Kylässä Karjalassa Mennyt elää Viipurissa 17 visiota parempaan maailmaan Te em a: Ka rja la. Ihmiset • Kulttuuri • Ympäristö • Ilmiöt Kun pakolaisesta tulee perheenjäsen 3 /2 016 | 6 , 90?€ Ekaluokkalainen Galina asuu rajantakaisessa Hiidenselässä, jossa vesi kannetaan yhä kaivosta
”Edes armeijassa en joutunut 'perunateatteriin', mutta Marian mökissä kyllä”, Kokkonen nauraa. Ku va : Pe tte ri Ko kk on en Petteri Kokkonen Teema: Karjala. Maria kutsuukin minua vunukakseen, lapsenlapsekseen.” Kokkonen on reissuillaan tehnyt paljon muutakin kuin kuvannut: luonut lunta, soutanut verkkoja, niittänyt heinää, hakannut halkoja, kitkenyt kasvimaata. Soittorumban jälkeen Kokkonen sai Tohmajärven SPR:n silloiselta puheenjohtajalta vihiä Hiidenselässä asuvasta Maria Belozerovasta. Maailman Kuvalehti 3 / 2016 3 Valokuvaaja Petteri Kokkonen on kolunnut Laatokan Karjalassa sijaitsevassa Hiidenselän kylässä vuosia, vaikkei hänellä itsellään olekaan perhesiteitä rajan taakse. Hän lupasi kysyä Belozerovalta, josko suomalaiskuvaaja olisi tervetullut heidän luokseen. ”Ilman Marian apua projekti olisi loppunut jo aikoja sitten. Vastaus Venäjä 28–37 Vuosi Karjalassa Tarinan takaa oli: tervetuloa. ”Hotellissa asumalla ja laitoksissa vierailemalla ei pääse kiinni paikalliseen elämänmenoon”, Kokkonen sanoo. Ensimmäisen Karjalan-reissunsa Kokkonen teki pienen järjestön mukana, mutta sitä kautta matkan anti oli heikko. ”Yhteisen kielen puute on joskus hankaloittanut ymmärrystä ja kyläläisten luottamuksen saamista, mutta huumori on auttanut monessa tilanteessa”, Kokkonen summaa
Kuusi viipurilaista kertoo, miten he ovat kotiutuneet historialliseen kaupunkiin. 4 3/ 2016 Maailman Kuvalehti Maailma paloina 7 Digitalisaatio kompuroi kehitysmaissa 8 Imetys on yhteisön asia 10 Kärsäkkäät kiittävät 12 Viimeisiä viedään 13 Kolumni Jouni Hemberg 14 Maailma nyt 17 visiota parempaan maailmaan 16 Välähdys Hevosen kesyttämistä Tuvassa Keskellä 18 Paikkansa löytäneet 22 Henkilökuva Hossein Alizadeh 27 Katso, järjestö! Pelastakaa lapset ry Pitkät 28 Kuvareportaasi Koko vuosi Karjalaa 38 Lukujuttu Kun meille tuli pakolainen Lopuksi 46 Matkalla Vuodet viidakossa eivät unohdu 47 Kolumni Elina Hirvonen 48 Arviot • Baaba Maal: The Traveller • Marjut Helminen: Appelsiinilehto 49 Ilmiö Ratikassa raikuu 50 Kulttuuripalat Naisääniä Savoyssa 51 Kohtaamisia Kong Saoum, Kambodzha 52 Mikä maa, mikä kieli 54 Ristikko Suomi 52 Mikä maa, mikä kieli. Suomi 38 Kun meille tuli pakolainen Kävimme tutustumassa kolmeen perheeseen, jotka ovat avanneet ovensa evakoille ja pakolaisille. Valokuvaaja Tanja Konstenius on miettinyt lukemattomia kertoja kuka hän on, suomalainen vai suomenchileläinen, geeniensä vai elämänkokemustensa tulos. Kuuntele Karjala-aiheinen soittolista Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki Teema: Karjala. Sisällys 3/2016 Ka nn en ku va : Pe tte ri Ko kk on en Tä m ä si vu yl hä äl tä m yö tä pä iv ää n: Sa ar a M an si kk am äk i, A nn i Ko po ne n, O ks an a D an ilo va Venäjä 18 Paikkansa löytäneet Nykypäivän viipurilaiset ovat syntyneet eri puolilla entistä Neuvostoliittoa
Köyhyyttä ja rikkautta on kaikkialla ja samat köyhtymisen ja rikastumisen mekanismit toimivat joka puolella. Ensimmäistä kertaa YK:n isot kehitystavoitteet eivät koske vain vanhoja kehitysmaita, vaan kaikkia. Alkuvuonna Davosissa maailman johtajat listasivat tuloerojen kasvun yhdeksi tulevaisuuden suurista haasteista. Suomen itärajalla kulkee yksi maailman isoista elintasorailoista. Kiinan ja Intian syke ovat pitkään määritelleet maailmantalouden kasvuvauhtia, ja nopeimmin talous kasvoi viime vuonna Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Yksi äärimmäisyys ei kuitenkaan löydy ennätystenkirjasta vaan kehitysjärjestö Oxfamin tuoreesta raportista. Suuret tuloerot ovat pitkään olleet kehitysmaiden ongelma, mutta nyt ne ovat entistä selkeämmin globaali riesa. Vertaus on muuten hyvä, paitsi että noiden 62 onnekkaan ei tarvitse koskaan ahtautua yhteenkään ruuhkabussiin, toisin kuin meidän muiden – ja mekin olemme onnekkaita. Katsomme tässä lehdessä Karjalaa eri suunnista ja kerromme muun muassa Karjalan evakoista ja ihmisistä, jotka nyt majoittavat muita – ja kokevat olevansa etuoikeutettuja ja onnekkaita. Näkökulman muutos on saanut meidätkin Maailman Kuvalehdessä katsomaan vaihteeksi lähelle. Sen mukaan prosentti maapallon väestöstä omistaa enemmän kuin loput 99 prosenttia. Vielä selvemmin epätasaisesti jakautuvaa vaurautta kuvaa tieto, että noin bussilastillinen ihmisiä omistaa enemmän kuin puolet koko maailman väestöstä. Maailman suurin yhteinen päätöstentekoelin YK ei ole jäänyt katsomaan kehitystä vierestä. Sekä OECD että IMF ovat tutkimuksissaan havainneet räikeiden tuloerojen olevan haitaksi paitsi kehitykselle myös talouskasvulle. Eurooppa tai Yhdysvallat eivät enää aikoihin ole olleet maailmantalouden vetureita, korkeintaan perässä kolkuttavia matkustajavaunuja. Kirjoittaja on kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepa ry:n viestinnän ja vaikuttamistyön johtaja. Laura Häkli Ennätysten huikea maailma Pää kirjoitus Ku va : Te em u U llg re n Suomen itärajalla kulkee yksi maailman isoista elintasorailoista.. Viime aikoina Karjala on noussut julkiseen keskusteluun monesta syystä, eikä vähiten siksi, että Suomi on pitkästä aikaa joutunut miettimään, miten huolehditaan isosta määrästä ihmisiä, jotka tulevat hakemaan täältä turvaa. Isolla osalla maailman ihmisistä ei ole varaa edes bussiin. Niin sanottu Agenda 2030 määrittää kaikille samat kestävän kehityksen tavoitteet, joiden joukossa on sellaisia suuria asioita kuin köyhyyden ja nälän poistaminen, tasa-arvon takaaminen ja puhdas vesi. Maailman Kuvalehti 3 / 2016 5 L apseni ovat tulleet siihen ikään, että he rakastavat Guinnessin ennätystenkirjaa: Arvaa, äiti, missä on maailman pisin silta! Katso, miten korkea talo! Yök, miten pitkät kynnet! Maailman ihmettely on loputonta, äärimmäisyydet kiehtovat mielikuvitusta. Enää ei ole helppoa jakaa maailmaa teollisuusja kehitysmaihin. Viime vuonna maailman suurimmat tuloerot löytyivät Turkista, Yhdysvalloista, Chilestä, Meksikosta ja Israelista
Jos kuivuus jatkuu ja tulipalot yleistyvät, paras vaihtoehto metsien pelastamiselle saattaa olla niiden uudelleenistutus esimerkiksi jollekin Etelämeren saarelle, Tasmanian yliopiston ekologi David Bowman kertoi lehdelle. Maailma paloina Tasmania. Ennätysmäisestä kuivuudesta kärsineillä Tasmanian ylämailla on nimittäin hävinnyt tuhkana tuuleen 105 000 hehtaaria maapallon vanhimpien ekosysteemien joukkoon luokiteltuja metsämaita. Tulipaloissa on palanut yhteensä kaksi prosenttia luonnonsuojelualueesta, jonka YK on luokitellut maailmanperint ökohteeksi. Siksi nyt riehuneet liekit polttivat poroksi yli tuhat vuotta vanhojen puuvanhuksien lisäksi niiden arat siemenet ja paahtoivat samalla karstalle puiden juurille välttämättömän turveperäisen maan. Metsien ensimmäiset puunversot siis kurkottelivat kohti aurinkoa aikana, jolloin dinosaurukset vaelsivat maan päällä ja Australia oli osa Gondwanan suurmannerta. Pahiten paloista kärsineillä alueilla metsien uudelleenkasvu on siksi käytänn össä mahdotonta, arvioi Nature-tiedelehti. Toisin kuin eukalyptus ja muut australialaiset puulajit, Tasmanian athrotaxis-heimon männyt eivät ole vuosimiljoonien aikana lainkaan sopeutuneet metsäpaloihin. Osasyy metsäpaloihin on ilmastonmuutos, joka on tehnyt tavallisesti sateisista Tasmanian yläng öistä rutikuivia. Niillä on ikää arvioiden mukaan 180 miljoonaa vuotta. Ennätysmäisestä kuivuudesta kärsineillä Tasmanian ylämailla on palanut 105 000 hehtaaria ikivanhojen ekosysteemien joukkoon luokiteltuja metsämaita. Janne Hukka Ku va : M ar y Ev an s Pi ct ur e Li br ar y / Le ht ik uv a Dinosaurusten metsät vaarassa 6 3/ 2016 Maailman Kuvalehti. Luoteis-Tasmaniassa on palanut tämän vuoden alussa metsää – eikä vain sitä tavallisinta talousmetsää
Virallisiin ruotsalaisiin tilastoihin heiRuotsi. Viime vuosikymmeninä yhteiskuntien digitalisaatiolle on asetettu valtavia odotuksia, mutta ihmiskunnan enemmistö odottaa edelleen siitä kumpuavia uusia työpaikkoja, parempia julkisia palveluita ja talouskasvua, raportista selviää. Kiinassa päättynyt, mutta vuosikymmeniä kestänyt yhden lapsen politiikka ja perinteinen kulttuuri aiheuttivat tyttödän lukumääränsä alkaa päivittyä vasta seuraavan vuoden kuluessa, kun turvapaikkahakemusjonoja saadaan purettua. Maailmanpankin mukaan internetin käyttäjien määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2005, mutta tällä hetkellä ryhmä kattaa vain neljä ihmistä kymmenestä. Yliopiston tuloksia selittää se, että tytt öja poikaluvuissa ovat mukana tällä hetkellä my ös turvapaikkaa hakevat teinit. Ruotsi vastaanotti viime vuonna 163 000 turvapaikanhakijaa, mikä on suhteellisesti enemmän kuin missään muualla Euroopassa. 8 800 000 000 KATSOTTUA YOUTUBE-VIDEOTA sikiöiden abortointeja ja muuttivat tyttöjen ja poikien suhdetta monessa sukupolvessa. Ruotsissa on 16-17-vuotiaiden tytt öjen ja poikien suhde keikahtanut päälaelleen. JH. Niiden puuttuessa digimaailman edut tippuvat koulutettujen, kaupungeissa asuvien eliittiryhmien syliin. Vaikka internetistä on tullut arkipäivää teollistuneissa maissa, suuri osa ihmiskunnasta elää edelleen sen tavoittamattomissa, kirjoittaa Maailmanpankki vuodenvaihteessa julkaistussa raportissaan Digital Dividends. Valtaosa alaikäisistä turvapaikanhakijoista on Afganistanista, ja suhdeluvun ennustetaan tasaantuvan tulevaisuudessa perheenyhdistämisten kautta. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan tytt öjen ja poikien luonnollinen suhde on 105 tyttöä jokaista syntynyttä sataa poikaa kohti. Toinen voittajaryhmä löytyy köyhien, totalitarististen maiden hallintokoneistoista. Jopa 400 miljoonaa ihmistä elää digitaalisten signaalien ulottumattomissa. Maailma. JH. Texas A&M -yliopiston tekemien laskelmien mukaan maassa on nyt 123 poikaa sataa tyttöä kohden, raportoi brittien yleisradio BBC. Osasyynä tähän on, että internetin ja digipalveluiden tueksi tarvitaan vahvoja julkisia instituutioita, kilpailua lisäävää sääntelyä, koulutusta (kuten lukuja kirjoitustaitoa) ja teknistä infrastruktuuria. Suhde on jopa enemmän vinksallaan kuin ruotsalaisten ikätovereilla Kiinassa. Digitalisaatio kompuroi kehitysmaissa Turvapaikanhakijat miehistävät Ruotsia Päivä internetissä vuonna 2016 Lähde: Maailmanpankki 207 000 000 000 LÄHETETTYÄ SÄHKÖPOSTIA 4 200 000 000 GOOGLETUSTA 803 000 000 TWIITTIÄ 186 000 000 INSTAGRAM-KUVAA 152 000 000 SKYPE-PUHELUA 2 30 00 00 GI GA TA VU A TI ED O NS IIR TO A 36 000 000 AMAZON-OSTOSTA Maailman Kuvalehti 3 / 2016 7
”Miksi meitä pitää nöyryyttää siksi, että pukeudumme miten tahdomme. Se riippuu hyvin paljon ympäristön ja yhteisön antamasta tuesta”, sanoo tutkimusta tehnyt Nigel Rollins maailman terveysjärjestö WHO:sta. Avuksi on tullut sosiaalinen media, jossa tämän vuoden hittituotteeksi on noussut kännykkäsovellus Gershad. Maailma paloina Noin tuhat imettävää äitiä osallistui vauvoineen kansallisen imetyspäivän tapahtumaan brasilialaisessa Belémin rantakaupungissa. Ku va : G er sh ad , iS to ck Rintaruokinnan onnistuminen riippuu hyvin paljon ympäristön ja yhteisön antamasta tuesta, sanoo Nigel Rollins WHO:sta. Se kuuluu perusoikeuksiin”, koodarit kirjoittavat. Tutkimuksen mukaan hallitukset eivät edelleenkään kannusta pienten lasten äitejä imettämään riittävästi. Anonyymien koodaajien kehittämä Gershad on Android-kännykkään ladattava sovellus, jonka avulla iranilaiset voivat jakaa tietoa moraalipoliisien liikkeistä tai tarkastuspisteistä, ja näin välttää läksytyksen – tai pahempaa. Iranissa julkista käyt östä valvoo moraalipoliisi, joka tunnetaan liian vapaamieliseksi tulkittujen kansalaisten simputtamisesta. JH. Heikkoihin imetystuloksiin vaikuttavat myös sosiaalinen paine ja korviketuotteiden aggressiivinen markkinointi. Vuosi sitten Brasilian São Paolosta tuli yksi rintaruokinnan edelläkävijäkaupungeista, kun se alkoi sakottaa kauppoja, työpaikkoja, virastoja ja yksityishenkilöitä, jotka yrittävät estää imettämistä tai julkisesti paheksuvat imettäviä äitejä. Aiheesta kertoi ensimmäisen kerran länsimaissa Britannian yleisradio BBC. Moraalipoliisi vastaan Iranin some-yhteisö Ku va : Pa ul o Sa nt os / Re ut er s / Le ht ik uv a 8 3/ 2016 Maailman Kuvalehti. JH. Niitille saattaisi olla hyväksi lukea alkuvuodesta The Lancet -tiedelehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan rintaruokinnassa pitäytyminen vähintään kuuden kuukauden ajan voisi pelastaa vuodessa yli 800 000 alle viisivuotiasta lasta. Koodaajien Google Play -sivulla kerrotaan, että vuonna 2014 moraalipoliisi antoi kolme miljoonaa varoitusta, laittoi 207 000 henkeä allekirjoittamaan pakkotunnustuksia ja lähetti 18 000 ihmistä oikeuteen siveett ömästä käyt öksestä. Imetys on yhteisön asia Stylisti Teri Niitti aiheutti vuodenvaihteessa myrskyn vesilasissa, kun hän paheksui sosiaalisessa mediassa lentokoneessa lastaan ruokkinutta äitiä. Imetyksen hyödyistä on ollut jo pitkään tarjolla tutkimustietoa, jonka mukaan äidinmaidolla ruokitut lapset muun muassa elävät pidempään, kärsivät vähemmän tulehduksista ja ylipainosta sekä saavat vähemmän allergioita. Hyödyt ovat moninkertaisia etenkin alimman tuloluokan kehitysmaissa, joissa sanitaatio ja julkinen terveydenhuolto ovat heikkoja. Julkisen n öyryyttämisen kohteeksi voivat joutua erityisesti naiset, joilla on liian avonainen huntu tai meikkiä, mutta myös länsimaisesti pukeutuneet miehet. My ös nuoret parit joutuvat usein poliisin hampaisiin. ”Rintaruokinnan onnistuminen ei saa riippua yksinomaan imettävästä äidistä. Iranissa jatkuu nokkapokka konservatiivisen hallinnon ja vapaampaan elämäntyyliin haikailevien kansalaisten välillä
Intia. Britti-imperiumin 1861 säätämän lain mukaan ”luonnonjärjestyksen vastainen lihallinen yhteys” toisin sanottuna homoseksi on rangaistavaa. JH. Konservatiivisen Intian asennemuutos on ollut hidasta. Jo pelkkä lain olemassaolo tarkoittaa, että seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat yhteiskunnassa useimmiten altavastaajan asemassa. Mumbain Gay Pride -marssilla oli helmikuussa poikkeuksellisen paljon juhlittavaa, sillä vain paria päivää aiemmin maan korkein oikeus otti uudelleen arvioitavaksi Intian rikoslain pykälän 377. Ku va : A P / Le ht ik uv a Kuukauden kuva Maailman Kuvalehti 3 / 2016 9. Päätöksen homoseksin laillistamisesta tekee viisihenkinen tuomarikomitea tulkitsemalla maan perustuslakia
Norsujen salametsästys on kiihtynyt viime vuosina huippulukemiin ja afrikkalaiset norsut ovat käytännössä matkalla kohti sukupuuttoa. 10 3/ 2016 Maailman Kuvalehti. Hongkong. Maailma paloina Ku va : iS to ck Kärsäkkäät kiittävät Muutoksen tuulet puhaltavat norsuille, kun norsunluukaupasta tehdään laitonta Hongkongissa ja Keniassa järjestetään norsujen suojelukonferenssi. Valitettavasti, sanovat norsujen ystävät. Isoimpana ilouutisena on se, että Hongkongin kaupunginjohtaja Leung Chun-ying ilmoitti tekevänsä norsunluukaupasta laitonta kaupungin alueella. Lakipykälä on nimittäin mahdollistanut porsaanreiän, jonka kautta hongkongilaiset kauppiaat ovat myyneet Afrikassa ja Aasiassa tapettujen norsujen syöksyhampaita ja niistä tehtyjä tuotteita tiskin alta. JH. Luonnosuojelujärjestöjen mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana noin 100 000 eläintä kuoli salametsästäjien luoteihin. Esimerkiksi Kenia on järjestämässä huhtikuussa kansainvälisen norsujen suojelukonferenssin, jonka yhteydessä poltetaan 120 tonnia – yhteensä 240 miljoonan euron arvosta – norsunluuta. Vaikka ollaan vasta maaliskuussa, näyttää siltä, että vuodesta 2016 on tulossa hyvä norsuille. ”Hongkong on ollut jo pitkään maailmanlaajuisen norsunluukaupan pimeä sydän”, WildAid Hong Kong -järjestön Alex Hofford kertoi CNN-kanavan haastattelussa. Norsunluun tuonti ja vienti on jo nyt kiellettyä Hongkongissa, mutta kielto ei ole koskenut ennen vuotta 1989 valmistettuja norsunluuesineitä. Onneksi muutokset tuulet puhaltavat myös Afrikassa
Toivotaan, että Koreat pääsisivät pian törkypostin lähettämisestä aitoon dialogiin. ”Lopettakaa pohjoisenvastainen psykologinen sodankäyntinne, joka leikkii aseellisen sodan sytytyslangalla!” pohjoiskorealaisissa viesteissä uhottiin. The Economist, Lontoo, marraskuu 2015. Maailman Kuvalehti 3 / 2016 11. Korean niemimaan naapurit eivät ole vieläkään solmineet todellista rauhansopimusta 1953 päättyneiden sotilaallisuuksien jälkeen, vaan maiden välillä vallitsee virallisesti tulitauko. Kakkapommeja Etelä-Koreaan Pohjoisja Etelä-Korea. Maton hinnaksi arvioitiin 181 000 euroa. Koolla on väliä, kuuluu sanonta. ”Olisi ollut parempi, jos köyhille olisi hankittu huopia talven kylmiä iltoja varten, kuin haaskata rahaa mattoon, jolla presidentti ei loppujen lopuksi edes itse kävellyt”, sanoi egyptiläinen uutisankkuri Yousef Husseini tv-showssaan The Independent-lehden mukaan. Jos kalkkunoiden paino jatkaa kehitystä samaa tahtia, saavuttavat ne keskivertoihmisen pai non vuonna 2166. 1929 sama luku oli vain 5,9 kiloa. Egyptin presidentinkanslian olisi tosin toivonut miettivän aforismin ydinsanomaa uudelleen, ennen kuin se tilasi neljä kilometriä pitkän punaisen maton juhlistamaan presidentti Abdel-Fattah al-Sisiä Kairon eteläpuolella järjestetyssä konferenssissa. JH. Ja että tilaisuus pidetiin uudessa, varta vasten köyhille rakennetussa kaupunginosassa. JH. Koska matto oli kahdeksan metriä leveä, se tarkoitti, että presidentin autokulkueen alustaksi oli varattu 32 000 neliömetriä punaista mattokangasta. Symbolisia yhteenottoja kinastelevien naapureiden välillä tapahtuu tuon tuosta, vaikka nykyisin verenvuodatukseen päädytään hyvin harvoin. Niinpä kenellekään ei tullut yllätyksenä, kun Soulin hallitus reagoi Pjongjangin tammikuiseen vetypommikokeeseen lähettämällä rajan yli kommunisminvastaisia propagandailmapalloja. Maton koko olisi huvittava, mutta suolaa haavoihin lisää se seikka, että al-Sisi oli kutsuvieraana valtion tiukkaa talouskuripolitiikkaa esittelevässä konferenssissa. Kylmän sodan viimeiseltä rintamalta kuului helmikuussa uutta ja kummaa. Suurempana yllätyksenä tuli, että perästä kuului. 13,6 kiloa painoi kiitospäivän kalkkuna keskimäärin viime vuonna. Ikivihreässä, virallisesti yli 60 vuotta jatkuneessa Pohjoisja Etelä-Korean sodassa, otettiin käyttöön aivan uuden kaliiberin aseita. YK:n tilastojen mukaan neljäsosa egyptiläisistä elää vi ral lisen köyhyysrajan alapuolella. Paluupostissa pohjoisesta lähetettiin ilmapalloja ja propagandaa – tosin Juche-filosofialla terästetyt pallot sisälsivät käytettyä vessapaperia, tupakantumppeja ja aatteen paloa. Absurdistan Ku vi tu ks et : Te em u Ku m pu la in en Neljä kilometriä punaista mattoa Egypti
2. Ja olihan sillä”, Leino hymähtää. Työpaikan hakemisessa oli alun perin pientä sattumaa mukana. 6,4 prosenttia vuoden 2014 Hollywood-elokuvista on naisten ohjaamia. Kun tässä on aina mukana se maailman muuttaminen.” Janne Hukka Suomi. Niin myös Leinolta. Yksi asia on kuitenkin pysynyt samana: kehitysmaaliike on ollut jatkuvassa muutoksen tilassa. ”On ollut kiva tehdä töitä järjestöpuolella. Leino on Kepan pitkäaikaisin työntekijä, ja hän on myös viimeinen yt-neuvottelujen kautta talosta lähtevä irtisanottu. Hänellä on takanaan 27 vuotta Kepan leivissä, mutta parin viikon päästä kellokortti piippaa viimeisen kerran. Kepasta jää jäljelle hyviä muistoja. Juustohöylän myötä Kepalta päättyi pitkäaikainen Etelän vapaaehtoisohjelma, kaksi ulkomaantoimistoa ja työtehtävät 22 hengeltä. Toimisto oli siihen aikaan niin pieni, että melkein kaikki kepalaiset olivat pöydän toisella puolella minua haastattelemassa.” Vuosien aikana hän on kiertänyt taloa taloudenhoitajana, talouspäällikkönä, henkilöstösuunnittelijana ja hallintoSisko Leinon työuraan tiivistyy lähes koko nykyaikaisen suomalaisen kehityskentän kaari: hänellä on ollut näppinsä pelissä niin 1980-90-lukujen kehitysjoukkolaisten kouluttamisessa kuin ensimmäisen laman jälkeisen kumppanuusajattelun synnyttämisessä. 12 3/ 2016 Maailman Kuvalehti. 9 maailman 62:sta rikkaimmasta ihmisestä on naisia. Etenkin alkuvuosina, kun väkeä oli vähän, koko Kepa tuntui yhdeltä isolta perheeltä. Hän on ollut mukana neljällä vuosikymmenellä tekemässä Kepasta, Fredrikinkadulla sijainneesta pikkujärjestöstä, suomalaisen kehityskentän isoa toimijaa. Nyt hän koki vielä Kepan ensimmäiset yt-neuvottelut. 3 hautausmaata Moskovassa tarjoaa ilmaisen wifin kävijöille. koordinaattorina, viimeisinä vuosina vastuullaan etelän toimistot. 1. Sisko Leinolla alkavat olla työpäivät laskettavissa kahden käden sormilla. Amerikan ohjaajien killan tutkimus, Los Angeles, 2016. Muistot niistä ajoista ovat erityisen kultaisia, vaikka monia hyviä hetkiä on kertynytkin matkan varrelta. ”Kyllä minä jo eduskuntavaalien gallupeja katsellessa vähän mietin, onkohan persujen menestyksellä jotain henkilökohtaista vaikutusta. ”Siinä minä sitten istuin työhaastattelussa. Parhaan ohjauksen Oscar on myönnetty naiselle vain kerran: palkinnon vei Kathryn Bigelow vuonna 2009 sotaelokuvalla The Hurt Locker. . The Guardian, Lontoo, joulukuu 2015. An Economy for the 1 per cent -tutkimus, Oxfam, Lontoo 2016. Tuttava Pakolaisavusta osasi kannustaa hakemaan vasta muutamaa vuotta aiemmin perustettua ja vähän tunnettua työpaikkaa. ”Olen tässä viimeistellyt etelän toimistojen töitä. Nyt hän koki vielä Kepan ensimmäiset yt-neuvottelut. Sipilän hallitus vei kehitysyhteistyöstä 40 prosenttia. Suurkaupungissa haudataan vuosittain 120 000 ihmistä ja hautoja on nyt yli 8 miljoonaa. Se työlista ei kasva enää.» Seuraavaksi on luvassa eläkeläisriennot ja kesämökin kunnostus. Kyllä Anoop tietää! Ku va : Ja nn e H uk ka Viimeisiä viedään Kepassa neljällä vuosikymmenellä työskennellyt Sisko Leino on nähnyt läheltä järjestökentän muutoksen. 3. Yhdessä nuo 62 omistavat yhtä paljon varallisuutta kuin ihmiskunnan köyhempi puolikas. Leinon uraan tiivistyykin lähes koko nykyaikaisen suomalaisen kehityskentän kaari: hänellä on ollut näppinsä pelissä 1980-90-lukujen kehitysjoukkolaisten kouluttamisessa ja ensimmäisen laman jälkeisen kumppanuusajattelun synnyttämisessä
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tilastojen mukaan viime vuonna maailmassa oli yli 60 miljoonaa pakolaista. Sampo Terho väitti tammikuun lopulla A-talk -ohjelmassa, että Suomen kehitysyhteistyörahojen leikkauksilla ei ole vaikutusta Eurooppaan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrään. Olimme Malawissa ottaneet edellisenä päivänä vastaan noin 10 000 turvapaikanhakijaa, ja sama oli odotettavissa tänään ja tulevinakin päivinä. Itse kohta 30 vuotta kehitysyhteistyön ja pakolaisuuden parissa työtä tehneenä rohkenen olla eri mieltä. Arvioiden mukaan noin puolet Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista ei tule saamaan pysyvää oleskelulupaa, vaan heidät palautetaan lähtömaihinsa. Kiitos Malawin hallitukselle ja malawilaisille, koska juuri he pitivät pakolaisista huolta kaikki nuo vuodet. Loppujen lopuksi 16 vuoden pakolaisuus päättyi monella onnellisesti. En malttanut olla kysymättä, mitä Suomessa oikein tapahtuu. Jouni Hemberg Onko kaikki edes suhteellista. Itse tekisin samoin. Ku va : Te em u U llg re n Suomeen saapunut joukko on kuin nuppineula heinäsuovassa. Esimerkiksi Syyrian pakolaisten avustamiseksi tehty YK-vetoomus ei ole saanut puoltakaan tarvittavasta rahoituksesta. Jäin puhelimen ääreen miettimään. Vastuullamme oli 1,1 miljoonaa mosambikilaista pakolaista. Kaikkihan on suhteellista vai onko. Keskuksenhoitaja totesi koko toimiston olevan liikkeellä. Kaikkia miinoituksia ei ehditty purkaa ennen asukkaiden paluuta, mutta edes onnettomuuksien uhka ei hillinnyt valtavaa paluuintoa. Mosambikin konfliktin osapuolet allekirjoittivat rauhansopimuksen Maputossa keväällä 1993. Rauhan solmimisen jälkeen 900 000 ihmistä lähti Malawista kohti kotikontujaan. Näkökulma ” T äällä on melkoinen katastrofi menossa. Suomeen saapunut joukko on siis kuin nuppineula heinäsuovassa, mutta tämä nuppineula on tuonut pakolaiskysymyksen omakohtaisemmaksi meille suomalaisille. Ehdotan, että soitat uudelleen huomenna.” Näin vastasi puhelimeen Suomen Punaisen Ristin keskus, kun soitin sinne Malawin Blanturesta vuonna 1992. En usko, että kukaan voi ottaa puheluasi vastaan. Vuonna 2015 Suomeen saapui olympiastadionillinen turvapakanhakijoita, eli noin 35 000 henkilöä, ja Eurooppaan kokonaisuudessaan noin miljoona. Tallinnasta on saapumassa todellinen pakolaistulva eli 116 somalialaista turvapaikanhakijaa. Olin siellä johtamassa pakolaisoperaatiota Yhdessä Malawin Punaisen Ristin kanssa. Suomen YK:n ja kansalaisjärjestöjen rahoitukseen tekemät leikkaukset vaikuttavat takuuvarmasti järjestöjen työhön ja ihmisten elämään. Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja.. Jos elämisen edellytykset kotona, naapurimaissa ja leireillä ovat huonot, ihmiset etsivät itselleen ja perheilleen tulevaisuutta jossain muualla. Leikkausten kohteena olevan toiminnan painopiste on lisäksi juuri Lähi-idässä ja Afrikassa, siis pakolaisten lähtöalueella
Tällä hetkellä 97 prosenttia maan sähköstä on tuontitavaraa. 17 visiota parempaan maailmaan Kehityskentällä suuren painoarvon saaneet vuosituhattavoitteet päättyivät viime vuonna ilman sen suurempia fanfaareita. Marokossa avattiin helmikuussa jättimäinen aurinkoenergiavoimala. Maailma nyt Kestävän kehityksen tavoitteista seitsemäs käsittelee kestävän ja edullisen energian saatavuutta. Teksti: Janne Hukka Kuva: Fadel Senna / AFP / Lehtikuva 14 3/ 2016 Maailman Kuvalehti. Kuningaskunnan suunnitelmissa on tuottaa 42 prosenttia sähköstään uusiutuvilla vuoteen 2030 mennessä. Nyt maailma tähtää yhä korkeammalle, köyhyyden ja nälän poistamiseen kaikkialta
Kansalaisyhteiskunnan keskeisin reitti Agendan toimeenpanoon Suomessa on kestävän kehityksen toimikunta, jonka puheenjohtaja on pääministeri Juha Sipilä. Ohjelma on myös sisällytetty hallitusohjelmaan. Agenda 2030 on vuonna 2015 sovittu YK-ohjelma, jonka keskeistä sisältöä ovat 17 kestävän kehityksen tavoitetta (Sustainable Development Goals). Niiden tehtävä on esittää malleja kestävän yhteiskuntarakenteen, ympäristöpolitiikan ja kehitysyhteistyön pohjaksi. Tällaiset tavoitteet vievät sitä pari piirua oikeaan suuntaan”, Koponen sanoo. Kyseessä on foorumi, jolla ei ole valtaa tehdä päätöksiä. Työtä kuitenkin riittää sukupuolten välisen tasa-arvon, taloudellisen eriarvoisuuden ja ympäristön kestävän käytön saralla. Etenkin Saharan eteläpuolinen Afrikka kuuluu ohjelman voittajiin: alueen lapsikuolleisuus ja köyhyys laskivat selvästi. Kyseessä on loppujen lopuksi tekninen kehitysinstrumentti. Tätä ongelmaa ei ole Agenda 2030:n kanssa, sillä kehittyvien maiden tavoin se velvoittaa myös Suomea tarkistamaan omaa kansallista politiikkaansa. Suomessa Agenda 2030 -ohjelman toteutusta koordinoi valtionneuvoston kanslia, suunnittelutyöhön osallistuu Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta sekä kehityspoliittinen toimikunta. Mitä vaikkapa tavalliset suomalaiset tietävät näistä suunnitelmista. Ohjelman konkreettista etenemistä seuraavien indikaattoreiden tarkkaa määrää ei ole vielä sovittu, ja niistä vain kaksi kolmasosaa on mitattavissa tilastotieteellisesti. Toimikunnassa ensimmäistä kauttaan varajäsenenä aloittava Turun yliopiston tutkijan Maria Höyssän mukaan tunnelma ainakin uuden kauden alussa on positiivinen. Myös monella muulla tavoiteohjelman alueella nykytilanne on merkittävästi 1990-luvun loppua parempi. Vuosituhattavoitteita oli vain kahdeksan. Toisaalta lukuihin keskittyminen voi ohjata työtä väärille raiteille. Vuosituhattavoitteiden aika päättyi vuoteen 2015 ja YK:n kehitysja ympäristöpolitiikan manttelinperijäksi nousi viime syyskuussa lukkoon lyöty Agenda 2030 – niin kutsuttujen kestävän kehityksen tavoitteiden kunnianhimoinen ja laaja-alainen kansainvälinen ohjelma. ”Huolimatta toimikunnan koosta, järjestöjen ääni on päässyt esille ja sitä kuunnellaan”, Nissinen sanoo. tamiselle voi nousta sen universaalien visioiden ja toteutuksen välinen kuilu. ”Vuosituhattavoitteiden pieni näkyvyys on ymmärrettävää, sillä ne koskivat vain kehitysmaita. Tällä viestitään siitä, että on olemassa yhteisymmärrys laivan suunnan kääntämisestä. “Tavoitteet toimivat osittain erittäin hyvin ja osittain ei niin hyvin”, arvioi Helsingin yliopiston emeritusprofessori Juhani Koponen MDG-ohjelman nimellä kulkenutta vuosituhattavoiteohjelmaa. Samalla laadun valvonta ja opettajien kouluttaminen jäi toissijaiseksi”, Koponen kuvaa. 17 tavoitetta verkossa: yk.fi/node/479 Maailman Kuvalehti 3 / 2016 15. ”Kun puhutaan isoista tavoiteohjelmista, puhutaan myös signaaleista. Vuosituhattavoitteiden tussahtanut loppu on siinä mielessä erikoinen, että kehityspolitiikan johtotähtenä pidetyn ohjelman myötä saatiin paljon aikaan muun muassa lapsikuolleisuuden, äitien terveyden ja sanitaation saralla. Vaikka Agendan ohjelmatyö on Suomessa vasta suunnitteluvaiheessa, pohjan sen toteuttamiselle luo jo pari vuotta sitten sovittu kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus. Se työskentelee kehityspoliittisen toimikunnan rinnalla. Toimikuntiin kuuluu useita kymmeniä edustajia valtionhallinnosta, yrityssektorilta, yliopistoista ja kansalaisjärjestöistä. Maailman Kuvalehden haastattelemat asiantuntijat arvioivat, että yhdeksi suurimmista haasteista Agenda 2030:n toteutLapsikuolleisuus ja köyhyys ovat vähentyneet selvästi. Jouni Nissinen uskoo, että myös poliittiset realiteetit vaikuttavat Agendan julkisuuskuvaan. Mikä Agenda 2030. Esimerkiksi vuosituhattavoitteiden kohdalla koulutuksen kehittämiseksi rakennettiin kouluhuoneita, kun tärkein mitattava indikaattori oli koulua käyvien lasten määrä. Ongelmana on sisällön toimeenpano, joka perustuu lopulta vapaaehtoisuuteen. Toisaalta haasteiden ylitsepääsemättömyys ei ole este, vaan tärkeämpää on globaalin yhteisymmärryksen luominen ja yrittämisen halu, sanoo Koponen. Vaikka vuosituhattavoitteiden tavoitetaso oli jo alun perin korkea, kestävän kehityksen kohdalla se on toisissa sfääreissä. ”Indikaattorit itsessään voivat olla hankalia ja niillä voi olla yllättäviä vaikutuksia. Maailmanjohtajien syyskuussa allekirjoittamaan sopimukseen kun kuuluu 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta. Ohjelman tärkeydestä kansallisella tasolla kertoo, että vastuu toteuttamisesta on siirretty ympäristöministeriöstä valtioneuvoston kansliaan, Pirkkala sanoo. ”Nyt yksi keskeinen tavoite onkin yhteiskuntasitoumuksen jalkauttaminen yritysten, hallinnon ja kansalaisjärjestöjen keskuuteen”, Pirkkala sanoo. Tavoitteisiin kuuluu muun muassa köyhyyden ja nälän poistaminen, ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu ja kaupunkien yhteiskuntarakenteen uusiminen. Suurpiirteiselle listalle on päässyt muun muassa köyhyyden lopettaminen, nälän poistaminen, kestävä energiantuotanto ja ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu – ihmiskunnan vieminen kestävän kehityksen tielle 15 vuodessa. Osallistuminen on kuitenkin kansalaisjärjestöille mielekästä. Toimikunnan työhön pitkään tutustunut, ja muun muassa Kepaa siellä edustanut, Suomen luonnonsuojeluliitossa Jouni Nissinen tunnistaa myös toimikunnan rajat. Monella suomalaisella ei ollut edes tarvetta tietää niistä”, sanoo ulkoministeriön lähetysneuvos Sami Pirkkala
Paimen yrittää saada villin varsan köyden avulla hallintaansa talvisessa Chumur-Oy:n kylässä, Tes-Khemin alueella Tuvan tasavallassa. Kuva: Alexandr Kryazhev / Sputnik / Lehtikuva. Keskiaasialaisessa Tuvassa keskilämpötila on tammikuussa -32°C, heinäkuussa +18 °C. Välähdys 16 3 / 2016 Maailman Kuvalehti Tuva
Maailman Kuvalehti 3/ 2016 17
Kun Neuvostoliitto sai Viipurin takaisin vuonna 1944, kaupunki asutettiin Moskovasta ja Pietarista käsin. Kuusi viipurilaista kertoo, miten he ovat kotiutuneet historialliseen kaupunkiin. Neuvostoaikana kaupungilla oli erikoisstatus, jonka mukaan sinne saattoi Teksti: Larisa Pelle Kuvat: Oksana Danilova Teema: Karjala 18 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Silloin Viipuriin jo kotiutuneet venäläiset joutuivat muuttamaan Pietariin. Keskellä Paikkansa löytäneet Miltä tuntuu asua kaupungissa, jossa kaikki ovat muualta muuttaneita. muuttaa vain työn tai avioliiton perässä. Historiantutkimus on viipurilaisille rakas ja yleinen harrastus. V uosina 1939-1944 Viipuri evakuoitiin ja asutettiin uudelleen useaan otteeseen. Ensimmäiset evakkoon lähteneet kaupunkilaiset palasivat vuonna 1941, kun rintamalinja siirtyi itään. Toisin kuin vanhoissa venäläisissä kaupungeissa, yhteistä kulttuuria ei näin lyhyessä ajassa ole kehittynyt. Rajan läheisyys teki Viipurista sotilaiden ja heidän perheidensä kaupungin: perheet oli komennettu muuttamaan Viipuriin milloin mistäkin. Nykypäivän viipurilaiset ovat syntyneet eri puolilla entistä Neuvostoliittoa. Moni hakeekin yhteyttä nykyiseen kotiseutuunsa historian kautta
Olen hyvin empaattinen ja annan kaikkeni muille. Ennustamisesta tuli ammattini. Työparini on kesy varis nimeltä Mara. Harva tulee luokseni tasapainoisessa tilassa. Kun tulin ensimmäistä kertaa Viipuriin, tunsin heti että kuulun tänne. Asja Volkonova Ennustaja ” M inut on kasvattanut mummoni, jonka luona asuin maaseudulla. Vaikka osaan työni hyvin, en vielä tiedä miten välttää väsymistä. Käytän riimuennustusta sekä tarot-kortteja, jotka Mara valitsee. Siksi otan ihmisiä vastaan vain yhtenä päivänä viikossa. Mutta minä unelmoin elokuvamaailmasta ja lähdin opiskelemaan näyttelijäksi. Meistä tuli niin kuuluisa parivaljakko, että nyt meidät kutsutaan jopa firmojen virkistyspäiville ennustamaan!” ”Käytän työssäni riimuennustusta sekä tarot-kortteja, jotka Mara-varis valitsee.” Norway Neth Denmark VIIPURI Maailman Kuvalehti 3/ 2016 19. Suurin osa etsii ratkaisua pulmiinsa tai kaipaa tukea. Hän halusi kovasti, että oppisin hänen taitonsa. Kaupunkihan on kuin suoraan elokuvista! Näyttelijälle täällä ei ole paljon työtä, mutta mummolta oppimista taidoista on ollut hyötyä
Sellaista ei ole täällä tehnyt kukaan ennen, eikä mikään valmistanut yleisöä sellaiseen taidemuotoon. ” tuteatteriin sopivat näytelmät, joiden aikana katsoja ei päässyt rentoutumaan, vaan oli aktiivisessa roolissa näyttelijöiden rinnalla. Keskellä Vasili Karojan Teatterituottaja, visionääri ” N äen Viipurin loistavana kulttuurinäyttämönä. Kenelläkään ei ole juuria täällä. Mikä voisi olla parempi kotipaikka taiteilijalle ja visionäärille?” 20 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Neuvostoliitossa ihmiset usein asettuivat asumaan uuteen paikkaan, johon heillä ei ollut mitään siteitä. Silti kaikissa kaupungissa on aina joitakin ihmisiä, joiden isät ja isoisät ovat asuneet siellä. Viipuri näytti, että se on muuntautumiskykyinen ja avoin uudelle. Toisin on Viipurissa: täällä kaikki olemme muukalaisia. Näin tänne syntyy ihmisiä, jotka kokevat juuriensa olevan täällä. Yritän kuvitella, minkälaiset ihmiset kävelivät näitä käytäviä. Sellaisina päivinä ajattelen, millaista täällä oli ennen. Kukaan ei uskonut, että näin suuri, koko kaupungin vallannut tapahtuma voidaan järjestää ilman suuria sijoituksia, merkittäviä sponsoreita tai ammattituottajien panosta. Ensimmäisen kerran se pidettiin vuonna 2011. Pian kaikki puhuivat vain festivaalistamme ja koko vanha Viipuri muuttui yhdeksi valtavaksi teatterinäyttämöksi. Aloin järjestää kulttuurifestivaalia, jota pyörittäisivät kaupunkilaiset itse ja joka kuuluisi kaikille. Viipuri on venäläisten silmissä erikoinen, maaginen kaupunki. Rakennamme jokainen omaa suhdettamme kaupunkiin ja sen historiaan, ja siirrämme kokemuksemme seuraaville sukupolville. Mietin usein, onko Viipuri meille kuvitelma, jolle keksimme merkityksiä. Harva kuitenkaan ajattelee, että kaikki kaupungin nykyiset asukkaat ovat tulleet tänne muualta. Mutta viipurilaiset tulivat mukaan täysillä! Valitsimme kaGalina Vinogradova Pyhän Olavin tornin vartija ” K esällä kävijöitä on niin paljon, ettei omia ajatuksiaan ehdi ajatella, mutta talvella voi olla hyvinkin hiljaista. Siksi halusin tuoda teatterin ja taiteen kaduille
Vuosien varrella olen löytänyt aarteita: seinään piilotettuja kultakätköjä, yli sata vuotta vanhan teatteripuvuston ja kokonaisen apteekin, jonka lääkkeet ja rohdokset ovat odottaneet ostajiaan vuoJuri Vdovin Kellotornin kelloseppä ” Ä itini toi minut Viipuriin pikkulapsena vuonna 1955. Esimerkiksi pilaantuneesta maidosta tuli mainio musta kiille saviruukuille! Suurin osa savesta tulee Viipurin seudulta; nämä ruukut ovat siis todella paikallisia tuotteita. Erityisesti nautin siitä, kun kesäaikaan voin opettaa taitojani halukkaille Monrepos-puistossa. Olen ammatiltani autonkuljettaja, mutta työn ohella olen käynyt huoltamassa tätä kelloa jo lähes 40 vuotta. Unelmani olisi löytää innokas oppipoika, joka sitoutuisi pitämään vanhasta kellosta huolta, niin kuin minä aikoinani lupauduin.” Maailman Kuvalehti 2 / 2016 21. Tunnelit, joista on kirjoitettu historiankirjoissa, ovat yhä tutkimatta. Talviaikaan minun onkin tarkistettava tilanne useamman kerran päivässä. Kuten kaikki sen ajan lapset, etsin maanalaisia käytäviä ja unelmoin aarteista, jotka on kuulemma piilotettu myös tämän tornin alle. Olen varttunut täällä. Mutta kun seurasin savenvalajaisäni työtä, löysin kutsumukseni. Me lapset tunsimme hänet Misha-enona, oikeaa nimeä en tiedä. Konstantin Butorin Savenvalaja ” O len aina tuntenut vetoa käytännöllisiin ammatteihin. Alussa opiskelin leipuriksi ja olisin kai päätynyt leipomaan niitä kuuluisia Viipurin rinkeleitä. Viipuri on mitä sopivin kaikenlaisille kädentaitajille, on han kaupunki aina ollut kauppateiden risteyksessä. Kertomukset kaupunkiin piilotetuista kätköistä ja maanalaisesta tunneliverkosta kaappasivat ajatukseni. Mies opetti minulle kaiken minkä itse tiesi kellosta. Ei ollut työtä eikä kotia, vaimokin lähti. Mutta kesälläkään en voi poistua kaupungista pidemmäksi aikaa kuin viikoksi, niin usein mekanismi vaatii virityksen. Aloin käydä kirjastoissa, tutkia vanhoja karttoja ja aikalaisten muistiinpanoja, tutkia vanhoja rakennuksia. Kun minulla ei ollut ketään eikä mitään, löysin halun elää ja olla hyödyksi tälle kaupungille. Legendat saavat minut yhä kaivamaan kellareita ja kiipeämään ullakoille.” ”Miten voisin antaa kellon pysähtyä nyt?” Mutta palkkaa – ruhtinaalliset 50 euroa (4000 ruplaa) – olen saanut vasta viimeiset vuodet! Talvisin kellomekanismi jäätyy helposti ja kello alkaa kulkea jäljessä. Miten voisin antaa kellon pysähtyä nyt. Silloin käteeni osui kirja Viipurin linnan historiasta. Vaikka nykypäivän valajat käyttävät kemikaaleja ja nykyaikaista kalustoa, itse olen innostunut vanhoista metodeista. Harrastukseni, jota monet pitivät hulluutena, pelasti minut hulluudelta. Viime vuosina myös ostajat ovat olleet pääosin viipurilaisia tai muualta Venäjältä. Vielä kymmenen vuotta sitten ostajat olivat ulkomaalaisia turisteja.” desta 1939. Siitä lähtien kellosta huolehtiminen on ollut velvollisuuteni. Viipuri on elänyt tämän saman kellon mukaan luultavasti jo 1600-luvulla. Tapasin silloisen kellosepän, joka piti kellotornista huolta vapaa-ajallaan. Vitali Dudoladov Aarteenetsijä ” V uonna 2000 vapauduin vankilasta ja olin eksyksissä
Diplomaattina 50-vuotias Alizadeh voisi Vuonna 2009 Hossein Alizadeh oli väärällä puolella aitaa. 22 vuoden diplomaattiuran jälkeen hän aikoi kertoa totuuden Iranista. Teksti: Erik Nyström Kuvat: Laura Vesa kohta olla eläkkeellä. Iranissa muutokset alkoivat jo, kun hän itse oli murrosiässä. ”Vihasin itseäni, koska olin heidän 22 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Häntä ahdisti. Henkilökuva • Hossein Alizadeh Totuuden jäljillä. Sen edustajat piileksivät suurlähetystön verhojen takana, ja asiainhoitajana Alizadeh oli virkamiehistä toiseksi korkein. Nyt harmaantunut opiskelija kuitenkin tekee väitöskirjaa Läshi-idän murroksesta. Viisi vuotta sitten diplomaatti Hossein Alizadeh iski perheensä passit pöydälle ja anoi poliittista turvapaikkaa Suomesta. Syyskuussa 2010 hän iski perheensä passit pöydälle tiedotustilaisuudessa Hotelli Arthurissa ja anoi poliittista turvapaikkaa. Hän aikoi vihdoin kertoa totuuden Iranista. Vuoden 1979 Iranin vallankumouksen aikaan Alizadeh oli 13-vuotias, eikä vielä tiennyt maailmasta mitään. Hänen lapsuutensa Iran ei kärsinyt talouspakotteista, mutta itsevaltaisesta monarkiasta puolellaan”, hän muistelee työhuoneessa Tampereen yliopistolla. Kulosaaressa Iranin suurlähetystön edustalla mielenosoittajat vastustivat Iranin johtoa
Maailman Kuvalehti 3/ 2016 23
Korkea-arvoisen diplomaatin piti puolustaa presidentin puheita. Halusin kauas maailmanpolitiikan polttopisteistä.” Alizadehille Suomi oli perusturvallinen ja moderni maa. Vallankumouksen piti tuoda demokratiaa ja kansalaisoikeuksia. Alizadeh kuitenkin jatkoi valtion leivissä valmistuttuaan Iranin ulkoministeriön kansainvälisen politiikan laitokselta. Alizadehin elämän muutti Mahmud Ahmadinejadin nousu Iranin presidentiksi 2000-luvulla. Hän antaa haastatteluja sekä iranilaiselle että kansainväliselle medialle, muun muassa BBC:lle ja France 24:lle. ”Minun olisi kuulunut sanoa, että ’tietolähteenne ovat epäluotettavia’, mutta pystyin vain sanomaan, että välitän viestinne Teheraniin.” Suomen kiristynyt ilmapiiri ei ole vaikuttanut Hossein Alizadehin perheeseen. Suurlähetystölle kerrottiin, että kylläkin. Aikaamme rajoittaa iltapäiväksi sovittu Skype-puhelu Lontooseen. Ahmadinejadia vastustanut kansanliike kasvoi ja ihmiset suuntasivat kaduille, kun Ahmadinejad hamusi jatkoa vuoden 2009 presidentinvaaleissa. ”Halusimme rakentaa paratiisin, mutta siitä tulikin helvetti”, hän toteaa. ”Diplomaatit muuttavat jatkuvasti, enkä ajatellut että heille olisi suomen kielestä hyötyä.” Henkilökuva • Hossein Alizadeh Kuka. ”Miksi emme saaneet puhua, jos vaaleissa ei kerran ollut ongelmia”, Alizadeh ihmettelee. Hossein Alizadeh Tampereen yliopiston Rauhanja konfliktintutkimuskeskuksen (TAPRI) jatko-opiskelija, erikoistunut Lähi-itään Syntyi Iranin Teheranissa vuonna 1965. ”Tiesin kuitenkin totuuden. Vihreä liike protestoi vahvimmillaan jopa kahden miljoonan ihmisen voimin. Kuulin sen perheeltäni ja ystäviltäni Iranissa.” Alizadeh sai tiukkasävyisen puhelun Suomen ulkoministeriöstä, jonka virkamies ilmoitti Suomen tuomitsevan väkivaltaisuudet. 24 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Perheen kohtalo kietoutui kuitenkin yhä tiiviimmin Iranin tapahtumiin. Iranin uskonnolliset johtajat keskittivät demokratian kustannuksella vallan pysyvästi itselleen ja pitävät siitä tiukasti kiinni. ”Hänen takiaan hylkäsin New Yorkista ja Genevestä tarjotut huippuvirat, mutta tartuin heti Kulosaaren suurlähetystön paikkaan. Viisihenkinen perhe asettui ylelliseen, lähes 150 neliön asuntoon Vuosaaren Aurinkolahdessa. Alizadeh on tottunut ilmaisemaan suorat mielipiteensä. Muutti vaimonsa ja heidän kolmen lapsensa kanssa Suomeen syyskuussa 2007. Tehnyt yhteistyötä Suomen Lähi-idän instituutin, Helsingin yliopiston ja Ihmisoikeusliiton kanssa. Lapset aloittivat kansainvälisen koulun. Ahmadinejad voitti vaalit, joita Vihreä liike piti vilpillisinä. Alizadeh tuki monen muun diplomaatin tavoin salaa niin kutsuttua Vihreää liikettä, joka kannatti maltillisempaa Mir Hossein Musavia. Ulkoministeriön palveluksessa hän vieraili lähes 40 maassa. ”Miten olisin voinut väittää Iranin politiikkaa täydelliseksi, kun presidenttimme oli hullu”, hän kysyy. Hän ilmoittautui 18-vuotiaana vapaaehtoiseksi Iranin ja Irakin väliseen sotaan. Erosi Iranin suurlähetystöstä protestina Iranin johtoa vastaan vuonna 2010. Mediatuoksinan ulkopuolella Alizadeh jopa nauraa maailmanpolitiikan absurdiudelle. Alizadehille tuli jälleen ohjeita Teheranista. Alizadeh sai vaalipäivänä sähköpostin Teheranista, jossa suurlähetystön työntekijöitä käskettiin pidättäytymään haastatteluista. ”Miten olisin voinut väittää Iranin politiikkaa täydelliseksi, kun presidenttimme oli hullu?” mielenosoittajat ovat sekasortoa tavoittelevia rikollisia. Hän on viime vuosina kirjoittanut satoja artikkeleita Lähi-idästä. Hän iloitsee, että lapset ovat saaneet kasvaa vapaassa Suomessa. Puhe Ahmadinejadin kahdeksasta vuodesta vallassa saa hänet kuitenkin unohtamaan ajan kulun. Ahmadinejad ennusti julkisesti Israelin tuhoa ja sanoi, että juutalaisten kansanmurhaa ei koskaan tapahtunut. Iranin turvallisuusjoukot vastasivat pahoinpitelemällä ja vangitsemalla mielenosoittajia, ja tappamalla kymmeniä. Esiintyy Lähi-idän asiantuntijana muun muassa kansainvälisen median haastatteluissa. Muutoksen ilmapiiri tempaisi alussa kaikki mukaansa, myös Alizadehin. Virkamies hämmästyi vastauksesta. Hänen venkoilunsa takia sopu Iranin ydinohjelmasta jäi haaveeksi, ja pakotteiden riivaama talous meni kuralle
Tytär jätti Teheranin pienenä. Alizadehin tytär opiskelee yläasteella myös ranskaa. Hän on kuitenkin törmännyt entisiin kollegoihinsa ruokaostoksilla Itäkeskuksessa, eivätkä he kanna kaunaa. Perhe muutti Tampereelle muutama vuosi sitten. ”He kunnioittavat minua. Edustusasunto vaihtui 70 neliöön Siilitiellä. Kaikesta ympäri maailman saamastani palautteesta se antaa minulle eniten voimia.” Läheisten tuki oli Alizadehille tärkeintä. Silloin paluuta ei ole”, Alizadeh sanoo ja virnuilee väitteille. Alizadeh kertoo hänen kysyneen iranilaisten ohjelmien jälkeen, miksi naisilla on huivit päässä ja pakotettaisiinko häntäkin käyttämään sitä Teheranissa. suttua. Pahinta oli kuitenkin, ettei Alizadehin vaimonkaan ollut turvallista palata Iraniin. Hän ei pitänyt vastauksesta, Alizadeh hymyilee. Hän kiittää Suomen valtiota turvapaikastaan, jolla se osoitti huolensa Iranin ihmisoikeustilanteesta. Hän kaipaa itse kovasti Teherania. Julistautumalla toisinajattelijaksi Alizadeh heitti hyvästit diplomaatin hulppealle elämälle. ”Äitini ei seuraa uutisia, eikä ymmärrä politiikan päälle. ”Ennakkoluulot eivät ole mikään suomalainen erityispiirre. Hän vastasi pysyvänsä rinnallani. Päinvastoin, Alizadeh sanoo. Rakastamme toisiamme paljon”, hän sanoo. Tiedämme, että lapsi syntyy minä päivänä, kuukautena tai vuotena tahansa. Alizadeh nousee tuolistaan ja ottaa askeleen taaksepäin. Alizadeh on varma, että valtio nytkin tekee kaikkensa turvapaikanhakijoiden määrän paiKuuntele Hossein Alizadehin suosikkikappaleet Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki Maailman Kuvalehti 3/ 2016 25. ”Kysyin vaimoltani, jääkö hän luokseni. Itse asiassa he kehuvat hänen tekstejään Iranista. Samoihin aikoihin erosi myös liuta hänen kollegoitaan, muun muassa Belgiassa, Norjassa ja Italiassa. Hänen ystävänsä, toisinajattelija ja toimittaja Serajeddin Mirdamadi päätti palata maahan Pariisista, mutta joutui heti pidätetyksi ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan. Mutta jos valtion johto tai viranomaiset lietsovat vihaa, tilanne muuttuu pahaksi.” Suomessa kiristynyt ilmapiiri ei ole vaikuttanut Alizadehin perheeseen ja hän iloitsee lapsilleen koituneesta mahdollisuudesta kasvaa vapaassa Suomessa. Sitä seuraa toinen ja kolmas – nyt hän on jo ovella. Hän halusi perheen pysyvän yhdessä, mitä ikinä tapahtuisi. ”Käytän odottavaa äitiä vertauskuvana muutokselle. Se oli askel oikeaan suuntaan, mutta Alizadeh malttoi onneksi odottaa. Olen pyytänyt muita olemaan kertomatta siitä, jottei hän huolestuisi.” Toivo paluusta heräsi, kun Ahmadinejadia maltillisempi Hassan Ruhani valittiin presidentiksi kesäkuussa 2013. Alizadeh selittää, että Iranin johtoa on painostettava asteittaiseen muutokseen sen sijaan, että yritettäisiin vallankumousta. Paine kasvaa koko ajan, sillä yli 60 prosenttia iranilaisista ovat alle 30-vuotiaita ja janoavat vapautta. ”Olin kaikista eronneista diplomaateista korkeimmassa asemassa, ja meitä syytettiin Iranissa Israelin ja Yhdysvaltojen kätyreiksi. Häntä ei auttanut, että hän oli Iranin ylimmän johtajan, ajatolla Ali Khamenein serkku. Vaikka Iran on Ruhanin kaudella raottanut ovea maailmalle, Vihreän liikkeen vaatimuksiin ei ole vastattu. Lapset käyvät yhä englanninkielistä koulua, mutta ovat nyt oppineet suomea ja jopa ruotsia. ”Mitä minulle sitten tapahtuisi”, Alizadeh kysyy. Niitä on myös Iranissa, jonne tulee erityisen paljon ihmisiä Afganistanista. Emme vain tiedä, missä kunnossa se syntyy.” Alizadeh erosi protestina epäreiluille vaaleille ja mielenosoittajien oikeuksien polkemiselle. Alizadeh havainnollistaa, miten se saavutetaan. Hän ei tiedä, etten välttämättä pysty palaamaan enää koskaan. Perhe on päivittäin yhteydessä sukulaisiinsa. Virallisten tahojen reaktiot ovat hänen mielestään ratkaisevia. Iranin suurlähetystö ei missään vaiheessa kommentoinut Alizadehin eroa julkisesti. Hänen asianajajansakin hämmästyi, kun Suomi myönsi turvapaikan jo 25 päivää hakemuksen jättämisen jälkeen. ”Suomen oppiminen 50-vuotiaalle on paljon haastavampaa”, Alizadeh toteaa
Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kevät 2016 5 € Tuuli Hongisto Boris Akunin Sanna Hukkanen Jyrki Liikka Pekka Sauri: “Maailman ongelmat on ratkaistavissa” Ulkomaalaisten seksityö on Suomessa piilossa Lontoo: Asunnoista tuli investointeja kotien sijaan UUSI LEHTI KATUKAUPASSA NYT, HANKI OMASI!
Sen perusti presidentti K.J. Vapaaehtoiset ovat työmme kivijalka.” Onneksi vapaaehtoisia on, sillä varsinkin hallituksen leikkausten jälkeen Pelastakaa Lasten resurssit ovat tiukoilla. ”Kaiken toiminnan perustana on lapsen oikeudet, mutta toimintamme ei rajoitu niihin: Olennaista on muuttaa yritysten toimintaa vastuullisemmaksi, sekä edistää vero-oikeudenmukaisuutta. Kohdemaita on paljon ja niiden ongelmat vaihtelevat. Myös vastaanottokeskusten asukkaat ovat tulleet mukaan. Ku va : El m o M us to ne n Katso, järjestö! Miten tukea lasta, jonka vanhemmat ovat traumatisoituneet tai kuolleet. Esimerkiksi Eväitä Elämälle -ohjelmalla tuetaan lasten harrastamista ja koulunkäyntiä. Entä mitä tehdä, jotta lapset kaikkialla saisivat käydä koulua. Pelastakaa Lapset on osa kansainvälistä Save the Children -järjestöä, joka toimii yli sadassa maassa. Pelastakaa lapset ry ”Tärkeintä on seistä lapsen rinnalla, ymmärtää heidän kokemuksiaan ja viestiä ne eteenpäin päättäjille”, sanoo koordinaattori Ira Kinnunen. Maailman Kuvalehti 3/ 2016 27. Olemme avanneet Suomeen kaksi asumisyksikköä yksin saapuneille alaikäisille. Perustettu 1922 Jäseniä 5656 Motto Yhtäkään lasta ei jätetä. ”Hyvä esimerkki tästä ovat pakolaislapset: me pystymme auttamaan heitä niin lähtömaissa, vaarallisella matkalla kuin Suomessakin. Pelastakaa Lasten koordinoima toiminta pyörii koulutettujen vapaaehtoisten voimin. Suomessa näitä kysymyksiä pohtii Pelastakaa Lapset ry:n kansalaistoiminnan koordinaattori Ira Kinnunen. ”Työtä tehdään Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Järjestön juuret ovat kansalaissodan jälkeisessä Suomessa, sotaorpojen parissa. Yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa järjestö pystyy auttamaan lapsia ympäri maailmaa. Molempia tarvitaan lasten peruspalveluiden takaamiseksi.” Kaikkea työtä lasten puolesta tarvitaan, sillä uusia haasteita tulee koko ajan. Kotimaan työssä korostetaan lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta. Tehtävä on kunnianhimoinen, mutta niin on järjestökin. Lisäksi olemme aloittaneet Lapsiystävällinen tila -toiminnan.” Child Friendly Space -toimintaa on harjoitettu kriisimaissa jo vuosia. Pyrkimyksenä on tarjota lapselle turvallinen paikka, jossa voi toipua ikävistä kokemuksista. Maailmalla tulokset ovat olleet hyviä. ”Nyt ajankohtaisia ovat tietysti pakolaiskriisi ja hallituksen leikkaukset.” Kriisien kasaantuessa on hyvä muistaa, missä oma erikoisosaaminen on: ”Tärkeintä on seistä lapsen rinnalla, ymmärtää heidän kokemuksiaan ja viestiä ne eteenpäin päättäjille.” Elmo Mustonen Pienimpien puolesta Pelastakaa Lapset ry:n ajankohtaisia haasteita ovat pakolaiskriisi ja hallituksen leikkaukset. Jos järjestömme olisi eläin Emokarhu, koska se suojelee, tukee ja auttaa, mutta on valmis myös ärähtämään heikompien puolesta. ”Mottomme on, ettei yhtäkään lasta jätetä”, Kinnunen kertoo. ”Tehtävämme on parantaa lasten kohtelua ja aikaansaada pysyviä parannuksia lasten elämään kaikkialla maailmassa”, Kinnunen summaa. Ståhlbergin puoliso Ester Ståhlberg
Vuosi Karjalassa Kuvareportaasi Valokuvaaja Petteri Kokkonen kuvasi Laatokan Karjalassa sijaitsevaa Hiidenselän kylää koko vuoden kierron. Teksti ja kuvat: Petteri Kokkonen Teema: Karjala 28 3 / 2016 Maailman Kuvalehti
Yleissävy on edelleen kuitenkin varsin harmaa ja paikoitellen jopa tulipalojen sävyttämä musta. Näkymä Hiidenselän kylälle. Maailman Kuvalehti 3 / 2016 29. Harmaaseen maisemaan on pikkuhiljaa alkanut ilmestyä lisää värejä, kun talot ovat saaneet maalia pintaansa
Kaikki kylällä eivät suhtautuneet vierailuihini varauksetta. Jutun luettuani soitin kollega Jaakko ”Jaska” Julkuselle Lappeenrantaan. Tiedustelin, oliko miehen tuntemalla alueella todella niin kurjaa ja pitäisikö sitä lähteä pikaisesti dokumentoimaan. Kuvareportaasi O len käynyt Laatokan Karjalassa sijaitsevassa Hiidenselän kylässä kuvausmatkoilla lähes parikymmentä vuotta. Viime syksynä neljä nuorta kyläläistä hukkui kalareissuilla. Alkusysäyksen Laatokan Laidalla -projektilleni antoi pieni artikkeli brittilehdessä, jossa itärajaamme kuvattiin ”maailman suurimmaksi elintasokuiluksi”. Vesi on monesti myös surman paikka. Nyt kylältä löytyy hädin tuskin sen Kosteutta poistavaa väriloistoa ikkunan välissä. Oppaana ja tulkkina toiminut Maria sai useamman kerran kuulla kunniansa, mutta vieraskoreana jätti töykeämmät tokaisut kääntämättä. Oli vuosi 1997. Sattuman kautta päädyin majoittumaan Maria Belozerovan ja hänen miehensä Slavan mökkiin. Se kurjuus ei sieltä lopu”. Ensimmäisen kuvausmatkani Laatokan pohjoislaidalle tein helmikuussa 1999. Monella oli nälkä ja väki haikaili neuvostoaikojen perään. Jaskan vastaus oli: ”Sinulla ei ole mitään kiirettä. Kului pari vuotta. Laatokan jäällä näkee monenmoisia kulkupelejä. 30 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Helmikuussa 2016 Hiidenselän kylän raitilla on hiljaisempaa kuin viime vuosituhannella. Totesi vain, että ”jatketaan matkaa”. Ajat olivat surkeat: ihmiset eivät olleet saanet palkkojaan ja eläkkeitään kolmeen kuukauteen. Vastaanotto oli lämmin ja avoin, eikä minun tarvinnut olla nälässä. Parhaimmillaan paikallinen saha työllisti lähes tuhat kyläläistä
Hiidenselän kylällä on kahdeksan pientä kauppaa. Maria oli suunnitellut juhliaan pitkään ja ne oli tarkoitus järjestää kylän koululla. Ostoksilla käydään pääsääntöisesti kävellen ja talvisin potkukelkalla. Maria Belozerova juhlii 85 -vuotispäiviään mökissään perheen piirissä. Maailman Kuvalehti 3 / 2016 31. Alle viikko ennen juhlaa sattuneessa tulipalossa kuoli kaksi sukulaista ja suunnitelmat muuttuivat
Tuli tekee tuhojaan, varsinkin kovilla pakkasilla. Vesi on yhä kantovettä, vaikka televisiosta voi satelliitin kautta näkyä 334 kanavaa. Kuvareportaasi 32 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. verran asukkaita. Kaksi suurinta muutoksen aiheuttajaa kylällä on ollut tuli ja maali. Jokainen tuntee jonkun, jolta on palanut talo, tai vielä pahempaa. Ei ehkä täysin aiheetta – juurikin kun vertaa ihmisten arkea vuosituhannen vaihteen oloihin. Monia palaneita taloja ei ole korjattu, joidenkin tilalle on sentään ilmestynyt uusia. Nälästä ei ole nyt tietoa, eläkkeet ovat nousseet huimasti ja ne jopa maksetaan ajallaan, tosin edelleen usein kotiin kannettuna käteisenä – ihan samalla tavalla kuin vuonna 1999. Nykyinen presidentti saa kehuja jokaiselta vastaantulijalta
Nälästä ei ole nyt tietoa ja eläkkeet ovat nousseet huimasti. Maria Belozerova ja Petroskoissa asuva tyttärentyttärentytär Anja isomummonsa mökin edustalla. Maria Belozerovan mökin kammarin lattiat ja seinät ovat remontoitavana. Maria Belozerovan mökki sijaitsee aivan Laatokan laidalla. Maailman Kuvalehti 2 / 2016 33. Vuohet ovat sen sijaan lähes tyystin hävinneet maisemasta. Anja on tullut kylään isomummon luo Hiidenselkään. Lehmät kulkevat edelleen kesäisin vapaana kylän raitilla. Veden pinnan ollessa korkealla syysmyrskyn aallot iskevät rantakallioon ja heittävät pärskeet ikkunaan
Pyykkipäivä on kerran viikossa lauantaisin. Maria ottaa nokoset tuvan sohvalla. Monet joutuvat hakemaan vettä lisäksi kylän laitamilla sijaitsevista kaivoista tai suoraan Laatokasta. Sakko rysä rajalle johtavalla tiellä sunnuntaiaamuna. Vesiauto kiertää kylällä kolmesti viikossa, jolloin ihmiset täyttävät säiliönsä. Kuvareportaasi Marian tytär Svetlana ripustaa saunassa pestyä ja Laatokassa huuhdottua pyykkiä narulle. Aiemmin sakot maksettiin suoraan miliisille, nyt ne maksetaan pankissa. 34 3 / 2016 Maailman Kuvalehti
& Herz. Croatia Vesi on edelleen kantovettä, vaikka televisiosta saattaakin satelliitin kautta näkyä 334 kanavaa. Ukraine Switz. Lux. Slovenia Slovakia Romania Poland Norway Neth. Mont. Belarus Austria Bos. Italy Hungary Germany France Denmark Czech Rep. Serb. HIIDENSELKÄ Maailman Kuvalehti 3 / 2016 35. Mold. Bulgaria Bel
Koulussa käydään luokkia 1-9 ja oppilaita on kaikkiaan 79. Hiidenselän kyläkoulun ekaluokkalaiset lähdössä hiihtämään. Kuvareportaasi 36 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Nämä tytöt kuuluvat koulun joukkueeseen, joka harjoitteli koulujen väliseen kilpailuun. Koululla järjestettävät kerhot ovat suosittuja nuorten parissa. Lajeina olivat marssiminen ja ampuminen
Maailman Kuvalehti 3 / 2016 37. Helmikuussa 2016 Hiidenselän kylän raitilla on hiljaisempaa kuin viime vuosituhannella. Aikaisemmin sahan entisillä työntekijöillä oli oikeus saada sahalta jätepaloja ilmaiseksi. Juoksevan veden puute vaikeuttaa elämää monella tavalla. Suurin osa kylän taloista on puulämmitteisiä. Neuvostoaikainen patsas komeilee vuonna 1969 valmistuneen puukoulun pihassa. Pyykkiä matkalla huuhdeltavaksi. Viereisellä tontilla sijaitsee massiivinen 1980-luvulla rakennettu betoninen uusi koulurakennus, joka ei koskaan valmistunut käyttökuntoon
Lukujuttu Kolme tarinaa siitä, mitä tapahtuu, kun pakolaisesta tulee perheenjäsen. Teksti: Maija Salmi Kuvat: Saara Mansikkamäki ja Suvi Elo Kun meille tuli pakolainen
Hän on vaimonsa kanssa tarjonnut kodin irakilaiselle turvapaikanhakijalle, joka haluaisi työskennellä tulevaisuudessa Suomessa lääkärinä. Teema: Karjala. Kun meille tuli pakolainen ”Kerroin eräälle kollegalleni Thairista ja hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: Eikö sinua pelota?” sanoo Ossi Talvitie
Isä oli kolmenkymmeneneljä vast.” Itku tulee isää muistellessa. Karjalaisten evakkojen mukana tuli myös herkkuja. Pakomatkalla vuonna 1939 kuoli myös Taisto-veli 3-vuotiaana. Lukujuttu 40 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. ”Meiä ensimmäine majotuspaikka matkal oli simmone ku Uskela. Isä kuoli siel sitte. Ain oltiin ystävii joka paikassa, vaik paikka vaihtuski usein.” Vaikka Karjalan murre unohtui nopeasti, lähtöpäivä kotikonnuilta on säilynyt mielessä kirkkaana, mutta synkkänä muistona. Paavolle on aina voinut puhua kaikesta. Rakkaus syttyi perunamaalla. Tultii sanomaa et raja murtus ja nyt lährette pakkoo niin äkkii ku pääsette. Varsinais-Suomessa Kallion perheessä tiedettiin, että pian ruokapöydän ääressä olisi ruuhkaa. Kakku on hankittu 90-vuotta täyttävän Paavo Kallion syntymäpäiväksi. Ruoka tuotettiin pääosin itse, perunat nostettiin samasta perunamaasta, jossa Paavo ja Sirkka myöhemmin tapasivat. ”Mää taisin olla yhdentoist sillo. Saman ikäisenä pakomatkalla kuoli nykyisen pakolaiskriisin symboliksi noussut syyrialainen Aylan, joka löydettiin Turkin rannikolta hukkuneena viime syksynä. ”Muistan ku ne teki mustikkapiirakkaa. K arjalasta tulee evakoita. Ensimmäistä kertaa lähtö tuli 1939. Murre tarttui esimurrosikäiseen tyttöön. Karjalanpiirakat ovat kuuluneet kahvipöytään siitä asti, kun Karjalasta kotoisin olevasta Sirkasta, 88, tuli Paavon vaimo melkein 60 vuotta sitten. L ietolaisen kerrostalokaksion pöytään on katettu prinsessakakku ja karjalanpiirakoita. Siksi Sirkka ei aiemmin siitä ole juuri halunnut puhua paitsi Paavon kanssa. Ei siin muut ehtiny ku vaatteet laittaa pääl ja sillai lähettii ”, Sirkka muistelee Turun murteella. Maaseudulla ei oltu huolissaan, vaikka pula-aikaa elettiinkin. ”Joka paikas meil ol kyl niin pal hyvä, ettei meit kukaan kyl ryssiks haukkunu. Eläimet jäi navettaa, ei niit kerinny kukkaa mukkaa ottamaa. Sinne Sirkan oli kuljettava kuitenkin pitkä matka Metsäkylästä Karjalan Johanneksesta. Mil pelil kuka sit meniki. Verisuoni puhkes päästä ja se oli sit sitä myäte valmis. Ei tääl oltu Karjalasta kotoisin olevan Sirkan perhe päätyi Paavon kotitilalle evakkomatkan jälkeen vuonna 1939. Rakkaus syttyi perunapellolla. Muutenkin sopeutuminen oli alusta asti helppoa. Molempien poikien elämä loppui matkalla turvaan
Nyt Sirkka ja Paavo Kallio ovat olleet naimisissa lähes 60 vuotta. ”Ennakkoluulot kumpuavat pelosta oli kyse sitten Karjalan ortodoksievakosta tai tämän päivän muslimipakolaisesta. Ei juslauta en oo ikinä niin hyvää limppuu saanu.” ”Nii ja kaurakiisselii”, Sirkka muistuttaa vieressä. Kaiken kaikkiaan maanhankintalain nojalla perustettiin Suomeen 101 327 uutta maatilaa. Aikanaan ortodoksievakkojen toivottiin luterilaistuvan”, Kananen toteaa. Jos ja kun sodan runtelema Suomi selvisi yli 400 000 evakosta 1940-luvulla, se selviää 30 000 turvapaikanhakijasta. Pikkupoika oli autuaan tietämätön pika-asutuslaista, jonka perusteella Suomeen perustettiin yli 8000 tilaa siirtolaisille. Ei tänne pääse semmoset kenel ei ol rahaa. Hyvä suomalainen elätti itsensä ja perheensä, kun taas häntä, joka ei kyennyt elättämään perhettään, katsottiin karsaasti.” A rmottomuuden kulttuuri on ollut Suomessa aina voimissaan. Turvapaikanhakijat ovat vielä huonommassa asemassa, koska he ovat lähteneet järjestäytymättömästi liikkeelle ja monessa tapauksessa vihollinen on oma maa tai omassa maassa. Evakkojen sopeutumiseen ja heihin kohdistuneisiin ennakkoluuloihin erikoistuneen Jyväskylän yliopiston tutkijan Heli Kanasen mukaan Suomessa oli tuolloinkin vallalla omillaan pärjäämisen normi. ”Kyl niit ennakkoluuloi tais olla, mut ei me lapset niist mittää ymmärretty”, Paavo muistelee. Prosessi tarvitsee aikaa ja päätöksentekijöiltä viisautta.” Lohjalla Hyrkkö vietti lapsuutensa karjalaisten keskellä, sillä kotikylän asukkaat olivat kaikki evakoita. ”Suomessa ei ole pakolaiskriisiä. ”Kyl niit ennakkoluuloi tais olla, mut ei me lapset niist mittää ymmärretty”, Paavo muistelee. Paavon mukaan evakkojen tulo ei tuntunut erikoiselta. Siitä on tutkijan mielestä myös kyse nykyisessä muukalaisvastaisuudessa. Evakon lapsena ja toimittajana Hyrkkö kiinnostui pakolaisuudesta jo 1980-luvulla. Muistan ain karjalaise Anne-Marin limpu. Kyl sen ymmärtää, jos ei omas maas voi olla ja lähtee, mutta jos tulee vaan parempia olosuhteit hakemaan täält. Evakoiden tilanteen Hyrkkö näkee parempana kuin nykyisten pakolaisten. ”Eniten ennakkoluuloja saivat osakseen ortodoksit, luterilaiset pääsivät vähemmällä. Nykyään pelätään erityisesti islaminuskoisia pakolaisia ja osa vaatii islaminuskoisten käännyttämistä. Suomalaisuutta kiistettiin esimerkiksi ryssittelemällä. ”Sohaisin näkymättömään muurahaispesään, kun vertasin Ylen uutisissa evakoiden ja nykyisten pakolaisten inhimillisiä kärsimyksiä ja menetyksiä, joita sotaa pakoon lähteminen aiheuttaa ihonväristä riippumatta.” Erityisesti vertaamista vastustivat karjalaistaustaiset suomalaiset. ”Luovutettujen alueiden suomalaiset evakuoitiin kaksi kertaa. ”Tämä jo aiemmin vastaani tullut reaktio kertoo siitä, että evakoiden asema osana yhteiskuntaa ei ole ollut niin kiistaton kuin halutaan esittää. Hänen on ollut helppo eläytyä kotinsa menettäneiden kohtaloihin. Nyt Eurooppaan pyrkiviä he luonnehtivat vieraiksi. Uusii ruokii opeteltii maistamaan puoli ja toisi. Vielä enemmän vastalauseita keräsi vuonna 1945 säädetty maanhankintalaki, jonka nojalla isoja maatiloja pakkolunastettiin ja pilkottiin siirtolaisten käyttöön. ”Vieraissa majoitettuna oleminen oli sodan vuoksi välttämättömyys, mutta käytännön ongelmien lisäksi se oli merkinnyt ainakin jossain määrin häpeää ja nöyryytystä. He olivat suomalaisia ja maan sisäisiä pakolaisia. He joutuivat tekemään paljon työtä tullakseen hyväksytyksi osaksi sodanjälkeistä Suomea, vaikka suomalaisia olivatkin. Lakia vastustivat erityisesti maanomistajat. Se maksaa meil sit.” Tutkija Heli Kananen tietää, että evakoiden ja nykyisen pakolaistilanteen vertaaminen Suomessa voi aiheuttaa pahaa verta. Maailman Kuvalehti 3 / 2016 41. Evakoiden mahdollinen mielipaha johtunee käsitteiden ja käsitysten sekamelskasta.” Kananen puhuu pelosta. Tuntemattomuus aiheuttaa pelkoa.” Rasistisessa syrjinnässä on Kanasen mukaan kyse sellasest kuultukaa. Samoilla linjoilla on Hilkka Hyrkkö, 57, jonka vanhemmat pakenivat akoinaan Viipurin maalaiskunnasta Yläsommen kylästä Lohjalle. Meillä on enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan ennen, mutta paljon vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa viime vuosikymmenten aikana. Paavo ja Sirkka Kallio eivät oikein osaa verrata evakoita ja nykypakolaisia. Evakkojen kohtelusta voitaisiin oppia nykyisessä tilanteessa”, Kananen lisää. Siinä mielessä evakoita kohdeltiin samoin kuin nyt tulleita pakolaisia. Ja puolukkapiirakkaa. Evakot tuli pako edes, mut nämä tulee rahan kans tänne. Tässä yksi lisäsyy siihen miksi sodanjälkeistä henkistä tilaa ei ole oikein haluttu kansallisessa historiassa muistaakaan.” ”Nyt olisi mielestäni hyvä aika katsoa tätä mennyttä prosessia, miten evakot otettiin vastaan ja mitkä tekijät hidastivat integroitumista, mitkä auttoivat. Toki silloinkin oli ymmärtävää vastaanottoa kuten nykyisinkin.” Evakoiden tilanne oli kuitenkin helpompi. He eivät lähteneet omin päin sotaa pakoon, vaan Suomen valtio evakuoi heidät, ja huolehti asuttamisesta. ”Suomalaiset vaativat paljon itseltään ja muilta vielä enemmän. ”Ei se ol sama
Suomessa hän vietti ensimmäiset kuukaudet vastaanottokeskuksessa. ”Ajatuksena oli, että jokaisen vastaanottokeskuksen yhteydessä toimisi kotimajoitusta organisoiva paikallisryhmä. jonkinlaisesta syntipukki-ilmiöstä. Vaikka kotimajoittajia on Suomessa vielä verrattaen vähän, kaikki ovat sitoutuneet majoitukseen, Lukujuttu ”Mietimme, että mitä jos Thair ei tykkääkään meistä.” 42 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Ja Thair sai myös ystäviä. Aiemmin sitä oli asuttanut ainoastaan kilpikonna. Sellainen maa olisi Suomi, Thair oli kuullut. Laajoista yhteiskunnallisista ongelmista, omasta yksityisestä pahasta olosta ja muutospeloista johtuvat tuntemukset heijastetaan erilaiseen. Ikeasta huoneeseen haettiin lipasto ja sänky. Ei ole mitään paikkaa missä pitää tavaroitaan. ”Mietimme, että mitä jos Thair ei tykkääkään meistä. Työpanostani käytettiin myös terroristien hoitamiseen ja henkeni oli uhattuna. Päätös syntyi nopeasti. Siksi Julia ja Ossi päättivät auttaa jonossa pisimpään ollutta. Julia Talvitie ei jäänyt odottelemaan vaan pestautui mukaan organisoimaan toimintaa. Lopulta vastaanottokeskuksia tuli niin paljon, ettei se onnistunut ja nyt paikallisryhmät vastaavat aina tietystä alueesta, johon kuuluu useampia vastaanottokeskuksia. Olisin ollut huolissani turvallisuudesta ja siisteydestä”, Thair myöntää. ”Kolme tai neljä hyvää ystävää”, hän laskee. Se sai muuttaa nyt eteiseen. Esimerkiksi pääkaupunkiseutu on yksi alue, jonka toiminnasta vastaan itse tällä hetkellä.” Vapaaehtoisena Julia huomasi, että ihmisillä on halu auttaa. ”Lääkärinä en saanut valita, missä työskentelin. Matka eteni Turkin, Kreikan ja Itävallan kautta Suomeen. Muuten aika suuria asioita olisi pitänyt tapahtua, että olisimme peruneet kotimajoituksen.” Julia Talvitien mukaan näin on ollut muidenkin kohdalla. Juliaa ja Ossia jännitti, Thairin taas oli vaikea uskoa, että täysin tuntematon pariskunta haluaisi majoittaa hänet, vieraan ulkomaalaisen, kotiinsa. ”Aika kurjalt siel näytti. Vaattei sinne vietii ain, mut ei heil ollu pesuaineitakaa ni ei saanu niit pestyy. Hän oli Suomeen pari kuukautta aiemmin tullut irakilaislääkäri, Thair, 28. Jutun lopussa oli kotimajoitusta organisoivan Refugees Welcome -verkoston yhteystiedot, ja laitoin heille heti viestiä.” Viesti meni perille, mutta vastauksen saaminen kesti kauan. Kotikylää ei Sirkka enää tunnista. Ryhmämajoitus oli vaihtunut Julian ja Ossin kaksikerroksinen talon kellarihuoneeseen. Sen tietää Julia Talvitie, joka päätti miehensä Ossin kanssa majoittaa irakilaisen Thairin. Mielellään mahdollisimman kauas, mahdollisimman vakaaseen maahan. Hän halusi turvaan. Kyl siel entises kotikyläs oli niin kauhiaa, ettei tiedä mite siel ois voinu assuu.” Nykyiseen pakolaistilanteeseen Paavolla on vielä lisättävää, kun prinsessakakku on korkattu. Vuosien saatossa Karjalaan on tehty kuitenkin useita matkoja. ”Ristiriitoja syntyi, kun liian monta ihmisiä asui pienessä tilassa”, Thair toteaa englanniksi varovaiseen tyyliinsä. Kun lähdin Irakista, tiesin ainoastaan, että minun on päästävä pois.” Thairin tarina on tavallinen. Se näkyi myös Refugees Welcome -järjestön kautta kotia etsivissä. Yksinäisille miehille oli huomattavasti vaikeampi löytää kotimajoitusta ”Tavallaan on kaunis ajatus, että halutaan auttaa kaikkein haavoittuvimpia. Hän ei halua vaikuttaa kiittämättömältä, sillä ei elämä vastaanottokeskuksessa ollut kärsimystä Irakiin verrattuna. Todellisuudessa yksintulevien miesten syyt haluta kotimajoitukseen ovat ihan samoja kuin perheilläkin: takana on pitkä matka ja lepääminen on mahdotonta ryhmähuoneissa. ”Aiemminkin sellaisissa tilanteissa, joissa yhteiskunta on muuttunut nopeasti ja on alkanut näyttää siltä, että sosiaalisen nousun mahdollisuudet heikkenevät, on syntynyt liikehdintää, joka on kohdistettu jotain poikkeavaa ryhmää kohtaan. ”Jos tilanne olisi ollut toisin päin, en tiedä olisinko uskaltanut ottaa vierasta ihmistä talooni. ” Sirkka kokee olevansa ennen kaikkea turkulainen, vaikka juuret ovatkin Karjalassa. Kävi ilmi, että mediahuomion seurauksena vastaperustetun Refugees Welcomin toiminta oli vasta käynnistymässä ja tuhansien uusien jäsenien vuoksi kaaoksessa. Samat ystävät huolestuivat kugn Thair yhtäkkiä katosi vastaanottokeskuksesta. ”Sitä en ymmärrä, et perhe jätetään sinne ja miehet lähtee sottaa pakkoo. Kenelle tahansa on haastavaa asua samassa huoneessa monen ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa.” V astaanottokeskuksissa Julia näki, että yksinäiset miehet olivat turvapaikanhakijoissa suurin ryhmä. Hän ei tullut Suomeen etsimään parempaa elintasoa. Juliaa ja Ossia jännitti Thairin majoittamisessa ainoastaan pitäisikö mies heistä. Lähes aina auttamishalu kohdistui kuitenkin perheisiin, naisiin ja lapsiin. E nnen muuttoa Thair, Ossi ja Julia tapasivat ostoskeskuksen kahvilassa. ”Viime kesänä luimme lehdestä lämminhenkisen jutun Tampereella turvapaikanhakijoita majoittavista ihmisistä. Jos ne lähettäis tänne ne naiset ja lapset, ni se ois eri juttu sit.” Y ksin Suomeen tulleella pakolaismiehellä ei ole helppoa
”Kerroin eräälle kollegalleni Thairista ja hänen ensimmäinen kysymyksensä oli: Eikö sinua pelota. ”Miksi?” kysyy Julia. ”Suomessa ihmiset ovat epäsosiaalisia. ”Ennen Thairia tiesimme Irakin tilanteesta ja kulttuurista vain vähän. Se on ollut Thairille positiivinen yllätys. ”Osaan jo ne kaikki”, Thair virnuilee. ”Erityisiä vaatimuksia ei majoittajan suhteen ole. Nyt tiedämme paljon enemmän. Thair on opiskellut suomea esineisiin kiinnitetyillä tarralapuilla. Se on varmasti ollut negatiivisin reaktio. Kun Thair muutti Talviteiden kotiin, Ossi oli työmatkalla. Tarkoitus on vain tsekata, että kaikki on ok ja majoitus järjestyy vähintään puoleksi vuodeksi. E nnakkoluulot. ”Joku sanoi muistaakseni, että pähkähullu. Lyhyisiin majoituspätkiin emme ole lähteneet. Ossi on samoilla linjoilla. Ennen haastattelua Thair on tosin kerännyt ne pois. kun ovat siihen lähteneet. Talviteillä nauretaan muutenkin paljon. Ennemminkin Thair on opettanut heille. Vastaus on ei eikä oikein ketään muutakaan. Eikö Juliaa pelottanut. Irakhan on maa, jonka Suomen maahanmuuttovirasto määritteli lokakuun lopussa ”osittain turvalliseksi irakilaisille”. Refugees Welcome -järjestön vapaaehtoinen haastattelee kotimajoittajaksi haluavan ja majoitettavan ennen majoittamisen aloittamista. Thair on ihan tavallinen nuori mies.” Julia Talvitie, hänen veljensä tyttöystävä Ansku ja turvapaikanhakija Thair laittavat yhdessä ruokaa. Maailman Kuvalehti 3 / 2016 43. Tai Ossia. Miten lähipiiri reagoi, kun Ossi ja Julia päättivät majoittaa yksin Irakista tulleen turvapaikanhakijan. ”You fast learner!”, Julia huudahtaa takaisin ja kaikki nauravat. Suomen kieltä on opetettu esineisiin kiinnitetyillä tarralapuilla. Kysyin häneltä, majoittaisiko hän tarpeen vaatiessa Thairin kanssa samanikäistä työkaveriamme. Irakissa puhutaan ja nauretaan koko ajan. Hän mietti, että niinpä. Niin tehdään onneksi tässäkin perheessä.” Julia ja Ossi Talvitie eivät suomalaisia tapoja lukuun ottamatta ole joutuneet opettamaan Thairille mitään. Kaikki muut ovat suhtautuneet positiiviisesti, osa jopa ihaillut tai ollut jopa kateellinen tästä mahdollisuudesta”, Julia toteaa. Suomalaisille maa oli viraston tiedotteen mukaan turvaton ja sitä se on edelleen. Vaatimuksena on myös, että turvapaikanhakijalle voidaan tarjota oma huone.” Thair on viihtynyt Ossin ja Julian luona. Ihmisen, joka julkisessa keskustelussa voidaan tuomita raiskaajaksi tai elintasopakolaiseksi pelkästään kansallisuuden perusteella. Thairin kanssa olemme käyneet mielettömän mielenkiintoisia keskusteluja ja saaneet tietoa maasta, josta olemme aiemmin lukeneet vain lehdistä”, Ossi toteaa
Kiltin lääkärimiehen majoittamisessa ei haastetta tosin ole ollut. K otimajoitus. Joukkueessa irakilaisvahvistus on otettu hyvin vastaan. Jos tehdään tonnikalapastaa, sitä tehdään kaverillekin. Sanotaanko, että terveellisempää”, Thair nauraa ja heiluttaa väljäksi jäänyttä paitaansa. Harvalla on siitä yhtä paljon ensikäden tietoa kuin vantaalaisilla Eva ja Kalevi Laineella. Omien lasten ohella vantaalaiset Eva ja Kalevi Laine ovat pitäneet huolta pakolaisperheistä ja satunnaisista matkailijoista. Sitä mieltä ovat kaikki Talviteiden ison keittiönpöydän ääressä istuvat. ”Katso, olen laihtunut täällä! En kyllä valita ruuasta... ”Jos ihminen on päässyt Irakista Suomeen, niin kyllä se täällä pärjää. Jäljet siivotaan ja oma rauha on taattu omassa huoneessa”, Julia selvittää. Lukujuttu 44 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Ilmoittauduimme SPR:lle ja tarjouduimme ystäväperheeksi. Terveellistä tammikuuta vietetään myös Talviteillä, eikä suomalainen dieettiruoka ole välttämättä ollut kaikkein herkullisinta tuhtiin irakilaisruokaan tottuneelle. Mietimme aina, mitä jos itse olisi joutunut pakenemaan”, Eva sanoo kyyneleitä pyyhkien. Ossi on löytänyt Thairille seuran, jossa hän voi jatkaa Irakissa harrastamaansa lajia. Thairia ei ole pitänyt patistaa osallistumaan mihinkään muuhun kuin perheen yhteisiin ruokahetkiin. Tarvitaan ainoastaan tilaa sydämestä ja kodista”, Julia sanoo. ”Päätimme lähteä mukaan heti, kun kuulimme pakolaisaallosta. ”Periaatteena on, että kun laittaa pyykkikoneen päälle, sinne laitetaan kaverinkin pyykit. se on vain erilaista. Jo eläkeiässä oleva pariskunta avasi kotinsa ovet ensimmäistä kertaa 1979, kun Suomeen alkoi tulla pakolaisia Vietnamista. ”Toivon, että saisin joskus työskennellä lääkärinä Suomessa, ja sitä varten minun on opittava suomea.” Kielenopiskelussa auttaa Talviteiden lisäksi pöytätennis. K otimajoitus on tähän mennessä antanut enemmän kuin ottanut. Apua Thair tarvitsee tällä hetkellä ainoastaan suomen kielen opiskelussa. N yt tavallinen nuori mies kuuluu Talviteiden perheeseen ja hänelle kuuluvat samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillekin. ”Jos haluaa tehdä vapaaehtoistyötä, tämä on kyllä kaikkein helpoin tapa tehdä sitä. Kansainväliseksi kommuuniksi muuttuneessa kodissa pidetään yhteisiä pyykkipäiviä ja tehdään ruokaa. Kyse ei ole mistään autettavasta vaan itsenäisestä, aikuisesta ihmisestä”, Julia toteaa. Thairin lisäksi Talviteillä asuu toistaiseksi Julian veli, hänen tyttöystävänsä ja vierailulla oleva norjalainen reppureissaaja
Lopulta menin poliisille kertomaan asiasta. Olimme molemmat yhtä mieltä, että tarjoamme majoitusta.” Laineet osallistuivat Refugees Welcome -verkoston tilaisuuksiin, joissa kerrottiin kotimajoituksesta. He sanoivat, että poliisille meneminen on turhaa, sillä heillä on suhteita poliisiin.” Pelko elää yhä. Saimme kuitenkin kolme lasta, joista ensimmäinen menehtyi synnytyksessä. L aineille oli alusta asti selvää , että he olisivat valmiita majoittamaan ainoastaan perheen. Siihen loppui tupakointi. Yksin olevaa miestä olisi tuntunut omituiselta majoittaa, koska Kalevi on paljon pois ja olisin ollut täällä kahdestaan vieraan miehen kanssa”, Eva myöntää. Sen koommin säännöistä ei ole täytynyt keskustella. ”Isäntä oli mökillä ja minä kotona. V ietnamilaisten pikkupoikien hoitamisesta Eva ja Kalevi oppivat, ettei ihmisen alkuperällä ole mitään merkitystä. ”Alakerrassa on perheelle sopiva tila, ja olisi ollut sääli majoittaa sinne vain yksi ihminen. Eva jatkoi lasten hoitamista, jotta vanhemmat saivat opiskella kieltä rauhassa. Useimpien kanssa yhteydenpito jatkuu edelleen. ”Kävimme neljä kertaa tilaisuuksissa. Kovia kokeneesta irakilaisperheestä tuli Suomen Kuvalehden jutun ansiosta ystäväperhe. Mamula, nimi jolla Laineet kansainvälistä mummolaansa kutsuvat, on jälleen täynnä. Jos tulomme ylittävät 2600 euroa kuukaudessa, saamme jäädä.” Laineilla perhe saa asua niin kauan kuin tarve vaatii. Perhe ei halua nimiään julkisuuteen, sillä turvapaikkaa ei ole vielä myönnetty. Maailman Kuvalehti 3 / 2016 45. Seuraavat adoptiotyttäret tulivat Etiopiasta. Lentokoneesta mukaan tarttui kerran japanilainen ja kodissa nukkui myös maailmaa kiertävä kanadalainen pyöräilijä. Kotiäitinä lähes koko elämänsä olleen Evan huomassa on kasvanut kaksi biologista lasta, kolme adoptoitua ja liuta pakolaisperheitä. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli 40 ihmistä, seuraavalla kerralla 30, sitten 20 ja viimeisellä kerralla kaksi. Seuraavat kaksi sain pitää, mutta päätin, etten biologisia lapsia enää halua.” Lapsia toivottiin kuitenkin lisää. ”Päätimme poikien isän kanssa, että hän saa opiskella suomea rauhassa ja minä hoidan poikia. Vietnamilaiset pikkupojat oppivat Suomen nopeasti ja perheenyhdistyksen myötä taloon tuli kaksi lasta lisää. ”En ollut puhunut suomea vuosikausiin, koska palasimme sodan jälkeen takaisin. ”Minulta kiristettiin rahaa. ”Kalevi sanoi puhelimessa, että odotas, haen yhden lapun. Perheen äiti on suomen kielen taitonsa ansiosta työllistynyt metrosiivoojaksi. En viitsinyt puhelimessa sanoa mitään vaan ajattelin että puhutaan asiasta sitten kasvotusten.” Kalevi Laine ei kuitenkaan halunnut odottaa. Perhe pelkää, ettei heille Kosovon albaaneina myönnetä turvapaikkaa Suomesta. Kosovo katsotaan turvalliseksi maaksi, vaikkei se sitä kaikille ole. ”Olimme adoptiojonossa, sillä olin niin sanottu rhesus-äiti eli lasten saaminen oli riskialtista veriryhmäni vuoksi. Muitakin ehtoja Laineilla oli: ei tupakointia, ei veden tai sähkön tuhlausta, syöminen ainoastaan pöydän ääressä, jokaisen omaa tilaa tulee kunnioittaa. ”Sanoin, ettei meillä saa tupakoida. Mutta aloitetaan vietnamilaisista, joista kaikki alkoi. Kaikista on valokuvia Laineiden paksuissa perhealbumeissa. Siksi ei tullut yllätyksenä, että Laineet aikoivat jälleen avata kotiovensa viime vuonna. Aika monella innostus lopahti”, Kalevi kertoo. Omien lasten ohella Laineet pitivät huolta pakolaisperheistä ja satunnaisista matkailijoista. Pakolaiset ja lapset, niitä on tähän taloon toivottu ja myös saatu. Siihen lapulle hän oli kirjoittanut samoja asioita, joita olin itsekin miettinyt. Mukana tuli myös äiti. ”Vaimoni tekee kahta työtä. Elokuussa Laineille muutti kuitenkin kosovolainen muslimiperhe. Alakerrassa kaksivuotias kosovalaisperheen kuopus juoksee hänen syliinsä. Hän oli asunut Kosovon sodan aikana Suoimessa ja oppinut kielen. Aluksi oli hankalaa, mutta nyt suomi alkaa taas sujua.” Perheen isältä ei suomi vielä taitu, mutta tietotekniikan insinöörinä hän puhuu englantia. Refugees Welcome -verkoston kotisivu: www.refugees-welcome.fi Kaikista Laineiden luona asuneista matkailijoista ja pakolaisperheistä on valokuvia paksuissa perhealbumeissa. Elämän piti olla järjestyksessä. Isä oppi ja eteni maanmittaajaksi aina maanmittaushallitukseen asti”, Eva kertoo ylpeänä ja liikuttuu taas. Kaiken lisäksi perheen isä tupakoi. Kosovossa hän työskenteli kahdeksan vuotta amerikkalaisen firman sivukonttorissa. Sen jälkeen minut hakattiin pahasti ja perhettämme uhattiin. E vasta on tullut lyhyessä ajassa jälleen mummu. Niitä on pyyhitty kynttilöiden täyttämän omakotitalon olohuoneessa usein. Olin katsellut uutisia ja ajatellut, että kyllä meille taas mahtuisi väkeä. Adoption kautta perheeseen tuli 1973 kolmas lapsi ja 1979 Evasta ja Kalevista tuli kahden vietnamilaispojan varavanhemmat. Sitä varten heillä on varasuunnitelma. Vieläkin Eva on täysin suomalaistuneille vietnamilaisille ba mah –rouva äiti. Vaimo oli kyllä tyytyväinen”, Eva nauraa. Lisäksi toiveena oli, että perhe olisi kristitty
Jokin aika sitten häntä pyydettiin matkustamaan tavaroita kuljettavien rekkojen mukana Etelä-Sudaniin. Isä työskentelee Tansanian lähetystössä ja äiti on kotona lasten kanssa. Kun istuimme kahvilla Kampalassa, kertoi Paco haaveilevansa ihan tavallisesta, turvallisesta elämästä, työstä ja perheestä. Paco juoksi henkensä edestä, ja joutui erilleen perheestään. Myöhemmin Paco hakeutui ensin peruskouluun Ruandassa ja myöhemmin yliopistoon Ugandan Kampalassa. Silloin Ruandan presidentin lentokone pommitettiin Kanomben lentokentällä. Vuodet viidakossa eivät unohdu 46 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Jotkut kohtaamiset jättävät lähtemättömän jäljen. Tällaisia tarinoita kuunnellessa tekee mieli ottaa vielä toinen kuppi kahvia ja hengittää syvään. Vaikka olin varautunut kaikenlaisiin kohtaloihin, tulin silti pysäytetyksi. Vasta vuosituhannen taitteessa nuori mies onnistui löytämään tiensä UNHCR:n pakolaisleirille Kongossa, mistä hänet lennätettiin takaisin näennäisesti rauhalliseen Ruandaan. Aija Saari Matkalla Paco juoksi henkensä edestä, ja joutui erilleen perheestään. Nyt hänen kallein omaisuutensa on yliopistotutkinto. Työnantaja ei sitä ymmärtänyt. Tarinan alussa Ruandassa syntyneen pojan perheessä on viisi lasta, kodissa kaksi makuuhuonetta ja elämä hyvää. Joitain tarinoita ei voi karistaa mielestään. Ihan samoista asioista kuin me kaikki muutkin. Samana iltana Pacon kotiin tunkeutui viisi aseistautunutta miestä. Kaaoksen keskellä hän eksyi viidakkoon kuudeksi vuodeksi. Olla edes hetken kiitollinen rauhasta. Suhde äitiinkin on vaikea. Kaaoksen keskellä hän eksyi viidakkoon kuudeksi vuodeksi. Paco kieltäytyi vaarantamasta henkeään lähtemällä uudelleen sota-alueelle. Tapasin Paco Pacifiquen Kampalan yössä, ohimennen ja sattumalta. Kansanmurha ja vuodet viidakossa ovat jättäneet jälkensä Pacoon, joka ei pysty enää luottamaan vastaantulijoihin. Hän halusi puhua kanssani. Tällä hetkellä kolmekymppinen Paco työskentelee logistiikkavastaavana. Muutama vuosi myöhemmin Paco löysi äitinsä Punaisen Ristin ja BBC:n avulla. Kaikki pitkät, hoikat ja pieninenäiset ruandalaiset oli määrä surmata. Paco muistaa päivämäärän: 6.4.1994. Tuli lopputili. Hän kärsii edelleen kammottavista painajaisista. Ymmärrän hyvin hänen päätöksensä. Miehet raiskasivat Pacon äidin ja tappoivat isän. Työskentelin Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisena Rwamwanjan pakolaissetlementissä Ugandassa. Hän kantaa tutkintopapereita aina mukanaan. Tästä alkoi hutujen ja tutsien silmitön sota
Sen suurimpia kärsijöitä ovat tavalliset ihmiset – he, jotka lähtivät kaduille toiveena vapaus ja elämä vailla jatkuvaa pelkoa. Tämän kriisin keskellä eurooppalainen keskustelu pyörii käsittämättömissä asioissa. Puhumme siitä mitä tekisimme, vaikka meillä on kiire pohtia miten. Elina Hirvonen Tolkun teot V iime aikoina päättäjät useissa Euroopan maissa ovat käyttäneet puheenvuoroja, joiden sisältö on samansuuntainen: Eurooppa ei pysty ottamaan lisää pakolaisia. Syöksyisimme uudelleen pimeyteen, josta koko toisen maailmansodan jälkeinen aika on vaihtelevalla menestyksellä pyritty pois. Ne eivät olleet vain reaktioita pahimpaan, vaan yhteinen päätös varautua siihen, että pahin tapahtuisi uudelleen. Miten toimimme ristiriitaista politiikkaa tekevän Turkin kanssa. Vaatimukset rajojen sulkemisesta, kansainvälisistä sopimuksista irtautumisesta, keskitysleirien kaltaisten majoituspaikkojen perustamisesta sotaa pakeneville ihmisille taas ovat täysin tolkuttomia. Toinen maailmansota herätti kansainvälisen yhteisön näkemään, millaiseen kriisiin ihmiskunta ajautuu, jos hyväksytään toisen ihmisen arvon kiistäminen. Tällä hetkellä Euroopan unionin alueella pakolaisia on 0,2 prosenttia väestöstä, Libanonissa 20 prosenttia. Viisi vuotta sitten alkanut Syyrian konflikti on pahin humanitäärinen kriisi toisen maailmansodan jälkeen. Miten neuvottelemme Venäjän kanssa. Tasavallan presidentin puhetta myöten on toistettu, että ihmisoikeussopimuket syntyivät ”eri tilanteessa”. On aika lopettaa tolkuttoman pelon ja hysterian lietsonta. Nuo puheet ovat vastuuttomia. On aika lopettaa tolkuttoman pelon ja hysterian lietsonta ja keskittyä siihen, minkä tiedämme: pakolaisia tulee lisää. Ne syntyivät tilanteessa, jossa oli nähty, mitä pahimmillaan voi tapahtua. Euroopan maissa vahvistuneiden äärioikeistopuolueiden vaatimusten toteuttaminen tarkoittaisi, että se tapahtuisi taas. Miten järjestämme yhteisen pakolaispolitiikan niin, että ihmisoikeudet toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Ratkaisut ovat väistämättömiä, hmm, tolkun tekoja. Miten torjumme Isiksen leviämisen Irakista Syyriaan ja Eurooppaan. Jokainen kansainvälisiä tapahtumia seuraava tietää, että lähitulevaisuudessa pakolaisten määrä ei vähene vaan kasvaa. Miten torjumme Euroopan maissa kärjistyvää rasistista ilmapiiriä. Näkökulma. Niin. Miten sijoitamme ja kotoutamme Eurooppaan lähitulevaisuudessa pyrkivät ihmiset. Miten nopeutamme Syyrian ja Irakin kriisien ratkaisuja. Kuka heidät ottaa vastaan, jos emme me. Syyrian kriisin syveneminen tarkoittaa, että yhä useampi lähtee pakolaiseksi Syyriasta – maasta, johon ei voi palauttaa ketään. Sodan jälkeen laaditun ihmisoikeuksien normiston pyrkimys on paitsi suojata yksilöitä oikeuksien loukkaamiselta, myös suojata koko ihmiskuntaa syöksymästä pimeyteen. Ku va : Te em u U llg re n Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Näihin kysymyksiin ei ole helppoja ratkaisuja, mutta ratkaistava ne on. Kuka oikeasti haluaa sitä
Ulkoisesti pärjäävä ja tehokas nainen on terapiasta huolimatta sisäisesti riekaleina. Senegalin fulanien supertähden uutuuslevy miksaa afrikkalaisen juurimusiikin uusimpiin elektrosoundeihin tavalla, joka voi miellyttää uutta yleisöä, mutta vieraannuttaa osan vanhasta. Ihmisten vaiheisiin ja suhteisiin, tilanteisiin ja tunnelmiin ei ehditä pysähtyä, sillä mukana kuljetettavaa ainesta on niin paljon. Kurjissa oloissa Sinin jo ennestään hauras mieli rasittuu äärimmilleen. Appelsiinilehto on ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneen helsinkiläistoimittaja Marjut Helmisen esikoisromaani. Jälleen toista maata on stadionbiisi Lampenda, joka kohottaa kertosäkeen taivaisiin monumentaalisten syntikkavallien siivin. Appelsiinilehto on oudolla tavalla samaan aikaan tunteikas ja lukijaa etäällä pitävä. Kirjassa häiritseekin hiukan kerronnan kiire. Nimikappale The Traveller soi tutusti tarttuvaa afropoppia, mutta viimeisen sanan saa spoken word -tyylisesti julistava War/Peace. Mika Kauhanen Arviot Sirpaleista tarinointia Lähi-idästä Kuuntele Baaba Maalin The Traveller Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 48 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Marjo Jääskä Levy. Sinin uusin pesti vie hänet rauhallisiin koulutushommiin Palestiinaan, mutta ennen kuin opetustyö ehtii edes alkaa, kriisi Gazassa imaisee hänet jälleen leikkausten ja ruhjoutuneiden raajojen äärelle. Modernia juurevuutta Kirja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin vuosiin 2008 ja 2009, ja takaumien kautta kauemmaskin. Mitään yksitoikkoista smurffibiittiä ei kuitenkaan kuulla, vaan herkullisia jippoja vilisevä tuotanto on yllätyksellistä kautta linjan. Yllättäviä käänteitä – kauniita ja iloisiakin – riittää aivan loppuun saakka. Rankka työ ja henkilökohtaisen elämän menetykset ovat jättäneet Siniin jälkensä. Niin koskettavia kuin ihmiskohtalot tarinassa ovatkin, psykologista syvyyttä ja auki kirjoitettua taustoitusta olisi omaan makuuni saanut olla enemmän. Appelsiinilehto ei ole romaani, joka ensi luvuista lähtien vetäisi vastustamattomasti mukaansa. Romaanin keskiössä on kohta kuusikymppinen suomalainen sairaanhoitaja Sini, joka on jo useamman vuosikymmenen ajan tehnyt keikkatöitä maailman eri kriisipesäkkeissä. Nainen on elänyt ääriolosuhde-elämää muun muassa Beirutissa ja Darfurissa, eikä tasainen arki Suomessa ole muuta kuin valmistautumista seuraavaa matkaa varten. Harmillisesti tarina kuitenkin uhkaa paikoin hajota henkilöiden, tilanteiden ja miljöiden tulvaan. Puolen välin paikkeilla, kun henkilöt ovat käyneet tutummiksi ja vihjepalapeli alkaa täydentyä, tarinaan ilmaantuu uudenlaista imua. Helminen on mahdollisesti tavoitellut jonkinlaista kokonaiskuvaa Israelin ja palestiinalaisten sotkuisesta riidasta ja sen vaikutuksesta taistelulinjojen vastakkaisilla puolilla elävien ihmisten elämään. Sinin ohella tarinassa seurataan naisen ystävän, Beirutista 1980-luvulla Suomeen pakolaisena tulleen palestiinalaisen Fuadin vaiheita. Varsinkin alkupuolella tekstiin on livahtanut mukaan paperinmakuista kantaaottavuutta, kompuroivia vertauksia ja kiemuraisia ilmaisuja. Avauskappale Fulani Rock tulee silmille tuareg-henkisesti rokaten, kun taas seuraava raita Gilli Men yhdistää akustiset grioottisoittimet r&b-rytmeihin ja new age -soundeihin. Lääkärikoulutuksen saanut, Helsingissä taksikuskina työskentelevä mies on solahtanut sangen mukavasti suomalaiseen yhteiskuntaan, toisin kuin vaimonsa Leila, joka edelleen jollakin Marjut Helminen Appelsiinilehto Minerva Baaba Maal The Traveller Marathon Artists tasolla haaveilee paluusta Libanoniin
Kiertueen lisäksi tarjolla on monipuolista ohjelmaa Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla. Elmo Mustonen Ratikkakiertue Helsingissä 16.–19.3. Kolme päivää kestävän kiertueen aikana ratikoissa kuuluu musiikki aamusta iltaan, tauoten vain pahimpina ruuhka-aikoina. Järjestäjät ovat halunneet tuoda esille katumusiikin koko värikkään kirjon, joten tarjolla on niin modernia persialaista musiikkia kuin barokkisäveliä ja kuvitteellista folkia. Maailman Kuvalehti 3/ 2016 49. Tapahtuman on visioinut tsekkiläinen taiteilija Kate?ina Šedá, joka on kutsunut Suomeen katusoittajien parhaimmistoa ympäri maailmaa. IHME on vuosittainen nykytaidefestivaali, joka järjestetään nyt kahdeksatta vuotta Helsingissä. Lippu näytökseen maksaa vain ratikkalipun verran. Šedá haluaa myös tutkia julkista tilaa: mitä siellä saa tai ei saa tehdä. Soittajat esiintyvät raitiovaunuissa, pyrkimyksenään tehdä kulkuvälineestä myös kohtaamispaikka ja mahdollisuus vuorovaikutukseen. Katsojia kehotetaan myös videoimaan näkemänsä ja osallistumaan #IHME2016-kilpailuun, jossa palkintona on yksityinen ratikka-ajelu. Ilmiö Katusoittajat pääsevät sisätiloihin maaliskuussa, kun IHME 2016-festivaali järjestää Ratikkasoittajien kiertueen. Kaikki Ylioppilastalolla järjestettävä ohjelma on ilmaista. Lisätietoja osoitteesta ihmefestival.fi Ku va : Ve ik ko So m er pu ro Ratikassa raikuu Juho Kanervo ja Brahenpuiston koulun oppilaita IHME-teoksen testiajossa. ja IHME-päivät Ylioppilastalolla 1.–4.4
MKL_KL_100x1325mm.indd 1 16.2.2016 16.30 Kulttuuri. 26,00 € Andy Weir YKSIN MARSISSA 28,00 € Naomi Klein TÄMÄ MUUTTAA KAIKEN 29,90 € Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto MARIMEKKO 29,90 € NÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA WWW.INTOKUSTANNUS.FI Rekisteröidy Innon kantaasiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta, myös aletuotteista. Avauskonsertin pitävä Wagner on tunnettu blueslaulaja, jonka levy When the Cellar Children See the Light of Day voitti Nordic Music Prize -palkinnon. Naisääniä Savoyssa Savoy-teatterin kevät on täynnä voimakkaita laulajia ja maailmanmusiikkia. Lisätietoja: savoyteatteri.fi Palkittu blueslaulaja Mirel Wagner avaa Savoy-teatterin Naisääniä-konserttisarjan 5.3. NAISÄÄNIÄ-konserttisarja tuo lavalle Mirel Wagnerin, Louisa Lynen, Aili Ikosen ja Ester Radan. Vaalimme ja uudistamme karjalaista kulttuuria. intokustannus.fi/rekisteroidy www.karjalanliitto.fi Ovatko juuresi Karjalassa. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. 3.5. Sarjan päättää Ester Rada, jonka musiikissa etiopialainen ja israelilainen musiikki kohtaavat soulin ja funkin. Wagneria seuraa lavalle 2012 debytoinut Lyne, joka yhdistelee jiddiškulttuuria eri musiikkiperinteisiin. Aili Ikonen poulestaan on nimekäs jazz-laulaja. WWW.INTOKUSTANNUS.FI 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE. Elmo Mustonen Naisääniä -konserttisarja 5.3
Mutta myös Mekongin patohankkeet vaikuttavat alueen ihmisten ruokaturvaan. ”Kun jäin vuonna 1999 eläkkeelle Kambodzhan maatalousministeriöstä, huomasin ettei kukaan auta vanhuksia. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan vuonna 2012 Kambodzhassa 19 prosenttia lapsista kävi töissä, ei koulussa. ”Ihmiset vaikuttavat moderneilta ja pukeutuvat hyvin, mutta ottavat lainaa näyttääkseen hyvältä ja ostaakseen teknologiaa. Järjestön työ on huomattu, ja viranomaiset pyysivät Saoumia laajentamaan toimintaa kaikkialle Kambodzhaan. taan valokuvia syrjäkylien lapsista, jotka hymyilevät yhdessä järjestön kiertokouluopettajien kanssa. Niinpä päätin perustaa heitä auttavan järjestön”, Kong Saoum kertoo ja väläyttää tavaramerkkinsä: täydellisen valkoisen hammasrivistön. Rattoisat eläkepäivät tarkoittavat 85-vuotiaalle miehelle sitä, että hän käy joka päivä töissä. Tai ei hän enää ole virallisesti työntekijä, vaan konsultti perustamassaan HOM-kansalaisjärjestössä. Lapsenlapsen lapsia on paljon, paljon!” Miestä huolettaa millainen maa tämän päivän lapsille jää. Yksinomaan kotimaisella rahoituksella toimivassa järjestössä on 11 työntekijää, ja se toimii kolmessa yhteisössä Kampong Thomin alueella. Sen ennustetaan tuovan Kaakkois-Aasiaan enemmän sään ääri-ilmiöitä: suurempia tulvia, ankarampaa kuivuutta. ”Meillä on myös kansantanssikerho lapsille, jotka eivät käy koulua”, hän sanoo. ”Ennen kalat hyppivät veneeseen. Se on lyhenne sanoista kaiken ikäisten ja onnettomien ihmisten apu. ”Opetamme maanviljelijöitä vähentämään kemiallisten lannoitteiden käyttöä ja käyttämään kompostia.” Lähellä sydäntä ovat myös vähäosaiset lapset. ”Hän on pidetty ihminen, jolla on hyvät suhteet sekä yhteisöön että viranomaisiin.” Kong Saoum Kambodzha Omasta perheestään Saoum toteaa, että on naimisissa, mutta vaimo asuu eri talossa. ”Lapsia on kuusi, joista yksi on kuollut. Ympäristönäkökulma on Saoumille tärkeä. Nykyään Mekong-joessa on vähemmän kalaa. Saoum aloitti uransa eläinlääkärinä, ja jäi eläkkeelle työskenneltyään 17 vuotta maatalousministeriössä. Saoumin mielestä maan suurimmat ongelmat ovat luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos. Se johtuu siitä että ihmisiä on enemmän ja he käyttävät tehokkaampia tai laittomia kalastuskeinoja.” Saoum arvostelee ihmisten pinnallisuutta. Saoum kaivaa laukusHuoli vanhuksista ja ympäristön tilasta motivoi kambodzhalaista teräsvaaria. Eläkeläisten kerhotoiminnasta järjestö laajensikin maataloushankkeisiin, kuten kastelujärjestelmien rakentamiseen, kaivojen kaivamiseen ja kotipuutarhojen viljelyyn. He eivät välitä ympäristöstään.” Sanna Ra Ku va : Sa nn a Ra Kohtaamisia Maailman Kuvalehti 3/ 2016 51. Ihan kaikkeen teräsvaarikaan ei kuitenkaan veny: ”Kieltäydyin, koska meillä ei ole tarpeeksi kapasiteettia.” Kampong Thomissa on 10 kansalaisjärjestön verkosto, joka tekee yhteistyötä esimerkiksi luonnonkatastrofien aikana. Verkostoon kuuluva avustustyöntekijä kertoo, että Saoum on tehnyt pitkäjänteistä työtä. Kuluva vuosi on ollut Kambodzhassa epätavallisen kuiva ja kuuma
Isäänsä hän rohkaistui ottamaan yhteyden vasta 27-vuotiaana. Videon ghanalaismies on nimittäin Konsteniuksen kielikurssikaveri. “Ik zie helemaal in de park. Ohimolta valuu jo hiki. Kieliopinnot Konstenius aloitti huolettomasti harrastusmielessä. Minä...puistossa…” Helmikuussa helsinkiläisessä valokuvagalleria Hippolyte Studiossa nähtiin Tanja Konsteniuksen videoteos Alles goed . Hän on asunut Hollannissa puoli vuotta eikä uusi kieli vielä luonnistu. Osoite löytyi Ruotsin osoiterekisteristä, ja Victor-isä sai ruotsinkielisen kirjeen. Halusta huolimatta kielen aikuisena oppinut ei koskaan pääse eroon tietystä ulkomaalaisuudestaan.” Konsteniukselle kieli ja identiteetti ovat lapsesta asti olleet jatkuvan kiinnostuksen kohde. Kuuntele Tanja Konsteniuksen lempikappaleet Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 52 3 / 2016 Maailman Kuvalehti Kulttuuri. Mikä maa, mikä kieli. Vanhemmat erosivat ennen hänen syntymäänsä, eikä tytär nähnyt isäänsä lapsena kertaakaan. Ik...in de park... Söderhallenin edessä Konstenius näki miehen, jolla oli tutut silmät, samanlaiset kuin omat. “Kielikurssilla huomasin, että muille opinnot olivat totinen ja ahdistavakin paikka, koska he halusivat oppia kielen nopeasti päästäkseen töihin.” Vapaana taiteilijana Konsteniuksella ei ollut samanlaista tarvetta työllistyä, mutta hän tunnisti kurssikavereiden koulustressin. “En tuntenut olevani kotona kummassakaan maassa.” Konsteniuksesta tuli ammattivalokuvaaja. Puhelu käynnisti Konsteniuksessa sokinkaltaisen tunteen. Alun perin Konstenius ei suunnitellut muuttavansa Alankomaihin, mutta ryhdyttyään seurustelemaan Amsterdamissa asuvan miehen kanssa hän alkoi viettävää kaupungissa yhä enemmän aikaa. Idea siihen syntyi viime vuonna Amsterdamissa hollannin kielikurssilla. jaa identiteettiä. “Se ärsytti, koska en oikeasti tiennyt Chilestä enkä isästä juuri mitään.” Nuorena Konstenius suunnitteli muuttavansa Ruotsiin heti, kun kotoa pääsee.” Mutta kun hän lomalla meni Tukholmaan, se näyttikin toisenlaiselta. M ies katsoo kameraan ja selittää ajatuksiaan. Vielä samalla viikolla hän lähti Tukholmaan. Kun Konstenius vaikka suutahti, johtui se muiden mielestä chileläisestä temperamentista. Teksti: Kaisa Viitanen Kuva: Anni Koponen Söderhallenin edessä Konstenius näki miehen, jolla oli tutut silmät, samanlaiset kuin omat. “Mistä sun isäsi on”, alettiin Konsteniukselta kysellä heti, kun hän seitsemänvuotiaana muutti Porvooseen. Uudenvuoden yönä, juuri rakettien paukkuessa keskiyöllä 2008 Konsteniuksen puhelin soi. “Merkittävintä minulle tapaamisessa oli, että isä pyysi anteeksi, ettei ollut mukana elämässäni.” Isän välit chileläissukulaisiin olivat katkenneet, mutta kun tytär alkoi valmistella ensimmäistä matkaansa isänsä vanhaan kotimaahan, isä kaivoi yhteystietoja. Tytär tiesi, että vanhemmat olivat eronneet isän huumeiden käytön vuoksi, ja ilmeisesti elämäntavat olivat jatkuneet samanlaisina. “Det är jag” , ääni sanoi. Sitähän me kaikki toisinaan pohdimme, mutta Tanja Konstenius, 33, on todennäköisesti miettinyt näitä asioita keskivertoa enemmän. Ruotsissa Konstenius ei muista kenenkään ihmetelleen hänen ulkonäköään. Suku oli lähtenyt Chilestä poliittisista syistä oli 1970-luvulla pakolaiseksi Ruotsiin, ja osa oli myöhemmin palanJa kuka minä olen. Kahvilassa Konstenius huomasi, että isä on vanha ja sairas mies, joka puhui ruotsia chileläisaksentillaan tavallista hitaammin. “Kielikurssilla mietin miten kieli raSuomessa Konstenius sai koko nuoruutensa kertoa “mistä hän oikeasti on kotoisin.” Moni määritteli häntä chileläisyyden kautta. Välillä kipeäkin kysymys. “Vastasin tomerasti että Chilestä, mutta katsahdin sitten äitiä ja varmistin ’eikö ollutkin’”, Kontenius kertoo. Konstenius syntyi ja vietti ensimmäiset seitsemän vuotta Tukholmassa, jonne hänen meänkielinen suomalainen äitinsä oli aiemmin muuttanut. Hänellä itsellään on ollut samanlainen suhde espanjan kieleen. ” Eli “Minä näen kaikki puistossa. Tukholma oli jo 1980-luvulla kansainvälinen paikka
“Vaikka näytimme jollain tavalla samalta, emme ymmärtäneet toisiamme. Oikein ne kotimaakliseet.” nut. Se minua juuri kiinnostaa.” Maailman Kuvalehti 3/ 2016 53. Me kaikki voimme itse päättää, millaisia suomalaisia tai chileläisiä olemme.” Konstenius on nyt chileläinen ihan virallisesti, sillä hän sai maan passin kaksi vuotta sitten. Sen ehtii myöhemminkin. Kaikki vain tuntui niin erilaiselta.” Pian Konsteniuksen palattua Suomeen isä kuoli. Hautajaisten järjestäminen jäi ainoan omaisen vastuulle. Elokuvassa kiteytyy paitsi yhden miehen tarina, myös yleisempi siirtolaisen juurettomuus. “Silti kukaan ei tiedä millainen ihminen hän oli. Suomessa käydessä oma kieli soljuu helpoiten, ja ruotsalaisia tv-sarjoja katsoessa tulee lapsuudesta tuttu kodikas olo. Hän käsikirjoitti isästään dokumentaarisen elokuvan. Nyt työn alla on isästä kertova videotyö, jota varten Konstenius aikoo haastatella ihmisiä, jotka miehen tiesivät. Konstenius on miettinyt lukemattomia kertoja kuka hän on: suomalainen, ruotsinsuomalainen vai suomenchileläinen. Se oli jo menossa tuotantoon, mutta rahoitus ei järjestynytkään. Chileläisyys on Konsteniukselle vielä arvoitus. “Aina kun tulen käymään Suomessa, ilma tuntuu raikkaammalta ja oma kieli tulee suuhun miettimättä. “Se oli äärimmäisen yksinäinen hetki. Tanja Konstenius on asunut kolme vuotta Amsterdamissa ja hoitaa arkipäivän tilanteet hollanniksi. Hänellä ei ollut ystäviä, joita olisin voinut kutsua hautajaisiin.” Lyhyt yhteys isään ja uusi suhde Chilen juuriin heijastui Konsteniuksen työhön. Geeniensä vai kokemustensa tulos. Mitä siitä vaikkei vielä puhuisikaan sujuvaa espanjaa, hän ajattelee. Tajusin, että isän koko elämä oli ollut yksinäinen. Heidän luokseen Konstenius matkusti espanjan sanakirja laukussaan. “Voin itse valita piirteet, joista kussakin kulttuurissa pidän.” Amsterdamin monenlaisten asukkaiden keskellä on helppo elää ja kasvattaa naapureiden kanssa yhdessä kukkia jalkakäytävällä. “Lapsena yritin olla mahdollisimman samanlainen kuin muut, mutta sen olen lopettanut. Suomalaisia ja chileläisiä on monenlaisia
Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Kesäkuussa ilmestyvä numero on kolmoisnumero. Päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Toimituspäällikkö Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Toimitussihteeri Janne Hukka, 050?317?6706 Toimittaja Elmo Mustonen, 050?317?6705 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 09 584 233 asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Ristikko Ratkaisun löydät verkkosivuiltamme maailmankuvalehti.fi/ristikko 20.3.2016 alkaen! 4041 0428 Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Heinäja elokuussa lehti ei ilmesty. Ilmestymis päivä 1.3.2016 Seuraava numero ilmestyy 5.4.2016 Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 09 584 233 Vuositilaushinnat, 11 numeroa 42 € / Suomi, kestotilaus 52 € / Suomi, määräaikainen 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Forssaprint, Forssa Issn 1799-151x 54 3 / 2016 Maailman Kuvalehti. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2016 10 kertaa. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kulttuurikeskus Pääpartnerit: Tapahtuman järjestää: Oikeudenmukaisen maailman puolesta Vapaa pääsy! Toistasataa elämystä | Taidetta ja toimintaa | Satoja kansalaisjärjestöjä | Kymmeniä katukeittiöitä | maailmakylassa.fi | #maailmakylässä. VI TT O R IO C AT TI Maailma kylässä -festivaali 28.–29.5.2016 | La 11–20 Su 11–18 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Bombino (NER) Sunnuntaina 29.5
www.vihrealanka.fi/tilaa MUOTO MUUTTUU. 6 414886 004375 1 6 3 PAL.VKO 2016-14 600437-1603 Vihreä Lanka on nyt täysiverinen aikakauslehti. 8 numeroa vuodessa, noin 60 sivua kerrallaan. SISÄLTÖ SYVENEE. Opiskelijat, eläkeläiset 40 € Puoli vuotta 26 € 48 € VUOSITILAUS (8 nroa)