Se oli vielä sitä aikaa. En liioin hae
muistoissani aikaa ?jona Joulu ei vielä ollut kaupallinen.
Elämäsi uhrasit, aikasi annoit
kotimme hyväksi kaikkesi kannoit.
Paikkasi kotona tyhjä on
kaipuumme suuri, loppumaton.
&& * &
)*
&&
)
$
&& $
!
)
#
* ##
$& $& !$ &
$& $& $& !$ &
! #
) ! #
Myönnän suoraan: kaipaan menneen ajan jouluja. koska Joulu on ollut kaupallinen niin kauan
kuin muistan enkä näe kaupallisuutta läheskään
suurimpana uhkana tuon Pyhän Juhlan sisällölle
jos uhkana lainkaan.
Muistelen suurimmalla kaipauksella varhaisimman aikuisuuteni eli 60-luvun jouluja. Useimmiten jokin musiikkiryhmä toki osallistui kappaleella tai parilla. Koristellummat liturgiset rakenteet tekivät tuskin vielä tuloaankaan.
Muistelen, että aattohartaudet lähetettiin
useimmiten joko Kuopion tai Mikkelin tuomiokirkoista, puhujina vastaavasti Olavi Kares tai Osmo
Alaja.
Noissa puheissa on kaipuuni ydin, niissä oli sitä jotakin mikä ainakin omina saarnavuosikymmeninäni on ollut hakemisessa. Aattona kuunneltiin
Jouluaaton hartaus radiosta viideltä illansuussa.
Aattohartauden rakenne oli karu: alkuvirsi, teksti ja puhe, virsi, loppuliturgia ja loppuvirsi. Nostalgiani kohde on kuitenkin muualla.
Kävin vakaaseen maalaistapaan joulukirkossa Joulupäivän aamuna, aattona muistelen käyneeni vain
kerran. Mutta toiseksi ja vähintään yhtä tärkeäksi koin sen, että niissä puheissa kuulija
sai olla päähenkilö, se Tärkeä Henkilö, ei niinkään
maailman ongelmat. Se ei ole välttämättä kadoksissa nytkään. Muistan jouluja 1940-luvunkin puolelta, mutta
en mene kaipauksessani niin pitkälle. Sanoma oli häntä varten.
Kaivaten
Kauko
Ritva ja Pertti
Sami
Raili
Muut sukulaiset ja ystävät
Siunaus toimitettu lähimpien läsnä ollessa.
Lämmin kiitos osanotosta.
,
. Se jokin oli ensiksikin
se varsinainen ja yksinkertainen joulusanoma: Teille on syntynyt Vapahtaja. Se vuosikymmen oli jo modernia aikaa: kampanjoitiin
muun muassa nälkäjoulua johon moni tuttunikin
osallistui