€. Totuuden hetki Ihmiset • Kulttuuri • Ympäristö • Ilmiöt Ali Jahangiri etsii nykypäivän suomalaisuutta Meksikon zapatistien hiljentynyt kapina jatkuu yhä Talvisirkus koettelee jälleen rohkeuden rajoja 1 1/ 2 16 | 6,9 . Miten Yhdysvaltain presidentinvaalien lopputulos vaikuttaa kehityspolitiikkaan
Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2016 5 € Leo Stranius Myry Voipio Hilja Grönfors Gianis Varoufakis Noora Dadu: ”Rakkaus ja armo mahdollistavat yhdessä touhuilun” Perheenyhdistäminen – iso ihmisoikeusongelma Värityskirja synnyttää rauhan tunteita Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2015 5 € Ali Jahangiri – ”Hauska on pyhää” Paperittomat – Keitä he ovat. www.isonumero.fi Uusi lehti katukaupassa nyt!. Myyjät saavat lehdistä kolme euroa kappaleelta. Posetiivit – Kammesta iloa kaduille Anu Koivunen Aino Sutinen Teemu Keskisarja Anu Silfverberg Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy-talvi 2015 5 € Tiina Rosenberg Jari Hanska David Graeber Kirsi Salo Heidi Köngäs – ”Myötätunto vahvistaa ihmistä eniten" Konnunsuon säilö on vankila ilman rikollisia Meloninigiri ja muita sushiyllätyksiä Mercedes Bentso – Tyttö joka leikki tulella Grönlanti – Osaamisen siirtomaa Alzheimerin tauti – kun muistamattomuus iskee Minna Canth Nils Aslak Valkeapää Nura Farah Syksy Räsänen Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy–talvi 2014 5 € Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kevät 2015 5 € Laura Malmivaara – ”Tärkeintä on rakkaus!” Nuorisotakuu – Ei kodittoman juttu Hector ja Olavi Uusivirta – Musiikki yhdistää Julma Henri Rosa Liksom Evelin Kask Max Ryynänen Iso Numero on kaduilla myytävä laadukas aikakauslehti, jota voi myydä kuka tahansa lisätuloja tarvitseva. Lehteä julkaisee Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry. Iso Numero on monipuolinen ja puhutteleva lukupaketti, joka avaa uusia näkökulmia yhteiskuntaan. Osa lehden sisällöstä tulee Kultin 200:sta jäsenlehdestä ja osa on toimituksen omaa tuotantoa
Posetiivit – Kammesta iloa kaduille Anu Koivunen Aino Sutinen Teemu Keskisarja Anu Silfverberg Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy-talvi 2015 5 € Tiina Rosenberg Jari Hanska David Graeber Kirsi Salo Heidi Köngäs – ”Myötätunto vahvistaa ihmistä eniten" Konnunsuon säilö on vankila ilman rikollisia Meloninigiri ja muita sushiyllätyksiä Mercedes Bentso – Tyttö joka leikki tulella Grönlanti – Osaamisen siirtomaa Alzheimerin tauti – kun muistamattomuus iskee Minna Canth Nils Aslak Valkeapää Nura Farah Syksy Räsänen Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy–talvi 2014 5 € Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kevät 2015 5 € Laura Malmivaara – ”Tärkeintä on rakkaus!” Nuorisotakuu – Ei kodittoman juttu Hector ja Olavi Uusivirta – Musiikki yhdistää Julma Henri Rosa Liksom Evelin Kask Max Ryynänen Iso Numero on kaduilla myytävä laadukas aikakauslehti, jota voi myydä kuka tahansa lisätuloja tarvitseva. Vierailu alueella vahvisti Cárdenasissa ajatusta, ettei vallankumousta Meksikossa tehdä asein vaan ideologisesti. Lehteä julkaisee Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry. Anni Valtonen Alejandro Cárdenas ”Kaikille kaikkea, meille ei mitään”, lukee zapatistien seinään maalaamassa kannannotossa chiapasilaisessa Oventecin kylässä, zapatistien ydinalueella. ”Tahdoin päästä todistamaan ainoaa yhteiskunnallispoliittista taistelua, johon meksikolaisena kaikkien kriisien keskellä voin vielä uskoa”, Cárdenas avaa motiiveitaan. Kirjeessä luvattiin, että olen toimittajana luottamuksen arvoinen”, hän sanoo. Iso Numero on monipuolinen ja puhutteleva lukupaketti, joka avaa uusia näkökulmia yhteiskuntaan. Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2016 5 € Leo Stranius Myry Voipio Hilja Grönfors Gianis Varoufakis Noora Dadu: ”Rakkaus ja armo mahdollistavat yhdessä touhuilun” Perheenyhdistäminen – iso ihmisoikeusongelma Värityskirja synnyttää rauhan tunteita Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2015 5 € Ali Jahangiri – ”Hauska on pyhää” Paperittomat – Keitä he ovat. Tarinan takaa ”Sain apua ystävältäni, joka kirjoitti kirjeen zapatistiarmeijan johdolle. Myyjät saavat lehdistä kolme euroa kappaleelta. Meksiko 32–39 Zapatistien taisto jatkuu A LE JA N D R O C Á R D EN A S Toimittaja Alejandro Cárdenas matkusti Etelä-Meksikon Chiapasiin katsomaan, mitä vuonna 1994 puhjenneelle, alueen intiaaniväestön mobilisoimalle zapatistikapinalle kuuluu. Osa lehden sisällöstä tulee Kultin 200:sta jäsenlehdestä ja osa on toimituksen omaa tuotantoa. Apua oli myös Cárdenasin aiemmista, zapatistien kannatusalueella tehdyistä lehtijutuista, joista yksi – kahvinviljelyä käsittelevä – on julkaistu aiemmin Maailman Kuvalehdessä. www.isonumero.fi Uusi lehti katukaupassa nyt! Maailman Kuvalehti 11 / 2016 3. Päästäkseen jutuntekoon Cárdenasin tuli läpäistä zapatistiarmeijan sisäiset varotoimet
11 Kolumni Kaari Mattila 12 Maailma nyt Nicaragua syöksyy menneisyyteen Lukujutut 14 Välähdys Bangkok, Thaimaa 16 Henkilökuva Johanna Klinge 20 Kuin yö ja päivä 28 Sirkus talven pimeydessä 32 Zapatistien taisto jatkuu 40 Essee Kenen suulla. Yhdysvallat 20 Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden kehityspoliittiset näkemykset eivät voisi poiketa enempää toisistaan. Uusi kolumnisti! 4 11/ 2016 Maailman Kuvalehti. Suomi 50 Koomikko Ali Jahangiri ottaa uudessa tv-sarjassaan Alias Lönnrot selvää nykyajan suomalaisuudesta. Ihmiset ja ilmiöt 43 Katso, järjestö! SASK 44 Matkalla Lounaalla vankilassa 45 Kolumni Elina Hirvonen 46 Arviot 47 Ilmiö Performanssitaidetta saunassa 48 Kulttuuri Musiikkia Madventuresin tahtiin 49 Kohtaamisia Mangrovemetsien puolustaja 50 10 kysymystä Ali Jahangiri 52 Kentältä 54 Absurdistan Tässä numerossa Kannen kuva: Klaus Welp Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Eeva Anundi, Outi Kainiemi, Lehtikuva. Suomi 40 Taiteen ja aktivismin kentällä esitetään nyt kysymyksiä siitä, kuka kertoo kenenkin tarinaa, Anu Silf verberg kirjoittaa. Maailma paloina 6 Maataloudesta töitä Afrikan nuorille 7 Yli kaksi miljardia auttaa tuntemattomia 8 Nolo kirje pohjoisen kummilta 9 Neljä kertaa kuuhun ja takaisin 10 Onko kuherruskuukausi ohi. Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö
Moderoin Viestintä ja kehitys -säätiön eli Vikesin organisoimaa paneelia, jonka aiheena oli ulkomaan uutisointi, työn tämänhetkiset valtavat haasteet. Miten kirjoittamamme jutut värittävät niitä mielikuvia, joita meille syntyy tänne sotaa paenneista ihmisistä. Se kuului hänen äänessään. Vaikka kuinka yrittäisi, on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa elää maassa, jossa ei ole vapautta, niin kuin me sen käsitämme. Hän mainitsi pitkän listan journalistikollegoitaan, jotka olivat kuolleet työssään. Nimenomaan siitä pitäisi uskaltaa puhua. Siksi hän itse oli nyt Suomessa, turvan tarpeessa. Kidutettua Al-Gburia oli aina pidetty Irakissa ”aktivistina”, joka uhkaa työllään valtaapitäviä. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimituspäällikkö. Ettemme me tätä hyväosaisuuttamme ole ihan pyyteettömästi itsellemme saaneet. Teillä on valtaa, käsitättekö. Anni Valtonen Unohdettu etuoikeus Vapaus velvoittaa meitä aina puhumaan. Suomessakin elää kasvava joukko ihmisiä, joilta vapaus on puuttunut. Vapaus velvoittaa meitä aina puhumaan. Ja erityisesti heidän puolestaan, jotka eivät sitä itse voi tehdä. Vieressäni istuneen Al-Gburin, 47, tämän ulkomaiselle medialle Irakissa työskennelleen tv-kuvaajan ja fikserin, sanoissa oli valtava paino. Ei vain ole. Entä mikä oli meidän osuutemme tässä kaikessa. Nyt olemme maailmantilanteessa, jossa joudumme pohtimaan etuoikeuttamme toden teolla. Olemme tälläkin hetkellä valinnoillamme ja toimillamme köyhdyttämässä ja kaventamassa ihmisten elinolosuhteita eri puolilla maailmaa. Heidänkin puolestaan, jotka eivät sitä voi tehdä. Mitä muita tarinoita sotaa käyvistä maista löytyy. Sittemmin kuulin, ettei Suomi ole hänelle kuitenkaan turvaa antamassa. Heidän kokemuksensa laittavat oikeutemme uuteen perspektiiviin. Sellainen paino, jota ei rauhanoloissa kasvaneella ja työskennelleellä ihmisellä ole. Hän osasi käyttää puheenvuoronsa, koska se ei ollut hänelle itsestäänselvyys. Heidät oli tapettu. Tarkoituksemme oli pohtia, miten kertoa suomalaisille yhä monimutkaisemmasta maailmasta niin, että konfliktien taustalla olevat syyja seuraussuhteet tulisivat edes himpun verran selvemmiksi. Minä pyydän: käyttäkää sitä valtaa.” Näin puhutteli irakilainen Waleed Al-Gburi suomalaisia journalisteja Helsingin Paasitornissa lokakuussa järjestetyillä Journalismin päivillä. Elätte vapaassa maassa, demokratiassa. Te voitte oikeasti vaikuttaa asioihin, kirjoittaa ja puhua. Että kuolleiden listaamisen ja lukujen sijasta ihmisille annettaisiin välineitä ymmärtää, mitä tapahtui ennen kuin sota syttyi, ennen kuin kumivene työnnettiin vesille. TE EM U U LL G R ÉN ” Maailman Kuvalehti 11 / 2016 5 Pää kirjoitus. T eillä on täällä kaikki vapaudet
Hän muistuttaa, että Afrikassa on 400 miljoonaa hehtaaria käyttämätöntä viljelysmaata. ”Siinä ei ole mitään järkeä, että Afrikka käyttää ruuan tuontiin yli 30 miljardia euroa vuodessa, kun se pystyisi ruokkimaan itsensä”, Adesina sanoo. Kolme viidestä nuoresta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ei pysty kilpailemaan työpaikoista puutteellisen koulutuksen vuoksi. Vuonna 2014 nuorten työttömyysaste oli Etelä-Afrikassa 51 prosenttia, Namibiassa 40 ja Algeriassa 28 prosenttia. Miljoonat nuoret ovat Afrikassa työtä vailla. Afrikan kehityspankki ja Iita ratkovat ongelmaa perustamalla nykyaikaisia maatalousalan oppilaitoksia. Yhä useampien afrikkalaisnuorten toivotaan saavan työtä maataloudesta. Työtä Afrikan nuorille -hanke aikoo luoda kahdeksan miljoonaa maatalousalan työpaikkaa viidessä vuodessa. Kuvan nuoret naiset kuuluvat welayta-heimoon eteläisessä Etiopiassa. Dominique Von Rohr / IPS Maataloudesta töitä Afrikan nuorille R O D W A D D IN G TO N / FL IC KR Koonnut Esa Salminen 6 10/ 2016 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Hankkeen takana ovat Afrikan kehityspankki ja International Institute of Tropical Agriculture (Iita). Afrikan kehityspankin johtoon vuosi sitten noussut Nigerian entinen maatalousministeri Akinwumi Adesina on ilmoittanut tavoitteekseen tehdä maanosasta omavaraisen ruuan suhteen vuoteen 2025 mennessä
ES Yli kaksi miljardia auttaa tuntemattomia Indonesia. Jopa 91 prosenttia myanmarilaisista sanoi lahjoittaneensa rahaa ja 55 prosenttia oli tehnyt vapaaehtoistyötä edellisen kuukauden aikana. Jos rahaa on vähän, harva köyhissä maissa laittaa sitä sairausvakuutukseen. Top 10 1 Myanmar 70 2 Yhdysvallat 61 3 Australia 60 4 Uusi Seelanti 59 5 Sri Lanka 57 6 Kanada 56 7 Indonesia 56 8 Britannia 54 9 Irlanti 54 10 Uzbekistan 52 Maailman Kuvalehti 11 / 2016 7 MAAILMA PALOINA. Tuloksissa näkyy ilmeisesti Myanmarin valtauskonto theravada-buddhalaisuus, jonka mukaan ihmisen teot vaikuttavat hänen kohtaloonsa jälleensyntymän jälkeen. Bottom 10 131 Azerbaidžan 21 132 Madagaskar 20 133 Montenegro 20 134 Unkari 20 135 Serbia 20 136 Kongo DR 19 137 Kreikka 19 138 Jemen 17 139 Palestiina 17 140 Kiina 11 Osallistumisindeksi 100 on paras mahdollinen, mikä tarkoittaisi, että kaikki maan kansalaiset antaisivat rahaa, tekisivät vapaaehtoistyötä ja auttaisivat tuntemattomia. Se esiintyy lähestulkoon kaikissa kielissä melkein samanlaisena. Gallup kysyi maailman kansalaisilta vuonna 2015, kuinka paljon he auttoivat kanssaihmisiään edellisen kuukauden aikana. Suomi löytyy vasta sijalta 21. Ensimmäinen Afrikan maa listalla on Kenia, sijalla 11. Ohjelmaa kokeillaan paraikaa Jaavan saarella Malangissa ja Jakartan laitamilla. Terveysyritys Indonesia Medika on siksi innovoinut ohjelman, jossa katujen roskat vaihdetaan terveydenhuolloksi. ES Indonesiassa roskat vaihtuvat terveydenhuoltoon Maailman sana Hä. Tiettävästi maailman yleisin sana on nopea, toisen keskeyttävä hä. Antoiko ihminen rahaa, tekikö vapaaehtoistyötä tai auttoiko tuntematonta. Voittaja oli yllättävä: avuliaimpia ja anteliaimpia ihmiset ovat Myanmarissa. Kolmesta kilosta saa 10 000 Indonesian rupiaa (noin 0,70 euroa), millä Indonesia Medika antaa ohjelman jäsenille vakuutuksen. Vähiten auttamishalua löytyy epävakaista maista. Maailmanlaajuisesti rahalahjat ovat vapaaehtoistyötä suositumpia: lähes 1,4 miljardia oli antanut hyväntekeväisyyteen, noin miljardi oli antanut aikaansa. Jopa 2,2 miljardia ihmistä oli auttanut tuntemattomia. Pientä lohtua voi hakea siitä, että voitimme sentään Ruotsin, joka on sijalla 22. Indonesian 250 miljoonasta ihmisestä noin 60 prosentilla ei ole sairausvakuutusta. Käytännössä tämä ”Garbage Clinical Insurance” toimii The Guardianin mukaan niin, että vakuutuksen ottajat keräävät kukin kolme kiloa kierrätyskelpoista roskaa ja vievät ne kaupallisille sorttiasemille
Olen pahoillani, että olet köyhä.” Kirje oli tullut Yhdysvalloista, Fresne kirjoittaa One-järjestön blogissa, ja sillä tarkoitettiin hyvää. Toistaiseksi suurin osa hankkeista keskittyy vihapuheen valvontaan, lakien säätämiseen ja niiden valvomiseen. Nolo kirje pohjoisen kummilta Flying Kites -kehitysjärjestön Virginia Fresne sai kenialaislapselle osoitetun kirjeen, joka alkoi: ”Hyvä orpo. Kun maa on poliittisesti jännitteinen, voivat etnisiin ryhmiin kohdistuvat huhut ja solvaukset kääntyä nopeasti vaarallisiksi, perustelee Usaid verkkosivuillaan. Myös Suomessa kummilapsia välittävät järjestöt ovat sopineet, että kirjeenvaihto kulkee järjestöjen kautta. Ainakin Euroopan unioni ja Yhdysvaltain kehitysapuviranomainen Usaid ovat alkaneet rahoittaa kehitysyhteistyöhankkeita, joilla tartutaan vihapuheen leviämiseen globaalissa etelässä. ES Sääliä tihkuvat sanat voivat. Unesco on muistuttanut, että vihapuhetta tarkkailemalla saatetaan saada ennakkovaroituksia veriteoista ja jopa kansanmurhista. Vuonna 1980 se oli jo 63 vuotta, ja vuonna 2012 ihmispolo vaelsi maapallolla keskimäärin 70-vuotiaaksi. Lähde: WHO ja Maailmanpankki IS TO C K 8 11/ 2016 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Nettiraivo ei ole vain suomalainen ilmiö. ”Opiskelkaa maailman köyhyyttä ja kirjoittakaa paikallispoliitikoille”, hän pyytää. hämmentää tai jopa loukata. Myös vihapuhe seksuaalija sukupuolivähemmistöjä kohtaan on kasvanut verkossa ympäri maailman, Usaid toteaa. Siitä huolimatta kirjettä ei voinut koskaan antaa kohteelleen. kirjeiden vastaanottajia.. Esimerkiksi Burmassa on puututtu nopeasti suosiota kasvattavan internetin tuomiin lieveilmiöihin. Vuonna 1900 keskimääräinen elinajanodote oli 32 vuotta. Siksi vihapuheen kannattaisi YK-järjestön mukaan olla yhä useamman kehitysjärjestön agendalla. Fresnen mukaan on tavallista, että länsimaissa opettajat haluavat lasten kirjoittavan köyhien maiden lapsille kirjeitä, jotta maailma tulee tutuksi – ja jotta rikkaiden maiden lapset oppisivat arvostamaan sitä, mitä heillä on. Vihapuhe tuli kehitysyhteistyöhön Kohti parempaa Ihminen elää nykyään kauemmin kuin koskaan. Fresnen mielestä kasvatukseen tulisi löytää muita keinoja, ettei tehtäisi vahingossa hallaa. ES Kummilapsen auttaminen voi opettaa paljon, mutta pitää varoa, mitä lapselle kirjoittaa. Keniassa säälinsekaiset kirjeet ”köyhille raukoille” saattavat hämmentää tai jopa loukata. Kenialaislapsille asti mahdollisesti loukkaavat kirjeet eivät päädy, sillä Fresne ja kumppanit avaavat ja ennakkosensuroivat kirjeet
Arviota on tarkastettu ylöspäin reilusti, sillä nykyään lintuja voidaan seurata satelliiteilla entistä tarkemmin. Ymmärrys auttaa suojelemaan eläimiä ja näiden kulkemista maailmassa, jossa myös luontokappaleiden liikkumiselle nousee yhä enemmän esteitä. Lapintiira on eläinkunnan ehdoton mestari, mitä tulee maailmanmatkailuun. Lintu siis mutkittelee melkoisesti, sillä maapallon ympärysmitta on noin 40 000 kilometriä. Tiirat ovat muuttoliikkeen maailmanmestareita, mutta tutkijat seuraavat vaeltavia eläimiä valaista ankeriaisiin, kilpikonniin, etanoihin, sudenkorentoihin ja perhosiin. ES Neljä kertaa kuuhun ja takaisin Reilut sata grammaa painava lapintiira pysähtyy melkein kuukaudeksi keskelle Pohjois-Atlanttia vuotuisella muuttomatkallaan. Nyt tiedetään esimerkiksi, että valkohai voi uida Etelä-Afrikasta Australiaan ja takaisin yhdeksässä kuukaudessa, sinievätonnikala taas saattaa ylittää Tyynenmeren 20 kuukaudessa kolme kertaa. LI N D SA Y R O B IN SO N / FL IC KR Maailman Kuvalehti 11 / 2016 9 MAAILMA PALOINA. Kolmikymppiseksi elävä tiira lentää The Guardianin mukaan elämänsä aikana vajaat kolme miljoonaa kilometriä, eli nelisen kertaa kuuhun ja takaisin. Alan lehdissä puhutaan jopa eläinten internetistä, sillä tietoa vaellusreiteistä kerääntyy valtavasti. Lapintiirat talvehtivat Etelämantereella ja palaavat pohjoiseen keväisin. National Geographicin mukaan tiirojen yksittäinen syksyinen muuttomatka Grönlannista Etelämantereelle voi venyä jopa 71 000 kilometriin
Vaikka Pariisin ilmastokokouksessa Monien ihailema Justin Trudeau on hyväksynyt esimerkiksi alkuperäiskansojen pyhiä maita halkovan öljyputkiston sekä ilmastoa kuormittavan liuskeöljyterminaalin. Jesse Gehlen Kanada. 3. Pääministeri Justin Trudeau on saanut ensimmäisen hallintovuotensa aikana uskomattoman määrän huomiota Kanadan ulkopuolella. Suojaamaton seksi on syynä kahdeksassa prosentissa ja huono sanitaatio seitsemässä prosentissa kuolemista. Miehillä prosentti on 42.3 1. Seuran tavoitteena on ”lisätä parempien poliitikkojen määrää Suomessa”, mikä tapahtuu ilmeisesti avoimena pidetyn Trudeaun esimerkin avulla. Mekassa kävi samana vuonna 14 miljoonaa pyhiinvaeltajaa ja uskonnollista turistia, Vatikaanissa kuusi miljoonaa. Anoop Babani, 63, on intialainen eläkkeellä oleva taloustoimittaja ja rauhanaktivisti, joka rakastaa numeroita. Näistä saavutuksista huolimatta moni on alkanut odottaa Trudeaulta enemmän tekoja. Hän vei myös läpi kiitetyn hiilidioksidin verotusuudistuksen, jossa provinsseja verotetaan päästöjen perusteella. Suomessakin hänestä on kasvanut eräänlainen kulttihahmo, jonka kunniaksi on perustettu esimerkiksi Suomi-Trudeau-seura. Trudeaun ympäristöministeri Catherine McKenna puhui ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä kahden asteen sijasta puoleentoista asteeseen, on liberaalihallitus hyväksynyt useita ilmastoa kuormittavia hankkeita. A LA IN JO C A R D / A FP / LE H TI KU VA 10 11/ 2016 Maailman Kuvalehti. Viime aikoina kanadalaiset ovat kuitenkin alkaneet havahtua siihen, että Trudeau ei välttämättä lunastakaan kaikkia lupauksiaan, erityisesti mitä tulee alkuperäiskansojen oikeuksiin ja ilmastopolitiikkaan. 2. Näistä viimeisimmät ovat Brittiläisen Kolumbian provinssin läpi kulkeva öljyputkisto ja maan länsirannikolle rakennettava liuskeöljyterminaali. Hän puhuu avoimesti feminismistä, tasa-arvosta ja ilmastonmuutoksesta. Maailmanpankki, heinäkuu 2016. Miehestä jaetaan kuvia, joissa hän poseeraa ilman paitaa, nyrkkeilee, esittelee tatuointiaan ja osallistuu Pride-kulkueeseen. Justin Trudeau onkin aidosti uudenlainen poliitikko. 1 10 prosenttia kuolinsyistä köyhissä maissa johtuu ilmansaasteista. Kyllä Anoop tietää! Onko kuherruskuukausi ohi. Kansainväliset uutislähteet, 2016. Monet ilmastoaktivistit ovat pettyneet siihen, ettei maan kelkka kääntynytkään täysin, kun ilmastovastainen Stephen Harper vaihtui Justin Trudeau’hin. 2 44 prosenttia 18–30-vuotiaista naisista Japanissa sanoo olevansa neitsyitä. Monet hankkeista aiheuttavat merkittävää haittaa alkuperäiskansoille, sillä rakennusalueet sijoittuvat osittain näiden pyhille maille. 41 miljoonaa turistia kävi Las Vegasissa vuonna 2015. Niiden valossa vaikuttavat puheetkin tuntuisivat monen kanadalaisen mielestä uskottavammilta. Ilon aiheitakin on toki riittänyt: Trudeau vastusti esimerkiksi Enbridge-öljyputkistoa ja onnistui estämään sen toteutuksen. Internetin ja sosiaalisen median on vallannut suorastaan Trudeau-mania. Alkuinnostuksen laannuttua Kanadan pääministeri Justin Trudeau jakaa mielipiteitä. Japanin väestöliiton tutkimus, syyskuu 2016. Ihmisoikeudet ovat pääministerille tärkeitä, ja hän on hyväksynyt muun muassa translain, joka kieltää syrjinnän sukupuoli-identiteetin perusteella
Tapaamani saamelaiset olivat kuulleet liian usein, että saamelaiset vaativat erityisoikeuksia. Vasta sitten voi koittaa rakentavampi, jaetumpi rinnakkaiselo. Keskityimme nuoriin ja kulttuurisiin oikeuksiin sekä taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin. Suomen on korkea aika käydä läpi, mitä saamelaislapsille Lapissa tapahtui, aloittaa esimerkiksi heidän sijoittamisestaan asuntoloihin ja pakosta hylätä oma kieli. Lähdimme matkaan nöyrin mielin tietäen, kuinka monta kertaa etelästä on tullut oikeusja muita oppineita kertomaan, miten saamelaisten pitäisi asiansa järjestää. Ilma tiheni, kun aiheeksi nousi saamelaisten assimilaatio ja sen ylisukupolviset seuraukset. Ylpeilylle olisi enemmän perusteita, mikäli Suomen viranomaiset ottaisivat vakavasti alkuperäisväestön perustavien oikeuksien turvaamisen. Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton pääsihteeri. Kulttuuririistoa on se, ettet saa opiskella äidinkielelläsi tai se, ettei koulu tunnista kansaasi millään lailla. Mitä omat suomalaiset lapseni oppivat tänä päivänä. Sisällyttäkää vihdoin tietoa saamelaisista oppikirjoihin. Utsjoen kunnan lääkäri Heidi Eriksen kertoi, kuinka vuodeosastolla oleva vanhus saattaa soittaa ja pyytää tulkkaamaan, mitä hänelle ollaan tekemässä. Teatterijohtaja, kolttasaamelainen Pauliina Feodoroff pohti, miten saamelaisten assimilaatiohistoriaa ei vieläkään tunnisteta tai osata käsitellä. M itä opin koulussa saamelaisista. Virallinen Suomi ei tunnu edes aloittaneen näiden vääryyksien purkamista. Turvatkaa nyt edes ne: omankielinen päivähoito, perusopetus ja riittävät ja laadukkaat terveyspalvelut. Kyse ei ole erityisvaan perusoikeuksista. Suomi ylpeilee kansainvälisisillä areenoilla mielellään saamelaisilla ja korostaa, että saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa. Se on jättänyt syvät, avoimina vuotavat haavat. Kuulimme Inarissa, miten heikosti saamenkielisten oikeudet omankieliseen perusopetukseen ja terveyspalveluihin yhä toteutuvat. Et ole edes osa sitä historiaa, jota koulussa opetetaan. Muistisairaiden saamelaisvanhusten tilanne on vielä vaikeampi, kun toisena opittu suomen kieli voi kadota. Enpä juuri mitään, mainittiinko heitä edes. Silti saamelaisten on vaikea saada tukea saameksi, saati saamelaisten historiaa tuntevalta ammattilaiselta. Kyse ei ole vain saamelaisten symbolien mauttomasta omimisesta tai hyödyntämisestä. Ilmiö on tuttu muualtakin, missä alkuperäiskansoja on työnnetty marginaaliin ja häpeään. Saamelaiskäräjien ja sen nuorisoneuvoston jäsen Aslak Holmberg syvensi tätä keskustelua. Saamelaisten keskusjärjestö pyysi Ihmisoikeusliittoa järjestämään Inarissa seminaarin saamelaisten asemasta. Viime aikoina on puhuttu kulttuurisesta omimisesta. Kertokaa myös saamelaisten kohtaamasta vääryydestä. Tai pikemminkin: antakaa saamelaisten kertoa siitä. Kaari Mattila Karu kohtalo kalvaa yhä TE EM U U LL G R ÉN Maailman Kuvalehti 11 / 2016 11 Näkökulma. Liian usein apua tarvitseva joutuu ensiksi käymään assimilaation historian läpi järkyttyneelle terapeutille. Antakaa saamelaisten vihdoin kertoa kohtaamastaan vääryydestä. Tämä on ihmisoikeusasia: meillä kaikilla tulee olla oikeus mielentarveyspalveluihin. Vaikkei virallisia tilastoja ole, esimerkiksi Utsjoella saamelaisten itsemurhaluvut ovat arviolta valtaväestöä selvästi korkeammat
Managuassa lukuisat liikenneympyrät ovat täynnä presidenttiparin vaalimainoksia. Osa nicaragualaisista on turhautunut Ortegan epädemokraattiseen päätöksentekoon. Teksti ja kuvat: Kimmo Lehtonen 12 11/ 2016 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT. Hän on asettanut varapresidenttiehdokkaaksi vaimonsa. Nicaragua syöksyy menneisyyteen Presidentti Daniel Ortega aikoo laajentaa perhedynastiaansa marraskuisissa vaaleissa
Se on tuottanut kuitenkin tulosta kansan parissa, politiikassa ja liike-elämässä. Jos itseään suurmiehenä pitävän, 70-vuotiaan Ortegan terveys vain kestää, juhlallinen vallanvaihto tullee kyseeseen vasta vaalivuonna 2021, kunnianosoituksena Nicaraguan 200-vuotiselle itsenäisyydelle. Zoilamérica jätetiin yksin. Managuan keskustaa koristavat valaistut ja sateenkaaren väreillä maalatut jättimäiset rautapuut. ”Rosarion laskelmoitu tuki antoi hänelle tiukan otteen Ortegasta”, kommentoi sissilegenda Dora María Téllez. Fakta Ortega-Murillon perhedynastia Daniel Ortegalla ja Rosario Murillolla on kahdeksan yhteistä lasta. Ortegan sitkeä työ valtaan pääsemiseksi oli katketa tuolloin, koska tytärpuoli Zoilamérica Nárvaez Murillo syytti Ortegaa insestistä. Hyväksikäyttö oli syytösten mukaan alkanut tytärpuolen ollessa vain 11-vuotias ja kestänyt koko 1980-luvun. Rafael Presidentti Ortegan adoptoima Murillon poika edellisestä avioliitosta, Zoilamérican veli. Hänestä Murillo uhrasi kylmästi tyttärensä oman – ja miehensä – vallanhimon alttarille. Juán Carlos Tv-kanava 8:n johtaja. Se tuskin tapahtuu näissä vaaleissa. Johtaa perheen ja sandinistipuolueen sijoitustoimintaa, vastaa Venezuelan avusta. Vanha sandinistikaarti puolueen, armeijan ja poliisin johdossa ei Murilloa siedä, eikä tämä ollut tippaakaan kiinnostunut politiikasta miehensä ensimmäisellä kaudella 1980-luvulla. Piinapenkistä Ortegan pelasti Murillo, joka vei perhedraaman uutisiin ja olohuoneisiin. Mutta heitä, jotka muistivat vuoden 1998, ei hämmästyttänyt. Kriitikot näkivät puiden symboloivan mystiikkaan uskovan Murillon otetta vallasta ja toiveita kuolemattomuudesta. Se hetki koitti vaaliyönä 2006. Pari vuotta sitten Managuan keskustaan alkoi ilmestyä valaistuja ja sateenkaaren väreillä maalattuja jättimäisiä rautapuita, kuin rälläkällä veistettyjä kopioita Gustav Klimtin kuuluisasta elämän puusta. Samalla puolueilta vietiin vaalikelpoisuus. ”Ortega osaa politiikan pelin. Se yllätti monet. Maurice, Daniel Edmundo, Carlos Enrique, Camilla ja Luciana johtavat ja työskentelevät perheen omistamissa tv-kanavissa 4,9, 13 ja 22. Hänestä tuli eräänlainen superministeri, toinen hallitsija, vähän kuin House of Cards -sarjan Claire Underwoodista, johon Murilloa on Elena Ceau?escun ohella verrattu. Ei tarvitse olla kulttuurien asiantuntija tietääkseen, että elämän puu symboloi ennen kaikkea mahtia ja kuolemattomuutta niin Mooseksen kirjoissa , Kabbalahissa kuin Koraanissakin . Maailman Kuvalehti 11 / 2016 13. Laureano Häntä pidetään suosikkipoikana ja mahdollisena dynastian jatkajana Murillon jälkeen. Siitä lähtien hallituksen, puolueen ja perheen muodostama kolmiyhteys on kulkenut voitosta voittoon. Hän ei ole tyhmä”, muistuttaa 1980-luvulla terveysministerinä toiminut Téllez. Kesällä, kuin varmuudeksi, hän heitti koko opposition ulos parlamentista. Murillon mukaan keskelle pääkaupungin jalkakäytäviä pultatut luomukset tuovat väriloistoa, rakkautta ja toivoa nicaragualaisten elämään. Perustuslain muutoksilla Ortega on jo mahdollistanut itselleen ikuisen presidenttiyden. Hän johtaa ulkomaisia investointeja edistävää valtuuskuntaa Pro-Nicaraguaa. Spekulaatiot perhedynastiasta alkoivat, kun Daniel Ortega ilmoitti vuoden 2006 vaalivoiton jälkeen jakavansa presidenttiyden puoliksi vaimonsa kanssa. Hänen vaimonsa Yarida Leeds on valtiollisen bensiininjakeluketjun johtaja. Kaikkiin nicaragualaisiin selitys ei ole uponnut. Sen jälkeen Murillo on tiennyt mistä ruuvista kiristää, tarvittaessa. Perheen kahdeksan lapsen tukemana hän kyynelsilmin syytti tytärtään valehtelijaksi ja mieleltään häiriintyneeksi. Kun Ortega nousi jälleen presidentiksi, Murillo sai laajat valtuudet –monien mielestä tunnetusta syystä. Voittokulkuun kuuluu vaalivilppejä, lyhytnäköisiä sosiaaliohjelmia, poliittisia lehmänkauppoja, nepotismia ja epädemokraattista päätöksentekoa. Perhedynastioiden kohtalon kysymys on yleensä siinä, miten vallansiirto perheen sisällä onnistuu. Puukokonaisuus on ollut presidentti Daniel Ortegan vaimon Rosario Murillon tempauksista näyttävin. Dynastian turvin Ortega käskyttää maan kaikkia merkittäviä instituutioita
Surijat sytyttävät kynttilöitä kuninkaan muistolle Bangkokin Suuren palatsin ulkopuolella. VÄLÄHDYS. Bangkok, Thaimaa. lokakuuta. Kuva: Athit Perawongmetha/Reuters/Lehtikuva 14 11?/?2016 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Kuningas oli rakastettu johtaja, josta monet thaimaalaiset puhuvat kuin perheenjäsenestään. Thaimaan valtasi suuri suru, kun maata 70 vuotta hallinut kuningas Bhumibol Adulyadej kuoli 16
Maailman Kuvalehti 11/?2016 15
Klinge, 47, on tottunut perustamaan väliaikaisia koteja eri puolille maailmaa. Globaalin elämän rinnalla on nyt jotain 16 11?/?2016 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Filippiineillä hän oli Suomen Punaisen Ristin maaedustajana sekä Jordaniassa kenttäsairaalan projektipäällikkönä. Selviytymisen silminnäkijä. Johanna Klinge purkaa kotinsa tavaroita remontin jäljiltä yhdessä miehensä kanssa. ”Olen varautunut jatkuvaan muuttoon. Afganistanin jälkeen hän on vaihtanut asuinja työpaikkaansa muutaman vuoden välein, kriisikohteesta toiseen. Teksti: Maarit Piippo Kuvat: Anni Koponen parissa, Pariisissa Finnish Crisis Management Centren asiantuntijana. Motivaa tio tulee tiedosta, että apu menee perille. Mukanani kulki pitkään minimaalinen kodinperustussetti, tärkeimpinä sauvasekoitin ja pari maustepurkkia – nyt ei edes niitä”, Klinge kertoo. Kauniit afgaanimatot ovat muisto Kabulista, jossa Klinge työskenteli YK:n kehitysvirkailijana kymmenisen vuotta sitten. Kriisityö vie Johanna Klingeä maailmalle. Opiskeltuaan kansainvälistä politiikkaa Helsingin yliopistossa Klinge on työskennellyt muun muassa New Yorkissa YK:n tasa-arvoasiaintoimistossa, Kongossa YK:n lastensuojeluhankkeiden Viininpunaista, itämaisesti kuvioitua mattoa lasketaan rullalta helsinkiläisen kerrostaloasunnon lattialle. Toivo on ihmisissä. Tällä hetkellä Klinge toimii Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijänä Beipysyvääkin: aviomies, filippiiniläinen taloushallinnon asiantuntija Raul Arcenas, Suomen-koti sekä itämaiset matot, pariskunnan ainoa keräilykohde. Vuodesta 1997 hän on asunut yli kymmenessä maassa
Johanna Klinge, 47, on tottunut perustamaan väliaikaisia koteja eri puolille maailmaa. Tämänhetkinen asuinpaikka on Beirut, pysyvä koti on Helsingissä.
”Ihmisoikeuksien puolustaminen ja suojeluasiat ovat urani punainen lanka. ”Enää en koe niin paljon stressiä vaarallisen ympäristön takia. Myös aliravitsemus sekä pula lääkkeistä ja puhtaasta vedestä heikentää terveyttä, ja turvattomuus vaikeuttaa Klingen valinnat Anouar Brahem: The astounding eyes of Rita (album) Indialucía: Kinna Sohna (feat. Kaikilla tulisi olla oikeus ruokaan ja asumukseen ja kidutuksesta ja väkivallasta vapaaseen elämään.” Työ on kuljettanut Klingeä usein lähelle vaaratilanteita. Ja oli neljävuotias poika, jolta toinen käsi oli amputoitu ja joka oli yhä traumatilassa, suostumatta puhumaan tai leikkimään. Kun hän vieraili kylässä, jossa lapset eivät hymyilleet lainkaan, hän tiesi, että paikassa tapahtuu jotain pahaa. Toisaalta sotaa käyvissä maissa väkivallan uhka jokapäiväistyy, ja ihmiset haluavat pitää kiinni normaaleista asioista. Vaara-alueilla tärkeintä on tehdä yhteistyötä turvallisuusalan ammattilaisten kanssa. Työtahti saattaa olla rankka, mutta selviän, kun en juo alkoholia ja meditoin säännöllisesti.” Klinge vieraili Syyriassa tämän vuoden heinäkuussa tarkastamassa Punaisen Ristin organisoimien kuntoutuspalvelujen toimintaa. Työhön kuuluu valvoa katastrofiavun perillemenoa ja hallinnoida avustusprojektien rahoitusta erityisesti sisällissodan koettelemassa Syyriassa. Nicki Wells, CokeStudio) Ramea: A Basket of Wild Strawberries Dile Kolanen: Postpone It No More (feat. Paikallinen perhe jatkoi piknikiään kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut, ja Klinge seurasi esimerkkiä. Kuin sattuman oikusta hän asui New Yorkissa vuoden 2001 terroristi-iskujen aikaan ja Manilassa, kun taifuuni iski Filippiineille vuonna 2013. joituksessa ja teki kuuden tunnin edestakaisen matkan kuntoutuskeskukseen kaksi kertaa viikossa. ”Olen ollut onnekas, kun mitään henkilökohtaista onnettomuutta ei ole sattunut. Pula ammattitaitoisesta terveydenhoitohenkilöstöstä on Syyriassa kova, sillä esimerkiksi Aleppossa peräti 95 prosenttia lääkäreistä on paennut, vangittu tai tapettu. Hänen työnään on valvoa, että apu menee oikeaan kohteeseen ja että rahoista pidetään kirjaa.. Pitää olla koko ajan valpas ja korva herkkänä kaikelle epätavalliselle.” Vaaran merkit oppii aistimaan. Johanna Klinge, 47 Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä Tämänhetkinen asuinpaikka Beirut, pysyvä koti Helsingissä Tapasi filippiiniläisen aviomiehensä Raul Arcenasin työskennellessään YK:n kehitysvirkailijana Kabulissa. Kerran Damaskuksessa Klinge oli syömässä kaktuksen hedelmiä puistossa myöhään illalla, ja vieressä eräs perhe vietti piknikiä leikkivine lapsineen. Syyriassa on jo puolitoista miljoonaa vammautunutta ihmistä ja heistä iso osa on lapsia. Anandita Basu) Ghazal: The Rain (album) Toumani Diabaté: The Mandé variations (album) Nusrat Fateh Ali Khan & Michael Brook: My heart, my life (Night song) Piano Guys: A Sky Full of Stars Nitin Sawhney: Nadia (feat. Kuntoutuskeskuksessa Klinge tapasi 16-vuotiaan tytön, joka oli menettänyt pommituksessa molemmat jalkansa ja koko 12-henkisen perheensä. Oli myös selviytyjätyyppi, pikkutyttö, joka teki kaiken mahdollisen reippaasti yhdellä kädellään. Tyttö itki uupumustaan: kuka huolehtii vammautuneesta orvosta, ja saako hän enää koskaan opiskella. Esikuvia ovat viime vuosisadan alun brittiläiset tutkimusmatkailijat Freya Stark ja Gertrude Bell. rutissa. Yhtäkkiä läheltä kuului valtava pamahdus, kun puiston liepeillä räjähti jotain. Lohduttoman oloinen tyttö asui väliaikaismaKuka. Tuomas Kaila) Nicki Wells: Ocean Kuuntele Johanna Klingen suosikkibiisit Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 18 11?/?2016 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA ”Avustustyöntekijät ovat upeaa porukkaa, jotka henkensä uhalla saavat kuljetettua apua sinnekin, minne muilla työntekijöillä ei ole pääsyä”, Johanna Klinge sanoo. Kongossa Klinge teki töitä lapsisotilaiden ja hyväksikäytettyjen tyttöjen kanssa. Myös Kabulin tienvarsipommit ja kidnappausuhat sekä sodan läheisyys ovat olleet osa jokapäiväistä elämää
Hätäapuun voi lahjoittaa esimerkiksi SPR:n, World Visionin tai Unicefin kautta. Motivaatio on aina löytynyt. Viranomaiset antoivat evakuointikäskyt, mutta kaikkialla ei oltu tilanteen tasalla. Lahjoitustavaroiden varastointiin ja lajitteluun kului avustustyöntekijöiden arvokasta aikaa. Järjestelyt ontuivat, ja avustukset juuttuivat kuukausiksi tulliin. ”Niin tylyltä kuin se saattaa kuulostaa, kriisikohteita auttaa parhaiten raha. Kansainvälisissä neuvotteluissa avainkysymys on joustaminen. Filippiinien myrskytuhojen keskellä hän seurasi, miten eräs globaali, kaupallinen kuljetusliike toimitti ulkomailta avustuspaketteja ilmaiseksi kriisialueel”Ihmisoikeuksien puolustaminen ja suojeluasiat ovat urani punainen lanka.” Maailman Kuvalehti 11/?2016 19. Klinge arvostaa Punaisen Ristin toimittaman kriisiavun laatua, sillä hän tietää, että kaikissa tapauksissa avustukset eivät ole yhtä hyvin organisoituja. Lopulta paljastui, että joukossa oli sopimatonta tai pilaantunuttta ruokaa ja joulukoristeiden kaltaista turhaa tavaraa. On rankkaa seurata, miten nykysodissa poljetaan häikäilemättömästi humanitäärisiä oikeuksia. Seuratessaan taifuunin lähestymistä satelliittikuvista toimistossaan Manilassa Klinge oppi, miten tärkeää on varautuminen. Vaikka myrskyjen ennakointi Filippiineillä on maailman kärkitasoa, hyökyaaltojen suuruus yllätti. Esimerkiksi vanhojen kenkien antaminen voi olla loukkaavaa”, Klinge sanoo. Se tulee hienoista kollegoista ja paikallisten selviytymistarinoista. Punaisen Ristin avustuspakettien sisällöstä sovitaan yhdessä paikallisten ihmisten kanssa. ”Avustustyöntekijät ovat upeaa porukkaa, jotka henkensä uhalla saavat kuljetettua apua sinnekin, minne muilla työntekijöillä ei ole pääsyä.” Klingen itsensä työnä on valvoa, että apu menee oikeaan kohteeseen ja että avustusvaroista pidetään tarkasti kirjaa. Suomalaisuudesta on jäljellä se, että voin kirota suomeksi, niin että kukaan ei ymmärrä!” Yhteistyön onnistuminen perustuu hänen mukaansa kuitenkin kommunikaatioon, jossa on osattava ymmärtää erilaisia kulttuureja, uskontoja ja elämänarvoja. Kriisityö ei tule maailmasta loppumaan, kun luonnonkatastrofit lisääntyvät ja sodat ovat muuttuneet yhä raadollisemmiksi. Aasialaiset ovat niin kohteliaita, että heille ”ein” sanominen on miltei mahdotonta, ja kieltävä vastaus on osattava lukea elekielestä. Töitä oli kellon ympäri usean päivän ajan. le. Tavaroiden suhteen tarvitaan kulttuurillista ymmärrystä. Paikallisella Punainen puolikuu -järjestöllä on sentään alueella yli 7000 vapaaehtoista. Joka vuosi Klinge miettii, vieläkö hän jaksaa jatkaa kriisien parissa. Pitkittyneessä sodassa sekään ei riitä kauaksi aikaa. Se tulee tiedosta, että apu menee perille. Toivo on ihmisissä. Syyriassa viiden hengen perheen kuukausittainen ruokapaketti koostuu 29 kilosta välttämättömiä elintarvikkeita, kuten ruokaöljyä, riisiä ja papuja. avustusten jakoa. Vaihtuvissa ympäristöissä työskentely on opettanut Klingelle sopeutumiskykyä. ”Joskus valttikorttini on juuri se, että pystyn sanomaan ’ei’. Klinge ryhtyi heti arvioimaan vahinkoja sekä tekemään suunnitelmia ensiapuklinikkaa ja katastrofivarustusta varten
MAR RAS KUUTA 8 2016 LE H TI KU V A / R EU TE R S / JI M YO U N G LE H TI KU V A / A FP / JR O BY N B EC K
CLINTON TRUMP YÖ Marraskuun 8. Teksti: Janne Hukka KUIN JA PÄIVÄ. Vaaleissa on vastakkain kaksi ehdokasta, joiden kehityspoliittiset näkemykset ovat keskenään hyvin erilaiset. päivä maailman voimakkain valtio valitsee itselleen uuden johtajan
Suuren yleisön tärkein uutislähde, tv-julkisuus, tuppaa Ylösen mukaan pyörimään pinnallisissa asioissa. CLINTON TRUMP . Vuonna 2015 tuo summa oli yli 31 miljardia dollaria. Suurvalta, jota rakastetaan ja vihataan, ihaillaan ja ihmetellään, kriatisoidaan ja matkitaan kaikkialla. Esimerkiksi verotuksen porsaanreiät on käsitelty omaa veroilmoitustaan julkisuudelta pantanneen Trumpin kautta, Ylönen sanoo. Tämän on huomannut myös väitöskirjatutkija Matti Ylönen. A merikan Yhdysvallat, suurten kontrastien maa. Maailman katseet ovat näinä viikkoina kohdistuneet Pohjois-Amerikan suuntaan, sillä Yhdysvallat valitsee uuden presidentin muutaman päivän päästä. YK:n perustajiin kuuluvana valtiona se on ollut mukana luomassa nykyaikaista kehitysyhteistyötä, aina toisessa maailmansodassa raunioituneen Euroopan jälleenrakennuksesta alkaen. . P ääehdokkaiden välinen kontrasti ei voisi olla räikeämpi: Hillary Clinton on politiikassa vuosikymmeniä patinoitunut asiantuntija – Donald Trump liikemiehenä ja viihdeteollisuudessa kannuksensa ansainnut ennakkoluuloja kylvävä populisti. . Esimerkiksi uutiskanava CNN:n sisältö on pyörinyt Trumpin yksittäisten heittojen ja Clintonin skandaalien ympärillä”, hän kuvaa. Vastakkain ovat myös kaksi ihmistä, joiden käsitykset kaikesta mahdollisesta, kehitysyhteistyö mukaan lukien, ovat kuin yö ja päivä. Tänä vuonna panokset ovat erityisen suuret: vastakkain ovat kaksi täysin toisistaan poikkeavaa näkemystä suurvallan paikasta maailmasta. . Maailmanpoliittiset teemat nousevat esille kuitenkin muuta kautta. Yhdysvallat on kiistatta myös kansainvälisen kehityspolitiikan kuningas. Niistä käytävä 22 11?/?2016 Maailman Kuvalehti. Nykyisin Yhdysvallat rahoittaa kahdenvälistä kehitysyhteistyötä enemmän kuin mikään muu maa. Vaaleissa onkin kyse henkilöistä yhtä paljon kuin politiikasta. Samalla se pitää käsissään tärkeitä ohjaksia monissa kansainvälisissä instituutioissa, kuten Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa eli IMF:ssä. ”Esillä ollut hyvin vähän substanssia. Hän on seurannut vaaleja Yalen yliopistosta käsin.
S uomalaisten kansalaisjärjestöjen vinkkelistä voi tuntua ironiselta, että monien yhdysvaltalaisten järjestöjen mielestä kehityskysymysten poissaolo vaalikeskusteluista on ollut iso helpotuksen aihe. Suuren yleisön katseilta piilossa kehityspolitiikkaa onkin ajettu puolueiden välisellä konsensuksella jo parin vuosikymmenen ja valtasuhteiden rajujen muutosten halki. ”Yhdysvaltojen valtiontalouden näkökulmasta puhutaan pienistä summista – siis todella, todella pienistä!” hän naurahtaa. Globalisaation ja Yhdysvaltojen ulkomaanavun lisäksi syyt ovat syvemmällä”, Morris sanoo. Tälle ilmapiirille Trump on toiminut ukkosenjohdattimena. ”Samalla Trump heijastaa äänestäjäkunnan aitoja toiveita. Tällaisia ovat muun muassa siirtolaisuus, pakolaisasiat ja kauppapolitiikka, jotka kytkeytyvät kehityspolitiikkaan”, Morris sanoo. Osasyy tähän on Coatesin mukaan kehitysbudjetin koko. Viime vuonna 0,17 prosenttia maan bruttokansantulosta meni maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämiseen. Järjestö on vähän kuin Yhdysvaltain Kepa – se edustaa 200 kehitysjärjestöä. Hänestä kehitysteemojen puuttuminen televisiosta ei tarkoita, etteikö kansalla olisi asiasta mielipidettä. Valtavista dollarisummista huolimatta Yhdysvallat jää kauas Ruotsin, Norjan ja Luxemburgin kaltaisista maista, kun verrataan apubudjettia kansankeskustelu tapahtuu kuitenkin etupäässä lehdistössä, jonka merkitys valtaosalle äänestäjistä on pieni. Pitää odottaa äänestyspäivään, jotta nähdään miten asiat todella ovat.” Monien yhdysvaltalaisten järjestöjen mielestä kehitys kysymysten poissaolo vaali keskusteluista on ollut iso helpotuksen aihe. ”Kehitystoimijoiden keskuudessa on tällä hetkellä aito optimismin ja energian ilmapiiri, joka on syntynyt siitä, että useita isoja hankkeita on saatu läpi”, kertoo Lindsay Coates, yhdysvaltalaisen InterAction-koalition puheenjohtaja. Mielipidetutkimusten mukaan neljä viidestä uskoo köyhien maiden auttamisen olevan tärkeä asia. ”Täytyy muistaa, että Trump on todellinen ulkopuolinen meidän poliittisessa järjestelmässämme. Samaa mieltä asiasta on Center for Global Development -ajatushautomon vanhempi tutkija Scott Morris. Niistä kiistelemisellä ei kerätä montaakaan poliittista irtopistettä. Pelkästään tämän syksyn aikana Barack Obama on allekirjoittanut kongressin hyväksymät lait kehitysmaiden energiantuotannon ja perusopetuksen parantamisesta. Myös läpinäkyvyyteen ja avun raportointiin on saatu selviä parannuksia. Ei ole yhtä vastausta sille, miksi hän on noussut ehdokkaaksi. Maata repivistä sisäisistä ristiriidoista huolimatta kehityspolitiikka muodostaa Washingtonissa poikkeuksellisen yhteistyön alan, jolla on aikaansaatu paljon viimeisen vuoden aikana. ”Ne koskettavat Yhdysvaltoja tällä hetkellä paljon enemmän, mutta niille on poliittisesti haasteellisempaa luoda kannatusta.” Kuten muualla länsimaissa, globalisaation lieveilmiöt ovat luoneet Yhdysvalloissa otollisen maaperän oikeistopopulismin kasvulle – samoin kuin Bernie Sandersin kaltaisten ehdokkaiden progressiiviselle agendalle. Hyvin seilaavaa venettä ei haluta keinuttaa. Tv-julkisuus polemisoi ideologisia eroja äärimmilleen, ja järjestöjen mielestä näkymättömyys on nykyisessä ilmapiirissä vain hyvästä. ”Hyvä uutinen on se, että julkista tukea Yhdysvaltojen roolille maailmassa on ehkä enemmän kuin yleensä tunnustetaan”, Morris sanoo. Maailman Kuvalehti 11/?2016 23 Kuin yö ja päivä. ”Paljon haasteellisempaa onkin käsitellä aiheita, jotka eivät kuulu perinteisen kehitysyhteistyön piiriin
Obaman lupaus kehitysbudjetin kaksinkertaistamisesta ei koskaan toteutunut, mutta maan kehitysapuviranomaisen Usaidin budjettia kasvatettiin kuitenkin miljardeilla dollareilla puolustumenojen kustannuksella. Clintonin tuolloinen puhe ”Ihmisoikeudet ovat naisten oikeuksia ja naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, nyt ja aina” nousee helposti esiin, kun kaivetaan viime vuosikymmenten tärkeimpiä feministisiä ja kehityspoliittisia kannanottoja. Muun muassa humanitaarisen ruoka-avun toteuttamisesta tuli monta kertaa tehokkaampaa, kun amerikkalaistoimijoille annettiin valtuudet ostaa tuotteita kehitysmaiden paikallisilta toimittajilta. Tv-julkisuuden lyhytjänteisessä valokeilassa unohtuu helposti, että Clintonin skandaaleissa ryvettyneen urapoliitikon ulkokuoren alla piilee vahvasti kehitykseen sitoutunut arvomaailma. Hän myös vaikutti merkittävästi Etelä-Sudanin itsenäistymiseen. Ministeriaikanaan hän vieraili useammassa maassa kuin yksikään edeltäjänsä. Konsensushakuisuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö presidentillä olisi valtaa. George W. tuloon. Näyttävää on myös sukupuolija seksuaalivähemmistöjen sisällyttäminen kehitysohjelmien strategisiin linjauksiin. Scott Morris sanoo, että ideologiset seinät tulevat vastaan, kun kehitysavun määritelmiä pitäisi mukauttaa muuttuvaan maailmaan. Yksi tällainen ongelma-alue on valtiollisten kehityspankkien rahoitus, joka on kasvanut reippaasti viime vuosien aikana länsimaissa. Bushin aloittamiin hankkeisiin, kuten hiv-ohjelma Pepfariin. Toisin kuin edeltäjänsä Condoleeza Rice tai Colin Powell, Clinton painotti pehmeää vallankäyttöä ja nosti kehitysmaiden lastentautien ehkäisyn, ruokaturvan edistämisen ja naisten aseman parantamisen kärkihankkeikseen. Kehitys tuotiin vahvemmin ulkoministeriön ohjaukseen samalla, kun sitä virtaviivaistettiin. Esimerkiksi Suomessa tällä hallituskaudella Finnfundia on lisärahoitettu enemmän kuin koskaan aiemmin. Kautensa päätteeksi Clintonilla oli takatas24 11?/?2016 Maailman Kuvalehti. Madeleine Albrightin tekemä ennätys – 98 maata – meni rikki heinäkuussa 2012 Helsingissä. P residentinvaalien yhteydessä järjestettävissä kongressivaaleissa demokraatit kisaavat puolueohjelmalla, johon köyhyyden poistaminen, aidsin vastainen työ, globaalit terveysohjelmat sekä tuki ilmastonmuutoksen vastaiselle kamppailulle on kirjattu selvästi. Arvovallan vuoksi presidentti Obaman kaudella ei ole koskettu esimerkiksi presidentti George W. Yhdysvaltalaisen kehityspolitiikan status quo on valettu nykymuotoonsa presidentti Obaman aikakaudella – ja tässä uudistuksessa Hillary Clintonilla on ollut merkittävä rooli. Ongelmatonta konsensus ei kuitenkaan aina ole. Nämä käyttivät suhteellisesti viisinkertaisen määrän rahaa kehitysyhteistyöhön Yhdysvaltoihin nähden. ”Muistele vaikka vuoden 1995 Pekingin naistenkokousta”, Lindsay Coates huomauttaa. Toisaalta demokraattien puolella on pelko, että keskeisistä kehityshankkeista, kuten köyhyyden vähentämisestä, koulutuksesta ja terveydenhuollosta, ollaan viemässä rahoja pois”, Morris sanoo. Hillary Clintonin ennustetaan ponnistavan vahvasti eteenpäin tältä pohjalta, mikäli hän tulee valituksi. Yhdysvallat käyttää apua avoimesti diplomatian ja sotilaallisen voimankäytön rinnalla suurvalta-asemansa pönkittämiseen. Kehityspainotukset erottivat hänet myös edeltäjistään ulkoministerinä. Bushin 2000-luvulla aloittamien sotien seurauksena aiempaa isompi osa maan ulkomaanavusta ohjattiin puolustusministeriön kautta muun muassa Afganistanin ja Irakin jälleenrakennukseen. Obama ja Clinton mylläsivät asetelman ensitöikseen uusiksi. Niitä on jopa vaalittu ja kehitetty eteenpäin. K ehityspolitiikka elää Yhdysvalloissa vahvasti maan ulkopolitiikan kainalossa. ”Joillekin republikaaneille yksityissektorin rahoittaminen verorahoilla on punainen vaate. Yhdysvaltojen OPIC-kehitysrahoituspankin lisätuen löytäminen on ollut kivireen vetämistä, sillä molemmat puolueet vastustavat sitä omista lähtökohdistaan. Aiemmin ostot oli sidottu pakkoon ostaa yhdysvaltalaisilta toimittajilta. ”Obama on ollut monella tapaa hyvin avaramielinen näitä aloitteita kohtaan”, Coates kuvaa
Hän haluaa edistää Yhdysvaltojen asemaa maailmassa. Clintonin odotetaankin jatkavan viimeisten vuosikymmenten päälinjoja – niin hyvässä kuin pahassa. ”On jopa sellaisia kehittyviä maita, jotka pitävät Bushia Obamaa parempana, kun puhutaan kauppapolitiikasta ja sen kytköksistä kehitykseen”, sanoo Timothy Wise, Tuftsin yliopistossa kauppaa, maataloutta ja kehitystä seuraava tutkija. ”Clinton tapasi matkoillaan jatkuvasti paikallisia kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Coatesin mukaan onkin perusteltua sanoa, että koskaan aiemmin ei maailman vaikutusvaltaisimpaa virkaan ole ollut ehdolla yhtä kehityspoliittisesti pätevöitynyttä nimeä. Samalla hänen kehityspoliittinen nippelitietonsa ja apujärjestelmän tekninen osaaminen olivat Washingtonissa monesti ihailun – ja vastustajille ärtymyksen – aihe. Ei kuulosta aivan perinteiseltä kehitysyhteistyöltä. Jos siis tarkastelee vain tätä yhtä ehdokasta, niin Yhdysvaltain kehityspolitiikan tulevaisuus vaikuttaa hyvältä”, Morris summaa. Yhdysvaltalaisen kehityspolitiikan status quo on valettu nykymuotoonsa presidentti Obaman aika kaudella – ja tässä uudistuksessa Hillary Clintonilla on ollut merkittävä rooli. Kuuban Twitteriksi kastetun ohjelman päätarkoituksena oli hallituksen vastaisten mielenosoitusten lietsominen. Kehitysmaiden näkökulmasta tilanne on samanlainen, kuin jos jalkapallokentän kovin pelaaja ottaisi pallon ja menisi kotiin, jos se ei saisi muuttaa sääntöjä, hän lisää. Esimerkkinä käy vaikkapa Kuuban-politiikka Clintonin kaudella. A ivan kaikki eivät tätä näkemystä kuitenkaan allekirjoita. Myöhemmin julkisiksi tulleiden dokumenttien mukaan takkuilevan ohjelman avuksi kutsuttiin muun muassa Twitterin ja Googlen huippujohtajia. Maailman Kuvalehti 11/?2016 25 Kuin yö ja päivä. kussaan lista 112 maasta, joissa hän oli vieraillut. Toisaalta Obaman aikakausi on osoittautunut kaupan osalta kehitysmaille suureksi pettymykseksi. Poikkeuksellista on myös Clintonin kiinnostus kehittyvien maiden kansallisyhteiskuntia kohtaan, hän lisää. ”Esimerkiksi maatalousasioissa Yhdysvallat on joutunut finanssija ruokakriisin myötä tunnustamaan, että kehitysmaiden maanviljelijöillä on valtavan iso rooli ruokaturvassa ja että heitä pitää tukea.” Viime vuosikymmenten tärkein kauppaa koskeva neuvotteluprosessi, niin kutsuttu Dohan kierros, kariutui vuonna 2008, kun teollisuusmaat ja kehittyvät maat eivät päässeet sopuun esimerkiksi maatalouden tuista. ”Hän on internationalisti, jonka näkemykset ovat hyvin artikuloituja. Maahan perustettiin viime vuosikymmenen vaihteessa Usaidin salaa rahoittama ZunZuneo-verkkoviestipalvelu. Obaman kaudella Yhdysvallat on käytännössä jyrännyt toiveet uusista neuvotteluista ja ajanut entistä voimakkaampaa kaupan liberalisaatiota TTP:n ja TTIP:n kaltaisten kiistanalaisten vapaakauppasopimusten kautta, Wise sanoo. ”On aito pelko, että Clinton vetää kehityspolitiikan entistä kovemmin ulkopoliittisten tavoitteiden tueksi”, George W. Monien kansalaisjärjestöjen silmissä näihin tavoitteisiin lukeutuu muun muassa epämieluisiksi koettujen hallitusten syrjäyttäminen. Taustalla oli aito halu ymmärtää paikallisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan”, Lindsay Coates sanoo. Bushin aikana Usaidia johtanut Andrew Natsios sanoo. Tällaista aiemmat ulkoministerit eivät olleet oikein tehneet. Salaliittoteoriat Usaidista keskustiedustelupalvelu CIA:n marionettina eivät ole täysin hatusta vedettyjä
Tämä on selvää niin demokraattien kuin republikaanien esivaaleista”, Wise toteaa. Ihmisiä vakuutetaan, että oman maan asioiden hoitaminen Voitti vaalit kuka tahansa, Trumpin kampanja tulee jättämään pitkäaikaisen jäljen kansalliseen psyykeeseen. Se ei kuitenkaan ole varmaa. Lokakuun puoliväliin mennessä jopa viidennes republikaanien kuvernööreistä, senaattoreista ja edustajahuoneen jäsenistä oli julkisesti irtisanonut tukensa oman puolueensa ehdokkaalle. Trumpin voitto olisi potentiaalisesti merkittävä maanjäristys Yhdysvaltain pitkän linjan apupolitiikalle, Morris arvioi. ”Monet kokevat osittain oikeutetusti ja osittain irrationaalisesti, että globalisaatio ja kauppapolitiikka ovat satuttaneet heitä. Eniten Trumpin tapauksessa Wisea huolestuttaa oikeistolaisen kansallistunteen, kiihkoilun ja siirtolaisiin kohdistuvien ennakkoluulojen kasvaminen. ”Sillä on imua molempien puolueiden sisällä. N äyttävimmin protestien aalloilla on ratsastanut Donald Trump, joka on tarjonnut kanavan mielipahalle, mutta ilman konkreettisia vaihtoehtoja. Ainakaan kokonaan Trump ei ilmeisesti ajaisi kehitysapua alas. ”Kehityspolitiikan osalta Trumpin omat kannat ovat liian vähäisiä, jotta niitä voisi edes kunnolla arvioida”, sanoo CGD:n Scott Morris. “Se on pelottavaa ja vaikuttaa julkiseen ilmapiiriin dramaattisesti vielä pitkään.” Kansallistunteen vahvistuminen ei rajoitu vain republikaaneihin, Lindsay Coates sanoo. Vastareaktio Obaman talouspolitiikalle näkyy nyt myös entistä enemmän kotimaassa. 26 11?/?2016 Maailman Kuvalehti. Ja sillä tavalla voidaan arvioida, että kansan keskuudessa on suhteellisen laaja kannatus kehityskysymyksille, erityisesti terveysohjelmille”, sanoo Timothy Wise. Mikäli Trumpilla on vahvoja kantoja kehityspoliittisiin kysymyksiin, hän ei ole niitä juurikaan paljastanut. Vapaakaupan ajamisen suurimpia hyötyjiä ovat Obaman kaudella olleet yhdysvaltalaistaustaiset monikansalliset yritykset, Wise sanoo. Voitti vaalit kuka tahansa, Trumpin kampanja tulee jättämään pitkäaikaisen jäljen kansalliseen psyykeeseen, Wise pelkää. Samanlainen joukkopako on ollut meneillään myös oman puolueen riveissä. Nämä samat henkilöt ovat osaltaan vastuussa valtiontalouden budjetin laatimisesta ja hyväksymisestä – ja ilman tukea Trumpin mahdolliset kehityspoliittiset linjaukset eivät etene mihinkään. Kehityspolitiikan päälinjoilla on huomattava tuki Yhdysvaltain kansalaisten keskuudessa. Ja se, mitä tämä muutos tarkoittaa 11 miljoonalle meksikolaiselle, jotka asuvat Yhdysvalloissa. Keväällä 2016 järjestetyssä kampanjatilaisuudessa hän puolusti muun muassa sotilaallista tukea ja kehitysyhteistyötä Pakistanille terrorismia ehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Valtavirran oikeistolaiset asiantuntijat – tulevan hallinnon akateemikoista, tutkijoista, virkamiehistä ja muista ammattilaisista muodostuva työreservi – ovat laumoittain kieltäytyneet auttamasta Trumpin mahdollista hallintoa. Tämä heijastuu myös edustajanhuoneen valtasuhteissa. ”Koska kongressi valitaan uudelleen joka toinen vuosi, siellä ilmaistut näkemykset kuvaavat yleensä sitä, mitä äänestäjät ajattelevat. Morrisin mukaan kehitysviranomaiset ja -laitokset ovat pieniä ja valtiosta riippuvaisia, joten Valkoinen talo voisi teoriassa ohjailla niitä helpostikin. Tämä pätee myös kehityskysymyksiin. Samaan ongelmaan törmäsi muun muassa Richard Nixon 1970-luvulla, kun kongressi torppasi hänen suunnitelmansa lakkauttaa Usaid kokonaan. Instituutioiden muuttaminen vaatii kuitenkin ammattitaitoa, kokemusta ja poliittista tukea, jota Trumpin tulevalla avustajakunnalla ei välttämättä ole
Vaalit eivät sinänsä muuta mitään. Tällainen sanomattomuus on hyvin poikkeuksellista, kun puhutaan kehityspolitiikan uutisoinnista. Kehityslaitosten ohjelmat pyörivät pitkään omalla painollaan riippumatta siitä, kuka Valkoisen talon uusi asukas on. ”Luonnollisesti kukaan ei tiedä, millaiset resurssit ohjelmalla tulee olemaan, mutta jatkumaan se tulee.” Sidalle työskentely Usaidin kanssa on ollut hedelmällistä. Akuutti huoli voi kuitenkin olla ennenaikaista, arvioivat Ruotsin kehitysyhteistyöjärjestö Sidan Cecilia Oppenheim sekä Ulkopoliittisessa instituutissa vierailevana tutkijana työkentelevä Olli Ruohomäki. ”Kyseessä on maailman suurin kahdenvälinen rahoittaja. Heidän kanssaan saadaan paljon enemmän aikaiseksi. Kävi vaaleissa kuinka tahansa, Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnan odotukset ovat korkealla. Oli vaalien lopputulema mikä tahansa, niin yhteistyötä maailman kanssa Yhdysvallat ei voi Ruohomäen mukaan kokonaan hylätä. Samalla Sida pääsee mukaan verkostoihin, ja saa tietoa ja osaamista.” ”Toiveena on myös, että Sida pystyy vaikuttamaan Usaidin työhön teemoissa, jotka ovat Ruotsin omia prioriteetteja – kuten sukupuolikysymyksissä.” Vaalien osalta Sida on valmistautunut jatkoon samalla tavoin kuin muidenkin toimijoiden kanssa. Myös hän yhtyy Oppenheimin arvioon jatkuvuudesta. Esimerkiksi Obaman hallinnossa on näkynyt vahvasti monenkeskisen toiminnan painottaminen, jota Clintonkin tulee varmasti jatkamaan Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on ollut vahvaa demokraattien aikana”, hän lisää. Esimerkiksi Suomen ulkoministeriöstä tai Euroopan komissiosta ei tätä juttua varten haluttu antaa lainkaan kommenttia. On tärkeää olla suurvalta myös paikallisen väestön silmissä”, Ruohomäki lisää. ”Aiomme kansalaisyhteiskuntana pitää jatkossakin huolta, että presidentti ottaa kehityskysymykset tosissaan ja jatkaa edeltäjiensä työtä.” Maailman Kuvalehti 11/?2016 27 Kuin yö ja päivä. ”Yhdysvalloilla on omat rajoitteensa, erityisesti kun puhutaan toimimisesta Lähi-idässä ja muslimimaissa. Kumppanuusohjelma sisältää yhteistyötä tieteen, teknologian, innovaatioiden ja köyhyyden vähentämisen kesken. ”Kun tehdään sitoumuksia ja sopimuksia, ei niitä voida niin vaan muuttaa, kun presidentti vaihtuu.” ”Mutta täytyy todeta, että myös narratiiveilla on merkitystä. J os vaalit ovat herkkä aihe Yhdysvalloissa, niin sitä ne ovat ilmeisesti myös Atlantin toisella puolella. IntreActionin puheenjohtaja Lindsay Coates toivoo, että ihmiset ulkomailla muistavat, että Yhdysvalloissa on suuria määriä kansalaisia, jotka ovat ylpeitä maansa tekemästä kehitysyhteistyöstä, jonka tulokset ovat olleet merkittäviä. on tärkeämpää kuin se, mitä tapahtuu muualla maailmassa.” ”Tämä eriytymisen ilmapiiri on yhdysvaltalaisen kansalaisyhteiskunnan suurin ongelma tällä hetkellä. Emme päätä mitään sen vuoksi, että vaalit voittaa joku henkilö.” O lli Ruohomäen vakituinen työpaikka on ulkoministeriössä, jossa hän työskentelee kehityspoliittisena neuvonantajana. ”Eli selvästi vaalien yli mennään”, Oppenheim sanoo. ”Seuraamme tilannetta ja arvioimme sitä päivä päivältä. Siinä mielessä juuri vahvistetut kestävän kehityksen tavoitteet ovat meille hyvin tärkeitä, sillä ne yhdistävät meitä kansainväliseen keskusteluun yhteiskunnan suunnasta”, Coates sanoo. Esimerkiksi Afganistanissa se on usein halunnut tehdä yhteistyötä Suomen ja muiden Pohjoismaiden kanssa.” Suurvaltakin tarvitsee siis pienempiä valtioita työnsä tueksi. Takeita työn jatkumiselle antaa se, että työtä koordinoivan Global Development Labin toiminta on lailla vahvistettu, Oppenheim sanoo. Ei ole mitään riskiarviota. Oppenheim koordinoi Sidan ja Usaidin meneillään olevaa 400 miljoonan dollarin kumppanuusohjelmaa, jonka on sovittu jatkuvan ainakin vuoteen 2019 saakka. ”Uskottavuus ei tule ainoastaan siitä, että on muskeleita ja rahaa
Tämän vuoden Talvisirkuksen erikoisnumerona on ”korealainen kehto”. 28 11?/?2016 Maailman Kuvalehti. Siinä kaksi ihmistä seisoo tukipilareina lavasteen puomeilla, kaksi lentää keskellä
Se tarkoittaa sitä, että aina ei löydy kieltä, jota kaikki puhuisivat hyvin. Sirkuksen työryhmistä tulee kansainvälisiä, koska suuret sirkuskoulut ovat Suomen ulkopuolella ja työ kuljettaa ihmisiä aina uusille esiintymislavoille. Se on sirkusnumero, jossa kaksi ihmistä seisoo tukipilareina massiivisen lavasteen puomeilla, kaksi lentää keskellä. T otta kai minä pelkään, alussa varsinkin”, sanoo ranskalainen Raphaël Gacon, yksi tämän vuoden Talvisirkuksen esiintyjistä. Jos meillä on aidosti hyvä tunnelma keskenämme, se säteilee myös yleisöön”, hän lupaa. Sirkus talven pimeydessä Kun syksy pimenee ja kelit kylmenevät, Talvisirkus aloittaa esityksensä Kaapelitehtaalla. Olennaista on löytää jokaiseen näytökseen esiintymisen ilo, silloin esityskin on viihdyttävä. ”Puhumme espanjaa, suomea, englantia ja ranskaa sekaisin koko ajan – ja kansainvälisyys koskee myös tekniikkaa. Espanjalainen sirkustaiteilija Arce López Gutiérrez viettää talvikuukausia Kaapelitehtaalla jo toista kertaa. ”Pelon kanssa pitää elää, mutta sitä ei saa ajatella koko ajan, muuten temppu ei onnistu. Yhteinen kieli on enemmän tunne ja ymmärrys siitä, mitä tehdään”, sanoo Arja Pettersson, Talvisirkuksen monivuotinen ohjaaja ja Tanssiteatteri Hurjaruuthin johtaja. Teksti: Kristiina Koskinen Kuvat: Joona Pettersson Sirkuksen pitäisi olla kevyttä ja hauskaa – ja samaan aikaan siinä on paljon toistoa. Gacon kuuluu nelihenkiseen ryhmään, jonka erikoisuutena on ”korealainen kehto”. Joku lentää, valot välkkyvät, possut juoksevat ja bändi soittaa. Keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään, ei kenelläkään työryhmästä”, Gacon jatkaa. Rohkeuden rajoja koetellaan välillä niin sisällössä kuin tempuissakin. ”Tarjoamme hyviä hetkiä perheen ja ystävien seurassa. Nykymaailmassa tarinoita pidetään arvossa, mutta Talvisirkuksessa ei ole tarinaa. Maailman Kuvalehti 11/?2016 29
Myös muisti voi olla luonteeltaan poliittista. Pettersson (vas.) vertaa tunnetta kummitusjunaan: ”Eihän sitä siinäkään kuvittele, että kohta joku vampyyri tulee ja ottaa veret pois.” Sopivien esiintyjien löytäminen vaatii kansainvälisiä verkostoja. ”Sirkus ei sovellu tarinankerronnan välineeksi, enkä minäkään tee käsikirjoitusta. Tämän vuoden Talvisirkuksen nimi on Muisti. Millainen aihe muisti on. ”Muisti jakautuu kahteen suuntaan: menneeseen ja tulevaisuuteen. Siihen liittyvät hajamielisyys, muistin lukkiutuminen, valemuis”Ehkä meillä Suomessa ollaan turhan varovaisia, koska eihän teatteri voi olla maailmasta eristetty kupla.” tot ja niin edelleen.” Vaikka Talvisirkuksen ensisijainen missio ei ole ottaa kantaa, sitäkin on usein tehty. ”Jotkut asiat muistuttavat meitä taTalvisirkuksessa koko työryhmä kehittää esitystä kahden kuukauden harjoitusajan verran. Sirkukselle se on poikkeuksellista, tavallisempaa on esittää sirkusnumeroita peräkkäin. Sirkuksessa on keskeistä tarjota katsojalle vaaran tunne – ilman että joutuu pelkäämään esiintyjän puolesta. Tämän vuoden Talvisirkuksen esiintyjät ovat Argentiinasta, Ranskasta, Espanjasta, Islannista, Belgiasta, Iso-Britanniasta ja Suomesta. Esityksen luominen ei ole ollut ihan helppoa. 30 11?/?2016 Maailman Kuvalehti. Meillä on aihe, jonka pitää koskettaa ja johon tutustun mahdollisimman monesta kulmasta”, Pettersson sanoo. Mutta menneisyyteen suuntautuva muisti perustuu ihmisten kertomuksiin. Tulevaisuuteen kohdistuvaan muistiin voi yhdistää vaikkapa viheltävät vesipannut tai munakellon. ”No, narratiivinen”, hymähtää Pettersson
”Siitä tuli paljon erilaisia kommentteja. Talvisirkus Muisti Tanssiteatteri Hurjaruuthissa Kaapelite htaan Pan nuhal lissa 3.11.2016?–?8.1.2017. Yritän rakentaa esitystä, jossa on paljon erilaisia tasoja. Miksi se sallitaan sirkuksessa, kun pääsääntöisesti lastenkulttuuri siivotaan aikuisten ongelmista. Ja Hurjaruuthin sirkuksia on tehty joka talveksi 1990-luvulta saakka. Meillä käy yli 30 000 katsojaa, ja sellaiseen joukkoon mahtuu hyvin erilaisia ihmisiä. Mutta en ole koskaan kokenut sitä niin. pahtumista tai ihmisistä, joita emme halua unohtaa, kuten holokaustin muistomerkit tai Aleksis Kiven katu. ”Kun tulin Suomeen, minua varoiteltiin, etteivät suomalaiset ole kovin sydämellisiä. Olen pohtinut, voisiko meillä olla kohtaus, jossa Elielinaukio onkin Jimi Karttusen aukio.” ” George Orwellin kirjassa Vuonna 1984 on iskulause, joka puhuttelee: ’Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta. Joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä.’ Historiaan on yritetty vaikuttaa muistin kautta, ja yritetään edelleen: Isisin teot Palmyrassa ovat hyvä esimerkki. Mutta tehdäänkö sitä lapsille vai aikuisille. Monelle Talvisirkus on jokavuotinen jouluperinne. Että samassa kohtauksessa joku voi nähdä ainoastaan punaisen pallon, toinen taas hyvinkin isoja filosofisia kysymyksiä.” Yleensä Talvisirkuksen tunnelma kohoaa kattoon esiintyjien mukana. Olen ajatellut, että me varmaan sytytämme sen lämmön, joka suomalaisissa on vähän piilossa”, hän sanoo hymyillen. ”En ajattele tekeväni sirkusta aikuisille tai lapsille – ei se ole ikäkysymys. Todellisuus on kuitenkin läsnä joka päivä, ja lapsetkin kohtaavat sen.” Pettersson ei kosiskele; sirkustaidetta tehdään kunnianhimoisesti ja pelottomasti. López Gutiérrezin mielestä paras yleisö on sellainen, joka lähtee leikkiin mukaan ja reagoi. Ehkä meillä Suomessa ollaan turhan varovaisia, koska eihän teatteri voi olla maailmasta eristetty kupla. Maailman Kuvalehti 11/?2016 31. Yritän saada tämänkin näkökulman esitykseen mukaan.” Talvisirkuksessa saattaa esiintyä olutta juova, masentunut joulupukki
Teksti ja kuvat: Alejandro Cárdenas KUVAREPORTAASI. Zapatistien taisto jatkuu Etelä-Meksikon zapatistikapinasta on kulunut lähes 23 vuotta. Alejandro Cárdenas vieraili Oventicin ja Morelian yhteisöissä vuosipäivän alla. Asiat ovat paremmin kuin ennen, mutta eivät Meksikon valtion, vaan intiaaniyhteisöjen aktiivisuuden ja järjestäytymisen ansiosta
Kapinan alusta asti zapatistit ovat pukeutuneet kommandopipoihin, johtajanaan subcomandante Marcos. Maailman Kuvalehti 11/?2016 33. Konekiväärejä, kommandopipoja ja uskomuksia – niistä on eteläisen Meksikon vallankumous tehty
Punainen zapatistitähti on kuin maalitaulun napakymppi keskellä korilevyä. Näiden yhteisöjen elämään eivät ole tunkeutuneet Google, Coca-Cola eikä katolinen kirkko. Zapatistit osaavat olla välittämättä niistä, jotka eivät välitä heistä. Paljon on muuttunut sitten vuoden 1994, ja toisaalta moni asia ei. Meksiko 200 km Yhdysvallat Gu at em ala Oventic Morelia San Cristóbal B el iz e Chiapas Nuori mies tuumailee ajankulkua Emiliano Zapatan muraalin alla Oventicin yhteisössä. Pelataan semifinaaliottelua, peliaikaa on jäljellä enää pari minuuttia. 34 11?/?2016 Maailman Kuvalehti L ähes 23 vuotta zapatistien kansannousun jälkeen Chiapasin sissijärjestö EZLN – Zapatistinen kansallisen vapautuksen armeija – on yhä sotajalalla. Kaikille kaikki, niin kuin meillä on tapana sanoa.” San Andrés Sacamch’en de los Pobresin kylän koripallojoukkue teki juuri korin, joka tuo heille voiton Maa ja vapaus –joukkueesta. Tunnelma on katossa, paljaat jalat tamppaavat asfalttia. ”Olemme yhtä katkeria kuin kapinan alussa. ”Hallitus otti taka-askelia kuin itsepäinen aasi”, selittää don Mateo, paikallinen kahvinviljelijä. He tarkkailevat maan yhteiskuntapoliittisten tapahtumien kulkua kärsivällisesti, ja pitävät toivoa yllä Chiapasin vuorten rinteiltä poimituista pavuista keitetyn kahvikupposen äärellä. Toisin kuitenkin kävi. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Meksikon hallitus jätti noudattamatta vuoden 1996 sopimusta, jossa perustuslakimuutosten tarpeellisuus oli myönnetty. Jos tarkastelee tilastoja – alueen talouskasvua, lapsikuolleisuutta, lukutaidottomuutta, yhteiskunnallista epätasa-arvoa – ajattelee helposti, että olosuhteet ovat yhtä räjähdysherkät kuin ennenkin. Edellisenä päivänä vain 429 asukkaan La Pazin kylä on voittanut joukkueen, joka edustaa Mayakansojen vapaus –nimen alle yhdistyneitä Chiapasin vuoristossa erillään asuvia yhteisöjä. Tiedossa on mahtava loppu. Vaikka aseet on vaihdettu takaisin auroihin, alkuaikojen taistelutahto on voimissaan: kamppailu ihmisarvon, vapauden, työn, asunnon, ravinnon ja ikiaikaisten autonomisten hallintomuotojen kunnioituksen puolesta jatkuu. Chiapasin osavaltioon on perustettu viisi autonomista aluetta, joita kutsutaan caracoleiksi eli kotiloiksi. Vilpittömiä hymyjä, ystävällisiä kädenpuristuksia, peittämättömiä, paljaita kasvoja. Mutta koripallo on. Olemme rakentaneet kaiken omin käsin ja toteuttaneet omia unelmiamme. Muutosten oli määrä tuoda Meksikon intiaanikansoille oikeuksia, mukaan lukien itsehallinto. Parannukset ovat kaikki omaa ansiotamme. Sopimuksessa hallitus lupasi ottaa huomioon intiaanien vaatimukset saada oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua. He harjoittavat suoraa demokratiaa niin kuin itse sen ymmärtävät. Zapata oli 1910 alkaneen Meksikon vallankumouksen johtava hahmo ja maan kansallissankari. Me meksikolaiset olemme kuitenkin oppineet näiden 23 vuoden aikana, että zapatistien aika eroaa meidän länsimaistuneesta aikakäsityksestämme
Morelian intiaaniyhteisössä, zapatistien kielellä caracolissa, nautitaan ”kaikkien kaikille” valmistamaa nautamuhennosta, joka hautuu suurissa padoissa.
Se pelataan aina vuoden ensimmäisenä päivänä, kun viiden caracolin alueella asuvat zapatistiyhteisöt juhlivat vuoden 1994 kapinan vuosipäivää, 1. Ajatus kiteytyy kyltissä vanhan kirjoituspöydän yllä. 36 11?/?2016 Maailman Kuvalehti. Se tuli hyvin selväksi, kun keskustelin Morelian caracolin hyvän hallinnon neuvoston jäsenten kanssa. Zapatistien kello käy auringon, maissin ja vuorenrinteillä kasvavan kahvin tahtiin. Neuvostojen tehtävänä on taata suoran demokratian toimivuus. Ne eivät kuulu kenellekään, ja ne kuuluvat kaikille. ottelu. Siinä lukee: ”Täällä hallitaan tottelemalla.” Naistensairaala ja zapatistikoulu ovat osoitus ilman hallituksen apua aikaansaadusta edistyksestä. Täällä kaikki jaetaan eikä kukaan omista mitään. Elämä caracoleissa kulkee hiljakseen. tammikuuta. Terveydenhuolto ja koulutus ovatkin zapatististen intiaaniyhteisöjen peruspilarit. Yhteisöissä ei ole poliittisia puolueita eikä pormestaria, alkoholia ei myydä, ja oikeutta Morelian kylää koristaa suuri seinämaalaus, jonka nimi on ”Elävä peili”
Pimeys laskeutuu, kahvi tuoksuu. Täällä vieraillessa käsittää, että zapatistivallankumous ei etene nykyään luotien avulla, vaan sitä toteutetaan arjessa: syödessä, pukeutuessa, kyntäessä, lukiessa, kirjoittaessa. Syömme nautamuhennosta, ”kaikkien tekemää ja kaikkien nautittavaksi tarkoitettua”. Aika täällä kulkee hitaasti, eikä sen loppua näy. Cumbia-musiikki sekoittuu vuorille nousevaan usvaan, ääniin, hymyihin, nuorten ja vanhojen tulisiin silmiin. Huomenna on koripallofinaali, tänä iltana juhlat. ”Zapatistitähdet taivaalla kertovat, että tulevaisuus on meidän.”, sanoo juhlija, joka näyttää kantavan harteillaan kaikkia maailman vuosia. Ahavoituneet kädet pitelevät tortilloja. jakaa vanhainneuvosto. Kuten väsynyt juhlija sanoo, ”Zapata elää ainiaan, siihen saakka taistellaan!” Maailman Kuvalehti 11/?2016 37
Konfliktin ratkaisuksi ehdotettiin aineellisten vaatimusten täyttämistä ja paluuta demokratiaan. 16. Alejandro Cárdenas 38 11?/?2016 Maailman Kuvalehti. Zapatistit marssivat Chiapasista pääkaupunkiin. 22. Vuodesta 2006 EZNL on pitänyt matalaa profiilia. 9. Mitä meille annetaan anteeksi?” 21. Hallitus sitoutui tunnustamaan perustuslaissa alkuperäiskansojen itsehallinto-oikeuden, mutta vetäytyi myöhemmin sopimuksesta. tammikuuta 1994 kongressi hyväksyi presidentin aloitteesta armahduslain, johon EZLN vastasi muun muassa: “Mitä meidän pitää pyytää anteeksi. Hallitus ja valtamedia ovat panostaneet unohduksen voimaan, joka näyttää toimivan. 2005 Subcomandante Marcos kulki ympäri maata kuulemassa eri ääniä uuden vasemmistojärjestön muodostamiseksi. Julistuksessa vaadittiin “työtä, maita, koteja, ravintoa, terveydenhuoltoa, koulutusta, itsenäisyyttä, vapautta, demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa”. helmikuuta 1994 San Cristóbalissa aloitettiin neuvottelut piispa Samuel Ruizin johdolla. 12. San Andrésin sopimuksen täytäntöönpanemattomudesta tuli zapatistien sotalippu. 18. Fakta: Zapatistikapinan kulku 1. Vuonna 1998 hallituksen yritykset heikentää zapatistiliikettä ja sen tukiverkostoa jatkuivat. joulukuuta 1997 puolisotilaalliset joukot hyökkäsivät Chenalhón kylään Chiapasissa ja avasivat tulen. EZLN:ää tukevia ulkomaalaisia alettiin karkottaa maasta. EZLN vei hallituksen ehdotuksen yhteisöille, jotka päättivät torjua sen. tammikuuta 1994 Meksikon armeija vastasi pommittamalla intiaaniyhteisöjä. helmikuuta 1996 rauhansopimus ja Meksikon ensimmäinen intiaanien oikeuksia säätävä asiakirja. tammikuuta 1994 zapatistiarmeija EZLN julisti Subcomandante Marcosin johdolla sodan Meksikon hallitukselle ja presidentti Carlos Salinas de Gortarille. helmikuuta 1995 uusi hallitus määräsi armeijan zapatistien alueille ja julkisti kapinaa johtaneen Subcomandante Marcosin oletetun identiteetin: Rafael Sebastián Guillén Vicente, 38, ylempään keskiluokkaan kuuluvan perheen poika, valmistunut Meksikon autonomisen yliopiston humanistisesta tiedekunnasta, yliopisto-opettaja. 2001 Meksikoon valittiin uusi presidentti, Vicente Fox, ja hallituspuolue vaihtui
Oventicin yhteisön alakoulua koristaa seinämaalaus: zapatistien kapinallinen, autonominen ala-aste. Maailman Kuvalehti 11/?2016 39. Zapatistikapinalliset piiloutuvat mustien kommandopipojen taakse. Naisten koripalloottelu Oventicin kylässä juhlistaa zapatistikapinan tammikuista vuosipäivää
Tiedättehän: ”as a woman”, naisena tätä mieltä. Se keskustelu on tullut Suomeen vähän jälkijunassa ja on jäljessä yhä, kirjoittaa Anu Silfverberg. Se tarkoittaa ”muut lajit paitsi omamme”. Taiteen ja aktivismin kentällä esitetään nyt kysymyksiä siitä, kuka kertoo kenen tarinaa, ja mitä tarkoittaa puolesta puhuminen. Kuvitus: Outi Kainiemi 40 11?/?2016 Maailman Kuvalehti ESSEE. Eläimet. B risbanen kirjallisuusfestivaalilla puhunut Shriver julisti, että kirjailijalla on oikeus kirjoittaa kenestä vain lupaa kysymättä. Se onkin hassu sana. Marginaaliin sysätyt ovat iät ajat taistelleet juuri sitä vastaan, että heidän taidettaan ja ajatteluaan ei kategorisoitaisi ominaisuuksien kautta. ”Hän on menestynyt valkoinen kirjailija [...] jonka asema on sokeuttanut hänet muiden näkökulmille.” Malikin mielestä identiteettipolitiikka on kuitenkin vaarassa ajaa samaan ansaan. Siksi olen toivonut, että joku avaisi suunsa identiteettipolitiikan ongelmista. Pahimmillaan puhujan uskottavuus perustuu ominaisuuksiin. Ai kauhia . Se otettiin laajalti vastaan ”mitään ei saa sanoa” -puolustuksella, mikä on vähän ylimitoitettua, sillä kuka täällä nyt mitään estää sanomasta. Puhe jätti vaikutelman tyypistä, joka ryntäilee karmit kaulassa torilla ja huutaa, että miksen minä saa huutaa torilla. Ja sitten kirjailija Lionel Shriver teki niin. A lku kai oli se, kun Ruskeat tytöt -blogia kirjoittava Koko Hubara kirjoitti Laura Lindstedtin Oneironin olevan kulttuurista omimista. Feministinen ja antirasistinen identiteettipolitiikka on tuonut valtapositiot valokeilaan – ja tieto omasta vallasta onkin tärkeintä mitä on. heitä on maailmassa. Pelkään kuitenkin, että identiteettiin perustuva politiikka on maailman muuttamisessa ongelmallinen strategia. On yksi sorrettujen ryhmä, joka on aina sillä tavalla näkymätön, että ”as a” -puhe ei sitä koske. Shriver puhui myös, ihan tosissaan, ”kiintiövähemmistöistä”: hän ei ilmeisesti tullut ajatelleeksi, että erilaisia ihmisiä voi olla fiktiossa siksi, että Kenen suulla. Viholliseksi hän nosti identiteettipolitiikan ja kulttuurisen omimisen käsitteen. Se ei välttämättä vain suojaa itseä muiden rajanylityksiltä, vaan rajaa myös puhujan identiteettilaarinsa sisään. Malik puhuu ”as a” -positiosta. Lisäksi julkisen puheen määrä ei ole vakio: vaikeneminen ”toisten puolesta” ei välttämättä anna ääntä kellekään, koska kyse on rakenteista, ei yksilöistä. Kolumnisti Nesrine Malik kuvasi myöhemmin Guardianissa Shriverin puhetta malliesimerkiksi siitä, miksi valtapositioiden läpivalaisua tarvitaan
Oli jotain ihanaa siinä, miten Haapoja loikkaa itsestään maailmaan, kohti toisia. Mutta väkivallan psykologiset ja rakenteelliset mekanismit ovat samoja: näkyviltä eristäminen, likaiseksi leimaaminen, rajanveto ”meidän” ja ”toisen” v ä l i l l e , hierarkioiden kasvattaminen. Siksi se mitä sanotaan eläimistä, kertoo eniten siitä, mitä halutaan sanoa ihmisestä. Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja kirjalija. Voisi kysyä, millä oikeudella hän omii näiden kauhun assosiaatioittensa ruuaksi. Hän sanoi oppineensa, että ongelma oli se, että vertaus tehtiin hänen asemastaan ”ulkopuolelta”, valkoisen miehen suulla. Syyskuun lopussa istuin tunnin Terike Haapojan ja Laura Gustafssonin näyttelyn lattialla Helsingissä. Vähättelevää se toki onkin, jos ajatellaan lähtökohtaisesti, että eläin on vähempiarvoinen. Tullaan sanoneeksi, miten eläimiä kohdellaan. Hänen esseensä The Edge of the World (On Cancer and Migration) on kaunis teksti kuolemanpelosta vakavan sairauden edessä. Ja tietenkään kansanmurha ei ole sama asia kuin tehotuotanto (toisen tehtävä on tuottaa lisää, toisen tuhota lopullisesti). Lajeja on miljoonia. Eläinten epäinhimillinen kohtelu on yksi ihmisten epäinhimillisen kohtelun edellytys. Samastuminen ja kuvitteleminen eivät tarkoita omien näke mysten oikeuttamista toisten tarinalla. Kun Hubara näpäytti Lahtista blogissaan, tämä pyysi anteeksi. Voisi sanoa, että siinä valkoinen länsimainen taiteilija vertaa itseään pakolaisiin. Haapoja kirjoittaa siinä myös kuolemaa pakenevista siirtolaisista. Se haastaa ihmiskeskeisen humanismin samaan tapaan kuin sukupuolentutkimus taannoin haastoi tieteen mieskeskeisyyden. On mietittävä koko hoito uusiksi. V iime keväänä verkossa käytiin dialogi Hubaran ja Veikka Lahtisen välillä – molemmat antirasistisia ja feministisiä kirjoittajia. Mutta ei Lahtinen vetänyt yhtäläisyyksiä ihmisten ja eläinten välille vaan siihen, kuinka silmät suljetaan. Hän teki vertauksen: natsien tuhoamisleirien annettiin tapahtua, vaikka asiasta laajalti tiedettiin. Ne ovat askel vastuuseen: jos koen tämän kivun, on huomioitava mahdollisuus, etten ole ainoa. Hubara kirjoitti blogissaan, että eläinten vertaaminen rodullistettuihin ihmisiin on vähättelevää, koska heitä on verrattu ja yhä verrataan eläimiin. ”Epäinhimillisyyden museo” esitteli tapoja, joilla sortoa on maailman sivu perusteltu, ihmisten ja eläinten. Maailman Kuvalehti 11/?2016 41. Mutta Haapoja tekee tuon loikan ymmärtääkseen, että olemme kaikki toisia. Se on hedelmällisempi hanke kuin se, että katsoo toista ja päätyy itseensä. Se ei ole riskitön ele. Hän lähtee itsestään ja päätyy toiseen. Nuo havainnot toistuvat sekä kansanmurhatutkimuksessa että eläinten asemaa koskevassa yhteiskunnallisessa tutkimuksessa. Kun sanotaan, että ihmisiä kohdellaan ”kuin eläimiä”, tarkoitetaan, että heitä esimerkiksi kidutetaan ja tapetaan surutta. ”Mikä minä olen vertaamaan”, Lahtinen vastasi. Sitten hän sanoi, että eläinten kärsimyksen annetaan tapahtua, vaikka siitä tiedetään. Uhreilla ei tarvitse olla yhteistä. Mielessäni näyttely yhdistyi Haapojan aiempaan kirjoitukseen. Kun julmuus ei-ihmistä kohtaan on mahdollista, ei tarvita kuin uhrin epäinhimillistäminen, ja murhan ainekset ovat valmiit. As a. Samastuminen ja kuvitteleminen eivät tarkoita omien näkemysten oikeuttamista toisten tarinalla. Se on yleistä. Ja tämä keskustelu on antirasistisessa ja feministisessä liikkeessä yhtä myöhässä kuin kulttuurisen omimisen analyysi yhtenäiskulttuurin impivaarassa. Hän tulee sanoneeksi ilmeisen: jokainen kantaa sisällään elämää, joka on hänelle korvaamaton. K un kirjoitan tätä, posthumanistinentai eläintutkimus ottaa paikkaansa yhteiskuntatieteissä. Ne asiat, jotka ovat identiteettipolitiikan keskiössä – kieli, identiteetti, puolesta puhuminen, kokemustieto – menettävät merkityksensä, kun eläinoikeuslasit nostetaan nenälle. Lahtinen kirjoitti blogissaan eläinteollisuudesta ja silmien sulkemisesta
SASK eli Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus jatkaa sitkeästi hanketoimintaansa, viheliäisistä kehitysyhteistyön leikkauksista huolimatta. Miten suuresta asiasta kotiapulaisten oikeuksien parantamisessa on kyse. ”Meilläkin on omat tasa-arvo-ongelmamme, mutta emme tajua miltä muutos tuntuu, kun on ollut näkymätön ihminen, joka piilotetaan jonnekin perähuoneeseen.” Jesse Gehlen EL IN A PE N TT IN EN Esperança Bambamba työskentelee kotiapulaisena Mosambikissa, jonne Sask antaa tukeaan. Perttulan mukaan järjestäytymisen haaste on se, että työtä tehdään pääasiassa yksityistalouksissa. SASK satsaa kotiapulaisten oikeuksiin erityisesti Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa yhdessä paikallisten järjestöjen kanssa. Suurin osa kotiapulaisista on naisia, joten työ edistää myös tasa-arvoa. Jos järjestömme olisi eläin Olisimme delfiini: hyväntahtoinen, sosiaalinen, älykäs eläin, joka uskoo ryhmänä toimimisen tärkeyteen ja joka kaiken lisäksi pulpahtaa aina pintaan. ”Ihan uskomattoman isosta asiasta”, sanoo viestintäpäällikkö Laura Ventä. Maailman Kuvalehti 11?/?2016 43 Ihmiset & ilmiöt. Lisäksi heillä ei usein ole sosiaaliturvaa, mikä vahvistaa epävirallisen työntekijän statusta. Perustettu 1986 Motto Paras lääke köyhyyteen on ihmisarvoinen työ, josta saa elämiseen riittävää palkkaa. Taustalla on vuonna 2011 tehty ILO189-sopimus, jonka ratifioimissa maissa kotiapulaisille astuivat voimaan samat lait kuin muillekin työntekijöille. Lobbauksen ohella lisätään tietoisuutta työntekijöiden oikeuksista ja pyritään saamaan kotiapulaiset järjestäytymään. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan toteutunut läheskään kaikkialla. Samat oikeudet kotiapulaisille! SASK satsaa kotitaloustyöntekijöiden oikeuksiin Etelä-Amerikassa, Mosambikissa ja Kaakkois-Aasiassa. KATSO, JÄRJESTÖ! SASK Suomen Ammattiliiton Solidaarisuuskeskus on suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kehitysyhteistyöja solidaarisuusjärjestö. Sarjassa esitellään Kepa ry:n jäsenjärjestöjä. ”Kotiapulaisten työidentiteetti on hyvin hämärä, koska heitä on perinteisesti pidetty perheenjäseninä tai heidän palkkaamistaan hyväntekeväisyytenä sukulaistytölle tai naapurille”, SASKin kansainvälisen toiminnan suunnittelija Anna Perttula sanoo. Iso ongelma on siinä, ettei kotiapulaisia monessa maassa pidetä työntekijöinä. Hankkeita on eri puolilla maailmaa nelisenkymmentä, isona teemana kotitaloustyöntekijöiden oikeudet
Tihar on suunniteltu 6 250 vangille, mutta tällä hetkellä heitä on yli 13 000, joukossa Intian pelätyimpiä militantteja ja rikollisia. ”Sisällä on jatkuva stressi, täällä mieli on vapaa”, hän kuvailee. Mahesh on työskennellyt ravintolassa alusta lähtien. M A R IA JA IN 44 11?/?2016 Maailman Kuvalehti Matkalla. Ennen tuomiotaan Mahesh valmisti kaiuttimia. Ken tietää, Mahesh sanoo, onhan kyseessä hallituksen omistama paikka. Ravintolaan valituille tarjottiin alan koulutus, ja menun kanteen printattu esittelyviesti kertoo, mistä on kyse: ”Tuemme vankien hyvinvointia ja yhteiskuntaan sopeutumista tarjoamalla koulutusta eri aloilta, jotta vangit voivat vapautuessaan ansaita elannon yhteiskunnan hyväksymällä tavalla.” Mahesh on työskennellyt ravintolassa alusta lähtien. ”Olen iloinen, että pääsen ulos kaltereiden takaa. Hän on 38-vuotias ja istunut 14 vuotta elinkautista tuomiota. Televisio pauhaa. Tarjoilijamme, ystävällisesti hymyilevä Mahesh pahoittelee, ettei pääruokia ole saatavilla. Vuonna 2014 avatussa ravintolassa on siistiä, puhdasta ja ilmastoitua. Sitä koristavat graffititaitelijoiden maalaukset ja otteet vankien runoista. Silti jo se, että Tiharissa on vankila, on edistysaskel. Hän pitää ajatuksesta, että turistitkin löytäisivät Tihar Food Courtin. Muurissa on aukko: vankien pyörittämä ravintola Tihar Food Court. Hyvän käytöksen ansiosta avautui mahdollisuus ravintolahommiin. Hän on 38-vuotias ja istunut 14 vuotta elinkautista tuomiota. Ravintolan ulkoterassikin on pois käytöstä, koska sen päälle kaatui puu. Vankilassa hän teki ensin 12 vuotta tehdastöitä. Milloin terassi korjataan. Heidän joukossaan ovat toisinaan myös Maheshin vaimo ja tytär. Tiharin vankilan muuri on yllättävä väripilkku Delhin harmaassa maisemassa. Siksi asiakasmäärä on laskenut, ja kaikkia annoksia ei kannata valmistaa. Noudatamme tiukkoja sääntöjä. Tilaamme grillatut leivät ja samosa-chaatit. ”Et vaikuta vangilta”, on kommentti, jonka Mahesh kuulee asiakkailta usein. Vaikka olemme vankeja, hyvällä palvelulla voimme ansaita ihmisten arvostusta.” Maria Jain, 35, kirjoittava matkaaja, Helsinki. Jos rikomme niitä, joudumme takaisin sisään.” Tihar Food Courtissa käy kolmisenkymmentä vakiasiakasta. ”Sisällä on jatkuva stressi, täällä mieli on vapaa.” Lounaalla vankilassa Tiharin vankilaravintolan työvuorossa vanki saa hetken kokea olevansa arvokas. ”Olisi hienoa saada mahdollisuus palvella heitä
T eresa Kachindamoto. TE EM U U LL G R ÉN On nähtävä hyvyys siellä, missä sitä on. Lisäksi hän on vaatinut alaisuudessa toimiviaan kyläpäällikköjä allekirjoittamaan lapsiavioliitot kieltävän sopimuksen ja pyrkinyt kieltämään alaikäisten tyttöjen lähettämisen sukukypsäksi tulemisen rituaaliin. On tunnistettava hyväntekijät ja tuettava heitä. Malawissa Teresa Kachindamoto toteuttaa hyvyyttä tavalla, joka on jo muuttanut satojen tyttöjen elämän. Se ei ole tärkeää vain heille, vaan meille kaikille. Pitkään aikaan juuri ketään ei ole kiinnostanut, mikä voisi olla paras ratkaisu syyrialaisille. Syyriasta on tullut keskittymä, jossa ulkopuoliset valtiot käyvät kamppailua omien intressiensä toteutumisesta. Hän on Malawin Dedza-alueen päällikkö, jota 900 000 ihmistä katsoo ylöspäin. Ihmisiä, jotka ovat valmiita puolustamaan yhteisen ihmisyyden säilymistä oman henkensä uhalla, on paljon. Siinä on nimi, joka jokaisen kannattaa muistaa. Heille, jotka lähtivät kaduille toivoen, että voisivat elää ilman pelkoa. Inhimillisen kehityksen indeksin häntäpäässä roikkuvassa maassa, jossa yli puolet tytöistä naitetaan ennen 18 ikävuotta, Kachindamoton työ on sekä vallankumouksellista että tehokasta. Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Malawilaisella päälliköllä on paljon valtaa, ja Kachindamoto käyttää sitä rohkeasti. Nyt Syyrian sodassa on kyse kaikesta muusta kuin syyrialaisista itsestään. Afganistanin naisjärjestö RAWA on tehnyt vuosia töitä afganistanilaisten naisten aseman parantamiseksi, koko ajan henkensä uhalla. Alussa ihmiset eivät edes kuvitelleet kaatavansa diktaattoria, vaan heidän toiveensa olivat pieniä: vähän lisää vapauksia, vähän vähemmän pelkoa. Niin kauan kuin silmitön hyvyys kukoistaa silmittömän pahuuden keskellä, maailmassa on toivoa. Luin artikkelin Kachindamotosta samaan aikaan, kun seurasin Venäjän ja Syyrian hallituksen joukkojen Aleppossa toteuttamaa silmitöntä tappamista. Siksi maailma seuraa neuvottomana, kun lentokoneet pommittavat Aleppon lapsia. Syyriassa ja sen lähialueilla tapahtuva pahuus on niin silmitöntä, ettei siihen ole kuin yksi mahdollinen vastaus: yrittää etsiä, löytää ja luoda sen vastapainoksi silmitöntä hyvyyttä. Jos Syyria sijaitsisi Euroopassa, sellaista sotaa kutsuttaisiin maailmansodaksi. Niin ikään hän on vaatinut avioliiton suojaikärajan nostamista 21 vuoteen. Elina Hirvonen Silmitön hyvyys Maailman Kuvalehti 11?/?2016 45 Näkökulma. Syyriasta Suomeen muuttanut ystäväni muistutti siitä, mistä kaikki Syyriassa alkoi: tavallisten ihmisten toiveesta saada Assadin hirmuhallinto hellittämään otettaan. Suurin osa heistä elää ja tekee työtään siellä, missä se on kaikkein vaarallisinta. Meidän , joille hyvän tekeminen ei ole henkilökohtainen riski, on nähtävä hyvyys siellä, missä sitä on. Syyriassa hyvyyttä toteuttavat valkokypärät, jotka pelastavat henkensä uhalla ihmisiä raunioista. Viimeisten kolmen vuoden aikana hän on purkanut 850 lapsiavioliittoa, lähettänyt satoja tyttöjä takaisin kouluun – ja maksanut monien koulumaksut omilla rahoillaan
Samettisen sielukasta Kirja. Bonaa on lokeroitu niin jazzin, funkin, aikuisrockin kuin maailmanmusiikin etikettien alle. Mika Kauhanen Lapsipolitiikan puristuksessa Kuuntele Richard Bonan Heritage Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 46 11?/?2016 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Lapsipolitiikan vaikutukset näkyvät nyt ja tulevaisuudessa, kun kansa ikääntyy. Yksien kärsimys ja pelko näyttäytyvät toisten mahdollisuutena parempaan elämään. Kamerunissa varttunut Bona löytää afrikkalaisen musiikin perinnön Kuubasta. Perehtyneisyys kuultaa läpi kirjan: Vaikka kuinka toivoisimme, asiat eivät ole yksinkertaisia. Teos avaa näkemyksiä myös siihen, onko yhden lapsen politiikka todella vähentänyt ihmismäärää Kiinassa vai olisiko muutos tapahtunut joka tapauksessa vaurastumisen ja kaupungistumisen myötä. Kirjan mukaan esimerkiksi se, että kiinalaisissa perheissä olisi yksi lapsi, ei ole totta. Kuunnellessani muistan samanaikaisesti Havannan Casa de la Músican ja New Yorkin Blue Note -klubin. Vuonna 1980 alkanut, maailman tiukimmaksi nimetty syntyvyyden sääntelyohjelma päättyi virallisesti vuoden 2016 alussa, jolloin Kiinassa otettiin käyttöön kahden lapsen politiikka. Pakkoabortteja, adoptioita, sterilisaatioita, lellittyjä pikkukeisareita, opinnoissa menestyneitä tyttöjä, maaseudun yksinäisiä miehiä – lista jatkuu loputtomiin. Kiinassa asuvan toimittajan Mari Mannisen kirja Yhden lapsen kansa avaa näkökulmia yhden lapsen politiikkaan ja samalla koko kiinalaiseen yhteiskuntaan. Kirjan keskiössä on tavallinen ihminen. Manninen on kirjannut ihmisten elämäntarinat kirkkaan toteavaan sävyyn. Ääneen pääsee maalaiskylän nainen, joka vahti naisten kuukautisia ja pakotti heitä abortteihin. Näkyvälle paikalle kuitenkin. Kirjassa kokemuksiaan avaavat ihmiset ovat joutuneet valtion järkyttävien pakkotoimien kohteeksi, mutta samalla moni heistä ymmärtää vuosikymmeniä kestänyttä pakkopolitiikkaa. Mari Manninen on haastatellut vuosien aikana monia kiinalaisia, ja kirja rakentuu osiin, joissa avataan yhden henkilön tai perheen kautta arkisia tilanteita. Tiukka lapsipolitiikka koskettaa tavalla tai toisella aivan jokaista kiinalaista – ja samalla joka viidettä ihmistä maailmassa. Sivu sivulta mustavalkoiset asetelmat ravistuvat monisyisiksi ja äärimmäisen sivistäviksi näkökulmiksi Mari Manninen Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret Atena Richard Bona Heritage Qwest Records Kiinan lapsipolitiikkaan. Musiikki tuntuu hyvältä, ja mikä voisi olla tärkeämpää. Marie Kajava Levy. Yhden tarinan kertoo lapsirakas perhe, johon kuuluu monia paperittomia hukou-lapsia ja toisessa perheidensä ainokaiset lapset puurtavat mielettömien paineiden alla. Saman ovat etnomusikologit tienneet jo kauan: salsalle tunnusomaiset solistin ja kuoron vuorottelut tai päällekkäin keinuvat hemiola-rytmit saapuivat Latinalaiseen Amerikkaan orjalaivojen mukana. Bonan laulu on sielukasta ja sametinpehmeää, mutta bändi soi jämäkästi nokkamiehen bassoon nojaten. Tarinansa kertoo lapsipolitiikan nimissä hylätty ja Yhdysvaltoihin adoptoitu tyttö. Jos olisin levykauppias, en tietäisi mihin hyllyyn sijoittaa Richard Bonan tuotantoa. Mannisen teos on journalistinen kirja, joka tutkii lasten säännöstelypolitiikka monisyisesti ja samalla syventää lukijansa aihepiiriin, josta on tolkuton määrä käsityksiä ja harhaluuloja. Tämä uusin albumi osuu eniten etno-osastoon, ja karttapallosta katsottuna Karibialle. Ihmisillä on ollut monia keinoja elää valtion puristuksissa, ja säännöstelytoimia on kierretty
Maailman Kuvalehti 11?/?2016 47 ILMIÖ. (A) part -performanssi 16.11. Tavallisen kylpemisen ohella nyt marraskuussa kuka tahansa voi myös päästä osaksi Allas Sea Poolissa järjestettävää performanssia hyvinkin suomalaiseen tyyliin: saunomalla. ”(A)part puhuttelee ihmisiä yhdistämällä runoutta, ääntä, videota, ja performanssitaidetta”, paljastaa Helsingissä ja Méxicossa työskentelevä Soher. marraskuuta, yhdessä meksikolaisen Matraquita Soherin kanssa. (A)part on osa useamman taitelijan esityskokonaisuutta, jossa tutkitaan Suomea ”sosiaalisten suhteiden kehitysmaana”. Esityksessä yleisö pääsee katsomisen lisäksi vaikuttamaan teoksen kulkuun, mutta aktiivinen osallistuminen ei ole Soherin mukaan välttämätöntä. Jesse Gehlen Baltic Circle 15.-20.11.2016 Helsingissä. Tärkeintä on luoda tila, jotta ihmiset voivat saada vastakaikua toisistaan. 19. Baltic Circle -nykyteatterifestivaalin ohjelmistoon kuuluva (A)part on rituaalinomainen tapahtuma, jossa yleisö saunoo yhdessä esiintyjän, meksikolaissyntyisen Matraquita Soherin kanssa. Lisätietoja osoitteessa balticcircle.fi Saunaan taiteen tähden B A LT IC C IR C LE Mukaan saunaperformanssiin. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Uima-allas ulkoilmassa keskellä kaupunkia! Sellainen avattiin vihdoin Helsingin Kauppatorilla syyskuussa: meriveteen rajautuva Allas Sea Pool. Taitelija on kiinnostunut esiintymään julkisilla paikoilla, koska niissä voi tavoittaa laajemman yleisön kuin museoissa, gallerioissa ja teattereissa. Siihen on mahdollisuus Allas Sea Poolissa 16. klo
Se toimii sysäyksenä suosikeiksi nousseiden tyylisuuntauksia lisätutkimukseen. Kirja on Madventuresista tuttujen maailmanmatkaajien Riku Rantalan ja Tuomas ”Tunna” Milonoffin sukellus musiikin maailmaan. Jokaisesta maanosasta on valittu useita maita, joiden musiikkihistoriasta kerrotaan pintaraapaisu. Jesse Gehlen Musiikkia Mad venturesin tahtiin! Tuomas Milonoff, Riku Rantala ja Esa Salminen: Mad Music – musiikin maailma. Niitä on ripoteltu mausteeksi historiallisten musiikkikatsantojen sekaan luomaan Madventuresista tuttua rentoa fiilistä. Johnny Kniga, 2016. Kirja onkin loistava tapa tutustua tuntemattomiin genreihin. Kirjassa käydään läpi musiikin historiaa maantieteellisesti, maanosa kerrallaan. Mad Musicia voi ihan kunnialla suositella Madventuresin fanien lisäksi musiikkifaneille. Soppaan on heitetty myös asiantuntijoiden ja muusikoiden ajatuksia eri musiikkityyleistä. Soittolistat avaavat ovia erilaisiin musiikkimaailmoihin ja tyylilajeihin. Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan ”Tämän lehden juttujen parissa luottamus maailmaa kohtaan kasvaa, ainakin toivo pilkahtaa.” KAISA VIITANEN vapaa toimittaja Maailman Kuvalehden tekijä Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous 5 numeroa 17,50€ Tilaa lehti! KULTTUURI. Se, ettei yksittäistä musiikkityyliä käydä kovin perusteellisesti läpi on perusteltua – niin paljon tyylejä esitellään. Pelkkään musiikin historiaan kirja ei kuitenkaan paneudu, vaan mukana on myös Rantalan ja Milonoffin anekdootteja omista musiikkikokemuksistaan. ”Musiikki on lihaksi tullutta tunnetta, ja mahdollisesti viimeinen ripaus magiaa, mikä maailmassa on jäljellä.” Näin musiikki puetaan sanoiksi Mad Music musiikin maailma -kirjan alkusoitossa. Esimerkkinä näistä voisi olla anekdootti Etelä-Korean musiikkiskenestä: maan hallitus oli päättänyt antaa 91 miljoonan dollarin pelastuspaketin laittomien latausten myötä kärsineelle korealaiselle k-popille. Ääneen pääsevät muun muassa Sami Yaffa, Karri ”Paleface” Miettinen ja Mervi Vuorela. Erityisesti Madventures-tiimiä tuntuu kiinnostavan musiikin syvin olemus: miksi musiikki on aina ollut niin iso osa ihmiskuntaa. Kustakin musiikkityylistä esitellään niin sanottu ”Mad Fact”, jokin hurja tarina
Njabi sanoo Kamerunin olevan malliesimerkki köyhästä maasta, jonka osuus maailman ilmastopäästöistä on pieni, mutta jossa ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista jo nyt. Mangrovet sitovat hiiltä, estävät rannikon eroosiota ja ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta – monia eläinja kasvilajeja tavataan ainoastaan siellä. ”John Njabi puhui innostuneesti lehmänlantabriketit kädessään. Festivaali on – ainakin itselleni – kätketty helmi. Toivottavasti on näin!” –Sanna Autere Maailman Kuvalehti 11?/?2016 49 Kohtaamisia. Ne eivät yksin ratkaise ilmastonmuutosta, mutta metsäkadon estäminen on alku. Lounais-Kamerunin Mueassa paikalliset nuoret valmistavat maissin sadonkorjuujätteistä ja lehmänlannasta polttoainebrikettejä Eco Relief -järjestön tuella. Tässäkö on ratkaisu Kamerunin maaseudun energiantarpeeseen. Njabin päivätyö on maantiedonopettajana Muean koulussa, jossa hän vetää koulun ympäristökerhoa. Hän käyttää omaa musiikkiaan filmeissään ja työstää ympäristökasvatusmateriaaleja. ”Mikä on yhdelle roska, voi olla toiselle kultaa. Njabin lyhytdokumentti Eye Opener for Alternative Source of Energy kertoo Kamerunin Atlantin rannikon mangrovemetsistä, joita uhkaavat hakkuut polttopuuksi. Ohjaaja kertoo aloittaneensa uuden musiikkivideon kuvaukset festivaalivieraiden retkellä lähiluontoon. Tarvitsemme vaihtoehtoja.” Näin kertoo kamerunilainen John Njabi kotimaansa ilmasto-oloista vaasalaisen kulttuuritalo Fannyn aulassa. Njabin seuraavalla filmillä saattaa vilahtaa Merenkurkun maailmanperintömaisemia. Hiilenmustat pallerot olivat tehneet pitkän matkan Kamerunin Mueasta vaasalaiselle luontoelokuvafestivaalille. Njabi on yksi Vaasassa järjestettävän kansainvälisen luontoelokuvafestivaali Wildlifen ohjaajavieraista. Se on vaihtoehto mangroven polttamiselle. LA U R I SO IN I Mangrovemetsien puolustaja JOHN BUNYUI NJABI, K AMERUN Kamerunissa kärsitään ilmastonmuutoksesta. Miksi en ole kuullut tästä aikaisemmin. ”Lämpötilat nousevat ja sateet ovat muuttuneet epäsäännöllisiksi. Metsien häviäminen pahentaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Niin ikään Njabi säveltää musiikkia, soittaa kitaraa ja laulaa. Njabi sanoi, että vielä ei ole myöhäistä oppia elämään tuhoamatta maapalloa. Njabi kaivaa laukustaan pussukan, jossa on kaksi hiilenmustaa palleroa. Haluan kertoa mahdollisuuksista, siitä miten jätteitä voidaan hyödyntää ja kierrättää,” Njabi sanoo. Ilmastonmuutos kiihtyy. Se vaikeuttaa maanviljelyä. Sanna Autere tapasi miehen, joka etsii ratkaisuja. Tämän vuoden ohjelmisto keskittyi ilmastonmuutosja energia-aiheisiin elokuviin. Sanna Autere Eye Opener for Alternative Source of Energy löytyy Youtubesta. Tavoitteena on edutainment, yhtä aikaa viihdyttävät ja opettavat materiaalit
Alias Lönnrot Koomikko Ali Jahangiri ottaa uudessa tv-sarjassaan selvää nykyajan suomalaisuudesta. 50 11?/?2016 Maailman Kuvalehti 10 KYSYMYSTÄ. Teksti: Leena Virtanen Kuva: Eeva Anundi Uutta tv-sarjaa tehdessään Ali Jahangiri huomasi, että suomalaisuus on täynnä myyttejä, jotka eivät päde
Yleensä kun puhutaan suomalaisuudesta, mietitään luontoa, ilmastoa ja ruokaa, ikään kuin jotain objekteja. Se avasi maailmankuvaani, sillä sain itseni kiinni ennakkoluuloistani: katsokaa nyt näitä parkoja. 7 Mitä uutta opit suomalaisuudesta tv-sarjaa tehdessä. 9 Mitä toivot sarjasi vastaanotolta. Mutta Isisin saa tehdä naurunalaiseksi. Olen tajunnut, että lavalla minulla on mahdollisuus saada ihmiset kuuntelemaan. 2 Onko sinulla ollut hyötyä maahanmuuttajataustastasi. Globalisoitumista ei voi estää, ja tulevaisuudessa arvot määrittävät enemmän suomalaisuutta kuin ne tutut objektit. Itsenäisiä. Nimi syntyi palaverissa, kun keksittiin, että mitä jos lähtisin etsimään Suomesta ilmiöitä, jotka yhdistävät meitä – ihan niin kuin Elias Lönnrot aikoinaan teki. Kun tilanne oli kuumimmillaan, en halunnut mennä siihen keskusteluun, jota muut kävivät. Toivon vain, että ihmiset nauravat ja miettivät, että olenko tuollainen vai enkö ole. 3 Miten Alias Lönnrot -sarjan idea syntyi. Ei niihin kannata reagoida.” Maailman Kuvalehti 11?/?2016 51. Ne perustuvat vain ihmisten tökkimiseen, ja niin muka syntyy keskustelua. Haittana vain on, että kun on kerran laitettu lokeroon, siitä on vaikea päästä pois. Esiintyminen sinänsä ei ole koskaan ollut suurin huolenaiheeni, vaan pikemminkin sen hillitseminen. 8 Mitä opit omasta suomalaisuudestasi. Aidosti vapaita. Että he antaisivat enemmän kuin ottaisivat. Mutta kun autoin ensimmäisiä ihmisiä rantaan Lesboksella, ihmettelin, miksi ne nauravat, mutta minua ahdistaa. Heti kun nousen lavalle, ihmiset näkevät, että erotun muista stand up -koomikoista. oireisiin eikä alkuperäisiin ongelmiin ja niiden syihin, kuten pakolaisuuteen. Ei niihin kannata reagoida. Totta kai. Hyvä kysymys. ”Siis eihän vaikka jonkun Ulla Appelsinin kirjoituksissa ole mitään järkeä. Lavalla aloin vähitellen tajuta, että pystyn tähän paremmin kuin mihinkään muuhun, mitä olin siihen mennessä tehnyt. Mutta eivät ihmiset halua kuunnella ikäviä asioita, kun ovat tulleet pitämään hauskaa. Siis eihän vaikka jonkun Ulla Appelsinin kirjoituksissa ole mitään järkeä. Alias Lönnrot TV2:ssa 10.11. Miksi sinä saat nauraa Isisille, mutta muut eivät. Minua pyydettiin tekemään Ylelle ohjelmaa. Kannattaa miettiä, minkälaisen yhteiskunnallisen tilanteen seurauksena esimerkiksi äitiyspakkaus on syntynyt. Olen halunnut löytää oman näkökulman, ja olen yrittänyt laittaa tunteet sivuun. Kuten se, että suomalaiset eivät näytä tunteitaan. 4 Miten pakolaiskriisi on vaikuttanut työhösi. En oppinut mitään uutta, mutta pääsin vahvistamaan sitä, minkä jo tiesin: että on paljon myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa. Taustani tekee minusta mielenkiintoisen, mutta se ei ole tehnyt minusta hauskempaa. Jos on hyvä vitsi, kerro se. Sattumalta. Kiinnostus heräsi, ja pääsin heti lavalle kokeilemaan. Toki pohdin usein, miten karsitaan pois kaikki yleistäminen tai vältetään se, että nauretaan toisten kustannuksella. 10 Minkälaisia suomalaisia kasvatat omista lapsistasi. alkaen ja Yle Areenassa 1.11. 6 Olit mukana elokuvaohjaaja Hamy Ramezanin dokumentissa Tuntematon pakolainen, jossa matkustitte Kreikkaan vastaan1 Miten sinusta tuli stand up -koomikko. Etsimme ehkä itseämme samaan tapaan kuin Lönnrotin aikaan tehtiin, ja oma ajatusmaailmani on sellainen, että kun muut näkevät negatiivista, minä haluan kääntää sen positiiviseksi. 5 Yhdellä keikallasi irvailit, että näytät ulkomuodoltasi siltä kuin Hercule Poirot ja Isis sekoittuneet. Se keskustelu keskittyy ottamaan pakolaisia. Ne perustuvat ihmisten tökkimiseen, ja niin muka syntyy keskustelua. Miten matka vaikutti sinuun. Turhan harvoin suomalaiset muistavat puhua vaikkapa talkoista, demokratiasta tai tasa-arvosta. Matkan aikana opin olemaan iloinen heidän puolestaan, ja nykyään mietin paljonkin näitä näkökulmaeroja. Muuten sarjalla ei ole mitään tekemistä Kalevalan kanssa, vaan siinä keskitytään vain nykyajan suomalaisiin. Kaikki saavat nauraa Isisille! Mikseivät saisi. Olenkin oppinut piilottamaan itselleni tärkeitä asioita puheen sekaan
Ajattelin, että jos minulla on taitoja, joista on hyötyä, on velvollisuuteni jakaa osaamistani. Tansanian vuoristoalueilla haluttiin kerätä perinnetietoa, koska vanhemmat ikäpolvet kokivat, etteivät nuoret tunne enää kulttuuriaan. Olemme osa globaalia maailmaa, kaikki samassa veneessä. Yhteistyö on avannut silmäni, on opittu elämää puolin ja toisin, näkemään toinen toisemme ihmisinä.” Kirsi Koivuporras-Masuka Lisätietoja: www.vaasankehitysmaaseurary.blogspot.fi EE V A A N U N D I Maailman Kuvalehti 12/2016 ilmestyy 5.12. KENTÄLTÄ Kepan jäsenjärjestöt kertovat toiminnastaan.. Lisätietoa: www.somalia verkosto.fi Meta Sahlström Vaasan Kehitysmaaseura ”Hirveän tärkeää on vuorovaikutus. Tilaisuudessa esiintyy helsinkiläinen r&b-duo AK (kuvassa). Nyt Morogorossa on tietokanta, johon on tallennettu 40-50 haastattelua ja projektiin osallistuneet osaavat itse äänittää, kuvata ja tallettaa materiaalia. Lisätietoa: http://rko.fi/ opiskelu Tutustu somalialaiseen kulttuuriin Helsinki Suomen Somalia-verkoston vuotuinen Somalialainen ilta järjestetään tänä vuonna torstaina 3.11. Lisätietoa: www.sask.fi Valmentaudu vapaaehtoistyöhön Oulu Raudaskylän Kristillisellä Opistolla alkaa tammikuussa 2017 vuoden kestävä kansainväliseen vapaaehtoistyöhön valmentava koulutus. Työskentelen arkistoalalla, ja kun Vaasan Kehitysmaaseura aloitti morogorolaisten perinnetietoprojektin 2009, minua pyydettiin mukaan. kello 17–20 Kadia-osuuskunnan tiloissa Pasilassa (Junailijankuja 10 B). Seuraavassa numerossa Osallistumme Kolibri-festivaalin kuvakirjatyöpajaan argentiinalaisen Isolin (kuvassa) johdolla Tutkimme, mitä kuuluu toisen polven maahanmuuttajanuorille Helsingissä juuuri nyt Tutustumme luontokuvaaja Konsta Punkan ihmeelliseen maailmaan Vierailemme mongolialaisten nuorten luona Osallistu solidaarisuuspäiville Helsinki SASK täyttää 30 vuotta ja järjestää Solidaarisuuspäivät Helsingissä Wanhassa Satamassa 19.11. Ihmisarvoisen työn pariin johdattelevat Madventuresin Riku ja Tunna
Kesäkuussa ilmestyvä numero on kolmoisnumero. ”Toimittajien pitäisi jo vähitellen ymmärtää, että kansan populistista someraivoa ei pidä ruokkia huolimattomilla otsikoilla.” Maailman Kuvalehti 11?/?2016 53. Heinäja elokuussa lehti ei ilmesty. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Seuraa meitä myös somessa!. Kuukauden sitaatti Saku Timonen Uuninpankkopoika -blogissa 18.10.2016. Päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Toimituspäällikkö Anni Valtonen, 050?317?6717 Art Director Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Toimitussihteeri Esa Salminen, 050 317 6706 Toimittaja Jesse Gehlen, 050 317 6705 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2016 10 kertaa. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmestymis päivä 1.11.2016 Seuraava numero ilmestyy 5.12.2016 Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 09 584 233 Vuositilaushinnat, 11 numeroa 42 € / Suomi, kestotilaus 52 € / Suomi, määräaikainen 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu Issn 1799-151x tulevia tapahtumia kumppaneidemme tarjouksia kiinnostavia kampanjoita tulevia juttujamme TILAA TÄÄLTÄ: www.maailmankuvalehti.fi TWITTER @maailmankuvaleh INSTAGRAM @maailmankuvalehti FACEBOOK facebook.com/maailmankuvalehti Tilaa uutiskirjeemme!??
4 HUUMEPARONIN KIROUS Pablo Escobar kylvää kauhua yli 20 vuotta kuolemansa jälkeen Kolumbiassa. Onko Putin näin ovela. Ahkerin kielipoliisi saa yli tuhannen euron palkkion. Ihmiset valittavat medialle, mutta harva uskoo, että armeija kuuntelee. Hippo on tarkka reviiristään, ja nyt niillä on kokonainen manner vallattavanaan. Panssarivaunut nimittäin oikaisevat nurmikkojen poikki ja turhan läheltä kouluja. 2 POLIITTISET MANNERLAATAT Venäläiset tiedemiehet ovat havainneet, että Krimin niemimaa liikkuu kohti koillista melkein kolmen millimetrin vuosivauhtia. 3 KORJATAAN SE ITSE Oletko syönyt ”räjähtävää mustekalaa” Koreassa. Esa Salminen KL A U S W EL P 54 11?/?2016 Maailman Kuvalehti ABSURDISTAN Lopuksi ihmetellään maailman kummallista menoa.. Hänen yksityiseen eläintarhaansa hankitut virtahevot lisääntyvät alueen joissa vauhdilla. 4 2 3 1 1 DIKTATUURIN LIIKENNEKAAOS Valko-Venäjän Zaslonavan kylässä tuskaillaan epätavallisen liikenneongelman kanssa. Jos tieto pitää paikkansa, Krim liittyy fyysisesti osaksi Venäjää puolentoista miljoonan vuoden päästä. Soulin kaupunginhallitus tarttui syksyllä käännöskukkasten rehotukseen ja on pyytänyt ihmisiä raportoimaan hassuista kylteistä ja ohjeista kännykkäkuvin
www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ. Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Pysäytä kello.
SPR2016_Imago_200x240_MK_takakansi.indd 1 11.5.2016 15.52. auta, jos voit. K u va : M ir va H e le n iu s Lahjoita. Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €) punainenristi.fi Poliisihallituksen lupa POL-2015-8798/30.11.2015. KaiKKi ansaitsevat turvallisen alun