Maailman Kuvalehti lähti ensi kertaa aboriginaalien matkaan – ja tutustui maailman vanhimpaan elävään kulttuuriin. Tee ma : Alk up erä isk ans at Maasaimiehet morsiusmaksua keräämässä Joiku on tunnetta Sori siitä! Miten pyydetään anteeksi alku peräiskansoilta. Australian ensimmäiset TEEMA: ALKUPERÄISKANSAT 2 2018 6,90?€
Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 Pääpartnerit: JO N X PI LL EM ER Freshlyground (RSA) Lauantai 26.5. Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Freshlyground (RSA) ja 100 muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Tapahtuman järjestää: Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11–21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus
”Rannalla törmäsimme maasaimiehiin. Jutustelu kehittyi haastatteluksi, joka jatkui vielä Tarinan takaa Suomesta käsin WhatsAppin kautta. Pakkanen näkee, ettei morsiusmaksu ole suomalaisen feministin näkökulmasta ongelmaton asia. Oli pakko kysyä, mitä ihmettä tasankojen paimentolaiset tekevät Intian valtameren rannalla”, Pakkanen sanoo. Kenia 32–35 Savannien miehet vaimoa vailla M EE R I KO U TA N IE M I Toimittaja Lea Pakkanen ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi tekivät jutun Tansanian Sansibarilta, jossa tutkivat paikallisten elinkeinojen ja turismin suhdetta. Selvisi, että miehet ovat saarella tienaamassa rahaa morsiusmaksua varten myymällä koruja. ”Nuoren ihmisen tarve edetä elämässään, perustaa perhe ja päästä yhteisössään täysivaltaiseen asemaan on universaali, käytännön haasteet puolestaan kulttuurisidonnaisia.” Anni Valtonen Lea Pakkanen ja Meeri Koutaniemi Maailman Kuvalehti 2 / 2018 3. Juttuaihe käveli kirjaimellisesti vastaan. ”Oli kiinnostavaa tulkita järjestelmää parikymppisen maasaikundin näkökulmasta.” Erilaisista lähtökohdista huolimatta kohtaaminen oli helppo ja antoisa
Maailma paloina 6 Kehitysministerin tuulinen pesti 7 Kriisit, jotka maailma unohti 8 Nigerian somenaiset rulettavat 9 Ilmastonmuutos tekee kilpikonnista naaraita 10 Kuinka sokea pärjää maanjäristyksessä. Tansania 49 Tansaniassa työtä tekevän LiiKe ry:n toiminnanjohtaja Ari Koivu sanoo, ettei Afrikka saa olla kaatopaikka. 11 Kolumni Mimosa Hedberg 12 Maailma nyt Venezuela ajautui nälkäkatastrofiin Lukujutut 14 Välähdys Gambialainen paini 16 Henkilökuva Menna Lehbib 20 Paimentolaispäiväkirja 28 Miten pyydät oikein anteeksi alkuperäiskansoilta. 4 2/ 2018 Maailman Kuvalehti. Kenia 20 Näytelmäkirjalija matkusti Kenian syrjäseuduille seuraamaan maasaiden elämää tuliaisinaan viskiä ja kuivattua poronlihaa. Ovatko anteeksipyynnöt vain valtion imagoa kiillottavaa sanahelinää. 62 Absurdistan Kannen kuva: Dave Laslett (kuvassa Lindsay May) Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Miikka Pirinen, Eeva Anundi, Teemu Kumpulainen Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö. 30 Savannien miehet vaimoa vailla 38 Joiku on tunnetta 40 Kuvareportaasi Ensimmäinen kansa Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Liike ry:n Ari Koivu 50 Matkalla Vuorille diktaattoria kumartamaan 51 Kolumni Elina Hirvonen 52 Arviot 53 Ilmiö Sisustusta roskalavalta 54 Kulttuuri Nuubialaista poppia 55 Kohtaamisia Raghu Rai 56 10 kysymystä Kanssakulkijat 58 Ruoka Leipäsestä lohtua 60 Katso, järjestö Saamelaisnuoret ry 61 Mistä tämäkin on. Tässä numerossa Maailma 28 Miten pyytää oikein anteeksi alkuperäiskansoilta
Lähivuosina edullisella aurinkoenergialla saadaan sähköä 70 miljoonalle ihmiselle maailman köyhimmissä kolkissa Aasiassa ja Afrikassa. Tuo päivä on saanut nimen Day Zero ja sen ennustetaan pahimmillaan olevan edessä jo huhtikuussa. Vesivaratutkijan Kevin Winterin mukaan se on yhtä järkevää kuin auton ohjaaminen peruutuspeiliin katsomalla. Parhaimmillaankin veden uskotaan riittävän vain marraskuuhun. Kapkaupungissa veden loppumisen taustalla on ennätysmäinen kuivuusjakso, kaupungin nopea kasvu ja kiihtyvä ilmastonmuutos. Ilmastoahdistusta voi helpottaa lukemalla myönteisiä uutisia. P esemätön tukka on nykyään osoitus vastuullisuudesta. Ilmastoahdistusta voi helpottaa tehokkaasti toimimalla järjestössä ja vaikuttamalla politiikkaan mutta ensiapuna auttaa myös myönteisten uutisten lukeminen. Méxicossa monella 21 miljoonasta asukkaasta vettä tulee hanasta vain muutaman tunnin päivässä, joka viidennellä vain kerran viikossa. Silloin muistaa, miten paljon hyviä asioita ja isoja muutoksia tällä sektorilla juuri nyt tapahtuu. Ainakin minun on välillä pakko olla somepaastolla ja seuraamatta uutisia, keskittyä hiihtämiseen tai höpsöjen tv-sarjojen katseluun. Myös Jakartassa, Sao Paolossa, Pekingissä, Kairossa, Bangaloressa ja Tokiossa riittävä vedensaanti on ongelma. Kaupoista ovat ämpärit ja vesiastiat loppu ja aamuisin ihmiset jonottavat ruokakauppojen edessä, sillä pullovettä riittää vain nopeimmille. Ilmastonmuutos on osoittanut, että normaalia ei enää ole. Etelä-Afrikassa lasketaan hermostuneina päiviä siihen, kun vedentulo hanoista loppuu kokonaan. Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti myös monien alkuperäiskansojen elinolosuhteisiin ja perinteisiin elinkeinoihin. Tämä on yksi teema, jota te lukijat olette meiltä usein toivoneet. Vuorokaudessa hanavettä on sallittua kuluttaa vain 50 litraa, mikä on lähes saman verran kuin me suomalaiset vedämme päivittäin vessasta alas. Tässä lehdessä näytelmäkirjailija Marie Kajava kertoo tutustumisestaan Itä-Afrikan paimentolaisten arkeen, ja lehti on muutenkin omistettu alkuperäiskansoille. Siinä missä ennen oli kalaisa järvi, on nyt ruskeaa hiekkaa, maissipeltojen tilalla kuivuuttaan halkeilevaa maata. Maailman Kuvalehti 2 / 2018 5 Pää kirjoitus. Esimerkiksi viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin uusiutuvilla energianlähteillä tuotettiin Euroopassa enemmän energiaa kuin kivihiilellä. Kaupungissa on ryhdytty tiukkoihin säästötoimiin: Suihkussa suositellaan käytävän 90 sekunnissa ja kaikki käyttövesi kerätään talteen uusiokäyttöä varten. Kapkaupungin tilanne kuulostaa suorastaan apokalyptiseltä, mutta kyse ei ole vain yhdestä kaupungista. Antoisia lukuhetkiä! Laura Häkli On ihan ok jättää tukka pesemättä M IL KA A LA N EN Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. Tutkimuksia ja huonoja uutisia ilmastonmuutoksesta saadaan joka päivä jostain päin maailmaa. Näin sanoi Kapkaupungissa asuva Darryn Ten, kun uutiskanava CNN haastatteli häntä kaupungin katastrofaalisesta vesipulasta. Ennusteet kaupungin vedenkulutuksesta on laadittu menneiden vuosien säätietojen perusteella, ja poikkeuksellisten kuivien kausien jälkeen normaaliolosuhteiden on uskottu palaavan. Etelä-Afrikassa sateet ovat vähentyneet, lämpötilat nousseet ja ääri-ilmiöitä on entistä useammin
Tuulinen pesti LE H TI KU VA Koonnut Mimosa Hedberg Sipilän hallitus sai jo kolmannen kehitysministerinsä. Jo tuolloin järjestöt olivat huolissaan, kuinka liika vaihtuvuus lisää epävarmuutta kehityskentällä. Alkuvuodesta Suomen kehitysministeri vaihtui jälleen, kun Kai Mykkänen (kok.) siirtyi sisäministeriksi ja tilalle nousi kokoomuksen kansanedustaja Anne-Mari Virolainen, 52. Edelliselläkin hallituskaudella tehtävässä nähtiin niin ikään kolme eri henkilöä: ensin Heidi Hautala (vihr.), joka ryvettyi omistajaohjausepäselvyyksissä, sitten Pekka Haavisto (vihr.), joka jätti lopulta hallituksen muiden vihreiden kanssa ydinvoiman vuoksi, sekä kolmantena Sirpa Paatero (sd.), joka ehti hoitaa tehtävää vain alle vuoden ennen seuraavia vaaleja. Kehitysministerin tehtävä on varsin tuore. Toimi Kankaanniemestä (kd.) tuli maamme ensimmäinen kehitysministeri vuonna 1991. Väyrynen onkin sinnikäs ministeri, sillä hän on ensimmäinen suomalainen, joka on toiminut ministerinä viidellä eri vuosikymmenellä 1970-luvulta 2010-luvulle. Kehitysministerin pesti on ollut viime vuosina varsin tuulinen, ja Juha Sipilänkin (kesk.) hallitus sai jo kolmannen kehitysministerinsä. Edellisen kerran yhden ja saman kehitysministerin kausi kesti kokonaiset neljä vuotta, kun Paavo Väyrynen (kesk.) hoiti pestiä vuosina 2007–2011. Anne-Mari Virolainen ehtii olla pestissä vain reilun vuoden ennen seuraavia vaaleja. 6 2/ 2018 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Mykkästä ennen virkaa ehti hoitaa vain noin vuoden verran Lenita Toivakka (kok.), joka koki raskaaksi perheyhtiönsä verosuunnitteluun kohdistuneen kielteisen julkisuuden. Hänen johdollaan Suomelle laadittiin ensimmäinen kehitysyhteistyöstrategia
Kahdeksan vuotta konfliktia takana. 13 vuotta sotaa ja kroonista köyhyyttä. Avustusjärjestö Caren tuore raportti listaa kymmenen vähiten uutisoitua humanitaarista kriisiä ympäri maailmaa vuodelta 2017. 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 Po hj oi sKo re a Er itr ea B ur un di Su da n Ko ng on de m ok ra at tin en ta sa va lta M al i V ie tn am Ts ad jä rv en al ue Ke sk i-A fr ik an ta sa va lta Pe ru Mediassa julkaistujen juttujen määrät Pahimmat tulvat vuosikymmeniin. Kriisit, jotka maailma unohti Aucklandissa tehtiin vastikään historiaa, kun Uuden-Seelannin maoreista koostuvat jalkapallojoukkueet kohtasivat Australian alkuperäiskansojen joukkueet. Toiseksi listalla nousi viime vuoden ykkönen Eritrea, jossa 700 000 ihmistä kärsii tälläkin hetkellä kuivuudesta sekä puhtaan juomaveden ja ruoan puutteesta. Nälänhätää ja luonnonkatastrofeja. Maailman Kuvalehti 2 / 2018 7 MAAILMA PALOINA. YK:n mukaan 18 miljoonan ihmisen ruokaturva on vaarantunut Pohjois-Koreassa. Kumpi sitten vei pelin. Australian joukkueen pelaaja Keifer Dotta painotti, kuinka haastavaa alkuperäiskansan edustajan on murtautua valtavirtaan. Uudessa-Seelannissa maoreja on noin 600 000, eli kuudesosa maan väestöstä. Kriisi koskee 70 prosenttia maan väestöstä. Etnisiä vainoja jo neljättä vuotta. Mutta näiden maiden ihmiset ovat aivan liian kaukana maailman kameroista ja mikeistä”, Caren pääsihteeri Laurie Lee muistuttaa. Jalkapalloa ei kuitenkaan useimmiten yhdistetä alkuperäiskansoihin. Kansainvälinen turnaus on yksi askel tehdä alkuperäiskansojen edustajia yhä näkyvämmiksi. Kyseessä oli ensimmäinen kansainvälinen turnaus maiden alkuperäiskansojen välillä. Etnisten jännitteiden repimä maa. Kriisien saamalla mediahuomiolla on suora linkki lahjoitusten määrään. Kuivuutta, nälänhätää ja vesipulaa. Yli 20 vuotta sotaa ja väkivaltaa. Kärkisijalla on hieman yllättäen Pohjois-Korea, joka on kylläkin välähdellyt otsikoissa ydinuhittelunsa puolesta, mutta maan humanitaarinen hätä on jäänyt vähemmälle huomiolle. ”On hyvin vaikeaa saada tunnustusta kyvyistämme”, Dotta totesi radiohaastattelussa. Raporttia varten käytiin läpi yli 1,2 miljoonaa verkkojuttua kolmella eri kielellä. Pitkittynyt maan sisäinen konflikti. Kokonaisuudessaan vuoden 2016 vähiten uutisoiduista kriiseistä seitsemän ylsi myös vuoden 2017 top10-listalle. Tällä kertaa maorijoukkueet olivat sekä naisten että miesten sarjassa vahvempia. Pahin taifuuni vuosikymmeneen. Jalkapallo yhdisti alkuperäiskansat Maailman sana Áinnas! Ilmaisu on pohjoissaamea, ja kääntyy kohteliaasti ”kaikin mokomin”. ”Me kaikki tiedämme, että yksi ainoa valokuva voi saada maailman kääntämään katseensa tiettyyn ongelmaan
”Naiset ovat parempia tarinankertojia”, Ikeji sanoo CNN:lle. Afrikan suurin maa kohtaa samalla isoja haasteita, sillä viime vuonna työttömyysaste nousi 18,8 prosenttiin. ”Me olemme aitoja tarinoissamme.” ??Nigerialainen sometähti ??uskoo, että menestyneiden?. Potentiaalista, nuorta someyleisöä siis riittää. Nigerian somenaiset rulettavat Nigerian Lagos on yksi maailman väkirikkaimpia suurkaupunkeja 23 miljoonalla asukkaallaan. Toisin sanoen, jos kyseessä olisi kouluarvosana, paras oppilas hädin tuskin pääsisi kokeesta läpi. Sisi Yemmie puolestaan tekee nigerialaista keittiötä tutuksi vloggaamalla suoraan omasta keittiöstään. Miljonääribloggaajalla on myös oma sosiaalisen median verkostoitumiskanava Linda Ikeji Social (LIS). Linda Ikeji on menestynyt miljonääribloggaaja Nigeriasta, jossa somea käyttää jo arviolta yli 15 miljoonaa ihmistä. Yhdysvaltalaismedia CNN kuitenkin uutisoi, että joukko nuoria nigerialaisia ja etenkin naisia on onnistunut kääntämään somebuumin menestyksekkääksi uraksi. Chiamaka Obuekwe on taas suosittu matkabloggaaja ja matkatoimiston perustaja, joka jakaa reissutarinoitaan Nigerian tallaamattomilta poluilta. Sveitsi ja Yhdysvallat ovat maailman suurimmat veroparatiisit, selviää Financial Secrecy Index -tutkimuksesta. Yksi tunnetuimmista nigerialaisista sometähdistä Yhdysvallat pahimpia veroparatiiseja Kohti parempaa Joka päivä noin 300 000 ihmistä pääsee puhtaan juomaveden piiriin. ja sama asia: sukupuoli.?. on Linda Ikeji, joka aloitti uransa juorublogilla, mutta on sittemmin rakentanut yhden Nigerian suurimmista yksityisistä tv-asemista, Linja Ikeji TV:n. Indeksin mukaan maailman taloudellisesti läpinäkyvin maa on Slovenia, ja silti senkin pisteet ovat vain 41.8 sadasta, nollan ollessa ihannetila. naissomettajien takana on yksi. Kasvava kaupunki on nousemassa samalla Länsi-Afrikan somepääkaupungiksi, kun metropolin asukkaista noin 10 miljoonaa on alle 25-vuotiaita, ja kaikista nigerialaisista arviolta jo yli 15 miljoonaa käyttää sosiaalista mediaa. Yhdysvaltojen nousu listalla on osa huolestuttavaa trendiä. Tax Justice Networkin indeksi listaa kattavasti salaisuusvaltioita: paikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden piilottaa omaisuutta ja voittoja valtioiden verottajilta. Ikeji uskoo, että heidän kaikkien menestyksen takana on yksi ja sama asia: sukupuoli. Yhdysvallat on nyt yksi merkittävimpiä salaisuusvaltioita, koska se kieltäytyy ottamasta osaa kansainvälisiin talouden avoimuuteen tähtääviin aloitteisiin esimerkiksi jakamalla verotietoja muiden maiden kanssa. Lähde: Our World in Data R U U TU KA A PP A U S / YO U TU B E / LI N D A IK EJ E TV 8 2/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Vielä vuonna 2013 maa oli kuudennella sijalla, ja vuonna 2015 kolmannella
Liemikilpikonnien yksi suurimmista populaatioista – noin 200 000 pesivää naarasta – elää juuri Ison valliriutan pohjoisosissa. Yksi vaihtoehto on suoja, joka pystytettäisiin pesimisrantojen ylle suitsimaan kohoavia lämpötiloja. Maailman Kuvalehti 2 / 2018 9 MAAILMA PALOINA. WWF kuitenkin painottaa, että Ison valliriutan aarteiden säilyttämiseksi maailman maiden olisi ennen kaikkea sitouduttava kunnianhimoisempiin ilmastotavoitteisiin. Current Biology -tieteisjulkaisussa esitelty tutkimus kertoo, että meriveden kohoavat lämpötilat ovat muuttamassa tietyt merikilpikonnapopulaatiot lähes kokonaan naaraspuolisiksi Australian Isolla valliriutalla. Ison valliriutan nousevat meriveden lämpötilat, jotka on linkitetty ilmastonmuutokseen, ovat johtaneet siihen, että enää populaation parissa ei synny juuri lainkaan uroksia. Nyt ilmaston lämpeneminen on tekemässä populaatiosta täysin naaraspuolisen. Lajin sukupuolen määrittyminen liittyy munien hautomislämpötilaan: mitä lämpimämpi pesä, sitä enemmän naaraita. Toivoa vielä on, ja järjestöt etsivät nyt käytännön keinoja, joilla konnapopulaatio saataisiin pelastettua. Ilmastonmuutos tekee kilpikonnista naaraita FL IC KR / B ER N A R D D U PO N T Liemikilpikonnien sukupuolen määrittyminen liittyy munien hautomislämpötilaan: mitä lämpimämpi pesä, sitä enemmän naaraita. Niitä onkin pyydetty juuri suurten kilpiensä takia ja laji on uhanalainen. Populaatio on kuitenkin vaarassa romahtaa ilman uroksia, sillä tutkijoiden mukaan tällä hetkellä 86,8 prosenttia aikuisyksilöistä on naaraita ja nuoremmista jo yli 99 prosenttia. Kyseessä on liemikilpikonnalaji, jonka edustajat voivat kasvaa jopa 200-kiloisiksi. Tutkimusta toteuttamassa oli maailman luontosäätiö WWF, jonka mukaan hälytyskellojen pitäisi soida kilpikonnien puolesta
Hän menetti itse näkönsä 25-vuotiaana, mikä oli nuorelle maisteriopiskelijalle valtava pala niellä. Kun perhe ympärillä joutuu lähtemään vaikkapa peltotöihin, jätetään vammainen perheenjäsen usein yksin kotiin. Kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita. Katastrofin jälkihoidossa vammaiset olivat myös eriarvoisessa asemassa, kun taloja alettiin jälleenrakentaa. Kukaan ei ollut kertonut pojalle, kuinka toimia.” Pokharelin mukaan esimerkiksi katastrofivalmiussuunnitelmissa ei oltu otettu huomioon vammaisia ennen vuoden 2015 järistyksiä. Useilta vammaisilta toinen tukierä on jäänyt saamatta, koska apua rakentamiseen on tarjolla heikosti. Pokharel itse selvisi Kathmandussa järistyksistä, koska tiesi, miten toimia. Pokharel arvioi, että vammaisten asema Nepalissa on yleisesti parantunut monarkian päättymisen jälkeen vuodesta 2008, mutta vielä on paljon tehtävää erityisesti köyhissä kyläyhteisöissä. Tuolloin hän teki töitä avustusprojektissa maaseudulla ja altistui maataloudessa käytettäviin tuholaismyrkkyille, joiden valvonta oli puutteellista. ”Hänen siskonsa juoksi talosta ulos. Kuinka sokea pärjää maan järistyksessä. Nepalin maanjäristykset opettivat, että vammaisten huomioimisessa on vielä petrattavaa. He eivät halua, että tulevat sukupolvet joutuisivat käymään samaa läpi.” Mimosa Hedberg Nepalilainen Birendra Raj Pokharel, kansainvälisen Abilis-säätiön Nepalin maakoordinaattori, on arvostettu vammaiskysymysten asiantuntija. ”Vammaiset kohtasivat valtavia haasteita. Monet vammaiset ovat Nepalissa hyvin sidottuja kotiinsa. Valtio maksaa kansalaisille jälleenrakentamista varten tukirahaa, mutta raha tulee useassa erässä ja jatkoeriä saadakseen on noudatettava tiukkoja ohjeita. Pian hän koki omakohtaisesti, kuinka eriarvoisessa asemassa vammaiset olivat Nepalissa. Sisko selvisi, poika kuoli. ”Tajusin silloin, että halusin työskennellä vammaisten elämän parantamiseksi.” Maailman Kuvalehti tapasi Pokharelin Helsingissä, kun tämä saapui ulkoministeriön ja Abiliksen isännöimään vammaistyön kansainvälisen rahoittajaverkoston huippukokoukseen. Vuoden 2015 voimakkaat maanjäristykset herättivät siihen, että vammaiset ovat hyvin haavoittuvassa asemassa humanitaarisissa kriiseissä. Nepalin vuoden 2015 maanjäristykset osoittivat, miten eriarvoisessa asemassa vammaiset ovat luonnonkatastrofien ja konfliktien iskiessä. LA X M I PR A SA D N G A KH U SI / U N D P N EP A L Maailman lukuja Lähde: YK:n State of the World’s Indigenous Peoples -raportti, 2017 Maailmassa on tällä hetkellä eri alkuperäiskansojen edustajia yhteensä noin Heistä kaikista elää Aasiassa Latinalaisessa Amerikan alkuperäiskansan edustajia on He muodostavat alueen köyhimmistä ihmisistä Saamelaisia elää pohjoisella pallonpuoliskolla arviolta 10 2/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Pokharel kertoo, kuinka maanjäristyksen aikana eräs 11-vuotias vammainen poika oli piiloutunut sänkynsä alle. Vammaisia menehtyy luonnonkatastrofeissa ja konflikteissa neljä kertaa enemmän kuin muita
Eikä Trump ole ainoa sammakoita pulautteleva valtionpäämies. Mikä minä olen tästä kirjoittamaan, eikö olekin väsynyttä ihmetellä mielikuvia Afrikasta 2010-luvulla. Vaikka tiedostamme repaleisissa vaatteissa kuvattujen afrikkalaisorpojen esittämisen ongelman (niiden ainaisten kärpästen kanssa), sorrumme itsekin välillä väärien mielikuvien vahvistamiseen. Ja sillä, mitä Yhdysvaltain presidentti sanoo, on oikeasti merkitystä: mielikuvat jäävät maailman mieliin. Siispä kehotan: enemmän jeesustelua, vähemmän hyssyttelyä. Emmanuel Macronkin on raivostuttanut sanomalla, että Afrikalla on sivistymättömyysongelma. Kuolinsyytutkinnan mukaan mies ei kuollut väkivaltaisesti. Maailman Kuvalehti 2 / 2018 11 Näkökulma. Mimosa Hedberg Lisää jeesustelua, kiitos! V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimitussihteeri. Eikä suomalaismedia ole yksin yleistyksiensä kanssa – vastikään ranskalaistoimittaja kohautti kysymällä palkitulta nigerialaiskirjailija Chimamanda Ngozi Adichielta, onko Nigeriassa kirjakauppoja. Mutta silloin kun kukaan ei jeesustele, valtionjohtajatasolla asti kuullaan kolonialismilta haiskahtavia lapsuksia. Mutta se yksipuolinen tapa, jolla valtavan rikkaasta maanosasta ja sen yksilöistä puhutaan, on yhtä kulunut kuin Afrikan tähti , jossa etsitään timanttia villejä vilisevältä pelilaudalta. ” U gandassa on yhä käytössä epäinhimillinen käytäntö, jossa henkilön kaulaan laitetaan bensiinillä täytetty autonrengas, joka tuikataan tuleen. Palkittu New Tork Timesin toimittaja Nicholas Kristof huomautti presidentille, että esimerkiksi Etiopian talous kasvaa nopeimmin maailmassa – yli tuplatahtia Yhdysvaltoihin verrattuna. En väitä, etteikö ongelmia olisi valtavalla, yli 30 miljoonan neliökilometrin pinta-alan kattavalla mantereella, johon mahtuu yli 50 maata. Radi-aid -järjestö tarjoaa ennakkoluulojen taistelua vastaan selkeät speksit. Mieti, ennen kuin julkaiset esimerkiksi somessa kuvia, joilla saatat tahtomattasi vahvistaa taantuneita käsityksiä. Alkuvuodesta Donald Trump kohautti viittaamalla Afrikan maihin ”persläpimaina”. Tämä on sitä vääristynyttä Afrikka-kuvaa, jota ei soisi syövytettävän ihmisten mieliin. Kunnioita muita kulttuureja, vältä yleistyksiä ja haasta jatkuvasti ennakkokäsityksiäsi. Vastaava on Yhdysvalloissa utopiaa. Kyseessä on toki Trump, mutta häntä kannattaa edelleen noin 40 prosenttia amerikkalaisista. Eikö olekin väsynyttä ihmetellä mielikuvia Afrikasta 2010-luvulla. Omituisia lapsuksia Afrikasta taantuneena mantereena kuulee valtionjohtajia myöten. Pohdin, miten necklacing liittyy tapaukseen. Ei Maailman Kuvalehtikään ole pyhimys. Kuolema on erittäin kivulias ja voi kestää pitkään.” Hieraisin silmiäni, kun luin uutista suomalaisliikemiehen kuolemasta Ugandassa. Sekin kertoo paljon, että aihetta on todella vaikea tuoda esille ”jeesustelematta”. Ruanda puolestaan pyrkii parasta aikaa siihen, että kaikki tytöt saisivat rokotesuojan syöpää aiheuttavaa papilloomavirusta vastaan. Uganda on verrattain rauhallinen Itä-Afrikan maa, jossa ihmisiä ei ole tapana kiduttaa kaduilla palavat autonrenkaat sauhuten
12 2/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT. Käsivarren ympärysmitta on edelleen liian pieni, mikä kertoo aliravitsemuksesta. Venezuela ajautui nälkäkatastrofiin Hyperinflaation köyhdyttämässä Venezuelassa sadat tuhannet lapset ovat vaarassa menehtyä aliravitsemukseen. Teksti ja kuva Maija Salmi Carmen Parejo, 34, tuo yksivuotiaan Jesus-poikansa guayanalaiselle hyväntekeväisyysklinikalle mitattavaksi ja punnittavaksi
Näistä lapsista 8–10 menehtyy”, kertoo Maritza Moreno, Guayananassa sijaitsevan Caronin kunnan sairaanhoitajakoulun johtaja. Presidentti ei myönnä Venezuelassa olevan humanitaaristä kriisiä eikä maa ole ottanut vastaan sille tarjottua kansainvälistä apua. Helmikuussa julkaistun kolmen venezuelalaisyliopiston tekemän tutkimuksen mukaan venezuelalaiset laihtuivat keskimäärin 11 kiloa viime vuonna ja lähes 90 prosenttia kansasta elää köyhyydestä. Meillä ei niitä enää ole”, kertoo caracasilaisessa sairaalassa työskentelevä lääkäri Alexandra Rivero Fraute. De Cesaris antaa Albornalle kuitupistoista jauhosekoitusta, ja avaa oven jo seuraavalle – aliravittua lapsenlastaan punnittavaksi tuovalle isoäidille. Sadat tuhannet ovat jo paenneet ja Venezuelassa pelätään muhivan seuraava suuri siirtolaiskriisi. Kansainvälinen yhteisö on jo tuominnut vaalit epädemokraattisina, sillä Maduron hallinto on evännyt maan tärkeimmiltä oppositiovaikuttajilta mahdollisuuden osallistua vaaleihin. ”Joudun lähes aina sanomaan potilailleni, että lähtekää Panamaan tai Kolumbiaan hakemaan lääkkeitä. toukokuuta. Käteistä rahaa on lähes mahdoton saada, sillä setelien painaminen on kalliimpaa kuin niiden arvo. Oppositioliitouma MUD on tuominnut vaalit epädemokraattisina ja aikoo boikotoida niitä. ”Jo 33 prosenttia kaikista venezuelalaislapsista kärsii kasvuhäiriöistä heikon ravinnonsaannin seurauksena”, varoittaa Venezuelan Caritasin johtaja Susana Rafalli. Tänä vuonna sen odotetaan kiihtyvän entisestään. Hallitus on rajoittanut käteisnostoja ja automaateista saa nostaa ainoastaan 10 000 bolivaria päivässä. MS Maailman Kuvalehti 2 / 2018 13. Isaiasilla on kotona myös viisi sisarusta. Lähes kaksikymmentä vuotta vallassa ollut sosialistihallinto on romuttanut talousrakenteen, ja maan oma tuotanto on käytännössä pysähtynyt. ”Tänään en vielä mitään. Humanitaariseen kriisiin ei ole luvassa ratkaisua ainakaan lähiaikoina, sillä Nicolas Maduron johtama sosialistihallitus on määrännyt maahan pidettäväksi ennenaikaiset presidentinvaalit 20. Lähes varmana voittajana pidetään vuodesta 2013 maata hallinnutta presidentti Nicolas Maduroa, vaikka hänen kannatuksensa on pohjalukemissa, tilastoista riippuen 10–25 prosentin välillä. Ruokapulan lisäksi venezuelalaisten kohtaloksi voivat koitua perussairaudet, sillä edes yksinkertaisia antibiootteja ei ole enää juurikaan saatavilla. Ruokin heitä sillä, mitä satun löytämään ja mitä pystyn ostamaan”, Alborna vastaa. Rivero Frauten mukaan ihmisten hoitamiseen käytetään myös eläinten lääkkeitä. Vakavat sairaudet, kuten syöpä tai hiv, tarkoittavat Venezuelassa jo lähes varmaa kuolemaa. Esimerkiksi Suomessa asuvien venezuelalaisten olisi mentävä Osloon, sillä Suomen ja Ruotsin suurlähetystöt on suljettu. Guayana kuuluu Bolivarin osavaltioon, jossa lasten nälkäkuolemat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti Venezuelan talouskriisin seurauksena. Jo nykyisellään elintarvikkeiden hinnat voivat nousta 100 prosentilla päivässä. ”Emme pysty auttamaan kaikkia apua tarvitsevia, ainoastaan kaikkein huonoimmassa asemassa olevia”, de Cesaris valittaa. Tutkimustuloksiin on helppo uskoa, sillä roskakasoista ruokaa etsivistä ihmisistä on tullut arkinen näky kaupunkien kaduilla. Yhdysvallat ja EU ovat määränneet Maduron hallinnolle lukuisia pakotteita ja tuominneet tulevat vaalit epädemokraattisina. Mitä annat hänelle ruoaksi?” kysyy Maria Nuria de Cesaris poikaansa Isaiaksen punnittavaksi tuoneelta Matilde Albornalta, 30. Öljystä riippuvainen Venezuela on ajautunut kriisiin öljyn maailmanmarkkinahinnan laskettua. toukokuuta. Haavoittuvia ryhmiä tukevan Caritas-kansalaisjärjestön viime vuoden lopussa julkistaman raportin mukaan lähes 300 000 lasta on vaarassa kuolla Venezuelassa nälkään tänä vuonna, mikäli maan kaoottinen tilanne jatkuu. Todellisuudessa luku voi olla vielä suurempi, eikä nälkä kosketa ainoastaan lapsia. Epätoivoinen tilanne on käytännössä pakottanut venezuelalaiset lähtemään maasta. Maassa on pulaa kaikesta jauhoista vessapaperiin. Hyperinflaation seurauksena Venezuelan minimipalkka on painunut hieman alle 800 000 bolivariin eli muutamaan dollariin, mikä riittää hädin tuskin kahteen 24 kananmunan kartonkiin. ”Joka päivä Guayanan sairaaloihin tuodaan noin 20 aliravitsemuksesta kärsivää lasta. Korttimaksupäätteitä on ilmestynyt käteispulan seurauksena jopa katukioskeihin, ja ihmiset jonottavat automaateille useita tunteja päivässä. Viime vuoden lopulla Venezuelan inflaatio oli maailman korkein, yli 2 000 prosenttia. kärit ja sairaanhoitajat lähtevät ulkomaille töihin paremman palkan ja työolosuhteiden perässä. Tilannetta pahentaa krooninen pula henkilökunnasta, sillä lää”Lähtekää Panamaan tai Kolumbiaan hakemaan lääkkeitä!” Fakta Venezuelan vaalit Venezuelassa järjestetään ennenaikaiset presidentinvaalit 20. Maduro on ehdokkaana vaaleissa ja hänen uudelleenvalintaansa pidetään lähes varmana. De Cesaris pyörittää Meals4hope-hyväntekeväisyysjärjestöä eteläisessä Venezuelassa sijaitsevassa Guayanan kaupungissa. Siksi monelle Maduron jatkokausi voisi kirjaimellisesti tarkoittaa kuolemaa. Ongelmana on myös ulkomailla asuvien venezuelalaisten heikot mahdollisuudet äänestää. ”Normaalipainoon on matkaa vielä lähes kaksi kiloa
Ennen ottelua painijat kaatavat päällensä vettä tai maitoa. Ottelun voittaa se, joka lyömällä tai heittämällä saa vastustajansa kaatumaan joko polvilleen tai niin, että tämän neljä raajaa ovat maassa. Vaikka laji esitellään painina, vastustajan lyöminen on sallittua. Ottelijat eivät saa käyttää hanskoja. VÄLÄHDYS. Gambia. Päämääränä on syöstä vastustaja ulos hiekkakehästä. Serrekundan painiareenalla nautitaan värikkäistä ja kiivasluonteisista otteluista. Painista käytetään paikallisten keskuudessa nimitystä laamb. Märälle iholle levitetään hiekkaa, mikä vaikeuttaa otteen saamista. Kuva: Teemu Silván 14 2?/?2018 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Paini sisältää runsaasti voodoohon liittyviä rituaaleja tansseista amulettien käyttöön
Maailman Kuvalehti 2/?2018 15
Unohdetun kansan ääni. on jäänyt ratkaisematta. Sodan sytyttyä isä lähti rintataasti toiseen kuppiin. Hän on omistanut elämänsä kotimaalleen LänsiSaharalle – vaikkei ole siellä koskaan käynyt. Lehbib kaataa teetä kuppiin, nostaa lasin ilmaan ja alkaa valuttaa teetä hiTeksti ja kuvat Kukka Ranta 16 2?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Niin myös Lehbibin perhe. Unohdetun konfliktin taustalla vaikuttavat alueen rikkaat luonnonvarat, kuten fosfaatti ja kalakannat, joita Marokko kauppaa maailmalla. Kyseessä on rituaali, jonka Länsi-Saharan aavikkokansa tekee kolmesti päivässä, kolmen juoman verran. Vaikka puitteet ovat varsin erilaiset, tunnelma on kuin Länsi-Saharassa – Menna Lehbibin kotimaassa Länsi-Afrikan rannikolla. Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa ja siellä pesii konflikti, joka Olohuoneen lasipöydällä on tarjotin täynnä teekupposia, keittolevyn päällä lämpiää teevesi. Sama toistetaan niin monta kertaa, kunnes tee on kuohkeaa. Sota alkoi, kun Espanja luopui siirtomaastaan vuonna 1975. ”Ensimmäinen kuppi maistuu kitkerältä kuin elämä, toinen on makeaa kuin rakkaus ja kolmas on pehmeä kuin kuolema”, Lehbib opastaa, ja jatkaa seuraavan kupillisen valmistusta. Välittömästi sen jälkeen Mauritania ja Marokko miehittivät alueen. Lehbibin isä oli liittynyt vuotta aiemmin ensimmäisten joukossa Länsi-Saharan vapautusliike Polisarion sotilaaksi. Menna Lehbib syntyi pakolaisleirillä Algerian aavikolla. Tosin Lehbib, 39, ei itse ole koskaan käynyt siellä, sillä valtaosa länsisaharalaisista on asunut jo yli neljän vuosikymmenen ajan Algeriassa pakolaisleireillä
Siellä pesinyt konflikti on edelleen ratkaisematta.. Lehbib ei ole ikinä käynyt kotimaassaan Länsi-Saharassa, joka on Afrikan viimeinen siirtomaa
Usein tuntuu, että länsisaharalaisilla on konflikti Ranskan kanssa, ei Marokon.” EU -tuomioistuin teki helmikuussa 2018 tärkeän linjauksen. Pienen kansan voimat eivät kuitenkaan riittäneet Marokolle, joka otti kaksi-kolmasosaa maasta haltuun ja asutti alueen nopeasti marokkolaisilla. Menna Lehbib syntyi 1979 pakolaisleirillä Lounais-Algeriassa. ”Odotimme teltoissamme lupauksia, jotka olivatkin valheita. ”Vanhemmat halusivat kouluttaa meidät, sillä he eivät itse ole lukuja kirjoitustaitoisia. Ollut pakolainen LounaisAlgeriassa syntymästä lähtien. Harrastaa lukemista ja rakastaa poliittisia kirjoja ja uutisia. Suurin toive on vielä nähdä kotimaan vapaus. Nyt, 42 vuotta myöhemmin, yhä noin 165 000 ihmistä odottaa kotiin pääsyä samoilla leireillä. Hieman myöhemmin Libyasta ja Algeriasta alkoi saapua apua”, Lehbib kuvailee oloja. Alakoulun jälkeen lapset jaettiin ryhmiin ja lähettiin parempiin kouluihin joko Algeriaan, Libyaan tai Kuubaan. Kaksi vuotta myöhemmin myös Menna Lehbibin äiti lähti pakoon, kun Marokon ilmaiskut kiihtyivät. Ei halua Marokon miehittävän Länsi-Saharaa tai olla Marokon kansalainen. Kesät vietettiin perheen parissa pakolaisleireissä. Edessä oli tyhjä tuulten täyttämä autiomaa, jonne naiset ryhtyivät pystyttämään väliaikaisia leirejä. suojista sissit suorittivat tiheitä hyökkäyksiään, ja siellä Menna Lehbibin isäkin on viettänyt valtaosan elämästään. Polisarion haltuun Länsi-Saharasta jäi pitkä kaistale Mauritanian ja Algerian rajan pinnassa: sitä kutsutaan vapautetuksi alueeksi. ”En juuri ollut isäni kanssa tekemisissä. Siellä asuttiin kaukana vanhemmista koko lukuvuosi putkeen. 18 2?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. ”Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Alue on nykyisin yksi maailman suurimmista miinakentistä, joka on vienyt hengen tuhansilta ihmisiltä. Ihmettelin usein lapsena, että miksi tuo mies tulee taloomme?” Marokko rakensi 1980-luvulla suojakseen 2700 kilometrin pituisen muurin ja miinoitti hiekkavallin edustan. Lehbib päätyi satapäisen lapsilauman mukana yläasteelle Algeriaan Chlefin kaupunkiin. Helmikuussa 1976 Polisario julisti Länsi-Saharan itsenäiseksi. Samaan aikaan ensimmäiset pakolaiset alkoivat suunnata Algerian aavikolle turvaan. Menna Lehbib, 39 Länsi-Saharan itsenäisyysliike Polisarion edustaja Suomessa. Sota vei heiltä mahdollisuuden kouluttautua.” Mauritanialaiset vetäytyivät pois Länsi-Saharasta elokuussa 1979. Kymmeniä tuhansia siviilejä kulki jalan Algerian rajalle. Hiekkadyynien rawien mielet täyttyivät toivosta ja ihmiset odottivat kotiin pääsyä.” Lehbib muistelee, kuinka YK:lta tuli viestejä rekka-autoista, jotka tulisivat pian hakemaan ihmisiä leireiltä. Sen mukaan EU:n kahdenvälinen kalastussopimus Marokon kanssa ei voi enää kattaa Länsi-Saharan aluevesiä tai muuten sopiKuka. Tykkää vapaudesta ja itsenäisyydestä. Hän on kuin isä, veli, ystävä ja neuvonantaja. Polisario suostui tähän, koska Länsi-Saharan kansalle, sahraweille, luvattiin kansanäänestys itsenäisyydestä – mahdollisuus päättää itse tulevaisuudestaan. Moni kuoli matkalla. Ei ollut mitään: ei vessoja, eikä suihkuja. ”Yritys on aina tyssännyt Marokon vastustukseen. Ajan mittaan perheeseen syntyi vielä viisi lasta, kaikki keskellä hiekkadyynejä. Aavikkosotaa kesti vuoteen 1991, kunnes Marokon ja Polisarion välille saatiin tulitauko YK:n ja Afrikan Unionin välittämällä rauhansopimuksella. Se on ollut mahdollista Ranskan tuella, jolla on veto-oikeus YK:n turvallisuusneuvostossa. Asuu Suomessa pääkaupunkiseudulla sahrawimiehensä ja kolmen lapsensa kanssa. Kolmen kuukauden jälkeen vanhempamme käskivät meidät takaisin kouluun.” On kulunut jo 27 vuotta, eikä kansanäänestystä ole vieläkään pidetty. Esikuvana on Länsi-Saharan ensimmäinen presidentti Mohamed Abdelaziz, joka kuoli toukokuussa 2016. Lapset nukkuivat majatalojen kerrossängyissä. ”Tuolloin kaikki Algeriassa opiskelevat suuntasivat pakolaisleireille, sahmalle ja äiti jäi kotiin Menna Lehbibin isosiskon kanssa, joka kuitenkin kuoli vuodenikäisenä ruuan ja lääkkeiden puutteeseen. Lehbib opiskeli kuudesta kymmeneen ikävuoteen asti pakolaisleirin omassa koulussa
Lasten mentyä nukkumaan hän lukee yömyöhään ja pitää yhteyksiä maailmanlaajuiseen länsisaharalaisten verkostoonsa. He ovat osa yhteiskuntaa siinä missä miehetkin. ti. Euroopassa ja Aasiassa Polisarion tietotoimistoja on noin viitisenkymmentä. He ovat osa yhteiskuntaa siinä missä miehetkin. Kun vauva oli kuuden kuukauden ikäinen, Lehbib nimitettiin Polisarion edustajaksi Suomeen. Hän aloitti työn sahrawinaisten kansallisessa järjestössä ja toimi naisten kulttuurikeskuksen presidenttinä. Olemme edistyksellisiä: naiset voivat erota ja mennä naimisiin niin monta kertaa kuin haluavat.” Maailman Kuvalehti 2/?2018 19. Vuonna 2002 Lehbib sai päätökseen kahden vuoden lakiopinnot algerialaisessa yliopistossa ja palasi pakolaisleirille. Lehbib muutti Osloon, ja pian juhlittiin myös häitä Algerian pakolaisleirissä. Pakolaisleireiltä on kaikunut pelkoa nuoren polven radikalisoitumisesta. Töitä ei juuri ole. Kaksi seuraavaa lasta syntyivät Suomen kansalaisina. Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa Polisariolla on yli 80 suurlähetystöä. Lehbibin työtä on lisätä tietoisuutta Länsi-Saharasta ja edistää sen itsenäistymistä. Haasteita tuovat tämän kylmän maan vaikea kieli, unohdettua konfliktia suuremmat kriisit maailmalla sekä oman elämän ruuhkavuodet. ”Kun Suomi juhli 100-vuotisjuhlaansa, itkin vuolaasti. Parin ensimmäinen lapsi syntyi Norjassa. Siellä on puute vedestä, ruuasta, terveyspalveluista ja koulutuksesta. ”Nuoret eivät enää kestä odottamista, vaan haluaisivat palata sotaan. Sama tunne valtaa minut usein, kun olen suurlähetystöissä vieraana juhlimassa itsenäisyyspäiviä. Se on tunne, että minulta itseltäni puuttuu jotain." mus olisi kansainvälisen lain vastainen, koska alue on Marokon miehittämä. Päiväkodin päätyttyä Lehbib viettää kiireistä perhe-elämää. ”Naiset ovat rakentaneet leirit. ”Nyt voimme painostaa muitakin ulkomaisia yrityksiä jättämään bisnekset miehittäjävaltion kanssa.” Esimerkkinä Lehbib mainitsee Länsi-Saharassa Marokon kanssa yhteistyötä tekevän suomalaisen konepajayhtiö Wärtsilän, joka juuri uusi sopimuksensa Marokon kanssa sähkövoimaloiden toimittamiseksi Länsi-Saharaan. Aviomies oli löytynyt Espanjasta, jonne Kuubassa opiskellut sahrawimies oli tullut työstämään väitöskirjaansa. Syyskuussa 2009 puhelin soi: Polisarion edustaja totesi, että maa tarvitsee Lehbibiä Norjassa, jonne oltiin avaamassa uutta tiedotustoimistoa. EU-tuomioistuimen päätöksen laajempia seurauksia vasta arvellaan, mutta joka tapauksessa kyseessä on iso toivonpilkahdus. Algerian puolella pakolaisleirit ovat eristyksissä. Olemme edistyksellisiä: naiset voivat erota ja mennä naimisiin niin monta kertaa kuin haluavat.” Vuonna 2007 Lehbib sai apurahan ja pänttäsi maisterinpaperit Espanjassa. Leirit ovat riippuvaisia kansainvälisestä avusta, joka sekin on nyt talouskriisin myötä heikentynyt kriittisesJoka vuosi Menna Lehbibin perhe suuntaa lomalle Algeriaan pakolaisleirille, jossa suomalaistuneet pienokaiset oppivat sukulaisten ympäröimänä omaa kulttuuria ja kieltään. ”Naiset ovat rakentaneet leirit. Monille olisi parempi kuolla kuin elää tätä elämää”, Lehbib sanoo. ”Se on suuri voitto”, Lehbib hehkuu
Hän oppi jotain sitkeydestä, sateen tärkeydestä, perinteistä – ja omasta länsimaalaisuudestaan. Paimentolaispäiväkirja Näytelmäkirjailija matkusti Kenian syrjäseuduille seuraamaan maasaiden elämää tuliaisinaan viskiä, kuivattua poronlihaa ja lakkahilloa. Teksti Marie Kajava Kuvat Miikka Pirinen
Silloin ei pidä olla liiaksi omia aikeita ja ajatuksia, vaan silmät, joilla katsoa todellisuutta, nenä, jolla haistaa ja korvat, jotka kuulevat. Näytelmäni, jahka se valmistuu, kertoo suunnitelmieni mukaan ilmastonmuutoksen keskellä elävistä Itä-Afrikan alkuperäiskansoista. Asun Helsingin keskustassa yksiössä. Yksi tunti, kaksikymmentäkolme minuuttia, kaksi sekuntia. Kaivan esiin muistikirjan. Talon ulkopuolella on muiden talojen ja katujen ja kaupunginosien labyrintti. Hölskyvä maastoauto lähestyy seutuja, joilla maasait asuvat. Miten varmistaa, ettei vahingossa eksotisoi alkuperäiskansoja. Olen kiinnostunut paimentolaisuudesta. Ajan sadattelua, ajattelua, neuroottisuutta ja manipuloimista. ”Ne on liikaa myöhässä. Seison hiekkaisella tiellä ja odotan. Minulla on kassissa tuliaisiksi viskiä, kuivattua poronlihaa ja suomalaista lakkahilloa. Täällä ei ole satanut kunnolla yli vuoteen. ”On käsittämätöntä, että ihmiset ja (muut) eläimet ovat niin sitkeitä, että ne onnistuvat selviytymään täällä.” Alueet Kenian pääkaupungista Nairobista etelään ja Tansaniaan ovat paljolti maasaiden elinaluetta. Ovat myöhässä: 1 tunti, 26 minuuttia, 13 sekuntia.” E simerkiksi tällaista on näytelmän kirjoittaminen ja sen dramaturgian ajatteleminen. Suomen YK-liitto määrittelee alkuperäiskansan väestöksi, joka polveutuu tiettyä maantieteellistä aluetta alkuperäisesti asuttaneesta kansasta tai asukkaista. Ajan käsityksen lisäksi minua kiinnostaa nimenomaan maantiede, muoto tai maisema, johon ihminen sijoittuu. Mitä jää kehysten ulkopuolelle. Euroopassa ja Yhdysvalloissa julkaistujen kirjojen, elokuvien ja myös turismin vuoksi maasait ovat kenties tunnetuin alkuperäiskansa koko Itä-Afrikassa. Kun ilmastonmuutos pakottaa ihmiset liikkeelle, kenen on vastuu tarjota turvaa. Olen kiinnostunut siitä, miten ihmiset selviytyvät yhdesssä eli yhteisönä mieluummin kuin yksilönä. Olen Keniassa kirjoittamassa ja etsimässä materiaalia näytelmääni varten. atson kännykkää. En ole täällä ensimmäistä kertaa enkä varmasti viimeistä. Miks tää on niin vaikeeta. Olen Keniassa, sillä kirjoitan näytelmää, joka pohjautuu dokumentaariseen materiaaliin. K uulen, miten maasait kommentoivat auton ikkunoista ohi vilahtavan maaperän kuivuutta ja lehmien laihuutta. Paimentolaisten perinteinen elämäntapa on monessa suhteessa vastakohtainen ainakin omalle arjelleni. ” M ä makaan usein matolla, joka on huoneen keskellä. He ovat asuneet alueella ennen nykyisten valtioiden rajojen muodostumista ja säilyttäneet perinteisen elämänmuotonsa sekä sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa huolimatta maa-alueiden valtaamisesta. Ympäristö on kuivaa, ja laakea maa avautuu silmän kantamattomiin. He saattavat olla tulevaisuuden ilmastopakolaisia. 22 2?/?2018 Maailman Kuvalehti Paimentolaispäiväkirja. Paljon neliöitä ja suorakulmioita.” Lähtökohtani on tutustua elämäntapaan, joten ensin on ymmärrettävä jotain peruskuvioista. Mitä marginaaliin?” Koetan rauhoittaa ajatuksiani. Se on pintaa, jolla karja ja ihmiset kävelevät ja joka tarjoaa ravintoa. Mitä adaptaation keinot. Olen kiinnostunut paimentolaisten perinteistä, jotka kiinnittyvät kuivaan maahan ja laajaan maisemaan – ja ylipäätään siitä, miten ihmiset selviytyvät yhdessä eli yhteisönä mieluummin kuin yksilönä. Miks mä oon niin vitun eurooppalainen?” Katson kännykän ajastinta: yksi tunti, kaksikymmentäviisi minuuttia ja neljäkymmentäviisi sekuntia sovitusta lähtöajasta. Pääni ja muistikirjani kuhisee kysymyksiä. Miksi Eurooppa on kuin taulu, johon sopivat ainoastaan tietynlaiset siveltimenvedot. He ovat yksi Kenian kymmenistä alkuperäiskansoista. Tutustuin vuosia sitten maasai-paimentolaisiin, jotka ovat toivottaneet minut jälleen tervetulleeksi kotiinsa. Kaukana siintää auto, joka tulee kohti. Miks mä en osaa olla ajan suhteen rento, kääntää päälle oikeeta vaihdetta. Vihdoin! Kirjoitan nopeasti muistikirjaan lopullisen ajan: ”Lähtö. ”Miten elinkelpoisuus Kenian kuivassa maastossa on erilaista verrattuna Suomeen. Mitä on etnoporno. Sen ympärillä on rakennus eli kerrostalo. Maa ja siitä kohoava kasvillisuus eivät näytä rikkailta tai runsailta vaan äärimmäisen kitukasvuisilta. Paimentolaisille maa on erittäin konkreettinen asia. En halua keksiä fiktiivisiä sanoja, vaan soittaa ja sommitella todellisten ihmisten todellisia sanoja. Kuinka tärkeä on lehmä. Maantiede ja alue ovat siis keskiössä, kun alkuperäiskansan käsitettä määritetään kansainvälisellä tasolla
Se ei ole maja, kuten monilla paimentolaisilla. Edessämme avautuva Kajiadon alue on maasaiden maata. Eivätkä he pukeudu perinteisiin asuihin ja koruihin tai koristele kasvojaan arkena. Saavumme ystävieni kodille. Koulutetut maasait rakentavat ja rakennuttavat kivisiä taloja. Minun silmäni ei osaa erottaa maan yksityistämistä. Paimentolaiset ovat menneet sinne, missä ruoho on vihreää. A lkuperäiskansan käsitteestä, rajauksista ja siitä, mitkä ihmisryhmät kuuluvat alkuperäiskansoihin, keskustellaan jatkuvasti. Perinteisesti maasait ovat vaeltaneet pitkiä matkoja sadekauden ja kuivien kausien mukaisesti. Auto pomppii hiekkaisella tiellä. Alkuperäiskansoihin kuuluu noin viisi prosenttia maapallon väestöstä. YK-liiton mukaan maailmassa on noin 370 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa ihmistä, jotka elävät noin 90 eri valtion alueella. Perinteiset vaeltavat elämäntavat vaikeuttavat tarkkojen ihmismäärien hahmottamista. Silti monet maasait tekevät myös niin. Minua oksettaa, mietin asfalttia ja tunnen hetken ajan koti-ikävää. Sää määrittää edelleen elämänkulkua samoin kuin Kenian valtion jo vuosikymmeniä harjoittama maan osittaminen ja yksityistäminen. Nykyaikaiset maasait eivät ole liikkeessä koko ajan, vaan he asuvat pysyvästi tai osan vuotta yhdessä paikassa. Yksityistäminen ja maan osittaminen voivat näyttäytyä todella laajoina yksityisesti omistettuina alueina, jotka on aidattu tai sitten ei, mutta joista ei saa kulkea karjan kanssa vapaasti. En näe valtavia rakennuksia tai tehtaita, joita olin ajatellut sen tarkoittavan. Paimentolaisuus on elinkeino, joka vaatii laajoja alueita. ”Pitää muistaa selvittää, millon ja miks me haluttiin päällystää maa öljyllä ja kivellä?” Maailman Kuvalehti 2/?2018 23. Maasaita elää eteläisen Kenian ja pohjoisen Tansanian alueilla Maasai Association -järjestön mukaan noin miljoona
Se on paitsi näytelmän ja dramaturgian, myös ylipäätään ihmiselämän moninaisuuden ymmärtämisen kannalta ytimessä. Kirjoitan muistikirjaan aamuisen vuoropuhelun nuoren maasain kanssa: ”An angry buffalo is more dangerous than a lion”, hän sanoi. Aamuisin häpeän pelkojani eikä oloani helpota se, että maasait suhtautuvat painajaisiini huvittuneesti. Maasait, kuten monet alkuperäiskansat, elävät perinteisten elämäntapojen ja nykypäivän välimaastossa. Haastattelen tulevien päivien aikana eri-ikäisiä maasaita esimerkiksi ajasta, selviytymisestä, perinteistä ja erilaisista nesteistä. ”Why didn’t you just turn the light on?” maasai kysyi. Dramaturgia on satunnaisen materiaalin järjestämistä paitsi ajassa ja paikassa, myös kontrastien kautta. Hetken oli ihan hiljaista. Näen painajaisia leijonista. On laitettava itsensä peliin ja uskallettava kysyä tyhmiä. Kiinnostun yhä enemmän hankauspinnoista ja kontrasteista. Asun pihalla olevassa teltassa ja pelkään erityisesti öisin villieläimiä. ”Lion is no dangerous.” ”But it was a dream. ”Okay.” M aasaiden kanssa viettämäni aika on aina todella arvokasta ja hyvin ristiriitaista. Ärsytys kasvoi. I was alone in a tent and it was pitch dark.” Mua alkoi ärsyttää. On uskallettava luottaa omiin aisteihin, vaikka se tuntuukin vaikealta, koska en tiedä juuri mitään. ”Well, I thought then someone could see me.” ”Who?” ”Someone.” ”You should just put the light on.” Oli ihan hiljaista. I cannot decide my dreams now, can I. Tuo vastakohtaisuus kiinnostaa minua. En saa leijonaja hyeenapelon vuoksi nukuttua, joten rustaan öisin otsalampun valossa hajamerkintöjä 24 2?/?2018 Maailman Kuvalehti. ”What?”mä kysyin
Kuuntelen ihmisiä tai katselen maailmaa erityisesti taukojen ja toisteisuuden näkökulmasta. Ylipäätään toisto on maasaille tärkeää. Aamuisin häpeän pelkojani eikä oloani helpota se, että maasait suhtautuvat painajaisiini huvittuneesti. Paimentolaisyhteisöä sidotaan yhteen arjessa ja juhlassa toistuvin perintein. Sellaisia ovat esimerkiksi oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Yhteisö vaikuttaa olevan monelle maasaille yhtä kuin selviytyminen; nuori maasai kertoo olevansa yksin ainoastaan, jos hän ei voi saada ketään seurakseen. Kun mä väsyn tähän, mä voin aina ostaa rahalla hotellihuoneen, rauhan ja lämpimän peiton.” Koetan sivuuttaa itseni ja ylipäätään länsimaisen yksilökeskeisen ajattelun, jonka niin monet maasait sanojensa mukaan kokevat suurena uhkana nykymaailmassa. Minua kiinnostaa myös se, miten asiat tapahtuvat. Se näkyy esimerkiksi tavoissa syödä (aina yhdessä), kokoontua auringon laskettua (aina yhteen) ja jakaa päivän kuulumiset, toistella tai päivitellä niitä sekä juoruja (yhdessä). En tarvitse heitä tai juuri kenenkään apua. Vai onko. Dramaturgina ja näytelmäkirjailijana en ole kiinnostunut ainoastaan siitä, mitä ihmiset tekevät ja sanovat. Tarvitsen tulkkia paitsi puheen ymmärtämiseksi myös, jotta voin ulkopuolisena käsittää enemmän siitä, miten paimentolaiset elävät. On vaikea hyväksyä esimerkiksi sitä, että ihmiset lyövät toisia ihmisiä ja eläimiä. Tällä tavoin perinteet ja yhteisö pysyvät – tai tarkemmin sanottuna niitä pidetään – elossa ja voimakkaina. Mutta kaikkein eniten merkitsevät yhteisö ja toiset ihmiset. Maailman Kuvalehti 2/?2018 25 Paimentolaispäiväkirja. Yksilöitä, joiden kanssa keskustelen elämästä. Kun he katsovat taivaalle, he osaavat lukea tähdistä ja pilvistä merkityksiä, jotka eivät avaudu lukutaidottomalle. Kun aurinko laskee – kun se todella laskee violetin ja purppuran sävyinä – pilkkopimeys ja vuorokauden rytmi avautuvat merkityksinä, joista en tiedä mitään. Nuoret menevät avaralle aukealle ja katsovat tähdistä sekä kännykästä seuraavan päivän sään. Mietin kotona kerrostaloani ja naapureita, joita en tunne. Se johtuu paitsi kulttuurisista eroista myös siitä, että tietyt ihmisoikeudet yksinkertaisesti ovat mielestäni aivan erityisen riistämättömiä. Talouden ylläpito, karjasta huolehtiminen, mutta myös esimerkiksi sukupolvilta toisille periytyvät arvot ja kunnioitus ponnistavat yhteisöstä, joka on tiivis kuin narukerä. Ei sellaista ole. päivien aikana näkemästäni ja kuulemastani: ”Naiset taistelevat näkyvästi ja tosi menestyksekkäästi ympärileikkausten lopettamiseksi; samalla moni kertoo hiljaa siitä, miten mies lyö kotona kepillä. Kun he katsovat kuivuuden keskellä törröttävää suurta akaasiapuuta, he näkevät merkkejä sateesta. A lkuperäiskansojen perinteisiä elämäntapoja suojataan erilaisin kansainvälisin mekanismein – niin kaukaisilta kuin ne kuivassa Itä-Afrikassa tuntuvatkin. Unelmoin näytelmästä joka ei palaa yksilöön, onhan paimentolaisuus juuri yhdessä selviytymistä. On vain ihmisiä eli yksilöitä, jotka elävät elämäänsä. Silti jo käsitteet ”paimentolainen” tai ”alkuperäiskansa” vaikuttavat turhan yleistäviltä. YK:n julistus suojelee alkuperäiskansoja, korostaa yhteisiä arvoja sekä antaa ohjeita, mutta se ei ole oiNäen painajaisia leijonista. Koetan kunnioittaa erilaisia elämäntapoja, mutta olen usein ärtynyt. Iltanuotion valossa se kaikki tuntuu yhtäkkiä tavattoman surulliselta. Ja silti tää ei oo aitoa ulkopuolisuuden kokemusta, tää on trippi ja puhdasta elitismiä. Yhtenä päivänä ajetaan markkinoilla ja ostetaan paperirahalla kasvihuoneissa kasvatettuja tomaatteja; toisena päivänä puun oksalla roikkuu teurastetun vuohen pää, ja eläimen liha sekä veri syödään ja juodaan juhlan kunniaksi.” Päivisin minun on vaikea elää toisten ehdoilla. Vain sillä tavoin voimme selvitä ”, kirjoitan maasai-vanhuksen lauseita muistiin ja käännän ne suomeksi. Moni maasai unelmoi lentokoneesta ja Euroopasta; moni halveksii länsimaita ja rahaan keskittyviä elämäntapoja. Keskeisiä näiden ihmisryhmien oikeuksia suojelevia papereita ovat esimerkiksi YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista ja Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimus numero 169. ” Y hteisön on keskityttävä yhdessä elämiseen, jakamiseen ja toinen toisensa rakastamiseen. ”Jumalauta tätä mun ulkopuolisuuden tunnetta! Oon aina liian huumorintajuton ja kaikki tuijottaa. Miten sellaista voisi olla. Vanhemmat toivovat lapsille hyvää koulutusta; he vaativat myös, että nuoret palaavat koulun jälkeen yhteisöön pitämään heistä huolta. Tauot luovat hiljaisuutta ja rytmiä, jotka kantavat merkityksiä. Ne niputtavat ihmiset. Ostan ruokaa lähikaupasta, peseydyn lämpimällä vesijohtovedellä ja soitan perheenjäsenilleni, jos en ole kuullut heistä viikkoon
keudellisesti sitova sopimus. Ehkä siksi tulin tänne laajoille, kitukasvuisille alueille maasaiden luo. Hän kertoo, että alkuperäiskansojen perinteinen tieto ja paimentolaisuus elämäntapana muodostavat yhdessä parhaan mahdollisen keinon selviytyä ilmastonmuutoksen keskellä Afrikan kuivilla ja puolikuivilla alueilla. The Indigenous Peoples of Africa Co-ordinating Committee eli IPACC määrittää alkuperäiskansat perinteisten elinkeinojen, kuten paimentamisen, metsästämisen ja kuivien alueiden pienviljelyn perusteella. Ehkä näytelmän kirjoittaminen on ennen kaikkea tunteita ja ristiriitaisuuden sietämistä. He kysyvät, miksi ihmeessä kirjoitan suomen kielellä, kun eihän sitä puhu tai ymmärrä juuri kukaan ihminen maapallolla. On palattava kontrasteihin. ILO:n sopimus, jota esimerkiksi Suomi ei ole ratifioinut, on edelleen ainoa kansainvälinen oikeudellisesti sitova sopimus, joka säätää erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksia koskevia vähimmäisvaatimuksia. On niin kuivaa, että eläimet kuolevat sinne, missä kerran elivät. Keinot sopeutua ilmastonmuutokseen ovat hyviä ja huonoja, mutta keinoja yhtä kaikki. Tämä ei tarkoita, etteivätkö paimentolaiset tee koko ajan paljon sopeutuakseen muuttuviin olosuhteisiin. Häpeän reaktiotani myöhemmin. Se on jonkinlainen vastakuva länsimaiselle yksilökeskeisyydelle. Kuivuus on tässä ja nyt, selviytyminen veitsenterällä. Näen pieniä pisteitä, jotka ovat suhteessa valtavaan mittakaavaan, maisemaan tai aikaan. Vieressä pääkallo, josta nousevat sarvet. He ovat adaptoitumisen mestareita! Täällä ihmiset eivät kohtaa kuivuutta ensimmäistä kertaa – he muistavat, millaista oli esimerkiksi 1990-luvulla, kun karja kuoli kuivuuden tähden. Mieleeni jää erityisesti se, miten maasai-johtaja sanoo olevansa surullinen, jos jonain päivänä paimentolaisuutta ei enää ole tai sitä ei kunnioiteta elämäntapana, joka on kestävin ja sitkein koko maapallolla. Silloin eivät kokoukset juuri auta – enkä auta minäkään, eurooppalainen vieras. 26 2?/?2018 Maailman Kuvalehti Paimentolaispäiväkirja. Kuivassa maassa kylkiluut. Jo sen ensimmäiset artiklat korostavat heimon, kansan tai ryhmän ja sen perinteisten tapojen merkitystä ja niiden tunnistamisen ja suojaamisen tärkeyttä. Mitä hyötyä, iloa tai ylipäänsä mitään tästä on kellekään!!!!!!” Maasait eivät helpota tilannetta. Tai kuten maasai-johtaja asian kuvailee: pieni paimentolainen on koko ajan iltahämärässä putoamaisillaan kallion kielekkeeltä. Mutta mitä pidempään olen heidän luonaan, sitä monimutkaisempana kaikki näyttäytyy. Mutta tällä hetkellä ne eivät yksistään riitä, vaan ihmiset tarvitsevat kansainvälistä tukea selviytyäkseen. Ihmiset sinne, missä asuivat.” O n selvää, että suurin uhka paimentolaisuudelle on juuri ilmastonmuutos, jonka vaikutukset kohdistuvat voimakkaasti Itä-Afrikkaan. Se korostaa, että alkuperäiskansat määrittyvät tuon positiivisen tietämyksen lisäksi ihmisryhminä, joita hallinto syrjii ja marginalisoi. Järjestö nostaa esiin kestävän kehityksen ja perinteisen luontotietämyksen tärkeyden Afrikassa. Mutta tiedän hieman enemmän verestä, maidosta, perinteiden katkeamisen pelosta ja kuivuudesta. Näen ennemmin yksinäisyyttä ja kommunikaation vaikeutta. Liian vähän älyä ja sydäntä. Kun perinteinen elämäntapa pyörii karjan ja maan ympärillä, miten muuten voisi olla. Näen, miten nuoret miehet saavat elinkeinoa kaivamalla joenpohjista hiekkaa, naiset myyvät käsitöitä markkinoilla. En todellakaan tiedä, miten kirjoitetaan paimentolaisista. Jutustelen maasai-johtajan kanssa. Huokaan syvään ja vastaan jotain piikikästä maasaiden maa-kielestä ja siitä, miten yllättynyt olen, että juuri he kielivähemmistönä puhuvat suomen kielestä niin rumasti. Enkö voisi edes kirjoittaa englanniksi. Tiivistän muistikirjassa kuulemani ja näkemäni muutamilla lauseilla: ”Tuuli puhaltaa. Ja paikan tunMua hävettää, että piperrän täällä jotain helvetin näytelmää. Nykyaikaiset paimentolaiset tietävät, ettei ole hyvä olla riippuvainen ainoastaan karjasta. ”Mua hävettää, että piperrän täällä jotain helvetin näytelmää. Kunkin aiheen ja teoksen kohdalla on löydettävä dramaturgia, jota aihe ehdottaa tai vaikkapa hylkii. Ehkä siksi kiinnostuin Itä-Afrikan alkuperäiskansoista ja paimentolaisista. He kysyvät minulta suoraan, mitä he hyötyvät työstäni. Kun on kyse seuraavan päivän ruoasta, ei ole varaa valita. Liikaa isoja haukkuja. A jattelin pitkään, että minusta ei ole näytelmäkirjailijaksi, sillä en ole tarpeeksi kiinnostunut ihmisestä tai ihmisten välisestä. Se ei ole missään nimessä helppoa, ja vaikeaan on palattava yhä uudelleen. En oo kyllin hyvä tähän duuniin ja vastuuta kantamaan. Moni maasai puhuu kovin ironiseen sävyyn kansainvälisistä ilmastokokouksista, enkä ihmettele. Vierailen yhteisöjen puutarhoissa, joissa viljellään vihanneksia ja hedelmiä – tämä ei ole tyypillistä perinteisesti maidon, veren ja lihan varassa eläville maasaille
On palattava aikaan, koska ohitin sen aluksi eurooppalaisittain eli pyrkien kohti tulevaisuutta aivan liian nopeasti. Poltan tupakkaa. Odotan, että lähdemme liikkeelle. Sitten se yhtäkkiä loppuu. Odotan. Sitten odotan, sillä pysähdymme kaiken ja kaikkien kohdalla, ja puhumme. Pulssini on rauhoittunut, ja aika venyy muodottomaksi pötkyläksi. Tapahtuuko paluu Nairobiin pikakelauksella. Mietin hädissäni, mitä kaikkea olen unohtanut kysyä. Keskustelen viimeisenä päivänä maasai-vanhuksen kanssa hyvästä elämästä. tuun, maaperään. Pakkaan reppuni ja seison maasai-ystävieni pihamaalla. Aikaa on ensin liikaa ja seuraavaksi sitä ei ole. PS: Muista hajuaisti. Puhumme kuivuudesta ja sateesta. Pysähdymme bensa-asemalle tankkaamaan ja kaiken ja kaikkien kohdalla puhumme. Mikä on tärkeintä. Kaukana edessämme siintävät Nairobin saasteet ja kerrostalot, joiden rehevillä kattoterasseilla kasvaa maasai-johtajan mukaan kaikenlaisia kasveja. ”Eikä niillä ole edes karjaa” , hän lisäsi. Kännykässäni oleva sanelukone ei toimi. Vanhus kertoo, että on huolissaan kuuntelemisen taidon puutteesta. Sitten odotan, sillä puhumme. No ei todellakaan. Sitten lähdemme liikkeelle. Maasai-johtaja sadattelee, että mihin ihmiset kaupungissa sadetta tarvitsevat, kun niillä on kerran johdot, joita pitkin tulee vettä. Hän pyytää, että muistaisin aina kysyä ja kuunnella. Katson auton ikkunasta, miten paimentolaiset kantavat kanistereita ja ämpäreitä vedenjakelupisteistä kohti kotia. Makes wisdom. Alkaa tihuttaa. Odotan. Mietin, miten ihmeessä tavoittaa tästä todellisuudesta edes siivu tai siru näytelmätekstissä. Nuoret paimentolaissukupolvet eivät kysy kysymyksiä vanhoilta eivätkä pysähdy kuuntelemaan vastauksia. Only. Ja sitten odotan yhä, että lähdemme liikkeelle. Muista, että pölyävän kuiva maa haisee marjapuurolle.” Y htäkkiä aika loppuu. Kirjoitan hädissäni muistikirjaan joitain harakanvarpaita, jotta en unohtaisi: ”Asking and listening. Sitten joskus tulemme perille. Mistä en saa enää otetta. Katson, miten he kuljettavat ulkomaisten avustusjärjestöjen tarjoamaa heinää karjalle. Taakseni jää tuo kuiva maa ja ihmiset siellä. Tie ei okseta minua. Aquibusam in re derupta testrup taquis nos doluptium volore cus solupta eriorrovid quideliquae voles venis dolupta comnimus dita dol Maailman Kuvalehti 2/?2018 27. Käyn ottamassa torkut teltassa
Muuttuuko oikeasti mikään, vai ovatko anteeksipyynnöt vain imagoa kiillottavaa sanahelinää. Miksi alkuperäkansoilta pyydetään yhä useammin anteeksi historiallisia vääryyksiä. Teksti Mimosa Hedberg Kuvitukset Teemu Kumpulainen ” Y hdysvallat, kongressinsa kautta --pyytää anteeksi kaikkien Yhdysvaltain kansalaisten puolesta kaikilta alkuperäiskansoilta niistä monista väkivallanteoista, kaltoinkohteluista ja laiminlyönneistä, joita Yhdysvaltain kansalaiset ovat heille aiheuttaneet --Todeten, että mikään tässä kappaleessa ei valtuuta tai tue mitään vaatimusta, tai toimi korvausvaatimuksena, Yhdysvaltoja vastaan.” ALKUPERÄISKANSOILTA NÄIN PYYDÄT OIKEIN ANTEEKSI 28 2?/?2018 Maailman Kuvalehti
Kaiken kukkuraksi koko anteeksipyyntö on piilotettu pieneksi osaksi kongressin puolustusmäärärahalainsäädäntöä. Päinvastoin, anteeksipyyntö aiheutti monille valtaisan pettymyksen. Paavi pyytää anteeksi katolisen kirkon piirissä tapahtunutta pedofi”Anteeksipyyntö oli enemmänkin suolaa haavoihin.” Maailman Kuvalehti 2/?2018 29. Tekstissä vesitetään myös alkuperäiskansojen mahdollisuudet rahallisiin korvauksiin. Tässä anteeksipyynnön mallia Yhdysvalloista vuodelta 2009, Barack Obaman presidenttikaudelta. Humalajoelta on kysytty, että ei kai anteeksipyynnöstä toisaalta ikinä haittaakaan ole. Ja syy on selvä. ”Minun mielestäni tässä tapauksessa siitä nimenomaan oli haittaa. Laimeaa anteeksipyyntöä on kritisoitu laajasti, sillä se ulkoistettiin kansalaisille. Osa alkuperäiskansojen edustajista koki, että heille syljetään vasten kasvoja, että tässä yritetään peitellä historian tosiasiat.” I nstituutionaaliset anteeksipyynnöt eli esimerkiksi valtion tai kirkon taholta esitetyt kollektiiviset pahoittelut tuntuvat olevan tätä päivää. Mitä jos pahoittelija ei kiinnitä muiden huomiota siihen?” Chippewa-kansaan kuuluva toimittaja Rob Capriccioso kirjoitti Indian Country Todayssa . Anteeksipyyntö ei vaikuttanut todelliselta”, Suomen akatemian tutkijatohtori, alkuperäiskansojen aktivismia tutkinut Reetta Humalajoki sanoo. Vuosikausia odotettu historiallinen anteeksipyyntö teki vain vähän lepyttääkseen Amerikan intiaanien kokemat vääryydet. ”Koska anteeksipyyntöä ei esitetty suoraan Yhdysvaltain alkuperäiskansoille hallinnon suusta, se oli enemmänkin suolaa haavoihin. Anteeksipyyntöhän on aina anteeksipyyntö. ”Onko anteeksipyyntö, jota ei sanota ääneen, oikeasti anteeksipyyntö
Alkuperäiskansoille esitetyt anteeksipyynnöt eivät tee poikkeusta – myös niitä näkee julkisuudessa yhä enemmän. Vuosikymmeniä kestänyt prosessi kulminoitui vuonna 2010 pidettyyn viralliseen tilaisuuteen, jossa valtion edustajat ja maorit kohtasivat. Uudessa-Seelannissa alkuperäiskansojen kohtelua käsittelevä sovintoprosessi aloitettiin jo 1980-luvulla. Humalajoen mukaan ilmiö saattaa liittyä myös siihen, että alkuperäiskansat saavat nyt kasvavassa määrin näkyvyyttä. ”Ristiriitaiset puheet koettiin loukkaavana”, Humalajoki kuvailee. Pääministeri luki anteeksipyyntönsä eduskunnan edessä ja paikalle oli kutsuttu myös alkuperäiskansojen edustajia. Siellä anteeksipyyntöjä syrjityille alkuperäiskansojen edustajille on kuultu historian saatossa molemmilta valtapuolueilta: 1990-luvulla liberaalipuolueen hallitukselta, ja vuonna 2008 konservatiivipuolueen pääministeri Stephen Harperilta. Kanadan esimerkissä valtiollinen anteeksipyyntö oli myös kovin rajallinen: se koski vain asuntolakouluissa koettuja menneitä vääryyksiä, eikä siinä huomioitu nykypäivän valtarakenteita. Uusi-Seelanti oli Britannian siirtomaa vuoteen 1931 asti, minkä jälkeen maa jatkoi itsenäisenä Kansanyhteisön jäsenenä. Anteeksipyyntö oli myös lähtölaukaus alkuperäiskansoja koskevalle totuusja sovintokomitean prosessille, jossa selvitettiin kymmenien miljoonien budjetilla asuntolakouluissa tapahtuneita vääryyksiä. Totuuden ja traumojen käsittely kansallisella tasolla loi tietoisuutta vaietusta menneisyydestä. K anadan on katsottu hoitaneen anteeksipyyntönsä hieman tyylikkäämmin kuin etelän naapurinsa. ”Symbolisesti tärkeää oli, että anteeksipyyntö esitettiin englanniksi, ranskaksi sekä kolmella eri alkuperäiskansojen kielellä”, Humalajoki pohtii. Harperin anteeksipyyntö lienee yksi Kanadan tunnetuimmista. ”Toisten mielestä kyseessä on valtioiden oman imagon rakentaminen. Mutta miksi Yhdysvaltojen anteeksipyyntöjen kaltaisia tyhjiä pahoitteluja sitten esitetään, jos niillä ei saada parempaa mieltä kenellekään. Uuden-Seelannin muodollinen valtionpäämies on siis edelleen entisen siirtomaaisännän Yhdistyneen kuningaskunnan monarkki, kuningatar Elisabet II. Helsingin yliopiston historian didaktiikan lehtori Jan Löfströmin mukaan kyseessä on erityisesti 2000-luvun ilmiö, vaikka 1990-luvullakin anteeksipyyntöjä on kuultu, kun kysymykset kansainvälisestä oikeudenmukaisuudesta ja etiikasta ovat nousseet yhä enemmän esille. Harper kuitenkin mokasi muutama kuukausi anteeksipyynnön jälkeen G8-maiden kokouksessa. K enties yksi onnistuneimmista anteeksipyynnöistä löytyy yllättävästä paikasta: synkästä kolonisaatiohistoriastaan tunnetusta Britanniasta. Komitean loppuraportti julkaistiin vuonna 2015 ja sitä varten lausuntoja kerättiin tuhansia. Se oli lähtölaukaus tärkeälle komissiolle, jonka toimia monet pitivät tärkeänä. Piirretään ikään kuin viiva, että tämän jälkeen on kaikki hyvin, eikä nykypäivän asioita tarvitse käsitellä.” Silti Humalajoki painottaa, että oli anteeksipyynnössä hyvääkin. liaa, Serbian valtio Srebrenican joukkomurhaa. Siellä hän möläytti, että Kanadalla ei ole kolonisaatiohistoriaa. ”Toisten mielestä kyseessä on valtioiden imagon rakentaminen.” 30 2?/?2018 Maailman Kuvalehti. Seremoniassa valtion taholta lueteltiin pitkä lista vuosien mittaan tapahtuneita epäkohtia alkuperäiskansojen elämissä. Alkuperäiskansojen edustajat ovat edelleen varsin eriarvoisessa asemassa. Toiset taas uskovat, että vastuu historiallisista vääryyksistä otetaan nyt aidosti vakavammin”, Löfström sanoo. ”Jos keskitytään pelkästään historialliseen kohteluun, rajataan myös pois asioita. Öljyputkien rakentamista intiaanien maille vastustavat Standing Rock -protestit ovat tästä hyvä esimerkki. Kanadasta löytyy tänäkin päivänä yli 100 eri alkuperäiskansojen ryhmää, joilla ei ole puhdasta juomavettä kotonaan. Anteeksipyytelyyn on olemassa sekä kyynisiä että optimistisia tulkintoja. Keskiössä olivat Treaty of Waitang -sopimukseen liittyneet rikkomukset
”Vaikka ne koettaisiinkin osin riittämättömiksi, voidaan anteeksipyynnöt kokea myös merkityksellisiksi. Hyvään anteeksipyyntöön tulisi siksi sisältyä myös aineellinen ulottuvuus, jolla oikeasti pyrittäisiin hyvittämään aiheutuneita vahinkoja – esimerkiksi maa-alueiden palautus, kuten Uuden-Seelannin tapauksessa. ”Ei. Paikalla sovinnon elettä kuulemassa ollut Seurujärvi-Kari avaa ajan henkeä. Ovatko ne siis lainkaan pätevä tapa edes edistää sovintoa. Häpeän ja katkeruuden tunteet ovat todellisia. Pyysikö Halonen anteeksi. Kyseisestä anteeksipyyntöä ei ole uutisoitu mediassa. ”Muuten anteeksipyyntö jättää epäilyksen, että onko se vain halpaa puhetta”, Löfström sanoo. Anteeksipyyntö oli odottamaton, kun asiat olivat edistyneet. ”Vääryyden kokemuksiin liittyy usein katkeruutta, häpeää ja syyllisyyttäkin.” We’re really s y! (But we didn’t do it...) Maailman Kuvalehti 2/?2018 31. Vääryyden kokemuksiin liittyy usein katkeruutta, häpeää ja syyllisyyttäkin”, Löfström sanoo. Tiesitkö, että presidentti Tarja Halonen olisi pyytänyt anteeksi saamelaisilta. Ja ne voivat siirtyä sukupolvelta toiselle.” Sekä Humalajoen että Löfströmin mukaan olennaista on, että anteeksipyyntöä on seurattava myös muutos. ”Halonen oli hirveän pidetty, hän jutteli saamelaisten kanssa. Ja Halonen oli suosiollinen vähemmistöjä kohtaan, ettei anteeksipyyntö ollut sinänsä yllätyskään.” Tutkijan mielestä pahoittelun painuminen unholaan ei siis kerro siitä, että se olisi ollut huono. ”Tässä erityisen tärkeää oli, että maorijohtaja oli paikalla vastaanottamassa anteeksipyynnön”, Humalajoki kuvailee. On vaan kestänyt pitkään, että mediassa saamelaiskysymys on noussut tapetille.” Tilanne itsessään oli hyvä: käräjillä oli runsaasti saamelaisia kuulemassa puhetta. Tärkeää olisi myös muotoilla anteeksipyyntö niin, että se vaikuttaa aidosti vilpittömältä. ”Muotoilusta on ilmettävä aitoa katumusta, surua tai häpeää siitä, että tässä on tehty väärin jotain väestöryhmää kohtaan.” Hyvä anteeksipyyntö voi olla arvokas. Koska kyseinen sopimus oli tehty monarkin kanssa, esitettiin tilaisuudessa anteeksipyyntö virallisesti kruunun puolesta. Tiettyjen vähemmistöjen edustajat eivät ole voineet nousta sosiaalisesti hyviin asemiin, koska heidät on sysätty marginaaliin. Saamelaisliike oli kulkenut pitkän tien 1970-luvulta, ja 2000-luvulla alettiin toteuttaa saamelaisten itsehallintoa: ”Se oli hyvää aikaa ja saamelaiset katsoivat, että tilanne oli parantunut. Halonen ei itse tunnista, että kyseessä olisi ollut puhdas anteeksipyyntö, vaikka ajatus onkin hänestä tulkittu oikein. Saamen kielen ja kulttuurin lehtori Irja Seurujärvi-Kari väittää, että näin tapahtui 2000-luvun alkupuolella saamelaiskäräjillä. Anteeksipyyntö ei saa tuntua vain tyhjältä sanalta, kuten Kanadan tapauksessa kolonisaatiohistorian vähättely jälkikäteen pääministerin suusta. Vaikka osa piti prosessia turhauttavana ja jopa liian pitkänä, kokonaisuudessaan anteeksipyyntöä on pidetty varsin onnistuneena. ”Jos anteeksipyynnöstä ei jää historian kirjoihin jälkeä, niin muotoa olisi ehkä syytä miettiä”, tutkija Reetta Humalajoki toteaa. Sopimukseen kuului myös tiettyjen maiden palauttaminen alkuperäiskansoille sekä kymmenien miljoonien rahallinen korvaus. Sillä voidaan palauttaa historiallisen vääryyden horjuttamaa moraalista tasapainoa, vaikka mennyttä ei voidakaan taikoa kokonaan pois. Se antoi hyvän tunteen, että voidaan edistää asioita, kun presidentti tukee.” Yritimme saada käsiimme Halosen puheen, mutta presidentti Halosen toimistosta kerrotaan, että puhe ei ole saatavilla. ”Voi olla rasite elää epätietoisuudessa ja miettiä, onko menneisyyden tragedia ollutkin omaa syytä. O n selvää, että anteeksipyynnöillä ei voida ikinä miellyttää kaikkia osapuolia
32 2?/?2018 Maailman Kuvalehti. Samuel säilyttää helmistä kirjaillussa rannesuojuksessaan kännykkää ja korukojun kassaa
Täällä rannalla voin vaikuttaa myyntitiliini ”Naimisiin päästäkseni minun täytyy kerätä rahat lehmien ostoon.” Maailman Kuvalehti 2/?2018 33. Teksti Lea Pakkanen Kuvat Meeri Koutaniemi I ntian valtameri hohtaa turkoosina, maidonvalkea hiekka kuorruttaa varpaat kuin tomusokeri. ”Haluan mennä naimisiin”, Peter, 25, tokaisee. Ilman sitä avioliittoa ei synny. Jokin Kiwekwan rannalla kuitenkin pistää silmään: turistien ja sansibarilaisten lomassa hiekkaa pitkin vaeltaa kymmeniä nuoria maasai-miehiä punamustissa shuka-asuissaan. Tarvitsen vielä kaksikymmentäkaksi.” M aasait ovat Etelä-Kenian ja Pohjois-Tansanian alueella asuva paimentolaiskansa, joka elättää itsensä pääosin karjan kasvatuksella. Se on iso summa säästettäväksi korujen myyjälle. Mikä ihme on saanut savannien miehet matkustamaan satojen kilometrien päähän, vieraaseen ympäristöön. Siksi paimentolaisten käyskentely Sansibarilla hätkähdyttää. Maasaiden perinteen mukaisesti mies maksaa avioliiton solmimisen yhteydessä 25 lehmää tulevan vaimonsa perheelle. Avioliittoon tarvittava lauma on siis noin neljän tuhannen euron arvoinen. M aasait ovat turistien parhaiten tuntemia afrikkalaisheimoja, sillä suosituimpien turistikohteiden, Serengetin ja Kilimanjaro-vuoren luonnonpuistojen lähellä asuvat maasait järjestävät Tansaniassa ja Keniassa turisteille maksua vastaan vierailuja kyliinsä tutustumaan perinteiseen elintapaansa. Siellä asiakkaamme ovat safarikävijöitä”, lettipäinen Samuel, 27, kertoo. Sansibarin rannat ovat maineensa veroiset. Savannien miehet vaimoa vailla Turistien seassa, Sansibarin hiekoilla vaeltelee nuoria maasai-miehiä perinneasuissaan. Morsiusmaksurahat kerätään koruja myymällä. ”Naimisiin päästäkseni minun täytyy kerätä rahat lehmien ostoon, joita tarvitsen tytön perheelle maksettavaa morsiusmaksua varten”, Peter selittää. Rannalle tulemisen syynä on tarve päästä naimisiin. ”Minulla on kasassa vasta kolme lehmää. ”Myymme koruja ja puuesineitä myös mantereen puolella Tansaniassa. ”Luultavasti olen noin 36-vuotias, kun minulla on tarpeeksi karjaa päästäkseni naimisiin.” Morsian tulee olemaan maasai-nainen, todennäköisesti paljon nuorempi kuin Peter, ja kylänvanhimpien valitsema tai vähintään hyväksymä. Heidän asuinja laidunalueensa sijaitsevat kaukana Intian valtamerestä, Afrikan sisämaassa suurten järvien läheisyydessä. Sieltä on Sansibarille noin 420 kilometrin eli kahden lennon tai vuorokauden mittaisen autoja lauttareissun verran matkaa. Hän kertoo valmistavansa niitä kotonaan Arushassa, Tansanian pohjoisosassa, Kenian rajan pinnassa. ”Mutta turistit ajavat yleensä nopeasti autoillaan myyntikojujemme ohi, pysähtyvät vain hetkeksi. Laskuveden aikaan tuhannet turistit valuvat bungaloweistaan Sansibarin pääsaaren Ungujan itäja pohjoisrannikon kauneimmille rannoille. Yhden keskikokoisen lehmän hinta liikkuu 160 euron paikkeilla. Peter myy kojustaan maasaiden perinteiden mukaan valmistettuja muovihelmikoruja ja puuesineitä. Miehen ranteessa hohtaa omatekemä koru, johon on kirjailtu hänen maasai-nimensä: Kipalungihu. Peter ennustaa projektiin kuluvan vielä kymmenisen vuotta
34 2?/?2018 Maailman Kuvalehti. Peter palasi Sansibarin turismisesongin laannuttua takaisin Arushaan paimentamaan sukunsa karjaa
Täällä Sansibarilla niitä ei saa. Myös Peter ja Samuel toivovat tyttöjen ympärileikkauksesta luopumista. Pelkästään tälle Kiwengwan rannalle on saapunut Arushasta kymmeniä maasai-nuoria. Länsimaisille turisteille sansibarilainen keittiö kalacurryineen ja hedelmineen on luksusta, mutta maasaille ruoka on yksi suurimmista haasteista. ”Mutta sitten he tekivätkin sen, kun olin täällä Sansibarilla. Maasaiden parissa on yhä yleistä tyttöjen ympär ileik kaaminen, mikä tarkoittaa klitoriksen ja joskus myös häpyhuulien poistamista kotikonstein veitsellä tai partaterällä. omalla aktiivisuudellani: mennä itse juttelemaan ihmisille rannalla ja hakea asiakkaita tutustumaan puotiini.” Maasait ovat huomanneet yhä enemmän turisteja vetävän Sansibarin hyväksi markkinapaikaksi koruilleen ja käsitöilleen. Joskus juon kokista ja syön vähän kakkua, mutta eihän sellainen ruoka pidä kehoa vahvana. ”En pidä sansibarilaisesta ruuasta”, Peter valittaa. 10 dollaria lähtee perheelle Arushaan ja hieman rahaa kuluu myös ruokaan ja elämiseen.” Uuden markkina-alueen haltuunotossa on myös haasteita. Maailman Kuvalehti 2/?2018 35. Aion olla täällä vielä kuukauden, sitten palaan kotiin.” M aasaiden perinteet ovat muutoksessa. ”Ennen miehen piti tappaa leijona, jotta saattoi todistaa olevansa hyvä soturi ja päästä naimisiin.” Sansibarille tulevat maasaimiehet ovat kotoisin samoilta seuduilta. ”Kun minusta tulee heimoni päällikkö, aion muuttaa tämän perinteen. ”Ennen miehen piti tappaa leijona, jotta saattoi todistaa olevansa hyvä soturi ja päästä naimisiin”, Samuel kertoo. Nyt sitä traditiota ei enää ole – lehmiä pitää olla 25.” Tämä ajaa nuoret miehet vuosien säästöprojektiin ja naimisiinmeno siirtyy myöhemmäksi. Myös Samuel on tullut Sansibarille morsiusmaksupottia kerryttämään. Myös naisiin kohdistuu maasai-kulttuurissa vaatimuksia avioliiton solmimiseksi. Perinne on miehille raskas ja se esineellistää naisia. Joistakin maasai-yhteisöistä käytäntö on saatu lopetettua lähes kokonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jopa 10-13-vuotiaista tytöistä tulee morsiamia karjansa säästäneille 36-vuotiaille miehille. Monet järjestöt tekevät Tansaniassa työtä näiden haitallisten perinteiden kitkemiseksi. ”Silloin morsiusmaksuksi riitti viisi lehmää. En pystynyt estämään sitä”, Samuel harmittelee. Se ei ole hyväksi”, Peter sanoo. Michael, 22 on Arushasta myös. ”Ympärileikkaaminen on julmaa, eikä siitä ole hyötyä miehellekään”, Samuel sanoo. Sansibarin viranomaisille maksettavaan myyntiluvasta maksan 15 dollaria ja kauppapaikan vuokrasta 10 dollaria kuussa. Kivun takia nainen ei nauti seksistä.” Samuel yritti estää vanhempiaan ympärileikkaamasta pikkusiskoaan. En pidä kalasta. ”Jos otat ympärileikatun vaimon, avioelämästä on ilo kaukana. ”Tienaan 50 dollaria kuukaudessa. Tyttöjen ympärileikkaaminen symboloi siirtymistä tytöstä naiseksi ja valmiutta avioliittoon. Esimerkiksi Suomen Lähetysseura on toiminut vuosia maasaiden parissa ja panostanut etenkin lapsiavioliittojen lopettamiseen ja tyttöjen silpomisen vastaiseen työhön. ”Meillä kotona syödään lehmän verta, lihaa ja maitoa
Meille luvattiin, että voimme elää saamelaista elämää, mutta sitten meille tulikin rajoituksia ja meidät määrättiin elämään kuten suomalaiset. Isältäni olen oppinut koltansaamea vain aivan vähän. Yksi heistä on Anna Lumikivi, joka on opiskellut taidon arkistonauhoista. Yksi esittämäni leu´dd kertoo toisen maailmansodan aikaisesta evakkoajasta ja siitä, miten Suonikylän alueen saamelaiset asutettiin Sevettijärvelle. Emme koskaan puhuneet koltansaamea kotona lapsuudessani. Itse olen opiskellut leu´ddaamaan arkistonauhoista.” Lumikivi työskentelee Kolttasaamelainen muistipankki -projektin tutkimusavustajana Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa. Vanhemmat ovat saaneet kärsiä saamelaisuudestaan ja he halusivat suojella lapsiaan. Opiskelin kielen koulussa vuonna 2014– 2015. Muusikko Anna Lumikivi, 30 ” K olttasaamelaisten lauluperinne on tarinan kerrontaa henkilöistä, elämäntapahtumista tai eläimistä melodian muodossa. 36 2?/?2018 Maailman Kuvalehti. Harvinaistunut perinteinen joiku on nyt hiljalleen elpymässä. Kyseessä on katkennut perinne, mikä johtuu suomalaistamisesta. Vanhimmat leu´ddit kuvaavat, miten ihmiset ovat ennen eläneet. Teksti ja kuvat Kukka Ranta Kolttasaamelaisten perinnelaulun leu’ddin taitajat ovat harvassa. Kuulin vasta nyt, että myös mummoni leu´ddaa. Joiku on tunnetta Joiulla kerrotaan asioita, tullaan lähelle sukua ja liitetään ihmisiä paikkoihin. Maailman Kuvalehti tapasi saamelaisia Inarissa
Maailman Kuvalehti 2/?2018 37
Vetänyt Kadonneet joiut ja liv?et”-kurssia Saamen musiikkiakatemiassa. Saamelaisia vokaalimusiikkilajeja on lukuisia. Vaikutukset ovat olleet tuhoisat. Nykyisin suurin uhka joiulle on perinteisen elämäntavan muuttuminen. Muusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsman, 38 ” J oiku on tunne, se on tapa kuvailla joiun kohde musiikillisesti. Joiku on vanhin Euroopassa elossa oleva vokaalimusiikkikulttuurin laji, joka siirtyy suullisena perinteenä sukupolvelta toiselle. Aikoinaan lestadiolaispapit olivat sitä mieltä, että joiku on syntiä. Joikua täytyy elvyttää kuten saamelaiskieliäkin.” Näkkäläjärvi-Länsman toimi vuonna 2017 Ijahis Idja -festivaalin taiteellisena johtajana. Erityisesti nuoret ovat ottaneet modernin joiun omakseen. Se haluttiin kitkeä kokonaan pois.” Joiuista löytyy suvun historiaa ja tietoa esivanhemmista. Pohjoissaamelaisen joiun melodiat, rytmit ja sanat ovat yksinkertaistuneet, kun joikuperinnettä alettiin yhdistää länsimaisten instrumenttien kanssa. Suomessa on pohjoissaamelainen luohti , inarinsaamelainen liv?e ja kolttasaamelainen leu’dd . Joiun monimuotoisuus joutui alistumaan noiden instrumenttien ehtoihin. Se haluttiin kitkeä kokonaan pois kristinuskon vallattua alaa. 38 2?/?2018 Maailman Kuvalehti. Enää vain muutamat harvat oppivat joikaamaan kotonaan. Sukulaisuus on tärkeää saamelaiskulttuurissa, kertoo Anna Näkkäläjärvi-Länsman. ”Aikoinaan lestadiolaispapit olivat sitä mieltä, että joiku on syntiä. Joikuperinne elää vahvimmin poronhoidon parissa, sillä poronhoitajat muodostavat vielä tiiviitä yhteisöjä, joissa joiun on mahdollista elää perinteisessä muodossaan
Maailman Kuvalehti 2/?2018 39. Runoilija ja joikaaja Simon Issát Marainen, 38 ” J oiku on kieli, jolla keskustelet muiden kanssa. Tahdon puhua ja nostaa asiaa esille. Joiku on hyvä suremisessa. Tahdon puhua ja nostaa asiaa esille.” Kouluissa opetetaan enemmän muiden maiden alkuperäiskansoista, muttei oman maan saamelaisista, harmittelee Simon Issát Marainen. Saan inspiraatiota luonnosta ja kaikista ihmisistä ympärilläni. Ensin 2014 tammikuussa 29-vuotias veljeni Gustu, ja sitten saman vuoden marraskuussa 21-vuotias veljeni Heaika. Jos emme puhu, ne vain jatkuvat. Osalle se taakka on liikaa. Kouluissa opitaan enemmän muista alkuperäiskansoista kuin omasta. ”Itsemurhat ovat iso ongelma yhteisöissämme. Asun Pohjois-Ruotsin saamelaisalueella, ja myös isäni on joikaaja. Kun joikaan veljeni, he ovat kanssani.” Issát Marainen esiintyi ÁRA-yhtyeensä kanssa ensimmäistä kertaa Suomessa Ijahis Idja -festivaaleilla. Jos olet surullinen tai haluat tulla läheisemmäksi jonkun kanssa, voit joikata kyseisen henkilön. Joka päivä meidän täytyy selittää muille meistä. Yksilön ongelmat ovat seurausta saamelaisvastaisesta politiikasta. Erityisesti porosaamelaiset miehet ovat menettäneet elämänhalunsa. Ei ole helppoa olla saamelainen, mutta olemme kasvaneet taistelemaan oikeuksiemme puolesta. Meidän oikeutemme eivät toteudu. He tappoivat itsensä. Syynä on saamelaiselinkeinojen ja -kulttuurin heikentyminen, jota uhkaavat kaivosteollisuus, metsähakkuut ja itsemääräämisoikeuden puuttuminen. Kaksi nuorempaa veljeäni kuolivat hiljattain. Itsemurhat ovat iso ongelma yhteisöissämme
Vanhemmat siivilöivät pieniä opaalikiviä kaivoksen hylkäämästä maasta ja myivät ne kaivosmiehille ruokaa, vettä ja autokyytejä vastaan. Taustalla näkyvä jättömaa toimi Brownin vanhempien tulonlähteenä vielä 1950-luvulla. Tällaisia opaalialueita on Australiassa yli 70. Sammy Brown syntyi 12 Mile Opal Field -nimisellä kaivosalueella. Kukin niistä on kauttaaltaan täynnä kaivettuja kuoppia, kallioleikkauksia ja kokonaisia kaivoksia, jotka tunkeutuvat syvälle maan uumeniin luoden luolaverkostoja, täynnä saavuttamattomia unelmia. Oksa ja metallinpala ovat ainoat asiat, mitä on jäljellä hänen vanhasta kodistaan ja synnyinpaikastaan kimaltavien kivien keskellä. 40 2?/?2018 Maailman Kuvalehti KUVAREPORTAASI
Teksti ja kuvat Dave Laslett ENSIMMÄINEN KANSA Maailman Kuvalehti 2/?2018 41. Tutustuimme Australian aboriginaalien elämään. Maailman vanhimman elävän kulttuurin yhteys maahan on vahva, mutta sen rinnalle ovat tulleet myös ampuma-aseet, moottoripyörät ja raja-aidat
He ovat omistautuneita perinteisen kulttuurinsa harjoittamiseen, mikä näkyy kaikessa mitä he tekevät. Ngarrindjeri-kansan vanhin Moogy Sumner (taustalla) valmistautuu kulttuurien väliseen kohtaamiseen oman kansansa ja eurooppalaisten vieraiden välillä. Ngarrindjerit ovat ylpeä kansa Coorongin alueelta eteläisestä Australiasta. 42 2?/?2018 Maailman Kuvalehti. Coober Pedyn opaalikaivoskaupungista 200 kilometriä pohjoiseen asuu Dingamanin perhe, jonka päivään kuuluu metsästämistä, ruoanlaittoa sekä tarinoiden kertomista nuotion ympärillä istuskellen
Maailman Kuvalehti 2/?2018 43. Dingamanin perheen perinteinen elämäntapa on säilynyt, vaikka maaalueet ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet suuriksi karjatiloiksi. Nykyään tosin täytyy availla ja ennen kaikkea sulkea lukuisia karjaportteja päästäkseen maille, joilla suvun jäsenet pystyivät kulkemaan vapaasti ja huolettomasti vielä kaksi sukupolvea sitten
Turva-aidat sekä rakennusten ja autojen silhuetit kertovat omaa tarinaansa siitä, miten vain 200 vuotta vanha siirtomaavalta on riistänyt maailman vanhimman elävän kulttuurin ja korvannut sen omallaan. Yhteisön vanhin istuu katsomassa, kun tanssija valmistautuu perinteiseen tanssiesitykseen yhdellä Adelaiden suurimmista taideja kulttuurifestivaaleista. 44 2?/?2018 Maailman Kuvalehti
Maailman Kuvalehti 2/?2018 45
Ennen tämäkin maa oli veden peitossa. Alueella kasvaa lähes 60 eri kasvilajia, kuten akaasioita, puskamaisia eukalyptuksia sekä emuntorvia. 46 2?/?2018 Maailman Kuvalehti. Hän käyttää suurimman osan ajastaan luonnossa vaeltaen, vaalimalla vanhaa kulttuuria sekä elättäen perhettään. Luonnonpuisto kattaa lähes 15 000 hehtaaria komeaa, karua maastoa. Alueella asustaa punajättikenguruita, nokkasiilejä, lukuisia lintulajeja ja rasvahäntäpussihiiriä. Siksi alueelta löytyy runsaasti fossiileja ja koralleja. Ian Crombie kertoo lapsille Kanku-Breakawaysin luonnonpuistossa tarinoita ja puhuu maan tärkeydestä ja ihmisen yhteydestä siihen. Nykyään apuna ovat kuitenkin modernit keinot kuten moottoripyörät ja ampuma-aseet. Andrew Dingaman on ylpeä vanha tietäjä, joka on valinnut perinteisen elämäntyylin
Eurooppalaisten saapuessa 1788 aboriginaalit asuttivat koko mannerta ja olivat sopeutuneet kirjaviin ilmastoja luonnonoloihin. The Ngarrindjeri Nation järjestää omia festivaalejaan ja avoimia tilaisuuksia, ja on perustanut mediakeskuksia kulttuurin säilyttämiseksi ja sen välittämiseksi seuraavalle sukupolvelle. Australia on ainoa manner, jossa koko alkuperäisväestö harjoitti metsästysja keräilykulttuuria aina nykyaikaan saakka. Fakta Australian aboriginaalit Australian alkuperäinen väestö, joka saapui Aasiasta noin 60 000 vuotta sitten. Arviot alkuperäisväestön määrästä vaihtelevat 300 000:n ja yli miljoonan välillä. Maailman Kuvalehti 2/?2018 47
Pysäytä kello.. Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ
Monen ihmisen pelastus. Kun googlaan nimeni, sieltä tulee viimeistään toisella sivulla Ari Koivusen nimi. (Nauraa.) Enemmänkin kokovihreässä. Mielestäni ihmisiä pitää auttaa ja tukea heidän omassa elinympäristössään, ja siihen tarvitaan kehitysyhteistyövaroja. Maailman Kuvalehti 2/?2018 49 Ihmiset & ilmiöt. Pysäytä kello. Safarit ovat länsimaalaisten egotrippi. Kulutamme jo enemmän kuin maapallo pystyy kantamaan. Sekä kehittyvissä että kehittyneissä maissa. Kannattaa jääkiekkojoukkue Porin Ässiä. Elät punavihreässä kuplassa. Jalkapallossa on ihmiskunnan pelastus. Nyt hän vastaa Maailman Kuvalehden väittämiin. Idols-voiton jälkeinen urakehityksesi ei ole lähtenyt nousuun. Luonto, meret ja ekologisuus ovat tärkeitä. ”On lottovoitto syntyä Tansaniaan” Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKe ry:n toiminnanjohtaja Ari Koivu, 49, on maantieteilijä ja kehitysmaatutkija. Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Urakehitys on tasaisessa nousussa, mutta Idolsia olen nähnyt vain televisiossa. Maapallolla on vielä toivoa. Joissakin tapauksissa kyllä, ja niiden hiilijalanjälki on usein iso. Kävi Tansaniassa ensimmäistä kertaa vuonna 1994 tekemässä kenttätyötä. Safarit eivät saa olla mitään viiden tähden bungaloweja, vaan niiden pitää edustaa oikeaa elämää. www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ. Suurten päätösten ja tekojen aika on nyt. Toisaalta safarit tuovat paikallisille tuloja. SINIMARIA HALONEN EE V A A N U N D I Kuka. Afrikka ei saa olla kaatopaikka. Suurimmaksi osaksi eivät mene, mutta on varmasti myös väärinkäytöksiä. Harrastukset Divarijalkapalloilu ja muu urheilu. Kehitysyhteistyörahat menevät kankkulan kaivoon. Ehdottomasti ja varsinkin hyvään perheeseen. Ari Koivu Ammatti LiiKe ry:n toiminnanjohtaja perustamisvuodesta 2001 lähtien. RUOHONJUURELLA Järjestövaikuttaja vastaa väitteisiin. Hänen laulutouhunsa taitaa olla nyt aika vähäistä. Afrikkaan mahtuu käytettyä tavaraa. Liikuntavälineitä sinne kyllä mahtuu, mutta niiden tuonti ei saa pilata paikallista tuotantoa tai myyntiä. Köyhyys ei katoa maailmasta. Niin kauan on toivoa, kun on aikaa. Ikävä kyllä ei. Kaupungistuminen pitää siitä huolen. On lottovoitto syntyä Tansaniaan. Kehitysmaissa jalkapallo voi olla paitsi tie rikkauksiin myös keino parantaa tyttöjen asemaa. Vauraana elämä on varmasti helpompaa, ja sitä voi pitää lottovoittona. Tausta Maantieteilijä ja kehitysmaatutkija, joka perusti LiiKe ry:n innostuksestaan Tansaniaa, liikuntaa ja kehitysyhteistyötä kohtaan. Liverpoolin Robbie Fowlerkin olisi varmasti muuten kuollut jo huumeisiin
Monumentti on pystytetty Pochombon vuoden 1937 taistelulle, jossa Kim Il-sung kunnostautui sissisodassa japanilaismiehittäjiä vastaan. Nimi viittaa taivaaseen. Kymmenkunta pientä bussia täryyttää 200 ihmisen delegaatiota noin 45 eri maasta kohti pyhää Paektu-vuorta. Korpihotelli on siisti ja askeettinen. Maiseman ihailemisesta on siirryttävä itse asiaan: Kimien dynastian ylistykseen. Töyssyisen matkan rasitukset unohtuvat, kun edessä avautuu näkymä 2 744 metriä korkean Paektu-vuoren laella sijaitsevalle jumalaisen kauniille Chonji-kraaterijärvelle. Pian pyhä vuori kaikuu hurmahenkisistä puheista, yhteislaulusta ja iskulauseista. Jääkaappi on lämmin, ja siellä oleva kivennäisvesi on juomakelvottoman suolaista. Delegaatit ovat tulleet kahdella lentokoneella Pjongjangista Samjiyonin lentokentälle, mistä matka jatkuu hotelliin loputtoman kuusimetsän keskellä. Kapealla hiekkatiellä pohjoiskorealaisessa erämaassa, lähellä Kiinan rajaa, pomppii linja-autoletka. Outi Salovaara Opas paasaa, tulkki kääntää, ja paikallinen media kuvaa ja haastattelee delegaateista kaikkein palavasieluisimpia diktattori-Kimien aateveljiä ja -siskoja. Kuusimetsä harvenee, ja bussien kiivetessä ylöspäin maisema muuttuu lopulta täysin puuttomaksi vuoristoksi. Viimeiset sadat metrit kävellään. Matkalla pysähdytään Samjiyonin Suurella monumentilla, jonka keskellä nousee 15-metrinen nykyisen diktaattori Kim Jong-ilin isoisän Kim Il-sungin patsas. He osallistuvat Paektu-vuoren suurmiehinä pidettyjen Kimin dynastian diktaattoreiden ylistykseksi järjestettyyn festivaaliin. Aamuviideltä delegaatit kömpivät busseihin kokeakseen matkan kliimaksin, pääsyn pyhälle Paektu-vuorelle. Vuorelle diktaattoreita ylistämään Pohjoiskorealaiset valjastivat Kiinan rajalla sijaitsevan Paektu-vuoren propagandatarkoituksiin. Äärimmäisen ystävällinen henkilökunta ei puhu englantia. Lämmin vesi loppuu, kun shampoo on vielä hiuksissa. O U TI SA LO V A A R A 50 2?/?2018 Maailman Kuvalehti Matkalla. Opas paasaa, tulkki kääntää, ja paikallinen media kuvaa ja haastattelee delegaateista kaikkein palavasieluisimpia diktaattori-Kimien aateveljiä ja -siskoja propagandatarkoituksiin. Paikalliset virittävät vuorenrinteelle piuhoja, kamerajalustoja ja kovaäänisiä
Kuluttajana olen halujeni vietävissä. Olen onnellisimmillani, kun olen matkalla paikkaan, josta en tiedä mitään. Matkalta palattua luin uutisen Ruotsin hallituksen päätöksestä alkaa verottaa lentomatkustajia huhtikuussa. Kesälomaa miettiessä aloin katsella junareittejä. Uskon, että ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien kysymysten ratkaisujen lähtökohta ei voi olla ajatus ihmisistä kuluttajina, vaan kansalaisina. Päätökset olivat helptpoja, koska en joutunut luopumaan mistään minulle rakkaasta. Ruotsissa ympäristöjärjestö Naturskuddsföreningen teki tutkimuksen, jonka mukaan 73 prosenttia ihmisistä suhtautui lentoveroon myönteisesti. Heräsin ilmastokysymyksiin teini-ikäisenä. Se vastaa arviolta kolmannesta keskivertosuomalaisen vuoden kasvihuonepäästöistä. Kun politiikkaa ei ole, lentämiseen liittyvät päätökset ovat kuluttajien vastuulla. Ajatus lentämisestä luopumisesta herättää minussa pakokauhua. Luultavasti siitä seuraa myös muiden maiden hallituksille painetta rajoittaa lentoliikennettä veroilla. ”Muutoksen on pakko lähteä yksittäisistä ihmisistä.” Voisinko pystyä samaan. ”Maailman hallitukset eivät koskaan saa ajoissa päätettyä yhteisistä päästöjen vähennyksistä”, hän kirjoitti. Mutta niin kauan kuin muistan, olen tuntenut jatkuvaa kaukokaipuuta. Lentopolttoaineista ei makseta veroa, eikä lentoliikenteen päästöjä oteta huomioon valtioiden päästövähennystavoitteissa. Kuin joutuisi luopumaan vapaudesta tai rakkaudesta. Matkalla luin meteorologi Eric Holthaustin blogin siitä, miten hän lopetti lentämisen viisi vuotta sitten, luettuaan kansainvälisen ilmastoraportin. Sitä politiikkaa odottaessa päätin: jos en onnistu lopettamaan lentämistä, vähennän sitä. Lopetin lihan syömisen 14-vuotiaana, kierrätän, en omista ajokorttia. Yhden hengen lomalennoista Balille syntyy yli kolme tonnia hiilidioksidipäästöjä. Matkan iloa varjosti huono omatunto pitkistä lennoista. Vaikka summat ovat pieniä ja lennot Ruotsissa halvempia kuin Suomessa, päätös on merkittävä. Lentäminen on yksi suurimmista yksittäisen ihmisen ilmastoon vaikuttavista teoista. Olen järjestänyt työni niin, että pääsen matkustamaan paljon – ja työt voi lähes aina ottaa matkalle mukaan. Tähän asti lentoliikenteen verottamista on pidetty mahdottomana. Kasvua nopeuttaa lentoliikenteen erityisasema. Matka junalla Pietarista Slovakiaan voisi olla ihana! Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Ihmiskunnan kokonaispäästöistä lentoliikenteen osuus on 2-5 prosenttia, mutta halpalentojen lisääntymisen ja globaalin keskiluokan vaurastumisen myötä se kasvaa vauhdilla. V ietin hiihtoloman Balilla. Kansalaisena kannatan politiikkaa, joka kurottaa halujani kauemmas ja tavoittelee koko ihmiskunnan hyvää. Maailman Kuvalehti 2/?2018 51 Näkökulma. Kannatan kaikkia lentämiseen liittyviä rajoituksia juuri siksi, että olen liian heikko vähentämään lentämistä muutoin. TE EM U U LL G R ÉN Elina Hirvonen Lentojen loppu. Päätös osoitti, että niin ei ole. Jos en onnistu lopettamaan lentämistä, vähennän sitä
Tilanne päätyi järkyttävyyksiin, kun armeija tappoi lyhyessä ajassa satoja, jollei tuhansia ihmisiä. He asettuivat hallintoa vastaan ja vaativat diktatuurin keskellä elävään maahansa demokratiaa. Heillä on vain matkustusdokumentti, laissez passer. Marie Kajava Levy. Se toteaa, kehottaa katsomaan ja ajattelemaan itse. Mika Kauhanen Julmuus asuu ihmisessä 52 2?/?2018 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Monimuotoista kidutusta. 1970) romaani Ihmisen teot viittaa jo nimellään, ettei kyse ole ihmisessä asuvasta lempeydestä tai kauniista ajatuksista. Hanin teokset englanniksi kääntänyttä Deborah Smithiä on syytetty liiallisesta puuttumisesta alkuperäistekstiin ja tunteiden sekä tekojen suurentelusta – ikään kuin käännökset olisi sovitettu länsimaiseen kulttuuriin. Ilmavasti soivien kertosäkeiden ja timmisti rullaavan riffimoottorin yhdistelmä osuu täydellisesti paljon matkustavan länsimaalaisen makuun, joka janoaa sekä tuttuutta että twistiä. Kipeää, ikuiselta vaikuttavaa muistojen vyyhtiä, jossa eloon jääneet tarpovat eteenpäin. Romaani on raskas ja kevyt. Rockbändi TootArd soittaa kotikylässään Golanin kukkuloilla, jotka Israel miehitti Syyrialta puoli vuosisataa sitten. Ensiksi mainittua se on sisältöjensä vuoksi. Pojan jälkeen ääneen pääsee hänen ystävänsä, myöhemmin esimerkiksi kidutettu vanki sekä kustannustoimittaja, jota viranomaiset epäilevät tämän työn vuoksi. Eteläkorealaisen Han Kangin (s. Kokonaisuus Han Kang Ihmisen teot Gummerus 2018 Suomennos Sari Karhulahti TootArd Laissez passer Glitterbeat rakentuu eri tavoin särkyneiden ihmisten näkökulmista, mikä tekee tekstistä paikoitellen vaikeaselkoisen. Ihmisen teot, kuten aiemmin Gummeruksen julkaisema Vegetaristikin, on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä. Hanin romaanissa toden kehystämä tapahtuma muuntuu fiktioksi, jolla on kosketusta kirjailijan omaan elämään. Bändin musiikki ja uusimman levyn nimi kumpuavat protestista vallitsevia oloja vastaan: näillä ihmisillä ei ole kansalaisuutta eikä passia. Romaani etenee 1980-luvulta nykyaikaan. Arabimusiikin skaaloja kuullaankin vain mausteena – kokonaisuudessaan levy rakentuu enimmäkseen kitaravetoisesta psykedeelisestä rockista, reggaesta ja Tuareg-bluesista. Teksti ikään kuin toteaa luun, lihan, kuoleman, monimuotoisen ruumiillisen ja henkisen kivun. Ihmisiä vangittiin ja kidutettiin. Teos kysyy, onko julmuus se, joka yhdistää ihmisiä. Kevyttä romaanissa on kieli, tuo Booker-palkitusta Vegetaristista tuttu, samanaikaisesti toteava, ihmeellisen aistikas ja tarkoin aseteltu. Ihmisen teot ei kuitenkaan mässäile julmuudella. Se kuvaa hienovireisesti yhteisöä, kaupunkia ja jopa laajemmin yhteiskuntaa, jonka yhteiseksi nimittäjäksi muodostuvat kärsimys ja trauma. Silmittömiä ja sattumanvaraisia joukkoteurastuksia. Vaiettu hirmuteko käynnistyi rauhanomaisin kokoontumisin, joihin osallistui erityisesti opiskelijoita. Rockbändin protesti Kirja. Tarinan ytimessä on nuori poika Dong-ho, joka surmataan yhteenottojen aikana. Ihmisen teot on myös romaani tavallisista ihmisistä, jotka ponnistelevat jatkaakseen elämää hirmutekojen jälkeen. Romaanin keskiössä ovat vuoden 1980 tapahtumat Etelä-Koreassa sijaitsevassa Gwangjun kaupungissa. Laissez passer -albumi nousi helmikuussa Transglobal World Music Chartin ykköseksi, mikä on harvinaista Lähiidästä tulevalle yhtyeelle. Viattomien sieluja, jotka näkevät ja liikkuvat. Romaanien ympärillä on kuohunut keskustelu kielen ja kulttuurin kääntämisestä. Teos on jonkinlainen kollaasi tai joukko kirkkaita asetelmia, jotka tuovat pahuuden ilmentymät lukijan eteen
Tyypillinen viesti Facebookin Tampereen Roskalavaryhmässä, mutta yhtä hyvin se voisi olla Helsingin tai Turun ryhmästä. Paljon urheiluvälineitä, ehjä pyörä, trampoliini. ”Kysyin ylläpitäjältä, saanko varastaa ideasi kuvausta myöten. Tällä hetkellä jäseniä on 6 500. Kunnes hän huomasi, että muillakin oli samoja ajatuksia: Facebookiin oli perustettu Helsingin Roskalavaryhmä. Ensimmäisenä vuonna Tampereen ryhmässä oli kaksi jäsentä, joista Anttila oli toinen. ”Kevät on sesonkiaikaa, kun ihmiset siivoavat vinttejään”, Tampereen Roskalavaryhmän perustaja Juhani K. Tosin laki sinänsä sallii ottamisen, mikäli lava on kadulla. Anttila kurkki joitakin vuosia sitten siirtolavoille ja harmitteli hyvän tavaran päätymistä kaatopaikalle. Pienillä paikkakunnilla lavoja on harvassa, joten joissakin roskalavaryhmissä omista tavaroista ilmoitetaan kuvalla. Kun lava poistuu, sekin yleensä ilmoitetaan. Anttila sanoo. Jos taloyhtiö vastustaa ottamista, paras jättää tavarat paikoilleen”, Anttila sanoo. Anttila on itsekin pelastanut roskalavalta ainakin hyvän lipaston, höylättyä lautaa ja lentokoneen potkurista tehdyn lampun. ”Suurin osa asukkaista on vain iloisia, että lava tyhjenee ja taloyhtiön maksu lavasta pienenee. Roskalava Kalevassa. Ryhmässä jäsenet ilmoittavat, mihin osoitteeseen on ilmaantunut siirtolava. Kuvasta voi arvioida tavaroiden kuntoa. Marianna Laiho Sisustusta roskalavalta V ES A M O IL A N EN / LE H TI KU V A Facebookin roskalavaryhmässä jäsenet ilmoittavat, mihin osoitteeseen on ilmaantunut siirtolava. Maailman Kuvalehti 2/?2018 53 ILMIÖ. Se, joka varaa ensimmäisenä, voi hakea kotiovelta – ilmaiseksi. Kun lava poistuu, sekin yleensä ilmoitetaan. Siitä vaan, oli vastaus”, hän sanoo
Nuori Alsarah ei kokenut olevansa amerikkalaisille tarpeeksi amerikkalainen, eikä sudanilaisille tarpeeksi sudanilainen. Musiikki toimi purkautumiskanavana. Ihmisoikeusaktivistien tytär Alsarah eli Sarah Mohamed Abunama-Elgadi, 36, pakeni kahdeksanvuotiaana perheensä kanssa Sudanista Jemeniin sotilasvallankaappauksen vuoksi. Laulajan kokema turhautuminen ja tuska Sudanin yhä jatkuvasta kaoottisesta tilanteesta välittyy, vaikka kuulija ei arabiaa ymmärtäisi. Lopulta perhe haki turvapaikkaa Yhdysvalloista. Kasvaminen periamerikkalaisessa Amherstin pikkukaupungissa ei ollut helppoa. Sinimaria Halonen Alsarah & The Nubatones Savoy-teatterissa (Kasarmikatu 46-48) 19.4. Uusimmalla Minera-levylla (2016) julkaistu Ya Watan -kappale (suomeksi Oi, kotimaa) kysyykin, missä koti on. Yhtye syntyi New Yorkissa vuonna 2010 laulaja-laulunkirjoittaja Alsarahin ja lyömäsoittaja Rami El-Asserin illalliskeskustelujen tuloksena. Kevät saa tuulahduksen Itä-Afrikkaa, kun kantaaottavaa retropoppia soittava Alsarah & The Nubatones saapuu esiintymään ensimmäistä kertaa Suomeen 19. Neljä vuotta myöhemmin koti oli jälleen jätettävä, kun Jemenissä syttyi sisällissota 1994. Liput: 49 € / 29 € / 10 € Nuubialaista poppia KULTTUURI Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous 4 nroa 20€ Ajattelevien maailmankansalaisten lehti. Kaksi albumia julkaissut yhtye kunnioittaa jäsentensä juuria yhdistelemällä sudanilaisia, egyptiläisiä ja kenialaisia musiikkiperinteitä moderniin pop-musiikkiin. Arabiankieliset sanoitukset käsittelevät paljon laulajan omakohtaisia pakolaiskokemuksia. Etnomusikologiksi valmistunutta Alsarahia ja El-Asseria yhdisti maahanmuuttajatausta ja kiinnostus 1970-luvun nuubialaislauluja, kansainvälisiä musiikkivaikutteita ja nykyajan muuttoliikkeitä kohtaan. huhtikuuta
”Haaveilin muusikon urasta, mutta isäni piti sitä hölynpölynä. Kun Gandhi hävisi vaalit 1977, Raita syytettiin petturiksi. ”Äiti Teresa opetti minulle paljon. Jos minun täytyisi tehdä kirja Helsingistä, se ei veisi minulta kuin muutaman viikon, sillä en olisi tekemässä kirjaa matkailuneuvonnalle, vaan se olisi yksilön näkemys.” Rai on kuvannut Äiti Teresaa, Dalai-lamaa ja Intian pääministeri Indira Gandhia. Poliitikkojen kanssa voi olla armoton, mutta köyhien kohdalla on varottava, ettei läsnäolollaan satuta ketään.” Hienovaraisuuden lisäksi tärkeää kuvaajalle onkin Rain mielestä läsnäolo. Ainoastaan koirat ovat lojaaleja, koska niitä ruokitaan. ”Aluksi halusin kuvata kaiken oppikirjan mukaan. ”Raghu vaikuttaa yhtä aikaa lempeältä ja haastavalta persoonalta, jolla on paljon mielipiteitä – oli kyse sitten valokuvauksesta, nuorison puhetyylistä tai revityistä farkuista.” – Sinimaria Halonen Maailman Kuvalehti 2/?2018 55 Kohtaamisia Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous 4 nroa 20€ Ajattelevien maailmankansalaisten lehti. 50 vuoden aikana Rai on ikuistanut muun muassa Kashmirin konfliktin ja Bhopalin myrkkykaasuonnettomuuden vaiheita. ”Kun et ole ohjelmoitu tekemään tiettyjä asioita tietyllä tavalla, kykenet paremmin vangitsemaan tunteita, henkeä ja tunnelmaa. Pääministeri ihaili Raita ja palkitsi tämän työstään. Vuonna 1975 säädetyn poikkeuslajin myötä pääministerin asema alkoi horjua, eikä Rai epäröinyt näyttää sitä kuvissaan. Alun perin Raista piti tulla insinööri, isänsä toiveesta. Kuvauskohteet on osattava ottaa vastaan sellaisena kuin ne tulevat.” Rai ei omien sanojensa mukaan noudata minkäänlaista tekniikkaa. Vihasin kuitenkin toimistotyötä.” Valokuvauksen Rai löysi valokuvaajaveljensä Sharampal Chowdryn luona Delhissä. Suhde Gandhin kanssa oli monimutkainen. Hän oli todella lempeä ja rakastava, mutta yhtä aikaa kova. ”Kuvajournalisti ei voi olla lojaali yhdellekään poliitikolle tai puolueelle. Vähitellen ymmärsin, että luonto ja elämä ovat niin nopeita ja liikkuvia, ettei kuvaa voi rakentaa päässään etukäteen. Minun lojaaliuteni nojaa siihen, että vangitsen totuuden kuviini, on se sitten ketä tahansa vastaan.” Äiti Teresan kanssa Rai puolestaan ystävystyi. Se on journalistisesti väärin. Sinimaria Halonen SI N IM A R IA H A LO N EN Hetken ikuistaja RAGHU RAI, INTIA Intialaisen valokuvan isä ja Äiti Teresan ystävä Raghu Rai neuvoo ikuistamaan hetken sellaisenaan. Hän kohteli kaikkia samalla tavalla, oli kyse sitten kadulla olevasta miehestä, minusta valokuvaajana tai vaikka ministeristä. ”Minne tahansa menen, valokuvaan”, Raghu Rai, 75, sanoo. Kamera roikkuu miehen olalla aivan kuin kiinni kasvanut ylimääräinen ruumiinosa. Hänen mielestään minusta ei voinut tulla viihdyttäjää, joten opiskelin insinööriksi
Siitä syntyi koskettava kirja, Ohikuljetut. Kanssakulkijat Voiko näköalattomuuden kierteen katkaista. 56 2?/?2018 Maailman Kuvalehti 10 KYSYMYSTÄ. Toimittaja Kimmo Oksanen ja valokuvaaja Heidi Piiroinen ovat seuranneet yhden Suomeen saapuneen romanikerjäläisperheen elämää kymmenen vuoden ajan. Teksti Sinimaria Halonen Kuva Anni Koponen Toimittaja Kimmo Oksasen ja valokuvaaja Heidi Piiroisen halu puolustaa heikompaa kumpuaa omista taustoista
Romaneille pitäisi löytää töitä kotimaastaan. Ihmisoikeudet koskevat kaikkia, myös muiden maiden kansalaisia. 6 Kolmasosa kirjan tuotoista menee Mihaelalle. Mihaela haaveilee koulunkäynnistä, siitä, että oppisi lukemaan ja kirjoittamaan. En voinut uskoa sitä. Heidi Piiroisen Ohikuljetut – Erään kerjäläisperheen tarina -valokuvanäyttely Suomen valokuvataiteen museossa 7.2.–20.5. 3 Millainen maa Romania on. WSOY, 2018. Koteihin pitäisi saada vettä, jotta lapset voisivat peseytyä ja kehtaisivat mennä kouluun. 5 Miksi meidän pitäisi auttaa romanikerjäläisiä. 8 Mitä opitte. Kuski kertoi, että perhe asuu siinä. H: Sattumalta. Kysyin, miksi hän pysäh1 Miksi päätitte tehdä kirjan romanikerjäläisistä. Kun vanhemmat ottavat lapsensa pois koulusta, he varastavat heidän tulevaisuutensa. K: Kaunis, mutta moniongelmainen maa – sekä yhteiskunnallisesti että poliittisesti. Kiinnostavaa nähdä, millaista perheen vanhimman pojan Fernandon elämä on esimerkiksi 17-vuotiaana. ”Kenenkään ei pitäisi joutua asumaan kadulla.” Maailman Kuvalehti 2/?2018 57. Sen pitäisi valvoa paremmin, että tuet menevät perille asti. H: Toivoa näyttää olevan. Kirja kertoo hänen elämästään ja yrityksestään selvitä ja etsiä parempaa elämää. K: Olosuhteet Suomessa ovat kamalat, mutta koska täällä on romaneita vähemmän kuin muualla Euroopassa, heidän ansionsa ovat paremmat. Siten he ovat oikeutettuja Kela-korttiin, kouluihin ja sosiaaliturvaan. Empatiaa tarvitaan ja sitä voi opetella lisää. Kuski pysäytti auton ränsistyneen kojun eteen. Kaikki eivät ole rikollisia. Heitä kohdellaan siis turisteina. 16-vuotias Mihaela sattui olemaan yksi näistä 12 romanista. Kyse ei ole yleispätevästä romaneista kertovasta teoksesta, vaan yhden suvun tarinasta. H: Se tuntuu oikeudenmukaiselta. Romanikerjäläiset elävät Euroopan mittakaavassa äärimmäisessä köyhyydessä, mutta silti lapset nauravat ja leikkivät. Tällä hetkellä töitä ei ole, joten monet lähtevät lastensa kanssa ulkomaille kerjäämään. K: EU-kansalaiset saavat viipyä toisessa EU-maassa kolmen kuukauden ajan työnhaussa. K: Se on oikeus ja kohtuus. Asenteita on paljon, mutta tietoa vähän. Miten kirjan perhe valikoitui. Olen oppinut katsomaan maailmaa toisin. Ajattelimme, että kuvat ja asia kantavat kirjaksikin. H: Heidän huumorinsa ja myönteisyytensä yllättävät. 4 Millainen on romanikerjäläisten asema Suomessa. H: Mihaelan pelokasta katsetta ambulanssissa Helsingissä 2008, kun hänen lapsivetensä olivat menneet. Onko hän silloin pienen lapsen isä, kuten vanhempansa, vai käykö hän koulua ja saa ammatin. Kimmo: Olimme tehneet Suomeen saapuneista romaneista paljon juttuja Helsingin Sanomiin , ja meille oli kertynyt vuosien mittaan hienoa ja tärkeää materiaalia, jota oli ripoteltu pitkin lehteä. Tytöt otetaan monesti pois koulusta jo teininä ja laitetaan synnyttämään, sillä lapsilisät ovat monelle ainoa toimeentulo. Suras opiskelee kiinteistöhuoltajaksi ja etsii töitä. Heillä on Suomessa katto pään päällä ja vanhin lapsista, Fernando, 10, käy koulua. 2 Ohikuljetut keskittyy Mihaela Stoican ja hänen perheensä tarinaan. Miten päädyitte tähän ratkaisuun. Maa on korruptoitunut, maaseutu autioituu ja ihmiset ovat äärimmäisen köyhiä. 10 Millaiselta Mihaelan ja hänen perheensä tulevaisuus näyttää tällä hetkellä. K: Kenenkään ei pitäisi joutua asumaan kadulla. Hän oli viimeisillään raskaana, joten huomiomme kiinnittyi häneen. Meillä itsellämme on lisäksi vakituinen työpaikka. K: Romanikerjäläisistä liikkuu väärinkäsityksiä, joita halusimme oikoa. Kimmo Oksanen ja Heidi Piiroinen: Ohikuljetut. 9 Miten romanikerjäläisten tilanne saadaan muuttumaan. Meidät lähetettiin työkeikalle helmikuussa 2008 kuvaamaan Herttoniemeen sillan alle leiriytyneitä romaneita. elämässä eteenpäin. Ei minulla ole oikeutta vaatia itselleni kohtelua, jota en salli muille. Olemme valtiona sitoutuneet noudattamaan ihmisoikeussopimuksia. K: EU on avainasemassa. Heidi: Olimme uteliaita ottamaan selvää siitä, keitä nämä ihmiset ovat ja mistä he ovat tulleet. Kun Mihaelan avomies Suras sai pätkätöitä suomalaiselta maatilalta, perheen status muuttui turisteista maahanmuuttajiksi. Romanialla on valtavasti luonnonrikkauksia, kuten kaasua, puuta ja hedelmällinen maaperä, mutta yhteiskunta ei ole kyennyt hyödyntämään niitä tarpeeksi. Nyt he ovat alkaneet ymmärtää, ettei Romaniassakaan voi menestyä, jos ei käy koulua. K: Perheellä on iso merkitys. H: Mihaela perheineen on paremmassa asemassa kuin moni muu romanikerjäläinen. Iloa on köyhyydenkin keskellä. Se hetki muutti Mihaelan maailman. K: Jos lapset pysyvät koulussa, heillä on mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. K: Sitä, kun ajoimme Cetatea de Balt?n kylään ensimmäistä kertaa etsimään Surasin Suomesta pois avustettua perhettä. Kirja pyrkii lisäämään tietoa. 7 Mitä ette unohda. Romanien on myös otettava itse vastuuta. Kyse on helvetinmoisesta ongelmien vyyhdistä. Emme halua varastaa hänen aikaansa antamatta jotain siitä vastineeksi. He ovat saaneet apua ja päässeet tyi
58 2?/?2018 Maailman Kuvalehti MANNAA MAAILMALTA Maailman parhaita ruokia suomalaisella suutuntumalla.. Se tarjoillaan usein kauniiksi palleroiksi muotoiltuina annoksina, jotka on koristeltu granaattiomenan siemenillä. Georgialainen phali tai pkhali on erilaisista kasviksista ja saksanpähkinöistä valmistettu tahna
Teksti Sanna Autere Kuva Sanna Peurakoski Lisää sulatettu kasvirasva, viini etikka ja muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Vaivaa taikinaa ja lisää joukkoon sulatettu kasvirasvalevite. Taputtele tasaiseksi pyöreäksi piiraaksi. Peitä tällöin taikina kelmulla ja kannella. Jaa taikina neljään osaan. Lisää tuore korianteri, valkosipuli, hienonnettu chili ja mausteet. Valmista täyte. Ripottele leivinpaperin päälle hieman jauhoja ja taputtele taikina pyöreäksi, halkaisijaltaan noin 20 senttimetrin levyksi. Sarviapilan siemeniä myydään yleensä etnisissä ruokakaupoissa, mutta voit valmistaa tahnan myös ilman sitä. Valmis taikina irtoaa hyvin kulhon reunoista. Värikkäiden kasvislisukkeiden kanssa se sopii mainiosti vaikka pääsiäispöytään. Maailman Kuvalehti 2/?2018 59. Leipäsestä lohtua Vegaaninen hatsapuri (4 leipää) Taikina: 4 dl ..........vettä 11 g ..........kuivahiivaa 1 rkl .........sokeria 1 tl ............suolaa 10-11 dl ...vehnäjauhoja 50 g ........kasvirasvalevitettä 1 dl ...........öljyä Täyte: 200 g ......vegaanista fetajuustoa 200 g ......vegaanista mozzarella 50 g ........kasvirasvalevitettä 2-3 tl .......valkoviinietikkaa 2 rkl .........ravintohiivahiutaleita tai 2 rkl .........vaaleaa misotahnaa Sekoita kuivahiiva pariin desiin jauhoja ja lisää seos 42-asteiseen veteen. Voit myös kohottaa taikinaa jääkaapissa yön yli, jolloin siitä tulee vielä maukkaampaa. Punajuuritahna 200 g ......keräkaalia 200 g ......etikkapunajuuria 200 g ......saksanpähkinöitä 3 ...............valkosipulin kynttä 1. Georgialaisen sulguni-juuston voi korvata sekoittamalla täytteeseen puolet fetaa ja puolet mozzarellaa. Jauha kaali ja punajuuri monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella karkeaksi massaksi. Tarkista maku. Lisää jauhetut saksanpähkinät ja hienonnettu sipuli ja sekoita tasaiseksi. Jauha saksanpähkinät monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella karkeaksi muruksi. Purista pinaateista ylimääräinen vesi pois, jottei tahnasta tule vetistä. Muotoile palleroiksi ja koristele granaattiomenan siemenillä sekä tuoreilla yrteillä. Lisää öljy. ...............tuore punainen chili 1 ................(puna)sipuli ruukku ....tuoretta korianteria 1 tl ............jauhettuja korianterin siemeniä suolaa valkoviinietikkaa maun mukaan Keitä kaalinlehtiä, kunnes ne ovat pehmenneet. Laita neljäsosa täytteestä levyn keskelle ja kerää taikinalevyn reunat nyytiksi. Raasta vegaaninen mozzarella ja murenna joukkoon feta. Tarjoa lämpimänä. Laita valmis tahna ilmatiiviiseen astiaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli. Voitele kuuma hatsapuri ja pinoa sitten leipäset päällekkäin liinan alle pehmenemään. Jos käytät vegaanisia juustoja, lisää tilkka valkoviinietikkaa ja juuston umamin maun vahvistamiseksi hieman ravintohiivahiutaleita tai vaaleaa misotahnaa. Anna taikinan kohota liinan alla vähintään tunti. Georgialainen juustotäytteinen hatsapuri-leipä on lohturuokaa parhaimmillaan. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea. Lisää suola ja sokeri. Valuta siivilässä ja huuhtele kylmällä vedellä. Laita seos kylmään maustumaan ennen tarjoilua. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa kunnolla. Lisää pinaatti, tuore korianteri, valkosipuli, öljy, viinietikka ja mausteet, ja aja tasaiseksi massaksi. Pinaattitahna 200 g ......tuoretta pinaattia ruukku ....tuoretta korianteria 200 g ......saksanpähkinöitä 2-3 ...........valkosipulin kynttä ¾ dl .........öljyä 4 tl ...........valkoviinietikkaa 1 tl ............jauhettuja korianterin siemeniä 1 tl ............jauhettuja sarviapilan siemeniä ½ tl ..........suolaa mustapippuria ripaus cayennepippuria tai kuivattua chiliä Koristeeksi: granaattiomenan siemeniä, tuoretta korianteria Kiehauta pinaatin lehdet runsaassa vedessä. Puristele kaalista vesi pois. Kaada siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Tarkista maku
M A LL A M U RT O M Ä KI saamelaiskäräjälain, erityisesti vaalikelposuutta koskevan pykälän muuttamisen puolesta. Vuoden 2018 vuosikokous järjestetään toukokuussa Utsjoella. Meillä on samanlaista pelottomuutta. Järjestö ottaa kantaa saamelaisia koskevaan politiikkaan ja julkiseen keskusteluun. KATSO, JÄRJESTÖ Palstalla esitellään Kepan jäsenjärjestöjä.. Seuraavassa numerossa teemana tulevaisuus Myanmarin älypuhelinvallankumous Mitä on kehitysyhteistyö vuonna 2050. Se on sisukas ja vähän hullukin eläin. Se tarjoaa myös mahdollisuuden osallistua erilaisiin poliittisiin ja urheiluja saamelaistapahtumiin. Saamenmaalla puhutaan paljon kamikaze-sopuleista, jotka hurauttavat suoraan auton alle mitään pelkäämättä. Sinimaria Halonen Saamelaisnuoret ry Perustettu 1991 Motto Ellos Sápmi! Eläköön Saamenmaa! Jos järjestömme, olisi eläin Olisimme sopuli. Saamelaiskäräjiä pitää kuulla, mutta se ei vielä tarkoita, että sitä kuunneltaisiin.” Vaikuttamistyön lisäksi Suomen Saamelaisnuoret ry järjestää seminaareja, pikkujouluja, pelija käsityöiltoja. Ilkeää puhetta saamelaisista Helanderin mukaan riittää. Vuoden 2017 vuosikokouksessa Tankavaarassa väliaikaohjelmana oli lumikenkäilyä. ”Nuorisojärjestön turvin pystymme sanomaan monesti asiat suoraan turhia hienostelematta”, varapuheenjohtaja Ida-Maria Helander sanoo. ”Koska yhteisömme on pieni, tuntuu, että saamelaisista saa puhua aika rajustikin, jopa henkilötasolla. ”Tällä hetkellä saamelaiskäräjät ovat vain lausuntokone,jolla ei ole todellisuudessa valtaa. Lapsettomuus vapaaehtoisena valintana Kuvareportaasi: Norsujen orpokodissa Nairobissa Saamelaisnuoret eivät pelkää puhua Nuorisojärjestöt voivat sanoa asiat suoremmin, Saamelaisnuoret ry uskoo. Yritämme puuttua tällaisiin tilanteisiin. Monesti saamelaiset esitetään mediassa mielensä pahoittajina.” Hiljattain järjestö on puhunut paljon Maailman Kuvalehti 3/2018 ilmestyy 17.5. Järjestön mielestä niin sanottu lappalaispykälä rikkoo saamelaisten itsemääräämisoikeutta. ”Tärkeintä on se, että nuoret voivat kohdata muita saamelaisnuoria”, Helander sanoo. Suomen Saamelaisnuoret ry eli Suoma Sámi Nuorat syntyi 26 vuotta sitten nuorten saamelaisten tarpeesta tulla kuulluksi
Romdeng kuuluu Tree Alliance -järjestöön, ja samanlaisia ravintoloita on syntynyt jo muuallekin Kambodžaan. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2018 6 kertaa. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Samalla se kantaa tarinaa auttamishalusta, jonka voin välittää suomalaisille ystävilleni. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ravintolassa häärii paljon tarjoilijoita, ja siihen on hyvä syy: ravintolassa koulutetaan syrjäytymisvaarassa olevia ja kaduilla asuneita nuoria. Romdeng-ravintolan eksoottisesta ruoasta on saatava selfie muistoksi. Ostan lompakon, koska se on käytännöllinen esine. Hannu Pöppönen H A N N U PÖ PP Ö N EN Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Lompakko on ommeltu taidolla, ja sen pinta on koristeellisen kaunis. Hänen sormissaan on isokokoinen, paistettu tarantella-hämähäkki, oikeassa kädessä kännykkä. Järjestö työllistää myös nuorten vanhempia. Kolonialismin aikaisessa kartanossa Pnohm Penhin keskustassa toimivassa ravintolassa tarjoillaan erinomaista kambodžalaista ruokaa: hämähäkkien ja muurahaisten lisäksi esimerkiksi amokia, banaaninlehdessä kypsennettyä kalaa. Rugbypallon uusi elämä Nuori turistimies näyttää korostuneen kauhistuneelta. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Ravintolan yhteydessä on kauppa, joka myy heidän tekemiään esineitä: t-paitoja ja kierrätetystä autonrenkaiden kumista tehtyjä käsilaukkuja. Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@ maailmankuvalehti.fi Vt. En saa silmiäni irti lompakosta, joka on tehty vanhan rugbypallon kumista. päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Toimitussihteeri Mimosa Hedberg, 050 317 6706 Toimitusharjoittelija Daniel Matvejeff, 050 317 6705 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 6 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issn 1799-151x Ilmestymis päivä 29.3.2018 Seuraava numero ilmestyy 17.5.2018 Maailman Kuvalehti 2/?2018 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Ruoan lisäksi asiakaspalvelu on huippua. Huomautukset 14 päivän kuluessa
Parlamenttiin on otettu käyttöön sormenjäljen tunnistukseen perustuva paikallaolojärjestelmä, joka on paljastanut noin 200 työntekijän olleen poissa töistä pitkiä aikoja ilman syytä. Hurvittelua ranskalaistyyliin, sanomme me. Nyt haaymujengiä uhkaa potkut! 2 FANTASIAA MONTTUUN Ghanasta löytyy joukko hieman erikoisemmin orientoituneita hauta-arkun rakentajia, jotka valmistavat asiakkailleen fantasia-arkkuja. 1 HAAMUTYÖNTEKIJÖILLE POTKUT Argentiinan presidentti Macri uhkaa pistää lusmut valtion virkamiehet ojennukseen. 3 JUOPPOPAPPA KIERROKSILLA Poliisilla oli kädet täynnä Bretagnessa Länsi-Ranskassa, kun reippaasti juopunut 73-vuotias hyppäsi auton rattiin ja hurautteli liikenneympyrää 17 kierrosta ympäri, ennen kuin viranomaiset saivat hänet taltutettua. Saudi-Arabiassa järjestettiin suuri kameleiden kauneuskilpailu, ovathan upeat eläimet paikallisten kasvattajien ylpeydenaihe. Muhkeat huulet ovat kameleillakin arvossa! 4 2 3 1 Teksti Mimosa Hedberg • Kuvitus Klaus Welp 62 2?/?2018 Maailman Kuvalehti ABSURDISTAN Lopuksi ihmetellään maailman kummallista menoa.. Mies ei muka kuullut poliisin sireenejä. 4 KEN ON HEISTÄ KAIKKEIN KAUNEIN. Se voi olla vaikkapa kengän tai leijonan muotoinen, ja arkun on tarkoitus johdattaa vainaja jatkamaan ammatissaan myös kuoleman jälkeisessä elämässä. Valitettavasti tänä vuonna noin tusina kamelia jouduttiin diskaamaan, sillä omistajat käyttivät niihin botoxia
Myyjä myy lehden 5 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa. Ym pär istö vaikuttava aikakauslehti LAATUJOURNALISMIA KÖYHYYDEN VÄHENTÄMISEKSI. Toimitus tuottaa kulttuurilehteä, jota on kiva lukea. Tuotoilla kehitetään lehteä entistä paremmaksi. isonumero.fi. tekee myy ostaa Myyjä ostaa Ison Numeron 2 euron kappalehintaan
Auttaa voi aina. /syyria FO TO : O L A K JE LB Y E KERÄYSLUPA: POL SPR_Syyria_200x240_MaailmanKuval.indd 1 13.3.2018 16.47. Lahjoituksesi merkitsee fysioterapiaa, proteeseja ja liikkumista helpottavia apuvälineitä. Punainen Risti tarjoaa mm. Lahjoita: lähetä viesti SPR numeroon ( €) tai punainenristi. Tee ma : Alk up erä isk ans at Ma ailm an Ku vale hti 2/2 018 PUNAINENRISTI.FI/SYYRIA Sodan julmuutta on vaikea käsittää. Aleppon ja Damaskoksen kuntoutuskeskuksissa apua, jota ilman moni vammautunut jäisi vaille tulevaisuutta. Lähetä viesti SPR numeroon ( €) Lahjoituksilla apua Syyriassa vammautuneille Syyrian sota-alueella miinat, pommit ja räjähteet vaativat päivittäin uusia uhreja, joista iso osa on lapsia ja nuoria