7 2017 6,90?€ Kullan kallis Kävimme kodeissa ympäri maailmaa – myös pakolaisteltoissa, konteissa ja kadulla. TEEMA: KOTI. Tee ma : Kot i Ma ailm an Ku vale hti 7/2 017 Vierailu Kakuman pakolaisleirillä: ”Mitä elämää tämä on?” Mitä tapahtuu, kun kotisohvan tarjoaa tuntemattomalle
Kiitos kun luet Maailman Kuvalehteä, olet kiinnostunut maailmasta, kehityksestä, ihmisistä, kul uurista ja ympäristöstä – sinun kaltaisten ihmisten varassa on meidän kaikkien tulevaisuus. Joka tapauksessa kiitos Sinulle! Toimitus toivo aa sinulle ja läheisillesi oikein rauhallista, ihanaa ja lämmintä joulunaikaa ja onnellista vuo a 2018! Terveisin, Laura ja Anni Tilaa lahjaksi! 29 € * Ta lo us tu tk im us : M aa ilm an Ku va le hd en lu ki ja tu tk im us 20 17. Tiedämme, e ä Maailman Kuvalehteä lukevat tiedostavat ja avarakatseiset ihmiset. Ilman noita lukijatutkimuksen lukuja, emme edes kehtaisi pyytää – mu a nyt kainosti kysymme. He arvostavat kul uuria ja haluavat vaiku aa maailmaan. Meillä on ilo ja kunnia palvella juuri teidänkaltaistanne lukijakuntaa! Olemme ilmeisesti myös jossain määrin onnistuneet siinä, sillä tänä vuonna toteutetussa lukijatutkimuksessa 93 prosen ia lukijoista kertoi olevansa tyytyväinen lehteen. He haluavat tehdä ee isesti ja ekologisesti oikeita valintoja. Olemme iloisia, e ä peräti 89 prosen ia teistä lukijoista on keskustellut lehden aiheista muiden ihmisten kanssa. Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 Ilahduta läheistä ja tilaa lahjaksi Maailman Kuvalehti. Siitä alkaa muutos kohti parempaa maailmaa! Tutkimuksesta saimme ajatuksen pyytää teiltä yhtä asiaa: 84 prosen ia teistä lukijoista kertoi olevansa valmis suosi elemaan Maailman Kuvalehteä ystävälle. * Otamme nämä hienot tulokset nöyrästi vastaan ja pyrimme edelleen ensi vuonna vastaamaan toiveisiinne mahdollisimman hyvin tuo amalla laadukasta journalismia, tarjoamalla uusia näkökulmia, upeita valokuvia ja kiinnostavia puheenaiheita ympäri maailmaa. Käytä hyväksi valmis lahjakortti ja tilaa lehti osoitteesta maailmankuvalehti.?/joulu Hyvä lukija, Et arvaakaan, kuinka tärkeä meille olet. Voisi eko oikeasti näin joulun alla tehdä sen – tai vaikka tilata lehden lahjaksi ystävälle, sukulaiselle, perheenjäsenelle tai kummilapselle
Samalla hän sai mahdollisuuden tutustua Kakuman pakolaisleiriin. Kenia 38–45 Toivon ja unohduksen takamailla JU H O PA A V O LA Toimittaja Juho Paavola osallistui Suomen ulkoministeriön järjestämälle Kehitysakatemian jatkokurssille Keniassa. ”Valehtelisin, jos sanoisin, ettei antoisinta matkassani ollut kuoppainen päällystämätön kiitorata. Maailman Kuvalehti 7 / 2017 3. ”Ihmisyyteen nimittäin kuuluu se, että selitämme, kerromme ja perustelemme asioita omista lähtökohdistamme, mieluummin omien etujemme mukaan. Lauseen voi halutessaan ymmärtää väärinkin, mutta tarkoiTarinan takaa tan sitä, että tällaisilla retkillä oppii ymmärtämään, kuinka arvokas asia taskussa oleva Suomen passi on.” Paavola sanoo sisäistäneensä juttukeikallaan sen, että journalismiin kuuluu tarkistaminen ja epäily silloinkin, kun haastateltava on heikko ja altavastaajana maailmassa. Sillä oli kuriositeettiarvonsa, sillä en ollut laskeutunut sellaiselle ennen. Köyhyys itsessään sen enempää kuin vaurauskaan ei tee ihmisestä moraalisesti puhdasta.” Anni Valtonen Juho Paavola Enemmistö pakolaisista kulkee ison osan pakomatkastaan jalan tai liftaten Kenian rajalle, mistä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n työntekijät poimivat heidät kyytiinsä. Myöhemmin sama kiitorata antoi minulle mahdollisuuden lähteä Kakumasta pois, kun taas tapaamani ihmiset jäivät sinne
Suomi-Maailma 30 Vierailimme Suomeen muualta muuttaneiden kodeissa. Suomi-Maailma 20 Mitä tapahtuu, kun kotioven avaa ventovieraalle sohvasurffarille. 4 7/ 2017 Maailman Kuvalehti. Tässä numerossa Irak-Suomi 56 Poliitikko ja syöpätutkija Veronica Kalhori on taustaltaan Lähi-idästä saapunut pakolainen ja lukutaidottoman äidin tytär. Mitä tulijat tuovat mukanaan. Jututimme vieraanvaraisuusverkostoihin kuuluvia ihmisiä. Maailma paloina 6 Kun kuolleet somalit eivät kiinnosta 7 Yläfemmat Nicaragualle 8 Tuhlaajapojalle historiallinen tuomio 9 Lorin silmät sumensivat ihmisten järjen 10 Elämme raivon aikakautta 11 Kolumni Ozan Yanar 12 Maailma nyt Öljyä ilmaston kustannuksella Lukujutut 14 Välähdys Kotona Nepalissa 16 Henkilökuva Aktivisti Riikka Theresa Innanen 20 Sohvasurffarit 28 Rakkaat tekevät kodin 32 Kylässä ekspattien luona 36 Koditon hyvinvointi valtiossa nimeltä Kanada 38 Kuvareportaasi Toivon ja unohduksen takamailla 46 Essee Kivempia taloja, kiitos! Ihmiset ja ilmiöt 49 Katso, järjestö! Emmaus 50 Matkalla Seksiä aikuisten leikki puistossa Kolumbiassa 51 Kolumni Elina Hirvonen 52 Arviot 53 Ilmiö Kotina kontti 54 Kulttuuri Erilaiset-näyttely 55 Kohtaamisia Torez Sam Omoll 56 10 kysymystä Veronica Kalhori 58 Ruoka Maailman ihanin mannakakku 60 Kentältä 61 Mistä tämäkin on. Mikä tekee kodista kodin. 62 Absurdistan Kannen kuvat: iStock, kuvankäsittely Teemu Kumpulainen Tämän sivun kuvat ylhäältä myötäpäivään: Eeva Anundi, Emma Vepsä, Eeva Anundi Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö
He tuntevat kaupungista jonkun, sukulaisen tai ystävän. Hän on tehnyt töitä 68 maassa, kehittänyt asumista ja elinolosuhteita konfliktien sekä luonnonkatastrofien keskellä ja työskennellyt slummeissa köyhyyden vähentämiseksi. E ttä omassa kodissa on vessa ja siinä ovi, jonka voi asioidessaan sulkea. Kurjat asuinolosuhteet ja slummiutuminen eivät ole tulevaisuudessa helpottamassa – päinvastoin. Tarpeet toimitetaan kadun varressa tai kauempana sijaitsevassa yhteiskäymälässä. ”Suurin haaste ovat kaupungit, jotka kasvavat hallitsemattomasti ja luovat ihmisille turvattomuutta. Kaupungin uudet asukkaat päätyvät usein turvattomille asuinalueille, jotka ovat jo täpötäynnä ihmisiä. Ihmiset tulevat kaupunkiin töihin. Slummiutumisen syyt ovat monimutkainen vyyhti kasvavaa eriarvoisuutta, korruptiota ja huonoa hallintoa. Peppercorn muistuttaa, että slummit ovat kaikesta huolimatta täynnä elämää, hedelmäkojuja, kännykkämyyjiä ja leikkiviä lapsia. Edistystä on tapahtunut myös Ghanassa, Senegalissa ja Ugandassa. Esimerkiksi Tunisia on saanut slummit hävitettyä. Kaikilla maailman ihmisillä on oikeus turvalliseen kotiin. Ne ovat koteja. YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa asuminen, sanitaatio ja puhtaan veden saanti on nostettu kestävän kehityksen edellytyksiksi. Jo pienillä muutoksilla elämänlaatua voidaan parantaa: kaupungit voivat luovuttaa lisää maata asuinkäyttöön, yhdenmukaistaa lainsäädäntöä ja varmistaa asukkaille puhtaan veden. Maailman Kuvalehti 7 / 2017 5 Pää kirjoitus. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana suurin osa maailman väestönkasvusta tapahtuu matalan tai keskimääräisen tulotason kaupungeissa. Tai että hanasta tulee vettä. Kaikki maailman maat ovat sitoutuneet siihen, että viimeistään vuonna 2030 kaikilla maailmassa olisivat nämä asiat kunnossa – eivätkä ne enää olisi luksusta. Toivottomuuteen ei kuitenkaan ole syytä. Asuinolosuhteet voivat olla kauheat”, kertoi Peppercorn Yalen yliopiston Yale Insights julkaisussa viime syksynä. Ihmisten kodit, talokyhäelmät, on tehty aaltopellistä ja vain harvoin niissä on käymälä tai juokseva vesi. Afrikassa kaupunkien asukkaista jo 62 prosenttia asuu slummeissa. Lähes 40 prosenttia kaupunkiväestön kasvusta tapahtuu slummeissa. Esimerkkinä Peppercorn mainitsee Bangladeshin pääkaupungin Dhakan, joka on paitsi yksi tiheimmin asutuista myös yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista. Näistä asioista meitä haluaa muistuttaa valokuvaaja ja globaalin kehityksen asiantuntija Ira Peppercorn. He ajautuvat pimeisiin töihin. Lattia voi olla sementtiä, mutta useimmiten se on savea ja mutaa. Ruoka tehdään savuttavilla liesillä. Kaupunkisuunnittelu, rakennusmääräykset ja peruspalvelut puuttuvat. Laura Häkli Luksusta on… M IL KA A LA N EN Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden vastaava päätoimittaja
Räjähteillä lastattu kuorma-auto räjäytettiin ruuhkan keskellä. Sosiaalinen media ei myöskään täyttynyt myötätunnon viesteistä. Mogadishun isku lukeutuu verisimpiin nykyhistoriassa. Yli 350 kuollutta, lähes 230 loukkaantunutta ja kymmeniä kateissa. Ympärillä tuhoutui niin poliitikkojen suosima hotelli, korkea toimistorakennus, Punaisen Puolikuun päämaja kuin lukuisia kauppoja ja ravintoloita. Ja siksi se olisi ansainnut myös enemmän huomiota. Tuhon määrää on lähes mahdotonta kuvitella. Kuolleiden joukossa oli bussillinen alakoululaisia. Somalian pääkaupungissa Mogadishussa tehtiin lokakuussa järkyttävä terrori-isku, joka oli yksi tuhoisimmista iskuista vuosiin koko maailmassa. Silti länsimaiselta medialta kesti kauan tajuta, että kyseessä on uutinen. 6 7/ 2017 Maailman Kuvalehti Maailma paloina. ”Kuinka monta kuollutta somalia vaaditaan, että sympatian määrä olisi sama kuin oman kodin lähellä tehdyissä iskuissa. Näyttää siltä, että 358 ei ainakaan riitä”, somalialainen Nadifa Mohamed kirjoitti The Guardianissa. Kun kuolleet somalit eivät kiinnosta M O H A M ED A B D IW A H A B / A FP / LE H TI KU VA Koonnut Mimosa Hedberg Mogadishun räjähdys oli niin voimakas, että ruumiit paloivat tunnistamattomiksi, ja useat loukkaantuneet menettivät raajojaan. Jos verrataan Mogadishun terroritekoa tänä vuonna tapahtuneisiin iskuihin Euroopassa, Barcelonan iskussa elokuussa kuoli 13, Lontoon parlamenttitalon läheisyydessä tapahtuneessa iskussa kahdeksan, keväisessä Manchesterin pommi-iskussa 22 ja Tukholmassa huhtikuussa neljä
Ikää lisää! Keski-Amerikassa sijaitseva Nicaragua sekä konfliktin repimä Syyria ovat liittyneet viimeisimpinä maina Pariisin ilmastosopimukseen. Aiemmin Nicaragua oli kriittinen sopimusta kohtaan, sillä sen mielestä sopimuksen asettamat tavoitteet eivät olleet riittäviä. Kun katsotaan Maailmanpankin vuoden 2015 lukuja, Afganistanissa syntyneiden tyttöjen eliniänodote oli 65 ja poikien 62 vuotta. Tämä tarkoittaa, että maailmassa on enää yksi maa, jota ilmasto ei järin kiinnosta: Yhdysvallat. Yläfemmat Nicaragualle siitä, että se haluaa läntisen pallonpuoliskon toiseksi köyhimpänä valtiona satsata ilmastoon, ja Syyrialle siitä, että sisällissodan tuoksinnassa ilmasto silti kiinnostaa. Varsinkin, kun maailman mahtavimmalta valtiolta ei löydy siihen rahkeita. Keski-Afrikan tasavallassa vastaavat luvut olivat tytöille 53 ja pojille vain 50 vuotta. Maailman Kuvalehti 7 / 2017 7 MAAILMA PALOINA. G lo ba al i ke sk ia rv o S in ga po re , ty tö t S uo m i, ty tö t A fg an is ta n, ty tö t K es ki -A fr ik an ta sa va lt a, ty tö t Es pa nj a, ty tö t 86 81 85 65 53 80 62 50 71,4 84,1 78,4 S in ga po re , po ja t S uo m i, po ja t A fg an is ta n, po ja t K es ki -A fr ik an ta sa va lt a, po ja t Es pa nj a, po ja t Lähteet: Maailmanpankki ja Tilastokeskus Tilastokeskus julkaisi vastikään tuoreet eliniänodotteet, jotka olivat Suomessa vuonna 2016 pojille 78,4 vuotta ja tytöille 84,1 vuotta. Singaporessa tyttöjen elinajanodote oli 85 ja Espanjassa 86 vuotta, poikien puolestaan ensimmäisessä 80 ja jälkimmäisessä 81. Siispä ainakin tässä tilastossa maailma tuntuu tallaavan oikeaan suuntaan. Joissakin maissa porskutetaan Suomen ohi. Maailmanterveysjärjestö WHO:n mukaan keskimääräinen eliniänodote globaalisti on 71,4 vuotta. Yläfemmat Nicaragualle ja Syyrialle Elinajanodotteet maittain, vuotta Maailman sana Bona sort! Ilmaisu on katalaania, ja sitä käytetään hyvän onnen toivotuksena. Nyt Nicaraguan presidentti Daniel Ortega ja hänen vaimonsa, varapresidentti Rosario Murillo sanovat yhteislausumassa, että ”vaikka Pariisin sopimus ei olekaan ihanteellinen sopimus, on se ainoa väline, joka tällä hetkellä mahdollistaa yhtenäisyyden pyrkimyksissämme.” Bashar al-Assadin hallitsema Syyrian diktatuuri ei myöskään aiemmin osoittanut kiinnostuksen merkkejä sopimuksesta, kunnes se yllättäen Bonnin ilmastokokouksen yhteydessä ilmoitti allekirjoittavansa sopimuksen. Suomalaiset elävät siis keskimäärin jo varsin kypsään ikään, mutta vastaavat luvut maailmalla eivät ole yhtä hohdokkaita. Kyseinen globaali keskiarvo kasvoi viidellä vuodella vuosien 2000 ja 2015 välillä, mikä kuvaa vauhdikkainta kasvua sitten 1960-luvun. Vuoteen 2015 verrattuna poikien elinajanodote lyheni 0,1 vuodella ja tyttöjen pysyi samana
Miehelle rävähti myös 30 miljoonan euron sakot. Hän tuhlasi rahat luksushyödykkeisiin, urheiluautoihin ja pariisilaiseen kartanoon. Soros on ollut vahva liberaalien arvojen puolesta puhuja, ja hän tuki muun muassa Hillary Clintonin presidentinvaalikampanjaa. Hyväntekijä jakaa hyvää Kohti parempaa Joka päivä noin 250 000 ihmistä ympäri maailmaa taistelee itsensä pois äärimmäisen köyhyyden kierteestä. Teodoro Nguema Obiang Mangue tuomittiin julkisten varojen käytöstä kolmeksi vuodeksi vankilaan. Kerrotaan, että kalliin maun omaava varapresidentti osti köyhän Päiväntasaajan Guinean rahoilla muun muassa Michael Jacksonin kuuluisan hanskan. Obiang ei ilmaantunut oikeudenkäyntiin, joten hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen poissaolevana. Tapauksen ranskalaisoikeuteen vienyt Transparency International pitää tuomiota tärkeänä virstanpylväänä ja voittona kansalaisjärjestöjen työssä. Nyt Ranskassa on luettu historiallinen kavallustuomio Obiang nuoremmalle, uutisoi BBC . Obiang sai tuomion maansa julkisten varojen käytöstä yli 150 miljoonan euron arvosta. ”Tämä on vahva signaali korruptoituneille johtajille kaikkialla maailmassa siitä, ettei ison luokan korruptio jää rankaisematta”, sanoi Transparency Internationalin toiminnanjohtaja Patricia Moreira. Tuhlaripojalle historiallinen tuomio Päiväntasaajan Guinea on rutiköyhä Länsi-Afrikan maa, vaikka sillä riittää rikkauksia, kuten öljyä. Unkarilaissyntyinen hyväntekijä ja sijoittaja George Soros on lahjoittanut 18 miljardia dollaria ihmisoikeusjärjestölleen, kertoo The Guardian. Soroksen tuorein lahjoitus edustaa valtaosaa miehen omaisuudesta, jonka arvoksi on arvioitu noin 23 miljardia. Muhkea lahjoitus muuttaa avunannon kenttää ja tekee Soroksen Open Society Foundations -järjestöstä maailman kolmanneksi suurimman heti Bill ja Melinda Gatesin järjestön ja Wellcome Trustin jälkeen. Lähde: UNDP A M A N D A V O IS A R D / U N PH O TO / FL IC KR ST EP H A N R O EH L / FL IC KR 8 7/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA PALOINA. Presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo on pisimpään palvellut valtionjohtaja Afrikassa. Kerrotaan, että Obiang osti myös edesmenneen Michael Jacksonin kuuluisan hanskan. Hyväntekijä ei ole kuitenkaan kaikkien suosiossa, sillä Soros on ajautunut törmäyskurssille Unkarin jyrkän oikeistohallituksen kanssa yliopistojen asemasta ja lehdistönvapaudesta. Perhettä on pidetty härskinä julkisten varojen käyttäjänä. Tapaus on ensimmäinen kolmesta Ranskassa käynnistetyistä tutkinnoista, joissa pitkäaikaisia Afrikan johtohahmoja epäillään korruptiosta. Koko elämänsä aikana mies on ehtinyt lahjoittaa järjestölleen jo yhteensä 32 miljardia dollaria. Hänen poikansa Teodoro Nguema Obiang Mangue on maan varapresidentti ja entinen maatalousministeri. Hänen omaisuutensa on takavarikoitu
Näin näyttäisi olevan tapahtumassa hidaslorille, puoliapinalajille, joka viihtyy Kaakkois-Aasian viidakoissa, kirjoittaa yhdysvaltalainen Vice-julkaisu. Surullinen fakta on, että 80 prosenttia kaapatuista hidasloreista kuolee jo ennen kuin ne selviävät kaupattavaksi asti. Ostajia ei ole vaikea löytää, sillä esimerkiksi Indonesiassa jo yli 40 prosentilta väestöstä löytyy älypuhelin taskustaan. Siksi tietoisuuden lisääminen on keskeistä lorien ja muiden uhanalaisten eläinten pelastamisessa. Oli olento kuinka suloinen tahansa, se ei kuulu häkkiin. Mutta mitä tapahtuu, kun viraaliksi mennyt Youtube-video auttaa ajamaan uhanalaisen lajin sukupuuttoon. Internet on täynnä videoita mitä pörröisemmistä olennoista tekemässä hupsuja asioita. Indonesiassa laiton villieläinkauppa on nelinkertaistunut sitten vuoden 2010 ja sen arvo on vuositasolla jo miljardin dollarin luokkaa. Nyt salakuljettajat kauppaavat otuksia perinteisten paikallismarkkinoiden sijaan jo avoimesti Facebookissa. Ongelmaan on vaikeaa puuttua, sillä myyjiä on paljon ja he toimivat useilla eri alustoilla. Harva katsoja tietää, että kyseessä on eläimen puolustusmekanismi. Kun lorivideot lähtivät leviämään, räjähti myös niiden laiton nettikauppa. Videolla suloinen otus nostaa kutittaessa käpälänsä ilmaan. Ihmiset eivät voi vastustaa isoista silmistään ja ihmismäisistä käpälistään tunnettuja karvapalloja. Lorin silmät sumensivat ihmisten järjen PA U L W IL LI A M S / FL IC KR Maailman Kuvalehti 7 / 2017 9 MAAILMA PALOINA. Vuosia laji oli vähän tunnettu, kunnes vuonna 2009 muuan kutitteluvideo nousi viraaliksi
Ei kovin hyvää, arvioi Carnegie Europe -ajatushautomon tutkija ja Warwickin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Richard Youngs. Mutta on myös protesteja, jotka tehoavat.” Esimerkiksi Youngs nostaa Etelä-Korean protestit, joiden lopputulos oli, että presidentti Park Geun-hye joutui jättämään tehtävänsä. Youngs puhuu raivon aikakaudesta, age of rage. ”Mutta nyt monet niistä ongelmista, joita kansalaisyhteiskunnat kokevat etelässä, ovat näkyvillä myös täällä pohjoisessa”, Youngs sanoo. Hienovaraisempia merkkejä on nähtävissä myös vaikkapa Britanniassa, Ranskassa ja Espanjassa. Suomalaisille koti on ehdottomasti vaarallisin paikka olla. Hän mainitsee esimerkeiksi Unkarin ja Puolan, joissa politiikka on räikeän demokratianvastaista, järjestöjen toimintaa säädellään tiukoilla laeilla ja populismi nousee. Toisaalta kaukana ovat ne ajat, kun aktivistiryhmät matkustivat WTO:n ja Naton huippukokouksesta toiseen. Niitä järjestetään niin autoritäärisissä valtioissa kuin demokratioissakin: Venäjältä Ukrainaan, Thaimaasta Keniaan. Tätäkin tapahtuu, mutta aktivismi on nyt Youngsin mukaan paikallisempaa. Myönteisiäkin asioita tapahtuu. tapaturmaa sattuu suomalaiskodeissa vuosittain. Youngsin mukaan aiemmin oli vallalla ajatus, että etelän kansalaisyhteiskuntien tulisi ottaa mallia pohjoisen menosta. Elämme raivon aikakautta Politiikkako ei muka kiinnosta. Ihmiset protestoivat enemmän kuin vuosikymmeniin. Youngsin mielestä on väärinkäsitys, ettei politiikka kiinnostaisi ihmisiä. Lähteet: Unicef, WHO, Punainen Risti, THL MAAILMA PALOINA 10 7/ 2017 Maailman Kuvalehti. Youngs kehottaa Euroopan johtajia valppauteen. ”Jos he eivät ole tätä oppineet, niin tulevaisuus on täynnä valtavia protesteja.” Mimosa Hedberg Mitä kuuluu eurooppalaisille kansalaisyhteiskunnille. Tämä tekee niistä ketteriä: mielenilmaus voi alkaa pienestä arkisesta asiasta, kuten Egyptissä vaikka leivän hinnasta, ja paisua hallituksen vastatoimien myötä valtavaksi poliittiseksi näytelmäksi. Protestien toistuvuus ja laajuus ovat ennennäkemättömiä. ”Vaikuttamista ei ehkä tehdä enää niin paljon puolueiden tai järjestöjen kautta, vaan pienempiä liikkeitä mobilisoiden.” Protestit ovat spontaanimpia, osaksi sosiaalisen median myötä. Ja suuressa osassa tapauksista tämä onkin totta. M IM O SA H ED B ER G Maailman lukuja Koti ei ole kaikille turvallinen paikka, sillä… ...lähes lasta kokee säännöllisesti väkivaltaista kuritusta kotonaan. ”Jotkut väittävät, että protestit synnyttävät paljon melua, mutta vähän muutosta. Pahimmat kriisit näyttävät olevan EU:ssa takana, joten nyt olisi keskityttävä integraatioon, ja otettava kansalaisyhteiskunta mukaan. Professori Richard Youngs vieraili marraskuussa Helsingissä, kun hän saapui puhumaan Kepan järjestämään kehityspoliittiseen päivään. Protesteja on nyt ympäri maailmaa enemmän kuin vuosikymmeniin. suhteessa olleesta naisesta maailmanlaajuisesti kertoo, että he ovat kokeneet fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa oman kumppaninsa toimesta
Kollegani, jo pitkään palvellut kansanedustaja, oli paneelin ylivoimainen stara, joka dominoi keskustelua hyvällä tavalla. Ettei hän ollut terävimmillään. Tämän oivallus antaa lohtua ja toivoa. Obaman tapaaminen oli jännittävä ja ainutlaatuinen. Kun heitä kuullaan, kun he pääsevät jakamaan asioitaan ja tunnistavat itsensä toisissaan.” Näin totesi Barack Obama ensimmäistä kertaa järjestetyssä Obama Summit -tapahtumassa Yhdysvaltain Chicagossa lokakuun lopussa. Samalla näin, kuinka paljon molemmat Obamat ovat etsineet omaa polkuaan. Yleisö oli lumoutunut hänen esiintymisestään. Minulla oli etuoikeus osallistua tapahtumaan ainoana suomalaisena kutsuvieraana. Hän oli kuin yksi meistä, helposti lähestyttävä ja muut huomioon ottava. Y hdysvaltain ex-presidenttipari merkitsee minulle paljon. Obama Summitin tunnelma oli rento. Hänen välittömässä läheisyydessään treenasi moni hotellin asukas. Barack ja Michelle Obaman säätiö Obama Foundation kokosi yhteen eri yhteisöjen aktiivisia toimijoita: ihmisoikeusaktivisteja, start up -yrittäjiä, poliitikkoja ja toimittajia. Heti toisessa kohtaamisessamme hän totesi ”You’re the MP, I know”, kun yritin muistuttaa, kuka olen. Sen löytäessään he ovat parantaneet ihmisten arkea huomattavasti. Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja Vihreiden kansanedustaja. Tilaisuus oli valtavan inspiroiva. Silloin oivalsin, että jopa pitkäaikaiset poliitikot, jotka ovat tehneet pitkän uran, voivat tuntea välillä epävarmuutta. Puheessaan hän vitsaili, että onneksi hänen aikanaan ei ollut somea. Ensimmäisen päivän aamuna Barack Obama löytyi hotellin kuntosalilta. Kun paneelin jälkeen menin kehumaan häntä, hän voivotteli kuinka hänen olisi pitänyt olla parempi. Barack Obama saattoi ilmestyä paikalle kahvikuppi kädessä. Heidän työnsä tasa-arvon ja sosiaalisten asioiden edistämiseksi ovat olleet äärettömän tärkeitä. Kontrasti nykyisen presidentti Donald Trumpin arvoihin ja toimintatapoihin on valtava. Barack ja Michelle Obama ovat voittaneet sydämeni puolelleen. Mitä enemmän olen tavannut ansioituneita vaikuttajia, sitä useammin olen huomannut heidän olevan aivan tavallisia ihmisiä, pelkoineen ja epävarmuuksineen. Tavoitteena oli pohtia, millä tavoin saisimme aikaiseksi yhteiskunnallista muutosta. Maailman Kuvalehti 7 / 2017 11 Näkökulma. Michelle Obama tiivisti sen hyvin: ”Oma ääni pitää löytää ja sen löytämiseksi pitää tehdä paljon työtä”. Tajusin, kuinka tärkeää on nähdä esikuvansa ja maailmanhistoriaan jälkensä jättäneen merkkihenkilön olevan aivan tavallinen ihminen. He ovat saattaneet epäonnistua pyrkimyksissään, mutta ovat silti jatkaneet eteenpäin. Ymmärsin, että muutos voi lähteä meistä jokaisesta. Kenenkään ei tarvitse muuttua superihmiseksi tehdäkseen jotain merkittävää. ”Tavalliset ihmiset paikallisissa yhteisöissään voivat saada aikaan hienoja asioita, kun heille annetaan mahdollisuus. Hän kulki rentona ja keskittyi treeniinsä. Muuten nettiin olisivat jääneet villit nuoruuden seikkailut, ja olisi ollut vaikeaa päästä presidentiksi. Ozan Yanar Barack ja minä punttisalilla TE EM U U LL G R ÉN Maailmanhistorian merkkihenkilötkin ovat tavallisia ihmisiä. Kansanedustajana olen tehnyt saman huomion aiemminkin. Muistan yhä erään paneelin ennen pääsyäni eduskuntaan
Teksti Elina Venesmäki 12 7/ 2017 Maailman Kuvalehti MAAILMA NYT. Oikeudessa selvitetään, saako Norja laajentaa öljyteollisuuttaan vai pitääkö sen suojella kansalaisiaan ilmastonmuutokselta. Öljyä ilmaston kustannuksella. Vastaavanlaisia oikeusjuttuja on maailmalla vireillä useita
Luvat on myönnetty sen jälkeen, kun maa allekirjoitti YK:n Pariisin ilmastosopimuksen. ”Meidän pitäisi voittaa. Noin 60 prosenttia rekisteröitävistä autoista on Norjassa sähköautoja, ja Norja on sähköautomaiden ykkönen. ”Olemme valmistelleet Norjan osallisuutta Pariisin sopimuksesta ajatuksella, että saavutamme ilmastotavoitteet, vaikka pidämme kiinni myös vahvasta ja kilpailukykyisestä öljyteollisuudestamme.” Norja on pieni Pohjoismaa, joka on rikastunut öljyllä. Norja oli ensimmäisiä sopimuksen allekirjoittajia. Valtiovallan vastuulla on toimia niin, että nämä periaatteet toteutuvat.” Norjan valtion puolesta oikeutta käy öljyja energiaministeriö. Tiede on vahvasti puolellamme. Sen mukaan Hollanti ei voi olla tekemättä osuuttaan vedoten siihen, että muut maat eivät leikkaa päästöjään. Seuraavassa oikeusasteessa tapaus tulee käsittelyyn ensi vuoden alkupuolella. Hollannin Urgendan oikeusneuvonantaja Dennis van Berkelin mukaan Norjan tapaus ei poikkea paljoakaan Hollannin oikeusjutusta. Näissä haasteissa kansalaiset vaativat valtioita pitämään kiinni velvollisuudestaan suojella kansalaisiaan ilmastonmuutokselta. Greenpeacen Gulowsen ymmärtää, että öljy on maalle tärkeä, eikä hän edes ehdota öljyntuotannon lopettamista. Syyskuun parlamenttivaaleissa valta säilyi tähänkin asti valtaa pitäneillä eli öljytuotantoa kannattaneilla. Kanteen takana oli ympäristöjärjestö Urgenda, jonka mukaan Hollanti ei ole tehnyt tarpeeksi kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi ja kansalaistensa suojelemiseksi ilmastonmuutokselta. Hollannissa tuomioistuin päätti vuonna 2015, että Hollannin pitää leikata kasvihuonekaasupäästöjään ainakin 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Ja siksi aktivisteilla Norjassa on myös kaikki mahdollisuudet voittaa. Öljyteollisuus työllisti vuonna 2016 hieman yli 185 000 ihmistä. Luonnonvaroja tulee hallita tavalla, joka perustuu laajaan ja pitkäjänteiseen harkintaan. Juuri Norja on hyvä esimerkki sähköautoilun edistämisestä. Norjan Greenpeacen maajohtaja Truls Gulowsen sanoo, ettei tiedä lainkaan, miten oikeudessa käy. Haastajien mukaan öljynporauksen laajentaminen estää ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisen. Maailman Kuvalehti 7 / 2017 13. On vielä epäselvää, miten Norjan oikeusjutussa käy. Toimilla onkin kiire. Perustuslain ympäristöpykälää ei ole kuitenkaan testattu koskaan aikaisemmin.” Greenpeace ja toinen haastaja Natur og Ungdom vetoavat perustuslain pykälään 112, jonka mukaan: ”Jokaisella ihmisellä on oikeus terveyttä edistävään ympäristöön ja luontoon, jonka tuottavuutta ja monimuotoisuutta ylläpidetään. Ennen oikeudenkäyntiä ministeriö oli vaitonainen: viestinnästä sanottiin marraskuussa, että Norjan öljypolitiikasta on laaja konsensus. Keskustelua vaalit ja tuore oikeusjuttu Gulowsenin mukaan kuitenkin lisäsivät. Järjestö pitää ehdotusta viisaana. Marraskuun puolivälissä alkanut oikeudenkäynti jatkaa samankaltaisten sarjaa maailmalla. Rahastossa on sijoituksia niihin yli 35 miljardin dollarin edestä. Maailmalla on nähty useita vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä, esimerkiksi IS TO C K Öljyrahasto luopumassa öljysijoituksista Norjan öljyrahasto ja Norjan keskuspankki ovat pyytäneet hallitukselta lupaa luopua sijoituksista öljyyn ja kaasuun, tiedottaa Greenpeace. Tuoreen kyselyn mukaan noin 44 prosenttia norjalaisista haluaisi jättää osan öljystä maan alle ilmastonmuutoksen takia, 42 prosenttia ei. Öljynporauksen rajoittaminen jakaa mielipiteitä Norjassa. Mimosa Hedberg Noin 44 prosenttia norjalaisista jättäisi osan öljystä maan alle. Edellinen Hollannin hallitus valitti päätöksestä maan seuraavaan oikeusistuimeen ja siitä juttu jatkaa todennäköisesti korkeimpaan oikeuteen – voittipa kumpi tahansa. Sen sijaan meidän on syytä keksiä uusia keinoja työllistää ihmisiä.” Sitä paitsi tarvitaanko öljyä edes lisää. Olemme yrittäneet vakuuttaa heitä asiasta jo jonkin aikaa”, sanoo Norjan Greenpeacen maajohtaja Truls Gulowsen. ”Nyt käytössä olevat lähteet voivat pysyä tuotannossa, mutta tuotantoa ei pidä laajentaa yhtään. Tuomioistuin oli samaa mieltä. Kun öljyrahasto luopuu sijoituksista öljyyn ja kaasuun, Norjan taloudellinen hiiliriski pienenee. Maailman ilmatieteenlaitos WMO kertoi lokakuun lopulla, että maailman hiilidioksidipitoisuus oli viime vuonna korkeimmalla tasolla 800 000 vuoteen. Vielä vuonna 2013 se työllisti viidenneksen enemmän ihmisiä kuin kolme vuotta myöhemmin. Joulukuussa 2015 solmitulla Pariisin ilmastosopimuksella tavoitellaan lämpötilan nousun pysäyttämistä kahteen tai jopa 1,5 asteeseen. Uusiutuvat energiamuodot halpenevat koko ajan ja sähköautot edistyvät. Öljy on tuonut maalle paljon rahaa, ja nyt kun öljyn maailmanmarkkinahinta on alhaalla, moni öljyn parissa työskennellyt on menettänyt työnsä. Tämän saman oikeuden säilyminen myös seuraaville sukupolville tulee varmistaa. Mikään ei siis muuttunut, vaikka öljynporaus oli yksi suurista kysymyksistä vaaleissa. Norjan Greenpeace ja toinen ympäristöjärjestö Natur og Ungdom ovat haastaneet Norjan valtion oikeuteen, koska valtio on myöntänyt uusia öljynporauslupia Pohjois-Norjassa useille öljy-yhtiöille. ”Järki voitti. Sen mukaan maapallon ilmasto ei kestä öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden polttamista. Hollannissa, Belgiassa, Yhdysvalloissa ja Filippiineillä
Talo on rakennettu bambusta, lehmän lannasta ja savesta. Janakpur, Nepal. Pihalla seesamin siemenet kuivuvat lakanan päällä auringossa. Seinään piirretyt ankat kuvaavat hyvinvointia ja onnea, ja toivottavat vieraat tervetulleiksi. Kuva: Gary Wornell 14 7?/?2017 Maailman Kuvalehti Palstalla julkaistaan valokuvia pysäyttävistä hetkistä. Dalit-nainen kotinsa edustalla Kurthan kylässä Tarain alueella. VÄLÄHDYS. Nepalissa dalitit ovat huono-osaisin väestönosa. Sana dalit on sanskritin kieltä ja tarkoittaa sorrettua
Maailman Kuvalehti 7/?2017 15
Innanen päivysti teltalla päivittäin ja teki myös yövuoroja. Kodittomille ja bussista myöhästyneille humalaisillekin tarjoiltiin teetä. Eri puolille Suomea pystytettiin yli sata vastaanottokeskusta. Samalla, kun monet auttoivat tulijoita, osa heitti polttopulloja vastaanottokeskuksiin. Suomeen saapui ennätysmäiset 32 476 turvapaikanhakijaa vuonna 2015. Kotonaan hän kävi vain kääntymässä. Kaikki alkoi helmikuussa 2017. Ystävä houkutteli Innasen mukaansa mielenosoitukseen Kiasman eteen. ”Mielenosoittajien yhteisössä oli arkipäivän ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, johon Suomessa törmää harvoin. Siitä oli tullut hänelle toinen koti. Innasmaan, vaan käveli Helsingin Rautatientorille turvapaikanhakijoiden mielenosoitustelttaan. Tiivis yhteisöllisyys oli hänelle ennestään tuttua tanssituotannoista. Kodikkuuden tunne syntyi ilojen ja surujen jakamisesta”, Innanen sanoo kotonaan Helsingissä. Alettiin puhua tolkun ihmisistä, suvakeista ja rasisteista. Palavasieluinen aktivisti. Kotona ei ollut ketään odottamassa. Teksti Jaana-Mirjam Mustavuori Kuvat Emilia Kangasluoma Torilla joku irakilainen tai afganistanilainen toi aina heti kupillisen teetä, toinen alkoi laulaa ja kolmas lisäsi hiiliä grilliin. Turvapai kanhakijoiden mie lenosoitus Helsin gin Rautatientorilla muutti helsinkiläi sen Riikka Theresa Innasen elämän. Kun turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset alkoivat viime huhtikuussa, helsinkiläinen tanssija-koreografi Riikka Theresa Innanen, 47, ei mennyt väsymyksestään huolimatta nukku16 7?/?2017 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA
”Olen pienestä asti ajatellut, että olen jonkinlainen soturi: valmis taistelemaan asioiden puolesta, joita pidän tärkeänä”, Riikka Theresa Innanen sanoo.
Riikka Theresa Innanen, 47 Oikeus elää -aktivisti. ”Tuulessa liehuvista lapuista tuli rajapinta mielenosoituksen, kaupungin ja ohikulkijoiden, välille. Lapsuudenkodin ovet olivat auki kaikenlaisille ihmisille. ”Koulussa opin kommunikoimaan erilaisista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän lähti ensin vuodeksi Viittakiven opistoon, ja sitten Oriveden opiston tanssilinjan kautta Amsterdamiin School for New Dance Development -kouluun. Vähitellen häntä alkoi ahdistaa, että Suomessa taide tapahtuu vain studioissa, teatterilavoilla ja gallerioissa. Rautatientori oli pitkään Innasen toinen koti, jossa hän koki vahvaa yhteisöllisyyttä turvapaikanhakijoiden ja aktivistien kanssa. Riikan top 5 A-wa Habibi Galbi Rami Essam Hela Hela Biniaym Wave Back Ghali Habibi Princess Nokia Brujas Kuuntele Riikan lista Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 18 7?/?2017 Maailman Kuvalehti HENKILÖKUVA. Siellä, missä ihmiset elävät elämäänsä.” ta väsytti, mutta hän lähti kuitenkin ja vei makuupussin mielenosoittajille, myöhemmin myös tumppuja ja kaulaliinoja. Rakastaa uteliaisuutta, ihmisiä, jotka laittavat itsensä likoon, ja ukulelen soittoa. Inhoaa kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Ajattelin pitkään, etten ikinä halua taiteilijaksi ja samanlaiseksi egoistiksi.” 12-vuotiaana kuvaan astui tanssi. Puolustin jo lastentarhassa niitä, joita kiusattiin. Se toi myös turvaa Rautatientorilla samaan aikaan mieltään osoittavaa Suomi ensin -ryhmää vastaan”, Innanen sanoo. Hän auttoi banderollien ja tiedotteiden tekemisessä, kuvasi, dokumentoi ja kampanjoi turvapaikanhakijoiden oikeusturvan parantamiseksi. ”Olen pienestä asti ajatellut, että olen jonkinlainen soturi. Kuka. Innanen sanoo omaksuneensa ajatuksen auttamisesta ja ihmisten moninaisuudesta jo lapsuudenkodissaan Tampereella. Kun Innanen palasi Suomeen, hän huomasi, että kotimaan tanssiskene oli perinteisempi verrattuna hollantilaiseen tyyliin. ”Olin tanssinut ennen kouluikää pari vuotta satubalettia, mutta breakdance oli erilaista: katu-uskottavaa, ei mitään sipsuttelua tutu päällä.” Innanen alkoi treenata modernia tanssia, balettia ja jazztanssia. Isä taas on savolaispohjanmaalainen, sotilasuran tehnyt muusikko ja myyntimies. Kaikki tekivät kaikkea, lavastivat, ohjasivat ja tanssivat, eikä esiintyjien ja katsojien välillä ollut selvää rajaa. Toivoo, että maailma voisi olla onnellinen ja hyvä paikka elää. Art as Activism. Työskennellyt vapaana tanssijana ja koreografina 20 vuotta. ”Haluan vain saada elää”, ”Haluan olla osa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja että kaikista pidetään huolta”, niissä luki. Erilaisuus on kiinnostavaa: se synnyttää uutta.” Hollannissa tanssissa keskeistä oli ruumiillinen läsnäolo ja filosofia purkaa valtarakenteita ja hierarkioita. ”Minulle tuli olo, että taiteen täytyy tapahtua kaduilla. ”Inhosin sellaisia muusikoita, jotka olivat röyhkeitä ja kohtelivat muita huonosti, koska he olivat taiteilijoita. Esiintyy pääosassa Barbro Björkfeltin ohjaamassa dokumenttifilmissä Vad är konsten bra för. Olen valmis taistelemaan asioiden puolesta, joita pidän tärkeänä.” Innasen suvussa on muusikoita, taiteilijoita ja keraamikkoja. Amsterdamissa kaikki tanssikoulun opiskelijat tulivat eri puolilta – Euroopasta ja Aasiasta, Keniasta, Meksikosta, Brasiliasta, Kanadasta, Yhdysvalloista. Kotoisa tukikohta kaverin ja Vito-kissan luona Helsingin keskustassa. Innanen valmistui tanssijakoreografiksi 1997. Äiti on ahvenanmaalaissyntyinen ja ruotsinkielinen, tiibetinbuddhalaiseen myötätunnon filosofiaan perehtynyt psykiatrinen sairaanhoitaja. Kun Oikeus elää -mielenosoitus siirtyi Rautatientorille, turvapaikanhakijat toivoivat, että leiri näyttäisi sympaattisemmalta. ”Näin elokuvan nimeltä Breakdance .” Innanen kävi kaverinsa kanssa katsomassa elokuvan kaksitoista kertaa. Turvapaikanhakijoiden ongelmat olivat niin akuutteja ja vakavia, ettei Innanen voinut muuta kuin panna itsensä likoon. Opiskelee nykytaidetta Aalto-yliopistossa ja tekee parhaillaan lopputyötään Touch and Revolution. Innanen sitoi teltan ympärille narun, johon kiinnitettiin pyykkipojilla teltassa vierailleiden ihmisten viestejä
Myös humanitäärisin perustein annettava oleskelulupa olisi tärkeä palauttaa lainsäädäntöön. Kyse on siitä, mitä näille ihmisille tapahtuu, ja mihin olemme yhteiskuntana menossa.” Innanen näkee, että on tärkeää oppia tehdyistä virheistä, jotta meillä on tulevaisuudessa paremmat resurssit auttaa tänne tulevia. Maailman Kuvalehti 7/?2017 19. Mielenosoituksia järjestetään pakkopalautuksien yhteydessä aina kuin mahdollista. ”Totta kai saan tästä merkitystä elämääni. Ideana oli vallata kaupunkitila ja täyttää se hyvällä energialla. En ole enää sama ihminen. Hänen mielestään Suomessa keskustelu ei ole tarpeeksi moniäänistä. Innanen ja muut mielenosoittajat tekevät yhä yhteistyötä turvapaikanhakijoiden kanssa. Olen onnellinen yhdessä muiden kanssa, kun voin auttaa.” Innanen vertaa mielenosoitusta rakastumiseen. ”Ja sillä, että ihmiset ovat turvassa.” 2008 Innanen lähti vuodeksi Irlantiin työstämään ideoitaan. Sittemmin toiminta on jatkunut internetissä. ”Samaan pyrimme viestilipuilla turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa Rautatientorilla.” Innanen unelmoi yhteiskunnasta, jossa on tilaa kaikenlaisille ihmisille. ”Opin koko ajan uutta muilta aktivisteilta ja turvapaikanhakijoilta, turvapaikkajuridiikkaakin. Erityisen tärkeää hänelle on se, kuinka luomme yhteiskuntaa niiden kanssa, joiden kanssa olemme eri mieltä. ”Se muutti todellisuuttani niin, että on aika ennen ja jälkeen rakastumisen. ”Jos olemme aina tekemisissä vain samanmielisten kanssa, emme joudu koskaan kyseenalaistamaan omia ajatuksiamme ja toimintatapojamme.” Innasen oma maailmankuva laajeni mielenosoituksen myötä. turvapaikkaan. Innanen kysyi kadulla ihmisiltä kolme kysymystä: mitä on onnellisuus, milloin olet onnellinen ja miltä se tuntuu. Sen sijaan, että turvapaikanhakijat eristettäisiin vastaanottokeskuksiin, heidät on saatava heti osaksi yhteiskuntaa. Syntyi Tree of Happiness , joka keskittyy perinteisten tanssiliikkeiden sijaan ihmisten kohtaamisiin. Jokainen sai kirjoittaa lapulle vastauksensa ja kiinnittää sen pyykkipojalla puuhun. Oikeus elää -aktivistien Rautatientorin leiri purettiin heinäkuussa. Innanen ehdottaa, että turvapaikanhakijoille annetaan heti kahden vuoden väliaikainen oleskelulupa, ja sen jälkeen katsotaan, kenellä on yhä tarve Innanen vertaa mielenosoitusta rakastumiseen. Mielenosoitus on muuttanut rutiinini; ajankäyttöni, ihmiset, ja sen, mitä teen.” Eikä millään muulla kuin rakkaudella ole loppujen lopuksi väliä, Innanen pohtii. Kun Oikeus elää -leiri purettiin Helsingin Rautatientorilta heinäkuussa, Innanen ja muut aktivistit ovat jatkaneet mielenosoituksia aina kun mahdollista
SOHVARauhanliikkeestä juurensa juontavat maailmanlaajuiset vieraanvaraisuusverkostot kannustavat luottamaan. Kuvat ja teksti Emma Vepsä SURFFARIT. Mitä sitten tapahtuu, kun kotioven avaa tuntemattomalle
Los Angelesista asti Suomeen matkustanut vieras kertoi kotioloissaan tottuneensa siihen, että töistä tullessa ovet sulkeutuivat, hälytyslaitteet laitettiin päälle ja oltiin sisällä, kunnes taas seuraavana päivänä lähdettiin töihin. 22 7?/?2017 Maailman Kuvalehti. Hetken suostuttelun jälkeen he suuntasivat ulos. Juth katsoi naista hämillään ja vilkaisi sitten ikkunasta ulos – heinäkuinen ilta oli kirkas. Vielä hetki sitten losangelesilainen oli ollut ventovieras. Elettiin 1990-luvun alkua ja porvoolainen Leena Juth oli juuri ehdottanut vieraalleen kävelyretkeä paikallisen vastaanottokeskuksen avointen ovien päiville. 1980-luvun loppuun mennessä hän oli ryhtynyt itsekin majoittajaksi. Juthilla on harvoin tapana vastata kieltävästi. Servaksesta hän kuuli palattuaan suomeen kuusitoista vuotta myöhemmin. Sittemmin Juthin kotona on ehtinyt kyläillä kuutisenkymmentä matkaajaa. Hän kysyi, voisiko yöpyä Juthin luona. Sen pyrkimys pitää yhteyttä muihin aktivisteihin ympäri maailmaa kehittyi lopulta verkostoksi, joka tarjosi jäsenilleen mahdollisuuden matkustaa toisten samanhenkisten ihmisten kodeissa ilmaiseksi majoittuen. Amerikkalaiselle vieraalle jo kadulla kävely siihen aikaan illasta tuntui olevan elämys. Suomeen Servaksen toi Viittakiven kansanopiston opettaja Albert Szabo vuonna 1970. Juth oli saanut uusia ystäviä juuri Suomeen saapuneiden pakolaisten joukosta. ” N ythän on ilta, emme me voi lähteä ulos!” yhdysvaltalaisnainen parahti kauhistuneena. Juth muistelee, että tutustui Szaboon ja hänen vaimoonsa ensi kerran jo 1960-luvun lopulla Pohjois-Ghanassa. Muutama vuosi perustamisen jälkeen järjestö nimettiin uudelleen Servakseksi, ja sen majoitustoiminta laajeni useisiin maihin. Maailmasta kiinnostunut ja vuosikausia ulkomailla asunut Juth oli helppo saada innostumaan järjestön toiminnasta. Pääosin he ovat tulleet Euroopan maista, mutta joukkoon on mahtunut myös Leena Juth muistelee vanhoja hyviä aikoja ennen internetiä, kun Servaksen majoittajalistat olivat vielä paperia ja matkaajat ottivat yhteyttä puhelimitse tai kirjeitse. Asetelma muuttui, kun hän päätti kirjoittaa Juthille löydettyään tämän yhteystiedot Servas-vieraanvaraisuusjärjestön listalta. A merikkalainen aseistakieltäytyjä Bob Luit weiler oli nelisenkymmentä vuotta aiemmin perustanut toisen maailmansodan jälkeisessä Tanskassa Peacebuilders-rauhanjärjestön
Etenkin moni vuosikymmeniä mukana ollut vanhempi ihminen on pyytänyt poistamaan nimensä majoittajalistalta, koska ei enää jaksa majoittaa vieraita. Rauhaa matkailun keinoin edistävä järjestö tuntuu vetäneen puoleensa erityisesti opettajia ja sosiaalityöntekijöitä. Verkostoa saatetaan kokeilla matkalla ilmaisena hotellin korvikkeena, eikä ihmisten kohtaaminen ole edes tavoitteena. V erkostojen keskimääräinen käyttäjäprofiili on Arto Teräksen mielestä muuttunut jäsenmäärän kasvun myötä. Verkostojen kasvun myötä mahdollisuuksia kohdata erilaisia ihmisiä on toisaalta enemmän kuin koskaan. Prosentuaalisesti väärinkäytöksiä tapahtuu kuitenkin häviävän vähän, ja sivuston julkinen palautejärjestelmä luo turvallisuutta sen käyttäjien välille. Matkan päätyttyä koko homma unohdetaan, eikä vastavuoroisuus toteudu. Se minua ihmetyttää”, Juth nauraa. Majoitustoiminta perustui vuosikymmeniä paperisille listoille, joihin oli kohdemaittain kirjattu majoittajien tiedot. Hospitality Club on edelleen olemassa, mutta sen aktiivisuus hiipui kilpailevan verkoston Couchsurfingin hurjan suosion myötä. joitakin amerikkalaisia, kanadalaisia, venäläisiä, israelilaisia ja japanilaisia. K oska Couchsurfing on vieraanvaraisuusverkostoista kaikkein tunnetuin, on siitä myös käyty eniten julkista keskustelua. Hospitality Clubista Teräs innostui erityisesti siksi, että siinä oli lämmin yhteisöllinen henki. Jotkut jopa lähettivät koko jäsenistölle avoimia kutsuja synttärijuhliin koteihinsa. Juth sanoo oppineensa paljon vieraidensa kulttuurista. Juthin luo on päätynyt niin soolomatkailijoita, pariskuntia kuin perheitäkin. Mätiä omenoita löytyy toisinaan myös vieraiden joukosta, kuten esimerkiksi Saksassa vuonna 2016 sohvasurffannut huijari, joka ehti varastaa useiden majoittajien omaisuutta ennen kuin poliisi sai hänet kiinni. Yllättävä ja ikimuistoinen kokemus sai hänet tuntemaan itsensä turistiksi omassa koti kaupungissaan. Puhutuimpiin tapauksiin lukeutuvat muun muassa amerikkalaisen sohvasurffaajan Dahlia Yehian murha Nepalissa vuonna 2015 ja samana vuonna vieraansa raiskauksesta vankeuteen tuomittu italialainen ex-poliisi Dino Maglio, jolla uskotaan todellisuudessa olleen useampia uhreja. Maailman Kuvalehti 7/?2017 23 Vieras kotisohvalla. Teräs harmittelee, ettei sittemmin ole muista verkostoissa kokenut enää vastaavaa yhteishenkeä, jota Hospitality Clubissa parhaimmillaan oli. Lisäksi matkailija valtuutettiin vuodeksi kerrallaan jäsenpassiin painetulla leimalla, joka sitten esitettiin majoittajalle tavatessa. Keskustelufoorumit olivat aktiivisia ja jäsenet tapasivat muutenkin kuin majoittamalla matkailijoita. Vieraita hän on vienyt toisinaan kylään ja saunomaan myös ystäviensä luo. Kaikkien verkostojen yhteinen perusidea eli se, että ventovieraalta ihmiseltä voi kysyä, saisiko hänen luonaan yöpyä, vaikutti hänestä yhtä aikaa eksoottiselta, jännittävältä ja mahtavalta. M ukavien kokemusten myötä alun jännitys meni nopeasti ohi. Servaksen jäsenmäärä Suomessa on puolittunut parhaista vuosistaan, eikä sen aktiivien kesken järjestetä enää samalla tavalla tapaamisia ja talkoita kuin ennen. S ervas ehti jäädä ajastaan jälkeen. Listat lunastettiin ennen matkaa paikalliselta koordinaattorilta. Siinä missä aikaisemmin tieto verkostoista kulki puskaradion kautta elämäntapareissaajalta toiselle, kuulevat monet niistä nykyisin ensimmäsitä kertaa matkailijan rahansäästövinkkejä listaavista artikkeleista. ”On mukavaa, että he ovat myös kiinnostuneita minusta. Etelä-Saksassa asuva Arto Teräs liittyi Hospitality Clubin jäseneksi viisi vuotta sen perustamisen jälkeen. ”Tapasin myös vaimoni Sandran ensimmäistä kertaa Hospitality Clubin saunaillassa”, Teräs muistelee. Pyyteettömän vieraanvaraisuuden ajatus oli ilmaantunut verkkoon jo vuonna 2000, kun saksalainen Veit Kuhne perusti Hospitality Clubin. Sittemmin Teräs on rekisteröitynyt moniin muihin eri vieraanvaraisuusverkostoihin ja majoittanut satoja matkaajia lukuisista eri maista. Tapaamisista jäi hienoja muistoja ja niissä sai pitkäaikaisia kavereita. Vanhan Porvoon lisäksi he ovat tutustuneet myös kirjastoon ja tehneet retkiä Haikon kartanoon. Järjestön toimintaperiaate on edelleen sama, vaikka paperilistoista luovuttiin muutama vuosi sitten, kun yhteydenpito siirtyi internetiin. Yleisestä tuntemattoman pelosta kumpuavien kauhistelujen lisäksi vuosien varrella on otsikoihin noussut myös muutamia todellisia seksuaalija väkivaltarikoksia, joissa tekijät ovat houkutelleet uhrin kotiinsa Couchsurfingin avulla
Toisinaan viesteihin on tullut vastattua liian usein kyllä, mikä saa majoittamisen helposti tuntumaan ilmaisen hostellin pyörittämiseltä. Teräs itse kutsuu kotiinsa mielellään vieraita, jotka tuovat hänen elämäänsä jotain uutta. Kaksiossa asuva perhe voi jatkossa majoittaa muita pyöräileviä perheitä taloyhtiön uuteen vierashuoneeseen. Henni Ahvenlammen teki mieli ottaa vieraana olevaa miestä hartioista kiinni ja sanoa, että lähtisi hemmetti kotiinsa – mitä hän täällä pyöri. Kaiken lisäksi oli juuri käynyt ilmi, että Ahvenlammen sohvalla istuneella miehellä oli neljä lasta, jotka anelivat isäänsä palaamaan kotiin. Hän sai vieraakseen modernista sirkuksesta kirjaa kirjoittavan miehen, joka kutsui hänet mukaansa kaupungissa järjestettävään kansainväliseen jonglöörien tapaamiseen. Olisikin nukkunut. Se riitti viemään Ahvenlammenkin yöunet ja sai hänet viimein ymmärtämään omat rajansa. Vanhempi mies koki voivansa meditoimalla jättää yöunet kokonaan välistä ja valvoi kaiket yöt. Varsinkin kun Ahvenlampi oli jo luvannut, että tämä saisi nukkua hänen sohvallaan. Mieleenpainuvimpiin vieraisiin vuosien varrelta lukeutuvat muun muassa eräs sisustusarkkitehti, joka auttoi mutkattomasti Ahvenlammen kodin sisustamisessa muuton keskellä, venäläinen kansainvälisen politiikan maisteri, joka ei ollut koskaan kuullutkaan talvisodasta, iranilainen tiedemies, algerialainen nuorisovaihdonsuunnittelija ja ensitapaamisella hiljainen vietnamilaistyttö, joka vuosien Tuula ja Matti Koistinen ovat jo ehtineet Kaisla-tyttärensä kanssa jo pyöräretkelle. Eipä miestä silti voinut ulos syysmyrskyynkään ajaa. Vaikka hän oli aikaisemmin ajatellut, että erilaisia ihmisiä kotonaan majoittamalla hän voisi onnistua avartamaan maailmankuvaansa ja rikkoa omia ennakkoluulojaan, oli joitakin asioita helpompaa käsitellä kodin ulkopuolella. Nykyisin hän ajattelee, että jos joku päivä tietokone lähtisi epärehellisen vieraan matkaan, olisi menetys kuitenkin pieni siihen verrattuna, miten paljon hyvää vieraanvaraisuusverkostot ovat hänen elämäänsä tuoneet. Kokenut majoittaja kertoo oppineensa sittemmin poimimaan helmet majoituspyyntöjen tulvasta. T oisinaan kohtaamiset tuntemattomien kanssa voivat repiä auki vanhoja haavoja. Alkuun häntä toki jännitti päästää vieraita ihmisiä omaan kotiinsa ja antaa heidän jäädä asuntoon itsekseen. Yhtään varsinaisesti huonoa kokemusta Teräs ei muista. Seurannut temppukimara Steiner-koulun liikuntasalissa oli vaikuttavin jonglöörien esitys, mitä Teräs oli koskaan päässyt todistamaan. ”Omaa tajuntaa laajemmin avartavia ihmisiä voi tavata ihan vain kahvilla”, hän toteaa vuosia myöhemmin kotisohvallaan Helsingissä. Teräksen myöhemmätkin kokemukset majoittamisesta ovat olleet positiivisia, vaikka ihan kaikkien vieraiden kanssa eivät kemiat tai odotukset aina kohtaakaan. 24 7?/?2017 Maailman Kuvalehti Vieras kotisohvalla. ”Olen oppinut pelkäämään vähemmän”, Teräs tiivistää. Yksi mukavimmista muistoista on ajalta, kun Teräs asui vielä Helsingissä. Etenkin aivan Ryanairin lentokentän vieressä Frankfurtissa asuessaan hän sai poikkeuksellisen paljon persoonattomia parin lauseen majoituspyyntöjä. Hän päätti valita jatkossa vieraansa tarkemmin ja majoittaa kotonaan vain sellaisia ihmisiä, joiden seurasta tulee mukava ja innostava fiilis. Yllättävä ja ikimuistoinen kokemus sai hänet tuntemaan itsensä turistiksi omassa kotikaupungissaan. Jokin miehessä muistutti aivan liikaa Ahvenlammen omasta, samaan tapaan maailmaa kiertäneestä isästä, johon hän ei juuri tämän liikkuvan elämäntavan vuoksi koskaan ehtinyt tutustua kunnolla
Maailman Kuvalehti 7/?2017 25. Henni Ahvenlammen Couchsurfing-majoittamisessa sohvan rooli on keskeinen muutenkin kuin verkoston nimessä. Ahvenlammelle Couchsurfing ei näyttäydy niinkään vieraanvaraisuusverkostona, vaan enemmänkin tasa-arvoisuusverkostona. H enni Ahvenlampi liittyi Couchsurfingiin alun perin siksi, että koki sen New Yorkista takaisin Suomeen muutettuaan hyväksi tavaksi pitää yllä kansainvälisyyttä elämässään. ”Kun istumme tässä sohvalla, olemme kyllä ihan tasa-arvoisia.” Couchsurfingin logiikan tuntemisesta on toisaalta ollut myös hyötyä markkinointipäällikön työssä jakamisja kiertotalouden palveluita kehittävässä CoReorientissa. Ranskassa asumisen jälkeen olikin muuttunut suvereeniksi pariisittareksi. Ahvenlampi kertoo joskus unohtavansa, että jokainen surffaaja on eri ihminen kuin se edellinen. Parhaimmillaan ventovieraan kanssa löytyy saman tien yhteinen sävel ja tulee sellainen tunne, kuin olisi tuntenut toisen aina. Warm Showers tuli mukaan kuvioihin pyöräilypiiLähtisi hemmetti kotiinsa – mitä hän täällä pyöri. Toisinaan majoittajan ja vieraan välille saattaa syntyä syvempikin yhteys, vaikka kyseessä ei olekaan mikään treffipalvelu: Ahvenlammen ystävä avioitui hiljattain Couchsurfing-vieraansa kanssa. ”Tämä jälkimmäinen on pelkästään positiivista, olemmehan ennen kaikkea ihmisiä.” Ahvenlampi kertoo myös oivaltaneensa, että sohvasurffaajille voi kertoa salaisuuksia, joita ei voi kertoa muille. Keskustelu ja toisen ihmisen kohtaaminen nousevat rahan sijaan tärkeimmäksi asiaksi osapuolten välillä. Hän halusi tavata uusia ihmisiä eri kulttuureista, ilman että hänen tarvitsee itse lentää näiden luo. P yöräliiton toiminnanjohtaja ja pyörämatkailijoiden oman Warm Showers -verkoston jäsen Matti Koistinen liittyi aikoinaan ensin Hospitality Clubiin ja sen hiljentyessä edelleen Couchsurfingiin. Toisin kuin esimerkiksi Airbnb:ssä, Couchsurfingissä majoittaja ei ole palvelun tuottaja ja surffaaja maksava asiakas. Sen lisäksi, että se on vieraiden nukkumapaikka, siinä myös seurustellaan ja tutustutaan. Heidän kanssaan voi keskustella avoimemmin ja ihmiset saavat kasvojaan menettämättä sanottua ääneen rehellisempiä ajatuksia siitä maasta missä asuvat, tai siitä kulttuurista, josta ovat kotoisin. Myös ihmisten kansallisuuksien merkitys on vähentynyt vähitellen niin, että ei aina muista minkämaalainen ihminen on illalla saapumassa. Nyt jo lähes vuosikymmenen ajan matkalaisia sohvallaan majoittaneella naisella painoivat vaakakupissa lisäksi ekologiset arvot
Vaikka viestejä tulee paljon vähemmän kuin Couchsurfingissa, ovat Warm Showersin kautta tulevat matkailijat Koististen mielestä keskimäärin innostuneempia nimenomaan toiminnan filosofisesta puolesta. ”Siitä ei kannata loukkaantua, jos ihminen tulee luoksesi ensimmäisen kerran kylään ja haluaa heti suihkuun”, Koistinen neuvoo. Koististen mukaan pyörällä liikkuvat varaavat harvemmin majoituksen etukäteen, sillä useinkaan ei voi olla varma, mille paikkakunnalle illaksi ehtii. Yöpaikan tarve iskee usein spontaanisti, minkä vuoksi monella kulkee teltta matkassa. Lapsuudessa oli tavallista, että kotona kävi aina ihmisiä vähintään lounasvieraana. Soh vasurffaa jille voi kertoa salaisuuksia, joita ei voi ker toa muille. Pyöräilijöiden keskinäinen solidaarisuus ei siis ole pelkkä myytti. Jonkun luona yöpyminen oli siinä kuviossa ikään kuin välttämätön paha. Pariskunnalle tuli sellainen olo, että mies halusi ainoastaan reissata mahdollisimman halvasti. Vuosien varrella Korpela on päässyt seuraamaan läheltä eri verkostojen sisäisiä kiistoja ja ollut alkuun mukana myös BeWelcomen kehittämisessä. Yleensä se kuitenkin kannattaa.” Hän on itse kasvanut maalaistalossa. Kuten verkoston nimestä voi arvata, lämmin suihku on yleensä koko päivän polkeneelle pyöräilijälle se tärkein asia. Kohtaaminen inspiroi nuorta miestä erityisesti liftaamaan, mutta toisten matkaajien majoittamisesta tuli pian yhtä lailla luonnollinen osa arkea. 26 7?/?2017 Maailman Kuvalehti Vieras kotisohvalla. ”Totta kai se vaatii useimmilta meistä loikan epämukavuusalueelle, kun ottaa vieraan ihmisen kotiinsa. ”Näiden verkostojen stoori on aika surullinen”, Korpela huokaa viitaten Hospitality Clubin aktiivisuuden hiipumiseen ja Couchsurfingin kaupallistumiseen. Myös Rauhanniemen julkisessa saunassa tulee käytyä usein. V ilnassa asuvan Mikael Korpelan ensikosketus vieraanvaraisuusverkostoihin tapahtui 2000luvun puolivälissä Jyväskylässä, kun silloinen kämppäkaveri majoitti Pariisiin matkalla olleen ukrainalaisen liftarin. Kolmannet ehdottavat takapihaansa telttapaikaksi. Hän harmittelee heti perään sitä, kuinka vähän Suomeen asti eksyy pyörämatkailijoita. Eräs vieras pysytteli kaiken aikaa vain omissa oloissaan, eikä tuntunut olevan lainkaan kiinnostunut minkäänlaisesta vuorovaikutuksesta. Koististen Tampereen kierrokseen on vakiintunut jo muutamia paikkoja, kuten Wivi Lönnin paloasema ja Finlayson. Vaikka Suomen palvelut eivät olekaan samalla tasolla kuin monessa Keski-Euroopan tiheästi asutussa maassa, mahdollistavat jokamiehenoikeudet ja kesäöiden valoisuus hänen mielestään pyörämatkailijalle erityisen kokemuksen. Karttapohjaiseksi verkkopalveluksi se kehittyi reilu kymmenen vuotta myöhemmin. Sen takia Koistiselle ajatus siitä, ettei hän majoittaisi jotakuta vierasta, on outo. Yksi eniten kritiikkiä nostattaneista käänteistä tapahtui 2011, kun jo vuosikymmenen ajan pitkälti vapaaehtoisvoimin pyörinyt Couchsurfing-yhteisö muuttui voittoa tavoittelevaksi yhtiöksi. Sehän siinä riittää, että on vaan kiinnostunut tutustumaan ihmisiin.” Koististen mieleen tulee vain yksi ikävämpi muisto. Turhautuneiden aktiivien kapinahengestä syntyi lopulta BeWelcome, joka mainosti itseään vaihtoehtona sielunsa myyneelle Couchsurfingille. Koistisilla on yksi retkipyöräilevä norjalainen tuttava, joka menee aina polkupyöräilijöitä retkikamppeissa bongatessaan kysymään, tarvitsevatko nämä yöpaikkaa. Koististen mukaan suuremmilta yllätyksiltä välttyy, kun majoittajan profiilista käy heti ilmi, mitä on odotettavissa. A ivan kuten muissakin verkostoissa, myös Warm Showersissa majoittaja saa itse määritellä vieraanvaraisuutensa rajat. Servaksen lailla myös Warm Showers lähti alun perin liikkeelle paperisilla majoittajalistoilla vuonna 1994. Tuula-vaimolla kynnys on madaltunut kimppakämpissä asumisen myötä: ”Siellähän pyörii koko ajan outoja tyyppejä. Yksillä on patja olohuoneen lattialla ja toiset haluavat tarjota matkaajille vierashuoneen aterioineen. Heillä oli myös kesälapsia perheistä, joissa asiat olivat huonommin. Warm Showers -vieraiden kanssa mennään tietenkin aina pyöräilemään. ”Melkein väkisin vie kotiinsa”, Koistinen vitsailee. Majoituspyynnöt Warm Showersin kautta rajoittuvat ainakin Tampereella yleensä elokuulle. Koistinen kertoo, että pyöräilijöiden majoituspyyntöihin tulee ylipäätään helpommin vastattua myöntävästi, sillä matkustustavan todellisuus ja haasteet ovat itselle niin tuttuja. rien kautta muutama vuosi sitten. ”Ihmisiin suhtaudutaan näissä piireissä lähtökohtaisesti mahdollisuutena eikä uhkana”, Koistinen kuvailee. Siinä hän on vaimonsa Tuulan kanssa toistaiseksi toiminut vain majoittajana, vaikka molemmilla on muiden verkostojen osalta kokemusta vieraankin osasta. Täytyy olla tosi huono tuuri, jos heti tulee joku ikävä kokemus – eikä siitä passaa lannistuakaan
Trustroots pyrkii tuomaan yhteen ihmiset, joilla on jotain yhteistä. SOHVASURFFIA. Couchsurfingia on vuosien varrella parjattu moneen otteeseen sivuston kömpelyydestä. finland.servas.org hospitalityclub.org warmshowers.org couchsurfing.com bewelcome.org trustroots.org Maailman Kuvalehti 7/?2017 27. Korpela kertoo tahtovansa nähdä eri kulttuureista tulevien ihmisten tapaavan ja auttavan toisiaan enemmän. Verkosto oli helpointa tehdä ensin suosituksi liftarien parissa, sillä sivuston kehittäjät kuuluivat yhteisöön itsekin ja tunsivat hyvin heidän tarpeensa. Tarkoitus ei ole silti sulkea ketään pois. Tärkeintä on päästä tapaamaan toisia enemmän, kasvotusten. Uusi tulokas ei hänen mukaansa yritä luoda Couchsurfingia uudelleen, vaan olla jotain omanlaistaan. BeWelcomen hän näkee vihaisena vastaiskuna jälkimmäiselle. Korpelan mukaan jaetut mielenkiinnon kohteet tai harrastukset ovat omiaan lieventämään tuntemattoman pelkoa. Voi vaikka tarjota toisille koirankasvattajille yösijaa jonkun tapahtuman ympäriltä. ”Olen silti iloinen, että Couchsurfing, Airbnb ja kaikki muut ovat olemassa, koska ne tuovat ihmisiä lähemmäs toisiaan.” Kyllästyttyään BeWelcomen huonoon ilmapiiriin, Korpela päätyi perustamaan ystävineen täysin uuden verkoston, joka sai nimekseen Trustroots. Liftaripiireissä tunnettu Korpela saa itse paljon majoituspyyntöjä myös vieraanvaraisuusverkostojen ulkopuolelta: Facebookin kautta, sähköpostitse ja yhteisten tuttavien välityksellä. Hän uskoo, että samaan yhteisöön kuuluvat auttavat helpommin toisiaan, oli sitten kyse liftareista, pyörämatkailijoista tai karavaanareista. Idea on siis täysin päinvastainen kuin sosiaalisen median palveluilla. Hän neuvoo, että vieraiden majoittamisessa voi päästä helposti alkuun sellaisen yhteisön kautta, missä on jo valmiiksi aktiivinen. Nykyisin ainakin mobiilisovelluksen uusin versio toimii yllättävän näppärästi majoittajan näkökulmasta. Hän huomauttaa, että vaikka kaikki vieraanvaraisuusverkostot toimivat internetin välityksellä, on niiden tavoitteena saada ihmiset viettämään mahdollisimman vähän aikaa itse sivustoilla
Emme kumpikaan välitä liian modernista tyylistä ja olemmekin halunneet säilyttää talon osin alkuperäisessä kunnossa. Asuin samassa kerrostalossa lähes 20 vuotta, kunnes ylioppilaaksi tultuani muutin Tampereelle. Rakkaat tekevät kodin Ikääntyessä kodin merkitys korostuu. Lahdessa solmin ensimmäisen avioliittoni ja muutimme silloisen mieheni kanssa Tampereelle opiskelemaan. Täällä saimme tyttären, mutta myöhemmin erosimme. Tyttäremme ovat lähes samanikäisiä ja heistä on ollut toisilleen seuraa. Minä Riitta synnyin Lahdessa kuusilapsiseen suurperheeseen. Teksti Valma Korhonen Kuvat Silja Viitala Matti, 66, ja Riitta Pasanen, 64, Tampere ”Olen ( Matti) kotoisin Oulusta. Maailman Kuvalehti kysyi eläkeläisiltä, mikä tekee kodista kodin. Lisäksi on mukava asua lähellä lapsiamme ja heidän perheitään.” 28 7?/?2017 Maailman Kuvalehti. Yhteen aikaan asuin kuuden hengen kimppakämpässä Ruotulassa lähellä nykyistä kotitaloani. Muutimme Takahuhtiin omakotitaloomme vuonna 1993. Koti merkitsee meille elettyä elämää, sekä omia, että aikaisempien sukupolvien muistoja. Olemme viettäneet kotonamme monia juhlia läheistemme kanssa, ja tulevan joulun olemme täällä. Matilla oli silloin edellisestä avioliitosta kaksi tytärtä. Kun työja arkikiireet vähenevät, kotona vietetään enemmän aikaa. Kodissamme kaikki tuntuu olevan järjestyksessä, mikä liittyy parisuhteeseen, jossa on hyvä olla. Isoäiti asui meillä, joten meitä oli yhdeksän henkeä 42:n neliön asunnossa. Muistan katselleeni silloin tänne päin ja miettineeni, että tuossa talossa voisi joskus asua. 1950-luvulla rakennetussa talossa viehätti sen henki. Olen asunut vuokralla siihen asti, kunnes muutimme nykyiseen kotiimme Matin kanssa. Olemme koti-ihmisiä ja vaalimme kotona vietettyä aikaa. Opiskeluvuosina Tampereella kotini vaihtui melko usein
Kaunis kerrostalo on vuodelta 1912. "Koti merkitsee meille elettyä elä mää, sekä omia, että aikaisempien suku polvien muistoja." Maailman Kuvalehti 7/?2017 29. Tässä Puistola-nimisessä talossa Matti Pasanen asui Oulussa. Yksi Matti Pasasen entisistä kodeista Oulussa
Silloin asuin vuokralla ja jaoin omakotitalon huoneen luokkakaverin kanssa. Sen lisäksi, että haluan kodin olevan siisti ja viihtyisä itselleni, haluan sen olevan miellyttävä myös perheenjäsenilleni. Koti on aina merkinnyt minulle paikkaa, jossa on työ ja läheiset. Anneli Kangasvierin lapsuudenkodissa Kinnulan kunnassa asui sisarusten ja vanhempien lisäksi mummo sekä piikoja ja renkejä. 30 7?/?2017 Maailman Kuvalehti. Olen muuttanut paljon. Olen sitä sukupolvea, joka muutti maalta kaupunkiin töiden perässä. Vaikka kotini on vaihtunut useasti, se on aina ollut paikka, jossa on saanut olla rauhassa, levätä ja viihtyä. Kun kaksi vuotta sitten jäin eläkkeelle, muutin Helsingin Töölöstä tänne Tampereen keskustan tuntumaan Ratinaan. Pääsen rentoutumaan lapsuudenmaisemiini Kinnulaan, sillä meillä on mökki järven rannalla syntymäkotini mailla.” Anneli Kangasvieri äitinsä ja isänsä kanssa ensimmäisessä kodissaan Kinnulassa 1950-luvulla. Siihen aikaan taloa asutti minun, sisarusteni ja vanhempieni lisäksi vanha emäntä eli mummoni, välillä muita sukulaisia, ja tietysti piikoja ja renkiä. Kinnulassa pystyi käymään oppikoulun alemmat luokat, mutta lukiota varten jouduin muuttamaan 80 kilometrin päähän Toholammille. Lähistöllä asuvat lapseni ja lapsenlapseni, mikä merkitsee paljon. Pienestä pitäen osallistuin maataloustöihin. Anneli Kangasvieri, 67, Tampere ” O len syntynyt maalaistalos sa pohjoisessa Keski-Suomessa, Kinnulan kunnassa. Lapsuudenkodistani on valtavasti ihania muistoja, se oli turvallinen ja sosiaalinen yhteisö. 1950luvulla, kun olin lapsi, kotimme pihapiirissä oli punavalkoisen talom me lisäksi hevostalli, navetta, kanala, lampola, sikala ja aittoja. Sittemmin päädyin Jyväskylään opiskelemaan, silloin minulla oli jo lapsikin
Olemme edelleen kovin rakastuneita toisiimme. Esko ja Pirkko Leväsmaan virallinen koti on senioritalossa Tampereella, mutta he viettävät suurimman osan ajasta mökillä Kuhmoisissa. Vaikka olemme todella tyytyväisiä senioritaloon, viihdymme paremmin maalla. Arvostamme kaupunkikodissamme Hervannassa erityisesti sen senioriystävällisyyttä – talossa on palveluohjaaja, kuntosali, ruokala ja kaikki muut palvelut lähellä. Asumme nyt kolmiossa, mutta muutamme pian pienempään asuntoon saman talon sisällä. Esko on paljasjalkainen tamperelainen ja minä Pirkko alun perin maatalosta Kuhmoisista. Virallinen kotimme on senioritalossa Hervannassa, mutta suurimman osan ajasta vietämme lapsuuteni maisemissa Kuhmoisissa. Mökki on järven rannalla, siellä on enemmän puuhasteltavaa kuin täällä kaupungissa. Esko, 74, ja Pirkko Leväsmaa, 69, Tampere ” O lemme asuneet yhdessä 40 vuotta, joista 30 olemme olleet naimisissa. Mikään ei ole meille tärkeämpää kodissa kuin se, kenen kanssa sen jakaa. ” "Mikään ei ole meille tärkeäm pää kodissa kuin se, kenen kanssa sen jakaa." Esko Leväsmaan lapsuudenkoti, Särkijärven talo Tampereella. Maailman Kuvalehti 7/?2017 31. Vietämme niin paljon aikaa mökillä, että emme tarvitse kaupunkiasuntoon paljon tilaa
Teksti Antti Tapio Kiuru Kuvat Meeri Utti Vancouverin kaduilla elävä Darren on tehnyt korun, jonka haluaisi antaa ainoalle sukulaiselleen. Koditon hyvinvointivaltiossa. Vancouverin kaupunki käy kamppailua kodittomuuden kanssa, kun kadulla elävien ihmisten määrä kasvaa vuosi vuodelta. Eriarvoistuminen ja kodittomuus koskettavat yhä enemmän länsimaissa. Darren suunnittelee matkaa tätinsä luokse
Talvisin vapaaehtoiset rakentavat parakkeja ja pystyttävät telttaleirejä alueelle. Noin neljännes kodittomista kuolee luonnollisiin syihin. Maailman Kuvalehti 7/?2017 33. Yksi heistä on viisikymppinen Darren. Asunnottomien vanhusten määrä on kasvanut viisi prosenttia vuodesta 2014, vastaavasti nuorison määrä kodittomista oli vähentynyt saman verran. Myös kodittomien yleisin kuolinsyy on yliannostus. Päivittäin Darren kulkee vakioreittiään kaupungin rantakatuja pitkin. Tiedän paljon lentokoneista, koska enoni oli rahtikonekuljettaja”, Darren sanoo. Kesällä moni siirtyy luonnonhelmaan, ja talveksi tilastoihin tulee taas uusia kodittomia. ”Ei minulla ole varaa hoitoihin. Joka vuosi kaupunkiin tulee uusia kodittomia eri puolilta Kanadaa. Darren ei ole niin hyvässä kunnossa, että jaksaisi sitä. Minulla on siellä oma paikka, jonka olen rakentanut pahvilaatikoista ja laudoista, mutta ei siellä talvella voi nukkua”, Darren sanoo. Niin myös Darren. Hänellä ei ole ketään, kenen luo mennä. Darrenilla on diagnosoitu leukemia, eikä hän usko elävänsä enää kauan. Myös ravintolat tarjoavat hävikkiruokaansa kadulla. Kodittomien yleisin kuolinsyy on yliannostus. Hän saapui Vancouveriin vuosi sitten Torontosta. Katse tähyilee taivaalle. Kodittomia näkee eniten kulttuuriväen suosiman Gastowinin kaupunginosan liepeillä ja siitä itään päin. Noin tuhat heistä elää ilman suojaa. ”Tulen usein katsomaan tänne vesitasolentokoneita. Kaupungin keskustaan on rakennettu useita kaupungin omistamia tuetun asumisen kohteita, jopa nimekkäiden arkkitehtien suunnittelemana. Omaleimaista Vancouverissa on se, että tuettua asumista ei ole haluttu piilottaa lähiöihin. Opioideista erityisesti fentanyyli on kovassa kasvussa katukaupassa. Useat avustusjärjestöt jakavat ruokaa ja rakentavat telttoja sekä parakkeja sään kylmetessä. Enolla oli vuoden 1958 mallinen potkurikone, jolla hän jakoi postikuljetuksia ympäri Kanadaa, Darren kertoo. ”Toivoisin meidän näkevän ennen kuin kuolen.” Syyskuussa julkais tujen tilastojen mukaan noin puolet koditto mista on asunut Vancouverissa ennen kodittomuuttaan yli ky mmenen vuotta. Nukkumapaikoista on välillä tapeltava toisten kodittomien kanssa. Tuhannet vapaaehtoiset vancouverilaiset auttavat kaupungin kodittomia. Erityisesti Vancouverin itäosissa on paljon väliaikaisia rakennelmia kodittomille. Koko British Columbian osavaltion alueella yliannostuksiin on kuollut tänä vuonna jo yli tuhat ihmistä. Kaupungin toinen iso ongelma on kasvava huumekuolleisuus. Viime talvi oli raju. Viimeinen pakkasen aiheuttamaksi rekisteröity kuolemantapaus on vuodelta 2013. Joskus poliisi tulee ja ajaa pois. Darren jää tuijottamaan koneen nousua. Kun lumet tulivat, Darren etsi suojakseen julkisia vessoja. Piilottelun sijaan on koetettu sovittaa se ainakin ulkoisesti kaupunkikuvaan. ”Kesän asun läheisessä puistossa. He viettävät yönsä pääasiassa puistoissa tai porttikongeissa. Nyt pelätään, että 400 yliannostukseen kuolleen raja tulee täyteen Vancouverin metropolialueella. On vaikeaa löytää omaa nurkkaa, Darren toteaa. Hän on tehnyt tädilleen korun, jonka haluaisi viedä lahjaksi. Heikkenen päivä päivältä. Tunnistan äänestä, millainen moottori näillä koneilla on.” Vuodesta 2014 kodittomuus on lisääntynyt Vancouverissa noin 30 prosenttia. ”Korjasin enoni kanssa moottoreita. Monessa mielessä Vancouver on yrittänyt ratkaista asunnottomuutta hyvinkin edistyksellisesti. Syitä ovat epäonnistunut politiikka ilmasto ja kasvava huumeongelma, selviää kaupungin tutkimuksesta. Tilanne vaihtelee vuodenaikojen mukaan. ”Kuuntele nyt tuota! Se on ihan uusi kone, paljon hiljaisempi ja käy tasaisemmin. Eliniänodote onkin huomattavasti lyhyempi kadulla elävällä, eivätkä läheskään kaikki saa riittävää terveydenhuoltoa. V ancouverin keskustan alueella asuu 650 000 ihmistä, koko metropolialueella melkein kolme miljoonaa. Pahimmillaan Vancouverin keskustan alueella on yhdessä yössä kuollut yliannostukseen 12 ihmistä. Tuota minä en osaisi korjata enää.” Lintuparvi lentää lentokoneen tieltä ilmaan. Seuraava vesitaso on käynnistänyt moottorinsa ja ajanut keskemmälle lahtea. Kuolemia ovat aiheuttaneet opioidit, kokaiini, heroiini ja metamfetamiini. Täti on ainoa sukulaiseni, joka on hengissä. Sen mukaan keskustassa elää noin 3 600 asunnotonta. Olen suunnitellut matkaa hänen luokseen.” Matkaan menisi kävellen ainakin viikko. En käytä huumeita tai alkoholia, etten mene vielä huonompaan kuntoon”, hän sanoo. ”Äitini kuoli viime vuonna
En olisi mitenkään pärjännyt ilman Kalevia ja hänen perhettään sekä uusia ystäviäni. Slovakialainen koti on aina avoinna vieraille. Koti on minulle tärkeä paikka, ja olen myös synnyttänyt molemmat lapsemme kotona. Se tarkoitti kuitenkin sitä, että minun täytyi luopua omasta urastani Tšekissä ja Slovakiassa. Kotiutuminen vaatii oikeita ihmisiä ympärille. Aloimme seurustella ja muutin Suomeen vuonna 2010. Rakastan ympärillä olevaa luontoa. Musiikkiteatterimme oli saapunut vain yhden päivän kestäviin harjoituksiin Suomeen, ja odotin paluulentoa nukkumalla. Tällainen talo oli unelmamme, mutta välillä kaipaisin enemmän ihmisiä. Herätessäni näin miehen, jolla oli suuri soitinkotelo ja nuotteja käsissä. So?a Jány-Louhivuori, Slovakia ”Tapasin mieheni Kalevin yhdeksän vuotta sitten lentokentällä. Usein sanotaan, että suomalaiset ovat etäisiä, mikä ei mielestäni pidä paikkaansa. Materiaa tärkeämpää on perheeni, he ovat kotini.” Muualta Suomeen muuttaneet turvautuvat uudessa maassa perheeseen ja ystäviin. Yhden sanonnan mukaan vieras talossa on kuin jumala talossa, ja sillä tavalla heitä slovakialaisessa kodissa kohdellaan. Kävi ilmi, että hän oli suomalainen trumpetisti, joka soittaisi kiertueellamme. He auttoivat suomen kielen kurssin ja koelaulujen kanssa. Kun vieras saapuu kotiin, pöytään nostetaan aina parasta tarjottavaa. Muutimme vanhaan hirsitaloomme Porvooseen metsän keskelle kaksi vuotta sitten. Poikamme syntyi viime kesänä nykyisen kotimme olohuoneessa. Kun koti-ikävä iskee, kaivan pakastimesta perinteisiä slovakialaisia ruokia, kuten brindzaa eli lampaanmaidosta tehtyä juustoa tai haluškya, perunasta tehtyä pastaa. Kalevilla oli jo ura Suomessa ja minä olin aina halunnut kokeilla ulkomailla asumista, joten yhteisen kodin perustaminen tänne oli melko selvä valinta. Suomalaiset kyllä auttavat, mutta on itse uskallettava ottaa ensimmäinen askel. Teksti Sinimaria Halonen Kuvat Eeva Anundi Kylässä ekspattien luona ”Sanonnan mukaan vieras talossa on kuin jumala talossa, ja sillä tavalla heitä slovakia laisessa kodissa kohdellaan.” 34 7?/?2017 Maailman Kuvalehti. Omaa kulttuuria vaalitaan, mutta tilaa on myös uusille perinteille ja Iittala-kokoelmille
Jány-Louhivuori järjestää olohuoneessaan viikonloppuisin naisten piirejä ja hyvinvointikursseja. ”Osallistuin useille kursseille Slovakiassa ja Tšekissä, ja nyt haluan jakaa oppimaani Suomessa.” Hengellisyys on So?a Jány-Louhivuorelle tärkeää, ja perheen kotona näkyykin paljon erilaisia mandaloita. Kuvan kortit ovat Jány-Louhivuoren siskon tekemät. Maailman Kuvalehti 7/?2017 35
Ensimmäinen muuttomme Taiwaniin vuonna 1999 oli haastava. Ajattelen, että kotimme kyllä seuraa mukanamme kaikkialle, enkä ole juuri tuntenut koti-ikävää. Sellaiset asiat muistuttavat juuristani. Jännitin paljon, sillä tyttäremme oli vain kahden kuukauden ikäinen. Olin myös itse nuori ja ensimmäistä kertaa kaukana muusta perheestäni. Esineet ovat Anu Mehtalle rakkaita, eikä hän voisi muuttaa minnekään ilman niitä. Indonesiassa aloitin vapaaehtoistyön lasten kanssa. Tuomme kotiimme jotain olennaista jokaisesta maasta, jossa olemme asuneet. Intialainen kulttuuri on rikas ja moninainen sekamelska, ja kotimme edustaa hyvin sitä. Suomessa olen aloittanut Iittala-kokoelman keräilyn.” Anu Mehta pitää uusiin kulttuureihin tutustumisesta, mutta vaalii kotonaan myös perinteitä. Singaporessa minulla oli oma kakkuyritys, jonka toimintaa haluaisin jatkaa myös Suomessa. Tulimme Suomeen kaksi kuukautta sitten ja viivymme täällä ainakin seuraavat kaksi vuotta. Olemme asuneet hänen työnsä vuoksi viimeiset 18 vuotta eri puolilla Aasiaa, joten muutto Suomeen tuntui todella erilaiselta ja jännittävältä. Vaikka olemme asuneet vuosia eri puolilla maailmaa, olemme intialaisia sydämeltämme. Puhumme kotonamme hindiä, vietämme intialaisia juhlapäiviä ja rukoilemme joka aamu omalla kotialttarillamme. Enää en koe muuttamista vaikeaksi. Intialaisten esineiden lisäksi kotonamme on muun muassa indonesialaista taidetta, kiinalaisia nukkeja ja turkkilaisia koriste-esineitä. Perhe on keräillyt esineitä muun muassa Japanista, Malesiasta, Thaimaasta ja Sri Lankasta. ”Puhumme kotonamme hindiä, vietämme intialaisia juhlapäiviä ja rukoilemme joka aamu omalla kotialttarillamme.” 36 7?/?2017 Maailman Kuvalehti. Anu Mehta, Intia ”Kun mieheni sai siirron Singaporesta Suomeen, olin todella innoissani. Ikävään auttaa se, että pitää itsensä kiireisenä. Lopulta innostus voitti jännityksen. Uuteen maahan kotiutuminen vaatii avointa ja ennakkoluulotonta mieltä. Useimmiten olemme viettäneet kolme tai neljä vuotta yhdessä maassa
Koti alkoi tuntua kodilta vasta, kun kuorma saapui. ”Mukava sohva on meille tärkeä, sillä vietämme paljon aikaa sohvalla jutellen, lukien, kuunnellen musiikkia ja katsellen elokuvia”, Helena Hinke Dobrochinski Candido sanoo. Onneksi meillä on täällä ystäviä, ja pyrimme kutsumaan heitä luoksemme viikoittain. Ensimmäisenä vuonna vietimme Suomessa vain muutaman kuukauden kerrallaan. Kolmevuotias Daví on suomalaisessa päiväkodissa ja puhuu siten myös suomea. Brasiliassa uusille ihmisille järjestettäisiin suuret tervetuliaisjuhlat, mutta Suomessa ulkomaalainen joutuu valitettavasti pärjäämään yksin. Päätös muuttamisesta ei ollut helppo: uudessa asuinmaassa tulee väistämättä nousuja laskukausia, sillä perhe on kaukana ja kielimuuri hankaloittaa asioita. Arvostan Suomessa turvallisuutta, mutta kaipaan brasilialaista spontaanisuutta, iloisuutta ja juhlia. Olimme kuin turistit, joille kaikki oli uutta ja jännittävää. Muistan, kuinka osallistuimme Senaatintorilla uuden vuoden juhliin, ja ihmiset olivat hiljaisia ja hillittyjä. Tammikuussa 2016 muutimme Suomeen vakituisesti. Asuimme eri paikoissa, joten Suomi ei silloin vielä tuntunut varsinaisesti kodilta. Ilman ystäviä en pärjäisi Suomessa.” Candidot ostavat usein Brasiliasta pojalleen leluja, jotta hän oppii portugalin. Maailman Kuvalehti 7/?2017 37. Rakastamme matkustelua, joten olemme keräilleet kotiimme matkamuistoja eri puolilta maailmaa. Koska tavaramme saapuivat odotettua myöhemmin, elimme kaksi kuukautta eräänlaista leirielämää tyhjässä asunnossa patjoilla nukkuen. Valokuvat, kirjat, elokuvat ja levyt ovat minulle tärkeitä, enkä voisi kuvitella muuttavani minnekään ilman niitä. Kolmevuotias poikamme ikävöi Brasiliaa, joten pakkasimme omaisuutemme konttiin ja toimme tavaramme Suomeen. Helena Hinke Dobrochinski Candido, Brasilia ”Tulimme mieheni ja poikani kanssa Suomeen töiden vuoksi loppuvuodesta 2014. Ajattelimme, että tutut esineet ja lelut auttaisivat kotiutumaan. Koska ruoka on meille tärkeää, kokkaamme usein yhdessä ja yhdistelemme erilaisia ruokia
38 7?/?2017 Maailman Kuvalehti. Pojat leikkivät Kakuman vastaanottokeskuksen pihamaalla. Kakuman ja Kalobeyein noin 185 000 asukkaan leireillä alle 18-vuotiaita on noin 112 000
Hyvin useille se jää myös pakomatkan viimeiseksi askeleeksi, sillä vain murtoosa leiriin saapuvista saa asuinpaikan Keniasta tai muista maista. Teksti ja kuvat Juho Paavola Maailman Kuvalehti 7/?2017 39 KUVAREPORTAASI. Toivon ja unohduksen takamailla Kakuman pakolaisleiri Keniassa on monelle kotinsa jättäneelle ensimmäinen askel kohti turvaa ja vapautta
Sen jälkeen nykyisin yhä useampi saa pysyvän asuinsijan Kalobeyein alueelta, sillä varsinainen Kakuman pakolaisleiri on ollut tupaten täynnä jo vuosia. Kakuman leiri perustettiin vuonna 1992 Sudanin edellisen kriisin aikaan. Pian sen jälkeen maassa alkoi sisällissota presidentti Salva Kiirin ja varapresidentti Riek Macharin joukkojen välillä. Willian Kenyi pakeni maaliskuussa kotikaupungissaan Etelä-Sudanin Jubassa syttyneitä levottomuuksia ja taisteluita. ”Vuodessa heistä kaikista ehkä tuhatkunta ihmistä muuttaa leiriltä pois. Heistä noin 104 000 on löytänyt kodin Kakumasta. Emmanuel Lutang (oik.) pakeni vaimonsa Mary Josheyn, nelikuisen vauvansa ja veljensä Martinin perheen kanssa Etelä-Sudanin pääkaupunki Jubasta. ”Lähdimme konfliktia pakoon, sillä tilanne kotona on kamala. Vuonna 2015 Kakuman yhteyteen noin 25 kilometrin päähän avattiin Kalobeyein pakolaisalue, jossa kotoaan paenneet elävät yhdessä paikallisväestön kanssa. Sittemmin perusleiriä on laajennettu neljästi, ja pakolaisia on saapunut useista Afrikan maista. Kun taistelut alkoivat, hän käveli kaksi päivää kohti Kenian rajaa. O vatko siinä maailman kasvot. Maailman nuorin valtio Etelä-Sudan itsenäistyi 2011. Eteläsudanilaisten jälkeen suurin ryhmä ovat somalit, joita on 37 500. Olemme asuneet väliaikaismajoituksessa teltassa kuukauden”, Lutang kertoo. En tiedä, mitä perheelleni on tapahtunut, tai missä he nyt ovat.” Kenyi on kotoisin Etelä-Sudanin pääkaupungista Jubasta. Mutta kun ei luultavasti käy. 86 prosenttia maailman pako laisista elää kehitys maissa tai Kenian tapaisissa kehitty vissä talouksissa. ”Minulla on huoli perheestäni. UNHCR:n mukaan noin 86 prosenttia maailman pakolaisista elää joko kehitysmaissa tai Kenian tapaisissa kehittyvissä talouksissa. He katosivat minulta pakenemisen yhteydessä”, hän kertoo. Tekisi mieli tsempata. ”Kotona oli taisteluita, joita pakenimme. Se tulee väistämättä mieleen, kun 19-vuotias William Kenyi katsoo suoraan silmiin ja juttelee hiljaisella äänellä. ”En tiedä, missä perheeni on. Yli kaksi miljoonaa ihmistä on jättänyt kotinsa. Kakuma on hyvä esimerkki siitä, miten maailma pakolaisiaan hoitaa. Monen eteläsudanilaisen tavoin hän taittoi alkumatkan Kenian rajalle jalkaisin. Mukeere työskentelee YK:n alaisen maailman ruokaohjelma WFP:n johtajana ja vastaa Kakuman ruoAsuttuaan Kakuman vastaanottokeskuksessa kaksi viikkoa pakolaiset saavat itselleen väliaikaisen asuinsijan telttakylästä. Jotkut saavat turvapaikan, osa vain katoaa”, Baker Mukeere sanoo. 40 7?/?2017 Maailman Kuvalehti. Usko vain, niin kyllä näin tulee käymään. Kakumassa ja Kalobeyeissä elää yhteensä noin 185 000 ihmistä. Hän ei ole maanmiehistään ja -naisistaan ensimmäinen, ainoa tai viimeinen, joka Kakumaan tulee. Tahtoisin vain apua, jotta pääsisin joskus kouluun, lopulta toivottavasti yliopistoon”, Kenyi sanoo tulkin välityksellä. Sieltä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n työntekijät poimivat hänet kyytiinsä ja toivat Luoteis-Keniassa sijaitsevalle Kakuman pakolaisleirille
Maailman Kuvalehti 7/?2017 41
42 7?/?2017 Maailman Kuvalehti
Kalobeyein alue on rakennettu paitsi helpottamaan Kakuman leirin väestöpainetta myös kohentamaan pakolaisten ja paikallisväestön suhteita. Celesta Florence (oik.) myy kaalia Kalobeyein torilla ystävänsä kanssa. Kalobeyeissä pakolaiset saavat suurimman osan kuukausittaisesta apupaketistaan mobiilirahana, jolla he voivat ostaa ruokaa paikallisilta kauppiailta. Maailman Kuvalehti 7/?2017 43
Somaliasta kotoisin oleva Ahmed Abdi Yusef on asunut perheineen Kakuman leirissä kahdeksan vuotta. Leiristä löytyvät samanlaiset epäviralliset liikkeet, kuten vaate-, lihaja sekatavarakaupat, joita afrikkalaisten kaupunkien laitamat ovat pullollaan. Todennäköisesti ihmekään ei riittäisi. Siellä pakolaiset elävät kaksi ensimmäistä viikkoaan ja saavat säännölliset ateriat. Sen avulla on oikeus käydä kauppaa vain sertifioitujen kauppiaiden kanssa, joten kykenemme varmistamaan, että rahalla ostetaan ruokaa”, Mukeere painottaa. ”Kakumassa ihmiset ja perheet saavat suurimman osan eli noin 85 prosenttia kuukausittaisesta avustuspaketista ruokatarvikkeina ja pienen osan rahana, mutta Kalobeyeissä se on juuri toisin päin”, Mukeere kertoo. ”Mobiiliraha on turvallisempaa. Kauppiaat tulevat lähialueilta. ”Ei tämä ole elämää”, Yusef sanoo. Avustusjärjestöiltä tulee raha, jonka UNHCR siirtää teleoperaattori Safaricomin avulla sim-korteille. Sen jälkeen matka jatkuu väliaikaiseen telttamajoitukseen, jonka jälkeen pakolaiselle osoitetaan koti joko Kakuman leiristä tai nykyisin yhä useammin Kalobeyein alueelta. Toisin kuin suljetulla leirillä, Kalobeyeissä ihmiset saavat liikkua melko vapaasti. William Kenyi saapui Kakumassa ensin vastaanottokeskukseen. 44 7?/?2017 Maailman Kuvalehti. Ellei maailman pakolaispolitiikassa tapahdu jotakin mullistavaa, nykytahdilla Kakuman tyhjenemiseen kuluisi parisataa vuotta. Aidat ja pakolaisen status kuitenkin vetävät rajan toden ja unelman välille. ”Haluamme auttaa paikallista taloutta. Kalobeyein sydän on pakolaiskylän tori, joka toimii suuressa teltassa. Mukeere ottaa esimerkiksi alkoholin, jonka käytöstä karuissa leiriolosuhteissa ei ole sen Ellei pakolais politiikka muutu, Kakuman tyhje nemiseen kuluu parisataa vuotta. Vaikka Mukeere ei sitä suoraan sano, ei ole yliampuvaa todeta leirin olevan monelle myös viimeinen koti. Sotien lisäksi ilmastonmuutoksesta seuraavat kuivuudet, tulvat ja nälänhätä ajavat tulevaisuudessa yhä useamman ihmisen etsimään parempaa elämää. Kun luomme markkinoille kysyntää, annamme paikallisille tuottajille mahdollisuuden vastata siihen”, Mukeere sanoo. Turkana on Kenian maakunnista köyhin. Aina ruoka pakolaisleireille ei ole tullut läheltä, tai edes Keniasta. Mukeere uskoo, että näin myös paikallisella väestöllä on syynsä olla myötämielinen pakolaisia kohtaan. Sen sijaan käteistä rahaa järjestö ei pakolaisille jaa enää lainkaan. Alun palveluihin kuuluvat myös lääkärintarkastukset. Se näkyy myös Mukeeren johtaman WFP:n jakamissa avustuksissa. kahuollosta. Myydyt tuotteet eivät nekään ole aina hyväksi pakolaisille. Kauppaa käydään pitkälti samoilla ruokatavaroilla, joita myös WFP:n avustuspakkaukset ovat sisältäneet. Siis erilaisia jauhoja, riisiä, papuja ja suolaa
Lokakuussa 2017 Kakumassa ja Kalobeyeissa asui 185 353 pakolaista. Täällä ei ole maitoa, vihanneksia, kunnon ruokaa, rahaa tai kylmää vettä”, Yusef luettelee. Fakta Kakuma Kakuman pakolaisleiri sijaitsee Turkanan maakunnassa Luoteis-Keniassa, noin 725 kilometriä Nairobista. Eikä Yusefia lohduta, että itse asiassa ympäröivä Kenian maaseutu elää laadullisesti suunnilleen samanlaista elämää kuin kotoaan paenneet leirin sisällä. ”Tätä varten harrastamme mystery shopping -valeostamista. Somaliasta kotoisin oleva Yusef juttelee vieraan kanssa mielellään, ei kuitenkaan ilolla. Suurimmat väestöryhmät: Etelä-Sudan (104 292), Somalia (37 501), Kongon Demokraattinen tasavalta (11 215). enempää hyötyä perheen taloudelle kuin sielunrauhalle. Puutteista kuitenkin selviää hammasta purren. Mutta en yksinkertaisesti tiedä, mitä voisin tehdä.” Tätä Kakuman vastaanottokeskukseen tullut yliopistosta haaveileva William Kenyi tuskin haluaisi kuulla. Jos myyjä jää kiinni kielletyn tavaran myymisestä, panemme hänet mustalle listalle ja voimme erottaa hänet myyjärekisteristä.” Päivä on Kakumassa jälleen kuuma. Ei se hyvältä elämältä kuulosta. Hän saapui perheineen Kakumaan kahdeksan vuotta sitten. Leiri perustettiin 1992 Sudanin kriisiä paenneille ihmisille. Eilen oli vielä kuumempaa, yli 40 astetta. Mitä elämää tämä on”, Yusef tuhahtaa. Pojat sen sijaan ovat toinen asia, 16ja 18-vuotiaiden nuorten miesten isä huokaa. Maakunta on Kenian köyhin. Päiväntasaajalla aurinko porottaa lähes pystysuoraan ja kutistaa varjon olemattomaksi. Sen myynti onkin kielletty, mutta ”kielletty” vain myy, ja sen tietää osa kauppiaista. ”Katso nyt ympärillesi. Kakuman pääleiri koostuu neljästä alueesta. 2015 UNHCR helpotti painetta rakentamalla Kalobeyein pakolaisalueen noin 25 kilometrin päähän. Se on rankkaa, sanoo Ahmed Abdi Yusef. On tilanteita, joissa on parempi vain kuunnella. Hymy on lämmin, mutta kohteliaisuus on kovettunut vuosien myötä Kakuman karulla aavikolla. ”Menisin minne vain, missä on hyvä olla. Elohopea on kivunnut 38 asteeseen. ”Mitä tekin olette tehneet hyväksemme, muuta kuin tulleet tänne ihmettelemään”, hän kysyy vieraalta. ”Pojat sanovat jatkuvasti, etteivät he halua olla täällä ikuisesti. Pieni poika leikkii autolla Kalobeyein torilla. Maailman Kuvalehti 7/?2017 45. Se toimii YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n alaisuudessa. Yusefilla on kiukkuunsa syy ja oikeus
Uskon vakaasti, että tulevaisuudessa tilanne muuttuu. Arkkitehtuurikapinan Facebook-sivut ovat osoitus siitä, että tulevaisuus on jo täällä. Kuvitus Outi Kainiemi 46 7?/?2017 Maailman Kuvalehti ESSEE. Pitääkö meidän siis vain tyytyä laatikkoarkkitehtuuriin. Keskiaikaisen linnan sisällä on betonisia kattorakenteita, uudisosia. Onneksi maailmalla on jo varsin paljon sellaista suunnittelua, jossa joko otetaan ympäristö huomioon tai hypermoderniin ympäristöön rakennetaan klassisen muotokielen mukaisia rakennuksia. Savonlinnassa sijaitseva Olavinlinna on tästä hyvä esimerkki. Miksi arkkitehdit eivät voisi suunnitella taloja, joissa he itse haluaisivat asua. Siinä on kaikki väärin. Sen sijaan vanhojen rakennusten entisöinti on hyväksyttävää, jopa suotavaa. Ihmisten reaktio oli jyrkkä: kaikenlaiset kertaustyylit nähtiin ”kopioina”, ”valheellisina”, ”väärinä”. Kiertelin ahkerasti eri kaupungin osia, slummeista luksusalueille. Siihen ei vain totu. Helsingin Eirassa esimerkiksi asuu paljon arkkitehtejä. Sillä ei ole väliä, että lopputulos on hirveä. Jos arkkitehdillä on tarpeeksi, mutta ei liikaa rahaa, hän asettuu asumaan hienoon historialliseen, enintään funkistyyliseen huvilaan tai kerrostaloasuntoon. Roos. Modernismi saa maistaa omaa lääkettään. Kivempia taloja, kiitos! K iinnostuin arkkitehtuurista, kun asuin Los Angelesissa 1970-luvulla. Miksi emme korvaisi modernistisia rakennuksia sellaisilla, joista oikeasti pitäisimme. Ainoastaan oman aikamme arkkitehtuuri oli hyväksyttävää. Samalla kun he suunnittelevat muille toinen toistaan mahdottomampia uudisrakennuksia, he asuvat vanhoissa taloissa ja asunnoissa. Jos vanha rakennus puretaan yhtenäiseltä alueelta, sen tilalle ei saa rakentaa entisen kaltaista, vaan rakennuksen tulee poiketa mahdollisimman paljon aiemmasta. Kaikki talot edustivat kertaustyylejä, lainattuja tyylilajeja menneiltä vuosikymmeniltä: espanjalaistyyliä, englantilaista kartanotyyliä, uudisraivaajatyyliä, gotiikkaa, söpöä jugendia. Miksi suunnittelemme rumia rakennuksia ja asumme rumissa ympäristöissä. Sivusto näyttää, mikä on mahdollista ja mitä arkkitehdit voivat tehdä, kun he ovat vapaita modernismin kahleista. Muutaman klassisen rakennuksen avulla modernistinenkin ympäristö saattaa muuttua miellyttävämmäksi ja hyväksyttävämmäksi. Toivon, että nykyarkki tehtuurissa alkaisivat puhaltaa vapaammat tuulet. I hmettelen, että tällaiset ajatteluja toteutustavat ovat yhä voimassa. M yös aivan modernistiset arkkitehdit viihtyvät parhaiten viihtyisissä miljöissä. Entisöijä ei kuitenkaan saa käyttää mielikuvitustaan vapaasti, vaan entisöintiin pätevät samat lainalaisuudet kuin rakentamiseen. Toivon, että nykyarkkitehtuurissa alkaisivat puhaltaa vapaammat tuulet, ja että kaikenlainen uudisrakentaminen olisi mahdollista. Keskustaa lukuun ottamatta en löytänyt yhtään suomalaisittain ”modernia” rakennusta. Miksi arkkitehdit eivät voi suunnitella taloja, joissa he itse haluaisivat asua, kysyy J.P. Modernin arkkitehtuurin puolustajat väittävät, että totumme kaikkeen ajan myötä. Ryhmässä esitellään positiivisia esimerkkejä uusista klassisista rakennuksista ympäri maailmaa ja keskustellaan päinvastaisista esimerkeistä, joita löytyy erityisen paljon Suomesta. Jos jotain rakennetta ei enää ole olemassa, tilalle pitää rakentaa mahdollisimman paljon entisestä poikkeava. Sen sijaan Itä-Pasilassa ei asu tietääkseni yhtäkään nimekästä arkkitehtiä. Tähän pyrkii Facebook-ryhmä Arkkitehtuurikapina. Pitääkö meidän vain tyytyä laatikko arkkitehtuuriin. Silti en voi mitään sille, että haaveilen Helsingin Makkaratalon kaamean julkisivun purkamisesta. Mietin, miksei tämä voisi olla mahdollista myös Suomessa
Maailman Kuvalehti 7/?2017 47
Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. Pysäytä kello.. www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ
Naisten mukaan järjestötyöhön kuuluu konkreettisen rahaja tavara-avun sekä työllistämistuen lisäksi myös poliittinen vaikuttamistyö. Vapaaehtoisiamme inspiroi paitsi kehitysyhteistyö myös ympäristöasiat ja kiinnostus vanhoihin tavaroihin”, Hoyer sanoo. Jos järjestönne olisi eläin Olisimme harakkakyyhky. ”Emmauksessa parasta on konkreettinen ja mielekäs työ ja mahdollisuus omalla toiminnalla paitsi auttaa muita myös edistää kierrätystä ja kohtuullista elämäntapaa”, vapaaehtoistyöntekijä Helka Ahava sanoo. KATSO, JÄRJESTÖ! Emmaus Helsinki ry Perustettu 1966. Emmaus Helsinki on järjestö, joka pyrkii tukemaan yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä eri puolilla maailmaa: Itä-Euroopan romaneita, turvapaikanhakijoita ja paperittomia. Kirpparimyyntiä heikompien puolesta Emmaus Helsinki tukee kirpputorimyynnistä saaduilla tuloilla muun muassa Itä-Euroopan romaneita. Järjestö vastaanottaa, lajittelee, hinnoittelee ja myy tavaralahjoituksia kuutena päivänä viikossa. Tämä yhteisöissä elävä uhanalainen lintulaji tunnetaan innokkaana esineiden keräilijänä. Daniel Matvejeff LE IF PI ET IL Ä Petra Sallinen hinnoittelee Lauttasaaren kirpputorilla. Emmaus Helsinki tuki alun perin pääkaupunkiseudun asunnottomia tarjoamalla asuinpaikkoja ja työtä kirpputorilla. Emmaus-liike perustettiin vuonna 1949 Ranskassa. Sarjassa esitellään Kepa ry:n jäsenjärjestöjä. Motto Auta ensin eniten kärsivää. Se on myös hyvä rauhan ja oikeudenmukaisuuden viestin viejä. ”Pyrimme poliittisen vaikuttamistyön kautta muuttamaan niitä rakenteita, jotka tuottavat epätasa-arvoa ja kärsimystä”, Ahava kiteyttää. Yksi tapa kantaa vastuuta on olla mukana kansalaisjärjestöjen työssä: kyynisyyden ja toivottomuuden sijasta tarvitaan konkreettisia tekoja ja vaikuttamista”, Ahava sanoo. Nykyään Emmaus on kansainvälinen solidaarisuusliike, joka toimii noin 35 maassa ympäri maailmaa. ”Olemme aina olleet kaksikielisiä, ja se on meille tärkeää. Emmauksen Ahava ja Hoyer kannustavat myös muita mukaan vapaaehtoistyöhön. ”Tuloilla maksamme toiminnan juoksevat kulut ja tuemme kumppaneidemme hankkeita kotimaan lisäksi muun muassa Itä-Euroopassa, Etelä-Afrikassa, Perussa ja Intiassa”, niin ikään vapaaehtoinen Ulla Hoyer sanoo. ”Meillä kaikilla on vastuu tulevaisuudesta. Toiminta rahoitetaan kirpputorimyynnillä. Maailman Kuvalehti 7/?2017 49 Ihmiset & ilmiöt. Järjestöllä on yli 170 jäsentä, joista reilu neljäsosa on ruotsinkielisiä
Kolumbian kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Calissa sijaitseva Kiss Me -motelli ei kuitenkaan jää huomaamatta. Latinalaisessa Amerikassa ”motel” ei ole sama asia kuin Yhdysvaltojen Route 66:n varrella sijaitseva ”motor hotel”. Saksa-huone, jonka seinällä komeilee hakaristi ja katossa Schumacherin kohokuva. Ranska-huoneen sänkyä koristaa Eiffel-torni ja Fifty Shades of Grey -huonetta kalterit. JU LI A N R EN G IF O 50 7?/?2017 Maailman Kuvalehti Matkalla. On poreammetta ja turkkilaista saunaa. Niinpä huoneiden kalustoon kuuluu vähintään parisänky, WC ja pornokanavilla varustettu televisio. Seksiä aikuisten leikkipuistossa Kolumbialaisessa motellissa voi matkustaa maailmalla seksin merkeissä. Kuuba-huone Castro-patsaineen. Suurin osa motelleista sijaitsee kaupunkien laitamilla, missä rakastavaiset voivat tavata toisiaan salaa. Värikäs julkisivu yksisarvisineen ja Michael Jackson -veistoksineen huutavat uteliasta ohikulkijaa pysähtymään. Katolla kohoaa jättimäinen Venus-patsas. Bin Laden ja Bush pelaamassa shakkia, josta puuttuvat tornit. Sisällä motellin omistaja Humberto Villegas, 70, esittelee tiloja innoissaan. Ja mitä täältä löytyy. Villegas tahtoo ihmisten voivan matkustaa maailman ympäri hänen motellissaan. Villegasin ystävät ovat suositelleet, ettei sitä rakenneta. Kirkkohuonetta ei 185 huoneen joukossa ole. ”Pah! Uskovaisethan ovat kaikkein pahimpia irstailijoita!” Sissi Korhonen, toimittaja Täällä huoneita vuokrataan tuntitaksalla ja toimintatarkoitus on selvä: niissä harrastetaan seksiä. Miten katolinen kirkko suhtautuu motelliin. Arktisten käytävien kohdalla isäntä hihkuu: ”Tämähän on kuin sinun kotimaassasi!” Isäja äitijääkarhu harrastavat seksiä lapsijääkarhun vierellä. On pariskunnalle tarkoitettuja, intiimejä makuuhuoneita ja jopa 50:lle hengelle suunnattuja halleja. ”Motellini on täynnä uskonnollista symboliikkaa ja viitteitä maailmanpoliitiikkaan, vaikkapa Israelin ja Palestiinan konfliktiin”, hän jatkaa ylpeänä. Käymme suosituissa islamhuoneissa ja upouudessa ”koulussa”. Niinpä huoneiden kalustoon kuuluu vähintään parisänky, WC ja pornokanavilla varustettu televisio, mutta usein myös huonepalvelu motellin ravintolasta ja seksikaupasta. Täällä huoneita vuokrataan tuntitaksalla ja toimintatarkoitus on selvä: niissä harrastetaan seksiä
Lahjoituksellanne huolehditaan muun muassa siitä, että liikkeen sanomaa voidaan levittää mahdollisimman monen ihmisen tietoisuuteen.” Veikkaan, että tällainen lähestymistapa ei saisi kovin montaa suomalaista yritystä innostumaan yhteistyöstä. Yrityksistä Finnlayson ja Otava ovat ilmoittaneet jo aiemmin lopettaneensa yhteistyön Kärkkäisen kanssa, mutta Kärkkäisen tavaratalot myyvät niiden tuotteita yhä lisenssivalmistajien kautta. Samaan aikaan Oulun Kärkkäisen tavaratalon edessä kerätään MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin presidentinvaalien kannattajakortteja. Kun Kärkkäinen tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hän siirsi julkaisun Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen aktivisteille. Yhteistyön lopettaminen on arvovalinta, mutta yhtä lailla arvovalinta on sen jatkaminen. Kyse on yrityksistä, jotka tekevät yhteistyötä Suomen toisiksi suurimman halpatavaratalo Kärkkäisen kanssa. Liike on avoimen rasistinen ja juutalaisvastainen eikä toiminnassaan kaihda väkivaltaa. Vastarintaliike, jonka tavoite on johdattaa taistelunsa pohjoismaisten rajojen yli, on rahoituksesta varmasti mielissään. Nyt on aika seurata, mitä näiden yritysten harkinnasta seuraa. Liikkeen julkilausuttuna tavoitteena on kansallissosialistisen politiikan palauttaminen 2000-luvun Eurooppaan ja ensimmäisenä vaatimuksena joukkomaahanmuuton pysäyttäminen ja alkuperäisen verenperimän vaaliminen. TE EM U U LL G R ÉN Elina Hirvonen Pieni lahjoitus natseille Maailman Kuvalehti 7/?2017 51 Näkökulma. Sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat lokakuussa julkaisi pitkän artikkelin Kärkkäisen maailmankuvasta ja toiminnasta, moni suomalainen yritys on ilmoittanut harkitsevansa yhteistyön lopettamista. Tänä syksynä oikeudessa käsitellään Vastarintaliikkeen lakkauttamista. Haluam meko antaa rahaa kansallis sosialistiseen propagandaan. Jokainen tavaratalo Kärkkäisen kanssa yhteistyötä jatkava yritys tekee tietoisen valinnan osallistua liiketoiminnallaan ihmisryhmien vastaista vihaa lietsovan, kansallissosialismia ajavan liikkeen toiminnan rahoittamiseen. Käytännössä moni suomalainen yritys on jo vuosia osallistunut taloudellisesti kansallissosialistisen sanoman levittämiseen. Tavaratalon omistaja Juha Kärkkäinen julkaisi aikaisemmin omissa nimissään avoimesti juutalaisvastaista ja rasistista Magneettimedia -lehteä. ” H ei! Mitä jos firmanne lahjoittaisi tänä vuonna joulukorttirahat Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen käyttöön. Kaikki muut voivat miettiä, haluavatko ostosreissun rahojensa päätyvän kansallissosialistiseen propagandaan. Kirjoittaja on kirjailija ja dokumenttielokuvien tekijä
Aika ajoin puhutaan toisten ohi. Muut tekstit ovat sävyiltään hyvinkin samanmielisiä. Toisilleen kirjoittavat niin alkuperäiskansojen edustajat kuin tutkijat ja aktivistitkin. Siksi kirjassa halutaan kääntää asetelma päälaelleen: etsiä ratkaisuja juuri etelästä. Mimosa Hedberg Levy. Vaikka yhtyeellä on takana jo 42 vuotta ja 18 albumia, se osoittaa jälleen kykynsä uudistua. Eniten kirjeenvaihdossa toisiaan haastavat iranilaistutkija Taghi Farvar ja suomalaistutkija Teppo Eskelinen. Useista kirjoittajista ja haastavasta rakenteesta huolimatta kirja tarjoaa pureksittavaa – ja myös toivoa. ”Ihmisten mukavuudenhalu on läntisen ideologian loukkaamaton perusoikeus, ja kellä tahansa on likipitäen velvollisuus pyrkiä saamaan itselleen kaikkea, mitä jollain muullakin sattuu olemaan”, kirjan toimittanut tietokirjailija Antti Salminen kirjoittaa. Myöhemmin Pizzica de sira antaa pelimannien temperamentin kuulua torin täydeltä. Siinä käyvät dialogia ihmiset etelästä ja pohjoisesta, keskustellen ympäristön haasteista ja mahdollisista ratkaisuista. Näky kuvaa hyvin tämän levyn olemusta. Tuottaja Joe Mardin on työskennellyt aiemmin muun muassa Queen Latifahin ja Chaka Khanin kanssa. Pasimion, Pieta Hyvärisen ja Marjaana Jauholan dialogi lähtee puolestaan hyvin erilaisella nuotilla, kun filippiiniläinen Pasiomio käynnistää kirjeenvaihdon ilmaisemalla huolensa maansa poliittisesta tilanteesta ja presidentti Rodrigo Duterten käynnistämästä huumesodasta. Jos CGS:n edellinen levy Quaranta juhli lauluvoimaa ja akustista sointia, uusin levy Canzoniere valjastaa käyttövoimakseen koneet ja biitit, syntikat ja sähkökitarat. Silti samoin läntisin keinoin ja ajatusmallein pohjoinen yrittää löytää ratkaisuja luomiinsa ongelmiin, joiden sijaiskärsijänä on etelä. Popille kumartavista raidoista esimerkiksi Lu giustacofane houkuttaa nostamaan kädet ilmaan. Se sopii lukemiseksi sellaiselle, joka haluaa kyseenalaistaa omia käsityksiään ympäristöstä ja ilmastosta. Brasilialaisen alkuperäiskansojen puolustajan Davi Pereira Júniorin ja Antti Salminen (toim.) Kirjeitä tulevaisuudesta Ääniä maapallon säästymisestä Siemenpuu-säätiö ja Kustannusosakeyhtiö Sammakko Canzoniere Grecanico Salentino Canzoniere Ponderosa saariston yhteisökylässä asuvan väitöskirjatutkijan Inkeri Aulan keskustelussa vaihdetaan arkisia kuulumisia, mutta toisaalta pohditaan myös luonnonvarojen kestävää käyttöä. Koskettava kirje aloittaa kumpuilevan dialogin, jossa pureudutaan feminismiaktivismiin. Italian Pugliasta tuleva Canzoniere Grecanico Salentino on kiehtovaa kuunneltavaa. Balladeista biletunnelmaan Kirja. Pohjoisesta valikoidut kirjoittajat tietävät, ettei lännen malli tarjoa riittävästi ratkaisuja. Kirjeitä tulevaisuudesta Ääniä maapallon säästymisestä on nimensä mukaisesti kirjeenvaihtokokoelma maapallomme tulevaisuudesta. Lähtökohta on lohduton: teollisen vallankumouksen myötä jo 150 vuoden ajan länsilähtöinen tiede ja teollisuus ovat ajaneet maailmaa katastrofin partaalle. Keskustelut rönsyilevät, ja välillä ajatustenvaihtoa on vaikeaa seurata. Tämä on hinta, jonka kirjan rakenteesta joutuu maksamaan. Lukija jää kaipaamaan enemmän kontrastia. Sen sijaan se tarjoaa välähdyksiä siitä, miten ympäristöongelmia koetaan ja tulkitaan eri puolilla maailmaa, välillä arjen välityksellä, välillä hyvin teoreettistenkin viitekehysten läpi. Mika Kauhanen Etelän ja pohjoisen dialogia Kuuntele Canzoniere Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 52 7?/?2017 Maailman Kuvalehti ARVIOT. Valmiita vastauksia kirja antaa vähän. Feministiaktiivien Judy A. Karismaattisen karheat lauluäänet soivat kuitenkin vaikuttavimmin puhdaspiirteisessä balladissa Tienime. Yhtenäinen kokonaisuus kirja ei missään nimessä ole. Levyn kannessa komeileva Coca Cola -pullo on täytetty italialaisella tomaattikastikkeella. Onneksi säkkipillejä ja haitareita ei heitetty perimmäiseen nurkkaan New Yorkin studiossa
Ehkä jopa enemmän kuin samankokoisissa asunnoissa yleensä”, Strandén sanoo. ”Muutaman kerran olemme jopa joutuneet vastaamaan kysymykseen, onko meillä ikkunoita. ”Jos tulisi tarve tai halu vaihtaa maisemaa, koti seuraisi mukana. Lisäkontti vain entisten päälle tai rinnalle”, Soini sanoo. Miksi olisi, kun rakennusmääräykset vaativat tekemään samanlaiset lämpöeristykset kuin muihinkin asuinrakennuksiin?” Soini sanoo. Tuusulalaiset Päivi Strandén ja Jorma Soini ovat asuneet kahdesta merikontista rakennetussa talossa neljä vuotta. Maailman Kuvalehti 7/?2017 53 ILMIÖ. Onhan niitä. Kotia on myös helppo laajentaa, jos pitäisi saada lisää tilaa. Merikontit saattaisivat tarjota edullisen ja ekologisen ratkaisun asuntopulaan. ”Hämmästyttävän moni kuvittelee, että merikonttikodissa on talvella kylmä. ”Kun varsinaiset rakennustyöt aloitetaan, konttikodit voitaisiin siirtää uuteen paikkaan.” Daniel Matvejeff Kotina kontti V ES A M O IL A N EN / LE H TI KU V A Konttitalo Hyvinkään asuntomessuilla. Pariskunta uskoo, että vastaavia koteja voitaisiin sijoittaa esimerkiksi tyhjille rakennustöitä odottaville tonteille. Parin asumismuoto herättää välillä ihmetystä. Parasta konttiasunnossa on sen helppo siirrettävyys. Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Alankomaissa konttirakenteiset opiskelija-asunnot ovat jo aika tavallinen ilmiö. Kotina kontti voi olla kotoisa ja lämmin – toisin kuin voisi ajatella. Helposti siirrettävä konttikoti sattaisi tarjota ratkaisun asuntopulaan. Untorent ut rest, ere nim fugia velendae illabor eperferae vel ilis et et qui volendant, temque nos et auta aut facerchil ea verion nus, quidessed escia veles Kuljetusja varastointikontteja näkyy ympäriinsä, mutta harva saattaisi mieltää sellaista kodiksi
vaikuttava aikakauslehti LAATUJOURNALISMIA KÖYHYYDEN VÄHENTÄMISEKSI. Myyjä myy lehden 10 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa. Silti kokonaisuus on tyylikkään toteava, ei mässäilevä. Nainen ei tullut sisälle. Vaikka tekijät halusivat lähestyä kohteitaan ilman sääliä, voi se tai vähintään surun tunteen välttäminen olla vaikeaa katsojalle. JY R I PI TK Ä N EN Kenialaisen Marionin, 8, muotokuva on esillä Erilaiset-näyttelyssä. Kuvasta tapittaa tuimakatseinen pikkutyttö, jolla on rikkinäinen paidanriepu päällään. Jalassa ei ole housuja. tekee myy ostaa Myyjä ostaa Ison Numeron 5 euron kappalehintaan. Kenialaisen Junen, 17, tekstiin Talvitie on kirjoittanut itsensä sisälle: ”Täällä kävi kaksi muzungua. Hän jäi ulos, hänen silmistään tuli vettä.” Mimosa Hedberg Erilaiset-näyttely Jukka Male Museossa 6.10.-31.12.2017. Osa kehitysmaiden lasten kuvista tuo mieleen kritisoidun etelän kuvaston, jossa kärpänen lepää likaisen tyttölapsen päällä. Tekijät ovat halunneet lähestyä kohteitaan ilman säälin tai sankaruuden näkökulmaa, arjen ja identiteetin kautta. Kuvan ja tekstin yhdistelmä on yksi monista, joita valokuvaaja Jyri Pitkänen ja toimittaja Eveliina Talvitie ovat yhdessä koonneet Erilaiset-näyttelyyn, joka kertoo taiteen keinoin tarinaa kehitysvammaisten lasten arjesta ympäri maailmaa. Tällaisia nämä ”erilaiset” ovat, ympäri maailmaa. Tuotoilla kehitetään lehteä entistä paremmaksi. Se myös liikuttaa, ja epäilemättä projekti liikutti tekijöitäkin. Näyttely panee todella miettimään omia käsityksiä erilaisuudesta. Koska minä olen tällainen. Lasta voidaan hylkiä tai jopa pelätä. Lapsia on kuvattu ympäri maailmaa, Suomesta Togoon. Useat teokset kertovat karua tarinaa siitä, kuinka kehitysvammaisuutta ei monissa maailman kolkissa vielä ymmärretä. Projektille on annettu nimi Erilaiset, koska se jo itsessään herättää kysymyksiä. Näyttely on esillä Helsingin Kaapelitehtaalla. isonumero.fi KULTTUURI. Onko tarpeen määritellä ketään erilaiseksi. En tiedä miksi he pelkäävät. He pelkäävät meitä. Eivätkö kaikki ole lopulta erilaisia. Toimitus tuottaa kulttuurilehteä, jota on kiva lukea. Niinpä tekstissä voi huokua tytön innostus Kiss-yhtyeen sävellyksiä kohtaan tai kuvasta pienen pojan hurahdus autoihin. En tiedä.” Teksti on ripustettu kenialaisen Marionin, 8, muotokuvan viereen. Koska olen tällainen ”Muut eivät tule tänne. He eivät halua
”Sen jälkeen, kun menetin vanhempani, Ulla on ollut elämäni tärkein tukipilari.” Kuusivuotiaan tyttärensä Omoll on nimennyt Ullaksi. Korogochon slummin kyljessä sijaitseva Dandoran kaatopaikka ei ole menestystarinoiden syntysija. Omollin, 30, oma tausta on katulapselle tyypillinen. ”Koska meille on annettu, on meidän vuoromme antaa.” Parin kuukauden välein pidettävät vaatteidenjakotilaisuudet keräävät paikalle valtavasti väkeä. ”Olen pitänyt Samin kanssa yhteyttä. Huumeiden käyttö rahoitettiin pikkurikoksilla. ”Kun aloin tienata, annoin kuudelle kaatopaikkakaverilleni rahat ajokorttiin. Saamme lahjoituksia Nairobin ulkopuoleltakin.” Selviytymisestään Omoll kiittää World Visionia ja Suomen World Visionin erityisasiantuntija Ulla Tervoa. Koska he kaikki olivat kodittomia, he yhdistivät vähät rahansa ja vuokrasivat yhteisen aaltopeltihökkelin. ”Somessa julkaisemani kuvat ovat tuoneet meille uskottavuutta. Meni muutamia viikkoja, ja minäkin imppasin.” Kaatopaikan pojat olivat tiivis jengi. Myös ruoka ja päihteet jaettiin. ”Olin 11-vuotias, kun huomasin, että 99 prosenttia kaatopaikan jengistä käytti aineita. Harvoin sinne palataan sankareina, kuten Torez Sam Omoll syksyllä 2016. Leila Itkonen N IN A KA V ER IN EN Kaatopaikan kingi TOREZ SAM OMOLL Mn´gáro Mtaani -liike on vaatettanut tuhansia ihmisiä Nairobin Korogochon slummissa. Omoll valittiin opiskelemaan viestintää, minkä jälkeen hän sai töitä. Omoll halusi varmistaa, että apu menee oikeille ihmisille, joten hän keikkui lahjoitussäkkien päällä koko matkan varastolta Dandoraan. Varakkaat nairobilaiset ovat innostuneet hankkeesta sosiaalisen median ansiosta. Jäätyään orvoksi poika aloitti työt Dandoran kaatopaikalla ja alamäki jyrkkeni. ”Vankilassa pääsin eroon heroiiniriippuvuudestani.” Vankilassa ollessaan Omoll kuuli syrjäytyneille nuorille tarkoitetusta World Visionin ammattikoulutuksesta. Seuraan vaikuttuneena Facebookista, kuinka hänen järjestönsä toiminta laajenee. Heistä tuli matatu-kuskeja.” Nuo kuusi nuorta miestä ovat nyt mukana Mn´gáro Mtaani -liikkeessä. Slummin mittakaavassakin kaikkein köyhimmät olivat saaneet kuulla, että jaettavaa on paljon: housuja, kenkiä, t-paitoja, ruokanyssyköitäkin. Omoll tuomittiin lopulta puoleksi vuodeksi vankilaan. Vaalien aikaan Samia pyydettiin televisioon puhumaan väkivallattomuuden puolesta.” – Leila Itkonen Maailman Kuvalehti 7/?2017 55 Kohtaamisia. Työt valtavalla kaatopaikalla keskeytettiin hyvissä ajoin ennen kuin avolava-auto ja Omoll saapuivat
10 KYSYMYSTÄ. Herre god, mikä nainen! Veronica Kalhori on taustaltaan Lähi-idästä saapunut pakolainen ja lukutaidottoman äidin tytär. Teksti Mimosa Hedberg Kuva Eeva Anundi Kalhori rakentaa nykyisin uraa poliittisena avustajana SDP:n eduskuntaryhmässä ja kulttuurilautakunnan jäsenenä Espoossa. Tätä nykyä hän on suomenruotsalainen syöpätutkija ja poliitikko, joka puhuu rohkeasti kunniaväkivallasta ja kunnioittaa Syyriassa taistelevia kurdinaisia
Mitä tapahtui. Haluan itse puhua aiheesta rakentavasti. Sama olisi tapahtunut isälleni, jos olisimme jääneet Iraniin. Siellä on tuohon aikaan vuodesta kaunista ja vihreää. Se luo hyvin erilaista naiskuvaa. Kello oli kuusi illalla, kun laskeuduimme Vaasan lentokentälle. Perheessämme on aina ollut tasa-arvoista. Mutta nuoremmalle sukupolvelle voi olla vaikeaa kuvitella, mitä muualla maailmassa on meneillään. 2 Olet syntyperältäsi Iranin kurdi. Isäni on ollut aina poliittisesti aktiivinen, mutta itse olin pienenä kiinnostunut ihmiskehosta ja sen toiminnasta. maaliskuuta 1999, jolloin Kurdistanissa juhlittiin uutta vuotta. Jo silloin tajusin, että koulutus on tärkeää. 6 Miten perheesi sopeutui Suomeen. Kotini on Suomessa, Espoon Karakalliossa, ja elämäni on jatkunut suomalaisena. Suomen hyvinvointiyhteiskunta on minulle tärkeä: se ei ole tullut itsestään, vaan siihen on satsattu vuosikymmeniä. Äiti on lukutaidoton, ja hänellä on ollut vaikeaa. Vanhemmillani ei ole ollut yhtä helppoa. He jäävät valitettavan usein kotiin hoitamaan lapsia, mikä vaikeuttaa heidän mahdollisuuksiaan. 7 Millainen maahanmuuttajanaisten asema on Suomessa. Moni nainen voi itse ajatella, että hänen paikkansa on kotona. Ennen kaikkea olen ihminen. Kantasuomalaiset kiittivät ja kehuivat minua rohkeaksi. Tämä aiheuttaa hämmennystä. Suomessa ongelma on pieni, mutta silti reaktio on tämä. 10 Mistä kunniassa on sitten kyse. Aiheesta debatoitiin vastikään paneelissa, jossa keskustelijat ottivat yhteen. Kun olin asunut Suomessa neljä vuotta, olin jo kirjoittanut ylioppilaaksi ja oppinut ruotsin. Täällä ongelma ei ole yhtä iso kuin Ruotsissa. Palestiinassa sodittiin ja poltettiin kouluja. Ajatella, missä asemassa he ovat! Kun puhutaan naisista Lähi-idässä, puhutaan usein siitä, miten alistuneita he ovat. Olin 14, kun tulimme pakolaisina Suomeen. Mietin, kuolisinko itsekin. 1 Tajuammeko täällä Suomessa, miten onnekkaita olemme. On minullakin kurdipuku, jota pidän juhlissa. Neljävuotiaana pakenin perheeni kanssa Irakiin, koska monet sukulaiseni oli teloitettu. Minulla on hienot kokemukset kotoutumisesta. Luokassa saattoi olla 50 oppilasta ja yksi opettaja. Meillä ei ollut kirjoja eikä pulpetteja, istuimme lattialla. Tiedän mistä tulen ja olen ylpeä juuristani, mutta muuten se ei ole iso asia. Irakin kurdit ovat taistelleet Isisiä vastaan rohkeasti. Itse olen auttanut häntä toimimalla tulkkina. Ja Syyriassa taistelevat kurdinaiset, se on hienoa. Tein väitöstutkimukseni kilpirauhassyövästä. Elimme Pohjois-Irakin Kurdistanissa, jossa 1990-luvun alussa oli täysi sota. Oli pimeää ja ensimmäinen ajatukseni oli, että herre god , palaan samalla lennolla Irakiin! 5 Millaista oli elää ja käydä koulua Irakissa. Kielen oppiminen on hidasta. Isäni on liberaali ja antanut meidän päättää asioista. 8 Tutkit syöpää, kunnes lähdit politiikkaan. Ajattelin, onko tämä oikeasti tällaista. Miten ongelma näkyy Suomessa. Sitten tulet Suomeen, jossa on vapaata. Kyllä jotkut ymmärtävät. Monet eivät uskalla puhua, koska heidät leimataan heti rasisteiksi. Mitä kurditaustasi merkitsee sinulle. Se oli pelottavaa. Lähi-idässä tapahtuu nyt samoja asioita kuin parikymmentä vuotta sitten. Opettajat opettivat ilman palkkaa, mutta tulivat silti joka päivä töihin. Vanhempieni kotona näkyy enemmän kurdiperinnettä. Saavuimme Mustasaareen, pieneen ruotsinkieliseen kuntaan. Tapasin Ylen ajankohtaisohjelmassa ruotsalaisia naisia, jotka sanoivat, että älkää odottako, että tilanne äityy pahaksi. Silti hän on aina kannustanut meitä opiskelemaan. Iltaisin katsoin kotona tv-ohjelmia ja kirjoitin paperille kaikki sanat, jotka kuulin ruotsiksi. Kun kirjoitin kunniaväkivallasta Helsingin Sanomiin , pelkäsin siitä koituvan paljon ongelmia, mutta niin ei tapahtunut. Syyllistämme usein miehiä, mutta naisetkin voivat olla arvokonservatiiveja. Mutta Lähi-idässä kunnia nähdään usein juuri naisten käyttäytymisessä. ”Syyllistämme usein miehiä, mutta naisetkin voivat olla arvo konservatiiveja.” Maailman Kuvalehti 7/?2017 57. Mietin, voisinko ikinä oppia ruotsia. 3 Millaista on seurata uutisia Lähi-idästä ja kurdeista. 9 Olet puhunut paljon kunniaväkivallasta. Muistan sen selvästi: aloitimme matkamme 21. Minulle kunnia tarkoittaa sitä, että olet hyvä ihminen. 4 Miten päädyit Suomeen. onneksi hän selvisi. Omaa isäni ammuttiin, mutta Naisten pitäisi arvostaa itseään enemmän. Olen syntynyt Iranissa. Kirjoitin myös pitkän suomen. Voin kuvitella, miten vaikeaa se on naiselle, joka tulee Lähi-idästä: millaisessa asemassa nainen siellä on. Toinen haaste on se, että rasistit voivat käyttää tätä aseenaan sanoen, että tämä on monikulttuurisuuden ongelma. Minulla on poika ja mietin, millaisessa maailmassa hän tulee elämään. Silti ei saa unohtaa miesten roolia: heidän pitää ymmärtää, että jos äiti pärjää, se on hyvä juttu paitsi hänelle myös perheen tyttärille. Meidät kotoutettiin ruotsiksi. Mutta kurdinaiset Syyriassa taistelevat kentällä. Kolme vuotta sitten päätin, että haluan mukaan politiikkaan
58 7?/?2017 Maailman Kuvalehti MANNAA MAAILMALTA Maailman parhaita ruokia suomalaisella suutuntumalla.
Lisää sitruunamehu ja anna kiehua vielä hetki. Tarjoile kakku halvalla maustetun kermavaahdon kanssa. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan ja tasoita pinta. Laita sokeri ja vesi kattilaan siirappia varten ja anna kiehua, kunnes sokeri sulaa. Sekoita pistaasijauhe, mantelijauhe, mannasuurimot, ruokasooda ja mausteet keskenään. Kukkakaupassa myytävät ruusut on usein käsitelty torjunta-aineilla, joten niitä ei kannata käyttää elintarvikkeena. Leivinpaperisuikale pysyy paremmin vuoan reunoilla, jos voitelet ne ensin kevyesti margariinilla. Jos ostat pistaasit kuorellisina, tarvitset niitä noin kaksinkertaisen määrän. Murenna halva kermaseokseen. Jauha kuoritut pistaasit tehosekoittimella tai monitoimikoneella. Maailman ihanin mannakakku Mannakakku Kakku: 150 g .......kuorettomia pistaasipähkinöitä 100 g ......mantelijauhetta 200 g ......mannasuurimoita 1 ½ tl .......ruokasoodaa 200 g ......kasvipohjaista margariinia 200 g ......hienoa sokeria 300 g ......paksua kaurajogurttia (greek style) 1 ................sitruunan kuori ja mehu ½ tl .........kardemummaa 1 tl ...........vaniljajauhetta (1 rkl ruusuvettä) Päälle: 50 g ........kuorettomia pistaasipähkinöitä ruusun terälehtiä Ruususiirappi: 2 dl ..........sokeria 1 dl ...........vettä 1 rkl .........sitruunamehua 2 rkl .........ruusuvettä Halvakerma: 1,5 dl .......vaahtoutuvaa soijatai kaurakermaa 150 g .......paksua kaurajogurttia (greek style tai kaurafraichea) 80 g ........halvaa Vuoraa noi n 23-senttisen irtopohjavuoan pohja ja reunat leivinpaperilla. Paista 175-asteisessa uunissa, kunnes kakku on kypsä, noin 55–60 minuuttia. Teksti Sanna Autere Kuva Sanna Peurakoski Maailman Kuvalehti 7/?2017 59. Sekoita joukkoon paksu kaurajogurtti tai kaurafraiche. Ota kattila pois liedeltä ja lisää lopuksi ruusuvettä oman makusi mukaan. Lähi-idän maissa niistä valmistetaan perinteistä mannaherkkua, nammouraa . Jos et pidä ruusun parfyymimäisestä mausta, voit kokeilla kakkuun ja siirappiin mausteeksi esimerkiksi appelsiininkukkavettä ja koristella kakun vaikka sokeroiduilla appelsiininkuorisuikaleilla. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ennen tarjoilua. Sirottele karkeasti rouhitut pistaasit kakun päälle ja pidä kakku kelmun tai tiiviin kannen alla, jotta se säilyttää kosteutensa. Kostuta kakku kuumalla siirapilla heti, kun otat sen uunista. Halvakermaa varten vaahdota kasvikerma. Halutessasi voit lisätä kakkutaikinaan hieman ruusuvettä. Koristele kakku tuoreilla tai kuivatuilla ruusun terälehdillä ennen tarjoilua. Mannasuurimot ovat monelle suomalaiselle tuttu puuron ainesosa. Leivontaan sopivaa ruusuvettä saa esimerkiksi etnisistä ruokakaupoista ja hyvin varustelluista supermarketeista. Yhdistä joukkoon kuivat aineet ja lisää raastettu sitruunan kuori ja mehu. Sekoita kaurajogurtti, sokeri ja sulatettu margariini. Tämä pistaasilla ja ruusulla maustettu mannakakku sopii vaikkapa joulupöytään. Itse käytän kakun kostutukseen kurtturuusun terälehdistä itse tekemääni siirappia, joka on kauniin punaista. Luonnossa tai omassa puutarhassa kasvavien ruusujen terälehdet ovat syötäviä. Tuoreet hedelmät tai mansikat sopivat myös hyvin kakun kaveriksi
Se yllätti ja kosketti. Parasta antia järjestötyössä ovat uudet ystävät ja tuttavuudet. Yksi järjestöurani kohokohdista oli se, kun minulle myönnettiin Kultainen talikko -palkinto Vuoden huussiteosta. Olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä ympäri maailmaa. Aikataulun salliessa avustan messuilla ja neuvon kuivakäymäläasioissa. Olen toimittanut tiedotuslehteä ja kertonut ekologisesta sanitaatiosta radiossa ja YK:n vesiryhmälle New Yorkissa. Näytän mielelläni esimerkkiä: kotonamme haja-asutusalueella on käytössä sisäkuivakäymälät. Seuraavassa numerossa teemana kuluttaminen Mitumba-vaatetorilla Nairobissa Meksikolaiset hipsterit Katja Kokkoniemi työllistää tansanialaisia naisia Kauppatieteilijän muoviton elämä Mia O’Neill Käymäläseura Huussi ry ”Yli 4 000 lasta kuolee joka päivä sairauksiin, jotka voitaisiin estää asianmukaisella ja turvallisella sanitaatiolla, eli käymälöillä ja puhtaalla vedellä. Daniel Matvejeff Maailman Kuvalehti 1/2018 ilmestyy 1.2. Olin tehnyt graduni aiheesta, joten Huussi oli järjestönä tuttu. Toimin myös Dry Toilet 2018 -konferenssin järjestelytoimikunnan puheenjohtajana ja vastaan tapahtuman käytännön järjestelyistä. Työtä riittää, sillä kolmannekselta maailman väestöstä puuttuu turvallinen käymälä, ja yli 80 prosenttia maailman jätevesistä ohjataan puhdistamattomina luontoon. Hetkeä ennen tilaisuuden alkua minulta kysyttiin, haluaisinko ryhtyä järjestön puheenjohtajaksi. LA U R A KA R LI N. En osannut kieltäytyä ja siitä alkoi mielenkiintoinen taival vapaaehtoisena. M IIK KA PI R IN EN Mia O’Neill Dry Toilet 2015 konferenssissa. Nykyään toimin yhdistyksen hallituksen jäsenenä ja rahastonhoitajana. KENTÄLTÄ Kepan jäsenjärjestöt kertovat toiminnastaan. Kahdeksan vuotta sitten menin kuuntelemaan Käymäläseuran syyskokoukseen kiinnostavaa luentoa käymälätuotoksen lannoitekäytöstä
Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Kun katson vaatimatonta ja päistä rispaantunutta nauhaa, muistan liettualaisen vieraanvaraisuuden, kaikki avuliaat ihmiset, jotka osaltaan auttoivat minua sopeutumaan ja tuntemaan itseni tervetulleeksi. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Sinimaria Halonen SI N IM A R IA H A LO N EN Onko sinulla erikoinen matkamuisto. Lähetä kuva ja tarinasi osoitteeseen anni.valtonen@ maailmankuvalehti.fi Vt. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Olin vasta ehtinyt istuutua alas, kun liettualainen tyttö sitoi ranteeseeni Liettuan lipun värejä koristavan käsinauhan ja veti minut lattialle opettelemaan kansantansseja. Pidin nauhaa kädessäni ensimmäisen kuukauden ajan. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Kuinka voisin kutsua sellaista paikkaa kodiksi. Heidän ansiostaan tunsin olevani kotona. Se toi voimaa, kun kielimuuri tai byrokratia aiheuttivat ongelmia, ja piristi, kun vihainen kuljettaja karjui ymmärtämättömyyteni vuoksi neuvostoaikaisessa kolisevassa johtobussissa. Hän opasti minut hostellilleni ja huolehti, että minulla oli kaikki tarvittava. Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2017 7 kertaa. Kun saavuin Vilnasta Kaunasiin, tutorini Ernesta odotti minua juna-asemalla. Siksi nauha kulkee mukanani edelleen. Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 Helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 03 4246 5366 Vuositilaushinnat, 7 numeroa 42 € / Suomi 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu iSSn 1799-151x Ilmestymis päivä 14.12.2017 Seuraava numero ilmestyy 1.2.2018 Maailman Kuvalehti 7/?2017 61 MISTÄ TÄMÄKIN ON. Asuisin ja opiskelisin seuraavat puoli vuotta Liettuassa, josta hädin tuskin tiesin mitään. päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Päätoimittaja Anni Valtonen, 050?317?6717 AD Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Toimitussihteeri Mimosa Hedberg, 050 317 6706 Toimittaja Sinimaria Halonen, 050 317 6714 Toimitusharjoittelija Daniel Matvejeff, 050 317 6705 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 03 4246 5366 maailmankuvalehti@kustantajapalvelut.fi www.maailmankuvalehti.fi Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Palstalla esitellään erikoisia matkamuistoja.. Jollain omituisella tavalla nauha lievitti epävarmuuttani. Nauha tuo mieleen kodin Tammikuussa istuin lentokoneessa ja tuijotin hermostuneena alhaalla näkyvää maisemaa. Seuraavana päivänä hän saattoi minut yliopistolle. Lukuisten infotilaisuuksien päätteeksi yliopisto järjesti tervetuliaisjuhlat. Viikkoa myöhemmin sama tyttö kutsui minut jo kotiinsa illalliselle
Lopulta miehille heltisi erityislupa viranomaisilta näytelmää varten. Kentän edustalla komeilee kolme perinteistä inuiittipatsasta, joista yksi on koottu väärin, eli sen viesti menee vikaan. 4 2 3 1 Teksti Mimosa Hedberg • Kuvitus Klaus Welp 62 7?/?2017 Maailman Kuvalehti ABSURDISTAN Lopuksi ihmetellään maailman kummallista menoa.. 4 LUKSUSELÄMÄ FEIKKAAMALLA Jos rahasi eivät riitä omaan yksityiskoneeseen, voi Venäjältä löytyä apu pulmaan. Inuiittien mukaan patsaan asento viittaa ”järkyttävän kuoleman paikkaan”. Maassa parran kasvattaminen on epävirallisesti kielletty, sillä muslimienemmistöinen maa yrittää kovalla kurilla estää ääriliikkeiden nousun. Tähän mennessä monilla kuskeista ei ole ollut asianmukaisia papereita, ja heitä onkin syytetty kaahailusta, holtittomasta ajotavasta ja röyhkeydestä liikenteessä. Esirippu nouskoon! 2 PAHUUDEN PATSAS Toronton lentokenttä on kohun keskellä, sillä alkuperäiskansojen asioita ei kunnolla tunneta. 1 PARTALUPA Tadzikistanissa poliisi pidätti kaksi parrakasta näyttelijää. Ilmaan et pääse, mutta ainakin ystäväsi luulevat (ehkä), että olet upporikas. 3 KUSKEILLE AJOKORTIT! Kambodzan terveysministeriö vaatii, että maan ambulanssipalveluihin rekrytoidaan jatkossa vain kuskeja, joilla on ajokortit. Moskovalainen yritys tarjoaa mahdollisuutta napsia kuvia vaikkapa Instagramiin maahan parkkeeratussa yksityisjetissä
Ym pär istö Ma ailm an Ku vale hti 1/2 017 Ilahduta läheistä ja tilaa lahjaksi Maailman Kuvalehti. Maailman Kuvalehden lahjatilaus ilahduttaa ja tuo uusia ajatuksia ja näkökulmia läpi vuoden. Tilaa läheisellesi lahjaksi rakastettu Maailman Kuvalehti! Tilaa lahjaksi! 29 € Tilaa nyt lahjaksi osoitteesta maailmankuvalehti.?/joulu Lorem ipsum. Se kertoo tarinoita ympäri maailmaa, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. 84 PROSENTTIA teistä lukijoistamme kertoi olevansa valmis suosittelemaan Maailman Kuvalehteä ystävälle.* MAAILMAN KUVALEHTI on ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Käytä hyväksi valmis lahjakortti ja tilaa lehti osoitteesta maailmankuvalehti.?/joulu * Ta lo us tu tk im us : M aa ilm an Ku va le hd en lu ki ja tu tk im us 20 17 93 PROSENTTIA lukijoistamme kertoo olevansa tyytyväinen lehteen. 89 PROSENTTIA lukijoista on keskustellut lehden aiheista muiden ihmisten kanssa
vihrealanka.fi/joulu LANGA N LAHJA TILAUS : 5 NROA 28 € VUOSI 39 €. Tee ma : Kot i Ma ailm an Ku vale hti 7/2 017 PISTÄ PAKETTIIN VIHREITÄ AJATUKSIA! Vihreille arvoille perustuva Vihreä Lanka kertoo miten politiikka näkyy arjessa, miten vihreät maata ja maailmaa muuttavat ja miten muutosta voi itse edistää. Tilaa Lanka lahjaksi läheisellesi ja saat halutessasi lahjan itsekin: Tilaajalahjaksi voit valita mieleisesi kirjan valikoimastamme