Elämää ilman lokeroita TEEMA: LOMA Reportaasi: 3 2019 6,90?€. PohjoisKarjalassa opetellaan omavaraisuutta Tee ma : Lom a Ma ailm an Ku vale hti 3/2 019 Turismi tuo tuloja ja vie opiskeluhalut Jordaniassa Tommi Uschanov: " Musiikin ansiosta minun ei tarvitse matkustaa" Taiteilijapariskunta Kaisa ja Christoffer Leka vastaavat toistensa ehdotuksiin lähtökohtaisesti kyllä
Tule siis osaksi auttajien ketjua. Ota hetki auttamiselle. Jäsenenä olet auttaja. Liity helposti: punainenristi.fi/liity. Pysähdy hetkeksi, nauti vaikka kupponen kuumaa ja pidä pieni auttamishetki. Liittymällä jäseneksi mahdollistat avun omalla paikkakunnallasi ja maailmalla. Punaisen Ristin jäsenenä olet auttaja, heikoilla olevien puolustaja
Vannon itselleni, että kompensoin lentoni ja ostan omatuntoni puhtaaksi heti matkan jälkeen. Tarinan takaa Kotiin palattuani jatkan itseni kyseenalaistamista. He perustelevat elämäntapansa niin hyvin, että hetkeksi kyseenalaistan elämänmittaisen tavoitteeni saavuttaa parempi elintaso kuin vanhemmillani on. Lentokoneen noustessa ilmaan tunnen oloni vapaaksi, mutta omaatuntoani kolkuttaa ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Matka Pohjois-Karjalaan on avartava. Anni Härkönen Maailman Kuvalehti 3/?2019 3. Sujautan sekaan toilettitarvikkeeni korkeintaan sadan millilitran muovituubeihin. Jo paluumatkalla lupaus unohtuu. Lasse Nordlund ja Maria Dorff elävät vailla mukavuuksia, joita moni suomalainen on pitänyt itsestäänselvyyksinä jo vuosikymmeniä. Valtimo 38–45 Omilla ehdoilla RI IK KA H U RR I Teen yhden viikon aikana kaksi reissua: ensimmäinen on työmatka Pohjois-Karjalan Valtimolle omavaraistalouteen, toinen hätäisesti varattu lomamatka Etelä-Eurooppaan. Puran rinkan retkeilyvaatteista ja pakkaan sen uudestaan. Se tuntuu väärältä
Nyt hänen elämänsä keskittyy pariin töölöläiskortteliin, mutta Bourgeot ei kaipaa kaukomaille, sillä muu maailma tulee tapaamaan häntä hänen kirjakauppaansa. Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Haastattelu 16 Ian Bourgeot varttui kolmella eri mantereella. Kannen kuva: Saara Mansikkamäki Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Laura Oja, Iain Masterton / Alamy / All Over Press, Outi Kainiemi Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. Tässä numerossa Siirtotyöläiset 26 Aasialaiset pyörittä vät Persianlahden yhteiskuntia tekemällä töitä surkeissa oloissa. Jatkuvasti kasvava turismi aiheuttaa niin ekologisia kuin sosiaalisia ongelmia. Turismin haitat 34 Matkailun viattomuuden aika on päättynyt. 4 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Ihan kaikkialla. Maailma paloina 6 Yllätysnimi kehitysministeriksi 7 Työ ei tuo leipää pöytään 8 Lyhempi työviikko estäisi ilmastokatastrofin 9 Norsu on jälleen riistaa Botswanassa 10 Pikamuodin kierto hidastuu 11 Kolumni Mimosa Hedberg 12 Maailmanennätys Maailman pisimmät lomat 14 Välähdys Vammaisuimari valmistautuu kisoihin Pitkät jutut 16 Henkilökuva Parin korttelin kosmopoliitti 20 Haaveissa hitunen vapaata 26 Nykyajan orjuutta Persianlahdella 30 ”Älä ole niin söpö, olet beduiini!” 34 Lomailusta katosi viattomuus 38 Omilla ehdoilla 46 Essee Musiikki vie maailmalle Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Laura Luoto / Allianssi 50 Suhteita Työhevonen ja unelmoiva perhonen 54 10 kysymystä Minja Koskela 56 Arviot & vinkit 58 Ilmiö Reilumpaa jakamistaloutta 59 Kolumni Elina Hirvonen 60 Kumma kolkka Makea kyyti Mongoliaan 61 Katso, järjestö Lieksan somaliperheyhdistys 62 Mistä tämäkin on
Ainakin minulle vapaa-aika painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin raha. Juha Mäkinen Lomailusta tasa-arvo on kaukana TU O M A S TI A IN EN Maailman Kuvalehti 3/?2019 5 Pää kirjoitus. Monet lahjoittavat säännöllisesti osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Mikä olennaisempaa, koko kysymys siitä, kuinka paljon minä matkailijana matkustamiseni ansiosta mahdollisesti avarrun, on hyvin itsekeskeinen. Y ksi eniten inhoamistani fraaseista on ”Matkailu avartaa”. Katseen nostaminen kirjasta sekä paikallaan pysyminen ovat myös tärkeitä taitoja. Kumpaakin kannattaa harrastaa valikoivasti. Hyvät lukijat, minulla on ollut ilo toimia Maailman Kuvalehden päätoimittajana puolen vuoden ajan. Matkailu itsessään ei avarra sen enempää kuin lähikaupassa käynti. Tämän lehden ilmestyessä olen jo hypännyt laiturille, ja vakituinen kippari Anni Valtonen palaa ruoriin elokuun alussa. Samalla tiedän, että koko ajatusleikki on mahdollinen vain kohtalaisen etuoikeutetulle ihmiselle. Perusajatus on ihan luonteva: asioiden itse kokeminen on tehokas tapa saada niistä ymmärrystä. Etenkin lyhyeltä matkalta tehdyt havainnot voivat kuitenkin jäädä varsin pinnallisiksi. Ihan aina ei silti kannata lukea, eikä matkailu suinkaan automaattisesti avarra. Tämän numeromme teemana on loma, ja niinpä seuraavilla sivuilla on juttuja lomaan, työhön ja matkailuun liittyen. Useimpien suomalaisten mielissä lomaan yhdistyy juuri mahdollisuus matkustaa. Ajatusleikkinä voi miettiä, olisiko valmis lahjoittamaan esimerkiksi viikon omaa vapaa-aikaansa ihmiselle, jolla ei ole mahdollisuutta lomailuun. Tuntuu kuin olisi saanut hetkeksi lainaan kauniin purjeveneen, jolla seilaaminen on samaan aikaan sekä nautinnollista että vastuullisuudessaan jännittävää – etenkin kaltaiselleni maakravulle. Väitteen kanssa on periaatteessa helppo olla samaa mieltä, mutta purematta sitä ei kannata niellä. Kiitos teille! Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. Sekä matkailu että lukeminen ovat parhaimmillaan elämää rikastuttavia kokemuksia. Kannattaisi kysyä myös, mitä muu maailma – ihmiset, yhteisöt ja koko elonkehä – matkailustani saavat. Samalla on hyvä muistaa, että lomailunkin suhteen maailma on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen paikka. Kun menemme toiseen maahan ja kulttuuriin, voimme omakohtaisesti havainnoida sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Haluankin esittää fraasiin nillittäjämäisen täsmennyksen: matkailu voi avartaa, jos matkailija on avartumiselle altis, halukas oppimaan ja sivistämään itseään. Mausteista ruokaa! Poskisuudelmia! Kaoottista jonotusta! Ja päälle sitten vielä hurmioitunut huomio siitä, että ihmiset ovat loppujen lopuksi pohjimmiltaan kaikkialla samanlaisia. Jos näin ei ole, ei matkailu itsessään avarra sen enempää kuin lähikaupassa käynti. Monille ihmisille koko ajatus lomailusta on mahdottomuus, koska heillä ei ole siihen varaa tai koska he pahimmillaan tekevät töitä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa. No kappas vain! Fraasina ”Matkailu avartaa” tuo mieleeni takavuosien kirjakerhon mainoslauseen ”Lukeminen kannattaa aina”
Lappalaisen suurin toive Skinnarin suuntaan on, että Suomen kehityspolitiikassa säilyisi pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus. Ulkomailla opiskelleella ja työskennelleenä Skinnarilla on kokemusta laajemminkin kuin vain Suomen asioista. Skinnari on toisen polven kansanedustaja, sillä hänen isänsä oli kansanedustajana vuosina 1980–2015. Hän on koulutukseltaan lakimies ja on työskennellyt muun muassa japanilaisessa kauppahuoneessa, mobiilialalla kansainvälisen liiketoiminnan kehittäjänä sekä yrittäjänä. Maailma paloina. Skinnari, 45, on toisen kauden kansanedustaja Lahdesta. Antti Rinteen kokoaman uuden hallituksen ministerivalintoihin liittyi odotettuja nimityksiä, mutta myös yllättävämpiä valintoja. Nuorena Skinnari pelasi ammatikseen jääkiekkoa. Sellaisena voi pitää sosiaalidemokraattien ulkomaankauppaja kehitysministeriksi nostamaa Ville Skinnaria. ”Toivon myös, että kansalaisjärjestöjen työtä arvostetaan ja tuetaan ja nähdään se lisäarvo, jonka järjestöt tuovat kehitysyhteistyöhön itsenäisinä toimijoina.” Lappalaisen mukaan on tärkeää, että kestävä kehitys mielletään koko hallitusohjelman kattavaksi tavoitteeksi. ”Skinnari voi omalla tontillaan tuoda globaalin ulottuvuuden sen toimeenpanoon.” Juha Mäkinen Yllätysnimi kehitysministeriksi N U RP H O TO / LE H TI KU VA Koonnut Ruut Tolonen Ville Skinnari on taustaltaan jääkiekkoilija ja yrittäjä. Fingon vaikuttamistyön johtaja Rilli Lappalainen myöntää Skinnarin valinnan olleen pieni yllätys, mutta hän suhtautuu luottavaisesti uuteen ministeriin
Argentiina ja Algeria selättivät malarian Maailman sana tågskryt on uusruotsia ja tarkoittaa ylpeyttä junalla matkustamisesta. Viime vuonna köyhien ja alemman keskitulotason maiden 15–24-vuotiaista työntekijöistä kolmasosa oli köyhiä. Erityisen vaikeaa palkalla toimeentulo on nuorille aikuisille. Argentiinan ja Algerian menestystä tehtävässä siivitti se, että malarian diagnosointi ja hoito oli niissä ilmaista. Palkkaköyhien osuus työssäkäyvästä väestöstä vuonna 2018 Äärimmäisen köyhiä (< 1,9 USD/päivä) Köyhiä (<3,2USD/päivä) >3,2USD/päivä Ylemmän keskitulotason maat Alemman keskitulotason maat Matalan tulotason maat Maailman Kuvalehti 3/?2019 7 MAAILMA PALOINA. Köyhimmissä maissa kehitys on hitaampaa. Malaria on edelleen merkittävä kuolinsyy ja vaarallinen etenkin pikku lapsille. Palkkaköyhyyttä on saatu kitkettyä huomattavasti 25 viime vuoden aikana etenkin alemman keskitulotason maissa, mistä suuri osa on Kiinan nopean talouskasvun ansiosta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa työssäkäyvien köyhien lukumäärän ennustetaan nousevan 15 miljoonalla vuoteen 2023 mennessä, sillä kasvavalle väestölle ei ole pystytty luomaan kohtuullisesti palkattuja työpaikkoja. 20 40 60 80 100 Kaikkialla maailmassa palkka ei riitä säälliseen elämään. Nuorten lisäksi palkkaköyhyys kasaantuu naisille. Nykymenolla Agenda 2030 -tavoite köyhyyden poistamisesta sen kaikissa muodoissa jääkin saavuttamatta. Algeria on vasta toinen Saharan eteläpuolisen Afrikan valtio, joka on selättänyt malarian; ensimmäisenä tehtävässä onnistui Mauritius vuonna 1973. Kaikkein köyhimmissä sekä alemman keskitulotason maissa jopa joka neljäs työssäkäyvä elää köyhyydessä eli joutuu selviämään alle 3,2 Yhdysvaltain dollarilla päivässä, kertoo Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuvuodesta julkaistu raportti. Viime vuosina taistelu tautia vastaan on hidastunut, sillä malarialoista levittävistä hyttysistä on tullut vastustuskykyisiä lääkeaineille, eikä malarian ehkäisyyn ole osoitettu riittävästi varoja. Etelä-Amerikassa ilouutisia kuultiin myös viime kesänä, kun Paraguayn julistettiin voittaneen malarian. Lähde: ILO:n World Employment and Social Outlook -raportti Työ ei tuo leipää pöytään Maailman terveysjärjestö WHO vahvisti toukokuun lopussa, että malaria on saatu hävitettyä pysyvästi Argentiinasta ja Algeriasta
Eniten nälästä kärsivät syrjäseudulla asuvat köyhien perheiden lapset. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan välittömiä poliittisia toimia, raportti vaatii. Lyhempi työviikko estäisi ilmastokatastrofin Työelämän leppoistaminen ei ehkä pian ole enää vain harvojen luksusta vaan jokaisen työntekijän velvollisuus. Myös kansantaloudelliset vaikutukset ovat suuria: pelkästään lyhytkasvuisuuden arvioidaan pienentävän Afrikan maiden bruttokansantuotetta 10 prosentilla. jä näiden maiden teollisuus parhaillaan tuottaa. Jotta ilmastokatastrofi voitaisiin estää, kaikissa maista pitäisi nopeasti vähentää työtunteja ja muuttaa talousjärjestelmä vähäpäästöisemmäksi. Työviikon lyhentämisen etuna on, että kun teollisuustuotanto pienenee, tarvitaan aiempaa vähemmän luonnonvaroja. Brittilänen Autonomy-ajatushautomo ehdottaa, että eurooppalaisten tulisi lyhentää viikoittaisia työtuntejaan murto-osaan nykyisestä, jotta ilmasto ei lämpenisi vaarallisen paljon. Lähde: ILO:n Working conditions in a global perspective -raportti C A RO / RU PE RT O B ER H Ä U SE R / A LL O V ER PR ES S KI RA N SH A ST RY / FL AT IC O N 8 3/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Laskelma tuntimääristä perustuu OECD:n ja YK:n tietoihin siitä, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöNälkä tappaa yhä Afrikassa Kohti parempaa 70 % työntekijöistä on tyytyväisiä lähiesihenkilöidensä osaamiseen ja saa tukea kollegoiltaan. Aliravitsemus hidastaa lasten kasvua ja kehitystä ja heikentää näin heidän koulumenestystään. Afrikassa lähes puolet lapsikuolemista johtuu nälästä. Teollisuustuotantoa pitäisi supistaa, vihreitä työpaikkoja luoda lisää. Tiedot käyvät ilmi etiopialaisen African Child Policy Forum -ajatushautomon tuoreesta raportista. Samaan aikaan työtä pitäisi luoda teollisuustuotannon sijaan palvelualoille ja sektoreille, jotka voivat olla hidastamassa ilmastonmuutosta. Raportin mukaan 90 prosenttia maanosan lapsista joutuu selviämään ravitsemuksellisesti puutteellisella ruokavaliolla, ja 60 prosenttia afrikkalaislapsista saa syödäkseen liian harvoin. Esimerkiksi Britanniassa työviikon pituus voisi olla yhdeksän tuntia, Ruotsissa kaksitoista ja Saksassa kuusi. Joka päivä maailmassa kuolee 10 000 lasta nälkään – yksi joka kolmas sekunti. Tutkimuksessa on huomioitu ainoastaan teollisuustuotannon leikkaamisesta aiheutuva hiilidioksidipäästöjen lasku, mutta myös työmatkaliikenteen supistuminen vähentäisi päästöjä
Pian määrä alkaa laskea, sillä Botswana ilmoitti toukokuun lopussa sallivansa jälleen elefanttien metsästämisen. Norsu on jälleen riistaa Botswanassa D A N Y ST ER N FE LD / FL IC KR Afrikannorsu on suurin maalla elävä nisäkäs. Norsun elinalue on kaventunut ja lajia elää luonnonvaraisena enää puoli miljoonaa yksilöä. Vuosien varrella kielto on kuitenkin herättänyt närää, sillä maaseudun pienviljelijät ovat valittaneet elefanttien tallovan heidän satonsa pilalle. Vuonna 2014 Botswanassa heräsi huoli eläinten määrän hupenemisesta, minkä seurauksena maan silloinen presidentti kielsi norsunmetsästyksen. Eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Botswanassa asuu yli 130 000 elefanttia, kolmannes koko Afrikan luonnonvaraisista norsuista. Luonnonsuojelijat arvostelevat metsästyksen sallimisen olevan poliittinen veto, jolla Masisi vahvistaa kannatustaan maaseudulla. Sille lienee tarvetta, sillä maailman reaktio uhanalaisen lajin metsästyksen sallimiseen on ollut pöyristys. Pyyntilupia aiotaan myöntää vuosittain korkeintaan 400 norsulle. Botswanan hallitus osasi odottaa rajua kritiikkiä päätöksestään ja on uutistoimistojen mukaan palkannut yhdysvaltaisen PR-toimiston auttamaan norsunmetsästykseen liittyvässä julkisuudenhallinnassa. Turismi on Botswanan tärkeimpiä elinkeinoja, ja päätös voi heikentää maan mainetta. Maan nykyinen presidentti Mokgweetsi Masisi perustelikin norsujen palauttamista riistaeläimiksi sillä, että kannan vahvistumisen myötä norsujen aiheuttamien tuhojen määrä on noussut. Maailman Kuvalehti 3/?2019 9 MAAILMA PALOINA
Merkkejä muodin hidastumisesta on kuitenkin havaittavissa. Vaatteita on niin hirveästi, että on hyvä, että vähän käytetyt vaatteet saavat uuden elämän. EU-tasolla kestävän muodin kriteerejä pohditaan parhaillaan. ”EU:ssa keskustellaan, pitäisikö keskittyä uusien innovaatioiden kehittelyyn vai kieltää hankalasti kierrätettävät materiaalit kokonaan. ”Ihmiset ovat tietoisempia pikamuodin haitoista, kuten ympäristökuormituksesta ja heikoista työoloista halpatuotantomaissa. Sitä ei tiedetä, vähentääkö tämä oikeasti pikamuodin kulutusta. Pitkään tasaisena jatkunut kasvu on tällä vuosikymmenellä lähes pysähtynyt, mikä johtuu osittain vaatteiden halpenemisesta. Vuoteen 2000 verrattuna teiniraskauksien vuotuinen määrä on laskenut noin 3 miljoonalla Lapsiin kohdistuvia henkirikoksia tehdään vuosittain 12 vähemmän kuin vuosituhannen alussa. Mutta olen varma, että tavassamme kuluttaa vaatteita on tapahtuVaatteiden kuluttamisessa pitäisi päästä takaisin laatuajatteluun. Vielä 1990-luvun alkupuolella määrä oli runsaat kaksi miljardia euroa. Ongelmana kierrätyksessä ovat sekoitemateriaalit eli tekstiilit, joissa on yhdistetty luonnonmateriaaleja ja keinokuituja. LA U RE N FL EI SC H M A N N / U N SP LA SH Maailman lukuja Maailman lasten tilanne on parempi kuin koskaan ennen ja lasten asema on viime vuosikymmeninä kohentunut monella saralla. Niitä on vaikea erotella toisistaan siten, että niistä voitaisiin tuottaa tasalaatuista uutta kuitua. Samalla aikavälillä lapsityövoiman käyttö on vähentynyt 40 % Kouluun pääsevien lasten on noussut vuosittain 115 miljoonalla Lähde: Global Childhood Report 2019 10 3/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Pikamuodin kierto hidastuu Yhdysvaltalaisraportin mukaan kierrätysvaatteiden myynnin arvo ylittää kohta pikamuodin. ”EU:ssa puhutaan vaatetakuusta, extended producer responsibility. Sen myötä tuottajalla olisi velvollisuus taata vaatteen laatu ja kestävyys.” Vuonna 2025 EU:n alueella tulee uuden jätedirektiivin myötä voimaan säädös, jonka mukaan tekstiilejä ei saa enää viedä kaatopaikalle, vaan ne tulee laittaa kiertoon. Tehokkain tapa vähentää pikamuodin haittoja on lainsäädäntö, sanoo Niinimäki. Jokaisen vaatteen voisi nähdä investointina, osana harkiten rakennettua kokoelmaa. Toisaalta niitä on jo niin paljon kierrossa, ettei kieltäminen ratkaisisi ongelmaa”, Niinimäki sanoo. Vastuu kierrätyksestä on tuottajalla. Kierrätysmuotisivusto thredUPin vuosiraportin mukaan vaatteiden jälleenmyyntimarkkina Yhdysvalloissa kasvaa nyt puolitoista kertaa nopeammin kuin pikamuoti ja ohittaa sen viidessä vuodessa. Silja Ylitalo Suomalaiset käyttävät vaatteisiin vajaat viisi miljardia euroa vuodessa. Tästä kertoo muun muassa vaatteiden vuokrausja korjauspalveluiden käytön lisääntyminen sekä vauhti, jolla verkkokirppisten ja käytettyjen vaatteiden kauppa kasvaa. ”Kuluttajien kannalta käytettyjen vaatteiden kauppa on mielenkiintoinen ilmiö. massa jotain suurempaa”, Niinimäki sanoo. ThredUPin raportti ennustaakin, että käytettyjen vaatteiden markkinoiden rinnalla myös pikamuodin myynti jatkaa kasvuaan, joskin aiempaa hitaammin. Mutta niin kauan kuin hinnoittelu pysyy näin alhaalla, kuluttajien käyttäytymistä voi olla vaikea muuttaa”, Aalto-yliopiston muodin tutkimuksen professori Kirsi Niinimäki sanoo
Myös uskonnollisiin rituaaleihin osallistuminen on kiellettyä. Hän ei saa koskea hedelmäpuuhun, muutoin se ei enää kanna hedelmää. Jos naista ei eristetä, jumalat suuttuvat. Kun pyysin ääneen miestäni ostamaan minulle tamponeja, tyttökaverini tokaisi, että olettepa te rohkeita. Kuinka monta kertaa olet itse piilotellut kuukautisiasi poikaystävältäsi. Hän tietää, että kylän miehille loimu on selvä merkki siitä, että nyt vajassa on joku yksinään. Maailman Kuvalehti 3/?2019 11 Näkökulma. Mimosa Hedberg Saastaiset kuukautiset V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Kirjoittaja työskentelee ulkomaankomennuksella Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntijana Nepalissa. Tapasin Birun ja muita Länsi-Nepalin kylissä asuvia naisia, jotka ovat eläneet koko elämänsä tämän ikivanhan hinduperinteen, chhaupadin , kanssa. Jos ilma käy oikein kylmäksi, vajaan on sytytettävä tuli. Siksi hänet eristetään muusta perheestä, usein juuri karjavajaan. Siispä kysyin myös tapaamiltani nepalilaisnaisilta: kenen syy on, että perinteestä pidetään kiinni, naisten vai miesten. Myös Nepalissa yleinen mielipide on chhaupadia vastaan. Maan korkein oikeus kriminalisoi käytännön jo vuonna 2005, ja monet järjestöt sekä viranomaiset tekevät töitä perinteen kitkemiseksi. Silti chhaupadi istuu sitkeässä. Näin kierre katkeaa. On kivistäviä vatsakipuja ja verta joka puolella. Lakataan mekin rankaisemasta itseämme. Hän kävelee karjavajaan puhveleiden sekaan ja sulkee oven takanaan. Biru kyyhöttää vajassa pienen vauvansa kanssa viisi tai kuusi päivää ja miettii, mistä jumalat rankaisevat naisia näin paljon. Nainen ei saa valmistaa perheelleen ruokaa – muuten ruoka saastuu. O n taas se aika kuukaudesta, kun Biru huomaa vuotavansa verta. Myös Suomessa kuukautisiin liittyy valtavasti tabuja, joita me naiset olemme mukana ylläpitämässä. Yöllä lämpötila voi laskea nollan alapuolelle. Länsi-Nepalin Kalikotissa on kylmä, ollaanhan Himalajan juurella. Chhaupadiin liittyy vahvasti ajatus, että nainen on kuukautistensa ajan epäpuhdas, eikä saa olla tekemisissä muiden kanssa. Vajaanko sitä vielä pitäisi mennä. Biru on nyt luopunut chhaupadista valistustyön ansiosta, eikä hän opeta sitä tyttärilleen. Kuukautiset ovat pirullinen kokemus ihan missä päin maailmaa tahansa. Vauvan syntymästä on vain muutama kuukausi, mutta nyt kun kuukautiset taas alkoivat, Biru tietää, mitä on tehtävä. Ja auta armias, jos nainen ei menekään vajaan ja sitten jotain pahaa tapahtuu – tällöin hän saa kestää häpeää koko loppuikänsä. Perinne tuntuu niin epäinhimilliseltä, että haluan etsiä syyllisiä. Tätä Biru ei tee mielellään. Heidän suustaan kuului rohkea vastaus, jota en odottanut: enemmän naisten, vaikka syytä on toki kaikissa. Jumalat eivät rankaise naisia kuukautisista, eivät liioin miehet. Jumalat eivät rankaise naisia kuukautisista, eivätkä myöskään miehet (ainakaan sellaiset, joilla on yhtään älliä päässä). Läheinen sairastuu tai karjaa kuolee. Puhvelit lämmittävät hieman, mutta samalla kärpäset ryömivät silmiin ja korviin. Äidit siirtävät perinteen tyttärilleen
Iranilaiset lomanviettäjät kylpevät Pohjois-Iranin Babolsarissa Kaspianmeren rannalla. MAAILMAN PISIMMÄT VAPAAT: IRAN MAAILMANENNÄTYS Globaaleja äärimmäisyyksiä
Juhlakautta varjostivat pahat tulvat, joissa menehtyi yli 40 ihmistä. Juhlakausi kestää kaksi viikkoa, ja siihen sisältyy useampi vapaapäivä. Ei vapautta , ei tosiaankaan – kansalaisoikeuksien tila islamilaisessa tasavallassa on lohduton. Teksti: Juha Mäkinen Vuoden tärkein juhla on kuitenkin nowruz eli persialainen uusivuosi, jota vietetään kevätpäiväntasauksen aikaan. Myös nowruz on osittain politisoitu, sillä juhlapyhän aikaan Iranin johtajat pitävät tärkeitä puheita – aivan kuten Suomen presidentti uutenavuotena. Maailman pisimmät vapaat Lähde: Wikipedia Iran Kuwait Kambodža Burkina Faso Andorra Suomi 26 27 35 13 18 27 30 15 31 14 36 11 palkalliset lomapäivät yleiset vapaapäivät. Nowruziin valmistaudutaan perusteellisella kevätsiivouksella. Vapaapäivät heijastelevat kunkin maan uskontoa, politiikkaa ja historiaa. Vapaapäivien vertailu eri maiden välillä ei ole helppoa. Iranissa on paljon uskonnollisia juhlapyhiä: Muhammedin syntymäpäivä, Muhammedin kuolinpäivä, erinäisten imaamien muistopäivät, ramadanin päätöspäivä ja niin edelleen. Ne palautettiin arkipyhiksi vuonna 1992. Mutta vapaata, siis vapaa-aikaa, iranilaisilla on suhteellisen paljon. Iranin ohella vain Kambodžassa on yhtä paljon yleisiä vapaapäiviä, mutta Iranissa on sen lisäksi selvästi pidemmät lomat. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta iranilaisilla on eniten vapaata maailmassa. Kaiken lisäksi juhlapyhiä voidaan siirrellä: Suomen 1970-luvun työnarkomaanisessa ilmapiirissä loppiainen ja helatorstai siirrettiin lauantaille. Myös politiikka on korostetusti esillä: kalenterissa on vapaata muun muassa islamilaisen vallankumouksen vuosipäivänä, vuoden 1963 kansannousun vuosipäivänä sekä Iranin öljyteollisuuden kansallistamisen vuosipäivänä. A RV / A LA M Y ST O C K PH O TO Uskonto ja politiikka lyhentävät työviikkoja Iranilaiset saavat nauttia vapaapäivästä muun muassa öljyteollisuuden kansallistamisen vuosipäivän kunniaksi. Tämänvuotisissa puheissaan sekä presidentti Hasan Ruhani että hengellinen johtaja Ali Khamenei soimasivat länsimaita ja kehottivat iranilaisia yhtenäisyyteen. Sen historia ulottuu aikaan ennen islamilaisen tasavallan ja jopa ennen islamin syntyä. Joulupukin kaltainen harmaapartainen Amu Nowruz tuo lapsille lahjoja. Kun huomioidaan sekä vuosilomat että yleiset vapaapäivät, kärkeen nousee Iran. Vapaapäivien määrä vaihtelee vuosittain, sillä tiettyyn päivämäärään sidottu juhlapyhä osuu yhtenä vuonna arkipäivään, toisena taas viikonloppuun. Huomioon on otettava sekä palkallisia lomia koskeva työlainsäädäntö että yleiset vapaapäivät. Pelkkiä lomapäiviä vertailtaessa Iran häviää kuitenkin kirkkaasti Kuwaitille, jossa vuosilomaa pidennettiin äskettäin 35 päivään. Kumppaninaan hänellä on punaisiin vaatteisiin pukeutunut nokinaamainen Haji Piruz, joka soittaa ja laulaa
Uimari Dunia Felices on yksi isäntämaan mitalitoivoista. VÄLÄHDYS. Kuva: Lima 2019 / Flickr Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Perussa järjestetään heinäkuun lopussa panamerikkalaiset kisat ja elokuussa vammaisurheilijoille tarkoitettu rinnakkaistapahtuma
pitkiin ja syvällisiin keskusteluihin. Keskustelemme joka ikisen asiakkaan kanssa”, Bourgeot sanoo. Suomalaisille riittää vähempikin.” ”Jos haluat pysyä hyvässä kunnossa, ryhdy kirjakauppiaaksi”, toteaa Ian Bourgeot. ”Minua ihmetyttivät vaatteet, joita nuoret – mutta minun silmissäni vanhat – ihmiset käyttivät, saati ne vaatteet, joita he eivät käyttäneet. Bourgeot ei allekirjoita käsitystä suomalaisten varautuneisuudesta. Parin korttelin kosmopoliitti. Ian Bourgeot’n kirjakauppa on kielten ja kulttuurien kohtaamispaikka, jossa rakkauskin kukoistaa. ”Tämä on yllättävän fyysistä työtä.” Todisteena sanoilleen Bourgeot kantaa ovesta ulos pari puista penkkiä ja painavia kirjalaatikoita. Vuorovaikutus ei yleensä jää pelkkään kohteliaaseen tervehdykseen; jokainen puodissa käynyt tietää, että Bourgeot’lla on merkillinen taito vetää asiakkaansa Teksti: Juha Mäkinen Kuvat: Laura Oja 16 3/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Siellä asenteet tuntuivat suvaitsemattomilta svengaavaan Lontooseen verrattuna. Jo ennen Suomeen päätymistään Bourgeot oli elänyt hyvin kansainvälistä elämää. ”Suomalaiset näkevät itsensä rationaalisina ja kurinalaisina, mutta minusta he ovat hyvin tunteellisia. Hän syntyi vuonna 1962 Lontoossa ranskalaisen isän ja saksalais-guatemalalaisen äidin perheeseen. Hänen mielestään suomalaiset kyllä puhuvat mielellään, kun heille puhuu. Arkadia-kirjakauppa avaa ovensa säntillisesti kello 12, eikä mene kauaa, kun ensimmäinen asiakas jo astuu sisään. Esimerkiksi amerikkalaisilla on ongelma tunteiden kanssa: he tarvitsevat huomattavan paljon ärsykkeitä voidakseen tuntea yhtään mitään. Muutenkin Bourgeot’n kokemus suomalaisista poikkeaa stereotypioista. ”Ketään kauppaan astuvaa ei jätetä huomiotta. Ovella oleva ”Sorry, we’re closed” -kyltti kääntyy ympäri ja ilmoittaa: ”Come in, we’re open”. Bourgeot tervehtii häntä pöytänsä takaa huolitellulla brittienglannilla. Bourgeot muistelee olleensa hieman konservatiivinen lapsi keskellä 60-luvun lopun hippiaikaa. Koulukaverini perheessä oli au pair, joka tuntui aina olevan alasti ja tanssi paljon.” Välillä perhe vieraili isovanhempien luona Ranskassa
Arkadia tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden pelata šakkia tai soittaa pianoa. Helsingissä asuva lauluntekijä Rebecca Clamp on tehnyt kirjakaupasta jopa oman laulunsa.
Viime vuosina Ian Bourgeot on aktivoitunut vanhan harrastuksensa kuvataiteen parissa. Vielä olenettä ihmiset, jotka ovat eläneet koko elämänsä pienessä kylässä, saattoivat puhua kolmea tai neljää kieltä paremmin kuin minä.” Ensivierailuillaan Suomessa Bourgeot hämmästeli erästä ristiriitaa: ihmisten kodit ja ruokakaupat olivat suhteellisen vaatimattomia, mutta julkiset palvelut suorastaan ylellisiä. Kun muutin Suomeen, sain huomata, ”Minulla oli kehitysvammainen veli, ja ranskalaisten suhtautuminen häneen tuntui järkyttävältä. Kouluissa ja päiväkodeissa oli Artekin kalusteita. Se monimutkaisti asioita.” Parikymppisenä Bourgeot kohtasi Pariisissa suomalaisen naisen, josta tuli hänen vaimonsa. ”Useimpien kaverieni molemmat vanhemmat olivat ranskalaisia, ja heillä oli sen myötä paljon vahvempi side Ranskaan, vaikka he asuivatkin ulkomailla. ”Ihmiset eivät vaikuttaneet kovin rikkailta, mutta julkisiin palveluihin näytti riittävän rahaa. Erityisesti hän ylistää suomalaista koulutusta. Bourgeot ryhtyi toimimaan kieltenopettajana ja perusti sitä varten yrityksen – keskellä syvintä lamaa. Bourgeot toteaa, että kun hän muutti Suomeen, täällä oli ”noin neljä” ulkomaalaista, mutta suhtautuminen heihin oli hyväksyvää – ei ylenpalttisen ystävällistä, mutta ei vihamielistäkään. naisempana hän pitää sitä, että hänen vanhempansa olivat kotoisin eri maista. Sitten opintoja Englannissa, asepalvelus Ranskassa, muutama vuosi Yhdysvalloissa… ”Tämä oli ennen internetiä tai Whats Appia. Kun silloin muutti toiselle mantereelle, sitä oli todella kaukana.” Toistuva muuttaminen löi leimansa Bourgeot’n identiteettiin. Mies puvussa ja teekannu lukeutuu hänen tuoreimpiin töihinsä. ”Suomi oli niin monessa suhteessa parempi paikka elää kuin useimmat muut paikat, joissa olin asunut, että lama ei paljoa painanut.” Bourgeot kehuu Suomea ja suomalaisia niin vuolaasti, että suomalaista alkaa jo nolostuttaa. Isännöi Arkadia-kirjakauppaa Helsingin Töölössä yhdessä vaimonsa Liisa Bourgeot’n kanssa. Muutto Lontoosta Meksikon Guadalajaraan oli kahdeksanvuotiaalle pojalle pienoinen järkytys. Minun perheessäni olivat Ranskan lisäksi aina läsnä Guatemala ja Saksa, ja toisaalta varhaislapsuuteni vuoksi tunsin Englannin hyvin läheiseksi. ”Lapsena puhuin useampia kieliä kuin moni aikuinen ympärilläni. Vuonna 1993 nuori perhe muutti pienten lastensa kanssa Suomeen ja asettui Helsinkiin. ”Mielikuvani Meksikosta perustui lähinnä länkkäreihin, eikä vuoden 1970 Meksiko tietenkään vastannut noita mielikuvia.” Meksikoa seurasi lyhyt jakso Guatemalassa, minkä jälkeen perhe muutti Malesiaan. Kirjastoissa oli vaikuttavat kokoelmat ja laaja tarjonta ulkomaisia lehtiä. Kuala Lumpurissa ei ollut ranskalaista koulua, joten Bourgeot lähetettiin välillä Ranskaan sisäoppilaitokseen. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Tunisiassa. Lukee mieluiten historiaa käsitteleviä kirjoja, etenkin maailmansotien väliseen aikaan liittyen. Tuntemattomat ihmiset tulivat kadulla sanomaan meille, ettei meidän pitäisi masentaa muita esittelemällä vammaista lasta julkisesti.” Vuonna 1970 alkoi ajanjakso, jonka aikana perhe muutti toistuvasti maasta toiseen virkamiehenä ja diplomaattina toimineen isän töiden perässä. Ian Bourgeot Syntynyt 1962 Lontoossa, asunut Suomessa vuodesta 1993 lähtien. ”Suomalaiset näkevät itsensä rationaalisina ja kurinalaisina, mutta minusta he ovat hyvin tunteellisia.” Kuka. 18 3/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. On piirtänyt ja maalannut koko aikuisikänsä, mutta piti ensimmäisen näyttelynsä vasta vuonna 2015. Tuntuu, että tästä tasa-arvon ihanteesta on sittemmin osittain luovuttu.” Suomi on muutenkin muuttunut 26 vuodessa
Eräänä päivänä kauppaan saapui nuori nainen, joka kiinnitti heti Bourgeot’n huomion. ”Maailma tuntuu nykyään olevan yksinäisempi paikka kuin entisaikaan, ja ihmiset elävät eristäytynyttä elämää”, Bourgeot pohtii. Menin kysymään mieheltä: Tiedätkö, miksi olet yksin. Kukaan ei kiinnostunut ostamaan niiMaailman Kuvalehti 3/?2019 19. Ensinnäkin Kyltti oven yläpuolella kertoo olennaisen: tarjolla on kirjoja ynnä muuta. ”Mutta se ei ole kovin avuliasta”, Bourgeot toteaa. Bourgeot mainitsee, ettei hän ole suinkaan ainoa, joka on löytänyt elämänkumppaninsa Arkadiassa. Hänen vaimonsa menehtyi syöpään, ja Bourgeot jäi kolmen teini-ikäisen yksinhuoltajaksi. Kohtele muukalaisia hyvin, sillä kerran sinäkin olet oleva muukalainen. ”Ajattelin, että myisin kirjakokoelmani, jotta saisin hieman rahaa. He vastasivat, että eivät halunneet valittaa, koska ajattelivat, että kyse on kulttuurieroista. Kaupan ansiosta olen kuitenkin kosketuksissa ihmisiin ja paikkoihin ympäri maailmaa.” Kaupan pitäminen on tuonut Bourgeot’n elämään paljon uusia ihmisiä. Kannattaa luottaa myös siihen, etteivät ihmiset loukkaannu, vaikka heille esittäisi joskus jonkun kriittisenkin huomion. Kielikoulunsa Bourgeot perusti keskellä lamaa, mutta kirjakauppiaaksi hän ryhtyi vuonna 2008 keskellä henkilökohtaista kriisiä. sinulla on kengät jalassa, ja toiseksi tupakoit sisällä, eikä kumpikaan ole Suomessa erityisen sopivaa.” Seuraavaksi Bourgeot meni keittiöön ja kysyi ihmisiltä siellä, miksi ihmeessä he eivät mainitse näistä asioista egyptiläismiehelle. Koska asumme hyvin lähellä, koko elämäni on keskittynyt lähinnä muutamaan töölöläiskortteliin. ”Olemme ehkä tehneet pienen osamme siinä, että ihmisten on helpompi kohdata. Yksi kohtaaminen on ylitse muiden. tä, joten päätin perustaa kirjakaupan. Sitten perustin kirjakaupan, ja työni kiinnittyi yhteen osoitteeseen. Jos olet vieraana jonkun kotona ja sinua kohdellaan hyvin, et ryhdy virtsaamaan lattialle.” Bourgeot’n eetosta kuvastaa myös kirjakaupan pöydälle asetettu kyltti, jossa on sitaatti ranskalaiskirjailija Roger Ikorilta: Fais bon accueil aux étrangers, car toi aussi, tu seras étranger. ”Elämäni alkupuoli oli hajautunut ympäri maailmaa. Bourgeot ei ole koskaan aikuisiällä palannut lapsuutensa asuinmaihin, lukuun ottamatta lyhyttä jaksoa Guatemalassa. Tilan tarjoaminen tapahtumakäyttöön on tuonut kaupalle hieman lisätuloja ja moninkertaistanut kävijämäärän. Nyt Ian ja Liisa Bourgeot pyörittävät kauppaa yhdessä, ja heillä on kaksi pientä lasta. Bourgeot päätti kokeilla. Se oli hyvä ratkaisu myös lasteni kannalta: en ollut koko ajan kotona heidän kiusanaan, mutta he tiesivät, mistä minut tarvittaessa löytää.” Aluksi kauppa ei käynyt lainkaan. Jos täällä on konsertti tai tapahtuma, ihmiset istuvat lähekkäin pienessä tilassa. Toisen töölöläisantikvariaatin pitäjä Benita Holopainen ehdotti, että kaupassa voisi ryhtyä järjestämään tapahtumia. Kun muutin Helsinkiin, pyöräilin opetustöiden perässä ympäri kaupunkia. Sitten tuli keskusteluja, näytelmiä, aamujoogaa, rukoushetkiä… 11 vuoden aikana erilaisia tapahtumia on järjestetty jo yli 1 800. Kirjakaupan tiloissa on lennellyt useampi Amorin nuoli. Kaikki muut juhlijat olivat keittiössä, mutta olohuoneessa istui egyptiläinen mies yksinään. Hän sanoo törmänneensä tähän Suomessa usein: kun ei haluta loukata toista, ei selitetä tälle paikallisia tapoja tai käytäntöjä. On vaikea olla ottamatta kontaktia vierustoveriin.” ”Ihmiset luottivat minuun, vaikkei heillä ollut erityistä syytä luottaa. ”Olin kerran kotijuhlissa. Bourgeot’n mielestä suomalaisten kannattaisi muistaa tämä myös nykyisten maahanmuuttajien kanssa. Ensin oli pienimuotoinen konsertti Taiteiden yössä. Ja jos sinuun luotetaan, todennäköisesti kunnioitat sääntöjä
Haaveena hitunen vapaata Hevoset ovat egyptiläisen eläinlääkäri Hia Magdyn into himo. Hän haaveilee oman hevossairaalan perustamisesta.
Haaveena hitunen vapaata Suomalaisille palkallinen loma on itsestäänselvyys, mutta moni ihminen tekee töitä ympäri vuoden auringonnoususta iltahämärään. Teksti ja kuvat: Dana Smillie (Egypti), Tuomas Tiainen (Filippiinit), Heidi Nummi (Bolivia), Heidi Saarinen (Intia) ja Noora Kettunen (Mosambik). Seuraavilla sivuilla viisi ihmistä eri puolilta maailmaa kertoo suhteestaan lomaan, työhön ja unelmiinsa
Voin halutessani pitää lomaa töistäni, mutta silloin minulta jäisi saamatta kokemus uusista tapauksista, joita klinikalle tulee. Koulukirjat ja -matkat, puhumattakaan itse koulumaksuista, ovat kuitenkin hyvin kalliita, ja olen jo yli 40-vuotias. Unelmani on, että voisin avata oman hevossairaalan ja kuntoutuskeskuksen. Heillä on sellainen käsitys, että mieseläinlääkäreillä on enemmän rohkeutta ja kokemusta hevosten kanssa toimimisesta. Olen hyvin onnekas, että olen täällä saanut mahdollisuuden tehdä töitä kodinhoitajana. Jonain päivänä haluaisin ehkä matkustaa Etelä-Afrikkaan ja mennä safarille katsomaan vapaana eläviä villieläimiä. Teen töitä kahdeksasta viiteen. Minun on tehtävä paljon töitä, jotta saan säästetyksi rahaa työssäni tarvittavia välineitä varten. Olen itsekin muuttanut perheeni kanssa syrjäisemmästä kylästä lähelle pääkaupunki La Pazia. Minulla on mies ja kaksi kouluikäistä lasta, joten töiden jälkeen loppuilta kuluu kotitöissä. Naisena minun on tehtävä töitä sen eteen, että asiakkaat arvostavat minua. Siitä tulisi ensimmäinen paikka Egyptissä, joka on erikoistunut myös hevosten psyykkisten ongelmien hoitamiseen. Jos olisi, haluaisin tehdä käsitöitä. Kaikki tuloni menevät niihin. Olen erityisen kiinnostunut tekemään taidetta kierrätysmateriaaleista, kuten vanhoista sanomalehdistä. Joka päivä rukoilen Jumalaa, että saisimme kaikki pysyä terveinä ja jatkaa työtämme yhteisön hyväksi. Asun vanhempieni luona ja toistaiseksi tarvitsen vielä heidän taloudellista tukeaan. Laulan myös kirkon kuorossa. Olen ollut hevostyttö seitsemänvuotiaasta lähtien. Voi olla, ettei unelmani koskaan toteudu. Olen aymara, Andien alkuperäiskansan jäsen. Pidin hevosten kävelyttämisestä, ruokkimisesta, hoitamisesta ja tietenkin ratsastamisesta. Kirkossa toimiminen on minulle hyvin rakasta, mutta se vie paljon aikaa. Monille meistä ei enää löydy töitä synnyinseuduiltamme. Aloitettuani yliopisto-opinnot kokeilin esteratsastusta, mutta enemmän innostuin hevospoolon pelaamisesta. Hia Magdy, 23, hevoseläinlääkäri Maadi, Kairo, Egypti Valmistuin äskettäin eläinlääkäriksi, ja olen tehnyt tätä työtä jo kahden vuoden ajan. Minulla ei oikeastaan ole vapaa-aikaa eikä harrastuksia. Tein jonkin aikaa töitä lemmikkieläinten parissa, mutta hevoset ovat varsinainen intohimoni. Mutta lopulta saan heidät vakuuttuneiksi osaamisestani. Ros Mery Balboa Mamani, 42, kodinhoitaja Jupapina, Bolivia Viikonloppuisin ja juhlapyhinä aikani kuluu kirkossa. Suuri osa kylämme naisista työskentelee kukkaviljelmillä. Kyläämme kutsutaankin nimellä ”Kukkien laakso”. Esimerkiksi pyykin pesemiseen käsin kuluu paljon aikaa. ”Naisena minun on tehtävä töitä sen eteen, että asiakkaani arvostavat minua.” ”Minulla ei ole vapaa-aikaa eikä harrastuksia.” 22 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Unelmani on opiskella, ehkä joskus jopa yliopistossa. Tärkeintä elämässä on perheeni ja työni. Valtaosalla naisista ei ole varaa kodinhoitajaan, ja siksi naisten elämä on hyvin kiireistä. Olen kylämme kirkon messuvastaava: tehtäväni on huolehtia, että messuissa kaikki toimii kuten pitää
Sinä päivänä toivoin, että veneeni olisi ollut isompi. Lähden yleensä ennen auringon nousua ja palaan kotiin hämärän tullen. Vaimoni Bolivian Jupapinassa asuva Ros Mery Balboa Mamani työskentelee kodinhoitajana ja tekee viikonloppuisin vapaa ehtoistyötä kirkossa. Kerran olin lähellä hukkua, kun hai osui veneeseen ja vene upposi. Tai on minulla yksi toinenkin unelma: toivoisin tienaavani sen verran rahaa, että voisin ostaa isomman veneen. Olen kalastanut työkseni yli 20 vuotta. Aion kalastaa niin pitkään kuin kykenen. Minulla ei ole muita unelmia kuin se, että pystyn huolehtimaan lapsistani niin, että he voivat opiskella, löytää töitä ja menestyä elämässä. Pidän työstäni, mutta usein se on todella rankkaa. En ole koskaan ajatellut tekeväni muuta työtä enkä tiedä, olisiko muuhun ollut mahdollisuuttakaan. Kukkotappeluja en harrasta, mutta monet muut miehet täällä tekevät niin. Filippiiniläinen kalastaja Expedito Rica Jr. Expedito Rica Jr., 43, kalastaja Baler, Filippiinit Isäni opetti minut kalastamaan, kun olin noin viidentoista vanha. Se on ainoa harrastukseni. En voi pyytää heitä jatkamaan omaa työtäni, sillä mielestäni se ei ole reilua, enkä halua heidän tekevän samaa kuin minä. En pysty lomailemaan, sillä merelle on mentävä aina kun mahdollista. Kalaa on kuitenkin saatava, jotta pystyn elättämään perheeni. On päiviä, kun kalaa ei meinaa tulla, ja toisinaan merenkäynti voi olla haastavaa ja vaarallista. sanoo, että olen töissä koko ajan. Välillä tienaan tarpeeksi, mutta välillä en. haaveilee siitä, että voisi ostaa isomman veneen ja että hänen lapsensa menestyisivät elämässä. Maailman Kuvalehti 3/?2019 23. Vapaa-ajallani kasvatan kanoja ja kukkoja. En myöskään juo alkoholia
Olen monesti todella väsynyt töistä. Haluan kouluttaa heidät mahdollisimman pitkälle, jotta he voivat menestyä elämässä paremmin kuin minä. Jos saan lapsia, toivon etteivät he joudu tekemään yhtä paljon töitä. Anoppini ei juurikaan auta minua. Ehdin juuri suorittaa peruskoulun loppuun. Jos olisin yhteiskunnassa korkeammassa asemassa, tilanne olisi toisenlainen. Kotimme vieressä sijaitseva kampaamo suostui ottamaan minut koulutettavaksi. ”Olin kolme vuotta kotirouvana kunnes päätin, että haluan töihin.” Anitha Dobhi, 21, kampaaja Jaipur, Intia. Työpäivät ovat kuitenkin pitkiä ja viikossa on vain yksi vapaapäivä. Kun palaan illalla kotiin, jatkan kotitöillä ja valmistan illallisen. Asumme mieheni kanssa appivanhempieni luona. Palkkatyön lisäksi joudun tekemään kaikki kotityöt yksin ja vapaa-aika kuluu niihin. Omistaja koulutti minut tekemään erilaisia vartaloja kasvohoitoja. En erityisesti halunnut tähän ammattiin, mutta moni kaltaiseni hakeutuu kampaajaksi, koska työllistyminen on helppoa. Lomaa en saa ollenkaan. Vanhempani järjestivät avioliittoni ollessani 16-vuotias. En voisi ikinä painostaa tytärtäni menemään nuorena naimisiin, mutta en tiedä mieheni mielipidettä. Miniän velvollisuus on valmistaa ruoka, siivota ja pestä pyykit. Heidän ei odoteta tekevän paljon kotitöitä ja usein he palkkaavat kotiapulaisen. Nykyisessä työpaikassa olen ollut vuoden ja viihdyn täällä. Näiden koulutusten vuoksi saan parempaa palkkaa. Olin vuoden töissä samassa kampaamossa, jonka jälkeen vaihdoin työpaikkaa. Korkeammista kasteista ja varakkaista perheistä tulevat naiset pääsevät helpolla. Herään aamuisin jo viideltä valmistamaan lounaan perheelle ennen töihin lähtöä. Olin kolme vuotta kotirouvana, kunnes päätin, että haluan tehdä töitä ja saada rahaa säästöön
Suurin osa mosambikilaisista on maanviljelijöitä, eikä heillä ole rahaa matkustaa ulkomaille meidän valkokaulustyöläisten lailla. Abiatar Fernando Manhica, 35, opettaja Maputo, Mosambik mien ansiosta se onnistuu. Yhden viikon omistan motivaatioja historiakirjojen lukemiselle ja televisiodokumenteille. Suunnittelen matkat etukäteen ja alan säästää rahaa jo vuotta ennen lähtöä. Opintomme on suunnattu aikuisille ja iso osa ohjauksesta tapahtuu kännykän välityksellä. Vaimoni tiesi, että lunta on ainakin Venäjällä. Tänä syksynä matkustamme Espanjaan ja ensi vuonna Venäjälle. Minulla on vuodessa 30 päivää lomaa, jonka käytän kolmessa osassa. ”Lomalla me opettajat pidämme huolta itsestämme, muulloin muista.” Maailman Kuvalehti 3/?2019 25. Toimin rehtorina ja opettajana avoimessa etäyliopistossa, Instituto Superior Monitorissa. Minäkin matkustan sinne mielelläni, sillä Venäjällä on kiinnostava historia. Enää en vie töitä kotiin, vaan keskityn olemaan kuusivuotiaan poikani kanssa. Rakastan opettamista, sillä opettaessani opin itsekin lisää. Mosambikin pääkaupungissa Maputossa asuva Abiatar Fernando Manhica rakastaa työtään opettajana. Meillä on myös edustus kaikissa maakunnissa, jos ihmiset haluavat tulla paikan päälle esimerkiksi käyttämään tietokonetta. Yliopistossamme on 1 500 opiskelijaa ja opettajia noin 50. Olen työnarkomaani mutta myös perheihminen. Lomilla me opettajat pidämme huolta itsestämme, muulloin muista. Kaksi viikkoa matkustamme kaksistaan vaimoni kanssa ja lopun ajan koko perheen kesken Mosambikissa, Swazimaassa tai EteläAfrikassa. Idea lähti siitä, kun poikani näki televisiossa lunta ja halusi päästä itsekin leikkimään sillä. Neljän vuoden jälkeen on yhä vaikeampaa motivoitua stressaavaan ja sosiaaliseen työhön, mutta loIntialainen Anitha Dobhi päätyi kampaajaksi, koska työllistyminen ammattiin oli helppoa
Teksti: Heidi Saarinen Kuvat: Kairi Aun / Alamy Stock Photo, Iain Masterton / Alamy Stock Photo. Nykyajan orjuutta Persianlahdella Persianlahden maissa hyvinvointia revitään siirtotyöläisten selkänahasta. Ongelmista huolimatta tulijoita Aasian köyhistä maista riittää, koska niissä ei usein ole tarjolla parempiakaan vaihtoehtoja
Huoneisiin ei mahtunut muuta kuin kerrossängyt eikä omaa rauhaa ollut lainkaan.” Aamuisin ennen töihin lähtöä Abhi jonotti tunnin vessaan pääsyä. Hän pääsi mekaanikon avustajaksi ja ansaitsi huomattavasti paremmin kuin Intiassa. Asiat piti hoitaa nopeasti tai muut jonossa olijat alkoivat valittaa oven ulkopuolella. Passin viemistä Abhi ei osannut alkuun murehtia, mutta työja asumisolosuhteet järkyttivät häntä. Abhi ei saanut tehtävään mitään perehdytystä, eikä työnantaja tarjonnut suojavarusteita. Rakennustyöntekijään asuun puettu variksenpelätti valtatien varrella Omanissa sijaitsevan Salalan kaupungin liepeillä. En kyseenalaistanut asiaa, koska kaikille siirtotyöläisille tehtiin samoin”, Abhi kertoo puhelinhaastattelussa. V uonna 2008 Intian Keralasta kotoisin oleva Abhi sai töitä Bahrainista. Muutto Bahrainiin tarjosi työttömälle, vain peruskoulun suorittaneelle Abhille mahdollisuuden parempaan elintasoon. Todellisuus osoittautui kuitenkin paljon karummaksi. Lisäksi yksi hänen ystävänsä putosi rakennustelineiltä ja sai selkärankavamman. Työnantaja lähetti hänet takaisin Intiaan eikä korvannut onnettomuudesta aiheutuneita vammoja”, Abhi kertoo. Työtä tehtiin kuutena päivänä viikossa ja usein 12 tunnin vuoroissa. Maailman Kuvalehti 3/?2019 27. Abhi itse selviytyi lopulta vähäisillä vammoilla, mutta monelta hänen kollegaltaan silpoutui sormia irti. Nyt yksitoista vuotta myöhemmin Abhi muistelee, miten ahdistunut hän oli ensimmäiset vuodet Bahrainissa. Seuraavan kerran sain sen takaisin vasta ensimmäiselle lomalle lähtiessäni. Hän ei halua esiintyä jutussa koko nimellään. ”Esimieheni otti minulta passin pois heti tavattuamme, koska sitä tarvittiin oleskeluluvan käsittelyyn. ”Hän ei koskaan palautunut työkykyiseksi eikä saanut kuntoutusta Bahrainissa. ”Asuntolassa meitä oli ehkä 200–250 miestä ja käytössä oli vain kymmenen vessaa ja suihkua
P ersianlahden maissa matalapalkkaiset työt teetetään suureksi osaksi aasialaisilla siirtotyöläisillä. 28 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Lisäksi työntekijää saattaa uuteen maahan saapuessa odottaa täysin erilainen työ kuin mitä työsopimuksessa lukee. Siirtotyöläisen harteille lankeaa raskas velkataakka jo rekrytointivaiheessa. Siirtotyöläisiä ei juuri näe viettämässä vapaa-aikaa ostoskeskuksissa tai ravintoloissa. Moni joutuu hyväksymään uuden työn ja usein huonomman palkan ja etuudet kuin mitä lähtömaassa oli sovittu. Oman lisänsä vaarallisiin työoloihin tuo Persianlahden ilmasto. Tyypillisimpiä työtapaturmia ovat putoamiset ja altistuminen haitallisille aineille. S iirtotyöläisten riiston taustalla ovat Persianlahden maiden alkeelliset työlait ja niin kutsuttu kafala -järjestelmä. Persianlahden maiden sopimuksien mukaan työnantajan kuuluu maksaa rekrytoinnista aiheutuvat kulut. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien työvoimasta jopa 90 prosenttia on siirtotyöläisiä. Vaikka monessa maassa laki kieltää työn tekemisen ulkona päivän kuumimpaan aikaan, työt eivät pysähdy. Paremman toimeentulon lisäksi työntekijöille luvataan ilmainen asunto, sairausvakuutus ja työnantajan maksamat lennot. Uupumus onkin siirtotyöläisten yleisimpiä ongelmia. Naiset puolestaan ovat suuressa riskissä joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Valitettavasti lupaukset ovat usein liian hyviä ollakseen totta. Työpäivät saattavat kestää 12–18 tuntia ja töitä tehdään kuutena päivänä viikossa. Heitä arvellaan olevan kaikkiaan noin 25 miljoonaa, ja esimerkiksi Qatarissa he muodostavat 90 prosenttia väestöstä. Asuntolat olivat täyteen ahdetut, viemärit tulvivat lattioille ja keittiö oli hyvin likainen. Osasyynä pitkiin päiviin on, että siirtotyöläiset haluavat tehdä ylitöitä, jotta saisivat enemmän rahaa lähettäväksi kotiin. Viikon ainut vapaapäivä kulutetaan usein asuntolassa, koska matka kaupunkiin maksaa liikaa. Ansaittua lepoa ei ole tarjolla myöskään raskaan työpäivän jälkeen. Halukkaita lähtijöitä riittää. Kotimatkat voivat olla todella pitkiä, koska siirtotyöläisten asuntolat sijoitetaan usein kaupunkien laitamille, hankalien kulkuyhteyksien päähän. Työnantajan velvollisuutena on hoitaa työntekijöille työviisumi, asuminen ja sairasvakuutus. Tästä huolimatta lähtömaissa toimivat rekrytointiyritykset perivät maksut ulkomaille haluavilta, ja takaisinmaksuun voi kulua kahden vuoden palkka. Työpäivät saattavat kestää 12–18 tuntia ja töitä tehdään kuutena päivänä viikossa. Lisäksi heillä esiintyy paljon työstä johtuvia vammoja, sairauksia ja mielenterveysongelmia. Itsemurhat ja työperäiset kuolemat ovat valitettavan yleisiä, vaikka työnantajat pyrkivät salaamaan niiden määrää. Suurin osa miehistä työskentelee rakennustyömailla, maataloudessa ja öljykentillä, naiset puolestaan kotiapulaisina ja siivoojina. Kafalan mukaan työnantaja on vastuussa ulkomaalaisesta työntekijästään. Eniten siirtotyöläisiä tulee Intiasta, Pakistanista, Nepalista, Bangladeshista, Indonesiasta ja Filippiineiltä. Amnesty International julkaisi vuonna 2016 raportin Qatarista, jossa siirtotyöläisten asuntoloiden olosuhteet olivat epäinhimilliset ja terveydelle vaaralliset. Rakennustyöläiset jonottavat Dubaissa bussiin päästäkseen asuntolaansa. Velkataakan vuoksi vaihtoehtoja ei juuri ole. Monille siirtotyöläiseksi lähteminen on ainoa tarjolla oleva vaihtoehto nousta köyhyydestä
Jos työnantaja päättää työsuhteen eikä palauta passia, Abhista tulee laiton siirtolainen, mikä puolestaan voi johtaa vankilatuomioon. SASK:n Tarja Valtosen mukaan tärkeintä olisi, että Persianlahden maat ratifioisivat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n järjestäytymisja neuvotteluoikeuksia sekä työturvallisuutta ja työterveyttä koskevat yleissopimukset. K afalaa on kritisoitu paljon ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet hallituksia luopumaan siitä. Abhi on pyytänyt työsopimuksen päättämistä ja passiaan takaisin – tuloksetta. Valtosen mukaan olisi myös tärkeää, että siirtotyöläisiksi lähtevät järjestäytyisivät ammattiliittoihin kotimaissaan. Jotkut joutuvat pakkotyöhön tai ihmiskaupan uhreiksi. Qatar puolestaan ilmoitti lokakuussa 2018 uudistaneensa kafalaa siten, että työntekijät saivat vapauden poistua maasta ilman työnantajan lupaa. Lukutaidottomuus, tietämättömyys omista oikeuksista ja köyhyys tekevät heistä erityisen alttiita hyväksikäytölle. Työllisyystilanne Intiassa on huono, ja Abhin työja asuin olot ovat parantuneet vuosien aikana niin, että hän on viihtynyt. On kuitenkin työnantajasta kiinni, palauttaako hän passin työntekijälle, sillä lain valvonta on heikkoa. Siirtotyöläisten riisto onkin ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Hän on toiveikas sen suhteen, että oikeus on hänen puolellaan. Esimerkiksi Bahrainissa kotiapulaisiin sovelletaan nykyään työlakeja. Siirtotyöläiset ovat heikosti koulutettuja. Hän haluaa kaikesta huolimatta vielä jäädä Bahrainiin muutamaksi vuodeksi. Lomille päästyään osa siirtotyöläisistä vetää omat johtopäätöksensä eikä enää palaa Persianlahdelle. Esimerkiksi Abhi pääsi käymään kotona Intiassa ensimmäisen kerran vasta kahden työvuoden jälkeen. Abhin esimiehet ovat aina olleet intialaisia ja hän ihmetteleekin, miksi he kohtelevat maanmiehiään huonosti. Syy tähän ei ole selvinnyt, ja Abhi vei asian oikeuteen maaliskuussa. Oikeuden päätöstä odottaessaan Abhi on alkanut etsiä uutta työpaikkaa. Kafala siis ylläpitää väliaikaista ulkomaalaista työvoimaa, koska siirtotyöläisteni ei ole edes mahdollista hakea pysyvää oleskelulupaa eikä heillä ole oikeutta sosiaaliturvaan. Ulkomaalaiset työntekijät saavat olla maassa vain niin pitkään kuin heidän työsopimuksensa on voimassa. ”Ammattiliitot voivat tarjota käytännöllistä apua työntekijöille ja yrittää luoda painetta työnantajia kohtaan. Tämän vuoden alusta hänen työnantajansa kuitenkin lopetti palkanmaksun. Mutta jos työnantajat ja valtiot ovat täysin välinpitämättömiä, keinot ovat rajalliset.” V aikka mieli muuttuisi, maasta on vaikea poistua, jos passi on viety ja työntekijällä velat niskoillaan. ”Esimieheni otti minulta passin pois heti tavattuamme. Tällä hetkellä Abhi odottaa oikeuden päätöstä. Bahrain on myös antanut vapauden vaihtaa työpaikkaa ilman työnantajan suostumusta. Valtiot puuttuvat hyvin harvoin siirtotyöläisten asemaan tai valvovat heitä koskevien lakien noudattamista. Esimies on yrittänyt jopa poliisin voimin saada Abhia muuttamaan pois asuntolasta. Taloudellinen tilanne ja kotimaan työmahdollisuudet voivat olla sellaiset, että vaihtoehtoja ei juuri ole. Hän ei halua leimata kaikkia arabeja siirtotyöläisten ongelmien aiheuttajaksi. Abhi kokee olevansa onnekas eikä tiedä, miten olisi selvinnyt, ellei ylennystä olisi tullut. Abhi asuu edelleen Bahrainissa. M yös Abhi palasi Bahrainiin, koska muuta mahdollisuutta ei tuolloin ollut. Esimerkiksi passien haltuunotto rikkoo lakeja ja ihmisoikeuksia, mutta on yleinen käytäntö. ”Siirtotyöläisille tulisi järjestää koulutusta ja tiedotusta kohdemaan oloista, perusoikeuksista ja kuumasta linjasta, josta työntekijät voivat saada apua ongelmatilanteissa”, toteaa Tarja Valtonen, joka toimii kansainvälisen toiminnan suunnittelijana Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksessa (SASK). Ammattiliittojen toiminta on hyvin rajattua ja useimmissa Persianlahden maissa jopa kiellettyä. Kotiin palanneet voisivat kouluttaa uusia lähtijöitä. Pieniä askeleita parempaan suuntaan onkin tehty, mutta lakien täytäntöönpano ja valvonta on puutteellista. Yleensä loman ajankohdan päättää työnantaja ja sen odottamiseen voi mennä vuosia. Abhilla on edelleen voimassa oleva työsopimus, jota esimies ei ole purkanut. Vaikka työja asuinoloissa on ollut pahoja puutteita, Abhi on saanut lähes aina palkkansa ajallaan. Neljän vuoden jälkeen hänet ylennettiin englannin taitojensa ansiosta työn valvojaksi. Osa kuitenkin palaa kaikesta huolimatta takaisin vuodesta toiseen. Raskainta Abhille olikin se, ettei hän päässyt osallistumaan perheensä juhliin ja hautajaisiin. Sain sen takaisin lomalle lähtiessäni.” Maailman Kuvalehti 3/?2019 29. Ylennyksen jälkeen työajoista tuli kohtuullisempia ja asumisolotkin paranivat: uuden asuntolan huoneissa oli kahdeksan sijaan neljä miestä. Jos häätö asuntolasta tulee, hän joutuu kadulle. Maksamattomien palkkojen vuoksi Abhista on tullut ystäviensä tuesta riippuvainen
Hän saapuu paikalle virnistellen, nostaa autonsa lavalla olevia patjoja ja paljastaa niiden alla tutisevan vuohen. Abdurahman vingahtaa koskiessaan nahkaan, jota Eid veistää irti vuohen pohjeluusta. Leiripaikkaa vaihdetaan noin kuukauden välein sen mukaan, missä eläimille riittää ruokaa. Saapuessamme leiriin vaikuttaa siltä kuin meitä olisi vastassa koko suku. Teksti ja kuvat: Anni Huttunen E id Alzalapih, 26, on luvannut tulla vastaan Wadi Rumin kylään. Ympärillämme kohoavat kalliot hehkuvat punaisina kirkkaan sinistä taivasta vasten. ”Älä ole niin söpö, olet beduiini!” Jordanian Wadi Rum elää matkailusta, mutta turismilla on negatiivinen vaikutus nuorison haluun kouluttautua. ”Beduiineilla ja autiomaassa asuvilla ihmisillä on kokemusta autiomaasta, kaupungin ihmisillä ehkä muista asioista”, Eid sanoo. Eidin suvun jäsenistä vain Dahab asuu leirissä vakituisesti, mutta muut viettävät siellä toisinaan öitä. Wadi Rumissa on ollut ihmisasutusta ainakin 12 000 vuoden ajan, mistä osoituksena ovat lukuisat kalliopiirrokset ja arkeologiset kohteet. Huomatessaan pojan tuiman ilmeen Eid kutsuu tämän auttamaan. Hyppäämme autoon ja aloitamme matkamme kohti äärettömältä tuntuvaa Wadi Rumin autiomaata. Vuohta nylkiessään Eid kertoo työskennelleensä läheisessä Akaban kaupungissa poliisina, kuten moni muukin hänen sukunsa miehistä. Hänen kuusivuotias Abdurahman-serkkunsa katselee totisena, kuinka Eid teurastaa ja nylkee auton lavalla leiriin tuomansa vuohen. Vaikka enemmistö beduiineista on siirtynyt asumaan kaupunkeihin, pieni osa pitää yhä kiinni perinteisestä elämäntavasta. Eid ryhtyy heti illallisvalmisteluihin. Perinteisesti beduiinit elivät vuohien, lampaiden ja kamelien kasvattamisesta ja liikkuivat eläinlaumojensa perässä vailla vakituista asumusta. Eidin isoäiti Dahab on yksi heistä, ja juuri häntä olemme matkalla tapaamaan. Eteläisessä Jordaniassa sijaitsevan Wadi Rumin maiseman kuvaillaan usein muistuttavan Marsin pintaa, ja siellä onkin kuvattu monta scifi-elokuvaa. Vuonna 2011 Unesco hyväksyi Wadi Rumin autiomaan maailmanperintökohteeksi. ”Älä ole niin söpö, Abdurahman, olet beduiini”, Eid sanoo ja nauraa. ”Illallinen”, Eid tokaisee. Alueen asukkaat ovat beduiineja, joka on yleisnimitys Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän paimentolaiskansoille. Autiomaassa orpona seisova musta teltta näkyy jo kaukaa. Hänen mukaansa yksi iso ero autiomaassa varttuneiden ja kaupunkilaisten välillä on, ettei kaupungissa osata teurastaa, nylkeä ja valmistaa vuohta. Vaikka Eid arvostaa beduiinien perinteisiä taitoja 30 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Ympärillä käyskentelee vuohilauma, jota isoäiti paimentaa kovalla, kurluttavalla huudolla. Meidät toivotetaan tervetulleeksi leveiden hymyjen kera
Muuttaessaan Akabaan Eid Alzalapih yllättyi, kun kaupungissa varttuneet ihmiset eivät osanneet teurastaa ja nylkeä eläimiä.
Vieraiden puolella taas jutustellaan, juodaan kahvia ja kerrotaan tarinoita. Viereemme istahtaa Eidin isä Salam Alzalapih, joka on saapunut illalliselle suoraan töistä, parin kilometrin päässä sijaitsevasta turistileiristä. Hänen sylissään tuhisee sisaruskatraan nuorimmainen, viiden kuukauden ikäinen poikavauva Ibrahim. Tulen ympärillä istuu toistakymmentä ihmistä. ”Tämä on seitsemäs ja viimeinen lapseni”, Salam huokaisee. Eid kertoo, että arabikevään jälkeen Wadi Rumin turismi hiipui joiksikin vuosiksi. 32 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Eid on saanut vuohen paloiteltua ja on aika siirtyä telttaan, jonka sisällä nuotio räiskyy iloisesti. Mutta kaipasin autiomaan hiljaisuutta ja ystävällisiä ihmisiä”, hän selittää. Toista käyttää perhe, toista vieraat. Vertailun vuoksi Suomessa turismin osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2017 oli 2,6 prosenttia. Perheen puolelle ei vierailla ole asiaa, joten siellä suvun naiset voivat olla vapaasti ilman huivia. Jordanian turismiministe riön tilastojen mukaan laskusuhdanne saavutti aallonpohjansa vuonna 2015, jolloin Wadi Rumissa vieraili noin 65 000 ihmistä. Maassa, jossa turismi muodostaa lähes 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, notkahdus tuntui kovaa. Jordania on naapurustonsa erikoisuus. Pian seuraamme liittyy lisää Eidin perheenjäseniä. Hänen mukaansa matkai”Kaipasin autiomaan hiljaisuutta ja ystävällisiä ihmisiä.” Dahabin leirissä aikaa viettävät lapset seuraavat kiinnostuneena, kuinka vuohi valmistuu. Tällä hetkellä Eid työskentelee isänsä omistamassa turistileirissä. Nyt matkailijoiden määrä on kuitenkin kasvamassa ja perheen leirissä riittää töitä. Ismaiel Abuamoud, joka toimii virkaatoimittavanadekaanina Jordanian yliopistossa, on tutkinut turismin vaikutusta Wadi Rumin elämään. Maa on pysynyt rauhallisena, vaikka sen rajanaapureista niin Syyria, Irak kuin palestiinalaisalueetkin ovat kärsineet viime vuosina vakavista konflikteista. ja tapoja, hän ei isoäitinsä tavoin asu autiomaassa, vaan läheisessä Wadi Rumin kylässä. ”Poliisina työskentely oli hyvä kokemus. Turismi tuo työtä, mutta samalla se vaikuttaa nuorten kouluttautumiseen. Suuri osa Wadi Rumin noin kahdesta tuhannesta asukkaasta elää näistä lupauksista. Esimerkiksi vuonna 2017 autiomaata saapui ihastelemaan melkein 180 000 turistia. Hän palasi sinne lopetettuaan työnsä poliisina reilun kolmen vuoden jälkeen. Sen vieraille luvataan tarjota ”perinteisiä ja aitoja” beduiinielämyksiä. Sinne mekin nyt istumme. Kuten suuri osa jordanialaisten asunnoista, myös Eidin isoäidin teltta on jaettu kahteen osaan. Matkailijoiden määrään lähialueen sodat ja epävakaus kuitenkin vaikuttivat
Aiemmin vettä kerättiin vuorten sisästä valuvista lähteistä altaisiin ja kuljetettiin kamelien avulla leireihin. Eidille autiomaa edustaa vapautta: omavaraista ruuantuotantoa, vapaata aikataulua sekä mahdollisuutta liikkuvaan elämään. lun parissa työskentelevien koulutustaso jää usein alhaiseksi. Esimerkiksi veden noutaminen ja kuljettaminen helpottui huomattavasti. Abuamoud teki Wadi Rumin beduiiniväestön parissa kyselytutkimuksen, johon vastanneista 76 prosenttia kertoi turismin olevan heidän taloutensa ainoa tulolähde. Kun tarvitsee lihaa, voi syödä yhden omasta laumasta”, Dahab kertoo. Nämä luvut eivät kuitenkaan kerro vain Wadi Rumista, vaan koko Jordanian tilanteesta. Eidin mukaan perhe sai ensimmäisen autonsa 1970-luvun taitteessa. Askareet kutsuvat Dahabia, ja hän jättää Eidin kuvailemaan autiomaan lumoa. Hänen mukaansa elämä automaassa oli ennen kovaa, mutta moni asia on nykyään toisin. ”Täällä voin nukkua missä huvittaa, mutta Akabassa joutuu ongelmiin, jos nukkuu kadulla”, Eid sanoo naureskellen. He mahdollistavat Eidille ja monelle muulle alueen asukkaalle elämän, johon kuuluu varma työ koulutuksesta riippumatta ja autiomaan vapaudesta nauttiminen. Ulkopuolella Dahab virittelee telttaa kasassa pitäviä naruja ja patistelee vuohilaumaansa. Dahab pitää Wadi Rumin turismia pelkästään hyvänä asiana. Matkallamme pois meitä vastaan ajaa useita avolava-autoja, joissa turistit katselevat Wadi Rumia leveät hymyt kasvoillaan. ”Mutta nyt minulla on täällä oma vesisäiliö ja saan enemmän lepoa”, Dahab kertoo naama ryppyiseen virneeseen kääntyneenä. Eidin näkemys tuntuu ymmärrettävältä, kun ottaa huomioon, että Jordaniassa perusasteen jälkeinen koulutus on maksullista ja kuukausittainen minimipalkka noin 275 euroa. Autiomaassa voi pitää omia eläimiä. Eidillä on peltipurkissa vuohenmaitoa, jota hän lorauttaa kuppeihimme. Seuraavana aamuna istumme isoäidin teltassa juomassa teetä. Lisäksi toisen asteen loppuun suorittaneiden määrä on laskenut tasaisesti. Mutta jos elämä autiomaassa on raskasta, miksi asua täällä kaupungin sijasta. ”Täällä elämä on ilmaista. Wadi Rumin asukkaat arvostavat juuriaan ja ovat pystyneet luomaan niistä itselleen elannon. Myös Eidin sisaruskatraasta moni tulee todennäköisesti päätymään töihin perheen leiriin. Eid itse sanoo, ettei halua tuhlata aikaansa yliopistossa. Hän esittelee pientä pakkausta, jossa hänellä on aina mukanaan teentekotarpeet. Autoilu mullisti autiomaan elämän. Saattaa saada paremman työn kuin joku, joka on käynyt kouluja”, Eid sanoo. Siirryttäessä peruskoulusta toisen asteen koulutukseen tapahtuu kuitenkin notkahdus: pojista koulua kävi enää 79 ja tytöistä 84 prosenttia. Unicefin neljän vuoden takaisten tilastojen mukaan Jordaniassa 96 prosenttia pojista ja 97 prosenttia tytöistä oli peruskouluopetuksen piirissä. Maailman Kuvalehti 3/?2019 33. Eidille autiomaa edustaa vapautta: omavaraista ruoantuotantoa, vapaata aikataulua sekä mahdollisuutta liikkuvaan elämään. Eidin perhe ja sukulaiset kokoontuvat teltassa räiskyvän nuotion äärelle saatuaan valmiiksi päivän työt turistileirissä. Unescon tilastojen mukaan vielä vuonna 2008 noin 84 prosenttia tytöistä ja pojista valmistui toisen asteen koulutuksesta, mutta vuoteen 2017 mennessä määrä oli laskenut noin 60 prosenttiin. ”Joskus kokemus on parempi kuin opiskelu. Hänen nuoremmat veljensä käyvät koulua Wadi Rumin kylässä, mutta viettävät myös paljon aikaa autellen isäänsä töissä ja opetellen englantia puhumalla vierailijoiden kanssa. Monia nuoria houkuttaa hylätä opiskelu ja aloittaa työt turismin parissa niin pian kuin mahdollista. Ongelmaksi koulupudokkaat muodostuvat vasta, jos arabikevään kaltaisia ilmiöitä nähdään vielä jatkossa. Harva kuitenkaan pyrkii enää Dahabin tavoin elämään omavaraisesti. Hetkeksi isoäiti malttaa kuitenkin istua alas juomaan kupin teetä. Ainakin niin kauan kun alueen imago turistien silmissä ei kärsi kovia kolauksia
Teksti: Hanna Vaittinen Kuvat: Outi Kainiemi. Turistin vastuu ei kuitenkaan lopu kulkuvälineen valintaan. Lomailusta katosi viattomuus Halpalennot ovat tehneet matkailusta nopeampaa ja edullisempaa kuin koskaan ennen, mutta ilmastonmuutoksen takia moni on siirtynyt matkaamaan maata pitkin
Lentomatkustamisen suosio kasvaa huimaa vauhtia. Matkat suunnitellaan itse valmiin pakettimatkan sijaan, majoittumista varten vuokrataan huoneisto paikallisilta ja ruuhkaisimpia turistikohteita vältellään. ”Ei kannata olla sokea omalle luokka-asetelmalleen ja valinnoilleen”, Veijola sanoo. Paikalla vierailee vuosittain arviolta 1,5 miljoonaa turistia, mutta Unescon arvion mukaan kestävä taso olisi puolet vähemmän. Veijolan mielestä myös omatoimisen matkailijan pitää aina tiedostaa olevansa turisti, ja kantaa vastuuta. Esimerkiksi Thaimaassa viranomaiset joutuivat sulkemaan Ko Phi Phi Len saarella sijaitsevan, The Beach -elokuvasta kuuluisaksi tulleen rannan, koska alueen ekosysteemi ei kestänyt turistien määrää. Olet juuri ohittanut turvatarkastuksen, ja päätät vielä ennen lentoasi rentoutua lentoaseman ravintolassa. Myös rannan kasvillisuus ja kalakanta kärsivät. Ympäristötietoisimmat matkailijat suosivatkin maata pitkin matkustamista. Perun kulttuuriministeriö ilmoittikin toukokuussa asettavansa kiintiöt kävijämäärille. Ranta on nyt ollut suljettuna noin vuoden, ja ympäristön elpymisestä on jo merkkejä. Useiden turismin aiheuttamien ongelmien taustalla on turistien kasvanut määrä. Myös Perussa sijaitseva Unescon maailmanperintökohde Machu Picchu kamppailee turistien aiheuttamien ongelmien kanssa: muinainen inkakaupunki sijaitsee vuoristossa pitkän ja kapean tien päässä, joten jätehuolto tulee kalliiksi. Ikkunasta näet, kuinka lentokoneita nousee ja laskeutuu. Silti lähistölle ollaan rakentamassa uutta lentokenttää, joka kasvattaa turistien määrää entisestään. ”Joskus omatoimimatkailija voi ajatella, ettei ole turisti, ja elvistelee somessa muiden turistien välttelyllä.” Omatoimimatkailija ei aina ota huomioon, miten paljon hän hyötyy ”tavallisia turisteja” varten tehdyistä asioista: teistä, hotelleista, majataloista, ravintoloista ja kaupoista. Liiallisten turistimassojen kanssa painiskelevat monet muutkin matkakohteet, niin kaupungit kuin luontokohteet. Jos omaa asemaansa ei tiedosta, sitä saattaa vahingossa hyväksikäyttää. Joskus yksittäinenkin turisti voi saada aikaan isoa tuhoa. Suomalaisten tekemien ulkomaanlentojen päästöjen arvioidaan olevan jo henkilöautoilun päästöjen luokkaa. Itsenäisesti reissaavat omatoimimatkailijat korostavat mielellään eroa massaturisteihin. Samaan aikaan tietoisuus lentoliikenteen päästöistä ja niiden vaikutuksista ilmastonmuutokseen on kasvanut. Nykyään lentäminen on edullisempaa kuin koskaan ennen. Korallien palautuminen kestää kuitenkin vuosikymmeniä. Et suinkaan ole yksin, sillä Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta kulki viime vuonna yli 20 miljoonaa matkustajaa. Lähivesien korallit kärsivät roskista ja veneiden polttoainepäästöistä, ja BBC:n mukaan 90 prosenttia koralleista tuhoutui. Luku on lähes kaksinkertaistunut vain kymmenessä vuodessa. R aahaat perässäsi matkalaukkua, jonka muoviset renkaat kolisevat vasten kovaa lattiaa. Lentäminen ei kuitenkaan ole ainoa ongelmallinen asia matkailussa. Turismi tuo matkakohteille tuloja, mutta jos turisteja on liikaa, haitat saattavat olla paikalliselle väestölle ja ympäristölle suuremmat kuin hyödyt. Vuonna 2017 rannalla vieraili päivittäin jopa 3 500 turistia. Rannan sulkemista viivyteltiin, koska turismi tuotti yli 10 miljoonan liikevaihdon alueen asukkaille. Lapin yliopiston matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola iloitsee omatoimimatkailun suosiosta, mutta toivoo kaikkien matkailijoiden muistavan oman asemansa. Lentoyhtiöiden sääntelyn purkaminen 1970-luvulta lähtien on johtanut halpalentoyhtiöiden nousuun. Näin kävi Pääsiäissaarella vuonna 2008, kun suomalaisturisti irrotti moai-patsaalta korvan 36 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Vuonna 2018 lentomatkustajien määrä koko maailmassa oli 4,3 miljardia
Kestävät valinnat vaativat joskus enemmän selvitystyötä. Luonnon ja rantamaisemien lisäksi annetaan nykyään asunnotkin turisteille”, Veijola toteaa. Maailman Kuvalehti 3/?2019 37. ”Matkustamisesta ei tarvitse kokonaan luopua, mutta kannustan miettimään, mitä ’matkanhimo’ on, kuinka usein sitä potee, ja onko nykyisen kaltainen matkailu kestävällä pohjalla”, Häkkinen sanoo. Tiedosta, ettei lomallakaan voi olla aivot narikassa. Päästöjen kompensoinnin ei tulisi olla ensisijainen keino hiljentää kolkuttavan omatunnon ääntä, vaan kaikissa tilanteissa tulee tähdätä päästöjen kokonaisvaltaiseen vähentämiseen. Tätä voi soveltaa matkailuunkin.” 5 vinkkiä eettisempään matkailuun 1. 5. Airbnb:n kautta ihmiset voivat vuokrata huoneistoa tai osia siitä väliaikaiseen majoituskäyttöön. ”Ihmiselle luontainen seikkailunhalu ei katoa, vaikka valintoja tehtäisiinkin tiedostavammin”, Veijola toteaa. ”Jos sitä ei kestä ja selittelee asiaa parhain päin, ei ota vakavasti kärsijöiden kärsimystä. Vaikka matkailu on monille maille merkittävä tulonlähde, sillä voi olla myös taloudellisia haittavaikutuksia. Onko Suomessa asuvan ihmisen luovuttava unelmistaan käydä trooppisilla saarilla tai inkojen raunioilla. Ennen sillä haluttiin näyttää vaurautta; nykyään matkustamalla voi osoittaa olevansa kansainvälinen ja seikkailunhaluinen. 4. Airbnb:n suosio on johtanut siihen, että turistien suosimilla alueilla iso osa palvelun kautta vuokrattavista asunnoista ei todellisuudessa ole yksityiskoteja, vaan ammattimaiset sijoittajat ovat ostaneet ne nimenomaan vuokraustoimintaa varten. Alle 33-vuotiaista vastaajista yli 40 prosenttia nimesi tärkeimmäksi tekijäksi kohteen sopivuuden sosiaaliseen mediaan, erityisesti kuvapainotteiseen Instagramiin. 2. Veijola tai Häkkinen eivät pidä tätä välttämättömänä. Matkailulla voi olla myös positiivinen vaikutus maailmaan. Tämä on nostanut hintatasoa, ja paikalliset ovat joutuneet pakenemaan kalliita vuokria sekä turistien meteliä ja roskaamista. Matkustelu on yhä sosiaalisen statuksen merkki, jonka varaan ihmiset rakentavat identiteettiään. ”Esitetäänkö lämpimät ja eksoottiset kohteet aina vain eksoottisina, kaoottisina ja ikään kuin menneisyyteen jumittuneina, vai voisiko matkalta somettaa todellisuutta paremmin vastaavia tarinoita?” Häkkinen pohtii. Kestävä matkailu on mahdollista, mutta se vaatii töitä jokaiselta matkailijalta, matkanjärjestäjältä ja matkakohteelta. Voiko tässä nyt enää ollenkaan matkustaa. Anu Häkkinen / Reilun matkailun yhdistys Joskus yksittäinenkin turisti voi saada aikaan isoa tuhoa. Etenkin kaukaisissa kulttuureissa ja entisissä siirtomaissa matkailijoiden tulisi Häkkisen mukaan pohtia, millaisia stereotypioita ja valta-asetelmia omat asenteemme ja toimintatapamme ylläpitävät. 3. Samojen arvojen ja käytöstapojen tulisi kulkea mukana niin matkalla kuin kotonakin. Suosituilla matkabloggaajilla tai matkailuohjelmien tekijöillä voi olla lisäksi suuri vaikutus muiden matkailijoiden valintoihin. Tämän tiedostaminen on Veijolan mielestä tärkeä askel, jotta matkailua ja yhteiskuntia voidaan kehittää tasapainoisemmiksi ja kestävimmiksi. Muista, että vastuullinen matkailu edellyttää myös omien arvojen punnitsemista. ”Pahimmat Airbnb-kierteet tyhjentävät koko korttelin. Mutta Veijola huomauttaa myös, että matkustajan on syytä kohdata se syyllisyys, jota hän voi valinnoistaan joskus joutua kokemaan. Yksi esimerkki tästä on Airbnb-majoituspalvelu, jota Veijola kutsuu kapitalisoiduksi omatoimimatkailuksi. Myös muissa tutkimuksissa on havaittu sosiaalisen median kasvava vaikutus matkakohteiden valintaan. matkamuistoksi. Jos podet syyllisyyttä, mieti mistä se kumpuaa ja mitä voisit tehdä toisin. Viattoman tuntuinen somessa julkaistu kuvakin voi olla tässä suhteessa ongelmallinen. Turismi ei ole yksiselitteisen huono asia, vaan se myös luo työpaikkoja, tuo tuloja ja auttaa kehittämään paikallisia yhteisöjä. Majoittuminen tapahtuu tavallisten ihmisten kodeissa, mikä koetaan autenttisemmaksi matkailukokemukseksi. Suuret turistikaupungit, kuten Pariisi, Barcelona ja Berliini, ovatkin joutuneet rajoittamaan Airbnb:n toimintaa lainsäädännöllä hillitäkseen sen aiheuttamia ongelmia. Perehdy matkakohteeseen ennalta. Aidosti kestävä, eettinen matkailu tarkoittaa niin ympäristön, talouden, sosiaalisten kuin kulttuuristenkin näkökulmien huomioimista. Suuret kivipääpatsaat ovat Unescon suojelemia kulttuuriperintökohteita, joten suomalaisen toilailu nostatti Chilessä suuren kohun ja nousi myös kansainvälisiin otsikoihin. Mieti miksi matkailet ja mitä haluat matkalta. Häkkisen mukaan kestävässä matkailussa on lähtökohtaisesti kyse haittojen minimoinnista ja positiivisten vaikutusten lisäämisestä. ”Ei riitä, että valitsee ympäristön kannalta vähäpäästöisen kulkumuodon, jos hyväksikäyttää kulttuuria, käyttäytyy epäkunnioittavasti paikallisia kohtaan tai ei jätä tuloja kohteeseen”, sanoo Anu Häkkinen Reilun matkailun yhdistyksestä. Vuonna 2018 majoituspalveluihin erikoistuneen vakuutusyhtiö Schofieldsin teettämässä kyselyssä selvitettiin, millä perusteella ihmiset valitsevat matkakohteensa
l KUVAREPORTAASI. l L . Omilla ehdoilla Valtimolla rakenteilla olevassa Omavaraopistossa on tarkoitus opiskella ekologisesti kestäviä elämäntapoja. Se edellyttää monista mukavuuksista luopumista, mutta tilalle voi saada merkityksellisyyden tunteen. Teksti: Anni Härkönen Kuvat: Riikka Hurri L
Aamu, 12, ja Justus Dorff, 5, ovat kasvaneet omavaraiseen elämään ja auttavat vanhempiaan parhaansa mukaan. Touko kuussa maa valmistellaan kylvötöitä varten. Vuonna 1990 Lasse Nordlund oli 25-vuotias ja oli aloittamassa uuden vaiheen elämässään. Hän vietti vuosia renkinä maatiloilla ja opetteli maanviljelystä, eläinten pitoa ja unohtumaan päässeen suomen kielen. Arki saksalaisissa ekoyhteisöissä kuitenkin kariutui ristiriitoihin, eikä akateeminen maailmakaan houkutellut. Suurin osa perheen ruoasta saadaan neljän aarin kokoiselta kasvimaalta. Nordlund päätti lähteä Suomeen – polkupyörällä. Se toimii sekä rakentamisessa tilkkeenä että ta kamuksen pyyhkimiseen. Lasse Nordlund on mediapersoona, jonka henkilöbrändin ytimessä on omavaraisuus. Painostavan iltapäiväauringon alla kasvimaalla häärii mies, joka on mahdollisesti nyky-Suomen omavaraisin ihminen. Tiedän myös, että Nordlund syö kilokaupalla lanttua päivässä.Nyt lantulle on jätetty vain pieni kaistale. Julkisuudessa Nordlund esitellään usein muutaman toistuvan kuriositeetin kautta. Nordlundin mukaan valtaosa ihmisistä oli kuitenkin iloisia siitä, että nuori mies muutti muuttotappioalueelle. Sammal pistelee pyyhittäessä, mutta käy paremman puutteessa. Uteliaan nuorukaisen kiinnostuksen kohteet ulottuivat matemaattisista aineista ekologiseen elämäntapaan. Myöhemmin Nordlund osti Pohjois-Karjalan Valtimolta tilan yhdessä vanhempiensa kanssa ja asettui asumaan sinne – tai siis tänne. Talkoissa käytetyt työkalut ovat pääosin lahjoitettuja, ja moottorin sijaan työkalut toimivat lihasvoimalla. Pekka Ylhäinen sahaa juuriltaan kaadettuja puita kasvimaan tieltä. Suomensaksalainen Nordlund varttui Saksassa valokuvaajavanhempien kanssa. Hänen elämäntavastaan on uutisoitu maan suurimmissa medioissa. Navetan kulmassa on kaksireikäinen huussi, jossa on toisella seinällä kaukalo täynnä kuivattua sammalta, toisella taas pino saksalaisia aikakauslehtiä. Olen jo ennen Valtimolle matkustamista lukenut, että Lasse Nordlund elää ilman pankkitiliä, puhelinta ja rahaa. Oli vuosia, joina hän yritti heikoin tuloksin pitää kotieläimiä ja metsästää, rakensi kodan keskelle metsää ja teki itse hammastahnaa poistamalla koivuntuhkasta lipeän. Omaisuus kulki pyörän perään kiinnitetyssä itse rakennetussa kärryssä. Eikö lanttu enää maistukaan. Teksti seinällä opastaa käyttämään sammalta pyyhkimiseen – lehdet ovat lukemista varten. Hänen mukaansa media tarttuu turhan mielellään lantun syönnin kaltaisiin asioihin. Kylillä tulokkaaseen suhtauduttiin aluksi ihmetellen. 40 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Aina kun uusi haastattelu julkaistaan, ponkaisee Nordlundin nimen Google-hakujen määrä hurjaan kasvuun. Toinen on minimaalinen rahankulutus, ja kolmas rahkasammal. V anhan rintamamiestalon eteläseinustalle on raivattu pieni kasvimaa. Siihen on istutettu valkosipulia, siemenporkkanaa ja siemenlanttua. Olemme Pohjois-Karjalan Valtimolla tilalla, jolla Nordlund asuu puolisonsa Maria Dorffin ja lasten Aamun, 12, sekä Justuksen, 5, kanssa. Lanttu on niistä yksi. Lasse Nordlund pykää puun oksista aitaa käsin raivatun kasvimaan suojaksi. ”Siinä ovat vain siementävät lantut, alhaalla pääkasvimaalla kasvaa varsinainen sato”, Nordlund toteaa. Lopuksi unohdan työkalut sateeseen ruostumaan
Maailman Kuvalehti 3/?2019 41
Talkoolaisten osaamistaso vaihtelee. Talkootyö on – no, talkootyötä. Lasse Nordlundin mukaan kaupunkilaisten päästäminen tilalle on kuin päästäisi lehmät kesälaitumelle. Toukokuisena lauantaiaamuna valtimolaisella tilalla paiskii töitä hymyilevän Nordlundin lisäksi kymmenpäinen joukko tuttuja ja tuntemattomia. Toukokuisessa tihkusateessa se tuntuu kaukaiselta. Lasse Nordlund ja Maria Dorff ovat perustamassa Valtimolle Omavara opistoa, jossa on tarkoitus opettaa elämäntavasta kiinnostuneita omavaraiseen elämään: rakentamiseen, viljelyyn ja vaatetukseen. Heiltä ei edellytetä omavaraisuutta. Kuvittelin joutuvani puritaaniseen ympäristöön ja pakkasin mukaani pikakahvia, jota suunnittelin siemailevani muilta salaa pysyäkseni hereillä viikonlopun ajan. Toisaalta on sellaisia kuin minä, joka tasoitan kasvimaata tuntikausia saamatta aikaan oikeastaan mitään näkyvää muutosta. Tänä vuonna järjestetään pilottikokeiluna hirsirakentamiskurssi, joka kokoontuu kesän mittaan Valtimolle neljä kertaa. Osalla talkoolaisista, kuten rovaniemeläisellä Hanna Oksasella, on takanaan jo useampia talkoojaksoja, kun taas osa, esimerkiksi joensuulainen Pekka Ylhäinen, on mukana ensimmäistä kertaa. Jos pinnistelee mielikuvituksensa äärimmilleen, voi mutavellinsekaisen ryteikön nähdä säteilevän vihreän eri sävyjä loppukesän auringossa. Tärkeässä osassa on myös resurssiviisautta painottava ideologia omavaraisuuden takana Opiston ensimmäisen puolivuotiskurssin on tarkoitus alkaa yhteistyössä Kainuun opiston kanssa vuonna 2021. Talkoolaisille kahvia tosin tarjoillaan muutenkin. Millaista on omavarainen elämä 2010-luvun Suomessa. Opiston käyttöön tulevan väentuvan valmistumista on hidastanut lisäksi huonokuntoinen hirsikehikko. Lopuksi unohdan työkalut sateeseen ruostumaan. Vastoinkäymisten vuoksi opiston käynnistyminen on viivästynyt suunnitellusta. Lasse Nordlundin mukaan kaupunkilaisten päästäminen tilalle on kuin päästäisi lehmät kesälaitumelle. Moni on alkanut sooloilla, mistä on tullut ongelmia. On sellaisia kuin Oksanen, joka jaksaa kärsivällisesti selittää, mikä on petkele tai miksi mänty on tukkipuuna erinomainen. ”Ihmiset riehaantuvat, kun he pääsevät tänne. 42 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Omavaraopistoa rakennetaan talkoin, joita Nordlund ja Dorff ovat järjestäneet vuodesta 2017 alkaen. ”Varo, siinä kasvaa mansikkaa”, huudahtaa Oksanen kuvaajalle, jonka kengänpohjat painautuvat peruuttaessa mutaiseen maaperään, josta pyrkii esiin pieniä taimia. Nykyään halutaan oppia liian nopeasti.” Kokemattomuudesta on aiheutunut myös vahinkoja, eivätkä asiat talkoovoimin toimiessa aina etene suunniteltua tahtia
Koska juoksevaa vettä ei ole, kädet pestään emalivadissa terassilla. Sara Ene bäck osallistui ennen talkoita järjestetylle hirsirakentamiskurssille. Lasse Nordlund uskoo, että jos ihmiset luopuisivat rahataloudesta, he olisivat vapaampia tekemään omia valintojaan. Ilmavasti rakennetun halkoliiterin materiaalina on käytetty koivua. Maailman Kuvalehti 3/?2019 43
Ajatus, joka on aiemmalle sukupolvelle ennenkuulumaton ja uusi, voi olla seuraavalle täysin normaali. Juuri sitä Nordlund tosin ei haluaisi – vedota linkolalaisesti ihmisten primitiivisiin pelkoreaktioihin. En halunnut.” Nordlundin ja Dorffin elämäntavassa on joka tapauksessa piirteitä, jotka hätkähdyttävät: harva kai suostuisi elämään vailla juoksevaa vettä tai vesivessaa, mikäli saisi valita. Ja siksi Omavaraopisto vetää juuri nyt puoleensa kaltaisiani, 20 –40-vuotiaita korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat huolestuneita maapallon tilasta. Vastaanotto oli vaihtelevaa, mutta sillä ei välttämättä ollut mitään tekemistä kielitaidon kanssa, Nordlund uumoilee. Moni ulkopuolinen saivartelee, ettei pariskunnalla ole riittäviä perusteita kutsua itseään omavaraisiksi. ”Olemme kyllä tavanneet Linkolan kanssa, minä olen käynyt hänen luonaan ja hän minun. Aluksi Nordlundin suomen kielen taito oli niin kehno, että hän opetteli ensimmäiset luennot sanasta sanaan ulkoa. Lasse Nordlund myöntää, ettei hänen omavaraisuutensa aste ole enää yhtä suuri kuin aiemmin. Osa ajatuksista kuulostaa yllättävän linkolalaisilta, eikä assosiaatio ole omani. ”En oikein ymmärrä tätä termiä. ”On ihmisiä, joiden mukaan emme saisi käyttää tänne rakennettuja teitä, koska ne on rakennettu koneilla, jotka toimivat fossiilisilla polttoaineilla”, Maria Dorff sanoo. Mediassa Nordlundia onkin tituleerattu lempeäksi versioksi Pentti Linkolasta. En löytänyt yhteyttä hänen kanssaan.” Linkolalaista tai ei, myös Nordlund on jalostanut ajatuksiaan lukuisiksi teksteiksi ja luennoiksi. Nordlund näkee ongelmaksi lääketeknologian käyttöön uhratun energian ja luonnonvarat. Kuten siitä, että marjoja voi säilöä Mediassa Nordlundia on tituleerattu lempeäksi Linkolaksi. Lastenhuoneen puolipaneeleille on aseteltu muovisia eläinfiguureita. ”Olisin voinut tavoitella puhtainta mahdollista elämäntapaa ja kuolla yksin, marttyyrinä. Elämäkertaprojekti on kesken, ja eriteemaisia luentoja on ollut vuosien varrella reilusti yli sata. Hän ei äänestä (”prosessit ovat hitaita ja poliittinen päätöksenteko tehotonta” ) ja hänellä on kriittisiä ajatuksia rokotuksista ja lääkityksistä (”jos joskus on kihomatoja ollut, niin ovat ne nopeasti lähteneetkin” ). Siksi olemme nyt tilanteessa, jossa nuoret ilmastolakkoilevat ja -ahdistuvat samalla kun heidän vanhempansa julistavat, että autot kuuluvat teille ja naudanlihapihvit lautaselle. Mieluummin hän kasvattaisi ihmisten tietoisuutta ja herättäisi ajatuksia, vaikkapa luennoimalla havainnoista, joita hän on omasta elämäntavastaan tehnyt. Entä Lasse Nordlundin ja Maria Dorffin oma elämä. 44 3/?2019 Maailman Kuvalehti. Katossa on sähkövalo ja tietokone pyörittää saksankielistä Ihmeperhe -elokuvaa Justukselle ja Aamulle. Nordlundilla on monia sellaisia mielipiteitä, jotka haluaisin pitää piilossa. ”Kun aloin lähes 30 vuotta sitten luennoida omavaraisuudesta ja luontaistaloudesta, olisi ollut ihan sama, jos olisin puhunut ufoista.” Nordlundilla on teoria, jonka mukaan uuden ajatuksen istuttaminen yhteiskuntaan kestää noin 15 vuotta. Ihan yhtä lailla Linkolaa voisi kutsua kovaksi Lasseksi”, Nordlund toteaa. Siellä täällä lojuu Bamse-sarjakuvia. Perhe asuu vanhassa rintamamiestalossa
”Jokainen teko, joka on ekologisempi, on kohti hyvää. Tai että kotieläinten pitämisen hyöty–tuotto-suhde ei ole riittävän kannattava, jotta eläimiä kannattaisi välttämättä itsekseen pitää. Metsän keskellä mudanja lumensekaisesta maasta kohoavia hirsirakennusten rankoja katsellessa ajatus kokonaisesta opistosta saati kyläyhteisöstä tuntuu vielä etäiseltä. Maailman Kuvalehti 3/?2019 45. ”Saa valita, kenen kanssa on tekemisissä”, Nordlund sanoo ja nauraa päälle. Maria Dorffin ja Lasse Nordlundin toiveena on luoda jotakin yhtä pysyvää. Täydellisen omavaraisuuden sijaan Dorff puhuu mieluummin omavaraistumisesta. ”Lopulta meillä ei ole vastuuta siitä, mitä ihmiset tekevät elämällään täältä lähdettyään”, Maria Dorff sanoo. Viikonloppuisin hän ehtii ottaa rennommin. Ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen.” ”Pahinta oli Justuksen vauva-aikaan, kun talonrakennusprojekti oli alkutekijöissään ja peltotyötkin piti tehdä.” Aamu käy koulua Valtimolla 20 kilometrin päästä kotoa. Olosuhteet siihen ovat kuitenkin hyvät: ekologinen elämäntapa kiinnostaa ainakin ajatuksena yhä useampaa, ja kattava medianäkyvyys on taannut sen, että Omavaraopisto on tavoittanut aatteesta kiinnostuneet jo ennen kuin ensimmäistäkään kurssia on pidetty. Vastaus on varovainen ehkä. On kuitenkin vaikea sanoa, riittääkö yksi yö tai viikonloppu talkoissa mullistamaan kävijänsä maailmankuvan siinä määrin, että tämä päättäisi hypätä modernin länsimaisen kulutusyhteiskunnan kelkasta suoraan omavaraisuuteen – eikä se välttämättä ole tarkoituskaan, Maria Dorff pohtii. ilman sokeria, mikäli hillopurkkeja kääntelee tietyin väliajoin. Nordlundin ja Dorfin näkemykset omavaraisuuden eduista ovat ennen kaikkea henkisiä: mahdollisuus lievittää ilmastoahdistusta, merkityksellisyyden tunteen vahvistuminen, riippumattomuus. Omavaraopiston ympärille on jo nyt kertynyt pieni joukko aktiiveja, jotka yhteisöllisyys, riippumattomuus ja yksinkertainen elämäntapa vetävät talkoisiin aina uudestaan. Sen ympärille on kasvanut kokonainen yhteisö. Voisiko omavaraisuus olla yhä useammalle elämäntapa, eikä eksoottinen ilmestys, jota tullaan katsomaan ulkomaita myöten. Omavaraopiston esikuva on Ruotsin Skattungbyssä jo 40 vuoden ajan toiminut opisto. Tässä omavaraistaloudessa keittiön pääraaka-aineet ovat juurekset ja härkäpapu
Samaa konseptia noudattavia levyjä tehtiin myös Suomessa. Musiikki vie maailmalle Miksi matkustaisin vuoden 2019 Unkariin tunnettuine epäkohtineen, kun Tuula-Anneli Rantasen iskelmä vuodelta 1964 rakentaa minulle juuri haluamani kaltaisen Unkarin, kysyy tietokirjailija Tommi Uschanov, jolle vanhat lomalevyt toimivat matkustamisen korvikkeena. Erään kiinnostavan vastauksen tähän kysymykseen tarjoaa 1950–60-luvun kulttuurihistoriasta löytyvä ilmiö, joka on painunut lähes täysin unohduksiin. Ensimmäisten täällä julkaistujen LP-levyjen joukossa olivat muun muassa Juha Eirto kiertää maailmaa (1957), Metro-Tytöt ulkomailla (1958) ja kahdeksan eri esittäjän kokoelma Laulaen halki maailman (1957). Musiikkiteollisuudessa löi 1950-luvun alussa läpi uusi keksintö, LP-levy, jonka ansiosta tuli mahdolliseksi paketoida toistakymmentä lyhyttä kappaletta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Levyjen kansissa oli usein näyttäviä värikuvia eri maista, ja niiden oheen saatettiin painaa humoristinen lentosuunnitelma tai matka-aikataulu. Toisaalta myös levyihin itseensä sisältyi tietty ylellisyyden vivahde, koska nekin olivat kalliita: puolisen tuntia musiikkia sisältävä LP maksoi 1950-luvun lopun Suomessa 2 400 silloista markkaa eli nykyrahassa noin 60 euroa. Varsinkin lentäen tehdyt kaukomatkat olivat silti vielä pitkään kalliita ja useimpien ihmisten ulottumattomissa. Kuvitus: Laura Mertz 46 3/?2019 Maailman Kuvalehti ESSEE. Toisen maailmansodan jälkeen länsimaissa talous kasvoi ja elintaso nousi kovaa vauhtia. Ostamalla sellaisen saattoi ikään kuin etukäteen harjoitella sitä hetkeä varten, kun lopulta pitkään säästettyään pääsisi itse matkustamaan ulkomaille. V oiko lomalla olla korvike. Oikean matkan korvikkeeksi sopi siis lomalevy. Musiikki on psykologisesti tehokas vieraiden paikkojen mieleentuoja. Brittiläinen musiikintutkija Richard Elliott kutsuu näitä levyjä lomalevyiksi. Näin oli mahdollista suorittaa musiikillinen maailmanympärimatka. Tuolloin julkaistiin lukemattomia äänilevyjä, joita markkinoitiin vaihtoehtona lomamatkailulle. Yksi tapa hyödyntää tätä mahdollisuutta oli koota levylle valikoima maailman eri kolkista peräisin olevia lauluja: yksi Ranskasta, yksi Italiasta, yksi Brasiliasta, Australiasta, Japanista, Afrikasta, Havaijilta... L omalevyjä julkaistiin sadoittain, ja niitä tekivät aikakauden nimekkäimmätkin laulajat: niin keski-ikäinen viihdetaiteilija Frank Sinatra kuin rock ’n’ rolltähti Bill Haley tai soul-laulaja Sam Cooke
En ole koskaan ollut kahtatuhatta kilometriä kauempana kotoani. Ne valmensivat aikoinaan ihmisiä henkisesti siirtymään massaturismin aika kauteen, mutta voisivatko ne nyt vastaavasti auttaa heitä jättämään tämän aikakauden taakseen. Olen ylipäänsä ollut ulkomailla viimeksi vuonna 2005. 1960luvun lopulta eteenpäin täällä tehtiin kymmenittäin lauluja, joissa kuvataan suomalaisten omaa lomailua ulkomailla. Miksi lähtisin esimerkiksi vuoden 2019 Unkariin tunnettuine epäkohtineen, kun voin matkustaa vuoteen 1964 ja kuunnella, kuinka Tuula-Anneli Rantanen ja rautalankakitara rakentavat vuonna 1880 sävelletyn Tonavan aallot -valssin pohjalta minulle haluamani kaltaisen Unkarin. Kuuntele Tommi Uschanovin kokoamat soittolistat Maailman Kuvalehden verkkosivuilta: https://www.maailmankuvalehti.fi/musiikki En tunne ketään, joka olisi matkaillut vähemmän kuin itse olen. Tekstit esittivät elämän vieraissa maissa olevan suurin piirtein täydellistä: joko kiehtovan romanttista tai vaihtoehtoisesti hassuttelevaa, iloista ja huoletonta. Lomalevyjen sisältämät ulkomaiset laulut sanoitettiin yleensä uudestaan laulajien äidinkielelle. Esimerkiksi Juha Vainion sanoittamassa Kenia-rallissa istutaan ”sinitoonikissa luksushotellissa” ja tarrataan kiinni masai-naisiin samalla kun ”swahilia kaikki mölyää”. Eräs tärkeimmistä syistä matkailemattomuuteeni on, että olen käyttänyt ja käytän jatkuvasti vanhoja lomalevyjä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen: nojatuolimatkailuun ilman fyysisen matkustamisen tarvetta. En ole ikinä käynyt edes Virossa tai Venäjällä, ja Ruotsissa ja Norjassakin vain päiväseltään viisivuotiaana. Niiden maiden oma ääni, joihin lomalevyt suorittivat musiikillisia vierailujaan, pääsi erilaisten stereotypioiden alta kuulumaan vain ajoittain. Maailman Kuvalehti 3/?2019 47. K un kaukomatkailu ajan myötä yleistyi, lomalevyt katosivat. Niiden tilalle tuli nimenomaan Suomessa eräs toinen matkailuun liittyvä musiikki-ilmiö. Esimerkiksi Olavi Virran levyttämä Portugalin huhtikuu kuvasi maata, jossa ”on ilma kuulakkain kuin musiikkia vain”, mutta ei voi olla miettimättä, oliko köyhässä ja diktaattorin johtamassa Portugalissa sentään muitakin puolia. Lomailun ja musiikin liitto on nykyperspektiivistä kuitenkin kiinnostava myös toisella tavalla. Matkakohteen oma kansa ja kulttuuri ovat olemassa lähinnä seksuaalisesti himoittavina naisina tai lisää juomaa tuovina tarjoilijoina. Sekä 50-luvun lomalevyt että 60–70-luvun rellestyslaulut ovat aikansa kuvia. En ole koskaan ollut kahtatuhatta kilometriä kauempana kotoani. Ehkä 1950–60-luvun lomalevyt olivatkin tahattomasti edellä aikaansa. Elämme aikaa, jolloin matkailu on alettu ympäristösyistä kokea yhä ongelmallisemmaksi, ja monet pohtivat, pitäisikö heidän luopua siitä kokonaan. Niissä matkakohteita ei enää romantisoitu, vaan syy ulkomaille lähtöön oli puhdas sikailu. . E n tunne ketään, joka olisi matkaillut vähemmän kuin itse olen. Kuten näitä lauluja tutkinut kulttuurihistorian professori Hannu Salmi on todennut, ne eivät kuvaile tapahtumien ympäristöä enää juuri mitenkään, vaan keskiössä on suomalainen turisti, yleensä viinaan menevä ja huonosti käyttäytyvä mies
Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Pidetään liike yllä! 42 € SIS. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Voima on tuottanut palkittua journalismia yhteisönsä tuella jo 20 vuotta. 100 Liikuttava a voimaa vuodesta 1999 Laatujournalismia jo 20 vuotta RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 100% silkkiä! SILKKIMAKUUPUSSIT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. VOIMAKAUPPA 35 € + POSTIKULUT Antti Kalakivi PERINTÖ. 39E/VUOSI. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, Paino 140 g. POSTIKULUT T-PAIDAT Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. POSTIKULUT Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. 20 € SIS
Lisäksi moni saattaa ajatella, että englannilla pärjää hyvin, joten muita kieliä ei tarvita. En tiedä, voiko tämän lähemmäs nuorten arkea oikein päästä. ”Nuoret uskovat, että politiikalla voi oikeasti vaikuttaa” Elleivät nuoret puolusta etujaan, ei sitä tee kukaan muukaan, uskoo Allianssin kansainvälisen työryhmän puheenjohtaja Laura Luoto. Toiminut Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajana ja edustajiston jäsenenä. Tämä on oire siitä, että yhteiskunnassa jokin on pielessä. Laura Luoto, 29 Ammatti: Korkeakouluharjoittelija Euroopan parlamentin Suomentoimistossa. RUOHONJUURELLA Järjestövaikuttaja vastaa väitteisiin. Nyky-yhteiskunnassa ihmiset esimerkiksi opiskelevat pidempään. Bileitä on, mutta opiskelijoille järjestetään myös kulttuuritapahtumia ja ekskursioita. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Erasmus-vaihto-ohjelma on turha rahareikä, jolla EU tukee opiskelijoiden bilettämistä ulkomailla. Nuoriso on aiempaa kiinnostuneempaa politiikasta. VOIMAKAUPPA 35 € + POSTIKULUT Antti Kalakivi PERINTÖ Maailman Kuvalehti 3/?2019 49 Ihmiset & ilmiöt. Lakkoilu on keino tehdä asiat näkyväksi siellä, missä päättäjät ovat. Tausta: Allianssin kansainvälisen työryhmän puheenjohtaja. Aktiivisuus kielii siitä, että nuoret haluavat muuttaa yhteiskuntaa. Vieraiden kielten opiskelu ei enää kiinnosta nuoria. Yllätyin, että tämä pitää paikkansa. POSTIKULUT T-PAIDAT Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. 20 € SIS. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. Jo 16-vuotiailla on Suomessa jo lain silmissä vastuita, miksi ei myös oikeuksia osallistua päätöksentekoon. TU O M A S TI A IN EN Kuka. Harva muu ihmisryhmä pitäisi nuorten puolta, jos nuoret itse eivät pitäisi. POSTIKULUT Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Myös oma työni Allianssissa on vapaaehtoistyötä. Lisäksi Allianssi on täynnä työryhmiä, joissa nuoret tekevät vapaaehtoistyötä nuorten hyväksi. 100% silkkiä! SILKKIMAKUUPUSSIT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Aivot aikuistuvat muuta kehoa hitaammin, joten on parempi jättää päätöksenteko aikuisille. Erasmus-ohjelma auttaa vahvistamaan nuorten eurooppalaista identiteettiä, ja sen rahoitus EU-tasolta mahdollistaa vaihto-opiskelun eri sosioekonomisista taustoista tuleville. Nuoret näkevät politiikan välineenä, jolla voi oikeasti vaikuttaa. Jäsenet päättävät, mitä Allianssi tekee. Nuoria kiinnostaa puolustaa vain nuorten asioita. Nuorten pitäisi istuttaa puita ilmastolakkoilemisen sijaan. On tärkeää, että edustuksellisissa elimissä on eritaustaisia ihmisiä. Anni Härkönen 100 Liikuttava a voimaa vuodesta 1999 Laatujournalismia jo 20 vuotta RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. Pidetään liike yllä! 42 € SIS. Voi olla, että kotoa saatu kannustus ja sosiaalinen pääoma vaikuttavat nuorten valintoihin. Harrastukset: Twerkkaus, seinäkiipeily. 39E/VUOSI. Ajanjakso lapsuuden ja aikuisuuden välillä on venähtänyt liikaa. Viimeistelee politiikan tutkimuksen maisteriopintoja Helsingin yliopistossa. Allianssilla on jäsenjärjestöjä kattavasti ympäri Suomea. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, Paino 140 g. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Voima on tuottanut palkittua journalismia yhteisönsä tuella jo 20 vuotta. Allianssi on jättiläismäinen suojatyöpaikkaorganisaatio, joka on hyvin etäällä nuorten arjesta. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Myös tulevaisuus on epävarma, joten tavalliseen ja turvalliseen arkeen ei päästä kiinni yhtä helposti kuin ennen. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan yksilövalintojen sijaan näkyviä vaikuttamiskeinoja ja poliittisia päätöksiä
Pariskunnan puutalokoti Porvoossa on täynnä tavaraa. Rakastan kertoa tätä tarinaa niin, että mieslehtori, joka oli mielestäni vie läpä ikivanha, vokotteli nuoria opiskelijattaria. Olin 19vuotias, opiskelin taidelinjalla ja Leka (Christofferin kutsumanimenä on hänen sukunimensä – toim. Leka taas oli jo jul kaissut yhden sarjakuvan ja teki pienlehtiä. Kaisassa oli asennetta, joka erot ti hänet muista opiskelijoista. En usko, että olisin ottanut sitä ilman Lekan kannustusta. Leka: En ole valmis hyväksymään atkopettajan titteliä – se tun tuisi jopa tätä paheellista kuvausta nolommalta! Opetin graafisen suunnittelun ohjelmien käyttöä. Ensimmäisen oman zinen [pienlehti] julkaisu oli mullista va askel. Olin lukenut suomalaisia taidesarja kuvia, mutta en vielä tehnyt itse sarjakuvaa. Vuosien myötä työskentelymme langat ovat sotkeutuneet toisiinsa yhä tiiviimmin. Kaisa: Minulla oli tuohon aikaan kova palo saada ääneni kuulu viin ja muuttaa maailmaa. Siitä seurasi oivallus, että minäkin voin ja saan tehdä niin, eikä siihen tarvita kenenkään lupaa. Aluksi teimme niin, että Kaisa piirsi ja Konmaritus ei ole Kaisa ja Christoffer Lekan juttu. Teksti: Ruut Tolonen Kuva: Saara Mansikkamäki TYÖTYÖHEVONEN HEVONEN & & unelmoiva unelmoiva perhonen perhonen K aisa: Tutustuimme kevättalvella 1998 Porvoon kansan opistolla. Yläkerran työtilassa säilytetään kirjoja. huom. Yhdessä he saavat aikaan enemmän ja parempaa kuin erikseen. 50 3?/?2019 Maailman Kuvalehti SUHTEITA Ihmiset puhuvat toisistaan. Hän ei halunnut olla avuton opas tettava, vaan pyrki näyttämään, että osaa itse. Leka: Voi pohtia, oliko Kaisan zine ensimmäinen yhteisprojek timme. ) tuli pitämään osan atkkurssistamme. Sarjakuvataitelijat Kaisa, 40, ja Christoffer Leka, 46, pyrkivät vastaamaan toistensa ehdotuksiin aina kyllä
Kaisa taas tekisi yksin tylsempiä ja tavanomaisem pia juttuja kuin nyt. Nykyisin on vaikea sanoa, kumman ky nästä mikäkin idea on peräisin. Hänellä on aina joku uusi ajatus. Leka: Kerran meidät pysäytettiin lento kentän turvatarkastuksessa Kaisan pro teesien vuoksi. Olisi esimerkiksi voinut olla kaupallisesti hyvä idea, että Kaisa iden tifioituisi vammaistaitelijaksi, mutta se ei ole kiinnostanut meitä. Keksin joka päivä sata uutta ideaa, mutta ilman Kai saa en saisi niitä toteutettua. L eka: Suhteemme alkuvuosina teimme enemmän kirjamuotoi sia sarjakuvia, mutta sittemmin olemme koetelleet töillämme sarja kuvailmaisun rajoja. Elinpiirini kutistui valtavasti sinä talvena kun tapasimme. Kaisa ei esimer kiksi jaksa tehdä pitkiä kävelyretkiä, joista itse pidän. Leka: Kaisa on työhevonen, joka pystyy tuottamaan konkreettisia asioista. Lekan mielestä olen julma, kun välillä repostelen sarjik sissa asioilla, joita joku on minulle sa nonut – tosin aina anonyymien eläin hahmojen kautta. Leka: En ajattele Kaisaa vammaisena ja usein jopa unohdan, että hänen jalkan sa on amputoitu. Emme halua urautua. Kaisa: Jalkani amputoitiin ollessani 23. Itse olen unelmoiva perhonen. Ennen jalkaproteesien saamista Kaisa oli 10 senttiä lyhyempi kuin nykyään. Minulla on taipumus Parasta Lekassa on loputon ideoiden tulva. Lekassa ärsyttää asioiden vetkuttelu ja vatkuttelu. Minut halutaan nähdä traagisena sankarina, mutta ajattelen että jalkoja tulee ja menee! Haluan kuitenkin vält tää sankarivammaisen asennetta. Kaisa: Amputaatiota pidetään dramaat tisena toimenpiteenä, mutta toisaalta Leka näki ne vuodet, kun liikkumisky kyni oli epämuodostuneiden jalkojeni vuoksi heikentynyt. kertoi, ja minä aloin antaa töille graafis ta muotoa. Nuori miesvirkailija ky syi, menimmekö naimisiin ennen vai jälkeen Kaisan amputaation. Hän sa noi, että Kaisa voi tulla minne tahansa. Kadehdin Lekan ylikehittynyttä itsetuntoa. Esimerkiksi talvella, kun olimme kävelyllä jäällä, kysyin Kai salta, että ei kai sun jalat palele. KA IS A LE KA N KO TI A LB U M I. Meitäkin on varmasti ihmetelty ja kauhisteltu, miksi terve mies on tällaisen sekunda kappaleen kanssa. Toki vammaisuus vaikuttaa joihinkin käytännön juttuihin. Leka: Kun amputaatio oli tehty, kysyin proteesimestarilta että onko jotain paik kaa, minne en voi viedä Kaisaa. Nopeasti kuitenkin edettiin siihen, että aloimme molemmat kirjoit taa ja kommentoida toistemme työtä. Kun ker roimme että jälkeen, mies sanoi Kaisalle: ”Miehelläsi on erittäin hyvä sydän.” Kaisa: Sarjakuva on siitä mahtava taidemuoto, että vaikka tuollaisissa ti lanteissa ei keksisi mitään nasevaa vas tausta, jälkikäteen voi piirtää itselleen viimeisen sanan. Minua on yritetty puskea vammais taidelokeroon, mikä on raivostutta vaa. Pro teesieni vuoksi olen toki tietyllä tapaa marginaalissa, mutta globaalisti katsot tuna silti äärettömän etuoikeutettu. Muut eivät tiedä, ettei Leka aina käytä silmälasejaan, vaikka ilman niitä hän ei näe kunnolla. Amputaatio ja proteesit tarjosivat mah dollisuuden parempaan, joten oli sel vää, että siihen tartuttaisiin. (Leka: ”Pidän siitä, että maailmassa on heikko syväterävyys”.) Kaisa ja Christoffer 2000-luvun taitteessa. Kaisa: Minusta tuntuu, että ihmisil lä on paljon häiritseviä ennakkoluulo ja vammaisten parisuhteista. Kaisa: Meillä on teoria, että yhdessä jul kaisemme enemmän ja parempia töitä kuin mitä olisimme tehneet erikseen
poliittiseen paasaamiseen, mutta ehkä paras tapa vaikuttaa ihmisten asentei siin on kuitenkin ujuttaa vammaisuus mukaan sarjakuviin sokerilla kuorru tettuna. Tyyliin ”Minäkin oli kasvissyöjä, mutta sitten tulivat lapset ja arjen rea liteetit.” Leka: Järjelle on paikkansa, mutta se ei ole ainoa väline, jolla maailmaa voi kye tä ymmärtämään. En koe, että olisin käännyttänyt Kaisaa hindulaisuuteen, vaan hän oli jo tahol laan pohtinut samoja kysymyksiä, kun tapasimme. Tulen hyvin toimeen lasten kanssa ja pidän heistä, mutta mi nulla ei ole koskaan ollut tarvetta saada omia lapsia. Kaisa: Ajattelen, että lapsettomuus on silti ensisijaisesti minun päätökseni. Kaisa: Matkoilla isoimmat elämykset saa yleensä jostain aivan muusta kuin nähtävyyksistä. Ja olisi hyvä, jos se jatkuisi kin niin. Minulla taas on enemmän ominaisuuksia, jotka on näh ty perinteisesti feminiinisinä. Myös taide toimii väy länä elämän suurten kysymysten käsit telyyn. Leka: On huvittavaa, että monessa asias sa Kaisa on meistä kahdesta rationaali sempi ja äijämäisempi. Välillä siihen on liittynyt kehotus olla hankkimatta lapsia. Leka: Viikkokausien pyörä ja melonta matkat ovat irtiotto arjen puurtamises ta, sillä kotona olemme koko ajan enem män tai vähemmän töissä. Kaisa: Ihmiset ovat sanoneet välil lä suoraan, että haluaisivat elää kuten me, mutta eivät syystä tai toisesta pys ty. Kun tapasimme vuonna 1998, aloimme jutella siisteistä projek teista, joita voisimme tehdä. Kaisassa ärsyttää hänen pessimisminsä, joka on välillä aika raskasta. Välillä vään nämme siitä, millaiseen muotoon joku juttu paketoidaan, mutta asia jonka haluamme sanoa on aina sama. Leka: Yhdessä tekemisessä tärkeää on se, että kaikkiin ehdotuksiin vastataan lähtökohtaisesti kyllä. Kaisa: Olen tosi iloinen siitä, että em me ole ajautuneet suhteessamme mi hinkään lokeroihin. Leka: Kaisa on minua epäluuloisem pi lapsia kohtaan. Olen ehdottanut vakavissani, että säilyttäisimme sängyn vieressä hänelle myslipatukkaa. On pakko tulla toimeen, sillä vaikka miten suututtaisi, teltta on pystytettävä ja ruoka tehtävä. Kaisa: Monet makeimmat yhteiset jut tumme ovat lähteneet sellaisista Le kan ehdotuksista, joihin olisi spontaa nisti tehnyt mieli sanoa ei, mutta olen päättänyt, että katsotaan. Matka tähän pistee seen on kuitenkin ollut kiemuraisempi mitä kuvittelin. Kadehdin Kaisan järjestelmällisyyttä ja kykyä tarttua asioihin. On totta, että meil lä riittää aikaa kaikenlaisille projekteil le myös siksi, ettei meillä ole lapsia. Sen rinnalle tarvitaan aikaa ajatella ja reflektoida asioita. Va paaehtoinen lapsettomuus on kuitenkin ensisijaisesti intuitiivinen, ei rationaali nen päätös. Leka: Matkoilla on positiivisesti riippu vainen toisesta. Kaisa: Kaikessa poukkoilevuudessaan elämämme noudattaa jossain määrin samaa kaavaa. Meille pyör reissut ovat päinvastoin se hetki, jolloin olemme eniten omissa oloissamme. Olen huomannut, että lapsiperheissä vanhemmat tekevät kivoja asioita erik Parasta Kaisassa on, että hän pelastaa minut jatkuvasti erilaisista pinteistä. seen. Ihmiset olettavat, että pitkät matkat olisivat pa risuhteen koetinkivi, koska niillä joutuu olemaan koko ajan yhdessä. Leka: Minäkin elän elämää, josta haa veilin, vaikka en ole koskaan tehnyt mi tään suunnitelmia sen eteen. Esimerkiksi ensimmäinen pidempi pyörämatkam me Porvoosta Jäämerelle vuonna 2007 oli ideana älytön. Kaisa: Meidät ajaa hulluksi sellainen ajattelu, että aikuisuuteen kuuluu idea lismista, pohdiskelusta ja elämänkatso muksellisista keskusteluista luopumi nen. L eka: Meitä yhdistävät samanlai nen arvomaailma, halu aktiivi seen toimintaan ja elämänkat somus. K aisa: Koen eläväni sellaista elä mää, josta nuorena haaveilin, vaikka en ehkä uskaltanut haa veilla näin isosti. Kaisa: Saatamme vääntää peräkkäin samaa vuorenrinnettä ylös, mutta ol la aivan eri mielenmaisemissa: minä spinningtunnilla, jossa Scooter soi ja ohjaaja karjuu, Leka taas perhosmaail massaan pohtimassa jotain runoa. Me taas voimme tehdä niitä yh dessä, koska meidän ei tarvitse muoka ta elämäämme lapsen mukaan. Mutta halusin sanoa siihen kyllä myös siksi, että minua är syttää sellainen kulttuuri, jossa miehet harrastavat ja vaimot ovat kotona. Välillä kes kustelussa on muutaman tunnin pie ni hengähdystauko, mutta muuten se sama keskustelu ja tekeminen jatkuu edelleen. Meillä on tapana tehdä kesäi sin jokin pitkä retki, talvisin taas olem me usein jonkin aikaa hinduluostaris sa Costa Ricassa. Kun on oivaltanut tä män, ei tarvitse lähteä toiselle puolel le maapalloa katsotaan jotain rauniota, josta on jo nähnyt tuhat kuvaa, vaan voi mennä pyöräilemään jonnekin lähelle. Koen että kaikki mitä olen saanut ja saavuttanut on ollut sattumaa, joten olen valtavan onnekas. K aisa: Meillä on yhteinen missio tarjota ihmisille erilaisia tapoja katsoa maailmaa. ”Minua ärsyttää sellainen kulttuuri, jossa miehet harrastavat ja vaimot ovat kotona.” Maailman Kuvalehti 3/?2019 53. Siksikin äitiys tun tuu mahdottomalta, sillä tilastollisesti lastenhoito valuu huomattavasti enem män naisten harteille. Tärkeintä matkoilla on se jännitys ja yllätyksellisyys, että mitä seuraavan mutkan takana piilee. Leka: Pisin tekemämme pyöräretki oli New Yorkista San Franciscoon. Olemme molemmat hinduja. Tästä asiasta ei ole tarvin nut edes keskustella. Muut eivät tiedä, että vaikka Kaisa on kiltti ja lempeä, ennen aamu palaa hänellä on järkyttävä nälkäkiukku
Teksti: Ruut Tolonen Kuva: Tuomas Tiainen Minja Koskelan mielestä tämän hetken suurin ongelma tasaarvon tiellä on oikeistopopulismi. ”Se murentaa yhteiskunnallista tasaarvoa, luo vastakkainasettelua ihmisten välille ja on usein myös hyvin naisvihamielistä.” 10 KYSYMYSTÄ. Tasaarvoa kaikille Feminismistä tietokirjan kirjoittanut opettaja ja tutkija Minja Koskela, 31, uskoo, että feminismi on paras olemassa oleva työkalu, jolla tasaarvoa voidaan edistää
Jo se kertoo feminismin tarpeesta. rauha lisääntyä tai olla lisääntymättä silloin kun haluaa ja sen ikäisenä kuin haluaa sekä luotettaisiin siihen, että ih miset pystyvät tekemään päätöksensä itse. Usein feminismi kehystetään miesvi haksi, mutta kyse ei ole siitä vaan pyr kimyksestä kaikkien ihmisten tasaar voon. Pojat joutuvat myös kamppailemaan kapean ahtaan miesmuotin kanssa. Perustelen valintaa sillä, että meitä kategorisoidaan paljon ulkopuo lelta. Ihanaa ja ihan kamalaa. Siitä oppii tosi paljon. 6 Mikä on viestisi naisille, jotka vieroksuvat feminismi-sanaa. Ymmärrän ihmisten epä varmuuden, jos ei ole aiem min miettinyt millaisia ter mejä ja sanoja käyttää. Pyrin nykyisin tietoisesti 1 Miksi haluat olla ennen kaikkea feministi. Kun vuonna 2015 aloitin yh teiskunnallisen blogin, lukijamäärät moninkertaistuivat jo ensimmäisen postauksen myötä. Asiois ta saa nauttia, mutta niissä ilmenevis tä ongelmista voi jaksaessaan myös lä hettää kriittistä palautetta. Välil lä uuvuttaa, kun antifeminis tiset tahot yrittävät jatkuvasti hiljentää. Keskustelu syntyvyydestä kääntyy usein joko ehdotuk siin synnytystalkoista tai lap settomien nuorten aikuisten syyllistä miseen itsekkyydestä. Samaan aikaan äiteihin kohdistuu valtavia paineita. Verkossa aktivismi on nopeam paa: uusiin käsitteisiin ja asioihin tör mää usein ensimmäisenä nettikeskus teluissa. Mutta kuten missä ta hansa valtapositiossa, miesten on hyvä ymmärtää, milloin on hyödyllistä olla itse äänessä ja milloin taas on parem pi antaa tilaa naisten ja muiden suku puolten puhua. Olen oppinut yliopistos sa tieteellistä näkökulmaa sukupuo lentutkimukseen, mutta netissä opin kuuntelemaan muiden ihmisten koke muksia. Tähän liittyy myös aborttioikeus. Kyse ei ole vain miehistä ja naisis ta, vaan myös esimerkiksi etnisyydestä, vammaisuudesta ja yhteiskuntaluo kasta. Britanniassa 1700luvul la toiminut sinisukat oli lu keneiden naisten yhteisö. 7 Olet ammatiltasi opettaja. Voi lukea, ei hätää! Kuuntelen myös räp piä, joka on paikoin aika seksististä ja käyn festareilla, joilla enemmistö artisteista on miehiä. Se auttaa ymmärtämään sitäkin, että valkoisissa heteromiehissä on maa ilman etuoikeutetuimpia ihmisiä mut ta myös heitä, jotka kärsivät syrjäytymi sestä ja alkoholismista. Toisaalta internetin feminis tiset verkostot ovat laajoja ja niistä saa paljon tukea. 10 Voiko feministi lukea naistenlehteä. Toistaiseksi siihen ei ole mitään parempaakaan työkalua. Olen tehnyt tutkimusta omasta opetuksestani ja huomannut, että saa tan itsekin ärähtää pojille helpommin kuin tytöille. Mitä tarkoitat sillä. Itse asiassa minulla oli ensin ruo kablogi. Mies voi olla feministi ja se on äärimmäisen kannatet tavaa. 4 Toivot kirjassasi kohturauhaa. 8 Paraneeko maailma sukupuolikiintiöillä. Haluaisin, että kaikille annettaisiin puhuttelemaan ja katsomaan kaikkia oppilaita yhtä paljon. Se näkyy oppikirjoissa, suku puolirooleja ylläpitävissä ra kenteissa ja toisinaan opettajien asen teissa. Naiseus on mi nulle poliittinen positio ja feminismi poliittinen työkalu. 3 Millaista on olla feministi internetissä. Miehet saavat helposti kiitosta vain siitä, että sanovat olevansa feministejä. Mielestäni yksi syy poikien heik koon koulumenestykseen on se, että po jille ei ole niin hyväksyttävää olla hyviä koulussa kuin tytöille. 9 Miksi intersektionaalinen feminismi on niin vaikeaa. Moni feministi on sanonut, että kiintiöt voivat olla käti lövaihe siihen, että pääsem me tasaarvoisempaan tilanteeseen. Intersektionaalinen feministi ot taa huomioon syrjinnän monet muo dot. Jos kuitenkin sitoudumme käyttämään inklusiivista kieltä ja miettimään, mitä kieli kertoo valtarakenteista, uskon, että lopputu loksena voimme saada inklusiivisem man maailman. 2 Kirjoitat Bluestockingnimistä blogia. Näkyykö sukupuoli peruskoulussa. Jos muutkaan keinot eivät johda sii hen, että isät käyttävät enemmän per hevapaita ja naiset nousevat johtotehtä viin, tarvitaan poliittista ohjausta. Sen kautta muutos voi tapahtua. Nimi viittaa nais aatteeseen, mutta antaa tilaa kir joittaa muistakin yhteiskunnallisista aiheista. ”Naiseus on minulle poliittinen positio ja feminismi poliittinen työkalu.” Maailman Kuvalehti 3/?2019 55. Kommentoin blogissani päi vänpolitiikkaa, populaarikulttuuria ja ilmiöitä feministisestä näkökulmasta. Uskon, että oppi miserot voisivat lähteä kapenemaan sil lä, että sukupuolimuotteja rikottaisiin. Määrittelen itseni mieluum min feminismin kuin sukupuolen kautta, sillä naiseuden kategoria on ai ka rajoittava ja siihen liittyy määreitä, joita en koe omakseni. Kannattaa tutustua feminis miin ennen kuin hylkää sen. Mitä nimi tarkoittaa. 5 Miten mies voi olla hyvä feministi
Syntyy romaanin sivuja, joita varjostavat eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan kohtuuttomat koukerot. Richard seuraa turvapaikanhakijoiden elämää Berliinin keskustassa ja myöhemmin naapurustossaan, jonka vanhainkotiin ihmiset majoitetaan. Levyn kappaleista La vida es un carnaval sopii juhlaa nostattamaan, Sahara puolestaan seesteisiä hetkiä syventämään. Jenny Erpenbeck Mennä, meni, mennyt Tammi 2019 Suomennos Jukka-Pekka Pajunen Angelique Kidjo Celia Universal Richard pohtii omia ja muiden ihmisten arvoja. Romaanin alkutilanteessa he ovat pystyttäneet eräänlaisena mielenilmauksena Berliinin keskustaan väliaikaisen majoituksen. Richard seuraa, miten turvapaikanhakijat opettelevat saksan kieltä, sen sanoja ja aikamuotoja: mennä, meni, mennyt. Samalla kun Richard kuuntelee elämäntarinoita, syntyy ystävyyttä ja yhteiseloa. Jos Cruzin monet alkuperäislevytykset edustavat siistiä yökerhosoundia, Kidjon ryhmä pujottelee kuoppaisemmalla taipaleella rosoja piilottamatta. Richard menee turvapaikanhakijoiden luo ja kysyy heiltä arkisia asioita synnyinmaista, töistä, perheistä, rakkaudesta, sodasta, menettämisestä, pelosta, toivosta – ihan kaikesta. Afrokuubalaisen musiikin afrikkalainen puoli korostuu jäntevästi. Kidjon kanssa levyä ovat olleet tekemässä muun muassa rumpalilegenda Tony Allen, basistiässä Meshell Ndegeocello sekä sektiot Gangpé Brass Band ja Sons of Kemet. He odottavat. ”Aika, jolloin ihminen ei tiedä, miten hänen elämästään voisi tulla elämä, täyttää jokapäiväiseen toimettomuuteen vajonneen päästä varpaisiin”, Erpenbeck kirjoittaa. Futuuria he eivät tunne. Huolimatta arkisista teoista ja aktiivisista ponnisteluista välitila on välitila, hitaasti mateleva ja epävarma. Marie Kajava Levy. Mika Kauhanen Kun aika on hitaasti mateleva välitila 56 3?/?2019 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Tarinan keskiössä ovat eri Afrikan maista paenneet ihmiset, jotka ovat ylittäneet Välimeren huterilla veneillä, selvinneet matkasta ja hakeneet turvapaikkaa Saksasta. Romaanin kirkas timantti on sen näkökulmahenkilö, Itä-Saksassa syntynyt Richard, joka seuraa uutisia protestista ja kiinnostuu turvapaikanhakijoista, jotka eivät halua paljastaa nimiään. Heidät on sysätty ajan ulkopuolelle, odottamaan päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia. Richard on itsekin elänyt Berliinin muurin murtumisen jälkeen arkea, jossa häntä on vain juuri ja juuri siedetty. Erpenbeckin romaani ei kuitenkaan ole eurooppalaisen miehen egoistinen tutkimusmatka. Se on pikemminkin kuulas ja kirkkain lausein etenevä humaani puheenvuoro. Hän on älykkö, eläkkeelle jäänyt klassisten kielten professori ja leski. Afron ja lattarin lemmenlapsi Kirja. Miehet tekevät ruokaa, soittavat musiikkia, nukkuvat. Nimettömät miehet muuttuvat yksilöiksi, joilla on nimet. Jenny Erpenbeck on kirjoittanut upean teoksen, jonka havainnot ovat teräviä ja hyvällä tavalla riisuttuja, myös kielellisesti. Tässä mainiota lomakuunneltavaa: Beninin diiva Angelique Kidjo laulaa lapsuutensa sankarin, salsan kuningattaren Celia Cruzin ohjelmistoa. ”Aika tekee jotain ihmiselle, koska ihminen ei ole kone, jonka voi panna päälle tai pois päältä.” Ei ole jokapäiväistä, että romaani koskettaa, sivistää ja tuntuu niin tärkeältä ja ajankohtaiselta kuin saksalaisen kirjailija Jenny Erpenbeckin juuri upeasti suomennettu romaani Mennä, meni, mennyt. Pidätkö afrosta ja lattarimusiikista
Juha Mäkinen Aatos ja Amine tulee elokuvateattereihin 9.8. Ohjaaja Juha Hurmeen mukaan kyseessä oli ”suurin näyttämö, jonka olette koskaan nähneet.” Teatteriseurue vaeltaa johonkin syrjäiseen paikkaan, leiriytyy sinne viikon ajaksi ja esiintyy ulkoilmassa joka ilta. Vuonna 2018 Operaatio Paulaharju esiintyi Pihtsusjärven lähellä Käsivarren erämaassa. Esiintyjinä ovat muun muas sa Joose Keskitalo, Miki Liukkonen ja Maustetytöt. Avajais konsertissa Yona ja Lumoskvartetti esiintyvät Valtavaaranlammella lähellä tunturin lakea. Paitsi että kyllä voi! Juha Hurmeen luotsaama Operaatio Paulaharju on esittänyt Samuli Paulaharjun tekstei hin perustuvia lyhytnäytelmiä eri puo lilla Lappia jo viitenä vuonna. KULTTUURI Taidetta tuntureilla Pahuksen kesä: tekisi mieli nauttia luonnosta, mutta myös kulttuurista. Miltä Allah näyttää. Dokumentti sai ensi-iltansa tammikuussa Helsingin Docpointfesti vaalilla, jossa se voitti sekä yleisöäänestyksen että kriitikon valinta -palkinnon. Aikuisten maailma tunkeutuu tylysti poikien elämään, kun Brysselissä tehdään 35 henkeä vaatinut terrori-isku. Esityk sen nähdäkseen katsojankin on siis läh dettävä useamman päivän vaellukselle. JU H A M Ä KI N EN Maailman Kuvalehti 3/?2019 57. Mutta asuu Molenbeekissa muitakin kuin jihadisteja, esimerkiksi kuusivuotiaat Aatos ja Amine. ”Osa katsojista on lähtenyt elämän sä ensimmäistä kertaa vaellukselle. Juha Mäkinen Operaatio Paulaharjun esitykset Murha haaran autiotuvalla 21.–27.8. Osa taas on vaeltajia, jotka eivät ole koskaan aiemmin käyneet teatterissa”, kertoo Juha Hurme. Reetta Huhtasen dokumentti Aatos ja Amine seuraa kaverusten elämää, joka täyttyy tavanomaisista leikeistä, mutta myös hämmennyksestä uskonnollisten kysymysten äärellä. Edellisvuosiin verrattuna paikka on helposti saavutettavissa, sillä Murhahaaralle on vain toistakymmentä kilometriä lähimmältä maantieltä. Kuusamossa puolestaan järjestetään ensimmäinen Villifestivaali. Kaduille ilmestyy raskaasti aseistettuja sotilaita ja poliiseja, ja esiin nousee kysymys: miksi ihmiset tappavat toisiaan uskonnon nimissä. Idea on yksinkertainen: teatteri seurue vaeltaa johonkin syrjäiseen paikkaan, leiriytyy sinne viikon ajaksi ja esiintyy ulko ilmassa joka ilta. Jos menee metsään, ei voi mennä teatteriin. Nyt on vuorossa kuudes ja viimeinen kerta. Villifestivaali Kuusamossa 23.–24.8. Festivaalin toisen päivän ohjelma on hajautettu vaelluspolun var teen Oulangan luontokeskuksen tun tumaan. Lapsuus jihadistilähiössä Molenbeekin kaupunginosa Brysselissä on lievästi sanoen huonomaineinen: huomattavan monen Euroopassa tehdyn islamistisen terrori-iskun tekijät ovat asuneet siellä. Tänä vuonna esitykset pidetään Mur hahaaran autiotuvan liepeillä Tuntsan erämaassa. Oliko Jeesus Jumalan poika. Kahden vuoden takaisen raportin mukaan Molenbeekissä toimi jopa 51 järjestöä, joilla oli kytköksiä terroristiryhmiin. Kuka on jumalista suurin
Nämä voivat liittyä esimerkiksi ympäristön suojeluun tai huonoosaisten ihmis ten tukemiseen. Meillä on kriteerit, joiden pe rusteella tuettavia kohteita voidaan arvioida”, kertoo yksi Fairbnb:n perus tajista, italialainen Damiano Avellino, joka vieraili kesäkuussa Helsingissä Sit ran kiertotaloustilaisuudessa. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Omatoimimatkailijoiden suosima Air bnb on aiheuttanut ongelmia suosituis sa turistikaupungeissa, kun asuntojen päätyminen yksinomaan vuokrauskäyt töön on nostanut asumiskustannuksia. Tällä halutaan palauttaa palvelun ideaa lä hemmäs jakamistalouden alkuperäis tä ideaa siitä, että tavalliset ihmiset majoittavat matkailijoita omissa ko deissaan. Fairbnb:n perusajatuksena on, et tä osa palvelun välityspalkkiosta ohja taan yleishyödyllisiin kohteisiin. Omanlaisensa vastauksen Air bnb:n ongelmiin pyrkii tarjoamaan toimin taansa käynnistelevä Fairbnb. 58 3?/?2019 Maailman Kuvalehti ILMIÖ. Juha Mäkinen Reilumpaa jakamistaloutta PAU BARRENA / LEHTIKUVA / AFP PHOTO Barcelonalaisen kerrostalon parvekkeilta roikkuvissa julisteissa ilmoitetaan, etteivät asunnot ole turistikäytössä. Osuus kuntamuotoisen yrityksen taustalla on aktivisteja Euroopan eri maista. Kuten nimi kertoo, palvelu pyrkii olemaan reilumpi vaihtoehto Airbnb:lle. ”Tärkeää on, että tuettavalla hank keella on vahva sidos paikalliseen yh teisöön. Lisäksi majoitustoimintaa rajoite taan siten, että suosituissa turistikoh teissa yksittäinen vuokraaja voi tarjo ta vuokralle vain yhtä kohdetta
Matkustamisen ajatus on nähdä jotain, jota ei muuten näkisi ja kohdata ihmisiä, joita ei muu ten kohtaisi. Maailma on suuri, ja sen näkeminen vaatii vaivaa. Minulle lomalennoista luopuminen on tarkoittanut sitä, että opettelen näkemään lähellä olevat paikat kauniina ja jännittävinä. Toisaalta lomalennoista luopuminen on tuonut matkustamiseen uudenlaisen seik kailun tunnun. Vietin viime syksynä ihanan vii konlopun tyttäreni kanssa hotellilomalla raitiovaunumatkan päässä kotoa. Meidän kansalaisten on lisättävä painetta poliitikkojen suuntaan. Tammikuussa puolestaan vietin yhden rentouttavimmista viikoista aikoihin, kun asustelin ystäväni tyhjässä asunnossa kir joittamassa syksyllä ilmestyvää ro maaniani. O len aina vieroksunut sanaa loma . Haaveilen pitkistä junamat koista Aasiaan. En keksinyt yhtäkään kestävää syytä oikeuttaa lentämis tä, jonka päästöt omalla kohdallani olivat moninkertaiset kaikkiin mui hin yksittäisiin tekoihin verrattuna. Jos haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen, yhteis kunnan kaikilla tasoilla on tehtä vä muutos kestävämpiin toimin tatapoihin. Jos ilmastonmuutos halu taan selättää, vähäpäästöisestä tuotannosta ja liike toiminnasta on tehtävä kannattavampaa kuin saas tuttavasta. Se ei tunnu luopumiselta, vaan uudella tavalla merkitykselliseltä. Suunnittelemme perheen yhteistä kesälomaa ja tutkimme mahdol lisuuksia matkustaa ympäri Eurooppaa maata pitkin. Välillä se on nistuu hyvin. Se tarkoittaa myös muutosta ajatukseen lentä misestä normina. Ilmastonmuutoksen takia olen päät tänyt lopettaa lomille lentämisen toistaiseksi. Samalla meidän on muutet tava omia tottumuksiamme. Pitkään pääsin lähimmäs loman kokemusta matkustamalla mahdol lisimman kauas. Silloin töihin liittyvät ajatukset lakkasivat ja mieli al koi askarrella maailmoissa, joita arjen keskellä ei ehtinyt nähdä. Kouluvuosien jälkeen minulla ei koskaan ole varsinaisesti ollut lomaa. Kaikkiin muutoksiin sopeutuminen vaatii jon kinlaista työtä. Nyt tämä kokemus on etsittävä muual ta. Harvemmin ja työläämmin matkustaes sa kokemuksiin ja kohtaa misiin saattaa tulla uutta syvyyttä. Maailma on suuri, ja sen näkemi nen vaatii vaivaa. Tein matkoillani kyllä kirjoitustöitä, mutta suljin älypuhelimen ja leikin olevani jossain, mistä minua ei voi saa da kiinni. Se on kaunis ajatus. Muutoksen pitää tapahtua nopeasti, ja suu ressa mittakaavassa. Maailman Kuvalehti 3/?2019 59 Näkökulma. Riitti, että olimme pitkästä aikaa kahdes taan, ilman aikatauluja, saunoim me ja väritimme Top Model vih koja. Yksittäisenä päätök senä tämä on hyväosai sen ihmisen pikkuruinen muutos, josta puhuminen kin voi monesta näkökul masta tuntua nauretta valta. Nyt vapaana taiteilijana minun on vaikea tehdä eroa työn ja vapaaajan välille. Vaikka päättäi sin pitäväni ”lomaa”, on usein paljon sellaista, mikä on pakko tehdä. Riitti, että sain olla yksin, vain romaanin maailman parissa. TE EM U U LL G RÉ N Elina Hirvonen Lentämisen tilalle seikkailua Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Kun olin nuori toimittaja, tuotantoyhtiö katkaisi pätkätyö sopimukseni aina, kun ohjelmat jäi vät tauolle
Melkoista luksusta. Lapset vilkuttivat suippolakit päässä iloisesti kylien raiteilla ja hevosten selästä. Mongolialaiskauppiailta jäivät saamatta puolenkymmentä vaniljatötteröä, jotka olin pitkän päivän aikana syönyt suuhuni. Elokuvissa oli tietysti dubbaus venäläiseen tyyliin tehtynä: yksi ja sama ääni lukee kaikkien näyttelijöiden repliikit lakoniseen sävyyn. Illan hämärtyessä seurasin, kuinka jäätelölaatikoita purettiin autosta käsin kantaen useamman tunnin ajan. Osansa rekan lastista saivat toki myös auringon paahteessa työskennelleet rajaviranomaiset. Kaipa minä sitten näytin uimarilta, mutta vastasin, että nämä hartiat on hankittu ihan vain tallitöitä tekemällä. Rajamuodollisuuksiin Rajamuodollsuuksiin meni noin viisi tuntia, ja auto tutkittiin perin pohjin. Vähitellen ymmärsin kuskin eleistä myös, että hänellä oli harvinaisen herkullinen kuorma: auto oli täynnä jäätelöä! Köröttelimme aikamme pitkin kuoppaisia teitä, kunnes saavuimme Mongolian rajalle. T ein nuoruudessani pitkän matkan Aasiaan maata pitkin. Monista liftikyydeistä yksi mieleen jäänyt vei minut Venäjän Ulan-Udesta Mongolian Ulan Batoriin. Sain kyydin komeaa valkoista rekkaa ajaneelta venäläiskuskilta. Erikoista kyllä, sain kuulla tämän kysymyksen useaan otteeseen matkani varrella. Perillä Ulan Batorissa olimme iltamyöhään. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta se selvisi, että hänkin oli matkalla Ulan Batoriin. M A IJ A H A U TA N EN meni noin viisi tuntia, ja auto tutkittiin perin pohjin. Mongolian puolella rekka aiheutti melkoista mielenkiintoa. Huumekoirakin käytettiin haistelemassa jäätelökuormaa. Maija Hautanen 60 3?/?2019 Maailman Kuvalehti KUMMA KOLKKA Matkalla maailman laidoilla. Kuljin Venäjän, Mongolian ja Kiinan halki Intiaan ja Nepaliin junilla, busseilla ja liftaamalla. Mongolialainen tullivirkailija tiedusteli minulta, harrastanko uintia. Raja-asemalla lämpöä oli 34 astetta, mutta sain onneksi istua rekan ilmastoidussa nupissa jäätelöä syöden ja elokuvia litteältä näytöltä katsoen. Sain jäädä rekan kakkosvuoteelle yöksi. Makea kyyti Mongoliaan Viranomaisetkin nauttivat, kun raja-asemalle saapuu jäätelörekka
Huomautukset 14 päivän kuluessa. päätoimittaja Juha Mäkinen, 050?317?6717 AD Nici Lönnberg, 050?317?6703 Toimitussihteeri Ruut Tolonen, 050 317 6706 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@fingo.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Fingo on 300 kehitysjärjestön yhteistyöjärjestö. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Rabatiin päästyäni kuitenkin vaikutuin vanhasta kaupungista. ”Ilahduta vaimoasi tai ystäviäsi”, hän sanoi – tietämättä ettei minulla ole vaimoa, saati tohveleista innostuvia ystäviä. Näin moni ystäväni kuvaili Marokon pääkaupunkia Rabatia ennen matkaani. Matkani ensimmäisenä päivänä päädyin ostamaan marokkolaiset tohvelit, babushit. Tohvelini huvittivat häntä niin paljon, että hän antoi minulle marokkolaisen nimen: Younes Bennani. Sitten koin vahingoniloa siitä, että sain istua tohvelit jalassa kuudentoista asteen lämmössä lipittäen minttuteetä samaan aikaan kun Suomea koetteli parinkymmenen asteen pakkanen. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Johannes Jauhiainen TU O M A S TI A IN EN Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Kauppias lupasi antaa minulle alennusta, jos ostaisin toisenkin tohveliparin. Suvun kuuluisin jäsen on nykyisen kuninkaan vaimo, prinsessa Lalla. Kuninkaalliset tohvelit Tylsä kuin tapettiliisteri ja hajuton kuin lattiaharja. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Mieluummin tohvelit jalassa kuin pipo päässä. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan kohdellut minua kuninkaallisena – tohveleista huolimatta. Seuraavana päivänä tapasin marokkolaisen ystäväni. Bennani on Marokossa suuri suku, joilla on keskivertomarokkolaisia vaaleammat piirteet. Ostin vain yhden parin. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 6 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issn 1799-151x Ilmestymis päivä 25.7.2019 Seuraava numero ilmestyy 26.9.2019 Maailman Kuvalehti 3/?2019 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Fingon toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Laitettuani tohvelit jalkaan ajattelin kesää ja sunnuntai-iltapäivien pizzanhakureissuja shortseissa ja uusissa tohveleissani. Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@fingo.fi Vt
Yhdistyksen toiminta keskittyy Lieksaan ja talolle, mutta katseet kohdistuvat luonnollisesti myös Somaliaan. Lieksan somaliperheyhdistys perustettiin vuonna 2013. Kaksi yhdistyksen jäsentä on perustanut yrityksen, joka tekee porakaivoja Somaliassa. Sittemmin tilanne on rauhoittunut ja lieksalaiset ovat enimmäkseen hyväksyneet somalit osaksi kaupungin elämää, toteaa Anja Sarasoja, joka toimii Lieksan somaliperheyhdistyksen koulutusja kehittämistehtävien vastuuhenkilönä. Yhdistyksellä on käytössään oma kiinteistö, entinen kunnanlääkärin talo. Seuraavassa numerossa Lainelaudan päällä kohti tasa-arvoa Mitä Lähi-idässä ajatellaan sukupuolirooleista. 11 000 asukkaan Lieksassa asuu noin 400 somalia. Pikkukaupungin metka talo Lieksan somaliperheyhdistys Perustettu vuonna 2013 Motto ”Tekemällä oppii, myös suomen kieltä!” Järjestön voi lakkauttaa, kun maahanmuuttajat hyväksytään kaikkialla tasavertaisiksi suomalaisiksi. Lieksa sai 2010-luvun alussa kyseenalaista mainetta: pohjoiskarjalaisessa pikkukaupungissa tehtiin asukaslukuun nähden suhteettoman paljon rasistisia rikoksia. Yhteisö syntyi kymmenen vuotta sitten, kun edulliset vuokrat houkuttelivat Suomesta oleskeluluvan saaneita somaleja muuttamaan Lieksaan. Metkaksi nimetty kylätalo on auki neljä päivää viikossa, ja siellä järjestetään erilaisia kerhoja niin lapsille kuin aikuisille. Lieksan somaliperheyhdistys ylläpitää kylätaloa ja kaavailee kaivoja Somaliaan. Toiveissa on saada kehitysrahoitusta kaivojen rakentamiseksi myös köyhille alueille, joilla ei niihin muuten ole varaa. M A RI A V IC TO RI A D E LA C RU Z M O LI N A RI. Yhdistyksen tavoitteena on auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan, toimia siltana maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välillä sekä toimia rasismia vastaan. Kolmen sukupolven feministejä Kirgisiassa Hurjaa kyytiä luostarissa G IO VA N N I A ST O RI N O KATSO, JÄRJESTÖ Palstalla esitellään Fingon jäsenjärjestöjä. Juha Mäkinen Maailman Kuvalehti 4/2019 ilmestyy 26.9. Yläkerrassa on ompelimo ja pihamaalla yhteisöpuutarha
Kaikki tuotot käytetään myyjien tueksi. isonumero.fi Iso Numero tarjoaa mahdollisuuden toimeentuloon ihmisille, joiden on vaikea tai mahdoton saada sitä muualta. Myyjä myy lehden 10 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa. Iso_Nro_Maailman_kuvalehti_2019_200x265.indd 1 20.6.2019 14.12. Osta kadulta tai tilaa lehti: holvi.com/shop/isonumero Vaikuttava aikakauslehti Myyjä ostaa Ison Numeron 5 euron kappalehintaan. Toimitus tuottaa aikakauslehteä, jota on kiva lukea