Säpikkään sisko Ihmiset • Kulttuuri • Ympäristö • Ilmiöt Te em a: Mu ot i Vaatevallankumous haastaa muodin tekijät Kun vaate on toinen iho Lukujuttu. 4 /2 016 | 6, 90?€ Isosisko ohjasi dokumentin Kaisa Westin saamelaisuudesta ja lesboudesta
HUILI ON RAUHALLINEN PRINTTILEHTI KESTÄVÄN ELÄMÄN YSTÄVILLE. Tee tilaus: www.huililehti.fi Irtonumero 8,50 + postikulut Osta verkkokaupas ta: w w w.hui lil e ht i.fi KO KEI LE H UI L I A!. Olet Huilisi ansainnut. Kestotilaus 39 e/vuosi. 4 tukevaa numeroa vuodessa. Kevään ensimmäisessä numerossa pelastetaan vanha tekstiiliitehdas ekovaatetuotantoon, mietitään miten hyödyntä roskakalaa, saadaan vinkkejä kesän kasvimaille ja mennään metsään kirjailija Anni Kytömäen kanssa
Sodan varjossa kasvaneet nuoret katsovat menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. Asia on paljon monimutkaisempi. Valokuvaaja Laurent Hazgui kuvasi huhtikuun numeroon reportaasin Mostarin kaupungin nuorista Bosnia ja Herzegovinassa. Siksi tahdoin kuvillani kertoa tarinan, jossa näkyy myös tulevaisuus”, Hazgui sanoo. ”Isoin haaste oli olla käsittelemättä aihetta siten, kuin kansallismieliset toivovat aiheeseen tartuttavan: me vastaan he. Balkanilla kymmenen vuoden ajan työskennellyt valokuvaaja tahtoi nähdä, mitä ihmisille kuuluu nyt, kun Bosnian sodan (1992-1995) päättäneestä rauhansopimuksesta on kulunut 20 vuotta. ”Vaikuttavinta Mostarissa oli kulkea miinanraivaajana työskentelevän Milan Radojevicin mukana. On ihan hullua miettiä, että sodassa maastoon jääneiden miinojen vuoksi kuluu vielä vuosikymmeniä, ennen kuin alue on taas turvallinen”, Hazgui sanoo. Veri vetää häntä alueelle jatkossakin. Monet ihmiset – erityisesti nuoret – haluavat ajatella mieluummin tulevaisuutta kuin menBosnia ja Hertzegovina 28–35 Siltojen ja kuilujen Mostar Tarinan takaa neisyyttä. Maailman Kuvalehti 4 / 2016 3. Ku va : La ur en t H az gu i Laurent Hazgui Toni Cvitanovic, 17, kuuluu mostarilaiseen B-dance -breikkiryhmään. Valokuvaaja sanoo tällä matkallaan nähneensä nyt tärkeän ja itselleen uuden puolen Balkanin todellisuudesta
38 Omantunnon kysymys Tapasimme kolme ihmistä, joille vaatteet ovat iso osa identiteettiä. Maailma paloina 6 Bogotán katutaide vaakalaudalla 7 Afrikan hyvät herra presidentit 8 Naiset onnellisimpia työelämässä 10 Turvapaikkoja sarvikuonoille 12 Sotapakolaisia ilman sotaa 13 Kolumni Laura Lodenius 14 Maailma nyt Miljoona työpaikkaa ilmaston puolesta Keskellä 16 Vastuuta vaatealalle 18 Parempia paitoja, please! 22 Henkilökuva Kaisa West 27 Katso, järjestö! Unicef 28 Kuvareportaasi Siltojen ja kuilujen Mostar 36 Muodikkaasti muslimina 38 Lukujuttu Ihmisen toinen iho Lopuksi 46 Matkalla Jumalat norsujen selässä 47 Kolumni Reeta Paakkinen 48 Arviot 49 Ilmiö Kanga kertoo kuulumiset 51 Kohtaamisia 52 Sandhja – Voittajan asenteella 53 Ristikko 36 Muotia muslimeille Vaatesuunnittelija Sabah Abdulkadir haluaa Queens-mallistollaan tarjota asiakkailleen kauniita, kestävästi tuotettuja vaatteita. Nouseva artisti luonnehtii omaa tyyliään skandinaavis-etniseksi. Laura Gustafssonille vegaanius sanelee sen, mitä hänellä on vaatekaapissaan. Teema: muoti 4 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. 52 Luonnonlapsi Sandhja Kuivalainen edustaa Suomea Eurovision-laulukilpailuissa Tukholmassa toukokuussa. Sisällys 4/2016 Tilaajakannen kuva: Trond H. Trosdahl Irtonumerokannen kuva: Anni Koponen Tämän sivun kuvat: Anni Koponen, Petri Vanhanen Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö
Mitä on arvostettu. Käyn kirpputoreilla usein siksi, että käytettyihin vaatteiisin liittyy tarina. Ne myös innostavat tarinoimaan. Niin kävi nytkin. Vaikka paluuta entiseen ei enää ole – eikä tarvitsekaan olla – on hyvä muistaa, että vain muutama vuosikymmen sitten Suomi oli kehitysmaa, jossa vaatteet tehtiin pääosin itse. Noiden vaatteiden myötä tunsin kuuluvani isompaan porukkaan. Rekillä roikkuvat vintagemekot toivat muistoja eläväksi. Tunsin ihollani suvun rakkauden. Ihmisen toinen iho -jutussa kirjailija Laura Gustafsson paljastaa, kuinka veganismi näkyy hänen vaatekaapissaan. Kenen selkänahasta halpisketjun neljän euron farkut on revitty. Ne kertovat aina kantajastaan ja ajasta, jona niitä on käytetty. Vaatemerkit eivät voi jättää asiakkailta tulevaa palautetta huomiotta”, sanoo vaatevallankumouksen brittiläinen perustaja Orsola de Castro tässä lehdessä. Uusi mottomme kuuluu: vähemmän on enemmän. Ei ole enää yhdentekevää, miten ja missä oloissa vaatteemme on valmistettu. Pinja-Liisa Jalkaselle naisen vaatteet ovat erottamaton osa hänen uutta identiteettiään transnaisena. Massatuotannon vastavoimaksi syntynyt trendi ohjaa kulutustottumuksiamme niukkuuden suuntaan, joka vallitsi Suomessakin vielä pari sukupolvea sitten. Identiteetin lisäksi vaatteet ovat yhä useammalle myös omantunnon kysymys. “Kannustamme tällä kuluttajia olemaan uteliaita, aktiivisia ja vaatimaan muutosta. Bangladeshilaisen Rana Plaza -vaatetehtaan tulipalossa menehtyneiden muistoa kunnioittava vaatevallankumous kehottaa meitä kaikkia pukemaan huhtikuun 24. Millaisessa maailmassa on eletty. Mikä on ollut muodikasta. Tämän hetken yksi isoimmista muotitrendeistä liittyy ekologisuuteen ja eettisyyteen. Vaatteet kertovat meistä paljon. Itsekin sain 1970-luvulla kerran vuodessa laatikollisen serkkutyttöjeni vaatteita, joista suurin osa oli tätieni ompelemia. Kuusikymppinen nainen näki äitinsä valmistautumassa vapunviettoon, vetämässä Palmrothin korkkareita jalkaan, sivelemässä huulipunaa huuliinsa. Vaatteet kantavat muistoja ja niihin liittyy tunteita. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimituspäällikkö. Maailman Kuvalehti 4 / 2016 5. Olin köijännyt kirppikselle muutaman säkillisen vanhoja vaatteitani siinä toivossa, että niistä olisi vielä jollekin iloa. Tekee mieli taputtaa. Joukossamme kulkee lukuisia ihmisiä, joille muoti ei merkitse mitään, mutta vaatteet paljonkin. Ja olihan niistä: on palkitsevaa, kun käytetty vaate löytää juuri oikean ihmisen kantajakseen. Anni Valtonen Iso osa itseä Pää kirjoitus Ku va : M ilk a A la ne n Kenen selkä nahasta halpis ketjun neljän euron farkut on revitty. päivä paitamme nurinperin, ottamaan tuotelapusta kuvan ja kysymään valmistajalta, kuka valmisti vaatteeni. V ietin aurinkoisen palmusunnuntain kirpputorilla. Upseeri James Mashiri kokee univormuun pukeutuessaan astuvansa identitettiin, jossa häntä ajaa kutsumus. Uutta ei tarvita, tämä pelittää vielä! Vanha vaate jatkaa elämäänsä uuden ihmisen päällä
Kolumbian pääkaupunki Bogotá on saanut nauttia viiden vuoden ajan poikkeuksellisesta katutaiteen kukoistuskaudesta. Uusi oikeistolainen pormestari Enrique Peñalosa on kuitenkin uhannut puuttua katutaiteeseen kovalla kädellä. Aiheet ovat usein yhteiskunnallisia, poliittisia ja kärkkäästi kantaaottavia. Paikalliset taiteilijat pelkäävät nyt, että tiukemmilla otteilla ei poisteta graffiteja, vaan tehdään niiden laadusta jälleen kerran höttöistä. Maailma paloina Kolumbia. Nyt kuka tahansa saa maalata talojen seiniin kiinteistön omistajan luvalla, mutta myös luvattomat teokset jätetään paikoilleen, jos ne ovat riittävän hienoja. Janne Hukka Ku va : Ra ul A rb ol ed a / A FP Ph ot o / Le ht ik uv a Bogotán katutaide vaakalaudalla 6 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. Kun katutaiteilijat saavat tehdä työtään ilman suurempaa kiinnijäämisen pelkoa, on työn jälki myös sen näköistä. Kaupunki teki graffitien maalaamisesta luvallista sen jälkeen, kun 16-vuotias teinipoika ammuttiin seinien tägäämisestä. Bogotássa on nykyisin noin 8000 aktiivista seinätaiteilijaa, jotka ovat tehneet pääkaupungin urbaanista ilmeestä kansainvälisesti poikkeuksellisen kulttuurikohteen, jonka aarteista tullaan nauttimaan Latinalaista Amerikkaa kauempaakin
Afrikan hyvät herra presidentit Ilmastonmuutos uhkaa Afrikan banaaneja Ruanda 15 vuotta Seychellit 11 vuotta Kamerun 33 vuotta Kongon tasavalta 18 vuotta Päiväntas. Mantereella on yhteensä 21 presidenttiä, jotka ovat pitäneet kiinni vallankahvasta yli 10 vuotta. JH Lähde: Bistansaktuelt & Svenska Dagbladet. tasav. JH Afrikka. Ilmastonmuutos on muuttamassa jättimäisiä Saharan eteläpuolisen Afrikan osia viljelykelvottomaksi mantereen nykyväestön nyt suosimille viljakasveille, sanotaan Nature Climate Change -tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa. kokasvit eivät enää menesty monissa osissa Afrikkaa. Vaarassa on satojen miljoonien ihmisten ruokaturva. 15 vuotta Zimbabwe 35 vuotta Swazimaa 29 vuotta Angola 36 vuotta Maailman Kuvalehti 4/ 2016 7. Yhteensä nämä miehet – ja kyseessä on todellakin joukko miehiä – edustavat 468 vuotta kumulatiivista valtionpäämieskokemusta. Raportin mukaan vuonna 2100 muun muassa maissi, banaani ja erilaiset palYhdeksi vaihtoehdoksi tutkijat ehdottavat siirtymistä kameleiden kasvattamiseen, sillä aavikon kuivuuteen tottuneet eläimet kuluttavat paljon vähemmän maatalouteen tarvittavaa vettä ja tuottavat jopa kuusi kertaa enemmän maitoa kuin mantereen omat maatiaislehmät. Kukkulan kuninkaita ovat Länsi-Saharan, Angolan ja Päiväntasaajan Guinean presidentit, joilla on kullakin takanaan ainakin 36 vuotta valtakuntiensa vastuuvirkaa. Alueen valtioiden tulisikin nyt etsiä vaihtoehtoisia viljakasveja, parantaa kastelujärjestelmiä tai jopa luopua kokonaan ajatuksesta, että alueen väestöjä voidaan ruokkia lähialueilla tuotetulla ruoalla. Guinea 36 vuotta Kap Verde 18 vuotta Gambia 21 vuotta Länsi-Sahara 39 vuotta Togo 10 vuotta Algeria 16 vuotta Tšad 25 vuotta Sudan 26 vuotta Etelä-Sudan 10 vuotta Eritrea 24 vuotta Uganda 29 vuotta Djibouti 16 vuotta Burundi 10 vuotta Kongon demokr. Afrikka. Presidentti Urho Kekkosen pitkä putki Suomen johdossa jää kyllä kakkoseksi, kun katselee Afrikan suuntaan. Afrikassa on yhteensä 55 valtiota, jos mukaan luetaan kiistelty Länsi-Saharan alue
Vastaavanlaisia aloitteita on suunnitteilla myös Brittein saarilla, jossa suuret kauppaja pikaruokaketjut ja Skotlannin parlamentti ovat luvanneet vähentää hävikkiruoan määrää 20-30 prosenttia vuosikymmenen sisällä. Valtaosa hävikistä syntyy kotitalouksissa. Kotiäitiys on yleisintä Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Lähi-idässä ja entisen Neuvostoliiton satelliittimaissa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Ranskasta tuli helmikuussa ensimmäinen EU-maa, joka velvoittaa kauppoja vähentämään kaatopaikalle vietävää syömäkelpoista ruokaa sakon uhalla. Suomessa ruokahävikki on nykyisin 20–30 kiloa henkeä kohti. Ruokahävikki on noussut tänä keväävä tärkeäksi ympäristöteemaksi niin Ranskassa, Tanskassa, Italiassa kuin Brittein saarilla. Vastaavasti Tanskan kirkon ulkomaanapu on avannut kokonaisen supermarketin, jossa myydään vain hävikkiruokaa, kuten rumia omenoita tai väärän muotoisia kurkkuja. Italian parlamentti näytti maaliskuun puolivälissä seuraavan Ranskan mallia, tosin sakkojen sijaan hävikkiruokaa vähentäville kaupoille on luvassa erilaisia taloudellisia helpotuksia. JH Ku va t: iS to ck / ku va nk äs itt el y: Te em u Ku m pu la in en Naisten suuremmalla työllistymisasteella on myös kansantaloudellisia etuja, sillä se tekee työmarkkinoista laajemmat ja joustavammat. Miesten kohdalla vastaava luku on puolet pienempi. Naiset onnellisimpia työelämässä Gallupin tekemän uuden kansainvälisen selvityksen mukaan naisten hyvinvointi kasvaa sitä mukaa, mitä paremmin he ovat päässeet työelämään. Molemmissa maissa suurketjuja kannustetaan antamaan aiemmin Ku va : iS to ck Maailma paloina Naisten pääsy työmarkkinoille on yhä laajalti vaikeaa, sillä kulttuuriset normit ja sosiaalinen painostus ohjaavat naisia jäämään kotiin. Eurooppa. Tästä huolimatta naisten pääsy työmarkkinoille on yhä vaikeaa, sillä maailmanlaajuisesti kulttuuriset normit ja sosiaalinen painostus ohjaavat naisia jäämään kotiin hoitamaan lapsia, Gallup sanoo. Keskimäärin puolet maailman naisista ei ole työmarkkinoilla lainkaan. Yhtiön mukaan johtopäätös on selvä: päivätyön edut eivät näy vain palkkapussissa, vaan yleisessä hyvinvoinnissa. kansantaloudellisia etuja, sillä se tekee työmarkkinoista laajemmat ja joustavammat, Gallup toteaa. Kokopäiväisestä työelämästä poissaolevat naiset arvioivat oman elämänlaatunsa selvästi heikommaksi kuin työssäkäyvät. Naisten suuremmalla työllistymisasteella on myös Rumat vihannekset parempiin suihin kaatopaikalle kipattava ruoka hyväntekeväisyyteen. JH 8 4/ 2016 Maailman Kuvalehti
Viimeisimmän mielipidetutkimuksen mukaan valtaosa kanadalaisista pitäisi kannabiksen kasvatuksen ja myynnin jo olemassa olevien lääkekannabiksen tuottajien käsissä. JH Ku va : N at ha n D en et te / PA Ph ot os / Le ht ik uv a Kuukauden kuva Maailman Kuvalehti 4/ 2016 9. Huhtikuussa odotetaan myös isoa muutosta huumeiden vastaiseen sotaan, kun YK:n jäsenvaltiot kokoontuvat neuvottelemaan kansainvälisestä huumepolitiikasta. Kanada. Monissa Kanadan osavaltioissa marijuana on luvallinen lääke, mutta valtaan noussut liberaalihallitus on nyt laillistamassa myös sen viihdekäytön – ensimmäisenä suurena teollisuusmaana
Vaikka viime vuosikymmeninä monien sarvikuonokantojen määrät on saatu nousuun, salametsästys uhkaa edelleen Afrikan ja Intian niemimaan kantoja. Aasiassa mustassa pörssissä eläinten sarvista maksetaan reilusti kultaa korkeampaa grammaja kilohintaa. 10 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. Maailma. Maailmanlaajuiset ponnistelut sarvikuonojen pelastamiseksi sukupuutolta ovat kiihtyneet – ja syystä. Sarvikuonojen määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut 75 prosenttia ja jo kolmena vuotena peräkkäin sarvikuonoja ei ole salametsästetty lainkaan, sanoo luonnonsuojelujärjestö WWF. Erityisen heikoilla ovat Afrikan sarvikuonokannat, joita uhkaa sukupuutto seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Sen sijaan Nepalissa aktiivinen suojelutyö on tuottanut tulosta. Järjestön niksinä on ollut eläinten siirtäminen etelä-Nepalin luonnonpuistoihin, jossa ne saavat elää rauhassa suojelluissa metsissä. JH Maailma paloina Ku va : iS to ck Turvapaikkoja sarvikuonoille Useita Afrikassa eläviä sarvikuonokantoja uhkaa sukupuutto lähitulevaisuudessa
Munkkien ongelmana on maallikkojen luostareihin lahjoittama ruoka, josta askeettilupauksen tehneet pyhät miehet eivät voi kieltäytyä uskonnollisista syistä. Erityisen haitalliseksi ne muodostuvat liian usein nautittuna, kun herkkuihin yhdistetään tuntikausia kestävää meditointia. Elsevier on jo kertaalleen voittanut Elbakyanin oikeudessa, mutta tämä ei ole hävittänyt Sci-Hubia internetistä – saati sen suosiota tiedeyhteisön keskuudessa. Thairuoka on herkullista, mutta liika on liikaa, paljastuu thaimaalaisen Chulalongkornin yliopiston tekemästä tutkimuksesta. JH Tiede vapaaksi vaikka piratismilla Venäjällä käydään erikoista taistelua tieteen vapaudesta. Korkeita lisenssejä keräävät kustantamot saattavat laskuttaa jopa 30 euroa yhdestä artikkelista. Summa on iso köyhien maiden tutkijoille, mutta rahasta napisevat nykyisin jopa Harvardin kaltaiset superrikkaat yliopistot. Toisella puolella on venäläinen aivotutkija ja tiedepiraatti Alexandra Elbakyan, joka 2011 perusti Sci-Hub -sivuston vastalauseena Elsevierin kaltaisten firmojen rahastusvimmalle. Yliopisto onkin lanseerannut pilottiohjelman, jossa munkkeja on kannustettu kohtuullisuuteen ja liikuntaan. Elbakyania odottavat miljoonien dollarien korvausvaatimukset. Jackson onkin maailman eniten tienaava kuollut. Absurdistan Ku va t: iS to ck / ku va nk äs itt el y Te em u Ku m pu la in en 115 miljoonaa euroa tienasi Michael Jackson viime vuonna. Yliopiston mukaan noin puolet Thaimaan luostareiden buddhalaisista munkeista on ylipainoisia ja iso osa kärsii korkeasta kolesterolista, verenpaineesta ja diabeteksesta. Maaliskuussa oikeusjuttu avattiin uudelleen. JH Maailman Kuvalehti 4/ 2016 11. Parhaimmillaan osallistujat tiputtivat kymmenen kiloa ohjelman kahdeksan viikon aikana, kirjoittaa Bangkok Post -lehti. Luostareiden terveyskuluista vastaavalle valtiolle yksin munkkien ylipainon aiheuttamista ongelmista syntyy vuosittain miljoonien eurojen kuluerä. Forbes magazine, New York, January 2016. Rintamalinjan toisella puolella on kansainvälinen kustantamo Elsevier, joka on kasvattanut rahakkaan bisnesmallin tiedejulkaisujen myynnistä. Elbakyanin Sci-Hub on tiedemaailman PirateBay, jossa tutkijat pääsevät ilmaiseksi käsiksi yli 48 miljoonaan piratoituun tiedeartikkeliin. Perinteiset thaiannokset, kuten kookosmaidossa haudutetut curryt, uppopaistetut kalapihvit ja riisijälkiruoat ovat kaloripommeja. Överit askeettilupauksesta Thaimaa. Hänen jälkeen kymmenen kärjessä ovat muun muassa Elvis Presley, Marilyn Monroe ja Albert Einstein
Väkivalta on ilmeisesti hyvinkin laajalle levinnyttä, mutta kukaan osapuolista ei mielellään jaa tietoa medialle. Helmikuun lopulla Teten maakunnan kuvernööri jopa kielsi kokonaan mosambikilaispakolaisten olemassaolon. Epätietoisuus Mosambikin todellisesta tilanteesta on suuri. Samalla valtion tiedotusvälineet ovat väittäneet pitkään, että väkivaltaisuuksien taustalla ovat Renamon asemiehet. Tällä hetkellä maan päätietä voi matkustaa pitkiä matkoja ainoastaan sotilassaattueessa. 1 14 prosenttia maailman kaupatuista aseista päätyy Intiaan. Mosambikilaisten pakolaisten määrät ovat kasvaneet naapurimaassa kuluneen vuoden aikana. International News Reports. Tästä huolimatta Mosambikin hallituksen virallinen kanta ei ole muuttunut. Mosambikin kaksikymmenvuotinen rauha on rakoillut vuoden 2013 alusta lähtien, mutta etenkin vuoden 2014 vilpilliseksi epäillyt parlamenttija presidentinvaalit ovat ajaneet maata kohti avointa konfliktia. Janne Juhana Rantala Maputo. kansainvälinen media pääsivät paikalle haastattelemaan pakolaisia kasvokkain. 3. Taustalla on pääoppositiopuolue Renamon syytös vaalivilpistä, epäonnistuminen rauhan täytäntöönpanossa ja molempien osapuolten välinen syvä epäluottamus. Anoop Babani, 63, on intialainen eläkkeellä oleva taloustoimittaja ja rauhanaktivisti, joka rakastaa numeroita. Maa on maailman suurin aseiden maahantuoja ja sen osuus on isompi kuin Kiinan ja Pakistanin yhteensä. Maaliskuun puolivälissä leirille saapuneiden asukkaiden määrä oli kasvanut jo yli 11 000 henkeen. Junnaavat rauhanneuvottelut ovat olleet katkolla jo kuukausia. Kyllä Anoop tietää! Ku va : El ds on C ha ga ra / A FP / Le ht ik uv a Sotapakolaisia ilman sotaa Mosambikin hallitus ei edelleenkään myönnä, että maa olisi sodassa. Naapurimaan Malawin puolella sijaitsevassa leirissä on kuitenkin yli 11 000 sotapakolaista Mosambikista ja määrä kasvaa. Kansainvälisen asekaupan trendit 2015, Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti, helmikuu 2016. 2. Pakolaisten mukaan sotilaat syyttivät asukkaita oppositiopuolue Renamon sissien ruokkimisesta ja tukemisesta. Korkeimmillaan sama hinta on ollut 1005 euroa.3 1. Väitteet ovat kuohuttaneet Mosambikin sosiaalista mediaa sen jälkeen, kun portugalilainen Lusa-verkkolehti ja Malawin Mwanzassa sijaitsevalle Kapisen pakolaisleirille saapuneet ihmiset odottivat rekisteröintiä Mosambikin rajalla tammikuussa 2015. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch (HRW) raportoi helmikuussa, että Malawissa sijaitsevaan Kapisen pakolaisleiriin on viime kuukausien aikana saapunut tuhansia mosambikilaisia, jotka pakenevat Mosambikin armeijan harjoittamia julmuuksia. 2 92 euroa oli yhden Volkswagenin osakkeen hinta lokakuussa 2015, kun yhtiön päästöskandaali tuli julki. Muun muassa saniteettitilat ovat riittämättömiä eikä leirillä ole koulua. Pakolaisten määrän kasvu on yllättänyt järjestöt. 12 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. 2 maata koko maailmassa ei tällä hetkellä myy Coca-Colaa: ilman kokista pärjäävät Kuuba ja Pohjois-Korea. Etupäässä rajantakaisen Moatizen piirikunnasta paenneet ihmiset kertoivat armeijan tekevän rynnäkköjä kyliin, polttavan taloja ja viljaa, kidnappaavan ja tappavan siviilejä sekä harjoittavan seksuaalista väkivaltaa. Fortune magazine, New York
Laura Lodenius Sodan ja väkivallan lietsontaa ”. Huomio on kiinnitetty pois oikeista ongelmista ja väärintekijöistä. Näkökulma T ällaisessa tilanteessa ja tällaisessa maailmassa, jossa ihmisten lisääntyvä pahoinvointi ja pelko ovat käsin kosketeltavia, pyrkivät vallassa olevat keksimään olkiukkoja ja uusia vihollisia”, totesi Erkki Tuomioja puheessaan Senaatintorilla, kun tuhannet suomalaiset kerääntyivät osoittamaan mieltään hallituksen taloudellista leikkauspolitiikkaa vastaan. Vastakkainasettelu ja uhkakuvapolitikka ovat myös itseään ruokkivia ja itsensä toteuttavia. Näin huomio ei kiinnittyisi siihen, että työllä rakennetut hyvinvointiyhteiskunnan tukija turvaverkot ollaan tietoisesti ja järjestelmällisesti purkamassa. Silloin on enää turha miettiä, kenen syy oli se, että alussa oli kytevä hiili. Elämme totisesti synkkiä aikoja. Suomessa pakolaisten ja maahanmuuttajien lisäksi ulkoinen uhka on Venäjä, Venäjä, Venäjä. Sillä perustellaan miljardien investointeja sotilaalliseen turvallisuuteen, samaan aikaan kun leikataan kaikesta, mikä liittyy ihmisten perusturvallisuuteen tavallisessa arjessa. Kun seuraa kampanjaa järjestelmällisemmin, näkee sen, kuinka Trump itse on rakentanut vastakkainasettelua kannustamalla kannattajiaan väkivaltaan erimielisiä – usein latinoja afroamerikkalaisesta väestöstä tulevia ”protestoijia” vastaan. Jos niille ei tietoisesti ja järjestelmällisesti pane vastaan, synnyttää aidon yhteenoton. Vastakkainasettelu ja uhkakuvat ovat monelle poliitikolle – ja hallitukselle – voimavara, josta ammentaa tukea muuten höttöiselle ja sisällöttömälle poliittiselle ohjelmalle. Viholliskuvien ja olkiukkojen varaan rakentamista on ilmassa joka puolella maailmaa. Ainut asia, jossa Putinin hallinto edelleen saa kansan tuen, on se, että Venäjän pitää säilyttää voimansa ja ”suuruutensa” ulkoista uhkaa vastaan. Kun tarpeeksi puhaltaa kytevään hiileen, saa aikaiseksi tulen. Varustelu ja voimanäyttöön ja -käyttöön perustuva linja Ukrainan suhteen nähdään oikeutettuna politiikkana. Ku va : Te em u U llg ré n Ajatus Donald Trumpista ydinase käytössään on karmaiseva tulevaisuuden näkymä. Kansa on valmis uhrauksiin. Tuomioja viittasi keskusteluun pakolaisista ja maahanmuuttajista ja siitä vastakkainasettelusta, jossa Suomen köyhdytetyt ja epävarmoja aikoja pelkäävät on usutettu maailmalta ahdingossa tulevia vastaan. Kirjoittaja on Rauhanliiton toiminnanjohtaja. Tarvitsisimme nyt kipeästi rauhanlietsojia – niin Suomessa kuin maailmalla. Chicagon tilaisuus jouduttiin perumaan, kun vastakkainasettelu oli kärjistymässä joukkoyhteenotoksi. Tätä mantraa toistetaan yhä uudestaan. Uhkakuvat ja olkiukot, Venäjän tapauksessa ”länsi ja Nato”, toimivat. Yhdysvalloissa presidenttiehdokas Donald Trumpin kampanjan ympärillä ilmapiiri tiivistyy. Samaan aikaan ihmiset eivät saa eläkkeitään ajoissa, keskiluokka kärvistelee ja orastava demokratiakehitys kuristuu kehtoonsa. Naapurissa Venäjällä uhkakuva on puolestaan ”länsi” ja Nato, Nato, Nato
Teksti: Taina Tervonen Kuva: Laurent Hazgui 14 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. Miljoona työpaikkaa ilmaston puolesta Miten yhdistää kestävä kehitys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Maailma nyt Englantilainen Clara Paillard ja hänen edustamansa ammattilitto tavoittelevat uusia ilmastotyöpaikkja ja sen myötä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Britanniasta alkanut kampanja ajaa parempaa työllisyyttä ratkaisuna ilmastokysymyksiin
Toisaalta työpaikat voivat vähentyä joiltakin aloilta: turve, ja muut fossiilienergian muodot, lihan, maidon ja juustontuotanto.” Näille työntekijöille tarvitaan oikeudenmukaisia siirtymän malleja, sanoo Biström. Parannettavaa siis on. Yhteinen tavoite: ilmasto voi lämmetä korkeintaan puolitoista astetta. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 15. Jokainen maa ilmoittaa omat päästövähennystavoitteensa. ”Kyse on valtavista summista rahaa. Markkinat eivät ratkaise kaikkea.” ”Ilmasto ja talouskasvu nähdään usein toistensa vastakohtina. ”Energian säästö ja uusiutuva energia, sekä ratkaisut asumisessa, liikkumisessa ja syömisessä lisäävät työllisyyttä. Vuonna 2025 päätetään uudesta summasta. Myös ratkaisut ovat siksi erilaisia.” Mitä enemmän fossiilienergiaa maa käyttää, sitä suuremmaksi ongelmaksi muodostuu myös sen parissa työskentelevien ihmisten kohtalo. Esimerkiksi Manchesterin alueen eläkerahastolla on 1,6 miljardia euroa fossiilisijoituksia.” Paillard muistuttaa, että esimerkiksi luottoluokittaja Standard & Poor’s ottaa nykyisin ilmastoriskitekijät huomioon luokituksissaan, sillä investoiminen fossiilisiin polttoaineisiin on nykyisin hyvin riskialtista. Pariisissa oli paikalla ammattiyhdistysaktiivi Ken Smith, joka edustaa 3500 Albertan öljyhiekkatyöntekijää. Kun siihen lisätään kansallistetusta sähköja joukkoliikenneverkostosta saadut tulot, lasku uusista työpaikoista olisi vain 24 miljardia.” Se rahoitettaisiin estämällä veronkiertoa ja verottamalla rahaliikennettä. ”Ilmastoja ympäristökysymyksissä puhutaan säästöistä ja kulutuksen vähentämisestä. PCS-ammattiliitto on ollut mukana myös 350.org-järjestön Rahat pois fossiilista -kampanjassa, joka ajaa sijoitusvarallisuuden siirtämistä fossiilista kestävään energiaan. ”Suomen hallituksen ohjelmassa, linjataan, että Suomi siirtyy kohti uusiutuvan energian aikaa ja luopuu kivihiilestä 2030 mennessä.” Pantsar sanoo, että työpaikkoja voi syntyä jopa kymmeniä tuhansia lähinnä vientiin menevien uusiutuvan energian ratkaisujen pohjalta. Mutta miten voidaan vaatia säästöjä ihmiseltä, joka elää köyhyysrajan alapuolella?” Paillard kysyy. ”Viime kädessä kyse on siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää.” Mitä Pariisissa päätettiin. ”Rakentaminen on hyvä esimerkki siitä, miten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ilmastokysymykset yhdistetään. Hän oli mukana Pariisin joulukuisessa ilmastokonferenssissa puhumassa One Million Climate Jobs -kampanjasta. Asuntojen remontointi tarkoittaa siis paitsi uusia työpaikkoja myös pienempiä sähkölaskuja ja enemmän ostovoimaa.” Jonas Biström Kepasta suhtautuu myönteisesti työllisyyskysymyksiin Suomessa. Näiden muutosten toteuttamiseen tarvitaan työvoimaa. Kampanja on laajentunut Britanniasta ainakin Kanadaan, Norjaan ja Etelä-Afrikkaan. Suomessakin ilmastokysymyksillä on työllistävä vaikutus, uskoo Sitran Mari Pantsar. Vuodesta 2020 alkaen kehittyneet maat maksavat yhteensä 100 miljardia dollaria vuosittain, jotta kehittyvät maat voivat vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. ”Viime kädessä kyse on siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää. Ilmasto on tärkeä asia, mutta miten valtio voi investoida uusiin työpaikkoihin, kun puhutaan jatkuvasti säästöistä. Noin miljoonalla britannialaisella ei ole varaa maksaa kunnon lämmityksestä. Ehkä kysymys pitääkin kääntää toisin päin: päästöjen vähentäminen vaatii toisenlaista sähköntuotantoa, parempaa joukkoliikennettä, energiatehokkaampia rakennuksia. ”Markkinat ohjaavat tuossa tilanteessa uusiutuvan energian vallankumousta ja työpaikkojen syntyä.” Paillard puolestaan peräänkuuluttaa valtion investoinneista syntyviä, julkisen sektorin työpaikkoja. Vaadimme kansallista ilmastojärjestelmää, joka vastaa ilmastonmuutoksen torjumisesta ja uusista työpaikoista.” Työpaikat luotaisiin ensisijaisesti energiantuotannossa, joukkoliikenteessä ja rakennusteollisuudessa. Mutta miten elätämme perheemme?” Paillard myöntää, että uudelleen työllistyminen on todellinen ongelma, johon kampanjassa on tartuttava. ”Uusien työpaikkojen luominen maksaisi esimeriksi Britannialle noin 84 miljardia euroa”, Paillard laskee. Valtion rooli on asettaa kunnianhimoisia tavoitteita, mutta työpaikat luodaan yrityksissä. Tavoitteet tarkistetaan joka viides vuosi. ”Mutta samalla valtionkassaan tippuisi veroja, säästettyjä sosiaaliavustuksia ja työttömyyskorvauksia. Pariisissa ilmoitettujen tavoitteiden puitteissa ilmasto lämpenee noin kolme astetta. ”Sodan jälkeen Britanniassa luotiin kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä. ”Toivomme fossiilienergian loppua. Yli kahden asteen lämpeneminen aiheuttaa tutkijoiden mukaan peruuttamattomia ja arvaamattomia seurauksia. Edellytyksenä on, että muutoksia aletaan toteuttaa nopeasti, seuraavien 15 vuoden aikana. ”Kunkin maan tilanne on erilainen. Ensimmäinen tarkistus on vuonna 2018. Sen tavoite on kunnianhimoinen: miljoonan uuden ilmastotyöpaikan luominen Britanniaan ja sitä myötä hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 86 prosenttia kahdessakymmenessä vuodessa. Esimerkiksi Kanadassa öljyhiekkahankkeiden työntekijät ovat hankalassa tilanteessa. Ratkaisu työttömyyteen, lamaan ja ilmastonmuutokseen on siis uusien työpaikkojen luominen. Mutta ei sen niin tarvitse mennä”, sanoo Clara Paillard, brittiläisen PCS-ammattiliiton edustaja. ”Jokainen uusi työpaikka tarkoittaa vähemmän sosiaaliavustuksia ja enemmän veroja”, Paillard luettelee
Mitä keinoja yritysvastuun edistämiseksi on käytettävissä. BSCI on laajalle levinnyt länsimaisten yritysten johtama kehitysmaiden ja muiden riskimaiden tehtaiden työoloja ja palkkoja tarkastava vastuujärjestelmä. B angladeshilaisen ompelijan palk ka on lähellä YK:n määrittelemää äärimmäisen köyhyyden ra jaa, joka on 1,25 dollaria päivässä. Yksikään tutkituista suomalaisista yrityksistä ei ole sitoutunut maksamaan elämiseen riittävää palkkaa tavarantoimittajien tehtaiden ompelijoille. Taloudellinen ja poliittinen valta ovat kietoutuneet yhteen. Sen viennistä 80 prosenttia tulee vaateteollisuudesta, josta maa on riippuvainen. Onnettomuus vaati 1 138 ihmisen hengen. Sillä ei tule toimeen, jos on elätettäviä. Kansainvälinen vaatetusalan yritysvastuuta edistävä Clean Clothes -kampanja kritisoi BSCI:tä siitä, ettei se ota mukaan kansalaisjärjestöjä ja ammattiliittoja. ”Suomalaisyritykset kokevat vastuullisuuden aiempaa tärkeämmäksi, mutta ihmisoikeusajattelu ei ole vielä lyönyt läpi”, toteaa Eettisen kaupan puolesta ry:n reilu vuosi sitten julkaistu selvitys nimeltä Vastuullisia vaatteita. Työpäivät ovat pidentyneet kappalemääriin perustuvan palkanlaskun yleistyttyä vaatetusalalla. Länsimaisen brändiyrityksen sisäänostajan näkökulmasta Bangladesh on suurista viejämaista edullisin ja työvoimaa on hyvin saatavilla. Bangladeshin ammattiliittojen johtajan Roy Ramesh Chandran mukaan 95 prosenttia tehtaista maksaa minimipalkkaa. Uutiskynnystä eivät Suomessa yleensä ylitä pienemmät onnettomuudet, joita on muutamia vuodessa. Nekin ovat vaatineet satoja kuolonuhreja. Ihmisoikeustyössä tukeudutaan liikaa vastuullisuusjärjestelmä BSCI:hin. Bangladeshin vaatetusteollisuutta leimaavat onnettomuudet, joista kuuluisin on Rana Plaza -tehtaan romahdus kolme vuotta sitten. Keskellä 16 4 / 2016 Maailman Kuvalehti Vastuuta vaatealalle! Ihmisoikeudet eivät globaalissa vaatetuotannossa useinkaan toteudu. Bangladesh on noussut nopeasti yhdeksi maailman suurimmista vaatteiden vientimaista. Maan huonoja puolia sisäänostajan näkökulmasta ovat koulutetun työvoiman ja keskijohdon vähyys, lakot ja levottomuudet sekä heikko infraTeksti: Outi Moilala Kuvitus: Outi Kainiemi struktuuri, vaatealan tutkijat Gary Gereffi ja Stacey Frederick sanovat. Teema: muoti
Vaikka yrityksille vapaaehtoisesta yritysvastuusta on ollut puhetta ja tehtaiden tarkastusbisnes on kasvanut, kehitys tehtaiden työoloissa ja palkoissa on hidasta. Kaivattua buustia antoivat osaltaan YK:n yritysten ja ihmisoikeuksien ohjaavat periaatteet, niin sanottu Ruggien prosessi. Suomessa brändiyritysten vastuullisuutta halpatuotannon eettisistä ongelmista eivät säätele mitkään lait. Ruggien periaatteiden mukaan yrityksillä on velvollisuus valvoa ja kehittää työoloja, vaikka kyseessä olisi alihankintasuhde. Sopimus velvoittaa brändiyritykset maksamaan Bangladeshin tehdasrakennusten turvallisuustarkastuksia. Professori John Ruggie sai YK:n pääsihteeriltä Kofi Annanilta 2005 toimeksiannon sääntöjen luomiseksi, joiden mukaan ihmisoikeudet huomioitaisiin paremmin yritystoiminnassa. Lopputulos sai kiitosta yrityksiltä, ammattiliitoilta ja järjestöiltä, vaikka osa toivoi sääntöjä sitovammiksi. Vapaaehtoisessa yritysvastuussa on myös se ongelma, että osa yrityksistä on vapaamatkustajia. Suomalaisyrityksissä ihmisoikeusajattelu ei ole vielä lyönyt läpi. Ihmisoikeusajattelu onkin uutta yritysmaailmassa, mutta ongelmat vanhat: ylipitkät työpäivät, riittämättömät palkat, lapsityö, pakkotyökäytännöt, puutteet työterveydessä ja -turvallisuudessa. Uutta lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole Suomeen tulossa. Samaa mallia voitaisiin brittiläisen Anna McMullenin mielestä käyttää muidenkin eettisten ongelmien ratkaisemisessa, esimerkiksi ammatillisen järjestäytymisen ja kollektiivisten työehtosopimusneuvottelujen tukemisessa. Kirjoittaja on vapaa yritysvastuun tutkija. Ay-oikeudet ovat keskeisiä voimaannuttavia oikeuksia, joiden avulla työntekijät voivat itse ottaa osaa työpaikkansa kehittämiseen. YK:n yritysten ja ihmisoikeuksien ohjaavat periaatteet johtivat maailmalla uudistuksiin yritysvastuun edistämisessä. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 17. Toinen visio vaatetusalan yritysvastuun tulevaisuudesta olisi mallin ottaminen Bangladeshin rakennusturvallisuutta parantavasta Accord-sopimuksesta, jonka länsimaiset vaateyritykset, kansainväliset ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt solmivat. Vaatetusyrityksillä on muitakin vaihtoehtoja tehtaiden työolojen kehittämiseksi: erilaiset järjestöjohtoiset järjestelmät. ”Ay-oikeuksien kunnioittamisen myötä myös muut sosiaalisen vastuun puutteet yleensä kehittyvät: palkat ja työolot ovat paremmat ammatillisesti järjestäytyneissä tehtaissa kuin järjestäytymättömissä”, Anna McMullen sanoo. Sellaisia ovat esimerkiksi Fair Wear Foundation ja Britanniasta alkunsa saanut Ethical Trading Initiative. Clean Clothes -kampanjan piirissä ollaan toiveikkaita Accordin tehosta. Suomalaiset yritykset voitaisiin velvoittaa lailla valvomaan tavarantoimittajiensa työoloja, kuten järjestöt ja ammattiliitot ovat vaatineet
Kuvassa yllään olevaa brittiläisen Christopher Ræburnin suunnittelemaa takkia hän sanoo esittelevänsä hyvällä omallatunnolla. Keskellä L empipaidan tuotelappu ei paljon kerro. Sen takia tehtaaseen menehtyi 1134 ompelijaa, 2500 loukkaantui. “Ei, ihan oikein se on. “Sun paita on väärinpäin”, kaverini huomauttaa nähdessään paitani saumojen törröttävän ja tuotelapun paistavan niskassa. Osallistun vaatevallankumoukseen”, vastaan. Orsola de Castro on innoissaan VaateTeema: muoti Vaatevallankumouksen ideana on ottaa kuva vaatteesta nurinpäin, niin että valmistajan lappu näkyy. Ku va : Te em u Ku m pu la in en 18 4 / 2016 Maailman Kuvalehti. Onko ympäristöstä huolehdittu vai saastuttiko kankaan värjäys paikallisen joen. Orsola de Castro on eettisen muotisuunnittelun Vaatevallankumouksen toinen perustaja Orsola de Castro suosii eettisiä merkkejä. pioneeri, jonka oma merkki From Somewhere on parikymmentä vuotta hyödyntänyt kierrätysmateriaaleja ja panostanut paikalliseen brittityöhön. Somers on vetänyt erilaisia reilun kaupan projekteja. Omilla tahoillaan naiset olivat jo vuosia koettaneet kammeta muotiteollisuutta kestävämpään suuntaan. Teksti: Kaisa Viitanen Kuva: Laura Vuoma deshin pääkaupungissa Dhakassa. Siitä ilmenee ainoastaan se, että trikoopaita on puuvillaa, se pitää pestä 40 asteessa ja se on valmistettu Bangladeshissa. Entä maksoiko työnantaja ompelijalle lupaamansa palkan. M yös Carry Somers on muotisuunnittelija, joka perusti vuonna 1992 maailman ensimmäisen reilun kaupan vaatemerkin, Ecuadorissa ympäristöystävällisin menetelmin hattuja valmistavan Pachacutin. Vaikka rakennus oli jo määrätty käyttökieltoon, johto vaati töiden jatkamista. V astaavia onnettomuuksia oli tapahtunut aiemminkin, mutta monelle Rana Plaza oli viimeinen pisara. Britanniassa asuvat Orsola de Castro ja Carry Somers päättivät yhdistää voimansa, ettei sama toistuisi. päivänä. Entä oliko tehdas turvallinen. Hän on myös perustanut eettisille suunnittelijoille yhteisen nettiyhteisön Estethican ja kuratoinut Lontoon muotiviikoilla ekologista muotia. Tuotelapusta ja merkin nettisivuilta ei ilmene, millaisissa oloissa paidan lanka ja kangas on valmistettu. Vaikka virallisesti muodin vallankumouspäivä on vasta huhtikuun 24. Saiko työntekijä käydä työvuoron aikana vessassa. Silloin on kulunut kolme vuotta siitä, kun Rana Plazan vaatetehdas romahti BanglaParempia paitoja, please! Jo riittää epäreilu ja työntekijöitä alistava vaatebisnes! Vaatevallankumous vaatii rehellisempää päällepantavaa
Orsola de Castro ei kannata boikotteja, huutomielenosoituksia, saati turkisten vastustajien suosimaa verellä töhrimistä. Onko kansalaisten paine saanut muotimerkit nostamaan palkkoja tai rakentamaan Rana Plazaa vahvempia teh dassaleja. VaaFakta: Fashion Revolution Kansainvälinen kampanja vaatii vaateteollisuutta muuttamaan käytäntöjään työntekijöiden ja ympäristön kannalta kestävämmiksi. Mutta auttaako se bangladeshilaista ompelijaa, että virtuaalimaailma täyttyy länsimaissa tuotelapuista otetuista kuvista. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 19. Hän kannustaa ihmisiä yksinkertaisesti kääntämään vaatteensa nurinperin, ottamaan sen tuotelapusta valokuvan ja lähettämään sen vaatteen valmistajalle mukaan liitetyllä kysymyksellä: kuka valmisti vaatteeni. Kampanja perustuu helppouteen ja myönteisyyteen. vallankumouksen (englanniksi Fashion Revolution) suosiosta. Viime vuonna 700 000 ihmistä käänsi vaatteensa nurinpäin, otti tuotelapusta kuvan jä lähetti sen valmistajalle kysyen: kuka valmisti vaatteeni. Joka vuosi laajentuvassa kampanjassa on mukana kouluja, työpaikkoja, järjestöjä ja julkisuuden henkilöitä. “Mikään muu muotialan kampanja ei ole saavuttanut tällaisia mittasuhteita”, De Castro toteaa. Sen hästägillä #whomademyclothes oli viime vuonna sosiaalisessa mediassa 16,5 miljardia näyttöä. Vaatevallankumousta vietetään 24. huhtikuuta, bangladeshilaisen vaatetehtaan romahduksen vuosipäivänä. “Kuluttajilta lähtevä paine on jo käynnistänyt liikkeen, johon kansalaisjärjestöt ja muut vaikuttajat nyt liittyvät mukaan.” M utta entä vaatevalmistajat, muotimerkit itse. “Kyllä, ennen pitkää, ehdottomasti”, de Castro vakuuttaa. Tänä vuonna mukana on 83 maata ja de Castro uskoo some-aktivismin lyövän jälleen ennätykset
“Muotiteollisuudessa muutoksesta tulee vielä kilpailutekijä. Mikäli kysyntää riittää, siitä voi tulla pysyvä osa tavaratalon valikoimaa. Suomessa Vaatevallankumous-kampanjaa vetää viestintäyrittäjä Heidi Korva. Kaikki merkin vaatteet ommellaan Suomessa. Jo nyt entistä useampi vaatevalmistaja yrittää avata tuotantoketjuaan.” Niin on käynyt ruokapuolellakin. Mitä sitten kannattaisi pukea päälleen. www.uhanadesign.fi Usva-mekko, 179 €. “Mutta olen varma, että tämän vuoden aikana merkit alkavat kiinnostua asiasta ja muutos alkaa. Jauheliha voidaan jäljittää tilalle asti ja appelsiininviljelijöitä tuodaan suomalaisiin marketteihin kertomaan, miten asiat tilalla ovat ja pääsevätkö lapset kouluun. Raakamateriaalien alkuperän pystyy nimeämään yksi kymmenestä merkistä. Hän on jo vuosia pukeutunut merkkeihin, joista useimmat ommellaan Suomessa. tietää, missä tehtaassa heidän vaatteensa on ommeltu. 20 4 / 2016 Maailman Kuvalehti. Olemme jo saaneet sellaisia viestejä muun muassa Zaralta, H&M:ltä, Marks & Spenceriltä.” Edistystä on sekin, että jo 2000 bangladeshilaista vaatetehdasta on tarkastettu. Sen, missä merkin käyttämät kankaat on tehty, tietää yksi neljästä valmistajasta. “Nykyään eettistä muotia valmistavia suomalaismerkkejä on niin paljon, että jokainen löytää ihan varmasti omanlaisiaan vaatteita”, Korva sanoo. kotimaisten pienmerkkien pop up –liikkeen. Keskellä temerkit eivät näytä nettisivuillaan videoita tuotteidensa tekopaikoista, nosta esiin työntekijöitään, eivätkä paljasta millaista palkkaa ompelija saa. “Muotiteollisuus on äärimmäisen monimutkainen alihankkijoiden ketju, jota on hidasta muuttaa.” De Castro kertoo, että viime vuonna julkaistun The Behind of Barcode Fashion -raportin mukaan edelleenkään vain joka toinen kansainvälinen vaatemerkki Tutki, tarkista ja vaadi Vaatevallankumouksen perustajat kannustavat kuluttajia suosimaan eettisesti valveutuneita merkkejä ja vaatimaan suuryrityksiä seuraamaan näiden edelläkävijöiden tietä. Second Chance Fiskarsissa toimiva Maija Nuppula hyödyntää Nanson tehtaalta ylijäämäkankaat ja luo niistä kiinnostavia vaatteita. KV J os kampanjanluojien suunnitelmat toteutuvat, pian sanasta läpinäkyvyys tulee niin seksikäs, että kuulemme sitä kaikkialla. Yhteistä eettiseksi kutsutuille merkeille on se, että ne tietävät, mistä niiden käyttämät kankaat ja muut materiaalit ovat peräisin. www.secondchance.fi Uhana Uhana Design on kahden tamperelaissuunnittelijan merkki. Korva iloitsee, että Helsingin Sokos avaa 18.4. Sillä puolella on hitaampaa, myöntää Orsola de Castro. Merkki kertoo myös kankaiden alkuperästä ja muista tuotantopaikoista. Se myy sekä naisten että miesten vaatteita kesään asti. Minttu-kietaisumekko, 140 €
“Me käytännössä tapoimme kotimaisen tuotannon, taitomme, koko kulttuurin. Asiakkaat voivat halutessaan tarkistaa ostoksensa alkuperän. Tauko on mukana myös Nanson Nokian-tehtaan pelastamisyrityksessä. www.taukodesign.fi Mukava Tamperelaisen Mukavan vaatteet suunnitellaan ja ommellaan Suomessa. Orsola de Castro ei halua suoraan tuomita niitäkään. Maailman Kuvalehti 4 / 2016 21. www.mukava.net Radalla-paita, 120 €. Moni jopa palkkaa ompelijat Euroopasta. Vaateteollisuudessa hyväksikäyttö ja ympäristön saastuttaminen jatkuvat. www.karma.fi kauppa.yalo.fi www.weecos.com www.peopletree.co.uk Tauko Taukon mallistojen materiaalina ovat sairaaloiden tekstiilipoistot. Orsola de Castro korostaa, että hyvää tapahtuu koko ajan. “Kannustamme kuluttajia olemaan uteliaita, aktiivisia ja vaatimaan muutosta. Syynä on äärimmilleen viety hintakilpailu, sääntelyn puute ja vanhat tavat. Vaatevallankumous on maltillinen ja diplomaattinen liike eikä Orsola de Castro suostu nimeämään erityisen eettisesti tai täysin vastuuttomasti toimivaa valmistajaa. Ajan saatossa vasta nähdään, mitkä ratkaisut ovat oikeasti eettisempiä.” S itä odotellessa Orsola de Castro neuvoo hankkimaan sellaisia vaatteita, joihin haluaa kiintyä niin syvästi, että on niiden hajotessa valmis ennemmin korjaamaan kuin vaihtamaan uuteen. Armi-mekko, 196 €. Ne verhoutuvat tietämättömyyden kaapuun ja selvittämisen vaikeuteen. Sellaista vaativia kuluttajia on koko ajan enemmän. “Se varmistaisi, että suuryritykset sitoutuvat varmistamaan mitä tuotantoketjun toisessa päässä tapahtuu.” Osallistu vaatevallankumoukseen 18.-24.4. Vaatemerkit eivät voi jättää asiakkailta tulevaa palautetta huomiotta”. Orsola de Castro huomauttaa, että Britanniassa vaatteiden valmistuksen taito ehti melkein jo kadota. De Castro vaatii muun muassa, että EU-maat sitoutuvat modernin orjuuden vastaiseen lainsäädäntöön. Viime vuosina moni vaatealan yritys on lähtenyt kiillottamaan merkkiään, niin sanotusti viherpesemään merkkiään katteettomin tai kyseenalaisin keinoin. “Olemme selvittäneet, että jos asiakas olisi valmis maksamaan vaatteesta edes 32 senttiä enemmän, työntekijän ansiot nousisivat kohtuulliselle tasolle ja tehtaiden turvallisuus voitaisiin taata.” K oko teollisuudenala ei muutu kerralla. “Jokainen yrittää nyt tehdä jotakin ekologisempaa ja kestävämpää. www.fashionrevolution.org/country/finland/ Karma Shop, Yalo ja Weecos ovat suomalaisia nettikauppoja, joihin on valittu vain eettisesti valmistettuja vaatteita. People Tree on kansainvälinen eettisen vaatetuksen myyntikanava. “Itse suosin pieniä valmistajia, joiden tuotanto on todistetusti kestävällä pohjalla. Kuluttajat ovat tottuneet saamaan halpaa. Se oli minusta lähes rikollista.” Nyt Britanniassa ompelutyötä tuetaan julkisin varoin. Osa valitsee parempia keinoja kuin toiset. Ostan käytettyä ja vintagea, vaihdan vaatteita ystävien kanssa ja lainaan tyttäriltäni heidän vaatteitaan.” Mutta kaikkea vastuuta ei pidä jättää kuluttajien harteille. Eurooppaan syntyy pieniä merkkejä, joiden suunnittelijat ja valmistajat haluavat varmistaa, että vaatteet on tehty ympäristöä vaalien ja työntekijät saavat kohtuulliset palkkiot. Vaatevallankumouksen kampanjoijat ovat tänä vuonna neuvotteluissa mukana, kun Euroopan neuvostossa, parlamentissa ja YK:ssa neuvotellaan tekstiilija vaatealan säädöksistä. Samalla syntyy energiaa ja raaka-aineita säästäviä keksintöjä
Trosdahl ovat saaneet elämän asettumaan Etelä-Suomeen. Teksti: Satu Hotakainen Kuvat: Trond H. Pitkään kielsin sen itseltänikin, kun ajattelin, että elämä tulisi olemaan liian raskasta. Hän elää Pohjanmaalla perhearkea poikansa ja vaimonsa kanssa. ”Tajusin olevani lesbo parikymppisenä. Kaisa West on yksi city-saamelaisista, jolle saamenpuku on merkityksellinen juhla-asu. Puvussa malli on tär22 4 / 2016 Maailman Kuvalehti. Henkilökuva • Kaisa West Ihan(an) tavallinen. Viisitoistavuotiaana West muutti Kaustiselle opiskellakseen musiikkilukiossa, sen jälkeen omat sairaanhoitajan työt ja Westin vaimon työt Kaisa West vetää villasukkien päälle sisnakengät ja alkaa pyörittää värikkäitä pauloja varren päälle. Ehkä olisin tajunnut jo aiemmin, jos siihen olisi ollut joku malli. Saamenpuku on Westille rakas, sillä se symboloi omaa pohjoisen kulttuuria ja saamelaisuutta. keä, helman ja hihansuiden täytyy olla tietynlaiset. Perheen äiti on Pohjanmaalta ja isä saamelainen. West vietti lapsuutensa Utsjoen Outakoskella. Minulle on kerrottu, että tällainen elämäntapa on väärin ja syntiä”, West sanoo. Väri ja kuosi voivat vaihdella kantajan mieltymysten mukaan. Joskus kenkien varsien sisään kääritään myös vessapaperia, sillä nilkkojen kuuluu näyttää mahdollisimman paksuilta
Saamenpuku on tärkeä Kaisa Westille, sillä se symboloi omaa pohjoisen kulttuuria ja saamelaisuutta. Teema: muoti. West käy Helsingissä saamenpuvun ompelukursseilla
West elää tavallista perhe-elämää vaimonsa Linnean ja heidän poikansa kanssa. Monet vanhat ihmiset Lapissa pukeutuvat saamenpukuun mennessään Henkilökuva • Kaisa West Kuka. West pyrkii aktiivisesti siirtämään kulttuuriaan seuraavalle sukupolvelle, pojalleen. Lapissa isä kalastaa Tenojoessa ja haluan, että lapseni oppii myös kalastamaan.” Tänä keväänä Westin elämästä, saamelaisuudesta ja homoseksuaalisuudesta kertova Suvi Westin ohjaama dokumenttielokuva Minä ja pikkusiskoni veti elokuvasalit täyteen ja pysäytti katsojat televisioruutujen ääreen. Homoseksuaalisuudesta ei juuri puhuta Utsjoella, missä vanhoillislestadiolaisuudella on vankka jalansija. ”Osa ihmisistä oli todella skeptisiä. Varoittelut vaikuttivat kuitenkin jonkin verran. ”Saamelaiskontekstin puuttuessa puku kerää paljon huomiota, enkä pukeutuisi siihen esimerkiksi Etelä-Suomessa ystävän häihin”, hän toteaa. ”Suvi kuitenkin kertoi, että ihmiset poistuivat salista vaikuttuneina ja liikuttuneina. Itse kuitenkin tiesin ja luotin siihen, että dokumentin tekemisestä ei seuraa mitään pahaa”, West toteaa. Sisko oli onnellinen siitä, että pikkusisko oli löytänyt rakkauden. ”Kun muilta kyseltiin puolisot ja perheasiat, minulta vain, että miten koulussa menee. Sinne West ei uskaltanut mennä. Elämänsä aikana West on törmännyt monenlaisiin saamelaisuutta koskeviin stereotypioihin. Olen varmasti päässyt paljon helpommalla kuin moni muu, varsinkin miespuoliset homoseksuaalit. kirkkoon. Yhteisön hiljainen viesti oli vahva: saman sukupuolen rakastaminen on väärin, pahaa ja syntiä. Suvi on paras ystäväni. West oli ollut vaimonsa kanssa muutaman vuoden yhdessä, kun Suvi West sai dokumenttiprojektille rahoitusta. Häntä surettaa saamelaisyhteisön ahdasmielinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Minulle äitini puhuu suomea ja isäni saamea. Perheeseen kuuluu vaimo ja puolitoistavuotias poika. Seurustelu naisen kanssa oli kovempi pala vanhemmille ja muulle saamelaisyhteisölle. Juuret ovat Westille tärkeät ja omaa kulttuuriperintoä pidetään yllä myös Etelä-Suomessa asuessa. Lähipiiri varoitteli, ettei kannata ryhtyä dokumentin tekoon. Onneksi etelässä on kevyempi hengittää. Se on asia, jonka myös haluan siirtää lapselleni. ”Lapissa puvun käyttäminen merkitsee paljon. Häneltä on esimerkiksi kysytty, asutaanko Lapissa laavuissa ja onko Kaisan perheellä televisiota. ”Varsinkin sen olen kokenut hyvin tärkeäksi, että puhun lapselle saamea, vaikka itselleni suomi onkin huomattavasti vahvempi. Itse käytän pukua juhlallisissa tilaisuuksissa ja sellaisissa, missä on muitakin saamelaisia. Se on viesti meille, että kulttuuriamme ei kunnioiteta. Olen kuullut vain positiivista palautetta elokuvasta. ”En olisi ryhtynyt dokumentin tekoon tästä aiheesta kenenkään muun kanssa. Tiedän että hän ei näyttäisi minua mitenkään huonossa valossa”, West sanoo. Pohjoisessa on paljon tabuja ja tällaisen aiheen käsitteleminen on vapauttavaa.” 24 4 / 2016 Maailman Kuvalehti Westin valinnat Mari Boine: Elle Mari Boine: Goaskinvieljja Mari Boine: Ipmilin háleasteapmi/ Conversation with God Angelit: Gárkit Escape Sofia Jannok: Irene Sofia Jannok: Liekkas Stella: Häävalssi Goo Goo Dolls: Iris Jessie J: Who you are Adele: Hello Kuuntele Kaisa Westin lista Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki. Westin Märät säpikkäät -ohjelmasta tuttu Suvi-sisko hakee dokumentissaan pikkusiskolle hyväksyntää. Lapissa luonto on ihmisille hyvin tärkeää. Noin kymmenen vuotta sitten, kun West tuli ulos kaapista, ihmiset välttelivät aiheesta puhumista. Ammatiltaan sairaanhoitajadiakonissa. Syrjintä pohjoisessa oli hiljaista. Jos West olisi sarjakuvahahmo, hän olisi vaimonsa mielestä Karvinen, kissamainen nautiskelija. West on kouluttautunut sairaanhoitaja-diakonissaksi ja työskennellyt sairaanhoitajana psykiatrian poliklinikalla. Läheisiä pelotti, ettei kuvattavan itsetunto kestä, jos eloKun West rakastui naiseen, hän kertoi siitä ensimmäisenä siskolleen Suvi Westille, sitten lopulle perheelleen. Elokuvan ennakkoensi-ilta oli Inarissa elokuvafestivaaleilla. kuvasta tulee huonoa palautetta. ”Suomalaiset ihmettelevät, miksi saamelaiset vetävät herneen nenään, kun missit käyttävät edustaessaan pilasaamenpukua. Kaisa West Syntynyt 1983 Utsjoen Outakoskella. Yleisesti ajatellaan, että me olemme jotenkin kehityksestä jäljessä.” Westille saamenpuku on juhla-asu. Kaisa West koki, että elämä oli tuolloin tasaista ja aika dokumentin kuvaamiselle kypsä. Tällä hetkellä hän on hoitovapaalla 1,5-vuotiaan lapsensa kanssa. Kyllä siellä ollaan edelleen tiukasti kaapissa”, West toteaa. Suvaitsemattomuus ja ilkeät kommentit saivat Westin itsetunnon säpäleiksi. Käytän saamenpukua juhlallisissa tilaisuuksissa ja sellaisissa, missä on muitakin saamelaisia. Viimeksi käytin pukua lapsemme ristiäisissä.” Kaikkiin juhliin West ei kuitenkaan pukeudu saamenpukuun, vaikka tilaisuus olisikin siihen riittävän arvokas. Nyt kysytään jo vaimostanikin. Asuu perheineen Pohjanmaalla
”Sellaistakin palautetta on tullut, että eihän homoseksuaalisuus ole Lapissa mikään tabu. Westille niin omat juuret kuin uskokin ovat tärkeitä, joten dokumentissa suhtaudutaan kumpaankin kunnioituksella. Ei sitä tarvitse mitenkään peitellä tai piilotella”, West toteaa. Viesti oli, että se on väärin ja syntiä. Puhelu, jossa West kertoo siskolleen positiivisesta raskaustestistä, tallentui niin ikään dokumenttiin. Siinä ei sensaationhakuisesti pyritä vastakkainasetteluun, vaikka aineksia löytyisi: saamelaiskulttuurin lisäksi saman sukupuolen rakkausliitot ovat kova pala myös kirkon piirissä. ”Lapissa isäni kalastaa Tenojoessa ja haluan, että lapseni oppii myös kalastamaan.” Kaisa West pyörittää värikkäitä pauloja sisnakenkien varren päälle. Tuntuu, että halutaan vaientaa väittämällä, että ei ole mitään ristiriitaa. Dokumentissa pohditaan, olisiko Lapissakin suhtauduttu homoseksuaalisuuteen eri tavalla ennen kristinuskon saapumista. Kaikki asiakirjat on kuitenkin hävitetty, joten vastaus jäänee arvoitukseksi. Nilkkojen kuuluu näyttää paksuilta. Ehkä se onkin omiaan poistamaan ennakkoluuloja. ”Halusin, että keskenmeno tulee ilmi dokumentissa. Homoseksuaaleja kuvataan yhteisössä nimellä twospirited (suom. Dokumentin esitysten jälkeen West on saanut paljon viestejä ja huomannut, että keskustelua kaivataan. Elokuvassa kerrotaan Kanadan intiaaniyhteisön homoseksuaaleista ja siitä, kuinka hyväksyvästi asiaan siellä suhtaudutaan. Siitäkin huolimatta, että syrjintä aiheuttaa elokuvan tekijöille mielipahaa. Ja olivat paikalla myös, kun West itki vaimonsa sylissä särkynyttä unelmaa tulla äidiksi. kaksisieluinen). Kamerat olivat taltioimassa hetkiä, kun pari kertoi ystävilleen vierailustaan Väestöliitossa. Pariskunnan vauvaprojekti ravisteli parin elämää. Meidän avoimesti homoseksuaalien kokemus on kuitenkin hyvin erilainen”, West sanoo. Kaisa West pyrkii aktiivisesti siirtämään kulttuuriaan pojalleen. Suvaitsevaisuuden puolesta puhuminen voi olla muutakin kuin raivokkaita puheenvuoroja ja kannanottoja. Dokumentissa raotetaan katsojille toisiaan rakastavan pariskunnan tavallista elämää, tavallisine ongelmineen. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 25. ”Olisi ihanaa, jos lapsi saisi olla siellä, että oppisi kielen ja saisi kulttuuriperinnön.” Homoseksuaalisuus on Westille itselle jo käsitelty asia. Dokumentti on hyvin henkilökohtainen kertomus. ”Ihmiset ovat halunneet jutella aiheesta, joten dokumentti on tehnyt tehtävänsä.” Dokumenttia kuvattiin kolmen vuoden ajan ja sen aikana tapahtui paljon isoja asioita. Nyt tietoa saa ihan eri tavalla, kun on esimerkiksi internet ja sosiaalinen media.” West voisi kuvitella muuttavansa takaisin Pohjoiseen. Halusin antaa sille kasvot, koska se on yleistä ja siitä puhutaan vähän. ”Me ollaan ihan tavallinen perhe. Kamerat seurasivat Kaisaa ja Linneaa vauvanvaateostoksille. ”Peruskoulussa minulla ei ollut mitään kosketusta homoseksuaalisuuteen. Asenteet ovat hitaasti muuttumassa Pohjois-Suomessakin, hän lisää. Siksi kysymyksen asettelu, että miltä tuntuu olla vähemmistönä vähemmistössä, tuntuu hullulta”, West sanoo
Tee lahjoitus: http://bit.ly/1F53Wk1. Meidät löytää Facebookista ja Twitteristä. Painopisteenä ovat vammaiset naiset, joita on yli kolmannes tuensaajista. Tukemalla meitä mahdollistat toiminnan jatkon. maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Asian Dub Foundation (UK) Loop troop Rockers (SWE) Bombino (NIG) Alo Wala (DEN/USA) ja 100 muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö Helsingin kulttuuri keskus Vapaa pääsy! Kaipaatko vertaistukea murrosikäisen lapsen vanhemmuuteen, tai oletko valmis vertaisryhmäohjaajaksi. Pääpartnerit: SC A N D IN AV IA N M U SI C G R O U P Maailma kylässä -festivaali 28.–29.5.2016 | La 11–20 Su 11–18 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Scandinavian Music Group Lauantaina 28.5. Entä olisiko edustamasi organisaatio kiinnostunut yhteistyöstä, esimerkiksi tarjoamaan tilat tapaamisiin. Tutustu Kamalat äidit -toimintaan: www.kamalataidit.fi www.facebook.com/kamalataidit Vertaistukea murrosikäisten lasten äideille “Usko itseen vahvistui; olen hyvä tällaisena.” “Ryhmässä sai purkaa sydäntään ja kuulla, miten voisi toimia eri tilanteissa.” Abilis-säätiö tukee kehitysmaissa vuosittain yli 10 000 vammaisen ihmisen elämää
”Halutaan muistuttaa, että myös meitä on autettu. Tätä nykyä Unicef toimii lasten hyväksi lähes kaikissa maailman maissa. Elmo Mustonen Seitsemän vuosikymmentä lasten asialla Maailman vaikutusvaltaisin lastenjärjestö uskoo yhteistyöhön ja takaisinmaksuun. Koska mandaattimme tulee YK:lta, teemme aina yhteistyötä kohdemaan hallituksen kanssa. Katso, järjestö! ”Maailmanlaajuisesti lasten elämä paranee nykyään kaikilla mittareilla”, sanoo Inka Hetemäki. Työn tuloksetkin näkyvät, kertoo Suomen Unicefin vaikuttamisja ohjelmatyön johtaja Inka Hetemäki: ”Maailmanlaajuisesti lasten elämä paranee nykyään kaikilla mittareilla. 70-vuotispäiviään viettävä järjestö ei kuitenkaan ole katoamassa mihinkään. Testamentit menevät eittämättä hyvään tarkoitukseen. Näin koulu pysyy pystyssä vaikka me lähtisimmekin. Sillä tavalla voidaan varmistaa, etteivät työn jäljet katoa meidän mukanamme. Unicefin ansiosta moni lapsi saa syödä joka päivä. Ku va : El m o M us to ne n ”Saadaanko huomennakin syödä?” kysyi pieni poika aikoinaan, kun sai sairaalassa ruokaa. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 27. Siksi käynnistimme testamenttikampanjan”, Hetemäki sanoo. Nyt pakolaisia on enemmän kuin koskaan. Esimerkiksi Nigeriassa Unicef kerää nykyään varoja.” Syy Unicefin tehokkuudelle on yksinkertainen: ”Ei ole saavutuksia ilman yhteistyötä. Saatamme esimerkiksi rakentaa koulun, mutta kohdevaltio maksaa opettajien palkat. ”Vaikka suunta onkin ylöspäin maailmanlaajuisesti, myös eriarvoisuus kasvaa ja varsinkin konfliktialueilla on sen takia otettu takapakkia.” Hetemäki muistuttaa, että vielä muutama vuosi sitten iloittiin, kun pakolaisten määrä maailmalla oli kääntynyt laskuun. Aiemmin varat toimintaan kerättiin lähinnä länsimaista, mutta sittemmin raja auttajaja kohdemaiden välillä on alkanut hämärtyä. Pyrimme aina pysyvään muutokseen.” Pitkäjänteisen yhteistyön tuloksia on muun muassa lasten oikeuksien sopimus, joka on ratifioitu lähes kaikkialla maailmassa. Kainuun pojan kaltaisia tarinoita on sen jälkeen kuultu lukemattomia. Myös kainuulainen pikkupoika. 90 prosenttia lapsista aloittaa nykyään koulun ja lapsikuolleisuus on saatu puolittumaan.” ”Työ” tarkoittaa useimpia asioita, joihin kehitysyhteistyö yhdistetään: Unicef toimittaa puhdasta vettä, rakentaa kouluja ja rokottaa lapsia, aina kohdemaan tarpeiden mukaan. Perustettu 1946 Toimii 190:ssä maassa Motto Unite for children Jos järjestömme olisi eläin Tiikeri. Monet aikoinaan Unicefilta apua saaneet ovat yhä työssä mukana ja yhä useampi muistaa järjestöä testamentissaan. ”Ainoa maa, missä sopimus ei ole vielä voimassa, on Yhdysvallat.” Ihan ei Unicefilläkään ruusuilla tanssita: eriarvoisuuden kasvu ja jännittynyt tilanne näkyvät myös lasten asemassa. Sairaala oli Kainuussa ja ruoan sinne toimitti vasta perustettu YK:n lastenjärjestö Unicef. ”Suomen tavoin monet apua saaneista maista auttavat nyt heikompia. Se on nopea, notkea ja ärähtää tarvittessa lasten puolesta. Vuosi oli 1947
Kuvareportaasi Bosnian sodan aikana kahtia jakautuneen Mostarin kuuluisa silta tuhottiin. Millaisia siltoja kaupungissa nyt rakennetaan. Siltojen ja kuilujen Mostar Kuvat: Laurent Hazgui Teksti: Laurent Hazgui ja Taina Tervonen 28 4/ 2016 Maailman Kuvalehti
Yliopisto-opintojen jälkeen Gavrilovic on tehnyt töitä turistioppaana ja muusikkojen agenttina. Menneisyyden varjossa. Yritän silti elää mahdollisimman normaalia elämää ja kirjoittaa. Toivon, että kuollessani muut sanoisivat: hän ainakin yritti… ” Maailman Kuvalehti 4/ 2016 29. Kaupungissa on jatkuvasti kahakoita eri yhteisöjen välillä. Luottamus menetettiin sodassa, eikä sitä ole saatu takaisin. Sen lisäksi hän on julkaissut novellikokoelmia. Serdjan Gavrilovicin, 24, isä on serbi, äiti bosniakki. ”Tulevaisuus Mostarissa ei ole kovin valoisa
Tulevaisuuden rakentajat. Kuilut ovat mannaa nationalistisille puolueille, jotka johtavat politiikkaa. ”En ole opiskellut ja taloudellinen tilanne Bosniassa on huono – mitä muutakaan tekisin?” Konsertti Abrasevic-kulttuurikeskuksessa. EKV oli 1980-luvun Jugoslaviassa valtavan suosion saanut bändi. Bändi hajosi sodan pyörteissä, mutta sen musiikki jäi elämään. Daytonin rauhansopimus vuonna 1995 lopetti sodan, mutta samalla se virallisti väestön jakamisen eri yhteisöihin: ortodoksiset serbit, muslimit bosniakit, katoliset kroaatit ja ”muut”. Sodan aikana he olivat lapsia. Nsoft on Igor Krezi?in, 29, perustama digi-innovaatioyritys, joka pyörittää urheiluun liittyvää vedonlyöntiä ja kehittää videopelejä. Rajoja alleviivaavasta yhteiskunnasta huolimatta 120 000 asukkaan Mostarissa kasvaa nuorten aikuisten sukupolvi, joka haluaa rakentaa siltoja eri yhteisöjen välille. Yritys tarjoaa työntekijöilleen mahdollisuuden rakentaa talo yrityksen ostamalle tontille. Mostar on täynnä jälkiä 1992-1995 käydystä sodasta, joka jakoi kaupungin kahtia: graffiteja, luodinreikiä seinässä, luonnon vähitellen valtaamia raunioita. Kuvareportaasi Sopeutujat. Boskailo sukeltaa joka toinen päivä 25 metrin korkeudesta 7-8-asteiseen veteen. 30 4/ 2016 Maailman Kuvalehti D on’t forget 1993”, lukee sillan kupeessa olevassa kivessä. Osa heistä eli sotavuodet Mostarissa, osa pakolaisena Euroopassa. Se rakennettiin uudestaan 2004 kansainvälisen yhteisön avustuksella. Firma työllistää noin 200 työntekijää, joiden keski-ikä on 28 vuotta. Kuvassa sillalta hyppäävä Adis Boskailo, 20, on yksi Mostarin sillan seitsemästä sukeltajasta. Turistit maksavat näytöksestä ja rahat jaetaan tasan kaikkien sukeltajien kesken. Nyt sitä soittavat muut ryhmät. Työpaikka on varsinkin nuorille aikuisille lottovoitto: Bosniassa työttömiä on yli 40 prosenttia. Kroaatit tuhosivat Mostarin symbolina tunnetun sillan vuonna 1993. Kuin muistutuksena siitä, että vaikka silta on rakennettu uudestaan, kaikkia kuiluja ei voida ylittää. Kukin yrittää omalla tavallaan tehdä kaupungista uudelleen kaikkien yhteisen Mostarin. ”. Se on Mostarissa harvinaisuus: vaihtoehtoista kulttuuria ja musiikkia esille tuova konserttisali, joka tuo yhteen nuoria kaikista yhteisöistä. EKV:n tavoin Abrasevic-kulttuurikeskus tuhoutui sodassa, mutta rakennettiin uusiksi 2000-luvulla
Kuvareportaasi 32 4/ 2016 Maailman Kuvalehti
Branislav Rajkovic, 31, diakoni ja Tamara Rajkovic, 28, uskonnonopettaja, ovat serbejä. Ennen sotaa heitä oli enemmän, mutta valtaosa pakeni kaupungista. Mostarin serbeille uskonto on politiikkaa tärkeämpi osa identiteettiä. ”Mostarissa asuu noin 5000 serbiä. Nyt osa on palannut. Sillanrakentajat. Meillä on hyvät välit muihin uskontokuntiin, sekä bosniakkien muslimiyhteisöön että kroaattien katoliseen fransiskaanikirkoon.” Maailman Kuvalehti 4 / 2016 33
Kuvareportaasi Kuvareportaasi
Milan Radojevic, 34, on kroaatti ja työskennellyt myös Kosovossa ja Afganistanissa. FK Velez on Mostarin bosniakkijoukkue. Olemme jatkuvasti kentällä, työsarka on valtava.” Yhteishengen luoja. Nationalismi elää vahvana jalkapallossa. Vanhat kaunat kytevät edelleen. Rajoja alleviivaavasta yhteiskunnasta huolimatta 120 000 asukkaan Mostarissa kasvaa nuorten aikuisten sukupolvi, joka haluaa rakentaa siltoja eri yhteisöjen välille. Samalla hän tekee töitä DJ:nä ja järjestää Mostar Street Art -festivaalia. Olen ihminen, siinä kaikki. ”Riskeihin ja pelkoon tottuu. Miinanraivaus on fyysistä työtä, johon liittyy suuri vastuu. Kaupungissa on myös kroaattien jalkapallojoukkue, HSK Zrinjski Mostar. ”Henkilöllisyystodistukseni mukaan kuuluun tiettyyn yhteisöön, mutta kuka tietää, missä juureni ovat neljä tai viisi sukupolvea taaksepäin. Vastuunkantaja. Dapic ei halua itselleen nimikettä, vaan määrittelee itsensä Bosnian kansalaiseksi. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 35. Festivaalin avulla tuon ihmisiä yhteen ja olen mukana rakentamassa parempaa yhteiskuntaa.” Nationalismi näkyy. Kun kaupunki jakautui kahtia sodan aikana, HSK Zrinjski Mostar otti haltuunsa FK Velezin historiallisen stadionin, joka sijaitsee kaupungin länsipuolella. Marina Dapic, 28, perusti yksityisen lastentarhan vuonna 2014. Sota jätti Bosnia ja Hertsegovinaan lukuisia räjähtämättömiä miinoja, jotka ovat tappaneet 1700 siviiliä
Haluan osoittaa, että muslimit ovat osa Eurooppaa.” Teema: muoti Keskellä 36 4/ 2016 Maailman Kuvalehti Muslimimuodin ympärille on syntynyt kokonainen muotiteollisuuden ala; viimeksi Dolce & Gabbana esitteli oman kokoelmansa hijabeja ja abayoja. Vaatekaupoissa hän törmää ongelmiin: vaatteet ovat joko liian lyhyitä, avoimia, läpikuultavia tai tiukkoja. Viisi vuotta myöhemmin Abdulkadirin perustama Queens-vaatemerkki lanseeraa ensimmäisen mallistonsa, jonka skandinaavistyyliset pitkähihaiset ja -helmaiset vaatteet sopivat niin toimistoon kuin vapaa-aikaan. Vuonna 2010 Abdulkadir muuttaa miehensä kanssa Suomeen. Muodikkaasti muslimina K ööpenhaminassa liiketaloutta opiskellut nuori muslimi Sabah Abdulkadir on päätynyt työskentelemään Englantiin Aviva-vakuutusyhtiön leipiin. Abdulkadirin mielessä herää kysymys: mikseivät vaateketjut huomioi näin isoa vähemmistöä. Finanssimaailmassa uraansa tekevä nainen haluaa pukeutua töihin modernisti ja rakentaa ammatillista uskottavuutta vaatteiden avulla. Tarpeeksi peittävän vaihtoehdon tarjoavat perinteisiä islamilaisia vaatteita myyvät liikkeet, mutta Euroopassa varttuneen musliminaisen silmää niiden tarjonta ei miellytä. Tuolloin muslimien osuus Euroopan väestöstä lähentelee Pew-tutkimuslaitoksen mukaan kuutta prosenttia, mikä tarkoittaa yli 44 miljoonaa ihmistä. Teksti: Kiira Koskela Kuvat: Petri Vanhanen. ”Makuni heijastaa tanskalaista tyyliä. Helppoa se ei ole, sillä Abdulkadirin vakaumus asettaa vaatimuksia asulle
The Uses of Dress among Muslim Minorities in Finland. ”En ole ikinä tavannut kantasuomalaista tai edes ranskalaista naista, joka olisi niin muotitietoinen kuin nämä musliminuoret. Euroopassa ja Yhdysvalloissa kannat maahanmuuttoa kohtaan ovat tiukentuneet. Tiedossa on, että muslimimaissa naiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa miehiin. ”Jotkut sanovat, että huivia käyttävien musliminaisten pitäisi siirtyä 2000-luvulle. Tutkijalle jäi mieleen ilo, jolla naiset kertoivat vaatteistaan ja tyyleistään. Konservatiivit pitävät muodin ja islamin yhdistämistä uskontoa halventavana. Kriitikoiden mielestä hijab-muoti kaupallistaa uskonnolliset arvot. Epäluulot suuntautuvat erityisesti muslimeihin. Vastaukseni heille on, että siirtykää itse”, hän toteaa. Muslimimuodissa ei totisesti ole kyse marginaali-ilmiöstä. ”Monissa muslimimaissa hyvä ulkonäkö on kovaa valuuttaa”, hän sanoo. S iinä missä musliminaiset joutuvat perustelemaan huivinkäyttöä sivullisille, voivat he joutua selittämään kiinnostustaan muotiin toisille muslimeille. Abdulkadir uskoo, että termi ”modest fashion” on kiinnittymässä osaksi uutta eurooppalaista kulttuuriperintöä. Hän haluaa tarjota asiakkailleen kauniita, kestävästi tuotettuja vaatteita helpottamaan arkea. Vahvasti islamilaisissa maissa naiset eivät saa itse päättää, kuinka peittävästi pukeutuvat. Muun muassa Tommy Hilfiger, DKNY ja Mango ovat tuoneet markkinoille ramadanmallistoja, ja vuoden alussa Dolce & Gabbana esitteli oman kokoelmansa hijabeja ja abayoja . ”Vaatteet näkyvät. Kyse on siitä, miten käyttäytyy ja huomioi toiset.” Koskennurmi-Sivosen mielestä on silti absurdi ajatus, että uskonnollinen ihminen ei voisi olla kiinnostunut muodista. Vaatteilla yksilö voi yhdistää itsensä valtaväestöön, uskonnolliseen yhteisöön tai vaikka ammattikuntaan, mutta vaatetusta voi käyttää myös erottautumiseen: asulla voi alleviivata esimerkiksi etnistä taustaa. ”Säädyllisyyteen kuuluu paljon muutakin kuin pukeutumissäännöt. Siitä päättävät uskonnolliset johtajat. Yksi Koskennurmi-Sivosen haastateltavista kertoi, että haluaa kokeilla niqabia, koska se on jännittävää. Käsitys häveliäisyydestä liittyy vahvasti islaminuskoon – tosin myös kahteen muuhun Lähi-idässä syntyneeseen suureen uskontoon, eli juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Queens-merkin aiemmat mallistot ovat hänen käsialaansa. On absurdi ajatus, että uskonnollinen ihminen ei voisi olla kiinnostunut muodista. Tähän markkinarakoon ovat iskeneet myös länsimaiset vaateketjut ja luksusbrändit. Sabah Abdulkadirin perustama Queens-merkki tarjoaa skandinaaviseen tyyliin suunniteltuja vaatteita musliminaisille. Myös Abdulkadir myöntää, että ajatuksena islamilainen muoti on ristiriitainen. He seurasivat kahta muotisysteemiä, sekä länsimaista että arabialais-islamilaista.” A ina peittävät vaatteet eivät edes liity uskontoon. Googlessa haku ”muslim fashion” tuottaa yli 50 miljoonaa tulosta. Osa näkee peittävään asuun pukeutuneessa naisessa uhrin, osan mielestä huivit ja hunnut eivät kuulu eurooppalaiseen kulttuuriin. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 37. S uomessa asenteet seuraavat muuta Eurooppaa, ja ne kohdistuvat helposti musliminaisiin, jotka erottuvat katukuvassa valtaväestöstä. Lähteenä myös Anna-Mari Almila: Fashion, AntiFashion, Non-Fashion and Symbolic Capital. Liiketaloutta opiskellut Sabah Abdulkadir opetteli vaatesuunnittelun perusteet omatoimisesti kirjoista. Yksi Abdulkadirin tavoitteista on voimaannuttaa eurooppalaisia musliminaisia. Kun tiedämme epätasa-arvosta, yhdistämme tiedon vaatteisiin”, Koskennurmi-Sivonen sanoo. Hän tutki 2000-luvun alkupuolella Suomessa asuvien musliminaisten ajatuksia pukeutumisesta. Muodin tutkimuksen dosentille Ritva Koskennurmi-Sivoselle muslimien pukeutumiseen liittyvät ennakkoluulot ovat tuttuja. Samaan aikaan kun läntinen muotimaailma raottaa ovea muslimeille ja heidän lompakoilleen, ovat asenteet islamia ja muslimeja kohtaan jyrkentyneet. Vuonna 2013 muslimit kuluttivat Thomson Reutersin raportin mukaan vaatteisiin ja kenkiin 266 miljardia dollaria, ja vuonna 2019 kulutuksen odotetaan ylittävän 480 miljardia. Abdulkadir haluaa osoittaa, että muslimit ovat osa Eurooppaa. M uslimimuoti on noussut viime vuosien aikana kuumaksi puheenaiheeksi länsimaissa. Kaikesta huolimatta tutkija ymmärtää, miksi suomalaiset herkästi tulkitsevat musliminaisten peittävän pukeutumisen alistamiseksi – tulkintoja kun tehdään aina mediatietojen ja omien kokemusten varassa
It-asiantuntija Pinja-Liina Jalkaselle vaatteet ovat puolestaan todiste elämästä naisena. Kun upseeri James Mashiri pukeutuu univormuun, hän astuu samalla kutsumukseensa. Teksti: Janne Hukka Kuvat: Suvi Elo ja Anni Koponen Ihmisen toinen iho Teema: muoti 38 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. Kirjailija Laura Gustafssonin vaatevalintoja sanelee veganismi. Lukujuttu Vaikka muoti ei merkitsisi mitään, vaatteet voivat olla tärkeä osa identiteettiä
Maailman Kuvalehti 4/ 2016 39
Aina kun katson itseäni univormussa, näen itseni kansan perusoikeuksien turvana”, James Mashiri sanoo. K un James Mashiri, 39, herää arkiaamuna kotonaan Turussa, hän astelee vaatekaapille kuten moni muukin suomalainen. Kaduntallaaja voi näyttää yhtä lailla huolitellulta tai tavanomaiselta, olla duunarin vermeet tai bisnespuku päällä. Mashiri on yksi noin kolmesta tuhannesta kadettilupauksen tehneestä suomalaisesta sotilaasta, joka työskentelee ammattiupseerina Suomen puolustusvoimien leivissä. Aina kun katson itseäni univormussa, näen itseni kansan perusoikeuksien turvana”, Mashiri sanoo. Oli kesä tai talvi, Mashiri vetää ylleen majurin univormun ja lähtee töihin puolustusvoimien logistiikkakeskukseen. Se on tietyllä tapaa ihmisen toinen iho”, hän sanoo. Työvaate on hänelle osoitus yhteiskunnallisesta tehtävästä, joka ei pääty päivän päätteeksi kellokortin kilahdukseen. ”Se mitä univormu minulle edustaa, on yksinkertaisesti tämän itsenäisen Suomen valtakunnan puolustamista. Tämä pätee erityisesti nykyisen vaateteollisuuden valtavirran kohdalla, jossa Vänskän mielestä vaattei”Se mitä univormu minulle edustaa, on yksinkertaisesti tämän itsenäisen Suomen valtakunnan puolustamista. Toisaalta ne ovat myös luova yksilöllisyyden osoitus, Vänskä kuvaa. Hänelle ei kuitenkaan nouse kysymykseksi se, mitä laittaisi päälleen. ”On tämän maan kansan tahto, että isänmaata puolustetaan. Jonkun täytyy tehdä se työ, ja tämä on minun tapani antaa panokseni yhteiskunnalle.” Ammattiupseerien antama kadettilupaus ei ole pienimmästä päästä. Lukujuttu 40 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. Toisaalta vaatteet osoittavat esimerkiksi pukijansa statusta ja sukupuolta. Kaikkein raadollisimmillaan se tarkoittaa, että Mashiri on valmis antamaan henkensä Suomen puolesta univormu päällä. Yhtä kaikki, vaatetus on lopulta hyvin henkilökohtainen asia. Se kertoo kantajastaan paljon. Useimmalle muodin kuluttajalle ajatus pukeutumisen syvemmästä suhteesta yhteiskunnassa on kaukainen. V aatteiden ja ihmisen identiteetin suhde on intiimi ja samalla moniulotteinen, sanoo Turun yliopiston muotitutkimuksen dosentti Annamari Vänskä. ”Vaate liittyy tiiviisti siihen ajatusmaailmaan ja omakuvaan, jota ihminen kantaa mukanaan
Ne ovat myös merkittävä katalysaattori taiteellisessa työssäni. Länsimaihin virtasi vaikutteita entisistä siirtomaista, sukupuolinormit murtuivat ja auktoriteetit kyseenalaistettiin. Mutta myös esimerkiksi silkin, untuvan tai lampaanvillan käyttäminen on useimmille vegaaneille ongelma. S uomessa vegaanista elämäntapaa noudattavien määrää ei tarkalleen tiedetä, mutta Vegaaniliiton arvioiden mukaan noin kaksi prosenttia suomalaisista noudattaa joko vegaanitai kasvisruokavaliota. Suoraan sanottuna en tiedä kirjoittaisinko lainkaan, jos en pitäisi näitä asioita tärkeänä”, Gustafsson myöntää. Jo aiemmin kasvissyöjäksi ryhtyneelle Gustafssonille lappusten viesti oli kuitenkin selvä. Niitä sitten lueskelin pikkuhiljaa, kun kotona ei ollut nettiä. Käytännössä se alkoi toisen maailmansodan jälkeen, joten vaatekulttuurimme on aika nuorta”, hän sanoo. Informaation määrä oli tuohon aikaan suunnattoman paljon vähäisempi”, Gustafsson kuvaa. ”Kyse on moraalista ja etiikasta. Se oli tarkoitettu harvoille ja valituille, lähinnä yhteiskunnan yläluokille ja varakkaille.” Maailmansotia seurannut nousukausi toi mukanaan talouskasvua ja sen rinnalla uudenlaisen nuorisokulttuurin. Eläinten oikeuksien kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että vegaanit välttävät esimerkiksi nahan tai villan käyttämistä. Syntyivät täysin uudenlaiset vaatemarkkinat. Hänestä tuli 15-vuotiaana vegaani. Työvaatteena univormu on James Mashirille osoitus yhteiskunnallisesta tehtävästä, joka ei pääty päivän päätteeksi kellokortin kilahdukseen. Gustafssonille tärkeää on elämäntavan johdonmukaisuus. Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin veganismi ohjaa edelleen vahvasti hänen kulutustottumuksiaan ja taiteilijan työtä. Nyt puhutaan eläimistä ja vaatteista. T aiteilija, käsikirjoittaja ja kirjailija Laura Gustafsson, 32, tulee hakaniemeläiseen Rytmi-ravintolaan yllään musta tekonahkainen rotsi ja jalassa korkkarit. ”Olen varmaan sellainen vitsin vegaani. ”Silloin ne monisteet olivat sellaisia mustavalkoisia, kopiokoneella tehtyjä. Tavoitteena oli demokratisoida muoti; tehdä siitä asia, johon jokainen voi osallistua. Kilpailu halvoista hinnoista on ajanut tuotantoketjuja ympäri maailmaa ja suuri osa länsimaiden vaatteista tuotetaan tätä nykyä kehitysmaissa. Vaikka arkipuheessa veganismi yhdistetään yleisimmin ruokaan, sillä on myös vahva vaatteisiin liittyvä ulottuvuus. Että mistä tietää, että joku on vegaani. Gustafssonille herääminen vaatteiden etiikkaan tuli jo nuorena, kun hän törmäsi teininä kesäfestareilla Oikeutta eläimille -järjestön pamfletteihin. ”Vaikka puhunkin vegaanina, niin en edusta mitenkään kaikkia vegaaneja, koska kaikilla on oma näkökulmansa”, Gustafsson sanoo. Iso syy tähän on, että veganismista on monenlaisia tulkintoja. V altaosa nykymuodista on suurten vaateketjujen ja niiden alihankkijoiden tuottamaa. ”Ennen tätä muotikulttuuri oli hyvin erilaista. Tämä näkyi myös siinä, mitä ihmiset pukivat päälleen. ”Vaatteet eivät loppujen lopuksi merkitse minulle paljon. Varjoon jäävät muun muassa pukeutumisen ympäristövaikutukset. Hänen arkityyliään voisi sanoa huolettomaksi. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 41. Ei hätää, kyllä vegaani kertoo sen sulle.” ”Mutta oman ammatin ohella, ja ehkä nyt viime vuosina äitiyden ohella, kyseessä on semmoinen asia, jonka minä tunnen kaikkein määrittelevimmäksi kokemukseksi ihmisenä”, Gustafsson kertoo. Samalla 1960-luvun myllerrys haastoi myös perinteisiä käsityksiä tyylistä. ”Kun nykyisin puhutaan vaatteiden valtavirrasta, puhutaan aika brändiorientoituneesta pikamuotikulttuurista.” ”Rumasti sanottuna monet ihmiset kulkevat vain trendien perässä eivätkä mieti toimintansa laajempia vaikutuksia”, Vänskä harmittelee. ”Elämme massatuotetun muodin aikakautta, jonka kaari ei ole kauhean pitkä. Monelle oma elämäntilanne ja omatunto määrittävät, mihin veganismin rajat vedetään. Alun perin massatuotannon taustalla oli kuitenkin hyviä aikomuksia, Vänskä sanoo. Ulkona lopputalven keskipäivässä vilahtelevat villapipot ja nahkaiset talvisaappaat, mutta niihin ei Gustafsson soijalattensa takaa kiinnitä huomiota. Halvoista vaatteista on tullut arvo itsessään, Vänskä kritisoi. Ehkä minä den merkitys jää valitettavan pinnalliseksi. Siksi yleistäminen on mahdotonta, Gustafsson sanoo. Niin ikään räikeät sukupuolistereotypiat jylläävät yhä myös 2010-luvun muodissa. Teuraseläinten, kuten sikojen ja nautojen, nahkojen käyttäminen on ilmiselvä eläinoikeuskysymys. Omalta osaltaan Gustafsson ei juuri mieti muotia itsessään. Eläinten oikeudet kulkevat käsi kädessä esimerkiksi feminismin ja laajemman yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kanssa. Alkuperäinen idealismi on matkan varrella karissut
Niinpä eräänä alkukesän iltana hän sitten veti ensimmäistä kertaa naisten vaatteet päälleen ja lähti Helsingin yöhön naistenbileisiin. ”Ehkä mulle se kokemus on ollut, että olen aina mielestäni näyttänyt naiselta. Siinä oli iso ristiriita.” Kokemus naiseudesta yhdistyi Jalkasen mukaan väärän sukupuolen kehossa elämiseen, mutta myös niihin vaatteisiin, joihin hän pukeutui. Toisaalta vaatteiden arvioinnissa voi mennä myös överiksi, Gustafsson sanoo. Eikä minulla sitten oikein ollut ketään ystävääkään, jonka kanssa mennä sinne.” Myös muut naisen ulkonäköön liittyvät asiat olivat Lukujuttu 42 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. ”Silloin mennään yksityiskohtiin, kuten millaista liimaa kenkiin on käytetty. Koska kierrätetyn vaatteen ympäristökuormitus on olematon, monelle vegaanille kierrätettyjen nahkavaatteiden käyttäminen ei ole iso ongelma – ei Gustafssonillekaan. Minulla se raja menee tuossa. Se ilahduttaa.” On myös yksi helposti noudatettava shoppailuvinkki, Gustafsson muistuttaa. Hetken mielijohteesta hän kävi ostamassa pari numeroa liian tiukan käytetyn farkkutakin. Tai jos on, niin joku voisi kertoa minulle”, hän huokaa. joskus haluaisin olla sellainen ihminen, joka pukeutuu tyylikkäämmin, mutta käytännössä en sellainen juuri nyt ole”, hän nauraa. Taustatyö voi olla joskus hyvin tarkkaa. Jos vaate on käytetty, en näe sillä mitään merkitystä.” Toisaalta verkkokaupat ovat tehneet luontoystävällisistä ostoksista helpompia. ”En ihan oikeasti uskaltanut mennä vaatekauppaan. Toisaalta välinpitämättömyys tyyliä kohtaan ei tarkoita, etteikö Gustafsson miettisi ja käyttäisi aikaa vaatteiden hankkimiseen. Kuitenkin tuosta illasta alkoi prosessi kohti uutta elämää naisena. Joustoa on pakko löytyä myös muualla arjessa. ”Lapselle saattaa tulla lahjaksi kenkiä, joissa on nahkaa. Jalkanen eli pitkälle aikuiselämäänsä miehenä ja miesten vaatteissa, vaikka tunsikin itsensä naiseksi. Esimerkiksi vaatteiden ekologisuus merkitsee hänelle paljon. Onneksi vuosien keskustelun jälkeen hän on alkanut käyttämään muita materiaaleja. Aikuisvuosien karttuessa tunne siitä, että väärän sukupuolen elämä oli ahdistavaa, kasvoi. Joissakin asioissa pitää antaa itselleen vähän armoa”, hän sanoo. ”Minun äitini tekee niitä meille lahjaksi. Vierähti vielä jonkin aikaa, että hän osasi kertoa asiasta perheelle ja ystäville. Esimerkiksi Gustafssonin perheessä käytetään villasukkia. Mutta kukaan ei sanonut mitään.” Päälleen hän laittoi naisten farkut ja topin. Koska eläimiä käytetään niin monessa eri teollisen tuotannon prosessissa, tiukimmat vegaanit tarkistavat tuotteet saumoja myöten. ”Löysin juuri nettikenkäkaupan, joka lupaa tuotteidensa olevan vegaanisia ja tehty Portugalissa, missä työolosuhteet eivät ole mitään hikipajameininkiä. ”Pelkäsin ensimmäisellä kerralla, että joku sanoo jotain. Kolmekymppisenä asialle piti viimein tehdä jotakin. En usko, että ostan kenkiä muualta vähään aikaan.” ”Mutta onhan se joskus tosi vaikeaa. ”Vaatteen voi vain jättää ostamatta.” V aatteiden sukupuolittuminen on ollut it-asiantuntija Pinja-Liina Jalkaselle, 36, tuttua jo pitkään. Vasta matkalla juhliin hän tajusi, että illat olivat vielä kylmiä. Esimerkiksi eettisesti tuotettuja urheiluvaatteita ei vaan ole missään. Naisten vaatteiden ostaminen mieheksi pukeutuneena oli yksinkertaisesti vaikeaa. Näiden ensimmäisten vaatteiden ostamiseksi oli kiivettävä suurten henkisten esteiden yli
Ja sitten ostelin niitä aika nopeasti lisää.” ”Minulla oli melkoinen shoppailukierre kesästä 2013 aina viime syksyyn asti. Hän itse suoritti asepalveluksen ja kannattaa molemmille sukupuolille pakollista asevelvollisuusjärjestelmää. Ensimmäiset kuukaudet olivat levotonta aikaa, kun Jalkanen ei enää tehnyt niitä asioita, joita miehet yleensä tekevät. ”On hassua, että näistä aiheista ei lue juuri mitään missään, vaan asiasta pitää etsiä tietoa nettikeskusteluista ja muilta foorumeilta.” Kyseessä on asia, johon liittyy väärinkäsityksiä myös transihmisten keskuudessa, hän sanoo. ”En voi kuvitella, että siellä voi tehdä muuta kuin esittää tiukkaa heteroa. Sukupuolittuneita linnakkeita on silti yhä – ja usein ne liittyvät paikkoihin, joissa vaatteita pitäisi ottaa pois, kuten vessoihin ja pukukoppeihin, Jalkanen huomauttaa. Olet hullu, jos tulet siellä kaapista ulos.” On myös yksi helppo shoppailuvinkki: vaatteen voi vain jättää ostamatta. Stockmannin Hulluilta päiviltä tarttui aika monta uutta mekkoa mukaan”, Jalkanen sanoo. ”Tilanteet, joissa piti esiintyä virallisella nimellä, olivat vastenmielisiä. Asevelvollisen asussa ei edelleenkään ole helppoa kuulua sukupuolitai seksuaalivähemmistöön. Mutta omien kokemustensa perusteella hän ei usko, että armeija on vielä ottanut kiinni muuta yhteiskuntaa hlbti-vähemmistöjen huomioimisessa. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 43. Toinen vaikea paikka seksuaalija sukupuolivähemmistöille (hlbti) on armeija, Jalkanen arvioi. Tilanne olisi ollut täysin toinen vielä 1990-luvulla, jolloin vaikkapa homo oli haukkumasana ja seksuaalija sukupuolivähemmistöt lähes kokonaan julkisuudelta piilossa, hän arvioi. Olen aina mennyt naisten puolelle. Se nuorten heteromiesten kulttuuri on niin julmaa. ”Olen kuullut joskus, että transnaisen pissaamisen ääni kuulostaa vessassa erilaiselta. Ehkä tähän liittyy ujoutta.” Toisaalta oman sukupuolen vessojen käyttöön liittyy myös huvittavia huhuja. Nyt, lähes kolme vuotta prosessin alkamisen jälkeen, tilanne alkaa olla monin tavoin tasaantunut. Sitten pystyin menemään maistraattiin ja vaihtamaan nimen.” Sukupuolivähemmistöjen kohdalla Suomi on muuttunut asenteiltaan reippaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Koko aikuisikänsä vegaanina eläneelle Laura Gustafssonille pukeutuminen on moraalinen kysymys. Jalkanenkin tuntee itsensä onnekkaaksi, kun hän ei ole kokenut sen kummempaa syrjintää. Luoviminen miesten maailmasta naisten maailmaan ei ole silti ollut yksiselitteistä. opettelemisen takana. S uomessa transihmisten täytyy käydä läpi pitkä juridinen ja lääketieteellinen prosessi omaksi koetun sukupuolen tunnustamiseksi. Tiedän kuitenkin, että on ihmisiä, jotka ovat. Sitä paitsi siellä tapahtuu joskus muutenkin tosi kummallisia juttuja äänten perusteella!” hän nauraa. Monin tavoin elämä miehenä loppui tuohon kesään ja alkoi uusi arki – ja sen myötä arkiset askareet. ”Itse en ole koskaan kysynyt, saanko käyttää oman sukupuoleni wctai pukutiloja. ”Tajusin nopeasti, että kun vaatevarasto on pieni, vaatteita pitää pestä koko ajan. Mutta kuka muka kuuntelee vessan vieressä, mitä siellä tapahtuu. Siitä, kun päätin lähteä prosessiin, meni reilut puolitoista vuotta, ennen kuin sain diagnoosin. ”Meikkaamiseen meni ensimmäisellä kerralla kaksi tuntia.” Alkusysäyksen jälkeen vaatekaapin kasvattaminen oli helpompaa
Pysyäkseen lämpimänä pitää harrastaa paljon enemmän kerrospukeutumista. Lupauksessa tuleva upseeri vannoo: ”en karta työtä, en taistelua, en kärsimyksiä, en kuolemaa”. Vasta massatuotanto teki naisesta muodin keskipisteen. Sotilaskulttuuria vierastaville poliitikoille sosiaalisessa mediassa aktiivinen upseeri on nostanut niskakarvoja pystyyn. ”Iso ristiriita on siinä, että valtavirran muotikulttuuri perustuu usein aikamoisiin stereostypioihin. Mashiri on tällä hetkellä yksi tunnetuimmista suomalaisista sotilaista, joka on rikkonut monia stereotypioita armeijan harmaista kapiaisista. ”Tämä liittyy isolta osalta stereotyyppiseen käsitykseen mieheydestä ja maskuliinisuuden merkityksistä. Jos jostain pitäisi etsiä toivonpilkahdusta tulevasta, niin James Mashiri voisi olla tästä esimerkki. Herrasmiehen ei käytännössä kuulunut koreilla pukeutumisella ja käytöksen tuli muutenkin olla hillitympää. ”Univormussa positiivista on se, että se tekee kanssakäymisestä niin muodollista. Ajatus isänmaallisesta palveluksesta sitookin upseeria kohtaamaan elämän ja kuoleman työssään. Variaatioita ei välttämättä ole, sillä suunnittelijat eivät usein kyseenalaista vallitsevaa käsitystä sukupuolesta.” Myös keskiluokkainen toimistotyöläinen kokee samanlaisia ryhmään kuulumisen ja erottautumisen kokemuksia kuin tätä juttua varten haastatellut, Vänskä sanoo. He tekevät edelleen sitä samaa, minkä nimeen vannoivat. 44 4/ 2016 Maailman Kuvalehti. En ole töissä, vaan palvelen. Lupaus sitoo ihmistä”, hän sanoo. M yös puolustusvoimat muuttuu muun maailman mukana. ”Näen tätä monissa ikäisissäni kadettiveljissä, jotka eivät enää käytä univormua. Vaikka henkilökohtaisella tasolla puku vahvistaa kokemusta sotilaana, se myös auttaa häivyttämään ihmisten välisiä eroja. Rajat pukeutumisen luovuudelle voivat tulla nopeasti vastaan, jos niitä alkaa murtaa vaikkapa sovinnaisia sukupuolirajoja rikkomalla. Upseeri on upseeri niin kasarmilla, esikunnassa kuin Twitterissä, mutta työtä ohjaa perinteinen ajatus, jonka pohjalla on nuorena tehty kadettilupaus. Esikunnassa työskentelevän upseerin arjessa perimmäiset moraaliset kysymykset eivät kuitenkaan näy ihan joka päivä. Mashirille julkinen keskustelu on kuitenkin sotilaallisten arvojen toteuttamista toisella areenalla. ”Naisille tarjotaan nykyisin paljon enemmän vaatteita ja vaihtoehtoja. Toisaalta miesten pukeutuminen on aika tylsää”, sanoo Pinja-Liina Jalkanen. Lukujuttu Ihmiselle, joka ei ole koskaan tupakoinut, voi olla vaikea ymmärtää, miksi sen lopettaminen on niin vaikeaa. Muodista kiinnostunut mies mielletään edelleen helposti homoseksuaaliksi.” Osasyynä on myös massakulttuuriin kuuluva olennainen tasapäistäminen ja yksinkertaistaminen, Vänskä sanoo. Ja siinä auttaa virkapuku, univormu, ja tietysti meidän järjestelmä.” N ykyajan näkökulmasta katsottuna saattaa tuntua erikoiselta, että muodin historia on itse asiassa hyvin miehinen, Annamari Vänskä sanoo. Käytännössä Mashiri tekee logistiikkalaitoksella keskipitkänja pitkän aikavälin suunnittelua. Sotilasarvot ovat kuitenkin usein työn motivaationa. Upseerin työpuku, univormu, on Mashirille ensisijainen sotiluuden ilmaisu. ”Nuoremmat upseerit eivät välttämättä koe samalla tavalla kutsumuksellisuutta, joka meidän vanhan kaartin mielestä upseerin ammattiin kuuluu.” Käytännön työssä univormun suuri hyöty on muodollisuus, Mashiri sanoo. ”Vuosien aikana olen alkanut entistä syvemmin ymmärtää, että univormu edustaa palvelusta. ”Sotiluus tarkoittaa minulle sitä, että hyväksyn työnkuvani niin raadollisena kuin se on: aseellisena taisteluna. Niin tavanomaisesti kuin vaatteiden kuluttaja ha”Naisten vaatteisiin pukeutuessa huomaa, kuinka paljon ohuempia kankaita niihin käytetään. Pohjimmiltaan kyseessä onkin eräänlainen kutsumusammatti. Se poistaa kaiken henkilöön menevän. Siinä missä aiemmin upseerin ammatti oli elinikäinen, nyt määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet myös puolustusvoimissa. Vääriin vaatteisiin pukeutuminen on vähän samanlainen asia. Meillä sanotaan, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Tästä osoituksena on esimerkiksi se, että kadettilupaus ei pääty eroon puolustusvoimista, hän sanoo. Ja kun oikein tarkkoja ollaan, olen palveluksessani vastuussa nimenomaan Suomen kansalle”, Mashiri sanoo. Sotilasjohtajana Mashiri sanoo työpersoonansa ja yksityispersoonansa kietoutuvan yhteen. Siis ihan tavan duunia kahdeksasta varttia yli neljään. Ja jos sitä ei väännetä eufemismiksi, työnkuvani on tappaminen”, Mashiri sanoo. Tällä vuosituhannella upseerien ammatillinen identiteetti on kuitenkin isossa murroksessa. Se osoittaa sotilaalle paikan osana ihmisyhteisöä ja määrää käytösmallin. Vaikka heteromies ei brassailekaan vaatteilla, on myös hänen pukeutumisensa silti lopulta säädeltyä. Miesten vaatevalikoima on sitten lopulta aika yksitotinen.” 1800-luvun loppupuolella syntynyt käsitys miesten pukeutumisesta syntyi erotuksena naisellisiksi koetuista ja heterokulttuuria kyseenalaistaneista dandyistä. ”Siinä istutaan hyvin paljon tietokoneen ääressä”, hän naurahtaa. Mashirin mukaan myös upseerin univormun merkityksen tulee päivittyä sen mukana
”Naisten vaatteisiin pukeutuessa huomaa, kuinka paljon ohuempia kankaita niihin käytetään. Vaatteiden todellisen suhteen identiteetille voi kokea, kun pukeutuu vääräksi kokemallaan tavalla. Toisaalta miesten pukeutuminen on aika tylsää”, hän kuvaa. Vääränlaisen toisen ihon kosketus voi olla niin henkisesti kuin fyysisesti rankka asia. Tavallaan puhutaan samoista pukeutumiseen liittyvistä asioista kuin muiden kohdalla, mutta kiinnostuksen kohteet ovat toiset”, Vänskä arvioi. ”Nahka on jonkun toisen olennon ihoa. Se tunne ei ole mitenkään puhtaasti rationaalinen.” Maailman Kuvalehti 4/ 2016 45. Siihen liittyy hyvin vahvasti inhon ja saastaisuuden elementti. Valtavirtaa edustavan suomalaisen normiheteromiehen arkityyli, joka tähtää konstailemattomuuteen, sattuu vain olemaan nyky-yhteiskunnassa helppo. Miesfeministille kiusallista on, että yksinkertaisellakin pukeutumisella toistaa myös stereotypioita sukupuolittuneesta vallasta. ”Kaksinapainen sukupuolikäsitys materialisoituu naisten koristeellisemmassa muodissa. Pysyäkseen lämpimänä pitää harrastaa paljon enemmän kerrospukeutumista. ”Miesten muodissahan on usein kyse käytännönläheisestä ja rationaalisesta, ei hörhelöistä.” Kontrastina on sitten naisten seksualisoitu muoti, jossa kaavojen leikkaukset, kangasvalinnat ja materiaalit peilaavat yhteiskunnan kuvaa naiseudesta. Myös Laura Gustafssonille eläinperäisten vaatteiden käsittelyyn liittyy paljon tunnetta. Pinja-Liina Jalkasen mukaan tähän tunteeseen on hyvin vaikea eläytyä, ellei sitä ole koskaan itse kokenut. ”Siinähän on kyse tällaisesta kokemuksesta anonyymiin moderniin ihmismassaan sulautumisesta. ”On vähän huono vertaus puhua riippuvuudesta. Mutta esimerkiksi ihmiselle, joka ei ole koskaan tupakoinut, voi olla vaikea ymmärtää, miksi sen lopettaminen on niin vaikeaa. Nämä sukupuoleen liittyvät ideologiset tausta-ajatukset näkyvät todella vahvasti itse vaatteissa.” Pinja-Liina Jalkaselle tämä huomio konkretisoituu esimerkiksi siihen, miten erilaisia käytännön asioita naisten ja miesten pukeutumiseen liittyy. Vääriin vaatteisiin pukeutuminen on vähän samanlainen asia”, hän kuvaa. luaisikin pukeutua, aseman, seksuaalisuuden tai sukupuolen näyttäminen on aina vaatteissa mukana
Jokaisen norsun selässä on kolme temppelipoikaa. Väkisinkin. He pitävät pystyssä punaisia, kultakirjottuja päivänvarjoja. Sitten äänet laantuvat ja pojat istuvat. Musiikin kiihtyessä aurinkovarjot viikataan ja tilalle työnnetään alhaalta uudet, nyt taivaansinivalkoiset, hopeatäpläiset varjot. Norsujen silmät melkein peittyvät kultaisten pääkoristeiden alle. Takimmainen poika nostaa ilmaan riikinkukon sulin reunustetut viuhkat. Näen, miten kätevästi – tai, no, taitavasti – ne ruotivat palmunlehdet kärsällään. Turisteille oli oma aitauksensa. Hän puristaa varpaansa lujasti norsun takalistoon. Norsujen päälle kiikutetaan myös sinistä Krishnaa, verenpunaista Kalia, maailmanpuuta, kuunsirppejä ja maailmankaikkeutta tanssivaa Shivaa. Hiki kiiltää poikien iholla ja musiikki huipentuu aurinkovarjorivistön pannessa parastaan. Huhti-toukokuussa viikon kestävän festivaalin 36-tuntinen loppuhuipennus on alkanut edellisenä päivänä. Sadat kädet nousevat väkijoukosta ja lyövät tahtia. Makupaloiksi heitellään meloneja, kurkkua, ananaksia. Näin tapahtuu lukemattomia kertoja, ja aina ilmestyy uusi varjosetti. Tasan kello 12: loppu. Katri Simonen Matkalla ”Temppelissä jumalan edessä ei kukaan – edes pääministeri – saa olla paita päällä.” Jumalat norsujen selässä 46 4 / 2016 Maailman Kuvalehti. Parisataa puolialastonta miestä soittaa rumpuja, torvia ja symbaaleja. On pooramin, Shiva-jumalan kunniaksi vietettävän festivaalin viimeinen päivä. Elefantin alla, kuin majassa, istuskelee pari poikaa. Televisiosta olemme nähneet, miten elefantit astelivat juhlavasti ulos temppelin korkeasta ovesta. Keskimmäinen poika nousee seisomaan ja heilauttaa suorille käsilleen painavat, jakin villasta valmistetut huiskut. Hetkessä ne muuttuvat tomuisen krumeluurisista esiintyjistä mustankiiltäviksi ja ylväiksi luontokappaleiksi. ”Temppelissä jumalan edessä ei kukaan – edes pääministeri – saa olla paita päällä”, seuralaiseni sanoo ja viittaa temppelipoikiin ja soittajiin. Eläimet ruokitaan. Eläinten korvat liehuvat. Norsujen jaloissa olevat kahleet aukaistaan ja isot eläimet ohjataan suihkuun. Parin tunnin kuluttua rummutus kiihtyy ja varjot kasvavat kaksi-, kolmi-, nelikerroksisiksi. Puuhun kiivennyt mies eläytyy monimutkaisiin rytmeihin ruumiillaan, kuin johtaisi koko orkesteria. Ympäröivässä väkijoukossa oli vain miehiä. Olen parin metrin päässä norsurintamasta, Thrissurin kaupungissa Keralassa. Kahlitut töpöjalat liikahtelevat hiukan. Hänen kasvonsa loistavat. Kutakin norsua ohjailee syöksyhampaasta taluttaen sen mahut, päähoitaja. Kuuntelevatko ne
Minä puolestani mietin seuraavaa: Miten voisimme ymmärtää kansana toisiamme, saati muualla riehuvien sotien pitkäaikaisseuraamuksia, jälleenrakennuksen realiteetteja ja kehitysavun merkitystä, jos osa meistä vieroksuu edelleen sitä todellisuutta, jossa nämä asiat toteutettiin omassa maassamme. Sadat lupasivat tukea Pölösen Oma maa -projektia toivoen, että heidän perheittensä tarina noteerattaisiin vihdoinkin osaksi yhteistä narratiiviamme. Muistan sen lauseen ulkoa: ”Siirtoväen uudelleenasuttaminen oli sodanjälkeiselle Suomelle suuri haaste”. Osa yritti unohtaa kokemuksen vaikenemalla siitä, teeskentelemällä, että elämä voi oikeasti alkaa nollasta eikä se tunnu missään. Sarja olisi kuvannut Suomen asutustoimintaa 1945-1952 kylmän tilan saaneen nuorenparin tarinan välityksellä. Omien perheidemme kokemus mainitaan koulukirjassa yhä useimmiten yhdellä lauseella. He raivasivat pellot umpimetsään, rakensivat talot, hoitivat lapset ja eläimet. Eräs Pölösen projektia tukevista ilmaisi halumme välittää tätä ymmärrystä muille suomalaisille hyvin napakasti: ”Kauan on kärsitty ilman”. Monet evakkojen jälkeläisistä haluavat, että muut suomalaiset näkisivät ja ymmärtäisivät – edes TV-sarjan avulla – millaisissa tunnelmissa meidän mummoloisMoni meistä näki mummolassa, kuinka isovanhemmat piilottivat tuskansa työntekoon. samme elettiin, mitä nollasta aloittaminen tarkoitti arjessa ja miten Karjalan menetys heijastui jälkipolvienkin elämään. Mutta lapsikin aistii, kuinka hiljaisuus huutaa, kuten eräs ystäväni kommentoi oman isänsä tapaa väittää, ettei hän välittänyt koko asiasta. Meille aihe ei ole vanhojen kaivelua, vaan osa oman perheen menneisyyttä. Ylellä kai oletettiin, ettei aihe, joka koskettaa noin miljoonaa suomalaista, olisi kiinnostanut sen katsojia. Reeta Paakkinen Historiasta vaikenemisella on hintansa O hjaaja Markku Pölönen ilmoitti Facebookissa, että Yleisradio oli antanut lopullisen kielteisen päätöksen TV-sarjalle, jota hän oli valmistellut neljä vuotta. He elivät sähköttömässä, puhelimettomassa kodissa syvällä köyhyysrajan alapuolella. Näkökulma. Moni meistä näki mummolassa, kuinka isovanhemmat piilottivat tuskansa työntekoon. Se riittää kertomaan 430 000 ihmisen tarinan. Joukkopaosta toipuminen, elämän uudelleen aloittaminen, kehitysmaan ensiaskeleet kohti hyvinvointivaltiota tavallisen ihmisen kokemusten kautta ovat tietenkin kaikki hieman ikäviä aiheita. Sen pituinen se. Evakkojen jälkeläiset eivät Ylen päätöstä ymmärtäneet. Ku va : Te em u U llg re n Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija. Oma selviytymistarinamme kiinnostaa edelleen satoja tuhansia sen varjossa kasvaneita. Moni meistä kun huomasi jo peruskoulun historian tunnilla, kuinka virallisessa kertomuksessa keskitytään karttoihin ja etulinjaan. Pölösen päivitys jaettiin 1735 kertaa
Istanbulissa asuva vapaa toimittaja Lotta Nuotio on kirjoittanut romaanin, joka on tositarina. Yksi miljoonista kuvaa Modin eli tuiki tavallisen syyrialaismiehen elämää läpi mielivaltaisen vankeuden, moninaisten kidutusten ja pakomatkan Turkkiin, Kreikkaan ja lopulta Ruotsiin. Lotta Nuotio Yksi Miljoonista – Modin pako Syyriasta Otava 2016 Rokia Traoré Né So Nonesuch Romaani etenee lineaarisesti, ja Nuotio kuvailee Modin elämää neutraalisti vailla suurempia kaunokirjallisia erityisarvoja. Syyria ajautuu sisällissotaan, ja Modin on päivä päivältä yhä vaikeampaa hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta, jota todistaa sairaalassa. Romaani kertoo korkeakoulutetun Modin lukuisista yrityksistä löytää työtä tai majapaikka sekä sotaa pakenevien ihmisten vaarallisista venematkoista kohti Eurooppaa. Malilaisessa diplomaattiperheessä kasvanut Rokia Traoré on yksi maailmanmusiikin suurimmista tähdistä. Romaanin havaintoja uhkaa paikoitellen tietty tasapaksuisuus. Se tapahtuu nyt. Siksi ei ole yllätys, että hänen uusi levynsä Né So nousi World Music Charts Europe -listan ykköseksi. Modin tarina on yhtä kuin tosielämä tai kokemus todellisuudesta. Marie Kajava Levy. Sairaalan valtaavat myös valtion turvallisuusjoukkojen miehet, jotka päättävät, ketä hoidetaan ja miten. Levyn loppupuolella kuva monipuolistuu, kun Traoré omistaa kotikaupungilleen balladin Kolokani ja versioi Billie Holidayn käänteentekevän levytyksen Strange Fruit. Bändi hiipii taitavasti aavikkobluesin, funkin ja reggaen poluilla, tunnusomaisen ngoni-luutun tikatessa kokonaisuuteen afrikkalaiset värit. Sairaala täyttyy pahasti loukkaantuneista tai jopa kuolleista ihmistä, jotka ovat osallistuneet demokratiaa vaativaan kansannousuun ja osoittaneet mieltä presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastaan. Tässä piilee romaanin pieni kompastuskivi: kunnollinen ja hyvä henkilöhahmo harvoin kiinnostaa kovin pitkään. Ennen kaikkea Yksi miljoonista kuvaa hädän aikaa, jonka piti olla poikkeus mutta josta tuli miljoonille ihmisille jatkuvaa arkea. Mutta tuleeko albumista klassikko. Mika Kauhanen Arviot Syyria – Tukholma 48 4 / 2016 Maailman Kuvalehti. Päätösraita ottaa vielä kantaa nykymenoon itsensä Toni Morrisonin julistuksella. Eräänä myöhäisenä iltapäivänä vuonna 2011 kaikki muuttuu kuin salamaniskusta, kun arabikevät laajenee Syyriaan. Ja Modi vaikuttaa olevan todella hyvä ja oikeudenmukainen ihminen. Traoré ei anna kuuntelijalle isoja kertosäkeitä, vaan tummasävyisiä ja minimalistisia kappaleita. Tai itse asiassa tarina on se, jonka Modi on halunnut tai voinut kertoa kokemuksistaan. Romaani kertoo pelosta ja epäoikeudenmukaisuudesta, jonka sodan keskellä elävät siviilit joutuvat kohtaamaan. Tummasävyistä minimalismia Kirja. Hän on opintojensa loppusuoralla erikoistunut kirurgiaan ja suorittaa työharjoittelua sairaalassa, joka sijaitsee Länsi-Syyriassa Latakian kaupungissa. Kirja kuvaa paitsi arkea Syyriassa sotivien ryhmittymien keskellä myös pakolaisten oikeudetonta asemaa Turkissa. No sé. Se kertoo pakolaisista, joita ei toivoteta tervetulleeksi naapurimaassa, mutta myös ihmisten välisestä lojaalisuudesta. Modi on hyvin toimeentulevan syyrialaisperheen poika. Musiikki kuitenkin yllättää. Tilanne ei vastaa miehen käsitystä lääkärin ammatin eettisestä perustasta, ja Modi esimerkiksi hoitaa potilaita salaa. Romaanin arvot ovat toisaalla eli ”pakolaismassojen tai -tulvien” taakse kätkeytyvän yksilökokemuksen avaamisessa sekä tiedon lisäämisessä. Traorén ääni on tietenkin yhtä upea kuin aina. Modin tarinan lukemista on kuitenkin pakko jatkaa
Valtapuolue CCM:n kampanjahashtagilla ”#hapa kazi tu” (Vain työtä) koristeltu kanga ja oppositiopuolue Chademan logokuvioinen kanga kilpailivat kantajien määrästä. Kangan viestit kertovat kantajansa elämästä ja kommentoivat vaikkapa ystävien ja tuttujen tekemisiä. Itä-Afrikan kangatrendit muovautuvat alueellisten ja kauempaakin tulevien vaikutteiden myötä. Erilaisia kangan käyttötyylejä on satoja. Paloja annetaan usein myös lahjaksi, jolloin lahjansaajalle voi välittää erityiset terveiset. Teema: muoti Maailman Kuvalehti 4/ 2016 49. Ilmiö Värikkäillä kuvioilla ja swahilin kielisellä sloganilla tai aforismilla eli jinalla koristettu puuvillakangas kanga on toiminut itä-afrikkalaisnaisten viestintäikanavana jo yli vuosisadan. Kanga myydään noin kolmemetrisinä paloina, joista riittää paitaan ja hameeseen. Myös kangan viestit elävät ajan hermolla. Presidentin vaalien alla viime syksynä Arushan kaduilla nähtiin poliittisen kangan aalto. Outi Puukko Ku va : iS to ck Kanga kertoo kuulumiset Värikkäästi kuvioitu puuvillakangas kanga on toiminut itä-afrikkalaisnaisten viestintäkanavana yli vuosisadan. Tansaniassa Arushan kaduilla kangaa tulee vastaan hameina, turbaaneina tai vauvan kantoreppuina. “Mungu ibariki ndoa isipate doa.” (Jumala siunaa liittoamme, jottei tielle tulisi esteitä.) “Kila la kheri nakuombea.” (Turvallista matkaa, rukoilemme puolestasi.) Helpoin tapa kommunikoida kangalla on kietaista tunnelmaan sopiva pala lantion ympärille. Yksi inspiraation lähde ovat suositut nigerialaiset musiikkivideot. Juuri nyt tyylikkäitä tansanialaisnuoria näkee t-paidoissa ja mekoissa, joita on varioitu perinteisestä dashiki -tyylisestä kitengestä. Kangasta sekä ilman tekstiä kulkevasta kitengestä syntyy myös mittatilausvaatteita kuvastamaan vaikkapa asiakkaan uutta elämänvaihetta. Vaikka kangaa löytyy nykyisin joka naisen kaapista, omistettujen palojen määrä ja laatu kertovat omistajan sosiaalisesta statuksesta
emmaushelsinki.fi FINLANDS FN-FÖRBUND UNA FINLAND Malli-YK-koulutusta opettajille! Teemana ilmasto. Tue maan ihmisoikeuspuolustajia Mesenaatissa! TILAA TÄÄLTÄ: www.maailmankuvalehti.fi tulevia tapahtumia kumppaneidemme tarjouksia kiinnostavia kampanjoita tulevia juttujamme facebook.com/ maailmankuvalehti @maailmankuvalehti @maailmankuvaleh 50 vuotta työtä, tukea ja toivoa yli poliittisten ja uskonnollisten rajojen lähellä ja kaukana KIRPPUTORIT VALLILA: Mäkelänkatu 54 LAUTTASAARI: Gyldénintie 2 WWW. Osta järjestöllesi sopuhintaan tilkkuilmoitus tältä sivulta! Lisätietoa ja varaukset maria.halonen@ maailmankuvalehti.fi 50 4 / 2016 Maailman Kuvalehti. Ilmoittautuminen käynnissä NYT! ykliitto.fi/malli-yk-koulutukset Kuukauden sitaatti Vaatesuunnittelija Daniel Palillo, Image 2/2016 ”Nykyisin on siistimpää, jos ei ole yhtään kiinnostunut muodista kuin jos seuraa sitä fanaattisesti.” Tilaa Maailman Kuvalehden uutiskirje! Seuraa meitä myös somessa! Näkyvyyttä Maailman Kuva lehdessä. Oikeus tulevaisuuteen – oppimateriaali vammaisten oikeuksista kehitysmaissa Materiaali soveltuu käytettäväksi lukioista ammattikorkeakouluihin, ja se on vapaasti saatavilla nettisivuilla: www.bit.ly/oikeus_tulevaisuuteen #hälytysburundi Itä-Afrikan Burundi on sisällissodan partaalla
Kansanedustajista puolet on naisia. Asiaan on nyt tartuttu: hallitus nimesi pastorin tukemaan ja neuvomaan sotaveteraaneja.” Namibialaisia osallistuu YK:n rauhanturvaoperaatioihin Etelä-Sudanissa ja Sudanissa. Nykyisin Kathindi on Namibian puolustusvoimien johtava kappalainen, jonka alaisuudessa työskentelee yhteensä 11 kappalaista, maa-, merisekä ilmavoimissa. Hän valmistaa perheitä aikaan, jolloin puolisot ovat erossa toisistaan ja pitää samalla tasa-arvon jatkuvasti esillä. Työssään pastori kohtaa esimerkiksi komennukselle lähteviä sotilaita. Mutta aika ei kotimaassa ollut vielä valmis naispappeudelle; Namibian anglikaaninen kirkko seuraili Englannin kirkkoa. ”Ajattelen aina naisten oikeuksia. ”Naisilla on nyt paremmat mahdollisuudet menestyä kuin koskaan. Meidän kannattaa juhlia toistemme kutsumuksia”, pastori hymyilee. Kathindi huomauttaakin, että maan itsenäisyystaistelun jättämät jäljet ovat edelleen läsnä. Siten jaksan jatkaa tätä.” Pääsihteerinä on nykyisinkin nainen, mistä Kathindi on ylpeä. ”Namibiassa on totuttu siihen, että naiset eivät ilmaise mielipiteitään avioliitossa. Mitä tästä ajattelee nainen, joka oli auton ratissa jo 1990-luvulla – ja pyysi miehiä istumaan takapenkillä – vaikka se radikaalia olikin. Sukupuolten tasa-arvo on Namibiassa muutenkin kohentunut. Hän oli valmistunut teologian maisteriksi Yhdysvalloissa ja nähnyt siellä naisia myös kirkollisissa johtotehtävissä. Nuoressa maassa, 25-vuotiaassa Namibiassa, on rauha – vaikka tässäkään puistossa ei kuulemma kannata liikkua yksin pimeällä. Kannustamme naisia puhumaan, ja kerromme, että heillä on siihen oikeus.” ”Me taistelimme!” pastori toteaa nyt ja viittaa aikaan, jolloin hän halusi jo kipeästi papin virkaan. ”Monella on kokemusta sodasta, mutta traumat ovat suurelta osin käsitNamibialainen pastori näyttää vahvan naisen mallia: hän on puolustusvoimien johtava kappalainen, joka taistelee tasa-arvon edistämiseksi erityisesti kirkon piirissä. Jos nuori nainen haluaa olla vaikka pastori tai pilotti, häntä pitää myös kannustaa siihen. Nangula Kathindi muistaa vieläkin jännityksen tunteen, kun hän päätti: ”Haluan olla pastori”. ”Valmistumisestani oli kulunut seitsemän vuotta.” Sittemmin hänet valittiin myös Namibian kirkkoneuvoston pääsihteerin pestiin, jälleen ensimmäisenä naisena. telemättä. Hanna Hirvonen Ku va : H an na H irv on en Kohtaamisia Maailman Kuvalehti 4/ 2016 51. Tuolloin, 1970luvun lopulla, hän opiskeli Yhdysvalloissa ja kuuli, että siellä naisia vihittiin papeiksi. ”Muttei virallisesti, sillä naisten pappisvihkimyksiä suorittivat eläkkeellä olevat piispat.” Nainen aavisti, että matka Namibian anglikaanisen kirkon ensimmäiseksi naispastoriksi olisi suuri haaste. Nangula Kathindi Namibia Kathindista tuli pastori lopulta vuonna 1994
Itse hän sanoo mielikuvan juontuvan siitä, että hän uskaltaa unelmoida ja olla naiivi. Voittajan asenteella Suomen euroviisukarsintojen voittajaa Sandhja Kuivalaista, 25, on kuvattu luonnonlapseksi ja lämpimäksi auringonpaisteeksi. Hän kannattaa kierrätystä ja tuunaamista. Kulttuuri. Teksti: Jenni Penttilä Kuva: Anni Koponen Sandhja sanoo pukeutumistyylinsä olevan skandinaavis-etninen fuusio, jossa näkyy murrettuja juttuja sieltä täältä
Pukeudut omaperäisesti. Maailmankatsomus hindulaisuudessa on se, mihin yhdyn. Guyanan eri uskonnot elävät rinnatusten aina hinduista Jehovan todistajiin ja muslimeihin. Löydän uusia suosikkimerkkejä suunnittelijaystävieni kautta. Muistan, kuinka isovanhempieni jalkojen juureen polvistuminen ja siunauksen pyytäminen teki minut nöyräksi. Puhtailla luonnollisilla materiaaleilla ja tavaran elämänkaarella on iso sija ostopäätöksissäni. Enää en tekisi niin. Mistä saat virtaa. Tuottajani totesi ensimmäisen levyni tekstejä kuultuaan, että ”eihän noin surullisesti voi kirjoittaa rakkaudesta”. Hinduseremonioissa on paljon arvokasta. Jollekin musiikkivideoilleni haluaisin kavereistani koostuvan hip-hop-tanssiryhmän jammailemaan. Hänen tekstiensä maisemat inspiroivat minua tarinankertojana. Olen miettinyt, miksi teen musiikkia juuri Suomessa, missä hallitsee kotimainen iskelmäteollisuus. Tavoitteenani on keikkailla paljon. Musiikkini alkujuuri on folk-blues. Moni kappale käsittelee kuolemaa. Harrastin pitkään nyrkkeilyä ja se näkyy minussa ripauksena poikatyttöä. Gold koostuu kappaleista, joita työstin vuosien ajan itsenäisesti lähes julkaisuvalmiiksi. Pienten lasten kanssa olen samalla aallonpituudella – he ovat auki ja läsnä! Kulutusvalinnoissa luotan reilun kaupan periaatteisiin ja ekologisuuteen. Koska olen aina käynyt kansainvälisiä kouluja, on kaveripiirissäni ollut paljon erilaisuutta. HaTaloudellisten paineiden unohtaminen on tärkeää. Moderni soul kertoo, missä ajassa eletään. Taiteessa ei tarvitse piilottaa mitään. Hindulaisuus on osa juuriasi. Kahden kulttuurin lapsena olen saanut itsevarmuutta tehdä asioita omalla tavallani. Ei saa kuulostaa 60-lukulaiselta, vaikka laulaakin vahvoin soul-vivahtein. Olen haaveileva luonnonlapsi. Heitä kuuntelemalla olen ymmärtänyt, että näkökulmien täytyy olla raikkaita. Korutaiteilija Hanna Ruax’n kanssa stailaamme ja tuunaamme esiintymisasujani. Toisaalta olen tosi herkkä. Mitä musiikillisia esikuvia sinulla on. Ei ole noloa tai heikkoa olla avoin, rehellinen ja rikki. Niin voin käyttää samaa vaatetta kuvauksissa tai lavalla useammin. Mitkä arvot vaikuttavat tyylivalintoihisi. Minulle uskonto on väylä, eikä mielestäni ole yhtä oikeaa tapaa ajatella tai rukoilla. Suvaitsevaisuutta. Mistä se kumpuaa. Maailman Kuvalehti 4/ 2016 53. Äitisi suku kuuluu Guyanan intialaistaustaiseen hinduvähemmistöön. Muut tuovat kaivattua realismia. Suostuin ideoihin, koska tuntui, ettei levyä myydä pelkillä sanoituksilla. Millaista on ollut tehdä toista albumiasi. Olet sooloartisti miesvoittoisella alalla. Otin nenälävistyksenkin, koska tällainen koru on osa intialaisnaisten kulttuuriperintöä. Debyyttialbumisi Gold julkaistiin 2014. Suhtaudun idoleihin ja jalustalle nostamiseen varauksellisesti. Studiovaiheessa piti saada biiseihin tunnetta. Kestosuosikkejani ovat vahvat naistulkitsijat, afroamerikkalaiset Tracy Chapman ja Lauryn Hill. Se antaa voimaa ja rohkeutta. Jos musiikki ei tavoita ihmisiä, se menee hukkaan. Vaikutan sillä, mitä valitsen. Tukholman kaltaisissa kansainvälisemmissä paikoissa etnisyys ja englanninkielisyys ovat myyntivaltti. Sinua on kutsuttu lämpimäksi auringonpaisteeksi. Ajattelen kaiken olevan mahdollista, mihin aikuiset vastaavat ”ei muuten ole”. Kulutusvalinnoissa luotan reilun kaupan periaatteisiin, ekologisuuteen ja kierrätykseen. Karjalaista. Monet tekevät muotia kierrätystai vaateteollisuuden ylijäämämateriaaleista. Uskallan unelmoida ja olla naiivi. Uuden levyn intensiivinen työtahti ja metodit tuntuivat aluksi vierailta. Mitä uratavoitteita sinulla on. Pyrin saavuttamaan urallani aseman, jossa voin luoda musiikkia taiteen vuoksi, enkä vain radiosoittoa silmällä pitäen. Välillä ihmettelen, miten tiimissä voi tehdä taidetta. luan antaa kuulijoille unen, joka toistuu. Siinä hetkessä kunnioitus auttoi minua unohtamaan itseni. Olisi luontevaa jatkaa uraa Pohjoismaissa. Kappaleista saisi kuulemma kaupallisempia menevällä melodialla. Lapsuudenkodista muistan suitsukkeen tuoksun. Ikäiseni naiset ihannoivat länsimaista ulkonäköä ja trendejä. Erica Badoussa arvostan hänen yksilöllistä artistikuvaansa. Olen hengellinen. Mitä äitisi kotimaa on opettanut sinulle. Viime aikoina suomalaiset design-merkit ovat alkaneet kiinnostaa. Porukassa ei ollut yhtenäistä massaa, mihin sulautua. Mutta jos jotakuta ihailen, niin J. Mikä on musiikkisi ydin. Biiseissäni kuuluu jopa hengellinen ilosanoma, mutta myös epätoivo ja menetyksen tuska. Itse mietin, miten pystyisin tukemaan ystäviäni. Minua taas viehättää paikallinen tyyli. Tavoitteeni ei ole tanssittaa, vaan ohjata uppoutumaan syviin merkityksiin. Mielestäni kaikilla on samat mahdollisuudet saavuttaa haluamansa, kunhan suuntaa huomionsa omaan tekemiseen. Yhdistin kykyni kymmenen biisintekijän kanssa, ja selitin heille sanoitusteni merkityksiä. Naisartisteja on paljon, mutta olisi mahtavaa, jos taustajoukoissa vaikkapa tuottajina olisi enemmän naisia. Flow-festivaaleilla olisi siistiä esiintyä! Sinussa on asennetta. Yksi voimakkaimmista ja vanhimmista hindurukouksista, Gayatri -mantra, on tatuoitu käsivarteeni. Haluan omaksua sikäläisiä perinteitä, joihin kuuluu vaikkapa oikeaoppisesti kiedottu sari. Tyylini on skandinaavis-etninen fuusio, jossa näkyy murrettuja juttuja sieltä täältä. Toivoisin enemmän naistenvälisiä projekteja. Yläasteella mietin, miten voin erottua ja shokeerata. Naisten pitäisi verkostoitua rohkeammin, eikä kompastua henkilökohtaisuuksiin tai kilpailuasetelmaan. Käytin keltaisia farkkuja ja Jamaica-paitaa, tein itse haaremihousuja ja ostin värikkäitä vaatteita kirppareilta. Muuttaisitko mitään. Mikä rooli uskonnolla on elämässäsi
Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Kesäkuussa ilmestyvä numero on kolmoisnumero. Ilmestymis päivä 5.4.2016 Seuraava numero ilmestyy 3.5.2016 Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 09 584 233 Vuositilaushinnat, 11 numeroa 42 € / Suomi, kestotilaus 52 € / Suomi, määräaikainen 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issn 1799-151x 54 4 / 2016 Maailman Kuvalehti. Heinäja elokuussa lehti ei ilmesty. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2016 10 kertaa. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Toimituspäällikkö Anni Valtonen, 050?317?6717 Art Director Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Toimitussihteeri Janne Hukka, 050?317?6706 Toimittaja Elmo Mustonen, 050?317?6705 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 09 584 233 asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Ristikko Ratkaisun löydät verkkosivuiltamme maailmankuvalehti.fi/ristikko 20.4.2016 alkaen! Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista
Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Pysäytä kello.. www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ
PAL.VKO: 2016-18 600437-1604 UUSI LEHTI KATUKAUPASSA NYT, HANKI OMASI!