Luontokuva-lehti 1/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta Elämänvaiheena Koli Markku Tano Retkikohteena Vongoiva P Ulkosaariston talvi vänön saarella kohteena kaUriit · hUiPPUhetkiä maailmalta · Jorma lUhta Ja sinisen hetken metsästys · raimo sUndelin Ja merisavUt ortfoliossa. SU O M A L A I S E N No 1/2010 8,90 L U O N NONKUVAUKSEN ERIKOISLEHTI 25
Maailman edistynein kamera, jonka 2 suorituskyky Luontokuva 1/2010 loistaa myös hämärässä kuvattaessa. 9 kuvaa/s. www.nikon.fi Se vangitsee kaiken. HD-video kuvanpoimintatoiminnolla. Tilannekuvauksen uusi valtias kirjoittaa alan standardit uusiksi. Nikon D3S.. FX-muoto. Tallenna ohikiitävät hetket ja kuvaa loistavia videoita. Nikonin D-video ja Tallenna valittu kuva -toiminto. Uusi Nikon D3S. Uusi Nikon D3S. Jopa sen, mitä silmäsi ei havaitse. Upouusi 12,1 megapikselin FX-kenno ja ISO-herkkyys, joka ulottuu vastaamaan jopa tasoa 102 400. ISO 200-12800
Vilpilliset keinot tulevat esiin ennemmin tai myöhemmin. 0400 601 357 luontokuva@neogen.fi Kuvaajilta odotetaan yllättäviä näkökulmia, mutta toisinaan myös aito kuva voi näyttää luonnottomalta. Maailman tunnetuinta luontokuvakilpailua, Wildlife Photographer of the Year, ravistelevat epäilykset yllättävät. Vuosia susien kanssa työskennellyt Jim antoi varauksettoman tunnustuksen eurooppalaiselle kollegalle hetkestä, johon pysähtyy vuosisatojen rinnakkaiselo villien susien ja karjankasvattajien välillä. Ei ole yllättävää, että voittajakuvan tarinan todenperäisyys kyseenalaistettiin julkisuudessa ensi kertaa juuri Suomesta. 040 530 9391 Aineisto: toimitus@luontokuva.org Vakituiset avustajat: Esa Mälkönen, Vesa-Pekka Peräkylä, Jorma Luhta ja Raimo Sundelin Ulkoasu ja ilmoitusaineisto: Jussi Leppänen / Neogen Design Oy puh. Vaikka valheellisin taustatiedoin voittajaksi noussut kuva heittää varjon luontokuvaajien uskottavuudelle, on tapauksen nostattama suuri julkisuus kaikessa raadollisuudessaan myös todiste, että kuvaajien sanaan luotetaan. Valkopäähansu partioi majatalon pihamaalla Torres del Painen kansallis puistossa Chilessä 7.1.2010. Jouni klinga, päätoimittaJa Luontokuva 1/2010 3. Aidot, hieman karheat kuvat koskettavat enemmän. Meillä on totuttu työskentelemään jopa vuosia villeistä pedoista saatavien kuvien eteen ja rehellisiä pelisääntöjä odotetaan myös ulkomaisilta kollegoilta. Toivottavasti eurooppalaiset pidättäytyvät luonnonvaraisissa eläimissä kilpailujen ulkopuolellakin. Myös kilpailuun osallistumisen ajoitus oli mainio olihan tuomaristossa yksi tunnetuimmista susikuvaajista, amerikkalainen Jim Brandenburg. 0400 191 348, jouni@klinga.fi Korpitie 36, 90650 Oulu toimitussihteeri Raisa Nevalainen raisa.nevalainen@gmail.com puh. Lähes aukottomat todisteet puhuvat sen puolesta, että maailman viimevuotisen ykköskuvan tarina on sepitetty ja uhanalaisen Iberian suden sijaan aidan yli loikkaa kesy tarhasusi. Pääkirjoitus 01/2010 Susikuvia Julkaisija: Suomen Luonnonvalokuvaajat ry Kustantaja: Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Toimitusjohtaja Jouni Klinga Toimitus: päätoimittaja Jouni Klinga puh. Jose L. Rodriquez teki hienoa jälkeä tallentaessaan aidon kuvan suden loikasta vanhan karja-aidan yli. Luontokuvien teollisen tuottamisen sijaan kuvaamisen suolana ovat aidot onnistumisen elämykset villien ja ennalta arvaamattomien luontokappaleiden kanssa. Digitaalisen kuvankäsittelyn mahdollisuudet ovat luoneet uhkakuvan totuuden vastaisista luontokuvista. Jim Brandenburgin kotikentällä kasvattieläinten käyttäminen on elokuvamaailmassa laajaa bisnestä, ja monet luontokuvaajat ovat ryhtyneet käyttämään samoja eläimiä myös still-puolella. Toistaiseksi tilanne ei silti näytä kovin huolestuttavalta, vaikka mainostoimistot luovatkin mielikuvituksellisia ja ylitäydellisiä kuvakoosteita. 040 5152 050/Rainer Kallio V Ilmoitusmyynti: Jouni Klinga Paino: Libris Oy, HKI Kannet: Multi Art Gloss 170 g/m2 Sisäsivut: Multi Art Silk 130 g/m2 Luontokuva ilmestyy kuudesti vuonna 2010: 3.2, 31.3, 26.5, 1.9, 17.10 ja 2.12 Tilaushinnat ja -ohjeet: Katso palvelukortti sivulla 83 Tili: Sampo Pankki 800015-1580956 Kansikuva: Markku Tano: Maisema Kolilta www.luontokuva.org/lehti ISSN 1456-3592 iime vuosina on käyty vilkasta keskustelua valokuvan uskottavuudesta. Varoittava esimerkki on paras muistutus rehtien pelisääntöjen palauttamiseksi. Falkland 17.1.2010. Kuva: Jouni Klinga. Tilausasiat ja osoitteenmuutokset: rekisteri@luontokuva.org puh. Vuoden 2009 voittajakuvaa ei epäillä manipuloinnista, vaan polttopisteessä on kuvaajan kertomus
Me Tarjoamme Sen Pro Koulutuksella Full HD videokuvaus EOS 5D Mark II megapikseliä 25600 ISO-herkkyys 21,1 täysikokoinen CMOS-kenno 24x36mm luotettavaa palvelua jo vuodesta 1919 proshop@rajalacamera.fi Helsinki: Sanomatalo, Helsinki: Itäkeskus Tampere: Hallituskatu 8, Pori: Yrjönkatu 22, Turku: Yliopistonkatu 13, 020 7530 281 020 7530 287 020 7530 271 020 7530 241 020 7530 201 4 PROwebSTORE ! Nopeat toimitukset myös verkkotilauksissa Luontokuva 1/2010
Tekniikka Uusia objektiiveja ja monikäyttölaturi testipenkissä. Kuva: Jussi Leppänen Kirja-arvostelu Arno Rautavaara luki Tapani Räsäsen uuden kesäkuvakirjan. 66 70 74 76 78 80 83 Kuva: Markku Tano Sundelinin seurassa Uudessa sarjassa merellisiin kuviin erikoistunut luontokuvaaja Raimo Sundelin kertoo kuviensa taustoista. SLV ry:n jäsenetuja Viimeinen kuva Palohullu. Luontokuvausoppia vasta-alkajille Jorma Peiposen uusi kuvauskoulu luontokuvauksen ensiaskeleista alkaa. Jopin postia Uudessa sarjassa luontokuvaaja Jorma Luhta kertoo kuvaamisestaan ja kuviensa taustoista. Suomen Luonnonvalokuvaajat ry Yhteystiedot ja jäsenhakemus. Vänö Jussi Leppäsen talvinen portfolio Saaristomereltä. Kuva: Pauli Nieminen 32 Kohteena kauriit Pauli Nieminen kauriinmetsästäjänä oppia ja kuvausvinkkejä. 44 Koli Markku Tanon pitkä elämänvaihe Kolin huikeissa maisemissa 18 Luontokuva 1/2010 5. Luontokuvaajan muistio Uusi palsta, jossa esitellään vuodenajan kuvausvinkkejä ja seuraavien kuukausien toimintakalenteri. Sisältö 3 6 8 10 12 14 Kuva: Ari Komulainen Helmikuumaaliskuu 2010 Pääkirjoitus Jouni Klinga. Ajankohtaista Uutiset ja tapahtumat. Puheenvuoro Erja Mutanen ja luontosuhde. Vongoivan kuutamo Ari Komulainen kuvausretkellä itärajan erämaisemissa. 52 60 64 Lukijan kuva Keskustelupalstan aarteita katselijoiden kommentoimana. Näyttelyt VLK-näyttelykiertue ja luontokuvat esillä. Huippuhetkiä maailmalta Esa Mälkönen ja Arno Rautavaara Antarktiksella
Uutena sarjana on luontokuvajournalismipalkinto parhaalle kuvakertomukselle. Presidenttiparin vierailu Finlandia-talolla toi ensimmäistä kertaa kutsun myös luontokuvaajille. Kirjasta otettu 20 000 kappaleen painos myytiin loppuun vajaassa kahdessa kuukaudessa. Kuvat on ladattava kilpailuun 10.3.2010 mennessä. Kevään aikana projekti tulee saamaan laajaa julkisuutta, kun Euroopan pääkaupunkeja kiertävä ulkoilmanäyttely ja kaksi perinteistä valokuvanäyttelyä lähtevät kiertueelleen. Lintukuvakilpailu Liminganlahden lintukuvapäivät ovat saaneet rinnalleen uuden lintukuvaajille suunnatun kisan. Lisätiedot: www.gdtfoto.de Lintukuvia maailmalle Suomalaisten lintukuvien maailmanvalloitus on saanut uutta vauhtia naapurimaasta. "Kutsu tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoon ei enää jännittänyt, sillä olin harjoitellut sitä jo Finlandia-talolla", Kari muistelee. Keväällä kirjasta on tulossa myös suomenkielinen painos. Hankkeen kohderyhmänä on ollut 700 miljoonaa eurooppalaista, mutta kirjojen suhteen alku on silti varovainen. Ajankohtaista Koonnut: JOUNI KLINGA WPY sulkeutuu 5.3.2010 Maailman tunnetuin luontokuvakilpailu Wildlife Photographer of the Year on jälleen avoinna. Ensipainosten yhteenlaskettu määrä on vain 80 000 kappaletta. Edustajanamme Linnan juhlintaan osallistui hallituksen jäsen Kaija Keskinen. Kamera-lehti 60 vuotta Suomen johtava valokuvauslehti Kamera täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Projektin tietokantaan on koottu 150 000 kuvan parhaimmisto, joista talven aikana on syntymässä Euroopan parhaita luontokohteita esittelevä suurikokoinen kahvipöytäkirja. Lisäjännitystä juhlintaa toi silti heidän puolivuotias poikansa, joka oli nyt ensi kertaa erossa vanhemmista. Huomaa kuitenkin, että ennen osallistumistasi sinun on myös maksettava kilpailun 20 punnan osallistumismaksu. Kuvasarjojen aiheina ovat Kosteikkojen linnut, Linnut vauhdissa, Siivekkäät ystävämme ja Nuorten sarja. Kuvat vuoden 2010 mittelöön on ladattava 1.4.2010 mennessä. Lisätiedot: www.liminganlahti.fi Wild Wonders loppusuoralla Euroopan laajin luontokuvausprojekti Wild Wonders of Europe on lähestymässä finaalia. Lintukuva.fi-tiimin Linnut vauhdissa -kirjasta puolestaan on tehty kustannussopimukset myös Saksassa ja Hollannissa. Teos ilmestyy toukokuusta alkaen kymmenellä eri kielellä: ranskaksi, englanniksi, venäjäksi, saksaksi, hollanniksi, espanjaksi, ruotsiksi, norjaksi, italiaksi ja tanskaksi. Helsingin Andorrassa järjestettävässä tilaisuudessa lavalle nousevat luontokuvaajat Pertti Salolainen, Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo. Juhlavuotta lehti juhlistaa monenlaisilla pitkin vuotta ajoittuvilla tapahtumilla. Lisätiedot: www.nhm.ac.uk/wildphoto Kuukkeli lennätti Linnaan Vuoden Luontokuva 2009 -voittaja Kari Leon juhlavuosi huipentui itsenäisyyspäivänä Linnan juhlintaan. Kilapilun osallistumismaksu on 20 euroa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. GDT sulkeutuu 1.4.2010 Saksalaisen GDT-luontokuvajärjestön European Wildlife Photographer of the Year -kilpailu järjestetään nyt 10. Kuvat vuoden 2010 mittelöön on ladattava viimeistään 5.3.2010. Lisätiedot: www.lintukuvakilpailu.com 6 Luontokuva 1/2010. 14 kuukauden aikana 68 luontokuvaajaa lähetettiin yhteensä 118 parin viikon kuvauskeikalle, joiden kohteina olivat kaikki Euroopan 48 maata. helmikuuta klo 18 teemalla Kamera vaikuttaa luonnossa. Ruotsalainen Max Ström -kustantamo julkaisi syksyllä kokonaan Jari Peltomäen ja Markus Varesvuon kuvittaman Fågelsångboken-lintukirjan. Isojen kuvateosten painokset ovat silti Keski-Euroopassakin vain 3000-4000 kappaleen tasolla. Lintukuvia Liminganlahdella 24.4.2010 Liminganlahden lintukuvauspäivä kutsuu alan harrastajat kuumimman lintukuvauskauden kynnyksellä Liminkaan. "Veli lähetti äänettömään kännykkään tilannetietoja tekstiviesteillä, mutta kaikki meni lopulta paremmin kuin olimme kuvitelleet". kertaa. Yleisöluentojen sarja käynnistyy 9
Kuvaajapiireissä kuitenkin epäilys kyti. Mutta arvovaltainen tuomaristo oli tehnyt ratkaisunsa ja karistanut mahdolliset epäilyt mielestään. Lassi Rautiainen, sutta paljon tarkkaillut ja kuvannut luontokuvausyrittäjä, pukee kuvaajien epäilyn sanoiksi: "Miksi susi hyppäsi aidan yli, molemmin puolin on kovaa maata kiertää este, tai se sopisi menemään aidan raosta. Voittajaksi ei nosteta mitään kuvaa. Kuva ja susi paikallistetaan Madridin lähellä sijaitsevaan eläinpuistoon. Juuri tämän lehden mennessä painoon tuli kaivattu tieto. Lue lisää: WWW.LUONTOKUVA.ORG WPY-voittajakuva hämmästyttää VILLI VAI TARHASUSI? M aailman arvostetuin luontokuvakilpailu voitettiin viime vuonna kuvalla aidan yli hyppäävästä sudesta. Eikä kyse ole vain palkintosummasta. Kuvan digitiedoston tumman pään avaus kuvankäsittelyohjelmalla paljastaa laajemmin sitä, missä ympäristössä kuva on otettu. Villi susi on aina epäluuloinen." Mutta todisteita ei ollut. Kunnes eräs espanjalaiskuvaaja tunnistaa paikan. Ei Seppo sitä tietenkään tiennyt, mutta kuvan ilmiasu, suden käyttäytyminen panivat rajusti epäilemään. Hieno, täydellinen kuva. Yön pimeydessä liiketunnistimella varustettu kamera oli vanginnut lammasaidan yli hyppäävän uhanalaisen, villin ja vapaan Iberian suden. Tuskin villi susi olisi noin kuvattavissa, tuskin se noin käyttäytyisi. Vyyhti alkaa purkautua. Kilpailuun on saanut osallistua myös tarhassa otetuilla kuvilla, mutta niihin on sääntöjen mukaan tehtävä asiaankuuluva merkintä. Rodriquez, kertoi. Käytännössä sellaiset kuvat eivät voi voittaa, siksi vilpilliset kuvaajat sepittävät tarinan aivan muusta. Tämä Lontoon luonnonhistoriallisen museon ja BBC Wildlife Magazinen järjestämä kisa, Wildlife Photography of the Year, WPY (vanhalta nimeltään BBC-kilpailu) keräsi yli 43 000 kuvaa. Siellä elelevää kesyä sutta on ennenkin käytetty kuvauksissa. Mielenkiintoista on, onnistuuko järjestäjä perimään kymppitonnin palkinnon takaisin, sillä kuvaaja ei tunnusta huijaustaan. Susikuva on hylätty. Periaatteessa se olisi ison vahingonkorvauksen paikka. te k s t i : e s a m ä l kö n e n Luontokuva 1/2010 7. Tai ainakin niin kuvaaja, espanjalainen J.L. Hyppy näyttää siltä kuin ohjaaja olisi katseen kohteena ja eläin tietää saavansa palkinnon tempustaan. Kilpailusta on tehty kirja kuudella kielellä, myös suomeksi. Esimerkiksi helposti tunnistettavan erikoisen käyrän puun kiviaidan taustalla. Kilpailun palkintojenjaossa, myös susikuvalla menestynyt, Seppo Pöllänen hämmästyi voittokuvan nähdessään, kuiskasi vaistonvaraisesti kuvaajakollegalle "Se on tarhasusi"
Avoinna tisu klo 1016. Avoinna masu klo 1018. Avoinna tisu klo 1017. 8 Luontokuva 1/2010. Poikkeukset: 24.12. Aironkatu 3, Heinola. Avoinna mato klo 1016, pesu klo 1014. 1.30.11.2010 Keski-Suomen luontomuseo, Vesilinna, Ihantolantie 5, Jyväskylä. Avoinna masu klo 919. 14.24.6. avoinna: mato 1020, pe 1016, lasu suljettu. 1.27.6.2010 Skierri, Tunturi-Lapin luontokeskus, Peuratie 15, Enontekiö. 25.8.12.9.2010 Kuusamotalo, Kaarlo Hännisen tie 2, Kuusamo. Avoinna masu klo 917. Avoinna masu klo 917. 7.31.10.2010 Hämeen luontokeskus, Härkätie 818, Letku (Tammela). Avoinna mape klo 915 ja su klo 1016. 4.29.8.2010 Seitsemisen luontokeskus, Seitsemisentie 110, Länsi-Aure. 1.27.7.2010 Luontokeskus Kellokas, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, Tunturintie 54, Äkäslompolo. 10.3.5.4.2010 Heinolan lintutarha, A.F. 3.12.20102.1.2011 Luontokeskus Ukko, Ylä-Kolintie 39, Koli. Avoinna mato klo 1118 ja pe klo 1116 sekä tilaisuuksien aikana. Avoinna tipe klo 917, la klo 1015. 4.23.5.2010 Ylä-Lapin Luontokeskus Siida, I narintie 46, Inari. Avoinna masu klo 1018. 22.12.200914.2.2010 Oulangan luontokeskus, Liikasenvaarantie 132, Kuusamo. 28.7.22.8.2010 Suomen metsästysmuseo, Tehtaankatu 23 A, Riihimäki. 10.2.7.3.2010 Villa Elfvikin luontotalo, Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo. Avoinna ti, to ja pe klo 1017, ke klo 1020, la ja su klo 1217. 15.2.14.3.2010 Hautajärven luontotalo, Hautajärventie 414, Hautajärvi. 15.9.24.10.2010 Terranova Merenkurkun luontokeskus, Museokatu 3, 65100 Vaasa. klo 1217, 1.1.2011 klo 1217. Suomea kiertävässä näyttelyssä ovat esillä Vuoden Luontokuva 2009 -kilpailun 9 sarjavoittajaa ja 21 kunniamaininnalla palkittua teosta. Avoinna masu klo 1016. 4.9.2.10.2010 Evokeskus, Saarelantie 1, 16970 Evo. 13.1.7.2.2010 Joroisten kunnanvirasto, Mutalantie 2, Joroinen. Avoinna masu klo 1016. krs, Forssa. Näyttelyt Vuoden Luontokuvat 2009 -näyttely 5.5.30.5.2010 Luonto- ja opastuskeskus Tammenterho, Rantapromenadi 22, Ruissalo, Turku. Avoinna lasu klo 1016. Avoinna tipe klo 1118 ja lasu klo 1217. Avoinna mape klo 816. 3.12.6. Avoinna tisu klo 1018. 4.27.11.2010 Kalajoen Meriluontokeskus, Jukupolku 5, Kalajoki. suljettu, 25.12. Avoinna ke, pe ja su klo 1317. Avoinna mala klo 1017, su klo 1015. 30.6.25.7.2010 Arkticum, Pohjoisranta 4, Rovaniemi. avoinna: mape 920, la 1016, su suljettu. 8.4.2.5.2010 Forssan Luonnonhistoriallinen museo, Wahreninkatu 4, Forssan Kaupunginkirjasto 2. Avoinna masu klo 917. 3.6.24.6.2010 Malmitalo, Ala-Malmin tori 1, Malmi, Helsinki. 18.3.25.4.2010 Pallastunturin Luontokeskus, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, Muonio, Pallastunturit
Avoinna mape klo 917 ja la klo 1014. Heino ja Sari Bamberg: Safari! Kuvia ja runoja Tansanian luonnosta, Arusha, Tarangire, Ngorongoro, Serengeti, Manyara, Mikumi, Ruaha ja Seous -puistoista. Myöhemmin keväällä taas kalojen kutunousu puroihin ja lampiin luo hyvät edellytykset kotkien valokuvaamiselle. 22.1.18.4.2010: Siida, Inarintie 46, Inari, p. Avoinna arkisin klo 1016.30. M uutamana viime vuonna neljä vuosikymmentä merikotkia seurannut ja kuvannut Seppo Lammi on erityisesti omistautunut näiden Suomen suurimpien petolintujen valokuvaamiseen kevättalvella ja loppukeväällä. Antero Takala: Mindscapes 19602010. Alkuvuosien havainnot merikotkista olivat mieleenpainuvia; sillä jo pelkästään valtavan kokonsa ansiosta petolintu säväytti nuorta saaristossa liikkujaa. 4.1.28.2.2010: Hyyppärän Kartano, Hyyppäräntie 31, Hyvinkää, p. 27.1.23.5. Osa niistä jää alueelle, toisten jatkaessa kohti pohjoisempia seutuja. Seppo Lammi: Merikotka Pohjanmaan Valokuvakeskuksessa 13.1.7.2.2010 Kulttuurikeskus Vanha Paukku, Kustaa Tiituntie 1, Lapua, p. (06) 4384584. Avoinna mape klo 1119 ja lasu klo 1115. Julkaisemme tiedot netissä ja Luontokuvalehdessä. 9. Lapualla esillä olevan näyttelyn kuvamateriaali on keskittynyt juuri näihin keväisiin tapahtumiin, jolloin haasteena ovat liikekuvat ja nopeat tilanteet, kuten lennot tai kotkien yhteenotot sekä oikeanlaisen tunnelman saavuttaminen valon myötä. 040 8608364 ja 040 8608365. Vapaa pääsy. Jorma Luhta: Tähtiyöt. 040 5714714. (09) 68663621. Avoinna tisu klo 1118. Luontokuva 1/2010 Ilmoita kuvanäyttelysi tiedot osoitteeseen nayttelyt@luontokuva.org. Pelkkä kotkan näkeminenkin riitti, mutta ajan mittaan heräsi ajatus ison linnun valokuvaamisesta, vaasalainen ammattikuvaaja Lammi muistelee. Musiikin säestämän digitaalisen näyttelyn aihepiiri liittyy Luhdan palkittuun Tähtiyöt -kirjaan. 0205 647740. Aikio-Arianaickin runot käyvät vuoropuhelua Timárin luontokuvien kanssa. Ensimmäiset merikotkakuvani otin 1960luvun lopulla ja siitä asti ovat kotkat leijuneet mielessäni. 7.1.30.4.2010: Hannu Hautala luontokuvakeskus, Matkailukeskus Karhuntassu, Torangintaival 2, Kuusamo, p. Yli sata valokuvaa mustavalkoisessa maisematutkielmassa, joka on ylistys suomalaiselle luonnolle, pohjoiselle valolle, järvimaisemille ja Lapille. Kuvaaja kertoo, että kevättalvella siksi, että Itämeren alueella talvehtivat nuoret merikotkat palaavat maalis-huhtikuussa synnyinseuduilleen, jolloin niitä tapaa suurempinakin ryhminä Merenkurkussa. 2010: Suomen valokuvataiteen museo, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1G, Helsinki, p. Avoinna tisu klo 1017. Koonnut: RAISA NEVALAINEN Lammin merikotkat Pohjanmaan Valokuvakeskuksessa Luontokuvia esillä Jari J. Näyttelyssä on myös kuvia perinteisessä olomuodossaan. József Timár ja Inger-Mari Aikio-Arianaick: Suonat Suonet. Katsaus valokuvataiteilija, professori Antero Takalan (s.1939) 50-vuotiseen tuotantoon. Vanhin näyttelyssä esillä oleva kuva on vuodelta 1976
Eräät riippuhämähäkit (Linyphiidae) kutovat pyyntiverkkojaan hangen pinnalla oleviin painaumiin, kuten eläinten jälkiin. Sydäntalvella ne ovat enimmäkseen piilossa, kertoo lumella viihtyviä ötököitä liki 30 vuotta kuvannut Jaakko Heinonen. Kirkkaita ja nopeasti vaihtelevia revontulia nähdään, kun aurinkotuuli tavallista voimakkaammin ryöpyttää maan magneettikenttää. Makro-objektiivi on tarpeen hämähäkkejä kuvatessa. Lauha nollakeli on ihanteellinen hämähäkkisafarille. Valtaosa nietoksella kulkijoista on satunnaisia, mutta osa on liikkeellä tarkoituksella. Vuodenkierrossa tulet palavat eniten kevät- ja syyspäiväntasausten aikoihin. Voimakkaimpia ne ovat magneettisen keskiyön aikaan, joka on Suomessa kello 2300. Niitä kannattaa lähestyä varovasti. Keväthangilla ovat liikkeellä osittain eri lajit. Suodin kannattaa poistaa, koska se voi tuottaa kuvaan interferenssirenkaita. Tarvittavan tuen saa lumesta. evontulia kuvatessa on tärkeää tietää, missä ja milloin leiskuntaa on tallennettavissa. Haastava kontrastiero hallitaan helpoiten salamalla. Alkutalven lumilla hämähäkkejä liikkuu enemmän ja lajimäärä on suurempi. Aurinkoluotainten avulla nämä magneettiset myrskyt ovat ennustettavissa kahdesta neljään päivään etukäteen. Heijastimena Heinonen käyttää salamaan kiinnitettävää pientä läppää, vaikkapa pahvinpalaa. Luotainten tuottamaa tietoa voi seurata netissä. Ne käpristyvät herkästi roskan näköisiksi, jolloin niitä on vaikea havaita. Luontokuvaajanmuistio Hämähäkkejä hangella Revontulia metsästämään R Riippuhämähäkit kutovat verkkojaan eläinten tassunjälkiin. Loimotusta nähdään pohjoisessa useammin kuin etelässä. Kuvaajan peruskalustoon kuuluvat tukeva jalusta ja laajakulma, mitä valovoimaisempi, sen parempi. Rengassalamaa hän ei suosi, sillä se tekee taustasta usein mustan. Otollista maastoa riippuhämähäkkien etsinnälle on pelto aivan metsänreunassa. Kun lumen pinnan lämpötila ylittää peitteen alla vallitsevan, ilmestyvät hyppyhäntäiset sankoin joukoin hangelle parveilemaan, ja hämähäkeillä riittää syötävää. Pienimmät lajit vaativat loittoja tai erikoismakroa, jotta päästään yli luonnollisen koon. Pidemmällä jaksolla tulien runsaus noudattaa auringonpilkkujen maksimiesiintymisen 11-vuotista kiertoa. Pilvetön ja pimeä yö on edellytys revontulien näkymiselle. Osa salaman valosta kannattaa suunnata taustalle ja osa heijastimen kautta pääkohteeseen. Kannattaa käyttää suurinta aukkoa ja säätää valkotasapaino päivänvaloasentoon. Silloin juoksuhämähäkit, joita ei juuri näe alkutalvella, ilmestyvät saalistamaan. Arkista saalista ovat hyppyhäntäiset. H ämähäkkikuvaajalla riittää puuhaa talvellakin. http://aurora.fmi.fi/public_service/suomi/ Revontulialertti.html Ilmainen revontulihälytin ilmoittaa sähköpostilla milloin revontulia voi nähdä etelässäkin. Suomessa on tavattu lumelta yli sata hämähäkkilajia, noin kuudesosa tunnetuista. Revontuliyön todennäköisyys EteläSuomessa on 510, mutta Oulussa 30, Rovaniemellä 50 ja Kilpisjärvellä jo 75 prosenttia. Hangessa maatessa jalusta on hankala. http://www.swpc.noaa.gov http://sohowww.nascom.nasa.gov Luotainten tuottamaa reaaliaikaista tietoa ja ennusteita avaruussäästä (englanniksi). 10 Luontokuva 1/2010. Kaukolaukaisin helpottaa pitkien valotusaikojen hallintaa. Kuvauspaikaksi soveltuu etäällä valosaasteesta sijaitseva aukea paikka, josta on esteetön näkymä länsi-, pohjois- ja itätaivaalle. Revontulikuvaajanosoitteet: http://aurora.fmi.fi/public_service Ilmatieteen laitoksen sivuilta saa jatkuvasti päivittyvää tietoa magneettikentän muutoksista
Isokäpylinnun ääntä: www.lintukuva.fi/lajikuvat/loxpyt/index.php Aurinko ja kuu 6.230.3.2010 6.2. Helsinki Auringon nousu 8.23 8.02 7.40 7.23 7.02 6.38 6.13 6.52 lasku 16.46 17.08 17.29 17.44 18.02 18.22 18.42 19.59 Oulu Auringon nousu 8.50 8.22 7.54 7.33 7.07 6.38 6.09 6.43 lasku 16.16 16.43 17.10 17.30 17.52 18.18 18.43 20.04 Utsjoki Auringon nousu 9.30 8.50 8.12 7.44 7.12 6.35 5.58 6.26 lasku 15.24. Vaeltelun vuoksi niiden esiintyminen voi vaihdella jyrkästi. 16.04. uusikuu. Pesänrakennusvaiheessa käpylinnuille voi yrittää tarjota horsman haituvia ja saada ne näin haluttuun kohtaan. Linnuthan ovat yksilöitä. 17.36. 16.40. Pitää kulkea männikössä korvat auki. Pesäruokinta kestää kolmisen viikkoa, jonka jälkeen emot syöttävät poikasia vielä kolmisen viikkoa. laskeva puolikuu. Emo vastaa tähän, jonka jälkeen uros lentää pesälle. Kuvauksessa Juvosella on ollut apuna neljästä viiteen metriä korkea rakennusteline, joita voi vuokrata alan liikkeistä. 30.3. Pesimäajan ulkopuolella käpylinnut kiertelevät laajalti seudulta toiselle siementen perässä. Haudonta kestää parisen viikkoa ja pesäruokinta kolmisen viikkoa. Seuraamalla lintuja voi onnistua paikantamaan pesän. Telineellä touhuamiseen linnut eivät ole kiinnittäneet huomiota. Tämänkin jälkeen emot huolehtivat poikasistaan vielä kolmisen viikkoa. Ensin on löydettävä linnut ja sitten pesä niiden touhuja tarkkailemalla. Jos pesintä epäonnistuu, ne saattavat laatia uuden pesän toukokuussa. Pesää kannattaa etsiä männikkökankailta, etenkin kallio- ja suomänniköistä, kertoo lintukuvaaja Arto Juvonen. 17.07. Ristinokat ovat käyneet hakemassa pesätarpeita jopa jalkojen juuresta. 7.3. Enimmäkseen hän on kuvannut 300 mm -objektiivilla, mutta myös 500 mm on ollut käytössä. 23.3. täysikuu. 20.09. Luontokuva 1/2010 11. Isokäpylinnut ovat varsin rohkeita, eivätkä juuri piittaa ihmisestä. Hyviä siemenvuosia, jolloin myös kävynnakertajia riittää, on joka kolmannesta viidenteen vuoteen. 18.09. Mennessään ruokkimaan hautovaa naarasta koiras ilmaisee läsnäolonsa kutsuäänellä. kasvava puolikuu. Erikoinen nokka on tarpeen pääravinnon, havupuiden siementen tavoittamiseksi. Juvonen kuitenkin korostaa kuvaajan vastuuta. Nokkaansa nämä talvimaiseman väriläiskät käyttävät myös apuna kiipeilyssä. Pitää seurata, miten ne reagoivat, jottei ole häiriöksi. Isokäpylinnun poikaset kuoriutuvat maalis ja huhtikuun vaihteessa. Koonnut: JUKKA PALM Pesäkuvia isokäpylinnuista I sokäpylinnut pesivät tavallisesti maaliskuun lopulla, jolloin männynsiemenet kypsyvät. Kun kuulee koiraan kutsuäänen, silloin pitää juosta. 15.3. kasvava puolikuu. Alhaalta päin vaikeasti erottuvaa pesää on usein mahdotonta löytää vain mäntyjä tiiraten. Poikasten kuoriuduttua vanhemmat saapuvat ruokkimaan niitä tunnin tai parin välein. 14.2. uusikuu. täysikuu. 22.2 28.2. laskeva puolikuu. Löytämäni pesät ovat olleet harvassa kalliomännikössä, puun puolivälissä tai alempana, oksalla vähän matkaa rungosta. Käpylinnut ovat ristinokkaisia, hieman papukaijamaisia peippolintuja. 18.41. Juvonen on huomannut, että ne sisustavat mielellään pesäänsä höytyvillä
(Arno Rautavaara) 12 Luontokuva 1/2010. (Arno Rautavaara) Kuningaspingviinejä ja merinorsuuros tuiskussa EteläGeorgiassa. Myssypingviinejä jäävuorella Antarktiksen niemimaan edustalla
(Esa Mälkönen) Ajoittain pingviinit etenevät komein loikin kuin delfiinit. Kuvassa myssypingviini. Kolme viikkoa ja 6500 kilometriä laivalla, 40 matkustajaa ja miehistö, porukkaa kahdestatoista maasta. Falklandinsaaret . Antarktis Yksitoista suomalaista luonnonharrastajaa ja -kuvaajaa teki marraskuussa 2009 elämänsä matkan. (Esa Mälkönen) Luontokuva 1/2010 13. Loputtomiin aavaa valtamerta, rantautumisia kumiveneillä, jäävuoria, jäätiköitä, lumipyryä, aurinkoa, tyyntä, tuulta ja aallokkoa, merinorsuja ja muita hylkeitä, valaita, albatrosseja, myrskyliitäjiä, merimetsoja, kihuja, lokkeja. Ja tietenkin pingviinejä: seitsemän lajia ja satojatuhansia yksilöitä. Lumituiskut toivat kuvaamiseen antarktista meininkiä: kuningaspingviini EteläGeorgiassa. Etelä-Georgia . Teksti ja kuvat: ARNO RAUTAVAARA JA ESA MÄLKÖNEN su Huippuhetkiämaailmalla o m a l a i s t e n l u o n t o k u v a a J i e n e l ä my k s i ä u l k o m a i l t a . Operaatio pingviini Patagonia
Uusissa versioissa on myös tuki Sonyn uusille digijärkkäreille A500 ja A550. Lisänä on myös DNG-tuki Leica M9:lle ja Ricoh GXR:lle. Uudet kamerat ovat Canonin EOS 1D Mark IV, EOS 7D, PowerShot G11 ja S90, Leaf Aptus II 5, Mamiya DM22, DM28, DM33, DM56, M18, M22 ja M31, Nikon D3s, Olympus E-P2, Pentax K-x, Panasonic FZ38, Sigma DP1s ja Sonyn A500, A550 ja A850. Canonin toinen vakaimella varustettu 2.8-valovoimainen versio on nyt valmis, reilut kahdeksan vuotta edellisen jälkeen. Rungon hinta on 23 000, mutta Hasselbladien omistajille on tarjolla edullisempia vaihtoyms. Vanhan version linssien määrä 23 ei ole muuttunut, mutta erikoislasiosastolla on entisten neljän UD-linssin sijaan nyt yksi valmistettu fluoriitista ja viisi UD-lasista. Se kuvaa neljä otosta siirtäen kennoa pikselin verran jokaisen kuvan välissä. DxO Optics Pro RAW konversio-ohjelman uusin Windowsversio on 6.1. Canon on tehnyt uuden ohjelmaversion EOS 1D Mark III, 1Ds Mark III and 5D Mark II kameroille uusia langattomia lähettimiä varten. ohjelmia. Canon EF 70-200mm f2.8L IS II USM Monen luontokuvaajankin tärkeä työkalu on 70-200-millinen telezoomobjektiivi. Kosketuspinta kamerarunkoon, tarkennustavan valintakytkin ja tarkennusrengas ovat rakenteeltaan täysin pölyn ja tippuvedenpitäviä. Adobe on julkistanut uudet versiot muutamista ohjelmistaan. Uusien L-objektiivien tavoin tässäkin on sääsuojaus pitämässä vettä ja likaa objektiivin ulkopuolella. Tekniikka Lyhyesti Phase One -yhtiön RAW-tiedostojen käsittelyohjelman Capture One uusin versio 5.0.1 sisältää tuen Panasonicin G Micro -sarjan kameroille G1, GH1 ja GF1, kuten myös Olympuksen E-P2:lle. Mekaanisten muutosten lisäksi optiikka on pistetty uusiksi, mikä lienee monen mielestä se kiinnostavampi uudistusalue. Näin jokaisen pikselin kohdalta saadaan taltioitua täysi RGB väritieto. Tämän lisäksi tarjolla on joukko vikakorjauksia ja lupaus paremmasta kuvanlaadusta joillekin digiperille ja Olympus E-P1:lle. Nikon on päivittänyt omia Capture NX ja Camera Control Pro ohjelmiaan tukemaan D3S-runkoa. Sitä ennen versioon v5.3.6 on saatu Snow Leopard -käyttöjärjestelmäversion ja lukuisten uusien kameroiden tuki. Photoshop Camera RAW 5.6, Lightroom 2.6 ja DNG Converter 5.6 tarjoavat pieniä vikakorjauksia ja RAW-tiedostojen tuen parillekymmenelle uudelle kameralle. Mekaniikkaa on parannettu madaltamalla ulkonevia osia ja kytkimiä, jotta ne eivät siirtyisi vahingossa väärään asentoon. Vastaavasti vanhempien langattomien lähettimien WFT-E2 ja E2A sisäinen ohjelma on päivitetty jotta ne toimivat 1D Mark IV -rungon kanssa. USM-moottoria ohjaava mikroprosessori on nopeampi ja optimoidun algoritmin kanssa tarkennuksen pitäisi olla nopeampi ja äänettömämpi. Uudistetun kuvanvakaimen luvataan parantavan kameran tärinää neljän aukon verran. Paino on pienentynyt sadalla grammalla (nyt 1490 grammaa), ulkomittojen (89 * 199mm) pysyessä lähes ennallaan. Hasselblad on kertonut keskikoon rungon H3DII-50 uudesta Multi-Shot (MS) -versiosta. Lähin tarkennusetäisyys on lyhentynyt vaaksan verran 1,2 metriin. Objektiivi on yhteensopiva Canonin telejatkeiden ja loittorenkaiden kanssa. 14 Luontokuva 1/2010. Myös tarkennusrengasta on levennetty. Näiden avulla lupaillaan vähäisen kromaattisen aberraation ansiosta hyvää kontrastia. Ohjelmista jälkimmäinen toimii Windows 7:n kanssa. Macille kuutosversio tulee vuoden 2010 alussa. Objektiivin mukana tulee uusitut vastavalosuoja ja linssikotelo. SilkyPix Developer Studion versiot v4 (4.0.27.2) ja Pro (4.1.27.2) sisältävät täyden tuen Sigma SD14, DP1, DP1s ja DP2 -rungoille. 5D Mark II saa yhteensopivuuden WFT-E4 II -lähettimen kanssa ja myöskin sen kuvakohinaa on saatu pienennettyä kuvattaessa aikavalotuksia Bulb-tilassa. Uutta on tuki Nikon D3000:lle sekä Canonin Powershot G11 ja EOS 7D -kameroille, kuten myös täyden kuvaruudun kokoinen näyttötila. 1D:t toimivat ohjelmapäivityksen jälkeen WFT-E2 II -yksikön kanssa
Painoa objektiivilla on 520 grammaa ja Sigman tapaan mukana tulee vastavalosuoja. Automaattitarkennuksella objektiivi tarkentuu lähimmillään 2,3 metriin ja käsin kymmenisen senttimetriä lähemmäs. Pölyltä ja kosteudelta suojatun objektiivin suunnittelussa on pyritty pieneen kokoon ja keveyteen. ED-lasisia elementtejä on kolme ja linssipinnat on käsitelty Nano Crystal -päällysteellä. Tämän tyyppinen objektiivi on suosittu erityisesti urheilu-, uutis- ja luontokuvaajien keskuudessa. Koonnut: VESA-PEKKA PERÄKYLÄ Uusittu Nikkor 300mm f2.8 Uusia objektiiveja Sigma on lisännyt optisen kuvanvakaimen suosittuun 17-70mm f2.8-4 DC Macro OS HSM -objektiiviinsa. Runkoa vasten jatkeessa on kumitiiviste ja käytettävyyttä hanskoilla on helpotettu tekemällä irroitusnapista suurikokoinen. Luontokuva 1/2010 15. Tarkennusmekanismin rakenne on uusittu, millä on tarkoitus saada aikaiseksi sujuvampi käsintarkennus. Jatkeen kera 300mm f2.8 objektiivi muuttuu 600mm f5.6 superteleobjektiiviksi. Jatkeen optinen rakenne on suunniteltu kokonaan uusiksi. Siirtyminen käsintarkennukseen on mahdollista välittömästi kameran suoritettua automaattitarkennuksen. Kuvanlaadun varmistamiseksi on käytössä kolme asfääristä ja yksi ELD linssi. Suositushinta on noin 6000 euroa. AF-S Nikkor 300mm f/2.8 ED VR II sisältää uusimman version yhtiön kuvanvakaimesta, jonka luvataan vakaavan kameran tärinöitä niin, että kuvattaessa voidaan käyttää neljän aukon verran pidempiä valotusaikoja. Tämä uusin versio on aiempaa aavistuksen painavampi, mutta tarjoaa polttovälialueen telepäässä hieman suuremman aukon. Lähin tarkennusetäisyys koko polttovälialueella on 22 cm. 2x telejatke AF-S Teleconverter TC-20E III on toinen uutuus ja sopii erityisen hyvin uuden kolmesataamillisen täydennykseksi. Sen kuvaympyrä on tarpeeksi suuri kinokoon kennoa tai filmiä varten. A/M antaa suuremman prioriteetin automaattitarkennukselle myös silloin, kun tarkennusrengasta käsitellään kuvauksen aikana. Painoa objektiivilla on 2,9 kg, pituutta 268 mm ja halkaisija on 124 mm. Carl Zeiss on ilmoittanut tekevänsä 50mm ja 100mm makro-objektiiveistaan Canonyhteensopivalla bajonetilla varustetut ZE-versiot. Erityistä uutta on asfäärinen (ei-pallopintainen) linssielementti, jota käytetään ensimmäistä kertaa jatkeissa. Suurimmalla 1:1 kuvaussuhteella kohteen ja objektiivin väliin jää 13 cm väli (tarkennusetäisyys 30 cm). Optinen rakenne on sama kuin edeltäjässä, 11 linssiä kahdeksassa ryhmässä. Objektiivissa on uusi A/M tarkennustila vanhojen M/A ja M -tilojen lisäksi. Optiikka periytyy aiemmasta versiosta, mutta rakenne on tiivistetty kosteutta vastaan. Etulinssissä on SP (Super Protect) päällystys sormenjälkiä ja muita tahroja vastaan. HSM tarkoittaa, että objektiivissa on tavallista moottoria nopeampi ja hiljaisempi ultraäänimoottori. Himmentimessä on lamelleja yhdeksän ja suodinkierteen halkaisija on 52 mm. Kuva ala riittää täyteen kinokokoon. Suodinkierre on 49mm, paino 340g, mitat 65mm * 81mm. Nikon on julkaissut uuden version valovoimaisesta kolmesataamillisestä. Myös Pentax on julkaissut 100mm makron, PENTAX-D FA MACRO 100mm f2.8 WR. Sekä Makro-Planar T* 2/50 ZE että T* 2/100 ZE ovat käsintarkenteisia ja tarkentuvat kuvaussuhteeseen 1:2 asti
Joku toinen voi yrittää hamstrata akkuja koko matkan edestä ja jättää latureita suosiolla kotiin. kuvapankkien virransyöttöön. Koska litium-akkupakettien plus- ja miinus-liittimien sijainti vaihtelee, on Pixossa kaksi säädettävää jousikuormitettua kosketinta. Niiden liikuttelusta käsin varoitetaan useassa kohdassa, mutta itse en varovaisella käsittelyllä ongelmia asiassa havainnut. Jos on kiire saada seuraava akku laturiin, olisi kiva tietää, onko ladattavassa akussa varausta esimerkiksi yli 50, 70 vai jo 90 prosenttia. Kyseessä voi toki olla osin akkuyksilöstäkin johtuva piirre, se kun oli vanhahko tarvikeakku. Akkupaketin napaisuutta tai jännitealuetta ei tarvitse säätää, vaan laite huomioi ne itse. Tähän tuskaan tarjoaa helpotusta yleislaturi, vaikkapa nyt kokeiltu Pixo C2+. Näiden kaikkien latausvirraksi kerrotaan 700mA. Myös varalaitteena unohdusten, hajoamisten tai katoamisten varalle, se vaikuttaa toimivalta valinnalta ja tulee jatkossa kyllä kulkemaan mukanani. Testilaite: Top Shot Ky.. Pieni pettymys oli, että AA(A)-akkuja voi ladata kerrallaan vain yhdestä kahteen. Lasten Nintendoon sähköiset arvot näyttivät sopivilta, mutta sopivaa liitintä ei löytynyt. Usein arviot menevät kuitenkin hiukan pieleen tai joku akuista on vanhentunut niin, että vuoden takainen akkukesto on enää muisto vain. Laite toimii sekä verkkovirralla (100-240V, 50-60Hz) että mukana tulevalla sovittimella 12 voltin kulkuvälineissä. Se ilmoitti lähes saman tien akun olevan täynnä, mutta Pixossa sama akku latautui vielä vajaan tunnin. Käyttöohjeen kielinä ovat englanti, saksa, ranska, italia ja espanja. Tein joitain latauskokeiluja, mutta tarkempaan mittailuun ei ollut mahdollisuutta. Itse olen laitteeseen ja erityisesti sen monipuolisuuteen kovasti tyytyväinen. Kaikkia akkuja laitteella ei valitettavasti voi ladata. Yleisesti ottaen lataus tuntui kestävän hieman kauemmin kuin joillain toisilla latureilla, mutta syynä tuntui olevan lähinnä Pixon pedanttius. Pakkauksessa lupaillaan toimivuutta kameroiden 3,6-3,7V ja 7,2-7,4V Li-Ion akkupakettien, NiMH/NiCd AA- ja AAA-sormiakkujen sekä kännyköiden, PDA-laitteiden, mp3-soitinten ja navigointilaitteiden Li-Ion tai Li-Po -akkujen kanssa. Muille USB-liitännän kautta ladattaville laitteille on otettava oma johto mukaan. Tämä kävi ilmi esimerkiksi, kun siirsin Pixossa vielä latautumassa olevan BP511-akun Canonin laturiin. Hinta noin 50 euroa. 16 Luontokuva 1/2010. Laitteen kyljessä on myös normaali USB-liitin, josta saa 5,3V/500mA latausvirran ulos, myös samanaikaisesti irtoakkujen latauksen kanssa. Tällöin toki kannattaa alkaa ladata jo ennen akkujen tyhjenemistä, jottei tule latausruuhkaa. Tällaisia ovat esimerkiksi joillekin tärkeät Canon LP-E6, BP-809/819/827, Nikon EN-EL4, Leica M8:n akku sekä 9V ja 3V akut. Jos tiedän, että jonkin laitteen akkuja pitää ladata paljon, otan sille oman laturin, mutta voin hyvin kuvitella käyttäväni Pixoa joidenkin ainoana laturina. Tästä päästään oikeastaan ainoaan kaipaamaani parannukseen, nimittäin latauksen tilan näyttöön. Hätä on suuri, jos joku latureista unohtuukin kotiin. Se halusi ladata vielä senkin jälkeen, kun muut samojen akkujen kohdalla ilmoittivat niiden olevan täynnä. Paketissa oli mukana USB-liittimeen tuleva lyhyt johto ja siihen kahdeksan kännyköiden lataamiseen tarkoitettua erilaista liitintä. Kokeilin myös muiden BP511-tyyppisten akkujen sekä videokameran ja kännykän akkujen latausta. Tekniikka Koonnut: VESA-PEKKA PERÄKYLÄ Pikatesti: Pixo C2+ yleislaturi K ukapa ei joskus päivittelisi mielessään sitä laturien määrää, mikä pitää pakata mukaan reissuun lähdettäessä. 500mA virta ei yleensä riitä kovalevyllisten laitteiden, kuten esim. Nokian lisäksi tukea luvataan Sony Ericssonin, Motorolan ja Samsungin uudemmille malleille. Kännykkä, GPS, kamerarungot, taskukamera, video, kannettava tietokone ja vielä salamalaitteen AA-akut. Kaikki tuntui toimivan hyvin. Akkupaketit laitetaan samaan jousikuormitettuun väliin kuin AA(A)akutkin
Luontokuva 1/2010 17
Koli Elämänvaiheena markkU tanon 1980-lUvUlla alkanUt UUrastUs kolin rinteillä Ja PUronvarsinotkoissa on nyt viimein kansien välissä. 18 Luontokuva 1/2010. PanoraamakUvaUs on innostanUt miehen entistä syvemmin maisemiin
Teksti: JUKKA PALM Kuvat: MARKKU TANO Luontokuva 1/2010 19
Olisi väljää ja ruuhkatonta. Tuolloin Markku ei vielä elätellyt toiveita ammattimaisesta luontokuvauksesta. 20 Luontokuva 1/2010. Ensimmäinen kotkahavainto oli sykähdyttävä kokemus. Pian Markku tiesi tarvitsevansa kunnon kameran. Ei sieltä luonnosta nähnyt muuta. Kamerakin kulki jo matkassa, aluksi vain muistojen tallentamista varten. Lopulta en malttanut enää seurata, vaan juoksin kysymään mitä ihmettä he oikein tekivät, Markku muistelee. Valmistuttuaan metsätyönjohtajaksi 1979 hän pommitti hakupapereillaan Itä-Suomea aina, kun jokin paikka oli auki. Sitä etsi jatkuvasti jotakin liikahdusta, joka paljastaisi linnun. Seudun aito luonto ja vapaus kiehtoivat. Elettiin 1970-luvun alkua. Oitis Markku kärtti äidiltään verhoa haavitarpeiksi. Vakipaikkoja oli Ruoveden Siikaneva. Perhosten metsästäminen kiinnosti valtavasti. Eetteri ja perhosneulat vaihtuivat kiikariin ja linturetkien perusteelliset havainnot jalostuivat vuosikirjoiksi. E "Envoinutajatellakaan, ettäjollain luontokuvauksellavoisi elättääitsensä." räänä suvena Karkun kesämökillä tapahtui kummia. Kun sitten löysin kameran, oli se suuri ahaa-elämys. Karpalonmarjat, hämähäkinseitit ja kasteiset sudenkorennot pysäyttivät nuoren kuvaajan jo pitkospuiden alkupäähän. Vuosia kului ja perhosia kertyi monta laatikollista. Mitä kaikkea muuta luonnossa onkaan kuin perhoset ja linnut! Kuvaus vei vähitellen voiton lintuharrastuksesta. Kaikki muu jäi huomiotta. Sitten alkoivat kiinnostaa isommat siivekkäät, linnut. Pitkospuureitti oli aina koluttava tarkkaan läpi, kammattava maastosta joka ikinen lintu. Pieni poika tapitti nenä kiinni lasissa, kun tamperelaisnaapurit touhusivat pihalla haaveineen ja ripustelivat salaperäisiä valorysiä sinne tänne. Ensimmäisen järjestelmänsä hän hankki 1977. Aitoon luontoon Markku teki kesätöitä Metsähallituksella ja hakeutui alalle
Ensilumen aika. Kauempana Pielisellä pilviverho ohenee. Tarhapuro, 5/2008. Mäkrä, 11/1996. Paksut pilvet roikkuvat Kolin vaarojen yllä. Tarhapurolla jo maasta noussut kevään verso on pakkasyönä saanut putouksen roiskeista jääkuorrutuksen. Luontokuva 1/2010 21
Hän otti vuoden virkavapaata ja perusti ystävänsä kanssa valokuvausliikkeen Tuupovaaraan. Luontokuvaajan ura oli hyvässä nousussa. Viipale maisemaa Pian valokuvausliike alkoi tuntua liian sitovalta, Tuupovaarakin moneen kertaan kuvatulta. En voinut ajatellakaan, että jollain luontokuvauksella voisi elättää itsensä. Olisihan se eri asia mennä Kolille kuin kuvata jotakin tuntematonta vaaraa. Hän toki tiesi, että joku Hannu Hautala kuvasi ammatikseen. Pahimmat kiireet olivat keväisin, kun luonto oli herkimmillään. Työt maistuivat ja Koitereelta Markku löysi suomalaisen järvimaiseman upeine hiekkarantoineen. Sitten jos jotain näki, niin siitä yritti kuvan ottaa. Kuvasarja Jääkukkia oli valittu parhaaksi Vuoden Luontokuva -kilpailussa. Työstä ei enää nauttinut. Kun vuosi oli ohi, menin ja sanoin itseni irti. 1980-luvun puolivälissä Markku toimitti ensimmäiset kuvansa Luontokuva-arkistoon arvioitavaksi. Valokuvausliikkeen turvin Markku heittäytyi freelanceriksi 1987. Ensimmäinen talvi meni porstuoissa ja autiotaloissa huurteen kirjomia ikkunoita kuvaten. Kuvaaminen ei välttämättä ollut pääasia. Listoille pääsy oli kova juttu ja tärkeää kuvaajana kehittymisen kannalta. Jäi mukavasti aikaa tutkimusmatkailuun kameran kanssa. Vuoden lehtikuvaksi valittu otos teki syvän vaikutuksen. Eihän sitä malttanut nukkuakaan, aamuauringon nousuun piti valvoa. Keskisen Kaijalle supersuuret kiitokset, kun hyväksyi minut siihen porukkaan. Samoihin aikoihin kun Markku hiippaili kiikareineen Siikanevalla, tämä oli ikuistanut parittelevat kotkat. Tuupovaarasta aukesi viimein paikka 1980. Että sai olla siellä, istua nuotiolla ja pulahtaa välillä uimaan, se oli hienoa. Eräänä iltana Koitereella Markku päätti ottaa aikalisän. En uskonut omiin mahdollisuuksiini ollenkaan. 1989 mies muutti Lieksaan, parempien apajien ääreen. Se toi uutta intoa. Kesä alkoi vasta, kun pääsi sinne. Koli ei kuitenkaan helposti antautunut. 22 Luontokuva 1/2010. Ennen pitkää Markku sai puhelun Hannu Hautalalta. Tulojakin alkoi tulla, kun aiemmin oli ollut vain pelkkiä menoja. Noihin aikoihin unelmalta tuntunut metsätyö alkoi saada ikäviä piirteitä. Liike oli auki parina päivänä viikossa
PahaKoli, 6/2008. On upeata olla paikalla, kun uusi aamu luo ensi säteitään. Pielinen, 5/2007. Suuri aalto iskeytyy rantakiveen iltaauringon valossa. Luontokuva 1/2010 23
Odotanko kaksi päivää ja luovutan, jolloin menee kaksi päivää hukkaan ja tulee turhia ajokilometrejä. Hän esittelee uskollista Fuji G617 -panoraamakameraansa. Harvinainen neidonkenkä kukkii varhain keväällä kuusimetsän siimeksessä. Yritin aluksi kuvata kinokalustolla, mielestäni laihoin tuloksin. Kun kesällä 1990 järjestettiin Kuusamossa panoraamakuvauksen kurssi, ei tarvinnut kahdesti miettiä. Lukemattomia kertoja se on ikuistanut tarkkaan valitun viipaleen maisemaa, juuri tiettynä kellon lyömänä ja vuodenaikana. Koli, 6/1994. Milloin se on kulkenut ahkiossa tykkyjen lomassa, milloin keikkunut repussa tunturin rakassa. Vai odotanko vielä kolmannen ja saan homman hoidettua. Häivereunaisina ne heijastettiin kolmella projektorilla yhtä aikaa toistensa kanssa limittäin, jotta saatiin saumaton panoraama. 24 Luontokuva 1/2010. Panoraamakameran tuottamaa 6 x 17 -kokoista kuvaa ei voinut kuitenkaan suoraan heijastaa millään projektorilla, vaan ruutu piti kuvata kolmelle kinodialle. Kunnianhimoiseksi tavoitteeksi tuli panoraamamultivisio Kolista. Intoa täynnä Markku meni kurssille ja uuden tekniikan myötä toden teolla kiinnostui maisemasta. 50-millisellä maisemaa tallentui vain pieni pätkä. Monta kertaa, jos malttaa vielä sen kolmannen päivän, paranevat onnistumisen mahdollisuudet oleellisesti. Äärimmäisen hermoja raastavaa hommaa on päättää, kauanko odottaa oikeaa valoa ja missä kohtaa luovuttaa. Markku kaivaa komerosta jämerän salkun ja napsauttaa sen auki. Autolautta saapuu Lieksasta Kolin satamaan. Koli, 5/1995. Jos vaihtoi 24-milliseen, niin hävisi korkeusero. Ei semmoista kuvaa voinut esittää, se ei kertonut maiseman huikeutta
Koli, 10/2008. Satoja vuosia vanha mäntykäkkyrä Kolin rinteessä kertoo omaa tarinaansa jos malttaa jäädä kuuntelemaan. Luontokuva 1/2010 25
Jotain suojaa. Miljardiluokan investoinnit olisivat toteutuessaan tukistaneet Kolin kvartsiittivaaroja ankarammin kuin mikään jääkauden jälkeen. Ikiaikainen aarniometsä löytyikin naapurista, Nurmeksen Jonkerinsalosta (ks. Perinteisen luontoa kunnioittavan elämänmuodon katoamisesta Markku on huolissaan. Pellavapaitaiset kaskenviertäjät, kyyttölehmät ja nuotion ääreen kokoontuneet makkaranpaistajat ovat tasa-arvoisia. Kulttuurimaiseman perässä Markku vieraili usein rajan takanakin, Vienan runokylissä. Suomalaisena tunsi, että kaipaa metsää ympärilleen. Markku oli kameroineen paikalla itsenäisyyspäivänä 1989, kun UkkoKolin laella järjestettiin kynttilämielenosoitus. K. Kiireettömästä luovuuden ja kuvakulmien etsimisestä. Perinteinen rakennuskanta ja ikiaikaiset työtavat sulautuvat osaksi näkymää siinä missä tämän päivän retkeilijätkin. Inha, Eero Järnefelt, Jean Sibelius, Juhani Aho ja Pekka Halonen ammensivat luomisvoimaansa. Nykyään alue on tarkkaan kaavoitettu ja näkymä Pieliselle turvattu myös suojelualueen ulkopuolella. Sen sijaan länteen avautuva kulttuurimaisema uhkaa näivettyä maaseudun autioitumisen tähden. Kerran matka vei kauas Siperiaan. Tuon tuostakin hän puhuu luontoelämyksen ainutkertaisuudesta ja ihmeellisyydestä. Noilta matkoilta kertyi arkistoon tuhansia kuvia. En ole koskaan ollut mikään jonossa kulkija. 26 Luontokuva 1/2010. Luontokuva 2008/3). Tuhannen hautakynttilän öinen lepatus näkyi kauas. Autiolla tundralla kun tuuli vihelsi, niin oli se orpoa. Minua on aina kiinnostanut ihmisen ja luonnon vuorovaikutus ja luonnonläheinen elämäntapa. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä aineisto pitkälti jo kadonneesta elämänmenosta on vielä julkaisematta. Hänen kuvissaan ihminen on usein läsnä maisemassa. Kolia uhkasivat lyhytnäköiset ja suuruudenhullut matkailuhankkeet. Kovalla kiireellä oltiin parturoimassa ja rakentamassa umpeen maisemaa, josta jo I. Tutkimusmatkailua se on ollut, kameran kanssa liikkuminen erilaisissa maisemissa. Taistelu maiseman säilyttämiseksi alkoi, ja kansallispuisto perustettiin 1991. Syvimmän vaikutuksen teki Paanajärvi, missä aika tuntui pysähtyneen. Kolin urakan jälkeen Markku etsi uusia maailmoja muualtakin. Moottorikanootilla hän tutki Saimaan poukamia, vaelsi Lapissa ja vieraili saaristossa. Työhön meni liki kymmenen vuotta. Vuonna 1998 panoraamamultivisio ostettiin valmisteilla olleeseen Luontokeskus Ukkoon, missä sen ovat sittemmin nähneet kymmenettuhannet vieraat. Taistelua ja tutkimusmatkailua Ongelmitta Markku ei päässyt sielunmaisemansa ikuistamista aloittamaan
Auringon noustessa sumuun ilmestyy hetkeksi aukko, josta lähisaaret pilkistävät esiin. Räsävaara, 8/2003. UkkoKoli, 9/1995. Kylmän yön jälkeen sumu peittää Pielisen, vain Kolin huippu yltää sumupilvien yläpuolelle. Auringon viime säteet punaavat iltapilviä Pielisen yllä. Luontokuva 1/2010 27
"Montakertaa,josmalttaavieläsenkolmannenpäivän, paranevatonnistumisenmahdollisuudetoleellisesti." 28 Luontokuva 1/2010
Mäkrä, 10/1997. Taiteilija Eero Järnefeltin kuuluisa öljymaalaus "Syysmaisema Pielisjärveltä" (1899) on maalattu juuri tästä paikasta. Luontokuva 1/2010 29. Varhainen syysaamu Mäkrällä, vasemmalla ylhäällä Koli
Loppukirin kovuutta kuvaa se, että peräti neljännes kirjan otoksista on tuolta vuodelta. Sen myötä digityöskentelyn kommervenkit tulivat tutuiksi, samoin kirjan tekoprosessin vaiheet. Yksi Koli ja tuhat maisemaa soljuvat teoksen sivuilla keväästä talveen, aamusta yöhön ja tyvenestä myrskyyn. Tuli tunne, että nyt olisi oikea aika laatia teos, joka niin kauan oli mielessä kummitellut. Kannen komea ruskamaisema Mäkrältä on kunnianosoitus toiselle Kolin näkijälle ja kokijalle Eero Järnefeltille. Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston 18 000 euron apuraha vuonna 2008 oli tärkeä tuki. Jos nyt tempaisen kirjan, niin susihan siitä tulee. Pohjois-Karjalan luontokirja tuli hyvään saumaan vuosituhannen vaihduttua. Markku on monessa yhteydessä korostanut sitä, kuinka sään, vuorokauden ja vuodenajan vaihtelut luovat yhä uusia ainutkertaisia näkymiä. Vielä kesällä 2008 Markulla oli pitkä lista paranneltavista ja täydentävistä kohteista. Yksi Koli, tuhat maisemaa Ajatus Koli-kirjasta alkoi itää jo 90-luvulla, multivision ollessa vielä kesken. Varmasti kareliaanitaiteilijatkin lehteilisivät mielihyvin tätä opusta. Vanhin kuva on vuoden 1989 kynttilämielenosoituksesta. Mäkrä, 9/1995. Markku haki jopa apurahaa hankkeeseen ja se myönnettiinkin. Satojen kuvausretkien synteesi oli nyt loppusuoralla. Samoilta sijoilta hän maalasi tunnetuimman Koli-taulunsa "Syysmaisema Pielisjärveltä", niin ikään panoraamana. Se siivitti pitkää vaellusta kotkansiipipurojen katveesta lumisille huipuille, kukkivilta ahoilta ruskarinteille ja viljavilta kaskihalmeilta kesyttömiin louhikoihin. Tajusin, että eihän minulla ole niitä kuvia vielä. Jatkolehdet avaavat huikeimmat panoraamat 82 sentin mittaan. Tämä välittyy myös kirjasta. Tuli rimakauhu ja jätin apurahan käyttämättä. Työn valmistuttua Markku sai uskallusta lähteä seuraavaan kirjahankkeeseen. Koli on nyt saanut arvoisensa kuvallisen esittelyn. 30 Luontokuva 1/2010. Syysmaisema Mäkrältä koilliseen yli Pielisen. Jyhkeä kuvateos Koli kansallismaisema ilmestyi loppuvuodesta 2009. Heikki Kokkonen, Matti Pihlatie ja Heikki Vesajoki olivat myös mukana EU-projektissa
"Tutkimusmatkailuaseonollut,kamerankanssaliikkuminenerilaisissa maisemissa.Enolekoskaanollutmikäänjonossakulkija." Markku Tano · Syntynyt: 1955 · Kotipaikka: Lieksa ja Tampere · Ammatti: Luontokuvaaja vuodesta 1987, kuvannut luontoa vuodesta 1977 · Peruskuvauskalusto: Canon EOS 5D ja 40D, 17-40, 24-105, 50, 70-200-milliset sekä telejatke 2x, makrot 100 ja 180 ja TS-E 24. Kuvausvalmiina myös Fuji G617 panoraama erikoistilanteisiin. Luontokuva 1/2010 31
Vänö Pieni, mUtta elävä saari saaristomeren Ulkolaidalla. 32 Luontokuva 1/2010. mUtta Useamman kUUkaUden kUn on saaressa seUrannUt rantoJen JälkiJonoa, niin kyllä Ulkosaariston ketUstakin Piti ottaa selvää... kaUkana kaikesta, mUtta lähellä oleellista. maisemakUvaaJan talvinen Ulkosaaristo vie helPosti mennessään, JoPa niin, ettei mUiden lUontokaPPaleiden kUvaamiseen malta keskittyä. vänö on niitä harvaksi käyneitä Ulkosaariston kyliä, Jossa vielä asUtaan Ja eletään niin kUin ennen
Teksti ja kuvat: JUSSI LEPPÄNEN Luontokuva 1/2010 33
T 34 Luontokuva 1/2010 alvella saaristo on parhaimmillaan. Silti kaikki on kirkkaampaa ja raikkaampaa. Usein puhaltava tuuli saa pienenkin pakkasen puraisemaan tehokkaasti. Aamulla kun vetää keuhkot täyteen saariston talvea, niin ensimmäinen sana joka tulee mieleen on vapaus. Vaikka talvi on ehkä hieman leudompi saaristossa kuin sisämaassa, silti sen tuntee väkevästi. Aurinkoisina päivinä saaren lumisia rantoja kierrellessä on suorastaan merkillisen rauhallista, ainoastaan kettu on kulkenut edelläsi. Kevät talven aurinko näyttäytyy usein ulkosaaristossa herkemmin kuin mantereella ja siksi myös kevään tulo tuntuu juuri sellaiselle kuin sen pitää. Täällä elämä ei vain ole sellaista koheltamista kuin kaupungissa.. Hiljaisuus, jonka voi kuulla talvella Vänössä on kaupunkilaiselle uskomaton asia. Silti saari elää koko ajan ja saarelaiset toimittavat askareitaan, kuten aina ennenkin. Jääpeitettä tosin on enää harvoina talvina, usein avomeri jäätyy vain ohueksi riitteeksi sulaakseen pois seuraavina päivinä. Talven selän taittuessa kevät tulee ensin saaristoon ennen kuin se jatkaa matkaansa kaupunkiin. Kirkkaina talviöinä voi melkein kuvitella ulottuvansa tähtiin, Venus on varmastikin paljon lähempänä täällä kuin kaupungissa. Joulukuun hämärät illat tuntuvat aivan erilaisille, kun taajamien valot hehkuvat kaukana mantereella
Kettumainen temppu kuitenkin selvisi ja samantien se oli tiessään, eikä sen koomin näyttäytynyt. Luontokuva 1/2010 35. Kameran suljin herätti ketun kuitenkin aatoksistaan, ja se tuli vielä vierestä tarkastamaan, että olisiko tuosta jotakin hyötyä. Ulkosaariston varovainen kettu meni lankaan, kun kuvaaja oli kettupassissa puskanjuuressa sen reitillä naamiopuku päällään
Helmikuu 2009. 36 Luontokuva 1/2010. Eteläisen Suomen ulkosaaristossa nykyään vain sisälahdet jäätyvät ulkomeren pysyessä yleensä sulana läpi vuoden. Ainoastaan kylmimpinä talvina avomerikin saa jääpeitteen
Isompien selkien äärellä talvi saattaa olla hyvinkin vähäeleinen. Tammikuu 2009. Luontokuva 1/2010 37. Leudompina talvina meri pysyy lämpimänä ja vie nopeasti talven merkit mennessään
Vänö Tammikuu 2009. 38 Luontokuva 1/2010. Maaliskuu 2008 Kovilla pakkasilla näyttää kyhmyjoutsenkin kelpaavan appeeksi. Kun ketut, korpit ja varikset olivat kotkan mentyä pitäneet rääppiäisensä, niin seuraavana päivänä paikalla ei ollut kuin kovaksi tallaantunut hanki ja muutama valkoinen sulka. Tammikuu 2009. Merikotka. Vänö Västerby. Illan pimeydessä lähirannasta kuului melkoinen mekastus, kun merikotka järjesteli päivällistään
Luontokuva 1/2010 39
40 Luontokuva 1/2010
Pikkutikka. Maaliskuu 2009. Monet kuiville nousseet merenlahdet kasvavat nykyään tukevaa tervaleppää. Täältä kuulee lähes jatkuvaa koputusta, kun lukuisat tikat touhuavat askareissaan. Tammikuu 2009. Luontokuva 1/2010 41
Valmistunut vuonna 1986. Luontokuva-lehteä, kirjoja sekä kehittelee kulttuuripitoista julkaisutoimintaa. · Työskentelee omassa graafisen suunnittelun toimistossaan ja taittaa mm. 35 vuotta, opiskellut valokuvausta Ateneumin vuosina graafisen suunnittelun opintojen ohella. Tammikuu 2009. Jussi Leppänen · Syntynyt Helsingissä vuonna 1960. · Viimeisin valokuvanäyttely, aiheena Vänön talvi on esillä Hangon Alans Cafessa vielä helmikuun ajan. Kuva: Sakari Manninen 42 Luontokuva 1/2010. · On mukana valokuvauskerhojen toiminnassa Suomen Luonnonvalokuvaajien lisäksi Helsingin Luontokameroissa ja Pro Luontokuvassa. Vänö Västerby. · Valokuvannut n
Luontokuva 1/2010 43
miten niitä voisi hoUkUtella. Kuvassa nuori metsäkaurispukki. suinpiirini piha-alueen takana aukesi kapeammalta kohdaltaan pari kolmekymmentä metriä leveä ja parisataa metriä pitkä niitty nuorehkoon metsään rajoittuen. Jos kielestä repeää nahka, syöminen käy liian tuskalliseksi. 44 Luontokuva 1/2010. Sopiva korkeus maasta on noin metri etelässä ja paksun lumen alueella lisäksi lumivara talveksi. En ole selvittänyt mitä suoloja ja mineraaleja kivi sisältää, mutta tärkeä kuitenkin riistaeläimille. En saanut tarkkaa selvyyttä, koska molemmat kelpasivat. Tärkeää on muistaa, ettei missään tapauksessa laita nuolukiveä rautaputkeen, koska pakkasella eläimen kieli jäätyy rautaan. Kepin on oltava paksumpi kuin reikä, että siihen voi tehdä olkapään, jonka varassa kivi pysyy. Paikka tuntui ihanteelliselta aloittaa pitkän tähtäimen kuvausvalmistelut, ei tarvinnut lähteä autolla, ei tarvinnut kantaa pitkälle varusteita. Teksti ja kuvat: PAULI NIEMINEN kauriit Kohteena valkohäntä- Ja metsäkaUriita havaitsee nykyään Usein PeltoJen Ja niittyJen kirJomilla metsäalUeilla. tottUvatko ne PiilokoJUUn, ihmisen haJUUn Ja kameran ääneen? A Nuolukivi kannattaa laittaa hyvissä ajoin alkusyksystä. Silloin eläimet joutuvat heti alusta alkaen tulemaan esille. Metsästäjät käyttävät niitä riistanhoitotyössään. Kun eläimet siihen tottuvat, käyvät ne aika ajoin hakemassa tarvitsemansa suola-annoksen. Hyödyllisintä on sijoittaa se metsästä hieman ulos, muutama metri riittää. Seuraavaksi ostin maatalouskaupasta nuolukiven, taitaa olla nykyään riistakiven nimellä. Tietenkin alkusysäyksen antoi aina silloin tällöin niityllä näkynyt valkohäntäpeura ja harvinaisena yksinäinen metsäkauris. Syksyllä elokuun lopulla aloitin ruokinnan, ensiksi ostin eräältä viljelijältä kauraa ja ohraa kokeiluna, kumpi kelpaa paremmin. mUtta miten niitä Pääsisi kUvaamaan kohtUUllisen etäisyyden Päästä. Isompi kivi maksaa kympin kahta puolen ja on helpompi laittaa sopivalle paikalle kepin päähän, kun siinä on valmis reikä
Vanha metsäkaurispukki. Luontokuva 1/2010 45
Ruokaa vein niin, että sitä oli tarjolla aina siihen saakka, kun alkukesän myötä kauriit katosivat. Kun eläimet kävivät vain yön aikana, en viitsinyt edes yrittää kuvata niitä. Ihminen heittäisi sellaisen pois, mutta kauriille se on parasta herkkua. Öiset vierailut Pikkuhiljaa alkoivat einekset vähetä öiden aikana, joten vierailijoita oli käynyt syksyn edetessä kohti talvea. Jäljistä päätellen nuolukiveä käytiin kuitenkin tervehtimässä kesän aikanakin, koska jonkinlaisia jälkiä heinikossa saattoi nähdä. Seuraavana syksynä aloitin saman operaation, nuolukivi kepin nokkaan ja kauraruokinta. Loppukevään aikana kävin vain seurailemassa aamuin ja illoin. Lumisateen jälkeen oli helppo aamulla jäljistä päätellä, että useampiakin eläimiä on ollut liikkeellä, milloin valkohäntäkauriita milloin metsäkauriita. Pari kolme ruutua, hirveä varoitushuuto, loikat aivan mahdottomia ja kauris oli poissa. Nyt toin kaurat lähemmäksi kuvauspiiloa useampiin kohtiin ja lähimmät kasat alle kymmenen metrin. Jokunen kuva tulikin, vaikka yksinäinen pukki, joka aamuhämärissä kävi, oli niin arka, että tuskin uskalsin hengittää, saati sitten laukaista kameraa. Kevään edetessä ja valon lisääntyessä kokeilin jonkun kerran piilossa kuvausta. Ympäristö on rauhallinen, mutta ääretön valppaus uusille äänille on elämisen ehto. 46 Luontokuva 1/2010. Taas on muistettava pikku toimenpide, omenat on paloiteltava ainakin neljään osaan, että kauriit pystyvät niitä syömään. Kuvausetäisyys oli 70-200 millin zoomille sopiva ja yleisin polttoväli, mitä myöhemmin käytin oli 135 millin asento. Vanhan metsäkaurispukin suuret korvat ja tarkka katse ovat valmiustilassa. Pyöreää omenaa ne eivät pysty hevin syömään, ja saattaa jäädä jopa eläimen kurkkuun seurauksena tukehtuminen. Parhaimmillaan omena on silloin, kun se on jo ruskea ja alkanut pehmetä. Nuolukivikin oli sulanut ja valunut maahan. Seuraavaksi laitoin omenoita ruokintapaikalle
Kahdensadan litran tynnyrin kanssa pellon laitaan ja mielikuvat nousivat korkealle. Luontokuva 1/2010 47. Vaikka kauriit tulivat hämärissä ja tiesin, ettei kuvista tule mitään laukaisin kameran kuitenkin kertalaukauksin. Oikealla nuori naaras, keskellä nuori pukki. Ratkaiseva käänne Sattumalta kuulin paikalliselta viljelijältä, joka viljeli sokerijuurikasta, loppukasasta, joka ei ollut sopinut rekankyytiin ja oli jäänyt edellisenä vuonna pellon laitaan ensi pakkasten panemaksi. Nyt oli aika aloittaa kuvausyritykset. Kasa keräsi kauriita alkutalvesta siihen saakka, kunnes juurikkaat oli syöty multineen päivineen. Joskus eivät kestäneet kuin yhden laukaisun, mutta minulla ei ollut kiire. Sen jälkeen olin aivan hiljaa ja kun mitään ääntä ei kuulunut, alkoivat eläimet jälleen syödä. Näin totuttelin niitä kameran ääneen. Tätä opeteltiin syksyn edetessä ja lunta odotellessa. Aina joku on varuillaan metsäkaurislaumassa. Jostain syystä liikehdintä ruokintapaikalla oli vilkkaampaa, jopa päivällä saattoi nähdä joskus kauriin keskellä niittyä. Siispä tiedustelemaan, jospa saisin tämän syksyn ylijäämää ruokintaa varten, ja onnistuihan se. Vanha pukki ja vanha naaras tarkkailevat kuvauspaikkaa, kun jälkipolvi syö sokerijuurikasta
Haju on niin voimakas ja houkutteleva, ettei katse irtoa odottavasta ateriasta. 48 Luontokuva 1/2010. Nuolukivestä metsäkauriit hakevat tärkeitä suoloja sekä mineraaleja lisääntymistä ja sarvien kasvua varten. Siitä riittää kuitenkin vielä koko kesäksi kivennäisannokset. Lämmin sokerijuurikasannos on tuotu tarjolle, ja lähiniityn metsäkauris pitää kiirettä ehtiäkseen ensimmäisenä paikalle. Kivi on sulanut lumessa ja sateessa, ja alkanut valua kohti maata
Nimittäin juurikkaat pitää pieniä samalla lailla kuin omenatkin. Lisäksi niitä menee astiaan enemmän. Pakkasten tullen jurtit jäätyvät ja pilkkominen käy hankalaksi ison jäätyneen murikan kanssa. Nyt alkoi uusi ratkaiseva käänne ruokinnassa, joka mullisti koko kuvaustoiminnan. Pilkotut juurikkaat, joita pakkanen oli sopivasti puraissut ja jotka toin autotalliin lämpiämään, saivat juurikkaalle ominaisen imelän hajun. Etelässä harvinainen lumisade ja kohtuullinen lumipeite edesauttoivat esille pannun, helposti saavutettavan, ruuan menekkiä. Petkele on oiva työkalu juurikkaiden pienimisessä. Joten pienet ja rikkinäiset ovat ehdottomasti parempia. Näin syöttelin kauriita juurikkailla ja sitä mukaa, kun siirtelin syöttökasoja itseäni lähemmäksi, rohkeus lisääntyi ja luottamus kasvoi. Alueen reviirikseen ottanut metsäkaurispukki on tottunut ruokintapaikalla kaikenlaisiin ääniin. Siitä alkoi syöttöpaikalla aivan uudenlainen liikehdintä. Se on silti aina vaistot valppaana: Katse tähyää metsään, mutta korvat ovat suunnattu kameran ääniin. Luontokuva 1/2010 49. Myöhemmin huomasin kuitenkin pienien ja rikkonaisten olevan helpompia käsitellä. Ahneuksissani keräsin juurikkaita suurimmasta päästä, että tavaraa riittäisi pidempään
Aivan kuin olisin joutunut jättämään parhaat kaverit. Pakkasen pehmentäneen sokerijuurikkaan haju on niin houkutteleva, ettei kameran ääni enää ollut pelottava puhumattakaan pihalla liikkuvasta ihmisestä. Kun tämä sama operaatio oli toistunut koko talven, luottamus oli kasvanut "karjakkoa" kohtaan niin vahvaksi, että oli pakko lähteä puolijuoksua niityltä, että ehti piiloon kameran taakse. Yllättävää kyllä valkohäntäkauriit tuntuivat väistyvän pienempiänsä eli metsäkauriiden tieltä. Parhaimmillaan kun tulin portista ulos kahden ämpärin kanssa, yhdessä kauroja, toisessa juurikkaita, ja lähestyin paikkaa, johon ruoka piti laittaa, nousi pukki kuin tyhjästä ja lähti tulemaan kohti. Usein liikkui myös nuoria kahden kolmen kauriin vaeltelevia ryhmiä. Kameraa sai laulatella miten vain, se ei enää häirinnyt ruokailua, huomio kiintyi enemmänkin ympäristöstä kuuluviin ääniin. Kun viime syksynä en voinut aloittaa ruokintaa edessä olevan muuton tähden ja näin muutaman kauriin taas palanneen kesän jälkeen niitylle, tuntui hieman haikealle. Kevätpuolella niityn alueelle oli kertynyt viidestä seitsemään metsäkaurista. Pitkäjänteisellä toiminnalla rauhallisesti liikkuen ja samaa reittiä kulkien saavutin arkojen eläinten luottamuksen. Varsinkin alueen reviirikseen omineen pukin rohkeus kasvoi aivan merkittävästi. Yleensä eläimet makailivat metsän reunassa päivisin, mutta joskus keskellä niittyäkin. Kun aloin viedä ruoka-annokset aamulla ja aikaisemmin illalla, alkoivat kauriitkin liikkua jopa keskellä päivää. Valikoiva kuulo Lopulta kameran ääni ei vaikuttanut mitenkään. Sisukas metsäkauris saattaa dominoida ruokinpaikkaa. Paikallinen riistanhoitaja vahvisti havaintoani, myös he olivat huomanneet samankaltaisen piirteen. Onneksi alueella ei ole mahdollisuutta metsästää. 50 Luontokuva 1/2010
METSÄKAURIS · Metsäkauris on alkuperäinen eurooppalainen laji, joka hävisi Manner-Suomesta 1600-luvulla. Hartiakorkeus on 90105 cm. Valkohäntäkauriin kuvaaminen osoittautui vaikeaksi. · Metsäkauris on pienin maamme hirvieläimistä. 2008). Se nousee ylös silloin, kun eläin tuntee itsensä uhatuksi, kiihtyneeksi tai kun se pakenee. · Aikuinen uros painaa 80140 kg ja naaras 6090 kg. 2008). Luontokuva 1/2010 Tuulella ja sateellakin metsäkauriit säilyttävät valppautensa. Ne tulivat yleensä vain pimeän ja hämärän aikaan ja väistivät selvästi pienempiä serkkujaan. · Kiima-aika on marraskuussa ja naaras synnyttää toukokuussa yhdestä kahteen vasaa. · Kanta on nykyään varsin vahva eteläisessä Suomessa, metsästyksen jälkeinen talvikanta on vähintään 30 000, metsästettyjen määrä noin 25 000 (v. · Vaikka metsäkauris on runsain eteläisessä Suomessa, sen asuinalueet ulottuvat nykyään kauas yli keskisen Suomen. Ensimmäiset tuotiin Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla Laukon kartanon maille, josta vanha lempinimi laukonpeura. Vähän väliä joku niistä kävelee metsän suojaan, mutta palaa takaisin, kun mitään epäilyttävää ei näy. 51. Sittemmin se on sekä luontaisesti vaeltamalla että istutusten ansiosta kotiutunut takaisin. Täysikasvuisen yksilön säkäkorkeus on noin 75 cm ja paino 2035 kg. Sokerijuurikas on kuitenkin valkohäntäkauriinkin suurta herkkua. VALKOHÄNTÄKAURIS · Valkohäntäkauris, aiemmalta nimeltään valkohäntäpeura, on meillä vieraslaji. · Valkohäntäkauriin hyvä tunnusmerkki on häntä. · Metsästyksen jälkeinen talvikanta on suuruusluokkaa 20 000, metsästettyjen määrä noin 4000 (v. Metsästyksen avulla kannan kasvua pyritään selkeästi rajoittamaan. · Kiima-aika on heinä-elokuussa ja touko-kesäkuussa naaras synnyttää yhdestä kolmeen vasaa. · Metsäkauriin häntä on lyhyt ja valkea "peräpeili" selkeästi näkyvä
Teksti ja kuvat: ARI KOMULAINEN Kuvausretki erämaahan VONGOIVAN KUUTAMO V alokuva-lehden numerossa 4/1978 julkaistiin Jorma Luhdan mustavalkea otos syksyisestä Vongoivajoesta. Kuva pelkisti mielestäni erittäin hyvin erämaajoen tunnelman. Muutamia nimiä mainitakseni. Näiden edellä mainittujen kuvaajien pääasiassa suuren negatiivikoon kameralla tallennettuja otoksia voi vain henkeä haukkojen ihastella vielä tänäkin päivänä. Sinne teen joskus kuvausretken, päätin silloin mielessäni. Vei kuitenkin näihin päiviin ennen kuin pääsin tutustumaan kuvausretkien muodossa tähän retkeilijöiden ja vaeltajien keskuudessa erittäin suosittuun JaurunVongoivan alueeseen. Kuutamoa kyllä oli, mutta retken aikaan vain yhtenä yönä taivas oli pilvetön. Kuva oli Jopin luontovalokuvauksen tekniikasta kertovan artikkelin kuvituksena, ja se oli kuvattu FP 4 filmille 9X12 laakafilmikameralla. Erämaaluonnosta ja sen kuvaamisesta kiinnostuneiden kannattaa lukea Häyrisen kirja Koilliskaira. hiihtoretkellä maassa ei ole Pi meää . Sen yön vetelimme kuvaajatoverini kanssa sikeää unta Tahvontuvan kämpässä rättiväsyneenä miltei kolmenkymmenen kilometrin hiihdosta ahkiota vetäen. kUUtamomaisemia. JoUlUkUUssa täyden kUUn aikaan erä- silloin on aika tallentaa Sää ja onni täällä vaihtelee Menneen talven retkellä helmikuussa samoille palkisille ei onni ollut sään suhteen suosiollinen. Varsinkin Häyrisen toiminta viimeisten erämaa-alueiden ja suoluonnon puolestapuhujana, kuvaajana ja suojelijana on ollut ratkaisevaa, että ne ovat säilyneet retkeilijöille ja kuvaajille näyttönä alkuperäisestä luonnosta. Mutta missä ihmeessä oli moinen Vongoivajoki. Luontovalokuvausta neljä vuosikymmentä seuranneena on syntynyt sellainen mielikuva, ettei nykykuvaajissa ole, pois lukien Luhta, juuri ketään, joka panostaisi erämaaluonnon kuvaamiseen, kuten 1970-luvulla tekivät Martti Montonen, Veikko Vasama, Kalervo Ojutkangas ja Urpo Häyrinen. Seuraavina kuvauspäivinä pyrytti lunta ja 52 Luontokuva 1/2010. Luontokuva palasi erämaahan, otsikoi Luontokuva-lehti numerossa 5/2009 esitellessään Vuoden Luontokuva -kilpailun voittajakuvia. Karttojen ahkera tutkiminen paikallisti sen Koilliskairaan, nykyiseen UKK-puistoon, Sallan Savukosken rajamaille, lähelle Venäjän rajaa
Vongoivajoki laskee vetensä Jaurujokeen. Se on todellinen erämaajoki ja saa vetensä läheisiltä tuntureilta laskevista puroista. Luontokuva 1/2010 53
54 Luontokuva 1/2010
Varsinkaan varjoissa. Kemihaarasta Jaurulle menevää huoltouraa oli ajettu jo kelkoilla, joten alla oli kova pohja hiihdellä. Sitä ei tietysti ollut nyt varusteissa mukana. Pilviverhon pitäisi sen mukaan oheta oleellisesti, kun kuu saavuttaa täyden kokonsa. Niitä joutui kolistelemaan vähän väliä puiden kylkiin ylimääräisen painon vähentämiseksi. Silloin yksissä tuumin todettiin, että paras aika kuutamokuvien tallentamiseen olisi joulukuussa täyden kuun aikaan. Mainittakoon, että Jaurun vedet virtaavat lännestä itään ja se laskee lopulta Jäämereen. Olen perillä Peuraselässä alkuillasta. Kämppävihkoja selatessa näkee, että vuodenvaihteen molemmin puolin retkeilyrintamalla on hiljaisempaa. Matkana se olisi ollut vajaat kolmikymppinen, mutta Peskihaarassa kävi selville, että olin yliarvioinut oman hiihtokuntoni näissä oloissa. Virtaava vesi tuo kuviin oman elementtinsä. Otsavaloa ei hiihtämistä varten tarvinnut polttaa, mutta kameran säätämiseen kuunvalo ei sentään riittänyt. Viimeinkin kuutamo Talviseen kuvausretkeilyyn Kekkosen puisto soveltuu erinomaisesti kattavan kämppäverkostonsa ansiosta. Puistosta löytyy kaikille avoimia autiotupia ja metsähallitukselta pientä maksua vastaan varattavia varaustupia. Nykyaikaisen digikameran herkkä kenno kokoaa valoa uskomattomasti. Niinpä näppään vapaana virtaavasta Jaurujoesta muutaman kuvan. Tähän pulmaan olisi tepsinyt suksen pintaan suihkutettava silikonikerros. Vedenjakaja on Jaurun eteläpuolisella harjanteella. Lisäksi kesän jälkeen pitkästä aikaa selässä keikkuva ja kohtuullisen painava rinkka teki hiihdosta voimille käypää. Varusteiden painossa säästää paljon, kun voi majoittua katto pään päällä, kamiinan lämmittäessä kämppää. Useasti piti huilata sauvoihin nojaten ennen kuin kämppä oli edessä. Ensimmäisen päivän etapiksi riittää, kun pääsen Peuraselän kämpälle. kuu pysytteli paksun pilviverhon takana. Peuraselkä on Peskihaarasta reilun kymmenen kilometrin päässä oleva Jaurujoen varren autiotupa. Päätöksen retkelle lähdöstä tein edellisenä iltana, koska ennuste oli kääntynyt parempaan suuntaan. Kemihaarasta oli reilu kympin matka ensimmäiselle kunnon taukopaikalle Peskihaaran kämpälle. Taskuun olin varannut palan parafiiniä, jota voi sipaista luistopinnoille, jos lumi alkaa takaltaa suksien pohjaan. Vaikka valoa on runsaasti kuvaamista ajatellen, ei sitä silmille aivan päivänvalon määrää ole. Yö muuttuu takanäytöllä täydeksi päiväksi. Kuvasin Jaurujoen maisemia paluumatkalla Vongoivajoelta. Suosittuina retkeilyajankohtina ruska-aikaan ja keväthangilla on kämpille tunkua. Sukset oli varattava mukaan. Raskasta hiihtoa Vihdoin ja viimein pääsin suksille hiihtämään kohti Vongoivaa. Kirkas kuutamo valaisee maastoa. Tämä täytyy huomioida kuvia lopulliseen muotoon säädettäessä. Luontokuva 1/2010 Jaurujoki virtasi joulukuussa vielä osittain jäästä vapaana. Kuvittelin ennen retkeä, että luikuttelen keveästi samana päivänä Tahvon kämpälle asti. Kämppäaskareissa aika kuluu nopsaan ja huomaan pilvien vetäytyneen taivaalta. Etenkin kun kyseessä oli näille lumille ylipäätään ensimmäinen hiihto. Etelän vesisade tuli täällä alas räntänä, joka natisi suksen alla. Tutustumisena alueeseen retki oli oikein onnistunut. Sen eteläpuolelta alkunsa saavat purot laskevat etelään ja lounaaseen päätyen lopulta Kemijokeen. 55. Muutamalle kämpälle on rakennettu myös sauna luksusta eräretkellä. Rinkkaa ja autoa pakatessa Pohjois-Karjalan susirajalla vihmoi vettä sulaan maahan, mutta Kemihaaran Loman emäntä Helena Peltoniemi oli viestittänyt heillä olevan lunta 30 senttiä ja lisää oli luvattu satavaksi ennen sään selkeytymistä. Suurempi haitta nuoskalumesta oli sen kasaantumisessa leveiden eräsuksen päälle, jolloin suksien paino moninkertaistui. Onneksi nykyiset muovisukset luistavat hyvin voideltuina ongelmakeleilläkin. Ennuste lupasi pilvistä, joten retken toteutuminen näytti pitkään epävarmalle. Marraskuun kääntyessä loppusuoralle seurasin huolestuneena sääennustetta Koillis-Lappiin
Taustalla kohoaa Vongoivan läntinen huippu. 56 Luontokuva 1/2010. Hirvet pakenivat rymistelyni pelästyttäminä harjanteen taa
Poistun Peuraselän kämpältä rinkka selässä, jalkojen verhona vain crocsit. Joudun polkemaan jäätä rikki molemmilta rannoilta, jolloin jäätelit raapivat sääreen vuotavan haavan, jota paikkailen laastarilla. Ensimmäisenä etappina on kahlata Jaurun yli. Kuu nousee Reututunturin ja Vesilintupoikainpään takaa. Hirvien jälkiä. Havupuiden loputtua alkaa tunturikoivujen valtakunta. Ei tullut retkelle lähtiessä tarkastettua tarkkaa kuun nousuaikaa, mutta tunturissa pitäisi olla iltapäivällä hyvissä ajoin, jos sen meinaa ikuistaa. Taivaalla seilaa pilvilauttoja, jotka tasaavat kirkkainta kuunvaloa. Huilaan Tahvon tuvalla päivän, mutta illalla olen jo kuvaamassa Vongoivajoella. Nämä takaavat maksimaalisen tarkkuuden, vaikka kameraa kannattelee kevyt retkijalusta. Ylös tunturiin Retken kohokohdaksi olin ajatellut Vongoivatunturin huipulta panoraaman kuvaamista kuun noususta taustana Saariselän tunturit. Täällä tunturissa ne saavat olla rauhassa, vaikka hirvenmetsästys on vielä käynnissä. Luontokuva 1/2010 57. Huomioni kiinnittyi syviin kahluu- ja syönnösjälkiin. Ikuistan Vongoiva- ja Jaurujokea monelta paikalta. Kevyt rinkka selässä oli helppo sujutella, vaikka maasto nousee Tahvolta Vongoivan suuntaan lähdettäessä. Kämpän takaa alkava Vongoivamännikkö on nimensä mukaisesti vankkaa metsää, jonka vanha poroaita halkaisee. Siinäkin mielessä on oiva kuvausretken aika, että virtaavat vedet eivät ole vielä jäätyneet, kuten myöhemmin talvella. Jaurun laakson puista on tykky pudonnut, mutta maisemat ovat silti komeat. Tahvon tupa on autiotupien aatelia ja matka sinne luistaa eri tahtia kuin edellisen päivän rämpiminen. Kahluupaikalla on vettä polveen ja vastarannalle päästyäni täytyy myöntää sen olevan varsin raikasta. Kameraan olen säätänyt ISO-arvoksi 1600, peilinlukituksen ja kahden sekunnin vitkan. Seuraavana aamuna olen hyvissä ajoin matkalla kohden Tahvon tupaa. Löytyi makauksia ja papanakasoja. Siitä vuodenaikaan nähden poikkeuksellinen pukeutuminen. Jotkut hurjat ovat näköjään päräyttäneet moottorikelkalla joesta yli koska kelkkapolanne päättyy veteen. Housut ja huopakumikengät olen sitonut rinkan läpän alle. Seuraavana päivänä kuun piti allakan mukaan olla suurimmillaan. Tuvan ohi lirisee Tyyroja, jonka vesi on kristallinkirkasta. Hiihtokeli on pakastuneen sään ansiosta huomattavasti parempi
Kemihaaran latvasuot häilyvät näkösälle pakkasusvan keskeltä. Vasemmalle jää Siulapää ja oikealle Vongoivanräystäs. Kuu oli jo noussut horisontin takaa. Kuulivat tietenkin hiihtoni ryteikköisessä koivikossa. Takana siintää Venäjä. Siemaillessani termospullon sisältöä katselen laskeneen auringon punaaman taivaan suuntaan. Ennen huipulle pääsyä vilahtaa harjanteen takaa kuu näkyviin. Hiihdän nopeinta vauhtiani harjanteen yli ja joudun laskeutumaan rinnettä alaspäin saadakseni kuun oikealle korkeudelle tunturiharjanteen ylle. On aika palata kotiin. 58 Luontokuva 1/2010. Nyt oli tauko paikallaan. Koivikon loputtua nousee Vongoivanrinne eteeni koko mahtavuudessaan. Nyt tuli kiire. Talkkunapää jää oikealle ja sen huipulla mennee valtakunnanraja. Kamera jalustalle ja kuvia alkaa tallentua muistikortille. Nopeasti 300-millinen rinkasta ja ennätän ikuistaa hirvet tunturia vasten ennen niiden katoamista harjanteen taakse. Vongoivan rinnettä Vongoiva Vongoivajoki Jaurujoki VENÄJÄ Tahvontupa Peuraselkä Peskihaara Kemihaara Äkisti huomaan kurun takana jäljentekijät juoksemassa: kaksi sarvipäistä sonnia. Nousen rinteen Vongoivan huipulle asti, pudotan rinkan selästä ja sukset jalasta. Kuu nousee Reututunturin ja Vesilintupoikainpään suunnasta. Kuvattuani kiire loppuu. Sivakoin rinnettä ylös
0400 191 348 Jokasään naamiosuoja C80, koko: 2.RA Reppukoju C33, väri: Hardwood Tuolikoju kahdelle Luontokuva 1/2010 59. Piilokoju HUB 360 Jokasään naamiosuoja C80 Piiloudu luontoon! Luontokuvan kaupasta nyt myös kojut ja naamiot. www.luontokuva.org/kauppa Piilokoju Dome Standard C30, väri: Advantage tilaus@luontokuva.org, p
60 Luontokuva 1/2010
Edullisimmista harrastajille tarkoitetuista malleista useimmiten puuttuu joku tai joitakin tärkeitä ominaisuuksia. Näin vähennetään epäterävien kuvien määrää. Luontokuva 1/2010 61. Itse suosisin aktiiviharrastajille tarkoitettuja kameroita, joissa hinta-laatusuhde on parhaimmillaan. Artikkelisarjani on suunnattu aloittelijoille, mutta mukana on paljon mielenkiintoista tietoa myös pidemmälle ehtineille kuvaajille. Luontokuvausoppiavasta-alkajille1|6 tässä kuusiosaisessa ar tikkelisarJassa luontovalokuvaaJa J o r m a pe i p o n e n o p a s t a a l u o n t o k u v a u k s e s t a k i i n n o s t u n e i t a mielenkiintoisen Harrastuksen pariin. Teksti ja kuvat: JORMA PEIPONEN Alkuun kameran valinnalla U utta kameraa hankkivan on osattava valita tarjolla olevien satojen kameramallien joukosta juuri itselle parhaiten sopiva malli. Järjestelmä ja kompaktikameralla on selvä kokoero. Lopuksi käsitellään kuvaustapahtumaa, eli mitä kaikkea maisema-, lähi-, henkilö-, eläin- tai kasvikuvaaja joutuu ottamaan huomioon saavuttaakseen hyviä kuvia. Tarkistin rajauksen ja tarkennuksen ja aloitin sarjakuvauksen, eli nostin kamerani peilin yläasentoon, laskin viiteen, laukaisin kameran ja odotin kuuden sekunnin valotusajan. Kaikki alkaa kohteiden etsinnästä ja päättyy kuvan ottoon tai pikemminkin kuvan tarkastelemiseen kameran nestekidenäytöltä. Kamerani makroobjektiivi oli tarkennettu lähimpään kuvausetäisyyteen, jolloin sain kuvaussuhteeksi 1:1. Muissa osissa opastan tiedon hankkimisessa ja kameran käyttämisessä, kerron objektiiveista ja luonnonkuvaajan laitteistosta sekä digi- ja valokuvauksen perusteista. Ammattilaisille tarkoitetut mallit ovat vain yksinkertaisesti liian kalliita niiden tarjoamiin ominaisuuksiinsa nähden. Kuvassa on Nikon D200 järjestelmäkamera ja Canon G7 kompaktikamera. Olin ottamassa lähikuvaa tuhkelosta, kun huomasin kuvauskohteen päällä jotain outoa sienen päälle oli ilmestynyt hyönteinen. Pitkä valotusaika johtui hämärästä kuvauspaikasta ja käytetystä aukkolukemasta (f 25). Kunkin artikkelin yhteyteen liitän taulukon, jossa avaan sanaviidakkoa, jotta aloittelijakin ymmärtää artikkelien sisältöä paremmin. Objektiivien vaihdettavuus on järkkärin etu Järjestelmäkameroiden kuvalaatu on hyvä ja objektiivivalikoima laaja, tarvitaan vain osaava kuvaaja kameran taakse. Ensimmäisessä osassa kerron kameran valinnasta. Se ei ole helppo tehtävä, mutta autan hiukan vaihtoehtojen karsimisessa. Erityisesti makrokuvia otettaessa on nostettava peili yläasentoon ja odotettava joitakin sekunteja ennen kameran laukaisemista. Kamerat jaan järjestelmä-, superzoom- ja kompaktidigikameroihin. Jatkoin parinkymmenen kuvan verran
Kapeamman kuvakulman ansiosta se soveltuu parhaiten eläimiä ja lähikuvia ottaville. Useimmiten terävyysalueen laajuus on myös kompaktin suurin ongelma, ainakin silloin, kun kuvat otetaan laajakulmapäässä. Moni luontoa kuvaava on kuitenkin todennut molempien kameroiden edut. Pieni koko on kompaktin suurin etu. Myös yökuvaukseen kyseinen malli soveltuu hyvin pienemmän kohinansa ansiosta. Monesti he myyvät, mitä heiltä löytyy varastosta, eikä sitä, mitä asiakas todella tarvitsee. Kamera on varustettu laaja-alaisella zoom-objektiivilla, joka mahdollistaa kuvaamisen hyvin erilaisissa kuvaustilanteissa. Useimmitenhan ne parhaat tapahtumat sattuvat juuri silloin, kun kamera ei ole mukana! Lähikuvien ottamiseen, kuten kohteen ja sen elinympäristön kuvaamiseen, kompakti soveltuu hyvin. Kalansilmä- tai laajakulmalisäkkeillä laajennetaan, telejatkeella vastaavasti pidennetään polttoväliä. Näin toimien taustan hallitseminen onnistuu paremmin. On kamera sitten järjestelmä tai pokkari on siinä oltava käsisäätömahdollisuudet. Vyökotelolle kiinnitetty kamera on aina mukana, jolloin voidaan saada ainutlaatuisia kuvia. Lähilinsseillä tai makrolisäkkeillä lyhennetään kuvausetäisyyttä ja siten kasvatetaan kuvaussuhdetta. Taustan häivyttäminen pokkarin ongelma Superzoom on järjestelmää pienempi kokoisempi ja huomattavasti kevyempi. Taustan hallinta on helpompaa, jos objektiivin etulinssiin asennetaan makrolisäke ja objektiivi säädetään telepäähän. Näin toimien hän voi eniten vaikuttaa lopputulokseen. Superzoom- ja kompaktikamera eroavat järjestelmäkamerasta siinä, että näihin kameroihin ei voi vaihtaa objektiiveja. Suurikokoinen kenno onkin oiva valinta maisemia tai ihmisiä kuvattaessa. On selvitettävä, miten hyvää jälkeä se tuottaa eri polttovälialueilla ja eri valaistusolosuhteissa kuten hämärässä. Kameraliikkeissä kameroihin tutustumalla saa käsityksen laitteistojen hintahaitarista, kuulee niiden ominaisuuksista ja voi verrata eri henkilöiden mielipiteitä toisiinsa. Taustaa ei saa häivytettyä miellyttäväksi, vaikka käytettäisiin täyttä aukkoa. Luontokuvausoppiavasta-alkajille1|6 Jorma Tuomijärvi kuvaa superzoomkameralla neitoperhosta. Lisäksi markkinoilla on tarjolla sekä täysi- että pienempikennoisia kameroita. Silloin tällöin kuvia näppäilevä pärjää hyvin kompaktilla, mutta aktiivisempaan kuvaukseen pyrkivä valitsee järjestelmäkameran, joka mahdollistaa laajat laajennusmahdollisuudet on kuvauskohteina sitten mikroskooppisen pienet tai kaukana avaruudessa sijaitsevat kohteet. Täyden kennon kameroissa kenno on kinofilmin negatiivikokoon (24x36 mm) kokoinen. Se kuitenkin pitää muistaa, että ei pidä luottaa liikaa myyjien sanomisiin. Aloittelija käyttää usein automaattiasetuksia tai kameran valmistajan tekemiä kuvausohjelmia (muoto-, maisema-, yö-, lähikuvaus jne.), mutta eteenpäin pyrkivä kuvaaja säätää itse valotusaikaa, aukkoa ja etäisyysasetusta (toimintakuvaaja käyttää automaattitarkennusta). Pienikennoisen kameran kuvailmaisin eli kenno on 1,3x, 1,5x, 1,6x tai 2x pienempi kuin entisajan kinokoon järjestelmäkameroiden filmi. Siksi monen kameralaukusta löytyy sekä kompakti- että järjestelmäkamera. Pienen kennon myötävaikutuksella saavutettava laajempi terävyysalue parantaa kuvan kiinnostavuutta. Ennen laitteen hankkimista on syytä tutustua kamerasta julkaistuihin testeihin. Järjestelmäkamera tuottaa suuremman kennon ansiosta laadultaan parempia kuvia, kohina on pienempää, tarkentaminen helpompaa (ainakin kirkkaassa auringonpaisteessa) ja parhaimmillaan voi ottaa kymmenen kuvaa sekunnissa. Jos kuvaaja haluaa muuttaa kameran polttoväliä laajemmaksi tai pidemmäksi se tapahtuu objektiivin eteen kiinnitettävillä objektiivilisäkkeillä. Näin toimien kuvaaja saa laajennettua kuvamateriaaliaan. Liikkeeseen mentäessä pitää kiinnittää huomiota kameroiden muotoiluun ja käytettävyyteen sekä kokeilla eri mallien sopivuutta käteen, sillä onhan selvää, että isokokoinen mies tarvitsee järeämmän työkalun kuin hento nainen. 62 Luontokuva 1/2010
Mitä pitempi, sitä isompi kuva. Lähikuvaus kattaa käytännössä kuvaussuhdealueen 1:101:1 eli lähikuvauksen katsotaan alkavan normaaliobjektiivin tyypillisestä lähimmästä etäisyyssäädöstä (50 mm objektiivilla 50 cm tarkennusetäisyys) ja ulottuvan luonnollista kokoa olevaan suhteeseen. Makrokuvaus kattaa käytännössä suurennussuhdealueen 1:125:1. Mikroskooppikuvauksessa kuva otetaan mikroskoopin läpi ja suurennussuhde on vähintään 10:1. Herkät ISO-arvot kohinaisia. Nykyajan digikennojen vaatimukset ovat selvästi suuremmat, joten käytetään d/4000. Tämän objektiivin lyhin käytettävissä oleva polttoväli on kinovastaavana 26 mm ja pisin 676 mm. Käyttäessämme esim. Terävyysalue lisääntyy aukon pienentyessä, polttovälin lyhentyessä ja etäisyyssäädön pidentyessä. 300 mm objektiivi antaa kuusi kertaa isomman kuvan kuin 50 mm objektiivi. Erittäin kallis. Alue, jota käytännössä sanotaan terävyysalueeksi, on itse asiassa vähäisen epäterävyyden aluetta. Ei sovellu tilannekuvaukseen: hidas ja nestekidenäytöllä vaikea seurata kohdetta. Luonnollista kokoa suuremmilla suhteilla kuvaamista kutsutaan siis makrokuvaukseksi, kun kuvataan tavanomaisilla menetelmillä ja objektiiveilla (ei mikroskoopilla). Terävyysalueella tarkoitetaan objektiivin terävänä piirtämää aluetta optisen akselin suunnassa. Kuvakulma on objektiivin näkemän kulman suuruus. Käytännössä terävyysalue ulottuu suunnilleen yhden kolmanneksen tarkennuspisteen eteen ja kaksi kolmannesta sen taakse (nyrkkisääntö, joka vaihtelee käytettävän polttovälin aukon mukaan); suuriin suurennussuhteisiin kuvattaessa sääntö ei enää pidä paikkaansa, sillä tuolloin terävyysalue on suurin piirtein sama tarkennustason molemmin puolin. Mihin mikäkin kamera soveltuu luontokuvaajalle Kameramalli Täyden kennokoon järjestelmäkamera Parhaimmillaan Maisemia, yökuvia ja laajakulmakuvia ottavalle. Muutahuomioitavaa Suuri kenno ja suuremmat pikselit tuottavat laadukkaampia kuvia. 20 mm objektiivia saamme objektiivin polttoväliksi 1,5 x 20 mm = 30 mm. Zoomauskertoimeksi saamme siten 676 mm/26 mm = 26. Luontokuva 1/2010 63. Edullisia, mutta vain kalleimmat riittävän monipuolisia luontokuvaajalle. Kompaktikamera Hyvä valinta satunnaisesti kuvia ottavalle ja niille, jotka haluavat pitää kameraa aina mukana. Sanastoa ja termejä Polttovälillä tarkoitetaan kameran linssin optisen keskipisteen etäisyyttä tarkennuspisteestä (digikennosta tai filmistä). Esim. Pienikennoisen kameran objektiivin polttoväli saadaan, kun järjestelmäkameran objektiivin pituus kerrotaan digijärjestelmän polttovälikertoimella. Hajontaympyrän ollessa pienempi kuin d/1730 (d kuvan lävistäjä), katsotaan kuvan olevan terävä. Pienemmän kennon ansiosta lähi- ja makrokuvaaja saa käyttöön suuremman terävyysalueen. Pienikennoinen järjestelmäkamera. Laajakulmalla kuvattaessa kuvakulma on suuri (esimerkiksi 18 mm laajakulmalla 100º) ja teleobjektiivilla pieni (300 mm 8º). Ylivertaisen kätevä koko. Kaventuvan kuvakulman ansiosta kuvaaja saa kasvatettua kohteen kokoa kennolle. Tällä hetkellä suurin superzoomkameroissa oleva zoomauskerroin on 26, jolloin. Lähikuviin saa suuren terävyysalueen. Useimmissa 1,5x tai1,6x täyden kennon kameraa pienempi kuvailmaisin Nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, kasveja, sieniä ja yleensäkin pieniä kohteita kuvaavalle. Superzoomkamera Laajan polttovälialueen ansiosta soveltuu monipuoliseen kuvaukseen. Kätevä koko. Objektiivi piirtää todella terävästi vain etäisyydeltä, johon se on säädetty. Zoomauskertoimella ilmaistaan, miten laaja polttovälialue on käytettävissä. Tarkennustason ulkopuolella olevat pisteet toistuvat jonkin verran epätarkkoina, halkaisijaltaan erikokoisina ympyröinä, joita kutsutaan hajontaympyröiksi. Ei sovellu hyvin toimintakuvien ottamiseen: hitaanpuoleinen moottori, heikko etsin. Normaaliobjektiivin 50 mm kuvakulma on 46 astetta ja se vastaa suurin piirtein sitä, miten ihmissilmä maailman näkee. Jos käytämme Nikon D200 kameraa, on kyseisen kameran polttovälikerroin 1,5x
Lopuksi oli pilkkopimeää, enkä edes nähnyt latua. Jotta asia mutkistuisi, hyvin kuuman kappaleen sinistä valoa kutsutaan kylmäksi ja kylmemmän lämpimäksi. Katselin vanhaa latuani ja lunta edessäni. Pudasjärvi, tammikuu 2007. Niihin päiviin asti minulla oli maine mustavalkoisen luonnonvalokuvauksen dinosauruksena. Auringon pintalämpö ja samalla värilämpötila on reilut viisituhatta astetta, hehkulampun langan vajaa kolmetuhatta. On olemassa myös yksiväristä atomivaloa, kuten revontulten vihreä ja punainen, jotka eivät jakaudu spektriksi. Kun varjo nielaisee katsojan, koemme sinisen hetken. Selviytyäkseen elämän haasteissa esivanhempiemme piti nähdä esineiden ja asioiden värit "oikein" valon värilämpötilan vaihteluista riippumatta. Isoimman opiskelun aiheen muodosti maailman värivivahteiden hellittämätön tarkkailu. Jopinpostia tällä palstalla luontokuvaaJa Ja kirJailiJa Jorma "Jopi" luHta kertoo kuvaamisestaan Ja kuviensa taustoista. Sinisen hetken metsästys T ammikuussa 1988 hiihdin kaukaisella vaarasalolla kohti auratun tien päätä. Ennen kuumumista siniseksi teräs kuitenkin sulaa. Digikameran automaattinen valkotasapaino jäljittelee ihmisen tapaa Maapallon varjo nousee myötävalon puolelta sinisenä tummana kaarena. Opettelin kehittämään ja vedostamaan värinegatiiveja. Juuri silloin olin äärettömän kiinnostunut sen väristä. Jos puukkomestari kuumentaa teräaihiota ahjossa, se alkaa hehkua punaisena, hetken päästä keltaisempana. Aurinkoa nuoremmat ja kuumemmat tähdet näyttävät sinisiltä, kylmäpintaisemmat punaisilta. Illan harmaus leimahtaa välittömästi siniseksi, jos sytytämme leirinuotion tai katsomme ulos hehkulampulla valaistun huoneen ikkunasta. Lumi näytti puhtaan valkoiselta, hetken päästä vaaleanharmaalta, myöhemmin harmaalta. Yläpuolinen taivas hehkuu hennon aniliininpunaisena. Auringonlaskun aikaan vastakkaiselle taivaanrannalle kohoaa tumma sininen kaari, maapallon varjo, joka sydäntalven pakkasiltoina näkyy vaikuttavan selvästi. Kummastelin toistuvasti, miten erilaiselta luonto näyttikään, jos vertasin luonnonhavaintoja valokuvien totuttuun väri-ilmeeseen. Sitä vastoin ihmisaivojen ja silmien yhteistyö haluaa muodostaa väritasapainon, ja näemme pilvisen hämärän neutraalina. Hiihtoretkeni valoisan ja pimeän puolimaissa lumimaisema oli tosiasiassa aivan sininen. Punainen ja oranssi valo lävistää ilmakehän hyvin, ne nähdään oransseina säteinä, punaisina auringonlaskuina tai iltaruskona. Sininen hetki koittaa puoli tuntia myöhemmin, kun varjo nielaisee katsojan. Siihen täytyi olla vastustamaton mielihalu, sillä selkeän ja monen silmissä myönteisen mustavalkoidentiteetin hylkääminen lähenteli ilmaisullista itsemurhaa. 64 Luontokuva 1/2010. En puuttunut kamerani automaattiseen valkotasa painoon, joka vastasi omien silmien havaintoa. Sinisten ja punaoranssien värien suhdetta spektrissä ilmaistaan värilämpötilalla. Olin aina vierastanut diafilmiä, jonka laitoin kameraan vain rahakuvien vuoksi. Paksu pilviverho peitti taivaan, sekin väriltään aivan tasaharmaa. Kaikissa illan tummenemisen vaiheissa lumi pysyi täsmällisen neutraalina. Kun auringon säteet pohjoisen talvipäivänä tai kesäyössä kulkevat vaakasuorina pitkän taipaleen ilmakehässä, spektrin siniset säteet sirottuvat ja hajoavat sinitaivaaksi. Vain auringonlaskun suunnalla rusottaa. Se voidaan jakaa prismalla spektriksi, jonka toiselta laidalta löytyy sininen ja violetti, vastakkaiselta oranssi ja punainen. Auringon valo koetaan valkoiseksi. Odotin sinistä hetkeä ja olin vähän kummissani. Se etten saanut siitä aistimusta edellyttää kertausta valosta, väreistä ja oikeastaan myös ihmisen päästä. Totta puhuen en enää muista, minkä vuoksi syöksyin värien ja värikuvauksen kimppuun. Jokainen diafilmiä kuvannut tietää, että pilvisenkin päivän hämärtyessä valo on hyvin sinistä
Negatiivista vedostettu väriprintti, se minun värikuvani, muodostui magentasta, syaanista ja keltaisesta ilman mustaa osaväriä. Dian ja "aaweebeen" ristiriita oli niin jyrkkä, ettei oppiriidoilta voinut välttyä. Negatiivinen ajattelu oli minulle luontaista, mutta oranssin maskin vuoksi en ymmärtänyt negojeni väreistä tuon taivaallista. Kuvaan leimahti luonnollinen kontrasti vasta täydellisen väritasapainon kautta. Vedostin pilviset talvihämärät hopeanharmaiksi, vaikka ne jokaisen muun mielestä olivat kirkkaasti fujichromen tai ektachromen sinisiä. Pimiön vaihtuminen tietokoneruuduksi ja mustesuihkutulostimen kolme mustaa osaväriä latistivat ikioman väriajatteluni paljon sovinnaisemmaksi. Siihen aikaan materiaalina oli diafilmi. nähdä, kun taas päivänvalo-diafilmi löytää värit sellaisina kuin ne juuri sen hetken valossa ovat. Kuten lukija arvaa, säädän kameraan automaattisen valkotasapainon. Olin keski-ikäinen vihainen mies. Yrjö Kokko piti valkotasapainoa korostavaa näkemistä sovinnaisena ja diafilmimäistä luovana. Mutta vedokseni ovat hiukan sinisempiä kuin viisitoista vuotta sitten. Luontokuva 1/2010 65. Hän eli upean hetken kokiessaan laskevan auringon säteisiin lentävät joutsenet punaisina. Alkuhortoilunsa jälkeen filmitön kamera peittosi sekä positiivisen että negatiivisen värifilmin. Maailman värit piti tietoisesti opetella. Edellisen vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen elin pysyvässä oppositiossa suhteessa diakuvaajiin. Teksti ja kuva: JORMA LUHTA Rauhalan pihamaisema Jerisjärvellä tammikuussa 1985. Arvioin harmaakortin kanssa vedoksen oikeellisuutta. Diakuvaajan suhde väreihin oli kuitenkin passiivinen: mikä tulee, tulee siitä riippumatta halusitko vai et
Kustannustoimittajana tiedän enemmän kuin hyvin, kuinka mahdotonta kaupallisen kustantamon on maksaa tekijänpalkkioita, joilla joku voisi kunnolla tulla toimeen. Sen sijaan, että Suomen suvi -kirjassa aukeamat muodostaisivat kokonaisuuksia ja peräkkäiset aukeamat etenevän kuvakerronnan, siinä samankokoiset ja enimmäkseen varsin isoina painetut kuvat syövät toistensa tehoa ja vääristävät kohteiden keskinäisiä mittasuhteita. Räsänen on taittanut kirjan yhdessä graafikko Ilpo Aallon kanssa ja hänet on merkitty aakkosjärjestyksen vastaisesti ensimmäiseksi, mikä panee päättelemään "komentosuhteet". osastoja toimitusjohtajista ja talouspäälliköistä puhumattakaan, jotka myös tulisi voida elättää kirjojen myyntituloilla. Pahimmassa jos hän ei malta riittävästi kuunnella ulkopuolista ammattitaittajaa ja toimittajaa, jotka tietävät, miten tehdä kirjoja. Ja jos nyt Suomen valoisaa suviyötä kuvaavaan kirjaan tarvitaankin pakollinen auringonlaskukuva, niin miksi mukaan Irrallisia 66 Luontokuva 1/2010. Räsäsen vahvuutena ovat olleet yksittäiset kuvat. Tämä on ymmärrettävää, jos aikoo elättää itsensä kuvaajana ja kirjoja tekemällä ja jos pystyy vielä myymäänkin kirjansa kohtuuajassa. Jos yhdellä aukeamalla on puro kuvattuna pitkällä valotusajalla niin, että veden liike ei ole pysähtynyt (näinhän kai oikeaoppinen purokuva kuuluu ottaa), niin miksi ihmeessä seuraavalla aukeamalla on ihan sama aihe. Sen sijaan hänen useat kirjansa eivät ole jaksaneet innostaa samalla tavalla, eikä uusin kirja, Suomen suvi, valitettavasti ole poikkeus. Toki Räsänen on jatkanut aktiivista ja menestyksellistä kuvaamistaan uudenkin tekniikan aikana, mutta aivan yhtä näkyvästi hän ei enää ole ollut esillä, muitakin mestareita kun on astunut lavalle. Kuvaajat rakastavat omia kuviaan, eivätkä malta karsia tarpeeksi tai taittaa kuvia myös pieniksi. Omakustantaja saa siis parhaimmassa tai pahimmassa tapauksessa itselleen koko potin. Räsänen kustantaa kirjansa itse. Kirja on kyllä painoasultaan verrattomasti edeltäjiänsä parempi, suorastaan hieno, onhan sen painanut laatupainona tunnettu Erweko Painotuote Oy ja reprotyökin on täytynyt tehdä huolella. Kirjat KESÄKUVIA K Kuikkia iltaauringon kultaamina. un vielä elettiin diakuvien aikaa, osattiin Suomen luonnonvalokuvaajat ry:n jokavuotisilla talvipäivillä Kiljavalla varautua siihen, että viimeistään pikkutunneilla, jäsenistön kuvaesitysten päästyä vauhtiin, Joutsenon mies Tapani Räsänen vetää esiin sellaiset valttikortit, että muilta menee vellit housuihin. Mitä tekemistä noilla kahdella kuvalla ylimalkaan on toistensa vieressä. Mutta mutta: ei kirjaa pidä tehdä pinoamalla peräkkäin kaikki teknisesti onnistuneet otokset, vaan kirja on kuin kuvien ja tekstin joukkuepeli, jossa osasten on tuettava toisiaan ja muodostettava toimiva kokonaisuus. Miksi esimerkiksi metsän hennoista hennoin eli vanamo jököttää viereisen sivun rantamäntyä massiivisempana. Aina tuli jotain huipputerävää ja hienossa valossa otettua lintukuvaa ja muitakin aiheita kärpäsistä jäämuodostumiin. Omakustantajalla ei ole rasitteenaan kalliita vuokratiloja tai IT-, markkinointi- ym
Teksti: ARNO RAUTAVAARA Kuvat: TAPANI RÄSÄNEN Vahva kuva loppukesän ukonilmasta. Luontokuva 1/2010 67
Niitä karsimalla olisi saatu tilaa jollekin uudelle aiheelle. Minulla kuuluisi varmaan olla huono omatunto, kun nyt näin "Räsä-Ukkoa" mollaan. Kaikille luontokuvaajille jotka teette kirjoja: tehkää rohkeita irtiottoja tavanomaisuudesta ja siitä mitä jo on olemassa. Myös sivun 148 salamakuva on vaikuttava. Räsäsen suomen kieli on kyllä huoliteltua ja kaunista, mutta asiaa teksteissä ei juuri ole. Kotikutoisuus voi olla vahvuus puhuttaessa ruisleivästä tai villapaidasta, kirjojen kohdalla harvemmin. Laaja tuotantosi, komea elämäntyösi, ansaitsisi vertaisensa esillepanon. Vai onko maailma sittenkin vain niin raadollinen, että asiakaskunnan maku sanelee sen, mille korkeudelle rima asetetaan? Tämä oivallinen näkemys lumpeesta virkistää kuin kesäinen sadekuuro. 68 Luontokuva 1/2010. Olen kuitenkin jo pitkään tuntenut tarvetta olla ääneen sitä mieltä, että sisällöltään löysällä ja kuluneiden kielikuvien varaan rakennetulla tekstillä höystettyjä kiiltokuvakirjoja on jo yli tarpeen. Ainakin lajit ja maisemakuvien paikat olisi ollut syytä mainita kuvan yhteydessä. Kokonaisuutena Suomen suvi ei kuitenkaan tuo Räsäsen kirjatuotantoon mitään muuta uutta kuin parantuneen painojäljen. Kuvatekstejä kirjaan on ripoteltu turhan kitsaasti. Tunnelmoimaan pysähtyvä kerronta varmaan menee vielä tupailtojen kuvaesityksissä, mutta paljon väkevästi kirjoitettuja ja kiinnostavaa tietoa jakavia luonnonkuvauksia lukemaan tottuneet tällainen pinnallinen small talk panee haukottelemaan. Ja Tapanille: Olet Suomen eturivin luontokuvaajia, kahdesti Vuoden Luontokuva -kilpailun voittanut ja kansainvälisesti palkittu tiennäyttäjä, jolta on lupa odottaa jopa janneahosmaista venymistä tiukoissa paikoissa. Teksti on sekä suomeksi että englanniksi. Kirja jaksottuu vuorokaudenaikojen mukaan aamuun, päivään, iltaan ja yöhön. Varmaan myös yhdellä kuutamokuvalla olisi pärjätty yhtä hyvin kuin kahdella kovin samannäköisellä. Mitään Räsäsen todellisten huippuotosten veroisia en löytänyt, mutta jotkin viehättivät muita enemmän, kuten sivun 43 laajakulmaotos rentukoista ja veteen heijastuvista puista tai sivun 81 kuva lumpeenkukasta sadepisaroineen. Älkää kuvitelko hallitsevanne kaikkia työvaiheita, vaan luottakaa lahjomattomien ja kriittisten ulkopuolisten apuun ja makuun. Kotitekeleissä tuo elämäntyö valuu harakoille. Kirjassa on lukuisia sinänsä hyviä ja informatiivisia sekä myös kauniita luontokuvia. Kastepisaroita lehdillä ja hämähäkinseiteissä sekä potretteja korennoista ja muista hyönteisistä korsilla ja kukilla on myös kyllästymiseen asti. "OletSuomeneturivinluontokuvaajia,kahdestiVuodenLuontokuva -kilpailunvoittanutjakansainvälisestipalkittutiennäyttäjä, joltaonlupaodottaajopajanneahosmaistavenymistätiukoissapaikoissa." Valkovuokon terälehdelle naamioitunut kukkahämähäkki kertoo taidosta piiloutua (kuvateksti kirjasta). on täytynyt ottaa tukku samankaltaisia äiteliä auringonlasku- ja iltapilvikuvia. Kukin jakso alkaa kuvaajan itsensä kirjoittamalla yhden sivun tekstillä, joka johdattaa katsojan tulevien sivujen kuva-aiheisiin
Iltapalan aika kulorastaan pesällä (kuvateksti kirjasta). Tapani Räsänen: Suomen suvi/Summer in Finland, 152 s., Luonnonvalokuva Tapani Räsänen, 2009. Luontokuva 1/2010 69
Sundelininseurassa tällä palstalla merellisiin kuviin erikoistunut luontokuvaaJa raimo sundelin kertoo kuviensa taustoista. 70 Luontokuva 1/2010
Maiseman etukäteisvalinnan sai unohtaa, kun talvesta riippuen jäänreuna oli saaristossa missä milloinkin. Löysin helpomman ja halvemman. Pitäisi myös päästä ylemmäs kuvaamaan. Savut voivat olla parikymmentäkin metriä korkeita. Vähän jäi mietityttämään hetken päästä sulassa uivan kyhmyjoutsenparin asema. Tuntuivat minulle vaikeilta vaihtoehdoilta. Puutteina ovat vielä ainakin majakka salamoiden valoissa ja reilu trombi. Olen illalla kotona hyvin syöneenä, vähän juoneena, ja tuliaisina on sallittujen lisäksi merisavukuvia. Muut tuhat ihmistä pysyi sisätiloissa. He jäivät paitsi merisavukuvia. Luontokuva 1/2010 71. Kesällä laivan aurinkokannelta ei vapaata paikkaa tahdo löytää. Tuossa vauhdissa, -15 astetta merellä, kangisti kyllä jo vähän laukaisusormeakin. Purkautuvaa magmaa ei saaristoissani tapaa, joten on tyytyminen sääilmiöihin. Merisavu syntyy, kun idästä työntyy hyvin kylmää ilmaa ja pakkanen laskee nopeasti vähintään -15 asteeseen ja tuuli käy mantereelta tai jäältä sulan meren suuntaan. Olin maisemakuvauksen perinteiden mukaan valinnut mahdollisimman painavan, tuhansien bruttorekisteritonnien jalustan. Tuolloin lähden aamulla Raumalta linja-auton vakiovuorolla Turun satamaan ja ostan lipun laivaan välille Turku-Maarianhamina sekä takaisin. Kuitenkin sen kulkunopeus, vajaat parikymmentä solmua, antoivat onnistuneimmalla kerralla valon ja maiseman hallintaan vain alle kolme minuuttia aikaa hyvin erottuvien savukuvien ottoon. Teksti ja kuva: RAIMO SUNDELIN MERISAVUA L uonnonilmiöt maisemaan hallitusti yhdistettynä kuuluvat valokuviin, joita jaksan pisimpään katsoa. Onnea oli laivojen ja tuulen aaltojen rikkoma palapelijää kuva-alaa täydentämään. Silloin haihtuva vesi tiivistyy ja muodostaa savumaisia tuulen huojuttamia sumukiehkuroita jään reunaan meren ylle. Tai ei se nyt ihan noin itsestään selvää ole. No, lintu maisemassa -kuvat ovat erikseen. Kuvasyvyyttä antoi kohdalle sattunut entinen luotsitupa. Ilmiötä ei joka talvi esiinny tai se tulee kun jäänreuna on käytännössä saavuttamattomissa kaukana merellä ja väylien takana. Valkoinen talo vastavalossa toi tarvittavan tumman pään kuvaan. Empiirisen tutkimukseni mukaan sumut ja merisavut leijuivat kolmen vuoden osa-aikaeläkkeelläni pääsääntöisesti parittomilla eli työviikoillani! Tilaisuuksia meni. Nyt sain täkillä nauttia talvisaaristosta yksin parin tunnin kuvaussession ajan. Illan merisää ennustaa merisavunkin, jos sitä ei itse pysty päättelemään. Erityisesti viimeksi mainitun talvista muotoa merisavua olen yrittänyt vuosia vangita kennolle. Mennäkö talveksi majakalle odottamaan osuuko merisavu kohdalle vai vuokrata lentokone lyhyellä varotusajalla ja korkeaan hintaan. Sumuilmiöt ajavat enenevästi merelle olipa kyseessä siirtymäsumu, säteilysumu, sekoitussumu tai haihtumissumu
72 Luontokuva 1/2010
ntokuvan Luontokuv a -kilpailuu n on jäse Yhdis SUOMEN LUONNON VUODENKIE RTO WSOY SUOMEN LUONNONVALO KUVAAJAT RY | WSOY t 2009 -D VD Vuoden L u ontokuva t 2009 VU OD EN LU ON TO KU VA T OM EN 20 09 SU Vuoden L u Vuoden Lu on Vuoden Lu tokuvat 2009 -ohj elma ontokuva 2009 -kilp ailun sem ifinalistit 24 min 37 min ontokuva t 2009 Leppänen. Voit ammentaa virikkeitä ja vinkkejä ennen kuin valitset omat kuvasi uuteen kilpailuun! Luontokuvat 2010 -seinäkalenteri on suomalaisen kirjapainoalan taidonnäyte. SUOMEN Vuoden Luontokuvat LUONNON VUODENKIERTO Vuoden Lu 2009 VUODEN LUONTOKUVAT 2009 SUOMEN LUONNON VUODENKIERTO vuosikirja on visuaalinen kotimaamme matka rikkauksiin ja ajankohtainen tuoreimpiin silmäys luonnontapahtumiin. Contacts: n ja Pasi Snell kielletty. Musii Design Oy yksityiskäy va.fi | Jussi kki: ttöön ut written Pohjoisma iden suurin luontokuv jo lähes akilpailu 30 vuoden on tarjonn ajan ain suomalais ut utkertaisen ten luontokuv katsaukse Vuoden Luon Finlandia-tal aajiemme n tokuvat 2009 on juhlag työskentely aalassa julk tällä kertaa yn. sta teokse Kaikkiaan sta koostuv Vuoden Luo kiertää vuo a ntokuvat den aikana 2009 -näytte puolilla Suo yli 20 pai ly kkakunnal mea. Pohjoismaiden suurimman luontokuvakilpailun, vuodesta alkaen järjestetyn 1981 Vuoden Luontokuva -kilpailun saavat seurakseen gallerioihin kootut sekä vuodenaika-artikkelit, joiden johtaon luonnon monimuotoisuus. hinta 30 · jäsenhinta 25 Vuoden Luontokuvat 2009 -DVD. Euroorunsaat 2 5 a alan hui rastajia. Sieltä voi löytyä myös Vuoden Luontokuva." seuraava näytelmä. Minkälaisia kuvatauluja haluat katsella seuraavan vuoden aikana toimistosi tai keittiösi seinällä. For info@luont man. Vuoden Luo 2010 ntokuvat 200 visioesityk 9 -DVD esit senä palkitu telee mukaa t työt ja Erillisenä nsa tempaa monipuol ohjelmana vana multiisen valikoi voi tutustua valitsemiin, man kilp sarjoittain ailun sato yhteensä 600 myös kilp a. Aloita oman sarjasi kerääminen ja pysyt mukana suomalaisen luontokuvauksen kehityksessä. Toimituskulut 5,90 www.luontokuva.org/kauppa Luontokuva 1/2010 73. Kuvaajia kiinnostaa levylle tallennetut 600 semifinaaliin valittua kuvaa. Kilpailun voittajat ja palkitut kuvat muistetaan ja niistä puhutaan pitkään. Vuoden Luontokuvilla voit ratkaista myös loppuvuoden lahjapulmat edullisesti. L LU ON NO EN N VU OD KI ER TO W SO Y Luontokuvat 20 10 Vuoden Luontokuvat 2009 - kirja. n ilman kirjal uvat: Asko permission Hämäläine lista lupaa . DVD:ltä voit eläytyä Finlandia-talon julkistustilaisuuden tunnelmaan myös perheesi parissa tai voit esitellä harrastusta tuttavallesi. Entä uhatmiten vaikuttaa ilmastonmuutos palsakumpuihin; Lapin romahtavatko ne. Kalenteri pysyy ryhdissään, ruudukossa on tilaa merkinnöille ja se herättää myös vieraittesi huomion! Kalenterin lopussa on esitelty Vuoden Luontokuva 2009 ja kilpailun sarjavoittajat. Poikkeuksellisen kattava semifinalistien esittely tarjoaa harvinaislaatuisen läpileikkauksen kilpailun tarjontaan ja kuvaajien kuvaustyyleihin. Voittaj la eri akuvien tau muuhun stoihin ja parhaimm kilpailun istoon voi Luontokuv tutustua my at -kirjass ös Vuoden a ja kalent Luontokuvat erissa. Tuota w.vuoden nto: Arctic Mehtola. Toitervetullei Jäsenetuih kasvava jou ta kaikki luo in kuuluv kko harntokuvauk at muun kuva-lehti, muassa kuu sesta kiinnos sähköiset desti vuodes tuneet! tiedotteet, verkkokau sa ilmesty jäsentapah pasta. All other rights Tilaa luontokuvaajan toivepaketti. uontokuvaajien parhaat ovat jälleen ilmestyneet! Luonnonystävän vuosikirja on visuaalinen matka kotimaamme rikkauksiin ja ajankohtainen silmäys tuoreimpiin luonnontapahtumiin. Kans Light | Kimm luontoku i: Neogen Ainoastaan o Kuure. Markus Stran , julkinen Kannen valok esittämine d. Pysähdy, kurkista tarkkaan ja ihmettele. palkitut kuvat kärkikuvat vana teemana "Asuipa missä tahansa, lähellä omaa koko ajan kotia on nähtävillä mitä kiehtovin luonnonJokaisessa luontopalasessa elää vielä määrä lajeja. semifinaal ailun esituom iin yltänee ariston seen kuvaan Suomen . Hanki tuotteet suoraan Luontokuvan kaupasta ja samalla annat tukesi yhdistyksen toiminnan kehittämiselle. WSOY. 280x280 mm, avattuna 280x560 mm hinta 14 · jäsenhinta 12 Pakettihintaan yhteensä 45 ei-jäsenille 55 Tilaukset verkkokaupasta tai sähköpostilla: tilaus@luontokuva.org / 040 5152 050. Osa vä Luonto tumat ja alen llistumine nille maksu nukset Luo n Vuoden ton. uskomaton Luonnonystävän ontokuva ISBN 978-951-0-34483-5 K 75.7 www.wsoy.fi ISBN 978-951-0-35516-9 9 789510 355169 009 tokuvat 2 uon Vuoden L SUOME N N LUON DE ON VUO N K IE R TO LU ON NO SU OM EN NV AL OK UV AA JA W SO Y T RY | reserved witho tyksestä tarkemmi Kilpailuoh jeet ja lisä n: www.luontoku © Suomen Luonnonv va.org tiedot: ww alokuvaaja Lukija: Matti t ry. Kuvausharrastajalle Vuoden Luontokuvat on teos, johon palataan useita kertoja vuoden ja vuosien kuluessa. tuhannet Myös lähteemme ja niiden eliöstöt ovat tuina. istetut voit yli 9 000 tajat valittiin ehdokkaan 30 palkitu joukosta. Luonnon valokuvaa pan suurim jat ry on paan luonto perustettu kuvajärjes minnassa vuonna 197 töön kuuluu ovat mukan 7. use only. tulisi tehdä Mitä amerikanmajavalle, joka on levittäytynyt eurooppalaisen alkuperäislajin elinalueille. Jäse ppuamma 00 jäsentä neksi ovat ttilaiset ja . Palkitut-julkistusohjelma ja 600 semifinalistia hinta 16 · jäsenhinta 14 Luontokuvat 2010 -seinäkalenteri 13 s. 285x280 mm, 112 s. private home okuva.org
Ajankohtaiset ympäristökysymykset voi hyvin tuoda esiin valokuvan keinoin. Suhde kuvaamiseen ja ympäristöön on aina yksilöllinen. Suhdettaan luontoon ja laajemmin ympäristöön, arvostuksiaan ja tavoitteitaan valokuvaajana kannattaa pohtia, sillä se voi edistää kehittymistä kuvailmaisussa ja tuoda muutakin hyvää. Olet saattanut tehdä pitkällisiä valmisteluja ja paljon kokeiluja. Huomiosi kiinnittyy voimakkaaseen visuaaliseen ärsykkeeseen. Kuvien tallennuksen ja visuaalisen viestin välittämisen lisäksi kamera voi olla nykyihmiselle olennainen apuväline nähdä, kokea ja tuntea. Sekin on nähty, että luontokuva voi syntyä merkityksistä. Puheenvuoro Teksti ja kuvat: ERJA MUTANEN Suhde luontoon, Luonto alkaa kotiovelta. Keskityt sommittelemaan kohdetta etsimen kuva-alalle, teet säädöt, kuvaat. On vain valittava oikea hetki kuvalle. itsestään selvä tai sitten ei L uontokuvia on paljon ja niitä katsotaan. Kun olet liikkeellä kamera mukanasi, tarkkailet ympäristöä virittyneemmin kuin ilman kameraa. Upeinta on, jos valokuvaaja pääsee ulkopuolisen tarkkailijan (häiritsijän) roolista edes hetkellisesti osaksi systeemiä. Tarvitaan visuaalista näkemystä ja kykyä päästä kosketuksiin kohteen kanssa. Tunteet ovat mukana tilanteessa, vaikka niitä ei toiminnan hetkellä tunnistaisi. Luontokuvaus on oivallinen esimerkki siitä, että kuvat voi valjastaa herättämään ajatuksia ja tunteita sekä edistämään ympäristön huomioon ottamista. Mitä muuta tapahtuu. Jos ilmennät valokuvalla luontoa tai ympäristöasioita vertauskuvallisesti, se on luontokuva. Luontosuhteen tunnistaminen ja ymmärtäminen voi avata uusia näkymiä, tuoda mukaan sisällöllistä syvyyttä ja lisätä herkkyyttä tunnetasolla. Kaupunkien kivisimmissä kolkissa ja jopa jäteasemilta löytyy elämyksiä tuottavia luontokokemuksia ja mahdollisuuksia hyviin luontokuviin. Sen myötä syntyy oma tarina kerrottavaksi. 74 Luontokuva 1/2010. Toisen mielipaikat löytyvät mahdollisimman koskemattomista erämaista, toisen veden alta. Tartut hetkeen. Kuvattavien kohteiden tuntemus, syy-seuraussuhteiden ja monimuotoisuuden ymmärtäminen on eduksi paitsi kuvaajalle itselleen niin myös hänen kohteilleen. Suhde ympäristöön ja luontoon on yksilöllinen jopa siinä määrin, että kukaan ei voi määritellä toisen luontokuvaa tai mielikuvaa luonnosta vääränlaiseksi. Kun yhdelle kamera on kiehtovaa ja aina päivittyvää tekniikkaa, niin samaan aikaan toiselle kamera on vain välttämätön hallittava kuvien saamiseksi. Ahdas käsitys "oikeasta" luonnonympäristöstä ja hyvästä kuvasta rajoittaa, mutta toisaalta se luo kuvaajalle turvaa toimia valitulla tiellä. Pelkästään tekninen laatu ei tee luontokuvasta hyvää, olipa terävyys, valotus tai sävyalue miten kohdallaan tahansa. Tiedollista tasoa kannattaa tietoisesti syventää omakohtaisiksi kokemuksiksi ja tuntemuksiksi, minkä myötä tunneside kohteeseen vahvistuu. Kamera tallettaa tilanteesta valoinformaatiota vain sen mukaan miten sen toimintoja ohjailet. Toteutat tavoittelemaasi: paras kuva, viesti jonka haluat välittää, kuva tekstin oheen. Toiminta opittujen mallien mukaisesti tuottaa samankaltaisuutta. Ensin voi olla rakkaus luontoa tai sen osasia kohtaan ja suhde syvenee valokuvausharrastuksen myötä. Hyvänä esimerkkinä tästä on Vuoden Luontokuva vuodelta 2008. Suuren ei tarvitse olla kuvan myötä syntyvää julkisuutta, vaan se voi olla kuvaustilanteesta syntyvä huikea onnen kokemus tai muisto itselle. Mitä avoimemmin ja vapaammin kykenee ajattelemaan, sitä enemmän on liikkumavaraa ja innoituksen lähteitä. Luultavasti et toimi tilanteessa sattumanvaraisesti, vaan suunnitelmallisesti. Valokuvissa on visuaalisten sisältöjen ja laadullisten ominaisuuksien lisäksi tunteisiin liittyviä merkityksiä yhtä lailla kuvaajan kuin katsojan kannalta. Kiinnostus valokuvaamiseen voi myös avata tien luontokuvaajaksi. Toisinaan tulee esille, mitä kuvaaja syvimmältään haluaa ilmentää, usein tulkinta on katsojan mielikuvien varassa. Läsnä ovat onnistumisen tai epäonnistumisen mahdollisuus sekä tilaisuus johonkin suureen. Useissa yhteyksissä parjattu elämän välineellistyminen ei siis ole aina pahasta, ekologisesti arveluttavaa ja ympäristöä kuormittavaa. Jos omat henkilökohtaiset tavoitteet luontokuvaajana eivät ole hahmottuneet, muiden ottamat luontokuvat saattavat ohjata turhan paljon. Suhdettaan luontoon ja kuvattaviinsa voi ja kannattaa siis kehittää, olipa oma kuvausympäristö mikä tahansa. Se myös kantaa kuvaajana eteenpäin: On lukematon määrä tapoja ja mahdollisuuksia lähestyä aihetta, kuvata ja kokea
Pohjantikka on kuvattu taajamametsässä vilkasliikenteisen tien varrella, vaikka kuvasta voisi päätellä aivan muuta Luontokuva 1/2010 75
Leena Asikainen > Hieno kuva Riki. Usvat, pilvet, valot, kokonaisuus. Kiinnostavimmat kuvat ja tarinat julkaistaan Luontokuvassa! Julkaistuista kuvista lähetetään palkkioksi Vuoden Luontokuvat 2009 kirja (sh. Aallot ulottuvat rantaviivasta muutaman kymmenen metrin etäisyydelle. Yömaisema, en olisi osannut sanoa onko kuvattu päivällä vaiko yöllä, kun ei noita valoja tunne. Kevyt merenkäynti on muovannut jähmettyvää pintaa Samaan tyyliin kuin voisi kuvitella kuuman steariinin joka jähmettyy nopeasti mutta on muovailtavissa pienen hetken... Mutta pidän kuvasta Risto Inkeroinen (kuvaaja) > Joo kiitti Leena, ja laineiden muodostumista juuri ihmettelen. Jäätyneiden aaltojen korkeus oli 1015 senttiä ja jää niiden kohdalla aivan sileätä. Vesa Ekholm > Voisin kuvitella seuraavaa: Ilma on jäähtynyt hyvin nopeasti ja pintavesi on alkanut hyytymään. org/foorumi. Leena Asikainen > Kaunis jokimaisema. Kiteitä siinä ainakin on! Olen maakrapu, en ole koskaan nähnyt tuommoista. Kuvakulma on erinomaisesti valittu/ kahlattu. 76 Luontokuva 1/2010 4/2009. Lukijankuva Keskustele luontokuvista ja kuvauksesta osoitteessa www.luontokuva. Miten ne ovat syntyneet. ?. Tarkotat sä et nuo edesä olevat pehmeät "laineet" ovat jäätyneet tuohon muotoon. Teoriaa...mutta vois toimia ?! Jorma Hevonkoski (kuvaaja) > Viime yönä tuli kauan kaivattu kirkas yö ja meni kahluuhommiksi Lakselvan varren kuutamossa. 52 eur). Koonnut: VESA KALERVO EKHOLM Risto Inkeroinen (kuvaaja) > Kertokaapa te talvisten rantojen koluajat sisämaan kravulle kuinka tavallista on, että meri jäätyy aalloille
Siis todella hieno!! Luontokuva 1/2010 77. Risto Inkeroinen > Hannun kuvasta ei voi täällä kuin haaveilla! Tommi Kuisma > Hannulla on kyllä talvimaisemat viimeisen päälle. Muistan varsin hyvin kun itelle sattui se eka kerta. Hengessä mukana. Tässä on niin paljon kohdallaan, ei kurjimmalla kateudellakaan löydä valittamista. Etelässä eri meininki, täällä kuvataan kuuraa kun sitä on onneksi viime päivinä ollut. Värit, sävyt, tausta, kaikki. Elämäni ensimmäinen pöllökuva, jes ! Leena Asikainen > Hemskatin hieno kuva Tuula. Ja että se vielä naamansa käänsi sinulle, eikö ole hieno juttu. Tommi Kuisma > Vauu! Tuulan varppari on kyllä viimeisen päälle upea kuva, mahtavat, hillityt sävyt ja skarppi kuin mikä. Poppe Johansson > Aivan uskomattoman hieno talvikuva Hannulla! Puut notkuu kuin parhaatkin tonttulakit ja on sävyt ja kuu kohdallaan. Tuula Paju (kuvaaja) > Tänään tuli todistetuksi, että aina kannattaa lähteä kuvailemaan vaikka sää ei niin paras mahdollinen olisikaan. Vesa Ekholm > Nonniin...taas saa etelän mies olla kateellinen talvisista maisemista ! Irma Ylenius > Aah mikä sini ja mikä tunnelma. Kyllä oli kiinnostavaa lähteä purkamaan korttia koneelle. Onnittelut. Hannu Mällinen (kuvaaja) > Dawn @ Winter Wonderland Aamun sininen hetki
Tiedustelut ja varaukset: Ari Sääski 040-5469008, ari.saaski@wildbrownbear.fi www.borealwildlifecentre.fi Luontokuvaajien erikoismatkat jatkuvat edullisin jäsenhinnoin. Galapagos & Andit 29.7.-14.8.2010 3 480 / Ei jäsen 3 880 + lennot Andit & Galapagos 28.10.-13.11.2010 3 080 / Ei jäsen 3 480 +lennot GALAPAGOS & ANDIT Elokuu 2010. - 30.9. Kuva: Esa Mälkönen WILD BROWN BEAR OY KUHMO, Vartius Ahmakausi 1.2-30.3, Karhukausi 30.3.-2.10, 8 erilaista kojua; metsässä, suolla, lammen rannalla. Jäsenetuyritykset Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäseneduista tarkemmin: www.luontokuva.org/jasenedut Boreal Wildlife Centre Oy Viiksimo, Kuhmo Ahma, karhu, susi, metso, teeri, hanhi, joutsen... Kuvauskausi 1.3. Lisätietoja kotisivuilta ja puhelimella: Kari Kemppainen, 0400 284 069 Jani Määttä, 0400 187 286 Suomen Luonnonvalokuvaajat jäsenhintaan. www.wildbrownbear.fi Kävelymatkaa pitkospuita pitkin autolta ainoastaan 100-400 metriä, kojusta riippuen. Täysmittainen Galapagos-risteily luontokuvaa jien ehdoin, nyt kohteena myös albatrossit ja lentokyvyttömät merimetsot. Lisätiedot: Jouni Klinga, jouni@klinga.fi, puh. Halutessasi kojuun voit jäädä myös päiväksi. Pyydä tarjous! Suomen luonnonvalokuvaajat jäsenhintaan. Uutuus! Anna lahjaksi karhun kuvaus- tai katselulahjakortti! Eri kokoisia katselukojuja, jotka sopivat perheille, ryhmille tai yrityksille. 0400 191 348 Vastuullinen matkanjärjestäjä Galapagos-matkat. 78 Luontokuva 1/2010. Kuvat kojuista, taustoista ja karhuista eri kuukausina näet uusituilta sivuiltamme Useita erilaisia kojuja ja taustoja
- 30.4.2010 Jorma Luhdan "Tähtiyöt" Näyttelyn aiheena on öinen metsä tähtitaivaineen ja revontulineen. Paavo Hamunen ja Olli Lamminsalo. Edulliset kurssimaksut sekä majoitus ja ruokailut viihtyisällä Oulangan tutkimusasemalla (Kuusamon kursseilla) Katso tarkemmat kurssitiedot ja ilmoittautumiset kotisivulta: www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/luontovalokuvaus Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto, Oulangantie 1, 93600 KUUSAMO puh. varasijalle) · Kasvi- ja maisemavalokuvaus 1.-4.7.2010, op. Syksyisten maisemien ja muiden luontokohteiden kuvaaminen eri valaistusolosuhteissa Kursseilla pääset huippupaikoille kuvaamaan ammattilaisten opastuksella. Gamvik on Manner-Euroopan pohjoisin kolkka, jossa esiintyy tyypillinen Pohjois-Norjan arktinen sisämaa- ja merilajisto. vk 5 vrk, tarkentuu lähiaikoina.) Op. (040) 860 8715, kesayo@kuusamo.fi Hannun jäljet Hannu Hautala luontokuvakeskus Ainutlaatuinen vierailukohde luontovalokuvauksen ystäville Kuusamossa. tykky ja lumiset vaaramaisemat, täysikuu · Lintuvalokuvaus keväällä 22.-25.4.2010, op. Vuoden luontokirja 2009 tekijän kuvia on esillä perinteisinä vedoksina ja digitaalisena esityksenä. Paavo Hamunen Kuvauskohteina mm. K. Paavo Hamunen. Paavo Hamunen. Esityksen musiikki: Kari Alajuuma, koostaminen: Lauri Kantola. Kurssin aikana keskitytään kuvaamiseen ja kuvailmaisun kehittämiseen, tarpeellisessa määrin myös välineiden käyttötekniikkaan · Maisemavalokuvaus I. tikankontti ja muut alueen kasviharvinaisuudet sekä maisemat kesäyön valossa · Lintuvalokuvaus Gamvikissa Norjassa 7.-11.7.2010 Op. Kohteina mm. Kuva: Hannu Hautala Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja Hannu Hautala -säätiön järjestämät Luontovalokuvauskurssit 2010 · Talvinen maisemavalokuvaus 24.-27.2.2010, op. Sävy sävyyn erämaan hengessä, joka pohjautuu Hannu Hautalan kuviin ja Heikki Sarmannon musiikkiin Kuukkelisalissa vierailevana näyttelynä 7.1. Hannun jäljet Hannu Hautala luontokuvakeskus Torangintaival 2, 93600 KUUSAMO (040) 860 8364, (040) 8608365 , www.hannuhautala.fi, info@hannuhautala.fi Luontokuva 1/2010 79. Pääosa kuvauksesta Oulangan kansallispuistossa ja sen lähialueilla. Näyttelyt ja luontokuvakahvilan palvelut ovat avoinna ma-pe klo 9-17 ja la 10-14. Kevään 2010 näyttelyt Hannu Hautala - Galleriassa on esillä uusi sarja Hannun klassikkotöitä, teemanäyttelynä "Orava, eloisa kävynpurija", keinutuolisarjassa talvisia kuvia tammikuulta kevään korvalle - Lauri Kettusen luontovideoteoksia, mm. (kurssi on täynnä, voi ilm. kauneudestaan tunnettu Paanajärvi, Mäntykoski, Kivakkakoski, Kivakkatunturi. Jorma Luhta. · Maisemavalokuvaus Kuusamon ruskassa 16.-19.9.2010 Op. Paavo Hamunen Kuvauskohteina mm. Inhan jäljillä Paanajärven kansallispuistossa Venäjällä (elokuun 2
Canon EOS 1D MARK ll,70200/f2.8,115mm, 1/2500 f/5.0, ISO 800. 80 Luontokuva 1/2010. Törmänen ei nimittäin koskaan nimeä kuviinsa lajia, paitsi jos se ei ole kuvasta tunnistettavissa. Kuva: PETTERI TÖRMÄNEN, Toimittanut: RAISA NEVALAINEN. Palokärki, Posio 23.2.2008, jonka Petteri Törmänen nimesi Palohulluksi Vuoden Luontokuva 2009 kilpailuun osallistuessaan
Kuvasimme parina päivänä, toisena paistoi aurinko, Törmänen kertoo. Tervettä kilpailuhenkeä siis on kuitenkin. Luontokuva 1/2010 81. Jokaisella on kuitenkin oma tyylinsä, eivät ne toistensa kopioita ole. Se mikä tietenkin harmittaa oli, että hävisin omalla kaakkurikuvallani yhdellä pisteellä Petterin palokärjelle Syyspäivien kisassa, Varesvuo toteaa. Olen oppinut Hautalan Hannulta sen, ettei edes se harmita, vaikka kaveri saisi paremman kuvan, Törmänen sanoo. Varesvuon palokärkikuva, joka on myös tuttu hänen Selviytyjät Lumen ja jään linnut -kirjan kannesta, palkittiin Euroopan suurimman lintukuvakilpailun IWP:n Birds in Flight eli Lintuja lennossa -sarjan voittajaksi viime vuonna. Vaikka ne on otettu hieman eri polttovälillä ja erilaisella rajauksella, ne ovat samasta tilanteesta ja äkkivilkaisulla hyvin identtiset. Kuinka ollakaan molemmat kuvaajat saivat tuolloin palokärjen lennosta upeat kuvat. He ovat käyneet muutaman viime vuoden aikana yhdessä kuvaamassa lintuja vuorotellen toistensa kuvauspaikoissa, ja tällä kertaa oltiin kuusamolaisen Törmäsen maisemissa. Sen sijaan se valittiin Finlandia-talon Luontokuvafestivaalin alla Suomen Luonnonvalokuvaajien Syyspäivien kuvakilpailun voittajaksi. Hänen palokärkensä ei edennyt palkinnoille myöskään Vuoden Luontokuva 2009 -kilpailussa. Valo on parhaimmillaan iltapäivän sinisessä hetkessä, siinä kahden aikaan. Helmikuussa on äärettömän hienot valot. Viimeinenkuva Poimintoja suomalaisista luontokuvista Lento helmikuun valossa T oissa helmikuussa Petteri Törmänen ja Markus Varesvuo tavoittelivat palokärkeä Hannu Hautalan ja Törmäsen kojusta Posion koronuomalla. On pakko kysyä, miltä se tuntuu; eikö kumpaakaan harmita, ettei näin hieno kuva ole ainutlaatuinen, vaan kaverilla on samanlainen. Törmänen puolestaan osallistui Lontoon luonnonhistoriallisen museon ja BBC Wildlife Magazinen yhteiseen Wildlife Photographer of the Year -kilpailuun, mutta hänen palokärkensä ei noussut palkinnoille. Jos rehellisiä ollaan, niin minua olisi todella harmittanut, jos vain minä olisin siinä tilanteessa onnistunut kuvaamaan palokärjen. Kun miehet huomasivat heillä olevan varsin samanlaiset kuvat, he sopivat keskenään, mihin luontokuvakilpailuihin kumpikin osallistuu kyseisellä kuvalla, päällekkäisyyksien välttämiseksi. Kummastakaan kuvaajasta ei saa pettymyksen häivääkään esiin
o Häm . kupongilla. 82 Luontokuva 1/2010. For älä priv ate hom inen ja Pasi e use only. Meiltä myös Wacom- piirtopöydät ja -näytöt. Reaxon Oy puh. Luon n parh . re. ty. Eu ua ta do luon set ja mak 0 jä rooka suto . Tilaukset netissä: www.luontokuva.org/tilaus tai s. Snellman. s Vu valit nä ohjel palkitu t 2009 -DVD oden t työ sem man iin, yhtee a voi t ja m esittele Luon on tu em tokuv nsä Suom uk at 20 600 tustua sa ipuolis en va aansa 10 sem pan en Lu tem ifina rjoittai on su paav n m likoim aliin min urimpa nonval ana an yltän yös ki nassa kilp mul an lu okuv lp eese rasta en ku ailun es ailun sa tijia. luontokuvakilp alkaen silmäys Pohjoismaiden järjestetyn palkitut ailun, Vuoden vuodesta kuvat Luontokuva kärkikuvat saavat 1981 seurakseen sekä -kilpailun vana vuodenaika-arti gallerioihin teemana tulisi on luonnon kootut kkelit, tehdä joiden amerikanmajav monimuotoisuu eurooppalaisen johtaalle, s. Nyt uudet, entistä paremmat mallit. Plustek OpticFilm- lmiskannerit edullisesti ja luotettavasti suoraan maahantuojalta. Tuomme maahan lähes kaikki Photoshop/Lightroom/Aperture- liitännäisohjelmat, kuten mm. Perinteet velvoittavat. Ka littiin m va ikki taus kakunn äyttely Vuod t -kirjas istoon aan toih visio voi en Lu sa ja in ja alla er tu es i ki Erill ityksen ontoku kalenter tustua va ä myö lpailun ise issa. missä koko tahansa, ajan lähellä näytelmä. Mitä alkuperäislajin joka on levittäytynyt lähteemme elinalueille. Kan ie n rved si: Neo ry. a elää Pysähdy, vielä Sieltä kurkista Luontokuva." voi löytyä tarkmyös seuraava en L Pohj oism ai jo lähe den suom s 30 suurin alaiste luon vuod Finl to en n an ajan kuvakilp tällä dia-talo lu ailu ainu n ju ontoku kerta on tker hl va 30 kier tarjo tää palk a yli 9 agaalassa ajiemm taisen itu vuod Vuod puol katsa nnut 00 julk e en ill en Lu sta teo 0 eh työsk uksen dokk istetut aika muu a Suom kses onto entel na vo aa hu ta ea kuva yli koos n jouk ittajat va yyn. To se tum Yhdi iinen ntapah esti vu odes sesta ki ukko ha tum Vuod Kilp stykse ren Lu at ja al sa ilm innostu st estyv ne en © Suo ailu onto ohje ä tark ä Lu et! men kuva nukset Luk Luo ija: et ja emm nno Matti -kilp Luonto ontonva Ainoas lokuva Mehto lisät in: w ailu kuva taan ajat rese un ww.lu yksityi la. Noise Ninja, Viveza, Sharpener Pro. Con Kuu ilman pänen. Vain uusille tilaajille. tact s: info kirjalli Kannen Musiik @luon ki: Ma sta valo rkus kuv tokuva lupaa at: Ask Stra kiellet .org nd. fi Vuo d Vuo en Luo den n Luo tokuva ntok t uva 2009 -o 2009 h -kilp jelma ailu n se m 200 9 en L uon toku ifinal vat istit 24 min 37 m in 200 9 Luontokuvat 20 10 Tarjous voimassa 15.3.2010 saakka. vauk svava jo ntä. Osallis tteet, jä ssa ku se toku ud n. Voitt t 20 ajak osta toku aim paik 2009 -n tuva uvien . lajeja. ovat m ontoku aajat toa. 83. 60 vuotta mukana valokuvauksen historiassa. Diat ja negat digikuviksi. 010 4396699 asiakaspalvelu@reaxon. www.reaxon. Tilaa Luontokuva! Kestotilaus 2010 vain 46 SUOMEN Tilaajalahjana Vuoden Luontokuvat 2009 -DVD ja Luontokuvat 2010 -kalenteri! (Edun arvo 27 ) Vuoden LUONNON Luonnonystävä Luontok VUODENKIERT uvat O kotimaamme tuoreimpiin n vuosikirja rikkauksiin on 2009 visuaalinen ja ajankohtainen suurimman luonnon matka tapahtumiin. nähtävillä omaa mitä kotia kiehtovin on luontopalasess luonnonmäärä ja ihmettele. All oth er righ ts uode va nluo .org ntok uva. Tuo on tanto: dot: withou skäyttö gen onto jäse ön, w Arctic t wri Design julk tten Light ww.v ine ku Oy SUOMEN ISBN K 75.7 978-951-0-344 www.wsoy.fi 83-5 ISBN 978-951-0-35516-9 uon 9 789510 toku VUODEN LUONTOK UVAT 355169 SUOME SUOMEN LUONNON Vuod en Lu ontok uvat 2009 N LUONN ON VUODE NKIERT O VALOKUV AAJAT RY | WSOY vat 2009 200 LUONNON VUODENK 9 -D VD IERTO WSOY Vuo d en L uon toku vat Vuo d permis sion n esit | Jus | täm si Lep Kimmo inen . ituom vaan ukan vajä Jäse ry on Jäse neks rjestö . ne arist peru i ov a alan on ön kuva tuihin kuul at terve huippu kuuluu stettu -leht uvat tulle verk i, sä amm runs vuonna hk ko ita ka m attil aat nille kaupas öiset tie uun m ai ikki 2 50 1977. ja niiden Myös eliöstöt vaikuttaa ovat ; romahtavatkoilmastonmuuto uhat- tuhannet Entä miten palsakumpuihin tuina. Vuo d uskomaton Jokaisessa kaan Vuoden "Asuipa s Lapin ne
Jäsenyytesi myötä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien välisenä yhdyssiteenä. 0400 191 348. Kari Niemeläinen, järjestösihteeri Puh. Suomen Luonnonvalokuvaajat ry Soukkiontie 2, 04740 Sälinkää. jouni@klinga.fi Tili: Sampo Pankki 800015-1580956 SuomenLuonnonvalokuvaajatryhallitus2010 Esa Mälkönen, puheenjohtaja Sammalkallionkuja 2 D 82, 02210 Espoo Puh. Ryhdy luontokuvaajaksi! tilaa lUontokUva kotiisi tai liity Jäseneksi, niin saat lehden JäsenetUna. Suomen Luonnonvalokuvaajat ry on perustettu vuonna 1977. Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu yli 2700 jäsentä. 040 5444 372, esa.malkonen@luukku.com Jyrki Kallio-Koski, Oulu, varapuheenjohtaja Arto Heikkilä, Vantaa, jäsentapahtumat Kaija Keskinen, Inkoo, VLK-kilpailu Jarmo Latva, Helsinki, jäsentiedotus Kari Loimu, Espoo, talous Seppo Pöllänen, Espoo, jäsentiedotus Pekka Vainio, Kotka, jäsentapahtumat Janne Nurminen, Turku, varajäsen Pääyhteistyökumppanit Canon Oy, Color-Kolmio Oy, Kamera-lehti, Nelonen, Nikon Nordic AB, Rajala Pro Shop, Epson Finland Oy Jäsenhakemus/Tilauskuponki Nimi Syntymäaika Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi, liittymismaksu 25, ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen 52 Nuorisojäsen (alle 18 v.) 27 Perhejäsen 27 (ei lehteä) Tilaan vain lehden ja valitsen Kestotilaus 46 Ruotsi, Tanska ja Baltia 68 Muut maanosat 84 paikka allekirjoitus aika Vastaanottaja maksaa postimaksun Suomen Luonnonvalokuvaajat ry Tunnus 5007722 33003 Vastauslähetys Vuositilaus (6 numeroa) 49 Muu Eurooppa 74 Luontokuva 1/2010 83. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet! Seuraavassa numerossa IHMINEN JA LUONTO? Lassi Kujala Jäsenetuja Luontokuva-lehti, Sähköiset jäsentiedotteet, Syysja Talvipäivät, Jäsenhinnat Luontokuvan verkkokaupassa... Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen Liity jäseneksi Liittymismaksu 25 .Jäsenmaksut 2010: Varsinainen jäsen 52 , Nuorisojäsen (alle 18 v., sisältää lehden) 27 , Perhejäsen (ei lehteä) 27 ).Täytä jäsenhakemus netissä tai oheisella lomakkeella. Seuraava Luontokuva ilmestyy 31.3.2010 SuomenLuonnonvalokuvaajatry info@luontokuva.org, avoinna klo 9-16. 045 672 3003, kari.niemelainen@luontokuva.org Tili: Sampo Pankki 800010-1764662 Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Korpitie 36, 90650 Oulu Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Jouni Klinga, toimitusjohtaja Puh
Epson-tulostimet tekevät suurenmoisen laadukkaita teoksia riippumatta siitä, millaisen materiaalin päätän kulloinkin valita. PAL.VKO 2010-13 10001 6 414884 624247 462424-1001 TAIDEVEDOSTAMISEN UUSI PERINNE Aina projektia aloittaessani mietin mille materiaalille haluan vedostaa työni. Uudet työvälineet kuten Epson Stylus Pro -sarjan tulostimet ovat korvanneet kemikaalihuurut ja pimiötyöskentelyn. Lopputuloksena syntyy teos, jossa värien syvyys ja yksityiskohtien rikkaus on niin valtava, että se on koettavissa vain Photo: Dace Gaile korkealaatuisesta taidevedoksesta. Hän on Riihimäellä asuva kansainvälisesti arvostettu kuvataiteilija. Epson Stylus Pro 7900 Gary Wornell Digigraphie on taidevedostuksen laatustandardi. Lisätietoja: www.peoplegroup.fi/epson 84 Luontokuva 1/2010. Kehittymisen halu ja jatkuva uteliaisuus elämää kohtaan ovat Gary Wornellin taiteellisen toiminnan keskeiset elementit