Elämän jäljet TEEMA: VANHUUS 6 2018 6,90?€. "Elämä jatkuu", hän sanoo. Egyptissä vanhainkoti on häpeä Ma ailm an Ku vale hti 6/2 018 Ryhtyisitkö kummiksi vanhukselle. Isovanhemmat kannattelevat lapsenlapsia ympäri maailmaa Brasilian Amazonilla elävä Elsa Assis Fontes, 66, ei sure vanhenemistaan
Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 Hyvän mielen joululaHja! Tilaamalla luonnonystävän ykköslehden tuet luonnonsuojelua. koko vuosi vain 53,50 € (norm. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/joulu, (09) 228 08210 (ark. 79,50 € / 10 nroa) Tilaa kätevästi netistä: www.suomen luonto.fi/joulu ann a laHj aksi 10 vuo dena iKaa SuoM en Luon noSS a! h a n n u r ä m ä / va st av a lo www.suomenluonto.fi Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto.. 9–15), tilaajapalvelu@suomenluonto.fi Tarjoustunnus: SL MK Tarjous on voimassa 6.1.2019 asti uusille tilauksille kotimaassa
Se on uuden elämän alku.” Viitanen halusi juttuun myös suomalaisen vapaaehtoisen näkökulman. Tähän lehteen Viitanen kirjoitti turvapaikan saaneen Al-Anin perheen Suomen-kodin rakentamisesta. Äiti ja isä ovat jo luvanneet hänelle oman koulupöydän. “Se hetki on hieno, kun haavoittuvainen ihminen tai perhe pitkän odoTarinan takaa tuksen jälkeen saa oleskeluluvan. Maailman Kuvalehti 6 / 2018 3. Hän on seurannut, mitä tapahtuu heille, jotka poliisi löytää, sulkee säilöönottokeskuksiin ja karkottaa maasta. Näistä kokemuksista ovat syntyneet tietokirjat Paperittomat (2010) ja Karkotetut (2016). Anni Valtonen Kaisa Viitanen Sarah AlAni, 8, on onnellinen, kun hänen perheensä lokakuussa muutti Ruukin vastaanottokeskuksesta Espooseen. Rooliin valikoitui Sirkka Laitinen, joka on viimeiset kolme vuotta paneutunut tulijoiden tukemiseen. “Sirkka on oiva esimerkki aktiivisesta kansalaisesta, joka tarttuu toimeen ja muuttaa asioita paremmaksi.” Jutun teko muistutti Viitaselle, että yksikin ystävällinen ihminen voi saada paljon aikaan. Suomi–Irak 20–27 Uutta kotia rakentamassa LA U RA O JA Toimittaja Kaisa Viitanen on perehtynyt ilman oleskelulupaa eläviin ihmisiin
Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Suomi 56 Vappu Taipale, 78, on parantanut maailmaa koko ikänsä. Egypti 28 Ibrahim Tahun, 69, asuu Egyptin ainoassa alzheimer-hoitokodissa. Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. 4 6/ 2018 Maailman Kuvalehti. Viime vuodet hän on puhunut vanhojen ihmisten arvokkaan kohtelun puolesta. Tässä numerossa Maailma 36 Mummot ovat tärkeitä lasten kasvattajia kaikkialla maailmassa. Entinen agronomi ja lentopalloilija tykkää pelata dominoa ja ratkoa sudokuja. 62 Absurdistan Kannen kuva: Giorgio Palmera Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Dana Smillie, Tuomas Kärkkäinen, Satu Kemppainen. Maailma paloina 6 Yhtä suurta keskiluokkaa 7 Konflikti tekee ruoasta luksustuotteen 8 Maailman Kuvalehteä julkaisee nyt Fingo 9 Untuvatakki on ankan painajainen 10 Ilmastonmuutos vaarantaa köyhimpien turvallisuuden 11 Kolumni Mimosa Hedberg 12 Maailma nyt Pyramidista tuli keila Lukujutut 14 Välähdys Rituaalikivi Amazonilla 16 Henkilökuva Simón Riestra 20 Uutta kotia rakentamassa Teema: Vanhuus 28 Kun vanhainkoti on häpeä 32 Kummi Suomesta, lahja Palestiinasta 36 Tärkeät mummot 40 ”Elämä on paras opettaja” Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Riitta Vartti 50 Matkalla Filippiiniläinen surffikeskus 51 Kolumni Elina Hirvonen 52 Arviot 53 Ilmiö Tanssielokuva nostaa vanhat valoon 54 Kulttuuri Skábmakovat 55 Kohtaamisia Hyasintha Ntueko 56 10 kysymystä Vappu Taipale Vanha ja väsymätön 58 Ruoka Suut makiaks! 60 Kentältä WaterFinns ry 61 Mistä tämäkin on. Ihan kaikkialla. Älylaitteet mahdollistavat yhteydenpidon myös kauempaa
Siksi tartuimme tähän aiheeseen: vanhuuteen. Täällä on helppo elää rauhallista perhe-elämää. Libanonin pakolaisleirillä elävä vanhus on kaukana kotimaastaan Palestiinasta, jatkuvien sähkökatkosten ja puutteellisen infrastruktuurin keskellä, mutta viettää päivänsä lastensa ja lastenlastensa ympäröimänä. Voisitko sinä olla kummi suomalaiselle vanhukselle. Ajatus vanhenemisesta Suomessa tuntuu ahdistavalta. Banaaliuden uhallakin teen rinnastuksen. Koulutus on ilmainen ja terveydenhuolto hyvä. Missä minulla olisi hyvä olla niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Vanhusten kotihoidon tilanne on tätä nykyä katastrofin partaalla. Vanhaa ihmistä ei jätetä yksin. Kerromme tässä lehdessä vantaalaisen Aulikki Ansamaan, 66, kummivanhuksesta Husnia Jumaanista, 84. Liian monet kuolevat yksin kodeissaan. Anni Valtonen Missä olisit mummona mieluiten. Ja edelleen: Miten on mahdollista, että Suomessa moni ihminen ei saa vanheta kunnioituksen ja rakkauden, vaan yksinäisyyden ja avuttomuuden ympäröimänä. He sanovat usein, kuinka hieno maa Suomi on asua, kun on työikäinen ja terve. Silti monelle heistä ajatus vanhenemisesta Suomessa tuntuu ahdistavalta. Suomi on täynnä yksinäisiä vanhuksia, joiden luona ei käy kukaan. VE SS I H ÄM ÄL ÄI N EN Maailman Kuvalehti 6 / 2018 5 Pää kirjoitus. Maissa, joissa infrastruktuuri ja sosiaaliturva ovat heikompia, vanhukset ovat riippuvaisia jälkikasvustaan, mutta toisaalta vanhuuden laatua nostaa yhteisön tuki. M aailmassa on nyt enemmän vanhuksia kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Tunnen lukuisia uusia suomalaisia, jotka ovat kasvaneet yhteisöllisen kulttuurin maissa eri puolilla Latinalaista Amerikkaa, Afrikkaa ja Aasiaa. Hirvonen kysyy, miten on mahdollista, että maailman vauraimpiin kuuluvassa maassa on vuodesta toiseen varaa jättää heitteille ihmisiä, jotka eivät enää pärjää itse. Olen miettinyt, missä itse haluaisin vanheta. Eri yhteiskunnat pystyvät mukautumaan tuleviin väestörakennemuutoksiin eri tavoin. Mitä voimme tehdä, jotta näin ei olisi. Niin se tuntuu kyllä kantasuomalaisestakin. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja. Viime vuonna julkaistun YK:n ikääntymisraportin mukaan yli 59-vuotiaiden määrä on yli kaksinkertaistunut vajaassa 40 vuodessa. Ajatus laitoksessa vanhenemisesta, ilman yhteisön tukea ja turvaa, tuntuu muualta tänne tulleesta painajaismaiselta. Väestön ikääntyminen tulee muuttamaan yhteiskuntia merkittävästi kaikkialla maailmassa. En ehkä haluaisi jäädä tänne – varsinkaan jos lapseni eivät jää. Elina Hirvonen kertoo tämän lehden kolumnissaan oikeusoppineiden kannanotosta, jonka mukaan Suomessa vanhuksia jätetään heitteille. Jäisinkö Suomeen
Suurin on keskiluokka, johon kuuluvia ihmisiä on jo 3,59 miljardia – aavistuksen enemmän kuin haavoittuvia eli heitä, jotka ovat nousseet äärimmäisestä köyhyydestä mutta vaarassa vajota sinne takaisin. Joka sekunti me keskiluokkaiset saamme viisi uutta seuralaista, enimmäkseen Aasian maista. Yhtä suurta keskiluokkaa IS TO CK Koonnut Ruut Tolonen Monilla keskiluokkaan kuuluvilla on varaa pitää lomaa ja matkustaa ehkä jopa ulkomaille. 6 6/ 2018 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. Keskiluokkaisen ei tarvitse elää kädestä suuhun, vaan hänellä on varaa leffalippuun – ehkä jopa lomamatkaan. Keskiluokaksi lasketaan kotitaloudet, joilla on päivittäin käytettävissään 11–110 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohden. Tämä tarkoittaa, että keskiluokkaan kuuluvilla on varaa sellaisiin köyhille saavuttamattomiin ylellisyyksiin kuten jääkaappiin tai pesukoneeseen. Työpaikan menettäminen ei aja keskiluokan edustajaa välittömään taloudelliseen katastrofiin. Sellaisesta joukosta suomalaisen ei tarvitse pelätä erottuvansa. Vuonna 2030 meitä on ennusteen mukaan kaksi kolmasosaa maailman väestöstä. He jaottelevat maailman asukkaat neljään ryhmään: köyhät, haavoittuvat, keskiluokkaiset ja rikkaat. Keskiluokan kasvu näkyy jo maailman lentokentillä. Lukee verotiedoissamme mitä hyvänsä, meillä suomalaisilla on tapana sijoittaa itsemme keskiluokkaan. Ensimmäistä kertaa historiassa myös suurin osa maailman ihmisistä voi ilmoittautua keskiluokkaisiksi, ja vieläpä perustellusti, arvioivat yhdysvaltalaisen Brookings-ajatushautomon Homi Kharas ja Kristofer Hamel blogissaan
Rekisteristä päätettiin huippukokouksessa Lontoossa, missä aihe herätti kiivasta keskustelua. Näin aterian suhteellinen hinta vaihtelee eri maissa EteläSudan Jemen Syria Nepal Yhdysvallat 1,20 $ 15,75 $ 39,52 $ 62,37 $ 348,36 $ Maailman Kuvalehti 6 / 2018 7 MAAILMA PALOINA. Jotta vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan uudestaan, pistivät järjestöt loppusyksystä pystyyn Interpolin kanssa yhteistyötä tekevän kansainvälisen rekisterin, jonka tehtävä on estää potentiaalisten hyväksikäyttäjien pääsy järjestökentälle tai siirtyminen siellä tehtävästä toiseen. Osallistujat totesivat, että jos hyväksikäyttö ja häirintä todella halutaan kitkeä avustustyön kentältä, rekisterin kaltaisten teknisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan samassa mitassa muutosta myös järjestöjen johtamisja toimintakulttuureihin. Etelä-Sudanissa, Koillis-Nigeriassa ja Jemenissä ruoan hinnan nousu on yhteydessä aseelliseen konfliktiin. Vaikka monessa muussa kehittyvässä maassa ruoka hieman halpeni viime vuonna, ovat ihmiset äärimmäisen eriarvoisessa asemassa sen suhteen, mitä vatsan täyteen saaminen heille maksaa. Tarkoituksena on antaa vauraissa maissa eläville mielikuva siitä, kuinka kallista ruoka on maailman köyhimmille. Luvut selviävät YK:n ruokaohjelman Counting the Beans -indeksistä, johon on koottu tiedot 52 kehittyvästä maasta. Indeksi käyttää ympäri maailman samanarvoiseksi muunnettua keskituloa per asukas ja laskee sen mukaan, kuinka monta prosenttia tuloistaan ihmisten täytyy käyttää saadakseen yksinkertainen mutta ravitseva ruoka-annos. Jos keskituloinen newyorkilainen kokkaa näistä lounasmuhennoksen, ainekset maksavat hänelle 1,2 Yhdysvaltain dollaria eli 0,6 prosenttia päivän tuloista. Hieman papuja tai linssejä, vettä, ruokaöljyä. Uusi rekisteri torjumaan hyväksikäyttöä Maailman sana hwangap on koreankielinen nimitys 60-vuotisjuhlille, joita pidetään koko elämän tärkeimpänä syntymäpäivänä. Samalla logiikalla annos maksaisi Koillis-Nigeriassa 222 ja Jemenissä 62 dollaria. Saadakseen vastaavan aterian Etelä-Sudanissa asuva ihminen joutuu käyttämään reseptiin kahden päivän tulonsa, mikä tarkoittaisi New Yorkissa noin 348 dollaria. Konflikti tekee ruoasta luksustuotteen Helmikuussa apusektori joutui ikävään valoon, kun selvisi, että brittijärjestö Oxfamin työntekijät olivat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen naisia ja lapsia katastrofialueilla
Fingon uutta toimintaohjelmaa aletaan toteuttaa vuoden 2019 alusta. Sitä odotellessa: sanan isänä pidetty norjalaissosiologi Johan Galtung määritteli jo 1970-luvulla rauhanrakentamisen olevan ”konkreettista toimintaa rauhan edistämiseksi”. ”Toivomme, että pystymme tarjoamaan lukijoillemme entistä laajemman kattauksen kiinnostavia ja ajankohtaisia juttuja globaalipolitiikasta, kehityksestä, ympäristöstä ja ihmisistä. Toiveissa on, että lista täydentyy lähitulevaisuudessa Oxford English Dictionarylla. ”Lukijoidemme kannalta järjestöjen yhdistyminen on hyvä juttu, koska se vahvistaa kattojärjestön asemaa reilun ja kestävän maailman puolestapuhujana sekä maailman Rauhanrakentaminen pääsi sanakirjoihin Kohti parempaa Maailman yli 15-vuotiaista jo 86 prosenttia osaa lukea ja lukutaitoisten määrä kasvaa tasaisesti. Merkittävimpänä englanninkielisenä sanakirjana pidetyn teoksen toimitus kertoo tekevänsä taustaselvitystä termistä ja harkitsevansa sen sisällyttämistä sanakirjaan. Haluamme kertoa tarinoita, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa”, Häkli sanoo. Maailman Kuvalehteä julkaisee nyt Kepan sijaan Fingo, virallisemmin Suomalaiset kehitysjärjestöt Finnish Development NGOs Fingo ry. heikoimpien ja kansalaisyhteiskunnan äänenä”, kertoo Fingon viestintäjohtaja ja Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja Laura Häkli. Harva tavallinen kansalainen kuitenkaan tietää, mitä termi oikeastaan tarkoittaa, ja tiedon lähteelle pääsemistä puolestaan hidastaa se, ettei sanaa ´peacebuilding´ löydy sanakirjoista. Maailman Kuvalehden verkkosivuille uudistus tuo lisää kiinnostavaa sisältöä: jatkossa sieltä voi lukea aiempaa enemmän maailman tilaan liittyviä uutisia. Siksi rauhanjärjestöjen yhdessä luotsaama kampanja on ottanut tavoitteekseen ujuttaa rauhanrakentamisen sanakirjoihin. Uudella kattojärjestöllä Fingolla on jäseninään 300 kehitysyhteistyötä, vaikuttamista ja globaalikasvatusta tekevää järjestöä. Maailman Kuvalehteä julkaisee nyt Fingo Huomasitko, että tämän lehden sisällysluettelossa lukee julkaisijan kohdalla uusi nimi. Rauhantyö on nykymaailmassa yhä tärkeämpää. Lähde: Unesco FI N G O RY AM AZ O N 8 6/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Nimenmuutos johtuu siitä, että kehitysjärjestön kattojärjestö Kepa ja kehitysjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ovat lyöneet hynttyyt yhteen. Työ tuottaa tulosta, sillä syksyllä Collins Dictionary, Cambridge Dictionary and Macmillan Dictionary lisäsivät sanan omaan sanastoonsa
Untuvalle on luotu vastuullisuuden takaava RSC-sertifikaatti, mutta PETA on raportoinut myös sen saaneiden tuottajien kaltoinkohdelleen ankkoja. Pehmeä ja haituvainen höyhenkerros toimii lämmöneristeenä vesilinnun ihon ja päällimmäisten, kovempien höyhenien välissä. Eläintenystävän ykkösvalinta on jokin muu takintäyte. Untuvatakki on ankan painajainen IS TO CK Untuva on erittäin kevyt ja lämmin vuorimateriaali, mutta sen käyttöön liittyy eettisiä ongelmia etenkin silloin, kun untuva kynitään eläviltä ankoilta. Kynintä toistetaan kuuden viikon välein. Niitä ei puuduteta toimenpidettä varten ja usein eläimet ovat kovakouraisen kynimisen jäljiltä vereslihalla. Ihmisiholtakin pakkanen pysyy loitolla, kun ylle vetäisee myös muotinäytösten catwalkeilta tutun vaatteen. Untuvaa saadaankin lihantuotannon – jossa on omat eettiset ongelmansa – sivutuotteena, mutta merkittävä määrä kynitään eläviltä ankoilta. Untuva on ankan oma ase kylmyyttä vastaan. Lämmön varjopuoli kuitenkin on, että untuvan matka takinvuoriin tuottaa eläimille suunnatonta kipua. Maailman Kuvalehti 6 / 2018 9 MAAILMA PALOINA. Miten siis pysyä lämpimänä ilman ankkojen kärsimystä. Suurin osa on peräisin ankasta, joka on osa kiinalaista ruokaympyrää. PETAn mukaan 80 prosenttia maailman untuvasta tulee Kiinasta. ”Monella kuluttajalla on selvä käsitys turkistuotannon eläimille aiheuttamasta kärsimyksestä, mutta ei tietoa untuvantuotannon julmuudesta”, sanoo Yvonne Taylor eläinsuojelujärjestöstä PETAsta The Guardianille
Pakolaisuus on heille turvallisuutta merkittävästi heikentävä tekijä, sillä poikkeusolosuhteissa naisilla on suuri riski joutua esimerkiksi väkivallan tai raiskauksen uhriksi. Helposti sitä pidentäisi se, jos yhä useampi saadaan tumppaamaan savukkeensa, sillä tupakka on kansanterveyden pahin vihollinen. Mielestäni meidän pitäisi aloittaa opettamalla lapsille ilmastonmuutoksesta, niin he voisivat kertoa siitä vanhemmilleen.” Keskeisin keino ilmastomuutoksen aiheuttamien turvallisuusriskien ehkäisemisessä on maapallon lämpenemisen hillitseminen. Vaikka yksin ilmastonmuutos ei synnytä sotia, oikukkaaksi muuttuvat sääolosuhteet voivat todistetusti herkistää konflikteille tai ruokkia niitä. ”On niin paljon muitakin ongelmia: korruptio, Al-Shabaab, merirosvous… Ihmisten, joita ilmastonmuutos eniten koskettaa, pitäisi kuitenkin saada tieto siitä, mitä on meneillään. Vuonna 2015 syntyneen lapsen keskimääräinen elinikä on 71,4 Luku voi vielä kasvaa. Heikko ruokaturva on siis kärjistänyt konfliktia.” Ankarimmin ilmastomuutoksen vaikutukset kuitenkin iskevät naisiin, Dayib sanoo. ”Nälästä kärsiviä nuoria on paljon ja työttömyysluvut korkeita, joten terroristijärjestö Al-Shabaab on onnistunut hyvin rekrytoinneissaan, sillä se tarjoaa nuorille miehelle toimeentulon. Ruut Tolonen Ilmastonmuutosta ei ehkä ensisijaisesti mielletä turvallisuuskysymykseksi, mutta sitä se kuitenkin on monille maailman köyhimmistä. Hän vieraili loppusyksystä Helsingissä kertomassa toisen kotimaansa tilanteesta. Näin on käynyt Somaliassa, jossa ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset kansalaisten turvallisuuteen ovat jo selvästi nähtävillä, sanoo Somalian UN Womenia johtava suomensomali Fadumo Dayib. ”Lisäksi perheillä on paine naittaa tyttärensä nuorina, koska silloin heillä on yksi suu vähemmän ruokittavana.” Dayibin mukaan Somaliassa keskustelu ilmastonmuutoksesta ei ole vielä alkanut, eikä hän usko suurimman osan kansasta edes tietävän, mikä ilmastonmuutos on. Maailmassa on tupakoitsijoita yhteensä 1,1 miljardia Joista matalantai keskitulon maissa elää 80 % Tupakka tappaa joka toisen käyttäjistään, mutta sen ohella passiivisen tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee maailmassa vuosittain 890 000 Lähde: Maailman terveysjärjestö WHO 10 6/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Somaliassa kuivuus on johtanut ruokapulaan, joka heikentää etenkin naisten asemaa. Ilmastonmuutos vaarantaa köyhimpien turvallisuuden Äärisäät ruokkivat konfliktialttiutta ja heikentävät naisten asemaa Somaliassa. Siitä suurin vastuu on teollisuusmailla – me kun tuotamme suurimmat hiilidioksidipäästöt. Maasta riippuen Afrikan naisista 48–78 prosenttia kärsii ilmastonIlmastomuutoksen ja konfliktien vaikutukset iskevät kaikista ankarimmin naisiin. U N PH O TO /T O BI N JO N ES Maailman lukuja Maailman asukkaiden elinajanodote on noussut tällä vuosituhannella viisi vuotta. Koska Somalian ruoantuotannosta 70 prosenttia on riippuvaista sään kausivaihtelusta, ovat äärimmäiset kuivuusjaksot johtaneet ruokapulaan. Moni somali on joutunut lähtemään pakolaiseksi kotimaansa sisällä, ja näistä maan sisäisistä pakolaisista neljä viidestä on naisia. muutoksen seurauksista arjessaan
Todella paljon positiivisempi kuin meillä realismia ylitsepursuavilla milleniaaleilla, jotka emme edes uskalla hankkia lapsia, koska maailma on jo parinkymmenen vuoden päästä aivan varmasti tuhoutunut. Ja avomieliset nepalit ottivat heidät vastaan, vaikka maa ei ollut tottunut tällaisiin tulijoihin – tai oikeastaan juuri minkäänlaisiin tulijoihin tuolloin. Erityisesti mieleeni jäi, kun hipeiltä kysyttiin, miten Nepal ja Kathmandu ovat muuttuneet. Mitä jos ottaisimme mallia vanhoilta hipeiltä. Minussa heräsi kuitenkin kunnioitus: nämä tyypit vastustivat vahvasti sen ajan henkeä, kylmää sotaa ja alituista asevarustelua sekä univormuja. Toisin kuin voisi kuvitella, he eivät aloittaneet pitkää listaa miinuspuolista, joita itsellä tulee helposti listattua: tukahduttavat saasteet, junnaava politiikka, sitkeä köyhyys. K athmandusta löytyy katu, jota paikalliset ovat jo viitisenkymmentä vuotta kutsuneet leikkisästi Freak Streetiksi , friikkien kaduksi. Joogasivat ja meditoivat, etsivät elämän tarkoitusta. Kuului simppeli vastaus: ”Elämä on Nepalissa parempaa kuin ikinä. Täällä jumalat tanssivat vuorilla.” Vanhat hipit ovat eläneet läpi valtavan myllerryksen aikakauden, ja edelleen suhtautuminen maailmaan on myönteinen. Eikö muka mahdollista. Mimosa Hedberg Milleniaali, ota opiksi hipeiltä VE SS I H ÄM ÄL ÄI N EN Kirjoittaja työskentelee Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntijana Nepalissa. Ja meillä on kaikki keinot pitää se tällaisena – ja tehdä siitä jopa parempi. Olisi helppoa tuomita viisikymmentä vuotta sitten tänne huumepäissään rellestämään tulleet länkkärit. Se on nykyisin mitäänsanomaton pölyinen tienpätkä, jossa on kauniita talovanhuksia, mutta myös ylihintaisia kahviloita ja kaameita t-paitoja myyviä turistipuoteja. ”Elämä on Nepalissa parempaa kuin ikinä. Tai vaikka matkustamalla maateitse Nepaliin ja rakentamalla uudenlaisen elämän siellä – vaikka sitten pilveä poltellen. Esimerkiksi toimittaja Emma Vepsä luopui jo pari vuotta sitten lentämisestä ja kirjoitti kirjan Afganistanin läpi liftaamisesta. Muutosta ei saa aikaan kotona yksinään mutisemalla, vaan lähtemällä oman kuplan ulkopuolelle, epämukavuusalueelle. Minulla oli vastikään kunnia tavata näitä alkuperäisiä hippejä täällä Nepalissa, kun harmaahapset kokoontuivat muistelemaan sumuisia vuosiaan. Pitkätukat saapuivat Nepaliin liftaten, kimppakyydeillä tai paikallisilla busseilla (jotka siihen aikaan olivat todella paikallisia), tekivät kuukausien matkan Afganistanin läpi Euroopasta itään, koska uskoivat toisenlaisen elämän mahdollisuuteen. Vastaavaa on vaikea kuvitella nykypäivän Euroopassa, jossa muualta turvan toivossa tullut otetaan vastaan polttopulloin. Ilmaston lämpeneminen on mahdollista pysäyttää 1,5 asteeseen, jos vain kaikki yritämme. Maailma on tilastojen valossa terveempi ja koulutetumpi kuin ikinä. Vielä 1960ja 70-luvuilla samalla paikalla kuhisi Nepaliin saapuvia hippejä, jotka polttivat pilveä, juhlivat ja juoksentelivat alastomina kadulla. Melko hippiä touhua sekin. Kun hippi teki pilvipäissään Freak Streetillä alastonviuhahduksen, kietoivat nepalit hänet peittoon ja tarjosivat teetä. Täällä jumalat tanssivat vuorilla.” Maailman Kuvalehti 6 / 2018 11 Näkökulma
Teksti: Susanna Karvinen Kuva: iStock Vuosisadan puoleenväliin mennessä ikääntyneiden määrän ennustetaan tuplaantuvan nykyisestä. Väestön ikääntyminen tulee muuttamaan yhteiskuntia merkittävästi kaikkialla maailmassa. Pyramidista tuli keila Maailmassa on nyt enemmän vanhuksia kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. 12 6/ 2018 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT
Ensi kertaa maailman historiassa väestö ikääntyy merkittävästi globaalilla tasolla. V iime vuonna julkaistun YK:n ikääntymisraportin mukaan yli 59-vuotiaiden määrä maailmassa on yli kaksinkertaistunut vajaassa 40 vuodessa. Ongelmat ovat Suomelle tuttuja, mutta enemmän haasteita on köyhissä maissa. Vanhukset nähdään usein passiivisina sosiaalietuuksien vastaanottajina, mutta HelpAge International -järjestön mukaan monessa kehittyvässä maassa esimerkiksi maanviljely on pitkälti iäkkäiden työntekijöiden varassa. maissa väestötilanne on vastaava kuin teollisuusmaissa. Vuosisadan puoleenväliin mennessä ikääntyneiden määrän ennustetaan tuplaantuvan nykyisestä. Afrikassa heitä arvioidaan olevan yhdeksän prosenttia. ”Väestörakenteen muutos alkoi, kun hedelmällisyys kaikissa länsimaissa ensin kohosi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen ja sitten laski nopeasti historiallisen alas”, Silventoinen sanoo. Vanheneminen on juhlan aihe, sillä se todistaa ihmiskunnan suurta saavutusta, elintason nousua. Korkeampi elinikä on tosin sielläkin nostanut yli 59-vuotiaiden osuutta väestöstä merkittävästi. 8 milj. Asenteiden muutos vanhoja ihmisiä kohtaan on paikallaan, mutta totta on sekin, että vanhusväestöstä huolehtiminen käy kaikkialla maailmassa kalliiksi. ”Juuri nyt meidän olisi huolehdittava heidän arvokkaasta vanhuudestaan. Selkeän pyramidiin väestö asettuu edelleen ainakin Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, missä nuoret ikäluokat ovat suuria ja syntyvyys kasvussa. Vuonna 2050 vanhempien ihmisten osuus väestöstä tulee olemaan Euroopassa yli kolmanneksen ja Latinalaisessa Amerikassa, Aasiassa ja Oseaniassa noin neljäsosan väestöstä. Maailman Kuvalehti 6 / 2018 13. Vain yksi neljästä vanhasta ihmisestä saa eläkettä. Muuttuvat väestörakenteet pakottavat pohtimaan, millainen on ikääntyvien rooli yhteiskunnassa. Väestön ikääntymisen on myös sanottu muun muassa vähentävän yhteiskuntien luovuutta ja muuttavan kulutusta. Tällä hetkellä ikääntyminen on pisimmällä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, joissa useampi kuin joka viides on yli 59-vuotias. Kasvava hoivan tarve voi muuttaa yhteiskunnan muitakin alueita, jos valtio päättää hoivakulut kattaakseen leikata esimerkiksi koulutuksesta. Kehittyvissä maissa 80 prosentilla vanhuksista ei ole säännöllistä toimeentuloa. Tällä hetkellä matalanja keskitulotason maissa vain yksi neljästä vanhasta ihmisestä saa eläkettä. Helsingin yliopiston väestötieteen yliopistonlehtorin Karri Silventoisen mukaan väestön ikääntyminen erityisesti teollisuusmaissa ei kuitenkaan johdu pelkästään elintason kohenemisesta, vaan ensisijaisesti suurista ikäluokista ja syntyvyyden alenemisesta. Selkein esimerkki tästä on Kiina, jossa väestö vanhenee ja vaurastuu, mutta joka ei vielä ole elintasoltaan lähelläkään teollisuusmaita”, Silventoinen sanoo. 4 milj. Vuonna 1980 kehittyvissä maissa asui 56 prosenttia maailman yli 59-vuotiaista, vuonna 2017 jo kaksi kolmasosaa ja ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä 79 prosenttia. Vuonna 2014 luku oli noussut 12 prosenttiin. Monet matalamman tulotason maat kuten Chile, Kiina ja Venäjä tulevat vuoteen 2050 mennessä kokemaan vastaavanlaisen väestörakenteen kuin Japani. Myös Japanissa jo 30 prosenttia väestöstä on yli kuusikymppisiä. ”Pitkän vanhuuden sijaan meillä saattaa olla myöhemmin alkava jäähdyttely, jota voi leimata osittainen työssäolo ja aktiivinen vapaa-aika”, Silventoinen sanoo. Suurille ikäluokille on maksettava eläkkeitä ja hoitopalveluja. Parinkymmenen vuoden päästä huoltosuhde korjaantuu, kun suuret ikäluokat eivät enää kuluta terveydenhuollon resursseja. Silventoisen mukaan tulevaisuudessa ikääntyneet tulevat olemaan nykyistä aktiivisempi väestöryhmä myös korkean tulotason maissa. Silventoinen muistuttaa, että väestön ikääntyminen on vain lyhyen aikavälin ongelma. 6 milj. Väestön ikääntyminen koskettaa koko maailmaa, mutta vaikuttaa nyt eniten matalanja keskitulotason maissa. 2 milj. Näin maailma vanhenee Vuonna 1950 noin kahdeksan prosenttia maailman väestöstä oli yli 59-vuotiaita. Monessa maailmankolkassa väestöpyramidi ei siis enää ole oikea termi, vaan pian voidaan puhua pikemminkin keiloista. Suurten ikäluokkien ansiosta meillä on nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme”, Silventoinen muistuttaa. ”Jo nyt monissa keskitulotason Väestön ikääntyminen on vain lyhyen aikavälin ongelma. Lähde: YK 80+ 60–79 15–59 0–14 1950 2017 2030 2050 10 milj
Amazonilla, Rio Negro -joen ylängöllä, alueen shamaanit pitävät pyhättönä paikkaa, josta löytyy ikivanha kalliopiirros mieshahmosta sukuelimineen. VÄLÄHDYS. Hahmo on kenties Koai, yksi alkuperäiskansojen rakastetuimmista jumalista. São Gabriel de Cachoeira. Kuva: Giorgio Palmera 14 6/?2018 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Brasilia
Maailman Kuvalehti 6/?2018 15
Esikoinen päätyy erilleen muusta perheestä naapurin tädin otettua oikeuden omiin käsiinsä. Silvia ja Hugo teljetään kahdeksi vuodeksi vankilaan. Kommunistikorttia. Naapurusto on toki selvillä pidätyksestä ja sen syistä. Pienelle kyselijälle ei vielä tuolloin kerrota, että hänen äitinsä Silvia ja isäpuolensa Hugo on pidätetty. Eletään vuotta 1983. Häntä kuvaillaan ystävälliseksi, teräväksi ja vieraanvaraiseksi persoonaksi. Simón Riestra eli ison osan lapsuudestaan isovanhempiensa hoivissa Chilessä. Kotikaupungissaan Tampereella Riestra, 43, tunnetaan hersyvän itseironian lisäksi Maailmantango-festivaalin perustajana ja intomielisenä kaupunkikulttuurin kehittäjänä. Lopulta paljastuu, että Pablo ja Javiera on viety vankilaan vanhempiensa kanssa. Pojan mielestä idea on hauska. Simónin osalta leikki jatkuu vain muutaman päivän. Missä ovat isä ja äiti sekä Pablo-veli ja Javiera-sisko?” Simón alkaa silti kysellä. na 1973 vallan anastanutta kenraali Augusto Pinochetin johtamaa sotilasjunttaa vastaan. Samalla kun Riestra laittaa pöydän koreaksi, hän johdattaa vieraansa synnyinkaupunkiinsa Chilen Santiagoon. Isoäitien kasvattama. Ullakkopiileskelyn jälkeen Eliatiin. Naapurin Juana-täti astelee vaivihkaa Simónia vastaan ja taluttaa tämän kotiinsa. Hän sanoo, että nyt ryhdytään rakentamaan Simónille majaa talon välikaton alle. Tuonaikaisessa Chilessä monet joutuvat elämään peitetarinaa vuosia. Kahdeksanvuotias Simón on palaamassa koulusta koTeksti: Eveliina Talvitie Kuvat: Jyri Pitkänen 16 6?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Ryhmä kapinoi vuon”Mitä korttia käytetään. Häntä odottaa pelottava näky: Kotipiha on täynnä poliisiautoja. ”Miksei kotiin voi mennä. Vanhemmat keskittyivät vallankumoukseen. Mamukorttia?” Simón Riestra kysyy ja nauraa niin, että nauru peittoaa keittiössä pyörivän pesukoneen kolinan. Silvian tiedetään toimivan agitaattorina ja Hugon sissikomentajana vastarintaliikkeen MIR-ryhmässä. Perheen kahden nuorimman lapsen kohtalo ei selviä pitkään aikaan, vaikka sukulaiset etsivät heitä. Aktivistikorttia
Kaikilla on oikeus perusasioihin”, Simón Riestra sanoo.. ”Meidän työssäkäyvien pitää maksaa veroja niin, ettei kenenkään tarvitse kärsiä
”Sydämeltäni olen proletaari”, hän huomauttaa ja jatkaa tarinaansa. ”Napanuora vanhalle mantereelle ei ole katkennut, toisin kuin Yhdysvalloissa.” ”Haluatteko muuten maistaa paikallista olutta”, hän vaihtaa aihetta. Siksi siirtolaisten kulttuuri Chilessä pysyi Riestran mukaan eurooppalaisena. Supersankarikseen Riestra nimeää Nälkäpeli-trilogian Katniss Everdeenin. Molemmat olivat käyneet lukion ja korostivat tyttärenpoikansakin kasvatuksessa koulutuksen merkitystä. Kai se oli jonkinlainen identiteettikriisi.” Riestra päätti suunnata Eurooppaan ja hankki kriminologian opiskelupaikan Roomasta. ”Myöhemmin olen ymmärtänyt, että isovanhempani halusivat pitää minut mahdollisimman etäällä siitä maailmasta.” Simón jää asumaan isoäitinsä ja isomummunsa taloon meren rannalle vielä vanhempiensa vapauduttua. Kuvio ei ole kovin erikoinen – Chilessä perhe tarkoittaa useiden sukupolvien yhteisöä ja isovanhemmat toimivat usein lasten ensisijaisina kasvattajina. Konserttien lisäksi festivaali tarjoaa muun muassa taidenäyttelyitä, tanssikursseja, elokuvia ja runoiltoja. Juuri noin sen pitää mennä”, Riestra sanoo ja kantaa lisää herkkuja pöytään. Myös trappistitai fransiskaanimunkin elämä olisi tullut kysymykseen. ”Vasemmistosisseillä on oma kotikulttuurinsa. Vankilatuomion jälkeenkin Silvia ja Hugo jatkoivat vastarintaliikkeessä. Kaksikko poikkesi ikäpolvensa tyypillisimmistä edustajista. ”Lapseni ovat eurooppalaisia. Hän puhuu lastensa kanssa espanjaa, italiaa ja suomea. Asuu Tampereen Pyynikinrinteellä suomalaisen avopuolisonsa sekä tyttäriensä Isadoran ja Saran kanssa. Hän työskentelee kaiken muun ohella osa-aikaisesti tamperelaisessa Pyynikin käsityöläispanimossa. Jälkimmäisten varalle oli jo tehty sopimus pappien kanssa. Olut on Riestran uusin intohimo. Äidin vanhemmat muuttivat 1800-luvulla Italiasta ja biologisen isän vanhemmat Pohjois-Espanjasta. Vanhempien ja pojan välillä on edelleen paljon kipeitä asioita, joiden käsitteleminen on mahdotonta. 18 6?/?2018 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. He ovat syntyneet Suomessa ja Suomi on osa Eurooppaa.” Itsensä hän määrittelee maailmankansalaiseksi. Tampereella vuosittain järjestettävän kaupunkitapahtuma Maailmantango-festivaalin johtaja. Traagisempi puoli – vanhempien vankilassa kokema kidutus – selviää hänelle vasta vanhempana. Vierailut ovat jännittäviä. Silvian ja Hugon tarinoisKuka. Riestran 15-vuotias Isadora-tytär kurkkii keittiön ovelta ja tiedustelee, voisiko isä ajaa hänen ystävänsä huomenna töihin, koska tämä ei enää ehdi bussiin. na-isoäiti ja isomummu Aida hakevat Simónin luokseen. Uusi manner tarjosi tuolloin mahdollisuudet parempaan elämään. ”Parikymppisenä aloin pohtia, kuka olen ja missä minun kuuluisi elää. Isä ratkaisisi tilanteen siten, että antaisi taksirahaa, mutta tytär pyöräyttää silmiään, kääntyy kannoillaan ja poistuu. Elianan ja Aidan mielestä vain lääkärin, diplomi-insinöörin ja juristin urat olivat kunnollisia ammattivaihtoehtoja pojanpojalle. He muuttivat Suomeen, jossa toimi aktiivinen Chile-solidaarisuusliike. ”Eliana ja Aida opettivat, että jos nainen on kauhea, se johtuu siitä, että hänessä elää liikaa miestä”, Riestra nauraa. Nyt Riestra nimeää Elianan ja Aidan nuoruutensa tärkeimmiksi esikuviksi. Naiset kulkivat Argentiinan Eva Peronin viitoittamaa tietä. Pariskunta karkotettiin Chilestä. Pikku-Simón käy tapaamassa vanhempiaan vankilassa. Sekä Elianasta että Aidasta piirtyy vahvan naisen muotokuva. Niinpä hän osti maaliskuussa 1998 menolipun Varkauteen, jonne vanhemmat olivat asettuneet. Isä, äiti ja poika keskustelivat, mutta aika ei riittänyt. Luostarin välttääkseen Riestra alkoi opiskella oikeustiedettä Riestra edistyi opinnoissaan, mutta ilman vastausta jääneet kysymykset pyörivät mielessä yhä enemmän. Riestra määrittelee itsensä maailmankansalaiseksi. Jos ei totellut, sai ympäri korvia. Edellisestä tapaamisesta oli kuusi vuotta eikä 1980-luvun tapahtumia oltu käsitelty. ”On hienoa, että hän kapinoi. Kumpikaan ei allekirjoittanut diktatuurihallinnon edellyttämää asiakirjaa, jossa he olisivat pyytäneet toimiaan anteeksi maan hallinnolta. Isoäidit olivat ankaria kasvattajia. Riestra jäi Santiagoon. Simón Riestra noin viisivuotiaana synnyinmaassaan Chilessä. Riestra ei ole hakenut Suomen kansalaisuutta – ei liioin Italian tai Espanjan, vaikka hänellä olisi mahdollisuus niihinkin. Ennen sitä hän halusi kuitenkin tavata vanhempansa ja käydä heidän kanssaan asioita läpi. Simón Riestra Syntynyt vuonna 1975 Chilen Santiagossa. Juristikokelas arvioi, että asiat selviäisivät kolmessa kuukaudessa
Riestra jää asumaa heidän luokseen ja hankkii paikallisesta lukiosta taideopettajan sijaisuuksia. ”Ei ollenkaan. Chilen poliittista tilannetta Riestra seuraa lehtien välityksellä ja kuvailee tämänhetkisen oikeistohallituksen politiikkaa röyhkeäksi. Hugo työskentelee huoltomiehenä ja Silvia-äiti opettaa espanjaa. Viime vuonna Riestra jakoi Tampereella Kansanuutisia Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana. Näin säilytetään yhteiskuntarauha”, hän sanoo. Maailmantango-festivaalin hän järjesti ensimmäisen kerran 12 vuotta sitten Tampereelle asetuttuaan ja on siitä lähtien joka vuosi laajentanut ja monipuolistanut tapahtumaa. Nuoruuden kiinnekohdat Santiagossa ovat kadonneet. Meillä oli siellä paljon tovereita.” Riestra muistaa erityisen hyvin talvisodan ja jatkosodan käyneen toveri Ilpon, joka vieraili perheen kodissa miltei joka viikonloppu. Suurin osa chileläispakolaisista palasi takaisin kotimaahansa Pinochetin hallinnon päätyttyä 1990-luvun alussa, mutta Riestran vanhemmat ovat jääneet Suomeen. Hän on ollut mukana lukemattomissa muissakin tamperelaisissa kaupunkitapahtumissa ja puolustanut näkyvästi vapaita kulttuuritiloja. Voisi olettaa, että pieni Varkaus näytti Santiagossa kasvaneen nuoren miehen silmissä ankealta. Heillä on syviä sotatraumoja – minullakin on – mutta yritän purkaa niitä rakkauden ja työn avulla. Kaikilla on oikeus perusasioihin. Silvia, Hugo ja Ilpo tuntuivat ymmärtävän hyvin toisiaan. Meidän työssäkäyvien pitää maksaa veroja niin, ettei kenenkään tarvitse kärsiä. ”Sitä, että luon hyvinvointia ja olen kaikille ystävällinen. Kriittinen sävy nousee kuitenkin pintaan, kun puhutaan tämän hetken ilmapiiristä. Teen pieniä eleitä. Tämän lisäksi hän työskentelee paikallisessa panimossa. Isovanhemmat ovat kuolleet. Ainoa, mitä Riestra Chilestä kaipaa, on meri. Riestra on Suomelle kiitollinen monesta asiasta. ”Epätasa-arvo on pahinta väkivaltaa. Vien pihassa leikkiville lapsille kesällä mansikoita.” Chilessä Riestra ei ole käynyt sen jälkeen, kun sieltä lähti vuonna 1998. Varkaus oli erityisesti vielä tuolloin hieno työläiskaupunki. Oikeustieteen opinnot jäävät ja hän hakeutuu ammattikouluun artesaanilinjalle. Simón Riestra tunnetaan Tampereella aktiivisena kulttuuritapahtumien järjestäjänä. Sen puutteeseen on lääkkeensä. ”Vasemmistosisseillä on oma kotikulttuurinsa.” Maailman Kuvalehti 6/?2018 19. Mutta takaisin Varkauteen ja vuoteen 1998. Hymyilen. ”Kun kaipaus iskee, menen syysmyrskyllä saunomaan Rauhaniemen kansankylpylään.” sa on valtavasti paatoksellisuutta, josta en pidä, vaikka ymmärränkin ilmiön. Mitä aktivismi hänelle tarkoittaa 2010-luvun Suomessa. ”Kannatus on niin pieni, ettei sellainen liike edusta ketään.” Puoluepolitiikkaakin hän on kokeillut. Mies osoittautuu kiihkeäksi suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannattajaksi. Se oli maanalaistoimintaa, mutta henki oli sama. Annan toisille tilaa ja kunnioitan yhteisiä sääntöjä. Pyrin olemaan mahdollisimman rakentava.” Ja on Riestra rakentanutkin. Jokaisen pitää olla valmis antamaan omistaan. Annan paidan, jos jollakin on kylmä. Mieleen palautui, kun hän 1980-luvulla jakoi isoäidin kanssa El Siglo ja El Rebelde -lehtiä Santiagossa. Aidan ja Elianan vaaleansininen rantatalo on poissa. Oman osansa kritiikistä saa media, joka nostaa äärioikeistoa hänen mielestään liian isosti näkyviin. Sitten 1930-luvun Suomessa ei ole tehty niin paljon henkistä pahaa kuin mitä nykyhallitus on tehnyt leikkaamalla heikompiosaisten toimeentulosta.” ”Suomessa on totuttu siihen, että kaikista huolehditaan. Riestran ”korteista” käyttämättä on vielä aktivistikortti
Teksti: Kaisa Viitanen Kuvat: Laura Oja. Uutta kotia rakentamassa Pitkän odotuksen jälkeen Al-Anin perhe aloittelee uutta elämää puolityhjässä kerrostalokaksiossa. Ilman vapaaehtoisten apua ja lahjoitustavaraa pakolaisten arki olisi paljon vaikeampaa
Uudessa kodissa Espoon Lintuvaarassa on yksi makuuhuone ja kirpputorihuonekalusteista vasta haaveillaan.. Al-Anin perheen Bagdadin-koti oli kaksikerroksinen omakotitalo, jossa oli viisi makuuhuonetta ja täyspuiset kalusteet
Al-Anien mukana kyytiin nousi heidän tuttavansa. Sirkka kysyy. Hänelle löytyy myös mustat ballerinat, mutta Sirkka haluaisi löytää kaikille myös talvivaatetta. Sirkka opiskelee arabian alkeita ja käyttää sanoja aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Heidi kävi aamulla hakemassa perheen autollaan ja ajoi tänne. ”Sieltä on tulossa monta kassillista vauvanvaatetta”, hän sanoo Heidille ja huikkaa lähtötervehdyksen kaikille. Minua ei nolostuta kysyä ihmiseltä, tarvitseeko hän kengät.” Sirkan äiti kasvatti viisi lasta yksin. ”Mä en tarvitse toppahousuja. ”Olen kotoisin köyhästä helsinkiläisperheestä. Silmäarvio osuu oikeaan. Sirkan täytyy jatkaa seuraavaan tapaamiseen vantaalaiskotiin. Hyvinvointivaltion ansiosta Sirkka sai ilmaisen koulutuksen ja pääsi unelma-ammattiinsa. Perheen äiti Shaimaa, 39, ottaa käteensä punaisen sammutuspeittopakkauksen. ”Haluatko tämän”, hän kysyy ja ojentaa tummanharmaata kylpyhuoneen mattoa Shaimaalle. Shaimaa naurahtaa ja matto vaihtaa kassia. Näyttää ihan kirpputorilta, mutta täällä ei käytetä rahaa ja sisään pääsee vain kutsuttuna. S irkka, 67, on aina ollut herkkä puuttumaan näkemiinsä epäkohtiin. Olette siellä Oulussa ja Kemissä tottuneet kylmään”, Sirkka vastaa. Aniliininpunainen karvahuppuinen toppatakki on juuri Sarahin kokoa. Pöydille on aseteltu moniosaisia kahviastiastoja ja silitettyjä pöytäliinoja. Citymaasturin ratin takaa laskeutuva nainen alkaa nostella takakontista lisää lahjoitustavaraa. Al-Anin kolmihenkinen perhe astelee laatikoiden ja pöytien luo. Erilaisia tekstimukeja sen sijaan tulee liiankin paljon. ”Ahlan wa Sahlan, tervetuloa”, hän toteaa arabiaksi ja suomeksi, ja pyöräyttää kädellään sisään kutsuvan liikkeen. Aktiivisuudesta tuli elämäntapa. Hänen sujuva suomenkielensä on Sirkalle iloinen yllätys. Sirkka menee heti asiaan. Hetken päästä hän laittaa sen takaisin, mutta perässä kulkeva puoliso Ghawan tarttuu siihen ja nostaa kainaloonsa. ”Niin tietysti. Tehän tulette pohjoisesta. Palestiinalaismiehen perhe oli saanut oleskeluluvan kahdeksan kuukautta aiemmin ja muuttanut Espoon Leppävaaraan. Shaimaa ottaa tarjotun verhon käsivarrelleen. Legoja on pussillinen, pehmoeläimiä monta pahvilaatikollista ja niiden vieressä vauvan värikäs helistinkaari. Niille olisi jatkuva tarve. Shaimaa vastaa suomeksi: kolme. U lko-ovi käy. How many windows do you have. ”Ota se mukaan”, Sirkka opastaa ja alkaa sitten selata lasten takkirekkiä. Vapaaehtoisnaiselle tilanne on tavallinen. Esillä on paljon entisille omistajilleen tarpeettomaksi jäänyttä tavaraa. Mulla on jo kahdet”, Sarah sanoo. ”Tykkäätkö?” Sarah myöntää tykkäävänsä. Lasten turvaistuimia näkyy useampi. If there is fire, don’t use water, use this.” Tämä on ensimmäinen kerta, kun Sirkka, Shaimaa, Ghazwan ja heidän tyttärensä kohtaavat. ”Kuinka monta ikkunaa teillä on. Kuvataideopettajana hän puolusti lasten oikeutta tasavertaiseen taideopetukseen kampanjoimalla eduskuntaan asti. Hän kuuli toiselta auttajalta, Heidi Turuselta, että Espooseen on muuttanut uusi pakolaisperhe. ”Mistä verhoista sinä pidät”, Sirkka kysyy ja neuvoo katselemaan rullakon reunalle viikattuja kankaita. Perhe jää valikoimaan tavaroita. ”Makuuhuoneessa on hyvä olla paksummat, ettei aurinko kesällä paista läpi”, Sirkka sanoo ja nostaa sinistä kangasta kattolampun suuntaan nähdäkseen sen valonläpäisykyvyn. Kahdeksanvuotias tytär Sarah on löytänyt pörröisen pehmokäärmeen. Sirkka uskoo yhteiskunnallisen aktiivisuutensa juontuvan lapsuudesta. Sirkka on aina auttanut heikompiaan, oli”Me olemme aloittamassa nyt uutta elämää ja sen kuuluukin olla aluksi vähän vaikeaa.” 22 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Sirkka nyökkää. Kattiloita ei tässäkään lahjoituskuormassa näy. ”Kylpyhuoneeseen. S irkka Laitinen avaa helsinkiläisen parkkikellarin oven ja tuikkaa halliin valot. ”Tiedätkö, miten sitä käytetään. Kovin pitkää tutkailurauhaa hän ei malta antaa. Hammam”, Sirkka neuvoo vieressä. He vinkkasivat ystävilleen Turvapaikanhakijoiden tuki -yhdistyksen aktiivien numeron
kin auttajia tuli. J oinain päivinä Torniosta lähtevään junaan nousi monta sataa turvapaikanhakijaa. ”Ajattelin, että minun kotikadullani ei kukaan nuku.” Sirkka kävi kotona hakemassa vilttejä ja banaaneja ja lähti tarjoamaan niitä turvapaikanhakijoille. ”Koulussani osa lapsista oli varmaankin tullut pakolaisina, mutta en minä osannut kiinnittää heidän taustaansa sen kummempaa huomiota.” Tilanne muuttui kolme vuotta sitten. ”Me aloimme vaan toimia ihan vaistonvaraisesti. Työpäivän jälkeen hän kuskasi autollaan poliisiasemalla rekisteröityneitä turvapaikanhakijoita pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksiin. Joku tarjosi jonottajille termoksesta teetä, toinen ojensi lämmintä vaatetta. Maailman Kuvalehti 6/?2018 23 Uutta kotia rakentamassa. Media seurasi ihmisten etenemistä Euroopan halki Ruotsiin saakka. MuitaEläkkeellä oleva Sirkka Laitinen auttaa Shaimaa Al-Ania löytämään lahjoitusvarastosta sopivia kodinperustamistarvikkeita. Ja eräänä elokuisena päivänä töistä kotiin palatessaan Sirkka näki Pasilan poliisitalon edessä joukon eksyneen näköisiä ihmisiä. Aamulla ennen töihin menoa Sirkka opasti Pasilan junalaiturille saapuvia ihmisiä poliisitalolle. Pitkän matkan taittaneet odottivat vuoroaan päästä rekisteröitymään turvapaikanhakijaksi. Kesän mittaan Sirkka näki uutisista, että Kreikkaan saapui tavallista enemmän turvapaikanhakijoita. Ennen muutamaa viime vuotta hänen tuttavapiiriinsä ei juuri kuulunut ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Joku loi someryhmän ja jaoimme siellä toisillemme tehtäviä.” Läheisen puutarhan väki toi jonottajille keittoa, pa kyseessä sitten etäinen vanhustuttu tai liian myöhään kadulla kuljeskeleva lapsi. ”En vielä silloin tiennyt, että monista auttajista tulee minulle tuttuja ja läheisiä.” Sirkka sai kuulla, että pari naista oli jo kesällä laittanut vaatekeräyksen pystyyn nähtyään YK:n pakolaisjärjestön tiedottaneen arvioita pakolaisten määrästä
”Kerran pitkän päivän päätteeksi menin kauppaan ostamaan itselleni pari olutta. Hän jännitti, tulisiko ketään, mutta maalaushaluisia saapui enemmän kuin Koskelan vastaanottokeskuksen tilaan mahtui. Sen sijaan tekstimukeja tulee yli tarpeen. Sama on kaiku askelten”, ajattelin silloin. Osassa maata tulijat majoitettiin aluksi telttoihin. ”Tervetulojuhlissa sain käsitystä arabien juhlinnasta ja tanssitaidoistakin.” S irkka innosti oman liikuntaseuransa Friskis & Svettiksen perustamaan juoksuvuoroja ”turviksille”, kuten vapaaehtoiset, ”vaparit”, heitä Turvapaikanhakijoiden tuki -yhdistyksen varastolla on pulaa isoista kattiloista ja paistipannuista. Vuoden 2015 aikana Suomeen tuli reilut 32 000 turvapaikanhakijaa, mikä on aiempaan ja sen jälkeisiin vuosiin verrattuna täysin poikkeuksellista. Myös yritykset tarjoutuivat auttamaan. ”Luulin, että toiminta tarvitsee tulkin, mutta kun tulkki ei ehtinyt paikalle, tankeroenglanti ja kädet riittivät.” Sirkka tajusi, että uudessa maassa tyhjäkäynnillä odottaville ihmisille paikallisten vierailuilla ja yhteisellä tekemisellä oli valtava merkitys. 24 6?/?2018 Maailman Kuvalehti Uutta kotia rakentamassa. Vaatekeräyksen naiset alkoivat jakaa kenkiä pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksiin. Familon lahjoitti täkkejä ja tyynyjä, pellavajalkinemerkki Otz kenkiä. Heidän joukossaan saapui myös irakilainen Al-Anin perhe, joka ohjattiin Oulun vastaanottokeskukseen. Virallinen järjestelmä ei pystynyt venymään riittävän nopeasti ja monet tulijat kohtasivat viilenevän syksyn pelkissä varvassandaaleissa. ”Sanoin kerran leikilläni, että kun nämä ihmiset asettuvat, lähden vetämään heille taidetoimintaa.” Sittemmin Sirkka toteutti heittonsa. Sirkalle tulijoiden auttamisesta oli tullut palkaton kakkostyö. toiset kyselivät lähikaupoista ylijäämäruokaa. Edessäni jonotti virkapukuinen poliisi, hänen edessään turvapaikanhakija, ja heilläkin oli hihnalla kaksi olutta kummallakin. Porukalla väki vuokrasi pakettiauton, jolla keskellä yötä saapuneet turvapaikanhakijat saatiin vietyä Lahden keskukseen. Vapaaehtoiset pyysivät ihmisiä kokoamaan hygieniatarvikepussukoita, joita saapuikin sadoittain. Toinen heistä oli tutkija Sanna Valtonen, joka neuvotteli kiihtyvälle vaatekeräykselle lajitteluja varastotiloja yliopistolta ja seurakunnilta. Sirkka oli usein päivän päätteeksi poikki, mutta elämään oli tullut uudenlaista merkitystä. Lastenruokavalmistaja lähetti tuhansia Piltti-pakkauksia. S uomeen ja pääkaupunkiseudulle avautui pikavauhtia uusia vastaanottokeskuksia
Sanna Valtonen ei ole siitä huolissaan. Jos tuttuja edes on. Se on kokonaisvaltainen viesti siitä, ettei kelpaa.” Jos asuntoa ei löydy, vaihtoehtoina on mennä raskaasti päihtyneiden asuntolaan tai kiertää tuttavapiirissä sohvalta sohvalle. ”Me olemme sissihenkinen kameleonttiliike eli muutamme toimintaa koko ajan turvapaikanhakijoiden tarpeen mukaan.” K äytännössä vapaaehtoiset pyrkivät pysymään turvapaikanhakijoiden rinnalla vaihtuvissa tilanteissa. Maailman Kuvalehti 6/?2018 25. Toivon, ettei isoja toimijoita usein vaivaava järjestöbyrokratia alkaisi jähmettää meitä”, Sirkka sanoo. Moni menetti rahat ja jäi ilman asuntoa.” V apaaehtoiset perustivat Welcome home -nimisen tiimin ja alkoivat auttaa ihmisiä asunnonhaussa. Jouluna vaparit ja turvikset kokosivat yhdessä piparista vastaanottokeskuksen pienoismallin. ”He eivät juo eivätkä usein poltakaan. Turvapaikanhakijoiden määrät ovat vähentyneet eikä heitä näy uutisissa. Jostain pitäisi löytää asunto. He saavat sosiaaliturvatunnuksen, Kela-kortin ja pääsevät kolmevuotiseen kotouttamisohjelmaan eli käytännössä kielikursseille ja työnhakuun. Monet ovat painuneet paperittomina maan alle. Kun turvapaikanhakija saa oleskeluluvan, hänestä tulee kuntalainen. Irrallisena ja hätääntyneenä on mahdoton keskittyä mihinkään muuhun.” Sirkka korostaa vuokranantajille, että juuri oleskeluluvan saanut pakolainen on hyvä vuokralainen. olivat alkaneet kutsua. Perheille sen yleensä etsii kunnan sosiaaliviranomainen, muut ovat omillaan. Vastaavanlaista toimintaa syntyi pääkaupunkiseudulla useimpien vastaanottokeskusten ympärille. Jos vuokranantaja puhelimessa osoittautuu epäasialliseksi, en jää väittelemään vaan soitan mieluummin seuraavalle.” Sirkka on nähnyt, mitä syrjivä asenne asuntomarkkinoilla monelle aiheuttaa. Viime vuonna kuuden hengen porukka auttoi peräti 58 saamaan vuokra-asunnon vapailta markkinoilta. ”En enää hukkaa aikaani lähtemällä julkisiin näyttöihin. Nyt moni 2015 tulleista turvapaikanhakijoista on saanut oleskelulupapäätöksensä. ”Huomasimme, että markkinoille ilmestyi huijareita, jotka nappasivat turvapaikanhakijoille myönnetyt uuden asunnon kalustusrahat, kunnasta riippuen noin 650 euroa, muka välityspalkkiona. Palkattuja työntekijöitä on nyt neljä. Hän anoo jatkuvasti lisää rahoitusta. “Juuri yksi somalityttö itki autossani, että hän on kaikessa aina se viimeinen. ”Moni vuokranantaja arvostaa tällaista vanhempaa opettajaa. ”Tutun voima on ryhmän pienuus ja ketteryys. ”Haluaisimme päästä neuvomaan turvapaikanhakijoita heidän oikeuksistaan jo siinä vaiheessa, kun he saapuvat maahan.” Yleinen auttamishalu on Valtosen mukaan laskussa. Ne, joille oleskelulupaa ei myönnetä, ovat pulassa. ”Juuri nyt inhimillistä ääntä ja hengenluomista tarvitaan, sillä kaikenlaista auttamishalua kyseenalaistetaan valtionjohdosta lähtien.” Sirkka on nyt eläkkeellä eikä vedä taideprojekteja enää pakolaisillekaan. Me tietenkin tunnemme heidät, kun olemme olleet heidän rinnallaan kaikki nämä vuodet”, Sanna Valtonen sanoo. Ei ole lemmikkejä ja kunnes töitä löytyy, vuokran maksussa tukee Kela.” Osa kodin etsijöistä tarvitsee apua myös muissa asioissa. “Olen itsekin nuorena ollut hetken ilman kotia ja pystyn samaistumaan siihen epävarmuuteen. Osan heistä poliisi on jo karkottanut maasta, osa on lähtenyt itse. Sirkka lähtee usein Kelaan ja TE-toimistoon selvittämään asioita. Ravintolapäivänä koulut ja seurakunnat tarjosivat isot keittiötilat turvapaikanhakijoiden pop up -ravintoloille. Monia ulkomaalaisia syrjitään asunnonhaussa. Vuosi sitten Sirkkaa ja muita vapaaehtoisia alkoi huolestuttaa. ”Isot järjestöt perustavat etsivän toiminnan yksiköitä ja kysyvät sitten meiltä, missä ne paperittomat oikein ovat. Vaatekeräyksen toisesta käynnistäjästä Sanna Valtosesta tuli Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n eli Tutun puheenjohtaja, Sirkka valittiin hallitukseen. Turvapaikan saaneista tulee kuntalaisia. ”Kun kielitaidoton ihminen yrittää täyttää viranSirkka kävi kotona hakemassa vilttejä ja banaaneja ja lähti tarjoamaan niitä turvapaikanhakijoille. ”Minusta on tullut eräänlainen kiinteistövälittäjä ja sosiaalityöntekijä,” hän sanoo kuin ei uskoisi sitä itsekään. Kun pahin kiire alkoi helpottaa, kriisiapuun rientäneet auttajat lyöttäytyivät yhteen virallisestikin perustamalla yhdistyksen. Vaparit pitivät toisiinsa tiivistä yhteyttä somessa ja hyväksi huomatut käytännöt levisivät. Kun sanon tuntevani asunnonhakijan enkä ota mitään välityspalkkiota, he useimmiten ainakin kuuntelevat.” Pääkaupunkiseudulla on asuntopula ja etenkin Helsingissä asuntonäytössä on helposti 50 toiveikasta hakijaa. Silti heitä saapuu maahan
Vadilla on karjalanpiirakoita, Sarahin herkkua. Mies sai samat uutiset samana päivänä. Sarah kävi Ruukissa koulua ja oppi Suomen. “Minulle tulee jatkuvasti uusia yhteydenottoja ja seuraavat ihmiset tarvitsevat apua.” Siksi Sirkka ei useinkaan näe, millaisia koteja hänen järjestämistään lahjoitustavaroista syntyy. “Useammankin kerran Kela on maksanut vuokranantajalle summan vahingossa kahteen kertaan, mutta kun henkilöt yrittivät palauttaa rahoja, siihen ei annettu mitään neuvoa.” Mutta vaikka kotia etsiessä tutustutaan, Sirkalla ei ole aikaa pitkäaikaisen ystävyyden rakentamiseen. Sohvia ja ruokapöytiä oli paljon, mutta vielä ei tullut kauppoja. He lähtivät, me vain odotimme”, Ghazwan kertoo. ”Viekää terveisiä niille irakilaisille”, hän huikkaa. I rakissa Al-Anin perhe asui kaksikerroksisessa omakotitalossa, jonka pihan puutarhassa kasvoi sitrushedelmiä, vihanneksia ja yrttejä. Perhe tuli tavallista reittiä: Turkista meren yli Kreikkaan ja sieltä maateitse Ruotsiin. Tuntui hienolta, kun ihmiset ihastelivat sisustusta. Virheiden korjaaminen on vaikeaa ja vaatii suomalaiseltakin aikaa ja paneutumista.” Sirkka toivoisi, että viranomaiset asettuisivat enemmän asiakkaidensa asemaan. Vanhemmilla oli viikossa vain kaksi suomen tuntia. Kerrostalokaksion ikkunoista näkyy vanhoja mäntyjä ja lasten leikkialue. Kun hän kytki puhelimensa paikan langattomaan verkkoon, hän näki vaimon soittaneen hänelle 47 kertaa. Perhe pakkasi tuttavan pakettiautoon kuusi kassillista vaatteita ja keittiövälineitä ja rullasi patjat kyytiin. Tänne ei tule ketään muita kuin me. Olohuoneessa toistaiseksi ainoat kalusteet ovat neljä varastolta löytynyttä tuolia ja aikaisemmin hankittu patja. S iitä, kun Al-Anit lähtivät Irakin-kodistaan, on kolme vuotta. ”Sarah pyysi aina koulupöytää, mutta ei sinne olisi mahtunut. omaisten verkkolomakkeita, raksi voi mennä väärään kohtaan. Tyttö ottaa lautasellisen ja menee makuuhuoneeseen katsomaan puhelimesta videoita. Ostokset kannattaa tehdä kerralla, koska silloin kotiinkuljetusmaksu tarvitsee maksaa vain kerran. Me haluamme oppia ensin kielen ja päästä sitten töihin, joten tulimme suoraan pääkaupunkiseudulle.” Kiinteistöyhtiö Sato ilmoitti vapautuvasta asunnosta. ”Asuimme Ruukissa kolme vuotta ja sinä aikana meidän kanssamme asui kolme turvapaikanhakijaperhettä. Muutaman paperin lisäksi heillä ei ole mukana ainuttakaan kotoa mukaan otettua esinettä. ”Kun astuimme tänne ensimmäisen kerran, Sarah meni ainoaan makuuhuoneeseen ja ilmoitti, että tämä on sitten hänen huoneensa”, Ghazwan sanoo ja nauraa. ”Muutama tuttavamme kertoi, että Oulussa ei ole ulkomaalaisille töitä. ”Minä olisin lihava, jos söisin ne kaikki herkut”, hän sanoo ja nauraa, mutta vakavoituu sitten. Tänne ei tule ketään muita kuin me. Asunnon molemmissa huoneissa majoittui perhe. ”Irakissa mekin arvostimme näyttävyyttä. ”Olemme Irakissa tottuneet istumaan patjoilla, joten ei tämä meitä haittaa”, Ghazwan sanoo. Shaimaa kertoo, että Irakin ja Suomen kodeissa on paljon eroja. ”Pelästyin, että Sarahille on tapahtunut jotakin.” Mutta vaimo halusikin kertoa saaneensa oleskeluluvan. Talvella vietimme suurimman osan ajasta sisällä.” Shaimaa näyttää puhelimestaan Sarahin seitsemänvuotissynttärit. Suomen puolella perhe majoittui ensin Kemin ja Oulun vastaanottokeskuksissa, kunnes sai Raahen naapurista Ruukista vastaanottokeskuksen järjestämän kaksion. ”Kesällä oli mukavaa, kun pääsi kalaan. Hämärässä eteiskäytävässä ei vielä ole lamppua, mutta keittiössäpä on, Tutun lahjoitusvarastolta löytynyt värikkäillä lasipisaroilla koristelutu rautavalaisin. Nyt Al-Anien koti on Espoon Laajalahdessa. Myöhemmin sänky vaihtui sohvaksi. Nukumme todella hyvin”, perheenäiti Shaimaa kertoo arabiaksi. Nukumme todella hyvin.” 26 6?/?2018 Maailman Kuvalehti Uutta kotia rakentamassa. Ei meillä oikein ollut varaakaan, emmekä me tienneet, saammeko jäädä Suomeen.” E lokuun kahdeksas päivä Ghazwan oli käymässä ostoskeskuksessa. Valkoinen räsymatto on löytänyt paikkansa olohuoneesta, ja kaikissa kolmessa ikkunassa on uudet verhot. ”Se oli valtava helpotus.” Perhe alkoi heti laatia asunnonhakuilmoituksia. Apua saaneet ihmiset haluaisivat usein kiitokseksi kutsua hänet kotiinsa illalliselle. Vieraita ”Meille tässä kodissa parasta on yksityisyys. Kahden viikon aikana perhe on käynyt Espoon kierrätyskeskuksessa katsomassa sopivia huonekaluja. Asunto oli kalustettu täyspuisilla kalusteilla, joista monet oli verhoiltu koristeellisilla tekstiileillä. ”Meille tässä kodissa parasta on yksityisyys. Yhden huoneen koti on piirtynyt kaikille muistiin: kaksi vaatekaappia, sängyt ja pikku pöytä
Maailman Kuvalehti 6/?2018 27. Hänellä ei ole vielä kavereita täällä. Aika tahtoo käydä pitkäksi. Nyt tärkeintä on turvallisuus”, Shaimaa sanoo. Siellä oli puutarha. Veli asuu nyt Yhdysvalloissa. Hän haluaisi jo aloittaa koulun, mutta sosiaalityöntekijä ei ole vielä löytänyt hänelle paikkaa. Ennen Sarahia meille syntyi kaksoset. ”Tiedämme, että suomalaiset nauttivat hiljaisuudesta. Toinen veli on Kanadassa. Pöydässä oli usein vain yhtä pääruokaa. ”Meillä oli ennen kolme lasta. Mutta ei näitä voi verrata, sillä Al-Anien elämä on muuttunut niin kokonaisvaltaisesti. Kun perhe vieraili Raahessa ja Torniossa suomalaistuttaviensa kodeissa, he huomasivat niiden olevan yksinkertaisemmin kalustettuja. Täällä on yksi. Bagdadissa Shaimaa ja Ghazwan työskentelivät kansainvälisiin rahasiirtoihin erikoistuneessa Wester Unionissa. Täällä voi mennä ulos vaikka keskiyön jälkeen.” S arah tulee olohuoneeseen ja kiipeää isän syliin. Äiti viettää aikaa molempien luona. Irakissa perheen kanssa asui Ghazwanin äiti ja veli. varten valmistettiin aina monta juhlavaa ruokalajia”,hän muistelee. ”Kodin jättäminen on muuttanut meitä pysyvästi. Shaimaa näyttää puhelimestaan Sarahin seitsemänvuotissynttärit. Perhe on käynyt kävelyillä tutkimassa uutta naapurustoaan. Täällä on parveke, jossa on kohta pakkasta. Perheen Bagdadin kodissa oli viisi makuuhuonetta. Hiljaisen Ruukin jälkeen tuntui mukavalta nähdä enemmän ihmisiä. Seuraava kuva on valkoinen hautakivi. Hänen sydämensä leikattiin Oulussa. ”Bagdadissa on vaarallista mennä ulos päivälläkin. Meitä ei yhtään haittaisi, jos joku vaikka pihalla kysyisi, mitä olemme ostaneet kaupasta tai mitä meille kuuluu”, Shaimaa sanoo. He aikovat jatkaa suomen opintoja heti, kun sopiva kurssi löytyy. Vanhemmat ovat hetken hiljaa. ”Me olemme aloittamassa nyt uutta elämää ja sen kuuluukin olla aluksi vähän vaikeaa”, Ghazwan sanoo. Sen jälkeen lääkkeet ovat pitäneet kunnon tasaisena. Tyttären kaksi vanhempaa sisarusta kuoli Bagdadissa sairaalan tulituksessa. He kuolivat bagdadilaissairaalan tulituksessa.” Isä etsii puhelimestaan kaksosten kuvan
”Nyt voisin kyllä mennä!” Zeinab vitsailee. He toivat minut tänne.” Hän ei tiedä tarkkaa ikäänsä, mutta kuuluu siihen sukupolveen, jossa tyttöjen koulunkäyntiä ei pidetty tärkeänä. Lemmikkiterapia on toki todettu hyväksi muistisairaiden hoidossa, mutta täällä sitä on tuskin tietoisesti ajateltu: kairolaiskissat kun menevät minne tahtovat. Hän on yksi harvoista huoneessa olevista, jotka vielä ymmärtävät elokuvasta jotain. Romansseja ei täällä al-Baqiyyat al-Salihat (Pysyvät hyvät teot ) -nimisen islamilaisen hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämässä hoitokodissa ole syttynyt. Naiset ovat Egyptin ainoan Alzheimer-potilaisiin erikoistuneen hoitokodin asukkaita. 69-vuotiaan Ibrahim Tahunin kädenpuristus on jämäkkä. ”Pidän heitä kaikkia omina äiteinäni ja isinäni”, al-Kahlawi sanoo pehmeästi. Teksti: Sanna Ra Kuva: Dana Smillie Z einab Abd el-Hakim katsoo oleskeluhuoneessa Tapaaminen kuherruskuussa –nimistä vanhaa elokuvaa. Hän närkästyy hieman kysyttäessä vaimosta eikä halua kertoa, miksi on mieluummin täällä kuin kotona. Abla al-Kahlawi, tai Mama Abla, kuten hänet tun28 6?/?2018 Maailman Kuvalehti TEEMA: VANHUUS. Hoitokoteihin liittyvä stigma saattaa kuitenkin olla pikkuhiljaa murtumassa. Entinen maatalousinsinööri kertoo olleensa talossa seitsemän vuotta, sitä ennen toisessa hoitokodissa. Lähimpänä televisiota istuva nainen huutaa kärsivästi ja vetäytyy sykkyrään sohvalle. Hoitaja käy hieromassa hänen jalkojaan, lohduttelee, silittelee. Osa heistä on pelastettu kadulta harhailemasta. Abi – isäni, miesten puolella. Yläkerrassa miesten osastolla olisi kyllä tarjontaa, mutta juhlapyhiä lukuun ottamatta naiset ja miehet viettävät aikaa erillään. ”Asuin kotona sisarusten kanssa. ”Lapset käyvät juhlapyhinä ja soittelevat, Luojan kiitos”, hän sanoo. Hän sanoo isänsä mielipiteen vaikuttaneen siihen, ettei hän mennyt koskaan naimisiin. Toiset vanhukset ovat täällä kaikkensa antaneiden sukulaisten tuomina. Niin myös Zeinab. Nainen rauhoittuu. Zeinab on monen ikäihmisen tavoin lukutaidoton. Kun vanhainkoti on häpeä Egyptissä vanhusten hoitamista kotona pidetään kunnia-asiana. Ummi – äitini, lukee naisten osaston ovessa. Tämä perheen ja läheisyyden tuntu kuvastaa hoitokodin perustajajohtaja Abla al-Kahlawin filosofiaa. Kissanpentu pinkaisee karkuun miesten osaston käytävällä
Maailman Kuvalehti 6/?2018 29. Muhammed Galal ei muista enää päivämääriä. Välillä hän luulee olevansa entisessä työpaikassaan armeijassa
Pariskunta oli tehnyt uraa Saudi-Arabiassa ja saanut varakkaita ystäviä, jotka lahjoittivat rahaa Alzheimeriin sairastuneiden tukemiseksi. Sitten yhden miespuolisen ystäväni äiti sairastui eikä hänen vaimonsa jaksanut hoitaa häntä. ”Tietenkin, minähän kasvatin heidät!” Vanhusten hoitoon kodin ulkopuolella ei juurikaan ole satsattu Egyptissä. Päiväsaikaan vanhukset voivat viettää aikaa ikäihmisten kerhoilla, joita on eri puolilla maata. Noin 98 miljoonan asukkaan maassa yli 60-vuotiaita on 6,4 miljoonaa ja petipaikat ainoastaan 3180 vanhukselle 168 vanhainkodissa. ”Koti on ensisijainen hoitopaikka, mutta joskus olosuhteet ovat vaikeat ja monet kodissa asuvat työikäiset viettävät paljon aikaa kodin ulkopuolella. Kotona asuvan hoitajan palkka voi olla 300–450 euroa. Monet jäävät eläkkeelle etuajassa, jotta voivat pitää huolta iäkkäästä äidistään tai isästään. Hyvä systeemi on myös sellainen, että maksetaan yhdelle naimattomalle sisarukselle vanhemman hoidosta.” Myös hän haluaisi jäädä tyttäriensä hoidettavaksi sitten, kun ei pärjää enää yksin. Ennen kuin mieheni kuoli, hän sanoi: jatka unelmaamme”, Abla kertoo liikuttuneena. Hoito on asukkaille ilmaista. Al-Baqiyyat al-Salihatin kaltaiset hyväntekeväisyysjärjestöjen hoitokodit paikkaavat vajetta. Mutta vaikeinta on löytää kunnon hoitaja”, hän sanoo. ”Valitsen työntekijäni siten, että he todella kunnioittavat asukkaita eivätkä ole töissä vain rahan vuoksi”, Abla sanoo. ”Kaikki alkoi minulle läheisestä ihmisestä, joka sairastui Alzheimeriin. netaan julkisuudessa, on islamilaisen lakiteteen professori al-Azharin yliopistossa. Lisäksi monet uskonnolliset vähemmistöt pitävät omin varoin kustantamiaan hoitokoteja, jotZeinab Ahmed Yusef omassa huoneessaan peilipyödän ääressä Kairon 6th Octoberin kaupunginosassa. Uusi rakennus valmistui kahdeksan vuotta sitten. ”Alzheimer on vaikeaa perheille ja on kallista ostaa vaikkapa aikuisvaippoja. Minä ja oma mieheni päätimme tehdä asialle jotain”, Mama Abla kertoo. Viimeiset viisitoista vuotta hän on keskittynyt hyväntekeväisyysjärjestönsä pyörittämiseen. ”Ensin meillä oli yksi iso omakotitalo hoitokotina, sitten toinen. Se on paljon, sillä valtiolla työskentelevän lääkärin palkka on 300 euron luokkaa. Hänellä oli kauheat omantunnon tuskat. 30 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Kaikesta huolimatta Mama Abla pitää hoitokotiaan äärimmäisenä vaihtoehtona. Mies rukoili äidilleen parempaa oloa ja äiti kuoli
Minusta ei ole häpeä, jos laittaa vanhemman hoitokotiin.” Väestörakenne Egyptissä Eliniän odote: naiset 74, miehet 72 vuotta Lukutaidottomien osuus yli 60-vuotiaista: naiset 81 prosenttia, miehet 64 prosenttia. Geriatriaa pidetään lännessä tulevaisuuden alana suurten ikäluokkien eläköitymisen takia, mutta Egyptissä alaa ei vielä arvosteta. Yli miljoona yli 60-vuotiasta jatkaa työskentelyä eläkkeellä, erityisesti maataloustöissä ja kalastajina. Potilaista 70 prosenttia on vähävaraisia, eivätkä he maksa mitään hoidosta ja osasta lääkkeitä. Ganzurin oma isä on vielä elossa ja kolme sisarusta käyvät vuorotellen hoitamassa häntä. Onneksi minun ei tarvitse mennä sellaiseen”, hän sanoo. Hän työskentelee Ain Shamsin yliopistollisessa geriatriaan erikoistuneessa sairaalassa. Eläkeasioista vastaava solidaarisuusministeriö ja jotkut julkkikset ovat puhuneet aiheen tärkeydestä”, Mama Abla uskoo. ”Kulttuurissamme kaikki tuomitsevat minut, jos aion laittaa vanhempani hoitokotiin, vaikka se olisi iäkkään omaksi parhaaksi”, el-Rasheedy vastaa. Hän kärsii korkeasta verenpaineesta, mutta on muuten terve. ka ovat avoimia kaikille uskontokunnasta riippumatta. ”Voi olla, että lapset asuvat kaukana tai lapsia ei ole. ”Monet jäävät eläkkeelle etuajassa tai ottavat pidennetyn loman, jotta voivat pitää huolta iäkkäästä äidistään tai isästään”, Hassanain sanoo. Maailman Kuvalehti 6/?2018 31. Väestörakenne: 0–14-vuotiaita 33 prosenttia, 15–64-vuotiaiaita 61 prosenttia, yli 65-vuotiaita 5 prosenttia. Kairon kaduilla näkee vanhuksia, jotka ovat joutuneet kerjuulle. ”Arvostamme vanhuksia johtajina, mutta emme halua antaa heille työmahdollisuuksia”, sanoo geriatri Doha el-Rasheedy. ”Vanhusten asiat ovat alkaneet saada enemmän näkyvyyttä. Hän ei kuitenkaan halua soimata niitä, jotka toimivat toisin. Uutuuttaan kiiltävä sairaala on rakennettu lähes kokonaan yksityisvaroin. ”Vaikka mummon kunto menisikin huonommaksi, en palkkaisi ulkopuolista hoitajaa, koska kukaan ei voi tehdä työtä yhtä hyvin kuin oma perhe”, Ganzuri sanoo ja katsoo hellästi anoppiaan. Zeinab-mummo muistaa kuulleensa sanan hoitokoti ensimmäisen kerran parisen kymmentä vuotta sitten. ”Kukaan ei halua tulla hoidetuksi vanhuksiin erikoituneen lääkärin käsissä. Monet alkavat vaatia yleislääkäriä. ”Nuorin lapsistani kutsui mummoa äidikseen – ei minua, koska olin niin paljon töissä”, Ganzuri kertoo. Suurin osa hoidettavista on akuuttipotilaita, joita omaiset eivät pysty hoitamaan. ”Joskus potilaat itkevät, koska eivät voi uskoa, että saavat olla ilmaiseksi uudessa puhtaassa huoneessa”, sanoo el-Rasheedyn kollega Hany Hassainain. Kukaan ei halua olla vanha”, el-Rasheedy sanoo potilaistaan. Lähde: Doha el-Rasheedy, Maailmanpankki Joka iltapäivä alzheimerhoitokodin mummot tuodaan olohuoneeseen katsomaan televisiota. Tai presidenttinä: Hosni Mubarak oli 83-vuotias, kun hänet syrjäytettiin vuoden 2011 vallankumouksessa. ”Hoitokodit ovat niitä varten, joiden perheet asuvat ulkomailla ja jotka ovat todella sairaita. Viime vuosina on myös perustettu joitakin yksityisiä hoitokoteja, mutta ne palvelevat vain kaikkein varakkaimpia. Nykyisin mummo auttelee keittiössä, tekee kevyitä kotihommia ja lämmittää lapsille ruokaa, kun he tulevat koulusta. Molemmat lääkäritkin ovat sitä mieltä, että on häpeällistä laittaa oma vanhempi laitokseen. Kukaan ei myöskään halua ulkopuolisten hoitavan omia vanhempiaan. Lääkeyhtiön varatoimitusjohtaja ja kolmen lapsen äiti Naglaa Ganzuri on aina käynyt töissä, samoin hänen insinöörimiehensä. Lapsia on hoitanut miehen äiti, Zeinab Ahmed Yusef, 81, joka muutti heille jäätyään leskeksi vuonna 2003. Häät ovat levittäytyneet kadulle, musiikki pauhaa sisälle asti. Arviolta viidennes vanhuksista elää köyhyysrajan alapuolella
TEEMA: VANHUUS 32 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Aulikki Ansamaa (vas.) antaa kummivanhukselleen Husnia Jumaalle villasukkia Wavelin pakolaisleirin pitkiä ja kylmiä talvia varten. Ensitapaaminen on hyvä aloittaa tuliaisista
Vantaalainen Aulikki Ansamaa on tullut Libanoniin viikon mittaiselle Arabikansojen ystävyysseuran kummimatkalle. Huda hankkii perheelle elantoa myymällä palestiinalaisia ristipistokäsitöitä, joita hän tekee öisin. Maailman Kuvalehti 6/?2018 33. Pakolaisleiri mielletään usein tuhansien telttojen mereksi, mutta tämä Wavelin leiri Libanonissa ei ole sellainen. Lisäksi Husnialla on kolme poikaa ja omien sanojensa mukaan ”riittävästi lapsenlapsia”. Lapsista neljä asuu äitinsä kanssa. Nyt heitä on Wavelissa alle 9 000, mikä on vähän verrattuna ruuhkaisimpiin leireihin. Husnia juttelee avoimesti raskaistakin aiheista, ja Aulikille tulee nopeasti sellainen olo, Husnia sanoo, ettei ikävä Palestiinaan ole koskaan hellittänyt. Minulle on tärkeää, ettei kummivanhukseni Husnia koe olevansa yksin.” Vierailu oman kummivanhuksen kotiin jännittää Aulikkia, koska tapaaminen on ensimmäinen. Tuliaisina Aulikilla on kolme paria itseneulottuja villasukkia, makeisia sekä villatakki Husnialle. Tiesitkö, että kummiksi voi ryhtyä myös vanhukselle. Husnian asunto löytyy kasarmirakennuksesta. Ajattelen silti tukeni olevan etupäässä symbolista. Perheet ovat vastuussa omista vanhuksistaan eikä ulkopuolista tukea vanhuksille ole kummiohjelmaa lukuun ottamatta. Puheenaiheita ei tarvitse etsiä. Aulikki Ansamaa, 66, on ollut Husnia Jumaan, 84, kummi kolmisen vuotta. Kummi Suomesta, lahja Palestiinasta Kummilapsi kehittyvässä maassa on tuttu konsepti. Kotona asuvat tyttäret pyörittävät taloutta: siivoavat, kokkaavat, hoitavat äitiä ja veljiä, jotka ovat sairaita. Husnia ei osallistu kotitöihin, koska hänen terveydentilansa ei sitä salli. Kipuja on paljon, ja suuri osa päivästä menee patjalla makoillessa. Teksti ja kuvat: Hanna Hirvonen R eitti Husnia Jumaan luokse mutkittelee pakolaisleirin kaduilla Baalbekin kaupungin liepeillä. Pian käy ilmi, että Huda on yksi Husnian kuudesta tyttärestä. Rakennukset ovat suurelta osin monikerroksisia, ja uusia kerroksia rakennetaan sitä mukaa, kun asukkaita tulee lisää. Meidät toivottaa tervetulleeksi nainen nimeltä Huda Jumaa. Entisellä ranskalaisen varuskunnan alueella sijaitseva leiri on kooltaan puoli neliökilometriä. Edellisen kerran hän on käynyt Wavelissa vuonna 2015. Muut ovat naimisissa, mutta asuvat joko samassa pakolaisleirissä tai sen lähettyvillä. Päätös kummiksi ryhtymisestä syntyi, kun hän tuolloin näki leirin vanhusten olosuhteet. ”Kaikilla iäkkäillä tuntuu olevan sairauksia, muttei varaa hoitoihin
Huone, jossa keskustelua käydään, on palestiinalaiskodiksi tyypillinen. Vuodet pakolaisena ovat kuluneet leirissä itäisessä Libanonissa, vuoristoisessa Bekaan laaksossa, lähellä Baalbekin kaupunkia. Libanonissa asuu nykyisin noin 250 000 Palestiinan pakolaista. Hän osallistuu keskusteluun, eikä hänelläkään näytä olevan Kummin vieraillessa paikalle saapuivat myös lapsenlapset Fatima Hussein (vas. Kotimaan veroista paikkaa ei ole. Husnia on kotoisin Shef Amerin kylästä pohjoisesta Palestiinasta. Uskon, että minulla olisi hyvä olla siellä.” Aulikki pohtii, kuinka äärimmäisen raskasta täytyy olla, ettei voi edes käydä kotimaassa. ”Odotan ja toivon, että jonain päivänä voisin palata. Huda Jumaa (oik.) asuu äitinsä kanssa. Yksinäinen Husnia Jumaa ei ole, sillä perhe on koko ajan lähellä. Heitä on jo neljässä sukupolvessa. Palestiinalaisten pakolaisleirejä on yhteensä kaksitoista. Seinien vierustoilla on sohvia ja patjoja, kirjahyllyssä valokuvia ja joitakin koriste-esineitä. ”Tuntuu kamalalta, että minä voin mennä Palestiinaan, mutta sinä et”, hän sanoo. Kaikki tämä aiheuttaa piinaavaa köyhyyttä. kuin hän olisi tavannut kummivanhuksensa aiemminkin. ylh.), Maria Jumaa ja Mahmoud Hussein. Ahdinkoa aiheuttaa se, ettei palestiinalaisilla ole kansalaisoikeuksia. Kymmenien ammattien harjoittaminen on kielletty muualla kuin leireillä. Ikävöin jopa Palestiinan tuoksua. Huda Jumaa on paikalla koko tapaamisen ajan. Kun perhe aikoinaan saapui leirille, heillä oli mukanaan vain yllään olevat vaatteet. Lapsenlapset kyläilevät päivittäin ja Suomen vieraskin ehtii tavata heistä kolme. Yksikään tavara ei ole peräisin Palestiinasta. Moni niistä on aidattu ja joihinkin pääsee vain tarkastuspisteen kautta. 34 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. ”Onko Libanon tuona aikana tuntunut kodilta?” Aulikki kysyy. Hän pakeni perheensä kanssa Libanoniin tasan 70 vuotta sitten, Israelin perustamista vuonna 1948 seuranneen sodan alta. Husnia sanoo, ettei ikävä Palestiinaan ole koskaan hellittänyt. Ovi käy tiuhaan, kun sukulaisia kulkee sisään ja ulos
”Sosiaalityöntekijät palestiinalaisleireissä ovat aktiivisia tässäkin asiassa. ”Shukran, shukran!”, Husnia kiittelee. Keskuksissa apua saa esimerkiksi fysioterapeutilta, mutta tärkeimpiä syitä keskuksissa käymiseen ovat juttuseura ja yhteinen tekeminen. Kaikki poseeraavat mielellään kuvissa. ”Mikäli haluaa kummiksi vanhukselle, ilmoittautua voi järjestön verkkosivun kautta”, hän kertoo. ”Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia.” Aulikki antaa vielä yhden tuliaisen: magneetin, jota koristaa taitelija Banksyn ilmapallojen varassa ylöspäin kohoava tyttö. Wavelin leirissä asuvia ilahduttaa myös Solidaarisuussilmukat-verkosto. Huda kertoo, että jokainen perheenjäsen saa YK:n palestiinalaisjärjestö UNRWA:lta kolmen kuukauden välein noin 24 euron suuruisen avustuksen. Näin kummiksi pakolaisvanhukselle syitä kaunistella asioita. Koska vanhustenhoito on ensisijaisesti perheiden vastuulla, varallisuus vaikuttaa merkittävästi siihen, millaista elämä on. Hän hoitaa veljensä kanssa pian 92-vuotiasta äitiään, joka asuu yksin isossa omakotitalossa Vantaalla. Kummina oppii lähemmin palestiinalaisten elämästä Libanonissa. UNRWA järjestää ainoastaan perusterveydenhuollon ja voi maksaa tarvitsevalle osan esimerkiksi leikkauksen hinnasta. Graffiti löytyi alun perin Israelin rakentamasta muurista Palestiinan puolelta. Kahdessa leirissä on Social Support Society -nimisen, rikkaan palestiinalaisperheen perustaman järjestön päiväkeskus vanhuksille. Käsityöharrastajat ympäri Suomen neulovat viemisiä, etupäässä villasukkia, pakolaisleirin kylmien talvien varalle. Kummitoiminnasta vastaa Suomessa Sirkku Kivistö. Maailman Kuvalehti 6/?2018 35. Omia palveluita ikääntyneille on tarjolla vain, jos leirissä toimii jokin heitä tukeva järjestö. Tuki kuluu helposti pelkästään lääkkeisiin. Nyt ohjelma on käynnissä neljässä leirissä ja 19 Libanonissa elävää palestiinalaisvanhusta on saanut kummin Suomesta. Kummitoiminta on tärkeää, sillä vanhuksille suunnattuja palveluita on Libanonin palestiinalaisleireissä vähän. Nyt hänellä on jotain kotimaastaan. Ilo oli suuri, kun hän sai kummiltaan lahjan Betlehemistä. Huda sammuttaa valon. Husnian perheeseen tutustuttuaan Aulikkia jää mietityttämään erityisesti niiden kahden tyttären elämä, jotka ovat vastuussa perheen selviämisestä. Aulikki näkee paljon yhteistä itsensä ja Husnian tytärten välillä. Sähkökatkoja on usein, eikä ikkunasta tule valoa, sillä naapurin seinä on aivan vieressä. Jos rahaa ei ole, joutuu pyytämään tutuilta varoja vaikkapa leikkauksen maksamiseen. Kumminohjelma on suunnattu henkilöille, joilla ei ole perhettä tai joiden perheen taloudellinen tilanne on erityisen vaikea. Arabikansojen ystävyysseuran yhteistyöjärjestön, Beit Atfal Assumoudin, johtaja Kassem Aina kertoo, että järjestöjen kummivanhusohjelma aloitettiin neljä vuotta sitten. ”Me emme voi matkustaa, mutta kuvamme voivat”, Huda sanoo. Nyt, eläkkeellä ollessaan, Aulikki käy äitinsä luona päivittäin. ”Kuten näet, täällä on välillä pilkkopimeää.” Vaikka jutut ovat jokseenkin synkkiä, kummin vierailu ilahduttaa perhettä. Neuleita viedään Libanoniin säännöllisesti. Lapsenlapset kyläilevät päivittäin. Ovi käy tiuhaan, kun sukulaisia kulkee sisään ja ulos. Husnian perheellä ei ole vuokrakuluja, koska asunto on oma. Koti on kuitenkin ahdas ja hämärä, ja sen kahdessa huoneessa asuu viisi aikuista. Kummivanhus löytyy todennäköisesti nopeasti. Aulikki osti magneetin Betlehemistä viimeisimmällä Palestiinan-matkallaan. ”Olen joutunut huomaamaan, ettei vanhustenhuolto aina toimi Suomessakaan, mutta palveluita kuitenkin on.” Husnia Jumaa pakeni Palestiinasta 70 vuotta sitten ilman yhtäkään itselleen tärkeää esinettä. Heillä on usein mielessään vanhuksia, jotka tarvitsevat kummin.” Kummimaksu on vähintään 25 euroa kuussa, mikä mahdollistaa sosiaalityöntekijän avun vanhuksille
Tätä ennen lapset ovat usein rintaruokinnassa, eikä isoäidin rooli lisäruoan tarjoajana ole niin suuri. Searin mukaan nykyisin on erityisen yleistä, että isoäidit hoitavat lapsenlapsiaan Eteläja Itä-Afrikan maissa, joissa monet vanhemmat ovat kuolleet aidsiin tai muihin sairauksiin. Nykyisin isoäidit eivät ole enää ratkaisevassa asemassa pikkulasten eloonjäämisen kannalta, mutta useat tutkimukset ovat osoittaneet, että isoäideillä on yhä vaikutusta lastenlastensa hyvinvointiin. Kun vielä vuonna 1990 tuhannesta alle viisivuotiaasta kuoli 65, vuonna 2017 kuolleita oli enää 29, selviää maailman terveysjärjestö WHO:n tilastoista. ”Ilmiö on ollut olemassa aina”, London School of Hygiene and Tropical Medicine -oppilaitoksessa työskentelevä Sear sanoo puhelinhaastattelussa. Suomessa nykylapsilla on huomattavasti edellisiä sukupolvia paremmat mahdollisuudet viettää aikaa isovanhempiensa kanssa. Mummot huolehtivat lapsenlapsistaan paljon myös silloin, kun näiden vanhemmat ovat muuttaneet esimerkiksi siirtotyöläisiksi kauas pois. Näin kertoo väestötieteilijä Rebecca Sear. K aikkein köyhimmissä maissa lapsikuolleisuus on yleistä, ja jos lapsi selviää ensimmäisistä vuosistaan, hänellä on hyvät mahdollisuudet selviytyä elämässä pitkällekin. He auttavat perheitä lastenhoidossa ja tarjoavat usein myös taloudellista tukea. Kun Suomessa tuhannesta pikkulapsesta kuolee kolme ja Singaporessa vain vähän yli yksi, Angolassa vastaava luku on noin 180 lasta. TEEMA: VANHUUS 36 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Liberiassa, Nigeriassa, Somaliassa ja Mosambikissa. Myös aikuiset kuolevat yleensä melko nuorina, mutta tavallisesti joka lapsella on kuitenkin elossa vähintään yksi isovanhempi. Tutkija Simon Chapman Turun yliopistosta kertoo, että historiallisina aikoina isoäitien merkitys lastenlasten eloonjäämisen kannalta on ollut erityisen suuri lapsen ohitettua imeväisiän eli 2–5-vuotiaana. Työjärjestö ILO:n mukaan vuonna 2013 siirtotyöläisiä oli maailmassa noin 150 miljoonaa, kun yhteensä kansainvälisiä siirtolaisia oli noin 232 miljoonaa. Luku vaihtelee merkittävästi maittain. "Suomessa lapsikuolleisuus oli yleistä vielä 1700ja 1800-luvuilla, ja silloin isoäidit olivat tärkeitä lapsikuolleisuuden vähentäjiä. Tutkimusten mukaan se, että isoäiti oli auttamassa perhettä, edesauttoi lapsia pysymään hengissä”, kertoo tutkija Mirkka Danielsbacka Turun yliopistosta ja Väestöliitosta. Teksti: Elina Venesmäki Kuvitus: Tuomas Kärkkäinen I sovanhemmat, etenkin isoäidit, ovat aina ja kaikkialla olleet tärkeitä lastensa perheille ja lapsenlapsilleen. TÄRKEÄT MUMMOT Isovanhemmat ja etenkin mummot ovat tärkeitä lasten kasvattajia kaikkialla maailmassa. Sama ilmiö tosin näkyy köyhissä maissa kaikkialla. Luku on yli sata myös esimerkiksi Sierra Leonessa, Afganistanissa. Lapsikuolleisuus on vähentynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä
Maailman Kuvalehti 6/?2018 37
Tutkimuksen mukaan maatalousyhteiskunnassa lastenlasten ja isoäitien yhteinen elinaika jäi lyhyeksi. I soisien roolin muutosta Danielsbacka ja Tanskanen eivät suoranaisesti tutkineet, mutta siinä selkeä muutos on tapahtunut jo sitä kautta, että eliniän pidennyttyä erityisesti isoisillä on suurempi todennäköisyys olla hengissä samaan aikaan kuin lapsenlapsi. D anielsbacka oli hiljattain mukana yleiseurooppalaisessa isovanhemmuutta selvittäneessä tutkimuksessa yhdessä tutkija Antti Tanskasen kanssa. 1950-luvulla lapsenlapsista asui isänäitinsä tai äidinäitinsä kanssa saman seurakunnan alueella noin 57 prosenttia lapsista. ”Tämä muuttui kuitenkin vuosikymmenten saatossa paljon. Nyt juna kuljettaa nopeasti ja isovanhemmille on helppo soittaa vaikka videopuheluita. Siksi siitä on mahdollista nauttia ilman vauvan syntymään liittyviä huolia. Tutkimuksen perusteella isovanhemmuus on tärkeää myös isovanhemmille itselleen. 1950-lu”Mitä enemmän isiä kannustetaan osallistumaan, sama vaikutus valuu myös isoisille jossain vaiheessa.” Mummot huolehtivat lapsenlapsistaan paljon myös silloin, kun näiden vanhemmat ovat lähteneet siirtotyöläisiksi. Mitä enemmän isiä kannustetaan osallistumaan, sama vaikutus valuu myös isoisille jossain vaiheessa.” Kolmen sukupolven perheitä Suomessa ei enää juuri ole, mutta yhteydenpito on helpottunut uuden viestintäteknologian ansiosta eivätkä pitkät etäisyydetkään ole este. Kehitysmaissa lapsenlapsia hoitavat varsinkin isoäidit. Niiden ansiosta isoäitien elinikä alkoi pidentyä ja lapsikuolleisuus vähentyä. Oman lapsen saamiseen liittyy usein taloudellisia ongelmia, yövalvomisia ja vastaavaa, mutta isovanhemmuuteen ei. Heidän joukossaan ei ollut suomalaisia, mutta Danielsbacka on seurannut tilannetta myös täällä. 38 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Tutkijat selvittivät kahdeksan seurakunnan alueelta vuosina 1790–1959 syntyneiden lasten ja heidän isoäitiensä osalta muun muassa, kuinka monta lastenlasta kullekin isoäidille ehti syntyä tämän elinaikana, miten tuo määrä muuttui vuosikymmenten vaihtuessa, minkä ikäisenä isoäiti sai lapsenlapsensa ja kuinka pitkään hän ennätti elää kunkin kanssa sekä asuiko lapsenlapsi samassa tai naapuriseurakunnassa isänäitinsä ja äidinäitinsä kanssa. 1790-luvulla isänäitinsä kanssa saman seurakunnan alueella asui yli 73 prosenttia ja äidinäitinsä kanssa 68 prosenttia lapsenlapsista. Danielsbacka ei ole törmännyt tutkimuksiin, jotka olisi tehty perheistä, jotka jakavat vanhemmuuden tasan eron jälkeen. Koko tutkimusajanjaksolla yli kolmannes lapsista ei ennättänyt olla tekemisissä isoäitinsä kanssa: yli 36 prosenttia syntyi äidinäidin jo kuoltua, lähes 44 prosenttia isänäidin jo kuoltua. Isovanhemmaksi tulo tuo lisää merkitystä ihmisten elämiin. Aiemmin isovanhempia ei juuri voitu tavata, jos elämä oli vienyt lapset kauas kotoa. Aiemmin oli yleistä, että lapset eivät koskaan tavanneet varsinkaan isoisiään. ”Isoisien rooli muuttuu ehkä sitä kautta, kun isien rooli muuttuu. Tutkimusten mukaan ne heikentävät lapsen suhdetta isän sukuun, koska lapset jäävät useimmiten äidin hoiviin. Isoisille hoitovastuu ei niissä jakaudu, mutta Rebecca Sear kertoo, että länsimaissa näkyy jo muutos: myös isoisät osallistuvat pikkuisten hoivaamiseen. Nykyisin lapsiperheiden vanhempien erot ovat yleisiä. T urun yliopiston biologien tekemä, suomalaisiin kirkonkirjoihin pohjaava tutkimus selvitti, kuinka suurella osuudella lastenlapsista oli todellinen mahdollisuus olla yhteydessä isoäitiinsä. Tutkimukseen osallistui yli 50-vuotiaita 16 Euroopan maasta. Nyt isovanhempia on usein elossa lapsen syntyessä neljä tai keskimäärin kolme neljästä. Suuri muutos alkoi teollistumisen aikakaudella, jolloin myös hygienia ja lääketiede kehittyivät. Suomessa suhde isovanhempiin on muuttunut ainakin siinä, että elinajat ovat pidentyneet ja nykyään yhä useampi tuntee isovanhempansa
N yt tilanne on taas aika toisenlainen, kun moni saa ensimmäisen lapsensa vasta lähes kolme-nelikymppisenä. Tulevaisuuden yhteisestä ajasta turkulaistutkijat eivät kuitenkaan ole juuri edes keskustelleet. He tutkivat vuosina 1790–1950 syntyneitä. Sama ilmiö toistui isoäitien kohdalla. Ennen 1870-lukua syntyneiden lasten kohdalla yhteinen aika isovanhempien kanssa jäi keskimäärin nollasta kahteen vuoteen. Äitien ikä lasten syntyessä pysyi tutkimusjakson ajan lähes samana. 1950-luvulla syntyneiden lasten isoäideille syntyi keskimäärin 7–8 lastenlasta, ja he kaikki isoäidin elinaikana”, Simon Chapman kertoo. Marttayhdistyksiä on lähes joka paikkakunnalla. Koko tutkimusajanjaksolla 80 prosenttia lapsenlapsista eli pidempään kuin heidän isoäitinsä, 1950-luvulla syntyneistä niin teki jo 96 prosenttia. Teollistumisen ansiosta yhteinen elinaika lähti kasvuun niin, että 1950-luvulla syntyneet äidinäidit elivät samaan aikaan lastenlastensa kanssa keskimäärin 14 vuotta ja isänäidit 11 vuotta. Siihen ei ole tietojakaan. Tule mukaan Marttoihin MARTOISSA TEHDÄÄN ja opitaan yhdessä. JÄSENENÄ SAAT alennuksia ruokakursseista ja Martat-lehden 6 kertaa vuodessa. Marttajärjestö edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja arjen hallintaa. Isoäideiksi on tultu keskimäärin 50–56-vuotiaina. Toiminnassamme saa uusia tuttuja ja kavereita. Hänestä hallitusten olisi hyvä ottaa huomioon muutokset yhteisessä ajassa isovanhempien kanssa.Sen taloudelliset vaikutukset voivat olla suuriakin. Marttojen kokoontumisen, marttaillat, liittyvät usein ruokaan ja ravitsemukseen, kotipuutarhaan ja ympäristöön sekä käsitöihin. Chapman sanoo kuitenkin, että nykyajan ja tulevaisuudenkin tutkiminen olisi tärkeää. www martat f i maailmankuvalehti_martat.indd 1 19.11.2018 11.54 Maailman Kuvalehti 6/?2018 39. ”1790-luvulla syntyneiden lasten isoäideillä oli keskimäärin 12–13 lastenlasta, joista 3–5 ennätti syntyä isoäidin vielä eläessä. vulla syntyneistä lapsista 80 prosentilla oli äidinäiti elossa, isänäideistä reilut 70 prosenttia”, Simon Chapman kertoo. Martoissa voi olla mukana myös kansainvälisessä toiminnassa ja tukea kotoutumista. Sen sijaan lastenlasten määrässä on tapahtunut suuri muutos. M aatalousyhteiskunnan aikaan nekin lapset, joiden isoäidit olivat hengissä heidän syntyessään, menettivät isoäitinsä suhteellisen nuorina. MARTOISSA TOIMII eri-ikäisiä naisia ja miehiä. Marttajärjestössä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan on paljon. Se, ettei mummo jaksa rientää avuksi tarvittaessa, voi esimerkiksi hankaloittaa naisten työssäkäyntiä
”Elämä on paras opettaja” Miltä vanheneminen tuntuu. Teksti: Sofi Lundin, Riitta Saarinen, Thomas Fischermann, Anni Valtonen ja Milla von Konow Kuvat: Sofi Lundin, Petteri Kokkonen, Giorgio Palmera, Olga Poppius ja Milla von Konow TEEMA: VANHUUS 40 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Mitä vuodet ovat opettaneet. Joseph, Hasnahar, Elsa, Seija ja Antonio kertovat. Mikä elämässä on tärkeää
Maailman Kuvalehti 6/?2018 41. Eläkettä hän ei saa. Joseph Sempa on tehnyt töitä näihin päiviin saakka. Hän sanoo, että Ugandassa on lähes mahdotonta selvitä vanhuudesta ilman lapsia ja lapsenlapsia
Nykyään päiväni kuluvat enimmäkseen kotona, mutta yritän silti kävellä säännöllisesti. ”Ilman lapsiani ja lapsenlapsiani olisin luultavasti kuollut jo aikoja sitten.” Mieheni on kuollut, ja asun tyttäreni perheen kanssa. Jos polveni eivät olisi niin heikot ja selkä niin kipeä, olisin varmasti jatkanut työntekoa. Olen synnyttänyt kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Pysyn hengissä perheeni ansiosta. Sitä ihmettelen, että naiset eivät enää synnytä normaalisti nykyään. Ensin kokkasin rikkaiden kodeissa ja myöhemmin työskentelin puutarhurina. Tärkeintä on todennäköisesti se, että jokainen meistä tarvitsee jälkikasvua. Jos olisin silloin seissyt, olisin voinut kaatua ja satuttaa itseni pahasti. Töitä piti tehdä aina. Aivan kuin ihmisestä tulisi hyödytön, koska hän on vanha ja tarvitsee apua. Mieheni oli mukava, mutta hän sairasteli paljon. Elämää ja vanhuutta ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Joseph Sempa, 86 Kampala, Uganda ”Aloitin työnteon nuorena poikana. Ilman lapsiani ja lapsenlapsiani olisin luultavasti kuollut jo aikoja sitten. Yhteiskuntamme ei arvosta vanhoja ihmisiä eikä meitä juurikaan kunnioiteta. Meillä ei ole ollut omaa maata, vaan teimme töitä tilallisille. En osaa lukea enkä kirjoittaa. Olin kotiapulaisena: paistoin roti-leipiä, lypsin, siivosin karjasuojia ja raadoin riisipellolla. Istuin onneksi kotona, kun kohtaus tuli. Vanhana joutuu usein ponnistelemaan, kun sairastuu useammin ja käveleminen on hitaampaa. Hoidan myös kotitaloni taloyhtiötä ja puutarhaa. Kaksi lastani on kuollut. Olen kiitollinen siitä, kuka olen, ja elämästä, jonka olen saanut elää.” Hasnahar Bibi Murshidapadi, Intia ”En tiedä ikääni, mutta se on liikaa joka tapauksessa. Viime vuonna minulta leikattiin kaihi molemmista silmistä, joten näen nyt paremmin. Täytin 86 vuotta viimeisenä työpäivänäni. Vain siten pystyy saamaan mitään. Aktiivisuus tekee minut onnelliseksi. Koko ruumiini vapisee, enkä pysty enää kävelemään kunnolla. Moni nimittäin kärsii, etenkin jos ei ole perhettä ympärillä. Nyt tarvitaan lääkäriä, joka avaa äidin vatsan, jotta lapsi saadaan pois.” 42 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Sain kuukausi sitten aivohalvauksen. Palkaksi saimme ruokaa: riisiä, maitoa ja rotin silloin tällöin. Terveyteni on heikko. Perhe on aina ollut ja tulee aina olemaan tärkein asia elämässäni. Vaikka olen tehnyt töitä koko ikäni, en saa senttiäkään eläkettä. Toinen poika kuoli lapsena tuberkuloosiin ja toinen tytär teki itsemurhan hirttäytymällä. Olen myös ylpeä iästäni. Muutin silloin mieheni luokse tänne Katnaan, kymmenen kilometrin päähän kotikylästäni. Elämässä pitää olla rehellinen kaikessa. Kenelläkään ei ollut halua auttaa muuten. Ohjeena nuoremmille sanoisin sen, ettei ruokaa pidä koskaan tuhlata. Tästä huolimatta olen onnellinen. Elämä on opettanut minulle paljon. Liikunta ja terveellinen ruoka ovat avaimia pitkään elämään. Pitää myös osata tulla toimeen rikkaiden ihmisten kanssa ja tehdä työ hyvin. Olin nuori tyttö, kun menin naimisiin. Onneksi asun lähellä tytärtäni ja lapsenlapsiani. Ehkä se oli Jumalan tahto, että toivuin jotenkin. Ugandan kaltaisessa maassa on vaikea selviytyä ilman lapsia. Koko elämäni olen joutunut kamppailemaan kovasti ruoan eteen
Itkin kun ymmärsin, etten tule enää koskaan liikkumaan. Olen adoptoinut pojan, joka on nyt viisitoistavuotias. Pojan ollessa nuori hänen äitinsä antoi hänet minulle, sillä äidin varat eivät riittäneet pojan kasvattamiseen. Hän auttaa minua paljon. Elämä on kallista. Hänen neljästä lapsestaan kaksi on kuollut. Myös mies on menehtynyt. Neljä lastenlastani asuvat kaukana. Minulla oli kolme lasta, mutta yksi heistä kuoli. 30 vuotta.” ”Ikäni ei huolestuta minua. Istun pyörätuolissa ja se on hyvä asia, sillä täällä vain harva saa pyörätuolin. Alfredo on niin vahva, että jaksaa työntää minut viereiselle kukkulalle tai rannalle, mutta enimmäkseen istun kotona. Meistä vanhoista pidetään hyvää huolta täällä. En muista, milloin olisin viimeksi käynyt siellä. Alfredo, kauanko siitä on. Sitä saa, mitä tilaa. Luokseni kylään saattaa tulla pappi tai lähellä sijaitsevan sotilastukikohdan tutuksi tullut väki. Ruuaksi ostan maniokista valmistettua jauhoa, papuja, riisiä, nuudeleita ja kanaa. Tipuin riippumatosta kesken yöunien enkä ole pystynyt kävelemään sen jälkeen. Elämä jatkuu vanhana ja nuorena. Naapurit saattavat kysyä kuulumisia. Elsa Assis Fontes halvaantui vuosikymmeniä sitten pudottuaan riippumatosta kesken yöunien. tä elämiseen, joten teen käsitöitä naapureilleni. Minulla on ystäviä, sukulaisia, setiä ja serkkuja. Hasnahar Bibi on tehnyt elämässään paljon työtä ruuan eteen. En koskaan koe olevani yksin. Olisi toki mukavampaa viettää viimeiset vuodet kotikylässäni Kolumbian puolella, vesiputousten lähellä. Sinne on yli viikon matka veneellä. Valtioneläke ei riiElsa Assis Fontes, 66 São Gabriel da Cachoeira, Brasilia ”Alfredo on niin vahva, että jaksaa työntää minut viereiselle kukkulalle tai rannalle, mutta enimmäkseen istun kotona.” Maailman Kuvalehti 6/?2018 43. Mieluummin ostaisin kalaa, mutta se on liian kallista. Vanheneminen ei ole haikeaa. Asumme ilmaiseksi kunnan omistamassa asunnossa, mutta joudun itse kustantamaan lääkkeeni selkävaivojeni taltuttamiseksi. Aviomieheni Alfredo, 69, sanoo, että onnettomuus tapahtui vuonna 1986
Hän olisi nyt reilu viisikymppinen. Kun jollakulla romanilla oli asunto, pienikin, kokoonnuttiin sinne ja jaettiin leipä kaikkien kesken, vaikka se olisi ollut kerjuuleipä. Nuorille opetan, että pitää olla kohtelias kaikille eikä koskaan saa olla niin kiire, ettei ehdi kysyä ihmisiltä kuulumisia, mistä he tulevat ja minne he ovat menossa. Nyt minulla on sepelvaltimotauti ja sydänvaivoja. Talvisaikaan soittelemme päivittäin. Näen kuitenkin lapsenlapsiani päivittäin, kun he käyvät minua tapaamassa. Pidettiin romanitavoista kiinni. Siihen ei koskaan totu enkä soisi sellaista menetystä kenellekään. Heitä on yhteensä seitsemän – kolme isompaa ja neljä pienempää. Kesäisin vietän aikaa kotiseudullani Savonlinnassa, tapaan siellä sukulaisia. Seija Nyman, 73 Tampere, Suomi ”Vanheneminen on asia, johon pitää vain sopeutua, vaikkei tahtoisikaan. Kun he tulevat, me juodaan kahvit ja rupatellaan. Jäsenet kipeytyvät eikä näe enää tuttuja ihmisiä entiseen malliin, kun ei pääse samalla tavalla liikkumaan. Olen itse saanut kaksi lasta. Pitää olla rehellinen, eikä saa valehdella eikä varastaa. Vanhat ovat elon tiellä väsyneitä ihmisiä, jotka ansaitsevat arvostusta.” 44 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Minä koen, että minua kunnioitetaan. En ole oikein koskaan toipunut siitä. Sillä tavalla vein perhettä eteenpäin. Kun olin nuori ja minulla oli perhe, kuljin talosta taloon, ovelta ovelle, myymässä pitsiliinoja. Vanhoja ihmisiä kunnioitetaan siten, että heidän läsnä ollessaan harkitaan, mitä puhutaan. Ei sille voi mitään. Toisen heistä menetin, kun lapsi jäi nelivuotiaana auton alle. Vanha ihminen on vanha, olipa mustalainen tai valkolainen
António Caspa, 70 Melides, Portugali ”Vanheneminen ei tunnu hyvältä. Voin olla kotoani pois pisimmillään viisi tuntia. Vastuuta on paljon, ja siksi välillä on osattava höllätä. Olen yksin vastuussa hirveän paljosta. Elämä on paras opettaja. On vaarallista kiivetä puuhun: kukaan ei ole auttamassa, jos putoan. Nuoremmille sanoisin: Elä elämääsi hetkessä ja ota siitä kaikki irti. Olen vaimoni omaishoitaja. Vanhuus on tuonut minulle kykyä ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja heidän ajatuksiaan. Tällaisissa Melidesin kaltaisessa pikkukylässä vanhukset kuuluvat katukuvaan. En luota enää kehoni toimivuuteen. Vaikkei hän itse pääse tapaamaan ihmisiä niin usein kuin haluaisi, hän saa usein kotiinsa kyläilijöitä. Kun lihaksieni voima on hiipunut, en pysty esimerkiksi enää kiipeämään mäntyyn keräämään pinjansiemeniä tai viljelemään vihanneksia. Tunnen heikkeneväni henkisesti ja fyysisesti, mutta jos osaan antaa periksi ja pusken vähemmän, voin jopa nauttia nykyisestä elämänvaiheestani. Maailman Kuvalehti 6/?2018 45. Mutta muista samalla, että joskus sinustakin tulee vanha.” ”Vanhuus on tuonut minulle kykyä ymmärtää paremmin muita ihmisiä ja heidän ajatuksiaan.” Seija Nyman asuu Tampereella. António Caspan päivät kuluvat halvaantuneen vaimon omaishoitajana ja oman maatilan töissä. Se on antanut minulle kaiken. Onneksi saamme lounasruokaa vapaaehtoisjärjestöltä ja kaksi kertaa viikossa vaimoani kylvetetään. On paljon työtä, joita en voi enää tehdä. Hyväksyn, että hyvät ja huonot päivät kuuluvat elämään: välillä sataa, välillä paistaa. Hän on entinen ballerina, joka halvaantui kolmetoista vuotta sitten aivosyövän takia, ja oli lähellä kuolla sen seurauksena. Pienen yhteisön vahvuuksiin kuuluu naapurista välittäminen. Isoissa kaupungeissa vanhuus on kuin sairaus; apua ei ole paljoa tarjolla. Hoidan pyörätuolissa istuvan vaimoni lisäksi ison maalaistalomme kaikki työt. Täällä on enemmän vanhuksia kuin nuoria
Tilanteen pelastaa ystävä, jolla on kaulassaan kultainen kaulaketju. Mutta Latinalainen Amerikka veti edelleen puoleensa. Vaihto-oppilasvuosi Costa Ricassa havahdutti hänet maailman epätasa-arvoisuudesta. ”Silloin tajusin, että ihmiset elävät erilaisessa maailmassa kuin minä.” Suomeen palattuaan Tuomala päätti, että haluaa ammatin, jossa voisi auttaa lapsia. ”Pääkaupunki Caracas oli kaaoksessa. Teksti: Nina Jaatinen Piirros: Ella Brigatti Kuva: Saara Mansikkamäki T iina Tuomala seisoo Maracaibon kadulla kolmen venezuelalaisen ystävänsä kanssa. ”Näin ensimmäisen kerran katulapsia ja köyhyyttä.” Myös perhe, jonka luona hän asui, oli köyhä. Kolme vuotta lähtönsä jälkeen Tuomala palasi Venezuelaan, tällä kertaa vapaaehtoistyöntekijäksi katulapsijärjestöön. Ihmiset pelkäsivät, mitä tästä seuraa.” Kolme kuukautta tämän jälkeen tapahtui armeijan tukema vallankaappaus. Myös Brigatti on työskennellyt katulapsijärjestössä Venezuelassa. Viha ulkomaalaisia kohtaan lisääntyi. Venezuela on hyvää vauhtia ajautumassa poliittiseen ja taloudelliseen sekasortoon. Tuomala tallensi kokemuksensa ja ajatuksensa graafiseksi novelliksi. ”Nyt käy huonosti”, Tuomala ajattelee. Kahden päivän kuluttua Chávez palasi kuitenkin takaisin valtaan. Syksyllä alkoivat sosionomin opinnot Lahdessa. ”Hugo Chávez aseisti slummien köyhiä ja maksoi heille mielenosoituksiin osallistumisesta.” Ella Brigatti on kuvittanut Tiina Tuomalan novellin. Kansan raivo purkautui väkivaltana ja ryöstelyinä. Presidentti Hugo Chávezin kannatus on romahtanut ja hallitus kriisissä. Vallankumouksen pelossa Chávez aseisti slummien köyhiä ja maksoi heille mielenosoituksiin osallistumisesta”, Tuomala muistelee. Juuri tällä kertaa taskut ovat kuitenkin tyhjät. Välillä heillä ei ollut edes ruokaa. Ryöstäjä tyytyy siihen ja juoksee tiehensä. 46 6?/?2018 Maailman Kuvalehti. Tuomala on 28-vuotias ja työskentelee Venezuelassa Suomen Lähetysseuran kummilapsiprojektissa. Kuin tyhjästä ilmestynyt mies vaatii häneltä rahaa. Suomen Lähetysseura halusi evakuoida Tuomalan. Kesä meni Viipurin katulapsityössä. Maassa on yleislakko. Tuomalan tie sinetöityi jo lukiovuosina. Kauppojen hyllyiltä löytyy enää riisiä ja purkkiruokaa. Venezuelan romahdusta kokemassa Tiina Tuomala asui Venezuelassa, kun maassa alkoi vallankaappaus vuonna 2002. Samassa hän tuntee aseen ohimollaan. Maa muuttui täysin. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska bensa oli loppunut. On tammikuu 2002. Yleensä hänellä on aina rahaa mukanaan. ”Siitä alkoi pelottava aika
Siitä, että syyttömät ihmiset joutuvat pakolaisiksi omasta maastaan. Puhdisti heidän haavojaan, antoi laastaria, lohtua ja ruokaa. Perheet hajosivat. Suomeen palattuaan Tuomala on jatkanut työskentelyään lasten hyväksi. 13 vuotta on vierähtänyt Helsingissä maahanmuuttajataustaisten ja sijaishuollon päätyttyä tukea tarvitsevien nuorten kanssa. Katulapsijärjestöltä lapset saivat kodin, ruoan ja mahdollisuuden käydä koulua, mutta kaikkia ei voitu pelastaa. Kaupoista sai ihan samoja asioita kuin täältä. Kun Tuomala nyt muistelee Venezuelan muutosta, hän pitää vuotta 2002 lähtölaukauksena maan alamäelle. ”En vieläkään pysty edes Suomessa asumaan ensimmäisessä kerroksessa, jos ikkunassa ei ole kaltereita.” Kokemuksensa ja ajatuksensa Tuomala on purkanut graafiseen novelliin Kalterikaupunki . Inflaatio oli hurjaa. Maailman Kuvalehti 6/?2018 47. Sen on kuvittanut niin ikään Venezuelan katulapsijärjestössä työskennellyt Ella Brigatti. ”Liian pitkään päihteitä käyttäneet lähtivät mieluummin takaisin kadulle kuin jäivät lastenkotiin.” Kadulla asuville Tuomala toimi kuuntelijana, ruokkijana ja sairaanhoitajana. ”Ainoastaan, jos maahan saisi uuden, uudistusmielisen presidentin ja hallituksen, silloin muutos olisi ehkä mahdollinen. Siitä, että kohtalo määrittelee sen, kenen elämä hajoaa palasiksi. Ihmisillä oli mahdollisuuksia.” Jo kolmessa vuodessa Venezuelan taloudellinen ja poliittinen tilanne oli mennyt lujaa alamäkeä. Suurin trauma syntyi kuitenkin ihmisten eriarvoisuudesta ja maailman epäreiluudesta. ”Mitä me olemme muka tehneet sen eteen, että ansaitsemme niin paljon paremman elämän, kuin venezuelalainen, syyrialainen tai joku muu. Että tämä hyvä ei kuulu muille?” Venezuelan tulevaisuuden Tuomala näkee synkkänä. Enää ei tarvinnut edes syytä ihmisen tappamiseen. Ystävilläni oli autoja, haaveita tulevaisuudesta ja ammateista. Kulttuurikioski, 2017. Koulutettu väestönosa oli alkanut paeta maasta. Tiina Tuomala ja Ella Brigatti: Kalterikaupunki. Muutos näkyi myös väkivallan lisääntymisenä. En kuitenkaan näe, että ainakaan aiemmalla oppositiolla olisi mitään intressejä palata maahan.” Tiina Tuomala on Suomeen palattuaan jatkanut työtään lasten ja nuorten hyväksi. Yksityisyritykset oli muutettu valtionyhtiöiksi ja maatilat otettu haltuun hallituksen toimesta. Osalla heistä ei edes ollut henkilötodistuksia.” Vasta myöhemmin Tuomala huomasi, että Etelä-Amerikan kokemukset ja muistot puskivat esiin pelkotiloina. Ruokaa säännösteltiin. ”Sitä ennen kaikki oli todella hyvin. ”Jos lapsi kuoli tai tapettiin, kukaan ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Venezuelan pääkaupungin Caracasin kadut ovat täynnä katulapsia: liimaa haistelevia poikia, tyttöjä, jotka hankkivat ”helppoa rahaa” prostituutiolla, teiniäitejä vauvoineen. Jotkut katulapset toimivat ”lentokoneina” kuljettamalla viestejä eri huumejengien välillä. Millä oikeudella me ajattelemme, että tämä maa on vain meitä varten. Erityisesti katulasten henki oli halpa
KUVA: ULLA SARÉN Keniassa moni tyttö odottaa joulua peläten. AUTA TYTÖT TURVAAN. Suuri osa sukuelinten silpomisista tehdään joululomalla. WWW.SILPOMATON.FI
Filippiiniläisnaisen ainoa mahdollisuus elättää perheensä on lähteä töihin ulkomaille. Tietenkään niitä ei voi verrata toisiinsa. Vaikka talouskasvu on ollut huimaa, vauraus kasaantuu vain joillekin. Maiden väliset ystävyysseurat ovat aikansa elänyt konsepti. Punavihreillä ei ole politbyroota sanelemassa, mitä pitää tehdä. Tehnyt myös oppikirjoja, suomifilippiino-suomi -sanakirjan ja filippiiniläisen kasviskeittokirjan. Osa heistä kuitenkin myös hyväksyy väkivallan kyseenalaistamatta. Sen puolesta on tehty hommia koko ikä. Ehkä se tulee vielä muotiin. ”Toivottavasti ystävyys ei mene pois muodista” Vapaa kirjailija ja Filippiinit-seuran aktiivi Riitta Vartti on seurannut Filippiinien tilannetta huolestuneena vuosikymmenten ajan. Ammattiyhdistysaktiiveja ja kaikkia köyhien puolustajia tapetaan jatkuvasti. Toivoisin, että ystävyys ei mene pois muodista. Maailman Kuvalehti 6/?2018 49 Ihmiset & ilmiöt. Talouskasvu nostaa kaikki filippiiniläiset köyhyydestä. Tausta Kirjoittanut viisi romaania, jotka käsittelevät muun muassa suurten ikäluokkien lapsuutta ja aikuiseksi kasvamista sodan jälkeen. SUSANNA KARVINEN TU O M AS TI AI N EN Kuka. Filippiineillä on vaarallista olla kansalaisaktivisti. Ihmettelen usein, miten ihmiset ovat niin mukavia. Kyllä hengissä pysyy lähtemättäkin, mutta Hongkongissa kotiapulaisena saa enemmän palkkaa kuin opettajana Filippiineillä. Riitta Vartti Ammatti Vapaa kirjailija sekä Filippiinit-seuran sihteeri ja tiedottaja. Presidentti Duterte romuttaa demokratian Filippiineillä. Filippiinit on epäonnen maa taifuuneineen, tulvineen ja mielivaltaisine johtajineen. Rankaisemattomuuden kulttuuri, jossa poliisi ja armeija saavat huseerata vapaasti, alkoi Marcosin kaudella. Duterten mielestä sotilasjuntta olisi ihanteellinen ratkaisu maan ongelmiin. Ilmastonmuutos vain pahentaa tilannetta. Unelmasi on maailmanrauha. Ulkomaille lähteminen on perheen sosiaaliturva. Filippiiniläinen keittiö on aliarvostettu. Saarivaltiota vastaan tehdyt iskut eivät ole silti lannistaneet pienen järjestön puurtajaa. RUOHONJUURELLA Järjestövaikuttaja vastaa väitteisiin. Tästä voisi puhua muutaman tunnin. Kyllä. Diktaattori Ferdinand Marcosin aikakausi vaikuttaa yhä Filippiineillä. Punavihreät ovat nykypäivän taistolaisia. Harrastukset kukkien ja kissojen hoitoa sekä valokuvausta. Ei nosta
Poika pyörittää päätään ja osoittaa rikkinäisestä surffilaudasta tehtyä kylttiä. Neljä vuotta sitten isoäiti nimeltä Rosario “Sayong” Escandor antoi hyvää hyvyyttään oman upealla hiekkarannalla sijaitsevan maa-alueensa paikallisten surffipoikien käyttöön. Tuomas Tiainen Tietty aika päivästä käytetään rantaveden, rannan ja alueen siivoukseen. Vedestä, aaltojen pauhun lomasta, voi kuulla lasten riemunkiljahduksia ja nähdä, kuinka lainelaudat ratsastajineen lipuvat kohti Buenavistan vaaleaa hietikkoa. Kerätystä muoviroskasta väsäillään koristeita. Nuoret, monesti kodittomat, rahoittavat opintonsa opettamalla turisteja surffauksen saloihin. Kylttiin on kirjoitettu leirin ehkäpä tärkein sääntö: ensin koulu, sitten surffaus. Silmiinpistävää on rannan ja alueen puhtaus, mikä on jokseenkin harvinaista herkkua turistien suosimissa paikoissa Kaakkois-Aasiassa. Palmupuut huojuvat kevyessä tuulessa ja aallot nousevat yksi toisensa perään Tyynenmeren rannalla avautuvalla upealla niemenpoukamalla. Vastaan pikkupojan kysymykseen myöntävästi ja utelen, lähtisikö hän mukaan aalloille. Tietty aika päivästä käytetään rantaveden, rannan ja alueen siivoukseen. Kerätystä muoviroskasta väsäillään koristeita. Kohti puhtaampaa paratiisia Filippiiniläinen surffikeskus opettaa paikallisia nuoria ekologisempaan elämään. Koko leiri on rakennettu kierrätysmateriaalista. Kun paikalliset puhuvat englantia, lausuvat he f-kirjaimen p:nä ja r kuuluu korostettuna. Sen ansiosta pojat onnistuivat toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa ja perustamaan alueelle ekologisen surffikeskuksen. Lola tarkoittaa Filippiineillä puhutun tagalogin kielellä isoäitiä. Selitys löytyy kookospuiden keskeltä, muutamalla bambumajalla höystetystä Lola Sayong Eco Surf Campista, alueen pienestä lomakohteesta. Samalla syntyi voittoa tavoittelematon yhdistys Gubatnon for Adventurism. Sen päämääränä on ohjeistaa paikallisyhteisöä, erityisesti nuoria, ympäristöystävällisempään elämäntapaan. TU O M AS TI AI N EN 50 6?/?2018 Maailman Kuvalehti Matkalla. Are you here for sirping?” kysyy pikkupoika hymyssä suin, kun saavun aamuvarhain Filippiinien suurimman saaren Luzonin kaakkoisosaan, pieneen Gubatin kylään. Poika tahtoo tietää, tulinko surffaamaan
Tutkijat halusivat selvittää, miten hyvin eri maat ovat varautuneet koko läntistä maailmaa koskettavaan muutokseen, väestön ikääntymiseen. Näin voimakas kannanotto oikeusoppineilta oli uutta, sisältö taas surullisen tuttua. Missä ihminen voi vanhanakin elää täysipainoista elämää. Listan ensimmäiseksi tuli Norja. Toisaalta, Suomen vanhustenhoidon tilannetta tuntevat saattavat ihmetellä niinkin hyvää sijoitusta. Hoitoa tarvitsevien vanhusten on vaikea ajaa asiaansa, mutta ehkä meidän muiden pitäisi tehdä se yhdessä. Yksikään poliittinen puolue ei ole sanonut, että on sopivaa jättää vanhat ihmiset heitteille. Siis 96 prosenttia ihmisistä, jotka työkseen hoitavat vanhuksia, on sitä mieltä, että hoito ei ole hyvää. Ehkä meidän, työikäisten, pitäisi lähteä kadulle ja tarvittaessa lakkoilla sen puolesta, että tässä hienossa maassa jokaiselle turvattaisiin arvokas vanhuus. Meillä on kyky ja rahaa hoitaa vanhukset hyvin. V iime vuonna Columbian yliopiston tutkijat selvittivät, mitkä ovat maailman parhaita maita vanheta. Neljä prosenttia. Näin hienossa maassa tällaisten tietojen pitäisi olla skandaali. Liiton mukaan tilanne on sen jälkeen vain pahentunut. Hoitajat kertovat työpäivistä, jotka ovat jatkuvaa tulipalojen sammuttelua. Silti mikään ei muutu. Suomen lähija perushoitajaliitto Super teki viisi vuotta sitten selvityksen, jonka mukaan vanhusten kotihoidon tilanne on katastrofin partaalla. Omaiset uupuvat oikeustaisteluihin. Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Toinen oli Ruotsi, kolmas Yhdysvallat. Suomessa vanhuksia kuolee koteihin. Miten on mahdollista, että Suomessa ihminen ei saa vanheta kunnioituksen ja rakkauden, vaan yksinäisyyden ja avuttomuuden ympäröimänä. Maailman Kuvalehti 6/?2018 51 Näkökulma. Asiantuntijat hokevat: laitospaikkoja on vähennetty liikaa. VE SS I H ÄM ÄL ÄI N EN Elina Hirvonen Heitteille jätetyt Suomessa vanhuksia kuolee koteihin. Tänä vuonna tehdyssä selvityksessä vain neljä prosenttia vanhusten hoitajista oli sitä mieltä, että hoito on hyvällä tasolla. Silti niin tapahtuu kaikkialla Suomessa, on tapahtunut jo vuosia. Kotihoidon resurssit eivät riitä. Suomi on kansainvälisissä vertailuissa maailman vapain, vakain, turvallisin ja kolmanneksi vaurain maa. Sijoituksella ei voi ylpeillä. Suomi oli sijalla yhdeksän, muiden Pohjoismaiden lisäksi muassa Japanin, Saksan ja Irlannin jälkeen. Keväällä Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas ja Hyvinvointioikeuden instituutin johtaja Anna Mäki-Petäjä-Leinonen totesivat Ylelle, että Suomessa vanhuksia jätetään heitteille. Miksi niin ei ole. Miten on mahdollista, että maailman vauraimpiin kuuluvassa maassa on vuodesta toiseen varaa jättää heitteille ihmisiä, jotka eivät enää pärjää itse
Karla on kasvanut pikkusiskonsa kanssa meksikolaisessa pikkukaupungissa, vastuuttoman yksinhuoltajaäidin tyttärenä. Rajun tematiikan tasoittajana ovat kuvaukset ystävyydestä ja solidaarisuudesta. Raikkaasti ja lempeästi laulava Gómez kertoo laulujensa sisältävän kaihoa ja toivoa. Ja miten vaikea on toipua, kun koko minuus on onnistuttu riistämään nöyryytyksillä, kiduttamisella ja alistamisella. Ohiosta karannut Sammy, meksikolainen Karla ja Moldovasta siepattu Inesa päätyvät kaikki Las Vegasiin, armottomaan aavikkokaupunkiin. Järjestäytyneen rikollisuuden lonkerot ovat pitkät ja niljakkaat – ja ne osaavat tarttua haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin Cecilia Samartin Kirottu kauneus (Beauty for Ashes) Suom. Sitäkin kuitenkin maailmassa on. Niitä nostattaa onnistuneesti Marta Gómezin uusi albumi, joka nojaa lauluntekijän perinteisiin hyveisiin: melodiaan ja tekstiin. Sammy puolestaan on isäpuolensa hyväksikäyttämä tyttö, jota epävakaa ja pilvipäissään toikkaroiva äiti ei osaa tukea. Iältään he ovat 9-, 15ja 19-vuotiaita. Iloa ja laulua ei maailmassa ole koskaan liikaa. Kuubalaissyntyisen Cecilia Samartinin Kirottu kauneus on kirjailijan seitsemäs suomennettu teos. Mika Kauhanen Hauras nuoruus, jonka peto ahmaisee kitaansa 52 6?/?2018 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Kyvykkyytemme tulee esiin usein vasta kovimman paikan edessä. Laulaja-lauluntekijä pyysi levylleen 17 vierailijaa, yhden kullekin raidalle, mikä tekee kuuntelukokemuksesta miellyttävän vaihtelevan ja riittävän yllätyksellisen. Julmuudella ei ole rajaa, kun orjamarkkinoiden pahimmat pedot löytävät uhrinsa. Iloa, kaihoa ja toivoa Kirja. Samartin kohdentaa pieniinkin kohtiin, missä on vielä hyvyyttä. Edeltäjiensä tapaan se on soljuva romaani, jonka temaattisesti tumman sisällön tahtoo ahmia kerralla sisäänsä. Samartin kuvaa hienosti sitä mekanismia, jolla ihmiseltä riistetään oma tahto ja kuinka alistaminen tapahtuu. Kristiina Vaaran suomennos lipuu vapaasti. Aihe on siis varsin globaali. Kirottu kauneus ei kaikeksi onneksi mässäile kurjuudella eikä hurjuudella. Romaanissa vapautensa menettäneet tytöt onnistuvat pakenemaan yhdessä, itsestään ja toisistaan voimansa löytäen. Uudempia universaaleja sävyjä tuo mukanaan tyylikkäästi taustalla pysyttelevä piano. Samaan aikaan lukija on kivuliaan tietoinen, kuinka harvoin näin tapahtuu ja kuinka harvinaista oikeuden saaminen tällaisissa rikoksissa on. Anni Valtonen Levy. Maaseudulla vaatimattomissa oloissa kasvava Inesa on päätymässä naimisiin rakastamansa miehen kanssa, mutta hänet halunnut toinen mies järjestää kostoksi tämän sieppauksen. Hän on varttunut Kolumbiassa, opiskellut Yhdysvalloissa ja juurtunut Barcelonaan. Kirottu kauneus käsittelee ihmiskauppaa, nykyajan orjuutta, ja kutoo yhteen kolmen eri puolilla maailmaa kasvaneen tytön tarinan. Kotoaan karannut lapsi löytää lämpöä kissojen valtaamasta hylätystä asuntovaunusta ja saa vatsansa täyteen pikaruokaravintoloiden puoliksi syötyjen aamiaistarjottimien annista. Tyttöjen taustat ovat erilaiset. Latinalaisamerikkalainen canción soi kauniin pelkistetysti cuatron, charangon ja huilun säestyksellä. Vastakohtana hän näyttää, miten huikeita selviytymiskeinoja pienestäkin lapsesta voi löytyä, kun pelissä on koko elämä. Kristiina Vaara Bazar 2018 Marta Gómez La alegría y el canto Aluna Music tyttöihin, imien kaikki hyödyt heidän kauneudestaan ja hauraudestaan
Maailman Kuvalehti 6/?2018 53 ILMIÖ. Vanhat kokevat olevansa yhteiskunnalle näkymättömiä. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Kulttuurin kokemisen tarve ei katoa iän myötä, mutta pääsy kulttuurin ääreen vaikeutuu. Yksi aihe, joka Isokosken ja vanhojen ihmisten keskusteluissa on noussut vahvasti esille, onkin ohitetuksi tulemisen tunne. Nyt Isokoski toteuttaa kolmivuotista projektia, jossa hän tekee tanssielokuvia ja nykytanssia kotona asuvien vanhojen ihmisten kanssa. Siksi tanssikokoonpano Myrskyryhmä on jo 16 vuotta vienyt kulttuuria hoitolaitoksiin. Susanna Karvinen Tanssielokuva nostaa vanhat valokeilaan M IK A AI LA SM ÄK I Raili Nykänen ja Elli Isokoski tanssivat yhdessä Myrskyryhmän Tanssivat kädet -projektin kuvauksissa Myllypuron palvelukeskuksessa syksyllä 2018. ”Työssäni ihmisen kohtaaminen ja näkyväksi tekeminen ovat keskiössä”, Isokoski sanoo. Isokoski ja helsinkiläisen Käpyrinne ry:n päivätoiminnan asiakkaat ovat etsineet yhdessä inspiraatiota tanssielokuviin esimerkiksi luonnosta ja lemmikkieläimistä. Toinen ryhmän perustajista, Elli Isokoski, huomasi hoitolaitoksissa työskennellessään, että kotona asuvat vanhukset jäävät usein kulttuurin ulkopuolelle. Vanhojen ihmisten yksinäisyys lisääntyy ja sen myötä tarve kulttuurityölle kasvaa. Viimeksi juuri, kun heidän päivätoimintansa Käpyrinteessä lakkautettiin. Tanssielokuva voi toimia taidekokemuksena ja keskustelun avaajana ryhmätoiminnassa ja yksittäisten ihmisten kanssa
Jotta elämä olisi reilumpaa. Mikäli metsä kaadetaan, alkuperäiskansa voi menettää elinkeinonsa. Ihan kaikkialla.. ”Festivaali perustettiin 1990-luvulla elävöittämään Inaria, joka oli siihen aikaan keskitalvella aika hiljainen. Johannes Jauhiainen Elokuvafestivaali Skábmagovat järjestetään Inarissa 24–27.1.2019. Juhlavuoden teemana onkin alkuperäiskansojen välinen yhteys ja solidaarisuus. Huolenaiheita ovat myös ympäristöuhat ja öljynporaukset”, sanoo festivaalin apulaistuottaja Minna Lipponen. Elokuvafestivaali esittelee koko arktisen alueen alkuperäiskansojen tarinoita. Suomen saamelaisten pääkaupunkina Inari on myös luonteva paikka alkuperäiskansojen festivaalille”, kertoo festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Lehtola. Skábmagovat on yhdistyksen lippulaiva. Skábmagovat-festivaali esittää arktisen alueen elokuvia Elokuvafestivaali Skábmagovat, saamesta käännettynä ”kaamoksen kuvat” järjestetään Inarissa tammikuussa. kerran järjestettävän festivaalin ohjelmistossa nähdään elokuvia muun muassa Venäjällä sijaitsevasta Sahan tasavallasta, Grönlannista, Alaskasta ja Saamenmaalta. Siksi myös uhat ovat voimakkaammin läsnä. Tänä vuonna 21. 54 6?/?2018 Maailman Kuvalehti VI LL ERI IK O FO FO N O FF KULTTUURI Kepa + Kehys = Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo – Finnish Development NGOs. Elokuvien lisäksi festivaali tarjoaa erilaisia oheistapahtumia, kuten festariklubi, jossa esitellään livemusiikkia ja videotaidetta. Kuraattorina toimii Sahan tasavallasta kotoisin oleva jakuutielokuvan asiantuntija Sardana Savvina. Näytöksiä järjestetään Inarissa saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa, saamelaismuseo Siidassa ja Skábmagovien omassa, lumesta rakennetussa Revontuliteatterissa, jossa vain taivas on kattona. Festivaalin taustalla toimii Saamelaistaiteen tuki ry, jonka tavoite on nimensä mukaisesti esitellä saamelaista kulttuuria ja taidetta. ”Arktisilla kansoilla on paljon yhteistä: ymmärretään luonnon kiertokulkua ja eletään sen mukaan
Hanna Vaittinen H AN N A VA IT TI N EN Suoraa puhetta kuukautisista HYASINTHA NTUYEKO, TANSANIA Kuukautiskeskustelun tansanialainen pioneeri haluaa miesten tietävän, mitä naisen kehossa tapahtuu. Yrityksen ei ole tarkoitus pelkästään myydä laadukkaampia siteitä, vaan Ntuyeko on tehnyt pitkään töitä valistaakseen ihmisiä kuukautisista ja vähentääkseen niiden ympärillä olevaa stigmaa kotimaassaan Tansaniassa. Siksi tarvitsemme Ntuyekon kaltaisia määrätietoisia ja sitkeitä naisia, joilla on rohkeutta puhua asioista niin kuin ne ovat. Ntuyeko oli aluksi varuillaan yhteistyöstä suomalaiskumppanien kanssa. Kutinaa, hiertymiä, hajuja. Näin ei kuitenkaan ole. Luulisi asian, jonka puolet koko maailman väestöstä kokee kuukausittain, olevan yhtä arkista kuin syöminen. Tätä terveyssiteet Hyasintha Ntuyekolle tarkoittivat. Insinööriksi valmistunut nainen alkoi kyseenalaistaa siteiden laatua: eikö tämän voisi tehdä paremmin. ”Ja sitten opettaja käskee hänet kotiin, koska ei tiedä, miten reagoida.” Nyt Ntuyeko on aloittanut kehitysyhteistyöjärjestö Fidan ja suomalaisen kuukautiskuppiyritys Lunetten kanssa hankkeen, jonka tarkoituksena on lanseerata kuukuppi Itä-Afrikkaan ja vähentää kuukautisiin liittyviä tabuja. Hän mietti, miten etuoikeutettuja nämä ovat ja uskoi, ettei heillä ole samoja ongelmia. Ntuyeko tietää urakkansa olevan suuri. Mutta nyt hän sanoo olevansa kiitollinen, että on saanut laajentaa näkökulmaansa. ”On miehiä, jotka eivät koskaan ole nähneet vaimonsa kuukautissuojia, koska ne pidetään piilossa. Yhteistyö on myös avannut yhteyden merkittävään sidosryhmään: uskonnollisiin johtajiin. Haasteet ovat kuitenkin opettaneet johdonmukaisuutta ja sitkeyttä. Isillä ole mitään käsitystä siitä, mitä heidän tyttärensä kokevat”, Ntuyeko kuvailee tilannetta. Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, Ntuyekon yritys Kasole Secrets valmistaa bambusta tehtyjä, ekologisia terveyssiteitä. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on saada viesti läpi juuri heille, koska heitä yhteisöissä kuunnellaan. Valistuksen kohteena ovat miehet, pojat, poliitikot ja uskonnolliset johtajat – koska heillä on valtaa. Äidit käskevät tyttöjä salaamaan kuukautisensa. Silloin he voivat tehdä päätöksiä, jotka hyödyttävät naisia”, Ntuyeko sanoo. Hänen mukaansa miehiä on pidetty pimennossa liian pitkään. ”On tärkeää opettaa miehille, miten naisen keho toimii. Finnpartnership -rahoituksen saanut hanke keskittyy nimenomaan seksuaalikasvatukseen. Hänen haaveenaan on, että kuukautisista uskallettaisiin vihdoin puhua suoraan eikä naisten ja tyttöjen tarvitsisi enää piilotella itseään. – Hanna Vaittinen Maailman Kuvalehti 6/?2018 55 Kohtaamisia. ”Koulussa jopa toiset tytöt saattavat kiusata ja haukkua tyttöä, jolla on kuukautiset”, Ntuyeko sanoo. Koska kuukautiset ovat Tansaniassa edelleen tabu, myös naiset opetetaan hyssyttelemään asiaa
Viime vuodet hän on puhunut etenkin vanhojen ihmisten arvokkaan kohtelun puolesta. 56 XX?/?2017 Maailman Kuvalehti 10 KYSYMYSTÄ. Myös Rauhanliike ja Lääkärien sosiaalinen vastuu ovat hänelle tärkeitä. Teksti: Ruut Tolonen Kuva: Satu Kemppainen Vappu Taipale parantaa vanhusten asemaa kansainvälisesti toimimalla kansalaisjärjestö HelpAge Internationalin hallituksessa. Vanha ja väsymätön Vappu Taipale, 78, on parantanut maailmaa ensin työurallaan ministerinä, pääjohtajana ja professorina ja sittemmin eläkkeelle jäätyään järjestöjen kautta. ”Järjestötoiminta, iso perhe ja lapsenlapset pitävät minut aktiivisena”, Taipale sanoo
Ilmastonmuutos on nyt kaikkien huulilla, mutta ihmisten pitäisi havahtua myös siihen, mitä ydinasepolitiikan ja aseviennin saralla tapahtuu. Urakeskeisille miehille eläkkeelle jääminen voi olla kova paikka, mutta naisilla on usein muitakin verkostoja. Millainen mummo haluat olla. 5 Miten vanhojen ihmisten elämää voisi parantaa konkreettisesti. Se kuva, joka meillä on vanhuudesta, ei vastaa todellisuutta. Tunnen suurta raivoa. 70. Eri alueilla ongelmat ovat erilaisia: japanilaiset ystäväni sanovat, että olemme ensimmäinen sukupolvi joka hoitaa omat vanhuksensa, mutta joita omat lapset eivät hoida. Toisaalta Intiassa vaaditaan, että eläkeikä pitäisi laske 50 vuoteen, sillä maaseudulla naiset kulutetaan loppuun töissä. Vanhukseksi tuleminen on se vaihe, jossa ihminen alkaa tarvita arjessaan toisten apua. Mielipiteitämme ei kysytä ja tilastoissa luokittelu päättyy kuin vanha nainen. Toteutankin mummoutta sovituilla tapaamisilla ja kesämökillä. Vanhalla ihmisellä on antaa aikaa, mielenkiintoa, hellyyttä ja kosketusta. Ei kiitos! En pidä termeistä, joilla kierretään vanhuudesta puhumista. ikävuoteen, vaikka olemme poliittisesti aktiivisin kansanosa. Vaikka tulisi millainen sote, niitä ei voi ulkoistaa. Rauhanliike oli 60-luvun opiskelijaliikehdinnän ytimessä ja olen toiminut sen parissa siitä asti. Pyrimme saamaan saman meillekin, mutta EU pitää sopimusta pelkkänä byrokratiana. 7 Olet tehnyt paljon työtä paremman maailman puolesta. 4 Miten yhteiskunnan suhtautuminen ihmiseen muuttuu, kun hänestä tulee vanha. Seniori. Lisäksi on viisi konstia, jotka eivät vaadi rahaa tai tavaraa ja sopivat jokaiselle: liity, anna, opi, harrasta, naura. Myös parempi tilastointi ikäryhmittäin parantaisi ymmärrystä vanhuudesta ja sitä kautta vanhuuden suunnittelua ja vanhojen ihmisten asemaa. Sellainen on nykyään tavallista, sillä keskimääräinen matka mummolaan on Suomessa 80 kilometriä. Toisaalta tämä on myös vanhojen ihmisten vika: meidän pitää itse vaatia parempaa, ansaita arvostuksemme ja osoittaa, että emme ole kestävyysvaje vaan kestävyystae. Toisaalta uskon, että Suomessa meillä vanhoilla naisilla on miehiä paremmat aseet vanhenemiseen. Seniori. Paniikki perustuu primitiiviseen pelkoon siitä, että raha loppuu maassa, joka on rikkaampi kuin koskaan. Miltä vanhojen ihmisten elämä maailmalla näyttää Suomeen verrattuna. Suomessa uskotaan, että muualla vanhuksia arvostetaan enemmän, mutta kyllä kaikkialla tarvitaan tukea siihen, että vanhat saavat äänensä kuuluville. Maailman Kuvalehti 6/?2018 57. Militarismi, sillä se vie varoja väärään suuntaan. 8 Koetko, että vanha nainen ja vanha mies ovat eriarvoisia keskenään. Kansainvälinen työjärjestö ILO suosittelee kaikkialle maailmaan samaa mallia, josta meillä Suomessa on hyviä kokemuksia, eli pieniä kansaneläkkeitä. Lisäksi Latinalaisessa Amerikassa on hiljattain solmittu maanosan kattava vanhojen ihmisten oikeuksien sopimus, jossa luvataan vanhoille ihmisarvoista kohtelua ja oikeuksia. Ei kiitos minulle! En pidä termeistä, joilla kierretään vanhuudesta puhumista. Vanhuksena olo on kunnianarvoista ja hienoa aikaa, mutta omalla kohdallani se on vasta edessä. Näistä itselleni ehkä tärkein on antaminen. Rauha on minulle tärkeä, sillä isäni tapettiin sodassa ennen syntymääni enkä saanut koskaan tavata häntä. Olosuhteiden vuoksi olen etämummo. 2 Mitä ajattelet siitä, että väestön ikääntyminen aiheuttaa pelkoa. En halua olla mikään esimerkki, mutta toivon, että minun kauttani reipas ja aktiivinen vanheneminen tulee tutuksi lapsenlapsilleni. 3 Miksi et halua, että sinua kutsutaan vanhukseksi. Olen päättänyt kyllästyttää lapsenlapseni räiskäleillä. Mikä on keskeisin epäkohta, joka pitäisi korjata. 9 Olet seitsemän lapsenlapsen isoäiti. Katsokaa tarkemmin ympärillenne, omaan sukuun ja yhteiskuntaan, niin löydätte iloisia roolimalleja myös vanhoista ihmisistä. Vanhoista ihmisistä puhutaan yhtenä joukkona eikä ymmärretä, ettei mikään ikäryhmä ole keskenään niin erilainen kuin vanhat: meillä jokaisella on oma kokemushistoriamme, mikä synnyttää valtavan moninaisuuden. Tämä on luonnollisesti karkea yleistys. Afrikassa taas keskipolvi on kuollut aidsiin, joten vanhat joutuvat pitämään täysvaltaisesti huolta lapsenlapsistaan. Olin 30 vuotta nuori, 40 vuotta keski-ikäinen ja nyt olen vanha. 10 Minkä neuvon annat ihmisille, joita vanheneminen pelottaa. Globaalisti kysymys on toimeentulosta. 6 Matkustat edelleen paljon. Maailmalla vanha mies on täyttä tavaraa eri tavalla 1 Miksi haluat puhua vanhuudesta julkisesti. Eläkeikäisiä on Suomessa 1,5 miljoonaa. Moni sanoo, että silloin muuttuu näkymättömäksi, sukupuolettomaksi ja värittömäksi. Siitä joukosta 50 000 tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa, mutta loput ovat innostuneita, vereviä, harrastavia ja aktiivisia ihmisiä, jotka täyttävät teatterikatsomot, harrastuspiirit ja järjestöt, matkustavat ja tekevät
58 6?/?2018 Maailman Kuvalehti MANNAA MAAILMALTA Maailman parhaita ruokia suomalaisella suutuntumalla.. Laddu-makeiset vievat puolestaan makumatkalle Intiaan. Omena-pihlajanmarjamarmeladit ovat saaneet inspiraationsa Pihlaja-karkeista
Marmeladeihin kannattaa käyttää ceyloninkanelia, jossa on muita kaneleita huomattavasti vähemmän maksalle haitallista kumariinia. Keitä noin 15 minuuttia, kunnes marjat ovat vaalenneet ja pehmenneet. Noudata pakkauksessa olevaa käyttöohjetta. Omena pehmentää pihlajan makua ja inkivääri ja kaneli tuovat jouluista tunnelmaa. Kardemummalla maustetut laddut maistuvat jouluiselta, ja niiden koostumus muistuttaa hieman piparkakkutaikinaa. Voit myös säätää sokerin määrää omaan suuhun sopivaksi. Tarkista maku. Ota kattila pois liedeltä. Intialainen suussasulava laddu on kikhernejauhoista tehty makeinen, joka muistuttaa hieman piparkakkutaikinaa. Liuota agar agar -jauhe desilitraan vettä ja sekoita soseiden joukkoon. Anna marmeladipalojen kuivahtaa pari päivää välillä käännellen. Marmeladit säilyvät huoneenlämmössä tiiviissä rasiassa. Anna hyytyä kylmässä yön yli.Leikkaa hyytynyt marmeladilevy haluamasi muotoisiksi paloiksi. Voit vaikka syksyllä laittaa marjat joulumarmeladeja varten pakkaseen. sininen Keiju) 5 dl kikhernejauhoja 1 tl jauhettua kardemummaa ripaus vaniljajauhetta 2 ½ dl tomusokeria ripaus suolaa Sulata margariini kattilassa. Anna kiehua 2 minuuttia ja kaada seos leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan tasaiseksi levyksi. Valmista pihlajanmarjasose. Teksti: Sanna Autere Kuva: Sanna Peurakoski Omena-pihlajamarmeladit 2 dl pihlajanmarjasosetta (noin 5 dl pihlajanmarjoja) 4 dl omenasosetta ½ tl ceyloninkanelia ½ tl inkivääriä 3 ½ dl sokeria I dl vettä 10 g agar agar -jauhetta Pinnalle erikoishienoa kidesokeria Nämä omena-pihlajamarmeladit ovat saaneet innoituksensa Fazerin perinteisistä Pihlaja-karkeista, jotka monet tuntevat käärepaperissa olevan ketun mukaan kettukarkkeina. Eri pihlajapuiden marjojen maussa voi olla isokin ero. Jauhoihin saa tulla hieman väriä, mutta älä polta niitä. Lisää kikhernejauhot ja paahda niitä rasvassa jatkuvasti sekoitellen noin 15 minuuttia. Halutessasi voit vaihdella mausteita mielesi mukaan: makeismassan joukkoon voi myös lisätä hienonnettuja manteleita, pistaaseja tai pähkinöitä, seesaminsiemeniä, kookoshiutaleita, rusinoita tai kuivattuja hedelmiä. Laita marmeladeja varten 2 dl pihlajanmarjasosetta ja 4 dl omenasosetta kattilaan. Omenapihlajamarmeladit taas ovat saaneet innoituksensa perinteisistä kettukarkeista. Kun keräät pihlajanmarjoja, niitä kannattaa maistaa. Koristele pallerot tomusokerilla ennen tarjoilua. Tarkista maku. Marmeladeja valmistaessa kannattaa huomioida, että erilaisten agar agar -valmisteiden hyydytysteho vaihtelee. Ihanat joulumakeiset voi tehdä vaikka lahjaksi. Laita kattilaan pihlajanmarjat ja vettä niin että marjat peittyvät. Suut makiaks! Kikhernemakeiset eli laddut Noin 40 pientä palloa: 275 g kasvimargariinia (esim. Lisää sokeri ja mausteet ja kuumenna kiehuvaksi. Kun marmeladien pinta ei enää ole kostea, kierittele palat hienossa sokerissa. Maailman Kuvalehti 6/?2018 59. Pyörittele massasta pieniä palloja ja laita ne jääkaappiin jähmettymään yön yli. Siivilöi mehu talteen ja puserra marjamassaa siivilää vasten, jotta saat hedelmälihaa mukaan mehuun. Lisää mausteet ja tomusokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi. Marjat kannattaa myös pakastaa ennen keittämistä, jotta pahin kitkeryys taittuu
Hanke sisältää vedenjakelujärjestelmien rakentamista ja kunnostamista sekä veden laadun seurantaa. KATSO, JÄRJESTÖ Palstalla esitellään Kepan jäsenjärjestöjä.. Norsuilla on empatiakykyä ja taito löytää vettä kuivinakin aikoina. Järjestön projekteissa keskiössä ovat vesihuolto, vesivarat, vesiympäristö, sanitaatio ja hygienia, jätevedet sekä kastelu ja maatalous. Hankkeet suunnitellaan paikallisten kumppanuusjärjestöjen kanssa, jotka vastaavat projektien toteutuksesta. Hankeissamme on myös tehty monia graduja ja opinnäytetöitä ”, Karjalainen sanoo. WaterFinns ry toimii vapaaehtoisvoimin. Tähän pyrkii myös WaterFinns ry. Projektien hallinta ja seuranta tapahtuu pääosin Suomesta käsin. AU D E O SN O W YC Z Puhdasta vettä kehitysmaihin WaterFinns ry Perustettu 2008 edistämään vesialan ammattitaitoa ja osaamista kehitysmaissa. ”Haluamme auttaa nuoria suomalaisia ammattilaisia kartuttamaan kokemusta kansainvälisistä hankkeista. Ulkoministeriö rahoittaa 85 prosenttia hankkeiden kokonaiskustannuksista. ”Puhtaampi vesi, sen helpompi saatavuus ja tietoisuuden lisääminen”, luettelee WaterFinns ry:n puheenjohtaja Jarkko Karjalainen järjestön tavoitteet. Tuomas Tiainen WaterFinns ry:n työntekijät Heimo ja Lauri esittelevät toimintaansa Maailma kyläss -festivaalilla. Projekteissa nuorempi jäsen osallistuu projektisuunnitteluun ja on vastuuhenkilö toteutusvaiheen aikana. Seuraavassa numerossa teemana maailmanrauha Somalialaiset Suomessa 30 vuotta Nuoret, rauha ja turvallisuus Nationalismi repii Myanmaria Kuvareportaasi: Ukrainan nuoriso sodan ja rauhan välissä Maailman Kuvalehti 1/2019 ilmestyy 14.2. Loput katetaan vapaaehtoistyöllä ja joukkorahoituksella. Tärkeä osa toimintaa on siirtää osaamista järjestön konkarijäseniltä vasta-alkajille. WaterFinns ry edistää vesialan ammattitaitoa kehittyvissä ja siirtymätalouksien maissa. Motto ”Puhdas vesi kuuluu kaikille.” Jos järjestö olisi eläin, se olisi norsu. Tällä hetkellä järjestöllä on meneillään kolmivuotinen hanke Lao Caissa, joka on yksi Vietnamin köyhimmistä maakunnista
Toisissaan kiinni olevat kojut muodostavat kapeita kujia. Pöydät ovat pullollaan värikkäitä paitoja, ponchoja ja monenlaista rihkamaa. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Heimopäähineestä opiskelijabileiden asusteeksi Ecuadorilaiseen pikkukylään maan pääkaupungin Quiton ulkopuolella on ilmestynyt labyrinttia muistuttava markkina-alue. Matias Jaako TU O M AS TI AI N EN Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Fingon toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Suomessakin päähine löysi merkityksensä juhlista – opiskelijabileistä. Jälkikäteen tiedonhaku osoittautuu hankalaksi, joten jään ystävän huhujen varaan: päähineitä ilmeisesti käytetään heimojen juhlissa tai uskonnollisten riittien asusteena. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2018 6 kertaa. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 6 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issn 1799-151x Ilmestymis päivä 4.12.2018 Seuraava numero ilmestyy 14.2.2019 Maailman Kuvalehti 6/?2018 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Niiden väriloisto sumentaa harkintakykyni ja päädyn ostamaan yhden. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Nici Lönnberg, 050?317?6703 Toimitussihteeri Ruut Tolonen, 050 317 6706 Toimitusharjoittelija Johannes Jauhiainen, 050 317 6714 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@fingo.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Fingo on 300 kehitysjärjestön yhteistyöjärjestö. Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@ maailmankuvalehti.fi Vt. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Sen esiin kaivaessani muistan ilolla tuon kapean markkinakujan ja ecuadorilaisen ystäväni. Yhdessä kojussa nainen myy kasvot peittäviä virkattuja päähineitä. Suomeen palattuani mietin, mikä ihme tämän päähineen merkitys on ecuadorilaisessa kulttuurissa. Päähineen kaveriksi ostan myös alpakkaponchon
2 MYÖTÄJA VASTAVIRRASSA Filippiinien monsuunisateet vaikeuttavat toisinaan arjen lisäksi myös juhlaa. Halukkaita tarjoutui 36 000. 4 2 3 1 Teksti Ruut Tolonen • Kuvitus Klaus Welp 62 6?/?2018 Maailman Kuvalehti ABSURDISTAN Lopuksi ihmetellään maailman kummallista menoa.. 3 HAETAAN: MINISTEREITÄ IRAKIIN Irakin pääministeriehdokas tarjosi Facebookissa kaikille kiinnostuneille ja riittävän kokemuksen omaaville mahdollisuutta hakea ministeriksi. Niinpä seremonia vietiin läpi puolisääreen ulottuvassa vedessä seisten. Väärin veikattu: voittaja sai palan maata Siperiasta. Kisa keräsi muutamassa päivässä 8 000 osallistujaa, jotka arvelivat onnekkaan pääsevän lounaalle ministerin kanssa. Valoa heijastava satelliittikuu olisi kahdeksan kertaa esikuvaansa kirkkaampi, joten perinteisistä katuvaloista voitaisiin sen myötä luopua kokonaan. 4 TEKOKUUSTA VALOA Jos yksityisen avaruusyrityksen suunnitelmat toteutuvat, vuonna 2020 kiinalaisen Chengdun kaupungin yllä loimottaa öisin tekokuu. Erään nuorenparin hääpäivä uhkasi peruuntua, kun vihkikirkon lattia lainehti. Pari päätti kuitenkin vakuuttaa tahtomistaan tulvasta huolimatta. 1 OMA TONTTI INSTAKISASTA Venäjän Kaukoidän-asioista vastaava ministeri järjesti hiljattain Instagram-kilpailun, jonka voittajalle luvattiin yllätyspalkinto. Valtaosa putosi jo rekryn aluksi, sillä vain reilu 9 000 liitti hakemukseensa pyydetyt dokumentit
Suvanto-linja auttaa, kun vanhus kohtaa väkivaltaa: 0800-06776 Ti ja to klo 13–15 Lakineuvonta parillisten viikkojen ke klo 16–18. psyykkisesti . . Suvannon vertaistuelliset ryhmät kokoontuvat Helsingissä ja Vantaalla. . Yhdistys tuottaa tietoa, järjestää koulutusja tiedotustilaisuuksia sekä tapahtumia. Lähisuhdeväkivallan lisäksi kaltoinkohtelu voi olla rakenteellista tai yhteiskunnallista: esimerkiksi ikäsyrjintää tai palveluiden epäämistä. fyysisesti . . Suvannosta voi saada ammatillisen tukihenkilön apua. taloudellisesti kaltoinkohdeltuja vanhuksia. www.suvantory.fi. Turvallisen vanhuuden puolesta – väkivaltaa vastaan Mistä saa apua. . Ym pär istö Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry auttaa .
Ilahduta läheistä ja tilaa lahjaksi Maailman Kuvalehden vuosikerta. Printtaa lahjakortti ja tilaa lehti osoitteesta maailmankuvalehti.?/joulu Tee ma : Van hu us Ma ailm an Ku vale hti 6/2 018. 84 PROSENTTIA teistä lukijoistamme kertoi olevansa valmis suosittelemaan Maailman Kuvalehteä ystävälle.* Sissijärjestö Farcin riveissä taistellut Juleny selailee Maailman Kuvalehteä Pueblo Nuevon kylässä Kolumbiassa. 89 PROSENTTIA lukijoista on keskustellut lehden aiheista muiden ihmisten kanssa. Tilaa lahjaksi! 29 € Tilaa nyt lahjaksi osoitteesta maailmankuvalehti.?/joulu Anna lahjaksi koko maailma! Saat tilauksen mukana Maailman Kuvalehden tyylikkään kangaskassin. * Ta lo us tu tk im us : M aa ilm an Ku va le hd en lu ki ja tu tk im us 20 17 Yli 30-vuo as Maailman Kuvaleh on lukijoiden keskuudessa rakaste u leh 93 PROSENTTIA lukijoistamme kertoo olevansa tyytyväinen lehteen