Rauhan välittäjä Hussein alTaee: ”Tämä työ ei ole heikkohermoisille” Sissi Korhonen pyöräilee Argentiinasta Kolumbiaan. Hän näyttää esimerkkiä, että nainen voi tehdä asioita yksin. Fuengirola: Paratiisi vai karaokehelvetti. Machojen mailla TEEMA: SUOMI MAAILMALLA 4 2018 6,90?€. Tee ma : Suo mi ma ailm alla Ma ailm an Ku vale hti 4/2 018 Mikä ajaa suomalaisia maailmalle
Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017
Hänen tarinoitaan kuuntelee mielellään, koska hän myös innostuu ja rönsyilee”, Hedberg sanoo. Suomi–Irak 16–21 Ympäripuhuja JA R KK O M IK KO N EN Kun pohdimme tämän lehden teeman hengessä henkilöitä, jotka edustavat Suomea maailmalla, esiin nousi heti Hussein al-Taeen nimi. Jutun kirjoittanutta toimitussihteeri Mimosa Hedbergiä syyhytti kuulla, millaista työ rauhanpöydissä on. En halunnut tehdä mustavalkoista ryysyistä rikkauksiin -pakolaistarinaa, vaan päästä pintaa syvemmälle.” Anni Valtonen Mimosa Hedberg Maailman Kuvalehti 4 / 2018 3. Al-Taeen tarina on uniikki: hän vietti lapsuutensa Irakissa sodan keskellä pakolaisena, ja päätyi vaikeiden kokemusten jälkeen rauhanvälittäjäksi ratkaisemaan niitä ongelmia, jotka hänen lapsuuttaan varjostivat. ”Haastavinta henkilökuvien tekemisessä on se, kuinka kertoa henkilön tarina vivahteikkaasti, säröjen kanssa. Tarinan takaa ”Hussein on valovoimainen ja karismaattinen persoona, jonka puhujanlahjat ovat aivan omaa luokkaansa
Tässä numerossa Suomi-Maailma 22 Ennen Suomesta lähdettiin hanttihommiin, nyt hyvin toimeentulevat tavoittelevat uusia kokemuksia ja hyvää palkkaa. Matkalla avautui ristiriitaisia näkyjä latinonaisten elämästä machojen mailla. Kannen kuva: Dan Soley Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Sanna Mansikkamäki, Outi Kainiemi, Elena Guillén 4 4/ 2018 Maailman Kuvalehti. 62 Absurdistan Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö. Suomi-Etelä-Amerikka 32 Sissi Korhonen pyöräili yksin Argentiinasta Kolumbiaan. Maailma paloina 6 Epäreilu ilmastonmuutos 7 Kalastuksen globaali jalanjälki 8 Nimellä irti kolonialismista 9 Liian fiksu omaksi hyväkseen 10 Taloustieteen vallankumouksellinen 11 Kolumni Ozan Yanar 12 Maailma nyt Unelmoijat ajautuivat umpikujaan Lukujutut 14 Välähdys Irlannin aborttilainsäädäntö 16 Henkilökuva Hussein al-Taee 22 Ennen lähtivät lihakset, nyt aivot 32 Pyörän selässä EteläAmerikan halki 36 Rahtarit maailmalla 40 Kuvareportaasi Aurinkorannikon kokoinen unelma Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Janne Ronkainen, SASK 50 Matkalla Vankina ostoskeskuksessa 51 Kolumni Elina Hirvonen 52 Arviot 53 Ilmiö Sokeiden naisten meikkauskurssi 54 Kulttuuri Salon de Peinture Grand-Popo 55 Kohtaamisia Martti Penttilä 56 10 kysymystä Roy Rissanen 58 Ruoka Korealaiset kekkerit 60 Katso, järjestö CMI 61 Mistä tämäkin on. Espanja-Suomi 40 Tuhannet suomalaiset etsivät unelmaansa Espanjan Aurinkorannikolta Fuengirolasta
Patriotismin ja nationalismin välistä eroa on kuvannut oivaltavasti ranskalainen professori Guy Queguiner, jota toimittaja-kirjailija Heikki Aittokoski lainaa kirjassaan Kuolemantanssi . Raja ylpeyden ja isänmaallisuuden sekä toisaalta omahyväisen nationalismin välillä on epätarkka. Sitä ei välttämättä tosin aina huomaa, jos lukee vaikkapa Facebook-kirppisten keskusteluketjuja. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. Kuitenkin edelleen hävettää astua Suomen-laivasta naapurimaan kamaralle, kun samaan aikaan maihinnoususiltaa sattuu kävelemään viinalta haiseva ja kovaan ääneen kiroileva maanmies. Nykyään korostetaan kehitysmaiden omaa vastuuta kehityksestään. Tässä on tultu pitkälle esimerkiksi Suomen virallisen kehitysyhteistyön alkutaipaleilta, jolloin kehitysmaita haluttiin auttaa lähettämällä paikalle esimerkiksi suomalaisia metsäasiantuntijoita. Kehitysyhteistyöllä tuetaan ihmisten mahdollisuuksia kohentaa itse elinolojaan ja rakentaa vakaampaa sekä reilumpaa yhteiskuntaa. Vaikka moni meistä tunteekin itsensä maailmankansalaiseksi, on silti kiinnostavaa lukea siitä, miten me suomalaiset vaikutamme maailmanmenoon muualla, mitä olemme saaneet aikaan ja miten meihin suhtaudutaan. Kehitysyhteistyön ohjenuoria ovat pitkään olleet tasaveroinen kumppanuus, paikallinen omistajuus ja toinen toiselta oppiminen. Vuosilomaakin on yleensä vähintään viisi viikkoa. Vaalea tukka ja siniset silmät herättävät etelässä kiusallista huomiota, massaan on vaikea sulautua. Kehitysmaissa ja erityisesti kehitysyhteistyötä tehdessä ylpeily oman maan hyvinvoinnilla ja esimerkillisyydellä on erityisen vaikea laji – ja patrioottiset tunteet saatetaan helposti sekoittaa nationalismiin. Useammin suomalaisuudesta saa kuitenkin olla ylpeä. Ulkomaalaisten leuat loksahtavat viimeistään silloin, kun kertoo, että meillä yliopisto ei maksa mitään, vaan opiskelijalle päinvastoin maksetaan. Tämän lehden teema on yksi lukijoiden erityisesti toivomista: suomalaiset maailmalla. V älillä hiukan nolottaa olla suomalainen maailmalla. Patriootti on ihminen, joka rakastaa maataan, mutta on avoin muille. Samantapaisia kokemuksia sodasta ja köyhyydestä on lähes kaikilla. Ovathan suomalaiset myös muita kansakuntia taitavampia onnensa kätkemisessä. Ja tuoreimpana ja suurimpana ylpeydenaiheena tietysti tutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Ruotsissa ja Virossa nämä ominaisuudet eivät erota joukosta. ”Patriootti on ihmi nen, joka rakastaa maataan, mutta on avoin muille.” Laura Häkli Häpeää ja ylpeyttä TE EM U U LL G R ÉN Maailman Kuvalehti 4 / 2018 5 Pää kirjoitus. Jos joskus käyn liian patrioottiseksi, nipistän korvalehteäni ja muistutan itseäni tästä. Meillä bussit lähtevät ajallaan, kaduilla ei ole roskapussivuoria eikä kukaan etuile jonossa. Nationalisti taas on ihminen, joka rakastaa maataan, mutta haluaa käpertyä rajojen sisään, sulkea rajat muilta. Ja mitä suomalaisuudella ylpeilyyn tulee, on yksi tarina, josta kehitysmaissa ollaan yllättyneitä ja äärimmäisen kiinnostuneita. Vielä 1960-luvulle saakka Suomikin yksi maailman vauraimmista maista oli kehitysavun kohde
Nyt hakkuut uhkaavat niitäkin. Tutkijat nostavat esimerkiksi Britannian, joka on ensimmäinen teollistunut valtio ja nykyisin yksi maailman vauraimmista maista. Epäreilu ilmastonmuutos A X EL FA SS IO / C IF O R Koonnut Mimosa Hedberg Kongojoen liepeillä sijaitsevat turvemassat ovat yksi maailman suurimmista hiilinieluista. Monet pitävät tavoitetta utopistisena: esimerkiksi tietokirjailija Hanna Nikkanen totesi Maailman Kuvalehdelle keväällä kahden asteen tavoitteen ”näyttävän mahdottomalta”. On jo tiedossa, että ilmastonmuutos lisää lämpöaaltoja, muuttaa sademalleja ja nostaa merenpintaa. Se tulee ennusteen mukaan kokemaan vähemmän kuin puolet havaittavista ilmastonmuutoksen vaikutuksista kuin vaikkapa Kongon demokraattinen tasavalta, joka on yksi maailman köyhimpiä maita. Pariisin sopimuksen tavoite on rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle kahden asteen, mielellään 1,5 asteen tasolle. Siispä tutkijat suosittavat yhä enemmän ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtääviä toimia. Melbournen yliopiston tohtori Andrew King sekä Oxfordin yliopiston ilmastotieteilijä Luke Harrington ovat julkaisseet tuoreen tutkimuksen ilmastonmuutoksen epätasa-arvoisuudesta Geophysical Research Letters -tiedejulkaisussa. Sen mukaan jo 1,5 asteen lämpeneminen iskisi maailman köyhiin valtioihin kovimmin. Suurin osa maapallon asukkaista tulee tuntemaan muutokset nahoissaan jollain tapaa. Konfliktien repimä Kongo tulee muutenkin kärsimään ilmaston lämpenemisen seurauksista esimerkiksi enemmän kuin vaikkapa Britannia, povaa tuore tutkimus. 6 4/ 2018 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Silti jo 1,5 asteen lämpeneminen vaikuttaisi erityisesti köyhiin alueisiin, sillä ne kokevat ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset voimakkaimmin paikallisilmastoissaan
Sitä ei ole aiemmin edes kunnolla mitattu. Tutkijat havaitsivat, että vaikka kalastus on yksi laajimmista toimista, joita ihminen harjoittaa luonnonvarojen keräämiseksi, sen globaalia jalanjälkeä ymmärretään varsin huonosti. Tuoreet paljastukset raottavat salaisuuden verhoa 15 Länsi-Afrikan maassa. Vuodot paljastavat verokeplottelua alueen vaikutusvaltaisimpien politiikkojen ja yrityselämän pomojen parissa. Ne muistuttavat, että alueen 367 miljoonaa asukasta ovat maailman heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, joiden elämää valtion verotulot voisivat pysyvästi muuttaa. LAIDUNMAAT) SY M B O LI T: FR EE PI K Maailman Kuvalehti 4 / 2018 7 MAAILMA PALOINA. Kalastuksen globaali jalanjälki Veronkierto on valtava ongelma Afrikalle. Global Fishing Watch kartoittikin yli 70 000 teollisen kalastusaluksen liikkeitä vuosien 2012 ja 2016 välillä. Kyseenalaiseen maineeseen ovat joutuneet niin Liberian ex-presidentin Ellen Johnson-Sirleafin pitkäaikainen ystävä ja kaaso, Ghanan entinen suurlähettiläs kuin senegalilainen sisustusalan mogulikin. Sen tuloksena syntyi raportti Länsi-Afrikan vuodoista. Raporttiin on kerätty dataa myös Global Fishing Watchin uraauurtavasta tutkimuksesta, joka julkaistiin tänä vuonna Science -tiedelehdessä. Tulokset olivat pysäyttäviä: teollista kalastusta tapahtuu yli puolella maapallon valtamerialueista. Hatunnosto journalisteille, jotka tuovat verokeplottelua päivänvaloon – varsinkin, kun monilla kehitysmaiden viranomaisilla tähän ei rahkeita tai resursseja riitä. 587 x SUOMEN PINTA-ALA mAANVILJELY (SIS. Alue on neljä kertaa suurempi, kuin mitä maanviljelys vie tällä hetkellä maapallon maapinta-alasta. Verokeplottelua Länsi-Afrikassa Maailman sana oishi Japanilainen ilmaisu herkulliselle ruoalle. 49?116 227 km2 198 605 000 km2 kALASTUS Maailmanpankki selvittää tuoreessa julkaisussaan The 2018 Atlas of Sustainable Development Goals maapallomme edistystä kestävän kehityksen tavoitteiden suhteen. Tästä muistutus saatiin, kun Panaman paperit julkaissut tutkivan journalismin yhteenliittymä ICIJ pani hynttyyt yhteen länsiafrikkalaisten journalistien kanssa. Työtä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi – ja etenkin merten suojelemiseksi – riittää siis vielä. Kestävän kehityksen tavoite numero 14 liittyy merten tarjoamien luonnonvarojen kestävään käyttöön
kalle ja ilmoittaa samalla oman sijaintinsa. Global Findex Database 2017 KU V A KA A PP A U S / KI G A LI TO D AY / YO U TU B E SWAZIMAA eSwa tini 8 4/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Nimenmuutoksessa on kuitenkin perää, eikä se ole maailman mittakaavalla edes ainutlaatuinen tapaus. Salissou kehitti Saro App -nimisen mobiilisovelluksen, jonka avulla käyttäjä voi hälyttää apua paiNimellä irti kolonialismista Kohti parempaa Jo 69 prosentilla maailman aikuisista on tili pankissa tai mobiilipalveluntarjoajalla. Miss Geek -kilpailun tarkoituksena on innostaa afrikkalaisia tyttöjä ja naisia vastaamaan mantereensa haasteisiin. Sen avulla myös hätäkeskus pystyy välittämään ihmisille suoraan tietoa esimerkiksi ensiavusta ennen paikalle saapumista. Alkujaan kyseessä oli ainoastaan ruandalaisille suunnattu koitos, mutta jo toista vuotta kilpailuun ovat saaneet osallistua myös muiden Afrikan maiden naiset tieteen ja teknologian aloilta. Tänä vuonna voittajaksi kruunattiin 23-vuotias nigeriläinen Salissou Hassane Yari Latifa, kirjoittaa ruandalaislehti The New Times . Uusi nimi oli käytössä jo ennen brittien siirtomaa-aikaa, kunnes he nimesivät maan Swazimaaksi. ”Ansaittu voitto Salissoulle, joka esitteli innovatiivisen ja hyvin mietityn sovelluksen ratkaisuksi tieonnettomuuksiin”, eräs tuomareista kehui. Entinen siirtomaaisäntä ei ole edelleenkään tunnustanut nimeä. Vaikka nimenmuutokset onkin helppo leimata sortajien oikuiksi, olisi lännen hyvä nähdä myös kolikon toinen puoli. eSwatini-nimessä valtio palaa juurilleen, ja nimi tarkoittaa paikalliskielellä ”swatien maata”. Nigeriläinen Salissou Hassane Yari Latifa kruunattiin Afrikan nuoreksi naisneroksi. Neiti nörtti palkittiin Ruandassa Ruandassa juhlittiin viidennen kerran kauneuden sijaan älyä, kun Miss Geek Africa 2018 -kilpailussa palkittiin mantereen nuori naisnero. ”Saattoi viedä Swazimaalta 50 vuotta itsenäistymisestä, mutta jos he nyt ovat päättänyt korjata kolonialistien määräämän nimen, kaikkien pitäisi toivottaa heille hyvää”, ghanalainen journalisti Elizabeth Ohene kirjoittaa BBC:llä. Myanmar teki vastaavan vedon vuonna 1989, kun sotilasjuntta päätti muuttaa brittien antaman Burman Myanmariksi. Tänä vuonna hakijoita oli yli 200. Swazimaan kuningas Mswati III päätti muuttaa maansa nimen eSwatiniksi. Smart Africa -allianssin järjestämän kilpailun tarkoituksena on innostaa afrikkalaisia tyttöjä ja naisia vastaamaan mantereensa haasteisiin, ja kannustaa heitä valitsemaan ura tieteen, tekniikan tai matematiikan saralla. Länsimaat leimasivat ilmoituksen monarkin itsevaltaiseksi vedoksi
Repertuaariin kuuluvat myös papukaijat, ja esimerkiksi palmukakadun tiedetään maksaneen jopa 30 000 dollaria mustassa pörssissä. Liian fiksu omaksi hyväkseen PA TR IC K B O U Q U ET / FL IC KR Papukaijojen laiton kauppa rehottaa, etenkin Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Määräyksen taustalla on uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus. Laiton papukaijakauppa elää ja voi hyvin erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla, jossa lintuja suojelevat lait ovat joko heiveröisiä tai vaikeita valvoa. ”Jos ostat papukaijan Perussa, Costa Ricassa tai Meksikossa, 99 prosentin todennäköisyydellä lintu on napattu luonnosta”, Texas A&M yliopiston zoologi Donald Brightsmith National Geographicille. Neljää lajia lukuun ottamatta kaikki noin 350 papukaijalajia määritellään nyt suojeltavaksi. Maailman Kuvalehti 4 / 2018 9 MAAILMA PALOINA. Yksi syy on mikäpä muu kuin laiton eläinkauppa, jolla tehdään vuodessa miljardien tulot etenkin norsujen ja sarvikuonojen kustannuksella. Jykevistä lisääntymisohjelmista huolimatta monet lemmikkipapukaijat riistetään edelleen suoraan luonnosta. Niiden suosio on kuitenkin alkanut myös satuttaa papukaijoja itseään. Papukaijojen kysyntä lemmikeiksi on melkoinen katastrofi, kun ilmiö yhdistetään metsäkatoon ja elinympäristön menetykseen. Papukaijat ovat sosiaalisia ja älykkäitä eläimiä, ”lintumaailman ihmisiä”, kirjoittaa National Geographic. Papukaijat ovat ihmisten suosikkilemmikkilintuja, sillä ne voivat luoda syvän suhteen omistajaansa. Jotkut yksilöt ovatkin yhtä fiksuja kuin kolmevuotias ihminen, ja voivat elää jopa 80 vuotta
Alhaalta ylös, ei ylhäältä annettuna. Oxfordin yliopiston taloustieteilijä on saapunut Helsinkiin puhumaan vasta suomennetusta kirjastaan. Donitsi on kahden diagrammin yhdistelmä, missä talouteen liittyy ihmisten sosiaalinen perusta ja ekologinen katto. Raworthin mukaan talouden muutos voisi lähteä poliittisesta järjestelmästä, markkinoilta tai kansalaisjärjestöistä. Syntyi uusi kuva taloudesta: donitsi. Jos näin olisi, tuloerot olisivat jo tasoittuneet ja ekologiset ongelmat ratkenneet, sillä kasvua on tapahtunut jo pitkään. Raworth haluaa muuttaa tätä viime vuosisadan tarinaa taloudesta. Todellisuudessa kasvusta hyötyvät vain harvat, noin yksi prosentti koko maailman väestöstä. Taru Nissinen ”Terve talous kukoistaa, ei kasva”, sanoo brittiläinen Kate Raworth, ja yleisö pidättelee hengitystään. Raworthin ideat eivät ole uusia. Eikä ihme, sillä menossa on taloustieteen kopernikaaninen vallankumous. TA R U N IS SI N EN Maailman lukuja Pienen Suomen kansalaiset ovat aina olleet innokkaita avartamaan maailmankuvaansa, sillä… Kaikista suomalaisista ulkomailla asuu noin 5,7?% Heistä korkeasti koulutettuja on vain noin 25?% Ulkosuomalaisia arvioidaan olevan noin 2?000 000 Pelkästään Ruotsissa ruotsinsuomalaisia tiedetään olevan yli 700 000 Lähteet: OECD ja Yle 10 4/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Myöhemmin 2010-luvun alussa Raworth kuitenkin keksi liittää planeettamme elämää tukevat rajat ihmiselämään. Parannuskeinoksi hän ehdottaa donitsitaloutta. Homo economicus, rationaalinen mies, yksinäinen individualisti, pitää kädessään rahaa ja jalkojensa alla luontoa. Taloustieteen vallankumouksellinen Meidän on päästävä eroon jatkuvasta kasvusta, sanoo taloustieteilijä Kate Raworth, donitsitaloustieteen luoja. Kasvu on määrittänyt myös kuluttajien toimintaa. Kun Raworth puhuu taloustieteilijöille, vastaanotto ei ole ylistävä. Sehän on 1900-luvulta lähtien perustunut jatkuvan kasvun ideaaliin, mikä on ilmennyt kansantalouksien loputtomana bruttokansantuotteen kasvattamisena. Jatkuva kasvu ei ole rajoittunut pelkästään poliitikkojen ja ekonomistien puheisiin. He vievät mukanaan taloustieteen perusKate Raworthin mukaan talouden jatkuva kasvu uhkaa planeettaamme. teet, minne ikinä menevätkin. Raworth kyseenalaistaa väitteet kuten ”kasvu tasoittaa erot” ja ”kasvu ratkaisee ympäristöongelmat”. Sosiaalisen ja ekologisen kehän väliin jää ihmisille turvallinen ja oikeudenmukainen tila, donitsi, joka on ”ihmiskunnan makea piste”, kuten Raworth sanoo. Hän näki jo nuorena yliopisto-opiskelijana Herman Dalyn kaavion, joka yhdisti talouden ja ympäristön. Taloustieteen maailmankuva, sellaisena kuin olemme tottuneet sen tuntemaan, on murroksessa. Muutos alkaa taloustieteen opetuksesta, sillä useimmat yrityksissä ja toimituksissa työskentelevät ihmiset ovat käyneet jonkin taloustieteen peruskurssin
Siirtolaisinstituutin erikoistutkija Johanna Leinonen sanoi HS:ssä, että Suomessa elää ”hyvin voimakas homogeenisen kansakunnan myytti, että me olemme yhdestä puusta veistettyjä”. Meidän pitäisi olla sinusta tuhat kertaa ylpeämpiä Ozan Yanar Pamela kelpaa, mutta Ozan ei TE EM U U LL G R ÉN Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja. Suomella on paljon brändejä, joista se tunnetaan: koulutus, tasa-arvo ja hyvinvointi. Mikäli Matt ja Pamela kelpaavat suomalaisiksi, luulisi, että täällä syntyneet tai kasvaneet maahanmuuttajataustaiset ihmiset miellettäisiin saman tien suomalaisiksi. Tämä on minulle rakas koti, jossa olen päässyt ylioppilaaksi, yliopistoon, työelämään ja suomalaisten tuella eduskuntaan. Näin ei valitettavasti aina ole. Olen syntynyt muualla, mutta kasvanut elämäni tärkeimmät vuodet ja jo yli puolet elämästäni Suomessa. Olen nähnyt monikulttuuristen perheiden kasvatteja tuomassa Suomeen niin vientieuroja yrityksissä kuin edustamassa maatamme valtion virkatehtävissä. Miltä kuulostaa brändi, jossa somalialaistaustaiset suomalaiset ovat yksi Euroopan syrjityimmistä vähemmistöistä. Damonin isoisä oli suomalainen, joten hänet haluttiin Suomi 100 -juhlan onnitteluvideolle. Meidän kaikkien vastuulla on varmistaa, etteivät he koe jäävänsä ulkopuolelle. Silti joidenkin mielestä en kuulu tänne. Maailman Kuvalehti 4 / 2018 11 Näkökulma. Matt Damon ja Pamela Anderson ovat valkoisia maailmantähtiä, jotka monet näyttävät ottavan avosylin vastaan suomalaisiksi, vaikka kumpikaan ei osaa suomea tai ole asunut täällä. Julkisuudessa puhutaan paljon vieraskielisten lasten koulumenestyksestä tai syrjäytymisvaarasta. Suomi voi pilata tämän ahdasmielisyydellä. ”Kansain väliset nuoret ovat voimavara Suomelle.” S uomessa intoiltiin takavuosina Pamela Andersonin suomalaisista sukujuurista. Kansainväliset nuoret ovat voimavara Suomelle globaalissa maailmassa. Näyttelijää metsästettiin näkyvästi jopa Suomen Washingtonin-suurlähetystön etsintäkuulutuksilla. Aivan hirveältä. Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat tärkeä osa Suomen mainetta. Kyse on ihmisistä, jotka tekevät parhaansa, mutta joita ei meinata millään hyväksyä tähän yhteiskuntaan. Etenkin eduskuntaan noustuani olen saanut kuulla internetin huutelijoilta ja muutamalta kansanedustajaltakin, että en ole suomalainen. Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain, että monien tutkimusten mukaan edes maahanmuuttajien Suomessa syntyneitä lapsia ei mielletä suomalaisiksi. Olet suomalainen ja kuulut tänne. Hei sinä nuori, jolla on sukujuuria muualla. Viime vuonna juostiin näyttelijä Matt Damonin perässä. Näyttelijä saapui Suomeen jopa vierailulle, mitä hehkutettiin iltapäivälehtien sivuilla monta päivää. Olen saanut itse kokea saman
12 4/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT. Hänen mielestään koko Yhdysvaltain maahanmuuttopolitiikka pitäisi uudistaa vastaamaan paremmin vallitsevaa todellisuutta. Unelmoijat ajautuivat umpikujaan Meksikolaistaustainen Gabriela García on yksi unelmoijista, jonka tulevaisuus Trumpin Yhdysvalloissa on vaakalaudalla. Teksti ja kuva Heini Huhtinen Gabriela García (vas.) myönsi statuksensa laittomana siirtolaisena, ja sai apua Monica Valencian perustamasta hätärahastosta
Herättyään Garcían tilanteeseen hän keräsi mukaan ryhmän lakiopiskelijoita ja perusti hätärahaston, joka mahdollisti Garcían opintojen jatkumisen. Presidentti Barack Obaman vuonna 2012 perustama ohjelma salli vanhempiensa laittomasti maahan tuomien nuorten hakea karkottamiselta suojaavaa, väliaikaista työja oleskelulupaa. Garcían perheessä kaikilla aikuisilla on aina ollut useampi työ. Kolmesta osa-aikatyöstään huolimatta García oli jäänyt jälkeen lukukausimaksujensa maksamisessa, ja yliopisto uhkasi katkaista hänen opinto-oikeutensa. Työehtoja tai -turvaa ei ole. Nyt kenenkään unelmoijan ei kannata matkustaa ulkomaille, koska takaisinpääsystä ei ole takeita. Lopetuksen laillisuudesta on kiistelty myös liittovaltion tuomioistuimissa, ilman ratkaisua. ”Me emme esimerkiksi voi hakea liittotai osavaltion rahoitusta tai opintolainoja, toisin kuin yhdysvaltalaiset opiskelijat”, hän kertoo. ”En usko, että kukaan meistä ymmärsi, miten rankkaa elämä täällä tulisi olemaan.” Perinteisesti lähinnä Meksikosta ja Väli-Amerikasta Yhdysvaltoihin saapuvat paperittomat tekevät maassa huonoiten palkatut työt. Tämä tuli yllätyksenä myös lakia opiskelevalle Monica Valencialle. Maailman Kuvalehti 4 / 2018 13. DACA-ohjelman lakkauttaminen on herättänyt koko maassa ja erityisesti edistysmielisessä Kaliforniassa vastustusta. Lopulta DACA-ohjelma tulee katoamaan, uskovat Valencia ja García. Valencia on itse Yhdysvaltain kansalainen, mutta kasvoi meksikolaisessa maahanmuuttajaperheessä. García taas joutui lapsena usein tarkistamaan aamuisin lähikorttelin maahanmuuttoja tulliviraston tarkistuspisteiden varalta. Valencia on luvannut dokumentoimattomalle lähisukulaiselleen, että jos tämä karkotetaan, hän ottaa huolehtiakseen tämän lapset. Lisäksi heidän tuli olla opiskelemassa tai töissä, eikä heillä saanut olla rikosrekisteriä. 12-vuotiaana Meksikosta Kaliforniaan muuttaneen Garcían tarina on monelle unelmoijalle tyypillinen. Vuonna 2012 elämä helpottui: García ja hänen sisaruksensa olivat niitä onnekkaita, jotka täyttivät uuden DACA-ohjelman ehdot. Vuonna 2018 unelmoijien tulevaisuus näyttää hyvin epävarmalta. García oli tarpeeksi vanha ymmärtämään, että salakuljettajan kanssa maahan matkustaminen ei ollut laillista. Hakijoiden täytyi olla alle 30-vuotiaita ja pystyä todistamaan tulleensa maahan alle 16-vuotiaina ja ennen vuotta 2007. Kukaan ei tiedä, mitä Trumpin hallinto aikoo tehdä unelmoijista kerätyillä tiedoilla. Fakta Daca-ohjelma Presidentti Barack Obaman vuonna 2012 perustama suojeluohjelma paperittomien siirtolaisperheiden lapsille. ”Ihmiset kyllä säälivät minua, mutta saattavat samalla tuomita minut tänne tuoneet vanhempani”, García pamauttaa. ”Koko Yhdysvaltain maahanmuuttopolitiikka pitäisi uudistaa vastaamaan paremmin todellisuutta.” Vuonna 2016 San Franciscon yliopistossa lakia opiskeleva Gabriela García oli hyvin stressaantunut. DACA-statuksensa turvin García on voinut opiskella ja tehdä töitä turvallisesti ja avoimesti. ”Olin epätoivoinen, joten päätin peloistani huolimatta myöntää avoimesti statukseni ja pyytää apua.” Statuksellaan García viittaa siihen, että hän on yksi Yhdysvaltain noin 800 000 ”unelmoijasta” eli DACA-ohjelmaan hyväksytystä paperittomasta siirtolaisesta. Donald Trump ilmoitti lopettavansa ohjelman vuonna 2017. Hän itse aloitti työt McDonaldsissa yläasteikäisenä, jotta voisi säästää yliopistoa varten. Heistä on kuitenkin tärkeää puhua myös niistä miljoonista paperittomista, joita DACA ei koskaan suojellut. Vasta sen jälkeen isä pystyi lähtemään töihin. Hän kasvoi Meksikossa köyhässä suurperheessä, jonka vanhemmat pyrkivät siirtämään lapsensa vähitellen Yhdysvaltoihin koulutuksen toivossa. Sittemmin rahastosta on syntynyt Dreamer Fund -niminen yhdistys, joka tarjoaa paperittomille ja unelmoijille stipendejä kalliisiin lakiopintoihin. Presidentti Donald Trump ilmoitti lopettavansa ohjelman vuoden 2017 syksyllä. Lupaa pitää anoa uudelleen kahden vuoden välein, ja esimerkiksi ulkomaille matkustaminen on rajoitettua. Saapuessaan hän osasi englanniksi ainoastaan sanat ”omena” ja ”tuoli”. ”Kun isoisäni menehtyi Meksikossa, minun piti toimittaa viranomaisille hänen kuolintodistuksensa matkustusluvan saamiseksi.” Kukaan ei tiedä, mitä Trumpin hallinto aikoo tehdä unelmoijista kerätyillä tiedoilla. García sanoo arvostavansa unelmoijien saamaa huomiota, mutta kokee, etteivät monet ymmärrä ohjelman rajoituksia tai laajempia ongelmia paperittomien tilanteessa. Todistuksista näkyvät vanhempien tiedot jättävät nyt myös heidät haavoittuvaisiksi”, Valencia kertoo. Samalla nyt jo lakimieheksi valmistuneesta, 30-vuotiaasta Valenciasta ja opintojansa viimeistelevästä, 29-vuotiaasta Garcíasta on kasvanut äänekkäitä paperittomien oikeuksien puolestapuhujia. ”Monet passittomat DACA-hakijat ovat luovuttaneet hallitukselle syntymätodistuksensa. Elämä on kuitenkin pitänyt suunnitella tarkasti ohjelman vaatimusten mukaisesti. Monet ovat vihaisia, hämmentyneitä ja peloissaan – myös perheenjäseniensä puolesta
toukokuuta 2018. VÄLÄHDYS. Savita Halappanavar kuoli 2012 synnytyksessä verenmyrkytykseen, koska ei saanut tehdä aborttia. Irlantilaiset laskivat kukkia Savita Halappanavar -nimistä naista kuvaavan seinämaalauksen juurelle samana päivänä, kun maassa äänestettiin abortin laillistamisen puolesta 25. Kuva: Clodagh Kilcoyne / Reuters / Lehtikuva 14 4?/?2018 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Dublin, Irlanti
Maailman Kuvalehti 4/?2018 15
Poika voisi asua missä päin maailmaa tahansa, mutta Hussein al-Taee ei ole voittanut niin sanotussa syntymäpaikan lotossa. Älä luota liikaa siihen, et”Pakoautoon eivät mahtuneet kuin ihmiset vaatteineen”, Hussein sanoo. Kaksi vuotta vierähti aavikolla, kunnes ensimmäinen tie asfaltoitiin pakolaisleirille. Rauhanvälittäjä Hussein al-Taee paastoaa ja kiroilee. Hän asuu Irakissa, jossa maata hallitseva diktaattori Saddam Hussein päättää 2.8.1990 miehittää öljyvaltio Kuwaitin, koko läntisen maailman yllätykseksi. Tähän kiteytyy Husseinin tärkein oppi pakolaisuudesta. ”Kaupunki toisensa jälkeen ajatus kotiin palaamisen mahdollisuudesta hupeni. Tuolloin poika sai jälleen polkuAlakouluikäinen poika ei voisi olla iloisempi. Seuraa Persianlahden sota, jossa Yhdysvallat kokoaa 34 maata Irakia vastaan. Ilo polkupyörästä ei siis kestä kauaa. Tästäkin aarteesta hän joutui luopumaan jo vuoden päästä, syksyllä 1993, kun al-Taeen perhe muutti Valkeakoskelle Suomeen. ”Mikään tila ei ole pysyvä. Ympäripuhuja. Suurin osa ihmisistä käveli pakoon tienvarsia pitkin. Teksti Mimosa Hedberg Kuvat Jarkko Mikkonen 16 4?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Hussein antoi pyörän lauhkeana pois – olihan hän jo tottunut luopumaan. Ajaminen sujuu jo niin hyvin, että apupyörät saa ottaa pois. Hussein ajoi Dynamollaan kouluun, ja eikös pyörän alkuperäinen omistaja huomannut ajokkinsa. Suomessa kävi tuuri: heti ensimmäisenä keväänä poika löysi ojasta polkupyörän, hienon Dynamon, jonka rassasi kuntoon. Äidiltään hän oppi empatiaa ja isältään häikäisevän puhetaidon. Hän on saanut isältään lahjaksi punaisen polkupyörän. Päädyimme Irakin ja Saudi-Arabian väliselle rajalle.” Turva löytyi Saudi-Arabian puolelta aavikon keskeltä, jonne YK perusti pakolaisleirin. Ohjaustangosta roikkuvat hienot, itseripustetut rimpsut. Pidä niistä asioista kiinni, jotka sinulla on nyt ympärilläsi. pyörän. Yhdeksänhenkinen perhe ajoi pitkälle etelään, kaupunkien läpi, matkaeväinään taateleita, joita pieni Hussein jakoi muille pakolaisille
Elämän opeissa paistaa silti pakolaistausta: ”Älä luota liikaa siihen, että tulevaisuus takaa sinulle sen, missä olet nyt.”. Hussein poseeraaa kuin maailman johtajat
”Jos olisin kieltänyt, olisin varmasti saanut sakot”, Hussein hymähtää, ja astumme sisälle helsinkiläiskahvilaan. Energiaa mieheltä ei syömättömyydestä huolimatta puutu. Tällaisiin pakolaisiin Suomi tai Eurooppa eivät olleet tottuneet. Vuonna 2014 Hussein aloitti työt Martti Ahtisaaren perustamassa konLähi-idän kommentaattoriksi. Mistä tämä vantaalainen putkahti Suomen televisioihin – ja maailman rauhanpöytiin. Jutustelu sujuu maailmanmiehen elkein: Hussein kertoo matkustavansa työn takia ulkomaille noin kerran kuukaudessa – milloin New Yorkiin ja Brysseliin, milloin Bagdadiin. Hän puhuu Kiireisen Husseinin työ rauhanvälittäjänä vie jatkuvasti työmatkoille ympäri maailmaa, Lähi-idästä New Yorkiin. Kysyn siitä, ja kuva maailmanmiehestä saa hetkessä särön. Niistä saa paremmin kosketuksen maahan, josta olemme niin vieraantuneet”, Hussein selittää. fliktinratkaisujärjestö CMI:ssä Irak-asiantuntijana. Hussein myöntää tekonsa ja selviää varoituksella. Ennen kuin pystyn ottamaan asiasta selvää, Hussein vastaa autossa puhelimeen: ”Miten menee Lapualla?” Vastaaminen ei olisi kannattanut, sillä poliisi pysähtyy vierellemme. Saman vuoden lopulla Euroopassa alkoi pakolaiskriisi, ja Husseinin synnyinmaan miehet nousivat Suomessa kriisin keulakuviksi älypuhelimineen ja merkkivaatteineen. Kiroilukaan ei ole suotavaa. Hussein lykkää nauhan muitta mutkitta käteeni: ”Pidän enemmän savisista rukousnauhoista. Karismaattinen ja vaikeita kysymyksiä kansankielelle sanoittava Hussein nousi hetkessä valtakunnan suosituimmaksi tä tulevaisuus takaa sinulle sen, missä tilanteessa olet nyt.” Pyörä on vaihtunut autoon, jonka ratin takana 35-vuotias Hussein istuu tyylikkäässä puvussaan, hopeisena kiiltävä kello ranteessaan. Peruutuspeilistä roikkuu vihreä, muovinen muslimien rukousnauha. Hussein ei ota kahvia, ei edes vettä, sillä Ramadan jatkuu vielä 10 päivää. Sen aikana terveet aikuiset muslimit syövät ja juovat vain auringonlaskun ja aamuhämärän välisenä aikana. ”Isän kylmä rauhallisuus oli myrkkyä äidille.” M A R KK U U LA N D ER / LE H TI KU V A 18 4?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Puhuitko puhelimessa ajaessasi
Se oli yksi harvoista hetkistä, jolloin äidin silmissä oli sellaista kauhua, että me kuolemme. Vaikeimpia ovat kuitenkin ne vastapelurit, jotka tulevat neuvottelupöytiin ego edellä. ”Sen lisäksi, että olin liian laiska opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa”, Hussein aloittaa virnistäen,mutta jatkaa sitten vakavoituen: ”Jos katsoo omaa luontoani, niin koin, että tehdasympäristö ei ole paikka, jossa voin tuottaa parhaan tuloksen. al-Qaidan rekrytointiohjeita. Molemmista ominaisuuksista on ollut epäilemättä hyötyä rauhanvälittäjän työssä. Vaan siksi, että olen rakentamassa ymmärrystä vastapäätä istuvien ihmisten kanssa, jotta vähemmän ihmisiä kuolisi.” Hussein muistaa hyvin tilanteen, jossa istui isänsä vangitsijoiden kanssa. Lisäksi se, että isä ja äiti olivat yhdessä. ”Muistan kuinka äiti keräsi meidät lapset keittiön pöydän alle piiloon. ”Äänestin vastasyntynyttä feminististä puoluetta. Ja kun suomalainen kohtaa jonkun, jolla on suuri ego, niin hän Husseinin mukaan turhautuu. Hän ei kaivannut harkitsevaa miestä, vaan jonkun tunteikkaan ihmisen vierelleen.” Äiti kuitenkin jaksoi läpi vaikeat ajat. Husseinin mukaan isässä ja hänessä on samaa rauhallisuutta, mikä pitää vakaana pahimpien kriisien keskellä. ”Olin tuolloin vielä ujo nuorukainen.” ”Monen kohtaamani ihmisen sydän on helvetin likainen.” Maailman Kuvalehti 4/?2018 19. Hussein on kertonut aiemmissa haastatteluissa istuneensa samassa pöydässä ihmisten kanssa, jotka ovat kirjoittaneet Hussein kuudennella luokalla koulun kevätjuhlassa, juuri saamassa opettajalta todistusta. Feminismissä se on sukupuoli. Isältään Hussein peri siis sekä puhetaidot että lehmän hermot. Hän, jonka kanssa en aiemmassa elämässäni olisi edes ajatellut puhuvani, istui nyt edessäni. Ja pääsi töihin CMI:hin, Suomen johtavaan konfliktinratkaisujärjestöön. Miten sellaisista tilanteista selviää. Se vaatii enemmän kärsivällisyyttä kuin minkään murhaajan kohtaaminen. Ympäristön pitää olla sellainen, jossa voin puhua ihmiset ympäri tekemään hyvää.” Tämän takia Husseinin isästäkään ei tullut automaatioinsinööriä. Kuten siitä, että hän muistaa edelleen sireenin äänen, pommien huminan ja basson. ”Havahduin ajattelemaan, miten tilanne ja asema olivat muuttuneet. Instagram-kuvassa poseeraa mies kuin suoraan muotilehden sivuilta. Minun määritelmässäni feminismi antaa kuvan sille, että ihmisiä sorretaan jonkin välillisen identiteetin vuoksi. Tässä tarinassa, jossa juuri mikään ei ole kestänyt, on ollut tärkeintä se vähä, mikä on pysynyt samanlaisena. Näissä tilanteissa pitää pystyä ottamaan terve etäisyys menneisiin.” Hussein on osannut pitää päänsä kylmänä. Minulla oli mukanani poikani, joka pukeutui myös pyhäpukuunsa. ”Mutta se hänen kylmä rauhallisuutensa oli myrkkyä äidille, joka oli peloissaan. Hän laskee keskittyneesti sormillaan: yksi, kaksi, kolme… Hussein ehti opiskella kahdeksalla ala-asteella. ”Tämä työ ei ole heikkohermoisille. ”Moni ihminen, jonka kohtaan… Hänen kenkänsä kiiltävät, hiukset on rasvattu ja viimeisen päälle, mutta sydän on helvetin likainen. Husseinille tämä oli automaatiotekniikka, tärkeä ala, jonka avulla Irakia voitaisiin jälleenrakentaa. Onko Hussein siis feministi. paljon, eikä epäröi puhua raskaista muistoista. ”Olen – siinä laajemmassa, positiivisessa merkityksessä. Lentotukikohdan pommitus jatkui koko yön.” Saddamin hallintoa vastustanut vapaustaistelijaisä oli alituisesti ”jupakoissa mukana”, välillä vangittunakin. ”Häneltä olen perinyt puhumisen lahjan, se oli hänen työkalunsa.” Niinpä Hussein päätyi opiskelemaan kauppaa ja kansainvälisiä suhteita Suomessa, Englannissa ja Varsovassa. Feminismiä on monenlaista. Mutta jokin ei silti tuntunut omalta. Automaatiotekniikasta Hussein kokee oppineensa paljon: insinööriajattelua ja kykyä hahmottaa prosesseja. ”Mitkä ovat ne asiat, jotka pitivät meidät seitsemän lasta ja vanhemmat koossa. Kuva on viime kevään kunnallisvaaleista. Vaalit ovat juhlaa”, kirjoittaa Hussein englanniksi julkaisemassaan kuvassa. Hän on sittemmin palannut Irakiin ja politiikkaan. Silmillä on pilottilasit, päällä tumma puku ja tyylikäs rusetti. Äidin tapa hoitaa asioita, rutiinit. ”Sellaisen äänen, joka tuntuu sydämessä asti. Ja sitä ei pidä sallia”, Hussein vastaa. Ja ihmisten, jotka ovat kiduttaneet ja vanginneet aikoinaan Husseinin isän kahdeksaksi vuodeksi. Ihmisen sisin ei ole kunnossa.” Mutta sellaiset ihmiset eivät pötki kovin pitkälle, uskoo Hussein. Alituisesta myllerryksestä Hussein on kantanut aikuisuuteen mukaan sen, että asiat ja tilanteet muuttuvat pakosta. Juuri tällöin tarvitaan diplomaattisia taitoja. Äänen, jonka tiedät voivan tappaa sinut.” Al-Taeen perhe asui lähellä armeijan tukikohtaa, joka oli alituinen Yhdysvaltain pommitusten kohde. On muistettava, etten istu neuvottelupöydässä siksi, että olen minä. Ja heidän suhteensa, joka ei muuttunut kriisin aikana.” Suomessa al-Taeen perheen tavoite oli, että lapset lukevat ammatteihin, joiden avulla he pystyvät vaikuttamaan Irakin tilanteeseen
Koen, että työni on vielä kesken.” Hussein haluaa nähdä Suomen, jossa ihminen iästä, ihonväristä, aatteesta tai sukupuolesta riippumatta olisi yh”Voit nousta mistä tahansa luokasta mihin tahansa luokkaan sillä, mitä päästät suustasi.” ”Ihailen Martti Ahtisaarta, koska hän näkee tarinan lopun. Tällaisella kaavalla ihmiskunta on viimein todistanut, että pystymme luomaan yhteiskunnan, joka on kansainvälisillä mittareilla ykkönen.” Silti Ylen parin vuoden takaisessa haastattelussa Hussein vihjasi, että oma rauha ja onni saattavat loppujen lopuksi löytyä Irakista. Hussein löytää Suomesta sekä kehuja että kehitettävää. ”En halua, että lapseni menettävät sen, minkä itse olen saanut. ”Nainen on yksin kotona vauvan kanssa ja hänellä on kamala tunne siitä, että hän on vastuussa koko ajan kaikesta. En tee näitä päätöksiä yksin, nyt minulla on perhe. Hän on täysipäinen kansalainen, joka tekee omia päätöksiään.” Mutta tasa-arvoon on vielä Suomessakin matkaa. Ja kenet hän tarvitsee ympärilleen, että visio voisi toteutua”, Hussein kertoo. Ja se adapteri voisi olla isyysvapaa. ”Nainen tulee ja lykkää vauvan miehen syliin oletuksena, että tämä ymmärtää, että hän on ollut vauvan imetyksessä kiinni 18 kertaa päivän aikana. ”Suomessa ihminen voi nousta mistä tahansa luokasta mihin tahansa luokkaan sillä, mitä päästää suustaan.” Husseinin mukaan kuuluisa American dream toteutuu Skandinaviassa ja Suomessa jo tänä päivänä. Mies sanoo, että etkö sinä ymmärrä, että minä olen rikki. Tämä epäsuhta tarvitsee adapterin”, Hussein kuvailee kädet heiluen. Se antaa hänelle motivaatiota ylläpitää jo rakennettua. ”En halua kuvitella sellaista päivää, että työhaastattelussa hänen katsotaan olevan nainen, ei ihminen tai työntekijä. Tasa-arvoa Hussein katsoo pitkälti juuri tyttärensä kautta. Kysymys ei ole ajankohtainen.” Toinen harkinnanpaikka on täällä Suomessa. Husseinin mielestä vauva-arki on juuri se aika, jolloin ihmiset eroavat liian helposti, vaikka muuttunut elämäntilanne vaatisi ennen kaikkea yhteistä ymmärrystä. Hussein on naimisissa suomalaisen naisen kanssa, ja heillä on 2,5-vuotias tytär. Yhden sukupolven aikana ihminen pystyy muuttamaan tulevaisuuttaan, riippumatta taustoista. Ota tämä nyt, kun sinä olet ollut poissa etkä tajua, mitä täällä tapahtuu. En tiedä edes, mitä se tarkoittaisi. En ole ottanut mitään, mitä täällä tapahtuu, itsestäänselvyytenä.” Hussein pitää Suomea loistopaikkana kasvattaa lapsensa. Tämä aihe herättää tunteita. ”En halua, että tytärtäni hänen valinnoistaan huolimatta katsotaan niin, että koska hän on nainen, joku muu on tehnyt päätöksiä hänen puolestaan. Jos hänellä on työpaikalle annettavaa, niin sitten hänellä on.” Hän puhuu myös väärästä leimasta, jonka musliminaiset usein saavat. ”Lukijan täytyy ymmärtää, että tässä puhuu nyt pakolainen. Yksi konkreettinen parannus olisi se, että miestä rohkaistaisiin jäämään edes puoleksi vuodeksi kotiin vauvan kanssa, jotta puoliso pääsisi rakentamaan uraa. 20 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. Ei tätä mies ymmärrä, ellei sitä itse koe.” Hussein kuvailee klassista tilannetta, jossa mies tulee kotiin – hänkin on väsynyt ja tehnyt jo päivän työn. ”Ajattelen, että olen sillanrakentajana täällä. Hän osaa visioida, mihin jonkin pitää päättyä, jotta se päättyy hyvin. ”En pysty hahmottamaan paluuta
Ja edelleen hän jaksaa kantaa huolta jälkikasvustaan. Häneltä olen oppinut empatiaa, enemmän kuin keneltäkään muulta.” Nyt on puhuttu paljon. ”Ei tuollaisia taistelijoita näe enää. Hussein on väsynyt ja päätä särkee, sillä hänen tekisi kovasti mieli kahvia. Naimisissa, asuu perheineen Vantaalla. Mielestäni se on perustavalla tavalla väärä ajattelutapa.” Hussein nostaa esille ”tolkun ihmisen”, joka ei ota kantaa liian nopeasti. denvertainen. Mutta mitä sinä sitten teet. Lait takaavat jo tämän, mutta käytännössä on tekemistä. Missään vaiheessa hän ei ajatellut meidän lasten kuullen, että hänellä olisi parempi elämä jonkun toisen ihmisen kanssa, joka voisi olla pikkuisen vakaampi.” Husseinin äiti ei koskaan saanut käydä koulua, mutta taisteli sen puolesta, että lapset opiskelisivat. Tai yleensäkin ihmisellä, joka on selvinnyt kriisistä. Hussein nostaa esiin järkyttävän tapauksen kesäkuulta, kun Israelin joukot ampuivat vapaaehtoista sairaanhoitajaa selkään Gazassa. Ei töitä, ei rauhaa, ei polkupyöriä. Kuvittele, että katsot tv:stä raporttia tapahtuneesta. Se vaatii rohkeutta.” Hussein tekee silti selvän eron empatian ja sympatian välillä. ”Koen, että työni täällä on vielä kesken.” Kuka. Toimimattomuus on myös kannanotto. Työskentelee Martti Ahtisaaren perustamassa konfliktinratkaisujärjestö CMI:ssä neuvonantajana. ”Minulle tolkun ihminen on se, joka ottaa kantaa, ennen kuin asiat menevät huonoon suuntaan. Yksi esikuvista tuntuu olevan ylitse muiden: äiti, jolta Hussein ei ehkä oppinut puhetaitoja tai kylmäpäisyyttä, mutta Husseinille juuri sitä tärkeintä. Harvalla empatiaa on luonnostaan paljon, mutta kykyä voi harjoitella. Niitä, jotka käyttävät kaikki mahdolliset lailliset keinot siihen, että seuraavalle sairaanhoitajalle ei tapahdu näin.” Hussein puhuu kuin poliitikko, ja kun kysyn miehen esikuvasta, vastaus on pitkä lista vaikuttajia: Malesian entinen pääministeri Mahathir Mohamad, Mahatma Gandhi, Nelson Mandela, Tarja Halonen ja tietenkin Martti Ahtisaari. ”Hän kesti isääni, riippumatta siitä, mitä isä ryhtyi tekemään vapauden nimissä. ”Sympatia on tunteita ilman tekemistä. Sen hän nostaa yhdeksi ihmisen tärkeimmistä ominaisuuksista. Vaikka passit jäivät Irakiin, hän muisti jokaisen seitsemän lapsensa syntymäpäivän. Irakin Bagdadissa vuonna 1983 syntynyt rauhanvälittäjä. ”Itket silmät päästäsi, siellä on taas upea ihminen kuollut. Silti mies jatkaa matkaansa töihin Etelärantaan. Että nyt on hoidettava oma tilanne ensin ja ajateltava sitten vasta muita. ”Me yhden ihmisen kuplissamme ajattelemme, että juuri meidän kriisimme on pahin. Tämä siksi, että Hussein ei ota elämässä mitään itsestäänselvyytenä. Hussein al-Taee, 35 . Menet Facebookiin, luet aiheesta, ehkä tykkäät jostain statuksesta… Ja sitten selaat jo seuraavaa asiaa ja ajattelet, että harmi”, kuvailee Hussein. ”Ne paikat, joihin suomalaiset luottavat instituutioina eniten, ovat niitä, joihin tarvitaan monimuotoisuutta.” Jotta Suomi ja koko maailma olisi parempi paikka, Hussein toivoo yhtä asiaa enemmän: empatiaa. Äidillä oli iso kuva hallussa. Kirjoittaa sähköpostia sairaanhoitajaliittoon ja sanoo, että asialle täytyy tehdä jotain, sillä koko ammattikuntaa vastaan on rikottu. Muutti vuonna 1993 perheensä mukana pakolaisena Valkeakoskelle. Opiskeli aluksi automaatiotekniikkaa, mutta muuttikin suuntaa ja päätyi opiskelemaan kauppaa sekä kansainvälisiä suhteita. Työssäni sympaattinen ihminen jää jalkoihin.” Aihe saa jälleen miehen veren liikkeelle. Empaattinen ihminen puolestaan toimii, sanoo Hussein. ”Empaattiset ihmiset ovat niitä, jotka saavat muutosta aikaan. Suomen poliisi on vielä kovin valkoinen, mutta armeija ei enää yhtä paljon. Maailman Kuvalehti 4/?2018 21. Hussein uskoo, että pakolaisilla empatiakyky on keskimääräistä suurempi
Ennen lähtivät lihakset, nyt aivot Ihmiset ovat lähteneet työn perässä Suomesta jo pitkään. Teksti Elina Venesmäki Kuvitus Outi Kainiemi 22 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. Ennen lähdettiin hanttihommiin, nyt hyvin toimeentulevat tavoittelevat uusia kokemuksia ja mahdollisimman hyvää palkkaa
Maailman Kuvalehti 4/?2018 23
Seikkailunhalustakin varmasti oli kyse, sillä lähtijät olivat nuoria ihmisiä. Emma oli lapsikatraan nuorin tytär, noin parikymppinen. S uomen suurimpia muuttoaaltoja ovat olleet 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan sekä 1960ja 1970-lukujen muutto Ruotsiin. Kriisien jälkeen ihmisen luontaiseen käyttäytymiseen kuuluu kompensoida menetykset. Suomessa elettiin suotuisia vuosikymmeniä, kun imeväiskuolleisuus laski ja ihmiset elivät pitempään. Samalta seudulta lähti moni, ja näistä matkoista puhuttiin sitten toreilla. Emman perheessä oli yhdeksän lasta. 24 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. Näin kävi myös 1860-luvun jälkeen. Hän asui maalla, länsisuomalaisessa Köyliön kunnassa, ja hänen kaksi vanhempaa veljeään oli lähtenyt Amerikkaan jo aiemmin. Näin väestö kasvoi voimakkaasti, mutta kasvaville ikäluokille ei riittänyt toimeentuloa. Lähtöpäätös oli lopulta helppo, kun asia oli monien kertomusten kautta jo oikeastaan aika tuttukin. Moni lähti Amerikkaan etsimään töitä ja uutta merkitystä elämälle. 1830-luvun katovuodet koettelivat etenkin Pohjois-Suomea, mikä näkyi siirtolaisuutena Pohjois-Norjaan. Seikkailunhalustakin varmasti oli kyse, sillä lähtijät olivat nuoria ihmisiä. Suomessa 1800-luvun kriisit olivat katoja nälkävuosien aiheuttamia, kertoo yliopistonlehtori Matti Enbuske Oulun yliopistosta. ”Siksi myös muuttoherkkyys kasvoi, kun tietoisuus paremman elämän mahdollisuuksista Amerikassa levisi Suomessa”, Enbuske kertoo. Suomen historian yksi vakavimmista nälkävuosista koettiin 1866–1868. V uonna 1905 isomummuni Emma lähti Amerikkaan. Moni lähti Amerikkaan etsimään töitä ja uutta merkitystä elämälle. Koska hän oli nuorin lapsi, hänelle ei ollut luvassa kummoistakaan perintöä – ei varsinkaan maatilaa. On arvioitu, että 1900-luvun aikana Suomesta muutti pois noin miljoona ihmistä. Noihin aikoihin perheet olivat Suomessa suuria. Elämä Suomessa oli köyhää, ja kun ikäluokka oli hyvin suuri, kaikille aikuiseksi kasvaneille ei löytynyt täältä toimeentuloa. Syntyy niin sanottuja suuria ikäluokkia. Sana uuden maailman kokemuksista kiersi myös lehtien välityksellä. Syntyi niin sanottua tilatonta väestöä eli torppareita, mökkiläisiä ja loisväkeä eli itsellisväkeä. Vaikka suomalaiset ovat olleet ahkeria maastamuuttajia läpi historian, 1900-luvun alkuvuosina maasta poistujia oli erityisen paljon. Aika suuri osa näin pienestä kansasta. Elinkeinot olivat vielä tuolloin vahvasti maataloudessa kiinni, eikä kaikilla ollut mahdollista perustaa omaa tilaa. Veljet ajattelivat, että olisipa mukavaa saada pikkusiskokin uudelle mantereelle ja lähettivät Emmalle ”biletin” valtamerilaivaan
Siirtolaisuus väheni vuoden 1923 jälkeen, kun Yhdysvaltain viranomaiset alkoivat säännellä maahanmuuttoa. O len tavannut Emman, kun olin lapsi, mutta hänen tarinansa minulle kertoi hänen tyttärensä, isotätini Sylvia. Sitten puoliso. Hän oli pirteä vanhus, kun olin jo aikuinen ja valmis kuuntelemaan New Yorkin ajoista. Suomessa opiskelussa oli ankea viba, ei luotettu tulevaisuuteen. Ajatus pienen Suomen pienien kuvioiden ympärillä pyörimisestä koko elämän ajan ahdistaa ulkomailla elämisen jälkeen vielä enemmän kuin aiemmin. Olin myös rakastunut lomamatkalla New Yorkiin, joka oli tuntunut tutulta ensihetkestä lähtien. Halu elää ainoaa elämäänsä: kokea erilaisia tapoja ja paikkoja. Jalmarin lähtömotiiveista en tiedä mitään, mutta ehkä hän oli lähtenyt pakoon asevelvollisuutta, joka tuli Suomessa voimaan 1800-luvun lopulla Syitä lähteä Uteliaisuus, Suomen hallituksen touhu, matalat palkat, halu nähdä uusia paikkoja. Aikaisemmat hyvät kokemukset Englannista, uudet ympyrät, työtilaisuudet, levottomuus. Kaipuu päästä elämään moninaisemmassa ympäristössä. Sylvia kertoi, miten laivamatka meren yli kesti kaksi viikkoa. Vaihtovuoden aikana tunsin olevani elossa enemmän kuin koskaan. Eikä todellakaan haittaa, että ympäri vuoden voi olla ulkona. On tosi voimaannuttavaa huomata pärjäävänsä hyvin omillaan toisella puolen maailmaa! Sää on helppo syy olla palaamatta Suomeen talvella. Sitten työ. Häkistä sai lähteä, kun joku jo Amerikassa asuva tuli hakemaan. Se oli lyhyt kausi, mutta muuttajia on siis jopa haalittukin. Enbuske kertoo, että Suomessa kiersi jopa laivayhtiöiden värväreitä etsimässä uusia lähtijöitä. Vuonna 1905 New Yorkissa matkaajat ohjattiin numeroituihin häkkeihin. Arki on muualla mukavampaa, ja henkisesti on helppo olla. Lähde: ulkosumalaisten haastattelut Maailman Kuvalehti 4/?2018 25 Ennen lähtivät lihakset, nyt aivot. Aluksi se oli seikkailunja kokemisen halu. Halusin jonnekin, jossa alani oli voimissaan ja asenne kohdillaan. New Yorkissa vallitsee mahtava vapauden illuusio, joka saa aikaan energisen vipinän. Kuparija hiilikaivoksista töitä sai saman tien. Halu ymmärtää pakolaisten tilannetta ja kokemuksia lähtömaassa tai pakolaisleireillä ennen heidän saapumistaan Suomeen tai muualle Eurooppaan. New Yorkissa Emma pääsi töihin lastenkotiin ja hänen tuleva puolisonsa Jalmari kaivokselle niin kuin maahanmuuttajamiehet tuolloin Yhdysvalloissa yleensäkin. Emma ja Jalmari menivät pian naimisiin ja muuttivat New Yorkin Brooklyniin. Oli selvää, että piti päästä pidemmällekin
Norjasta virta valtameren yli alkoi aiemmin kuin Suomesta, ja Norjasta suomalaisten oli helppo jatkaa eteenpäin. Amerikassa kaivostyöt eivät kelvanneet siellä pidempään asuneille, vaan he suuntasivat länteen. Enbuske kertoo, että niihin aikoihin alkoi myös viritä ajatus siitä, että uusi, parempi elämä voisi olla mahdollinen, eikä aina tarvitsisi tyytyä siihen luokkaan ja paikkaan maailmassa, johon oli sattunut syntymään. Suomesta suurin muutto tapahtui vuosina 1969 ja 1970. Silloin täältä muutti Ruotsiin 40 000 ihmistä kumpanakin vuonna. Tämä siirtolaisuus muuttui myöhemmin Amerikan-siirtolaisuudeksi. Alkuperäisasukkaita hekään eivät olleet, mutta 1600-luvulla mantereelle muutti paljon englantilaisia ja hollantilaisia. Suomalaiset veivät pohjoiseen Norjaan mennessään maatalouden. Paikalliset olivat ajatelleet, että ympäristö olisi liian karu sellaiseen. Suurin osa tänne tulijoista oli inkeriläisiä paluumuuttajia sekä Somalian ja entisen Jugoslavian sotia paenneita. Suomessa uskonnollisuus oli varsin tiukkasävyistä tuolloin ja evankelisluterilainen kirkko kontrolloi jäseniään tiukasti. Uudessa asevelvollisuudessa varusmiehet valittiin arvalla, ja arpa osui aika harvaan, mutta paljon vastustusta asia herätti. Ruotsi teollistui noihin aikoihin nopeasti, ja työvoiman kysyntä oli kovaa. Siihen asti oli ajateltu, että jokaisella on oma paikkansa, eikä sitä ole syytä kyseenalaistaa. Suomessa muuttoliike siirtyi pohjoisesta Pohjanmaalle. M atti Enbuske Oulusta on keskittynyt tutkimuksissaan ennen kaikkea suomalaisen siirtolaisuuden ensimmäiseen aaltoon. Lisäksi Suomen devalvaatio vain vähän aiemmin sai Ruotsin palkat tuntumaan erityisen korkeilta. Ehkä kuka tahansa voisi löytää uuden, hienon tulevaisuuden Amerikasta. 26 4?/?2018 Maailman Kuvalehti Ennen lähtivät lihakset, nyt aivot. Paljon siellä silloin kalastettiin ja hoidettiin poroja. Norja oli silloin ennen öljyn tuomaa rikkautta aivan erilainen maa, mutta tilaa siellä oli ja työmahdollisuuksiakin. Amerikassa maahanmuuttajille oli tarjolla hanttihommia, niin kuin maahanmuuttajille usein myös nykyään. S iirtolaisuuden luonne muuttui 1990-luvulla ja sen suunta myös. 1800-luvun lopulla laajat preeriat kutsuivat heitä perustamaan sinne omia maatiloja. Ruotsi-Suomessa pojat olivat käyneet armeijan, mutta Venäjän vallan alla sellaista pakkoa ei ollut. Amerikkaan lähtijöitä houkutti myös vieraan maan uskonnonvapaus. Oli täällä kaukaa muuttajia nähty ennenkin, mutta määrät olivat tähän asti olleet hyvin pieniä. Uskonnonvapaus Amerikassa koettiin herätysliikkeissä houkuttelevana vaihtoehtona. Suomeen alkoi tulla paljon muitakin kuin satunnaisia suomalaisia paluumuuttajia. Muuttajat olivat 1960-luvulla toisen maailmansodan jälkeen syntyneitä suurten ikäluokkien nuoria aikuisia, joille ei riittänyt töitä täältä. lähes sadan vuoden tauon jälkeen. Pohjois-Suomesta muutti 1830-luvulla ja hieman myöhemmin tuhansia ihmisiä Pohjois-Norjaan
Tilastokeskuksen mukaan vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneiden Suomen kansalaisten maastamuutto on ollut suurempaa kuin samoin koulutettujen maahanmuutto viime vuosikymmenen aikana. ”Pelkästään parin viime vuoden aikana kaksi viidestä eniten siteeratusta ekologistamme on siirtynyt professuureihin ulkomaille, ja useita on muuttanut aiemmin”, lehti kirjoittaa. Nykyään valtaosa Suomeen muuttavista tulee EU-maista. Eniten julkisuudessa on ollut arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttilan muutto Helsingin yliopistosta Edinburghin yliopistoon. Suomessa koulutusleikkaukset ovat ajaneet tutkijat niin ahtaalle, että heillä ei ole juuri aikaa tutkimukselle. Näiden maiden hallitukset ovat satsanneet voimakkaasti tutkimuksen rahoitukseen samaan aikaan, kun Suomi on leikannut siitä. Tilastokeskus kertoo, että vuosi 1991 oli suurin muuttovoittovuosi 1990-luvulla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 Suomeen muutti 34 900 ihmistä, mikä oli 6200 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Alansa maailman huipulle nostanut sukupolvi on pitkälti eläkkeellä ja monet nuoret tutkijat lähtevät maailmalle. EU:n ja vapaa liikkuvuus alkoivat lisätä maahanmuuttoa Suomeen 2000-luvulla, ja nykyään valtaosa Suomeen muuttavista tulee EU-maista. Suomessa elämistä on oppinut arvostamaan enemmän ulkomailla asumisen jälkeen, varsinkin lasten kannalta. Työtä ei ole valtavasti tarjolla missään, ja vaikka töitä ei löytyisi täältä, koto-Suomessa ihmisillä on sentään omat turvaverkkonsa ja mainio sosiaaliturva – aivan eri tasoinen kuin mistä muualla voisi päästä nauttimaan. Suomessa arki on helpompaa ja jopa halvempaa. Päivät täyttyvät kaikesta muusta. Duunarien ei kannatakaan lähteä, koska heillä on yleensä paremmat olot täällä kuin mitä he voisivat saavuttaa muualla. ”Olisi tärkeää, että Suomella olisi sellaista tarjottavaa ulkomaisille tutkijoille, että saisimme rekrytoitua vastaavan tasoisia tutkijoita poismuuttaneita korvaamaan.” Lehti kirjoittaa myös, että aivovuoto maksaa SuoSyitä palata Oli ikävä ystäviä. Ulkomaiden vetoa on lisännyt se, että lähtijöille on tarjottu parempia työsopimuksia ja Suomea paremmat olosuhteet tutkimuksen tekemiseen. P rofessoreiden, tutkijoiden ja yliopistojen opetusalan Acatiimi -lehti kertoo, että tällä hetkellä tutkijoita lähtee Suomesta ennen kaikkea Ruotsiin ja Norjaan. Nettomaahanmuutto eli maahanja maastamuuton erotus on ollut 2010-luvulla 12 000–18 000 henkeä joka vuosi. Koko 2010-luvun maasta pois on muuttanut enemmän Suomen kansalaisia kuin maahan on tullut. Suomessa energian voi ohjata sen sijaan tekemiseen ja sisältöön. Ulkomaalaisten muutto tänne on lisääntynyt, mutta myös suomalaisten muutto pois täältä jatkuu edelleen vilkkaana. Työmahdollisuuteni olivat Suomessa paljon paremmat: Suomessa tuetaan elokuvakulttuuria ja -taidetta. Emme ehkä muuttaisi takaisin Suomeen, mutta lähemmäs kotia muualle Eurooppaan olemme harkinneet. Silloin Suomeen tuli 13 000 muuttajaa enemmän kuin täältä lähti. Minulle ei sopinut amerikkalainen verkostoitumispakko ja strategioiden laatiminen uran käyntiin saamiseksi. Ja muuttotappio kasvaa. Maailman Kuvalehti 4/?2018 27. Suomessa perheitä tuetaan fantastisella tavalla, Amerikassa ei. Esimerkiksi ekologia ja evoluutiobiologia on ollut yksi Suomen vahvoista tiedealoista, jossa Suomen panos on ollut myös kansainvälisesti vahva. Tosin tänä päivänä Suomesta eivät enää lähde duunarit vaan korkeasti koulutetut. Tutkimusala on edelleen vahva, mutta tutkijoiden poismuutto tuo sille merkittävän haasteen. Lähes puolet alallaan maailmalla eniten siteeratuista suomalaista tutkijoista 2000-luvun alkupuolella oli ekologeja. Ruotsin ja Norjan lisäksi tutkijoita on lähtenyt myös muun muassa Saksaan, Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Lehti kirjoittaa, että Suomen kaltaiselle pienelle tiedemaalle näillä siirtymillä saattaa olla hyvinkin suuri merkitys, jos lähtijä edustaa alansa parasta osaamista
Suuria muutoksia tilastoissa ei näy. Hänellä on luultavasti erinomaiset mahdollisuudet saada töitä muualtakin, ja muualla pystyy usein tienaamaan paremmin kuin täällä tasaisen tulonjaon maassa. Muutto on iso päätös”, Kauppinen muistuttaa. Monissa muissa maissa talous saatiin kasvuun jo aikaisemmin. Toki esimerkiksi tieteessä piirit ovat monella alalla hyvin pienet, ja jo pari muuttajaa voi tehdä merkittävän loven. Lisäksi kahdesta saman koulutustason ihmisestä todennäköisimmin maasta lähtee se paremmin tienaava. Tällä hetkellä Suomessa puhutaan paljon aivovuodosta, koulutettujen ihmisten lähdöstä. melle rahaa. Tutkijakoulutukseen investointi on koulutusinvestoinneista kallein, ja kun tutkija käy koko kalliin kouluputken täällä ja lähtee sitten, maksaahan se Suomelle. Ihmiset eivät muuta herkästi, vaan yleensä pysyvät paikallaan. Tanska on Suomen kaltainen pieni, tasaisen tulonjaon maa, ja siksi lähdöt sieltä ovat hyvin vertailtavissa lähtöihin Suomesta. Kauppisesta tällainen puhe on hieman ylimitoitettua. Todennäköisimmin maasta lähtee se paremmin tienaava. Suomen talous on piristynyt vasta nyt kymmenen vuoden jälkeen. ”Esimerkiksi Meksikossa rikkaat ja koulutetut pysyvät todennäköisemmin.” Kauppinen kertoo, että tutkimuksessa on havaittu maiden välisten taloudellisten erojen selittävän si28 4?/?2018 Maailman Kuvalehti Ennen lähtivät lihakset, nyt aivot. Kauppisen mukaan Tanskan materiaaleista näkyy selvästi, että korkeammin koulutetut muuttavat useammin. Toki Suomella on mennyt kauan huonosti vuosien 2007–2009 finanssikriisin jälkeen, ja kriisi ei meinannut taittua millään. Koko 2000-luvun muutto on ollut varsin tasaista ja muuttajien määrät pieniä. ”Muuttoliike täältä pois on silti ollut yllättävän pientä. Hän on tutustunut myös suomalaisten maastamuuttoon. E rikoistutkija Ilpo Kauppinen valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta VATTista on tutkinut etenkin tanskalaisten korkeakoulutettujen maastamuuttoa
Rikkaista tasaisen tulojenjaon ja vahvan sosiaaliturvan maista, kuten Suomi tai Tanska, muuttaa koulutetumpia ja ylipäätään työmarkkinoilla menestyviä henkilöitä. Intiasta Yhdysvaltoihin Jo 3,3 prosenttia koko maailman väestöstä on jättänyt synnyinmaansa. Tämä on 3,3 prosenttia maailman väestöstä. Kansainvälinen tahdonvastainen siirtolaisuus oli ennätyksellisen korkealla. Veljien perheet ovat jääneet sinne, niin kuin moni muukin. Ehdottomasti suurin osa maailman väestöstä pysyy siis paikoillaan. Siirtolaisten määrä on kasvanut, mutta siirtolaisten osuus maailman väestöstä pysyy varsin tasaisena. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM arvioi tämän vuoden alussa julkaistussa raportissaan, että tällä hetkellä maailmassa on noin 244 miljoonaa siirtolaista. Suurin osa siirtolaisista muuttaa toiseen maahan työn takia. Tällä hetkellä intialaiset muuttavat maailmassa eniten. Osa palaa, ja tuo samalla Suomeen jotain uutta maailmalta. Meksikossa korkeasti koulutettu pääsee helposti hyviin asemiin, mutta olisi vaikkapa New Yorkissa vain keskiluokkaa. Eniten siirtolaisia lähti Intiaasta, Meksikosta, Venäjältaä, Kiinasta, Bangladeshista, Pakistanista, Ukrainasta, Filippiineiltä, Syyriasta ja Britanniasta. Sinä aikana maan ulkomaalaistaustaisten osuus on lähes nelinkertaistunut alle 12 miljoonasta vuoden 2015 huikeaan 46,6 miljoonaan. He palasivat jo ennen Titanicin onnettomuutta. Seuraavaksi suosituimmat maat olivat Venäjä, Saudi-Arabia, Britannia, Arabiemiraatit, Kanada, Ranska, Australia, Espanja ja Italia. Samoin Ruotsiin jääneiden suomalaisten lukumäärää ei tiedetä, koska yksityisyyssyistä näitä ei saa rekisteröidä. Pohjois-Amerikkaan on päätynyt 54 prosenttia kansainvälisistä muuttajista ja Afrikkaan yhdeksän prosenttia. He sanovat olleensa seikkailunhaluisia, kaivanneensa parempaa palkkaa tai väsyneensä Suomen hallituksen toimiin. Maan sisäisten tahdonvastaisten siirtolaisten määrä oli yli 40 miljoonaa ja rajan yli lähteneiden pakolaisten yli 22 miljoonaa. Hän sanoo, että pitäisi kysyä muuttajilta. Kansainvälisistä siirtolaisista 52 prosenttia oli miehiä, 48 prosenttia naisia. Emma ja Jalmari palasivat New Yorkista Suomeen oltuaan rapakon takana muutaman vuoden. tä, minkälaiset ihmiset eri maiden välillä muuttavat. K ysyin asiaa tuttaviltani, ja heillä syitä on paljon, ja ne ovat hyvin monenlaisia. Yhdysvallat on ollut siirtolaisten pääkohde vuodesta 1970 alkaen. Jotkut muuttivat omansa tai puolison työn takia, toiset halusivat nähdä uusia paikkoja sekä tapoja elää. Tarkkoja tietoja noin varhaisista maastamuuttajista ja tänne palanneista ei ole, mutta Yhdysvalloissa on edelleen omat suomalaisyhteisönsä ja myös suomenkielisiä lehtiä. Lähteet: IOM, World Migration Report 2018, Migri Maailman Kuvalehti 4/?2018 29. Suomen maahanmuuttoviraston Migrin mukaan tänne on tullut kuluneen vuoden aikana eniten ihmisiä Venäjältä, Irakista, Kiinasta, Intiasta, Vietnamista, Afganistanista, Somaliasta ja Ukrainasta. Mukanaan kotiin Emma ja Jalmari toivat hienoja tarinoita. Vastaajat ovat korkeakoulutettuja ja lähteneet muun muassa Yhdysvaltoihin, Englantiin, Norjaan, Jordaniaan, Britanniaan ja Etelä-Koreaan. Muita syitä Kauppinen ei osaa sanoa. Köyhemmällä on paremmat mahdollisuudet voittaa. Paljon heitäkin on, satojatuhansia, ja heitä palvelee vaikkapa Sisuradio. Heillä jokaisella on omat syynsä. He tulivat perinnönjakoon – ja taisi koti-ikäväkin painaa. Eniten siirtolaisia muutti vuonna 2015 Yhdysvaltoihin, yli 1,4 miljoonaa. Esimerkki päinvastaisesta tilanteesta on sitten Meksikosta Yhdysvaltoihin suuntautuva muuttoliike; tutkimuksen perusteella Meksikosta muuttaa pitkälti matalasti koulutettuja ihmisiä. Sylvia oli kuullut Ameriikan-seikkailuista niin monta kertaa, että osasi kertoa tapahtumista varsin elävästi, vaikka hän pysyikin koko ikänsä Suomessa. Moni muuttaja jää niille sijoilleen, löytää ehkä puolison tai uuden, tärkeän elämän. Vuonna 1990 siirtolaisia oli 153 miljoonaa ja vuonna 1970 vain 84 miljoonaa eli 2,3 prosenttia maapallon väestöstä. Toisena oli Saksa, jonne ihmisiä saapui reilut 1,1 miljoonaa. Noin 62 prosenttia siirtolaisista on päätynyt Eurooppaan tai Aasiaan, 75 miljoonaa kumpaankin
Joulukuussa hän oli Nepalin vuoristossa Kavren alueella opettamassa opettajia. Verkoston yhteyspäällikkö Inka Hopsun mukaan ajatus koulutusviennistä heräsi 2014. Opetusministeriökin oli suunnittelemassa opinto-ohjauksen aloitusta. Pitkäkestoisen muutoksen tueksi on myös palkattu paikallisia ihmisiä.” Monissa maissa opetuksen ihanne malli on sama kuin Suomessa ennen vanhaan. Opettajat ilman rajoja -verkosto toimii osana Kirkon Ulkomaanapua, jonka kehitysyhteistyö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Ensimmäinen vapaaehtoisten ryhmä lähti Kambodžaan jo 2014. Siihen kuuluu opetustaitojen kehittäminen, jotta seuraavalla sukupolvella olisi asiat paremmin. Iltaisin hän rakentaa taloa perheelleen, koska maanjäristys tuhosi välissä lähes valmiin kodin. Työ piti aloittaa alusta. Seutu on jopa Nepalin mittakaavassa köyhä, ja maanjäristys 2015 kurjisti vielä tilannetta. M ies kertoo elämäntarinaansa hymyillen. ”Ymmärsin, miten eri maailmasta olen, ja mietin, mistä he saavat voimansa jatkaa”, Heino sanoo. Elli-Noora Heino kuuntelee ja miettii, mistä miehen positiivisuus on peräisin. Opettajat ilman rajoja -verkoston maailmalle lähtevät vapaaehtoiset eivät siis ole välttämättä luokanopettajia, vaan koulutusalan ja pedagogisen osaamisen ammattilaisia. Ihmiset Nepalissa uskovat elämän jatkuvan ja haluavat mennä eteenpäin Oppia puolin ja toisin Koulutus on yksi Suomen valttikorteista maailmalla, mutta miten koulutusta voi viedä. Hän ajaa joka päivä pitkän matkan skootterilla päästäkseen opettamaan. Teksti Juha Riihimäki Kuva Tatu Blomqvist yhdessä. Mies on paikallinen opettaja. ”Jo suunnitteluvaiheessa otetaan kohdemaan viranomaiset mukaan. Hankkeeseen saatiin ihmisiä, jotka olivat kouluttaneet opinto-ohjaajia yliopistossa. ”He miettivät, että maailman hauraimpiin valtioihin pitäisi saada perinteisen kehitysyhteistyön lisäksi nimenomaan opetusosaamista”, Hopsu sanoo. Opettajat ilman rajoja -verkosto hakee vapaaehtoisia kaksi kertaa vuodessa. Syksyllä 2017 Heino aloitti Opettajat ilman rajoja -verkoston harjoittelijana Helsingissä. Ei ainakaan pelkästään opettajia viemällä. Siihen liittyy myös Heinon kuulema tarina. Tietoa hakuun liittyvistä aikatauluista, vaatimuksista ja ohjeista: www.opettajatilmanrajoja.fi www.kirkonulkomaan apu.fi 30 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. Se on tärkeää, jotta aikaansaadut muutokset jäisivät voimaan myös sen jälkeen, kun vapaaehtoiset lähtevät. Samaan aikaan myös eduskunnassa oli asian puolesta aktiivisia ihmisiä
Tilalle tarjottiin neuvoja väkivallattomaan järjestyksen pitoon, mahdollisten käytösongelmien ratkaisuun ja siihen, miten luokan saa osallistumaan. Laadukkaat opetusmateriaalit samoin kuin lapsia osallistumaan kannustava pedagoginen ote ovat Hopsusta olennaisia. ”Niissä kouluissa, joiden olemme olleet mukana, opintojen keskeytysten määrät ovat vähentyneet jo ensimmäisten toimintavuosien aikana.” Erityistä kiitosta on tullut mentoroivasta työotteesta. Se luo tärkeän pohjan.” Opettajat koulutetaan hyvin ja ammattia arvostetaan Suomessa. Erityisen tärkeäksi näkökulmaksi on Hopsun mukaan noussut erityisopetus. Asioita opetellaan ulkoa.” Nepalissa opetussuunnitelmien sisältö on pari vuosikymmentä vanha. Opettajat ilman rajoja ei siis työskentele lasten kanssa vaan kouluttaa opettajia, virkamiehiä ja oppilaitosten johtoa. Opettajat voivat käyttää opittuja taitoja, kun he palaavat Suomeen. Hopsun mielestä syitä on monta. Mikä tekee suomalaisesta koulutusosaamisesta niin kysyttyä kehitysmaissa. Nepalissa ei ole seurantajärjestelmää, jolla opettajien läsnäoloa koulupäivän aikana voisi seurata. Tarkoitus on laajentaa kulttuurista käsityskykyä entistä enemmän – se on osa globaalia ja kestävää kehitystä. ”Opettaja luennoi ja oppilaat istuvat hiljaa. ”Varsinkin suomalaiset opettajat ovat ottaneet sen tärkeänä koulutuksena itselleen, ja se auttaa miettimään omia tavoitteitaan ja työtapojaan entistä syvällisemmin.” Suomalaisessa koulutusviennissä ei silti ole kyse pelkästään siitä, mitä täältä voidaan viedä muualle. Uusista menetelmistä kiinnostuneet opettajat ovat sen edessä voimattomia. ”Poliittiset jännitteet vaikuttavat koulujen toimintaan. Heinon kokemuksen mukaan oppilaiden ja opettajien näkemykset siitä, kuinka kauan he ovat viettäneet yhdessä aikaa, vaihtelivat melkoisesti. ”Opettajaksi ei aina valita pätevintä, vaan se, jonka puoluekanta on oikea.” Opettajat ilman rajoja vie pedagogista osaamista maailman hauraimpiin valtioihin. ”Muuten näiden oppilaiden koulutie katkeaa kehitysmaissa yleensä neljän ensimmäisen vuoden aikana.” Köyhyyden ja vanhanaikaisten opetustapojen lisäksi kehitysmaissa on paljon haasteita koulutusviennin edessä. Monissa maissa opetuksen ihannemalli on sama kuin Suomessakin ennen vanhaan. Nepalissa on korostettu myös sitä, ettei oppilaita tule rankaista fyysisesti. Se tarkoittaa sitä, että suomalaisesta ja paikallisesta opettajasta tehdään työpareja. Tulokset koulutusviennistä ovat olleet positiivisia. Näin työ tavoittaa laajemmat joukot ja muuttaa vallitsevia rakenteita. Opettajien mielestä tehottoman koulutuksen syy on huonossa hallinnossa, viranomaiset taas pitävät opettajia laiskoina. Työ Kambodžassa jatkuu, ja on leviämässä koko maahan sekä läheisiin valtioihin. Yksi on vastuuttomuus. Maailman Kuvalehti 4/?2018 31. ”Meillä on erittäin hyvä varhaiskasvatus ja terveydenhuolto äitiyden alkuvaiheista lähtien. Opettaminen tuo tietysti mieleen opettajan, oppilaat ja pulpetit, mutta todellisuudessa lasten edun ajattelu käynnistyy paljon aiemmin. Elli-Noora Heinon verkosto vei Nepaliin. Vaikka opettaja kysyisi jotain, oikeita vastauksia on yksi. Suomalaisilla opetusalan ammattilaisilla on hyvät taidot ja keinot ottaa erityistarpeessa olevat huomioon luokassa. Opettajaksi ei aina valita pätevintä, vaan se, jonka puoluekanta on oikea”, Heino sanoo
Sissi Korhonen tuijottaa alas lentokoneen ikkunasta marraskuussa 2015. Korhonen halusi kokea, millaista on olla nainen machokulttuurista tunnetussa Latinalaisessa Amerikassa. Kauneusleikkauskulttuuri ja katuhuutelu tulivat tutuksi, mutta myös lattarien aito ja lämmin kiinnostus vierasta kohtaan. YK:n mukaan Latinalainen Amerikka on maailman väkivaltaisin alue naisille. Korhonen ei ollut himopyöräilijä, eikä hän ollut ajanut matkaa varten tilatulla pyörällään ennen lähtöä metriäkään. Ainoa englanninkielinen sana, jonka Korhonen tuolloin osasi, oli lip stick , huulipuna. S issi Korhonen, 35, on kulttuurien asiantuntija: hän on asunut neljässä eri maanosassa, matkustanut ja liftannut viidessäkymmenessä maassa ja opiskellut kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriksi. M itä helvettiä olen tekemässä. Teksti Sinimaria Halonen | Kuvat Madalina Ciocanu, Sergio Anselmino mukaan Latinalainen Amerikka on maailman väkivaltaisin alue naisille. Hän on matkalla Patagoniaan, Argentiinan eteläkärkeen. Käytännössä Korhonen on elänyt eri kulttuurien vaikutuspiirissä koko ikänsä. Samaa viestivät myös tilastot: YK:n Pyörän selässä Etelä-Amerikan halki Suomalainen Sissi Korhonen pyöräili yksin Argentiinasta Kolumbiaan. Se ei kuitenkaan mietityttänyt – ei lähellekään niin paljon kuin läheisten kommentit. Kuusilapsisen uusioperheen tie vei taloustieteilijäisän työn vuoksi Yhdysvaltoihin, kun Korhonen oli 8-vuotias. Pyörä oli vain kulkuväline. Hän halusi nähdä, millainen naisen asema machokulttuurista tunnetussa maanosassa todella oli. Sieltä hänen on tarkoitus polkea yksin koko Etelä-Amerikan halki Kolumbiaan. Lentokoneessa iski kuitenkin jännitys siitä, mikä edessä odottaisi. Muiden epäilyistä huolimatta Korhonen oli päättänyt lähteä. 32 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. Kotikaupunki Nummelaan verrattuna kaikki oli erilaista: pihoilla oli uima-altaita, tuntemattomat halailivat ja käyttivät hellittelynimiä, puolet luokan oppilaista olivat afroamerikkalaisia. Etelä-Amerikka ei ole turvallinen paikka naisille”, ystävät olivat sanoneet. ”Jenkkivuosi muutti elämäni. Erityisesti Korhosta vaivasivat kolumbialaisystävien varoitukset. ”Tuo ei ole järkevää. Kiinnostukseni maailmaa ja kulttuureja kohtaan heräsi”, Korhonen sanoo
Myös Korhosta ja ensimmäisen kuukauden matkaseurana ollutta Antti Aittolaa luultiin usein aviopariksi. Tie vei Argentiinasta Chilen, Uruguayn, Brasilian, Paraguayn, Bolivian, Perun ja Ecuadorin kautta Kolumbiaan. Kolumbiassa nainen avioituu ensimmäisen kerran keskimäärin 22,7 vuoden iässä, kun taas Suomessa nainen astuu avioon noin 31-vuotiaana. Kaikkiaan matkaan meni pari vuotta. Ensinäkin perheen merkitys on iso, ja avioliitot solmitaan nuorena. E telä-Amerikassa Korhonen oli päättänyt viipyä niin pitkään kuin siltä tuntuu. Rankimmat kohtalot pyörivät mielessä jopa kuvankauniissa maisemissa, kuten tässä Costa Ricassa. ”Paljon kauhisteltiin sitä, kuinka minulla ei ole perhettä ja kohtalonani on päätyä vanhaksi piiaksi”, Korhonen sanoo. Maailman Kuvalehti 4/?2018 33. Sinä aikana Korhonen haastatteli naisia, tutki tilastoja ja seurasi paikallista mediaa. Vaikka maiden ja maaseudun ja kaupungin väliset erot olivat valtavia, alkoivat kohtaamiset, havainnot ja luetut tutkimukset konkretisoitua osaksi isompaa kuvaa. Pääosin hän yöpyi ihmisten kodeissa saadakseen mahdollisimman aidon kuvan ihmisten arjesta. Paraguayssa Korhonen vietti viisi kuukautta ja Kolumbiassa puoli vuotta. Ihmisten kohtaamiset pohdituttavat tien päällä. Kaksikosta jutun tehnyt argentiinalaislehti puolestaan kirjoitti, että Korhosen unelmana on löytää mies Etelä-Amerikasta
Korhonen joutui usein perustelemaan, miksi iso osa kirjailijoista ja filosofeista on miehiä, jos kerran naisen aivoilla pystyy samaan. Moni oli ottanut huuliinsa, rintoihinsa tai takapuoleensa täytettä – etenkin Brasiliassa ja Kolumbiassa, jotka ovat maailman johtavimpia kauneusleikkausmaita. ”Onneksi on myös naisia, jotka taistelevat sitä vastaan.” Paraguayssa Korhonen vietti kolme kuukautta Carmen Colazo -nimisen argentiinalaisnaisen seurassa, joka toimii sukupuolitutkimuksen professorina Cordobán yliopistossa ja on yksi Paraguayn naisten ministeriön ja Amnestyn perustajajäsenistä. Katolisessa Paraguayssa opettajat eivät suostu opettamaan sukupuolikasvatusta, ja koulukirjoista revitään aihetta käsittelevät sivut kokonaan pois.” M onesti sukupuolirooleihin nojaava yhteiskunta tekee naisen miehestä riippuvaiseksi. ”Ovatko eurooppalaismiehet uskollisia?” nicaragualaisen maalaisperheen naiset tiedustelevat ulkomaalaiselta. Sukupuoliroolit ovat yhtä selkeät kuin Latinalaisessa Amerikassa: nainen pitää huolta perheestä ja mies vaihtaa lamput”, Korhonen kuvailee. Heille sellainen ei olisi tullut mieleenkään.” Samanlaiseen ajattelutapaan Korhonen oli törmännyt jo asuessaan Puolassa vuosituhannen alkupuolella. ”Maailmassa on paljon kärsimystä ja etenkin eurooppalaisina meidän on kannettava siitä vastuu.” 34 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. Huumelordit toivat kauneusleikkauskulttuurin Yhdysvalloista Kolumbiaan 1980-luvulla ja niin sanottu narkoestetiikka levisi. Suomalaisen tasa-arvokasvatuksen saanutta Korhosta asetelma turhauttaa. Korhonen kertoo, että ulkonäön uskotaan olevan pääsylippu hyvään elämään ja parempaan yhteiskunnalliseen asemaan, joten siksi siihen panostetaan. Majoittajapariskunnan keskelle syttyi riita, joka kärjistyi siihen, että mies löi vaimoaan. Brasiliassa tehdään kauneusleikkauksia toiseksi eniten maailmassa, edellä on vain Yhdysvallat. ”Puhuimme hänen kanssaan siitä, miten paljon on vielä tehtävää. ”Huumelordit muokkasivat köyhiä naisia vastaamaan ihanteitaan maksamalla heille silikonirinnat ja -takapuolet”, Korhonen selittää. K aikkiaan Korhosen mukaan Etelä-Amerikassa naiseen ei uskota siinä missä mieheen. ”Puolassa naisella on periaatteessa samanlaiset oikeudet kuin miehellä, mutta naisen eriarvoinen asema on syvällä yhteiskunnan rakenteissa. Syy löytyy huumekartellien historiasta. U lkonäöllä on Etelä-Amerikassa suuri merkitys: korkokengät, tekoripset ja rakennekynnet tuntuivat löytyvän joka naiselta. Kaikki se, mitä Korhonen tiesi naisen asemasta Etelä-Amerikassa, konkretisoitui, kun hän joutui Ecuadorissa keskelle perheväkivaltaa. ”Paikalliset naiset ihmettelivät, miten olin voinut lähteä yksin pyöräilemään ilman miestä. ”Köyhä saattaa laittaa ainoat rahansa kauneusleikkauksiin, koska silloin hänellä on paremmat mahdollisuudet elämässä”, Korhonen sanoo. Calissa kaverit ehdottivat Korhoselle vinojen hampaiden korjauttamista ja tanssipari rintojen suurentamista
Yksin kyllä pärjää – peloista huolimatta.” Sissin blogi: www.strangerless.com. T apaus oli myös elävä esimerkki maanosan väkivaltatilastoista. ”Jos haluat lähteä, lähde vain. ”Ihmiset ovat syy, miksi lähden. Kaksi kuukautta myöhemmin nainen viestitti muuttaneensa turvataloon. Harvemmin länsimaiselle ulkkarimimmille mitään käy”, Korhonen sanoo. Sama pätee politiikkaan ja äänestämiseen. Lähtiessään Korhonen jätti perheenäidille naisten turvataloa pitävän tuttavansa yhteystiedot. Miten hän pärjäisi yksin. Yksin matkaavalle Korhoselle tarjottiin usein yösija ja ateria, ja monet olivat kiinnostuneita kuulemaan Euroopasta. Odotan kaikkia niitä tarinoita, joita kertyy, kun on uusien ihmisten kanssa tekemisissä. Etelä-Brasilian kylät Oktoberfesteineen ja Bratwursteineen murskasivat mielikuvat sambaa tanssivista, kuumista latinoista. Pelkäämme vieraita maanosia, pelkäämme jopa naapureitamme.” Korhonen peräänkuuluttaa empatiaa ja toivoo, että suomalaiset toimisivat enemmän niin, että jokainen maahan tuleva tuntisi itsensä tervetulleeksi. ”Kyseinen mies uskoi sen, mutta kaikki eivät välttämättä tee niin. Oma kupla puhkesi, kun Brasiliassa pukumies pysäytti auton keskellä tietä Korhosen viereen ja kysyi, haluaako Korhonen harrastaa seksiä rahasta. Sen hän koki myös itse, kun tie Aittolan kanssa erkani. Nainen itki Korhoselle tilannettaan: hän on kotiäiti ilman koulutusta tai työpaikkaa. Odotan myös kaikkea, mikä yllättää positiivisesti. Korhosen mielestä suomalaisilla onkin tässä suhteessa paljon opittavaa eteläamerikkalaisilta. Chilessä, vain kymmenen kilometrin päässä Korhosesta, raiskattiin australialaisnainen. Miten Korhonen sitten neuvoisi muita naisia, jotka suunnittelevat yksin matkaan lähtemistä. M yös ulkonäköön liittyvää tööttäilyä, vislailua ja katuhuutelua on paljon. Kaupassa mies sanoi minua kauniiksi, ja pyysi sen jälkeen ottamaan suihin”, Korhonen listaa. ”Turistille huomio voi olla aluksi todella ihanaa, sillä Suomessa sitä ei saa niin paljon. Paikalleen Korhonen ei aio jäädä. Muutama nainen on lähestynyt häntä jälkikäteen Facebookissa ja kertonut lähteneensä matkalle yksin. ”Toistaiseksi tarinalla on onnellinen loppu”, Korhonen sanoo skeptisenä. ”Maailmassa on paljon kärsimystä ja etenkin eurooppalaisina meidän on kannettava siitä vastuu.” K orhonen toivoo voivansa omalla esimerkillään kitkeä naisten kokemaa, kulttuurin opettamaa avuttomuuden tunnetta. Parhaillaan hän polkee ystävänsä kanssa Väli-Amerikan halki Meksikoon. Tiedän, että sellaisia asioita on tulossa”, Korhonen sanoo. ”Kun minulta kysytään, miten uskalsin lähteä yksin, vastaan, että koti on Etelä-Amerikassakin naiselle vaarallisin paikka, sillä iso osa raiskauksista ja väkivallasta tapahtuu siellä. Esimerkiksi Argentiinassa hän ei kertaakaan tuntenut oloaan uhatuksi. ”On ihanaa, että on voinut olla esimerkkinä, että nainen voi tehdä asioita yksin.” Maailman Kuvalehti 4/?2018 35. Tammikuussa hän palasi Suomeen, mutta jo neljän kuukauden jälkeen Korhonen oli Panamassa. Korhonen kieltäytyi. Älä odota, että saat matkaseuraa. Useimmiten naisiin kohdistuvan väkivallan tekijä on tuttu ihminen, kuten oma puoliso, isä tai muu sukulainen. ”Pyöräillessä joku saattoi kommentoida, ´että onpas hyvät reidet´. Sitten kun tajuaa, miten rajattu naisen asema Etelä-Amerikassa on, ymmärtää, miten huutelu on yksi alistuskeino muiden joukossa.” Korhonen painottaa, että kaikesta huolimatta suurin osa miehistä oli ystävällisiä ja avuliaita. Vaikka paikalliset naiset inhoavat katuhuutelua, heiltä on Korhosen mukaan mennyt usko siihen, että asialle voisi tehdä jotain. Tajusin, että en voi pysähtyä jokaisen auton viereen”, Korhonen sanoo. ”On ihanaa, että on voinut olla esimerkkinä, että nainen voi tehdä asioita yksin”, Korhonen sanoo. ”Vaikka suomalaiset ovat koulutettua kansaa, koen suomalaisen yhteiskunnan äärimmäisen umpimieliseksi. Väli-Amerikan jälkeen Korhosen suunnitelmissa on palata Caliin tutkimaan paikallista kauneusleikkauskulttuuria ja kirjoittamaan kirjaa, joka nivoo yhteen sekä omia että paikallisten naisten kokemuksia. Toki riski on silti olemassa, Korhonen myöntää
Teksti ja kuvat Emma Vepsä ”Sitä meni aina sieltä mistä muutkin, missä näkyi renkaanjäljet.” 36 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. Maailmalle on lähdetty osin sattumalta, mutta monia suomalaisia ulkomaankuljettajia yhdistävä tekijä on seikkailunhalu. Rahtarit maailmalla Rekkakuskina ulkomailla pääsee näkemään maanteitä ja rekkaparkkeja, mutta myös juoksemaan rosvojen perään
Siihen aikaan yleisin reitti kulki Puolan, Tsekkoslovakian, Unkarin ja Jugoslavian kautta Kreikkaan, mistä pääsi laivalla Syyriaan. Punainen risti evakuoi helikoptereilla ihmisiä ja vei paikalle vettä ja ruokaa. Passin saatuaan Venesjärvi hyppäsi ensimmäisen kerran elämässään täysperävaunuyhdistelmän rattiin ja lähti matkaan. Itävallan ja Saksan välinen raja oli tilapäisesti suljettu ja kaikki autobaanat tukossa. Silloin jo kokeneelta ulkomaankuljettajalta kysyttiin, ajaisiko tämä Irakiin. Venesjärvi ajoi rekkaa myös Saudi-Arabiaan ja Jordaniaan, mutta etenkin Irakiin vietiin paljon rakennusja elintarvikkeita. Lompakkokin on pysynyt tallessa, vaikka jotkut kollegat ovat menettäneet rahansa jo Unkarissa. Matkan varrelta satamasta nuoren miehen onneksi löytyi kokeneempia kuljettajia, joita seurata. Suomalaiset rakensivat Saddam Husseinille muun muassa Bagdadin kongressipalatsin. Lastissa rakennustarvikkeita Saddamin palatsiin S eppo Venesjärven ura ulkomaankuljettajana alkoi sattumalta, kun hänet lähetettiin 1970-luvulla pelastamaan erästä Tampereelle hylättyä, Italiaan matkalla ollutta rekkaa. Auton ensimmäisellä kuljettajalla oli iskenyt koti-ikävä jo kauan ennen rahdin päätepistettä ja hän oli palannut maitojunalla kotiin Rovaniemelle. . Syyriassakaan ei ollut alkuun tietä satamakaupunki Tartuksesta Homsiin. Seikkailu vei mennessään, ja seuraavien vuosien aikana hän oppi tuntemaan hyvin Euroopan tiet ja kaupungit. ”Siellä mentiin ihan omia aikojaan paikasta toiseen, eikä kukaan tiennyt, missä ollaan. Ensimmäinen matka ei sujunut aivan ongelmitta. Pian Suomesta lähtivät ensimmäiset kuormat myös Lähi-Itään. Seppo Venesjärvellä ei ole mennyt peiliäkään rikki. Sitä meni aina sieltä mistä muutkin, missä näkyi renkaanjäljet”, Venesjärvi muistelee. Maailman Kuvalehti 4/?2018 37. Venesjärvi ajoi säännöllisesti Lähi-Itään aina Persianlahden sodan syttymiseen saakka ja kertoo, ettei koskaan joutunut ongelmiin. Venesjärvi ehti kadottaa seuraamansa suomalaiset, mutta pääsi kuitenkin perille määränpäähänsä
Niin hän pääsi tapaamaan erilaisia ihmisiä nuoresta sotilaspojasta vanhaan mummoon nyssäkät käsissään. Nihkeimminkin suhtautuneet kuljettajat hyväksyivät Mannisen kuitenkin osaksi porukkaa, kun huomasivat, että tämä pärjäsi vallan mainiosti. Vähän aikaa kuljetusalalla oltuaan reilu parikymppinen Manninen tutustui myös ulkomaankuljettajiin ja pidemmät reissut alkoivat kiinnostaa. ”Tieto on rikkautta. Maailmalle Mannisen veikin juuri tiedonhalu ja tarve ymmärtää, miten ihmiset elävät eri maissa. Elektroniikka-asentajaksi opiskellut nainen oli kuitenkin aloittanut uransa aivan muissa hommissa. Kun Manninen ajoi Puolaan margariinia, hänen tuli poimittua kyytiin myös liftareita tien varrelta. Samoin kuin kielitaito”, hän toteaa, vaikka jatkaakin, että yhteinen kieli ei ole mikään välttämättömyys. ”Samanlaista mustaa asfalttia se on siellä kuin täälläkin, että kyllä siellä pärjää.” Naiskuljettaja oli nähtävyys A utonkuljettajan tyttärenä Tuula Manniselle taisi olla vain ajan kysymys, milloin hän itsekin istuisi ison auton rattiin. Kun Manninen karautti kesämekossaan ja korkokengissään lastaamaan italialaisen tehtaan pihaan, työnjohtaja juoksi vastaan ja kielsi tätä tulemasta autosta ulos. Yli kolmekymmentäviisi vuotta sitten nuori nainen kohtasi miesvaltaisella alalla myös paljon ennakkoluuloja. 1990-luvulla oli yleistä, että kuljettajien mukana Euroopassa kulkivat myös lapset tai puolisot. 38 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. ”Totesin, että samanlaista mustaa asfalttia se on siellä kuin täälläkin, että kyllä siellä pärjää”, Manninen sanoo. Myös Mannisen lapset viettivät ison osan koulun lomista rekan kyydissä, milloin missäkin. Etenkin Etelä-Euroopassa naiskuljettaja oli aikoinaan varsinainen nähtävyys. Hänen kokemuksensa mukaan tien päällä oli aikoinaan paljon turvallisempaa kuin nykyisin, vaikka on päässyt itsekin kerran juoksemaan roistojen perässä halki öisen parkkipaikan. Kerran eräs tuttu kollega sitten otti hänet mukaansa Italian keikalle. Elekielelläkin pääsee pitkälle. Tien päältä on kuitenkin vaikea pysyä pois. Tuula Manninen on jo päättänyt uransa ulkomaankuljettajana. Hiljattain hän pyörähti Romaniassa. ”Hän selitti, että heidän koko tehtaansa pysähtyisi, kun kaikki tulisivat katsomaan naiskuljettajaa”, Manninen sanoo, ja pyöräyttää silmiään
Ansion työnantajalla oli kämppä Lyypekissä. Yhdeksi kesäksi alkujaan rekkaa ajamaan lähteneen miehen ura Euroopan maanteillä venyi kuitenkin yli vuosikymmenen mittaiseksi seikkailuksi. Suurin osa matkanvarren nähtävyyksistä oli tiukkojen aikataulujen vuoksi maanteitä ja rekkaparkkeja, mutta toisinaan pääsi lastaamaan tai purkamaan mielenkiintoisiin paikkoihin. Sieltä käsin hän ajoi uransa aikana usealle suomalaiselle liikennöitsijälle ja tuli lopulta kiertäneeksi rekalla lähes kaikki Euroopan maat. Työ alkoi tuntua työltä vasta kun EU:n laajentuminen entisiin itäblokin maihin sai aikaan sen, että suomalaisten toiminta-alue Euroopassa kapeni halvemman työvoiman saapuessa markkinoille. Ero suomalaisen ja huonommassa asemassa olevan bulgarialaisen kuskin palkkojen välillä saattoi olla Ansion mukaan jopa kymmenkertainen. Ensimmäiset vuodet menivätkin maisemia ihastellessa ja ruokia maistellessa. Pekka Ansio haaveilee vielä palaavansa niihin kiinnostaviin paikkoihin, joista on vuosien varrella joutunut ajamaan rekalla ohi pysähtymättä. ”Halusin nähdä maailmaa ja ajattelin, että hitto soikoon – palkallinen interrail!” Maailman Kuvalehti 4/?2018 39. Äkkipäätös muuttaa Saksaan P ekka Ansiosta piti tulla psykologi tai valoteknikko. Muita kuskeja tavataan laivoilla sekä lastausja purkupaikoilla. Nuori mies oli myyty jo ensimmäisellä vierailulla päästyään kävelemään sen vanhaan kaupunkiin ja päätti jäädä asumaan Saksaan. Ohjasipa navigaattori Ansion kerran ajamaan keskeltä Pariisiakin. ”Halusin nähdä maailmaa ja ajattelin, että hitto soikoon – palkallinen interrail!” Ansio nauraa. Autojen sivulaatikossa on 50 kilon edestä perunoita ja muita juureksia, mistä he keittelevät kaasukeittimillä soppaa”, Ansio kuvailee itäeurooppalaisten kuskien oloja ja kertoo, että myös polttoainevarkaudet ovat yleistyneet. On tiettyjä taukopaikkoja, mitä suomalaiset ovat suosineet jo vuosikymmeniä. Rekkakuskin työ on silti melko yksinäistä, mutta introvertiksi itseään kuvailevalle Ansiolle se sopi hyvin. ”Heillä ei ole varaa käydä suihkussa tai maksullisissa vessoissa
Huonosta maineestaan huolimatta suomalaisten määrä kasvaa jatkuvasti. Teksti Maija Salmi | Kuvat Elena Guillén 40 4?/?2018 Maailman Kuvalehti KUVAREPORTAASI. Aurinkorannikon kokoinen unelma Luultavasti maailman suurin ulkosuomalaisyhteisö löytyy Espanjan Aurinkorannikolta Fuengirolasta
Maailman Kuvalehti 4/?2018 41. Thelman pullapuoti sijaitsee suomalaisten suosiman kaupunginosan Los Bolichesin juna-aseman vieressä. Pullapuoti on ollut pystyssä jo 15 vuotta
Täällä oli parempi hotelli.” Jo ennen lomamatkaa Hanén oli lopettanut työnsä mediaja elokuva-alalla ja siirtynyt täyspäiväiseksi joogaopettajaksi pääkaupunkiseudulla. Ajattelin, että jos menetän 30 000 – 60 000 euroa, se on lopulta vain rahaa ja siitäkin selviää.” H anén ei ole joutunut katumaan. Los Bolichesin katukuvassa Suomi on läsnä monin tavoin: Tauski-baarin lisäksi kaupunginosassa on lukuisia suomalaisia kiinteistövälitystoimistoja, ravintoloita, terveyspalveluita ja esimerkiksi suomalainen sauna. Mindbody-studio on mediaja elokuva-alan tuottaja Liisa Hanénin, 41, todeksi muuttunut unelma. Sitten on tarpeeksi lämmin Kemissäkin.” S uomalaisia arvioidaan asuvan Aurinkorannikolla jopa 15 000 – 20 000. Talviasukkailla kun on tapana lähteä takaisin Suomeen huhti-toukokuun vaihteessa. ”Ihmiset haluavat siirtyä yhdeltä mukavuusalueelta toiselle. Elämänmuutokseen liittyy olennaisena osana epämukavuusalueelle siirtyminen.” Hanénille muutto ja yrittäjyys ovat antaneet mahdollisuuden elää juuri omannäköistä elämää. Pöytää koristaa myös puurolautanen. Aurinko paistaa, vaikka kylmän tuulen vuoksi lämpötila jää poikkeuksellisesti noin 18 asteeseen. Siellä nauttii aamiaistaan Kemistä lähtöisin oleva Esa Aho, 70. Juuri tällainen muuttolintu löytyy myös Fuengirolan Los Bolichesin juna-aseman liepeillä sijaitsevasta Thelman pullapuodista. Pysyvästi täällä asuu reippaasti alle 10 000 suomalaista”, yli kymmenen vuotta itse Fuengirolassa asunut Pekkarinen kertoo. ”Halusimme mieheni kanssa ottaa äkkilähdön lämpöön eikä tarjolla ollut kuin huonoja vaihtoehtoja, eli Rodos ja Fuengirola. Lämpö ja aurinko ovat syitä, joiden vuoksi Aurinkorannikko kiinnostaa suomalaisia vuodesta toiseen. Hän uskoo suomalaisten määrän lisääntyvän tulevaisuudessa. ”Yleensä ihmisten unelmien tiellä on vain yksi asia: raha.” A urinkorannikko. ”Yleensä ihmisten unelmien tiellä on vain yksi asia: raha. ”Toinen tekosyy unelmien toteuttamatta jättämiselle on perhe, vaikka lapset ovat todellisuudessa aikuisia sopeutuvaisempia.” Hanénille on selvää, että jotain saadakseen on myös oltava valmis luopumaan. Aholle se on vielä liian aikaista. Vuosikausia Lontoossa asunut, helsinkiläislähtöinen Hanén ei tosin uskonut löytävänsä sitä Fuengirolasta. Kun lomamatkaa Fuengirolassa oli kulunut muutama päivä, Hanén tiesi löytäneensä uuden asemapaikkansa. Siksi on helppo ymmärtää, että monella muullakin on sama unelma kuin Hanénilla. Suomalaiset elintarvikkeet ovat niitä, jotka ovat pitäneet legendaarisen Thelman pullapuodin pystyssä jo 15 vuotta. Suomalaisten Junakaduksi kutsuman pääkadun varrella näkyy myös toinen trendi: fysioterapiaa ja muita hyvinvointipalveluja tarjoavien yritysten määrä on räjähtänyt muutaman vuoden takaisesta. Ihmiset haluavat muutosta, mutta eivät ole valmiita luopumaan suomalaisesta kuukausipalkasta”, Hanén sanoo, ja muistuttaa, että Espanjassa liikunnanohjaan palkka on alle tuhat euroa. Seuranaan hänellä on tyttärentytär Henna Hamari, 17. Kun siitä pääsee yli, mikään ei ole esteenä. Pian ovesta astuu ulos joukko raukeita joogeja. Suomalaista Centro Finlandia -ostoskeskusta ja suomalaista lehteä Fuengirolassa pyörittävä monitoimiyrittäjä ja Jyrki-ohjelmasta aikanaan julkisuuteen noussut Antti ”Pizza” Pekkarinen muistuttaa, että suomalaisten määrää on mahdoton tietää tarkasti. Nyt katukuvassa vastaan tulee jatkuvasti suomea puhuvia lapsiperheitä. ”Osan vuodesta täällä asuvat ovat kirjoilla Suomessa eli heidän lukumääräänsä voi vain arvioida. Sen kertoo jo nimikin. Yrittäjäksi ryhtyminen Espanjassa ilman kielitaitoa ei pelottanut. ”Olisiko tämä nyt viides talvi, jonka vietän täällä”, Aho pohtii nauttiessaan maksamakkaralla päällystettyä voileipää. Myös loppukeväällä Aurinkorannikko on nimensä veroinen. Aiemmin Aurinkorannikko tunnettiin eläkeläisten paratiisina. Nyt kolme vuotta pystyssä ollut yritys työllistää 20 ihmistä. Yhä useampi saapuu tänne elämään toisenlaista, leppoisampaa arkea. Haaveissa oli oma studio ulkomailla, sillä monen Lontoon vuoden jälkeen hän ei enää sopeutunut elämään Suomessa. Suurin osa suomalaisista on niin sanottuja muuttolintuja eli he viettävät rannikolla ainoastaan talvet. Joogasalin lattialla istuessaan hän korostaa, että hänelle Esa Aho syö aamiaista tyttärentyttärensä Henna Hamarin kanssa Thelman pullapuodissa. ”Lähden kesäkuussa. Nyt tiskin takaa ei kuitenkaan löydy filippiiniläissuomalaista omistajapariskuntaa, sillä he ovat lähteneet viettämään kesää Suomeen. Niin ei kuitenkaan tavoitella unelmia. 42 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. ”Saan viikoittain suomalaisilta liikunnanohjaajilta sähköposteja, joissa tarjoudutaan tulemaan töihin ’vain’ 3000 euron kuukausipalkalla. Parin kuukauden päästä hänellä oli pankkilaina ja liiketila vuokrattuna. J unakadulla sijaitsevan Mindbody-joogastudion oveen on kirjoitettu sekä suomeksi että englanniksi ”Tunti käynnissä, odota oven takana”
Maailman Kuvalehti 4/?2018 43
Tänäänkin rantakadulla kulkee tasainen ihmisvirta. Tällä hetkellä kotikoulua käy 25 oppilasta. Lisa Hanén perusti unelmiensa joogastudion Fuengirolaan. ”Asuimme vaimoni kanssa täällä muutaman vuoden, minkä jälkeen palasimme Suomeen. ”Suomessa asetetaan elämälle liian tarkat normit. Vaikka asuntojen hinnat ovat nousussa, ovat ne selkeästi halvempia kuin Suomen suurimmissa kaupungeissa. . Esimerkiksi mieheni asuu edelleen Suomessa, mitä moni on ihmetellyt. 44 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. elämä on tässä ja nyt, eikä vasta viikonloppuna tai lomilla. Niiden ikkunoita koristavat kuvat palmuista. Suomessa hän käy enää harvoin. Mainosteksteissä toistuu sana ”unelmakoti”. Hiekkarannalle on kokoontunut leikkimään myös joukko suomalaisia lapsia.Kyse ei ole pelkästään leikistä, vaan Centro Finlandiassa toimivan suomalaisen kotikoulun liikuntakerhosta. Lisäksi Fuengirolan suomalainen koulu on aina täynnä. Vierellä häärää stetsoniin ja peiliaurinkolaseihin sonnustautunut koulun rehtori Sami Lassila. Suomalaisten ydinalueena tunnetun Los Bolichesin kaupunginosassa tulee vastaan viisi suomalaista asunnonvälitystoimistoa. Centro Finlandia on ensimmäinen suomalainen ostoskeskus Aurinkorannikolla. Kaikille Fuengirola ei kuitenkaan näyttäydy paratiisina. Täällä elämä on vapaampaa ja monimuotoisempaa. Thelman pullapuodin aamiaisbuffet koostuu suomalaisista elintarvikkeista. Fuengirolan suomalaisessa koulussakin opettaneen Lassilan mielessä ajatus kotikoulusta oli kytenyt jo pitkään. Nyt yritys työllistää 20 henkilöä. Oululainen luokanopettaja saapui Fuengirolaan ensimmäisen kerran jo vuonna 2012. Suomessa AuJotain saadakseen on myös oltava valmis luopumaan. Lassilalle elämä Espanjassa on unelmien täyttymys. Pian huomasimme, että tänne valoon ja lämpöön on pakko päästä takaisin, ja pakkasimme tavarat jälleen”, Lassila sanoo. Näky on kuin postikortista. ”Täällä on paljon perheitä, jotka tulevat Espanjaan lyhyemmäksi ajaksi kuin lukuvuodeksi. syntää. ”Joskus pitää ihan nipistää itseään, että voiko tämä olla tottakaan.” S uomalaisten lisääntynyt kiinnostus elämään Espanjassa näkyy myös asuntokaupassa. Meille tämä järjestely kuitenkin sopii.” Y ksi Fuengirolan vetonauloista on kaupunkia reunustava seitsemän kilometriä pitkä hiekkaranta. Varttuneemman väen suosikkimenopeli näyttää olevan sähköpyörätuoli. Ruisleipää on tarjolla aina. Ideana on, että saman katon alta saa kaikki palvelut suomeksi. Siispä myös maksulliselle kotikoululle on riittänyt kyMenneinä vuosina Jyrki-ohjelmasta tutuksi tullut Antti ”Pizza” Pekkarinen pyörittää Fuengirolassa suomalaista lehteä ja ostoskeskusta. Suomalainen koulu ei siksi sovi heille”, Lassila kertoo. Kyse ei ole enää pelkästään lomakodista vaan rannikolta haetaan yhä useammin ihan oikeaa kotia. Taustalla välkkyy Välimeri ja aurinko paistaa
Maailman Kuvalehti 4/?2018 45
Arvostelijat tarttuvat suomalaisten suureen määrään ja Suomi-kuplaan. Oululainen luokanopettaja Sami Lassila on nykyään Fuengirolassa toimivan suomalaisen kotikoulun rehtori. Suomalaisen aikakauslehden Olén päätoimittaja Katia Westerdahlin mielestä rannikon suomalaisten sosiaalisia ongelmia liioitellaan. rinkorannikosta kuulee puhuttavan usein pilkalliseen sävyyn. ”Valitettavasti nämä ihmiset kuuluvat niihin, joille tämä ilmasto mahdollistaa elämäntavan, johon ei kuulu työnteko. Kivenheiton päässä puistosta sijaitsee myös Pekkarisen osaomistama yritys Centro Finlandia. Yleensä paikka on tupaten täynnä. Etenkin media nostaa esiin suomalaisten sosiaaliset ongelmat. Puhutaan paikasta, jonne tullaan syömään lihapullia ja ryyppäämään. Hänen mielestään sosiaalisia ongelmia liioitellaan. ”Joskus pitää nipistää itseään: voiko tämä olla totta.” 46 4?/?2018 Maailman Kuvalehti. Suomalaisen, Espanjaan erikoistuneen Olé -lehden päätoimittaja Katia Westerdahl on asunut Aurinkorannikolla jo teini-ikäisestä. Suomalaisesta ostoskeskuksesta löytyy paitsi Pekkarisen toimittaman suomenkielisen kaupunkilehden toimitus, myös Suomi-kauppa, matkatoimisto sekä hitiksi noussut suomalainen sauna. Uutisissa toistuvat kertomukset päihdeongelmista ja sillan alla elävistä suomalaisista. F uengirolan iltaelämästä on vastuussa myös suomalaisessa Koppas-baarissa keikkaan valmistautuva rumpali Jukka ”Juke” Kataja-Rahko. Hän on kenties Aurinkorannikon monipuolisin henkilö, mistä juontuu myös ammattinimike ”rannikkomanageri”. Fuengirolan suomalaisia ei paikan huono maine hetkauta. ”Täällä on mahdollisuus toteuttaa itseään monella tavalla”, Kataja-Rahko sanoo ja kiteyttää monen suomalaisen motiivit: Aurinkorannikolle tullaan toteuttamaan hullutkin unelmat. Heidän takiaan joillakin espanjalaisilla on negatiivinen kuva suomalaisista”, Pekkarinen valittelee. Juke Kataja-Rahko välittää asuntoja, soittaa bändissä, järjestää padel-otteluja, pesäpalloturnauksia ja fanimatkoja CF Malagan peleihin. ”Väittäisin, että täällä ihmisillä on vähemmän esimerkiksi alkoholiongelmia kuin Suomessa keskimäärin.” Suomalaisten ongelmat näyttäytyvät Mercadona-supermarketin viereisessä puistossa, jota asuttaa muutama kotia vailla oleva suomalainen. Alakerrassa palvelee suomalainen ravintola Kukko, jossa on vastikään esiintynyt Matti Nykänen
Vuosi muualla teki hyvää. Kysyntä on kovaa. Ja havahtuminen siihen, miten vähällä ihminen selviää.” Näin sanoo Kristiina Bäcklund, 52, joka palasi perheineen Fuengirolasta Helsingin Lauttasaareen kesäkuun alussa. Bäcklundin mies työskentelee yrittäjänä, ja on vapaa tekemään työtään missä vain. En ollut koskaan asunut ulkomailla. Yksi iso asia oli vapaus. Rakenteilla on uusi koulu 600 lapselle. Bäcklund itse otti vuorotteluvapaata asiakaspalvelupäällikön työstään. Muut suomalaiset olivat aina valmiita auttamaan, ja eniten tuli vietettyä aikaa suomalaisen naapuriperheen kanssa. Perheen tytär pystyi suorittamaan jopa rippikoulun Fuengirolassa. Juuri nyt nautin olostani kotona. Vuosi Fuengirolassa teki perheelle hyvää ”Vuosi Fuengirolassa oli minulle iso kokemus. ”Pomo sanoi, että mene vaan, olet tehnyt työsi niin hyvin.” Perheen 14-vuotias tytär kävi Aurinkorannikon Suomi-koulussa kahdeksannen luokan, 12-vuotias poika viidennen. Kun kuljen Lauttasaaren rannassa, tunnen vahvasti, että juureni ovat täällä.” Anni Valtonen Maailman Kuvalehti 4/?2018 47. ”Monet palaavat myöhemmin uudelleen. Suomi-koulussa opiskelee tällä hetkellä noin 350 lasta, esikoulusta lukioon. Seuraa löytyi naapurista kaikille.” Nyt Bäcklund sanoo olevansa hyvin motivoitunut palaamaan työhönsä. Emme törmänneet mañana-mentaliteettiin. ”Kun nykyisen koulun hakukaavake aukeaa, uudet oppilaspaikat täyttyvät viidessä minuutissa.” Bäcklundin idea oli nauttia valosta ja lämmöstä – ja se toden totta toteutui. Ruoka hyvää ja viini halpaa.” Perheen idea ei ollut integroitua espanjalaiseen yhteiskuntaan. Lapset kävivät koulua, vanhemmat työväenopiston espanjan kurssilla. ”Rivitalossamme asui pelkästään lapsiperheitä. ”Kaikki vastasi odotuksiamme. Aurinkorannikon uudet tulijat ovat Bäcklundin mukaan juuri lapsiperheitä. Se on aika yleistä. Ihmiset olivat ylenpalttisen ystävällisiä ja palveluhenkisiä. Sekin onnistui. Asunto oli koulun vieressä, joten matkat hoituivat kätevästi kävellen
Ernest Hemingway Nuori Voima 3/2018, Unelmien kriitikot, ulkona nyt! Vuosikerta 45/25 €, tilaukset@nuorenvoimanliitto.fi Kuva: Tero Ahonen Jos jotain olen elämässäni tehnyt, niin rakastanut ”lajia”. Oskari Onninen, Nuori Voima 3/2018. Critics are men who watch a battle from a high place then come down and shoot the survivors
Olen Itä-Helsingistä kotoisin. Janne Ronkainen Ammatti SASK ry:n toiminnanjohtaja. H&M:n duunarille kehitysmaassa riittää euron palkka päivässä. Kymmenet ruotsalaiset, saksalaiset, tanskalaiset ja hollantilaiset yritykset ovat tehneet raamisopimuksen työntekijöiden oikeuksien noudattamisesta. Kehitysyhteistyötehtävät ovat vieneet Ronkaista Itä-Helsingistä Dominikaaniseen tasavaltaan. Kokemuksemme mukaan ulkomailla toimivat kotimaiset yritykset eivät poikkea ulkomaalaista yrityksistä – ainakaan positiivisesti. Suomalaiset isot vähittäiskauppaketjut ovat pyrkineet selvittämään arvoketjuja. Viihdyn jäsenliittojen tilaisuuksissa, missä on ihan tavallisia auton kuljettajia tai kaupan työntekijöitä. Se on hyvin epätasa-arvoinen yhteiskunta, ja voi olla lottovoitto syntyä johonkin kohtaan yhteiskuntaa. Ei riitä. Taksikuskista kehitys yhteistyön konkariksi Janne Ronkainen, 50, työskentelee Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin toiminnanjohtajana. Suomessa näitä yrityksiä on vain yksi, Stora Enso. Suomalaisyritykset toimivat eettisesti. Tuollainen ei riitä elämiseen missään, ei edes kehitysmaassa. Se on alle YK:n määrittämän absoluuttisen köyhyysrajan. Voi olla tilanteita, että ei tiedetä mitä ketjussa tapahtuu, mutta silti olisi velvollisuus ottaa selvää. Maailman Kuvalehti 4/?2018 49 Ihmiset & ilmiöt. Kansainvälisen määritelmän mukaan alle 14-vuotiaana tehty työ on lapsityötä. Minulla on korkea arvostus duunareita kohtaan. Se ei ole sama asia. Lapsityövoima ei ole ongelma, sillä vanhempammekin tekivät töitä 15vuotiaana. Silti olemme muita pohjoismaita sekä Saksaa ja Hollantia jäljessä. Perustamassa Kepan toimistoa Dominikaanisessa tasavallassa 1998–2001. Kyllä. Pystymme vaikuttamaan niihin arvoketjuihin, mistä tavara tulee Suomeen. Harrastukset Purjehdus, sukellus ja politiikka. Kyllä. Varmasti pääosin. Työskennellyt mm. Iso osa vanhempiemme tekemästä työstä alle 14-vuotiaana ei ole vaarantanut terveyttä eikä koulunkäyntiä. Taru Nissinen JA R KK O M IK KO N EN Kuka. Reilussa kaupassa, Kepassa, kuljetusliikkeen johdossa ja taksikuskina. Opiskellut kehitysmaatietoa. Monipuolinen taustasi vaikuttaa nykyisessä työssäsi. Ei ole kovin iso potti. Vaikka en ole asunut siellä 30 vuoteen, minulla on vahva itähelsinkiläinen identiteetti. YK:n mukaan se, joka tuotetta myy, on vastuussa koko arvoketjusta. RUOHONJUURELLA Järjestövaikuttaja vastaa väitteisiin. Lisäksi kaikki sellainen lapsityö, joka vaarantaa lapsen terveyden tai koulunkäynnin, on ehdottomasti kielletty. Kehitysmaiden tuotantoon liittyvät ongelmat ovat meidän ongelmiamme. Jos käy huono tuuri, syntyy paperittomaksi, jolloin ei virallisesti ole olemassakaan. On lottovoitto syntyä Dominikaaniseen tasavaltaan
Musiikin säestyksellä voi seurata myös valkoisten maitovalaiden uimista niiden pienessä altaassa. Yhdessä huoneessa meduusat uivat taustamusiikin tahdissa, mikä on kieltämättä hypnoottinen näky. Näky on kuviteltua hurjempi. Yksi heistä pesee akvaarioiden laseja. Vuoden sisällä eläintarha taipui siirtämään Pizzan synnyinpaikkaansa toiseen eläintarhaan. Toisessa kopissa kaksi arktista sutta juoksee ikkunan vierustaa edestakaisin. Hannu Pöppönen, 51, vapaa toimittaja Työntekijä ei huomaa, että koristekarppialtaassa kelluu kuollut kala. Tavarataivaan sijasta suuntaan kohti ostoskeskuksen sisään rakennettua akvaariota. Luonnonvaloa ei ole missään. Grandview-ostoskeskuksen akvaario on outo yhdistelmä mahtipontisuutta ja muovikitschiä. Haluan nähdä hämmästyttävältä kuulostavan paikan, jossa on yli 500 kalaa ja muuta eläintä. Akvaario on ilmoittanut, että paikassa työskentelee 130 eläimiin perehtynyttä työntekijää. Ostoskeskuksen vangit Jääkarhu pelastui Etelä-Kiinan Guangzhouhun kauppakeskukseen rakennetusta eläintarhasta. Yhä useampi kun ostaa tarvitsemansa netistä. Grandview-ostoskeskuksen akvaario avautui vuoden 2016 alussa. Osun aitaukseen, jossa vesisiat ja sorsat rouskuttavat sovussa porkkanaa. Kun palaan akvaariosta ostoskeskukseen, tuntuu kuin tulisin maailmasta, jonka on rakentanut julma ihminen. Napaketut ovat käpertyneet kerälle lasikopissaan virikkeitä vailla. On alkuilta ja ihmiset ovat päässeet töistä. Se ei ole muiden eläimien kärsimyksen loppu. Eläinsuojelujärjestöt ovat vaatineet koko akvaarion sulkemista. Yksi syy ostoskeskusten eläintarhoille on se, että niiden avulla houkutellaan ihmisiä. H A N N U PÖ PP Ö N EN 50 4?/?2018 Maailman Kuvalehti Matkalla. Se herätti eläinsuojelujärjestöjen huomion, etenkin Pizza-nimisen jääkarhun takia. Grandviewostoskeskuksessa on kirkkaat valot, hälinä ja vilinä. Sen menneisyydestä muistuttaa nyt kankaalla peitetty aitaus. Hän ei huomaa, että koristekarppialtaassa kelluu kuollut kala. Aitauksesta löyhkää lemu, ja vesisikojen ulosteita lilluu vedessä. ”Maailman surullisimmaksi jääkarhuksi” kutsutusta eläimestä levisi kriittisiä lehtijuttuja ja videoita, joissa eläin kärsi
Toinen huoli koskee kuvissa esiintyvän tytön oikeuksia: miksi jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleva sambialaistyttö altistetaan julkisuudelle Suomessa – ja nyt myös Sambiassa. Tätä ei voi hyväksyä!” Näin sambialainen näyttelijä ja radiojuontaja Lungowe Simbotwe kommentoi sosiaalisessa mediassa Planin 12-vuotiaan äitiysvaatteet -kampanjaa, jossa raskaana oleva tyttö esiintyy kampanjaa varten suunnitelluissa äitiysvaatteissa. Sosiaalisessa mediassa kampanjaa syytetään stereotypioiden toistamisesta, rasismista ja seksismistä, ja kysytään, voitaisiinko valkoista lasta koskaan kuvata samalla tavalla. Planin kampanjasta Sambiassa noussut kohu on tärkeä, koska sitä eivät käy valkoiset ihmiset keskenään vaan aktiiviset kansalaiset siellä, missä järjestö toimii. Kampanjaa on kommentoitu paitsi sosiaalisessa mediassa, myös ainakin Zambiawatchdog ja Themastonline -verkkojulkaisuissa. Aihetta on kommentoinut myös Sambian ihmisoikeuskomission jäsen, joka toteaa kampanjan rikkovan lapsen oikeuksia. Myös Sambiassa kampanjasta on noussut kohu. Kritiikin kohteeksi joutuminen ei ole uhka kehitysyhteistyölle, vaan haaste tehdä sitä paremmin, tasa-arvoisemmin ja sokeat pisteet tunnistaen. Hasan&Partnersin suunnittelema kampanja on Suomessa palkittu useasti, muun muassa Vuoden huiput -kilpailussa. Keskustelun taustalla on laajempi keskustelu toisaalta rodullistettujen ihmisten esittämisestä länsimaisessa kuvastossa, toisaalta koko kehitysyhteistyön etiikasta. Sambiassa , kuten monissa muissa eteläisen Afrikan maissa, on yhä enemmän koulutettuja, keskiluokkaisia ihmisiä. TE EM U U LL G R ÉN Elina Hirvonen Valkoisen katseen loppu. Zimbabwelaissyntyinen tutkija Faith Mkwesha kyseenalaisti kampanjan etiikan Suomessa. Sambiassa kampanjaan kohdistuva kritiikki on rajua ja osin hyvin vihamielistä, mutta kriitikoiden argumentit on syytä ottaa vakavasti. Kehitysmaissa toimivilla järjestöillä ei ole varaa menettää uskottavuuttaan näiden ihmisten silmissä, ja se on pelkästään hyvä. ”Miksi sambialais tyttö altistetaan julkisuudelle?” ” R askaana oleva 12-vuotias sambialainen tyttö, Fridah, puettiin suomalaisen muotisuunnittelijan seksikkäisiin vaatteisiin, suomalainen kuvaaja otti hänestä kuvia --Tästä hyväksikäyttävästä kampanjasta Plan sai jopa palkinnon. Miten kampanjoita pitäisi tehdä, jotta ne saisivat länsimaiset lahjoittajat tukemaan työtä, mutta eivät toistaisi stereotyyppisiä kuvia ”uhreista” ja ”auttajista”. Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Kohu kertoo paitsi sosiaalisen median voimasta, myös sambialaisen keskiluokan noususta. Kehitysmaissa toimivien kansalaisjärjestöjen käyttämistä kuvista on järjestöjen piirissä keskusteltu jo vuosien ajan. Suomalainen kehitysyhteistyö ei lopu tähän kohuun, mutta afrikkalaisten ihmisten esittäminen kampanjakuvastoissa tavoilla, joilla länsimaalaista ihmistä ei koskaan esitettäisi, saattaa hyvinkin loppua. Kuten koulutetut ihmiset kaikkialla, he seuraavat kotimaista ja kansainvälistä mediaa, ovat usein aktiivisia kansalaisia ja osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Maailman Kuvalehti 4/?2018 51 Näkö kulma
Kenties, koska Adébáyòn tapa kuvata arkea on konkreettinen ja kiinnostava. Lähtötilanne: On nainen ja vaimo, Yejide, joka ei yrityksistä huolimatta voi saada lasta. Romaanin ensimmäinen luku sijoittuu joulukuuhun 2008, ja kirja päättyy samaiseen ajankohtaan. Yejide lähtee pois. Mika Kauhanen Mennä pois – ja tulla takaisin. Yleensä en pidä sellaisesta. Kun pitkään erossa olleet Yejide ja Akin kohtaavat, romaanin teemat tiivistyvät kysymyksiin anteeksiannosta, tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta jonkinlaiseen valoon. Marie Kajava Levy. Vuodet kuluvat. Päähenkilöiden Yejiden ja Akinin näkökulmat vuorottelevat romaanin kerronnassa. Mutta Yejiden ja Akinin yhteinen elämä vapisee ja päättyy. Perhe ei ole Nigeriassa yksityisasia vaan koko suvun asia. Okra Playgroundin uutuus kuitenkin päivittää itäsuomalaiseen traditioon nojaavan soundin tähän päivään. Okran musiikillisia sävyjä kuunnellessa ei voi välttää vertausta Värttinään. Tyylitajua löytyy, eivätkä biitit ja luupit kuulosta lainkaan päälleliimatuilta. Malesiassa asti jo esiintyneelle Okra Playgroundille voi povata valoisaa tulevaisuutta musiikkiviennin kärkituotteena. Akin pyytää salaa veljeään saattamaan Yejiden raskaaksi, koska tietää, ettei itse kykene. Lapsettomuus on suuri häpeä, ja siitä syytetään naista. Nigerialaisen kirjailija Ayòbámi Adébáyòn teos Älä mene pois on kuitenkin virkistävä poikkeus. Tärkeimmäksi nousee se, miten tarina asetellaan näkyväksi. Yejide valmistelee paluuta kotiseudulle. Aviomiehelle eli Akinille hankitaan toinen vaimo. Seassa soivat poppi ja proge, mutta myös elektro ja hip hop – kaikki joko ilmavassa sopusoinnussa tai silkassa konfliktissa, kappaleen draamasta riippuen. Kuten, että Ayòbámi Adébáyò Älä mene pois Suomennos: Heli Naski Atena 2018 Okra Playground Ääneni yli vesien Nordic Notes rakkaus Yejiden ja Akinin välillä ei kuole. 52 4?/?2018 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Heidän mukanaan haluaa elää. Yhteiskunnan rauhattomuus ja yleinen pelko häilyvät taustana yksityiselle tarinalle ja henkilöille, jotka ovat täyteläisiä, arvaamattomia, lämpimiä ja kyseenalaisia. Kenties, koska romaanin rakenne on oikein taitava. Ensimmäinen lapsi kuolee, toinen lapsi kuolee ja kenties kolmaskin – Yejide ei kestä surua. Älä mene pois on aiemmin novelleja julkaisseen 30-vuotiaan Ayòbámi Adébáyòn esikoisromaani. Molemmat ammentavat kiulusta, jossa helmeilee suomalais-ugrilaista taikaa kalevalaisine alkusointuineen, jouhikkoineen ja kanteleineen. Tapahtuu kaikenlaista. Juuri tuo paljastava juonirakenne luo vahvan tunnesiteen romaanin henkilöihin. Tapahtumat ajoittuvat 1980-luvulle, jolloin Nigeriassa elettiin poliittisesti kuohuvaa aikaa. Jos valoa on, niin mistä tai kenestä se kumpuaa. Maailmanmausteita haetaan Balkanilta ja kelttimaisemista. Jäljelle jää surua ja pimeää. Se ei kestä lasten menettämistä ja vuosia jatkuneita valheita. Suomalaisugrilaista taikaa Kirja. Sitten tapahtuu lisää kaikkea. Sen oikeudet on myyty kansainvälisesti, ja kirja oli viime vuonna ehdokkaana Baileys-palkinnon saajaksi. Adébáyò on sijoittanut romaanin synnyinmaahansa. Romaani on kerronnaltaan vahvaa, mutta ei kielen tasolla erityisen uudistavaa. Romaani on lähtökohdiltaan monella tapaa perinteinen rakkaustarina: nainen ja mies tapaavat, rakastuvat ja haluavat olla ikuisesti yhdessä sekä perustaa perheen. Kenties, koska romaani tuo esiin ne pimeän alueet, joiden varjoisissa nurkissa ihminen puuhailee varmistaakseen rakkauden ja hyvän elämän toteutumisen. Molempien keulilla laulaa kolme komeaäänistä naista, miesten säestäessä taitavasti taustalla. Hän menetti oman äitinsä, kun syntyi
Tarkoituksena on, että sokea nainen tuntisi itsensä samanlaiseksi kuin kaikki muutkin.” Kukaan kurssille osallistuvista naisista ei ole työelämässä, mutta meikki on tuonut lisää itsevarmuutta liikkumiseen julkisilla paikoilla. Pari kertaa kuussa järjestettäville maksuttomille oppitunneille osallistuu yleensä kolmesta viiteen naista. En osaa vielä tehdä kaikkea parhaan arvosanan mukaan. Peilille ei ole käyttöä, sillä Sapogova on sokea. ”Mielestäni meikkaus on välttämätön taito jokaiselle naiselle. Vaikka kauneus on tunne, tarkistaa Sapogova ulkonäkönsä usein vielä joltain näkevältä. Kurssilaisten mielestä kaunis nainen on ennen kaikkea onnellinen, arvoituksellinen ja hyvin nukkunut. Siksi meidän täytyy olla paras versio itsestämme”, hän sanoo. Jenni Jeskanen Meikki tuo varmuutta sokealle naiselle N IK O LA I G O N TA R Näkövammaisten meikkauskurssilla opetetaan tekniikka, jossa kaikki meikit ripsiväriä lukuun ottamatta levitetään kasvoille sormin tuntoaistin avulla. Kurssin on ideoinut yhdistyksessä työskentelevä Julia Rjabkova, joka on itsekin sokea. ”Meidän pitää paitsi sosiaalistua myös integroitua yhteiskuntaan. Ulkonäöllä on tärkeä rooli yhteiskunnassamme. Pietarin sokeainyhdistys on järjestänyt viime vuoden lopusta lähtien meikkauskursseja näkövammaisille. ”Vaikeinta on hallita kokonaisuus. Eilen lähdin ulos ja mietin, pitäisikö sittenkin vain palata pesemään kaikki pois”, Sapogova sanoo. Meikki luo viimeisen silauksen. Maailman Kuvalehti 4/?2018 53 ILMIÖ. Kolmen lapsen kotiäiti Jelena Sapogova istuu pöydän ääressä edessään kasa meikkejä ja levittää sormin väriä luomilleen. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Ehostamaan ehtii opetella vielä 38-vuotiaana
KULTTUURI. Paikallinen maalari on saanut hyväpalkkaista työtä ja mahdollisuuden kehittyä taiteilijana. Viime keväänä Villa Karossa vieraillut kuvataiteilija Riiko Sakkinen viehättyi kylässä käsin maalatuista parturikylteistä. Sami Kontola Lisätietoa saat Salon de Peinture Grand-Popo -hankkeen Facebook-sivuilta. Jokaisen taulun myötä Afaihounin perhe saa useiden viikkojen toimeentulon. Tukea Beninin kylttimaala reille Pienessä beniniläisessä Grand-Popon kylässä sijaitsee suomalaisafrikkalainen kulttuurikeskus Villa Karo, jossa suomalaiset taiteilijat ovat inspiroituneet parin vuosikymmenen ajan. Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous 4 nroa 20€ Ajattelevien maailmankansalaisten lehti bisneskumppanuutta. Hankkeessa maalari saa yli kaksinkertaisen hinnan työstään normaalitaksoihin nähden, ja postituskulujen jälkeen voitto jaetaan tasan Sakkisen ja Afaihounin välillä. Sakkinen puolestaan on oppinut länsiafrikkalaisen perheen arkea ja juhlaa, mutta myös seurannut liiketoiminnan kehittämistä haasteineen monikulttuurisessa kontekstissa. Sakkisen ajatuksena oli luoda tasa-arvoista kulttuurivaihtoa ja aitoa Salon de Peinture Grand-Popo on ollut antoisaa ja hyödyllistä kaikille. Sakkisella ja Afaihounilla on jo useita muotokuvatauluja lähetettyinä ja uusia tilauksessa. Sakkisen käynnistämä Salon de Peinture Grand-Popo tähtää pitkäaikaiseen vuorovaikutukseen. Hän sai idean teettää paikallisen kylttimaalarin maalaaman, maailman mahtihenkilöiden kasvoja esittelevän näyttelyn Bad Hair Day Leaders. Bisneskumppani Afaihoun on oppinut Sakkiselta liikkeenharjoittamisen lainalaisuuksia sekä yritysten ja erehdysten kautta käytännön asioiden hoitamista. Sakkinen tutustui paikalliseen monitoimimies Gustavo Afaihouniin, jonka kanssa yhteistyössä syntyi projekti nimeltä Salon de Peinture GrandPopo. PE RT TU SA KS A Haluaisitko tilata länsiafrikkalaisen pop-taidemuotokuvan, joka hyödyttää myös paikallisia
Penttilän yllätti se, että vaikka maailman nuorimman valtion sisällissota on kestänyt jo viisi vuotta, lapset on silti saatu tänne asti. Lapset pyritään yhdistämään pian perheisiinsä, joille annetaan kolmen kuukauden ruokavarat, sillä yksi suu lisää voi olla äärimmäisessä köyhyydessä eläville suuri shokki. Vaikka eihän kukaan oikeasti halua lähettää lasta tulilinjalle. Myös muuta yhteisöä tuetaan, jotta kukaan ei saa syytä lähettää lasta sotaan. He saavat myös leikkiä ja aloittaa matkan takaisin lapsuuteen. Penttilä oli seuraamassa 207 lapsisotilaan vapautusta. Viesti on inhimillinen: ihminen etelässä kärsii sodasta aivan yhtä paljon kuin ihminen täällä pohjoisessa.” – Mimosa Hedberg Maailman Kuvalehti 4/?2018 55 Kohtaa misia. ”Pitkänjänteistä työtä pystytään tekemään sekasorronkin keskellä.” Sekasorto Etelä-Sudanissa kieltämättä vallitsee. Jos äidillä ei ole mahdollisuutta ruokkia lapsiaan, houkutus tarjota lapselle parempi mahdollisuus on suuri.” Mimosa Hedberg U N IC EF Matka takaisin lapsuuteen MARTTI PENTTILÄ , ETELÄ-SUDAN/SUOMI Miten lapsisotilaat saadaan palautettua perheisiin. Maassa on käynnissä yksi maailman pahimmista, mutta vähiten huomiota saavista humanitaarisista kriiseistä. Ilo läikähtää, kun moottori saadaan viimein käyntiin. ”Se saattaa kuulostaa kevyeltä, mutta lapset ovat joutuneet olemaan pitkiä aikoja pois koulusta ja perheensä luota, elämään puskassa sotajoukkojen kanssa. ”Silloin ajattelin, ettei tästä taida tulla mitään, eivät he pääse ikinä kiinni tavalliseen elämään.” Tänä vuonna Penttilä matkusti jälleen Etelä-Sudaniin. Vajaa puolet 11–17-vuotiaista vapautetuista oli tyttöjä, jotka esimerkiksi laittoivat joukoille ruokaa ja hoitivat eläimiä. Maa itsenäistyi 2011, ja 2013 syttyi verinen sisällissota, jolle ei näy loppua. Harva arvaisi, että vielä kolme vuotta sitten nämä nuoret olivat lapsisotilaita. Osa joutuu myös taistelemaan eturintamassa.” Luovutusseremonian jälkeen lapset ohjataan Unicefin hoitokeskukseen, jossa he saavat ruokaa, vaatteita ja psykososiaalista tukea. ”Oli inspiroivaa tavata Martti, jolle maailman unohdetut kriisit ovat sydämen asia. Viime vuonna julistettiin nälänhätä, ja nytkin ollaan hilkulla. Heiltä riistetään osa lapsuutta. ”Osa värvätään uhaten, osalle lupaillaan, että lapsi saa ruokaa ja huolenpitoa. Nuorukaiset opiskelevat nyt Unicefin tuella automekaniikkaa. Kaksi eteläsudanilaista nuorta häärää keskittyneesti auton moottorin kimpussa. Etelä-Sudanissa on arvion mukaan noin 19 000 lapsisotilasta. Unicefin tiedottaja vieraili Etelä-Sudanissa. Vuonna 2015 Martti Penttilä oli tapaamassa vastapalautettuja lapsisotilaita samalla alueella, jonka sotajoukkoihin nämäkin pojat tuolloin kuuluivat
56 4?/?2018 Maailman Kuvalehti 10 KYSYMYSTÄ. Tällä kertaa ohjaajan paikalla istuu Baasanhuu. Teksti Taru Nissinen Kuva Sirpa Rissanen Lähetyslentäjä Roy Rissanen on asunut Mongoliassa viisi vuotta ja puhuu mongolian kieltä. ”Mongolit ovat uteliaita. He kysyvät aina, mistä olet kotoisin”, Rissanen sanoo. Nyt Rissanen kuljettaa sairastuneita hoitoon Mongoliassa. Hänen kotinsa on sijainnut Itäja Länsi-Afrikassa, Kyproksella ja Israelissa. Myönteisen muutoksen lennättäjä Roy Rissanen, 54, on lentänyt työnsä vuoksi humanitaarisissa kriiseissä ja harvaan asutuilla syrjäseuduilla
Olen opiskellut työn ohessa. Paimentolaiset liikkuvat paikasta toiseen. Eikä tänne kannata rakentaakaan, koska maaseudulla on niin vähän asukkaita, jotka asuvat kaukana toisistaan. 1 Mikä on ollut vaarallisin keikka, minkä olet lentänyt. Tohtorintyössäni tutkin lähetyslentäjien kaltaisten puskalentäjien olosuhteita ja koulutusmallia. Vuonna 1993 lähdimme perheen kanssa Tansaniaan. Toimme hänet Ulaanbaatariin sairaalaan. 2 Miten olet päätynyt nykyisiin tehtäviisi. Pääkaupungin asukasluku on tuplaantunut. Miten maa on muuttunut. Miten suomalaisuus näkyy elämässänne Mongoliassa. Äitini on ollut sotalapsena Ruotsissa. Ihmiset muuttavat maalta kaupunkiin paremman elämän toivossa. Järjestön arvopohja on yhtenevä sen kanssa, mitä itse haluan olla tekemässä. Koska shamanismilla voidaan tehdä niin hyvää kuin pahaa, siihen voi liittyä myös pelkoa. Kutsumukseni lentäjäksi tuli samassa hetkessä, kun uskonratkaisuni. Jos emme hae potilaita maaseudulta, he eivät pääse sieltä kuin autolla. 6 Miten näet sen, että tarjoatte palveluja, jotka yleensä tarjoaa valtio. Tarkoitus on tuoda positiivista muutosta ihmisten elämään, olipa se muutos fyysistä tai hengellistä. Tällaista yhteistyötä kannattaisi viedä eteenpäin ja vahvistaa. Se oli pitkä prosessi, mutta minulla oli kova motivaatio, joten painoin tutkinnot läpi. 7 Miten Mongoliassa suhtaudutaan kristilliseen taustaasi. Silloin jouduin heittäytymään teltan pohjalle ja odottamaan, että tilanne menee ohi. Se on huono vaihtoehto, jos on kiire. Mongolit ottavat kaiken opin, mikä on hyödyllistä, ja tekevät sitten perässä omalla tavallaan tai joskus jopa paremmin. Meillä on tiimi sairaanhoitajia, jotka tekevät ensiapukoulutusta, ja sen lisäksi myös talouteen ja seurakuntiin liittyvää sekä sotilaiden parissa tehtävää koulutusta. Mongoliassa ei ole samalla tapaa vaarallista, mutta täällä on äärimmäiset sääolosuhteet ja sellaisia alueita, että jos siellä sattuu jotain, niin apua on vaikea saada. Toisella kertaa olin humanitaarisessa leirissä ja siellä oli aseellinen taistelu keskellä yötä. Mutta meillä on asianmukainen koulutus tällaisiin tilanteisiin. Silloin ymmärsin, että haluan olla tämäntyyppisissä työtehtävissä. 8 Olet lukenut itsesi tohtoriksi. Olemme myös joskus viettäneet Kalevalan päivää katsomalla elokuvan tai Runebergin päivää lausumalla Runebergin runoja. Heräsin tänään kolmelta ja lähdin ilmaan 5.30. Täällä on enemmän autoja kuin aikaisemmin. Yksi kuljettamamme ryhmä keskittyy lasten fysioterapiaprojektiin. Olemme yhä samalla reissulla. Jos on tällaisen lento-organisaation johtotehtävissä, tarvitaan kaupallisen alan ja johtamisen osaamista. Sairaskuljetusten lisäksi teemme koulutuslentoja. 4 Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi. Jos menemme paikallisten kanssa jonnekin, siihen liittyy aina rituaaleja. Täältä ei saa mölkkyä, mutta valmistimme pelin itse. Mongoliassa ilmaliikenne on iso osa liikkumista, sillä tieverkostoa ei ole. Yritämme edetä rakentavasti. Maailman Kuvalehti 4/?2018 57. 9 Millaisena näet Suomen roolin Mongolian tukijana. Sudanissa lentokonettani ammuttiin. Minulla on yhä kutsumus, jonka sain yli 30 vuotta sitten. Pidämme uskoa esillä esimerkin avulla. Siitä syntyy omanlaisia innovaatioita. 3 Olette asuneet ulkomailla nyt 25 vuotta. Ulaanbaatarissa on paljon uusia rakennuksia, ja maassa on uusia teitä. 5 Olit Mongoliassa edellisen kerran vuosituhannen vaihteessa. Se parantaa valmiuksia selviytyä ja ennakoida tilanteita. Maaseudulla liikkuessa pysähdymme ovoo -kivikasoille, joita kierretään myötäpäivään ja niihin pirskotellaan maitoa ja vodkaa. Tämäntyyppiset lentäjät eivät yleensä ole kynäilijöitä: heillä on tieto hallussa, mutta sitä ei ole dokumentoitu mitenkään. Täällä koulutetaan opettajia suomalaisen osaamisen avulla. 10 Mikä saa sinut jatkamaan työtäsi. Sieltä tulee reissuvietti. Välillä pelastamme ihmishenkiä. Menimme puistoon pelaamaan ja paikalle tuli heti porukkaa. Sosialistisena aikana Mongoliassa lennettiin venäläisillä koneilla ristiin rastiin. Isoäitini lähti Yhdysvaltoihin 17-vuotiaana vuonna 1925. Siitä ei ole ollut aikaisemmin juuri tutkimusta. Meillä lähetyslentäjillä on periaate: toimimme siellä, missä meitä tarvitaan. Systeemin muuttumisen jälkeen lentotoimintaan ei ole ollut enää varaa. Emme ole törmäyskurssilla. Miten opiskelulle on riittänyt aikaa. Haimme maaseudulta vauvan, joka oli heikossa hapessa. Mongoliassa ilmaliikenne on iso osa liikkumista, sillä tieverkostoa ei ole
Suomalainen versio bo ssämistä syntyy nyhtökaurasta. 58 4?/?2018 Maailman Kuvalehti MANNAA MAAILMALTA Maailman parhaita ruokia suomalaisella suutuntumalla.. Korealaisella bo ssäm -aterialla ruokailija kääräisee salaatinlehteen mieleiset täytteet
Suikaloi retikka ohuiksi suikaleiksi. Säilytä kaalia ensin huoneenlämmössä kaksi päivää. Kimchistä tulee voimakkaampaa, mitä pidempään sitä säilytät. Kimchin maustamiseen käytetään usein kalakastiketta. Varmista, että työvälineet ovat puhtaat ja käytä maustetahnan levittämiseen tarvittaessa käsineitä. Korealaiset kekkerit Kimchi 500 g kiinankaalia 25 g hienoa merisuolaa 35 g karkeaa merisuolaa 200 g retikkaa nippu ruohosipulia 2 kevätsipulin vartta Jauhotahna eli ”kiisseli”: ¾ rkl riisitai perunatärkkelystä 1 rkl vettä reilu 1 dl kombulientä Maustetahna: 4 valkosipulinkynttä 20 g tuoretta inkivääriä 50 g salottisipulia 35 g korealaista chilijauhetta (gochugaru) 50 ml tamari-soijakastiketta 1 rkl misotahnaa 1 rkl ruokosokeria 1 rkl riisiviinietikkaa Hapattamisessa on tärkeää huolehtia hygieniasta. Halkaise kevätsipuli ja pilko se noin 4 cm:n paloiksi. Kuivaa kaali hyvin. Lisää vettä tarvittaessa. Kaalin tulee olla selvästi suolainen, mutta jatka huuhtomista, mikäli suolaa on ylettömästi. Salaatinlehtiin kääräistävä korealainen bo ssäm -ateria on illanistujaisten suosikki. Poista levä. Valmista kombu-liemi: liota kuivattua kombu-levän palaa vedessä yön yli. Kuumenna kattilassa koko ajan sekoittaen, kunnes saat paksun, kiisselimäisen tahnan. Leikkaa ruohosipuli samanmittaisiksi tikuiksi. Hiero karkea suola kaalinlehtiin, etenkin paksuun kantaan ja lehtityviin, ohuempia lehtiä kohden edeten. Huuhtele. Sekoita hieno suola noin puoleen litraan vettä isossa tasapohjaisessa astiassa. Avaa kansi ja paina puhtaalla lusikalla kaalinyytit kokonaan niistä irronneen nesteen pinnan alle. Kuumenna levä ja liotusvesi kattilassa hiljalleen, kunnes liemi alkaa kiehua. Nosta kaali leikkauspinta alaspäin suolaliemeen ja anna tekeytyä noin pari tuntia. Lisää reilu 1 dl jäähtynyttä kombu-lientä ja sekoita. Käännä kaalinpalat toisinpäin ja jatka toiset kaksi tuntia. Kaalinlehtien tulee suolaamisen jälkeen olla pehmenneitä ja velttoja. Levän voi pilkkoa, maustaa ja syödä lisukkeena. Teksti Sanna Autere Kuva Sanna Peurakoski Maailman Kuvalehti 4/?2018 59. Kukin ruokailija voi laittaa salaatinlehdelle mieleisensä täytteet. Tee maustetahna: aja kaikki ainekset tahnaksi monitoimikoneella tai sauvasekoittimella. Sulje kansi ja siirrä purkki jääkaappiin viikoksi tai pariksi. Lisää joukkoon nyhtökaura. Nosta pois levyltä jäähtymään. Sekoita retikkaja sipulisuikaleet maustetahnan joukkoon. Lisäksi: salaatinlehtiä keitettyä jasmiiniriisiä marinoitua porkkanaa ja retikkaa mungpavun ituja kevätsipulia Laita nyhtökauratäyte, kimchi, keitetty riisi ja haluamasi lisukkeet esille. Lisää riisitärkkelyksen joukkoon 1 rkl vettä ja sekoita tahnaksi. Siirrä kaalinyytit puhtaaseen, uunissa steriloituun lasipurkkiin ja sulje kansi. Maistuva kasvisversio syntyy suomalaisesta nyhtökaurasta, ja kotitekoinen kimchi kruunaa makuelämyksen. Voit halutessasi keittää maustetahnaa sitovan ”kiisselin” pelkkään veteen, mutta kombu-liemi antaa kimchiin merellistä makua. Liemi on valmis käytettäväksi. Tässä ohjeessa umami-maku tulee kombu-liemestä ja misotahnasta. Maista pieni pala. Kääri kaali uloimman lehden avulla pieneksi paketiksi. Nyhtökauratäyte 1 pkt (240 g) nyhtökauraa (maustamaton) 2 rkl seesamöljyä 3 valkosipulin kynttä 2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna 2 rkl gochujang-maustetahnaa noin ½ dl vettä 12 rkl vaahterasiirappia Kuullota hienonnetut valkosipulinkynnet ja raastettu inkivääri pannulla öljyssä. Kannen ja kaalien väliin pitäisi jäädä noin 3 cm ilmatilaa. Levitä maustetahna kaalinlehtien väliin niin että kaikki lehdet ydintä myöten ovat tahnan peitossa. Lisää joukkoon jäähtynyt ”kiisseli” ja sekoita tasaiseksi. Lisää gochujang-tahna, vesi sekä siirappi ja anna hautua, kunnes täyte on tahnamaista. Nosta kaali suolaliemestä ja huuhtele huolellisesti. Leikkaa kiinankaalin kantaan viilto ja revi kaali kahteen osaan
Viestintäpäällikkö Antti Ämmälä CMI:stä sanoo, että konfliktien määrä on kasvanut ja niistä on tullut monimutkaisempia. CMI:n tavoitteena onkin saada naiset rauhanpöytiin. Järjestö voi keskustella joustavasti konfliktin eri osapuolten kanssa, luoda tilaa keskustelulle myös kaikkein herkimmistä aiheista ja tuoda yhteen tahoja, jotka eivät muuten Maailman Kuvalehti 5/2018 ilmestyy 4.10. Juuri nyt CMI rakentaa rauhaa esimerkiksi Libyassa, missä vallankumouksenjälkeisen valtion rakenteet ovat romahtaneet ja valta on pirstaloitunut kilpaileville ryhmittymille. Kyse ei ole vain tasa-arvosta: naisten mukanaolo tekee rauhansopimuksista kestävämpiä. KATSO, JÄRJESTÖ Palstalla esitellään Kepan jäsenjärjestöjä.. Motto ”Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa. Se tunnetaan arvostettuna rauhanvälittäjänä ja vuoropuhelun edistäjänä. Suomalainen Crisis Management Initiative ry ehkäisee ja ratkaisee väkivaltaisia konflikteja maailmalla. Itsenäisenä rauhanvälittäjänä CMI pystyy rakentamaan rauhaa silloin, kun virallinen diplomatia ei siihen pysty. IS TO C KP H O TO CMI on tuonut yhteen Libyan tärkeimpiä puolueita rakentamaan yhteisymmärrystä maan tulevaisuudesta. Sen, minkä ihminen on aloittanut, ihminen pystyy myös lopettamaan.” Jos järjestö olisi eläin, se olisi gepardi, kokoaan suurempi eläin, pieni ja nopea, ketterä. tapaisi. CMI:n ainoa päämäärä on mahdollisimman kestävä rauha. Perustaja Martti Ahtisaari sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon 2008. Poliitikot Majda Alfallah ja Mohamed Almisawi vaihtoivat ajatuksia Tunisiassa marraskuussa 2017 järjestetyssä kokouksessa. Taru Nissinen CMI Perustettu 2000. Seuraavassa numerossa teemana talous Pienyrittäjänä Intiassa Maailmantalouden tulevaisuusnäkymät Ronja Salmen maailmankuva Rasismi kehitysyhteistyössä Tavoitteena pysyvä rauha Konfliktinratkaisujärjestö CMI haluaa naiset mukaan rauhanneuvotteluihin. Rauhanvälittäjää tarvitaan enemmän kuin koskaan. Vaikka naisia on puolet maailman väestöstä, he jäävät usein rauhanneuvotteluissa marginaaliin. CMI toimiikin välittäjänä usealla mantereella: Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Euraasiassa entisten Neuvostotasavaltojen alueella
Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2018 6 kertaa. Olipa se sitten rommi, ruusut tai jalkapallo. Anni Valtonen TE EM U KU M PU LA IN EN Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Vitriinien juhlivat luurangot Jokainen, joka on päätynyt Meksikoon marraskuun alussa, on törmännyt paikalliseen juhlapyhään, kuolleiden päivään. Silloin meksikolaiset kokoontuvat hautausmaille ja kotialttareiden äärelle muistelemaan edesmenneitä läheisiään. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Karnevalistinen katsantokanta kuolemaan saattaa ensin tuntua vieraalta, mutta hyvin nopeasti siihen suhtautuu jo tyynesti. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Ja me, jotka vielä tätä elämää juhlimme, muistamme, että jokainen saamamme elinpäivä on lahja. marraskuuta. Yksi näkyvimmistä kuolleiden päivän juhlan elementeistä ovat luurangot ja pääkallot. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Erityisen vaikutuksen tekee ajatus, että edesmenneelle omaiselle tuunatulle kotialttarille laitetaan paitsi perinteinen kuolleiden leipä myös asioita ja esineitä, joista vainaja on eläessään pitänyt. Ajatus reippaasta käden paiskaamisesta kuoleman kanssa vapauttaa ja on hieno kontrasti Pohjolan pönötykselle ja juhlallisuudelle kuoleman edessä. Ne koristavat joka paikkaa, ja niitä valmistetaan syötäväksi. Lähetä kuva ja tarinasi osoit teeseen anni.valtonen@ maailmankuvalehti.fi Vt. Nämä pienet vitriiniin tungetut luurangot muistuttavat itseäni myös siitä, että juhlat jatkuvat meidän mentyäkin. Día de muertos -juhlaa vietetään virallisesti 2. päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 Toimitussihteeri Mimosa Hedberg, 050 317 6706 Toimittaja Taru Nissinen, 050 317 6714 Toimitusharjoittelija Daniel Matvejeff, 050 317 6705 Ulkoasu Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 6 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu Issn 1799-151x Ilmestymis päivä 2.8.2018 Seuraava numero ilmestyy 4.10.2018 Maailman Kuvalehti 4/?2018 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON
Yrityksen mukaan nämä ”sikahotellit” säästävät energiaa ja resursseja. Tietoisia kuluttajia valtavat tehofarmit eivät tosin järin houkuta. Toivotamme onnea tuoreelle kokelaalle! 4 ENSIN KÄYRÄT KURKUT, NYT ROMMI Oi EU, minkä teit. 4 2 3 1 Teksti Mimosa Hedberg • Kuvitus Klaus Welp 62 4?/?2018 Maailman Kuvalehti ABSURDISTAN Lopuksi ihmetellään maailman kummallista menoa.. Säätely on tosin tarpeen, sillä juomalle värin antava ainesosa on yhdistetty syöpään. Aiemmin oli kurkkudirektiivi, nyt vaarassa on tšekkiläinen perinnerommi Tuzemák. Valmistaja on kuitenkin saanut viisi vuotta aikaa kehitellä uutta reseptiä. 1 NISÄT LIIKAA IRANILLE Italialaisen jalkapalloseura AS Roman logossa esiintyy tunnettu roomalaisen mytologian naarassusi, joka imettää kahta lasta – Rooman kaupungin perustajia. 2 13 KERROKSEN SIKOJA Lihaa kulutetaan yhä enemmän, ja kiinalaisyritys on päättänyt turvautua erikoiseen keinoon: sikojen kasvattamiseen korkeissa kerrostaloissa. Kuva oli kuitenkin Iranin sensoreille liikaa, kun tv-kanava joutui blurraamaan logossa esiintyvän suden nisät. Gotlantiin sijoitetuille joukoille valittiin maskotiksi Harald-lammas. Edellinen Harald palveli vuoteen 1988 asti yleten aina kunniakorpraaliksi asti. 3 VIRALLINEN MÄÄKIJÄ Ruotsin puolustusvoimat perusti uuden joukko-osaston ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Mytologiakin voi olla liian seksikästä
Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Pysäytä kello.. Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ
Tee ma : Suo mi ma ailm alla Ma ailm an Ku vale hti 4/2 018 S A A R A M A N S IK K A M Ä K I Avuntarve Bangladeshissa kasvaa Koshida Begum ei tiennyt odottavansa kaksosia, ennen kuin hän tuli synnyttämään Punaisen Ristin kenttäsairaalaan. Lahjoittamalla tuet Punaisen Ristin kenttäsairaalaa, jossa pelastetaan ihmishenkiä. Sinä voit auttaa Myanmarista paenneita. Hän on asunut Myanmarista paenneiden leirillä Bangladeshissa jo kymmenen vuoden ajan. Lahjoittamalla 10 euroa autat kymmentä lasta saamaan tarvitsemansa antibioottikuurin kenttäsairaalassa. Lähetä viesti SPR10 numeroon 16499 (10€) Poliisihallituksen lupa POL-2015-8798/30.11.2015.