2 2017 6,90?€. Stadin revityin vege TEEMA: RUOKA Essee: Antti Nylén . Miten on mennyt. Syömisen ilo ja häpeä Tee ma : Ru oka Ruoka kaataa raja-aitoja Yhteisellä aterialla ympäri maailmaa Antto Melasniemi ”Kesti kauan tajuta, ettei kokin työ ole minun juttuni” Musta Barbaari siirtyi kasvisruokavalioon reilu vuosi sitten
Posetiivit – Kammesta iloa kaduille Anu Koivunen Aino Sutinen Teemu Keskisarja Anu Silfverberg Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy-talvi 2015 5 € Tiina Rosenberg Jari Hanska David Graeber Kirsi Salo Heidi Köngäs – ”Myötätunto vahvistaa ihmistä eniten" Konnunsuon säilö on vankila ilman rikollisia Meloninigiri ja muita sushiyllätyksiä Mercedes Bentso – Tyttö joka leikki tulella Grönlanti – Osaamisen siirtomaa Alzheimerin tauti – kun muistamattomuus iskee Minna Canth Nils Aslak Valkeapää Nura Farah Syksy Räsänen Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy–talvi 2014 5 € Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kevät 2015 5 € Laura Malmivaara – ”Tärkeintä on rakkaus!” Nuorisotakuu – Ei kodittoman juttu Hector ja Olavi Uusivirta – Musiikki yhdistää Julma Henri Rosa Liksom Evelin Kask Max Ryynänen Iso Numero on kaduilla myytävä laadukas aikakauslehti, jota voi myydä kuka tahansa lisätuloja tarvitseva. Myyjät saavat lehdistä kolme euroa kappaleelta. Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2016 5 € Leo Stranius Myry Voipio Hilja Grönfors Gianis Varoufakis Noora Dadu: ”Rakkaus ja armo mahdollistavat yhdessä touhuilun” Perheenyhdistäminen – iso ihmisoikeusongelma Värityskirja synnyttää rauhan tunteita Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2015 5 € Ali Jahangiri – ”Hauska on pyhää” Paperittomat – Keitä he ovat. Iso Numero on monipuolinen ja puhutteleva lukupaketti, joka avaa uusia näkökulmia yhteiskuntaan. www.isonumero.fi Uusi lehti katukaupassa nyt!. Lehteä julkaisee Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry. Osa lehden sisällöstä tulee Kultin 200:sta jäsenlehdestä ja osa on toimituksen omaa tuotantoa
Mosambik 20–27 Viekö sijoittaja leivän pöydästä. JE FF R EY B A R B EE / FL IC KR Toimittaja Esa Salminen teki jutun Mosambikin maakaappauksista saatuaan tietää, että maassa toimii suomalainen maatalousyrittäjä Joakim Helenius. ”Juttu vaikutti mysteeriltä: Virossa pääkonttoriaan pitävä firma, joka toimii Mosambikissa – jossa itsekin olen joskus asunut – ja jonka korruptoituneen todellisuuden muistan”, Salminen sanoo. ”Tiesin kyllä, että yritystoimintaa voi tehdä muutenkin kuin riistäen, Tarinan takaa mutta Heleniuksen ja taloustieteilijä Ha-joon Changin tapaaminen vahvistivat, että sijoituksia – myös maahan – tarvitaan. Nyt jutun tehtyään hän ymmärtää paremmin maaseudulla tehtävää bisnestä ja sen moniulotteisuutta. Kyse on loppujen lopuksi siitä, millaisen lain suojan paikallisviranomaiset takaavat kansalaisilleen.” Salminen tietää, että Mosambikin maaseutu voi olla säännöistä vapaa villi länsi, ja siksi maan hankinta saattaa helpostikin kääntyä toisten maiden kaappaukseksi. ”Helenius myös vaikutti olevan aidosti kiinnostunut paikallisten ihmisten hyvinvoinnista – pahat maakaappaajat ovat sellaisia, joita kiinnostavat vain dollarit.” AV Esa Salminen Mosambikin maaseutu voi olla säännöistä vapaa villi länsi, ja siksi maan hankinta saattaa helpostikin kääntyä toisten maiden kaappaukseksi. Maailman Kuvalehti 2 / 2017 3
7 Vain joka neljännellä maailmassa on hyvä työpaikka 8 Vettä aletaan puhdistaa auringonvalolla 9 Sudet elävöittivät Yellow stonen 10 Tiedostamaton seksismi meissä 11 Kolumni Aaro Rytkönen 12 Maailma nyt Matkan monet mutkat Lukujutut 14 Välähdys Poliittisen valokuvan festivaali 16 Henkilökuva Antto Melasniemi 20 Viekö sijoittaja leivän pöydästä. Suomi 16 Antto Melasniemi, 41, viihtyy nykyisin paremmin tunnelman luojana kuin kokkina. Hän on suunnitellut Helsinkiin monta ravintolaa. 4 2/ 2017 Maailman Kuvalehti. Kolumbia 20 Jimena ja Monica Loaiza ilallistavat lapsuudenkodissaan äitinsä Elena Reinan (kesk.) kanssa Bogotán Alamedassa. 58 Absurdistan Kannen kuva: Eeva Anundi Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Emilia Kangasluoma, Alvaro Cardona, Klaus Welp Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö. Maailma paloina 6 Maksaako Trump Meksikon muurin kehitysavulla. 28 Herkku joka maistuu turistillekin 30 Oliiviöljyä, sitruunaa, persiljaa! 32 Ruuan kautta olemme yhtä 34 Kuvareportaasi Pöytä on katettu kaikille 42 Essee Antti Nylén Ihmiset ja ilmiöt 45 Katso, järjestö! Klovnit ilman rajoja 46 Matkalla Nähdä Napoli ja syödä 47 Kolumni Markus Leikola 48 Arviot 49 Ilmiö Jäähyväiset pakkaus jätteille 50 Kulttuuri Alin ja Alpon sanaton vuoropuhelu 51 Kohtaamisia Leipää ja maitoa ensiavuksi 52 10 kysymystä Musta Barbaari 54 Ruoka Kohti kevättä! 57 Mistä tämäkin on. Tässä numerossa Maailma 58 Klaus Welpin kuvittamassa Absurdistanissa poliisi puhalluttaa jalankulkijoita ja hammaslääkäri on oppinut ammattinsa Youtubesta
Yhteisö on rekisteröimässä alueita nimiinsä, mutta prosessi kestää ja kestää. Tämän lehden teemana on ruoka, siihen liittyvät globaalit ongelmat, kuten maakaappaukset (s.20), yhdessä syömisen merkityksellisyys (s. Vaikka Afrikka on myös pilvenpiirtäjiä, ruuhkia, huippumuotia ja talouskasvua, täällä niistä ollaan kaukana. Tarina on Afrikassa tavallinen, mutta usein loppu on surullisempi. Laura Häkli Terveisiä pellon laidalta TE EM U U LL G R ÉN Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. A urinko porottaa, lämmintä on vajaat 40 astetta. Aikomuksemme on tutustua Ja!-ympäristöjärjestön työhön Xai-Xain maakunnassa. Olemme Mosambikin maaseudulla, ja näkymät ovat melkein liiankin kliseistä Afrikka-kuvastoa: koulua pidetään puun alla, naiset värikkäissä kankaissaan kantavat vauvoja selässään ja säkkejä päänsä päällä, resuiset lapset kalastavat kastelukanavasta, talot on tehty ruo’oista ja savesta... Tarina maansiirtokoneiden pysäyttämisestä luo toivoa vastaavassa tilanteessa kamppaileville mosambikilaisille – ja heitä on paljon. Heille kysymys on elämän kannalta perustavanlaatuisesta asiasta: oikeudesta riittävään ravintoon. Ympäristöjärjestön Samuel Mondlane kertoo, että järjestö oli tuolloin oikeassa paikassa oikeaan aikaan: paikallisten ja järjestön yhteistyöllä koneet saatiin pysäytetyksi, kun vedottiin paikallisten oikeuteen maahansa ja onnistuttiin osoittamaan, että yhtiön sopimus koski itse asiassa pienempää maa-aluetta. Olemme ajaneet peltoteitä tunnin verran, kun auto surahtaa pahaenteisesti ja yksi pyöristä vajoaa syvälle mutaan. Nyt Xai-Xaissa taas kuokitaan ja kehitetään luomuviljelyä, mutta pelko maan menettämisestä elää. Kun ihmiset valittivat viranomaisille, nämä kertoivat, että maanviljelijöiden täytyisi todella jättää tiluksensa ja lähteä, sillä yhtiöllä oli oikeus ottaa maat. 32) – ja yksinkertaisesti syömisen ilo (s. Järjestö on tukenut paikallisia ihmisiä taistelussa maaoikeuksien puolesta kiinalaista riisintuotantoyhtiötä vastaan. Land Matrix -järjestön arvion mukaan maakaappauksia on käynnissä ympäri maailmaa yli tuhat, ja pelkästään Afrikassa peräti 10 miljoonaa hehtaaria viljelymaata on vallattu ja valjastettu esimerkiksi tehotuottamaan vientikelpoisia kasveja myyntiin. Kaikki alkoi kesäkuussa 2013, kun yhtiön koneet vyöryivät pien viljelijöiden maille ja alkoivat myllätä peltoja ja tuhota valmistumaisillaan olevaa satoa. 34) ja tuska (s.42). Ei auta kuin nousta autosta ja työntää. Maailman Kuvalehti 2 / 2017 5 Pää kirjoitus
Rajusti leikattu apu linjataan myös mitä luultavimmin osaksi maan turvallisuuspolitiikkaa. Valkoinen talo esitti, että maa kasvattaisi puolustusmenojaan 58 miljardilla dollarilla. Lisätarve rahoitettaisiin muilla säästöillä. ES Maksaako Trump Meksikon muurin kehitysavulla. Erityisesti virkamiehet korostivat ”massiivisia” leikkauksia maan apubudjettiin. 6 2/ 2017 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Trumpin hallinnon odotetaan julkaisevan tarkemman kehityspoliittisen ohjelman maaliskuun aikana. Lehden tietojen mukaan Trump aikoo sanoa, että avun leikkauksilla rahoitetaan osaltaan maan paljon puhuttu muuri Meksikon-rajalle. Washingoton Examiner -lehden mukaan yksi suuri leikkauskohde on Yhdysvaltain antama kehitysapu Meksikolle. Yhdysvaltain apuviranomaisen Usaidin johtaja tulee lehtitietojen mukaan istumaan pysyvästi kansallista turvallisuutta valvovissa komiteoissa. Yhdysvaltain kehitysapu Donald Trumpin aikana sai lisävaloa helmikuun lopussa. G A G E SK ID M O R E / FL IC KR Koonnut Esa Salminen Presidentti Donald Trump on aiemmin linjannut, että Yhdysvaltain rahoittamissa ohjelmissa ei saa puhua abortista tai seksuaaliterveydestä
Tarjimlyn kehttäjät ovat huippuyliopisto MIT:sta valmistuneita yhdysvaltalaisia muslimeja. Vuonna 2016 Gallup tutki, kuinka monella ihmisellä maailmassa on hyvä työpaikka. Palvelu toimii Facebookin messengerissä: asiakas laittaa viestipalveluun asiansa, ja Tarjimlyn botti yhdistää hänet ja vapaaehtoisen tulkin. 43% 41% 35% 27% 25% 21% 11% Sa ha ra n et el äpu ol in en A fr ik ka Po hj oi sA fr ik ka ja Lä hi -it ä A as ia La tin al ai ne n A m er ik ka ja Ka rib ia Eu ro op pa En tin en N eu vo st ol iit to Po hj oi sA m er ik ka Suurin osa ihmisistä haaveillee hyvästä tai erinomaisesta työpaikasta. Suomi 34% hyvä ja 4% erinomainen työ. He ovat Mashablen mukaan tehneet vapaaehtoistyötä eurooppalaisilla pakolaisleireillä ja huomanneet, että 90 prosenttia ajasta menee päivittäisten asioiden tulkkaamiseen. Tämä on selvinnyt Gallupin tutkimuksissa vuodesta toiseen. Tulos: aika harvalla. Noin miljardi työllistää itsensä, 700 miljoonaa tekee osa-aikatyötä ja 250 miljoonaa on työttömänä. Loput 500 miljoonaa on työvoiman ulkopuolella, esimerkiksi kotona hoitamassa lapsia. Kenia 17% hyvä ja 2% erinomainen työ. Näin laskettuna maailman aikuisväestöstä vain 26 prosentilla on hyvä työpaikka. Keskustelu käydään Facebookissa. Verkkopalvelu Mashablen mukaan Tarjimlyn perustajat olettivat, että vapaaehtoisia tulkkeja ilmoittautuisi palveluun viitisenkymmentä. Yhdysvallat 32% hyvä ja 12% erinomainen työ. Koska ”hyvä” on varsin subjektiivinen käsite, Gallup päätti määritellä standardin: hyvä työpaikka tarjoaa työtä Gallupin tulkinnan mukaan yli 30 tuntia viikossa ja maksaa säännöllistä palkkaa. Osuus väestöstä, jolla hyvä työpaikka Maailman Kuvalehti 2 / 2017 7 MAAILMA PALOINA. Kun ihmisiltä kysyttiin myös, ovatko he sitoutuneita työhönsä (jos sellainen on), vain 14 prosenttia vastasi myöntävästi. Heillä Gallupin mukaan on erinomainen työ. Ensimmäisellä demoviikolla heitä oli tullut mukaan jo 1 100. Thaimaa 23% hyvä ja 4% erinomainen työ. Hyvä työpaikka on siis noin 1,3 miljardilla ihmisellä. www.tarjim.ly Sovellus yhdistää pakolaiset ja tulkit Maailman sana iktsuarpok on inuiittikieltä ja tarkoittaa ”mennä ulos katsomaan onko ketään tulossa”. Viro 28% hyvä ja 8% erinomainen työ. Vain joka neljännellä maailmassa on hyvä työpaikka Helmikuussa lanseerattiin mobiilipalvelu Tarjimly, joka tuo pakolaisille apua asioimiseen vaikkapa lääkärillä tai viranomaisten kanssa
Sillä saisi 40 rautatietunnelia Helsingistä Tallinnaan – tai Elon Muskin mukaan matkan Marsiin 56 ihmiselle. Se on myös enemmän kuin Euroopan yhteenlasketut sotilasmenot (mutta vähemmän kuin Yhdysvaltain). vesiastian vie?. Seekerin myös haastattelema epidemiologian professori Pavani Ram pitää innovaatiota kiinnostavana, mutta sanoo, ettei se ole ihmelääke: vedessä on usein paljon myös kemikaaleja, joihin fotokatalyysi ei koske. Se on esimerkiksi yli viisinkertaisesti se summa, jonka YK toivoisi saavansa ilmastorahastoonsa vuoteen 2020 mennessä. Lähde: Human Security Report IS TO C K 8 2/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Intian maaseudulla viemärit usein pilaavat juomaveden, ja Unicefin mukaan miljoonat kuolevat vuosittain pilaantuneen veden aiheuttamiin tauteihin. Vettä aletaan puhdistaa auringonvalolla Edinburghin yliopiston tutkijaryhmä on kehittänyt kojeen, jolla auringonvalo valjastetaan puhdistamaan ihmisille juomavettä. Kehitysmaat pitävät epäreiluna, että rikkaat maat syytävät rahaa maatalous tukiaisiin ja estävät köyhien maiden tuotteiden pääsyn markkinoilleen tullein ja sääntöviidakoin. Ja aina on mahdollista, että ihmiset likaavat puhdistetun veden uudelleen. tetty ennenkin veden puhdistamiseen, mutta hänen tutkimusryhmänsä on tehnyt katalyyttiaineista entistä parempia. ulos aurinkoon.?. Se on melkein nelinkertainen määrä rahaa maailman yhteenlaskettuun kehitysapuun nähden. Taustalla on kemiallinen reaktio nimeltään fotokatalyysi, jossa pilaantuneeseen veteen laitetaan ainetta (kuten titaanioksidia), joka aktivoituu auringonvalossa. Maataloustukiaisten summa onkin melkoinen: maailmassa käytetään maatalouden tukemiseen yli 560 miljardia dollaria vuosittain. Myös sodissa kuolleiden määrä on romahtanut. Tiedesivusto Seekerin haastattelussa hankkeen vetäjä Neil Robertson sanoo, että fotokatalyysia on käyMaatalous saa ilmaston rahat viisinkertaisesti Kohti parempaa Vielä 1950-luvulla kansainvälisiä sotia oli kuusi vuosittain, nyt keskimäärin yksi. Vedenpuhdistus ei vaadi edes sähköä – riittää, että vesiastian vie ulos aurinkoon. Happiatomit käyvät silloin työhön tuhoamaan bakteereita ja muita mikro-organismeja. Vertailun vuoksi voi miettiä sitä, että maailmassa on tehty yhteensä noin 560 miljardia Lego-palikkaa sen jälkeen, kun ensimmäiset valmistuivat 1949. Jatkossa riittää, että?. Mutta mitä muuta tehdään 560 miljardilla
Kun sudet olivat olleet poissa, puiston hirvipopulaatio oli räjähtänyt. Sudet elävöittivät Yellowstonen IS TO C K Susien palauttaminen pitkän poissaolon jälkeen antoi tiedeväelle mahdollisuuden tutkia, mitä pedot tekevät ekosysteemille. Lintukannatkin hupenivat, kun ei ollut suojaisia pajukoita. Majavien padot tekivät hyvää vesistöille ja kalakannoille, ja elpyvä kasvillisuus vähensi eroosiota ja vahvisti jokien törmiä. Kun sudet tulivat takaisin ravintoketjun huipulle, hirvikanta kaventui 18 000 yksilöstä 4 500:aan, ja loputkin sarvipäät joutuivat kulkemaan laajemmilla alueilla ja pienemmissä ryhmissä susien pelossa. Mutta kukaan ei kiistä sitä, että Yellowstonen satakunta sutta ovat osaltaan palauttaneet tasapainon puistoon, joka pitkään oli heikossa kunnossa. Osa tutkijoista muistuttaa, että kuivuus, metsä palot, vähempi lumen määrä, nousseet lämpötilat ja sademäärät ovat myös tehneet osansa. Viimeiseen yksilöön asti 1930-luvulla ammutut sudet tuotiin takaisin Yellowstonen kansallispuistoon Yhdysvalloissa vuonna 1995. Maailman Kuvalehti 2 / 2017 9 MAAILMA PALOINA. Seuraukset olivat puiston omien verkkosivujen mukaan jopa hämmästyttävän positiiviset. Hirvet söivät taimet, ja majavat olivat pulassa, kun puuta patoihin ei riittänyt entiseen malliin. Pajut ja haavat pääsivät kasvamaan, majavien kanta nousi, ja pian metsissä oli taas enemmän pikkulintuja. Tiedeväki ei kuitenkaan ole täysin yksimielinen siitä, että sudet yksin pelastivat Yellowstonen
Myös nimettömät rekrytointikäytännöt, mentorointi ja henkilöstön kouluttaminen työpaikoilla voivat auttaa. Stanfordin yliopistossa tehtiin vuonna 2014 koe, jossa etsittiin laboratoriopäällikköä. Käteni tärisivät vieläkin, kun jätin huutavan taaperon hoitajalle. Zawiszan mukaan ensimmäinen askel purkaa harhaa on ongelman tiedostaminen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ruokaa tuotetaan vuodessa 230 miljoonaa tonnia. SE KI H A N / FL IC KR Maailman lukuja YK:n kestävän kehityksen tavoite numero 12 pyrkii kestävään kulutukseen ja tuotantoon. Myös hakukonejätti Googlea on syytetty sukupuoliharhasta jo siksi, että 79 prosenttia sen johtoportaasta ja insinööreistä on miehiä. Tämä on psykologi Magdalena Zawiszan esimerkki akateemisesta The Conversation -blogista. Tutkimuksissa on todettu, että (länsimainen) ihminen tiedostamattaan pitää nuorta parempana kuin vanhaa, valkoista parempana kuin mustaa ja naista parempana kuin miestä. Entä lastenhoitaja nainen. 2 000 000 000 ihmistä on aliravittuja. 222 000 000000 (222 MILJARDIA) kiloa ruokaa menee länsimaissa roskiin vuodessa. 60?% tarvitaan lisää ruokaa vuoteen 2050 mennessä. Ja miten oli huonomman kuskin, lapsen ja kertojan laita. Esa Salminen Lääkärin sanat kaikuivat yhä korvissani, kun iskin jarrut pohjaan. 75?% hyvin köyhien kotitalouden menoista kuluu ruokaan kehitysmaissa. Zawiszan mieMielikuvia sukupuolista ruokitaan kulttuureissa kaiken aikaa. ”Mielemme tekee oikopolkuja kulkiessaan monimutkaisessa todellisuudessa”, Zawisza kirjoittaa. Millainen kuva piirtyi mieleen, kun luit tuon. Samalla ansioluettelolla Jennifer-nimistä hakijaa ei pidetty pätevänä tehtävään, mutta Johnia pidettiin. Kyse on sukupuoliharhasta, englanniksi gender bias, joka on automaattinen ja tiedostamaton ilmiö – ja se vaivaa Zawiszan mukaan oikeastaan kaikkia. Sama määrä on ylipainoisia. lestä kyllä, sillä harhan ansiosta miehet esimerkiksi saavat helpommin töitä kuin naiset. Mutta kun etsitään johtajaa, miehiä arvostetaankin enemmän kuin naisia. Tapa muodostaa sukupuolittuneita mielikuvia kehittyy ihmisen kasvaessa ja heijastaa ympäröivän yhteisön ajattelua. Tehtävää riittää, koska... Lähteet: YK, Oxfam, Fao, Tilastokeskus 10 2/ 2017 Maailman Kuvalehti. Oliko lääkäri mies. Suomessa kotitaloudet käyttävät keskimäärin 12,5 % rahoista ruokaan. Tiedostamaton seksismi meissä Mielikuvat vaikuttavat esimerkiksi ihmisten palkkaamiseen. ”Kun kaikkia lääkäreitä, autoilijoita, lastenhoitajia ja valtionpäämiehiä on yhtä lailla naisia kuin miehiä, ja media näyttää tilanteen niin, ajan kanssa voidaan siirtyä kohti tasa-arvoisempia assosiaatioita.” Aikaa siinä voi mennä, sillä alun esimerkissä moni ajattelee lääkäriä miehenä, vaikka Suomen lääkäreissä on ollut naisenemmistö vuodesta 2006. Lopullisesti ongelmasta päästään eroon vain muuttamalla maailmaa. Säännöistä piittaamaton kuski oikaisi kahden kaistan ylitse aivan autoni edestä. Onko sillä sitten väliä
Ovatko he valmiita kuuntelemaan muitakin kuin presidentti Trumpia. Kaikki riippuu tolkun ihmisistä. Jos he nimittäin tekevät, kuten republikaanien kongressiedustaja toteaa eli ajattelevat, että ”tämä nyt on se uusi normaali” ja että ”tämä p**ka nyt sitten vain tapahtuu”, niin voimme olla varmoja, että se kyllä tapahtuukin. S aavuin Yhdysvaltoihin kolme viikkoa presidentti Trumpin virkaanastumisen jälkeen. Eräs nimettömänä pysyttelevä republikaanilähde teki CNN:ssä tilanteesta seuraavat johtopäätökset: ”Me vain yritetään selvitä tästä p**kasta. Ja ihmiset, jotka vihaavat häntä, vihaavat entistä enemmän. On huomionarvoista, että presidentin omasta puolueesta tuleva lakiensäätäjä lähtee siitä, että tämä nyt vain tarvitsee kestää. Saan kevään aikana todistaa aitiopaikalta kahdeksaakymmentä prosenttia presidentin ensimmäisestä sadasta päivästä. Tämä p**ka nyt sitten vain tapahtuu. Ihmisille, jotka uskovat häntä sanoo hän mitä tahansa. Ovatko he tarpeeksi rohkeita kuuntelemaan presidentin ruoskimaa ”valemediaa”. Vaikka sisällöstä oli paljon eriäviä mielipiteitä, kaikki merkittävät uutiskanavat olivat yhtä mieltä presidentin läpinäkyvyydestä. Että tämä on se uusi normaali, jonka kanssa tulee elää. Maailman Kuvalehti 2 / 2017 11 Näkökulma. Ensimmäisen Yhdysvalloissa viettämäni viikon aikana presidentti Trump on ehtinyt herättää huomiota useampaan otteeseen. En tiedä, miten muuten tästä voisi selvitä.” Uusi normaali. Se osoitti presidentti Trumpin ajavan omaa linjaansa virassa ollessaan yhtä vahvasti kuin mitä hän oli ajanut sitä kampanjansa aikana. Vietän kevään itärannikolla valmistautuen uusiin työtehtäviini. Ihmiset, jotka rakastavat häntä, rakastavat entistä enemmän. Ja ihmiset siinä jossain välillä – he ovat vähän niinkuin me täällä kongressissa – ajattelevat, että tämä on nyt sitten se uusi normaali. Trump luottaa kannattajiinsa. Tästä on kaksi vaihtoehtoista tietä eteenpäin. Republikaaniedustajan kuvaamat ”välissä olevat” ihmiset ovat aitiopaikalla. Ja ennen kaikkea, mitä he tulevat tekemään. Trump syyttää mediaa vääristelystä ja haluaa puhua suoraan ihmisille. Tämä lehdistötilaisuus oli virassa olevan presidentin ensimmäinen ja kesti seitsemänkymmentäseitsemän minuuttia. Aaro Rytkönen Trumpin ajan normaali TE EM U U LL G R ÉN Kirjoittaja on juuri valittu Omanissa toimivan uskontojenvälisen dialogikeskuksen (Al Amana Centre) johtajaksi. Hän ei yritä olla mitään muuta kuin mitä hän on. Sadasta päivästä, jotka perinteisesti määrittävät, mihin suuntaan johtaja aikoo joukkojaan viedä. Kaikki riippuu heistä. ”Ihmiset, jotka rakastavat häntä, rakastavat entistä enemmän”, totesi republikaani edustaja. Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, mitä hän edustaa ja miten hän asiat esittää. Sitä tämä juuri on. Nämä ihmiset ovat sukua suomalaisille ”tolkun ihmisille”. Erityisesti hänen helmikuun puolivälissä pitämänsä lehdistötilaisuus oli kaikkien huulilla seuraavina päivinä. Vaihtoehtoisten totuuksien uusi normaali
Thaimaalaiset kokit tekevät yhä reseptit ja kasvikset ja kana pilkotaan käsin. Matkan monet mutkat Miten kanakastiketta ja riisiä sisältävä thaikuutio saapuu pikalounaaksi Suomeen. Teksti: Elina Venesmäki Kuva: Lehtikuva/AP Photo/Apichart Weerawong Viime vuonna maahantuoja Lejos myi Suomessa yli kaksi miljoonaa Thaikuutiota. 12 2/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT
Kyllä tulee: riisi on thaimaalaista, ruuat valmistetaan pääkaupunki Bangkokissa ja laivataan sieltä välivarasto Tanskan kautta Suomeen. Viime vuonna esimerkiksi Maailman luonnonsuojeluliitto WWF kehotti pidättäytymään Thaimaasta tuodun broilerin lihan syönnistä myös, koska paikalliset broilerintuottajat käyttävät liikaa antibiootteja. Ne ovat erilaisia laatuja terveysjärjestelmiä, joiden avulla esimerkiksi varmistetaan, että tuotteita saa myydä Euroopassa. Vuonna 2015 yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch julkaisi tutkimuksen, joka käsitteli myanmarilaisten siirtotyölaisten asemaa neljällä Thaimaan broilerifarmilla, joiden tuotteita tuodaan tännekin. Broilerintuotanto on kansainvälistä bisnestä, jossa kulut on karsittu mahdollisimman pieniksi, koska kuluttaja ei halua maksaa lihasta paljoa. Sen sijaan ihan thaimaalaista käsityötä ne eivät ole, niin kuin valmistajafirma suomenkielisillä Facebook-sivuillaan sanoo. Työntekijöille ei annettu kirjallisia työsopimuksia tai kopioita niistä. Suomessa thaimaalaista broileria käytetään valmisruokien lisäksi ainakin ravintoloissa ja suurkeittiöissä. Kuluttajan on usein vaikeaa setviä tiensä sertifikaattiviidakon läpi. Tutkimuksessa he haastattelivat 28 myanmarilaista työnvälittäjien rekrytoimaa siirtotyöntekijää. Kitchen Joy -firman Thaikuutio-nimellä tunnetut pikaruoat ovat hirmuisen helppoja: Pahvipurkissa on valmiina riisiä ja kastiketta. Eettisyyden tai luonnonmukaisuuden takeita ne eivät ole. Ainesosista juuri broileri on Thaikuutioiden suurin ongelma. Finnwatchin raportin mukaan broilerikasvattamot pitivät työntekijöitään usein orjatyön kaltaisissa oloissa, ja työntekijät ovat tavallisesti myanmarilaisia siirtotyöläisiä, joiden passit työnantaja saattaa takavarikoida. Purkki vaan mikroon, ja muutaman minuutin kuluttua ateria on valmis. Thaikuutioita on yli kymmenen erilaista ja niissä lähes kaikissa on käytetty broileria. Thaikuutiot valmistaa thaimaalainen Charoen Pokphand Foods (CPF), joka pärjäsi tutkimuksessa paremmin kuin muut tutkitut. Suomalaisten suosikki on Lejoksen mukaan koko ajan ollut Panang Curry -kanaruoka. Ihanaa thairuokaa! Tätä ennen kuutio on kulkenut pitkän matkan, mutta millaisen matkan. Niitä on paljon: osa aidosti tiukkoja, osa bisneksen omaa markkinointia ja osa melkein viherpesua. Finnwatchin raportin mukaan broilerikasvattamot pitivät työntekijöitään usein orjatyön kaltaisissa oloissa. Etenkin CPF:n vientiin keskittyvät broileritehtaat toimivat asiallisesti nyt, mutta niiden alihankintaketjuissa on yhä ongelmia. Maailman Kuvalehti 2 / 2017 13. toinnissa ja velkasidoksissa on suuria ongelmia,” Andy Hall kertoo. Viime vuonna maahantuoja Lejos myi Thaikuutioita Suomessa yli kaksi miljoonaa kappaletta. Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala summaa, että kohtuuttomat rekrytointiin liittyvät maksut yhdistettynä työntekijöiden henkilökohtaisten asiakirjojen takavarikoimiseen viittaavat pahimmillaan pakkotyöhön. Muun muassa sosiaaliturvaan liittyviä ongelmia oli silti myös heidän tehtaillaan. Tehtailla tehtiin ajoittain hyvin runsaasti ylitöitä. Thaikuutioiden valmistajalla Kitchen Joylla on seuraavat sertifikaatit: HACCP, ISO9001, ISO4001, TIS18001, BRC ja Halal. Finnwatch tutki broilerintuottajien työoloja yhdessä Thaimaassa toimivan Migrant Worker Rights Network MWRN:n kanssa. Meksikolaiset ja intialaiset kuutiot on kehitelty Thaimaassa, mutta valmistajan mukaan yhteistyössä kunkin maan paikallisen kokin kanssa. Lejoksen mukaan sivuille on jäänyt vanha tieto. Jokin aika sitten maailmalla päiviteltiin, miten pakasteruokien osat saattavat tulla hyvin eri puolilta maailmaa, vaikka kuluttajille kerrottaisiin vain yhdestä alkuperämaasta. Sellaisia sertifikaatteja ovat esimerkiksi Reilu kauppa, luomu ja UTZ. MWRN:n kansainvälisten asioiden neuvonantaja Andy Hall kertoo sähköpostitse, että tutkimuksen jälkeen broileriteollisuus on parantanut tapojaan, koska julkisuus sai asiakkaat vaatimaan parempaa. Ainesosia tuotteissa on kuitenkin paljon, ja yleensä kuluttajan on vaikea tietää tuotteiden matkasta omaan ruokapöytään ilman kolmannen osapuolen varmistamaa tietoa. Tuotteiden valmistajienkin usein ainoa keino vakuutella asiallista toimintaansa ovat erilaiset sertifikaatit. Tuoreimpina joukkoon ovat liittyneet myös ”meksikolainen” chili con carne kanalla ja kaksi ”intialaista” kanaruokaa. Thaikuutioissa on broilerin lisäksi toki paljon muitakin ainesosia, ja esimerkiksi riisin ilmastosynneistä ja työntekijöiden heikosta kohtelusta löytyy paljon tietoja. Thaimaalaiset kokit tekevät yhä reseptit ja kasvikset ja kana pilkotaan käsin. Tuleeko esimerkiksi Thaikuutio Thaimaasta, niin kuin maahantuoja väittää. Työntekijöillä oli hankaluuksia sosiaaliturvan ja sairausvakuutusten kanssa. ”Erityisesti työntekijöiden rekryFakta Sertifikaattien viidakko On yleensä hyvin vaikeaa, jos ei mahdotonta, tietää, kuinka eettisiä etenkin kaukaa tuodut tuotteet ovat
Suomi. Näyttely on osa Poliittisen valokuvan festivaalia 2017, jonka päänäyttely Ruoka – Post-food on esillä Suomen valokuvataiteen museossa (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, Helsinki) 29.4. Valokuvaaja Filippo Zambonin hävikkiruokaa käsittelevä kuvasarja Into the Bin on esillä Virka-galleriassa (Sofiankatu 1, Helsinki) 28.5. VÄLÄHDYS. asti. 14 2?/?2017 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. asti
Maailman Kuvalehti 2/?2017 15
Antto Melasniemi halusi olla keittiön paras kokki. Paikallaan pysyminen on antanut mahdollisuuden tarkastella menneitä vuosia. Sen sijaan näytelmät teemat – ruokatuotannon julmuus, rasistiset ravintola-asiakkaat, omistajat ja kaikenlainen hienostelu inhimillisyyden kustannuksella – ovat Melasniemelle 16 2?/?2017 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Kuvanveistäjän ateljeessa aterioidaan Gunnar Finnen veistosten ja keramiikkareliefien keskellä. Teksti: Kaisa Viitanen Kuvat: Emilia Kangasluoma taselle ilmestyy veripalttua, hevospihviä ja muita harvinaiseksi käyneitä suomalaismakuja. Kokki pilkkoo aineksia pataansa. ”Kieltäydyin näytelmästä ensin. Päähyvinkin tuttuja. Ateljé Finnessä lauMuovikassissa on kuutti, josta pitäisi loihtia hienostoravintolan illallinen. Keskustassa sijaitseva Putte’s Bar & Pizza on kenties kaupungin suosituin pizzeria, mutta myös live-klubi ja nykytaiteen näyttämö. Näyttelijöiden keskellä lavalla häärää näyttelijänä täysin kokematon Antto Melasniemi, 41. Minulla ei ole tapana analysoida, tehdä vaan.” Tällä periaatteella Melasniemi onkin saanut aikaan monenlaista. Helsingin Kom-teatterissa on meneillään Kokki, varas, vaimo ja rakastaja -näytelmän ennakkonäytös. Ajatus siitä, että sitoutuisin viideksi kuukaudeksi tekemään yhtä juttua, tuntui mahdottomalta”, Melasniemi sanoo. Mustat seinät on peitetty valokuvilla ja grafiikalla. Ja Ullanlinnassa Kom-teatterin kuppila sai syksyllä uuden omistajan. Ravintola Kuurnassa myrkynvihreä maali rapisee seinästä ja samettiverhot heilahtelevat kuin italialaisessa elokuvassa. ”Mutta nyt olen tyytyväinen. Kokit valmistavat pääasiassa kotimaisista raaka-aineista modernia ruokaa. Oikean tunnelman alkemisti. Sitten hän tajusi onnistuvansa parem min tunnelman luojana. Öykkärimäinen ravintoloitsija päättää, miten asiakkaiden pitäisi käyttäytyä
Maailman Kuvalehti 2?/?2017 17. Antto Melasniemelle on tärkeää tuoda ihmisille hyvää mieltä ja antaa uusia ajatuksia
Sitten Melasniemi asettui Lontooseen. Ja niin Melasniemi lähti. Joka vuosi viininkorjuuaikaan siellä kokoontuu ruuan ja juoman ammattilaisia. ”Suomessa et opi mitään uutta”, hän sanoi. Olen enemmän fiiliksen luoja”, hän sanoo. Melasniemi hääräsi Markus Aremon ja muiden kokkien kanssa keittiössä. Kaikkien näiden ravintoloiden suunnittelun takana on Antto Melasniemi, ravintoloitsija, ruokamuotoilija ja intohimoinen taiteen ystävä. Toivoisin jokaisen kokevan sellaisen sivistyksen kuukauden.” Melasniemi on vakuuttunut, että ilman kokemusta viinitilalla hän ei olisi päässyt töihin ruotsalaisen Henrik Anderssonin bistroon Pariisiin. Seuraavalla viikolla hän oli jo uudessa työpaikassa. Eräänä päivänä nostin omistajan seinälle ja uhkasin työntää kuulakärkikynän häkaupungin ruokaihmiset seuraavat nyt, mihin suuntaan paikan keittiö kääntyy. ”Silloin me Ville Valon kanssa vedettiin lähinnä Saarioisen roiskeläppäpitsoja ja pussinuudeleita. ”Vasta Le Fumoirissa todella innostuin alasta. ”Me hoidimme yhdessä keittiötä. Tv-kuvaajaisä asui Helsingissä ja kokkasi jo 1980-luvulla kiinalaisia wokkeja ja rullasi susheja. Minusta hän jollain tavalla piti, koska olin valkoinen, pitkä ja Suomesta.” Töitä oli paljon, ja vähinä vapaapäivinään Melasniemi kävi keikoilla. Pitää oluesta, mutta juo useimmiten hyvää valkoviiniä. Hän oli tutustunut Lontoossa keittiömestari Heikki Purhoseen, ja yhdessä miehet päättivät perustaa ravintola Kuurnan Kruununhakaan. sinfonia Louise Farrenc: 3. Pelaa ystäviensä kanssa ”törkyjazzia” eli viimeiseen asti tuunattua versiota kuuluisasta noppapelistä. Hyvämaineisen hotelli Savoyn keittiötä johti rasistinen, aggressiivinen ja vallanhimoinen keittiömestari. sinfonia Antonín Dvo?ák: 9. Melasniemen vanhemmat erosivat, kun hän oli pieni. Seuraava silmienavaus tapahtui Ranskassa, kun 19-vuotias Melasniemi hyppäsi Bordeaux’n junaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun kokkina jouduin miettimään, mitä helvettiä olen oikein tekemässä.” Mutta tomerasti hän leikkasi lihat ja työnsi grilliin. Kokin hommat hän keksi saadakseen äidiltään luvan muuttaa Helsinkiin. Pari vuotta Melasniemi keskittyi soittamaan koskettimia HIM-yhtyeessä. Raiderissamme luki karjalanpiirakkaa, mutta yleensä nekin olivat jäisiä. sinfonia Vaughan Williams: 5. Selailtuaan huumorimielellä vapaiden työpaikkojen listaa hän näki etelänen kurkkuunsa. Oli kutkuttavaa käydä torilla ostamassa raaka-aineet ja lähteä keittiöön laittamaan kaikki peliin.” Edelleenkin Pariisissa käydessään Melasniemi varaa pöydän entisestä työpaikastaan ja käy moikkaamassa Anderssonia, yhtä oppi-isäänsä. Hän päätyi talkoolaiseksi suomalaisen Juha Berglundin viinitilalle Chateau Carsiniin. sinfonia Kuuntele Antto Melasniemen soittolista Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 18 2?/?2017 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Kun Antto oli 14-vuotias, isä otti hänet autoreissulle, joka päätyi Espanjaan. Päivät korjataan satoa, illalla keräännytään pitkiin pöytiin nauttimaan ammattilaisten valmistamia ruokia. Valokuvaaja räpsyttää salamoitaan, ja Melasniemi käy kaatamassa lisää kahvia mukiinsa. Kun esimies ei suostunut antamaan vapaata festivaaliviikonlopuksi, kokki otti lopputilin ja lähti festareille. Puttesissa on uusien pizzojen kehittelypäivä. ”Ajattelin, että kokkikouluun pääsee helposti ja voisin sitten viettää päivät soittaen kavereiden kanssa.” Ja niin tapahtui. Melasniemi sai paikan, Karvosesta tuli keittiön kylmäkkö. ”Onneksi”, hän sanoo nyt. ”Tein liikaa töitä enkä huomannut vajoavani synkkyyden puolelle. Esiintyy keväällä 2017 Mtv:n Kokkisodassa. Se havahdutti ja irtisanouduin.” Vasta kun Melasniemestä tuli gastropubi Cat and Muttonin keittiömestari, eli koko keittiön pomo, hän alkoi viihtyä Lontoossa. afrikkalaisen ravintolan etsivän kokkia. Poika jäi äidin kanssa Järvenpäähän. ”Opin joka ilta uutta. Antto Melasniemi Toiminut HIM-yhtyeen kosketinsoittajana ja kiertuekokkina. ”Kesti kauan, ennen kuin tajusin, ettei kokin työ ole minun juttuni. Ensin lomalle Amsterdamiin moikkaamaan kaveriaan, taideopiskelija Otto Karvosta. sinfonia Peter Maxwell Davies: 1. ”Oli kammottavaa katsoa, kun Helmut aloitti aamunsa itkettämällä alaisiaan. Kun Melasniemi miettii mennyttä, sieltä nousee muutamia keskeisiä etappeja ja ihmisiä. ”Paikka sai ihan kiittävää palautetta, mikä kannusti jatkamaan.” Muutaman vuoden jälkeen Melasniemelle tuli koti-ikävä. Kesätöissä Fiskarsissa keittiömestari kannusti Melasniemeä ulkomaille. Heikki pyöritti enemmän talouspuolta ja minä ihmissuhteita.” Kuka. ”Listalla oli seepraa, antilooppia ja krokotiilia. Anton valinnat Dmitri Šostakovitš: 15. ”Muistan edelleen ihmetelleeni, miten hyvältä siellä leipä, hedelmät ja muut perusjutut maistuivat.” Silti nuoren Melasniemen intohimo oli musiikki. Ei sellainen silloin haitannut.” Ennen HIM:in maailmanmainetta Melasniemi kuitenkin jättäytyi bändistä ja siirtyi keittiöön. On satunnaisesti Madventuresin nahkanaamion takana kokkaava keittiömestari, joka on esimerkiksi valmistanut hevosen siitintä televisiossa
Kiivaimpien kokkivuosien kunnianhimo ja saavuttamisen hinku ovat jo poissa. ”Täytyy nyt toivoa, ettei itselle vaan tule mieleen perustaa yhtään uutta ravintolaa.” Haastattelun jälkeen Melasniemi kuitenkin paljasti Radio Helsingissä perustavansa Antti Eerikäisen kanssa Jackie-nimisen baarin Iso Roobertinkadun We Got Beef -ravintolan tiloihin maaliskuun lopussa. ”Vaikeinta mulle on lavalla olla oma itseni, siis näyttelemättä.” Ensi-iltabileissä Kom-ravintolassa vieraille tarjottiin Tenu-giniä, joka on Melasniemen ja kuvittaja Klaus Haapaniemen suunnittelema ja Valamon munkkien valmistama juoma. Hän antaa mieluummin työryhmän jäsenille päätösvaltaa, vaikka se johtaisi kivuliaisiin erimielisyyksiin. ”Koulutus sai minut kiinnostumaan epätäydellisyydestä: pienistä virheistä ja tilan tai tunnelman särmistä, jotka itse asiassa tekevät kokemuksesta sliipattua aidomman ja uskottavamman.” Hierarkiaa ja aggressiivista vallankäyttöä mies vierastaa edelleen. Hel Yes -konsepti syntyi Lontoon Suomi-Instituutin tilauksesta ja levisi. Toisinaan siitä syntyy kaikenlaista uutta.” Melasniemi on perehtynyt vieraanvaraisuuden, johtamisen ja palvelumuotoilun saloihin aikuisiällä myös Aaltoyliopistossa. Samalla työnjaolla he ovat luoneet myös neljä muuta ravintolaansa. Taiteilijoiden, muotoilijoiden ja arkkitehtien kanssa Melasniemi on levittänyt maailmalla uudenlaista Suomi-kuvaa. Näytökset jatkuvat toukokuulle asti, ja Melasniemi on siinä sivussa luvannut suunnitella kaverinsa ravintolan ruokafilosofian. Utelias mies on viihtynyt uudella alueella. Keittiöstä vapauduttuaan Melasniemi innostui kehittelemään pop up -tapahtumia ja performansseja, joissa ruoka on ollut keskeisessä roolissa. ”Nykyään tykkään tehdä asioita vapaammalla kädellä, kokeilla vaan, mennä vaistolla.” Kom-teatterin näytelmä on tietysti myös kokeilua. ”Sillä tavalla syntyy lopulta aina kiinnostavampia lopputuloksia. ”Lyhytkestoiset pop upit ovat kiinnostavampia, koska niitä tehdessä ei tarvitse miettiä, mikä on kannattavaa tai edes järkevää.” ”Minulla on tapana ottaa yhteyttä kiinnostavina pitämiini tekijöihin. Maailman Kuvalehti 2?/?2017 19. Pitää sietää sitä, ettei lopputulos vastaa omaa ennakko-oletusta.” ”Tykkään kokeilla ja mennä vaistolla.” Vapaalla Melasniemi muun muassa saunoo intohimoisesti ja laulaa iskelmää Pyöriäiset-nimisessä yhtyeessä. Rohkea veto. Kriisialueilla käytetyt auringonlämpöä keräävät lieriöt osoittautuivat hitiksi ruokaa laittaessa niin Helsingissä kuin Milanossa. Teurastamon Kellohallin he ovat jo myyneet
Mutta onko sijoittaja julma maakaappaaja – vai auttaako hän koko maata kehittymään. Teksti: Esa Salminen Kuvitus: Outi Kainiemi 20 2?/?2017 Maailman Kuvalehti. Afrikan maat hamuavat ulkomaisia sijoittajia muun muassa lisäämään maatalouden tuottavuutta. Viekö sijoittaja leivän pöydästä
Maailman Kuvalehti 2?/?2017 21
Ongelma kertautuu, koska perheen lapsilta evätään myös tuleva oikeus suvun maapalaan. Tästä noin 10 miljoonaa hehtaaria on Afrikassa. Kotimaisten toiminta on yleensä verMaakaappausten buumi on laantunut. Muchanga on pukeutunut suoriin housuihin ja kauluspaitaan ja on kohtelias mutta varautunut tavalla, joka tuo mieleen afrikkalaisen virkamiehen. Unac on pitkään kritisoinut sitä, että ulkomaisella rahalla maan pelloille kylvetään rahakasveja, kuten sokeriruokoa tai öljykasveja, ruuan sijaan. Näistä suurin osa on maaseudun köyhää väkeä, keskimääräinen tilakoko on vain vähän yli hehtaarin. Kadun toisella puolella on siis valta, toisella puolella viljelijät. Unac edustaa vajaata sataatuhatta pienviljelijää, jotka asuvat ympäri Mosambikia. Siis monta kertaa enemmän kuin nyt, neljä vuotta myöhemmin. ”Jos ihmiseltä viedään perusoikeus maahan, viedään samalla hyvinvointi, omanarvontunto ja työpaikka. Vaikka maankäyttölupia hankitaan nykyään vähemmän, ei bisnes kuitenkaan kuollutta ole. Maata annetaan pois konsultoimatta kyläyhteisöjä, ja ihmiset joutuvat lähtemään kodeistaan”, sanoo Luis Muchanga, Mosambikin pienviljelijöiden liiton Unacin toiminnanjohtaja. Muchangaa huolettavat niin sanotut maakaappaukset. Unacin toimistorakennuksen edessä kohoaa maatalousministeriön tornitalo. Seinäkalenterista kurkistelevat maanviljelijät, jotka muuten tuntuvat olevan suurkaupungista kaukana. Unac ja muut järjestöt sanovat, että paikallisten ihmisten vastustus on purrut, lehtitietojen mukaan osa sijoittajista on kyllästynyt byrokratiaan ja huomannut, ettei maahan sijoittaminen olekaan niin helppoa ja turvallista kuin luultiin. 22 2?/?2017 Maailman Kuvalehti. Ehkä vastustus on purrut, tai sitten sijoittajat ovat kyllästyneet byrokratiaan. Maa oli sijoituskohteena turvallinen ja ruuan hinta korkealla, joten etenkin Aasiasta ja Lähi-idästä käsin hankittiin suuria maa-alueita ruoantuotantoa ja biopolttoaineita varten. Nykyään maanostajat ovat Muchangan mukaan kahta ryhmää: on varakkaita kotimaisia sijoittajia ja suuria kansainvälisiä yrityksiä. Maaseudulla maa on ainoa selviytymiskeino”, Muchanga sanoo. ” M osambikissa rikotaan systemaattisesti maalakia. Jos viljelijöillä ei ole maata, ei heillä niin ikään ole aktiivista osaa yhteiskunnassa eivätkä he auta maan talouskasvua. Kokoushuoneen loisteputket sirisevät. Tällaisia hankkeita on Land Matrix -järjestön arvioiden mukaan käynnissä ympäri maailmaa yli tuhat, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on vajaat 27 miljoonaa hehtaaria – noin kaksi prosenttia kaikesta maailman viljelykelpoisesta maasta. Vaikka Unac on suomalaisittain ajatellen ay-liikkeen ja aktivistijärjestön risteymä, ei sitä tulisi valkoseinäisessä, pelkistetyssä toimistossa helposti ajatelleeksi. ”Kun ihmiseltä viedään maat, hän jää samalla ilman työtä”, Muchanga jatkaa. M aaostoista puhuttiin paljon finanssikriisin jälkimainingeissa vuosina 2007–2008. Maanviljelijät ovat käytännössä itsensä työllistäviä, hän selittää. Biopolttoaineiden buumi tuntuu myös laantuneen. Hillitty, ystävällinen ja tutkaileva. Moni suuri hanke on jäänyt vain aikomusten asteelle, ja syitä on monia. Vuonna 2012 Land Matrix arvioi, että 83 miljoonaa hehtaaria oli maakaappauksen uhan alla, noin 56 miljoonaa hehtaaria siitä Afrikassa. Se tarkoittaa sitä, että sijoittaja joko ostaa tai hankkii pitkän käyttöoikeuden viljelymaahan ja alkaa tuottaa kasveja myyntiin. Istutaan Maputossa, Mosambikin pääkaupungissa
Eikä aina silloinkaan, vaikka ne olisivat. ”Usein muuton jälkeiset olot eivät vastaa entisiä, ja niissä sitä kuitenkin sitten pitää jatkaa elämää.” S ijoitukset maahan ovat vähentyneet, mutta samalla ne ovat muuttaneet muotoaan. Samaan aikaan monet kehittyvät taloudet ja köyhät kehitysmaat toivovat ja tarvitsevat ulkomaisia sijoittajia. Koulussa sanottiin että Korea on parin tuhannen vuoden ajan valloitettu melkein kerran vuodessa.” rattain pienimuotoista verrattuna ulkomaisiin yrittäjiin. Kysyimme tätä palkitulta ekonomistilta Ha-Joon Changilta, kun tämä vieraili Helsingissä syksyllä. Suurin osa toimii maatalousalalla, mutta maata hankitaan myös kaivostoimintaan ja turismiin. Suomalaisyrityksiäkin löytyy listalta, lähes yksinomaan sellu mielessään. Vaikka Mosambikin maalain mukaan viljelijä omistaa maan, jos on viljellyt sitä kymmenen vuotta, ei periaatetta usein kunnioiteta, jos paperit eivät ole kunnossa. Lokakuussa 2016 Euroopan parlamentti julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan joukossa on yhä enemmän sijoittajia Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta. ”Aina tulee joku ulkopuolelta valloittamaan, ja siinä sitä sitten ollaan: siirtomaana ja riippuvaisia muista. Suurempia hamuajia ovat vain Britannia, Ranska ja Italia. ”Olen Koreasta, jolla on samankaltainen historia kuin Suomella”, Chang sanoi. Suomi on itse asiassa neljänneksi suurin maanhankkija EU-maiden joukossa: suomalaisyrityksillä on 567 000 hehtaaria EU:n ulkopuolella sijaitsevaa maata. Stora Enso vakuutti Yleisradiolle marraskuussa toimivansa vastuullisesti ja sitoutuneensa vastuulliseen maankäyttöön, joka hyödyttää myös paikallisyhteisöjä. Euroopan parlamentin maakaappauksia koskevassa selvityksessä tosiaan listataan kaikki ulkomaisten tahojen maakaupat ikään kuin ne olisivat automaattisesti epäilyttäviä. Chang särpi lohikeittoa eduskunnan Pikkuparlamentissa. UPM:n mukaan maakaappauksista puhuminen kaiken maanomistuksen yhteydessä oli ”pöyristyttävää”. Valtaosa suomalaisten maista on Stora Enson ja UPM:n puuplantaaseja Brasiliassa ja Uruguayssa, mutta omistuksia on myös esimerkiksi Kiinassa, Tansaniassa ja Sierra Leonessa. UPM:n sidosryhmäsuhteiden johtaja Marko Janhunen myönsi, että maakaappauksia toki on olemassa, Maailman Kuvalehti 2?/?2017 23 Viekö sijoittaja leivän pöydästä?. mutta ”yhdessäkään Uruguayn maakaupoista ole kyse kaappauksista”, hän sanoi Ylelle. Onko se sitten riistävää kolonialismia vai kaikkia hyödyttävää yritystoimintaa. ”Sijoittajat eivät aina kanna vastuutaan sitä, että mailtaan ajetuille perheille taataan ainakin vastaavat elinmahdollisuudet”, Muchanga sanoo
Mosambikissa toimii tytäryhtiö Trigon MozAgri, joka viljelee puuvillaa. Heleniuksen mukaan Afrikassa on hyvä toimia: sieltä voi avautua paljon mahdollisuuksia. Heleniuksen yritys on virolainen ja näkyy listauksessa Viron alla, mutta pääomassa on paljon suomalaisuutta. Hänkin oikeastaan rivien välissä. ”Jos yritys onnistuu rakentamaan itselleen merkittävän aseman jollain alueella, niin paljon helpommin ja nopeammin voi tulla johtavaksi yritykseksi omalla alueellaan. Useampikin yrittäjä olisi tervetullut. Jos on käynyt, niin luultavasti on ollut jossain Pohjois-Afrikassa tai Etelä-Afrikassa – safarilla tai Sansibarilla. Nyt jotkut kiinalaiset ja korealaiset tulevat ja ostavat isoja maa-alueita, joten luonnollisesti se on huolestuttavaa.” Mutta turhan helposti ihmiset hänestä suhtautuvat asioihin kuten englantilainen sananlasku sanoo: haluaisi syödä kakun mutta silti pitää sen. Valtioiden koneistot ovat jäykkiä, lupia tarvitaan kaikkeen ja korruptiota on kaikkialla. Viroon hän tuli Briteistä melkein heti Viron itsenäistyttyä. Rennosti farkkuihin ja valkoiseen paitaan pukeutunut Joakim Helenius ottaa vastaan johtamansa sijoitusyhtiön Trigon Capitalin pääkonttorissa Tallinnassa aurinkoisesti hymyillen. Ongelmia löytyy, se on varma asia. ”Mosambikilaiset luonnollisesti suhtautuvat epäluuloisesti ulkomaalaisiin, koska he ovat olleet Portugalin siirtomaavallan alla. ”Jos haluaa sijoituksia, niin pitää hyväksyä, että ulkomaalaiset tulevat ja osittain myös päättävät joistain asioista. Jos haluaa elämässään yrittää jotain jännää ja mielenkiintoista – ehkä vaikeaa mutta onnituessaan hyvinkin tuottoisaa – niin Afrikka on kenties kaikkein mielenkiintoisin paikka maailmassa.” 24 2?/?2017 Maailman Kuvalehti Viekö sijoittaja leivän pöydästä?. Ei silloin saa käsitystä siitä millaisia ongelmia ihmisillä on, eikä siitä, millaiset mahdollisuudet siellä on.” Helppo paikka Saharan eteläpuolinen Afrikka ei bisnesmiehelle ole. Virossa, Suomessa ja muissa länsivaltioissa talous on jo niin kehittynyt, että on hyvin vaikeaa luoda markkinajohtajan asemaa, jos ei nyt puhuta jostain internetistä”, hän sanoo. ”Toki jos niin tekisi, niin saisi kauhean huonoa julkisuutta länsimaisissa talouslehdissä.” E uroopan parlamentin listauksessa on vain yksi suomalaissijoittaja, joka toimii maataloussektorilla. ”Afrikassa se on vielä hyvinkin mahdollista, ja jos se onnistuu, niin toki silloin yrityksen arvo on huomattavasti suurempi kuin jollain yrityksellä on joka on jossain suhteellisen pienessä maassa – Suomessa tai Virossa – omalla alallaan kuudenneksitoista merkittävin.” Helenius on seikkailija, joka on asunut lähes koko aikuisikänsä ulkomailla. Mutta se ei saisi olla syy olla yrittämättä. Helenius on Ha-Joon Changin kanssa samaa mieltä: Afrikka nimenomaan tarvitsee sijoituksia. Chang ymmärtää tätä taustaa vasten muukalaisiin kohdistuvan vainoharhan. ”Olen yrittänyt luoda muidenkin kiinnostusta Afrikkaa kohtaan, ja mitä enemmän ihmiset alkavat miettiä, voisiko siellä tehdä jotain, sitä enemmän on niitä, jotka tekevätkin.” ”Luulen, että ihmisillä on vahvoja ennakkoluuloja, ja aika harva suomalainen on käynyt Afrikassa. 1950–70-luvuilla oli melkein mahdotonta tehdä suoria sijoituksia Suomeen, Japaniin tai Koreaan, koska nämä maat olivat tiukasti kiinni.” On sekin mahdollista, Ha-Joon Chang sanoo ja hymyilee. ”Asiat eivät toimi samalla tavalla kuin Euroopassa. Trigon MozAgrin toinen pääomistaja on niin ikään suomalainen, Jan Peter Ingman. Jos ei ole valmis siihen, ei pidä ottaa sijoituksia, niin kuin Suomi ja Etelä-Korea tekivät pitkään. Kokoushuoneen lasiseinän takaa avautuu näkymä vanhaankaupunkiin
Heleniuksen mukaan yksinkertaisesti sellaista bisnestä, joka hyödyttää paikallista väestöä. Maailman Kuvalehti 2?/?2017 25. ”Maanviljelyn tuottavuutta ei saada nostettua ennen kuin saadaan pienviljelijöille suuremmassa mittakaavassa laadukkaita siemeniä”, Helenius sanoo. MozAgrin ideana on tuottaa hyvälaatuista puuvillansiementä paikallisten viljelijöiden käyttöön. Ja hän itse luonnollisesti katsoo olevansa tällainen hyvä sijoittaja. ”Jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, niin toivon, että tästä meidän projektista saataisiin malliesimerkki, siitä miten tällaista sijoitustoimintaa pitäisi tehdä.” M itä siis hyvällä asialla oleva sijoittaja voi tehdä. ”Mutta on se ainakin kunnon alku.” MozAgrilla on myös logistiikkabisnes, eli Mosambikin mittakaavassa merkittävä määrä kuorma-autoja, joilla kuljetetaan maanviljelijöiden tuotteita Malawin ja Mosambikin maaseudulta suuriin kaupunkeihin myyntiin. Kun maabuumi alkoi, monet viljelivät öljykasveja biopolttoainedollarit silmissään. Puuvillan jälkeen Heleniuksella olisi toive laajentaa tuotantoa myös ruokakasvien siemeniin. Tällä hetkellä MozAgrilla on käytössään 1 000 hehtaaria ja mahdollisuus laajentaa tuotanto 19 000 hehtaariin Zambezian maakunnassa, lähellä Mocuban pikkukaupunkia. ”Siementen multiplikaatio on vaativaa työtä ja sitä pitää tehdä kunnolla. Liiketoiminta menee niin, että Trigon MozAgri antaa viljelijöille siemenet ja lupaa ostaa sadon, kun se valmistuu. Yksin siemenet eivät kaikkea ratkaise, vaan tarvitaan lannoitteita, kastelua ja niin edelleen. Se ei ole kovinkaan paljon: suuret plantaasit voivat olla satojatuhansia hehtaareita. Kaupunkien ruuantarve kasvaa koko ajan, sillä yhä useampi haluaa asua kaupungissa – myös monet pienviljelijöiden lapset. Afrikasta lähtee valuuttaa ruuan tuonnin maksamiseen, mikä on ihan hulluutta”, Helenius saKaikki sijoittajat eivät ole samasta puusta. Helenius ei halua kommentoida toisten yrittäjien eettisyyttä, mutta sanoo kuitenkin yleisellä tasolla, että valtioiden ja paikallishallintojen pitäisi päättää, onko vientikasvien viljelystä enemmän haittaa kuin hyötyä. ”Näitä spekulantteja on ollut Mosambikissa paljon, ja viime aikoina monet ovat menettäneet oikeutensa maa-alueisiin.” Heleniuksen mukaan on ollut tavallista, että joku keplottelee itselleen pitkäaikaisen maankäyttöoikeuden (ne voivat Mosambikissa olla jopa 50 vuoden pituisia ja uusittavissa sen jälkeen) ja koettaa myydä sen eteenpäin kalliilla. Helenius sanoo, että paikalliset tukevat heidän hankettaan, koska se tuo ihmisille paremman elämän. Heleniuksen ensimmäinen askel on parantaa pienviljelijöiden tuottavuutta tarjoamalla laadukkaita siemeniä. ”Niin kauan kuin joku toimija parantaa ihmisten elämänlaatua siellä alueella, niin että paikalliset ihmiset tukevat sitä konseptia, en näe, että kenelläkään voisi olla minkäänlaisia ongelmia sen kanssa”, Helenius sanoo. ”Ruuan tuominen 200–300 kilometrin etäisyydeltä kaupunkiin on niin kallista, että on paljon halvempaa tuoda sitä jostain Brasiliasta, Argentiinasta tai Ukrainasta. ”Kun kiinnostus maatalousinvestointeihin on selvästi heikentynyt viime vuosina, se on useimmiten johtanut siihen, ettei maankäyttöoikeutta ole saatu myytyä eteenpäin. Jos haluaa saada selville, kumpaan ryhmään joku kuuluu, on ensin hyvä katsoa, onko sijoittaja liikkeellä keinottelumielessä vai onko hänellä oikeasti aikeita tehdä jotain. Sittemmin on puhuttu paljon myös sokerista – niin ikään etanolin kautta polttoaineeksi. Ja tuottavuuden nostaminen on tärkeää, sillä valtaosa pienviljelijöistä elää kädestä suuhun rahatalouden laitamilla tai sen ulkopuolella. Ja se on ihan oikein. On hyviä – ja hyvin huonoja. Jos pelloilta saisi oman ruuan lisäksi tavaraa kunnolla myyntiin, olisi helpompi maksaa koulumaksuja ja ostaa vaatteita, polkupyöriä, ruoka-aineita ja niin edelleen. Jos lähtee Afrikkaan, sitä ei pidä spekulaatiomielessä tehdä.” Toinen seikka, joka ehkä kertoo sijoittajan aikeista, on liiketoimintasuunnitelma. H elenius korostaa, että kaikkia sijoittajia ei ole veistetty samasta puusta. Laadukkailla siemenillä voitaisiin tuottavuutta nostaa Heleniuksen mukaan huomattavasti. On vastuullista väkeä ja on niitä pahamaineisia maakaappareita. Me näemme, että siinä tarvitaan hyvin koulutettuja asiantuntijoita”, Helenius sanoo
Firmat saattavat myös sanoa, että puuvillan laatu on oletettua huonompaa, ja siksi siitä pitää maksaa vähemmän.” Pienviljelijöillä harvemmin on mahdollisuus tai tietotaitoa tarkistaa maailmanmarkkinahintoja vaikkapa internetistä. ”Uskon että me pystymme rakentamaan liiketaloudellisesti kannattavan bisneksen tyydyttämällä näiden ihmisten varsinaisia tarpeita”, hän sanoo. Puuvilla on yksi ongelmallisista tuotteista monille, Muchanga sanoo. Montaa kaikin puolin kehuttavaa puuvillantuottajaa hänelle ei tule mieleen. Sitä Helenius yrittää – ja niin kuin kaikessa yritystoiminnassa, firman voitollisuus ei olisi pahitteeksi. Muchanga korostaa, ettei tunne Trigon MozAgria tai tämän omistamaa paikallisyritystä Mocotexiä, joten hän voi puhua alasta vain yleisellä tasolla. ”Aluksi saatetaan puhua jostain hinnasta, mutta myöhemmin firmat ehkä sanovatkin, että maailmanmarkkinahinta on laskenut, eikä nyt olekaan mahdollista maksaa aiemmin puhuttua kilohintaa. ”Itse mielelläni näkisin, että kehitysapurahoista suurempi osa menisi tällaisiin tarkoituksiin.” Myös Unacin Luis Muchangalla on hyviä kokemuksia ulkomaisista sijoittajista. Ratkaisu on Heleniuksen mukaan kaksitahoinen: viljelijöiden pitää pystyä tuottamaan yli omien tarpeiden, ja sen jälkeen vielä saamaan ylijäämä kuluttajien saataville. Kyllä lehdissä välillä on juttuja siitä, että viljelijät ovat tyytyväisiä, ovat ostaneet enemmän fillareita tai aurinkopanee26 2?/?2017 Maailman Kuvalehti Viekö sijoittaja leivän pöydästä?. ”Usein kun puuvillaa lähdetään viljelemään, yritykset maalailevat positiivista kuvaa ja antavat lupauksia hinnasta, teknisestä avusta ja siitä, että elämän edellytykset paranevat. ”Ei oikein muista hyviä esimerkkejä. Yritystoiminta on kasvava osa kehitysyhteistyötä, ja Heleniuksen puuvillantuotanto on esimerkki sellaisesta toiminnasta, jota apurahoin tuetaan. Ajatellaan, että valtion pienellä panoksella yritykset uskaltautuvat kiihdyttämään köyhien maiden talouksia. Hän kertoo maan pohjoisosien Teten provinssiin tulleesta zimbabwelaisesta paprikanviljelijästä, joka antoi paikallisille viljelijöille siemenet, auran ja puimurin ja neuvoi maan muokkaamisessa. Hinnoista sovittiin yhdessä, ja lopulta sijoittaja osti paprikat ja myi ne vientiin. Valmistelutöissä auttaminen on Joakim Heleniuksen mukaan erittäin tärkeää. noo. Puuvilla saattaa alkaa vaikuttaa paratiisilta viljelijän silmissä.” Todellisuus ei sitten aina vastaakaan unelmia. ”Monet jättävät tekemättä, jos he ajattelevat, että joutuvat laittamaan merkittävät rahat suunniteluun ja tekniseen valmistelutyöhön”, hän sanoo. ”Maanviljely on avainasemassa, jos halutaan, että Afrikasta saataisiin alue, joka pystyisi reilusti kasvamaan ilman ulkopuolista apua ja ilman riippuvuutta luonnonvarojen viennistä.” Samaan uskovat monet avunantajat. J uuri hinta tulee Muchangan mielestä usein eteen, kun viljelijöiden kanssa puhuu sijoittajista ja rahakasvien viljelystä. Usein uusi hinta ei enää vastaakaan tuotantokustannuksia. Syynä on teiden huono kunto ja heikot kuljetusketjut – ja se, että viljelijöiden ylijäämät ovat vaatimattomat. ”Työntekijät olivat tyytyväisiä hintaan”, Muchanga toteaa
Jotkut ovat polttaneet satonsa suutuspäissään, kun ovat kokeneet, ettei rahaa tule tarpeeksi tuotantokustannuksiin.” Unac tekeekin valistustyötä viljelijöiden keskuudessa siitä, että nämä joka tapauksessa viljelisivät etupäässä ruokaa. Hän naurahtaa. Hänestä valitettavan usein käy niin, että valtion joutomaina markkinoimat alueet ovat oikeasti jonkun peltoa. M utta mistä ihmeestä on kyse, kun viljelijäjärjestö valittaa huonoja oloja ja sijoittaja kehuu kestävää kehitystä. Maailman Kuvalehti 2?/?2017 27. ”Renamon ja Frelimon väliset ongelmat saadaan varmasti ratkaistua, mutta tämmöiset perusongelmat kuten korruptio ja liiallinen byrokratia ovat vaikeampia. ”Meidänkin kuorma-autoja on pysäytetty”, Helenius sanoo. Mosambik on periaatteessa villiä länttä, jossa seikkailijan on hyvä ja jännittävä yrittää. Laki periaatteessa suojelee viljelijöitä, mutta sitä ei usein noudateta. ”Frelimo on valtio, ne ovat periaatteessa yksi ja sama asia. ”Ihmiset saattavat oikeutetusti ihmetellä, että miten muukalaiset tämän maan saivat. leita ja parantaneet taloja. Onhan se hyvin korruptoitunut – sekä puolue että valtio”, sanoo Joakim Helenius. Ehkä jossain ministeriössä joku sai hyvät lahjukset. Mosambikissa on tyypillistä, että presidentti ja muu poliittinen eliitti ovat myös äveriäitä liikemiehiä. Yksi vastaus piilee kulisseissa. Vie aikaa, ennen kuin niistä päästään.” Loppujen lopuksi Mosambik on esimerkki siitä, millaista maanviljely ja yritystoiminta ovat moniaalla köyhässä maailmassa. Nämä prosessit eivät ole läpinäkyviä, joten epäilyksiä aina jää.” Mitä mieltä on Unacin Luis Muchanga: Mikä on valtion rooli maakaappauksissa ja viljelyn edistämisessä. ”Hallituksen tehtävä on estää maakaappaukset: valvoa, seurata ja varmistaa, että lakeja ei poljeta. Kirjalliset sopimukset ovat hänestä enemmän poikkeus kuin sääntö. Mitään vähänkään merkittävää ei Mosambikissa pysty tekemään ilman puoluetta. ”Ikävä kyllä näissä maissa, joissa on paljon sijoituksia maahan, päätöksiä tehdään hyvin korruptoituneesti”, Ha-Joon Chang sanoo. Se on heidän roolinsa. On ollut tapauksia, joissa rahantoivossa viljelijät eivät saakaan tarpeeksi syödäkseen, kun pellot on laitettu kasvamaan puuvillaa, tupakkaa tai jotain muuta myyntiin menevää kasvia. Kunnon puitteet ja lait tarjoava valtio vain puuttuu, ja korruptio toimii joka tasolla – kansalaisjärjestöistä suursijoittajiin. Tilannetta ei helpota, että vuonna 1992 päättyneen sisällissodan toinen osapuoli Renamo on alkanut jälleen tiivistää sissitoimintaansa. Mutta me olemme maaseutuyhteiskunta, 69 prosenttia mosambikilaisista asuu maaseudulla”, sanoo Muchanga. Mutta mitä me kuulemme suoraan, on että useimmat ovat tyytymättömiä hintaan. Ulkopuolisten on vain syytä toivoa, että yritysmaailman aikeet ja sydän ovat hyvät, sillä asianmukainen valvonta puuttuu. On paljon turhaumaa. Minusta hallituksen tehtävä yhteiskunnassa on hallinnoida yleistä hyvää niin, että ihmisillä olisi hyvä olla ja että maassa ei olisi konflikteja.” Mutta kun lakeja systemaattiasesti rikotaan, jää Muchangan mielestä melko epäselväksi, mikä hallituksen rooli oikeasti on. ”Meillä on kyllä lait ja toimintaohjeet, miten maalakia tulee noudattaa, mutta ei sitä käytännössä tehdä niin kuin papereissa lukee.” ”Eikä täällä varmaan kukaan saa maankäyttölupia ilman voitelurahaa.” M osambikissa kaikkea masinoi koko maan itsenäisyyden ajan vallassa ollut Frelimo-puolue. Unacin tavoitteena olisi, että myös sijoittajien lupaukset hinnoista saataisiin kirjallisesti, jotta niillä olisi lainvoima. Palataan hetkeksi Pikkuparlamenttiin lohikeiton ääreen. Sijoitusten tukeminen on kasvava osa kehitys yhteistyötä. Meille on selitetty, että niin kauan kuin emme kuljeta mitään semmoista, joka edesauttaisi hallituksen sotilaallisia pyrkimyksiä, me saamme toimia vapaasti.” Hän ei usko, että konflikti äityy takaisin sodaksi. ”Meidän hallituksemme kiertää konferensseissa houkuttelemassa sijoittajia ja toistelemassa, että Mosambikissa on paljon maata, jota kukaan ei viljele. ”Mutta meillä ei ole ollut suurempia ongelmia. Onko kyseessä vain tuiki tavallinen suukopu ay-liikkeen ja elinkeinoelämän välillä vai viilaako joku jotakuta linssiin. On sijoittajia, ruohonjuuritasolla toimivia etujärjestöjä ja köyhiä viljelijöitä
Teksti: Maija Salmi Kuvat: Meeri Koutaniemi 28 2?/?2017 Maailman Kuvalehti. Elsalvadorilaisten ikioma versio on nimeltään pupusa. Herkku, joka maistuu turistillekin Latinalainen Amerikka tunnetaan erilaisista maissileivistään
Kylä alkoi kuitenkin muuttua yli kymmenen vuotta sitten, kun surffaajat löysivät sen. Turistien vanavedessä rannalle nousi pieniä hotelleja ja yhä useampi paikallisista alkoi hankkia elantoaan turismista. ”Minulla on kolme lasta, joista kaksi työskentelee kanssani. Joulukuussa sesonkiajan kynnyksellä El Tuncossa on väljää viikonloppuja lukuun ottamatta. Ennen paistopuuhiin palaamista hän ehtii kuitenkin paljastaa täydellisen pupusan reseptin. Viikonloppuina paikalliset ja turistit juhlivat yhdessä El Tuncon monissa rantabaareissa. Suurin syy siihen löytyy pupuserian tiskin takaa. Aina niin ei ole ollut. Siksi pupuseríassa pari vuotta työskennelleellä Rosa Escobarilla ei olisi juuri nyt aikaa jutella. Pupusa on edullinen herkku, sillä yhden pupusan hinta on ainoastaan dollarin. Suomeksi hassulta kuulostava pupusa on El Salvadorin kansallisruoka, joita pipil -heimo alkoi valmistaa yli 2 000 vuotta sitten. Pöydät täyttyvät nopeasti ja keittiöhenkilökunnan kiire alkaa. Keittiö on pieni, mutta kaikilla on oma tehtävänsä ja yhteentörmäyksiltä vältytään. Listalla on vaihtoehtoja myös kasvissyöjille, esimerkiksi paikallisella loroco -kasvilla kuorrutettua pupusaa myydään paljon. Perinneherkku kuorrutetaan curtidolla , vihannesseoksella, jota löytyy jokaisen pupuserían eli pupusa-ravintolan pöydästä. Pupusat ovat paitsi täyttäviä, myös edullisia ja nopeita valmistaa. El Salvador on yksi maailman väkivaltaisimmista maista sotaa käyviä lukuun ottamatta, minkä vuoksi turvallisuus ei ole itsestään selvä asia. Häntä tarvittaisiin siellä. Pupuseriassa alkaa olla ahdasta, kun astumme kuvaajan kanssa sisään. Asiakkaat tilaavat erityisesti paikan erikoisuutta, valkosipulikuorrutettua pupusaa. Kiire on Escobarille mieluinen juttu. Sama pätee katkarapu-pupusoihin ja muihin mereneläviin. Herkullinen tuoksu alkaa täyttää ravintolan. Turismin myötä Libertadin osavaltiossa sijaitseva El Tunco on myös rauhoittunut. El Tuncossa uskaltaa kävellä myös pimeän tultua eikä esimerkiksi ravintolan ovilla ole aseistettuja vartijoita”, Escobar sanoo tyytyväisenä, vaikka hänen tienestinsä ovat tippuneet huomattavasti El Salvadoriin palaamisen jälkeen. Halusin palata ollakseni lähellä lapsiani”, hän sanoo ja hymyilee tyttärelleen, joka jatkaa pupusojen valmistamista asiakkaille. ”Niin hyvää, taidan ottaa pari myös mukaan”, kuvaaja sanoo ensimmäistä kertaa pupusaa maistaessaan. Keittiöön kaivataan nyt kipeästi myös Escobaria, johon tyttäret luovat merkitseviä katseita. ”Jokaisella on oma tekniikkansa ja tyylinsä, mutta minun mielestäni tärkeintä on taikina. Kylä on erityisen suosittu pääkaupungin asukkaiden vaapa-ajanviettopaikkana. Escobar ei osaa sanoa montako pupusaa hän myy päivittäin, mutta jonosta päätellen useita kymmeniä. Alue on vartioitu ja siellä on jopa oma pieni poliisiasema. Pupusat ovat yleensä maissista valmistettuja pyöreitä lättyjä, joiden päälle laitetaan lihaa tai esimerkiksi äyriäisiä. Rosa Escobar halusi muuttaa Yhdysvalloista takaisin kotiin ollakseen lähellä lapsiaan. Tienaamme 0,50 dollaria tunnilta.” Pupuseríaan alkaa valua lisää asiakkaita ja Escobar vilkuilee hermostuneesti keittiöön. Ne kun tulevat tuoreena pöytään viereisestä Tyynestämerestä. On iltapäivä ja pupusoja myyvät kojut ovat avanneet ovensa. ”Asuin Yhdysvalloissa kolme vuotta ja sielläkin minulla oli pupusería.” Escobar halusi kuitenkin tulla takaisin kotiseudulleen. Mistään massaturismista ei kuitenkaan voida edelleenkään puhua. ”Ennen El Tunco oli uinuva kylä, jossa ei ollut käytännössä mitään muuta kuin ranta”, kuvaa Escobar. Sen pitää olla juuri sopivaa: ei liian löysää, mutta kuitenkin tahmaista.” Maailman Kuvalehti 2?/?2017 29. E lsalvadorilaisen El Tuncon rantakylän raitilla käy kuhina. Hän kuitenkin häkeltyy saamastaan huomiosta ja suostuu antamaan lyhyen haastattelun. El Tunco on maailmankuulu erinomaisesta surffirannastaan, ja koko päivän aalloilla keinuneet surffaajat etsivät joukolla nälkäisinä syötävää. ”Tärkeintä on taikina. ”Turismin myötä hintataso täällä on tietenkin noussut, mutta se on kuitenkin parempi asia kuin turvattomuus. Rosa Escobar on alkuperäinen tuncolainen, joka on ehtinyt nähdä maailmaa muuallakin. Juuston kanssa hinta nousee 1,5 dollariin. Sen pitää olla juuri sopivaa: ei liian löysää, mutta kuitenkin tahmaista.” Jätämme kuvaajan kanssa työt sikseen ja liitymme muiden asiakkaiden seuraksi jonoon. Pupusat valmistetaan täällä joko riisitai maissijauhosta. ”Teemme töitä kuutena päivänä viikossa kahdeksasta kymmeneen
Näitä raaka-aineita saa siellä tuoreina ympäri vuoden”, Al Khadour sanoo. ”Ennen minulla ei ollut oikein minkäänlaista mielikuvaa Lähi-idästä. Seinillä on maalauksia, joissa on tekstiä arabiaksi. ”Ihmiset saavat median kautta kuvan, jonka voi muuttaa vain todistamalla sen olevan väärä”, hän sanoo. Palvelu on ilmeisen tärkeä osa liiketoimintaa. Menua tavatessa huomaa, että kyseessä on kasvisravintola, vaikkei sitä mainitakaan. Tiski on vuorattu itämaisen näköisillä kaakeleilla. ”Työntekijät ovat mukavia tyyppejä”, Lappalainen sanoo. Puolen päivän aikaan lounasaika on kiireisimmillään. 30 2?/?2017 Maailman Kuvalehti. ”Moni asiakas on tiedustellut kaakeleiden alkuperää”, yhtenä ravintolan kokkina toimiva filippiiniläistaustainen Johnnmarck Aquino sanoo. Sisään marssii lisää asiakkaita ja Aquinon työtahti tiivistyy. Kokki takoo annoksia tottuneesti ja jututtaa samalla asiakkaita. Nyt on”, Östman jatkaa. Siellä täällä roikkuu lasisia lyhtyjä, jotka asiakas sijoittaa jonnekin päin Välimeren itäistä pohjukkaa. Al Khadour haluaa näyttää asiakkaille toisenlaisen Syyrian. Helsinkiläinen ravintola Levant on malliesimerkki viime vuosina Suomeen perustetuista Lähi-idän ruokapaikoista. Teksti: Benjamin Hokkanen ja Karoliina Närvänen Kuvat: Karoliina Närvänen ja Anni Koponen K atonrajan ruokalistaan kirjoitetut falafel-rullat,mezet ja salaatit paljastavat ruokamaailman ammentavan Lähi-idästä. Helsinkiin ravintola Levantin perustanut Mazen Al Khadour haluaa ruuan välityksellä kertoa omaa tarinaansa Syyriasta ja sen rikkaasta kulttuurista. Lounastaukoa viettämään saapuneet kanta-asiakkaat Tuija Lappalainen ja Johan Östman myöntävät saaneensa ravintolan kautta positiivisemman kuvan Lähi-idästä. Ruoka on kuin oikotie tai pikakurssi kulttuuriin. Oliiviöljyä, sitruunaa, persiljaa! Suomeen on viime vuosien aikana avattu useita aitoa Lähi-idän ruokaa tarjoavia ruokapaikkoja. Sen perusti Syyriasta reilu viisi vuotta sitten muuttanut Mazen Al Khadour. Totuus on vähemmän eksoottinen: ne ovat helsinkiläisestä rautakaupasta. ”Damaskos on maailman vanhin edelleen asuttu kaupunki. Lisäksi Syyriassa on Palmyran muinainen rauniokaupunki”, Al Khadour sanoo. ”Ruuassa käytetään paljon oliiviöljyä, sitruunaa ja persiljaa. Myös sisustuksessa on häivähdys Lähi-itää. Syyrian vuosituhansia vanha kulttuuri unohtuu helposti sodasta kertovien uutisten taakse
Pienestä putiikista on laajentunut kokonainen ketju. Kun Karavani muutti Suomeen, hän ei tuntenut maasta ketään eikä osannut kieltä. Joulukuussa 2011 kynttilät toivottivat asiakkaat tervetulleiksi uuteen pikaruokaravintolaan. Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelän mielestä ruoka on helposti lähestyttävä osa kulttuuria ja ravintolat oiva rajapinta kulttuurien kohtaamiselle. Tyyli on ihastuttanut suomalaiset, yksi kerrallaan. Esimerkiksi Fafa’s-ravintoloita löytyy Helsingin lisäksi jo Lahdesta ja Tampereelta. Syyriassa ei tarvinnut ennen sotaa lukita edes auton ovia. Fafas’in tavoin Levantin ruoka tarjoaa pintaraapaisun Lähi-idän ruokaan ja kulttuuriin. Sellaista Lähi-idässäkin syödään. ”Toivon, että ruoka ja kanssakäyminen näyttävät ihmisille todellisen Syyrian. Yrtin tuoksu leijuu ilmassa. Annoksia myytiin, kunnes raaka-aineet loppuivat. Niinpä hän poisti ranskalaiset listalta, ja asiakkaat saattoivat napata helposti syötävän pitaleivän mukaansa. Sama annos on yhä ravintolan suosituin. Maailman Kuvalehti 2?/?2017 31. Ensimmäisestä päivästä lähtien Iso Roban Fafa’sissa oli rento tunnelma. Al Khadour kuvailee Levantin ruokaa katuruoaksi. Annos pitää voida ottaa mukaan ja syödä vaikka seisaaltaan. Maa oli turvallinen ja ihmiset ystävällisiä. Ruokablogeihin ja lehtien sivuille ovat päätyneet myös muun muassa helsinkiläinen Nuur sekä Tampereella libanonilaista ruokaa tarjoava Zeytuun. Tarkoituksena on laajentaa ulkomaille. Pian Karavani huomasi, etteivät ravintolan istumapaikat riittäneet. ”Ruoka on kuin oikotie tai pikakurssi kulttuuriin, konkreettinen tapa sisäistää kulttuuria.” Karavani muutti Israelista Suomeen naisen perässä 14 vuotta sitten. ”Ruoka saa ihmiset yhteen. Aluksi ruokalistalla oli muutamia annoksia, joiden oheen sai tilata tutut ranskalaiset. Piti keksiä, kuinka työllistää itsensä. ”Muokkasin menun asiakkai den mieltymyksiä kuunnellen.” Israelilaisssyntyisen Doron Karavanin Fafa’s -ravintolaketju työllistää tällä hetkellä 125 ihmistä, joista suurin osa on ulkomaalaistaustaisia. Tällä hetkellä Fafa’s-ravintoloita on Helsingissä kahdeksan, Tampereella ja Lahdessa yksi. Musiikki soi ja omistaja Karavani tanssi ja lauloi samalla kun valmisti pitaleipiä, joiden täytteenä oli halloumia ja falafelejä. Al Khadour pohti suomalaisen maun mukaista tarjottavaa, ja ruokalistalle päätyi murto-osa alueen ruokakulttuurista. Tästä alkoi Fafa’sin tarina. Lähi-idän aromit ovat maukkaita, raikkaita ja uusia – ja luovat näin omalta osaltaan monipuolisempaa kuvaa usein synkkien uutisten rinnalle. ”Uskon menestykseni salaisuuden olevan siinä, että kuuntelin asiakkaita ja muokkasin menua heidän mieltymystensä pohjalta.” Levantissa veitsi hakkaa villisti leikkuulautaa vasten kun Mazen Al Khadour silppuaa persiljaa. Al Khadour haluaa ravintolassaan välittää ihmisille kuvaa vieraanvaraisesta kulttuuristaan. Syntyi Gastronautti, ravintolaruokaa kotiovelle kuljettava yritys, joka sittemmin ajautui konkurssiin. Toisin oli Suomessa, joten Fafa’sille oli tilausta. Al Khadour levittää persiljan, oliiviöljyn ja sitruunan ilosanomaa myös festareilla suokakärrynsä kanssa. Aluksi ravintolan perustaja, israelilainen Doron Karavani, 39, oli töissä aamusta iltaan, apunaan vain yksi tarjoilija. Fafa’s työllistää tällä hetkellä 125 työntekijää – pääosa heistä on ulkomaalaisia. Fafa’sin tarina alkoi pienestä pikaruokaravintolasta Iso Roobertinkadulla viisi vuotta sitten. Asuessaan Israelissa hän söi usein ulkona, sillä edullista ja laadukasta pikaruokaa oli tarjolla loputtomasti. Lentoliput ovat nykyisin halvempia, joten ihmiset voivat matkustaa enemmän ja saada kokemuksia eri kulttuureista”, sanoo Karavani. Karavani uskoo, että ruoka voi olla avain ennakkoluulojen vähentämiseen. Kulttuurissamme vieraista tulee pitää huolta.” Lähi-idän ruoka Suomessa on muutamassa vuodessa laajentunut parista ruokapaikasta jopa ravintolaketjuiksi
Näin tapahtuu esimerkiksi kasvattija adoptioperheissä. Hän kertoo tekevänsä edelleen iranilaista ruokaa. ”Riisiin liitetään symbolisia ja jopa maailmankaikkeuden mer kityksiä”, Uusihakala sanoo. Panjawi suri, kun iranilainen ruoka ei maistunut siltä, miltä kuuluisi. Perhe, suku ja naapurit kokoontuvat aterioimaan, mutta myös ohikulkijat pyydetään seuraan. Hän osti riisiä, mutta se oli aivan erilaista kuin Iranissa. ”Ihminen kaipaa sitä, mihin on tottunut”, Panjawi sanoo. Teksti: Marianna Laiho Kuva: iStock 32 2?/?2017 Maailman Kuvalehti. Suomalaisille riisin kaltaista yhteen sitovaa voimaa kytkeytyy ruisleipään. Sosiaalisuutta luo myös ruokaan kytkeytyvä vieraanvaraisuus: vieraille tarjotaan syötävää. Monia raaka-aineita ei edes löytynyt. S hiller Panjawi muutti parikymmentä vuotta sitten Iranista Suomeen, Tampereelle. Fidžin saarella on perinteisesti levitetty maahan iso kangas, johon ruuat asetetaan. Ruuan kautta olemme yhtä Kun jaamme ruokaa ja syömme yhdessä, kyse on enemmästä kuin vain ravinnosta: ihminen antaa palan itseään ja kulttuuriaan. Sen avulla hän pitää yllä omaa kulttuuriaan ja yhteyttä kotimaahansa. Tämä pätee lähes kaikkialla maailmassa. Alussa rahatilanne oli tiukka eikä hän voinut hankkia kaikkea sitä, mitä ruokiin olisi tarvittu. Ruoka tekee meistä sosiaalisia olentoja, sitoo ihmisiä ryhmiksi ja perheiksi. Sukulaisiksi saatetaan tulla myös silloin, kun hoivasuhteen myötä syödään saman lieden äärellä tehtyä ruokaa. Ei ihme, että se valittiin Suomi100-äänestyksessä kansallisruuaksemme. Esimerkiksi Japanissa riisi kuuluu joka aterialle. ”Joissakin kulttuureissa lapsista, joilla on sama imettäjä, tulee sukulaisia maidon välityksellä, vaikka lapset eivät olisi biologisesti sukua toisilleen”, Uusihakala sanoo. ”Ruoka pitää yllä kansallistunnetta. Se on paljon enemmän kuin vain ravintoa. Tietyt ruoka-aineet toimivat muistin välineinä ja saavat keskeisen aseman identiteettitarinoissa”, antropologi Katja Uusihakala Helsingin yliopistosta vahvistaa. Kangasta jatketaan ruokailijoiden määrän mukaan
Saarelaiset ovat ottaneet käyttöön myös ruokapöydän kankaan sijaan. Luomupuuron ME 6.10. Syödään yhdessä pihalla 6.6. Tämä saatiin tuta myös Suomessa, kun osa turvapakanhakijoista kritisoi pari vuotta sitten Punaisen Ristin hätämajoituksessa tarjottua ruokaa, joka oli heille outoa. Erityisesti hän pitää jälkiruuista ja leivonnaisista, varsinkin kiisseleistä, mustikkaja raparperipiirakoista. Maailman Kuvalehti 2?/?2017 33. Kyllä vain. Syödään yhdessä töissä 6.4. Ravintoloiden yllätyspäivä www.syodaanyhdessa.fi Ihmiset syövät yhdessä – mutta myös kieltäytyvät tietyistä ruuista yhdessä. Ruokaa kyllä jaetaan toisille, mutta se syödään yksin. Tavat myös muuttuvat. Illallinen taivaan alla Helsingissä 6.7. ”Missään ei syödä kaikkea, mitä ympäristö tarjoaa syötäväksi. Pöytään mahtuu rajallinen määrä vieraita. Tapahtumissa tutut ja tuntemattomat, enimmäkseen keskiluokkaiset kaupunkilaiset, kokoontuvat syömään yhdessä. Esimerkiksi Suomessa ei ole samanlaista hyönteisällötystä kuin vaikka Saksassa. Illallinen taivaan alla (Suomi100-illallinen) 6.9. Yhteinen kahvihetki 12.6. Luomupuuron ME 6.10. Vi äter tillsammans – let’s eat together 6.11. Suomessa yhdessä syöminen yleistyy myös osana kaupunki kulttuuria. Kun itse olin lapsi, piti syödä nopeasti ja olla hiljaa”, Uusihakala sanoo. Mutta onko hän oppinut syömään suomalaistakin ruokaa. Oodi yhdessä syömiselle 6.8. Ruokalahjasta kieltäytyminen voi olla sodanjulistus tai vähintäänkin raivon aihe. ”Länsimaissakin on tässä kuitenkin eroja. Niinpä sirkat ja jauhomadot tekevät tuloaan tänne.” Joissakin kulttuureissa tärkeintä on ruuan jakaminen, ei välttämättä yhdessä syöminen, Uusihakala sanoo. Jaavan vuoristoalueella ihmisiä hävettäisi, jos he joutuisivat syömään muiden kanssa. Ravintoloiden yllätyspäivä Tapahtumia, joissa syödään yhdessä 1.–31.3. Suomen yhteinen kahvihetki 12.6. ”Kun lapset olivat pieniä, teimme yhdessä heidän suosikkejaan, munkkeja”, hän sanoo. Nykyään Shiller Panjawi saa kotiruoasta oikean makuista, kiitos etnisten kauppojen. Oodi yhdessä syömiselle 26.8. Mämmien yö 1.–31.5. Esimerkiksi länsimaissa ei ole ollut tapana syödä hyönteisiä, toisin kuin joissain Afrikan tai Aasian maissa. Suomessa taas pyritään lisäämään yhdessä syömistä, laajentamaan sen sisältöä. Illallinen taivaan alla (Suomi100-illallinen) 6.9. Illallinen taivaan alla Helsingissä 6.7. Ravintolapäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtumat ovat esimerkkejä uudenlaisesta sosiaalisuudesta Suomessa. Esimerkiksi Fidžillä on alettu suosia ydinperheeseen liittyvää ideologiaa, jonka seurauksena perheen resursseja ei haluta ”tuhlata” ulkopuolisiin. Tapahtumia, joissa syödään yhdessä 6.3. Vi äter tillsammans – let’s eat together 6.11. Tarjontakin muuttuu. Monissa kulttuureissa miehille ja ikääntyneille ruoka tarjoillaan ennen naisia ja lapsia. Syödään yhdessä pihalla 6.6. Kansallinen mustikkapiirakkapäivä 26.8. ”Uusimmissa kouluruokailusuosituksissa ruokaa ei pidetä vain ravintona, vaan oppilaiden tulisi syödä yhdessä, istua rauhassa ja jutella. Ruoka yhdistää, mutta myös erottaa ja ylläpitää valta-asemia. Mämmien yö 6.5. Syödään yhdessä töissä 6.4. ”Ei ole sama, kenet kutsutaan syömään, kenen kanssa ruoka jaetaan ja kuka saa ruokaa ensimmäiseksi”, Uusihakala sanoo. Tehdyt valinnat ovat kulttuurisia”, Uusihakala sanoo. Tilastojen mukaan Suomessakin nainen tekee miestä useammin perheen arkiruoan. Myös ruuan vastaanottamiseen liittyy paljon merkityksiä ja tunteita. Monissa tavallisissakin ruokakaupoissa valikoimat ovat laajentuneet. Kieltäytyjiä soimattiin kiittämättömiksi
Pöytä on katettu kaikille Yhdessä syöminen yhdistää kaikkia maailman ihmisiä. Maailman Kuvalehti pääsi ruokahetkeen Kolumbiassa, Portugalissa, Kreikassa, Keniassa, Italiassa, Meksikossa, Yhdysvalloissa ja Suomessa. 34 2?/?2017 Maailman Kuvalehti KUVAREPORTAASI
Isä Adolfo Cuevas hommasi jälkiruuaksi milhojaseja ja viinikakkua, perheen äiti Elena Reina valmisti salaatin, keitti riisin ja puristi appelsiinimehun. Adolfo Cuevas, Eduardo Loaiza, Giovana Poveda sylissään Luciana Loaiza, Monica Loaiza, Elena Reina ja Jimena Loaiza syövät illallista kolmen sukupolven kesken Cuevas-Reinan kodissa Alamedan kaupunginosassa Bogotássa. BOGOTÁ, KOLUMBIA. Kuva: Alvaro Cardona Maailman Kuvalehti 2?/?2017 35. Jimena-tytär toi mukanaan paistettua kanaa, perunoita ja paikallisia maissileipiä arepoja
Perheet saattavat syödä Portugalissa kolmekin kertaa viikossa ulkona. Kurdiperhe valmistaa illallista Ritsonan pakolaisleirillä Ateenan pohjoispuolella. Ennen vaarallista pakomatkaansa Syyriasta perheen isä Talal Rankoussi työskenteli kokkina Damaskoksessa sijaitsevassa maailman suurimmaksi nimetyssä ravintolassa. Kaksi kadulta pelastettua orpotyttöä ruokailee heille kodin tarjonneessa Twaayf Children’s Development -keskuksessa, jossa tytöt saavat myös opetusta. Tytöt auttavat ruuan laitossa, tekevät perinteisiä kenialaisia ruokia: ugalia, riisiä ja sukuma wikiä (swahilin kielinen termi, joka tarkoittaa ”venyttää viikkoa”). Kotona kokataan pikaruokia, mutta ravintolassa maistuvat hitaasti valmistetut perinneruoat. Solar dos Leitões -ravintolassa syödään perinteisiä alentejolaisia ruokia; perheet söivät leitão da bairradaa eli hitaasti kypsytettyä porsasta ja miolosta leipäpöperöä, jossa on appelsiinia, munia ja rasvaista possun lihaa. Pöydän vasemmalla puolela Rafael Ganhão äitinsä Elisabete Ganhãon ja isänsä Mario Ganhãon kanssa, takana João Noronha. Ganhãon, Noronhan ja Sobralin perheet ovat tulossa poikien jalkapallo-ottelusta ja pysähtyneet kotimatkallaan lounaalle. Kuva: Louisa Gouliamaki / AFP / Lehtikuva MOMBASA, KENIA. Kuva: Mandy Glinsbockel 36 2?/?2017 Maailman Kuvalehti. RONCÃO, PORTUGALI. Nyt hän hyödyntää ammattitatoaan kokkaamalla leirin muillekin syyrialaisille. Pöydän oikealla puolella Miguel Sobral isänsä Anibal Sobralin, Ana Teresa Noronhan ja Simone Noronhan kanssa. Viimeksi mainittu on sekoitus kasviksia: lehtikaalia, tomaattia ja sipulia. Lisukkeena pöydässä on ravintolan valmistamia perunasipsejä ja salaattia. Kuva: Milla von Konow ATEENA, KREIKKA
Maailman Kuvalehti 2?/?2017 37
Osa illaliselle osallistujista on jo Yhdysvaltojen kansalaisia, osa odottaa viisumia, osa on paperittomia. ALGHERO, ITALIA. Äiti Ana Gómez on keittämässä papuja ja niitä odotellessa perhe syö tortilloja. Tänään pöydässä on alkupaloina perinteisiä sardinialaisia herkkuja: spianata sardaa (vaaleaa leipää), salsiccia sardaa (makkaraa), pecorino sardoa (juustoa) ja focaccia (leipää). Väliamerikkalaiset siirtolaiset rukoilevat ennen marraskuista Kiitospäivän ateriaansa. Tällä illallisella syötiin sekä perinteistä kalkkunaa että latinalaisamerikkalaisia herkkuja. Isä Marcos Gómez sylissään Alejandro-vauva. Kuva: Emilia Anundi PINABETAL, CHIAPAS, MEKSIKO. Valeria-tyttärellä on sylissään toinen pikkuveli, Marquitos. Kuva: Alejandro Cárdenas STAMFORD, CONNECTICUT, YHDYSVALLAT. Emanuela Nuvoli tuoksuttaa Mikko Suomalaisella (vas.) ja pojallaan Giovanni Astorinolla itsetekemäänsä pestoa. Nuvoli aloittaa kokkaamisen aina edellisenä päivänä ja nauttii kovasti vieraiden kestitsemisestä. Ruokailijat ilmaisivat huolensa presidentin vaalien ratkettua: Yhdysvalloissa syntyneet lapset pelkäävät, että heidän vanhempansa palautetaan entisiin kotimaihinsa Donald Trumpin maahanmuuttopolitiikan myötä. Kuva: John Moore / Getty Images / Lehtikuva 38 2?/?2017 Maailman Kuvalehti. Nuvoli kokkaa mitä maistuvimpia italialaisia ruokia
Maailman Kuvalehti 2?/?2017 39
40 2?/?2017 Maailman Kuvalehti
HELSINKI, SUOMI. Mies asuu tällä hetkellä Hämeenlinnassa. ”Olemme kaikki ihmisiä, emme vihollisia keskenämme. Ruoka rautatieasemalle tulee yksityisiltä suomalaisilta ihmisiltä lahjoituksena. Kuva: Eeva Anundi Maailman Kuvalehti 2?/?2017 41. Helsingin rautatieasemalla mieltään osoittava irakilainen psykologian opettaja ja runoilija Anwat Al-Akrawee (vas.) on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen ja odottaa nyt vastausta valitukseensa. Turvapaikanhakijat muodostavat keskenään oman perheensä. Etsin rauhaa ja haluan elää inhimillistä elämää.” Al-Akraween vierellä afganistanilainen Faezalh Rasole
Monesti näiden syömäreiden kasvoilta ei ole erotettavissa vähintäkään häpeän merkkiä. Uni oli Nabokoville ”henkistä kidutusta”; hänelle oli hyvin väsyneenäkin ”suunnattoman vastenmielistä tulla temmatuksi irti tajuisuudesta”. Nyt, kun rupesin kirjoittamaan syömisestä, tuo vähäpätöinen ajatus palasi mieleeni (kuin todisteena siitä, ettei muistiin jää mitään ilman salattua tarkoitusta). Syömällä kiinnitämme itsemme kohtalokkaasti maailmaan: meistä tulee mutkikkaan koneen osia, joilla on vastuunsa koneen hyvästä toiminnasta, kirjoittaa esseisti Antti Nylén. Kunpa voisinkin vähät välittää ja tyynesti tyydyttää proosallisen tarpeeni. Herra paratkoon, onhan ihmisillä oikeus tyydyttää nälkänsä, vaikeissakin oloissa! Oikeastaan melkeinpä ihailen junassa syöjien tyyntä häpeämättömyyttä. Se on hyve, jota itselläni ei ole. Itselleni nukkuminen ei ole ongelma. Heitä rohkaisevat tekoonsa liikkeet, joissa myydään juuri tähän tarkoitukseen ajateltuja take-away-annoksia asemahalleissa. Ja vaikka en sentään julkenisi nukkua julkisesti, eivät julkinukkujat herätä minussa raivoa vaan lähinnä myötätuntoa. Juuri siksi, että nukkumista niin yleisesti pidetään niin viattomana, se kenties ei sitä olekaan. Syömisestä sitä vastoin ajattelen suunnilleen samoin kuin Bowie ja Nabokov nukkumisesta: todella kyseenalaista puuhaa! O len nähnyt tapauksia, joissa henkilö ottaa lähijunassa tai bussissa esille ison muovisen eväsrasian ja rupeaa syöttämään siitä rivakkaan tahtiin suuhunsa jotakin kiinteää ravintoa, josta huokuvat hajut ja aromit leviävät toisten ihmisten henkilökohtaiselle alueelle. Vihiksen sullominen kasvoissani olevasta aukosta sisään keskellä kaupunkia, ihmisten nähden, on minusta tuskallista. Haluaisin sen! Se ratkaisisi niin monta asiaa. Jeesuksellakin oli syynsä haukkua opetuslapset pystyyn, kun nämä eivät Getsemanessa jaksaneet valvoa. Omissa oloissaan kukin tehköön mitä haluaa, mutta en minä julkistakaan syömistä kieltäisi. Se on sitä paitsi jotain, mitä ainoastaan kirjallisuudessa voi tehdä. Samalla muistin myös Vladimir Nabokovin muistelmien jakson, jossa kirjailija kertoo pahoista univaikeuksistaan. Hävettää. Syömisen pitäisi herättää kosmista kauhua ja eksistentiaalista tuskaa. Nabokov pilkkaa kirjassaan niitä, jotka mielellään ja estottomasti nukkuvat: ”Junissa ihmiset, jotka panevat sanoma lehtensä syrjään, ristivät typerät käsivartensa ja käyttäytyen loukkaavan tuttavallisesti alkavat heti kuorsata, ällistyttävät minua yhtä paljon kuin se estoton veikkonen, joka kaikessa rauhassa ulostaa puheliaan ammeessaistujan läsnäollessa.” Näin luonnollisen tarpeen pilkkaaminen on riemastuttavaa. Etkö sinä yhtään häpeä. Mitä ajanhaaskausta! Ja mikä nöyryytys: olla pakotettu tunnustamaan oma inhimillisyytensä ja säännöllisin väliajoin luopumaan tajunnasta. Olen aina ajatellut, että bussien ovilla on burgerinkieltokyltit säädyllisyyden, ei siisteyden vuoksi. Syöminen on kuitenkin vain pieni osa pitkästä tapahtumaKuvitus: Aiju Salminen 42 2?/?2017 Maailman Kuvalehti ESSEE. Kaikenlaiset piirakanja patonginsyöjät ovat vielä yleisempi näky. Ihmisparat. P arikymmentä vuotta sitten luin jutun, joka jäi mieleeni ajelehtimaan: David Bowie harmitteli haastattelussa 1970-luvulla sitä, että hänenkin on pakko nukkua
Nämä saman asian kaksi eri ulottuvuutta on erotettu toisistaan yhtä jyrkästi kuin todellisuudessa. Porvarillisuus on hänelle niin ankara pakkomielle, ettei hän oikein koskaan päässyt siitä yli, vitsiä pidemmälle. Tieto lisää paitsi tuskaa, myös häpeää. Jos olisin kivi, voisin olla huoleti. Esimerkiksi siis sitä, että huippukokit tekevät työkseen latenttia ulostetta. Sitä pitää epäillä, arvioida ja tarkastella kriittisesti juuri siksi, että siihen on pakko muodossa tai toisessa, ennemmin tai myöhemmin, suostua – jos tahtoo olla olemassa, moraalinen valinta sekin. Mutta laajemmin tulkittuna kohtaus on syvällisempi, moralistisempi. sarjasta. Häpeä pakottaa itsesäätelyyn, aika ajoin tarkistamaan, että oma tilani on juuri sen kokoinen kuin on välttämätöntä. B uñuelin elokuvissa on paljon vastaavaa. Sen kääntäminen esille on helppoa. Syömisessä ei ole kysymys vain oman ruumiin toiminnoista, vaan myös toisten ihmisten ja muiden eläinten kohtaloista, maasta ja ilmasta. Vessahuumori on vain porvarillisen etiketin kääntöpuoli. Häpeä on rationaalinen, moraalinen, yhteiskunnallinen tunne. Syömällä kiinnitämme itsemme kohtalokkaasti maailmaan. Buñuel halusi tietysti lähinnä ärsyttää porvareita. On sinänsä porvarillista rajata huomio vain yksityiseen todellisuuteen, omien tai kaikille tuttujen halujen, tunteiden ja ruumiintoimintojen piiriin. Välillä he käyvät pienessä kopissa syömässä. Ero ulostamiseen ja virtsaamiseen jää hiuksenhienoksi.” Näistä mainioista sanoista tulee mieleeni Luis Buñuelin Vapauden aaveen kohtaus, jossa porvarit istuvat pöydän ympärillä vessanpöntöillä. Syömisessä ei ole kysymys vain oman ruumiin toiminnoista, joita on mahdotonta paeta, vaan myös toisten ihmisten ja muiden eläinten kohtaloista, maasta ja ilmasta, kirjaimellisesti kaikesta. Pihvin syöminen on sitä, kun vie yksin junanvaunun kaikki paikat. Se tekee näkyväksi jotain, miltä halutaan sulkea silmät. Meistä tulee mutkikkaan koneen osia, joilla on vastuunsa koneen hyvästä toiminnasta. Hän oli porvarillisuuden vanki, hauska kyllä, mutta vanki silti. Esseisti Antti Hurskainen kirjoittaa eräässä esseessään nabokovmaisin sävyin olevansa mieluiten syömättä, vaikka tunnustaakin silloin tällöin nauttivansa syömisestä: ”Pastan ja kastikkeiden haarukoiminen suuksi kutsuttuun limaiseen kuiluun herättää voimakkaita kuvotuksen tunteita, jos asiaa lainkaan seisahtuu ajattelemaan. Sillä kuten Nabokov saarnasi, ei silmien sulkemisessa ole mitään kehuttavaa! Kunnon ihmisen pitää vastustaa unta. Kaikki ”luonnollinen” kuuluu auttamatta moraalin ja etiikan piiriin. Kuvio ainoastaan on ylösalainen. Maailman Kuvalehti 2?/?2017 43. Eikä todellakaan, sittenkään, ole mitään ihailtavaa tai kadehdittavaa siinä, että tekee moisen teon häpeämättä! Kirjoittaja on helsinkiläinen esseisti, suomentaja ja kamera-amatööri. Kivien ei tarvitse hävetä. Lautasella olevan massan kumoaminen ”limaiseen kuiluun” on teko, jonka pitäisi herättää – ehkä pikemminkin kuin porvarillista inhoa – kosmista kauhua ja eksistentiaalista tuskaa. Tunnetusti Milan Kundera määritteli kitschin ”paskan kieltämiseksi”, mutta porvarillisuuden voisi tällä lauseella määritellä melkein paremmin. Kuulun niihin, joiden on pakko ajatella koko kuvaa. Olemiseni on rasite maailmalle juuri luonnollisten tarpeideni takia
Pääpartnerit: G A BY M O R EN O Gaby Moreno (GUA/USA) Sunnuntaina 28.5. Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Anna Puu Fuel Fandango (ESP) ja 100 muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö, Helsingin kulttuurikeskus ja Suomen Kulttuurirahasto Tapahtuman järjestää: Maailma kylässä -festivaali 27.–28.5.2017 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki
Sarjassa esitellään Kepa ry:n jäsenjärjestöjä. Järjestö perustettiin alun perin vuonna 1993 Barcelonassa, Espanjassa. Sittemmin järjestö on levinnyt ympäri maailman. Festivaalilla klovnit vierailevat vastaanottokeskusten lisäksi myös sairaaloissa, jossa he viihdyttävät lapsia ja heidän perheitään. Viime vuonna festivaali kasvoi jo niin suureksi, että se järjestettiin Helsingin ohella Tampereella, Kajaanissa ja Turussa. Täällä toimistoa pitää espanjalainen sirkusopettaja ja klovni Pablo Álvarez, joka järjesti kolme vuota sitten Helsingissä Suomen ensimmäisen kansainvälisen klovnifestivaalin. Esityksestä nauttiminen ei ole ainoa lähtökohta, vaan tavoitteena on tehdä samalla yhteisyötä esimerkiksi perheiden kanssa. Se huipentuu 29.4. Klovnit ilman rajoja pitää klovnifestivaalilla työpajoja maahanmuuttajille. Klovneista on moneksi! Klovnityössä parasta on lasten nauru. Parasta ovat projektit, matkat, työpajat, esiintyminen ja lasten nauru”, Terävä sanoo. ”Järjestössä mukana olo opettaa minulle inhimillisyyttä ja kärsivällisyyttä. KATSO, JÄRJESTÖ! Klovnit ilman rajoja Perustettu 1993 Motto Ei lasta ilman naurua. Toiminnassa tärkeää on tehdä työtä eri kulttuurien välillä esimerkiksi maahanmuuttajien parissa vastaanottokeskuksissa. Caisassa järjestettävään gaalashow’hun. Tänä vuonna festivaali järjestetään Pasilassa ja kulttuurikeskus Caisassa. Festivaalin ohessa Pablo Álvarezin aika kuluu Klov nit ilman rajoja -järjestön toiminnassa. Taidetta on monista maista ja kulttuureista. Álvarezin työssä niin sanottu sosiaalinen sirkus on suuressa roolissa. ”Ajatukseni on näyttää, miten tärkeää pelletyö voi olla ihmiselle”, Álvarez muistuttaa. Festivaali tarjoaa työpajoja, esityksiä ja erilaisia oheistapahtumia koko huhtikuun ajan. Jesse Gehlen Suomen kansainvälinen klovnifestivaali 1.-30.4.2017 ED W A R D M O R G A N Maailman Kuvalehti 2/?2017 45 Ihmiset & ilmiöt. Järjestön ohella Álvarez myös opettaa espanjaa sirkuksen ja klovnerian avulla. Kaisaniemen kulttuurikeskus Caisassa kansainvälisyys huokuu heti ovella. Vuonna 2009 Terävä matkusti järjestön mukana Moldovaan. Järjestön toiminnassa aktiivisesti mukana oleva Hanna Terävä tutustui järjestön toimintaan Ruotsin Grönalundissa 2005
Eikä se liity ainoastaan lihomiseen – vaan rakastumiseen. Napolissa käymiseen liittyy ehdottomasti riski. Turisteja houkuttelevat Napolinlahti, Vesuvius-tulivuori, Pompeji, lähisaaret, jalkapallo ja kaupungin loputon historia. Ruuan ohessa sivusimme rikollisuutta, sillä yksi suosittu pizzapaikka sijaitsee Scampiassa, rikollisjärjestö Camorran isännöimässä köyhässä lähiössä. Santsikupin saa juotavakseen joku tuntematon, useimmiten koditon ja varaton, joka on nähnyt lupaavan kyltin kahvilan ulkopuolella. Il cafe sospeso on vanha paikallinen traditio, jonka mukaan asiakas maksaa yhden kahvin sijaan kaksi. Nähdä Napoli ja kuolla. Suussa sulavan pizzan saa edelleen alle vitosella. Väkivalta on kuitenkin vähentynyt, minkä huomaa kaupungin jatkuvasti kasvavissa kävijämäärissä. Ja tietenkin quartiere spagnoleissa eli espanjalaiskortteleissa yhä vallitseva rosoinen tunnelma. Kympillä – tipit mukaan lukien – saa lisäksi lasin viiniä ja jälkiruokakahvin. Ensimmäisenä aiheenamme oli kauneuden sijaan kaupungin parhaat ruokapaikat. Useimmissa paikoissa raaka-aineet ovat pääosin paikallisia luomutuotteita. Myös joistain pizzerioista on mahdollista saada santsipitsana la pizza sospesa. Napoliin on aivan liian houkuttelevaa jäädä. Italiankielen keskustelukurssi oli juuri startannut. M A I SA LM I 46 2?/?2017 Maailman Kuvalehti Matkalla. Osattomuuden varjopuolet oli saanut kokea myös Tommyn ystäväpariskunta, joka oli ryöstetty aseella uhaten keskellä kirkasta päivää. Nähdä Napoli ja syödä Suosiotaan kasvattava Napoli houkuttelee matkailijoita pitsoillaan ja rosoisuudellaan. Mira Selander Mira Selander, 47, Italiaa rakastava toimittaja ja tuottaja, Helsinki ?Keskeinen osa ?Napolia on kaikkeen ?liittyvä ruoka ?ja juoma, joihin ?niin turistilla kuin ?tavallisella kansalla ?on varaa. Se on kunnia-asia. Nähdä Napoli ja kuolla. Sanonnan päästi suustaan ensimmäisenä Tommy, EU-tulkki Göteborgista. Keskeinen osa Napolin vetovoimasta on lähes kaikkeen liittyvä ruoka ja juoma, jotka ovat sekä turistin että tavallisen kansan ulottuvilla. Ystävät selvisivät, mutta riski on aina olemassa, sanaili Tommy. Kunnia-asiana pidetään myös vieraanvaraisuutta
W au. Kannattaa kiinnittää huomiota, millaiset ihmiset silloin tarttuvat puikkoihin. Kirjoittaja on kirjailija ja media-alan moniottelija. Lisäksi presidentin ja entisen varapresidentin kannattajat ottavat yhteen, ja uudet karjasodat ovat leimahtaneet monissa osin maata. Maailma ja sen maat tarvitsevat sekä itsenäisyyttä että Shearereita: omaa valtaa, mutta tarvittaessa myös ulkopuolisia. Etelä-Sudanissa on vastikään YK:n operaation johtamisen aloittanut uusseeantilainen oppositiopoliitikko David Shearer. Maailma tarvitsee itsenäisyyttä, mutta myös ulkopuolisia. Jos ainoa Etelä-Sudania edes jollain tavoin yhdistävä tekijä on usko ja luottamus Sheareriin, valtio ei ole vielä romahtanut perimmäiselle pohjalle asti. Shearer luonnehtii itseään toiminnan mieheksi, joka inhoaa niin solmioita kuin yli tunnin kestäviä kokouksia. Koska maat eivät päässeet sopimukseen öljytulojen jakamisesta, Etelä-Sudanin julkinen talous on vain puolet itsenäistymisen aikaisesta. Etelä-Sudan on valtio, jonka harva tietää valtio olevankaan, siksi tuore ja syrjäinen se on. Miten tähän jouduttiin, kun itsenäistymisen piti päättää Afrikan pisimpään jatkunut sisällissota. Samalla kun vanha Sudan halkesi kahtia, katkesi myös ykkösvientituotteen, öljyn, infrastruktuuri. Shearerilla on vankka kriisikokemus Irakista, Somaliasta ja Lähi-idästä. Etelä-Sudan on kaikkea muuta kuin yhtenäinen valtakunta. Hän on vakuuttunut siitä, että humanitääriset ongelmat kyllä ratkeavat, jos vain aikaansaadaan poliittinen prosessi, joka johtaa sotimisen päättymiseen. Sen niminen on paikkakunta, jonka kirkkoon on kerääntynyt 9 000 ihmistä sotaa pakoon Etelä-Sudanissa. Sierra Leonessa hän oli valmis ottamaan (konfliktissa osalliset) palkkasoturit avuksi edistämään järjestyksen pitoa, monien paheksumana. Yhdellä poikkeuksella: vuoden 2011 kansanäänestyksessä 99 prosenttia äänistä annettiin itsenäistymiselle Sudanista. Öljykentät jäivät etelään, jalostamot ja satamat pohjoiseen ja hauraat putket sille välille. Suomen juhliessa sadan vuoden itsenäisyyttä Etelä-Sudanissa päästään kesällä kuuteen vuoteen. Kuusi vuotta sotimista, nälkää, pakolaisuutta, sananvapauden kurjistamista. Maailmassa tuskin on toista maata, josta ei löydy ainuttakaan enemmistöä, vaan ainoastaan vähemmistöjä. On selvää, ettei Etelä-Sudanilla ole edellytyksiä päästä omin avuin jaloilleen. Että sellainen wau-ilmiö siellä päin. V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Markus Leikola Lohduton maa ja viimeinen lohtu Maailman Kuvalehti 2/?2017 47 Näkökulma. Kun vielä lisätään, että maan väkiluku on jotain kahdeksan ja kymmenen miljoonan väliltä, mutta sen sisällä on paossa kaksi miljoonaa ja ulkopuolella yksi miljoona, niin ei ihme, että Etelä-Sudan on ampaissut maailman hajonneiden valtioiden listan kakkoseksi nopeammin kuin yksikään toinen maa ikinä. Vaikka sotiminen on Shearerin nimityksen jälkeen viime kuukausina vain kiihtynyt, eri osapuolet kuitenkin kehuvat häntä dialogin rakentajaksi
Ravitsemusterapeutiksi opiskeleva Karim Khanji ja treenibloggaaja Olli Haataja, kirjan tekijät, käyvät kriittisellä silmällä läpi esimerkiksi superfoodeihin liitettyjä terveysväittämiä. Maistuisiko vegaanihaaste. Sanna Peurakoski & Elisa Rimaila C O Z Y P U B L I S H I N G Kotiruokaa Lähi-idästä Hummus on kirja täynnä kotiruokaa huumaavien tuoksujen ja kutkuttavien makujen synnyinsijoilta, Lähi-idästä. Raaka-ainevalikoima on laaja. Kirjan mukaan esimerkiksi maitotuotteet on helppo korvata kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla, joita on yhä enemmän saatavilla myös tavallisissa ruokakaupoissa. Reseptit ovat helposti lähestyttäviä. Vegaanihaaste – 31 päivää herkutellen -kirja tarjoaa konstailematonta arkiruokaa ja värikkäitä kattauksia. Resepteissä vältetään lisättyä sokeria ja luotetaan hedelmien luontaiseen makeuteen. Myös syyrialaisen Yasminin pop up -ravintola Helsingissä on ollut menestys. Kirjassa kotikokit paljastavat perheidensä klassikkoreseptit, aina falafeleistä baklavaan. Satokauden smoothiet Karim Khanji, Olli Haataja, Samuli Karjula Otava, 2017 Vegaanihaaste – 31 päivää herkutellen Maarit Kytöharju Gummerus, 2017 Hummus – kotiruokaa Lähi-idästä Sanna Peurakoski, Elisa Rimaila Cozy Publishing, 2017 48 2?/?2017 Maailman Kuvalehti ARVIOT Koonnut: Sanna Autere. Sesongin smoothiet ja painavaa asiaa Satokauden smoothiet -kirja tarjoaa joka kuukaudelle tukun reseptejä kauden aineksista. Hedelmien, pähkinöiden ja proteiininlähteiden lisäksi smoothieihin surautellaan juureksia ja muita kauden kasviksia. Smoothie voi olla kokonainen ateria tai aktiiviliikkujan reilu välipala. Valokuvaaja ja ruokaharrastaja Maarit Kytöharju kirjoitti oman kokemuksensa pohjalta ruokakirjan. Mukana resepteissä ovat myös suomalaiset kasviproteiini-innovaatiot nyhtökaura sekä härkäpavuista kehitetty härkis. Ohjeista löytyy helppoja arkiruokia, keittoja, salaatteja, erilaisia tahnoja ja lisukkeita – sekä herkkuja. Elisa Rimailan ja Sanna Peurakosken teos tutustuttaa syyrialaiseen ja irakilaiseen ruokakulttuuriin ja kutsuu meitä kaikkia yhteiseen pöytään. Mikä olisikaan parempi esimerkki Lähi-idän alueen ruokakulttuurin suosiosta ja maailmanvalloituksesta kuin nykyään jo lähes kaikkialla tunnettu kikherneistä valmistettu hummustahna, kirjassa kysytään. Kirja sopii terveystietoiselle. Ruokaohjeet kattavat Lähi-idän keittiön klassikot falafelista hummukseen ja tabbouleh-salaatista viininlehtikääryleisiin, makeita baklava-leivonnaisia unohtamatta. Turvapaikanhakijoille ruokaan liittyy paljon muistoja kotimaasta. Bagdadista tullut Humam puolestaan näkee irakilaisessa ja suomalaisessa ruoassa paljon yhteneväisyyksiä, kuten kotoisat lihapullat. Mukana on myös monia muita äitien reseptivihkojen aarteita. Loppusanat ovat vetoavat: ”Tehdään hummusta, ei eripuraa”. Kirjassa Syyriasta ja Irakista Suomeen saapuneet maahanmuuttajat paljastavat suosikkireseptinsä ja kertovat maansa ruokakulttuurista. Reseptien lomassa on tuhti paketti ravitsemustietoa. Damaskoksesta kotoisin oleva kauppatieteiden opiskelija Hanaan kummeksuu suomalaisia mikrossa lämmitettäviä valmisruokia ja yksin syömistä – Syyriassa kun syöminen on hyvin sosiaalinen tapahtuma. Kirja vakuuttaa, ettei vegaanin elämä ole askeettista kieltäytymistä vaan myös herkuttelun juhlaa. Kirja kannustaa tarttumaan tehosekoittimeen ja lisäämään kasvisten määrää ruokavaliossa. Esimerkiksi Irakin Kirkukista kotoisin oleva Nour kertoo, kuinka osallistuminen Ravintolapäivään oli mullistava kokemus. Tammikuinen Vegaanihaaste -kampanja innostaa ihmisiä kokeilemaan kuukauden ajan ruokavaliota, johon ei kuulu eläinperäisiä tuotteita. Ruoka yhdistää ja tekee ihmisiä tutuiksi keskenään. Sen resepteillä sekasyöjänkin on helppo päästä alkuun uudenlaisten ruokatottumusten kanssa – mausta tinkimättä. Samalla he avaavat näkymän omaan elämäänsä — kulttuuriin, jossa hyvän ruuan äärelle kokoontuminen on yksi elämän suurista nautinnoista 9 789527 054338 I S B N 9 7 8 9 5 2 7 5 4 3 3 8 6 8 . Aloittelevalle soseuttajalle reseptien kirjo kaikkine kumkvatteineen voi olla jopa pökerryttävä, mutta tarjoaa taatusti uusia makuyhdistelmiä. Hummusta yhteiseen pöytään Hummus – kotiruokaa Lähi-idästä on kirja ruoasta – ja ihmisyydestä. 2 . Vähintään yhtä antoisia ovat kirjaa varten haastateltujen ihmisten ruokatarinat
Asiakkaat kuljettavat tuoteet kotiin omissa astioissaan. ”Montrealissa on nyt toinen ruokakauppa, joka ei tuota pakkausjätettä. Silti se paahdetaan Kanadassa. Lehky satsaa myös paikallisuuteen ja lähiseudun tuotteisiin. Maailman Kuvalehti 2/?2017 49 ILMIÖ. Salt Springin saarella sijaitsevassa Green-kaupassa kartetaan kertakäyttömuovia. Lehky toivoo, että ilmiö leviäisi mahdollisimman laajalle. Kaupan ideologiaan ihastui myös Crystal Lehky, joka nähtyään dokumentin meressä kelluvista muovijätepyörteistä perusti kotimaahansa Kanadaan vastaavanlaisen kaupan. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Suurin osa maailman kertakäyttömuovijätteestä tulee ruokakaupoista. Tietoisuuden kasvun sekä suuren kiinnostuksen ja kysynnän vuoksi bulkkikaupat ympäri maata ovat alkaneet sallia asiakkaille omien säilöntäastioiden mukaan tuomisen ostoksille.” Jesse Gehlen Jäähyväiset pakkausjätteille W AY N E ST A D LE R Kanadan Salt Springin saarella sijaitseva ruokakauppa Green karttaa kertakäyttömuovia. Berliiniläisten Sarah Wolfin ja Milena Glimbovskin Original Unverpackt on Euroopan ensimmäinen ruokakauppa, joka ei tuota pakkausjätettä. Toimintaidea on yksinkertainen: kaupassa ei käytetä pakkausmateriaaleja. Asiakkaat voivat tuoda omia tuotteiden pakkaamiseen tarvittavia astioita ja välineitä kauppaan mukaan: esimerkiksi lasipurkkeja, laatikoita ja kangaskasseja. Suomessa ostaminen ilman pakkausjätettä onnistuu osittain joissakin kaupoissa, mutta täysin jätevapaata ruokakauppaa täällä ei vielä ole. Kaupan jätekuormaa vähentää myös se, että asiakkaat voivat ostaa juuri sen määrän ruokaa kuin tarvitsevat. Poikkeuksena on kuitenkin kahvi, joka ei kasva Kanadassa
JG Mad Cook Show Nelosella 5.4.2017 alkaen. Mad Cook Show tekee paluun! Madventuresista ja Docventuresista tutut Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff tuovat suositun Mad Cook Show’nsa takaisin. Viime vuosina kotimaassaan Irakissa Alawad oli pakotettu salaamaan ammattinsa. Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Anna Puu Gaby Moreno (GUA/USA) ja 100 muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö, Helsingin kulttuurikeskus ja Suomen Kulttuurirahasto Tapahtuman järjestää: Maailma kylässä -festivaali 27.–28.5.2017 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki H EL SI N G IN KU LT TU U R IK ES KU S Alin ja Alpon sanaton vuoropuhelu Musiikin ja tanssin vuoropuhelu laajenee kahden kulttuurin rinnakkaiseloksi irakilaisen ud-luuttutaituri Ali AlawaMuusikko Ali Alawadin ja tanssitaiteilija Alpo Aaltokosken esityskokonaisuuden lähtökohta on molemminnpuoleinen kiinnostus toisen taidetta kohtaan. AV Ali & Alpo kulttuurikeskus Caisassa (Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14, Helsinki) 11. ”Arabimusiikissa on paljon samaa kuin suomalaisessa musiikissa – sävelistä ja sanoituksista löytyy samaa melankoliaa.” Alawad saapui Suomeen turvapaikan hakijana syyskuussa 2015. Aaltokosken omaan kehonkieleen pohjautuva tanssi pitää kiinni identiteetistään, mutta heittäytyy myös aistivaan dialogiin musiikin kanssa. Nyt kaksikko on tehnyt ohjelmasta uuden version: tunnin jaksoissa pohditaan ruokaan liittyviä kulttuurisia eroja ja ruuan alkuperää. Arabialaisella musiikilla on vuosituhantiset perinteet, joiden pohjalta Alawad on tehnyt uusia sovituksia. ja 12.4. klo 19. Mad Cook Show’ssa mietitään, miksi poron syöminen on Suomessa hyväksyttävää, mutta hyönteisten syönti ei. Show tehtiin alun perin spinoff-sarjana osana Madventures-ohjelmaa. Jossain muualla asia on päinvastoin. Teoksen lähtökohtana oli molemminpuolinen kiinnostus toisen taidetta kohtaan. ”Muusikkona toimiminen on Irakissa riski, jota ääritahot pitävät islamin vastaisena käytöksenä”, Alawad toteaa. Ihmiset syövät ruokaa joka päivä, mutta harva miettii sen vaikutusta esimerkiksi ympäristöön. ”Ali teki minuun suuren vaikutuksen ihmisenä ja taiteilijana”, Aaltokoski sanoo. Siitä ilmestyi myös palkittu tietokirja (2010). Pääpartnerit: D A R ÍO VÁ ZQ U EZ / W A R N ER M U SI C SP A IN Fuel Fandango (ESP) Lauantaina 27.5. KULTTUURI. din ja koreografi, tanssitaiteilija Alpo Aaltokosken yhteisteoksessa
”Kun jäin työttömäksi, päätin alkaa auttaa siirtolaisia. Jos rajaviranomaiset saavat tietää siitä, meille voi tulla ongelmia eikä avustuskuljetus pääse perille”, opastaa siirtolaisia auttava aktivisti Reduan Mohamed Jalid, kun lähestymme Marokon rajaa. Nyt suurin osa heistä piileskelee jossain tuolla”, Reduan sanoo ja osoittaa alas jyrkkää vuorenrinnettä. Ceutaa kutsutaan portiksi Eurooppaan, sillä rajan takaa Marokosta Espanjaan yrittää tuhansia siirtolaisia vuosittain. Se ei menoa hidasta. Kaikki neljää lukuun ottamatta palautettiin laittomasti takaisin Marokon puolelle.” ”Espanja ei noudata pakolaissopimuksia. Reduan pysäyttää auton ja kutsuu miehiä nimeltä. Liikuntavammasta huolimatta hänessä ei tuntunut olevan stop-nappulaa. Reduan on kuitenkin valinnut toisen tien: Hän auttaa niitä, jotka ovat vielä heikommassa asemassa.” MS Maailman Kuvalehti 2/?2017 51 Kohtaamisia. Näin on jatkunut vuosikausia. Kun neljä kuukautta tapaamisemme jälkeen soitan Reduanille, hän kertoo tehneensä vetoomuksen Espanjan sisäministeriölle. Lisäksi hän vetoaa Espanjan hallitukseen siirtolaisten tilanteen parantamiseksi. Piileskelyllä on syynsä. ”Viime lauantaina 260 siirtolaista yritti rajan yli. He juttelevat Reduanin kanssa iloisesti ja ottavat kiitollisena vastaan ruoka-avun. ”Kun Tapasin Reduanin, huomioni kiinnittyi heti miehen energiaan. Mai Salmi SA A R A M A N SI KK A M Ä KI Leipää ja maitoa ensiavuksi REDUAN MOHAMED JALID, CEUTA , MAROKKO Rajan yli pyrkivien siirtolaisten tilanne velvoittaa auttamaan. Olemme Ceutassa, Espanjan itsehallintoalueella Afrikassa. Sinne olemme nyt matkalla. Ceutassa koko elämäni asuneena heidän kohtalonsa kosketti minua.” Reduan kuuluu useisiin avustusjärjestöihin, mutta ruoka-apua hän vie perille usein yksin. Se ei ole oikein, asioiden täytyy muuttua.” Siihen asti Reduan ajaa siirtolaisten luokse auto täynnä leipää ja maitoa. Ehdimme kiemurrella vuoristoteillä vain hetken, ennen kuin näemme ensimmäisten siirtolaisten kävelevän piennarta pitkin. Emme lähde alas vuorenrinnettä, sillä se olisi mahdotonta. ”Yleensä liikkeellä on enemmän siirtolaisia. Siirtolaisia pidätetään ilman syytä, ja jos poliisi löytää leirin, se tuhotaan. ”Muistakaa, ettette kerro olevanne toimittajia. Reduanin toinen jalka on amputoitu ja hän kulkee kepeillä. ”Anna kaikki leivät, jotka sinulla on, ja kymmenen purkkia maitoa”, Reduan opastaa minimarketin myyjää. Näillä ihmisillä oli oikeus hakea turvapaikkaa, mutta se evättiin heiltä. Keskustelu käydään ranskaksi, sillä vain harva siirtolaisista puhuu espanjaa. Työttömänä perheenisänä huonosta taloustilanteesta kärsivässä Ceutassa olisi helppo katkeroitua. Sopivaa hetkeä riskialttiille matkalle odotetaan Marokon metsissä. Reduan on liikkeessä koko ajan. Nämä nuoret ovat kotoisin Senegalista ja Guineasta. Viemme ruokaa siirtolaisille, joista monet ovat asuneet metsissä kuukausia
Teksti: Esa Salminen Kuva: Eeva Anundi Mustan Barbaarin mielestä hyvä juhlaruoka 100-vuotiaalle Suomelle yhdistelisi vanhoja perinneruokia ja maailman herkkuja, kauden kasviksia ja itse pyydystettyä kalaa. Barbaari ilman paineita Muusikko-kehonrakentaja James Nikander eli Musta Barbaari, 26, osallistuu keväällä Tanssii tähtien kanssa -kisaan. Aamupäivät kuluvat tanssien, iltapäivät treenaten, maalaten ja kasvisruokaa syöden. 52 2?/?2017 Maailman Kuvalehti 10 KYSYMYSTÄ
Kyllä lautasesta näkee, antaako se energiaa ja edistääkö se jaksamaan päivän. Tämä on niin hidasta! Katsoin juuri Human -dokumenttia Youtubesta. Kun lopetin lihansyönnin, lopetin myös tavoitteellisen syömisen. Ihmiset pitäisi saada tajuamaan, että jotkut on kokeneet todella rajuja, sairaita asioita. Miten me päästäisiin seuraavalle tasolle, että kastellaan myös naapurin nurmikkoa. ”Mua sattuu niiden puolesta, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pistää rajat kiinni.” Maailman Kuvalehti 2/?2017 53. Kesällä useammin, jos menen itse uistelemaan. Reilu vuosi sitten tehtiin Ylen Kioskiepisodia maitotilalla. Tärkeintä on, että jätetään positiivinen kuva, että ihmiset osaavat kelata itsestään positiivisesti ja heijastaa rakkautta toisilleen. Maailmankuva on kehittynyt ja olen saanut enemmän positiivisia viboja, rakkautta itseäkin kohtaan. Aloita helpoilla jutuilla ja ala kehittää. 5 Ehditkö kiertää vielä kouluja. Harmittaa, että asun yksin, koska joudun syömään yksin. ka tarvitsisi huolenpitoa ja maitoa. Tajusin, että tämä ei ole arvokasta. Niistä eläimistä näkee, kuinka masentuneita ja stressaantuneita ne on. 4 Miksi jätit lihan pois. Olen aloittanut maalaamisen. Aluksi tein aika paljon taustatutkimuksia ja kokeilin reseptejä Tunnen monia ihmisiä, jotka sanoo, ettei ne osaa tehdä ruokaa. Mä rakastan eläimiä. Pitää kato saada ne petokalat sieltä pois syömästä pienempiä kaloja. Oli rasvapatteja ja tiettyjä särkyjä. Ihmisten pitäisi myös tehdä ruokaa yhdessä. 9 Kerro jotain, mitä muut eivät sinusta tiedä. Mutta syön kalaa ehkä kerran kuussa. Tykkään maalata maisemia. Se on tosi suuri avain siihen, että ihmiset lähenevät ja oppivat arvostamaan toisiaan. Vaikea juttu. Ehdottomasti. Voisi mennä vaikka kuuhun meditoimaan. Se on se avain. Ja siihen tarvitaan se, että altistuu erilaisuudelle ja oppii ymmärtämään sitä. Yhteisöllisyydelläkö sekin voitetaan. Reilun vuoden. Niiltä puuttuu ehkä mediakriittisyys ja tietynlaiset avaimet elämään. Mutta kyllä mä ymmärrän niitä. Se oli aivan järkyttävän koskettava ja silmiä avaava. Tästä on niin ahdistavaa edes puhua, kun tuntuu siltä, että mikään ei etene. Sillä on kaikki. Se pystyy lentämään, se voi nähdä maailmaa ihan eri tavalla kuin kaikki muut. Se auttaa sisäistämään, että jokaisella ihmisille on tarina ja tunteet. Niin minäkin tein. 2 Käytkö vielä salilla. Kyltissä saattaa lukea, että tämä lintu lentää tuhansia kilometrejä vuodessa, mutta tämä meidän lintu ei pysty lentämään, koska se on häkissä. Hauet veke kiusaamasta pienempiään. Puhutaan vaikka rakkaudesta. Suomessa on suuri asenneongelma: me kastellaan vain oman pihan nurmikkoa. Jokaisen pitäisi katsoa Human . Kuuntelen nykyään kroppaani: teen sen, mikä tuntuu oikeasti hyvältä. Katsoin myös millaisen hiilijalanjäljen lihansyönti jättää. 6 Pitäisikö ihmisten syödä enemmän yhdessä. Kyllä, mutta olen lisännyt kuntosaliharjoitteluun kehonhallintatreeniä: käsillä seisontaa, päällä seisontaa ja staattisia liikkeitä. En tiedä enää kaloreista, proteiinista ja hiilareista yhtikäs mitään. Hienoimmat illat on sellaisia, kun kaikki osallistuvat, se on yhteisöllisyyden rakentamista. Katsoin dokumentteja eläinten oikeuksista ja kropassa oli tunne, että jotain oli vialla. Minua sattuu niiden puolesta, koska on tietämättömyyden huippu, että elämässä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pistää rajat kiinni. Lentäminen olisi niin siistiä. Miten voi ymmärtää sellaista ihmistä, joka ei ole valmis keskustelemaan mistään. Meidän piti tehdä Kioskia sieltä, mutta sitä ei tehty, kun suutuin niin paljon. Mä sanon: Miksi et opettele. 1 Kuinka kauan olet ollut kasvissyöjä. Puhutko niissäkin ruokajuttuja. Meidän on pakko avata silmät, jotta me pystytään katsomaan sielun kautta maailmaa. 10 Jos olisit supersankari, kuka olisit. 3 Miten kasvissyönti on sujunut. Sen takia en pysty käymään Korkeasaaressakaan. Minä ymmärrän niitä sen takia, että ne on tietämättömiä. Se oli monen tekijän summa. Me maidonjuojat ollaan ikään kuin kaapattu vasikka, jo7 Olet puhunut paljon myös rasismista. Paino on tippunut jonkin verran. Oli niin selkeää, että se on vaan väärin. Yritän hakea taidekouluunkin. Lihasmassan katoaminen ei haittaa ollenkaan, koska olen enemmän sinut itseni kanssa kuin ehkä koskaan. Musta teräsmies. Se on mun intohimo. 8 Pitääkö myös Rajat kiinni -jengiä ymmärtää. Ne on saaneet viestinsä vanhemmiltaan tai pieneltä vihamieliseltä yhteisöltä, joka elää vaan siinä omassa kuplassaan. En aseta itselleni minkäänlaisia paineita, edes salin puolella. Kyllä, mutta harvoin puhutaan yhdestä aihepiiristä. Mitä rakkaus merkitsee minulle – siihen sisältyy kaikkea: kasvisruokailua, kuntosalia, mitä ikinä. Näin miten lehmältä pumpataan maidot, ja kun se synnyttää vasikan, se menee kasvatuslaitokseen ja siitä tulee samanlainen maitopumppauskone
Sivele öljyllä, esimerkiksi sitruunalla maustettu oliivitai rypsiöljy sopii hyvin. Raasta kuori noin puolikkaasta sitruunasta. Anna kastikkeen porista hiljalleen kannen alla 20–30 minuuttia. Pese ja kuivaa sitruuna huolellisesti. Paahda munakoisoja 225-asteisessa uunissa pellillinen kerrallaan noin 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat pehmentyneet ja saaneet väriä. Tarkista maku. Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne öljyssä. Lisää tomaattipyre, tomaattimurska ja vesi. Hienonna pinaatti ja basilika ja lisää seokseen. Laita munakoisoviipaleet leivinpaperilla vuoratuille uunipelleille. Valmista täyte. Halkaise sitruuna ja purista mehu puolikkaasta. Laita pehmeä tofu kulhoon ja sekoita se soseeksi. Lisää sokeri, suola ja mausteet. Lisää ripaus mustapippuria. Sekoita kuoriraaste ja mehu tofuseokseen. Kohti kevättä! Täytetyt munakoisorullat vaativat vähän näpertelyä, mutta täyteläinen maku palkitsee. Aterian kruunaa mämmillä tuunattu kerrospannacotta. Viipaloi munakoisot pituussuunnassa vajaan puolen sentin vahvuisiksi. Teksti: Sanna Autere Kuvat: Sanna Peurakoski Täytetyt munakoisorullat 2 isoa munakoisoa öljyä Täyte 300 g ...............pehmeää tofua 225 g ...............vegaanista tuorejuustoa noin 50 g ........baby leaf -pinaattia ruukku tuoretta basilikaa puolikkaan sitruunan kuori ja mehu ripaus mustapippuria Tomaattikastike 1 .........................sipuli 2 ........................valkosipulinkynttä 2 rkl ..................tomaattipyrettä 400 g ...............laadukasta tomaattimurskaa ½–1 dl ..............vettä 2 tl ....................sokeria noin 1 tl ............suolaa öljyä mustapippuria timjamia, basilikaa Päälle raastettua vegaanijuustoa tuoretta lehtipersiljaa tai basilikaa Leikkaa munakoisoista kanta. Huuhtele baby leaf -pinaatit ja kuivaa ne esimerkiksi salaattilingossa. 54 2?/?2017 Maailman Kuvalehti SATTUMIA Palstalla tehdään hyvää ruokaa hyvistä aineksista.. Tee samalla tomaattikastike. Lisää joukkoon vegaaninen tuorejuusto. Tomaattikastikkeessa suussasulaviksi hautuneet rullat sopivat täydellisesti vaikka pääsiäisen ruokapöytään
Anna vetäytyä ennen tarjoilua. Mielestäni kokonainen annospussi hyydyttää pannacotan liian kiinteäksi, joten vajaa pussillinen riittää. Loput mämmit voi syödä vaikka mantelimaidon kera tai lisätä vuokaleipätaikinaan. Käyttämällä vähän rasvaisempaa kookosmaitoa tai kookoskermaa saat täyteläisemmän pannacotan. Viimeistele tuoreilla yrteillä. Pyöritä viipale rullaksi ja laita se tomaattikastikkeen päälle vuokaan saumapuoli alaspäin. Lime ja kookos sopivat hyvin mämmin kaveriksi, ja tämä kerrospannacotta maistuu myös sellaisille, jotka eivät muuten mämmistä välitä. Sekoita vegegel kylmään veteen ja lisää seokseen. Koristele raastetulla limen kuorella tai passionhedelmällä juuri ennen tarjoilua. Voit halutessasi raastaa rullien päälle hieman vegaanista juustoa, mutta ne ovat maukkaita ilmankin. Mämmistä on moneksi. Kaada seos laseihin mämmin päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään. Jatka kunnes kaikki munakoisoviipaleet on täytetty. Anna hyytyä. Kerrospanna cotta maistuu myös niille, jotka eivät muuten mämmistä välitä. Kaada tomaattikastike uunivuokaan. Levitä lopuksi rullien päälle loppu tomaattikastike ohueksi nauhaksi. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Sekoita joukkoon sokeri, vaniljajauhe, limen kuori ja mehu. Mämmi-kookospannacotta 4 dl ..................kookosmaitoa 1 dl ...................vettä vajaa 1 pss .....vegegel-hyytelöimisjauhetta 2 rkl .................limemehua 3 rkl .................sokeria limen kuori ripaus vaniljajauhetta mämmiä Päälle limen kuorta tai passionhedelmää Maailman Kuvalehti 2/?2017 55. Kaada kookosmaito kattilaan. Kuumenna kookosmaitoseosta koko ajan sekoittaen. Säästä vähän kastiketta levitettäväksi rullien päälle. Annostele muutama ruokalusikallinen mämmiä tarjoilulasien pohjalle. Aseta jäähtynyt munakoisoviipale työlaudalle paahdettu puoli ylöspäin ja lusikoi täytettä viipaleen leveämpään päähän. Lime ja kookos sopivat hyvin mämmin kaveriksi
Tähän Hirvonen on pyrkinyt myös keskustelutilaisuuksilla, joita on järjestetty ympäri maata: eri mieltä olevienkin välillä keskustelu voi olla toista kunnioittavaa. Sen tavoitteena ei ole ajaa ideologiaa, vaan herättää keskustelua. Hirvosta kiitettiin muun muassa siitä, että punkkaritaustastaan ja vahvoista mielipiteistään huolimatta hän antoi elokuvassaan tilaa kaikille ajatuksille. Vierailimme Ilopangon naisvankilassa El Salvadorissa Miten korruptio näyttäytyy tavalliselle brasilialaiselle. Lähtökohta dokumentille on Hirvosen havainto Suomen kahtiajakautuneesta ilmapiiristä. Siksi dokumentissa näytetään myös Oula Silvennoisen ja Tapio Salmisen keskustelu, jossa he ovat päinvastaista mieltä erityisesti maahanmuutosta. Kutsuimme helmikuussa Maailman Kuvalehden lukijat katsomaan lehtemme kolumnistin, kirjailija ja ohjaaja Elina Hirvosen Kiehumispiste -dokumenttia. Se pyrkii käsittelemään aihetta neutraalisti. KU KK A R A N TA Keskusteleminen on tärkeää! Maailman Kuvalehden lukijailtaa vietettiin Kiehumispistedokumentin parissa. Seuraavassa numerossa Kansalaisaktivismi leviää Etelä-Afrikan slummeissa Säilyykö rauha Kolumbiassa. Maailman Kuvalehti 3/2017 ilmestyy 4.5. Silti he ymmärtävät toistensa näkemyksiä. Jesse Gehlen JE SS E G EH LE N 56 2?/?2017 Maailman Kuvalehti KENTÄLTÄ Kepan jäsenjärjestöt kertovat toiminnastaan.. Dokumentti antaa äänen niin turvapaikanhakijoille kuin maahanmuuton vastustajille. Paikalla olijat kiittelivät mahdollisuudesta keskustella ohjaajan kanssa. Dokumentissa seurataan vuoden verran maahanmuuttoon liittyviä mielenosoituksia ympäri Suomea
Ajattelimme, että virtahevon postittaminen Pohjolaan maksaisi kohtuuttomasti. Ehkä vaikuttavin on puinen virta hepo, jota ei väkevinkään kukka hattuhenkilö yksinään nosta maasta – ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Hippo edusti Afrikkaa ja olisi näyttävä tervetulotoivotus toimistossa vieraileville, hän sanoi. Huomautukset 14 päivän kuluessa. päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Toimitussihteeri Mimosa Hedberg, 050 317 6706 Toimittaja Jesse Gehlen, 050 317 6705 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Ilmestymis päivä 30.3.2017 Seuraava numero ilmestyy 4.5.2017 Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 7 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issn 1799-151x Jykevä hippo avaa ovia Maailman Kuvalehteä julkaiseva Kepa on kansainvälinen työpaikka, jonka eri toimistoista ja kumppanijärjestöiltä on vuosien aikana kulkeutunut jos jonkinlaista muistoesinettä Helsinkiin. Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@ maailmankuvalehti.fi Maailman Kuvalehti 2/?2017 57 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Vt. Me alaiset vähän estelimme, sillä täyspuinen veistos todella on vaikuttava – ja raskas. Tätä nykyä hipon voi tavata Kepan toimistolla Vallilassa ovistopparin toimessa. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2017 7 kertaa. Hippoon ihastui 2000-luvun alkupuolella eräs Kepan tuolloisista esimiehistä vieraillessaan Sambiassa. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Esa Salminen ES A SA LM IN EN Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Puueläin oli hänestä niin vaikuttava, että se oli saatava koristamaan toimistoa Suomeen. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Johtaja tietty voitti lyhyen väittelyn, enkä enää muista, kuinka paljon hipon roudaaminen laivarahtina lopulta kustansi, tuskin paljoakaan. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.
3 PISSAPARKKI Kiinalaisessa Xi’anin kaupungissa on perustettu omia parkkiruutuja hätää kärsiville. 25-vuotias nuorukainen oli perustanut hammaslääkärin vastaanoton opeteltuaan kaikki tarvittavat taidot – Youtubesta! Esa Salminen KL A U S W EL P 4 2 3 1 58 2?/?2017 Maailman Kuvalehti ABSURDISTAN Lopuksi ihmetellään maailman kummallista menoa.. Edellinen kaatui vallankumouksessa 1917. 4 VALEHAMMAS LÄÄKÄRI Saatat naureskella valelääkärille, mutta hymy voisi hyytyä Mohamad Irwan Mohd Sudin malesialaisklinikalla. Poliisi nimittäin puhalluttaa jatkossa auton alle jääneen jalankulkijan – jos tämä jää henkiin. Kaduille ei sentään tarvitse lorotella: kaupungissa on myös 1 300 julkista käymälää. Hän haluaisi perustaa tropiikkiin Venäjän tsaarivaltion. Pissapaikalle saa pysähtyä korkeintaan vartiksi ja se on ilmainen. 1 ÄLÄ OLE KENKÄJUOPPO Namibian Windhoekissa on otettu järeämmät keinot käyttöön viikonloppuisin, kun baarikansa toikkaroi teillä ja tulee helposti autojen töytäisemäksi. 2 TROOPPINEN MIKROVENÄJÄ Kiribatissa pohditaan, voisiko maa myydä kolme asumatonta saarta venäläismiljonääri Anton Bakoville, joka on ex-kansanedustaja ja piinkova monarkisti
Ym pär istö www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ. Pysäytä kello.. Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi
/nähdään #nähdään Tehdään näkymätön näkyväksi. Yksinäisyyden lopettaminen alkaa sen huomaamisesta: yksinäisen näkemisestä ja kohtaamisesta. Kuka tahansa voi olla yksinäinen, mutta onneksi kuka tahansa voi myös auttaa. K u va : T h o m a s B ro u m a n d SPR_Ystavanpaiva_200x240mm_MaKu2.indd 1 18.1.2017 11.11 Tee ma : Ru oka Ma ailm an Ku vale hti 2/2 017. Onnistumme vain yhdessä, joten nähdään – toisemme. Nähdään punainenristi