Tee ma : Tas a-a rvo Ma ailm an Ku vale hti 4/2 019 Kirgisian ja Romanian voimanaiset Aktivisti Ruby van der Wekken: ”Vallankumous käynnistyy lähimmältä pellolta” Senegalilainen Khardiata Sambe raivaa naisille tietä miehisessä ja valkoisessa surffikulttuurissa. 4 2019 6,90?€. Leidit laudoilla TEEMA: TASA-ARVO ”Kehityspolitiikka on joukkuepeliä” Ministeri Ville Skinnari: ??
M aa ilm an musiikin ke sk us 1979 2019 31.10.–14.11.2019 · Helsinki etnosoi.fi Gabacho Maroc (MA, FR, DZ) Savoy-teatteri 6.11.
”Opin paljon niistä kipukohdista, joita eri ihmisryhmien välillä on. ”Aihe pyöri mediassa jatkuvasti. Näin, miten vaikeaa ja samalla välttämätöntä ihmisten yhteen tuleminen on, maailmankolkasta riippumatta.” Anni Valtonen Heidi Nummi Maailman Kuvalehti 4/?2019 3. Brasilia 20–27 Brasilia barrikadeilla H EI D I N U M M I Toimitusharjoittelijamme Heidi Nummi kirjoitti jutun Brasilian konservatiivisen oikeistopolitiikan ahtaalle ajamasta seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tilanteesta. Oivalsin, että ilmiön taustalla täytyy olla jotain merkityksellistä, joka tuo eri leireissä toimivia ihmisiä yhteen – esimerkiksi feministejä ja HBLTI-ihmisiä. ”Joskus kaukaa näkee paremmin lähelle, mutta kaukaa katsomisessa on myös ylitai alitulkinnan riski.” Aktivistien maailmaan tempautuminen ja erilaisten elämänkohtaloiden kuuleminen oli antoisaa. Halusin selvittää, mistä on kyse.” Nummi koki haasteelliseksi sukeltaa brasilialaiseen kokemusmaailmaan Tarinan takaa ja luoda kokonaiskuvaa tilanteesta
Kannen kuva: Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Saara Mansikkamäki, Outi Kainiemi ja Sakari Piippo Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. Maailma 46 Tasaarvo toteutuu kaikkialla maailmassa parhaiten, jos kehitys lähtee kansalaisista itsestään, kirjoittaa Eveliina Talvitie. Suomi 16 Aktivisti Ruby van der Wekken uskoo, että ruoantuotanto on osa yhteiskunnallista muutosta. 4 4/?2019 Maailman Kuvalehti. Ihan kaikkialla. Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Maailma paloina 6 Jäähyväiset jäätiköille 7 Vesipula vaivaa neljäsosaa väestöstä 8 Luonnonsuojelusta tuli hengenvaarallista 9 Intian tiikerikanta kääntyi kasvuun 10 Tehomaatalous uhkaa Gran Chacon monimuotoisuutta 11 Kolumni Ozan Yanar 12 Maailmanennätys Naisvaltaisin parlamentti Pitkät jutut 14 Välähdys Erilaiset 16 Henkilökuva Ruby van der Wekken Teema: Tasa-arvo 20 Brasilia barrikadeilla 28 Miehuus Lähi-idässä: vapautta ja vastuuta 30 Kirgisian naiset vaativat oikeuksiaan 38 Uusien mahdollisuuksien sukupolvi 40 Kuvareportaasi Surffaten kohti tasa-arvoa 46 Essee Tasa-arvoon tarvitaan rahaa ja feminismiä Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Invalidiliitto 50 Suhteita Marjaana Toiviainen ja Anca Enache 54 10 kysymystä Ville Skinnari 56 Arviot 57 Kulttuuri: Cinemaissí ja African Fashion Festival 58 Ilmiö Bolivian cholitat 59 Kolumni Elina Hirvonen 60 Kumma kolkka 62 Katso, järjestö Siemenpuu-säätiö 63 Mistä tämäkin on. Tässä numerossa Suomi 56 Kehitysyhteistyöja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari näkee salkkujensa täydentävän toisiaan
Gallonin sanoissa on selkeä yhtymäkohta Suomessa käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Maailma on täynnä ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta ajaa naisten oikeuksia ja tasa-arvoa. Myös aikuissosiaalityötä Pohjanmaalla tekevä ystävämme näkee työssään, kuinka määräävä luokka-asema tasa-arvon ajamisessa on: feminismi on liian akateemista suurelle joukolle suomalaisiakin naisia. Feminismistä puhuminen niille, jotka jo valmiiksi määrittelevät itsensä feministeiksi, ei tuo muutosta, Toisaalta myös äärifeminismi on ongelma, sillä hyvin harva nainen samaistuu siihen”, feministiliike Puta Peitan perustaja Karina Gallon sanoo jutussa Brasilia barrikadeilla s. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. 20-27. Sen lisäksi on monia muita: luokka, etnisyys, koulutus. Meillä on mahdollisuus puolustaa oikeudenmukaisuutta ja puuttua eriarvoisuuteen. Tavallaan itsestäänselvyys, mutta ei kuitenkaan. Siksi niiden, jotka siihen pystyvät, on toimittava. Pelkästään naisena oleminen ei ole vielä kaiken kattava yhdistävä tekijä”, ystäväni sanoi. Se on meidän tehtävämme. Vaikka kaupunkien ja maaseudun välinen jako ei olekaan Suomessa yhtä voimakas kuin Brasiliassa, moni suomalainenkin kokee yliopistokaupunkeihin keskittyneen, akateemisen ja teoriapainotteisen feminismin vieraaksi. Käytimme yhden kauniin kesäisen päivän ja yön tarkastellaksemme elämäämme ja ajatteluamme kolmenkymmenen vuoden takaa tähän päivään. ”Se, että on nainen, on vain yksi yhteinen nimittäjä. ”Feminismi on toimintaa, ei teoriaa”, Gallon muistuttaa. Yksi meistä puhui kaikkien puolesta sanoessaan, että kokemukset eri puolilla maailmaa ovat paljastaneet hänelle, kuinka eri asemassa olemme täällä valkoisina naisina: voimme matkustaa yksin, voimme ostaa talon, meidän ei tarvitse suunnitella kaikkia tekemisiämme ja vaikkapa turvallisia kotiinpaluureittejä etukäteen. Teimme yhdessä havainnon: käsityksemme sukupuolesta ja tasa-arvosta ovat tätä nykyä paljon monisyisempiä kuin kaksikymppisinä. Tähän samaan törmäsi toimittaja Heidi Nummi keskustellessaan Brasiliassa paikallisten feministien kanssa: feminismi oli lähes poikkeuksetta etuoikeutettujen tilojen feminismiä, joka ei ulotu köyhien, syrjäseuduilla asuvien naisten todellisuuteen. Olimme yhtä mieltä siitä, että on helppoa löytää yhteinen kieli koulutetun feministinaisen kanssa missä tahansa, mutta kouluttamattoman maaseudulla asuvan naisen kanssa se ei aina helposti tapahdu. ”Feminismi on toimintaa, ei teoriaa” Anni Valtonen Kaikki eivät pysty, mutta me pystymme TE EM U U LL G RÉ N Maailman Kuvalehti 4/?2019 5 Pää kirjoitus. Se on liian keskiluokkaista puhutellakseen tai antaakseen työkaluja arjen epäkohdista selviytymiseen. ”Juuri se on suurin ongelma. K esällä minulla oli ilo tavata opiskeluaikojeni feministiystäviä: yksitoistahenkinen joukko akateemisia naisia tutkijoista toimittajiin, professoreista viestintäpäälliköihin, aikuissosiaalityön johtajista yliopistolehtoreihin
Mediahuomion ansiosta Okjökull jää historiaan maailman ensimmäisenä jäätikkönä, jonka ilmastonmuutos tappoi. 1900-luvun alussa jäätikön pinta-ala oli vielä 15 neliökilometriä ja jään paksuus 50 metriä. Jäähyväisten kohteesta oli yhä jäljellä rippeet, mutta elonmerkkejä ei enää ollut perusteltua odottaa: jo viisi vuotta sitten tutkijat totesivat Islannin länsiosassa sijainneen Okjökullin jäätikön kuolleeksi. 700 vuotta vanhan Okjökullin viimeinen vuosisata oli nopeaa alamäkeä. Jäähyväiset jäätiköille A LL O V ER PR ES S / EP AEF E/ ST R Koonnut Ruut Tolonen Maailman jäätiköt sulavat nopeammin kuin aiemmin on arvioitu, kertoi myös keväällä Nature-lehdessä julkaistu tutkimus. Vuonna 2012 jäämassa oli ilmaston lämpenemisen myötä huvennut vajaan neliökilometrisin lämpäreeksi, joka ei enää liikkunut, kuten jäätikön määritelmänsä mukaan kuuluisi. Ökjökullin paikalle kiinnitettiin laatta muistuttamaan tosiasiasta: Jos maapallon lämpeneminen jatkuu nykyistä tahtia, kahdensadan vuoden päästä kaikki Islannin jäätiköt ovat kokeneet saman kohtalon. Todellisuudessa moni pienempi jäätikkö on jo aiemmin sulanut ilman, että asia olisi noussut otsikoihin. Maailma paloina. Saattoväkenä oli satapäinen joukko tieteentekijöitä, poliitikkoja, toimittajia ja silmäätekeviä, kun Islannissa järjestettiin elokuun lopulla kansainvälisen uutiskynnyksen ylittänyt muistotilaisuus
Vesistressi on sana, jonka voi ennustaa hiipivän yleiskieleen lähivuosina. Erittäin korkea Korkea Korkea–keskitasoinen Keskitasoinen–matala Matala Vesistressi eri maissa Maailman Kuvalehti 4/?2019 7 MAAILMA PALOINA. Ensin puut, sitten pyssy Maailman sana Hän Suomen kielen tasa-arvoisin sana, jota ulkoministeriökin markkinoi vientivalttina. Ennusteen mukaan niin kutsutut nollapäivät, jolloin hanoista ei enää tule vettä, tulevat yleistymään. Maailman luonnonvarainstituutti toteaa tuoreessa raportissaan, että eriVesipula vaivaa neljäsosaa väestöstä Mitä yhteistä on pyssyllä ja puuntaimilla. Kuukautta myöhemmin viranomaiset haluavat kuvatodisteita siitä, että puista on pidetty huolta. Vesipulalla voi raportin mukaan olla myös sosiaalisia ja poliittisia seurauksia. tyisen suurta vesistressi on Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Se voi kärjistä konflikteja, lisätä siirtolaisuutta, hankaloittaa ruoantuotantoa ja aiheuttaa riskejä vedestä riippuvaisille teollisuudenaloille. Pelkkä lupaus asiasta ei riitä, vaan asetta haluavan on toimitettava viranomaisille valokuvia itsestään istutuspuuhissa. Aseen omistaminen on Punjabissa yleistä, joten linjaus on nopea tapa paikata puukatoa, jota metsän raivaus rakennushankkeiden tieltä aiheuttaa. Monissa alueen maissa maatalous, teollisuus ja kunnat käyttävät vuosittain 80 prosenttia saatavilla olevasta pintaja pohjavedestä. Sillä tarkoitetaan makean veden saatavuuden ja tarpeen välistä epätasapainoa – ilmiötä, joka koskettaa tällä hetkellä neljännestä maailman väestöstä, ja tulevaisuudessa vielä useampaa. Niinpä jo lyhyt kuivuuskausi, jollaisten ennustetaan yleistyvän ilmastonmuutoksen myötä, voi aiheuttaa vakavia seurauksia. Paljonkin, kun ollaan Punjabin osavaltiossa Pohjois-Intiassa. Kesäkuussa maailman ympäristöpäivänä alkanut kokeilu on lähtenyt käyntiin lupaavasti, ja istutusvaatimusta harkitaan laajennettavaksi koskemaan myös aselupansa uusijoita. Punjabin Ferozepurin alueen varajohtaja nimittäin vaatii, että jos alueella mielii ostaa tuliaseen, on asukkaan aseluvan saadakseen istutettava vähintään 10 puuntaimea
Aktivistit osoittivat elokussa mieltään Amazonian palojen vuoksi Brasilian pääkaupungissa Rio de Janeirossa. Filippiinien ohella Brasilia, Kolumbia ja Honduras kuuluvat maihin, joissa ympäristön puolustaminen tapahtuu usein oman hengen uhalla. Viime vuosina noin kolmannes murhatuista aktivisteista kuului alkuperäiskansoihin. Kaikkiaan tutkitulla aikavälillä yli 1500 luonnonsuojelijaa menetti henkensä. Nature Sustainability -lehdessä julkaistun selvityksen mukaan vuosien 2002–2017 välillä ympäristön puolustajien turvallisuus heikkeni niin, että vuonna 2017 aktivisteja murhattiin puolet useammin kuin vuosituhannen alkupuolella. Välimeren rantavaltioiden viranomaiset ovat vaikeuttaneet pelastusalusten toimintaa jo kahden edellisen vuoden ajan ja pyrkineet estämään etsintäja pelastusoperaatiot. Suurimmassa vaarassa ovat alkuperäiskansoihin kuuluvat ympäristöaktiivit – etenkin ne, jotka puuttuvat kaivosteollisuuden tai maatalouden aiheuttamiin haittoihin. Lääkärit ilman rajoja joutui lopettamaan pelastustehtävät alueella joulukuussa 2018, kun järjestön silloinen pelastusalus ei enää saanut lippua, jonka alla purjehtia. Määrä on tuplasti enemmän ihmisiä kuin mitä Britannian ja Australian asevoimat ovat tappaneet sota-alueilla samalla aikavälillä, raportin koonneet tutkijat muistuttavat. Luonnonsuojelusta tuli hengenvaarallista Luonnon puolustamisesta on tullut viime vuosina aiempaa riskialttiimpaa. Kaikkein riskialtteinta ympäristön puolustaminen on Filippiineillä: viime vuonna siellä murhattiin keskimäärin kolme ympäristöaktivistia joka viikko. Murhatuiden joukossa on järjestötyöntekijöitä, toimittajia, juristeja ja muita ympäristöasioiden puolesta puhuneita tahoja. Välimeren keskisestä reitistä onkin tullut maailman vaarallisin reitti siirtolaisille, sillä haaksirikon sattuessa he jäävät yleensä täysin meren armoille. Se kuljettaa pelastamansa siirtolaiset lähimpään turvalliseen satamaan. Lähde: Wellcome Global Monitor LE H TI KU VA / A FP / M A U RO PI M EN TE L A FP / LE H TI KU VA / C LE M EN T M A H O U D EA U 8 4/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Norjan lipun alla purjehtiva Ocean Viking -pelastusalus pääsi töihin elokuun alussa. Lääkärit ilman rajoja pelastaa taas Välimerellä Kohti parempaa 92 % maailman ihmisistä uskoo, että lapset on tärkeä rokottaa. Lääkärit ilman rajoja -järjestö palasi pelastustehtäviin Välimerelle vajaan vuoden tauon jälkeen
Intian hallitus kertoi loppukesästä ilouutisen: maan uhanalainen tiikerikanta on kasvanut viimeisten neljän vuoden aikana 30 prosentilla. Avainasemassa tiikerikannan elvyttämisessä on ollut tiikerien ja ihmisten pitäminen riittävän etäällä toisistaan. Tiikerien suojelualueiden määrää on lisätty Intiassa roimasti. Tämä tarkoittaa, että yli kaksi kolmasosaa maailman tiikeripopulaatiosta elää parhaillaan Intiassa, mitä pääministeri Narenda Modi kuvailee ”historialliseksi saavutukseksi.” Tiikerit voivat hyvin myös naapurimaassa Nepalissa, jossa kanta on lähes kaksinkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa. Tämä ennaltaehkäisee sitä, että tiikerit vaeltavat kyliin, missä niiden on vaara tulla tapetuiksi. Maailman Kuvalehti 4/?2019 9 MAAILMA PALOINA. Toimia maailman suurimman kissaeläimen suojelemiseksi kuitenkin tarvitaan yhä. Intian tiikerikanta kääntyi kasvuun IS TO C K Luonnossa villinä elävien tiikerien määrä on vähentynyt sadassa vuodessa 97 prosentilla. Intia ja muut maat, joissa tiikereitä elää, ovat luvanneet tehdä työtä sen eteen, että tiikereiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2022 mennessä. Suojelutoimien ansiosta Intian luonnossa tiikereitä on nyt lähes 3 000. Samaan aikaan Intia on kiristänyt merkittävästi salametsästyksen vastaista työtä ja koventanut salametsästyksestä annettavia rangaistuksia. 1900-luvun alussa maapallolla vaelsi vielä yli 100 000 tiikeriä, mihin nähden nykyinen tiikeripopulaatio on yhä hävettävän pieni
”Jos nykyinen kehitys jatkuu, tuhoutuu lajeja ennen kuin ne ehditään edes löytää.” Sarvary kertoo kuitenkin positiivisesta muutoksesta. Mitä paremmin Chacon tilanne tunnetaan maailmalla, sitä paremmat edellytykset suojelutoimilla on onnistua. Silti Chacoa ei vielä suojella, koska alue on kansainvälisesti tuntematon. Chacon tilanne koskettaa myös eurooppalaiskuluttajia, sillä EU tuo 97 prosenttia kuluttamastaan soijasta. Matalan tulotason maissa naispomot ovat keskimäärin 6 vuotta nuorempia kuin miesjohtajat. Tehomaatalous uhkaa Gran Chacon monimuotoisuutta Amazonian varjoon jäänyt Gran Chaco on Etelä-Amerikan toisiksi suurin ekosysteemi – ja kaikkein uhatuin. Saksalaisen Humboldtin yliopiston tutkimuksen mukaan yli puolet Chacon linnuista ja 30 prosenttia kaikista nisäkkäistä tulevat katoamaan seuraavan 10-25 vuoden kuluessa, ellei radikaaleihin suojelutoimiin ryhdytä. Paraguaylaisen ympäristöjärjestö Para la Tierran mukaan ensimmäinen askel Gran Chacon pelastamiseksi onkin lisätä metsän kansainvälisestä tunnettuutta. Monimuotoisessa Chacossa eläviä kotoperäisiä lajeja ovat esimerkiksi vyötiäinen, jaguaari sekä suuri muurahaiskarhu. ”Gran Chacossa elää todennäköisesti lukemattomia lajeja, joita ei vielä tunneta”, kommentoi Joseph Sarvary, yksi Para la Tierran perustajajäsenistä. Chacon ilmasto ei sovellu monokulttuuriseen viljelyyn, ja siksi soijankasvatus Gran Chaco jakaa Amazonian kohtalon: metsäkato uhkaa tuhota alueen monimuotoisuuden. Mighty Earth -järjestön selvityksen mukaan kemikaalit ovat muokanneet Chacoa voimakkaasti jo nyt: vesiväylät ovat saastuneet ja paikalliset yhteisöt ovat kertoneet syntymävikojen, syöpien ja hengitysteiden sairauksien yleistyneen. Chacoa on hakattu viljelymaiksi jo vuosikymmenten ajan, mutta viime vuosina hakkuut ovat kiihtyneet. Johtavassa asemassa olevista työntekijöistä naisia on vain 27 % Naiset kuitenkin nousevat johtoportaaseen nopeammin. Suuryritysten on helppo jatkaa ja laajentaa hakkuita Chacossa, sillä alueen suojeluun ei kohdistu samanlaista globaalia painostusta kuin Amazonian. vaatii geenimuuntelua, suuria määriä kemiallisia lannoitteita sekä tuholaismyrkkyjä. Chacon ainutlaatuista biodiversiteettiä uhkaa kuitenkin sama kohtalo kuin Amazoniaa: metsän katoaminen lihanja soijantuotannon tieltä. Heidi Nummi Amazonian sademetsän hälyttävä tilanne on kaikille tuttu. Aluetta asuttavat myös lukuisat alkuperäiskansat, joista osa elää edelleen tavoittamattomissa. Samalla alkuperäiskansojen elämä on vaarassa tuhoutua metsän mukana. Maailmassa työn syrjässä kiinni on 700 miljoonaa naista vähemmän kuin miestä. Huomattavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt Paraguayn, Argentiinan, Bolivian ja hieman Brasiliankin alueelle levittäytyvä Gran Chaco – Etelä-Amerikan suurin metsäalue heti Amazonian jälkeen. Paraguaylaiset nuoret ovat heränneet ympäristön tilaan ja vaativat äänekkäästi Gran Chacon suojelutoimien aloittamista. FL IC KR / A N D RE A FE RR EI RA Maailman lukuja Sukupuolten tasa-arvo työelämässä etenee, mutta globaalisti naisilla riittää yhä kirittävää miehiin nähden. Tasa-arvoa työpaikoilla heikentää yhä se, että maita, joissa seksuaalinen häirintä työelämässä on kielletty, on vasta 130 Lähteet: Maailman työjärjestö ILO, UN Women 10 4/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA
O len kolmekymppinen aikuinen, joten ympärilläni monet saavat perheenlisäystä. Vauvojen alkaessa tupsahdella tuttavaperheisiin olen ollut hämmentynyt, kuinka perinteisiin sukupuolirooleihin hyvinkin tasa-arvoisetkin pariskunnat ajautuvat. Rakenteellisiin muutoksiin tarvittaisiin poliittisia toimia, ja tällä hallituskaudella on tuhannen taalan paikka perhevapaiden uudistamiseksi. Pienten lasten hoitovastuu siis kasautuu naisille. Olen joutunut selittelemään perheemme ratkaisua. Toisaalta kyse on myös yhteiskunnan rakenteista, kuten tilastotkin osoittavat. Rakenteiden vaikutukset heijastuvat työuriin. Isät, käyttäkää etuoikeuttanne olla lastenne kanssa! Ozan Yanar Hei isä, käytä etuoikeuttasi! TE EM U U LL G RÉ N Kirjoittaja on vanhempainvapaata viettävä helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, joka on väsynyt yöheräämisistä, mutta uskoo kahvin voimaan. Olen joutunut selittelemään perheemme ratkaisua. Kaveribrunsseilla on alkanut näkyä paljon rattaita. Kotihoidontuen saajista 93 prosenttia on naisia. Suomessa ollaan huolissaan syntyvyydestä. Jos työja perhe-elämä olisivat tasa-arvoisempia, se saattaisi tehdä myös lapsiperhe-elämästä ajatuksena nykyistä houkuttelevamman. Kulttuuri muuttuu tässä asiassa, mutta hitaasti. Tilastojen valossa tämä ei ole yllättävää: isien osuus perhevapaista jää alle kymmeneen prosenttiin. En tiennyt sitäkään, miten huikeaa on nähdä oman lapsen opettelevan seisomista tai hymyilevän juuri minulle koko sydämestään. Tarkoitukseni ei ole tuomita kenenkään ratkaisuja – jokaisen perheen tilanne on erilainen. Maailman Kuvalehti 4/?2019 11 Näkökulma. Monille työssä jatkaminen ja vanhempainvapaan käyttämättä jättäminen ovat taloudellinen kysymys. Yhtäältä on tietenkin jokaisen oma asia, kuinka oman lapsensa kasvattaa ja hoivaa. Naisille kasaantuvat perhevapaat vaikuttavat heidän palkkakehitykseensä, uralla etenemiseensä, jopa eläkkeisiin. Itse en vaihtaisi näitä tyttäreni kanssa vietettyjä kuukausia mihinkään. Lapsen kanssa kotona oleminen on ollut vaikeinta ja palkitsevinta, mitä olen koskaan tehnyt. Ennen tätä minulla ei ollut mitään käsitystä, kuinka vaikeaa on olla läsnä ja vastuussa kokonaisesta elämästä vuorokauden ympäri. Mikäli perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin, tulisi myös työelämästä tasa-arvoisempi. Kun molemmat ovat läsnä lapsen arjessa, ei toiselle vanhemmalle tarvitse selittää, minkä koon vaatteita nyt tarvitaan tai mitä lapsen tulisi syödä. Kun olen päiväsaikaan käynyt lastenhoitohuoneissa vaihtamassa vaippoja tai syöttämässä tytärtäni, monet äidit ovat jopa yllättyneet kuullessaan, että olen hoitovapaalla. Bilemuisteloiden ja reppureissuista puhumisen sijaan keskustelut ovat kääntyneet pohdinnoiksi hoitojärjestelyistä tai isompaan asuntoon muuttamisesta. Nuoret naiset voivat joutua syrjityiksi työnhaussa, koska heidän rekrytoimistaan pidetään riskinä juuri pitkien perhevapaiden vuoksi. Naiset viettävät vauvakuplassa kuukausia, kun taas monet miehet viipyvät lapsen kanssa kotona vain muutaman viikon. He saisivat viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Myös minusta tuli isä kymmenen kuukautta sitten. Myös miehet hyötyisivät perhevapaiden tasaisemmasta jakautumisesta
Kuva on vuodelta 2013. Ruandan parlamentissa kaksi kolmesta edustajasta on naisia. MAAILMAN NAISVALTAISIN PARLAMENTTI: RUANDA MAAILMANENNÄTYS Globaaleja äärimmäisyyksiä
Osana tätä naisten asemaa maan politiikassa vahvistettiin. Ruanda on pitänyt ykkössijaa jo vuodesta 2003, jolloin maassa järjestettiin ensimmäiset vaalit vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen. Meksiko 48,2% 8. Vähä vähältä Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maat ovat kuitenkin kirineet listalla ylemmäs. Tanska on enää sijalla 27. Teksti: Juha Mäkinen 1. Mukabalisan johtamassa Ruandan edustajainhuoneessa on näet suurempi osuus naisia kuin minkään muun maan parlamentissa. Naisvallan taustalla ovat osittain kansanmurhan kokemukset. Raportti pisteyttää maita muun muassa naisten koulutuksen, palkkatason ja poliittisen osallistumisen suhteen. Nyt tuon rajapyykin on sivuuttanut 17 valtiota. Bolivia 53,1 % 4. Kenties Matti Vanhanen ja me kaikki voimme sittenkin olla hieman ylpeitä Suomen eduskunnasta – ja ennen kaikkea suomalaisista äänestäjistä. Vuonna 2008 naisten osuus parlamentissa kohosi ensimmäisenä maana maailmassa yli puoleen, ja viime vuoden vaaleissa ampaistiin jo yli 60 prosentin. Suomikin ehti jo kertaalleen pudota kymmenen kärjestä, mutta viimekeväisten vaalien tulos nosti meidät sinne takaisin. Vielä 20 vuotta sitten Ruotsi oli ainoa maa, jossa naiskansanedustajia oli yli 40 prosenttia. Jos eduskunnan puhemies Matti Vanhanen sattuu kohtaamaan ruandalaiskollegansa Donatille Mukabalisan, ei hänen kannata kehuskella Suomen eduskunnan naisvaltaisuudella. Perustuslaki takaa naisille vähintään 30 prosentin osuuden alahuoneen paikoista. Monessa maassa on Ruandan tapaan varattu naisille tietty vähimmäisosuus parlamentin paikoista. Andorra 50 % 5. Meillä kun ei ole käytössä minkäänlaisia kiintiöitä, vaan naisten 47 prosentin osuus on puhtaasti kansan valinta. Ruandaa johtaa naisenemmistö Kiintiöjärjestelmät ovat siivittäneet naisten nousua politiikassa. Listan häntäpäässä on kolme valtiota, joiden parlamenteissa ei ole ainuttakaan naista: Mikronesia, Papua-Uusi-Guinea ja Vanuatu. Ruanda on tasa-arvoasioissa muutenkin edistynyt maa: Maailman talousfoorumin julkaiseman Global Gender Gap -raportin mukaan se on jopa maailman kuudenneksi tasa-arvoisin. Pitkälti kiintiöiden ansiosta maailman parlamentit ovat 2000-luvulla naisistuneet hyvää vauhtia. Suomi 47 % Maailman naisvaltaisimmat parlamentit Lähde: Parlamenttienvälinen liitto (IPU). Toisissa maissa miesten ja naisten tasaisesta edustuksesta huolehditaan jo ehdokasasettelussa. Erilaiset kiintiöjärjestelmät ovat muutenkin kasvattaneet suosiotaan eri puolilla maailmaa. Vuosituhannen alussa kärkipaikoilla olivat vuodesta toiseen Pohjoismaat ja Hollanti, joiden keskinäinen järjestys vain vaihteli hieman. Kuuba 53,2 % 3. Verenvuodatuksen jälkeen Ruandalle haluttiin luoda perustuslaki, joka vakauttaisi maata ja estäisi etnisen väkivallan. Ruanda 61,3 % 2. Kun kaikkien maiden parlamentaarikot lasketaan yhteen, rahFL IC KR / RW A N D A G O V ER N M EN T tusen vajaa neljäsosa heistä on naisia
Kirjaan pohjautuva näyttely on esillä Tallinnan Dokfoto Keskuksessa 10. Benin. Pariskunta Agossa-Koumassou ja Agbetou Elaou ovat isovanhempia Prudencia-tytölle, joka on yksi Jyri Pitkäsen ja Eveliina Talvitien Erilaisetkirjan päähenkilöistä. Kirja kertoo kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä arjesta eri puolilla maailmaa. marraskuuta asti. Kuva: Jyri Pitkänen Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. VÄLÄHDYS. Dassa-Zoume
”Olen oppinut täällä, että ruoka on yhteiskunnan ydinkysymys”, hän aloittaa. Ekologista lähiruokaa, talkoohenkeä, yhteyksiä kaupungin ja maaseudun välille. Niiden äärellä Ruby van der Wekken kertoo, miksi ja miten tuusulalaisella maatilalla muutetaan maailmaa. ”Tervetuloa toimistoomme”, nainen sanoo iloisesti. Pieni hienosäätö ei riitä, vaan koko yhteiskunnan on muututtava radikaalisti, ja ruoka voi olla siinä keskeisessä asemassa. Tila on valjastettu osaksi kymmenen vuotta sitten perustettua Oma maa -ruokaosuuskuntaa, jonka hallituksessa van der Wekken toimii. ”Se voi olla avain taloudellisesti ja ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan.” Teksti: Juha Mäkinen Kuvat: Saara Mansikkamäki 16 4/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Osuuskunta harjoittaa kumppanuusmaataloutta. Se tarkoittaa, että ruoan tuottajat ja kuluttajat jakavat niin hyödyt kuin riskit. ”Pohjimmiltaan Oma maa on osuuskunta, joka tuottaa jäsenilleen ruokaLassilan tila on yli 300 vuotta vanha sukutila, mutta nykyään sen pelloilla häärii myös innokkaita kaupunkilaisia. Ruby van der Wekken uskoo, että muutos kohti ekologista demokratiaa käynnistyy lähimmältä pellolta. Käytännössä osuuskuntaan liittyvä ihminen maksaa tietyn kuukausittaisen summan, jonka vastineeksi hän saa kerran viikossa säkillisen ruokaa, satokassin, josta löytyy tilalla viljeltyjä ja itse jatkojalostettuja tuotteita. ”Jos haluaa muutosta, se on juurrutettava ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin – kuten ruokaan.” Van der Wekkenin mukaan selvitäksemme ekologisista ja sosiaalisista ongelmista tarvitsemme systeemisen muutoksen. Itään päin avautuu peltomaisema, ja taustalla siintää taiteilijakodeistaan tunnettu Tuusulanjärvi. Olemme mäennyppylällä Lassilan tilan mailla. ”Toimisto” koostuu laakeasta kivipaadesta ja parista puupenkistä. Vieressä on pieni luomukanala. Trendikästä ja söpöä – mutta Ruby van der Wekkenille kyse on paljon suuremmista asioista. Aktivisti henkeen ja vereen
Ruby van der Wekken omaksui halun muuttaa maailmaa jo lapsuudessaan. Kotona vaikutti hyvän tekemisen eetos.
Rönkkö työskenteli tuolloin Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa (nykyisen Fingon edeltäjä). Ruby van der Wekken Syntynyt vuonna 1972. Aktivismi yhdisti pariskuntaa. Äidin vanhemmat taas olivat Pelastusarmeijan upseereja Intiassa, ja äiti työskenteli nuorena Äiti Teresan kanssa Kalkutan slummeissa. Työskennellyt muun muassa Siemenpuu-säätiössä ja useissa kansalaisjärjestöjen projekteissa. Hänen ja Rönkön esikoislapsi kuoli synnytyksen yhteydessä. Tuhannet ihmiset joka puolelta maailmaa kokoontuivat yhteen, jakoivat kokemuksia ja pohtivat keinoja maailman muuttamiseksi.” Brasiliasta tuli myös pariskunnan koti kolmen vuoden ajaksi, kun Rönkkö sai töitä Suomen rahoittamasta kehitysyhteistyöhankkeesta. Lassilan tila pystyy kuitenkin tarjoamaan perustarpeet enimmillään noin 200 perheelle. Meille oli selvää, että tyttäremme kuului hauRyby van der Wekken näkee, että Oma maa -ruokaosuuskunta on yksi paikallinen ratkaisu globaaleihin ongelmiin. Samaan aikaan ihmisten massat tekevät ruokaostoksensa automarketeissa kuten ennenkin. Työharjoittelu hyväntekeväisyysjärjestuminen, vastavoima talouseliitin kokouksille Davosissa. Siten voi vähitellen rakentaa vaihtoehtoisen talousjärjestelmän, solidaarisuustalouden.” Ruby van der Wekkenin halu muuttaa maailmaa on jo lapsuudessa omaksuttu. Noihin vuosiin mahtuu myös yksi van der Wekkenin elämän suurimmista tragedioista. Se tuntui konkreettiselta tavalta puuttua maailman kärsimyksiin. Tammikuussa 2001 Van der Wekken ja Rönkkö lähtivät yhdessä Brasilian Porto Alegreen osallistuakseen ensimmäiseen Maailman sosiaalifoorumiin. Isänisä oli ammatiltaan maanviljelijä, mutta toimi myös maallikkosaarnaajana. Vain Rönkkö oli palkattu projektiin, mutta van der Wekkenkin osallistui siihen innolla. Mutta on hyvin tärkeää, että ihmiset sitoutuvat pitkäjänteisempään muutoksen tavoitteeseen. Kodissa oli vahva kristillinen hyvän tekemisen eetos, jolla oli jo useamman sukupolven perinteet. Hän matkusti veneellä pikkukyliin ja haastatteli paikallisia ihmisiä. ”Perheen lisäksi aikani menee lähinnä aktivismiin.” 18 4/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. ”Se oli merkittävä kokemus ja antoi paljon toivoa. Jos tiedät, että äitisi on kerännyt ruumiita kaduilta, ei sen kaltainen kärsimys tunnu niin etäiseltä, vaikka itse asuisikin vauraassa maassa.” Nuori Ruby halusi ryhtyä lääkäriksi. Puoliso kustantaja Mika Rönkkö, kaksi lasta. Ne ovat kuin kristalleja, jotka linkittyvät toisiinsa. Kun töitä ei tahtonut löytyä, nuori perhe asettui isän kotimaahan Hollantiin. Mutta tavoite on pikemminkin synnyttää useita pieniä toimijoita. Hän aloittikin lääketieteen opinnot Belgiassa, mutta vaihtoi pian viestintäalalle. ”Ihmiset kysyvät usein, miten tätä voi skaalata isommaksi. ”Äidiltäni olin kuullut siitä, millaista on elämä Intian köyhissä oloissa. Se suhde päättyi eroon, mutta uusi rakkaus, nykyinen aviomies Mika Rönkkö, löytyi täkäläisistä kehitysmaa-aktivistipiireistä. Foorumi on globalisaatiokriittisten kansalaisliikkeiden tärkein kokoonkasseja. He asuivat pienessä kylässä Brasilian pohjoisosissa. Hän syntyi Kanadassa hollantilaisen isän ja intialaisen äidin perheeseen. tö Oxfamin Brysselin toimistossa avasi silmät toisenlaisille mahdollisuuksille. ”Brasiliassa on pieni hauta, josta sikäläiset ystävämme huolehtivat. Vanhemmat tapasivat Yhdysvalloissa, jonne he olivat lähteneet opintojen ja paremman tulevaisuuden perässä. Pitkän aikavälin tavoite on ekologinen demokratia.” Tavoitteet ovat korkealla, kuten niiden kuuluu ollakin. ”Minulla oli työtoveri, joka kertoi minulle paljon globalisaatiokriittisestä liikkeestä. Opiskellut yhteisöviestintää Belgiassa sekä sosiaalija kulttuuriantropologiaa Helsingissä. Tajusin, ettei minun tarvitse olla lääkäri voidakseni vaikuttaa asioihin.” Belgiasta van der Wekken päätyi Suomeen silloisen poikaystävän perässä. Kuka
”Äitini oli peloissaan ja ihmetteli, miksi menen sinne. Toki joskus mietin, olenko riittävästi läsnä lapsilleni, mutta samaan aikaan tiedän, että teen tätä osittain myös heidän vuokseen.” Van der Wekken toimii tutun periaatteen mukaan: paikallisia ratkaisuja globaaleihin ongelmiin. Lisäksi hän sai osansa rasistisesta huutelusta kaduilla. Vasta aikuisiällä hän teki uuden matkan, jolla kävi tapaamassa sukulaisiaan. Olen luottavainen sen suhteen, että voimme sen kautta edistää myös muita asioita.” Trumpin, Putinin ja Bolsonaron maailmassa maailman muuttaminen paremmaksi voi tuntua toivottamalta. Hän myöntää olevansa aktivisti henkeen ja vereen. Siinä voisin olla mukana!” data sinne, sillä paikalliset naiset olivat vahvasti tukenani sekä raskausaikana, että surun käsittelyssä.” Henkilökohtaisesta tragediastakin löytyi yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Kun van der Wekken puhui asiasta paikallisten naisten kanssa, hänelle valkeni, miten korkealla tasolla lapsikuolleisuus Brasiliassa oli. huksenmoinen harmi, etten nuorena viihtynyt keittiössä hänen kanssaan!” Intiassa van der Wekken kävi äitinsä kanssa pikkulapsena, mutta siltä reissulta ei jäänyt paljoa muistoja. ”Näen Oman Maan osana laajempaa prosessia. Henkilökohtaisista asioistaan kertoessaan hän on vaiteliaampi ja valikoi sanojaan harkiten. Viime kesänä van der Wekken matkusti jokavuotiseen tapaan perheensä kanssa Hollantiin tapaamaan vanhempiaan. ”Äidilläni ei ole Euroopassa muita sukulaisia, ja myös isäni sukulaiset ovat hajallaan. Aikaisemmin hän on ollut mukana perustamassa Stadin aikapankkia, jonka toiminta hiipui verottajan tulkintaan aikapankin kautta tehtävän työn verotuksesta. Moni aktivisti kokee uupumusta. En koe ongelmaksi sitä, ettei minulla ole tarpeeksi vapaa-aikaa. Uskon, että on paljon asioita, joita pystymme tekemään ja joihin pystymme vaikuttamaan.” ”Jos voisin vielä toivoa jotakin isoa vaikuttamisen kohdetta, se voisi olla kampanja globaalin kansalaisuuden puolesta. Hän halusi minun identifioituvan siihen, että olen syntynyt Kanadassa. Tällä hetkellä ratkaisu on ruokaosuuskunta. Ihmiset eivät todellakaan synny tasa-arvoisina. Minulle kokemus oli fantastinen ja vahvisti vakaumustani siitä, että olen osa maailmaa, jossa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan.” Puhuessaan kumppanuusmaataloudesta tai vaihtoehtoisista talousmalleista van der Wekkenin suusta tulee puhetta taukoamattomana virtana. Se on tämän kosmopoliittisen elämän kääntöpuoli: vanhempani ikääntyvät, ja heitä nähdäkseni minun on lennettävä Hollantiin.” Van der Wekkenin äidille muutto Hollantiin oli aikoinaan vaikea paikka. ”Äiti korosti minulle aina, että olen länsimainen ihminen. Mutta toki hän halusi välittää myös intialaisuutta, etenkin intialaisen ruoan saloja. Kolmekymppisenä hän ei oppinut kunnolla kieltä ja sen vuoksi töiden löytäminen oli vaikeaa. ”En ole tällä hetkellä mitenkään erityisen angstinen, sillä olen painiskellut näiden asioiden kanssa jo pitkään, eikä ole mitenkään yllätys, että maailma on sellainen kuin se tällä hetkellä on. ”Perheen lisäksi kaikki aikani menee lähinnä aktivismiin. On pa”Jos haluaa muutosta, se on juurrutettava ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin – kuten ruokaan.” Maailman Kuvalehti 4/?2019 19
TEEMA: TASA-ARVO. Feministien järjestämässä kadunvaltaustapahtumassa, blocassa, tunnelma on karnevaalinomainen ja riehakas, mutta kuitenkin poliittisesti latautunut
BRASILIA BARRIKADEILLA Konservatiivisen oikeistopolitiikan nousu on ajanut Brasilian sukupuolija seksuaalivähemmistöt ahtaalle. Teksti ja kuvat: Heidi Nummi. Ilmapiirin synkistyessä eri ryhmät ovat kuitenkin löytäneet toisensa ja yhdistäneet voimansa uudella tavalla
Samaan aikaan Brasiliasta on tullut monessa mielessä aiempaa konservatiivisempi. Hän haluaa, hän pystyy . Tällä kertaa järjestäjänä on feministinen Ela Pode Ela Vai -ryhmä, joka on nimennyt katujuhlansa blocon sijasta portugalin kielen feminiinivastineeksi, blocaksi . Kaksi vuotta sitten Brasilian hallitus päätti poistaa koulujen opetussuunnitelmasta kaikki maininnat sukupuoli-identiteetistä. Brasiliassa ei tällä hetkellä olekaan lainkaan sellaista hallinnollista elintä, joka käsittelisi hlbti-oikeuksia. ”Tropiikin Trumpiksi” kuvattu Bolsonaro on vannonut taistelevansa niin kutsuttua sukupuoli-ideologiaa vastaan hinnalla millä hyvänsä. Tunnelma on riehakas ja tiivis, ilmeisen poliittinen. Evankeliskonservatiiveja ajaakin eteenpäin moraalin politiikka, ja kuluneen vuosikymmenen aikana sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on tullut Brasilian evankelisten ryhmien keskeinen maalitaulu. Siinä missä vuonna 2000 vain 15 prosenttia väestöstä oli evankelisia, nyt heitä on arviolta jo lähes kolmannes brasilialaisista. Evankelisuudessa keskeistä on konservatiiviskristillisten arvojen vaaliminen sekä uskon levittäminen lähetystyöllä. Rumpujen räiske ja iskulauseet pauhaavat, kun tuhannet ihmiset valtaavat Etelä-Brasiliassa sijaitsevan Curitiban kaupungin puistoaukion. Brasilian politiikassa evankelisen ryhmittymän valta näkyy voimakkaasti. Tämänhetkinen kansalliskongressi on konservatiivisin sitten vuoden 1985, jolloin Brasilia palasi sotilasdiktatuurista demokratiaksi. ”Tropiikin Trumpiksi” kuvattu Bolsonaro vannoo taistelevansa sukupuoli-ideologiaa vastaan. Kädet puristuvat kovaäänisten ympärille, marssirummut hakkaavat reisiä vasten. Yhdysvalloissa evankelisella kristillisyydellä on pitkä poliittinen historia, kun taas Latinalaisessa Amerikassa se on 1990-luvulta lähtien ollut katolilaisuuden vaihtoehto, joka on saanut yhä politisoituneempia sävyjä. Bolsonaron opetusministeri Ricardo Vélez Rodríguez taas sulki taannoin ministeriöstä monimuotoisuusja ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevän osaston. Brasilian uusi translaki on huomattavasti edistyksellisempi kuin esimerkiksi pakkosterilisaatiota vaativassa Suomessa. Brasiliassa virallisen nimen ja sukupuolen vaihto käy nykyään pelkällä ilmoituksella, eikä vaadi ulkopuolisia arvioita tai lääketieteellisiä toimenpiteitä. Joka puolella on tylliä, glitteriä ja verkkosukkahousuja, kruunuja ja enkelinsiipiä. Lapset ratsastavat vanhempiensa olalla, ihmisiä pakkautuu parvekkeille ja katoille. B rasilian ihmisoikeustilanne on ristiriitainen. Entistä haastavamman tilanteesta on tehnyt vuoden alussa valtaan astunut oikeistokonservatiivinen presidentti Jair Bolsonaro. Toisaalta tasa-arvo on viime vuosina ottanut monia merkittäviä edistysaskelia: esimerkiksi vuonna 2013 Brasilia hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain ja 2018 itsemäärittelyoikeuteen perustuvan translain. Pian marssijoiden virta pysäyttää lähiteiden liikenteen. E la Pode Ela Vai , lukee keskipäivän taivasta vasten kohoavissa banderolleissa. Lyhyen valtakautensa aikana Bolsonaro on ehtinyt jo muun muassa vetää hlbtikysymykset (homojen, lesbojen, biseksuaalien sekä transja intersukupuolisten oikeuksia käsittelevät kysymykset) ihmisoikeusministeriön asialistalta. Blocot eli kadunvaltaustapahtumat ovat olennainen osa brasilialaista karnevaalikulttuuria, ja niillä on monet kasvot; blocot ovat juhlaa, yhteisön rakentamista ja ylläpitämistä, myös vastarintaa. Brasilian äärioikeiston mukaan vasemmistolaisuus, jonka piiriin luetaan niin ympäristönsuojelu, aborttioikeus kuin sukupuolija seksuaalivähemmistöjen oikeudet, on syynä maan moraaliseen rappioon. Rummuttajien johdolla bloca etenee aukiolta keskusbulevardille. 22 4/?2019 Maailman Kuvalehti. K arnevaalijoukkoon liittyy lisää väkeä, osa tietoisesti, osa pikemminkin mukaan ajautuen. Ryhmän ovat perustaneet naiset, jotka haluavat omien sanojensa mukaan ”rummuttaa, olla yhdessä ja vallata kadut.” ”Brasilialaiset ovat olleet kaduilla aina, mutta etenkin feministeille sekä sukupuolija seksuaalivähemmistöille kaduilla olemisesta on tullut viime aikoina entistä poliittisempaa”, ironiseen Pocahontas-asuun pukeutunut nainen vierelläni sanoo. Viime kesänä korkein liittovaltion tuomioistuin puolestaan hyväksyi lain, joka kieltää kouluista sukupuolta ja seksuaalisuutta käsittelevät kurssit
Brasiliaa on pitkään pidetty hivin vastaisen työn pioneerina, ja toiminnassa on painotettu ennaltaehkäiseviä toimia ja ihmisoikeusnäkökulmaa. Paraati tanssii rummuttajien ympärillä pitkälle iltaan. Hlbti-järjestö Grupo Dignidaden katutiimit pyrkivät purkamaan hiv-testaamiseen liittyvää stigmaa. Kadulla tehdystä testistä ei jää merkintää julkiseen rekisteriin. Marssirumpuja sylissään keinuttavat bloca-ryhmän naiset asettuvat aukion keskelle. Kun sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksistä on nyt tehty tabu ja seksuaalikasvatusta ollaan ajamassa alas, on sukupuolitaudeista nykyisin hyvin vaikea enää puhua, sanoo Lucas Siqueira Dionísio hlbti-järjestö Grupo Dignidadesta. Bloca vyöryy kirkkoaukiolle ja täyttää sen. Iskulauseet ovat vaihtuneet poliittisiin lauluihin, jotka kaikki tuntuvat osaavan. Sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kohdistuvien väkivaltaisten iskujen riski on kasvanut viime aikoina paljon. Maailman Kuvalehti 4/?2019 23. Kun rummutus viimein lakkaa, kaupungin samoilla kulmilla asuvat ihmiset kerääntyvät yhteen. Toisaalta se edustaa vanhoillisia ja rajoittavia arvoja, toisaalta Neitsyt Mariaan kulminoituva äidillinen lähimmäisenrakkaus elää edelleen vahvasti ihmisten kollektiivisessa alitajunnassa. Suomalaisia ei saa kadulle näin sankkoina joukkoina kuin jääkiekon maailmanmestaruus, mutta nykypäivän Suomessa ja Brasiliassa on myös paljon samaa. Myös sosiaalisen median synnyttämä kuplautuminen vaikuttaa äänestäjiin vuosi vuodelta enemmän maailmankolkasta riippumatta. Se herättää marssijoissa hyväksyviä huutoja. Yhteiskunnan kahtiajakautuminen, joka johti Bolsonaron valtaanastumiseen, näkyi tänä keväänä ensin Suomen eduskuntavaaleissa ja sitten EU-vaaleissa. Karuimmillaan se näkyy esimerkiksi siinä, että hyvät tulokset hivin vastaisessa työssä uhkaavat rapautua. Kenenkään ei haluta kävelevän blocasta kotiin yksin. Ohitamme parvekkeen, jolta roikkuu Bolsonaroa kritisoiva kangas. Homoparit pysähtyvät suutelemaan kankaan alla. O ikeistokonservatiivisella politiikalla on ollut Brasiliassa raadollisia seurauksia. Paraatin huipentuminen juuri kirkon eteen on tietoinen valinta, sillä kirkolla on brasilialaisessa yhteiskunnassa tärkeä, joskin ristiriitainen rooli
Lute, taistele, vaatii teksti feministisen Puta Peita -liikkeen toimiston seinällä. Stigman pelko kuitenkin nostaa ihmisten kynnystä hakeutua sekä ennaltaehkäisevään että hoitavaan terveydenhoitoon. Testaaminen tapahtuu nopealla ja huomaamattomalla sylkitestillä. Viitenä päivänä viikossa vapaaehtoisvoimin pyörivät katutiimit tekevät hiv-testejä halukkaille ohikulkijoille kaupungin aukioilla. Kovimman hinnan maksavat ne väestöryhmät, jotka jo lähtökohtaisesti elävät jatkuvan syrjinnän ja väkivallan uhan alla. Riskiryhmille puhumisen pitäisi olla työn keskiössä.” Hiv-kysymys on ollut keskeisessä roolissa Grupo Dignidaden toiminnassa siitä saakka, kun järjestö perustettiin 1990-luvulla. Itse olen Grupo Dignidadessa työharjoittelijana. ”Moni ei syrjinnän pelossa hae apua lainkaan. 24 4/?2019 Maailman Kuvalehti. Dionísion mukaan syynä ei ole se, että hiv-työ yritettäisiin kieltää, vaan siitä, että se hämärretään yleisluontoiseksi. Tämän seurauksena 15–19-vuotiaiden miesten hiv-tartuntojen määrä on viime vuosikymmenen aikana kolminkertaistunut ja 20–24-vuotiaiden kaksinkertaistunut. Kun tiimiläiset keskittyvät tekemään testejä nuorelle miesjoukolle, vetäydyn syrjemmälle keskustelemaan tiiminvetäjänä toimivan Dionísion kanssa. Hoidon ansiosta tartunnalla ei välttämättä ole minkäänlaista vaikutusta ihmisen terveydentilaan”, Dionísio muistuttaa. ”Tartuntariski on suurin miesten välisessä seksissä, mutta viime vuosina valtio on poistanut virallisesta hiv-työstään kaikki viittaukset homoseksuaalisuuteen. ”Ajoissa havaittuun hiv-tartuntaan on olemassa tehokas lääkehoito. Se on ainoa tapa tehdä testi niin, ettei siitä jää merkintää julkiseen rekisteriin.” Ongelma piileekin tässä: tartuntoja ei havaita ajoissa, jos jo hiv-testeissä käyminen itsessään on tabu. Siksi Brasiliassa kuollaan yhä aidsiin. Juuri siksi katutiimimme tekemä työ on niin tärkeää. Brasiliassa lääkityksen saa edelleen ilmaiseksi julkisen terveydenhuollon kautta. Tilastojen mukaan tietyissä yhteisöissä asuvilla transsukupuolisilla naisilla on jopa 49 kertaa suurempi todennäköisyys saada hiv-diagnoosi kuin valtaväestön edustajilla
”Juuri se on suurin ongelma. Lesboseksiin perehtyneitä terveydenhuollon ammattilaisia ei kuitenkaan ole”, hän sanoo. Printti on maanlaajuisesti tunnettu, sillä poliitikko Manuela D'Ávila käytti Peitan slogan-paitoja vuoden 2018 presidentinvaaleissa tavoitellessaan varapresidentin paikkaa. ”Lesbot eivät tunne itseään tervetulleiksi miesvaltaisessa hlbti-liikkeessä”, Ananda Puchta sanoo, kun tapaamme pienessä curitibalaisessa kahvilassa. Puchtan mukaan näkyvyyden puute on seurausta ennen kaikkea kulttuurisesta ohjelmoinnista. Hlbti-yhteisö ei missään nimessä ole vapaa yhteiskunnassa esiintyvistä patriarkaalisista valtasuhteista”, huomauttaa Puchta, jonka mukaan lesboilla ei ole valtaa hlbti-liikkeessä sen enempää kuin naisilla sosiaalisissa liikkeissä laajemminkaan. ”Cássia edustaa monelle meistä vahvan, inspiroivan lesbonaisen arkkityyppiä”, Puchta sanoo. Sillä vaikka lesboaktivisteja on ollut ja on edelleen, ei heitä muisteta eikä heistä keskustella. ”Lesbojen terveyskysymykset ovat aivan yhtä tärkeitä kuin miestenkin. Tämä ei tarkoita, etteivätkö seksitaudit koskisi myös lesboja. Lesbojen näkymättömyys tulee Puchtan mukaan ilmi esimerkiksi seksuaaliterveyskysymyksissä. Tämä näkyy jo organisaationkin tasolla. Feminismin sijaan Peita päätti alusta asti puhua naisten liikkeestä, sillä se haluaa puhutella suoraan ja samaistuttavasti kaikkia naisia. ”Jos konservatiivinen linja politiikassa jatkuu, voi Brasilian hiv-taistelun suunta pahimmillaan jopa kääntyä,” Dionísio sanoo. Monet seksin välityksellä tarttuvat taudit, kuten hiv, leviävät todennäköisemmin miesten kuin naisten keskuudessa. ”Hyvin pian Peitan perustamisen jälkeen tuli selväksi, että visiollemme on tilausta.” Vision taustalla vaikuttaa Gallonin oman maailmankuvan mullistanut kokemus. ”Lesbojen kulttuuri ja elämäntapa eroavat homoja transliikkeestä hyvin paljon. Puta Peitan toiminta käynnistyi vuonna 2017 järjestetystä maailmanlaajuisesta naisten päivän lakosta, jolloin Peitan ensimmäiset printtipaidat nähtiin Curitiban katukuvassa. Naisia ei ole kasvatettu toimimaan yhtenä rintamana, ja siksi he kilvoittelevat toisiaan vastaan. Toisaalta myös äärifeminismi on ongelma, sillä hyvin harva nainen samaistuu siihen.” Gallonin sanoissa on yhtymäkohtia samaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota käydään myös Suomessa. Juuri Cássian perintö toimi lähtölaukauksena kollektiiville, joka pyrkii aktiivisesti nostamaan esiin merkittäviä lesbonaisia. G rupo Dignidade määrittelee itsensä hlbti-järjestöksi eli toimivansa yhtä lailla sukupuolija seksuaalivähemmistöjen asialla. Yksi merkittävimmistä ongelmista on Puchtan mukaan se, ettei lesboille ole olemassa riittäviä välineitä suojaseksiin. ”Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin olevani etuoikeutetussa asemassa, valkoisen keskiluokan edustaja.” Tasa-arvokysymyksiin paneutuessaan Gallon sai huomata, että feminismi oli lähes poikkeuksetta etuoikeutettujen tilojen feminismiä, joka ei ulottunut köyhien, syrjäseuduilla asuvien naisten todellisuuteen. Lesbot muodostavat kollektiiveja, eivät hierarkkisia järjestelmiä.” Puchta on raivokas ihmisoikeusaktivisti ja -juristi sekä yksi Coletivo Cássia -lesbokollektiivin perustajista. Feminismin perussanoma häviää, kun moni erehtyy luulemaan, että feminismi on aina äärifeminismiä. C uritiban lesboaktivistien päämaja on feministiseksi brändiksi nousseen Puta Peitan toimisto. Kollektiivin tavoitteena onkin luoda tunne siitä, että lesboyhteisö on todella olemassa – ja että sillä on väliä. Syy on helppo ymmärtää: tapaamisissa käsitellään äitiyttä, raskaana olemista ja muita sellaisia aiheita, joista miesvaltaisessa hlbti-liikkeessä ei puhuta. Feminismistä puhuminen niille, jotka jo valmiiksi määrittelevät itsensä feministeiksi, ei tuo muutosta. Kaikki vähemmistöt eivät kuitenkaan koe samoin. ”D’Ávila toi Peitan koko Brasilian tietoisuuteen”, sanoo liikkeen perustaja Karina Gallon. ”Lesbojen suurin ongelma on näkyvyyden puute. Se syntyi, kun Gallon alkoi keskustella rodullistettujen, matalatuloisten naisten kanssa, joista suuri osa oli kokenut räikeää häirintää. ”Meidän täytyy alkaa nähdä toisemme heimolaisina, ei kilpailijoina.” Juuri tämän takia Coletivo Cássia keskittyy ennen kaikkea yhteisön rakentamiseen. Lute como uma garota – tappele kuin nainen, yksi niistä kehottaa. Köyhä kotiapulainen ei tiedä feminismin olevan häntä varten, Gallon sanoo. ”Kuinka usein sosiaalisilla liikkeillä on ollut naisjohtajia?”, hän kysyy terävästi. Kollektiivin intiimin, turvallisen tilan tarjoavat keskustelutapaamiset ovat kasvaneet kuukausi kuukaudelta. Sen seinillä kaikki printit julistavat feminististä sanomaa. Ja vaikka kaupunkien ja maaseudun välinen jako ei olekaan Suomessa yhtä voimakas kuin Brasiliassa, kokee moni suomalainenkin yliopistokau”Köyhä kotiapulainen ei tiedä feminismin olevan häntä varten.” Maailman Kuvalehti 4/?2019 25. Kollektiivi on nimetty brasilialaisen lesbolaulajan, Cássia Ellerin, mukaan
Se on Brasilian transsukupuolisten keskimääräinen elinikä. Bolsonaro itse on toistuvasti kiistänyt tarpeen puuttua vähemmistöjen kohtaamaan väkivaltaan. Wiest kertoo jostain vielä räikeämmästä: ”Aiemmin tänä vuonna tapahtui myös murha, jossa uhri löytyi sydän rinnasta ulos kaivettuna.” Naisiin kohdistuva sukupuolittunut väkivalta on koko Latinalaisessa Amerikassa niin laajalle levinnyt ilmiö, että sille on olemassa oma terminsä, femiTranssukupuolisia samanaikaisesti sekä vihataan, murhataan että halutaan. Kuluneella viikolla olen jo ehtinyt lukea murhasta, jossa transnaista oli puukotettu yli sata kertaa. On hyvin todennäköistä, että Francon murhan ja Wyllysin tappouhkausten taustalla olivat puolisotilaalliset joukot, joiden kytköstä Bolsonaroon pidetään ilmeisenä. ”Minä pelkään, ja niin pelkää moni muukin”, transaktivisti Rafaelly Wiest sanoo. punkeihin keskittyneen, akateemisen ja teoriapainotteisen feminismin vieraaksi. ”Yhden asian tiedän. Juuri näkyvyyden saamiseen myös Peitan paidat tähtäävät. Brasilia on ollut maailman johtava maa hlbti-viharikoksissa jo pitkään, mutta viime vuosina, kun homoja transviha on saanut taakseen virallisen poliittisen motivaation, on viharikosten määrä kasvanut entisestään. Gallon sanoo Latinalaisen Amerikan feminismin voivan monilta osin hyvin, viettävän jopa nousukauttaan. Yhtä tärkeää on kuitenkin uskaltaa harjoittaa itsereflektiota ja tunnistaa ne etuoikeutetut tilat, joissa suuri osa feministeistä on ja joihin valtaosalla maailman naisista ei ole pääsyä.” P alataan vielä blocan tunnelmaan. ”Feminismi on toimintaa, ei teoriaa”, Gallon muistuttaa. ”Rasismiin ja alistaviin rakenteisiin puuttuminen on oleellinen osa naisliikkeen toimintaa, samoin sovinismin epämukavaksi tekeminen. Paitsi feministi ja lesbo, Franco oli myös tummaihoinen favelan kasvatti. Osa äärifeministeistä ei esimerkiksi koe, että transnaiset voisivat olla osa feminististä liikettä”, Gallon pohtii. Katseeni osuu seinälle tehtyyn, vaginaa esittävään piirrokseen, jossa klitoriksen huppuna on Neitsyt Marian pää. Toisaalta ne toimivat ihmisjulisteina, hiljaisena viestinä, toisaalta avaavat tilaa keskustelulle. Erityisen kova isku niin hlbti-yhteisölle, feministiselle liikkeelle kuin myös Brasilian vähemmistöille laajemmin oli poliitikko Marielle Francon murha marraskuussa 2018. Avoimeksi jää, mitä ”täällä” tarkoittaa – Puta Peitan toimistoa vai maailmaa laajemmin. Puchtan mukaan lesboliike sijoittuu hankalasti välimaastoon. Pian murhan jälkeen Brasilian kongressissa sukupuolija seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajanut Jean Wyllys alkoi saada aggressiivisia tappouhkauksia ja joutui lopulta pakenemaan maasta. Neitsyt Marialla on harras ilme; kädet ovat rukousasennossa. Ei ole tarpeen kysyä, miksi transsukupuolisten eliniänodote on 40 vuotta alhaisempi kuin brasilialaisilla keskimäärin. Lesbojen on tehtävä päättäväisiä ulostuloja ansaitakseen se näkyvyys ja edustavuus, joka meille kuuluu”, Puchta sanoo varmasti. Marssilla mieleeni muistuu oikeistokonservatismin kannattajien luoma peli, jonka olen nähnyt edellisellä viikolla hlbti-aktivistien kokouksessa. Sensitiivinen dialogi tuntuukin olevan lesboliikkeen elinehto. ”En ole koskaan ennen tuntenut itseäni näin haavoittuvaksi.” Wiest on juuri kuluneella viikolla täyttänyt 36 vuotta. ”Feministinen agenda koskettaa lesboja monilta osin, mutta lesbojen ja feministien suhde on myös ristiriitainen. 26 4/?2019 Maailman Kuvalehti. Puchtan ja Gallonin mukaan sukupuolen ja seksuaalisuuden aggressiivisen alasajon aikana feministit ja hlbti-populaatio ovatkin monessa suhteessa löytäneet toisensa, mutta rinnakkaiselossa on yhä haasteita. P uta Peita ja Coletivo Cássia ovat tehneet myös printtipaidan yhdessä. ”Kaikki täällä on syntynyt naisten käsistä”, Gallon sanoo. Transsukupuolinen Wiest kuvailee ilmapiirin muuttuneen rajusti kuluneen vuoden aikana. Se ei ole täysin osa feminististä liikettä, muttei myöskään istu osaksi miesvaltaista hlbti-yhteisöä. Paitojen yksinkertainen, helposti monistettava printti mahdollistaa nopean yhteiskunnallisen reagoinnin. Vaikka transsukupuoliset muodostavat vain marginaalisen vähemmistön koko hlbtiyhteisöstä, kohdistuu kolmasosa vihamurhista nimenomaan heihin. Siinä pelaaja voi Bolsonaron pelihahmoa käyttäen tappaa feministejä, hlbti-ihmisiä ja muita vähemmistöryhmien edustajia. Wyllysin paon myötä alkoi käydä yhä selvemmäksi, että vähemmistöt haluttiin vaientaa, vaikka väkivalloin. ”Tavoitteemme ei ole myydä feminismiä, vaan synnyttää yhteiskuntaan naiskertojia”, Gallon kiteyttää Peitan toiminnan ytimen. Feminismillä on silti vaara jäädä kaupallisen internet-feminismin tasolle, jossa aate toteutuu lähinnä kaupallisena tuotteena ja jonka kyky tuoda todellinen rakenteellinen muutos on kyseenalainen
Transihmiset pelkäävät oikeuksiensa puolesta ja ovat paniikinomaisesti rekisteröineet uuden laillisen sukupuolensa ja nimensä. Maailman Kuvalehti 4/?2019 27. Myös Marielle Francon murha koettiin kollektiivisena tragediana, jonka nostattama suru häivytti yhteisöjen sisäiset ja väliset ristiriidat. Se on usein kivuliasta, repii auki vanhoja haavoja ja synnyttää uusia. Feministit kohtaavat aiempaa räikeämpää vihapuhetta ja väkivaltaa. ”Se on mielipuolista. Siksi transsukupuolisiin ja erityisesti transnaisiin kohdistuva väkivalta on erityisen raakaa. Yhtä vahva kuin kaduilla rehottava pelko on myös se palo, joka tuo ihmiset yhteen ja sytyttää toivon. Lopputuloksena on vahvasti seksuaalisen sävyn saanut paineen ja vihan ilmapiiri.” Wiest kysyy, tiesinkö Brasilian olevan maailman johtava maa transväkivallan lisäksi myös transpornon kuluttajana. Yhteen tuleminen ei silti ole helppoa. Juuri yhteen tuleminen on mahdollistanut sen, että Bolsonaron aika on lamaantumisen sijaan synnyttänyt uuden aktivoitumisen aallon. 25:stä naismurhien kärkimaasta 15 on Latinalaisessa Amerikassa, ja pelkästään Brasiliassa murhataan päivittäin keskimäärin neljä naista sukupuolensa takia. Seksismin rinnalla vaikuttaa myös toinen tekijä, homofobia, joka on brasilialaisessa yhteiskunnassa edelleen hallitsevaa. ”Transnaiset kohtaavat samanaikaisesti sekä seksismiä että homofobiaa. nicídio. Valmius ja halukkuus nousta vastarintaan on käsinkosketeltavaa. Tulevaisuudennäkymien synkistyessä suuri määrä hlbti-pareja on Brasilian asianajajayhdistyksen kehotuksesta kiirehtinyt solmimaan avioliiton, sillä tasavertaisen avioliittolain romuttumista pelätään aidosti. Mutta kun yhteinen suunta on selvä, on ristiriidoillekin tilaa. Transsukupuolisia samanaikaisesti sekä vihataan ja murhataan että halutaan.” Onkin niin, että suuri osa transmurhista kohdistuu juuri prostituoituihin, jotka murhataan seksin jälkeen tai sen aikana. P elon ja hädän ilmapiiri on Brasiliassa kouriintuntuva. Lesboliikkeen aktivisti ja ihmisoikeusjuristi Ananda Puchta sekä Puta Peitan perustaja Karina Gallon seisovat toistensa tukena. Wiestin mukaan tämä johtuu seksismin kulttuurista, jossa naiset kärsivät sukupuolittuneesta väkivallasta huomattavasti miehiä enemmän. Kansalaisliikkeet ja yhteenliittymät ovat tiivistäneet rivejään ja luoneet uusia, rohkeita aloitteita. Lesbot ja feministit ovat paljosta samaa mieltä, mutta ristiriitojakin on. Blocan kaltaisilla tapahtumilla on tässä tilanteessa suuri merkitys: on tärkeää tulla yhteen ja juhlia monimuotoisuutta, uskoa siihen, että sille on maailmassa vielä tilaa
Näin ei kuitenkaan välttämättä jatku enää kauan. 28 4/?2019 Maailman Kuvalehti TEEMA: TASA-ARVO. Hänen äitinsä naitettiin kymmenvuotiaana neljä vuotta itseään vanhemman pojan kanssa. Lisäksi miltei puolet egyptiläisistä miehistä kertoi käyttäneensä väkivaltaa vaimojensa kurittamiseksi. Moni mies haluaa jo osallistua kodin ja lasten hoitoon. Lähi-idässä on pieni miesvähemmistö, jolla oli muita tasa-arvoisempi näkymys sukupuolten tasaarvosta. Jos lapsi kasvaa kodissa, jossa molemmat vanhemmat osallistuvat kotitalouden hoitoon, tasapuolinen taakanjako toteutuu todennäköisemmin myös hänen omassa avioliitossaan. Karim on seurannut sukupuoliroolien muutosta myös omassa perheessään. Marokossa ja Palestiinassa vastaava luku oli yli 60 prosenttia, Libanonissa 26. Teksti: Johannes Jauhiainen M itä on miehuus Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Miesten asenteet parisuhdeväkivaltaa kohtaan olivat hyvin synkät. Esimerkiksi Egyptin nykyiset 50–60-vuotiaat kasvoivat aikana, jota väritti uskonnollisuuden uusi korostuminen. Egyptiläismiehistä 62 prosenttia piti niin sanottuja kunniamurhia yleensä hyväksyttävinä. ”Raportista ilmenevät asenteet ovat huolestuttavia”, sanoo UN Womenin viestintäasiantuntijana työskentelevä Emad Karim. Karimin mukaan naisten asema Egyptissä ja muualla Lähi-idässä on kuitenkin parantunut valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Egyptiläismiehistä yhdeksän kymmenestä ajatteli, että naisen on siedettävä väkivaltaa perheen koossa pitämiseksi. Heidän sukupolvensa hakeutui uskonnon pariin, osittain vastareaktiona omien vanhempiensa maallistumiselle. Esimerkiksi Egyptissä 87 prosenttia miehistä oli sitä mieltä, että naisen tärkein tehtävä on huolehtia kodista ja laittaa ruokaa. Tutkimukseen haastateltiin yhteensä lähes 10 000 ihmistä neljässä arabimaassa: Egyptissä, Libanonissa, Marokossa ja Palestiinassa. Näkemykseen yhtyi toisaalta myös 77 prosenttia egyptiläisnaisista. Raportin kirjoittajat nostavat sukupuolirooleihin vaikuttaviksi taustatekijöiksi etenkin koulutustason ja kotikasvatuksen. Kun Emad syntyi, äiti oli 11-vuotias. Enää kouluikäisten tyttöjen naittamista ei Karimin mukaan katsottaisi hyvällä. Miehuus Lähi-idässä: vapautta ja vastuuta Lähi-idässä miehillä on naisia suuremmat vapaudet, mutta myös kova vastuu perheen toimeentulosta. Asiaa on selvitetty muun muassa YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin vuonna 2017 julkaisemassa Understanding Masculinity -raportissa. Korkeasti koulutetut vastaajat eivät hyväksyneet perheväkivaltaa yhtä usein kuin muut. Valtaosalla miehistä kaikissa neljässä maassa oli hyvin patriarkaalinen arvomaailma, joskin Libanon erottuu selvästi muita liberaalimpana. Hän huomauttaa, että käsityksiin sukupuolirooleista vaikuttavat ikä, sukupuoli ja yhteiskuntaluokka
Karim uskoo, että talouskasvu johtaa pitkällä aikavälillä siihen, että suurempi osa väestöstä on valmis uudistamaan käsityksiään sukupuolirooleista. Tämä voi Karimin mukaan johtaa vastakkainasetteluun nuoremman polven naisten ja miesten välillä. Tosin taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi on Karimin mukaanvain yksi tekijä, joka voi vaikuttaa sukupuolikäsityksiin. Osa rahoituksesta ohjataan myös suomalaisille järjestöille. Moni mies haluaa myös osallistua aktiivisemmin kodin ja lasten hoitoon. Miesten on entistä vaikeampi elättää perheensä, eivätkä he halua tinkiä saavutetuista eduistaan. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu toimii Palestiinassa ja Jordaniassa, kun taas CMI edistää sukupuolten välistä tasaarvoa Libyassa ja Irakissa. Valtaosa tuesta kanavoidaan kansainvälisten järjestöjen ja rahoituslaitosten kautta. ”Nykyään on yleisempää, että kyläläiset keräävät rahaa perheelle, joka muuten joutuisi talousvaikeuksien takia keskeyttämään tyttärensä koulunkäynnin.” Raportin mukaan miehisyys nähdään Egyptissä sekä vapauksien että vastuiden summana. Egyptiä on viime vuosia koetellut lama, mutta talousennusteet tuleville vuosille lupaavat parempaa. Valtaosa egyptiläisistä miehistä koki esimerkiksi, että jos työpaikoista on pulaa, miehillä pitäisi olla niihin etuoikeus. He toivovat lisää naisia johtaviin asemiin ja rohkaisevat jo nyt naispuolisia perheenjäseniään opiskelemaan ja rakentamaan uraa. Viitteitä paremmasta näkyy myös UN Womenin raportissa. Lähteet: UN Womenin vuosiraportti 2018– 2019, Suomen kehitysyhteistyön ohjelma 2017–2020 Maailman Kuvalehti 4/?2019 29. Jordaniassa The Arab Women Organization of Jordan perustettiin jo vuonna 1970. Jokaisessa maassa, missä haastatteluja tehtiin, löytyi myös noin 20 prosentin vähemmistö, jolla oli muita tasa-arvoisempi näkemys. Karim huomauttaa, että tasa-arvokehitys on kytköksissä myös Egyptin yleiseen demokratiakehitykseen. Libanonissa naisten oikeuksien parissa työskentelevät mm. Myös Fidalla on Irakissa tasa-arvoa edistävä ohjelma. ”Jos ihmiset eivät saa osallistua päätöksentekoon ja keskustella asioista avoimesti, se vaikuttaa myös siihen, miten perheessä tehdään päätöksiä.” Tasa-arvo etenee Lähi-idässä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella sukupuolten välistä tasaarvoa edistävät monet kansalliset järjestöt ja ruohonjuuritason liikkeet. Monien miesten on kuitenkin vaikea tottua tähän, koska he ovat kasvaneet äitiensä hemmottelemina”, Karim sanoo. Demo Finland puolestaan järjestää Tunisiassa nuorille naisille ja miehille suunnattua politiikkakoulua. Mies on vapaa matkustamaan itsenäisesti, mutta vastuussa perheensä elättämisestä. Yksi merkittävimmistä tasa-arvoa maailmalla edistävistä järjestöistä on UN Women, jota Suomi rahoitti 17,5 miljoonalla eurolla vuonna 2018. Esimerkiksi Egyptissä toimii vuonna 1996 perustettu Egyptian Center for Women’s Rights. Suomi rahoittaa 2017–2020 naisten ja haavoittuneiden ryhmien oikeuksia edistävää työtä alueella noin 11 miljoonalla eurolla. Karimin mukaan yksi haaste onkin, että vaikka naisten asema on parantunut viime vuosien aikana, ei miesten asemasta voi sanoa samaa. Nuoremmat sukupolvet ovat myös matkustaneet vanhempiaan enemmän. Psykologien sosiaalinen vastuu ja Suomen NMKY. ”Käytännössä naiset Egyptissä ja muualla Lähi-idässä ovat näyttäneet olevansa valmiita työskentelemään ja jakamaan vastuuta perheen elättämisestä
Taustalla seinämaalaus 20-vuotiaana murhatusta Burulai Turdaalysta, jonka kohtalo järkytti monia kirgisialaisia.. TEEMA: TASA-ARVO Laulaja Zere Asylbek ottaa musiikillaan kantaa Kirgisian tyttöjen asemaan
Se on paljon, kun ottaa huomioon, että suurin osa 6,2 miljoonasta kirgisialaisesta ei käytä nettiä ja laulukielenä on kirgiisi eikä Keski-Aasiassa laajasti puhuttu venäjä. Halusin herättää keskustelua vapaudesta ja naisten asemasta koko Kirgisiassa, etenkin maaseudulla. Asylbek pakeni bussiin. Nouseva tasa-arvoliike joutuu kuitenkin kamppailemaan vahvistuvien konservatiivisten arvojen kannattajia vastaan. Hän nousi etenkin koulutyttöjen suosioon, mutta sai myös paljon naisvihamielisiä ja ulkonäköään solvaavia kommentteja. Siksi tasa-arvoasioista uskalletaan keskustella. Lähes kenellä tahansa on oikeus huomauttaa tytölle, jos tämä käyttäyMaailman Kuvalehti 4/?2019 31. Neuvostoliitosta vuonna 1991 itsenäistynyttä Kirgisiaa pidetään demokraattisimpana Keski-Aasian maista. Asylbek edustaa uutta feministisukupolvea, joka vaatii, että Kirgisiassa alettaisiin puuttua tehokkaammi tasa-arvon ongelmiin. Siihen on syytäkin, sillä monet tilastot ovat synkkiä. Asylbek esiintyy musiikkivideolla lyhyessä hameessa, violeteissa rintaliiveissä ja mustassa bleiserissä. Mies alkoi huutaa ja yritti kiinnittää muidenkin ihmisten huomion aivan kuin lietsoen heitä Asylbekin kimppuun. Naisten kidnappaaminen pakkoavioliittoihin, lapsiavioliitot sekä teiniraskaudet ovat yleisiä. Kirgisian naiset vaativat oikeuksiaan Perinteisten sukupuoliroolien kannattajat ovat törmäyskurssilla Kirgisian voimistuvan tasa-arvoliikkeen kanssa. V ieras mies tuijotti Zere Asylbekiä Kirgisian pääkaupungin Biškekin torilla. Myös kansainvälinen media kiinnostui tapauksesta. Viime syksyn kohu on laantunut, joten Asylbek uskaltaa taas liikkua yksin. Hän laulaa kappaleessa Kyz, ”Tytöt”, tyttöjen oikeudesta päättää elämästään ja olla oma itsensä. Asylbek alettiin tunnistaa kadulla. Teksti: Teija Laakso Kuvat: Olli Koikkalainen Video on saanut melkein 300 000 katsojaa. Asylbek on julkaissut ensimmäisen levynsä ja käy keikoilla sekä puhumassa muun muassa nettikiusaamisesta. Lähes 30 prosenttia naisista on kokenut kotiväkivaltaa, mutta iso osa tapauksista ei päädy oikeuteen. Tapaan nyt 20-vuotiaan Asylbekin arkiaamuna kahvilassa Biškekin keskustassa. Naisten syrjintään kyllästynyt Zere Asylbek, 19, teki musiikkivideon tyttöjen oikeuksista ja alkoi saada tappouhkauksia, koska ei käyttäytynyt kunnon tytön tavoin. Pahimmissa uhattiin leikata hänen päänsä irti. Äitiyskuolleisuus on Keski-Aasian korkein. En kuitenkaan osannut odottaa näin suurta huomiota”, Asylbek kertoo reilut puoli vuotta myöhemmin. Etenkin tytön on aina muistettava suojella omaa ja perheensä kunniaa. Esimerkiksi media saa toimia suhteellisen vapaasti eikä maata johda diktaattori, kuten vaikkapa Uzbekistania ja Turkmenistania. Hän arveli tietävänsä, mistä oli kyse. Osalla ystävistä on perinteiset musliminaisen vaatteet, osalla bikinit. Leipänsä englanninopettajana tienaava Asylbek oli hieman aiemmin julkaissut YouTubessa ystäviensä kanssa kuvaamansa musiikkivideon. ”Videoni oli tarkoituksellinen provokaatio. Epätasa-arvon taustalla vaikuttavat syvään juurtuneet käsitykset sukupuolirooleista. Videosta seurannut jupakka kertoo silti paljon Kirgisiassa käynnissä olevasta yhteiskunnallisesta kuohunnasta. Nämä uskovat, että naisen tärkein tehtävä on yhä perustaa perhe ja palvella aviomiestä
Biškekin keskustan liepeillä sijaitsee naisten kriisikeskus Sezimin toimisto. ”Neuvostoliiton aikana naisten ja miesten välillä oli jonkinlainen tasa-arvo. Yhä useampi hakee Sezimiltä apua ja asiakkaita olisi enemmän kuin keskus pystyy ottamaan vastaan, kertoo järjestön johtaja Bubusara Ryskulova, 70. Minä en kuitenkaan yrittänyt saada ihmisiä pitämään itsestäni. Se koettiin ristiriitaisena, sillä Kirgisiassa tytöt kasvatetaan miellyttämään muita.” Asylbekin kaltaisia vahvoja nuoria naisia on Kirgisiassa yhä enemmän, mutta monien muiden naisten tilanne on synkempi. ”On paljon musiikkivideoita, joilla kirgiisitytöt ovat pukeutuneet lähes kuten minäkin. Miehille taas Este naisten aseman edistymiselle on se, etteivät miehet halua luopua vallastaan. Toisaalta etenkin pääkaupunki Biškekissä kasvaa tiedostava ja liberaali sukupolvi. Noin 650 000 kirgisialaista onkin lähtenyt Venäjälle siirtotyöläiseksi. Hallinto on korruptoitunut, koulutuksen taso on laskenut ja elinkeinomahdollisuuksia on vaikea löytää. ”Naiset eivät ole mukana päättämässä kylien budjeteista. Osuus on viime vuosina laskenut. Perinteiset arvot ja etenkin uskonnollisuus ovat vahvistuneet Kirgisiassa viime vuosina. tyy häpeällisesti, Asylbek kertoo. Niihin tukeudutaan, sillä elämä Kirgisiassa on epävarmaa. YK:n kehitysohjelman tasa-arvoasiantuntija Umutai Dauletova, 42, on samaa mieltä konservatiivisten arvojen noususta. On siis helppo haikailla menneitä. Se selittää esimerkiksi sen, miksi kyliin ei saada parempia terveyspalveluita, joilla äitiyskuolemat saataisiin laskuun. Keskus tukee sukupuolittuneen väkivallan ja ihmiskaupan uhreja tarjoamalla turvakotipaikkoja ja neuvontaa, avustamalla uhreja oikeudessa sekä lobbaamalla poliitikkoja. Lait olivat tiukat, ja niitä noudatettiin. Neuvostoliiton aikana uskontoa oli vaikea harjoittaa, mutta nyt 80–90 prosenttia kirgisialaisista tunnustaa islamia. Mutta ei minua sellainen pelota”, Ryskulova hymähtää. ”Sezim on kuulemma pilannut naiset, sillä ennen ei tarvittu ihmisoikeuksia. Hänen mukaansa este naisten aseman edistymiselle on se, etteivät miehet halua luopua vallastaan. Tällä hetkellä esimerkiksi Kirgisian paikallispoliitikoista vain noin kymmenen prosenttia on naisia. 32 4/?2019 Maailman Kuvalehti. Tasa-arvoveteraani on seurannut Kirgisian kehitystä pitkään eikä ole kovin optimistinen. Sain kirjeen, jossa kysyttiin, miksi minä, vanha nainen, juoksentelen ympäriinsä enkä pysy kotona hoitamassa lastenlapsia. Ryskulovan mukaan perinteiset, konservatiiviset arvot ovat viime vuosina vahvistuneet. Neuvostoliiton hajottua Kirgisia ajautui kuitenkin kriisiin ja ihmisistä tuli uskonnollisempia”, hän sanoo
Kirgisian muutoksesta kertoo kuitenkin myös se, että kun räikeitä väärinkäytöksiä tapahtuu, niistä pitävät meteliä muutkin kuin vain radikaalit tasa-arvoaktivistit. Hänen kaltaistensa aktivistien ansiosta Kirgisiassa on viime vuosina tapahtunut konkreettisia parannuksia. Poliisi sai heidät kiinni, mutta kun mies jätettiin poliisiasemalla kahden kesken uhrinsa kanssa, hän puukotti naisen kuoliaaksi. Dauletova pelkää silti, että monet tasa-arvoaktivistit elävät edistysmielisten pääkaupunkilaisten kuplassa. Pitkän linjan tasaarvoveteraani Bubusara Ryskulova uhkaa tulla kuolemansa jälkeen kummittelemaan, ellei hänen työtään jatketa. Siinä väkivaltainen aviomies sai tuomion vaimonsa itsemurhan takia. Sitä mieltä on myös laulaja Zere Asylbek, joka haaveilee siitä, että jonain päivänä Kirgisia olisi kuin Suomi. Ilmassa on siis muutoksen tuulia. Mietin, mitä me oikein teemme väärin.” Tasa-arvoasiantuntija Umutai Dauletovan mielestä Kirgisiassa on hyvä tasa-arvolainsäädäntö mutta huono toteutus. Bubusara Ryskulova kertoo myös parin vuoden takaisesta historiallisesta oikeusjutusta, jossa Sezim oli mukana. Luutuneet asenteet turhauttavat. Esimerkiksi pakkoja lapsiavioliittoja koskevia lakeja on kiristetty. Täällä kaikki välittävät. ”Kävin Jyväskylässä opiskelijoiden vapaaehtoisjärjestön kautta pari vuotta sitten. Epätasa-arvon taustalla vaikuttavat sukupuoliroolit. Uudistettu kotiväkivallan vastainen laki velvoittaa suojelemaan uhreja ja panee tekijät sovitusohjelmaan. ”Minulla on kolme lasta. naisten kuolemat eivät ole ongelma. Etenkin tytön on aina muistettava suojella omaa ja perheensä kunniaa.. Sezimin lobbaus taas on edesauttanut sitä, että Kirgisian kasinot ja vedonlyöntitoimistot on onnistuttu sulkemaan. Tapaus johti vilkkaaseen julkiseen keskusteluun, mielenosoituksiin ja viranomaisten irtisanomisiin. Uhkapelaamisen aiheuttamat ongelmat ovat monien perheväkivaltatapausten taustalla. Viime vuonna nuori mies kaappasi 20-vuotiaan Burulai Turdaalyn ja yritti pakottaa tämän naimisiin kanssaan. He haluavat mieluummin rakentaa moskeijan.” Suorapuheinen, toksista maskuliinisuutta, maskuliinisia ammattipäätteitä ja neitsyyden ihannointia kritisoiva Dauletova kuuluu Kirgisian tunnetuimpiin feministeihin. Koululaisten vanhempien WhatsApp-ryhmässä minua pidetään omituisena, koska mielestäni poikien ei pidä antaa naistenpäivänä tytöille kukkia ja kantaa heidän laukkujaan. Olin lähes järkyttynyt, kun näin eron! Suomessa ei ole mitään paineita eikä kukaan välitä, miltä näytät tai mitä teet. Feministinä olo on kidutusta läpi elämän”, hän huokaa. Hän itse sai viime keväänä konservatiivien vihat päälleen, koska naistenpäivän marsseille sai osallistua myös sateenkaariväestön edustajia
Teksti ja kuvat: Elina Izarra. Nyt feministinen E-romnja-järjestö tukee naisia parantamaan itse elämänlaatuaan ja murtamaan vanhoja rooleja. TEEMA: TASA-ARVO Uusien mahdollisuuksien sukupolvi Perinteisesti romanitytöt ja -naiset ovat pysyneet kotiaskareiden ja lasten parissa
Uusien mahdollisuuksien sukupolvi Ionela Ciobanu, 36, haluaa elää lastensa kanssa, eikä lähteä kauas tienaamaan, koska hän joutui itse lapsena elämään erossa vanhemmistaan.
E-Romnjan puheenjohtajan Carmen Georghen mukaan romaneita pidetään Romaniassa kantaväestöä vähempiarvoisina. Dinu on onnekas, sillä hänen miehensä Bica Dinu arvostaa E-Romnjan työtä. ”Naisten talon rakentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman mieheni aktiivisuutta. ”Kunnioitan häntä, enkä lähde”, Dinu sanoo. Naisten talon avaamisen myötä E-Romnja voi järjestää Paladinissa entistä useammin työpajoja, jotka liittyvät muun muassa lisääntymisterveyteen, työnhakuun ja perheväkivaltaan. Osa miehistä on pyytänyt naisia jäämään kotiin. Romanitaustansa vuokChipi Dinu, 40 (oikealla), kannustaa tytärtään Lizuka Dinua (vasemmalla), 18, ammatin hankkimiseen. Dinu on kokannut yhdessä kylän muiden naisten kanssa lounaan ja hän kutsuu lämpimästi syömään. Keskuslämmitystä ei ole. Savi imaisee kengät tiukkaan otteeseen. Talo valmistui tammikuussa 2019 naisten kohtaamispaikaksi. Myös Dinun miehelle ajatus siitä, että vaimo lähtisi feministien tapaamisiin muille paikkakunnille on ollut haastavaa, eikä puoliso ole toistaiseksi hyväksynyt asiaa. Aiemmin työpajat järjestettiin kylän kujilla tai naisten kodeissa. Lukujen suuri ero selittyy osittain rasismilla, jonka vuoksi kaikki eivät halua tunnustautua romaneiksi. Näin E-Romnja toimii yhä kolmessa muussa kylässä. Talo on niin ikään vesijohtoverkoston ulkopuolella eikä siinä ole vessaa tai keittiötä. Chipi Dinu, 40, tervehtii iloisesti Paladinin naistentalon pihalla. Tietä reunustavat huonokuntoiset rakennukset, joihin ei tule vettä. Osa miehistä on pyytänyt naisten jäävän kotiin, koska E-romnjan järjestämien työpajojen ja tapaamisten jälkeen naiset puhkuvat miesten mielestä liiaksi uusia ideoita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Sen rakennutti feministinen kansalaisjärjestö E-romnja yhdessä Helsingin Diakonissalaitoksen tuella. Euroopan neuvoston mukaan heistä vajaat kaksi miljoonaa on romaneita, mutta Romanian kansallisen väestörekisterin mukaan vain runsaat 600 000 pitää itseään romaneina. Kaikkien naisten puolisot eivät suhtaudu järjestöön yhtä myönteisesti. Hän pyysi kylän muita miehiä talkoisiin”, Dinu iloitsee. Hän on kuitenkin silmin nähden ylpeä miehestään, joka on linkki kylän naisten ja muiden miesten välillä. Puulämmitteisten talojen lämpö karkaa huterista rakenteista höyrynä kohti taivasta. 36 4/?2019 Maailman Kuvalehti. Perinteisesti romanityttöjen ja -naisten paikka on ollut kotiaskareiden ja lasten parissa. R omaniassa asuu lähes 20 miljoonaa ihmistä. V ajaan neljän tunnin ajomatkan päässä Bucharestista pohjoiseen, Valea Seacan maakunnassa, sijaitsee pieni Paladinin kylä. Pelkistetyssä betonirakenteisessa talossa on yksi iso huone. Sen päätiellä lumi on sekoittunut liejuun
Se oli aikamoinen tilaisuus, hän sanoo. Georghe pitää tätä osin ymmärrettävänä. Ilonaiheitakin onneksi löytyy: ”Lapseni pärjäävät hyvin koulussa ja se tekee minut onnelliseksi”, Chiobanu sanoo. EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Romanian köyhillä alueilla 84 prosenttia romaneista ja 52 prosenttia ei-romaneista elää ilman sähköä, vesijohtoverkostoa ja viemäröintiä. Lisäksi moni romaninuori lopettaa koulun kesken. Toisinaan järjestö vie romanikyliin esimerkiksi vaippoja ja äidinmaidonkorviketta, mutta työn keskiössä on naisten ja nuorten oman aktiivisuuden kehittäminen. Carmen Georghe toivoo, että jonain päivänä asiat olisivat Romaniassa niin hyvin, että E-Romnjan ei enää tarvitsisi tukea köyhiä romaniyhteisöjä. ”Itse en halua lähteä kauas töihin, koska olen elänyt ilman vanhempia ja tiedän miltä se tuntuu. Nyt Ciobanu näyttää henkilökorttiaan tyytyväisenä hymyillen. E-Romnja tukee romaniyhteisöjen naisia ja nuoria E-Romnja on Romanian ensimmäinen romaninaisten oma järjestö Vuonna 2012 perustetun järjestön työn keskiössä on naisten ja nuorten oman aktiivisuuden kehittäminen. Hän suree, ettei hänellä ole lapselle tarpeeksi maitoa ja kertoo kolmen muunkin lapsensa olevan usein nälkäisiä. Haluan asua lasteni kanssa, vaikka se ei ole helppoa.” Ciobanu keinuttaa neljän kuukauden ikäistä kuopustaan vilttikeinussa. ”Romanit lokeroidaan tietynlaisiksi eikä heille anneta samoja edellytyksiä ihmisarvoiseen elämään kuin muille. Hän kirjoitti ja ohjasi esityksen, joka käsitteli nuorten ajatuksia opiskelemisesta. ”Itse en halua lähteä kauas töihin, koska olen elänyt ilman vanhempia.” Maailman Kuvalehti 4/?2019 37. Vanhemmat pelkäävät tyttäriensä solmivan vääränlaisia suhteita ja vieraantuvan perheestään. Ciobanun mies on lähtenyt kylän muiden miesten tavoin ulkomaille etsimään elantoa. Moni vanhempi lähtee tienaamaan ulkomailla ja silloin isoimpien lapsien roolina on pitää huolta pienemmistä.” E -Romnjan työhön kuuluu myös henkilöpapereiden hankkiminen niille, joilta ne puuttuvat. Se tarjoaa romaninaisille edellytyksiä omien olojensa parantamiseen”, Georghe kertoo Paladinin naistentalon lounaalla. Pulaa on ruuan lisäksi polttopuista ja hygieniatarvikkeista. Lähiseudulta ei löydy töitä, tai jos löytyy, palkalla ei tule toimeen. EU:n perusoikeusviraston raportin mukaan vajaa kolmannes Romanian romaneista on kärsinyt ajoittain nälästä. Lähimmän kylän kaupassa vaippapaketti maksaa saman verran kuin Suomessa. E-Romnjaa tukevat Suomessa Helsingin diakonissalaitoksen lisäksi Helsingin seurakuntayhtymä ja Tammisaaressa toimiva Emmaus Westervik. ”Tämän ansiosta lapseni pääsivät kouluun ja olen itse oikeutettu terveyspalveluihin”, hän sanoo. Tämä oli pitkään myös lapsena vanhempiensa hylkäämään Ionela Ciobanun, 36, tilanne, kunnes E-Romnja sai hänen henkilöllisyytensä selville kaksi vuotta kestäneen työn tuloksena. ”Totta kai olen kokenut rasismia”, sanoo Elisa Dinu, 18. Siihen on kuitenkin vielä matkaa. E-romnjan järjestämissä nuorten tapaamisissa on käsitelty myös nuorten kokemaa syrjintää. Hän kertoo pitävänsä lasten kanssa touhuamisesta ja tähtäävänsä opettajaksi. Monille vanhemmille tyttöjen opiskelemaan lähteminen on vieras ajatus. R omanilapset tosin kohtaavat kouluissa ennakkoluuloja. Siksi perustimme vuonna 2012 kansalaisjärjestö E-romanjan. Siksi hän halusi näytelmällään avata vanhemmille opiskelemaan haluavien tyttöjen kokemuksia. ”Minulla ei ollut mahdollisuutta opiskella, mutta toivon, että tuleva sukupolvi saa paremman elämän”, hän sanoo. Elisa ei kuitenkaan näe, miksi pojat olisivat oikeutetumpia opintielle. si Georghella on aiheesta omakohtaista kokemusta, minkä lisäksi hän on tutkinut romanien asemaa väitöskirjassaan. ”Kerran koulussa siivooja tiuskaisi minulle, että me mustalaiset olemme pahempia kuin hänen siivoamansa roskat.” Elisa on innostunut näyttelemisestä. Chipi-äiti antaa sataprosenttisen tuen tyttärensä haaveelle. ”Kaikilla oli tunteet pinnassa.” Myös Elisan serkku, Chipi Dinun tytär Lizuka Dinu osallistui näytelmään. ”Kun on pulaa ruuasta ja muista perushyödykkeistä, eivät ihmiset mieti tulevaa, vaan keskittyvät siihen, mitä on tässä ja nyt. Osa romaneista jää yhä varhaislapsuudessaan rekisteröimättä, ja näin he saattavat elää paperittomina omassa maassaan
Teksti: Anna Anundi Valokuvat: Giovanni Astorino Surffaten kohti tasa-arvoa TEEMA: TASA-ARVO. Nyt hän auttaa muita naisia lainelautojen päälle Senegalissa. Khardiata Sambe karkasi pikkutyttönä salaa ikkunan kautta surffaamaan
Khadjou nautti joka hetkestä merellä. ”Surin kohtaloani päivittäin, ja kaipasin aaltojen villiä voimaa. Kalan tuoksu on vallannut ympäristön, jossa lapset pelaavat marmorikuulilla kanojen ja vuohien keskellä. Aalto, jota kutsutaan nimellä Ngor Right, murtuu kylän edustalla sijaitsevan Ngor-saaren kärjessä sijaitsevalle riutalle. Lajin paikalliset pioneerit aloittivat imitoimalla ulkomaisia turisteja 1980-luvulla. Italialainen Marta Imarisio ja hänen senegalilainen aviomiehensä Aziz Kane olivat perustaneet Dakariin surffikoulun, johon he etsivät uutta työntekijää. 40 4/?2019 Maailman Kuvalehti. Paikka saavutti kansainvälistä mainetta jo 1960-luvulla, kun se oli mukana vuonna 1966 julkaistussa ikonisessa surffielokuvassa Endless Summer , jossa amerikkalaissurffarit kiertävät ympäri maailmaa. Khadjoun kodista on sinne suora näkymä. Vastoin yhteisönsä normeja teini-ikäinen Khardiata, ystävien kesken Khadjou, seurasi veljiään ja setäänsä aaltoihin. Kuultuaan eräältä työntekijältään Ngorissa asuvasta Vanhempien mielestä uhkarohkea laji ei sopinut tytöille. Naisten rooli on kotitöiden ohessa myydä kalasaalis torilla. Vanhempien mielestä uhkarohkea laji ei sopinut tytöille. Kalastajakylien asukit seurasivat outoa toimintaa uteliaasti ja tarkasti. Yhdessä serkkutyttönsä Astoun kanssa he alkoivat harjoitella lainelautailua sukulaismiesten opastuksella. Lapset leikkivät rannalla rikkoutuneiden lautojen palasilla. Sävelmä rytmittää kylän elämää päivästä toiseen. ”Muut suhtautuivat epäillen, mutta isoäitini uskoi minuun ja kannusti jatkamaan”, Khadjou sanoo. Paikallinen nainen surffilauta kainalossa on harvinainen näky Dakarissa. Syntymästään asti nyt parikymppinen nainen on elänyt meren äärellä, mutta joutunut aina jäämään rannalle, kun puusta rakennetut kalastajaveneet, piroguet , ovat suunnanneet ulapalle. Myöhemmin tiiviissä kyläyhteisössä alkoi herätä epäilyjä siitä, onko nuorten tyttöjen sopivaa surffata. Merestä on kuitenkin tullut Khardiatan intohimo. Suuren riidan päätteeksi hän kuitenkin antoi periksi, samoin kuin Astou-serkku. Miehet levittävät persialaiset mattonsa ja valmistautuvat rukoukseen pesemällä kasvonsa, kätensä ja jalkansa. Onnekkaat pääsivät harjoittelemaan turistien jättämillä laudoilla ja harrastuksen suosio alkoi hiljalleen kasvaa. Khadjou vastusti vanhempiaan ja karkasi salaa ikkunan kautta surffaamaan. Negatiiviset puheet tyttöjen epätavallisesta harrastuksesta kantautuivat äitien korviin ja aiheuttivat ristiriitoja perheessä. Laji imaisi hänet mukaansa. Välineiden hinnat ovat kuitenkin korkealla, minkä vuoksi kaikilla ei ole mahdollista aloittaa harrastusta. Vain miehet kalastavat. Surffareiden suosiossa olevan Ngor Right -nimisen aallon voi nähdä kalastajakylän pienestä venerannasta. Luulin, etten enää koskaan saisi astua laudalle.” S itten kohtalo astui peliin. Khardiata Sambe asuu Ngorin kalastajakylässä, joka kuuluu Senegalin pääkaupunkiin Dakariin. H iekkaisten kujien labyrintissa kaikuu moskeijan tornista kantautuva rukouskutsu. Heidän mielestään Khadjoun olisi pitänyt lopettaa surffaaminen saman tien. Khardiata Sambe on löytänyt tasapainon perinteisen senegalilaisen naisen ja modernin surffaajan välille. Meren voimasta ja aallon nopeudesta vaikuttunut Khadjou kehittyi surffauksessa hurjaa vauhtia. Harjoittelupaikka löytyi suoraan perheen kodin takapihalta, joten surffaamaan pääsi nopeasti. Useat paikalliset surffaajat työskentelevät surffikouluissa ja lainaavat laudat työpaikalta tai ystäviltään. Muslimivaltiossa tehtävät jakautuvat naisten ja miesten kesken, eikä naisen paikka ole merellä
Maailman Kuvalehti 4/?2019 41
Kesällä 2018 Khadjou lähti puoleksi vuodeksi Kaliforniaan Black Girl Surf ”Haluan kannustaa paikallisia naisia tavoittelemaan unelmiansa, vaikka se tarkoittaisi kovaan vastavirtaan uimista.” 42 4/?2019 Maailman Kuvalehti. He päättivät kuitenkin antaa Khadjoulle mahdollisuuden, mutta asettivat ehdoksi, ettei töihin olisi tulemista hiukset laitettuna ja korut kilisten. ”Rakastan kaikkea surffauksessa. Myöhemmin Khadjou suoritti vielä jatkokurssin ja pääsi etenemään työssään seuraavalle opetustasolle. Ensimmäisen vuoden hän vuokrasi lautoja ja hoiti erilaisia juoksevia asioita. Marta ja Aziz olivat aluksi hieman epäileväisiä, sillä he tiesivät paikallisten tyttöjen koreilevan tyylin. Khadjou ei olisi voinut olla onnellisempi – hän pääsi vihdoin palaamaan veteen. Kun en ole vedessä, ajattelen aaltoja. surffaajatytöstä he pyysivät Khadjoun haastatteluun. Työ surffikoulussa ei sovi hienohelmoille. Kun surffaan, tuntuu kuin olisin yhtä meren kanssa.” N yt on kulunut jo kymmenen vuotta siitä, kun Khadjou aloitti työnsä Malika Surf Campissa. Marta piti koulutuksen, minkä jälkeen Khadjou sai pitää alkeistunteja. Nykyään hän ottaa jo rennommin ja hiustenlaitto on jäänyt vähemmälle. Marta muistelee, kuinka ensimmäisinä vuosina veteen mennessään Khadjou puki päähänsä muovipussin suojatakseen vastalaitettuja lettejään. Aloitettuaan surffaamisen uudelleen Khadjou kysyi työnantajaltaan, voisiko hän suorittaa surffiopettajan koulutuksen. Koska tuleva esihenkilö olisi nainen, Khadjoun perhe antoi työlle hyväksyntänsä
Talvisin Dakarissa surffatessa märkäpuku on välttämättömyys veden viileän lämpötilan vuoksi.
Black Girl Surf Association rahoitti Khadjoun matkan joukkorahoituskampanjalla. Paikka olympialaisissa on kuitenkin vielä mahdollista saavuttaa, ja sitä varten Khadjou harjoittelee ja kilpailee edelleen Black Girls Surf Associationin avustuksella kerätäkseen tarvittavan määrän pisteitä. Paikalliset etuilevat muita saadakseen etuajo-oikeuden. Naisten paikoista yksi on vielä vapaana, mutta tämän lehden mennessä painoon Khadjou ei ainakaan vielä ollut saanut kutsua liitolta. Khadjoun esimerkin avulla suhtautuminen naisten lainelautailuun on alkanut muuttua jo hieman hyväksyvämpään suuntaan. Maajoukkueeseen valitaan enintään kuusi lainelautailijaa – kolme miestä ja kolme naista. Khardiata valmistautumassa töihin samaan aikaan, kun perheen muut naiset valmistavat ruokaa. ”Haluan kannustaa paikallisia naisia tavoittelemaan unelmiansa, vaikka se tarkoittaisi kovaan vastavirtaan uimista.” ”Kun surffaan, tuntuu kuin olisin yhtä veden kanssa.” Khardiata matkalla kotiin Ngorin-kylän rannassa. Pitkäaikaisen surffiharrastajan Rhonda Harperin luotsaama yhdistys kannustaa tummaihoisia naisia etenemään valkoisten miesten dominoimassa lajissa. Hänen tavoitteenaan ovat Tokion vuoden 2020 olympialaiset, joissa surffaus on ensimmäistä kertaa kilpailulajina. Erityisesti isoäitiään hän ikävöi kovasti. Kaliforniassa Khadjoun päivät olivat täynnä treenejä vedessä ja kuntosalilla. Associationin sponsoroimalle treenimatkalle. ”Santa Cruzin rannoilla minulta siepattiin usein aaltoja. Senegalin lainelautailuliiton mukaan maajoukkueen osallistuminen olympialaisiin ei ole vielä varmaa. En tiedä, miksi he käyttäytyivät niin.” Los Angelesin Venice Beachilla sattui ikävä välikohtaus, kun Khadjou oli harjoittelemassa toisen tummaihoisen naisen Danielle Lyonsin kanssa. Kalifornian rannoilla täytyy pitää pää kylmänä, sillä paikalliset surffaajat voivat olla epäkohteliaita vierailijoita kohtaan. Kilpailijoiden täytyy kerätä pisteitä kansainvälisissä kilpailuissa täyttääkseen vaatimukset. Olympialaisten lisäksi Khadjou haaveilee oman surffikoulun perustamisesta tulevaisuudessa. P alattuaan takaisin Senegaliin tammikuussa 2019 Khadjou kokosi ryhmän lainelautailusta kiinnostuneita naisia ja aloitti heidän ohjaamisensa, jotta yhä useampi tyttö saisi mahdollisuuden nauttia aalloista. 44 4/?2019 Maailman Kuvalehti. Samalla sen tavoitteena on kasvattaa harrastuksen monimuotoisuutta. Rannikkovartiostossa työskennellyt Harper haaveili itsekin ammattisurffaajan urasta ja huomasi puutteen valmentajien monipuolisuudessa. Pitkän odottelun päätteeksi myös matkustuslupa Yhdysvaltoihin myönnettiin. Khadjoukin sai osansa kiusanteosta. Miessurffari veti Lyonsin lainelaudan karkuremmistä sillä seurauksella, että Lyons kaatui laudaltaan veteen. Surffipiireissä kutsutaan lokalismiksi aggressiivista reviirikamppailua, jossa ei noudateta surffietikettiä vaan ”varastetaan” aaltoja tuntemattomien nenän edestä. Tapahtuma voitiin tarkastaa videolta, sillä NBC-tv-kanava oli juuri kuvaamassa Black Girl Surf Associationin toimintaa. Khadjou itse nauttii surffauksesta enemmän kuin koskaan ja suhtautuu siihen yhä kunnianhimoisemmin. En tiedä johtuiko se siitä, että olen tummaihoinen. Tästä syystä hän päätti itse alkaa valmentajaksi. Onnistuneen surffiharjoituksen jälkeen hymyilyttää. Iltaisin hän viestitteli perheelleen ja ystävilleen Senegaliin
Maailman Kuvalehti 4/?2019 45. Black Girl Surf Association Surffiharrastaja Rhonda Harperin luotsaama yhdistys, joka kannustaa tummaihoisia naisia etenemään valkoisten miesten dominoimassa lajissa. Yhdistyksen tavoitteena on kasvattaa harrastuksen monimuotoisuutta
46 4/?2019 Maailman Kuvalehti ESSEE. Muutos toteutuu kaikkialla maailmassa parhaiten, jos se lähtee kansalaisista itsestään, kirjoittaa vapaa toimittaja ja kirjailija Eveliina Talvitie. Päätavoitteeksi on nimetty naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen maailmanlaajuisesti ja erityisesti Afrikassa. Jos tasa-arvo kansallisella tasolla voidaan siirtää leikkausten listalta nopeastikin resurssipolitiikan keskiöön, se kansainvälisellä tasolla vaikuttaisi olevan pitkän aikavälin trendi. Kahden viime vuoden aikana eri maiden hallitukset ja kansainväliset instituutiot ovat ilmoittaneet käyttävänsä yli 900 miljoonaa euroa sukupuolten välisen tasa-arvon tukemiseen. Se on muun muassa yksi YK:n jäsenmaiden vuonna 2015 solmiman Agenda 2030:n kehitystavoitteista. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että tasa-arvoreformeilla saa olla hintalappu. Hallitukset ohjaavat tasa-arvon edistämiseen resursseja poliittisen tahtonsa ja nimeämiensä rajoitteiden mukaisesti. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että kyseessä on prosessi, jossa välillä edistytään ja välillä taannutaan. T asa-arvon ajatellaan usein edistyvän itsestään, väistämättä. Tutkijat Anu Koivunen, Hanna Ylöstalo, Anna Elomäki ja Johanna Kantola analysoivat, että pääministeri Rinteen hallitus tekee tasa-arvolla sekä symboliettä resurssipolitiikkaa. Aborttioikeutta on joissakin jäsenmaissa kavennettu. Miltei jokainen yhteiskunta on sisällyttänyt ihmisoikeudet ja tasa-arvon puheenparsiinsa – naisten oikeuksien kehittäminen nimetään usein yhdeksi painopisteeksi. Moni EU-maa on kieltäytynyt toimeenpanemasta Istanbulin sopimusta, joka kriminalisoi perheväkivallan. Aika näyttää, miten investointiaikeet toteutuvat. Tasa-arvo on globaali haaste, jonka ratkaisemiseen tarKuvitus: Outi Kainiemi Miltei jokainen yhteiskunta on sisällyttänyt ihmisoikeudet ja tasa-arvon puheenparsiinsa. R ahaakin on liikkeellä. Tasa-arvo onkin ennen muuta tavoite, ja tavoittelu maksaa. Tasa-arvoon tarvitaan rahaa ja feminismiä Tasa-arvo on paikallinen, kansallinen ja globaali kysymys. Suomen edellisen hallituksen mielestä tasa-arvo oli Suomessa jo toteutunut. Suurimpia satsaajia Euroopan Unionin lisäksi ovat Kanada, Norja ja Ranska, joka Ruotsin tavoin on nostanut feministisen ulkopolitiikan tasa-arvoistamisen välineeksi. Uusi hallitus on linjannut, että se haluaa nostaa Suomen tasa-arvon kärkimaaksi. Siitä tuli luksusta, josta oli hyvä karsia. Jälkimmäisestä on tuoreita esimerkkejä varsin läheltä
Ugandan hanke on ollut käynnissä kaksi vuotta ja osallistujat vaikuttavat silmin nähden sitoutuneilta. Kaiken kaikkiaan Ranska on budjetoinut tasa-arvoistaviin toimenpiteisiin peräti 108 miljoonaa euroa. Monissa perheissä puolisoiden yhteys oli vahvistunut hankkeen myötä. Martha oli vastannut kieltävästi ja mies oli iskenyt häntä puutuolilla takaraivoon. Ranskan ja Ruotsin tavoin feminismiä eivät silti muut maat ole nostaneet samalla tavalla poliittiseksi voimaksi ja ulkopolitiikan agendalle. Sadat miljoonat kalpenevat monien eriarvoisuutta lisäävien menojen – kuten militarisoimisen ja luonnonvaroista pumpattavan kasvutavoitteen – rinnalla. Projekti on tarttunut isoon epäkohtaan. Tutustuin viime heinäkuussa hankkeeseen paikan päällä ja vierailin muun muassa projektiin valitun 39-vuotiaan räätäliksi opiskelleen Martha Namusobyan luona. Onkin tärkeää seurata, mihin esimerkiski Ranskan feministinen ulkopolitiikka johtaa. Aiemmin mainitusta sukupuolten tasa-arvoon keskittyvästä 900 miljoonan tuesta meni vain prosentti feministisille naisjärjestöille ja loput isoille kansainvälisille organisaatioille – siitäkin huolimatta, että juhlapuheissa vannotaan paikallisen toiminnan nimiin. Martha kertoi saaneensa vaikeassa tilanteessa paljon tukea projektin muilta naisilta. Tarina paljastaa kuitenkin jotain tasa-arvotyön vaikeudesta ja vastuullisuudesta. Kuusi vuotta toisen vaimon kanssa naapurikylässä asunut puoliso oli kiinnostunut Marthasta uudestaan ja ehdottanut palaamista yhteen. Voisivatko he perustaa feminismin hengessä oman verkoston ja saada toimintaansa suoraa taloudellista tukea. Maa on suuntaamassa resursseja ennen muuta kehittyvissä maissa toimiville feministisille liikkeille ja kansalaisjärjestöille. Tarina ei anna oikeutta koko projektille. Ennen muuta naisten epäedullinen asema on seurausta syrjivistä käytännöistä, joita hanke pyrkii purkamaan tarjoamalla projektiin valituille noin viidellekymmenelle naiselle ja heidän puolisoilleen valmennusta naisten perustuslaillisista oikeuksista. Mikään laki ei varsinaisesti kiellä naisilta maan omistamista. Hän oli onnistunut hankkimaan projektiin sisältyvän osuuskuntatuen avulla ompelukoneen ja rakentamaan ompelutuloilla taloonsa käymälän. Mitä tapahtuu, kun rahoitus lakkaa. Pystyvätkö projektissa mukana olevat naiset jatkamaan omin voimin. Naiset muodostavat 70–80 prosenttia Ugandan maatalouden ja ruoantuotannon työvoimasta, mutta omistavat maasta vain 20–30 prosenttia. J onkinlainen yhteisymmärrys eri maiden linjauksissa näyttäisi vallitsevan siitä, että muutos kohti tasa-arvoa toteutuu kaikkialla maailmassa parhaiten, jos se lähtee kansalaisista itsestään. Yksi paikallisten omista toiveista noussut tasa-arvoprojekti on parhaillaan käynnissä Ugandan maaseudulla. Suuret luvut saattavat tosin hämätä. Maailman Kuvalehti 4/?2019 47. T ilastojen mukaan se olisi hankalaa. Juuri tähän feminismi on hyväksi havaittu väline. Euroopan komission rahoittaman ja Filantropian (Suomen Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu) yhdessä paikallisjärjestöjen kanssa toteuttaman hankkeen tavoitteena on naisten omistusoikeuksien kehittäminen. vitaan epätasa-arvoa ylläpitävien valtarakenteiden tunnistamista. Tässä asetelmassa tasa-arvotaisteluun pitääkin globaalilla tasolla investoida huomattavasti nykyistä enemmän
48 4?/?2019 Maailman Kuvalehti
Ihmisillä on keskimäärin heikot tiedot vammaisuudesta. Vammaisten seksuaalisuus ja intiimioikeudet ovat yhä tabu. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ihmisten tietotasossa on tapahtunut suuri muutos. Ulkoministeriö haluaa toistuvasti niputtaa eri vammaisryhmät yhteen, mutta ei se niin toimi. Esteettömyys ymmärretään Suomessa ja Afrikan maissa usein eri tavoin. Valtiot eivät aina kerro totuutta, ja saattavat vääristellä tietoja räikeästi. Esimerkiksi vammaisia lapsia piilotellaan yhä, ja ilman apuvälineitä saatetaan jopa joutua ryömimään. Parasta vaikuttamistyötä tekevät vammaiset itse. Suomalaisilla työpaikoilla vammaisia ei juuri näe. Laura Poussa Ammatti Invalidiliiton kansainvälisten asioiden koordinaattori Tausta 30 vuoden ura Invalidiliitossa. On kuitenkin eri asia, miten hallitukset panevat sen käytäntöön. Vammaisiin kohdistuu edelleen syrjintää. ”Vammaiset eivät kaipaa apua vaan yhdenvertaisuutta” Invalidiliiton Laura Poussa on urallaan nähnyt vammaisasioiden kehittyvän niin Suomessa kuin maailmalla. Monimuotoisuuden täytyy olla vammaistyön ydin. Addis Abeban kaltaisissa kaupungeissa on vaikea liikkua: tiet ovat kuoppaisia eikä hissejä ole. Harrastukset Viulunsoitto, saksan kieli RUOHONJUURELLA Järjestövaikuttaja vastaa väitteisiin. Todellisuus tulee vastaan heti ruohonjuuritasolla: vammaiset ovat valtaväestöä heikommassa asemassa ja usein vailla riittävää toimeentuloa. Tieto ei kuitenkaan ole levinnyt yhteiskunnissa tasaisesti. Vammaiset nähdään apua tarvitsevina objekteina. Kulttuurierot ovat suuria, ja uskonnon sekä miesvaltaisuuden vaikutukset näkyvät. Esteetön liikkuminen on Afrikassa vaikeampaa kuin Suomessa. Yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii kuitenkin vielä paljon työtä. Tuli aluksi tekemään hallintotyötä, mutta ajautui kansainvälisten kysymysten ja lopulta Sambian ja Etiopian kehitysyhteistyöhankkeiden pariin. Näkee – mutta pitäisi näkyä paljon enemmän! Mahdollisuus työhön on keskeinen osa yhdenvertaisuutta. Todellista ihmisoikeustyötä on ymmärtää ihmisryhmien erilaiset tarpeet. Esimerkillään he näyttävät, etteivät kaipaa apua vaan yhdenvertaisuutta. Toista Kallea ei koskaan tule, mutta Kallen opetuslapset jatkavat työtä – minäkin olen yksi heistä! Kalle teki valtavan elämäntyön, ja hänen vammaispoliittinen ideologiansa on Invalidiliiton toiminnan keskiössä. Joissakin maissa aiheesta puhuminen on edelleen hyvin nihkeää, mutta eteenpäin on menty jo roimasti. Heidi Nummi Maailman Kuvalehti 4/?2019 49 Ihmiset & ilmiöt. Dokumenttina se on oikein hyvä. Kalle Könkkölä jätti jälkeensä korvaamattoman aukon. Yhdenvertaisuus tarkoittaa samaa palvelua kaikille. EE VA A N U N D I Kuka. YK:n vammaissopimuksessa on vielä kehitettävää
Pöyristyin, kun luin, etteivät kaikki asunnottomat mahdu Helsingissä hätämajoitukseen. Oli tulossa hiihtoloma ja romanisiirtolaiset nukkuivat ulkona kodittomina kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Marjaana: Se oli tammikuussa 2014. Sohvilla lepäsi väsyneitä ihmisiä. Hän tutustutti minut Hirundossa ihmisiin ja heidän tilanteeseensa. Anca: Romanisiirtolaisia koskevat kysymykset olivat paljon esillä julkisuudessa, sillä ensimmäiset Itä-Euroopan siirtolaiset saapuivat tuolloin Suomeen. Tapasimme toisiamme lähinnä silloin, kun vein Hirundoon vaatteita tai makuupusseja ja menin tutustumaan ihmisiin. & Kun Marjaana Toiviainen tarvitsee neuvoa tai tukea, hän soittaa feministiystävälleen Anca Enachelle. En ymmärtänyt kieltä, mutta minut otettiin lämmöllä vastaan. Siellä tunnelma oli hektinen ja työntekijöitä aivan liian vähän. Mietin, keitä he ovat ja miten he voivat. Silloin kymmenisen vuotta sitten tapasin myös Ancan, joka oli Hirundossa töissä. ”Yhteinen unelmamme on perustaa yhteisötai majoitustila eri tavoin haavoittuvassa asemassa oleville tai vähemmistöön kuuluville naisille.” 50 4?/?2019 Maailman Kuvalehti SUHTEITA Ihmiset puhuvat toisistaan. Marjaana: Muistan, miten paljon töitä Anca teki – hoiti yhdellä kädellä yhtä asiaa, toisella toista. Diakonissalaitoksen kansainvälisen toiminnan kehittämispäällikkö Anca Enache, 32, ja pappi Marjaana Toiviainen, 34, ovat feministejä henkeen ja vereen. Marjaana: Aluksi olimme yhteydessä harvakseltaan. Teksti: Sinimaria Halonen Kuvat: Saara Mansikkamäki Sydämenviisauden rohkeuden liitto M arjaana: Ihmisiä nukkui kaduilla. En tiennyt romanisiirtolaisista tarpeeksi, joten menin päiväkeskus Hirundoon. Yhdessä nurkassa oli vaatteita, toisessa valmistettiin kanaa mikrossa ja kolmannessa hoidettiin murtunutta kättä. A nca: Erityisesti minulle on jäänyt mieleen, kun sait ajatuksen Toisenlaisesta hiihtolomaviikosta
Moni asia on mennyt eteenpäin, mutta rakenteet tulevat yhä rajusti vastaan. Anca: Keskustelumme ovat soppa, jossa eri aiheet pulppuilevat. Meitä yhdistää näkemys siitä, että on tärkeää yhdistää arjen kokemukset teoreettiseen tutkimukselliseen työhön. Poliittinen toimintamme perustui syvään solidaarisuuteen ja dialogiin romanisiirtolaisten kanssa. Mietin eri vaihtoehtoja, joilla tilannetta voisi parantaa, mutta joka kerta seinä tuli vastaan. Pappislupauksen mukaan papin tehtävänä on toimia esimerkkinä seurakunnalle, joten myös minun luokseni muutti romanipariskunta. Anca: Mediassa asioista näkyy vain rajattu näkökulma. Marjaana: Feminismi on meille myös omien etuoikeuksiemme ja asemamme tunnistamista. Romanisiirtolaisten kodittomuus oli jäänyt ratkaisematta ja vihdoin joku halusi tehdä asialle jotain. On paljon sellaista, mikä jää kertomatta. Olen ylpeä heistä. Heidän analyyttiset ja luovat yhteisöä rakentavat metodinsa ovat sellaisia, joista voimme oppia paljon. Tämä johti uutisointiin, jossa oli sellaista valkoisen pelastajan kaikua. Muut eivät tiedä, että Marjaanalla on erityinen kyky rakentaa tasa-arvoinen suhde ihmisten kanssa silloin, kun yhteinen kieli puuttuu. Romanit ovat esimerkiksi olleet orjia Romaniassa neljäsataa vuotta, ja se vaikuttaa yhä heidän kouluttautumiseensa ja työllistymiseensä ja siten asunnottomuuteen. Monet ihmiset asuivat toistensa luona kuukausia ja ystävystyivät. M arjaana: Anca on viisas – sekä älyltään että sydämeltään. Lopulta en keksinyt mitään muuta kuin sen, että ihmiset voisivat kutsua romanisiirtolaisia kotiinsa asumaan. Anca: Meitä yhdisti sitoutuminen perusoikeuksiin riippumatta siitä, kenellä on kansalaisuus tai sosiaaliturvatunnus. Tätä työtä teimme monien muiden järjestöjen ja toimijoiden rinnalla. Meilläkin on epätasa-arvoisuutta ja rasistisia rakenteita, joita pitää purkaa. Ancan poika Teo kastettiin Itävallassa, mutta vietimme Turussa rukoushetkeä, ja sain siunata hänet. Tutustuimme syvällisesti sekä toisiimme että toistemme ajatuksiin. Anca: Halusin ehdottomasti, että Marjaana siunaa lapsemme. Voit olla rohkeampi kuin minä, koska tunnet tämän yhteiskunnan pidemmältä ajalta. Sisuunnuin ja halusin näyttää, että kyse on ihmisistä, ei mistään vaarallisesta. Marjaanan ärsyttävin piirre: Välillä Marjaana on aika kiireinen, koska hänellä on niin paljon tuttavia ja verkostoja. Anca on tutustuttanut minut E-Romnjaan, joka on feministinen romanijärjestö Romaniassa. Olen tämän kymmenen vuoden aikana saanut myös tutustua romaniaktivisteihin Suomessa. Anca, monet kansalaisaktivistit ja erityisesti romaniyhteisö itse ovat tehneet vuosia töitä asian eteen. Tärkeintä oli, että romanien tilanne nousi keskusteluun ja edisti pieneltä osaltaan sitä, että kaikilla paperittomilla on nyt hätämajoitusoikeus. ”Olemme sopineet, että jos kuolen ennen Marjaanaa, hän siunaa myös minut.” 52 4?/?2019 Maailman Kuvalehti. Auttamisen sijasta tarvitaan enemmän solidaarisuutta. Marjaana: Vaikka osa hiihtolomaviikon viesteistä oli vähemmän onnistuneita, siitä seurasi myös paljon hyvää. Se oli hyvin intiimi ja arvokas asia minulle. Isoin ongelma eli romanien syrjintä Romaniassa ja muualla Euroopassa ei ole hävinnyt. 2017 paperittomat ja romanisiirtolaiset pääsivät Helsingissä terveyspalveluiden piiriin. Jos minä näen rautatieasemalla, että romaniporukka ajetaan ulos mutta jotain kantasuomalaista seuruetta ei, kiukustun ja päädyn selvittelemään asiaa järjestyksenvalvojien kanssa. Olet varmaan välillä ihan kypsä, kun soitan. Jaamme saman ihmiskuvan ja näkemyksen yhteiskunnallisesta muutoksesta: se tapahtuu ennen kaikkea rakenteita muuttamalla, mutta myös ihmisten välisten kohtaamisten myötä. Näimme, kuinka romanien pitkä sorron historia jatkui Helsingin kaduilla. Lehdissä kirjoitettiin, että ’ooh, nyt Marjaana Toiviaisen luona asuu romaneita’. Marjaana: Toisenlainen hiihtoloma -tempaus lähensi meitä. Silloin soitan Ancalle ja kysyn, mikä olisi fiksuin tapa toimia. Hän on myös meistä kahdesta rauhallisempi ja harkitsevaisempi. Meillä ei ole Parasta Marjaanassa: Syvä ymmärrys tasa-arvosta ja se, mitä hän tekee sen eteen. Se oli todella esineellistävää. M arjaana: Ihmisoikeusja aktivistipiireissä hengellisyys on joillekin vierasta. Toivoimme molemmat, että romaniyhteisöä olisi haastateltu ja heidät esitettäisiin toimijoina eikä uhreina. Ancalla on ortodoksitausta, ja hän ymmärtää kristillistä ihmiskuvaani; että on olemassa jotain pyhää, syvällisempää kuin materia. Keskusteluissamme on usein esillä intersektionaalinen feminismi, eli se, että ihmisen asemaan vaikuttavat sukupuolen lisäksi muutkin erot, kuten yhteiskuntaluokka, ikä ja etninen tausta. Anca: Suomessakin on pitänyt käsitellä sitä, keille kaikille EU:n vapaa liikkuvuus, hyvinvointivaltio ja sosiaaliturva kuuluvat. Tästä historiasta Romaniassa ei opeteta koulussa tai käydä yhteiskunnallista keskustelua. Anca: Minusta ajatus oli hyvä. Marjaana: Joissakin keskusteluissa ideaa pidettiin epäammattimaisena. Olemme sopineet, että jos kuolen ennen Marjaanaa, hän siunaa myös minut. Anca: En ollenkaan! Ihailen sitä, että otat rohkeasti esiin vaikeita asioita. Kadehdin Marjaanan rohkeutta seisoa arvojensa ja tavoitteidensa takana sekä ottaa esille asioita, joihin muut eivät ole valmiita. Marjaana: Vaikka hengellisyys on meille tärkeää, emme välttämättä puhu kovin usein suoraan uskonnosta
mitään julkinen-yksityinen -jakoa. Kadehdin Ancan nopeaa ajattelua. Tapahtui mitä tahansa, tiedän, että hänelle von kertoa sen ilman että tulen tuomituksi. Ei ole mitään, mistä en voisi Ancalle puhua. Jos minun perheessäni on ongelmia tai sairautta, käännyn Ancan puoleen. Mistä me sitten riitelisimme. Hän tekee syvällisenkin analyysin hetkessä. Saatamme ensin jutella jostain arkisesta asiasta ja sitten päätyä puhumaan vaikkapa vallasta, feminismistä ja rodullistamisesta. Olemme poliittisesti samaa mieltä ja jaamme samat arvot. M arjaana: Kannamme molemmat vastuuta perheistämme. On ihanaa, kun Anca laittaa kuvia pojastaan ja käymme yhdessä leikkipuistossa. Marjaana: Meillä ei ole koskaan ollut keskinäistä konfliktia, vaikka olemme molemmat vahvoja tyyppejä. Myös minä koen, että Marjaana on perhettäni – jollakin tavalla jopa enemmän kuin jotkut sukulaiseni tai ystäväni Romaniassa. Maailman Kuvalehti 4/?2019 53. Meillä on laaja perhekäsitys ja Marjaana sanoo minua usein siskokseen. Välillä tuntuu, että meillä on kilpailu siitä, kumpi on enemmän myöhässä. Anca: Ehkä silloin voisi tulla riitaa, jos meidän pitäisi asua yhdessä, sillä olemme molemmat aika sotkuisia. On selvää, että minun yksiöni on käytettävissä. A nca: Toivon, että Marjaana voi olla Teolle aikuinen, joka kuuntelee, kannustaa ja jakaa janon oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin. Marjaana Toiviainen siunasi Ancan pojan Teon Suomessa, vaikka varsinainen kaste toimitettiin Itävallassa. Minulla se vie aikaa. Vaikka vanhemmuus on vaikeaa, Anca miettii jatkuvasti, miten lapsi kokisi olevansa arvostettu ja hyväksytty. Ystävyytemme on aina ollut tasavertainen, vaikka en esimerkiksi tutustuessamme puhunutkaan hyvin suomea. Marjaana: Se, että saa aikuisiällä ystäviä, on arvokasta. Kun muuttaa uuteen maahan, on tärkeää löytää ihmisiä, jotka jakavat samat ajatukset. Marjaana: Sydämen tai valokuvan lähettäminen muistuttaa siitä sisaruudesta, joka on välillämme. Parasta Ancassa: Suuri sydämenviisaus. Muut eivät tiedä, että Anca on rakastava äiti. Kun Ancan perhe tulee käymään Romaniasta, Anca saattaa miettiä, missä majoittaisi heidät. Anca: Aina ei tarvitse edes nähdä tai soittaa, vaan tuen voi osoittaa pienelläkin merkillä, kuten sydänemojilla. Ancan ärsyttävin piirre: Anca on usein myöhässä – tosin niin myös minä
”Maalintekijänä olin aika huono”, lahtelainen ministeri myöntää. Teksti: Sanna Ra Kuva: Sakari Piippo Nuoruudessaan jääkiekkoilijana uraa rakentanut Ville Skinnari sanoo vahvuuksiensa olleen syöttäjän ja pelintekijän rooleissa. 10 KYSYMYSTÄ. Joukkuepelaaja Lahdesta Kehitysministeri Ville Skinnari, 45, sanoo että kehityspolitiikka kaipaa pelinrakentajia ja maalintekijöitä, ei taklaajia
Tämä on hyvin arvokas tehtävä. Erityisesti teini-ikäiset poikani ovat huolestuneita luonnon monimuotoisuudesta ja maapallon tulevaisuudesta. Miten varmistat, että kehityskysymykset eivät jää kauppapolitiikan varjoon. Olen ylpeä lähetystöistämme ja niiden työntekijöistä: he kaikki kantavat ”Suomen pelipaitaa” päällä. Kaikessa toiminnassa pitää huomioida ilmastonmuutoksen rooli, joka saattaa siirtää joitakin tavoiteaikatauluja ikäväl1 Mikä on ollut ministerintyössä tähän asti yllättävintä. Olen saanut seurata sivusta ja olla niissä pienestä saakka mukana. Tulin politiikkaan 38-vuotiaana, eli en ihan poikasena. Tässä ajassa tarvitaan pelinrakentajia, maalintekijöitä, ja vähemmän riidankylväjiä. 7 Kauanko kehitysyhteistyötä vielä tarvitaan. 9 Miten tasa-arvo näkyy arjessasi. 2 Salkussasi ovat ulkomaankauppa ja kehitys. Aasiassa jatkamme yhteistyötä erityisesti Afganistanissa, Myanmarissa ja Nepalissa. Mutta on valitettava tosiasia, että useat kestävän kehityksen tavoitteista ovat jäämässä jälkeen globaalisti. Ministerinä minun pitää pystyä palvelemaan tätä kokonaisuutta siten, että se palvelee Suomea ja suomalaisia. 4 Miten edistät 0,7%-tavoitetta omalla ministerikaudellasi. Agenda 2030:n ydinviesti on, että haasteita on lähestyttävä kokonaisvaltaisesti ja systeemisesti ajatellen. Hyötyä, totta kai. Meidän pitää yhdessä kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisjärjestöjen, kanssa laatia tiekarttaa. Se koskee ihan meitä kaikkia. Täytyy olla rehellinen: ei tästä tulisi yhtään mitään ilman vaimoni jaksamista ja jokapäiväistä arjen työtä. Kansainväliset kollegat sanovat, että Suomi on ollut fiksu, kun olemme yhdistäneet kehityksen ja ulkomaankaupan. Ehkä meiltä toisen polven kansanedustajilta, miksei ministereiltäkin, odotetaan aika paljon. Olen halunnut opettaa lapset ymmärtämään luontoa ja selviytymään siellä, mutta samalla arvostamaan ja kunnioittamaan sitä. Meillä on kunnianlä tavalla eteenpäin. Ehkä se oli pienen pojan viesti isälle, että ole enemmän kotona. Yhteiskunnallinen keskustelu, osaamispohjan luominen, verkostot kotimaassa ja kansainvälisesti. Maailmaa tai Suomea ei tehdä valmiiksi neljässä vuodessa. Esimerkiksi Aid for Trade -aloitteella on kehitetty naisyrittäjyyttä, saatu kehityspolitiikan avulla taloudellinen kehitys kohti kansainvälisiä kaupallisia arvoketjuja ja siten päästy kiinni kansainväliseen kauppaan. Hallitusohjelma lähtee siitä, että meidän pitää pystyä katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. Piirsin pienenä päiväkodissa perheestäni kuvan, jossa olimme minä, pikkusisko ja äiti, mutta ei isää. Emme aina pysty kilpailemaan resursseilla, joten meidän pitää pystyä hyvään suoritukseen yhdessä. On paljon positiivista: asiat ovat liikkuneet eteenpäin ja tuloksia on saatu. Onko taustasta sinulle enemmän hyötyä vai haittaa. Onko kehityspolitiikassa nyt hyökkäyksen vai puolustuksen aika. Agenda 2030 on yksi tapa määritellä, mihin saakka kehityspolitiikkaa ja –yhteistyötä tarvitaan. 3 Olet taustaltasi myös jääkiekkoilija. Työni vuoksi olen paljon poissa kotoa. Tästä on hyviä esimerkkejä maailmalta. Minulla on kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö. Olemme kaikki innokkaita luontoihmisiä. Toisaalta innovaatioiden kautta maailma saattaa muuttua myös positiivisempaan suuntaan. Kehityspolitiikassa on joukkuepelin paikka. 6 Suomen kehitysyhteistyön painopiste on Afrikassa. Onko Suomi vetäytymässä kehitysyhteistyöstä Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Ne ovat toisiaan täydentäviä elementtejä, eivät kilpailevia. Liikumme paljon vesillä ja käymme kalassa. 10 Niin, isäsi Jouko Skinnari toimi 35 vuotta kansanedustajana ja pari vuotta myös ministerinä. Olen toisen polven kansanedustaja, joten asiat ja haasteet ovat tuttuja, mutta ministerinä yllätti ulkoministeriön laaja toimintakenttä ja vastuu suomalaisista. Ministerin työn vaikein puoli on työn ja perheen yhteensovittaminen, jonka olen myös itse kokenut lapsena. Latinalainen Amerikka ei ole viime vuosina ollut mukana. Kyllä se varmasti on kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen kokonaisuus. Ilmastohuoli on ilmeinen, ja isänä paras tapa on keskustella siitä tosiasioiden kautta. Painopiste on perusteltu, koska köyhyys ja kehityshaasteet keskittyvät eniten Afrikkaan. himoiset tavoitteet, pitää nähdä yli vaalikausien ja katsoa kestävän kehityksen tavoitteita yhdessä kansallisesti. 5 Mikä on aikamme suurin kehityshaaste. Mutta on siinä vinha totuus, että ei näitä asioita opi koulunpenkillä vaan tekemällä. Samaa viestiä minäkin saan. Tästä päättäjien työn puolesta puhutaan vähemmän. ”Ei tästä tulisi yhtään mitään ilman vaimoni jaksamista ja jokapäiväistä arjen työtä.” Maailman Kuvalehti 4/?2019 55. Suomi on aina menestynyt joukkueena. 8 Podetaanko sinun perheessäsi ilmastoahdistusta
Mika Kauhanen Paimentolaissuvun tarina jatkuu 56 4?/?2019 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Farah kirjoittaa vivahteikasta kieltä. Kirja on poikkeuksellinen, sillä teos on ensimmäinen somalin suomeksi kirjoittama romaani. Kuten äidillään, Shamsulla on vahva, pohdiskeleva luonne, eikä tyttö asetu nätisti naisen perinteiseen, miehelle alisteiseen rooliin. Mahsa Vahdat sai opiskella musiikkia Teheranin yliopistossa, mutta iranilaisena naisena hän ei saanut esiintyä kotimaassaan solistina. Jakobin kulttuurikirkon suojissa Vahdat on levyttänyt useita albumeja. Haaveessa auttaa ja siihen kietoutuu kaupunkilaisnuorukainen Madar, joka saapuu Shamsun kotileiriin opettamaan lukemista ja kirjoittamista. Tarina etenee rivakkaa tahtia, välähdyksenomaisesta kohtauksesta toiseen. Nura Farah julkaisi viisi vuotta sitten esikoisromaaninsa Aavikon tyttäret. Sukupolvien väliset näkemyserot aiheuttavat kähinää ajasta ja paikasta riippumatta ja ihmisiä tuntuu loputtomasti piinaavan se, mitä muut meistä ajattelevat. Suurin osa kappaleista kulkee hapekkaassa rubatossa, mutta tarvittaessa Kronos rakentaa tukevan pulssin pizzicatolla ja koputuksilla. Nuoret ihastuvat toisiinsa, mutta yhteinen tulevaisuus näyttää mahdottomalta. Aurinkotyttö ei ehkä ole elegantein mahdollinen kaunokirjallinen sommitelma, mutta silti ehdottoman kiehtova lukukokemus. Juoni keritään auki pelkistetysti, eikä mukaan mahdu kovin syvällistä psykologisointia. Romaani avaa Farahin edellisen kirjan tavoin kiinnostavan näkymän huonosti tunnettuun somalikulttuuriin. Ratkaisevan musiikillisen panoksen lisää amerikkalainen Kronos Quartet, maailman kenties arvostetuin jousikvartetti, laveeraamalla Mahsan ja hänen siskonsa Marjanin upeaa laulua syvyyksiin ja korkeuksiin. Marjo Jääskä Levy. Huomiota kiinnittää esimerkiksi repliikeissä ja muutamissa runoissa kaikuva somalikulttuuriin kuuluva kaunopuheisuus. Niistä viimeisin on suurmenestys. Jännittävää on silti sekin, miten tuttuja monet ilmiöt ovat. Persialaiset sävelkulut leijailevat ihmeen suloisesti jousien päällä; melodian koukerot piirtyvät aikaan ja tilaan kuin rukouskutsut. Farah kuvaa elävästi aavikolla elävän somaliyhteisön tapoja, käsityksiä ja perinteitä. Melodian koukerot kuin rukoukset Kirja. Ura on täytynyt luoda maailmalla, ja yksi musiikillinen koti onkin löytynyt Oslosta. Kaipuuta ja kauneutta virtaava levy on yksi kuluvan vuoden parhaista. Nura Farah Aurinkotyttö Otava 2019 Kronos Quartet, Mahsa & Marjan Vahdat Placeless Kirkelig Kulturverksted Hienosti tulee esille myös ristiriita, jota Shamsun äiti kokee pakottaessaan tytärtään oikeaksi katsomiinsa, mutta Shamsulle vastenmielisiin ratkaisuihin. Shamsun tilanne jää kirjan lopussa sen verran herkullisesti auki, että on perusteltua toivoa tarinan jatkuvan. Farahin uusin teos Aurinkotyttö jatkaa saman suvun tarinaa. Vastapainoa äidin tehtäväänsä päättäväisesti noudattavalle Khajidalle tuo Shamsun isän ensimmäinen vaimo Luul, joka ymmärtää Shamsun kapinointia paljon paremmin. Aavikon tyttäret sijoittuu 1940–1960-lukujen Somaliaan ja kertoo paimentolaistyttö Khadijan vaiheista. Madar ei ole lainkaan sellainen menestyvä, varakas ja hyvää sukuun kuuluva mies, jollaisen Shamsun vanhemmat ovat päättäneet tyttärelleen hankkia. Levy sisältää Vahdatin sävellyksiä persialaisiin runoihin – Hafezin ja Rumin klassisiin teksteihin sekä nykyrunoilijoiden lyriikkaan. Katse on suunnattu vahvasti naisiin ja heidän asemaansa, mutta kirjoittaja näyttää, että vanhempien kyseenalaistamaton määräysvalta ei välttämättä ole helppoa perheiden pojillekaan. Perheen perustamisen ja eläinten paimentamisen sijaan Shamsu haaveilee koulutuksesta ja opiskelusta. Ajassa on siirrytty vuosikymmen eteenpäin ja keskushenkilönä tavataan Khajidan tytär Shamsu
klo 11–23. Elokuvien lisäksi Cinemaissífestivaali tarjoilee oheisohjelmaa ja klubeja. ”Tuontivaatteet ovat monissa Afrikan maissa esteenä paikallisen vaateteollisuuden kehittymiselle”, Mohamud sanoo. Ruut Tolonen Africa Fashion Festival Helsingin Suvilahdessa 28.9. KULTTUURI Ikkuna Latinalaiseen Amerikkaan Cinemaissí tuo Latinalaisen Amerikan elokuvataiteen Suomeen jo 14:ttä kertaa. klo 21 alkaen. RE TA B LO (2 01 8) / SI RI PR O D U C C IO N ES Kurkistus Afrikan trendeihin Mikä on pinnalla Senegalissa, entä Ruandassa. ”Haluamme purkaa rajoittavia stereotypioita ja juhlia monimuotoisuutta. Elokuvat ovat ikkuna Latinalaisen Amerikan moniin eri todellisuuksiin, ja siksi tarjonta valitaan huolellisesti. Nyt toista kertaa järjestettävän muotitapahtuman tavoitteena on lisätä afrikkalaisen muodin näkyvyyttä ja samalla tarjota afrikkalaisille sekä afrikkalaisesta muodista inspiroituneille suunnittelijoille paikka esitellä osaamistaan. Koko päivän mittainen muotitapahtuma huipentuu muotinäytökseen, jossa palkitaan vuoden suunnittelija. Heidi Nummi Cinemaissí 23.–27.10. Monet tarinoista nivoutuvatkin kysymyksiin naisten asemasta, etnisyydestä sekä sukupuolija seksuaalivähemmistöistä. Afrikkalaisen muodin nykytilaan pääsee tutustumaan Helsingissä syyskuun lopulla järjestettävällä Africa Fashion Festivalillla. Cinemaissín avajaiselokuvana nähdään perulainen Retablo. Sitä ennen luvassa on afrikkalaista ruokaa, tanssia, musiikkia ja muuta koko perheelle sopivaa ohjelmaa. Festivaalin pääjuhla Gran Fiesta Helsingissä 26.10. Elokuva, jossa perinteiset arvot ja seksuaali-identiteettien moninaisuus törmäävät toisiinsa, palkittiin Berliinin kansainvälisillä elokuvajuhlilla parhaana sukupuolija seksuaalivähemmistöjä käsittelevänä debyyttielokuvana. Festivaalin kattava elokuvatarjonta avaa näkymiä mantereen kulttuureihin ja yhteiskuntiin. Neljän päivän aikana nähdään elokuvia niin nousevilta lahjakkuuksilta kuin tunnetuilta ohjaajilta. Taiteellaan Quebrada asettuu Brasilian heteronormatiivista machismia vastaan. Maailman Kuvalehti 4/?2019 57. Festivaalin avajaiselokuvana nähdään perulaisen Alvaro Delgado-Aparicion ketšuankielinen Retablo . Kun tunnettuus ja arvostus kasvavat ja muotialasta saadaan työllistävämpi, voidaan Afrikassa vähentää länsimaista tuotavien käytettyjen vaatteiden aiheuttamaa kuormitusta, uskoo festivaalin pääsuunnittelija ja ideoija Samia Mohamud. Tämän vuoden teemoina ovat vähemmistöt ja valtavirtaistuminen. Taiteella on tässä tärkeä rooli”, sanoo festivaalipäällikkö Camila Rosa. Dokumenttielokuva Bixa Travesty taas seuraa brasilialaisen transnaisen, Mc Linn Da Quebradan, elämää São Paulon laidalla
Meksikolaiseen vapaapainiin nojaavassa lucha libre -tyylisessä painissa painottuvat ilma-akrobatia ja draaman ryydittämä hyvän ja pahan välinen taistelu. He eivät myöskään päässeet moniin julkisiin tiloihin. Vuosikymmeniä jatkuneen kamppailun tuloksena cholitat ovat nyt astuneet yhteiskuntaan. Etelä-Amerikan siirtomaavalloituksesta lähtien cholitat ovat kohdanneet räikeää etnistä sortoa. Tämä lienee syy siihen, miksi cholita-painijoita rakastetaan: ottelu on läpileikkaus cholitojen historiaan ja osoittaa, kuinka sorto käännetään ylpeydeksi. Lentävät cholitat , kuten painijoita kutsutaan, ottelevat ylpeästi perinteisessä vaatetuksessaan. Oikeudenmukaisuus voittaa aina. Pitkään heillä ei ollut oikeutta äänestää, omistaa maata tai oppia lukemaan. ”Vielä kymmenen vuotta sitten oli mahdoton ajatella, että cholita voisi olla juristi tai toimittaja tai esiintyä televisiossa”, sanoo Maria Isabel Cordova, tunnettu cholita-aktivisti. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Muhkeat pollera -hameet, letitetyt hiukset, värikkäät shaalit ja knallihatut – näistä kaikista tunnetaan cholitat , Bolivian aymaraja ketšua-alkuperäiskansan naiset. Nykyään cholitat ovat yksi monimuotoisuuttaan juhlivan Bolivian symboleista, mutta aina näin ei ole ollut. Heidi Nummi Vastarinnan historia vapaapainiringissä Cholitat ovat nousseet vapaapainirinkiin vastustamaan etnistä sortoa ja rajoittavia stereotypioita. Urbaanien cholitoiden asuttamassa El Altossa on noustu jopa vapaapainirinkiin vastustamaan etnistä sortoa, rajoittavia stereotypioita sekä sukupuolittunutta väkivaltaa. LEHTIKUVA / AFP / AIZAR RALDES 58 4?/?2019 Maailman Kuvalehti ILMIÖ
Jos vapauteen perustuvaa elämäntapaamme ei onnistuta puolustamaan, edessä on vain huonoja vaihtoehtoja”. Kyllä, kyllä, ajattelin. Missä liberaalia demokratiaa voi puolustaa, ja miten se pitäisi tehdä. Puolalainen oikeustieteen professori Wojciech Sadurski antaa keväällä julkaistussa esseessään konkreettisia ehdotuksia: liberaalin demokratian kannattajien on pystyttävä toimimaan yhdessä, kansallisten ja puoluerajojen yli. Samaan aikaan eri puolilla maailmaa populistit käyttävät liberaalin demokratian keinoja noustakseen valtaan, ja valtaan noustuaan pyrkivät romuttamaan kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia suojaavaa järjestelmää. Autoritääriset valtiot ovat muuttuneet tiukemmiksi, ja osa perinteisistä demokratioista on muuttunut autoritäärisemmiksi. Kriisi ei johdu siitä, että liberaali demokratia olisi mennyt liian pitkälle, vaan siitä, että se ei ole toteutunut riittävän hyvin. Kehitys on samankaltaista maantieteellisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti erilaisissa maissa, Unkarista Turkkiin, Yhdysvaltoihin ja Venezuelaan. Haluan puolustaa! Mutta missä ja miten. Kiinan taloudellinen menestys on romuttanut ajatuksen siitä, että kansalaisvapauksien kunnioittaminen ja talouden kasvu etenisivät rinnakkain. Meidän on löydettävä autoritäärisissä yhteiskunnissa toimivat demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavat voimat ja tuettava niitä. Liberaalin demokratian ytimessä on ajatus jokaisen yksilön oikeuksien ja vapauksien suojaamisesta. Muutokselle on useita, riittämättömiä ja keskenään ristiriitaisia selityksiä. TE EM U U LL G RÉ N Elina Hirvonen Demokratiaa on puolustettava Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Maailman Kuvalehti 4/?2019 59 Näkökulma. Mutta mitä se tarkoittaa. Vastaus liberaalin demokratian kriisiin ei voi olla näköalaton pessimismi vaan yhteinen, sitkeämpi pyrkimys rakentaa yhteiskuntia, joissa lupaus jokaisen ihmisen arvon, oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisesta todella toteutuu. Mutta yksi asia on varma: jos haluamme pitää liberaalin demokratian hengissä, sitä on puolustettava entistä sitkeämmin, tehokkaammin ja strategisemmin. Ajatuspaja Freedom Housen poliittisia oikeuksia ja vapauksia mittaavan Freedom in the World -raportin mukaan kansalaisten vapaudet ja oikeudet ovat viimeisten kolmentoista vuoden aikana kaventuneet jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Monet Afrikan maat, joille länsimaiden puheet ihmisoikeuksista ja demokratiasta ovat kolonialismin historian valossa vaikuttaneet aina tekopyhiltä, pitävät nyt Kiinaa esimerkkinään. Silti juuri tämä järjestelmä on kriisissä, ja monet puhuvat sen kuolemasta. “Kriisi ei johdu siitä, että liberaali demokratia olisi mennyt liian pitkälle.” T oimittaja Heikki Aittokoski kirjoitti kesäkuussa hienossa esseessään kesäkuun Helsingin Sanomissa demokratian puolustamisesta: "Meidän liberaalin demokratian kannattajien kannattaa pitää joukkomme kasassa. Ja meidän on tehtävä töitä sen eteen, että liberaali demokratia täyttää lupauksensa entistä paremmin. Vaikka se ei ole toteutunut missään täydellisesti, maailmanhistoriasta ei löydy yhtään rauhan, ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin kannalta parempaa vaihtoehtoa
Minä pidän tiukasti kiinni ja pohdin, olisiko nyt sopiva hetki ryhtyä harrastamaan rukoilua. K onevitsan luostarisaari Laatokalla kuuluu alueisiin, jotka Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Talvisodan jälkeen. Nuorukainen pysähtyy kohdallemme ja alkaa yhtäkkiä viittoa minulle, että nousisin sivuvaunun kyytiin. ”I love motocross”, kuskini toteaa minulle jälkeenpäin. Kunnes eräänä päivänä näemme nuoren noviisin ajavan pyörällä alhaalta laivarannasta kohti luostaria. Eihän moisesta tarjouksesta voi kieltäytyä. Juha Mäkinen 60 4?/?2019 Maailman Kuvalehti KUMMA KOLKKA Matkalla maailman laidoilla. Yksi hämmentävin näky on luostarin sisäpihalla seisova sivuvaunullinen Ural-moottoripyörä. Lähestymme T-risteystä, jossa pitäisi kääntyä joko oikeaan tai vasempaan. Neuvostoliiton vuosina saari oli sotilasalue ja luostari pääsi pahasti ränsistymään. Konevitsassa on kuitenkin vielä sopivasti rähjäisyyttä – onneksi, sillä paikan kiehtovuudesta katoaisi iso osa, jos se siistittäisiin aivan tiptop-kuntoon. Sen sininen maalipinta hohtaa kilpaa kirkon kupolien Ural-moottoripyörä pysähtyy lopulta hetkeä ennen törmäystä luostarin hautausmaan muuriin. No, pienellä saarella ei pitkää matkaa tietysti voi taittaa. Vauhtiajoa luostarisaarella Luostarit ovat paikkoja, jonne mennään hiljentymään ja vetäytymään maailmasta – ainakin periaatteessa. Kuvittelen kaverin ajavan vain kierroksen luostarikehän ympäri, mutta vielä mitä: hän suuntaa saarta halkoville kuoppaisille metsäteille, ilmeisenä tarkoituksenaan kokeilla, paljonko koneesta saa irti. JU H A M Ä KI N EN kanssa, ja matkamittarin mukaan pyörällä on ajettu vain pari tuhatta kilometriä. 1990-luvun alussa luostari siirtyi Venäjän ortodoksikirkon haltuun ja sitä on vähitellen kunnostettu, osin myös suomalaisten talkoolaisten voimin. Ural tuntuu olevan esillä kuin koristeena, ikään kuin kukaan ei rohkenisi ajaa sillä. Kiitos, tämä tuli kyllä selväksi. Ural pysähtyy lopulta hetkeä ennen kuin törmäisimme luostarin hautausmaan muuriin. Parinkymmenen minuutin rämäpäisen ajelun jälkeen suuntaamme takaisin luostarialueelle päin. Tämä edellyttäisi kuitenkin tilannenopeuden hallintaa, mikä taas ei ole kuskini ydinosaamisaluetta, ja niinpä jatkamme suoraan korkeaan heinikkoon
Yhdessä kuuluisimmista tarinoista erakkojoogi Milarepa taltuttaa oppilaansa Rechungpan ylpeyden piiloutumalla sarven sisään. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Jakki onkin Himalajan asukkaille kuin poro lappalaisille. Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@fingo.fi Vt. Se antaa ihmisille ravinnon, materiaalit vaatteisiin sekä lämmön asuntoihin, joiden tulisijoissa poltetaan jakinlantaa. Kävellessäni katseeni osuu routaisessa maassa lepäävään jakinsarveen. Ilahdun, sillä jakinsarvia pidetään tiibetiläisessä kulttuurissa suuressa arvossa: niihin kaiverretaan rukouksia ja niitä säilytetään alttareilla. Jakki on Himalajan runsaudensarvi. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Fingon toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Nici Lönnberg, 050?317?6703 Toimitussihteeri Ruut Tolonen, 050 317 6706 Toimitusharjoittelija Heidi Nummi, 050 317 6714 Ilmoitukset Anni Valtonen, 050?317?6717 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@fingo.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Fingo on 300 kehitysjärjestön yhteistyöjärjestö. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Alttarilla lepäävä jakinsarvi muistuttaa kuitenkin Himalajalla vietetystä ajasta. On aikainen aamu, eikä kylää ympäröivillä tasangoilla liiku lisäkseni kuin lauma paksuturkkisia jakkeja. Oma tiibetinbuddhalainen opettajani ei sentään piiloutunut löytämääni sarveen, vaan siunasi sen. Himalajan runsaudensarvi Tiibetiläisessä kylässä lähes viiden kilometrin korkeudessa ilma on ohutta ja maasto karua. Myyttinen jakinsarvi esiintyy monessa tiibetinbuddhalaisessa tarinassa. Elämä Helsingissä on kovin erilaista kuin tiibetiläisessä kylässä. Käärin siunatun sarven silkkiseen khata-huiviin, ja siitä asti jakinsarvi on kulkenut mukanani. Heidi Nummi H EI ID I N U M M I Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Erityisen hyvää onnea tuo juuri löydetty jakinsarvi. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 6 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issn 1799-151x Ilmestymis päivä 26.9.2019 Seuraava numero ilmestyy 31.10.2019 Maailman Kuvalehti 4/?2019 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON
Säätiön voi lakkauttaa, kun luonnon monimuotoisuus ja siitä elantonsa saavien ihmisten oikeudet on turvattu. Heidi Nummi Maailman Kuvalehti 5/2019 ilmestyy 31.10. Säätiön keskeisiä temaattisia kokonaisuuksia ovat esimerkiksi ruokasuvereniteetti, biokulttuuriset oikeudet sekä ilmastoja energiaoikeudenmukaisuus. Siemenpuun tavoin se kylvää elämän siemeniä. 20-vuotisen historiansa aikana Siemenpuu on ehtinyt tukea hankkeita niin Afrikassa, Aasiassa kuin Etelä-Amerikassa. Cns:n varapuheenjohtaja Edel Moraes pitää puhetta vuonna 2015 järjestetyssä iii Chamado da Floresta -tapahtumassa. Säätiö on keskittynyt erityisesti metsien ja paikallisyhteisöjen väliseen suhteeseen. H EI D I N U M M I. Siemenpuu-säätiö tukee etelän järjestöjen hankkeita niiden omilla ehdoilla. ”Kaikki rahoittamamme hankkeet ovat paikallisten järjestöjen omia”, kiteyttää Siemenpuun ohjelmakoordinaattori Kirsi Chavda säätiön toiminnan ytimen. Elämän siementen kylväjä Siemenpuu-säätiö Perustettu viidentoista suomalaisen kehitysja ympäristöjärjestön toimesta vuonna 1998 Motto: “Etelän ympäristön ja ympäristönpuolustajien tukena” Jos säätiö olisi eläin, se olisi Puluboin eteläinen serkku. Pääosin Suomen ulkoministeriön rahoittama Siemenpuu pureutuu globaalien ympäristöongelmien juurisyyhyn: pohjoisen ja etelän väliseen epätasa-arvoon. ”Nykyisessä asetelmassa rikkaat maat siirtävät elämäntapansa ympäristövaikutukset etelään”, Chavda sanoo. Seuraavassa numerossa Tätä kaikkea voi olla perhe Perun naiset tavoittelevat oikeutta aborttiin Kuvareportaasi: Lapin silkkitie Äitiyspakkaus kiiri maailmalle U N SP LA SH / A N N IE SP RA TT KATSO, JÄRJESTÖ Palstalla esitellään Fingon jäsenjärjestöjä. Siemenpuun tukemissa hankkeissa ympäristötyö lähtee aina sosiaalisesta näkökulmasta. Siemenpuun tukemilla keräilijäväestöillä on merkittävä rooli Amazonian alueen suojelussa. Säätiö tunnetaan muun muassa pitkäaikaisesta tuestaan Brasilian kansalliselle keräilijäväestön liitolle, Cns:lle. Tällä hetkellä pinnalla onkin juuri Amazonian tilanne
Kuuntele podcast ja tue tyttöjen koulutusta. Koulutus auttaa tyttöjä sopeutumaan ja luomaan ratkaisuja ilmastonmuutokseen. /vedenhakumatka Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tarjous 4 nroa 20€ Ajattelevien maailmankansalaisten lehti. Ke rä ys lup a: PO L20 15 -4 69 3 Ilmastonmuutos ei ole tasa-arvoinen Ilmastonmuutoksen takia Malizan oikeus käydä koulua uhkaa jäädä toteutumatta. plan.
Tee ma : Tas a-a rvo Ma ailm an Ku vale hti 4/2 019 isonumero.fi Iso Numero tarjoaa mahdollisuuden toimeentuloon ihmisille, joiden on vaikea tai mahdoton saada sitä muualta. Osta kadulta tai tilaa lehti: holvi.com/shop/isonumero Vaikuttava aikakauslehti Myyjä ostaa Ison Numeron 5 euron kappalehintaan. Myyjä myy lehden 10 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa.. Toimitus tuottaa aikakauslehteä, jota on kiva lukea. Kaikki tuotot käytetään myyjien tueksi