6 2019 6,90?€. ”En tiedä, miksi mieheni osti minut” Tee ma : Rak kau s Ma ailm an Ku vale hti 6/2 019 Mikä saa uskomaan rakkauteen. Opettajan ja oppilaan suhde jatkuu seuraavissa elämissä. Rakkaus yli ajan TEEMA: RAKKAUS Intian. Saamelaisaktivisti Petra Laiti: ”Suomalaisten on aika oppia tuntemaan saamelaiset” Tiibetinbuddhalainen lama Tulku Dakpa Rinpoche on oppilailleen tärkeä. ostomorsiamet ??
”Jotain samaa niissä kaikissa oli: heittäytyminen ja antautuminen”, hän sanoo. Maailman Kuvalehti 6/?2019 3. Samalla hän koki saaneensa tutustua kolmeen erilaiseen rakkauden filosofiaan. Suomi 20–27 Halikasoja, rakkauskirjeitä ja toiveikasta ikävää LA U RA O JA Toimittaja Heidi Nummi etsi tätä lehteä varten kiinnostavia rakkaustarinoita. Liiallinen määritelmiin pakottaminen saattaa helposti kutistaa, jopa kuihduttaa rakkauden.” Anni Valtonen Heidi Nummi Emilia Anundi ja argentiinalainen Pedro Mac Loughlin ovat etäsuhteessa ja odottavat yhteistä joulua. ”Ihmiset ovat varsin varovaisia puhumaan rakkaussuhteistaan, niin intiimeiksi ne kai koetaan.” Tarinan takaa Nummi oppi juttua tehdessään rakkauden yhteiskunnallisista todellisuuksista: esimerkiksi lainsäädäntö ei vielä tunnusta kaikenlaisia rakkauksia, ja asenteiden ja ennakkoluulojen kanssa on vielä paljon tehtävää. ”Oivalsin, että rakkaus on elämää itsessään; yhtä orgaanista ja muovautuvaa, selityksiä ja määritelmiä pakenevaa. Haastateltavien löytäminen osoittautui yllättävän vaikeaksi
Maailma paloina 6 Vanhojen ja vauraiden maailma 7 Muuttoliike ei pysähdy aidoilla 8 Teetä poimitaan parin euron päiväpalkalla 9 Soulin koirat eivät enää joudu lautaselle 10 Onnellisuus ennen kaikkea 11 Kolumni Hanna Weselius 12 Maailmanennätys Maailman eniten avioeroja 14 Välähdys Tanssia Kolumbian Medellinissä Pitkät jutut 16 Henkilökuva Kulttuurinsa vaalija Teema: Rakkaus 20 Halikasoja, rakkauskirjeitä ja toiveikasta ikävää 28 Mikä saa uskomaan rakkauteen. 60 Katso, järjestö Ihmisoikeusliitto Kannen kuva: Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Laurent Hazgui, Emilia Anundi, Tuomas Kärkkäinen Maailman Kuvalehteä julkaisee Fingo, joka on 300 kansalaisjärjestön yhteistyöjärjestö. 10 kysymystä 54 Eino Nurmisto kirjoitti Homopojan oppaan, jonka tarkoituksena on antaa nuorille tietoa, jota muualta on vaikea löytää. 4 6/?2019 Maailman Kuvalehti. 30 Sydämien yhteys säilyy läpi elämän 34 "Rakkaudesta oppii aina" 36 Arki Suomessa, sydän Etiopiassa 38 "En tiedä, miksi mieheni osti minut" 46 Näin opin rakastamaan luonnon riistäjiä Ihmiset ja ilmiöt 49 Ruohonjuurella Suldaan Said Ahmed / HDL 50 Suhteita Kuopus Afganistanista 54 10 kysymystä Eino Nurmisto 56 Arviot ja vinkit 58 Ilmiö Korea-fanitus yhdistää nuoret 59 Kolumni Elina Hirvonen 60 Kumma kolkka Kokousmatkalla styroksikulisseissa 61 Mistä tämäkin on. Ihan kaikkialla. Teemme töitä, jotta elämä olisi reilumpaa. Kuvareportaasi 38 Intiassa köyhien perheiden tyttöjä myydään miehille, jotka eivät ole löytäneet puolisoa muulla keinoin. Tässä numerossa Essee 46 Ihminen ei ole tuhonnut luontoa silkkaa ahneuttaan, vaan myös lähimmäisenrakkauden vuoksi, pohtii Riku Siivonen. Ostomorsianten kohtalo on järkyttävä
En muista, koska viimeksi olisin kyennyt peilaamaan niin paljon omaa elämääni lehtemme teemojen äärellä. Oivalsin kaikkia näitä juttuja lukiessani jotain uutta. En sanonut sitä ääneen, koska se oli niin nolo ja pateettinen. Loppujen lopuksi kaikessa rakkaudessa on kyse sydämen lämmöstä ja sen jakamisesta. Näkemisestä ja nähdyksi tulemisesta. Hyvän ja kauniin ohella tahdoimme myös muistuttaa, että rakkauden nimissä tehdään kaiken aikaa myös raadollisia ja vahingollisia asioita. En saa koskaan tietää, onko se niin, vai luulenko vain. Antautumisesta ja uskaltamisesta. Käsitykset ja odotukset rakkaudesta laahaavat todellisuuden perässä. Niin kliseiseltä kuin kuulostaakin, rakkaus kuitenkin on avara, pakenee määrittelyjä, sulkee sisäänsä valtavan määrän eri muotoja ja värejä. Tajusin myös rajallisuuteni, törmäsin ennakkoluuloihini. Emme olleet nyt tällaisen rakkauspohdinnan äärellä. Ihmiset voisivat paremmin, jos Disneyn satumaailman kertoma tarina ei olisi niin hallitseva, niin kapea. Jos en olisi saanut kokea äitiyttä, en tietäisi rakkaudesta sitä mitä nyt tiedän. Ensirakkauden huumassa, pitkätukkaisen kitaristipoikaystäväni lämpimässä sylissä, minua puhutteli erityisesti Rakkaudesta -biisin seuraava riimi: Me neroja ollaan sä tiesitkö sen/ me keksimme rakkauden/ Sä olet maa, mä olen kuu. Monogamian ja heterorakkauden rinnalle otettiin polyamoria ja homorakkaus, tarkasteltiin elämänmittaisia rakkauksia ja kaukorakkauksia. Kun vielä avasimme ideoinnin mahdollisuuden lehtemme avustajille, aihe laajeni entisestään: eläimiin, toisinajatteleviin , henkisiin oppaisiin, lähimmäisiin, idoleihin, kotimaahan, omaan kansaan. Kuvareportaasimme Intiasta kertoo miehistä, jotka ostavat itselleen vaimoja maan köyhistä itäosista. Anni Valtonen Rakkauden avaruus TE EM U U LL G RÉ N Maailman Kuvalehti 6/?2019 5 Pää kirjoitus. R akennan sun sydämeesi taloa mä rakastan sua/ enemmän kuin jumalaa. Heti seuraavaksi ajattelin lapsiani, äidinrakkauden sanoja pakenevaa syvyyttä. Oppinsa rakkaudesta kertoivat niin pappi, avioerojuristi kuin parija seksuaaliterapeuttikin. Ymmärsimme, että käsitykset ja odotukset rakkaudesta laahaavat todellisuuden perässä. Tämä oli jostain syystä mieleeni noussut ensimmäinen muisto, kun lähdimme toimituksessa rakentamaan tähän numeroon temaattista kokonaisuutta aiheesta nimeltä rakkaus. Yhteinen ideointisessio avasi meille rakkauden koko laveudessaan – paljon kaikkena muuna kuin ajatuksena kuusta ja maasta, miehestä ja naisesta, äideistä ja lapsista. Joulun valoa, rakkaat lukijat! Ensi vuonna tavataan! Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja. Hoilasin tuota Ismo Alangon kirjoittamaa riimiä joskus 1980-luvun lopulla, kun Sielun Veljet pökerrytti meitä maakuntienkin nuoria eri puolilla pitkää Suomenniemeä urheiluja nuorisoseurojen ylläpitämissä keikkapaikoissa
Yhdysvaltalaisen Brookingsajatushautomon Homi Kharas ja Wolfgang Fengler tekevät blogikirjoituksessaan kehityskulkujen pohjalta kiinnostavan havainnon. Kuinka rikas minusta tulee. Niin ikään nuoria ja rikkaita sekä vanhoja ja köyhiä on molempia 1,6 miljardia. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa elämme aikaa, jolloin väestö jakautuu niin, että yli 30-vuotiaita on yhtä paljon kuin sitä nuorempia – ja päälle kolmikymppisten määrä sen kun kasvaa. Vanhojen ja vauraiden maailma FL O RI A N V O N PL O ET Z/ IM A G EB RO KE R / A LL O V ER PR ES S Koonnut Ruut Tolonen Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa väestössä on yhtä paljon yli kolmekymppisiä kuin sitä nuorempia. Kuinka vanhaksi elän. Kehitys on nimittäin edennyt tilanteeseen, jossa yhä useammalla maailman asukkaalla on edessään enemmän elinvuosia ja paksumpi lompakko kuin edellisillä sukupolvilla. Tämä näkyy siinä, että nyt noin puolet maailman ihmisistä voidaan luokitella taloustilanteensa perusteella vähintään keskiluokkaisiksi. Vuonna 2030 suhdeluvut ovat nykymenolla liikkuneet siten, että vanhojen ja rikkaiden määrä on selvästi muita ryhmiä korkeampi. Samaan aikaan ihmiskunta myös vaurastuu tasaista tahtia. Maailma paloina. Kuluva vuosi on ollut vedenjakaja näiden ihmisiä eri puolella maailmaa askarruttavien kysymysten suhteen. Juuri nyt vanhoja ja rikkaita sekä nuoria ja köyhiä ihmisiä on maailmassa sama määrä eli 2,2 miljardia
Tällä hetkellä suurin osa ylipainoisista lapsista elää vauraissa maissa, mutta ongelma yleistyy erityisen nopeasti köyhissä ja alemman keskitulotason maissa. Vuosien 2000–2016 välillä maailman ylipainoisten lasten osuus puolestaan lähes tuplaantui. YK:n kehitysohjelman UNDP:n koostama, Afrikasta Eurooppaan suun-tautunutta siirtolaisuutta käsittelevä raportti tukee viestiä. Juuri niihin myös kehitysyhteistyöllä pyritään puuttumaan. 24 % 6 % 15 % 2 % 1 % 41 % 5 % 10 % Maailman Kuvalehti 6/?2019 7 MAAILMA PALOINA. ”Mikä olisi saanut sinut muuttamaan mielesi Eurooppaan lähtemisestä?” Parempi taloustilanne Ei mikään henkilökohtainen syy Parempi hallinto ja palvelut lähtömaassa Tieto siitä, kuinka vaarallinen matka on Tieto siitä, millaista elämä Euroopassa on Ei mikään Muut syyt En osaa sanoa Siirtolaisuustutkijat ovat jo pitkään olleet yhtä mieltä siitä, että rajavalvonnan lisääminen, turvapaikkapolitiikan kiristäminen ja muu maiden välisen liikkumisen vaikeuttaminen ei pysäytä luvatonta maahanmuuttoa – siksi kannattaisi panostaa laillisiin reitteihin. 60 prosenttia vastaajista kertoi, että työn löytäminen ja rahan lähettäminen perheelle oli heille tärkein syy tulla Eurooppaan. Köyhienkin maiden lapset pyöristyvät Maailman sana Hatsukoi on japania ja tarkoittaa ensirakkautta. Siihen haastatelluista vajaasta kahdesta tuhannesta eri puolilta Afrikkaa Eurooppaan tulleesta siirtolaisesta yli kaksi kolmasosaa sanoi haastattelussa, ettei ole mitään syytä, mikä olisi saanut heidät jäämään kotimaahansa. Lähde: Scaling Fences: Voices of Irregular African Migrants to Europe Muuttoliike ei pysähdy aidoilla Samaan aikaan kun aliravitsemus vaivaa 200 miljoonaa maailman lasta, yhä useamman alaikäisen paino ympäri maailmaa nousee epäterveisiin lukemiin, kertoo Unicefin tuore raportti. Esimerkiksi EteläAfrikan lapsista oli vuonna 1990 ylipainoisia alle kolme prosenttia, viime vuonna joka neljäs. Edes se, että matkan hengenvaarallisuus olisi etukäteen tiedossa, ei olisi vaikuttanut kuin murto-osaan lähteneistä. Syynä lihomiselle on heikko ruokavalio: raportti osoittaa esimerkiksi, että vajaa puolet koululaisista matalan ja keskitulotason maissa juo hiilihapollisia sokeroituja juomia vähintään kerran päivässä ja syö pikaruokaa vähintään kerran viikossa. Eniten lähtöhaluja Afrikasta vähentäisikin parempi taloudellinen tilanne ja vakaampi hallinto
Työntekijät niin Sri Lankassa kuin Intiassa ovat sairaita ja usein myös aliravittuja. Iranilaisnaisilla ei ole ollut asiaa jalkapallostadioneille sitten vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Finnwatchin mukaan edes vastuullisuussertifioinnit eivät olleet onnistuneet parantamaan työntekijöiden asemaa. Hiljattain tilanne kuitenkin muuttui, sillä kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa vaati, että Iranin tulee päästää myös naiset seuraamaan MM-kisojen karsintaottelua, jonka Iran pelasi lokakuussa Kambodžaa vastaan. ”Intian Assamissa teeplantaasien palkat ovat jopa alhaisemmat kuin maataloussektorin minimipalkat, ja Sri Lankassa haastattelemiemme työntekijöiden palkka jäi puoleen elämiseen riittävästä palkasta”, sanoo Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti tiedotteessa. Fifan mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut yksittäinen myönnytys, vaan naiset pääsevät katsomoihin myös vastaisuudessa. Suurin vastuullisuusongelma on Finnwatchin mukaan kuitenkin joFutiskatsomo aukesi Iranin naisille Kohti parempaa 86 % eurooppalaisista on sitä mieltä, että kehittyvien maiden auttaminen on tärkeää. Teetä poimitaan parin euron päiväpalkalla Kansalaisjärjestö Finnwatchin tuore selvitys paljastaa, että moni Suomessa myytävä tee on peräisin plantaaseilta, joilla työtekijöiden asema on surkea. pa alle kaden euron päiväpalkkaan jäävä ansiotaso. Erityisen heikossa asemassa ovat naiset, joita on yli puolet teeplantaasien työvoimasta. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty moittikin tapausta pelkäksi julkisuustempuksi. Naiskatsojat eristettiin visusti miehistä ja heitä vartioi 150 naispoliisin joukko. Teheranin 78 0000 katsojaa vetävällä stadionilla pelattuun otteluun myytiin kuitenkin vaivaiset 3 500 naisille suunnattua lippua, vaikka kysyntää olisi ollut runsaasti. Lähde: Eurobarometri 2019 IS TO C K EP AEF E/ A B ED IN TA H ER KE N A RE H 8 6/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Myös työntekijöille tarjotut luontoisedut olivat usein ala-arvoisia: monissa asuintaloissa katot vuotivat ja lämmitys puuttui. Kolonialismin perintö on edelleen vahvasti läsnä Intian ja Sri Lankan teeplantaaseilla, joilla työntekijät ovat usein siirtomaavallan aikaisten velkaorjien jälkeläisiä. Teetä ilman sympatiaa -raporttia varten haastateltiin 120 teetyöntekijää kuudella Intiassa ja Sri Lankassa toimivalla plantaasilla, jotka toimittavat teetä suurimmille suomalaisille teetaloille Forsman Tealle ja Nordqvistille sekä kansainvälisille teebrändeille
Eläinoikeusjärjestöjen ja maan nuoremman väestön aloittama keskustelu on kuitenkin saanut korealaiset pohtimaan perinneherkkunsa eettisyyttä, ja koirien kasvattamista ruuaksi ollaan tekemässä vaikeammaksi. Seuraavaksi toimia tarvittaisiin pääkaupungin ulkopuolella: EteläKoreassa on arvioiden mukaan yhä 17 000 koiranlihafarmia. Erityisen hyvin koira maistuu korealaisille kesäaikaan, ja erityisen mielellään maassa popsitaan syötäväksi jalostettua nureongi-koiraa. Soulin koirat eivät enää joudu lautaselle A FP / LE H TI KU VA Tämä Soulin liepeillä Namyangjussa sijaitsevalla koirafarmilla elänyt koira pelastettiin joutumasta syödyksi, kun farmi suljettiin marraskuussa 2017. Koiranliha on tällä hetkellä lain harmaalla alueella, sillä kesällä 2018 Etelä-Korea teki koirien tappamisesta syömistä varten laitonta, mutta toisaalta koiran syömisestä ei rangaista. Maailman Kuvalehti 6/?2019 9 MAAILMA PALOINA. Lokakuussa kehitys koiraystävällisempään suuntaan otti konkreettisen harppauksen, kun maan Soulin pormestari Park Won-soon ilmoitti sopineensa kaupungin koirateurastamoiden kanssa, että nämä lopettavat toimintansa, kirjoittaa The Korea Herald. Vaikka koiranlihan kulutus Etelä-Koreassa vähenee, maassa teurastetaan edelleen ruoaksi noin miljoona koiraa vuosittain. Sekarotuisena pidetty koiratyyppi ei ole saanut virallisen rodun tunnusta, eikä sen edustajia nähdä tepsuttamassa hihnan päässä, vaan lautasella. Oranssinruskea pystykorva nureongi on eteläkorealaisille tuttu koira
Uskon, että kun olemme selkeitä sen suhteen, mitä todella haluamme, voimme rakentaa paljon onnellisemman yhteiskunnan.” Heidi Nummi Onnellisuudesta puhutaan ja sitä tutkitaan yhä enemmän – myös taloustieteen piirissä. on Layardin mukaan epäterveellä pohjalla oleva vertailun kulttuuri. ”Julkisen keskustelun ilmapiiri on muuttumassa. Alamme kollektiivisesti kyseenalaistaa, olemmeko sittenkään eläneet oikeat asiat edellä. Sen sijaan esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa alaikäisenä naimisiin menee tytöistä edelleen 1/4 Suomessa ensimmäisen avioliittonsa solmivan morsiamen keski-ikä on 31,7 vuotta Lähteet: Unicef, Tilastokeskus 10 6/?2019 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Viime vuosikymmeninä etenkin teini-ikäisten ja nuorten aikuisten mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet huomattavasti. Onnellisuus ennen kaikkea Taloustieteilijä ja onnellisuusaktivisti Richard Layard vaatii, että yhteiskunta ottaisi päätavoitteekseen ihmisten onnellisuuden edistämisen. Hän kuuluttaa globaalin onnellisuusliikkeen perään. Mielenterveysongelmien yleistyminen tapahtui samoihin aikoihin, kun sosiaalinen media arkipäiväistyi. Tähän pyrkii myös Layardin luotsaama Action for Happiness -liike. Layardin mukaan pelkkään tulotasoon ja ostovoimaan keskittyminen on ajanut yhteiskunnan harhateille. Finanssikriisi ja ilmastonmuutos ovat yhä selvemmin osoittaneet, että yhteiskunnan on aika punnita uudestaan, mikä on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Syynä Richard Layard tietää, että onnellisuuden avain on mielenterveys, ei korkea tulotaso. Käytännöllisten elämäntaitojen lisäksi tarvittaisiin myös uudenlainen onnellisuuden etiikka. RA FA EL RY B C ZY N SK I Maailman lukuja Kehitysmaissa avioliittoja solmitaan edelleen paljon ennen täysi-ikäisyyttä. Monet tutkimukset osoittavat, että tulotasolla on vain vähäinen vaikutus ihmisten onnellisuuteen. Nigerissä alle 18-vuotiaista tytöistä naimissa on 76 % Lapsiavioliitot koskettavat myös poikia, ja alle 15-vuotiaana naimisiin joutuneita miehiä maailmassa on arviolta 115 miljoonaa Eniten positiivista kehitystä on tapahtunut Etelä-Aasiassa. Globaalissa liikkeessä on mukana jo yli 150 000 osallistujaa 180:sta maasta. Erityisesti kouluilla tulisikin olla keskeinen rooli terveemmän kulttuurin rakentamisessa. Onnellinen elämä vaatii ennen kaikkea oivalluksen siitä, että muut ovat aivan yhtä tärkeitä kuin itse on.” Layardin mukaan viestin on tultava ihmisiltä itseltään: tarvitaan onnellisuuden massaliike, joka vaatii hallituksia ja talouselämää asettamaan onnellisuuden ensimmäiseksi tavoitteekseen. Huomattavasti oleellisempia tekijöitä ovat esimerkiksi hyvät ihmissuhteet, merkitykselliseksi koettu työ, terveet elintavat ja ennen kaikkea mielenterveys. ”Jos keskittyy vain itseensä, elää todennäköisesti onnettoman elämän. Tulotaso on huono onnellisuuden mittari, mielenterveysongelmat taas onnellisuuden suurin este, tiivistää London School of Economicsin taloustieteen emeritusprofessori Richard Layard pitkän uransa havainnot. Silti mielenterveyshoito on heikoissa kantimissa, ja valtaosa apua tarvitsevista jää lääkehoidon varaan. Nyt, kaksikymmentä vuotta onnellisuuden parissa työtä tehtyään, Layard on optimistinen
Jos ärsyynnyn siitä, että koira söi Jouluoratorion, en saa koiraa ymmärtämään, ettei se purrut rikki vain pyöreää vinyylinpalaa vaan minulle tärkeän kulttuurisen artefaktin. Ja kun ei voi olla varmuutta, ei voi olla minkäänlaista epävarmuuttakaan. En tiedä, miten koira ajattelee. En voi kysyä siltä, miksi. Se on kuvattoman maan olento. Tällainen siitä tuli, ja minulla on siitä vastuu. Vien koiran lääkäriin useammin kuin menen itse. Joskus koira päättää olla tulematta luokseni, kun kutsun sitä. Se asettuu minun katsottavakseni ja siliteltäväkseni ja näyttää tyytyväiseltä. Käteni muistavat sen kapean ruumiin, kippurahännän, selän karkean turkin ja pehmeät, tuoksuvat korvantaustat. Sen lämpimänruskeista iiriksistä heijastuu maisema: meri, kallio ja lumesta nousevat puut. En voi kuin niellä kiukkuni. Koska kysymystä ei voi esittää, varmuutta rakkaudesta ei voi olla. Mutta se ei pure. On vain vapautta. K oira ei katso minua silmiin. Katselen koiraa. Koira on toislajinen. Outo. Koira ei piittaa kuvaamisesta. Kirsu on koristeellisen muotoinen, kohokuvioinen, märkä ja musta. Minä rakastan koiraa. Kun rakastaa kokonaan toista, hyväksyy, ettei toinen ole yhtään kuin minä. Kun rakastaa kokonaan toista, hyväksyy, ettei toinen ole yhtään kuin minä. Odotan, kunnes se päättää tulla. Tyydyn siihen. Se ei tunnistaisi minun kuvaani. Aina joskus niissä vilahtaa myös heijastus minusta itsestäni, ihmisestä, rakastamaan kykenevästä eläimestä. Se ei tunnista edes omaa peilikuvaansa. Huutaminen ei auta eikä koiraa voi juosta kiinni. Se antaa minun silitellä itseään. En tiedä, valitsisiko koira minut nyt. Katson koiraa, ja koira antaa minun katsoa itseään. En ole miettinyt, rakastaako koira minua. Tajuan geneettisen eron. Maailman Kuvalehti 6/?2019 11 Näkökulma. Kun koiraa rapsuttaa korvan sisäpinnalta, se örisee pitkään ja matalalta. Toinen ei toimi eikä ajattele kuin minä. Ainakaan se ei ajattele käsitteillä. Se katsoo maisemaa, joka heijastuu sen lämpimänruskeista iiriksistä: meri, kallio ja lumesta nousevat puut. Se voisi myös päättää purra minulta sormet poikki milloin vain. Hoivaan sitä, kävelytän sateessa, pesen vesikupin, leikkaan kynnet. Olen lukenut, että se on koiran lajityypillistä käytöstä. Puhelimeni on täynnä rakastavia kuvia koirasta. Kun koira on poissa luotani, suljen silmäni ja muistan ulkoa sen silmien ympärille täydellisen kauniisti asettuvat tummat ja vaaleat karvat. Minä valitsin sen pentuna koiratarhalta tietämättä, millainen siitä kasvaa. Katselen sen kuonoa ja lävitseni kulkee väristys, koska kuono on niin erilainen kuin ihmisen nenä. Koira ei valinnut minua. Kokonaan toinen. Hanna Weselius Rakastamaan kykenevä eläin V ES SI H Ä M Ä LÄ IN EN Kirjoittaja on kirjailija, valokuvataiteilija ja taiteen tohtori. Sellaista kysymystä ei voi esittää koiralle eikä koirasta. Raadossa kieriskeltyään koira tykkää ryömiä yöksi sänkyni alle haisemaan. Koira tykkää kieriskellä maastosta löytyvissä pikkueläinten raadoissa
MAAILMAN ENITEN AVIOEROJA: Venäjä MAAILMANENNÄTYS Globaaleja äärimmäisyyksiä. Venäjällä avioliittoja puretaan väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa
Latvia 3,1 Suomi 2,5. Euroopan maista Malta laillisti avioeron vasta vuonna 2011, ja Irlannissa avioero oli perustuslaissa kielletty vuoteen 1996 asti. Euroopan maissa vähiten erotaan Bosniassa ja Irlannissa. Otveta.com -sivuston siteeraama haastattelututkimus antaa raadollisempia vastauksia: venäläisten useimmiten mainitsema syy avioerolle on puolison alkoholismi. Presidentti Vladimir Putin on näyttänyt kansalaisilleen mallia, sillä hänkin erosi vaimostaan Ljudmilasta vuonna 2013. Aiemmin harvinainen avoliitto on yleistynyt. Moldova 3,7 4. Venäjän ohella avioerolistan kärkipäässä on useita muita Itä-Euroopan maita. Vuodattipa venäläinen avioliittonsa päättymisen vuoksi surun tai ilon kyyneliä, ainakaan hän ei ole tilanteensa kanssa yksin. Venäjällä puretaan avioliittoja väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla. Kakkossijalle tosin kirii Yhdysvalloille kuuluva pikkuinen Guamin saari Tyynellä valtamerellä. Selitystä korkeille eroluvuille on haettu muun muassa siitä, että Venäjällä mennään usein naimisiin suhteellisen nuorella iällä. Sormukset nurkkaan! Venäjällä ja muissa Itä-Euroopan maissa erotaan urakalla. Pariskunta ehti olla naimisissa 30 vuotta, ja yhteisessä haastattelussa he mainitsivat eron syiksi muun muassa sen, etteivät he ehdi juuri nähdä toisiaan. 2010-luvun aikana avioerojen määrä on Venäjällä tosin selvästi laskenut, mutta niin on myös avioliittojen määrä. Tilastojen mukaan venäläisten alle 30-vuotiaana solmitut avioliitot kuitenkin kestävät pidempään kuin yli 30-vuotiaiden liitot. Kaikissa maissa avioeron saaminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Esimerkiksi Filippiinien lainsäädännössä avioero on sallittu vain muslimeille. Sittemmin Ljudmila on mennyt uusiin naimisiin, ja Vladimirin on SE RG EI M A LG AV KO / A LL O V ER PR ES S huhuttu heilastelevan entisen huippuvoimistelija Alina Kabajevan kanssa. Pienimmät eroluvut puolestaan ovat Guatemalassa ja Qatarissa. Koko ajatus rakkausavioliitosta on kulttuurisidonnainen, ja monissa maissa liitot ovat järjestettyjä. Venäjä 4,7 2. Vai kenties sittenkin pilke silmäkulmassa naapurin iloista leskeä tapaamaan. Osansa on myös sillä, että avioero on Venäjällä helppoa saada. Työ pitää miehen kiireisenä, ja lapsetkin olivat jo itsenäistyneet. Vodkaa lasiin ja kaihoisia sointuja balalaikasta. Avioliittojen ja -erojen määrästä ei tietenkään kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä minkään maan rakkauselämän auvoisuudesta. Ainakin tässä suhteessa Venäjä on muuttunut länsimaisempaan suuntaan. Teksti: Juha Mäkinen Avioeroja 1 000 ihmistä kohti: Lähde: UN Demographic Yearbook 2017 1. Guam 4,2 3. Valkovenäjä 3,4 3. Sormukset lentelevät nurkkaan niin että kilinä käy, Pietarista Vladivostokiin asti. Molemmissa maissa muutos hyväksyttiin kansanäänestyksessä. Seuraavaksi yleisimmät syyt ovat epätyydyttävät asuinolosuhteet sekä appivanhempien liiallinen puuttuminen elämään
Medellin, Kolumbia. VÄLÄHDYS. Kuva: David Estrada Larrañeta Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Nuori tyttö tanssii turisteille lauantai-iltapäivänä vuorille levittäytyvässä Comuna 13 -kaupunginosassa
Varhaislapsuuden kotipaikkakunnalla Inarissa Kun Petra Laiti valmistautuu pitämään vierasluentoa saamelaisista, hänellä on tapana lisätä esityksensä aloitusdiaan aina samat perustiedot. ”Se kuvaa hyvin sitä, mitä teen.” Petra Laitista tuli saamelaisuuden äänitorvi jo alakouluiässä. Laiti kertoo varttuneensa useilla paikkakunnilla sekä Suomessa että Ruotsissa ja olleensa koulussa aina luokkansa ainoa saamelainen. ”Kertominen pitää aloittaa aina nollasta”, Laiti sanoo. asioista Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksen puheenjohtajana ja sisäministeri Maria Ohisalon poliittisena avustajana, mutta myös puhtaasti intohimonsa vuoksi. Petra Laiti haluaa, että jonain päivänä saamelaisten ei enää tarvitse opettaa valtaväestölle, keitä he ovat. Kulttuurinsa vaalija. Elin illuusiossa, että aikuiset kyllä tietävät saamelaisista”, Laiti sanoo ja naurahtaa. saamelaisuus oli kaikille tuttua, mutta sitten perhe muutti etelään. Keitä saamelaiset ovat, kuinka paljon heitä on, missä Saamenmaa sijaitsee… Laiti on nimittäin huomannut, että luennoipa hän tarhaikäisille tai korkeakouluopiskelijoille, on suomalaisten tietotaso saamelaisista kehno. ”Lapsena ajattelin pitkään, että sitten kun olen aikuinen, minun ei enää tarvitse selittää. Twitter-tilillään hän esittelee itsensä päivystäväksi saamelaiseksi – pari vuotta sitten vitsinä syntynyt titteli on jäänyt käyttöön. 24-vuotias Laiti puhuu saamelaisTeksti: Ruut Tolonen Kuva: Eeva Anundi 16 6/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Sen myötä Laiti päätyi usein tilanteisiin, joissa hän opetti luokkakavereilleen, mitä saamelaisuus tarkoittaa
Helsingissä asuva Petra Laiti kävi Saamenmaalla viimeksi kesällä. ”Matka on niin pitkä, että julkisilla pohjoiseen ei ole mieltä lähteä alle viikoksi.” Maailman Kuvalehti 6/?2019 17
Perheessä kaikki puhuvat suomea, ruotsia ja pohjoissaamea, ja Saamenmaan ulkopuolella asuessa juuri kieli on vahvistanut Laitin saamelaisidentiteettiä. ”Heillä on ihan eri lähtökohdat opetella kieltä ja kulttuuria kuin edellisillä sukupolvilla.” ”Lapsena elin illuusiossa, että aikuiset kyllä tietävät saamelaisista.” 18 6/?2019 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA Kuka. Kun joku jatkossa haluaa tietää aiheesta, on Laitilla vihdoin jotain, minkä pariin kysyjä ohjata. ”Mitä kypsemmäksi olen tullut, sitä selvemmin huomaan, ettei sellainen erottelu ole tarpeen. Petra Laiti sanoo, että lapset ja nuoret valavat häneen toivoa saamelaisten tulevaisuudesta. Suomalaisen äidin ja saamelaisen isän tytär tosin mietti joskus, onko hän täysin vai puoliksi saamelainen. Kaikkia päivystävän saamelaisen dan kaltainen iso ja raskas uutinen, joka laittaa suunnitelmat uusiksi. Alkuperäiskansoja loukkaava lastenohjelma. ”Vaikka olisi juuri antanut töissä kaikkensa, voi tulla joku Jäämeren raVaikka perheen osoite ja asuinmaa vaihtuivat Laitin lapsuudessa monta kertaa, saamelaisuus oli ja pysyi. ”Keväällä 2015 Suomen Saamelaisnuoret järjesti mielenosoituksen, johon osallistuin. Hiljattain Laiti kirjoitti blogissaan siitä, miten vähemmistöaktivistillakin on lupa olla väsynyt ja pitää kiinni omista rajoistaan. Sittemmin asian pohtiminen on jäänyt. Kotona hyllystä löytyi saamenkielisiä kirjoja ja vaatekaapista saamenpukuja. ”Kun lukion jälkeen tutustuin muihin ikäisiini saamelaisiin, tajusin, että moni on opetellut kielen alkeista. Harrastaa käsitöitä, laulamista ja museoissa käymistä.. ”Huomasin, että sille, että kirjoittaa valtaväestölle saamelaisista, on kysyntää. Usein kannanotoista on seurannut räväköitä uutisotsikoita. Some oli myös helpoin tapa tavoittaa pohjoisessa oleva yleisö, joten panostin siihen”, Laiti muistelee. Hän ei koskaan tehnyt tietoista päätöstä alkaa saamelaisaktivistiksi, vaan asiat etenivät sitä kohden omalla painollaan. Laitin mukaan teksti ei liittynyt niinkään negatiivisen palautteen aiheuttamiin tunteisiin vaan yleisesti aktivistielämän arvaamattomuuteen. ”En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että kaikki suuret mediat puhuvat siitä, miten saamelaisia on sorrettu!” Vastatuuleen on hänen mukaansa ensimmäinen saamelaisten pakkosuomalaistamisesta kertova yleisteos, johon myös saamelaisia itseään on osallistettu. Kukka Rannan ja Jaana Kannisen saamelaisia käsittelevän Vastatuuleen -tietokirjan julkaiseminen keräsi näkyvyyttä, joka ylitti täysin Laitin odotukset. Sitä enemmän osaan nyt arvostaa sitä, että saame oli meillä kotikielenä.” Saamelaisten sivuuttaminen heitä koskevien päätösten eduskuntakäsittelyssä. mielipiteet eivät miellytä: vihapostia on tullut etenkin kulttuuriseen omimiseen liittyneiden mediamyrskyjen yhteydessä. Pian pystyssä oli blogi. Muun muassa nämä aiheet ovat saaneet aikaan sen, että Laiti on kirjautunut some-tileilleen ja antanut palaa. Sitä suuremmalla syyllä pyrin lepäämään aina kun voin.” Saamelaisia koskevat uutiset antavat harvoin aihetta juhlaan, mutta haastattelua edeltävä viikko oli Laitin mukaan poikkeus. Kiasmassa esillä ollut videoteos, jossa twerkattiin saamenpuvussa. Petra Laiti Syntynyt vuonna 1995 Opiskelee johtamista Hankenilla ja työskentelee Maria Ohisalon eduskunta-avustajana. Toimii Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajana, käy puhumassa saamelaisasioista ja keskustelee niistä aktiivisesti somessa. En stressaa siitä, kuinka saamelainen olen.” Näkyvimmin saamelaisuus on ollut Laitin elämässä läsnä kielen kautta. Laitin kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen heräsi yliopiston alkuvuosina. Se oli aika pieni, mutta sain siitä intoa nähdessäni, että Helsingissä asioista voi järjestää meteliä.” Kirjoittaminen oli aina kuulunut Laitin vahvuuksiin, ja vähitellen hän sai myös itsevarmuutta ottaa asioihin kantaa. Jäämeren ratahanke
Tällä hetkellä opinnot ovat graduvaiheessa, mutta jatkosuunnitelmat ovat auki. Kaipaan pohjoiseen, mutta jos asuisin siellä, haikailisin yhtä lailla Helsinkiin”, Laiti pohtii. ”Ymmärrystä voisi lisätä matalan kynnyksen keinoin, kuten saamen kielen opettamisen kautta. Arjessaan Laiti pyrkii korjaamaan saamelaisuuteen liittyviä harhaluuloja kärsivällisesti, mutta myöntää, että välillä se turhauttaa. Laitin mielestä tämä on sääli paitsi saamelaisten vuoksi, myös siksi, että kun koko Lappia markkinoidaan saamelaisuudella, jää Etelä-Lapin peräpohjalainen kulttuuri jalkoihin. ”Minuun suhtaudutaan kuin nukkeen; hyvä ettei käydä nipistämässä poskesta! Usein ihmiset myös tuntevat pakonomaista tarvetta tulla kertomaan, että hekin ovat käyneet Lapissa.” Harva suomalainen hahmottaa, että Saamenmaa ja Etelä-Lappi ovat eri alueita. Kun Laiti laittaa gáktin eli saamenpuvun päälle ja lähtee Helsingissä kaupungille, vastassa on tuijotusta, valokuvausta, lasten ”Äiti, onko tuo aito” -kysymyksiä ja aikuisten koomisia reaktioita. ”Se, että minulla on kulttuuri, joka on säilynyt tähän päivään saakka, velvoittaa. Reissujen tarkoituksena on aina myös oppia lisää omasta kulttuurista. ”Meillä ei olla kauhean hyviä keskustelemaan alkuperäiskansasta”, Laiti toteaa. Suomalaisten saamelaisia kuten muitakin vähemmistöjä koskevan rakenteellisen tietovajeen paikkaaminen on valtion vastuulla, Laiti muistuttaa. Saamelaisten eksotisoinnilla on Suomessa pitkät perinteet. Koen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin oppia siitä kaikki minkä voin. ”Osaan juuri ja juuri paikata housujen lahkeet. Pohjoisessa Laiti rikastaa sanavarastoaan, opettelee käsitöitä ja katsastaa, mikä on muodissa. Ja tähän tehtävään valtion olisi syytä tarttua, sillä Laiti uskoo juuri tietoisuuden kasvattamisen olevan ratkaisu saamelaisten aseman paranemiseen. Hän käy Saamenmaalla niin usein kuin mahdollista, yleensä arkisilla asioilla: festareilla, tapaamassa tuttuja ja käsityöostoksilla. Ainakin se suomalaisten keskuudessa yleinen väärinkäsitys, että saamelaiset olisivat suomalaisia – siis vähän kuin savolaiset tai hämäläiset. Ompelen itse omat gáktini.” Laiti kokee, että kuten muutkin alkuperäiskansoihin kuuluvat, hän ei harjoittele käsitöitä, uusia sanoja ja oman kulttuurinsa erityispiirteitä vain itseään varten. Vähintään yhtä tärkeä syy on, että hän voi tulevaisuudessa siirtää oppimansa seuraaville sukupolville. Merkittävä osa Laitin suvusta asuu yhä Saamenmaalla ja siihen kuuluu monia maineikkaita käsityöläisiä. ”On kiva, että nyt voin vain olla eikä tarvitse vielä miettiä tulevaisuutta. Se auttaisi hahmottamaan, miten erilainen se on kuin suomen kieli.” Vielä muutama vuosi sitten Petra Laiti haaveili muuttavansa yliopistosta valmistumisensa jälkeen Saamenmaalle. Samaan aikaan hän on kuitenkin sitä mieltä, ettei ole saamelaisten vastuulla toimia oman kulttuurinsa viestinkantajina. Voi olla, että ne raskaat kokemukset koskettavat oppilaan omia sukulaisia ja läheisiä ihmisiä.” Maailman Kuvalehti 6/?2019 19. Laitin oma into ja käsityötaidot vaihtelevat sen mukaan, millaisesta projektista on kyse. Se on positiivinen paine.” ”Kirjan voi ottaa kauniiseen käteen ja lukea ihan itse.” Mitkä sitten ovat Laitin mielestä ne asiat, jotka valtaväestön ja Euroopan ainoan alkuperäiskansan suhteessa pitäisi korjata. ”Jos esimerkiksi koulussa saamelaisoppilasta pyydetään kertomaan saamelaisten assimilaatiosta, se ei ota vähemmistön tarpeita huomioon. Mutta kun kyse on saamenpuvun tekemisestä, on motivaatio opetella tosi kova
Teksti: Heidi Nummi Kuvat: Laura Oja, Maritta Tikkinen-Arin kotialbumi Maritta tapasi miehensä Halukin 60luvulla kirjeenvaihdon kautta. 20 6/?2019 Maailman Kuvalehti TEEMA: RAKKAUS. Halikasoja, rakkauskirjeitä ja toiveikasta ikävää Rakkaus pakenee selityksiä ja määritelmiä. Kirjeet ehtivät kulkea Nilsiän kirkonkylän ja Istanbulin välillä kuusi vuotta, ennen kuin pari tapasi Berliinissä ensimmäisen kerran. Se voi syttyä ihmiseen, joka asuu toisella puolen maapalloa, sen voi jakaa useamman ihmisen kanssa eikä sen tarvitse loppua, vaikka elämä veisi eri suuntiin
Se, miten polyamoriaan suhtaudutaan, on usein sukupuolittunutta: miehen polyamorinen elämäntyyli on usein sosiaalisesti hyväksyttävämpi kuin naisen. ”Polyverkosto on hyvin laaja, kuin uudenaikainen sukuverkosto tai kyläyhteisö”, Miia sanoo. Pöydän ääressä istuvat myös Miia Tuomarmäki, 32, Purr Consuegra, 30, sekä Aisla Uuttu, 32. ”Satujen mukaan rakkaus on vastaus kaikkeen, kunhan vain ensin löytää sen oikean. J a niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. ”Näissä tarinoissa kuvataan aina vain alun ihastumisvaihe. Miksi seurustelukumppanilta odotetaan sitä?” Purr kertoo kokevansa parisuhteen ja ystävyyden välisen rajan varsin häilyvänä. Polyamoriassa intiimejä ihmissuhteita voi olla yhtäaikaisesti useampia. Edellytyksenä on, että suhteen kaikki osapuolet vähintään tietävät toistensa olemassaolosta ja asiasta on yhteisesti sovittu. ”Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että polyaatteen kanssa kulkee rehellisyyden vaatimus. Aislan kotona vaihtoehtoisista elämisen tavoista taas ei puhuttu. Purrille tämä isänpäivä on ensimmäinen, Panu taas on viiden lapsen isänä juhlinut jo monta kertaa. Polyverkostoista onkin helppo löytää samanmielisiä ihmisiä, mutta miten piirin ulkopuoliset suhtautuvat elämäntapaan. Polyamoriassa pystyn olemaan laajemmin oma itseni, kun kosketuspintaa on enemmän.” Purrille monogamia on aina tuntunut vieraalta, ja polyamoriaan tutustuttuaan hän oli “kotonaan” heti. Se, mihin milloin”Monogaamisessa suhteessa koin jatkuvasti olevani huono kumppani.” 22 6/?2019 Maailman Kuvalehti. Vaihtelevasti, kertovat Panu, Miia, Purr ja Aisla. ”En edes uskalla ajatella kahta viikkoa pidemmälle”, Purr sanoo nauraen. “Omituista ja mielenkiintoista”, kommentoivat asiaa Miian serkut. Panu, Miia, Purr ja Aisla ovat löytäneet itsensä näköisen elämän polyamoriasta, joka on yksi monisuhteisuuden muodoista. On älytöntä, että yhteen ihmiseen ladataan kaikki odotukset. Ei kerrota mitään ihmissuhteen rakentamisesta ja sen vaatimasta työstä”, Purr lisää. N elikko on päätynyt polyamorian äärelle hyvin erilaisista lähtökohdista. Julkisivun ylläpito oli tärkeämpää kuin se, miten ihmiset oikeasti voivat, Aisla sanoo. Reaktioiden kirjo on ollut laaja. Ystävyyssuhteissa on selvää, ettei yhden ihmisen tarvitse täyttää kaikkia tarpeita ja toiveita. P olyamoria vaatii nelikon mielestä ennen kaikkea tasapainoilukykyä ja avomielisyyttä; sitä, ettei muodosteta turhia ennakkoluuloja siitä, millainen suhteen pitäisi olla tai mihin sen pitäisi johtaa. Viiden lapsen isänä Panu muistuttaa, että polyamorista elämää elävä voi joutua myös kiperään paikkaan: ”Avioerotilanteessa ei voi luottaa siihen, miten lastensuojelu polyamorian näkee. Näin päättyy moni tuttu satu, mutta kaikkia tämä kulttuurimme vallitseva käsitys ikuisesta rakkaudesta onnen tuojana ei ole vakuuttanut. Tarkkoja tilastoja siitä, kuinka paljon Suomessa on polyamoriaa, ei ole. Panu kertoo saaneensa kasvatuksen, jossa ihmissuhteet olivat kokeellinen ja tutkittava asia. Mielipiteidensä ja tunteidensa kanssa on oltava avoin”, Panu sanoo. ”On aivan luonnollista, että ihastumisia tulee. ”Monogaamisessa suhteessa koin jatkuvasti olevani huono kumppani. Ilmeisiä haasteitakin polyamoriassa on, ennen kaikkea elämän aikatauluttaminen. Kaikki muu näyttäytyy epäonnistumisena rakkaudessa”, tokaisee Panu Kalliokoski, 40, keittiönpöytänsä ääressä Helsingin Viikissä. Huomasin myös pian, että ihmisten syyt vaatia uskollisuutta ovat usein tosi huonoja”, Panu sanoo. Hänestä tuntuu keinotekoiselta, että kumppanit ja ystävät erotellaan toisistaan ehdottomasti. Yhdysvalloissa monisuhteisia on arvioitu olevan suurinpiirtein saman verran kuin homoseksuaaleja, noin kahdesta kolmeen prosenttia väestöstä. Valtaosa on kertonut polyamoriasta vanhemmilleen, isovanhemmilleen taas välttämättä ei. Liikkuvia osia kun on usein monta. Polyamoria pakottaakin hänen mukaansa syvempään itsen ja kumppanien tuntemukseen, joka taas lisää henkistä hyvinvointia. Panu ja Purr ovat Miian kumppaneita, Miia ja Aisla taas Purrin. Polyamoriassa ei synny sellaista sisäistä ristiriitaa, että miksi tunnen näin, vaikka minun ei kuuluisi”, Aisla kuvailee. “Aikuisena yllätyin siitä, miten ehdoton uskollisuuden eetos yhteiskunnassamme on. On marraskuinen sunnuntai-iltapäivä, ja pöytää koristaa isänpäiväkakku. Polyamorisessa elämäntyylissä tutustuu jatkuvasti uusiin ihmisiin. ”Ajatus siitä, että pitää löytää se yksi täydellinen ihminen, on ahdistanut aina. Samaan aikaan parasta on kuitenkin juuri se, että ihmisiä on ympärillä paljon
Panun mukaan parisuhteissa on usein kyse tiettyjen yhteiskunnallisten ajatusten, toiveiden ja ihanteiden uusintamisesta: Ihmisiä ei usein pidä parisuhteessa halu olla kumppaninsa kanssa, vaan pikemminkin pelko sosiaalisesta epäonnistumisesta. Monet myös olettavat, että polyamorisuus on ohimenevä, nuoruuden tai ikäkriisin aiheuttama vaihe. M onogamian aika on joka tapauksessa ohi. Elämmekin nykyään pikemminkin sarjamonogaamisessa kuin monogaamisessa yhteiskunnassa, ja erojen yleistyttyä myös polyamoria on alkanut saada sosikin kiinnitetään huomiota, on usein hyvin sattumanvaraista.” Onkin luultavasti monia perheitä, jotka eivät varmuuden vuoksi tuo polyamorisuuttaan esille. Kun kaikki odotukset kohdistetaan yhteen ihmiseen, voi pettymys olla karvas. Tähän mennessä siihen on suhtauduttu hyvin. Samanlaiseen kohteluun törmäävät usein myös bija homoseksuaalit, sanoo Miia, joka on joitain vuosia sitten tullut kaapista ulos biseksuaalina. Nykyään noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Väestöliiton perhebarometrin mukaan yleisimpiä eron syitä ovat uskottomuus, rakkauden ja läheisyyden puute, seksuaaliset ongelmat sekä vaikeudet puhua ja selvittää erimielisyyksiä. ”On jopa epäilty, että minut on jotenkin huijattu tähän”, Aisla kertoo nauraen. Maailman Kuvalehti 6/?2019 23. Nelikko rakastaa halikasoja. Purr ja Miia ovat kuitenkin päättäneet ottaa avoimen linjan. Avioliittolaki ei salli useamman kanssa avioitumista, eikä esimerkiksi leskeneläkettä saa kuin avioliitosta. Aisla (vas.) lepuuttaa päätään Purrin (alh.) sylissä, joka viettää ensimmäistä isänpäiväänsä. Kaikkiin muihin liittyy omituisia oletuksia – että seksiä on enemmän tai että se on jotenkin omituisempaa”, Panu toteaa. Lainsäädäntö kuitenkin osoittaa, ettei polyamoria istu yhteiskunnalliseen normiin. “On julkisen häpeän paikka, jos ei onnistu täyttämään onnistuneen perhe-elämän odotuksia.” Monogaamisissa suhteissa epäonnistuminen ja pettymys henkilöityykin usein ex-kumppaniin, Miia toteaa. Heille on toukokuussa syntynyt lapsi, ja neuvolakäynneillä polyamorisuudesta on kerrottu avoimesti. E nnakkoluuloilta polyamorista elämää elävä ei välty. ”Niin kutsuttu ´hyvä perhe´ on ainoa parisuhteen malli, johon ei puututa. Niistä suuri osa liittyy seksiin. Miia-äiti (oik.) katsoo hymyillen puolivuotiasta lastaan, jota Panu (ylh.) lennättää jalkojensa päällä. ”Ihmisillä on omituinen kuva siitä, että polyamoria on automaattisesti jonkinlaista rietastelua”, Purr sanoo
Hän kertoo kuulleensa, että suomalaisten keskimääräinen seurustelukumppanien määrä elämän aikana on pieni. Alkuun kirjekaverukset puhuivat koulusta, säästä ja perheestä. Kirjeistä Maritta on säästänyt jokaisen. Vanhimmat valokuvat ovat mustavalkoisia, uudemmat värillisiä. Ajan kanssa alettiin keskustella syvällisempiäkin, esimerkiksi uskonnoista ja niiden välisistä eroista. Vain kolme kirjettä Haluk piti itse. Maritta ei voinut tietää, että kirjeitä tuli lukuisia muitakin. Sittemmin niiden rinnalle on tullut myös vino pino valokuvia viidenkymmenen vuoden ajalta. Niistä saksan kielellä kirjoitetut päätyivät naapurin pojalle Haluk Arille, joka taas levitti kirjeet ympäri Istanbulin saksalaista koulua, jossa opiskeli. aalista hyväksyntää. Monogaamisissakaan suhteissa ei kuitenkaan yleensä ole keskusteltu siitä, mitä rakkaus eri osapuolille tarkoittaa”, huomauttaa Aisla. Tarina, joka alkaa 60-luvun Savosta, Nilsiän kirkonkylästä, ei ole sieltä tyypillisimmästä päästä. Haastattelussa hän kannusti suomalaisia nuoria aloittamaan kulttuurienvälisen kirjeenvaihdon, ja antoi sitä varten Turkin postiosoitteensa. ”Ihan kuin aito rakkaus olisi varattu vain monogaamiseen suhteeseen. ”Ihmisten täytyy olla todella sumussa siitä, millainen on hyvä tai huono kumppani. M aritta Tikkinen-Arin, 67, elämässä sydämen valittuja on yksi – on ollut jo yli 50 vuotta. Panu epäilee, että ihmisillä voi ylipäänsä olla varsin hatara käsitys siitä, mitä rakkaus on. Nyt kirjeet on haettu Lahden-kodin kellarista ja levitetty turkkilaiselle matolle valokuvien sekaan. Kirjeen kirjoittaessaan hän oli 14-vuotias, ja opiskeli monen ikäluokkaansa kuuluvan suomalaisen tavoin ensimmäisenä vieraana kielenään saksaa. Kirjekuorien leimat ja postimerkit sekä kirjepaperille siistillä käsialalla kirjoitetut rivit kantavat menneiden vuosikymmenten tuntua. Lähes kaikki haastateltavat ovat silti törmänneet samaan väitteeseen: siihen, ettei rakkaus voi polyamoriassa olla aitoa. “Luin jutun, ja innostuin kirjoittamaan kirjeen saman tien”, Maritta kertoo. Kokemus useammista suhteista parantaisi ihmisten elämää huomattavasti.” Harjoitus tekee siis mestarin, myös rakkaudessa, nelikko muistuttaa. 24 6/?2019 Maailman Kuvalehti. Yksi niistä oli Maritalta. Kaikki sai alkunsa Savon Sanomien nuorisosivuilla julkaistusta jutusta, jossa haastateltiin Kuopioon työharjoitteluun tullutta turkkilaista nuorta miestä. Maritan ja Halukin kaikki kirjeet on säästetty
“En pitänyt siitä lainkaan. “Anoppini selitti kaiken parhain päin silloinkin, kun tein virheitä. Pariskunta kommunikoi edelleen saksaksi, turkki taas on perheen yhteinen kieli. Pian Turkin jälkeen seuraavat Yhdysvallat ja Britannia. “Pariin ensimmäiseen vuoteen en edes tiennyt, oliko kyseessä tyttö vai poika. Mutta ennen kaikkea olin hyvin johdonmukainen, olinhan tullut Berliiniin juuri Halukin takia.” Kun kaksikko tapasi ensimmäisen kerran kasvokkain, he olivat kuin vanhoja tuttuja, tiesiväthän he toisistaan jo paljon. “Kolmaskymmenes suomalainen vaimo Istanbuliin”, kuului uutisen otsikko. “Kun rullaan WhatsAppin yhteystietolistaani, ovat Kun kaksikko tapasi ensimmäisen kerran kasvokkain, kirjeenvaihtoa oli jatkunut jo kuusi vuotta. Vaikka hänellä oli Istanbulissa omat tärkeät verkostonsa, koki hän voimakasta toiseutta. Tilastokeskuksen vuoden 2017 tilastojen mukaan ulkomaalaisen kanssa avioituvien suomalaisten naisten puolisoista eniten oli irakilaisia, toiseksi eniten turkkilaisia. Kahden kesken tyttärensä kanssa ollessaan Maritta on aina puhunut suomea. 70-luvulla tämä oli kuitenkin niin harvinaista, että kun Maritta ja Haluk juhlivat häitään Istanbulissa, istanbulilainen viikkolehti uutisoi asiasta. Jos päivällä mainitsin nähneeni jonkin minua miellyttävän esineen, se odotti minua illallispöydässä paketoituna.” N ykyään suomalaisturkkilaiset avioliitot ovat verrattain yleisiä. B erliinissä Maritta etsi Halukin käsiinsä teknillisen yliopiston opiskelija-asuntolasta. Kesti vähän aikaan, ennen kuin ystävyys alkoi muotoutua ihastumiseksi ja sitten seurusteluksi. “Kirjoittaminen on ollut meille luontaisin kommunikaatiotapa alusta asti”, Maritta kertoo. Halukin äiti oli sairastunut syöpään. Vaikka naisia oli turkkilaisessa työelämässä tuolloin jo paljon, oli heitä Maritan tavoin johtotehtävissä vain vähän. Olin jopa vihainen, jos taksikuski alkoi udella minulta esimerkiksi sitä, olenko muslimi.” 18-vuotiaana Melis muutti Suomeen ja aloitti opinnot Helsingin valtiotieteellisessä tiedekunnassa – samassa, johon Maritta oli kolmekymmentä vuotta aiemmin itse hakenut. “En tiedä, jännittikö minua edes. Asia selvisi vasta myöhemmin, kun Haluk liitti kirjeen mukaan itsestään piirtämänsä kuvan”, Maritta muistelee. Kyllä kai. Aluksi pariskunta asui opiskelija-asuntolan vierekkäisissä huoneissa. Kun sain tietää päässeeni Berliiniin opiskelemaan, ei päätöstä tarvinnut miettiä.” Niin alkoivat yhteiset opiskelijavuodet 70-luvun boheemissa Länsi-Berliinissä. “Lahjoja annettiin joka käänteessä. “Tulin kesäksi Suomeen, ja minulla oli kova ikävä Halukia. Ensimmäiseltä Turkin-matkaltaan Maritta muistaa ennen kaikkea ylitsepursuavan vieraanvaraisuuden. “Välillä minä menen Turkkiin ja välillä Turkki tulee tänne.” K irjoittaminen on pariskunnalle edelleen tärkeää. Yhdessä vietetyn Berliinin-vuoden jälkeen Maritan oli aika tehdä päätös yliopisto-opintojen suhteen. Maritta kertoo tiedostaneensa etuoikeutetun asemansa. Maritta kuvaa ajanjaksoa “yhdeksi kokonaiseksi elämäksi.” Äitiyden rinnalla hän teki Istanbulissa myös menestyksekkään uran. Laihduinkin hirveästi. “Halusimme, että anoppini saisi tulla isovanhemmaksi. Nuorten kirjeenvaihto oli jatkunut jo kuusi vuotta. Jossain vaiheessa kuitenkin päätin, etten tee mitään tärkeää päätöstä yhdenkään pojan suhteen, ennen kuin tapaan Halukin.” Lukion loppuessa Maritta valitsi kieliharjoittelun paikaksi Berliinin, jonne Haluk oli vuotta aiemmin muuttanut yliopisto-opintojen perässä. Ei ollut itsestään selvää, että eurooppalainen tyttö hyväksyttiin osaksi turkkilaista perhettä, eikä ennakkoluuloilta vältytty. Hän haki siksi kahteen valtiotieteelliseen tiedekuntaan: toiseen Helsingin yliopistossa, toiseen Berliinin Freie Universitätissa. Lähes kaikki edellisen sukupolven turkkilaisnaiset olivat vielä kotirouvia. Maailman Kuvalehti 6/?2019 25. Ennen olivat kirjeet, nyt WhatsApp. Pian tyttären muutto sysäsi liikkeelle myös Maritan, ja vuonna 2003 hän pyysi työpaikallaan siirtoa Suomen-toimistoon. Opiskelijavuosiin mahtui useita matkoja Suomeen ja Turkkiin. “Olin tullut teini-ikään, ja poikiakin oli. Pian häiden jälkeen tuore aviopari muutti Istanbuliin. Hän oli sydämen sivistynyt ihminen”, muistelee Maritta nyt jo edesmennyttä anoppiaan. Haluk jäi Turkkiin, ja asuu siellä edelleen. Pian tämän päätöksen jälkeen aloin odottaa tytärtämme Melisiä.” Perhe asui Istanbulissa kaksikymmentä vuotta. Vaikka Maritan koti on nyt Suomessa, on Turkki edelleen keskeinen osa hänen jokapäiväistä elämäänsä. Parin vuoden päästä he kihlautuivat ja muuttivat yhteen. Suomalaiset naiset myös solmivat avioliittoja ulkomaan kansalaisten kanssa suomalaisia miehiä enemmän. Maritta kertoo järjestelyn olleen perheelle toimiva
Cornellin yliopiston tutkimuksen mukaan kaukosuhde tekee kumppanien välisestä kommunikaatiosta usein intiimimpää, sillä tunteita jaetaan monipuolisemmin ja useamman viestintävälineen kautta. Joskus toki mietin, onko kaukosuhteessa mitään järkeä. A rgentiinan ja Suomen välillä on viiden tunnin aikaero. Deittipalvelu Okcupidin teettämän kyselyn vastaajista lähes puolet koki olevansa valmiita kaukosuhteeseen. “Kun ei ole nähnyt toista viiteen kuukauteen, ei välttämättä edes tajua, miten kova ikävä onkaan ollut. ”Jos roikkuisimme kumpikin jatkuvasti puhelimessa puhumassa toisillemme, tulisimme luultavasti hulluiksi.” 26 6/?2019 Maailman Kuvalehti. Kun Emilia lähti Argentiinasta, ei varsinaista sopimusta kaukosuhteesta tehty. Oli sellaista jatkuvuutta, jota suhde vaatii. Sitten kuitenkin tajuan, että turha tässä on kriiseillä. Helsingin Töölössä asuva Emilia Anundi, 27, ja Buenos Airesissa elävä Pedro Mac Loughlin, 24, tapasivat toisensa Argentiinassa. K ulttuurien väliset ja maantieteellisesti toisistaan kaukaiset ihmissuhteet ovat internetin myötä yleistyneet huomattavasti. “Juuri nyt Pedro on vähän kuin kirjekaveri – päivää piristävä, ihana ihminen jossain maapallon toisella puolella”, Emilia kuvailee. Kun on toisessa, kaipaa aina toiseen. Mottona on, että on turha lyödä asioita liian hanakasti lukkoon. Keskeistä onnistuneessa kaukosuhteessa on kuitenkin erossa olemisen väliaikaisuus. Toisin kuin Suomessa, on elämä Argentiinassa hyvin iltapainotteista. Välillä erossa olon ajat venyvät pitkiksi, ja siksi yhteinen horisontti on tärkeä. Myös Emilialle ja Pedrolle on selvää, että etäsuhde on väliaikainen ratkaisu. Ensi vuonna yhteisessä horisontissa odottaa jotain suurta: Pedron muutto Suomeen. Suhde alkoi kaveruutena, mutta syveni pikkuhiljaa ihastumiseksi. Pariskuntaa yhdistävät ennen kaikkea samankaltainen maailmankatsomus sekä rakkaus luovuuteen. Pariskunnan reissut ovat aina olleet usean kuukauden mittaisia. Tämä johtaa usein siihen, että suhteen tulevaisuutta suunnitellaan lähisuhteita enemmän. Kyse ei ole vain kellonajoista, vaan myös kulttuurieroista. Emilia ja Pedro ovat yksimielisiä siitä, että se asettaa kommunikaatiolle haasteita. Juuri orgaanisuus on suhteen kantavia teemoja. “Näin heti, että Pedro on ihminen, joka on halukas kasvamaan ja kehittymään ihmisenä”, Emilia kertoo. Y leinen harhaluulo on, että kaukosuhteet epäonnistuvat usein. Kumpikin kuvailee kiinnostuksen syttyneen yhteisten keskustelujen myötä. Riittää, että ajattelee toisesta hyvää, Emilia sanoo. Ei tällaisia asioita voi hakata kiveen. “Se vain luontevasti meni siihen, että olimme yhteydessä päivittäin. Jouluksi Emilia on menossa Argentiinaan. Emilia opiskelee kuvajournalismia ja työskentelee freelance-valokuvaajana, Pedron intohimo taas on musiikki, jota hän sekä opiskelee, opettaa että tekee itse. Tilastojen valossa tämä ei kuitenkaan ole totta: kaukosuhteet eivät kariudu sen todennäköisemmin kuin lähisuhteetkaan. “Kun näin Emilian ensimmäistä kertaa, en voinut aavistaakaan, että hän oli kotoisin maapallon toiselta laidalta”, Pedro sanoo. Emilia palasi ensimmäisen reissunsa jälkeen takaisin Argentiinaan, ja sen jälkeen oli luontevaa, että Pedro tuli Suomeen. Onkin niin, että kaukosuhteessa olevat luottavat keskimääräistä enemmän siihen, että suhde kestää. Täytyy vain katsoa, miten asiat kehittyvät”, Emilia kuvailee. Sen tajuaa sitten, kun näkee toisen taas”, Pedro kuvailee. Minulla on hyvä olla, eikä ole lainkaan sellaista fiilistä, että nyt pitäisi löytää naapurista joku toinen.” Loppupeleissä kaikkeen sopeutuu, myös välimatkaan ja erossa olemiseen. “Sekä Suomessa että Turkissa elämisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kiinnostavaa on, kaukosuhteessa olevat ihmiset raportoivat kommunikaation laadun olevan lähisuhteita parempaa – ja romanttista rakkauttakin koetaan enemmän. Ilman tietoa siitä, milloin seuraavan kerran näkee toisen, voi etäsuhde olla aika mahdoton”, Emilia toteaa. useimmat nimet turkkilaisia. Melisin tytär Urla on onnekas, sillä sekä vanhemmat että isovanhemmat pitävät huolen siitä, että yhteydet suomalaiseen ja turkkilaiseen sukuun säilyvät vahvoina. Monet läheiset ystävänikin ovat Turkissa.” Neljä vuotta sitten Maritasta ja Halukista tuli isovanhempia. Tällä hetkellä etäsuhde toimii kuitenkin hyvin, sillä kumpikin on omistautunut työlleen, opinnoilleen ja itsensä toteuttamiselle. “Kun välietappeja alkoi olla, oli jo perusteltua puhua etäsuhteesta. Olen kuitenkin äärettömän onnekas saadessani pitää yllä rakkaita ihmissuhteitani ympäri maailmaa”, Maritta summaa. Moni kaukosuhteessa oleva kokee pystyvänsä jakamaan syvempiä tuntojaan paremmin kuin lähisuhteessa. “Ihmisillä tuntuu usein olevan kova tarve määritellä kaikkea, myös ihmissuhteita
Välillä toisen fyysistä läheisyyttä toki kaipaa, ja Emilia onkin hankkinut unikaverikseen halityynyn. Näin suuri osa pariskunnan välisestä kommunikaatiosta käydään. Maailman Kuvalehti 6/?2019 27. “Jos roikkuisimme kumpikin jatkuvasti puhelimessa puhumassa toisillemme, tulisimme luultavasti hulluiksi”, Pedro toteaa. H uolta kaukosuhteessa olevalle Emilialle aiheuttaa ennen kaikkea ilmasto. “Tiedän, että Argentiinassa odottaa ihana ihminen, mutta tässäkin hetkessä on hyvä olla.” Emilia kuvaa Pedroa kohtaan tuntemaansa ikävää ennen kaikkea positiiviseksi. Itse saatan olla rennosti kotona, päivän askareet jo tehtyinä, Pedro taas ruuhkajunassa matkalla kouluun. Pedroa kohtaan koettua ikävää hän kuitenkin kuvaa negatiivisen sijaan ennen kaikkea positiiviseksi. Toisaalta on toki hienoa, että teknologia mahdollistaa tämän kaiken.” Yksinäiseksi Emilia ei itseään tällä hetkellä koe. Pedro kuvaa englannin olleen myös siunaus. “Saatan itse olla sängyssä juuri heränneenä, Pedro taas ulkona julkisessa tilassa. Kun Emilia on Helsingissä ja Pedro Argentiinassa, toimii unikaverina halityyny. Nyt Emilia loikoilee sängyllään Töölön-kodissaan, kotiasussaan ja kännykkä kädessään. Ikävä ei ole kokoaikaista, kun kotona on rakkaita ihmisiä, joiden kanssa voi esimerkiksi kokata yhdessä. “Ärsyttää olla jatkuvasti kiinni puhelimessa tai läppärissä. Saatamme siis usein olla aivan erilaisissa fiiliksissä”, Emilia sanoo. Kun kommunikoi kielellä, joka ei ole oma äidinkieli, tunneilmaisu usein korostuu. “On hirveät omantunnontuskat lentämisen suhteen”, sanoo Emilia, joka kertoo aina matkustaneensa maata pitkin niin paljon kuin mahdollista. Ristiriitaisia tunteita aiheuttaa myös riippuvaisuus teknologiasta. Puhelimen näytön kautta siirryn omasta intiimistä tilastani jonnekin ihan muualle. Haluaisin vähentää laitteiden käyttöä, mutta etäsuhde tekee sen vaikeaksi. Minut ikään kuin vedetään ihmisvilinään, jossa näen ja kuulen kadun tapahtumat, vaikka en sillä hetkellä sitä yhtään haluaisi.” Toisaalta aikaerossa on myös puolensa, sillä se mahdollistaa itsenäisyyden; kummallakin on oma elämänsä, jota aina välillä jaetaan toisen kanssa. Tällä hetkellä pariskunnan kommunikaatio tapahtuu englanniksi, mutta Emilia toivoo, että tulevaisuudessa yhteisenä kielenä voisi olla myös espanja, jota hän opiskelee. “Tilanteiden erilaisuus on usein haastavaa. Sitä lievittää etenkin kimppakämpässä asuminen
Avioehdon tekeminen on mielestäni pitkän tähtäimen suurta rakkautta. Tehtäväni on antaa ihmisille juridisia neuvoja. Kaikki liitot päättyvät jossain vaiheessa, joko eroon tai kuolemaan. Tietysti näen ja kuulen sellaistakin, millä ei ole mitään tekemistä juridiikan kanssa. Näen työssäni kriisin keskellä olevia ihmisiä, mutta elämän perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten uskoa rakkauteen, ei voi määrittää työn kautta. Henkilökohtainen uskoni rakkauteen ei ole horjunut. O len työskennellyt eroja perheoikeusjuristina lähes 20 vuotta. Olen empaattinen ja läsnä, mutta hyvä juristi osaa kertoa asiakkaalle selvästi, mitä ongelmia ratkaistaan juristin kanssa ja mitä jossain muualla. Silloin toisen irti päästäminen ja myös itse eteenpäin meneminen elämässä voi olla todellinen rakkauden teko. asiakkaalleni selväksi. Olen ollut elämänkumppanini kanssa 27 vuotta ja niistä naimisissa 17 vuotta. Avioliitto on aina taloudellinen ratkaisu. Meillä on vain yksi elämä, jota ei kannata tuhlata kyynistymiseen. Osa ammattitaitoani on ymmärtää oma roolini tilanteessa ja tehdä se myös Kysyimme kolmelta pariskuntia työkseen kohtaavalta ammattilaiselta, mikä saa heidät uskomaan rakkauteen siitä huolimatta, että lähes puolet suomalaisten avioliitoista päättyy eroon. Yleisesti haluaisin sanoa, että rakkausasioissa, kuten elämässä yleensäkään, katkeroituminen ei auta ketään. Työssäni pyrkimyksenä on aina saada aikaan sopimus eroavan parin välille. Joskus kuulen sanottavan, ettemme tehneet avioehtoa, koska menimme naimisiin rakkaudesta. Tanja Heiskanen avioerojuristi 28 6/?2019 Maailman Kuvalehti TEEMA: RAKKAUS. Koetan välttää elämänohjeiden antamista ihmisille. Joskus ero on järkevämpi ratkaisu kuin yhteen jääminen. Teksti: Enni Saikkonen Kuvitus: Outi Kainiemi Mikä saa uskomaan rakkauteen
Kumpikaan ei ole absoluuttisen oikeassa, sillä parisuhde vaatii sekä arjen tylsyyden hyväksymistä että toiseen panostamista. Kari Kanala pappi kauteen on ollut koetuksella. Uskon, että rakkauden voi löytää monin tavoin, joko ensisilmäyksellä tai ystävyyden kautta. Tärkein sana rakkaudessa on “tahdon”. Onko vika toisessa vai toistanko itse samoja virheitä. Lapsuus, nuoruus ja aiemmat suhteet vaikuttavat siihen, miten käyttäydymme suhteessa. Tarpeet parisuhteessa ovat lapsenomaisia: halu tulla huomatuksi ja kokea itsensä tärkeäksi. Millaisia ongelmia se ratkaisee, millaisia ei. Usein erosta puhuminen ohjaa ihmisiä kohti heille sopivinta ratkaisua. Tärkein vinkkini on, että mikään parisuhde ei toimi ilman hoitamista. Juhlassa sanottuun sanaan pitää palata myös arjessa. Rakkaus on olennainen osa ihmisyyttä. Silloinkin olen kuitenkin nähnyt, että maailmassa on rakkautta. Vaimoni on vitsaillut, että minulla on hyviä vinkkejä televisiossa, voisin testata niitä joskus kotonakin. Rakastaminen on sitä, että haluaa tehdä töitä suhteen eteen. Suhdetta saattaa hiertää, jos toinen nauttii arjesta ja toinen kaipaa yllätyksiä. Rakastuminen kestää puolesta vuodesta kahteen tai kolmeen vuoteen. Se on mahtavaa. Silloin täytyy ensimmäisenä tarkentaa, mikä on kenellekin tarpeeksi. P erimmäinen uskoni rakkauteen kumpuaa uskostani Jumalaan. Ammatillisesti uskoni rakkauteen ei ole koskaan horjunut. Olen eronnut kaksi kertaa. Rakkautta taas on hyväksyä, että vaikka toinen ei olekaan täydellinen, hän on riittävä. On mysteeri, miksi rakkaus syttyy ja sammuu joidenkin ihmisten välillä. Rakkaus on yleismaailmallista, mutta silti aina uniikkia. Olen itse kolmatta kertaa naimisissa. Tilannetta muuttaa, jos parilla on lapsia, sillä lapsen turvallisuus ja hyvinvointi täytyy laittaa vanhempien etujen edelle. Rakastuneilla on harvoin tarvetta tavata pariterapeuttia. Ne ovat olleet oman elämäni mahalaskuja, jolloin uskoni rakJ okaisella ihmisellä on tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ero on oikea ratkaisu silloin, kun ei ole enää pitkään aikaan tunnistanut itseään eikä toista, eikä enää ole edes halua ottaa selvää toisesta. Rakkauteen kyynistyneet ihmiset tekevät minut surulliseksi ja saavat pohtimaan, millaisia asioita he ovat elämässään kokeneet. Rakastuneena kumppani tuntuu juuri sopivalta itselle. Ihminen on rakkaudessa historiansa tuotos. Tärkein kysymys kuitenkin on, kokeeko ihminen elämänsä riittäväksi. Jos Jumala pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi rakkaus. Ehkä siksi myös ajatus armosta parisuhteessa ja rakkaudessa on minulle tärkeä. Papin puoleen käännytään myös silloin, kun rakkaus näyttää ikävämmän puolensa. Terapeutti ei voi ikinä vastata siihen, kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Se on konkreettinen teko, joka muuttaa siviilisäätymme toiseksi. Kun siunaan ihmisiä avioliittoon, uskon siinä hetkessä aina edessäni seisovaan pariin. On uskomaton onni, jos voi auttaa yhtäkin ihmistä löytämään rakkauden. Arki on normaalisti aika tylsää, ja tylsyyttä ihmiset kestävät eri tavoin. Siksi olen mukana Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa. Tahtominen on halua ja sitoutumista, yhdessä sanassa on koko liitto. Usein kysymys kiteytyy siihen, onko tämä tarpeeksi. Ero ei saa olla mörkö, joka nousee esille vain riitojen keskellä. Täyttä ja rakkaudentäyteistä elämää voi olla ilman parisuhdettakin. Mitä ero käytännössä tarkoittaa. Parisuhteessa pitäisi muistaa myös vilkaista välillä peiliin. Mika Lehtonen parija seksuaaliterapeutti Rajut riidat tai jatkuvasti arvaamaton tunnelma eivät kuulu turvalliseen vanhemmuuteen. ”Tarpeet parisuhteessa ovat lapsenomaisia: halu tulla huomatuksi ja kokea itsensä tärkeäksi.” Maailman Kuvalehti 6/?2019 29
Teksti: Heidi Nummi Kuvat: Elisa Juhala TEEMA: RAKKAUS. Anne-Lena Varsanpää-Kruppin ja Tulku Dakpa Rinpochen opettaja-oppilassuhde on kestänyt sekä aikaa että välimatkaa, eikä edes kuolema tarkoita suhteen päättymistä. Sydämien yhteys säilyy läpi elämien Tiibetinbuddhalaisessa perinteessä elämän tärkein ihmissuhde rakentuu opettajan ja oppilaan välille
Vaikka opettaja edustaa oppilaalleen elävää Buddhaa, on Varsanpää-Kruppin ja Tulku Dakpa Rinpochen suhteessa myös paljon ystävyyden piirteitä.. Anne-Lena Varsanpää-Krupp on ollut Tulku Dakpa Rinpochen oppilas jo 18 vuotta
Aamut alkoivat viideltä ja loppuivat kymmeneltä illalla joka ikinen päivä.” Ensimmäisen kerran Rinpoche kävi Suomessa opettamassa vuonna 2001, ja oppilaidensa toiveesta hän muutti Suomeen pysyvästi vuonna 2006. ”Olin aina ollut kiinnostunut henkisistä asioista. Rinpoche on tiibetinkielinen nimitys opettajalle. Silloin tiesin, että hän todella on oppilaani”, Rinpoche muistelee. Asuinrakennuksena toimii rintamamiestalo. Yksi niistä on damaru , ihmisen pääkallosta tehty rumpu. Juuri jatkuvassa epäilyksessä eläminen tekee ihmisten elämästä niin vaikeaa”, Bebbe sanoo. ”Opettajalla pitää olla kaksi asiaa: aitoa sydämellisyyttä ja ymmärrystä Buddhan opetuksista. Bebbe ei kuitenkaan ryhtynyt Rinpochen oppilaaksi heti, vaan kävi tapaamassa useita eri opettajia. Opettaja-oppilassuhde voi näyttää perhesuhteelta tai ystävyydeltä, joskus se taas ilmenee hierarkkisempana ja etäisempänä asetelmana. Bebbe tapasi opettajansa Tulku Dakpa Rinpochen ollessaan 20-vuotias. Hetken mielijohteesta opettajan valintaa ei kannata tehdä, sillä tiibetinbuddhalaisessa perinteessä opettaja valitaan eliniäksi. Usein ainoa viisaus, jota elämässäni on ollut, on tullut hänen opetuksistaan”, Bebbe kertoo ajaessaan Helsingistä kohti Danakosha Lingiä, Jokioisissa sijaitsevaa tiibetinbuddhalaista keskusta. ”Vaikka Rinpoche on ennen kaikkea opettajani, olemme myös ystäviä. Bebbelle retriitti ei ollut vaikea, sillä luottamus Rinpocheen oli jo herännyt. 32 6/?2019 Maailman Kuvalehti. Rinpochen henkilökohtaisen olohuoneen sisustus poikkeaa melkoisesti tyypillisestä suomalaiskodista: television tilalla seinustalla on buddhalaisia patsaita, ja pöytä notkuu kaukosäätimien sijaan rukousteksteistä. Välillä on vaikea muistaa, missä raja kulkee, sillä olemme tunteneet kauan ja monilla eri tasoilla”, Bebbe kuvailee. Kun Bebbe pian Rinpochen ensimmäistä kertaa tavattuaan matkusti Intian Himalajalle, kehotti Rinpoche häntä tekemään kuukauden mittaisen retriitin. Se tarkoittaa arvokasta, kallisarvoista. Tiibetiä äidinkielenään puhuva Rinpoche on opiskellut ensin englantia, ja nyt käynnissä ovat suomen kielen opinnot. ”Kaikissa näistä kerrotaan viisaudesta ja myötätunnosta”, kertoo juuri koulusta palannut Rinpoche. Hän kuitenkin otti kehotukseni tosissaan. ”Jos meillä on luottamusta, pystymme mihin vain. A nne-Lena Varsanpää-Krupp, 37, on yritysjohtaja, avovaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Silmien eteen levittäytyvät kultaa hehkuvat patsaat, tummanpunaiset tekstiilit sekä monenlaiset rituaaliesineet. ”Moni suomalainen varmasti pitäisi sitä aika raskaana kouluna. Varsanpää-Kruppin, kutsumanimeltään Bebben, elämään kuuluu olennaisesti myös jotain muuta: tiibetinbuddhalainen opettaja. Aiemmin hän on suorittanut yhdeksänvuotisen koulutusohjelman buddhalaisessa luostariyliopistossa Intiassa. Tähän Rinpochekin häntä kannusti. ”Kaipasin Rinpochea kovasti, ja vä”Rakastan perhettäni, mutta suhde Rinpocheen kestää elinikiä.” Rinpochen olohuoneen täyttävät televisiosetin sijaan rukoustekstit. Nyt luottamus on kannatellut opettaja-oppilassuhdetta 18 vuotta, eikä se katkennut silloinkaan, kun Bebbe asui kymmenen vuotta Saksassa. ”Ilman Rinpochea olisin tuskin enää edes hengissä. Tiibetinbuddhalainen perinne onkin täynnä tarinoita oppilaan ja opettajan jälleennäkemisestä halki elämänkiertojen. ”Ajattelin, että ei hän varmaankaan lähde, olihan hän nuori ja varakkaasta perheestä. Joskus pelkkä opettajan nimen kuuleminen riittää, joskus yhteyden aktivoituminen vaatii enemmän. Danakosha Lingin pihassa lokakuun tuuli paiskoo värikkäitä, buddhalaisia lippuja. Tiibetinbuddhalaisen ajatuksen mukaan opettajan ja oppilaan välillä on karminen, usean eliniän pituinen yhteys. Oppilaalla taas on oltava syvä luottamus opettajaansa”, hän sanoo. Kun astuu temppelin ovista sisään, on näkymä kuin suoraan Himalajalta. Minulla oli tarve etsiä ja löytää vastauksia, tutkia erilaisia olemisen tapoja.” Buddhalaiset opetukset vakuuttivat hänet nopeasti. Samalla hänestä tuli ensimmäinen Suomessa asuva tiibetiläinen lama , opettaja. Pienen matkan päässä sijaitsevat vapaaehtoisvoimin rakennetut majoitustilat sekä niiden takana lato, maakellari – ja gompa , temppeli. Rinpochen tavatessaan Bebbe ojentaa tälle khatan , valkoisen silkkihuivin. Olosuhteet olivat alkeelliset ja retriitissä resitoitiin rukouksia aamusta iltaan. ”Opettajan täytyy olla sellainen, jota voi kunnioittaa ja johon voi luottaa koko elämänsä ajan”, sanoo Bebbe
”Buddhalaisena on minun vastuullani elää merkityksellistä elämää ja kehittyä ihmisenä, jotta voin olla hyödyksi muille”, Bebbe sanoo. Rakastan perhettäni, mutta suhde Rinpocheen kestää elinikiä. Suomessa aktiivisia harjoitusryhmiä on pitkälle toistakymmentä. Tiibetinbuddhalaisuutta harjoitetaan nykyään lännessä laajasti. Tapahtumin osallistuu muutamasta kymmenestä sataan henkeä. Kun ajattelen kuolemaa, olen onnellinen tietäessäni, että yhteytemme säilyy myös seuraavissa elämissä.” Ajatus jälleensyntymästä tuntuukin antavan elämälle perspektiiviä. Tiibetiläisen ja suomalaisen kulttuurin välillä on monia eroja, mutta opetusten ydin on Bebben mukaan universaali. Retriittikeskus Danakosha Ling taas avasi ovensa Jokioisissa vuonna 2017. Vastuu on aina molemminpuolinen, muistuttaa Bebbe. Hän on tulku , arvostetun opettajan jälleensyntymä. Hän vastaa myös Tiibetissä sijaitsevasta luostarista, jossa asuu ja opiskelee tuhansia ihmisiä. sanonta kuuluukin: opettaja voi kertoa oppilaalle, mitä lääkettä ottaa, mutta oppilaan tehtävä on ottaa lääke. Tiibetin miehitys jatkuu jo 60:tta vuotta. Opettaja on harjoituksen tuki, mutta varsinainen työ on tehtävä aina itse. Maailman Kuvalehti 6/?2019 33. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan ihmisistä on tullut entistä kiireisempiä, stressaantuneempia ja levottomampia. ”Ehdottomasti, ainakin jos mietitään, millä ihmissuhteella on minulle eniten arvoa. ”Buddhalaisuus tarjoaa työkalut, joilla analysoida itseä ja todellisuutta. Buddhaa ajatellessani mieleeni nousee ensimmäisenä kuva opettajistani.” Buddhalaisen perinteen ydin on säilyttää se opettajien ketju, joka kulkee katkeamattomana 2 500 vuoden takaa tähän päivään. Rinpochen velvollisuudet eivät kuitenkaan pääty keskuksen pihapiiriin. ”Nähdään taas pian”, he toivottavat toisilleen erotessaan. Vanha tiibetiläinen Perinteen varjelijat Kun kommunistinen Kiina miehitti Tiibetin 1950-luvulla, pakeni suuri osa tiibetinbuddhalaisista opettajista ympäröiviin maihin, erityisesti Intiaan. Tulku Dakpa Rinpoche ei nimittäin ole mikä tahansa opettaja. Minulle tiibetinbuddhalaisuudessa ei ole mitään eksoottista, sillä jokapäiväinen elämä itsessään on tärkein harjoitus. Yritän elää elämää, joka on tasapainossa buddhalaisten opetusten kanssa.” Rinpoche näkee, että opettajana hänen velvollisuutensa on jakaa oppilaille kaikki se, mitä hän itse on opettajiltaan oppinut. Rinpoche ja Bebbe hyvästelevät toisensa tuomalla tiibetiläiseen tapaan otsansa yhteen. Mutta aina kun näin Rinpochen kuvan, puhumattakaan siitä kun tapasimme, oli kaikki taas selkeää.” Rinpochen oma opettaja, lama Kyabje Mindrolling Trichen Rinpoche, kuoli vuonna 2008 ja hänelle yhtä tärkeä Kyabje Taklung Tsetrul Rinpoche taas vuonna 2015. ”Opettaja on harjoituksen tuki, mutta varsinainen työ on tehtävä itse”, Bebbe sanoo. Silti opettajat ovat kannatelleet ja jakaneet perinnettä, usein henkensä uhalla. Yhä harvemmalla on rauha itsensä kanssa”, Rinpoche sanoo. lillä koin, ettemme olleet enää yhtä läheisiä kuin joskus. ”Materiaalisen kehityksen tarkoitus on ollut tehdä meistä vapaampia ja tyytyväisempiä. Buddhan opetuksissa on jotain, mitä länsimaissa harvoin näkee: ne jaetaan kaikille ilmaiseksi.” Rinpochen johdolla toimiva buddhalainen yhdyskunta Danakosha aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 2005. Luostari on yksi niistä velvollisuuksista, jotka tiibetinbuddhalaisen ajattelutavan mukaan polveutuvat monen eliniän tuloksena. Hän ei omiensa sanojensa mukaan ”juurikaan murehdi tiibetiläisyyttä”, vaan keskittyy itse opetuksiin. ”Kun sain tietää olevani tulku, yritin tietysti parhaani mukaan vältellä vastuuta”, Rinpoche vitsailee. Tiibetinbuddhalaisuutta pitävätkin hengissä juuri Tiibetistä länteen paenneet opettajat. ”Tiibetissä on jo pitkään ollut vaikea tilanne. Pakkokiinalaistaminen on ajanut tiibetiläisen kulttuurin ahtaalle, ja tiibetiläiset kärsivät jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista. Entä ajatteleeko Bebbe, että suhde Rinpocheen on hänen elämänsä tärkein ihmissuhde. Säännöllisten opetusten ja tilaisuuksien lisäksi siellä pidetään vuosittain retriittejä ja jopa kansainvälisiä seminaareja. ”Vaikka olisin tavannut itse Buddhan, en olisi voinut saada enempää kuin olen opettajiltani saanut. Danakoshan buddhalaisen yhteisön kehitystyössä on ollut mukana kolmisenkymmentä vapaaehtoistoimijaa
3. 1. Mitä olet oppinut rakkaudesta. Rubén, Indira ja Joshua vastasivat. Miten rakkaus näkyy elämässäsi. ”RAKKAUDESTA OPPII AINA” Maailman Kuvalehti kysyi rakkaudesta Meksikossa, Nepalissa ja Tansaniassa. Teksti ja kuvat: Anna-Reetta Korhonen, Jani Savolainen ja Virve Rissanen ISTOCK TEEMA: RAKKAUS 34 6/?2019 Maailman Kuvalehti. Mikä rakkaudessa on vaikeinta. 2
Kun yksi jakaa omastaan, kaikki pääsevät osalliseksi rakkaudesta. Hän oli jättänyt kirjeen, jossa kertoi tunteistaan poikaa kohtaan. 2. 2. Ne ovat hämmentäviä . Joskus rakkaus toki tuntuu myös pahalta. Joshua David, 38 kahvilatyöntekijä, Arusha, Tansania Indira Devi Shrestha Amatya, 60 opettaja, Kathmandu, Nepal seurauksia ajattelematta. Jos rakastuu tyttöön, joka ei koe samoin, se on kolaus itsetunnolle. Rakkaus opettaa aina. Rakkaus on elämän moottori, se saa ihmiset nauramaan, keskustelemaan, se tekee ihmisten elämästä onnellisen. Rakkaus on jotain, mitä ihminen tarvitsee elämässään – oli se missä muodos1. Minusta rakkaus on sitä, että on valmis antamaan elämänsä toisen puolesta. Avioparin välinen rakkaus, rakkaus perhettä ja lapsia kohtaan sekä ystävien välinen rakkaus. Yritin pitää hänestä huolta, mutta en mahtanut tilanteelle mitään. 1. 3. Rakkaus on sitä, että jaamme toistemme ongelmat, ja autamme toisiamme ilman ehtoja tai odotuksia vastapalveluksista. sa tahansa. 3. Vanhempani asuvat eri osavaltiossa kuin minä, mutta he lähettävät minulle viestejä ja katsovat siten perääni. On tärkeää osata rakastaa ensin itseään, jotta voi rakastaa toista. Esimerkiksi ystävien, naapureiden ja sisarusten kanssa asioiden jakaminen on rakkautta. 3. Vaikeaa rakkaudessa on se, että rakkauden kohde ei aina vastaa rakkauteen. On kuitenkin parempi miettiä sitä, mitä eri ihmisiltä on oppinut rakkauden välityksellä – pelkkä tunne ei opeta. Rakkaus näkyy elämässäni ystävien ja perheen huolenpitona. Niin käy esimerkiksi, kun suree läheisten puolesta, jos joku itselle tärkeä ihminen on vaikeuksissa. On vaikeaa kertoa ihmisille, että rakastaa heitä. Sitä oli todella kivuliasta seurata vierestä, sillä rakastan häntä niin paljon. Rakkaudessa kaikkein vaikeinta on se, kun itselle rakas henkilö tarvitsee apua, mutta et voi auttaa häntä. Joskus jonkun on ollut vaikea ymmärtää, että rakastan häntä, ja sellainenkin tuntuu pahalta. Ilman rakkautta ihmisen on vaikea selviytyä. Tunteita on vain kovin vaikea selittää. Sellaista tehdään sydämen pohjasta. Kun rakastaa toista, voi tehdä mitä vaan hänen hyväkseen 1. Jotkut pelkäävät sen kertomista paljonkin, vaikka ei sitä kannattaisi pelätä. 2. Ajattelen, että on olemassa montaa erilaista rakkautta ja monta erilaista tapaa näyttää rakkaus. Monista tällainen ratkaisu tuntuu järjettömältä, mutta he eivät elä sitä mitä tämä ihminen eli. Ihmisen täytyy sekä antaa että vastaanottaa rakkautta. Aiemmin kun poikani oli sairas, olin niin huolissani, että en voinut edes nukkua kunnolla. Rakkaus näkyy elämässäni siten, että huolehdimme toinen toisistamme minulle rakkaiden ihmisten kesken. Siltä, että sydäntä särkee. Ajattelemme toisiamme usein. Näen rakkautta ihan kaikkialla. Siitä tulee todella avuton olo. Se on rakkauden osoittamista. Naapurini, 22-vuotias tyttö, teki itsemurhan siksi, että oli pettynyt rakkaudessa. Rubén Remigio, 17 vihannesmyyjä, México city, Meksiko Maailman Kuvalehti 6/?2019 35. Ystävien kiintymys näkyy esimerkiksi neuvoina, miten syödä terveellisesti. Olen oppinut, että jos autan ystäviä hädässä, he auttavat minua
Teksti ja kuvat: Heini Saraste Yemi (vas.) ja sisarukset Tsigerede ja Tsehay isoveljen pitämässä vaatekaupassa Addis Abebassa. Suurperhe puhaltaa yhä yhteen hiileen. TEEMA: RAKKAUS. Arki Suomessa, sydän Etiopiassa Suomessa asuvan etiopialaissyntyisen Yemi Birrun rakkaus lapsuudenperheeseen ja kotimaahan eivät vaimene
Perheissä vanhemmat tekivät kaksitoistatuntista työpäivää, lapset pantiin hoitoon varhain ja vanhukset hylättiin laitoksiin. Myös Yemi tuli silloin Suomesta kuukaudeksi äidin tueksi. Kun Tiruneshi viime vuonna vietti kuukauden sairaalassa toipuessaan aivoinfarktista, hänen luonaan istui pari lasta kerrallaan, sillä enempää huoneeseen ei päästetty samaan aikaan. ”Ei, olemme yhteydessä päivittäin Skypellä”, hän sanoo. Y emi Birru istuu mielellään äitinsä Tiruneshin jalkojen juuressa, kosketusetäisyydellä. Hän on liikkeellä ilman lapsiaan Bitania, 2, Jonathania, 6, ja Hasietia, 4, jotka jäivät isänsä kanssa kotiin Suomeen. ”Lahjakaupassa Virginiassa työskennellessäni näin, miten aikuiset lapset yrittivät paikata kiintymyssuhdettaan ostamalla nallekarhuja äideilleen ja isilleen, joita he eivät olleet nähneet puoleen vuoteen. Hänen lapsensa ovat juurtumassa Suomeen ja lapsista vanhin on valmistumassa ammattiin. Kun äiti äännähtää, paikalle rientää heti joku aikuisista lapsista tai lapsenlapsista. Lopulta hän palasi lapsuudenkotiinsa, vanhaan tyttöaikojensa huoneeseen. Niinpä nuori nainen seilasi kahden mantereen väliä kolme kertaa vuodessa. ”Koskaan ei tiennyt, kuka ovesta seuraavaksi astuisi ja ampuisiko hän aivoni pellolle.” Paluupäätöksen taustalla oli myös Tiruneshin sairastuminen. Kun perheen äiti on sairastunut, mukaan sairaalaan on lähtenyt aikuisista lapsista viisi. Myös aikanaan Etiopiassa yliopistouraa tehnyt aviomies. Maailman Kuvalehti 6/?2019 37. Tällä hetkellä Etiopian ulkopuolella asuu noin yhdestä kahteen miljoonaa etiopialaista, joista valtaosa on asettunut Lähi-itään ja Yhdysvaltoihin. Lähde: Understanding Ethiopian diaspora engagement policy -tutkimusraportti Suukkojen, halausten ja sivelyjen määrä on loputon. Onneksi Tsigerede tulee käymään Suomessa jouluna, ja kesällä yksi Yemin isoveljistä tulee lomalle Suomeen poikansa kanssa. Yemin tavoin osa hänen sisaruksistaan on lähtenyt aikanaan ulkomaille. Neljän lapsen Yemi asuu miehensä Gizatin kanssa Helsingin Pitäjänmäessä. Samanlaisessa suuressa nojatuolissa äidin vieressä istuu Yemin isä, joka katselee esikoistytärtään suopeasti. Etiopialaiset maailmalla Maastamuutto Etiopiasta on vähäisempää kuin muista Saharan eteläpuolisen Afrikan maista. Nyt Solomon ja Tsigerede kantavat päävastuun äidistä: pesevät ja syöttävät hänet, antavat lääkkeet ja toteuttavat äidin toiveet niin hyvin kuin kykenevät. Hän kertoo tajunneensa, ettei voi palata Etiopiaan kahteen vuoteen. Giazat valmistuu ensi keväänä sähköasentajaksi. Hän työskenteli Seattlessa parkkipaikan vahtina ja huoltoasemalla myyjänä. Sieltä löytyi nopeasti töitä ja ystäviä, mutta Tsigerede koki, että jotain puuttui ja amerikkalainen elämäntapa tuntui vieraalta. Joka päivä perheen aikuiset Addis Abebassa asuvat lapset tulevat tervehtimään vanhoja vanhempiaan joko illalla tai aamulla. Solomonin vaimo ja neljä lasta jäivät Seattleen. Suomessa ja Yhdysvalloissa asuvat lapset taas pitävät yhteyttä puhelimitse tai Skypellä. Yemillä on ristiriitainen asenne kotimaahan: osa hänestä haluaa palata, osa tajuaa realiteetit. Kaksi muualle muuttaneista on kuitenkin palannut sittemmin lapsuudenkotiinsa. Vanhin lapsi Bezu, 22, asuu jo omillaan. Perheen toiseksi nuorin lapsi Tsigerede kaipasi nuorena seikkailuja. Nyt Yemi on vierailulla äitinsä luona kahdeksan päivän ajan. Yemin lapsuudenperheeseen kuuluu kaksitoista aikuista lasta puolisoineen, 35 lastenlasta sekä kolme palvelijaa ja kolme koiraa. Kanadassa oli naisen mielestä liian hiljaista, joten matka jatkui Virginiaan Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen pääkaupungin Washington D.C:n aluetta pidetään suurimpana etiopialaisten keskittymänä Afrikan ulkopuolella. Myös Yemin ja Tsigereden veli Solomon palasi Yhdysvalloista Etiopiaan vuosi sitten, kun etiopialainen vaimo ehdotti kotimaahan palaamista. Suukkojen, halausten ja erilaisten sivelyjen määrä on loputon. Seattlessa Solomon oli pikkuhiljaa muuttumassa kovin apeaksi ja synkkämieliseksi. He eivät ymmärrä, mikä elämässä on tärkeää.” Tsigeredan elämää Yhdysvalloissa värittivät myös toistuvat isän ja äidin lähettämät kyselyt: milloin tulet takaisin. Tunnelma Yemin vanhempien luona Addis Abebassa on rauhallinen: kukaan ei korota ääntään, kaikki puhuvat hiljaisella äänellä ja kuuntelevat toisiaan. 22-vuotiaana Tsigerede matkusti Dubaihin ja sitten Kanadaan. Se ei ole taloudellisesti mahdollista keittiöapulaisen palkalla. Etiopian hallitus etsii aktiivisesti tapoja pitää yhteyttä diasporaan ja luoda siltoja Etiopiassa ja muualla asuvan väestön välille. ”Lisäksi lapset tulevat kesäisin ja joulun aikoihin tänne moneksi kuukaudeksi.” Myös Birrun perheen isä haluaa olla vaimonsa vierellä joka hetki. Itseoppinut liikemies ja kangaskauppias ei enää mene kauppaan aamuisin, vaan korkeintaan kiertää kotitalon ympäri pitääkseen huolta kunnostaan – jotta jaksaa pitää vaimoaan kädestä. Vaikka osa lapsista asuu ulkomailla, yhteyttä pidetään ainakin pari kertaa viikossa. Eikö ikävä muserra häntä. Paluumatkalla lentokoneessa Yemi itkee. Työtä varjosti väkivallan pelko. Muut söivät ja vaihtoivat kuulumisia parkkipaikalla autoissa. Kaikki tietävät kaikkien asiat, surut ja ilot jaetaan. Nyt kun äiti ei jaksa ojentaa kättä silittääkseen Yemin hiuksia, nelikymppinen tytär pitää äitiään kädestä
Shahida ostettiin vaimoksi kymmenvuotiaana. Toimeentulonsa hän saa myymällä chanapapuja kadun varsilla. Nyt hänen 90-vuotias miehensä on sairas ja työkyvytön, ja Shahida huolehtii kuuden lapsen ruokkimisesta yksin. KUVAREPORTAASI
Kansalaisjärjestön arvioiden mukaan alueelle tuodaan vuosittain tuhansia naisia Intian köyhistä itäosista. ”En tiedä, miksi mieheni osti minut” Vaimokauppa rehottaa New Delhin kupeessa sijaitsevassa Haryanan osavaltiossa. Teksti: Alexia Eychenne, käännös: Taina Tervonen Kuvat: Laurent Hazgui
Kun tyttärelle tarjoutuu ostaja, se on vanhemmille taivaan lahja. Valta-osa heistä tulee Intian itäosien köyhiltä alueilta. ”Kyse on maanalaisesta ilmiöstä, jota viralliset tilastot eivät ota huomioon”, sanoo Sonali Mukherjee, Save the Children -järjestön tutkija, joka on haastatellut kymmeniä uhreja. Ilmiön taustalla on Haryanan osavaltion vääristynyt väestörakenne: vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan alueella oli 834 alle kuusivuotiasta tyttöä 1000 saman ikäistä poikaa kohden. ”Sanjida saapui kylään siskonsa kanssa. ”En tiedä, miksi mieheni osti minut. Valmis polttoaine myydään tai käytetään itse. Shahidan kohtalo ei ole poikkeuksellinen Intian pääkaupungin New Delhin kupeessa sijaitsevassa Haryanan osavaltiossa. S hahida ei tiedä tarkkaa ikäänsä. Hänen avioliittoaan ei virallisesti ole olemassa. Suhdeluku on maailman vääristynein, ja eroa on myös Intian vastaavaan kansalliseen lukuun, joka on 919 tyttöä 1 000 poikaa kohti. ”Tyttöjen perheet ovat usein äärimmäisen köyhiä eikä heillä ole varaa maksaa myötäjäisiä”, Mukherjee sanoo. He nimittelivät ja pahoinpitelivät minua vuosikausia”, Shahida kertoo. Esimerkiksi vuonna 2016 viranomaiset rekisteröivät vain 349 pakkoavioliittotapausta. Oli kyse sieppauksesta tai sopimuksesta, kaikkia naisia odottaa sama kohtalo: heistä tulee paroja , eli ”heitä, joilla on hinta”. Perillä mies toimitti tytön viisikymppiselle asiakkaalle, joka oli tilannut itselleen vaimon. Polttoaineen valmistaminen lehmän lannasta ja oljista on kylän naisten työtä. Viisikymmentä vuotta, ehkä. Vaimokauppa tuo osavaltioon kansalaisjärjestön arvioiden mukaan vuosittain tuhansia naisia Intian itäosien köyhiltä alueilta, kuten Jharkadista, Biharista tai Assamista. Vaikka myötäjäiset on kielletty lailla vuodesta 1961, tapa elää edelleen vahvana. Shahidan mies on nyt lähes 90-vuotias ja työkyvytön. Selitystä ei tarvitse hakea kaukaa: Haryanan osavaltio oli ensimmäisiä alueita Intiassa, joissa ultraäänilaitteet otettiin laajamittaisesti käyttöön. Mies oli ostanut Shahidan tämän vanhemmilta, Jharkhandin köyhästä osavaltiosta, ja vei hänet mukanaan Haryanan alueelle, 1 300 kilometrin päähän kotoa. Hän myy chana -papuja kadun varsilla, aamusta iltaan, kymmenen rupiaa kourallinen (0,13 euroa). Vaimokauppa tuo New Delhin kupeessa sijaitsevaan Haryanan osavaltioon vuosittain tuhansia naisia. Hän myöntää maksaneensa 50 000 rupiaa (640 euroa) häistä, mutta ei koe ostaneensa vaimoaan. Aviomies Mobin välttelee kysymystä. Kuusilapsisen perheen elättäminen on Shahidan harteilla. He nimittelivät ja pahoinpitelivät minua vuosikausia”, Shahida sanoo. Mitään seremoniaa ei järjestetty, liittoa ei ole rekisteröity mihinkään. ”Mieheni perhe ei koskaan hyväksynyt minua. Tyttösikiöiden laittomat abortit ovat vuosien myötä luoneet Vaimon voi myöhemmin myydä eteenpäin toiselle miehelle. ”Perhe saattaa ajatella, että uudessa kodissa tyttö saa ainakin syödä nälkäänsä. Aurinko on paahtanut Shahidan ihon karrelle. Niin kävi Sanjidalle, joka siepattiin 15-vuotiaana koulutiellä Assamin alueella ja myytiin vaimoksi Haryanaan. Ehkä hän oli niin köyhä, ettei löytänyt vaimoa täältä”, kertoo nyt kolmekymppinen Sanjida. Intialaisessa yhteiskunnassa naisella ei ole elämää avioliiton ulkopuolella.” Tyttöjä saatetaan myös siepata tai houkutella matkaan lupauksilla työpaikasta. Sen hän muistaa, että kun tuntematon mies tuli hakemaan hänet kotikylästä, hän oli kymmenvuotias. Monet ostajista ovat riksa tai rekkakuskeja tai päiväpalkalla työskenteleviä maatyöläisiä. Veljenpoikani oli mukana järjestämässä avioliittoa”, Mobin yrittää selittää asian parhain päin. Naiset päätyvät vaimoiksi miehille, joilla ei ole muita mahdollisuuksia naimamarkkinoilla: leskille, vammaisille, köyhimmille. ”Mieheni perhe ei ole koskaan hyväksynyt minua. 40 6/?2019 Maailman Kuvalehti
Maailman Kuvalehti 6/?2019 41
Ikään kuin naimattomalla miehellä ei olisi muita vaihtoehtoja kuin ostaa vaimo.” Rahman Khan näkee ilmiön ennen kaikkea merkkinä naisvihasta ja sukupuolten epätasa-arvosta, joka leimaa intialaista yhteiskuntaa. Sillä välillä mies on hyötynyt naisesta kaikella mahdollisella tavalla, myös seksuaalisesti.” Taloudellinen hyöty tuntuu olevan myös kuusikymppisen Ayubin tärkein motiivi. Kun hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli lapsettomana, kukaan kylän perheistä ei halunnut naittaa tytärtään Ayubille, ”koska en omista maata”, mies kertoo. ”Hän kertoi vanhemmilleni, että Haryanassa minulla olisi hyvä olla ja lupasi, että olisin onnellinen ja mieheni antaisi minulle koruja lahjaksi.” 42 6/?2019 Maailman Kuvalehti. ”Vaimokaupan selittäminen pelkästään vääristyneellä väestörakenteella ei ole oikein”, huomauttaa Shafiqur Rahman Khan, Empower People -nimisen kansalaisjärjestön perustaja. kyliä, joissa naisia ei ole juuri ollenkaan. ”Tällainen selitys kuulostaa ilmiön oikeuttamiselta, vaikka kyse on nykyajan orjakaupasta. Järjestö kampanjoi vaimokauppaa vastaan ja tukee kaupan uhreiksi joutuneita naisia. Hän osti avukseen Shahinan, joka on kotoisin Assamin alueelta, Intian koillisosista. Niin tai näin, puheet korostivat entisestään ajatusta siitä, että naiset ovat pelinappuloita, joita miehet voivat siirrellä paikasta toiseen. ”Kyse oli ihmiskauppiaasta, ei välittäjästä”, Shahina itse korjaa. Vaimon hinta voi olla jopa 50 000 rupiaa, mutta hänet voi myydä eteenpäin toiselle miehelle muutaman vuoden kuluttua. ”Shahina palvelee minua”, Ayub kertoo. ”Jos he turvautuisivat päiväpalkkaiseen apulaiseen, se maksaisi noin 9 000 rupiaa kuussa. Ayubin vastaa työkseen sadonkorjuusta isomman maanomistajan pelloilla ja saa siitä palkkaa 300 rupiaa (noin neljä euroa) päivässä. ”Hän valmistaa ruuan ja työskentelee pellolla kanssani.” Mies maksoi 5 000 rupiaa (60 euroa) välittäjälle, joka toimitti Shahinan paikalle. Rahman Khanin mukaan vaimokauppaan turvautuvien miesten motiivit ovat ennen kaikkea taloudellisia. Kritiikin edessä Prakash Dankhar korjasi sanomisiaan toteamalla, että hän mieluummin säännöstelee vaimojen tuontia kuin jättää kaupan rikollisten verkostojen käsiin. Vuoden 2014 vaalikampanjan aikana Haryanan osavaltion nykyinen pääministeri Om Prakash Dankhar lupasi auttaa naimattomia miehiä hankkimaan vaimon vastineeksi heidän tuestaan vaaleissa
Maailman Kuvalehti 6/?2019 43. Hääkuljetus matkalla kylän läpi. ”En tiedä, miksi mieheni osti minut,” sanoo kolmikymppinen Sanjida, joka siepattiin 15 vuotta sitten koulutiellä. Omien sanojensa mukaan hän on käyttänyt rahat hääjuhlaan. Nyt hänellä on miehensä Mobinin kanssa neljä lasta. Mobin (vasemmalla) kiistää ostaneensa vaimonsa
Parojen keho on miesten omaisuutta, samoin heidän työpanoksensa. Mutta vielä tärkeämpää olisi muuttaa yhteiskunnan asennoitumista, sanoo Rahman Khan. Hänen vasemmassa käsivarressaan on valtava arpi. ”Kaikki tiesivät, että tyttö oli jo kertaalleen raiskattu, joten hänen oman yhteisönsä miehet katsoivat, että heillä oli oikeus käyttää tätä hyväksi.” Kaikilla naisilla ei välttämättä ole enää yhteyksiä kotiseudulleen, varsinkin jos he ovat joutuneet myydyiksi tai siepatuiksi hyvin nuorina. ”Jos laki takaa naisille omistusoikeuden, perheiden ei enää tarvitse myydä tyttäriään”, Rahman Khan uskoo. Mutta hänen sukulaisensa eivät hyväksynyt päätöstä, vaan yrittivät tappaa minut. Täysi-ikäisten kohdalla seuraukset voivat olla arvaamattomat. Jos joku on väkivaltainen vaimoaan kohtaan, me saamme siitä nopeasti tiedon”, Rahman Khan kertoo. Empower People -järjestö turvautuu poliisin apuun vain silloin, kun kyseessä on alaikäinen tyttö. ”Laissa ei ole määritelty mitään erityisiä oikeuksia tai tukitoimia uhreille, jotka joutuvat elämään sosiaalisen leiman kanssa loppuikänsä”, sanoo Shafiqur Rahman Khan. ”Mieheni perhe ei ole koskaan hyväksynyt minua.” 44 6/?2019 Maailman Kuvalehti. Ilman aviomiestä nainen on entistä haavoittuvampi. Hän kiertää järjestönsä kanssa kylissä auttamassa naisia luomaan verkostoja ja keskusteluryhmiä, joissa he voivat tutustua toisiinsa ja jakaa kokemuksiaan. Kuusikymppinen Rekha on poikkeus, mutta hän joutui maksamaan oikeuksiensa puolustamisesta kalliin hinnan. Se kasvattaa naisten itseluottamusta ja antaa heille voimaa puolustaa oikeuksiaan. ”Ostajat tietävät nyt, että heitä tarkkaillaan. Koska suku ei tunnusta näitä avioliittoja, naiset eivät miestensä kuoltua voi periä näiden omaisuutta, vaan jäävät puille paljaille. ”Elämä on vaikeaa, mutta olen onnellinen, kun voin asua yksin”, hän sanoo hymyillen. Monet naisista joutuvat kokemaan väkivaltaa joko miehensä tai miehen suvun taholta. Nykyisin hän asuu pienessä vuokrahuoneessa. Se takaisi vaimoille mahdollisuuden periä miehensä omaisuus ja toisi sosiaalista hyväksyntää. Kaukana kotoa Shahina oli täysin aviomiehensä armoilla. ”Mieheni oli leski, kun hän osti minut. He hakkasivat ja yrittivät tukehduttaa minut”, Rekha kertoo. Rahman Khan muistaa tapauksen, jossa nuori nainen palasi kotikyläänsä poliisin ja järjestön saattelemana – ja joutui muutaman päivän kuluttua joukkoraiskauksen uhriksi. Siksi Rahman Khanin mukaan paras vaihtoehto on yrittää saada naiset suojaan siellä, missä he asuvat. Periaatteessa sekä lapsiettä pakkoavioliitot, samoin kuin seksuaalinen hyväksikäyttö, on lailla kielletty Intiassa, mutta laki ei suojaa uhreja. Rekha selvisi hengissä ja sai säilytettyä talon, jonka hän myi myöhemmin. Kun hän kuoli, hän jätti talon minun nimiini. Parot ovat myös laatineet listan yhteisistä vaatimuksista, joista ensimmäinen koskee avioliiton rekisteröimistä
Maailman Kuvalehti 6/?2019 45. Rekhan jäätyä leskeksi miehen sukulaiset yrittivät tappaa hänet. Ayub osti vaimon taloudellisista syistä. Shafique Rahman Khan taistelee ihmiskauppaa vastaan itse perustamassaan Empower People -järjestössä. ”Hän valmistaa ruuan ja työskentelee pellolla kanssani”, Ayub sanoo. Kun Marjinan isä kuoli, eno myi hänet rekkamiehen vaimoksi. Eno tienasi siskontyttären myymisestä noin 100 euroa. Muistoksi jäi suuri arpi
Rakkaus yhteen suuntaan voi olla rakkaudettomuutta toiseen. Pellot, pilalla. Tutkiskelin sisälläni rakkautta ja katselin ohivilisevää kuusien ja mäntyjen sarjaa, jonka vain ajoittainen peltotilkku katkaisi. Kolmanneksi ja ennen kaikkea tarkoitin sitä, että tunnistan kyllä tietynlaisia tunteita: tunnen halua suojella tyttöystävää ulkopuolisilta voimilta – vaikka vain kylmältä säältä – ja tunnen halua puolustaa häntä. T yttöystävän, pellon ja luonnonsuojelualueen kolmiyhteydessä piirtyy monimutkainen rakkaussuhteiden verkko. Sen sijaan vastasin, että ”koska minulla ei ole kovin hyvää kosketusta omiin tunteisiini tai kykyä tunnistaa ja erotella niitä, en voi sanoa kokevani rakkauden tunnetta sinua kohtaan, mutta pystyn päättelemään käytöksestäni, että tunteeni sinua kohtaan todella ovat rakkaudellisia”. Näin opin rakastamaan luonnon riistäjiä Rakkaus syntyy vain rakkaudesta ja vain sisältä käsin. Pitää muistaa kysyä mitä pellolla kasvaa ja miten. Sekin näky muistutti, kuinka ristiriitaista rakkaus niin usein on. Se ei ollut vastaus mitä tyttöystävä odotti, mutta se oli rehellistä ja totta, minkä hän ymmärsi ja alkoi nauraa hyväksyvästi. Ihan hyvä tapa rakastaa. Mutta koska ikä tuo kokemusta, en vastannut ”minäkin rakastan sinua”. Tunnen halua ruokkia häntä. Tarkoitin sitä, että aina uudestaan ja uudestaan aktiivisesti valitsen sen, että haluan viettää aikaa tyttöystäväni kanssa – emme asu yhdessä, joten valinnat näyttäytyvät selkeämmin. A joimme Seitsemisen luonnonpuiston laitamilla tavallista suomalaista kantatietä, kun tyttöystäväni sanoi äkkiä: ”Minä rakastan sinua.” Hän sanoi sen äänensävyllä, jonka on näin yli 40-vuotiaana oppinut tunnistamaan. Tarkoitin ”käytökselläni” esimerkiksi sitä, että en tunnista itsessäni halua esimerkiksi rakastaa ketään muuta samaan aikaan. Se sävy kehottaa vastaamaan ”minäkin rakastan sinua”, mutta niin, että vastaus tuntuu aidolta ja sydämestä tulevalta. Parasta rakkautta juuri nyt on suojella sitä ympäristöä, jossa ihmisten välinen rakkaus voi toteutua, kirjoittaa toimittaja ja käsikirjoittaja Riku Siivonen. Peltojakaan ei voi enää rakastaa estoitta. En ole päihtynyt evoluutiobiologiasta, mutta hämmentävällä tavalla tunsin yhtäkkiä yhteyden menneisiin sukupolviin ja vuosisatoihin. Sen kautta ymmärsin kuitenkin, että ehkä olemme suhtautuneet turhan ymmärtämättömästi niihin ihmisiin, joille luonnon hyväksikäyttö ei ole niin Kuvitus: Tuomas Kärkkäinen 46 6/?2019 Maailman Kuvalehti ESSEE
Ei ihminen ole tuhonnut luontoa suinkaan pelkkää ahneuttaan, vaan myös silkkaa lähimmäisenrakkauttaan. Miksi joku ajattelee niin. Niinpä on tehty puista asumuksia, petoja vastaan ja lämmön puolesta. Ei ole. Ei siis ehkä ole ihme, että meille on syntynyt jonkinlainen kulttuuris-biologis-alitajunnallinen ajatus, että luontoa sopii niin sanotusti riistää. paha asia. Se ollut rakkautta puhtaimmillaan: toimia, joilla omat läheiset, oma perhe ja suku tai heimo tai myöhemmin kylä on pyritty pitämään elossa. Siitä se alkoi ja samalla tavalla se on jatkunut viime vuosikymmeniin asti: aina kun luontoa on tasattu ja jyrätty ja käytetty hyväksi, se on aina ollut lähes yksinomaan hyvä asia. Millaista rakkautta koen juuri tänään kumppaniani kohtaan. Veikkaan, että aika monella on välillä vaikea tunnistaa tunteitaan. Sää saa hytisemään, halla vie sadon tai kuivuus koettelee. ”Joko olet meidän puolella tai meitä vastaan.” Maailman Kuvalehti 6/?2019 47. Mutta jos vain toistamme toisen rakastavan väärin, muutos on hidasta tai jopa mahdotonta. Selitän: menneiden vuosisatojen ja vuosituhansien aikana on ollut aina totta, että vaikka luonto antaa ravinnon, se on ennen kaikkea myös uhka selviytymiselle. Ei siis ole ollenkaan ihme sekään, että emme ole vielä osanneet muuttaa omaa luontosuhdettamme. Enää emme palele luonnon armoilla. Yllättävän moni suhtautuu vastahankaisesti ajatukseen, että hyväksikäytön pitäisi loppua. Vaikeaa, huokailin samalla kun autoni polttomoottori säkätti menemään. Vaadimme aika usein ehdotonta rakkautta ja juuri sellaista kuin itse kaipaamme. Joko olet meidän puolellamme tai meitä vastaan. Rakkaus syntyy vain rakkaudesta ja vain sisältä käsin. Vain pari sataa vuotta eksponentiaalista nousua millä tahansa mittarilla. Omalla kokemuksella kumppanin muutosyritykset ulkopuolelta käsin eivät ole olleet menestyksekkäitä. Eikö ole itsestään selvää, että ihminen on ahneuksissaan raiskannut ja riistänyt luontoa aivan kestämättömällä tavalla. Aikamme on otollinen viholliskuvien rakentamiselle. Väliin on yhä vaikeampi asettua – rakkautta ja ymmärrystä ei saa osapuolien mielestä jakaa. Parasta rakkautta juuri nyt on suojella sitä ympäristöä, jossa ihmisten välinen rakkaus voi toteutua. Yritin puristaa sillä tavalla merkitsevästi, että kyllä minä rakastan, vaikka tapani on vähän outo. L uonnon kesyttäminen on ollut tapamme rakastaa läheisiämme. Synkkä metsä vie valon ja peittää pedot. Jos rakastat oikeasti luontoa, vaadit lentoveroa Suomeen. Emme kaipaa nuotion loimua selviytyäksemme, vaan sydämen lämpöä. Muussa tapauksessa olet ahne denialisti, ja vihaamisesi on oikeutettua. Varmaan erilaista kuin kolme vuotta sitten – parisuhteen ilmastolla on taipumus muuttua. Ihmisten määrän kasvu ja luonnon hyödyntämisen moninkertaistunut teknologinen osaaminen ovat ihmiskunnan historiassa syntyneet aivan mitättömän pienessä ajassa. Entä mikä on juuri tänään oikea tapa rakastaa luontoa. Tolkun ihmiset ovat nykyään halveksittuja sentristejä, heitä jotka avasivat tien keskitysleireille. L isää luontoa on ollut ympärillä ikään kuin loputtomasti, aina silmänkantamattomiin. Sen ajattelutavan täytyykin muuttua. Vaikka paikallinen ympäristökatastrofi olisi käynytkin ja saaren puut hakattu pois, silti tarjolla on ollut aina lisää tilaa ja uudismaata jossain, jossa luonto pitäisi vain ensin taltuttaa. Otin tyttöystävää kädestä
Jokaisen matkan päässä on tarina. Maailman Kuvalehden voit tilata itselle tai lahjaksi verkkosivuiltamme www.maailmankuvalehti.fi/tilaus. Tilaaja. Kiitos. Kiitos, että olet kulkenut kanssamme tämän vuoden. Tarinat tarvitsevat kuulijan. Sinun avullasi pystymme antamaan tarinoille muodon
Paperittomat ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun. Ihmisiä ei ole luotu olemaan yksin. Työnteon ja politiikan jälkeen aikaa riittää nykyään pääosin kävelyyn. Suomalaiset työnantajat eivät näe nuorten potentiaalia. Haluan yhteiskunnan, jossa ei ole noloa soittaa naapurin ovikelloa ja sanoa: ”Hei, olen yksin. Jokainen tulkitsee järjestön arvoja omalla tavallaan. Ihmisarvo ei ole kiinni oleskeluluvasta. Työelämä vaatii yhä enemmän kokemusta, jota nuorilta puuttuu. Vapaaehtoistyöllä voi pelastaa toisen ihmisen elämän. EM IL IA A N U N D I Kuka. Se täydentää hyvinvointivaltiota, mutta vapaaehtoisuus ei voi kuitenkaan koskaan korvata hyvinvointivaltion velvollisuuksia. Harrastukset Perinteisesti harrastuksiin on kuulunut liikunta ja salilla käynti. Kaiken näköiset suomalaiset tarvitsevat roolimalleja. Teet työtä, jolla on tarkoitus. Kukaan ei valitse syrjäytymistä tai yhteiskunnasta putoamista. ”Kukaan ei valitse syrjäytymistä” Diakonissalaitoksen yhteisötyöntekijä Suldaan Said Ahmed, 26, haluaa nähdä Suomessa lisää lähimmäisenrakkautta. Jouluna kukaan ei saisi olla yksin. Kaikilla ei ole samoja lähtökohtia menestymiseen. Vaikka diakoniatyö perustuu pohjimmiltaan kristinuskoon, olemme hyvin moninainen työyhteisö. Paitsi että ihmisarvoinen kohtelu on perusja ihmisoikeuksien vaatimaa, se myös ehkäisee syrjäytymisen ikäviä lieveilmiöitä. Jokainen tarvitsee rakkautta ja läheisiä. Nuorille on annettava hyviä kokemuksia työelämästä. Haluan muuttaa maailmaa tuomalla esille heikoimmassa asemassa olevien äänen. Pakolaiskriisin aikana kosketus todelliseen hätään kuitenkin havahdutti monet lähtemään auttamistyöhön. Kolmas sektori voi reagoida yhteiskunnan muutoksiin ja ilmiöihin nopeasti. Nuoret näkevät paikkansa siellä, missä he näkevät itsensä näköisiä ihmisiä. Voinko tulla teille?” Tomi Kristeri Maailman Kuvalehti 6/?2019 49 Ihmiset & ilmiöt. Onneksi on myös paljon rohkeita yrityksiä, jotka ottavat nuoria työharjoitteluun. Tämä on väite, johon törmää usein, mutta joka ei pidä paikkaansa. RUOHONJUURELLA Järjestövaikuttaja vastaa väitteisiin. Se, että yksikin ihminen ulkoiluttaa vanhusta tai ryhtyy nuoren mentoriksi, on tärkeää. Lähimmäisenrakkaus on katoava luonnonvara. Diakoniatyö tavoittaa ne, joita yhteiskunta ei huomaa. Tausta Itähelsinkiläinen kansalaisaktivisti, kaupunginvaltuutettu (vas.) ja entinen pienyrittäjä. Kansalaistoiminnan arvoa ei voi mitata rahalla. Jokainen tulee kohdata ihmisenä. Työmme merkitys ja tarve ovat yhä olemassa. Onkin tarjottava kaikille nuorille mahdollisuus antamalla roolimalleja ja puuttumalla epäkohtiin. Suldaan Said Ahmed Ammatti Yhteisötyöntekijä Diakonissalaitoksella. Näen työssäni päivittäin sen vaikutukset. Järjestön kristilliset arvot eivät ole vanhentuneet 150:ssä vuodessa. Suomessa on tapana ajatella, että koska täällä menee niin hyvin, ei toisista tarvitse pitää huolta. Syrjäytyneet eivät vain yritä tarpeeksi
Hilkka: Najeeb ei osannut Suomeen tullessaan juurikaan kirjoittaa ja lukea. Suomessa asuimme ensin melkein kolme vuotta vastaanottokeskuksissa. Kreikassa ollessamme minulla ja vaimollani oli kova nälkä, mutta meillä ei ollut rahaa. Siksi hänellä oli hallussaan paljon rahaa, ja matkalla leikkaukseen hänet ryöstettiin ja tapettiin. Kun vaimoni sai turvapaikan, muutimme Tampereelle. Leskeksi jäänyt siskoni asuu Hilkka Lahtikallio pitää afganistanilaisesta ruoasta, johon on tutustunut Najeeb Hosseinin ja tämän perheen myötä. Meitä lapsia on yhteensä seitsemän, poikia viisi ja tyttöjä kaksi. He antoivat syötävää. Tamperelaisrouvalle se sopi hyvin. Najeeb: Talebanit tappoivat isäni. Äitini on elossa. He olivat myyneet koko omaisuutensa, jotta lankoni pääsisi Iraniin sydänleikkaukseen. Tulin vaimoni Zainabin kanssa Suomeen vuonna 2015. Teksti: Pia Tiusanen Kuvat: Petra Kotro Kuopus Kuopus AFGANISAFGANISTANISTA TANISTA N ajeeb: Olen kotoisin Afganistanista. 50 1?/?2019 Maailman Kuvalehti SUHTEITA Ihmiset puhuvat toisistaan. Siskoni mies murhattiin, kun perhe odotti toista lasta. Tulimme Suomeen kahdestaan, mutta nyt meillä on tytär Melisa. Hänen piti aloittaa täällä kaikki alusta, mutta hyvin hän on oppinut. Kävin kotimaassani koulua vain kaksi vuotta. Sehän oli suorastaan suuri kunnia. Menin hampurilaispaikkaan ja kerroin eleillä, että meillä on nälkä. Matka oli vaikea. Afganistanilainen Najeeb Hosseini, 30, kysyi pari vuotta sitten Hilkka Lahtikalliolta, 67, saisiko kutsua tätä äidiksi. Minä ja vaimoni opiskelemme parhaillaan Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa. Koska en osaa englantia, minun piti piirtää, kun yritin kysyä vaikkapa juna-aikataulua
Silloin hän kyseli minulta paljon kristinuskosta. Minulla oli aiemmin sellainen käsitys, että esimerkiksi afgaanitai arabikulttuureissa miehet ovat ikään kuin Parasta Hilkassa: Hän on kiltti ja auttavainen. Meitä yhdistää se, että äiti auttaa meitä esimerkiksi kotitehtävissä. Sydämeni aivan pakahtui, kun sain tällaiset ystävät. Pakolaisena minulla ei ole pankkitiliä. Osallistujia oli arviolta 30–40. 52 6?/?2019 Maailman Kuvalehti. Najeebilla on biologinen äiti, mutta hän on kaukana. En voi vielä sanoa olevani kristitty, mutta olen kiinnostunut kristinuskosta. Olen kertonut maahanmuuttovirastolle eli Migrille, että olen luopunut islaminuskosta ja etsin omaa tietäni. 35-vuotiaana aloin opiskella sosiaaliohjaajaksi. Sanoin, että totta kai haluan olla hänen äitinsä. Muslimikulttuurissa se ei käy päinsä. Najeeb: Kun tyttäreni kasvaa, en halua pakottaa häntä laittamaan islamilaisen tavan mukaan huivia tai kieltää häntä menemästä uimaan. Afganistanissa koko kotikyläni on tyhjentynyt, eikä siellä voi enää asua, koska talebanit ovat palanneet sinne. Äiti maksaa laskujamme tietokoneellaan, ja minä maksan hänelle takaisin käteisellä. Äiti tietää sen. Kun näin Najeebin perheineen, ymmärsin mikä tuo tehtävä on. Hilkka: Minun taustani on hyvin tyypillinen suomalainen. Zainab on näyttänyt minulle videolta muslimihautajaisia. H ilkka: Olen oppinut maahanmuuttajilta hyväksyntää, rakkautta ja läheisyyttä. Myös 13-vuotias veljeni on muuttanut Iraniin. On ollut kiva saada tällainen kuopus. Sinne oli kutsuttu vieraiksi maahanmuuttajia. Minulla ei ole lastenlapsia, ja poikani ovat omissa kuvioissaan kiireisiä. Olen viisityttärisen perheen nuorimmainen, ja tulin jo 19-vuotiaana Tampereelle. Saan olla oma itseni. En enää noudata muslimien tapoja. Olen opiskellut koko elämäni. Olen oppinut, etteivät maahanmuuttajat ole haavoittuvia. Se pitää minua maallistuneena muslimina, joka on viehättynyt länsimaiseen vapauteen. Hän myös varaa matkalippuja puolestamme. Vaimon ja naisen pitää istua kotona, eikä hän saa syödä miesten kanssa. Koin, että Jumalalla on minulle jokin tehtävä. ” Zainab sylissään Melisa, Hilkka, Najeeb ja Kirsi Jokela. Minä taas olen näyttänyt heille meidän hautaustapamme, että osaavat sitten haudata minut. Kukaan muu kuin Jumala ei voi luoda sellaista rakkautta, jota sain heitä kohtaan. Pian Najeeb kysyi, voinko olla hänen äitinsä. Pääurani olen tehnyt vanhustyössä, viimeiseksi ennen eläkkeelle jäämistäni palvelutalon johtajana. Hilkka: Maahanmuuttajatyöntekijämme Kirsin johdolla pidimme afgaanipakolaisille tilaisuuden. Hilkassa ärsyttää: Hänellä on liian kova ääni, varsinkin ilman kuulolaitetta. ”Koin, että Jumalalla on minulle jokin tehtävä. Alkuaikoina vietimme Najeebin kanssa usein aikaa kahdestaan. Zainabin äiti sanoo minua siskokseen. Olen kotoisin Keuruulta maanviljelysperheestä. Mukana olivat myös Zainabin isä ja äiti. Heillä ja Najeebilla on aika paljon ikäeroa. Najeeb: Olen saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Haluan asua perheeni kanssa rauhallisessa maassa. Minun ei tarvitse varoa sanojani. Hilkka on erityisen hyvä tarkkuudessa, täsmällisyydessä. Se ei ole sopivaa afgaanikulttuurissa, mutta vanha nainen saa puhua mitä haluaa. Kun näin Najeebin perheineen, ymmärsin, mikä tuo tehtävä on. N ajeeb: Tutustuimme äidin kanssa toisiimme Kansanlähetyksen Lähetyskodilla Tampereella yli kaksi vuotta sitten, elokuussa 2017. Muslimeilla on paljon samoja henkilöhahmoja kuin kristityillä, mutta niillä on eri merkitys. Jos äiti sanoo tulevansa kello kuusi, hän myös tulee silloin. Monessa muslimimaassa on sota. Olen eronnut avioliitosta. Elämä on vaikeaa. Melkein kaikki tulijat asuivat vastaanottokeskuksessa, mutta meillä oli oma koti Hervannassa. Minulla on Najeebin lisäksi kaksi muuta poikaa. En kiellä häntä. En voi mitenkään palata kotimaahani. Migri ei usko, että olen luopunut islamista. Hilkka: Erityisesti aluksi juttelimme muslimien ja kristittyjen eroavaisuuksista ja yhteneväisyyksistä. He asuvat Suomessa, samoin hänen kaksi veljeään. Omassa lapsuudenperheessäni ei osoitettu hellyyttä eikä puhuttu tunteista. Najeeb tuli sinne vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa. Jos minulla olisi ollut siellä kaikki hyvin, en olisi lähtenyt ylittämään merta pienellä veneellä. Hän myös saattaa kesken ruokailun kysyä, onko Melisalta tullut kakka. Asun Suomessa, ja myös vaimoni saa mennä diskoon tai uimahalliin, jos hän haluaa. Hän oli ensin siskoni luona, mutta muutti sitten pääkaupunkiin Teheraniin töihin. Olin rukoillut itselleni perhettä, ja sain perheekseni Najeebin, Zainabin ja Melisan. nyt Iranissa, ja miehen veli auttaa häntä taloudellisesti
Hilkka ja Najeeb kunnioittavat toistensa tapoja ja uskontoa. Meidän kulttuurissamme se on huono asia. Televisiosta tuli ohjelma, jossa imaami lauloi Koraania. He osaavat tehdä kodista harmonisen, vaikka rahaa ei ole paljon. Kukaan ei ymmärrä, millaisia vastoinkäymisiä heillä on ollut. Kysyjän ei sovi palata asiaan ja kysyä uudestaan. Najeeb: Jos suomalaiselle tarjoaa ruokaa, eikä hän halua syödä, hän kieltäytyy, eikä se haittaa. Sitten äiti selitti minulle, miksi vierailu ei sopinut. Minä istun kotona kuin tatti ja odotan. Hilkka: Afgaanit eivät sano suoraan. Aluksi sattui monenlaisia hassuja juttuja, kun en ymmärtänyt afgaanien kulttuuria. Najeeb on erityisen hyvä kodin pienissä tehtävissä, kuten ruoanlaitossa. Jos minulla on paha mieli, voin soittaa heille, tai voin pyytää heiltä apua. He ovat myös avuliaita ja vieraanvaraisia. Parasta Najeebissa: Najeeb on niin kaunis, samoin Zainab. Melisa onkin todellinen isän tyttö. Kuulijat liikehtivät sen tahdissa. Hän sanoo sen kiertäen. Kyllähän meillä on välillä räiskynytkin, mutta olemme päässeet niistä aina yli. Najeeb kertoi kerran esimerkkitarinan siitä, mistä tiedän, ettei afgaani halua tehdä niin kuin olen pyytänyt: Minä tarvitsen hevosen, ja naapurilla on hevonen. Heillä on todella hyvä ja monipuolinen ruoka. Kun hän selitti, mistä oikeasti oli kyse, kauhistuin. perheensä ulkopuolella ja elävät omaa elämäänsä. He ovat auttavaisia. Ihmettelin sitä kovasti. Ihailen, kuinka he selviävät kaikista vastoinkäymisistä. Tiedän, että olen aina sydämellisesti tervetullut heille. Meitä yhdistää Melisa! On toki muutakin. Hän on hyvä hoitamaan Melisaa. Siitä pitäisi ymmärtää, ettei naapuri halua antaa hevosta. Kysyin, oliko kyseessä afganistanilainen disko! Zainabin isoveli osasi jo hyvin suomea. Suomalaiset ovat kilttejä. Pyydän häntä lainaamaan eläintä. Me suomalaiset saatamme tiuskia toisillemme, mutta Najeeb keskustelee asian selväksi. Jos olemme sopineet tapaamisajaksi kello 12, Najeeb perheineen tulee milloin tulee tai ei tule koko päivänä. Lapset eivät pelkää isiään ja kulje varpaillaan, vaan ovat rakastettuja. Minun täytyy oppia, että jos toinen ei heti vastaa, se tarkoittaa, että hän ei halua puhua. Meidän kulttuurissamme on tapana, että jos joku vaikkapa kysyy, mitä perheelleni kuuluu, enkä halua kertoa, vaihdan puheenaihetta. Nyt kun olen ollut heidän kanssaan paljon tekemisissä, olen nähnyt, miten tärkeitä lapset ovat isilleen. Maailman Kuvalehti 6/?2019 53. Hän on sydämellinen ja kiltti. Hilkka: Minä suomalaisena luulen, ettei hän ymmärtänyt, mitä kysyin, ja kysyn uudelleen. Najeeb: Kun lapseni haluaa maitoa, hän pyytää sitä minulta. Afgaaneilla on suuri sydän. Suomalaiset puhuvat suoraan. Hän myös nukkuu vieressäni. Hän totesi vain, että no, vähän sinne päin. Hilkka: Ja Migrin päätöksessä lukee, että Melisalla on niin hyvä verkosto, ettei hän tarvitse isäänsä… Kun tutustuimme, minulla ei ollut uskonnollisia tai rodullisia ennakkoluuloja, mutta minua jännitti, osaanko käyttäytyä niin, etten loukkaa muslimeja. Vaikka heillä ei olisi yhtään rahaa, pöytä on aina koreana. Kysyin kerran äidiltä, saako vaimoni äiti tulla käymään hänen luonaan. Siitäkin tulee mieli hyväksi, kun he ovat niin kauniita. Äiti sanoi, ettei se käy. Najeebissa ärsyttää: Hänessä ärsyttää epätäsmällisyys. Luulin tehneeni virheen, jota en saisi ikinä anteeksi, mutta kyllä minä sain. Hän ei pidä asiaa sisällään, vaan haluaa puhua kanssani. Teemme ruokaa, syömme ja käymme kaupoissa yhdessä. Äiti on vanha nainen, mutta auttaa aina meitä. Ihmettelen, miksi he eivät voi soittaa minulle, etteivät tule. Minä olisin suomalaisena vastannut naapurille, ettei se mitään haittaa, vaikka hevonen on musta! Silloin Najeeb on suora, jos olen tehnyt hänen mielestään jotain väärin. Suomalaiset miehet eivät osallistu niin paljon lastenhoitoon kuin he. Naapuri sanoo, että se kävisi kyllä muuten, mutta hän ei voi, koska hänen hevosensa on musta. N ajeeb: Suomalaisuudessa on monta hyvää asiaa
Valtakunnan ykköshomo Bloggari Eino Nurmisto, 29, jakaa tuoreessa Homopojan opas -teoksessaan tietoa, jollaista hän olisi itse kaivannut nuorempana. Teksti: Ruut Tolonen Kuva: Emilia Anundi Eino Nurmisto aloitti parikymppisenä Suomen ensimmäisen gaylifestyleblogin. 10 KYSYMYSTÄ. Alkuvuodet hän bloggasi anonyyminä
Se on pöyristyttävää. Mikä on romantiikan ja rakkauden merkitys sinulle. On totta, että homot nähdään pitkälti seksin ja eroottisen kulman kautta – ja itse otan ilon irti myös niistä oletuksista! Vaikka päällepäin homokulttuuri voi vaikuttaa kylmältä ja kovalta, löytyy sieltä hyvin romanttisiakin ja onnellisia suhteita. Välttämällä heteronormatiivista kielenkäyttöä esimerkiksi puhumalla kumppaneista eikä tyyliin ”sitten kun tytöt alkavat kiinnostaa poikia.” Neutraali kielenkäyttö antaa tunteen, että jokainen saa olla oma itsensä. Valitettavasti rasismia ja ylipäätään ulkonäkösyrjintää kuitenkin riittää. Itselleni netti on merkittävä siinäkin mielessä, että olen löytänyt kaikki kumppanini deittisovellusten kautta. On hyvä ilmaista, että homous on täysin ok, mutta suora kysely asiasta on herkästi kiusallista. Opettajan on syytä tiedostaa, että joka luokassa on todennäköisesti homoja vähemmistöt eivät ole vain kaukainen asia jossain muualla. 9 Millaisia tasa-arvotekoja kaipaat. 8 Entä koulu. Homotkin ajautuvat seksitavoissaan herkästi jonkinlaiseen valmiiseen muottiin, mutta on täysin itsestä ja kumppaneista kiinni, mitä kaikkea voi tehdä. Seksuaalivähemmistöistä puhuminen on arkipäiväistynyt ja tavallaan saatu maaliin, mutta saman pitäisi tapahtua myös sukupuolivähemmistöjen kohdalla. On paljon näkymättömiä ongelmia kuten se, että monet perhesuhteet voivat olla hankalia lapsen seksuaalisen suuntautumisen takia. Asian ei kannata antaa kasvaa liikaa pään sisällä, eikä homoudesta kertomisesta tarvitse tehdä dramaattista. Tein kirjan ajatuksella, että kerron siinä asioita, joista olisin itse nuorempana halunnut tietää enemmän. la homolla tiukassa. 1 Kutsut itseäsi valtakunnan ykköshomoksi. Antamalla lapselle tilaa ja vapautta olla oma itsensä ja olemalla asettamatta liikaa odotuksia. Transihmisiin kohdistuu, jos ei aina vihamielistä, niin ainakin humoristisen pilkallista suhtautumista. Jos lapsen elämä hämmentää vanhempia, sen aiheuttamaa ahdistusta ja pelkoa ei kannata kaataa lapsen päälle. Jos muutama vuosikymmen sitten seuraa haettiin puistoista ja vessoista, nykyisin kaikki ovat netissä. Ajattelutapa, jonka mukaan homot ovat automaattisesti suvaitsevaisia, istuu monel7 Kuinka perhe voi tukea homonuorta. Yleisesti ihan mukavasti. Tämän kylän homopoika -blogini perustamisajatuksena oli sekä saada että antaa vertaistukea. Kuuluu yleissivistykseen tuntea oma historiansa. ”Myös homojen keskuudessa valkoiset, keskiikäiset miehet asettavat mittarin normaalille. 4 Millaisia ongelmia homokulttuurin sisällä on. 3 Miten kaapista tulemisesta voisi tulla helpompaa. 2 Olet kirjoittanut blogia yhdeksän vuotta. 5 Jaat kirjassasi vinkkejä homoseksiin. Myös sellaisissa miehisyyden linnakkeissa, kuten puolustusvoimissa ja urheilumaailmassa, riittää työnsarkaa asenneilmapiirin muokkaamisessa. Nykyiselle 15-vuotiaalle ne ajat, jolloin homous oli rikos, ovat tosi kaukaisia. Jos heitä kritisoi, siitä saa kuulla. ” Maailman Kuvalehti 6/?2019 55. Nyt verkostoituminen on helppoa vaikkapa Instagramissa. 10 Homoudesta puhuttaessa korostuu usein seksuaalisuus. Omassa nuoruudessani viihdekulttuuri loi traagista kuvaa, jossa kaapista tullut nuori hylättiin ja joutui kadulle, mistä hän löysi rakkauden, joka kohta kuolikin aidsiin. Lähtökohtaisesti se on viime vuosina varmasti helpottunut. Sama lämmön tarve meillä kaikilla on, ja itselleni rakkauden merkitys on tosi suuri. Seksi on hauska ja normaali asia, merkittävä osa elämää. 6 Onko nykynuorten tarpeen tietää seksuaalivähemmistöjen aikanaan kokemasta sorrosta. Mikä on internetin merkitys sinulle. Se että asiat ovat nyt hyvin ei silti tarkoita, että niin olisi automaattisesti jatkossakin. Myös homojen keskuudessa valkoiset, hyvätuloiset, keski-ikäiset miehet asettavat mittarin sille, mikä on hyvää ja normaalia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana monet lainsäädännölliset asiat on saatu kuntoon, mutta se ei toki vielä tarkoita, että kaikki olisi hyvin. Se vähäinen seksivalistus mitä peruskoulussa annetaan, on kuitenkin heterokeskeistä, ja järjestöjen oppaat aiheesta taas ovat aika kankeakielisiä ja vieraannuttavia. Miksi niitä tarvitaan. Nuorempana oloni oli yksinäinen, kun somea ei vielä ollut nykyisessä mittakaavassa. Todellisuus on, että ei siitä yleensä seuraa mitään hirveää. Transihmisten aseman parantamisessa on paljon tekemistä niin lainsäädännöllisesti kuin asenteiden tasolla. Lasta ei pidä nyhtää ulos kaapista, vaan antaa hänen itse puhua sitten, kun hän on siihen valmis. Miten homoilla menee tämän päivän Suomessa. Itse aloin vain elää omaa elämääni tekemättä varsinaista kaapista tuloa
Hijabin käyttö ei automaattisesti tarkoita tiukkaa kotikuria ja järjestettyjä avioliittoja. Ystävällisyys, omien päähänpinttymien kyseenalaistaminen ja avoimuus ovat asioita, joiden avulla pääsee hyvin alkuun. Tarina on myös muistutus siitä, että ihmisistä ei kannata tehdä oletuksia yhden tai kahden piirteen perusteella. Vielä lisää haastetta suhteeseen tuo, jos osapuolet elävät hyvin erilaisessa yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Voimakas ja räväkkä Shirin on kiinnostava ja moniulotteinen hahmo. Lauluosuuksissaan Brahim pitää kuitenkin kiinni Sahara-soundin ilmeestä. Ensirakkaus ei koskaan päästä kokijaansa helpolla. Vielä avauskappaleessa tabal-rummut lyövät verkkaista tahtia ja melodia vaeltaa askeettisena. Huivia käyttävä Shirin on jo tottunut jättäytymään kaveriporukoiden ulkopuolelle ja suojautumaan loukkauksilta sulkeutumalla kuoreensa. Olisi upeaa, jos pystyisimme lopettamaan lokeroinnin ja luulemisen. Tarinassa kuvataan koskettavasti ja perusteellisesti sitä tunnemylläkkää, jonka kouriin Shirin joutuu. Nyt sahrawi-laulaja haluaa nostaa esiin melkein unohdetun tragedian: leirit ovat yhä siellä. Mika Kauhanen Rakkautta ennakkoluulojen varjossa 56 6?/?2019 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Shirinin maailma mullistuu, kun hän saa biologian kurssilla parikseen koulun koripallotähden, sikamaisen komean ”Ken-Barbie-kasvoisen” Oceanin. 9/11-päivän jälkeen elämä on kuitenkin muuttunut entistä vaikeammaksi. Mafi kuvaa taitavasti sitä, miten monimutkaista rakkaus voi olla vihan ja ennakkoluulojen keskellä. Unelmia pakolaisleiristä Kirja. Shirin on sisäistänyt yhteisön normit, joiden mukaan muslimitytön ja koriskingin ei kuulu tapailla. Nuoret tuntevat vetoa toisiinsa, mutta Shirin ei voi uskoa, että koulun suosituin tyyppi kiinnostuisi hänestä. Lisäväriä tuo vielä tytön intohimo, breakdance, jota tyttö harjoittelee veljensä ja tämän kavereiden kanssa. Brahim on kertonut kasvaneensa länsisaharalaisten pakolaisleireillä Algeriassa. 16-vuotias muslimityttö Shirin on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta on sukujuuriltaan iranilainen. Perhe on muuttanut tiuhaan paikkakunnalta toiselle paremman elämän toivossa, ja Shirin on joutunut vaihtamaan lukiota jo kaksi kertaa. Näin käy iranilaisyhdysvaltalaisen Tahereh Mafin nuortenromaanissa Rakkaus suurempi kuin meri. Breakdance on toimiva ja keskeinen elementti muutamissa juonenkäänteissä, ja muutenkin kuvaukset treeneistä ja battleista tuovat kaivattua kepeyttä välillä vähän raskaaksi käyvään vyörytykseen. Marjo Jääskä Levy. Sitten pinkaisevat mukaan sähäkät kitarat, sointuvaihdokset ja elektroniset vaikutteet, ja mitä pidemmälle levy etenee, sitä napakammin nakuttaa reggaen takapotku. Levyllään Brahim tekee uudenlaisia musiikillisia valintoja barcelonalaisystävänsä Amparo Sánchezin sparraamana. Neljä vuotta sitten Aziza Brahim valloitti maailmanmusiikkilistojen ykkössijat ja kiersi maailmaa, vieraillen myös Helsingissä Maailma kylässä -festivaalilla. Ristiriita yhteisön kirjoittamattomien sääntöjen ja omien roihuavien tunteiden välillä on repivä. Hänen uuden levynsä kansikuva tekee vaikutuksen – pieni tyttö hymyilee unelmien balettiasussa, vaikka pakolaisleirin teltat ja rauniot siintävät taustalla. Monet tytön tunteista ja ajatuksista ovat tuttuja kaikille (ensi)rakkauden kokeTahereh Mafi Rakkaus suurempi kuin meri Otava 2019 Suomennos: Leena Peltomaa Aziza Brahim Sahari Glitterbeat neille, vielä useammat liittyvät nuorten taustojen erilaisuuteen ja siitä nouseviin haasteisiin. Talebaniksi tai rättipääksi nimitteleminen on arkipäivää, samoin opettajien ja luokkakavereiden ylenkatse. Eriparisen rakkauden käsittelyssä sukelletaankin syvälle psykologisiin ulottuvuuksiin
Tomi Kristeri Maailma, jota ei ollut -näyttely Kansallismuseossa 18.10.2019–15.3.2020. Perulaisen Lambayeque-kulttuurin kullatusta kuparista valmistettu hautausnaamio. Kouluopetuksessa saamamme tieto Suomessa asuvista saamelaisista ja heidän tuhansia vuosia vanhasta historiastaan on edelleen olematonta. S&S, 2019. Ääneen pääsee myös uusi saamelaissukupolvi, joka osaa ja uskaltaa olla ylpeä taustastaan. Kirjassa ääneen pääsee myös uusi sukupolvi, joka osaa ja uskaltaa olla ylpeä taustastaan. Teos avaa saamelaisten kokemuksia ja mielenmaisemaa. Tästä syystä Kansallismuseon Maailma, jota ei ollut -näyttelyn nimi onkin osuva: se tuo esiin tuossa ajassa ja paikassa eläneiden ihmisten maailmaa olevaksi omana itsenään, ei vain osana eurooppalaisen kolonialismin kertomusta. Tässä lehdessä toisaalla Suomen Saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti suosittelee suuren mediahuomion saanutta kirjaa lämpimästi. Anni Valtonen Kukka Ranta ja Jaana Kanninen: Vastatuuleen. 1200 jaa. ”Ei olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että kaikki suuret mediat puhuvat siitä, miten saamelaisia on sorrettu”, hän viittaa kirjan vastaanottoon. Siksi Kukka Rannan ja Jaana Kannisen Vastatuuleen – Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta on niin merkittävät teos. SA A M EL A IS KI RJ A .W O RD PR ES S. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. FO N D A ZI O N E G IA N C A RL O LI G A B U E Maailman Kuvalehti 6/?2019 57. Lokakuussa ilmestynyt teos on ensimmäinen tietokirja, joka on tehty tiiviissä vuorovaikutuksessa saamelaisten kanssa, alkuperäiskansatutkimuksen eettisiä ohjeita silmällä pitäen. Eurooppalaisten saapuessa Amerikkaan näiden uniikkien kokemusmaailmojen arvoa ei kuitenkaan tunnustettu, ja tämän vuoksi ne pyrittiinkin hävittämään. Italiasta lainassa olevan esinekokoelman lisäksi näyttelyn yhteydessä on tarjolla myös luentoja, joita pitävät Latinalaisen Amerikan kulttuurihistorian tutkijat Harri Kettunen ja Antti Korpisaari Helsingin yliopistosta. Pakkosuomalaistamisen ohella teos perehtyy saamelaisten maailmankuvaan, yhteiskuntajärjestelmään ja kielikysymykseen. KULTTUURI Saamelaisista saamelaisten äänellä On hämmästyttävää, miten vähän tiedämme EU:n alueen ainoasta alkuperäiskansasta, saamelaisista. Kun joku jatkossa haluaa tietää saamelaisuudesta, on Laitilla vihdoin joku teos, jonka pariin ohjata kyselijä. C O M Eteläja Väli-Amerikan tuntematon puoli Ennen 1500-lukua Välija Etelä-Amerikassa kukoisti lukemattomia korkeakulttuureja, joilla oli omat, muusta maailmasta erillään kehittyneet tieteensä ja taiteensa
Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Kun korealaisen BTS-poikabändin Euroopan areenakeikkojen liput tulivat myyntiin kesällä 2018, satatuhatta lippua myytiin kymmenessä minuutissa. Tänä vuonna järjestetyn jatkokiertueen kaksinkertainen lippumäärä myi sekin loppuun noin viidessä tunnissa. BTS:n positiivinen viesti itsevarmuudesta ja kuvaus nuoren sukupolven ongelmista vetoaa korealaisyleisön lisäksi selvästi myös länsimaisiin nuoriin. Sosiaalinen media on keskeinen tekijä bändin suosion kasvussa. Kaikki korealaisesta elokuvasta ja muodista aina ihonhoitotuotteisiin on löytänyt uutta suosiota niin Pohjois-Amerikasta kuin Euroopastakin. K-pop on kuitenkin vain osa laajempaa ”korealaista aaltoa”, joka on pyyhkäissyt länsimaisen kulttuurikentän yli 2010-luvulla. Suosiosta kertoo myös se, että yhdysvaltalainen Timelehti nosti hiljattain bändin vuosittain julkaisemansa sadan merkittävimmän vaikuttajan listalle. Fanit ovat tulleet tunnetuiksi kampanjoistaan ja tempauksistaan, joiden tavoitteena on ollut nostaa bändin näkyvyyttä, mutta myös kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Tomi Kristeri Korea-fanitus yhdistää maailman nuoret ALL OVER PRESS Hip hopia ja elektropoppia yhdistävä BTS on onnistunut kerryttämään valtavaa suosiota juuri kotimaansa ulkopuolelta. 58 6?/?2019 Maailman Kuvalehti ILMIÖ. Bändin faniyhteisö BTS ARMY onkin hyvä esimerkki uudenlaisesta, täysin globaalista yhteisöstä. Valtava nettisuosio on avittanut yhtyettä rikkomaan useita kansainvälisiä musiikkiennätyksiä ja kiipeämään albumien myyntilistojen kärkeen
Meidän, jotka voimme puolustaa niitä turvassa, on löydettävä uusia ja tehokkaampia keinoja toimia niiden ihmisten tukena, joille periaatteiden puolustaminen tarkoittaa hengenvaaraa. Juuri nyt toivon, että Suomi EU:n puheenjohtajamaana tekee kaikkensa demokratian, ihmisoikeuksien ja rauhanomaisen kehityksen tukemiseksi Irakissa. ”I hmisiä tapetaan ja kaapataan. Tällä vuosikymmenellä rauhanomaiset mielenosoitukset ovat lisääntyneet kaikkialla maailmassa, mutta niiden voima saada aikaan muutoksia on heikentynyt. Suoran väkivallan lisäksi sortavat hallinnot tukahduttavat kansalaisyhteiskuntaa uusin, entistä hienovaraisemmin keinoin. Demokratian ja oikeusvaltion syntyminen on vaatinut ponnisteluja kaikkialla maailmassa, ja kaikkialla niiden säilyminen on haurasta. Nyt satoja mielenosoittajia on kuollut, tuhansia haavoittunut ja kadonnut, mutta väkivallasta huolimatta mielenosoitukset jatkuvat. Hallituksemme sulkee internetin, koska he toivovat, ettei kukaan saa tietää mitä he tekevät meille.” Näin kirjoitti irakilainen ystäväni vähän aikaa sitten. Irakin tilanne tuo pelottavalla tavalla mieleen Syyriassa vuonna 2011 alkaneet mielenosoitukset. Viimeisten vuosien aikana demokratia on haurastunut myös siellä, missä sitä on totuttu pitämään itsestään selvyytenä: Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Ne saivat alkunsa, kun salainen poliisi pidätti lapset, jotka olivat maalanneet seinään hallituksen vastaisia iskulauseita. Demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet eivät ole yhdenkään maantieteellisen alueen omaisuutta, vaan periaatteita, joita ihmiset eri puolella maailmaa ajavat nyt kaduilla. Viimeisten kuukausien aikana tuhannet ihmiset ovat lähteneet kaduille eri puolilla maailmaa, Libanonista Chileen ja Hong Kongiin. Yhteiskunnat ja tilanteet ovat erilaisia, mutta mielenosoittajia yhdistää vaatimus siitä, että ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa asioihinsa demokratian keinoin, ja hallinto kunnioittaisi heidän oikeuksiaan. Maailman Kuvalehti 6/?2019 59 Näkökulma. TE EM U U LL G RÉ N Elina Hirvonen Valtiot hiljentävät kansalaistensa äänen Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä. Poliisi ja sitä tukevat aseelliset järjestöt vastasivat ampumalla mielenosoittajia katoilta. Hän lähetti myös kuvan irakilaisesta miehestä, kädet ylhäällä ja päänsä yläpuolella kyltti, jossa lukee: Stop Killing and Kidnapping of Iraqi People. Demokratian ja oikeusvaltion syntyminen on vaatinut ponnisteluja. Ihmiset lähtivät rauhanomaisesti kaduille vaatimaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja pieniä muutoksia. Hallitus vastasi väkivallalla, ulkovallat sotkeentuivat tilanteeseen, ja seurauksena oli verinen sisällissota. Lokakuussa joukko irakilaisia nuoria kyllästyi köyhyyteen, työttömyyteen ja korruptioon, ja lähti kadulle vaatimaan päättäjiltä uudistuksia. ”Hänet kidnapattiin eilen”, ystäväni kirjoitti. Sosiaalisessa mediassa irakilaiset kirjoittivat mielenosoitusten poikkeuksellisesta tunnelmasta: ihmiset auttoivat toisiaan, poliittiset ja uskonnolliset jakolinjat oli unohdettu, tärkeintä oli rauhanomainen toiminta yhteisen päämäärän puolesta
Puolistoista vuotta myöhemmin Azerbaidžanin liitot potkitaan pois kattojärjestöstä liittokokouksen lähes yksimielisellä päätöksellä. Kuusi kuukautta myöhemmin 15 ihmistä kuolee tulipalossa. Vastalauseena sille, että liittokokous on myönnetty ihmisNeuvostoaikaisten rakennusten julkisivut on kaunistettu styroksista tehdyillä kuorilla. Olemme saapuneet Azerbaidžanin pääkaupunkiin Bakuun. Pauliina Savola 60 6?/?2019 Maailman Kuvalehti KUMMA KOLKKA Matkalla maailman laidoilla. Bussi kiitää pitkin neuvostoleveää katua. Liekkitornit näkyvät lähes kaikkialle kaupunkiin ja öisin ne muuttuvat valoshow’ksi. Tulipalon tuhoisuuden yhdeksi syyksi osoittautuu neuvostoaikaisten rakennusten julkisivujen “kaunistamiseen” käytetty helposti syttyvä styroksi. Azerijärjestöt puolustavat kiihkeästi presidentti ?liyevia ja syyttävät vangittuja toimittajia maanpettureiksi – samaisia, joita Amnesty kutsuu mielipidevangeiksi. Vasemmalla puolellani on pieteetillä parturoitua nurmikkoa rantapuistoineen ja mustana levittyvä Kaspianmeri, oikealla vilahtavat Louis Vuittonin ja Chanelin liikkeet. Myöhemmin luen, että noin kaksisataa neuvostoaikaista asuinrakennusta on saanut styroksikatteen Bakun kaunistaessa julkisivuaan vuoden 2015 Euroopan kisoihin. Yöllä loisteliaan näköiset kerrostalot katsovat kohti luksusostoskatua pimein silmin. Jalkakäytävät kiiltävät uutuuttaan. Myös kokouksen tarkkaan rakennettu julkisivu murtuu Kaukasian ihmisoikeustilannetta koskevassa keskustelussa. PA U LI IN A SA V O LA oikeusongelmistaan tunnettuun maahan, järjestöt ovat vaatineet Bakun liittokokousta edeltävän seminaarin keskiöön ihmisoikeudet. Välikohtaus marinoituu ilmassa. Valtavat kadut ovat muutamia ohikiitäviä autoja lukuun ottamatta hiljaisia. Parin päivän jälkeen näen selvemmin. Rakennusten julkisivut ovat sileitä kuin botoxin jäljiltä. Kokousmatkalla styroksikulisseissa Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa kulissit ovat kunnossa, mutta todellisuus niiden takana on karu. Osallistun Bakussa eurooppalaisten opiskelijoiden kattojärjestön liittokokoukseen. Horisontissa kolme metallista liekkiä kurottaa kohti taivasta
Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@fingo.fi Vt. Kukkaron hinta on 20 000 pesoa, viitisen euroa. ”Teimme aiemmin näitä kukkaroita muovista, nahasta ja luonnonmateriaalista. Nyt materiaalina ovat setelit.” Tähän tuotteeseen konkretisoituu hyytävällä tavalla Venezuelan tilanne. Seteleistä tuli pelkkää paperia Kuljen pohjoiskolumbialaisen Santa Martan rantakaupungin historiallisessa keskustassa, kun eteeni kadulla levittäytyy pitkä rivi käsityöläisiä. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 6 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu iSSn 1799-151x Ilmestymis päivä 12.12.2019 Seuraava numero ilmestyy 6.2.2020 Maailman Kuvalehti 6/?2019 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Otan käteeni roosan värisen kukkaron ja huomaan, että sen valmistusmateriaalina on käytetty rahaa – kymmenen bolivarin seteleitä. Naapurimaassa Venezuelassa ei enää voinut elää. Anni Valtonen TO M I KR IS TE RI Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Pilo on 47-vuotias ja saapunut Kolumbiaan vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa noin vuosi sitten. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Kumarrun tutkimaan lähempää yhden artesaanin myymiä tuotteita: pastellinsävyisiä punottuja kukkaroita ja laukkuja. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Huomautukset 14 päivän kuluessa. päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Nici Lönnberg, 050?317?6703 Toimitussihteeri Ruut Tolonen, 050 317 6706 Toimittaja Heidi Nummi, 050 317 6714 Ilmoitukset Anni Valtonen, 050?317?6717 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@fingo.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Fingo on 300 kehitysjärjestön yhteistyöjärjestö. Fingon toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Pilo-niminen venezuelalaismies kertoo tekevänsä yhtä pientä kukkaroa seitsemän tuntia. Nyt hän punoo kukkaroita ja laukkuja bolivarin seteleistä. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Hyperinflaatio on vienyt hänen kotimaansa valuutalta arvon
Ihmisoikeusliitto painottaa, että perusja ihmisoikeuksia tulee tukea ja edistää Suomessakin. ”Ihmisoikeudet eivät ole saavutettuja etuja, jotka aina pysyvät”, täydentää viestintäasiantuntija Reetta Helander. Ihmisoikeuksien omistautunut puolustaja Ihmisoikeusliitto Perustettu vuonna 1979 Motto: ”Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.” Jos järjestö olisi eläin, se olisi tietysti vahtikoira! Järjestön voi lakkauttaa, kun kaikkien perusja ihmisoikeudet Suomessa toteutuvat. Uusi kotimaa – uusien taitoja opettelua D AV ID ES TR A D A LA RR A Ñ ET A KATSO, JÄRJESTÖ Palstalla esitellään Fingon jäsenjärjestöjä. Synkkien pilvien välistä pilkistää kuitenkin myös valoa: Ihmisoikeusliiton jäsenmäärä on viime vuosina kasvanut roimasti ja vapaaehtoisia on tullut mukaan ihmisoikeustyöhön. 40-vuotista taivaltaan juhlistava Ihmisoikeusliitto haluaa kuitenkin muistuttaa, että myös kansainvälisillä mittareilla menestyvän Suomen pitää pysyä valppaana. Suomen kaltaisessa rikkaassa demokratiassa ihmisoikeusongelmat voivat tuntua etäisiltä. ”Joka päivä on taisteltava varsinkin piilossa olevia ihmisoikeusongelmia vastaan, sillä niitä ei välttämättä edes tunnisteta ongelmiksi”, sanoo Ihmisoikeusliiton vaikuttamistyön päällikkö Heli Markkula. Tomi Kristeri Maailman Kuvalehti 1/2020 ilmestyy 6.2. Euroopan maiden, kuten Puolan ja Unkarin ihmisoikeustilanteen taantuminen, huolestuttaa järjestöä: ”Tilanne heijastuu myös Suomeen esimerkiksi rasismin lietsontana ja poliitikkojen välinpitämättömyytenä kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita kohtaan”, Markkula sanoo. IH M IS O IK EU SL IIT TO. Ihmisoikeusliitto tekee työtä muun muassa riittävän toimeentulon takaamiseksi, tyttöjen sukuelinten silpomisen ja kunniaväkivallan ehkäisemiseksi ja sekä yleisen ihmisoikeustietoisuuden lisäämiseksi. Seuraavassa numerossa teemana koulutus Seksuaalikasvatusta kolumbialaiskylässä Kuvareportaasi: Balettia brasilialaisessa favelassa Millaista tulevaisuutta kouluissa nyt rakennetaan
Me uskomme, että hyvissä kaupungeissa autetaan kaveri kadulta jaloilleen. Tilaa Iso Numero joululahjaksi! Iso Numero tarjoaa mahdollisuuden toimeen tuloon ihmisille, joiden on vaikea tai mahdotonta saada sitä muualta. Lukemista ja hyvää joulumieltä samassa paketissa! Osta kadulta tai tilaa lehti: holvi.com/shop/isonumero PS. Tarjous on voimassa kun tilaat 3 tai 10 seuraavaa lehteä. Tilaa joulukuussa lehti itsellesi ja saat elokuussa ilmestyneen Ison sarjakuva numeron kaupan päälle. Jos haluat lehden yrityksesi tai järjestösi toimistoon, niin ota yhteyttä tuula.ketola@isonumero.fi. Jokaisen kotiin tilatun lehden pussittaa lehden myyjä, joka saa työstä tuntipalkkaa