4 2017 6,90?€ Sodan jälkeen. Turvapaikka vai vankila. Onko matkailu maalle uhka vai mahdollisuus. Tee ma : Ma tka ilu Ma ailm an Ku vale hti 4/2 017 Miksi yksin matkustavaa naista varoitellaan yhä. Korkeasaaren eettisyys puntarissa Yhä useampi turisti uskaltautuu Kolumbiaan rauhan myötä. TEEMA: MATKAILU Essee??
Myyjä myy lehden 5 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa. tekee myy ostaa Myyjä ostaa Ison Numeron 2 euron kappalehintaan. Tuotoilla kehitetään lehteä entistä paremmaksi. Toimitus tuottaa kulttuurilehteä, jota on kiva lukea. Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 vaikuttava aikakauslehti LAATUJOURNALISMIA KÖYHYYDEN VÄHENTÄMISEKSI. isonumero.fi
KA TJ A TÄ H JÄ Toimittaja Venla Pystynen lähti selvittämään, kuinka eettistä helsinkiläisen Korkeasaaren eläintarhan toiminta on. Suomi 20–27 Turvapaikka vai vankila. Siksi häntä ilahdutti lukea gradua, jonka mukaan eläintarhan isoilla kissapedoilla on melko vähän oireellista käytöstä. Entä tapahtuiko Korkeasaaressa mitään yllättävää. ”Sain kuulla, että villieläinsairaalassa hoidossa olevien kuutinpoikasten söpö ulkonäkö pettää. Hänelle juttukeikassa antoisinta olikin huomata, että Korkeasaaressa tehdään varsin monipuolista lajiensuojelutyötä. Anni Valtonen Venla Pystynen Maailman Kuvalehti 4 / 2017 3. He ovat sanoneet, että luonnonsuojelun ei pitäisi enää keskittyä yksittäisistä lajeista huolehtimiseen vaan siihen, että ekosysteemit pysyvät edes jotenkin toimintakykyiTarinan takaa sinä”, Pystynen sanoo. ”Toisaalta mietin, onko lajiensuojelutyö lopulta turhaa väestönkasvusta johtuvan massasukupuuton takia. Ne kuulemma purevat – ja kovaa”, Pystynen sanoo. Tutkijat ennustavat nykyisten ekosysteemien romahtavan. Toimittaja sanoo pohtineensa aiemmin Korkeasaaressa käydessään, kuinka hyvin tarhatut eläimet voivat
Maailma 56 Eveliina Talvitie ja Jyri Pitkänen matkustavat ympäri maailmaa kuvaten ja taltioiden kehitysvammaisten lasten arkea. 28 Paratiisin varjoissa 32 Kotimajoitusta kyläyhteisöissä 34 Onnistujat 38 Kuvareportaasi Sodan jälkeen saapuvat turistit 46 Essee Älä sitten valita kun sinut raiskataan Ihmiset ja ilmiöt 49 Katso, järjestö Lääkärin sosiaalinen vastuu 50 Matkalla 51 Kolumni Markus Leikola 52 Arviot 53 Ilmiö Teatraalista kamppailua 54 Kulttuuri Fest Afrika 55 Kohtaamisia Igor Dorosenko 56 10 kysymystä Eveliina Talvitie ja Jyri Pitkänen 58 Sattumia Villiinny vihanneksiin! 60 Kentältä 61 Mistä tämäkin on. Maailma paloina 6 Kun hyvä ruoka ei kelpaa 7 Kuka käyttää eniten rahaa terveyden huoltoon. 62 Absurdistan Kannen kuva: David Estrada Larrañeta Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: David Estrada Larrañeta, Outi Kainiemi, Eeva Anundi David Estrada Larrañeta Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö. Entiset kalastajakylät täyttyvät hostelleista ja rantaravintoloista. Paikallisten halu rikastua vaatii turistilta vastuuta. 8 21 miljoonaa ihmistä pelastettu 9 Lukukausimaksut vuohina 10 Ikuinen palkkapulma 11 Kolumni Marianne Heikkilä 12 Maailma nyt Ikuinen karkuri – Joseph Kony Lukujutut 14 Välähdys Barnomin sirkus 16 Henkilökuva Seppo Ainamo ja Oili Wuolle 20 Turvapaikka vai vankila. Jos pimeät kadut olisivatkin täynnä naisia, pidettäisiinkö niitä silti turvattomina. Tässä numerossa Maailma 46 Yksin matkustava nainen saa usein ihmettelyä osakseen. 4 4/ 2017 Maailman Kuvalehti. Kolumbia 38 Kolumbia avautuu turismille
Turismi noilla seuduilla vaatii matkailijoilta erityistä hienovaraisuutta. Vähintä mitä matkailija voi näissä maissa lomaillessaan tehdä, on varmistaa se, ettei tule lisänneeksi ongelmia. Matkailijan on hyvä varmistaa, ettei tule lisänneeksi ongelmia. Kaukana menneisyydessä ovat tietämättömille ja kielitaidottomille turisteille räätälöidyt valmismatkat, jossa reissaajat ohjataan heitä varten järjestettyihin sikapeijaisiin. Siskot ja veljet, moottoritie on kuuma. Paikallisväestöstä irti olevaa turismia voi toki harjoittaa edelleen, mutta yhä harvempi sellaista haluaa – tai tarvitsee. Anni Valtonen Matkakuumeen tuolla puolen M IL KA A LA N EN Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Toisenlainen esimerkki tulee Tansaniaan kuuluvalta Sansibarin saarelta, joka turistille näyttäytyy huolettomana paratiisina. M itä sinä odotat, kun lähdet matkalle. Tämän mahdollistaa esimerkiksi kyläyhteisömatkailu, jossa matkailija majoittuu paikalliseen perheeseen. Sen että jotain voi käydä, ei pitäisi olla kenellekään naiselle – tai miehelle – syy luopua toiveesta nähdä maailmaa. Niitä yhdistää yksi yhteinen nimittäjä: matkailijan vastuu, joka ulottuu aina matkustustavan ja kohteen valinnasta matkan aikana tehtyihin valintoihin. Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, rauhansopimuksen myötä, Kolumbia houkuttelee turisteja, joille maa ei aiemmin ole ollut matkailumielessä olemassa. Valoa kesäänne! Maailman Kuvalehti 4 / 2017 5 Pää kirjoitus. Voi olla matkailijan kannalta tärkeä tietää, että myös tuohon paratiisiin on pesiytynyt käärme: paikallisväestöä riivaava heroiiniongelma koskettaa Tansaniassa noin 300 000 ihmistä. Tai ainakin niin, että matkalla tuntee pääsevänsä suoraan kosketukseen vaikkapa erilaisen kommunikointitavan kanssa. Kokosimme tähän numeroon juttuja, joissa pohditaan matkailua eri kanteilta. Pohdimme myös ikuisuuskysymystä: miksi naisia yhä varoitetaan lähtemästä yksin matkalle. Alue on haavoittuva, koska sen asukkailla on tarve rikastua. Itse tulin harrastaneeksi jonkinlaista kyläyhteisömatkailua 1990-luvun lopun Kolumbiassa. Avoimempaan maailmaan kasvaneet kielitaitoiset ihmiset ovat valmiita löytämään kiinnostavat vaihtoehdot omin päin. Olemme varmoja siitä, ettei maailma muutu vaarattomammaksi niin, että naiset rajoittavat elämänsä vain turvallisiksi luokiteltuihin tiloihin. Vaihtelua, uuden oppimista, kokemuksia, rentoutumista, irtiottoa, vapautta. Kukaan ei kontrolloi huumebisnestä – ja siitä on nautintoa hakevan turistin helppo hyötyä. Tuolloin maata varjosti aseellinen konflikti
Ruokahävikkiä voisi pienentää esimerkiksi nostamalla ruuan hintaa tai poistamalla parasta ennen -merkinnät. Toinen vaihtoehto olisi poistaa parasta ennen -merkinnät. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain 120–160 miljoonaa kiloa, 20–25 kiloa henkilöä kohden. Kun hyvä ruoka ei kelpaa B EN ST A N SA LL / A FP / LE H TI KU V A Koonnut Mimosa Hedberg 6 4/ 2017 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Ensimmäinen helppo ratkaisu olisi tietysti nostaa ruoan hintaa. Tämä tarkoittaa samaa kuin että yksi ostoskassi viidestä jätettäisiin kauppaan. Woolley ehdottaa haastavalle yhtälölle muutamia rohkeita ratkaisuja – vaikkakin osaa niistä voi olla vaikea niellä. Britanniassa kotitalouksien hävikki on vuosittain 7,3 miljardia kiloa, vaikka jopa 77 prosenttia maan ruokahävikistä olisi vältettävissä, kirjoittaa kestävän teollisuustuotannon tutkija Elliot Woolley The Conversation -blogissa. Niitä ei edes ollut ennen 1970-lukua, Woolley muistuttaa. Mutta ei ruokahävikki ole vain Suomen ongelma. Kuvassa FoodCycle -järjestön vapaaehtoiset keräävät lontoolaisen supermarketin lahjoittamaa ylijäämäruokaa joulukuussa 2016. Tuottajille ongelma on mutkikkaampi, sillä vähemmän myyntiä tarkoittaa vähemmän tuottoja. Woolleyn mukaan kenties paras ratkaisu olisi muuttaa koko ruokamarkkinoiden toimintaa. Mutta tietäisikö kuluttaja, milloin ruoka on oikeasti pilaantunutta. Vielä 50 vuotta sitten ruokaan käytettiin kolminkertaisesti enemmän rahaa. Kuluttajalle ratkaisun pitäisi olla melko simppeli: säästät rahaa heittämällä vähemmän ruokaa pois, ja luontokin kiittää. Jos kukin kotitalous tilaisi valmiit ateriat koteihinsa, ei ruokaa menisi yhtä paljon hukkaan
Reuters uutisoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan naiset ovat vastoin yleisiä harhaluuloja aivan yhtä kunnianhimoisia kuin miehetkin. Selvää on, että rikkaat maat käyttävät enemmän terveydenhuoltoon kuin köyhät maat, mutta on köyhienkin kesken eroa. Boston Consulting Groupin kyselytutkimuksessa haastateltiin noin 200 000 työntekijää. Alle 30-vuotiaiden miesten ja naisten kunnianhimossa löydettiin vain pieniä eroja. Luvut ovat peräisin vuodelta 2014 ja ne ovat osa isompaa tutkimusta, joka julkaistiin huhtikuussa The Lancet -lääketieteen julkaisussa. Suomen vastaava luku on 3935 dollaria. YHDYSVALLAT $?9237 SAKSA $?5356 SUOMI $?3935 MALEDIIVIT $?1980 SEYCHELLIT $?853 TUNISIA $?791 UGANDA $?347 ANGOLA $?228 BANGLADESH $?92 SOMALIA $?33 Maailman Kuvalehti 4 / 2017 7 MAAILMA PALOINA. Kuka käyttää eniten rahaa terveydenhuoltoon. Naisten kunnianhimon puute myytti Maailman sana mingalabar Sana on myanmarin kieltä ja sitä käytetään niin vieraiden kuin tuttujenkin tervehtimiseen. Tiedemiehet muistuttavat, että terveydenhuoltoon laitetut pennoset eivät kuitenkaan suoraan johda terveydenhuollon parantuneeseen tasoon. ”Kunnianhimo ei ole pysyvä luonteenpiirre. Tulosten mukaan naiset ovat uransa alussa yhtä kunnianhimoisia kuin miehetkin, mutta kunnianhimo murenee, jos työnantaja epäonnistuu naisten tukemisessa. Yhtä kansalaista kohti eniten dollareita terveydenhuoltoon käyttää Yhdysvallat, eli 9237 dollaria vuodessa. Korkean tulotason maista vähiten puolestaan käytti Seychellit, 853 dollaria. Somaliaan verrattuna Ugandassa satsattiin terveydenhuoltoon yli kymmenkertaisesti eli 347 dollaria. Tutkimuksen on toteuttanut Global Burden of Disease Health Financing Collaborator -verkosto. Se on ominaisuus, jota voidaan hoitaa tai vahingoittaa ajan kuluessa”, tutkimuksen tekijä Matt Krentz muistutti. Tutkimuksessa tarkasteltiin terveydenhuoltoon käytettyjä varoja 184 maassa. Vähiten puolestaan käyttää sisällissodan runtelema Somalia – vain 33 dollaria vuodessa. Kunnianhimon puute ei siis piillyt esimerkiksi perhestatuksessa tai äidiksi tulemisessa. Naisilla kunnianhimo kuitenkin katosi nopeammin yhtiöissä, joissa tasa-arvo laahasi jäljessä. Keskimäärin kaikissa näissä maissa rahaa käytettiin 1279 dollaria kansalaista kohti
??Tutkijat arvioivat, että jopa 471 miljoonaa?. Niiden menestyksestä tuntuu olevan vielä paljon hämmennystä. Saaren maaperä on hyvin vulkaanista ja siksi myös erittäin hedelmällistä. Mutta entä YK:n kahdeksan vuosituhattavoitetta, joiden eteen ponnisteltiin vuoteen 2015 asti. ??köyhyydestä.?. Kun tutkijoiden mukaan katsotaan ajanjaksoa 2000-2015, arviolta 21-29 miljoonaa lisäihmishenkeä Perunaa, ei pilveä Kohti parempaa Poliotapaukset ovat vähentyneet vuodesta 1988 yli 99 prosenttia. Kysymykseen pyrkivät vastaamaan Brookings-instituutin tutkijat John McArthur ja Krista Rasmussen, jotka kirjoittivat aiheesta vastikään myös Guardianissa . Erot eri alueilla olivat hyvin suuria. pelastettiin verrattuna siihen, jos maailman maat olisivat jatkaneet toimiaan samaan tapaan kuin ennen vuosituhattavoitteita. Osa tavoitteista saavutettiin paremmin kuin toiset. Tutkijat arvioivat, että jopa 471 miljoonaa ihmistä pelastettiin äärimmäisestä köyhyydestä, mutta toisaalta esimerkiksi puhtaan veden saanti ei parantunut juurikaan maailmanlaajuisesti. Lähde: WHO FA R SH A D U SY A N / A FP / LE H TI KU VA TE EM U KU M PU LA IN EN 8 4/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. ??ihmistä pelastettiin äärimmäisestä?. Poliisin kampanja aloitettiin samaan aikaan, kun Australian tukema perunoiden viljelysprojekti käynnistettiin, raportoi One Papua New Guinea. Kuvan poika työskentelee kadulla pyytäen rahaa ohilkulkijoilta esittämällä pahankarkottamisrituaalia. Oman tuotannon kasvattaminen vahvistaa Vanuatun ruokaturvaa, jotta maan ei tarvitse tukeutua yhtä vahvasti kalliiseen tuontitavaraan kuin tällä hetkellä. Noin 9 miljoonaa afganistanilaista elää äärimmäisessä köyhyydessä. Vanuatun poliisi on jakanut Tannasaarella paikallisille ilmaisia puutarhatyökaluja houkutellakseen heidät lopettamaan kannabiksen viljelyn ja kasvattamaan sen sijaan kasviksia, kertoo BBC. Päätavoitteita on 17 ja niihin pyritään pääsemään vuoteen 2030 mennessä. Ongelma poliisin mukaan on, että trooppiset kasvit menestyvät saarella erittäin hyvin, ja siksi nuoret ovat innostuneet kannabiksen kasvatuksesta ja käytöstä. Kun vielä tuolloin tautiin sairastui yli 350 000 ihmistä, vuonna 2016 tapauksia oli enää 37. 21 miljoonaa ihmistä pelastettu Maailman maat ovat ottaneet uudet YK:n kestävän kehityksen tavoitteet jo vahvasti agendalleen. Perinteisempään viljelykseen siirtyminen on ollut poliisin mukaan haaste. Tutkijoiden mukaan on tärkeää analysoida vuosituhattavoitteiden menestystä, jotta maailmalla olisi mahdollisuus yltää uusiin, vieläkin kunnianhimoisimpiin tavoitteisiin
Hallituksen tuoreet toimet kielivät pahenevasta käteispulasta, ja ihmiset ovat joutuneet jonottamaan tunteja pankkiautomaateille. Asiasta uutisoi hallitusmyönteinen zimbabwelaislehti Sunday Mail. Tämä ei kuitenkaan Zimbabwessa toistaiseksi toteudu. Zimbabwen opetusministeri Lazarus Dokora on luvannut, että vähävaraiset perheet voivat jatkossa maksaa lastensa lukukausimaksut karjassa, esimerkiksi vuohilla tai lampailla. Vähävaraisille perheille tarjotaan Zimbabwessa jatkossa mahdollisuutta maksaa lastensa lukukausimaksut esimerkiksi vuohilla tai lampailla. Lukukausimaksut vuohina M W AT SO N / M A RY EV A N S PI C TU R E LI B R A RY / LE H TI KU VA Maailman Kuvalehti 4 / 2017 9 MAAILMA PALOINA. Ministeri Dokora on jo pitkään puolustanut koulumaksuja, vaikka YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti ilmainen perusja keskiasteen koulutus tulisi taata kaikille. Karjan lisäksi hänen mielestään koulut voisivat ottaa maksuksi myös palveluita. Lehden mukaan jo monet julkiset peruskoulut ovat omaksunut käytännön. Kriitikoiden mukaan syy on investointien puutteessa ja kasvavassa työttömyydessä. Zimbabwe antoi vastikään luvan kansalaisilleen käyttää karjaa myös lainantakauksessa. Ministeri peräsi kouluilta joustoa lukukausimaksujen suhteen. Hallitus väittää käteisen vähäisyyden johtuvan siitä, että ihmiset vievät liikaa käteistä pois maasta. ”Jos yhteisössä on rakennusmies, hänelle pitäisi antaa mahdollisuus työskennellä lukukausimaksujen eteen”, Dokora sanoi
Hän painotti puhuvansa yksityishenkilönä. Mimosa Hedberg Miksi ulkomaalaiset saavat paljon enemmän palkkaa kuin paikalliset avustustyöntekijät. Vuonna 2016 heitä oli 135 miljoonaa, ja kiinalaisturismista hyötyivät eniten Japani, Etelä-Korea ja Thaimaa. Aiheesta kirjoitti vastikään myös Malmön yliopiston kehitysviestinnän lehtori Tobias Denskus Guardianin mielipidesivuilla. Tämä voi johtua esimerkiksi suuresta määrästä työmatkoja tai tarpeesta kommunikoida päämajan kanssa eri aikavyöhykkeillä. 1 800 000 000 Vuoteen 2030 mennessä kansainvälisiä matkoja arvioidaan tehtävän jo 1,8 miljardia vuodessa. 0,4% oli Suomen osuus 1,2 miljardista vuonna 2015 tehdystä kansainvälisestä matkasta. ”Valtaosalla avustustyöntekijöistä ei ole avokätisiä diplomaattisia tai YK:n tarjoamia asumisjärjestelyjä saati muuttoavustuksia”, Denskus sanoo. Toisaalta Denskus uskoo, että ekspattityöntekijöiden kysyntäkään ei tule laantumaan. Avustusmaailma on muuttunut yhä ammattitaitoisemmaksi. 135 000 000 Turisteja maailmalle tulee eniten Kiinasta. Lähde: Maailman matkailujärjestö UNWTO, Tilastokeskus ja MaRa. 10 4/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Paikallisten työntekijöiden sopimukset ovat myös usein pidempiä kuin ekspattien kuukausien mittaiset komennukset. Ulkoasiainministeriön kehityspoliittinen neuvonantaja Leena Akatama puhui aiheesta keväällä Historians without borders -järjestön paneelissa Helsingissä. Hän näkee ongelman osana kolonialismin perintöä. TH O M A S LE U TH A R D / FL IC KR Maailman lukuja Matkailu on maailmanlaajuisesti valtava bisnes, joka tuottaa kohdemaihin potentiaalisesti niin muhkeita voittoja kuin vakavia ympäristöongelmiakin. 500 000 000 kansainvälistä matkaa tehtiin Euroopan unioniin vuonna 2016, eli noin 40 prosenttia koko maailman reissuista. ”Valtaosalla avustustyöntekijöistä ei ole avokätisiä diplomaattisia tai YK:n tarjoamia asumisjärjestelyjä saati muuttoavustuksia”, kehitysviestinnän lehtori Tobias Denskus muistuttaa. Paikalliset työntekijät työskentelevät usein perinteistä 9–17 työaikaa, kun ekspatit työskentelevät epäsäännöllisemmin. Monilla aloilla rekrytoidaan kansainvälisen koulutuksen saaneita osaajia, joilla on hallussaan paikallinen kielitaito ja tuntemus. ”Kansainväliset asiantuntijat elävät usein hyvin erillään muusta väestöstä luksustaloissa, heillä on palvelusväkeä ja paremmat palkat kuin paikallisilla. Kun vaatimukset siitä, että asiantuntijoille tulisi maksaa asiantuntijoille kuuluvaa palkkaa pätevät niin globaalisti kuin paikallisesti, on löydettävä balanssi sille, paljonko projektivastaavalle maksetaan Brysselissä ja Nairobissa, Denskus kirjoittaa. Ekspattien palkkadilemma Ulkomaisten ja paikallisten avustustyöntekijöiden palkkaerot ovat kehitysmaailmassa ikuinen kiistanaihe. Ja siksi palkoista pitää uskaltaa puhua jatkossakin. Denskus perää ikuisuuskysymykseen lisää nyansseja. Tutkijan pohjimmainen sanoma on, että palkkakysymys ei ole yhtä yksioikoinen, kuin usein annetaan ymmärtää. Tämä kuviohan on todella tuttu jostain”, Akatama sanoi. Ekspattien osaamista tarvitaan, mutta heidän täytyy saada sellaiset tulot kohdemaassa, että siellä työskenteleminen on järkevää. Nämä seikat tekevät palkan vertaamisesta vaikeaa, tutkija muistuttaa. Toisaalta Denskus myöntää, että paikallisten työntekijöiden matkakorvauksiin ja lasten kouluavustuksiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota
Erilaisilla lentopäästökompensaatioilla voi kyllä hyvittää ympäristörikkomuksia, mutta paljon matkustavan kannattaa suosia suoria lentoja, jotka kuormittavat maapalloa vähiten. Suurimmat matkailun haitat syntyvät lentoliikenteestä, ja siksi pyrin itse välttämään lentämistä muilla kuin pakollisilla työmatkoilla. Mitä hitaammin liikkuu, sitä vähemmän kuormittaa luontoa. Reissaan itse työja vapaa-ajan matkoja kotimaassa mieluiten junalla. Maailman Kuvalehti 4 / 2017 11 Näkökulma. Me matkustajat voimme edellyttää matkanjärjestäjiltä entistä avoimempaa eettisten normien ja lainsäädännön noudattamista. Suurista turistivirroista hyötyvät silloin vain ylikansalliset ketjut ja paikalliset yrittäjät ja asukkaat jäävät usein turistien valuuttavirran ulkopuolelle. Eettisenä periaatteena on ollut kotimaan matkailu, joko tuttavien ja läheisten luona tai leiripaikoilla. Tämän periaatteen reilua matkailua suosiva tuntee ja sitä pidetään rautalankaohjeena matkailun eettisyydessä. Kotimaassa on hyvä tutustua maakuntien perinteisiin, ruokiin ja murteisiin. Perheemme suosii usein pidempiä matkoja ja vähemmän pieniä pyrähdyksiä. Minä päätän. Vastuullinen matkailija tietää, että turistien suosimat hotellit ovat usein ulkomaalaisomistuksessa ja usein sekä raaka-aineet, työvoima että tavarat kuljetetaan kohteeseen ulkomailta. Nousut ja laskut ovat ympäristön kannalta aina rasite, niitä tarjotaan usein myös alennushintaisissa matkustustavoissa. Pahimmillaan ”turistirysissä” on havaittu lapsityövoiman ja laittoman työvoiman käyttöä, väärinkäytöksiä ja työehtosopimusten laiminlyöntiä, jotka osaltaan estävät köyhyyden vähentämistä. Matkaa suunnitellessa on hyvä tarkistaa oman matkanjärjestäjän taustat ja suositukset, mikä onnistuu netin ja sosiaalisen median kautta. Reilu matkailu alkaa tahtotilasta. Olen perustellut kotimaanmatkailua myös sillä, että se tarjoaa yrittäjille mahdollisuuden elinkeinon harjoittamiseen, työllisyyttä ja kasvumahdollisuuksia. Kulttuurin kunnioittaminen tulee esille kaikessa: ruokakulttuurissa, vaatetuksessa, uskonnossa, tapakulttuurissa ja siinä miten tervehditään ja kohdataan toisemme. Avoimet ja yhteiset pelisäännöt auttavat esimerkiksi majoitusta ja erilaisia palveluja tarjoavaa ansaitsemaan hyviä arvosteluja tuottamistaan palveluista ja palveluntarjoaja voi seurata helposti onnistumistaan tarkistamalla vieraiden palautetta omasta kohteesta. Olemme vuokranneet mökkejä kuukaudeksi, jolloin pieniä minilomia ei tule tehtyä. Kehitysyhteistyövuosina opin, että ulkomaanmatkaa suunnitellessa paikalliseen kulttuuriin kannattaa tutustua etukäteen. Kielen hallitseminen kuroo umpeen kuilua paikallisen ja turistin välillä. Marianne Heikkilä Aidon elämyksen jäljillä JO U N I H A R A LA Kirjoittaja on Marttaliiton pääsihteeri. M itä hitaammin liikkuu, sitä vähemmän kuormittaa luontoa
Kaikesta juhlisuudesta huolimatta miestä ei ole saatu vieläkään kiinni. Teksti Mimosa Hedberg Kuva Lehtikuva / AP Kapinallisjohtaja Jospeph Kony on piileskellyt Afrikan syrjäseuduilla jo yli kymmenen vuotta. Ugandalaisen kapinallisjohtajan vaikutus on hiipunut vuosien varrella Keski-Afrikassa. 12 4/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT. Ikuinen karkuri Yhdysvallat ja Uganda päättivät kenties maailman pahamaineisimman karkulaisen Joseph Konyn ihmisjahdin
Tänä vuonna ryhmän arvioidaan tappaneen kolme ihmistä ja kaapanneen lähes 150. Konyn armeija terrorisoi Ugandaa etenkin vuosina 19862006, kaapaten kymmeniä tuhansia lapsia sotilaiksi ja seksiorjiksi. Maaliskuussa oltiin jo todella lähellä. On totta, että ryhmä on heikentynyt. Valveutuneet kansalaiset nousivat tökeröstä kampanjasta takajaloilleen. Se oli klassinen esimerkki valkoisen miehen taakasta: kerättiin rahaa Afrikan pelastamiselle ja asian eteen, joka ei ollut alueen tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Ugandalaissotilaille jäi käteen vain kapinallisjohtajan kylpyamme, jota uskolliset sotilaat olivat kantaneet takamailla vuosikausia mukanaan. Nykyisin heitä arvellaan olevan jäljellä enää noin sata. Ja ugandalaissotilaat olivat kintereillä. Yhdistettynä sotilaalliseen paineeseen sitä on pidetty merkittävänä Konyn liikkeen heikentäjänä. Pelkästään Yhdysvallat ehti käyttää Konyn-vastaiseen operaatioon noin 780 miljoonaa dollaria. Sissiliike LRA jatkaa summittaisia iskujaan Kafia Kingissä, mutta se ei ole ollut vastuussa suuremmista julmuuksista sitten vuoden 2010. Vuodesta 2006 LRA:n vaikutus Ugandassa on ollut hiipumaan päin Konyn paetessa joukkoineen naapurimaihin. ”Ugandan ja Yhdysvaltain joukkojen vetäytyminen jättää valtavan tyhjiön. Videon mittakaava oli vääristynyt sen maalatessa kuvaa 30 000 lapsen armeijasta. Kony ja LRA ovat jättäneet syvät haavat lukemattomien elämään – ei pelkästään Ugandassa, vaan laajalti Keski-Afrikassa. Kristinuskon profeetaksi julistautunut Kony on luotsannut perustamaansa Lord’s Resistance Army -sissiliikettä (LRA) 30 vuotta. Uganda ja Yhdysvallat ehtivät jahdata Konya yhdessä kuusi vuotta, kunnes miehen etsinnät päätettiin tänä keväänä lopettaa tuloksettomina. Videolla unohdettiin kertoa, että Konyn vaikutus Keski-Afrikassa oli jo vuonna 2012 huomattavasti heikentynyt. ”Mitä meihin tulee, olemme jo saavuttaneet tehtävämme”, Ugandan armeijan tiedottaja Richard Karemire totesi New York Timesin mukaan. Hänet oli ajettu Ugandasta ulos vuosia sitten ja naapurimaihin karanneella miehellä oli enää korkeintaan satoja sotilaita mukanaan. YK:n mukaan sissiliike on surmannut yli 100 000 ihmistä ja pakottanut kaksi miljoonaa pakenemaan kodeistaan. Mutta sitä ei ole voitettu, joten emme voi istua mukavasti ja sanoa, etteivätkö he muodostaisi uhkaa meille”, eteläafrikkalaisen Institute for Security Studiesin vanhempi tutkija Martin Ewi sanoi Washington Postille. Kaksi LRA:sta loikannutta johtajaa vahvistaa Otton arvion IRIN-medialle. Ohjelma kannusti loikkaamiseen lentolehtisten ja kovaäänisten avulla. Kansainvälinen rikostuomioistuin on etsintäkuuluttanut Konyn sotarikoksista. ”LRA muodostaa vakavan riskin siviiliväestölle niin kauan, kun Konyn annetaan kulkea vapaana Afrikassa”, järjestön tutkimusjohtaja Paul Ronan sanoi vastikään CNN:n mukaan. He hyökkäsivät seurueen kimppuun, mutta Kony onnistui jälleen pakenemaan, New York Times kirjoittaa. Lontoon SOAS yliopiston tutkija Phil Clark alleviivaa, että sotilaallinen vaihtoehto on nyt nähty. ”Kony vanhenee ja on menettämässä otteensa sotilaistaan”, toinen loikkari sanoi. Tällä hetkellä ryhmä operoi Kafia Kingin syrjäseudulla, joka on Afrikan versio villistä lännestä Sudanin ja Etelä-Sudanin raja-alueella. Videolla maalattiin kuvaa järkyttävästä sotarikollisesta, joka Kony epäilemättä on ollutkin, ja vaadittiin miehen saattamista oikeuden eteen. Joukkojen vetäytyminen jättää valtavan tyhjiön. Yhdysvallat ja Uganda katsoivat kapinallisjohtajan vaikutusvallan murentuneen, koska tämän pääkätyrit on jo saatu kiinni. Monet näkevät ratkaisun alueen pitkäaikaiseen rauhaan kuitenkin ennen kaikkea poliittisena, ei sotilaallisena. Sosiaalisessa mediassa noustiin barrikadeille: kuka on tämä Kony ja miksi häntä ei ole jo napattu, raivottiin. Fakta #StopKony2012 Vuonna 2012 Konysta tuli yhdessä yössä yksi maailman pelätyimmistä ihmishirviöistä, kun yhdysvaltalainen Invisible Children -järjestö julkaisi Kony 2012 -viraalivideon, joka tavoitti miljoonia ihmisiä. Maailman etsityin mies Joseph Kony matkusti noin 30 sotilaan sekä 40 naisen ja lapsen kanssa Keski-Afrikan tasavallassa sijaitsevan Chinko-suojelualueen läpi. ”Tarvitsemme poliittisen ratkaisun, jossa armahdus on keskiössä”, Clark sanoi IRIN-medialle. Maailman Kuvalehti 4 / 2017 13. Enimmillään LRA:han kuului tuhansia taistelijoita. Silti pelkona on, että operaation päättyessä LRA valtaa jalansijaa hauraassa Keski-Afrikan tasavallassa, jonka maan sisäisten ryhmittyen taistelut ovat jättäneet kaaoksen tilaan. Ugandan Keski-Afrikan tasavallassa sijaitsevien joukkojen johtaja, eversti Richard Otto, uskoo Konyn aikaisemmin vahvan roolin merkittävästi heikentyneen LRA:ssa. Ryhmän heikentymistä on edesauttanut Ugandan vuonna 2000 aloittama armahdusohjelma, joka on sallinut noin 13 000 entisen LRA-sissin laskea aseensa ja palata Ugandaan ilman syytteitä. Ja Invisible Children jatkaa edelleen kampanjoimista
Kuva: Lucas Jackson / Reuters / Lehtikuva 14 4?/?2017 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Kissapetojen kouluttaja Alexander Lacey makaa leijonan päällä vihoviimeisessä Ringling Bros and Barnum & Bailey -sirkuksen esityksessä. Eläinoikeusaktivistit iloitsivat vuonna 1884 perustetun sirkuksen lakkauttamispäätöksestä. VÄLÄHDYS. Aktivistit olivat kokoontuneet lippujonoon ”älä maksa eläinten hyväksikäytöstä” -kylttien kanssa. New York, Yhdysvallat
Maailman Kuvalehti 4/?2017 15
Seppo Ainamo on matkalla päivän kolmanteen tapaamiseen, haastattelemaan koululaisia, joita opettajat ovat ehdottaneet Zimbabwen AIDS-orvot ry:n kummilapsiohjelmaan. Vilkutukset ja Seppo-huudot seuraavat Nissania joka mutkan takana. Näillä teillä harva liikkuu henkilöautolla, mutta Ainamon maasturi on monelle tuttu. Sadat tuhannet lapset olivat menettäneet ainakin toisen vanhempansa epidemian vuoksi, eikä orpojen sukulaisilla usein ole rahaa maksaa lasten koulumaksuja. Ainamo oli hankkinut tuttavapiiristään 18:lle koululaiselle sponsorit, jotka huolehtivat koulumaksuista. Kun pari tapasi, hivin esiintyvyys oli Zimbambwessa korkeimmil16 4?/?2017 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Seppo Ainamo ja Oili Wuolle panevat osaamisensa ja verkostonsa peliin, jotta zimbabwelaiset aids-orvot pääsisivät kouluun. Ainamo vastaa kaikkiin käden heilautuksella. Wuolle on pakannut auton täylaan. Seikkailutoverit. Teksti Veera Adolfsen Kuvat Saara Mansikkamäki Pankin työntekijät kyselivät itselleen omaa kummilasta Zimbabwesta. On kuivan kauden loppu, ja auto nostaa ilmaan pienen pölypilven. Pian kymmenet Suomen Tienpientareella reput selässä kulkevien lasten päät kääntyvät, kun vihreä Nissan töyssyttelee Dzivarasekwan asutusalueen kuoppaisia katuja pitkin. Kummeista oli niin paljon tarjontaa ja avun tarpeessa olevia lapsia niin paljon, että projekti vei mukanaan. Zimbabwelaisten aids-orpojen auttaminen on ollut Ainamon ja hänen vaimonsa Oili Wuolteen isoin yhteinen projekti. Molemmista tuntui luontevalta, että kun itsellä menee hyvin ja on hyvissä hommissa, voi auttaa muita. Wuolle lähti saman tien mukaan projektiin, ja hänen verkostojensa kautta kummien määrä lähti nousukiitoon
Finanssija yritysmaailmassa menestyneen uran tehneet Seppo Ainamo ja Oili Wuolle ajattelevat, että kun itsellä menee hyvin, voi auttaa muita.
”Match-makerina” toimi yhteinen tuttu, joka järjesti Ainamon noutamaan Wuolteen Hararen lentokentältä. Jos on toimeentuleva ihminen, Zimbabwessa kuuluu asiaan palkata kotiapua. ”No niin, kirjoittakaa nyt vihkoon kaikkien retkellä olevien ihmisten nimet. Suomen päässä madam saakin sitten tottua tekemään taloustyöt itse”, Wuolle naurahtaa. Oili Wuolle Syntynyt 1951 Tutkinto Kauppatieteiden maisteri Ura Rahoitusasiantuntija, joka teki työuransa Rahoitustarkastuksessa ja Suomen Pankissa Vapaaehtoistyö Johtaa Zimbabwen AIDS-orvot ry:n kenttätyötä Seppo Ainamon kanssa Kirjallisuuden hahmo, jota muistuttaa puolison mielestä Niskavuoren Heta Seppo Ainamo Syntynyt 1940 Tutkinto Valtiotieteiden maisteri Ura Teki uransa suuryritysten myyntipuolella sekä liikkeenjohdon konsulttina Vapaaehtoistyö Zimbabwen AIDS-orvot ry:n perustaja ja toinen kenttätyön johtaja Sarjakuvasankari, jota muistuttaa puolison mielestä Tintti Soittolista Beethoven: Oodi ilolle Beethoven: Viides pianokonsertto Sibelius: 2. Noin puolen vuoden päästä ensitreffeistä hankimme yhteisen asunnon, kun kyllästyimme fillaroimaan toistemme luo”, Wuolle virnistää. sinfonia Dzikwa Maamme-laulu Kuuntele Oilin ja Sepon lista Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki Seppo Ainamon ja Oili Wuolteen elämä jakautuu Zimbabwen ja Suomen välillä. Siirtymä ei suju ihan saumattomasti, vaikka Ainamo ja Wuolle ovat vaihtaneet kotimaataan sykleittäin jo vuodesta 2000. ”Hararessa meillä on kolme työntekijää, jotka asuvat samassa pihapiirissä. Isä kuoli tapaturmaisesti, kun Oili oli viiden vanha. Oili lukikin ahkerasti ja pärjäsi koulussa. 18 4?/?2017 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Kuusi viikkoa myöhemmin Ainamo ja Wuolle istuvat pöydän ääressä kotonaan Munkkivuoressa ja juovat kuumaa teetä Arabian mukeista. teen suomalaisia vierailijoita ja dzivarasekwalaisia kolmasluokkalaisia. Muutamaa päivää aiemmin Suomeen palannutta Wuolletta palelee, ja sisäinen kellokin on vielä sekaisin. Meille on tärkeää elää välillä suomalaista elämää, nähdä sukulaisia ja ystäviä, käydä Helsingin kulttuuririennoissa ja olla metsässä”, Wuolle sanoo. ”Vaikka työmme on Zimbabwessa, haluamme pitää myös Suomi-kodin. Pariskunta tapasi toisensa 20 vuotta sitten, kun työ oli tuonut molemmat Zimbabween. Hararessa työpäivät ovat intensiivisiä ja asioiden hoitaminen usein hankalaa. Tarkoitus on nähdä esimerkiksi kirahveja ja norsuja, joihin lapset muuten tutustuisivat vain kuvissa. Harrastukset ja seikkailumieli ovat yhdistäneet pariskuntaa. Kodin vaihdos on aina iso muutos arjen rytmissä ja elämäntavassa. Toisaalta kotitöitä ei tarvitse tehdä itse, ja aamun voi aloittaa pulahtamalla oman pihan uima-altaaseen. Ainamo perehdytti konsulttina paikallisia yrittäjiä neuvottelutaidon ja liiketoimintasuunnitelmien saloihin. Talvisessa Helsingissä ei herää aamukuudelta aurinkoon, kuten pariskunnan toisessa kodissa Hararessa. Äiti teki kaikkensa lastensa eteen ja korosti erityisesti koulutuksen tärkeyttä. Wuolle taas työskenteli rahoituskoulutusohjelman johtajana järjestössä, joka koulutti Itä-Afrikan maiden keskuspankkien ja valtionvarainministeriöiden asiantuntijoita. Suhteen alkuvuosina Zimbabwe tuli tutuksi, kun he ajelivat pitkiä matkoja Ainamon asiakkaiden perässä. Oili Wuolle itse kasvoi pienellä paikkakunnalla perheensä ”isättömänä hännänhuippuna”. Sitten kun vastaan tulee eläimiä, kirjoitetaan niistäkin”, Wuolle ohjeistaa. Kun Ainamo täytti 60 vuotta, pariskunta kiipesi jopa Kilimanjaron huipulle. Ketkä. Kodinvaihdos on aina iso muutos arjen rytmissä ja elämäntavassa. Jälkimmäiset ovat saaneet vapaapäivän koulusta eläinpuistoretkeä varten. Helsinki-elämää leimaa helppous: julkisilla ja kävellen pääsee turvallisesti joka paikkaan, lempiruisleipää saa kaupasta, puhdasta vettä tulee hanasta ja netti toimii nopeasti. ”Entinen työkaverini oli ajatellut, että varmaan viihtyisimme yhdessä
Neuvottelutaidot ovat edelleen terässä, sillä järjestö toimii lahjoitusten varassa. Esimerkiksi yhdessä tilaisuudessa Munkkiniemessä näimme Teemu Selänteen. Kerran satunnainen lentokonetuttavuus lahjoitti yhdistykselle 1000 euroa, Wuolle muistelee. Seppo sanoi, että nyt vain juttelemaan ja viemään sille meidän vuosikalenteri, ja mä sitten menin”, Wuolle nauraa. Esimerkiksi Tšekin suurlähettilään kanssa juttelin juoksija Emil Zatopekista. Kerroin, että olin Olympiastadionilla paikalla, kun Zatopek voitti kolme olympiakultaa”, Ainamo kertoo. Kaikkia se ei kuitenkaan kiinnosta, ja on hyvä, jos sellaisillakin ihmisillä voi olla mukavaa meidän seurassa”, Ainamo sanoo. Wuolle ja Ainamo eivät aio luopua kenttätöistä kokonaan, mutta heillä on jo suunnitelmia lisääntyvälle vapaa-ajalle. Nyt keskus toimii pitkälti aurinkoenergialla. ”Seppo on niin määrätietoinen. Myös Ainamo on pohtinut työssä omaa lapsuuttaan. Tuttavuuden tekeminen kannattaa: Tšekin suurlähetystö lahjoitti yhdistykselle 12 000 dollaria, joiden avulla toimintakeskukseen saatiin asennettua aurinkopaneelit. ”Kääntöpuolena tässä on se, että välillä pitää erikseen päättää, että ei puhuta tänä iltana Dzikwasta tai meidän järjestöstä. Pariskunta käy ahkerasti eri lähetystöjen tilaisuuksissa Hararessa tutustumassa ihmisiin ja etsimässä kontakteja. miseen. Silloin hän miettii, mitenhän olisi itse pärjännyt lapsena, jos olisi tehnyt Honkajoen peltojen ja metsien sijaan tutkimusmatkojaan Dzivarasekwan kaduilla. Ainamo haaveilee sukututkimuksen tekemisestä ja muistelmien kirjoittamisesta. Kummit ovat Wuolteen ja Ainamon mukaan hyvin sitoutuneita pitkäjänteiseen autta”Kun laittaa itsensä lapsen asemaan, pystyy yleensä ymmärtämään, mikä motiivi hänellä on.” Maailman Kuvalehti 4?/?2017 19. ”Kun näkee tilaisuuden, pitää vain tarttua siihen. Wuolle taas haluaisi ajaa Kalaharin autiomaan läpi, nähdä vuoristogorilloja ja opetella jonkun uuden taidon. Toistaiseksi Selänteestä ei ole kuulunut, mutta vuosien varrella jutustelu on avannut paljon ovia. Ja nyt meidän kummiohjelmassa olleita nuoria on päässyt yliopistoihin Kiinaan ja Turkkiin asti”, Wuolle sanoo. Varminta tuloa ovat suoraan lasten koulunkäyntiin ja ruokailuun menevät kummilahjoitukset. Kun laittaa itsensä lapsen asemaan, pystyy yleensä ymmärtämään, mikä motiivi hänellä on.” Seppo Ainamo teki aikoinaan vuosia töitä suuryritysten myyntineuvottelijana ja sitten neuvottelutaidon kouluttajana. ”Esimerkiksi videoiden editoiminen olisi hyvä taito, jos haluaisi vaikka jatkaa järjestön viestinnän ja markkinoinnin tekemistä.” ”On hienoa, että voin laittaa eteenpäin äidin ajatusta siitä, että kirjoilla ja koulutuksella on väliä. ”Tiedotamme kummeille säännöllisesti heidän omien kummilastensa kuulumisista, mikä lisää sitoutumista.” Muiden avustusten haaliminen vaatii jatkuvaa työtä. Joskus Wuolle tutustuu järjestön toimintakeskuksella tutunoloisiin lapsiin, jotka seikkailevat omassa mielikuvitusmaailmassaan, himoitsevat kirjoja ja haluavat päästä esiintymään. Jos ajattelee sitä pientä tyttöä Honkajoella, niin onhan sille avautunut opiskelun kautta mielettömät maailmat. Helsingissäkin mennään Ainamon mukaan yleensä ”tukka putkella” tilaisuudesta toiseen, kerrotaan järjestöstä, tavataan vanhoja tukijoita ja pyritään hankkimaan uusia. ”Jos joku lapsi vaikka valehtelee, koitan miettiä, olisinko itse tehnyt lapsena samalla tavalla. Lähitulevaisuudessa kenttätoiminnalle on tarkoitus etsiä uusi johtaja, jotta toiminta voidaan turvata jatkossakin
Maailman Kuvalehti otti selvää, miten eettistä Korkeasaaren toiminta on. Eläintarhoja kritisoidaan eläinten pitämisestä ihmisten viihdykkeenä ja puolustetaan niiden lajiensuojelutyön takia. Teksti Venla Pystynen Kuvat Katja Tähjä TURVAPAIKKA 20 4?/?2017 Maailman Kuvalehti
VAI VANKILA. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 21
Mohanin ja muiden eläintarhoissa elävien yksilöiden ansiosta laji säilyy varmemmin myös jatkossa. E läintarhoja kritisoidaan usein siitä, että eläimiä pidetään niissä näyttelyesineinä ja ihmisten viihdykkeenä. ”Yleisö ei useinkaan ymmärrä, että jos eläin vain nukkuu, se voi olla hyvin apaattisessa tilassa.” Sinänsä uhanalaisten eläinten suojelemiseksi tehty työ on Uotilan mukaan arvokasta. Stereotyyppinen käytös tarkoittaa ilman näkyvää syytä tai tavoitetta toistuvaa käyttäytymismallia, jota pidetään eläimen pahoinvoinnin merkkinä. Leijonien lisäksi Korkeasaaressa on saatu lisääntymään esimerkiksi maailman uhanalaisin kissapeto amurinleopardi. Hän muistuttaa, että isot kissapedot kuluttavat luonnossakin valtaosan päivästä leväten ja nukkuen. Se on myös syy, jonka takia olen itsekin täällä töissä”, soveltavaa eläintiedettä Kuopion yliopistossa opiskellut Lahtinen sanoo. 22 4?/?2017 Maailman Kuvalehti Turvapaikka vai vankila?. Hänestä eläimillä pitäisi kuitenkin olla kunnolla tilaa, ja ihanne niille olisi luonnonpuistomainen ympäristö. ”Olihan se aika absurdi automatka kivesten kanssa”, Lahtinen sanoo ja nauraa. Luonnossa niitä elää vain noin 350 yksilöä Intiassa sijaitsevassa Girin kansallispuistossa, ja pienen elinalueensa takia ne ovat alttiita luonnonkatastrofeille ja epidemioille. ”Vaikka isoilla kissapedoilla olisi hehtaarinkin aitaus, se on silti pieni saalistavalle eläimelle, jonka reviiri on luonnossa valtava. Esimerkiksi manulilla sitä ei havaittu laisinkaan, mutta amurinleopardi kulutti pahimmillaan lähes kolmasosan esilläoloajastaan stereotyyppiseen ravaamiseen. U hanalaisen kierteissarvivuohen kivekset nököttivät purkissa Korkeasaaren eläintarhan projektiasiantuntija Hanna-Maija Lahtisen vieressä autossa. ”Useimmat eläimet ovat energiatehokkaita. Se kuvaa kuitenkin hyvin luonnonsuojelutyön moninaisuutta, jota Korkeasaaren eläintarhassa tehdään päivittäin. VaikSaaren eläinlajeista noin kolmasosa on uhanalaisia tai erittäin uhanalaisia, ja eläintarha osallistuu aktiivisesti eurooppalaiseen lajiensuojeluohjelmaan. Niitä elää Amur-joen alueella Venäjän ja Kiinan rajaseudulla vain noin 80 yksilöä. Totta onkin, että kun vaikkapa aasianleijona Mohan kulkee häkkinsä vierustaa valtavat viikset värähdellen ja karjaisee niin että Kalasatamassa saakka kajahtaa, sen aitauksen edusta täyttyy luokkaretkellä olevista teineistä, jotka haluavat itsestään selfien hurjan kissapedon kanssa. K orkeasaaren amurinleopardiuros kävelee edestakaisin aitauksensa viertä, ja pysähtyy välillä haistelemaan ilmaa pitkä häntä heiluen. L ahtisen mukaan Korkeasaaren eläimillä ei ole havaittu niin sanottua learned helplessness -tilaa, jota apatiaksikin kutsutaan. Saaren eläinlajeista noin kolmasosa on uhanalaisia tai erittäin uhanalaisia, ja eläintarha osallistuu aktiivisesti eurooppalaiseen lajiensuojeluohjelmaan EEP:hen. Hänen mukaansa eläintarhaeläimillä ei ole kunnolla mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Kaisa Ollikaisen viime vuonna Itä-Suomen yliopiston ympäristöja biotieteiden laitokselle tekemän pro gradu-tutkielman mukaan Korkeasaaren viidellä kissapetolajilla stereotyyppistä käytöstä esiintyy melko vähän. Myös esimerkiksi petolintuja pidetään ikävän pienissä häkeissä, joissa ne eivät pääse lentämään kunnolla.” Uotilan mukaan turhautuneisuus ja apatia on eläintarhaeläimillä yleistä. Lahtinen kertoo, että naapuritarhassa asuva, kiimassa oleva naaras vetää sitä puoleensa, eikä kyse ole stressiin liitetystä stereotyyppisestä käytöksestä. Sukupuuton vaaran on aiheuttanut leopardin elinalueiden kutistuminen ja salametsästys. Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi eläinoikeusjärjestö Animalian eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila ei suosittele Korkeasaaressa tai muissa eläintarhoissa käymistä. Uros oli jouduttu lopettamaan Korkeasaaressa loukkaantumisen takia, mutta nyt sen kallisarvoiset siittiöt olivat tallessa myöhempää käyttöä varten. Siellä alkiolaboratorion tutkija otti kiveksistä neulalla sperman talteen, ja säilöi siittiöt nestetyppeen. Lisäksi osa eläimistä on ihmisten hylkäämiä tai tullista takavarikoituja eksoottisia lemmikkejä, jotka ovat saaneet turvapaikan Korkeasaaresta. Tyypillisesti eläin ei stereotypioidessaan juurikaan kiinnitä huomiota ympäristöönsä. Aasianleijona on kuitenkin myös erittäin uhanalainen alalaji, Lahtinen muistuttaa. ”Luonnonsuojelu on oikeutuksemme ja syymme olla olemassa, se sanotaan eläintarhaluvassammekin. Penkinlämmitin lämmitti niitä, kunnes Lahtinen oli päässyt Helsingin yliopiston koenavettaan Mäntsälään. Toivoa kuitenkin on, sillä maailman eläintarhoista sijoituspaikan on saanut yhteensä noin 200 yksilöä. ”Korkeasaaren uhanalaiset eläimet eivät ole eläintarhan omia, vaan ne kuuluvat kunkin lajin suojeluohjelmalle tai kantakirjalle”, Lahtinen kertoo
Jos ne kuolevat esimerkiksi epidemian seurauksena, Mohan ja muut eläintarhoissa elävät yksilöt varmistavat, että laji säilyy myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi eläintarhan ja Korkeasaaren ystävätyhdistyksen Amur-hanke on kerännyt varoja amurinleopardin suojeluun sen kotiseudulla 1990-luvun lopulta lähtien. Osalla isoista kissapedoista on lisäksi useampia tarhoja käytössään, joita ne voivat vaihtaa ylikulkusiltojen kautta halutessaan. Rahoja on käytetty muun muassa suojelukeskuksen perustamiseen Venäjälle, jonne voidaan sen valmistuttua siirtää eläintarhoista lisääntymiskykyisiä yksilöitä. Ne pystyvät ennakoimaan, mitä milloinkin tapahtuu, ja se helpottaa niiden sopeutumista. ”Jos se ei olisi niin uhanalainen, pitäisi miettiä tarkemmin, missä sitä tarhataan”, hän sanoo. Elävää ravintoa tarhaeläimille ei Suomen lain mukaan saa syöttää, mutta kissapedot ruokitaan lähes poikkeuksetta niin, että ruoan saadakseen eläimen on tehtävä jotain. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 23. Vierailijat on opittu jättämään vähälle huomiolle, koska ne eivät vaikuta eläinten päivärutiiniin tai oloihin. Lahtisen mukaan yksi tärkeimmistä edellytyksistä projektin onnistumisessa on se, että paikallisväestö kapa leijonilla on luonnossakin pienepi reviiri, jos saatavilla on tarpeeksi saalista ja naaraita uroksille.” Sen takia kissapedot pysyvät hänen mukaansa myös eläintarhassa tyytyväisinä pienemmässäkin tilassa, jos niille vain tarjotaan lajityypillisiä älyllisiä ja fyysisiä virikkeitä. ”Ruoka saatetaan tarjota esimerkiksi benjiköydestä, jolloin ne pääsevät taistelemaan lihanpalaa vastaan niin kuin se olisi gaselli. Ollikaisen gradun mukaan amurinleopardi siirAasianleijonia elää luonnossa vain noin 350 yksilöä. tyy yleisön katseiden ulottumattomiin hälyisimpään ruuhka-aikaan, mutta muut kissapedot eivät näytä yleisöstä juurikaan häiriintyvän. Kerran ajoin täällä pyörällä aukioloajan ulkopuolella, ja silloin eläimet olivat heti varuillaan”, Lahtinen sanoo. ”Takatilaovet ovat aina auki”, Lahtinen sanoo. ”Eläimet oppivat eläintarhan aukioloajat äkkiä. K orkeasaari ei keskity ainoastaan aitojensa sisäpuolella tehtävään suojelutyöhön. Lahtinen myöntää, että juuri amurinleopardi on hyvin stressiherkkä ja aggressiivinen laji. Suojelualueella syntyneet pennut on tarkoitus vapauttaa luontoon, mutta hitaasti etenevä hanke on vielä kesken. Korkeasaaressa kaikki eläimet pääsevätkin yleisön edestä halutessaan pois tai piiloon. Välillä kissapedot saavat taas sikalasta kokonaisia, kuolleita emakkoja, johon ne saavat tehdä tappopuraisuja.” Tutkimusten mukaan tarhaeläinten hyvinvoinnille on olennaista, että ne saavat itse päättää, missä oleskelevat. Hän muistuttaa myös, että Korkeasaaressa vain kesä on sesonkiaikaa, ja muina vuodenaikoina saarella on suurimmaksi osaksi hyvin rauhallista
Kun lauman ori vetää ylähuulensa rullalle haistaakseen tarkemmin jotakin ilmassa leijuvaa tuoksua, oppilaita naurattaa. Kaikki tarhassa syntyvät metsäpeurat viedään noin 1,5-vuotiaina Ähtärin eläintarhan kokoamatarhaan, josta ne siirretään Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistoissa sijaitseviin luonnonmukaisiin totutustarhoihin. hyväksyy suojelualueelle siirrettävät pedot. ”Korkeasaaresta sain kuitenkin aika hyvän kuvan. Suojelutyötään Korkeasaari tekee muun muassa WWF:n ja Suomen Luonnonsuojeluliiton kanssa. ”Onhan se hienoa, että täällä syntynyt partakorppikotka on pärjännyt Alpeilla. Onnistumiset motivoivat jatkamaan tätä työtä”, Lahtinen sanoo. Siellä syntyneet yksilöt vapautetaan sopivan ikäisinä luontoon. Aleksi Rantala kertoo lukeneensa ulkomaisten eläintarhojen ongelmista kuten liian pienistä tiloista, apaattisista eläimistä ja huonosta hoidosta. Eläintarhan vastuullisuuden voi tarkastaa siitä, kuuluuko se eurooppalaiseen eläintarhojen kattoLotta Heinosta (vas) ja Oona Tyniä mietityttää, miten lämpöisistä maista kotoisin olevat eläimet viihtyvät Korkeasaaressa. ”On olemassa ihan hirveitä tarhoja, jotka ovat lähinnä eläinten tienvarsinäyttelyjä, ja jotka eivät tee eläinsuojelutyötä lainkaan”, hän sanoo. ”Olisi hienoa, jos ihmiset antaisivat rahaa suojelualueille, joihin ei pääse katsomaan eläimiä, mutta harva on siihen valmis. Tarhasta onkin palautettu muun muassa ilveksiä Puolaan, eurooppalaisia metsäkissoja Baijeriin, visenttejä Venäjälle ja partakorppikotkia Alpeille. Korkeasaari osallistuu eläinten luontoonpalautushankkeisiin aina, kun se on mahdollista. ”Luonnossa olisi eläimille parempi, mutta täällä olevat yksilöt ovat tottuneet tarhaelämään. T oinen Korkeasaaren päätehtävistä on ympäristökasvatus ja luonnon monimuotoisuuden esitteleminen. H anna-Maija Lahtisen mukaan vastuullisia ja villejä eläintarhoja ei pitäisi niputtaa keskenään. Vaikuttaa siltä, että täällä panostetaan eläinten hyvinvointiin, eikä esimerkiksi leijonilla ja tiikereillä ollut pakkokäytöstä”, hän sanoo. Ihmisten asenne alueella pitää saada käännettyä niin, että ne ovat paljon arvokkaampia elävinä kuin taljoina tai luunpalasina”, Lahtinen sanoo. Vain lämpöisistä maista tulevat eläimet, joille tämä ei ole normaali elinympäristö, vähän mietityttävät”, Tyni sanoo. He ovat eläintarhassa biologian kurssinsa vuoksi, joka käsittelee lajien uhanalaisuutta ja luonnonsuojelua. ”Tuota kutsutaan flemen -eleeksi”, Korkeasaaren eläintenhoitoyksikön päällikkö Nina Trontti kertooSitten hän muistuttaa, että mongolianvillihevonen metsästettiin aikoinaan sukupuuttoon, mutta eläintarhoissa olleiden eläinten avulla kanta saatiin palautettua takaisin luontoon. Jälkimmäisen parina Korkeasaarella on käynnissä yhteistyöprojekti Madagasgarin kosteikkoalueella elävän kultaisen mantellan, äärimmäisen uhanalaisen sammakkoeläimen pelastamiseksi. ”Muuten ne ovat kohta Kiinan kansanlääkemarkkinoilla. Nyt Korkeasaaressa on käynnissä uhanalaisten metsäpeurojen luontoonpalautushanke, jonka asiantuntijana Lahtinen toimii. ”Metsäpeura on Suomen alkuperäinen peuralaji, joka hävitettiin täältä metsästämällä pois 1900-luvun alkupuolella”, Lahtinen selittää. 24 4?/?2017 Maailman Kuvalehti Turvapaikka vai vankila?. Lahtinen kertoo tutkimusten osoittaneen, että ihmiset saadaan heräämään luonnonsuojelutyöhön helpommin, kun he näkevät suojeltavia yksilöitä konkreettisesti silmiensä edessä. Korkeasaaressa se tunne, jonka ihminen saa katsoessaan lähellään pötköttävää kissapetoa konkretisoituu tekoina tai lahjoituksina.” Korkeasaari onkin suosittu luokkaretkikohde, ja toukokuisena aamupäivänä mongolianvillihevosten aitausten edessä seisoo ryhmä Hyvinkään yhteiskoululaisia katselemassa vaaleita pystyharjaisia otuksia. Lukion tokaluokkalaiset Oona Tyni, Lotta Heinonen ja Aleksi Rantala ovat tyytyväisiä näkemäänsä
Joillekin poikasista löytyy sijoituspaikka muista eläintarhoista, mutta esimerkiksi kauriseläimiä lopetetaan ja syötetään petoeläimille. Tämä herättää eettisiä kysymyksiä syntyneen eläimen kannalta”, Uotila sanoo. A nimalian Laura Uotila pitää ongelmana, että eläintarhoissa lopetetaan terveitä poikasia. ”Vaikka elinikä saattaa tällaisissa tapauksissa jäädä lyhyeksi, eläimet ovat saaneet elää Korkeasaaressa lajityypillistä elämää”, hän sanoo. Keräämme myös loisia Korkeasaaren villieläinsairaalan potilaista ja lähetämme niitä yliopistolle tutkittaviksi. ”Yhden takiniemon muistan, joka ei hoitanut poikastaan, mutta tarkemmissa tutkimuksissa syyksi hylkäämiselle paljastui se, että kili oli sairaana.” Kolmen ja puolen vuoden aikana, jotka Lahtinen on työskennellyt Korkeasaaressa, kukaan eläimistä ei ole myöskään syönyt poikasiaan. Tiedot kaikista Korkeasaaressa asuneista, syntyneistä ja kuolleista eläimistä löytyvät tietokannasta, jota kuka tahansa voi tutkia. ”Lisääntymistä ohjaavat suojelukoordinaattoreiden suositukset. Toisaalta esimerkiksi mangusteilla poikasten syöminen on osa normaalia lisääntymistä. Pihatarhan pienessä altaassa läiskyttelee kolme ”On olemassa ihan hirveitä tarhoja, jotka ovat lähinnä eläinten tienvarsinäyttelyjä.” Maailman Kuvalehti 4?/?2017 25. Jotta niihin pääsee jäseneksi, eläintarhan pitää täyttää tarkat kriteerit eläinten hoidosta ja tilojen koosta. Lahtinen kertoo, että Korkeasaaressa syntyneitä terveitä eläimiä joudutaan lopettamaan vain harvoin. K orkeasaaren rannasta löytyy villieläinsairaala, jonne tuodaan hoitoon vuosittain 800-1000 luonnonvaraista, loukkaantunutta eläintä. Lahtinen kuitenkin kieltää, että Korkeasaaressa eläinten annettaisiin lisääntyä asiakkaiden vuoksi. ”Tosi vähän tarhassa syntyneitä eläimiä kuolee, paljon vähemmän kuin luonnossa”, hän sanoo. ”Alfanaaras sallii muiden naaraiden paritella ja synnyttää, mutta sen jälkeen se syö muiden poikaset. Muun muassa stressin merkkinä pidettyä emon hylkimistä käy Lahtisen mukaan kuitenkin erittäin harvoin. Näin se saa itse ravintoa sekä lisää imettäviä hoitajia omille poikasilleen”, Lahtinen kertoo. ”Tieto voi auttaa myös luonnonsuojelualueilla tehtävää eläintensuojelutyötä. ”Korkeasaaressa minua harmittaa se, että osan lajeista annetaan selvästi lisääntyä vain siksi, että poikaset houkuttelevat ihmisiä paikalle. Lähtökohtana on, että jos syntyville eläimille ei ole olemassa hyvää tarhapaikkaa eikä lisääntyminen ole eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä, lisääntymistä rajoitetaan.” Useimmiten lisääntyminen ja poikasten hoitaminen ovat hänen mukaansa kuitenkin tärkeä osa eläinten lajityypillistä käytöstä, joka lisää niiden hyvinvointia. Korkeasaaren eläinten hyvinvoinnin puolesta puhuu Lahtisen mukaan niiden pitkä elinikä ja poikasten suuri selviytymisprosentti. Joskus poikasia joudutaan lopettamaan, jos niiden emot eivät ala hoivata niitä, sillä Korkeasaaressa poikasia ei ruokita tuttipulloilla. Näin saadaan tietoa villieläinkannan hyvinvoinnista”, Lahtinen kertoo. Eläintarha on myös mukana kansainvälisessä dnaja tautitutkimuksessa, ja tarhaeläinten käyttäytymisestä on tehty Korkeasaaressa useita graduja ja muita tutkimuksia. Luonnossa tällaista kannibalismia voi esiintyä esimerkiksi stressitilanteissa. järjestöön EAZAan tai maailmanlaajuiseen kattojärjestöön WAZAan. Jos lopettamiseen päädytään, eläin otetaan pois laumasta siinä vaiheessa, kun se luonnossakin lähtisi
”Esimerkiksi peuran vasat leimaantuvat ihmiseen lähes heti. Vepsäläinen kertoo, että villieläinsairaalan eläimille on lupa antaa eläviä selkärankaisia ravinnoksi toisin kuin eläintarhan puolella. Aluksi kuutteja pitää ruokkia letkulla, sillä ne ovat niin heikossa kunnossa. O sa villieläinsairaalaan tuoduista eläimistä on niin huonossa kunnossa, että ne pitää lopettaa heti. Isoissa vadeissa lymyää särkiä, jotka päätyvät pian kuuttien lounaaksi. Runsas kolmannes villieläinsairaalaan tuoduista eläimistä saadaan kuitenkin kuntoutettua ja päästettyä takaisin luontoon. Myös petolintujen kynsiä pitää varoa, samoin oravat purevat lujaa.” Suomen eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan loukkaantuneita tai muuten hädässä olevia eläimiä, ja kuka tahansa voi tuoda luonnosta loukkaantuneen eläimen hoitoon Korkeasaareen. ”Tuo löytyi Raaseporista omakotitalon seinän vierestä tosi laihana. ”Varpuspöllön saimme muuten hoidettua kuntoon, mutta se ei enää lennä tarpeeksi hyvin, jotta se pystyisi saalistamaan luonnossa.” Tukkasotka taas on orpopoikueesta, josta kaikki muut oppivat sukeltamaan ruokansa. Yhdellä on arpia niskassa ja sen silmä märkii, mutta tulehdukset on saatu kuriin antibiooteilla. ”Meidän pitää nähdä, osaavatko ne saalistaa ennen kuin viemme ne luontoon”, Vepsäläinen sanoo. Hän kertoo, että aivovammat ovat linnuilla yleisiä, mutta nyt kyse on todennäköisesti fasaanin selkärangan vauriosta, joten ennuste on huono. Nyt eläinlääkäri Anna Mykkänen tutkii villieläinsairaalan käytävällä fasaania, joka ei pysy jaloillaan. ”Vastuullisten eläintarhojen periaate on kuitenkin se, ettei niihin oteta eläimiä luonnosta. Osaa taas ei voi hoitaa, sillä ne kesyyntyvät nopeasti. Jos lupa annetaan, eläintä ei voida enää palauttaa luontoon. Se oli eksynyt pieniä jokia ja puroja pitkin sisämaahan”, kuraattori Ville Vepsäläinen sanoo ja osoittaa yhtä harmaista palleroista. Yksi turvapaikan saaneista otuksista on vantaalaisessa saunassa pidetty ja väärän ruokavalion takia jalkansa murtanut aavikkokettu, joka haettiin poliisien kanssa turvaan. Jokaisen luonnonvaraisen eläimen kohdalla lupaa eläintarhaan otolle haetaan ely-keskuksesta. Puhutaan hylkeenpyytäjän kädestä, traanikädestä. Myös luontoa tuhoavat vieraslajit kuten supikoira ja minkki lopetetaan”, Vepsäläinen kertoo. Laatikoissa rapistelevat hiiret, joita kasvatetaan petolintujen ruoaksi, siileille taas maistuvat lokerikoissa kasvavat jauhomadot ja torakat. Eläinlääkäri kirjoitti diagnoosin, että lintu ei osaa itse syödä. V epsäläinen avaa sairaalarakennuksen oven, ja kehottaa kulkemaan kenkien desinfiointialtaan kautta. Vuosittain noin puolet tuoduista eläimistä on nisäkkäitä, puolet on lintuja. Sisällä käy loiske. Hylkeenpyytäjiltä on jouduttu amputoimaan sormia tulehduksen takia. Kun poikue oli vapautettu, muut pärjäsivät, mutta tämä marssi pari päivän päästä takaisin villieläinsairaalaan. harmaata kuutinpoikasta, sisällä niitä on vielä neljä. Niiden pitäisi oppia emoiltaan taitoja, joita ihminen ei voi opettaa, joten ne menevät nopeasti lopetukseen. ”Täällä näkee paljon sitä, että ihmiset haalivat lemmikeiksi luonnonvaraisia eläimiä. Nisäkkäistä hoidetaan eniten siilejä ja oravia. ”Tämä yksilö halusi kuitenkin syödä vain lautaselta. ”Vastuullisen eläintarhan perusperiaate on se, ettei niihin oteta eläimiä luonnosta.” 26 4?/?2017 Maailman Kuvalehti Turvapaikka vai vankila?. Kaikkia eläimiä käsitellään Korkeasaaressa vain välttämättömien hoitotoimenpiteiden aikana. ”Jos maakotka lisääntyy Latviassa, sen poikaset pääsevät luontoonpalautusprojektiin”, hän sanoo. Lain mukaan hoidon on kuitenkin oltava väliaikaista. Jos hoito onnistuu, merivartiosto vie kuutit takaisin merelle, kun ne painavat vähintään 30 kiloa. Hänen mukaansa kuutit ovat nälkiintyneet ajauduttuaan paikkaan, jossa ei ole niille ravintoa, tai siksi, etteivät ne ole oppineet kalastamaan. Se ehkäisee salametsästäjien bisnestä”, Vepsäläinen muistuttaa, ja sanoo Korkeasaaren eläinten olleen tarhassa jo useassa sukupolvessa. Korkeasaaren eläintarhan puolella villieläinsairaalan entisiä, luonnosta löytyneitä potilaita on tällä hetkellä neljä: tilhi, kaksi tukkasotkaa ja yksi varpuspöllö. Syykin on selvä. Ne on tuotu Korkeasaareen sairaina eri puolilta Suomea. Hyvin harvoissa tapauksissa villieläinpotilas voi päätyä eläintarhaan. Nyt se asuu Borealia-talossa. Esimerkiksi haaskalle ammutuista maakotkista ei tullut hoidosta huolimatta täysin lentokykyisiä, ja koska laji on uhanalainen, toinen annettiin Ähtärin eläinpuistoon, toinen Latviaan eläintarhaan. Pakkoruokinta on Vepsäläisen mukaan hurjaa touhua. Se on laitonta, ja tapaukset ovat aika uskomattomia”, Vepsäläinen sanoo. ”Kuutit yrittävät purra koko ajan. Korkeasaaresta on tullut koti myös joillekin tullista takavarikoiduille eläimille, kuten kilpikonnille, kameleonteille ja käärmeille, joita on yritetty tuoda maahan laittomasti lemmikeiksi. Tutkimisen jälkeen Mykkänen tekee päätöksensä. Niillä on hurja bakteerikanta suussa, ja jos pureman saa, se pitää hoitaa heti. Edelleenkin se tykkää syödä vain maan pinnalta”, Vepsäläinen kertoo
Pieni osa lopetetuista eläimistä syötetään eläintarhan pedoille, osa taas annetaan yliopistolle opetuseläimiksi ja tutkimuskäyttöön. Korkeasaaressa eläinten hyvinvointia pyritään jatkuvasti lisäämään tutustumalla viimeisimpään tutkimustietoon. Vapaaehtoiset ovat opetelleet pesemään lintuja öljystä niiden avulla”, Vepsäläinen kertoo. ”Uhanalaiset berberiapinat kestävät pakkasta ja tykkäävät leikkiä lumessa. Nyt kaikki Korkeasaaren isot nisäkkäät ovat sellaisia, että ne voivat olla vuoden ympäri ulkona”, Vepsäläinen sanoo. ”Teemme yhteistyötä WWF:n kanssa, ja olemme antaneet kuolleita vesilintujamme öljyntorjuntaharjoituksiin. Villieläinsairaalaan tuotu, nälkiintynyt kuutti pääsee takaisin luontoon, jos se voimistuu ja oppii kalastamaan. M yös Ville Vepsäläinen näkee, että eläintarhat tekevät tärkeää luonnonsuojelutyötä. Yleinen suuntaus vastuullisesti toimivissa eläintarhoissa on keskittyä enenevissä määrin juuri niihin. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 27. Tällä hetkellä Korkeasaaressa uhanalaisia tai turvapaikkaa tarvitsevia eläimiä on lajistosta noin puolet. Viimevuosien aikana tarhaeläimiä on alettu esimerkiksi kouluttaa positiivisen ehdollistamisen avulla hoitotoihin, joita varten ne aiemmin nukutettiin. Hänen mukaansa se ei kuitenkaan korvaa elämää luonnossa. ”Kyllä me laitetaan tämä nyt lintujen taivaaseen.” Kun fasaani on lopetettu, se menee pakkaseen ja jää odottamaan myöhempää käyttöä. Niitä pidetään tarhattuna yleisön houkuttelemiseksi, eikä eläimille ole siitä edes lajitasolla hyötyä.” Vepsäläinen näkee asian toisin: eläintarhat auttavat ihmisiä syventämään luontosuhdettaan, ja saada heidät ymmärtämään luonnonsuojelun tärkeyden. Tilalle otettiin berberiapinoita, jotka on takavarikoitu laittomina lemmikkeinä tai pelastettu hylättyinä Italian, Saksan ja Hollannin kaduilta. Nyt meidän tiikerikin osaa laittaa käpälänsä metallilavetille, jolloin siltä voidaan ottaa verinäyte tai siihen voidaan pistää esimerkiksi rokote.” Myös Animalian Laura Uotila myöntää, että Korkeasaaressa eläimiä hoidetaan hyvin ja niiden lajityypillinen käyttäytyminen pyritään huomioimaan virikkeitä tarjoamalla. ”Nukuttaminen on eläimelle melkoinen stressi. ”Eläinlajeja pyritään vähentämään, ja eläimille pyritään antamaan lisää tilaa. Myös eri lajien sopivuuteen kiinnitetään enemmmän huomiota”, hän sanoo. Esimerkiksi aiemmin Korkeasaaressa asuneista paviaaneista luovuttiin, sillä ne joutuivat olemaan valtaosan vuodesta sisällä. Yhteistyössä hollantilaisen eläinten pelastuskeskuksen kanssa niille löydettiin uusi tarhapaikka paremmista ilmasto-olosuhteista. ”Eläintarhojen iso ongelma on se, että suurin osa lajeista ei ole uhanalaisia tai turvapaikkaa tarvitsevia
Teksti Jenna Vehviläinen Kuvat Daniel Hayduk 28 4?/?2017 Maailman Kuvalehti. Paratiisin varjoissa Tansanian itäosassa sijaitsevan Sansibarin valkeiden hiekkarantojen suojassa kytee hälyttävä heroiiniongelma. Saaristo on Afganistanista saapuvan huumeen portti Afrikkaan ja sieltä edelleen länsimaihin
Maailman Kuvalehti 4?/?2017 29. YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastainen yksikkö UNODC arvioi Tansaniassa olevan yhteensä noin 300 000 huumeidenkäyttäjää
Välit perheeseen ja ystäviin katkesivat, ja reilu parikymppinen mies päätyi kadulle. Mauly ryhtyi pian rahoittamaan huumeiden käyttöään rikoksilla. Heroiiniannos maksaa Sansibarilla vain dollarin tai kaksi, mikä mahdollistaa sen käytön paikallisille, joista valtaosa elää köyhyysrajan alapuolella. K esti vuosia, ennen kuin sansibarilainen Suleiman Mauly myönsi olevansa koukussa heroiiniin. YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastainen yksikkö UNODC arvioi Tansaniassa olevan yhteensä noin 300 000 huumeidenkäyttäjää. Matkalla se koukkaa usein Sansibarin kautta. Suleiman Mauly itse aloitti marijuanan käytön 13-vuotiaana, mutta päätyi pian kokeilemaan poltettavaa heroiinia. Tansanian huumeviranomaiset arvioivat, että Sansibarin 1,3 miljoonasta asukkaasta heroiiniriippuvaisia on noin yksi prosentti. Koko maassa ei ollut ainuttakaan vieroitushoitolaa. “Riippuvuus on täällä edelleen stigma. Kun Mauly sittemmin yritti hakea riippuvuuteensa apua, hän päätyi kulkemaan terveyskeskusten ja mielisairaaloiden väliä. Viranomaiset myöntävät, että luotettavia tilastotietoja käyttäjistä on vaikea kerätä. Elettiin 2000-luvun alkua Tansanialle kuuluvassa islamilaisessa Sansibarin saaristossa, jossa huumeongelma ei kuulunut arkikeskusteluihin, vaikka sen huomattiin kasvaneen. Vuonna 2004 Mauly päätti kokeilla Kenian Mombasassa sijaitsevaa keskusta, jossa hoito pohjautuu Nimettömät Nar30 4?/?2017 Maailman Kuvalehti. Se yhdistetään ajatuksissa hiviin ja muihin sairauksiin”, nyt 36-vuotias Mauly kertoo. 18-vuotiaana Mauly käytti ainetta suonensisäisesti useita kertoja päivässä. Varmasti voidaan sanoa vain, että Sansibarin ongelma on mittava. Monet tahot uskovat todellisen määrän olevan vieläkin korkeampi: puoliautonomisen Sansibarin terveysministeriön mukaan huumeiden ongelmakäyttäjiä on jopa seitsemän prosenttia väestöstä. “Heroiinia eli brown sugar ia myydään joka kulmassa. Luku on korkeimpia maailmassa. UNODC:n mukaan yksi kansainvälisen heroiinikaupan reiteistä kulkee oopiumin jättituottaja Afganistanista Pakistanin kautta Intian valtameren yli Keniaan tai Tansaniaan. Saaristo on joutunut heroiinin tulilinjalle maantieteellisen sijaintinsa takia. Se on alkoholia halvempaa, mikä houkuttelee kokeilemaan”, Mauly sanoo. Osa huumeista jatkaa matkaansa Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan, osa jää reitillä sijaitseviin maihin
Monet naiset rahoittavat huumeiden käyttöä prostituutiolla, mikä lisää hiv-tartuntoja. Hän työskentelee hoitolassa vapaaehtoisena. “Naiset ovat monin tavoin riippuvaisia puolisoidensa tuesta ja ratkeavat helpommin uudelleen käyttämään huumeita heidän kanssaan”, Nyuni selventää. Se on tuonut elämääni monta vuotta lisää”, Nyumbwe sanoo. Nyunin mukaan naiset kohtaavat ongelmaansa liittyvää häpeää ja tuomitsevia asenteita miehiäkin enemmän. Ympäröivän yhteisön tuki ja turva ovat nelikuukautisen vieroitusjakson aikana korvaamaton apu. komaanit -yhteisön 12 askeleen toipumisohjelmaan. Kymmenet uteliaat kasvot ottavat hymyillen vastaan. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 31. Nyt niitä on yhteensä yksitoista, ja niissä on hoidettu tuhansia riippuvaisia. Hän paitsi käytti, myös myi heroiinia kotiseuduillaan, mannermaassa Tangan kaupungissa. Hämärän huoneen lattialla istuu kaksi kangaan, värikkääseen afrikkalaiskankaaseen verhoutunutta naista, joista toinen pitää sylissään pientä poikaa. Valitettavasti raha ei riitä huumevalistukseen, joka olisi tärkeää, sillä nuoret sansibarilaiset eivät tiedä huumeiden vaaroista”, Mauly kertoo. “En tiedä, mitä minulle olisi tapahtunut ilman tätä paikkaa. Joskus hän toimi itse kuriirina maiden välillä, ja istui käyttörikoksesta vankilassa. Toinen on sulkenut silmänsä ja vääntelehtii paikallaan: tämä on hänen kolmas päivänsä ilman heroiinia ja hän kärsii vieroitusoireista. Ensimmäinen vieroitushoitola avattiin pääsaarelle 2008. Ensimmäinen vieroitushoitola avattiin Sansibarin pääsaarelle 2008. “Vaikka huumeongelma on miesten keskuudessa suurempi, heroiiniriippuvaiset naiset ovat Sansibarilla erityisen vaikeassa asemassa”, sanoo naisille tarkoitetussa vieroitushoitolassa työskentelevä, itsekin entinen huumeriippuvainen Kassim Nyuni. Paljon äänessä vertaiskeskustelun aikana on Seif Nyumbwe, entinen käyttäjä, joka oli ollut tavatessamme kuivilla 21 kuukautta ja 9 päivää. Miesten vieroitushoitolassa muutaman kilometrin päässä tunnelma on erilainen. Nyumbwe vietti huumekoukussa kaksi vuosikymmentä. Seif Nyumbelta meni huumeja rikoskoukussa kaksikymmentä vuotta. Mauly on ollut nyt kuivilla kymmenen vuotta ja johtaa Detroit Sober House -päihdehoitoverkostoa Sansibarilla. Potilaat saavat vieroitusoireista selvitäkseen unija särkylääkkeitä, mutta huumetta korvaavaa lääkitystä kuten metadonia ei ole. Pian hän hoippuu huoneeseensa lepäämään. “Sansibarin hallitus on myöntänyt ongelman ja rahoittaa osan toiminnastamme. Talon asukkaat ovat kokoontuneet tapaamiseen, jonka aikana keskustellaan huumeisiin ja vieroitukseen liittyvistä tunteista. ”Heroiinia eli brown sugaria myydään joka kulmassa. Nyt hän työskentelee vieroitushoitolassa vapaaehtoisena. Konservatiivisen yhteisön ulkopuolelle joutuminen on heille todennäköisempää. Nyt niitä on yhteensä yksitoista, ja niissä on hoidettu tuhansia riippuvaisia. Se on alkoholia halvempaa.” Suleyman Mauly, 36, pääsi kuiville kymmenen vuotta sitten Keniassa sijaitsevan hoito-ohjelman avulla. Nyt hän johtaa päihdehoitoverkostoa. Joku lukee nurkassa Koraania , toinen valmistaa keittiössä päivällistä. Hän myös kertoo olleensa mukana rikollisringissä, joka salakuljetti huumeita Afganistanista Tansaniaan
”Olimme matkustaneet paljon kehittyvissä maissa ja huomanneet, miten vaikeaa on päästä tutustumaan paikalliseen kulttuuriin”, sanoo Vierros. 32 4?/?2017 Maailman Kuvalehti. Tansaniassa Duaran vieraita majoittavilla perheillä ei ole pankkitilejä, mutta heillä on mobiilimaksutilit. Mutta matka meni hyvin.” Keväällä 2016 Duara Travels oli valmiina lähettämään ensimmäiset matkailijat maailmalle. Haluamme maksaa kaikille suoraan. Emme voi majoittaa ketään köyhimpiin kyliin, joissa ei ole tilaa vieraalle tai mahdollisuutta tehdä ruokaa kolmea kertaa päivässä.” Matkailijan maksamasta summasta majoittava perhe saa 40 prosenttia. Nyt vuotta myöhemmin majoitusta on myyty 280 yötä ja palautteet ovat pääosin positiivisia. Kotimajoitusta kyläyhteisöissä Massaturismiin kyllästyneet naiset keksivät konseptin, jossa turisti voi elää paikallisten tapaan. Teksti ja kuva Kristiina Koskinen ”Maksaminen määrittää paljon sitä, voiko jonkin kylän ottaa mukaan vai ei. On todennäköisempää, että perheellä on kännykkä kuin mahd o l l i s u u s puhtaaseen veteen tai vessaan. Itä-Afrikassa mobiilimaksun mahdollisuus alkaa kuitenkin olla yleistä. ”Olemme joutuneet tekemään kompromisseja. K un kauppatieteen opiskelijat Elina Voipio ja Johanna Vierros tapasivat Aalto-yliopistossa, heillä oli yhteinen kokemus. Kun konseptia oli hiottu, Voipio ja Vierros saivat Finnpartnershipilta sen verran tukea, että he ostivat lentoliput Tansaniaan. Lisäksi naisia mietitytti, kuinka paikalliset ihmiset ja kylät voisivat saada paremmin osansa matkailumarkkinoista. ”Se että maksamme täältä meidän tililtämme suoraan puhelimeen sinne, on hämmästyttävää.” Maailmanpankin kehitysraportissa Digital Dividends todetaan, että kehitysmaissa köyhimmän viidenneksen talouksista jo melkein 70 prosentilla on matkapuhelin. Duaralaiset ottavat itse 30 prosenttia ja Sekoitus seikkailu matkoja ja kulttuurivaihtoa. Jos näin ei voi tehdä, korruptioriski on hirveä”, Vierros selittää. Yksi edellytys tämänkaltaiselle liiketoiminnalle on jonkinasteinen digitalisaatio. Kyliä, joiden kanssa yhteistyöstä on sovittu, on 18 neljässä eri maassa. Kun pohdintoihin tuli mukaan vielä Annika Järvelin, startupin idea alkoi muotoutua: yritys, joka kautta matkailija voi ostaa kotimajoitusta kehitysmaiden kyläyhteisöiltä. ”Ensimmäiselle matkalle lähdettiin lähestulkoon ovia koputtelemaan. Majoittavalla perheellä pitää olla jokin tapa vastaanottaa rahaa sähköisesti. Silti Duara Travelsin kyläyhteisöt ovat tietyn tulotason yläpuolella
Suomessa ei ole toista Duaran toimintakonseptia vastaavaa yritystä. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 33. Toinen iso kysymys on taloudellinen oikeudenmukaisuus. ”Idea on kaunis ja erottaa meidät kilpailijoista. Bisnesenkelit toivovat startupeilta usein rajua kasvua. Johanna Vierros (vas.), Elina Voipio ja Annika Järvelin perustivat startupin, jonka avulla voi löytää kotimajoitusta esim. ”Esimerkiksi Airbnb:ssa satunnaisten kodinvuokraajien rinnalle on tullut paljon ammattisijoittajia. Tällaiset ryhmittymät ovat joka kohdemaassa erilaisia. Myös sijoittajia halutaan mukaan, mutta yhteistyötahoja on torjuttukin. Välittäjän vastuuntunto korostuu ja kuluttajan on syytä olla tarkkana: mitä periaatteita noudatetaan, ja kuinka lavealti yritystoiminnan vaikutuksia seurataan. Liikeidea on sekoitus kulttuurivaihtoa, seikkailumatkoja ja kuluttajalta kuluttajalle toimivia majoitusalustoja. Jos jotain sattuu tai majoituskohteessa on selvä laiminlyönti, kuka on vastuussa: kodinvuokraaja, välittäjä vai matkustaja?” kysyy Reilun matkailun yhdistyksen puheenjohtaja Tytti McVeigh. Siihen samaan, jolla matkailualan voittoja tahkoavat jättiyritykset, kuten Airbnb tai Homelidays. Tansaniassa sellainen on esimerkiksi VICOBA, Village Community Bank. Jakamistalous voi myös edistää kestävää matkailua. ”Elämme olemassa olevan infrastruktuurin ehdoilla. kontaktihenkilö 15 prosenttia hinnasta. Duara Travels 2015 perustettu osakeyhtiö, jonka kotipaikka on Helsinki. ”Ideaali olisi, jos yhteisö saataisiin sitoutettua matkailijan kohtaamisee. Reilua kodinvuokrausta ”Kodinvuokrauspalveluissa erityisesti vastuukysymykset ovat perinteistä majoituspalvelua hankalampia. Haluamme pitää siitä kiinni, mutta se on osoittautunut vähän… no, hiton vaikeaksi toteuttaa”, Vierros puuskahtaa. Se ei välttämättä onnistu, jos yritystoiminnan vaikutuksista haluaa olla tarkkana. Silloin kodinvuokrauksella saatetaan tehdä isoa bisnestä, mutta ei kanneta majoituspalveluita tarjoavan yrityksen vastuita”, McVeigh jatkaa. Joka kylästä tulee löytää olemassa oleva ryhmä, joka on riittävän järjestäytynyt, sopii Duaran arvoihin ja hyödyttää mahdollisimman monia naapurustossa. Mallissamme ei tarvitse rakentaa mitään uutta.” Mutta mitä tapahtuisi, jos yhtäkkiä tuhannet matkailijat haluaisivat lomalle kehitysmaiden kyliin. ”Kokemus muuttuu, jos kylässä on enemmän vierailijoita.” Kasvua siis etsitään ennen kaikkea laajentamalla kyläverkostoa. Näin koko kylä kantaisi yhteisesti vastuuta matkailukokemuksen onnistumisesta.” Duaran toiminta perustuu jakamistalouteen. Käytäntönä on, että kuusi vierailijaa kylässä on maksimi. Duara Travelsin kautta matkailija voi ostaa kotimajoitusta kehitysmaiden kyläyhteisöistä. Kun matkailumajoituksen perinteiset toimijat ohitetaan, myös ympäristöä ja yhteisöä suojaavat mekanismit menettävät otettaan. Tansaniasta, Sri Lankalta tai Vietnamista. Alusta alkaen ideana on ollut, että 15 prosenttia tuloista menee kyläpankille tai paikalliselle säästöringille. Olisi vaikeampaa markkinoida tätä länsimaisille kuluttajille, jos idea ei olisi tuttu”, sanoo Voipio. ”Nyt kotimajoitusten kulttuuri on luotu
Arap Moi -lastenkodin asukkaat on koottu saliin laulamaan vieraat tervetulleiksi. Omonde ei ole unohtanut tukijoitaan. Pariskunta tuli Kenian Nakuruun tekemään kehitysyhteistyötä vuonna 1985. Huomion kaappaa oviaukko: sen päällä lukee sinisin kirjaimin Anna-Liisa Hall . töön”, Omonde sanoo. Nakurun Lapset ry on 20-vuotisen historiansa aikana tukenut yli 150 kenialaisen nuoren opintoja peruskoulusta ammattitutkintoon asti. Yhdistyksen suurin haaste on korkeakouluja ammattiopintojen rahoittaminen. Hänen tyttärensä muistuttaa Suomesta päivittäin. ”Tytön nimi on Briitta. Se huolehtii avun toimittamisesta perille ja valvoo, että tukirahat käytetään oikein. Yksi suomalaisavun parhaimmista tuloksista hymyilee aurinkoisesti. Sattuman kautta he vierailivat orpokodissa ja liikuttuivat avun tarpeesta. Avuntarve selvitetään tarkasti paikan päällä, jotta vältyttäisiin pyykinpesukoneiden kaltaiselta mokalta. Nakurun lapset ry Tukee suoraan Keniassa Nakurun kaupungissa sijaitsevan Arap Moin lastenkodin vastuulla olevia lapsia ja nuoria. O rpokodin pihaan kantautuu lasten laulua. ”Olen onnellinen, kun saan työskennellä Arap Moin hyväksi. Nyt Chester on orpokodin kirjanpitäjä. Auttamisenhalu laajeni yhdistykseksi. Tukea saa tällä hetkellä noin 400 lasta ja nuorta. Sali on nimetty orpokodin suomalaisen tukijan, Anna-Liisa Jarkon, mukaan. Tämän summan kerääminen vuosittainen on iso haaste”, Nakurun Lapset ry:n puheenjohtaja Ari Parkkola sanoo. Lisätietoja: www.nakurunlapset.fi Suomalaisilta koulutus ja nimi tyttärelle Onnistujat Avuntarve selvitetään tarkasti paikan päällä. Sitä paitsi lastenkodin pyykkärinaiset pesevät nyrkkipyykillä nopeammin kuin koneet. Mies on orpojen idoli ja paras lukuinnon sparraaja: yksi heistä, opiskeli ja onnistui. Jarkot keräsivät tutuista tukijoukon ja aloittivat avustustyön. Anna-Liisa ja hänen puolisonsa Heikki Jarkko ovat vaikuttaneet mullistavasti Arap Moin tarinaan. Omatoiminen suora apu sai aikaan kolme menestystarinaa. Ennen pölyisissä polvihousuissa, nyt siisteissä farkuissa. Pyykinpesukoneet seisovat tyhjänpantteina, koska jälkikäteen huomattiin, ettei vedenpaine riitä. ”Opiskelijoiden määrät ovat kasvaneet ja kustannukset ovat yli 60 000 euroa vuodessa. Virheistä on opittu. Halusin skandinaavisen nimen.” Yksi Nakurun Lapset ry:n kulmakivistä on oma organisaatio. Chester Omonde, 29, asui lapsuutensa Arap Moissa ja valmistui kirjanpidon koulutusohjelmasta Egertonin yliopistosta. Suomalaiset kummit rahoittavat lasten koulutusta, terveydenhuoltoa ja muita perustarpeita. Teksti Tia Yliskylä Kuvat Heléne Wikström 34 4?/?2017 Maailman Kuvalehti. Nyt voin antaa oman osaamiseni tämän yhteisön käytSuomalaiset huomasivat avuntarpeen Keniassa, käärivät hihat ja onnistuivat
Arap Moi – orpokodin lapsilla on harvinainen herkkuhetki: tikkarit. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 35. Suomalaiset rahoittavat lasten koulutusta
”Naisten välinen yhteistyö tuo voimaa ja iloa.” Minna Impiö käy säännöllisesti Keniassa tapaamassa Mifukon työntekijöitä. Niitä tehdään vuosittain yli 10 000 kappaletta. Kaksikko keksi yhdistää pohjoismaalaisen muotoilun afrikkalaiseen käsityöperinteeseen. Yritys on onnistunut yhdistämään muotoilun, reilun kaupan bisneksen ja köyhien auttamisen ainutlaatuisella tavalla. Muutama vuosi sitten naiset päättivät keskittyä vain kärkituotteeseen, kiondoihin. ”Jotkut naiset kysyvät vieläkin, miksi kiondoista tehdään näin tylsän värisiä. 36 4?/?2017 Maailman Kuvalehti. Esimerkiksi Lydia Muli maksaa palkallaan kolmen lapsensa koulumaksut, Reilu bisnes tuo töitä yli 500 käsityöläiselle Suzanna Kyule taas osti viisi kanaa. Ajattele nyt, mustaa ja valkoista! Haluavatko ihmiset oikeasti sellaisia koteihinsa. Laulu rytmittää kulkuetta, joka kantaa raidallisia kiondo -koreja. Jopa aviomiehet auttavat korien tekemisessä”, Muli kertoo. Machakoksen vuoristoalueella eletään pitkälti omavaraistaloudessa ja palkkatöitä on niukasti. Ennen vain istuimme, nyt ansaitsemme rahaa. Kiondoja myydään 30 maahan. Mifuko on swahilia ja tarkoittaa taskua. Lisäksi suosio on kasvanut huikeasti esimerkiksi Uudessa-Seelannissa, Hongkongissa ja Japanissa. ”Naisten välinen yhteistyö tuo voimaa ja iloa. Naiset tervehtivät iloisesti työnantajiaan, Minna Impiötä ja Mari Martikaista. ”Mifuko on auttanut meitä todella paljon. Impiö ja Martikainen saivat idean Mifukon perustamiseen 2008, kun Impiö muutti perheensä kanssa Keniaan puolison työkomennuksen ajaksi. www.mifuko.fi Ystävykset ovat koulutukseltaan muotoilijoita ja he ihastuivat kenialaiseen käsityötaitoon. P unainen hiekka pöllyää Kenian Machakoksen vuoristokylässä. Meitä motivoi tieto siitä, että omalla työllä on merkitystä myös Kenian maaseudulla”, Impiö sanoo. Suomalaisafrikkalainen yhteistyö on vaatinut totuttelua. Korit ovat Mifuko-yrityksen menestynein tuote. Kun miehet huomasivat, että Mifukon koreilla tienaa rahaa, hekin tarttuivat sisaliin ja kierrätysmuoviin. Esimerkiksi pohjoismaalainen pelkistetty värimaailma kummastuttaa kenialaisia. Mifuko on Impiön ja Martikaisen päätyö. Mifuko Minna Impiön ja Mari Martikaisen vuonna 2009 perustama yritys, joka työllistää kenialaisia käsityöläisiä Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti. Mifuko Trust -yhdistys keskittyy Machakoksen yhteisöjen hyvinvoinnin parantamiseen sekä tiedon ja ammattitaidon kasvattamiseen. Ideasta syntyi ensin laukkuja, koruja, sandaaleja ja koreja. Nyt yli 500 naista ansaitsee lisätuloa perheelleen. Suurimmat tilaukset tulevat Saksasta ja Ranskasta. Linjaus helpotti markkinointia ja bisnestä. Jos saisimme valita, koreissa olisi sekoitus keltaista, vihreää, punaista ja sinistä”, Muli sanoo ja nauraa. Paikalla on kymmeniä naisia ja lisää on tulossa. Perinteisesti kiondot ovat olleet naisten työtä
Ajattelin, että lapset täytyy saada kouluun, jotta heillä olisi mahdollisuus parempaan”, Hannah kertoo. Lahjoitusvaroin hankittu kulkupeli kuljettaa orpolapset turvallisesti kouluun ja takaisin. Mogran koulun ja orpokodin toiminta perustuu lahjoitusvaroihin. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 37. ”Perustin orpokodin ja koulun, koska alueella oli niin paljon kurjuutta, köyhyyttä ja sairautta. Yksi tukijoista on suomalainen yhdistys Asante ry. Hän on Mogran orpokodin perustaja, Hannah Wairimu Njoroge. Pyrimme neuvottelemaan parhaan hinnan tuotteille”, Jaana Mioch kertoo. Näin jokainen maitojauhepurkki ja koulukirja toimitetaan suoraan niitä tarvitseville, ilman turhia välikäsiä ja kuluja. ”Näin varmistamme, että apu käytetään vain korvamerkittyyn tarkoitukseen. Teinin lempiaine on matematiikka, ja hän haaveilee kirjanpitäjän ammatista. Yksi Asanten näkyvimmistä saavutuksista on pikkubussi. Asanten lähtökohtana on toimittaa tavara-apua suoraan perille, mutta ei rahaa. Tapa on osoittautunut toimivaksi. Yhdistys on lahjoittanut muun muassa vaatteita, leluja, äidinmaitovastiketta, vauvantarvikkeita, koulukirjoja, jalkapalloja, karttoja ja ensiapupakkauksia. www.asante.fi Äidinmaidonvastiketta ja kirjoja suoraan tarpeeseen Sen ovat perustaneen Jaana Mioch, Tuija Tiusanen ja Elina Ala-Kokkila vuonna 2013. Asante on swahilia ja tarkoittaa kiitosta. Mogran orpokodin lapset saavat suomalaislahjoittajilta tavara-apua, mutteivät rahaa. Asante ry Jaana Miochin, Tuija Tiusasen ja Elina Ala-Kokkilan vuonna 2013 perustama avustusjärjestö, joka tukee Mogran orpokotia ja koulua Keniassa tavaralahjoituksin. Mathare on Nairobin toiseksi suurin slummialue, jossa asuu arviolta puoli miljoonaa ihmistä. Taustalla oli tarkka paikallistuntemus: Jaana asui perheineen vuosia Nairobissa, ja oppi tuntemaan olosuhteet sekä avuntarpeen. Näin kaikki pysyy tarkasti valvonnassa, Jaana Mioch kertoo. Itsekin slummissa kasvanut Hannah tarjoaa orpolapsille mahdollisuuden koulutukseen. Paulinen ja satojen muiden Mogra Star Academyn orpolasten haaveita kannattelee Mama Hannah. P auline Muthonin hymy on leveä, kun hän esittelee kouluaan Matharen slummissa. Kirjoittaja sai juttumatkaa varten apurahaa Suomen ulkoministeriöltä
Teksti Anni Valtonen Kuvat David Estrada Larrañeta KOLUMBIASSA OSA 2 38 4?/?2017 Maailman Kuvalehti KUVAREPORTAASI. Sodan jälkeen saapuvat turistit Kolumbian vuosikymmeniä jatkunut aseellinen konflikti on osaltaan suojellut maata turismilta. Lähivuosina nähdään, kuinka maa selviytyy ja hyötyy matkailijoista, jotka nyt rauhan myötä haluavat valloittaa sen
Bogota Santa Marta KOLUMBIA Taganga Palomino Palominon kylä ja sen ranta houkuttelevat yhä useampia turisteja. Suosittu aktiviteetti on ”tubing”, auton sisärenkaalla laskettelu Palomino-jokea pitkin. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 39
Matkustamme maateitse halki sotatilassa olevan maan, ja vaara on aina todellinen. Palominon ranta helmikuussa 2017 on täyttynyt ravintoloista, hostelleista ja bungaloweista. Seuranamme ovat Cachita ja puolisokea señor Mundo, pariskunta Palominon kylästä. Noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin, helmikuussa 2017, saavun samalle Palominon rannalle. A urinko on jo laskenut Palominon rannalla. Ulkoministeriön matkustustiedotteissa Kolumbia huutaa punaista väriä. Vietämme iltaa rantamajassa, jonka ainoa valolähde on myrskylyhty. Puupöydälle on asetettu läjä dominonappuloita, joita asettelemme pelin logiikan mukaisiin jonoihin. Minä länsimaalaisena olen otollinen sieppausja kiristyskohde molemmille sodan osapuolille, vaikken varakas olekaan. Sopimukseemme kuuluu, että Cachita kokkaa meille, ja me maksamme hänelle ruuasta ja katosta pään päällä. Olen parikymppinen, enkä osaa pelätä. Se tarkoittaa väkivallan uhkaa ja jännitteitä. Olen kuitenkin aina liikkeellä kolumbialaisten kanssa, ja ympäröivästä yhteiskunnallisesta tilanteesta tulee normi. Olemme kylän ainoat matkailijat, ainoat majoittuneet ihmiset rannalla, ja rantamaja on Cachitan ja Mundon perheen oma. Rannan toisessa päässä astelee sotilas kivääri selässään. Jonkinlaista omaehtoista kyläyhteisömatkailua siis. 40 4?/?2017 Maailman Kuvalehti. Kolumbiassa on juuri allekirjoitettu rauhansopimus, jonka on määrä päättää 52 vuotta jatkunut aseellinen konflikti. Alue on puolisotilaallisten joukkojen hallussa. Olen parikymppinen, enkä osaa pelätä. Kun matkustamme Pohjois-Kolumbian vuoristossa, piiloudun joskus penkkien väliin lattialle. Kun aamu taas sarastaa ja näemme paratiisin ympärillämme, toteamme olevamme maailman etuoikeutetuimpia juuri nyt. Täydellinen hiekkaranta on yksin meitä varten. Eletään 1990-luvun loppua, vuosituhannen vaihdetta. Monen ravintolan omistaja on ulkomaalainen. Ihmisiä rekrytoidaan eri sotilaallisten ryhmien, oikeistolaisten puolisotilaallisten tai vasemmistolaisten sissiryhmien riveihin
Muuten perheellä menee kohtalaisen hyvin. Hänen rantamajassaan kirjoittaja vietti aikaa silloin, kun kylässä ei vielä ollut turismia. On tapahtunut se, mistä aikoinaan ex-puolisoni kolumbialaisen perheen kesken puhuimme: ”Kun rauha joskus tulee Kolumbiaan, turistit tulevat valtaamaan nämä paratiisirannat. Pitkän ja hartaasti neuvotellun rauhanprosessin aikana turistit ovat nyt uskaltautuneet näille seuduille niin kolumbialaiset kuin ulkomaalaisetkin. Sen koommin kotimaiset kuin ulkomaiset turistit eivät vielä uskaltautuneet seudulle. Rantaviiva on täyttynyt hostelleista ja turisteista. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 41. ”Onnekseni lapseni ovat aina olleet kiinnostuneet työnteosta ja perhe-elämästä, eivät aseellisiin ryhmiin kuulumisesta”, Cachita sanoo. Juuri nyt Cachita on selvästi alakuloinen: viisi kuukautta aiemmin hän on menettänyt yhden aikuisista tyttäristään hepatiittiin. Paradoksi on selvä: siinä missä sota on aiheuttanut monenlaista hirveää tuhoa, se on samaan aikaan suojellut Kolumbiaa ja sen luontoa turismin lieveilmiöiltä. Lapsista elossa on kymmenen. Hostelleista ja ravintoloista täyttynyt ranta ei olekaan enää entisensä. Cachita, 78, suree hiljattain menehtynyttä aikuista tytärtään. Palominon kylä houkuttelee hostelleissa viihtyviä reppureissaajia sisämaasta ja naapurimaista, mutta myös Yhdysvalloista ja Euroopasta. Cachita itse on nyt 78-vuotias, 16 lasta synnyttänyt nainen. Sama sairaus on vienyt toisen tyttären jo aiemmin. Alueen aseellinen konflikti ei ole koskettanut perheenjäseniä suoraan missään vaiheessa. Palominon ranta 1990-luvun lopussa oli paratiisillinen ja tyhjä. Cachita muistaa minut yhä, ei ole kuulemma unohtanut kasvojani. Sitten tätä samaa paratiisia ei enää ole.” Löydän Cachitan omasta kodistaan kiikkutuolista kylän pääkadun varrelta. Señor Mundo on kuollut kaksitoista vuotta sitten, 91-vuotiaana. A N N I VA LT O N EN Maassa on viimein rauha ja se näkyy. Kylässä eletään nyt eri aikaa, eikä Cachitan ole enää helppo heittäytyä reppureissaajien ja marijuanan käryn sekaan. Rannalle Cachita sanoo menevänsä enää hyvin harvoin. Käymme läpi kuulumiset, edellisestä tapaamisestamme on vuosia
Turistien kokonaismäärästä jopa noin 300 000 turistia poikkeaa Kolumbiassa risteilyaluksilta. Uusin turistiryhmä ovat kahden vuoden pakollisesta asepalveluksestaan vapautuneet israelilaiset nuoret miehet. Myös erityisesti maanteitse liikkumista raja-alueilla ja konfliktialueilla on tiedotteen mukaan yhä vältettävä. Alle kymmenessä vuodessa turistien määrä on siis kaksinkertaistunut, ja tämä lienee vasta alkusoittoa. Lähes puolet matkailijoista tulee UNWTO:n mukaan maahan lentoteitse. Kyläläiset myyvät kalaa paikallisten lisäksi yhä enemmän ravintoloille. Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteessa toukokuussa 2017 Kolumbiaan matkustaessa kehotetaan noudattamaan yhä erityistä varovaisuutta. Nyt he ovat löytäneet Karibiaan rajautuvan Pohjois-Kolumbian, ja sieltä erityisesti Tagangan kylän. Matkustajia kehotetaan seuraamaan ajankohtaisia tiedotusvälineitä ja paikallisia ohjeistuksia ennen matkalle lähtemistä. Aseellisten välikohtausten, kaappausriskin ja turvattomuuden vuoksi matkustamista maaseudulla sekä Kolumbian ja Ecuadorin, Kolumbian ja Venezuelan, sekä Kolumbian ja Panaman välisillä raja-alueilla kehotetaan välttämään. Kaksikymmentä vuotta sitten Taganga oli vielä tyypillinen karibialainen kalastajakylä. Nyt sen rantaviivaan täyttävät vieri viereen rakennetut rantaravintolat, joiden menut on käännetty englannin ohella myös hepreaksi. 42 4?/?2017 Maailman Kuvalehti. Osa kyläläisistä on kultakäädyt kaulassaan ja hulppeat autot allaan silmin nähden saanut käärittyä isot voitot tuoreesta turistitulvasta, mutta millä hinEntinen kalastajakylä Taganga on täyttynyt turisteista, ravintoloista ja hostelleista. Maaseudulla turvallisuusriskinä ovat myös maamiinat. Loput matkailijat ovat pääosin naapurimaista: Yhdysvalloista, Venezuelasta, Brasiliasta, Ecuadorista, Meksikosta, Perusta ja Argentiinasta. Aiemmin heihin on voinut törmätä eri puolilla maailmaa, Latinalaisessa Amerikassa muun muassa Meksikon Karibian-puoleisella rannikolla. Maailman matkailujärjestön UNWTO:n mukaan viime vuonna Kolumbiaan uskaltautui jo 5,1 miljoonaa turistia, kun esimerkiksi vuonna 2007 luku oli vain 2,5 miljoonaa
Maailman Kuvalehti 4?/?2017 43
Maa rajautuu sekä Karibiaan että Tyyneen valtamereen. Money spent in drugs goes directly to support armed groups: Huumeisiin käytetty raha menee suoraan aseellisten ryhmien tukemiseen. Monietnisen Kolumbian tarjoamat mahdollisuudet ovat loputtomat. 44 4?/?2017 Maailman Kuvalehti. Poliisit ovat nykyisin tuttu näky kolumbialaisten kylien raiteilla. Näihin entisiin kalastajakyliin onkin alkanut ilmestyä englanninkielellä kirjoitettuja, hedonistisia turisteja puhuttelevia kylttejä. Kolumbian maa-alueelle sijoittuu niin Andien pohjoinen kärki kuin Amazonasin sademetsä. Pinta-alaltaan noin neljä kertaa Suomen kokoisessa maassa on useita kasvillisuusja ilmastotyyppejä, maan suurista korkeuseroista johtuen. Eläinten – erityisesti lintujen – lajikirjo on valtava. nalla. Alue on haavoittuva, koska sen asukkailla on tarve rikastua. Teollisuus-, kauppaja matkailuministeriö on laatinut tuoreen strategian houkuttelemaan Kolumbiaan turisteja, joilta löytyy ostovoimaa. Kukaan ei kontrolloi huumebisnestä – ja siitä on nautintoa hakevan turistin helppo hyötyä. Turismi työllistää suoraan noin 1,8 miljoonaa kolumbialaista. Turismi tuo paljon lieveilmiöitä, joita maassa katsotaan usein läpi sormien. Turismi näillä seuduilla vaatisi matkailijoilta erityistä sensitiivisyyttä ja omaa vastuunottoa. Alue on haavoittuva, koska sen asukkailla on valtava tarve rikastua. Turismi tuo maan teollisuus-, kauppaja matkailuministeriön Mincitin mukaan Kolumbialle tällä hetkellä 5,2 miljardia dollaria vuodessa ja on täten toiseksi suurin tulonlähde öljyn viennin jälkeen, ennen kivihiilen ja kahvin myyntiä. “Kolumbialla on konfliktin jälkeisessä todellisuudessa kullanarvoiset mahdollisuudet”, ministeri María Claudia Lacoutre sanoo kolumbialaisen La Semana -lehden haastattelussa. Uusi turistiryntäys on tuonut kylään myös lieveilmiöitä: kovat huumeet ja prostituution. Strategiassa on kolme painopistettä: muodostaa maahan kaksitoista matkailualuetta, luoda politiikka, joka virallisTurismi entisillä konfliktialueilla vaatii matkailijoilta erityistä sensitiivisyyttä ja vastuunottoa. Entistä Tagangaa ei enää ole
Nyt kotoa on tullut tieto äidin sairastumisesta, ja hänen on palattava pohjoiseen. taa matkailualan käytännöt ja kehittää kestävään kehitykseen perustuvaa matkailua luonnonpuistoihin. Biisin päätyttyä hän kertoo viettäneensä Pohjois-Kolumbiassa jo muutaman kuukauden, kitaransoitolla ruokansa ja yösijansa kustantaen. Kirjoittaja asui 1990-luvulla Kolumbiassa ja on vieraillut maassa säännöllisesti lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Kaksi hollantilaista parikymppistä tyttöä pyytävät minulta rannalla kieliapua ostaessaan coca-colaa. Mies ei osaa espanjaa eikä selvästiSara Colombia Valdéz, 31 (kesk.) ja Sandra Casseres, 41 (oik), työskentelvät Palominon rannalla hierojina. Jos Kolumbia onnistuu luomaan turismia, jossa ekologisuudelle ja kestävälle kehitykselle annetaan painoarvoa, maa kykenee hyvinkin säilyttämään lumonsa, joka sillä on ennen suuria turistivirtoja ollut. Maailman Kuvalehti 4?/?2017 45. Viimeinen aamu ja huikea auringonnousu Palominon rannalla helmikuussa 2017 saa mietteliääksi – yhtä aikaa toiveikkaaksi ja huolekkaaksi. ”Kolumbialla on konfliktin jälkeisessä todellisuudessa kullanarvoiset mahdollisuudet.” kään tunne Kolumbian historiaa tai yhteiskunnallista tilannetta – ne eivät edes kiinnosta häntä, hän sanoo. Näyttääkin siltä, että infrastruktuurin kehittyessä Kolumbiaankin matkustaa yhä enemmän turisteja, joilla ei ole juuri minkäänlaista paikallista tai kulttuurista tuntemusta: aurinko ja eksotiikka riittävät. Kun kysyn, miten he pärjäävät matkallaan ilman espanjan kielen taitoa, he sanovat osaavansa ”perusjutut”. Jos rauhan tullen strategiana on mennä pelkkä talous edellä, Kolumbiasta saattaa ennätysajassa tulla kaikkein kansoitetuimpien Välija Etelä-Amerikan turistikohteiden kaltainen turistirysä tai pohjoisamerikkalaisten takapiha, jossa paikallisille ihmisille jää sivustakatselijan ja näppiensä nuolijoiden osa. Maakauppa erityisesti maan pohjoisosissa käy varsin kuumana: ostajina ovat useimmiten yhdysvaltalaiset. Rannalle kulkukoirien kanssa tullut ohiolainen Gregory, 27, laulaa auringon nousulle kitaransa säestyksellä
On jopa niitäkin, jotka syyttävät yksin matkustavaa naista vastuuttomuudesta. Aivan kuin täysin turvallisia tiloja olisi edes olemassa. Maailma ei kuitenkaan muutu vaarattomammaksi niin, että naiset rajoittavat elämänsä vain turvallisiksi luokiteltuihin tiloihin. Katukuva onkin maailmalla usein miesten dominoima – etenkin iltaisin. Tähän liittyy samankaltaista puhetta kuin raiskauksen uhria syyllistäessä, kun oletetaan naisen jollain tavoin kerjänneen vaikeuksia tietynlaisella pukeutumisella tai käytöksellä. M atkailu on toisaalta aina etuoikeus. Silti naisia ei koskaan pelotella menemästä naimisiin. Syyksi arvellaan niin naisten koulutuskuin elintasonkin nousua ja yleisen tasa-arvokehityksen tuomaa itsenäisyyttä sekä liikkumisvapautta. Nettiäkin selatessa huomaa, että naiset matkustavat paljon. Syytöksistä suivaantuneet naismatkaajat eri puolilla maailmaa vastasivat sosiaalisessa mediassa julkaisemalla kuvia reissuiltaan tunnisteella #viajosola (matkustan yksin). Intiassa kohtaamistani yksinreissaajista yli puolet olivat naisia, vaikka suositun matkailumaan maine onkin kolhiintunut joukkoraiskausuutisointien seurauksena. N ettimatkatoimisto Ebookers kertoi maaliskuussa naisten soolomatkailun olevan tasaisessa kasvussa. Liikuntakykyinen, valkoihoinen heteronainen Suomen passi kourassaan pystyy liikkumaan maasta toiseen varsin vapaasti. Jos pimeät kadut olisivat täynnä naisia, pidettäisiinkö niitä yhä turvattomina. Vuosikymmenen itsekseni maailmaa kiertäneenä minullekin ovat tulleet tutuksi kauhistelut siitä, kuinka uhkarohkea olen liikkuessani yksin, olenhan sentään nainen! Kun innostuin liftaamisesta, järkyttyneet reaktiot vain lisääntyivät. Toki tien päällä törmää myös sellaisiin yksin unelmiaan toteuttaviin naisiin, jotka ovat ponnistaneet maailmalle paljon vaikeammista lähtökohdista. Eikä ainoastaan valkoisille heteromiehille. Hän kritisoi vääristynyttä asetelmaa, jossa huomio keskittyy naisten unelmien sijaan vain mahdollisiin riskeihin niiden tiellä: ”Vain sen, että jotain voi käydä, ei pitäisi olla yhdellekään naiselle syy luopua toiveestaan nähdä maailmaa”. Toisaalta myös kokemukset naismatkaajien pelottelusta ovat universaaleja. Tilojen ottaminen haltuun ei toki ole kaikille yhtä helppoa, eikä ole syytä vähätellä kenenkään pelkoja ja traumoja. Itse olen tavannut muita yksin matkustavia naisia lähes kaikkialla Mosambikista Afganistaniin. Murhan ympärillä käydyssä keskustelussa jotkut vihjasivat naisten itse aiheuttaneen kohtalonsa lähdettyään matkalle ilman miesten turvaa. Näin kävi myös viime vuonna Ecuadorissa murhattujen reppureissaajien tapauksessa. Mutta jos ne pimeät kadut olisivatkin yhtäkkiä täynnä naisia, pidettäisiinkö niitä yhä turvattomina. V aikka tilastojen mukaan raiskaajakin on useimmiten uhrilleen ennestään tuttu, varoitellaan etenkin nuoria naisia juuri tuntemattomista miehistä. Polkupyörällä ja liftaamalla maailmaa kiertänyt Sissi Korhonen kirjoitti tammikuussa aiheesta Seikkailijattaret -verkkomediaan. Jos kysytään vaikka perheväkivallan uhrilta, ei oma kotikaan aina ole sellainen. Maailma ei muutu vaarattomammaksi niin, että naiset rajoittavat elämänsä vain turvallisiksi luokiteltuihin tiloihin, kirjoittaa Emma Vepsä. Siksipä on etenkin meidän etuoikeutettujen vastuulla mahdollistaa se, että seikkailu olisi tavoiteltavissa kaikille sitä elämäänsä kaipaaville. Älä sitten valita, kun sinut raiskataan Y ksin matkustava nainen saa usein ihmettelyä osakseen. Varoittelunkin taustalla on varmasti usein vain vilpitön huoli. Kuvitus Outi Kainiemi 46 4?/?2017 Maailman Kuvalehti ESSEE. Paradoksaalisesti nuo kommentit myös ajoivat minua lähtemään aina uudelleen tien päälle – ihan piruuttanikin. Lähteminen on myös helpompaa heille, joita ei alun alkaenkaan huoleta ajatus yksin matkustamisesta
Maailman Kuvalehti 4?/?2017 47
Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous 4 nroa 20€ Ajattelevien maailmankansalaisten lehti
Lääkärit maailmaa muuttamaan Lääkärin sosiaalinen vastuu osallistuu niin rauhantyöhön kuin zika-viruksen torjuntaan. Suomessa järjestö on ottanut kantaa esimerkiksi SOTE-uudistukseen liittyvään kommentointiin ja kritiikkiin ja muuhun terveyspoliittiseen vaikuttamiseen. Niinpä onkin selvää, että järjestö oli bannereineen mukana muun muassa rasismin vastaisessa Peli poikki -mielenosoituksessa syyskuussa 2016. Myös kansainvälisyys antaa työlle lisäarvoa”, yli kolmekymmentä vuotta järjestössä työskennellyt Juva sanoo. ”Koen antoisana sen, että voin järjestötyössä yhdistää lääkärin ammattitaidon ja lääketieteen paremman maailman puolesta. ”Aiheet vaihtelevat TTIP-sopimuksen vaikutuksesta terveyssektoriin ja SOTE-uudistuksesta zika-virukseen”, Juva kertoo. Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestön puheenjohtaja Kati Juva on ollut järjestön toiminnassa mukana sen perustamisvuodesta asti. He ovat lääkäreitä, hammaslääkäreitä, eläinlääkäreitä ja lääkäriopiskelijoita. Lääkärien sosiaalinen vastuu -järjestöön kuuluu noin tuhat jäsentä. Kansainvälinen joukko lääkäreitä ja lääketieteen opiskelijoita kokoontui Kampissa ydinaseiden vastaisessa ”Target Helsinki” -tapahtumassa. Jesse Gehlen KATSO, JÄRJESTÖ! LSV Perustettu 1982 Motto Oikeudenmukaiseen maailmaan lääkärin keinoin Sarjassa esitellään Kepa ry:n jäsenjärjestöjä. Juva on itse muistisairauksiin erikoistunut lääkäri ja rauhanaktiivi. Maailman Kuvalehti 4/?2017 49 Ihmiset & ilmiöt. LSV ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja tekee vaikuttamistyötä, järjestää luentoja ja koulutuksia eri puolilla Suomea. Tämän lisäksi järjestö vastustaa joukkotuhoaseita ja tekee aktiivista rauhantyötä. Järjestö on mukana monissa ulkoministeriön tukemissa kehitysyhteistyöprojekteissa, tällä hetkellä lapsija mielenterveyshankkeessa Nepalissa, tuberkuloosin torjuntatyössä Somaliassa ja ympärileikkauksia ja seksuaalista väkivaltaa vastustavassa hankkeessa Tansaniassa
Puoliltapäivin saavutaan Etelä-Korean Dong Haeen, ja myös Japaniin jatkavat pääsevät maihin jaloittelemaan. Jonkinlainen globalisaation symbolinen tiivistymä koetaan, kun filippiiniläinen bändi saapuu soittamaan Guns N’ Rosesia. Mikko Piispa, tutkija, Helsinki Korealaiset ovat . Ensin tulee tanssiesitys hittipotpurin tahtiin. Laivalla Japaniin Legendaarinen Trans-Siperian rata vie Vladivostokiin. Kohta aurinko laskee länteen, missä horisontin takana on Pohjois-Korean rannikko. Vartaat maistuvat juomien kera korealaisille ja venäläisille. Dong Haessa voi ihailla kauniita puutarhoja ja nauttia hyvän lounaan. Sade tihkuu taivaalta – etelämpää koukanneen taifuunin rippeinä. Aamulla petiosastolla ilma on sakea. Kirjava joukko seuraa kannella laivan lähtöä. Illalla aukeaa baari, ja henkilökunta virittää kannelle grillin. Matkalaisia on lähinnä Venäjältä, Etelä-Koreasta ja Keski-Aasiasta. Muut katselevat merta tai vetäytyvät omiin oloihinsa. ??kuin kotonaan: ??miehet muodostavat ??korttipelirinkejä ??käytäville ja nappaavat ??välissä sochu-viinaa.?. Bussi vie satamasta uniselle rautatieasemalle, josta on junayhteyksien päässä koko Japani. M IK KO PI IS PA 50 4?/?2017 Maailman Kuvalehti Matkalla. Kuudelta palataan merille. Tanssilattia täyttyy, kun DJ soittaa kaikkien aikojen korealaishitin Gangnam Stylen. Varsinaisia hyttejä on vähän. Kuudelta alkaa buffet. Kajastava valo pimeällä merellä saa arvuuttelemaan, minkä maalainen alus kaukaisuudessa keikkuu. Petipaikkoja on saleissa, joko futon-patjoja tai kerrossänkyjä. Aulan vesiautomaatista kuuma vesi loppuu, kun tee ja kahvi maistuvat heräävälle matkakansalle. Tänä iltana baarissa on show, josta vastaa laivan filippiiniläinen henkilökunta. Infotiskillä on kiirettä, kun matkustajat kyselevät neuvoa kielimuurien läpi. Korealaiset ovat kuin kotonaan: miehet muodostavat korttipelirinkejä käytäville ja nappaavat välissä sochu-viinaa. Kyytiin on noussut eläkeikäisiä korealaisporukoita hupiristeilyllä Japaniin. Aamulla tullaan Sakaiminatoon, Japaniin. Alle kymmenen euron hintaan saa ruhtinaallisen seisovan pöydän korealaista ruokaa. Sieltä voi jatkaa laivalla Etelä-Korean kautta Japaniin. Meteli on kova, ja selväpäiset vetäytyvät nukkumaan
Suomessa voi jatkossa käyttää neljää etunimeä. Lain perustelut tuovat selkeästi esiin sen, kuinka tarve väljentää nimien normeja lähtee siitä, että Suomessa asuu entistä enemmän ihmisiä, joiden nimien määrä tai laatu heidän omissa kulttuureissaan on toisenlainen kuin Suomessa on perinteisesti ollut. Ja jos pojalla, jonka nimi paperilla on Muhammed, onkin tavattaessa oljenvaalea tukka ja siniset silmät, niin paatuneinkin liberaali hieraisee helposti silmiään. Kirjoittaja on kirjailija ja median moniottelija. Pelkästään halu hakeutua kansainväliselle uralle ei oikeuta Väinö Kalevia muuttumaan Jean-Baptisteksi. Espanjankieliset kahden sukunimen yhdistelmät voidaan kirjoittaa siten kuin espanjankielisissä maissa. Mutta yhä kauempana on aika, jolloin kastepappi merkitsi kirkonkirjoihin sen nimen, jonka itse koki sopivaksi edustamaan jumalista maailmanjärjestystä. Myös etunimi, joka ei vastaa nimilain harkinnanvaraisia vaatimuksia, voidaan hyväksyä jatkossa uskonnollisen tavan vuoksi sekä jos ihmisellä on ”yhteys vieraaseen valtioon”, jossa tällainen nimi on käytössä. V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Markus Leikola Maailman nimet laillisiksi Maailman Kuvalehti 4/?2017 51 Näkökulma. Toisin sanoen ratkaisevaa on ihmisen kulttuuritausta, ei nimen merkitys tai sisältö suomeksi. Nimeen on aina liitetty merkityksiä ja nimien käyttöä on tästä syystä haluttu säädellä. Ei ole yhdentekevää, ketä kutsutaan ”Jumalan voidelluksi”, ketä ”voittamattomaksi”, ja minkä pyhimyksen toivotaan varjelevan pienokaisen elämää. Eli ei radikalismia sentään tämän enempää. Työryhmä toteaa erikseen, että kansainvälisen nimen tulee perustua kytkökseen. Merkittävää on, että kun oikeusministerinä toimiva Jari Lindström (ps.) esitteli lakia medialle, hän nimenomaan toi kulttuuriset syyt esiin. Nimilaki jos mikä heijastelee yhteiskunnan tilaa. Nykyaikana on toki selvää, että Lindström ei ole välttämättä äidinkieleltään ruotsinkielinen, mutta sujuvaa suomea puhuva Hernández saattaa hätkähdyttää. Toki uusikin nimilakiehdotus tuntee vielä suojatut sukunimet, kuten myös etunimien kytkemisen jompaankumpaan sukupuoleen. Oikeusministeriön lakia valmisteleva työryhmä totesi, että Suomi on muuttunut perusteellisesti sitten edellisen, vuoden 1986 nimilain. Vastaavasti teemme myös nimistä päätelmiä ihmisten etnisestä alkuperästä tai kulttuurisesta identiteetistä. Uusi nimilaki merkitsee teknisesti suurempaa vapautta ihmisille valita tai muuttaa oma tai lapsensa nimi. K ulttuurien välinen tasa-arvo lähti vappuna Suomessa liikkeelle poliittisena lakiuudistuksena. Käytännön politiikassa siis perussuomalaisillakin yksilön identiteetti menee kansakunnan identiteetin edelle. Nimilaki jos mikä heijastelee yhteiskunnan tilaa. Uusi laki mahdollistaa myös muita kuin perinteisiä suomalaisia tapoja eli yhdysviivan yhdistää kaksi sukunimeä toisiinsa. Se jäi useimmilta huomaamatta, kun ministeriruletti pyöri täysillä ja puoliväliriihestä lenteli puolijyviä sekä puoliakanoita
Kertakaikkisen sielukas ja vetävä on tämä kokonaisuus, josta myös afrikkalaiseen musiikkiin tottumaton voi saada paljon irti. Slummeja ei ole, lapset ovat ilmaisessa koulussa ja julkinen terveydenhuolto toimii erinomaisesti. Rauhallisena ja kriisittömänä maana Botswanan asiat eivät päädy Suomessa juurikaan uutisiin, joten siinä mielessä kirja tekee palveluksen maan tunnettuudelle. Syy on hyvissä sopimuksissa, joilla kaivosten tuotosta puolet saatiin valtion menoihin. Kuitenkin kirjan tiivis rajaus avainkysymyksen ympärille pitää kirjan koossa. Monet maailmanmusiikin suosituimmista artisteista tulevat Malista. Vastaus Botswanan menestyksen syistä rakentuu palapelimäisesti tapaamisten, tarinoiden ja maan historian yksityiskohtien kautta. Kalebassin kuoresta rakennettu kamale ngoni loihtii pyöreänmehevän grooven yhdessä rouheiden sähkökitaroiden kanssa. Välillä turhat yleistykset saavat lukijan närkästymään, kuten että botswanalaiset naiset olisivat ”puhujina luonnostaan paljon parempia kuin suomalaiset sisarensa”. Niin myös Oumou Sangaré, funkahtavan Wassoulou-soundin kantavin ääni, jolta vihdoin ilmestyy uusi levy kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Teksti rönsyilee aika tavalla sen mukaan, keitä Peltola reissuillaan tapaa. Mika Kauhanen Miksi yhdellä menee paremmin kuin muilla. Jo 1980-luvun lopulta alkaen Sangaré on laulanut Afrikan naisten puolesta ja osallistunut paremman tulevaisuuden kampanjoihin. Pyöreänmehevää groovea Malista Kirja. Esimerkiksi pahamaineinen resurssikirous ei ole tuntunut Botswanassa pätevän, sillä maan timanttikaivokset ovat tuottaneet laajalti hyvinvointia. Mogoya on lihaksikas ja verevä kokonaisuus Sangarén koko yhtyeeltä. Hän toteaa, että itse asiassa kirjoista tuttu rooibosintuoksuinen ja leppoisa maakuva on aika lähellä todellisuutta. Mukaan liittyy perinnerumpuja, moderneja syntikoita ja afrobeat-legenda Tony Allen rumpusetteineen. Välillä teksti polveilee liikaakin. Maa on noussut köyhyydestä keskituloisten maiden joukkoon, korruptio on vähäistä ja vaalituloksia kunnioitetaan. Matkakuumetta aiheuttava kirja! Laura Häkli Levy. Tänä päivänä hän hoitaa myös liiketoimia oman hotellin, autobrändin ja riisimerkin parissa. Matkakirjamaisesti kirjoitettu teksti kuljettaa lukijaa reippaasti kyydissä afrikkalaisissa maisemissa. Pekka Peltolan tuore kirja Botswana – Afrikan timantti etsii syitä maan menestykseen. Toisinaan kirjailijan johtopäätökset maan tilanteesta ovat nopeita ja jäävät vaille perusteluja. Botswana on iloinen poikkeus Afrikan maiden joukossa. Edelleen Botswanan valtio omistaa reilun osuuden timanttikaivosyhtiöstä. Itsenäistymisestään saakka, eli noin viisikymmentä viime vuotta Botswanalla on mennyt suhteellisen hyvin. Ehkä paras syy menestykseen on kirjassa esitetty Ghanan entisen valtionpäämiehen Jerry RawPekka Peltola Botswana – Afrikan timantti Into 2017 Oumou Sangaré Mogoya No Format! lingsin kiteytys: ”Maan johtajat eivät varasta!” Vaikka asia ei olekaan näin yksioikoinen, tokaisu kertoo hyvän hallinnon merkityksestä erityisesti uuden valtion rakentamisvaiheessa. Esimerkiksi todetaan vain, että lehdistökeskustelun perusteella demokratia on ”jäämässä jalkoihin” tai kerrotaan, että Botswanassa seksuaalinen kontakti saman sukupuolen kanssa on kielletty. Kuuntele Mogoya Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 52 4?/?2017 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Meillä maa ehkä tunnetaan etsivä Madame Ramotswen kotimaana ja Peltolakin lähtee liikkeelle kirjailija Alexander McCall Smithin luomasta Botswana-kuvasta. Kaikkia tarinoita tai henkilöitä ei kytketä kirjan teemoihin, mutta toisaalta se tuo kirjalle autenttisuutta
Alaja ylätasanteella istuvat eri yhteiskuntaluokat, jotka kilpailevat siitä, kuka pitää kovempaa ääntä ja kumman suusta kuullaan ottelun aikana pahempia huudatuksia. Ura vapaapainijana voi parhaimmillaan olla nuorelle meksikolaiselle mahdollisuus paeta maassa vellovaa köyhyyttä. Perinteisen ammattipainin tyylistä ollaan melko kaukana ja ottelu vaikuttaa kokonaisuudessaan jenkkiläisen vapaapainin tavoin näytellyltä ja käsikirjoitetulta show’lta, jossa voittaja on päätetty etukäteen ja tärkeintä on saada aikaan rekatioita yleisössä. Kehässä toisistaan mittaa ottavat niin naisja miespainijat, luchadores ja luchadoras , sekä jopa Mini-Estrelloiksi nimetyt lyhytkasvuiset ottelijat. Maailman Kuvalehti 4/?2017 53 ILMIÖ. Show-paini näyttää juurtuneen meksikolaiseen kulttuuriin jäädäkseen ja paininaamioita sekä muita lajin oheistuotteita tulvivatkin nyt matkamuistoliikkeet ympäri maan. Valma Korhonen Teatraalista kamppailua A FT P / LE H TI KU V A Meksikolaiseen vapaapainiin kuuluu näyttävät liikkeet ja asusteet. Lucha libren ominaispiirteisiin kuuluvat näyttävät ja revitellyt asut, mylvivä ja toisistaan mittaa ottava yleisö, liioitellun oloiset painiliikkeet sekä kyseenalaiset säännöt. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Meksikon erikoisimmaksi kulttuurinähtävyydeksi maya-temppeleiden sijaan voidaan laskea paikallinen suosikkilaji, vapaatai showpaini, meksikolaisittain lucha libre . Ja niitähän riittää: lucha libre ei ole sitä katsomaan tulleille vain viihdettä, vaan myös tilaisuus ladella julkisesti törkeyksiä eri puolilla istuville katsojille
Viikon kestävällä festivaalilla esiintyvät monet sekä kansainvälisen että kotimaisen afrikkalaisen musiikin tekijät. kertaa. Isompien ja pienempien konserttien lisäksi festivaaliohjelma tarjoaa tanssija soittoworkshopeja, seminaareja ja runoutta. Festivaali tukee monikulttuurisuutta ja kulttuurien kohtaamisia Suomessa. Anna hyvän kiertää! Maailman Kuvalehti kestää useammankin lukijan näpeissä. Tullikamarin aukiolle pystytetään festivaalitori. Laita kiertoon kaverille, vie hammaslääkärille tai kahvilaan! 54 4?/?2017 Maailman Kuvalehti KULTTUURI. Valma Korhonen www.festafrika.net tulevia tapahtumia kumppaneidemme tarjouksia kiinnostavia kampanjoita tulevia juttujamme TILAA TÄÄLTÄ: www.maailmankuvalehti.fi TWITTER @maailmankuvaleh INSTAGRAM @maailmankuvalehti FACEBOOK facebook.com/maailmankuvalehti Tilaa uutiskirjeemme!??. Vuonna 2002 Tampereella perustetun Fest Afrikan tavoitteena tukea afrikkalaista taidetta ja tehdä afrikkalaisia kulttuureja tutuksi. Madagaskarilainen Damily soittaa saaren omaa musiikkityyliä tsapikya Tampereen Fest Afrikassa 7. Tämänvuotisen festivaalin teemana taas on Voices to be heard, jolla halutaan nostaa esiin Suomen ja Euroopan afrikkalaissyntyisen väestön kulttuuria ja taidetta. Muita esiintyjiä ovat muiden muassa afromusiikin Suomen pioneereista koostuva Liwata’s Afro Review yhdessä Hasse Wallin kanssa, trinidadilaislähtöinen Roger Robinson ja erityisesti Senegalissa suosittu, kotimainen Galaxy. heinäkuuta jo 16. Seuraa meitä myös somessa!. Yhteistyössä festivaalin kanssa Tampereen yliopistossa järjestetään samaan aikaan konferenssi otsikolla Afroeuropeans: Black Cultures and Identities in Europe. Pääesiintyjänä Tampereen Klubilla kuullaan tsapiky-muusikko Damily, joka yhdistelee tuotannossaan populaarimusiikkia sekä madagaskarilaista perinnemusiikkia. Afromusiikki juhlii Tampereella Afrikkalaiseen musiikkiin ja kulttuuriin keskittynyt Fest Afrika saapuu Tampereelle 3.-9. heinäkuuta. Konferenssin teemana on afrikkalainen diaspora ja eurooppalainen kulttuuriperintö
Hän tekee sirkuksessa myös läksynsä ja syö lämpimän aterian. Jenni Jeskanen EK AT ER IN A TA LA N IN A Velttous vaihtui voltteihin IGOR DOROŠENKO, PIETARI Sirkus kasvattaa huono-osaisia lapsia Pietarissa. Siinä ovat kaikki haaveeni tällä hetkellä”, Dorošenko sanoo. Teininä voi olla vaikeaa, ja näillä Upsala-Sirkuksen nuorilla varsinkin. Dorošenkosta parasta sirkuksessa on kesäleiri, jolloin koko porukka viettää kaksi kuukautta maaseudulla. Minulla oli paljon vapaa-aikaa. Siksi oli hauska huomata, miten välitön ja sydämellinen tunnelma harjoituksissa vallitsi. Sirkuksen ansiosta 15-vuotias Igor rupesi käymään myös koulua. ”Ennen lähdin koulun jälkeen vain jonnekin kuljeskelemaan. Ennen minulla oli paljon ongelmia koulussa, enkä jaksanut aina käydä siellä. Pietarissa sillä on oma teltta, johon mahtuu 240 katsojaa. Viikonloppuisin he vievät nuoria elokuviin, museoihin ja retkille. Upsala-Sirkuksen metodi selkeästi toimii. Tuntuu kuin olisin itseni ulkopuolella”, Dorošenko kuvailee. Join olutta, enkä tiennyt mitä tekisin. Nyt saan täältä tukea.” Upsala-Sirkus käy esiintymässä Venäjällä ja ulkomaisilla festivaaleilla. Upsala-Sirkuksen toiminta alkoi 16 vuotta sitten pietarilaisten katulasten parissa. Upsala-Sirkuksessa on huomattu, että katukulttuuria ja -taidetta yhdistävä nykysirkus vetoaa kadulla viihtyviin nuoriin. Nyt sirkukseen kuuluu yli 60 pietarilaista lasta ja nuorta, jotka asuvat lastenkodeissa, sijaisperheissä tai omien esimerkiksi päihdeongelmaisten vanhempiensa kanssa. Se tarjoaa samanlaisia adrenaliinia erittäviä voimakkaita tunteita kuin katuelämä. Lasten kodittomuus on Pietarissa vähentynyt, mutta moni vaikeissa oloissa elävä nuori viettää silti paljon aikaa kadulla. ”Sirkus on muuttanut elämäni. Dorošenko treenaa akrobatiaa, jonglöörausta ja muita sirkustaitoja joka päivä koulun jälkeen vähintään kaksi tuntia. ”Lavalla saan päälle draivin, ja minulle tulee hyvä olo. Sirkuksen sosiaalipedagogit pitävät huolen, että nuorilla riittää tekemistä, ruokaa ja keskustelukumppaneita ympäri vuoden. Nyt on päinvastoin: minulla on koko ajan jotain mielessäni”, Dorošenko sanoo. ”Haluan jatkaa sirkuksessa ja kehittyä akrobatiassa. Igor, kuten muutkin nuoret, vaikutti innostuneelta ja vapautuneelta. Aina ennen esitystä Upsala-Sirkuksen akrobaattia Igor Dorošenkoa, 15, hermostuttaa. Jenni Jeskanen Maailman Kuvalehti 4/?2017 55 Kohtaamisia. Puolentoista vuoden esiintymiskokemuksella hän kuitenkin tietää, että se menee ohi
Teksti Mimosa Hedberg Kuva Eeva Anundi 56 4?/?2017 Maailman Kuvalehti 10 KYSYMYSTÄ. Erilaisia etsimässä Toimittaja-kirjailija Eveliina Talvitie ja valokuvataiteilija Jyri Pitkänen matkustavat ympäri maailmaa taltioiden kehitysvammaisten lasten arkea. Viimeisin reissu vei Keniaan, Namibiaan, Beniniin ja Togoon
J: Aikakäsitys on Afrikassa väljempi. Jyrissä vaikutuksen teki heti ylenpalttinen sosiaalisuus ja kyky tutustua ihmisiin. Perheen asenne kuitenkin muuttui, kun tyttö pääsi erityislasten luokalle. Vierailimme luokassa, jossa oli 20-30 kehitysvammaista lasta, ja he olivat Margaretille sydämen asia. Kolmen kuukauden aikana matkustimme kattomasti erityislapsiin. J: Voihan diagnoosi joissain tapauksissa rauhoittaa. Heitä ei mikään hetkauttanut. E: Joistain Afrikan maista puuttuu länsimainen diagnostiikka. Monissa Afrikan maissa niitä laitoksia ei ole ikinä rakennettu. Perheen poika oli autistinen. Globaalilla tasolla on kiinnostavaa katsoa, miten kehitysvammaisiin suhtaudutaan. E: Vierailimme opettajan kanssa Mary Ann -nimisen tytön perheen luona. tuktukeilla, mopoilla, autolla, kävellen, pikkubusseilla… Kun bussimatkan piti kestää neljä tuntia, se kestikin kymmenen. Kaikki me tavoittelemme parempaa elämää. 7 Mikä hetki ei unohdu matkaltanne. Ymmärretään, että tämä ei ole pelkästään oman kylän ongelma ja samanlaisia tapauksia on vaikkapa Suomessa ja Italiassa. Sieltä ajatus yhteistyöstä lähti, ja Suomessa alkoi kehittyä idea tutkimusmatkasta eri puolille maailmaa. 2 Miksi valitsitte juuri kehitysvammaisten oikeudet. Elämään suhtaudutaan myös kokonaisvaltaisemmin – on syntymä ja kuolema, ja siinä välissä vain eletään. He eivät kaivanneet kummempaa diagnoosia. E: Siellä kohtasin ihmiset itsenään enkä pitkään aikaan tiennyt, missä joku on opiskellut tai tehnyt töitä. Heillä ei ole samalla tavalla ääntä vaatia oikeuksia ja jakaa kokemuksia. J: Tavalliset luokat suhtautuivat mut1 Mistä idea Erilaiset-projektiin lähti. 9 Miltä Suomen pakolaiskeskustelu teistä näyttäytyy. Äiti myönsi, että hän oli hävennyt lastaan. Minä kirjoitin kirjaani, Jyri työsti kehitysvammaisiin lapsiin liittyvää taideprojektiaan. J: Kehitysvammaisten ihmisoikeudet ovat jääneet muiden varjoon. Suomessa voisimme oppia tästä. Tapa kohdella kehitysvammaisia ihmisiä paljastaa käsityksiä ihmisarvosta. 8 Mikä on Afrikassa paremmin kuin Suomessa. Rajojen sulkeminen ei ole ratkaisu mihinkään. J: Projekti toimii eräänlaisena yhteiskunnan barometrinä. Eveliina erottui heti joukosta ja tiesin, että hänen kanssaan synkkaa. E: Lensimme maasta maahan, mutta siirtymät maiden sisällä olivat aikamoisia kokemuksia. He kertoivat voodoosta, lapsi oli inkarnaatio jumaluudesta ja erityinen. Mutta mitä me tiedämme esimerkiksi Afrikasta maanosana. Erilaiset perheet ovat pitkälti paikallisten yhteisöjen varassa. Meillä oli samanlainen ymmärrys maailmasta ja huumorista. E: Eivätkä kaikki ole yhtä onnekkaita kuin Lajoie. Millä eri kulkuvälineillä kuljitte reissunne aikana. J: Namibiassa vierailimme kaivostyöläisen kodissa, joka oli pellistä ja laudoista kasattu hökkeli. Suomessa on pitkä kaari: on rakennettu laitoksia, joita nyt yritetään kovasti purkaa. Oli hienoa, kuinka oppilaat muilta luokilta kävivät auttamassa näitä lapsia esimerkiksi syömään. J: Suomessa ajatellaan, että pakolaiset eivät tunne Suomea ja jotenkin vaaditaan hirveästi Suomi-tuntemusta. Isän rooli poikansa elämässä oli pysäyttävä, hän piti huolta pojasta. Emme halua vertailla, vaan esitellä erilaisia todellisuuksia rinnakkain. E: Alakoulun opettaja Margaretin Keniassa. Beninissä tapasimme Lajoie-pojan, joka vaikutti Down syndrooma -lapselta. J: Venäjälle ja Baltian maihin, Itä-Euroopan suuntaan. Lue lisää Erilaiset projektista osoitteesta www.erilaiset.fi Tapa kohdella kehitysvammaisia paljastaa käsityksiä ihmisarvosta. 5 Miten kehitysvammaisten elämä on erilaista Afrikassa ja Suomessa. On sitä paitsi pöljää ajatella, että kaikki haluaisivat tänne Suomeen, vaikka tämä monella tapaa hieno maa onkin. E: Ystävystyimme Beninissä taiteilijaresidenssi Villa Karossa 2015. Maailman Kuvalehti 4/?2017 57. Beninistä puuttuvat länsimaiset järjestöt, jotka tekisivät töitä asian parissa. Se muisto pojasta istumassa yksin keskellä hökkeliä tuolilla heiluen, odottamassa isää kotiin… Se ei unohdu. Joissain tapauksissa perhe eristetään ja asia nähdään kirouksena. E: Me suomalaiset näemme pienen siivun maailmasta, emmekä usein ymmärrä muiden todellisuutta. Ja se reissu tehdään omalla autolla. Kuva ja teksti täydentäisivät toisiaan. 3 Mikä oli ensivaikutelma toisistanne. Margaret kävi myös oppilaiden kotona ja helpotti perheiden elämää hirvittävän paljon. 4 Matkustitte vastikään kolme kuukautta Afrikassa. Vanhemmilta kysyimme, miten he selittävät lapsensa tilan. Idea oli, että kun nämä lapset saavat lisää arjen taitoja, heidät integroidaan osaksi muita luokkia. Näkökulma olisi kehitysvammaisten lasten ja heidän läheistensä. Ja turhista mariseminen on siellä vähäisempää. 10 Minne lähdette seuraavaksi. Eveliinan sivistyneisyys viehätti. J: Kohtasimme ensimmäisen kerran Villa Karossa aamupalalla, jonne tulin tapani mukaan myöhässä. Oli mielenkiintoista tarkkailla paikallisia busseissa, katsoa kuinka he vaipuivat raukeaan ”koomaan” matkan ajaksi. Perheet eivät välttämättä tiedä, miksi lapsi on erilainen. 6 Kenen kohtaaminen jäi matkallanne erityisesti mieleen
SATTUMIA Palstalla tehdään hyvää ruokaa hyvistä aineksista. 58 4?/?2017 Maailman Kuvalehti
vihanneshöylällä tai juuressorvilla. Voit kokeilla näkkäriin nokkosen sijasta myös muita kuivattuja villiyrttejä. Villivihannesten ja -yrttien hyödyntäminen on nouseva trendi maailmalla. Pese kasvikset ja kuori porkkanat. Laita kulhoon ryöpätyt nokkoset, paahdetut siemenet, sitruunan mehu ja kuori, kuoritut valkosipulinkynnet ja suola. Raasta kuori ja purista mehu. Kasvistagliatelle 1 kesäkurpitsa 2-3 porkkanaa Kauden kasviksista saat helposti gluteenitonta ”pastaa”, joka on terveellistä, mukavan rapsakkaa ja kauniin väristä. Taikina voi olla tarttuvaa. Kokeile kesäkurpitsan ja porkkanan lisäksi myös muita juureksia! Saatavilla on monenlaisia höyliä ja leikkureita, joilla kasvisten leikkaaminen nauhaksi käy sutjakkaasti. Lisää öljy joukkoon ja aja tasaiseksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimella. Tarjoile heti. Julienneraudalla saat hieman kapeampaa nauhaa. Jäähdytä ja murra sopiviksi paloiksi. Valuta vesi pois ja anna jäähtyä. Itsetehty villiyrttipesto sopii mainiosti levitteeksi näkkärin päälle. Leikkaa kesäkurpitsa ja porkkanat leveiksi nauhoiksi esim. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille mahdollisimman ohueksi levyksi. Auringonkukanja kurpitsansiementen sijasta voit käyttää pestoon myös muita siemeniä tai pähkinöitä, esimerkiksi seesaminsiemeniä tai hasselpähkinää. Paahda siemeniä pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Villiinny vihanneksiin! Kesän paras pesto syntyy nokkosista ja muista ”rikkaruohoista”. Pese sitruuna. Sujauta käteesi pieni puhdas muovipussi, kostuta sen vedellä ja taputtele taikina tasaiseksi. Kuivatut nokkoset antavat näkkärille ihanasti makua. LE H TI KU V A Maailman Kuvalehti 4/?2017 59. Valuta ja sekoita joukkoon pesto. Näin taikina ei tartu sormiisi. Lisää kuuma vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Ripottele taikinalevyn päälle seesaminsiemeniä. Paista 150-asteisessa uunissa 45–50 minuuttia. Villiyrttipesto 200 g nokkosta (tai muita villiyrttejä) 1 dl rypsitai oliiviöljyä 1 dl auringonkukansiemeniä ½ dl kurpitsansiemeniä 2 isoa valkosipulinkynttä 2 rkl sitruunamehua 1 sitruunan raastettu kuori 1 tl suolaa Huuhtele nokkoset ja kiehauta ne nopeasti. Tai laita taikinan päälle toinen leivinpaperi ja taputtele se ohueksi levyksi leivinpaperien välissä. Sekoita joukkoon vielä öljy. Anna siementen jäähtyä. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Kiehauta kasvisnauhat nopeasti, jotta ne hieman pehmentyvät, mutta ovat edelleen ”al dente”. Nokkosen sijasta voit kokeilla pestoon esimerkiksi vuohenputkea tai muita villiyrttejä. Teksti Sanna Autere Kuva Sanna Peurakoski Nokkosilla ryyditetty siemennäkkäri 2 dl maissijauhoa 1 dl kurpitsansiemeniä 1 dl auringonkukansiemeniä 1 dl seesaminsiemeniä ½ dl pellavansiemeniä 1 dl kuivattua nokkosrouhetta ½ dl gluteenitonta kauralesettä ¾ dl rypsitai oliiviöljyä 1 tl suolaa 2 dl kiehuvaa vettä Pinnalle seesaminsiemeniä Gluteeniton ja vegaaninen siemennäkkäri on helppo herkku, joka sopii moneen erityisruokavalioon. Myös juustohöylällä suikaloiminen onnistuu. Muista poistaa paperi ennen kuin työnnät pellin uuniin. Säilytä pesto jääkaapissa ja käytä se viikon kuluessa
Palkkioksi siitä saa hymyn avun tarpeessa olevilta ihmisiltä. Silloin tietää tehneensä jotain hyvää. Vapaaehtoistyö on minulle tärkeää, koska se on tapa antaa yhteiskunnalle jotain takaisin. Millään ei ole merkitystä, jos lapsi joutuu kuolemaan tuolla tavalla. Sinä päivänä tunsin vahvoja tunteita pakolaisten puolesta ja päätin, että haluan auttaa heitä. Tärkein osa työtäni on saada pakolaiset tuntemaan olonsa tasavertaisiksi. He tarvitsevat apua ja tukea, mutta tärkeintä on saada heidät tuntemaan olonsa tasavertaisiksi. Hän halusi alkaa tehdä töitä pakolaisten parissa. B H A V ES H R AT N A M Seuraavassa numerossa Mitä maailma harrastaa. Tällä tavalla löysin Suomen Pakolaisavun. Vapaaehtoistyö vaatii vaivannäköä ja omistautumista. Henkilökuvassa ruotsalainen hip hop -tanssija NIki Kehityspolitiikan uudet tendenssit Tanssijana Kuubassa, ballerinana Keniassa Anjana Sinha Suomen Pakolaisapu ”Kun näin kuvan 3-vuotiaan syyrialaispojan Aylan Kurdin ruumiista kellumassa rannalla kyseenalaistin koko maailman ihmisyyden. Olin aiemmin töissä orpokodissa Intiassa, mutta halusin jatkaa työtäni Suomessa. Lehtikuva Turkin rannikolla hukkuneesta pojasta muutti Anjana Sinhan elämän suunnan. Teen vain oman osani, mutta toivon, että se on osa suurempaa kokonaisuutta, jolla saadaan muutosta aikaan!” Jesse Gehlen Lisätietoja: www.pakolaisapu.fi Maailman Kuvalehti 5/2017 ilmestyy 7.9. Ennen pakolaisuutta suurin osa näistä ihmisistä on ollut työssä ja opiskelemassa. Haluan, että he tuntevat seurassani, että olemme ystäviä. 60 4?/?2017 Maailman Kuvalehti KENTÄLTÄ Kepan jäsenjärjestöt kertovat toiminnastaan.
Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@ maailmankuvalehti.fi Vt. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Takasi Yanasen 1970-luvulla luoma anime-supersankari Anpanman sen sijaan pysyi pitkään sikäläisten salaisuutena. Edes vuonna 2012 emme olleet avovaimoni kanssa kohdanneet tätä pahuuden voimia vastaan kamppailevaa pullaposkea ja hämmennyimme luettuamme englanninkielisen selityksen tokiolaisessa lelukaupassa. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 7 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu ISSn 1799-151x Ilmestymis päivä 22.6.2017 Seuraava numero ilmestyy 7.9.2017 Maailman Kuvalehti 4/?2017 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Teemu Kumpulainen A IJ U SA LM IN EN Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Nälissään hän näki unia japanilaisista anpan-leivonnaisista, jotka ovat eräänlaisia paputahnalla täytettyjä pullia. Huomautukset 14 päivän kuluessa. päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Toimitussihteeri Mimosa Hedberg, 050 317 6706 Toimittaja Jesse Gehlen, 050 317 6705 Toimitusharjoittelija Valma Korhonen, 050 317 6747 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Sittemmin kävi ilmi, että lapsemme suhtautuivat Anpanmaniin iästä riippuen joko varovaisen pelokkaasti tai tyystin väliinpitämättömästi. Pehmeisiin arvoihin luottava epätyypillinen sankari puhutteli meitä, joten päätimme sijoittaa muoviseen Anpanman-naamariin paitsi omaksi huviksemme, myös opettavaiseksi roolimalliksi lapsillemme. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Onneksi mukaan ei sentään tarttunut puolitoistametristä pehmolelua. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2017 7 kertaa. Syö pääni, ole hyvä Japanilaisen populaarikulttuurin oudot ilmentymät ovat nykyään maailmanlaajuisesti tunnettuja. Erikoinen menetelmä juontuu Yanasen omista kokemuksista toisen maailmansodan ajoilta. Anpanman nimittäin taistelee tiensä kansalaisten sydämiin vatsan kautta: kuullessaan nälkiintyneen olennon avunhuudon, Anpanman lennähtää paikalle ja tarjoaa kirjaimellisesti palan päästään syötäväksi
Median mukaan on epäselvää, mitä lakia mies edes rikkoi. Morsiamen perhe tajusi huijauksen, kun vieraat eivät tienneet juuri mitään sulhosta. 4 2 3 1 62 4?/?2017 Maailman Kuvalehti ABSURDISTAN Lopuksi ihmetellään maailman kummallista menoa.. Viranomaiset ottivat lopulta vastuun ”näpistyksestä” – patsashan oli pystytetty liian aikaisin! 4 LUMIUKON LUPAUS Jos perinteitä uskoo, Sveitsiin on luvassa kuuma kesä. 3 IIVANA NÄKYMÄTÖN Taiteilija pystytti Venäjällä Aleksandrovin kaupungissa Iivana Julman patsaan ja lähti lounastauolle. Vain tunti pystyttämisen jälkeen mies palasi paikalle ja huomasi valtavan patsaan kadonneen. Tänä vuonna ukko tuhoutui vajaassa 10 minuutissa, edellisvuonna 43 minuutissa. Häät päättyivät sulhasen pidätykseen. Kolmen päivän pullistelun päätteeksi löytyi myös voittaja! 2 KUOKKAVAI FEIKKIVIERAAT. Sulhanen palkkasi Kiinassa häihinsä 200 ”sukulaisvierasta”, jotka olivat todellisuudessa näyttelijöitä. Teksti Mimosa Hedberg • Kuvitus Klaus Welp 1 MISS BUFFALO Pakistanissa järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä eläinten kauneuskilpailu. Vuotuisessa Sechseläuten-juhlassa Zürichissä kevääntulon kunniaksi lumiukon pää täytetään raketeilla: mitä nopeammin se räjähtää, sitä parempi kesä tulee. Noin 200 Azikheli-puhvelilajin edustajaa tuotiin kilpailuun, jonka tarkoitus oli lisätä lajitietoisuutta, sillä elukat ovat olleet vaarassa kuolla sukupuuttoon
Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Pysäytä kello.. Ym pär istö www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ
Tee ma : Ma tka ilu Ma ailm an Ku vale hti 4/2 017 SUOMEN NAVETANTUOKSUISIN POLIITTINEN AIKAKAUSLEHTI! 3/2017 HINTA 7,90 € 44 Tommi Uschanov: Olkaa liberaaleja, vihreät. Uusimmassa numerossa viemme vegaanin töihin maitotilalle ja Tommi Uschanov kertoo, miksi vihreiden kannattaisi siirtyä vasemmalta kohti liberaalia keskustaa.. TUTUSTUMISTARJOUS VOIMASSA ELOKUUN LOPPUUN: 2 NROA 10 € 4 NROA 16 € vihrealanka.fi/ tilaa Vihreille arvoille perustuva Vihreä Lanka kertoo miten politiikka näkyy arjessa, miten voit itse muuttaa yhteiskuntaa ja mihin kulttuuritärppeihin kannattaa tarttua. 20 SAMMUUKO MAIDON JANO. Vegaani meni maitotilalle. Löytyikö yhteisymmärrys. Tilallinen söi vegeruokaa. 14 ”Maksa osasi treffeillä” Feministiset talousvinkit. Sisältää politiikkaa. 32 Joku heistä on vihreiden seuraava puheenjohtaja