Liikunta & Tiede 6/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Liikunta & TIEDE 55 6/ 18 • 8 eu ro a Liik un ta & TIE DE SUOMALAINEN SEURAJÄRJESTELMÄ PITÄÄ PINTANSA MITEN LIHAS KASVAA. TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA I
Vaikka mitään konkreettista minulla ei sen suhteen olekaan esittää, on minulla silti tuntemus, että tässä on ainakin jossain mää rin onnistuttu. Omalta päätoimittaja kaudeltani tulee mieleen vain kaksi tapaus ta. Liikunnan eri osaalueiden osaajia on myös samalla saatu lähennettyä. Seura toimintaan koetaan siis edelleen imua. Koulutustapahtumien ohjelma työryhmät ja seuran hallitus pyörivät sen sijaan talkoovoimin. Toimistoa ja seuran päivittäistä toimintaa pyörittää pieni aktiivinen palkattujen työntekijöiden porukka. Mat kalla tulee varmasti vastaan sekä ala että ylämäkiä, mutta rasti kerrallaan homma menee kuitenkin kohti maalia. Aloittaessani minulla oli mielessä lehdelle muutamia kehityskohteita, joista yksi oli lukijakunnan laajentaminen myös liikun tabiologian ja valmennuksen parissa toimi viin. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Gorilla/Hero Images Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Ison talkootyön tekevät myös lehteen kirjoittavat. Seuratoimintaa voi harrastaa ja talkoo työtä tehdä myös tieteen puolella. Hyvin harvassa ovat silti ne tilanteet, kun kirjoittaja on kieltäytynyt kirjoittamasta liian pieneen palkkioon vedoten. Vaikka heille mak setaankin palkkio, on se lähinnä sym bo linen. Yksi mielen kiintoinen tutkimuksessa havaittu asia oli se, että seurojen pää ja sivutoimisten pal kattujen työntekijöiden osuus on monin kertaistunut 30 vuodessa. Sanomattakin on tietysti selvää, että lehden toimituskunta ja tutkimus artikkelien toimitusryhmä työskentelevät talkoohengessä. Vaikka palkattujen määrä on lisääntynyt, iso osa seurojen toiminnasta tehdään edel leen kuitenkin talkoovoimin, usein äitien ja isien vapaaehtoistyöllä. Myös lehti seisoo paljolti talkootyön varassa. On siis tullut aika antaa viestikapula, vai pitäisikö sanoa kartta, seuraavalle viestin viejälle, Sanna Palomäelle, joka lähtee viemään lehteä kohti seuraavia rasteja. Niinpä näi hinkin talkootehtäviin tunnetaan vetoa ja haluk kaita osallistujia riittää. Toivotan Sannalle onnea tässä tärkeässä tehtävässä! kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : PA S I LE IN O. 55. LTS:n toiminnassa Liikunta & Tiede lehdellä on iso rooli, sillä onhan liikuntaan liittyvä tiedeviestintä seuran tärkein tehtä vä. Varsi naiset tutkimustulokset puhuivat kuitenkin toista. Lehden kir joitus perustuu viime kesänä jul kaistuun tutkimusraporttiin (Suomalai set liikunta ja urheiluseurat muutoksessa 1986?2016, Pasi Koski & Pasi Mäenpää, Okm:n julkaisuja 2018:25). Urhei lu ja liikuntaseurojen tapaan tieteelliset seuratkin toimivat sekä palkatun työvoi man että talkootyön avulla. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 6 / 2018 TALKOOTYÖTÄ TARVITAAN S uomalaisella liikunta ja urheilu seuratoiminnalla menee hyvin, mikä käy ilmi Pasien, Koski ja Mäenpää, kirjoituksesta tämän lehden sivuilla 4–8. Tämä on tietysti mainio tieto liikuntaalalle kouluttautuneil le tai sitä harkitseville, koska näköpiirissä tuskin on, että trendi olisi muuttumassa. Tehtä vät antavat kuitenkin niihin osallistuville sel laista ”palkkaa”, jota ei mitata rahassa. Neljä vuotta Liikunta & Tiede lehden vastaavana päätoimittajana on vierähtänyt ja tavattoman nopeasti se onkin mennyt. Samoin myös tietysti kaikille teille lukijoille, jotka saatte meidän kirjoittajien työn tuntumaan merkitykselliseltä. Koke musta, uutta osaamista ja tärkeitä kontak teja, muun muassa. Niin tote sivat tutkimuksen kyselyyn vastanneetkin, kun heidän näkemystään kysyttiin: vapaa ehtoisten löytämisen arvioitiin vaikeutu neen ja heidän määrän vähentyneen. Tuntipalkka jää kovin kehnoksi, kun palkkio suhteutetaan kirjoittamisen vaatimaan työmäärään. Monilla, minä mukaan lukien, on ollut sellainen kuva, että tämä talkootyö olisi vähentynyt. Näin toimii myös Liikuntatieteellinen seura. Tosiaktiivisten määrä näytti lisäänty neen selvästi 30 vuodessa ja harvemmin eli vähintään kerran kuussa osallistuvienkin määrä näyttää säilyneen ennallaan. Kirjoittajia on siis riittänyt jokaiseen lehteen ja uskon näin olevan myös jatkossa. Paino: Forssa Print 2018 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Iso kiitos teille kaikille, jotka jaksatte uhra ta vähäistä vapaaaikaanne yhteisen leh temme elinvoimaisena pitämiseen. Kulut korvataan, mutta kokouspalkkioita ei makseta
J.P. Mervi Puolanne 44 Liikuntalääke elintapasairauksien ehkäisyssä ja hoidossa – pätkittäin arjessa vai kaasu pohjassa. Juha Hulmi, Juha Ahtiainen 28 Harjoittelun ja palautumisen seurannalla tuloksekkaampaa kestävyysharjoittelua. Kerkko Huhtanen, Hannu Itkonen 120 Kirjoitusohjeet ja aikataulu 2019 2 PÄÄKIRJOITUS: Talkootyötä tarvitaan. Pasi Koski, Pasi Mäenpää 9 Luonnonjäiltä viihdeareenoille – Suomikiekon monet kasvot. Se toinen on median valtaaminen. 52 Voimasta, kestävyydestä ja harjoittelusta. Hannu Itkonen, Seppo Knuuttila LUETTUA 62 Juoksu – fyysisiä mietiskelyjä. Mari Lehmuskallio, Joonas Toskala 88 Liikunnallisen toimintakulttuurin nykytila peruskouluissa koulujen itsearvioinnin näkökulmasta. Jenna Laikola 56 IN MEMORIAM – Paavo Komi POHDITTUA 57 Move! – välittämistä ja liikuntaan kannustamista. Jouko Kokkonen 19 Varhainen motorinen kehitys on yhteydessä kognitiiviseen suorituskykyyn varhaisessa vanhuudessa. Ida Heikura 36 Fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa riittää haasteita. Suomalaisten liikuntaja urheiluseurojen asema on vahvistunut niin liikuntakulttuurissa kuin koko vapaa-ajan toimialallakin. Matalaa fyysistä aktiivisuuttakin on syytä mitata. Ku va : JY O /IN K A PA SA N E N 55 OPISKELIJA OUNASTELEE: Kuntoutus teknologia tarjoaa vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien lisäksi haasteita. Hautala 49 LÄHIKUVASSA: Vanhenemisen tutkimuksen arkkitehtuuria avartamassa. Ng Kwok, Pauli Rintala, Aija Saari, Niko Leppä, Sami Kokko 111 Suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikunta politiikan vuoropuhelu 1920–80luvuilla. Roos 63 Kekkosen kisat – miten urheilumies Urho Kekkonen yhdisti politiikan ja urheilun. Kari Kalliokoski 4 Suomalainen seurajärjestelmä pitää pintansa. Jouko Kokkonen 61 Kohti liikunnan Eldoradoa. Mikko Julin 40 Keuhkoahtaumatautia sairastava hyötyy liikuntaharjoittelusta. Systemaattisella seurannalla kartoitetaan tavoitteellisen ylikuormituksen ja liiallisen kuormittumisen rajaa. Liikunta ei ole fyysisen aktiivisuuden synonyymi. Olosuhdekehityksen suvereeni hallinta on toinen puoli jääkiekon noususta suomalaisten lempilajiksi. Taina Rantanen AJASSA 51 Liikuntalääketieteen päivien 2018 palkitut tutkijat ja tutkimukset. Karoliina Kämppi, Virpi Inkinen, Annaleena Aira, Harto Hakonen, Kaarlo Laine 96 Seksuaalivähemmistöjen häirintä joukkueessa tai liikuntaryhmässä: henkisen pahoinvoinnin näkökulma. Lihakset aistivat kuormitusta ja muokkautuvat rasitukseen. Annukka Alapappila 14 Liikunnan aluehallinto – kohti LUOVAa tulevaisuutta. 51 Sanna Palomäki Liikunta & Tiede lehden uusi päätoimittaja. Kalle Rantala 13 POLTTOPISTE: Mitä meidän liikunnalle kuuluu. Arto J. Jouko Kokkonen 65 Lihastohtori II. Jonne Kamsula TUTKITTUA 67 Tutkimusuutiset 75 Väitösuutiset 78 TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA I 79 Yläkoulun liikunnanopettajien kokemuksia ja näkemyksiä koulupäivien liikunnallistami sesta. Erkki Tervo T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 51. Marja Kokkonen 103 Toimintarajoitteita omaavien nuorten liikunta ja urheiluseuraaktiivisuus sekä istumisen määrä. Pekka Matomäki 54 EMERITUS IHMETTELEE: Patja ja tyyny – kuinka kilpailutus voi murentaa turvallisuutta. Taina Poranen-Clark 24 Miten lihas kasvaa. Minttu Korsberg, Matti Pietilä, Marke Hietanen-Peltola, Timo Jaakkola, Arja Sääkslahti, Mikko Huhtiniemi 60 Lisää liikuntaa Satujen saarilta. Ville Vesterinen 35 NÄIN MAAILMALLA: Maailmanluokan huippuurheilututkimusta tehdään rahalla ja suurella sydämellä
4 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Suomalainen seurajärjestelmä pitää pintansa
Sen jälkeen vastaavanlaista tietoa on kerätty kymmenen vuoden välein. Osuus on noin kaksinkertainen eurooppalaiseen keskitasoon verrattuna. Tutkimusmateriaalit mahdollistavat kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtuneiden seuratoiminnan muutosten jäljittämisen. Aika paljon urheilun ja liikunnan perusyksiköissä onkin viime vuosikymmeninä tapahtunut. Ihmisten intressien ja muista maailman muutoksista huolimatta suomalainen seurajärjestelmä on pitänyt hyvin pintansa. Tässä artikkelissa seurakentän tilannetta ja sen muutoksia esitellään toiminnan, mukana olevien ihmisten ja resursseihin liittyvien näkökulmien kautta. Kun seurojen määrää on jäljitetty, kuntien tietojen perusteella on päädytty noin 9 000–11 000 seuraan. Suomeen on historian aikana perustettu noin 30 000 yhdistystä, jotka voi vähän määrittelytavasta riippuen luokittaa liikuntaja urheiluseurojen ryhmään. Tuoreen eurobarometrin mukaan yksi kymmenestä suomalaisesta tekee vapaaehtoistyötä liikunnan parissa. Ensimmäinen koko maan liikuntaja urheiluseuratoimintaa kartoittava tutkimusaineisto kerättiin 1980-luvun puolivälissä. Tuorein aineisto kerättiin keväällä 2017. S eurakenttä ja yksittäisten seurojen piirteet heijastelevat yhteiskunnallisia muutoksia. Seurojen toiminta on tehostunut. Vapaaehtoisten työnjakoa on tehostettu ja vastuurooleja tarkennettu samalla, kun kokonais työmäärä on kasvanut. 5 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: PASI KOSKI, PASI MÄENPÄÄ Suomalaisten liikuntaja urheiluseurojen rooli ja asema on vahvistunut niin liikuntakulttuurissa kuin koko vapaa-ajan toimialallakin. Yhdistysrekisterin tietojen perusteella tällä hetkellä toimivia seuroja on noin 14 000. Seurojen rooli ja ase ma onkin pikemminkin vahvistunut niin liikuntakulttuurissa kuin vapaa-ajan toimialalla. Vuoden 1990 jälkeen lähes Kuva: GORILLA/HERO IMAGES
Vaikka vanhatkin seurat toimivat ja hou kuttavat uusiakin osallistujia, perustetaan maahan vuosittain 400–500 uutta seuraa. 6 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 joka neljännen Suomessa perustetuista yhdistyksistä voi laskea olevan lii kun taseura. Pääpaino on nuoremmissa ikäluokissa. Seurojen jakautuminen liikuntaja urheilutoiminnan päätarkoituksen mukaan (n=833). Koski 2013) Kuntoja harrasteliikuntaa, kilpaurheilua ja hyvän kansalaisen kasvattamista Seurat pitävät edelleen yhteiskunnallisena tehtävänään ”hyvän kansalaisen kasvattamista”, sillä reilun pelin kunnioitus, terveet ja raittiit elämäntavat sekä tapakasvatus ja käytöstavat ovat keskeistä arvopohjaa valtaosassa seuroja. Tuoreimmassa koko seurakenttää edustavassa aineistossa yhden lajin seurojen osuus olikin jo 70 prosenttia. Maaseudun ja asukasluvultaan pienten paikkakuntien seuKUVIO 2. (ks. Myös ensi kertaa kysyttyjen suvaitsevuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmat olivat merkityksellisiä aatteellisia ohjenuoria useammassa kuin neljässä seurassa viidestä. Näissä linjauksissa ei ole kovin isoja muutoksia tapahtunut 30 vuoden aikana. Toki toiminnan kirjo on monipuolistunut. Lopuissa seuroista nämä näkö kulmat olivat jokseenkin tasavertaisessa ase mas sa ja niitä voi kutsua monialaseuroiksi. Reilu kolmannes seuroista nimittäin ker toi keskittyvänsä ensi sijaisesti kuntoja har ras teliikunnan edistämiseen. Vajaa kolman nes sijoittui kilpaseurojen ryhmään, jossa pää tavoitteena on vähintään maakunnallisella tasol la menestyminen. Seurakentän suurin toiminnallisen tarjonnan muutos taitaa kuitenkin olla se, että seurojen keskimääräinen lajimäärä on pudonnut selvästi (kuvio 2). Kun seuroja tarkastelee niiden liikuntaja urheilutoiminnan päätarkoituksen perusteella, löytyy kolme lähes yhtä suurta ryhmää (kuvio 1). Seurojen perustoimintaa on tarjota liikuntaja urheilumahdollisuuksia tavoitteellisille urheilijoille ja niin sanotuille tavallisille jäsenille. Ennen 1950-lukua perustetuissa seuroissa valtaosan ohjelmassa on vähintään kaksi lajia. Eräs seurojen toiminnallisen tarjonnan muutos on siinä, että vuoden 2006 tilanteeseen nähden ikääntyville liikuntapalveluja tarjoavien seurojen osuus on kaksinkertaistunut. Esimerkiksi seuroissa harjoitettavien erilaisten urheilulajien määrä on kasvanut, mutta myös kohderyhmät ovat moninaistuneet. Tuoreimman aineiston mukaan noin kolmasosa seuroista tarjoaa liikuntaa ikääntyneille vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Seurojen lajimäärä perustamisvuosikymmenen mukaan (n=768).. KUVIO 1. Ikääntyville liikuntapalveluja tarjoavien seurojen osuus on nyt kaksinkertainen vuoteen 2006 verrattuna
Samalla on syytä todeta, että jäsenmäärien keskiarvo vuosina 1986 ja 2016 oli lähes täsmälleen sama (356 vs. Siinä mielessä tämä seurojen pieneneminen onkin jatkunut, että mediaani on pudonnut tasaisesti 1980-luvun puolivälin 192 jäsenestä vuoden 2016 165:een. Vaatimukset seurojen tarjoamilta palveluilta ovat nousseet samalla, kun valmius niistä maksamiseen on lisääntynyt. Kolmen vuosikymmenen aikana tämä osuus oli kuitenkin kaksinkertaistunut. Näin siitäkin huolimatta, että nuoriempien ikäluokkien koot Suomessa ovat kooltaan aiempia selvästi pienempiä. Lasten osuus jäsenistä on kasvanut sitäkin selvemmin. Vuonna 1986 seitsemässä prosentissa seuroista oli päätoiminen palkallinen työntekijä ja osa-aikaisesti palkattuja oli 15 prosentissa seuroja. Näin siitäkin huolimatta, että nuoremmat ikäluokat ovat aiempia selvästi pienempiä. Vuoden 2016 seuroissa nainen oli puheenjohtajana 26 prosentissa. 7 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 roista lähes puolessa lajeja oli enemmän kuin yksi, mutta yli 20 000 asukkaan kaupunkien seuroissa neljässä viidestä oli vain yksi laji toimintaohjelmassa. Yhteensä voi laskea seurapalkattujen tekevän vuodessa noin 10 000 henkilötyövuotta. Ikääntyneiden rooli seuroissa on kasvussa. Ikääntyneiden rooli kasvussa – samoin nuorten seurajäsenten osuus Kymmenen vuotta sitten saatujen tulosten perusteella näytti siltä, että suomalaisten urheiluseurojen keskimääräinen jäsenmäärä oli pienenemässä (Koski 2009). Noin 40 prosenttia seuroista kuitenkin ilmoitti, että heidän toimintaansa osallistui maahanmuuttajia vuonna 2016. Kymmenen vuotta sitten päätoimisesti palkatut toimivat pääsääntöisesti suurissa ja menestyvissä kilpaseuroissa, mutta nyt heidän määränsä oli kasvanut myös pienemmissä seuroissa ja toiminnassaan muuhunkin kuin kilpaurheiluun keskittyvissä seuroissa. Osittain palkallisten, mutta myös väestön koulutustason nousun myötä seuroissa oleva asiantuntemus oli kohentunut jokseenkin koko 30 vuoden. Seuran toimintaa pyörittävien toimikuntien jäsenistä naisia oli 44 prosenttia ja hallituksen jäsenistäkin 40 prosenttia. Seurakentälläkin tämä kehitys oli nähtävissä. Naisten osuus vastanneiden seurojen jäsenistössä oli 43 prosenttia, mikä on viisi prosenttiyksikköä suurempi osuus kuin vuoden 1986 aineistossa. Puheenjohtajissa naisia oli vähemmän kuin heidän osuutensa jäsenistössä. Heikentyneen niiden arvioi viisi prosenttia vastanneista. Yli 40 prosenttia vastanneista seuroista arvioi, että heidän seurassaan naisten toimintamahdollisuudet olivat kohentuneet edellisen kymmenen vuoden aikana. 359). Kun ennen 1950-lukua syntyneet aloittivat, mikäli aloittivat, seuratoiminnan parissa keskimäärin 12-vuotiaina, on nykylapsilla vastaava aloitusikä keskimäärin 6,5 vuotta (Mononen, Blomqvist, Koski & Kokko 2016). Ammattimaistuminen onkin yksi seuratoiminnan muutosta selkeimmin kuvaavista trendeistä. Edeltäneen 30 vuoden aikana naisten lajikirjo on monipuolistunut ja naisten asema muiltakin osiin urheilun maailmassa on vähitellen kohentunut. Yli tuhannen jäsenen seurojen osuus seurakentällä on kahdeksan prosenttia, mutta niiden jäsenistö kattaa 45 prosentin osuuden kaikista seurajäsenistä. Alle 13-vuotiaiden seurajäsenten osuus oli kasvanut jo lähes neljännekseen. Nuorten jäsenten osuuden kasvu kuvastaa sitä pitkäkestoista kehitystä, jossa seuratoimintaan osallistumisen aloitusikä on tasaisesti pudonnut. Yli puolet (55 %) vastanneista seuroista arvioi, että maahanmuuttajille suunnattuun toimintaan panostaminen on heille lähitulevaisuudessa vähintään jossain määrin tärkeää. Maahanmuuttajien lisääntyminen näkyy myös liikuntaseuroissa, vaikka heidän koko väestöön suhteutettu suhteellinen osuutensa seuroissa on vielä noin kolme kertaa pienempi kuin kantasuomalaisten. Kolme vuosikymmentä myöhemmin ensin mainittu osuus oli kolminkertaistunut ja jälkimmäinenkin yli kaksinkertaistunut. Jäsenistön ikäjakaumatarkastelu vahvisti toiminnan tarkastelun yhteydessä todettua tietoa, että ikääntyneiden rooli seuroissa on ollut kasvussa. Selitys näille luvuille löytyy siitä, että samalla, kun pienten enintään 50 jäsenen seurojen osuus seurakentällä on kasvanut oleellisesti, myös suurten yli tuhannen jäsenen seurojen osuus on ollut kasvussa. Toisaalta ikähaitarin nuoremmassa päässä jäsenistön osuudet olivat kasvaneet vielä selvemmin. Absoluuttisina lukuina voidaan laskea päätoimisten määrän kasvaneen 30 vuoden aikana noin 1 500:sta 5 100:aan ja osa-aikaisten noin 6 000:sta 28 500:aan. Lähes neljännes seurajäsenistä on alle 13-vuotiaita. Ennen 1950-lukua syntyneistä lähti mukaan seuratoimintaan ennen kouluikää seitsemän prosenttia ja 2000-luvulla syntyneistä näin on tehnyt lähes 60 prosenttia. Vaatimustaso ja maksuvalmius nousussa Suomalaiset on koulittu parin viime vuosikymmenen aikana alamaiskansalaisista vaativiksi asiakkaiksi. Tämä muutos näkyy myös seuratoiminnassa
Kolmas kehityssuunta liittyy kustannustason nousuun ja ylipäätään taloudellisen puolen korostumiseen myös seuratoiminnassa. Kokko & A. 18?42. Teoksessa Liikunnan kansalaistoiminnan tietopohja. Toiminnan kehittyminen ja kehit täminen edellyttävät tekijöitä ja heistä tuntuu olevan jatkuva pula. Helsinki: SLU. & Kokko, S. KUVIO 3. Seurojen muutoskehitys osa-alueittain edeltäneen kymmenen vuoden aikana.. Seuratutkimuksen seuratason tiedot kertovat, että lähes päivittäin seuroissa toimivia ”tosi aktiivisia” oli seuraa kohden enemmän kuin aikaisemmin. Vapaaehtoisten osaamisen lisäksi myös vapaaehtoisten aktiivisuuden arvioitiin olevan korkeammalla tasolla kuin kymmenen vuotta aiemmin. Tuoreen eurobarometrin (2018) tietojen mukaan noin yksi kymmenestä (11 %) suomalaisesta tekee vapaaehtoistyötä liikunnan parissa. Niinpä monissa seuroissa toiminnan työnjakoa on tehostettu ja koko toimikauden kestäviä vastuurooleja on tarkennettu samalla, kun tehty kokonaistyömäärä on kasvanut. Palkallisista huolimatta seurojen tärkein resurssi on edelleen vapaaehtoiset kansalaistoimijat. Väestötason tiedot seurojen vapaaehtoistoimijoista eivät ole kovin yksityiskohtaisia eivätkä ajantasaisia. 2018) Koski, P. (2018) Suomalaiset liikuntaja urheiluseurat muutoksessa 1986?2016. Osuus on noin kaksinkertainen eurooppalaiseen keskitasoon verrattuna, mutta edellisestä vuoden 2013 mittauskerrasta Suomen osuus oli pienentynyt kaksi prosenttiyksikköä. Siinä mielessä tämä lupaa hyvää, että yksittäisistä tekijöistä juuri asiantuntemus selittää parhaiten seuran hyvää toimivuutta (Koski 2009). Ammattimaistumista ja monimuotoistumista Tutkimuksen kautta selkeimmin esiin nousseet muutoslinjat peilaavat yhteiskunnassa tapahtuneita kehityskulkuja. Helsinki: Valtion Liikuntaneuvosto, 27?35. 2013. Mononen, K., Blomqvist, M., Koski, P. Teoksessa S. PASI KOSKI, FT Liikuntakasvatuksen professori Turun yliopisto Sähköposti: pasi.koski@utu.fi PASI MÄENPÄÄ, LitM Projektitutkija Turun yliopisto Sähköposti:pasi.maenpaa@utu.fi;pasi.maenpaa@ smartsport.fi Artikkeli perustuu tutkimusraporttiin Koski, P. SLU-julkaisusarja 7/09. & Mäenpää, P. Vuoden 1986 seuroissa oli tällaisia toimijoita 14 seuraa kohden. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Urheilu ja seuraharrastaminen. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:6. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto. Seurojen toiminta myös vapaaehtoispotentiaalin hyödyntämisen näkökulmasta on tehostunut. Liikuntaja urheiluseuroja koskeva tietopohja ja sen kehittäminen. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:25. 8 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tarkastelujakson aikana, mutta näin oli tapahtunut etenkin edeltäneen kymmenen vuoden aikana. 2009. Luku on kasvanut tasaisesti ja oli vuoden 2016 aineiston seuroissa 21. Yleisimmin huolet koskivat vapaaehtoistoimijoita (kuvio 3). Sport and physical activity. Seurojen toiminta ja koko seurakenttäkin on viime vuosina entisestään eriytynyt ja monimuotoistunut. Harvemmin mutta vähintään kuukausittain osallistuvien määrä seuraa kohden oli pysynyt jokseenkin samana. 2016. Special Eurobarometer 472Report. Vapaaehtoistoimijoihin liittyvät kuitenkin myös seuro jen yleisimmät huolet. Koski, P. Liikuntaja urheiluseurat muutoksessa. Väestön koulutustason nousun myötä myös seurojen käytössä oleva asiantuntemus on vuosien varrella kohentunut. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-575-4 LÄHTEET: European Commission 2018. Tämä on merkinnyt toimien tarkempaa vastuuttamista ja sitä kautta tekijöiden määrän kasvua. Se oli vuonna 23 ja vuonna 2016 yhden suurempi eli 24. Helsinki. Vapaaehtoisten sitoutuminen on usein projektiluonteista, joten uusia tekijöitä tarvitaan edellisten lopettaessa jatkuvasti. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. ec.europa.eu/commfrontoffice/ publicopinion/index.cfm/ResultDoc/download/.../82432 (viitattu 8.5. Ammattilaisten palkkaaminen on tullut aiempaa yleisemmäksi ja ammattimaistumi nen on myös tekemisen tapaa aiempaa yleisimmin kuvaava piirre. Kaiken kaikkiaan valtaosassa seuroissa kehitys oli ollut myönteistä ja seurat olivat kehittyneet haluamaansa suuntaan tai pysyneet vähintäänkin entisellä tasollaan
Kuva: Suomen Jääkiekkomuseo 9 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: KALLE RANTALA LUONNONJÄILTÄ VIIHDEAREENOILLE – Suomi-kiekon monet kasvot Y leisradion teksti-tv:n sivu 235 kiteytti monta liikuntakulttuurin kuvaajaa vuosituhannen vaihteessa: jääkiekon tähtikulttuurin, tilastot, mediasuhteen ja laajan yleisön. Teksti-tv:n käyttäjiä oli 2000-luvulle siirryttäessä edelleen kaksi miljoonaa, ja sivu 235, NHL-jääkiekon tulossivu, oli palvelun avaussivun jälkeen toiseksi suosituin. TBK voitti mestaruuden ja TPS sai pronssia. TPS kohtasi TBK:n Turun urheilupuistossa vuonna 1953. Olosuhdekehityksen suvereeni hallinta on toinen puoli jääkiekon noususta suomalaisten lempilajiksi. Nykypäivänä tuo sama sivu avataan edelleen, mutta taskusta löytyvästä päätelaitteesta, Jääkiekkoväki ymmärsi satsata olosuhteiden rakentumiseen, jotta laji pääsi kasvamaan. Se toinen on median valtaaminen.
Vain kolme kuukautta kisojen myöntämisestä nuiji Tampereen kaupunginvaltuusto päätöksen hallin rakentamisesta, ja jäähallin avajaisottelu pelattiin tammikuussa 1965. Valaistus ratkaisi vain ensimmäisen ongelman, pimeyden. Jääkiekkoliitto korosti jääkiekkokenttien vievän vähemmän tilaa kuin jääpallon pelialueen – se oli helppo rakentaa, valaista ja ylläpitää. Olosuhteet ensin Jääkiekon kasvu luonnon armoilta ympärivuotiseksi peliksi kiteytyy olosuhteiden kehitykseen. Ensin kisat, sitten kisahalli Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF oli linjannut, että MM-kisat pelataan hallissa. Talkootyön merkitys ei kadonnut liikuntapaikkojen rakentamisessa ja ylläpidossa mutta kuntien rooli vahvistui. Suomen Jääkiekkoliiton optimistinen johto arvioi, että kisojen myöntäminen Suomelle antaisi oikeanlaisen potkun hallihaaveiden konkretisoitumiselle. Jääkiekko on merkityksellinen urheilumuoto huomattavan suurelle osalle suomalaisista. Seuraavaksi piti ratkaista lyhyen ja keleiltään vaihtelevan talven haaste. Läänit, kau pun git, kaup palat ja maalaiskunnat perustivat lii kun ta lau ta kuntia, joissa ryhdyttiin kehittämään pai kal lisia ja alueelli sia liikuntaedellytyksiä – myös luis tin ra toja ja kiekkokenttiä. Vakaasti kasvanut jääkiekko löi itsensä laajasti kansan tietoisuuteen. Kalervo Kummola Seuroihin haluttiin johtajia, jotka pystyivät edistämään jääkiekon asemaa paikallisesti erityisesti liikuntapaikkarakentamisessa.. Kun 1930-luvun lopulla valaistuja jääkiekkokenttiä oli koko maassa yhdeksän, voi todeta lajin kasvun olleen vahvasti rajoittunut pakkaseen ja talven valoisiin tunteihin – vain harva pääsi pelaamaan ajan parhaisiin, tosin varsin matalalaitaisiin, valaistuihin kaukaloihin. 1960-luvun voimakas kaupungistuminen toi kaupunkeihin uutta väkeä, joille kiihkeä ja moderni hallijääkiekko oli kiehtova kokemus kaupunkikulttuurin ilmentymänä. Suomalaisen jääkiekon olosuhteet mullistuivat seuraavilla vuosikymmenillä. Erityisesti valaistuksen merkitystä voi pitää suurena, sillä se mahdollisti pelaamisen iltaisin Suomen pimeässä talvessa. Liitto lobbasi halleja koko kansan liikuntapaikkana MM-kisojen saamisesta alkanut lajin positiivinen kierre kiihtyi. SM-sarja pelattiin läpi muutamassa talvikuukaudessa, sillä olosuhteita ei ollut muuhun. Euroopassa jääkiekolla oli pitkään ulkolajin identiteetti, kun taas PohjoisAmerikassa kiekon kär kikamppailut siirtyivät halleihin jo vuosisadan alussa. Samalla Suomen ase ma kansainvälisessä jääkiekkoliitossa nousi – Suo mesta tuli säännöllinen MM-kisojen järjestäjä, ja Suo men edustaja nousi IIHF:n hallitukseen vuonna 1967. Suomi oli naapurimaa Ruotsin jäljessä, ja reilusti, sillä Helsingin tekojään valmistuttua 1958 oli Ruotsissa jo 52 tekojäärataa ja ensimmäinen jäähalli. Poikkeuksellisesti, poliittiset vastavoimat Suomen Voimisteluja Urheiluliittoon kuulunut Jääkiekkoliitto ja Työväen Urheiluliiton jääkiekkojaosto kykenivät yhteistyöhön, kun kunnallisia päättäjiä taivuteltiin kenttien rakentamiseen. Jääkiekon liuku rosoiselta luonnonjäältä viihdeareenoille on ollut pitkä ja vaiherikas. Pelien katsomisesta mukavissa sisäolosuhteissa tuli huippusuosittua, mikä osoitti hallien olevan tarpeellisia yleisön näkökulmasta. Ensimmäiset tekojäät syntyivät 1950-luvulla Tampereelle ja Helsinkiin, ja nyt saatiin kuntien lisäksi myös yritykset lajin taakse. Suomessakin ryhdyttiin edistämään halliasiaa, ja 1960-luvulla alkoi tapahtua, kun Suomi sai MM-kisat järjestettäväkseen. Kotikisat onnistuivat erinomaisesti, sillä jääkiekko sai televisiossa näkyvyyttä enemmän kuin koskaan aiemmin ja hallissakin oli keskimäärin 6 400 katsojaa ottelua kohden. Suomen Palloliiton ja Suomen Luiste lu liiton liikuntapoliittisen kiekottelun sivu vaiku tuksena vuonna 1929 perustettu Jää kiekko liitto jakoi ohjeita kiekkoratojen rakentamiseen, valaisuun ja hoitoon, mutta kenttien lisääntyminen ja harrastajien lukumäärän varsinainen kasvu al koi 1940-luvulla sotien jälkeen. Yhteis kunta muuttuu, alakulttuuri säilyy. Vaikka samaan aikaan Suomen miesten jalkapallomaajoukkue oli täysin kilpailukykyinen muiden pohjoismaiden kans sa, vei jääkiekko huomion eksotiikallaan, nopeu dellaan ja näyttävyydellään. Aina näin ei ole ollut. Helsingissä hallihanke ei kuitenkaan edennyt, joten liiton johto käänsi katseensa kiekkokaupunki Tampereen suuntaan. Maaliskuussa 1963 IIHF myönsikin kisat Suomelle. Tampereen kentän jäähdytyksen mahdollistivat nimittäin Pyynikki Oy:n panimon jäähdytyslaitteet omakustannushintaan. 10 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 jonka jälkeen klikataan katsomaan maalikoosteita HD-kuvanlaadulla YouTubesta. Liikuntaja ur hei lumyönteisyyden yleistyminen ja yhteis kun nan hiljal leen tapahtunut vaurastuminen lisä si vät lii kuntapaikkarakentamista. Esimerkiksi Keski-Euroopassa pelattiin tekojäillä jo kuukausia pidempiä kausia kuin Suomessa
Jääkiekko otti vahvan aseman suomalaisessa liikuntakulttuurissa lobbaamalla, mutta erityisesti innostavan pelin avulla. Vaikka menestyksen taustalla oli monien palapelin palasten loksahtaminen Suomelle suosiollisesti, ei se poista tapahtuman merkitystä. SM-liiga ei koskaan liittynytkään urheilujärjestöjen ja Ylen sopimukseen mainosten näkymisen rajoituksiin. Valtaa ja kuvavirtaa Modernin, kaupallistuneen huippu-urheilun toimintalogiikkaa yksinkertaistetaan tieteellisessä tutkimuksessa kultaisen kolmion mallilla, mikä tarkoittaa urheilun, median ja yritysten toisiaan ruokkivia käsiä. Suomen voittamaa MM-finaalia 1995 katsoi yli kaksi miljoonaa suomalaista. Jääkiekko, jos joku, oli kaupungistuvan Suomen laji. Hän arvioikin, että merkittävintä jääkiekon edistämisen kannalta oli liitossa omaksuttu toimintamalli, jossa pyrittiin saamaan seuroihin mahdollisimman vaikuttavia johtajia, jotka pystyivät edistämään jääkiekon asemaa paikallisesti erityisesti liikuntapaikkarakentamisessa. Arvioiden mukaan Suomen ja Kanadan välistä MM-finaalia katsottiin käytännössä kaikissa kodeissa, joissa PTV näkyi vuonna 1994. Tällä välin jääkiekkoa varten oli rakennettu sata hallia. 1970–80-luvuilla sponsoreille riitti logon näkyminen pelipaidassa tai kaukalossa, joista värittyi paikoitellen melkoisia tilkkutäkkejä. Kiekkojohtajat, poliitikot ja rakennusyhtiöiden johtajat istuivat mielihyvin lämpimässä hallissa katselemassa peliä, toisinaan erillään, mutta monesti porukalla. Suomalaiset jalkapallo-olosuhteet pysyivät lähes samoina 1960-luvulta 1990-luvulle, ja vielä 2018 jalkapallon Veikkausliigan karsinnan voitti joukkue, jonka kenttä ei ole valaistu. Jääkiekosta tehtiin säistä riippumaton laji sillä aikaa, kun jalkapalloilijat, kärjistetysti, keskittyivät riitelemään, minne rakentaisivat ensimmäisen varsinaisen jalkapallohallin. Haastava osapuoli oli lähinnä Yleisradio, joka suhtautui mainoksiin nihkeästi, mutta televisioi silti jääkiekkopelejä säännöllisesti. Paremmat olosuhteet kehittivät lajin vauhtia, lisäsivät kiinnostusta ja seurattavuutta, mikä entisestään kannusti lisärakentamiseen. Jääkiekko oli ensimmäinen urheilulaji Suomessa, jonka parissa huippu-urheilun kehitys juuri kultaisen kolmion kuvaamaan suuntaan ymmärrettiin ja käytettiin hyväksi. Hallien ja harrastajien määrät kasvoivat käsi kädessä 2000-luvulle saakka. Ja tässä se suuri joukkuelajien mysteeri onkin. Pelaajille maksettiin pinnarahojen ohella hiljalleen palkkaa ja seurojen taustoille alkoi tulla yhä enemmän yhteistyökumppaneita mahdollistamaan palkanmaksua. 11 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 nousi 1970-luvulla suomalaisen jääkiekon etupiiriin. Se toinen oli median valtaaminen. Yleisöltä kerätyt pääsymaksut ja kioskitoiminnalla kerätyt markat eivät olleet enää ainoa tulonlähde. PTV sai selostajakseen värikästä kieltä käyttäneen selostajalegenda Anssi Kukkosen. Tapahtumasta tuli taustaltaan poikkeuksellisen kattava sukupolvikokemus, mikä vankisti jääkiekon merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa huomattavasti, ja antoi viimeiset vauhdit uudelle suurhallille Helsinkiin. Se syrjäytti tieltään jääpallon, ja olosuhteiden kehityttyä se nousi johtavaksi talvikauden peliksi, vaikka myös lentoja koripalloa pelattiin sisätiloissa. Konkreettisesti se tarkoitti 1970-luvun organisaatiouudistusta, jossa miesten Suomen mestaruussarja erotettiin omaksi SMliigakseen, mikä kannusti seuroja kehittämään toimintaansa ammattimaisuuden ja kaupallistumisen suuntaan. PTV:n kiekkomenestys oli vain alkusoittoa, sillä Yle osti MM-kisojen lähetysoikeudet vuodesta 1995 alkaen, ja sattumalta täydellisellä hetkellä. Analogioita voi hakea esimerkiksi TukKiinnostava maajoukkue, suuri näkyvyys, poliitikkojen suosio ja suurimmat katsojakeskiarvot ovat yhdistelmä, jonka ansiosta uusia suurhalliprojekteja on käynnissä niin Tampereella, Turussa kuin Helsingissäkin.. Mutta olosuhdekehityksen suvereeni hallinta oli vain toinen puoli kiekon tarinaa suomalaisten lempilajiksi. Vastaavasti liiton johto lobbasi valtionhallinnolle jäähalleja koko kansan liikuntapaikkana. Jääkiekon kasvu, lajin lisääntyvä näkyvyys ja sen kiinnostavuus erityisesti nuoren kaupunkilaisväestön keskuudessa teki kiekosta houkuttelevan lajin, jonka piireissä halusivat olla niin poliitikot kuin yritysjohtajat. Ratkaisu ongelmaan tuli osin omista piireistä, sillä TPS:ssä, Jokereissa, SM-liigan ja Jääkiekkoliiton johdossa kiekkoverkostonsa luonut Kalervo Kummola sattui olemaan myös televisioyhtiö PTV:n johtoportaassa, joka osti oikeudet näyttää jääkiekon MM-kisoja vuosiksi 1992–94. Kesäpeleistä jalkapallo liikkuu edelleen harrastajamäärältään eri mittaluokassa. Uudentyyppinen kisastudiokonsepti ja Suomen ensimmäinen MM-mitali vuonna 1992 kasvattivat kiekkohuumaa – lama-ajan Suomessa innostus jääkiekon seuraamisesta tarttui. Hallihankkeet olivat myös rakennusyhtiöille mieluisia, eikä edes 1990-luvun lama juuri vaikuttanut rakentamisintoon. Harrastajamäärillä mitattuna vasta salibandy on 2000-luvulla noussut haastamaan jääkiekkoa. Kaikkien kolmen sektorin toimijoilla on suurena intressinä tavoittaa ihmisjoukkoja, mutta hieman erilaisin tarkoitusperin, ja tässä ne auttavat toisiaan tiiviisti ja amatööriyden aatteelle selkänsä kääntäen
Miksi Patrik Laineen ja Aleksander Barkovin ruokailu kanansiipien parissa kiinnostaa niin paljon, että siitä pitää uutisoida. Leijonat on Suomen tunnetuin urheilubrändi, Jokerit kolman neksi ja Liiga neljänneksi tunnetuin M3 Researchin mukaan. Lopulta brändistä tuli niin tunnettu, että jopa SM-liigan johdossa huolestuttiin, kun Hockey Night oli tunnetumpi brändi kuin SM-liiga. Kaler vo Kum mola päätti pelastaa joukkueen ja sai hou ku teltua avuksi Harry Harkimon. Selänne kil paili Matti Nykäsen, Toni Niemisen ja Juha Kank kusen kanssa suosituimman ja seuratuimman suomalaisurheilijan asemasta ja hänestä tuli vakiokasvo erilaisissa mainoskampanjoissa. Kiinnostavin maajoukkue, suurin näky vyys, poliitikkojen suosio ja suurimmat katsoja keskiarvot ovat yhdistelmä, jonka ansiosta uusia suur halliprojekteja on käynnissä niin Tampereella, Turus sa kuin Helsingissä, ja pienempiä esimerkiksi Jyväskylässä. Tapahtumasta tuli taustaltaan poikkeuksellisen kattava sukupolvikokemus.. Jokereiden ja HIFK:n välillä pelatut paikallispelit sekä Teemu Selänteen ym pä ril le kehittynyt fanikulttuuri lisäsivät jääkiekon näkyvyyttä esimerkiksi iltapäivälehdistössä. Yleisradio näytti otteluja tasaiseen tahtiin 1980-luvulla, mutta PTV:n ja lopulta erityisesti MTV3:n panostukset rakensivat jääkiekolle valtavan tunnetun mediabrändin, Hockey Nightin. Maailmanmestaruus ei taatusti nostanut Suomea lamasta, mutta se loi ilmapiiriä kykeneväisyydestä parempaan. Suomi-kiekko onkin mielenkiintoisessa polt topisteessä idän ja lännen välillä. Jääkiekon suosio johti SM-liigan, myöhemmin Liigan, lähetysoikeuksien arvonnousuun ja lopulta Sanoman ja Telian jätti-investointeihin, joista ainakin edellisen mielekkyys koki kolauksen, sillä Sanoma ei saanut tuoteinvestointiaan kuitattua. KALLE RANTALA, FM Erikoistutkija Urheilumuseo Sähköposti: kalle.rantala@urheilumuseo.fi Suomen voittamaa MM-finaalia 1995 katsoi yli kaksi miljoonaa suomalaista. Jääkiekkobrändien ja pelaajien valtava suosio täyttää monena arkipäivänä suomalaisen median, mitä myös osa ihmisistä kritisoi. Jääkiekolle, jos mille lajil le, on tullut nyky päivänä helpoksi hankkia yhteis työkumppaneita. Jokereiden avulla on hyvä havainnollistaa kahta asiaa: paikalliskamppailujen merkitystä ja viihteel listymistä. Jääkiekkoväki ymmärsi satsata olosuhteiden rakentumiseen, jotta laji pystyi kasvamaan. Samalla Jääkiekkoliitto on panostanut valtavat MM-kotikisojen voitot suoraan lajin kehittämiseen, kuten koulutukseen ja valmentajien palkkaamiseen, mikä on kasvattanut sekä seurojen että pelaajien kilpailukykyä. Kyse ei tietenkään ole yhtäkkisestä ilmiöstä vaan jääkiekon vuosikymmenen mittaisesta noususta Suomen kiinnostavimmaksi urheilulajiksi, ja sitä kautta yksittäisten pelaajien noususta julkisuuden henkilöiksi, joihin liittyvät uutiset myyvät, vaikka varsinaista uutista ei olisi. Poliitikot, rakennusyhtiöt, sijoittajat ja jääkiekkovaikuttajat istuvat edelleen sulassa sovussa lämpimässä jääkiekkoareenan aitiossa. Tämä johti lopulta sekä SM-liigan että liigaseurojen yhtiöittämiseen vuosituhannen vaihteen ympärillä. 12 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 holman olympiakisoista 1912, joissa Suomi juostiin maailmankartalle ainakin suomalaisten mielissä. Jääkiekossa on myös mielenkiintoisia kan sainvälisiä virtauksia pelaajasiirtojen lisäksi. Eikä lajin asemaa Suomessa ole haitannut se, että jääkiekkovaikuttajia on löytynyt urheiluvallan ytimestä läpi lajin historian, mutta etenkin murroskausina, kuten 1990-luvun lama-aikana. Jokerit yhtiöi tet tiin vuosikymmenen vaihteessa ja Harkimon joh dolla ryhdyttiin tekemään kiekkobisnestä uudella vaihteella yleisön viihteeseen ja kaupalliseen yhteis työhön keskittyen, mutta myös urheilullinen kil pai lu kyky muistaen. Venäläisen kulttuurin tunnettuutta laajentamaan pyrkivä KHL organisaatio, hieman oiottuna, osti Jokerit yh deksi Eurooppa-kärjekseen. Paikalliskamppailuja ja viihteellistymistä Yleishyödyllisille yhdistyksille laajamittaisen liiketoiminnan harjoittaminen oli ongelmallista monesta eri syystä, eikä vähiten verottajan mielestä. SM-liigan näkyvyys laajeni yhtä lailla televisiossa. Tunnettu brändi Ja tuotehan huippujääkiekosta on tullut. Maailmanmestaruus oli yhteinen hetki, johon pystyi tarttumaan kiinni. Jääkiekon pitkäjänteinen, oikeilla päätöksillä ja osin tuurillakin tapahtunut nousu on samalla oppitunti muille suomalaisille urheilulajeille asioista, joihin kannattaa panostaa. Jonkunlaisena vasti neena NHL aloitti vastaiskunsa Global Seriesin muo dossa vuonna 2018, ja laukoi johtajiensa suul la, että tarkoituksena Aasian peleillä on levittää yleis tä tietoutta jääkiekosta ja Euroopan peleillä näyt tää millaista viihdettä on maailman paras jää kiekko. Edelläkävijänä toimi Helsingin Jokerit, joka mei na si kaatua 1980-luvulla verorästeihin. Mediajulkisuus pitää lajin tunnettavuuden korkealla ja kaikista päähän kohdistuvista iskuista tai alkoholinhuuruisista juhlista huolimatta panimoteollisuuden lempilajin julkisuuskuva on säilynyt positiivisena
Suunnitelmat on hyvä viedä mukaan yhdistyksen toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon ainakin, jos ne koskevat suurempia kehittämisideoita. Innostuisikohan jokin urheiluseura tutus tumaan tähän työkaluun. 13 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: ANNUKKA ALAPAPPILA Mitä meidän liikunnalle kuuluu. Moni yhdistys tietää jo, mitä sen liikuntatoiminnalle kuuluu. Jos mukaan on innostunut liikuntahenkisiä aktiiveja, liikunta saa usein vahvempaa jalansijaa myös toiminnassa. Kukaan muu ei päätä sen puolesta. Opetus ja kulttuuriministeriön tukema Liik ku va yhdistys hanke 2017–2018 on Aivo liiton, Dia betesliiton, Hengitysliiton, Sydän liiton ja Syö pä järjestöjen yhteinen pon nis tus auttaa yhdistyksiä näkemään niiden liikun ta toi minnan nykytilanne. Osa yhdistyksistä on lii kun ta taipaleensa alkuvaiheessa ja etsii siihen sisäl töä. Hienointa on, että yhdistys tekee oman ratkaisunsa itse. Olisipa hienoa kuulla sen sopivuudesta urheiluseuramaailmaan. Yhdistyksien resurssit liikuntaan vaihtelevat yhdis tyksittäin ja samassakin yhdistyksessä eri aikoina. Liikkuva yhdistys hanke on kouluttanut 36 yh distysaktiivia eri puolella Suomea Liikkuva yhdistys valmentajaksi. Toisaalta yhdistys voi olla täysin tyytyväi nen liikuntansa nykytilaan ja jatkaa entiseen malliin. Liikunta . Jos yhdistys päättää kehittää liikuntatoimintaansa, seuraava askel on konkreettisesti kirkastaa, mitä kehitetään, kuka/ketkä vastaavat kehittämisestä ja mikä on aikataulu. Sydänterveys . Se on muo kattu Soste ry:n työkalusta liikuntatoimintaan sopi vaksi. Sovel ta va Liikunta SoveLi ry:n jäsenjärjestöt pääsevät tutus tumaan siihen omilla järjestöpäivillään kevääl lä 2019. Tämä uusi työkalu liikuntatoiminnan itsear vioin tiin ja kehittämiseen sopii myös muille kuin kan santerveysjärjestöjen paikallisyhdistyksille. Liian suurta palaa ei kannata hauka ta, ettei tehtävä käy liian painavaksi vapaaehtoisille. Moni vielä pohtii, milloin olisi hyvä ajankohta käynnistää itsearviointi omassa yhdistyksessä. Ne järjestävät säännöllisesti kokoon tuvia liikuntaryhmiä ja vuosittain tois tuvia liikuntatapahtumia. Valmentajat ovat vapaaehtoistoimijoita, toimivat omien resurssiensa puitteissa ja saavat innostuksensa toisten auttami sesta ja rakkaudesta liikuntaan. Työkalu tuottaa arviointiin osallistuneiden vastauksista tulokset, joista yhdistys valitsee itse, mitä liikunnan osaaluetta se haluaa kehittää. He toimivat muiden yhdistyksien apuna ja auttavat yhdistykset vauhtiin itsearvioinnin tekemisessä ja sen pohjalta mahdollisten kehittämis toimenpiteiden kirkastamisessa. Liikkuva yhdistys – itsearviointityökalut ovat kaikkien kiinnostuneiden käytettävissä. Moni on saanut selkeä kuvan yhdistyksensä lii kun tatoiminnan vahvuuksista ja haasteista. Liikkuva yhdistys työkalui hin voi tutustua esimerkiksi osoitteessa www.sydanliitto.fi ?Yhdistysnetti. Liikkuva yhdistys. Lii kuntatoiminnan vahvuus riippuu muun muas sa yhdistyksen toiminnan painopistealueista ja siitä, onko liikunta valittuna niihin mukaan. Liikkuva yhdistys -hanke on kouluttanut 36 yhdistysaktiivia eri puolella Suomea Liikkuva yhdistys -valmentajaksi.. ANNUKKA ALAPAPPILA, TtM, ft Liikunta-asiantuntija Sydänliitto Sähköposti: annukka.alapappila@sydanliitto.fi P O L T T O P I S T E E S S Ä K ansanterveysjärjestöjen paikal lisyhdis tyk set liikuttavat valtavia määriä ihmisiä vuo sittain. Kukin toimija päättää, mikä on sellainen määrä toimenpiteitä, jotka yhdistys onnis tuu hoitamaan. Yhteistyössä teh tä vä paikallinen liikunnan edistämistyö, kuten esi merkiksi Voimaa vanhuuteen toiminta, on mones sa yhdistyksessä tuttua. Nyt osa edellä mainittujen liittojen pai kallisyhdistyksistä arvioi oman yhdistyksensä liikun tatoiminnan nykytilannetta. Tänä päivänä yhä useammin kuulee puhuttavan liikuntatoiminnan vaikutuksien arvioinnista ja tiedolla johtamisesta, myös yhdistysmaailmassa. Pelkkä arviointi ei ole itsetarkoitus, vaan sen poh jalta syntyvä kunkin yhdistyksen aktiivien välinen keskustelu on keskiössä. Mitä meidän liikunnalle kuuluu. Hankkeessa tuotettu itse arvioin ti työkalu, joka koostuu 32 väittämästä, on rakennettu yhdessä paikallisyhdistyksien aktiivien kanssa. Kannattaa tutustua
Tein keväällä 2018 laajan haastattelukierroksen, joka ulottui jokaisen aluehallintoviraston alueelle. V altion tulevien toimien todennäköiset päälinjat ovat näkyvissä. Avarissa tiloissa Liikunnan aluehallinto on vuosikymmeniä ollut opetusja kulttuuriministeriö luotettava työrukkanen. Hämeenlinnassa keväällä 2017 tutustumiskohteena oli vuoden liikuntapaikaksi valittu Ahveniston maauimala. Liikuntatieteellisen Seura tuore selvitys Liikunnan aluehallinto – hallintohierarkian hiljainen väliporras antaa kuvan valtion liikuntahallinnon lähihistoriasta, nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Kuva: Kristian Åbacka. Uudessa virastossa on määrä olla neljä osastoa: sosiaalija terveys osasto, työsuojeluosasto, ympäristöosasto ja var haiskasvatus-, opetusja kulttuuriosasto, jonka alai suuteen liikunta ja urheilu kuuluvat. Aluehallinto lakkautuu nykyisessä mielessään tämänhetkisten suunnitelmien mukaan vuoden 2021 alussa ja valtion toimintaa maan eri osissa alkaa Aluehallintovirastojen liikunnasta vastaavan väen ja opetusja kulttuuriministeriön yhteydenpitoon ovat kuuluneet kahdet vuotuiset neuvottelupäivät. Miten asetelma muuttuu, jos ja kun perinteinen aluehallinto korvautuu valtakunnallisella Lupaja aluehallintovirastolla. Etualalla oikealla Hämeenlinnan kaupungin liikuntapäällikkö Päivi Joenmäki ja ylitarkastaja Mauri Peltovuori. Vierailut entisten lääninhallitusten taloissa kertoivat hallinnon luonteen muutoksista. joh taa valtakunnallinen Lupaja valvontavirasto (LUOVA), jonka alaisuuteen kootaan kahdeksan eri ministeriön alueelliset toiminnot. 14 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN Liikunnan aluehallinto – kohti LUOVAa tulevaisuutta
Silti siirto AVIen alaisuuteen merkitsi paluuta tutumpaan toimintaympäristöön opetusja sivistystoimen kylkeen. Aluehallinto ministeriön työrukkasena Vaikka tehtäväkyltit ovat vaihtuneet tiuhaan viranhaltijoiden toimipaikoissa, niin toiminnan perusluon ne on säilynyt melko muuttumattomana 1980luvulta. Tilannetta auttoi kestämään se, että toiminnan sisällön määritteli OKM, joka jakoi edelleen myös käyttövarat alueille. Tulosten voi arvioida kertovan varsin luotettavasti kuntien liikuntatoimesta vastaavien viranhaltijoiden käsityksistä liikunnan aluehallinnosta. Toiminta työja elinkeinoministeriön johtamassa ELY-keskuksessa oli kitkaista. Tuolloin töihin tulleista nykyisin Lounais-Suomen AVIssa ylitarkastajana toimiva Keijo Kuusela on edelleen liikuntahallinnon palveluksessa. Hankalimmaksi vaiheeksi viranhaltijat ovat kokeneet ELY-vaiheen. Liikunnan aluehallinto sai nykyisen perusmuotonsa 1980-luvun alkupuolella. Liikunnan aluehallinto on toiminut ope tusja kulttuuriministeriön ”työrukkasena” eri puolilla maata. Selitys ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen: valtionavustus kattaa esimerkiksi rakentamisessa noin viidenneksen hankkeiden kokonaiskustannuksista. Tuusulan Kirkonkylän koulun lähiliikuntapaikan avajaisia vietettiin 24.9.2015. Erityisen tärkeänä kunnat pitävät liikuntapaikkarakentamiseen ja liikunnan edistämiseen jaettuja avustuksia, joiden päätöksenteko on suurelta osin delegoitu aluehallintovirastoille. Kuntavastausten perusteella liikunnan aluehallinto tuntee hyvin paikallisen toimintaympäristön, jär jestää hyödyllistä koulutusta ja on helposti lähes tyttävä. Toive useammin tehtävistä kun ta käyn neistä toistui palautteessa. Osana selvitystä toteutettu kuntakysely toi hyvin esil le, miten merkittävää aluehallinnon toiminta on etenkin pienille ja keskisuurille kunnille. Liki kaikki kunnat ovat vähintään kerran vuodessa tekemisissä liikunnan aluehallinnon kanssa. Kuva: Kristian Åbacka. Läänien urheilulautakunnille palkattiin päätoimiset sihteerit. Avustukset ovat porkkana, jota liikunnan alueAluehallintovirastot ovat osallistuneet aktiivisesti koulupihojen liikuntaolosuhteiden kehittämiseen. Otanta käsitti sata erikokoista kuntaa, joista 57 vastasi. Valtio kerää romujaan ja karsii rönsyjään. Toisaalta sen toimintaa pidetään melko byrok raattisena. Nykymalli rakentui 1980-luvulla Toimintaympäristön muutos on nopeutunut alueilla 2010-luvulla. Urheilulautakuntien juuret ulottuivat 1950-luvun alkuun. Tämä vaihe kesti vanhojen läänien vuonna 1997 tapahtuneeseen lakkauttamiseen asti. Asutus on keskittynyt yhä enemmän kasvukeskuksiin. Ne muuttuivat vuonna 1987 liikuntalautakunniksi ja saivat oikeuden päättää pieniin liikuntapaikkahankkeisiin myönnetyistä avustuksista. Maaseudun autioituminen on kiihtynyt ja sen väestön ikääntyminen on jatkunut. Sittemmin aluehallinnon uudistusten seurauksena liikunta-asioita on hoidettu suurläänien (1997– 2009), elinkeino-, liikenneja ympäristökeskusten (ELY, 2010–2013) ja aluehallintovirastojen (AVI, 2014–) alaisuudessa. Jo tätä ennen lääneissä toimi sivutoimisia rakennustarkastajia, jotka opastivat liikuntapaikkarakentamista ja pitivät silmällä, että myönnetty tuki käytettiin avustusehtojen mukaisesti. Karrikoiden voi sanoa, että kunnat hakeutuvat rahahanan luokse. 1970–1980-lukujen aluepolitiikkaan ei ole paluuta, mutta kysymys pienten kuntien ja haja-asutusalueiden palveluista säilyy ajankohtaisena. Seuraava vaihe liikunnan aluehallinnon kehityksessä on LUOVA-virasto. Toisaalta se on välittänyt kuntien ja muidenkin alueellisten toimijoiden viestejä minis teriöön. 15 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 on hiljaista ja haastattelutilaksi järjestyi helposti vaikkapa maaherran entinen virkahuone, jota aluehallintoviraston ylijohtaja saattaa käyttää kerran kuussa
Kokonaisuuteen vaikuttaa myös se, että alueet ja kaupunkiseudut ovat nousseet yhä vahvemmiksi toimijoiksi, kuten Teijo Pyykkönen toteaa selvityksessä. Liikunnan aluehallinnon asiantuntijaelimenä toimivat alueelliset liikuntaneuvostot, joita on kuusi. Tiedolla johtajia Tiedolla johtamista liikunnan aluehallinto on tehnyt käsitteen laajassa merkityksessä koko olemassaolonsa ajan. Liikuntatoimen tehtävät vaativat paikallistuntemusta, joka on karttunut kokemuksen myötä. Hallinnolla on aina ollut tietoa ainakin siitä, mistä saa hakuprosesseissa hyödyllistä tietoa. Liikunnan aluehallinnon viranhaltijat mieltävät toimenkuvansa keskenäänhiukan eri tavoin. Uutena tehtäväkokonaisuutena AVIen työn te kijöille on tullut 2010-luvulla toiminnallisten valtion avustusten jako. Val ta jakautuu päätöksiin, virallisen ja epävirallinen tie don välit tämiseen ja kontakteihin. Ominaispiirteet eivät ole täysin kadonneet, vaikka hallin toa yhtenäistetty. Aluehallinto perinteisessä muodossaan katoaa, kun Lupaja valvontaviraston (LUOVA) on määrä aloittaa toimintansa vuoden 2021 alussa. Valtaa ja erityisesti asiantuntijavaltaa liikunnan aluehallinnolla on edelleen. Osa liikuntapoliittisista tavoitteista on lisäksi ympäripyöreitä ja vaikeasti arkeen yhdistettäviä. Ja muissakin elimissä. Aluehallintovirastoissa työskentelevien liikuntatoimen viranhaltijoiden yhteydet opetusja kulttuuriministeriöön ovat valtionhallinnon mittapuulla tarkasteltuna suorat ja välittömät. Osa kokee ne turhiksi, toisten mielestä niiden tarjoama sparraus on hyödyllistä. Avustusta ei tule, jos suunnitelmat eivät täytä valtion asettamia ehtoja. Yleensähän nämä ovat ihmisiä, jotka ovat aktiivisia ja osallistuvat yhteiskunnallisiin toimintoihin, sanoo Kuusela. Muutoin ohjausvoima on Pohjois-Suomen AVIssa työskentelevän ylitarkastaja Ulla Silventoisen mukaan rajallinen. Tärkeitä ovat yhteydet myös kenttään, koska nämä ihmiset toimivat ruohonjuuritasolla ja me aluehallinnon tasolla. Keijo Kuuselan mukaan neuvostoa tarvitaan leventämään aluehallinnon hartioita. Aluehallinnossa työsken televät kokevat joka tapauksessa soveltavansa lii kuntapolitiikkaa. Avustuksia on jaossa ter veyttä edistävään liikuntaan, maahanmuuttajien kotouttavaan liikuntaan ja Liikkuva koulu -hankkeeseen. Okirjain tarkoittaa ohjausta, vaikka se ei olekaan nimeen päässyt. Hyvä esimerkki ovat lähiliikuntapaikat, joiden raken taminen on yleistynyt etenkin viimeisimmän kym menen vuoden aikana. Joka tapauksessa rakentamisavustukset ja ylipäätään resurssiohjaus ovat olleet tehokas keino ajaa liikuntapoliittisia tavoitteita paikallistasolla. Neuvostoihin on hänen mukaan valittu liikuntakulttuurin eri osa-alueilta osaavia ihmisiä, mikä on laajentanut kokonaisnäkemystä. 16 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 hallinto voi käyttää liikuntapoliittisena ohjausvälineenä – varsinaista keppiä sillä ei edes ole. Se on muotoutunut vuosikymmenien aikana omaleimaiseksi osaksi valtionhallintoa. Toiminnallisissa hankkeissa aluehallinnon tärkeänä kumppanina ovat koulutusta järjestävät liikunnan aluejärjestöt. Viranhaltijoiden käsitykset neuvostojen merkityksestä vaihtelevat. Neuvostot muuttuivat puhtaiksi asiantuntijaelimiksi 1990-luvun lopussa. – Siinä mielessä käytännön työ ei ole kauhean kaukana poliittisista linjauksista, arvioi Myllyaho. OKM:n hallinnonalan yksikön päällikkö Ismo Myllyaho Länsija Sisä-Suomen AVIsta tulkitsee, että aluehallinto vie liikuntapolitiikan pohjalta kehi tetyt hankkeet käy täntöön avustusten muodossa. Ministeriön näkökulmasta alueilla on olemassa enimmillään kuusi toisistaan jonkin verran poikkeavaa toimintapolitiikkaa – var sin itsenäisten lääninhallitusten aika kaikuu täs sä vielä. Liikuntatoimen aluehallinnon palveluksessa olevat henkilöt ovat myös kokeneet, että tieto on kulkenut pääsääntöisesti hyvin molempiin suuntiin. Pieneksi vitsaksi voi laskea rakentamiseen liittyvän ohjauksen. Tietoa välittyy koulutusten kautta. He toimivat paikallisissa seuroissa ja ovat ihan eri tavalla mukana ruohonjuuritasolla. Toiminnallisten avustusten hakijoina ovat kunnat, jotka jakavat avustuksen edelleen. – Alueiden kehittäminen tullee ilman maakunAvustukset ovat porkkana, jota liikunnan aluehallinto voi käyttää liikuntapoliittisena ohjausvälineenä – varsinaista keppiä sillä ei edes ole.. – Asiantuntijakuvio, apu ja tuki ovat tärkeitä. Edelleen valmisteilla olevassa maakuntauudistuksessa ovat nousseet esille maakuntien ja suurten kaupunkialueiden erilaiset intressit. Osaltaan tähän on vaikuttanut lii kunnan aluehallinnon parissa työskentelevien varsin suuri toimintavapaus. Alueet ja kaupunkiseudut vahvoja toimijoita Ahti Karjalaisen tunnetuksi tekemä lausahdus ”ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen” pätee liikunnan aluehallinnon näkymiin. Alueellisen liikuntahallinnon ehdoton vahvuus on joka tapauksessa pitkäaikainen ja osaava hen kilökunta. Vuosien ja vuosikymmenten aikana jokaiselle on syntynyt oma tekemisen tapansa. Pieni, ketterä ja sitkeä Viranhaltijoiden haastattelujen perusteella lii kunnan aluehallinto on pieni, ketterä ja sitkeä hal linnonala
Tarvitaanko liikunnan aluehallintoa. Jatkuvuutta tuo pitkään tehtäviään hoitanut ja työhönsä sitoutunut henkilöstö. Meillä koetaan, että aluehallinnon työntekijät ovat kuin työtovereita. Yhteistyötä alueellisesti: kunnat, aluejärjestöt, lajiliitot, liikunnan ja urheilun instituutit ym. Silloin katsotaan, miten liikuntahallinto kykenee pitämään kiinni alueellista näkökulmaa tuovasta toiminnastaan. Alkuvaiheessa aluehallinnon henkilöstö ja toimipisteet säilyvät LUOVA-kauden alkaessa ennallaan. Hallinnon eri sektoreilla on edelleen omia tavoitteita, mutta ne olisi kyettävä sovittamaan yhteen toistensa kanssa. ”Tarvitaan! Alueellisella hallinnolla on parempi paikallinen tuntemus ja tietämys sekä kuntien sijainnin, olosuhteiden ja väestörakenteen tuomien haasteiden ymmärtäminen ja huomioiminen.” ”Taloudelliseen tukemiseen kyllä, operatiivisessa toiminnassa ei. Liikunnan aluehallinnon asemaan vaikuttaa laajemminkin se, millaiseksi OKM:n ja LUOVAn suhde muodostuu. Uusi tilanne tar joaa tähän ainakin mahdollisuuden. 17 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tauudistustakin muuttumaan. Asetelma muuttuu, kun pitkäaikaisia viranhaltijoita jää pian LUOVAn perustamisen jälkeen eläkkeelle. LUOVA-viraston yhtenä tavoitteena on irtautua sektorikeskeisyydestä. Kehitystä suuntaavat monelta osin jo nyt kilpailukykyiset kaupungit ja elinvoimaiset alueet. Jos on henkilökohtaisia kontakteja niin paljon hyötyä, muuten jää aika vieraaksi.” ”Kyllä tarvitaan. Kaikki ovat mieltäneet toimivansa liikunnan ja urheilun edistämiseksi yhteistyössä ministeriön ja kuntien kanssa. Heiltä saamme monia tarpeellisia näkökulmia, koska tuntevat alueen toiminnan hyvin. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Artikkeli perustuu Liikunnan aluehallinto – hallinnon hiljainen väliporras -selvitykseen ja sen yhteydessä koottuun aineistoon. Pienten kuntien osalta kynnys hakea tukea saattaa nousta. ”Lisäämällä yhteydenottoja kuntiin, jotta aluehallinnollekin tulisi syvällisempi tuntemus paikallisista toimintaympäristöistä – molemminpuolista yhteistyön tiivistämistä.” ”Aluehallinnon tulisi olla mukana perustelemassa, miksi kuntiin tarvitaan liikuntapuolelle resursseja, ja miksi niitä ei kannattaisi leikata esimerkiksi henkilökunnan osalta.” ”Yhteistä maakunnallista koulutusta/tiedonantoa ajankohtaisesti. Palvelu on myönteistä ja toimintaan kannustavaa. Valtion tulisi ”vain” luoda siihen mahdollisuus, pohtii Pyykkönen. KUNTAPALAUTETTA ALUEHALLINNOSTA Selvityksen yhteydessä toteutetun kuntakyselyn avovastaukset kertovat kuntien arvostavan liikunnan aluehallintoa. Ilman aluehallintoa ei meillä olisi yhteistä näkemystä liikunnan kehittämisestä ja liikuntapolitiikasta. Maakuntauudistuksen toteutuessa maakuntien asettamisen alueellisten lii kunta neuvostojen merkitys voi kasvaa. Hyvä informaatio kuntiin: johto, luottamushenkilöt (toki on myös kunnan asia).”. Vaikka siihen kuuluvien toimintatavat ovat olleet hiukan erilaisia, niin haastatteluista välittyi kuva työlleen omistautuneista viranhaltijoista. Neuvostot tuke vat olemassaolollaan ainakin aluksi jopa hiukan para doksaalisesti myös liikuntahallinnon säilymistä alueil la, sillä lakisääteisen neuvoston sihteerinä toimii viranhaltija. Asiointi muuttuu entistä enemmän sähköiseksi ja kasvokkain tapahtuvat tapaamiset kuntien ja järjestökentän toimijoiden kanssa vähenevät. Selvitys on luettavissa LTS:n verkkosivuilta. Aluekehittämisen muutokset ja etenkin maakuntauudistus haastavat myös liikuntahallinnon uudistumaan. Valtion rooli alueja kaupunkikehityksen säätelijänä on jo parin vuosikymmenen ajan kaventunut ja todennäköisesti kaventuu entisestään. Tiedossa on myös se, että mitä vähemmän liikkuvista on kyse, sitä enemmän tarvitaan eri hallinnonalojen yhteistyötä. Se joutuu osallistumaan alueiden kehit tämiseen muiden hallinnonalojen kanssa, vaik ka maakuntauudistus ja LUOVA eivät toteutui si. Esimerkiksi liikuntarakentamisen valtionavustusten jako onnistuu myös keskitetysti, vaikka paikallistuntemuksen vähentyminen voi muuttaa avustusjakaumaa. Hallintokulttuurin muutos ja yhtenäistyminen toteutuu varmasti. Liikunnan aluehallinto – hallintohierarkian hiljainen väliporras.Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä 14. Nykyään aluekehittämistä rakennetaan enemmän maakuntien ja kaupunkiseutujen omien vahvuuksien ja valintojen varaan. 2018. Ristikkäisiä odotuksia LUOVA-viraston alaisuuteen siirtymiseen liittyy liikunnan aluehallinnossa ristikkäisiä odotuksia. Tämä pakottaa pohtimaan myös suomalaista liikuntapolitiikkaa, joka on hyvin sektorikeskeistä. Liikuntaa edistetään liikuntahallinnon lähtökohdista, vaikka myös muiden hallinnonalojen sekä ihmisten elinympäristöjen merkitys liikunnan edistämisessä on tiedostettu pitkään. He ovat valmiit auttamaan ja opastamaan. Jos se supistuu, niin seuraukset näkyvät välittömästi myös liikunnan aluehallinnossa. Lii kunnan aluehallinnon autonomian jatkuvuuteen vaikuttaa myös Veikkauksen rooli liikunnan rahoittajana. Emme tulisi toimen ilman heidän kanssansa tehtävää yhteistyötä niin rakentamisen, peruskorjauksen kuin ihan käytännön toiminnan näkökulmasta.” Miten kuntien ja aluehallinnon yhteistyötä voisi kehittää. Todennäköisesti toteutettava työnjako viranhaltijoiden välillä mahdollistaa asiantuntijuuden ja oman osaamisen syventämisen. Jouko Kokkonen, Teijo Pyykkönen
2021 Lupaja valvontaviraston (LUOVA) on määrä aloittaa toimintansa. Läänissä työskentelevä liikuntatoimen tarkastaja toimii esittelijänä. Tulevaisuuteen vaikuttavat kuitenkin myös tekijät, joiden aluehallinto itse ei voi vaikuttaa.. Aluehallintovirastojen toimialueet ovat samat kuin suurläänien sillä poikkeuksella, että Länsi-Suomen lääni jaetaan LounaisSuomen ja Länsija Sisä-Suomen AVEiksi. Urheilulautakunnan nimi muuttuu liikuntalautakunnaksi. Neuvostot menettävät oikeuden jakaa rakentamisavustuksia, joista annettavasta vuotuisesta lausunnosta tulee niiden päätehtävänä. Lautakuntien työtä jatkavat alueelliset liikuntaneuvostot, jotka ovat neuvoa-antavia elimiä. LIIKUNNAN ALUEHALLINNON NÄKYMÄT NELIKENTTÄNÄ Nelikenttä tuo pelkistettynä esille nykytilanteen ja lähitulevaisuuden keskeiset linjat. 18 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Vahvuudet Hyvät kontaktit kuntiin ja aluejärjestöihin Vahva paikallistuntemus Ennakoitavuus, jatkuvuus Heikkoudet Sijaisten puute Epäyhtenäiset ja luutuneet käytännöt Hakubyrokratia Mahdollisuudet Asiantuntijuuden syventäminen ja toiminnan tehostaminen viranhaltijoiden erikoistumisella Palveluiden yhdenmukaistaminen Aktiivisuus, ennakointi Uhat Pienen hallinnonalan asema resurssien uudelleenjärjestelyissä Veikkausvoittovarojen tulevaisuus LUOVA-viraston ja OKM:nroolitus LIIKUNNAN ALUEHALLINNON KEHITYSVAIHEET 1950 Lääneissä alkavat toimia epäviralliset liikuntalautakunnat, joita johtaa maaherra. 1998 Uuden liikuntalain mukaan läänin liikuntatoimella tarkoitetaan lääninhallitusta ja sen asettamia alueellisia liikuntaneuvostoja. 1997 Suomi siirtyy Manner-Suomessa viiden läänin – Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Länsi-Suomi, Oulu ja Lappi – aikaan. Liikuntalain mukaan läänin urheilulautakunnan tehtävänä on toimia opetusministeriön ja lääninhallituksen apuna lain piiriin kuuluvissa asioissa. Alueellisten liikuntaneuvostojen nimeäminen siirtyy maakunnille. Samalla nykymuotoinen valtion aluehallinto lakkautuu, kun aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenneja ympäristökeskusten toiminta päättyy. Valtiontalous ei vielä anna myöten palkata päätoimisia sihteereitä. Alueellisten toimipisteiden on määrä säilyä. 2014 Liikuntahallinto siirtyy aluehallintovirastoihin yhdessä kirjastoja nuorisotointen kanssa. Liikuntalautakuntien määrä alkaa vähentyä nopeasti. Läänit ja muu valtion aluehallinto kootaan kuuden aluehallintovirastojen (AVI) ja viidentoista elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen (ELY) alaisuuteen. Jäsenet liikuntaneuvostoihin nimeää lääninhallitus. Liikunnan aluehallinnolla on lyhyellä aikavälillä hyvät edellytykset vastata ydintoimintaansa koskeviin haasteisiin. Liikuntalain muutos antaa kunnille mahdollisuuden järjestää liikuntatoimen tehtävät haluamallaan tavalla. OKM ohjaa edelleen liikunnan aluehallintoa tulossopimuksin ja myöntää sille käyttövarat. Liikuntatoimi alueilla jatkaa toimintaansa LUOVA-viraston alaisuudessa. 2015 Uuden liikuntalain mukaan liikunnan aluehallinnon tehtävistä vastaavat aluehallintovirastot. Opetusministeriö (sittemmin Opetusja kulttuuriministeriö, OKM) ohjaa tulossopimuksin aluehallintoa ja myöntää sille käyttövarat. 1987 Opetusministeriö delegoi lääninlautakunnille päätöksenteon pienten liikuntapaikkahankkeiden avustamisesta. Ne sijoitetaan opetusja sivistystointa, josta kolme hallinnonalaa oli lohkaistu ELY-keskuksiin läänien lakkauttamisen yhteydessä. Liikuntatoimi alueilla sijoitetaan ELY-keskusten alaisuuteen yhdessä kirjastoja nuorisotointen kanssa. 1975 Asetus läänien urheilulautakunnista virallistaa niiden aseman ja takaa vuosittaisen perusrahoituksen. 1981 Läänien urheilulautakunnat saavat päätoimiset sihteerit, jotka toimivat suoraan maaherran alaisuudessa. Lautakunnat palkkaavat oman toimen ohella toimivia rakennustarkastajia opastamaan rakentamisessa ja valvomaan veikkausvoittovaroista myönnettyjen avustusten käyttöä. 2010 Lääninhallinto lakkautuu vuoden 2009 lopussa. 1993 Kuntien rahoituslain muutos antaa kunnille oikeuden päättää itsenäisesti liikuntaan osoitetun valtionosuuden käytöstä. Yksi päätehtävistä on liikuntapaikkarakentamisen läänikohtaisten rakentamissuunnitelmien laadinta
19 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: TAINA PORANEN-CLARK Varhainen motorinen kehitys on yhteydessä kognitiiviseen suorituskykyyn varhaisessa vanhuudessa Kuva: ANTERO AALTONEN
Itsenäinen liik kumiskyky mahdollistaa aktii visen osallistumisen ympäröivän yhteiskunnaan toi mintaan. Erityisesti ongelmat näkyvät, kun tehtävät vai keu tuvat, ympäristö on vieras tai haasteellinen tai, kun pitää pystyä keskittymään useampaan asiaan saman aikaisesti (Salthouse 2009). Lapsi, joka on aikaisemmin ollut hyvinkin riippuvainen toisista ihmisistä päästäkseen paikasta toiseen, pääseekin nyt itsenäi sesti liikkumaan ja tutkimaan ympäristöään. Suorituskyky on riippuvainen useista kognitiivisis ta toiminnoista. Kyky liikkua on tärkeä osa itsenäistä toimintakykyä Liikkumiskyky, se, että pystyy itsenäisesti liik ku maan, minne haluaa, milloin haluaa ja miten haluaa, on tärkeää niin varhaisessa lapsuudessa kuin myö hemmin vanhuudessa. Liikkumiskyvyllä tarkoitetaan. 2005). 2004). Kognitiivinen heikentyminen van huu dessa voi johtaa siihen, että prosessointinopeus hidastuu, uusien asioiden omaksuminen hidastuu tai ongelmanratkaisukyky vaikeutuu. 2012). Vieraassa ympäristössä liikkuminen Kyky liikkua itsenäisestiminne haluaa, milloin haluaa ja miten haluaa, on tärkeää niin varhaisessa lapsuudessa kuin myöhemmin vanhuudessa. Eteenpäin pyrkivä ja päämääräsuuntautunut luonteenpiirre ja kyky ja halu omaksua nopeasti uusia asioita saattavat edesauttaa niin kävelemään oppimisessa kuin myös myöhemmin elämässä esi merkiksi parempien arvosanojen saavuttamisessa kou luiässä tai haasteellisten työpakkojen tavoit te lemisessa aikui suudessa. Lisäksi etu aivolohkon alueet kypsyvät nuoruudessa vii mei sim pänä ja osoittavat vanhuudessa ensimmäisenä nor maaliin ikääntymiseen liittyviä heikentymisen merk kejä (Seidler ym. Aivojen etuaivolohkon alueet tukevat toiminnanohjauksessa tarvittavia kog ni tii visia toimintoja ja ovat samalla myös osallisena tavoit teellisissa motorisissa suorituksissa. Lisäksi ulkoisten ärsykkeiden tunnistaminen, liikkeen havainnointi ja liikkeiden eri vaiheiden ohjelmointi vaikeutuvat. Mitä kauemmaksi kotoa henkilö liikkuu sitä kog nitiivisesti vaativammaksi liikkuminen saattaa tulla (Schooler 1984). Voisiko siis olla niin, että lapsi, joka oppii kävelemään hieman aikaisemmin kuin toinen ikätoverinsa olisikin koko elämänsä niin sanotusti askeleen edellä ikätovereitaan. Nouseminen pystyasentoon ja tasapainon ylläpitäminen askel luk sen aikana ei ole aluksi helppoa. K ävelemään oppiminen on yksi merkittä vimmistä tapahtumista pie nen lapsen elä mässä. Liikkumiskyvyn heikkeneminen van huudessa alkaa noin 60–70 ikävuoden tietämillä (Sainio ym. 20 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 kaikkia erilaisia tapoja, joilla ihmiset liikkuvat ym päristössään paikasta toiseen (Satariano ym. Varhaisessa lapsuudessa samaan aikaan moto rinen kehityksen kanssa tapahtuu nopeaa aivojen ja keskushermoston kehitystä (Malina 2004). Se, että joku lapsi oppii kävelemään aikaisemmin kuin toinen johtuu hyvin monesta asiasta. Liikkumiskyvyn vaikeudet saat tavat vaikeuttaa pää syä palvelujen luokse, vähen tä vät mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin sekä ennustavat edelleen liikkumisvaikeuksien lisään ty mistä. Lapset oppivat kävelemään keskimäärin vuoden iässä. Kognitiivisten kykyjen kehitykseen vai kuttavat varhaislapsuuden kokemukset, koti ym päristö, koulutus, työelämä ja valinnat elintapojen suhteen (Whalley ym. Se, että lapsi saavuttaa tämän kehitysvaiheen, vaatii monen ihmisen kehitykseen liittyvän eri osa alueen keskinäistä vuorovaikutusta – muun muassa riittävän kehittyneen hermolihasjärjestelmän sekä aivojen ja keskushermoston kehityksen, riittävän fyysisen kasvun sekä riittävän määrän erilaisia vuorovaikutus ja liikekokemuksia (Malina 2004). Kun lapsi ottaa ensimmäisiä askeliaan, ei varmaankaan tulla ajatelleeksi, että tämän motorisen kehityksen virstanpylvään saavuttamisella voisi olla yhteyksiä vanhuuden toimintakykyyn. Liikkumiskyky vaatii myös kognitiivista pro ses sointia (Wood et al. Vireät aivot vanhuudessa pitävät puolestaan yllä laajempaa elinpiiriä. Suunnitelmallisessa kognitiivisessa prosessoinnissa ja joustavassa kognitiivisessa suo rituskyvyssä tarvittavien kognitiivisten toimintojen voima, nopeus ja monimutkaisuus kasvavat vau va iästä varhaiseen aikuisuuteen, jonka jälkeen ne alkavat heikentyä kohti vanhuutta (Craik & Bia lystok 2006). 2012). Uusien motoristen taitojen oppiminen vaatii myös ongelmanratkaisutaitoa, sillä uusien ratkaisujen etsintä ja valintojen teko, ovat keskeisessä roolissa oppimisprosessin aikana (Thelen 2000). Ikääntymismuutokset tiedonkäsittelyssä vaikuttavat motoristen tehtävien suorittamiseen. Kognitiivisella suori tuskyvyllä tarkoitetaan kykyä hyödyntää aivojen tiedonkäsittelyprosessien avulla hankittua tietoa. Fysiologiseen kasvuun ja kehitykseen liittyvien tekijöiden lisäksi siihen saattaa vaikuttaa esimerkiksi geeniperimä, persoonallisuudenpiirteet tai ympäristön vaikutuk set. Elinpiirin laajuus kertoo elämänlaadusta Liikkuminen naapurustossa tapahtuu usein kävel len, kun taas kauemmaksi kotoa lähdetään liikkeelle usein julkisilla liikennevälineillä tai omalla autolla. Varhaisempi kävelemään oppiminen on yhteydessä parempaan kognitiiviseen suorituskykyyn vanhuudessa. Suunnittelu ja toteutus edellyttävät kognitiivista toiminnanohjausta Toiminnanohjauksessa tarvitaan monimutkaisia kog nitiivisia prosesseja kuten esimerkiksi informaation säilyttämistä työmuistissa, tarkkaavaisuuden yllä pi toa ja kontrollia sekä keskittymistä tiettyyn tehtävään, vaikka ympärillä olisi häiriötekijöitä (Rose, Feldman & Jankowski 2012). 2010)
2009) ja suojaa siis kognitiiviselta heikentymiseltä, jonka mukana saat taa tulla myös liikkumiskyvyn vaikeuksia (Auyeung ym. Elämänkulun näkö kulmasta tämän ilmiön tutkimisessa otet tiin huomioon aivojen kehityksen kannalta mer ki tyk sel lisiä ajankohtia: varhaislapsuus, jolloin tapahtuu nopeaa aivotoiminnan kehitystä samanaikaisesti motorisen kehityksen kanssa; varhainen aikuisuus, noin 20ikävuoden tietämillä, joka on ajankohta, jolloin aivojen kehitys saavuttaa huippunsa; sekä vanhuus, elinvuodet elinkaaren loppupuolella, jolloin väistämättömät ikääntymiseen liittyvät heikentymiset alkavat näkyä aivojen tiedonkäsittelytoiminnoissa. Parempi kognitiivinen kyvykkyys varhaisessa aikuisuudessa – parempi fyysinen suorituskyky varhaisessa vanhuudessa Väitöstutkimuksen ”Relationship between cognitive performance and mobility over the life course” (Pora nenClark 2018) tarkoituksena oli selvittää kog nitiivisen suorituskyvyn ja liikkumiskyvyn väli siä yhtyeyksiä läpi elämänkaaren. Parempi kognitiivinen kyvykkyys varhaisessa aikuisuudessa on yhteydessä parempaan fyysiseen suorituskykyyn varhaisessa vanhuudessa, noin 61 vuoden iässä, jonka kautta välittyy myös epäsuora yhteys kymmenen vuotta myöhemmin mitattuun fyysiseen toimintakykyyn. Tulokset ovat osoittaneen muun muassa, että kävelyvaikeudet tiettävästi ennustavat dementiaa ja toisaalta kog nitiivisen toimintakyvyn heikentymisen tiedetään lisäävän fyysisen toimintakyvyn heikentymistä. 2016). Tulokset osoittivat, että iäkkäillä henkilöillä, joil la oli parempi kognitiivinen toiminnanohjaus, oli myös laajempi liikkumisaktiivisuus elinpiirissä. Elämänkulku lähestymistapana nostaa kog ni tii visen reservikapasiteetin keskeiseksi käsitteeksi puhut taessa kognitiivisesta ikään ty mi sestä. 21 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 vaatii kenties enemmän tarkkaavuutta ja työmuistia ja jopa ongelmanratkaisutaitoja reittivalintoja tehtä essä, kuin jos liikkuisi kodin lähistöllä tutussa ympä ristössä. Tuloksista selviää myös, se että kahden vuoden seurannassa kognitii vinen toiminnanohjaus ennusti voimakkaammin liikkumisaktiivisuutta elinpiirissä kuin toisin päin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että laa jempi elinpiiri on yhteydessä muun muassa mies su kupuoleen, nuorempaan ikään, parempaan ter veyteen ja toimintakykyyn (Sartori ym. Kognitiivista reservikapasiteettiä kerryttää muun muassa koulutus, haasteellinen työ ja monet muut elämän varrella tehdyt valinnat, jotka vaikuttavat aivotoimintaan (Smart, Gow & Deary 2014). 2012). Pitkittäistutkimuksista saadussa ajal listen yhteyksien selvittelyssä tutkimustulokset ovat olleet epäyhtenäisiä (Clouston et al. Kog nitiivisella reservikapasiteetilla tar koi tetaan sitä, että tietyt aivojen rakenteelliset ja toi minnalliset ominaisuudet saattavat toimia ikään kuin puskurina ikääntymisestä tai dementoivista sairauksista johtu via aivomuutoksia vastaan (Richards & Deary 2005). Fyysisen aktiivisuuden myön teiset vaikutukset kognitiiviseen toimintakykyyn on tiedetty jo pitkään. Rajoittunut elinpiiri saattaa toisaalta myös heikentää kognitiivista suorituskykyä, sillä vähäinen liikkuminen kodin ulkopuolelle ei välttämättä tuo riittävästi kognitiivisia haasteita. 2013). Tätä yhteyttä selittivät heidän parempi alaraajojen toimin takykynsä ja se, ettei heillä ollut vaikeuksia käyttää kulkuneuvoja liikkumiseensa. Liikkumisaktiivisuus elinpiirissä mittari kuvaa alueen laajuutta, jolla henkilö liikkuu, sitä kuinka usein henkilö liikkuu kyseisellä alueella sekä mahdollista avun tarvetta liikkumiseensa (Parker, Bodner & Allman 2003). Myös kognitiivisen heikentymi sen vaikutukset päivittäisistä toimista selviämiseen on havaittu. 2007). Elämänkulkututkimus kartoittaa lapsuuden, elämänkokemusten ja ympäristön vaikutusta toimintakyvyn muutoksiin Elämänkulkuepidemiologiset tutkimukset ovat osoit taneet, kuinka ympäristön altistukset, erityisesti tiet tyjen kehityksellisten herkkyyskausien aikana lap suudessa ja nuoruudessa, saattavat aiheuttaa kauas kantoisia seurauksia myös vanhuuden kognitiiviseen ja fyysiseen toimintakykyyn (Kuh & Shlomo 2004). Henkilöt, jotka oppivat aikaisemmin kävelemään varhaislapsuudessa, suoriutuivat paremmin kognitiivisesta testistä varhaisessa vanhuudessa noin 64 vuoden iässä. Aikaisemmat poikittaistutkimukset ovat osoitta neet vahvaa näyttöä kognitiivisen toimintakyvyn ja liikkumiskyvyn välisestä yhteydestä vanhuudessa (Demnitz ym. Lisäksi laajemman elinpiirin omaavilla henkilöillä, on todettu olevan parempi elämänlaatu (Rantakokko, Mänty & Rantanen 2013). Henkilö, jolla on hyvä kog nitiivinen reservikapasi teetti, saattaa säilyttää kog nitiivisen toimintakykyn sä hyvällä tasolla pidem pään esimerkiksi alkavasta muistisairaudesta huo li matta. 2017). Liikkumisaktiivisuus elin piirissä mittari kuvastaa siis henkilön fyysistä sekä psykososiaalista kyvykkyyttä suhteessa ympä ristön vaatimuksiin sekä henkilön osallisuutta ympä röivässä yhteiskunnassa (Barnes ym. Henkilöt, jotka oppivat aikaisemmin kävelemään varhaislapsuudessa, suo. 2008). Hen kilöt, jotka kärsivät muistiongelmista ja joiden käve lynopeus on keskimääräistä hitaampi, saattavat olla riskissä sairastua myöhemmin dementiaan tai saada muita toiminnanvajauksia (Shimada ym. Pa rempi varhaisen elämän kognitiivinen kyvykkyys on yhteydessä parempaan kognitiiviseen reservikapasi teettiin vanhuudessa (Kuh ym
2001). Kyselyssä tutkittavat arvioivat kykyään suoriutua erilaisista päivittäisessä elämässä vastaantulevista fyysistä suorituskykyä vaa tivista tehtävistä kuten ostosten kantamisesta, por taiden noususta tai tiettyjen matkojen kävelystä.. 1971 Hel singissä asuvia henkilöitä (Eriksson ym. Edellä mainittu väitöstutkimus lisäsi ymmärrystä siitä, että aivoterveydestä huolehtiminen on tär keää koko elämänkaaren ajan. 22 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 riutuivat paremmin kognitiivisesta testistä varhaises sa vanhuudessa noin 64 vuoden iässä. Erityisesti lap suu dessa ja nuoruudessa tulisi huolehtia tur val lisesta lapsen kasvua ja kehitystä tukevasta kas vuympäristöstä kehityksen maksimoinnin takaa miseksi. Vanhuudessa toiminnanohjauksessa tar vittavia kognitiivisia toi mintoja harjoittamalla voi taisiin mahdollisesti yllä pitää ikääntyneiden hen ki löiden liikkumiskykyä ja näin parantaa hei dän mah dollisuuksiaan itse näi seen ja aktiivisena van he nemiseen sekä laajemman elin piirin säilyt tämi seen. TAINA PORANEN-CLARK, TtM (väit.), KM Projektikoordiaattori, tutkijatohtori Päivä Farmilla -hanke Tutkimus -ja kehittämiskeskus GeroCenter -säätiö ja Gerontologian tutkimuskeskus ja liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: taina.poranen-clark@gerocenter.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Relationship between cognitive performance and mobility over the life course” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 19.10.2018. Terveydenhuollossa tulisikin ottaa huomioon, että kognitiivinen toiminnanohjaus saattaa olla heiken tynyt ennen kuin muistiongelmat alkavat haitata arjessa selviytymistä. Aineistosta käytet tiin tässä tutkimuksessa kah ta osatutkimusaineistoa, joista toinen käsitti 360 miestä, jotka olivat suorit taneet armeijan kog ni tiivista kyvykkyyttä mittaavan testin nuorina aikui sina, ja toinen käsitti 368 miestä ja naista, joilta oli neuvolakorteista saatu tieto hei dän kävelemään oppimisiästään. Samal la mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen vähentyvät ja pääsy yhteiskunnallisiin palveluihin saattaa estyä. 2002) mitattiin mm. Varhaisen lapsuuden ja nuo ruuden kokemukset muokkaavat aivoja vaikuttaen aivojen kehittymiseen ja toimintaan. Väistämättömällä ikään tymiseen liittyvällä aivojen toiminnan heikentymi sellä saattaa olla vaikutusta myös liikkumiskykyyn. Heiltä oli mitattu kognitiivinen suorituskyky kognitiivista toiminnanohjusta mittaavalla Trail Making Testillä (Reitan & Wolfson 1993) ja liikkumisaktiivisuus elinpiirissä LifeSpace Assessment kyselyllä (Baker, Bodner & Allman 2003) vuosina 2014 ja 2016. Lapsuuden ja nuoruuden voisi siis olettaa olevan erityisen tärkeitä ajanjaksoja aivojen kehityksen sekä kognitiivisten toimintojen kehityksen kannalta. Hel singin syntymäkohortti tutkimuksen aineis tosta, joka käsittää vuosina 1934–44 Helsingin yli opistollisessa sairaalassa syntyneiden ja v. Erityisesti kognitiivisen toiminnanohjauksen hei kentyminen vanhuudessa saattaa vähentää iäkkään henkilön liikkumisaktiivisuutta elinpiirissä. Aivoterveydestä huolehtiminen on tärkeää koko elämänkaaren ajan Aivot kehittyvät kiivaasti koko lapsuuden ja nuoruu den ajan saavuttaen kypsyyden varhaisessa aikuisuu dessa keskimäärin kahdenkymmenen ikävuoden tie tämillä (Salthouse 2009). Fyysistä toimintakykyä arvioitiin SF36 kyselyllä (Aalto, Aro & Teperi 1999) keski määrin 61 ja 71 vuoden iässä. Elinpiirin kaventuminen saattaa täten myös kiihdyttää kognitiivista heikentymistä. NÄIN TUTKITTIIN V äitöstutkimuksen ”Relationship between cognitive performance and mobility over the life course” (PoranenClark 2018) tar koituksena oli selvittää kognitiivisen suo rituskyvyn ja liikkumiskyvyn välisiä yhteyksiä läpi elämänkaaren. Toiminnanohjauksen testaa minen osana ikääntyneiden terveystarkastuksia voisi mahdollistaa sen, että toimintakykyä heikentäviin ongelmiin voitaisiin puuttua aikaisessa vaiheessa. Tie tokonepohjaisella kognitiivista suoriu tumiskykyä mittaavalla Cog State testistöllä (Darby ym. Nämä henkilöt osallistuivat klii ni siin tutkimuksiin, joissa heidän kognitiivista ja fyysistä suorituskykyä mitattiin van huudessa. Tutkimukseen osallistui ”Iäk käi den ihmisten liikkumiskyky ja elinpiiri – LISPE tut kimuksesta 157, 7691 vuotiasta henkilöä Jyväsky län ja Muuramen alueelta (Rantanen 2012). Tulokset lisäävät ymmärrystä kognitiivisen suori tuskyvyn ja liikkumiskyvyn välisestä yhteydestä niin vanhuudessa kuin yli elämänkaaren lapsuudesta ja nuoruudesta vanhuuteen. reaktionopeutta, työmuis tia, tark kaavaisuutta sekä oppimiskykyä keskimäärin 64 vuoden iässä
Auyeung, T. 2009. Satariano, W. 2001. B. J. M., Edwards, J. G., Forsen, T., Tuomilehto, J., Osmond, C. 2012. In Koskinen, S., Lundqvist, A. Stakes Helsinki. L., Gow, A. 2012. 2016. 2008. Occupational complexity and lifetime cognitive abilities. Clouston, S. L., et al. 1999. 2004. Eteenpäin pyrkivä ja päämääräsuuntautunut luonteenpiirre ja kyky ja halu omaksua nopeasti uusia asioita saattavat edesauttaa niin kävelemään oppimisessa kuin myös myöhemmin elämässä esimerkiksi parempien arvosanojen saavuttamisessa kouluiässä tai haasteellisten työpakkojen tavoittelemisessa aikuisuudessa.. 2017. Rantanen, T., Portegijs, E., Viljanen, A., Eronen, J., Saajanaho, M., et al. Baker, P. The relationship between cognitive function and life space: the potential role of personal control beliefs. & Rantanen, T. Implications of infant cogni-tion for executive functions at age 11. Darby, D., Maruff, P., Collie, A. A life course approach to chronic disease epide-miology: tracing the origins of ill-health from early to adult life. T., et al. Relationship between cognitive performance and mobility over the life course Jyväskylänyliopistohttp://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7536-4 Rantakokko, M., Mänty, M. Correlates of life space in a volunteer cohort of older adults. G., Clay, O. A., Guralnik, J. International Journal of Sport and Health Science 2, 50–66. BMC Public Health 12, 1018. 2000. 2006. A., Burutolu, T. & Ristiluoma, N. Sartori, A. N., et al. Mild cognitive impair-ment can be detected by multiple assessments in a single day. Demnitz, N., Esser, P., Dawes, H., Valkanova, V., Johansen-Berg, H., et al. 23 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 LÄHTEET: Aalto, A., Aro, A. Psychological effects of complex environments during the life span: A review and theory. Annals of Neurology 58 (4), 617–622. British Medical Journal (Clinical research ed.) 322 (7292), 949–953. W., et al. The Dynamic Relationship between Physical Function and Cognition in Longi-tudinal Aging Cohorts. Measuring lifespace mobility in community-dwelling older adults. M. 2012. Rose, S. Shimada, H., Makizako, H., Tsutsumimoto, K., Verghese, J. Mobility decline in old age. A., Brewster, P., Kuh, D., Richards, M., Cooper, R., et al. M., Jackson, R. Psychology and Aging 27 (2), 364. L. 2012. & Allman, R. J. S., Bienias, J. D., Bernard, J. Gerontology 51 (2), 131–141. Parker, M., Baker, P. J. S., Bodner, E. Ex-perimental Aging Research 33 (1), 77–93. 1984. Intelligence 8 (4), 259– 281. Amer-ican Journal of Public Health 102 (8), 1508–1515. Sainio, P., Stenholm, S., Vaara, M., Rask, S., Valkeinen, H. Barnes, L. Reitan,R., Wolfson,D. Sensory and cognitive factors influencing functional ability in older adults. 2010. & Barker, D. &Shlomo, Y. &Deary, I. RAND-36 terveyteen liittyvän elä-mänlaadun mittarina: Mittarin luotettavuus ja suomalaiset väestöarvot. When does age-related cognitive decline begin. Richards, M. A., Feldman, J. 2012. Eriksson, J. 2004. A., et al. M. 2005. Smart, E. Seidler, R. Neuroscience &Biobehavioral Reviews 34 (5), 721–733. 120–124). & Suzuki, T. & Rantanen, T. Neuroepidemiology 31 (3), 167–173. J., Marottoli, R. J., Deary, I. 2009. L., Wilson, R. J., Wadley, V. 2004. Journal of Alzheimer’s disease 59 (1), 77–84. Kuh, D. Schooler, C. Poranen-Clark, T. & Deary, I. W., Gordon, M. F. Functional decline in cognitive impairment--the relationship between physical and cognitive function. B., Fling, B. A. M., Rebok, G. L., Mendes de Leon, Carlos F, Kim, H. G., Roenker, D. Epidemiologic Reviews 35 (1), 33–50. Motor control and aging: links to age-related brain structural, func-tional, and biochemical effects. Psychological Science 23 (11), 1345–1355. Thelen, E. Cognition through the lifespan: mechanisms of change. & Bialystok, E. Lifetime cognitive performance is associated with midlife physical performance in a prospective national birth cohort study. Neurology 83 (24), 2285–2291. J. Motoric cognitive risk syndrome: association with incident dementia and disability. S. (Eds.), Health, functional capacity and welfare in Finland in 2011 (pp. J. Gait & Posture 50, 164–174. International Journal of Behavioral Development 24 (4), 385–397. & Starr, J. & Teperi, J. Neurology 59 (7), 1042–1046. Psychosomatic Medicine 71 (1), 38–48. Kuh, D., Cooper, R., Hardy, R., Guralnik, J., Richards, M., et al. 2003. 2018. 2013. Wood, K. Exercise and sport sciences reviews 41 (1), 19–25. Malina, R. D., Clay, O. M. Cognitive reserve and the neurobiology of cognitive aging. Individual and environmental factors underlying life space of older people – study protocol and design of a cohort study on life-space mobility in old age (LISPE). A life-space approach to func-tional assessment of mobility in the elderly. V. J., Parisi, J. I. Trends in Cognitive Sciences 10 (3), 131–138. Ageing Research Reviews 3 (4), 369–382. Helsinki: Natonal Institute for Health and Welfare (THL), Report 68/2012. Journal of Gerontological Social Work 35 (4), 35–55. (2nd Edition) Oxford Oxford University Press. 2002. Neuro-biology of Aging 30 (4), 507–514. & Jankowski, J. Tucson, AZ: Neuropsychology Press. A systematic review and meta-analysis of crosssectional studies examin-ing the relationship between mobility and cognition in healthy older adults. Whalley, L. &McStephen, M. 2002. Motor development as foundation and future of developmental psychology. 2013. Salthouse, T. Fyysinentoimintakyky. Mobility and aging: new directions for public health action. 2014. 2007. Journal of the American Geriatrics Society 51 (11), 1610–1614. Motor development during infancy and early childhood: overview and suggested directions for research. Early growth and coronary heart disease in later life: longitudinal study. C., Leung, J., et al. W., Kwok, T., Lee, J., Leung, P. M. (Ed.) 1993. & Allman, R. Craik, F. A life course approach to cognitive reserve: a model for cognitive aging and development. The Halstead-ReitanNeutopsychologic Test Battery: Theory and clinical interpretation. C., Wadley, V. R. A., Phelan, E. J., Appleton, C. 2005
Perimä ja se miten geenimme ilmentyvät vaikuttavat merkittävästi lihaskokoon. Kuva: GORILLA/MATTHIAS DROBECK 24 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: JUHA HULMI, JUHA AHTIAINEN Miten lihas kasvaa. Lihassolumme pystyvät kuitenkin mukautumaan kulloisiinkin olosuhteisiin, kuten ravitsemustilaan ja fyysiseen aktiivisuuden tasoon.. Lihakset aistivat kuormitusta ja muokkautuvat rasitukseen
Mekaanisen ja aineenvaihdunnallisen kuormituksen aistiminen lihaksessa Raskaan voimaharjoitussarjan toistojen aikana lihak sissa on mekaanista kuormitusta eli lihasten akti voituessaan aikaansaamia (aktiivisia) ja lihak siin kohdistuvia (passiivisia) voimia. 2018). Kun ne kohtaavat voimia, seuraa eri lais ten signaali reittien aktivoituminen. Täten myofibrillit paksuuntuvat vähi tellen. Koko lihaksen tasolla pennatoituneiden eli voimantuottosuuntaan nähden vinosti olevien lihassyiden pituuden kasvu ja niiden kulman muutos suhteessa koko lihakseen voi vaikuttaa lihasten kokoon (Wackerhage ym. Voimaharjoittelun aiheuttama lihaskasvu solutasolla Lihaskasvussa lihassolujen proteiineja rakennetaan pitkällä aikavälillä säännöllisesti nopeammin ja enemmän kuin niitä hajotetaan. 2018). Tällaisia lihaskasvujarruja ovat tunne tuimman lihas ten kasvun estäjän myostatiinin ohella lukuisat muut proteiinit (Verbrugge ym. Tällä hyper plasialla, jos sitä tapahtuu aikuisilla ihmisillä, ei ole todennäköisesti suurtakaan merkitystä selittämään lihasten koon muutosta voimaharjoittelun seu rauk sena (Adams ja Bamman 2012). Normaaleja päivittäisiä muutoksia proteiinien hajotuksessa takaisin aminohapoiksi ei tule kuiten kaan pelätä. Lihakset aistivat kuormitusta Lihasten kyvylle kasvaa on olennaista lihassolujen kyky havainnoida ja säädellä omaa tilaansa erilaisten sensorien ja signaalireittien avulla. Uudessa kat saus artik kelissa, jossa toinen kirjoittajista oli muka na, poh dittiin näi tä voimia aistivia ja nii hin reagoivia pro teiineja ja proteiinirakenteita (Wackerhage ym. Hypertrofia Lihaskasvu on lihassolujen eli lihassyiden kasvua eli hypertrofiaa. Lihas ten kasvattajien harmiksi ihmiskehossa onkin useita me kanismeja estämässä suurta ja nopeaa lihas kasvua. Sen sijaan ihmisen lihassolujen lukumäärä näyttää olevan pitkälti geneettisesti säädelty. 2018). Kun lihassolut kasvavat, niissä olevan veden ja tukikudoksen sekä muiden rakenteiden määrä näyttää yleensä kasvavan suurin piirtein samassa suhteessa lihasproteiinien kasvun kanssa (Adams ja Bamman 2012, MacDougall ym. Proteiinisynteesiä tapahtuu koko ajan ja ympäri kehoa, mutta lihasten proteiinisynteesi kiihtyy tree nien ja proteiinipitoisten ruokailujen jälkeen enem män kuin proteiinien hajotus (Tipton ym. Voimaharjoittelu aiheuttaa myös aineenvaihdun nalliseen kuormitukseen sekä lihasten mikrovau rioihin liittyviä muutoksia, joita lihakset pystyvät aistimaan. 25 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 L ihasten kasvattaminen on huomattavas ti vai keampaa kuin niiden surkastaminen osittain siksi, että lihassolujen kasvu ja yllä pito vaativat runsaasti energiaa. 2018, Tipton ym. 2018). Tämä on seurausta pitkälti lihassolu jen putkimaisten supistuskoneistojen, myofibrilli en, kasvusta ja lisääntymisestä. Yksi voimaa aistivista pro te ii neista lihak sissa on filamiini C, joka sijaitsee lihaksien supis tuskoneistojen sar komeereissa Zlevy jen lähistöllä eli hyvällä paikalla aistimaan lihasten (aktomyosiiniinteraktion) tuot tamia voimia. 2018). Havainnoitavia tapahtumia ovat muun muassa voimaharjoitukseen liittyvä lihasten aktivointi ja sitä seuraavat fysiolo giset muutokset, kuten kalsiumionien pitoisuuden kasvu tietyissä kohdissa lihassoluja sekä mekaaninen kuormitus – eli lihasten tuottamat ja niihin kohdis tuvat voimat. Joissain tilanteissa lihaskasvu voi olla muutakin kuin lihassolujen paksuuden kasvua. Krooninen ja patologinen proteiinien hajotuksen kohoaminen surkastaa lihaksia esimerkiksi monissa sairauksissa ja vammojen aiheuttamassa inaktivaati ossa. Lihassolut kykenevät aistiensa avulla luomaan kokonaiskuvan siitä, millä osaalueilla lihassolu on kyennyt vastaa maan kuormituksen aiheuttamaan haasteeseen ja missä tarvittaisiin vielä erityisesti rakenteellista ja toiminnallista mukautumista, jotta haasteeseen pys tyttäisiin vastaamaan jatkossa paremmin (Wackerha ge ym. Myofibrillit kasvavat lähinnä niin, että proteiinisynteesissä valmistuneita uusia rakenneproteiineja lisätään erityisesti niiden ulkokehälle. 2018). 1984, Goldspink 1983). Tä mä on lihasten anaboliaa, ja sen säätely on lihaskas vussa hyvin tärkeää. Lihasproteiinien hajotusta, sen mekanismeja ja merkitystä pitää kuitenkin tutkia lisää, jotta ym märrämme ilmiön paremmin. Pelkkä proteiinisynteesin lisääntyminen treenin ja ravinnon jälkeen ei kuitenkaan riitä loputtomiin kas vattamaan lihasta ilman proteiinisynteesin koneisto jen eli tumien ja ribosomien määrän lisääntymistä. Lihasproteiinisyn teesi etenee niin, että solujen tumissa rakennetaan DNA:n geenien ohjeen avulla viesti eli lähettiRNA, minkä jälkeen ribosomeissa tästä viestistä rakenne taan proteiini liittämällä yhteen aminohappoja. Kuitenkin ilman tumien lisääntymistäkin lihassolut voivat kas vaa ilmeisesti noin 10–20 prosenttia, joten alkuvai heen kasvussa tumia ei tarvita vielä lisää (Adams ja Bamman 2012). Lihaksissa on mekaa nisia kuormia tai voimia aistivia pro te iineja. Näiden fysiologisten vasteiden suuruus riippuu muun muassa kuormitettujen lihasten yksilöllisistä ominaisuuksista, kuormitustavasta, kuormituksen intensiteetistä ja kestosta. Esimerkiksi lihassolujen tumien lukumäärä nousee siten, että lihassolujen ulkopuolella olevat satelliit tisolut, niin sanotut lihasten kantasolut, jakaantuvat ja luovuttavat omat tumansa lihassoluille. Tämä ilmiö, jota voidaan hetkellisesti ainakin kutsua kataboliaksi, on tärkeää kehoa uusit taessa ja tämän hetken tietämyksen mukaan saattaa hieman lisätä treenin jälkeistä lihasproteiinisyn teesin nousua (Wackerhage ym. Muitakin voimia aistivia proteiineja
Tästä seuraa mekaanisten voimien aistiminen ja lihas kasvusignaloinnin käynnistyminen (Wackerhage ym. Näistä tärkein on tämän hetken tietämyksen mukaan mTOR (mechanistic target of rapamycin) signalointireitti, joka koostuu usean proteiinin komplekseista, joista merkittävin lihas kasvussa on mTORkompleksi yksi (mTORC1). Viivästynyt lihasarkuus on englanniksi ”Delayed Onset Muscle Soreness” eli DOMS. Myös aineenvaihdunnallisen kuormituksen on ajateltu olevan ärsyke lihaskasvulle (Schoenfeld 2013). Näin ollen vuonna 2018 ei vielä tiedetä, mitkä solutason systee mit alun alkaen käynnistävät voimaharjoittelun ai heuttaman lihas kasvun treenaamisen alkuvaiheessa ja pidem pään harjoitelleilla lähestyttäessä yksilöllistä maksi maa lista potentiaalia. Näitä ovat muun muassa lihaksen mikrovaurio tai muut mik roskooppiset muutokset lihaksessa tai sitä ym pä röivissä kalvorakenteissa, turvotus, aineen vaih duntatuotteiden kertyminen ja mahdollinen tuleh dusreaktio. Riittävän suuri ja riittävän pitkäkestoinen mekaa ninen kuormitus on silti nykytiedon mukaan huo mattavasti merkittävämpi lihas kas vun käyn nis täjä (Wackerhage ym. Lihasarkuus saa alkunsa kovan liikunnan yhtey dessä ilmenevistä tapahtumista. Esimerkiksi takareisiin voi tulla huomattava lihasarkuus suorin jaloin maas tavedosta, jossa takareiden lihakset tekevät eksentristä lihastyötä pitkillä lihaspituuksilla. Voimien aisti misessa oletettavasti useammalla kuin yhdellä proteiinilla on merkitystä, koska lihakset tuottavat ja niihin kohdistuu monen laisia voimia eri suunnista (Wackerhage ym. 2018, Schoenfeld 2012). 2018). 26 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 on, mutta niiden merkitys lihaskasvun aistimina ymmärretään vielä huonosti. 2018). 2018). Lihas kasvulle on kuitenkin niin monta erilaista meka nis mia, että pelkkä lihasarkuus ei ole yksi nään kovin kaan hyvä mittari lihaskoon kasvua stimu loi valle harjoitukselle. ATP:AMPsuhde, kreatiinifosfaatin ja glykogeenin lasku), aminohap pojen vapautuminen proteiinien hajotuksesta ja lisääntynyt kulkeutuminen muualta lihassolujen sisään, hapetuspelkistys tasapaino sekä vapaiden radikaalien ja monien muiden lihaksen aineenvaih duntatuotteiden pitoisuuksien muutokset, joihin liittyy myös solun turvotus (Wackerhage ym. Tätä esiintyy yleensä noin 24–48 tuntia kovan harjoi tuksen jälkeen tai hieman aiemmin, eikä sitä kuulu sekoittaa treenin aikaiseen väsymyskipuun tai lihas vammaan. Aiheen tutkiminen on kuitenkin vaikeaa. Aineenvaihdunnallisia muutoksia lihaksissa ovat muun muassa energiankulutukseen ja tuot toon liittyvä paikallinen hapenpuute ja verenkierron muutokset, energiatilanne (esim. Aineen vaih dun nallisella kuormituksella on tähänkin olen nainen epäsuora vaikutus. Lihasarkuutta voimaharjoittelun jäl keen lisää muun muassa harjoituksen kovuus ja pit käkestoisuus, eksentrisen vaiheen yli koros ta minen, tottumattomuus tehtävään liikkeeseen ja pit killä lihaspituuksilla treenaaminen (Wackerhage ym. On kuitenkin mahdollista, että mikroskooppisia lihas ten mikrovaurioita korostava harjoittelu tehos taa lihasten satelliittisolujen määrää ja sitä kautta regeneraatiokapasiteettia erityisen tehokkaasti (Wac kerhage ym. Aktivoituessaan mTORC1 kiihdyttää Mekaanista kuormitusta aistivat lihassolujen sisällä ja jossain määrin myös ulkopuolella erilaiset tekijät, jotka välittävät kasvuviestin lihassolujen kasvukoneistoille.. Lihasten mikrovaurion ja viivästyneen lihasarkuuden merkitys Lihaskasvu voi lisääntyä myös lihaksen mikrovau rioiden korjaukseen liittyvistä tulehdusprosesseista sekä hormoni ja kasvutekijäpitoisuuksien muutok sista. Tällaisia ovat muun muassa jättiproteiini titiini aina kin pitkillä lihaspi tuuksilla ja kostameerirakenteen pro teiinit (esimer kiksi taliinit ja integriinit), jot ka välittävät voimaa sarkomeerien sijaan ekstra sel lulaarisessa matriksissa ja solukalvoilla. Lihaskasvun aistiminen välittyy molekyylitason signalointireiteille Kuormituksen ja toisaalta myös ravinteiden nauttimisen jälkeen lihakset siis aistivat muutoksia, jotka käynnistävät erilaisten signaalireittien akti voitumisen. Voimaharjoittelussa mikrovauriot lihassäikeis sä syntyvät lihaskudoksen mekaanisen, yleisesti otta en venyttävän kuormituksen ja aineenvaihdunnallis ten muutosten seurauksena kuormituksen aikana ja sen jälkeen. 2018). 2018, Schoenfeld 2013). Käytännössä tämä proteiinikompleksi aktivoituu esimerkiksi voimaharjoittelun tai proteiiniravinnon seurauksena. Täten saattaa olla, että joskus lihas ten mikrovaurioita lisäävää harjoitteluakin vaaditaan lihaskasvua maksimoitaessa, mutta lisää tut kimuksia tarvitaan. Solutasolla lihasproteiinimäärän sää telyä ohjaavat erilaiset toistensa kanssa vuo ro vai kutuksessa olevien molekyylien muodostamat sig nalointireitit. Kun sarjat tehdään sub mak simaalisilla kuormilla loppuun tai lähes loppuun asti, aineenvaihduntatuotteiden kertyminen ja muut väsy mystä lisäävät tekijät vaikuttavat niin, että nopeatkin lihassolut joutuvat tekemään töitä ja siten mekaanisesti kuormittumaan sarjan lopussa jot ta sarja jatkuu
Schoenfeld B.J. Goodman CA, Mayhew DL, Hornberger TA. Ei ole myöskään olemassa menetelmiä, joi den avulla yksilön harjoitettavuutta voimaharjoitte lun aiheuttamaan lihaskasvuun voitaisiin ennakoida. Tipton KD, Hamilton DL, Gallagher IJ. 23(12): 1896–1906. 27 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 muun muassa proteiinisynteesiä aktivoimalla monia muita proteiineja (Goodman ym. Näiden signaalireittien proteiinien aktiivisuutta säädellään niiden määrään ja erityisesti kolmiulotteiseen rakenteeseen vaikuttamalla. Lihaskasvussa lihasproteiinien rakentuminen eli synteesi kiihtyy treenin jälkeen noin 24–48 tunnin ajaksi. 2011. Alterations in Myofibril Size and Structure During Growth, Exercise, and Changes in Environmental Temperature. Cellular signaling. Comprehensive Physiology. MacDougall JD, Sale DG, Alway SE, Sutton JR. J. eCollection 2018. 2012. Stimuli and sensors that initiate skeletal muscle hypertrophy following resistance exercise. 1983. Painossa. Eikä myöskään tutkimusnäyttöä siitä, miten harjoit teluohjelmaa voitaisiin mahdollisesti muokata niissä tapauksissa joissa lihasten kasvu jää odotettua tai toivottua vähäisemmäksi. de Angelis M, Wackerhage H. Frontiers in Physiology 9 (553). Potential mechanisms for a role of metabolic stress in hypertrophic adaptations to resistance training. 26(5): 1441–1453. 1983; Supplement 27: Handbook of Physiology, Skeletal Muscle. Osalla ihmisistä lihasten kas vu jää vaatimattomaksi, vaikka heille annettaisiin keskiarvoisesti hyvinkin toimiva ja ohjattu voima harjoitteluohjelma. Age. Oma haasteensa on myös kehon koostumuksen muutosten tarkkaan mittaamiseen liittyvät menetelmävirheet ja päivittäinen vaihtelu. Schoenfeld B. 2016. Recent progress toward understanding the molecular mechanisms that regulate skeletal muscle mass. 1984; 57(5):1399–1403. Comprehensive Physiology 4:2829–70. 2018. Tämän arvellaan johtavan lihassolujen hypertrofiaan eli koon kasvuun.. On selvää, että lisää tut kimuksia tarvitaan ja asetelmilla, jossa lihaskasvua ja siihen vaikuttavia tekijöitä optimoidaan tarvittaessa myös yksilöllisesti. Characterization and regulation of mechanical loading-induced compensatory muscle hypertrophy. Lihaskasvun säätely ei ole missään nimessä yksinkertaista yhden molekyylin biologiaa. 1984. 38(1):10. 2012. Lihaskasvu on yksilöllistä Yksi mielenkiintoinen huomioon otettava seikka on vasteiden yksilöllisyys kaikissa elimistömme muu toksissa harjoitteluun, koskien myös lihaskasvua voimaharjoittelussa. Sports Medicine 43(3):179–194. Muita mainitsemisen arvoisia lihaskasvun sääteli jöitä voimaharjoittelussa mTOR:in lisäksi ovat muun muassa testosteronin reseptori androgeenireseptori ja siihen liittyvä signalointi, JNK/SMADsignaloin tireitti, kalsiumriippuvainen reitti ja mahdollisesti muun muassa Hippo sekä PGC1GRP56 ja IGF1/ MGF/insuliinisignaloinnit. Ahtiainen JP, Walker S, Peltonen H, Holviala J, Sillanpää E, Karavirta L, Sallinen J, Mikkola J, Valkeinen H, Mero A, Hulmi JJ, Häkkinen K. 2013. Wackerhage H, Schoenfeld BJ, Hamilton DL, Lehti M, Hulmi JJ. Muscle fiber number in biceps brachii in bodybuilders and control subjects. Sports Medicine. Goldspink G. 2016). Heterogeneity in resistance training-induced muscle strength and mass responses in men and women of different ages. Assessing the Role of Muscle Protein Breakdown in Response to Nutrition and Exercise in Humans. 48 (Suppl 1): 53–64. Tällä hetkellä mekanismeja, jotka selittävät voima harjoitteluvasteiden yksilöllisyyttä lihaskasvussa ei tunneta. Genes Whose Gain or Loss-Of-Function Increases Skeletal Muscle Mass in Mice: A Systematic Literature Review. Does exercise-induced muscle damage play a role in skeletal muscle hypertrophy. 2011). Osalla taas harjoitteluvasteet li haskasvussa voivat olla hyvinkin suuria (Ahtiainen ym. Journal of strength and conditioning research. 2018. Journal of applied physiology. Tämä saattaa johtua treenin laadusta se kä muista ympäristötekijöistä kuin liikunta (ravin to, uni, muut kuormitustekijät jne.) ja tietysti myös perintötekijöistä. 2018. Tässä olisi ison hyvin monitietei sen tutkimushankkeen mahdollisuus! JUHA HULMI, LitT Akatemiatutkija, liikuntafysiologian dosentti NeuroMuscularResearch Center (NMRC) Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: juha.j.t.hulmi@jyu.fi JUHA AHTIAINEN, LitT Yliopistotutkija, liikuntafysiologian dosentti NeuroMuscularResearch Center (NMRC) Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: juha.ahtiainen@jyu.fi LÄHTEET Adams GR, Bamman MM. Journal of AppliedPhysiology. Nämä vain muutamia mielenkiintoisia mainitaksemme. Verbrugge SAJ, Schönfelder M, Becker L, YaghoobNezhad F, Hrab
Tärkein tekijä on luonnollisesti itse toteutus eli harjoittelu. L aadukkaan valmennusprosessin tulisi sisäl tää yleisen kehittymisprosessin neljä päätekijää: tarveanalyysin, suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin (Kuvio 1). Harjoittelun seurannan tulee. vahvuudet ja heikkoudet) selvittämistä harjoittelusuunnitelmien pohjaksi. Val mennukseen liittyen tarveanalyysi tarkoittaa laji vaatimuksien ja urheilijaprofiilin (mm. 28 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: VILLE VESTERINEN Kuva: AAPO LAIHO Harjoittelun ja palautumisen seurannalla tuloksekkaampaa kestävyysharjoittelua Harjoittelun kokonaiskuormitus on suurta.Systemaattisella seurannalla kartoitetaan tavoitteellisen ylikuormituksen ja liiallisen kuormittumisen rajaa, jotta harjoittelu olisi mahdollisimman tuottavaa
29 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 puolestaan olla sekä tarveanalyysin ja harjoittelun suunnittelun pohjana, eli siten linkittyy tiiviisti itse harjoitteluun. Lajinomaista harjoittelua on suurin osa (65–70%), joka on tyypillistä huip putason kestä vyysurheilijoilla. Harjoittelumäärät vaihtelevat lajista riippuen noin 500 tunnista yli tuhanteen tuntiin (Sandbakk & Holmberg 2014). Norjalaisten olympiavoittajien ja maailmanmestareiden harjoittelumäärä maastohiihdossa ja ampumahiihdossa oli noin 800 tuntia, josta yli 90 prosenttia oli kestävyysharjoittelua. (2014) raporttiin verrattuna. Kuormittumisen ja palautumisen säätely Ylikuormitusteorian mukaan harjoittelun vai kut ta vuus perustuu harjoittelun kuormittavuuden ja le von säätelyyn. Kestävyysjuoksussa vuotuinen harjoittelumäärä on huipuilla noin 500–600 tuntia ja lajeissa, joissa on vähemmän mekaanista kuormitusta kuten esimerkiksi pyöräily, soutu, triathlon, uinti, harjoittelumäärä voi olla yli tuhat tuntia. Siihen voidaan vaikuttaa säätelemäl lä harjoitustapaa, kestoa, tehoa ja harjoitustiheyttä. Tonnesen ym. Lisäksi kestävyysurheilijoiden harjoitteluohjelmaan sisältyi voima ja nopeusharjoittelua kuusi prosenttia koko naisharjoittelumäärästä. (2014) tutkimuksen mukaan Norjalaisten olym piavoittajien ja maailmanmestareiden harjoit te lumäärä maastohiihdossa ja ampumahiihdossa oli noin 800 tuntia, josta yli 90 prosenttia oli kes tä vyysharjoittelua. Se vaatii seurantaa sekä harjoittelun kuormittavuuden, urheilijan palautumistilan, että suorituskyvyn kehit KUVIO 1. Myös kään tehokkaamman kestävyysharjoittelun (7%) sekä voima ja nopeusharjoittelun osuudet (5–8%) eivät juuri poikkea Norjalaisten arvo kisa voittajien harjoittelusta. Kestävyysharjoittelusta suurin osa (91%) oli puo lestaan matalatehoista harjoittelua, tehokkaamman (vauhti ja maksimikestävyys) kestävyysharjoittelun osuuden ollessa noin yhdeksän prosenttia. Harjoittelun ohjelmoinnin kannalta keskeisiksi te kijöiksi nousee harjoittelun rytmittäminen kuormi tuksen ja palautumisen sää telyn ja kilpailusuoritusta määrittävien ominai suuk sien kehittämisen suhteen. Miten sitten osaamme säädellä ko. Huippukestävyysurheilijoiden harjoittelu Huippukestävyysurheilijat harjoittelevat määrällisesti paljon. Suomen maastohiihdon A-maajoukkueen harjoittelumäärät (noin 800 tuntia) ovat samalla tasolla.. Seuranta osana valmennusprosessia. Koska harjoit te lua on määrällisesti paljon ja harjoittelu sisältää myös kovatehoista har joittelua, harjoittelun koko naiskuormitus on suurta. tekijöitä niin, että harjoittelu olisi mahdollisimman tuottavaa. Suomen maastohiihdon Amaajoukkueen harjoit telumäärät (noin 800 tuntia) ovat samalla tasolla Tonnesen ym
Urheilijan kuormittumiseen ja palautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tärkeää on myös valmentajan havainnointi. Harjoitusvaikutus perustuu ylikuormitusteoriaan. 30 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tymisen suhteen. Pitkäaikainen ylikuormittuminen voi johtaa negatiiviseen har joit teluvasteeseen (Non functional overreaching, Overtraining syndrome), joka on valitettavan yleis tä huippuurheilijoiden keskuudessa (Kuvio 2). Tämän takia seurannan tulee sisältää har joittelun kuor mit tavuuden lisäksi urheilijan palautu mistilan seu rantaa. 2013.. Mukailtu Halson&Jeukendrup 2004 ja Meeusenym. KUVIO 3. KUVIO 2. Harjoittelun seuranta Yksi tärkeimmistä tekijöistä harjoittelun kuormituk sen seurannassa on urheilijan subjektiivinen tunte mus. On lisäksi huomioitava, että urheilijaa ei kuormita ainoastaan harjoittelu vaan kuormitusta voivat aiheuttaa useat eri tekijät esimerkiksi opis kelu/työt tai sosiaaliset suhteet (Kuvio 3). Haas teet ja ongelmat palautumista edistävissä tekijöissä (esimerkiksi uni, ravinto) saattavat myös olla syynä kuormittumisen ja palautumisen suhteen epätasa painoon. On tärkeää, että subjektiivisten tuntemusten seuranta on systemaattista, jotta kuormittumista voidaan tarkas tella myös retrospektiivisesti. Sys temaattisella seurannalla pyritään kirkastamaan tavoit teellisen ylikuormituk sen (Functional over reaching) ja liiallisen kuormit tumisen rajaa, jotta harjoittelu olisi mahdollisimman tuottavaa
Kyselyt sisältävät useimmiten kymmeniä kysy myk siä, joten ovat päivittäiseen käyttöön liian työläitä. Leirien harjoitustiedot tallen netaan pilvipalvelimelle, josta henkilökohtaiset val mentajat näkevät harjoitustiedot lähes reaaliajassa, vaikka eivät olisi leirillä mukana. Nykyteknologian avulla mittauksia on yhä helpompi suorittaa esimerkiksi puhe li men mobiilisovelluksien avulla, joka on var mas ti lisännyt mittausten suosiota. Kyseiset mittaukset ovat kuitenkin mo nesti melko kalliita, aikaa vieviä ja epäkäytännöllisiä urheilijoiden päivittäiseen seurantaan. Erilaiset kyselyt urhei li jan subjektiivisista tuntemuksista ovat laajalti urhei lijoiden ja valmentajien käytössä. (Borg 1998) Ei lainkaan / lepo 1 Erittäin heikko (Veryweak) 2 Heikko/kevyt (Weak / Light) 3 Kohtalainen (Moderate) 4 5 Voimakas (Strong / Heavy) 6 7 Hyvin voimakas (Verystrong) 8 9 10 Maksimaalinen (Maximal) 31 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Harjoitusten kuormittavuus ja palautuneisuus tuntemusten seurannassa voidaan hyödyntää esi merkiksi Borgin (1998) 10portaista RPEtaulukkoa (Kuvio 4). Ylikuormitukseen liittyvissä tutki muksissa on havaittu, että tietyt immunologiset ja hormonaaliset muuttujat ovat yhteydessä kuormittu neisuuteen. Kyseiset tiedot ovat saatavissa nykyaikana helposti suoraan sykemitta reista, jotka linkittyvät moniin eri harjoituspäivä kirjasovelluksiin. Miten kuormittavalta harjoitus tuntui. Harjoi tuksissa varmistetaan syke ja laktaattikontrollein, että harjoitusteho vastaa suunniteltua ja sitä kautta pyritään kohdistamaan harjoittelua yhä tarkemmin halutulle tehoalueelle. DALDA (Daily Analyses of Life Demands of Athletes) on suunniteltu urheilijoiden päivittäiseen käyttöön sisältäen noin 30 kysymystä elämän stressilähteistä ja tuntemuksista, joten sitä on mahdollista käyttää subjektiivisena seu ran tatyökaluna esimerkiksi viikoittain. Koska ylikuormittuminen on urheilussa yleistä, on selvää, että pelkät subjektiiviset tuntemukset ja näkemykset eivät yksin riitä. Kysely on osoit tau tunut hyvin vai vattomaksi ja hyödylliseksi. Esimerkkinä maastohiihdon A-maajoukkueen seuranta Maastohiihtomaajoukkueen leireillä Kilpa ja huip puurheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) urheilu fysiologian asiantuntija on vastuussa urheilijoiden kuormituksen ja palautumisen seurannasta. Harjoituksen kesto, kuljettu matka, nopeus ja teho kuvaavat ulkoista harjoituskuormitusta, kun taas syke, hapenkulutus, veren laktaattipitoisuus ja sub jektiivinen kuormitustuntemus kuvaavat elimistön kokemaa sisäistä kuormitusta. Subjektiivisten tuntemusten lisäksi urheilijoiden palautumistilaa on hyvä seurata myös objektiivisilla menetelmillä. Ulkoisen ja sisäisen harjoituskuormituksen suhdetta voi käyttää hyväksi myös palautumisen seurannassa. Jokaisen tavoitteellisesti harjoittelevan urheilijan tulisi käyttää sitä. Sykevälivaihtelumittaukset ovat viime vuosien aikana yleistyneet urheilijoiden palautumisen seu rannassa. Harjoituspäiväkirja onkin tärkein työkalu urheilijan seurannassa ja siksi jokaisen tavoitteellisesti harjoit televan urheilijan tulisi käyttää sitä. Kuukausitasolla tai muutaman kerran vuodessa käytettyinä ovat toimivia niin palautumisen kuin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin seurantaan (Saw ym. Miten palautuneeksi koet itsesi. 2016). Käytetyimpiä kyselyjä ovat RestQ Sports, DALDA ja POMS. Se kuvastaa auto nomisen hermoston säätelyä ja sitä kautta elimistön kokonaisvaltaista kuormitus/stressitilaa. Urheilijoiden palautumistilan seurantaan on useita eri menetelmiä. Borgin RPE-taulukko harjoitusten kuormittavuuden ja palautuneisuustuntemuksen arviointiin ja seurantaan.. Lisäksi syke väli vaih telun käytöstä stressin/palautumisen seu ran nassa on yhä vahvempaa tutkimusnäyttöä. Harjoituspäiväkirjan tulisi sisältää myös harjoitustiedot, kuten harjoi tusmuodon, keston, matkan, tehon ja sykkeen. Harjoituspäiväkirjan tulisi sisältää tiedot myös mahdollisista muista stressitekijöistä esimerkiksi opiskelu/työstressin, unihäiriöt yms. Maas to hiih tojoukkueen urheilijoilta kerätään leireillä päivittäin tuntemukset palautuneisuustilasta ja yleisfiiliksestä asteikolla 0–10. On todettu, että sykevälivaihtelu on herkempi Harjoituspäiväkirja on tärkein työkalu urheilijan seurannassa. Syke välivaihtelumittauksia voidaan suorittaa joko nuk ku essa tai aamuisin heräämisen jälkeen. Tuntemusten kirjaaminen harjoituspäi väkirjaan antaa hyvän pohjan urheilijan seurantaan. KUVIO 4
Ennakolta ohjelmoitu kuor mittava harjoitus ei välttämättä ole tuottava, mikä li elimistö on jo valmiiksi kuormittuneessa tilas sa. 2014) Normaalitason/-vasteiden tunnistaminen ja yksilöllisten viitearvojen luominen Mittaushistoria opettaa ja hyöty paranee pitkäjänteisessä toiminnassa Selvä tulosten tulkinta Tulosten osaava tulkinta yhdessä urheilijan tuntemusten ja harjoitustietojen kanssa Yksinkertaistettu ja selkeä viestintä urheilijan/ valmentajan kanssa Uskallus muuttaa harjoittelua ja muuta tekemistä 32 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 kuormitustilan muutoksille kuin leposyke. Kahdeksan vii kon harjoittelujakson aikana sykevälivaihtelun perus teella harjoitellut ryhmä teki vähemmän vauh dikkaampia harjoituksia kuin kontrolliryh mä (13 vs. Jos muutostarvetta KUVIO 5. Sykevälivaihtelumittaukset tulee aina tulkita yhdessä harjoituspäiväkirjatietojen ja urheilijan tuntemusten kanssa, jotta mahdolliset syyyhteydet selviävät ja harjoittelua osataan muokata tarpeen mukaisesti. Sykevälivaihtelua on käytetty tutkimuksissa myös suo raan kestävyysharjoittelun ohjelmoinnissa. Sykevälivaihtelumittausten tulkintaa.. Maastohiihtomaajoukkueen leireillä urheilijat teke vät joko yösykevälivaihtelumittauksia käyt täen Firstbeat Sports tai Emfit QS jär jes tel miä tai aamumittauksia Polarin tai Omega waven palautumisen seurantatyökaluilla. Kont rol li ryh mäs sä tutkittavat tekivät 2–3 vauh dik kaam paa har joitusta viikossa valmentajan ennak koon laa ti man harjoitusohjelman mukaan, muun har joit telun ollessa peruskestävyyttä. Hyvä palautumisen seurantamittari Antaa harjoitteluun ja muuhun elämään vaikuttavaa tietoa On tieteellisesti validi ja toistettava On tarpeeksi herkkä reagoimaan kuormitustilan muutoksiin On vaivaton käyttää päivittäin Mittausten säännöllisyys (suosituksena vähintään 3 mittausta viikossa, Plews ym. Tulosten mukaan syke väli vaihtelua on mahdollista käyttää harjoittelun ohjelmoinnissa optimoimaan kuormittavien har joi tusten ajankohtaa. 2013). Ves terinen ym. Sykevälivaihtelu ei välttämättä kuvaa paikallista hermolihasjärjestelmän kuormi tusta esimerkiksi voimaharjoituksen jälkeen. Tällöin urheilijan omat tuntemukset voivat poiketa hyvinkin paljon sykevälivaihteluarvojen perusteella arvioidus ta palautumistilasta. 18 harjoitusta), mutta paransi enemmän 3 000 m juoksusuoritusta. Normaalialueesta poikkeavat arvot kuvastavat poikkeavaa autonomista säätelyä ja liit tynevät stressiin/kuormittuneisuuteen. 2015, LeMeur ym. Mittausten ja tuntemusten perusteella arvioidaan urheilijan tilanne, onko tarvetta muuttaa harjoitussuunnitelmaa. Sykevälivaihte lumittausten jälkeen, aamulla mitataan myös kehon paino ja happisaturaatio (korkeassa ilman alassa). Yleisen sykevälivaihtelun tulosten tulkinnan mu kaan, suuri sykevälivaihtelutaso tarkoittaa hyvää palautumistilaa ja on yhteydessä hyvään aerobiseen kuntoon. On kuitenkin huomioitava, että aina sykevälivaihteluarvot eivät ole linjassa urheilijan tuntemusten kanssa. Sen sijaan pienentynyt sykevälivaihtelu kuvastaa kuormittunutta/stressaantunutta tilaa. Tä män takia urheilijoille tulee muodostaa yksilöllinen viitearvosto ja verrata arvoa aiempaan mittaushisto riaan (Kuvio 5). Urheilijoiden seurannassa menetelmää ei yleen sä käytetä niin yksioikoisesti. On kuitenkin todettu, että etenkään kestävyysurheili joilla ei ole aina näin. (2016) tutkimuksessa kes tä vyys kuntoilijat tekivät vauhti ja maksi mi kes tä vyysharjoituksia päivinä, jolloin syke väli vaih telu oli normaalitasolla. Kuormittava kestävyysharjoit telu voi nimittäin myös vahvistaa parasympaattista aktiivisuutta näkyen suurentuneena sykevälivaihte luna (Bellenger ym. Mikäli arvot oli vat poik kea vat, harjoittelu oli palauttavaa
Testausta pystytään hyödyntämään myös urheili jan kuormitus ja palautumistilan säätelyssä. Kuviossa 6 on esi tetty yhteenvetona maastohiihtomaajoukkueen seu rantamenetelmät. Maastohiihtomaajoukkueella on KIHUn toimes ta kaksipäiväiset laboratoriotestit kolme ker taa harjoi tusvuoden aikana (kesä, elo ja loka kuussa). Palautumismittauksilla voidaan myös arvioida, onko kuormittava harjoitus ollut riittävän kuormittava positiivisen harjoitusvasteen aikaansaamiseksi. Urheilijan/valmentajan tulee vali ta sopivat menetelmätitselleen. Mak simisuorituskykyä mittaamalla on mahdollista saada tietoa urheilijan kuormittuneisuudesta, sillä se on ainoa oire, joka liittyy aina ylikuormitustilaan. Anaerobisen kes tävyyden ja suoritus ky vyn selvittämiseksi tehdään anaerobiset tasa työntötestit ja voima ja tehontuoton omi nai suuksia mitataan penkkipunnerrus, jalka kyykky ja hyppytestein. Aero bista kes tävyyttä mi tataan maksimaalisen hapen oton tes tissä, joka suori tetaan rullahiihtäen juok su matolla. Harjoittelun suunnittelun pohjalla tulee olla tietoa, miten aiempi harjoittelu on vaikuttanut urheilijan ominaisuuksiin ja sen pohjalta on mahdollista ohjata tulevaa harjoit telua suorituskyvyn kehittymisen kannalta oleelli siin asioihin. Testaus ja palautumisen seuranta on hyvä ottaa tueksi, kun harjoittelu on systemaattisempaa ja ta voitteellista (kestävyyslajeissa usein lukioikäisenä). Palautumisanalyyseja voi tehdä myös etänä ja leirien välillä onkin tärkeää nähdä, miten leirin jälkeinen palautuminen on sujunut. 33 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 ilmenee, yleensä se tarkoittaa harjoitusohjelman keventämistä liiallisen kuormituksen välttämiseksi. Maastohiihtomaajoukkueen seurantamenetelmät.. Lisäksi on hyvä huomioida ravitsemuksen suuri merkitys kokonaisyhtälössä, joten myös sitä puolta on syytä seurata huipputasolla. Nuoremmilla urheilijoilla riittää har joituspäiväkirjan lisäksi oman tuntemuksen seuran ta. Testeis sä selvitetään monipuolisesti suori tuksen taustalla vaikuttavia ominaisuuksia. Fyysistä suorituskykyä voidaan arvioida sekä laboratoriotesteillä että kenttätesteillä/ kontrolliharjoituksilla. KUVIO 6. VILLE VESTERINEN, LitT Asiantuntija, Urheilufysiologia Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: ville.vesterinen@kihu.fi Seurannan tulee olla säännöllistä ja vaivatonta niin ettei se tuo ylimääräistä stressiä urheilijalle ja valmentajalle. Pelkästään kilpailusuorituksen tuloksen perusteella ei välttämättä saa tietoa, miksi urheilijan tulos ei ole toivotulla tasolla. Harjoittelu on yhä se tärkein asia Urheilijan seurannan tulee sisältää harjoittelun vai kuttavuuteen keskeisesti liittyvät tekijät; harjoitte lun kuormittavuus, palautuminen ja suorituskyky. On kuitenkin muistettava, että vaikka harjoittelun, palautumisen ja suorituskyvyn seuranta on tärkeää menestyksen kannalta, harjoittelu on yhä se tärkein asia. Tes titulokset tulee tulkita suhteessa aiempiin tuloksiin ja harjoitteluun, joten testejä tulee suorittaa säännöl lisesti. Testien lisäksi leirien aika na suoritetaan erilaisia kontrolliharjoituksia muun mu assa submaksimaa linen juoksumatto kont rolli (4x4 min nousevalla teholla) kestävyysominaisuuksien ja aerobisen aineenvaihdunnan tilan selvittämiseksi sekä hyppy testit hermolihasjärjestelmän tilan sel vittämiseksi. Urheilijan suorituskyvyn seuranta Fyysisen suorituskyvyn testauksen avulla on tarkoi tus arvioida urheilijan fyysisten ominaisuuksien sen hetkistä tilaa ja sitä, miten harjoittelu on vaikutta nut suorituskykyyn. Kokemusten myötä systemaattisella testauksella on mahdollista lisätä harjoittelun laatua ja vähentää virheitä mahdollistaen paremmat kilpai lutulokset. On tärkeää kartoittaa urheili jan yksilölliset vahvuudet ja tekijät, jotka rajoittavat kilpailusuoritusta. Tärkeää on se, että seuranta on säännöllistä (mitä enemmän mittauksia, sitä enemmän saa apua harjoitteluun) ja vaivaton ta, jotta se ei tuo ylimääräistä stressiä urheilijalle ja valmentajalle
The road to gold: Training and peaking characteristicsin the year prior to a gold medal endurance performance. LIITY JÄSENEKSI www. Individual endurance training prescription with heart rate variability. Meeusen, R., Duclos, M., Foster, C.ym. Medicine and Science in Sports and Exercise 45, 2061–2071. Contextualizing parasympathetic hyperactivity in functionally overreached athletes with perceptions of training tolerance. Tonnesen, E., Sylta, O., Haugen, T.A., Hem, E., Svendsen, I.S. 2014. 2014. PLoS One 9(7), e101796. 2013. P. Sports Medicine 34, 967–981 Le Meur, Y., Pichon, A., Schaal, K., Schmitt, L., Louis, J., Gueneron, J., Vidal, P. An analysis of overreaching and overtraining research. & Buckley, J.D. Medicine and Science in Sport and Exercise48, 1347–1354. International Journal of Sports Physiology and Performance 9, 783–790. International Journal of Sports Physiology and Performance 11, 685–692. Sandbakk, O. 2004. 2013. 1998. Does overtraining exist. 2015. Prevention, diagnosis, and treatment of the overtraining syndrome: Joint consensus statement of the European College of Sport Science and the American College of Sports Medicine. 2016. 34 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 LÄHTEET: Bellenger, C.R., Karavirta, L., Thomson, R.L., Robertson, E.Y., Davison, K. International Journal of Sports Physiology and Performance 9, 117–121. & Buchheit, M. 2016. Borg’s Perceived Exertion And Pain Scales. Plews, D.J., Laursen, P.B., Le Meur, Y., Hausswirth, C., Kilding, A.E. Champaign, IL: Human Kinetics. & Seiler, S. Evidence of parasympathetic hyperactivity in functionally overreached athletes. Halson, S.L & Jeukendrup, A.E. & Gastin, P.B. Medicine & Science in Sports & Exercise 45, 186–205. Monitoring the athlete training response:subjective self-reported measures trump commonly used objective measures: a systematic review. Borg, G. Saw, A.E., Main, L.C. lts.fi. Monitoring training with heart-rate variability: How much compliance is needed for valid assessment. & Hausswirth, C. A reappraisal of success factorsfor olympiccross-country skiing. British Journal of Sports Medicine 50, 281–291 Vesterinen, V., Nummela, A., Heikura, I., Laine, T., Hynynen, E., Botella, J., Häkkinen, K. & Holmberg, H.C. 2014
Toki itse urheilijat ovat keskeinen osa tutkimuksia. Heidän rekrytointinsa on helpompaa silloin, kun he kokevat itse hyötyvänsä tutkimuksesta. Tutkimusten aikana labratiimi tekee töitä testipäivien ympärillä, treenitiimi avustaa urheilijoiden harjoituksissa ja ruokatiimi luo jokaiselle urheilijalle yksilöidyn ruokavalion kuukauden ajaksi ja annostelee ruoat joka urheilijalle gramman tarkkuudella. Yhden testipäivän aikana AIS:n laboratoriossa testataan yleensä 10–20 urheilijaa. Vuodesta 2015 lähtien Louise on kerran vuodessa toteuttanut massiivisen kilpakävelytutkimuksen (Supernova), jonka tavoitteena on ollut tuottaa uutta tietoa milloin mihinkin ajankohtaiseen urheiluravitsemuksen kysymykseen. Seuraavan megatutkimuksen suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa; Supernova-sarja saanee jatkoa myös vuonna 2020. Reitin varrella on myös juottopisteitä. Kanyyli pysyy käsivarressa koko päivän, sillä sen kautta on helppo ottaa verinäytteitä. Lukema kirjataan ylös – mitään ei jätetä mittaamatta. Kun urheilija viimein hyppää juoksumatolle, on päivä jo valjennut. Verinäytteiden lisäksi urheilijoilta kerätään säännöllisin väliajoin sylkija hengitysnäytteitä. Alueella on eri lajien harjoitustiloja, urheilijoiden asuntola ja ruokala, altitude house eli alppimaja, sekä palautumiskeskus. Kampus sijaitsee rauhallisella alueella Canberran pohjoisosassa. Jokaisella on oma tehtävänsä ja jokainen on yhtä tärkeä massiivisen koneiston toiminnassa. Lyhyen matto-osuuden jälkeen urheilija juo vakiomäärän varjoaineella rikastettua urheilujuomaa ja suuntaa ulos viiden kilometrin kierrokselle. Supernova 4 pyörähtää käyntiin tammikuussa 2019 uudella teemalla, mutta jo tutuksi tulleen urheilijajoukon kanssa. Reitin varrella voi bongata kenguruita. IDA HEIKURA, LitM Liikuntafysiologian ja -ravitsemuksen jatko-opiskelija, Exercise and Nutrition Research Program, Australian Catholic University Melbourne, Australia Sports Nutrition, Australian Institute of Sport Canberra, Australia Sähköposti: ida.heikura@gmail.com N Ä IN M A A IL M A L L A S aavuin ensimmäisen kerran Australiaan reilut kolme vuotta sitten. Kun työtä tehdään kellon ympäri ja vapaa-aika kuluu testeissä tai järven rannalla neljän tunnin kävelytreenissä huoltaen, tiimiltä vaaditaan myös intohimoa huippu-urheilua kohtaan. Elettiin lokakuun loppua 2015 ja olin tullut Canberrassa sijaitsevaan Australian Institute of Sportiin (AIS) tutkimusvierailulle. Testi päättyy 25 kilometrin jälkeen, mutta veri-, sylkija hengitysnäytteitä kerätään vielä kolmen seuraavan tunnin ajan. Ympyrä sulkeutuu. AIS:ssä urheilijoita ympäröi laaja tukijoukko, jolloin he saavat tarvitsemansa tuen ja kokevat olevansa arvostettu osa tutkimusta. Tutkimusja testauslaboratoriot ovat viimeisen päälle varusteltuja ja mahdollistavat maailmanluokan tutkimuksen toteut tamisen. Urheilijat saapuvat paikalle porrastetusti, joten heistä viimeinen pääsee laboratoriosta iltapäivällä viiden aikoihin. Tutkijoista osa jää vielä valmistautumaan uutta testipäivää varten. Ensimmäiset tutkijat saapuvat paikalle ennen auringonnousua valmistelemaan kunkin urheilijan kanylointia varten. Pisimmillään päivä venyy 15-tuntiseksi. Lisäksi AIS:n käytävillä tapaa huippuosaajia muun muassa urheilututkimuksen, -lääketieteen, -fysiologian, -fysioterapian, -ravitsemuksen ja -psykologian alueilta. Juomapullo Maailmanluokan huippu-urheilututkimus vaatii rahaa ja resursseja, mutta loppujen lopuksi sitä tehdään ennen kaikkea rakkaudesta lajiin.. 35 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: IDA HEIKURA Maailmanluokan huippu-urheilututkimusta tehdään rahalla ja suurella sydämellä punnitaan ennen kuin se annetaan urheilijalle ja kun urheilija on hörpännyt vettä. Usein tutkimukset toimivat urheilijoille leirinä, jonka aikana on mahdollista saada omaan tekemiseen uutta potkua lajin huippujen kanssa harjoittelusta. Megatutkimuksissa tärkeä voimavara on tutkijoista ja vapaaehtoisista koostuva tiimi. Vaikka maailmanluokan huippu-urheilututkimus vaatii rahaa ja resursseja, loppujen lopuksi sitä tehdään ennen kaikkea ”rakkaudesta lajiin”. Louise Burke on kuitenkin aina askeleen edellä muita. Kokemus teki minuun suuren vaikutuksen ja muutaman mutkan kautta lähdin kesällä 2016 Australiaan suorittamaan urheiluravitsemuksen jatko-opintoja Louisen ohjauksessa. Itselleni tutkimus tulee olemaan sarjassaan neljäs ja samalla viimeinen ennen kuin suuntaan kohti uusia haasteita. AIS on kuin KIHU, mutta suurempi ja laajempi. Tarkoituksena oli työskennellä maailmankuulun professori Louise Burken kilpakävelytutkimuksessa. Moni tutkija ja avustaja tekee töitä yli tiimirajojen. Kun urheilija palaa labo ratorioon, hän kävelee toistamiseen juoksumatolla ennen kuin on aika suunnata uudelle kierrokselle polttavan kuumaan Australian kesään. Paikallisista ja kansainvälisistä urheilijoista koostuneen joukon lisäksi tutkimusten taustalla häärii kymmenittäin henkilökuntaa
Fyysisen aktiivisuuden mittaamista ja arvioimista häiritsevät läheiset termit ja käsitteet, jotka saattaFyysisen aktiivisuuden mittaaminen on ehkä suositumpaa kuin koskaan ennen. Fyysisen aktiivisuuden kohdalla näin näyttää tapahtuvan yllättävän harvoin. Liikunta ei ole fyysisen aktiivisuuden synonyymi. 36 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: MIKKO JULIN Fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa riittää haasteita T utkijoille lienee itsestään selvää, että ennen tutkimuksen aloittamista ja mittareiden valintaa tutkimuksen kohteena oleva ilmiö on selvitetty. Mittareita on moneen lähtöön, mutta mitä oikeastaan mittaamme, kun mittaamme fyysistä aktiivisuutta. Kuva: FOLIO RF/MATTIAS NILSSON. Matalaa fyysistä aktiivisuuttakin on syytä mitata. Kun ajatuksena on mitata henkilön fyysistä aktiivisuutta, niin usein mittaus kohdistuu vain osaan päivän tai viikon fyysisestä aktiivisuudesta. Myös käytettävien mittareiden ominaisuudet rajoittavat fyysisen aktiivisuuden todellista mittaamista
Englannin kielessä matalan aktiivisuuden tilasta käytetään termiä ”sedentary”, mikä on johdettu latinasta, jossa ”sedere” tarkoittaa istumista (Hamilton 2017). Näin ollen myös erilaiset liikuntaan liitetyt etuliitteet vaikkapa ”arki-”, ”hyöty-” tai ”vapaa-ajan-” ovat vain fyysisen aktiivisuuden eri osa-alueita. Tämä aikamäärä vastaa vain noin 1–2 prosenttia koko viikon ajasta, joten ei liene vaikeaa ymmärtää, että suositusten ulkopuolelle jäävän ajan merkitys terveydelle on suuri. Yllättäen tälle väittämälle löytyy huonosti perusteita. Lihasaktiivisuus tuottaa lämpöä. Mittari voi näyttää inaktiivisuutta, vaikka tosiasiassa kyse on ollut kevyestä aktivisuudesta. 37 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 vat sekoittaa mittauksia ja niistä tehtäviä päätelmiä. Yksi MET vastaa henkilön lepotilan energiankulutusta, noin 1 kcal/kg/h tai 3,5 ml/kg hapenkäyttöä (Howley 2001). Oikea termi olisikin matala fyysinen aktiivisuus tai passivisuus. Niinpä kääntäen voidaan ajatella, että lyhytkestoinenkin, mutta säännöllinen lihasaktivaatio passiivisen ajan sijaan, on terveyden edistämisen kannalta hyvin merkityksellistä (Hamilton 2017). Useimmat fyysisen aktiivisuuden mittarit eivät tunnista vähäistä aktiivisuutta. Yksilölliset kynnysarvot voidaan määritellä, kun tunnetaan henkilön tarpeet ja kapasiteetti (Howley 2001). Niinpä olisi tärkeä tunnistaa ja mitata myös vähäisen fyysisen aktiivisuuden aikaa. Tällöin loogisesti ajateltuna fyysinen inaktiivisuus tarkoittaa tilannetta, jossa aktiivisuutta ei käytännössä esiinny lainkaan (esimerkiksi nukkuessa). Tiedämme kuitenkin, että pitkittynyt passiivisuus, esimerkiksi paikallaan istuminen, on erittäin haitallista terveydelle. Esimerkiksi viiden Erilaiset aktiivisuuskyselyt keskittyvät lähinnä liikuntaan eivätkä tunnista arjen matalaa fyysistä aktiivisuutta.. Moniin aktiivisuusmittareihin onkin jo lisätty muistutustoiminto, jonka toivotaan aktivoivan ihmisiä säännöllisesti. Valtaosa päivästä on kuitenkin matalan fyysisen aktiivisuuden aikaa, mikä siis tarkoittaa eri asiaa kuin inaktiivisuus. On hyvä huomata, että liian paljon istumista ei ole sama asia kuin liian vähän liikuntaa (Hamilton 2017). Uusimmatkin fyysisen aktiivisuuden suositukset kehottavat liikkumaan joko 75 minuuttia intensiivisesti (vigorous) tai 150 minuuttia kohtuullisella (moderate) tasolla (Physical activity guidelines for Americans, 2018). Yksilöllisyys on tärkeä fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa Fyysistä aktiivisuutta voidaan arvioida absoluuttisena tai suhteellisena intensiteettinä. Vähäinenkin fyysinen aktiivisuus on terveydelle merkityksellistä Valtaosa nykytutkimuksista tarkastelee liikunnan määrän tasoa suhteessa fyysisen aktiivisuuden suosituksiin, mutta jättää huomioimatta muun päivittäisen ajan toiminnan. Koska harjoittelun vaikutukset ovat aina harjoitteluspesifisiä, on perusteltua ajatella, että päivittäin useasti tapahtuva matalan tason aktiivisuus aktivoi aineenvaihdunnan ja verenkierron nopean nousun vuoksi sekä rasvan että hiilihydraattien hapettumista ja on täten merkittävä terveyden edistäjä (Hamilton 2017). 2015; Hamilton 2017). Absoluuttinen intensiteetti voidaan ilmaista esimerkiksi hapenkäyttökykynä, kJ:na tai kcal:na tai MET-arvoina. Seisominen tai käsillä tekeminen istuessa eivät esimerkiksi aktivoi kiihtyvyysantureilla varustettuja mittareita. Liikunta ei ole fyysisen aktiivisuuden synonyymi. 1985). Liikunta on fyysisen aktiivisuuden alalaji, joka määritellään usein ”fyysiseksi aktiivisuudeksi, joka on suunnitelmallista, rakenteellista, toistuvaa ja tarkoituksenmukaista fyysisen kunnon ylläpitoa tai kehittämistä” (Caspersen ym.1985). Suhteellinen intensiteetti kuvaa yksilöllistä tasoa suoriutua tehtävistä. Fyysisen aktiivisuuden suosituksissa on pysytty vuonna 1995 esitetyssä ohjeessa, jonka mukaan fyysisen aktiivisuusjakson pitäisi kestää vähintään kymmenen minuuttia kerrallaan. Myös uusimpiin fyysisen aktiivisuuden suosituksiin on lisätty yleinen kehotus liikkua enemmän ja istua vähemmän (Physical activity guidelines for Americans, 2018). Erilaiset aktiivisuuskyselytkin keskittyvät lähinnä liikuntaan eivätkä tunnista matalaa fyysistä aktiivisuutta (Ainsworth ym. Viikossa on 10 080 minuuttia. Absoluuttinen intensiteetti kuvaa todellista energiankulutusta – 10 kg paino painaa kaikille saman verran. Pelkästään fyysisen aktiivisuuden suositusten mukainen liikunta ei välttämättä tuota terveyden kannalta riittävää ärsykettä keholle, jos muu aika päivästä on passiivista aikaa. Fyysinen aktiivisuuden määritelmä, jossa ”fyysinen aktiivisuus on mikä tahansa luurankolihasten tuottama liike, joka nostaa energiankulutuksen yli lepotilan”, on edelleen pätevä tänä päivänä (Caspersen ym. Matalaa fyysistä aktiivisuuttakin on siis syytä mitata. Siksi laitteet, jotka mittaavat esimerkiksi ihon tai ruumiin lämpötilaa, lämmön virtausta sekä galvaanista ihoreaktiota ja yhdistävät sen liikkeen mittaukseen, kykenevät melko luotettavasti arvioimaan kevyttäkin fyysistä aktiivisuutta ja energiankulutusta (Koehler & Drenowatz 2017). Esimerkiksi kuolleisuuden riskin pienenemisen näkökulmasta ei ole väliä, millaisissa annoksissa fyysinen aktiivisuus on kertynyt (Saint-Maurice 2018)
Fyysisen aktiivisuuden mittareita Fyysistä aktiivisuutta mitataan monin eri tavoin. Kävelymittarit ovat yleisimpiä aktiivisuuden mittareita. Usein käytettyjä arvoja ovat kohtalaiselle fyysiselle aktiivisuudelle annettu 3–6 MET tai intensiiviselle aktiivisuudelle annettu arvo yli 6 MET. 2015). On tiedettävä muun muassa resurssit, tavoiteltavat tulokset ja mittavan populaation fyysisen aktiivisuuKUVIO 1. Määriteltäessä fyysisen aktiivisuuden tasoja niille annetaan monesti absoluuttisia kynnysarvoja. 2015). Sykkeen käyttökelpoisuus fyysisen aktiivisuuden mittarina perustuu sykkeen vahvaan lineaarisuuteen energiankulutuksen kanssa kohtalaisilla ja kovilla intensiteettitasoilla. Kuviossa on esimerkinomaisesti mitattu hyväkuntoisten keskimäärin 71-vuotiaiden ikäihmisten (n = 275) keskimääräiset (CI 95%) kynnysarvot kohtalaiselle ja rasittavalle fyysiselle aktiivisuudelle Howleyn (2001) mukaan. 38 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 MET:n suoritus, joka vastaa vaikkapa kävelyvauhtia noin viisi km/h on monelle kevyt suoritus, mutta huonokuntoiselle se voi olla mahdoton tehtävä. Meillä on erilaiset suorituskyvyt, tarpeet ja toimintaympäristöt, joten arvojen tulisi olla yksilöllisiä. 2015). Jotta fyysistä aktiivisuutta voidaan luotettavasti mitata, olisi tunnettava myös elämäntyylin vaikutukset aktiivisuuteen, fyysisen aktiivisuuden eri tasot ja erilaiset mittaustavat (Silfee ym. Yksilötasolla näin ei tietenkään voi olla. 2016 Pelkästään liikunnan lisääminen ei välttämättä tuota terveyden kannalta riittävää aktiivisuutta, jos muu aika päivästä on passiivista.. (Ndahimana & Kim 2017) Erilaisia kyselytutkimuksia ja päiväkirjoja on käytetty yli 50 vuotta ja ne ovat suosittuja etenkin väestötutkimuksissa (Ainsworth ym. 2018). Kyselytutkimusten heikkoutena voidaan nähdä niiden huono tarkkuus arvioida todellista fyysistä aktiivisuutta ja vastaajien ennakkoasenteet (bias) (Ainsworth ym. Tyypillisesti kiihtyvyysmittari kiinnitetään lantion seudulle, mutta myös ranteen tai nilkan alueelle. Kuitenkin vuodesta 2006 vuoteen 2016 objektiivisten mittareiden käyttö väestötutkimuksissa on noussut 4,4 prosentista 70,6 prosenttiin (Silfee ym. Sen sijaan sykkeen korrelaatio energiakulutukseen on todettu heikoksi passiivisessa tai kevyessä aktiivisuudessa. Ne perustuvat myös kiihtyvyysantureihin. 2015). Tästä huolimatta mitään yhteisesti sovittua tapaa arvioida fyysistä aktiivisuutta ei ole olemassa. Nämä ovat hyvin yleisen tason määritelmiä. Kiihtyvyysmittareiden yksikkö on ”counteja” ajan yksikössä, josta ne muutetaan erilaisin kaavoin esimerkiksi energian kulutukseksi. Uusi teknologia lisää mahdollisuuksia fyysisen aktiivisuuden kuvantamiseen. Lähde: Julin ym. Fyysisen aktiivisuuden arvioinnin merkittävimmät tehtävät ovatkin tunnistaa optimaalinen kuormitus terveysriskien vähentämiseksi ja määritellä sopiva yksilöllinen annostelu liikunnan harrastamiseen (Ainsworth ym. Askelmittarit ovat kuitenkin halpoja ja monet ihmiset seuraavat päivittäisiä askeleitaan fyysisen aktiivisuuden mittarina. Sopivan mittarin valinta voikin tuottaa haasteita. Kaksoismerkittyä vettä, erilaisia aineenvaihduntakammiota tai hengityskaasuanalysaattoreita käytetään energiakulutuksen mittaamiseen. 2018). Vaikka ne rekisteröivät askeleiden määrää hyvin, niin nopeuden ja energiankulutuksen mittareina ne ovat melko epätarkkoja. Huono puoli on se, että niillä ei voida arvioida paikallaan olevan vähäistä aktiivisuutta tai aktiviteetteja, joissa ei liikuta eteenpäin, kuten esimerkiksi pyöräilyä tai painonnostoa (Ainsworth ym. (Ndahimana & Kim 2017) Sykemittarit ovat suosittuja fyysisen aktiivisuuden ja energiankulutuksen mittareita. Vaikka näitä mittareita pidetään ”kultaisina standardeina”, niitä käytetään suhteellisen vähän fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa. Niinpä fyysisen aktiivisuuden suositukset kohtalaisesta tai intensiivisestä fyysisestä aktiivisuudesta pitäi si aina suhteuttaa yksilön mitattuun kapasiteettiin – millään muulla tavoin ei voida varmistua intensiteetin kohtalaisuudesta tai rasittavuudesta yksilölle. Koska fyysinen aktiivisuus kuluttaa energiaa, ovat energiankulutuksen mittarit tarkkoja mittaamaan myös fyysistä aktiivisuutta. Kiihtyvyysmittareilla voidaan mitata pitkiäkin aikajaksoja ja niitä käytetään usein väestötutkimuksissa. Ne ovat kalliita ja usein työläitä käyttää (Ndahimana & Kim 2017). Kiihtyvyysmittarit mittaavat nimensä mukaan kiihtyvyyttä nykyisin kolmella eri tasolla
Julin M, Risto T, Yletyinen E, Penttilä H 2016. Physical activity guidelines for Americans 2018. J Physiother 102:Supplement 1:e278. Maailma on muuttunut fyysisesti yhä passiivisemmaksi, mutta mittarit passiivisen käyttäytymisen arviointiin odottavat yhä kehittymistään. U.S. MIKKO JULIN, THM, ft Lehtori Laurea-ammattikorkeakoulu Sähköposti: mikko.julin@laurea.fi Suositukset kohtalaisesta tai intensiivisestä fyysisestä aktiivisuudesta pitäisi aina suhteuttaa yksilön mitattuun kapasiteettiin – muulla tavoin ei voida varmistua intensiteetin kohtalaisuudesta tai rasittavuudesta yksilölle. Department of Health and Human Services. Skanska Jaksava. 2015). Mitä luultavammin työajan korkea fyysinen aktiivisuus, erityisesti jatkuvasti kuormittavissa töissä, ei tuotakaan terveyshyötyjä vaan päinvastoin (Coenen ym. Moderate-to-vigorous physical activity and all-cause mortality: Do bouts matter. Ylikuormittumisen mittaaminen työssä tai vapaaajalla on haastavaa. Human Kinetics, USA.. Rasitusvammoista kärsivät monesti myös toistotyötä tekevät henkilöt. Textbook of work physiology. Siksi työperäistä fyysistä aktiivisuutta pitäisi tuntea paremmin. Hamilton M 2017. Washington D.C. Prev Med Rep 11:74–80. A systematic review with meta-analysis of data from 103 696 participants. Fyysisen aktiivisuuden paradoksiksi nimitetäänkin tilannetta, jossa vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus on terveyttä edistävää, mutta työajan liiallinen fyysinen kuormitus voi sairastuttaa ja pahimmillaan uhata henkeä. Do highly physically active workers die early. 2018. Åstrand ym. Sen sijaan pistemäisen kuormituksen arviointiin, vaikkapa alaselän kohdalla, on erittäin vaikea löytää selkeitä ja helppokäyttöisiä mittareita. Physiological bases for exercise. Syke ja sen käyttäytyminen antaa monesti tärkeää tietoa henkilön vireystilan ja palautumisen tasosta. Coenen P, Huysman MA, Holtermann A, ym. Prog Cardiovas Dis 57::387-395. Åstrand P-O, Rodahl K, Dahl HA, Strømme S 2003. 2010. Fourth edition. Physiol. Luettavissa https://health.gov/paguidelines/second-edition/ Pesso K, Julin M, Penttilä H, ym. Kun mittaritekniikka kehittyy ja tulee halvemmaksi kaikkien ulottuville, on tärkeää, että tulevaisuudessa aineiston keräämisen, analysoinnin ja raportoinnin yhtenäisyyttä sekä pysyvyyttä vahvistetaan kehittäjien ja erityisesti tutkijoiden toimesta. Erilaiset kaupalliset mittarit, kuten esimerkiksi Omegawave tai Check My Level, arvioivat elimistön kuormittumisen tilaa eri tavoin. Vaikka tekniikka on kehittynyt huimasti, objektiivisessa fyysisen aktiivisuuden mittaamisessa on vielä paljon kehitettävää. The role of skeletal muscle contractile duration throughout the whole day: reducing sedentary time and promoting universal physical activity in all people. Sitä, milloin ylikuormitus muuttuu yksilöllä oireiksi tai sairaudeksi, on kuitenkin mahdotonta ennustaa. J Physiol 596:8:1331–1340. Tällaisia mittauksia on tehty muun muassa rakennusmiehillä (Pesso ym. 39 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 den vaihtelevuus. Howley E 2001. Kuormittavat tilanteet pitäisi osata tunnistaa ennen mittaamista, mutta pistekuormitukset ovat usein monen eri asian summa. 2018. 2010). Br J Sports 28:8(10):e023379. The current state of physical activity assessment tools. Type of activity: resistance, aerobic and leisure versus occupational physical activity. Objective measurement of physical activity outcomes in lifestyle interventions among adults: A systematic review. Luettavissa http://www.theseus.fi/handle/10024/114721 . Ideaalisin mittari olisikin erittäin monipuolinen, helppolukuinen ja tarkka fyysisen aktiivisuuden intensiteetin, määrän, keston ja useuden rekisteröijä (Ainsworth ym. Front. Clin Nutr Res 6:2:68–80. Fit older adult’s aerobic fitness levels and its relation to the physical activity guidelines. Rakennustyöntekijöiden fyysinen kunto, työn fyysinen kuormittavuus ja siihen vaikuttaminen. Tärkeää on myös tiedostaa valittavien mittareiden validiteetti ja reliabiliteetti suhteessa mitattaviin henkilöihin. On keskusteltu, pitäisikö fyysisen aktiivisuuden suositusten sittenkin koskea erikseen työja vapaa-aikaa. LÄHTEET: Ainsworth B, Cahalin L, Buman M, Ross R 2015. Med Sci Sports Exerc 33:6:S364–S369. Public Health Reports 100:2:126–131. Urheilijoiden ja paljon liikkuvien henkilöiden kiusana ovat usein rasitusvammat. J Am Heart Assoc 7:e007678. 8:983. Measurement methods for physical activity and energy expenditure: a review. Ndahimana D, Kim E-K 2017. Physical activity, exercise, and physical fitness: Definitions and distinctions for health-related research. Saint-Maurice P, Troiano R, Matthews C Kraus W 2018. Tunnistaakseen tällaisen työkuormituksen, on ensin tiedettävä henkilön MET-maksimi (tai hapenkäyttökyky) ja mitattava työn kuormittavuutta luotettavin menetelmin. Caspersen C, Powell K, Christenson G 1985. Fyysinen aktiivisuus ei aina ole hyvästä Fyysinen aktiivisuus voi olla myös haitallista. Silfee V, Haughton C, Jake-Schoffman D, ym. 2018). Koehler K, Drenowatz C 2017. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisuja B•38. Monitoring energy expenditure using a multi-sensor device – Applications and limitations of the Sensewear Armband in athletic populations. (2003, 503) kuvaavat, että käytännön kokemus on osoittanut, että säännöllinen kahdeksan tunnin ruumiillinen työ, joka ylittää henkilön kapasiteetin 30–40 prosentilla, on ylikuormittavaa. 2nd edition
Sairastunut hakeutuu usein hoitoon vasta kun sairaus on edennyt pitkälle ja keuhkojen toi mintakyvystä on menetetty merkittävä osa. Sairastunut pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan sairauden kulkuun, ennusteeseen ja omaan toimintakykyynsä. Tupakoitsija pitää tupakkayskää tupakointiin liittyvä riesana ymmärtämättä, että yskä on merkki pysyvästä hengitysteiden tulehduksesta ja ahtaumasta. Sairastunut alkaa vältellä fyysistä. 40 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: MERVI PUOLANNE Keuhkoahtaumatautia sairastava hyötyy liikuntaharjoittelusta Aktiivisesta liikunnasta ja liikunnallisesta kuntoutuksesta hyötyvät kaiken kuntoiset, niin lievää keuhkoahtaumatautia sairastavat, kuin useita pahenemisvaiheita vuodessa sairastavat. K euhkoahtaumatauti on salakavalasti etenevä sairaus. Taudin edetessä porrasja ylämäkinousu lisäävät hengenahdistusta ja ilmateiden vinkumista
Hengästyminen tulkitaan hengenahdistukseksi COPD:tä sairastaville hengenahdistus on keskeinen syy liikkumattomuudelle. Tutkimusten mukaan COPD:ia sairastavat liikkuvat määrällisesti ja laadullisesti muuta väestöä vähemmän (Vorrink, S. Tupakointi lisää riskiä sairastua Suurin yksittäinen COPD:n aiheuttaja on tupakointi. Liikkumattomuus puolestaan vähentää rasituksensietoa, lisää hengenahdistusta ja laskee fyysistä kuntoa. ym. Hengitettäviä keuhkoputkia avaavia lääkkeitä voidaan käyttää hengenahdistusoireen ehkäisemiseksi ja oireen mukaisesti liikuntasuorituksen loppuunsaattamiseen. Suomessa tautiin menehtyy vuosittain noin tuhat henkilöä (KHS, 2014). 2011). ym. Jos sairastunut on kotihappihoidossa, harjoittelu suoritetaan happilisällä. Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että liikuntapainotteinen kuntoutus vähentää pahenemisvaiheiden määrää, pahenemisvaiheen jälkeen uudelleen sairaalahoitoon joutumisen riskiä, sairaalahoitojakson pituutta ja terveyspalveluiden käyttöä (Puhan, M.A. Yli 90 prosentilla sairastuneista on tupakkahistoria. Tämän on havaittu mahdollistavan riittävän harjoitusintensiteetin. Usein keuhkotuuletusrajoitus rajoittaa ainakin hetkellisesti liikuntasuoritusta. ym. Edelleenkään ei ole riittävää tieteellistä näyttöä siitä, että hapella harjoittelu lisäisi sairastuneiden fyysistä toimintakykyä, aktiivisuutta tai elämänlaatua. 41 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 rasitusta ja toisaalta tottuu hitaasti eteneviin oireisiinsa (Katajisto, M. Taudin loppuvaiheessa pahenemisvaiheiden tiheys lisääntyy ja sairastunut joutuu usein lopulta kotihappihoitoon. Lisäksi harjoittelun tueksi tarvitaan dieetti eli harjoittelua tukeva ruokavalio. Pahenemisvaiheita on keskimäärin kaksi vuodessa. Siksi sairastuneiden määrä lisääntyy vielä vuosia, vaikka päivittäin tupakoivien määrä vähenee (Katajisto, M. ym 2013) Kestävyyttä ja lihaskuntoharjoittelua On olemassa erilaisia harjoittelutapoja, joiden on todettu parantavan keuhkoahtaumatautia sairastavien kuntoa kohtuullisellakin kuormituksella. Sairauteen kuuluu usein hengitysinfektioiden aiheuttamia pahenemisvaiheita. W. Kävelymatkan pidentyminen (6MWT vähintään 35 m) ja päivittäisten askelten määrän lisäys (1 845 askelta/pv) vähentävät kuolemanriskiä ja parantavat fyysistä toimintakykyä. Myös pelko rasituksen aiheuttamasta hengenahdistuksesta, lisää itse oiretta. Hengästymisen ja hengenahdistuksen välisestä erosta kannattaa keskustella sairastavan kanssa. Liikkumattomuuden noidankehä on valmis. Liikunta on turvallista ja hyödyksi kaikissa sairauden vaiheissa, myös pahenemisvaiheen jälkeen ja vielä kotihappihoitovaiheessa (Puhan, M.A. ym. Erityisesti alipainoisilla, joilla on lihaskatoa, tämä turvaa energian saannin rasituksessa. N. Tutkimusnäyttöä on erityisesti liikunnallisesta kuntoutuksesta, joka sisältää myös muuta omahoitoon liittyvää ohjausta kuten savuttomuuden tukemista, ravitsemusneuvontaa ja lääkkeidenkäyttöä. Toistuvat ja sairaalahoitoa vaativat pahenemisvaiheet aiheuttavat palautumattomia muutoksia sairastavan toimintakykyyn ja huonontavat elämänlaatua. Kestävyyttä voidaan kohentaa vielä vaikeaakin sairautta sairasKu va : B R IL JA N S R F/ LA S S E E K LÖ F Liikunta on turvallista ja hyödyksi kaikissa sairauden vaiheissa, myös pahenemisvaiheen jälkeen ja vielä kotihappihoitovaiheessa.. 2015). 2016). Kuntoutus on ollut kestoltaan vähintään 12 viikkoa, pääasiassa avokuntoutuksena useamman kerran viikossa. (Katajisto, M. Tupakoijista noin 25–50 prosenttia sairastuu jossain elämänsä vaiheessa keuhkoahtaumatautiin. 2016, McCarthy, B. Kunnon kohoaminen parantaa elämänlaatua neljällä alueella: hengenahdistus ja uupuminen vähentyvät, tunne-elämä ja elämänhallinta kohentuvat. 2016, McCarthy, B. 2015). Liikuntaharjoittelua voi tukea lääkehoidolla Liikuntaharjoittelun onnistumista voi tukea lääkehoidolla, joka on räätälöity sairauden fenotyypin perusteella. ym. Usein hengästyminen tulkitaan hengenahdistukseksi ja liikunta keskeytetään. Myös ylipainoiset tarvitsevat ohjausta painonhallintaan. Liikunta on turvallista ja hyödyllistä Tavoitteellisella ja säännöllisellä liikunnalla voidaan vaikuttaa ainakin kolmeen COPD:n hoidon tavoitteiseen: parantaa oireita ja elämänlaatua ehkäistä pahenemisvaiheita vähentää kuolleisuutta Liikuntaharjoittelulla ei ole voitu osoittaa vaikutuksia neljänteen tavoitteeseen eli taudin etenemisen hidastumiseen (KHS, 2014). 2013). Liikuntaneuvontaan kannattaa panostaa erityisesti pahenemisvaiheiden jälkeen, jolloin sairastuneet vaikuttavat olevan vastaanottavaisempia elämäntapamuutoksille (Puhan, M., ym. WHO:n mukaan kolmanneksi yleisin kuolinsyy maailmassa on COPD vuoteen 2020 mennessä. 2013). Ikääntyneistä (65– 74 -v.) miehistä 13 prosenttia sairasti tautia. Suomessa sairastuneita oli miehistä 4,3 prosenttia ja naisista 3,1 prosenttia
Vesi on havaittu turvalliseksi ja hyvin siedetyksi liikuntamuodoksi jopa vaikeaa COPD:tä sairastavalle. Vesiliikunta on turvallista Hengityssairaat henkilöt suosivat vesiliikuntaa. Alipainoiset hyötyvät erityisesti lihasharjoittelusta. Allastilan kostea ja lämmin ilma koetaan helppona hengittää. Rasitustavoitteena voidaan pitää kuormitusta, joka on 50–60 prosenttia oiremaksimista, jopa 80 prosenttia. Panosta alaja yläraajojen lihasvoimaharjoitteluun. 2017). Sairauden edetessä sairastunut tarvitsee yhä enemmän energiaa hengitystoimintansa ylläpitämiseen ja menettää lihasvoimaa erityisesti alaraajoistaan. European Lung Foundation on julkaissut liikuntaohjeita perustuen siihen, miten sairastuneet kokevat hengenahdistusta kuormituksessa (Modified Medical research council dyspnea scale mMRC, KHS 2014). Sisällytä useita lepotaukoja liikuntaasi. Koen hengenahdistusta vain kiirehtiessäni tai ylämäkeä Jatka säännöllistä harjoittelua. (Nicholas, S. Vedessä sisäänhengityksen vastus kasvaa, mikä puolestaan harjoittaa hengityslihasten voimaa. Pidä itsesi aktiivisena ja tee mahdollisimman paljon päivittäisiä tehtäviäsi. Hengenahdistus ei ole vaarallista. Hengitystekniikkaa voi harjoitella Hengitysharjoittelussa kannattaa keskittyä erityisesti hengitystekniikkaa, joka auttaa hengenahdistusoireen hallinnassa. Järjestä aikaa niiden toteuttamiseen. Veden paine kohdistuu rintakehään ja se helpottaa uloshengitystä, mikä parantaa keuhkotuuletusta. Se on merkki siitä, että harjoittelet kuntoa kohottavasti. Hengenahdistuksen vuoksi joudun kävelemään hitaammin kuin ikäiseni ja pysähtymään välillä tasamaatakin kävellessä Harjoittelulle ei ole estettä vaikka kohtuullisesti kuormittava harjoitus aiheuttaa hengästymistä ja toisinaan hengenahdistusta. Vedessä verenpaine nousee, sydämen iskutilavuus paranee ja syke laskee. Kiire ja suorituspakko pahentavat hengenahdistusta. ym. 42 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tavilla. Mikäli sairastunut pystyy liikkumaan, hengityslihakset saavat riittävästi harjoitusta. Sen pitäisi mennä ohitse muutaman minuutin levolla. 2006) Intervallityyppinen harjoittelu aiheuttanee vähiten keskeytyksiä (aktiivivaihe 50 prosenttia ja lepovaihe kymmenen prosenttia maksimaalisesta suorituskyvystä). Mikäli hengenahdistus ei mene ohi, käytä hengitettävää, avaavaa lääkettä. Siitä ei ole haittaa. Useissa tutkimuksissa on viitteitä siitä, että vesiliikunta parantaa fyysistä suorituskykyä (kestävyys, lihasvoima) ja terveyteen liittyvää elämälaatua merkittävästi paremmin kuin vastaavalla teholla tehty harjoittelu kuivalla maalla. 2013) Erityisesti henkilöt, joilla on liitännäissairauksia, pystyvät harjoittelemaan tehokkaammin vedessä kuin kuivalla maalla. Keuhkoahtaumatautia sairastavan ei ole tarpeen harjoitella erikseen sisäänhengityslihaksia. Lepää välillä ja rauhoita hengityksesi rauhallisella ulospuhalluksella (huulirakohengitys) mieluummin kuin nopealla pinnallisella hengityksellä. Hengenahdistuksen vuoksi pystyn kävelemään tasamaalla vain noin 100 metriä tai muutamia minuutteja, ennen kuin on pysähdyttävä Hengenahdistus ei estä edelleenkään harjoittelemista. Lievä tai kohtalainen hengästyminen (Borgin asteikoilla [1–10] 3–6) parantaa jo kuntoa. Taulukossa 1 on mukailtu ohje, joka huomio myös UKK-instituutin suosituksen terveysliikunnasta. Lämmin ja kehoa kannatteleva vesi tekee liikkumisen helpommaksi henkilöillä, joilla on ylipainoa, ongelmia luurankolihaksissaan ja nivelissään. Hengenahdistus kuormituksessa (mMRC) Pysy aktiivisena, harjoittele turvallisesti Koen hengenahdistusta vain erittäin voimakkaassa rasituksessa Liiku säännöllisesti yhteensä 2,5 tuntia viikossa useana päivänä reippaasti. Tasoittaessasi hengitystä rentoudu ja keskity ajattelemaan jotain muuta kuin hengenahdistusta. Jos sinulla on käytössäsi hengenahdistusta helpottavia hengitettäviä lääkkeitä, käytä niitä tarvittaessa. Aseta itsellesi tavoitteita, jotka saavutat omassa tahdissasi. (Kujala, U., ym 2015) Tutkimusnäyttö on vielä vaatimatonta, mutta vaikeaa taudinastetta sairastavilla on havaitTAULUKKO 1. Lepää riittävästi harjoittelun jälkeen. Liikuntaohjeita keuhkoahtaumatautia sairastavalle.. Kysy asiantuntijalta ohjeita kunnon kohottamiseen. Hengenahdistuksesta johtuen en voi poistua asunnostani, tai saan hengenahdistusta pukeutuessani tai riisuutuessani. Varaa niille aikaa ja tee ne omassa tahdissasi. (McNamara, R.J. Kohenna lihaskuntoa ja liikehallintaa 2 kertaa viikossa. Kestävyyskunnon kohentamisen lisäksi COPDsairastavat tarvitsevat lihaskuntoharjoittelua, joka vähentää matala-asteista tulehdusta (Ihalainen, J. Asiointija hyötyliikunta ovat osa harjoittelua
A., Osadnik, C., Loeckx, M., ym. Taudissa on neljä erilaista ilmiasua eli fenotyyppiä, jotka vaikuttavat taudin ennusteeseen, kulkuun ja hoitoon. J., Troosters, T. S. Saatavilla Internetissä: www.käypähoito.fi. Efficacy of standard rehabilitation in COPD outpatients with comorbidities. 2013. Hissillisessä kerrostalossa asuvat voivat harjoitella samalla idealla. Helsinki: Duodecim, 2014. Kujala, U., Kukkonen-Harjula K. J., Jones, A. Halme & Kinnula V. 2016. Duodecim 2015:131:1700–1706. Sairastuneella on pitkittynyttä yskää, limaista aamuyskää ja toistuvia hengitysinfektioita. Kestävyyskunnon kannalta riittävän pitkäkestoista kävelyharjoittelun sietoa voi lisätä intervalliharjoittelun ohella alamäkikävelyllä. (Keuhkoahtaumataudin käypä hoito suositus 2014, jatkossa KHS). Samoin palleahengitystekniikan hallinta vaikuttaa pidentävän kävelymatkaa (Holland, A.E. European Respiratory Journal, Nov;36(5):1042-8. Pulmonary rehabilitation following exacerbations of chronic obstructive pulmonary disease. Holland, A. Teoksessa: R. Diagnostiikka ja hoito. Keuhkolaajentumassa (emfyseema) keuhkorakkuloiden hengityskaasujen vaihto huononee keuhkorakkuloiden seinämien, niitä ympäröivien verisuonten ja pienten ilmateiden tuhoutumisen myötä. Pulmonary rehabilitation for chronic obstructive disease. J., McKenzie, D. ym. ym. Alamäkikävely on hyvin siedetty harjoitus, mutta sen käytännön toteutus vaatii luovuutta. Cochrane Database of Systematic Reviews 18, Dec. Harjoitusvaste näkyy lihasmassan ja voiman kasvuna. Alamäkikävelijät koki vat harjoittelun turvalliseksi ja helpoksi. & Kinnula, V. ym 2016) ikääntyvät sairastuneet pystyivät lisäämään kävelynopeuttaan, heillä oli vähemmän hengenahdistusta ja väsymystä verrattuna tasamaakävelijöihin. Kaarteenaho, P. European Respiratory Journal 48: OA1517; DOI: 10.1183/13993003.congress-2016. 2010. Näistä eniten liikuntaharjoittelua ja harjoitteluvastetta rajoittavat epävakaa sydänsairaus, lihasheikkous ja osteoporoosi (Crisafulli, E. 2018. & Heslop, K. J., McKeough, Z. Keuhkoahtaumatauti. Keuhkoahtaumatauti. Saatavilla Internetissä: www.europeanlung.org/assets/files/ en/publications/living-an-active-life-with-copd-en.pdf (12.11.2018) Vorrink, S.N.W., Kort, H.S.M, Troosters, T. Breathing exercises for chronic obstructive pulmonary disease. & Lacasse, Y. STUDIES IN SPORT, PHYSICAL EDUCATION AND HEALTH 266. Y. Pitkittyneessä ilmateiden tulehduksessa (krooninen bronkiitti) hengitysteiden limakalvot ovat tulehtuneet ja ne erittävät runsaasti limaa. Käypä hoito -suositus. A., Gimeno-Santos, E., Cates, C. 2011. Tottumaton voi aloittaa harjoittelun kerros kerrallaan. www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858. Melko tuoreessa tutkimuksessa (Camillo, C., A. Hill Pulmonary rehabilitation, The Proceedings of the American Thoracic Society, 3:66–74. Exercise and Inflammation with Special Reference to Resistance Training. www.cochranelibrary. & Tikkanen, H. 2018. Brander, M. 2010). Effects of a training program including downhill walking in COPD: A radomized controlled trial. Alamäkikävelyyn tarvitaan vähemmän energiaa verrattuna samoilla tehoilla suoritettuun tasamaakävelyyn. McCartney, B., Casey, B., Devane, D., Murphy, K. Water-based exercise training for chronic obstructive pulmonary disease. SALAKAVALA KEUHKOAHTAUMATAUTI Keuhkoahtaumatauti (Chronic Obstructive Pulmonary Disease, COPD) on hitaasti etenevä keuhkosairaus, jossa pienet hengitystiet ahtautuvat, keuhkokudos tuhoutuu ja uloshengitys hidastuu. F. Level of daily physical activity in individuals wuth COPD campared with healthy controls. Alamäkikävelyssä tehdään jarruttavaa lihastyötä erityisesti isoissa reisilihaksissa. Living an active life with COPD, Lung Factsheets, European Lung Foundation. (toim.) Keuhkosairaudet. Alamäkeä seuraa väistämättä ylämäki, joka lisää hengityssairaiden hengenahdistusta. Väitöskirja. Cochrane Database of Systematic Reviews, 8, Dec. MERVI PUOLANNE, THM, ft Järjestöjohtaja Hengitysliitto ry Helsinki Sähköposti: mervi.puolanne@hengitysliitto.fi LÄHTEET: Camillo, C. Respiratory Respiratory Research 12, 33.. Alamäkikävely lisää kuntoa Sairastavan on pidettävä huolta kävelykyvystään vielä kotihappihoitovaiheessakin. www.cochranelibrary.com/cdsr/ doi/10.1002/14651858.CD005305.pub4/full?highlightAbstract=re habilit%7Cpulmonary%7Cpulmonari%7Crehabilitation 12.11.2018 Troosters, T., Dobbels, F., Rabinovich, R. pub3/full?highlightAbstract=rehabilit%7Cpulmonary%7Cpulmona ri%7Crehabilitation McNamara, R. Muita liikuntaharjoitteluun vaikuttavia liitännäissairauksia ovat muun muassa sydänja verisuonisairaudet, alitai ylipaino, diabetes, osteoporoosi, unihäiriöt, matalaasteinen tulehdus, masennus ja pienentynyt lihasvoima. 2013. Puhan, M. 2015. Katajisto, M., Harju, T. OA1517 Crisafulli, E., Gorgone, P., Vagaggini, B. COPD:hen liittyy liitännäissairauksia kuten astmaa ja sepelvaltimotautia, joita esiintyy jopa puolella sairastuneista. 12.11.2018 Nicholas, S. Jos COPD etenee, se ahtauttaa ilmateitä (obstruktio), mikä ilmenee fyysisessä rasituksessa hengenahdistuksena ja ilmateiden vinkumisena. CD008290.pub2/full?highlightAbstract=exercise%7C*waterbased %7Cexercis%7C*water-based. E., Hill, C. Mitä kauemmin pystyy kävelemään, sen pidempään voi asua kotonaan. Hyvä ratkaisu on hyödyntää julkisia tiloja, joissa voi nousta portaat hissillä/liukuportailla ja sitten laskeutua portaat alas. & McDonald, C. 2015. Liikunta pitkäaikaissairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. K. com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD008250.pub2/full?highlightAbs tract=breath%7Cexercis%7Cexercises%7Cbreathing Ihalainen, J. University of Jyväskylä. Helsinki: Kustannys Oy Duodecim, 124–137. & Lammers, J.J. Alamäkikävelyn tehoa ja harjoitussietoa COPD:tä sairastavilla on raportoitu niukasti. Cochrane Database of Systematic Reviews 17, Oct. ym 2012). 2012. Cochrane Database Systematic Review, Feb 24 www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD003793. 2016. & Alison, J. 43 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tu sisäänhengitysharjoittelun tehoavan vaihtelevasti hengenahdistukseen
44 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Kuva: ANTERO AALTONEN
Vaikka liikunnan merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tunnistetaan hyvin, työtä viestin viemisestä käytännön toteutukseen riittää runsaasti. Kriteerinä fyysiselle inaktii visuudelle käytettiin alle 150 minuuttia viikossa to teutunutta kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuut ta tai alle 75 minuuttia viikossa toteutunutta reipasta aktiivisuutta tai edellä mainittujen yhdistelmää työs sä, kotona ja vapaaaikana. Keskimäärin viidesosa tutkimuksen osallistujista toteutti kestävyysliikunta suosituksen eli harrasti reipasta kestävyystyyppistä Teksti: ARTO J. Otsikon teeman mukaisesti vastauksia pyritään löytämään siihen, minkälaista liikunnan tulee olla teholtaan ja määrältään, jot ta terveyshyö tyjä voidaan optimoida. 45 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Säännöllisen liikunnan sisällyttäminen viikoittaisen arjen rytmiin lisää kiistatta hyvinvointia ja edistää parempaa terveyttä tarkasteltiinpa sitä elintapasairauksien ennaltaehkäisyn, hoidon tai kuntoutuksen näkökulmasta. HAUTALA Liikuntalääke elintapa sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa – pätkittäin arjessa vai kaasu pohjassa. Runsas fyysinen aktiivisuus ja hyvä kunto terveyden tukipilareina Väestöaineistojen mukaan kyselyillä todennetun riit tävän fyysisen aktiivisuuden (Arem et al., 2015) ja maksimaalisella kuormituskokeella mitatun hyvän kunnon tiedetään pienentävän kuoleman riskiä. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus osoitti ai kuisten viettävän valtaosan valveillaoloajastaan pai kallaan, istuen tai makuulla. Koska elintapasairauksien kirjo on laaja, rajaudutaan käsillä olevassa artik ke lissa pohtimaan merkittävimpiä terveyden vaarateki jöitä ja sairauksia, ja arjen fyysisen aktiivisen ja lii kun taharjoittelun roolia niissä. (Laukkanen et al., 2004) ja jopa sydänperäisen äkki kuoleman riskiä (Laukkanen et al., 2010). E lintapasairauksilla tarkoitetaan sairauksia, joiden syntyyn voi itse vaikuttaa merkittä västi. Toisin sanoen kansain välistä kestävyysliikunnan suositusta. Tarkastelussa ovat erityisesti sydän ja verenkiertoelimistön sai rau det, jotka ovat merkittävin kuolleisuuden syy läntisessä maailmassa. Liikuntaharjoittelua suositellaan päivittäiseksi. Erin omainen yhteenveto liikunnan terveyttä edistävistä vaikutuksista kroonisiin elintapasairauksiin liittyen on esitetty esimerkiksi professori Urho Kujalan kirjoittamassa katsauksessa (Kujala, 2009). Väestötutkimukseen osallistui 1,9 miljoonaa yli 18 vuotiasta 68:sta maasta. Riittääkö esi merkiksi, jos liikutaan päivittäin lyhyissä pätkissä useita kertoja kevyellä teholla vai tarvitaanko kova tehoista pidem pikestoista liikuntaa. Säännöllinen kestävyysja voimaharjoittelu kuuluvat kansainvälisten suositusten mukaan kohonneen verenpaineen, diabeteksen ja sepelvaltimotaudin hoitoon ja kuntoutukseen. Tästä ker too muun muassa kyselyillä toteutettu kansainväli nen selvitys, jonka mukaan fyysisesti inaktiivisuuden esiintyvyys oli 27,5 prosenttia (Guthold et al., 2018)
Kun viikoittaisen fyysisen aktiivisuuden energiankulutuksessa päästään tasolle 1 500–2 000 kcal, sydämen sepelvaltimoissa on ha vaittu positiivisia muutoksia (Franklin et al., 2013). 46 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 liikuntaa ainakin kolmena päivänä viikossa yhteensä vähintään kaksi ja puoli tuntia siten, että yksittäinen liikuntakerta kesti vähintään kymmenen minuuttia. Esimerkiksi sepelvaltimotautipotilaan suositukseen kuuluu kestävyysharjoittelua vähin tään 3–5 päivänä viikossa ja lihasvoimaharjoitte lua 2–3 päivänä viikossa arkiaktiivisuuden lisäksi (Hautala et al., 2016). Suositeltu kohtuukuor mitteisen liikunnan määrä viikkotasolla vaikuttaa suurelta, joten yksilöllisessä ohjelmoinnissa on huo mioitava sairauden kliininen tila, lääkitykset, lähtö kunto, mahdolliset liitännäissairaudet, harjoittelun turvallisuus, käytettävissä oleva harjoitteluympäristö ja potilaan omat tavoitteet harjoitteluun. Liikuntaharjoittelua on kuvattu jopa ihmelääkkeeksi (Boden et al., 2013) ja väittämälle löytyykin vankka perustelu potentiaalisista fysiologista vaikutusmeka nismeista, joita ovat muun muassa tulehdusreaktion lieventyminen, verisuonitukosten riskin pienenemi nen ja autonomisen hermoston toiminnan paranemi nen (Sandesara et al., 2015). Mielenkiintoisesti 41MET tunnin rajaarvo tar koittaa noin neljä kertaa suurempaa viikkovolyy miä kuin terveysliikuntasuositus ohjeistaa eli 547 minuuttia kohtuukuormitteista (4,5 MET) tai 289 minuuttia reipasta (8,5 MET) liikuntaa viikossa. Huomionarvoista on myös nostaa esiin erittäin suuren viikoittaisen liikuntamäärän merkitys. Onko sitten löydettävissä optimaalinen liikunnan määrä ja teho, joka tuottaisi parhaimman terveyshyö dyn. Yhteinen piirre suosituksissa on se, että liikuntaharjoittelua suositellaan ohjelmoitavaksi käytännössä mielellään joka päivälle. Liikunnan annos-vaste suhde Liikunnan määrän on jo pitkään tiedetty olevan yh teydessä odotettavissa olevaan terveysvasteeseen. Lisäksi havaittiin, että reipas liikunnan teho (. Kiihtyvyysanturiteknologialla objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus (n=4480 iältään yli 40vuotiasta amerikkalaista) osoitti määrältään runsaan kevyen fyysisen aktiivisuuden pienentävän kuoleman riskiä lähes samalla tavalla kuin kohtuu ja reipaskuor mitteinen fyysinen aktiivisuus (SaintMaurice et al., 2018a). On kuitenkin huomattava, että samalla toteutuneella runsaalla kokonaisaktiivisuudella lisä hyötyä saatiin, jos mukana oli enemmän kohtuu rei paskuormitteista aktiivisuutta. Liikunta diabeteksessa ja sydänverenkiertoelimistön sairauksissa Säännöllinen kestävyys ja voimaharjoittelu kuulu vat kansainvälisten suositusten mukaan kohonneen verenpaineen (Pescatello et al., 2015), diabeteksen (Marwick et al., 2009) ja sepelvaltimotaudin hoitoon ja kuntoutukseen (Fletcher et al., 2013). Vuonna 2001 julkaistut yhteenvedot Medicine & Science in Sports and Exercise lehdessä olivat koko naisuudessaan merkittävä ja kattava läh tölaukaus liikunnan edistämiseksi lääkkeenä. Eurooppalainen ja amerikkalainen väestöai neisto osoitti maksimaalisen sydän ja verisuonitau tikuoleman vähenemisen (riskin pieneminen 45 pro sentilla verrattuna inaktiiviseen kontrolliryhmään) viikoittaisella liikuntaannoksella, joka oli 41MET tuntia (MET, lepoaineenvaihdunnan kerrannainen) (Eijsvogels et al., 2016). METtunti kuvaa fyysisen aktiivisuuden määrää ja se saadaan kertomalla suori tuksen teho aktiivisuuteen käytetyllä ajalla. 6 MET) verrattuna kohtuukuormitteiseen liikunnan tehoon (3,0–5,9 MET) samalla viikoittaisella liikun nan kokonaismäärällä (esimerkiksi 10MET tuntia viikossa) oli yhteydessä parempaan sydän ja veren kiertoelimistön terveyteen (Eijsvogels et al., 2016). Mitä enemmän liikuntaa viikkotasolla, sitä enem män terveyshyötyjä saavutetaan. (Husu et al., 2018). Viesti on selkeä: runsas kevyt säännöllinen fyysinen aktiivisuus, mielellään maustettuna kohtuu ja rei paskuormitteisella liikunnalla, tuottaa merkittäviä terveyshyötyjä. Havainto on erittäin merkittävä myös käytännössä esimerkiksi silloin kun aktivoidaan fyysisesti inaktiivisia liikkumaan. Professori Antero Kesäniemen johtama konsensuskokous selvitti vuonna 2000 Torontossa liikunnan annosvaste suh detta terveyden vaaratekijöihin ja totesi yhteenve dossaan tiedenäytön osoittavan vaikuttavuutta, mut ta annosvasteen näyttö ei ollut selkeä (Kesäniemi et al., 2001). Prevention näkökulmasta on pyritty löytämään fyysisen aktiivisuuden minimimäärää, jolla terveys hyöty (päätetapahtumana kuolleisuus) voitaisiin osoittaa. Istumisen keskeyttäminen 20–30 minuutin välein ja parin minuutin kevyt kävely lieneekin eräs keskeinen käytännön toimenpide, jonka on osoitettu muun muassa parantavan verensokerin tasapainoa ylipainoisilla tutkivilla ja siten vähentävän sydän ja verisuonisairauksien riskiä (Dunstan et al., 2012). Jos hereillä oloajasta päivän aikana seistiin enemmän kuin kaksi tuntia, riski kuolleisuudelle oli kymmenen prosenttia pienempi verrattuna vähem män kuin kaksi tuntia seisoviin (van der Ploeg et al., 2014). Vii koittaisen liikunnan määrän kasvaessa yli 41MET Viesti on selvä: kohtuukuormittava fyysinen aktiivisuus tuottaa merkittäviä terveyshyötyjä riippumatta siitä kerätäänkö aktiivisuus lyhyemmissä muutamin minuutin pätkissä vai pidempinä yhtäjaksoisina harjoituksina.
Sydänpotilaiden viikoittaiseen harjoitteluun on viime vuosina tullut myös mukaan HIITharjoittelu (High Intensity Inter val Training), jossa vuorotellaan erittäin kovatehoi sia tyypillisesti muutaman minuutin kestäviä kestä vyysharjoittelupyrähdyksiä, joita seuraa muutaman minuutin palauttava kevyttehoinen liikunta (esimer kiksi 4 x 4 minuuttia 85 prosentilla maksimisykkees tä, kolme minuuttia 60 prosentilla maksimisykkeellä palautuksella). Ero optimaalisen hyödyn saavuttaneisiin ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä johtuen ainakin osittain siitä, että analyysin populaatiosta vain 3,5 prosenttia liikkui näin suuria määriä. Katsauksen mukaan kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta tarvitaan vähintään 30 minuuttia päi vässä mieluimmin kaikkina päivinä viikossa. Norjalaiset vertasivat HIITharjoittelua kohtuukuormitteiseen tasavauhtiseen kestävyysharjoitteluun ja havaitsivat yhden sydäntapahtuman 129 456 harrastettua lii kuntatuntia kohden tasavauhtisessa harjoittelussa ja vastaavasti kaksi sydäntapahtumaa 46 364 harras tettua HIITharjoittelu tuntia kohden. Samalla tavoin kuin väestöaineis toissa, myös sydänpotilailla on havaittu kasvanut riski kuolleisuudelle, kun viikoittainen liikunnan kokonaismäärä ylittää 50MET tuntia tai kun kova tehoisempia liikuntakertoja on viikon jokaisena päivänä (Eijsvogels et al., 2016). (Arem et al., 2015). 47 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tunnin aina 75MET tuntiin saakka sydän ja veri suonitautikuoleman riski kääntyikin lievään nou suun. Professori Ilkka Vuoren erinomaisessa katsauk sessa vuodelta 2007 pohditaan terveys, pätkä ja arkiliikunnan tehoa tuottamaan terveyshyötyjä. (Vuori, 2007). (Francois et al., 2014). Yksilöllisiin tavoitteisiin ja tarpeisiin perustuva liikuntaresepti tuo liikuntalääk keen yhdeksi tehokkaaksi keinoksi ammattilaisten työkalupakkiin tavoiteltaessa hyvinvointia ja parem paa elämänlaatua. Kuu si yhden minuutin mittaista kovatehoista (90% maksimisykkeestä) kävelytuokiota yhden minuutin palautuksella kevyttä kävelyä 30 minuuttia ennen ruokailua paransi sokeriaineenvaihduntaa merkittä västi. Johtopäätök senä tutkijat totesivat molempien harjoittelutapojen sisältävän ainoastaan pienen riskin sydänpotilaille. Kohtuus kaikessa Vanha sanonta ”kohtuus kaikessa” kuvannee hyvin myös liikuntalääkkeen käyttöä elintapasairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Pohdittavaksi jää myös, tulisiko terveyteen liittyvää liikuntasuositusta päivittää lähiaikoina. Riittääkö liikunta-annoksen kokoaminen pätkissä tuottamaan terveyshyötyjä. (Rognmo et al., 2012). Tulokset osoittivat selvästi sekä päi vän aikaisen fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän että lyhyemmissä pätkissä kerääntyneen fyysisen aktiivisuuden pienentävän kuoleman riskiä samalla tavalla (riskin pieneneminen keskimäärin 70 %). Ruotsalaisen maastohiihtokilpailun Skiloppetin yhteydessä kerätty aineisto (52 755 hiihtäjää) osoitti nopean maaliintuloajan 90 km:n hiihdon jälkeen ja useamman osallistumiskerran (> 5 kertaa) kil pailuun olevan suurempi riski sydämen eteisväri nälle verrattuna hitaampaan hiihtoaikaan ja yhteen osallistumiskertaan (Andersen et al., 2013). Tutkimustieto kevyen liikunnan tuottamista terveyshyödyistä vaikkapa kerättynä muutaman minuutin pätkissä päivittäin tarjoaa päte vän mahdollisuuden edistää fyysistä aktiivisuutta, erityisesti niiden ihmisten arkeen, johon se ei vielä kuulu. Vaikka liikunnan terveyttä edistävät vaikutusmekanismit tunnetaan hyvin, on syytä huomioida tapauskohtai sesti erityisesti määrällisesti ja kuormittavuudeltaan paljon liikuntaa harrastavilla veteraaniurheilijoilla raportoitu kasvanut riski rytmihäiriöille ja rakenteel lisille muutoksille sydän ja verenkiertoelimistössä (Eijsvogels et al., 2018). Lyhyiden aktivoitumistuokioiden merkitystä elinta pasairauksissa vahvistaa myös sokeriaineenvaihdun nan aktivoituminen henkilöillä, joilla on jo soke riaineenvaihdunnan häiriö (insuliiniresistenssi). Vastikään julkaistussa amerikkalaisessa tutki muksessa (4 480 tutkittavaa iältään yli 40vuotiasta) analysoitiin objektiivisesti mitattu kohtuu ja rei paskuormitteinen fyysinen aktiivisuus (minuuttia/ päivä) kokonaismäärän lisäksi ?5 minuutin ja ?10 minuutin pätkissä ja tarkasteltiin toteuman yhteyttä kuolleisuuteen. HAUTALA, FT, THM, ft Dosentti, tutkimusja koulutusjohtaja Kardiologian sydäntoimenpiteiden tutkimusryhmä Oulun yliopistollinen sairaala, Oulun yliopisto ja HUR Oy Sähköposti: arto.hautala@hur.fi. Liikunnan turvallisuus on keskeinen lähtökohta ylipäätään liikunnan harrastamiselle ja siksi myös HIITharjoittelun turvallisuudesta sydän potilaille on ollut paljon keskustelua. Liikuntasuositus stabiilille ja lääkitylle sydänpo tilaalle pitää sisällään käytännössä päivittäistä lii kuntaharjoittelua. Viesti on selvä: kohtuukuormittava fyysinen aktiivisuus tuottaa merkittäviä terveyshyötyjä riip pumatta siitä kerätäänkö aktiivisuus lyhyemmissä muutamin minuutin pätkissä vai pidempinä yhtäjak soisina harjoituksina (SaintMaurice et al., 2018b). Lisäksi päivittäisen annoksen voi kerätä useammissa vähin tään kymmenen minuuttia kestävissä jaksoissa työs sä, kotitöissä tai vapaaajan harrastuksissa. ARTO J
G., Blumenthal, R. JAMA Intern Med, 175, 959–67. & Outcomes, R. T. J Am Heart Assoc, 7. Pescatello, L. & Cotter, J. Exercise-based cardiac rehabilitation and improvements in cardiorespiratory fitness: implications regarding patient benefit. 2018a. L., Forman, D. E., Franklin, B. 2018b. 2009. Saint-Maurice, P. Risk Of Arrhythmias In 52 755 Long-Distance Cross-Country Skiers: A Cohort Study. A., Williams, M. A., Wenger, N. Dunstan, D. 2010. A., Metabolism, Interdisciplinary Council On Quality Of, C. 2015. J., Bittner, V. & Matthews, C. S., Macdonald, H. & Wisloff, U. C., Manning, P. V., Lamberti, L. & Franklin, B. A. Mayo Clin Proc, 88, 431–7. & Matthews, C. Eijsvogels, T. & Williams, M. Laukkanen, J. Cardiorespiratory fitness is related to the risk of sudden cardiac death: a population-based follow-up study. T. 2013. R., Prevention, C., Council On Cardiovascular Disease In The, Y., Council On Cardiovascular, N., Council On Nutrition, P. H., Thompson, P. 2016. M. M. 2013. T., Freedman, M., Weiderpass, E., Adami, H. Ovatko nykyiset suositukset kohdallaan. M. F., Franklin, B. Guthold, R., Stevens, G. Exercise training for type 2 diabetes mellitus: impact on cardiovascular risk: a scientific statement from the American Heart Association. 2014. J., Hawley, J. A., Riley, L. Dose-response issues concerning physical activity and health: an evidence-based symposium. Duodecim, 123, 2983–90.. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto. S., Lee, I. & Savonen, K. Franklin, B. Moderate-to-Vigorous Physical Activity and All-Cause Mortality: Do Bouts Matter. A., Fleg, J. Curr Hypertens Rep, 17, 87. M., Molossi, S., Lee, D. The predictive value of cardiorespiratory fitness for cardiovascular events in men with various risk profiles: a prospective population-based cohort study. D., Kopelman, P. 2009. J Am Coll Cardiol, 56, 1476–83. Kujala, U. J., Lucas, S. Sepelvaltimotautipotilaat liikunnalliseen kuntoutukseen. A., Lavie, C. Physical activity and structured exercise for patients with stable ischemic heart disease. Lancet Glob Health. K., Danforth, E., Jr., Jensen, M. T., Shaw, J. D. ’Exercise snacks’ before meals: a novel strategy to improve glycaemic control in individuals with insulin resistance. P., Matthews, C. 2007. Diabetes Care, 35, 976–83. A., Coke, L. Cardiovascular risk of highversus moderate-intensity aerobic exercise in coronary heart disease patients. Z., Salmon, J. Diabetologia, 57, 1437–45. V. Eur Heart J, 34, 3624–31. W., Kingwell, B. J., Squires, R. M. F., Fletcher, G. A., Kurl, S., Salonen, R., Rauramaa, R. E. Exercise for Hypertension: A Prescription Update Integrating Existing Recommendations with Emerging Research. E. J Am Heart Assoc, 7. 2012. E. Sandesara, P. 2013. A. Fletcher, G. Rognmo, O., Moholdt, T., Bakken, H., Hole, T., Molstad, P., Myhr, N. S., Philippides, G., Rocchini, A., Council On Clinical Cardiology, A. H. Van Der Ploeg, H. K. F., Troiano, R. Boden, W. A. Br J Sports Med, 43, 550–5. F., Ades, P. Cardiac rehabilitation and risk reduction: time to ”rebrand and reinvigorate”. C., Patel, A., Hartge, P., Berrington De Gonzalez, A., Visvanathan, K., Campbell, P. C. & Reeder, B. Husu, P., Sievänen, H., Tokola, K., Suni, J., Vähä-Ypyä, H., Mänttäri, A. J. A. E., Gerber, T. 2014. Leisure time physical activity and mortality: a detailed pooled analysis of the dose-response relationship. 2015. A., Makikallio, T. Evidence on the effects of exercise therapy in the treatment of chronic disease. Circulation, 128, 873–934. Prev Med, 69, 187–91. & Kurl, S. 2018. H., Hordern, M. B., Lambert, C. J Am Coll Cardiol, 67, 316–29. Suomen Lääkärilehti, 42, 53–57. Exercise standards for testing and training: a scientific statement from the American Heart Association. Vuori, I. 2018. & Kraus, W. E., Baldi, J. K. Saint-Maurice, P. E. E., Bertovic, D. E., Grimsmo, J. Med Sci Sports Exerc, 33, S351–8. & Sundstrom, J. Worldwide trends in insufficient physical activity from 2001 to 2016: a pooled analysis of 358 population-based surveys with 1.9 million participants. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:30. & Vasankari, T. P., Berrigan, D., Kraus, W. Eur Heart J, 25, 1428–37. & Sperling, L. Breaking up prolonged sitting reduces postprandial glucose and insulin responses. 2018. E. D., Miller, T., Chyun, D. & Thompson, P. 2012. Eijsvogels, T. Y., Stamatakis, E. 2004. D. C., Emery, M. A., Zimmet, P. C. Terveys-, pätkäja arkiliikunta tehokkaita. A., Larsen, R., Healy, G. H., Rauramaa, R., Kiviniemi, V., Ronkainen, K. 48 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 LÄHTEET Andersen, K., Farahmand, B., Ahlbom, A., Held, C., Ljunghall, S., Michaelsson, K. Marwick, T. G., Lefebvre, P. & Wenger, N. & Owen, N. T., Gordon, N. E. Hautala, A. F., Troiano, R. N., Cerin, E., Hamilton, M. S. & Bull, F. Laukkanen, J. P., Chey, T., Ding, D., Chau, J. Exercise at the Extremes: The Amount of Exercise to Reduce Cardiovascular Events. Curr Treat Options Cardiovasc Med, 20, 84. J., Alapappila, A., Häkkinen, H., Kettunen, J., Laukkanen, J., Meinilä, L. Volume of Light Versus Moderate-toVigorous Physical Activity: Similar Benefits for All-Cause Mortality. & Milani, R. C., Gulati, M., Madan, K., Rhodes, J., Thompson, P. A., Kligfield, P., Arena, R., Balady, G. Circulation, 126, 1436–40. & Bauman, A. & Salonen, J. J Am Coll Cardiol, 65, 389–95. 2016. 2013. E. Standing time and all-cause mortality in a large cohort of Australian adults. O., Linet, M. W. 2001. The ”Extreme Exercise Hypothesis”: Recent Findings and Cardiovascular Health Implications. D. Arem, H., Moore, S. 2015. D. A., Bertoni, A. Circulation, 119, 3244–62. Jama, 309, 143–4. & Johnson, B. Kesäniemi, Y. A. Francois, M
Minulla on tyypillinen tarina. Asuinpaikkojen sijaan kiinnittäisin ehkä enemmän huomiota niihin ihmisiin, jotka ovat olleet tärkeitä. Muuten tutkimustieto on vaarassa yksipuolistua – mitä ei mitata sitä ei myöskään havaita. Minulle merkityksellisiä paikkoja on sananmukaisesti ympäri maailmaa. Olen sitä mieltä, että kun jostain on erittäin kiinnostunut, siitä löytyy myös työura. Olen Taina Rantanen ja vaikea vähän päättää, mille pohjalle identiteettini rakentuu. Vanhenemista voi ja pitää tutkia myös myönteiseltä kannalta. Pyrin opiskelemaan ja opiskelupaikka myönnettiin ensimmäisellä yrittämällä.Minulla oli muitakin uravaihtoehtoja mielessä, mutta jätin ne sitten. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu. Onko aktiivisena vanhenemisesta hyötyä. Sattuma on useinkin ollut merkittävä suunnanOvatko vanhat ihmiset nuortuneet. Oli se erityistä, kun sai itselle omistetun esityksen mieskuorolta.. Valmistuin aikanaan ensin maisteriksi ja sitten tohtoriksi. Suoraviivaista suunnitelmallisuutta. Voiko ja jos niin miten aktiivisena vanhenemista edistää. Lapsuuteni ja kouluajan vietin Tampereella Lielahdessa, opiskelin Jyväskylässä, tutkijatohtorina tein töitä Washington DC:n vieressä Bethesdassa National Institute on Aging -tutkimuslaitoksessa. Olen ainakin gerontologian ja kansanterveyden professori, vaimo, isoäitipuoli, puutarhuri, kissojen hyysääjä ja blondi. Harrastin itse urheilua, mutta en päässyt huipulle. Hyödyllisiä harharetkiä. Siinä näiden tutkintojen välissä päätin ryhtyä tutkijaksi. Siinä kysymyksiä, joita gerontologian ja kansanterveyden professori Taina Rantasen johdolla tutkitaan Euroopan tutkimusneuvoston ja Suomen Akatemian rahoittamissa laajoissa monivuotisissa hankkeissa. Sattuman puuttumista peliin. Vasta siinä vaiheessa, kun asetin tavoitteeksi professuurin, siis joskus 2000-luvun alkupuolella, ryhdyin myös suunnitelmallisesti toimimaan sen tavoitteen suuntaisesti. Jyväskylän yliopisto myönsi tiedonjulkistamispalkinnon ja sen kunniaksi Semmarit omisti minulle laulun nimeltä Taina. Minusta ei ole tullut minä missään erityisessä paikassa, enkä usko, että olen vielä se, keneksi minun on tarkoitus tulla. Urani näyttää ulkopäin siltä, että se on edennyt loogisesti, mutta se taitaa suurimmaksi osaksi olla enemmän sattumaa kuin suunnittelun tulosta. Joskus lyhytkin keskustelu käynnistää mielen muutoksen. 49 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Vanhenemisen tutkimuksen arkkitehtuuria avartamassa L Ä H I K U V A S S A T A I N A R A N T A N E N Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta. Vuonna 2007 muutin mieheni kanssa Luhankaan ja maalla asuminen on kaiketi myös muokannut ajatusmaailmaani. Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä. Sittemmin olen työskennellyt Jyväskylän yliopistossa akatemiatutkijana ja sitten vuodesta 2006 professorina. Palattuani sieltä Jyväskylään käväisin vielä Genevessä vuoden reissulla Maailman terveysjärjestössä. Olen aina tarttunut sellaisiin uusiin mahdollisuuksiin, jotka ovat tuntuneet kiinnostavilta
En taida olla kovin häävi puheenpitäjä. Suomen Akatemia rahoittaa kahta hankettani. Vaikka olen hyvin kiinnostunut työstäni, en ole enää monen vuoteen tehnyt erityisen pitkiä päiviä. Arviointitehtäviin olen suostunut, koska sellaisissa tehtävissä on mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin vaikkapa tutkimusapurahojen myöntämisestä tai nimityksistä tärkeisiin virkoihin. Olen aina pyrkinyt olemaan kymppimiikan tyttö sen sijaan että olisin tähdännyt täyteen kymppiin. Vanheneminen on yksi ihmiskunnan suurista haasteista. Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt. Ikivihreät II tutkimushankkeessa käsitellään sitä, ovatko vanhat ihmiset nuortuneet. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin lähdin yhteistyökumppanini yhteistyökumppanin kutsumana. Jokaisen nuoren tutkijan ensimmäinen tieteellinen julkaisu on juhlan arvoinen. Tarkoitus on verrata nykyisten iäkkäiden ihmisten toimintakykyä 30 vuotta sitten tutkittujen saman ikäisten ihmisten toimintakykyyn. Hienoja ovat olleet myös itselle tulleet tunnustukset. Muun muassa vuonna 1985 tapasin professori Eino Heikkisen Liikunnan ala-aulassa sattumalta. Siinä saamme tämän vuoden loppuun mennessä tutkittua 1 000 75 ja 85 ikävuoden välillä olevaa henkilöä. Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat. Lisäksi johdan Suomen Akatemian rahoittamaa Jyväskylän yliopiston profilointihanketta, jonka nimi on ”Aktiivisena vanheneminen ja hoiva”. Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutukset. Oli se erityistä, kun sai itselle ja omalle nimelle omistetun esityksen mieskuorolta. Näin minusta tuli tutkimusamanuenssi ja sitten tohtorikoulutettava. Tämän hankkeen tarkoituksena on kehittää yhteistyötä liikuntatieteiden ja sosiaalipolitiikan kesken. Tästä syystä tutkimustietoa ei ole juuri kertynyt ja teorianmuodostus on ollut vähäistä. Tämä on tärkeää tieteen talkootyötä. Johdan Euroopan tutkimusneuvoston rahoittamaa hanketta aktiivisena vanhenemisesta. Vanhenemista voi ja pitää tutkia myös myönteiseltä kannalta. Minul la oli pitkään tunne, että aktiivisena vanhenemista ei lähestytä tutkimuksen keinoin oikealla tavalla. Minulla on useita hankkeita vireillä. Miksi se kiinnostaa. Nyt keräämme aineistoa, josta voimme tutkia, mitkä asiat määrittävät aktiivisena vanhenemista ja voiko aktiivisena vanhenemista edistää. Lisäksi tutkimme sitä, onko aktiivisena vanhenemisestä hyötyä. Olemme jo kehittäneet tavan arvioida yksilötasolla aktiivisena vanhenemista. Verkostot ovat myös olleet oleellisia urakehityksessä väittelyn jälkeen. Vielä hienompaa oli olla läsnä ensimmäisen oman oppilaan väitöstilaisuudessa. Tutkimustieto on vaarassa yksipuolistua, koska tutkijat tietenkin havaitsevat niitä asioita, joita he tutkimuksissaan mittaavat. Pakko on kertoa ehdottomasta huippuhetkestäni, joka oli silloin kun Jyväskylän yliopisto myönsi minulle vuosijuhlassaan tiedonjulkistamispalkinnon ja sen kunniaksi Semmarit omisti minulle laulun nimeltä Taina. Olen aina pyrkinyt olemaan kymppimiikan tyttö sen sijaan että olisin tähdännyt täyteen kymppiin. Minulla on ollut monia hienoja hetkiä. Muut eivät huomaa eroa ja tällä tavoin saa itse enemmän aikaan ja ehtii elämään myös työpaikan ulkopuolella. 50 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 näyttäjä. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin. Aktiivisena vanheneminen on yksilöllinen prosessi, jossa kunkin omat elämäntavoitteet ovat keskeisiä, eikä sillä viitata supervanhuksen fenotyyppiin. Tänä vuonna sain Pohjoismaisen gerontologian palkinnon, Sohlbergin palkinnon, Oslossa. Jollei ihan kaikkiin niin aika moniin työpäiviin sisältyy pieniä huippuhetkiä, koska työskentelen niin hienon tutkijaryhmän kanssa. Olen ohjannut 27 väitöskirjaa ja jokaisessa karonkkapuheessani olen itkenyt liikutuksesta. Olen kokenut työurani hyvin myönteisenä, joten koko naisuudessaan sanoisin, että tuli tehtyä oikea valinta. Olemme myös kehittäneet aktiivisena vanhenemista edistävän intervention, jonka vaikutuksia tutkimme. Määräaikainen työsopimukseni muualla oli juuri päättynyt ja Eino etsi työntekijää käynnistymässä olevaan hankkeeseensa. Kun tarkastellaan hyvin iäkkäiden ihmisten liikuntaa, näiden alojen yhteistyön tarve korostuu. Muut eivät huomaa eroa ja tällä tavoin saa itse enemmän aikaan ja ehtii elämään myös työpaikan ulkopuolella.. Lisäksi olen viime vuosina ollut hyvin aktiivinen erilaisissa kansainvälisissä asiantuntijaja arviointitehtävissä. Niinpä ei ole tunnetta siitä, että jotain olisi jäänyt kokematta. Hienoa oli väitellä tohtoriksi. Aktiivisena vanheneminen kiinnostaa, koska se on alue, johon parhaillaankin investoidaan paljon, mutta jonka sisältö on jäänyt määrittelemättä. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan
Palomäki toimii liikuntapedagogiikan yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja on tehnyt pääosan työurastaan liikunnanopettajakoulutuksessa. Ku va : JY O /IN K A PA SA N E N Ku va : LA U R A K A N E R VA. Vuoden liikuntalääketieteelinen tutkimus -kilpailussa palkitut Heikki Sarin (THL), Kaisu Kaikkonen (ODL), Henry Vähä-Ypyä (UKK-instituutti) ja Jatta Salmela (Helsingin yliopisto). Salmela valittiin myös vuoden 2018 nuoreksi liikuntalääketieteen tutkijaksi. Kilpailuun osallistui tänä vuonna ennätykselliset 55 suomalaista liikuntalääketieteen alan alkuperäistutkimusta. Toiseksi sijoittui Kaisu Kaikkonen tutkimusryhmineen liikuntaa ja elintapaohjausta lihavuuden hoidossa käsittelevällä tutkimuksella. 51 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Vuoden 2018 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voitto Heikki Sarinille ja tutkimusryhmälle V uoden 2018 liikuntalääketieteellinen tutkimus -kilpailun voittajaksi valittiin Liikuntalääketieteen päivillä 14.12. Lehden liikuntapedagogiikan kansainvälisiä tutkimusuutisia hän toimitti vuosina 2011–15. Neljäntenä palkittu Henri Vähä-Ypyä ja tutkimusryhmä vertasi tutkimuksessaan liikkumisen kertymistä absoluuttisesti ja suhteellisesti. A J A S S A L iikunta & Tiede -lehden päätoimittajana aloittaa vuoden 2019 alussa LitT, KM Sanna Palomäki. Kolmanneksi sijoittuneen Jatta Salmelan ja tutkimusryhmän palkittu työ koski ruokavaliossa ja vapaa -ajan liikunnassa tapahtuvien muutosten yhteyk siä työnantajalle aiheutuviin lyhyiden sairauspoissaolojen kustannuksiin. 2018 ja ne ovat luettavissa myös lehden nettisivuilta www.lts.fi. Opetustyön ohella hän tutkii liikunnanopetusta, lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä sekä liikuntaa ja terveellisiä elintapoja elämänkulussa. Sanna Palomäki Liikunta & Tiede -lehden uusi päätoimittaja Liikuntalääketieteen päivillä Helsingissä 14.11. Heikki Sarin ja tutkimusryhmä pitkittyneen energiavajeen ja intensiivisen harjoittelun vaikutuksia tarkastelevalla tutkimuksellaan. Palomäki on ollut Liikunta & Tiede -lehden toimituskunnan jäsen vuodesta 2008 lähtien. Kaikkien osallistuneiden tutkimusten tiivistelmät on julkaistu Liikunta & Tiede-lehden numerossa 5. Liikuntatieteellinen Seura järjestää vuosittain liikuntalääketieteen alan tutkijoille kilpailun, jossa valitaan Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus
Tätä voidaan pitää myös yhtenä itsesää telymekanismina, joista Eric Helms (Auckland, UusiSeelanti) kertoi enemmänkin. 52 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: PEKKA MATOMÄKI 19th International Symposium “Modern Science and Practice for Strength and Endurance Training” 10.–12.10. Niitä kuultiin viimeisenä päivänä, joka oli personal trainer painotteinen. ”Jäl ki ruoaksi” tarjolla oli näytteilleasettajia, lyhyitä puhei ta ja postereita laajalla skaalalla jokaisen makuun. Käytännössä itsesäätelymekanismeilla harjoittelua voidaan ohjata päivän kunnon mukaan. A J A S S A Timo Haikarainen kertoi yksi löllisestä voima harjoittelusta. Käytännön työstä kuultiin muun muassa CrossFit®harjoittelun yhteisöllisyydestä (Katie Heinrich; Kansas, USA) ja siitä kuinka yleisiä harjoitussapluunoita voidaan käyttää yksilöidyn voimaharjoittelun perustana (Timo Haikarainen; Jyväskylä). Urheilijan näkökulmaa lajeistaan toivat kansainvä lisen tason painonnostaja Eero Retulainen (Turku) sekä fitnessurheilija Maiju Aalto ja kansallisen ta P ainopisteenä tämänvuotisessa kansainväli sessä symposiumissa oli voimaharjoittelu eri näkövinkkeleistä. Voimaa Teoreettisempaa puolta voimaharjoittelun meka nismeista antoivat Juha Ahtiainen (Jyväskylä) ja Michael Stone (ItäTennessee, USA). Ohjelmassa oli myös muutama kestävyysluento sekä sessio voi ma harjoittelun ja kestävyyden yhdistämisestä. Jyväskylässä Voimasta, kestävyydestä ja harjoittelusta Näkökulmia avaava oli Fernando Pareja Blancon (Sevilla, Espanja) esittelemä nopeusperusteinen voimaharjoittelu. Molemmat antoivat ymmärtää, että nykyvalossa hypertrofisessa harjoittelussa epäonnistumiseen saakka tehtyjä sar joja ei pidetä välttämättöminä. Symposio keräsi Jyväskylään noin 450 osallistujaa.. Jokaisella valmentajalla on oma lähestymistapansa valmennukseen. Lisäksi Stone painotti II/I lihassolusuhteen merkitystä urheilussa. Sitä käyttäen voidaan esimerkiksi väsymistä arvioida tangon nopeuden hidastumisesta, mitä havainnollistettiin penkkipunnerrusdemon straatiolla. Elävöittävänä makuna symposiumissa oli myös kaksi yleisön edessä tehtyä käytännön demons traatiota, joita kongresseissa käytetään piris teenä liian harvoin
Lyhyistä esitelmistä voi nostaa esiin Ritva Taipaleen (Kajaani) usein ohitetun aiheen naisten hor monaalisen ehkäisyn vaikutuksesta harjoitteluun. Kestävyyttä Kestävyyssession aloitti Andrew Jones (Exeter, UK), joka kertoi Niken ”Maraton alle 2 h” projektista, jonka loppuhuipennuksena Eliud Kipchoge jäi 25 sekuntia maagisesta 2 h maratonista. 53 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 son kehonrakentaja Eeli Halonen (Jyväskylä). Yksityiskohtana mainittakoon Trexle rin puheesta rasvavapaa painoindeksi, jota voidaan käyttää apuna määritettäessä onko harjoittelija saa nut ”riittävästi” lihasmassaa. Näyttäisi, että sillä olisi yllättävän vähäinen vaiku tus harjoitteluadaptaatioihin. Ses sion lopetti Ville Vesterinen (Jyväskylä) painottaen moni toroinnin tärkeyttä palautumisen ja harjoitte lun suju vuuden kannalta. PEKKA MATOMÄKI, FT Kestävyyskuntovalmentaja T:mi Kuntopolku Sähköposti: pmatomaki@gmail.com Rauhaisaa Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta 2019. Postereista huomiota herätti muun muassa Samuel Halmeen ja Lauri Malmstedtin (Jyväskylä) tutkimus, jossa pyöräily ryhmä oli matalalla pyöritysnopeudella harjoitel len kasvattanut voimatasoja lähes yhtä paljon kuin perin teistä voimaharjoittelua tehnyt ryhmä. Keijo Häkkinen (Jyväskylä) kuvaili kuinka pidemmän päälle näi den yhdistäminen voi olla haastavaa, mutta yleisesti näyttäisi, että yhdistetty voima ja kestävyysharjoit telu on kannattava vaihtoehto sekä kuntoilijoille että kestävyysurheiljoille. Esitelmässä nähtiin kulissien taakse: miten projektissa pohdit tiin muun muassa kriittisen nopeuden roolia sekä parasta paikkaa juosta optimaalinen maraton. Voimaa ja kestävyyttä Omana pakettina kuultiin uusimmat tiedot voiman ja kestävyyden yhdistämisestä. Summaten, voimaharjoitteluun vaikuttavista olen naisimmista tekijöistä (harjoittelu, ravinto ja lepo) ainoas taan levon fokusoitu merkitys jäi käsittelemättä. Eric Trexler (Pohjois Carolina, USA) taasen esitti, miten ravitsemuksen perusperiaatteet pätevät kehonraken nuksessakin
Ymmärsinkö väärin, mutta tuoteturvakeskus saat toi puuttua asiaan, kun kävi ilmi, että koulun lait teita käyttävät muutkin kuin koululaiset. Kurjalta tuntuu, kun uusi tuote on pantava välittömästi tai lyhyen käytön jälkeen sivuun. Asiaa tarkemmin tuntematta voisi ajatella, että ne ovat kouluille vuosien saatossa jää neitä historiallisia voimistelutarvikkeita. Suo sittelen tyynyjen käyttämistä kotona patjan päällä ja kelvottomien mattojen toimittamista kaatopaikoille. https://www.facebook.com/erkki. Kirjoitin myös muutaman reklamaation entisten oppilaitteni pyyn nöstä, kun heidän valituksiinsa ei vastattu. Täysin holtittoman oloinen alastulomatto tuli ensimmäisen kerran vastaani pääkaupunkiseudulla erään koulutustilaisuuden käynnistyessä. Maton kuori avattiin ja sisälle laitettiin vahven nukseksi sopiva määrä solumuovimattoa ja kurssi saatiin pidetyksi. Opetushallituksesta suositeltiin aluehal lintovirastoa, mutta kummallakaan ei ollut asiassa toimivaltaa. Paksu matto voi näyttää ehjältä, vaikka sen sisällä on suuria koloja ilman vankkaa kantavaa pin taa. Silloin on siirrytty turvallisuuden vähentämiseen salakavalalla tavalla. Hetken aikaa pohdin, uskaltaisiko tuolle hypätä. Alastulomattojen pitää lisätä, ei vähentää turvalli suutta. Eipä yhteydenotto tuoteturvakeskukseen vaaralli sia mattoja turvalliseksi muuttanut. Häntäluu on tarpeeton, mutta ei sitäkään tarvitse rikkoa”. tervo.3 EMERITUS IHMETTELEE L iikuntasalien nurkissa ja välinevarastoissa lojuu käyttämättömiä laitteita ja mattoja. Kotilääkäriltä sen sijaan tuli nuh teita: ”Pitääkö sitä joka paikkaan hyppiä. Koulun käyttöön hankittavista laitteista vastaisivat rehtorit. Käytössä ole van alastulomaton koloja oli täytetty tyynyillä. Hyvin pian kävi ilmi, että muutamat valmistajat peesaavat toisiaan ja kilpailevat jollakin muulla kuin laadulla. Ku va : E R K K I TE R VO. Uskomattomim man korjausyrityksen näin äskettäin. Tuottei den on oltava laadukkaita ja pitkäikäisiä. ERKKI TERVO Liikuntakasvatuksen emerituslehtori Jyväskylän yliopistosta Keuruu Sähköposti: erkki.tervo@gmail.com Kirjoittaja on toiminut myös muun muassa erityisryhmien ja ikäihmisten liikunnan ohjaajana ja voimistelulaitteiden ja -salien kehittäjänä. Niitä ei voi jatkuvasti uusia. Hankinnan perusteena usein on halvin, mutta ei tuotteen kelvoton tarvitsisi olla. Kokemukseni perusteella rohkenin ottaa yhteyttä tunnetuimpiin valmistajiin. Valitet ta van usein ne ovat kelvottomia alastulomattoja, joille on parasta olla hyppäämättä ainakaan jalkaalas tuloja tehden. Uskalsin han minä, mutta häntäluu murtui. Voimistelutelineet ovat yksi koulun kalleimmista hankinnoista. Hämmennyin kuultuani, kuinka vaikeaa on rek lamaatioiden tekeminen. Kaikki valmistajat eivät ottaneet asiaa kovin vaka vasti, joten lähetin selvitykseni viranomaisten kat seltavaksi. Tuotteita käyttävä opettaja on kaukana hankinnoista kilpailutuksen perusteella päättävästä henkilöstä, jolle on sälytetty kohtuutto man suuri vastuu. 54 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: ERKKI TERVO Patja ja tyyny – kuinka kilpailutus voi murentaa turvallisuutta Aluehallintovirasto toimitti selvitykseni tuotetur vakeskukselle, joka voi puuttua asiaan, jos tuotteita tarjotaan yleisön käytettäväksi. En suosittele pudottautumista taka muksillekaan
Ammattitaitoisesti toteutettu teknologisavusteinen kuntoutus saattaa lisätä merkittävissä määrin asiakkaan sitoutumista ja motivaatiota, mikäli harjoitusmuoto koetaan mielekkäänä. Kielteinen suhtautuminen saattaa joh tua esimerkiksi siitä, että teknologisavusteista harjoittelua ei ole mahdollista toteuttaa terapeutin vastaanoton ulkopuolella, vaikka kotiharjoittelu on keskeistä kuntoutuksen kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi. Kuntoutusteknologian avulla voidaan tutkimusten mukaan tarjota tietyille kohderyhmille aiempaa tehok kaampaa kuntoutusta. Teknologiset laitteet ja ohjel mistot ovatkin korvanneet ihmisen useissa työ tehtävissä muutaman viime vuosisadan aikana, kun teknologian kehitys on ollut verrattain vil kasta. Kuntoutusteknologian käytön soveltuvuuteen vaikuttavat lisäksi asiakkaan omat ennakkokäsitykset ja odotukset kuntoutusta kohtaan. Uskon, että tutkimusnäytön lisääntyessä kuntoutusteknologian käyttö saattaa vähitellen yleistyä myös Suomessa. 55 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: JENNA LAIKOLA Kuntoutusteknologia tarjoaa vaihtoehtoja, mahdollisuuksia – ja haasteita En pidä trendejä negatiivisena asiana, mikäli ne eivät saa terapeuttia ohittamaan kuntoutuksen objektiivista lähestymistä, tai aiheuta kuntoutuksen yksipuolistumista. Teknologian hyödyntämisessä osana kuntoutusta on omat kiistattomat etunsa, mutta niiden saavuttaminen vaatii käyttäjältään riittävää osaamista. Kuntoutusteknologiaa hyödynnetään erityisesti neurologisten vammojen ja -sairauksien kuntoutuksessa, mutta toisaalta myös tukija liikuntaelinkuntoutuksessa. Kuntoutusteknologian käyttö on yleistynyt Suomessa verkkaisesti, ja sitä hyödynnetään suuremmassa mittakaavassa yhä vain harvoissa kuntoutusalan yrityksissä. Uskon edellä mainittujen haasteiden olevan yleisesti teknologian parissa työskentelevien kuntoutusalan ammattilaisten tiedossa, ja niihin pyritään myös aktiivisesti vastaamaan. Tietyn kuntoutusmetodin valin ta on kyettävä perustelemaan, ja valinnan on tapahduttava terapeutin henkilökohtaisista intresseistä riippumattomasti. Kuntoutusteknologiaksi voidaan luokitella kaikki teknologia, jota voidaan hyödyntää kun toutuksessa asiakkaan toimintakyvyn parantamiseksi. JENNA LAIKOLA Fysioterapeuttikoulutus Tampereen ammattikorkeakoulu Sähköposti: jenna.laikola@gmail.com OPISKELIJA OUNASTELEE I hmisten kuulee usein vitsailevan, kuin ka teknologian kehittymisen myötä ihmistyövoi man tarve saattaa tulevaisuudessa alasta riip puen jopa kadota. Toivottavasti tähän kehitykseen osataan ennakoivasti reagoida myös koulutuksen näkökulmasta, sillä perinteisten laitteiden käytön opetteleminen ei välttämättä enää vastaa nykypäivän haasteisiin, tai teknologisen kehityksen tarjoamaan potentiaaliin. Nähdäkseni myös kuntoutusteknologia on viime vuosina noussut yhdeksi alan ajankohtaisista trendeistä, ja tulee jatkuvan kehittymisensä vuoksi todennäköisesti sellaisena myös pysymään. Olen havainnut kuntoutusalalle kehittyvän ajoittain erilaisia trendejä, jotka herättävät kiinnostusta ja aktiivista keskustelua alan ammattilaisten keskuudessa. Kuntoutusteknologiaa ovat esimerkiksi kävelyrobotit, virtuaalitodellisuutta hyödyntävät pelit, liikeharjoittelua tukevat laitteet ja tarkkaan liikeanalyysiin käytettävät ohjelmistot.. Tämän termin alle asettuvat esimerkiksi kävelyrobotit, virtuaalitodellisuutta hyödyntävät pelit, liikeharjoittelua tukevat laitteet ja tarkkaan liikeanalyysiin käytettävät ohjelmistot. Aina tämä ideaalitilanne ei kuitenkaan toteudu. On myös tarpeen vaalia ja tarjota lisäkoulutusta kuntoutusteknologian hyödyntämisestä osana kuntoutusta, sillä ilman valideja perusteita ja tarvittavaa tietotasoa saatetaan pahimmillaan vain haaskata aikaa ja resursseja. Teknologia tuo mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen lisäksi mukanaan myös erilaisia haasteita. Tätä selittävät osal taan teknologian mahdollistamat suuret määrät tasalaatuisia toistoja sekä riittävän vaativa harjoitustaso, jota voidaan mukauttaa yksilöllisesti. Kuntoutusalalla en usko tämän vision olevan ajankohtainen omana elinaikanani, mutta sen sijaan kuntoutusteknologian lisääntyvä käyttö osana kuntoutusta koskettaa monia alan ammattilaisia
Kongressiharjoitukset Uuraisilla päättyivät luonnollisesti saunomiseen ja illalliseen. Paavo Komi tunnettiin tiukkana johtajana ja jatko-opiskelijoiden ohjaajana. Paavon tutkimusalana oli hermolihasjärjestelmän toimintamekanismit liikkumisen yhteydessä. Hän oli innokas hiihtäjä sekä aktii vinen toimija Suomen Hiihtoliitossa. Vuodet Yhdysvalloissa olivatkin Paavon itsensä mielestä ratkaisevia hänen tieteellisen uransa kehitykselle. Hän palasi takaisin Jyväskylän yliopistoon ensin anatomian ja kinesiologian apulaisprofessoriksi vuonna 1971 ja vuodesta 1979 lähtien ensin liikuntafysiologian professoriksi ja myöhemmin biomekaniikan professoriksi. Lukuisat tutkimusartikkelit maastohiihdosta ja mäkihypystä toteutettiin niin ikään kansainvälisenä yhteistyönä ja mittauksia tehtiin useissa arvokisoissa Paavon johdolla. Näitä samoja periaatteita on iso joukko hänen entisiä jatko-opiskelijoitaan jakanut eteenpäin eri puolilla maailmaa. Jatkokoulutusseminaareissa harjoiteltiin esityksiä aina englannin kielen ääntämisestä lähtien. Tiede miehenä Paavo oli ennakkoluuloton ja innovatiivinen. versio oli valmis lähetettäväksi lehteen. Uuraisten kodista muodostuikin Paavolle rakas paikka, jonne lukuisten matkojen jälkeen oli hyvä tulla. Hän toimi myös neljännesvuosisadan ajan Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen johtajana aina vuoteen 2004 asti. Tutkimusten käsikirjoituksista yleensä vasta se 11. Kongressiesityksissä noudatettiin aina ”KISS-periaatetta”. Tohtoriksi hän väitteli 1969 Penn Staten yliopistosta. Hänen tutkimuksensa erityisesti ihmisen liikkumisen venymis-lyhenemissyklistä olivat uraauurtavia. Paavon työ uraa leimasi aina kansainvälisyyden periaate ja aktiivinen verkostoituminen niin tutkijana kuten myös tiedevaikuttajana, mikätoi hänelle suurta arvostusta tiede yhteisössä. Paavo ymmärsi hyvin aikaisessa vaiheessa uraansa kansainvälisten kongressien merkityksen tieteellisessä vuoropuhelussa ja verkostoitumisessa. Komi nukkui pois 10.10.2018 kotonaan Uuraisilla 78 vuoden iässä. 56 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 B iomekaniikan professori Paavo V. Paavo toi ensimmäisen ison biomekaniikan alan kansainvälisen konferenssin Jyväskylään jo vuonna 1975. Hän oli muun muassa European College of Sport Science (ECSS) tiedejärjestön perustajajäsen. Lisäksi Paavo toimi muun muassa InternationalCouncil of Sport Science and Physical Education eli ICSSPE:n puheenjohtajana vuosina 1991–1996 In Memoriam Paavo Komi – merkittävä kansainvälinen tutkija ja tiedevaikuttaja. Tämän kongressin Paavo toi Jyväskylään vuosina 2000 ja 2007. Suoritettuaan liikuntatieteiden maisterintutkinnon Jyväskylässä vuonna 1966 Paavo sai Asla Fullbright -jatkokoulutusstipendin Yhdysvaltoihin Iowan yliopistoon. Hän kehitti muun muassa liikkeen aikana tapahtuvaa jännevoimien mittausta, ensin solkityyppisellä voima-anturilla ja myöhemmin optisella kuidulla. Hänen johdollaan Jyväskylässä järjestettiin sittemmin lukuisia suurten liikuntatieteellisten järjestöjen kongresseja, joista viimeisenä Kansainvälisen Olympiakomitean alainen Sport for All -maailmankongressi vuonna 2010. Tontille rakennetun kesämökin Paavo myöhemmin laajensi, osin omin käsin, perheensä kodiksi. Urheilupuolella Paavo oli aktiivinen erityisesti hiihtourheilussa. Paavo oli merkittävissä rooleissa useissa eri tiedejärjestöissä. Sitä ennen pidettiin aina leuanvetokilpailu, jonka nuorempien tieteenharjoittajien harmitukseksi Paavo yleensä voitti. Näitä menetelmiä tulivat monet ulkomaiset tutkijat hyödyntämään Jyväskylään. On perusteltua sanoa, että Paavo Komi toi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteiden maailman kartalle. Parhaan näköalan sai, jos toimi myös kongressien järjestäjänä. ECSS on tällä hetkellä Euroopan suurin liikuntatieteiden järjestö, jonka vuotuisissa kongresseissa käy noin 3 000 osallistujaa. Hän toimi myös ECSS:n presidenttinä vuosina 1997–1999. Hän oli luo massa lajiin valmennuksen asiantuntijajärjestelmää ja puhui vahvasti koulutuksen puolesta, joiden avulla suomalaisen hiihtomenestyksen nousua pohjustettiin 1980-luvulla. Paavon ja Raijan Uuraisten kodin tontti hankittiin jo vuonna 1966. Jatkokoulutusseminaareja järjestettiin myös Paavon kotitalolla Uuraisilla, jossa jatko-opiskelijoiden lisäksi lukuisat kansainväliset vieraat saivat nauttia Paavon ja hänen vaimonsa Raijan vieraanvaraisuudesta
Hänellä oli monia viisauksia, joita hän viljeli, usein pilke silmäkulmassa. Janne Avela Vesa Linnamo Kirjoittajat ovat Paavo Komin entisiä tohtoriopiskelijoita, työtovereita ja ystäviä. Muutamia vuosia sitten Paavo tiivisti yhteiselon vaimonsa Raijan kanssa kauniissa kirjoituksessaan: ”Elämämme on ollut rikasta; rikkautta on luonnollisesti tuonut myös se, että voimme olla ylpeitä lapsistamme Kirsistä, Ollista ja Paulasta ja viidestä lastenlapsestamme”. Toisaalta monet näistä viisauksista pitivät sisällään myös vakavammin otettavan viestin, muun muassa ”pidetäänkö kokous vai tehdäänkö töitä” tuli vuosien varrella tutuksi. Lisäksi hänelle myönnettiin seitsemän kunniatohtorin arvonimeä yliopistoista ympäri maailman. Tekemisen kulttuuri ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että tieteen tekemisen pitäisi olla vakavaa. Jokaista ongelmaa lähestyttiin ratkaisuvaihtoehtojen kautta. Paavo loi esimerkillään työyhteisöönsä tekemisen kulttuurin. 57 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 ja International Society of Biomechanics -järjestön puheenjohtajana vuosina 1981–1985 ja kunniajäsenenä vuodesta 2005. Paavolle myönnettiin uransa aikana lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja kunnianosoituksia. Paavosta kirjoitettiin muutama vuosi sitten elämänkerta, jonka otsikoksi valikoitui myös yksi Paavon viisauksista: ”Suoralta ei voi oikaista”. Paavon tytärtä Kirsiä lainaten: ”Olisi toivonut, että tätä suoraa olisi ollut jäljellä vielä useamman hiihtolenkin verran”. Paavolla olikin erinomainen huumorintaju, josta hänen laaja ystäväpiirinsä niin ulkomailla kuin kotimaassa pääsi nauttimaan. Paavolle perhe ja Uuraisten koti olivat rakkaita ja niistä hän puhui aina lämmöllä. Paavo korosti erityisesti lukemisella hankitun tietopohjan tärkeyttä innovatiivisten ratkaisujen etsimisessä. Kansainvälisen Olympiakomitean Olympic Order Award myönnettiin hänelle vuonna 2001
Taustalla oli huoli lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn ja terveydentilan heikkenemisestä. Move! – pedagoginen työkalu Kouluikäisten liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta koskevassa tietopohjassa oli Suomessa objektiivisen mit tauksen osalta suuria puutteita ennen Move!-järjestelmää. Jär. Move! on yhtäaikaisesti monipuolisesti käytettävissä oleva pedagoginen työkalu, yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon keruumenetelmä sekä yksilöllisen terveysneuvonnan tuki kouluterveydenhuollossa. Lokakuussa 2018 julkaistussa valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa nähdään lapsiin ja nuoriin panostaminen merkittävimpänä tekijänä suomalaisten liikkumisen lisäämiseksi. Yhtenä toimintatapana on selonteossa mainittu perusopetuksessa vuodesta 2016 alkaen käytössä ollut Move! -mittaus-, seurantaja palautejärjestelmä, jonka keskeisenä tarkoituksena on kannustaa omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. Vuonna 2008 Suomen hallituksen periaatepäätöksen mukaan liikunnan seurantajärjestelmiä tuli kehittää niin, että ne kattavat myös lapset ja nuoret. Opetusja kulttuuriministeriö sekä Opetushallitus tilasivat vuonna 2010 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseltä tiedekunnalta fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmän eli Move!:n kehittämistyön. Suomessa vain noin kolmasosa lapsista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. 57 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: MINTTU KORSBERG, MATTI PIETILÄ, MARKE HIETANEN-PELTOLA, TIMO JAAKKOLA, ARJA SÄÄKSLAHTI, MIKKO HUHTINIEMI Move! on välittämistä ja liikuntaan kannustamista P O H D I T T U A M aailman terveysjärjestö WHO on ilmaissut voimakasta huoltaan siitä, miten liian vähäinen liikkuminen vaikuttaa ihmiskunnan hyvinvointiin koko maailmassa
Liian vähäinen liikkuminen on merkittävä yhteiskunnallinen haaste, joka uhkaa suomalaisten terveyttä ja työkykyä. Edellyttäen, että toinen lisätty vuosiviikkotunti on koulussa sijoitettu 5. Näin ollen sähköisen tiedonkeruun kautta ei siirry tiettyyn oppilaaseen yhdistettävää tietoa koulun, terveydenhuollon tai muun tahon käytettäväksi. Move!-mittaustulokset ovat yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa Move!-mittausten taustalla on huoli lasten ja nuorten heikkenevästä fyysisestä toimintakyvystä. Move! on pedagoginen työkalu, jolla edistetään lasten ja nuorten terveyttä, hyvinvointia ja heidän selviämistään arkipäivän fyysisistä haasteista. / 8. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa Move! ohjaa liikuntatuntien sisältöjä monipuolisesti oppilaiden motorisia perustaitoja harjaannuttaviksi. Tulokset osoittavat, että liikuntatunneilla on nykyisin hyvin vähän ahdistusta. Jyväskylän yliopistossa käynnissä olevassa liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusprojektissa kartoitetaan koululaisten tunneja motivaatiokokemuksia yleisesti koululiikuntaa sekä Move!-liikuntatunteja kohtaan. Esimerkiksi hyvä kestävyyskunto on tutkitusti yhteydessä oppimiseen, työkykyyn ja alentuneeseen kroonisten sairauksien riskiin. Jaksavatko lapset kantaa koulureppunsa, kävellä kouluun ja keskittyä koulutehtäviin. Koulut syöttävät oppilaidensa Move!-mittaustulokset valtakunnalliseen sähköiseen tiedonkeruuseen. Tämä muutos on käänteentekevä oppilaiden motivaatiota ja tunnekokemuksia ajatellen. Vielä julkaisemattomasta tuoreesta tutkimusaineistosta on analysoitu oppilaiden Move!-tuntien ja muiden liikuntatuntien aikana kokemia ahdistuksenja ulkoisen motivaation kokemuksia. vuosiluokalla koulussa järjestettäviä laajoja terveystarkastuksia”. Keskimäärin neljän oppitunnin Move!-mittaukset vievät kokonaismäärästä tällöin varsin vähän. Jaksavatko nuoret tulevaisuudessa työskennellä alalla, johon he kouluttautuvat. Julkishallinnossa tavoitellaan toimivien toimenpiteiden löytämistä liikkumisen lisäämiseksi. Se auttaa ymmärtämään fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan laadun yhteyden toimintakykyyn sekäantaa yhden konkreettisen tavan tutustua oman toimintakyvyn seuraamiseen. vuosiluokalle (vuosiluokkakokonaisuudessa 3–6), liikunnan opetuksen tuntimäärä lisääntyy kyseistä kouluvuotta kohden 76 tunnista yhteensä 114 tuntiin. Nykykoululaisten näkökulma keskusteluissa on jäänyt huomiotta. Move!-tulosten perus teella voidaan tulkitakehityssuuntaa sekä arvioi da tehtyjen toimenpiteiden ja panostettujen eurojen vaikuttavuutta. Koko perusopetuksen aikaisten liikuntatuntien kokonaismäärä lisääntyikin 1.8.2016 alkaen perusopetuksen aloittaneen oppilaan kohdalla yhteensä 76 tunnin verran eli 684 vuosiviikkotunnista 760 vuosiviikkotuntiin. Tutkitusti ei ole siis perusteita olettaa, että Move!mittaukset korostaisivat vertailua, suorittamista, ulkoisia motiiveja osallistua tai että se veisi oppilailta liikuntakipinän. Opetusja kulttuuriministeriö kokoaa anonyymit tiedot ja toimittaa maksuttomat raportit Move! on pedagoginen työkalu, jolla edistetään lasten ja nuorten terveyttä, hyvinvointia ja heidän selviämistään arkipäivän fyysisistä haasteista.. Sen lisäksi oppilaiden ahdistuksen ja ulkoisen motivaation kokemuksissa ei ole eroa Move!-tuntien ja tavallisten liikuntatuntien välillä. Move! ja OPS2014-perusteet Move!-mittauksista on kirjattu sekä 3–6 luokkien että 7–9 luokkien liikunnan opetussuunnitelman perusteisiin seuraavasti: ”Valtakunnallisen fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä Move!-mittaukset tehdään niin, että ne tukevat 5. 58 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 jestelmän kehitystyön lähtökohtana oli hyödyntää viimeisin saatavilla oleva tieteellinen tieto siitä, mitkä asiat motivoivat lapsia ja nuoria kohti terveyttä ja hyvinvointia edistävää liikunnallista elämäntapaa. Move!-mittaukset tuottavat arvokasta tietoa kunnille sekä valtionhallintoon lasten ja nuorten fyysisen toimintakyvyn tilasta ja kehityksestä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liikunta-oppiaineessa kielletään Move!-mittausten tulosten käyttäminen arvioinnin perusteena. Mittauksia ei enää tehdä arvosanan tai opettajan takia, vaan oppilaita itse ään varten. Liikunta oppiaineena sai valtioneuvoston asetuksessa (422/2012) perusopetuksen tuntijaosta +2 vuosiviikkotuntia lisää opetusaikaa. Nykypäivän koululiikunnassa liikunnallinen pätevyys ja liikuntanumero eivät ole yhtä kuin Cooperin tai kuntotestin tulos. Kyse on sisäisestä motivaatiosta liikkua ja oppilaan kannustamisesta kehittämään fyysistä toimintakykyään. Sähköisessä tiedonkeruussa tulokset syötetään anonyymeina eli syötettyjä tuloksia ei voida yhdistää tiettyyn oppilaaseen. ”Cooper vs Move!” Espoon suru-uutisen jälkeen syksyllä 2018 julkisuudessa käyty Move!-keskustelu painottui aikuisten, pitkälti heidän omista koulukokemuksistaan johtuviin, muistoihin ja näkemyksiin koululaisten kunnon mittaamisesta
luokan laajoihin terveystarkastuksiin. 59 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tuloksista kunnille ja kouluille. Pääsihteeri MINTTU KORSBERG Valtion liikuntaneuvosto Sähköposti: minttu.korsberg@minedu.fi Opetusneuvos MATTI PIETILÄ Opetushallitus Sähköposti: matti.pietila@oph.fi Ylilääkäri MARKE HIETANEN-PELTOLA Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sähköposti: marke.hietanen-peltola@thl.fi Lehtori TIMO JAAKKOLA Jyväskylän yliopisto Sähköposti: timo.jaakkola@jyu.fi Yliopistotutkija ARJA SÄÄKSLAHTI Jyväskylän yliopisto Sähköposti: arja.saakslahti@jyu.fi Tohtorikoulutettava MIKKO HUHTINIEMI Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mikko.huhtiniemi@jyu.fi Lisätietoja: www.edu.fi/move sekä Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M, Pelkonen M. Siihen tarvitaan (liikunnan)opettajia, koulujen kerhotoimintaa sekä liikuntaseurojen ja kunnan liikuntatoimen panosta ja toimenpiteitä. Laajojen terveystarkastusten sisältö on nimensä mukaisesti hyvin laaja ja sitä kohdennetaan lapsen ja perheen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Move! toteutuu kouluyhteisössä parhaiten silloin, kun kaikki koulun aikuiset kokevat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen yhteiseksi tehtäväkseen. Se on ainutlaatuista koko maailmassa. Move!-mittaustulokset eivät siirry kouluterveydenhuoltoon anonyymin sähköisen tiedonkeruun kautta, vaan oppilaaseen yhdistettävät henkilökohtaiset mittaustulokset toimitetaan kouluterveydenhuoltoon paperisella lomakkeella oppilaan huoltajien allekirjoittamalla suostumuksella. Move! on moniammatillista yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin parhaaksi. Vanhemmat kutsutaan mukaan terveystarkastukseen, jonka toteuttamiseen osallistuvat sekä terveydenhoitaja että koululääkäri. Move!-mittaukset antavat kouluterveydenhuollon toimijoille ajantasaista tietoa kunkin oppilaan tilanteesta 5. THL opas 22/2012 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-708-0. Move!-mittausten tulosten hyödyntäminen kouluterveydenhuollossa edellyttää etukäteen sovittuja yhteistyökäytänteitä koulun opettajien ja kouluterveydenhuollon kesken. Kouluterveydenhuollossa voidaan toteuttaa terveysneuvontaa sekä auttaa löytämään motivaatiota liikkumiseen, mutta ei konkreettisesti liikuttaa lasta. Move! on yksilöllisen terveysneuvonnan tuki Kouluterveydenhuollon laajoissa terveystarkastuksissa vuosiluokilla 1, 5 ja 8 selvitellään lapsen terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi koko perheen hyvinvointia. Move!-järjestelmän merkittävin saavutus on luultavimmin koululiikunnan ja kouluterveydenhuollon välisen yhteistyön käynnistäminen. ja 8. Kaikkein keskeisintä Move!-järjestelmän kaikissa vuorovaikutustilanteissa on lasten ja nuorten kannustaminen ja motivoiminen liikkumaan sekä ylläpitämään ja kehittämään omaa toimintakykyään. Yhteistyö on vasta lähtöviivalla, mutta sillä on valtaisa potentiaali lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäjänä. Laaja terveystarkastus. Koulut voivat hyödyntää raportteja esimerkiksi vanhempainilloissa, oppilashuollossa, Liikkuva koulu -toiminnassa sekä liikunnanopetuksen sisältöjen suunnittelussa. Kaikki tarjolla olevat ohjatun liikkumisen vaihtoehdot on hyvä olla kouluterveydenhuollon toimijoiden tiedossa, jotta terveystarkastuksessa voidaan tarvittaessa antaa riittävän konkreettinen yksilöllinen ohjaus. Myös terveysneuvontaa toteutetaan aina yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Mittausten ja terveystarkastusten ajankohdista ja tuloslomakkeiden toimittamisesta sopimisen lisäksi on välttämätöntä pohtia sitä, miten koulussa ja opetuksen järjestäjän tasolla laajemminkin voidaan tukea niitä lapsia, joiden fyysinen toimintakyky on mittauksen mukaan heikko ja/tai joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta voi tukea lapsensa terveellisiä liikkumistottumuksia. (Hakulinen-Viitanen ym. Liikunnasta on tullut peruskoulussa hyvinvointioppiaine, jossa oppi laat tutkimusten mukaan viihtyvät erittäin hyvin. Move!-mittaustulos on kouluterveydenhuollon henkilöstölle arvokasta taustatietoa keskusteluun oppilaan ja koko perheenkin liikuntatottumuksista. 2012) Yksi terveystarkastuksessa tarkasteltavista asioista on oppilaan fyysinen toimintakyky. Move! – hyvinvointia yhteistyöllä Move!-mittausten tarkoituksena on kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan ja kerätä tietoa heidän fyysisestä toimintakyvystään opettajien, kouluterveydenhuollon ja kunnan päättäjien työn tueksi. Ohjeistus äitiysja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon
Harvoin näkee, että Simon Elo (sin.) löisi poliittisia yläfemmoja Paavo Arhinmäen (vas.) kanssa. 60 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN Lisää liikuntaa Satujen saarilta. UKK-instituuttia voi onnitella liikkumattomuuden hintalapun läpimenosta. Sen saattoi liikkeelle ex-kokoomukselainen, sittemmin oman poliittisen liikkeen perustanut Harry Harkimo ja pani toimeksi Sampo Terho, jonka puolue keikkuu gallupeissa parin prosentin vaiheilla. Esimerkiksi suoliston mikrobisto vaikuttaa myös mielialaan. Paperi on kattava katsaus nykytilaan ja tulevaisuuden näkymiin. Islantilaisten lähtökohtana on se, että vastustaja ei voita ainakaan itseluottamuksen määrässä. Lisävuosiakaan liikunta ei välttämättä tuo, mutta saattaa auttaa pääsemään terveempänä hautaan. Oikealla on enemmän ymmärrystä yksityiseen tekemiseen kuin vasemmalla. marraskuuta käyty eduskuntakeskustelu noudatteli yllätyksettömiä linjoja. Haitaksi liikunta on kuitenkin hyvin harvalle. Mikä on laulamattomuuden yhteiskunnallinen hinta?. Islantilaisten menestyksessä on Halldórssonin mukaan kyse myös asenteesta. Esillä oli muun muassa juuri foorumin alla valmistunut Liikuntapoliittinen selonteko. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi P O H D IT T U A K ansallinen liikuntafoorumi vietti lokakuun lopussa viisivuotispäiviään työn merkeissä Seinäjoella. Kiinnostavaa on, että islantilainen urheilu murtautui laajaan kansainväliseen tietoisuuteen vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen. Ansiokkaita esityksiä kuunnellessa tuli se tunne, että soveltavassa lääketieteessä on voimistumassa ajatus ihmisestä psykofyysisenä kokonaisuutena – näin ainakin elintapasairauksiin pureutuvassa tutkimuksessa. Selväksi kävi, että liikunta voi olla lääkekin, mutta kaikkiin vaivoihin se ei pure. ”Ankkalammesta” on noussut paljon urheilijoita, ja sen urheilukulttuurissa on samoja piirteitä kuin Islannissa. Joka tapauksessa Islannissa ytimessä on ollut kansalaistoiminnan yhdistäminen ammattitaitoiseen johtamiseen ja valmennukseen. Elonpäiviä ei lupaa se, että selonteon takana on niukalti poliittista voimaa. Se kertoo, että paljon on tehty, mutta vielä enemmän olisi haluttu tehdä – ja tekemistä riittää tulevaisuudessakin. Yksimielisyys vallitsi liikkumattomuuden kiroista. Tutkimusartikkelien loppukaneettien tapaan voi todeta: lisätutkimusta tarvitaan tältä osin. Muutos on Islannissa lähtenyt ennen kaikkea ihmisten tekemisestä. Mutta mikä on selonteon painoarvo. Liikuntakulttuurin muutosyritykset linkittyvät kuitenkin yhä liian heikosti yhteiskunnan muuttumiseen tai yksilötason todellisuuteen. Selonteon painotusten kommentointi lähti puoluei den aatepohjasta. Liikuntapoliittinen selonteko havainnollistaa jopa tahattomasti, miten vaikea ihmisten liikkumisen määrään on vaikuttaa. Erot eivät kuitenkaan ole järisyttäviä. Suomeenkin haluttaisiin kokeilujen kautta luoda ihmistaimien ihmeellinen koulimisalusta. Mikä on laulamattomuuden yhteiskunnallinen hinta. Yksimielisyys vallitsi liikkumattomuuden kiroista. Lopuksi pieni sivupolku Liikuntalääketieteen päiville. Selonteosta tiistaina 20. Liikkumisen ja liikkumattomuuden syyt ovat monet. Samalla voimavarojen käyttöä on tehostettu ja olosuhteetkin ovat parantuneet. Sanapari ”Islannin ihme” sisältyi eduskunnassa moneen puheenvuoroon. Tulee väistämättä mieleen väkimäärältään liki yhtä suuri suomenruotsalainen yhteisö. Lohdullinen näkymä sinänsä. Eihän suomalainen halua vaivoiksi olla. Perinteenä on ollut, että edeltäjän perinnön pohjalle ei ole sitten liikuntalain 1979 rakennettu. Kyse oli liikuntapudokkaista, joiden poimintaan molemmat haluavat löytää keinoja. Pitkälti tämä riippuu siitä, mitä seuraava hallitus haluaa linjata liikuntapolitiikasta. Vapaaehtoisten ja palkattujen työntekijöiden yhteistyö on asettunut paikoilleen, vaikka aivan kitkatonta se ei ole ollut Satujen saarellakaan. Silti siitä henkii luja luottamus tai ainakin virallinen toiveikkuus valtion sanan voimaan liikunnan kentällä. Islannin yliopiston apulaisprofessori Viðar Halldórsson kertoi Liikuntafoorumissa, että ihme ei olekaan varsinainen ihme, vaan pienen yhteiskunnan yhteistyön tuloksena liikkeelle saatu kehityskulku
Yksilöllistymistäkään ei sovi unohtaa, sillä yltäkylläisissä kulttuureissa liikkumisen valintoja tehdään omina elämänpoliittisina ratkaisuina. Liikunnasta tuli väline kamppailussa sairauksia ja huonoa elämänmenoa vastaan. Zschokken sveitsiläisen ihanneyhteisön kuvaus opasti, kuinka yksilöiden järkevillä toimilla ja oikeilla elämäntavoilla rappioitunutkin yhteisö voisi nousta kukoistukseen. Jean-Jacques Rousseau laajensi Émile-teoksessaan ymmärrystä kasvatuksen mah dollisuuksista. Aarteita saattaa löytyä vieläkin, esimerkiksi F1:n liepeiltä. Jälkimoderniin yhteiskuntaan siirtyminen on marssittanut liikuntakulttuurin näyttämölle uusia liikkumismuotoja ja kilpailulajeja. 1800-luvulla ryhdyttiin muokkaamaan myös ihmisten ruumiillisuutta. Suomalaisten tuodessa yhä useammin palkintoja kansainvälisiltä kilpakentiltä urheilu ankkuroitui vahvasti niin kansallisvaltion kuin identiteetinkin rakentajaksi. Myös uskonnoilla on omat tulkintansa paremmista todellisuuksista, paratiiseista. Epäilemättä liikuntaa pidetään edelleen yhtenä hyvän elämän tekijänä, joka mahdollisimman monia koskettaessaan koituu enemmistön parhaaksi. Utopiat suuntaavat ihmisen ajattelua ja toimia. 61 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: HANNU ITKONEN, SEPPO KNUUTTILA Kohti liikunnan Eldoradoa. Modernisaation myötä yhteiskunnallisen todellisuuden ennakoinnit ovat monimuotoistuneet. Etenkin voimistelu valjastettiin nationalismin palvelukseen, kansallisuusaatteen edistäjäksi. Syntyi ”urheilun hyvän kertomus”, jossa vannottiin ryhdikkyyteen, reippauteen, raittiuteen, iloon ja valoon. Mutta liikuntapolitiikassakin yleinen hyvä ja erityinen hyvä tahtovat olla kahdella sanalla sanoen eri asioita. Yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä kansa oli saatava liikkumaan hyvinvointinsa vaalimiseksi. Eldoradon löytämisen arveltiin tuovan rikkautta ja onnea. Tarina viritti toistuvasti käynnistyneet etsinnät aarrekaupungin löytämiseksi. Ja taas annettiin liikunnalle uudenlainen tehtävä. Niinpä liikuntatutkijat palaavat toistuvasti Rousseaun teksteihin pohtien, olisivatko eldoradot saavutettavissa luonnonmukaisen kasvatuksen keinoin. Suomalaisen liikuntakulttuurin organisoituminen 1800-luvun lopulta alkaen käynnisti paitsi järjestöjen perustamispuuhat johti myös voimistelun ja urheilun tavoitteiden pohdintoihin. HANNU ITKONEN Liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi SEPPO KNUUTTILA Perinteentutkimuksen emeritusprofessori Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: seppo.knuuttila@uef.fi P O H D I T T U A A ktiiviseen liikuntaan liitetään nykyään lupauksia, jotka tekevät tavallisesta elämästä hyvää elämää. Pirstoutuneessa toimijakentässä puhe kumpuaa erilaisista intressilähtökohdista. Kaupallistuminen, kulutuksellistuminen, mediallistuminen ja teknologisoituminen ovat ilmiöitä, jotka luonnehtivat viimeisimpiä liikuntakulttuurimme muutossuuntia. 1700-luvun valistusfilosofit tulkitsivat maailmanmenoa uusin ottein. Urheilun Pikku Jättiläisessä Lauri ”Tahko” Pihkala opasti voimistelulla olevan tärkeä osa ”taistelussa ihmissuvun rappeutumista vastaan, sillä se on tarkoituksellisesti kehitetty järjestelmä ruumiin kehittämiseksi voimaan ja kauneuteen”.. Suomessa kansanvalitusta viriteltiin 1834, kun Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi ensimmäisenä teoksenaan Heinrich Zschokken ”Kultalan”. Filosofin mukaan lasten ruumiillinenkin kasvatus oli osa yhteisön jäseneksi sosiaalistamista. Suomessa on valmistunut historian ensimmäinen liikuntapoliittinen selonteko, jonka toivotaan virittävän keskustelua liikuntapolitiikan suunnasta ja liikunnan asemasta yhteiskunnassa. Liikuntaurheilun, mediajulkisuuden ja pääomalogiikan kulttuurinen yhteen kietoutuminen on tuottanut tilanteen, jossa kaikki ovat harvojen puolella, mutta harvat kaikkien puolella. Espanjalaiset konkistadorit kuulivat 1530-luvulla tarinan Kolumbian Andien ylätasankojen kultaisesta kaupungista, Eldoradosta. Sellaiseen kuuluu terveellisten käytäntöjen lisäksi mielen ja kehon hallintaa, emotionaalista vireyttä, ulkoista kauneutta/komeutta, itsekunnioitusta. Ylikäskyttäjänä toimi tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Jos modernin ensimmäinen aalto ajoittui 1800-luvun lopulle ja 1900-alun vuosikymmeniin, niin toisen aallon laineet löivät rantaan 1950-luvun lopulta lähtien. Huippu-urheilu lupaa lisäksi voittoja sanan liki kaikissa merkityksissä, julkisuutta ja ihailua sekä taloudellista menestystä, jopa rikkautta – tosin vain joillekuille. Teosta painettiin peräti 2 500 kappaletta eli viisinkertaisesti verrattuna vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Kalevalaan. Kunnon lupauksen noustessa osaksi yhteiskuntapolitiikkaa kilpailun lupaus ei kadonnut mihinkään
Kirja koostuu 42 luvusta, eli siis yhdestä jokaista maratonin kilometriä kohti. Hän edustaa melko tyypillistä ranskalaista filosofi aa, jolle Ganguilhem tai Foucault ja tässä teoksessa Deleuze ja Guattari ovat keskeinen inspiraation lähde. Jälkikirjoituksessa todetaankin, että “tässä kirjassa on vesakkoa, iloisia labyrintteja, sekalaisia ajatuksia”. Ja jo ku vuosi takaperin juoksua koskevia filosofisia pohdiskeluja, jotka nyt on käännetty suomeksi. Se on hauska idea, mutta valitettavasti ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle. Toisaalta jotkut suorastaan suosittelevat kävelyä välil lä, eräänlaisena lepona. Mikä osuu aika hyvin maaliin. Paitsi ehkä ilon suhteen. Parhaim millaan juoksin useita maratoneja vuodessa, eri puolilla maailmaa. Pyrin ylittämään rajojani ja rikkomaan ennä tyksiä. Le Blanc tekee tätä jatkuvasti, alkaen juoksemista ja päätyen, no, vaikka kyborgiin. Tästä seuraa sitten myös ihan käy tännöllisiä virheväitteittä. Ranskalaiset eivät halua tulla ymmärretyiksi, he haluavat että heitä ihaillaan ja kunnioitetaan juuri siksi että he ovat epäselviä ja ylettö män monisanaisia. Olin kiinnostunut juokse misesta rajojen etsimisenä, terveyden ylläpitämisen lisäksi. Teemat vaihtelevat konkreettisimmillaan urheilijatari noista (esimerkiksi Zatopek) abs trakteimmillaan, no, vaikkapa maan koskettamiseen. Sana on lyhennelmä kyber neettisestä organismista, mutta sillä ymmärretään nykyään esimerkiksi ihmisiä, joilla on jotain ohjaus ja valvontamekanismeja ruumiissaan. Yleensä se on viestinyt siitä, että juoksija on ollut väsynyt, ja olen yleensä lopulta kyennyt jättämään hänet, mutta en aina. Juoksussa hidastaminen ei välttämättä riitä. Olen itse (ollut) juoksija, siksi otin tämän kirjan arvioitavaksi. Ja lisäksi 150 sanan pituises L U E T T U A Jos odottaa käytännön kuvausta juoksukokemuksesta ja sen selittämistä filosofisesti pettyy.. Se mikä minussa eniten nostaa karvoja pystyyn, kun luen näitä post modernistisia tutkijoita, on ehkä käsitteiden väärinkäyttö, niiden vään tely täysin hyödyttömiin asentoihin. Erkki Tuomioja, toinen juoksija, valittelee tätä päivä kirjoissaan (koskien ranskalaisia EU edustajia). Hiihdossahan selvä hidastaminen saattaa usein aut taa hyvinkin tehokkaasti. Siis kyky juosta ja kävellä, melkein loputtomasti. Siihen sopii hyvin Proustin kommentti tohtori Cottardista (vapaasti mukaillen): Hänen pu heensa oli niiden mielestä selkeää, joille selkeys ei ole kovin tavoiteltava ominaisuus. Le Blancin mukaan maratonilla ei koskaan pidä kävellä. Le Blanc innostuu ajattelemaan, että juoksija on kyborgi koska hän tree naa ja syö ja kontrolloi itseään, mikä on kuitenkin vähän eri asia. Maratonilla on itse asiassa melko yleistä, että joku käve lee välillä ja sitten taas alkaa juos ta. Mutta siis vain ranskalainen filosofi voi esittää näin pöyristyttävän ja empiirisesti vir heellisen väitteen, juuri herättääkseen vastaväitteitä. Juokseminen ja käve leminen kuuluvat ihmisen perusomi naisuuksiin, joita ilman emme ehkä olisi jääneet eloon. Le Blancin kirja oli omiaan vankistamaan torjuntareaktiotani. Heti kun kirja alkaa väitteellä, että kävelyllä ja juoksulla ei ole mitään yhteistä, niin mie lessäni protestoin. Olen itse harrastanut aikaisemmin paljonkin ranskalaista sosiologiaa ja filosofiaa. On tunnustettava, että nyttemmin olen vieraantunut ranskalaisesta ajat telusta ja ennen kaikkea juuri tuosta pyrkimyksestä loputtomaan kou keroisuuteen ja yksinkertaisten asioi den monimutkaistamiseen. Jälkimmäisiä lukuja on merkittävästi edellisiä enemmän. Niinpä ajattelin, että voisin hyötyä le Blancin kirjasta. Olen itse käynyt kilpaa monen täl laisen juoksijan kanssa, jonka juoksu vauhti on ollut kovempi kuin omani, mutta joka on välillä joutunut käve lemään. Mutta sitten tosiaan, jos maitohappo jaloissa jäykistää ne kokonaan, niin ainoa mahdollisuus on kävellä. On parempi juosta hitaasti kuin kävellä nopeasti. ROOS JUOKSU – FYYSISIÄ MIETISKELYJÄ Guillaume le Blanc: Juoksu – fyysisiä mietiskelyjä. Täytyy myöntää että petyin aika äkkiä. Oma kokemukseni on, että parempi on pysähtyä ja venytellä hiukan, jos jalat jäykistyvät. Toki on mahdollista ajatella, että voisimme G uillaume le Blanc on rans kalainen maratoonari ja filosofian professori Bordeaux’n yliopistossa, joka on kirjoittanut monenlaisista tee moista, kuten muuttoliikkeestä, soli daarisuudesta, syrjäytymisestä. Niin & näin, Tampere 2018 ta jälkikirjoituksesta, jotta matka täyttyisi (en voinut laskea alkupe räisteoksesta tuliko 195 täyteen). Harrastan sekä kävelyä että juoksua ja nykyään juoksuvauhtini on sen verran hidas, että jotkut reippaat kävelijät saattavat hyvinkin pysyä tahdissani. Se myös kertoo, että le Blanc ei ymmärrä mitään Darwinista ja evoluutiosta. 62 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: J.P
Deleuzen ja Guattarin harrastajien tekstien kääntäminen ei koskaan ole helppoa.Tulos on varsin sujuva, jos kaan ei aina ymmärrettävä. Mutta selväksi ei edes tule, kuinka laajaan kokemukseen nuo yleistykset perustuvat. Le Blancin mielestä näin ei ole, vaan silloinkin on kyse yhteistyöstä. ROOS Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Helsinki Sähköposti: jiipee.roos@gmail.com. Esimerkiksi luku haavoittuvuudes ta. Eikä yleensä omakohtaisuus. 63 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 vaikkapa asentaa kimmoisuutta li sääviä laitteita jalkoihimme tai ryhtyä tehostamaan aineenvaihduntaamme. Oma juoksukokemukseni puhuu toista. Mutta se ei ole kääntäjän vika. Käännöksestä: Tapani Kilpeläinen on selvinnyt urakasta kunnialla. Ja jos on todella vam mautunut, ei pysty edes juoksemaan. Hän juoksee siis ikään kuin omaa ruumistaan vas taan. Le Blanc väittää, että juoksijat ku vitellaan haavoittumattomiksi, mutta että toisaalta kelpo juoksija on sellai nen joka juoksee kipeänä, rampana, kestää tuskaa ja kipuja. Kaiken kaikkiaan: jos odottaa käy tännön kuvausta juoksukokemukses ta ja sen selittämistä filosofisesti, niin pettyy. J.P. Harvat ovat ne kohdat, joissa esitetään oma kohtaisia, yksilöllisiä kokemuksia. On typerää juosta jos on sairas, ja erityisen typerää on juosta jos jokin paikka ei toimi. Sen sijaan esitetään paljon hyvin yleisiä väitteitä, jotka voivat perus tua kirjoittajan omiin kokemuksiin. Kun aloitin juoksemisen ja minulla oli kohtuullisen vakava pronaatio ongelma, sain jännetulehduksen, joka oikeasti esti juoksemisen. Jos ei odota mitään, eikä ole kovin kiinnostunut juoksemisesta, mutta sen sijaan kyllä pesunkestä västä ranskalaisesta filosofiasta sille ominaisina inspiraation lähteineen (Nietzche, Spinoza, Sartre, Foucault etc.) niin le Blancin kirja kannattaa lukea. Mutta tällaiset yksinkertaiset konstit eivät kiinnosta le Blancia, tietenkään. Tulehdus sai alkunsa jostain virheliikkeestä tai rajusta nykäisystä, joita opin välttä mään. Myöhemmin olen saanut naut tia siitä, että paikat ovat kestäneet
Kekkonen on edelleenkin urheilijataustaisista politiikoista täysin omassa sarjassaan. Pelttarilla on ollut puolellaan se etu, että hän on päässyt myöhemmin ilmestyneessä kirjassaan kommentoimaan Virtapohjan tulkintoja. Pelisilmää Pelttari kuvaa, miten yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneen juris tin pelisilmä hioutui urheilun kabi nettikoitoksissa. Poliittinen ura ei alkanut Pelttarin mukaan vasta urheilu-uran jälkeen, vaan Kekkonen liukuu jo urheiluvuosinaan politiikan areenoille, vaikka hän näkyi aluksi valtakunnallisesti enemmän urheilijana ja urheilujohtajana. Virtapohjan tulkinnassa urheilijaKekkosen uraa seuraa muuttuminen poliitikko-Kekkoseksi. Vaikka toisin voisi luulla, niin kuva Kekkosen suhteesta urheiluun on niiden ansiosta täydentynyt merkittävästi. Olympiakisojen järjestelykomitean kokoonpanolla oli lisäksi jonkin verran merkitystä myös Kekkosen poliitV uonna 2018 on ilmestynyt peräti kaksi Urho Kekkosta urheilumiehenä käsittelevää teosta, kirjoittajina Kalle Virtapohja ja Hannu Pelttari. Kekkosen rooli Helsingin vuoden 1940 olympiakisojen järjestelyissä jää teoksessa hiukan niukalle käsittelylle. Pelttari päätyy hiukan toisenlaiseen tulkintaan urheilun ja politiikan suhteesta Kekkosen elämässä kuin Virtapohja. Urheilu-ura sopi hyvin kansanedustajaksi pyrki neel le Kekkoselle ja se toi vuonna 1956 esiin myönteisiä puolia monin tavoin ryvettyneestä ja ryvetetystä pre sidenttiehdokkaasta. Tämän hän tekee joiltakin osin melko purevasti. Yhteydet lehdistön ja radion kanssa tekivät nimeä tunnetuksi ja antoivat esiintymisvarmuutta. Pelttari kritisoi hyvin perustein Virtapohjan tulkintaa Kekkosen Berliinin olympiakisojen jälkeen saamasta kunniamerkistä. 63 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: JOUKO KOKKONEN KEKKOSEN KISAT – URHO KEKKONEN JA URHEILU Hannu Pelttari. L U E T T U A Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneen juristin pelisilmä hioutui urheilun kabinettikoitoksissa.. Kekkosen kisat – Urho Kekkonen ja urheilu. Kirjapaja 2018, 229 sivua. Pelttari liittää myös urheilupolitiikkaa selittävät yleispolitiikan linjat luontevasti osaksi teosta ja on malttanut olla rönsyilemättä niiden kuvauksessa
64 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tisen uran kannalta. Urho Kekkonen on kiehtova kohde, joka tempaisee tutkijan helposti mukaansa. Pelttari välttää nämä vaarat, vaikka tietty ihailu kohdetta kohtaan näkyy. Sen jäsenet Johan Helo ja Mauno Pekkala kuuluivat sosiaalidemokraattien vasemmistosiipeen ja olivat sotien jälkeen mukana SKDL:n toiminnassa. Lukemalla Pelttarin ja Virtapohjan teokset saa tietynlaisen ristiinvalotuksen Kekkosen urasta urheilun ja urheilujohtamisen parissa. Toisaalta asetelmassa oli enemmän vivahteita kuin julkisuudessa näkyi. Hän solmi yhteyksiä eri tahoille ja hyötyi verkostoonsa kuuluvien henkilöiden osaamisesta ja vahvuuksista. SVUL:n voimakaksikko Akseli Kaskela ja Erkki Palolampi olivat lukeutuneet kokoomuksen oikeistosiipeen, eivätkä suinkaan olleet IKL:n kannattajia. Urheilu oli ”Känälle” intohimon kohde, joka kuitenkin linkittyi hänen muuhun tekemiseensä. Tietokirjana se kuitenkin voittaa kahden Kekkos-tulkinnan vertailun. Huippuvuosiensa jälkeenkin hän piti kunnostaan huolta. Tämä valottaa laajemminkin Kekkosen vallankäytön luonnetta. Sodan jälkeen Kaskela ja Palolampi lukeutuivat kokoomukselaisina Kekkosen tinkimättömiin vastustajiin. Kuilua repi leveämmäksi Kekkosen tekemä raju ulkopoliittinen suunnanmuutos. Käsitys Kekkosesta syvenee Pelttarin kokoaman aineiston ansiosta. Peli oli kovaa puolin ja toisin. Tässäkin yhdistyivät Kekkosen omat tarpeet ja laajempi näky koko kansakunnan liikuttamisesta. Molempien rasitteena oli Kekkosen silmissä myös suojeluskuntalaisuus. JOUKO KOKKONEN, FT Erikoistutkija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Kekkonen oli kilpaurheilija, joka pyrki kansainväliselle huipulle, ei mikään kylmiltään urheilija. Kyse oli Kekkosen tuntemasta vastakohtaisuudesta oikeistoporvareiden kanssa ennemmin kuin heidän IKL-taustastaan. Kekkonen oli kilpaurheilija, joka pyrki kansainväliselle huipulle, ei suinkaan mikään kylmiltään urheilija, minkä Pelttari vakuuttavasti osoittaa. Kuntoliikunnasta tuli toinen rakkaus liikuntakulttuurissa. Isojen poikien elämänmittaiset kaunat ja niiden vaikutus suomalaiseen urheiluun tulevat hyvin esille Pelttarin tekstissä. Molemmista tuli ministereitä kansanrintamahallituksiin, joissa Kekkonenkin oli mukana. Politiikassa hän sen sijaan kävi aivan äärirajoilla. Pelttari myös muistuttaa, että TUL:n urheilijoiden poisjäänti avasi Eugen Ekmanille tien joukkueeseen ja voimistelun olympiakultaan. Kun vielä Virtapohja teki kovasti töitä kuvituksen eteen, niin uutta on liki mahdoton löytää. Tänä päivänä Kekkosen konstit tuntuisivat oudoilta, mutta 1960–1970-lukujen ilmapiiriin maanisän vetoomukset kuntoliikunnan puolesta ja esimerkki sopivat. Toisena vaihtoehtona on usein esiintynyt ketkun Kekkosen polkeminen syvälle suohon. Tulokset kertovat monilahjakkaasta urheilijasta, joka ei aivan loppuun asti koetellut rajojaan urheilukentillä. Ja kaikissa Kekkosen pitkää kautta seuranneissa presidentinvaaleissa on vilahtanut myös liikuntakortti. Pelttarin kirja porautuu syvem mälle, mutta on hiukan raskassoutuisempi, vaikka sujuvaa asiaproosaa onkin. Viimeisessä kilpailussaan syksyllä 1930 Viipurissa Kekkonen ylitti vielä 180. Pelttari on tehnyt perusteellista työtä. Virtapohja kuvaa pääpiirteet ja on pannut kansien väliin tukun Kekkosesta kerrottuja kaskuja. Kuvaliite on niukka, mutta toisaalta Kekkoseen liittyvät urheilukuvat on koluttu varsin tarkkaan vuosikymmenien aikana. Toisinaan Kekkonen kohteli urheilukavereitaan jätkämäisen ronskisti. Ristiinvalotusta Teoksessa piirtyy jäntevä kuva Kekkosesta ja urheilusta. Hän ei aivan loppuun asti koetellut rajojaan urheilukentillä, toisin kuin politiikassa.. Kirjallisuusluettelo on laaja ja kattava.Hän on hyödyntänyt myös tallennettuja haastatteluja. Pelttarin käyttöönsä saama Akseli Kaskelan aineisto täydentää kuvaa Rooman 1960 olympiakisojen alla Työväen Urheiluliiton urheilijoiden osallistumisesta käydystä väännöstä Kekkosen vastustajien näkökulmasta. Isojen poikien elämän mittaiset kaunat Kekkosen IKL-kaunan vaikutuksesta suhteisiin sotien jälkeisen ajan urheilujohtajiin Pelttari tekee liiankin suoraviivaisia päätelmiä. Pelttari käy perusteellisesti läpi myös urheilujohtajan, poliitikon ja presidentin kontaktiverkostoa. Rooman kohdalla on yleensä keskusteltu enemmän Olli Mäen mahdollisesta nyrkkeilykullasta, jota hän ei päässyt tavoittelemaan
Lihasten ja voiman kasvattamisesta löytyy kyllä uusimmat päivityksen, mutta näkökulmana on nyt myös selvästi kokonaisvaltaisempi terveys ja lukijoiden sivistäminen. Harjoittelun yksilölliset vasteet ja niiden huomioiminen treenissä on ollut viime vuosien kuuma aihe ja siihen Lihastohtori II:n olisikin toivonut pureutuvan laajemmin. Teksti: Jonne Kamsula LIHASTOHTORI SOTA JALALLA – TIETEEN PUOLESTA HUMPUUKIA VASTAAN Juha Hulmi: Lihastohtori 2 – Hautaa humpuuki, tutkitulla tiedolla tavoitteisiin. Havaittavissa on myös ymmärrystä ja empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat huuhaaseen tai guru-oppeihin hurahtaneet. Nämä valmentajan työkalut ovat eittämättä löytäneet tiensä kirjaan Eric Helmsin ja kumppaneiden tutkimusjulkaisujen myötä. Lihastohtori II:n ensimmäiset 90 sivua keskittyy huuhaan selättämiseen. Kirjaa voi tässä osiossa luonnehtia lempeäksi, jopa humoristiseksi, perus oppaaksi kriittiseen ja tieteeseen pohjaavaan ajatteluun kaikille hyvinvoinnista sekä liikunnasta ja ravitsemuksesta kiinnostuneille. Hulmi jatkaa osin jopa populaarimmalla linjalla, mutta vahvasti rationaaliseen ajatteluun ja tutkimusnäyttöön nojaten. Kirja antaa eväitä niin punttisalin nurkissa tapahtuvaan tervehenkiseen argumentointiin kuin omien argumentointivirheiden tunnistamiseenkin. Kyseessä ei sinänsä ole uusi keksintö, vaan sitä ovat näyttöön perustuvan valmennuksen nimet Mike Tuchscherer, Mike Israetel ja Helms soveltaneet menestyksekkäästi jo useita vuosia. Mielenkiintoista olisi ollut lukea Hulmin tarkempaa analyysiä sekä tieteellisiä perusteluja harjoitusvasteiden yksilöllisille eroille. Kirja on jaoteltu neljään kokonaisuuteen. Fitra 2018. Pienenä helmenä kuitenkin mainittakoon, että kirjan loppupuolella esitellään toistoreservien (Repetitions In Reserve, RIR) ja treenin kuormittavuuden subjektiivisen arvioinnin (Rate of Perceived Exertion, RPE) hyödyntämistä perinteisen ohjelmoinnin tukena. Lopuksi annetaan uusimpien tutkimusten myötä tarkennetut raamit voimaja lihaskuntoharjoitteluun. Tästä aiheesta on lupa odottaa tarkempaa ruodintaa Tuomas Rytkösen tammikuussa 2019 ilmestyvässä Voimavalmentajan käsikirjassa. Toisessa osiossa revitellään treenaamiseen, ravintoon, terveyteen ja fysiologiaan liittyvillä humpuuki-ilmiöillä, ja samalla opastetaan erottamaan luotettava tieto hömpästä. Viimeisessä osiossa pääpaino on kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä liikuntaan ja ravintoon keskittyvissä suosituksissa. ISBN 9789523500723. Nyt tuoreessa Lihastohtori II -teoksessa kyytiä saa erityisesti terveysbisnekseen sekä treenija ravintovalmennukseen pesiytynyt huuhaa ja guruismi. T ieteen popularisoinnista palkitulla treenija ravintobloggaaja, dosentti Juha Hulmilla on tällä kertaa kovat piipussa. Perusasiat nostetaan jälleen ansaitusti jalustalle läpi kirjan. Ensimmäinen Lihastohtori-kirja oli erinomainen kirja, joten odotuksen Lihis II:sta kohtaan olivat korkealla. Kolmas osio koostaa tutkittua tietoa treenistä, ravinnosta ja elintavoista. Yksityiskohtaisempiin harjoitusohjelmiin ei tässäkään teoksessa mennä. Toivottavaa olisikin, että tämä kirja tavoittaisi myös kuoppaisilla sivupoluilla harhailevat. Hulmi pyrkii selvästi puhaltamaan lisää roihua näyttöön perustuvan valmennustiedon kannattajiin, mutta myös armotta paljastamaan väärät profeetat. Ensimmäisessä osassa evästetään kriittiseen ajatteluun ja tutkitun tiedon ymmärtämiseen. Sivumäärä 192. 65 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 L U E T T U A
66 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Sav e Th e Da te. Kirjan lähdeviitteet ja lisälukemisto ovat niin ikään kahlaamisen arvoisia ja lähteitä onkin lisätty aina viime metreille kirjan julkaisua edeltävinä viikkoina. Myös muutamia erittäin hyviä ulkomaisia blogeja nostetaan ansaitusti esiin. Kokeneemmallekin tekijälle kirja toimii hyvänä muistilistana sekä oman ajattelun ja tiedon soveltamisen sparraustyökaluna. Humpuuki-osio jää kaipaamaan kriittistä tarkastelua muun muassa fysioterapiassa käytössä olevista fysikaalisten ja manipulaatiohoitojen tutkimusnäytöstä ja vaikuttavuudesta (esim. Kirjoittajan missio tieteen popularisoijana on laajentunut mutta kuitenkin samalla terävöitynyt ja kirkastunut. Näyttöön perustuvaa terveysja sporttitietoutta kohti pyrkivälle tämä kirja on ehdoton hankinta. Kirjasta on taatusti iloa monelle terveysja kuntoliikunnan toimijalle tietotulvan ja alati esiin putkahtelevien höpöhöpö-trendien keskellä. JONNE KAMSULA, LitM Erityisasiantuntija Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jonne.kamsula@lts.fi Kyytiä saa erityisesti terveysbisnekseen sekä treenija ravintovalmennukseen pesiytynyt huuhaa ja guruismi. hieronta, akupunktio jne.) Kirjaa itsessään voidaan pitää eräällä tavalla vertaisarvioituna, sillä faktojen tarkistuksessa apuna on ollut pitkä lista tutkijoita ja asiantuntijoita eri aloilta
”Turvallisuusteatteriksi” luonnehditun ilmiön nähtiin karkottavan katsojia, pilaavan ottelukokemusta ja haaskaavan veronmaksajien varoja, sillä itsemurhapommittajat pystyisivät tekemään tuhoa joka tapauksessa. Viime kesänä maassamme järjestettiin ensimmäinen Ironman-sarjan tapahtuma, jossa kisattiin triathlonin puolimatkoilla (uinti 1,9 km, pyöräily 90 km ja juoksu 21,1 km). org/10.1177/0193723518797028 MUU LÄHDE: Foucault, M. Kyseisissä iskuissa kuoli pommittajien lisäksi yksi sivullinen. Triathlon on huipputason amatööreille elämäntapa T riathlonin harrastajamäärät ovat kasvaneet Suomessa. Tulokset osoittavat, että Foucaultin luonnehdinta yhteiskunnasta sosiaalista kontrollia korostavana Panopticonina on arkipäivää massoja kokoavissa jalkapallon ottelutapahtumissa. Tutkimuksen taustalla on Pariisissa vuoden 2015 marraskuussa tapahtuneet terrori-iskut, joissa sai surmansa 130 ihmistä. Nothing Will Be the Same Again After the Stade de France Attack: Reflections of Association Football Fans on Terrorism, Security and Surveillance. Toisaalta osa vastaajista suhtautui varauksellisesti mittavaan turvatoimien lisäämiseen, esimerkiksi raskaasti aseistettujen poliisien näkyvään läsnäoloon ottelutapahtumissa. T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n y h t e i s k u n t a t i e t e i d e n m a a i l m a s t a 67 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: ANTTI LAINE Ottelutapahtumien turvatoimet eivät miellytä kaikkia jalkapallofaneja Nykyisestä valvonnasta ja turvatarkastuksista huolimatta 84 prosenttia vastaajista piti todennäköisenä, että maailman suosituimman urheilulajin tapahtumat tulevat globaalin näkyvyyden seurauksena jatkossakin olemaan terrori-iskujen kohteena. 2018. TUTKIMUSLÄHDE: Cleland, J. & Cashmore, E. Hän ja toinen itsemurhapommittaja räjäyttivät pomminsa stadionin porttien ulkopuolella ja kolmas stadionin lähistöllä sijainneen ravintolan edustalla. E nglantilainen filosofi Jeremy Bentham kehitti 1700-luvun lopulla Panopticonin eli monikerroksisen puoliympyrän muotoisen vankilan, jonka halkaisijalle sijoitetusta monikerroksisesta tarkkailutornista nähdään kaikkien sellien perälle asti. Fanien näkemys siis on, että potentiaalisten terroriuhkien takia turvallisuushenkilöstön ja ”digitalisoitujen tarkkailutornien” ohella myös yleisön on syytä huolehtia tapahtumissa sosiaalisesta kontrollista. Ruotsissa tarjolla on vastaavan Ironmanpuolikkaan ohella myös täysien triathlonmatkojen Ironman. Tietoisuus valvonnasta pakottaa toimimaan sääntöjen mukaisesti, vaikka kukaan ei valvoisikaan. Yksi iskun kohteista oli Stade de France -stadion, jossa pelattiin iskupäivänä loppuunmyyty Ranskan ja Saksan välinen miesten jalkapallomaaottelu. 1980. Siitä on myös julkaistu suomennos Tarkkailla ja rangaista (1980). Eevi Nivanka). Valvoja pystyy tarkkailemaan vankeja, mutta he eivät näe häntä. Jamie Cleland ja Ellis Cashmore ovat Foucaultin ajatuksiin tukeutuen tutkineet, mitä mieltä jalkapallofanit ovat terrorismiuhasta ja sen myötä ottelutapahtumissa tehtävistä turvatarkastuksista sekä valvonnasta. Tarkkailla ja rangaista (Surveiller et punir: Naissance de la prison, suom. https://doi. Suurin piirtein sama osuus (82 %) vastaajista hyväksyi turvatoimet ja oli sitä mieltä, että fanit pystyvät omalla valppaudellaan ja toiminnallaan edesauttamaan yleisön turvallisuudesta vastaavien pyrkimyksiä. Lisäksi he muistuttavat, että Atlantan vuoden 1996 kesäolympialaisissa iskettiin olympiapuistossa järjestettyyn konserttiin. Ainakin yksi itsemurhapommittaja yritti päästä sisälle stadionille, mutta hänen räjähdevyönsä huomattiin turvatarkastuksessa. Helsinki: Otava. Teoksessa Foucault esittää, että Benthamin järjestelmän tehokkain meka nismi on sosiaalinen kontrolli. Kolme ruotsalaistutkijaa on selvittänyt, miten Ironman-tapahtumiin osallistuneilta huipputason amatööreiltä luonnistuu runsaasti aikaa vievän. Tutkimusaineisto on kerätty verkkokyselyllä, johon on vastannut 1500 jalkapallofania. Sittemmin on esitetty, että modernit suurkaupungit valvontakameroineen ovat kuin valtavia Panopticoneja. Tutkijat taustoittavat löydöstä sillä, että useat viime aikojen terroriiskuista ovat kohdistuneet joukkoliikennevälineisiin. Journal of Sport and Social Issues 1–16. Pari sataa vuotta myöhemmin ranskalainen filosofi Michel Foucault julkaisi teoksen Surveiller et punir: Naissance de la prison (1975), jota pidetään merkittävänä tarkkailuja valta-analyysin lähteenä
jalkapallon Englannin Valioliigan verkkosivujen kautta pelattava Fantasy Premier League), joissa osallistuja toimii valitsemansa joukkueen managerina. Becoming an Ironman triathlete. Yksi voimakkaasti suosiota kasvattanut peliryhmä on urheiluvedonlyönti, minkä osuus oli esimerkkivuonna Veikkauksen pelimyynnistä noin neljännes. 2018. Kaksi brittitutkijaa on selvittänyt online-urheiluvedonlyönnin integroitumista osaksi moninaista urheilu-, uhkapelija digitaalista teollisuutta. Useimmiten joustavampi osapuoli on nainen, sillä vaikka harrastus olisi yhteinen, miehet ovat tuloskeskeisimpiä. Kyse on laadullisesta haastattelututkimuksesta, jonka kohdejoukko muodostui 26 ruotsalaisesta huipputason triathlonamatööristä (14 miestä ja 12 naista), joista perheellisiä oli 21. Harjoitteluun he kuluttivat aikaa keskimäärin 10–15 tuntia viikossa. Tutkimuksellinen viitekehys on rakennettu sosiaalisen konstruktionismin sukupuolinäkökulmasta ja teoreettiset keskustelukumppanit on löydetty perhesosiologiasta sekä sukupuoliteorioista. LÄHDE: Andreasson, J., Johansson, T. https:// doi.org/10.1080/17430437.2017.1388787 Ironman-kisaajille on ominaista maskuliinisia arvoja korostava suorituskeskeinen kulttuuri ja uraorientoitunut keskiluokkainen elämäntyyli. Extreme exercise, gender equality and the family puzzle. Huomionarvoista on, että Suomessa eSports tapahtumat näkyvät julkisen palvelun kanavilla ja Veikkaus tarjoaa niitä urheiluvedonlyönnin kohteina. Urheilutapahtumien mittaamiseen ja tilastoitiin erikoistuvat yritykset tuottavat valtavasti digitalisoitua numeraalista (big) dataa, jota niin urheiluorganisaatiot kuin vedonlyöntija mediayhtiötkin hyödyntävät. &Danielsson, T. Sport in Society 21 (9), 1351–1363. Kyse oli siis enempi sosiaalisesti hyväksyttävän ideaalin tiedostamisesta kuin sen toteuttamisesta, sillä käytännössä omistautumista ja kurinalaisuutta edellyttävä harjoittelu rytmitti arkea. Triathlon ei ole tutkittaville niinkään harrastus vaan elämäntapa, joka edellyttää arjen tarkkaa aikatauOnline-urheiluvedonlyönnin lonkerot ulottuvat useille teollisuuden aloille luttamista ja vaikuttaa työnjakoon perhe-elämässä. 68 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 harrastuksen yhteensovittaminen perheja muun sosiaalisen elämän kanssa. Fantasypelit ovat todellisiin urheilutapahtumiin perustuvia pelejä (esim. Pokerista esimerkkinä käytetään useiden tunnettujen uransa lopettaneiden urheilijoiden toi. Lisäksi on syytä muistaa, että juuri urheilukohteita pelataan netin kautta runsaasti ulkomaisille vedonlyöntiyhtiöille. Hattrick) osallistuja hallinnoi virtuaalista joukkuetta ja seuraa tietokoneen luomien ottelutapahtumien kulkua. Online-urheiluvedonlyönti edellyttää tarkasti kvantifioitavia urheilutuotteita, joissa osallistujien paremmuus on mitattavissa ja suoritukset tilastoitavissa. Lisäksi tutkimuksessa on jäljitetty sitä, millaisia vaikutuksia harrastuksen ja perhe-elämän yhteensovittamisella on tutkittavien käsityksiin sukupuolesta, vanhemmuudesta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Suurimmat eSports tapahtumat vetävät areenoille tuhansia faneja ja viestintävälineiden välityksellä niillä on miljoonia seuraajia. S uomalaisten rahapelikulutus on väkimäärään suhteutettuna Euroopan kärkipäätä ja pelaaminen on siirtynyt yhä enemmän digitaalisiin kanaviin. Online-urheiluvedonlyönnin ja urheiluteollisuuden integroitumisen keskiöön nostetaan tutkimuksessa urheilumedia, sponsorointi ja muu taloudellinen yhteistyö sekä urheiluaiheiset fantasyja virtuaalipelit. Yksi digitaalisen integraation muoto on voimakkaasti suosiotaan kasvattanut elektroninen urheilu (eSports). Integraatiota paikannetaan myös mobiililaitteiden välityksellä urheilutapahtumissa paikan päällä harjoitettavaan vedonlyöntiin, pokeriin ja kaupankäyntiin. Tutkimuksen fokus on jalkapallon dominoimilla eurooppalaismarkkinoilla. Virtuaalipeleissä (esim. Muu vapaa-aika kutistuu ja kumppanin tulee joustaa. Esimerkiksi vuonna 2016 Veikkauksen pelimyynnistä digitaalisen myynnin osuus oli jo lähes puolet. Ruotsalaisen yhteiskunnan sosiokulttuurinen ideaali tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja sukupuolten tasa-arvosta tuotiin esille haastateltavien kertomuksissa, mutta toisaalta puheessa korostui kiitollisuus kumppania ja läheisiä kohtaan Ironman-elämäntavan mahdollistajana. Ironman-kisaajille on ominaista maskuliinisia arvoja korostava suorituskeskeinen kulttuuri ja uraorientoitunut keskiluokkainen elämäntyyli. Tutkijoiden osoittama digitaalinen integraatio on varsin ilmeistä
Lopputilitys ja toimintakertomus 2016. TUTKIMUSLÄHDE: Lopez-Gonzalez, H. Rahapelaaminen, rahapeliongelmat ja rahapelaamiseen liittyvät asenteet ja mielipiteet 15–74-vuotiailla. 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 16/2015. Integraatiolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Tutkimus osoittaa, että online-urheiluvedonlyönnin lonkerot ulottuvat useille teollisuuden aloille, mikä puolestaan tarjoaa monenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia. https://doi. 69 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 mimista pokeriyhtiöiden markkinointikasvoina ja kaupankäynnistä vedonlyöntivoittojen lunastamista markkinahintaan ennen kuin veto on ratkennut (ns. org/10.1177/1012690216680602 MUUT LÄHTEET: Salonen, A. Suomalaisten rahapelaaminen 2015. & Raisamo, S. Helsinki: Veikkaus Oy. Understanding the convergence of markets in online sports betting. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129595/URN_ISBN_978-952-302-559-2.pdf?sequence=1 Veikkaus. 2015. Urheiluvedonlyönnin ja muun pelaamisen väliset rajat hälvenevät, mikä lisää ongelmapelaamisen riskiä. & Griffiths, M. D. https://cms.veikkaus.fi/site/binaries/content/assets/ dokumentit/vuosikertomus/2016/veikkaus_lopputilitys_2016.pdf ANTTI LAINE, LitT Yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: antti.laine@jyu.fi Suomalaisten rahapelikulutus on väkimäärään suhteutettuna Euroopan kärkipäätä.. International Review for the Sociology of Sport 53 (7), 807–823. 2017. cash out)
&Hulteen, R. Lajitunnit perehdyttävät erilaisiin liikuntamuotoihin, joita oppilaat voivat harrastaa myös vapaa-ajalla. Ferkel tutkimusryhmineen esittelee terveysliikuntaa painottavan opetusmallin, jonka keskiössä on liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen tarvittavat tiedot, taidot ja asenteet. 2018. Vuosittain passiivinen elämäntapa aiheuttaa arviolta 3,3 miljoonaa kuolemaa ja on merkittävä terveysriski. Koululiikunnan nähdään olevan luontevampi väylä liikunnallisen elämäntavan edistämiseen verrattuna seuratoimintaan, johon osallistuu vain osa nuorista ja joka on kilpailuorientoitunutta. DOI: 10.1080/07303084.2018.1503118 T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p e d a g o g i i k a n m a a i l m a s t a P assiivinen elämäntapa kuormittaa niin yksilöä kuin yhteiskuntaakin. Koululiikunnan potentiaali liikunnallisen elämäntavan edistäjänä tunnistetaan, mutta toistaiseksi tutkimusnäyttö yhteydestä on heikko. Split-week programming for secondary physical education: Inducing behavioral change for lifetime fitness. Opetusmalli koostuu kahdesta osasta: terveysliikunnasta ja monipuolisista lajitunneista. LÄHDE: Ferkel, R., Allen, R., True, L. Journal of PhysicalEducation, Recreation&Dance, 89:8, 11–22. Terveysliikunta sisältää esimerkiksi tietoa liikunnan fysiologisista vaikutuksista ja konkreettisia esimerkkejä oman harjoittelun suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista. Ajatuksena mallissa on, että oppilaat oppivat yksilöharjoittelun perusteet sekä ymmärtävät millaisia ominaisuuksia erilaiset liikuntalajit kehittävät ja tutustuvat monipuolisesti erilaisiin liikuntamahdollisuuksiin.. 69 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: Nelli Lyyra Terveysliikunnan opetusmallilla kohti liikunnallista elämäntapaa Tutkijaryhmä korostaa koululiikunnan merkitystä, sillä nuoruus on viimeinen vaihe, jossa liikunnalliseen elämäntapaa edistäviä tietoja, taitoja, tottumuksia ja asenteita voidaan omaksua. Tästä syystä esimerkiksi palloilua korostava koululiikunta ei välttämättä ole paras tie liikunnallisen elämäntavan edistämiseen, vaan liikuntakäyttäytymisen muutokseen tulisi etsiä toimivampia tapoja toteuttaa liikunnanopetusta. Tutkijat arvioivat, että ero aikuisiän liikuntamuotojen ja koululiikunnan sisältöjen välillä voi olla syy siihen, ettei koululiikunta ole onnistut lisäämään merkittävästi vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta
Tulokset osoittivat, että koululiikunta nähdään rajattuna tilana, jossa opettajalla on päätösvalta ja oppilailla vain vähän vaikuttamisen mahdollisuuksia. Tulokset käyvät ilmi Ranskassa toteutetussa tutkimuksesta, jossa analysoitiin videopalautetta osana liikunnanopetusta.Tutkimukseen osallistui kaksi luokkaa (koeryhmä, n=18, iän ka 12,4 vuotta; kontrolliryhmä, n=25, iän ka 12,6 vuotta), jotka noudattivat samaa opetusohjelmaa viiden viikon ajan. 2018. Koululiikunta ja vapaa-ajan liikunta – mielikuvat kertovat kahdesta erilaisesta maailmasta erityisesti tytöillä K oululiikunnan tavoitteena on tukea liikunnallista elämäntapaa ja tarjota myönteisiä kokemuksia, jotka parhaimmillaan kannustavat lapsen ja nuoren liikunnan pariin myös vapaa-ajalla. & McEvoy, E. Piirustuksiin ja kertomuksiin pohjautuvaan laadulliseen tutkimukseen osallistui yhteensä 135 oppilasta. Pojat näkivät koululiikunnan oppimisympäristönä ja mahdollisuutena liikuntataitojen oppimiseen, jotka puolestaan voivat siivittää menestykseen vapaa-ajan liikunnassa. & Schnitzler, C. How can video feedback be used in physical education to support novice learning in gymnastics. Videopalautteella havaittiin olevan myös suotuisa vaikutus oppilaiden kiinnostukseen ja motivaation ylläpitämiseen. Opetussisällöt ja -järjestelyt olivat samat, mutta koeryhmä näki opettajan sanallisen palautteen lisäksi suorituksensa videolta. ’Drawing’ conclusions: Irish primary school children’s understanding of physical education and physical activity opportunity outside of school. Oppilaat saivat palautetta aina viiden suorituksen jälkeen. Irlantilainen tutkimusryhmä selvitti millaisena oppilaat näkevät koululiikunnan ja vapaa-ajan liikunnan sekä millaisia yhteyksiä näiden kahden liikuntaan liittyvän käsitteen välillä ilmenee. 70 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Videopalaute edistää taidon oppimista ja motivoi oppilaita V ideopalaute edistää taitojen oppimista ja kykyä arvioida omaa suoritusta liikuntatunnilla. Tutkimusryhmä ehdottaa liikuntakulttuurin käsitteen käyttämistä liikunnanopetuksessa, joka voisi luoda siltaa vapaaajan liikuntaharrastamisen ja koululiikunnan välille. LÄHDE: Parker, M., MacPhail, A., O’Sullivan, M., NiChróinín, D. NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi. Physical Education and Sport Pedagogy, 23:6, 559–574. Tutkimus vahvistaa laadullisiin menetelmiin perustuvia havaintoja siitä, että videopalaute sopii käytettäväksi liikunnanopetuksessa. Tulokset osoittavat, että opettajan on tärkeää auttaa oppilaita näkemään yhteyksiä liikuntatunnilla opittujen taitojen ja liikunnallisen arjen välillä, mikä voisi vahvistaa koululiikunnan roolia vapaa-ajan liikunnan edistäjänä. Koululiikuntaa kuvaavissa piirustuksissa ja kertomuksissa oppilaan äänellä ei ollut sijaa, mikä herättää kysymyksen siitä, välittyykö opetussuunnitelman henki oppilaalle saakka. Lisäksi itsearvioinnin liittäminen videopalautteen saamiseen paransi oppilaiden keskittymistä tehtävään ja antoi tunteen, että opettajalla ja oppilaalla oli yhteinen oppimistavoite. Effects on motor learning, self-assessment and motivation. Tutkijat arvioivat, että käytäntö, jossa palautetta annetaan vain joka viidennen suorituksen jälkeen, oli toimiva ja kannustaa oppilaita havainnoimaan itse suorituksiaan. Sen sijaan vapaa-ajan liikuntaa kuvaavissa piirustuksissa oppilaat olivat värikkäässä ympäristössä ja kuvista ja kertomuksista välittyi ilo ja vapaus. 2018. Opetus toteutettiin pistetyöskentelynä, joista yhdellä pisteellä käytettiin videopalautetta. Tyttöjen osalta mielikuvat koululiikunnasta ja vapaa-ajan liikunnasta olivat irrallisia. LÄHDE: Potdevin, F., Vors, O., Huchez, A., Lamour, M., Davids, K. European Physical education Review, 24:4, 449-466. Teknologian opetuskäytön merkittävin este on opettajan heikot digitaidot, joten tutkijat suosittelevat teknologian opetuskäytön liittämistä opettajankoulutukseen ja toivovat nykyistä parempia mahdollisuuksia hyvien käytänteiden ja kokemusten jakamiseen
Myös urheiluympä ristön strategisella suunnittelulla, kuten laittamalla nuorempia pelaajia istumaan vanhempien viereen pukukopissa voi tukea epävirallisten mentorointi suhteiden muodostumista. Hoffman nostaa myös esiin nykyaikaisemman lähestymistavan, jossa mentoreita tai mentoroitavia voi olla useampia, jolloin hyöty on moninkertainen. Examiningtheinfluence of athletes’ punishmentexperiences on decisions to ceaseparticipation in competitive hockey. Haastatellut pe laajat kertoivat myös pelostaan jakaa huutamisen ja penkittämisen aiheuttamia tunteitaan vanhempiensa ja joukkuetovereidensa kanssa lisärangaistuksien tai vähättelyn pelosta. Epäviralliset mentorointisuhteet muodostuvat luonnollisesti, mutta niiden muodostumista voi tukea luomalla tilanteita ja tarjoamalla sosiaalisia aktiviteetteja, kuten ryhmäytymis tai tavoitteen asettelutehtäviä, joissa urheilijat pääsevät olemaan vuorovaikutuksessa keskenään. LÄHDE: Battaglia, A., Kerr, G., &Stirling, A. International Journal of Sport and ExercisePsychology. Vaikutus voi olla päinvastainen, etenkin silloin, kun valmentaja jatkuvasti rankaisee pelaajia. Valitettavasti näin ei aina kuitenkaan käy. Kaikki haastatellut jääkiekkoilijat pitivät rangais tuksia ainakin osittain syynä lopettamiseensa. Huutaminen ja penkittäminen olivat yleisiä ran gaistuksia huonon harjoituksen tai pelin jälkeen. Tutkimuksessa haastateltiin kymmentä (viisi naista ja viisi miestä) 18–19 vuotiasta jääkiekkoilijaa, jotka olivat lopettaneet urheilun viimeisten kolmen vuo den sisällä. 2018. Huutava ja penkittävä valmentaja nähtiin huonona valmentajana, jolta puuttui ihmisymmärrystä ja jää kiekkotietämystä ja josta ei pidetty. Haastateltavat kokivat huutamisen ja penkittämisen alentaneen heidän itseluottamustaan, lisänneen huomion kiinnittämistä tehtyihin vir heisiin sekä lisänneen vertaamista toisiin pelaajiin. Haastatellut jääkiekkoilijat kokivat niiden vaikut taneen negatiivisesti heidän käsityksiinsä itsestään urheilijana. Lisäksi lisäämällä urheili joiden ymmärrystä mentoroinnin mahdollisuudesta. Fyysisiä harjoitteita, kuten ylimääräistä luistelu tai lihaskuntoharjoitteita käytettiin heikon suorituk sen ja sääntörikkomusten rangaistuksena. Mentorointisuhteet, joissa tapahtuu vastavuoroista oppimista ja joissa molempien tarpeet täyttyvät ovat tätäkin laaduk kaampia. Vertaismen toroinnin on osoitettu lisäävän urheilijoiden tyyty väisyyttä, itseluottamusta ja halua mentoroida sekä parantavan heidän suoritustaan. Mentori auttaa suojattiaan hänen tavoit teidensa saavuttamisessa ja tukee hänen henkilökoh taista kasvuaan ja kehitystään. Hoffman kuvailee sekä epävirallisia että virallisia mentorointisuhteita ja antaa vinkkejä kuinka tukea niiden muodostumista. Kaikki haastatellut jääkiekkoilijat olivat saaneet rangaistuksia valmentajiltaan uransa aikana ja kolme tapaa rangaista nousi erityisesti esille: huutaminen, penkittäminen ja fyysiset harjoitteet. Battaglia ja tutkimusryhmä selvittivät harraste joukkueissa urheilleiden jääkiekkoilijoiden koke muksia saamistaan rangaistuksista ja niiden vai kutuksista heidän päätökseensä lopettaa urheilu. Valmentajien tulisi siis miettiä mitä rankaisemisella saavutetaan ja millä muilla tavoin voisi toimia. Parhaim millaan ohjattu liikunta myös auttaa nuoria luomaan positiivisia suhteita toisiin ihmisiin ja kehittämään positiivisen minäkuvan. DOI: 10.1080/1612197X.2018.1536158 Osaatko tukea vertaismentorointia. Ran gaistukset vaikuttivat negatiivisesti heidän käsityk siinsä itsestään urheilijoina, lajista saatuun iloon ja nautintoon, suhteisiin kanssapelaajiin ja valmenta jiin ja haluun jatkaa lajin parissa. Pelaajat kokivat näiden rangaistusten vähentäneen jääkiekos ta saatavaa nautintoa ja lisänneen kiinnostusta muita urheilulajeja ja ajanviettotapoja kohtaan. Ementorointi on erityi sen hyödyllistä urheilijan matkustaessa. Sillä on kuitenkin merkitystä miten mentorointisuhde luodaan ja miten mentoroidaan. Usein yhden pelaajan rankaisemisen sijaan rankaistiin ko ko joukkuetta ylimääräisillä fyysisillä harjoitteilla, mikä sai aikaan riitoja pelaajien kesken. Myös elektroninen eli ementorointi on nykypäivää, koska kommunikointi sähköisesti on yleistynyt ja teknologian avulla pystytäänkin saavuttamaan mo net mentoroinnin eduista. V ertaismentoroinnilla tarkoitetaan dynaa mista prosessia, jossa kokeneempi ja tie tävämpi saman lajin urheilija eli mentori toimii roolimallina toiselle urheilijalle eli suojatille. Lisäksi jääkiekkoilijat kokivat jatkuvan huutamisen ja rangaistukseksi penkittämisen vieneen hauskuu den ja nautinnon harjoittelusta ja pelaamisesta. 71 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Ei suoritus huutamalla parane T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n t a p s y k o l o g i a n m a a i l m a s t a O hjattuun liikuntaan osallistumisen eten kin nuoruusiässä on todettu vähentävän riskiä sairastua terveysongelmiin kuten masennukseen tai ylipainoon
Urhei lijoita voidaan kuntoutuksessa auttaa myös keskit tymään, selviämään vaikeista tilanteista ja paranta maan itseluottamustaan. Mielikuva harjoittelulla voi edistää urheiluvamman kuntoutusta M ielikuvaharjoittelu on yksi hyvä tapa tukea urheilijoita urheiluvamman jäl keisessä kuntoutusprosessissa. Miller ja MunroeChandler tutkivat kirjallisuutta kuntoutuksen aikana käytetystä mielikuvaharjoitte lusta ja tarjosivat käytännön suosituksia loukkaan tuneiden nuorten urheilijoiden (10–19 vuotiaiden) kuntoutuksessa käytettävään mielikuvaharjoitte luun. Kauden lopuksi on hyvä arvioida myös ohjelman toimivuutta. Virallisiakin mentorointisuhteita kannattaa siitä huolimatta luoda, koska toimiessaan ne tukevat urheilijoiden kehitystä. Kognitiivisesta mielikuvaharjoittelusta on hyötyä myös kuntoutus ja urheilustrategioiden valmiste lussa. Kognitiivista mielikuvaharjoittelua voidaan kun toutuksen aikana hyödyntää kuntoutusliikkeiden ja lajitaitojen harjoittelussa. Silloin urheilijoita autetaan rentoutumaan ja moti voivaan itseään suorittamaan kuntoutusohjelmansa. Considerations for facilitating the development of peermentoring relationships between athletes. Prosessitavoitteita asetettaessa kuvitellaan askeleet, joita otetaan matkalla kohti tavoitetta. DOI: 10.1080/21520704.2018.1509164 Viralliset mentorointisuhteet ovat usein haasteellisempia kuin epäviralliset. Kivun hallintaa tukevassa mielikuvaharjoittelussa urheilija luo mielikuvia, joissa hän kestää kuntou tuksen aiheuttamaa kipua. Myös osapuolten tyytyväisyyttä tulee arvioida säännöllisin väliajoin. 72 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 ja hyödyllisyydestä henkilökohtaisen kehityksen työkaluna voidaan auttaa sellaisen toimintakulttuu rin muodostumista, jossa arvostetaan toisten tuke mista. Tämä voi olla hyödyllinen tapa esimerkiksi silloin, kun joukkueen veteraanipelaajien halutaan tukevan uusia tulokkaita tai jos tiettyjen pelaajien uskotaan täydentävän toisiaan. Virallista mentorointia käy tettäessä valmentajan tulee ottaa huomioon oman ryhmänsä rakenne ja dynamiikka ja soveltaa siihen sopivaa mentorointitapaa. Tu lostavoitteita asetettaessa urheilija kuvittelee itsensä täysin loukkaantumisesta kuntoutuneena. Valittaes sa esimerkiksi hiljaisempi urheilija saattaa kuitenkin jäädä valitsematta. Hän voi harjoitella kivun sietämistä, huomion siirtämistä pois kivusta, kivun haihtumista tai hajoamista ja kivun sulkemista pois.. Kun virallinen mentorointisuhde on luotu, on tärkeää esitellä mentori ja mentoroitava toisilleen, kertoa mitä heiltä odotetaan ja vaaditaan sekä tar jota heille koulutusta tai tukea suhteeseen. Arviointiin voidaan käyttää kyselyitä, joilla mitataan urheilijan persoonallisuuspiirteitä ja tun neälyä. Moti vaatiota tukeva mielikuvaharjoittelu auttaa myös hallitsemaan loukkaantumisen mukanaan tuomaa ahdistusta ja stressiä siitä, että ei pysty urheilemaan. On kuitenkin tärkeää, että valintoja tekevällä henkilöllä on riittävä ymmärrys ihmisten personalli suudesta ja aikaa on riittävästi käytettävissä. Motivaatiota tukevaa mielikuvaharjoittelua käy tetään kuntoutuksessa sopivien tavoitteiden asetta miseen. Viralliset mentorointisuhteet ovat usein haasteelli sempia kuin epäviralliset. Tällöin arvioidaan urheilijoiden yhteensopi vuutta. Viralliset mentorointisuh teet saatetaan kokea oudoiksi ja esimerkiksi samasta pelipaikasta kilpailevien voi olla vaikea tukea toi siaan. Urheilijoiden tulisi kuvitella edistymisensä kuntoutusohjelmassa ja strategiat, joiden avulla he parantuvat. Urheilustrategioiden osalta urheilijat voivat kuvitella tietyn strategian yksityiskohtaisesti läpi, jotta kosketus ja itseluottamus lajiin ei katoa kuntoutuksen aikana. 2018. Valintaan perustuva tapa puolestaan antaa urheilijoille mahdollisuuden vaikuttaa, jolloin he yleensä ovat tyytyväisempiä suhteeseen. Kolmas tapa luoda mentorisuhde perustuu arvi ointiin. Journal of Sport Psychology in Action. Mieli kuvaharjoittelussa urheilija luo koke muksen mielessään ja pyrkii sillä vaikuttamaan ajatteluunsa, motivaatioonsa, käyttäytymiseensä, fyysisiin tuntemuksiinsa, tunteisiinsa tai parantumi seensa. Lajitaitojen harjoittelu tapahtuu kuvittelemalla kuntoutusliikkeitä kuviteltuihin tilanteisiin omassa lajissa, kuten hypyt fysioterapiassa hypyiksi lento pallossa. Mielikuvien tulisi silloin keskittyä esimerkiksi onnistumisiin kuntoutusliik keissä ja onnistumisiin omassa urheilulajissa. D. LÄHDE: Hoffmann, M. Pelaajilla ei tässä kuitenkaan ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen kenen kanssa he työskentelevät. Yksi tapa luoda mentorointisuhde on se, että val mentaja nimeää mentorin mentoroitavalle. Tämä on tehokkainta silloin, kun valmentaja tuntee pelaajansa ja ryhmänsä dy namiikan hyvin. Nuorten urheilijoiden kannattaa hyödyntää vertauskuvia, että he esimer kiksikuvittelevat kuminauhan lihaksensa tilalle
Imageryuse for injured adolescent athletes: Applied recommendations. Nuorilla urheilijoilla kuntoutusta saattaa tukea myös oman mielikuvitus avatarin luominen ja kuvittelu kuin ka se jokaisen fysioterapiajakson jälkeen kehittyy. Nuorten ur heilijoiden kohdalla voidaan hyödyntää mielikuvia, joita nuoret urheilijat yhdistävät loukkaantumiseen sa ja jotka muistuttavat heitä paranemisesta. Mielikuvaharjoitteita hyödyntämällä voidaan saada aikaan parempi kokemus kuntoutuksesta. Jotta parantumista tukevaa mielikuvahar joittelua voidaan käyttää, urheilijan tulee ymmärtää loukkaantumisensa yksityiskohtaisesti. LÄHDE:Miller, M., &Munroe-Chandler, K. Parantumista tukevassa mielikuvaharjoittelussa urheilija kuvittelee loukkaantuneen kohdan paran tuvan. Urheilijoiden tulisi myös valmistautua kipuun kuvittelemalla liikkeitä ja tilanteita, joissa kipua todennäköisesti tuntuu ja käyttää selkeitä mielikuvia kivun hallitsemiseksi. Mielikuvaharjoittelussa urheilijoiden tulisi kes kittyä luomaan yksityiskohtainen kuva, käyttämään kaikkia aistejaan, säilyttämään positiivinen asenne ja asettamaan realistisia odotuksia mielikuvahar joittelulla saavutettavien tulosten suhteen. 73 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Esimerkiksi kuvittelu kuinka aurinko lämmittää ihoa tai kuinka pienet robotit hierovat loukkaantu nutta kohtaa ovat hyviä vaihtoehtoja nuorille urheili joille. 2018. DOI: 10.1080/21520704.2018.1505677 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com Motivaatiota tukeva mielikuvaharjoittelu auttaa hallitsemaan loukkaantumisen mukanaan tuomaa ahdistusta ja stressiä.. Urheilijoiden tulisi säännöllisesti harjoitella mieli kuvien luomista, koska se on taito, jota voi kehittää. Journal of Sport Psychology in Action
LÄHDE: Lamoureux NR, Fitzgerald JS, Norton KI, Sabato T, Tremblay MS, Tomkinson GR. Kansainvälisesti ja myös Suomessa kestävyyskunto nousi vuodesta 1967 vuoteen 1970, mutta kääntyi kiihtyvään laskuun sen jälkeen. doi: 10.1007/s40279018-1017-y. Kuntoa nostattavaa fyysistä aktiivisuutta tuli siis reippaasti joka päivä. Liikunnan vaikutukset kun eivät tunnetusti varastoidu, ainakaan kovin pitkäksi aikaa, vaan terveyttä edistävä fyysinen aktiivisuus olisi syytä olla päivittäistä rutiinia jokaiselle. Lasku on ollut suurempi miehillä kuin naisilla ja erityisen vahvaa kestävyyskunnon heikkeneminen on ollut alle 40-vuotialla miehillä. Systemaattisesti kesät talvet. Tänä päivänä lähimmäksi pääsee ehkä sillä, että vähintään pyöräilee päiväkotiin, kouluun ja töihin joka päivä. Temporal Trends in the Cardiorespiratory Fitness of 2,525,827 Adults Between 1967 and 2016: A Systematic Review.Sports Med. Toivottavasti myös ennen kouluun hiihtäneet, nyt eläkeiän kynnyksellä olevat tai sen jo ohittaneet, ovat jatkaneet tätä tapaa tai vähintään pyöräilyä, eikä menopeli ole vaihtunut autoon. Kesät talvet. 2018 Nov 3. Tämä selviää uunituoreesta isosta maailmanlaajuisesta tutkimuksesta, jonka mukaan etenkin nuorten miesten kestävyyskunto on suorastaan romahtanut menneiden vuosikymmenten aikana. Tutkimuksessa, jossa mukana oli yli 2,5 miljoonaa aikuista ja dataa myös Suomesta, mitattiin maksimaalisen kestävyyskunnon muutoksia useissa eri länsimaissa vuodesta 1967 aina vuoteen 2016 asti. Kaikissa maissa kunnon heikkeneminen on lisäksi ollut vahvasti yhteydessä väestön lihomiseen, mikä on loogista. [Epub ahead of print].. Löydökset eivät tule yllätyksenä, sillä ennenhän tunnetusti muun muassa kouluun mentiin hiihtämällä. Viitteitä ilmiöstä on ollut jo aikaisemmin esimerkiksi Suomesta varusmiesten parissa tehdyistä mittauksista, mutta jostain syystä vain lihavuus eivätkä kuntoasiat ole huolestuttaneet päättäjiämme parantamaan kansan kuntoa ja sitä myöten terveyttä. 73 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Teksti: ILKKA HEINONEN Länsimaalaisten kunto on laskenut kuin lehmän häntä T U T K IM U S U U T IS IA L i i k u n n a n b i o t i e t e i d e n m a a i l m a s t a N yt se on todistettu: miehet olivat kuin olivatkin ennen rautaa
LÄHDE: Zinandré Stander, Laneke Luies, Lodewyk J. Tutkimuksissa tunnutaankin nykyisin käytettävän yhä heppoisimmin perusten sanaa urheilija. Myös BDNF:n eli aivoperäisen kasvutekijän pitoisuudet lisääntyivät. Lääke on itse asiassa jo kyllä tiedossa, sillä säännöllisen liikunnan on todettu ehkäisevän tautia, mutta ehkä jotkut tutkijat ja lääkärit tarkoittavat helppoa suun kautta nieltävää pilleriä kun puhuvat lääkkeestä. Jos vain yksilöillä ja yhteiskunnilla rahaa riittää niin nämä voivat olla ratkaisu ongelmiin, jos itseään haluaa hoitaa vain lääkkeiden keinoin. Myös verenkiertoon ruiskutettavaa lääkettä testattiin kohtalaisin hyvin tuloksin. Urheilijaksi tuntuu nykyisin riittävän kun juuri ja juuri täyttää vallitsevat liikuntasuositukset. Käytännössä kaikki aineenvaihduntareitit eli hiilihydraattija rasvat ja proteiinimetaboliitit nousivat taivasta kohti maratonin jälkeen. Maraton on hyvin valmistautuneellekin melkoinen koettelemus etenkin energia-aineenvaihdunnallisesti. Tämä oli nimittäin se määrä, minkä hiiretkin juoksivat juoksupyörissä. Asetettu tähtäin patistaa lenkille ja auttaa kiinnittämään parempaa huomiota myös ravintoon ja uneen, jolloin kokonaisvaltainen palautuminen ja elämässä jaksaminen ovat toivottavasti myös paremmalla tolalla. pii: eaan8821. The altered human serum metabolome induced by a marathon. Jos siis kolme tuntia liikuntaa päivässä on suositusten mukainen pätevä ja tehtävissä oleva määrä päiväkotilapsille ja Alzheimerin taudista kärsiville hiirille, niin helppoa kauraa sen luulisi olevan etenkin terveille aikuisille! LÄHDE: Choi SH, Bylykbashi E, Chatila ZK, Lee SW, Pulli B, Clemenson GD, Kim E, Rompala A, Oram MK, Asselin C, Aronson J, Zhang C, Miller SJ, Lesinski A, Chen JW, Kim DY, van Praag H, Spiegelman BM, Gage FH, Tanzi RE. Hiilihydraattija rasva-aineenvaihdunta kiihtyi ja proteiinien hajotus sekä oksidatiivinen stressi lisääntyivät. Liikunnan Alzheimerin tautia ennaltaehkäisevä ja hoitava vaikutus saa tukea uudesta hiiritutkimuksesta, jossa Alzheimerin hiirimallissa liikunta paransi hiirten muistia lisäämällä neurogeneesiä eli hermosolujen uudismuodostusta. Joku voisi tietysti sanoa että hiiret eivät ole ihmisiä, mutta sen verran niillä vielä lääketieteellisiä kokeita suoritetaan ja niistä otsikoita revitellään, että luultavasti ne ovat pätevä ohjenuora myös ihmisvaikutuksiin. Heidän mukaansa nämä muutokset korreloivat urheilijan aineenvaihdunnallisen joustavuuden kanssa, mutta valitettavasti tutkimuksesta ei kovin tarkasti ilmene, miten tätä aineenvaihdunnallista joustavuutta heidän tutkimuksessaan mitattiin. Sitä sairastaa yli 30 miljoonaa ihmistä ja lukeman ennustetaan nousevan 100 miljoonaan ihmiseen vuonna 2050, jos emme löydä sopivaa lääkettä ennen sitä. November 2018, 14:150. Todelliset urheilijat harjoittelevat kuitenkin vähintään 5–10 kertaa enemmän ja kilpailevat tavoitteellisesti, joten urheilijaksi ristittäköön vain sellaisia jotka todella ovat urheilijoita. 74 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Maraton sekoittaa aineen vaihdunnan pakkaa L änsimaalaisten kunnon heikkenemisestä ja polkujuoksujen huomattavasti lisääntyneestä suosioista huolimatta jotkut ihmiset juoksevat vielä ”normaaleja” maratoneja asfaltilla. Stevenson, Du Toit Loots. Tämä tulee hyvin ilmi myös uudesta tutkimuksesta, jossa Stander ja kollegat mittasivat suuren määrän erilaisia aineenvaihduntatuotteita verestä ennen ja jälkeen maratonin. Mielenkiintoista tutkimuksessa oli etenkin se, että tutkijat väittivät myös suolen mikrobiston aineenvaihduntatuotteissa tapahtuvan muutoksia maratonin seurauksena. Kolme tuntia liikuntaa päivässä pitää neurolääkärin loitolla A lzheimerin tauti on yksi suurimpia lääketieteellisiä vitsauksia nykyisin länsimaissa. Keane, Glyn Howatson, Tom Clifford, Emma J. doi: 10.1126/science.aan8821. Combined adult neurogenesis and BDNF mimic exercise effects on cognition in an Alzheimer’s mouse model.Science. Mienie, Karen M. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikuntaja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku. Tutkimuksessa ei tutkijoiden käyttämästä terminologiasta huolimatta tutkittu varsinaisia urheilijoita, vaan yli neljän tunnin maratonin juoksijoita. Mediassa tutkimuksesta kummunnut uutisointi keskittyi kuitenkin etupäässä siihen, että tutkijat olivat kehittäneet myös farmakologisia eli lääkkeellisiä keinoja siihen, miten liikuntavaikutuksia aivoihin saataisiin matkittua. Ne eivät olleet yhtä hyviä kuin liikunta, mutta jos liikunta ei missään nimessä kiinnosta, niin aivoihin voidaan myös neulalla ruiskuttaa geeni-virus -yhdistelmää, jolla temppu voidaan tehdä. Tämä on hienoa toimintaa, olipa aika maratonilla mikä tahansa, sillä maratoniakin ajatellen päämäärää tärkeämpää on itse matka. Tämäkin tutkimus tukee sitä kasvavaa näyttöä, että aivoja muita terveysvaikutuksia varten kolme tuntia liikuntaa päivässä olisi sopiva määrä liikuntaa. 2018 Sep 7;361(6406). Metabolomics. Liikunta on kuitenkin halpa keino aivoterveyden parantamiseen
Tutkituista henkilöistä, joilla ei ollut metabolista oireyhtymää, vain neljä prosenttia oli lihavia. Puutteet tilastoinnissa vaikeuttavat turvallisuustilanteen seurantaa ja jättävät piiloon tapaturmiin liittyviä tekijöitä. Tietoja verrattiin poliisin tietoihin perustuvaan tieliikenneonnettomuustilastoon. Metabolinen oireyhtymä lisää merkittävästi todennäköisyyttä sairastua mm. Lisätietoja: Hanna Kuninkaanniemi, hanna.kuninkaanniemi@xamk.fi. Polkupyöräilijän yleisin vamma oli pään vamma. Tutkimuksen mukaan ICD-AIS-map määritti yli kolmanneksen vähemmän vakavasti loukkaantuneiksi kuin asiantuntijalääkärin tekemä vastaava vakavuusluokitus. Yksittäisonnettomuudet eivät päädy viralliseen tilastoon, koska poliisi kutsutaan harvoin paikalle. Menetelmänä on ICD-AIS-map, joka määrittää loukkaantuneen henkilön vakavuusluokan automaattisesti tautiluokituksen (ICD) mukaisen vammadiagnoosin perusteella. Polkupyörä-, mopoja moottoripyörätapaturmia sattuu sairaalatietojen perusteella huomattavasti tilastoitua enemmän, osoitti diplomiinsinööri Noora Airaksisen väitöstutkimus. 75 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 Vyötärölihavuudella ja sosiodemografisilla taustatekijöillä on yhteys metaboliseen oireyhtymään TtM Hanna Kuninkaanniemen terveyskasvatuksen väitöskirja ”Brief interventions in counselling for nutrition and the prevalence of metabolic syndrome in primary care adult patient” tarkastettiin 2.11.2018 k Jyväskylän yliopistossa. Väitöskirja on julkaistu verkko jul kai su sarjassa JYU Dissertations nume rona 30, Jyväskylä 2018, ISSN 24899003; 30, ISBN 9789513975821. Tuloksen parantamiseksi Suomen tiettyjä vammadiagnoosikoodeja tulisi tarkentaa seuraavan ICD-luokituksen päivityksen yhteydessä. Se oli yleisempi päihtyneenä kuin selvin päin pyöräilleillä. Mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden yleisimmät vammat olivat yläja alaraajavammat, ja tapaturmista aiheutui pitkiä sairaus poissaoloja. Pyöräilijöiden tapaturmien todellisen määrän seuranta ja ehkäisy. Liikenneonnettomuustilastointi ei ole juuri parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Metabolisella oireyhtymällä tarkoitetaan aineenvaihdunnallista häiriötilaa, jossa henkilöllä esiintyy samanaikaisesti kolme viidestä riski-indikaattorista, joita ovat vyötärön ympärysmitan 100 cm:n ylitys miehillä ja 90 cm naisilla, kohonnut verenpaine, matala HDL-kolesterolipitoisuus, suurentunut triglyseridien määrä ja kohonnut paastoverensokerin arvo. Julkaisu on luettavissa JYXjulkai suarkistossa osoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN:9789513975821 (PDF). Yksittäistapaturma eli yksin kaatuminen oli kaikkien ryhmien yleisin tapaturmatyyppi. Polkupyörä-, mopoja moottoripyörätapaturmia jää tilastoimatta – vaikeuttaa seurantaa ja ehkäisyä DI Noora Airaksisen väitöskirja Polkupyöräilijöiden, mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden tapaturmat – vammojen vakavuus ja tapaturmien tilastointi tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 2.11.2018. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus sisälsi 983 tutkimusta. Suomessa on arvioitu tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneiden määrä vuodesta 2014 alkaen. Väitöskirja koostui viidestä tutkimusongelmasta ja sen tulokset ovat sovellettavissa monipuolisesti terveyden edistämistoimenpiteiden kehittämiseen ja kohdentamiseen. Vastaväittäjänä toimi dosentti Jari Parkkari ja väitöstilaisuuden valvojana professori Heikki Kröger. tyypin 2 diabetekseen, sydänja verisuoniperäisiin sairauksiin ja tiettyihin syöpiin. Alkoholin osuus oli pyöräilijöiden yksittäistapaturmissa suuri, ja päihtyneille sattuneet tapaturmat jäivät lähes poikkeuksetta virallisen tilaston ulkopuolelle. Väitöskirjassa toteutetun laajan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella tutkimustieto perusterveydenhuollossa toteutetun lyhytneuvonnan vaikuttavuudesta ravitsemuksen muuttamisessa on riittämätöntä. Ainestoa kerättiin lisäksi Keski-Suomessa perusterveydenhuollon Elämäntapasairauksien varhaistunnistaminen ja intervention T U T K IT T U A V ä i t ö k s e t (EVI) -hankkeessa vuosina 2006– 2008 (n=557 ja n=251). Aineisto koostui kyselylomakeaineistoista ja metaboliseen oireyhtymään liittyvistä kliinistä arvoista, ja se analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen. Alkoholin osuus pyöräilytapaturmissa ei selviä virallisesta tilastosta. Vastaväittäjänä toimi dosentti Mari Kangasniemi (Turun yliopisto) ja kustoksena professori Marita Poskiparta. Kuninkaanniemen väitöstutkimuksessa metabolisen oireyhtymän ja vyötärölihavuuden yhteys oli selkeä. Virallisen tieliikenneonnettomuustilaston ulkopuolelle jäivät useimmiten sellaiset onnettomuudet, joissa pyöräilijä, mopoilija tai moottoripyöräilijä kaatui yksin, törmäämättä toiseen osapuoleen. Viralliseen tieliikenneonnettomuustilastoon perustuva liikenneturvallisuustyö johtaa Airaksisen mukaan siihen, ettei etenkään polkupyöräilijöiden, muttei myöskään mopoi lijoiden ja moottoripyöräilijöiden tapaturmien ehkäisyä painoteta riit tävästi. Tavoitteena oli saada Suomen virallista tieliikenneonnettomuustilastoa yksityiskohtaisempaa tietoa tapaturmien määrästä ja vammoista sekä alkoholin osuudesta tapaturmissa. Jos henkilöllä oli lisäksi korkea verenpaine, yhteys metaboliseen oireyhtymään oli vielä selkeämpi. Tutkimuksessa analysoitiin Pohjois -Kymen sairaalan tapaturmaaineistosta polkupyörä-, mopoja moottoripyörätapaturmat sekä niissä loukkaantuneiden vammat, vammojen vakavuus ja muut seuraukset kahden vuoden ajalta kesäkuusta 2004 alkaen. Ero johtui pääasiassa Suomessa käytössä olevan ICD-10-diagnoosiluokituksen yksinkertaisuudesta verrattuna ICDAIS-mapin luokitukseen. Lisäksi kaikki liikennetapaturmat käsittävän aineiston avulla arvioitiin EU:n suositteleman ja Suomessa käytetyn ICD-AIS-mapmääritysmenetelmän kykyä tunnistaa tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneet. Kypärä suojasi tehokkaasti pään vammoilta, mutta kypärän käyttö oli harvinaista. Kuninkaanniemen väitöskirjassa tutkittiin metabolisen oireyhtymän yleisyyden lisäksi lyhytneuvonnan (mini-interventio) vaikutusta ravitsemuskäyttäytymiseen ja metabolisen oireyhtymän indikaattoreihin
Kun lomake tunnistaa lapsella riskin kehitykselliseen vaikeuteen, tulisi lapsen motorista kehitystä seurata systemaattisesti ja lisätä tukea motoriseen oppimiseen, Asunta sanoo. Motoriikan havainnointilomakkeen suomalaiseen kulttuuriin kääntäminen onnistui hyvin. Hänen mukaansa tilastoinnin kattavuuden parantamiseksi tulisi kehittää poliisin ja terveydenhuollon tietoja yhdistävä tietokanta. 76 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 olisi erityisen tärkeää juuri nyt, kun pyöräilyä edistetään Suomessa voimakkaasti, Airaksinen lisää. Julkaisu on luettavissa JYXjulkai suarkistossa osoitteessa http://urn.fi/ URN:ISBN:978951397597 Nuorten oikeuksien, velvollisuuksien ja vastuun tukemisella kohti terveyttä ja tasa-arvoa TtM Tanja Moilasen hoitotieteen alan väitöskirja ”Ethical basis of adolescents’ health choices: focus on rights, duties and responsibilities” tarkastet. Lisätietoja: Piritta Asunta piritta.asunta@jyu.fi. Pienessä ryhmässä lapsen tarpeisiin pystytään vastaamaan paremmin. Lisäksi tapaturmamäärän seurannassa tulisi hyödyntää jo nykytilanteessa useampia tietolähteitä. MOQ-T-FI osoittautui tutkimuksessamme luotettavaksi ja käytettävyydeltään yksinkertaiseksi työkaluksi, Asunta kertoo. Tuoreessa väitöstutkimuksessa on kehitetty opettajien käyttöön helppokäyttöinen verkkopohjainen motoriikan havainnointityökalu, joka auttaa motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisessa ja tukemisessa esija alkuopetusikäisillä lapsilla. Jyväskylä 2018, ISSN: 24899003, ISBN 9789513975715 (PDF). Väitöskirja on jul kaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 35, Jyväskylä 2018, ISSN 24899003; 35, ISBN 9789513975975. Liikunta voi lievittää nivelrikkopotilaan kipua, parantaa toimintakykyä sekä lisätä elämänlaatua. Julkaisu on luettavissa osoitteessa http:// urn.fi/URN:ISBN:9789513975715 Liikunta auttaa polven nivelrikkooireisiin TtM Matti Munukan fysioterapian väitöskirja ”Exercise as stimulus for cartilage health in knee osteoarthritis” tarkastettiin 16.11.2018 Jyväskylän yliopistossa. Lomakkeesta on apua myös motorisen kehityksen seurannassa ja tukitoimien suunnittelussa sekä pedagogisten asiakirjojen laatimisessa. Säännöllinen vapaa-ajan liikunta, kuten kävely tai sauvakävely, aiheuttaa polviniveleen epäsäännöllisiä ja matalavoimaisia kuormituksia. He osallistuivat neljän kuukauden ajan ohjattuun vesivastusharjoitteluun kolme kertaa viikossa. Eniten ongelmia ilmenee toiminnan ennakoimisessa ja pysyvien liikemallien kehittymisessä. Monet tutkimukset tukevat sitä käsi tystä, että liikkuminen ja motoristen taitojen harjoittaminen tukevat muuta oppimista, kuten kielenkehitystä, matemaattisia taitoja ja keskittymiskykyä. Terapeuttista vesiharjoittelua pidetään tällä hetkellä maalla suoritetun harjoittelun ja painon pudotuksen ohella yhtenä keskeisempänä hoitomuotona lääkkeettömässä polven nivelrikon hoidossa. Motorisen oppimisen vaikeuksia esiintyy keskimäärin yhdellä tai kahdella lapsella kahdestakymmenestä, pojilla enemmän kuin tytöillä, LitM Piritta Asunta kertoo. Väitöstutkimuksessa korkeaintensiteettinen vesivastusharjoittelu tuotti riittävän ärsykkeen, joka vaikutti polven nivelruston kollageenisäikeiden järjestäytymiseen sekä nivelruston nestepitoisuuteen. Motorisen oppimisen vaikeuden tunnistaminen ja tukeminen kouluympäristössä LitM Piritta Asunnan liikuntapedagogiikan väitöskirja “Motorisen oppimisen vaikeuden tunnistaminen ja tukeminen kouluympäristössä” tarkastettiin 2.11.2018. Vastaväittäjänä professori Leena Haataja (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Pauli Rintala. Nivelrikon edetessä nivelen rustopinta alkaa rikkoutua ja lopulta nivelrusto häviää nivelpinnoilta aiheuttaen kipua ja jäykkyyttä. Motorisen oppimisen vaikeudet ovat yleisyydestään huolimatta erittäin alitunnistettuja ja -tuettuja lapsen kehityksellisiä haasteita, vaikka motoriset taidot ja niiden puutteet vaikuttavat hyvin laajalti lapsen kokonaiskehitykseen ja myöhempään elämään. Asunta rohkaisee perustamaan kouluihin motoriikkakerhoja niille oppilaille, joilla on lomakkeen tuloksen perusteella haasteita motorisessa oppimisessa. Jyväskylän yliopistossa. Vesiharjoittelun vaikutuksista polven nivelruston koostumukseen tiedetään kuitenkin vielä vähän. Vastaväittäjänä toimi professori Jari Arokoski (Helsingin yliopistollinen sairaala ja Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Ari Heinonen. Yhdessä väitöskirjan osajulkaisussa tarkasteltiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella maailmalla käytössä olevia motoriikan havainnointilomakkeita, joista valikoitui hollantilainen MOQ-T-lomake Suomen oloihin sovitettavaksi. Liikunta on tärkeä osa nivelrikon hoitoketjua, jota suositellaan nivelrikosta kärsiville taudin alkuvaiheessa, kun nivelen vauriot ei ole vielä suuria, eikä kipu tai jäykkyys estä harjoittelua. Harjoittelun progressiivisuus varmistettiin käyttämällä alaraajoihin puettavia erikokoisia vesivastuksia. Väitöskirjatutkimukseen osallistui 87 vaihdevuosi-iän ohittanutta naista. Lisätietoja: Matti Munukka matti.munukka@jyu.fi. Lomaketta voi hyödyntää monella tapaa kasvatustyössä. Jos koulun tukitoimet eivät riitä, tulisi lapsi ohjata tarkempiin terveydenhuollon suorittamiin motoriikan arviointeihin, ohjeistaa Asunta. Motoriikkakerhoissa on mahdollisuus saada positiivisia liikkumiskokemuksia ilman suorituspaineita. Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus, joka edetessään heikentää yksilön toimintaja työkykyä sekä aiheuttaa kipua. Lomakkeesta on kehitelty verkkoversio, jonka täyttäminen vie vain muutaman minuutin eikä se vaadi rekisteröitymistä. Teos on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 27, 143 s. Nivelrikon oireet kehittyvät hitaasti vuosien varrella ja noin 400 000 suomalaista kärsii polven tai lonkan nivelrikosta. Kuormitukset voivat saada aikaan nivelrustossa suotuisia vaikutuksia, kuten parantunutta aineenvaihduntaa sekä ravintoaineiden imeytymistä, kertoo Munukka. Lomake 6–9-vuotiaiden lasten motoristen ongelmien arviointiin löytyy osoitteesta: http:// ekapeli.fi/moq-t
Lisäksi kehitetiin esitestattu mittari nuorten käsitysten arvioimiseen. Lisäksi nuorten terveysvalintojen lähtökohtia määrittävät yhteiskunnalliset olosuhteet, kuten elinympäristön turvallisuus, taloudelliset mahdollisuudet sekä terveyspalveluiden saatavuus ja laatu. www. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa nuorten terveyden edistämisessä, terveyspalveluiden kehittämisessä sekä terveystiedon opetuksessa. Vanhemmat voivat sekä tukea että rajoittaa nuoren mahdollisuuksia toteuttaa oikeuksiaan, velvollisuuksiaan ja vastuutaan. Tutkimuksessa selvitettiin kiihtyvyysmittarilla mitatun paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä sydänja verisuonitautien kokonaisriskiin. 77 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 tiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 23.11.2018. Kolmiakselista kiihtyvyysmittaria käytettiin tutkittavien paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden tottumusten selvittämiseen. Kaverit puolestaan voivat toimia roolimalleina, mutta myös luoda odotuksia ja paineita valintojen tekemiseen. Mahdollisuudet terveyteen liittyvien oikeuksien, velvollisuuksia ja vastuun toteutumiseen vaihtelevat ja ovat riippuvaisia yksilöllisistä lähtökohdista, kuten nuoren iästä, kehitystasosta sekä tiedoista ja taidoista tehdä omia valintoja. Tutkimuksen mukaan nuorten terveysvalintoihin liittyvillä oikeuksilla, velvollisuuksilla ja vastuulla on keskeinen tehtävä nuorten terveyden edistämisessä. lts.fi LIITY JÄSENEKSI. Runsas paikallaanolo on riski sydämelle liikunnasta huolimatta LK Ville Vasankarin väitöskirja ”Paikallaanolo, fyysinen aktiivisuus sekä riski sairastua sepelvaltimotautiin ja diabetekseen” tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 23.11.2018. Nuorten mahdollisuudet saavuttaa ja toteuttaa oikeuksiaan, velvollisuuksiaan ja vastuutaan ovat kuitenkin rajatut, mikä voi aiheuttaa epätasa-arvoa nuorten välille. Lisäksi runsaan istumisen korvaamisesta lyhyillä seisomisjaksoilla on tulosten valossa hyötyä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Mikko Pietilä Turun yliopistollisesta keskussairaalasta ja kustoksena professori Juha Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta. Runsas lyhyiden seisomisjaksojen lukumäärä puolestaan vähensi ainoana paikallaanolon ja fyysisen aktiivisuuden muuttujana diabetesriskiä (monimuuttuja-analyysi). Fyysisestä aktiivisuudesta kertova korkea päivittäinen energiankulutus oli yhteydessä alentuneeseen sydänja verisuonitautiriskiin. Nuorilla on kuitenkin erilaiset mahdollisuudet saavuttaa ja toteuttaa oikeuksiaan, velvollisuuksiaan ja vastuutaan, toteaa Tanja Moilanen väitöskirjatutkimuksessaan. Tutkittavilla, joilla sydänja verisuonitautiriski oli matala, oli yli 3 minuutin mittaisia reippaan ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden jaksoja 73 prosenttia enemmän kuin sepelvaltimotautia sairastavilla sekä korkean riskin vertaisilla. Nuorten terveysvalintoihin liittyvät oikeudet, velvollisuudet ja vastuu ovat keskeinen osa autonomiaa, itsenäisyyttä ja osallisuutta. Lisäksi vertailtiin sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavien potilaiden sekä terveiden paikallaanoloa ja aktiivisuutta. Tutkimus kohdistui nuorten terveysvalintoihin liittyviin oikeuksiin, velvollisuuksiin ja vastuuseen. Tutkimus osoitti, että sekä runsas paikallaanolo että vähäinen fyysinen aktiivisuus olivat molemmat itsenäisesti yhteydessä suurentuneeseen sydänja verisuonitautien kokonaisriskiin. Väitöstutkimus perustui 1 398 1885 -vuotiaan suomalaisen aikuisen otokseen Terveys 2011 -tutkimuksesta. Tuloksia voidaan hyödyntää uusien, sepelvaltimotautipotilaidenpotilaiden fyysistä aktiivisuutta lisäävien menetelmien kehitystyössä. Tutkimuksen aineistot kerättiin vuosien 2013–2017 aikana. Sepelvaltimotautia ja diabetesta sairastavat potilaat tunnistettiin aineistosta ja lopuille tutkittaville laskettiin 10-vuotinen sydänja verisuonitautiriski Framinghamin riskilaskurin avulla. Sepelvaltimotautia sairastavilla ja niillä, joilla oli korkea sydänja verisuonitautiriski, paikallaanolo oli runsaampaa ja fyysinen aktiivisuus vähäisempää kuin muilla. Nuorten mahdollisuuksien tukeminen vaatii terveydenhuollolta ja yhteiskunnalta nuorten oikeuksien, velvollisuuksien ja vastuun tunnistamista, arvostusta sekä huomiota olosuhteisiin, joissa nuoret tekevät terveysvalintojaan. Vastaväittäjänä toimii emeritus professori Lasse Kannas Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena dosentti Mari Kangasniemi Itä-Suomen yliopistosta. Tutkimusaineisto osoitti, että yli kymmenen minuutin mittaisten paikallaanolojaksojen runsas lukumäärä oli yhteydessä suurentuneeseen sydänja verisuonitautien riskiin tutkittavan fyysisestä aktiivisuudesta huolimatta. Toisaalta myös vanhemmat ja kaverit sekä muut sosiaaliset yhteisöt ovat keskeisessä asemassa nuorten terveysvalintojen kannalta. Tutkimus toteutettiin monimenetelmäisellä tutkimusasetelmalla, joka sisälsi analyysin sosiaalija terveysministeriön informaatio-ohjauksen asiakirjoista, kansainvälisen katsauksen aiempaan tutkimuskirjallisuuteen, nuorten ryhmähaastattelut sekä mittarin kehittämisen ja esitestauksen
Liikunta & TIEDE Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Kari Kalliokoski päätoimittaja Jouko Kokkonen toimittaja Hannu Itkonen Kari L. Keskinen Tiina Kujala Lauri Laakso Tutkimusartikkelit 2018 osa I on julkaistu myös pdf-tiedostoina osoitteessa www.lts.fi Yläkoulun liikunnanopettajien kokemuksia ja näkemyksiä koulupäivien liikunnallistamisesta 79 Mari Lehmuskallio, Joonas Toskala Liikunnallisen toimintakulttuurin nykytila peruskouluissa koulujen itsearvioinnin näkökulmasta 88 Karoliina Kämppi, Virpi Inkinen, Annaleena Aira, Harto Hakonen, Kaarlo Laine Seksuaalivähemmistöjen häirintä joukkueessa tai liikuntaryhmässä: henkisen pahoinvoinnin näkökulma 96 Marja Kokkonen Toimintarajoitteita omaavien nuorten liikuntaja urheiluseura-aktiivisuus sekä istumisen määrä 103 Ng Kwok, Pauli Rintala, Aija Saari, Niko Leppä, Sami Kokko Suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan vuoropuhelu 1920–80-luvuilla 111 Kerkko Huhtanen, Hannu Itkonen Kirjoituskutsu: tutkimusartikkelit 2019 120 Kirjoitusohjeet 2019 120 TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA I www.lts.fi
Assistentinkatu 5, 20014 Turun yliopisto. Organizing and distributing responsibility in the process of increasing PA on school days require further inquest on secondary schools. Silti he näkivät sen eteen tehtävän liian vähän ja muun opetushenkilökunnan osallisuutta peräänkuulutettiin. Lauttakylän koulu ja Pellonpuiston koulu. By executing more PA actions on school days pupils’ attitudes toward PA at school were seemed to modify more positive. Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos – Turun kampus. The efforts on increasing PA haven’t actually changed P.E. Oppilaiden asenteissa koettiin myönteistä muutosta tehtyjen liikunnallistamistoimenpiteiden myötä. Asiasanat: liikunnallistaminen, toimintakulttuuri, fyysinen aktiivisuus, liikunnanopettaja, työnkuva, yläkoulu, Liikkuva koulu. This study retraced secondary school physical education (P.E.) teachers’ experiences and views of 1) the parties accomplishing actions concerning the increase of PA on school days, 2) the effects of these actions on their job descriptions and 3) the probabilities of pupils to reach one hour of PA on every school day. 2018. Sähköposti: marsah@utu.fi (yhdyshenkilö). & Toskala, J. Toimintakulttuurin liikunnallistamisprosessin organisointi ja vastuunjako yläkouluissa vaativat lisäselvitystä. 2018. Liikunnallistamispyrkimysten koettiin tuoneen uusia työtehtäviä vanhojen päälle eikä niinkään muuttaneen liikunnanopettajien työnkuvaa, jonka johdosta ammattiryhmän työhyvinvointia tulee seurata. P. More than half of the P.E. Yläkoulun liikunnan opettajien kokemuksia ja näkemyksiä koulupäivien liikunnallistamisesta. Yläkoululaiset viettävät arkivuorokaudesta noin kolmasosan koulussa, jonka rooli onkin merkittävä fyysisen aktiivisuuden mahdollistajana. Toimintakulttuurin liikunnallistaminen on peruskouluihin kohdentuva muutos, jonka onnistuminen vaatii eri toimijatahojen osallisuutta. Suhtautuminen oppilaiden mahdollisuuksiin saavuttaa tunti liikuntaa koulupäivinä oli varovaisen optimistista. teachers’ job descriptions but brought new work tasks on top of the old ones. Increasing PA in the Finnish school culture is a change that requires the participation of each operative group to succeed. Mikä on yläkoulun muiden aineenopettajien rooli ja kokemus koulupäivien liikunnallistamisesta – mikäli näitä ei ole, mitkä ovat syitä siihen. Liikunta & Tiede 55 (6), 79–87. Thus their wellbeing at work has to be attended. Joonas Toskala, KM. Koulupäivän rakenteen muuttaminen nähtiin merkittävänä tekijänä tavoitteen saavuttamiseksi. What are the roles and the experiences of other subject teachers in increasing PA on secondary school days – if there aren’t any, what are the reasons. 040 834 3393. teachers felt that they have carried out PA actions alone, which has increased workload, hurry and burden. 79 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen YLÄKOULUN LIIKUNNANOPETTAJIEN KOKEMUKSIA JA NÄKEMYKSIÄ KOULUPÄIVIEN LIIKUNNALLISTAMISESTA Mari Lehmuskallio, KT, LitM. Still they saw that too little is done and called for other subject teachers’ contribution. Liikkuva koulu -ohjelma on nimetty päätoimeksi tunnin liikunta-annoksen toteutumiseksi jokaisella oppilaalla, jokai sena koulupäivänä. Secondary school physical education teachers’ experiences and views of increasing physical activity on school days. The data was analyzed by frequencies, means, standard deviations, Mann-Whitney U-test and thematizing. Liikunta & Tiede 55 (6), 79–87. Aineistoa analysoitiin frekvenssein, keskiarvoin ja -hajonnoin, Mann-Whitneyn U-testillä sekä teemoitellen. Liikunnanopettajia lähestyttiin Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n jäsensähköpostilistan kautta toukoja syyskuussa 2016 (n = 99). In Finland the Finnish Schools on the Move -program has been appointed as the main procedure by which an hour of PA is pursued for every pupil, on every school day. Keywords: increasing physical activity, school culture, physical activity, physical education teacher, job description, secondary school, Finnish Schools on the Move TIIVISTELMÄ Lehmuskallio, M. The survey data (n = 99) was collected via the nationwide e-mail list of The Association of Physical and Health Educators in Finland in May and September 2016. ABSTRACT Lehmuskallio, M. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin yläkoulun liikunnanopettajien kokemuksia ja näkemyksiä 1) liikunnallistamisesta vastanneista tahoista, 2) liikunnallistamisen vaikutuksista omaan työnkuvaan ja 3) oppilaiden mahdollisuuksista saavuttaa tunti liikuntaa koulupäivinä. & Toskala, J. Yli puolet liikunnan opettajista koki liikunnallistamisen jääneen yksin heidän harteilleen lisäten työmäärää, kiirettä ja rasitusta. Secondary school has a significant role in providing physical activity (PA) opportunities, hence pupils spend about one third of every weekday at school. Modifying the structure of school days was considered a significant factor to accomplish this objective. Their stance on pupils’ probabilities to reach one hour of PA on every school day was slightly optimistic
2012, 130–131). (2017) kouluarvosanoihin. 80 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen JOHDANTO Suomessakin on 2000-luvulla havahduttu siihen, että lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän (Berg & Piirtola 2014, 32–38). Vaikka yksiselitteisiä syy–seuraus -päätelmiä fyysisen aktiivisuuden ja oppimisen sekä koulumenestyksen välillä on haastavaa tehdä ja vaikutuksia välittävät tekijät ovat moninaisia (ks. (2014a) ja Kari ym. 2018, 14–21.) Vaikka PISA 2015 -tutkimuksessa suomalaisnuoret kokivat 72 maan/alueen vertailussa edelleen hivenen keskimääräistä vahvempaa yhteenkuuluvuutta kouluunsa, muutostrendi on negatiivinen, ja arviolta 15 prosenttia oppilaistamme kokee ulkopuolisuutta suhteessa omaan kouluyhteisöönsä. Kytköksissä liian vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen on nuorten elintapasairauksien, kuten aineenvaihdunta-, sydänja verisuonisairauksien, 2-tyypin diabeteksen, tukija liikuntaelimistön rappeumien sekä ahdistusja masennusoireiden yleistyminen (esim. (Välijärvi 2017, 16–18.) Fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä koulupäiviin saattaisi olla hyötyä tässäkin, sillä tutkimusevidenssiä löytyy myönteisen kouluilmapiirin (esim. Vuosina 2010–2012 toteutettiin Liikkuva koulu -pilotti (n = 45 peruskoulua): ensimmäinen valtionhallinnon tasolla koordinoitu liikunnallistamishanke, jonka lähitavoitteena oli levittää ja jalostaa hyviä liikunnallisuutta lisääviä käytäntöjä Suomen kouluihin huomioiden koulujen erilaisuus. 2015; Ramstetter ym. 2014). (Kantomaa ym. Kuntien opetushenkilöstön virkaja työehtosopimus määrittää opettajien viikoittaiset opetusvelvollisuudet, esimerkiksi liikunnan aineenopettajalla 24 tuntia. 2015), mikä alleviivasi koulupäivien liikunnallistamisen tarpeellisuutta. (Howie & Pate 2012.) Tuoreempia tutkimusviitteitä fyysisen aktiivisuuden suotuisista yhteyksistä toiminnanohjausprosesseihin tarjoavat esimerkiksi van der Niet ym. 2016, 21). Suositus näyttää liikemittauksiin perustuen toteutuvan vain viidenneksellä 7.-luokkalaisistamme ja ainoastaan noin joka kymmenennellä 9.-luokkalaisella, tytöillä heikommin kuin pojilla (Husu ym. Opetustehtävien lisäksi opettajan tulee osallistua koulussa kolmen tunnin ajan viikossa opetuksen yhteissuunnitteluun, aineja asiaryhmittäisiin neuvonpitoihin, kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Pääministeri Sipilän hallitusohjelman valmistuttua kesällä 2015 Liikkuva koulu -ohjelma nimettiin yhdeksi Uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit peruskouluihin -kärkihankkeen päätoimista, joilla pyritään saattamaan Suomi koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaaksi. 2014b; Kämppi, ym. 2012). Yhdysvaltain terveysviranomaisten vuonna 2010 julkaiseman meta-analyysin yhdessäkään tutkimuksessa ei raportoitu koulupäivien aikaisen (tai ulkopuolisen) fyysisen aktiivisuuden vaikuttaneen koulunkäyntiin negatiivisesti, vaan mikäli vaikutuksia oli (noin 50 % tapauksista), ne liittyivät muun muassa juuri käyttäytymisongelmien ja poissaolojen vähenemiseen sekä oppilaiden keskittymisen paranemiseen (Centers for Disease Control and Prevention 2010). Koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen -tilannekatsaus koostaa tärkeimmät nimenomaan koulupäivän aikana tapahtuneen fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia koulumenestykseen, tiedollisiin toimintoihin sekä oppimisen mahdollistaviin tekijöihin tarkastelevat tutkimukset 1990-luvulta tähän päivään asti. Fyysisesti inaktiivisella elämäntavalla saattaa olla fyysisten ja psyykkisten haittojen ohella sekä lyhyen että pitkän aikavälin epäedullisia vaikutuksia myös tiedollisiin toimintoihin liittyen tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelemiseen ja käyttämiseen (esim. Syväoja ym. Myös suomalaisten 8.ja 9.-luokkalaisten, erityisesti tyttöjen, tyytyväisyys omaan elämään on OECD-maiden keskiarvoa voimakkaammin yhteydessä vapaa-ajan liikunnan yleisyyteen (Välijärvi 2017, 36–37). Syväoja 2012), antavat useat tutkimukset tukea positiivisten yhteyksien olemassaololle. Vuosien 2010–2015 aikana toteutettujen mittausten perusteella alakoululaisille kertyi keskimäärin 22 ja yläkoululaisille vain 17 minuuttia reipasta liikuntaa koulupäivän aikana (Tammelin ym. Useimmin mainittiin fyysisen aktiivisuuden yhteys toiminnanohjaukseen, erityisesti työmuistiin. (2014) raportoivat fyysisen aktiivisuuden eduista oppilaan keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen oppitunneilla, Ruotsalainen (2017) lukutaitoon sekä Kantomaa ym. Väistö ym. Pitkällä tähtäimellä tavoiteltiin kouluikäisten liikuntasuositusten täyttymistä sekä koulujen toimintakulttuurien liikunnallisuutta. 2010). Liikkumisen ympärille voi syntyä toimivia vertaissuhteita ja ryhmiä, jotka osaltaan edesauttavat myönteistä suhtautumista, sopeutumista, kiinnittymistä sekä jaksamista koulussa (esim. Aira & Kämppi 2017; Kämppi ym. Yhteenkuuluvuuden tunne on kytköksissä koulun ja luokan työskentelyilmapiiriin ja jää suomalaistytöillä selvästi heikommaksi kuin -pojilla. Ensimmäiset liikunnallistamiseen pyrkineet, usein paikalliset hankkeet, kuten Turun Koulut liikkeelle, käynnistyivät kuitenkin jo 2000-luvun alkupuolella. Castelli & Hillman 2012). (Aira & Kämppi 2017; Liikkuva koulu 2017; Valtioneuvosto 2016.) Myös muita lyhyempiä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta tukevia liikuntakampanjoita kouluille on vuosittain vireillä esimerkiksi lajiliittojen toimesta. 2013; 2017) edistämisestä fyysisen aktiivisuuden keinoin. Lisäksi oppimisen mahdollistavat tekijät, kuten luokkahuonekäyttäytyminen ja tehtäviin keskittyminen, näyttävät kohenevan koulupäivien liikunnallistumisen myötä. Vuosina 2007–2012 kaikissa Yhdysvalloissa aiheesta tehdyissä tutkimuksissa löytyi ainakin yksi positiivinen yhteys fyysisen aktiivisuuden ja koulumenestyksen väliltä. 2009; Kämppi ym. Kenen tehtävä koulupäivien liikunnallistaminen on. Nuoret viettävät arkipäivinä vuorokaudesta lähes kolmasosan koulussa, joten koulun rooli fyysisen aktiivisuuden mahdollistajana sekä liikuntasuositusten saavuttamisessa on merkittävä. (Opetusministeriö 2010.) Vuosina 2012–2015 Liikkuva koulu laajeni kokeilusta 815 peruskoulua kattaneeksi ohjelmaksi tavoitteenaan edelleen oppilaiden fyysisen aktiivisuuden edistäminen ja liikunnallisen toimintakulttuurin vakiinnuttaminen kouluissa. Terveyttä ja hyvinvointia tukeva suositus yläkouluikäisille on tunti–puolitoista reipasta, ajoin rasittavaa monipuolista liikuntaa joka päivä (Tammelin & Karvinen 2008). Yhteenvetona esitetään oppituntien liikunnallisten taukojen ja opetukseen integroidun liikunnan positiivinen yhteys kouluarvosanoihin, samoin liikuntakerhoissa ja muin tavoin koulussa ohjatusti toteutuvan liikunnan yhteys parempaan koulumenestykseen. (2013), Haapala ym. (2015) ja edelleen työmuistiin Guiney & Machado (2013). Tiedollisten toimintojen ohjauksesta ja säätelystä vastaa toiminnanohjaus, jonka rooli korostuu oppimisessa, ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa (Syväoja ym. 2017), oppilaiden kouluviihtyvyyden (esim. 2008; Kämppi ym. 2013; 2017) ja työrauhan (esim. Kiuru ym. Liikkuva koulu -toiminnan käynnistäjänä toimi pääministeri Vanhasen II hallituksen poli tiikkariihen myönteinen kannanotto helmikuussa 2009. Aira & Kämppi 2017; Kristjansson ym. Koulun liikunnalla on niin ikään myönteisiä vaikutuksia oppilaiden tarkkaavaisuuteen sekä tiedollisiin toimintoihin, erityisesti toiminnanohjaukseen, mitkä voivat osaltaan selittää myös parempaa koulumenestystä. Aira & Kämppi 2017; Haapala ym. Liikuntaa halutaan lisätä peruskoululaisten – jatkossa myös toisen asteen opiskelijoiden – koulupäiviin niin, että lapset ja nuoret liikkuisivat vähintään tunnin jokaisena päivänä. Liikunta-oppiaineen pakolliset vuosiviikkotunnit eivät yksin riitä tunnin–puolentoista päivittäisen fyysisen aktiivisuuden tavoittamiseen, vaan tarvitaan muutakin koulun liikuntaa esimerkiksi välija luokkatunneilla, koulumatkoilla, kerhoissa ja teemapäivissä. Ohjelman valtakunnallistamiseen ohjataan vuosina 2016–2018 yhteensä 21 miljoonaa euroa ja vuoden 2016 loppuun mennessä ohjelmaan oli rekisteröitynyt jo 75 prosenttia maamme peruskouluista. Vähäinen fyysinen aktiivisuus on haaste etenkin yläkouluiässä, jolloin suomalaisnuorten liikkumisen tiedetään romahtavan kansainvälisestikin verrattuna merkittävästi (Currie ym
Tyypillisimpiä muokkaustapoja ovat olleet liikuntavälineistön hankkiminen ja maalaukset/teippaukset. Kaksi vuotta myöhemmin Kuure (2017) esitti Liikkuva koulu -toiminnan perustuvan kouluissa operatiivisella tasol la rehtorin, vastuuopettajien ja Liikkuva koulu -tiimien yhteistyöhön. (Kämppi ym. Koska tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita suomalaisen koulunpidon uuden linjauksen; koulupäivien liikunnallistamisen, kokemisesta yläkoulun liikunnanopettajien keskuudessa, on johdannon lopuksi syytä luoda katse avarammin muutokseen suomalaisessa peruskoulussa ja opettajuudessa. (Aira & Kämppi 2017.) Miten koulupäivien liikunnallistamista on toteutettu. Kaikkiaan yläkoululaisista vain viidennes osallistuu koulupäivän aikaiseen liikkumiseen vastaavan lukeman yltäessä alakoulujen puolella lähes 90 prosenttiin (Aira & Kämppi 2017). Edelleen alaja yhtenäiskouluissa työskennelleistä noin 70 prosenttia piti oppilaiden liikunnan edistämistä jokaisen opettajan tehtävänä, mutta yläkouluissa työskennelleistä vain 40 prosenttia ajatteli näin. Opetushallitus 2004; 2014.) Nyt osana perusopetuksen toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavia periaatteita esitetään ymmärrys fyysisen aktiivisuuden merkityksestä oppimiselle, irrottautuminen istuvasta elämäntavasta ja tilan antaminen toiminnallisuudelle, liikkumiselle ja leikille. Yläkouluissa myöskään vertaisohjaaminen välituntiliikunnassa ei näyttäydy yleisenä toimintatapana: kolmella koululla viidestä sitä ei toteuteta lainkaan. Jatkuva muutos nimetään postmodernin ajan tyypillisimpien tunnusmerkkien joukkoon aiheuttaen vaatimuksia myös opettajan ammattia kohtaan. 2017.) Vaikka selvästi yli puolet peruskoulujen henkilökunnasta mieltää Liikkuva koulu -toiminnan koko koulun yhteiseksi asiaksi, näyttää toiminnan suunnittelu ja järjestäminen kuitenkin lankeavan pääosin heidän omille harteilleen: vain reilu kolmannes oppilaista on järjestelytoimenpiteissä mukana, alaja yhtenäiskoululaiset enemmän kuin yläkoululaiset. (Kokko ym. Yläkoulujen opettajista alle kolmannes arvioi liikunnan sopivan omaan opetukseen. (2013) raportoivat kolmen neljästä peruskoulujen henkilökuntaan kuuluneesta pitäneen koulun tehtävänä huolehtia siitä, että oppilailla on mahdollisuus liikkua jokaisen koulupäivän aikana. Sahlberg (2015) esittää suomalaisen nykykoulutusjärjestelmän vahvuudeksi nimenomaan opettajien itsensä osallistumisen suunnitteluun, toteutukseen, arviointiin, kehittämiseen ja päätöksentekoon koulunpidon eri osa-alueilla. Opettajalle ei enää riitä vain oman aineen hallinta, vaan monien yhteiskunnallisten tahojen, kuten työja talouselämän, vaateet luovat paineita toimenkuvan laaja-alaistamiseen ja muokkaamiseen. Fullan & Hargreaves 1992; Lapinoja 2006; Tuominen & Hellström 2017.) Juuri mahdollisuus päättää omista tekemisistä, autonomian tunne, tiedetään yhdeksi perustavimmanlaatuisista psykologisista tarpeista määrittämässä työmotivaatiota (Vansteenkiste & Ryan 2013). (Kämppi ym. Liikkuva koulu -ohjelman väliraportti kertoo jo 70 prosentin peruskoulujen henkilökunnan jäsenistä pitävän Liikkuva koulu -toimintaa koko koulun yhteisenä juttuna ja näkyvänä osana kouluarkea. (Esim. Yläkoulun oppilaiden näkemys vuoden 2016 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU -tutkimuksessa oli samansuuntainen: reilu puolet vastasi oppitunneilla olevan tapana katkaista pitkät istumisjaksot. Vain 15 prosenttia rehtoreista ilmoitti, ettei koulun tiloja ole muokattu tuke maan toiminnallisuutta. Henkilökunnan jäsenistä noin joka kolmas kokeekin Liikkuva koulu -toiminnan lisänneen opettajien työtaakkaa – toki vastapainoksi reilu kolmannes kokee sen edistävän opettajienkin hyvinvointia. (Aira & Kämppi 2017; Kämppi ym. 81 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen sekä opetuksen suunnitteluun ja koulun toiminnan kehittämiseen liittyvien tehtävien tekemiseen. 2017). Myös Erss (2015; 2018) raportoi suomalaisopettajien alkaneen kokea koulujen ja oman autonomiansa sekä vaikutusmahdollisuutensa pedagogisessa päätöksenteossa kansainvälisesti vertaillen korkealle tasolle viimeisimpien opetussuunnitelmauudistusten myötä. (Kuntatyönantajat 2017.) Liikunnallistaminen voitaneen lukea ainakin viimeksi mainittuun tehtäväkenttään. Lapinoja (2006) näkee tunnollisimmilla opettajilla riskin väsyä ponnisteluissa uusien ja taas uusien velvoitteiden täyttämiseksi, toisilla selviytymiskeinona voi olla välinpitämättömyys ja usko ”uutuuksien” ohimenevyyteen. Muutosta on nykyopettajien väistämättä siedettävä, mikä voi realisoitua mukautumisena tai muutosvastarintanakin (esim. Kyynisyyttä ja vastarintaa syntyy helpoimmin silloin, jos muutokset koetaan ylhäältä (esimerkiksi viranomaiset, rehtori) pakotetuiksi ja hyödyttömiksi. Sen sijaan vain kolmannes yläkoululaisista piti koulun pihan liikunnallisia toimintapaikkoja ja vain neljännes välituntivälineistöä riittävinä. Alaja yhtenäiskouluissa asiaan suhtauduttiin kuitenkin myönteisemmin kuin yläkouluissa. (Opetushallitus 2014.) Aiemmin fyysinen aktiivisuus huomioitiin opetuksen toteuttamisen lähtökohdissa lähinnä epäsuorasti viittaamalla opiskelun aktiiviseen luonteeseen (Opetushallitus 2004). Edelleen vain neljännes kouluista raportoi yhteistyöstä terveydenhoitajien, kunnan eri toimialojen ja/tai muiden paikallisten toimijoiden – tyypillisimmin urheiluseurojen (Kuure 2017) – kanssa. Tässä opetuksen järjestäjiä velvoittavassa asiakirjassa fyysisen aktiivisuuden rooli korostuu verrattuna edeltäjäänsä. Liikkuva koulu -ohjelman lähtökohta, jonka mukaan jokainen koulu saa toteuttaa toimintakulttuurinsa liikunnallistamista omalla tavallaan, on autonomian näkökulmasta erittäin perusteltu. Huolenaiheeksi voi kuitenkin nousta, osataanko kaikissa kouluissa toteuttaa muutosta eri toimijat huomioiden ja mukaan osallistaen, yhteisöllisesti oppien (ks. Omaa liikuntakerhotoimintaa löytyy neljällä koululla viidestä ja jonkin ulkopuolisen tahon järjestämiä kerhoja noin puolella kouluista. Fullan & Hargreaves 1992; Lapinoja 2006; Tuominen & Hellström 2017). Toiminta koetaan hyödylliseksi etenkin oppilaiden, oppimisen ja viihtyvyyden kannalta. 2015). Vuonna 2014 Opetushallitus hyväksyi uudet valtakunnalliset perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteet. 2017.) Noin 60 prosenttia peruskoulun opettajista ilmoittaa katkaisevansa oppilaiden pitkiä istumisjaksoja ja puolet hyödyntävänsä opetuksessa toiminnallisia menetelmiä useimmilla oppitunneillaan (Kämppi ym. Fullan & Hargreaves 1992; Lapinoja 2006; Tuominen & Hellström 2017.) Sahlberg (2015) kuitenkin varoittaa etenemästä koulun muutoksissa markkinatalouden periaattein tai menetelmin, jolloin päätöksentekovalta – pedagoginenkin – helposti katoaa pedagogiikan asiantuntijoilta itseltään; opettajilta ja rehtoreilta. Muutoksiin sitoutuminen vaatiikin merkitysten, strategioiden ja visioiden laatimista yhdessä eri toimijoiden kanssa. Vielä useampi kokee toiminnan tukevan uuden opetussuunnitelman toteuttamista sekä uskoo pysyviä käytänteitä jäävän koulun toimintakulttuuriin. Liikkumisen tulee olla luonteva osa jokaista koulupäivää ja sitä tulee hyödyntää myös työtapana. Kevään 2017 rehtorikyselyn perusteella kaksi peruskoulua kolmesta pitää päivittäin pitkän välitunnin (> 25 min). Fullan & Hargreaves 1992; Tuominen & Hellström 2017). Tämä tutkimus kartoittaa yhden toimijaryhmän; yläkoulun liikunnanopettajien (jatkossa liikunnanopettajat), kokemuksia ja näkemyksiä koulupäivien liikunnallistamisesta. Jo ennen Sipilän hallitusohjelman 2015 ja perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteiden 2014 voimaanastumista Kämppi ym. (Esim. (Vrt. 2013.) Vuonna 2015 Liikkuvien koulujen rehtorien näkemys henkilökunnan osallistumisesta käytännössä Liikkuva koulu -toimintaan oli, että reilulla kymmenellä prosentilla kouluista toimintaa pyöritti liikunnanopettaja tai muu yksittäinen henkilö – loput koulut jakautuivat puoliksi sen suhteen, toteuttiko toimintaa koko henkilökunta vai nimetty työryhmä (Kämppi ym. 2016.) Liikunnanopettajien mukaan tyypillisimpiä liikunnallistamistoimenpiteitä yläkouluissa ovat säännöllisesti järjestettävät liikuntapäivät, oppilaiden mahdollisuudet omatoimiseen liikkumiseen välitunneilla, liikuntakampanjoihin osallistuminen, liikuntavälineiden hankkiminen välituntikäyttöön sekä liikuntakerhot (Toskala 2016). Tutkimus vastaa kysymyksiin: 1) ketkä ovat liikunnanopettajien mukaan vastanneet yläkoulujen. Yli puolella peruskouluista on liikuntasali oppilaiden sisävälituntikäytössä ainakin viikoittain
Fullan & Hargreaves 1992), liikunnanopettajilta tiedusteltiin, kuinka tuttuna he pitivät hallituksen linjaamaa liikunnallistamisohjelmaa koulun eri tahoille (taulukko 1). Kokemukset edustavat aina kokijoiden subjektiivisia merkityssuhteita kohteisiin (ks. Heille itselleen ohjelma oli tuttu, mutta tiedottaminen niin oppilaiden huoltajille kuin oppilaillekin näytti jääneen heikolle tolalle. Vastaajista viidennes (19 %) piti ohjelmaa edes jokseenkin tuttuna huoltajille ja reilu neljännes (28 %) oppilaille. Sen sijaan kotien tuki jäi vähäiseksi, mikä oli johdonmukaista liikunnallistamisohjelman tuntemattomuuden kanssa (vrt. Ka Kh Tuttu minulle (liikunnanopettaja) 4,48 0,77 Tuttu koulumme koko henkilökunnalle 3,02 1,24 Tuttu oppilaillemme 2,66 1,10 Tuttu oppilaidemme huoltajille 2,57 1,00 (1) Täysin eri mieltä, (2) Jokseenkin eri mieltä, (3) Ei samaa eikä eri mieltä, (4) Jokseenkin samaa mieltä, (5) Täysin samaa mieltä Ka Kh Jokaisen opettajan tulisi osallistua liikunnallistamiseen 4,35 0,85 Koulumme johto tukee liikunnallistamista 4,05 1,08 Koen itse tekeväni voitavani koulupäivien liikunnallis tamiseksi 3,87 1,02 Liikunnallistaminen on koulussamme pelkästään liikunnan opettajien vastuulla 3,31 1,26 Koulussamme toimii liikunnallistamisesta vastuussa oleva tiimi 3,11 1,60 Kodit tukevat koulupäivien liikunnallistamista 2,84 0,98 Koko koulumme opetushenkilökunta osallistuu liikunnallistamiseen 2,23 1,16 Muukin kuin opetushenkilökunta osallistuu liikunnallistamiseen 2,00 1,16 Liikunnallistamisen tulisi olla pelkästään liikunnan opettajan tehtävä 1,10 0,30 (1) Täysin eri mieltä, (2) Jokseenkin eri mieltä, (3) Ei samaa eikä eri mieltä, (4) Jokseenkin samaa mieltä, (5) Täysin samaa mieltä KUVIO 1. TULOKSET Koska muutokseen sitoutumisen tiedetään vaativan yhteistä suunnittelua (esim. Liikunnanopettajista 58 prosenttia vastasi olevansa jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa, että liikunnallistaminen jää omassa koulussa yksin heidän vastuulleen ja vain 22 prosenttia väitteen kanssa, että koulun koko opetushenkilökunta osallistuu siihen. On huomattava, että tulokset kertovat liikunnanopettajien kokemuksista ja näkemyksistä. Alle puolet (47 %) näki ohjelman edes jossain määrin tuttuna oman koulun koko henkilökunnalle (huomattava keskihajonta). Tutkimusdataa analysoitiin frekvenssein, keskiarvoin ja -hajonnoin sekä Mann-Whitneyn U-testillä. Liikkuva koulu -ohjelmaa oli tällöin toteutettu kärkihankkeen päätoimena noin yhden lukuvuoden ajan. Koulupäivien liikunnallistamiseen osallis tuneet tahot liikunnanopettajien mukaan (n = 99).. Sitaateista, kuten muistakaan tutkimustuloksista ei ole tunnistettavissa yksittäisiä vastaajia. He itsekään eivät kuitenkaan tunnu vielä anta van aivan kaikkeaan liikunnallistamisen eteen. Vastaajien työkokemus liikunnanopettajina (n = 99). TAULUKKO 1. LIITO:n jäsenmäärä on noin 1 500, joista yläkouluissa liikunnanopettajina toimii arviolta 500 opettajaa (LIITO 2016). Avoimia vastauksia teemoiteltiin ja kvantifioitiin. Kyselyyn vastattiin viisiportaisella Likert-asteikolla (1 = täysin eri mieltä … 5 = täysin samaa mieltä) sekä halutessa täydentämällä vastauksia avoimissa vastauskentissä. Perttula 2008). taulukko 1). 3,0 (n = 42). Koulupäivien liikunnallistamisohjelman tuttuus eri tahoille liikunnanopettajien mukaan (n = 99). Liikunnanopettajat olivat yksimielisiä siitä, ettei liikunnallistamisen tule olla vain heidän tehtävänsä, vaan koulun jokaisen opettajan tulisi osallistua siihen – keskimäärin tämä kuitenkin vaikutti jäävän toteutumatta (taulukko 2). Kaikkiaan pätevien liikunnanopettajien määrä koko perusopetuksessa on noin 850–900 (Elo & Koivusalo 2017, 39, 51). Vastaajien sukupuoli, työkokemus (alle/yli 10 vuotta) ja omassa koulussa tehtyjen liikunnallistamistoimenpiteiden määrä toimivat vertailuissa selittävinä muuttujina. TAULUKKO 2. Alhaiseksi jääneen vastausprosentin takia tutkimuksen tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Aineistosta nostetaan esiin autenttisia sitaatteja, jotka tukevat teemoittelua. Puolistrukturoituun Webropol-kyselyyn vastasi 99 liikunnanopettajaa (n naiset = 68; n miehet = 31) tutkimuksen vastausprosentin yltäessä noin 20:een LIITO:n jäseniksi liittyneistä yläkoulun liikunnanopettajista. Positiivisena asiana liikunnallistamispyrkimyksille näyttäytyi koulujen johdon tuki. Liikunnallistamistoimenpiteiden määrä määritettiin 16-osioisen toimenpidesummamuuttujan ( . = 0,83) keskiarvon perusteella: ka enemmän tehneet > 3,0 (n = 50) ja ka vähemmän tehneet . TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Liikunnanopettajia lähestyttiin liikunnanja terveystiedon opettajien pedagogisen aineopettajajärjestön Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n (LIITO) valtakunnallisen jäsensähköpostilistan kautta kahdesti toukokuussa sekä kerran syyskuussa 2016. 82 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen liikunnallistamistoimenpiteistä, 2) miten liikunnallistaminen on muuttanut omaa työnkuvaa, 3) miten liikunnanopettajat arvioivat yläkoulun oppilaiden mahdollisuuksia saavuttaa tunti fyysistä aktiivisuutta jokaisen koulupäivän aikana. Liikunnanopettajana kertyneen työkokemuksen suhteen vastaajajoukko jakautui varsin tasaisesti (kuvio 1). Sen sijaan uudet valtakunnalliset perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteet eivät olleet vielä astuneet yläkouluissa voimaan
83 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen Kokonaisuudessaan liikunnanopettajien näkemys siitä, tehdäänkö omassa koulussa jo riittävästi toimenpiteitä koulupäivien liikunnallistamisen eteen, kallistui riittämättömyyden puolelle (ka = 2,39; kh = 1,14). Minusta on tullut liikuntavälineiden kerääjä ja välineiden asialliseen käsittelyyn ja säilytykseen jatkuva kannustaja…” • ”Sekä oppilaat että opettajat kyselevät paljon asioita ja ´aina´ tarvitaan jotain välineitä jostain kaapista, johon vain liikunnanopettajilla on avaimet. Liikunnallistaminen on tuonut työpäivään enemmän sählinkiä.” • ”Välineistä huolehtiminen ja liikuntavaraston järjestely muiden valvojien vuoron jälkeen.” • ”… Myös välituntilainaamon ja erilaisten tapahtumien rakentaminen ja organisointi vaativat aikaa.” III Liikunnallistamisen muu organisointi (n = 14) • ”Työmäärä on noussut erilaisten suunnittelutehtävien ja kokousten sekä tapaamisten takia.” • ”Lisää valvontaja organisointitehtäviä, tiedonhakua ja tiedotusta.” • ”… Minusta on tullut liikkuvakoulu toiminnasta raportoija sekä rehtorin kanssa toiminnasta ja sen kehittämisestä palaveeraaja...” • ”Tulee luettua siihen liittyvää materiaalia paljon omalla ajalla.” • ”Palaverit oppilaitten kanssa, suunnittelu, palaute kentältä, ongelmat/onnistumiset.” IV Ei muutosta (n = 5) • ”Olen osannut delegoida ja antanut vastuuta oppilaille.” • ”Meillä poikien liikunnanopettaja vastaa tästä tehtävästä, eikä hän ole halunnut jakaa tehtävää…” • ”Jos tehtäisiin se, mikä pitäisi, olisi muuttunut. Yhden projektin aikana työmäärä kasvoi selvästi ja vei huomiota muilta töiltä.” • ”No ei sitten millään lailla. Koska tällä tavalla opettajilla on helpompaa; ei tarvitse ´ajaa oppilaita ulos kuin karjalaumaa´…” TAULUKKO 4. Laimeasti positiivisena vaikutuksena ilmeni tutustuminen oppilaisiin aiempaa paremmin. Koulupäivien liikunnallistaminen näkyi liikunnanopettajien työnkuvassa ennen kaikkea lisääntyneenä työmääränä sekä kiireenä (taulukko 3). Niinpä oppilaat istuvat sisällä pelaten kännyköillä välitunnit. Työ koettiin aiempaa raskaammaksi. Välituntiliikuttajaoppilaat ovat hyvä lisä koulupäivän liikunnallistamiseen, mutta heidän ohjaamisensa ja organisointi vaatii aikaa.” • ”Minä olen se jonka oletetaan myös ohjaavan toimintaa, joten välituntien sijasta taukoni menevät ohjaamiseen.” • ”Välien selvittelyä välituntiliikunnassa aiheutuneiden kahakoiden takia.” • ”Välitunnit hengähtämistaukoina ovat hävinneet, kun hommaa on niin paljon.” II Liikuntavälineistä huolehtiminen (n = 9) • ”… Minusta on tullut kyselyjen pitäjä (mitä liikuntavälineitä oppilaat haluavat hankittavan välitunneille) ja tulosten perusteella tarjouskyselyjen tekijä ja välineiden hankkija. Ka . ulkovälitunteja. Ka kaikki Kh kaikki Ka . Liikunnanopettajien kokemuksia koulupäivien liikunnallistamisen vaikutuksista omaan työnkuvaan (n naiset = 68; n miehet = 31). Z p Työmäärä on lisääntynyt 3,98 0,91 4,03 3,87 0,905 0,366 Kiire on lisääntynyt 3,95 1,11 4,08 3,68 1,594 0,111 Työ on muuttunut raskaammaksi 3,58 1,15 3,61 3,52 0,687 0,492 Olen tutustunut oppilaisiin paremmin 3,31 1,16 3,35 3,23 0,694 0,488 Yhteistyö kollegojen välillä on lisääntynyt 3,00 1,01 2,82 3,36 2,357 0,018* Liikunnanopettajien arvostus työyhteisössä on noussut 2,92 1,05 2,77 3,23 1,531 0,126 Häirinnyt liikunnanopetukseen keskittymistä 2,75 1,20 2,67 2,93 0,871 0,384 (1) Täysin eri mieltä, (2) Jokseenkin eri mieltä, (3) Ei samaa eikä eri mieltä, (4) Jokseenkin samaa mieltä, (5) Täysin samaa mieltä TAULUKKO 3. Naisja miesliikunnanopettajien kokemuksissa nousi tilastollisesti merkitseväksi eroksi yhteistyö kollegojen välillä, jonka miehet kokivat lisääntyneen enemmän kuin naiset (p < 0,05). Opettajat vastustavat kaikin voimin esim. Suurin keskiarvoero havaittiin siinä, että alle 10 vuotta liikunnanopettajana I Välitunnit työntäyteisiä (n = 9) • ”Olen ollut ohjaamassa ja organisoimassa välituntiliikuntaa. Miehet kokivat arvostuksen nousua työyhteisössä enemmän kuin naiset, naiset puolestaan kiireen lisääntymistä enemmän kuin miehet. Seuraavaksi suurimmat, mutta eivät tilastollisesti merkitsevälle tasolle yltäneet keskiarvoerot sukupuolten väliltä löytyivät arvostuksen nousun ja kiireen lisääntymisen kokemisessa. Työnkuvan muutosta tarkasteltiin myös suhteessa vastaajien työkokemukseen siten, että vertailtiin alle (n = 39) ja yli (n = 60) 10 vuotta liikunnanopettajana työskennelleiden kokemuksia. ”Miten muin tavoin työnkuvasi on muuttunut koulupäivien liikunnallistamispyrkimysten myötä?” – esimerkkejä avoimista vastauksista teemoittain (n = 34).
Taulukosta 5 havaitaan liikunnanopettajien nähneen muiden yläkouluopettajien mahdollisuudet suuremmiksi kuin omat mahdolli. Osalla liikunnanopettajista ei ollut enää aikaa hengähtää välitunneilla välituntitoiminnan ohjausja organisointitehtävien takia. 3,45 1,27 2,81 3,84 3,507 0,000*** Jokaisen oppilaan on mahdollista saavuttaa tunti fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana. Tämä ero (Z = 1,029; p = 0,303), kuten muutkaan, ei kuitenkaan yltänyt tilastollisesti merkitsevälle tasolle. 3,58 0,86 3,42 3,74 2,035 0,042* Koulupäivän rakenne mahdollistaa sen, että oppilas voi saavuttaa tunnin fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana. 3,62 1,21 3,35 3,84 1,802 0,072 Oppilaiden asenne koulupäivien aikaista fyysistä aktiivisuutta kohtaan on muuttunut positiivisemmaksi. Liikunnallistamisen muu organisointi, kuten suunnittelu, tiedotus, seuranta, raportointi ja kehittäminen, nousi esiin laajempana työnkuvaa muuttaneena teemana. Vastauksista (n = 34) nousi esiin neljä teemaa: I välitunnit työntäyteisiä, II liikuntavälineistä huolehtiminen, III liikunnallistamisen muu organisointi ja IV ei muutosta. Muutama opettaja kertoi työnkuvansa säilyneen ennallaan delegoinnin tai sen puuttumisen takia tai siksi, että liikunnallistamistoimenpiteisiin ei yksinkertaisesti ollut omalla koululla ryhdytty. Taulukkoon 4 on koottu alkuperäissitaatteja pääteemojen suunnassa. Työmäärää olivat lisänneet myös liikuntavälineiden hankinta-, käyttöja huoltotoimet. työskennelleiden mielestä (ka = 4,16; kh = 0,86) kiire oli lisääntynyt enemmän kuin pidemmän työuran omanneiden mielestä (ka = 3,81; kh = 1,24). 4,14 0,72 4,21 4,10 1,043 0,297 Liikunnanopettaja pystyy vaikuttamaan oppilaan fyysisen aktiivisuuden määrään koulupäivän aikana. 3,38 1,26 3,16 3,61 1,687 0,092 (1) Täysin eri mieltä, (2) Jokseenkin eri mieltä, (3) Ei samaa eikä eri mieltä, (4) Jokseenkin samaa mieltä, (5) Täysin samaa mieltä KUVIO 2. Vähän (n = 42) ja paljon (n = 50) liikunnallistamistoimenpiteitä tehneiden yläkoulujen liikunnanopetta jien näkemyksiä oppilaiden fyysisen aktiivisuuden mahdollisuuksista koulupäivien aikana. Liikunnanopettajien (n = 57) esittämiä keinoja, joiden avulla oppilaat voisivat saavuttaa tunnin fyysistä aktiivisuutta jokaisen koulupäivän aikana. 84 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen Ka kaikki Kh kaikki Ka vähän Ka paljon Z p Muut opettajat pystyvät vaikuttamaan oppilaan fyysisen aktiivisuuden määrään koulupäivän aikana. Liikunnanopettajat saivat tarkentaa avoimessa vastauskentässä, miten muin mahdollisin tavoin heidän työnkuvansa on muuttunut koulupäivien liikunnallistamispyrkimysten myötä. 3,80 0,87 3,74 3,90 0,681 0,496 Oppilaiden on mahdollista saavuttaa tunti fyysistä aktiivisuutta jokaisena koulupäivänä. TAULUKKO 5
Lisäksi yläkouluissa yleisimmin toteutettujen liikunnallistamistoimenpiteiden kärjessä esiintyy toimia, jotka tyypillisesti tapahtuvat liikunnanopettajien johdolla: liikuntapäivät, liikuntakampanjoihin osallistuminen, liikuntavälineiden hankkiminen välitunneille ja liikuntakerhot (Toskala 2016). Vain yksi viidestä raportoi koko yläkoulun opetushenkilökunnan olleen enemmän tai vähemmän mukana liikunnallistamistoimissa. myös Tuominen & Hellström 2017.) Myös Till ym. Myöskään rehtorit eivät tunnistaneet yksinpuurtamista yleiseksi toimintatavaksi (Kämppi ym. 2015). 2017). Kuvioon 2 kootut avoimet vastaukset (n = 57) keinoista, joiden avulla yläkouluoppilaat voisivat saavuttaa tunnin fyysistä aktiivisuutta jokaisena koulupäivänä, tukivat niin ikään koulupäivän rakenteen merkitystä (vrt. Liikunnanopettajat olivat hieman optimistisempia sen suhteen, että oppilaan on mahdollista saavuttaa tunti fyysistä aktiivisuutta jokaisena koulupäivänä kuin siinä, että jokainen oppilas voisi yltää tähän (huomattava keskihajonnat). Tulokset poikkeavat Liikkuva koulu -ohjelman väliraporttiin nähden, jossa peräti 70 prosenttia peruskoulujen henkilökunnasta piti Liikkuva koulu -toimintaa koko koulun yhteisenä asiana (Aira & Kämppi 2017; Kämppi ym. 85 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen suutensa vaikuttaa oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrään koulupäivien aikana. Vai voiko ristiriita johtua vain liikunnanopettajien muusta henkilökunnasta poikkeavilla kokemuksilla liikunnallistamisesta. Liikunnallisen toimintakulttuurin näkeminen koko koulun yhteiseksi asiaksi ja konkreettinen työskentely sen edistämiseksi ovat eri asioita. Jo vuodelta 2015 on tutkimushavaintoja siitä, että yläkouluissa Liikkuva koulu -toiminnan on koettu teettävän henkilökunnalle ylimääräistä työtä (Kämppi ym. Johdon tuki on olemassa, mutta onko se riittävää tai oikeanlaista. He vaikuttivat myös kokevan tiettyä voimattomuutta vastatessaan muiden yläkouluopettajien pystyvän vaikuttamaan enemmän oppilaiden fyysisen aktiivisuuden määrään koulupäivien aikana kuin he itse. Liikunnanopettajien mukaan alle puolelle koulujen henkilökunnasta, alle kolmannekselle oppilaista ja alle viidennekselle huoltajista koulupäivien liikunnallistamisohjelma oli edes jokseenkin tuttu. Vastauksiin liitettiin usein tarkennus pitkästä välitunnista. Liikunnanopettajien työkokemuksella ei havaittu yhteyttä näkemyksiin oppilaiden fyysisen aktiivisuuden mahdollisuuksista. Oppilaiden asenteissa koulupäivien aikaista fyysistä aktiivisuutta kohtaan koettiin myönteistä muutosta. Tämän tutkimuksen liikunnanopettajat eivät keskimäärin olleet samaa eivätkä eri mieltä väitteen kanssa: ”Koulussamme toimii liikunnallistamisesta vastuussa oleva tiimi”. Koulua kehitettäessä se tulisi nähdä kokonaisuutena, jossa toimivat ryhmät ovat muuttuvia, sekä aineettä ammattirajat ylittäviä vuorovaikutusverkostoja. Aiemmat tutkimustulokset puoltavat ensimmäistä näkemystä: muistamme yläkoulujen aineenopettajien suhtautuneen oppilaiden liikunnan edistämiseen jokaisen opettajan tehtävänä sekä liikunnan sopimiseen omaan opetukseen huomattavasti penseämmin verrattuna alaja yhtenäiskoulujen opettajiin (Kämppi ym. Ehkä tiimi on nimetty, mutta toimiiko se käytännössä – entäpä vastuunjako tiimin sisällä. Kuure (2017) näkee koulujen Liikkuva koulu -tiimien roolin merkittäväksi, sillä niillä hänen mukaansa estetään vastuun keskittyminen yksittäisille opettajille. taulukko 5). Edelleen paljon toimenpiteitä tehneiden koulujen liikunnanopettajat kokivat oppilaiden positiivisen asennemuutoksen liikunnallistamista kohtaan vahvemmaksi kuin vähän tehneiden koulujen liikunnanopettajat (p < 0,05). Jälleen ollaan saman kysymyksen äärellä: epätasaisempi liikunnallistamisvastuunjako yläkouluissa vai vain eri henkilöstöryhmien erilainen kokemus. Tutkimustulos jättää paljon tulkinnanvaraa. Myös oppilaat ja tärkeät sidosryhmät tulisi ottaa mukaan muutosprosessiin, jolloin koulu voisi toimia yhteisöllisesti oppivana organisaationa. Paljon toimenpiteitä tehneiden koulujen liikunnanopettajat näkivät vahvemmin koulupäivän rakenteen mahdollistavan fyysisen aktiivisuuden koulupäivän aikana kuin vähän toimenpiteitä tehneiden koulujen liikunnanopettajat (p = 0,000). POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Huolimatta opetushenkilöstön virkaja työehtosopimuksen velvoitteesta koulun toiminnan kehittämiseen ja Liikkuva koulu -ohjelman laajenemisesta valtakunnalliseksi kärkihankkeen päätoimeksi, lähes 60 prosenttia tähän tutkimukseen osallistuneista yläkoulun liikunnanopettajasta koki koulupäivien liikunnallistamisen jääneen yksin heidän harteilleen. Toimintakulttuuri ei voi muuttua, eikä sitoutuminen ole mahdollista, jos asianosaisilla ei ole riittävästi tietoa – saati että muutosta olisi suunniteltu yhdessä (esim. 2015). Monet liikunnanopettajat raportoivat tekevänsä liikunnallistamisen eteen jo paljon, eikä ehkä kaikkia tavoitteita ollut siltikään saavutettu. Webster ym. (2015) ovatkin todenneet, että vaikka liikunnanopettajat usein olisivat luontevin valinta vastaamaan fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä kouluissa, ei heidän toimenkuvaansa tulisi laajentaa ilman koulutusta ja kompensaatiota opetusmäärissä tai rahassa. Johtajuutta tulisi muutoksessa jakaa siten, että henkilöillä on selkeitä ja rajattuja vastuualueita, jolla ehkäistään sekaannusta ja uupumista. Fullan & Hargreaves 1992; Tuominen & Hellström 2017). myös Kämppi ym. Omatkin mahdollisuudet nähtiin kuitenkin myös melko hyviksi. Muita tilastollisesti merkitseviä eroja ei löytynyt. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että yläkouluissa liikunnanopettajat olisivat tunnollisesti tarttuneet osaamisalueeseensa osuvaan koulun toimintakulttuurimuutokseen yrittäen kuitenkin monilla kouluilla toteuttaa muutosta melko yksinään. 2013; ks. Onko liikunnanopettajilla ajallisia resursseja tai kompetenssia johtaa todellista koko koulun toimintakulttuurimuutosta. 2015). Liikunnanopettajien osalta näyttää siltä, että liikunnallistaminen on tuonut uusia työtehtäviä vanhojen päälle, eikä niinkään muuttanut heidän työnkuvaansa. Jokaisen koulupäivän aikaisiin mahdollisuuksiin uskoi jokseenkin tai täysin 67 prosenttia ja jokaisen oppilaan mahdollisuuksiin 58 prosenttia vastaajista. Niin muun opetushenkilökunnan sitoutumista, oppilaiden osallistumista kuin kotienkin tukea liikunnallisiin koulupäiviin voisi edesauttaa parempi tiedottaminen asiasta. Yhteistyö kollegojen välillä, jonka. Voiko liikunnallistamiseen kytkeytyvä vastuunjako olla yläkouluissa huomattavasti epätasaisempaa verrattuna alaja yhtenäiskouluihin. (2011) nimeävät selkeän johtamisen ja selkeän organisoinnin avaintekijöiksi koko koulun henkilökunnan osallistamisessa oppilaiden fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Pysyvä muutos koulussa vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä se on tyypillisesti hidas ja kompleksinen prosessi (Sahlberg 2015; Tuominen & Hellström 2017). Linjassa koettuun vastuunkantoon nähden liikunnanopettajat kertoivat melko yksimielisesti työmäärän, kiireen ja rasituksen lisääntymisestä liikunnallistamispyrkimysten myötä. Liikkuva koulu -väliraportin henkilökuntakyselyn vastaajista alle kolmannes oli aineenopettajia, mikä saattaa selittää ristiriitaa. Kenen vastuulla esimerkiksi edellä mainittu liikunnallistamisohjelmasta tiedottaminen eri toimijoille on. He peräänkuuluttivat koko henkilökunnan osallistumista koulupäivien aktivoimiseen, toiminnallisuutta opetuksiin ja oppilaiden motivointia liikkumaan. (Fullan & Hargreaves 1992; ks. Huolimatta siitä, että työ on muuttunut raskaammaksi liikunnanopettajat näkivät yläkouluissa tehtävän liikunnallistamisen eteen keskimäärin vielä liian vähän. Liikkuva koulu -väliraportissa kuitenkin vain kolmannes peruskoulujen henkilökunnasta kertoi työtaakan kasvusta Liikkuva koulu -toiminnan alettua (Aira & Kämppi 2017). Sen sijaan vähän (n = 42) ja paljon (n = 50) liikunnallistamistoimenpiteitä tehneiden yläkoulujen liikunnanopettajien väliltä löytyi näkemyseroja. Koko henkilökunnan osallistuminen liikunnallistamistoimiin, tiloi hin ja välineisiin panostaminen sekä toiminnallisuus opetuksessa saivat seuraavaksi eniten mainintoja keinoina kohti oppilaiden tunnin päivittäistä liikunta-annosta yläkouluissa
Jyväskylä. Teoksessa T. & Helgason, A. Leite, A. Liikkuvien koulujen henkilökunnan kokemuksia. Toimintakulttuurin muutoksen myötä kohentuviin oppilaiden mahdollisuuksiin yltää tunnin fyysiseen aktiivisuuteen jokaisen koulupäivän aikana liikunnanopettajat suhtautuivat varovaisen myönteisesti ja vielä varovaisemmin jokaisen oppilaan osalta tähän. (ed.) 2012. Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O. Keuruu: Otavan Kirjapaino. Gullotta. 2008. & Tammelin, T. & SalmelaAro, K. Kumpulainen. OVTES 2017. & Hillman, C. Arvostuksen nousua työyhteisössä olivat niin ikään vain miesliikunnanopettajat kokeneet hieman, naiset eivät ollenkaan, ja joka viides vastasi ”en osaa sanoa”, mikä viittaa siihen, ettei myönteistä palautetta tai tukea liikunnallistamistyölle ollut paljoa saatu. Peer group influence and selection in adolescents’ school burnout: a longitudinal study. 86 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen Fullanin ja Hargreavesin (1992) mukaan tulisi olla onnistuneen muutoksen seuraus, oli lisääntynyt vain miesliikunnanopettajien kokemuksissa. Adolescent health behavior, contentment in school, and academic achievement. 2016). Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. New York: Springer, 41–63. Teoksessa A. Liikkuminen ja viihtyminen koulussa. Recess physical activity and school related social factors in Finnish primary and lower secondary schools: cross sectional associations. He kaipasivat muiden opettajien osallisuuden ohella myös lisää liikkumisen mahdollistaviin tiloihin ja välineisiin panostamista, kuten oppilaatkin (Kokko ym. 2018. Kantomaa, M., Stamatakis, E., Kankaanpää, A., Kaakinen, M., Rodriguez, A., Taanila, A., Ahonen, T., Järvelin, MR. Esija perusopetuksen opettajat. & Tammelin, T. Prevention and treatment for health and well-being. Physical activity, cognition, and school performance: from neurons to neighborhoods. 2013. Kuure, T. Kiuru, N., Aunola, K., Nurmi, J.E., Leskinen, E. 2017. M. Koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen. Journal of Sport and Health Science 1 (3), 160–169. BMC Public Health 14, 1114. Liikkuva koulu -toimintaan liittyvät kysymykset. Guiney, H. & Barnekow, V. Auto nomiaa saavutetaan osallisuuden kautta. & Tammelin, T. 2015. Kokko, S., Mehtälä, A., Villberg, J., Kämppi, K., Inkinen, V., Laine, K. Medicine and Science in Sports and Exercise 46 (5), 1016–1024. Raportit ja selvitykset 2017:2. Kämppi, K., Laine, K. The politics of teacher autonomy in Estonia, Germany and Finland. Merrill-Palmer Quarterly 54 (1), 23?55. Kari, J., Pehkonen, J., HutriKähönen, N., Raitakari, O. Physical activity and academic achievement in children: A historical perspective. Viihtyvyyttä ja työrauhaa. 2018. The association between school-based physical activity, including physical education, and academic performance. Fernandes (toim). Berg, P. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 269. R. (toim.) 2017. Tulostiivistelmä. 2013. https://liikkuvakoulu.fi/sites/default/files/liite_3_lasten_ja_nuorten_liikuntakayttaytyminen_suomessa_liitu_-tutkimus_2016_-_liikkuva_koulu_-toimintaan_liittyvat_kysymykset.pdf Kristjansson, A., Sigfusdottir, I., Allegrante, J. & Koivusalo, R. Koulun henkilökunnan kokemukset ja näkemykset liikunnallisen toimintakulttuurin edistämisestä koulussa. Kokko & A. Medicine and Science in Sports and Exercise 49 (11), 2158–2166. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä no:10. & Tammelin, T. Mouraz & P. The Curriculum Journal 29 (2), 238–256. 2015. Tämän hetkisen keskushallintojohtoisen ohjelmavaiheen päättyessä vuonna 2018 valtion liikuntaneuvosto toteuttaa kattavan arvioinnin Liikkuva koulu -ohjelman tuloksista ja vaikutuksista. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus 2016. Objektiivisesti mitattu paikallaanolo ja liikkuminen. Meyer & T. Curriculum Studies: policies, perspectives and practices. American Journal of Health Behavior 33 (1), 69–79. Opetusja kulttuuriministeriö. Physical activity and obesity mediate the association between childhood motor function and adolescents’ academic achievement. Vaikutusten arviointia näyttäisi olevan aiheellista tehdä myös kohdennetusti liikunnanopettajien ammattiryhmässä (työhyvinvointi, työnkuva). Elo, S. Erss, M. Huolestuttavasti Mäkelä (2013) raportoi nimenomaan työmäärän, kiireen sekä heikon työn huomioimisen olevan merkittävimpiä syitä liikunnanopettajien työtyytymättömyyteen. Haapala, H., Hirvensalo, M., Laine, K., Laakso, L., Hakonen, H., Kankaan pää, A., Lintunen, T. Buckingham: Open UP. Toimintakulttuurin liikunnallistamisprosessin konkreettinen organisointi ja vastuunjako yläkouluissa vaatinevat lisäselvitystä ja ehkäpä tukea esimerkiksi muutosja liikunnallistamiskoulutusten muodossa. Kantomaa, M., Syväoja, H., Sneck, S., Jaakkola, T., Pyhältö, K. Raportit ja selvitykset 2018:1. 2014b. Jyväskylä:. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 110 (5), 1917–1922. H., Lindi, V. H. 2014. Associations of motor and cardiovascular performance with academic skills in children. 2014a. Social determinants of health and well-being among young people. 2013. Opetushallitus ja Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. L. Longitudinal associations between physical activity and educational outcomes. Department of Health and Human Services. Liikkuva koulu -ohjelma kuntayhteistyön näkökulmasta. Atlanta, GA: U.S. Kuntatyönantajat 2017. Mikä on yläkoulun muiden aineenopettajien rooli ja kokemus koulupäivien liikunnallistamisesta – mikäli näitä ei ole, mitkä ovat syitä siihen. & Vasankari, T. Centers for Disease Control and Prevention 2010. LÄHTEET Aira, A. Benefits of regular aerobic exercise for executive functioning in healthy populations. & Kämppi, K. Muutosta ideoitaessa on tärkeää muistaa autonomian tunteen merkitys sitoutumiselle paitsi oppilaiden myös henkilökunnan ja koulun sidosryhmien osalta. ‘Complete freedom to choose within limits’ – teachers’ views of curricular autonomy, agency and control in Estonia, Finland and Germany. Viitattu 13.2.2018. 2016. 1992. & Machado, L. 2017. Physical activity across the lifespan. Erss, M. Psychonomic Bulletin & Review 20 (1), 73–86. Teoksessa S. Husu, P., Jussila, AM., Tokola, K., VähäYpyä, H. Koulupäivän rakenteen muuttaminen (erityisesti pitkät välitunnit) oli liikunnanopettajien näkemyksissä merkittävä tekijä oppilaiden liikkumistavoitteiden saavuttamisessa. Haapala, E. (toim.) Opettajat ja rehtorit Suomessa 2016. 2016. 2012. Health policy for children and adolescents, no:6. Castelli, D. Teoksessa C. What’s worth fighting for in your school?: working together for improvement. & Hargreaves, A. Jyväskylä. Mehtälä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Kohti aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä. M., Tompuri, T., KukkonenHarjula, K., Leppä nen, P. Opetushallitus, 39–61. Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa – tutkimuskatsaus 2000–2012. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry. Tilannekatsaus tammikuu 2018. & Tam melin, T. & Tammelin, T. Liikkuva koulu -ohjelman väliraportti 1.8.2015–31.12.2016. Health behaviour in school-aged children (HBSC) study: International report from the 2009/2010 survey. 2012. A., Poikkeus, A. Kunnallinen opetushenkilöstön virkaja työehtosopimus. & Tammelin, T. F. 2009. Selkeän johtamisen ja organisoinnin sekä vahvan vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnallisuuden lisäksi onnistuneessa muutoksessa tarvitaan myös luovuutta, totuttujen rutiinien rikkomista, jotta voidaan löytää uudenlaisia toimintamalleja (Fullan & Hargreaves 1992; Tuominen & Hellström 2017). Howie, E. & Piirtola, M. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 329. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Liikkuva koulu. Kämppi, K., Asanti, R., Hirvensalo, M., Laine, K., Pönkkö, A., Romar, JE. P. & Pate, R. A. Fullan M. Näyttäisi siltä, että mitä pidempään ja enemmän liikunnallistoimenpiteitä koulussa tehdään, sitä enemmän oppilaita saadaan asenteellisesti muutokseen mukaan. 2017. & Lakka, T. ECCS 2015, 29–43
Väitöskirja. 2014. Liikunnanopettaja on haluttu ammatti – mutta uusi ura on monen valinta Suomessakin. Liikunta ja oppiminen. Interventiotutkimus oppilaiden motoristen taitojen ja lukutaidon kehittymisestä sekä niiden välisistä yhteyksistä ensimmäisen kouluvuoden aikana. New York: Teachers College Press. On psychological growth and vulnerability: basic psychological need satisfaction and need frustration as a unifying principle. 2015. Associations between daily physical activity and executive functioning in primary school-aged children. 2010. (toim.). Dissertations in Education, Humanities and Theology 98. Turun yliopisto, opettajankoulutuslaitos. 2017. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 115–162. Quest 76 (2), 185–202.. Tammelin, T. Koulukirja – Miksi koulun muuttaminen on maailman tärkein ja vaikein tehtävä. E., Lakka, HM., Lindi, V. Liikkuvien koulujen henkilökuntakyselyn tuloksia, kevät 2017. Rethinking recommendations for implementing comprehensive school physical activity programs: a partnership model. L., Murray, R. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. http://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelman-toteutus/osaaminen Van der Niet, A. 87 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnanopettajat – liikunnallistaminen LIKEStutkimuskeskus. 2015. Syväoja, H., Kantomaa, M., Laine, K., Jaakkola, T., Pyhältö, K. 2006. 2015. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Physical activity and sedentary behaviour in relation to cardiometabolic risk in children: cross-sectional findings from the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) Study. Tuominen, S. Till, J., Ferkins, L. PISA 2015 – Oppilaiden hyvinvointi. P. Chydenius-instituutti, Kokkolan yliopistokeskus. Opettajan kadonnutta autonomiaa etsimässä. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 11 (55). The associations of objectively measured physical activity and sedentary time with cognitive functions in school-aged children. Ramstetter, C. PLoS ONE 9 (7), e103559. Kokemus ja kokemuksen tutkimus: Fenomenologisen erityistieteen tieteenteoria. G., Smith, J., Scherder, E. Journal of Science and Medicine in Sports 18 (6), 673–677. 2011. Helsinki: Opetushallitus. Muistiot 2012:5. Vansteenkiste, M. 2014. Viitattu 29.5.2017. Opetusministeriö. Lapinoja, K. Health Education Journal 70 (2), 225–235. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Latomaa (toim.) Kokemuksen tutkimus. Opetushallitus. Jyväskylä: LIKEStutkimuskeskus. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 4.2.2017. Syväoja, H., Tammelin, T., Ahonen, T., Kankaanpää, A. Liikkuva koulu -tutkimuksen tuloksia 2010–2015. 2014. 2013. 2010. Liikunta & Tiede 50 (4), 35–38. & Hellström, M. The crucial role of recess in schools. Tammelin, T., Kulmala, J., Hakonen, H. Webster, C. Valtioneuvosto. Ruotsalainen, P. & Ryan, R. A., Beets, M., Weawer, R. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos. Physical activity based professional development for teachers: the importance of whole school involvement. Tutkimus ja seuranta. Finnish lessons 2.0: what can the world learn from educational change in Finland. https://liikkuvakoulu.fi/tutkimus LIITO. & Kallio, J. Hallitusohjelman toteutus – Osaaminen ja koulutus. Helsinki: Opetusministeriö, Nuori Suomi ry. Opetushallitus. Tilannekatsaus – lokakuu 2012. Journal of Psychotherapy Integration 23 (3), 263–280. Välijärvi, J. The Journal of School Health 80 (11), 517–526. 2nd ed. & Russ, L. Merkitys – tulkinta – ymmärtäminen. & Tammelin, T. & Lakka, T. & Visscher, C. 2017. 2015. Toskala, J. 2017. Perttula, J. Jyväskylän yliopisto. 2008. Jäsenesite. 2017. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki. & Laine, K. 2016. Itä-Suomen yliopisto. Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry. 2008. Liikkuva koulu -hanke. Perttula & T. & Karvinen, J. Väistö, J., Eloranta, AM., Viitasalo, A., Tompuri, T., Lintu, N., Karjalainen, P., Lampinen, EK., Ågren, J., Laaksonen, D. & Garner, A. Teoksessa J. J., Oosterlaan, J., Hartman, E. Sahlberg, P. Helsinki: Otava. & Kantomaa, M. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:4. M. A. G., Vazou, S. Koulu liikuttaa ja istuttaa. https://www.liito.fi/@Bin/380368/jasenesite.pdf Mäkelä, K. 2013. & Handcock, P. 2016. 2012. Viitattu 26.5.2017. 2016. Yläkoulun liikunnanopettajien kokemuksia koulupäivien liikunnallistamisesta. 2004. 2017. Kämppi, K., Tammelin, T., Inkinen, V. S. Liikkuva koulu
School as an institution, school staff and, on a wider perspective, municipality all make choices that affect the formation of an active operational school culture. Self-evaluation helps the schools select targets for physical activity promotion and to monitor the development of their actions. Liikunnallisen toimintakulttuurin nykytila perus kouluissa koulujen itsearvioinnin näkökulmasta. Kaarlo Laine, YTT, LIKEStutkimuskeskus. Operational school culture in terms of physical activity promotion – selfevaluation of Finnish comprehensive schools. The research data consisted of the Finnish Schools on the Move – Self-evaluation survey (n=1,622) and the school staff survey (n=3,732). The results show that the conditions for developing an active operational school culture were more widely present in all categories in primary schools than in secondary schools. The purpose of this study was to describe the state of operational school culture and promoting physical activity in comprehensive schools. Harto Hakonen, FM, LIKES-tutkimuskeskus. Tutkimusaineistona olivat Liikkuvan koulun nykytilan arviointi -aineisto (n=1 622) ja koulujen henkilökuntakyselyn aineisto (n=3 732). Visuaalisessa tietokannassa, Virvelissä, voi tarkastella nykytilan arvioinnin tuloksia valtakunnallisesti, maakunnittain, kunnittain tai aluehallintovirastojen alueiden mukaan. Asiasanat: Liikkuva koulu, liikunnallinen toimintakulttuuri, peruskoulut, nykytilan arviointi, koulun henkilökunta. Sähköposti: katariina.kamppi@likes.fi (yhteyshenkilö). Artikkelissa esitetään tuloksia neljästä Liikkuvan koulun nykytilan arvioinnin osa-alueesta, jotka ovat keskeisiä koulun toimintakulttuurin ja ydintoimintojen kannalta. Virpi Inkinen, FM, LitM, LIKES-tutkimuskeskus. The results of the school staff survey amplify the understanding of recess practices as well as attention to operationality in organising the school premises and teaching. Johtopäätöksenä todetaan, että liikunnallisen toimintakulttuurin edistäminen peruskouluissa vaatii konkreettisia toimenpiteitä useilla eri tasoilla. Tämän vuoksi oppilaiden osallisuus on yksi avaintekijä koulun toimintakulttuurissa. Liikunta & Tiede 55(6), 88–95. loppukäyttäjiä ja heidän valintansa vaikuttavat lopulta siihen, kuinka aktiiviseksi koulupäivä muodostuu. P. Oppilaat ovat prosessissa ns. 2018. Therefore, the participation of the pupils plays a key role in the operational school culture. The Self-evaluation survey and Virveli offer upto-date information on the promotion of an active operational school culture for decision-making. As a conclusion, it was discovered that the promotion of an active operational school culture requires tangible actions on different levels. Tulokset osoittivat, että edellytykset liikunnallisen toimintakulttuurin kehittämiselle olivat kaikilla osa-alueilla paremmat alaja yhtenäiskouluissa kuin yläkouluissa. In the visual database Virveli, you can view the situation in Finland on a national, regional, provincial or municipal level. Tuloksia tarkasteltiin koulumuodoittain. ABSTRACT Kämppi, K., Inkinen, V., Aira, A., Hakonen, H. Itsearviointi auttaa koulua valitsemaan konkreettisia kehittämisen kohteita ja sen avulla voidaan seurata myös toiminnan kehittymistä. Self-evaluation survey was developed for this purpose in the Finnish Schools on the Move -programme. These are essential in terms of the core functions in the operational school culture. 88 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnallinen toimintakulttuuri peruskouluissa LIIKUNNALLISEN TOIMINTAKULTTUURIN NYKYTILA PERUS KOULUISSA KOULUJEN ITSEARVIOINNIN NÄKÖKULMASTA Katariina Kämppi, LitM, LIKES-tutkimuskeskus. & Laine, K. Koulu instituutiona, koulun henkilökunta ja laajemmin kunta tekevät kaikki valintoja, jotka vaikuttavat liikunnallisen toimintakulttuurin muotoutumiseen. Keywords: Finnish Schools on the Move, operational school culture, comprehensive schools, Self-evaluation survey, school staff TIIVISTELMÄ Kämppi, K., Inkinen, V., Aira, A., Hakonen, H. The results were examined according to different school types. In this process, pupils are in the role of end users, and it is their choices that ultimately determine the level of physical activity during the school day. 040-010 3703. Koulujen henkilökuntakyselyn tulosten avulla syvennetään tietoa välituntikäytännöistä sekä toiminnallisuuden huomioimisesta koulun tilajärjestelyissä ja opetuksessa. & Laine, K. Nykytilan arviointi -työkalu on kehitetty Liikkuva koulu -ohjelmassa tähän tarkoitukseen. Rautpohjankatu 8, 40700 Jyväskylä. The article presents the findings in four categories of the Self-evaluation survey. 2018. Liikunta & Tiede 55(6), 88–95. Nykytilan arviointi -työkalun ja Virvelin avulla saadaan ajantasainen tieto aktiivisen toimintakulttuurin edistämisestä peruskouluissa välittömästi päätöksenteon tueksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata liikunnallisen toimintakulttuurin ja liikkumisen edistämisen tilaa peruskouluissa. Annaleena Aira, FT, LIKES-tutkimuskeskus
Gordon ja Lahelma (2003) jakavat koulun kulttuurinkolmeen ulottuvuuteen: viralliseen, epäviralliseen ja fyysiseen kouluun. 2017). Yhtenäiskoulut ovat voineet täyttää oman arviointinsa erikseen luokista 1–6 ja luokista 7–9, jolloin tulokset on kirjattu luok kien 1–6 osalta alakouluihin (31 koulua) ja 7–9 osalta yläkouluihin KUVIO 1. Epäviralliseen tasoon kuuluvat koulussa tapahtuva epävirallinen vuorovaikutus ja hierarkiat sekä oppilaskulttuuri. Koulujen toimintaa ja etenemistä tavoitteen suunnassa tarkastellaan tässä artikkelissa Liikkuva koulu -ohjelmassa kehitetyllä nykytilan arviointi -työkalulla, jota koulut käyttävät toimintansa itsearviointiin. Tällöin aktiiviset koulupäivät ovat koko kouluyhteisön yhteinen asia. Kärkihankkeen lähtökohtana on laajentaa Liikkuva koulu -ohjelma valtakunnalliseksi. 2018). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että koulut ja kunnat lähtevät mukaan toiminnan kehittämiseen vapaaehtoisesti, ja valitut toimintatavat ja painotukset voivat olla eri kouluilla hyvinkin erilaisia. Suomessa toiminnan periaatteena on koulujen omista lähtökohdista ja tarpeista lähtevä toiminta. Kokonaismäärässä on mukana vain koulun uusin vastaus.. Tällä työkalulla koulut voivat itse arvioida oman koulunsa liikunnallisen toimintakulttuurin tilaa. Kouluista 69 prosenttia (n=1122) oli alakouluja, 18 prosenttia (n=288) yhtenäiskouluja ja 13 prosenttia (n=212) yläkouluja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla koulujen itsearvioimaa liikunnallista toimintakulttuuria ja tarkastella, miltä koulujen Liikkuva koulu -toimenpiteet näyttävät rehtoreiden ja muun henkilökunnan näkökulmasta.Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esille itsearviointiin kehitetyn nykytilan arviointi -työkalun hyödyntämistä koulun liikkumisen edistämisessä. Suomen Liikkuva koulu -ohjelmalle on myös tyypillistä koulujen, kuntien ja kouluja tukevien sidosryhmien kansallinen verkostoituminen. Toimintakulttuuri rakentuu kouluyhteisöissä jatkuvasti. Aihe on nähty Suomessakin tärkeäksi jo 1800-luvulta lähtien (Rantala 2014), mutta liikkumattomuus ja istuva elämäntapa ovat yhteiskunnallisten muutosten myötä pikemminkin yleistyneet. Tutkimuksen tulososiossa keskitytään koulun viral liseen tasoon. Osallisuusteemaan palataan kuitenkin johtopäätöksissä, koska liikkumisen edistämisen kannalta osallisuus ja osallistuminen ovat avaintekijöitä. Liikkuvassa koulussa on pohjimmiltaan kyse koulun toimintakulttuurin muutoksesta. 2015; Tammelin ym. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa: vuodesta 2015 alkaen jatkuvasti kertynyttä Liikkuvan koulun nykytilan arviointiaineistoa ja keväällä 2017 peruskoulujen henkilökunnalta kerättyä kyselyaineistoa. 2018.) Koulupäivän fyysinen aktiivisuus on sidoksissa koulun toimintakulttuuriin. (Ks. (LIKES-tutkimuskeskus 2018.) Nykytilan arvioinnin oli tehnyt 79 prosenttia Liikkuviksi kouluiksi rekisteröityneistä peruskouluista ja 68 prosenttia kaikista Suomen peruskouluista. Liikkuvan koulun tavoitteena on aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Liikkuvan koulun nykytilan arviointi Nykytilan arviointi on Liikkuvan koulun verkkosivuilla (www.liikkuvakoulu.fi/nykytila) täytettävissä oleva, kaikille peruskouluille avoin sähköinen kysely. Liikkuvan koulun keskeisiä teemoja ovat oppimisen tukeminen, oppilaiden osallisuus sekä liikkeen lisääminen ja istumisen vähentäminen. Tässä tutkimuksessa toimintakulttuuria ja koulun ulottuvuuksia käytetään kuvaamaan koulun toiminnallista kokonaisuutta ja toimintaympäristöä. 2016; Tammelin ym. Fyysinen koulu muodostuu fyysisistä tiloista ja konkreettisesta liikkeen, äänen ja ajan säätelystä. Kuitenkin on olemassa esimerkkejä myös kouluista, joissa koulupäivän toimintakulttuuri on muuttunut fyysistä aktiivisuutta suosivaksi ja siihen kannustavaksi. Tällä hetkellä Liikkuva koulu -ohjelma on osa Suomen hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen kärkihanketta (Ratkaisujen Suomi 2015). Virallinen taso käsittää koulun hierarkian, opetussisällöt ja oppimisen käytännöt. Liikunnallisessa toimintakulttuurissa liikkuminen on luonnollinen osa jokaista koulupäivää (Moilanen ym. Toimintakulttuurissa oppilaalle heijastuvat koulun virallinen opetussuunnitelma sekä koulun yhteisesti sovitut pelisäännöt. 2017). Ohjelmassa oli mukana 90 prosenttia peruskoulun oppilaista ja 91 prosenttia Suomen kunnista. Koulut toteuttavat Liikkuva koulu -toimintaa kukin omalla tavallaan. Liikkeen lisääminen vaatii usein muutoksia niin koulun tiloissa, virallisissa ja epävirallisissa säännöissä kuin arvoissa ja asenteissakin. Nykytilan arvioinnissa on yhdeksän osa-aluetta, joista tähän tutkimukseen on valittu neljä sen perusteella, että ne kuvaavat virallisen koulun toimintaa tiivistetysti. 2016, Kämppi ym. Liikkuva koulu -ohjelma käynnistyi 45 pilottihankkeen myötä syksyllä 2010 opetusja kulttuuriministeriön, sosiaalija terveysministeriön ja puolustusvoimien aloitteesta. Sisältö muodostuu arvoista ja asenteista, muoto puolestaan tarkoittaa koulun vuorovaikutussuhteita. Epäviralliseen kouluun kuuluva vuorovaikutuksen näkökulma jätetään tarkastelun ulkopuolelle.Oppilaiden ja henkilökunnan osallisuutta on käsitelty toisaalla (Rajala ym. Toimintakulttuurista voidaan erottaa kaksi eri ulottuvuutta, sisältö ja muoto. Nykytilan arvioinnin tulokset tekevät näkyväksi liikkumisen edistämisen tilaa peruskouluissa ja heijastelevat liikunnallisen toimintakulttuurin ilmenemistä (Kämppi ym. Liikkuvan koulun nykytilan arvioinnin tehnei den koulujen kumulatiivinen kokonaismäärä vuosina 2015–2018. Kansainvälisesti tarkasteltuna Liikkuva koulu -ohjelma eroaa muiden maiden koulupäivän liikunnallistamiseen pyrkivistä ohjelmista. Aira & Laine 2015; Blom ym. Toimintakulttuurilla tarkoitetaan Asannin (2013) mukaan suunniteltuja koulun yhteisiä tapoja, joita opettajat toteuttavat kukin oman persoonansa mukaisesti. 2017, Rajala ym. 89 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnallinen toimintakulttuuri peruskouluissa JOHDANTO Liikkumisen lisääminen koulupäiviin ei ole yksinkertainen tehtävä. esim. Nykytilan arviointitieto kuvaa liikkumisen edistämisen tilaa koulutasolla ja henkilökunta-aineiston avulla päästään tarkastelemaan samojen asioiden toteutumista rehtorien ja opettajien vastausten kautta. 2017; McMullen ym. Vuonna 2018 toukokuun lopussa ohjelmaan oli rekisteröitynyt mukaan 2 096 peruskoulua eli 88 prosenttia kaikista Suomen peruskouluista. Tutkimuksessa käytettiin keväästä 2015 helmikuun 2018 loppuun mennessä kertynyttä aineistoa, joka muodostui 1 622 peruskoulun itsearvioinneista (kuvio 1)
Kaikkiaan arvioinnissa on 67 yksittäistä väittämää, joihin vastaamalla koulun liikunnallinen toimintakulttuuri tulee arvioitua kattavasti. Nykytilan arviointi -prosessissa koulu saa visuaalisen yhteenvedon tuloksistaan. Jos koulu on täyttänyt arvioinnin useamman kerran tutkimusjakson aikana, aineistoon on otettu mukaan koulun uusin vastaus. Vastaajista 3 103 oli opettajia, joista 1 496 oli luokanopettajia, 924 aineenopettajia ja 465 erityisopettajia. Arviointi toivotaan täytettävän ryhmätyönä, jolloin eri ryhmien näkökulmat (rehtori, opettajat, muu henkilökunta, oppilaat,terveydenhoitaja) tule vat huomioiduiksi. 90 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnallinen toimintakulttuuri peruskouluissa (41 koulua). Kuviossa 2 on esitetty nykytilan arviointiin vastanneiden peruskoulujen määrät AVI-alueittain (AVI=aluehallintovirasto). Tuloksia voi tarkastella valtakunnallisesti, AVI-alueittain, maakunnittain ja kunnittain sekä koulumuodon mukaan. Kaikkien peruskoulujen (Tilastokeskus 2018), Liikkuviksi kouluiksi rekisteröityneiden peruskoulujen ja nykytilan arvioinnin täyttäneiden peruskoulujen lukumäärät AVIalueittain.. Työkalu on maksutta kaikkien koulujen käytössä ja sitä ovat käyttäneet myös koulut, jotka eivät ole saaneet valtionavustusta. Liikkuvan koulun nykytilan arviointi on osa Liikkuva koulu -ohjel man seurantaa, ja Liikkuva koulu -toimintaansa valtionavustusta saaneiden kuntien koulut ovat velvoitettuja täyttämään nykytilan arvioinnin. Tulokset ovat avoimen datan periaatteella tarkasteltavissa visuaalisessa tietokannassa, Virvelissä (www.liikkuvakoulu.fi/nykytila). Kaksi muuta suurempaa vastaajaryhmää olivat koulunkäynninohjaajat (n=339) ja rehtorit (n=327). Nykytilan arvioinnissa on yhdeksän osa-aluetta: 1) toiminnan organisointi, 2) välitunnit ja kampanjat, 3) henkilökunnan osallistuminen, 4) oppilaiden osallisuus, 5) koulun piha, tilat ja ympäristö, 6) oppitunnit, opetuskäytännöt ja oppimisympäristöt, 7) koulumatkojen edistäminen, 8) kerhotoiminta ja 9) yhteistyö. KUVIO 2. LIKES-tutkimuskeskus koordinoi arviointiprosessia kansallisesti, kerää aineiston sekä analysoi ja raportoi tulokset. Arvioinnin täyttäjä oli voinut valita samanaikaisesti useita vastausvaihtoehtoja. Tietokantaa päivitetään vähintään kerran kuukaudessa. Täyttämällä arvioinnin vuosittain koulu pystyy seuraamaan liikunnallisen toimintakulttuurin kehitystä omassa koulussaan ja valitsemaan arvioinnin perusteella uusia kehittämisen kohteita. Oppilaat oli otettu mukaan 4 prosenttiin arvioinneista. Tämän aineiston nykytilan arvioinneista puolet oli täytetty Liikkuva koulu -tiimissä, viidennes opettajainkokouksessa, 28 prosenttia yksin vastuuhenkilön toimesta ja 8 prosenttia yksin rehtorin toimesta. Arviointia on täytetty yhteensä 227 kunnassa eli 73 prosentissa kaikista Suomen kunnista. Jokainen osa-alue koostuu useasta väittämästä, joissa arvioidaan koulun senhetkistä tilannetta asteikolla 0–4 (0=ei lainkaan ja 4=toteutuu täysin). Liikkuvien koulujen henkilökuntakysely Toinen tutkimusaineisto muodostui peruskoulujen henkilökunnalle keväällä 2017 tehdystä kyselytutkimuksesta, johon vastasi kaikkiaan 3 732 henkilöä. Vastaajista 78 prosenttia oli naisia, 21 prosenttia miehiä ja 1 prosentti ei halunnut kertoa sukupuoltaan. Aineenopettajista 135 opetti liikuntaa; heidät jätettiin pois oppituntien toiminnallisuutta koskevista analyyseistä oppiaineen luonteen vuoksi
Kaikkiaan kyselyyn vastasi koulujen henkilökuntaa 121 kunnasta. Osa-alueiden keskiarvot olivat korkeammat alakouluissa kuin yläkouluissa (kuvio 3). Pitkien välituntien yleisyyttä kysyttiin henkilökuntakyselyssä rehtoreilta (kuvio 5). Henkilökuntakyselyn rehtorien vastausten mukaan pakolliset ulkovälitunnit ovat yleisempiä alaja yhtenäiskouluissa verrattuna yläkouluihin (kuvio 6). Kokonaisuudessaan Liikkuvan koulun nykytilan arvioinnin kaikkien yhdeksän osaalueen tuloksia voi tarkastella visuaalisesta tietokannasta Virvelistä (www.liikkuvakoulu.fi/nykytila). Näitä osa-alueita ovat toiminnan organisoiminen; välitunnit ja kampanjat; koulun pihat, tilat ja ympäristö sekä oppitunnit, opetuskäytännöt ja oppimisympäristöt. Yhtä yleistä oli se, että koulupäivän aikainen liikkuminen on kirjattu osaksi koulun lukuvuoden toimintasuunnitelmaa (yläkouluista kuitenkin vain 46 prosenttia) ja että hyvinvoinnin ja liikkumisen edistäminen on kirjattu koulun opetussuunnitelmaan (yläkouluista 43 prosenttia). KUVIO 4. TULOKSET Tässä tutkimuksessa esitetään tuloksia neljästä Liikkuvan koulun nykytilan arvioinnin osa-alueesta, jotka ovat keskeisiä koulun toimintakulttuurin ja ydintoimintojen kannalta, kun tarkastelun kohteena ovat koulu ja sen henkilökunta. Eroalakoulujen ja yläkoulujen keskiarvojen välillä oli pienin toiminnan organisoinnissa, muilla osa-alueilla ero oli suhteellisen suuri. Yläkoulujen rehtoreista 38 prosenttia vastasi, että heidän koulussaan ei ole lainkaan pakollisia ulkovälitunteja. Tähän voi vaikuttaa välitunnin määritelty kesto (30 min vs. KUVIO 3. Rehtorikyselyyn vastasi 203 alakoulun rehtoria, 84 yhtenäiskoulun rehtoria ja 40 yläkoulun rehtoria. Nykytilan arvioinnin tulosten mukaan kaikissa alakouluissa, 78 prosenttia yhtenäiskouluista ja 34 prosenttia yläkouluista välitunneilla mennään pääsääntöisesti ulos. Yhtenäiskoulut sijoittuivat keskiarvojen perusteella näiden väliin, lukuun ottamatta toiminnan organisointia, jossa yhtenäiskoulujen keskiarvo oli korkeampi kuin alakoulujen. Toiminnan organisointi kouluissa Liikkuva koulu -toiminnan organisointi oli kouluissa hyvällä tasolla ja sai osa-alueista parhaat keskiarvot yhtenäisja yläkouluissa. Esimerkki nykytilan arvioinnin yksittäisen väittämän vastauksista.. Kouluista 64 prosenttia arvioi, että Liikkuva koulu -toiminta on kirjattu kuntastrategiaan, kunnan hyvinvointistrategiaan tai muuhun vastaavaan asiakirjaan. Tulosten mukaan lukujärjestyksiin oli raivattu tilaa pitkille toimintavälitunneille joka toisessa koulussa. Kyselyn vastausprosenttia on mahdotonta arvioida, koska kyselylinkki on ollut verkossa avoimesti kaikkien saatavilla. Nykytilan arvioinnin osaalueiden keskiarvoja koulumuodoittain (asteikko 0–4, 0=ei lainkaan, 4= toteutuu täysin). myös Virveli). 25 min). Kuviossa 3 esitetään edellä mainittujen nykytilan arvioinnin neljän osa-alueen väittämien keskiarvot koulumuodoittain. Valtakunnallisten tulosten mukaan Liikkuva koulu -toiminnan organisoiminen ja välituntitoiminta saivat osa-alueista parhaat keskiarvot. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää koulujen henkilökunnan näkemyksiä ja kokemuksia kouluyhteisön toimintakulttuurista, työhyvinvoinnista, opetuksesta ja Liikkuva koulu -ohjelmasta. Erot koulumuotojen välillä olivat suuret: alakouluista 59 prosenttia ilmoitti, että jokaiseen koulupäivään sisältyy vähintään 30 minuutin yhtenäinen liikkumisvälitunti, kun vastaava osuus yhtenäiskouluista oli 43 prosenttia ja yläkouluista vain 21 prosenttia. Kyselyssä oli myös pelkästään rehtoreille suunnattu osio, jossa kartoitettiin koulun käytäntöjä liittyen liikunnalliseen toimintakulttuuriin. 91 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnallinen toimintakulttuuri peruskouluissa Linkki verkkokyselyyn oli jaossa Liikkuva koulu -kuntakoordinaattoreiden, -uutiskirjeen ja -Facebook-sivujen kautta. Seuraavaksi nykytilan arvioinnin tuloksia kuvataan tarkemmin yksittäisten väittämien kautta. Kuntakoordinaattorien hyödyntäminen vaikutti aineiston painottumiseen esimerkiksi siten, että yhdestä Etelä-Suomen kaupungista henkilökuntakyselyyn vastaajia oli 767. Noin 60 prosentissa kouluista oli Liikkuva koulu -tiimi, joka organisoi toimintaa. Heidän vastaustensa mukaan pitkiä välitunteja (yli 25 min) oli kouluissa yleisemmin kuin nykytilan arvioinnin mukaan. Kysymys on ”Valitse, mikä vastausvaihtoehdoista kuvaa parhaiten koulusi tämänhetkistä tilannetta.” Vastausvaihtoehdot ovat 0–4 (0=ei lainkaan, 4=toteutuu täysin). Kuviossa 4 on esimerkki ”Koululla on tiimi, joka koordinoi Liikkuva koulu -toimintaa” -väittämän vastauksista koulumuodoittain (ks. Välitunnit ja välituntitoiminta Välitunnit ja kampanjat saivat nykytilan arvioinnin osa-alueista parhaan keskiarvon alakouluissa. Koulujen henkilökuntakyselyn tulosten avulla syvennetään tietoa välituntikäytännöistä, toiminnallisuuden huomioimisesta opetuksessa ja koulun tilajärjestelyissä sekä henkilökunnan osallisuudesta. Tulokset on tulkittu siten, että vastaukset 3 ja 4 kuvaavat positiivista arviota
Rehtoreiden vastaukset kysymykseen: ”Onko koulunne lukujärjestyksessä pitkiä (yli 25 min) välitunteja?” koulumuodoittain esitettynä. KUVIO 5. Rehtoreiden vastaukset kysymykseen: ”Onko koulullanne pakollisia ulkovälitunteja?” koulumuodoittain esitettynä. 92 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnallinen toimintakulttuuri peruskouluissa KUVIO 6. Rehtoreiden vastaukset kysymykseen ”Onko koulunne liikuntasali oppilaiden käytettävissä sisävälitunneilla?” koulu muodoittain esitettynä.. KUVIO 7
Luokanopettajista (n=1496) ja erityisopettajista (n=465) puolet hyödynsi toiminnallisia menetelmiä useimmilla tai kaikilla tunneilla. Yhte näiskouluista vastaava osuus oli 60 prosenttia ja yläkouluista alle kolmannes. Välituntitoiminnan edellytyksenä on toimiva koulun piha. Kunta, koulu ja koulun henkilökunta voivat toimillaan luoda edellytyksiä ja mahdollisuuksia liikkuvammalle kouluKUVIO 8. Nykytilan arvioinnin väittämät kertovat yleisen kuvan koulun tilanteesta, mutta esimerkiksi toiminnallisten opetusmenetelmien käyttöä on syytä selvittää suoraan opettajilta. Nykytilan arvioinnin mukaan 25 prosenttia alakouluista, 43 prosenttia yhtenäiskouluista ja 46 prosenttia yläkouluista liikuntasali oli käytössä välituntiliikunnassa. Oppilaiden pitkiä istumisjaksoja katkaisi useimmilla tai kaikilla tunneilla luokanopettajista 65 prosenttia, erityisopettajista 62 prosenttia ja aineenopettajista 43 prosenttia. Koulupihan käyttöä välitunneilla ja sen kehittämistä on tarkasteltu yhdessä oppilaiden kanssa 57 prosentissa alakouluista, 49 prosentissa yhtenäiskouluista ja 41 prosentissa yläkouluista. Nykytilan arvioinnin tulosten mukaan alakouluista 51 prosenttia, yhtenäiskouluista 43 prosenttia ja yläkouluista 19 prosenttia arvioi, että toiminnallisia menetelmiä hyödynnetään eri aineiden oppitunneilla. Nykytilan arvioinnin tuloksia tulkitessa on huomioitava, että koulujen vastaukset ovat toisissa kouluissa laajemman ryhmän arvioita ja toisissa kouluissa yksittäisen vastuuhenkilön tai koulun rehtorin näkemyksiä. Rehtorien vastaukset kysymykseen ”Onko koulunne tiloja muokattu toiminnalli suutta tukeviksi?” koulumuodoittain esitettynä.. Oppilaan näkökulmasta samansuuntainen viesti liikkumisen edistämisestä katoaa helpommin yläkoulun monimuotoisuudessa ja -äänisyydessä. Nykytilan arvioinnin tulosten mukaan kolmessa alakoulussa neljästä koulun pihalla oli pelialue ja riittävästi muita toimintapaikkoja. Aineenopettajista (n=789) vastaava osuus oli 35 prosenttia. Toiminnan arviointi, tulosten tulkinta ja siitä seuraavat toimenpiteet tulee tehdä tarkoituksenmukaisella tasolla. Toiminnallisuuden huomiointi tilajärjestelyissä ja opetuksessa Nykytilan arvioinnissa toiminnallisuuden huomiointi tilajärjestelyissä ja opetuksessa on sisällytetty useaan eri väittämään. Yksi rakenteellinen tekijä toimintakulttuurien erilaisuudelle näyttääkin olevan koulujen institutionaalinen muoto. Huomattavasti harvinaisempaa oli koulun tasolla sellaisista käytännöistä sopiminen, joilla istumisjaksot oppitunneilla katkaistaan (alakouluista 27 prosenttia, yhtenäiskouluista 17 prosenttia ja yläkouluista 12 prosenttia). Kaiken kaikkiaan edellytykset aktiiviselle toimintakulttuurille ovat paremmalla mallilla alaja yhtenäiskouluissa verrattunayläkouluihin. Alakoulun opetus on organisoitu perustuen luokanopettajajärjestelmään, toisin sanoen yksi luokka on pääosin yhden opettajan hyppysissä koko ajan. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Mikä on liikunnallisen toimintakulttuurin ja liikkumisen edistämisen tila peruskouluissa. Maalaukset ja teippaukset olivat olleet käytössä yli kolmanneksessa alaja yhtenäiskouluista, mutta vain 13 prosenttia yläkouluista. Yläkoulussa opettaja ja ryhmät vaihtuvat oppitunnista toiseen, jolloin yhtenäisten käytäntöjen jalkauttaminen vaatii yhteistyötä aineenopettajien välillä ja mielellään rehtorin aktiivisen roolin myötävaikuttajana prosessissa. Henkilökuntakyselyssä kysyttiin rehtoreilta liikuntasalin käyttömahdollisuudesta (kuvio 7), ja myös heidän vastauksensa osoittivat yläkoulujen aktiivisuuden liikuntasalin välituntikäytössä. 93 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnallinen toimintakulttuuri peruskouluissa Koulut olivat ottaneet myös liikuntasaleja välituntikäyttöön, varsinkin yläkouluissa. Koulujen arvioiden mukaan 22 prosenttia alakouluista, 17 prosenttia yhtenäiskouluista ja 9 prosenttia yläkouluista oli muokannut koulun opetustiloja siten, että ne lisäävät toiminnallisuutta oppitunneilla. Alakoulussa toiminnanohjaus ja kokonaisuuden hallinta on selkeämpää kuin yläkoulussa, jossa monen eri toimijan teot on koordinoitava samansuuntaisiksi. Kun opettajilta kysyttiin henkilökuntakyselyssä ”Oletko muokannut opetustilaa toiminnallisuutta tukevaksi?”, luokanja erityisopettajista noin 60 prosenttia ja aineenopettajista 30 prosenttia vastasi tähän myöntävästi. Henkilökuntakyselyn tulosten luotettavuutta lisää suuri vastaajamäärä mutta tuloksissa on huomioitava, että kyselyn aineisto on painottunut etenkin niihin suuriin kuntiin, joissa Liikkuva koulu -toimintaa koordinoidaan kuntatasolla. Arviointitietoa käsitellessä on otettava huomioon liikkumisen edistämisen eri tasot ja eri toimijoiden roolit siinä: kunta, koulu instituutiona, koulun henkilökunta ja oppilaat. Suosituin tapa muokata koulujen tiloja toiminnallisuutta tukevaksi olivat liikuntavälineet, joita oli otettu käyttöön kolmessa koulussa neljästä. Henkilökuntakyselyssä kysyttiin vastaavia toiminnallisuuteen liittyviä asioita opettajilta. Kun henkilökuntakyselyssä rehtoreilta kysyttiin, onko koulujen tiloja muokattu toiminnallisuutta tukevaksi ja millä tavoin tarjoten konkreettisia esimerkkejä (kuvio 8), niin asiasta saatiin hyvin toisenlainen kuva. Prosenttiosuudet jäävät pieniksi, mutta se voi osittain johtua väittämän muotoilusta
& Laine, K. Koulun tilojen ja pihan kehittäminen on mahdollista melko pienilläkin toimenpiteillä, kuten liikuntavälineillä tai maalauksilla ja teippauksilla. (toim.) 2017. 2015. Kämppi, K., Aira, A., Inkinen, V. Oppitunneilla laajemman oppilasryhmän sitouttaminenliikkumista edistävään toimintaan on helpompaa kuin esimerkiksi välitunneilla, joissa oppilaat voivat vapaasti valita mitä tekevät jamihin osallistuvat. Liikkuva koulu -ohjelma kuntayhteistyön näkökulmasta. Nykytilan arviointia ja Liikkuvan koulun henkilökuntakyselyä on käytetty myös valtion liikuntaneuvoston johdolla kootussa Liikkuvan koulun arviointikehikossa, jonka avulla muodostetaan kuva liikkumisen edistämisen tilasta ja vaikutuksista peruskouluissa. (Ks. 2015.) Liikkuvan koulun toimintaperiaatteet tukevat 1.8.2016 alakouluissa käyttöön otettua opetussuunnitelmaa (Aira & Kämppi 2017). Vuorovaikutus henkilökunnan ja oppilaiden välillä on toimintakulttuurin muuttamisessa olennaista. Epävirallisessa koulussa heijastuu usein tiedostamaton, eri opettajien eri tavoin toteuttama piilo-opetussuunnitelma. 2017. Olemassa olevia tiloja voidaan ottaa uudenlaiseen käyttöön, esimerkiksi liikuntasaleja on etenkin yläkouluissa otettu myös välituntikäyttöön. Kouluissa toteutetaan myös suurempia tilauudistuksia ja saneerauksia, joissa liikkumisen mahdollistaminen voidaan ottaa huomioon. 2013. Aira & K. 2018.) Fyysinen koulu käsittää koulun tilat sisällä ja ulkona. Asanti, R. 2003. Jatkossa kun nykytilan arvioinnin valtakunnallinen kattavuus paranee, pystytään kuvaamaan entistä tarkemmin valtakunnallista ja alueellista liikkumisen edistämisen nykytilaa. Näiden kolmen arvioinnin avulla on tulevaisuudessa saatavilla tietoa lasten ja nuorten eri ikäryhmien liikkumisen edistämisestä kasvatusyhteisöjen ja instituutioiden näkökulmasta. Myönteiset kokemukset lisäävät yleensä sitoutumista ja halua olla osallisena koulun toimintatapojen muuttamisessa. Tähän mennessä peruskouluista on kerääntynyt aineistoa kolmelta lukuvuodelta: 2015–2016, 2016–2017 ja 2017–2018. Liikkuvat koulut kunnassa. Lisäksi arviointityökalu ja sen hyödyntäminen on ollut toistuvasti esillä Liikkuva koulu -ohjelman kuntakoordinaattoreiden verkostossa. Oppilaita ei tavoiteta, jos liikkumista yritetään lisätä pelkästään virallisen koulun sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti. Virallisen ja epävirallisen koulun kanssakäymistä voi lisätä osallistamalla oppilaita liikkumisen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Liikkuva koulu -ohjelman väliraportti 1.8.2015–31.12.2016. British Journal of Sports Medicine, 2017, 1–3. 2017. Liikkuva koulu -toiminta tarjoaa myös mahdollisuuksia lisätä henkilökunnan osallisuuden kokemuksia perinteisestä kouluarjesta poikkeavalla tavalla. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 311. & Kämppi, K. Monen kunnan vahvuus on löytynyt verkostomaisesta työskentelystä. Tuloksia on esitelty opetusja kulttuuriministeriölle, aluehallintoviranomaisille, liikunnan aluejärjestöille ja Olympiakomitealle. Samoin koulujen aulatiloja ja varastoja on muokattu liikkumiskäyttöön. Visuaalisen tietokantaan, Virveliin, on koottu ajantasainen tieto aktiivisen toimintakulttuurin edistämisestä peruskouluissa ja tieto on avoimesti kaikkien saatavilla. Jyväskylä: PS-kustannus, 620–636. Liikkuva koulu -toiminnassa myös kunnan rakenteilla ja toimilla on vahva vaikutus koulujen toiminnan kehittymiseen. & Lahelma, E. Toiminnan organisoinnin hyvä taso selittyy ensisijaisesti koulujen aktiivisilla toimenpiteillä, mutta myös Liikkuva koulu -hankerahoituksella, jolla on ohjattu kouluja organisoitumaan liikkumisen edistämisessä. Kuure (2017) korostaa Liikkuva koulu -tiimien roolin merkitystä kouluissa, koska niillä estetään vastuun keskittyminen pelkästäänyksittäisille opettajille. Arviointikehikon muita tietolähteitä ovat LIITU-tutkimus, Kouluterveyskysely, TEAviisari,sekä Move!-mittaustulokset. SWOT-analyysi Liikkuva koulu -toiminnan vauhdittajista ja sudenkuopista. Teoksessa T. Gordon, T. Liikkuva koulu -toiminta voi olla yksi väline uuden opetussuunnitelman toteuttamisessa. Toimintakulttuurin kehittymisessä koko henkilökunnan osallisuus on tärkeää. Virallisen koulun tasolla Liikkuva koulu -toiminta näyttäytyy järjestäytyneenä toimintana, jossa keskeisiä ovat pitkät välitunnit, oppituntien toiminnallistaminen ja koko kouluyhteisön aktiivinen osallistuminen. 2016. Liite teoksessa A. Aira, A. Samantyyppinen nykytilan arviointi on kehitetty myös toisen asteen oppilaitoksille ja varhaiskasvatusyksiköille. LÄHTEET Aira, A. Kunnissa nykytilan arvioinnin kuntakoosteita on hyödynnetty esimerkiksi hyvinvointikertomusten datana. Kohti aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä. Kämppi, K., Inkinen, V., Aira, A., Hakonen, H. Liukkonen & A. Yläkouluissa uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön vaiheittain siten, että syksyllä 2018 se ohjaa koko yläkoulua. Esimerkiksi oppimisympäristöjen kehittäminen toiminnallisemmiksi voidaan toteuttaa yhteistyöprojektina, ja lopputulos palvelee koko kouluyhteisöä. Johdanto – Koulun arkea tutkimassa. Kuuren (2017) havaintojen mukaan onnistuneissa kuntaesimerkeissä kuntatasolle on luotu koulujen toimintaa tukeva rakenne. Liikuntapedagogiikka osana koulun toimintakulttuuria. Gordon (toim.) Koulun arkea tutkimassa: yläasteen erot ja erilaisuudet. Posteri esitetty Liikuntatieteen päivillä 30.8.–1.9.2017 Jyväskylässä. 2017. (Aira & Laine 2015; Kuure 2017.) Nykytilan arvioinnin avulla saadaan seurantatietoa valtakunnallisesti, maakunnittain, kunnittain ja AVI-alueiden mukaan tai erotellen alakoulujen, yläkoulujen ja yhtenäiskoulujen vastaukset. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. 94 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnallinen toimintakulttuuri peruskouluissa päivälle, mutta silti oppilaat tekevät päätöksen omasta toiminnastaan. Blom, A., Tammelin, T., Laine, K. Teoksessa E. Liikkuva koulu -ohjelman väliraportti 1.8.2015–31.12.2016. Kämppi (toim.) Kohti aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä. Uuden OPSin konkreettisia vaikutuksia koulujen toimintakulttuuriin voidaan arvioida, kun uusi OPS on tullut osaksi kaikkien koulujen rakenteita. Se miten osallisuutta toteutetaan, ohjaa valintojen tekemistä. Bright spots, physical activity investments that work: the Finnish Schools on the Move programme. Opettajien käyttäytymiseen vaikuttavat heidän omat asenteensa liikkumisen edistämistä kohtaan ja oma toiminta koulupäivien aikana. Henkilökuntakyselyn mukaan esimerkiksi koulusihteerit kokevat ulkopuolisuutta, vaikka usein juuri he hoitavat monia Liikkuva koulu -toimintaan liittyviä käytännön asioita koulussa, esimerkiksi välinetilauksia. Self-evaluation Tool for Physical Activity Promotion in Schools: Findings from the Finnish Schools on. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A1:2002. Uusi opetussuunnitelma haastaa aineenopettajajärjestelmää ja tarjoaa uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön. & Laine, K. Välituntitoiminnan kehittäminen on konkreettinen koulupäivän rakenteeseen liittyvä toimenpide, jolla tavoitetaan koko kouluyhteisö. & Laine, K. Jokaisella koululla on omanlaisensa kulttuuri ja erilaiset tavat toimia arjessa. Henkilökunta on kokenut Liikkuvan koulun vahvistavan erityisesti yhteisöllisyyttä. Se kuinka paljon virallinen koulu on kulttuurisesti ristiriidassa epävirallisen koulun kanssa, ratkaisee sen, miten liikunnallinen toimintakulttuuri koulussa todentuu. Lukuvuosittaista tarkastelua voidaan hyödyntää esimerkiksi kuntatasolla. Aktiivisen toimintakulttuurin edistäminen peruskouluissa itsearviointia hyödyntäen. (Rajala ym. Lahelma & T. Kuuren (2017) mukaan Liikkuva koulu -toiminnan myötä kouluissa on tehty uuden OPSin mukaisia asioita jo ennen uuteen opetussuunnitelmaan siirtymistä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 329. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 329. Jaakkola, J. Kuure, T. myös Turpeinen & Laine 2015; Rajala ym. Oppilaiden osallistaminen välituntitoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen on erityisen tärkeää, jotta voidaan luoda oppilaille mielekkäitä mahdollisuuksia liikkua välitunneilla. & Tolonen, H
95 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Liikunnallinen toimintakulttuuri peruskouluissa the Move Programme. Different solutions from Finnish and Danish school systems for increasing school-day physical activity and supporting learning. Tammelin, T., Syväoja, H., Bugge, A. Ratkaisujen Suomi. 2016. Koulun tiloissa. Tutkimustiivistelmä. Vaihtoehtoliikunta, nuoruus ja erottautumisen mieli. Liikunnan asemointi ja argumentointi suomalaisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909-2013. & Laine, K. 2018. 2015. Schaefer, P. Rajala, K., Kämppi, K., Inkinen, V. Turpeinen, S. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 287. Liikkuva koulu – liikunnallista toimintakulttuuria luomassa. 2017. Poster presented at ISPAH Congress16.–19.11.2016, Bangkok, Thailand. Tammelin, T., Aira A., Hakamäki, M., Husu P., Kallio, J., Kokko, S., Laine, K., Lehtonen, K., Mononen, K., Palomäki, S., Ståhl, T., Sääkslahti, A., Tynjälä, J., Kämppi, K. Sata vuotta toistoa. Liikkuvan koulun nykytilan arvioinnin tulokset 15.2.2018. Insight from Exercise Neuroscience. New York: Routledge, 317–334. 2015. & Laine, K. McMullen, J.M., NíChróinín, D., Tammelin, T., Pogorzelska, M. 2014. Harinen, V. 2017. Rantala, M. Tilastokeskus 2018. & Laine, K. Teoksessa P. LIKEStutkimuskeskus. A top-down or bottom-up approach. & Froberg, K. 2015. Rannikko & P. Teoksessa R. & Laine, K. LIKEStutkimuskeskus 2018. Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset. Tomporowski & R. Jyväskylä: PS-kustannus, 612–625. URL: http://tilastokeskus.fi/meta/til/kjarj.html. 2015. Kasvatus 5/2015, 505–510.. Tutkimustiivistelmä. Results from Finland’s 2016 Report Card on Physical Activity for Children and Youth. LIKES-tutkimuskeskus. & van der Mars, H. Bailey (toim.) Physical Activity and Educational Achievement. Hallituksen julkaisusarja 10/2015. Liikuntaa tunti päivässä kaikille koululaisille. Iloa ja yhteisöllisyyttä – Liikkuva koulu henkilökunnan osallisuuden tukena. Viitattu 23.3.2018. & Laine, K. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Meeusen, S. Torvinen (toim.) Liikutukseen asti. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Jaakkola, J. Moilanen, N., Kämppi, K., Blom, A. Journal of Physical Activity and Health 13 (2), S157–S164. Rajala, K., Paukku, J. Liikkuvien koulujen näkökulmia osallisuuteen. Teoksessa T. International approaches to whole-of-school physical activity promotion. Rajala, K., Kämppi, K., Inkinen, V. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 303. Liikanen, A. 2018. Liukkonen ja A. Quest 67 (4), 384–399
sexual insults and undermining) were statistically significantly linked to stress; in addition, nonverbal harassment was related to psychosomatic symptoms and undermining was associated with depression. Furthermore, nonverbal harassment and sexual insults were linked to depression in males. Seksuaalivähemmistöön kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien sähköiseen kyselylomakkeeseen antamia vastauksia analysoin Spearmanin järjestyskorrelaatioiden, selitysasteiden, ristiintaulukoiden ja khiin neliö -testin avulla. Homoja oli sanallisesti häiritty muita seksuaalisia suuntauksia useammin ja vallitsevasti heteroita harvemmin. Gays were verbally harassed more often than people of any other sexual orientation. Avainsanat: joukkueurheilu, seksuaalisuus, syrjintä, masennus, psykosomaattiset oireet, stressi. In both genders, nonverbal harassment (i.e. Yhteenvetona sanottakoon, että seksuaalivähemmistöissä miessukupuoli ja homoseksuaalisuus ovat joukkueurheilussa tai ryhmäliikunnassa tapahtuvan häirinnän riskitekijöitä ja että koettu häirintä on voimakkaammin yhteydessä miesten kuin naisten henkiseen pahoinvointiin. PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto. This study surveyed 155 sexual minority sport participants in Finland in order to examine: 1) various forms of gender-based and sexual harassment in a team or in a group fitness class in relation to associated psychological ill-being, indexed by stress due to discrimination, psychosomatic symptoms, and depression; and 2) the differences in harassment in a team or in a group fitness class according to gender and sexual orientation. Liikunta & Tiede 55 (6), 96–102. Harassment of sexual minorities in a team or in a group fitness class: A psychological ill-being perspective. dismissive or contemptuous looks, sexually charged gestures, facial expressions, and sounds)and verbal harassment (i.e. 050-382 9335. P. Self-reported data from 93 females and 62 males was collected anonymously through an online survey and then analyzed using Spearman rank-order correlations, coefficients of determination,and cross tabulation with Chi Square testing. Secondly, harassment is more strongly linked to psychological ill-being in males than in females. Tavoitteena oli selvittää, 1) kuinka joukkueurheilun tai ryhmäliikunnan parissa koettu sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä olivat yhteydessä seksuaalivähemmistöön kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien stressinä, psykosomaattisina oireina ja masentuneisuutena ilmenevään henkiseen pahoinvointiin ja 2) erosivatko häirintäkokemukset sukupuolen ja seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaan. Fyysinen häirintä oli kytkeytynyt tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan naisten psykosomaattisiin oireisiin. The study concluded, firstly, that, for sexual minority sport participants in Finland, being male and gay is a risk factor for gender-based and sexual harassment in team sport and group fitness classes. 96 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Seksuaalivähemmistöjen häirintä SEKSUAALIVÄHEMMISTÖJEN HÄIRINTÄ JOUKKUEESSA TAI LIIKUNTARYHMÄSSÄ: HENKISEN PAHOINVOINNIN NÄKÖKULMA Marja Kokkonen PsT, LitM, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. ABSTRACT Kokkonen M. Seksuaalivähemmistöjen häirintä joukkueessa tai liikuntaryhmässä: henkisen pahoinvoinnin näkökulma. Lisäksi miesten kokema sanaton häirintä ja seksuaalissävytteiset loukkaukset olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heidän masentuneisuuteensa. In a team or in a group fitness class, males experienced nonverbal and physical harassment more often than females. Tämä tutkimus kohdistui seksuaalivähemmistöihin kuuluviin urheilijoihin ja liikkujiin (N = 155, juridisesti 93 naista ja 62 miestä) ja heidän kokemaansa sukupuoleen perustuvaan ja seksuaaliseen häirintään joukkueessa tai muussa liikuntaryhmässä. 2018. Molemmilla sukupuolilla sanaton häirintä (väheksyvät katseet, seksuaalisesti latautuneet eleet, ilmeet, ääntely)ja sanallinen häirintä (seksuaalissävytteiset loukkaukset ja vähättely) olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä stressiin; sanaton häirintä korreloi tilastollisesti merkitsevästi myös psykosomaattisten oireiden kanssa ja vähättely masentuneisuuden kanssa. Liikunta & Tiede 55 (6), 96–102. Keywords: team sport, sexuality, discrimination, psychosomatic symptoms, stress TIIVISTELMÄ Kokkonen M. In contrast, most dominantly heterosexual participants were verbally harassed less frequently than any other sexual orientation groups. Miehet joutuivat joukkueessa tai muussa liikuntaryhmässä naisia useammin sanattomasti ja fyysisesti häirityiksi. Physical harassment was associated with psychosomatic symptoms only in those identifying as female. 2018. Sähköposti: marja.kokkonen@jyu.fi
(Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 1329/2014, 7 §.) Sanallinen seksuaalinen häirintä ilmenee tyypillisesti seksuaalisuutta halventavina huomautuksina, kuten homotteluna tai huoritteluna, härskeinä vitseinä tai tungettelevina kysymyksinä, seksuaalissävytteisinä juoruina, sukupuoliyhteyttä koskevina ehdotuksina (Bendixen ym. Seksuaalista häirintää esiintyy Euroopan unionissa myös urheilun ja liikunnan piirissä (Mergaert ym. Syrjintäkiellosta huolimatta maamme tasaarvotilannetta kuvaava tasa-arvobarometri osoittaa sekä miesten että erityisesti naisten kokevan edelleen seksuaalista häirintää ja sukupuoleen liittyvää vihapuhetta (Keski-Petäjä & Attila 2018). Toisaalta on selvinnyt, että erityisesti joukkueurheilussa seksuaalivähemmistöt joutuvat sanallisen häirinnän kohteiksi kuullessaan homottelua ja homovitsejä (Denison & Kitchen 2015; Symons ym. Käytös kuitenkin tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukkaa toisen ihmisen henkistä tai ruumiillista koskemattomuutta. 17 %; Keski-Petäjä & Attila 2018). Seksuaalivähemmistön muodostavista muulla tavalla suuntautuneista ihmisistä Lehtonen (2007) käyttää laatusanaa ”ei-heteroseksuaalinen”, joka kuvaa esimerkiksi samaa sukupuolta olevista ihmisistä (homot ja lesbot) tai sekä naisista että miehistä (biseksuaalit) seksuaalisesti ja emotionaalisesti viehättyviä ihmisiä. Seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää tapahtuu Suomessa Euroopan unionin jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna keskimääräistä yleisemmin (Syrjintä Suomessa 2014). 2016, 49). Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat useammin ahdistuneita ja masentuneita kuin heterot (Bendixen ym. 2007), liikuntatieteiden opiskelijoiden (Fasting ym. Amerikkalaiset seksuaalivähemmistöön itsensä identifioivat yliopistourheilijanaiset raportoivat harvemmin kielteisiä tunteita, kuten toivottomuutta, yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, surua ja vihaa, kuin heteroseksuaaliset naisurheilijat (Kroshus & Davoren 2016). 2015), kilpaurheilijoiden (Fasting ym. Aiemman kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden valossa oletin, että sukupuoleen perustuva. Arjessa sukupuoleen perustuva häirintä ilmenee esimerkiksi sukupuolia vähättelevinä vitseinä, loukkaavien, sukupuolittuneiden sanojen käyttönä (narttu, muru, mieskarkki; Holland ym. 97 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Seksuaalivähemmistöjen häirintä JOHDANTO Lainsäädäntömme kieltää sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän syrjintänä. Seksuaalinen häirintä on nimensä mukaisesti luonteeltaan seksuaalista ja ei-toivottua joko sanallista, sanatonta tai fyysistä käyttäytymistä, joka sukupuoleen perustuvan häirinnän tavoin tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukkaa ihmisen henkistä tai ruumiillista koskemattomuutta luomalla uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai ahdistavan ilmapiirin. 2018; Björkenstam ym. 2017; Lucassen ym. Sukupuolen lisäksi seksuaalinen suuntautuminen on merkittävä häirinnän riskitekijä (Bendixen ym. 2014). Sanallisessa, sanattomassa ja fyysisessä seksuaalisessa häirinnässä erottuu näin ollen kaksi psykologisessa tutkimuskirjallisuudessa tunnistettua häirinnän ulottuvuutta: seksuaalinen huomio, jota häiritty ihminen ei toivoisi saavansa ja seksuaalinen pakottaminen (Holland ym. 2017). Sanatonta seksuaalista häirintää ovat esimerkiksi seksuaalisesti vihjailevat ilmeet tai eleet, toisen vartalolla viipyilevät niin sanotut hissikatseet ja erilaiset äännähdykset, kuten viheltäminen ja maiskuttelu (Bendixen ym. Häirinnän takia seksuaalivähemmistöihin kuuluvat urheilijat ja liikunnan harrastajat tuntevat surua, vihaa, stressiä ja häpeää ja heidän alkaessaan inhota ja vältellä urheilua ja jättäytyessään pois urheiluharrastuksistaan heidän liikuntakäyttäytymisensä kärsii vääjäämättömästi (Symons ym. Euroopan unionissa naisista 45–55 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää 15 vuotta täytettyään (Latcheva 2017). He myös ajattelevat, suunnittelevat tai yrittävät itsemurhaa heteroita useammin (Kroshus & Davoren 2016; Miranda-Mendizábal ym. Näistä tutkimusponnisteluista huolimatta urheilun saralla tapahtuvaa seksuaalista häirintää tutkitaan niukasti (Fasting 2015) ja vähäisen kansainvälisen tutkimuksen on harmiteltu kohdistuvan takautuvasti vuosia vanhoihin häirintätapauksiin, ei vastikään tapahtuneeseen häirintään (Fasting & Sand 2015; Symons ym. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (1329/2014, 7 §) määrittelee sukupuoleen perustuvan häirinnän sukupuoleen, sukupuoliidentiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun liittyväksi ei-toivotuksi käyttäytymiseksi, joka ei ole luonteeltaan seksuaalista. 2017). 2017) ja urheiluseuroissa liikuntaa harrastavien (Lazarevi . Erityisen olematonta on seksuaalivähemmistöjen urheilun ja liikunnan parissa kohtaaman häirinnän tutkimus (Fasting 2015; Mergaert ym. exclusively heterosexual) sijaan myös esimerkiksi vallitsevasti tai enimmäkseen heteroksi (engl. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, 1) kuinka joukkueurheilun tai ryhmäliikunnan parissa koettu sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä olivat yhteydessä seksuaalivähemmistöön kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien psykosomaattisina oireina, masentuneisuutena ja stressinä ilmenevään henkiseen pahoinvointiin ja 2) erosivatko häirintäkokemukset sukupuolen ja seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaan. Fyysisessä seksuaalisessa häirinnässä on kyse ei-toivotusta koskettamisesta (silittäminen, halaaminen, hierominen, nipistely, kouriminen) ja äärimmillään raiskauksesta tai sen yrityksestä, jolloin voidaan puhua jo seksuaalisesta hyväksikäytöstä (Brackenridge 2001, 29). Suomessa naiset ovat viime vuosina joutuneet seksuaalisesti häirityiksi lähes kaksi kertaa useammin kuin miehet (38 % vs. 2016; Savin-Williams & Vrangalova 2013) seksuaalisen suuntautumisen jatkumolla. 2017) ja tullessaan homoina verratuiksi vaikkapa tyttöihin tai keijukaisiin (Willis 2015). 2016). ym. 2014), liikuntatieteiden opetushenkilökunnan (Taylor ym. 2017). mostly heterosexual; ks. 2011). 2015), maailmanlaajuisesti erityisesti naispuolisten erotuomareiden (Forbes ym. Itsensä voi kuitenkin mieltää ”täysin” heteron (engl. 2017). Sen lisäksi, että seksuaalivähemmistöön kuuluminen lisää häirityksi joutumisen riskiä, se on myös henkisen pahoinvoinnin riskitekijä. 2018) sekä seksuaalisuuteen kytkettynä urheilusuorituksen tai itsekunnioituksen ivaamisena tai horjuttamisena (Volkwein-Caplan & Sankaran 2002, 17). Vaikka viime vuosina on raportoitu myös poikien seksuaalisesta häirinnästä (Peltola 2016; Vertommen ym. Suurin osa ihmisistä on heteroseksuaalisesti suuntautuneita; heteroiden seksuaalisuus tunteineen, toiveineen ja erilaisine seksuaalisen käyttäytymisen muotoineen suuntautuu eri sukupuolta oleviin ihmisiin. Lisäksi se luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai ahdistavan ilmapiirin. 2016). Varsinkin joukkueurheilevat miehet kokevat homofobista syrjintää naisia enemmän riippumatta siitä, ovatko heteroita vai kuuluvatko johonkin seksuaalivähemmistöön (Denison & Kitchen 2015). 2018). Seksuaalinen suuntautuminen määritellään tavallisimmin joko seksikumppanin tai seksuaalista ja emotionaalista kiinnostusta itsessä herättävän ihmisen sukupuolen tai – kuten tässä tutkimuksessa – ihmisen oman samaistumisen perusteella (Haas ym. Holland ym. Tämä artikkeli keskittyy seksuaalivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien kokemaan häirintään joukkueessa tai ryhmäliikunnassa, ja häirintäkokemusten ja henkisen pahoinvoinnin välisiin kytköksiin. 2016), yli 18-vuotiaiden naisten tytöttelynä (Fink 2016; Gearity & Metzger 2017) tai sukupuoleen perustuvana kiusaamisena koulussa (Brinkman & Manning 2016) tai työelämässä (Quick & McFadyen 2017). 2014) on havaittu joutuvan seksuaalisen häirinnän kohteiksi. 2018; Katz-Wise & Hyde 2012; Kirby & Demers 2013, 148; Mitchell ym. Viime vuosina kansainvälinen urheiluja liikuntatutkimuskin on pyrkinyt selvittämään yhtäältä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden ja liikkujien henkistä hyvinvointia ja toisaalta heidän seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan häirinnän kokemuksiaan
Vastaajien prosentuaalinen jakautuminen sukupuolittain seksuaalivähemmistöihin vallitsevimman suuntautumisen mukaan ilmenee kuviosta 1. 2017) ja että miehet ja homot tulevat joukkuetovereidensa sanallisesti syrjimiksi naisia ja muihin seksuaalisen suuntautumisen ryhmiin kuuluvia urheilijoita ja liikkujia useammin (Denison & Kitchen 2015; Symons ym. Vastaajajoukon rajaaminen tutkimushetkeä edeltävän vuoden aikana syrjintää kokeneisiin urheilijoihin ja liikunnan harrastajiin johtui siitä, että rajattua vastaajajoukkoa koskee tällöin sama syrjinnän kieltävä ja tasa-arvoa edistävä lainsäädäntö. Verkkokysely kohdentui seksuaalisen suuntautuneisuutensa, sukupuoli-identiteettinsä ja sukupuolen ilmaisunsa takia tutkimushetkeä edeltäneenä vuonna liikunnan ja urheilun piirissä syrjintää kokeneisiin ihmisiin. Satunnainen kuntoliikkuja 30 (19,4) 19 (20,4) 11 (17,7) 7. Satunnaisesti liikkuvia kuntoliikkujia oli viidesosa kyselyyn vastanneista. Tutkimukseen osallistuneiden (N = 155) liikuntaharrastuneisuus sukupuolittain; frekvenssi (fr) ja prosentuaalinen osuus (%).. 98 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Seksuaalivähemmistöjen häirintä ja seksuaalinen häirintä ovat yhteydessä henkiseen pahoinvointiin (Bendixen ym. Vastaajista kolmasosa oli kilpaurheilijoita ja lähes puolet piti itseään liikunnan aktiiviharrastajana tai säännöllisesti liikkuvana kuntoliikkujana. Juridisen sukupuolen mukaan vastaajista 93 (60 %) oli naisia ja 62 (40 %) miehiä. KUVIO 1. Liikunnan aktiiviharrastaja a 39 (25,2) 23 (24,7) 16 (25,8) 5. 2017; Lucassen ym. 2017). tarkempi aineiston kuvaus Kokkonen 2012, 2016). Harrastamansa lajin tai lajien perusteella vastaajista 82 (52,9 %; naisista 48,4 % ja miehistä 59,7 %) oli mielestään yksilölajin ja 48 (31,0 %; naisista 34,4 % ja miehistä 25,8 %) joukkuelajien harrastajia. 2018; Björkenstam ym. Säännöllisesti liikuntaa harrastava kuntoliikkuja 30 (19,4) 17 (18,3) 13 (21,0) 6. Lisäksi oletin lähihistorian muistelun kuormittavan vastaajia vähemmän kuin vuosikymmenten takaisten kokemusten mieleen palauttamisen ja tuottavan tietoa, joka mahdollisimman tarkasti kuvaa kyselyyn vastanneiden ihmisten nykytilannetta muistinvaraisuudestaan huolimatta. Tutkimukseen osallistuneiden (N = 155) vallitsevin seksuaalinen suuntautuneisuus sukupuolittain. Kansainvälisen tason kilpaurheilija 5 (3,2) 3 (3,2) 2 (3,2) 2. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Tämän artikkelin tulokset perustuvat opetusja kulttuuriministeriön myöntämän niin sanotun sektoriapurahan turvin kesä-syyskuussa 2011 keräämääni verkkokyselyaineistoon. Koko aineistossa itsensä seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan vallitsevasti heteroiksi määrittäviä oli 39 (25,2 %), homoja 33 (21,3 %), lesboja 42 (27,1 %), biseksuaaleja 29 (18,7 %) ja joitakin muita, kuten aseksuaaleja, queereja tai panseksuaaleja,oli 12 (7,7 %). En ole liikunnan harrastaja 6 (3,9) 3 (3,2) 3 (4,8) a = vähintään neljästi viikossa, ei kilpailutoimintaa TAULUKKO 1. Palloilulajeista (yhteensä 58 mainintaa) eniten mainintoja saivat salibandy (16 mainintaa), jalkapallo (14), lentopallo (8) ja jääkiekko (6). Kansallisen tason kilpaurheilija 25 (16,1) 16 (17,2) 9 (14,5) 3. Lähetin linkin sähköpostitse myös yksityishenkilöille, kuten urheilujärjestöjen toiminnanjohtajille, (pää)sihteereille ja seksuaalivähemmistöön kuuluville kansanedustajille. Perehtyneesti annetun tutkimusluvan omien vastaustensa tutkimuskäyttöön oli kyselyn alussa antanut 560 verkkokyselyn avannutta anonyymiä vastaajaa, joista 419 oli lisäksi raportoinut ikänsä sekä koetun ja juridisen sukupuolensa (ks. Liikuntaharrastuneisuuden suhteen naiset ja miehet olivat hyvin samankaltaisia (taulukko 1). Vastaajien ikä vaihteli 14–61 ikävuoden välillä (keskiarvo 27,1 vuotta). Aluetai piiritason kilpaurheilija 20 (12,9) 12 (12,9) 8 (12,9) 4. Vastaajat harrastivat eniten kuntosalilla käyntiä (37 mainintaa), juoksua (22), lenkkeilyä (21), tanssia (21), pyöräilyä (20), kävelyä (16), kamppailu-tai itsepuolustuslajeja (16), uintia (14) ja ohjattuja jumppia / ryhmäliikuntaa (14). Verkkokyselytutkimusten tekemiseen kehitetyn mrInterview-ohjelman avulla luomaani kyselyyn vievää internet-linkkiä levitettiin yli 40 yhteistyöhön lähteneen järjestön, yhdistyksen, lajiliiton ja oppilaitoksen omien sisäisten sähköpostilistojen kautta sekä sijoittamalla linkki yhteistyöorganisaatioiden kotisivuille tai Facebookiin. Aineistoa yksityiskohtaisemmin tarkastellessani huomasin, että verkkokyselyn ohjeistuksesta huolimatta läheskään kaikki kyselyyn vastanneet eivät olleet kokeneet syrjintää nimenomaan edellisen vuoden aikana liikunnan ja urheilun piirissä. Tämän artikkelin tilastolliset analyysit onkin tehty sellaisella 155 vastaajan joukolla, jonka jokaisen yksittäisen vastauksen tarkistin varmistaakseni, että syrjintää todella oli koettu ja nimenomaan liikunnan ja urheilun piirissä – ei esimerkiksi työelämässä, terveydenhuollossa tai sukulaisten parissa. Verkkokysely oli avattu 1 869 kertaa. Liikuntaharrastuneisuus Koko aineisto (N = 155) fr (%) Naiset (n = 93) fr (%) Miehet (n = 62) fr (%) 1. Kumpaankaan ryhmään ei mielestään kuulunut 25 (16,1 %; naisista 17,2 % ja miehistä 14,5 %) vastaajaa
Ryhmien välisiä tilastollisia eroja testasin Khiin neliö -riippumattomuustestillä ( ?²-testillä). Sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän ja psyykkisen pahoinvoinnin väliset yhteydet koko aineistossa (k) ja erikseen naisilla (n) ja miehillä (m).. Toinen sanallisen häirinnän muoto oli vähättely, jota mittaava keskiarvosummamuuttuja muodostui väittämistä "selittäneet onnistunutta urheilusuoritustasi sukupuolellasi tai seksuaalisella suuntautuneisuudellasi", "selittäneet epäonnistunutta urheilusuoritustasi sukupuolellasi tai seksuaalisella suuntautuneisuudellasi" ja "käskeneet sinun rajoittaa pukeutumistasi tai muuta ulkonäköön tai ulkoiseen olemukseen liittyvää ja sukupuolitai seksuaali-identiteettisi kannalta keskeistä tunnusmerkkiä". Tarkentavaan kysymykseen "Oletko tuntenut tällaista stressiä sen takia, kuinka seksuaalinen suuntautuneisuuteesi, sukupuoli-identiteettiisi tai suku puolesi ilmaisuun on liikunnan piirissä kuluvan vuoden aikana suhtauduttu?" tutkimukseen osallistuneet vastasivat asteikolla 1 = En lainkaan – 5 = Erittäin paljon. Sanaton häirintä muodostui väittämistä "luoneet sinuun väheksyviä ja halveksuvia katseita", "elehtineet tai ilmehtineet suuntaasi seksuaalisesti latautuneella tai vihjailevalla tavalla (esim. Erilaisen joukkueessa tai liikuntaryhmässä koetun häirinnän yhteyksiä psykosomaattisiin oireisiin, masennukseen ja stressiin tutkin jakaumasta riippumattomin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimin. Seksuaalissävytteiset loukkaukset .47 *** .43** .54** .31** .05 .57** .45*** .27 .63*** 2. Sekä naisten että miesten aineistoissa sanaton häirintä ja sanallinen häirintä (seksuaalissävytteiset loukkaukset ja vähättely) olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä stressiin. Lisäksi miesten kokema sanaton häirintä ja seksuaalissävytteiset loukkaukset olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heidän masentuneisuuteensa. Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaisia häirintäkokemusten eroja selvitin ristiintaulukoimalla. TULOKSET Joukkueessa tai liikuntaryhmässä koetun häirinnän ja henkisen pahoinvoinnin väliset yhteydet Taulukko 2 kokoaa sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän ja henkisen pahoinvoinnin osoittimien väliset yhteydet. (1961) masennuskyselyn väittämästä, kuten ”Päiväkausia kestänyttä surullisuutta tai ärtyneisyyttä”, ”Useita päiviä tai kauemmin jatkuneita kausia, jolloin et juuri laisinkaan ole tuntenut sukupuolista mielenkiintoa”, ”Syyllisyyden tunteita” ja ”Itsesi vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia tai suunnitelmia”. Koko aineistoa koskevat tulokset olivat psykosomaattisia oireita lukuun ottamatta hyvin samansuuntaiset sukupuolten mukaisten tarkasteluiden kanssa. 99 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Seksuaalivähemmistöjen häirintä Joukkuetovereiden tai ryhmäliikunnan muiden harrastajien edeltävän vuoden aikaista seksuaalisen tai sukupuoleen perustuvan sanallisen, sanattoman ja fyysisen häirinnän useutta mitanneisiin väittämiin tutkimukseen osallistuneet vastasivat asteikolla 1 = Ei koskaan – 5 = Lähes päivittäin. Sanaton häirintä .34*** .32* .44* .37* .42*** .49** .41*** .29 .59** 4. Fyysinen häirintä .01 -.08 .06 .26* .32* .23 .19 .17 .26 p<0.001 = ***, p<0.01 = **, p<0.05 = * TAULUKKO 2. Sukupuolittain tarkasteltuna fyysinen häirintä oli kytkeytynyt tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan naisten psykosomaattisiin oireisiin. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat oireväittämiin asteikolla 1 = Erittäin harvoin / ei koskaan – 5 = Hyvin usein / aina. Keskiarvosummamuuttujan Cronbachin alfa oli .95. Erityyppinen häirintä Stressi Psykosomaattiset oireet Masentuneisuus k n m k n m k n m 1. Seksuaalissävytteiset loukkaukset – keskiarvosummamuuttuja koostui seitsemästä sanallista häirintää mittaavasta väittämästä, kuten "levittäneet sinusta seksuaalissävytteisiä juoruja", "nimitelleet tai haukkuneet sinua halventavasti ja seksuaalisesti värittyneesti" ja "nimitelleet vastustajaanne seksuaalissävytteisillä, loukkaavilla nimillä". Korrelaatiokertoimien avulla laskemani suurimmat selitysasteet osoittivat, että seksuaalissävytteisten loukkausten vaihtelu selitti 40 prosenttia ja sanattoman häirinnän vaihtelu 35 prosenttia miesten masentuneisuuden vaihtelusta. Sanaton häirintä korreloi lisäksi tilastollisesti merkitsevästi psykosomaattisten oireiden kanssa ja vähättely masentuneisuuden kanssa molemmilla sukupuolilla. huutaneet perääsi, viheltäneet, läähättäneet, maiskutelleet?)" Keskiarvosummamuuttujan Cronbachin alfa oli .80. Stressin määrittelin Työterveyslaitoksen (Elo & Leppänen & Jahkola 2003) käytänteen mukaisesti tilanteeksi, jossa ihminen tuntee itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi tai hänen on vaikea nukkua asioiden vaivatessa mieltä. Sitä, missä määrin häirinnän muodot selittivät psykosomaattisten oireiden, masennuksen ja stressin useuden vaihtelua, tutkin selitysasteiden avulla (korottamalla korrelaatiokertoimen toiseen potenssiin). Tätä varten uudelleenkoodasin häirinnän ja psyykkisen pahoinvoinnin muuttujat dikotomisiksi (1 = kyseistä häirinnän muotoa tai oiretta/stressiä ei ole ollut koskaan edeltävän vuoden aikana; 2 = kyseistä häirinnän muotoa tai oiretta/stressiä on ollut edeltävän vuoden aikana). Keskiarvosummamuuttujan Cronbachin alfa oli .88. käsimerkit, kehon kieli)" ja "äännelleet sinulle tavalla, jonka olet kokenut sopimattomaksi ja seksuaalissävytteiseksi (esim. Vähättely .42*** .39* .43* .26* .12 .38* .42*** .34* .46* 3. Tutkimukseen osallistuneet vastasivat näihin väittämiin asteikolla 1 = Erittäin harvoin / ei koskaan – 5 = Hyvin usein / aina. Psykosomaattisen oireilun useutta kuvaava keskiarvosummamuuttuja koostui 16 Aron (1988) psykosomaattista oiretta kuvaavasta väittämästä, kuten ”päänsärkyä”, ”vaikeuksia päästä uneen” ja ”ruokahaluttomuutta”. Masentuneisuuden useutta mittaava keskiarvosummamuuttuja koostui kuudesta Depuen (1987) General Behaviour Inventory -kyselyn masentuneisuuteen liittyvän asteikon sekä Beckin ym. Keskiarvosummamuuttujan Cronbachin alfa oli .93. Fyysistä häirintää mittasi yksittäinen väittämä "tönineet, puskeneet, läpsineet, nipistelleet, lyöneet tai muutoin käyneet sinuun käsiksi fyysisesti". Keskiarvosummamuuttujan sisäistä yhtenäisyyttä kuvaava Cronbachin alfa oli .93. Miesten aineistossa, jossa joukkueessa tai liikuntaryhmässä koettu häirintä ja henkinen pahoinvointi kytkeytyivät toisiinsa vahvemmin kuin naisilla, sanallinen häirintä kytkeytyi tilastollisesti merkitsevästi myös psykosomaattisiin oireisiin
2017; Lucassen ym. 2017). Vähättelyä oli kokenut vajaa viidennes naisista ja reilu neljännes miehistä. Seksuaalisen suuntautumisen mukainen häirinnän eri muotojen tarkastelu osoitti, että fyysistä häirintää ja vähättelyä lukuunottamatta homot joutuivat kaikista suurimmassa määrin häirityiksi joukkueissaan ja liikuntaryhmissään (taulukko 4). Häirinnässä ilmenevät erot seksuaalisen suuntautumisen mukaan prosentteina.. Oletukseni mukaisesti tässä aineistossa joukkuetovereiden tai ryhmäliikunnan muiden harrastajien sanomat seksuaalissävytteiset loukkaukset ja vähättely sekä ilmeinä, eleinä ja äännähdyksinä ilmaistu sanaton häirintä kytkeytyivät seksuaalivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien henkiseen pahoinvointiin. 2017; Lee ym. Toisaalta vallitsevasti heteroita oli seksuaalissävytteisesti loukattu ja vähätelty muita ryhmiä harvemmin (sovitetut jäännökset -2.6 ja -2.7). Naiset 32,6 67,4 17,8 82,2 17,4 82,6 4,3 95,7 2. Miehet 50,0 50,0 28,1 71,9 43,8 56,3 19,4 80,6 TAULUKKO 3. Miesten aineistossa paljastuneet häirinnän ja henkisen pahoinvoinnin vahvat kytkökset saattavat liittyä siihen, että suurempi osuus seksuaalivähemmistöihin kuuluvista miehistä kuin naisista raportoi kokeneensa tutkimuksen kohteina olleita sanattomia, sanallisia ja fyysisen häirinnän muotoja. Sovitettujen jäännösten tarkastelun perusteella on tulkittavissa, että homoja oli väheksytty (sovitettu jäännös 2.0) ja seksuaalissävytteisesti loukattu (sovitettu jäännös 3.2) muita ryhmiä useammin. Tönityksi, nipistellyksi, pusketuksi, läpsityksi tai muutoin fyysisesti häirityksi joukkueessaan tai liikuntaryhmässään oli naisista tullut vain muutama prosentti, kun taas miehistä fyysisen häirinnän kohteeksi oli joutunut lähes viidesosa ( ?²(1) = 4,480), p < .05). Vallitsevasti heterot 15,0 85,0 0,00 100,0 25,0 75,0 20,0 80,0 2. Joukkueessa tai muussa liikuntaryhmässä koettu häirintä ja henkinen pahoinvointi kytkeytyivät toisiinsa vahvemmin ja tilastollisesti merkitsevämmin miehillä kuin naisilla; erityisesti seksuaalissävytteisinä loukkauksina ja vähättelynä ilmenevä sanallinen häirintä sekä sanaton häirintä liittyivät niin miesten stressiin, psykosomaattisiin oireisiin kuin masentuneisuuteenkin. Häirinnässä ilmenevät sukupuolierot prosentteina. Sanattoman ja fyysisen häirinnän kokemuksissa ilmeni tilastollisesti merkitseviä sukupuolieroja. Tämän aineiston miehet olivat kokeneet Seksuaalissävytteiset loukkaukset Vähättely Sanaton häirintä Fyysinen häirintä Kyllä Ei Kyllä Ei Kyllä Ei Kyllä Ei 1. Lesbot 47,8 52,2 26,1 73,9 17,4 82,6 4,3 95,7 4. 100 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Seksuaalivähemmistöjen häirintä Joukkueessa tai liikuntaryhmässä koetun häirinnän erot sukupuolen ja seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaan Taulukosta 3 ilmenee, että prosentuaalisesti suurempi osuus miehistä kuin naisista raportoi kokeneensa kaikkia tutkimuksen kohteena olleita häirinnän muotoja. Tilastollisesti merkitseviä eroja ilmeni sanallisessa häirinnässä eli seksuaalissävytteisissä loukkauksissa ( ?²(4) = 16,767, p < .01) ja vähättelyssä ( ?2(4) = 14,731, p < .01). Jotkin muut 37,5 62,5 50,0 50,0 37,5 62,5 0,0 100,0 TAULUKKO 4. Noin kolmasosa naisista ja puolet miehistä oli joutunut joukkueessaan tai liikuntaryhmässään seksuaalissävytteisten loukkausten kohteeksi tutkimusta edeltäneen vuoden aikaan. Naisista alle viidennes, mutta miehistä melkein puolet oli kokenut halveksuvina katseina, vihjailevina eleinä ja seksuaalissävytteisinä ääntelyinä ilmenevää sanatonta häirintää joukkueessaan tai liikuntaryhmässään ( ?²(1) = 6,475), p < .05). Homot 72,2 27,8 38,9 61,1 50,0 50,0 17,6 82,4 3. Tulokset ovat yhdensuuntaisia aiempien kansainvälisten tutkimusten kanssa; nekin ovat osoittaneet henkisen pahoinvoinnin riskin erityisen suureksi juuri seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä (Björkenstam ym. Lisäksi olin kiinnostunut häirintäkokemuksissa mahdollisesti ilmenevistä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaisista eroista. Miesten aineistossa sanattoman häirinnän kokemuksissa ilmenneet yksilöiden väliset erot selittivät 35 prosenttia ja seksuaalissävytteisten loukkausten koke muksissa ilmenneet yksilöiden väliset erot selittivät 40 prosenttia yksilöiden välisistä masentuneisuuden eroista. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkimuksessa tavoitteenani oli selvittää, kuinka joukkueurheilun tai ryhmäliikunnan parissa koettu sukupuoleen perustuva ja seksuaalinen häirintä olivat yhteydessä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien urheilijoiden ja liikunnan harrastajien stressinä, psykosomaattisina oireina ja masentuneisuutena ilmenevään henkiseen pahoinvointiin. Puolet homoista oli kokenut sana tonta häirintää ja lähes viidesosa fyysistä häirintää. Bit 11,1 88,9 0,0 100,0 11,1 88,9 0,0 100,0 5. Seksuaalissävytteiset loukkaukset Vähättely Sanaton häirintä Fyysinen häirintä Kyllä Ei Kyllä Ei Kyllä Ei Kyllä Ei 1
Brackenridge, C. Tämän tutkimuksen tuloksia on syytä peilata tutkimuksen rajoituksiin, jotka verkkokyselyille tunnusomaisesti liittyvät pitkälti siihen, ketkä kysely tavoitti ja ketkä jäivät kyselyn ulkopuolelle jake lukanaviin tai tietotekniikkaan liittyvien syiden takia. 2016, 49) aineistolla, jossa naiset ja miehet olivat liikuntaharrastuneisuudeltaan hyvin samankaltaisia. Brinkman, B. Leppänen, A. Andersson, G. International Review for the Sociology of Sport 50(4-5), 437–441. 2017). General Behavior Inventory. & Jahkola, A. Stress, development and psychosomatic symptoms in adolescence. Tutkimuksen ansioksi on kuitenkin luettava se, että se rajoituksistaan huolimatta selvittää ensimmäistä kertaa suomalaisen urheilun ja liikunnan parissa tapahtuvaa häirintää, jota maailmanlaajuisestikin tutkitaan liian vähän ja joka tyypillisesti keskittyy miesvalmentajan naisurheilijaan kohdistamaan häirintään (Fasting 2015). & Kitchen, A. Björkenstam, C. Women athletes' personal responses to sexual harassment in sport. Archives of General Psychiatry 4(6), 561–571. International Journal of Public Health 63(1), 3–11. A 242, Tampere.Väitöskirja. Esimerkiksi oppilaiden välinen homottelu ja sukupuoleen, sen ilmaisuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva kiusaaminen ja muu syrjintä ovat sellaisia koululiikunnan kompastuskiviä (Kokkonen 2015), joiden raivaamiseen tarvitsemme tulevaisuudessa entistä taitavampia ja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen töitä tekeviä opettajia riippumatta siitä, missä liikuntaympäristössä he uransa aikana tulevat työskentelemään. The effects of non-physical peer sexual harassment on high school students’ psychological well-being in Norway: Consistent and stable findings across studies. Fasting, K. Tutkimus vastaa erityisesti tarpeeseen saada tietoa seksuaalivähemmistöjen urheilun ja liikunnan parissa kohtaamasta häirinnästä (Fasting 2015; Mergaert ym. An inventory for measuring depression. Tätä tutkimusta luettaessa onkin hyvä muistaa, että tulokset pohjautuvat harkinnanvaraiseen näytteeseen eivätkä ne ole yleistettävissä kaikkiin Suomessa asuviin, urheileviin ja liikuntaa harrastaviin seksuaalivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin. 2014. Käsillä oleva tutkimus on tervetullut myös siksi, että sillä on pyritty tavoittamaan välittömästi tutkimushetkeä edeltänyttä, ei vuosikausia sitten koettua häirintää (Fasting & Sand 2015; Symons ym. Denison, E. Narratives of sexual harassment experiences in. Fasting, K. & Kosidou, K. (2016, 46) yhteenvedoista käy ilmi. H. Ward. Sen lisäksi, että tutkimus vastaa kansainväliseen ja kansalliseen tiedon tarpeeseen, sen tulosten perusteella on mahdollista suunnata liikunnan ammattilaisiksi valmistuvien tai jatkoja täydennyskoulutettavien koulutussisältöjä siten, että häirintää ja muuta syrjintää ennaltaehkäisevä ja mielen hyvinvointia tukeva toiminta olisi tulevaisuudessa nykyistä aktiivisempaa ja näkyvämpää liikunnan ja urheilun parissa. Valmentajakoulutuksen lisäksi myös liikuntaa opettaviksi luokanopettajiksi ja liikunnan ja terveystiedon aineenopettajiksi opiskelevien yliopistokoulutukseen on aiheellista sisällyttää nykyistä enemmän sukupuolen moninaisuutta, seksuaalisuutta ja niihin liittyviä vähemmistöjä ja häirintää koskevia sisältöjä jo siitäkin syystä, että hyvin moni kasvatustieteitä ja liikuntakasvatusta opiskeleva opiskelija ohjaa ja valmentaa vapaa-ajallaan. & Walseth, K. Tulokset varmentavat kansainvälisten tutkijoiden (esim. New York, NY: Routledge. Mock, J. Fasting, K. C.H. Björkenstam, E. & Manning, L. LÄHTEET Aro, H.1988. The experiences of sexual harassment in sport and education among European female sports science students. Eritasoiset valmentajakoulutukset näyttävätkin kaipaavan uudistamista ja täydentämistä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sekä tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen liittyvien teemojen osalta. Brackenridge, C. Acta Universitatis Tamperensis ser. 2007. & Sand, T. Assessing the sociology of sport: On sexual harassment research and policy. Viitattu 16.3.2018http://www.outonthefields.com. & Knorre, N. Anxiety and depression among sexual minority women and men in Sweden:Is the risk equally spread within the sexual minority population. Mendelson, M. 101 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Seksuaalivähemmistöjen häirintä sanatonta häirintää ja fyysistä häirintää tilastollisesti merkitsevästi naisia useammin.Vaikka suurin osa aiemmista tutkimuksista on päätynyt siihen, että nimenomaan tytöt ja naiset niin urheilussa (Fasting ym. 1987. Sekä tämä joukkuetovereiden häirintää käsittelevä tutkimus että Peltolan (2016) lapsiuhritutkimusaineistoon perustuva valmentajien tekemään seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan pureutuva tutkimus herättävät suurta huolta erityisesti poikien ja miesten sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän kokemuksista liikuntaja urheiluharrastuksissa. Tässä tutkimuksessa seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaiset tarkastelut olivat linjassa sukupuolitarkastelujen ja etukäteisoletusten kanssa; homoja oli sanallisesti häiritty eli väheksytty ja seksuaalissävytteisesti loukattu useammin kuin muilla tavoin seksuaalisesti suuntautuneita tutkimukseen osallistujia. S. J. Kokkonen 2012), minkä takia aineiston yksityiskohtainen tarkastaminen tutkittava tutkittavalta ja asiattomasti vastanneiden tietojen poistaminen oli tarpeen verkkokyselyn sulkeuduttua. Elo, A.-L. 2016. Minneapolis: University of Minnesota. Sport, Education and Society 19, 115–130. Kyselytutkimuksiin on aina mahdollista osallistua monenlaisin motiivein, jotka eivät ole tutkijan hallittavissa. 2015. Chroni, S. 2003. Bendixen, M.Daveronis, J. Gill 2017) käsityksiä siitä, että urheilun ja liikunnan maailma, erityisesti joukkueurheilu, on seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta vihamielinen, heteroseksuaalisesti maskuliininen ja (muunlaista) maskuliinisuutta rajoittava ympäristö, jossa homojen on arveltu uhkaavan joukkuepelin arvoja, maskuliinisuuden normeja ja heteroseksuaalisesti suuntautuneiden pelaajien käsityksiä itsestään (Jones & McCarthy 2010) ja osoitettu joutuvan sanallisen seksuaalisen häirinnän kohteiksi (Denison & Kitchen 2015; Symons ym. 2015. Out on the fields. Journal of Applied Sport Psychology 19(4), 419–433. Valmistuttuaan tai työuransa myöhemmissä vaiheissa he saattavat työllistyä myös liikuntajärjestöihin, urheiluseuroihin, kuntien palvelukseen tai liikuntapalveluyrityksiin. Cochran, S. & Erbaugh. Childhood 23(2), 221–235. Validity of a single-item measure of stress symptoms. 2007; Gill 2017) kuin urheilun ulkopuolellakin (Keski-Petäjä & Attila 2018) joutuvat seksuaalisesti häirityiksi miehiä useammin, näissä tutkimuksissa valtaosa tutkimukseen osallistuneista on oletettavasti kuulunut, kuten ihmiset ylipäätään, seksuaalienemmistöön. 2001. & Kennair, L.E.O. Lisäksi osa häirintätutkimuksesta on pohjautunut ainoastaan naisten ja tyttöjen aineistoihin, kuten Fastingin (2015) ja Mergaertin ym. Children’s intended responses to genderbased bullying as targets and bystanders. G. 2017). Spoilsports. Scandinavian Journal of Work, Environment and Health 29(6), 444–451. 1961. Understanding and preventing sexual exploitation in sport. 2017. Fasting, K. Erityisesti tarvetta lienee omien arvojen ja asenteiden tarkastelulle sekä puuttumisen ja puheeksi ottamisen taitojen harjoittelulle. A study of 14 and 16 year old school children. 2015. Toisaalta on syytä kysyä, ketkä olivat riittävän kiinnostuneita, teknisesti ja kielellisesti taitavia – ylipäätään suomea osaavia – ja henkisesti hyvinvoivia jaksaakseen täyttää pitkähkön verkkokyselyn. Beck, A. (Kokkonen 2016.) Anonyymisti täytettävä verkkokysely mahdollisti myös epäasiallisen vastaamisen, kuten sukupuolen raportoimisen ”joulupukkina”, ”hummerina”, ”lohikäärmesoturina” tai ”apinamiehenä” ja iän ilmoittamisen yhdeksi vuodeksi (ks. The first international study on homophobia in sport. Journal of Sexual Medicine 14, 396–403. 2018. Depue, R
Kicking down barriers: Gay footballers, challenging stereotypes and changing attitudes in amateur league play. F. & Polman, R. Ybarra, M. Dugali ?, S. Rabelo, V. J. Vertommen, T. Volkwein-Caplan, K. Oxford Research Encyclopedia of Psychology. Rode, C. A. Annals of Leisure Research 20 (4), 467–489. Intersectionality, microaggressions, and microaffirmations: Toward a cultural praxis of sport coaching. M.Mathy, R. Journal of Occupational Health Psychology 22 (3), 286–298. Journal of American College Health 64 (5), 371–379. Child Abuse & Neglect 38, 280–295. R. Willis, T. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 186,138–155. Gearity, B. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö, 32–48. Women don't know anything about sports: Contrapower harassment in the sport management classroom. T. / Ne-etickoponašanje u sportu. A. Lucassen, M. Lehtonen, J. Peltola, M. Sexual orientation and suicidal behaviour in adolescents and young adults: Systematic review and meta-analysis. M. Kirby, S. & Van Den Eede, F. & Stani ?, V. Attila, M. Fink, J. C.Gustafson, A. Developmental Review 33(1), 58–88. Katz-Wise, S. C. 1329/2014. Almenara, J. B. The impacts of discriminatory experiences on lesbian, gay and bisexual people in sport. Ohjaajan väkivaltainen käyttäytyminen liikuntaharrastuksissa: sukupuolen ja maahanmuuttotaustan merkitys lapsiuhritutkimuksen valossa. L. Kokkonen (toim.) Urheilun takapuoli. Keski-Petäjä, M. Holland, K. Kokkonen, M. & Fleming, S. & McCarthy, M. 2014. Koulukokemukset pohjana ei-heteroseksuaalisten nuorten uravalinnoille. DOI: 10.1093/ acrefore/9780190236557.013.148 Haas, A. Kroshus, E. 2017. Kokkonen, M. Mental health and substance use of sexual minority college athletes. Sport Management Education Journal 11 (2), 61–71. 2014. Seabrook, R. Forbes, A. & Davoren, A. Luxembourg: Publications Office of the European Union. & Lang, M. Sisäministeriön julkaisu 7/2014. & Cortina, L. Quick, J. Helsinki: Sisäministeriö. 2002. Lazarevi ?, S. Soccer & Society 16(4), 521–539. Eliason, M. & Hyde, J. 2013. Sexual minority youth and depressive symptoms or depressive disorder: A systematic review and meta-analysis of population-based studies. Teoksessa: E.A. N. 2018. Koropanovski, N. L.&Korchmaros, J. International Review for the Sociology of Sport 50(7), 822–839. Hartill. & Vrangalova, Z. 2012. J. Jones, L. C. & Demers, G. 2015. Mitchell, K. Sexual harassment in the European Union: A pervasive but still hidden form of gender-based violence. Teoksessa: H. L. Teoksessa: P. Journal of Sex Research 49(2–3), 142–167. M. A. Berg & M. Gill, D. ‘Women can’t referee’: Exploring the experiences of female football officials within UK football culture. Sexual harassment among adolescents of different sexual orientations and gender identities. 2016. Nieminen (toim.) Tasa-arvobarometri 2017. 2017. Symons, C. 2013. Unethical forms of behavior in sports. 2017. Castellví, P. 2017. & Hardin, R. Frampton, C. 2015. 2017. Berg & M. R. 2012. M. Samra, R. Sexual harassmentand abuse in sport: The NOC*NSF Helpline. Study on genderbased violence in sport. 2017. Latcheva, R. Seksuaalinen häirintä ja sukupuoleen liittyvä vihapuhe. 102 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Seksuaalivähemmistöjen häirintä sport. Mergaert, L. J. M. 2016. Qualitative Research in Sport, Exercise and Health 7(5), 573–588. Sexual harassment: Have we made any progress. Vertommen, T. 2016. Keski-Petäjä, P. 2015. O’Sullivan, G. & Attila, H. H. Rotterdam: Sense Publishers, 141–161. 2017. D. The British Journal of Psychiatry 211 (2), 77–87. 2010. M. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2012:5. 2015. Leisure Studies 29(2), 161–173. Miranda-Mendizábal, A. Journal of Interpersonal Violence 32 (12), 1821–1852. Syrjintä Suomessa: Tietoraportti 2014. A. Milojevi ?, A. Sociology of Sport Journal 34(2), 160–175. Mostly heterosexual as a distinct sexual orientation group: A systematic review of the empirical evidence. Victimization experiences of lesbian, gay, and bisexual individuals: A meta-analysis. ym. J. Sexual harassment against men: Examining the roles of feminist activism, sexuality, and organizational context. P. S. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 8/2018. Facta Universitatis: Series Physical Education & Sport 12(2), 155–166. Kokkonen, M. Kasvatus 38 (2), 144–153. Mays, V. 2016. Impact, issues, and challenges. Sexual harassment and abuse in sport. Kokkonen (toim.) Urheilun takapuoli. Teoksessa: P. 2016. Edwards, L. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2014. Oxford, UK: Meyer & Meyer Sport.. Journal of Sport Management 30(1), 1–7. Schipper van Veldhofen, N. D.D’Augelli, A. Mapping the landscape of gay men’s football. S. Alonso, I. Seksuaalivähemmistöt liikuntaa harrastamassa – hintana henkinen pahoinvointi. Blasco, M. E.& Sankaran, G. S. Hokka& M. G. Taylor, E. Stasiak, K. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja186, 23–45. Arnaut, C. Suicide and suicide risk in lesbian, gay, bisexual, and transgender populations: Review and recommendations. Australian & New Zealand Journal of Psychiatry 51 (8), 774–787. Pietiläinen, M. M. Sexual harassment in sport. Soccer & Society 16(2/3), 377–392. Gender and cultural diversity in sport, exercise, and performance psychology. 2016. Smith, A. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilunparissa. Cochran, S. Hiding in plain sight: The embedded nature of sexism in sport. Parés-Badell, O. Sukupuoli, sen ilmaiseminen ja seksuaalinen suuntautuneisuus koululiikunnan kompastuskivinä.Kasvatus 5, 460–472. 2011. ym. & McFadyen, M. Roper (toim.) Gender relations in sport. Psychology of Men & Masculinity 17 (1), 17–29. 2017. & Metzger, L. 2007. Savin-Williams, R. K. & Merry, S. A. Journal of Homosexuality 58(1), 10–51
Syinä ovat voineet olla esimerkiksi pienet tutkittavien määrät tai liian yleiset mittausmenetelmät. Enemmän huomiota tulisi kiinnittää olosuhteiden ja palveluiden esteettömyyteen ja saavutettavuuteen, jotta kaikilla olisi mahdollisuus liikkua omien edellytystensä sallimissa rajoissa ja osallistua urheiluseuratoimintaan. PL 35 (L) 40014 Jyväskylän yliopisto. Niko Leppä, LitM, Jyväskylän kaupunki. More effort is needed to create accessible services and space needed to allow everybody to be active within their own capabilities, and to participate in physical activities, join sports clubs, and spend less time sitting. Vaikka erilaisten vammojen ja pitkäaikaissairauksien tiedetään rajoittavan ihmisten tekemistä eri lailla, liikunta-aktiivisuutta mittaavissa tutkimuksissa tai tilastoinneissa niitä ei ole useinkaan eroteltu. About 15 % of adolescents had one kind of functional limitation that affects their daily activities. Sähköposti: pauli.rintala@jyu.fi (yhteyshenkilö). Aija Saari, LitT, Suomen vammaisurheiluja liikunta VAU ry. Keywords: physical activity, disability, children, health promotion, inclusion TIIVISTELMÄ Ng K., Rintala P., Saari A., Leppä N. 0400-247 424. ABSTRACT Ng K., Rintala P., Saari A., Leppä N. More specifically adolescents with moving difficulties reported significantly less days of moderate to vigorous physical activities, fewer were sports club members, and sat for more hours during the weekend than adolescents without disabilities. Liikunta & Tiede 55 (6), 103–110. Rather than use the term ‘disability’, it would be best to use terms that describe functional limitations, because functions can restrict performance in physical activity tasks. LIITU-tutkimuksessa 11–15-vuotiaita nuoria (n=4724) pyydettiin raportoimaan kokemansa toimintarajoitteet (nähdä, kuulla, puhua sujuvasti, liikkua tai käsitellä esineitä, hengittää tai muistaa asioita/ keskittyä). P. 103 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Toimintarajoitteet ja liikunta-aktiivisuus TOIMINTARAJOITTEITA KOKEVIEN NUORTEN LIIKUNTAJA URHEILUSEURA-AKTIIVISUUS SEKÄ ISTUMISEN MÄÄRÄ Kwok Ng, LitT, Limerickin yliopisto, Irlanti. Pauli Rintala, PhD, Liikuntatieteellinen tiedekunta. 2018. Asiasanat:liikunta-aktiivisuus, vammaisuus, lapset, terveyden edistäminen, inkluusio. Noin 15 prosenttia nuorista raportoi kokemansa toimintarajoitteen, joka häiritsee heidän arkeaan. 2018. Liikkumisen vaikeuksia koke vat pojat harrastivat myös selvästi vähemmän reipasta liikuntaa verrattuna muihin toimintarajoitteita kokeviin nuoriin. All adolescents aged between 11–15 years old (n=4724) were asked to report levels of functional difficulties as indicators of disability and their physical in/activity behaviours during the spring of 2016. Sami Kokko, TtT, Jyväskylän yliopisto. Liikunta & Tiede 55 (6), 103–110. Toimintarajoitteita kokevien nuorten liikuntaja urheiluseura-aktiivisuus sekä istumisen määrä. Erityisesti liikkumisen vaikeuksia kokevat nuoret raportoivat tilastollisesti merkitsevästi vähemmän reipasta/rasittavaa liikuntaa, vähemmän urheiluseura-aktiivisuutta ja enemmän istumista viikonloppuisin kuin ne nuoret, joilla ei ollut toimintarajoitteita. Moreover, boys with moving difficulties clearly fell behind their peers with other functional limitations when examining their moderate to vigorous physical activities. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella vuoden 2016 ”Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa” (LIITU) -tutkimuksen aineistossa toimintarajoitteisuutta, liikunta-aktiivisuutta, liikuntaseuraan kuulumista ja istumisen määrää ja verrata niitä vammattomiin nuoriin. & Kokko S. Erilaisista toimintarajoitteista liikkumisen vaikeudet vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen eniten. Lisäksi selvitettiin toimintarajoitteisuuden yhteyksiä liikuntakäyttäytymiseen, urheiluseurassa harrastamiseen ja istumiseen. Often people with disabilities are referred to as a heterogeneous group of people, with the same ability to function. Many studies or statistics that measure physical activity do not distinguish various types of functional limitations, such as visual, hearing or moving impairments. Vammaisista henkilöistä puhutaan usein yhtenäisenä ryhmänä ikään kuin vamma olisi kaikilla samanlainen tai sen vaikutukset toimintakykyyn samankaltaiset. Therefore, the purpose of this study was to explore differences in physical activity, sports club membership, and sitting time in adolescents with and without disabilities through the Finnish School-aged Physical Activity (SPA) study (in Finnish LIITU). Differences in physical activity, sports club participation and sitting time among adolescents with functional limitations. & Kokko S
Fyysisen aktiivisuuden tai inaktiivisuuden mittaamiseen käytetyt mittarit ovat myös saattaneet olla niin erilaisia, että tulosten keskinäinen vertailu on mahdotonta (Hutzler 2011). Perheen sosioekonominen tilanne kartoitettiin kuudella kysymyksellä, jotka muutettiin perheen varallisuusindeksiksi (FAS) (Torsheim ym. Liikunta-aktiivisuuden lisääminen on tärkeää ja vaikuttaa positiivisesti sekä fyysiseen ja psyykkiseen että sosiaaliseen terveyteen (WHO 2010). Useimmissa tutkimuksissa pojat ovat tyttöjä liikunnallisesti aktiivisempia (Rintala ym. 2016). 2016). Rimmer & Rowland 2008). 2011). Vastausvaihtoehdot muokattiin vastaajille sopiviksi ja viiteen erilaiseen vaikeustasoon WHO:ntoimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokituksen (ICF) mukaan seuraavasti: 1) Ei ole vaikeuksia, 2) Kyllä, mutta vaikeudet eivät juuri häiritse arkeani, 3) Kyllä, ja vaikeudet häiritsevät jonkin verran arkeani, 4) Kyllä, ja vaikeudet häiritsevät arkeani paljon, 5) Kyllä, ja vaikeudet häiritsevät arkeani erittäin paljon. Tämä pätee eritoten vammaisiin tai muuten toimintarajoitteita kokeviin ihmisiin, sillä heillä inaktiivisuuden aiheuttamat seuraamukset johtavat entistä vaikeammin hoidettaviin sairauksiin (Rimmer ym. FAS toimi yhtenä, lapsiystävällisenä kontrollimuuttujana (Wardle ym. Mittarit Vastaajilta kysyttiin sukupuoli ja luokka-aste. Jotta terveyden edistämisen toimenpiteitä pystytään kohdentamaan erilaisia toimintarajoitteita kokeville, kuten vammaisille ja pitkäaikaissairaille nuorille, tarvitaan tietoa tämän ryhmän liikkumisesta. Tutkimuksesta jäivät pois ne koululaiset, jotka eivät olleet paikalla kyselyä tehtäessä, tai jotka kävivät erityiskoulua tai yksityiskoulua (Taulukko 1). 2014). 2007), esimerkiksi terveyden näkö kulmasta (Ross ym. Kaiken toiminnan tulisi olla myös jollain tavalla merkittävää nuorten tulevaisuuden kannalta (Rosenbaum & Gorter 2012). Tutkimuksen otokseen kuuluivat 11–, 13– ja 15–vuotiaat nuoret (n=4724, tyttöjä 2 487 ja poikia 2 237) eri luokka-asteilta. Nämä vastaus. Täten tämän tutkimuksen tavoite on tarkastella eroja liikunta-aktiivisuudessa, liikuntaseuraan kuulumisessa ja istumiseen käytetyssä ajassa erilaisia toimintarajoitteita kokevien suomalaisten nuorten ja heidän vammattomien tovereidensa välillä. 104 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Toimintarajoitteet ja liikunta-aktiivisuus JOHDANTO Suomalaisista lapsista ja nuorista alle kolmasosa (31 %) liikkuu suositusten mukaisesti eli tunnin päivässä (Kokko ym. 2015). Esimerkiksi LIITU-tutkimuksen perusteella suomalaiset lapset ja nuoret viettävät yli puolet valveillaoloajastaan paikallaan istuen tai makuulla (Kokko & Mehtälä 2016). Koulut oli valikoitu satunnaisesti edustamaan maantieteellisesti koko maan väestöä ja kieliryhmiä (suomi ja ruotsi). 2004; Kokko ym. Kuitenkin Rintalan ym. Suomenkielisten koulujen oppilaiden vastausprosentti oli 61 ja ruotsinkielisten 58. Esimerkiksi WHO-koululaistutkimuksessa vuosina 2002, 2006, 2010 ja 2014 vammaisuutta tai pitkäaikaissairautta kysyttiin yhdellä erottelukysymyksellä (Kyllä/Ei) (Ng ym. Rehtori antoi luvan kyselyn tekemiseen oppitunnin aikana. Toimintakyvyn rajoituksia selvitettiin suomennetulla ja lyhennetyllä ”Model Disability Survey”-mittarilla (Chatterji ym. Hyvien tottumusten omaksuminen nuorena on siten erityisen tärkeää myös myöhemmin elämässä (Sawyer ym. MENETELMÄT Tämä tutkimus pohjautuu “Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa” (LIITU) -tutkimuksen vuoden 2016 aineistoon (Kokko & Mehtälä 2016). Tämä ilmiö ei kuitenkaan esiintynyt muissa toimintarajoitteissa. Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) (WHO 2007) tarjoaa tähän viitekehyksen ja siihen pohjautuva Washington Group -kysymykset (Loeb ym. Vammaisuuden ja/tai pitkäaikaissairauden aiheuttama tarkempi toimintarajoite ja sen yhteys liikuntakäyttäytymiseen on tärkeää saada selville, vaikkapa nuoren harrastamisen kannalta. Ridit on kuuden kysymyksen (oma makuuhuone, autojen määrä, astianpesukone kotona, kylpyhuoneiden ja tietokoneiden määrä kotona ja ulkomaanmatkojen määrä viime vuonna) summapistemäärä muutettuna asteikolle 0–1. (2017) havaitsivat, että nuoret, joilla oli näkemiseen ja hengittämiseen liittyviä toimintarajoitteita, olivat 1?3 päivää viikossa aktiivisempia, jos he olivat urheiluseuran jäseniä kuin ne, jotka eivät olleet jäseniä ja eivät ottaneet osaa urheiluseuratoimintaan. Jos lomake oli jätetty tyhjäksi, se tulkittiin kyselyn keskeyttämiseksi. 2018). On ollut yleinen käytäntö, että vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset raportoidaan yhtenäisenä, homogeenisena ryhmänä (Sawyer ym. 2016). 2007). Monis sa tutkimuksissa on kuitenkin usein selviä puutteita, kuten pieni otoskoko tai kohdennettu kliininen tutkimus. Ridit-pisteytystä käytettiin varmistamaan FAS:n sopivuus kansallisiin vertailuihin. 2018) toimivan ja vertailun mahdollistavan kyselytyökalun. Vammaisten, pitkäaikaissairaiden tai toimintarajoitteita kokevien lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta selvittäneet tutkimukset ovat keskenään epäjohdonmukaisia. Väestötason tutkimusten luotettavuutta rajoittaa esimerkiksi toimivien kyselylomakkeiden puuttuminen. Toisaalta paikallaanolo nuorten arjessa näyttää lisääntyneen viime vuosina. Vastaajilta kysyttiin onko heillä pysyviä vaikeuksia kuudella toimintakyvyn alueella 1) nähdä, vaikka käyttäisit silmälaseja?, 2) kuulla, vaikka sinulla olisi kuulolaite?, 3) puhua sujuvasti?, 4) liikkumisessa tai esineidenja tavaroiden käsittelyssä?, 5) hengittää, esimerkiksi hengenahdistusta?, ja 6) muistaa asioita tai keskittyä?. Esimerkiksi Ng ym. Nuorten tilanteen tarkastelu toimintarajoitteiden kautta antaa nykyistä tarkemman kuvan heidän kokemistaan haasteista ja auttaa kohdentamaan tarpeellisia terveyden edistämisen toimenpiteitä eniten tukea tarvitseville. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta oli antanut luvan tutkimuksen tekemiseen. Suurin osa tutkimuksista osoittaa vammaisten lasten liikkuvan vammattomia vertaisiaan vähemmän (Rimmer & Rowland 2008). 2002) sukupuolen ja luokka-asteen kanssa, kun analysoitiin liikuntakäyttäytymistä. Model Disability Survey on laaja ja yksityiskohtainen kysely, josta tässä tutkimuksessa voitiin käyttää vain kuutta Washington Group on Disability Statistics -kysymystä (Loeb ym. Oppilaat täyttivät internet-pohjaisen kyselyn nimettöminä ja vapaaehtoisesti. 2007), joten tutkimuksista on vaikea vetää tarkempia johtopäätöksiä. 2017) pyytämällä vastaajia vertaamaan itseään muihin samanikäisiin. 2016), mutta on tutkimuksia, joissa tyttöjen ja poikien välille ei ole saatu eroja (Rintala ym. (2004) mukaan toimintarajoitteita kokevien ja ei-kokevien välillä ei ollut eroa. Vastaajat jaettiin kolmeen ryhmään, jotka olivat matala, keskitasoinen ja korkea FAS. Nuoruus on väistämättä biologisten, fyysisten, henkisten ja sosiaalisten muutosten aikaa. Vuosien 2002 ja 2010 mittauksiin lisättiin tarkennetut kysymykset, jolloin selvisi, että vähän yli puolella näistä vammaisista tai pitkäaikaissairaista oppilaista ei ollut vaikeuksia hengittää, liikkua, nähdä, kuulla tai käsitellä esineitä, mutta toisaalta lähes puolella näistä nuorista oli sellainen tarkemmin määrittelemätön vamma tai pitkäaikaissairaus, joka ei tutkimuksessa selvinnyt(Ng ym. Viimeisimmässä WHO:n ei-tarttuvien tautien raportissa suositellaan paikallaan olemisen vähentämistä koko väestölle (WHO 2017). WHO-Koululaistutkimuksen aineistoissa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten liikunta-aktiivisuus ei eronnut merkitsevästi heidän vammattomista tovereistaan (Ng 2016), mutta muualla toteu tetut aikaisemmat tutkimukset antavat kuitenkin päinvastaisen kuvan tilanteesta (esim
Kysymys kuului ”Mieti 7 edellistä päivää. 105 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Toimintarajoitteet ja liikunta-aktiivisuus vaihtoehdot ryhmiteltiin analyysia varten kahteen kategoriaan: toimintarajoite esiintyy (Kyllä, ja vaikeudet häiritsevät jonkin verran, paljon ja erittäin paljon) sekä toimintarajoite ei esiinny (Ei ole vaikeuksia ja Kyllä, mutta vaikeudet eivät juuri häiritse arkeani). 651 (85,9) 107 (14,1) 731 (82,3) 157 (17,7) 9. Istumiseen käytettyä aikaa kysyttiin:”Kuinka monta tuntia päivässä keskimäärin istut arkipäivinä. Urheiluseurassa toimimista kysyttiin kysymyksellä ”Harrastatko liikuntaa tai urheilua urheiluseurassa?” Siihen vastattiin seuraavilla vastausvaihtoehdoilla: 1) Kyllä, harrastan säännöllisesti ja aktiivisesti, 2) Kyllä, harrastan silloin tällöin, 3) En harrasta tällä hetkellä, mutta olen aiemmin harrastanut, 4) En harrasta, enkä ole koskaan harrastanutkaan. Keskimääräistä MVPA-päivien lukumäärää, urheiluseura-aktiivisuutta ja POJAT TYTÖT Ei Raj (%) Raj (%) P* Ei Raj (%) Raj (%) P* Luokka-aste .565 .001 5. Lisäksi reliabiliteetti kahden viikon toistomittauksessa on todettu hyväksi (ICC ,70–,80)(Vuori ym. Vaikka subjektiivista liikunta-aktiivisuuden raportointia onkin kritisoitu, itsearvioitua liikunta-aktiivisuutta pidetään hyväksyttävänä menetelmänä monitorointitutkimuksissa (Hallal ym. Toimintarajoitteita kokevien ja ei-kokevien nuorten demografiset tiedot sukupuolittain.. 597 (87,5) 85 (12,5) 614 (80,6) 148 (19,4) FAS .698 .004 Matala 441 (86.8) 67 (13.2) 479 (79.6) 123 (20,4) Keskitaso 1117 (86,6) 173 (13,4) 1217 (85,4) 208 (14,6) Korkea 387 (88,2) 52 (11,8) 379 (82,4) 81 (17,6) Liikunta-aktiivisuus <.001 <.001 0–2 pv 214 (79,3) 56 (20,7) 235 (76,5) 72 (23,5) 3–4 pv 466 (86,0) 76 (14,0) 661 (81,3) 152 (18,7) 5–6 pv 611 (88,6) 79 (11,4) 702 (86,6) 109 (13,4) 7 pv 654 (89,0) 81 (11,0) 477 (85,8) 79 (14,2) Urheiluseurassa .003 .005 Ei Aktiiv 962 (84,8) 172 (15,2) 1036 (81,4) 237 (18,6) Aktiivinen 983 (89,1) 120 (10,9) 1039 (85,6) 175 (14,4) Istuminen Viikolla <.001 0.005 0–2 h 101 (85,6) 17 (14,4) 51 (82,3) 11 (17,7) 3–4h 275 (86,5) 43 (13,5) 179 (85,6) 30 (14,4) 5–6h 576 (89,9) 65 (10,1) 651 (85,5) 110 (14,5) 7–8h 623 (88,4) 82 (11,6) 812 (84,0) 155 (16,0) 9h + 352 (80,7) 84 (19,3) 352 (77,5) 102 (22,5) Puuttuvia 19 34 Istuminen V-loppuna .001 .014 0–2 h 293 (88,5) 38 (11,5) 279 (84,3) 52 (15,7) 3–4 h 578 (89,3) 69 (10,7) 677 (86,2) 108 (13,8) 5–6 h 496 (87,6) 70 (12,4) 498 (83,6) 98 (16,4) 7–8 h 235 (87,4) 34 (12,6) 285 (81,7) 64 (18,3) 9h + 320 (80,6) 77 (19,4) 305 (78,4) 84 (21,6) Puuttuvia 27 37 Kaikki 1945 (86,9) 292 (13,1) 2075 (83,4) 412 (16,6) * Khiin neliötesti TAULUKKO 1. Liikunta-aktiivisuuden mittarina käytettiin vastaajan arviota 60 minuutin reippaan/rasittavan liikunnan (MVPA=moderate to vigorous physical activity) toteutumisesta edeltävänä seitsemänä päivänä. Vastausvaihtoehdot olivat nollasta seitsemään. ja Kuinka monta tuntia päivässä keskimäärin istut viikonloppuna?” Tämä oli avoin kysymys, josta jälkikäteen poistettiin ylilyönnit kuten esimerkiksi 24 tuntia. 697 (87,5) 100 (12,5) 730 (87,2) 107 (12,8) 7. Ohjeessa kerrottiin liikunnalla tarkoitettavan kaikkea sellaista toimintaa, joka ”nostaa sydämen lyöntitiheyttä ja saa sinut hetkeksi hengästymään esimerkiksi urheillessa, ystävien kanssa pelatessa, koulumatkalla tai koulun liikuntatunneilla”. Analyysi Jokaisesta muuttujasta ajettiin kuvailevat tiedot sukupuolittain seuraavasti ryhmiteltyinä: liikunta-aktiivisuus (0–2, 3–4, 5–6 ja 7 pv), urheiluseurassa toimiminen (aktiivinen, inaktiivinen) ja istu miseen käytetty aika (0–2, 3–4, 5–6, 7–8, 9 tuntia tai enemmän). Vaihtoehdot ryhmiteltiin kahdeksi muuttujaksi eli niihin jotka vastasivat “kyllä” ja olivat “aktiivisia”, sekä niihin, jotka ovat “inaktiivisia” tai “harrastavat harvoin tai eivät koskaan”. Merkitse, kuinka monena päivänä olet liikkunut vähintään 60 minuuttia päivässä?” Käytetyn mittarin on todettu olevan validi mittaamaan liikunta-aktiivisuutta, sillä se korreloi objektiivisen mittarin kanssa (r=0,40) (Prochaska ym. Tätä kysymystä on käytetty WHO-Koululaistutkimuksessa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. 2005). 2012). 2001)
Taulukosta 3 näkyy, että vammattomiin tovereihin (ka. Lisäksi kun yhdistettiin kaikkien toimintarajoitteisten nuorten osuudet, liikunnallisesti aktiivisten päivien määrä oli selvästi vähäisempi sekä toimintarajoitteisilla pojilla (ka. Toimintarajoitteiden yleisyys sukupuolen mukaan. (Taulukko 4). Tyttöjen, mutta ei poikien, raportoitujen toimintarajoitteiden määrä yleistyi iän myötä (12,8% vs 17,7% vs 19,4%) tilastollisesti merkitsevästi (p<,001). Tytöistä vähiten urheiluseuratoimintaan osallistuivat kuulemisen haasteita kokevat nuoret (29%). Toimintarajoitteiset pojat (p=,003) ja tytöt (p=,005) olivat merkitsevästi vähemmän aktiivisia urheiluseuratoimintaan osallistujia kuin heidän vammattomat toverinsa. Noin puolet vammattomista pojista ja tytöistä osallistui aktiivisesti urheiluseuratoimintaan, mutta esimerkiksi liikkumisen vaikeuksia kokevista pojista vain (23%) kertoi osallistuvansa urheiluseuratoimintaan. TAULUKKO 3. Tytöt, jotka tulivat matalimman varallisuusluokan perheistä (20,4%) raportoivat tilastollisesti merkitsevästi (p<,004) useammin toimintarajoitteita kuin keskitason (14,6%) tai korkean varallisuuden perheistä (17,6%) tulevat. Yksittäinen henkilö voi esiintyä useassa toimintarajoite-kategoriassa, mutta yhteenlasketussa lukemassa on huomioitu jokainen vain kerran POJAT TYTÖT Ka. 4,5 päivää) kun luokka-aste ja perheiden varallisuusindeksi oli vakioitu. N (%) POJAT (%) TYTÖT (%) p-arvo Nähdä 144 (3,5) 57 (2,8) 87 (4,0) 0,038 Kuulla 47 (1,2) 33 (0,8) 14 (0,3) 0,003 Puhua 96 (2,6) 42 (2,1) 54 (2,5) 0,369 Liikkua 62 (1,5) 31 (1,6) 31 (1,5) 0,800 Hengittää 188 (4,5) 59 (2,9) 129 (5,9) <,001 Muistaa ja keskittyä 416 (9,4) 171 (8,1) 245 (10,6) 0,005 Kaikki yhteensä* 704 (14,9) 292 (13,1) 412 (16,6) 0,001 *Huom. 106 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Toimintarajoitteet ja liikunta-aktiivisuus istumiseen käytettyä aikaa viikolla ja viikonloppuna tarkasteltiin vertaamalla toimintarajoitteita kokevia ja niitä, joilla toimintarajoitteita ei ollut T-testin avulla. Samoin keskimääräinen liikunnallisesti aktiivisten päivien lukumäärä oli myös selvästi vähäisempi niillä pojilla (ka.4,4 päivää) ja tytöillä (ka.4,3 päivää), joilla oli haasteita muistamisessa ja keskittymisessä verrattaessa vammattomiin tovereihin. LCI UCI P* Ei toimintarajoitetta 5,09 5,01 5,17 4,76 4,68 4,83 Rajoite nähdä 4,80 4,34 5,27 ,229 4,49 4,13 4,86 ,142 …kuulla 4,62 4,00 5,23 ,131 4,24 3,34 5,15 ,250 …puhua 4,74 4,20 5,28 ,209 4,14 3,68 4,60 ,009 …liikkua 3,52 2,89 4,15 <,001 4,19 3,58 4,79 ,059 …hengittää 4,46 4,00 4,91 0,007 4,60 4,30 4,90 ,276 …muistaa ja keskittyä 4,37 4,10 4,64 <,001 4,34 4,12 4,56 <,001 Kaikki rajoitteet yht. 3,5 päivää) tai hengittämisen haasteita (ka. Seuraavaksi tulivat ne, joilla oli vaikeuksia hengittämisessä (188/704; 27%), näkemisessä (144/704; 20%), puhumisessa (96/704; 14%), liikkumisessa (62/704; 9%) ja kuulemisessa (47/704; 7%). 4,4 päivää) kuin heidän vammattomilla tovereillaan. Noin neljä prosenttia kaikista nuorista raportoi vähintään kahdesta toimintarajoitteesta. Luokka-aste ja varallisuusindeksi on vakioitu.. Sukupuoli, ikä ja FAS vakioitiin. Aineisto analysoitiin SPSS 24.0 -versiolla. Keskimääräinen päivien lukumäärä, jolloin nuori liikkui vähintään 60 minuuttia reippaasti (MVPA). 5,1 päivää) verrattuna liikunta-aktiivisuus (60 min MVPA) oli merkitsevästi vähäisempää pojilla, joilla on liikkumisen haasteita (ka. Muistamisen ja keskittymisen haasteita kokevat pojat (7,4 tuntia) ja tytöt (7,3 tuntia) istuivat vammattomia vertaisiaan enemmän, mutta puhumisen (8,1 tuntia) ja liikkumisen (8,7 tuntia) haasteita kokevat pojat istuivat kaikkein eniten viikon aikana. Samoin suoritettiin MANCOVA samoilla neljällä muuttujalla. Voidaksemme ottaa kaikki muuttujat huomioon samalla kertaa, MANCOVA toistettiin toimintarajoite riippumattomana muuttujana ja sukupuoli, ikä ja FAS kovariaatteina. Toimintarajoitteisten nuorten joukossa suurimman ryhmän (Taulukko 2) muodostivat ne nuoret, joilla oli haasteita muistamisessa ja keskittymisessä (416/704; 59%). TULOKSET Noin 15 prosentilla tutkimukseen osallistuneista nuorista oli jokin toimintarajoite, joka häiritsi heidän arkeaan (Taulukko 1 ja 2).Tytöillä oli poikia useammin (p<,001) toimintarajoitteita (16,6% vs 13,1%). Vastaavasti vain hieman yli kolmannes muistamisen ja keskittymisen haasteita kokevista pojista ja 40 prosenttia tytöistä oli aktiivisia urheiluseuratoimintaan osallistujia. Suunnilleen viidennes pojista (19,3% ja 19,4%) ja tytöistä (22,5% ja 21,6%) viikon aikana ja viikonloppuna ilmoitti istuvansa vähintään yhdeksän tuntia päivässä. 4,5 päivää) että tytöillä (ka. Vaikka vammattomien poikien ja tyttöjen välillä oli merkittävä ero, poikien ja tyttöjen väliset erot eri toimintarajoitekategorioissa eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Toimintarajoitteita kokevat nuoret käyttivät enemmän aikaa istuen viikon aikana (pojat 7,4 tuntia ja tytöt 7,2 tuntia) kuin heidän vammattomat toverinsa (pojat 6,6 tuntia ja tytöt 6,9 tuntia) (Taulukko 5). 4,54 4,33 4,75 <,001 4,41 4,24 4,58 <,001 * T-testin merkitsevyys toimintarajoitteita kokevien ja ei-kokevien välillä (muut toimintarajoitteet poistettu T-testin ajaksi) TAULUKKO 2. LCI UCI P* Ka. Varsinkin tytöt raportoivat hengittämiseen liittyviä toimintarajoitteita merkitsevästi enemmän kuin pojat. Toimintarajoitteita kokevien nuorten ryhmissä, sekä pojissa että tytöissä, liikuntaan useampana kuin 0–2 päivänä viikossa osallistuvien määrä laski tilastollisesti merkitsevästi (p<,001)
9,0 tuntia) viikonloppuina (Taulukko 6.) Monen muuttujan kovarianssianalyysin (MANCOVA) tulokset näky vät taulukossa 7. Sukupuolen, iän ja perheiden varallisuusindeksin vakioimisen jälkeen havaittiin merkitsevä ero liikuntaaktiivisuudessa ja inaktiivisuudessa (istumisen määrä ja urheiluseuraan kuuluminen) toimintarajoitteisten ja vammattomien nuorten välillä. 107 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Toimintarajoitteet ja liikunta-aktiivisuus Toimintarajoitteita kokevat pojat (6,7 tuntia) ja tytöt (6,0 tuntia) istuivat viikonloppuisinkin enemmän kuin heidän vammattomat toverinsa (pojat 5,6 tuntia ja tytöt 5,5 tuntia). Luokka-aste ja varallisuusindeksi on vakioitu.. LCI UCI P* Eitoimintarajoitetta 5,59 5,44 5,75 5,53 5,39 5,67 Rajoitenähdä 5,80 4,89 6,72 ,652 5,68 4,99 6,37 ,638 …kuulla 5,55 4,35 6,76 ,953 5,41 3,67 7,16 ,991 …puhua 6,49 5,43 7,56 ,101 6,27 5,39 7,16 0,098 …liikkua 8,98 7,73 10,24 <,001 5,12 3,93 6,31 0,516 …hengittää 6,61 5,71 7,50 0,028 6,41 5,84 6,98 ,003 …muistaa ja keskittyä 6,88 6,34 7,41 <,001 5,90 5,49 6,31 0,095 Kaikki rajoitteet yht. Ne pojat, joilla oli liikkumisen haasteita, istuivat kaikkein eniten (ka. POJAT TYTÖT Ka. Keskimääräinen istumiseen päivässä käytetty aika tunteina viikolla. LCI UCI P* Ka. 6,71 5,44 5,75 <,001 6,00 5,68 6,32 <,001 * T-testin merkitsevyys toimintarajoitteita kokevien ja ei-kokevien välillä (muut toimintarajoitteet poistettu T-testin ajaksi) TAULUKKO 6. Aktiivisesti urheiluseuratoimintaan osallistuvien nuorten osuus sukupuolittain. Merkitsevä ero syntyi erityisesti liikkumisen, hengittämisen ja muistamisen sekä keskittymisen haasteita kokevien nuorten ja vammattomien nuorten välillä. POJAT (%) P* TYTÖT (%) P* Ei toimintarajoitetta 50,5 50,1 Rajoite nähdä 45,6 ,463 41,4 ,112 …kuulla 48,5 ,815 28,6 ,109 …puhua 40,5 ,197 40,7 ,176 …liikkua 22,6 ,002 35,5 ,107 …hengittää 44,1 ,327 43,4 ,142 …muistaa ja keskittyä 35,1 <,001 40,4 ,004 Kaikki rajoitteet yht, 41,1 ,003 42,5 ,005 * T-testin merkitsevyys toimintarajoitteita kokevien ja ei-kokevien välillä (muut toimintarajoitteet poistettu T-testin ajaksi) TAULUKKO 4. POJAT TYTÖT Ka, LCI UCI P* Ka, LCI UCI P* Ei toimintarajoitetta 6,62 6,50 6,75 6,93 6,83 7,03 Rajoite nähdä 7,03 6,35 7,72 ,247 6,97 6,49 7,45 ,808 …kuulla 5,97 5,07 6,87 ,163 6,15 4,97 7,33 ,208 …puhua 8,08 7,28 8,88 <,001 7,02 6,41 7,63 ,731 …liikkua 8,73 7,80 9,66 <,001 7,32 6,52 8,12 ,319 …hengittää 6,97 6,29 7,65 ,317 7,15 6,75 7,54 ,261 …muistaa ja keskittyä 7,41 7,00 7,82 <,001 7,26 6,96 7,55 0,037 Kaikki rajoitteet yht, 7,35 7,03 7,67 <,001 7,21 6,99 7,44 0,025 * T-testin merkitsevyys toimintarajoitteita kokevien ja ei-kokevien välillä (muut toimintarajoitteet poistettu T-testin ajaksi) TAULUKKO 5. Keskimääräinen istumiseen päivässä käytetty aika tunteina viikonloppuna. Luokka-aste ja varallisuusindeksi on vakioitu
Lisäksi ne liikkumisen haasteita omaavat, jotka tarvitsevat apua osallistumisessaan päivittäisiin askareisiin, tarvitsevat harrastamisessaan kuljetuspalveluja tai saattajaa paikasta toiseen siirtymiseen, sekä usein myös avustajaa liikkumiseen. Viikonloppu siis mahdollistaa periaatteessa vielä pidemmän ja yhtenäisemmän istumisajan. Miettisen (2017) mukaan pojat pelaavat tyttöjä useammin tietokoneja konsolipelejä niin koulupäivinä kuin viikonloppuinakin. Vähäinen liikkuminen ja liiallinen paikallaanolo ovat iso kansanterveydellinen haaste yhteiskunnallisesti (Knight 2012). Vammaisten nuorten mahdollisuudet osallistua yleiseen seuratoimintaan on rajoittunutta ja etenkin pienemmillä paikkakunnilla kohdennettuja soveltavan liikunnan ryhmiä on niukasti tarjolla. Toimintarajoitteet liikkumisessa, esimerkiksi liikuntavamma, voivat johtaa suosimaan istuen tehtäviä sekä helpompia ja turvallisempia aktiviteetteja. Kanste ym. 2012), eikä ole sen vuoksi niin houkuttelevaa. Tämäntyyppinen omaehtoinen liikkumisen mahdollisuus olisi tärkeää, kun seuratoimintaan osallistumisen kynnys näyttää olevan vielä monille liian korkea. Kauffman 2009, 5). Ne nuoret, joilla oli liikkumisen haasteita, istuivat kuitenkin viikonloppuisin jopa arkipäiviä enemmän, ja huomattavasti vammattomia vertaisiaan enemmän. Tulos on linjassa esim. Pelaamisen yleistyminen tarkoittaa luonnollisesti sitä, että muut lasten ja nuorten vapaa-ajan aktiviteetit voivat jäädä vähemmälle. Toimintarajoitteita kokevat nuoret ovat tässä suhteessa vielä alttiimpia inaktiivisuuteen. esim. Walkerin ym. Esimerkiksi fyysisesti aktiiviset harrastukset vähenevät, kun todennäköisesti pääasiassa istumista sisältävä tietokonepelaaminen on yhä useamman valinta vapaa-ajan tekemiseksi. Eri toimintarajoitteiden yhteys liikunta-aktiivisuuteen, istumisen määrään ja urheiluseuratoimintaan (MANCOVA).. Koulupäivien aikana tulee runsaasti sellaista istumista, josta nuoret eivät välttämättä itse päätä. Pelaamisen kautta erityisesti liikuntavammaiset pojat voivat kokea onnistumisen tunteita ja nautintoa. Mahdollisen liikkumisen hankaluuden ja kivun lisäksi liikkumista tällä ryhmällä saattaa rajoittaa myös se, että liikkuminen saattaa näyttää erilaiselta kuin muilla. Liikunnan harrastaminen saattaa aiheuttaa liikuntarajoitteisille nuorille jopa kipua (Shields ym. Niissä perheissä, joissa harrastusta ei ohjelman aikana löytynyt, syyksi kerrotaan kuljetuksen, avustajan, harrastuskaverin ja tarjonnan puute. 53 %). näkövamma ja kuulovamma), eivät liikuntakäyttäytymisessään eronneet vammattomista nuorista. LIITU-tutkimuksen liikkumisrajoitteiset pojat puolestaan osallistuivat harvemmin urheiluseuratoimintaan kuin muita toimintarajoitteita kokevat toverinsa. Vammattomiin nuoriin verrattuna toimintarajoitteisista nuorista harvempi osallistui aktiivisesti urheiluseuratoimintaan. Oppilaiden valitsemat viikonlopun aktiviteetit näyttäisivät sisältävän vähemmän istumista kuin arkipäivät. 2016). Koulujen ja niiden lähiympäristöjen liikuntapaikkoja tulisikin kehittää sellaisiksi, että ne mahdollistaisivat leikkimisen, aktiivisen toiminnan ja liikunnan harrastamisen myös toimintarajoitteisille lapsille ja nuorille (Kokko & Mehtälä 2016, 83). Poikien pelaamisen suosiosta kertoo se, että heillä näytti olevan tyttöihin nähden 4,5-kertainen todennäköisyys pelata vähintään kolme tuntia päivässä. 108 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Toimintarajoitteet ja liikunta-aktiivisuus POHDINTA Kun LIITU-tutkimukseen osallistuneita toimintarajoitteisia nuoria tarkastellaan yhtenä ryhmänä, heidän liikunta-aktiivisuutensa oli vammattomia nuoria matalampi ja heistä harva täytti fyysisen aktiivisuuden päivittäiset suositukset reippaan (MVPA) liikunnan osalta. Tämä sama ilmiö ei kuitenkaan näy liikkumisrajoitteisilla tytöillä. Selityksiä vähäiseen harrastamiseen löytyy esimerkiksi Valtti-ohjelman raporteista (Karppinen 2018; Saari & Skantz 2017; Skantz 2017). Vertailtaessa erilaisia toimintarajoitteita kokevia nuoria keskenään, löytyi eroja liikuntakäyttäytymisessä. (2018) huomion kanssa, jonka mukaan älylliset haasteet ja oppimisvaikeudet edustavat suurinta ryhmää toimintarajoitteiden kirjossa. Vain neljännes liikkumisen rajoitteita kokevista pojista ilmoitti olevansa aktiivisia urheiluseuratoimintaan osallistujia. Aikuisille nämä tilanteet saattavat olla hankalia käsitellä (ks. Kun kaikki muut LIITU-tutkimukseen vastanneet pojat raportoivat istuvansa viikonloppuna vähemmän kuin arkipäivinä, liikkumisen haasteita omaavat pojat raportoivat istuvansa enemmän. Esimerkiksi pojat, joilla oli liikkumisen rajoitteita (liikuntavamma) raportoivat vähiten reippaan liikkumisen päiviä, ja he myös käyttivät eniten tunteja istumiseen sekä arkipäivinä että viikonloppuna. Kuitenkin ne nuoret, joilla oli rajoitteita näkemisessä ja kuulemisessa (esim. 2016). Tämä on selvästi vähemmän kuin yleisesti (Mononen ym. Keskittymiskyvyn haasteet vaikeuttavat yhteisten sääntöjen noudattamista tai toisten huomioimista, mistä saattaa seurata se, että muut pitävät tätä oppilasta arveluttavana ja epäjohdonmukaisena, eikä hän välttämättä saa suosiota liikunnassa. Nuoret rakentavat minuuttaan Ei rajoitteita Nähdä Kuulla Puhua Liikkua Hengittää Muistaa ja keskittyä F 13,145 1,390 0,674 0,564 7,207 5,236 12,373 p <.001 .244 .568 .639 <.001 .001 <.001 Eta2 .010 .001 .001 .000 .006 .004 .010 TAULUKKO 7. Samansuuntaisia tuloksia saivat Longmuir ja Bar-Or (2000), joiden aineistossa liikuntavammaiset nuoret olivat selvästi vähemmän aktiivisia kuin kuulovammaiset nuoret (26 % vs. Lisäksi toimintarajoitteiset nuoret käyttivät enemmän aikaa istumiseen sekä arkipäivinä että viikonloppuna kuin vammattomat ikätoverit. Jos aikuiset kokevat tilanteet epämiellyttävinä, lasten voisi kuvitella olevan vielä enemmän ymmällään liikuntapaikkojen kirjoittamattomista säännöistä. Nämä LIITU-tutkimuksen nuoret olivat tilastollisesti merkitsevästi vähemmän liikunnallisesti aktiivisia, istuivat enemmän ja heistä harvempi osallistui aktiivisesti urheiluseuratoimintaan verrattuna vammattomiin tovereihinsa. Nuoret, joilla oli haasteita muistamisessa ja keskittymisessä, muodostivat laajimman vammaryhmän (n=416/704; 59%). Keskittymisen haasteet voivat olla yhteydessä impulsiivisuuteen tai ylivilkkauteen, ja ylipäätään asioihin, joissa sosiaaliset taidot ja muiden kanssa leikkiminen tai pelaaminen ovat haastavia tehtäviä. (2004) mukaan kouluympäristössä ystävystyminen vaatii vertaisen hyväksyntää ja toimeen tulemista useamman henkilön sosiaalisissa yhteisöissä. Tästä puolestaan seuraa, että he osallistuvat harvemmin järjestettyyn liikuntatoimintaan vapaa-aikanaan ja ovat vähemmän läsnä vapaamuotoisissa liikuntatuokiossa ystäviensä kanssa. Istumisen määrää lisännee myös se, että tietokoneja mobiilipelaaminen ovat yleistyneet silminnähden erityisesti poikien keskuudessa (Bucksch ym
Lisäksi kyselyssä käytetyt käsitteet saattoivat olla oppilaille hankalia ymmärtää. Terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma. 2012. Geneva: World Health Organization. Liikunta & Tiede 41(6), 21?26. The development and testing of a module on child functioning for identifying children with disabilities on surveys. Mehtälä (Toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa, LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. & Kannas, L. Aineisto kerättiin tavallisten peruskoulujen luokissa, ja näin ollen erityiskouluissa opiskelevien oppilaiden tai mittausten aikana erityisluokissa olleiden oppilaiden ääni ei tullut kuuluviin. 2016. S. 2007. Frontiers in Public. 2017. & Piek, J. & Crialesi, R. doi: 10.1016/j.dhjo.2018.06.005 Longmuir, P. Adapted Physical Activity Quarterly 17(1), 40?53. Pitkäaikaissairaat ja vammaiset nuoret liikunnan harrastajina. I: Background. 2001. Ng, K. 2011. A physical activity screening measure for use with adolescents in primary care. Kokko & A. Rosenbaum, P. Physical activity patterns of adolescents with long-term illnesses or disabilities in Finnish general education. The 'F-words' in childhood disability: I swear this is how we should think! Child: Care, Health and Development 38(4) 457?463. W. Boston: Pearson. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto 2016:4, 27–35. L. B., Bull, F. doi:10.3390/sports5040081Open access Ng, K. Obesity and secondary conditions in adolescents with disabilities: Addressing the needs of an underserved population. Nämä toimenpiteet tukisivat myös muiden terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien lasten ja nuorten osallistumista liikunnan harrastuksiin. & Mehtälä, A. 2018. & Kannas, L. MDPI Sports 5 (4), 81. W., Rintala, P., Tynjälä, J. . Factors influencing the physical activity levels of youths with physical and sensory disabilities. Lisäksi mittareista urheiluseuraan kuulumista ja istumiseen käytettyä aikaa käytettiin tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa, joten niiden antamia tuloksia pitää tarkastella kriittisesti. & Bucksch, J. Annals of Clinical & Laboratory Science 42(3), 320?337. Kokko, S., Mehtälä, A., Villberg, J., Ng, K. Saatavissahttp://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-6747-5 Ng, K., Rintala, P., Hutzler, Y., Kokko, S. Characteristics of emotional and behavioral disorders of children and youth. Physical activity trends of Finnish adolescents with longterm illnesses or disabilities from 2002 to 2014. LÄHTEET Bucksch, J., Sigmundova, D., Hamrik, Z., Troped, P., Melkevik, O., Ahluwalia, N., Borraccino, A., Tynjälä, J., Kalman, M. 2016. Valtti-ohjelman tulokset ja vaikutus erityislasten ja -nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaharrastuksen löytymiseen vuosina 2016– 2017. Physical activity participation of disabled children: A systematic review of conceptual and methodological approaches in health research. & Kokko, S. Developmental Neurorehabilitation 11(2), 141?148. Disability and Health Journal 11, 495?501. & Bar-Or, O. J. Physical activity of adolescents with long-term illnesses or disabilities in reference to ICF personal factors. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-156-0 Kauffman, J. 2017, Organized sport participation and physical activity levels among adolescents with functional limitations. painos. Chatterji, S., Cieza, A., Sabariego, C., Bickenbach, J. Sen lisäksi että tarvitaan liikkumisen mahdollistavat ja liikkumiseen houkuttelevat esteettömät ja saavutettavat olosuhteet, huomiota tuli si kiinnittää myös liikunnanopetuksen arkeen, sekä tarjota tukea paikallisten urheiluseurojen toimijoille inklusiivisten palvelujen toteuttamisessa. Journal of Physical Activity & Health 13(8), 816?821. 2017. Adapted Physical Activity Quarterly 28(3), 189?209. Secular trends in moderate-to-vigorous physical activity in 32 countries from 2002 to 2010: A cross-national perspective. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.[viitattu: 6.11.2018]. 2016. C., Andersen, L. 2016. Urheilu ja seuraharrastaminen. Loeb, M., Mont, D., Cappa, C., De Palma, E., Madans, J. Kalman, M., Inchley, J., Sigmundova, D., Iannotti, R. & Nurmi-Koikkalainen, P. 2015. doi:10.1016/S0140-6736(12)60646-1 Hutzler, Y. Teoksessa: S. Rintala, P., Välimaa, R., Tynjälä, J., Boyce, W., King, M., Villberg, J. doi:10.1001/archpedi.155.5.554 Rimmer, J. & Inchley, J. 9. doi:10.1111/j.1365-2214.2011.01338.x Ross, S.M., Bogart, K.R, Logan, S.W, Case, L., Fine, J. Saatavissa:http://apps.who.int/iris/bitstre am/10665/258513/1/9789241512862-eng.pdf Hallal, P. Erilaisia toimintarajoitteita kokevien nuorten hyvinvointi ja kasvuympäristön turvallisuus. Evidence-based practice and research: A challenge to the development of adapted physical activity. W. K. & Hämylä, R. 2011. & Landrum, T. & Kostanjsek, N. Journal of Developmental and Physical Disabilities18(3), 219?234. 2004. [viitattu: 28.3.2018]. Mononen, K., Blomqvist, M., Koski, P. doi:10.1080/17518420701688649 Rimmer, J. 2016. L. European Journal of Public Health 25 (Suppl 2), 37?40. A., Hamrik, Z., . 2009. Journal of Adolescent Health 41(3), 224?229. 2012. 2018. M. 2012. Karppinen, J. . & Ekelund, U. Miyahara, M. S., Villberg, J., Kokko, S. Knight, J.A. 2006. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto 2016:4, 10?15. 2014. C., Guthold, R., Haskell, W. Model disability survey (MDS); survey manual. 2016.Itsearvioitu liikunta-aktiivisuus, istuminen ja ruutuaika sekä liikkumisen seurantalaitteet ja -sovellukset. 2008. doi:10.1016/j. The Lancet 380(9838), 247?257. Physical inactivity: Associated diseases and disorders. A., Villberg, J. Ongelmaan ei ole yhtä selkeää ratkaisua. F. Miettinen, L. Mehtälä (Toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa, LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Archives of Pediatrics and Adolescent Medicine 155(5), 554?559. & Kannas, L. Journal of Adolescent Health 58(4), 417?425. 2016. Global physical activity levels: Surveillance progress, pitfalls, and prospects. Toimintarajoitteiden esiintyvyys ei perustunut lääketieteellisiin diagnooseihin, vaan mittauksissa käytettiin oppilaan itse raportoimaa tietoa, mikä saattaa rajoittaa tiedon luotettavuutta. & Thompson, H. & Rowland, J. & Kannas, L. Teoksessa: S. K. (Toim.)Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa, LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. & Yamaki, K. Tutkimuksesta tiiviisti 24. Tutkimuksen rajoitukset Tutkimustulokset eivät anna täysin totuudenmukaista kuvaa kaikkien vammaisten tai pitkäaikaissairaiden koululaisten liikuntakäyttäytymisestä. L. 2018. doi:10.1123/jpah.2015-0539 Prochaska, J. Fysioterapian opinnäytetyö. Kokko & A. Physical activity of children with and without long-term illness or disability. Nuorten tietokoneja konsolipelaaminen ja vanhempien rooli: WHO-Koululaistutkimus. Kokko, S. & Tynjälä, J. Journal of Physical Activity & Health 8, 1066?1073. J., Tynjälä, J. A., Välimaa, R. University of Jyväskylä. 109 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Toimintarajoitteet ja liikunta-aktiivisuus ja vertaavat itseään muihin etenkin teini-iässä, ja jos liikkuminen näyttää ulospäin erilaiselta, on vaarana, että nuorta houkuttelee ne vaihtoehdot, joissa ei tarvitse liikkua (Miyahara & Piek 2006). Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto 2016:4. doi:10.1093/eurpub/ckv024 Kanste, O., Sainio, P., Halme, N. Jyväskylän yliopisto. & Long, B. Ng, K. Toimintakyvyn rajoitusten selvittämisessä käytettyä mittaria ei ole tässä muodossa käytetty aikaisemmin Suomessa. Laurea Ammattikorkeakoulu. & Gorter, J. Self-esteem of children and adolescents with physical disabilities: Quantitative evidence from meta-analysis. 2000. International trends in adolescent screen-time behaviors from 2002 to 2010. Vaikka tämä nimenomainen ryhmä edustaa vain hieman alle 8% toimintarajoitteisista nuorista, heidän liikuntakäyttäytymisensä nousee esiin ryhmän heikoimpana. European Journal of Adapted Physical Activity 7(1), 58?72. jadohealth.2007.05.005 Rintala, P., Välimaa, R., Ojala, K., Tynjälä, J., Villberg, J. Studies in Sport, Physical Education and Health 245.Väitöskirja. W., Rintala, P., Tynjälä, J. J., Sallis, J. H., Rowland, J. H. E. Physical activity for youth with disabilities: A critical need in an underserved population
WHO 2007. International classification of functioning, disability and health (ICF). Torsheim, T., Cavallo, F., Levin, K. 2017. Saatavissa: who.int/nmh/publications/ ncd-progress-monitor-2017/en/. Valtti-ohjelma lisäsi erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja liikunnan harrastamista. K. Pacific Grove, CA: Brooks/Cole. E., Kostanjsek, N. & Schneider, M. 2. M., Ramsey, E. Liikunta-aktiivisuutta koskevien kysymysten stabiliteetti WHOkoululaistutkimuksessa.Liikunta & Tiede 42(6), 39?46. painos. Geneva: World Health Organization. doi:10.1016/S0140-6736(07)60370-5 Shields, N., Synnot, A.J.& Barr, M. T. Skantz, H. doi: 10.3389/fpubh.2016.00187 Saari, A. V., . Lisääntyikö liike, löytyikö harrastus. Geneva, Switzerland: World Health Organization. Noncommunicable disease progress monitor 2017. Geneva, Switzerland: World Health Organization. B., Chatterji, S., Bickenbach, J. Valtti-ohjelman pilottivaiheen raportti. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry. The international classification of functioning, disability and health: A new tool for understanding disability and health.Disability & Rehabilitation 25(11?12), 565?571. 110 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • Toimintarajoitteet ja liikunta-aktiivisuus Health4, 187. 2002. WHO 2001. WHO 2010. 2014. & Kannas, L. Journal of Epidemiology and Community Health 56(8), 595–599. Child Indicators Research 9, 771?784. Strategies and best practices. Global recommendations on physical activity for health. Antisocial behavior in school. M., Drew, S., Yeo, M. Sawyer, S. WHO 2017. 2005. .& the FAS Development Study Group. & Skantz, H. 2003. doi:10.1007/s12187-015-9339-x Üstün, T. 2007. T., Ojala, S. S. Walker, H. . A. Vuori, M. British Journal of Sports Medicine 46, 989?997. Adolescents with a chronic condition: Challenges living, challenges treating. Fysioterapian pro gradu -tutkielma. K., Tynjälä, J. Psychometric validation of the revised family affluence scale: A latent variable approach. Geneva: World Health Organization. [viitattu: 6.11.2018]. Assessing socioeconomic status in adolescents: the validity of a home affluence scale. & Gresham, F. Perceived barriers and facilitators to physical activity for children with disability: a systematic review. 2017. 2012. & Johnson, F. S. A., Villberg, J., Välimaa, R. 2015. Wardle, J, Robb, K. The Lancet 369(9571), 1481?1489. Jyväskylän yliopisto. M. International classification of functioning, disability and health: Children and youth version: ICF-CY. A., Schnohr, C., Mazur, J., Niclasen, B. & Britto, M
Between the 1950s and the 1980s, during the development of Finnish welfare state, the focus changed to the equal promotion of living standards and well-being of different social groups. The research material used consists of studies and essential textbooks of social policy and social sciences of sport. Artikkelilla luodaan myös ymmärrystä väestön hyvinvoinnin edistämiseen liittyvän poikkihallinnollisen ja sektorirajat ylittävän yhteistyön historiasta sekä yhteistyöhön eri aikakausilla vaikuttaneista tekijöistä. Asiasanat: sosiaalipolitiikka, liikuntapolitiikka, aikakaudet, muutos, integroiva kirjallisuuskatsaus. For example, the social reform of the 1960s led topublic sport political discussion and resulted in the redefinition of the objectives and areas of sport policy. Liikunta & Tiede 55 (6), 111–119. Maailmansotien välisellä aikakaudella poikkihallinnollisina yleistavoitteina olivat sisällissodan kärjistämien luokkavastakohtien lieventäminen ja kansallinen eheyttäminen. 040-805 5072. Key words:social policy, sport policy, periods, transformation, integrative literature review TIIVISTELMÄ Huhtanen K. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat (1) millaista samansuuntaista tavoitteellisuutta sosiaalipolitiikassa ja liikuntapolitiikassa on ilmennyt sekä (2) miten sosiaalija liikuntapoliittiset käsitykset politiikkalohkojen toimijoista ja toimijasuhteista ovat muuttuneet eri aikakausilla. Sähköposti: kerkko.huhtanen@jyu.fi (yhteyshenkilö). The Congruent Goals of Finnish Social Policy and Sport Policy from the 1920s to the 1980s. ABSTRACT Huhtanen K. It also resulted in the compiling of sectoral legislation. Tästä esimerkkinä toimii 1960-luvun sosiaalipoliittisen reformin jälkeen alkanut julkinen keskustelu liikunnan hallinnonalan omien tavoitteiden ja osa-alueiden uudelleenmäärittelystä sekä virallistamistarpeesta sektorikohtaista lainsäädäntöä laatimalla. Kirjallisuuskatsauksen perusteella on todettavissa, että julkisen sosi aalipolitiikan ja liikuntapolitiikan tavoitteet ovat 1920–80-luvuilla kiinnittyneet yleisiin yhteiskunnallisiin muutostavoitteisiin. 2018. & Itkonen H. Tutkimusmenetelmä on integroiva kirjallisuuskatsaus ja tarkastelunäkökulma historiallissosiologinen. The main research questions are (1) what kind of parallel objectives have been represented in social policy and sport policy and (2) how the social political and sport political understandingof the agents of the political sectors have changed during the research period. In addition, one aim of this article is to create understanding about the history and influential historical factors of cross-sectoral cooperation in the promotion of well-being of the population.The main research method is integrative literature review and the approach bases on historical sociology. Suomalaisen hyvinvointivaltion rakennusvaiheessa 1950–80-luvuilla painopiste siirtyi eri yhteiskuntaryhmien elintason ja hyvinvoinnin tasa-arvoiseen edistämiseen. 111 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx SUOMALAISEN SOSIAALIPOLITIIKAN JA LIIKUNTAPOLITIIKAN YHTENEVÄT PÄÄMÄÄRÄT 1920–80-LUVUILLA Kerkko Huhtanen, LitM, Jyväskylän yliopisto/Liikuntatieteellinen tiedekunta. 2018. Hannu Itkonen, YTT, Jyväskylän yliopisto. Tutkimusaineistona on hyödynnetty sosiaalipoliittista ja liikunnan yhteiskuntatieteellistä tutkimuskirjallisuutta sekä tieteenalojen keskeisiä oppikirjoja. The purpose of this article is to describe the relationship of social policy and sport policy in Finnish society from the 1920s to the 1980s. In the interwar period 1920–1939 the cross-sectoral general objectives were national unification and the alleviation of class differences. Keskussairaalantie 4, 40014 Jyväskylän yliopisto. Artikkelin tavoitteena on kuvailla sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan suhdetta sekä suhteessa tapahtuneita muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa 1920–80-luvuilla. & Itkonen H. Suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan yhtenevät päämäärät 1920–80-luvuilla. P. Politiikkalohkojen tavoitteet ja toimenpiteet ovat myös täydentäneet toisiaan ja edesauttaneet yleisten yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden toteutumisessa. Liikunta & Tiede 55 (6), 111–119. The objectives and actions of the political sectors have also complemented each other and assisted in the execution of general societal objectives. Kansallisen liikuntapolitiikan suuntaamisessa on seurattu yhteiskuntaja sosiaalipolitiikan muutoksia. According to the literature review,the objectives of state social policy and sport policy have been attached to the general transformation objectives of society during the research period. In the orientation of state sport policy,societal and social political changeshave been followed
esim. Kirjallisuuskatsauksen valintaa tutkimusmenetelmäksi puolsi artikkelin tavoite luoda kokonaiskuvaa suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan tavoitteiden, toimijakäsitysten ja suhteen muutoksista yhteiskunnassa. Sosiaalitieteissä pitkän aikavälin historian tutkimus nousi uudelleen pinnalle 1970–80-lukujen vaihteessa täydentämään toisen maailmansodan jälkeen tuotettua ajankohtaisiin ja lyhyen aikajänteen kysymyksiin painottunutta tutkimustietoa. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Artikkelissa käytetty tutkimusmenetelmä on integroiva kirjallisuuskatsaus, joka luokitellaan menetelmäkirjallisuudessa joko kuvailevan tai systemaattisen kirjallisuuskatsauksen alalajiksi. Salminen 2011, 3–8; Torraco 2005.) Vertailevalla tutkimusotteella tulkittiin esimerkiksi mahdolliseksi täydentää olemassa olevaa tutkimustietoa liikuntapolitiikan murrosten sosiaalipoliittisista vaikuttimista. (ks. Muutosvaiheiden tarkastelu on kuitenkin painottunut liikuntasektorin sisäisiin tapahtumiin ja kytköksiin laajempiin yhteiskunnallisiin murroksiin, eikä niinkään muutosten vertailuun ja tulkintaan muiden politiikkalohkojen tapahtumien näkökulmista. (OPM 2009, 10–11; STM 2008, 8.) Kuluvalla 2010-luvulla yhteistoimintaan on pyritty osallistamaan muitakin terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan kentällä operoivia toimijoita ajatuksella fyysisen aktiivisuuden edistämisen perustumisesta toimialojen ja sidosryhmien välisiin kumppanuuksiin (STM 2013, 4). Esimerkiksi Pekka Kuusen (1961, 37) mukaan 1930–50-luvun sosiaalipoliittista ajattelua Suomessa hallitsi ja kahlitsi aikakauden ainoa sosiaalipolitiikan alan yleisesitys, Eino Kuusen vuonna 1931 kaksiosaisena julkaistu suurteos Sosialipolitiikka. (Saari 2006, 9–11.) Useimmat sosiaalipolitiikan osaalueet saivat kattavat historiansa 1980–90-lukujen aikana (ks. Oppikirjojen valintaa tutkimuksen aineistoksi perusteli niiden yhteiskunnallinen merkitys kokonaisten ammattiryhmien ajattelun jäsentäjinä ja ohjaajina. Huhtanen 2014; Ilmanen 1998, 17–31; 2015). Suomalaisen liikuntapolitiikan ja -kulttuurin historiaan on 1990-luvulta lähtien syvennytty useissa kattavissa historian ja yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa. Narratiivisesta kuvailevasta katsauksesta integroiva kirjallisuuskatsaus eroaa siinä, että kriittinen tarkastelu on keskeisessä osassa tutkimusaineiston valinnassa ja tiivistämisessä. Viimeisen 30 vuoden aikana tuotetun sosiaalija hyvinvointipoliittisen tutkimuskirjallisuuden haltuunotto olisi ollut artikkelin kirjoittamisen aikamääreet huomioiden vaikeaa, minkä lisäksi tarkastelu olisi jäänyt pinnalliseksi. 2000). esim.. Paikallisessa liikuntatoiminnassa tämä on tarkoittanut esimerkiksi yrityssektorin työpanoksen yksityiskohtaisempaa huomioimista kokonaisuudessa. Aikarajaukseen vaikuttivat tutkimusekonomiset ja -tavoitteelliset syyt. (Heikkinen & Pyykkönen 1992; Ilmanen 1996; Itkonen 1996; Juppi 1995; Kokkonen 2015; Vasara 2004.) Painotus on myös ymmärrettävä, sillä liikuntapolitiikan ja -kulttuurin virallistaminen vuonna 1980 voimaan tulleella liikuntalailla (Vasara 2004, 282) loi maaperää suomalaisen liikuntakulttuurin omaa identiteettiä vahvistaneelle historiankirjoitukselle sekä kysyntää liikuntakulttuurin muutoksen ymmärrystä vahvistavalle perustutkimukselle. Julkishallinnossa on saavutettu yhteisymmärrys siitä, että väestön terveyden edistäminen ja fyysisesti aktiivisen elämän edellytysten luominen eivät ole yksittäisen hallinnonalan toimenpitein saavutettavissa olevia tavoitteita, vaan edellyttävät eri hallinnonalojen yhteistoimintaa. Salminen 2011, 8; Torraco 2005.) Tämän kirjallisuuskatsauksen aineistona on hyödynnetty sosiaalija liikuntapoliittista sekä -historiallista tutkimusja oppikirjallisuutta eri aikakausilta. Lähdeaineiston alustavan kartoituksen ja lukemisen jälkeen varsinaista tutkimustehtävää päädyttiin rajaamaan ajallisesti Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä 1980-luvulle. Väestön liikkumisen edistämiseen liittyvän poikkihallinnollisen ja sektorirajat ylittävän yhteistyön tarpeellisuus alkoi liikuntapolitiikassa aktualisoitua vasta 1990–2000-luvuilla huomion kiinnittyessä niukkeneviin talousresursseihin ja terveysnäkökulmasta liian vähän liikkuviin väestönosiin (Rantala 2014, 22–23; ks. Samankaltainen historiallinen käänne koettiin 1970-luvulla myös historiantutkimuksessa, kun sosiaalihistorioitsijat kiinnostuivat tarkastelemiensa ilmiöiden kuvailun sijaan niiden sijoittamisesta laajempiin rakenteellisiin kehyksiin, sosiologisia teorioita ja työkaluja hyödyntämällä. Toiseksi, artikkeli muodostaa kehyksen laajemmalle väitöstutkimukselle, jonka myöhemmissä osissa pääpaino siirtyy sosiaalija liikuntapolitiikan lähihistorian muutosten tutkimukseen. esim. OPM 2009, 10–11). Yliaska 2014). Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat (1) millaista samansuuntaista tavoitteellisuutta suomalaisessa sosiaalipolitiikassa ja liikuntapolitiikassa on ilmennyt sekä (2) miten sosiaalija liikuntapoliittiset käsitykset politiikkalohkojen toimijoista ja toimijasuhteista ovat muuttuneet tutkimusajanjaksolla. 112 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx 1. Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa aineistoa ei valikoida tai seulota samalla tarkkuudella kuin systemaattisessa katsauksessa, vaan tarkoituksena on luoda laajempi kokonaiskuva tutkimusaihetta tarkastelevasta kirjallisuudesta. Aikalaistutkimuksiin ja -oppikirjoihin perehtymällä on haluttu varmistaa kunkin aikakauden sosiaalipolitiikasta ja liikunnan sosiaalipoliittisesta asemasta tehtyjen tutkimustulkintojen autenttisuus. esim. Niin sosiaalitieteissä kuin historiantutkimuksessa keskeinen pitkän aikavälin muutoksen tutkimuksessa käytetty menetelmä on periodisointi, eli tutkittavan ilmiön muutosvaiheiden jaksottelu tiettyihin toisistaan erottuviin aikakausiin. 2. Tutkimuskysymyksillä luodaan myös ymmärrystä väestön hyvinvoinnin edistämiseen liittyvän poikkihallinnollisen yhteistyön historiasta sekä yhteistyön laatuun eri aikakausilla vaikuttaneista tekijöistä, erityisesti sosiaalija liikuntahallinnon näkökulmista. esim. Esimerkiksi julkishallinnon 1990-luvulla käynnistyneet suuret reformit kuten valtionosuusuudistus, hallinnon hajauttaminen, tulosjohtaminen, liikelaitostaminen ja yksityistäminen, ovat kaikki laajoja muutosprosesseja, joiden sosiaalija liikuntapoliittisten vaikutusten ymmärtäminen kaipaa syvällisempää tutkimustyötä (ks. Ensinnäkin, 1990-luvun alun taloustaantumasta muodostui Suomessa merkittävä yhteiskunnallinen murroskohta, joka katalysoi niin julkisen sektorin uudistamista kuin suomalaisen sosiaalipolitiikan uusien suuntaviivojen tutkimusta (ks. Sosiaalipolitiikan valintaa liikuntapolitiikan muutosten peilauspinnaksi perustelevat toisaalta hallinnonalojen vahvistunut vuoropuhelu väestön hyvinvoinnin edistämiseksi, toisaalta aiemmissa tutkimuksissa sivutut politiikkalohkojen yhtenevät tavoitteet jo 1900-luvun alkupuolella (ks. Poikkihallinnollinen ja sektorirajat ylittävä yhteistyö väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ei aiheen liikuntapoliittisesta ajankohtaisuudesta huolimatta kuitenkaan ole uusi ilmiö. Integroiva ote mahdollistaa myös monipuolisemman lähdekirjallisuuden, erilaisiin menetelmäja näkökulmavalintoihin tukeutuneiden tutkimusten sekä eri kirjallisuustyyppien, hyödyntämisen tutkimusaineistona. (ks. Tämän artikkelin tavoitteena on kuvailla liikuntapolitiikan ja sosiaalipolitiikan suhdetta sekä suhteessa tapahtuneita muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa pitkällä aikavälillä, itsenäistymisen jälkeisiltä vuosilta 1980-luvulle. Integroivan kirjallisuuskatsauksen valintaa muiden katsausmuotojen sijaan puolestaan perusteli artikkelin lähtöajatus vertailla ainakin kahdella tieteenalalla kattavasti tehtyä tutkimusta politiikkalohkojen muutoksesta. JOHDANTO Valtion liikuntapolitiikassa on 1990-luvulta lähtien painotettu poikkihallinnollista yhteistyötä väestön terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan kehittämiseksi. Kröger 1997; Matthies1994; Rauhala 1996; Rauhala ym
esim. Sosiaalija liikuntapolitiikan tavoitteiden muutokset Suomen valtiollista liikuntapolitiikkaa tutkineen Joel Jupin (1995) mukaan suomalaisen liikuntakulttuurin kehitys on itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä kytkeytynyt tiiviisti koko yhteiskunnan kehitysvaiheisiin. Tässä artikkelissa periodisointia ei käytetä varsinaisesti tutkimusmenetelmänä, vaan tavoitteena on vertailla sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan pitkän aikavälin muutoksesta tehtyä periodisointitutkimusta sekä tunnistaa politiikkalohkojen historiasta yhteneviä piirteitä ja murroskohtia. Päätarkoituksena on havainnollistaa, miten julkisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan tavoitteet ovat eri aikakausilla täydentäneet toisiaan sekä nivoutuneet yhteiskunnan yleisiinkehitysvaiheisiin. Toisin ilmaistuna liikuntapolitiikan voi myös ymmärtää järjestelmäksi, jonka avulla julkinen valta on toteuttanut niitä tavoitteita ja funktioita, joita se on nähnyt liikuntaja urheilutoiminnalla eri aikoina olevan.(ks. Vastaavaa suhdetta yhteiskunnan kehitykseen ja yleisiin muutostavoitteisiin on painotettu myös sosiaalipoliittisessa tutkimuksessa (ks. Liikuntapolitiikan ja -kulttuurin tutkimuksessa periodisoivan lähestymistavan hyödyntäminen on lisääntynyt 1990-luvulta alkaen (ks. TULOKSET 3.1. Määritelmät havainnollistavat, että sosiaalipolitiikka, liikuntapolitiikka ja liikunta ovat kaikki käsitteitä, joiden käsitesisällöt ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Pitkän aikavälin periodisointitutkimusta tarkasteltaessa tässä artikkelissa nojaudutaan siihen perusoletukseen, että jaksotellut aikakaudet ovat asetetun tutkimusnäkökulman mukaisia tutkimustuloksia, eivätkä tutkijan ennalta tekemiä valintoja tai esitysteknisiä ratkaisuja (ks. Tulkinta on saanut tukea muistakin tutkimuksista (ks. Kuusi 1961, 102; Waris 1961, 30–31). Artikkelin keskeisiä käsitteitä ovat liikuntapolitiikka ja sosiaalipolitiikka. esim. esim. Murroskohtia ja tiiviitä tapahtumajaksoja tunnistamalla ja ymmärtämällä päästään pureutumaan artikkelin päätavoitteeseen, eli sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan suhteen muutoksiin 1900-luvulla. 2000) sekä kunnallisen liikuntahallinnon muotoutuminen talouskasvun siivittämään julkishallinnon rakenteiden ja palvelutuotannon vahvistumiseen (Ilmanen 1996). Sosiaalipolitiikka ja liikuntapolitiikka ymmärretään myös osa-alueiksi laajemmassa yhteiskuntapolitiikassa, jonka tarkoituksena on ollut yhteiskunnallisten olojen järjestäminen eri aikakausilla kansalaisille tarkoituksenmukaisella tavalla. 1994; Kröger 1997; Rauhala 1996). Juppi 1995, 18.) Sosiaalipolitiikalla tarkoitetaan vastaavia julkisen vallan toimia, joiden tavoitteeksi muotoutui 1950-luvun loppupuolella väestön kohtuullisen elintason, sosiaalisen turvallisuuden ja viihtyvyyden turvaaminen (ks. 3. Kuusi 1961; Nieminen 1955). Liikuntapolitiikalla tarkoitetaan kaikkia julkisen vallan ja erityisesti valtionhallinnon linjauksia ja toimenpiteitä, joilla on vaikutettu liikunnaksi määriteltyyn toimintaan eri aikakausilla. Ilmanen 1996; Itkonen 1996; Juppi 1995; Vasara 2004). Kuviossa 1 tiivistetään eri tieteenalojen tutkijoiden tekemiä tulkintoja suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan päätavoitteista 1900-luvulla. 113 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx Anttonen 1989; Jaakkola ym. Eri aikakausille esitetyt päätavoitteet ilmentävät ainoasKUVIO 1. Saari 2006). Seuratoimintojen organisoituminen on liittynyt laajempaan kansalaisyhteiskunnan nousuun (Itkonen 1996; Itkonen ym. Liikunta ei ole ollut erillinen saarekkeensa yhteiskunnassa vaan yksi sen kentistä, johon yhteiskunnalliset tapahtumat ovat heijastuneet. Vähemmälle tarkastelulle on kuitenkin jäänyt, miten yhteiskuntapolitiikan lohkojen hallinnonalakohtaiset tavoitteet ja toimenpiteet ovat integroituneet kokonaisuuksiksi laajempien yhteiskunnallisten muutostavoitteiden toteuttamiseksi. Kokkonen 2015; Vasara 2004). Kalela 2000, 127–138; Kettunen 2002). Suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan päätavoitteita yhteiskunnassa 1920–80-luvuilla (Ilmanen 1996; Juppi 1995; Kuusi 1961; Vasara 2004; Waris 1980).. Vastaavasti ovat muuttuneet myös käsitykset sosiaalija liikuntapoliittisia tavoitteita toteuttavista toimijoista. Toisaalta tiedostetaan, että jaksottelu on saattanut tutkimuksissa toimia lähtökohtana kohteen paikallistamisessa ja rajaamisessa, mikä sekin voi vaikuttaa jaksotusten sisältöön (ks. Näitä muutoksia kuvataan yksityiskohtaisemmin artikkelin seuraavassa luvussa
(Waris 1961, 10–15; ks. Aikakaudelle kuitenkin paikantuvat muutamien liikunnan saamien yhteiskunnallisten funktioiden juuret, jotka heijastuivat vuonna 1917 itsenäistyneessä valtiossa muotoutuneeseen liikuntapolitiikkaan. Kokonaiskuvassa yhteiskunta kuitenkin teollistui hitaasti, ja aina 1960-luvulle teollistumisen paisumisvaiheeseen saakka Suomi säilyi maaseutuvaltaisena yhteiskuntana (Ilmanen 1995, 18–20; Waris 1980, 41–42). Sosiaalipolitiikan muutoksesta ennen 1990-lukua tehdyissä jaksotteluissa yhteiskunnallisten muutosten tarkastelu on painottunut kaupungistumiseen ja teollistumiseen, jonka läpimurto Suomessa on ajoitettu sisällissotaa edeltävään aikaan ja vakiintuminen 1920-luvulle (Waris 1980, 27–41). Suomen valtiollista itsenäistymistä edeltänyt autonomian aika osana Venäjän keisarikuntaa ei sisältynyt varsinaiselle tutkimusajanjaksolle, mutta aikakaudelta on tarpeen nostaa esiin muutamia kehityssuuntia, jotka taustoittavat sosiaalija liikuntapolitiikassa myöhemmin toteutuneita muutoksia. (Juppi 1995, 72–74.) Hallintouudistusten ja velvoittavan lainsäädännön näkökulmista valtaosa valtion aikakaudella toteuttamista uudistustoimenpiteistä tietysti kohdistui sosiaalipolitiikan alueelle, mutta urheiluliikkeen voimistuminen sekä vahvistunut käsitys liikunnan harrastamisen terveyseduista ajoivat valtionhallintoa myös liikuntakulttuurin rahoitusperustan vahvistamiseen. Vuonna 1920 kirkollisja opetusasiainministeriön alaisuuteen perustettiin valtion urheilulautakunta ja aloitettiin säännöllisten avustusten jakaminen valtakunnallisille liikuntajärjestöille. Palkkatyöväen elintason kohotessa ja työntekijöiden edunvalvontajärjestöjen vahvistuessa yhteiskuntaluokkien erotkin alkoivat kaventua. Kun suurten kaupunkien johdolla alettiin vielä rakentaa kunnallista liikuntahallintoa, muotoutui liikuntaja urheilutoiminnasta yksi ensimmäisiä kuntien vapaaharkintaisia hallinnonaloja (Ilmanen 1996, 29–105). (ks. 1985). myös Kuusi 1931, 88). myös Kokkonen 2015, 51.) Maailmansotien välisellä aikakaudella sosiaalipoliittisen toiminnan painopiste siirtyi sisällissodan tapahtumien myötävaikuttamana työväenkysymyksestä yhteiskunnassa vahvistuneiden luokkavastakohtien lieventämispolitiikkaan. (Waris 1961, 21–22.) Liikuntapoliittisesti poikkeusoloista selviytyminen tarkoitti ennen kaikkea rintamajoukkojen maanpuolustuskunnon ylläpitämistä, joka sai erilaisia muotoja sotavaiheen mukaan. myös Kuusi 1931.) Kansan eheyttämiseksi säädettyä lainsäädäntöä edustivat myös 1910–20-lukujen taitteen keskustapoliittisella aikakaudella hyväksytyt uusi oppivelvollisuuslaki, progressiivista verotusta koskenut laki sekä köyhäinhoitolaki (Hentilä 1982, 96–97). Esitetyt tavoitteet eivät myöskään kerro, minkälaisten poliittisten taistelujen lopputuloksena tavoitteet ovat lopulta muotoutuneet, tai miten niitä on toimenpidetasolla edistetty. Tämän kehityksen seurauksena sosiaalipoliittista huomiota kyettiin kiinnittämään aiemmin vähemmän huomioituun maaseudun heikommassa asemassa olevaan väestöön, vähäväkisiin, tilattomiin ja pientilallisiin. Väestöllisiin, taloudellisiin ja elinkeinorakenteellisiin muutoksiin pohjautunut jaksottelu kuvastaa, miten suomalainen yhteiskunta kehittyi toisen maailmansodan jälkeen köyhästä maaja metsätalousyhteiskunnasta kansainvälisessä vertailussa nopeasti ensin vaurastuvaksi teollisuusyhteiskunnaksi sekä sen jälkeen vauraaksi palveluyhteiskunnaksi ja pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi (Ilmanen 1996, 16–22; ks. (Nieminen 1955, 166; ks. Seuraavan vuosikymmenen alun lamakausi nosti köyhäinhoidon ja työllisyyden turvaamistoimet uudelleen pinnalle, mutta taloustilanteen kohenemisen jälkeen 1930-luvun loppupuolella kyettiin taas toteuttamaan joukko väestöja sosiaaliturvapoliittisia uudistustoimenpiteitä. Suomalaisen liikunnankulttuurin näkökulmasta autonomian aika edusti vasta järjestäytyneen liikuntatoiminnan muotoutumiskautta, eikä liikunnan yhteiskunnallinen asema edellyttänyt merkittävää julkishallinnollista ohjaamista. Sosiaalihallinto vahvistui vuonna 1917 perustetun senaatin sosiaalitoimituskunnan ja sen alaisen sosiaalihallituksen perustalle muodostetulla sosiaaliministeriöllä sekä kunnallista sosiaalihallintoa rakentamalla. (Waris 1961, 15–18; ks. myös Kuusi 1931, 18–19.) Aikakautta leimasi myös sosiaalipolitiikan käsittäminen vain julkisen vallan ja etupäässä valtion toiminnaksi, vaikka useat sosiaalipoliittiset toimenpiteet olivat saaneet alkunsa järjestäytyneen työväen tai yksityisten tahojen toiminnasta. myös Alestalo ym. Nuori yhteiskuntaluokkiin, aateja kieliryhmiin jakaantunut kansakunta vaati eheyttämistä, jota sosiaalipoliittisten toimintojen systemaattinen kehittäminen palveli. Usko liikunnan ja urheilun integraatiofunktioon myös säilyi, vaikka urheiluelämä itsessään oli vahvasti jakautunut useampaan leiriin, eivätkä valtionhallinnon 1930-luvun toimenpiteet urheiluväen yhtenäistämiseksi onnistuneet (Juppi 1995, 97–98, 120–143; ks. Ennen vuoden 1939 sotaa kansallinen sosiaalipolitiikka oli jo muotoutunut monihaaraiseksi järjestelmäksi, joka tarjosi suojaa laajoille kansankerroksille ja osaltaan vahvisti kansakunnan maanpuolustustahtoa. myös Kokkonen 2015, 114–115.) Sotavuosina 1939–1945, säännöstelytalouden aikakaudella suomalaisen sosiaalipolitiikan painopiste oli muun yhteiskunnan tavoin selviytymisessä, ja sosiaalihallinnon toimenpiteitä mukautettiin poikkeusajan vaatimuksiin. 114 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx taan yhteiskunnallisen ja poliittisen tavoitekeskustelun priorisointeja, eivätkä pinnan alla eläneitä ja myöhemmin enemmän painoarvoa saaneita eri intressiryhmien ajamia poliittisia tavoitteita. Liikuntaja urheilutoiminnalla ymmärrettiin olevan sosiaalipoliittisen toiminnan tavoin edellytyksiä poikkihallinnolliseen työhön kansallisen yhtenäisyyden edistämisessä sekä merkitystä maanpuolustusvalmiuden kehittämisessä ja kansainvälisessä integroitumisessa erityisesti Skandinavian maiden suuntaan. Wariksen mukaan aikakaudelta on kuitenkin peräisin myös kolme kehityslinjaa, jotka vaikuttivat merkittävästi sodanjälkeiseen sosiaalipolitiikkaan: tammikuun kihlauksesta vuonna 1940 liikkeelle lähtenyt työntekijäja työnantajajärjestöjen sopimusyhteistyön vahvistuminen, sotavuosiksi laajentuneiden vapaaehtoisten huoltojärjestöjen toiminnan purkautuminen sekä kansanterveystyön järjestelmällistäminen valamalla perustaa muun muassa neuvolaja terveystalotoiminnalle. Kangas 2006; Saari 2006.) Kunnallisen liikuntahallinnon muutosta tutkinut Kalervo Ilmanen jaksotteli suomalaisen yhteiskunnan muutokset vuosina 1917–1994 viiteen kauteen, jotka ilmenevät kuviosta 1. Tällaisia olivat jo Venäjän valtiovallan arvottama miesväestön sotilaallisen kunnon kehittäminen, urheilun merkitys kansallisen identiteetin rakentamisessa sekä liikunnan terveydelliset ja kasvatukselliset tehtävät, jotka vakiinnuttivat asemaansa kouluissa, yliopistoissa ja muissa liikuntatoimintaa järjestävissä organisaatioissa. Tällaisia työväenkysymysten ratkaisemiseen tähdänneitä ja seuraavien vuosikymmenten sosiaalipolitiikkaan vaikuttaneita toimenpiteitä olivat esimerkiksi työajan lakisääteiset rajoitukset, työnvälitystoiminnan kehittäminen, edistävän asuntopolitiikan aloittaminen sekä kunnallisten työväenasiainja sosiaalilautakuntien perustaminen. Varsinkin 1920-luvusta muodostui Suomessa sosiaalipoliittinen uudistuskausi, jonka aikana uudistettiin ja luotiin uutta työja asuntopoliittista lainsäädäntöä sekä sosiaalija terveydenhuollon perussäännöstöä. Yhteiskunnan verkkaiset muutokset tekevät ymmärrettäväksi sosiaalija liikuntapolitiikan tavoi tepainotuksia 1920–1980-luvuilla. (Waris 1961, 19–21, 29.) Kansallisessa liikuntapolitiikassa 1920–30-luvulla keskeistä oli julkisen liikuntahallinnon organisoiminen. Viimeistään asemasotavaiheessa rintamaja kotijoukkojen liikuntatoiminnalle muodostui. (Juppi 1995, 67–69; ks. Kotirintamalla sota-aikana vähentyneen liikuntaja urheilutoiminnan painopiste siirtyi maanpuolustuskunnon lisäämiseen, johon sotarintamalla ei varsinkaan liikkuvan sodan aikoina enää ollut edellytyksiä. Heikki Wariksen mukaan ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomessa ymmärrettiin sosiaalipolitiikaksi saksalais-pohjoismaisten mallien mukaisesti ja yhteiskunnan maaseutuvaltaisuudesta huolimatta vain palkkatyöväen elinolojen kehittämiseen ja teollistumisesta aiheutuneiden sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen kohdistuneet toimenpiteet
myös Roiko-Jokela 2012.) Suomalaisen yhteiskunnan ja sosiaalipolitiikan murrokseen 1960-luvulta lähtien yhdistyi myös valtionhallinnon poikkihallinnollisen yhteistyön näkökulmasta olennainen siirtymä sektorikeskeisen politiikan aikakaudelle. Teollistumisen paisumisvaiheen siivittämän talouskasvun tukemana laajentunut sosiaalipolitiikan kokonaisuus oli 1960-luvulle tultaessa saavuttanut senaikaisen lakipisteensä, ja sosiaalipoliittisen tutkimuksen tehtäväksi muodostui kokonaisuuden uudelleenmäärittely ja rajaaminen (ks. Organisatorisesti liikuntahallinto vahvistui siten, että liikunta-asiat saivat opetusministeriöön oman toimiston ja esittelijänsä. Yhtenä sosiaalipolitiikassa 1960-luvulla koetun murroksen ja hyvinvointivaltiollisen kehityksen vauhdittumisen keskeisimmistä puheenvuoroista on pidetty valtiotieteen tohtori Pekka Kuusen julkaisua 60-luvun sosiaalipolitiikka (1961). Urheilun integroivaan funktioon uskottiin edelleen, mutta poliittisissa keskusteluissa sen nationalistiset painotukset vähenivät. 115 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx myös keskeinen henkisen huollon ja mielialojen nostamisen tehtävä, jonka voidaan nähdä jalostuneen sota-ajan jälkeen liikuntapoliittisessa keskustelussa merkittävämpään asemaan nousseeksi liikunnan viihdytysfunktioksi. Tällaisia uudistuksia olivat esimerkiksi suomalaisen sosiaalipolitiikan suunnitelmallistaminen, sosiaalisen ja taloudellisen kasvun harmonisointitavoitteet sekä hyvinvoinnin muutoksiin pureutuvan tutkimuksen ja indikaattorikehittelyn virittäminen. Sodan jälkeinen porvarillisen urheiluideologian purkautuminen ja vasemmiston täysivaltainen mukaantulo valtion liikuntapoliittiseen päätöksentekoon johtivat jo 1940-luvun lopulla julkisen liikuntapolitiikan painopisteiden muuttumiseen. Niin liikunta-, sosiaalikuin yhteiskuntapolitiikassa yleisesti siirryttiin ihmiskeskeisen mutta valtiojohtoisen suunnittelun aikakaudelle (Juppi 1995, 203–231; Kuusi 1961, 5; Waris 1980, 42, 331–334). Waris 1980, 41–42). Sosiaalipolitiikan tavoin päätöksenteon tueksi päädyttiin myös valtion liikuntahallinnon tukemana rakentamaan kansallista liikuntatieteellistä tutkimustoimintaa. (Juppi 1995, 230–231; ks. Yhtiön perustamisessa aktiivisessa roolissa olivat tammikuun kihlauksen vanavedessä toisiaan lähentyneet urheilun keskusjärjestöt. Lakiin kiteytyivät aikakauden yhteiskuntapoliittisen suunnittelun ideologia, tasa-arvoisen hyvinvointivaltion perusajatus, edistysusko sekä valtion aseman korostuminen. Sosiaalihuollon alalla sosiaalipolitiikan laajeneminen näkyi muun muassa sotainvalidien, -leskien ja -orpojen tukitoimintojen organisointina. myös Vasara 2004, 264–274; Kokkonen 2015, 246.) Toisen maailmansodan jälkeisiä jälleenrakennusvuosia seurannut. Kasvaneet veikkausvoittovarat antoivat valtionhallinnolle lisäedellytyksiä toteuttaa linjaamaansa liikuntapolitiikkaa. myös Juppi 1995, 154–166; Kokkonen 2015, 106–107.) Liikunnan ja urheilun viihdearvoa lisännyt tekijä oli myös vuonna 1940 perustetun Veikkausyhtiön toiminnan alkaminen. Muutos on merkillepantava, koska se ajoittuu samalle aikakaudelle, jolloin sekä liikuntapolitiikan että sosiaalipolitiikan alueilla käytiin vilkasta keskustelua politiikkalohkojen tavoitteista, osa-alueista, periaatteista ja niiden uudistamisesta. Kansaneläketurvaa täydennettiin, köyhäinhoitoa päivitettiin huoltoavuksi ja terveydenhuoltopolitiikkaa kehitettiin merkittävillä lakiuudistuksilla, jotka mahdollistivat yliopistoja keskussairaalaverkoston rahoituksen ja rakentamisen. (Vasara 1992.) Toisen maailmansodan jälkeistä sosiaalipolitiikan muutosta on sosiaalipoliittisessa tutkimuskirjallisuudessa kuvattu siirtymänä luokkavastakohtien lieventämispolitiikasta yleiseen hyvinvointipolitiikkaan. Ajanjakson asutusja perhepoliittisilla uudistuksilla edesautettiin niin heidän kuin perheellisten rintamamiesten asemaa. Liikuntakulttuurin ja -politiikan näkökulmasta toisen maailmasodan jälkeinen teollistumisen, kaupungistumisen ja taloudellisen kasvun kausi oli niin ikään merkittävien murrosten aikakautta. Niemisen, Kuusen ja aikakauden muiden sosiaalipolitiikan tutkijoiden johdolla sosiaalipolitikan käsitesisältö ja osa-alueet saivat uuden muodon, mikä myös aikanaan johti tiettyjen sosiaalipolitiikan erikoislohkojen kuten koulutusja terveyspolitiikan lohkeamiseen omiksi politiikkasektoreikseen (Nieminen 1955; Kuusi 1961; Waris 1980, 330). Sodan jälkeisinä vuosina valtionja sosiaalihallinnon välittömänä haasteena olivat yli 400 000 hengen siirtoväen sijoittaminen, huoltaminen ja korvausten järjestäminen. Maanpuolustuskunnon ja kansainvälisen integraation sijasta keskeisinä tavoitteina alettiin painottaa kansan terveyden edistämistä, henkistä ja siveellistä kasvatusta, kansanurheilua sekä yhteiskunnallisesti arvokasta urheilutoimintaa. Siitä huolimatta sosiaalipolitiikassa ja hyvinvointivaltiokehityksessä toteutui 1960-luvun alun jälkeen lukuisia uudistuksia, joiden juuret ovat yhdistettävissä Kuusen tutkimukseen. Työelämän luonteen muutokseen tartuttiin työpaikkaliikunnan edistämistoimilla. Teollistumisen, kaupungistumisen ja yhteiskunnan muutoksen kiihtyessä sosiaalipoliittiselle kentälle nousi muitakin uusia palvelumuotoja, jotka alleviivasivat sosiaalipolitiikan luonteen muutosta tiettyihin yhteiskuntaluokkiin kohdistuvasta toiminnasta kaikkien eri elämänvaiheissa tukea tarvitsevien yhteiskuntaryhmien hyvinvointipolitiikaksi. Liikuntapoliittisessa tavoiteasettelussa painopiste siirtyi entistä vahvemmin kilpaja huippu-urheilusta kansanterveystavoitteiden mukaiseen kuntoja kansanliikunnan edistämiseen. Vuonna 1980 voimaan astunut liikuntalaki kruunasi edeltävien vuosikymmenten liikuntapoliittiset ideoinnit. Talvisodan heikentämän valtiontalouden ja urheilujärjestöjen valtionavustusten supistumisuhkan ajamana perus tetusta yhtiöstä muodostui tuleville vuosikymmenille keskeinen suomalaisen liikunnan ja urheilun rahoituskanava. Jupin mukaan ajatus liikunnan lainsäädännöllisen perustan vahvistamisesta oli kuitenkin alkanut itää urheilusta vastanneiden virkamiesten keskuudessa jo 1960-luvun lopulla muilta yhteiskuntasektoreilta, kuten taideja nuorisotoiminnasta, saatujen mallien vuoksi. Suomalaisen sosiaalipolitiikan uutta kokonaissuunnitelmaa hahmotellut ideointi sai julkaisun jälkeen niin innostunutta kuin epäilevää aikalaispalautetta, eivätkä kaikki Kuusen 1960-luvulle esittämät sosiaalipolitiikan uudistustavoitteet toteutuneet sellaisinaan (ks. (Juppi 1995, 12, 252; ks. 2000). Rauhala ym. Työnantajaja työntekijäosapuolten sopimusyhteistyön vahvistuminen näkyi 1940–50-lukujen vaihteen työlainsäädännöllisissä uudistuksissa, jotka laajensivat palkkatyöläisten oikeuksia, mutta myös lisäsivät teollisuuden lakisääteisiä sosiaalikuluja kolminkertaisiksi vuoteen 1952 mennessä. Rakentuvan hyvinvointivaltion liikuntapolitiikassa sektoripolitiikan aikakaudelle siirtyminen näkyi viimeistään 1970-luvun alkupuolella, kun liikuntasektorillakin alettiin valmistella omaa liikuntalakia. Konkreettiseksi valtiojohtoisen liikuntasuunnittelun esimerkiksi kohosi kuntoliikuntatoiminnan kehittäminen, jota alettiin toteuttaa tarkoitukseen vuonna 1966 perustetun Niemen toimikunnan johdolla kansanterveydellisistä ja työelämän fyysisen kuormittavuuden vähenemiseen pohjautuvista syistä. (Vasara 1992; ks. (Kuusi 1961, 16–17; Rauhala ym. (Juppi 1995, 206–208; Kokkonen 2015, 173.) Julkisen liikuntapolitiikan arvopohjan suurin muutos ajoittui kuitenkin 1960-luvulle, jolloin vanhat maanpuolustusja kansalaiskasvatusarvot saivat väistyä yleisen hyvinvoinnin, sosiaalisen kanssakäymisen sekä liikunnan harrastamisen tasa-arvoisuuden kaltaisten arvojen edestä (Juppi 1995, 208). 2000.) Liikuntapolitiikkaan Pekka Kuusen linjaukset sekä 1960-luvun alussa käynnistynyt sosiaalireformi heijastuivat siten, että vuosikymmenen loppupuolella liikuntapoliittisessa keskustelussakin alettiin painottaa yhteiskuntaja liikuntasuunnittelun merkitystä. (Nieminen 1955, 183; Waris 1961, 23–25.) Teollistumisen paisumisvaiheeksi kuvatulla 1950-luvulla rakenteilla olleen hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikka jatkoi laajenemistaan aiemmin luodun sosiaalisen turvaverkon aukkoja peitellen. (Waris 1961, 26–29.) Armas Niemisen ilmaisemalla tavalla sosiaalipoliittisten toimenpiteiden ja pyrkimysten päätavoitteeksi muodostui ”kohtuulliseksi katsotun elintason, sosiaalisen turvallisuuden ja viihtyvyyden takaaminen eri yhteiskuntaryhmille, perheille ja yksilöille” (Nieminen 1955, 189; Waris 1961, 29)
myös Anttonen & Sipilä 2012, 20–23.) Tutkimusnäkökulmien eroavaisuus asettaa haasteita sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan muutoksia pitkällä aikavälillä jaksotelleiden tutkimustenkin vertailuun. Sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan institutionaalinen laajeneminen 1920–1980-luvuilla (Ilmanen 1996; Juppi 1995; Kokkonen 2015; Kuusi 1961; Vasara 2004; Waris 1980).. Perinteinen lähestymistapa kuvata sosiaalipolitiikan historiaa on ollut jaksotella muutosta instituutioiden, erityisesti keskeisten organisaatioiden ja lainsäädännön, kehityksen näkökulmasta. Valtiojohtoisen sektoripolitiikan toteuttamista jatkettiin, vaikka vuosikymmenen loppua lähestyttäessä ainakin liikuntasektorilta alkoi myös kuulua esityksiä keskusjohtoisuuden vähentämisestä. Näiden tutkimusten jaksottelutulokset ovat saattaneet poiketa toisistaan, vaikka jaksottelun perustan muodostanut empiirinen aineisto ja tutkijoiden käsitykset historiallisista tapahtumista olisivatkin olleet yhteneviä. Saaren tiivistystä mukaillen muutosvaiheiden jälkikäteistä analysointia ovat ehdollistaneet teoriat, käsitteet ja lähestymistavat. (Juppi 1995, 12–13, 281– 282.) Eriytynyttä hyvinvointivaltiollista sektoripolitiikkaa jatkettiin, kunnes 1990-luvun alun taloudellinen murros ja suomalaisen hyvinvointivaltion kriisiytyminen pakottivat taas tarkastelemaan uudelleen politiikkasektoreiden omia ja yhteiskunnallisia tavoitteita sekä niiden suunnassa tehtävää yhteistoimintaa. myös Kalela 2000, 129.) Suomalaisen sosiaalipolitiikan muutostakin on eri vuosikymmenillä tehdyissä tutkimuksissa jaksoteltu useista näkökulmista. Liikuntapolitiikassa keskityttiin politiikkalohkon yhteiskunnallisen aseman virallistaneen liikuntalain mukaiseen liikuntatoiminnan edistämiseen ja työnjaon vahvistamiseen. Sosiaalija liikuntapolitiikan toimijakenttien muutokset Sosiaalipolitiikan muutoksen jaksottamista kriittisesti tarkastelleen Juho Saaren mukaan periodisointitutkimuksia vaivaava tyypillinen ongelma on teoreettisen analysoinnin vähäisyys. 116 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx vaurastuminen ja 1960-luvulla kiihtynyt muutos teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi johtivat lopulta siihen, että 1980-luvusta muodostui vaurastuneen suomalaisen hyvinvointivaltion kukoistuskausi, joka näkyi niin valtion sosiaalija liikuntapolitiikassa kuin koko julkisessa palvelutarjonnassa. Julkishallinnon organisaatioihin keskittyvä tarkastelu jättää puolestaan helposti varjoonsa sen, miten yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat ovat eri aikakausilla osallistuneet yhteiKUVIO 2. 3.2. Niin historian kuin yhteiskuntatieteiden tieteenaloilla tehtyjen tutkimusten jaksotuksilla ja luokituksilla on kuitenkin ollut vaikutusta sekä tutkimuskohteen historian ymmärrykseen että sen tulevaisuuden hahmotteluun. Näkökulman rajoitteena on kuitenkin se, että lakiuudistukset ovat usein olleet pidemmän aikavälin kehitysprosessien lopputulemia tai jo olemassa olleiden käytänteiden virallistajia. (Juppi 1995, 281–282.) Sosiaalipolitiikan laajentuminen jatkui, samoin kuin keskustelu sen sisällöistä ja suuntaviivoista (Waris 1980, 43–44). (Saari 2006; ks. (Anttonen & Sipilä 2012, 20–22; Saari 2006.) Esimerkiksi tällaisesta lainsäädännöstä sopii myös liikuntasektorin työnjakoa virallistanut liikuntalaki (1980). Jupin mukaan lain vaikutukset näkyivät ainakin liikuntasuunnittelun aktivoitumisena julkishallinnon eri tasoilla sekä kunnallisen liikuntatoimen henkilöstön lisääntymisenä. (Saari 2006; ks
Väestön hyvinvoinnin edistämisessä painotettavan poikkihallinnollisen yhteistyön näkökulmasta entistä merkityksellisemmältä his. Haasteellista on myös välttää historian kuvaamista ehyeksi kehityskaareksi, jollaista esimerkiksi suomalaisen sosiaalipolitiikan muutos ei tutkimusten perusteella ole ollut. Esimerkiksi sairausvakuutuslain säätäminen lykkääntyi aina vuoteen 1963 saakka, koska muut vuosikymmenten aikana rakennetut sosiaalipoliittiset tukitoimet vähensivät sen kysyntää (Saari 2006). 1996), ja liikuntapolitiikassa painotusta on pyritty siirtämään muiden toimialojen ja sidosryhmien kanssa tehtävään yhteistyöhön (ks. Kuvio myös havainnollistaa, miten monien sosiaalisiin ongelmiin pureutuneiden politiikan osa-alueiden institutionaalinen kehitys on jatkunut kerroksisesti usean vuosikymmenen ajan, ennen painopisteen mahdollista siirtymistä muiden yhteiskunnassa ilmenneiden ongelmien ratkaisemiseen. Sosiaalipolitiikan laajenemisvaiheiden jaksottelun perustan muodostavat Heikki Wariksen 1960–80-luvuilla kokoamat tutkimushavainnot sosiaalipolitiikan keskeisistä osa-alueista, organisatorisista ja lainsäädännöllisistä uudistuksista sekä toiminnallisista painotuksista eri aikakausilla (Waris 1961; 1980). (Ilmanen 1996; 2015; Itkonen 1996; Kuusi 1931, 88; Waris 1961, 68–78.) Sosiaalisektorilla palvelutuotannon julkishallinnollinen haltuunotto alkoi liikuntasektoria vahvemmin jo itsenäistymisen jälkeisinä vuosina, mihin yhdeksi selitykseksi on esitetty sisällissodan jakaman demokraattisen kansalaisyhteiskunnan kehityksen jähmettymistä, aina kin poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle jääneen työväenliikkeen näkökulmasta. Esimerkiksi valtion ja kuntien sosiaalija liikuntahallinnon rakentumisesta on tuotettu 1990–2000-luvuilla omat historiansa (Haatanen & Suonoja 1992; Ilmanen 1996; Kröger 1997; Vasara 2004). Anttonen & Sipilä 2012; Juppi 1995; Vasara 2004; Waris 1980). 1985; Koskiaho 1986; Saari 2006). Wariksen jäsennyksen valintaa liikuntapolitiikan laajenemisvaiheiden peilauspinnaksi puolsi sen syventyminen sosiaalipolitiikan rakenteellisiin ja institutionaalisiin muutoksiin sekä vertailukelpoisuus keskeisiin Suomen liikuntapoliittista historiaa jaksotelleisiin tutkimuksiin. Alestalo ym. esim. Samalla huomioita kiinnitetään myös pariin 1990–2010-luvun poikkihallinnollisen yhteistyön näkökulmasta merkitykselliseen teemaan. Keskeisin havainto tästä kirjallisuudesta on, että 1950–60-luvuilla hyvinvointivaltiota rakennettaessa, työnantajien lakisääteisten sosiaalivelvoitteiden lisääntyessä ja julkisen hallintovetoisen sosiaalija liikuntapolitiikan vahvistuessa työnantajien vapaaehtoista ja paikoin laajamittaista sosiaalitoimintaa alettiin vaiheittain purkamaan. STM 2013, 4; Vasara 2004, 328–405). Itkonen 1996; Kettunen 2002; Huhtanen 2014.) Suomalaisten työnantajien vapaaehtoisen sosiaalitoiminnan osana 1920–60-luvuilla harjoittamaa liikuntakasvatus-, urheiluja liikuntapaikkarakentamistoimintaa käsitellään liikuntahistoriallisia kokoomateoksia yksityiskohtaisemmin sosiaalipoliittisessa tutkimusja oppikirjallisuudessa. Useimpia kuviosta 2 ilmeneviä sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan pitkän aikavälin muutoslinjoja on jo kirjoitettu auki aiemmissa tutkimuksissa. 117 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx seen työhön yhteiskunnan sosiaalisen turvallisuuden tuottamiseksi (Anttonen & Sipilä 2012, 270; Kettunen 2002). Ilmanen 1996; Juppi 1995.) Sosiaalipolitiikan historiaan ja 1990–2010-lukujen yhteiskunnalliseen kehitykseen peilattuna ensimmäisen liikuntalain virallistama liikuntakentän työnjako vaikuttaa merkitykselliseltä myös siksi, että siinä ulkoistettiin liikunnan toimijakentältä yksityisen sektorin toimijat ja työnantajat, joista monet olivat olleet toista maailmansotaa edeltäneillä vuosikymmenillä rakentamassa suomalaista liikuntakulttuuria ja sen olosuhteita. Tuolloinkin lopputuloksena oli, että vuoden 1980 liikuntalakiin kirjattiin työnjako, jossa julkishallinnon vastuulle säädettiin liikunnan yleisten edellytysten luominen ja järjestöille varsinaisen liikuntatoiminnan järjestäminen. Koskiaho 1986; Saari 2006) ja liikuntapolitiikan historiantutkimusten jaksotusten vertaileminen päädyttiin jättämään tästä artikkelista väitöskirjatutkimuksen seuraaviin osiin. Yhdeltä sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan toimijasuhteiden näkökulmasta yhtenevältä muutoslinjalta valtiollisesta itsenäistymisestä aina 1980-luvulle vaikuttaa valtiojohtoiseen ja julkishallintovetoiseen sektoripolitiikkaan siirtyminen. Edellä kuvatut tutkimusmenetelmälliset haasteet on syytä pitää mielessä tarkasteltaessa kuviota 2, johon on tiivistetty sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan institutionalisoituminen ja osa-aluekohtainen laajeneminen suomalaisessa yhteiskunnassa ennen 1990-lukua. Sosiaalipolitiikassa aihetta on käsitteellistetty uudelleen muun muassa hyvinvoinnin sekataloudeksi (ks. Juppi 1995; Kokkonen 2015; Vasara 2004.) Toisaalta Wariksen jäsennyksen lähdeaineistona on käytetty tunnistettavasti sosiaalipolitiikan historiaa ja tulevaisuuden suuntaviivoja samalla aika kaudella hahmotelleiden muiden tutkijoiden kuten Armas Niemisen (1956) ja Pekka Kuusen (1961) tutkimusten päähavaintoja. Näistä teollisuustukikohdista liikunnan ja muun teollisen kulttuurin vaikutteet myös levisivät ympäröivälle maaseudulle. Keravuori 1948; Kuusi 1931, 919–920, 940–943; Waris 1961, 75.) Tutkimusajanjakson ulkopuolelle rajatusta 1990-luvun taloudellisesta murroksesta lähtien on sosiaalija liikuntapolitiikan suuntana kuitenkin ollut jälleen monikeskeinen palvelutuotanto. Tämän vuoksi tarkastelua kohdennetaan nyt vain muutamaan sektorirajat ylittävään muutoslinjaan, jotka ovat jääneet vähemmälle tarkastelulle tai painotukselle aiemmissa pitkän aikavälin tutkimuksissa. esim. Anttonen & Sipilä 2012, 268–269; Matthies ym. Kuvio 2 ei ole kaiken kattava, ja siihen kirjattuja institutionaalisia muutoksia valaistiin artikkelin edellisessä luvussa (3.1.). Suomalaisen hyvinvointivaltion rakentamiskautta edeltäneisiin liikuntapalvelutuotannon ja sosiaalisen turvan järjestelyihin verrattuna toimintapolitiikassa voidaankin tulkita uutuuden lisäksi paluuta vanhaan. Uudempien, 1980–2000-luvuilla monipuolistuneiden sosiaalipolitiikan historian jäsennysmallien (ks. (ks. Waris ohjasi sekä Niemisen että Kuusen tutkimushankkeita. (ks. Tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että ennen yhteiskunnan toisen maailmansodan jälkeistä vaurastumista ja hyvinvointivaltion rakentamiskautta sosiaalija liikuntapoliittisten toimijoiden työnjaossa ilmeni huomattavaa ajallista ja paikallista vaihtelua. esim. (Anttonen & Sipilä 2012, 50–51, 269.) Liikuntasektorilla julkisen liikuntapolitiikan ja -hallinnon muotoutuminen alkoi maailmansotien välisellä aikakaudella, mutta laajempi palvelutuotannon ja johtamisvastuun haltuunotto tapahtui vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun valtion vaurastuminen ja perustetun Veikkausyhtiön kasvaneet voittovarat loivat sille edellytyksiä. (ks. Julkihallinnolle keskeisiä tavoitteita olivat myös sosiaalipalvelujen alueellinen kattavuus ja tasa-arvoisuus, joihin muut sosiaalipoliittiset toimijat eivät kyenneet vastaamaan. Kuvion tarkoituksena on havainnollistaa, miten julkisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan toimintakentät laajenivat politiikkalohkojen päätavoitteiden suuntaisesti 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä aina 1980-luvulle, julkisten palvelujen kukoistuskaudelle ja aikaan ennen 1990-luvun taloudellisen murroksen aikaansaamaa hyvinvointivaltion palvelutarjonnan supistamista. Tällaista rakennustyötä tehtiin esimerkiksi maaseudun teollisuusyhdyskunnissa ja -kaupungeissa, joissa julkishallinnon kehittymättömyys ja työntekijäperheiden tarpeet edellyttivät yksityistoimijoilta kokonaisvaltaisempaa osallistumista sosiaalija vapaa-aikatoimintojen kehittämiseen. (ks. Näkemystä vahvistavat useat 1980–2000-luvuilla tuotetut tutkimukset, jotka toisaalta ovat tutkimusasetelmallisesti olleet painottuneita julkishallintoa koskettavien muutosten tarkasteluun. Sekä sosiaaliettä liikuntasektoreilla monet julkishallinnon myöhemmin haltuun ottamat palvelutuotannon tehtävät ovat alkujaan rakentuneet kansalaisjärjestöjen, vapaaehtoistoimijoiden tai yksityisen sektorin yrittäjien toimeliaisuuden varaan. (ks. (Anttonen & Sipilä 2012, 53; ks
Heikkinen, A. Patruunat liikunnan asialla. Mänttä: Sosiaaliturvan Keskusliitto. 1982. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa. 2015. Jyväskylän yliopisto. Politiikkalohkojen tavoitteet ja toimenpiteet ovat sekä täydentäneet toisiaan että edesauttaneet yleisten yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden toteutumisessa. Liikuntakasvatuksen laitos. & Suonoja, K. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Suomalaisen sosiaalipolitiikan ja liikuntapolitiikan 1920–80-lukujen tavoitteet ovat vuosikymmenten aikana kiinnittyneet yleisiin yhteiskunnallisiin muutostavoitteisiin. Suomalaisen hyvinvointivaltion rakennusvaiheessa 1950–80-luvuilla painopiste siirtyi eri yhteiskuntaryhmien, kuten lasten, opiskelijoiden, työttömien ja eläkeikäisten, elintason ja hyvinvoinnin tasa-arvoiseen edistämiseen. Väitöskirja. Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. 1992. 1996. Ilmanen, K. 2012. Ilmanen, K. Finland in Comparative Perspective. Hämeenlinna: Karisto. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Tampere: Vastapaino. 1998. 1989. Suomalaisen sosiaalisen turvan historia. Tampere: Gaudeamus. Sosiaalija liikuntapolitiikan työnjaon näkökulmasta 1960–80-luvuista muodostui valtiojohtoisen ja julkishallintovetoisen sektoripolitiikan aikakausi, jonka aikana julkista palvelutuotantoa saatettiin laajimmilleen. painos. Suomen työläisurheilun historia I. Väyrynen. Yhteisiä aiheita on kuitenkin löydetty, esimerkiksi sosiaalipolitiikan päävirrasta erottautuneen ja 1990-luvulla laajentuneen hyvinvointipoliittisen keskustelun suunnassa (ks. Hentilä, S. Oslo: Norwegian University Press, 188–210. Laine (toim.). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Helsinki: Sosiaaliturvan Keskusliitto.. Helsinki: VAPK-kustannus. 1996. 2014. Liikunta osana teollisuuden sosiaalitoimintaa Suomessa ja Jämsänkoskella 1920–1970-luvuilla. Toiseksi historiallisen muistin valikoituminen ja murroksiin liittyvä edeltävien jaksojen tapahtumien unohtaminen vaikuttaa välillä vaivaavan niin sosiaalikuin liikuntapoliittista päätöksentekoa tukevaa tutkimusta. & Sipilä, J. Hallintorajat puhkovien riskien, tavoitteiden ja yhteistyötarpeiden aikakaudella kaivataan lisää poikkihallinnollista vertailevaa tutkimusta (ks. 1994. Anttonen, A. Kun politiikkalohkojen eriytyminen heijastui myös niiden tavoitteisiin ja talousrakenteisiin, vuoropuhelun uudelleenrakentaminen ei ole sujunut niukkenevien talousresurssien aikakaudella ongelmitta. Haavio-Mannila& R. LÄHTEET Alestalo, M., Flora, P. Edeltävien vuosikymmenten ratkaisujen unohtamista lienee edesauttanut se, että olemassa oleva historiantutkimuskin on painottunut sektorikohtaiseen päätöksentekoon ja lainsäädännön kehitysvaiheisiin (Saari 2006; ks. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopiston liikunnan sosiaalitieteiden laitos & Suomen Liikunta ja Urheilu ry. Valtiollisesta yhteisölliseen sosiaalipolitiikkaan. & Koski, P. Ensinnäkin historiallisten jaksottelujen keskittyessä vain yksittäisten järjestelmien muutokseen, huomiotta voi jäädä se tosiasia, että useisiin yhteiskunnassa ilmenneisiin sosiaalisiin riskeihin vastaaminen on perustunut ja perustunee tulevaisuudessakin useampien rinnakkaisten palvelujärjestelmien toimenpiteisiin. Haatanen, P. Suuriruhtinaskunnasta hyvinvointivaltioon. Helsinki: VAPK-kustannus. Tämänkaltaisten väestön hyvinvointipalveluihin liittyvien uusvanhojen paikallisten kumppanuusmallien tutkimus ja poikkihallinnollinen vertailu olisi kuitenkin nyt, kuntarakenteiden ja paikallisten palvelutuotantotapojen murroskaudella, varsin ajankohtaista. Itkonen, H. kuvatut paikallisen palvelutuotannon yhteistyöratkaisut. Pro gradu -tutkielma. Samalla kuitenkin purkautui sellaisia poikkihallinnollisia ja sektorirajat ylittäviä paikallisen sosiaalija liikuntapalvelutuotannon kumppanuusratkaisuja, joiden toimivuutta on myöhemmin jouduttu arvioimaan. 4. Saaren pohdinnat ovet hedelmällisiä myös edellä esitettyjen sosiaalija liikuntapolitiikan muutoskuvausten suhteen. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos, 19–37. Työväen Urheiluliitto 1919– 1944. Väitöskirja. Alapuro, M. 2014). Esimerkkinä tästä toimivat edellä luvussa 3.2. Small States in Comparative Perspective. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Itkonen, H., Heikkala, J., Ilmanen, K. Sokka ym. & Urponen, K. Liikuntapolitiikan suuntaamisessa on seurattu yhteiskuntaja sosiaalipolitiikan muutoksia, josta selkeänä esimerkkinä toimii 1960-luvun sosiaalipoliittisen reformin jälkeen alkanut julkinen keskustelu liikunnan hallinnonalan omien tavoitteiden ja osa-alueiden uudelleenmäärittelystä sekä virallistamistarpeesta sektorikohtaista lainsäädäntöä laatimalla. Tämä uusarviointi johti myös liikuntalain valmistelutyöhön. 4. Structure and Politics in the Making of Welfare State. Useiden aikaisempien tutkimusten perusteella on kuitenkin todettavissa, että 1960-luvun sosiaaliradikalismin ja -liberalismin käynnistämästä sosiaalireformista muodostui Suomeen hyvinvointivaltiollisen sosiaalipolitiikan järjestelmä, joka oli olennaisesti erilainen kuin edellisten vuosikymmenten aikana rakentuneiden sosiaalisen turvan järjestelyjen muodostama kokonaisuus (ks.Rauhala ym. Teoksessa H. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja nro 152. Sosiaalija terveysministeriö 75 vuotta. 2000). myös Koskiaho 1986, 17). & Pyykkönen, T. Yhteiskunnallisten murrosten alkuvaiheiden määrittäminen selväpiirteisesti on tutkimuksellisesti haastava tehtävä. Rauhala ym. Huhtanen, K. Tällöin katsantoa ei välttämättä ole ollutkaan tarkoituksenmukaista kohdentaa niihin paikallisiin kunta-, yritysja järjestötoimijoita koskeneisiin yhteistyöratkaisuihin, jotka ovat auranneet tietä ja laajimmillaan luoneet perustaa myöhemmin muotoutuneille palvelurakenteille. Jaakkola, J., Pulma, P., Satka, M. 2000). 2000.Liikunnan kansalaistoiminta. Anttonen, A. Itkonen & A. Essays for Erik Allardt. Jyväskylän yliopisto. 118 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx torialliselta muutoslinjalta nykypäivänä vaikuttaa myös 1960-luvulta lähtien suomalaisessa hyvinvointivaltiossa toteutunut julkisen hallinnon ja politiikan sektoroituminen. esim. Juho Saari (2006) on jäsentänyt historiallis-sosiologisen pitkän aikavälin historiantutkimuksessa kuusi haastetta, jotka ovat (1) uudempien tapahtumien korostaminen, (2) päätöksentekoon keskittyminen, (3) lainsäädäntöön painottuminen, (4) uudistusten kasautumisen sivuuttaminen, (5) yksittäisiin etuuksiin tai palveluihin keskittyminen sekä (6) historiallisen muistin valikoituminen. Studies in Sport, Physical Education and Health 43. & Uusitalo, H. Muutokset, merkitykset ja reunaehdot. Alestalo, E. Ilmanen, K. Kunnallinen liikuntahallinto suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919–1994. 1985. Teoksessa R. Yhteiskunnan vaurastumisvaiheeseen 1960–80-luvuille ajoittunut sektoripolitiikan ja -tutkimuksen rakennuskausi vahvisti hallinnonalojen autonomiaa, identiteettiä ja professionalisoitumista, mutta purki samalla tarvetta hallinnonalojen vuoropuhelulta ja yhteistyöltä. Liikunnan kansalaistoiminnan varhaista paikantamista Helsingissä. Suomi uskoi urheiluun. Kunnat liikkeellä. Liikunta yhteiskunnallisena ilmiönä. Esimerkiksi väestön vähe nevän liikkumisen problematiikka ei ole ratkaistavissa pelkästään julkisen liikuntahallinnon toimenpitein, eikä ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpitäminen yksinomaan nykyisenkaltaisilla sosiaalija terveyspalvelujen rakenteilla. Maailmansotien välisellä aikakaudella poikkihallinnollisena yleistavoitteena oli sisällissodan kärjistämien luokkavastakohtien lieventäminen ja 1930-luvun lopulla kansallinen eheyttäminen. Liikuntapalvelujen muutos 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. 1992. Kenttien kutsu
Heikkinen & T. Waris, H. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry. Johdatus pitkän aikavälin historian tutkimukseen. 2008. Nieminen, A. 119 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 • TUTKIMUSARTIKKELI • xxx Juppi, J. Helsinki: Gaudeamus, 257–288. Sairausvakuutuksen institutionaalinen kehittyminen OECD-maissa 1930–2000. Mitä on sosiaalipolitiikka. Porvoo – Helsinki: WSOY. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. 1996. 1986. 2009. Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista. Helsinki: Gaudeamus. Muutoksen jaksottaminen Suomessa. Työväenkysymyksestä henkilöstöpolitiikkaan. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131. Tampere: Tampereen yliopisto. Hyvinvoinnin tutkimusperinteet, hyvinvointipolitiikka ja 1990-luvun uudet avaukset. Waris, H. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 157. Roiko-Jokela, H. 2010. Kuusi, P. Vasara, E. Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikka. Mikä kirjallisuuskatsaus. Teoksessa A. Sokka, S., Kangas, A., Itkonen, H., Matilainen, P. Sosiaalipolitiikka I-II. Väitöskirja. 2000. 1980. 1961. Jyväskylän yliopisto. 2014. Julkisjohtaminen 4. Helsinki: Partek Oyj, 265–380. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 287. Yhteiskuntapolitiikka 65 (3), 191–207. Vaasan yliopisto. 2013. Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Teoksessa A. STM. Helsinki. Epävirallisen sektorin ja hyvinvointivaltion suhteiden tarkastelua. Acta UniversitatisTamperensisser. Opetusjulkaisuja 62. Salminen, A. Suomen Työnantajain Keskusliiton julkaisuja. Kettunen, P. Sata vuotta toistoa. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia nro 3. 2015. 2012. Tehokkuuden toiveuni. STM. STM. Välittävät verkostot. Sosiaalija terveysministeriön esitteitä 2008:10. Opetusministeriön julkaisuja 2009:17. Helsinki: Gaudeamus, 178–216. Human Resources Development Review Vol. 60-luvun sosiaalipolitiikka. Väitöskirja. OPM. 2011. Historiallinen käänne. Kröger, T. Kangas, O. Rantala, M. Rauhala, P-L., Simpura, J. Yliaska, V. Writing Integrative Literature Reviews. Helsinki. Keuruu: Suomen Urheilumuseo. Vasara, E. uudistettu painos. Sosiaalija terveysministeriön esitteitä 2010:3. No. Helsinki: KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiö. Tampereen yliopisto. Teoksessa J. Helsinki: VAPK-kustannus, 303–313. 2006. Yhteiskunnan muutos ja sosiaalipolitiikka. Saari (toim.) 2006. Matthies, A. Sosiaalija terveysministeriö. Guidelines and Examples. Matthies, A., Kotakari, U. Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. Liikunnan asemointi ja argumentointi suomalaisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909–2013. 561. Väitöskirja. 2002. Kokkonen, J. 1961. Helsinki: WSOY. 2005. Juuret, nykyisyys ja muutossuunnat. Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikka. Kansantaloudellinen Käsikirjasto. Valtioneuvoston periaatepäätös liikunnan edistämisen linjoista. Kuusi, E. 1955. 1. Helsinki: Tammi. 3, 356–367. Suuret linjat vai tarkat yksityiskohdat. Studies in Education, Psychology and SocialResearch. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura. Porvoo: Kansantaloudellinen Yhdistys. A vol. Helsinki: WSOY. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja 5. 7. Tampere: Vastapaino. Teollisuuden sosiaalinen toiminta. Opetusja kulttuuriministeriö. 4. Suositukset liikunnan edistämiseksi kunnissa. 1995. 2000. Väitöskirja.. Kalela, J. Sadan vuoden sosiaalipolitiikka. & Nylund, M. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Porvoo: WSOY. 2014. Pyykkönen (toim.) Suomi uskoi urheiluun. 2006. 1996. Sotaa ja urheilua. Jyväskylän yliopisto.Studies in Sport, Physical Education and Health 36. Teoksessa J. Tutkimus sosiaalipolitiikan käsitteen ja järjestelmän kehityksestä. 2004. Suomen julkinen liikuntapolitiikka valtionhallinnon näkökulmasta vuosina 1917–1994. Historiantutkimus ja historia. Historiallinen käänne. Saari, J. Hyvinvointia myös kulttuurija liikuntapalveluista. Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle. 1997. (toim.) 1948. Helsinki. Näkökulmia liikuntatieteiden kehittymiseen 1960-luvulta 2010-luvulle: Hallinto, toimijat, tutkimus ja tiedonvälitys. Hyvinvointikunnan aika. Torraco, R. Koskiaho, B. Saari (toim.) 2006. 1994. Valtion liikuntahallinnon historia. Keravuori, K. Helsinki. Rauhala, P. 2014. Miten sosiaalipalvelut ovat tulleet osaksi suomalaista sosiaaliturvaa. Suomalainen liikuntakulttuuri. Johdatus sosiaalipolitiikkaan. 1992. Partekin satavuotinen historia. painos. Helsinki: Into. Helsinki: Kustannus Oy Mantere. Kuusterä (toim.) Suuryritys ja sen muodonmuutos. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja 5. & Uusitalo, H. & Räisänen, P. Kunta hyvinvointivaltion sosiaalipalvelujen rakentajana. 1931. Johdatus sosiaalipolitiikkaan. Johdatus pitkän aikavälin historian tutkimukseen
Lisäksi voidaan artikkelin mahdollisessa kiitos-osassa mainita henkilöt, jotka ovat edesauttaneet tutkimuksen toteuttamista. Tiivistelmä ja asiasanat (sivu 2) Tiivistelmän pituus on enintään 2000 merkkiä mukaan lukien välilyönnit. Julkaisemisesta päättää lehden toimitusryhmä asiantuntijalausuntojen perusteella. Käsikirjoituksia otetaan arviointiprosessiin kaksi kertaa vuodessa. Molempien tiivistel. Käsikirjoitusten laajuus ja rakenne Lähetettäessä käsikirjoitus ensimmäistä kertaa arvioitavaksi, kaikki artikkeliin tarkoitettu materiaali tallennetaan yhteen PDF-tiedostoon, joka lähetetään yhdessä saatekirjeen kanssa osoitteeseen toimisto@lts.fi. Lehti toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu väitöskirjan osajulkaisujen julkaisemiseen. Käsikirjoitusten laajuus ei kokonaisuudessaan saa ylittää 20 liuskaa (A4-kokoinen, otsikkosivu mukaan lukien), kun tekstin riviväli on 1,5, marginaalit 25 mm, fontti Times New Roman ja fonttikoko 12 pts. Aikataulu Käsikirjoitukset ja saatekirje toimitetaan arviointiprosesseille annettuun määräaikaan mennessä sähköpostitse lehden toimitukseen osoitteeseen toimisto@lts.fi Kevään arviointiprosessin käsikirjoitusten määräaika on kunkin vuoden maaliskuun ja syyskuun viimeinen arkipäivä. Lisätietoja: Sanna Palomäki Päätoimittaja Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomäki@jyu.fi Jari Kanerva Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: www.lts.fi Tutkimusartikkelinumeron 2019 kirjoitusohjeet LIIKUNTA & TIEDE -lehti julkaisee vertaisarvioituja suomenkielisiä tutkimusartikkeleita tutkimusartikkeliliitteessä ja lehden internetsivuilla (www.lts.fi). Artikkelin edellytetään olevan sisällöllisesti ja kielellisesti hyvin viimeistelty. Vuonna 2019 kevään määräaika on 29.3.2019 ja syksyn 30.9.2019. Teksti kirjoitetaan vasen reuna tasattuna ja ilman tavutusta. 3. Käsikirjoituksen tekijyys – hyvä tieteellinen käytäntö Artikkelin kirjoittajana oleminen edellyttää, että kirjoittajiksi ilmoitetuilla on merkittävä vaikutus artikkelin syntyyn siten, että he ovat osallistuneet sekä tutkimuksen suunnitteluun tai tulosten analyysiin ja tulkintaan että artikkelin kirjoittamiseen tai sen tieteellisen sisällön muokkaamiseen ja ovat lisäksi hyväksyneet artikkelin lopullisen, julkaistavaksi tarkoitetun version. 120 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 TUTKIMUSARTIKKELIT 2019 Toimitustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (Katso: Tutkimuseettisen neuvokunnan ohjeet http://www.tenk.fi/ sekä kansainvälinen Vancouver-ohjeisto http://www.icmje.org/). tai 30.9. Tarkemmat ohjeet, katso http://www.icmje.org/. Käsikirjoitukset toimitukseen 29.3. Liikunta & Tiede -lehdessä julkaistuja artik keleita ei saa julkaista saman sisältöisenä tai samassa muodossa uudelleen ilman lehden julkaisijan kirjallista suostumusta. Tutkijoille ja tutkijakoulutettaville lehti tarjoaa mahdollisuuden raportoida tutkimustuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. 1. Kokonaislaajuuteen kuuluvat kaikki artikkeliin tarkoitettu materiaali eli otsikkosivu, tiivistelmät, artikkeliteksti, lähteet, kuviot ja taulukot. Saatekirjeellä kirjoittajat myös vahvistavat, että käsikirjoitus sisältää alkuperäistä aiemmin muualla julkaisematonta tutkimusaineistoa, jota ei ole julkaistu eikä tarjota julkaistavaksi toisessa tieteellisessä lehdessä tai kirjassa. Vuonna 2019 jättöpäivät ovat 29.3. Kunkin käsikirjoituksen arvioi vähintään kaksi kyseisen tieteenalan kotimaista ansioitunutta tutkijaa. Lyhyttä otsikkoa käytetään valmiin artikkelin sivujen ylätunnisteena. 2. Käsikirjoituksen laadinnassa noudatetaan seuraavaa jaottelua: Otsikkosivu (sivu 1) Otsikkosivulta ilmenee vain käsikirjoituksen otsikko suomeksi ja englanniksi (enintään 120 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit) ja lyhyt otsikko suomeksi (enintään 45 merkkiä, sisältäen myös välilyönnit). Käsikirjoitukseen on liitettävä saatekirje (Wordtai PDF-tiedosto), johon listataan artikkelin otsikko sekä kaikki tekijät ja heidän taustayhteisönsä. Arviointiprosessissa hyväksytyt artikkelit julkaistaan pääsääntöisesti Liikunta & Tiede -lehden kunkin vuoden numeroissa 2 ja 6 ja internet-sivuilla www.lts.fi. Suomenkielisen tiivistelmän ohella käsikirjoitukseen tulee liittää englanninkielinen tiivistelmä (Abstract). ja 30.9. Lehti on monitieteinen ja julkaisee alkuperäisraportteja suomeksi. Käsikirjoitukset tulee toimittaa edellä mainittuihin määräaikoihin mennessä sähköisesti LIIKUNTA & TIEDE -lehden toimitukseen: toimisto@lts.fi Kirjoitusohjeet julkaistaan Liikunta & Tiede -lehden osana tutkimusartikkeliliitettä ja ne löytyvät lehden internetsivuilta (www.lts.fi). Määräajoista myöhästyneet artikkelit siirtyvät automaattisesti seuraavan arviointierään
Lähteet luetteloidaan ilman numeroita aakkosjärjestyksessä, riippumatta niiden esiintymisjärjestyksestä tekstissä. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 1986. Liikunta & Tiede 35 (4), 4–10. Teoksessa: P.B. Self-control and continuity from childhood to late adolescence. Fyysinen ja terveyskunto sekä niiden mittaus. Tekstissä viittaus merkitään sulkuihin ja lähdeviittauksen tulee sisältää kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja tarvittaessa sivunumero (esim. 121 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 6 / 2018 mien jälkeen tulee luetella 3–8 avainsanaa (keywords). Jyväskylä, LIKES-tutkimuskeskus. Artikkelin PDF-tiedosto: http://www.lts.fi/sites/ default/files/article_attachment/lt110_32-34.pdf. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 219. ”Pehkonen (1999, 69) osoitti, että...”Kun lähteenä käytetyn artikkelin kirjoittajia on kaksi, molemmat mainitaan, esim. Huovinen, T. Varsinainen tekstiosio (sivu 3 eteenpäin): Johdanto Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tulokset Pohdinta ja johtopäätökset Lähteet Taulukot, kuviot ja niiden selitetekstit Kukin taulukko ja kuvio teksteineen sijoitetaan käsikirjoituksen pdf-versioon omalle paikalleen. Jos kirjoittajan nimi on osa lausetta, viittaukseen merkitään pelkkä vuosiluku ja sivu suluissa, esim. Helsinki: Valtion painatuskeskus. New York, NY: Random House. Musculoskeletal pain and fibromyalgia in preadolescents. & Mechling, H. LAIT JA ASETUKSET Huumausaineasetus 1972. Jyväskylän yliopisto. Mikäli artikkeli on julkaistu vain sähköisesti, lähdetietojen lisäksi merkitään internetin hakemistopolku ja päivämäärä, milloin osoite on tarkistettu. Dimensionen sport motorischer Leistungen. Liikunta & Tiede 47 (1), 32–34. Kirjallisuusviittaukset Alkuperäisartikkelin lopussa lueteltujen käytettyjen lähteiden määrä voi olla enintään 40. KOMITEANMIETINNÖT Perhekasvatustoimikunnan mietintö. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133.Väitöskirja. Vuori & S. Helsinki: WSOY. RAPORTTISARJAT Youth and drugs 1973. 2000. 5. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kyseisistä ohjeista. Baltes & O.G.Brim (toim.) Life-span development and behavior, vol. LUVUT KOKOOMATEOKSESSA Oja, P. 4. (Roberts & Ommundsen 1996). Viitattaessa tällaiseen mate riaaliin merkitään tekstissä kirjoittajan nimen jälkeen huomautus ”julkaisematon”. Kun lähteenä käytetään INTERNETIN KAUTTA TAVOITETTUA ARTIKKELIA kirjoitetaan lähdeluetteloon painetun artik kelin lähdetiedot. Prospective 1-year follow-up study. Welsman, J. Pehkonen 1999, 69). 1983. Report of a WHO study group. European Journal of Physical Education 5 (2), 147–157. Kun useisiin lähteisiin viitataan samanaikaisesti, ne ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä ja erotetaan toisistaan puolipisteellä, esim. New York: Academic Press, 63–105. Liikunta myötätuulessa nuorten arjessa. Turun yliopiston julkaisuja D 320. Lisätietoja: Sanna Palomäki Päätoimittaja Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomäki@jyu.fi Jari Kanerva Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi Lehden verkkoversio ja kirjoitusohjeet: http://www.lts.fi Lisätietoa tutkimusartikkelin kirjoittamisesta saa myös artikkelista Itkonen, H. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 54–68. Geneve. & Kokkonen J. LEHTIARTIKKELIT Kannas, L. Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. 2002). World Health Organization Technical Report Series 516. Uronen, V. Julkaisematonta materiaalia ei mainita lähdeluettelossa. Lähdeluettelossa noudatetaan Jyväskylän yliopistosarjojen kirjoittajille annettuja ohjeita. Väitöskirja. 1995. Joukkueellinen yksilöitä. & Tynjälä, J. Concepts and theories of human development, 2nd ed. Schorndorf: Hoffmann. Lisensiaatintutkimus. Lyhenteet ja vierasperäiset termit Termit, joita käytetään lyhenteitä, tulee ensimmäistä kertaa mainittaessa kirjoittaa kokonaisuudessaan. Turun yliopisto. 4. 2010. jyu.fi/julkaisut/sarjaohjeet.pdf/view 6. 1998. Vierasperäisistä termeistä tulee käyttää suomalaista vastinetta, aina kun sellainen on olemassa. Lerner, R.M. Mikäli kirjoittajia on enemmän kuin kaksi, mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja sen jälkeen merkintä ym., esim. Taimela (toim.) Liikuntalääketiede. Heikinaro-Johansson, P. (Duda 2001; Lintunen 2000). OPINNÄYTTEET Mikkelsson, M. Esimerkkejä lähdeluettelosta KIRJAT Bös, K. Komiteanmietintö 1976: 42. Liikuntakasvatuksen laitos. SARJAJULKAISUT Penttinen, S. Pulkkinen, L. WHOKoululaistutkimus 1986–1998. Julkaisemattomaan materiaaliin viittaamista tulee välttää. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekkojoukkueessa. HAASTATTELUT Nurmi, Paavo, olympiavoittaja, Helsinki, 19.7.1952. & Armstrong, N. Nuoruuden kasvuympäristöt ja opettajankoulutus opettajuuden kehitystekijöinä. 161/18.2.1972. (toim.) 2003. Kuvioiden ja taulukoiden tarkat painokelpoiset versiot pyydetään erikseen siinä vaiheessa, kun artikkeli on hyväksytty julkaistavaksi. & Kytökorpi, L. Physical activity patterns in secondary schoolchildren. Teoksessa: I. 1982. 2002. 2003.Juniorijalkapalloilijoiden fyysinen aktiivisuus, urheilumotiivit ja kaverisuhteet kahden vuoden aikana. (Telama ym. Rovio, E. 2003.Lähtökohdat liikuntaa opettavaksi luokanopettajaksi. Tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta https://kirjasto. Jyväskylän yliopisto. 1998