Yksi meistä TEEMA: MAAILMANRAUHA Essee ??. Utopia rauhasta on tarpeen Tee ma : Ma ailm anr auh a Ma ailm an Ku vale hti 1/2 019 Rynkky käteen yhdeksänvuotiaalle – Ukrainassa lapsille opetetaan sotataitoja Aktivisti Haidi Motola: ”Israelissa sana rauha ei merkitse mtään.” Shugri Mohamed ei ole toisen polven maahanmuuttaja vaan ensimmäisen polven suomalainen. 1 2019 6,90?€
Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 K R IS TI IN A ER O N EN Teemana ilmastonmuutos Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Maailma kylässä -festivaali 25.–26.5.2019 maailmakylassa.fi #maailmakylässä 1995 2019
Ukraina 38–45 Nuoruus sodan ja rauhan välissä AU D E O SN O W YC Z Ranskalainen valokuvaaja Aude Osnowycz on dokumentoinut Ukrainan konfliktia ja ukrainalaisnuorten elämää kahden vuoden aikana tekemillään neljällä reportaasimatkalla. Osnowycz on kuvannut muun muassa puolisotilaallisia nuorisoleirejä, joissa alakouluikäiset lapset saavat sotilaskoulutusta. Samalla minua innosti nuorten elä mänjano. Heitä manipuloidaan joka suunnalta, mutta he yrittävät vain jatkaa normaalia elämää.” Juha Mäkinen Aude Osnowycz Maailman Kuvalehti 1/?2019 3. ”Nuorten militarisointi rintama linjan molemmin puolin oli hätkähdyttä vää. ”Aluksi tarkoitukseni oli seurata Itä-Ukrainan sotaa, mutta tajusin pian, ettei minun kannata kilpailla sitä jo seuraavien satojen journalistien kanssa. Niinpä päätin keskittyä ukrainalaisnuoriin, sillä konflikti vaikuttaa ennen kaikkea heihin, ja toisaalta nuoret tulevat sen myös ratkaisemaan.” Tarinan takaa Vaikka sota on alueellisesti rajoittunut Ukrainan itäosiin, se vaikuttaa koko maan ilmapiiriin
Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. 62 Katso, järjestö Rauhanpuolustajat Kannen kuva: Laura Oja Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Saara Mansikkamäki ja Outi Kainiemi. 4 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. Maailma paloina 6 Maailma äänestää 7 Silpomisten määrä laskee 8 Afrikkalaistaide palaa juurilleen 9 Monarkkiperhosten vaellus uhkaa päättyä 10 Eriarvoisuus kasvaa yhä 11 Kolumni Pauli Tapio 12 Maailmanennätys Maailman väkivaltaisin maa 14 Välähdys Kiinalainen uusivuosi Pitkät jutut 16 Henkilökuva Haidi Motola 20 Suomesta tuli koti 28 Nationalismi nousee Myanmarissa 30 Nuoriso on voimavara, ei turvallisuusuhka 34 Luonto auttaa kotoutumaan 38 Nuoruus sodan ja rauhan välissä 46 Essee Mahdollinen rauha Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Paula Tarvainen 50 Kumma kolkka Pikkukylä, josta piti tulla suursatama 51 Kolumni Elina Hirvonen 52 Arviot 53 Ilmiö Lentämisen välttelystä tuli trendi 54 Suhteita Supersiskot 58 10 kysymystä Rauli Virtanen 60 Pala Pohjois-Koreaa Helsingissä 61 Mistä tämäkin on. Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. Ihan kaikkialla. Myanmar 28 Rauhan aktivistit pyrkivät rakentamaan luottamusta uskontojen välille vastapainoksi nationalismin nousulle. Myanmarista otetun kuvan kuvaaja ei halua nimeään julki. Ystävyys 54 Sini Saarela, Emma Kari ja Kukka Ranta parantavat maail maa, sähläävät ja haaveilevat mummokommuunista. Tässä numerossa Nuoriso 30 YK:ssa on herätty siihen, että nuorten voimavarat tulisi ottaa nykyistä vahvemmin käyttöön rauhantyössä
Sodat ja ympäristöongelmat ovat ihmisen luomuksia, ja halutes saan ihminen voi niihin myös puuttua. Toisinaan viisareita siirretään eteenpäin, toisinaan taaksepäin. Mutta kuten Keijo Lakkala tässä lehdessä julkaistussa es seessään muistuttaa, myös utopistisia tavoitteita kannattaa tavoitella. Ihmiskunnan tragedia ei ole tietämättömyys vaan toimettomuus. Hyvä haltiatar oli loihtinut Tuhkimolle kau niin mekon ja prameat vau nut, mutta kellon lyödessä kak sitoista taika raukesi, mekko muuttui taas ryysyiksi ja vaunut kurpitsaksi. Kellojen viisarien siirtä misessä taaksepäin tarvitaan kaikkien panos. Aiemmin Tuo miopäivän kello hei jasteli nimenomaan ydin sodan uhkaa, mutta 2000luvul la viisareiden siirtelyssä on huomioitu myös ilmaston muutos yhtenä keskeisenä uh katekijänä ihmiskunnalle. Miltä tulevaisuus siis näyttää. Vii meksi olemme olleet yhtä lähellä tuhoa 1950luvulla, ydinaseiden kehittelyn hul luimpina vuosina. Ihmiskunnan tragedia ei ole tietämät tömyys vaan toimettomuus. Toisen maailmanso dan jälkeen kehityksen suunta on ollut johdonmukainen: sodissa ja konflikteissa kuolee nykyään vähemmän ihmi siä kuin koskaan. Olen itse taipuvainen näkemään asiat aina turhankin synkästi. Tuomiopäivän kellon uhkaava lukema tuntuu olevan risti riidassa sen kanssa, että tilastojen valossa elämme kuta kuinkin historian rauhaisinta aikaa. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Eikä mikä tahansa kello, vaan Bulletin of the Atomic Scientists järjestön ylläpitämä Tuomiopäivän kello. Tänä vuonna viisarit pidettiin paikal laan edellisvuoden lukemissa: kello on nyt kaksi minuuttia vaille puolenyön. Sitten on taas käytävä töihin. Juhlat ovat usein parhaimmil laan sydänyöllä, ja Tuhkimoltakin ajankulu unohtui, kun hän sai tanssia ko mean prinssin kanssa. Mutta vain het keksi. Jos maailman tila ahdistaa liikaa, on ihan sallittua välil lä tanssia ja unohtaa hetkeksi kaikki huolet. Ne toimivat samalla muistutuksena siitä, että val litseva asiaintila ei ole mikään luon nonlaki. Koko ihmiskunta tanssii tällä hetkellä Tuhkimon lailla, ja kello tikittää. Kiirehän siinä tuli, kun kello alkoi lyödä. Vuonna 1947 luotu Tuomiopäivän kello on yksinkertai nen symboli sille, miten lähellä tuhoaan ihmiskunta on. Juha Mäkinen Keskiyön aikaan TU O M AS TI AI N EN Maailman Kuvalehti 1/?2019 5 Pää kirjoitus. M uistatte var masti, miten Tuhkimon oli poistut tava tans siaisista kesken kaiken. Maailmanrauha ja il mastonmuutoksen pysäyttäminen – tai edes kohtuullinen hillitseminen – vaikuttavat lohduttoman etäisiltä. Kellonaika päivitetään vuosittain tam mikuussa. Olemme kuin muotihuumeita nappaillut Tuh kimo, joka vain kiihdyttää tanssiaan, vaikka kello lyö. Jatkuuko suotuisa kehitys vai onko edessämme katastrofi. Näennäinen ristiriita selittyy sillä, että vaikka takanamme on suhteellisen rauhallisia vuosia, ydinasetutkijat arvioivat si tä, miltä lähitulevaisuutem me näyttää
6 1?/?2019 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. joulukuuta 2018. Nähtäväksi jää, johtavatko vaalit aitoon demokratiaan vai pysyykö valta sotilaiden käsissä. Hänen johdollaan Intian politiikkaan on tullut hindunationalistinen sävy, mikä huolestuttaa maan monia vähemmistöjä. Nigeriassa järjestetään 16. Kannattaa äänestää, kun voi. Thaimaassa mennään uurnille helmikuun lopulla. huhtikuuta) ja europarlamenttivaalit (26. Listaan voi lisätä esimerkiksi Indonesian, Filippiinit, EteläAfrikan, Argentiinan, Algerian ja Ukrainan, joissa kaikissa pidetään merkittävät vaalit vuoden 2019 aikana. Myöhemmin keväällä on maailman suurimman demokratian, Intian, vuoro. helmikuuta yhdistetyt parlamenttija presidentinvaalit. Istuva pääministeri Narendra Modi valitaan todennäköisesti jatkokaudelle. Maahan hyväksyttiin vuonna 2017 uusi perustuslaki, joka on muuttanut parlamentin rakennetta ja vaalitapaa. Afrikan runsasväkisimmän maan vaaleilla on merkitystä koko mantereelle. Juha Mäkinen Maailma äänestää AL L O VE R PR ES S / N AI M U L KA RI M Koonnut Ruut Tolonen Bangladeshin pääministeri Sheikh Hasina äänesti maan parlamenttivaaleissa 30. Ai niin, ja onhan myös Suomen eduskuntavaalit (14. Elämme suuren vaalikevään kynnyksellä. toukokuuta) sekä mahdollisesti maakuntavaalit (herra yksin tietää). Vaalit ovat ensimmäiset vuoden 2014 sotilasvallankaappauksen jälkeen. Vaaleissa valitaan tänä vuonna johtajia kaikkiaan yli kahdelle miljardille ihmiselle. Pelkona on, että edellisiä vaaleja leimanneet väkivaltaisuudet toistuvat
Ilman viisumia al-Kontar ei voinut poistua lentokentän transitalueelta, jonne hän jumiin yli puoleksi vuodeksi. Vuonna 2006 Syyriasta Arabiemiraatteihin töihin lähteneen al-Kontarin työlupa umpeutui jo vuonna 2011 eikä uutta myönnetty, sillä Syyria halusi hänen palaavaan ja liittyvän armeijaan. Lokakuussa poliisi haki al-Kontarin pidätyskeskukseen ja pelkona oli, että hänet lähetetään Syyriaan sotimaan. Vuonna 2017 mies pidätettiin ja karkotettiin Arabiemiraateista Malesiaan. Silpomisen suosio laskee myös muilla Afrikan alueilla. Maailma on aiempaa parempi paikka afrikkalaistytöille. Unicef arvioi, että maailman nai sista kaikkiaan noin 200 miljoonaa on silvottu. Silpomisten määrä laskee Syyrialainen Hassan al-Kontar sai joulun alla kuulla, että Kanada myöntää hänelle turvapaikan. Kanadalaisaktivistien ansiosta matka sai kuitenkin onnellisen lopun. Lentokenttäevakko sai kodin Kanadasta Maailman sana mudik Indonesiassa käytetty termi sille, kun muualle muuttaneet palaavat kotiseudulleen juhlapyhien viettoon. Silpomista vastustavat kansalaisaktivistit huo mauttavat, ettei tutkimus kuitenkaan kerro koko totuutta: vaikka silpomis ta tehdään ennen ennen kaikkea esi murrosikäisille tytöille, myös teini ikään ehtineet ja nuoret naiset ovat edelleen vaarassa joutua silpomisen uhriksi. Malesian turistiviisumin umpeuduttua maaliskuussa 2018 al-Kontar jatkoi Kambodžaan hakemaan turvapaikkaa, mutta viranomaiset palauttivat hänet Kuala Lumpuriin. Kun vuonna 1995 alueen tytöistä lähes kolme neljästä joutui silvotuksi, vuonna 2016 luku oli enää kahdeksan prosenttia. Uusi kotimaa tuli tarpeeseen, sillä al-Kontar vietti edelliset seitsemän kuukautta elämästään Kuala Lumpurin lentokentällä. Heistä valtaosa elää Afri kassa ja Lähiidässä. ItäAfrikka Pohjois-Afrikka Länsi-Afrikka 73,6% 1996 25,4% 2017 57,5% 1990 14,1% 2015 Alle 14-vuotiaiden tyttöjen sukuelinten silpominen Lähde: BMJ Global Health 71.4% 1995 8% 2016 Maailman Kuvalehti 1/?2019 7 MAAILMA PALOINA. BMJ Global Health julkaisun uu tisoiman tutkimuksen mukaan alle 14vuotiaiden tyttöjen sukuelinten sil pomisten määrä on nimittäin vähen tynyt Afrikassa merkittävästi kolmen viime vuosikymmenen aikana. Toisaalta kokonaistilastoja kau nistavat esimerkiksi Kenia ja Tansa nia, joissa vain 3–10 prosenttia tytöis tä silvotaan, kun taas monessa niiden naapurimaista luvut ovat selvästi ka rummat. Kaikkein nopeinta muutos on ol lut ItäAfrikassa
Suunta on toi vottu, sillä arviolta 90 prosenttia Afrikan aineellisesta kulttuuriperinnöstä sijaitsee muilla mantereilla. Useimmat valtiot ovat sopineet antavansa esineet nigerialaismuseolle lainaan. Sen kävijät pääsevät ihailemaan esineitä, joista moni on alun perin tuttu maailman kärkimu seoihin kuuluvan, Lontoossa sijaitsevan British Mu seumin vitriineistä. Jalomielisenä Ranskaa ei tosin voi pitää – Beninin takasin pyytämiä esineitä on viitisen tuhatta. 70 prosenttia maailman väestöstä aikoo joko vähentää lihansyöntiä tai jättää lihan lautaseltaan kokonaan, kertoo GlobalData-analyysiyhtiön tutkimus. Museot myös Saksasta, Itävallasta, Hollannista ja Ruotsista lupaavat antaa kokoelmistaan esineitä pe rustettavaan Benin Royal Museumiin. Lähde: Maailmanpankki W IK IM ED IA CO M M O N S ED G AR CA SR TE JO N / U N SP LA SH 8 1?/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Päätös syntyi Emmanuel Macroninin luettua rapor tin, joka suositteli Ranskaa palauttamaan Afrikkaan taideesineet, joiden haltuunoton laillisuutta se ei voi todistaa. Britanniassa tahti on vielä hurjempi: 700 prosenttia kahdessa vuodessa. Nigeriaan perustettava museo tulee esittelemään Euroopan huippumuseoista tuttuja taideaarteita. Trendin aallonharjalla ovat milleniaalit, jotka suhtautuvat ruokansa alkuperään aiempia sukupolvia tiedostavammin. Afrikkalaistaide palaa juurilleen Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, vuonna 2021 Nigerian Benin Cityssä juhlitaan uuden muse on avajaisia. Tai Liha kelpaa yhä harvemman lautaselle Kohti parempaa Maailman ihmisistä 87 prosenttia elää sähköverkon piirissä. Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia on laskenut, että jos ihmiskunta siirtyisi kasvisruokavalioon, vuoteen 2050 mennessä vältettäisiin yli seitsemän miljoonaa kuolemaa ja ruoantuotannon kasvihuonepäästöt laskisivat 63 prosentilla. Kolmessa vuodessa vegaanien määrä Yhdysvalloissa on kasvanut 600 prosenttia. Brittisotilaiden Beninin kuningaskunnasta anastamat pronssilaatat ovat tällä hetkellä esillä Lontoon British Museumissa. Kyse on kuitenkin suuremmasta liikehdinnästä kuin yhden sukupolven toiminnasta. Hieman reilumpi on Ranska, joka lupaa palauttaa Beninin valtiolle 26 esi nettä, jotka se vei maasta sotasaaliina vuonna 1892. Kasvisruoka kiinnostaa paitsi eettisten seikkojen, myös terveysja ilmastosyiden vuoksi. deaarteet on laivattu aikanaan Afrikasta Eurooppaan siirtomaaisännyyden varjolla
Monarkkiperhosten vuotuinen vaellus Yhdysvaltojen pohjoisosasta ja Kanadasta talvehtimaan Keski-Meksikoon ja Kaliforniaan on yksi luonnon suurista mysteereistä. Vaikka itse laji säilyisi, vuosituhansia jatkunut eeppinen luonnonnäytelmä saattaa olla etenemässä loppukohtaukseensa. Nykymenolla arvoitus saattaa jäädäkin ratkeamatta, sillä kahden viime vuosikymmenen aikana monarkkiperhosten kanta on pienentynyt 80 prosenttia. Laittomat metsähakkuut Meksikossa kutistavat perhosten talvehtimisaluetta. Monarkkiperhosen toukkien ruokanaan käyttämä, joutomaalla viihtyvä silkkiyrtti taas vähenee tehomaatalouden myötä. Perhoskatoon on useita syitä. Maailman Kuvalehti 1/?2019 9 MAAILMA PALOINA. Vaikka tilanne on parin viime vuoden aikana kohentunut, loppuvuodesta 2018 National Geographic kertoi suru-uutisen: Kaliforniaan saapui syksyllä 86 ja Meksikoon 15 prosenttia vähemmän perhosia kuin edellisvuonna. Tämän seurauksena perhosten muuttomatka tulee pitenemään entisestään. Ilmaston lämpeneminen puolestaan johtaa siihen, että perhosten kesäaikaiset elinympäristöt uhkaavat siirtyä pohjoisemmaksi. Tiede ei vieläkään ole pystynyt selittämään aukottomasti, miten perhossukupolvi toisensa jälkeen löytää tiensä joka vuosi samaan metsään, jopa samoihin puihin. Monarkkiperhosten vaellus uhkaa päättyä AL EX -G U IL LA U M E / U N SP LA SH Monarkkiperhoset ovat tunnettuja 4 000 kilometrin muuttomatkastaan
Yhteensä heitä on maassa 3,5 MILJOONAA Lähde: YK:n pakolaisjärjestö UNHCR 10 1?/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. ihmistä ?. Jousilahti ja Anttila peräänkuuluttavat toimenpiteitä, joilla puututtaisiin samanaikaisesti sekä taloudellisen epätasa-arvoon että sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Varallisuuttaan ovat kasvattaneet etenkin niin sanotut superrikkaat: raportin mukaan maailman 26 rikkainta omistavat yhtä paljon kuin köyhimmät 3,8 miljardia ihmistä, siis puolet maailman väestöstä. Varallisuuserot ovat tällä hetkellä samalla tasolla kuin toisen maailmansodan jälkeen ja tulot ovat keskittyneet ylemmille tuloluokille vielä enemmän kuin vuonna 1945. Alueellisesti suurimmat tuloerot ovat Lähi-idässä, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Brasiliassa ja Venäjällä. Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa tuloerojen kasvu on puolestaan kiihtynyt 1980-luvulta lähtien. IS TO CK Maailman lukuja Sodat, väkivalta ja vaino ovat johtaneet siihen, että kotinsa jättämään joutuneiden ihmisten määrä on suurempi kuin koskaan ennen. Samaan aikaan on myös vaalittava pohjoismaiselle yhteiskuntamallille ominaista universalismin periaatetta, jonka mukaan kaikille tarjotaan samat peruspalvelut tulotasosta huolimatta. Ranskan ja Yhdysvaltojen kaltaisille länsimaille raportti suosittelee myös tasa-arvoista koulutusjärjestelmää ja minimipalkan säätämistä riittävän korkealle tasolle. Maailman pakolaisista kehittyvissä maissa elää 85% Eniten pakolaisia on Turkissa, jonne tulee etenkin syyrialaispakolaisia. Aggressiivinen veronkierto, joka itsessään edistää tuloerojen kasvua, on kuitenkin yleistynyt myös Skandinaviassa. Lääkkeeksi Oxfamin raportin kirjoittajat esittävät veronkiertoa estävän ja läpinäkyvän maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän luomista. Eriarvoisuus kasvaa yhä Tulotasolla on yhteys yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, minkä vuoksi tuloerojen kasvu haastaa perinteisen demokratian mallin. ”Huono-osaisuus ja suuret luokkaerot vaikuttavat osallisuuteen ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen”, he toteavat. Ajatushautomo Demos Helsingin demokratia-asiantuntijat Julia Jousilahti ja Johannes Anttila yhtyvät moniin Oxfamin raportin johtopäätöksiin. Heidän mukaansa perinteiset yhteiskunnan instituutiot, kuten edustuksellinen demokratia, eivät enää kykene vastaamaan nykyisiin haasteisiin. Tämä vahvistaa kaikkien halua ylläpitää yhteisiä palveluita sekä tukee yhteiskunnan luottamusta ja yhtenäisyyttä.” Johannes Jauhiainen Brittiläisen kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin World Inequality -raportin mukaan maailman taloudellinen eriarvoisuus on edelleen syventynyt. ”Tarvitsemme uusia innovaatiota, jotka alentavat kynnystä osallistua päätöksentekoon. Tuoreimpien lukujen perusteella heitä on jo 68,5 miljoonaa Joka päivä pakolaiseksi joutuu keskimäärin 44 000 ?. Euroopassa tuloerot ovat kasvaneet maltillisemmin
Selvää on, että jouduin puo lustelemaan valintaani. Realismi on pahimmillaan näköalatonta pragmatis mia. Se, mikä kaikilta osapuo lilta tuolloin puuttui, oli suhteellisuudentaju. Tietysti kotiseu tuni militaristitkin halusivat rauhaa, mieluiten maailmanrauhaa. Imperialistien ja anarkistien visiot vain sattuvat sulkemaan toisensa pois, sa moin aseistariisunta ja ydinasepelotteen kasvattaminen. Valitsin keskimmäisen vaihto ehdon. Kun osallistuu kutsuntoihin pohjoissuo malaisella pikkupaikkakunnalla, aseelli sen palveluksen vaihtoehdot ovat lähinnä näennäisiä. Idealismi on parhaimmillaan sitä, että tunnustaa ta voitteensa vaikka se olisi epärealistinen. Van noutuneena pasifistina en ymmärtänyt armeija myönteistä ympäristöä ni. Yksi harvoista poikkeuksista näihin yk sioikoisiin ratkaisumalleihin on demokratia, joka ei tähtää niinkään maailmanrauhaan kuin konfliktien suitsimiseen, sodan jatkamiseen toisin keinoin. Kaik kein viisaimmin asia kiteytet tiin eräällä Lapinjärven siviili palveluskeskuksessa pidetyllä luennolla: kenties veteraanit sotivat sellaisen maan ja maailman puolesta, jossa ihminen on vapaa valitse maan asepalveluksen ja si viilipalveluksen välillä. Kunnanjohtaja teroittaa pu heessaan, ettei paikallinen nuori mies ole pelkuri, joka menee siviilipalvelukseen, eikä myöskään niin heikko tai alimotivoi tunut, että joutuisi vastaanottamaan va pautuksen. Jo se, että suostuu ennaltaasetettuun valintatilantee seen, tarkoittaa passiivista tukea va litsemispakolle – ja valittaville vaih toehdoille. Ajattelin, että tässä tehdään valintaa so dan ja rauhan, siis hy vän ja pahan, välillä. Eikä armeijamyön teinen ympäristöni ymmärtänyt pasifis miani, vaan näki va lintani vaarallisena haihatteluna, jonka leviäminen johtaisi kansakun nan perikatoon. L ukiolaisena pidin kahta asiaa itses täänselvyytenä: on kuunneltava pro gea, on kannatettava maailmanrauhaa. Tässä on ongelman ydin: ei ole sellaista ideologiaa, jonka julkilausut tu tai vaiettu päämäärä ei olisi vakaa ja pysyvä maailmanjärjestys, konfliktin päätty minen oman idean voittoon: siis maailman rauha. Valintani hyväksyttiin päätä pudis tellen, ja samalla muistutettiin, etten todennäköises ti koskaan tulisi saamaan töitä. Jälkimmäinen näistä maksiimeista oli tärkeä, kun tuli kutsuntojen aika ja mi nut velvoitettiin ratkaisemaan suhtee ni lainsuojaa nauttivaan väkivaltakoneistoon: menisinkö armeijaan, ilmoittautuisinko siviilipalvelukseen vai kieltäytyisinkö kaikesta yhteistyöstä. Minulle rauha merkitsi väkivallattomuutta. En siis kieltänyt valtiolli sen väkivaltamonopolin oikeu tusta kokonaan. Maailman Kuvalehti 1/?2019 11 Näkökulma. Tämän syvempää eroa näiden välil lä ei välttämättä ole. Mutta minulle rauha merkitsi väkivallat tomuutta, heille taas varautumis ta sotaan: si vis pacem, para bellum (Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan). Pauli Tapio Valitse rauha PE KK A RO U SI Kirjoittaja on runoilija, kääntäjä ja tohtoriopiskelija
MAAILMAN VÄKIVALTAISIN MAA: EL SALVADOR 12 1?/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMANENNÄTYS Globaaleja äärimmäisyyksiä. El Salvadorin väkivaltatilastoja selittää ennen kaikkea se, että maassa on paljon järjestäytynyttä rikollisuutta
Rikollisjengit, marat , tekevät bisnestä huumekaupalla ja kiristyksil lä, eivätkä kaihda väkivaltaa. UNODC:n tilastoissa ei huomioida sodissa tai konflikteissa tapahtuneita kuolemia, vaan kyse on ”normaaliolois sa” tapahtuneista väkivallanteoista. Pienessä VäliAmerikan maassa murhataan suhteessa asukas lukuun enemmän ihmisiä kuin mis sään muualla. Yh dy sv al ta in N ei ts yt sa ar et 5. Vuonna 2012 isoimmat jengit tekivät aselevon, ja murhatilastot kaunistuivat hetkelli sesti, mutta sopu ei kestänyt kauaa. Nykyiset väkivaltaluvut liittyvät en nen kaikkea järjestäytyneeseen rikolli suuteen. Teksti: Juha Mäkinen M AR IE LL E VA N U IT ER T / U LL ST EI N BI LD positiivinen poikkeus: siellä väkival lan vähäisyys yltää lähes eurooppalai selle tasolle. Maailman keskiarvoon verrattuna La tinalaisessa Amerikassa tehdään kol minkertainen määrä murhia. Samoin huomenna, ylihuomenna ja sitä seuraa vana päivänä – ainakin keskimäärin. Tutkija Jose Miguel Cruz Flo ridan kansainvälisestä yliopistosta on todennut, että jengit ovat vain oire vielä pahemmasta ongelmasta: korruptiosta. El Salvadorissa murhataan tänään 14 henkilöä. Tammikuussa 2017 uutisoitiin erikseen siitä, että maassa meni kokonainen päi vä ilman yhtäkään murhaa. Asiaa pahentaa se, että rikollisjen geillä on kytköksiä yhteiskunnan hui pulle asti. Luvut kertovatkin karua kieltään siitä, että joidenkin maiden normaali on kaukana toivottavasta. Ja m ai ka 165. Vä kivalta on hyvin keskittynyttä, ja siksi ratkaisutkin on mahdollista kohden taa: suurin osa murhista tapahtuu vii konloppuisin kaupunkien slummeis sa, ja murhaajat ovat tyypillisesti nuoria miehiä, joilla ei ole työtä tai opiskelu paikkaa. El Sa lv ad or 2. Joissakin alueen maissa on kuiten kin onnistuttu vähentämään väkivaltaa. Väkivaltaa koskeva data on tarjonnut avaimia ongelmaan puuttumiseksi. Vaikka sodan päättymisestä on yli neljännesvuosisata, se on jättänyt jäl kensä yhteiskuntaan. Ve ne zu el a 4. Yksi ammutaan, toinen puukotetaan, kolmas kuristetaan. Suomi Lähde: UNODC Maailman Kuvalehti 1/?2019 13. Monien muiden alueen maiden ta voin El Salvadorilla on verinen historia. Väkivalta piinaa Latinalaisen Ame rikan ja Karibian maita laajemmin kin, sillä alue on traagisen hyvin edus tettuna UNODC:n listan kärkipäässä. Maassa käytiin vuosina 1979–1992 sisäl lissotaa, jossa sai surmansa yli 75 000 ihmistä. Syrjäytymisen ehkäisemisel lä torjutaan myös väkivaltaa. Esimerkiksi Kolumbiassa on saavutettu huomattavia tuloksia kaupunkisuun nittelun ja sosiaalipolitiikan keinoin. El Salvadorilla on kyseenalainen kunnia pitää kärkipaikkaa YK:n huu meiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston (UNODC) väkival tatilastoissa. 20 40 60 80 Maailman väkivaltaisimmat maat (henkirikoksia 100 000 ihmistä kohden vuodessa) 1. Vaikka Suo messa tehdään eurooppalaisittain pal jon murhia, El Salvadorissa niitä teh dään väkilukuun suhteutettuna lähes 60 kertaa enemmän. H on du ra s 3. Chile on El Salvadorissa henki on halpa Maailman väkivaltaisimmassa maassa päivä, jonka aikana ei tehdä yhtäkään murhaa, on uutinen. Vuonna 2017 kävi ilmi, että El Sal vadorin pääpuolueet olivat maksaneet rikollisjengeille yli 300 000 dollaria vuoden 2014 presidentinvaalien yhtey dessä, jotta jengit hankkisivat niille ää nestäjiä hallitsemiltaan alueilta
Kuva: Roman Pilipey / EPA. päivänä alkoi kiinalaisen kuukalenterin mukaan sian vuosi. VÄLÄHDYS Peking, Kiina. 14 1?/?2019 Maailman Kuvalehti 14 1?/?2019 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Pekingissä sijaitseva Ditanpuisto oli saanut uudenvuodenkoristeet jo tammikuun lopulla. Helmikuun 5
Maailman Kuvalehti 1/?2019 15 Maailman Kuvalehti 1/?2019 15
Israelin ja Suomen välillä sukkuloiva taiteilija ja aktivisti Haidi Motola haluaa lopun Palestiinan miehitykselle. ”Olimme käyneet Suomessa kesäisin, joten maa oli minulle tavallaan tuttu, mutta samaan aikaan vieras”, Motola sanoo. B’etselem käytti vastaavia videoita hyväkseen Shooting back Teksti: Johannes Jauhiainen Kuvat: Keren Manor & Haidi Motolan kotialbumi 16 1?/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. kuvien tekijät ja ihmisoikeusjärjestöt käyttävät B’etselemin keräämää materiaalia uutisja vaikuttamistyössään. Lopuksi yksi sotilaista nostaa rynnäkkökiväärinsä ja ampuu palestiinalaismiestä jalkaan. 26-vuotias vastavalmistunut taiteen kandidaatti Haidi Motola tekee vapaaehtoistyötä israelilaisessa B’etselem-ihmisoikeusjärjestössä. Tapaus sai Motolassa aikaan poliittisen heräämisen. Haidi Motola syntyi vuonna 1982 Ylä-Galileassa. ”Ilman videotallenteita moni ihmisoikeusloukkaus olisi lakaistu maton alle. Kampanjan tavoite oli rohkaista palestiinalaisia taltioimaan todistusaineistoa kohtaamistaan epäoikeudenmukaisuuksista. Vapaaehtoistyö B’etselemissä teki minuun suuren vaikutuksen, sillä sen kautta näin miehityksen omin silmin”, Motola sanoo. Hän sattuu näkemään järjestölle lähetetyn videon, jossa israelilaiset sotilaat taltuttavat palestiinalaismiehen, sitovat tämän silmät ja laittavat miehen käsirautoihin. Videokameroiden jakaminen on Motolan, 36, mukaan ollut tehokasta, sillä monet toimittajat, dokumenttieloEletään vuotta 2008. Myöhemmin hänen elämänsä on jakautunut kahden maan välille, sillä Haidin ollessa kahdeksanvuotias hänen perheensä muutti Israelista äidin synnyinmaahan Suomeen. Sorron vastustaja. Tapaus johtaa oikeudenkäyntiin, mutta israelilais sotilaat selviävät symbolisilla tuomioilla. Kuopiossa Motolat olivat kaupungin harvoja maahanmuuttajia – vieläpä maasta, joka monen suomalaisen -kampanjassaan, jonka yhteydessä järjestö jakoi palestiinalaisille videokameroita. Shooting back käynnistettiin ennen kuin Facebook tai muu sosiaalinen media oli lyönyt itsensä läpi
Mediataitelija Haidi Motolan suhde Israeliin on monimutkainen. Maailman Kuvalehti 1/?2019 17. Motola kampanjoi aktiivisesti palestiinalaisten oikeuksien puolesta
Haidi Motola Israelissa vuonna 1982 syntynyt suomalais-israelilainen taiteilija, aktivisti, dokumentaristi ja valokuvaaja. Käydessään ensimmäisiä kertoja Länsirannalla Motola kantoi mukanaan kameraa, sillä tuntui helpommalta tarkastella miehitystä linssin läpi. Oulusta katsottuna Israel näytti kaukaiselta ja vaaralliselta paikalta. Asuu Tel Avivissa ja Ylä-Galileassa Israelissa sekä säännöllisen epäsäännöllisesti myös Helsingissä. ”Näin jälkikäteen luulen, että se herkisti minua. ”Koulussa haalarit roikkuivat siististi naulakossa. Opiskellut Minshar School for Art -korkeakoulussa Tel Avivissa ja Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Haidin isänpuoleinen isoisä Jacques syntyi 1920 Egyptin Port Saidissa ja vietti lapsuutensa Aleksandriassa. Activestillsvalokuvauskollektiivin jäsen. ”Ihmiselle, joka on menettänyt kaiken, taide ei tunnu oikealta ammatilta”, Motola sanoo. Varsinaisen poliittisen heräämisen hän koki tutustuttuaan ihmisoikeusjärjestö B’etselemin toimintaan. Hän oli kotoisin nykyisin Ukrainalle kuuluvasta Lvivin kaupungista, ja päätyi toisen maailmansodan jälkeen pakolaisleirille Ranskan Marseillehin. Se opetti minua arvostamaan ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa”, Motola muistelee. ”Isovanhempieni koti oli täynnä rakkautta. Vuonna 1947 Jacques Motola lähti Haifasta Pariisiin ja edelleen MarseilValmistuttuaan taiteen kandidaatiksi Tel Avivin Minshar School for Art -korkeakoulusta Haidi Motola halusi nähdä, mitä tapahtuu Länsirannalla, jota Israel oli miehittänyt vuoden 1967 sodasta lähtien. Kaksikko tutustui 1970-luvulla Pariisissa, missä Michael opiskeli psykologiaa ja Leinonen kuvataidetta maineikkaassa École des Beaux-Arts -yliopistossa. Isä rohkaisi, mutta iso äidin oli vaikea ymmärtää lapsenlapsensa valintaa. Järjestön vapaaehtoisena hän ylläpiti videoarkistoa ja järjesti videotyöpajan palestiinalaisille teineille Länsirannalla. Siellä Haidi päätyi lukion jälkeen opiskelemaan taidetta. lehin. Muut lapset olivat uteliaita ja kyselivät minulta kaikenlaista.” Haidilla oli innostava opettaja ja hän kertoo oppineensa Suomessa paljon uutta. Myös Leinosen vanhemmat olivat huolissaan, kun tytär muutti miehensä perässä Israeliin. Ennen muuttoa Suomeen Haidi oli tottunut kaasunaamarin käyttöön. Motolan työt keskittyvät yhteiskunnallisiin aiheisiin ja identiteettipolitiikkaan. 18 1?/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Viimeisimpiin töihin kuuluva, Haidin isoisästä Jaqcues Motolasta kertova Esperia part one -dokumenttielokuva esitettiin galleria Forum Boxissa Helsingissä kesällä 2018. Minua hämmästyttävät vieläkin kaikki ”Taistelua ei käydä rauhasta vaan tasa-arvosta ja vapaudesta.” Kuka. Tosin Jacques ja Genya Motola eivät olleet erityisen innostuneita, kun heidän poikansa Michael ryhtyi seurustelemaan suomalaisen Seija Leinosen kanssa – tämä kun ei ollut juutalainen. Kun Jacques oli 15-vuotias, perhe muutti isän työn perässä Haifaan, joka tuolloin kuului Palestiinan brittiläiseen mandaattialueeseen. Istumme iltaisin tuntikausia yhdessä ja puhumme taiteesta, politiikasta tai ihan mistä vaan”, Haidi Motola sanoo. Loppuvuodesta 1948 pariskunta muutti juuri perustettuun Israelin valtioon ja asettui asumaan Haifaan. Perjantaisin Motola myös kävi mielenosoituksissa vastustamassa muuria, jota Israel oli ryhtynyt rakentamaan Länsirannan ympärille. Olen hyvin läheinen isoisäni kanssa. He toivat elämääni tasapainoa, koska perheeni muutti usein. Siellä hän tapasi tulevan puolisonsa Genyan. Samaan aikaan Haidi tunsi tietynlaista toiseutta. Suomessa taas oli hiljaista ja suomalaiset olivat israelilaisiin verrattuina järjestelmällisiä. Armeija-aikana hän olisi luultavasti päässyt käymään siellä, mutta Motola oli 18-vuotiaana kieltäytynyt asepalveluksesta, joka on Israelissa pakollinen myös naisille. Valinta oli helppo: Haidi oli piirtänyt ja valokuvannut nuoresta pitäen. ”Länsirannalla israelilaiset sotilaat menevät ja tulevat mielensä mukaan. Tunnelma Israelissa olikin tuohon aikaan jännittynyt, sillä Persianlahdella sodittiin. silmissä oli toistuvien konfliktien osapuolena. Haidin isänpuoleinen, nyt jo edesmennyt isoäiti Genya Niemand-Kanafas oli puolanjuutalaisen perheensä ainoa, joka selviytyi holokaustista. Neljä vuotta myöhemmin perhe muutti takaisin Israeliin
Näin ei kuitenkaan ole käynyt. ”Siionismilla on vahva asema israelilaisessa yhteiskunnassa, ja sitä on käytetty oikeuttamaan sortoa ja tappamista. Omista ja perheensä kokemuksista Motola kertoo asia edellä ja tunteet taka-alalla, mutta nyt hän kiihtyy. Motola hiljenee ja katsoo kaukaisuuteen. ”Gaza on maailman suurin avovankila, jossa ihmiset kuolevat joko siksi, että heitä pommitetaan, tai siksi, ettei heillä ole tarpeeksi lääkkeitä tai ruokaa. Motolan mukaan taiteilijoilta vaaditaan uskollisuutta valtiolle: muuten he tai heidän teoksiaan esittävät instituutiot saattavat menettää apurahoja. Se kasvattaa israelilaiset ajatusmaailmaan, jossa yhdistyvät pelko ja äärinationalismi. En usko pätkän vertaa rauhanneuvotteluihin. ”Täällä sana rauha ei merkitse mitään. Näin ei voi jatkua.” ne tavat, joilla Israel vaikeuttaa palestiinalaisten arkea. Hallituksen silmätikkuna ovat olleet etenkin ihmisoikeusjärjestöt, taiteilijat ja palestiinalaiset. Haidi Motola sisarensa Anaelin kans sa Kuopiossa vuonna 1990. Maailman Kuvalehti 1/?2019 19. Israelia on vuodesta 2015 hallinnut uskonnollisten ja oikeistonationalististen puolueiden koalitio. Monen muun tapaan Motola uskoi, että jos israelilaiset vain näkisivät, mitä Länsirannalla tapahtuu, he muuttaisivat mielipidettään. Hän on pettynyt. Ja se on käytävä yhdessä, palestiinalaiset ja israelilaiset käsi kädessä.” Suomelta ja maailmalta Motola toivoo Israelin kovempaa painostamista. Myös poliitikot ja virkamiehet ovat vaikuttaneet tähän käytöksellään”, Motola sanoo. Viime kesä ja kevät taas kuluivat Suomessa työn merkeissä. ”Rakastan Suomea. Vasemmistolaisuudesta on tullut haukkumasana, jolla leimataan ihmisoikeusjärjestöjä. Politiikasta keskustellaan myös Motolan perheen kotona. Eikä minun loppujen lopuksi pitänyt palata Israeliin, mutta täällä olen. Sorto on normalisoitunut eikä sitä pääse Länsirannalla koskaan pakoon”, Motola sanoo. Paikalle tuli vain 40 ihmistä. Taistelua ei käydä rauhasta vaan tasa-arvosta ja vapaudesta. Onkin monella tavalla sattumaa, että suoritettuaan maisterintutkinnon Helsingin Kuvataideakatemiassa ja asuttuaan hetken Marseillessa Motola päätyi takaisin Israeliin. Haluan viettää aikaa siellä. Motolan äänensävy muuttuu ensimmäistä kertaa Skype-haastattelun aikana. Motola näkee ilmiön taustalla valtion propagandakoneiston. Käyn taas perjantaisin mielenosoituksissa ja toimin aktiivisesti Activestills-valokuvauskollektiivissa. Motolan oma suhde Israeliin ei ole yksiselitteinen tai helppo. Haidi Motola isoisänsä Jacques Motolan seurassa tämän kotona Tel Avivissa. 98-vuotias Jacques asuu edelleen kotonaan. Viime vuosina rasismi ja vihapuhe on yleistynyt. He eivät ole kaikesta samaa mieltä, mutta Haidi kokee silti perineensä arvomaailmansa vanhemmiltaan. Esimerkiksi viime vuoden marraskuussa, kun Israel pommitti Gazan kaistaletta, Tel Avivissa järjestettiin mielenosoitus. Palestiinalaisia sorretaan yhä enemmän ja viime vuonna hyväksyttiin kiistelty laki, joka korostaa Israelin luonnetta juutalaisten kansallisvaltiona – vähemmistöjen kustannuksella. Tämä paikka vetää minut mukanaan…” Sitten ajatus katkeaa. Pienen tauon jälkeen hän huokaa ja sanoo, että valokuvaaminen on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on säilyttää kuvat sitä aikaa varten, kun miehitys on ohi. ”Perheeni on aina tukenut minua aktivismissani.” Kaikki israelilaiset eivät kannata miehitystä, mutta sitä vastustavia on Motolan mukaan liian vähän
Suomesta tuli koti Suomessa on ollut lähes 30 vuotta merkittävä somalialaisvähemmistö. tammikuuta 1992. Kävi tuuri: Laivasta noussut 24-vuotias somalialainen Nur Muhamed asteli passintarkastuksen läpi ilman, että kukaan kysyi matkustusasiakirjaa. Takana oli yöjuna Moskovasta Tallinnaan, unet satamahotellissa ja laivaannousu kohti Helsinkiä lähtevään alukseen kello 7 aamulla. Moni suomalainen vietti yhä joululomaa, joten kaduilla oli hiljaista, kun Nur jatkoi kävellen kohti Helsingin keskustaa. Somalitaustaiset suomalaiset Nur Muhamed, Suldaan Said Ahmed ja Shugri Mohamed kertovat, mitä Suomi ja Somalia heille merkitsevät. Teksti: Ruut Tolonen Kuvat: Laura Oja V astassa oli navakka länsituuli ja pari lämpöastetta, kun Tallinnasta saapuva autolautta kiinnittyi Katajanokan matkustajaterminaaliin torstai aamupäivänä 2. Sitä häneltä ei olisi löytynyt. 20 1?/?2019 Maailman Kuvalehti
HS:n Kari Suomalaisen pilapiirroksissa somaleita käsiteltiin usein erittäin rasistisesti, mikä johti lopulta Suomalaisen erottamiseen.. Somalipakolaisten tulo Suomeen 1990-luvulla sai runsaasti palstatila mediassa
Juuri niitä hän pakeni. Isän tunnettuudesta oli hyötyä, kun Nur viikonlopun sukulaisten luona levättyään meni poliisiasemalle ilmoittautumaan turvapaikanhakijaksi. V uonna 2017 Suomessa asui 20 007 somalinkielistä. 1990–91 Suomeen tulleille somalialaisille myönnettiin vain 20 turvapaikkaa pakolaisstatuksen perusteella. Osa siitä kului lentomatkaan Syyrian kautta Moskovaan lokakuussa 1991. Sieltä matka jatkui naapurimaahan Djiboutiin, jonne ulkomailla asuvat sukulaiset lähettivät Nurille tuhat dollaria kirjekuoressa. ”Työnantajilla ei ole luottamusta, jos hakijan nimi ei ole Virtanen tai Hämäläinen.” Nur Muhamed pitää tärkeänä, että hänen lapsensa oppivat somalin kielen ja tuntevat somalikulttuurin. Muuallakin kuin Lohjalla oli vaikeuksia ymmärtää, miksi siististi pukeutuneita nuoria pakolaismiehiä piti auttaa. Maat valikoituivat sen perusteella, että somalialaiset pääsivät niihin tuolloin ilman viisumia. Seuraavana vuonna hakijoita oli 2 743, josta yli puolet oli somaleita. Nyt hänestä oli tullut sellainen. Somalia ajautui kaaokseen. joulukuuta 1991, Helsingin Sanomat kertoi mogadishulaisesta Abdikarin perheestä. Kun Suomessa oli vuoden 1990 alussa asunut alle 50 somalia, 1991 määrä oli jo 1 412. Moni tulijoista kuului Somalian eliittiin – esimerkiksi Nurin isä oli Yhdysvalloissa opiskellut professori ja entinen kansanedustaja. Koska Neuvostoliitto, jonka kautta suurin osa saapui, oli luokiteltu pakolaisille turvattomaksi maaksi, ei Suomi voinut palauttaa somaleita sinne kielteisistä turvapaikkapäätöksistä huolimatta. Koska passia ei ollut, hänet laitettiin putkaan. P olitiikan tutkimusta opiskelleen Nurin harjoittelujakso Somalian ulkoministeriössä keskeytyi vuoden 1991 alussa, kun vuosia jatkuneet ja sisällissodaksi leimahtaneet levottomuudet levisivät muualta maasta pääkaupunki Mogadishuun. ”Joulukuussa Neuvostoliitto hajosi. Olimme käyneet peruskoulun ja lukion ennen kuin sota alkoi”, Nur selittää. Vuonna 1989 Suomesta haki turvapaikkaa vain 179 ihmistä. Kansa pillastui. Silloin Neuvostoliitosta Vainikkalan raja-asemalle saapuvista junista alkoi nousta somaleita, jotka anoivat Suomesta turvapaikkaa. Mutta oikeastaan Nur oli tehnyt matkaa kotimaastaan jo lähes vuoden verran. Tuon ajan lehtikuvissa osa somalipakolaisista kantaa salkkua. Se on ollut hänen kotikaupunkinsa siitä saakka. Heillä oli rahaa. Äidin serkku asui vastaanottokeskuksessa Porvoossa. Viro oli itsenäistynyt, mutta junayhteys Tallinnaan toimi vielä. 1970ja 80-luvuilla Suomi oli ottanut joitakin satoja kiintiöpakolaisia Chilestä ja Vietnamista, mutta valtaosalle kansaa pakolaisuus tuli tutuksi vasta keväällä 1990. Suomen historian syvin lama kaatoi pankkeja, työpaikkoja ja ihmisiä. Vielä jonkin aikaa aiemmin Nur ei tiennyt, mitä pakolainen tarkoittaa. ”Älä osallistu sotaan”, äiti neuvoi Nuria ja kehotti poikaa lähtemään pohjoiseen Hargeisan kaupunkiin. Neuvostoliitto kuitenkin natisi liitoksissaan paria kuukautta aiemmin tapahtuneen vallankaappausyrityksen jäljiltä. Siksi lähdin Suomeen, vaikka alun perin olin miettinyt Norjaa.” V uoden 1992 alussa Suomessa oltiin jo totuttu, tai pikemminkin totuteltu, Nurin kaltaisiin somalialaisiin turvapaikanhakijoihin. Perhe oli saanut Lohjalta kuntapaikan eli kunnan tarjoaman asunnon ja oikeuden tiettyihin erityispalveluihin kuten tulkin käyttöön. ”Suomi oli vielä hyvin kokematon pakolaisten ja maahanmuuttajien vastaanottajamaa. ”Pakolaisista on löydetty jotakin kautta syyllinen lähes kaikkiin pikkukaupungin ongelmiin aina kotihoidontuen kuntaosuuden vähenemisestä työttömyyteen ja lamaan asti” , jutussa kuvailtiin somalialaisten Lohjan paikallislehden yleisönosastossa kirvoittamaa reaktiota. Luku on noussut tasaisesti ja somalista on tullut venäjän, viron ja arabian jälkeen Suomen neljänneksi puhutuin vieras kieli. Sen kautta pystyttiin varmistamaan, kuka olen.” Seurasi odottelua vastaanottokeskuksissa Helsingissä, Rovaniemellä ja Imatralla. V iikkoa ennen Nurin Suomeen saapumista, 27. Niinpä Suomi joutui myöntämään heille kansainvälistä suojelua. Aiempaan nähden turvapaikanhakijoiden määrä oli valtava, mittakaavaltaan vuoden 2015 pakolaiskriisiä huomattavasti suurempi muutos. Vastaanottokeskukset täyttyivät ja turvapaikanhakijoita majoitettiin hotelleissa. ”Kesti viikon, että poliisi löysi Interpolin avulla asiakirjoja, joista selvisi isäni henkilöllisyys. ”Mutta Suomi on heille ensimmäinen kotimaa.” 22 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. Ja miksei olisi ollut: ”Me tulimme normaalista elämästä. Juuri somalialaisten kautta täällä alettiin luoda vastaanottojärjestelmää ja opetella monikulttuurisuutta”, sanoo somaleita tutkinut Marja Tiilikainen Siirtolaisinstituutista. Vuonna 1993 Nur sai oleskeluluvan pakolaisstatuksen perusteella ja kuntapaikan Espoosta. ”Joka paikassa oli aseita ja mielenosoituksia”, Nur, 51, muistelee. Nurilla oli Moskovassa somalituttavia, joiden luona hän asui
Tai Suomessa syntynyt somalialainen. Sukulaisten luona Nairobissa iski kulttuurišokki, joka kuulostaa samalta kuin kenen tahansa kehitysmaassa vierailleen länsimaalaisen. Se oli niiin noloa!”, Vuoden 1990 jälkeen Suomesta turvapaikkaa hakeneiden somalialaisten määrä on vaihdellut vuosittain paristakymmenestä reiluun tuhanteen. Sittemmin luku laski joihinkin satoihin vuodessa, mutta kiristyneen maahanmuuttopolitiikan vuoksi oleskeluluvan saa aiempaa harvempi. Shugri oli se luokan kiharapäinen somalityttö, joka perheestään kertoessaan pyöristi sisarustensa määrää parilla alaspäin, jottei erottuisi luokkatovereistaan. Vai joku muu, mikä. Sitä hän on pohtinut koko ikänsä. ”Tuleeko lapsistani kolmannen polven maahanmuuttajia vai koska se maahanmuuttajuus loppuu?” Shugri pitää itsestään selvänä, että on suomalaiMaailman Kuvalehti 1/?2019 23 Suomesta tuli koti. ”Maailman isoin identiteettikriisi” alkoi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla helsinkiläisessä alakoulussa. ”Sen jälkeen aloin todella arvostaa perusasioita, kuten omaa turvallisuutta tai koulujärjestelmää. nen. ”Koulussa korostettiin, että olen somali, mutta en edes puhunut kunnolla somalia. Sen hän huomasi varsinkin ensimmäisellä matkallaan Afrikkaan viime kesänä. Eniten somalinkielisten määrää kasvattaakin syntyvyys. Mutta köyhyydestä huolimatta ihmiset olivat niin iloisia!” Shugri on paitsi suomalainen, myös suomensomalialainen. Se tuntui omituiselta: suomesta oli päiväkotivuosina tullut hänen vahvin kielensä. ”A i Kätilöopistolle?” kysyy Shugri Mohamed, 21, huutelijoilta, jotka käskevät häntä painumaan takaisin sinne, mistä hän on tullut. Toisaalta erilaisuuden tunnetta alleviivasi opettaja, joka varmisti erikseen, että Shugri ymmärtää, mistä puhutaan. Siksi hänet luokitellaan usein toisen polven maahanmuuttajaksi. Shugri, joka on muuttanut elämänsä aikana vain Pihlajamäestä Pasilaan, inhoaa koko termiä. Helsingissä 1997 syntyneen Shugrin vanhemmat saapuivat Suomeen 1990-luvun alussa. Kolmannes somalitaustaisista on asunut Suomessa ensiparkaisustaan lähtien. Suuri pakolaisvuosi 2015 näkyy tilastoissa piikkinä – 1 981 henkilöä – myös somaliturvapaikanhakijoiden kohdalla
Levottomuuksien takia hänen perheensä joutui muuttamaan ensin Somalian sisällä, sitten Etiopiaan. S uldaan Said Ahmed tulee vastaan Helsingin kaupungintalon ovelle. Jostain syystä moni kantasuomalainen pitää oikeutenaan määritellä, mistä kukakin täällä asuva saa olla kotoisin. Vuonna 2008 he saapuivat perheenyhdistämisen kautta Kontiolahdelle, missä Suldaanin isoveli asui yksin tulleiden turvapaikanhakijoiden vastanottoyksikössä. Shugri venyttää sanaa kuten vain suomea ensikielenään puhuva osaa. ”Somfinglishia”, hän kuvailee puhetapaansa. Näin ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettuna toimiva Suldaan, 26, esittelee itsensä. ”Myös sivistyneet [Suldaan korostaa sanaa näyttämällä sormilla lainausmerkkiä] kaupunkilaiset saattavat lähestyä sanomalla että hei, pidit hienon puheen, mutta missä muualla sun juuret on kuin Kontiolahdella”, Suldaan sanoo. Shugri opiskelee sosionomiksi Laurea-ammattikorkeakoulussa. Ei ole ainoa huivipäinen, ei ainoa ruskea. Taustan korostaminen tuntuu Suldaanista toiseuttavalta ja turhauttavalta, sillä se vie huomion pois esimerkiksi niistä asioista, joita hän haluaa poliitikkona edistää. Shugri alkoi opiskella määrätietoisesti somalin kieltä ja historiaa, koska halusi kipeästi tietää, kuka on ja minne kuuluu. ”Eivät ne ole vain maahanmuuttajien asioita, vaan kaikkien helsinkiläisten. Yleensä ihmiset haluavat tietää, mistä Suldaan oikeasti tulee. 24 1?/?2019 Maailman Kuvalehti Suomesta tuli koti. Ammattikorkeakoulussa ihanaa on se, että ensimmäistä kertaa kouluhistoriansa aikana Shugri sulautuu joukkoon. Sen myötä hänen arjessa puhumiinsa kieliin on tullut mukaan opiskelukieli englanti. Nyt somali sujuu virheettömästi. Se tuntuu oudolta, mutta hyvällä tavalla. Osan mielestä Suldaanin näköinen ihminen ei ole suomalainen, vaikka kaksituntisen haastattelun aikana Suldaan ei tuo somalitaustaansa kertaakaan oma-aloitteisesti esiin. Harvoin se riittää. Kaikki puheenvuorot, jotka olen vuoden aikana pitänyt, ovat liittyneet tavallisten ihmisten elämänlaadun parantamiseen.” M utta koska se on tämän jutun kannalta olennaista, kerrataan lyhyesti: Suldaan syntyi Mogadishussa 1993. Kansalaisaktivisti, itähelsinkiläinen, sydämeltään pohjoiskarjalainen
Toisin kuin se harjoittelu, joka keskeytyi Nurin jouduttua pakolaiseksi, tämä pari vuotta myöhemmin alkanut pesti ei tapahtunut ministeriössä vaan espoolaisessa Maxi-marketissa. ”Asennetutkimuksissa näkyy selvästi, että asenteet näkyvimpiä vähemmistöjä kohtaan ovat olleet erityisen torjuvia silloin, kun taloudessa on mennyt huonosti. Vaalikampanja vasemmistoliiton ehdokkaana on hyvässä vauhdissa. ”Aina kun näin jollain leijonakorun, alkoi pelko, että kohta se sanoo mulle jotain. Jotta pystyisi puolustautumaan myös verbaalisesti, suomi oli opittava nopeasti. Halusin näyttää, että olen itsekin suomalainen enkä ole lähdössä täältä minnekään.” Shugri kohtaa eniten rasismia julkisissa kulkuvälineissä. Siellä hän kiinnitti tuotteisiin hintalappuja. Skinien ja somalien yhteenotot näkyivät otsikoissa pitkään. Mutta eivät he hänen mielestään pahaa tarkoittaneet. Miksei me voida itse muuttaa asioita?” Suldaan huikkaa onnittelut ohikulkevalle valtuustokollegalleen Nasima Razmyarille, jonka kansainvälinen Apolitical-vaikuttajaverkosto nimesi haastattelupäivänä maailman sadan vaikutusvaltaisimman nuoren päättäjän listalleen ainoana suomalaisena. Kavereiden hankkiminen vaati periksiantamattomuutta, mutta onnistui niin hyvin, että kertomansa mukaan Suldaan oli lopulta koulun suosituin ja puheliain tyyppi. Olivat vain tietämättömiä. Se on sivistymätön asenne”, Nur sanoo selvästi vihaisena. ”Vaikka ihmiset eivät sanoisi mitään, ilme kertoo kaiken. Kun Suomeen alkoi tulla somaleita, oli lama, samoin 2000-luvun lopulla”, sanoo Siirtolaisinstituutin Marja Tiilikainen. ”Koulussa korostettiin, että olen somali, mutta en edes puhunut kunnolla somalin kieltä.” Shugri Mohamed kertoo, että hänen yhteisössään vieraat ovat aina tervetulleita. ”Mitä sinä vitun neekeri täällä teet”, poliisi saattoi vastata avunpyyntöön. Nyt Nur työskentelee pakolaisohjaajana Raaseporin vastaanottokeskuksessa. ”Bussi täynnä somalei/bussi täynnä somalei/niiku ysiseiska/Kontulan kentällä!” Rasismista, joka sittemmin muuttui salonkikelpoisemmaksi ”maahanmuuttokriittisyydeksi”, ei päästy eroon seuraavinakaan vuosikymmeninä. Hyvä työtodistus poiki paikan siivoojaksi kerrostaloihin, ja se kokemus auttoi taas seuraaviin töihin. Suldaan piti Pohjois-Karjalasta heti. Varmaan taustalla on hyvää tarkoittava ajatus siitä, että lähihoitajilla riittää töitä. S itten on tietenkin rakenteellisempaa syrjintää, johon rikosilmoitus ei tepsi. Vuonna 2008 Suomessa kyllä asui jo yli 10 000 somalinkielistä, mutta enimmäkseen pääkaupunkiseudulla. Oli juoppoja ja väkivaltaa, Nur Muhamed muistelee 90-lukua. Shugri taas on ollut töissä kesäisin ja opiskelun ohessa 13-vuotiaasta. Ei hän odota, että poliisi puuttuisi, mutta on tärkeää, että tapaus kirjataan tilastoihin. Skinien hyökkäys jalkapalloa pelaavien somalien kimppuun Helsingin Kontulassa toukokuussa 1997 kasvoi sellaiseksi myyttiseksi sotatarinaksi, että vielä 19 vuotta myöhemmin maahanmuuttajataustaiset somevaikuttajat Seksikäs Suklaa ja Dosdela tekivät siitä voimabiisin, jossa on mukana jonkinlaisen parodian aineksia. ”Kotona kuuli paljon sitä, että me muutetaan Lontooseen, koska Suomessa on niin paljon rasismia. S iinä Suldaanin äiti oli oikeassa, että rasismia Suomessa riittää. ”Me halutaan olla neekereitä”, alkoivat asiakkaat usein laulaa Hausmyllyn Se mustamies -kappaletta, kun Nur ystävineen astui ravintolaan. Sellaista, että yläasteella opinto-ohjaaja kehottaa hakemaan hoitoalalle, koska te somalinaiset olette niin hoivaavia, kuten asiaa perusteltiin piikkejä pelkäävälle Shugrille. Irakilaisten ja afgaanien ohella somalit ovat muita maahanmuuttajaryhmiä merkittävästi heikommin kiinni työelämässä. Nykyisin Helsingin apulaispormestarina toimiva Razmyar oli Suomen ensimmäinen pakolaistaustainen kansanedustaja. Hänen uransa Suomessa käynnistyi työharjoittelusta. Jos se Suldaanista on kiinni, hän on seuraava. Tulee olo, että onko mulla joku vaate väärinpäin vai mistä se tuijotus johtuu.” Asiattomista kommenteista Shugri on oppinut tekemään rikosilmoituksen. Somalien työttömyysaste on liki 55 prosenttia. Ilmapiiri oli lämmin, ja Suldaan sanoo olleensa etuoikeutettu, kun pääsi suomalaiseen peruskouluun. Vuonna 2008 alkaneen talousnotkahduksen aikoihin Suldaan juoksi skinejä karkuun Joensuun kaduilla. 11-lapsisen perheen vanhemmilla ei ollut yhtä helppoa. Se ei ollut ironiaa tai ärsyttämistä, vaan selviytymistä. Kun Googleen kirjoittaa ”somalit”, hakutulokset puhuvat puolestaan. Sanoin äidille, että jos me lähdetään, tämä maa on aina samanlainen. Lisäksi Suldaan alkoi käydä kuntosalilla, ajoi päänsä kaljuksi ja osti ensimmäisen Suomen leijona -paitansa. ”Välillä meidän koti on kuin kohtaamiskahvila tai nuorisotalo.” Maailman Kuvalehti 1/?2019 25. ”Minusta se johtuu siitä, ettei työnantajilla ole luottamusta, jos hakijan nimi ei ole Virtanen tai Hämäläinen. He kaipasivat Somaliaan, tai edes jonnekin, missä olisi somalituttavia
Hän on uskomattoman ihana, niin hauska ja sarkastinen nainen.” Kun Shugrin äiti tuli Suomeen vuonna 1994, hän ei osannut kirjoittaa omaa nimeään. S hugri on kulkenut identiteettiä rakentaessaan eri suuntaan kuin Nur ja Suldaan. ”Oma paikkani vaikuttaa on Suomessa.” 26 1?/?2019 Maailman Kuvalehti Suomesta tuli koti. ”Onko se kolme vai kolmekymmentä vuotta, jossa kotoutuminen tapahtuu, vai vasta seuraavan sukupolven kohdalla?” Tiilikainen haastatteli vuonna 2003 tarkastettua väitöskirjaansa varten somaliäitejä, joista moni oli tutkimusta tehtäessä kotiäitinä. Ja sitä, että kun Suldaan parin viikon välein menee Itäkeskuksen Puhoksen (ihana paikka, hän sanoo) somalikahviloihin juomaan teetä, ei ole väliä kuka tuntee kenet, vaan mihin tahansa seurueeseen ja keskusteluun voi liittyä. Neljä voisi olla sopiva määrä – puolet siitä, mitä äidillä. Somalin kielen lisäksi hän on ollut utelias oppimaan lisää somalikulttuurista, sillä hän haluaa ymmärtää paremmin yhteisöään. Hänen mukaansa monet äideistä, jotka ovat olleet vuosikausia kotona, ovat lastensa aikuistuttua alkaneet opiskella. Se onnistuu, koska Nurin kuudesta lapsesta viisi asuu kotona, myös täysi-ikäiset. ”Esimerkiksi sitä, miksi ristiriitatilanteissa järjestetään sukusovitteluita sekä kuinka tärkeää vieraanvaraisuus ja toisten auttaminen ovat”, hän kertoo. Sen huomaa siitä, että Suldaanin puhelin piippaa jatkuvasti ilmoituksia lähiperheen Messenger-ryhmästä. Sitä, että hän kaipaa välillä somaliruokien tulisuutta. Harvalla on varaa edes aloittaa perheenyhdistämisprosessia. Sitten perheen Kontiolahdelle muuton Suomen perheenyhdistämispolitiikka on kuitenkin kiristynyt käytännössä lähes mahdottomaksi. Palkkaja vapaaehtoistöitä on kertynyt niin paljon, että naista mietityttää, miten ne saisi loogisesti esitettyä LinkedInissä. Suldaanille somalius on ainakin sitä, että kun äiti soittaa ja kertoo perhetutun Somaliassa sairastuneen, hän osallistuu rahakeräykseen sairaalakulujen kattamiseksi. Yksi pojista opiskelee Turussa. Ei sellaisesta siirrytä hetkessä digiajan työelämään. Mutta kun perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi, hän haluaa siirtää parhaat puolet sekä Somalian että Suomen kulttuureista lapsilleen. Luultavasti joku käyttäisi Suldaanin veljestä tätä sanaa. Yksi asia on silti selvä. Siksi meidän kannattaisi miettiä, kuinka pitkä on se kotoutumisen kaari, jonka aikana odotamme maahan muuttaneiden löytävän paikkansa, toteaa Marja Tiilikainen. Somaliassa hänen perheensä hankki toimeentulonsa pitämällä hedelmäkojua. ”Moni ystäväni sanoo, että yksi tai kaksi lasta riittää. Nurin televisiossa näkyvät somalikanavat, ja joka päivä perhe kokoontuu ainakin kerran yhteiselle aterialle. Monen pakolaisen tausta on samantyyppinen. Itse haluaisin monta, koska isossa perheessä kasvaminen on ollut niin mahtavaa ja antoisaa.” Tausta vaikuttaa myös Suldaanin ja Nurin arjessa. Ei tarvinnut huolehtia toisessa maassa olevasta perheestä, ja aina koulun jälkeen pääsin halaamaan äitiä.” Jo 1990-luvulla valtaosa turvapaikanhakijoista oli miehiä, mutta heidän vaimonsa ja lapsensa saapuivat pian Suomeen perheenyhdistämisen kautta. 2000-luvun alussa julkiseen keskusteluun ilmestyi halventava sana ”ankkurilapsi”, joka tarkoitti yksin tullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa, jonka perhe seurasi perässä. Aihe on rakas, sen huomaa innostuksesta. Shugri toivoo, että kantasuomalaisetkin ymmärtäisivät, kuinka vahvoja ja aktiivisia Suomen somalinaiset ovat. ”Äiti on ollut esimerkiksi vertaisohjaajana monikulttuurijärjestöissä ja vapaaehtoisena SPR:llä. Ahkeruuden hän kertoo oppineensa äidiltään, joka kahdeksan lapsen talouden pyörittämisen ohessa tekee koko ajan asioita myös kodin ulkopuolella. ”Ei ole yhtä kotouttamisen mallia. Siihen kuuluu 32 ihmistä: sisarusten ja isovanhempien lisäksi myös isotäti, tämän lapset ja lapsenlapset. Suldaan ei ehdi nähdä perhettään niin usein kuin haluaisi, mutta iltaisin hänelle on viestien ansiosta selvää, mitä kukin on päivän aikana puuhaillut. On työ Helsingin Diakonissalaitoksen nuorten syrjäytymistä ehkäisevässä Vamos-hankkeessa, aktiivinen ura poliitikkona ja niin hyvä kielitaito, että hänen ystävälliset mutta napakat vastauksensa hiljentävät ne ihmiset, joiden sähköpostit Suldaan siirtää Vihaposti-nimiseen kansioon. ”Tärkeintä oli, että en ollut yksin. Somaleille perhe on hirvittävän tärkeä eikä ihmistä nähdä yksilönä vaan osana laajempaa yhteisöä”, pohtii Tiilikainen. S uldaan Said Ahmed on saanut selittää ennenkin, miten ihmeessä hän on 11 vuodessa kotoutunut täydellisesti. Shugrilla ei ole kiire naimisiin, vaikka moni ystävä on avioitunut pian täysi-ikäistyttyään. Se, mikä on auttanut minua, ei sovi kaikille”, hän sanoo. ”Vaikka opo sanoi, ettei niin nuorille löydy kesätöitä”, Shugri muistelee. ”On vaikea nähdä, miten he, jotka joutuvat olemaan erossa perheistään, pystyvät kototumaan
”Paitsi miettiä, mitä maahanmuuttajat tuovat mukanaan, meidän kannattaisi pohtia, miten meidän on muututtava.” A loitettaisiinko vaikka ymmärtämällä, että täällä 27 vuotta asunut Nur on yhtä espoolainen kuin Timo Soini. Koska sitä he ovat. Hyvältä, sanoo Marja Tiilikainen. ”Oma paikkani vaikuttaa on Suomessa. Sieltä löytyvät etniset ruokakaupat, moskeija ja islamilainen hautausmaa. Käyttäytymällä niin, ettei Shugrin tarvitse ennen bussiin nousemista pitää itselleen tsemppipuhetta, jotta matkustajien kommenteista ei tulisi niin paha mieli. Rauhaa ei tullut. Somalia on edelleen poliittisesti epävakaa, ihmisoikeustilanne vaikea ja terroristijärjestö Al-Shabaabin iskuissa kuolee siviilejä. Suldaan Said Ahmedin suurin idol i on oma äiti. Mutta kun Suldaan viimeksi viime kesänä kävi työmatkalla Somalimaassa tutustumassa lasten ja nuorten kouluja työmahdollisuuksiin, ei hän osannut kuvitella tulevaisuuttaan Somalian politiikassa, vaikka moni suomensomali onkin viime vuosina palannut rakentamaan synnyinmaataan. Hyväksymällä vastaukseksi alkuperää koskevaan kysymykseen se, että Suldaan kertoo olevansa Pohjois-Karjalasta. Mutta tämän kysymyksen kohdalla katse kannattaa kääntää myös kantasuomalaisiin. ”Rohkeudellaan ja positiivisella asenteellaan hän on aina kannustanut minua ja sisaruksiani eteenpäin.” Maailman Kuvalehti 1/?2019 27. ”Mutta olen silti alkanut miettiä, että jospa eläkkeelle jäätyäni, inshallah , muuttaisin Somaliaan.” Entä miltä näyttää niiden somalien tulevaisuus, jotka eivät ole muuttamassa minnekään. Viranomaisia on koulutettu kohtaamaan maahanmuuttajat ja maa on mennyt EU-jäsenyyden mukana sivistyneempään suuntaan. Jos tulen valituksi eduskuntaan, se kertoo jotain 100-vuotiaasta Suomesta ja siitä, että täällä halutaan rikkoa lasikattoja”, hän sanoo. E nsimmäiset viisi vuotta Suomessa Nur odotti malttamattomana sodan päättymistä ja paluuta Somaliaan. Lopettamalla heidän kutsumisensa maahanmuuttajiksi ja opettelemalla puhumaan ensimmäisen ja toisen polven suomalaisista. Itä-Helsingistä on muodostunut hänelle pikku-Mogadishu. Mutta onneksi Suomesta on tullut Nurin mukaan paljon parempi paikka kuin mitä se oli vuonna 1992
”Oikeaa buddhalaisuutta harjoittava munkki ei voi olla nationalisti”, hän sanoo. Nationalismi nousee Myanmarissa Myanmar demokratisoituu vähitellen, mutta maan vähemmistökansoihin kohdistuu vakavaa syrjintää. Nationalistiset järjestöt pelottelevat maata islamisaatiolla, ja vihapuhetta ja valeuutisia levitetään järjestelmällisesti Facebookissa. ”Puhun rauhan, myötätunnon ja rakkauden puolesta”, hän sanoo ja hymyilee. Sisällä istuu Zaya Ditha, 38, liberaali munkki ja uskontojen välistä dialogia kannattava tunnettu kansalaisaktivisti ja somevaikuttaja. Sille on tarvetta Myanmarissa, jossa vähemmistöjen oikeuksia poljetaan, nationalismi kasvaa ja eri uskonryhmien ja etnisten ryhmien väliset suhteet ovat kiristyneet. Muslimiaktivisti ja liikemies Khin Maung Htun astuu sisään, ja miehet tervehtivät sydämellisesti. Zaya Ditha on perustanut muslimiystävänsä kanssa ihmisoikeusja rauhanjärjestö Seagullin, joka kouluttaa ihmisiä ratkomaan konflikteja rauhanomaisesti. Buddhalaisten arvojen pelätään olevan uhattuna, ja myös osa munkeista on lähtenyt vihan tielle. Ovelta kuuluu koputus. Pienessä aaltopeltikattoisessa mökissä palaa valo. Khin Maung Htunin mukaan Myanmarin muslimit tuntevat olonsa avuttomiksi ja toivottomiksi. Paikalle kerääntynyt väkijoukko hurjistui muslimikuskille, vaikka onnettomuus ei ollut tämän vika. ”Kaikki ovat vihaisia muslimeille, ja moni meistä on peloissaan.” Khin Maung Htun työskentelee kansalaisjärjestössä, joka kampanjoi rauhan ja demokratian puolesta ja monitoroi vihapuhetta. Zaya Ditha joutui muuttamaan luostarista, jossa aiemmin asui, sillä toiset munkit alkoivat uhkailla häntä muslimien kanssa kaveeraamisesta. Varsinkin islamofobia on kasvanut buddhalaisenemmistöisessä Myanmarissa. Zaya Ditha ajattelee sen johtuvan koulutuksen ja oikean tiedon puutteesta. 28 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. Minäkin olen saanut tappouhkauksia, mutta olen jo tottunut niihin. Teksti: Venla Pystynen Y ö Myanmarin toiseksi suurimmassa kaupungissa Mandalayssa on tähtikirkas, ja kulkukoirien haukunta kiirii kaupungin laitamilla. Yritän silti pitää matalaa profiilia riskien takia”, hän sanoo. Suurin osa bamareista ei tiedä etnisten ryhmien kokemasta syrjinnästä. Hän kertoo Mandalayssa tapahtuneesta auto-onnettomuudesta, jossa osapuolina olivat muslimi ja buddhalainen. Aktivistit haluavat ratkoa konflikteja rauhanomaisesti ja rakentaa luottamusta eri uskonryhmien välille. He jakavat näkemyksen siitä, että vain uskonnollista ja etnistä dialogia käymällä Myanmar voi menestyä. ”Joskus nationalistiset ryhmät kuulevat koulutuksistamme, ja yrittävät estää ne uhkailemalla
Vuoden 1982 kansalaisuuslaki riisti rohingyoilta Myanmarin kansalaisuuden. Khin Maung Htunin mukaan syrjintä on myös radikalisoinut joitakin muslimeja. Ihmisoikeusrikkomukset muitakin etnisiä vähemmistöjä kuin rohingyoja kohtaan ovat tavallisia, ja yli 70 vuotta kestänyt sisällissota Myanmarin armeijan ja eri etnisten ryhmien asejoukkojen välillä on kiihtynyt viime aikoina. Se muutti kaiken. Hän luki maanpaossa olevien demokratia-aktivistien blogeja ja kansainvälisten medioiden uutisia kotimaastaan. Vuosien varrella 30 järjestön aktivistia pidätettiin, ja Moe Thway joutui pakenemaan Thaimaan ja Myanmarin rajaseudulle. Myanmaria hallitsi vielä tuolloin sotilasjuntta. Hän kertoo, että monet muslimit kokevat alemmuutta, sillä yhteiskunnallisesti merkittävän aseman saavuttaminen maassa on heille vaikeaa. Aluksi hän ei uskaltanut liittyä mielenosoituksiin, sillä hänet oli opetettu ajattelemaan koulussa, ettei politiikka kuulu kansalle. Nyt Generation Wave aktivoi nuoria osallistumaan politiikkaan ja tarjoaa heille demokratiakoulutusta. Halusin siihen muutoksen, vaikka en tiennytkään mitään ihmisoikeuksista ja demokratiasta.” Tieto toisenlaisesta maailmasta löytyi, kun it-alalta töitä saanut Moe Thway onnistui kiertämään juntan nettisensuurin. Moe Thway alkoi järjestää ystäviensä kanssa salaisia tapaamisia, joissa keskusteltiin vallankumouksesta. YK:n mukaan kyseessä on kansanmurha, ja maan sotilasjohtoa on vaadittu kansainväliseen rikostuomioistuimeen vastaamaan teoistaan. ”Nationalismilla ei voi rakentaa rauhaa”. ”Kun olin lapsi, kouluissa opetettiin, että me bamarit olemme kuninkaita, ja vähemmistöt ovat alapuolellamme. Vuonna 2013 perustettu kapinallisryhmä Arakanin rohingyojen pelastusarmeija (Arsa) on lisännyt kannatustaan. Toiminta oli kuitenkin vaarallista. Yhteiskunnan vihamielisyys saa muslimit eristäytymään. Runsaasta miljoonasta rohingyasta yli 700 000 on paennut maasta sitten vuoden 2016. ”Jos puhui politiikasta, saattoi tulla pidätetyksi tai tapetuksi”, hän muistelee kahvilassa Kandawgyi-järven rannalla Yangonissa. ”Tajusin, että sotilasjuntta kohteli meitä kuin orjia. Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1991 saanut valtiokansleri Aung San Suu Kyi on ollut haluton selvittämään julmuuksia, ja puhuu rohingyoista alentuvasti bengaleina, Bangladeshista tulleina laittomina siirtolaisina. Islaminuskoisia rohingyoja on asunut maassa aina, mutta heitä on myös vainottu pitkään. Moni muslimivanhempi ei halua lapsiaan valtion kouluun, jossa enemmistö on buddhalaisia. Kun Moe Thway näki, kuinka sotilaat ampuivat mielenosoittajia kuoliaaksi, hän havahtui. Myanmarin suurin kaupunki Yangon on rauhallinen, vaikka armeijan ja kapinallisryhmien välinen taistelu jatkuu eri puolilla maata. Moe Thwaykin uskaltautui takaisin, vaikka ensimmäinen siviilihallitus muodostui univormuistaan luopuneista upseereista. ”Olen surullinen maani puolesta”, Moe Thway sanoo. Maailman Kuvalehti 1/?2019 29. Vuonna 2010 sotilasjuntta järjesti vaalit ja ilmoitti uudistuksista, kuten vankilassa olevien aktivistien vapauttamisesta. Generation Wave -järjestö oli syntynyt. Suurin osa bamareista ei tiedä etnisten ryhmien kokemasta epätasa-arvosta.” Moe Thway itse aktivoitui poliittisesti vuoden 2007 protestiliikehdinnän aikoihin. Vuonna 2016 Myanmarin asevoimat ja poliisi aloittivat rohingyojen järjestelmällisen vainon. Juuri rohingya-kansan tilanne on pitänyt Myanmarin uutisotsikoissa viime vuosina. Armeijalla on yhä vahva asema maan politiikassa. Vähemmistöjen syrjintää ylläpidetään myös Myanmarin nationalistisella koulujärjestelmällä, kertoo demo kratiaaktivisti Moe Thway, 37. Viimesyksyisen YK:n raportin mukaan ainakin 392 rohingyojen kylää on poltettu, vähintään 10 000 on kuollut ja naisia ja tyttöjä on joukkoraiskattu. Työtä on paljon. Kouluissa korostetaan buddhalaisuuden ja maan valtaväestön, bamarien, asemaa
Teksti: Johannes Jauhiainen Kuvitus: Outi Kainiemi 30 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. YK:ssa asti on havahduttu siihen, ettei nuorisoa kannata nähdä pelkkänä turvallisuusuhkana. Nuoriso on voimavara, ei turvallisuusuhka Nuorten voimavarat jäävät vielä paljolti hyödyntämättä rauhantyössä
Maailman Kuvalehti 1/?2019 31
Mikäli tavoitteena on maailmanrauha, ei muuta mahdollisuutta edes ole. Samaan aikaan myös Jordania ryhtyi yhdessä Yhdysvaltojen kanssa ajamaan YK:ssa päätöslauselmaa, joka huomioisi nuorten aseman rauhanrakennuksessa ja kestävässä kehityksessä. Lisäksi he uskaltavat esittää kriittisempiä mielipiteitä yhteisönsä johtajista kuin muut. YK:n vuonna 2018 julkaisemasta The Missing Peace -raportista käy ilmi, että, moni nuori on joutunut turvallisuusviranomaisten pidättämäksi ja pahoinpitelemäksi. Tässä piileekin päätöslauselman ironia. Samaan aikaan kun se korostaa nuorten roolia rauhantyössä, sen taustalla vaikutti vallanpitäjien pelko siitä, että nuoriso horjuttaa rauhaa. Nuoria tulisi kuulla enemmän esimerkiksi ulkoja turvallisuuspolitiikassa, toteaa Allianssin kansainvälisen vaikuttamisen asiantuntija ja Suomen entinen YK:n nuorisodelegaatti Joel Linnainmäki. ”Kun lobbasin päätöslauselman puolesta YK:ssa, meihin suhtauduttiin vähätellen. Nuoret voivat esimerkiksi tietää, ketkä ovat rötöstelleet tai sortuneet muihin paheisiin. Siksi näitä päätöslauselmia tarvitaan”, Flemming toteaa. Esimerkiksi Kirgisiassa Flemmingin työnantaja Search for Common Ground tekee työtä syrjäytyneiden nuorten parissa ja osallistaa toimintaansa entisiä syrjäytyneitä nuoria, meiltä meille -periaatetta noudattaen. Sen sijaan, että nuoriso nähtäisiin vain ongelmana, sitä voidaan pitää voimavarana rauhanrakentamisessa. M utta miksi tarvitaan erillisiä päätöslauselmia edistämään esimerkiksi nuorten tai naisten osallistumista. Puree turhautuneena hampaitaan yhteen. riippumatta siitä, ovatko he päteviä vai ei. Suomalaisilla oli osansa päätöslauselman syntymiseen: suomalaiset nuorisojärjestöt luovuttivat vuonna 2011 YK:n silloiselle pääsihteerille Ban Ki-Moonille vetoomuksen, jossa ne peräänkuuluttivat nuorten osallistamista päätöksentekoon ja rauhantyöhön. J os valtaeliitti näkee nuoret turvallisuusuhkana, riittää luottamuspulaa myös toiseen suuntaan. Päätöslauselman tavoitteena on tukea toisenlaista tapaa ajatella. Se asettuu samaan jatkumoon kuin vuonna 2000 hyväksytty päätöslauselma 1325 eli ”Naiset, rauha ja turvallisuus”, joka tarkastelee naisten roolia rauhantyössä. Esimerkiksi Kolumbiassa nuorten johtama liike oli yksi niistä tahoista, joka vaati uusia neuvotteluja sen jälkeen, kun FARC-sissien ja hallituksen välinen rauhansopimus oli äänestetty kumoon. Ryhtyy mellakoimaan. Vasta kun väkivaltaisesta ääriajattelusta nousi uutisten ykkösaihe, päätöslauselman hyväksyntä alkoi näyttää todennäköiseltä.” Flemmingin mukaan nuorten voimavaroja jää hyödyntämättä esimerkiksi kriisialueilla, joissa nuoret näkevät asioita, jotka jäävät aikuisilta huomaamatta. Mikäli päätöslauselman ohjeita noudatettaisiin, yhdenkään valtion ei pitäisi vastata sisäisiin turvallisuusuhkiin kovistelemalla nuoria. Päättäjät ovat myös etääntyneet kansasta. Käytännössä päätöslauselma on ohjenuora sekä valtiolle että kansalais yhteiskunnalle siitä, miten nuoria tulisi osallistaa rauhanrakennukseen, turvallisuuden ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Vai olisiko sittenkin niin, että nuori mies – tai nainen – voi tuoda maailmaan muutakin kuin kaaosta ja anarkiaa. Päätöslauselman puolesta YK:ssa lobannut, Search for Common Ground -järjestössä työskentelevä Matilda Flemming osoittaa syyttävällä sormella patriarkaalisia rakenteita ja vallan keskittymistä. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2015 yksimielisesti päätöslauselman 2250, joka Suomessa tunnetaan nimellä ”Nuoret, rauha ja turvallisuus”. Matilda Flemming Search for Common Ground Nuorten voimavaroja jää hyödyntämättä kriisialueilla. Taustalla oli huoli nuorten värväytymisestä mukaan ääriliikkeiden taistelijoiksi. Taputettiin selkään, mutta samaan hengenvetoon todettiin, että emme tule onnistumaan. Liittyy terroristijärjestöön. Mutta ainakin YK ja moni muu järjestö noudattaa jo nyt päätöslauselman periaatteita kenttätyössään”, Flemming toteaa. T odennäköisesti maailman nuoriso voisi ottaa nykyistä vahvemman roolin rauhanrakentamisessa. ”Mikään ei tietenkään takaa, että esimerkiksi poliisiväkivalta loppuisi kuin seinään. Joel Linnainmäki Allianssi 32 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. Kuukautta myöhemmin osapuolet solmivat uuden rauhansopimuksen, joka on toistaiseksi kestänyt. Lähi-idässä ja Saharan etelänpuolisessa Afrikassa poliisin kovat otteet ovat madaltaneet nuorten kynnystä liittyä väkivaltaisiin ääriryhmiin. V aikka suomalaisnuoret eivät joudu kohtaamaan yhtä vakavia ongelmia, päätöslauselman ohjenuoria voi soveltaa myös meillä. Nigeriassa järjestö on yhdessä Unicefin kanssa tukenut entisiä lapsisotilaita paluussa tavalliseen arkeen. ”Samat vanhat sedät ovat päättäneet turvallisuuspolitiikan kysymyksistä aivan liian kauan . M itä tekee yksinäinen nuori mies vailla työtä ja toimeentuloa
Naisten osallistaminen rauhanprosesseihin on myös järkevää, sillä rauhansopimuksilla on tutkimusten mukaan 35 prosenttia parempi todennäköisyys kestää ainakin 15 vuotta, jos naisia on ollut mukana prosessissa. Pelastakaa lapset ry:n The War on Children -raportin mukaan konfliktialueilla asuu yli 350 miljoonaa lasta. Päätöslauselmassa 2250 nuorina pidetään 18–29-vuotiaita. ”Jos rauha jätetään pelkästään päätöslauselmien varaan, niin huonolta näyttää. Rauhansopimus itsessään ei takaa rauhaa, elleivät naiset, nuoret ja ihmiset, joiden elämään sopimus vaikuttaa, koe olleensa osallisia sen sisällön määrittelyssä”, toteaa Solidaarisuus-järjestön ohjelmajohtaja Anisa Doty. Mutta toiveet eivät yksin riitä. Määritelmän mukaan maailmassa on nuoria noin miljardi. E nsimmäinen askel maailmanrauhan saavuttamiseksi on Dotyn mukaan väkivallan hillitseminen. Lisäksi ne toimivat vaikuttamistyön välineenä. ”Moni ehkä ajattelee, että rauhansopimus kertoo rauhanprosessin onnistumisesta. Mutta yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää on määritellä se, mitä rauhalla tarkoitetaan eri konteksteissa. Sen vaikutus on pitkälti riippuvainen poliittisesta tahtotilasta sekä järjestökentällä että valtiotasolla. Koko maailman väestöstä heitä on 42 prosenttia. Sopimus ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan ainoastaan yksi etappi paljon laajemmassa kokonaisuudessa. Afrikka on ainoa manner, jossa nuorten osuus väestöstä kasvaa. Sen sijaan se pitäisi nähdä koulutusta ja osallisuutta edistävänä ohjenuorana. Linnainmäen mukaan päätöslauselmaa ei tulisi pitää vain työkaluna ääri ajattelun torjumiseksi. Ne ovat yksi vaihe ja ulottuvuus kansainvälisen järjestelmän toimintatavoissa, mutta rauhan saavuttaMaailmaa harmaantuu, Afrikka nuortuu Nuoret määritellään eri YKelimissä eri tavoin. Onneksi toivoakin on. Tarvitaan myös poliittista sitoutumista”, Linnainmäki tuumii. Kun valtio on hyväksynyt päätöslauselman, sitä voidaan vaatia noudattamaan päätöslauselman tavoitteita. miseen ja ylläpitoon vaaditaan paljon muutakin”, Doty summaa. ”Suomessakin nuorille pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia osallistua järjestötoimintaan muun muassa vapaaehtoistyön kautta. Dotyn mukaan päätöslauselmat vaikuttavat usein siihen, mikä mielletään tavoiteltavaksi ja laadukkaaksi rauhantyöksi. Esimerkiksi Tanskassa on nuorisokomitea, jota kuullaan kehityskysymyksissä”, Linnainmäki sanoo. Anisa Doty Solidaarisuus Maailman Kuvalehti 1/?2019 33. Tässä piilee päätöslauselman heikkous. Mutta yhdestä asiasta Flemming, Linnainmäki ja Doty ovat samaa mieltä: nuorista puhutaan nyt enemmän ja eri tavalla kuin ennen. ”Tämä on toinen syy, miksi on haastavaa tai jopa mahdotonta puhua koko maailman rauhasta”, Doty sanoo. Miltei puolet maailman 12–24-vuotiaista asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Vaikka vuonna 2000 hyväksytty päätöslauselma ”Naiset, rauha ja turvallisuus” ei ole mullistanut globaalia rauhantyötä, edistystä on tapahtunut. Maailmanpankki taas määrittelee nuoret 12–24-vuotiaiksi. On vielä liian aikaista arvioida, missä määrin päätöslauselman ohjenuoria tullaan hyödyntämään tulevaisuuden globaalissa rauhantyössä. Ilman sitä päätöslauselmasta uhkaa tulla pelkkä juhlapuheiden korulause tai vielä pahempaa: nuoria voidaan käyttää mannekiineina, joita pidetään mukana päättäjien kokouksissa poliittisten irtopisteiden toivossa. ”Kehitysyhteistyötä ei pidä vain kohdistaa nuoriin, vaan nuorten pitää saada olla mukana jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Bill & Melinda Gatesin säätiön raportin mukaan alle 24-vuotiaiden afrikkalaisten määrä kasvaa 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä
Luonto auttaa kotoutumaan Tutkija vertaa luontosuhteen ja kielitaidon kehittymistä toisiinsa. Molemmat vievät aikaa ja molemmat auttavat ymmärtämään suomalaista kulttuuria. Teksti: Anu Vallinkoski Kuvat: Laura Oja 34 1?/?2019 Maailman Kuvalehti
Tutkija tähdentää, että maahanmuuttajat ja maahanmuuttajataustaiset eivät ole luontosuhteeltaan yhtenäinen ryhmä – kuten eivät ole kantasuomalaisetkaan. Osa on kotoisin alueilta, joissa luonto on hyvin samankaltaista kuin Suomessa, toiset taas tulevat aivan eri leveysasteilta. Syvällinen side luontoon ei kuitenkaan synny hetkessä. ”Joskus vietän aikaa metsäisessä puistossa, mutta varsinaiseen metsään en yleensä omin päin mene”, Eyong puolestaan kertoo. Pitkänen toimi vetäjänä viime syksynä päättyneessä yhteispohjoismaisessa Origin-hankkeessa, jossa selvitettiin, millaisia mahdollisuuksia ja hyötyjä luonto tarjoaa maahanmuuttajien kotoutumiselle. Omat juuret ja oma kulttuuri vaikuttavat siihen, millaista luontoa pitää arvossa. ”Meillä ajatellaan usein, että läheinen luontosuhde on suomalaisen kulttuurin helmi”, sanoo erikoistutkija Kati Pitkänen Suomen ympäristökeskuksesta. Helsinkiläiset Safiya Eyong, 12, ja Celina Kasongo, 13, silittelevät marraskuun riipimän puun runkoa ja katselevat kunnioittavasti jylhää oksistoa. Maailman Kuvalehti 1/?2019 35. ”Tämä on varmaan 1000 tai 500 vuotta vanha”, Kasongo arvelee. H elsingin Laajasalossa aivan merenrannan tuntumassa muhkurainen tammivanhus kurottelee oksiaan leveälle. Myös vanhan kotimaan luonto voi vaikuttaa siihen, miten suhtautuu suomalaiseen luontoon. ”Välillä samoilen metsässä, kun ulkoilutan kaverin kanssa hänen koiraansa. Kaksikko kertoo olevansa jossain ääripäiden keskivaiheilla. Eroa on myös siinä, miten luontoa käytetään. ”On vastikään maahan tulleita, täällä pitkään asuneita, on toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajia. Molemmat ottavat aikansa ja molemmissa on paljon sisäistettävää. ”Jos vanhassa kotimaassa villi luonto on ihan aidosti vaarallinen virtaOma kulttuuri vaikuttaa siihen, millaista luontoa pitää arvossa. Kasongo on toisen polven maahanmuuttaja. ”Voi aiheuttaa kulttuurisia ristiriitoja, jos tulokkaat eivät näekään hienona pitämämme luonnon arvoa”, hän selittää. Kansainvälisissä tutkimuksissa on viitattu siihen, että länsimaisissa kulttuureissa arvostetaan usein hyvin erilaisia luontotyyppejä kuin muissa kulttuureissa. Eyongin äiti on syntyperäinen suomalainen, isä kamerunilainen. Pitkänen vertaa luontosuhteen kehittymistä kielen oppimiseen. Hänen juurensa juontavat Angolaan ja Portugaliin. Molemmat myös auttavat ymmärtämään suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa. Kaikki nämä vaikuttavat siihen, millaiseksi suhde täkäläiseen luontoon muotoutuu”, Pitkänen huomauttaa. Eyong ja Kasongo arvelevat olevansa hyvin tavallisia luonnossa liikkujia ikätovereidensa joukossa. Osa kavereista ei vietä aikaa luonnossa lainkaan; toisessa ääripäässä ovat partiolaiset. Länsimaisille ominaisia tapoja ovat retket ja vaellukset metsiin ja erilaisiin luontokohteisiin. Tarkan iän voisi laskea vuosirenkaista”, retkelle oppaaksi lähtenyt Luonto-Liiton aktiivi Emilia Hämäläinen myöntää. Muissa kulttuureissa taas on tyypillistä kokoontua isolla joukolla puistoon viettämään aikaa. Yleensä metsäretket liittyvät kuitenkin kouluun”, Kasongo selittää. Celina Kasongo (vas.), Safiya Eyong ja Emilia Hämäläinen arvuuttelevat vanhan tammen ikää Helsingin Laajasalossa. Talvella olen käynyt kävelemässä meren jäällä. Kun länsimaissa on monesti vallalla romanttisen ja villin luonnon ihailu, ei-länsimaisissa kulttuureissa annetaan enemmän arvoa ihmisen muokkaamalle, hoidetulle luonnolle. ”Vanhahan se varmasti on
Jää jotenkin vähän ulkopuoliseksi”, Pitkänen sanoo. ”Kulttuurinen integraatio voi jäädä vajaaksi, jos ei ymmärrä eikä hyödynnä luontoa.” Emilia näyttää Safiyalle ja Celinalle, miten puhelinsovelluksen avulla voi tunnistaa kasveja. Yksi lenkkeilee, toinen marjastaa, kolmas valokuvaa. Etenkin lapsille viherympäristö on luonteva paikka leikkiä ja solmia kaverisuhteita. Kasongo keräsi 20 kasvia yhden päivän aikana. Monia lasten ja nuorten luontoretkiä vetänyt Emilia Hämäläinen huomauttaa, että jokaisella on omanlainen suhteensa luontoon. Toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajien suhde ympäristöönsä alkaa lähentyä kantasuomalaisten luontosuhdetta. Kasongo ei ole juuri retkeillyt luonnossa vanhempiensa kanssa. Tavat käyttää luontoa omaksutaan paljolti lapsuudessa. ”Kulttuurinen integraatio saattaa jäädä hieman vajaaksi, jos ei ymmärrä eikä hyödynnä luontoa. Nuorilla on elämässä niin paljon kaikkea, on koulu ja kaverit. Samalla voi hieroa tuttavuutta muiden viljelijöiden kanssa. 36 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. Luontoretket eivät välttämättä siihen mahdu”, hän huomauttaa. ”Puistossa tai metsäretkellä voi vaikkapa seurata, miten suomalaiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mitä luonnossa tehdään, millaisia perinteitä luontoon liittyy”, Pitkänen huomauttaa. Pitkänen mainitsee esimerkkinä kaupunkiviljelmät, joilla voi kasvattaa kotimaasta tuttuja kasveja. Pitääkö suomalaiseen luontoon ylipäätään tutustua. Hyvin muistiin on jäänyt myös koulutehtäväksi annettu kasvion kerääminen. Kovin erilaisesta ympäristöstä tullut ei välttämättä edes tiedä, mitä talvisessa luonnossa voisi tehdä. Myös vuodenaikojen vaihtelu voi vieraannuttaa suomalaisesta luonnosta. Luonto on tavallaan ei-kenenkään-maata, jossa voi melko mutkattomasti luoda sosiaalisia suhteita ja ystävystyäkin. hepoineen ja myrkkykäärmeineen, voi helposti pelätä myös suomalaista luontoa, vaikka meillä ei samanlaisia vaaroja olekaan”, Pitkänen pohtii. Toisaalta uuden kotimaan lähiluonto voi tuoda mieleen tuttuja muistoja lähtömaasta. ”Multa on tuo homma vielä tekemättä”, Eyong huokaisee. Pitkänen huomauttaa, että vuosien vieriessä suomalainen luonto käy yleensä aina vain tutummaksi. Ympäristökeskuksen Kati Pitkäsen mukaan luontoon tutustumisesta on monenlaista hyötyä. Vanhemmilla, varhaiskasvatuksella ja koululla on suuri merkitys. Talven kylmyys ja liukkaus eivät houkuta ulkoilemaan. Hän tähdentää, että luonto voi olla avuksi kotoutumisessa monella muullakin tavalla. ”Monesti se oma tapa löytyy sitten joskus. Olemme käyneet esimerkiksi suunnistamassa”, hän selittää. Sittemmin koulusta on tehty paljon metsäretkiä. ”Ensimmäisen kerran kävin metsässä eskarissa
”Ihan kivaahan täällä on nytkin. Paikoin erilaista toimintaa voi olla paljonkin tarjolla, mutta tieto tarjonnasta ei välttämättä kulkeudu kaikkien siitä kiinnostuneiden korviin. ”Se on osa Suomea, kyllä sitä pitää tuntea, jos täällä asuu”, tytöt pohtivat. Toisaalta pulmallista on päällekkäinen työ. Luonnossa liikkuminen vähentää tutkitusti stressiä ja monille mikrobeille altistuminen saattaa säästää allergioilta. Safiya ja Celina kertovat kuitenkin viihtyvänsä metsässä paremmin kesällä. Nyt luontolähtöinen kotoutuminen ei ole kaikkien maahan muuttaneiden ulottuvilla. Niiden kautta syntyy luontevia yhteyksiä kantaväestön ja maahanmuuttajien välille. Myös osa kunnista on hyödyntänyt jonkin verran luontoa kotoutumisessa. Vihreänä sinnittelevälle kasville löytyi nimi puhelinsovelluksen avulla. Maahanmuuttajien huomioiminen osallistavassa suunnittelussa on vielä lapsenkengissä”, Pitkänen sanoo. Julkinen sektori voisi poimia omaan kotoutumistyöhönsä yhdistysten parhaita käytäntöjä. Järjestöissä on mukana paljon vapaaehtoisia. Marraskuisessakin metsässä on ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Yhdistykset aktiivisia kotouttajia Luonto vaikuttaa myös henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Myös Safiya Eyong ja Celina Kasongo ovat sitä mieltä, että luontoon on syytä muodostaa jonkilainen suhde. ”Tässä meillä ollaan vasta aivan alkutekijöissä. Sitä miettii, kuinka kauan tämä metsä on ollut tässä ja millaisia eläimiä täällä asuu”, Kasongo pohtii. Tikkoja ja pöllöjäkin metsässä saattaa olla. Eri järjestöt keksivät sitä samaa pyörää uudelleen”, Pitkänen pohtii. ”Yhdistysten aktiivisuus on hyvä juttu. Eyong ja Kasongo kertovat silti rentoutuvansa mieluummin kotona kuin marraskuisessa metsässä. Toisaalta kuntien avulla yhdistykset voisivat tavoittaa entistä suuremman osan maahanmuuttajista. ”Kivoimmillaan luonto on kesällä”, Eyong sanoo. Samoin rusakoita, oravia, kettuja… ”Ketun olen nähnyt ihan meidän kerrostalon pihalla”, Kasongo huomauttaa. Luonnon hyödyt maahanmuuttajien kotoutumisessa on pantu merkille Suomessakin. Maailman Kuvalehti 1/?2019 37. ”Näitä hyötyjä ei saa, jos ei vietä aikaa ulkona”, Pitkänen lisää. Se on jänönsalaatti. Pitkäsen mukaan kunnat ja järjestöt voisivat kuitenkin parantaa yhteistyötään. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Kati Pitkäsen mukaan etenkin erilaiset yhdistykset ovat järjestäneet tulokkaille luontoon liittyvää kotouttamistoimintaa. Kunnat voisivat ottaa myös kaupunkisuunnittelussa huomioon erilaisia luonnonkäyttötapoja ja näin helpottaa kotoutumista. Hämäläisen kanssa tytöt alkavat listata metsän tuttuja asukkaita: Tiaiset sirkuttavat parhaillaan. Tyypillisiä aktiviteetteja ovat olleet maahanmuuttajille järjestetyt luontoretket, hiihto-opetus tai vaikkapa vierailut maatiloille
38 1?/?2019 Maailman Kuvalehti KUVAREPORTAASI
Maailman Kuvalehti 1/?2019 39. Teksti ja kuvat: Aude Osnowycz Kiovalaisen sotilaskoulun nuoret oppilaat harjoittelevat luokkahuoneessa kaasunaamarin käyttöä. Nuoruus sodan ja rauhan välissä Itä-Ukrainan konflikti keskushallinnon ja Venäjän tukemien kapinallisten välillä on jatkunut lähes viiden vuoden ajan. Tulitaukosopimuksista huolimatta sota on muuttanut perustavanlaatuisesti Ukrainaa ja sen ihmisiä, etenkin nuorisoa
Pelissä kaksi joukkuetta simuloi sotilasoperaatioita. ”Ei mitään poikkeavaa, tämä on rutiinia täällä”, sanoo Oleg. Sodan puhkeamisen jälkeen vanhemmat ovat lähettäneet yhä nuorempia lapsia saamaan sotilasoppia. Pelien järjestämistä rahoittaa muun muassa Venäjä-mielinen Donetskin kansantasavallan puolustusministeriö, ja harjoitusten ensisijainen tavoite on propagandan levittäminen. Sopimus oli Venäjälle ja Ukrainalle pakkopulla ja sen laatimiseen osallistuivat taka-alalla myös Luhanskin ja Donetskin kansantasavaltojen johtajat. Nuoret tytöt ampuma harjoituksissa Tšerkasyn kasakkaleirillä. Sanat eivät vastaa todellisuutta, sillä Itä-Ukrainan talous on retuperällä ja elannon hankkiminen on vaikeaa. Kasakat ovat eri puolilla itäistä Eurooppaa elävä slaavilainen väestöryhmä, joille sotilaskoulutuksesta muodostui elämäntapa. Hän johdattelee meidät koko päivän kestävän sotapelin ääreen, joka kerää joka sunnuntai kuutisenkymmentä nuorta osallistujaa. Yksi leiriläisistä on seitsemänvuotias Anja, joka on pukeutunut perinteiseen kasakka-asuun. Niillä heille opetetaan muun muassa yhteisöllisyyttä ja ukrainalaisten perinteistä elämäntapaa. Muiden leiriläisten tapaan Anja on suorittanut sissikoulutuksen, johon kuuluu esterata, kevyiden aseiden käsittelyä, veitsien heittoa, taisteluLasten sotilaallisella koulutuksella on Ukrainassa pitkät perinteet. Helmikuussa 2015 solmittu tulitaukosopimus Minsk II oli kahden vuoden ajan ainoa viitekehys Itä-Ukrainan konfliktin ratkaisemiseksi. Alueelle sodasta huolimatta jääneet noin neljä miljoonaa asukasta ovat yhä haavoittuvaisemmassa asemassa. Nykyään kasakka-termillä viitataankin etnisen ryhmän lisäksi myös sotilasjoukkoihin. Osapuolet ovat esimerkiksi vaihtaneet sotavankeja, mutta tulitauot, raskaan kaluston vetäytyminen rintamalta, Ukrainan rajojen kunnioittaminen, ulkomaalaisten joukkojen poistuminen Itä-Ukrainasta ja perustuslain uudistus, joka takaisi erityisoikeudet Donetskin ja Luhanskin alueille, eivät sen sijaan ole toteutuneet. Eturintamalta, parin kilometrin päästä, kuuluu satunnaisia laukauksia. Nelikymppinen Oleg on entinen palkkasoturi, joka on aikaisemmin taistellut Tšetšeniassa ja Afganistanissa. I tä-Ukrainan Donetskissa aurinko porottaa ja lämpötila hipoo 38:aa astetta. Siihen kuuluu mustat housut, koristeommeltu paita ja punainen vyö. Yhdeksänvuotias Ada ryömii harjoitusradalla kohti Kalašnikovia. Olen varma, että maamme tulee elämään vauraudessa”, Oleg sanoo. Ukrainassa sadat 6–18-vuotiaat lapset osallistuvat vuosittain isänmaallisille leireille. 40 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. Elokuisena sunnuntaina kadut ovat tyhjiä. Keväällä 2014 leimahtaneessa sodassa on kuollut yli 10 000 ihmistä. ”Tällä hetkellä maamme elää, kehittyy ja rakentaa uutta. Hän osoittaa muita tyttöjä leikkiaseella ja huutaa ”Eläköön Ukraina, kuolema vihollisille!” Ohjaajat ovat tytöstä ylpeitä: hänestä tulee vielä hyvä kasakka. Konfliktin ratkaisemiseksi on myös otettu pieniä yksittäisiä edistysaskelia. Kansallismielisillä leireillä lapsille ja nuorille opetetaan sotataitoja. R intaman toisella puolella Ukrainan keskiosissa, 50 kilometriä Tšerkasyn kaupungista, juhlitaan kansallismielisen nuorten leirin avajaisia. Sotilaskouluissa voi aloittaa jo kuusivuotiaana. Juhlallisuuksissa tytöt laulavat kansallislauluja kasakkajohtaja Aleksei Zubaroville
Maailman Kuvalehti 1/?2019 41
42 1?/?2019 Maailman Kuvalehti
Nuoret kiertävät ovelta ovelle laulamassa perinteisiä lauluja. Maailman Kuvalehti 1/?2019 43. ”Nuoret ovat taistelijoita. Taistelemme uuden maailman ja tulevaisuuden puolesta. Vain nuoriso voi pelastaa Ukrainan” Ukrainalaiseen uudenvuoden juhlaan, Malankaan, kuuluvat erikoiset naamiaisasut
Tuhansien muiden siviilien tapaan Oleksandra jätti kaiken puolustaakseen kotimaatansa sen jälkeen, kun kapinalliset julistivat Itä-Ukrainan itsenäiseksi. Leireillä historiaa tulkitaan uudelleen. Virallisesti Olexandra on sairaanhoitaja eikä saisi osallistua sotaan, mutta epävirallisesti hän ei epäröi tarttua aseisiin miesten rinnalla. Leiriläiset pohtivat esimerkiksi ristiriitaisen Stepan Banderan roolia, jota jotkut pitävät Ukrainan itsenäisyyden puolustajana, toiset taas natsi-Saksan kätyrinä. N eljänsadan kilometrin päässä, Kiovan liepeillä sijaitsevan metsän keskellä, sijaitsee toinen kansallismielinen sissileiri. Leiriä pyörittävä puolisotilaallinen, äärikansallismielinen sissiryhmä perustettiin sen jälkeen, kun Venäjä vuonna 2014 liitti Krimin niemimaan laittomasti itseensä. Siellä on meneillään samanaikaisesti kolme työpajaa lapsille. Yhdessä niistä osallistujat tutustuvat kasakkojen ja Kiovan hallitsijoiden tuhannen vuoden takaiseen historiaan. Ryhmä liitettiin osaksi Ukrainan kansalliskaartia syyskuussa 2014 ja se toimii sisäministeriön alaisuudessa. Sotilaskoulussa moni haaveilee pääsystä eturintamaan. Myös partioliike on vahvasti juurtunut Ukrainaan, mutta isänmaallisuus korostuu partiotoiminnassa paljon enemmän kuin Länsi-Euroopassa. Luokkahuoneessa parinkymmenen nuoren joukko opettelee kaasunaamarin käyttöä ja Kalašnikov-rynnäkkökiväärin kokoamista. E turintamasta Kiovan sotilassairaalaan hoidettavaksi päätynyt Sergei, 23 on menettänyt kaksi jalkaa ja käden. Hänen kasvonsa ovat täynnä metallisirpaleita. Toisessa lapset puuhaavat esteradan parissa ja kolmannessa harjoitellaan eturintamassa taistelua. Myös nuorten tyttöjen osallistuminen on toivottua. Tanssin, musisoinnin ja muiden harjoitteiden ohella he aloittavat 10–12 ikäisinä samanlaisen sotaharjoittelun kuin pojat. Ryhmä koostuu vapaa ehtoisista, jotka ovat valmiita taistelemaan ItäUkrainan Venäjä -mielisiä asejoukkoja vastaan. Lasten sotilaallisella koulutuksella on Ukrainassa pitkät perinteet. lajeja ja yleisurheilua. Ennen Itä-Ukrainan sotaa koulussa opiskeli tuhat nuorta kadettia, mutta nyt määrä on kolminkertainen. Viidenkymmenen muun nuoren tapaan Ada viettää osan kesälomastaan leirillä. Neuvostoliiton vuosina isänmaanrakkautta ja sodan perusteita iskostettiin lapsiin pioneerileireillä. Sergei astui ”Pahinta ei ole halvaantuminen vaan se, etten enää pääse eturintamalle.” 44 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. Siellä kokoa liian suureen armeijan univormuun sonnustautunut Ada, 9, ryömii ensin piikkilangan alitse päästäkseen käsiksi Kalašnikoviin, jolla hän ampuu maalitauluun. Sissiryhmä ja sen emopuolue, nationalistinen Oikea sektori, pyrkivät edistämään isänmaallisuutta koko maassa. Leireillä opetetaan ennen kaikkea aseiden käsittelemistä, tappelemista ja venäläisten vihaamista – kaikin mahdollisin tavoin. Siinä toimii maineikas sisäoppilaitos, jossa 6–18-vuotiaat lapset ja nuoret saavat sotilaskoulutusta. K iovassa mäen päällä sijaitsee suuri uusklassinen rakennus. Itä-Ukrainan konfliktin alettua leireistä on tullut suosittuja myös aikuisten parissa. Mutta mistä leireissä on varsinaisesti kyse: paluusta juurille vai propagandasta. Tämä toive on toteutunut 22-vuotiaan Oleksandran kohdalla: 500 kilometrin päästä Kiovasta hän sotii Ukrainan armeijan riveissä. ”Moni ajattelee vain itseään, mutta tosiukrainalaiset ovat valmiita taistelemaan vapauden puolesta”, sanoo 15-vuotias Aleksei. Ada on valinnut itselleen myös taistelijanimen: Talisman
Anastasia haluaa näyttää maailmalle toisenlaisen kuvan Ukrainasta: kapinallisen ja vaihtoehtoisen. Maailman Kuvalehti 1/?2019 45. ”Valintani on vastata aikuisten maailman väkivaltaan vapaudella. Kiovalaiset undergroundkulttuuria edustavat nuoret kokoontuvat hylätyllä sillalla. Vain nuoriso voi pelastaa Ukrainan!” Radikaalin feministiryhmä Femenin jäsen Anja vastustaa Putinia, sotaa ja patriarkaattia. Hänen uskonsa isänmaahan ei ole kuitenkaan kärsinyt vammoja, ja tulevaisuudestaan Sergei sanoo: ”Pahinta ei ole halvaantuminen vaan se, etten enää pääse eturintamalle taistelemaan.” Tosin sota on myös ollut hermoja raastava ja useimmat nuoret unelmoivat paluusta arkeen. Kaupunkia halkovan Kalmius-joen rantatörmällä nuoriso nauttii kesästä piknik-vilteillä ja välillä jokeen hyppien. Nuorten vapaamielisyys parantaa vaikeimmatkin tilanteet.” 23-vuotias Anja taas on Femen-liikkeen jäsen. Elämä olisi normaalia, ellei kaukaisuudesta kuuluisi taistelun ääniä. sota-alueella maamiinaan. Tätä uutta nuorisoa edustaa 19-vuotias Anastasia, joka juo olutta sillalla Kiovassa. D onetskissa eletään jonkinlaista arkea konfliktista huolimatta. ”Nuoret ovat taistelijoita. Femen on radikaali antipatriarkaalinen järjestö joka vastustaa Vladimir Putinia, Itä-Ukrainan sotaa ja Krimin niemimaan liittämistä Venäjään. Anja yhtyy Anastasian mielipiteeseen. Taistelemme uuden maailman ja tulevaisuuden puolesta. ”Rukoilen joka yö, että meidän taloamme ei pommitettaisi”, kertoo 20-vuotias Oksanna ja jatkaa: ”Mutta haluan jatkaa tavallista elämää ja siksi olen ystävieni kanssa täällä, enkä piilottele kotona.” O ltiin sitten Donetskissa, Tšerkasyssa tai Kiovassa, on selvää, että Ukrainan monimuotoinen nuoriso heijastelee sitä idän ja lännen väliin jäävää todellisuutta, joka elää menneen loiston ja eurooppalaisen tulevaisuuden ristivedossa. Hän on ystäviensä ympäröimänä ja juhlatuulella. Anjan yläruumis on paljas ja ihoa koristelee teksti ”sextremism”. Sergei menetti miinaan astuttuaan molemmat jalkansa ja toisen kätensä
Utopiat tuotetaan suhteellistamaan nykyisyys ja muistuttamaan siitä, että vallitseva todellisuus ei ole ainoa mahdollinen maailma. Mahdollinen rauha Maailmanrauha on utopia, mutta mikäli huomioimme sen ekologiset ja materiaaliset edellytykset, siitä voi tulla myös aito mahdollisuus, kirjoittaa Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Keijo Lakkala. Kyseessä on ideaali, jota emme voi koskaan täydellisesti saavuttaa (eikä meidän ole tarkoituskaan). Utopia antaa toiminnallemme suunnan. Se on ideaali, jonka on tarkoitus säädellä toimintaamme ja toimia mittapuuna todellisuuttamme vasten. K un ajattelemme ja keskustelemme ihanteistamme tai toiveistamme yhteiskunnallisella tasolla, tulemme väistämättä utopioiden piiriin. Kuvitus: Tuomas Kärkkäinen 46 1?/?2019 Maailman Kuvalehti ESSEE. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.” (Miika 4:3). Utopiat ovat aina oman aikakautensa ja oman syntykontekstinsa vastakuvia. Utooppisia yhteiskuntakuvauksia ei ole tarkoitettu sinällään täydellisen yhteiskunnan kuvauksiksi. Täydellisyys kuuluu lähinnä uskonnon alueelle. Voimme ainoastaan lähestyä sitä. Tällöin puhutaan utopioiden fasilitoivasta, yhteiskunnallis-poliittiseen toimintaan yllyttävästä funktiosta. Verrattuna elävään, väkivaltaiseen, sotien täyttämään todellisuuteemme maailmanrauha näyttäytyy kaukaisena tavoitteena, liian täydellisenä ja siksi utooppisena. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Arkikielessä sanalla ”utopia” on usein ”mahdottoman” ja ”kuvitteellisen” kaltaisia sivumerkityksiä. Utopian yhdistäminen täydellisyyteen perustuu kuitenkin väärinkäsitykselle. Toisinaan tästä nykyisyyttä suhteellistavasta vastakuvasta voi tulla myös aito yhteiskunnallisen toiminnan tavoite. Utopioiden tarkoituksena ei siis ole luoda kuvaa yhteiskunnasta, joka rinnastuisi paratiisiin maan päällä. Siksi esimerkiksi maailmanrauhan tavoitteeseen lyödään helposti utooppisuuden leima. Utopia yhteiskunnallisen toimintamme päämääränä voidaan ymmärtää ”regulatiiviseksi ideaksi”. Tämä on utopioiden niin sanottu kriittinen funktio. Raamatun Vanhassa Testamentissa Jumala on ainoa taho, joka kykenee ratkaisemaan ihmiskunnan väkivaltaan johtavat ristiriidat: ”Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Utopiaa pidetään epärealistisena haaveiluna ja reaalipolitiikalle vieraana satuiluna
Niinpä yksi tärkeimmistä elementeistä, joka tavoitteellisen utopistin on otettava huomioon, on yhteiskunnan ja luonnon välinen suhde. Einsteinin ehdotuksen taustalla olivat kokemukset kahdesta maailmansodasta sekä uhka kolmannesta, joka käytäisiin ydinasein. Kun huomioimme maailmanrauhaan tähtäävän utopiamme ekologiset ja muut materiaaliset edellytykset, ei utopiamme ole enää pelkkä regulatiivinen idea, vaan aito historiallinen ja materiaalinen mahdollisuus. Rauhan saavuttamiseksi Kant ehdotti teoksessaan Ikuiseen rauhaan (1795) joukkoa toimenpiteitä, joiden avulla muodostettaisiin vapaiden valtioiden valtioliitto. F ilosofi Immanuel Kantille maailmanrauha näyttäytyi juuri tällaisena regulatiivisena ideana. Utopiat voivat olla paitsi abstrakteja, myös konkreettisia. E simerkiksi Syyrian sisällissodan yhdeksi taustatekijäksi on nähty ilmastonmuutos. Yksi näistä materiaalisista edellytyksistä on ehdottomasti ekologinen tasapainoisuus: ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat tuottavat jo nyt ainakin välillisesti konflikteja ympäri maailmaa, ja näiden konfliktien määrä tulee lisääntymään ympäristöongelmien pahentuessa. Ne nousevat omasta ajastaan, mutta orientoituvat sen luomien rajojen ulkopuolelle. ”Verrattuna elävään, väkivaltaiseen, sotien täyttämään todellisuuteemme maailmanrauha näyttäytyy kaukaisena tavoitteena, liian täydellisenä ja siksi utooppisena.” Maailman Kuvalehti 1/?2019 47. Tämä merkitsee sitä, että kun puhumme maailmanrauhan kaltaisesta tavoitteesta, on meidän huomioitava sen materiaaliset edellytykset, mikäli toivomme sen muodostuvan konkreettiseksi utopiaksi. L iikun edelleen kovin abstrakteissa sfääreissä. Konfliktien vähentäminen ja maailmanrauhan lähestyminen vaatii koko maapallon elonkehän elinvoimaisuuden mahdollisuuksien varmistamista. Tätä voidaan pitää jonkinlaisena maailmanhallituksen ideana, joka toimi esikuvana YK:n kaltaiselle organisaatiolle. Liikun ideoiden maailmassa. Kuten aiemmin totesin, utopiat ovat aina oman aikansa tuotteita. Regulatiivisen idean ajatus ei ole kuitenkaan ainoa tapa ajatella utopiaa. Kantin mukaan ihmiskunnan historia oli prosessi, joka eteni konfliktien kautta mutta saavutti jatkuvasti rauhaa. Abstrakti utopia on utopia, joka voi olla muodollisesti mahdollinen, mutta jolla on vain huterat mahdollisuudet toteutua. Syyriaa koetteli vuosina 2006–2010 ankara kuivuus, joka ehdytti maan vesivarat sekä johti muuttoliikkeisiin ja maan sisäiseen pakolaisuuteen. Ajatusta ovat Kantin jälkeen kannattaneet muun muassa sekä utooppisista että dystooppisista visioista tunnettu kirjailija H.G. Wells sekä fyysikko ja rauhanaktivisti Albert Einstein, joka useissa kirjoituksissaan ehdotti maailmanrauhan takaukseksi maailmanhallitusta. Kuivuuden vaikutusta pahensi se, ettei maassa ollut kestäviä maatalouden ja ympäristönsuojelun käytäntöjä. Vaikka konfliktin taustalla on muitakin tekijöitä, ilmastonmuutos kiihdytti kriisiä ja oli osaltaan epävakauttamassa koko aluetta
48 1?/?2019 Maailman Kuvalehti tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi/tilaa?|?asiakaspalvelu@ulkopolitiikka.fi?|?09 432 7707 Tilaa palkittu Ulkopolitiikka * *Lehti palkittiin vuonna 2016 Suomen parhaana aikakauslehtenä (Edit-kilpailun ammatti-, järjestöja asiakaslehtien sarja). V KO 20 19 -0 5 86 78 04 -1 80 4 2 18 | S E U R A A V A S O T A Venäjän uudet vorot???48 Hajoaako Irak????60 Robotit vievät työt Aasiassa???68 4/2018 ULKOPOLITII KKA Seuraava sota Automatisaatio korvaa ihmisiä myös sodankäynniss ä. Valikoima näkyy lehden tilaussivulla netissä. 6 41 48 88 67 80 48 18 00 4 41 € Vuosikerta (opiskelijoille 27 €) sisältää digilehden. Tulisiko koneiden sodista nykyistä inhimillisempiä . Tilaajalahjaksi saat valitsemasi kirjan. 10,40¤ PA L
”Rauhantyö ei ole vain teoriasotkua” Kirkon Ulkomaanavun vanhempi neuvonantaja Paula Tarvainen, 29, toivoo, että ruohonjuuritason liikkeet ja naiset saataisiin vahvemmin mukaan rauhantyöhön. Ei välttämättä. Kun viimeinen veteraani kuolee, sotaintoilijat putkahtavat esiin. Kyllä, hän on tehnyt rauhantyöstä ymmärrettävää ja osoittanut, ettei se ole teoriasotkua. Naisten paikka on rauhaneuvotteluissa. Eipäs. Toivon, että näin ei käy, vaan olemme oppineet historias tamme ja muistamme, miten hirveä kärsimys sodat olivat. Maailmanrauhan tavoittelu meni muodista jo 1960-luvulla. Kehitysyhteistyö on siirtomaaherruuden moderni ilmentymä. Tilaajalahjaksi saat valitsemasi kirjan. Hän näkee maailman valaistuneen lännen ja mystisen idän monoliittien vastakkainasetteluna. P. Uuden nationalismin nousun myötä on myös noussut esiin paljon puheenvuoroja, jotka puoltavat maailmanrauhaa ja kansainvälistä yhteistyötä. 6 41 48 88 67 80 48 18 00 4 41 € Vuosikerta (opiskelijoille 27 €) sisältää digilehden. Valikoima näkyy lehden tilaussivulla netissä. Johannes Jauhiainen Maailman Kuvalehti 1/?2019 49 Ihmiset & ilmiöt tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi/tilaa?|?asiakaspalvelu@ulkopolitiikka.fi?|?09 432 7707 Tilaa palkittu Ulkopolitiikka * *Lehti palkittiin vuonna 2016 Suomen parhaana aikakauslehtenä (Edit-kilpailun ammatti-, järjestöja asiakaslehtien sarja). Hyvä kehitysyhteistyö lähtee paikallisten yhteisöjen tarpeista, huono taas siitä, että yksi maa kertoo toiselle mitä sen pitäisi tehdä. V KO 20 19 -0 5 86 78 04 -1 80 4 2 18 | S E U R A A V A S O T A Venäjän uudet vorot???48 Hajoaako Irak????60 Robotit vievät työt Aasiassa???68 4/2018 ULKOPOLITII KKA Seuraava sota Automatisaatio korvaa ihmisiä myös sodankäynniss ä. Kun keskitytään liikaa väkivallan lopettamiseen, sen juuri syyt unohdetaan. Paula Tarvainen Ammatti: Kirkon Ulkomaan avun Oikeus rauhaan teeman vanhempi neuvonantaja. Hussein al-Taee on tehnyt rauhantyöstä seksikästä. Jos haluat rauhaa, valmistaudu uuvuttavaan järjestötyöhön. Kovaääniset ja vastakkainasettelua painottavat saavat äänensä usein parhaiten kuuluviin. Emme oikeasti ole niin erilaisia. Pelkkä ajatus Huntingtonista ahdistaa. Tämä ajatus on leimannut liian monia rauhanprosesseja. Kirkon Ulkomaanavussa tiedetään, että doupeimmat Jumala seivaa. Tausta: Työskennellyt aiem min UN Womenilla Gene vessä ja Kirkon Ulkomaan avun rauhanverkoston sih teeristössä Helsingissä. Opiskellut uskontotieteitä ja Lähiidän tutkimusta Helsingin yliopistolla. On voimaannuttavaa toimia ihmisten kanssa, jotka uskovat, että konfliktit voi ratkaista. Koska miehet sotivat, miehet päättävät myös rauhasta. Huntington oli oikeassa siitä, että idän ja lännen välillä käydään pian kohtalokas konflikti. Tulisiko koneiden sodista nykyistä inhimillisempiä . RUOHONJUURELLA Järjestövaikuttaja vastaa väitteisiin. Arvomme lähtevät kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta, mikä on rauhan työssä tärkeää ja aika siistikin asia. Hussein myös muistuttaa usein, että meillä kaikilla on rooli rauhan edistämisessä. Samuel. Vahvat johtajat kiehtovat ihmisiä enemmän kuin konsensushakuiset. 10,40¤ PA L. TU O M AS TI AI N EN Kuka. Harrastukset: Jumppa ja jooga
Kukka oli aurinkoinen ja kupliva, Sinistä taas huokui syvä lämpö. Pää dyttäisiin varmaan selvittämään pai kan siivoojien työoloja.” K ukka: Tutustuimme vuonna 2002, kun minä ja Sini opiskelimme molemmat Työväen Akatemiassa Kauniaisissa. Silloinen poikaystäväni oli Sinin ja Kukan koulukaveri, joten samoissa piireissä tuli pyörittyä paljon. Kukka: Emman persoona oli valoisa ja säteilevä, mutta ihailin etenkin sitä, miten palavasti hän puhui vaikeistakin yhteiskunnallisista asioista. 50 1?/?2019 Maailman Kuvalehti SUHTEITA Ihmiset puhuvat toisistaan. Parhaat ystävät kansanedustaja Emma Kari, tutkija-toimittaja Kukka Ranta ja ympäristöaktivisti Sini Saarela ovat puolustaneet yli 16 vuotta maapalloa ja toisiaan. ”Mitä me oikein tehtäisiin jossain hotellissa. Lisäksi me kaikki sählätään ihan hirveästi; siitä riittää huumoria. E mma: Meistä tuli nopeasti tiivis kolmikko, ja seuraavana vuonna me kaikki aloitimme opinnot yliopistolla. Muistan, kun joissain juhlissa istuimme kolmestaan lattialla ja puhuimme tosi pitkään. Sini: Elämänarvomme ja tapamme ajatella asioista ovat aina olleet hyvin samanlaiset. Sini opiskeli varhaiskasvatusta, mutta raahasin hänet mukaan ympäristönsuojelutieteen luennoille ja ainejärjestöön. Sinin huone oli vastapäätä omaani. Hän oli mielestäni selvä luonnonsuojelija. Teksti: Ruut Tolonen Kuva: Saara Mansikkamäki Supersiskot Emma Kari, 35, Sini Saarela, 37, ja Kukka Ranta, 36 viettävät suuren osan arjestaan yh dessä, mutta eivät osaa kuvitella läh tevänsä kolmisin esimerkiksi loma matkalle. Olin saanut suuren maailmantuskaherätyksen ja Sini ja Kukka olivat heti mukana siinä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä: Sini oli parasta, mitä siellä oli! Emma: Kävin lukiota Kauniaisten lähellä
Muut eivät tiedä, että Emma on huippuneuloja. Emma: En luultavasti olisi tässä ammatissa ilman Siniä ja Kukkaa. Kahdestaan tulee tunne, että joku puuttuu. Olemme kaikki kiinnostuneita esimerkiksi metsien suojelusta, meriasioista ja ihmisoikeuksista, vaikka hieman eri näkökulmista: minä poliitikkona, Kukka yliopistopiireissä ja toimittajana, Sini aktivistina. Tuntuu oudolta ajatukselta, että meille tulisi riitaa. Emman ärsyttävä piirre: Ettei hän ole aina itselleen armollinen. Äitiyden ja politiikan yhdistäminenkin on ollut helpompaa, koska olen saanut ystäviltäni apua ja tukea. Sinin ärsyttävä piirre: Että hän asuu Tukholmassa. Kukka: Kun Emma laittaa viestin, että hänellä on vapaailta, vastaamme heti että ”Jes, me tullaan teille!”. Sini: Työssämme minä ja Kukka etupäässä osoitamme maailmasta ongelmia, joihin pitäisi puuttua. Emma puolestaan miettii, miten ne korjataan. Emman lasten syntymä on tuonut ystävyyteemme vain lisää rakkautta. Politiikassa tunteet ovat kiellettyjä varsinkin naisilta, mutta Sinin ja Kukan kanssa ei tarvitse esittää, että tässä vaan teknokraattisesti haetaan ratkaisuja. Joudumme kaikki riitelemään töissä. Voimme toistemme kohdalla luottaa siihen, että mitä ikinä joku meistä tekeekin ja mihin tahansa se johtaa, toiset ovat aina tukena. Kukka: Ystävyydessämme parasta on luottamuksen lisäksi se, että autamme toisiamme koko ajan puolin ja toisin. Kun tutustuimme lähes 17 vuotta sitten, olin ujo ja arka. Se riittää. Itse olen sitten se vääntäjä. Sini: Olen asunut kolme viime vuotta Ruotsissa. On käsittämätöntä, miten läsnä Emma on kotona, olipa hänellä miten kiire tahansa. E mma: Olen kiitollinen siitä, miten parhaat ystäväni ovat ottaneet lapseni osaksi elämäänsä. Kokemukseni mukaan etenkin meitä naisia työntää eteenpäin se, kun ympärillämme on ystäviä, jotka uskovat meihin enemmän kuin me itse. Emma: Kukka jaksaa olla meistä positiivisin ja ymmärtää kaikkia. Sekä minä että Kukka olemme asuneet ja matkustaneet paljon ulkomailla, joten Emman kodista on tullut kiintopiste, johon voimme aina palata ja jossa olemme välillä asuneetkin. Sini on suoran toiminnan ihminen, halki, poikki ja pinoon -luonne. Puhumme, lojumme tai leivomme Emman kahden lapsen kanssa. Sen näkeminen, että Emma ja Kukka ovat alkaneet tehdä asioita ja onnistuneet niissä, on opettanut minulle samanlaista rohkeutta. Koska puhumme keskenämme paljon töistä, kyselemme ja kuuntelemme, opimme valtavasti toisiltamme. Kadehdimme Sinin kykyä elää kuten opettaa. Esimerkiksi viime viikolla puolisoni oli työmatkalla ja itselläni oli töiden jälkeen kaupunginvaltuuston kokous. Emma: Kansanedustajana unohtuu helposti se, miksi alun perin tuli lähteneeksi politiikkaan. Sini ja Kukka hakivat lapseni päiväkodista ja viettivät illan heidän kanssaan. Kirjoittelemme siellä elämästä, politiikasta, uutisista, mistä vaan. Heidän seurassaan saan olla vihainen tai surullinen. Yleensä emme tee mitään erityistä, vaan kokoonnumme Emman kotiin. Kun tulin kotiin yhdeltä aamuyöllä, minulle oli jätetty ruokaa pöydälle ja Sini oli meillä nukkumassa. Parasta Sinissä: Käsittämätön rohkeus. On ihanaa tietää, että vääryydet tuntuvat heistä yhtä pahalta kuin itsestäni. Ehkä ainoa asia, josta voin tulla Sinille ja Kukalle vihaiseksi on, jos he kyseenalaistavat omaa osaamistaan. Emma: Meitä yhdistää myös kyky tuntea suurta maailmantuskaa ja empatiaa. Kukka: En muista, että olisimme suuttuneet toisillemme kertaakaan näiden vuosien aikana. Jos olen vaikka Sinin kanssa jossain, pyydämme heti myös Kukan paikalle. Jos olen vaikka jossain tiukassa työtilanteessa ja tarvitsen feminististä tukea, kysyn viestillä neuvoa Siniltä ja Emmalta. Siksi olemme nähneet toisiamme harvemmin, mutta kun olen Suomessa, tapaamme viikoittain tai monta kertaa viikossa. E mma: Tapaamme yleensä aina kolmestaan. Sini: Enemmän kuin työasioita, olen oppinut ystäviltäni elämisen taitoa: miten rakastaa perhettään ja ystäviään, olla rohkea ja sanoa mitä ajattelee. Kukka: Yhteisen WhatsApp-ryhmämme nimi on Supersiskot. Tuntuu oudolta ajatukselta, että meille tulisi riitaa. Parasta Emmassa: Valtava rakkaus ja taito näyttää se. Kadehdimme Emman kirkasta, nopeaa älyä. Se, että ympärillä on ihmisiä, jotka olen tuntenut pitkään ja jotka tekevät töitä samojen asioiden puolesta mutta eri paikoissa, pitää minut rehellisenä itselleni. 52 1?/?2019 Maailman Kuvalehti. Tiskikonekin oli tyhjennetty. Muut eivät tiedä, että Sinillä on hillittömän hauska ja epäkorrekti huumorintaju. Ihailemme Emman tapaa olla äiti. Sini: Kun on itse jossain sopassa, ystäviltä saa tarpeellista ulkopuolista näkökulmaa. Nuorena naisena miesten maailmassa tarvitaan siskojen apua. Sini: Mistä me edes riideltäisiin
Hän oli myös vessassa itkemässä kesken jonkin kokouksen. Sini: Haaveilemme välillä yhteisestä puutalosta, jossa olisi puutarha. Lähdin Pietariin melkein saman tien nimijuhlien jälkeen. Juoksimme molemmat Rytmi-baariin, jossa vain halasimme toisiamme pitkään. Emma: Ei mene päivääkään, ettei meillä kotona puhuttaisi Sinija Kukka-kummeista. Emma: Saatuamme tietää, että Sini on pulassa Venäjällä, laitoimme heti viisumihakemukset vetämään, vaikka tyttäreni oli silloin tosi pieni. Emma: Kun olemme olleet vuorotellen myrskyn silmässä, toisten luo on voinut mennä ja romahtaa ilman, että tarvitsee sanoa mitään. Silloin olemme pitäneet toisiamme kasassa ja tuoneet iloa toisillemme. Maailman Kuvalehti 1/?2019 53. Emma: Tässä kompromissien maailmassa arvostan sitä, ettei Sini anna pätkääkään periksi siitä, mikä on oikein. Sini: Tiesin, etteivät Emma ja Kukka tule missään kohtaa kysymään minulta, että miksi teit noin. E mma: Merkityksellisintä ystävyytemme on kenties ollut sellaisina hetkinä, kun elämässä on muuten ollut synkkää. Hän ei mieti urasiirtoja tai omaa etuaan. Voimme toistemme kohdalla luottaa siihen, että mitä ikinä joku meistä tekeekin ja mihin tahansa se johtaa, toiset ovat aina tukena. Kukka, Emma ja Sini Emman lasten syntymä päiväjuhlilla 2014. Olemme aina toistemme puolella. Kun tuli tieto, että Sini vapautetaan, purskahdin itkuun keskellä kirjastoa ja juoksin vessaan soittamaan Emmalle. Muut eivät tiedä, että Kukka on taiteellinen ja näkee kauneuden arvon. Kukka: Kun tapauksen oikeudenkäynnit alkoivat, seurasimme niitä Emman kanssa tahoillamme Twitteristä ja chattasimme toisillemme koko ajan. Sinin maapallosta kantama huoli tulee esiin siinä, miten itseään säästämättä hän toimii. Se oli todella raskasta meille kaikille. Ja ”inhoamme” kaikkia toistemme entisiä heiloja! Vaikka itse antaisi anteeksi, siskot eivät unohda. Joka ilta nukkumaan mennessään lapset haluavat lähettää heille videoviestillä hyvänyöntoivotuksen. Nykyisin arvostan erityisesti sitä, ettei Sinin ja Kukan kanssa tarvitse koskaan pelätä, hävetä tai miettiä, uskaltaako jostain asiasta puhua. Jos puhumme muuttamisesta, lapset miettivät, miten Sini ja Kukka mahtuisivat uuteen asuntoon. Emma: On ihanaa, että voi fanittaa ystäviään ja olla heistä hemmetin ylpeä. Kukan ärsyttävä piirre: Hän saa niin sairaan paljon aikaan! Kadehdimme Kukan viisautta ja positiivi suutta. Kukka: Vaikeinta aikaa oli se, kun Sini oli kolme kuukautta vankilassa Venäjällä [noustuaan vuonna 2013 Greenpeacen mielenosoituksessa öljynporauslautalle protestoimaan arktisen alueen öljynporausta vastaan]. Parasta Kukassa: Positiivisyys yhdistettynä herkkyyteen. Kukka: Kun minulta joskus kysytään, ketkä ovat esikuviani, vastaan että Emma ja Sini: ihmisinä, ystävinä ja siinä, miten täydellä sydämellä he tekevät asioita paremman maailman, luonnon ja ihmisoikeuksien puolesta. Emma: Ehkä viimeistään sitten se mummokommuuni
Teksti: Lea Pakkanen Kuva: Eeva Anundi Rauli Virta sen suosikki lehti on The New York Times. Hänen mielestään maailmanrauhaa uhkaavat äärinationalismi ja populismi. "Asuin yh teensä 13 vuotta New Yorkissa 1970, 80 ja 90luvuilla ja luin sitä aina NHL:n maali tilastoja myöten." 54 1?/?2019 Maailman Kuvalehti 54 1?/?2019 Maailman Kuvalehti 10 KYSYMYSTÄ. Uutisia sodasta ja rauhasta Ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen, 71, on käynyt kaikissa maailman maissa ja raportoinut suomalaisille konflikteista Vietnamin sodasta lähtien
Mediatalot valittavat, että kirjeenvaihtajat maksavat liikaa. Suomi on kansainvälistynyt paljon siitä, mitä se oli minun opiskeluaikanani, mutta valitettavasti olemme myös yksi Euroopan rasistisimmista maista. Varoittavia esimerkkejä on 1 Miksi suomalaisten pitää tietää toisella puolella maailmaa käytävistä sodista. 5 Millaisen rauhaa käsittelevän jutun haluaisit tehdä. Nuoret antavat minulle toivoa: he matkustavat sekä ovat kansainvälisiä ja koulutettuja. Saavuin maahan sunnuntaina ja kaipasin eteeni päivän lehteä ja virkistävää tuopillista olutta. Minuun teki vaikutuksen hänen kykynsä antaa anteeksi, vaikeita asioita unohtamatta. Median vastuulla on myös se, etteivät jotkut sodat unohdu, kuten esimerkiksi Jemenille kävi pitkäksi aikaa. 4 Mikä on median vastuu konflikteista uutisoitaessa. 6 Kuka on vaikuttavin tapaamasi rauhanrakentaja. Kun vuonna 1970 lähdin rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan, olin kerralla kymmenen kuukautta reissussa onnellisesti yksin, soittamatta kertaakaan Suomeen. Valtavat määrät ihmisiä saadaan uskomaan ja kaipaamaan autoritäärisiä johtajia kansankiihotuksen ja valeuutisten avulla. Jos taas toimittaja ehdottaa, että haluaa raportoida rauhanprosessista, mediatalolta ei irtoa lupaa yhtä helposti. Mutta mikä on tietämättömyyden hinta. 2 Kutsut itseäsi rauhankirjeenvaihtajaksi. Nyt tunnen olevani kotonani melkein missä tahansa maailman kolkassa. Kuinka antaa tilanteesta tasapuolinen kuva esimerkiksi Syyriassa, jos pääsy alueelle järjestyy vain hallituksen joukkojen kautta. Mediatalot valittavat, että kirjeenvaihtajat maksavat liikaa. Vastaavaa kansanjuhlaa en ole nähnyt missään muualla. Minulle ihmisläheiset jutut ovat tärkeitä. 3 Miksi mediat kirjoittavat enemmän sotimisesta kuin rauhanrakennuksesta. Acehissa, Liberiassa, Etelä-Afrikassa, Pohjois-Irlannissa, Nepalissa, El Salvadorissa ja Guatemalassa. Puutteellinen ja virheellinen tieto aiheuttaa ymmärryksen ja empatian puutetta. Miksi. Toivon, että pahin ääripää on ohitettu esimerkiksi Trumpin Yhdysvaltain politiikan ja brexitin muodossa ja nyt lähdemme liikkeelle toiseen suuntaan. Kansainvälinen politiikka on heiluriliikettä. 9 Miten maailman kiertäminen on muuttanut mielikuvaasi Suomesta. En ole perinteinen macho sotakirjeenvaihtaja, joka viettää kuukausia poteroissa, erikoistuu sotilassanastoon ja seurustelee kenraalien kanssa. Jotta ymmärtäisimme konfliktien syitä ja seurauksia ja sitä kautta maailman tilaa. Rauhaa ei pidetä mediaseksikkäänä. 10 Mikä maa on vastannut vähiten ennakkomielikuvaasi. Mutta mikä on tietämättömyyden hinta. Kun jossakin on sota, sinne lähetetään toimittaja saman tien. 7 Mikä on mielestäsi suurin uhkatekijä maailmanrauhalle tulevaisuudessa. Haastattelutilanteessa hän oli itse vaatimattomuus ja hyväntuulinen. Vaikkapa tähän synkkään aikaan valoa tuovan koosteen onnistuneista sovinnon ja rauhan prosesseista sekä siitä, miksi ne ovat onnistuneet mm. Journalismin pitää lisätä ymmärrystä, tuoda kaukaisetkin asiat iholle, aktivoida ihmiset ajattelemaan ja toimimaan. Silloin piti vain oppia luottamaan ihmisiin. Konfliktista raportoivan toimittajan työ on tavattoman haastavaa ja vastuullista. nähtävissä esimerkiksi Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Unkarissa, Puolassa, Intiassa ja Myanmarissa. Rauhasta pitäisi kertoa mediassa enemmän. Nämä ilmiöt kaventavat demokratiaa ja lehdistönvapautta sekä aiheuttavat ihmisoikeusloukkauksia suuressa osassa maailmaa. Haastattelun jälkeen seurasin häntä parin päivän ajan kahdessa kaupungissa yleisötilaisuuksissa, joissa hänen karismansa sai sadat tuhannet ihmiset hurraamaan stadioneilla. Se lisäisi median kuluttajien uskoa siihen, että rauhanvälityksellä, kriisinhallinnalla ja rauhaa tukevalla kehitysyhteistyöllä on merkitystä. Maailman Kuvalehti 1/?2019 55. Takavuosina taustoittavaa journalismia tehtiin enemmän, nyt uutisoidaan usein vasta kun väkivalta leimahtaa. Minua huolestuttaa äärinationalismin ja populismin kasvu maailmassa. Matkustaessani UuteenSeelantiin 1980-luvun puolivälissä ajattelin sen olevan samanlainen kuin Australia, liberaali ja rento. Se huolestuttaa, samoin kuin maailman parhaimpiin kuuluvan koulutuksen ja julkisen terveydenhuollon suunta. Järkytyksekseni sain kuulla, että sunnuntaisin lehti ei ilmesty ja baarit ovat kiinni. Sain viettää Nelson Mandelan kanssa noin tunnin haastatellessani häntä Etelä-Afrikassa vuonna 1990 pian hänen vankilasta vapautumisensa jälkeen. 8 Mikä antaa sinulle toivoa
Romaani kuvaa taitavasti erilaisten voimien – perheen, rakkauden, velvollisuuden, uskonnon, perintei den, yhteisön – välisiä neuvotteluja ja taisteluja. Shamsie tarttui ideaan, mutta lopputuloksena ei ollut näy telmä, vaan romaani. Myös Aneekan elämä oikeustie teen opiskelijana tuntuu olevan mal lillaan, mutta Parvaiz ei löydä omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Joka veljeään vihaa on kertomus pakistanilaistaustaisista brittisisaruk sista. Oboen kaltaisen mutta ääneltään pehmeämmän dudukin melodiat leijailevat lumoavasti, ikiaikaisesti. Millaista jälkeä jättää tasa painottelu poliitikon kutsumuksen ja isän roolin välillä. Marjo Jääskä Levy. Musiikillinen sovinto Kirja. Muslimisisarusten kohtaloihin kie toutuvat virallista brittiyhteiskuntaa edustava, itsekin muslimitaustainen sisäministeri Karamat Lone sekä hänen poikansa, Aneekaan palavasti rakas tunut Eamonn. Nämä harmaan alueet herättävät runsaasti kysymyksiä ja moraalisia pohdintoja. Hänen toivottiin kirjoittavan nykyaikaan sijoittuva versio tunne tusta antiikin tragediasta, Sofokleen Antigonesta. Mika Kauhanen Elämää ristiriitojen varjossa 56 1?/?2019 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Joka veljeään vihaa on täysipainoista luettavaa, vaikka esikuvanäytelmän juonenkäänteet ja tulkinnat eivät olisi kaan entuudestaan tuttuja. Sofokleen tekstin ja Antigonen, Ismenen ja Hai monin vaiheiden tunteminen tuo kui tenkin romaaniin hienoja lisäsävyjä ja huimaavaa ikiaikaisuuden tuntua. Musiikillinen liitto on jo kypsässä vai heessa, sillä levy on tekijöidensä toinen. Kaksikko vastaa luo vasta voimasta, mutta täyteläisesti soivalla levyllä kuullaan mittava joukko muitakin soittajia ja laulajia. Rytmejä juhlivan maailmanmusiikkitarjonnan joukosta se erottuu levollisena ja nyansseiltaan rikkaana tuokiona. Levyn tarkoituksena onkin palata historiassa Karinin (nyk. Armenialainen Vardan Hovanissian soittaa mestarillisesti dudukia, ja turkkilainen Emre Gültekin yhtä hienostuneesti sazia ja muita Lähiidän luuttuja. Aikaan ennen armenialaisten kansanmur haa, josta Vardan Hovanissianin isä harvojen joukossa selvisi. Isosisko Isma on kasvattanut kaksoset, Aneekan ja Parvaizin, täysi ikäisiksi ja on aloittelemassa omaa elämäänsä väitöskirjatutkijana Yhdys valloissa. Pakistanilaisbrittiläinen kirjai lija Kamila Shamsie sai lontoolaiselta teatterinjohtajalta kiinnostavan ehdo tuksen. Ristiriitojen keskellä kamppailevat rakastavaiset tuovat tarinaan terveiset maailmankirjallisuu den tunnetuimmalta parilta: Romeolta ja Julialta. Kerronta on tavatto man intensiivistä alusta saakka, eikä se herpaannu hetkeksikään. Ajelehtiva nuorukainen tulee värvätyksi mukaan terroristiporukkaan ja päätyy lopulta Syyrian Raqqaan, työskentelemään terroristijärjestön mediayksikköön. Loppua lähestyttäessä tarina vielä tihenee upeasti. Tai millaista on elämä toisen polven maahanmuutta jana, kun etäiseksi jäänyt jihadistiisä on kuollut epäselvissä olosuhteissa matkalla Guantánamoon. Tarinassa on monia synk kiä tapahtumia, väkivaltaisen raakoja ja yksiselitteisen tuomittavia tekoja, mutta paljon enemmän sellaista, jota ei voi näppärästi merkitä hyväksi tai pahaksi. Tarina kerrotaan vuoroin kunkin kes keisen henkilön suunnasta. Eri näkö Kamila Shamsie Joka veljeään vihaa Gummerus 2018 Suomennos: Kristiina Dews Vardan Hovanissian & Emre Gültekin Karin Muziekpublique 2018 kulmien kautta keritään hitaasti auki aiempia tapahtumia ja kuljetetaan juonta vääjäämättömästi kohti traa gista loppua. Erzurum) kaupungin kos mopoliittiseen aikaan. Ilman vaikuttavaa taustatarinaakin Karin on erinomainen levy. ”Turkin ja Armenian sovinnonteon symboli” – näin odotuk sia herättävästi julkaisija tiivistää uuden Karinalbumin merkityk sen
Vallankumousnostalgiaa, japanilaisten hirmutekojen esittelemistä, taekwondo mässäilyä ja johtajanpalvontaa. Neuvostoliiton ja Pohjois Korean yhteistuotantoja saa myös hel pommin esitettäväksi kuin täysin poh joiskorealaisia elokuvia”, Walo sanoo. Pääjärjestäjä Ville Walon mukaan festivaaliohjelmisto tarjoaa propagan danmakuisten elokuvien lisäksi ainut laatuisia katsauksia elämään totalita ristisessa valtiossa. KULTTUURI Pala Pohjois-Koreaa Helsingissä PohjoisKoreaa vuosina 1994–2011 johtanut Kim oli muiden ansioidensa ohessa innokas elokuvaharrastaja ja osallistui tiettävästi myös elokuvien tuotantoon. Tämä helpottaa eloku vien saantia. 4 numeroa 20€ Tilaa maailma kotiisi! Kestotilaus: 42 € / 6 numeroa Tarjoustilaus: 20 € / 4 numeroa Tee tilaus osoitteessa: maailmankuvalehti.?/tilaus PohjoisKorean elokuvaviikonloppu järjestetään Helsingissä 1.–3.maaliskuuta. Walon mukaan Kimien dynastian henki on kuitenkin tavalla tai toisella läsnä kaikessa Pohjois Korean luovassa työssä. Festivaalin tuottaminen on ollut Walolle jännittävä tutkimusmatka. Tosin elo kuvien niukka saatavuus on vaikeutta nut ohjelmiston kokoamista. Viime vuodesta poiketen festivaali vieraat eivät valitettavasti pääse ihaile maan valko kankaalta Rakkaan Johtajan Kim Jong-ilin taiteellista kädenjälkeä. Festivaalin tavoite onkin esitellä vierailleen myös uutis virrasta poikkeavia näkymiä. Hän yllättyi etenkin pohjoiskorealais ten animaatioiden laadusta. Muun muassa näistä on Helsingin WHS Teat teri Unionissa järjestettävä Pohjois Korean elokuva viikonloppu tehty. Myös uhraukset valtiolle menevät yli hilseen”, hän sanoo. Walon mukaan he kutsuisivat mielellään paikallisia elo kuvantekijöitä Suomeen, mutta se ei kuitenkaan näytä onnistuvan. Tuotantotiimi on keskustellut väli käsien kautta PohjoisKorean elo kuva arkiston kanssa. ”Suurta johtajaa, vallankumousta ja japanilaisten hirmutekoja esittelevät elokuvat aiheuttavat minussa ristiriitai sia tunteita. Kulttuurieroista huolimatta elokuva on Walon mukaan universaali kieli. Johannes Jauhiainen. ”Tuotantotiimiimme kuuluu korean kielen taitajia ja aiheen parissa verkos toituneita ihmisiä
Junttila on perustanut Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmän, jossa jaetaan vinkkejä matkailuun ilman lentokoneita. Junttila itse lensi viimeksi vuonna 1992, 17-vuotiaana. Hän on siitä huolimatta reissannut aktiivisesti pitkin poikin Eurooppaa ja myös muissa maanosissa. Juha Mäkinen Lentämisen välttelystä tuli trendi ALL OVER PRESS / IMAGO SPORTFOTODIENST Lomamatkaa ei ole pakko aloittaa lento kentän kautta. ”Hyvin pian lentomatkailua on pakko ruveta rajoittamaan joko verotuksella tai muuten, ja silloin etumatkaa on meillä, jotka olemme jo oppineet elämään ilman lentämistä”, toteaa messuilla puhunut Santeri Junttila. Olipa huolissaan sielustaan tai ei, hidas matkustaminen on nostanut suosiotaan hyvin ilmeisestä syystä: lentoliikenne aiheuttaa järkyttävän suuret hiilidioksidipäästöt. Toivoa sopii, että Junttilan esimerkki leviää ja kiinnostus lentämisen vähentämiseen ei jää puheen tasolle. Lentämisen välttäminen on noussut alkuvuodesta suoranaiseksi trendiksi. Lukuisat mediat ovat tarttuneet aiheeseen, ja Helsingissä järjestettiin tammikuussa Maata pitkin -matkamessut, joilla esiteltiin maitse matkustamisen autuutta. 58 1?/?2019 Maailman Kuvalehti ILMIÖ. Vuonna 2018 matkustajamäärät Finavian lentoasemilla kasvoivat kymmenen prosenttia. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea ve rion nus, quidessed escia veles Vanhan viisauden mukaan liian nopeasti matkustaessa ihmisen sielu ei pysy mukana. Kaukomaille pääsee myös maata pitkin, joskin aikaa ja rahaa tarvi taan yleensä enemmän
Muutos näkyy Sambian lisäksi suuressa osassa Afrikkaa. Kiinan toiminta on tarkoittanut parempia teitä, suuria rakennushankkeita ja talouden kasvua. Nyt haluaisin oppia heiltä. Kiina investoi kehittyviin maihin ennennäkemättömällä vauhdilla S eison mieheni ja lasteni kanssa Sambian pääkaupungissa Lusakassa, muurien ympäröimällä pihalla. Kymmenen vuotta sitten ajoimme mieheni kanssa pihan portista vanhalla Land Roverilla, jonka olimme kunnostaneet niin, että voimme ajaa sillä Afrikan ja Euroopan halki Helsinkiin. Tilalle ovat tulleet kiinalaisten rakentamat tiet, ostoskeskukset ja kasinot. Kansainvälisten kehitysyhteistyöjärjestöjen logoilla varustetut autot ovat hävinneet, järjestöjen toimistoja on suljettu. Maailman Kuvalehti 1/?2019 59 Näkökulma. Euroopan ja Yhdysvaltain rooliksi jää valita, miten muutokseen suhtaudumme. Sambialainen, Afrikan maiden kehitysapuriippuvuutta kritisoinut taloustieteilijä Dambisa Moyo kirjoittaa tuoreimmissa kirjoissaan Kiinasta ja länsimaiden globaalin merkityksen heikkenemisestä. Sarja on Sambian katsotuin, koukuttava ja ammattitaidolla tehty. Olemme Sambiassa ensimmäistä kertaa lähtömme jälkeen. Sarjan käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja ovat ystäviäni. Jäämmekö kritisoimaan Kiinaa tai kilpailemaan sen kanssa. Ulkoministeriö luovuttaa suomalaisten käytössä olevat asunnot Sambian hallitukselle tämän vuoden alussa. Moyon mukaan Kiinan merkityksen nousu tarkoittaa, että länsimaiden korostamien demokratian, poliittisten oikeuksien ja vapaan markkinatalouden sijaan kehittyvissä maissa korostuvat nyt toisenlaiset arvot: valtiokapitalismi ja taloudelliset oikeudet. Alueesta luopuminen tapahtuu keskellä suurta muutosta, joka näkyy Lusakan katukuvassa konkreettisesti. Länsimailla on taakkanaan kolonialismin historia, epäreiluiksi koetut kauppasuhteet sekä IMF:n ja Maailmanpankin 90-luvulla toteuttamat epäonnistuneet uudistukset. Vai pyrimmekö osoittamaan demokratian, sananvapauden ja ihmisoikeuksien voiman paitsi puheiden, myös entistä johdonmukaisemman toiminnan tasolla. TE EM U U LL G RÉ N Elina Hirvonen Katseet kääntyivät Kiinaan Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Kiina investoi kehittyviin maihin ennennäkemättömällä vauhdilla, ja ihmisten katseet kohdistuvat Euroopan ja Yhdysvaltojen asemesta Kiinaan. Ajoitus on hyvä: pihapiirin viimeiset suomalaiset ovat pakkaamassa tavaroitaan. Haluamme näyttää lapsille kodin, jossa asuimme ennen kuin heitä oli. Sambiassa asuessani halusin antaa kaiken ammattitaitoni nuorten sambialaisten elokuvantekijöiden käyttöön. Kun lähdemme vanhalta kotipihalta, katsomme televisiosta sambialaista saippuasarjaa, Zubaa . Kymmenen vuotta sitten he kaikki olivat mukana Suomen ulkoministeriön tukemassa elokuvantekijöiden koulutushankkeessa. Kiinan roolista on Afrikan maissa ristiriitaisia mielipiteitä, mutta tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä suhtautuu siihen myönteisesti
Tuholta säästynyt alue on kierretty kymmenessä minuutissa. Historiafriikkiä kutkuttaa se, että kaupungilla on taka naan poikkeuksellisen kunniakas tule vaisuus. Rantapenkerettä halkoo rivi rumia betonilaattoja. Sain häivähdyksen vaihtoehtoi sesta tulevaisuudesta, kun myöhem min illalla minua vastaan asteli kaksi newyorkilaista leidiä kimaltelevissa iltapuvuissa – toinen sinisessä ja toi nen punaisessa. Miksi siis Greytown. J oku saattaisi olla sitä mieltä, että Nicaraguan Greytownissa vierai leminen on virhe. Vaikka Greytownissa vierailee ainoastaan huumekauppiaita ja kaltai siani historiafriikkejä, näkymät kylässä ovat mahtavia: eteläpuolella, Costa Rican ja Nicaraguan rajalla, sijaitsee San Juan joen viidakkoinen suisto alue ja idässä kimaltelee Karibianmeri. PI RI TT A PA IJA Itse kylä voisi olla viehättävämpi, ellei yhdysvaltalainen taisteluheli kopteri olisi tehnyt niin pahaa jälkeä 1980luvulla, kun Nicaraguan sisällis sota roihusi kuumimmillaan. Jos kanava olisi rakennettu Panaman sijasta Nicara guaan, Greytownista olisi tullut merkit tävä satamakaupunki. Ajatus kävi myös omassa mielessäni, kun en löytänyt mistään ruokaa. Kaikkea tätä kehystää hautausmaa ja muutamia hökkeleitä. Kylässä ei ollut ravintolaa, eikä sen ainoassa hotellissa tarjottu muuta kuin kädenlämpöistä olutta. Pikkukylä, josta piti tulla suursatama Nicaraguan Greytownissa liikkuvat vain huumekauppiaat ja historiafriikit. Rannan päässä on ränsistynyt hotelli, jonka edustalla huume kauppiaat käyvät tankkaa massa pikaveneitään. Kylä voisi olla viehättävämpi, ellei yhdysvaltalainen taisteluhelikopteri olisi tehnyt niin pahaa jälkeä 1980-luvulla. Lopulta sain riisiä ja papuja kahlattuani ruohoi sen laguunin läpi erään vanhan mie hen talolle. Punaasuinen sanoi: ”Tulemme aina Greytowniin viettämään uutta vuotta.” Jukka Aronen 60 1?/?2019 Maailman Kuvalehti KUMMA KOLKKA Matkalla maailman laidoilla. Kanavahanke unohdettiin, kun Panaman kanava val mistui vuonna 1914. Maailmanhistorialla oli suuria suunnitelmia Greytownin varalle – se kun sattuu sijaitsemaan sopivasti San Juan joen suulla, johon 1800luvulla suunniteltiin KeskiAmerikan kan nasta halkovaa kanavaa
Matkamme päätteeksi George antoi meille lahjaksi pienet linkku veitset. Olin haltioissani. Huo mautukset 14 päivän kuluessa. Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen juha.makinen@ maailmankuvalehti.fi Vt. Aamiaisella sai maailman parasta pinkkiä greippimehua ja halloumilta maistuvaa nauhamaista juustoa. Maailman Kuvalehti on Aikakaus lehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri, mieli pide ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Plussaa oli myös se, että Acropolesta löytyivät toimiva internet ja faksi – harvinaisuuk sia 2000luvun alun Sudanissa. Sillä on avattu paketit, kiristetty fillarin ruu veja ja hätäviilattu kynnet. Mutta kun George, toinen hotellin omista vista kreikkalaisveljeksistä, toivotti minut ja kuvaajan tervetulleeksi, ymmärsimme heti miksi toimitta jat, arkeologit ja avustustyöntekijät hakeutuivat juuri tänne. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 6 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issN 1799151x Ilmestymis päivä 14.2.2019 Seuraava numero ilmestyy 2.5.2019 Maailman Kuvalehti 1/?2019 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Fingon toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliitti sen osaston kansalaisjärjestömäärä rahoista. Se kulkee edelleen aina mukanani, ja irrotan sen avainrenkaasta vain ennen lento kentälle lähtöä. Sanna Ra TU O M AS TI AI N EN Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Sveitsiläinen linkkuveitsi Sudanista Ensisilmäyksellä hotelli Acro pole Khartumissa ei tehnyt vaiku tusta. Simppeli sisääntuloaula, karu huone ja jaettu kylpyhuone. päätoimittaja Juha Mäkinen, 050?317?6717 AD Nici Lönnberg, 050?317?6703 Toimitussihteeri Ruut Tolonen, 050 317 6706 Toimitusharjoittelija Johannes Jauhiainen, 050 317 6714 Ilmoitukset Juha Mäkinen, 050?317?6717 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@fingo.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Fingo on 300 kehitysjärjestön yhteis työjärjestö. Asuin tuohon aikaan Kairossa ja olin ensimmäistä kertaa juttu keikalla Sudanissa. Lehden vastuu ilmoituksen pois jäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta mak setun määrän palauttamiseen. Seurasimme kuvaajan kanssa Osama bin Ladenin jäljissä hylätylle raviradalle, näimme amerikkalaisten pommitta man lääketehtaan ja ihmettelimme suufilaistanssia. Khartumin vanhin hotelli oli insti tuutio, ja sen omistajat tiesivät kai ken, mitä Sudanin pääkaupungista piti tietää
Rauhan edunvalvoja Suomen Rauhanpuolustajat Perustettu 1949 toimimaan rauhan, aseistariisunnan, suvaitsevaisuuden ja ihmis oikeuksien puolesta sekä maailmanlaajuisen tasaarvon puolustajaksi. Kannanottojen ja poliittisen vaikut tamistyön lisäksi järjestö harjoittaa pienimuotoista avustustoimintaa esi merkiksi ItäUkrainan siviiliväestölle rintamalinjan molemmilla puolilla. Esittelyssä ilmastovastuullinen elämä Kylmän sodan jäänteitä jäätikön reunalla Maailma kylässä -festivaalin ohjelmisto ja esittelyt kiinnostavimmista esiintyjistä. ”Rauhan edunvalvonta” on sanapari, joka kuvaa parhaiten Suomen Rauhan puolustajien toimintaa. Nykyi nen toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro luonnehtii järjestöä itsensä näköiseksi kriittiseksi rauhanrakentajaksi. Maailman Kuvalehti 2/2019 ilmestyy 2.5.. Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä jär jestö on käynyt läpi huiman muodon muutoksen. Matinpuron mukaan avainasemassa ovat yksilöi den ja poliitikkojen vastuunkanto. Entä miten maailmanrauha järjestön mielestä saavutettaisiin. Kan sainvälinen solidaarisuus on ollut Rau hanpuolustajien toiminnan keskiössä alusta saakka. FI N G O / SA AR A KI VI M ÄK I KATSO, JÄRJESTÖ Palstalla esitellään Fingon jäsenjärjestöjä. 1980luvulla se ilmeni EteläAfrikan apartheidiä vastusta neen ANCpuolueen tukemisena. ”Oma asemamme kehittyneessä maassa, jossa on sananvapaus, vel voittaa pitämään heikompien puolta." Johannes Jauhiainen Satakunnan Rauhanpuo lustajien rau hanpanssari sai ansaittua huomiota Porin Suomi areenan ava jaisissa heinä kuussa 2018. Seuraavassa numerossa Kuka kantaa vastuun ilmastopakolaisista. Suomen Rauhanpuolustajat uskoo, että maailmanrauha saavutetaan pitämällä heikompien puolta. Motto: ”Ollaan ihmisiksi.” Järjestön voi lakkauttaa, kun me kaikki pallontallaajat osaamme olla ihmisiksi. ”Nykyisin Rauhanpuolustajat ovat ainoita Suomessa, jotka pitävät hana kasti esillä Afrikan viimeisen siirto maan LänsiSaharan oikeuksia niin Euroopan unionissa kuin kotimaassa”, Matinpuro sanoo. Rauhanpans sarin ohjai missa oli Ta pio Solala. Työväenliikkeen piirissä toimivasta solidaarisuuskerhosta kehittyi 1980luvulle tultaessa toimija, joka tuki Suomen silloista ulkopolitiikkaa
Jäsenenä olet auttaja. Liittymällä jäseneksi mahdollistat avun omalla paikkakunnallasi ja maailmalla. Liity helposti: punainenristi.fi/liity. Pysähdy hetkeksi, nauti vaikka kupponen kuumaa ja pidä pieni auttamishetki. Ym pär istö Ota hetki auttamiselle. Punaisen Ristin jäsenenä olet auttaja, heikoilla olevien puolustaja. Tule siis osaksi auttajien ketjua
Toimitus tuottaa aikakauslehteä, jota on kiva lukea. Myyjä myy lehden 10 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa. isonumero.fi Iso Numero tarjoaa mahdollisuuden toimeentuloon ihmisille, joiden on vaikea tai mahdoton saada sitä muualta. Tee ma : Ma ailm anr auh a Ma ailm an Ku vale hti 1/2 019. Osta kadulta tai tilaa lehti: holvi.com/shop/isonumero Vaikuttava aikakauslehti Myyjä ostaa Ison Numeron 5 euron kappalehintaan. Kaikki tuotot käytetään myyjien tueksi