Keskiveli TEEMA: PERHE 5 2019 6,90?€. Äitiyspakkaus valloittaa maailmaa Tee ma : Per he Ma ailm an Ku vale hti 5/2 019 Apilaperhe, yhteisö, aikuisten perhe ja muut ydinperheen haastajat Seksuaalikasvatusta kadulla Perun naiset murtavat tabuja Koreografi-ohjaaja Ima Iduozee on nigerialaissuomalaisen veljessarjan keskimmäinen, johon muut veljet saavat nojata
Rakkaudesta muuttuvaan maailmaan ”Monipuolinen tietopaketti, rohkeasti paremman maailman puolesta.” SAARA SÄRMÄ tutkija ja feministi 4 numeroa 20 € Tilaa lehti! Tee tilaus: maailmankuvalehti.fi/tilaus
”Halusin selvittää, miksi moneen kertaan kuopattu, mutta jälleen ajankohtainen Jäämeren rata vaikuttaisi saamelaisten perinteiseen poronhoitoon ja koko elämäntapaan”, hän sanoo. Inari 38–45 Uhka Lapin yllä JU H O KU VA Toimittaja Jukka Nortio ja valokuvaaja Juho Kuva ovat työpari lehden kuvareportaasin takana. Nortio kertoo päätyneensä juttumatkalle Lappiin, koska häntä kiehtovat niin rautatiet kuin saamelaisten asema. ”On käsittämätöntä, ettei koulukirjoissa, eikä edes Suomen historian yliopisto-opinnoissa, käsitellä kotoperäistä kolonialismia kuin mainintana.” Anni Valtonen Jukka Nortio Maailman Kuvalehti 5/?2019 3. ”Vain läsnäololla voi saavuttaa sen tunteen, jolla ihmiset puhuvat omasta elämästään, peloistaan ja unelmistaan.” Nortio sanoo, että matka vahvisti hänen käsitystään siitä, että saamelaisten sorto on ollut laajamittaista, eikä se ole vieläkään Suomessa loppunut. Nortio nautti ihmisten tapaamisesta ja rauhallisista keskusteluista heidän Tarinan takaa omassa ympäristössään
Mutta ovatko he perhe. 62 Katso, järjestö Väestöliitto Kannen kuva: Laura Oja Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Saara Mansikkamäki, Tuomas Kärkkäinen ja Eeva Anundi Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. Perhemuodot 20 Espoolaisessa Henttaan Sydän -yhteisössä asuvat kuusi aikuista ja kaksi lasta jakavat arjen ilot ja surut. Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Tanja del Angel/ Familia ry 50 Suhteita Toisiinsa nojaavat 54 10 kysymystä Leo Stranius 56 Arviot ja vinkit 58 Ilmiö Maapallon paras on myös lapsen paras 59 Kolumni Elina Hirvonen 60 Kumma kolkka Aaveiden ja ihmeiden maa 61 Mistä tämäkin on. Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Essee 46 Perhetutkija, sosiaalipsykologi Vaula Tuomaala arvelee, että maapallon kriisi pakottaa meidät muuttamaan käsityksiämme läheissuhteista. Tässä numerossa Haastattelu 16 Anna Moring tekee työtä sen eteen, että yhteiskunta huomioisi perhemuotojen koko kirjon. Maailma paloina 6 Rikkaat ja köyhät naapurit 7 Pakolaisten opintie loppuu kesken 8 Trump romutti naisten hyvinvoinnin 9 Politiikka uhkaa merikilpikonnaa 10 Kiinassa yksi lapsi ei enää riitä 11 Kolumni Mimosa Hedberg 12 Maailmanennätys Maailman korkein syntyyvys 14 Välähdys Venezuelalaiset pakomatkalla Pitkät jutut 16 Henkilökuva Perheiden puolella 20 Ihan tavallinen perhe 28 Äitiyspakkaus valloittaa maailmaa 30 Perun naiset kamppailevat oikeudesta tietoon 34 Se kirottu perheenjäsen 38 Uhka Lapin yllä 46 Essee Mikä on perhe. 4 5/?2019 Maailman Kuvalehti. Ihan kaikkialla
Luotonen muistuttaa, etteivät yksin elävätkään välttämättä koe itseään perheettömäksi kuin tilastollisesta näkökulmasta. 20–27), että suomalaisten käsitys perheestä on viime vuosina monipuolistunut. Yhden duunarivanhemmat eivät millään voisi tulla toimeen tyttöystävän suomenruotsalaisen perheen kanssa. Ajatuskin pelotti heitä. Vaikka suurin osa vauvoista syntyy parisuhteeseen, vanhemmaksi voi tulla myös adoptoimalla tai itsellisesti hedelmöityshoitojen avulla. Perhe on ja pysyy, eikä sitä voi valita. Samaa sukupuolta olevien parien liitot ovat jo valtavirtaa, ja avioerojen yleistyttyä sekä yksinhuoltajuudesta että uusperheistä on tullut tavallisia. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä kaikkea perhe on nyt. Kävi ilmi, että tuleva sulhanen tulee lestadiolaistaustasta, ja täten hääjuhlia olisi lähtökohtaisesti järjestettävä kahdet: toisessa virret, toisessa viini. Kuinka moni vilkkaan pyörätien vastaantulijoista asuu yksin – ja mitä kaikkea tämän ilmiön takana onkaan. Keskityimme teeman käsittelyssä suomalaiseen kontekstiin, koska meidän yksilökeskeisen kulttuurimme reunaehdot ovat niin toisenlaisia kuin ne yhteisöllisen kulttuurin maissa ovat. Perheja läheissuhteita tutkinut sosiologi Aino Luotonen sanoo jutussa Ihan tavallinen perhe (s. Toistaiseksi nämä parit olivat siis keskittyneet parisuhteisiinsa, eikä niihin kuulunut ajatus laajemman perheverkoston luomisesta. Selitäpä tämä jollekin meksikolaiselle tai tansanialaiselle! Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. Anni Valtonen Perhejuttuja TE EM U U LL G RÉ N Maailman Kuvalehti 5/?2019 5 Pää kirjoitus. Toinen arveli, että pohjoissuomalaiset vanhemmat ahdistuisivat kohdatessaan kumppanin varsinaissuomalaiseen perhekulttuurin. L ounaskeskustelumme lähti liikkeelle kollegan hääsuunnitelmista. Millaisia käsityksiä ihmisillä on perheestä. Syy oli kulttuurieroissa. Miksi. Keitä ihmiset mieltävät omaan perheeseensä kuuluvaksi. Henkilökuvassamme (s. Perheestä itsenäistyminen meikäläisittäin ajateltuna ei tule kysymykseen. ”Tosi paljon me yksinkertaisesti muistutellaan, että hei, kun teette uudistuksia, joissa yhteiskunta tarjoaa jotain tukea perheille, asiaa on mietittävä monenlaisten perheiden kannalta”, Monimuotoiset perheet -verkoston johtavana asiantuntijana työskentelevä Moring sanoo. Kävimme kierrosta pöydässä, ja tämä sama ilmiö toistui – jollakin tavalla. Toki meillä kaikilla on perhe, tai ainakin tulemme sellaisesta, jonkinlaisesta. Tartuimme tässä lehdessä perheeseen. Miljoona! Mietin tätä joskus, kun pyöräilen Helsingissä. Yksi hätkähdyttävä erityispiirre Suomesta löytyy: yli miljoona suomalaista asuu yksin. Yksi erityispiirre Suomesta löytyy: yli miljoona suomalaista asuu yksin. Morsian ei ollut vielä tavannut miehen vanhempia, ja luonnollisesti myöskään tulevat appivanhemmat eivät olleet tavanneet toisiaan. Yhteisöllisissä kulttuureissa tämä edellä käyty keskustelu on tietenkin lähtökohtaisesti mahdoton. Seurustelevat kollegat pitivät vaikeana ajatusta, että heidän vanhempansa kohtaisivat seurustelukumppanin vanhemmat. 16– 19) esittelemme Anna Moringin, joka tekee töitä sen eteen, että päättäjät ja viranomaiset muistaisivat suomalaisten perheiden koko kirjon ja kuuntelisivat näiden tarpeita
JO H N N Y M IL LE R Koonnut Ruut Tolonen Unequal Scenes -projekti dokumentoi taloudellista epätasa-arvoa maailman eri maista ilmasta käsin nähtynä. Rikkaat ja köyhät naapurit 6 5/?2019 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Dronella suoraan ylhäältäpäin otetut kuvat eivät juurikaan kaipaa kuvatekstejä. ”Jos kuvat herättävät epämukavia pelon ja epätoivon tunteita tai saavat havahtumaan asioiden monimutkaisuuteen – hyvä. Luksusta ja kurjuutta. Niissä näkyy alleviivaamatta, miten eri todellisuuksissa vain kivenheiton päässä toisistaan asuvat ihmiset voivat elää: toiset yltäkylläisyyden, toiset niukkuuden keskellä. Usein rikkaat myös eristävät asuinalueensa korkeilla muureilla, teillä tai kanaaleilla, joten ilmakuvissa kahden maailman raja erottuu vielä selvempänä kuin miltä se katutasossa näyttää. Se on niiden tarkoitus”, Miller kirjoittaa kotisivuillaan. Eteläafrikkalainen Johnny Miller kuvaa Unequal Scenes -valokuvaprojektissaan paikkoja, joissa taloudellinen epätasa-arvo tiivistyy. Huviloita ja hökkelikyliä. Vehreitä puutarhoja ja ahtaita kujia. Valtaosa Millerin kuvista on hänen kotimaastaan ja etenkin hänen kotikaupungistaan Kapkaupungista, mutta projekti on vienyt Millerin kameroineen myös esimerkiksi Meksiko Cityyn, Nairobiin ja Mumbaihin, joissa rikkaat ja köyhät asuvat rinta rinnan
Yli puolet maailman kouluikäisistä pakolaislapsista ei käy koulua, ja mitä ylemmästä koulutusasteesta on kyse, sitä vähemmän opiskelijoissa on pakolaisia. Tutkimusryhmä tarkasteli 91 maan ympäristölainsäädäntöä ja vertasi sitä erilaisiin taustamuuttujiin, kuten maan vaurauteen ja koulutustasoon. Australialaisen Curtinin yliopiston tutkimuksessa nimittäin selvisi, että naisten määrä parlamentissa korreloi sen kanssa, kuinka kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa maa tekee. Pakolaislasten tilannetta parantaisi se, että he pääsisivät mukaan valtiollisiin koulujärjestelmiin. Mikään näistä ei kuitenkaan selittänyt täysin naispoliitikkojen määrän ja ilmastolle suotuisten päätösten yhteyttä, joten sukupuolella todella näyttää olevan vaikutusta päätöksiin. Erityisen vahvasti pakolaisten putoaminen koulujärjestelmästä näkyy toisella asteella, jonka alle neljäsosa pakolaislapsista suorittaa, vaikka globaalisti yläkoulun käy kahdeksan lasta kymmenestä. Pakolaiset 63 % Peruskoulu Globaalisti 91 % Pakolaiset 24 % Keskiaste Globaalisti 84 % Pakolaiset 3 % Korkeakoulu Globaalisti 37 % Opiskelijoiden osuus eri koulutusasteilla Maailman Kuvalehti 5/?2019 7 MAAILMA PALOINA. Ääni naiselle on ääni ilmastolle Maailman sana Pachm Tamilinkielinen ilmaus kiintymykselle ja rakkaudelle, esimerkiksi vanhemman tunteille lastaan kohtaan. UNHCR:n mukaan kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä aiempina vuosina luku on ollut prosentin. Ilman keskiasteen koulutusta alakoulussa opitut taidot valuvat hukkaan ja tie parempiin ammatteihin katkeaa: korkeakouluun pakolaisista jatkaa vain kolme prosenttia. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan koske pakolaislapsia, kertoo YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tuore raportti. Ihmiskunta voi ylpeillä sillä, että nykyisin lähes jokainen kouluikäinen asuinmaasta riippumatta pääsee kouluun. Lähde: UNHCR:n Stepping up – Refugee Education in Crisis -raportti Pakolaisten opintie loppuu kesken Poliitikoilta penätään ratkaisuja ilmastokriisiin, mutta jos niitä halutaan myös saada, kannattaisi ehkä äänestää naisia. ”On mahdollista, että ilmastokampanjoilla on paremmat mahdollisuudet edetä paikoissa, joissa päättäjäkunta on naisvaltaista”, tutkimusryhmää johtanut professori Astghik Mavisakalyan kommentoi löydöstä Yale Climate Connections -portaaliin sivulla. Silloin he saisivat viralliset todistukset, joita käyttää korkeakouluihin tai ammatilliseen koulutukseen pyrittäessä
97 prosenttia turvattomista aborteista tehdään kehittyvissä maissa, joten järjestöjen tekemälle seksuaaliterveystyölle on niissä valtava tarve. International Women´s Health Coalition tarkastelee tuoreessa, yli sataan haastatteluun perustuvassa Bangladesh ei enää kysy neitsyydestä Kohti parempaa 3,5 miljardia maailman asukasta käyttää internetiä. Lähde: Our World in Data LE H TI KU VA / A FP / SA U L LO EB FL AT IC O N / N IC I LÖ N N B ER G 8 5/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Paitsi aborttien saatavuus, myös ehkäisypalvelut, synnytyksen tuki, sukupuolitautien testaus ja hoito sekä naisille yleisien syöpien seulonta ovat heikentyneet. ”Se antaa toivoa siitä, että voimme saada jatkossa läpi muitakin naisten asemaa koskevia muutoksia”, hän kommentoi asiaa uutistoimistoille. Lisäksi sama sarake lisätään myös miesten avioliittotodistuksiin. raportissaan sitä, millaisia seurauksia linjauksella on sen kahden ensimmäisen vuoden aikana ollut. Yhdysvallat oli työn merkittävin rahoittaja, kunnes presidentti Donald Trump tammikuussa 2017 kielsi maaltaan rahoitusta saavia kansainvälisiä järjestöjä tarjoamasta abortteja tai edes antamasta niistä tietoa. Lakimuutosta vuodesta 2014 ajanut juristi Ainun Nahar Siddiqua pitää päätöstä lupauksena paremmasta. Trump romutti naisten hyvinvoinnin Maailmassa tehdään vuosittain 56 miljoonaa aborttia, joista lähes puolet tapahtuu salaa ja vaarallisin keinoin. Korkein oikeus totesi elokuussa, että vuodesta 1961 avoliittotodistuksissa ollut kohta loukkaa naisten yksityisyyttä ja perusoikeuksia, joten kohta ”neitsyt” korvataan ”naimattomalla”. Trumpin linjaus, joka kieltää järjestöjä tarjoamasta abortteja kehittyvissä maissa, on heikentänyt naisten saamia terveyspalveluita. Maan korkein oikeus on nimittäin päättänyt muuttaa musliminaisten avioliittotodistuksessa olevaa saraketta, jossa naimisiin aikovilta kysytään ovatko he neitsyitä, leskiä vai eronneita. Kun bangladeshilaispari valmistautuu avioitumaan, ovat morsian ja sulhanen jatkossa aiempaa tasa-arvoisemmassa asemassa. Tulos on odotettu: naisille suunnatut terveyspalvelut ovat merkittävästi aiempaa huonommat etenkin Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. ”Merkittävin ja räikein seuraus on, että politiikan seurauksena kuolee ihmisiä”, järjestön ohjelmatyöntekijä Vanessa Rios kommentoi The Guardianille
Politiikka uhkaa merikilpikonnaa W IK IM ED IA / N IC O LE M C LA C H LA N Merikilpikonnat ovat selvinneet lajina miljoonia vuosia, mutta nyt ne ovat vaarassa ihmisten aiheuttaman ilmaston lämpenemisen takia. Maailman Kuvalehti 5/?2019 9 MAAILMA PALOINA. Elokuussa Trumpin hallinto ilmoitti uudistavansa uhanalaisia eläimiä koskevaa lainsäädäntöä siten, että jatkossa suojelupäätöksissä huomioitaisiin myös niiden taloudelliset vaikutukset. Yhdysvaltain merikilpikonnista 90 prosenttia pesii Floridan rannoilla. Jos kilpikonnanaaraat kokevat rannan jostain syystä turvattomaksi, eivät ne nouse sinne munimaan ja seuraava polvi jää syntymättä. Nyt uhanalaista vihreää merikilpikonnaa uhkaa sen luontaisten vihollisten ja ilmastonmuutoksen ohella myös Donald Trump. Ympäristöjärjestöjen mukaan tämän seurauksena monen nyt suojellun lajin säilyminen tulee vaarantumaan, ja yksi uhreista olisi vihreä merikilpikonna, kirjoittaa The Guardian. Saalistajan kitaan joutuminen, meressä lilluvaan muoviin tukehtuminen, juuttuminen kalaverkkoon… Merikilpikonnan elämä on vaarojen välttelyä, ja maapallon lämpeneminen sekä merenpinnan nousu tekevät sen elämästä entistä tukalampaa; esimerkiksi elokuussa hurrikaani Dorian pyyhkäisi mereen lähes puolet Floridassa rannikolla olleista vihreän merikilpikonnan pesistä. Kolme Yhdysvalloissa toimivaa ympäristöjärjestöä onkin aloittanut oikeustaistelun, jossa ne vaatiivat Trumpin hallintoa perumaan lakimuutoksensa ja suojelemaan vihreän merikilpikonnan kotirannat – hinnasta viis
Ilman maksettua sakkoa lapsesta tuli paperiton, eikä tällä ollut pääsyä sosiaalija terveyspalveluihin, kouluun eikä usein myöskään töihin. 2,8 miljoonaa äitiä ja vauvaa kuitenkin menehtyy edelleen synnytyksessä tai heti sen jälkeen. Syntyvyys ei nimittäin ole kääntynyt toivotulla tavalla nousuun. Pojan saaminen perheeseen on ollut Kiinassa perinteisesti tärkeää, sillä poikien tehtävä on huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan. Täysin ehdoton laki ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut; maaseudulla sai hankkia toisenkin lapsen, jos ensimmäinen lapsi oli tyttö. Se oli voimassa 25 vuotta, 1980–2015. Elokuussa kiinalaistutkijat Liu Zhibiao ja Zhang Ye esittivät, että Kiinassa voitaisiin kannustimien sijaan ottaa käyttöön lapsettomuusvero niille alle 40-vuotiaille, joiden perheessä ei vielä ole kahta lasta. Heikoin tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa vauvoilla on 10 X suurempi todennäköisyys kuin länsimaissa kuolla ensimmäisen elinkuukautensa aikana. RE U TE RS / LE H TI KU VA Maailman lukuja Odottavien äitien ja lasten hyvinvointi on ottanut huimia harppauksia viime vuosikymmeninä. Hefeissä asuva Li Yan odotti toista lastaan helmikuussa 2014. Sakot eivät suinkaan olleet pieniä: esimerkiksi kiinalainen elokuvaohjaaja Zhang Yimou maksoi vuonna 2014 yhteensä lähes miljoonan euron sakot toisesta ja kolmannesta lapsestaan. Vuoteen 1990 verrattuna lapsikuolleisuus on laskenut 56 % Viime vuonna maailman maista 121 oli jo saavuttanut YK:n kestävän kehityksen pikkulapsikuolleisuuden vähentämistä koskevan tavoitteen. Viimein, vuonna 2015 sallittiin kaikille kaksi lasta. Linjauksen aikana luvattomasta lapsesta piti maksaa sakko. Lähde: Unicefin ja WHO:n raportti Levels and Trends in Child Mortality 10 5/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Kiinalaiset ovat ehtineet jo tottua yhden lapsen perhemalliin, jossa perheen ainokaiseen satsataan kaikki. Politiikan höllennykset alkoivat jo vuonna 2011. Räikeimmillään tämä johti tyttölasten abortointeihin, hylkäämisiin ja rekisteröimättä jättämisiin, mikä tulee näkymään vääristyneenä sukupuolijakaumana Kiinassa vielä pitkään. Seuraavana vuonna Kiinan hallitus luopui 25 vuotta jatkuneesta yhden lapsen politiikastaan. Nyt eläkepommiin havahtuneessa Kiinassa perhekoon kasvattamiseen kannustetaan ja jopa painostetaan. Nähtäväksi jää, millaisiin keinoihin rajua väestöpolitiikkaa harjoittamaan tottunut Kiina eläkepommin kynnyksellä turvautuu. Heidi Nummi Kiinan yhden lapsen politiikka lienee yksi historian tunnetuimmista väestöpoliittisista linjauksista. Kuten odottaa saattaa, ehdotuksesta syntyi mekkala. Ensin sallittiin toinen lapsi, jos molemmat vanhemmat olivat ainoita lapsia, ja kaksi vuotta myöhemmin riitti, jos toinen vanhemmista oli ainokainen. Kiinassa yksi lapsi ei enää riitä Eläkepommiin havahtunut Kiina ei ole saanut yhden lapsen perheisiin tottuneita kansalaisiaan kasvattamaan perhekokoa – nyt väläytellään jopa lapsettomuusveroa
Rakkautta osoitetaan ruoalla ja ruokkimalla. Kun poika ei löydä sitä oikeaa, hankkii äiti tälle buddhalaismunkin laatimat rukoukset hyvää onnea tuomaan. Kylissä perhe tarkoittaa sitä, että kun toinen sairastuu, häntä saatetaan ja jopa kannetaan päiviä kestävä matka lähisairaalaan. Perheen kanssa vietetään aidosti yhteistä aikaa. Suomessa perhe on sitä, että isovanhemmat viruvat yksin kotona Kauniiden ja rohkeiden äärellä, kun virtsalätäkkö kimmeltää siivoamattomana lattialta. Ei ole yhtä onnellisen perheen muottia. Tai unohdettuina tuijottamassa kukkivia pelargoneja palvelutalon ikkunasta. Sitä, että kun läheinen kuolee, valvotaan hänen luonaan yömyöhään hautarovion äärellä. Ja kun isä tekee hidasta kuolemaa öisessä sairaalassa, koko perhe valvoo vierellä loppuun asti. Nepalin kielessä on toisen ruokkimiselle oma verbinsä. Sitä, että perhettä nähdään kerran vuodessa väkinäisellä ja alkoholinhuuruisella joululounaalla, jossa jaksetaan jankata siitä, miksi sinä et syö joulukinkkua. Sitä, että exä peruu jälleen lapsen odotetun kesälomamatkan viime hetkellä. Viikoittaisia festivaaleja ja pyhiä rituaaleja juhlitaan yhdessä. Perhe voi merkitä nepalilaisille myös sitä, että nainen tekee peltotyöt, kun mies uhkapelaa rahat läheisessä teepuodissa. Suomessa perhe voi merkitä myös sitä, että kun asut maailman äärissä, läheiset ovat aina valmiita puhumaan outoina vuorokaudenaikoina Skypen välityksellä tuoreimman vatsatautisi oudoimmista yksityiskohdista. Maailmalla olen oppinut sen, että lopulta perheet ja perustarpeemme ovat todella samanlaisia, minkä tahansa kulttuurin kontekstissa muovaudumme. Mimosa Hedberg Tärkeintä on, että rakastamme Kirjoittaja työskentelee Nepalissa Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntijana. Ja pidämme toisistamme huolta. Kun muutat parin vuoden sisään ties kuinka monennen kerran, anoppi on se, joka pyyhkii vanhan asunnon törkyjä puhtaaksi. Tärkeintä on, että rakastamme. N epalissa perhe on sitä, että vanhemmat asuvat aikuisten lastensa kanssa läpi elämän ja heistä pidetään huolta loppuun asti. Sitä, että työpalaveri venähti ja tarhatäti soittaa taas kerran päiväkodista lasta hakemaan. Nepalin kielessä on toisen ruokkimiselle oma verbinsä, joka ei viittaa vain lapseen, vaan sitä käytetään myös aikuisiin perheenjäseniin. Kathmandulainen uranainen hoitaa lapset, paiskii töitä puolet kovemmin kuin mieskollegansa ja kiiruhtaa kotiin hoitamaan aviopuolison sairaita vanhempia. V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Maailman Kuvalehti 5/?2019 11 Näkökulma
Äidit ja lapset odottivat aliravitsemustarkastusta Dogon kylän terveysklinikalla lokakuussa 2018. MAAILMAN KORKEIN SYNTYVYYS: NIGER MAAILMANENNÄTYS Globaaleja äärimmäisyyksiä
Räjähdysmäinen väestönkasvu on yhteiskunnalle vakava ongelma. Syntyvyysbuumi Sahelissa Nopea väestönkasvu uhkaa Nigerin vakautta. Siinä olisikin tehtävää, sillä Nigerissä tyttöjen koulunkäynti jääkin tyypillisesti vain muutamaan vuoteen. Teksti: Juha Mäkinen Maailman suurin kokonaishedelmällisyysluku (lapsiluvun odote / nainen) Niger 6,5 Somalia 5,6 Kongo ja Mali 5,4 Tšad 5,3 --Suomi 1,4 Lähde: YK:n väestöosasto. Nyt suomalaisia on 5,5 miljoonaa, mutta nigeriläisiä jo yli 20 miljoonaa. Tutkijat pelkäävätkin, että Nigeriä samoin kuin vastaavien ongelmien kanssa painivia naapurimaita uhkaa lähitulevaisuudessa vakava humanitaarinen kriisi, ellei väestönkasvua saada hidastumaan. Valistus ja ilmaiset ehkäisyvälineet eivät kuitenkaan auta, jos ihmisten omat ajatukset kulkevat toiseen suuntaan. Lisäksi poikkeuksellisen nuori väestö – lähes puolet nigeriläisistä on alle 15-vuotiaita – yhdistettynä taloudelliseen epävarmuuteen on räjähdysherkkä yhdistelmä, joka voi johtaa yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Syntyvyyslukujen mukaan väritetyllä maailmankartalla Afrikka erottuu täysin poikkeuksellisena alueena. Kaikkein suurimmat syntyvyysluvut ovat Nigerissä. Iso EU RO PE A N U N IO N / O LL IV IE R G IR A RD lapsiluku on Nigerissä normi, ja monet perheet haluavatkin paljon lapsia. Vuonna 1970 Suomessa oli 4,6 miljoonaa ihmistä ja Nigerissä hieman vähemmän, noin 4,2 miljoonaa. Pelkästään kasvavan väestön ruokkiminen tuottaa vaikeuksia. Vaikka Niger on suuri maa, suurin osa sen alueesta on viljelyskelvotonta aavikkoa, ja ilmastonmuutos uhkaa heikentää olemassaolevia viljelyalueita. 30 suurimman syntyvyyden maan joukossa on 28 Afrikan maata. Nigerin presidentti Mahamadou Issoufou on toistuvasti korostanut asian tärkeyttä, ja kehitysjärjestöt ovat pyrkineet edistämään perhesuunnittelua. Niger joutuu jo nyt turvautumaan kansainväliseen ruoka-apuun. 2010-luvun alussa Nigerin hallitus yritti käynnistää sukupuolivalistusta kouluissa, mutta joutui perääntymään, kun vaikutusvaltaiset islamilaiset järjestöt protestoivat voimakkaasti. Ja kasvu jatkuu: vuonna 2050 nigeriläisiä ennustetaan olevan yli 60 miljoonaa. Kuvaavaa on vertailu Suomeen 50 viime vuoden ajalta. Ei ole yllätys, että Niger sijoittuu monen muunkin tilaston väärään päähän: maassa on maailman alhaisin lukutaitoaste, yksi korkeimmista lapsikuolleisuusasteista, ja YK:n tuoreimmassa inhimillisen kehityksen indeksissä se on listauksen vihoviimeinen maa. Naisten koulutustason nostaminen on usein paras keino pienentää syntyvyyttä. Kolme neljästä nigeriläistytöstä naitetaan alle 18-vuotiaina, ja lastenhankinta alkaa saman tien. Suomessa hämmästellään vuosi vuodelta alenevaa syntyvyyttä, mutta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tilanne on toinen. Konservatiiviset imaamit ja saarnaajat julistavat, että syntyvyyden säännöstely on syntiä
Valoa yön pimeyteen tuovat SoLight Designilta humanitaarisena apuna saadut lyhdyt. Jalan matkaavat venezuelalaiset siirtolaiset valmistautuvat yöpymään itse kyhäämässään teltassa, joka on pystytetty vilkkaan ja huonosti valaistun valtatien varteen Pamplonan ja Bogotán välille. Route 55. VÄLÄHDYS. Kuva: Ruben Salgado Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Kolumbia
Työ ei lopu siihen, että hyvät tavoitteet on saatu kirjattua hallitusohjelmaan. Hallituksen suunnitelmat tarkoittavat myös Moringille paljon tehtävää. Entä jos vanhemmat ovat eronneet, ja perhe hajaantunut useampaan osoitteeseen. Hän työskentelee Monimuotoiset perheet -verkoston johtavana asiantuntijana. Mahtuuko ajatuksiisi perhe, jonka molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Ajatteletko silloin isää, äitiä ja lapsia. Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelma on Moringin mukaan jopa historiallisen hyvä. Perheiden puolella. Anna Moring, 40, tekee töitä sen eteen, että päättäjät ja viranomaiset muistaisivat suomalaisten perheiden koko kirjon ja kuuntelisivat näiden tarpeita. Moringin mukaan pieniäkin uudistuksia on usein vaikea saada edistetyksi, koska ne jäävät muiden asioiden jalkoihin. Me yritämme koota tietoa ja viedä sitä eteenpäin”, Moring kertoo. ”Tosi paljon me yksinkertaisesti muistutellaan, että hei, kun teette uudistuksia, joissa yhteiskunta tarjoaa jotain tukea perheille, asiaa on mietittävä tosi monenlaisten perheiden kannalta”, Moring sanoo. Entä perhe, jossa on kaksi aikuista, mutta ei vielä tai ehkä koskaan lapsia. ”Lainvalmistelijoilla ei välttämättä ole tietoa erilaisten perheiden erityispiirteistä. Eroperheiden lasten asumista kahdessa kodissa helpotetaan. ”Toivoisimme esimerkiksi, että väestörekisteriin voisi rekisteröidä enemmän kuin yhden äidinkielen. Mutta koska kyseessä on niin pieni asia, kukaan ei lähde sitä erikseen ajamaan.” Monimuotoiset perheet -verkostossa on kymmenen jäsenjärjestöä, jotka edusTällä hetkellä yhteiskunnan korvat vaikuttavat olevan auki. En usko, että ajatusta vastustaisivat juuri muut kuin Rkp:n yksikielisyyssiipi. Verkoston tavoitteista osa on ”maailmaa syleileviä ison kaliiberin tavoitteita”, osa taas hyvin yksityiskohtaisia pieniä muutoksia. ”Perheiden monimuotoisuus on hallitusohjelmassa aidosti läpileikkaava teema, joka näkyy kaikissa olennaisissa kohdissa, joissa perhepolitiikkaa pyritään kehittämään”, Moring toteaa. Se tarkoittaa muun muassa tätä: Perhevapaat aiotaan uudistaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Ajattele perhettä. Uudessa vanhemmuuslaissa taas on tarkoitus parantaa erilaisissa perhekuvioissa elävien lasten oikeudellista asemaa. Teksti: Juha Mäkinen Kuvat: Eeva Anundi 16 5/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Anna Moring yrittää saada yhteiskunnan huomioimaan perheiden monet muodot
Anna Moring varttui ainoana lapsena heteroydinperheessä. Hänen oma perheensä puolestaan edustaa montaa erilaista perhetyyppiä.
hin. Moringilta kysytään usein, ajaako verkosto lainkaan ”tavallisten perheiden” asiaa. Jos jostakin asiasta ei ole yksimielisyyttä, verkosto ei ryhdy ajamaan asiaa. ”Vastaukseni on, että yhteiskunta, jossa meidän edustamillamme perheillä on mahdollisuus elää tasapainoista elämää, on todennäköisimmin erittäin hyvä myös heteroydinperheille, joissa on se kaksi ja puoli lasta, Volvo ja kultainen noutaja.” Koska jäsenjärjestöt edustavat erilaisia perheitä, myös niiden perhepoliittiset tavoitteet liittyvät osin erilaisiin asioihin. Harrastaa pitkän matkan juoksua ja pyöräilyä. ”Sijaisperheelle se takaisi pysyvyyttä, mutta yhden vanhemman perheessä se voisi tarkoittaa lopullista luopumista omasta vanhemmuudesta. Moring tapasi ex-vaimonsa työkuvioiden kautta 2000-luvun alussa. ”Järjestöjen välillä on onneksi keskinäinen luottamus ja ymmärrys siitä, että asioita pitää priorisoida. Moring mainitsee esimerkkinä kysymyksen huostaanotettujen lasten pysyvästä sijoittamisesta sijaisperheisiin. Kun joku asia on ajankohtainen, silloin rummutetaan sitä, ja muut asiat odottavat vuoroaan”, Moring kertoo. ”Omia vanhempiani haluan kiittää siitä, että he ovat istuttaneet minuun ystävällismielisen uteliaisuuden kaikkea uutta kohtaan.” Vanhempien kontaktit veivät perheen välillä mielenkiintoisiin paikkoiMoringin oma perhe-elämä edustaa sekin monimuotoisuutta. Moringin lapsilla on kolme vanhempaa, jotka asuvat kaikki eri osoitteissa. Elämä oli kuitenkin sosiaalista ja värikästä vanhempien laajan ystäväpiirin ansiosta. Jos jokin asia oli heidän mielestään vaarallinen, he sanoivat, että mietitäänpäs miten voit tehdä sen turvallisesti. Yritän toimia vastaavalla tavalla myös omien lasteni kanssa.” tavat hyvin erilaisia perheitä. Anna Moring muistaa lomareissun Mustanmeren rannalle, jossa oltiin isän venäläisen kollegan perheen kanssa. Mukana ovat muun muassa sateenkaariperheet, kahden kulttuurin perheet, nuorena leskeksi jääneet ja tahattomasti lapsettomat. Kyseessä on sekä sateenkaariperhe, eroperhe että niin sanottu apilaperhe , jossa vanhemmuutta jaetaan myös parisuhteen ulkopuolelle. Tunnetaan myös runebergintorttujen asiantuntijana.. Oli melko kuumottavaa suunnitella perheenlisäystä samalla kun poliitikot kävivät julkista debattia siitä, saisiko meidän perheemme kaltaisia perheitä ylipäätään olla olemassa.” Anna Moringin mukaan uusi hallitusohjelma on perheiden näkökulmasta jopa historiallisen hyvä ja siinä näkyy perheiden monimuotoisuus. Toiminut vihreissä ja ollut ehdolla eurovaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Se oli minulle outoa.” ”Omien vanhempieni asenne oli yleensä se, että mene ja tee ja kokeile asioita. Sen seurauksena perheen pojat myös tekivät asioita salassa vanhemmiltaan. Hän tarkkaili mielenkiinnolla venäläistä perhekulttuuria. Anna Moring Syntynyt 1978 Teki väitöskirjansa sateenkaariperheisiin kohdistuvista ihanteista. ”Kohta murentuneen heteroydinperhenormatiivisuuden muurin kappaleita varmaan myydään isolla rahalla!” 18 5/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA Kuka. Puolisolle oli selvää, että hän haluaa lapsia, Moring lämpeni ajatukselle vähitellen. Jäsenjärjestöt voivat tahoillaan edistää asiaa eri suuntiin, mutta verkostona emme ota siihen kantaa.” Moring itse varttui perinteisessä ydinperheessä, kahden journalistin ainoana lapsena. Jokaisella verkoston jäsenjärjestöllä on lisäksi veto-oikeus. ”Tuolloin poliittinen keskustelu hedelmöityshoidoista kävi kuumana. Seksuaalija sukupuolimoninaisuutta oli niin paljon, ettei sitä myöhemmin tarvinnut juuri ihmetellä”, Moring kuvailee. ”Meillä istui illallispöydässä azerbaidžanilaisia professoreita ja erilaisia kulttuurihahmoja. ”Tuttaviemme perheessä oli kovempi käskytys ja selvä vastaansanomattomuuden kulttuuri
Annetaanko viikkorahaa. Vastuun jakaminen useammalle vanhemmalle helpottaa arkea monin tavoin. Ei tule sellaista ajatusta että 'Tuo hirviö haluaa tuhota lapseni.'” Toisaalta kolmikon vahvuus on myös siinä, että jos draamaa tulee, se on yleensä pikemminkin kaksiokuin kolmiodraamaa. ”Olemme perhenormien suhteen hieman samantyyppisessä tilanteessa kuin Berliinin muurin suhteen aiemmin. Kahdenkin aikuisen perheissä riittää keskusteluja ja kiistoja lasten kasvatuksesta ja käytännöistä. Kuinka paljon ruutuaikaa. Yksi kolmesta pystyy katsomaan riitelyä hieman ulkopuolelta. Hän sanoikin ääneen, ettei ota meidän erokriisiimme mitään kantaa, mutta katsoo osaltaan lapsia.” Moringin mielestä apilaperhemallia kannattaisi harkita muissakin kuin sateenkaariperheissä. Lapsille se on iso turvaverkko: heillä on kolme henkilöä, jotka pystyvät ottamaan asioista vastuuta.” Nyt 11ja 14-vuotiaat lapset asuvat vuoroviikoin kahden äitinsä luona, ja isäänsä he tapaavat viikoittain. ”Vaikka sittemmin erosin vaimostani, kolmen hengen porukkamme on edelleen kasassa vanhemmuuden ympärillä. Joulukuussa voimaan tulevassa uudessa lastenhuoltolaissa tämä onkin huomioitu: lapselle voidaan jatkossa myöntää tapaamisoikeus myös aikuiselle, jonka kanssa hänellä on ”lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde”. ”Meillä on yhteinen WhatsApp-ryhmä, jossa käymme aika pitkiäkin periaatteellisia keskusteluja.” Toisinaan kolmen vanhemman malli tuottaa 2–1-tilanteita, joissa yksi jää mielipiteineen alakynteen. Kolmas vanhempi tuo näihin neuvotteluihin omat vivahteensa, mutta Moringin perheessä asioista on aina ollut helppo sopia. Saako lapsi jäädä yökylään kaverin luokse. ”Meillä molemmilla on ollut hyvät isäsuhteet ja ajattelimme, että useampi vanhempi on lapsen elämässä vahvuus.” Moringin vaimon ystäväpiiristä löytyikin sopiva mies, joka oli halukas jakamaan vanhemmuuden kahden naisen kanssa. Maailman Kuvalehti 5/?2019 19. Raja vanhemman ja muuten vain läheisen aikuisen välillä on tietysti veteen piirretty viiva. Kohta murentuneen heteroydinperhenormatiivisuuden muurin kappaleita varmaan myydään isolla rahalla!” Kun perhettä ryhdyttiin tosissaan suunnittelemaan, Moring ja hänen puolisonsa pohtivat, että pelkkien siittiösolujen luovutuksen sijaan he haluaisivat lapsilleen isän, joka on aktiivisesti mukana näiden elämässä. Perheen lapset ovat saaneet ”jonkin verran” selittää omaa perhettään kyselijöille, mutta Moringin mukaan mitään hankaluuksia tai kiusaamista he eivät ole kohdanneet. Moringin mukaan asetelma onneksi vaihtelee siten, että jokainen on vuorollaan vähemmistössä. Anna Moring äitinsä Kirsikka Moringin ja isänsä Tom Moringin kanssa. ”Näissäkin tilanteissa auttaa vanhempien välinen luottamus ja se, että kaikki haluavat pohjimmiltaan lapsille hyvää. ”Kun erosin ex-vaimostani, lasten isä oli siitä ulkopuolinen ja toimi lapsille eräänlaisena kalliona
IHAN TAVALLINEN PERHE TEEMA: PERHE
Isä, äiti ja 1,75 lasta. Teksti: Ruut Tolonen Kuvat: Saara Mansikkamäki ja Tomi Glad Don, Luka, Malla, Aimo ja Totti asuvat samassa talooudessa. Perhe voi olla sitä – tai sitten jotain muuta. Poikien mielestä elämä ukin kanssa sujuu hyvin.. Malla Linturin kotona asuu kolme sukupolvea, Antero ja Christa Säämäki olleet koko avioliittonsa aikuisperhe ja Riika Lindholm lapsineen jakaa arkensa kämppisten kanssa
Nautin siitä, että kotona oli sosiaalista”, Malla muistelee. ”Kukaan ei vastustanut, vaan suhtautuminen oli enemmän myönteinen kuin neutraali”, Malla sanoo. R ivitalon ovisummerissa Helsingin Laajasalossa lukee kaksi sukunimeä. Oltiin sovittu, että minä saan kuolla ensin ja hän jatkaa lasten kanssa”, Aimo kertoo keittiön pöydän ääressä. Itselle serkutkin tuntuvat veljiltä.” N eljä miestä ja kissa. 16-vuotias Malla piti isänäitiään kädestä, kun tämä nukkui pois omassa sängyssään. ”Se oli suhteellinen yllätys, koska hän ei valittanut vaivojaan. ”Muistan, kun istuin lapsena rappusissa ja kuuntelin aikuisten juttelua. Juhlapyhinä talo oli täynnä sukulaisia, ja arkea jaettiin samassa rivitalossa asuneiden isän työkavereiden perheiden kanssa, joita Aimo kutsui lähiomaisiksi. ”Aika harva on asunut anoppinsa kanssa, mutta minulle se oli helppoa. Suomalainen anoppi teki pitkää päivää tutkijana, joten omien lasten lisäksi Malla piti huolta tämän sairaasta aviomiehestä. Mallan äidinäiti asui aikanaan vuorotellen neljän lapsensa luona, ja isän puoleiset isovanhemmat taas viimeiset vuotensa Mallan lapsuudenkodissa Mikkelissä. Sitä ennen oli tapahtunut seuraavaa: Mallan äiti kuoli äkillisesti joulukuussa 2017. Toiseen kuuluvat äiti, ukki, veljet ja kissa, toiseen veljet, isä – ja kissa. ”Myöhemmin opiskeluaikana olin kesätöissä Ruotsissa hoitamassa terminaalivaiheessa olevia vanhuksia ja näin, kuinka he itkivät sairaalassa äitejään. Kun meillä lasten ollessa nuorempia asui kuuden vuoden ajan espanjankielisiä vapaaehtoistyöntekijöitä aina vuoden kerrallaan, hekin olivat osa perhettä.” Mallan esikoinen Don puolestaan kokee, että hänellä on tavallaan kaksi perhettä. ”Perhe on aina se, keiden kanssa asun. ”En muista omasta lapsuudestani ketään muuta, jonka isovanhemmat olisivat asuneet samassa taloudessa”, hän sanoo. Entisen puolison työ vei koko perheen useammaksi vuodeksi Yhdysvaltoihin, ja Massachusettsissa he asettuivat Mallan appivanhempien talon yläkertaan. Tästä taloudesta löytyy trampoliini, jääkiekkomailoja, pihapelien maali – ja rollaattori. Lukan mielestä heidän perheessään parasta on juuri se, että välit koko sukuun ovat tiiviit ja läheiset. Nyky-Suomessa tuskin on kovin yleistä, että lapset ja isovanhemmat asuvat saman katon alla, eikä se Mallan kokemuksen mukaan ollut 1980-luvullakaan. Se kulkee poikien mukana puolen kilometrin matkaa kodista toiseen. 22 5/?2019 Maailman Kuvalehti. Esimerkki järjestelystä tuli läheltä. Mitä ajattelisitte, jos ukki muuttaisi meille. Isovanhempien lisäksi Mallan lapsuudenkodin ovet olivat auki muillekin. Surun myötä Aimon kunto romahti, ja Malla sisarineen alkoi huolehtia isästään. Kun Malla puhui ystävänsä kanssa siitä, miten raskasta oli ajaa useamman kerran kuussa Helsingistä Mikkeliin, tällä olikin ehdotus: ”Miksi et ota isää jo kotiin?” Niinpä sen jälkeen, kun Aimo oli viettänyt joulun Mallan perheen luona, Malla kävi jokaisen poikansa kanssa saman keskustelun. Tilastokeskus määrittää perheeksi samassa kotitaloudessa asuvat lapset ja vanhemmat tai lapsettomat parit. Olen sopeutuvainen ja halunnut, että lapset saavat tutustua isovanhempiinsa.” Vaikka Mallan ja lasten isän liitto päättyi kaksi vuotta sitten, yhteys Amerikan-perheeseen on säilynyt. Myös Mallalla itsellään on kokemusta toisten kodissa elämisestä. ”Moni kaveri sanoo, ettei edes oikein tunne serkkujaan. Kun palasin sieltä sanoin äidille, että minä hoidan teidät vanhoina.” S uomessa on reilut 1,47 miljoonaa perhettä, joista Mallan, hänen isänsä ja poikien muodostama perhe on yksi. Viime tammikuussa Aimo Linturi, 86, muutti Mikkelistä tyttärensä Malla Linturin, 56, ja tämän poikien Donin, 18, Lukan, 16, ja Totin, 11, kotiin. Koska tilastoihin kertyy tietoa vain kahden peräkkäisen sukupolven muodostamista perheistä, on kolmen sukupolven kotitalouksien määrää vaikeampi selvittää. Don palasi kesällä kotiin Yhdysvaltain-mummolasta, missä hän asui edelliset 10 kuukautta, ja Mallan anoppi kutsuu häntä edelleen miniäkseen. Hänet haudattiin vanhempien 60-vuotishääpäivänä, ja yhtäkkiä Aimo oli vuosikymmenten jälkeen yksin. Lukioiässä eräs Mallan ystävä asui heillä vuoden. ”Ja sitten on pappa ja mummu, serkut ja serkkujen vanhemmat.” Viime vuosikymmeninä suomalaisten käsitys perheestä on muuttunut monimuotoisemmaksi. Näin Malla Linturi tällä hetkellä määrittää perheensä
Viralliseen lomakkeeseen Malla ja Don ehkä listaisivat perheekseen eri ihmiset kuin silloin, kun he puhuvat perheestä ystävän kanssa. Tilastokeskuksen mukaan heitä oli 36 prosentYhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa perhe pakenee tarkkoja ulkoapäin tehtyjä määritelmiä. Perheja läheissuhteita tutkinut Aino Luotonen kertoo, että viime vuosikymmeninä suomalaisten käsitys perheestä on muuttunut monimuotoisemmaksi. ”H ankkisitte tekin lapsia, niin teistäkin tulisi oikea perhe”, ehdotti porilaisen Christa Säämäen, 46, ystävä tälle siinä vaiheessa, kun tuttavapiirin muut pariskunnat alkoivat kertoa vauvauutisia. Samaa sukupuolta olevien parien liitotkin alkavat olla yhä laajemmin hyväksyttyjä. ”Entisaikaan esimerkiksi ennenaikaiset kuolemat olivat tavallisia, ja kun ihminen jäi nuorena leskeksi, hänen piti löytää uusi puoliso, sillä yksineläminen ei ollut taloudellisesti mahdollista samalla tavalla kuin Aimo Linturi tarvitsee apua liikkumisessa. Sen myötä perheen kokoonpano muuttui.” Yli miljoona suomalaista asuu yksin, mutta ei silti välttämättä koe itseään perheettömäksi kuin tilastollisesta näkökulmasta – itsekseen elävä lapseton aikuinen lukee usein perheeseensä esimerkiksi lemmikkieläimen, sisaruksiaan ja ystäviään. Vaikka suurin osa vauvoista syntyy parisuhteeseen, vanhemmaksi voi tulla myös adoptoimalla tai itsellisesti hedelmöityshoitojen avulla. Arkipuheessa sana perheellistyminen viittaa lasten saamiseen, mutta itse asiassa tavallisin suomalainen perhe on juuri sitä, mitä Christa ja hänen puolisonsa Antero, 54: aviopari, jonka kodissa ei asu alaikäisiä lapsia. nyt. Toisaalta monimuotoisuutta perheissä on ollut aina, Luotonen muistuttaa. Maailman Kuvalehti 5/?2019 23. Toisaalta mikään ei estä sitä, ettei ihminen voisi olla yksin oma perheensä. Avioerojen yleistyttyä sekä yksinhuoltajuudesta että uusperheistä on tullut tavallisia. Perhe on koettu yhteisö, jonka kokoonpano voi arkipuheessa vaihdella kontekstista riippuen. ”On paljon ihmisiä, jotka eivät halua elää ydinperheessä tai parisuhteessa, eivätkä välttämättä kaipaa kovin tiiviitä ihmissuhteita”, Luotonen sanoo. Malla saa isän hoitamiseen apua paitsi pojiltaan, myös ystäviltä ja naapureilta
Minulla on synkkä kuva lastenhoidosta”, Antero perustelee. Kun useimmissa heidän ikäluokkansa perheissä aikuisten perhe on muodostumassa siksi, että lapset muuttavat pois kotoa, ovat Säämäet eläneet melkein 20 vuotta kestäneen avioliittonsa kahdestaan. Kun pari kertoi asiasta ystävilleen, osa kauhisteli. Kyse ei ollut vain mielikuvasta, vaan myös Anteron omista lapsuudenkokemuksista. Sekä Anterolle että Christalle lapsettomuus on ollut ehto sille, että he ylipäätään haluavat perheen. Koska asiassa ei ollut jahkailtavaa, eivät Säämäet ole kokeneet syytä jättää mitään takaporttia lapAntero ja Christa Säämäki asuvat kahdestaan. Myöhemmin Antero on myös huomannut olevansa introvertti ja erakko, joka viihtyy hyvin kotona. ”Sanoin jo 13-vuotiaana, etten koskaan halua lasta. Se tuntui erikoiselta”, Christa muistelee. Myös joidenkin lapsirakkaiden sukulaisten on ollut vaikea hyväksyä asiaa. Viisilapsisen perheen kuopus syntyi Anteron ollessa 12-vuotias, ja pikkuveljensä kasvua seuratessa hän näki, kuinka väsyttävää vauva-arki vanhemmille oli. ”Äitini sanoi avioliittoni alkuvuosina, että eivät mulle lapset olisi sopineetkaan.” Kaikille Säämäkien vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole ollut yhtä mutkaton asia kuin Christan äidille. tia kaikista perheistä vuonna 2017. Säämäet kuitenkin tuntevat itsensä vähän erilaisiksi kuin muut. ”Sitähän sanotaan, että pienet lapset, pienet huolet ja isot lapset, isot huolet.” Myös Christa sai kokemusta lastenhoidosta kuusilapsisen lapsuudenperheensä esikoisena. ”Vähän sen jälkeen, kun olimme menneet naimisiin, yksi isoäiti-ikäinen sukulainen soitti ja sanoi, että harkitkaa lapsia vielä kunnolla. ”En ole koskaan kokenut, että perheestämme puuttuisi ketään”, Christa sanoo. Päälle parikymppisenä Antero seurasi, miten stressaavaksi kavereiden elämä muuttui lapsen saamisen myötä. Hän ajatteli jäävänsä mieluummin poikamieheksi kuin menevänsä naimisiin, jos se tarkoittaisi sitä, että lapsia täytyy vaimon mieliksi hankkia. ”Jos meillä olisi lapsia, niille pitäisi järjestää tekemistä.” Ja vaikka lasten kasvaessa hoidon määrä vähenee, ei vastuu katoa minnekään. ”Meillä ei ole edes lemmikkieläimiä kuten monilla lapsettomilla”, Antero sanoo.. Hänelle oma aika, rauha ja yöuni ovat tärkeämpiä kuin ajatus omasta lapsesta, ja lapsettomuus on tuntunut selvältä valinnalta 12-vuotiaasta
Antero steriloitiin kaksi kuukautta ennen häitä. Takana oli pitkä avioliitto ja lyhempi parisuhde, ja koska yksin yksiöön tai kaksioon päätyminen tuntui ajatuksena ikävältä, Riikan ehdotus yhteisöön muuttamisesta alkoi kiinnostaa. ”Joitain vuosikymmeniä sitten tärkeintä oli hieman kärjistäen se, että perhe pysyi yhtenä yksikkönä. Reilu vuosi sitten Henttaan Sydämestä tuli entistä selvemmin lapsiperhekommuuni, kun taloon muutti toinenkin äiti lapsensa kanssa. Kuitenkin ydinperhe-elämään kohdistuvat odotukset ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet. Suhde lapsen isän kanssa päättyi odotusaikana, joten ilman kämppiksiä vauva-aika olisi ollut paljon yksinäisempää. senhankinnalle. Mutta kuka muu siitä mielen muuttumisesta kärsisi kuin ihminen itse?” Säämäillä ei sinänsä ole mitään lapsia vastaan: he käyvät esimerkiksi sukulaislasten syntymäpäivillä – joskin parin tunnin lapsiperhevierailun jälkeen on ihana palata oman kodin rauhaan. ”Pelkäsimme, että muuten asiassa voisi käydä vahinko”, he kertovat. Henttaan Sydän -yhteisön perustanut Riika oli koonnut porukan ihmisistä, joita kiinnosti yhteisöllinen elämäntapa ja kehittyminen ihmisenä. Tutkija Aino Luotonen arvelee, että arkailu aiheesta puhumiseen julkisesti voi liittyä siihen, että mediassa lapsiperheet ja lapsettomat esitetään toisilleen vastakkaisina ryhminä. Väestöliiton perhebarometrin 2015 mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on Suomessa liki kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. ”Meillä ei suostuta ymmärtämään, että ihminen voi jo nuorena tehdä päätöksen siitä, ettei halua lapsia, vaan perustellaan että mieli voi muuttua. Se ei ole mahdoton ajatus nytkään, mutta ei enää ainoa”, sanoo Riika Lindholm, 35, kotinsa tilavassa olohuoneessa. Vuosien varrella moni asukas on ehtinyt vaihtua: viiden vuoden aikana Marko ja Riika ovat ehtineet jakaa kotinsa noin kolmenkymmenen eri kämppiksen kanssa. Ja mitä mediaan tulee, Luotonen kaipaisi sen perhekuvastoon ylipäätään lisää variaatiota. Lapsettomiksi jäämistä suunnittelee lähes 13 prosenttia kaikista 20–40-vuotiaista suomalaisista. Kun Riika reilut kolme vuotta sitten tuli raskaaksi, hänelle oli selvää, että yhteisöstä tulee myös lapsen koti. Mutta esimerkiksi polyamorisissa suhteissa eläviä tai transvanhempia ei näy kuin jutuissa, jotka käsittelevät niitä ilmiöinä.” Siitä huolimatta, että kuva perheestä laajenee, käsitys ideaaliperheestä on yhä monelle vanha tuttu: äiti, isä ja näiden yhteiset lapset. Eroaminen tai yksin vanhemmaksi ryhtyminen on nykysuomalaiselle mahdollista eri tavalla kuin ennen, joten moni valitsee mieluummin ne kuin ydinperheen, jossa parisuhde ei toimi. Tuolloin 34-vuotias Antero sai steriloinnin julkisella puolella, mutta hän pitää itsemääräämisoikeutta loukkaavana sitä, että Suomessa sterilisaatioon pääse vasta 30-vuotiaana, vaikka Ruotsissa ja Norjassa ikäraja on 25. Lokakuussa 2014 Riika kantoi muuttolaatikkonsa tämän espoolaiseen omakotitalon pohjakerrokseen. Ajatus yhteisöstä oli alkanut itää muutamaa vuotta aiemmin, kun Riika pitkän parisuhteen päätyttyä joutui miettimään, mikä olisi hänelle sopiva tapa asua. A ikuisperheet ovat viime vuosina yleistyneet, kun vielä vuonna 1990 puolet Suomen perheistä oli lapsiperheitä. ”Tuntuu, että ymmärrys asiasta on lisääntynyt. Myös Antero Säämäki on huomannut, että vapaaehtoisesta lapsettomuudesta puhutaan mediassa aiempaa enemmän. ”Lapsen näkökulmasta on rikkaus, että hän saa nähdä meillä monta erilaista aikuisen mallia. ”A iemmin ydinperhe tuntui itsestään selvältä ratkaisulta. Ydinperhe on usein hyvin yksinäinen yksikkö”, Riika pohtii. ”Jo nyt mediassa näkyy tosi paljon muitakin kuin ydinperheitä: on yksinhuoltajia, uusperheitä ja samaa sukupuolta olevia vanhempia. ”Yhteisö muistuttaa ihmiselle luontaista tapaa elää, kuten kyläyhteisöä tai isoa sukua.” Maailman Kuvalehti 5/?2019 25. Tanskassa ja Islannissa ikäraja on laskettu jo 18 vuoteen. Nyt keskiöön on noussut toimiva, onnellinen liitto”, Luotonen sanoo. Koen, että yhteisö muistuttaa ihmiselle luontaista tapaa elää, kuten kyläyhteisöä tai isoa sukua. ”Halusin tänne ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla, voi tehdä asioita yhdessä ja jakaa muutakin kuin asunnon.” Samankaltaisessa tilanteessa oli myös Marko Lavikainen, 39. Myös Markon mielestä turvallinen yhteisö, jossa päihteiden käyttö on vähäistä ja henkiset arvot tärkeitä, on lapsille ihanteellinen paikka kasvaa. On kuitenkin yleistä, että lehtijutuissa lapsettomat esiintyvät nimettöminä”, hän sanoo. Talon 282 neliötä jaettiin kuuden kämppiksen kesken, joista jokainen sai oman huoneen sekä hyllyn ruokakomerosta ja jääkaapista. Tällä hetkellä yhteisön aikuisten ikähaarukka liikkuu 24–46 ikävuodessa, mutta merkittävämmin arkeen vaikuttaa se, että keittiön pöydän ääressä on syöttötuoli ja olohuoneen nurkassa lasten leikkiteltta. Ydinperhettä haastetaan ja kritisoidaan, mutta juuri ydinperhe on se, mihin otetaan kantaa tai mistä irrottaudutaan. ”Olen tajunnut, että tämä on koti, jossa olen asunut pisimpään aikuisiällä”, Marko sanoo
Hän kokee muodostavansa lapsensa kanssa yhteisön sisällä oman perheyksikkönsä, jolla on omat rutiininsa ja aikataulunsa. Mutta ovatko saman asunnon jakavat ihmiset perhe. Suomalainen tekee kuitenkin yleensä eron ystävän ja biologisen perheen kohdalla siinä, että jos jostain ihmisestä pitää olla riippuvainen, sukulaisuus painaa enemmän. Lapseton pari voi myös käyttää enemmän rahaa omaan hoivaansa, kun omaisuutta ei tarvitse jättää perinnöksi, Antero muistuttaa. Tällä hetkellä oma lapsuudenperhe on MS-tautia sairastavan Christan apuna: lähihoitaja-veli on auttanut arjessa jo kymmenen vuotta, isä puolestaan ajaa pihanurmikon ja tekee lumitöitä. Siivousvuoro vain kuuden viikon välein. Kun Riikan kolmevuotias kutsui yhteisön toista lasta pikkuveljeksi, Riika korjasi, että ei vaan kämppis. ”Itse tutkin avioliitossa elävien ystävyyssuhteita. Päivän sattumusten jakaminen töistä palatessa ilman, että tarvitsee soittaa kenellekään tai pyytää kavereita kylään. Markon mukaan lapset ovat tuoneet arkeen ”paljon älämölöä”, mutta myös valtavasti myönteisiä asioita. Jos tulee parisuhde, voisin muuttaa yhteen kumppanin kanssa, tai sitten jatkaa yhteisöasumista. ”Toivoisinkin, että perheitä koskeva keskustelu laajenisi koskemaan muitakin läheissuhteita kuin pelkkiä pikkulapsiperheitä”, Luotonen sanoo. Eivät, ja toisaalta kyllä. ”Lapsi voi esimerkiksi muuttaa ulkomaille, joten ei lapsen saaminen ole mikään tae”, Christa Säämäki sanoo. Hän ja Antero Säämäki luottavat siihen, että yhteiskunta kyllä huolehtii vanhuksista. Itse määritelty ja ystävistäkin koostuva perhe ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että ystävyyssuhteet olisivat biologisen perheen korvike. Kehittyvissä maissa lapsiluku on usein korkea siksi, että sosiaaliturvan puuttuessa lapset ovat ikääntyvien vanhempien tärkein turvaverkko. Se, että palovaroittimen patterin vaihtamiseen saa apua. S eura aamupalapöydässä. ”Hänen kanssaan voimme jakaa vanhemmuuteen liittyviä asioita ja saada vertaistukea, ja lapsilla on seuraa toisistaan”, Riika sanoo. Vaikka julkisessa keskustelussa perhe tarkoittaa lähes aina lapsiperhettä, muissakin läheissuhteissa kuin vanhemman ja pienen lapsen välillä on perheille ominaisia tunteita: rakkautta, jatkuvuutta, vastuuta, velvollisuutta ja riippuvuutta. Aiemmin esimerkiksi seksuaalivähemmistöt saattoivat joutua läheistensä hylkäämiksi ja muodostivat siksi uuden, itse valitun perheensä samassa tilanteessa olevista ihmisistä. Suhde on vähän erilainen, koska heitä näkee paljon enemmän kuin muita ystäviä.” Markolle kämppisten rooli on vahvempi. ”Mutta kun olen yhteisöasumista käsittelevissä tutkimuksissa kuvannut lähipiiriäni, on kämppiksillä erityinen paikkansa ystävien joukossa. ”Olen nauttinut, kun olen voinut seurata heidän kasvuaan. Ystävää ei haluta rasittaa huolilla tai esimerkiksi lainata tältä rahaa. Suomessa lasten ei samalla tavalla oleteta hoitavan vanhempiaan, mutta silti moni lasten hankkimista pohtiva punnitsee ajatusta siitä, onko vanhuus yksinäinen ilman lapsia. Perhe on monille paljon laajempi kuin suvun muodostama yksikkö, ja viime vuosikymmenten populaarikulttuurissa esimerkiksi tv-sarjat Sinkkuelämää ja Frendit ovat näyttäneet, millaista tiivis, perheenkaltainen ystävyys voi olla. Lapsen kasvun seuraaminen yhdessä. Oma suku asuu useamman tunnin ajomatkan päässä ja vaikka Marko on läheinen myös ex-vaimonsa perheen kanssa, on yhteisö hänelle tällä hetkellä lähimpänä perhettä. Niissäkin voi olla tilanne, että ihminen lukee yhden tai kaksi läheistä ystäväänsä osaksi perhettään”, Luotonen kertoo. Kun itsellä ei ole lapsia, heidän kauttaan saa myös realistisen käsityksen siitä, mitä vanhemmuus on.” ”Tämän asumismallin myötä olen alkanut nähdä eri vaihtoehtoja sille, miten voisin tulevaisuudessa elää. Malla Linturi puolestaan toivoi nuorena vähintään kolmea lasta – ei vanhuuden turvaksi, vaan jos kaksi eivät vaikka viihtyisi keskenään, kolmannesta olisi ”En ole koskaan kokenut, että perheestämme puuttuisi ketään.” 26 5/?2019 Maailman Kuvalehti. P aitsi tämänhetkisen arjen tukena, perhe ja varsinkin lapset voidaan nähdä myös tulevaisuuinvestointina. ”Niissä biologinen perhe on ehkä taustalla ja todellinen tuki tulee ystäviltä.” Luotonen uskoo ilmiön kertovan siitä, että ihmiset haluavat elää omannäköistään elämää, mutta kaipaavat silti ympärilleen oman yhteisön. Nämä ovat nykyisen asumismuodon eräitä helmiä, Riika ja Marko summaavat. Ainoastaan yksin asuminen olisi täysin no-no”, Marko sanoo. Kun ruoka on loppu ja voi pyytää kotiin tulevaa käymään kaupan kautta. ”Se, että heidän kanssaan jakaa arjen ja ilot ja surut, luo yhteenkuuluvuutta.” A ino Luotonen tunnistaa, mistä Marko ja Riika puhuvat. Laajemmin perheeseen kuuluvat myös omat vanhemmat, sisarukset ja heidän lapsensa
Jos Totin toive käy toteen, hänen perheensä tulee olemaan tavanomaista isompi. Välit poikiin ovat hyvin läheiset. P ari, kolme lasta, ehkä yksi kissa ja koira, vaimo jossain vaiheessa, koti lähellä äidin asuntoa. ”Tai eihän miun pysyvyydestä ole varmuutta”, Aimo vitsailee. Nykyisin perheessä asuu keskimäärin 2,75 ihmistä, mutta ellei ihmeitä tapahdu, perhekoko kutistuu jo lähivuosina. Isän muutto Mallan ja poikien luo on ainakin toistaiseksi pysyvä. Niiden merkitys ei varmasti yhtäkkiä häviä.” Henttaan Sydän -yhteisön keittiö on paikka, jossa ison omakotitalon jakavat asukkaat usein kohtaavat toisiaan arjessa. ”Yhä useamman kohdalla hoitovastuuta tulee olemaan ehkä enemmän edellisestä sukupolvesta kuin lapsista. ”Mulla on sellainen olo, että joku heistä voisi ehkä sitten vanhempana huolehtia minusta.” Mutta sen miettiminen ei nyt ole ajankohtaista, kun oma tehtävä on vielä kesken. Juuri lasten määrän vähentyminen ja se, että lapsia saadaan aiempaa myöhemmin, tulee olemaan konkreettinen tekijä, joka muuttaa sitä, miten ymmärrämme perheen. Maailman Kuvalehti 5/?2019 27. Toisaalta hän uskoo, että läheissuhteiden merkitys tuskin hiipuu. Miten se vaikuttaa läheissuhteisiin?”, Luotonen pohtii. Mitä tahansa kokoonpanot sitten tulevat olemaan, haluamme elää perheissä myös tulevina vuosikymmeninä. Sellainen on Mallan 11-vuotiaan Totin näkemys siitä, millaisen perheen hän aikuisena haluaisi. Ennuste on laskenut jyrkästi, sillä vielä 2015 naisten odotettiin synnyttävän elämänsä aikana keskimäärin 1,75 lasta. seuraa. Tilastokeskuksen hiljan julkaistun väestöennusteen mukaan naisten kokonaishedelmällisyysluvun oletetaan olevan tulevaisuudessa 1,35. ”Useimmat meistä tarvitsevat pienen tai suuremman yhteisön, johon sisältyy vastuuta ja velvollisuuksia, kuulumisen tunnetta ja rakkautta
Teksti: Susanna Karvinen Kuva: Outi Kainiemi 28 5/?2019 Maailman Kuvalehti. Useimmissa maissa äitiyspakkauksen saavat heikoimmassa asemassa olevat äidit. TEEMA: PERHE Äitiyspakkaus valloittaa maailmaa Kaikille suomalaisille tuttu pahvilaatikko, äitiyspakkaus, on levinnyt lähes sataan maahan. Äitiyspakkauksella myös motivoidaan odottavia äitejä terveyspalvelujen asiakkaiksi
”Klinikalle matkustaminen voi olla monelle perheelle liian kallista tai vaikeaa. Tutkimuksen johtajan, tutkijatohtori Annariina Koivun mukaan hankkeita löytyi yli 90:stä maasta. Ehtona pakkauksen saamiselle on usein osallistuminen äitiysterveydenhuoltoon. Useissa hankkeissa painotetaan vauvan ja perheen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää koulutusta ja neuvontaa. Noin neljäsosaa koko maailman alle viisivuotiaista ei ole lainkaan rekisteröity. Äitiyspakkauksen läpimurto maailmalla on tapahtunut nopeasti. Eri maissa äitiyspakkausten tuotanto ja jakelu on eri tavoin organisoitu. Äitiyspakkaus voisi mahdollisesti toimia kannustimena lapsen syntymän rekisteröinnille. Chilen valtion rahoittama äitiyspakkaus sisältää muun muassa lattialle aseteltavan leikkimaton. Tampereen yliopiston Thinking Outside the Box -tutkimuksessa selvitettiin äitiyspakkaushankkeiden levinneisyys kaikissa maailman maissa. ”Osa haastattelemistamme henkilöistä viittasi suoraan BBC:n juttuun kertoessaan, mistä he olivat saaneet idean hankkeelleen”, Koivu sanoo. Pakkauksia on jaettu esimerkiksi yksinhuoltajaäideille, vankilassa oleville äideille ja vammaisen lapsen perheille. Sen jälkeen, kun BBC vuonna 2013 teki paljon kansainvälistä huomiota saaneen jutun suomalaisesta äitiyspakkauksesta, tämä sosiaalinen innovaatio on levinnyt maailmalla nopeasti. Maailman Kuvalehti 5/?2019 29. Noin kolme neljäsosaa oli tutkimushetkellä ollut toiminnassa korkeintaan kolme vuotta ja kaikki oli käynnistetty 2000-luvun puolella. J os olet syntynyt Suomessa, äitisi on melko varmasti asioinut neuvolassa yhteensä kymmeniä kertoja raskauden aikana ja syntymäsi jälkeen. Kontaktin puute johtuu usein pitkistä välimatkoista, köyhyydestä, tiedon puutteesta tai kulttuurista. Pääasia on, että sekä pakkaus että sen sisältämät tavarat vastaavat paikallisiin tarpeisiin”, Koivu sanoo. Globaalia kiinnostusta pakkaukseen ovat todennäköisesti vauhdittaneet myös Suomen suurlähetystöt, jotka ovat käyttäneet pakkausta osana julkisuustyötään. Tosin myös Chilessä se jaetaan kaikille julkisessa sairaalassa synnyttäville naisille eli 65 prosentille Chilen äideistä. Jotkin ovat Suomen tavoin valtiollisia hankkeita, toiset esimerkiksi tutkimusrahoituksella toteutettuja projekteja. Äitiyspakkauksella on kerrottu suomalaisesta yhteiskunnasta ja kohennettu Suomen maabrändiä. Naisen yhteisö ei myöskään välttämättä ole tottunut siihen, että raskaudenaikaisiin tarpeisiin pitäisi laittaa aikaa tai rahaa”, sanoo tutkija Ella Näsi Tampereen yliopistolta. Joissakin köyhissä maissa on kuitenkin ryhdytty tarjoamaan äitiyspakkausta motivaationa klinikalle lähtemiseen. Yleinen aihe on rintaruokintaan rohkaiseminen. Annariina Koivun johtamassa tutkimushankkeessa yksi seuraavista mahdollisista vaiheista on selvittää, miten äitiyspakkauksen avulla voitaisiin edistää lapsen oikeutta syntymärekisteröintiin. Suomen lisäksi ainoastaan Skotlannissa pakkaus on jokaiselle perheelle kuuluva etuus. Kaikkialla maailmassa tilanne ei ole yhtä hyvä. Äitiyspakkaus ei ole aina pahvilaatikko: se voi olla myös pussi tai ämpäri. Osa taas perustuu kansalaisjärjestöjen vapaaehtoistyöhön. Se saattaa olla myös pussi tai vaikka ämpäri. ”Chilessä joidenkin kotien lattiat ovat niin huonokuntoisia, että vauva on parempi laskea maton päälle, jolloin hän pääsee liikkumaan ja kehittämään motorisia taitojaan”, Ella Näsi kertoo. Monet hankkeet keskittyvät nimenomaan köyhille tai huono-osaisille alueille tai niiden äitien tukemiseen, jotka kaipaavat erityisen paljon apua. ”Äitiyspakkaus ei välttämättä ole pahvilaatikko. Niukoissa olosuhteissa, esimerkiksi pakolaisleireillä, myös materiaalinen apu on elintärkeää, sillä ihmisillä ei yksinkertaisesti ole tarvikkeita vauvanhoitoon. Terveyteen ja vanhemmuuteen liittyvät tarpeet ovat erilaisia eri puolilla maailmaa. ”Esimerkiksi Kanadassa toimii ohjelma, jossa pohjoisten seutujen äidit voivat saada sosiaalista tukea vanhemmuuteen, kun lasten isät ovat töissä öljynporauslautoilla. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan alhaisen tulotason maissa vain 40 prosenttia kaikista raskaana olevista naisista osallistuu raskaudenaikaisiin tarkastuksiin. Se tarkoittaa, ettei lapsi saa identiteettiä eikä kansalaisuutta ja on siten alttiimpi päätymään esimerkiksi lapsiavioliitoon tai lapsisotilaaksi. Suurin osa Tampereen yliopiston tutkimuksessa tarkemmin tarkastelluista 29:stä hankkeesta oli suhteellisen uusia. Pakkauksen saamisen edellytyksenä on ohjelmaan osallistuminen”, Koivu sanoo. Säännöllisillä tarkastuksilla on iso merkitys sekä äidin että lapsen hyvinvoinnin edistämisessä
MeToo-kampanjan vauhdittama feministinen liike on murtamassa vaikenemisen ja tiedostamattomuuden kulttuuria. Epätoivotut raskaudet ja laittomat abortit ovat yleisiä. Perun naiset kamppailevat oikeudesta tietoon Perussa seksuaalikasvatus tavoittaa vain harvat ja valitut. Teksti: Kukka-Maria Ahokas Kuvat: Meeri Koutaniemi TEEMA: PERHE 30 5/?2019 Maailman Kuvalehti
Katolisen moraalikäsityksen hallitsemassa Andien maassa seksuaalisuus ja ehkäisy ovat tabuaiheita. Haluamme puhua asioista suoraan. ”Ei seksuaalisuudessa ja naisen kehossa ole mitään hävettävää. Feministinen verkosto kampanjoi, jotta useammat naiset saisivat tietoa seksuaalisuudesta, ehkäisystä ja raskaudenkeskeytyksen mahdollisuudesta. Hän pitelee kädessään naisen sukuelimiä esittävää opetustaulua ja latelee ruumiinosien nimiä megafoniin. Maailman Kuvalehti 5/?2019 31. Miehille julkisen tilan käyttäminen on luontevaa, naisille ei. ”M ikä on tämän elimen nimi?” Kaksikymppinen nainen seisoo torin laidalla. Se ulottuu myös seksuaalikasvatukseen: juuri kukaan ei opi aiheesta koulussa. Myös Perussa abortti on lailla kielletty muissa kuin naisen henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa. Järjestön arvion mukaan maassa tehtiin vuonna 2017 Kat Fernández oli mukana Serena Morena -verkoston järjestämässä tietoiskussa, jossa kerrotaan naisen kehosta. Koulujärjestelmän heikko taso on Perussa yleinen valituksen aihe. S osiaalinen media ja MeToo-kampanja ovat antaneet Latinalaisen Amerikan feministeille lisää tuulta siipien alle. ”Tämä on ensimmäinen kerta, kun näen jotakin tällaista. Flora Tristán -kansalaisjärjestö yrittää saada asiaan muutosta; se puolustaa naisten oikeuksia ja kannattaa abortin dekriminalisointia. Tulin oppimaan. Oikeus aborttiin on hyvin tiukasti rajattu lähes jokaisessa maanosan maassa. Ei valtion televisiokanavilla ole oppimateriaalia, vaan pelkkiä kaljamainoksia”, keski-ikäinen mies valittelee. ”Ensimmäisen kerran kuulin kuukautiskierron olemassaolosta hygieniatuotteita valmistavan yrityksen mainosvihkosesta”, naisverkoston aktiivi Bertha Prieto Mendoza, 23, sanoo. Käynnissä on Serena Morena -kansalaisverkoston järjestämä seksuaalikasvatustuokio Perun pääkaupungin Liman ydinkeskustassa. Päinvastoin, moni nojautuu eteenpäin kuullakseen paremmin. Riippuu yhteiskuntaluokasta, millaista ehkäisyvalistusta onnistuu saamaan. Haluamme rikkoa tämän perinteen”, kertoo liikkeen aktiivi Milagros Olivera Noriega, 24. Ohikulkijat eivät kuitenkaan näytä närkästyneiltä. ”Feministiseen liikkeeseen liityttyäni sain lisää tietoa”, hän jatkaa. Ylempi keskiluokka saa tietoa yksityiseltä perhelääkäriltään tai kirjoista, kouluttamaton väestönosa puskaradiosta
Koulussa pitäisi opettaa kunnioittamaan naisia, mutta ei sinne pidä tuoda sukupuolineutraaleja oppeja.” Käsitteillä pelaaminen on yleistä. Minivihkojen tyylilaji jäljittelee zine-lehtiä. Esitteissä kerrotaan naisen oikeudesta päättää kehostaan. Facebookin chat-kyselyyn vastataan: ”Iltaa. noin 410 000 laitonta aborttia. ”Ei-toivotut raskaudet eivät johdu vain ehkäisytiedon puutteesta, vaan myös seksuaalisesta väkivallasta”, Miloslavich muistuttaa. Aktivisti ja toimittaja Milagros Noriega jakaa ohikulkijoille kondomeja ja tietoiskuja Liman keskustassa. 32 5/?2019 Maailman Kuvalehti. ”Elämme yliseksualisoituneessa ilmapiirissä, siksi tulee epätoivottuja raskauksia. Aikaisemmin tavat olivat toiset: jos nainen käveli kadulla tupakoivan miehen ohi, mies sammutti tupakan kunnioitussyistä. Myös seksuaalikasvatus olisi jätettävä perheiden yksityisasiaksi eikä asiasta pidä puhua koulussa. Keskiluokkaisesta perheestä tuleva Rosa kertoo Totuudenjälkeisenä aikana käsitteiden merkityksestä kiistellään. Abortin ohella sukupuolinormien kyseenalaistaminen herättää vastustusta. Sen mukaan näkökulma johtaisi ”luonnollisten sukupuolten välisten erojen hämärtymiseen”, mikä hämmentäisi lapsia. ”Konservatiivit tietävät hyvin, että jälkiehkäisypilleri ei ole sama asia kuin aborttipilleri, mutta he väittävät toisin. Suurinta polemiikkia aiheutti seuraava lause: Vaikka tunnustamme, että ”feminiinisyys” ja ”maskuliinisuus” perustuvat biologisiin eroihin, nämä käsitteet määrittyvät myös päivittäisessä kanssakäymisessä. S ukupuolisensitiivinen näkökulma ehdittiin jo hyväksyä perusopetuksen opetussuunnitelmaan, mutta se joutui korkeimman oikeuden käsittelyyn ankaran vastustuksen vuoksi. Ehkäisyneuvontaa ei saisi heidän mielestään olla tarjolla julkisessa terveydenhuollossa. Liikkeen aktiivi, juristi Sergio Tapian mukaan vika on liian vapaamielisissä asenteissa. Mikä on ikänne ja millä raskausviikolla olette?” 30 -vuotias Rosa (nimi muutettu) saapuu haastattelupaikalle myöhässä ja kertoo jännittäneensä tarinansa kertomista koko edellispäivän. Myös Facebookista voi tilata aborttipillereitä viiden dollarin hintaan. Välitön ratkaisu”. Myös abortista käytetään kiertoilmauksia. Aborttiklinikat mainostavat palveluitaan puhelinpylväisiin liimatuissa tarroissa tekstillä: ”Kuukautiset myöhässä. Muun muassa Con Mis Hijos No Te Metas -kansalaisverkosto (vapaasti suomennettuna ”Näpit irti lapsistani”) vastustaa abortin laillistamista ja sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Ja jos sitä onkin, he tekevät kaikkensa, että perhesuunnitteluyksiköillä olisi mahdollisimman vähän määrärahoja.” Hänen mukaansa kouluissa tulisi olla ehkäisyneuvontaa ja lisäksi opetussuunnitelmaan täytyisi lisätä sukupuolisensitiivinen näkökulma. Järjestön poliittisen toiminnan koordinaattori Diana Miloslavich, 57, sanoo, että konservatiivisen Perun keskusteluilmapiiri on hankala. Totuudenjälkeisenä aikana ilma on sakeanaan termeistä, joiden merkityksestä kiistellään. Asianne on ratkaistavissa. Se ehkäisisi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
T ähän on saatava muutos, Liman torilla työpajaansa lopettelevat Serena Morena -verkoston naiset sanovat. Edellisen kerran lakialoite hylättiin vuonna 2014. tulleensa raskaaksi poikaystävälleen ehkäisyn petettyä kaksi vuotta sitten. Potilastietorekisteriin hän kirjasi tekaistun syyn vastaanottokäynnille. ”Elämäntilanteeni oli vaikea enkä ollut valmis äidiksi. Paljastuminen huolestuttaa lääkäreitä yhtä paljon kuin potilaitakin. ”Sillä välin meidän naisten täytyy jatkaa järjestäytymistä ja tiedon levittämistä”, Bertha Mendoza sanoo. Oikeat potilastiedot lääkäri kirjasi omaan mappiinsa, jota hän säilyttää lukitussa kaapissa. Lääkärikäynnin jälkeen Rosa oli silti epäluuloinen. Pohdin, olenko tekemässä syntiä, mutta päätin silti keskeyttää raskauden.” Rosa hakeutui kalliille yksityisklinikalle. ”Ensimmäinen naislääkäri vain istui pöytänsä takana ja tuijotti. ”Olin oikeastaan onnekas, koska minulla oli sosiaalisia verkostoja, sain tapahtuneen jälkeen ammattiapua ja minulla oli ylipäätään varaa maksaa”, Rosa sanoo. ”Poltin kaikki lääkärikäyntiäni koskevat todisteet. Hermostuneena hän hakeutui seuraavalle yksityiselle lääkäriasemalle, jossa tarjotaan virallisten lääkäripalveluiden ohella epävirallisesti raskaudenkeskeytyksiä. Hän sanoi, että pyytämäni toimenpide on laiton ja että minun olisi pakko pitää lapsi. Heidän mukaansa on vain ajan kysymys, milloin Perun kongressi ottaa abortin dekriminalisoinnin uudelleen käsittelyyn. Halvimmillaan puoskarin toimittama kirurginen raskaudenkeskeytys maksaa noin 50 dollaria, ja komplikaatiot ovat yleisiä. Puhuessaan hän katseli vuorotellen minua, vuorotellen vastaanottohuoneensa nurkassa olevaa Neitsyt Marian ikonia.” Rosa marssi vastaanotolta tyrmistyneenä. Rosa maksoi abortista noin 400 Yhdysvaltain dollaria, mikä on Perussa kallis hinta. Milagros Noriega jatkaa: ”Haluamme näyttää ihmisille, että tieto tekee naisista vahvoja.” Aborttilainsäädäntö maailmalla Kielletty täysin Sallittu äidin elämän suojelemiseksi Sallittu terveydellisin perustein Sallittu sosiaalisin ja taloudellisin perustein Sallittu vaihtelevin perustein Lähde: Center for Reproductive Rights Maailman Kuvalehti 5/?2019 33 ”Tieto tekee naisista vahvoja.”. Siellä Rosaa palvellut naislääkäri tunnustautui feministiksi ja sanoi tukevansa Rosaa hänen päätöksessään. Naisen saama palvelu riippuu yhteiskuntaluokasta. Kukaan ei saa koskaan tietää minun edes käyneen klinikalla.” Myös Rosan gynekologi salasi tapahtuneen huolellisesti
TEEMA: PERHE Asha oli vasta 16-vuotias saadessaan Ayshan. Äidin ja tyttären suhde on tiivis ja he liikkuvat aina yhdessä.
Albinismia sairastavien väkivaltaisia kuolemantapauksia, silpomisia ja katoamisia kirjataan vuosittain kymmeniä. Valkoisen lapsen synnyttyä isä jättää äidin ja lapsen. Niin myös minua”, Asha sanoo. Tyttö on yksi Tansanian noin 17 000:stä albinismia sairastavasta ihmisestä. Äidin ja tyttären suhde on tiivis, ja he menevät kaikkialle kaksin. ”Muut lapset kutsuvat Ayshaa todella pahoilla nimillä”, äiti suree. Naapuri on yksi niistä uskotuista, joka saa tulla muurien sisäpuolelle. Yleensä myös suku ja ympäröivä yhteisö kääntävät äidille ja lapselle selkänsä. Se ei ihme, sillä tavallisesti hän ei leiki toisten lasten kanssa. Naapurin nainen kertoo, että tyttö pelkää eikä siksi poistu metriä kauemmas äitinsä helmoista. Se kirottu perheenjäsen Tansaniassa albinismia sairastava lapsi on häpeä perheelleen. Äidin mukaan ihmisillä on paljon ennakkoluuloja hänen vaaleaa lastaan kohtaan. Vaaleaa lasta ja tämän synnyttänyttä äitiä pidetään kirottuina. Asha on nyt 22-vuotias ja häntäkin pelottaa. Heitä vainotaan ja syrjitään, pahimmillaan saalistetaan tai tapetaan. Ayshan tarina on tuttu monelle tansanialaiselle albinismia sairastavalle. Ayshan äiti Asha oli vasta 16-vuotias saadessaan esikoisensa. Hän ei edes puhu. Niin myös minua.” Maailman Kuvalehti 5/?2019 35. Kiinnostuneet katseet portin raossa hamuavat näkemään, mitä muutoin varsin hiljaisessa pihassa tapahtuu. ”Ayshaa pidetään kirottuna. Isä hylkäsi perheensä Phinan syntyessä, mutta naapurusto hyväksyi valkoisen tytön osaksi arkeaan. Albinismia sairastavan ihmisen raajan uskotaan tuovan onnea ja sitä voidaan käyttää apuvälineenä noituudessa. Joskus albinismia sairastavien raajoja leikataan irti, ja myös hautojen ryöstäminen on yleistä. ”Kun Aysha pian aloittaa koulun, hän joutuu pärjäämään yksin ja olemaan monen ihmisen kanssa tekemisissä”, Asha huokaa. Ystävällisiäkin ihmisiä on, mutta ikävät katseet ja huutelut murentavat lapsen itsetuntoa. Teksti: Anne Lius-Liimatainen Kuvat: Sanna Kuitunen K uusivuotias Aysha hyppii narua lähiseudun lasten kanssa pihalla, jota ympäröi korkea kivimuuri. ”Ayshaa pidetään kirottuna. Moni mies kokeekin parhaaksi häipyä ja jättää äiti vauvoineen oman onnensa nojaan. Harmaaseen huiviin verhoutunut Aysha poikkeaa muista lapsista, koska hänen ihonsa on vaalea. Albinismia sairastavat kohtaavat kuitenkin vieläkin pahempaa. Valkoihoisina syntyneitä pidetään yhä kirottuina, ja siksi Aysha on tottunut olemaan huutelujen ja ivailun kohde. Morogorossa, parin sadan kilometrin päässä miljoonakaupunki Dar es Salaamista asuva Aysha on hämillään pihalleen järjestetystä leikkihetkestä. Tunnin ajomatkan päässä Ayshan ja Ashan kodista asuu 17-vuotias Phina Festo, jonka elämän alku on osin samankaltainen kuin Ayshan
Yhdistys pyrkii tavoittamaan heitä ja jakamaan samalla tietoa niin albinismia sairastaville kuin heidän perheilleen ja yhteisöilleenkin. Maa ei kuitenkaan ole Afrikan valtioista ainoa asian kanssa painiskeleva. TAS toimii myös paikallistasolla. Olin heidän silmissään kirottu. ”Koulussa Phina on ainoa vaalea, mutta se ei ole ollut ongelma. ”Koko yhteisö, myös isä ja hänen sukunsa, syrjivät meitä valkoisia lapsia. Yhdistys pyrkii tekemään aktiivisesti töitä, jotta Costan mainitsemat ihmisoikeudet toteutuisivat Tansaniassa. Valppaana tytön täytyy kuitenkin olla, sillä naapurikylän 12-vuotias albinismia sairastava tyttö yritettiin hetki sitten kidnapata. Mies kuitenkin säikähti, eikä halunnut esitellä perheelleen vaaleaihoista naista, joka odotti hänen lastaan. Veronica Shirima, 47, kasvattaa ja myy eläimiä Morogoron syrjäseudulla. 36 5/?2019 Maailman Kuvalehti. Yksi tempauksen valokuvamalleista oli Shega Mboya, 30, joka on Richard Costa kertoo äidin olleen se, josta hän sai eniten turvaa. Äidin ja Tanzanian Albinism Societyn (TAS) tuella Costa pääsi opiskelemaan. Pariskunta haaveilee lapsista ja hyvästä tulevaisuudesta. Itsensä työllistäminen on erityisen tärkeää albinismia sairastavalle: vain sillä voi osoittaa olevansa hyödyksi koko yhteisölle ja saada hyväksyntää. Vapaaehtoisista koostuvaa TASin Morogoron-paikallisyhdistystä johtavan Hassan Mikazin, 30, mukaan Morogoron alueella on tätä nykyä vajaa tuhat albinismia sairastavaa. Komeaan cowboy-hattuun sonnustautunut parikymppinen Richard Costa kertoo juuri äidin olleen se, josta hän haki ja sai eniten turvaa lapsena, kun muu yhteisö käänsi selkänsä. Perheen isä pysyi lähistöllä, mutta syytti puolisoaan sekä kirouksesta että siitä, että tämä oli maannut valkoisen miehen kanssa. Teinitytön tai tämän äidin ei tarvitse tällä hetkellä liiemmin pelätä, vaan Phina voi kulkea kotikulmillaan siskonsa kanssa varsin vapaasti. Shirima päätti, että pärjää vallan hyvin yksinkin. Pula kaikesta on alituisesti läsnä. ”On todella hienoa, että vaimoni ja koko hänen sukunsa hyväksyvät minut”, Costa iloitsee. Pian Shirima löysi tummaihoisen miehen, jonka kanssa alkoi odottaa esikoistaan. Nyt hänellä on työpaikka hotellissa ja vaimo. Hän kertoo olevansa 11-lapsisesta perheestä, jossa albinismia sairastavia sisaruksia oli peräti neljä. Äiti ja äidin vahva rooli nousevat esiin monen albinismia sairastavan tarinassa. Ongelma on se, ettei Phina näe lukea kovin hyvin”, Phinan äiti kertoo. ”Että olisimme kaikkien mielestä oikeita ihmisiä.” TAS on tehnyt töitä albinismia sairastavien oikeuksien eteen vuodesta 1978. Kylän kristityt yrittivät rukoilla, jotta perheen valkoisten lasten ihonväri tummenisi. Niinpä mies hävisi Shiriman ja tämän tummaihoisena syntyneen lapsen elämästä. Äiti lohdutti ja antoi toivoa”, Costa hymyilee. Emme olleet heidän silmissään ihmisiä”, Shirima kertoo. Albinismiin liittyy erilaisia näköongelmia. Pari vuotta sitten TAS järjesti valokuvakampanjan saadakseen huomiota albinismille. Kilimanjaron liepeiltä kotoisin oleva nainen lähti kotoaan runsaat kaksikymmentä vuotta sitten ja asettui Morogoroon paremman elämän toivossa. Niin myös kävi, sillä elämä on nyt seesteistä. ”Muut sanoivat, etten ole lainkaan ihminen. Voi myös olla, että Phina joutuu lopettamaan koulun, koska äidillä ei ole varaa maksaa sitä. Costa toivoo, että tulevaisuudessa kaikilla albinismia sairastavilla olisi täydet ihmisoikeudet. 14-vuotias tytär käy koulua ja kaksikko on saanut Kilimanjarolta Morogoroon opiskelemaan tulleita sukulaisia luokseen asumaan
”Pyrin siihen, että lapseni olisivat pienestä pitäen tarpeeksi vahvoja valistamaan ihmisiä albinismista. Ja koska meillä albinismia sairastavilla on usein hyvin paljon haasteita silmien ja näkemisen kanssa, koulunkäyntini oli tuottaa minulle isoja ongelmia.” Mboyalla oli onnekseen ystävä, joka kuiskasi sen, mitä kirjoissa luki. Maailman Kuvalehti 5/?2019 37. Mboya on onnellisesti naimisissa ja kahden tummaihoisen lapsen äiti. Nyt yksija kolmevuotiaat lapsensa hän aikoo kasvattaa suvaitsevaisiksi ja vahvoiksi ihmisiksi. Parikymppinen Richard Costa iloitsee, että vaimon perhe hyväksyy hänet. ”Olin varsin välkky lapsi, joten ystäväni myös hyötyi osaamisestani”, nainen kertoo. Vain tietoa jakamalla asiat voivat muuttua.” Kilimanjaron juurella lapsuutensa elänyt Veronica Shirima kasvattaa sikoja ja saa siitä elantonsa. Mboya sanoo, että hänellä oli poikkeuksellisen upeat vanhemmat, jotka kohtelivat häntä kuin ketä tahansa muuta. toiminut aktiivisesti albinismia sairastavien oikeuksien puolestapuhujana. Kotipihallaan valtavien muurien suojassa leikkivä Aysha ei voi poistua muurien ulkopuolelle ilman turvallista aikuista. Edistykselliset vanhemmat ovatkin selitys Mboyan hyvälle itsetunnolle. ”Myös ystävillä ja yhteisöllä on väliä
Teksti: Jukka Nortio Kuvat: Juho Kuva KUVAREPORTAASI. Silti sitä ajetaan vimmalla eteenpäin. Uhka Lapin yllä Jäämeren rata tappaisi saamelaisten poronhoidon, elämäntavan ja kulttuurin
Jäämeren rata halkaisisi Inarin Partakossa porojen vuosisataiset talvilaidunalueet ja lopettaisi perinteisen paimentavan poronhoidon.
Kuvassa äiti Miina (vas.), sisar Maiju sekä kotikoira Uäbbi. Sen seinillä olevat kymmenet matkamuistot kertovat luontomatkoista, joita Aikio on tehnyt ympäri maailmaa. Inarijärven rannoilla kulkevat ratalinjaukset on kirjattu Lapin liiton Pohjois-Lapin maakuntakaava 2040 -valmisteluun. Hän katsoo muutaman kilometrin päässä kotoaan tyynen ja ruskarantaisen Ruohonvetämäjärven eli Räsikeessimjävrin yli ja nostaa kätensä. ”Näytimme Vuotson, Inarin, Sevettijärven ja Partakon mielenosoituksilla maailmalle, mitä radasta täällä ajatellaan. Lokan altaan rakentamisen aikoihin Aikio taisteli porotalouden ja saamelaisten oikeuksien puolesta. Rata-alue houkuttelee laumana liikkuvia poroja varsinkin talvella, koska kiskoilla on helppo kävellä. Helmikuussa 2019 julkisin varoin tehdyt rataselvitykset päätyivät siihen, että radan rakentamisen todettiin olevan taloudellisesti kannattamatonta. Korkea penkka, leveä haava maastossa ja junan huima vauhti pistävät porot ja poromiehet lujille. Lopputuloksena voi olla Riipin mukaan myös se, ettei kaavaan tule varausta radalle, jos sen vaikutukset arvioidaan kohtalokkaiksi saamelaiselle kulttuurille ja porotaloudelle. Saimme toiminnallemme tukea muun muassa Kanadan ja Australian alkuperäiskansoilta. Keväällä 2018 paliskuntien nuoret järjestivät yhdessä Greenpeacen, Suomen saamelaisnuorten ja aktivistiryhmä Suohpanterrorin kanssa mielenosoitukset rataa vastaan. Saamelaiset saivat tiedon ratahankkeesta ensimmäisen kerran median välityksellä kesällä 2017, kun liikenneja viestintäministeri Anne Berner käynnisti rataa koskevan selvityksen. Se halkaisisi haavoittuvan maiseman, estäisi porojen luontaisen liikkumisen, tuhoaisi saamelaisten elinkeinon sekä ikivanhan kulttuurin ja elintavan. Aikion opastamana ajamme kolmekymmentä kilometriä korven syvyyksiin ja pääsemme paikkaan, jossa kuolleet, kuivettuneet ja läpilahonneet koivupökkelöt tököttävät iltahämyssä taajana rykelmänä. Seurujärvi asuu siskojensa, vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa Partakossa Inarijärven pohjoispuolella. ”Rata on suunniteltu järven toiselle puolelle keskelle vanhoja luppometsiä. 1960-luvun alussa Aikio näki läheltä, kun Metsähallituksen lentokone levitti tänne Vuotson ikimetsiin tynnyrikaupalla kasvimyrkkyä, kun lehtipuut haluttiin tappaa havupuiden tieltä. Kun juna tulee, se silppuaa helposti kymmeniä poroja kerrallaan. ”Poro on laumana vapaasti valtava laiduneläin”, Oulun yliopiston kunniatohtori ja yli 50 vuoden ajan poroja tutkinut Pekka Aikio sanoo Vuotson kodissaan. ”Koskematon luonto on vähissä. ”J os porot pitää laittaa talveksi aitaukseen, ei se ole enää sitä poronhoitoa, johon olen kasvanut. Ratahanke jäädytettiin, mutta sitä kannattavat eivät luovuttaneet. Maakuntavaltuusto päättää kaavasta vuonna 2021. Laidunalueiden on pysyttävä yhtenäisenä, että pääsemme kulkemaan vapaasti porojen kanssa”, Seurujärvi sanoo. ”Teemme nyt paliskuntakohtaisia arviointeja: missä pitäisi tehdä tunneleita ja ylityksiä ja miten vaikutukset saadaan siedettäviksi.” Rata on eri asia kuin tie. ”Varaudumme kaavalla siihen, että jos rata on joskus kannattava, meillä on maankäytölliset valmiudet suunnittelun aloittamiseksi. Näkemykseni on, että jos rata joskus toteutuu, se on vuosikymmenten päässä”, Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi sanoo modernin rovaniemeläisen kahvilan nurkkapöydässä. Aikio näyttää kuvaa, jossa hän kurottelee veneen laidan yli ja pitää kiinni poron sarvista, kun yrittää pelastaa sen altaasta. Syy porojen aitaamiseen olisi suunnitteilla oleva Jäämeren rata. Minun pitää silloin kouluttautua toiseen ammattiin”, Muddusjärven paliskunnan poromies ja saamelaisaktivisti Jussa Seurujärvi, 23, sanoo. ”Koskematon luonto on vähissä.” Jussa Seurujärvi asuu vanhempiensa, siskojensa sekä neljän koiran kanssa samalla paikalla kuin monet aiemmat sukupolvet. Medianäkyvyyttä tuli ulkomaita myöten”, Seurujärvi sanoo samoilla sijoilla Ruohonvetämäjärven rannalla, missä yksi mielenosoituksista järjestettiin. Ratalinjaukseen on suunniteltu myös Koillisväylän datakaapeli sekä Rovaniemen Pirttikoskelta Utsjoelle menevä 400 voltin voimajohto. Laajat tuhot ovat kohta tärkein nähtävyys matkailijoille”, Aikio sanoo. 40 5/?2019 Maailman Kuvalehti. Porot tarvitsevat laiduntavina laumaeläiminä runsaasti vapaata elintilaa, jota Pohjois-Lapissa vielä on. Siellä se katkaisisi porojen talvilaidunalueen
Maailman Kuvalehti 5/?2019 41
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee, että Jäämeren rata pyyhkisi saamelaiset pois kartalta.
Suomen rataverkko vaatisi miljardiluokan investoinnit, jotta se voisi palvella luotijunia. ”Jäämeren rata lopettaisi saamelaisten perinteisen poronhoidon, joka on keskeinen osa saamelaiskulttuuria”, Sanila-Aikio sanoo Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen avarassa istuntosalissa, jossa Saamelaiskäräjät kokoontuu. Radan iso tehtävä olisi yhdistää Kiinan Jäämerelle suunnittelema Koillisväylän merireitti Kirkkoniemeen kaavaillun suursataman kautta Keski-Euroopan markkinoille. Maailman Kuvalehti 5/?2019 43. Kilpaileva maankäyttö kuten vesivoima, autotestaus, Puolustusvoimien harjoitusalueet, tiet, sähkölinjat, asutus, massaturismi, kullanhuuhdonta ja metsätalous ovat ajaneet saamelaiskulttuurin viimeiselle rajalle. Olen luvannut miehelleni ja lapselleni tehdä kaikkeni, että rataa ei tule.” Toteutuessaan rata koskettaisi jokaista saamelaista. Reitti on Kiinan pohjoinen silkkitie, joka kuuluu sen satojen miljardien dollareiden maapallonlaajuiseen One Belt, One Road -hankkeeseen. Julkista rahaa ei ole tulossa, koska maassa on melkoinen ra”Olen luvannut miehelleni ja lapsilleni, että teen kaikkeni, ettei rataa tule.” Inarijärvellä on saamelaisille monia pyhiä paikkoja. Järvellä on heille suurempi merkitys kuin vain vesi ja siinä elävät kalat. Ratasuunnitelmia hidastaa kysymys rahasta ja sen alkuperästä. ”Sukupolvilta toiselle siirtynyt trauma jatkuu meissä ja siirtyy eteenpäin. Kolonisaatiota jatketaan nyt siihen pisteeseen, että saamelaiset pyyhitään pois kartalta”, Sanila-Aikio sanoo. Jos paimentava poronhoito loppuu, katkeaa linkki luonnossa liikkumiseen, erilaisissa olosuhteissa selviämiseen, paikannimistöön ja niihin liittyvään kieleen ja kulttuuriin. ”Olemme menettäneet suomalaistamisen myötä uskontomme, yhteiskuntajärjestelmämme, maat ja vedet, kielemme. Jäämeren rata ei ole mikä tahansa rata. Hanketta ajavan liikemies Peter Vester backan ja hänen taustajoukkojensa visioissa välkkyy 400 kilometriä tunnissa kiitävä luotijuna. 15 miljardin euron Tallinnan-tunnelin rahoittajaksi on alustavasti lupautunut kiinalainen Touchstone Capital Partners ja rakennuttajakumppaniksi China Railway Group Limited. ”Perheeltäni putoaa pohja elämältä. Tuleeko poromiesmiehestäni joku konduktööri junaan”, Sanila-Aikio kysyy. Jäämeren rata olisi Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion mukaan viimeinen isku, vaikka perustuslain saamelaiskulttuurin suojapykälä kieltää sen kokoluokkaa olevan muutoksen saamelaisten elinoloihin. ”Juna veisi kiinalaisturistit parissa tunnissa Rovaniemeltä Jäämeren rannalle syömään kuningasrapuja”, Vesterbacka sanoo. Julkisissa selvityksissä moneen kertaan kannattamattomaksi laskettuun Jäämeren rataan Vesterbacka hakee tukea kiinalaisten lisäksi norjalaisilta. Kaivosoiminta, kullankaivuu, metsä-talous ja matkailu kutistavat porotalouden elinmahdollisuuksia. Inarijärven rannalla kulkeva rata riipaisisi saamelaisten sielua
”Melkein päivittäin sitä ajattelen. ”Ihmiset suhtautuvat aina pelokkaasti ja negatiivisesti asioihin, joita he eivät tunne. 400 kilometriä kulkeva luotijuna ja aidattu ratalinja halkaisisivat pysyvästi porojen laidunalueet. ”Nuoret haluavat jatkaa vuosisatoja kestäneitä perinteitä”, Seurujärvi sanoo. 44 5/?2019 Maailman Kuvalehti. taverkon korjausvelka sekä tarve parantaa Etelä-Suomen junayhteyksiä. Poronhoito on ollut Jussa Seurujärvelle arkea siitä lähtien, kun isä opetti hänelle lapsena eläinten käsittelyn. Eivät saamelaiset ole tähänkään mennessä kuolleet Norjassa, vaikka sinne on rakennettu rautateitä. Kotitalonsa valoisassa tuvassa pirttipöydän ääressä Seurujärvi pohtii, miten kaikki hänen elämässään liittyy poronhoitoon. Porokoira Cirri on Jussa Seurujärven koiralauman ehdoton valtias. ”Hienointa on luonnossa oleminen ja eläinten kanssa touhuaminen. Jos rata tulee, meille ei jää mahdollisuuksia jatkaa poronhoitoa sellaisena kuin olemme sitä aina tehneet.” Vaikka ratahanke ahdistaa, on Muddusjärven paliskunnassa kasvamassa nuoria poromiehiä ja poronaisia, kuten Jussan sisar Maiju Seurujärvi. Yhteisöllisyys on hyvä, kun saa tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka on tuntenut lapsesta saakka”, hän kuvailee työtään. Kun olen lomalla ja rauhoitun, jaksan tehdä sitten työn paremmin. ”Kun korjaan moottorikelkkaa, ajattelen, että voin tehdä työni kunnolla. Raha ei ole Vesterbackalle este, eikä myöskään saamelaisten asema. Ja vapaus, kun ei tarvitse katsoa kelloa ja sen kanssa elää. Mikään kulttuuri ei ole niin heikko, että yksi rautatie sen tuhoaisi.” Siirrymme radan suunnitellulta rakennuspaikalta Seurujärven pihapiiriin, jossa hän ja hänen isänsä ovat viettäneet lapsuutensa ja jossa perheen isovanhemmat elävät omassa talossaan. Koivujen pökkelöt Vuotson takamailla kertovat karua kieltään lähes 60 vuoden takaisista metsien myrkytyksistä. Porot voivat ylittää teitä ja autot väistävät niitä. Professori Pekka Aikio on nähnyt kotiseudullaan Vuotsossa, miten Lapin luonnon ja saamelaisten elintavan tuhoaminen on edennyt askel askeleelta. Poronhoito on aina mielessä.” Ratahankkeessa on juuri nyt suvantovaihe, mutta sen varjo lepää saamelaisten yllä
1970-luvulla alettiin ajatella, että saamelaisten erityisasema on osa hyvinvointivaltion ideaa, kunnes 1990-luvun lopulla tuuli kääntyi. Lappi oli periferiaa, jota tarkasteltiin taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Saamelaisille ei voi antaa päätösvaltaa, koska he eivät siihen kykene”, Oulun yliopiston saamelaiskulttuurin professori Veli-Pekka Lehtola sanoo. Luonnonlapsia ja isäntäajattelua ”Inarin kirkkoherra Tuomo Itkonen määritteli 1920-luvulla, että suomalaisilla on isäntäajattelu saamelaisia kohtaan. ”Jäämeren rata on tyypillinen hanke, jossa saamelaisia ei kuunnella heitä itseään koskevassa asiassa”, Lehtola sanoo. Saamelaisia pidettiin luonnonlapsina, joille piti levittää suomalaista sivistystä. Tämä kehitys on kärjistynyt viime vuosina.” Esimerkit ovat karmeita: ILO:n alkuperäiskansoja koskevan sopimuksen hylkääminen, Tenon kalastussopimuksen riidat, saamelaismääritelmän kyseenalaistaminen ja nyt Jäämeren ratahanke. Maailman Kuvalehti 5/?2019 45. ”Alettiin kysyä, miksi vähemmistöillä pitäisi olla erityisoikeuksia
Otsikon kysymys tuntuu yksinkertaiselta. Maaseudulta kotoisin olevan äitini varttui puolestaan 1940-luvulla perheessä, johon kuuluivat vanhempien ja sisarusten lisäksi äidin isän vanhemmat ja heidän naimattomat lapsensa. Henkilökohtaiset perhekäsitykset muuttuvat elämän aikana. Joillekin perhe rajautuu tiukasti samassa kotitaloudessa eläviin ihmisiin. Silti nykyiset (ihmislajikeskeiset) perhetilastomme perustuvat hyvin rajattuun kategorisointiin: suomalaisissa perhetilastoissa lapsiperhetyyppejä on kuusi, kun esimerkiksi Tanskan tilastoissa tietoa kertyy 37 erilaisesta lapsiperhetyypistä. Lapsuudenperheeseeni kuului isä, äiti ja seitsemän sisarusta. Voi olla, että maapallon syvenevä kriisi pakottaa meitä muuttamaan käsityksiämme läheisistä suhteista innovatiivisempaan suuntaan, perhetutkija ja sosiaalipsykologi Vaula Tuomaala kirjoittaa. Sosiologit Ulrich Beck ja Elisabeth Beck-Gernsheim totesivat jo 1990-luvulla, ettei perhettä voi määritellä tyhjentävästi, koska läheissuhteisiin liitetyt sisällöt, odotukset ja normit vaihtelevat ihmisten välillä ja eri suhteissa. Omaan perheeseeni kuuluu nyt puoliso, 7-vuotias Hoto-kissa sekä tammikuussa syntyvä esikoisemme. Yleensä perheeseen luetaan läheisiksi koettuja ihmisiä, mutta sekään ei ole itsestään selvää: hyvin etäiseksi koettu verisukulainen saatetaan lukea perheenjäseneksi, mikä kertoo kenties jotain biologiaan perustuvien siteiden normatiivisesta voimasta. M ikä on perhe. Agraari-Suomen perhekokoonpanot ja asumisjärjestelyt olivat huomattavasti nykyistä laajempia. Vastauksia siihen on kuitenkin monia. Nykyisellä ydinperheja kotitalouskeskeisellä perhekäsityksellä on historialliset juurensa ja se on usealle ihmiselle tuttu, muttei millään tavalla ainutlaatuinen tapa ymmärtää perhe. Hyvin lähellä perheenjäsenen lokeroa majailee myös muutama läheinen ystäväni. Toisille se voi sisältää suuren joukon sukulaisia ja ystäviä, jotka ovat joko arjessa mukana tai sitten eivät. Näin määrittelin perheeni vielä pitkään sen jälkeen, kun olin muuttanut omilleni. LisäkKuvitus: Tuomas Kärkkäinen Suomalaisissa perhetilastoissa lapsiperhetyyppejä on kuusi, Tanskassa 37. Toisaalta entisajan maalaistalon pihapiirissä eläneitä kissoja ei luettu samalla tavalla perheenjäseniksi kuin 2000-luvun urbaaneissa kotitalouksissa. O massa tutkimuksessani olen pyytänyt ihmisiä itse määrittelemään perheensä ja kertomaan, kuinka läheiseksi he kokevat nimeämänsä henkilöt ja miten nämä osallistuvat vastaajien elämään. Mikä on perhe. 46 5/?2019 Maailman Kuvalehti ESSEE. Suomessakin useaan kotitalouteen, kaupunkiin tai maahan hajautunut perhe-elämä sekä esimerkiksi sosiaalinen vanhemmuus, johon ei liity vanhemman ja lapsen välistä biologista sidettä, ovat arkipäivää yhä suuremmalle joukolle ihmisiä. Jokaisella ihmisellä on jokin käsitys siitä, mitä perhe sisältää ja merkitsee juuri hänelle. Näin päästään lähemmäksi elettyä arkea ja perhesuhteiden merkityksiä. Tyhjentävää vastausta kysymykseen perheen olemuksesta on kuitenkin turhaa etsiä minkään maan väestötilastoista
Vaikka itse haluankin pitää vauvani – huom. Maailman Kuvalehti 5/?2019 47. Ehkä ratkaisuja nousee esille viimeistään silloin, kun vaikkapa huoltosuhteen heikkenemisestä aiheutuva kriisi realisoituu. Entä kuinka pitkälle näitä asioita voidaan ajatella pelkästään ihmisen näkökulmasta. Itsellisiä äitejä koskevassa tutkimuksessani näkyy, kuinka käsitys perheestä oman lapsen sisältävänä yksikkönä vaikuttaa osaltaan siihen, että naiset lähtevät päämäärätietoisesti tavoittelemaan lapsihaavettaan, huolimatta kustannuksista tai tulevaisuuteen liittyvästä epävarmuudesta. Saako sosiaalinen vanhemmuus vahvempaa jalansijaa, kun yhä harvempi saa samoja geenejä kantavan jälkeläisen. Y hdysvaltalainen feministiteoreetikko Donna Haraway on ehdottanut, että vauvojen tekemisen sijaan suuntautuisimme uudenlaisia sukulaisuuksia kohti ja loisimme lajien rajat ylittäviä suhteiden verkostoja. Lähihistoriamme suuret yhteiskunnalliset muutokset, kuten kaupungistuminen, vaurastuminen ja naisten siirtyminen kodeista palkkatyöhön kytkeytyvät merkittäviin siirtymiin perheenä elämisen tavoissa. Puolison puute täytyy ehkä hyväksyä, mutta lapsen puutteelle on mahdollista tehdä jotain, kuten hakeutua hedelmöityshoitoihin. Uusia läheisten suhteiden ja perheen uudelleenmäärittelyä koskevia avauksia on toistaiseksi kuultu aika vähän. Ilmastonmuutos ja väestörakenteen muutoksista nousevat uhkakuvat paineistavat tilannetta entisestään. Hoiva, kotitalouden ylläpito ja tunteiden käsittely vievät aikaa ja voimia. Jos elämästä on vaarassa tulla selviytymistaistelua, eikä yhteiskuntapolitiikan keinoin löydetä ratkaisuja esimerkiksi hoivan järjestämisen akuutteihin kysymyksiin, muovaa tämä varmasti ihmisten käsityksiä perheestä ja omasta toimijuudestaan liittyen läheisiin suhteisiin. Huolenpidon tarve on universaalia ja lajirajat ylittävää. Voi olla, että maapallon syvenevä kriisi pakottaa meitä muuttamaan käsityksiämme läheisistä suhteista innovatiivisempaan suuntaan, jossa myös eri lajien väliset kytkökset tulevat viimein otetuksi vakavasti. Yksilöllisiä perhekäsityksiä tarkastelemalla päästään jäljittämään perheeseen liitettyjen merkitysten ja ihmisten valintojen ja toiminnan välistä yhteyttä. päättäjät: en kansantaloudellisista, vaan syvästi henkilökohtaisista syistä – näen Harawayn poleemisessa avauksessa pilkahduksen toivoa. Tällaiset valinnat eivät olleet lainkaan mahdollisia muutama vuosikymmen aiemmin. Mitä tulee tilalle. Samoin jos ja kun yhä useampi jää ilman biologista jälkeläistä, perustuu yhä harvemman käsitys perheestä isän, äidin ja biologisten jälkeläisten muodostamalle yksikölle. si ihmisen elämänkaareen sisältyy nykyisin läheissuhteisiin liittyvien traditioiden ja itsestäänselvyyksien sijaan yhä enemmän mahdollisuuksia sekä valitsemisen ja päätöksenteon paikkoja. On selvää, että myös esimerkiksi syntyvyyteen, maapallon kantokykyyn ja ilmastonmuutokseen liittyvät ajankohtaiset keskustelut koskettavat ja muuttavat paitsi käsityksiämme ja ihanteitamme läheisistä suhteista, myös tapojamme elää ja toimia niissä. Korostuuko silloin ystävien rooli. Niiden rinnalla kulkevat työelämästä tulevat vastuut. S uhteensa vapaasti valitseva ihminen ei kuitenkaan pääse pakoon läheisiin suhteisiin sisältyviä vaatimuksia
Harrastukset Työn ja perheen jälkeen aikaa jää lähinnä palautumiselle kirjallisuuden parissa. Kahden kulttuurin lapset eivät ole mistään kotoisin. Toista on mahdoton muuttaa. Suomessa tulisi olla oikeus rekisteröidä useampi kuin yksi äidinkieli. Puolison sosiaaliset verkostot ja esimerkiksi kielitaito ovat tärkeitä, mutta tukena oleminen voi myös olla hyvin raskasta. Suomalaiset ovat ennakkoluuloisia ulkomailta muuttaneita kohtaan. Ei missään nimessä mahdotonta! Muutoksen tulee kuitenkin lähteä itsestä ja omasta kyvystä reflektoida ja joustaa. Ihmiset pitää voida kohdata ihmisinä. Tanja Del Angel Ammatti Familia ry:n vt. Tämän lisäksi erilainen tausta ja esimerkiksi maahanmuuton ja kotoutumisen kiemurat voivat kasautua näiden päälle. Yksikielisyys on poikkeus, monikielisyys rikkaus. Oma puoliso on paras kotouttaja. 18 vuotta kestänyt suhde meksikolaiseen puolisoon sekä pariskunnan 7ja 12-vuotiaat lapset antavat kokemusasiantuntijuutta. Kahden kulttuurin parisuhteet ajautuvat helposti kriisiin. Puoliso voi olla tärkeä tuki, muttei aina se paras. Kyllä. Kontakti toiseen kulttuuriin voi auttaa ymmärtämään myös omia ajatusmalleja uudella tavalla. Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja muita kohtaan. Kaikki perheet ovat omanlaisiaan, ja lähtökohtaisesti monikielisyys on rikkaus. Koti kahdella kulttuurilla Kahden kulttuurin perheitä tukevan Familia ry:n toiminnanjohtaja Tanja Del Angel, 42, korostaa, että jokainen kahden kulttuurin perhe on ainutlaatuinen. Tämä valitettavasti näkyy myös erotilastoissa. Monikielisyydestä voi muodostua perheessä ongelma. Suomessa ei osata arvostaa tiivistä perhe-elämää. RUOHONJUURELLA Järjestövaikuttaja vastaa väitteisiin. Ehkä se on osa ihmisyyttä. EE VA A N U N D I Kuka. Yhden äidinkielen vaatimus piilottaa puhutun kielen moninaisuuden, eikä vastaa suomalaisten koettua todellisuutta. Yhä enemmän tunnutaan korostavan yksilöllisyyttä ja yksin pärjäämistä, ja toisesta tuen hakeminen nähdään ikään kuin heikkoutena. Tomi Kristeri Maailman Kuvalehti 5/?2019 49 Ihmiset & ilmiöt. Lapsuudessa opittuja perhemalleja on mahdoton muuttaa. Maahanmuuttaja on ongelmallinen käsite. Ennakkoluulot eivät ole mikään suomalaisten erityispiirre. Hehän ovat nimenomaan monesta paikasta kotoisin! He ovat enemmän kuin osiensa summa ja sata prosenttia omia itsejään. toiminnanjohtaja Tausta 10 vuoden työkokemus Familiassa. Termi käsittää laajan kirjon ihmisiä, joilla on erilaisia vahvuuksia, haasteita ja tarpeita. Samat haasteet kuin missä tahansa parisuhteessa ovat tietenkin läsnä. Haasteita voi kuitenkin syntyä, jos kielten käyttöä perheissä ei ole suunniteltu riittävästi tai jos monikielisyyteen ei ole saatu tukea
Isä tähtäsi tohtorin tutkintoon, mutta elämä tuli väliin ja minä synnyin. Ima: Nuoruudessa teimme ja ennen kaikkea luimme eri juttuja: Uwa tiedettä ja fantasiaa, minä Mika Waltaria. Uwa: Kuitenkin Ima on minua tosi paljon järjestelmällisempi Ima Iduozee valokuvattiin tätä kuvaa varten Helsingissä ja Uwa Iduozee New Yorkissa, missä hän on asunut reilun vuoden. Ima: Uwa on perheen esikoinen, ja minä puolitoista vuotta nuorempi keskiveli. Meidän kulttuurissamme esikoisella on erityinen vastuunkantajan rooli. Ennen kuin aloin opiskella valokuvausta, luin jopa teknillisessä korkeakoulussa automaatioja systeemitekniikkaa. Teksti: Anni Valtonen Kuvat: Laura Oja ja Java Jones TOISIINSA NOJAAVAT U wa: Isämme tuli 1970-lvulla Nigerian Benin Citystä opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa Turun yliopistoon ja tapasi silloin äidin. Ima: Asuimme lapsuuden Maunulassa ja Pitskussa (Pitäjänmäki), jossa isä ja äiti asuvat edelleen. Pelasimme fudista, korista ja treenasimme yleisurheilua. Uwaan on varmaankin kohdistettu eniten odotuksia, ja monessa jutussa Uwa on ollut tien raivaaja meille nuoremmille. Meillä on vielä pikkuveli Ade, 25, joka tekee musiikkia artistinimellä Bizi. 50 5?/?2019 Maailman Kuvalehti SUHTEITA Ihmiset puhuvat toisistaan. Uwa: Isähän toivoi, että me pelattaisiin myös tennistä. Side heidän välillään on edelleen vahva, vaikka toinen asuu nyt New Yorkissa ja toinen Helsingissä. Valokuvaaja ja videokuvaaja Uwa, 32, ja koreografi-ohjaaja Ima, 30, Iduozee jakoivat lapsuudenkodissaan Helsingin Maunulassa kaiken. Se oli jotenkin sen haave. Imalla taas on aina ollut selkeämpi oma polku. Uwa: Tunsin kyllä, että minua puskettiin erityisesti isän taholta myös johonkin perinteiseen lakimies-lääkäri -putkeen. Uwaan tarttuu tilastotieto ja numerot, minua ne eivät niinkään puhuttele. Lapsina meitä kannustettiin tekemään kaikkea, erityisesti lukemaan ja urheilemaan
Uwa: Molemmat olemme myös sosiaalisia, mutta nyt vanhemmiten ainakin minussa on alkanut korostua introvertti puoli. Uwa: Joo, varsinkin sillä yhdellä naapurintädillä oli aina jotain kommenttia. ja organisoidumpi. Uwa: Tiukka kuri liittyi osaltaan siihen, että isä tulee eri kulttuurista ja heijastelee omia arvojaan. Tunnemme toisemme läpikotaisin. Ima: Joo, minulla paloi hermot, kun meidän siisteyskäsitykset oli ihan erilaiset. Joskus Ima meni niin pitkälle, että merkkasi viivalla oman puolensa huoneesta. Ei se tajunnut eikä tajua vieläkään kaikkia suomalaisen yhteiskunnan nyansseja. Muut eivät tiedä, että Uwa, 7, halusi isona olla NBAkoristähti ja tehdä sivutöitä Nasalle. Meillä on tosi paljon korostettu kotona myös koulutuksen merkitystä. Hän ei pelkää ottaa riskejä. Mutta luulen, että siteemme on niin vahva juuri siksi, että jaoimme sen tilan ja kaiken muunkin. Uwa: Kyllä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty: ei viisivuotiaalla ole kovin akateemista ymmärrystä asioista. Mehän jaoimme saman huoneen Maunulassa kahdeksantoista vuotta. Kerroimme siitä vanhemmille ja saimme tilanteen ratkaistua ja rekan takaisin. Ihmettelimme lapsena, jos jollain kavereilla oli omat huoneet. Ima: Ehdottomasti sama juttu minullakin. Isä teroitti meille aina kunnioituksen tärkeyttä. Ima: Joo, meillähän on ollut lukemattomia jännittäviä kokemuksia, ihon ja tukan kommentoimisesta kaikennäköiseen huuteluun. Välillä on saatava omaa rauhaa. Molemmat tulevat duunariperheistä ja ovat siksi tahtoneet, että meillä on mahdollisimman paljon vaihtoehtoja, mistä valita. Imalla meni pannu jumiin, kun olin niin epäsiisti. Uwan ärsyttävin piirre: Ihan eri käsitys siisteydestä kuin minulla. U wa: Muistan jostain syystä sen, kun Maunulan leikkipuistossa sinulta vietiin rekka ja sinua potkaistiin hiekkalaatikolla. Ima: Vanhemmilla ei ole ollut helppoa. Maunulassa oli aina joku naapuri, joka jaksoi huudella n-sanaa. Kadehdin Uwan kykyä hypätä uusiin juttuihin ja ottaa suvereenisti asiat haltuun. Akkuja on pakko ladata välillä. Sillä oli monia pelkoja, jotka nousevat sen omista kokemuksista Suomessa. U wa: Meillä oli lapsena kova kuri ja nuoruudessa arestia arestin perään. Ima: Äiti kehotti aina olemaan rasistisen kohtelun yläpuolella. Vanhemmat tahtoivat pitää huolen siitä, että pysymme oikeilla poluilla. Ima: Isä tuli tänne 70-luvulla afrikkalaisena miehenä ja on nähnyt ja kokenut esimerkiksi sen, että koulutuksella oli varsinkin siihen aikaan iso merkitys, vaikka se ei aina takaa työllistymistä. Äiti taas on tehnyt työuran erityisluokanopettajana. Uwa: Isällä on tätä nykyä rakennusalan yritys veljensä kanssa. Parasta Uwassa: Määrätietoisuus ja rohkeus. ”On ollut tärkeää, että vierellä ja himassa on joku tyyppi, joka on samannäköinen ja -ikäinen.” 52 5?/?2019 Maailman Kuvalehti. Ima: Kulttuurieron huomasi siinäkin, että esimerkiksi kun kävi kavereilla kylässä, heidän kodeissaan oli valtava ero siinä, miten vaikkapa äidille puhuttiin. Ei olisi tullut mieleenkään puhua äidille epäkunnioittavasti
Mutta se ei tietenkään riitä. On myös käsiteltävä asioita, löydettävä tila puhua ja jakaa. Uwa on tehnyt isompia elämänmuutoksia kuin minä: muuttanut New Yorkiin, saanut viisumin, alkanut elää ja tehdä työtä uudessa maassa. Ima: Vuosien myötä meidän tekemisemme ovat alkaneet lähentyä toisiaan. Verkkokalvolle on piirtynyt yksi kuva sieltä: koko perhe ja sukulaiset siinä ympärillä. Me kaikki veljekset olemme löytäneet tiemme luovilta aloilta. Pidämme yhteyttä koko ajan Messengerissä, WhatsAppissa, FaceTimessa ja Skypessä. On aina helppo pistää jotain pystyyn ja pitää hauskaa. Ima on myös aina valmis auttamaan, kun häntä tarvitaan. Uwa: Isän näkemys oli, että kovettamalla itsensä ihminen selviää kaikesta. Kun ei ole koskaan kokenut, että istuisi yhteiskunnan normeihin, niin kai sitä on helpommin uskaltanut lähteä tekemään jotain poikkeavaa. Saan nojata häneen. Uwa: Meille luovuus on hyvinvoinnin kannalta olennainen asia. Ima hoitaa hommat, häneen voi nojata ja hän puolustaa lähipiiriään. Uwa: Imassa arvostan sitä, että hän on aina tiennyt, mitä haluaa. Kävimmne myös kaksikielisen esija peruskoulun. Ja siitä, että mentäisi yhdessä Nigeriaan veljesten kesken vain olemaan ja irrottautumaan rutiineista. Parasta Imassa: Luotettavuus. Uwa: Joo, minäkin haaveilen jostain yhteisestä proggiksesta. Se liittyy myös siihen, että Uwa ei pelkää olla eri mieltä. Vaikka toinen on Atlantin takana, etäisyys pysyy pienenä, kun voi käyttää kaikkia kanavia. Uwa: Niin, aiemmin olimme käyneet perhereissulla tyyliin kerran äidin kanssa Turkin Alanyassa ja joskus Tukholmassa. Uwa ottaa riskejä eikä lamaannu epäonnistumisen pelon alle – kun hän päättää lähteä, hän lähtee. Muut eivät tiedä, että Ima piilotti lapsena voileipiä pöydän alle tai heitti ruokaa parvekkeelta alas, jos hänellä ei ollut nälkä. Ima oli täällä käymässä alkukesästä ja itse kävin lopputalvesta Suomessa. Koreografin töiden lisäksi ohjaan myös musiikkivideoita ja muuta liikkuvaa kuvaa – ja Uwa tekee dokkareita ja mainoksia valokuvauksen lisäksi. Ima: Tuohon Nigerian-matkaan liittyy se, että me oltiin odotettu niin kauan sitä, että tavataan yhdessä loputkin sukulaiset Benin Cityssä ja Lagosissa. Vaihdamme kuulumisia tai suosittelemme toisillemme kirjoja, biisejä, lehtijuttuja ja leffoja. Teflonia pintaan, perkele. Ima: On ollut siksi niin tärkeää, että vierellä ja himassa on joku tyyppi, joka on samannäköinen ja -ikäinen ja jonka kanssa voi jauhaa näitä juttuja. Ima: Se on pakko tehdä, että selviää – ettei elämä heittele miten sattuu. Hän osaa fasilitoida juttuja niin meidän veljesten, serkusten kuin frendienkin kesken. Ei-valkoisena Suomessa on tärkeää löytää vertaistukea joko perheen sisältä tai ystäväpiiristä. Meillä on ilmeisesti kaikilla taipumusta melankoliaan – olisiko se suomalainen piirre meissä. Ja viime joulun ja uuden vuoden aikoihin oltiin pari viikkoa yhdessä Nigeriassa koko perhe. Uwa työstää valokuvakirjaa afrosuomalaisuuden historiasta Maryan Abdulkarimin kanssa ja kuvaa ensimmäistä täyspitkää dokumenttielokuvaansa New Yorkissa. Minä helposti sulkeudun omaan kuoreeni, mutta Ima pitää huolen, että jengi tulee yhteen. Maailman Kuvalehti 5/?2019 53. Kadehdin Iman luontevuutta ja sitä, miten sinut hän on itsensä kanssa pukeutumisesta lähtien. Ima: Tuo Nigerian-matka oli meidän perheen ensimmäinen yhteinen matka ikinä. Uwa: Ima on meistä kahdesta parempi pitämään yhteyttä ihmisiin. Ima: Minä taas ihailen Uwan rehellisyyttä ja suoraviivaisuutta kommunikaatiossa. Itse olen oppinut tähän paljon myöhemmin. Meitä auttoi se, että ystäväpiirissä on aina ollut jengiä ympäri maailmaa. Ima osaa olla todella kiukkunen, kun ei ole syönyt. U wa: Kun näemme Iman kanssa, me vaan olemme ja juttelemme jommankumman kotona, juomme ehkä lasit viiniä, keskustelemme elämästä. ”Äiti kehotti aina olemaan rasistisen kohtelun yläpuolella.” Ima ja Uwa jakoivat saman huoneen siihen saakka kun he muuttivat omilleen. Ima: Noina vuosina näimme suhteellisen usein paitsi silloin, kun Uwa opiskeli kuvajournalismia Tampereen yliopistossa. Uwa: Olen nyt ollut New Yorkissa reilun vuoden. Jos ei saa luoda ja ilmaista, se vaikuttaa psyykeen. Olemme Uwan kanssa käyneet isot ajatuskiepit läpi nuoruuden vääntöjen jälkeen, puhuneet asiat auki ja selväksi. Kaikki menee tunteisiin heti. U wa: Me molemmat olemme muuttaneet kotoa 18-vuotiaina, ja sitten asuneet Punavuoressa omissa asunnoissamme useamman vuoden. Ima Iduozee tekee tällä hetkellä koreografiaa Kansallisoopperan Don Giovanniteokseen ja ohjaa lyhytelokuvaa Jaamil Olawale Kosokolle New Yorkin EMPAC:iin (Experimental Media and Performing Arts Center). Iman ärsyttävin piirre: Nälkäkiukku. Totta kai käymme yhdessä myös ulkona, meillä on yhteisiä kavereita. Ima: Jos on mennyt pitkä aika, puhumme kauhealla paineella kaiken ulos ja sitten järjestämme jotain frendien kanssa. Haaveilen, että voisimme tehdä joskus Uwan kanssa jotain duunia yhdessä
Teksti: Ruut Tolonen Kuva: Markus Sommers Leo Straniuksen ilmastoesikuviin kuuluvat muun muassa Greta Thunberg ja Pentti Linkola. ”Ihailen myös Mari Pantsarin kaltaisia ihmisiä, jotka hallitsevat hienosti Twitterin ilmastokeskustelua.” 10 KYSYMYSTÄ. Ekoisi uskoo tulevaisuuteen Leo Stranius, 45, on ilmastovaikuttaja, kaupunginvaltuutettu ja isä, jonka mielestä ilmastonmuutoksesta pitää alkaa kertoa lapsille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa
Niiden avulla rentoudun ja palaudun. Vahva odotukseni on, että sitten kun olen työni tehnyt, siirrymme sosiaalisesti oikeudenmukaiseen ja hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa luonnon monimuotoisuus lisääntyy ja kansalaistoiminta kukoistaa. Vaadin itseltäni tosi paljon, mutta en odota, että muut tekevät samoin. Olen ollut tuomassa niitä julkiseen keskusteluun. Eniten kasvatusta ohjaa ajatus elämän ja ympäristön kunnioituksesta ja luonnon itseisarvosta. Järjestöissä tehdään asioita täydestä sydämestä, ja motiivi on kirkas ja kiistaton. Pohditko lastenhankintaasi ilmastonäkökulmasta. Paheeni on laadukas teknologia kuten älykello, älysormus, tietokoneet ja puhelimet. Asuin isovanhempieni luona ja opin heiltä, että vaikka itsellä olisi kuinka vähän, aina on varaa auttaa muita. Luotan siihen, että elämä kantaa ja jos jotain haluaa, sen voi saada. Sen osana talvipyöräily, veganismi ja muut arjen ilmastovalinnat ovat nousseet trendiksi. 10 Mitä odotat tulevilta vuosikymmeniltä. Olenhan itsekkäästi halunnut kokea vanhemmuuden – vieläpä kahteen kertaan. Olen saanut olla mukana siinä kulttuurinmuutoksessa, jossa ympäristöja ilmastoasioista on tullut politiikan teon kovaa ydintä. Eniten ahdistaa kuitenkin se, että nykymenolla meiltä loppuu aika kesken. Olen optimisti ja näen tulevaisuudessa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia. Siirryin juuri töihin yritysmaailmaan, koska siellä tarvitaan välittömiä muutoksia, mutta jatkan varmasti järjestöissä toimimista. Voi, helposti. Kuinka hemmottelet itseäsi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät myös lasten elämässä, joten ymmärrystä aiheesta pitää alkaa kasvattaa niin varhain kuin mahdollista. Leikkimällä lasten kanssa sekä juosten, pyöräillen ja uiden. 8 Voiko ilmastoahdistus mennä liian pitkälle. Emme voi ajautua vastuunpakoilun kehään, jossa yksilöt siirtävät vastuun poliitikoille ja poliitikot yrityksille, jotka taas sanovat, että ne toimivat niin kuin kuluttajat haluavat. 3 Sinulla on kaksi lasta. Käytännössä tämä tulee kotonamme esiin joka asiassa: mitä syödään, miten kuljetaan, mistä puhutaan. 4 Kirjoitit aikanaan Ekoisiblogia. 6 Ilmastonmuutoksen torjunta on ensisijaisesti päättäjien tehtävä, mutta mitä kansalaisilta voi vaatia. 1 Omaelämäkertasi Ekoistin muistelmat ilmestyi juuri. Viime kädessä muutos lähtee aina yksittäisistä ihmisistä. Luottavaisuuttani nakertaa silti ilmastotieteen tuoma tieto siitä, miten nopeasti meidän pitää tehdä valtavia muutoksia. 9 Olet tehnyt sekä palkkaettä vapaaehtoistyötä järjestöissä. Ehdottomasti. Mutta olen oppinut Jari Sarasvuolta, että toivottomuus on moraalitonta. ”Greta Thunberg on näyttänyt että tarvitaan tekoja ja toimintaa, ja toivo seuraa niiden perässä.” Maailman Kuvalehti 5/?2019 55. Vuonna 2011 hallitusohjelmaan saatu hiilineutraaliustavoite, Ilmastolaki-kampanja, ympäristöministeriön pelastaminen 2015, vegaaniruoka Helsingin päiväkoteihin, turkistarhauksen lopettamista vaatinut ja ensimmäinen eduskuntakäsittelyyn päätynyt kansalaisaloite, lihaton lokakuu… Muun muassa näitä olen ollut edistämässä yhdessä muiden kanssa. Itse saatan esimerkiksi kokea huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi haluaa muoviin pakatun tikkarin, vaikka kyseessä on pieni asia. Tosiasia silti on, että hätätila on niin suuri, että kaikilta pitää vaatia kaikkea. Mitkä ovat tärkeimmät kasvatusperiaatteesi. Lapset aiheuttavat elämällään ja toiminnallaan päästöjä, joten tässä kysymyksessä olen jossain määrin luopunut ympäristöarvoista. Kuinka se on vaikuttanut sinuun. Olimme puolisoni kanssa pitkään adoptioprosessissa. Tarkastelen kaikkia valintojani ympäristöja ilmastonäkökulmasta. 7 Elät ilmastosyistä niukasti ja kurinalaisesti. Johonkuhun toiseen se, että on joutunut kasvamaan pitkälti yksin, olisi vaikuttanut toisella tavalla, mutta minulle taustani on luonut vahvan itsetunnon. Kipuilin asian kanssa vuosia. Arvopohjainen, intohimoinen työ ja riippumattomuus. 5 Tarvitseeko lasten tietää ilmastonmuutoksesta. He majoittivat vaatimattomassa kodissaan kulkureita, kerjäläisiä ja romaneja. Mikä on suurin saavutuksesi tähän mennessä. Kääntöpuolena on se, miten asian osaa sanoittaa niin, ettei ilmastokriisin ratkaisu ole lasten vastuulla. Luovuimme adoptioaikeesta kuitenkin siksi, että koimme vievämme paikan niiltä, joilla ei ole mahdollisuutta saada lasta muulla tavalla. Mikä on järjestöjen vahvuus. Greta Thunberg on puolestaan näyttänyt, että tarvitaan tekoja ja toimintaa, ja toivo seuraa niiden perässä. Ajattelimme, ettemme halua biologisia lapsia, koska maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä. On kiinnostavaa seurata ja mitata elämääni niiden avulla. Olisi absurdia esimerkiksi ajatella, että vaikka muu perhe on vegaaneja, lapselle tehtäisi jotain muuta ruokaa. 2 Lapsuutesi oli vähäosainen ja ajoin turvaton
Hostelleissa ja sohvasurffaamisessa on niissäkin omat huonot puolensa. Välillä juttu luisti vuolaasti, toisinaan kielimuuri esti sanoilla kommunikoinnin. Matka alkaa Via Balticaa pitkin Latvian ja Liettua läpi kohti Valko-Venäjää, Ukrainaa, Molodovaa, Romaniaa ja Bulgariaa. Tammikuussa 2015 valokuvaajatoimittaja Emma Vepsä liftasi Moskovasta Afganistaniin. Kuvat vaikkapa loskaisista tienpenkoista tai sinertävistä vuorimaisemista välittävät reissun vaihtelevat tunnelmat erinomaisesti. Tämän albumin kaveriksi kannattaa tutustua myös Romano Dromin uutuuteen Give me wine. Paria seksin ehdottelijaa ja uhoavia poliiseja vaarallisempaa matkalaisen tielle ei osu. Liftaaminen valitaan matkustusmuodoksi monista eri syistä. Parno Grasztin musiikki elää hetkessä. Kirjassa kuvataan silti muutakin kuin kulkurielämän auvoa. Kiinnostavaa luettavaa ovat myös liftaamista koskevat pohdiskelut. Usein matka taittui rekan kyydissä, ja menopelistä riippumatta melkein aina miesten kuljettamissa autoissa. Teoksen runsas kuvitus on hyvin yhteydessä tekstiin. Vuonna 1987 Paszabin kylässä itäisessä Unkarissa ryhmä mestarimusikantteja kokoontuu. Vepsän liftausreissujen missiona on osoittaa, että ”suurin osa maapallon Emma Vepsä Tie Teheraniin. Seuraavat sukupolvet jatkavat samalla nimellä, naisia tulee mukaan. Kyydin odottaminen kylmissään ja väsyneenä ei aina ole herkkua ja liftaamiseen kuuluva sosiaalisuuden pakko väsyttää. Elekieli sentään toimi aina, ja yhteyttä toi myös musiikki, jota Vepsä guitalelellään soitteli. Liftaaminen voi olla myös maailman parantamiseen liittyvä elämäntapa ja mahdollisuus yllättäviin kohtaamisiin. Määränpäänä siintää tällä kerralla Teheran. Vepsän mukana myös me mukavuudenhaluiset pääsemme tien päälle. Yhtyeen nimi, suomeksi ”Valkoinen hevonen”, viittaa romanikulttuurissa puhtauteen ja vapauteen. Tolkuttomat kekkerit vaihtuvat äkkipäätä sydämen murheet vuodattavaan lauluun ja siitä takaisin fiestaan. Perheet yhdistävät. Sutjakkaasti rullaavaan matkakertomukseen on dokumentoitu liki 7 000 kilometrin mittainen taival kokonaisuudessaan. Kohtaamisia oli monenlaisia. Romanimusiikkia, joka elää hetkessä Kirja. Reissu oli hurja, mutta se ei suinkaan latistanut naisen menohaluja. Yksi haluaa säästää rahaa, toiselle tärkeää on seikkailu ja vapauden tunne. Syntyy yhtye, jonka soittajat ovat sukua keskenään – kuten romanimusiikissa usein. Kansainvälisen dokumenttielokuvankin aiheena ollut Parno Graszt on jälleen julkaissut elämänriemua syleilevän levyn. Vepsä kuvaa tarkasti liftausetapit ja -tekniikat sekä liftaajan autoonsa ottaneet kuskit. Viulut ja cimbalom kiihdyttävät villiin laukkaan, kaihoisat kitarat säestävät huoletonta ravia. Marjo Jääskä Levy. Vepsän tapaamat ihmiset ovatkin järjestään asiallisia, monet jopa mukavia. Mika Kauhanen Terveiset tien päältä 56 5?/?2019 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Turkissa viivähtämisen jälkeen matka jatkuu Iraniin, Teheraniin, ja ennakkosuunnitelmasta poiketen Persianlahdelle saakka. Reissuraportin lukeminen ei lipsahda puuduttavan puolelle, sillä Vepsä kietoo tekstiin mukaan tietoa eri maiden historiasta, poliittisesta tilanteesta, tavoista ja kulttuurista. Atena 2019 Parno Graszt Már nem szédülök Fonó Records ihmisistä on ihan mukavaa porukkaa”. Valtioiden syntilistalla voi olla esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksia, mutta on tärkeää muistaa, että valtio ei ole sama asia kuin sen kansalaiset. Vuotta myöhemmin Vepsä löytää itseänsä Tallinnan laidalta seisoskelemasta peukalo pystyssä. Peukalokyydillä Iraniin
RE FU G EE FI LM FE ST IV A L Vähemmistöjen musiikkia jo 40 vuotta Maailman musiikin keskus täyttää tänä vuonna pyöreitä. Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n luotsaama elokuvafestivaali tuo Helsingin kulttuurikeskus Caisaan pakolaisuutta ja sen vaikutuksia pohtivia elokuvia. Elokuvien yhteydessä tarjolla on myös keskusteluja sekä elokuvantekijöiden että asiantuntijoiden kanssa. Lakatos tulkitsee Olah-romaniperinteen satoja vuosia vanhaa musiikkia tavalla, joka sekä vaalii perinnettä että avaa sitä uusille kuuntelijakunnille. FA RK A S A N D RÁ S Kuvassa toinen festivaalin pääesiintyjistä Mónika Lakatos & Gypsy Voices. Refugee Film Festival järjestettiin viime vuonna ensimmäisen kerran. Tomi Kristeri Refugee Film Festival 31.10–2.11.Kulttuurikeskus Caisan elokuvasalissa (Kaikukatu 4 B, Helsinki). Etnosoi!n pääesiintyjinä ovat unkarilainen Mónika Lakatos & Gipsy Voices sekä Gabacho Marocyhtye. Chile-kokonaisuudessa puolestaan nähdään Patricio Guzmanin klassikkodokumentti Battle of Chile, joka taltioi Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappausta demokraattisesti valittua presidenttiä Salvador Allendea vastaan. Sunnuntaina perheen pienimmille on tarjolla lisäksi Lasten Etnosoi! Malmitalolla. Pääesiintyjien lisäksi festivaalilla on myös Senegal-teemainen ilta sekä rauhanja työväenlauluja ja joikua yhdistävä konsertti Koiton Laululta ja Wimmeltä. Ranskasta, Algeriasta ja Marokosta ammentava Gabacho Maroc puolestaan yhdistelee eri musiikkikulttuureiden vaikutteita paljon kehutussa lavashowssaan. Pakolaistaustaiset katsojat pääsevät elokuviin ilmaiseksi. 32. Musiikki-instituutin 40-vuotista historiaa sekä työtä maahanmuuttajataustaisten ja vähemmistömuusikoiden kanssa juhlistaa Helsingissä vuosittainen Etnosoi!-maailmanmusiikkifestivaali. Pakolaistaustaiset pääsevät ilmaiseksi Refugee Film Festivalin elokuvanäytöksiin. Tomi Kristeri Etnosoi! Helsingissä 31.10.–14.11. KULTTUURI Pakolaisia ja paperittomia valkokankaalla Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty Refugee Film Festival on taas täällä. Kolmipäiväisellä festivaalilla on tänä vuonna kaksi teemaa: ihmiskauppa ja Chile vuonna 1973. Maailman Kuvalehti 5/?2019 57. Ihmiskauppaa käsitteleviä elokuvia edustavat muun muassa syyrialaisen W aad al-Kateabin suosiota kerännyt dokumentti For Sama sekä siirtolaisten auttamisen kriminalisointia Välimerellä kuvaava Humanity on Trial
Ilmastovanhempi Jonni Lehtirannasta ei siltä näytä. Lehtiranta ajattelee, että kun lapsi kasvaa vähäpäästöiseen elämään, on se hänelle tutumpaa aikuisena. Kuinka moni vanhempi tekee niin?” 2013 perustetun Ilmastovanhemmat-järjestön jäsenet ovat omien sanojensa mukaan ”tavallisia isiä, äitejä, isovanhempia, kummeja ja lasten läheisiä.” Järjestön sanoma on selvä: ilmaston tulevaisuus on lastemme tulevaisuus. ”Nyt syntyvän lapsen elämänmittaisen hiilijalanjäljen tulee olla alle kymmenesosa suurten ikäluokkien vastaavasta.” Ilmastovanhemmat ei ole järjestönä ainoa laatuaan. Lehtiranta itse aloitti hyvin yleisellä tasolla: perheen viisivuotiaalle on kerrottu, miten hiilijalanjälki syntyy ja miten sitä voi pienentää. Lasten paras tulisi punnita maapallon mittakaavassa. Lihaa syödään harvoin, lyhyet matkat pyöräillään ja pihalla on sähköauto. 58 5?/?2019 Maailman Kuvalehti ILMIÖ. Jokainen vanhempi haluaa lapselleen parasta – vai haluaako. Ilmaston muuttuessa myös vanhemmuuden tulisi muuttua. Vanhemmat ympäri maailmaa ovat alkaneet pohtia perhe-elämää ilmaston näkökulmasta. Netin keskusteluryhmissä mietitään, miten perhe voisi syödä mahdollisimman ilmastokestävästi. Heidi Nummi Maapallon paras on myös lapsen paras FINGO RY Kaiken ikäiset suomalaiset ilmaisivat huolensa ilmastonmuutoksesta lokakuussa 2018 järjestetyllä Ilmastomarssilla. Ilmasto saa näkyä ja kuulua kasvatuksessa. Kimppakyytejä suunnitellaan sekä arjessa että lomille lähdettäessä, autoja sekä tarve-esineitä lainataan. “Jos aidosti haluttaisiin lasten parasta, elettäisiin ilmasto edellä
E nnen eurovaaleja Helsingin Sanomat selvitti eri puolueiden ehdokkaiden saamia rikostuomioita. Tämän vuoden elokuussa Porvoossa ammuttiin kahta poliisia. Miksi jokin asia on julkaisemisen arvoinen, ja joku toinen ei. Poliitikot, jotka julkisesti lietsoivat epäluottamusta poliisia kohtaan, eivät koskaan pahoitelleet virhettään. Suurimman oppositiopuolueen näkyvimmät poliitikot alkoivat kesken tutkinnan lietsoa epäluottamusta poliisia kohtaan, ja osa rivikansanedustajista seurasi perässä. Viime aikoina olen huomannut usein ajattelevani journalismia ja journalisteja toisaalta syvästi arvostavin, toisaalta hieman haikein mielin. Mitä tapahtuu yleisön oikeudelle saada tietoa, ja sen myötä yhteiskunnalliselle keskustelulle, jos julkaisuperusteet hapertuvat, tai vinoutuvat. Tosiasiassa ampujat olivat Suomesta Ruotsiin muuttaneet veljekset. Myös Suomessa toimittajan työhön liittyvä painostus, uhkailu ja vihapuhe ovat viime vuosina lisääntyneet. Ehdokkaiden nimiä ei kerrottu. Miksi jokin asia on julkaisemisen arvoinen, ja joku toinen ei ole. Yksi ehdokkaista päätti selvityksen jälkeen tulla julkisuuteen itse. Tähän kehitykseen kuuluu kaikkien ihmisoikeuksien, myös sananvapauden murentaminen. Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita, osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa, kirjoittivat päätoimittajat komeasti. Se tarkoittaa monessa maassa ahdinkoa vapaalle journalismille, ja uhkaa tai suoranaista vaaraa toimittajille. Miksi tällä on väliä. Muuten aihetta käsiteltiin ainoastaan siteeraamalla yhden hallituspuolueen kansanedustajan tuomitsevaa lausuntoa. Journalistin ohjeisiin sitoutuneet tiedotusvälineet julkaisivat aiheesta noin 50 artikkelia ja näkökulmatekstiä. Suomessa luottamus poliisiin on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen korkeaa. Kolme vuotta sitten joukko päätoimittajia reagoi tilanteeseen yhteisellä julkilausumalla. Lähihistoriassa ei ole esimerkkiä, että suuren puolueen poliitikot lietsoisivat julkisesti epäluottamusta poliisia kohtaan kesken vakavan väkivaltarikoksen tutkinnan. Hänet oli teini-iässä tuomittu sakkoihin vahingonteosta, kotirauhan rikkomisesta ja eläinsuojelurikoksesta. Poliitikot epäilivät poliisin salailevan tekijöiden tuntomerkkejä poliittisista syistä. Tutkintaa suorittavalle poliisille on tapana antaa työrauha. Journalistin ohjeisiin sitoutuneissa tiedotusvälineissä julkaistiin aiheesta yksi näkökulmateksti, ja yksi kolumni. Median hiljaisuuden takia Suomessa on valtava määrä ihmisiä, jotka eivät tiedä näkyvien poliitikkojen julkisesta hyökkäyksestä poliisia kohtaan mitään. Tutkinnallisista syistä poliisin tiedotuslinja oli aluksi niukka. Viimeisten vuosien aikana demokratia, oikeusvaltioperiaate ja kansalaisvapaudet ovat kaventuneet ympäri maailmaa, eikä loppua näy. Maailman Kuvalehti 5/?2019 59 Näkökulma. Heidän toimintansa seurauksena keskustelupalstoilla pyörii yhä ihmisiä, jotka kuvittelevat, että poliiseja kohti ampuivat Suomeen turvapaikanhakijoina tulleet. TE EM U U LL G RÉ N Elina Hirvonen Toimittajia painostetaan yhä enemmän Suomessakin Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Se on kysymys, joka on kaiken vastuullisen journalismin ytimessä
Pysähdyksen syistä lähti liikkeelle monenlaisia huhuja. Heidi Nummi 60 5?/?2019 Maailman Kuvalehti KUMMA KOLKKA Matkalla maailman laidoilla. Vaaleanpunaisten linnanmuurien muodostamalla sisäpihalla käyskentelee karjaa, ja maissintähkät hohtavat auringossa. Aaveiden ja ihmeiden maa Kiinan aavekaupunkien rinnalla seisoi melkein 20 vuotta myös aaveiden huvipuisto. Alueen omistusoikeudet ovat edelleen epäselvät, mutta maanviljelijät uskaltavat jo luottaa siihen, etteivät rakentajat palaa. Todelliset syyt olivat kuitenkin taloudelliset. Wonderland on seissyt hylättynä jo 15 vuotta, kun matkustan Chenzhuangin kylään. Sitten sekin sai väistyä talousihmeen tieltä. On kai paikallaan, että Kiinan aavekaupunkien rinnalla seisoo myös aaveiden huvipuisto. Vuonna 1998 rakennustyöt kuitenkin yllättäen seisahtuivat. Näyttävistä porteista sisään kävellessäni katseeni osuu kyltLennokkaimpien huhujen mukaan teemapuiston rakennuspaikalta löytyi joukkohauta. Alkeellisia majoituksia on pystytetty, ja linnan edustalle kaivetaan kaivoa. Huvipuisto ei kuitenkaan ole enää autio, sillä maanviljelijät ovat alkaneet vallata aluetta takaisin käyttöönsä. H EI D I N U M M I tiin, joka varoittaa maaperän mahdollisesta myrkyllisyydestä. Mihin tahansa alueella kävelee, väijyy Tuhkimon luurankolinna aina näköpiirissä. Näky on absurdi ja surullinen. Rahoituksen loppuessa Wonderland jäi puolitiehen, ja Tuhkimon linnaa jäljittelevä päärakennus kuihtui luurangoksi maissipeltojen keskelle. Se kertoo tarinaa, joka on kuultu Kiinassa jo moneen kertaan: maanviljelijät perheineen saavat väisty, kun uusia rakennusprojekteja pusketaan ilmoille hurjaa vauhtia, hilaavathan ne bruttokansantuotetta ylöspäin. Hylättyinä seisovat esimerkiksi kokonainen olympiakylä sekä arvioiden mukaan ainakin 50 miljoonakaupungeiksi kaavailtua kaupunkia. Vuosia myöhemmin kuulen, että Wonderland on purettu maan tasalle, ja että sen tilalle on rakennettu suuri ostoskeskus. Vastaavia tapauksia on Kiinassa lukemattomia. Wonderlandin tarina jäi lyhyeksi, mutta entä ihmemaa nimeltä Kiina: kuinka kauan sen talousihmeellä mahtaa olla elinaikaa jäljellä. P ekingiä ympäröivälle maaseudulle kaavoitetusta Wonderlandista piti 120 hehtaarin laajuudessaan tulla Aasian suurin teemapuisto. Lennokkaimmat niistä kertoivat, että alueella kummitteli – joidenkin mukaan siksi, että sieltä löydettiin joukkohauta
Pysäköimme hiihtokeskuksen raunioille. Oppaamme kaivaa takakontista toinen toistaan hurjempia ihmisen vahingoittamiseen suunniteltuja työkaluja. Haluan ottaa vanhan purkin mukaani muistoksi, mutta oppaamme lupaa antaa minulle paremmin säilyneen, kunhan palaamme majapaikkaan. päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Nici Lönnberg, 050?317?6703 Toimitussihteeri Ruut Tolonen, 050 317 6706 Toimitusharjoittelija Heidi Nummi, 050 317 6714 Ilmoitukset Anni Valtonen, 050?317?6717 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@fingo.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Fingo on 300 kehitysjärjestön yhteistyöjärjestö. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Auto kapuaa kaupunkia ympäröiville vuorille, kohti entistä etulinjaa. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Niina Tenhio TO M I KR IS TE RI Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Sittemmin nötköttipurkille on pystytetty Sarajevossa oma muistomerkki, joka kuvastaa sarajevolaisten omalaatuista mustaa huumorintajua. Nöyryyttävä nötkötti Punainen Fiat kiertää tarkastuspisteen ja suuntaa federaation puolelle jatketulle kiertotielle, pois valtaväylältä, missä serbitasavallan poliisit kuulemma kiusaavat federaation kilvillä varustettuja autoilijoita. Vieressäni ohjauspyörää pyörittää syntyperäinen sarajevolainen, entinen sotilas. Kävelemme metsäpolkua entisen Jugoslavian kansanarmeijan asemapaikalle. Metsässä näemme paikan, missä oppaamme aseveljineen päivysti parikymmentä vuotta aiemmin, lähes neljä vuotta kestäneen Sarajevon piirityksen ajan. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 6 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issn 1799-151x Ilmestymis päivä 31.10.2019 Seuraava numero ilmestyy 12.12.2019 Maailman Kuvalehti 5/?2019 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Pidellessämme räjähtämätöntä rakettia vaihdamme ystävieni kanssa katseita – onkohan tämä ihan turvallista. Kannon vierestä löytyy vanha säilykepurkki, jossa EU:n kultatähdet vielä loistavat: humanitaarista ruoka-apua. Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@fingo.fi Vt. Fingon toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Huomautukset 14 päivän kuluessa
Järjestön voi lakkauttaa, kun jokainen ihminen voi elää sellaisessa ihmissuhteessa, joka tuo hänelle merkityksellisyyttä elämään. Jo tuolloin edistyksellinen järjestö ajoi muun muassa oikeutta turvalliseen aborttiin. Väestöliitto ajaa kaikkien perheiden oikeutta olla omanlaisensa. Motto: ”Toivon, onnellisuuden ja ihmisoikeuksien asialla.” Jos järjestö olisi eläin, se olisi suomalainen karhu: perinteinen, jykevä, omanlaisensa eläin. ”Puolustamme hamaan tappiin asti sitä, että jokaisella ihmisellä on oltava oikeus päättää omasta identiteetistään, kehostaan ja omista suhteistaan, ja että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia", Korhonen sanoo. Esimerkiksi suositulla Poikien Puhelin -puhelinpalvelulla ja Youtube-videoilla on pyritty edistämään seksuaalija globaalikasvatusta sekä ehkäisemään nuorten poikien radikalisoitumista. Nykyään keskeisiä globaaleja kysymyksiä ovat perheiden monimuotoisuus ja seksuaalioikeudet. Seuraavassa numerossa Kaiken maailman rakkaus Erilaista rakkautta: etäsuhteista järjestettyyn avioliittoon ja polyamoriaan Miten säilyttää usko rakkauteen. Väestöliitto on jo lähes 80 vuotta ajanut etenkin perheiden asiaa. Perinteikäs, mutta edistyksellinen Väestöliitto Perustettu 1941 tukemaan perheiden oikeutta haluamaansa lapsilukuun. VÄ ES TÖ LI IT TO. Sotien jälkeen Väestöliitolle tärkeitä kysymyksiä olivat sotaorpojen auttaminen sekä äitien ja lasten asema yleisesti. ”Seksuaaliset oikeudet ovat globaalisti jättimäisen hyökyaallon alla”, toteaa Väestöliiton kansainvälisten asioiden johtaja Elina Korhonen. Vastaajina pappi, terapeutti ja avioerojuristi Rakkaus ja kaipuu tiibetinbuddhalaisuudessa U N SP LA SH / JA M EZ PI C A RD KATSO, JÄRJESTÖ Palstalla esitellään Fingon jäsenjärjestöjä. Tomi Kristeri Maailman Kuvalehti 6/2019 ilmestyy 12.12. Asialistalla on vastikään ollut myös erityisesti pojille tarkoitetun materiaalin tuottaminen
Haaveena turkistarhaton Suomi. Tule mukaan rakentamaan eläimille parempaa maailmaa. Ryhdy Animalian kuukausilahjoittajaksi. animalia.fi/kuukausilahjoitus. M aa ilm an musiikin ke sk us 1979 2019 31.10.–14.11.2019 · Helsinki etnosoi.fi Gabacho Maroc (MA, FR, DZ) Savoy-teatteri 6.11
Myyjä myy lehden 10 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa.. Osta kadulta tai tilaa lehti: holvi.com/shop/isonumero Vaikuttava aikakauslehti Myyjä ostaa Ison Numeron 5 euron kappalehintaan. Kaikki tuotot käytetään myyjien tueksi. Tee ma : Per he Ma ailm an Ku vale hti 5/2 019 isonumero.fi Iso Numero tarjoaa mahdollisuuden toimeentuloon ihmisille, joiden on vaikea tai mahdoton saada sitä muualta. Toimitus tuottaa aikakauslehteä, jota on kiva lukea