SU O M A L A I S E N
No 6/2009 8,90
L U O N NONKUVAUKSEN
ERIKOISLEHTI
24. vuosikerta
Kirjokantta etsimässä
Jorma Luhta
Antti Leinonen kotkamailla F
inlandia-talon luontokuvaFestivaalin tunnelmat kuvina
WPY ja Gdt: kansainvälisten luontokuvakilPailujen loPPutulokset · uudet ammattikamerat · lintukuvien uusi vauhdikas suunta · sYksYn kirjauutuudet · Peltomäki ja valkoinen vaeltaja · räsänen ja sulava kauneus
Me Tarjoamme Sen Pro Koulutuksella
Full HD
videokuvaus
EOS 5D Mark II
megapikseliä
25600
ISO-herkkyys
21,1
täysikokoinen CMOS-kenno
24x36mm
luotettavaa palvelua jo vuodesta 1919
proshop@rajalacamera.fi Helsinki: Sanomatalo, Helsinki: Itäkeskus Tampere: Hallituskatu 8, Pori: Yrjönkatu 22, Turku: Yliopistonkatu 13, 020 7530 281 020 7530 287 020 7530 271 020 7530 241 020 7530 201
2
PROwebSTORE ! Nopeat toimitukset myös verkkotilauksissa
Luontokuva 6/2009
Nikon D3 + 300/2,8. Kirja itsessään on puhunut esimerkiksi aukeaman verran palstatilaa valtakunnan ykkösmediassa. 0400 191 348, jouni@klinga.fi Korpitie 36, 90650 Oulu toimitussihteeri Raisa Nevalainen raisa.nevalainen@gmail.com puh. Kuluneena vuonna Luontokuva-lehden tilaajien joukko on kasvanut lähes 25 prosentilla. Yli kymmenen luontokuvateosta on merkkitapahtuma ja juhlan kunniaksi olemme omistaneet koko joulunumeron kirjantekijöille. Pääkirjoitus 06/2009
Luontokuvan juhlaa
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry
Kustantaja:
Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Toimitusjohtaja Jouni Klinga
Toimitus:
päätoimittaja Jouni Klinga puh. Toinen toistaan monipuolisemmat kuvakirjaohjelmat ovat lyöneet itsensä läpi ja tarjoavat houkuttelevan mahdollisuuden kuvallisen kerronnan kehittämiseen. Eräässäkin kirjapainossa luontokuvateokset ruuhkauttivat painon ja kuvaajat kävivät faktoreiden kanssa kilpajuoksua: Kenen teokset ehtivät ajoissa Finlandia-talon luontokuvafestivaalille. Lähetä oma toiveesi toimitukselle: toimitus@luontokuva.org.
Kuvausrikasta kaamosaikaa toivottaen, Jouni Klinga, päätoimittaja
Luontokuva 6/2009
3. 040 530 9391 Aineisto: toimitus@luontokuva.org
Vakituiset avustajat:
Esa Mälkönen, Vesa-Pekka Peräkylä, Tapani Räsänen, Jari Peltomäki
Ulkoasu ja ilmoitusaineisto:
Jussi Leppänen / Neogen Design Oy puh. Herkällä otteella toteutettu kuvallinen tilitys metsiemme arkipäivästä ei ole tarvinnut laajaa
markkinointikoneistoa. 040 5152 050/Rainer Kallio
V
Ilmoitusmyynti:
Jouni Klinga
Paino:
Libris Oy, HKI Kannet: Multi Art Gloss 170 g/m2 Sisäsivut: Multi Art Silk 130 g/m2 Luontokuva ilmestyy kuudesti vuonna 2010. Kuvien ja tekstin on löydettävä sopusointu, ja tekijän on luotettava omaan käsialaansa. Toiset ovat kannustaneet kuvaajia kokonaisvaltaiseen taideteokseen, tekstin ja kuvan liittoon. Ne kertovat kuvaajien työskentelystä, mutta paljastavat myös kustantajien erilaisia lähtökohtia. Mutta pienikin voi olla suurta. Olemme nöyrän kiitollisia suomalaisen luontokuvauksen saamasta kiinnostuksesta! Lukijoiden palaute on merkittävässä roolissa arvioidessamme lehden kehittämisen suuntaa. Tekniikan kehittyessä kuvateoksen teon haasteet eivät silti poistu. Tänä jouluna yhä useampi meistä pääsee harjoittelemaan kuvateoksen rakentamista ihan omatoimisesti. 11/2009. Yksi syksyn koskettavimmista kuvateoksista on Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon omakustanne Metsänhoidollisia toimenpiteitä. Vuoden ensimmäinen numero ilmestyy 1.2.2010.
Tilaushinnat ja -ohjeet:
Katso palvelukortti sivulla 83 Tili: Sampo Pankki 800015-1580956
Kansikuva:
Jorma Luhta: Revontulikruunu
www.luontokuva.org/lehti
ISSN 1456-3592
uoden Luontokuva -tapahtumasta on vaivihkaa syntynyt myös kuvateosten syksyn avaus varaslähtö hieman myöhemmin tuleville kirjamessuille. Kuva: Jouni Klinga
Julkaisija:
Tilausasiat ja osoitteenmuutokset:
rekisteri@luontokuva.org puh. Joillekin luontokuvat ovat arvostettu muoto kuvittaa tietokirjoja. Sävähdyttävätkin kuvat syttyvät elämään vasta, kun ne saavat oikeanlaisen kerronnan. 0400 601 357 luontokuva@neogen.fi
Galapagosinalbatrossi. Nostimme esille puoli tusinaa tarinaa kirjojen takaa. Mitä Sinä haluaisit lukea Luontokuvasta vuonna 2010. Ja ensimmäiset kustantajat ovat ottaneet rohkeasti oppia maailmalta ja tunnustelevat: Joko Suomen markkinat riittävät suurten kotimaisten galleriateosten kustantamiseksi
Lue lisää osoitteesta www.sony.fi/twilightfootball
4
Luontokuva 6/2009. KUVAA UPEALLA LAADULLA, JOKA YLITTÄÄ KAIKKI ODOTUKSESI
Zermat, Switzerland, 19:01
Päästä luovuutesi valloilleen.
DSLR-A500
Nappaa yllättävimmät ottelutilanteet heikossakin valaistuksessa uudella 12,3 megapikselin ExmorTM CMOSkennolla, joka piirtää uskomattoman laadukkaasti jopa ISO12800-herkkyydellä
Tekniikka Uusia ammattirunkoja, keskikoon kameroita, ohjelmistoja ja objektiiveja. Lukijan kuva Keskustelupalstan aarteita katselijoiden kommentoimana. GDT Euroopan parhaat luontokuvat. Jari Peltomäen lintukuvauksesta kertova juttusarja päättyy. Finlandia-talo 11.10.2009 Vuoden Luontokuva -festivaalin kuvasatoa ja tunnelmia.
Kuva: Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo
J o u l u k u u 2 0 0 9 Ta m m i k u u 2 0 1 0
Pääkirjoitus Jouni Klinga.
Nuoren matkassa Lehden toimitus poimii Luontokuva.org -sivuston Viikon kuvissa julkaistuja alle 18-vuotiaiden kuvia, joita ammattitason kuvaaja kommentoi.
68 70
Peltsin matkassa Valkoinen vaeltaja. Ajankohtaista Uutiset ja tapahtumat. Kirjokannen metsästäjä Jorma Luhdan Tähtiyöt.
Kuva: Markus Varesvuo
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry Yhteystiedot ja jäsenhakemus.
18 20 36
Lintukuvauksen suunnannäyttäjät Linnut vauhdissa lintukuvauksen "tekijämiesten" uudessa kirjassa.
48
Kotkamailla
Heikki Willamo ja Antti Leinosen pitkä kuvausretki kotkien maille.
24
Luontokuva 6/2009
5. Raumanmeri Arno Rautavaara arvioi Raimo Sundelinin kirjan. Näyttelyt Vuoden Luontokuvat 2009 -kiertue. SLV ry:n jäsenetuja Viimeinen kuva Rusakon jouluinen rekiretki.
WPY Maaiman parhaat luontokuvat on jälleen valittu.
Kuva: Christian Skauge, Norja
74 76 78 80 83
Kuva:Antti Leinonen
58 64 66
Kuohu koukussa saaristoon Jussi Leppänen luki uuden saaristokirjan. Sisältö
3 6 8 10 14
Metsänhoidollisia toimenpiteitä Pertti Koskimiehen kirja-arvostelu metsänhoidon nykytilasta. Räsäsen matkassa Sulavaa kauneutta. Tapani Räsäsen työskentelyä esittelevä sarja päättyy
Lataakuvasiajoissa!Luelisää: www.vuodenluontokuva.fi.
Alex Marttunen menestyi maailmalla
11-vuotias vantaalainen Alex Marttunen voitti kansainvälisen nuorille suunnatun luontokuvakilpailun rikkinäistä pullonkuorta kotinaan pitävää erakkorapua esittävällä kuvalla. "Euroopan suurimman luontokuvajärjestön johtaminen on nyt aivan toisen kokoluokan haaste", 57-vuotias yrittäjä kuitenkin arvioi uutta puheenjohtajakautta vuosikokouksen yksimielisen valinnan jälkeen Espoon Korpilammella. Vähintään vuoden välein hän käy kääntämässä puolen tunnin intervallilla kuvaavia kameroita uudelleen, koska jäätiköt pakenevat kuvasta. "Muutoksen nopeutta on vaikea hahmottaa. Yhdistys kiittää puheenjohtajan tehtävistä luopuvaa Kaija Keskistä kaksivuotisesta kaudesta.
VuodenLuontokuva2010 -kilpailusulkeutuu18.1.2010. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 2 350 nuorta 99 eri maasta. Lapuan Willa Ukulissa järjestetyn työpajan sisältönä oli valo, sommittelu ja värit. Suomen Luonnonvalokuvaajat ry luovutti kerätyt varat WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohwederille osana Vuoden Luontokuva 2009 -gaalan ohjelmaa.
James Balog vieraili Suomessa
Jäätikkökuvaaja James Balog esitelmöitsi lokakuun lopussa sekä Oulun että Helsingin ylipistoilla. Hänen ensimmäinen kautensa yhdistyksen puheenjohtajana alkoi vuonna 1985. Marttunen oli ottanut kuvan Thaimaassa. Kilpailu oli osa lentokoneyhtiö Airbusin, National Geographic Societyn ja YK:n yleissopimuksen Green Wave -kampanjaa. Huutokaupan kohteena olivat kuusi luontokuvaaja Juha Taskisen lahjoittamaa saimaannorppa-teosta. Alex Marttunen: Spirit of the bottle.
Luontokuvahuutokauppa tuotti 2 500 euroa
Finlandia-talon luontokuvafestivaalilla järjestetty tukihuutokauppa tuotti yli 2 500 euroa WWF Suomen saimaannorppatyön tueksi. Mukana olleet eivät selvinneet tilaisuudesta joutumatta miettimään omia kuviaan. Ja sehän on kehittymisen edellytys!
Kuva: Kari Loimu
6
Luontokuva 6/2009. Mälkönen on ensimmäinen, joka on valittu tehtävään toistamiseen ja toisaalta myös ensimmäinen puheenjohtajaksi valittu yhdistyksen kunniajäsen. Yhdysvaltojen ulkopuolelta kilpailussa valittiin kaksi voittajaa. Ruiz Espanjasta jatkoi Suomen vierailuaan kolmipäiväisellä maisemakuvauskurssilla. Yhdysvaltain lähetystön tilaamassa luentosarjassa hän esitteli Extreme Ice Survey -hanketta, jossa hän on asentanut kymmeniä automaattikameroita eri puolille maailman jäätiköitä. Palkintona kuvaajat saivat tutustumismatkan National Geographic -lehden toimitukseen Washingtonissa Joel Sartoren opastuksella. Taulujen valmistuksen oli lahjoittanut Color-Kolmio Oy ja meklarina toimi ministeri Pertti Salolainen. Espoolainen ekonomi ja luontokuvaaja Esa Mälkönen on valittu Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n uudeksi puheenjohtajaksi. Ajankohtaista
Koonnut: JOUNI KLINGA
Lue lisää: WWW.LUONTOKUVA.ORG
Mälkönen luontokuvaajien johtoon Kalenteri
Oulanka Symposium 29.-31.1.2010 Kaamoskamera ry:n järjestämän tapahtuman pääesiintyjinä ovat Lauri Kettunen ja Seppo Pöllänen. Kuvaamassa käytiin myös yöllisillä lakeuksilla. Lisätiedot: www.kaamoskamera.com. Aikuisena lapseni ehkä kysyvät: "Mitä sinä teit?" Siksi kierrän nyt kuvaamassa jäätiköitä ja kertomassa muutoksesta kuvien avulla", amerikkalainen luontokuvaaja perusteli toimintaansa.
Maisematyöpaja lakeuksilla
Finlandia-talon esiintyjä Jose B
Upouusi 12,1 megapikselin FX-kenno ja ISO-herkkyys, joka ulottuu vastaamaan jopa tasoa 102 400. FX-muoto. Luontokuva 6/2009 7. ISO 200-12800. www.nikon.fi
Se vangitsee kaiken. Uusi Nikon D3S.
Uusi Nikon D3S. Nikon D3S. Jopa sen, mitä silmäsi ei havaitse. Tallenna ohikiitävät hetket ja kuvaa loistavia videoita. HD-video kuvanpoimintatoiminnolla.
Tilannekuvauksen uusi valtias kirjoittaa alan standardit uusiksi. Nikonin D-video ja Tallenna valittu kuva -toiminto. 9 kuvaa/s. Maailman edistynein kamera, jonka suorituskyky loistaa myös hämärässä kuvattaessa
Avoinna masu (myös 6.12.) klo 1017. Avoinna mala klo 1016, su klo 1216. 10.11.6.12.2009 Maretarium, Sapokankatu 2, Kotka. 4.23.5.2010 Ylä-Lapin luontokeskus Siida, Inarintie 46, Inari.
Fred Björkstén: Lapinkuvia. (09) 4313 8423. Hannu Hautala luontokuvakeskus, Kuusamo. Avoinna mape klo 816. Avoinna masu klo 1016. Avoinna masu klo 1016. (Katso sivu 79)
1.27.6.2010 Skierri, Tunturi-Lapin luontokeskus, Peuratie 15, Enontekiö. Urpo Haapalainen: Mitä seinät kätkevät 17.118.12.2009: Pyhännän kirjasto, Manuntie 4, Pyhäntä, p. 4.27.11.2010 Kalajoen Meriluontokeskus, Jukupolku 5, Kalajoki. Avoinna mape klo 1119 ja lasu klo 1115. 4.29.8.2010 Seitsemisen luontokeskus, Seitsemisentie 110, Länsi-Aure. 9.12.200910.1.2010 Pohjanmaan Valokuvakeskus, Kulttuurikeskus Vanha Paukku, Kustaa Tiituntie 1, Lapua. 0205 647251. Jorma Luhta: Tähtiyöt 7.1.2010 alkaen. 3.12.20102.1.2011 Luontokeskus Ukko, Ylä-Kolintie 39, Koli.
8
Luontokuva 6/2009. Aironkatu 3, Heinola. 4.9.2.10.2010 Evokeskus, Saarelantie 1, Evo. Avoinna mape klo 916. 3.22.12.2009: Lasipalatsin uusi galleria, näyttelytila Akkuna, Mannerheimintie 22-24, käynti Simonkadulta, Helsinki. 7.10.31.10.2010 Hämeen luontokeskus, Härkätie 818, Tammela. Näyttelyt
Koonnut: RAISA NEVALAINEN
Muut näyttelyt
Esa Ahonen: Valoja ja varjoja. Tero Makkonen: Luonto on runo 1.10.31.12.2009: Koilliskairan luontokeskus, Tankavaarantie 11, Tankavaara, p. 040 1912236. 13.12.200931.1.2010: Alans Café, Raatihuoneentori 4, Hanko. 15.2.14.3.2010 Hautajärven luontotalo, Hautajärventie 414, Hautajärvi. Avoinna: tisu klo 1220. Avoinna: ma, ke klo 1219, ti klo 915, to klo 1319, pe klo 1215. 10.3.5.4.2010 Heinolan lintutarha, A.F. 1.27.7.2010 Kellokas, Tunturintie 54, Äkäslompolo. Jussi Leppänen: Vänö. 1.12.15.12.2009 Oskari Linnansaaren luontokeskus, Ohitustie 7, Rantasalmi. 10.2.7.3.2010 Villa Elfvikin luontotalo, Elfvikintie 4, Laajalahti, Espoo. Avoinna mape klo 915 ja su klo 1016. Joulukuussa avoinna tilauksesta etupäässä ryhmille
Kuva: Fred Björkstén
Vuoden Luontokuvat 2009 -näyttely
Läpi Suomen kiertävässä näyttelyssä ovat esillä Vuoden Luontokuva 2009, kilpailun 9 sarjavoittajaa ja 21 kunniamaininnalla palkittua teosta. Avoinna mato klo 1016, pesu klo 1014. 13.1.7.2.2010 Joroisten kunnanvirasto, Mutalantie 2, 79600 Joroinen. Avoinna kirjaston aukioloaikoina: mato klo 919, pe klo 916 ja la klo 1015. 31.8.30.12.2009: Helsingin kauppakorkeakoulun Helecon Tietokeskuksen Galleria, Leppäsuonkatu 9 E, Helsinki, p. 22.12.200914.2.2010 Oulangan luontokeskus, Liikasenvaarantie 132, Kuusamo. 18.3.25.4.2010 Pallastunturin Luontokeskus, Muonio, Pallastunturit
Luontokuva 6/2009
9
Puheenvuorossaan presidentti onnitteli myös upealla hämähäkkikuvalla nuorten sarjan voittanutta Eeva-Reetta Erkkilää. Hänen tunteisiin vetoavan esityksensä viesti oli selvä. Vuoden Luontokuva 2009-sarjavoittajat: Kari Leo (vas.), Jorma Mylly, Petri Jauhiainen, Pekka Lankia, Eeva-Reetta Erkkilä, Mikko Mäntylä, Ari-Matti Nikula, Asko Hämäläinen ja Esa Mälkönen.
ohjoismaiden suurin luontokuvafestivaali keräsi yli 2 000 luontokuvan ystävää Finlandia-talolle. Ruiz Espanjasta ja Suomen karhuista kirjan tehnyt Stefano Unterthiner Italiasta. Ja puhuttiin luonnon puolesta. Saimaannorpan pelastamiseksi tarvitaan poliittisia päätöksiä heti. Peseytymisestä pidättäytyminen auttoi soluttautumaan niiden pariin.
Vuoden Luontokuvat Finlandia-talolla 11.10.2009 P
Tasavallan presidentti Tarja Halonen ojensi 5 000 euron Vuoden Luontokuva 2009 -pääpalkinnon Kari Leolle. Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan. Teksti: JUKKA PALM kuvat: ANTTI LUUKKONEN
Stefano Unterthiner kertoi Sulawesin makakien kuvaamisesta. Festivaalin ulkomaiset esiintyjät olivat Jose B. Itsekin luontokuvausta harrastava presidentti ojensi Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n 5 000 euron pääpalkinnon Vuoden Luontokuva 2009 -voittajalle. Jorma Luhta kertoi leppoisaan tyyliinsä vakavasta aiheesta, ilmastonmuutoksen vaikutuksesta palsasoiden tulevaisuuteen. Painavaa asiaa oli myös Juha Taskisella. Gaalailtaa juhlittiin nyt täysin kotimaisin voimin. Kuvaesitysten ohella messualueella seurattiin kirjailijahaastatteluja, tutkittiin näyttelyitä ja hypisteltiin valokuvaustarvikkeita. Tutustu linkkeihin: www.luontokuva.org/VLK2009uutiset
10
Luontokuva 6/2009. Vuoden Luontokuva 2009 uutisissa
Väliajalla luontokuvafestivaalin isäntä Jouni Klinga (vas.) esitteli tapahtuman tarjontaa presidenttiparille. WWF Suomen saimaannorppatyön hyväksi järjestetyssä tukihuutokaupassa meklaroi ministeri Pertti Salolainen. Juha Taskisen lahjoittamat ja Color-Kolmion valmistamat norppataulut tuottivat yli 2500 euroa.
Vuoden Luontokuva -näyttely oli toteutettu ensi kertaa valotauluina. Kunniatohtori Hannu Hautalan retrospektiivinen näyttely kiinnosti kunniavieraita. Taustalla Kari Loimu.
Kirjatorilla kuvaajat kertoivat työstään. Petri Porkola (vas.) kyseli Seppo Keräseltä Hylkeet-kirjan taustoista.
Luontokuva 6/2009
11
Vuoden Luontokuva 2010 -kilpailu on käynnissä!
Lataa kilpailukuvasi mukaan 18.01.2010 mennessä osoitteessa www.vuodenluontokuva.fi
Toimi ajoissa, niin vältät viime hetken ruuhkan!
Ilmainen osallistuminen SLV:n jäsenille!
Kuva: Markku Rantala
12
Luontokuva 6/2009
Kuva: Heikki Kokkonen
Kuva:Jukka Jokinen
Vuoden Luontokuva -kilpailu välittää katsojille tuoreita näköaloja suomalaiseen luontoon. Menestyminen Vuoden Luontokuvat -kilpailussa on suomalaisen luontokuvaajan haave. Kilpailu odottaa nyt Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta!
Kilpailusarjat
Kasvit Maisemat Luonto ja ihminen Linnut Nisäkkäät Muut eläimet Sommittelu ja muoto Nuoret, 1996-2003 syntyneet Nuoret, 1993-1995 syntyneet
Lisämaksullinen erikoissarja: Fotofinlandia -sarja
Osallistumismaksut
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäsen Ei-jäsen Nuorten sarjat ovat ilmaisia kaikille Fotofinlandia -sarja, vain jäsenille 20 0 20
Jaossa yli 20.000,00
Pääpalkinto 5.000,00 Aikuisten sarjavoittajat 750,00 Nuorten sarjavoittajat 500,00 Yleisön Suosikkikuva 500,00 Lisäksi kilpailuun lähetetyistä ja julkaistuista kuvista maksetaan käyttökorvauksia yli 10.000,00 euron arvosta.
Kilpailu pähkinänkuoressa
· · · · · · Kilpailu on avoin kaikille Osallistuminen vain digitaalisilla tiedostoilla Kuvausaika 1.1.2008-31.12.2009 Ei aikaisemmin suomalaisissa kilpailuissa julkaistuja kuvia Kuvat itse kuvattuja, kuviin pitää kuvaajalla olla täydet oikeudet Originaalit pyydetään erikseen kilpailussa menestyneiltä
1. Vuoden Luontokuvat 2010 -näyttely. 4.
Entistä helpompaa
Valitse vuoden parhaat luontokuvasi. Muuta kuva oikeaan kokoon: kuvan pitkän sivun pituus 1400 pikseliä. 2. Vuoden Luontokuvat 2010 -DVD esittelee voittajat taustoineen. Kuvaajille maksetaan palkkioita yli 10.000 euroa. Kilpailun sadosta voidaan työstää myös teemagallerioita. Ammattilaisten lisäksi palkintosijoille ovat nousseet myös monet harrastajakuvaajat pysäyttävä kuva on aina monien tekijöiden summa: visuaalista silmää, valokuvaamisen taitoa, luonnon tuntemusta ja onnea. Maamme tunnetuin valokuvanäyttely kiertää kahtena rinnakkaisnäyttelynä vuoden ajan taukoamatta Helsingistä Enontekiölle.
Maksa osallistumismaksu tai liity jäseneksi, jolloin osallistuminen on ilmaista!
Kilpailukuvien viimeinen jättöpäivä on 18. Älä jätä lataamista viime tippaan, koska serveri saattaa ruuhkautua ja silloin voi osallistumisesi olla vaarassa. Palkitut kuvat ja monipuolinen katsaus muuta parhaimmistoa julkaistaan Vuoden Luontokuvat 2010 -kirjassa. Rekisteröidy lataussivulle www.vuodenluontokuva.fi/lataus ja seuraa ohjeita. Jokaiseen sarjaan voit lähettää kolme kuvaa. 2010
Kilpailusäännöt ja osallistumisohjeet: www.vuodenluontokuva.fi
13
Luontokuva 6/2009. 3. Lisäksi tallenteen myötä julkisuuteen pääsevät myös kaikki semifinalistit. Vaihtoehtoisesti voit täyttää osallistumislomakkeen netissä ja postittaa kuvat erikseen CD:llä 18.1.2010 mennessä osoitteella: Suomen Luonnonvalokuvaajat, Soukkiontie 2, 04740 SÄLINKÄÄ
Luontokuvauksen klassikot
Tulokset julkistetaan Finlandia-talon juhlagaalassa lokakuussa 2010 tuhatpäisen luontokuvafestivaaliyleisön seuratessa. Pohjoismaiden suurin luontokuvakilpailu
S
uomen Luonnonvalokuvaajat ry:n 30. 01. Luontokuvaajien kokemista elämyksistä, yllätyksistä ja oivalluksista kumpuava palkittujen kuvien kokonaisuus kertoo luontomme moni-ilmeisyydestä sen karuudesta ja yltäkylläisyydestä
Lisäksi molemmilla voittajakuvilla on myös kantaaottava sanoma. Kilpailun kehitys on kulkenut viime vuosina yhtä matkaa Vuoden Luontokuva -kilpailun kanssa ja kuvamäärä kasvoi nytkin lähes samassa suhteessa eli 33 prosentilla: Kuvia lähetettiin jo 43 135 kappaletta. Jose Luis Rodriquez: The Storybook wolf. Seppo Pöllänen: Seeing off the raiders. Lumileopardien tavoin myös Iberian susikanta on pienenä erillispopulaationa uhanalainen. Kunniamaininta. Toteutukseltaan kuvassa on monia yhtäläisyyksiä viime vuonna voittaneen Steve Winterin lumileopardikuvan kanssa. Kuvaaja oli luonnostellut portin yli loikkaavan suden jopa paperille, mutta ei ollut silti uskoa silmiään unelman toteutuessa. Kansainvälisiä luontokuvakilpailuja
Teksti: JOUNI KLINGA, Kuvat: VEOLIA WILDLIFE PHOTOGRAPHER OF THE YEAR 2009
LONTOOSSA
Veolia Wildlife Photographer of the Year -kilpailu oli tänä vuonna suomalaiskuvaajien juhlaa.
Maailman tunnetuimman luontokuvakilpailun voittajat julkistettiin perinteiseen tapaan Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa lokakuun lopulla. Digikameroiden sijaan hän käytti toteutuksessa Hasselbladin 503CW -kameraa ja Fujichrome-filmiä. Kaikkiaan voittoa tavoitteli luontokuvaajia 94 eri maasta. Päävoittajaksi nousi toisena vuonna perättäin ilman kuvaajan läsnäoloa syntynyt otos. Tuomaristoon kuulunut Jim Brandenburg kuvaili, miten tuhansien vuosien historia tiivistyy pysäytettyyn hetkeen, jossa susi on juuri päättäväisesti loikkaamassa karja-aitaukseen. Kaksi perättäistä kamera-ansatekniikalla toteutettua voittajakuvaa tulee epäilemättä edelleen kasvattamaan myös harrastajien kiinnostusta automaattisesti ohjattavien kameratekniikoiden hyödyntämiseen luontokuvauksessa. Veolia Wildlife Photographer of the Year 2009 -voittaja. 1/640 s, f 8, ISO 800.
Murskamenestys
14
Luontokuva 6/2009. Planar 80 mm, 1/30 s, f 11, ISO 50. Animal behaviour, Mammals. Kameran laukaisi käyttökohdetta varten rakennettu Ficap-infrapunaansa. Canon EOS-1Ds Mark III + 800/5,6. Espanjalainen luontokuvaaja Jose Luis Rodriquez ei ollut itsekään uskoa silmiään nähdessään ensikertaa satumaisen kuvan portin yli loikkaavasta sudesta
Luontokuva 5/2009). palkinto. Palkituista 95 teoksesta kaikkiaan yhdeksän eli lähes joka kymmenes oli suomalaisluontokuvaajien käsialaa! Maakohtaisessa vertailussa Suomi sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle Ranskan kanssa. 1/2000 s, f 5,6, ISO 400.
Janne Heimonen: Courtship race. Creative Visions of Nature. Esa Mälkönen: Fantail. Palkintosijoille yltäneet kuvat paljastavat vahvuutemme maailmalla. Suomalaismenestyksen joukkoon mahtui myös kaksi sarjavoittajaa. Eniten palkintoja meni tänä vuonna Yhdysvaltoihin (15) ja Englantiin (12). Kunniamaininta. 1. Canon EOS 50D + 300/2,8. Canon EOS 20D + 300/2,8, 2x telejatke, 1/500 s, f 5,6, ISO 400.
Kilpailun näyttävä tiedotus Luontokuva-lehdessä lisäsi suomalaiskuvaajien osallistumisaktiivisuutta ja tuotti myös tulosta. Ilkka Räsänen puolestaan voitti alle 11-vuotiaiden sarjan viherpeippo-kuvalla ja sai lisäksi samassa sarjassa kaksi kuvaa kunniamaininnoille (ks. Ilkka Räsäsen kuvia lukuun ottamatta kaikki palkitut olivat talvisessa luonnossamme kuvattuja.
Luontokuva 6/2009
15. Animal behaviour, Mammals. Esa Mälkönen nappasi voiton Creative Visions of Nature -sarjassa tunnelmallisella kuvalla laskeutuvasta viiksitimalista
1. Iso sivukoko 25x25 cm, 160 sivua.. kilpailun perinteinen kuvateos ilmestyy nyt ensi the Year Ilkka Räsänen: Reflections. 4 Jarmo Manninen: Call of the raven. Tätä 95 parhaimman kuvan galleriaa et löydä netistä. Kunniamaininta. 9 Kuvaaja: Henrik Lond / Veolia Environnement Wildlife Photographer of the Year 2009 Janne Heimonen: Courtship race. Nyt Suomessa ensimmäistä kertaa Luontokuvan kirjakaupasta 30 euron julkaistava teos on vertaansa vailla oleva (sh. hinnalla liittyvien tietojen kera kaikki kilpailussa voittaneet ja kunniamaininnan saaneet valokuvat. Docendon luontokuvakilpailu. Kunniamaininta. Esa Mälkönen: Fantail. Ilkka Räsänen: Gull wash and preen. Kunniamaininta. 5 5 Animal Portraits. Kunniamaininta. Yhdysvallat Englanti Suomi Ranska Saksa Espanja Hollanti Kanada Etelä-Afrikka Palkitut suomalaiskuvaajat Creative Visions of Nature. Sen järjestäjinä toimivat BBC Wildlife Magazikustantama uutuuskirja Maailman Museum. suomalaismenestyksen kanssa Vuosittain järjestettävä Veolia Environnevaajien työskentelyyn. Henrik Lund: Ice fox. Alle 11-vuotiaat. ment Wildlife Photographer of on maailman arvostetuin Ilkka Räsänen: Call of the cuckoo. Kunniamaininta. ne ja Lontoon Natural History parhaat luontokuvat on tilattavissa 15-17-vuotiaat. 1. 4 4 Animals in their Environment. Palkittujen kuvien jakauma maittain. 9 Seppo Pöllänen: Seeing off the raiders. 2. palkinto. palkinto.
Maailman parhaat luontokuvat
Wildlife Photographer of the Year
15 12 Animal behaviour: Mammals. kertaa myös suomeksi. 1/160 s, f 6,3, ISO 250. Ilkka Räsänen: Reflections. kokoelma maailman upeimpia luontokuvia. 42 eur). Siinä esitellään kuviin palkinto. Nikon D200 + 300/4. Niko Pekonen: Moonlight rap. 1. palkinto. Kaikkiaan palkintosijoille nousi kuvaajia 23 eri maasta. Kunniamaininta.
16
Luontokuva 6/2009
Sopivasti yhtä matkaa avaa maailmanlaajuisen näköalan luonnonkuTämä suosikkiteos Alle 11-vuotiaat
Yhdeksän-
Y
li 8500 kuvan joukosta voittajaksi nousi espanjalaisen Juan Tébar Carreran surrealistinen "Hanhikorppikotka ja raato". Kansainvälisiä luontokuvakilpailuja
Teksti: JUKKA PALM
Euroopan luontokuvaaja 2009
saksalaisen Gdt-luontokuvajärjestön
nessä kilPailussa menestYi jälleen shokeeraava otos. Christian Skauge, Norja: Krazy Krab, Vedenalainen maailma -sarjan voittaja.
18
Luontokuva 6/2009. Ratkaiseva hetki on tallennettu kaukolaukaisimella. Elämä ja kuolema ovat kuvassa vahvasti läsnä, kuten viime vuonna kohauttaneen David Maitlandin grillattavaa apinanpäätä esittäneessä otoksessakin. Hurmeinen herkuttelutuokio on vangittu kalansilmäobjektiivilla vuohen ruhon sisältä. Ilkka Niskanen voitti Ihminen ja luonto -sarjan humoristisella ja tunnelmallisella kuvallaan "Rusakon rekiretki" (Kuva on julkaistu sivulla 80). Suomalaisten menestysputki kisassa sai jatkoa tänäkin vuonna. Kuvasarjoille myönnettävän Fritz Pölking -erikoispalkinnon kuittasi amerikkalainen Kevin Schafer. Hänet palkittiin Amazonasin jokidelfiinien elämää valaisevasta kuvasarjastaan.
Kevin Schafer, USA: Kuvasarja Amazonasin jokidelfiineistä, Fritz Pölking -erikoispalkinto. Juan Tébar Carrera kuvasi korppikotkien ateriointia kotikulmillaan Alcornocalesin kansallispuistossa Etelä-Espanjassa. Markus Varesvuon "Viiksitimali" sai puolestaan kunniamaininnan Linnut -sarjassa
Voittajakuva. Juan Tébar Carrera, Espanja: Griffon Vulture and Carrion, European Wildlife Photographer of the Year 2009.
Markus Varesvuo: Viiksitimali, kunniamaininta Linnut -sarjassa.
Luontokuva 6/2009
19
Apple-käyttäjät voivat kauko-ohjata sillä Canon-digijärkkäreitä, mahdollistaen muun muassa tarkennuksen ohjauksen, ajastetun kuvauksen ja elävän kuvan näyttämisen tietokoneella. Myös 5:4 kuvamuoto on valittavissa. Breeze Systems on sovittanut DSLR Remote Pro v1.0:n Macille. RAW-muotoon tallennetut kuvat voi "kehittää" JPEGeiksi kamerassa, ilman tietokonetta. Canon on tavoistaan poiketen ilmoittanut tulevasta EOS 5D mark II -mallin ohjelmapäivityksestä hyvissä ajoin. Googlen Picasa:sta on tullut uusi versio 3.5. Ulkoisen mikrofonin käyttöä varten on 3,5mm liitin samassa lokerossa kuin pienentynyt Mini-HDMIliitin. Uuden kinokoon kennon pikselimäärä on sama 12,1MP kuin D3:ssa, mutta mikrolinssejä ja piirisuunnittelua parantamalla kohinaa on saatu pienennettyä. Kuten S-kirjaimen lisäämisestä nimeen voi arvella, D3S on lähinnä päivitys aiempaan malliin. Aiemmin sen sai ainoastaan osana laajempaa Spyder3Print SR -pakettia. Tämä ilmainen kuvankäsittelyohjelma on saanut parannetut kuvien merkintä- ja tuontiominaisuudet. HD videon paras laatu on 1280*720p, nopeudella 24 kuvaa sekunnissa. Pienten vikakorjausten lisäksi uutta on tuki D3S:lle ja muiden valmistajien GPSlaitteille. DX-objektiiveja voidaan edelleen käyttää, mutta uutta on 1.2x rajaus. Viralliset Adobe Lightroom 2.5 ja Camera Raw 5.5 versiot on julkistettu, lisäten tuettuja kameramalleja. Vaikka ammattirungoissa päivitysväli onkin tyypillisesti pidempi kuin harrastajamalleissa, tekniikka kehittyy ja sitä on saatava ammattilaistenkin käyttöön. Uusi Adobe Photoshop Elements 8 tarjoaa joukon helppokäyttöisiä ominaisuuksia. Kuvan dynamiikkaan vaikuttava Active D-Lighting on D3X:n tavoin säädettävissä automatiikan lisäksi viiteen eri voimakkuuteen. Kuvausnopeus täydellä resoluutiolla on 9 kuvaa sekunnissa ja RAWkuvauksessa puskuriin sopii 48 kuvaa. Kolmetuumainen LCD sisältää 921000 kuvapistettä. Auto-Analyze keksii sisällön perusteella kuviin avainsanoja, People Recognition oppii yhdistämään nimiä kuvassa oleviin ihmisiin. Videointia varten kamera laitetaan LiveView-tilaan mille on nyt oma painike. Käyttöliittymää on parannettu, julkaisutyökaluja on enemmän ja kuvien editointimahdollisuuksia lisätty. Kyseessä on 1080p-videokuvaukseen aiemman 30fps nopeuden lisäksi tulevat nopeudet 24 ja 25 fps. Suurimmat uudistukset ovat maksimiherkkyyden nosto arvoon ISO 102400 (Hi3) ja videon talletusmahdollisuus. Uuden version odotetaan olevan valmis vuoden 2010 alkupuoliskolla. ACD Systems julkisti uuden ACDSee Pro 3:n. Myös käyttöjärjestelmätukea on laajennettu.
K
aksi vuotta sitten esitelty ammattikäyttöön suunniteltu digirunko D3 on ollut Nikonille menestyksekäs. Rungon paino ilman akkua on 1240 grammaa ja hintaluokka noin vajaa 5000 euroa.
20
Luontokuva 6/2009. Tekniikka
Nikon D3s
Lyhyesti
Suosituista näytönkalibrointilaitteistaan tunnettu Datacolor on paketoinut tulostimen kalibrointilaitteen omaksi tuotteekseen. Videokuvaus käynnistyy painamalla objektiivin oikealla puolella olevaa Pv-nappia. Automaattitarkennusjärjestelmä on 51-alueinen jossa ristikkäisiä pisteitä 15, eikä valonmittausjärjestelmäkään ole muuttunut. Myös Lightroom 3 Beta on saatavilla käyttäjien testattavaksi. Mac-versiokin on saatavilla lähes samoin ominaisuuksin. Nikon päivitti ViewNX-ohjelmistonsa versioon 1.5.0. Hieman perinteisempiä editointiominaisuuksia ovat muun muassa Photomerge Exposure, jolla voi yhdistää esimerkiksi salamalla ja ilman samasta kohteesta otetut kuvat tasaisesti valaistuksi kuvaksi, kun taas Recompose sallii automaattisen kuvakoon muuttamisen vääristämättä kuvan tärkeitä osia. Myös paikkatiedon merkintää on parannettu, sisältäen integroinnin Google Maps:iin
Päältä katsoen uutta mallia voi olla vaikea erottaa, ainakaan nopealla silmäyksellä. Kameran saa myös vaihtamaan tarkennuspistettä automaattisesti, vaihdettaessa vaaka- ja pystykuvauksen välillä. Mark III:sta jokseenkin sellaisenaan siirtyneitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi etsin, valonmittausjärjestelmä, suljin ja akku. Videota voidaan tallentaa parhaimmillaan teräväpiirtoisena 1920*1080p-videona joko 30, 25 tai 24 kuvan sekuntinopeudella. Tarkennuspisteen laajennusalueen valinta on hieman muuttunut. Pikselimäärä on kasvanut 16 MP:iin ja herkkyyttä on lisätty arvoon 102400. Kaikki herkkyydet ISO50:tä lukuunottamatta ovat käytettävissä myös videota kuvattaessa. Rungon paino ilman akkua on noin 1180 grammaa.
Canon EOS-1D Mark IV
Canon uusii langattomia lähettimiä
EOS 1D Mark IV ja EOS 5D Mark II rungoille on kehitetty uudet versiot langattomista lähettimistä. Koonnut: VESA-PEKKA PERÄKYLÄ
Canon EOS-1D Mark IV
V
ideon tulo Canonin ammattirunkoihin on ollut vain ajan kysymys ja nyt sen aika on tullut. LCD-näyttö sisältää nyt 922000 pistettä ja aiempaa laajemman väriavaruuden. 1D:lle tarkoitettu WFTE2 II ja vitoselle suunniteltu WFT-E4 II mahdollistavat kuvien suojatun siirron tietokoneelle langattomasti. Kaikkien 39 pisteen ristikkäisherkkyys säilyy f2.8-valovoimaisten objektiivien lisäksi joillain f4-valovoimaisilla objektiiveilla tai objektiivi-telejatke -yhdistelmillä (muilla vain keskipiste on ristikkäisherkkä). EOS 7D-mallin myötä esitelty, normaalia pienempää tarkennuspistettä käyttävä Spot AF on myös käytettävissä, mutta tässä mallissa vain objektiiveilla joissa on AF Stop painike. Laitteiden avulla on myös mahdollista laukaista jopa kymmenen kameraa käyttäen yhtä kameraa ohjaimena. Rautamuutosten lisäksi myös automaattitarkennuksen algoritmi on parantunut. Kasvaneen pikselimäärän ja lisääntyneen herkkyyden ristiriitaisten vaatimusten ratkaisemiseksi on kennon pinnassa olevan värisuotimen valonläpäisykykyä parannettu ja mikrolinssien välejä pienennetty, elektroniikan parantamisen ohella. Kuvausnopeus on edelleen 10 k/s ja RAW-kuvauksessa puskurimuisti riittää 28 kuvan verran. EOS 1D Mark IV sisältää videon lisäksi hieman muitakin uudistuksia, vaikka moni ominaisuus on periytynyt lähes sellaisenaan edeltäjästä. Pienemmillä tarkkuuksilla myös 50 tai 60 progressiivista kuvaa sekunnissa on mahdollista. Automaattitarkennuksen kenno sisältää edelleen 45 AF-pistettä, mutta ristikkäisherkkien pisteiden määrä on kasvanut 39:ään ja AF-signaalin laatu on parantunut. Yhdistämällä lähettimiin näyttölaitteen kuvien katsominen onnistuu jo kuvaamisen yhteydessä.
Luontokuva 6/2009
21. Jos RAW-kuvauksessa pärjää vähemmilläkin kuvapisteillä, voi käyttää MRAW tai SRAW kuvakokoa. Mark IV:ään on lisätty joitain AF-pisteiden valintatapoja, ja muun muassa minkä tahansa pisteen valinta 45:stä on jälleen mahdollista. Ulkoisen mikrofonin liittämistä varten on 3,5mm liitin. Niiden avulla voi myös ohjata kameroita tietokoneelta tai PDA:lta. 1.3x rajauskertoimella varustettu APS-H-kokoinen kenno on uusi
Tekniikka
Keskikoon uutisia
H
asselbladilta on tulossa H4D-60 ja H4D-50 rungot, joista ensin mainittu on saatavilla ensimmäisenä. Dynamiikkaa on 12 aukkoa. Mamiya ja Phase One myyvät uutta Mamiyan valmistamaa runkoa omilla nimillään. Aptus II 5:n pikselimäärä on 22 miljoonaa ja herkkyys on säädettävissä alueella ISO 25-400. Automaattitarkennus toimii aiempaa nopeammin ja kuvausnopeuskin on kasvanut. Kamera osaa korjata tarkennuksen virheen, joka aiheutuu kun kameraa käännetään tarkennuksen lukituksen jälkeen. Se on Phase Onen mukaan ainoa digitaalinen runko, joka mahdollistaa sekä verhoettä keskussulkimen käytön. Puolet kalliimpi 28 megapikselin DM28 on kuten DM22, mutta kenno on hieman pienempi 44 x 33mm ja herkkyys on valittavissa väliltä 50-800. Toinen vastaavaan 8000 euron hintaluokkaan osuva uutuus on Aptus II 5 digiperä, jonka voi hankkia tuohon hintaan pakettina Phase One 645AF rungon ja 80mm objektiivin kanssa. Tämän 22 megapikselin version kenno on 48x36 mm ja se tuottaa 16 bitin RAW-tiedostoja. Ensimmäiset tulokset ovat keskussulkimella varustetut 55mm, 80mm ja 110mm f2.8 objektiivit. Mamiyan versiot ovat DM22 ja DM28. Mamiya ja Phase One ovat tehneet yhteistyösopimuksen objektiiveihin erikoistuneen Schneider Kreuznachin kanssa. LCD on 3,5-tuumainen, mitoiltaan 6*7cm.
22
Luontokuva 6/2009. Herkkyysalue on ISO 25-400 ja dynamiikaksi luvataan 12 aukkoa. Valmistaja kutsuu sitä nimellä Absolute Position Lock. Phase One myy runkoa nimellä 645DF. Sen kenno sisältää 60 megapikseliä. DM22:n hinta 80mm f2.8 objektiivillakin jää lähelle kalleimpia kinokoon digijärkkäreitä
Koonnut: VESA-PEKKA PERÄKYLÄ
Uusia objektiiveja
N
ikon AF-S DX Micro Nikkor 85mm f3.5G VR on pikkukennoisille tarkoitettu, vakaimella ja hiljaisella tarkennusmoottorilla varustettu makro-objektiivi. Neljällä AA-paristolla lupaillaan noin 240 välähdystä.
Pentaxin edullinen K-x
K-x on K2000-runkoon perustuva digijärkkärirunko edulliseen luokkaan. Lomography:ltä on tarjolla Diana F+ -sovittimet Nikon- ja Canonrunkoihin. Muita ominaisuuksia ovat vinjetoinnin lisäys, yksittäisten värikanavien säätö ja metatiedon editointi. Tarkennus tehdään käsin. Carl Zeiss Distagon T* 35mm f2 ja 28mm f2 ovat valmistajan tuoreimmat Canon EF-kiinnityksellä varustetut objektiivit. Kuvat talletetaan SD(HC)-kortille ja virtalähteeksi käy neljä AA-koon akkua tai paristoa. Kaapelia käytetään luotettavuuden lisäämiseksi, välittämään kameran oman salaman välähdys lisäsalamalle. LCD on kooltaan 2,7 tuumaa ja pikseleitä 230000. Siitä huolimatta ominaisuuksiin kuuluu 12,4MP kenno, 11-pisteen automaattitarkennus, Live View ja teräväpiirtovideo (1280*720, 24fps). Cosinan Canon EF-kiinnityksellä varustettu Color Skopar 20mm f3.5 SL II Aspherical on kohtuullisen laajakulmainen objektiivi, kun taas "pannukakku" Ultron 40mm f2 SL II Aspherical on erityisen kompakti 24,5mm pituudellaan. 28cm tarkennusetäisyydellä kuvaussuhde on 1:1, eli kuvan täyttää kennon kokoinen kohde. Focus Tool, joka kertoo kuvan terävät alueet, sekä Focus Mask jonka avulla voi hakea kuvia joissa terävyys on halutulla alueella. Muita ominaisuuksia ovat mm. Skin Tone Enhancer taas auttaa pehmentämään ihon sävyjä. Salaman teho on säädettävissä alueella 10100 prosenttia. Molemmat ovat käsintarkenteisia. Salaman ohjeluku on 20 (ISO 100, ilmassa) ja valaisukulma 60 astetta. Hintaluokka noin 8001000 euroa. Hintaluokka 515 gramman painoisella rungolla ja peruszoomilla on noin 600 euroa.
Capture One 5 PRO
Phase One on julkistanut Capture One 5 Pro -ohjelman. Paketissa on välähdyspään lisäksi muotoiltava varsi ja optisesta kuidusta tehty kaapeli. 5400 Kelvinin valoa tuottavassa välähdyspäässä on kiinnityspiste tarkennuksen apuvaloa varten. Lensbabyn Optic Swap -järjestelmään on tullut kaksi uutta optiikkaa, 12mm kalansilmä Fisheye ja 50mm pehmytpiirtoinen Soft Focus. Normaali herkkyysalue on ISO 2006400 ja laajennettuna ISO 100-12800. Tämän RAWkonversio-ohjelman uusia ominaisuuksia ovat mm. Sovittimet saa reilulla kympillä ja objektiiveja alle viidenkympin.
Fujifilm Remora, valoa vedenalaiskuvaukseen
Fujifilm on valmistanut omien digipokkareiden ja vedenalaiskoteloiden kanssa yhteensopivan salamajärjestelmän, jonka pitäisi kestää 55 metrin syvyys. Myös muita ominaisuuksia sekä työnkulkua on paranneltu.
Luontokuva 6/2009
23. Irralliset himmenninaukkolevyt ovat käytettävissä Lensbabyn näidenkin objektiivien kanssa. kuvanvakain, pölynpoisto ja jatkuva kuvaus maksiminopeudella 4,7 kuvaa/s (5 RAW-kuvan verran). Sovittimien avulla voidaan käyttää Dianan erikoisefektejä tuottavia 20mm, 38mm, 55mm ja 110mm objektiiveja
Kysymyksessä on Otavan kustantama kuvateos, jonka teksti muodostuu Antin henkilökohtaisista kokemuksista ja päiväkirjamerkinnöistä sekä tietokirjailija Pertti Koskimiehen tietopaketeista. Aloin itsekin kallistua sen suuntaisiin ajatuksiin. Halusin jättää jäljen paljosta työstä." Sanat ovat Antti Leinosen, lokakuussa ilmestyneen kotkakirjan isän. Taloudellinen tilanteeni salli ainoastaan yhden käynnin Otavalla keskustelemassa asioista, mutta ajattelin, että asiat sujuvat helposti sähköpostilla", Leinonen kertoo. Kävin esittämässä kuvia ja kirja-ajatuksen Otavalla pari vuotta sitten ja sopimus syntyi vaivatta. Kun kirjan työstämisen aika koitti, ei kustantajalta löytynyt keskustelukumppania puoleen vuoteen. Teksti: HEIKKI WILLAMO Kuvat: ANTTI LEINONEN
KOTKAMAILLA ja vähän muuallakin
luontokuvaaja heikki Willamo taPasi antti leinosen kuhmon kotkamailla ja kirjasi kuvaajan mietteet sYksYllä ilmestYneestä kotkakirjasta.
P
äätös kotkakirjan tekemisestä syntyi mökkijärvellä hiihdellessä 13.2.2007 kello 14 Antti Leinosen katseltua tuntikausia pesävaaransa päällä huikaisevassa talviauringossa istuvaa kotkaa. Ei ollut helppo siirtää lumeen hautautunutta raskasta huopakojua kesken talven. "Löydettyäni Puolangalla 1984 lopulta hyvälle kotkapaikalle eräälle kalliomäelle tulivat mäen kelot pian tutuiksi, liiankin tutuiksi. Vaikka lopputulos on päätekijänsä näköinen, matkalla oli tavallista enemmän vaikeuksia: "Alku oli lupaava. Lopulta Otavan kanssa sovittiin sivu- ja kuvamääristä sekä kirjan luonteesta, ja sain toimitettua tekstini ja kuvat. Tuli tunne, että minulla on velvollisuus tehdä kirja. "Kirja-ajatus oli ollut vireillä jo 1990-luvun alkupuolella, mutta kuivahtanut ainakin tietoisella tasolla. Sitä paitsi pelkäsin siirtelystä kotkienkin nokkautuvan. Velvollisuus sitä tyyppiä kohtaan, joka ryöhäsi itsepintaisesti yli kolmenkymmenen vuoden aikana öisissä metsissä kotkakojulle ja istui lukemattomia pakkaspäiviä kojussa. Oli tapahtunut henkilövaihdos, ja välillä tuntui, että siellä päässä toivottiin koko kirjasta luopumista. Varmaan turha huoli", Antti Leinonen muistelee.
24
Luontokuva 6/2009. Alitajunnassa se saattoi toki elää, mutta todennäköisesti se olisi jäänyt tekemättä, mikäli sattuma ei uuden parisuhteen kautta olisi johdattanut minua kotkan lähinaapuriksi
Olen tyytyväinen erityisesti joihinkin väljiin lentokuviin. "Otavalla siistimiset oli tehty minulta etukäteen kysymättä, ja kun en tähän suostunut, jouduttiin tekemään uusia erotteluja ja kuvasäätöjä. J
ossain vaiheessa alkoi painostus tietotekstiosuuden lisäämiseksi ja kirjan luonteen muuttamiseksi tietokirjaksi se kuulemma myy paremmin. Kirjaa varten yrittelin nyt lähinnä lentokuvia, digiaikana kun ei tarvitse filmiä säästellä. Nimenomaan digitekniikan esiinmarssi näkyy tämänkin kirjan kuvauksissa, mutta myös tuore naapuruus kuningaslinnun kanssa: "Aloitin kotkakuvaukset muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 2005. "Tähän en luonnollisesti suostunut. Alkuperäisen ajatuksen ja sopimuksen mukaan elämys- ja kuvakirjaa täydennetään uusimmalla tutkimustiedolla. Nyt istuskelin suurpetokuvauksia varten tehdyissä vanerikojuissa passelia hommaa yli viisikymppiselle ukolle. Korostan sanaa valokuva, sillä kunnioitan ilmaisuvälineeni erikoislaatua. Uros oli saanut uuden naaraan kadonneen tilalle ja parittelua edelsi vastakkain kumarteluja (kuva oikealla)", Leinonen kertoo.
Luontokuva 6/2009
27. Uusi tekniikka muuttaa paljon ja uudet harrastajasukupolvet vievät alaa omaan suuntaansa. Sellaisena kirja lopulta toteutui, tosin alkuperäisestä sivumääristä ja valituista kuvista tingittiin kanssani keskustelematta. Tilanteesta on kirjassa sarja parittelun ensivaiheista 300-millisellä optiikalla, mutta filmi tietysti loppui kesken. Vuosien mittaan olin päässyt kuvaamaan useita parittelutilanteita, mutta tämä oli niistä paras. Taittaja olisi halunnut poistaa joistain kuvista oksia tai siirtää lentävää kotkaa suhteessa korppeihin. Hyvällä syyllä voi väittää, että luontokuvan aitous kärsii jo valokuvaajan läsnäolosta, jolla hän vaikuttaa kuvattaviin." Leinonen jäi ihmettelemään, kuinka tavallista valokuvien jälkikäteinen siistiminen nykyisin lieneekään. Ei hikistä hiihtoa, ei nukkumista pakkasissa eikä kärvistelyä hatarissa kangaskojuissa. Ne risut ja röseethän luontovalokuvasta tekevät luontovalokuvan." Puhuimme luontokuvauksen käynnissä olevasta murroksesta. Että älysin niitä kuvata."
"Joskus filmikuvaajan veltto laukaisusormi virkistyi kummasti, kuten parittelutilanteessa maaliskuussa 2000. Onneksi viereisessä kuvausaukossa oli toinen, 200-millinen optiikka valmiina kameroineen ja jatkoin sillä sarjaa lähes keskeytyksettä tapahtuman loppuun (kuva vasemmalla). Vaikka tunsin olevani ilkeä ja hankala tyyppi, en suostunut noihin manipulaatioihin." Kysymykseen, olisiko tuo nyt ollut niin vakava asia, Antti vastaa: "Minulle on periaatekysymys, että valokuvani ovat aitoja valokuvia. En puhu tässä luontokuvan aitoudesta, se on paljon epämääräisempää. Sitten tuli vielä yllättävä ongelma. Voi miettiä, miksi luontokuvien pitäisi olla siistittyjä studiokuvia. Aiemmin olin kulkenut Kuhmosta Kainuun toiselle laidalle kuvaamaan, mutta nyt saatoin teepöydästä nähdä kotkan tulleen, kävellä 150 metriä kojuun ja aloittaa kuvaukset hetken päästä! Ei se tietenkään aina ihan noin helposti käynyt, mutta oli siinä eroa 80- ja 90-luvun touhuihin
"Kuvaajan mielikuvia vastaavan kotkamaisen kotkakuvan pystyi saamaan vain juuri laskeutuneesta tai lentoon aikovasta kotkasta. Muulloin kotka lösöttää oksalla kovin velton epäkotkamaisena."
"Voimiettiä,miksiluontokuvienpitäisiollasiistittyjästudiokuvia. Nerisutjaröseethänluontovalokuvastatekevätluontovalokuvan."
28
Luontokuva 6/2009
Mutta niinhän siinä kävi, että Peurasalolla ilmestyi 1989. Kirjaa lukiessani ja sen vaikuttavista mustavalkeista kuvista nauttiessani, tajusin olevani lenkki ketjussa, kotkakirjailijoiden jatkumossa. Siitä se alkoi. Ajatus on, että eräkirjojen tapaan kuhunkin juttuun liittyisi pari kuvaa todisteeksi. Seuraavana kolmena vuonna ilmestyi kirja vuodessa, viimeinen kahden muun kuvaajan kanssa. Kameran tultua mukaan pystyin toteuttamaan toista sisälläni ollutta perustarvetta eli ilmaista tuntemuksia ja ajatuksia. Esimerkiksi jokainen Schubertin niin kutsutun keskeneräisen sinfonian kuuntelukerta on minulle kirjaimellisesti vavisuttava kokemus. Kuuluuko tulevaisuuteen kirjasuunnitelmia. Joukkoon mahtuu kannesta kanteen omin käsin tehtyjä sekä ryhmätöitä. Koen sen olevan mahdollista luonnossa ja erityisesti itselle läheisten eläinten kanssa kuten kotka, karhu, ahma, korppi, hömötiainen. Musiikki voi synnyttää samanlaisia tunnetiloja. Kysymys ärsytti, kun minulla ei ollut sen suuntaisia aikomuksia. Väittäisin suorastaan, että koko luontotouhuamiseni ja -kuvaamiseni perimmäisenä syynä on ollut hakea kosketusta arkisen tuolle puolen, johonkin suurempaan ja pyhempään. Vaikuttaisiko siihen kolme lapsenlasta. Se on ihmiseen sisään rakennettu. Yleensä kirjoillani on ollut kustantaja aikaisessa vaiheessa, joka on ollut tae kirjan valmiiksi saattamiselle."
Luontokuva 6/2009
29. Kun näkee sen läheltä tai seuraa sen huimaa lentoa, kokee vahvoja tuntoja. Perimmäinen syy kuvaamiseeni lienee suuri tarve kohdata luonto, erityisesti eläimet. K
un puhe kääntyy tekniikan poluilta kotkan olemukseen ja merkitykseen, Antti innostuu: "Suhteen syitä ja syvyyttä on tullut mietittyä paljon. Kotka on elämää suurempi olento. Se tuntui äärettömän hyvältä! Viimeisen parin vuoden aikana olen hiljalleen kirjoittanut eräkirjaa eli juttuja kuvaus- ja luontoreissuista sekä luontokuvaajan sijoittumisesta omaan asumisyhteisöönsä. Sitten tauot alkoivat pidetä. Itse asiassa olen varma, että sama motiivi on kaikilla kuvaajilla. Kuvaaminen on ollut tunnetasolla hyvin palkitsevaa. Ensimmäisten kirjojen jälkeen tuli tunne, ettei niiden teko ollut tarpeeksi palkitsevaa. En kai ollut oikein tyytyväinen tuloksiin. Löysin antikvariaatista Bengt Bergin Viimeiset kotkat. Siihen on jäänyt kiinni ja siitä on tullut elämisen tapa." Kotkamailla on Antin kahdeksas kirja. En ollut ehkä saanut niihin sellaista sisältöä ja muotoa kuin halusin. Hautalan Hannulla taisi olla sormensa pelissä yllyttäjänä, hommasi kustantajankin. "Kuvaajien talvipäivillä 80-luvulla minulta kysyttiin usein, milloin se kirja tulee. Kesken kirjan teon sain vielä yhden hyvän syyn tehdä kotkakirjan ja kirjoja ylipäätään. Viimeisinä vuosina on alkanut kuitenkin tuntua siltä, että tekemättömät kirjat pitäisi tehdä, kun vielä ehtii. Itsestään selvä oletus kirjan tekemisestä sai suorastaan vastustamaan sitä. Olen huomannut joskus ajattelevani, että heille jäisi ukista jotain konkreettista. Sitä pitäisi nyt tarjota jollekin kustantajalle
Rengastusten yhteydessä kuvasin innolla uusiksi 20 vuoden takaisia aiheita kiukkuisista poikasista, aiheella, jolla aloitin koko kotkakuvaukseni."
30
Luontokuva 6/2009. "1990-luvun lopulla oli uudelleen opeteltava kiipeämään tapaturmissa särkyneillä polvilla
Samaavähättelyäolenolluthuomaavinanikuvaajaporukoissa jajulkaisuissamenneidenvuosikymmentenluontokuvaustakohtaan."
Luontokuva 6/2009
31. Läheltä kävelleet porot eivät kotkan ruokailua häirinneet."
"Huomaansuhtautuvanivanhoihindioihinivähätellen. "Puolangan kuvauspaikka oli kymmenen kilometriä poronhoitoalueen ulkopuolella, mutta useimpina talvina alueella silti pidettiin poroja
Kuhmossa digille kuvatessa yrittelin paikata lentokuvien puutetta jo kirjaa ajatellen."
32
Luontokuva 6/2009. Riekko oli yliedustettuna kuvissa, koska niitä löytyi niin usein liikenneuhreina. "Filmiä kuvatessa oli mielessä auttamatta aina filmin säästäminen ja tuli keskityttyä "varmoihin" tilanteisiin, lähikuviin ja kuviin ruokailevista kotkista
Samaa kuin musiikki. Kuville on paljon soveltavaa käyttöä, jolla luontokuvaajien ammattikunta elää. Usein kuva jää vain pinnalliseksi käyttökuvaksi, joita on netti pullollaan. Aiheellisesti ovat tietysti vaatineetkin, sillä luontokuvaajien kokoontumisissa on puhuttu tekniikasta, filmeistä, optiikoista jne. Se on
paha väärinymmärrys. Itse kuvista, eli sisällöstä, kuten olen vaatimuksen ymmärtänyt, puhutaan harvemmin. Tahattomasti tai suunnitelmallisen työn tuloksena syntyy joukko kuvia, jotka muodostavat kokonaisuuden. Ihmisten alitajuinen ymmärrys, kohtalonyhteys luontoon ja eläimiin, antaa tilaa tunteille. "Kuvat, jos puhuvat, puhuvat sydämen kieltä. Luontokuvien todellinen sisältö, jos sitä ylipäätään on, on tunneviesti katsojalle, eikä tuo sydämen kieli käänny helposti puhutuksi kieleksi. Rahalla saa kerta kaikkiaan paremmat välineet, jotka tekevät mahdolliseksi sellaista, mitä ennen ei ole voitu edes kunnolla kuvata. Jopi Luhdan takavuosien tokaisu, että ammattimainen luontokuvaus on harrastajaluontokuvaajien yleisin harrastusmuoto, pitää paikkansa entistä paremmin. Sille ei ole sanoja, kuinka siis puhua sitä?! Sydämen viestin voi ottaa vastaan vain toisella sydämellä ja sellaiset kuvat jäävät mieleen elämään. Kirja on hieno tapa tuoda esille tuntojaan ja kiteyttää elämää. Arkikuvat unohtuvat hetkessä." Luontokuvien konkreettinen esittävyys on sekä taakka että etu. Kuvaaminen on välineurheilua enemmän kuin koskaan. "Katsokaa kuinka taitava kuvaaja minä olen", on vaarana olla yhä useamman taiturimaisen lintukuvan päällimmäinen sisältö
Luontokuva 6/2009
33. On olemassa koskettavia luontokirjoja, jotka eivät vanhene. Kaikki perustuu kuitenkin yksittäiseen kuvaan. Muitakin kirja-ajatuksia pyörii mielessä, joten kaipa ilmaisullisia paineita ja tarvetta on. Digitaalinen tekniikka on pinnallistanut luontokuvausta lisää ja antanut uutta puhumisen aihetta tekniikasta. Vuosikymmenten aikana nuoret vihaiset miehet ovat vaatineet yhä uudelleen puheeksi itse kuvaa, ei tekniikkaa. Mutta mitä jää käteen. Kuvissa otetaan tekniikan lisäksi esille sen saamiseen liittynyt työ ja aihe, joka luontokuvaajaporukoissa ymmärretään usein sisällöksi. S
itten on tietysti ahma. Viimeksi olen nautiskellut esimerkiksi Montosen "Suomen Peurasta" vuodelta 1974." Luontokuvateokset lähtevät useimmiten kuvista. Panostusten perusteella siitä pitäisi tulla pääteokseni, mikä ei tee asiaa helpoksi. "Olen panostanut ahman kuvaamiseen ajallisesti ja ajatuksellisesti enemmän kuin mihinkään muuhun, eikä kirjan lykkäämiselle löydy syytä
Pitäähän sitä jotenkin selitellä."
"Pienin maapetokojuni Kuhmossa oli helppo siirreltävä ja viihtyisä oleilla talvipakkasilla. Nykyinen käytäntö ostat vain kamerapaikan ja painat nappia, me järjestämme kohteen paikalle, sotii paljolti tuota löytöretkeilyä vastaan ja vie luontokuvauksesta jotain olennaista. Sitä ainakin syytän innostukseni puutteesta. Kuvaaminen on yksinkertaisesti niin paljon helpompaa. Muistelin väristyksellä Puolangan kuvausten aamuja 30 asteen pakkasessa lämmittämättömässä, hatarassa ja reikäisessä kangaskojussa. Petokuvaajana ajattelen erityisesti digikameran herkkyyksiä, joita olisin 90-luvulla todella tarvinnut. Tummennuskalvot ikkunoissa olivat kotkakuvauksen välttämättömät lisävarusteet. T
ieto tuo ahdistusta. Niin ja varaa hankkia ne, jatkaa sisäinen ääni. Tosin karhukojuun pääsy, vaikka rahallakin, on seikkailu ennen kokemattomalle. Epäilykset unohtuivat, kun sain karhuista aikomiani taivaskuvia. "Luontokuvaajat ovat eräänlaisia löytöretkeilijöitä. Kuvata paikka, jossa kukaan ei ole kuvannut tai ennen kuvaamaton tapahtuma. Huomaan suhtautuvani vanhoihin dioihini vähätellen. Samaan aikaan kuulin kaupallisilta paikoilta uutisia: Yhdellä oli ollut kymmenen karhua koko illan, toisella kahdeksan ja kolmannella viisitoista. Aivan kuin oikea luontokuvaus olisi alkanut vuonna 2004! Tämä on pahaa harhaa, vauhtisokeutta, kun eletään niin hemmetin hektistä aikaa. Joka tapauksessa kotkakirjan kuvista on miltei puolet otettu digille kolmessa vuodessa, kun kirjan diojen ottamiseen meni 25 vuotta. "Sitä huomaa usein ajattelevansa, että olisipa 70- ja 80-luvuilla ollut digikameroita ja valovoimaisia vakaajaoptiikoita. Seuraavaksi ihmettelen niitä hirmuisia summia, joita välineisiin on viimeisten vuosien aikana kuvaajien toimesta pistetty. Kuvata aiemmin kuvattu ainakin uudella tavalla. Samaa vähättelyä olen ollut huomaavinani kuvaajaporukoissa ja julkaisuissa menneiden vuosikymmenten luontokuvausta kohtaan. Ideoin Luontokuvaan vanhat kirjat juttusarjan, mutta ikävä kyllä se ei ole oikein saanut ilmaa siipiensä alle." Yksi johtava juonne luontokuvauksessa on aina ollut uuden löytämisen hinku. Itselläkin on menossa jo kolmas digirunko kuudessa vuodessa, vaikka olen ollut mielestäni hankinnoissa äärimmäisen pidättyväinen. Olenko pelle, vaikkakaan en Peloton. Omien karhutouhujeni mielekkyyttä aloin miettiä vakavasti kesällä 2008, kun en ensimmäisen kahden viikon aikana nähnyt karhusta kuin pään ja senkin vain puolen sekunnin ajan. Se oli kuitenkin ainoa mahdollisuus, kun käytti herkästi huurustuvaa Leitzin 560-millistä objektiivia."
34
Luontokuva 6/2009. Kaiken kaikkiaan karhukuvauksista on mennyt maku, kun se on kenelle tahansa mahdollista rahan voimalla
Sivuja 160, koko 215 x 255 mm. Antti Leinonen ja Pertti Koskimies, Kotkamailla, Otava 2009. Luontokuvan kauppa 42 eur, SLV jäsenhinta 39 eur.
Luontokuva 6/2009
35
Kirjokantta
36
ETSIMÄSSÄ
Luontokuva 6/2009
Teksti ja kuvat: JORMA LUHTA
Luontokuva 6/2009
37
Voin siirtyä asumattomalle seudulle sata kilometriä sisämaahan. Syysyö Posion Hevosharjan lammella tai Savukosken Mantoselässä näyttää maailman suuruuden niin selvästi kuin se on mahdollista. jos
muutamia kYmmeniä tähtiä.
ne eivät näYtä kovin kirkkailta eivätkä missään nimessä tähdistä riimiteltYjen runojen ja laulujen arvoisilta.
menen Pilvettömänä sYYsiltana kotiPihalle, voin erottaa taivaalta
A
sun maaseudulla muutama peninkulma Oulusta pohjoiseen. Ympärillä katuvalot palavat, kasvihuone loistaa jättiläislyhtynä ja puutarhojen koristelamppuja suunnataan suoraan taivaalle. Näen naapurigalakseihin ja erotan sumuja, joita ei paljain silmin kuuluisi nähdä. Nyt näen taivaanlaella Linnunradan valoisine ja pimeine sumuineen. Jos otan yötaivaasta valokuvan, se ei ole sinimusta, vaan ruskea. Kun sytytän pienen iltanuotion, tähdet himmenevät ja louteen ympärille muodostuu oksien ja runkojen valoisa huone. Horisontissa loistavat päätä kääntämällä Oulun, KemiTornion, Rovaniemen, Kajaanin sekä lähimpien kuntakeskusten valopilvet. Kirkkaana yönä Oulun kokoinen kaupunki näkyy kahdensadan kilometrin päähän. Valosaaste alkoi kasvaa 1970-luvulta lähtien. Kaupungin valopilvi peittää kolmasosan taivaankannesta. Etelä-Suomessa ei voi missään kokea tähtiyön ihmeellisyyttä sellaisena kuin esi-isämme ovat sitä kummastelleet ja pohtineet sadat tuhannet vuodet. Paljain silmin erottuvien tähtien määrä kasvaa tuhansiin ja tuhansiin. Aivan ylläni on pala mustaa taivaskattoa, jossa loistaa kuuden valopisteen kaksoisvee, Kassiopeian tähdistö.
38
Luontokuva 6/2009
Luontokuva 6/2009
39
40
Luontokuva 6/2009
Kirkkaassa kuutamossa valosaaste ei haittaa, mutta tähdetkään eivät näy. Kuvan taustalla ovat Iin, Kemin ja Tornion taajamat valoineen.
Luontokuva 6/2009
41
Kuu ja Venus.
42
Luontokuva 6/2009
Kotapuut.
Luontokuva 6/2009
43
Yömaisemieni punaiset ja ylipäätään värikkäät revontulet olen kuvannut filmille ja oikeastaan kaiken muun täyskennoisella digijärkkärillä. En tiedä kennokameran kyvyistä hurjissa ja kontrastikkaissa revontulimyrskyissä, koska sellaiset toistaiseksi loppuivat ennen hyvän maisemadigin keksimistä.
44
Luontokuva 6/2009
Venus ja kapea kuunsirppi kohtaavat hämmästyttävän usein illan tai aamun syvässä hämärässä. Kuun "maatamo" näkyy valokuvissa aina voimakkaampana kuin paljain silmin. Kun yö on pimennyt, Oulun valosaaste täyttää puolet taivaasta ja meren ulapan takana hohtaa Luulajan oranssi pilvi.
Luontokuva 6/2009
45
Jorma Luhta: Tähtiyöt, Maahenki 2009. Sivuja 84, koko 290 x 270 mm. Luontokuvan kauppa 40 eur, SLV jäsenhinta 36 eur.
46
Luontokuva 6/2009
Vääristymät eivät näy eikä niitä tarvitse korjailla.
Luontokuva 6/2009
47. Viidentoista millin kalansilmä on mainio linssi, jos kuvaa metsää alhaalta ylöspäin
Pitkän valotusajan seurauksena tummaa taustaa vasten ja vastavaloon
48
Luontokuva 6/2009. Nuori punarinta kylpee, Markus Varesvuo. Juomisen lisäksi linnut käyttävät juomapaikkoja peseytymiseen, joka saattaa parhaimmillaan kestää
muutamia minuutteja tarjoten hyviä kuvausmahdollisuuksia.Käytin tilanteessa mahdollisimman pitkää valotusaikaa, jolla vielä kuvittelin saavani hetken paikallaan seisovasta linnusta riittävän terävän kuvan. "Kuva on otettu Unkarissa juomapaikkakojusta illan viimeisillä valoilla laskevan auringon suuntaan
kuvaten vesipisarat muodostivat kullanvärisiä kaaria. Vain yksi kuva onnistui riittävän hyvin", Varesvuo kertoo. Teksti: TUOMO BJÖRKSTEN
L
ehtihaastattelut ovat erinomaisia välineitä saada vihjeitä siitä, mitä Markus Varesvuo aikoo seuraavaksi. Varsinaista tekstiä ei ole ollenkaan lukuunottamatta luontokuvaajalegenda Hannu Hautalan esipuhetta, joka tiivistää hyvin digitalisoinnin murroksen. Ei ole montakaan vuotta siitä, kun Varesvuo kertoi lehtihaastattelussa haaveilevansa omista luontokuvakirjoista. Kirja on tavallaan osoitus myös siitä, miten Peltomäki, Juvonen ja Muukkonen ovat porhaltaneet luontokuva-alan eturiviin. Muina kirjan tekijöinä ovat Lintukuva.fi:n tiimin tutut kuvaajat, eli Jari Peltomäki, Arto Juvonen ja Tomi Muukkonen. Canon EOS 1D mkII, 500mm, ISO400, F4.0, 1/10s, F22, jalusta ja vakaaja päällä, piilokoju.
Luontokuva 6/2009
49. Heidän yhteistyönsä on sittemmin määritellyt lintukuvauksen suunnan Suomessa. Unkari heinäkuu 2006. Kirjan lopussa on lyhyet selitykset, miten kuvat ovat syntyneet. Vuosituhannen alussa miehet päättivät perustaa yhdessä Varesvuon kanssa Lintukuva.fisivuston. Nämä, jos ketkä, ovat tekijämiehiä. Teos Lintuvesien äärellä ilmestyikin sitten yhdessä Jari Kostetin kanssa keväällä 2007. Teoksessa on satsattu kuviin. Tänä vuonna ilmestynyt Linnut vauhdissa on Varesvuolle kolmas kirja, jos lintuoppaita ei lasketa
Båtsfjordin kaupungin satama-allas on ollut viime vuosina paras paikka kuvata tätä kaunista vesilintuerikoisuutta. Canon 1D Mark III + 500 mm + 1,4 x telejatke, f 6.3, 1/1300 sek, ISO 800.
50
Luontokuva 6/2009. Båtsfjord, Norja, huhtikuu 2008. Tämä koiras on kuvattu käsivaralta veneestä", Peltomäki kertoo. "Siperiassa pesivät kyhmyhaahkat muuttavat talvehtimaan suhteellisen leudon Barentsinmeren rannikolle. Kyhmyhaahkakoiras kuohuissa, Jari Peltomäki
Nyt kuvaajan suuret massat vertaavat toimintaansa Lintukuva.fi:n kuvaajiin. Mukana on enimmäkseen lintuja, joita Suomessa on mahdollista nähdä, mutta mukaan on otettu myös täysin ulkomaisia lintuja. Miehet ovat saaneet paljon suitsutusta kotimaassa ja kansainvälisesti usein aiheesta. Varesvuo, Peltomäki, Juvonen ja Muukkonen ovat kuvanneet kirjansa kuvat pääsääntöisesti 500 mm -objektiivilla, mutta usein myös 800-millisellä. Harmillisesti tällaiset oivallukset jäävät kirjassa vähälle huomiolle. Lukija kokee tämän hämmentävänä: kuvatoimittamisessa olisi ollut syytä tehdä selkeämpiä valintoja.
Naurulokki syöksyy, Arto Juvonen. "Varesvuo ja Peltsikin ovat käyneet täällä kuvaamassa" ei ole harvinainen lausahdus kentällä. Muutaman kymmenen sivun jälkeen lukijaa alkaa läkähdyttää: kirja tarjoilee toinen toistaan terävämpää lähikuvaa linnuista, ja vaikka tilanteet ovat kovin hienoja, lukija toivoisi näkevänsä enemmän lintujen elinympäristöä. Pernaja, kesäkuu 2008 500mm f4.5, 1/3200 s, ISO 1250.
Luontokuva 6/2009
51. Linnut vauhdissa -kirjassa on alkusivuilla Tomi Muukkosen mielettömän hieno kuva ruskamaisemaa vasten lentävästä järripeippoparvesta. Naurulokit kalastavat koskessa sukeltamalla salakoita", Juvonen kertoo. Kirja ei kykene myöskään riittävän tarkasti määrittelemään, mitä se haluaa näyttää. Heillä on reagointikykyä, lintuasiantuntemusta, mahdollisuudet matkustaa maailman ääriin sekä kyky päästä tapahtumien keskipisteeseen. E
nnen alan harrastajien piirissä omaa tekemistä verrattiin ehkäpä Hannu Hautalaan, Jorma Luhtaan tai Antti Leinoseen. Sekin on otettu 500-millisellä, mutta toisaalta kaukana olevien lintujen tekstuuri sykähdyttää lukijaa. Linnut vauhdissa -teosta katsellessa ei voi välttyä huomaamasta, että tekninen osaaminen näillä kuvaajilla on aivan huippuluokkaa. "Kuvaamalla kohteita pinnan tasolla saa kuviin uutta näkemystä. Toisaalta uusin teos osoittaa myös ilmiselvän puutteen, joka ei vaivaa yksin Lintukuva.fi:n kuvaajia, vaan nykyistä lintukuvausta ylipäätään. Me lintukuvaajat olemme teleobjektiiviemme ja joskus jopa digikameroidemme keskipainotteisen tarkennuspistematriisin vankeja. Ne ovat aivan erinomaisia työvälineitä, mutta kaventavat samalla näkemystä. Meillä on pitkät ja kalliit putket, ja kun me olemme hankkineet niin kalliit välineet, me käytämme niitä surutta tilanteessa kuin tilanteessa. Tässä tilanteessa olin vedessä ja kamera kellukkeella lähellä veden pintaa. He kuvaavat parhailla valokuvausvälineillä, joita rahalla saa
Kuva palkittiin vuonna 2006 kunniamaininnalla Vuoden Luontokuva -kilpailun lintusarjassa. Nämä,josketkä,ovattekijämiehiä."
K
olmas merkittävä huomio kirjaa selatessa on oivallus siitä, että tässä on menty askel lähemmäs sitä, mitä Hautala teki vuosia sitten. Tämän oivalluksen Lintukuva.fi:n kuvaajat tarjoavat nyt katsojalle, jos tämä vain hoksaa ottaa oivalluksen vastaan.
Pelikaanit kalastavat, Tomi Muukkonen. Tyynellä järvellä kaikui mustalaisleirin laulu ja pelikaanien virtahepomainen röhkintä." Burgas, Bulgaria, syyskuu 2008. Edellisellä aukeamalla Jari Peltomäen ottamassa metsähanhien tappelukuvassa yksi hanhi hyppää toisen yli. Mitä enemmän luontokuvausta harrastaa, sitä selkeämmin näkee, kuinka tietyt asiat toistuvat luonnossa yllättävän samankaltaisina, vaikka lajit ja olosuhteet vaihtuvat. Mukana on liikettä, mikä on ilahduttavaa huomata. 500 mm f4, 1/2000 s ISO 400.
52
Luontokuva 6/2009. Mainittakoon esimerkkinä aukeama, jossa oikealla puolella kaksi suopöllöä taistelee Jari Peltomäen ottamassa kuvassa. Muoto on lähes sama. Seuraavalla sivulla on miltei tismalleen samanlainen kuva karikukoista, sekin Peltomäen kädenjälkeä. Kaikkia kirjan kuvia ei ole suinkaan kuvattu nopeimmalla mahdollisella suljinajalla. "Heidänyhteistyönsäonsittemminmääritellyt lintukuvauksensuunnanSuomessa. "Lintumaailman jättiläisten, pelikaanien, rinnalla kyhmyjoutsenet näyttivät pieniltä ja siroilta. Ilahduttavaa on myös nähdä, miten runsaasti neljän kuvaajan laajamittaisista arkistoista löytyy toinen toisiaan tukevia kuvapareja. Sen pariksi on haettu Arto Juvosen ihanan pehmeäsävyinen kuva nokikanojen reviiritaisteluista
500mm f4, 1/1000 s, ISO 500
Luontokuva 6/2009
53. Pikkukajava pyyhkäisee merenpintaa, Tomi Muukkonen. Vedestä heijastuvat säteet tasoittivat sopivasti runsasta valoa, eikä kuvakulmakaan ollut liian ylhäältä alaviistoon." Finnmark, Norja, huhtikuu 2006. "Kuvasin liikkuvasta veneestä pikkukajavia, jotka pyydystivät jotakin veden pinnasta
Kuvattu piilokojusta kamera jalustalla.
Sininärhet kosintapuuhissa, Jari Peltomäki. Canon 1D Mark IIN, 300 mm, f7.1, 1/1300 sek, ISO 800. Koiras turhautui ja heitteli hiirtä muutaman kerran ilmaan ennen kuin nielaisi sen kokonaisena." Pusztaszer, Unkari, toukokuu 2007. "Sininärhikoiras toi naaraalle hiiren kosintalahjaksi, mutta jostain syystä se ei kelvannut naaraalle. "Olin pitkään haaveillut käenpojan kuvaamisesta ja unelmani toteutui yllättävään aikaan elokuussa, jolloin normaalisti käenpojat ovat jo lennossa. Valitettavasti koirasta ei näkynyt, vaan leppälintunaaras sai yksin ahertaa pitkää päivää ruokkiessaan itseään paljon suurempaa käenpoikaa, jonka ruokahalu oli pohjaton." Oulu, elokuu 2008. Leppälintunaaras ruokkii käenpoikaa, Jari Peltomäki. Canon 1D Mark III + 500 mm, f5.6, 1/500 sek, ISO 2500. Kuvattu piilokojusta, kamera jalustalla.
54
Luontokuva 6/2009
Tunturipöllö on saalistanut mustalinnun poikasen, Markus Varesvuo. Löysimme Martti Rikkosen ja Jari Peltomäen kanssa kaikkiaan viisi pesää, joista neljä oli tuhoutunut tai tuhoutumassa, koska alueen sopulikannat olivat romahtaneet pahimpaan mahdolliseen aikaan pesintöjen kannalta. "Kesällä 2007 pääsin monien vaiheiden jälkeen kuvaamaan tunturipöllön pesintää Utsjoella. Canon EOS 1DmkIII, 500mmF4.0+2X, ISO 1600 1/1000s F9.0, jalusta ja vakaaja.
"Tässäonmentyaskellähemmässitä,mitäHautalatekivuosiasitten."
Luontokuva 6/2009
55. Tässä pesässä oli kaksi hyvinvoivan oloista poikasta. Emot olivat taitavia saalistajia tuoden poikasille lähinnä erilaisia lintuja ja niiden poikasia." Kuva on otettu piilokojusta asianmukaisin viranomaisluvin. Noin viikon etsintöjen jälkeen Martti Rikkonen löysi viidennen pesän,
joka sijaitsi isohkon runsaslintuisen suoalueen reunalla. Utsjoki heinäkuu 2007
Kuvattu käsivaralta.
Arto Juvonen, Tomi Muukkonen, Jari Peltomäki, Markus Varesvuo: Linnut vauhdissa. Tekninen osaaminen ei rajoitu pelkästään kuvaamiseen, vaan myös kuvankäsittelyyn. Haastavissa vastavalotilanteissa otetuista kuvistakin on saatu hyvin sävyjä irti. Lintukuva.fi:n kuvaajat eivät sorru tekemään kuvistaan tylsiä leipäveitsiä, vaan teroittavat ne parhaimpaan iskuun vaativalle katsojalle. Luontokuvan kauppa 40 eur, SLV jäsenhinta 37 eur.
56
Luontokuva 6/2009. Huh. Se on hyvin huojentavaa. Kaikesta osaamisestaan ja kokemuksestaan huolimatta Lintukuva.fi:n kuvaajatkaan eivät onnistu joka kerta. Taustalle sattui vielä tumma pilvi sopivasti." Tyrnävä, toukokuu 2005. Olipa helpottava tieto kameransa automaattitarkennuksen kanssa tuskaileville harrastajille.
Suopöllöt taistelevat, Jari Peltomäki. K
okonaisuutena Varesvuon, Peltomäen, Muukkosen ja Juvosen kirja on mukavaa katseltavaa. Selkeästi epäterävää aineistoa ei löydy, mutta pientä pehmeyttä siellä täällä on kuitenkin. "Tämän kuvan ottamisessa sinnikkyys palkittiin, sillä seurasin yksinäistä istuvaa suopöllöä pitkään, kunnes illan viimeisillä valoilla toinen lintu lensi paikalle ja pöllöjen yhteenotto ilmassa tapahtui. Kaikki kirjan kuvat eivät ole kuitenkaan aivan teräviä. Canon 1D Mark II, 500 mm, f4, 1/320 sek, ISO 800. Sivuja 192, koko 297 x 250 mm. Tammi 2009
Käyttämällä ISO 1600 asetusta kuvan laatu on vielä riittävän hyvä ja suljinnopeudet riittäviä tilanteiden pysäyttämiseen. "Uusilla digirungoilla oli ensimmäistä kertaa mahdollista kuvata pilvisinäkin aamuina teeren soitimen tappelutilanteita. Tasainen valo yhdistettynä lumesta ja jäästä heijastavaan valoon sopii varsin hyvin teerelle, jonka tummanpuhuvan höyhenyksen valkeat alueet ylivalottuvat herkästi suorassa auringonvalossa. Teerien keskinäiset yhteenotot ovat niin nopeita, että mielenkiintoisimmat ruudut paljastuvat usein vasta kuvaussession jälkeen tietokeen näytöllä kuvia selatessa." Liminka maaliskuu 2008. Canon EOS mkIII, 500mm F4.0, ISO1600, 1/2000s F4.5, jalusta ja piilokoju.
Luontokuva 6/2009
57. Touché, Markus Varesvuo
Kirjat
Teksti: PERTTI KOSKIMIES Kuvat: RITVA KOVALAINEN JA SANNI SEPPO
Sileät salot, vihannat veet, hengen hiljainen hetki
K
un katselen kuvia Karjalasta tai Lapista, minua viehättää suunnattomasti, että tunnistan paikan liki aina. Siellä jos missään saa tutustua todelliseen erämaanluontoon ohessa on metsätalouden viher- ja aivopesun mainoslauseita. Koita se on soiden ja korpien oikea joki. Myös turvetuotanto, maisemanhoito ja täsmäsuojelu "Ilomantsi... Kovalainen ja Seppo antavat äänen Suomen itäisimmän maanäären hiljaisille. Siksi, että se on harvoja, missä on metsä. Siellä on komeita läpivalaistaan. vaaroja, pitkiä someroharjuja, aaltoilevia kangasmaita, kauniita järviä, Kovalaisen ja Sepon teksti on kiihkotonta, eivätkä kuvatkaan millään kiemurtelevia jokia, rämeitä ja suuria nevoja sekä laajoja koskemattomia lailla yliammu todellisuutta. Kun metsä puuttuu, ei paikkaa enää tunne.
Onneksi meillä on kaksi rohkeaa naista, Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo, jotka eivät mammonaa kumarra eivätkä metsäherroja pelkää. He eivät ole viherpiipertäjiä tai vastuuttomia hihhuleita, vaan vaatimattomia syrjäläisiä, joiden elämäntapa ja -tarkoitus on kosolti kestävämpi kuin sinne tänne sinkoilevan cityvihreän, lintubongarin tai luontokuvaajan.
Muistoja metsästä
Vaikka Metsänhoidollisia toimenpiteitä ei kuvaa metsiä, se on paradoksaalisesti jykevin kuvakirjamme metsien puolesta. He ovat menettäneet marja- ja riistamaansa, kulkuväylänsä ja rauhansijansa, elämänpiirinsä ja lapsuusmuistonsa. Teksti ja kuvat näyttävät, millaisilla tuhoaseilla luonto saattohoidettiin puupelloksi: metsätielabyrinteillä, hakkuulakeuksilla, auroilla, kauhoilla, kloonitaimilla, myrkyillä, lannoitteilla... Nämä ihmiset eivät puhu biodiversiteetistä, uhanalaisista lajeista eivätkä suojeluprosenteista. on luontonsa puolesta mitä vaihtelevin. Puhuttelevimpia ovat raiskioiden kuvat, joiden metsiä. Näkömuistini perustuu kymmeniin tuhansiin hiihto- ja kävelykilometreihin yli 40 vuoden aikana. Suupuoli on jo saloa, syvintä saloa on raju Pamilo, Kuusamonkoski niinikään. Tuolle kivelle olen astunut kymmeniä kertoja. Siitä tunnistin ensivilkaisulla vain muutaman kuvauspaikan, kuten sivulla 30. Erkki Mikkola, 1927 Kuten tekijät toteavat: "Oikea retoriikka saa kovakouraisen luonnon hyväksikäytön kuulostamaan hienostuneen vastuuntuntoiselta ja hälventää huolet." Kuvissa linnunpojanrääpäleet taistelevat hengestään risukoissa, kun niiden pesä on kymmenientuhansien pesien tavoin runneltu hakkuissa maassa, missä linnunpesät ovat rauhoitettuja, ja missä ympäristöviranomaiset kyllä terhakkaasti puolustavat muutamaa tervapääskynpesää homekoulun katolla.
"Mutta jos vaeltaja tahtoo nähdä oikeita saloseutuja ja kaikkein alkuperäisintä saloväestöä, niin poiketkoon Rahkeenvedestä Koitajokeen ja nouskoon sitä pitkin Koitereelle ja muun Ilomantsin salovesille. Niissä vilisen kaikessa juhlallisuudessa vaarojen laelta voi nähdä yli penisee "kauniisti maastoon sopivia uudistusaloja" ja hakkuita, jotka "tuovat kulmaisten sydänmaiden ja veneellä saattaa jokia pitkiä kulkea halki vaihtelua tienvarsimetsiköihin". Siinä rajamies Jouni Peltola seisoo mäntykankaan polulla, jolla on poikittain kivi. Into Konrad Inha, 1909
58
Luontokuva 6/2009. Heidän vaikuttava puheenvuoronsa Puiden kansa (1997) laajenee nyt niin ihmisen kuin metsän kaikkien alkuasukkaiden puolustuspuheeksi sitä totaalista tyranniaa vastaan, mitä metsätalous harjoittaa despootin ottein Suomen niin sanotussa demokratiassa. Hannu Hautalan Muistoja metsästä (1990) sisälsi samankaltaisia kuvia, mutta kun se ei myynyt, ei Hautala jatkanut ristiretkeään edes koti-Kuusamon hakkuista, kuten Nokikkain-elämäkerrasta (2007) käy ilmi.
"Hakkuut avaavat näkymiä"
Riipaisevien metsämuistojen jälkeen kirja kuvaa sitä, miten suomalainen yhteiskunta pakotettiin metsätaloususkontoon. Miksi tunnistin vaivatta tuon kuvan. Metsänhoidollisia toimenpiteitä on poikkeus. Olisihan se kamalaa, kun "kapea tiheä silmänkantamattomien soiden ja nevojen, joissa ei huomaa merkkiäkään kulissi siemenpuuston ja tien välissä vain peittäisi kauniin, vaihtelua tuoihmisen toiminnasta." van näkymän". Kokemus oli sitäkin hämmentävämpi, kun tiedän nähneeni suuren osan kirjan kuvauspaikoista maastossa, onhan niistä iso osa kotka- ja suolintumailtani Ilomantsista
Luontokuva 6/2009
59
Maassa, joka ylpeilee ja myy itseään alkuperäisellä luonnolla ja sen suojelulla, on yksityinen
kansalainen saanut taistella kynnet verissä jokaisen aarin eteen, jopa omassa metsässään, poliisilla ja oikeudella uhattuna.
Kaikin puolin kestävää
Irvokkainta on, että kirjassa kuvatut kuolemankentät täyttävät suomalaisen Finnish Forest Certification System -laatukriteerin, jonka mukaan "metsiä hoidetaan kestävän metsätalouden periaatteilla... Maailman johtaviin suojeluekologeihin kuuluva Ilkka Hanski todistaa, että tuhatkunta lajia on kuolemassa metsätalouden takia sukupuuttoon samaan aikaan, kun päättäjät sanovat pysäyttävänsä biodiversiteetin romahduksen. Samaan aikaan sen äänitorvet lahjoittavat koululaisille T-paitoja, joissa lukee, että maailma pelastuu metsiä käyttämällä. Surullisinta on, että suomalaiset todella on aivopesty sanomaan metsäksi loputonta, kuin pommin jäljiltä olevaa kamaraa, jolla "metsien
60
Luontokuva 6/2009. Metsätalous on ylivoimainen uhka Suomen lajistolle. Niitä noudattamalla metsätalouden voidaan ajatella olevan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää." Tässä Orwellin Suomessa kestävää on vain männynriukujen riittävyys. Piirtäessään hakkuita Suomen eteläisimpiin kuukkelimetsiin UPM:n ympäristöpäällikkö perustelee lintujen kyllä säilyvän, onhan hänellä halua uskoa, että kuukkeli pärjää talousmetsissäkin. Vaikka kirjan loppu esittelee luonnolle säilyneitä sirpaleita Koitajoen varrelta ja muualta, on siinäkin surumielinen sävel
Kylläpä onkin seutu sellainen, että se herkän mielen laululle herättää ja synkät loitsutkin synnyttää. Ettei olisi niin vastuutonta tämä luonnon ja ihmisten hyväksikäyttö!" En edes minä kiistä metsän arvoa myös taloudellisena hyödykkeenä. Kovalainen ja Seppo ihmettelevät, miten tämä kollektiivinen valhe on mennyt läpi. He kysyvät myös, entä jos olisi toimittu toisin. "Olisi satsattu metsien käyttöön monipuolisemmin, kuunneltu toisenlaisia näkemyksiä, hyväksytty erilaisia arvoja. Soita tapettiin taloudellisestikin
"Kontiovaara on Koitereen itärannalla... hoitoon on sovittu tiettyjä vaatimuksia eli kriteerejä". Mutta meidän metsäprofessorimme, yritysjohtajamme ja poliitikkomme ovat rakentaneet pakkojärjestelmän, jossa metsä- ja suoluonto on tuhottu vain siksi, että muutaman vuosikymmenen ajan Karjalan punamännytkin jauhettiin vessapaperiksi ja mainoslehtisiksi. Täällä se on Eljaksen aikoina, Lönnrotin päivinä elänyt toinen suuri laulaja, Maammekirjassakin mainittu Mateli Kuivalainen... Rannan petäjien välistä vilkahtelee Koitereen saarinen selkä ja ympärillä humisee ikuinen hongikko, etempänä synkkä metsä kohisee." Samuli Paulaharju, 1907
Luontokuva 6/2009
61. Minkälaisilla valinnoilla olisi elämäntapamme muovautunut kestävämmäksi
Puu- ja metsäkirjallaan he ovat sotineet tuhotalouden kamotuksia vastaan hengen ja mielen asein rohkeammin ja taitavammin kuin muiden kuvaajien lammaslaumat yhteensä. Saat astua... Metsätalous-Suomeen tuodaan Tanskasta joulukuusia ja huonekaluja. astua painattaa aina vain, sotkea suota, kapsuttaa kangasta, pujotella puiden alatse, hypähdellä runkojen ylitse, vaellella vaarojen vieriä ja loppua ei näytä tulevan." Samuli Paulaharju, 1907
Henki hiljenee
Pahinta on, että metsä- ja muun tuhotalouden hirmuvalta on saastuttanut ihmisen mielen. "Minne hävisivät metsätalouden toiveikkaat näkymät silmänräpäyksessä ja mistä tulivat ne miljoonat, joilla investoidaan toisaalle?" Kysymystä voisi jatkaa: millä röyhkeydellä veronmaksajien elättämä syöttiläs vyöryy siirtomaaherran elkeillä tropiikkiin ryöstämään sikäläisiä metsiä ja kansoja. astua... Ja tämä nyt sitten on sitä salojen saloa, korpien korpea, sydänmaiden sydänmaata. Toisessa ikihongista salvettu asumaton savupirtti... Metsäsuhde on katkennut, elävä henki hiljennyt. Eihän August Ahlqvistin sanoin runo ja loitsu höystyisikään muualla kuin missä "kamala ja jylhä luonto, niinkuin korkeat vuoret, syvät ja aallokkaat järvet, jyrkät ja pauhaavat kosket, avarat ja synkät metsät, jonkalaisista luonnon kamotuksista runossa onkin alinomaa puhe, pakoittaa ihmisen epäilemään ruumiillista voimistansa, ja saattaa hänet näiden vallattomia vaikutuksia vasten sotimaan hengen, mielen, sanan aseilla". "Pari taloa on Louhivaarassakin. Ei nykypäivän Karjalasta olisi hengen kotimaaksi, koska erämaat eivät suojaa sitä enää kaikin tavoin tyhmentäviltä ja rappeuttavilta vaikutteilta. Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo ovat runonlaulajien sukua, hengen ja menneen puolustajia. Tämä kirja on heti julkaistava englanniksi, saksaksi...
"Läheisestä Inarin talosta otan saattomiehen ensimmäiseen rajantakaiseen kylään, Lentieraan... Ja kurkihirret, oikein hattunsa pudottaen niitä ihmetellen katselee! Julmia, pyöreitä jumikoita, tyvestä lähes puoli metriä läpimitaten. Vuosisatoja Raja-Karjalan korvissa säilyi suomensuvun kallein aarre, loitsu ja runo, elämänside menneeseen siihen ugrin sydämeen, joka kantoi elämää äärivaikeissakin oloissa. On niiden kannattaman katon alla ollut turvallinen oleskella." Samuli Paulaharju, 1907
järjettömällä tavalla. Ilomantsin kunta mainostaa matkailusivustollaan erämaista luontoa tämän kirjoituksen otsikolla.
62
Luontokuva 6/2009
Suo on kokemus, joka vie luonnon mysteerien äärelle. Ilomantsin luonto on soiden, vaarojen, aarnimetsien ja vesistöjen vaihteleva kokonaisuus... Siellä värjöttelevät syvät vedet ja hiljaiset henkäykset." Ilomantsin kunta, 2009
Metsänhoidollisia toimenpiteitä, Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo, Hiilinielu tuotanto 2009. Luontokuvan kauppa 43 eur, SLV jäsenhinta 38 eur.
Luontokuva 6/2009
63. Sivuja 200, koko 270 x 210 mm. "Ilomantsi tunnetaan erämaisen luonnon ja suurpetojen alueena..
Sundelin on Suomen luonnonvalokuvaajien tilaisuuksissa tullut tutuksi huolellisesti
Luontokuva 6/2009
valmistelluista ja niin kuvavalinnaltaan kuin selostukseltaan loppuun asti harkituista esityksistä, joissa vankkaa perehtyneisyyttä aiheeseen tukevat hyvä huumori ja aito raumalainen puhetapa. Nytkin hän on pantannut kirjaansa siihen saakka, kun hän saa haluamansa asiat sanotuksi. Siksi hänen esityksiään voi odottaa levollisin mielin. Sundelinin kuvamäärillä moni olisi jo rientänyt julkaisemaan kirjan kauan sitten tai useita vuosien mittaan, mutta tällä miehellä ei tunnu olevan kiire. Kumpienkin elämäntehtävä on julkaista omasta sielunmaisemastaan ainakin yksi kirja. Kirjan nimi pitää lupauksensa, tämä on kirja Raumanmerestä, eikä se väitä olevansa kirja koko saaristostamme tai Itämerestä. Kirjat
Raumanmerellä eikä tuumaakaan kauemmas
Saaristomarrakseen satava ensilumi saa värinää vuodenkierron kuvaajaan vuosi vuodelta, Raumanmeri-kirjan tekijä Raimo Sundelin kuvailee.
M
64
eidät suomalaiset luontokuvaajat voi jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin havumetsien kätkössä lymyileviin naavanaamaisiin menninkäisiin sekä tuulen tuivertamiin rantojen miehiin ja naisiin. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan hän on kuvannut sekä kotirantojaan eli Raumanmerta että saaristoa laajemmallakin maantieteellisellä alueella. Vierasta hänelle ovat pinnallinen lämpimikseen rupattelu ja tyhjien puolitotuuksien toistelu. Raumalainen, vastikään kadehdittavan eläkeläisstatuksen saavuttanut arkkitehti Raimo Sundelin on säänkestävä meri-ihminen. Edellisiltä ilmestyy ennemmin tai myöhemmin kotometsä- tai laajemmin taigakirja, jälkimmäisiltä vastaavasti kotosaaristo- tai merikirja. Rajaus on kirjan vahvuus: se pysyy asiassa, jonka tekijä tuntee oman elämänsä kautta.
Se on yhteenveto yhdestä luonnoltaan ja historialtaan omaleimaisesta osasta merialuettamme. Kun kaikki nykyään ulkoistetaan ja väkeä vähennetään, kun värierottelijat katoavat samaan kirjapainotaidon joukkohautaan, missä latojat jo makaavat ja kaikkinainen esivalmistustyö uhkaa siirtyä vuosikymmenten kokemuksella varustetuilta painojen omilta ammattimiehiltä
Luotolaisuus loppui Rauman saaristosta kirjan teon aikana. Näin hyvä ja tietävä tarinankertoja olisi kernaasti saanut kirjoittaa hieman laajempiakin esseitä edellä luetelluista aiheista. Luontokuvan kauppa 40 eur, SLV jäsenhinta 35 eur.
Luontokuva 6/2009
65. Ammattitaitoa tarvitaan joka työvaiheessa, ja yhteisymmärrystä näiden työvaiheiden välillä.
Raimo Sundelin: Raumanmeri, omakustanne 2009, 160 sivua. Merihulluille raumalaisille se on kotiseutukirja Raumanmerestä ja muille arvokas täydennys tähänastiseen saaristokirjastoon. Raimo Sundelin on itse valinnut kirjan kuvat lukuisilla kameroilla, eri filmilaaduilla ja digillä otetuista monen vuosikymmenen otoksista sekä suunnitellut niiden järjestyksen. Teksti: ARNO RAUTAVAARA Kuvat: RAIMO SUNDELIN
Kirja jakautuu yhteentoista lukuun, joilla on selvä teema. Tämä rakenne ja Sundelinin valitsema lyhytsanainen esitystapa tekevät kirjan hieman kuvaesitysmäiseksi. Eikä erilaisiin "kaavoihin kangistunut" maisema-arkkitehti jätä kertomatta myöskään Raumanmeren ja sen saariston päänmenoksi tai suojelemiseksi vireillä olleista suunnitelmista ja toimenpiteistä. Yksistään meri- ja saaristoaiheisia tulee mieleen ainakin seitsemän ja kuinkahan monta niitä on jo ennestään olemassa. Sama ilmiö on nähtävissä eräissä muissakin tuoreissa luontokuvakirjoissa. Näin kirja, niin kuvateos kuin onkin, jakaa myös tiivistä perustietoa aiheestaan. Päivärannan torppa asuttuna 1982 (yllä) ja kylmänä 2005 (alla).
suoraan kuvaajille ja kirjoittajille, eri työvaiheiden välinen informaation kulku uhkaa pätkiä. Järjestys on harkittu, ja siinä minimalistisinkin kuva ulapasta muutamine sulavine jääpaloineen on yhtä perusteltu kuin hurjin myrsky. Kirjan rauhallisesta taitosta vastaa Elina Nuortie, hallitusta reprosta Jan Eerala ja painosta Kariston kirjapaino. Esimerkiksi ensilumi, jäät, saaret, luotolaiset, merten kulkijat, merimerkit, kasvit ja eläimet saavat oman lukunsa. Tässä runsaudessa Sundelinin kirja kuitenkin puolustaa hyvin paikkaansa. Kirjan yleisvaikutelma on varsin hyvä, mutta painojälki on aavistuksen verran tummanpuoleinen. Tänä vuonna Suomessa on ilmestynyt ennätysmäärä luontokuvakirjoja
Sivuja 208, koko 227 x 227 mm. Kuohu kertoo sanomaansa myös pienillä saariston perinteestä, sen luonnosta ja muutoksesta kertovilla luettelomaisilla sanaleikeillä, jotka on toteutettu typografisina oivalluksina. Esimerkkeinä vaikkapa "virveli havas pakki solmuväli ottipeli läkkäri raksihuppu " tai " happikato öljypäästö vieraslaji rikkivety diklooridifenyylitrikloorietaani." Lukija voi sitten mietiskellä, mikä näistä tuntuu kotoisammalle. Ehkä tämän kirjan jälkeen jätämme jotakin tarpeettomampaa hankkimatta. Kirjat
Kuohu tunteella saaristoon
V
alokuvaajat ovat aina halunneet kirjoittaa, kirjoittajat halunneet taittaa ja taittajat valokuvata. Levollinen ulkoasu tukee merenmakuista tarinankerrontaa, mutta aukeamat ja kuvakoot vaihtelevat niin, että visuaalinen mielenkiinto säilyy. Muutama runomuotoon puettu mietelause sopii myös tämänkaltaiseen korvienvälin voimisteluun. Taitoniekat ovat keskittyneet oman parhaan puolensa esillepanoon ja kustantajat kustantamiseen. Teolliseen prosessiin verrattuna tämänkaltaiset kirjat ovat yhden tekijän voimin tuotettuna ja kustannettuna ainutkertaisia projekteja, joihin on laitettu melkoinen panos myös sielua ja yön pitkiä tunteja. Espoolainen Elina Nuortie on toiselta rannalta. Toisaalta kirjaa voi myös lukea piristykseksi sieltä täältä tarina kerrallaan näinä "kaamosmasennuksen ja kevätväsymyksen väliin" sijoittuvina aikoina. Kirjaprojekteissa yleensä on ollut vain eduksi, että suutarit ovat pysyneet lesteissään. Painatus Karisto Oy. Kirjan merimatka alkaa pienen tytön uteliaasta tutkimusmatkasta rantalaiturilla, polveilee saariston vanhojen venevajojen hämyssä, havainnoi luonnon pieniä ihmeitä ja vuodenaikojen ikuista näytelmää. Tekijä kääntää välillä tarkoituksella puukkoa haavoissamme, jotta havahtuisimme näkemään ostetun onnen kääntöpuolen. Tarinoita siivittävät niiden ympärille kietoutuvat kuvamaailmat, jotka kunkin tekstiosuuden jälkeen jatkavat ajatusten liitelyä saariston maisemissa ja kulttuurissa. Kustantaja on sitten loppujen lopuksi halunnut vielä laittaa oman puumerkkinsä koko porukan tekemisiin ja tästä sopasta pienillä ylikiehumisilla on sitten aikanaan syntynyt kirja. Kansikuva saattaisi räyhäpartaisen pitkänlinjan perinnevalokuvaajan aluksi viedä hieman pois raiteiltaan, kunnes se lähemmin tarkasteltuna avautuu harkituksi graafiseksi kollaasiksi. Se ei saarnaa, mutta kärjistää oivaltavasti ja havainnoi muutoksia. Kuohu koukussa saaristoon on kirja, joka vie merenkulkijan mukanaan takaisin aavoille ja niihin maisemiin, jonne kaikki merenpuremat kaipaavat näinä pimeinä ja räntäsateisina alkutalven päivinä. Näin on aina ollut hyvä, ainakin tähän asti. Luontokuvan kauppa 44 eur, SLV jäsenhinta 40 eur.
hiekalle koostettu sommitelma rannan roskista. Ihmisen toiminta merellä ja saaristossa näkyy, ja kirja tuo tämän myös esille. Vuosikymmeniä saaristossa kulkeneena valokuvaajana, ammattigraafikkona ja nykyään myös kirjoittajana tunnetulla Nuortiellä on tahto ja kyky ottaa koko kirjanteko yksille harteille. Milloinkaan ei ole ollut näin vähän aikaa ensi kevääseen kuin juuri nyt.
66
Luontokuva 6/2009. Kuohu koukussa saaristoon sopii merenkulkijan ja rantojen koluajan kirjahyllyyn keskivaiheille kätten ulottuville. Kirjan yleisvaikutelma on hyvä, mutta joihinkin tasasävyisiin kuviin kirjapaino on onnistunut tuottamaan hentoa raidoitusta. Moniottelija Nuortie on rakentanut kirjansa rytmikkäästi, mutta kuitenkin rauhallisesti. Kirja on rakennettu lyhyiden merenmakuisten tarinoiden ympärille, jotka etenevät kutakuinkin vuodenaikojen puitteissa eri aikakausilta peräisin olevina muistikuvina. Samalla aukeamalla on esimerkiksi kallioista ulkosaaristomaisemaa ja Elina Nuortie: Kuohu koukussa saaristoon, omakustanne, Taskurapu 2009. Henkilökohtaisen kokemisen tunnelma säilyy tarinasta toiseen ja kuvia katsellessaan lukemaansa jää myös miettimään. Nykyajan loputtomasta kiireestä ja tuloshakuisuudesta huolimatta pitäisi painotalojen hoitaa myös nämä pienet nyanssit kuntoon
Teksti: JUSSI LEPPÄNEN Kuvat: ELINA NUORTIE
"Voisimmeko kiireen ja kaman sijasta kiinnittää huomiomme olennaiseen. Voisimmeko elää enemmän. Voisiko joku tähdenlentotoiveista käydä toteen?"
Luontokuva 6/2009
67. Voisimmeko käyttää enemmän aikaa toistemme kanssa. Voisiko meillä olla enemmän aikaa ajatella
Tällä kertaa esillä on 16-vuotiaan Risto Miettisen ja 17-vuotiaan Ville Heikkisen kuvia.
Koonnut: ESA MÄLKÖNEN
Viikko42:VilleHeikkinen,Kuukkeli
Lauantaina otin kotoa mukaan vaaleaa leipää ja maapähkinöitä houkuttimeksi sekä kuvauspalkaksi. Kuukkelit eivät kuitenkaan oikein suvainneet närhiä samalle apajalle, vaan ajoivat jatkuvasti niitä tiehensä. Lähikuviinkin on hyvä saada jokin pieni ylimääräinen katseenvangitsija: Tässä se on avonainen nokka. Lintu ja tausta ovat kerrassaan sopivasti sävy sävyyn. Tämä kuva on siltä reissulta. Sunnuntaina kävin jälleen kuukkeleita kuvaamassa yrittäen saada parempia kuvia kuin lauantaina. Se myös luikahti koloonsa aina, kun kuukkeli tai närhi saapui paikalle.
Esa Mälkösen kommentti:
Tiukka rajaus toimii. Myös metsämyyrä kiinnostui pähkinöistä, mutta se ei uskaltanut tulla tarpeeksi näkyville, jotta olisin saanut siitä kuvan. Pähkinöihin ne eivät koskeneet. Käpytikkakin näyttäytyi.
Esa Mälkösen kommentti:
Hieman harvinaisempi taustaväri, ruskea, lämmittää mieltä. Tintit olivat rohkealla päällä tai nälissään, joten pääsin seuraamaan ja kuvaamaan niitä aivan läheltä ilman sen kummoisempia piiloja. Noin kymmenen aikoihin aurinko oli jo hyvin taivaalla ja minä kuvausvalmiina. Pari tuntia istuin jälleen kohmeisella mättäällä ja kuvasin. Paikalla kävi myös närhiä, joille pähkinät kyllä kelpasivat. Rohkeimmat, lähinnä hömötiaiset, uskaltautuivat hakemaan pähkinät myös kädeltäni. Vaalea leipä kelpasi kuukkeleille hyvin ja ne kiikuttivat leivänpaloja innokkaasti varastoon. Täsmälleen oikea laukaisuhetki, töyhtötintin terhakka olemus ilmenee mainiosti.
68
Luontokuva 6/2009. Pakkasta oli mukavasti muutama aste, joten ruokinnalla oli kova vilinä ja kamera lauloi. Luontokuva.org/foorumi
Nuoren matkassa
Lehden toimitus poimii Luontokuva.org -sivuston Viikon kuvissa julkaistuja alle 18-vuotiaiden kuvia kertomuksineen ja hankkii niihin kokeneen kuvaajan kommentit. Pakkasen vuoksi alkoi varpaita palella melko nopeasti, mutta onneksi laukaisinsormi pysyi lämpimänä koko pitkän päivän. Päivän aikaan ruokinnalla kävi useita sini-, hömö-, tali-, ja töyhtötiaisia. Lintu näyttää näin mainion eläväiseltä.
Viikko44:RistoMiettinen,Töyhtötiainen
Lähdin auringon noustua mopedilla kuvaamaan pikkulintuja erään suon laitaan. Miellyttävä valo. Keskityin kuvaamaan tinttejä ruokinnan vierellä olevaa keloa vasten, johon houkuttelin ne pähkinöillä
Nyt Suomessa ensimmäistä kertaa julkaistava teos on vertaansa vailla oleva kokoelma maailman upeimpia luontokuvia. Tätä 95 parhaimman kuvan galleriaa et löydä netistä. Iso sivukoko 25x25 cm, 160 sivua. Vuosittain järjestettävä Veolia Environnement Wildlife Photographer of the Year on maailman arvostetuin luontokuvakilpailu. Siinä esitellään kuviin liittyvien tietojen kera kaikki kilpailussa voittaneet ja kunniamaininnan saaneet valokuvat. Uutuus on tilattavissa joululahjahintaan Docendo.fi-tietokirjakaupasta www.luontokuva.org/kauppa ja Luontokuvan kaupasta: www.luontokuva.org
K i r j a k a u p o i s t a
k a u t t a
m a a n
Luontokuva 6/2009
69. Docendo onnittelee kisassa menestyneitä suomalaisia! Kilpailu oli tänä vuonna suurmenestys suomalaisille. Rautsi
Kuvaaja: Henrik Lond / Veolia Environnement Wildlife Photographer of the Year 2009
Maailman parhaat luontokuvat
Wildlife Photographer of the Year
Tämä suosikkiteos avaa maailmanlaajuisen näköalan luonnonkuvaajien työskentelyyn. Sen järjestäjinä toimivat BBC Wildlife Magazine ja Lontoon Natural History Museum. Palkittuja olivat: Seppo Pöllänen, Janne Heimonen, Jarmo Manninen, Esa Mälkönen, Niko Pekonen, Henrik Lund ja Ilkka Räsänen
Pääsin näkemään viitisentoista tunturiPöllöä, joista kuvasin viittä.
T
unturipöllön, Bubo scandiaca, levinneisyys on sirkumpolaarinen ja lajia tavataankin pohjoisilla arktisilla alueilla maapallon ympäri. Fennoskandiassa tunturipöllö on aina vain harvinaistuva lintu, jonka pesintäyrityksiä voi tapahtua vain parhaina sopuli- ja myyrävuosina, nykytahdilla noin parinkymmenen vuoden välein. Se on kuitenkin kaikkialla harvalukuinen, ja vuosien välinen vaihtelu eri alueiden välillä on suurta. Tunturipöllöt istuivat näkyvästi latojen katoilla, puiden latvoissa tai katulamppujen päällä. Aiemmin tunturipöllöjen vaellukset etelään saattoivat olla niille kohtalokkaita, sillä laji ei ollut rauhoitettu ja Suomessa siitä maksettiin jopa tapporahaa! Näin tämä tundran komea valkoinen pöllö päätyi usein täytettynä pölyttymään kirjahyllyyn. Ilmeisesti varislintujen painostuksesta ne voivat kuitenkin olla myös varsin hämäräaktiivisia. Suomessa varmimpia paikkoja lajin havaitsemiseksi talvella ovat olleet Saaristomeren alue, erityisesti Korppoon Jurmo ja Pohjanmaan peltolakeudet, etenkin Lapuan Alajoki. Erityisesti syksyisin ja talvisin tunturipöllöt vaeltavat pääasiassa itä-länsi suunnassa tundravyöhykkeellä ja toisinaan laji vaeltaa myös etelään, jopa Keski-Eurooppaan saakka. Liekö vuosisatoja jatkunut petoviha muokannut niistä ihmisarkoja?
70
Luontokuva 6/2009. Kanadan kevättalven olosuhteet tai maisemat eivät paljon poikenneet talvisen länsi-rannikkomme peltomaisemasta. Suomessa olen vuosia sitten yrittänyt kuvata talvisia tunturipöllöjä, mutta ne ovat aina olleet erittäin arkoja ja siten vaikeasti kuvattavissa. sen vuoksi kevättalvella 2009 matkustin kanadaan, tarkoituksenani löYtää ja kuvata tämä tarunhohtoinen valkoinen vaeltaja. Talvella pöllöt istuvat usein latojen katoilla ja muilla korkeilla tähystyspaikoilla, josta ne näkevät ja näkyvät hyvin. Peltsinmatkassa
Tällä
palsTalla linTukuvaaJa
Jari pelTomäki
on esiTellyT kuvausTuoTanToaan Ja kuvausTyyleJään Tämän vuoden.
Valkoinen vaeltaja
olin jo vuosia odottanut tunturiPöllöä vieraaksi kotiseutuni talvisille Peltoaukeille, mutta turhaan. Pohjois-Amerikassa laji näyttäisi menestyvän paremmin ja sen vaellukset etelään ovat lähes jokatalvisia. Suurimpana erona oli se, että Kanadassa pöllöt olivat lähestyttävissä ja siten myös kuvattavissa. Vielä 60-luvulla esimerkiksi Liminganlahdelle vaeltaneita tunturipöllöjä ammuttiin surutta, joten ei ihme, että laji on harvinaistunut maassamme. Ammattikuvaajalle arvokkaita talvisia ukulikuvia syntyi viikon aikana runsain mitoin. Toisaalta tunturisopulien huippuvuosien vähäisyys lienee vaikuttanut vainoakin enemmän lajin harvinaistumiseen
Canon 1D Mark III, 500 mm f4, 1/2000 sek, f/8, ISO 400, käsivaralta kuvattu, vakaaja asennossa 1.
Luontokuva 6/2009
71. 4.3.2009 Quebec, Kanada. Lekuttaessa lajin pitkät ja höyhenpeitteiset jalat tulevat hienosti esille. Teksti ja kuva: JARI PELTOMÄKI Tämän kuvan valitsin, koska valkoinen tunturipöllö sinitaivaalla on vanhaa lintumiehen sydäntä sykähdyttävä näky. Kuvan nuori tunturipöllökoiras on valkoisempi kuin nuoret pöllönaaraat, joilla on enemmän mustaa kuviointia valkoisessa höyhenpuvussa
2010
Kilpailusäännöt ja osallistumisohjeet: www.vuodenluontokuva.fi
Todelliset värit parhailla tuotteilla
K a k s i p u o l i ne n v a l o k u v a l aatuine n t u l o s t u s p ape ri! S a a ta v i s s a k oot: A 4 , A 3 + ja 3 0 . ( 0 9) 5 30 89 3 0. 5 x3 0. f i pu h . 01. 5 c m
Vo it la d at a valmi it pr o fi ilit u us im piin kin must e suih k utu los tim iin www.il fo r d .c om -s ivu lta Alb umeih in, por tfolioihin , k ut su k or t t eih in, k an s ioih in yms .
E izo Fle x Scan - sarj a vaativill e har r astajille Eizo Color E dge -sarj a ammatt ilaisille E izo Fle x Scan S 223 3W
95 % Ad obe RG B:st ä 1 68 0x 10 50 re solu ut io kaiu t tim et pivot k ään töt oimi nt o t ak uu 5 vu ott a
4 9 9, -
H in n at j a saa ta vuus v oiva t va ihde lla .
72
Luontokuva 6/2009
Lisää infoa: w w w.i n t e r f o t o .f i
K ys y l is ää : S u om e n In t e rf o t o O y i n t e r f o to @ i n t e rf ot o . Osallistu Vuoden Luontokuva 2010 -kilpailuun!
Lataa kilpailukuvasi mukaan netissä: www.vuodenluontokuva.fi
Ilmainen osallistuminen SLV:n jäsenille
Kilpailukuvien viimeinen jättöpäivä on 18
TAIDEVEDOSTAMISEN UUSI PERINNE
Aina projektia aloittaessani mietin mille materiaalille haluan vedostaa työni. Hän on Riihimäellä asuva kansainvälisesti arvostettu kuvataiteilija.
Epson Stylus Pro 7900 Gary Wornell
Digigraphie on taidevedostuksen laatustandardi. Epson-tulostimet tekevät suurenmoisen laadukkaita teoksia riippumatta siitä, millaisen materiaalin päätän kulloinkin valita. Uudet työvälineet kuten Epson Stylus Pro -sarjan tulostimet ovat korvanneet kemikaalihuurut ja pimiötyöskentelyn. Kehittymisen halu ja jatkuva uteliaisuus elämää kohtaan ovat Gary Wornellin taiteellisen toiminnan keskeiset elementit. Lisätietoja: www.peoplegroup.fi/epson
Luontokuva 6/2009
73. Lopputuloksena syntyy teos, jossa värien syvyys ja yksityiskohtien rikkaus on niin valtava, että se on koettavissa vain
Photo: Dace Gaile
korkealaatuisesta taidevedoksesta
Teksti ja kuva: TAPANI RÄSÄNEN
Myrskyjää, Saimaa, Joutseno 2.1.2009. Nikon D2x, Nikon 12-24mm F/4G, polttoväli 24mm 1/200s, F 11, ISO 100, -0,7EV, jalusta.
74
Luontokuva 6/2009
Viikon kuluttua potkuttelin kelkkaa pitkin jäätä. Vuosien varrella olen löytänyt joitakin paikkoja, joissa tyrskyt loihtivat taidetta matalankin veden aikana. Sää vaihteli sopivasti tarjoten valoa ja varjoa. Jos veden pinta on kovin alhaalla, pärskeet eivät yllä rantakiviä kauemmas. Tuuli mistä suunnasta tahansa, aalloilla on matkaa kasvaa komeisiin mittoihin. Tehtäväkseni jäi todeta, että parin päivän tihkusateet olivat vieneet rannoilta kaiken kauniin.
Luontokuva 6/2009
75. Niihin törmätessään aallot särkyvät näyttävästi. Onneksi linssiä suojasi suodin. Tyydyin kuvaamaan mantereelta käsin ja löysinkin muutamia hyviä rantoja. Vesipatsas ryöpsähti päälleni, ja objektiivi oli hetkessä jäässä. Kerran vihaiset vihurit pääsivät yllättämään minut ryömiessäni liian lähelle vesirajaa. Näillä kohdin on yleensä otollinen suuri kivi tai sopivasti jyrkkä kallio. Räsäsenmatkassa
T ä l l ä p a l s T a l l a l u o n T o k u v a a J a Ta p a n i räsänen on Tämän vuoden kerTonuT kuviensa TausToisTa.
SULAVAA KAUNEUTTA
kovat tuulet ja Pakkanen koristelevat rantoja vuoden vaihteessa. Siellä eteeni avautui yhä uusia ja uusia uskomattomia jäärantoja. Tallensin kiireellä, mutta harkiten, jäistä maailmaa lähikuvista laajempiin näkymiin. Auringon osuessa jäihin ne loistivat kirkkaina kilometrien päähän. Veneellä kulkevana olen hyvässä asemassa: Voin hakeutua parhaille paikoille jäiden ja valojen suhteen. Kun sopivaa puustoa on lähistöllä, jäätä pääsee muodostumaan niihin. Autolla liikkuva ei pysty tavoittamaan parhaita kohteita. Seuraavana aamuna ajoin turhaan Suur-Saimaan rannalle: järvi oli jäätynyt yön aikana. Rantavyöhykkeen pensaat ja puut olivat hohtavan jään peitossa monen metrin korkeudelle. Tuulen hieman laannuttua pääsin veneellä suurille selille. Päivän aikana ehdin tutustua vain murto-osaan veneilyalueeni saarista. Tämän vuoden alussa Saimaan pinta oli hyvin korkealla tasolla. Sen sulattelu ei ollut mahdollista, ja lopun päivää olin hyvin varovainen ilman suodinta. Kiehtovimmat rannat pitivät minut otteessaan tuntien ajan. Tuikeat tuulet ja miinus asteet eivät takaa komeita rantajäitä. Joulukuun lopun kovat puhurit ja yli kymmenen asteen pakkaset järjestivätkin jääjuhlan, jollaista en ollut ennen kokenut. Suomen suurimman järven lähes merelliset selät ovat "jääbongarin" paratiiseja. Se enteili komeita myrskyjäitä. olen oPPinut, että nämä hetket kannattaa hYödYntää viivYttelemättä, sillä lYhYtkin suoja sulattaa jäät noPeasti.
Y
htä kauan kuin olen kuvannut, muistan metsästäneeni myrskyjäitä. Lohduttelin itseäni, että palaan jäiseen maailmaani, kun kansi kantaa kävellä. Levoton järvi pauhasi pahimpana päivänä niin voimallisesti, että en tohtinut yrittää vesille veneellä
Kuvaaja Hoho, onpahan mainio ilme tintillä... Hannu
76
Luontokuva 6/2009 4/2009. Lukijankuva
Keskustele luontokuvista ja kuvauksesta osoitteessa www.luontokuva.org/ foorumi. Kiinnostavimmat kuvat ja tarinat julkaistaan Luontokuvassa! Julkaistuista kuvista lähetetään palkkioksi Vuoden Luontokuvat 2009 -kirja (sh. 52 eur).
Koonnut: ESA MÄLKÖNEN
Janne Nieminen, Kirkkonummi, Talitintti Tämä oli nautiskellut käymistuotteita hieman enemmän..
Antti Piti hieman pitempään katsella, että alkaa hahmottumaan, jännä kuva. Janne
Luontokuva 6/2009
77. Risto Inkeroinen, Koria, Koivikko On vaikuttava... Jukka Mukavasti keltaista vielä mukana. juuri sopiva polttoväli, tuntuu luonnolliselta. Kuvaa loppusyksyä hyvin. Leena
Petri Volanen, Forssa, Metsälammen kasveja Yksinkertaisuudessaan hieno kuva
Mahdollisuus huomioida yksilöllisiä toiveita.
Galapagos & Andit 18.-30.11.2009 Intian tiikerisafari 29.7.-14.8.2010 3 480 2 480 /Ei/jäsen jäsen 2 880 (sis. * Etelänmerinorsujen vieraana Valdezin niemimaalla. * Katoavaa kauneutta Los Glaciares -kansallispuiston jäätiköillä. Lisätietoja kotisivuilta ja puhelimella: Kari Kemppainen, 0400 284 069 Jani Määttä, 0400 187 286 Suomen Luonnonvalokuvaajat jäsenhintaan.
Vuoden Luontokuva 2007 -voittaja Lassi Rautiainen on kuvannut karhuja yli 30 vuotta.
www.borealwildlifecentre.fi
78
Luontokuva 6/2009
0400-380878 lassi.rautiainen@nettilinja.fi www.articmedia.fi. Majava, teeri, metso, kurki, metsähanhi, laulujoutsen sekä yli 40 muuta lintulajia. Ryhmäkoko max 8 hlö. * Pingviiniyhdyskunnan hovikuvaajana aamusta iltaan. Kuvat kojuista, taustoista ja karhuista eri kuukausina näet uusituilta sivuiltamme
www.wildbrownbear.fi
Kävelymatkaa pitkospuita pitkin autolta ainoastaan 100-400 metriä, kojusta riippuen. * Guanakoja Torres del Painen kansallispuistossa. Jäsenhinta 225,- / hlö / yö (minimi 2 yötä) sis. - 30.9.
Useita erilaisia kojuja ja taustoja. 2 680 +lennot Buenos Airesiin.
Patagonian retkellä keskitymme neljään eteläisen Etelä-Amerikan upeimpaan kuvauskohteeseen etelän keskikesällä. Pyydä tarjous! Suomen luonnonvalokuvaajat jäsenhintaan.
Lisätiedot: Jouni Klinga, jouni@klinga.fi, puh. Ryhmät jäsenhinta 8-20 hlöä á 215,-, kun minimi 2 yötä.
Boreal Wildlife Centre Oy Viiksimo, Kuhmo
Ahma, karhu, susi, metso, teeri, hanhi, joutsen...
Kuvauskausi 1.3. lennot) Ei 3 880 + lennot Andit & Galapagos 28.10.-13.11.2010 Galapagos & Andit 29.7.-14.8.2010 3 480 3 080 /Ei/jäsen jäsen 3 880 + lennot Ei 3 480 +lennot
Kuvat: Jouni Klinga
Kuva: Esa Mälkönen
WILD BROWN BEAR OY KUHMO, Vartius
Ahmakausi 1.2-30.3, Karhukausi 30.3.-2.10, 8 erilaista kojua; metsässä, suolla, lammen rannalla. Kuusamossa kotkakojut 3 kpl sekä 1 muu lintu- ja saukkokoju. Jäsenetuyritykset
Luontokuvaajien erikoismatkat jatkuvat edullisin jäsenhinnoin
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n jäseneduista tarkemmin: www.luontokuva.org/jasenedut
PATAGONIA
Argentiina ja Chile, 30.12.2009 - 15.1.2010 alk. 0400 191 348 Vastuullinen matkanjärjestäjä Galapagos-matkat.
Tiedustelut ja varaukset: Ari Sääski 040-5469008, ari.saaski@wildbrownbear.fi
EUROOPAN AINUT SUSISTUDIO
Kuhmo 2008 tammikuu: 8 susi, 2 ahma, 3 kotka, 1 tunturihaukka, 1 kanahaukka, helmikuu: 8 susi, 2 ahma, 3 kotka, 1 tunturihaukka, 1 kanahaukka - maaliskuu: 7 susi, 2 ahma, 1 karhu, 5 kotka - huhtikuu: 7 susi, 5 ahma, 5 karhu, 25 kotka, 2 kanahaukka - toukokuu: 7 susi, 7 ahma, 11 karhu, 12 kotka, 3 haarahaukka, 2 kanahaukka - kesäkuu: 7 susi, 7 ahma, 12 karhu, 5 kotka, 1 haarahaukka - heinä-elokuu: 7 susi, 7 ahma, 16 karhu, 6 kotka, 2 haarahaukka - syyskuu: 8 susi, 4 ahma, 10 karhu, 6 kotka, 2 kanahaukka - lokakuu: 8 susi, 2 ahma, 4 karhu, 10 kotka - marraskuu: 8 susi, 2 ahma, 12 kotka - joulukuu: 8 susi, 2 ahma, 5 kotka Kuhmossa tukikohtana Kuikan kämppä. 12 kojua 2-4 hengelle. Uutuus! Anna lahjaksi karhun kuvaus- tai katselulahjakortti! Eri kokoisia katselukojuja, jotka sopivat perheille, ryhmille tai yrityksille. Halutessasi kojuun voit jäädä myös päiväksi. majoitus, ruoat, kojupaikan, saunan
Gamvik on Manner-Euroopan pohjoisin kolkka, jossa esiintyy tyypillinen Pohjois-Norjan arktinen sisämaa- ja merilajisto. Paavo Hamunen (elok. Paavo Hamunen Kuvauskohteina mm. tykky ja lumiset vaaramaisemat, täysikuu · Lintuvalokuvaus keväällä 22.-25.4.2010, op. Paavo Hamunen ja Olli Lamminsalo. Paavo Hamunen. Paavo Hamunen Kuvauskohteina mm. Jorma Luhta. · Maisemavalokuvaus Kuusamon ruskassa 16.-19.9.2010 Op. kotkat, kuukkelit, tiaiset ja koskikarat · Talvinen maisemavalokuvaus 24.-27.2.2010, op. Näyttelyssä sekä digitaalinen esitys että valokuvavedoksia. Paavo Hamunen ja Olli Lamminsalo. kotkat ja teeret · Kasvi- ja maisemavalokuvaus 1.-4.7.2010, op. tikankontti ja muut alueen kasviharvinaisuudet sekä maisemat kesäyön valossa · Lintuvalokuvaus Gamvikissa Norjassa 7.-11.7.2010 Op. Näyttelyt ja luontokuvakahvilan palvelut ovat avoinna ma-pe klo 9-17 ja la 10-14.
Näyttelyt 5.1.2010 saakka Hannu Hautala
- esillä Hannun klassikkotöitä, teemanäyttelynä "Kohtaamisia luonnossa" ja keinutuolisarjassa kuvia ensilumesta kaamokseen - Lauri Kettusen luontovideoteoksia, mm. Kuva: Hannu Hautala
Luontovalokuvauskurssit 2010
· Lintuvalokuvaus talvella 4.-7.2.2010, op. Pääosa kuvauksesta Oulangan kansallispuistossa ja sen lähialueilla. Edulliset kurssimaksut sekä majoitus ja ruokailut viihtyisällä Oulangan tutkimusasemalla (Kuusamon kursseilla) Kurssitiedot kesäyliopiston kotisivulta: www.pohjois-pohjanmaankesayliopisto.fi/luontovalokuvaus Tiedustelut ja ilmoittautumiset Hannu Hautala -säätiön ja Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston luontovalokuvauskursseille: Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto, Oulangantie 1, 93600 KUUSAMO puh. Esityksen musiikki: Kari Alajuuma, koostaminen: Lauri Kantola. 2010 alkaen Luhdan "Tähtiyöt"
www.luontokuva.org/kauppa
Hannun jäljet Hannu Hautala luontokuvakeskus Torangintaival 2, 93600 KUUSAMO (040) 860 8364, (040) 8608365 , www.hannuhautala.fi, info@hannuhautala.fi
Luontokuva 6/2009
79. Inhan jäljillä Paanajärvellä Venäjällä Op. Syksyisten maisemien ja muiden luontokohteiden kuvaaminen eri valaistusolosuhteissa Kursseilla pääset huippupaikoille kuvaamaan ammattilaisten opastuksella. (040) 860 8715, kesayo@kuusamo.fi
Suojaudu talveen!
Hannun jäljet
Hannu Hautala luontokuvakeskus
Ainutlaatuinen vierailukohde luontovalokuvauksen ystäville Kuusamossa. Sävy sävyyn erämaan hengessä
Naamioidutalvikuosiin&vuoraalinssisi"talvitakilla"
LensCoat -naamiot, runkopussit & objektiivitakit Canon, Nikon, Sigma, Tamron, Sony www.luontokuva.org/kauppa tilaus@luontokuva.org / 0400 191 348
David Maitland "Creatures & Spirits"
Aiheina eläimet, kasvit, maisemat ja valo. Kuvauskohteina mm. Kurssin aikana keskitytään kuvaamiseen ja kuvailmaisun kehittämiseen, tarpeellisessa määrin myös välineiden käyttötekniikkaan · Maisemavalokuvaus I.K. Vierailevana näyttelynä Jorma
Uudet näyttelyt jälleen 7.1. Kuvauskohteina mm. 2010) Kuvauskohteina Paanajärven kansallispuiston maisemat
Canon EOS-1D Mark II, 24105mm f 4 zoom 35mm, f 4, 1/50 s, ISO 800.
80
Luontokuva 6/2009. Kuva: ILKKA NISKANEN, Toimittanut: RAISA NEVALAINEN.
Rusakon rekiretki, 7.1.2009, Iisalmi
Onnistunutta otosta edelsi toki pitkä, kärsivällisyyttä edellyttänyt työ rusakon saamiseksi haluttuun paikkaan ja asentoon. Saadakseni sen nousemaan koputin hiljaa ikkunalasiin. Sitten halusin vielä rusakon tiettyyn asentoon, naama kuvaussuuntaani päin ja halusin saada sen tähystysasentoon takajalkojen varaan, Niskanen kertoo Hän kuvasi rusakkoa alkuun ulkopiilosta, mutta siirtyi mukavuuden halusta kuvaamaan lämpimiin sisätiloihin laukaisimen avulla tätä sangen satunnaista ja iltamyöhäistä pihan vierasta. Kun vaimo joulukuun alussa hankki poro ja reki -valaisimen, Niskanen tuumasi, että olisi kiva saada kuva siitä ja rusakosta. Hän ei käyttänyt kuvauksessa salamaa onnistuakseen vangitsemaan valon ja tunnelman yön pimeydessä. Ensin totutin rusakon ruokailemaan poron ja reen vierellä ilman, että valo oli päällä, seuraavaksi valon ollessa päällä. Rusakko kävi syksystä alkaen syömässä maahan tippuneita omenoita takapihalla. Jos liian kovasti koputti, se pakeni, minkä opin erehdyksen kautta, Niskanen hymähtää. Viimeinenkuva
Poimintoja
suomalaisista luontokuvista
Rusakon rekiretki
I
isalmelainen Ilkka Niskanen sai omenoin ja porkkanoin totuteltua rusakon viihtymään vaimonsa hankkiman pihavalon vieressä. Kuva voitti Ihminen ja luonto -sarjan saksalaisen GDTluontokuvajärjestön European Wildlife Photographer of the Year 2009 -kilpailussa.
Luontokuva 6/2009
81. Näin kodin takapihalla syntyi hauska ja tunnelmallinen kuva rusakosta poron ja reen kyljessä
Yhdistyksen tavoitteena on edistää suomalaista luontokuvausta ja toimia kuvaajien välisenä yhdyssiteenä. Kari Niemeläinen, järjestösihteeri Puh. Jäsenyytesi myötä annat myös tukesi suomalaiselle luontokuvaukselle. Ryhdy luontokuvaajaksi!
tilaa luontokuva kotiisi tai liitY jäseneksi, niin saat lehden jäsenetuna.
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry on perustettu vuonna 1977. 040 5444 372, esa.malkonen@luukku.com Jyrki Kallio-Koski, Oulu, varapuheenjohtaja Arto Heikkilä, Vantaa, jäsentapahtumat Kaija Keskinen, Inkoo, VLK-kilpailu Jarmo Latva, Helsinki, jäsentiedotus Kari Loimu, Espoo, talous Seppo Pöllänen, Espoo, jäsentiedotus Pekka Vainio, Kotka, jäsentapahtumat Janne Nurminen, Turku, varajäsen Pääyhteistyökumppanit Canon Oy, Color-Kolmio Oy, Kamera-lehti, Nelonen, Nikon Nordic AB, Rajala Pro Shop, Epson Finland Oy
Jäsenhakemus/Tilauskuponki
Nimi Syntymäaika Puhelin Lähiosoite Postitoimipaikka Sähköposti Liityn jäseneksi, liittymismaksu 25, ja valitsen jäsenluokan: Varsinainen jäsen 52 Nuorisojäsen (alle 18 v.) 27 Perhejäsen 27 (ei lehteä) Tilaan vain lehden ja valitsen Kestotilaus 46 Ruotsi, Tanska ja Baltia 68 Muut maanosat 84
paikka allekirjoitus aika
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry Tunnus 5007722 33003 Vastauslähetys
Vuositilaus (6 numeroa) 49 Muu Eurooppa 74
Luontokuva 6/2009
83. 045 672 3003, kari.niemelainen@luontokuva.org Tili: Sampo Pankki 800010-1764662 Kustannus Oy Luonnonkuvaaja Korpitie 36, 90650 Oulu Viestintä & kauppa, yhteistyökumppanit, Vuoden Luontokuva -tapahtumat Jouni Klinga, toimitusjohtaja Puh. Euroopan suurimpaan luontokuvajärjestöön kuuluu yli 2700 jäsentä. Suomen Luonnonvalokuvaajat ry Soukkiontie 2, 04740 Sälinkää. Jäseneksi ovat tervetulleita kaikki luontokuvauksesta kiinnostuneet!
Seuraavassa numerossa
ELÄMÄNVAIHEENA KOLI
Markku Tano
Jäsenetuja
Luontokuva-lehti, Sähköiset jäsentiedotteet, Syysja Talvipäivät, Jäsenhinnat Luontokuvan verkkokaupassa... 0400 191 348. Lue lisää: www.luontokuva.org/jasen
Liity jäseneksi
Liittymismaksu 25 .Jäsenmaksut 2010: Varsinainen jäsen 52 , Nuorisojäsen (alle 18 v., sisältää lehden) 27 , Perhejäsen (ei lehteä) 27 ).Täytä jäsenhakemus netissä tai oheisella lomakkeella.
Seuraava Luontokuva ilmestyy 1.2.2010
SuomenLuonnonvalokuvaajatry
info@luontokuva.org, avoinna klo 9-16. jouni@klinga.fi Tili: Sampo Pankki 800015-1580956 SuomenLuonnonvalokuvaajatryhallitus2010 Esa Mälkönen, puheenjohtaja Sammalkallionkuja 2 D 82, 02210 Espoo Puh