Joka kymmenes suomalainen nuori ei osaa lukea 9 /20 16 | 6, 90?€ Palmuöljytuotanto on ajanut orangit ahtaalle Borneolla. Avunhuuto viidakosta Kettutytöistä sipsikaljavegaaneihin Teemanumero: Eläimet. Eläinten oikeuksien lyhyt historia Mitä meille tapahtui
Osa lehden sisällöstä tulee Kultin 200:sta jäsenlehdestä ja osa on toimituksen omaa tuotantoa. Iso Numero on monipuolinen ja puhutteleva lukupaketti, joka avaa uusia näkökulmia yhteiskuntaan. Myyjät saavat lehdistä kolme euroa kappaleelta. www.isonumero.fi Uusi lehti katukaupassa nyt!. Lehteä julkaisee Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry. Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2016 5 € Leo Stranius Myry Voipio Hilja Grönfors Gianis Varoufakis Noora Dadu: ”Rakkaus ja armo mahdollistavat yhdessä touhuilun” Perheenyhdistäminen – iso ihmisoikeusongelma Värityskirja synnyttää rauhan tunteita Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2015 5 € Ali Jahangiri – ”Hauska on pyhää” Paperittomat – Keitä he ovat. Posetiivit – Kammesta iloa kaduille Anu Koivunen Aino Sutinen Teemu Keskisarja Anu Silfverberg Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy-talvi 2015 5 € Tiina Rosenberg Jari Hanska David Graeber Kirsi Salo Heidi Köngäs – ”Myötätunto vahvistaa ihmistä eniten" Konnunsuon säilö on vankila ilman rikollisia Meloninigiri ja muita sushiyllätyksiä Mercedes Bentso – Tyttö joka leikki tulella Grönlanti – Osaamisen siirtomaa Alzheimerin tauti – kun muistamattomuus iskee Minna Canth Nils Aslak Valkeapää Nura Farah Syksy Räsänen Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy–talvi 2014 5 € Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kevät 2015 5 € Laura Malmivaara – ”Tärkeintä on rakkaus!” Nuorisotakuu – Ei kodittoman juttu Hector ja Olavi Uusivirta – Musiikki yhdistää Julma Henri Rosa Liksom Evelin Kask Max Ryynänen Iso Numero on kaduilla myytävä laadukas aikakauslehti, jota voi myydä kuka tahansa lisätuloja tarvitseva
www.isonumero.fi Uusi lehti katukaupassa nyt! Maailman Kuvalehti 9 / 2016 3. Kuunnella voi muullakin kuin korvilla.” Entä muuttiko asiaan perehtyminen toimittajan omaa suhtautumista eläinoikeuksiin. ”Nauhurin tökkääminen ketun kuonon eteen on absurdia. Kokeilin sitäkin! Kommunikaatiota on monenlaista ja Suomi 26–33 Turkistarhoilta sipsikaljavegaaneihin Tarinan takaa Late-sonni osasi omalla olemuksellaan kertoa paljon sellaista, mikä ei sanallisesti välity. Osa lehden sisällöstä tulee Kultin 200:sta jäsenlehdestä ja osa on toimituksen omaa tuotantoa. Toimittaja Janne Hukka kirjoitti tähän lehteen jutun eläinoikeuksien parissa tapahtuneesta kehityksestä 1990-luvulta tähän päivään. Myyjät saavat lehdistä kolme euroa kappaleelta. Lehteä julkaisee Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry. Iso Numero on monipuolinen ja puhutteleva lukupaketti, joka avaa uusia näkökulmia yhteiskuntaan. Olen lihaa kuluttamaan retkahtanut kasvissyöjä. Aivan ensimmäisenä tekona on vaatia ravintoloissa laadukasta kasvisruokaa – tai vielä mieluummin vegaanista”, Hukka sanoo. ”Kärsimyksen ohi ei voi kävellä ilman, että se koskettaisi. Nyt aloin taas miettiä lautasen sisältöä uudelleen. Ihmisluonto on siitä kaunis, että se luo rajansa itse, mutta usein se vaatii kovaa työtä ja uhrauksia.” Vaikeinta jutun teossa oli Hukan mielestä eläimen äänen mukaan tuominen. Ku va : Sa ar a M an si kk am äk i Janne Hukka Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä asuu kymmeniä entisiä tuotantoja kotieläimiä, joille Piia Anttonen on antanut mahdollisuuden vapaaseen elämään. ”Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, juttua tehdessäni tajusin, että eläinkysymyksen keskiössä on rakkauden rajojen vetäminen. TEEMA Eläimet Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2016 5 € Leo Stranius Myry Voipio Hilja Grönfors Gianis Varoufakis Noora Dadu: ”Rakkaus ja armo mahdollistavat yhdessä touhuilun” Perheenyhdistäminen – iso ihmisoikeusongelma Värityskirja synnyttää rauhan tunteita Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kesä 2015 5 € Ali Jahangiri – ”Hauska on pyhää” Paperittomat – Keitä he ovat. Posetiivit – Kammesta iloa kaduille Anu Koivunen Aino Sutinen Teemu Keskisarja Anu Silfverberg Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy-talvi 2015 5 € Tiina Rosenberg Jari Hanska David Graeber Kirsi Salo Heidi Köngäs – ”Myötätunto vahvistaa ihmistä eniten" Konnunsuon säilö on vankila ilman rikollisia Meloninigiri ja muita sushiyllätyksiä Mercedes Bentso – Tyttö joka leikki tulella Grönlanti – Osaamisen siirtomaa Alzheimerin tauti – kun muistamattomuus iskee Minna Canth Nils Aslak Valkeapää Nura Farah Syksy Räsänen Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | syksy–talvi 2014 5 € Laatujournalismia köyhyyden vähentämiseksi | kevät 2015 5 € Laura Malmivaara – ”Tärkeintä on rakkaus!” Nuorisotakuu – Ei kodittoman juttu Hector ja Olavi Uusivirta – Musiikki yhdistää Julma Henri Rosa Liksom Evelin Kask Max Ryynänen Iso Numero on kaduilla myytävä laadukas aikakauslehti, jota voi myydä kuka tahansa lisätuloja tarvitseva
Keskellä 16 Välähdys Karkotetut 18 Sodan jälkipyykin pesijät 22 Henkilökuva Eduardo Kobra 26 Turkistarhoilta sipsikaljavegaaneihin 34 Essee Aleksis Salusjärvi 36 Kuvareportaasi Maansa menettäneet Lopuksi 45 Katso, järjestö! Kalliolan setlementti 46 Matkalla Koe-eläimet turistinähtävyytenä 47 Kolumni Elina Hirvonen 48 Arviot Olin Isisin vanki 49 Ilmiö Sukupuolisuuden sanamuodoista 50 Kulttuuri Inkkarit ja länkkärit ovat täällä taas 51 Kohtaamisia Eläinten jäljillä 52 Kulttuuri Kishor Sharma – Uuden Nepalin kuvaaja 54 Ristikko Kannen kuva: Heidi Rostén Tämän sivun kuvat: Jarkko Wickström, Mandy Glinsbockel, Outi Kainiemi Maailman Kuvalehteä julkaisee Kepa, joka on yli 300 kansalaisjärjestön kattojärjestö ja globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö. 9 Vanhakin koala oppii uusia temppuja 10 Kuukauden kuva 11 Absurdistan 12 Aborttikieltoa kierretään Argentiinassa 13 Kolumni Aaro Rytkönen 14 Maailma nyt Unohtuiko Välimeri. Brasilia 22 São Paulossa kasvanut Eduardo Kobra maalaa maailman seiniin kantaaottavia viestejä. Iruthayarani Ketrieeswaran kertoi Maailman Kuvalehdelle omasta tilanteestaan. Uusissa töissä hän kyseenalaistaa eläintarhat. Sri Lanka 18 Vaikka Sri Lankan 26-vuotinen sisällissota on ohi, pelko on yhä läsnä. Kun lukutaidottomien ihmisten määrä kasvaa, ajaudumme väistämättä luokkayhteiskunnaksi, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi. Sisällys Maailma paloina 6 Toiveita rauhan leviämisestä 7 Musta on rumaa, sanoo hakukone 8 Länsimaalaisetko muka eivät ole yhteisöllisiä. Suomi 34 Lukutaidoton ihminen on tuomittu vähäosaisuuteen. Uutta: essee! 4 9/ 2016 Maailman Kuvalehti
Olennaista on se, että joku sen äänen antaa, jonain päivänä. M ikä saa ihmiset kiinnostumaan niin paljon eläinten oikeuksista, että he ovat valmiita jättämään kaiken eläinperäisen pois ruokavaliostaan. Näkemään vaivaa välttääkseen mitään eläinperäistä. Maailman Kuvalehti 9 / 2016 5. Usko siihen, että voimme vaikuttaa ympäröivään todellisuuteemme. Se tehdään pala palalta, kirjain kirjaimelta. Miten rohkeaa! Miten tärkeää! Oma yhteiskunnallinen heräämiseni alkoi samoihin aikoihin, mutta kiinnostukseni on suuntautunut enemmän ihmisoikeuksiin. Tänään annamme äänen intiaanille, huomenna saamelaiselle. Meidän tulisi iloita ja juhlia joka kerta, kun jonkun auttava käsi puuttuu maailman epäkohtaan, sen sijaan että ajattelisimme tuon avun olevan joltain toiselta pois. Ja ympäristö ja ilmasto! Niilläkin on omat puolustajansa – ja ne totisesti tarvitsevat heitä. Onko se nykyisin suurikaan uhraus. Anni Valtonen Toisen huomio ei ole toiselta pois Pää kirjoitus Ku va : M ilk a A la ne n Tärkeintä on se, että meillä säilyy halu korjata: pala palalta, kirjain kirjaimelta. Olen aina ajatellut: maailmassa on niin paljon korjattavaa, että kaikkia puolustajia tarvitaan. Eläinten saama huomio ei ole pois ihmisiltä, eikä ihmisten huomio eläimiltä. Entä miksi jotkut ihmiset ylipäätään pitävät eläinten oikeuksia tärkeimpänä puolustettavana asiana maailmassa. On ihan tavallista, että kun vaikkapa jostain vähemmistöstä tehdään lehtijuttu, ensimmäiset soraäänet sanovat: miksi on tehty juttu intiaaneista, miksei saamelaisista. Tärkeintä on se, että sitä korjataan, kohennetaan, parannetaan. Että meillä säilyy halu korjata. Kädessäsi olevaa Maailman Kuvalehteä julkaisevan Kepan jäsenistä löytyy yli 300 järjestöä, jotka keskittyvät puolustamaan edellä mainittuja asioita – erilaisin painotuksin. Lihan jätin ruokavaliostani jo 1980-luvun lopussa, mutta se ei liittynyt muuhun kuin siihen, että kaikki kaveritkin tekivät niin. Muistan ihastelleeni, kun median kettutytöiksi tituleeraamat eläinoikeusaktivistit 1990-luvulla vapauttivat turkiseläimiä häkeistään. Tunnustan: Olen aina arvostanut ihmisiä, jotka omistavat aikaansa eläinten oikeuksille ja hyvinvoinnille. Maailmaa ei voi korjata kerralla. Tässäkin numerossa esitellään liuta ongelmia, jotka kaipaavat niihin puuttumista: Välimerelle henkensä uhkaavat pakolaiset, palmuöljyplantaasien ahtaalle ajamat orangit, Sri Lankan sisällissodan jäljistä kärsivät naiset. Miljoonat ihmiset pitävät maailmassa luonnon puolta – ilman heitä koko planeettamme olisi jo ehkä tuhoutunut. Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden toimituspäällikkö. Ja että on niitä ihmisiä, jotka sinnikkäästi katsovat maailmaa niin, että sen ahtaimmissakin nurkissa olevat – niin ihmiset, eläimet kuin puutkin – tulevat esiin
Vaikka media välittää toinen toistaan ikävämpiä uutisia terrorismista ja Lähi-idästä, sotaa käydään tosiasiassa nyt vähemmän kuin kertaakaan ihmiskunnan historiassa. Kahden sukupolven aikana tapahtunut kulttuurinen muutos on merkittävä, sillä vielä 1970ja 1980-luvuilla sodissa kuoli 4-5 kertaa enemmän ihmisiä kuin tänä päivänä. Hyviä uutisia Kolumbiasta. Maailma paloina Kolumbia. Väkivaltaisuuksien laantumisen myötä Kolumbialla on kaksi vuotta aikaa ratifioida lopullinen rauhansopimus ennen seuraavia presidentinvaaleja, joissa kilpailee rauhaa vastustavia ehdokkaita. Erityisen hyväksi uutisen tekee se, että aseiden vaikenemisen myötä koko läntinen pallonpuolisko nauttii rauhantilasta ensimmäistä kertaa vuosisatoihin. Shankar on saanut Kolumbian valtiolta rauhantyöstään merkittävää tunnustusta. Janne Hukka Ku va : N at ac ha Pi sa re nk o / A P / Le ht ik uv a Toiveita rauhan leviämisestä 6 9/ 2016 Maailman Kuvalehti. Intialainen Art of Living -järjestön perustaja Sri Sri Ravi Shankar on ollut mukana Kolumbian rauhanprosessissa. Maan hallitus ja sen kanssa veristä sisällissotaa käynyt FARC-sissiliike solmivat kesäkuussa tulitauon osoituksena useita vuosia kestäneiden rauhanneuvottelujen etenemisestä. Ihmiskunnan sotilaalliset konfliktit keskittyvätkin nyt alueelle, joka ulottuu Keski-Afrikan tasavallasta Pakistaniin – ja jonka sisällä asuu kuudesosa ihmiskunnasta
JH Ennakkoluulot ja rodullistaminen jylläävät vahvasti hakukonemaailmassa, sanotaan brasilialaisen Minas Geraisin yliopiston tekemässä tutkimuksessa. Vastaavasti yhteiskunnallinen tuki YK:n terveysjärjestö WHO on muuttamassa kantaansa transsukupuolisten ihmisten mielenterveydestä, kirjoittaa arvostettu The Lancet -tiedelehti. Ohjelmistot suosivat myös nuoruutta ajan koskettamien kasvojen sijaan. Ihonväri oli määrittävä tekijä jopa Brasiliassa, Angolassa ja Nigeriassa, joiden väestöt ovat enemmistöltään tummaihoisia. Tällä hetkellä WHO:n julkaisemassa vaikutusvaltaisessa tautiluokitusjärjestelmässä transsukupuoliset diagnosoidaan erilaisten mielenterveysongelmaisten kategorioiden alle. Meksikossa tehdyn selvityksen mukaan transsukupuoliset kokivat selvästi keskimääräistä enemmän mielenterveydellisiä ongelmia, mutta ne johtuivat pääosin yhteiskunnan kohtelusta – kuten perheja sukulaisuussuhteiden menettämisestä, väkivallasta ja syrjinnästä. JH Musta on rumaa, sanoo hakukone WHO muuttaa kantaansa trans sukupuolisiin Suomi Brasilia Etelä-Afrikka Saksa Japani Ruotsi Turkki Yhdysvallat Sambia Portugali Kaunis nainen Suomi Etelä-Afrikka Brasilia Saksa Japani Ruotsi Turkki Yhdysvallat Sambia Aasialainen Valkoihoinen Mustaihoinen Portugali Ruma nainen Maailman Kuvalehti 9 / 2016 7. WHO:n käyttämä ICD-10-järjestelmä on käytössä myös Suomessa. Esimerkiksi Japanissa jokainen hakukoneen löytämä kaunis nainen oli alle 23-vuotias. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaavanlaisesta diagnosoinnista on jo luovuttu. muassa sosiaalisissa suhteissa ja riittävän avun saamisessa, tutkijat sanovat. Vastaavasti jopa 86 prosentissa maista hakusana ”ruma nainen” tuotti näytölle tummaihoisten tai aasialaisten kasvoja. Ympäri maailman käytetyt Googlen ja Microsoftin hakukoneet antoivat lähes jokaisessa tutkimuksessa mukana olleessa maassa selvän enemmistön valkoihoisia kasvoja, jos hakusanana oli ”kaunis nainen”. Luokittelu johtaa väärinkäsityksiin ja aiheuttaa monenlaisia ongelmia muun muun muassa työllistymisessä tai syrjinnän ehkäisyssä jää vajavaiseksi, kun viranomaiset kohtelevat transsukupuolisia mielenterveysongelmaisina, tutkijat sanovat
Ensimmäiset Etelä-Amerikassa järjestetyt olympialaiset Riossa tulivat ja menivät. Nykyisten ilmastomallien mukaan vuoteen 2085 mennessä yksikään viime aikoina kisoja hakeneesta eurooppalaisesta kaupungeista, kuten Pariisi, Rooma tai Madrid, eivät ole riskirajojen sisällä. Tutkimus julkastiin Journal of Experimental Psychology -tiedelehdessä. Sen sijaan 21. JH Ku va : Ti m o V iit an en / Le ht ik uv a Ku va nk äs itt el y: Te em u Ku m pu la in en Länsimaalaiset kulttuuriryhmät ovat osa kulttuurisen monimuotoisuuden kaleidoskooppia. Eri kulttuuriryhmien välillä on eroja, mutta ne ovat lopulta verrattain pieniä, sanovat tutkijat haastateltuaan yli 10 000 eri kulttuurista ryhmää edustaneita ihmisiä. Alle 1,5 celsiusasteen tavoite on ”mahdoton tai vähintäänkin hyvin vaikea saavuttaa” ainakin” nykytahdilla, IPCC sanoo. vuosisadan viimeisiä kisoja tullaan järjestämään Dublinin ja Ulan Batorin kaltaisissa pohjoisissa kaupungeissa, sanovat asiaa tutkineet Berkeleyn yliopiston tutkijat. Esimerkiksi eurooppalaisten ajatusmallit ovat usein hyvin samanlaisia afrikkalaisten ja aasialaisten kanssa. Ilmastotutkijoiden mukaan penkkiurheilijoiden ei kannata kauheasti kiintyä eteläisissä maissa järjestettäviin kisoihin, sillä maapallon lämpeneminen on tekemässä isosta osasta maapalloa liian vaarallisen arvokisojen järjestämiselle. 8 9/ 2016 Maailman Kuvalehti. Ennustusten toteutuminen vaikuttaa tällä hetkellä todennäköiseltä, sillä viime syksynä Pariisissa sovitut ilmastotavoitteet ovat joutamassa jo nyt – vain kahdeksan kuukautta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen – romukoppaaan, varoittaa YK:n ilmastopaneeli IPCC. ”Länsimaalaiset kulttuuriryhmät eivät ole poikkeus, vaan ennemminkin osa kulttuurisen monimuotoisuuden kaleidoskooppia”, tutkijat sanovat. Samanlaiset eroavaisuudet toistuvat myös muualla. Joukko kansainvälisiä tutkijoita on nyt murtanut tämän myytin pysyvästi. Lämpöhalvaukset ovat erityisen suuri riski pitkäkestoisissa lajeissa, kuten maratonjuoksussa. JH Ku va : iS to ck Maailma paloina Joukko kansainvälisiä tutkijoita on murtanut myytin, että länsimaalaiset olisivat poikkeuksellisen yksilöllisyyttä kortavia. Tutkijoiden mukaan myytit kulttuurien määrittämistä ajatusmalleista ovat haitallisia, sillä ne säätelevät ihmisten välistä kommunikaatiota ja vuorovaikutusta – kuten vaikkapa sen ennakoimista, miten ihmiset reagoivat johonkin tilanteeseen. Itse asiassa erot saattavat olla suurimpia joidenkin länsimaalaisten alakulttuurien kesken kuin afrikkalaisten Olympialaiset palaavat Helsinkiin. Länsimaalaisetko eivät ole yhteisöllisiä. kanssa keskimäärin. Oletko kuullut, että länsimaalaiset ovat poikkeuksellisen yksilöllisyyttä korostavia ja muiden kulttuurien kasvatit heitä yhteisöllisempiä
Australian koalakannat ovat viime vuosikymmenten aikana olleet laskussa kaupunkiasutuksen ja teollisuuden leviämisen vuoksi. Raukeana puissa asuvilla pussisöpöläisillä on tyhmän eläimen maine, mutta australialaisten tiedemiesten mukaan ne ovatkin verrattain fiksuja. Ku va : iS to ck Ei ole koalaa karvoihin katsominen. Rakenteilla on pyritty karsimaan karvaturrien turhia kuolemia, sillä ihminen autoineen on tämän pörrönaaman pahin vihollinen. Tyhmä maine syntyy elämäntavoista: vähäenergistä lehtiravintoa syövä koala on luonnostaan vähäliikkeinen ja nukkuu keskimäärin 20 tuntia päivässä. Maailman Kuvalehti 9 / 2016 9. Monet koaloista alkoivat käyttää uusia reittejä parissa viikossa ja välttivät näin riskialttiit matkat vilkkaiden teiden yli. JH Vanhakin koala oppii uusia temppuja Koalan maine tyhmänä eläimenä syntyy elämäntavoista: vähäenergistä lehtiravintoa syövä koala on luonnostaan vähäliikkeinen ja nukkuu paljon. Eläintieteilijöiden Queenslandissa ja erityisesti Melbournen alueella tekemä tehoseuranta paljasti, että koalat huomasivat nopeasti niille suurten teiden ylittämiseen rakennetut koalasillat ja -tunnelit
Pohjoisenglantilaisen Abbots Bromleyn kylän sarvitanssi on järjestetty joka vuosi keskiajalta lähtien. JH Kuukauden kuva Ku va : O li Sc ha rff / A FP / Le ht ik uv a 10 9/ 2016 Maailman Kuvalehti. Itse perinteen alku on hämärän peitossa, mutta sen taustalla uskotaan vellovan muinaiset hedelmällisyysriitit. Taiat jatkavat nykyisin elämäänsä suosittuna juhlapäivänä. Tanssijat marssivat kylän halki kantaen Skandinaviasta tuotettuja poronsarvia, seuranaan kulkue, johon kuuluvat Narriksi, Marian-neidoksi, Keppihevoseksi ja Jousimieheksi pukeutuneet hahmot. Jännittäviä kansanperinteitä ei tarvitse etsiä Euroopan rajoja kauempaa
Maailman Kuvalehti 9 / 2016 11. Pullotetusta ihmenesteestä on tullut massiivinen hitti ja ainakin alkuun postilla on ollut toimitusvaikeuksia kysynnän yllätettyä toimittajat. 4 Absurdistan 2 3 1 1 Pyhää vettä postissa Intian postilaitos on löytänyt uuden markkinaraon Ganges-joen pyhästä vedestä. Treenimestoja saa tosin etsiä kauempaa – Tongan keskilämpötila on aina helle lukemissa. Nicaraguan presidentinvaaleissa kisaava Daniel Ortega on valinnut varapresidenttiehdokkaaksi vaimonsa Rosario Murillon. 3 Valta pysyy perheessä Sitä saa mitä tilaa. 4 Torakanmaidosta uusi superruoka Chiasiemeniä, goji-marjoja ja nyt myös torakanmaitoa, nam! Superruokien ystäviä ilahduttanee, että Diploptera punctata -torakkalajin jälkeläisilleen tuottama ”maito” on todettu yhdeksi maailman proteiinija vitamiinipitoisimmista ruuista. Maan urheilusta vastaavien viranomaisten mukaan kisoihin osallistutaan ainakin laskettelussa ja hiihdossa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun naimisissa oleva pariskunta on mukana vaaleissa yhtä aikaa. Ku vi tu s: Kl au s W el p 2 Paratiisisaari talvi olympialaisiin Tyynenmeren saarivaltio Tonga kisaa paikasta talviolympialaisissa 2018
Kyllä Anoop tietää! Ku va : A lb er to O rt iz / EF E / Le ht ik uv a Aborttikieltoa kierretään Argentiinassa Internetin ja misoprostolin ansiosta naiset kiertävät aborttikieltoa aiempaa järjestelmällisemmin. Tai että naiset eivät halua lapsia. Alustavien arvioiden mukaan Buenos Airesin keskustaan kokoontuneet mielenosoittajat vaativat elokuussa vapautta Tucumanista kotoisin olevalle Belenille, joka on ollut vangittuna kaksi vuotta laittoman abortin vuoksi. Ainakin 22 000 naista kuolee niihin vuosittain. 3. ”Misoprostolin löytäminen voi olla vaikeaa”, hän kertoo. 2. selvä enemmistö edustajainhuoneesta vastustaa aloitetta. Vaarallisinta laiton raskaudenkeskeytys on niille, joilla ei ole rahaa maksaa turvallisista keinoista. dscout-konsulttiyrityksen tutkimus, 2016. 2 15 272 rottia koskevaa valitusta päätyy New Yorkin julkisten töiden viraston tietoon vuoden aikana. Monet heistä ovat jo äitejä”, Maffeo sanoo. AM NewYork-sanomalehti, heinäkuu 2016. Kovan luokan kännykänkäyttäjillä luku on kaksinkertainen. Vuosittain lähes seitsemän miljoonaa naista kehittyvissä maissa hakeutuu sairaalahoitoon laittomien aborttien aiheuttamien komplikaatioiden takia. Argentiinassa raskauden keskeytys on laissa kiellettyä. Veera Voutilainen Argentiina. Sosiologi Florencia Maffeon työskentelee Socorristas en red -järjestössä, joka on auttanut tuhansia naisia tekemään abortin misoprostol-lääkkeellä. Jotta tiedon löytäminen ei jäisi sattuman varaan, aktivistit käyttävät viestintäteknologiaa vastaamalla sähköpostitse tuhansien naisten avunpyyntöihin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei abortteja tehtäisi. Luku on yli kaksinkertainen verrattuna Yhdysvaltojen elokuvateollisuuteen. Kyllä Anoop tietää! 12 9/ 2016 Maailman Kuvalehti. 1 000 000 klikkausta ja pyyhkäisyä on määrä, jonka keskiverto älypuhelimen käyttäjä räpeltää luurinsa kanssa vuodessa. Jo aiheen esille nostaminen on poikkeuksellista. 1 20 sadasta eurooppalaisesta elokuvasta on naisen ohjaama. Hinta on noussut, koska myynti on rajoitettua.” Ensisijaisesti vatsahaavan hoitoon rekisteröityä lääkeainetta tulisi raskaudenkeskeytyksissä määrätä toisen lääkkeen rinnalla. Amnesty International arvioi, että reilun 40 miljoonan asukkaan Argentiinassa tehdään noin 500 000 aborttia vuodessa. Vaikka abortit ovat yleisiä, niihin liittyy haitallisia uskomuksia. Naiset joutuvat kuitenkin turvautumaan puolisalaisiin pillereihin. Syyskuussa maan kongressi avaa debatin abortin dekriminalisoinnista. Rottahavaintoja tehtiin viime vuonna melkein 5000 enemmän kuin vuosikymmenen alussa.3 1. AP-uutistoimisto, Pariisi, 2016. ”Yksi harha on, että kaikki abortin tekevät naiset ovat alaikäisiä tai sinkkuja. Anoop Babani, 63, on intialainen eläkkeellä oleva taloustoimittaja ja rauhanaktivisti, joka rakastaa numeroita. Edes lakiin kirjatut poikkeustilanteet – raiskaus tai naisen henkeä tai terveyttä uhkaava raskaus – eivät takaa turvallista raskaudenkeskeytystä. Aktivistit verkostoituvat netin kautta rikkoakseen poliittisen tabun – ja säästääkseen ihmishenkiä. Maailmanlaajuisesti niitä tehtiin 2010-2014 WHO:n mukaan noin 56 miljoonaa vuodessa. ”Siihen tarvitsee reseptin, ja monet apteekkarit kieltäytyvät myymästä sitä
Eurooppalaisten arvojen näkökulmasta katsottuna vastauksen pitäisi olla helppo. Ranskassa pohdittiin 9/11-iskujen jälkeen uskonnon roolia yhteiskunnassa. Lähiajat osoittavat Euroopan suunnan. Elokuun alkupuolella Cannes’n kaupunki Ranskassa kielsi musliminaisten käyttämän kokovartalon peittävän uimapuvun, burkinin , uimarannoillaan. Eräs johtavista virkamiehistä taas totesi Cannes’n kaupungin haluavan kieltää asusteet, jotka ”viittaavat uskollisuuteen sellaisia terroristiliikkeitä kohtaan, joiden kanssa olemme sodassa”. Näin myös Eurooppaan on rantautunut tapa, jossa päättäjät pyrkivät kulttuuriin vedoten ohjaamaan kansalaistensa pukeutumista, rangaistuksen uhalla. Näkökulma J oissakin maissa toimii uskontopoliisi, joka määrittelee, miten ihmisten tulisi elää. Ku va : Te em u U llg ré n Yhdellekään kansanryhmälle ei saisi viestittää, ettei se ole osa yhteiskuntaa. Yhdellekään kansanryhmälle ei saisi viestittää, ettei se ole osa yhteiskuntaa. Tuolloin tehty tutkimus osoitti, että ranskalaisten ymmärrys uskonnosta oli laskenut 1990-luvun aikana. Aaro Rytkönen Lukutaitoa, ei poliiseja Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun rauhanverkoston päällikkö.. Vähäinen ymmärrys uskonnoista ja erityisesti islaminuskosta vaikeuttavat eurooppalaisten päätöksentekijöiden mahdollisuuksia reagoida oikein ääriliikkeiden terroriin. On mahdollista etsiä keinoja lisätä kansalaisten uskonnonlukutaitoa. Heitä ei saa kohdella toisen luokan kansalaisina. On huonoa tilanteenhallintaa asettaa mikä tahansa ihmisryhmä viholliseksi pukeutumisen perusteella. Nämä arvot ovat viime aikoina olleet koetuksella. Moniarvoisuutta, suvaitsevuutta ja syrjimättömyyttä arvostavassa läntisessä Euroopassa tällaista toimintaa on paheksuttu, sillä Euroopan unionin arvoihin kuuluvat vapaus, tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tuolloisen hallituksen teettämän raportin mukaan uskonnonopetusta olisi parannettava, sillä se voisi edistää yhteisöllisyyttä. Terroristeja vastaan on hyödytöntä taistella ennakkoluuloja lisäämällä ja stereotypioita vahvistamalla. Kansalaisten uskonnonlukutaito oli heikko; osasyynä tähän oli uskonnonopetuksen puuttuminen valtion kouluista. Samoin esitettiin, että uskonnon opiskelu auttaisi taistelussa fundamentalismia ja fanaattisuutta vastaan. Päättäjillä on kaksi vaihtoehtoa. Jännittynyt tilanne on johtanut ylilyönteihin. Tätä voidaan kritisoida, sillä uskonnoilla on edelleen suuri merkitys yhteiskunnassa. Terrori-iskut ovat haastaneet poliitikot ja virkamiehet eri puolilla Eurooppaa. Kaupungin pormestari totesi, että rannoilla saa oleskella ainoastaan sellaisissa uima-asuissa, jotka ”kunnioittavat sekularismia”. Uskopohjaiset ääriliikkeet nimittäin hyötyvät jokaisesta päätöksestä, joka ajaa eurooppalaisia muslimeja ahtaalle ja tekee eroa heidän ja muiden eurooppalaisten välille. Tai sitten käyttää enemmän aikaa burkinin ja märkäpuvun välisen eron tekemiseen. Tiukka uskonnolliskulttuurinen tulkinta pakottaa ihmiset muottiin, jonka rikkomisesta saattaa seurata vakavakin rangaistus. Niiden ymmärtäminen on olennaista oikean päätöksenteon aikaansaamiseksi. Selvitykset eivät kuitenkaan johtaneet Ranskassa suuriin muutoksiin. Pelkästään Ranskassa asuu viisi miljoonaa muslimia
Unohtuiko Välimeri. Nyt merelle lähtevistä veneistä suuri osa on heikkoja kumiveneitä, mikä tekee matkasta vaarallisemman. Teksti: Jenna Vehviläinen Kuva: Joonas Brandt 14 9/ 2016 Maailman Kuvalehti. Maailma nyt Libyan rannikkovartiosto on tuhonnut salakuljettajien puuveneitä. Euroopan unionin ja Turkin kiistelty pakolaissopimus on tyrehdyttänyt pakolaisvirtaa idästä, mutta PohjoisAfrikasta Eurooppaan suuntaava ihmissalakuljettajien merireitti vuotaa yhä
Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Wolfgang Mühlbergerin mukaan rikolliset hyötyvät turvattomasta ilmapiiristä, jossa lakeja ei kunnioiteta. Mediahuomion vähäisyys johtunee myös siitä, että maaliskuussa voimaan tullut Euroopan unionin ja Turkin välinen sopimus pakolaisten palauttamisesta on onnistunut tavoitteessaan: Lähi-idästä Eurooppaan suuntaava ihmisvirta on liki tyrehtynyt. Kuluneena kesänä mediassa on riittänyt uutisia Brexitistä Turkin vallankaappausyritykseen ja terrori-iskuihin. Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti, Pelastakaa lapset ja Monika-Naiset liitto. Afrikkaa koettelee nälänhätä ja poikkeuksellinen kuivuus. Monet ovat tänne saapuessaan silminnähden traumatisoituneita ja kulkevat vastaanottokeskuksen käytävillä kuin aaveet.” Abramo kuuluu turvapaikkapäätöksiä tekevään Italian sisäministeriön aluetoimikuntaan ja haastattelee turvapaikkaa hakevia työkseen. Libyassa vallitsee poliittinen kaaos, eikä toimivaa keskushallintoa tai viranomaistoimintaa ole. “On hyväksyttävä nykyhetken ja tulevaisuuden realiteetit. Kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n tilastot osoittavat, että salakuljetus toimii Keskisellä Välimerellä, eli Egyptistä ja erityisesti Libyasta eteläiseen Italiaan suuntaavalla reitillä entiseen tahtiin. Mistä sitten pitäisi hakea ratkaisuja. Sen näkee jokainen, joka vierailee nyt Sisilian pikkukaupungeissa. Hengenvaaralliselle matkalle on oltava vaihtoehto.” Suomalaisista järjestöistä apua Välimerelle antavat mm. Siksi merelle lähtevistä suuri osa on heikkoja kumiveneitä, mikä tekee matkasta vaarallisemman”, Mühlberger toteaa. “Ne Eurooppaan aikovat, jotka odottavat Libyaan pääsyä esimerkiksi Nigerissä tai Sudanissa, tietävät harvoin, miten epätoivoinen taival on. Palstatilaa ei ole liiemmin riittänyt Välimeren yli Eurooppaan suuntaaville pakolaisille ja siirtolaisille. Se on katastrofi: väärät ihmiset väärissä paikoissa, käyttämässä valtaansa väärin.” Mülhberger muistuttaa, että ne, jotka vankiloissa kiduttavat muita, ovat usein itse sodan ja konfliktin traumatisoimia. Se on tuottanut tulosta, mutta myös uuden ongelman. “EU:n ja Libyan yhteistyö on toki arvokasta, mutta ei kestävää kriisinhallintaa. “On tarjottava laillisia keinoja maahanmuutolle. Kesäiset sääolosuhteet ovat vauhdittaneet virtaa Välimeren yli. “Ihmissalakuljettajien keinot ovat yhä raaempia. Yksi näistä paikkakunnista on saaren itärannikolla sijaitseva Catania. Välimeren tilanteessa on silti syytä huoleen: yksi ihmissalakuljettajien tärkeistä reiteistä on yhä aktiivinen. Tätä reittiä pitkin syyrialaiset ja irakilaiset turvapaikanhakijat pakenivat kotimaistaan ennen kiistanalaisen sopimuksen voimaantuloa. Niihin pelastetaan mereltä jopa tuhansia ihmisiä päivässä. Väestönkasvu tulee räjähtämään, meillä väestö vanhenee”, Soda summaa. Kun niitä ei ole, käy niin kuin Välimerellä.” On myös lisättävä tietoisuutta meren ylittämiseen liittyvästä riskistä ja pyrkiä tarjoamaan mahdollisuuksia lähempää. Väkivaltaa oli Libyassa jo itsevaltaisen Muammar Gaddafin aikaan, mutta tämän diktatuurin romahdettua arabikevään aikana tilanne on pahentunut. Euroopan unioni on puuttunut meren yli suuntaavaan ihmissalakuljetukseen tekemällä yhteistyötä Libyan rannikkovartioston kanssa. Sodan mukaan Euroopan unionin toimet Välimerellä ovat lähinnä laastareita vuotavaan haavaan. “Rannikkovartiosto on tuhonnut salakuljettajien puuveneitä. Reitti on erityisen tappava, sillä merimatka on pidempi kuin idästä tullessa. “Aseelliset joukot kiduttavat ja raiskaavat pakolaisia vankiloissa. Ihmissalakuljetuksesta on tullut hyvin organisoitua bisnestä, joka alkaa usein jo pakolaisten kotimaista. Siellä maahanmuuttotyötä tekevän järjestö Comunità di Sant’Egidion tiedottaja Emiliano Abramo kertoo, että turvapaikanhakijoiden kertoman mukaan heidän kokemansa väkivalta Libyassa on lisääntynyt. Esimerkkiä tilanteen lieveilmiöistä edustavat Italiaan Libyan kautta saapuvat nigerialaisnaiset, joista neljä viidestä päätyy arviomme mukaan ihmiskaupan uhreiksi”, Soda sanoo. “Libyassa näyttää käyneen niin, että väkivaltaan taipuvaiset rikolliset ovat päässeet hallitsemaan vankiloita. Riippumatta siitä, ovatko ihmiset oikeutettuja kansainväliseen suojeluun vai eivät, emme voi puskea heitä takaisin kotimaihinsa Libyasta.” ”Euroopan unionin toimet Välimerellä ovat lähinnä laastareita vuotavaan haavaan.” EUROOPPAAN MERITEITSE SAAPUNEET TURVAPAIKANHAKIJOIDEN YLEISIMMÄT KANSALAISUUDET 2015: 153 842 2016: 101 944 IT A LI A 2015: 857 363 2016: 161 594* *) valtaosa ennen EU:n ja Turkin sopimusta K R EI K K A VÄLIMERELLÄ KUOLLEET JA KADONNEET 2015 3771 joista keskisen Välimeren reitillä 2794 joista keskisen Välimeren reitillä 2717 2016* 3151 *) 15 .8 .2 01 6 as ti KREIKKA Syyria Afganistan Irak ITALIA Nigeria Eritrea Gambia Lähteet: YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, IOM Maailman Kuvalehti 9 / 2016 15. Hänen mukaansa Pohjois-Afrikasta Italiaan suuntaava reitti on vaatinut kuluvan vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana saman verran ihmishenkiä kuin koko viime vuonna yhteensä. Välimeren vaarallisuudesta puhuu myös IOM:n Italian operaatiojohtaja Federico Soda
Kuva: Katja Tähjä 16 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Välähdys Itävalta. Jokainen karkotuspäätös on saajalleen tragedia. Toisinaan maasta häätäminen rikkoo myös perheitä. Itävaltaan asettuneet Karina Karina Mezhydova ja hänen tyttärensä Rayana menettivät puolison ja isän. Kuva on syyskuussa ilmestyvästä Kaisa Viitasen ja Katja Tähjän tietokirjasta Karkotetut. Kuka saa oleskeluluvan Euroopasta ja kenet viranomaiset pakottavat lähtemään
Maailman Kuvalehti 9/?2016 17
Keväällä 2013 hän pääsi vapaaksi sen jälkeen, kun häntä painostettiin tunnustamaan olevansa Tamilitiikeri. A34-valtatie ylittää Nanthikadal-joen vain kahden auton levyisenä. Toivoisin, että hallitus antaisi meidän elää rauhassa, mutta tilanne muuttuu vain pahemmaksi. Tamilitiikereiden antautumista edeltävien päivien taisteluissa kuoli jopa 20 000 ihmistä. Häntä kidutettiin vankilassa ja hän on liian sairas ja traumatisoitunut tehdäkseen töitä. Oikealla joki laskee Intian valtamereen. Joskus he kyselevät ohimennen miehestäni ja lapsistani ja tiedustelevat missä he ovat. ”Katsotaan paluumatkalla”, hän ehdottaa ja kiirehtii eteenpäin kohti määränpäätämme, jolla on haastava nimi: Puthukkudiyiruppu. Kolme naista kertoo arjestaan, jossa pelko on yhä läsnä. Katolisen kirkon nunna, sisar Nichola ei halua pysäyttää autoa valokuvia varten. 18 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Vyötäröään myöten laguunissa kahlaavat kalastajat heittelevät verkkojaan vesille sillan vasemmalla puolella. Sodan katsotaan päättyneen toukokuun 18. Kyyneleen muotoisen Sri Lankan saarivaltion pohjoisosan maaseudulla odottaa toinen todellisuus, jossa pitkän sisällissodan arpia parsitaan yhä kokoon. Hän on järjestänyt meille mahdollisuuden matkata pohjoiseen Vannin maakuntaan tapaamaan naisia, joille sisällissodan aiheuttama konflikti on yhä totta. Sodan jälkipyykin pesijät Komeiden matkailumainosten takana on Sri Lanka, jossa 26-vuotinen sisällissota ei ole vielä ohi. S ri Lankan komeat matkailumainokset BBC:llä esittelevät sileähiekkaisten rantojen rauhaa ja vihreinä vuoristossa kumpuilevia teeplantaaseja. ”Laguunissa kellui satoja ruumiita”, kertoo Nichola kaartaessamme pastellinvärisen viidakkoluostarin pihaan. Joudun viemään hänet viiden tunnin bussimatkan päähän Jaffnan sairaalaan. He heittelevät kiviä talojemme seiniin ja laulavat loukkaavia lauluja tamileista. Sitten armeija nappasi hänet 2009, kun hän loukkaantui kranaattitulessa yrittäessään paeta LTTE:ltä. Sillan pohjoispään tarkastuspisteellä maastopukuiset Sri Lankan armeijan sotilaat norkoilevat toimistonsa reunustalla. päivänä 2009, kun Sri Lankan armeija ilmoitti tappaneensa Tamilitiikereiden johtajan Velupillai Prabhakaranin, jonka oli ollut määrä antautua muuMary Stella Natkunam, 46 Vanhin poikani joutui ensin LTTE:n sieppaamaksi. Lisäksi hänen loukkaantunut jalkansa on lyhyempi kuin toinen. Hallituksen mukaan armeijan pitäisi auttaa, mutta jos pyydämme heidän apuaan, he nauravat. Miten kauan tällainen voi jatkua. Ihmisiä pidätetään edelleen koko ajan eikä kukaan kerro miksi. ” Katolisen kirkon nunna sisar Nichola tukee sisällissodan jälkeen yksin jääneitä naisia. Täällä Sri Lankan hallituksen joukot tuhosivat Tamilitiikereiden ylimmän johdon. Lääkärit eivät tiedä mikä häntä vaivaa, mutta vaiva alkoi, kun olimme nälissämme pakolaisleirillä. Nuoremmalla pojallani on pyörtymiskohtauksia, joiden aikana hänen suustaan ja nenästään vuotaa verta. Teksti: Elisa Rimaila Kuvat: Mandy Glinsbockel 26-vuotinen sota kulminoitui keväällä 2009 maan koillisosassa Mullaitivun alueella sijaitsevaan Puthukkudiyiruppun kaupunkiin. Erityisesti he kiusaavat meitä sotaleskiä, koska tietävät meidän pelkäävän. Suurin osa uhreista oli siviilejä, jotka joutuivat Sri Lankan armeijan kranaattituleen. Pelkään ja olen väsynyt näkemään heitä. Iltaisin he tulevat humalassa koputtelemaan ovillemme, mutta emme kerro heille enää mitään
Armeija ei päästänyt meitä 2012 pakolaisleiriltä kotiin, vaan osoitti minulle pienen maapalan keskeltä viidakkoa. Sillä välin on hyvä selvittää, että Intiasta muinaisina aikoina Sri Lankan pohjoisosaan saapuneista tamileista suurin osa on hinduja. Peloissaan ovat erityisesti yksin asuvat naiset, joiden perheiden miehet ovat kuolleet, kadonneet sodassa tai joutuneet vankilaan”, hän sanoo. ”Kun monista asumuksista puuttuu jopa lukittava ovi, on naisten kokema turvattomuus kasvanut”, raportti selvittää. Hallituksen mukaan sotilaat valvovat turvallisuutta, mutta eivät he ainakaan meitä suojele, päinvastoin yrittävät pelotella. He pitävät silmällä alueen tamiliväestöä”, sisar Nichola toteaa, ennen kuin hänen käsilaukussaan alkavat soida kirkonkellot. Minut ja poikani on eristetty muista ihmisistä. ”Kyllä Isä. Mieheni ammuttiin kuoliaaksi pellolle vuonna 2007. ” tamien tamilisissipäälliköiden kanssa. Maan pohjoisosissa on arviolta jopa 40 000 sotaleskeä ja 50 000 naisen yksin elättämää kotitaloutta. Tamilialueita hallitaan pelolla. Silti Sri Lankan hallitus pitää pohjoisen tamilialuetta erityistarkkailussa. Olin kaksin viisivuotiaan poikani kanssa ja minua pelotti, mutta en voinut muuta kuin raivata kasvustoa paljain käsin saadakseni tehtyä meille jonkinlaisen nukkumapaikan. Joskus iltaisin he tulevat juovuksissa talolleni. Turvattomuutta lisäsivät miespuolisten perheenjäsenten puuttuminen ja alueen heikko jälleenrakennus. Minä odotin silloin esikoispoikaamme. Hän ei osallistunut sotimiseen, mutta oli väärässä paikassa. Centre for Women & Developmentin (CWD) 2013 julkaiseman raportin mukaan sota ja sen jälkeinen tilanne heikensivät pohjoisen naisten asemaa entisestään. Katolinen kirkko on auttanut pohjoisen tamileja sodan jälkeen. Patriarkaalisessa Sri Lankassa naisilla on miehiä vähemmän oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi elinkeinoelämään. Se pelottaa minua, koska talossamme ei ole kunnollista ovea. S isar Nichola tuntee naisten huolet. ”Sota päättyi seitsemän vuotta sitten, mutta ihmisiä katoaa yhä. ”Sota on yhä läsnä. Se on yksi erottava tekijä tamilien ja buddhalaisen enemmistökansan sinhaleesien välillä. Sri Lankan armeija on edelleen läsnä. Separatistivastarinta murtui. Jumalan siunausta…”, nunna vastaa puhelimeensa. Hallitus pitää edelleen joukkojaan täällä, vaikka sota päättyi jo vuosia sitten. Myös vanhempani kuolivat sodassa. Yksi sisar Nicholan ja hänen kollegoidensa tehtävistä on tukea yksinhuoltajaäitejä. Iruthayarani Ketrieeswaran, 36 20 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Olen ollut siitä asti yksin. Nykyään meillä on pieni talo, mutta minulla ei ole ollut varaa rakentaa sitä valmiiksi. Pohjoisosissa on arviolta jopa 40 000 sotaleskeä ja 50 000 naisen yksin elättämää kotitaloutta. Olen kuullut heidän monesti huutelevan perääni kaikenlaisia törkeyksiä ja kuvailevan mitä he tekisivät minulle pimeän tullen
Lisätietoa eettisestä turismista Sri Lankassa voi saada kansalaisjärjestöiltä kuten www.srilankacampaign.org, joka on listannut sivustollaan ohjeita siihen kuinka turisti voi välttää rahojensa päätymisen erityisesti Sri Lankan armeijan kirstuun. Tavallinen turisti voi yrittää valita perheiden omistamia majoituspaikkoja ja ravintoloita. Hän saattaa olla vankilassa Colombossa. Hän oli vasta 14-vuotias! Tämä tapahtui vuonna 2007 enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen. Olen niin väsynyt tähän enkä ole ainoa. Kuinka matkustaa eettisesti Sri Lankassa. Armeija vahtii meitä koko ajan. Kerran paikalle tuli armeijan bussi ja sotilaat kutsuivat sen luokse kaikki, joiden lapsi oli kadoksissa. Sodan on arvioitu tappaneen jopa 100 000 ihmistä ja ajaneen miljoonia pakolaisiksi maan sisällä ja ulkomaille. Ihmisoikeusrikoksista epäilty armeija omistaa Sri Lankassa monia turismille tyypillisiä yrityksiä: hotelleja, ravintoloita ja jopa golf-kentän ja valasretkiyrityksiä. Sekä Sri Lankan hallituksen, että LTTE:n epäillään syyllistyneen sodan aikana vakaviin ihmisoikeusja sotarikoksiin. Yhdistys ei yleensä suosittele boikotoimaan Sri Lankan kaltaisia maita, vaikka niiden ihmisoikeustilanne olisikin kestämätön. En halua rahaa enkä mitään muuta kuin tietää, mitä lapselleni on tapahtunut ja onko hän elossa vai ei.” Mary Angela Premadasa, 52 Puthukkudiyiruppu VANNI Colombo 50km Maailman Kuvalehti 9/?2016 21. Niiden tutkiminen on kesken ja YK:n ihmisoikeusneuvosto on pyytänyt Sri Lankan hallitusta vastaamaan syytöksiin. EU:ssakin terroristiliikkeeksi määritelty Tamilitiikereiden separatistijärjestö oli kuukausia pitänyt ihmiskilpenään 100 000–300 000 siviiliä noin kolmen neliökilometrin alueella siinä toivossa, että hallituksen joukot eivät ampuisi kohti. Tarkoituksena on ollut siirtää alue sinhaleesien haltuun ja myös turistit on yritetty ohjata tukemaan alueen sinhaleesien, käytännössä paikalla partioivan armeijan, toimeentuloa. Emme kuitenkaan saaneet nähdä, keitä bussin kyydissä oli. Olen kirkon avulla perustanut pienen kaupan. Eettisestä näkökulmasta tärkeintä on yrittää varmistaa, että rahat eivät päädy sellaisille tahoille, jotka ovat syyllisiä ihmisoikeusloukkauksiin”, McVeigh sanoo. Heistä suurin osa oli siviilejä. Maan hallitus on vuodesta 2009 asti harjoittanut pohjoisella Vannin alueella ”sinhaloimista”, jonka seurauksena tamilivähemmistön uskonnollisia paikkoja on hävitetty ja armeija on ottanut heidän maitaan ja yrityksiään haltuunsa. Reilun matkailun yhdistyksen puheenjohtajan Tytti McVeighin mukaan tavallisen matkailijan kannattaa yrittää ottaa kohteestaan selvää etukäteen ja tehdä tietoisia valintoja esimerkiksi majoituksen suhteen. Sitä päivää ei kuitenkaan ole tullut, vaikka pääsimme leiriltä jo vuosia sitten. He näyttivät minulle kuvaa, josta tunnistin tyttäreni, mutta en saanut nähdä häntä. Sotilaat tulevat heti kyselemään missä olen ollut, jos olen pois yhdenkin päivän käydäkseni sairaalassa tai hoitamassa muita asioita. Fakta: Sri Lankan sisällissota Sri Lankan sisällissota (1983–2009) alkoi, kun tamilivähemmistön aseellinen itsenäisyysrintama Liberation Tigers of Tamil Eelam (LTTE) alkoi vaatia maan pohjoisosien itsenäisyyttä. Minä, toinen tyttäreni ja kaksi poikaani jouduimme pakolaisleirille vuonna 2009. ”Boikotoiminen on huono valinta, koska tavallisten paikallisten ihmisten elinkeino voi riippua turismista. Sotilaat sanoivat, että saan nähdä tyttäreni, kunhan asetun. Sodan viimeisinä päivinä vuonna 2009 on arvioitu kuolleen jopa 20 000 ihmistä. Tyttäreni kaverit kertoivat, että armeija otti hänet kiinni Mullivaikalissa ja vei mukanaan
Kuhiseva katu on juuri se paikka, jossa Kobra avustajineen mieluiten työskentelee. “Muraalit ovat demokraattista taidetta, eikä niiden katsominen maksa kenellekään mitään.” Tänne Rioon värikkäistä, geometriHarva edes huomaa, että kymmenen metrin korkeudessa keikkuu miehiä, sillä aurinkoisena sunnuntaina Rio de Janeiron uudenkarhea Boulevard Olímpico -kävelykatu kuhisee väkeä. Brasilialaiselta Eduardo Kobralta, 40, olympialaisia varten tilattu muraali eli seinämaalaus on yksi maailman suurimmista. Viikko ennen kilpailuja 3 000 neliön kokoisen, 175 metriä pitkän muraa22 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Vaikka taiteilijan teoksia myydään tuhansilla euroilla gallerioissa Roomassa ja Los Angelesissa, katu on hänen kotinsa. Teksti: Hanna Koivisto Kuvat: Jarkko Wickström sista kuvioista koostuvista muraaleista tunnettu taiteilija on nyt kutsuttu ja maalaamisesta on maksettu, mutta kotikaupungissaan São Paulossa hän löytää usein itse teostensa paikan ja pyytää luvan maalaamiseen. Työllään hän halusi sanoa, etlin maali kiiltelee uutuuttaan auringossa. Seinän maalaamiseen on mennyt 40 työpäivää, yli 3000 purkkia spraymaalia ja yli 2 300 litraa maalia. Seinää maalavat miehet paljastuvat ainoastaan yläilmoista kuuluvan spraymaalin suihkeen ja nosturien ansiosta. Einsteinin hahmolla taiteilija kiitti kaupunkiin avattuja kauan odotettuja pyöräteitä. Henkilökuva • Eduardo Kobra Oman maailmansa maalari. Maineikas muralisti Eduardo Kobra teki olympialaisten kunniaksi Rioon yhden maailman suurimmista seinämaalauk sista. São Paulon keskeisille paikoille ovat valmistuneet viime vuosina muun muassa pyöräilevä Albert Einstein ja saopaulolainen formulalegenda Ayrton Senna
Se on jatkuvasti täynnä. Perheeseen kuuluvat puoliso Andressa Munin, pariskunnan toukokuussa syntynyt Pedro-poika ja lemmikkikoira. Monet varastivat sprayt ja maalit”, hän sanoo. Joidenkin näin kuolevan.” Taiteilija uskoo, että hänet pelasti jonkinlainen käsitys oikeasta ja väärästä – ja arkuus. “Pelkäsin kiinnijäämistä. Muralistin töitä on lähes 20 maassa Japanista Yhdysvaltoihin ja Ruotsista Dubaihin. Hän vietti vapaa-aikansa kadulla, ihannoi amerikkalaista hiphopia ja piirteli vihkoihinsa, koulukirjoihinsa ja kaikille mahdollisille lappusille. Yläkerran yhtä seinää reunustaa rivi tietokoneita, joilla taiteilijan avustajat vastaavat tälle sataviin kutsuihin. “Muraalit ovat demokraattista taidetta: niiden katsominen ei maksa kenellekään mitään.” yksi itseilmaisun tapa. Osa pichaçãon viehätystä on jäljen jättäminen hyvinkin vaikeisiin paikkoihin, Henkilökuva • Eduardo Kobra Kuka. Vaara kiinnijäämisestä viehätti ja pelotti, Kobra sanoo. Jotenkin onnistuin luovimaan sillä tavalla.” Vanhemmat saivat tietää poikansa harrastuksesta poliisilta, joka pidätti tämän kolme kertaa. Miehen töitä on nähty lähes 20 maassa. Poika itse säästi taskurahansa bussilippurahoistaan matkustamalla pummilla. Annoin kaikkien ymmärtää, että olin mukana, mutta kun oli aika toimia, jäin sivuun. Sennan muistoa hän kunnioitti juuri ennen São Paulossa ajettua Formula 1 -osakilpailua. Uuden studion sisätilat ovat vielä keskeneräiset. Vasta kun muut ihmiset alkoivat kehua, he alkoivat hyväksyä tekemiseni.” Kalkkimaali vaihtui sprayksi ja graffiteiksi 1980-luvun lopulla, kun Kobra sai töitä juoksupoikana. Lapsuudessa São Paulon Campo Limpon köyhällä asuinalueella oli väkivaltaa ja rikollisuutta – eikä juuri mitään tekemistä. Vapaa-aikansa taiteilija viettää mieluiten mökillään luonnon rauhassa. Vähitellen pichação jäi kokonaan, mutta ei Kobra sitä edelleenkään tuomitse. Kobra seurasi vanhempia poikia, jotka harrastivat pichaçãota . Noin neliön kokoinen taulu toteutetaan aidossa koossa kadulla. Joku tekee sitä protestiksi, toinen ulkopuolisuuden tunteesta, kolmas saavuttaakseen mainetta ryhmässä. Riossa eräs ryhmä onnistui tägäämään, eli merkitsemään jopa kuuluisan Kristus-patsaan. Monet kaverini sekaantuivat huumeisiin tai tekivät rikoksia. “Vanhempani olivat siksi pitkään taiteilijanuraani vastaan. Yksi jäi vahtiin, kun muut kiipesivät maalaamaan. ”En koskaan ajatellut, että maalaamisella voisi elää. Toisella seinällä on liitutaulu, jota käytetään kalenterina. “Jollei minulla olisi tätä työtä, tuskin olisin koskaan käynyt ulkomailla.” Aina Kobran, 40, elämä ei ole ollut ulkomaanmatkailua ja parrasvaloja. “Teen kaduilla tekemistäni töistä 90 prosenttia ilmaiseksi. Se on São Paulossa ja Rio de Janeirossa 1900-luvun puolivälissä syntynyt laiton katutaiteen muoto, jossa tekijät kirjoittavat tietyllä tyylillä seiniin. Alaikäisenä nuorukainen selvisi yhteiskuntapalvelulla, vaikka São Paulossa ympäristörikokseksi määritellystä seiniin kirjoittelusta voi saada jopa vuoden vankeutta. “Tuskin olisin tässä ilman sitä. Sisustamiseen Kobralla ei ole ollut aikaa, sillä hän viettää suurimman osan vuodestaan ulkomailla. Aina lappuset eivät riittäneet: seiniin piirtely ja kirjoittelu alkoivat 11-vuotiaana. Menin ensimmäistä kertaa taidegalleriaankin vasta kolmekymppisenä.” Menestyksestään edelleen yllättyneen oloinen taiteilija ei vielä ole käynyt Suomessa, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Venäjällä hänen kädenjälkensä näkyy. Kasvoi São Paulon pahamaineisella asuinalueella Campo Limpossa, jossa aloitti seiniin maalaamisen 11-vuotiaana. Alun perin tekstit olivat poliittista kritiikkiä, mutta nykyisin aiheet vaihtelevat rakkauden tunnustuksista ryhmän puumerkkeihin. esimerkiksi korkealle kerrostalojen ulkoseiniin. Kaksikerroksisen rakennuksen katetulla takapihalla hän maalaa ensin neliön tai kahden kokoisen taulun, joka sitten toteutetaan oikeassa mittakaavassaan kadulla. Eduardo Kobra Brasilialainen muralisti, joka tunnetaan värikkäistä geometrisista kuvioista koostuvista henkilökuvista. Ansioni tulevat gallerioissa myymistäni tauluista.” Studiossaan São Paulon Pinheirosissa Kobra suunnittelee teoksensa. Rahalla hän osti halpaa kalkkia, johon hän sekoitti värejä. “Ei elämä helppoa ollut. Se on tä pyöräily on älykästä. 24 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Kobra ei pitänyt koulusta. Itse lopetin, koska pidin piirtämisestä.” Oman tyylinsä Kobra löysi, kun hänet pestattiin São Paulon huvipuistoon maaKobra assistentteineen työskentelee studiossaan Sâo Paulon Pinheirossa. ”Vanhemmat olivat tietysti touhua vastaan eikä kellään ollut rahaa
São Pauloon Kobra on ikuistanut esimerkiksi kuuluisan arkkitehdin Oscar Niemeyerin ja toisaalta pikkuballerinan Ohikulkijat nappaavat selfieitä Eduardo Kobran olympialaisia varten tekemän Etnias -seinämaalauksen edessä Rio de Janeiron Porto Maravilhassa heinäkuussa. Seiniin nojaa yhä pinoittain tauluja, eri puolille maailmaa tehtyjen muraalien pienennöksiä, jotka odottavat ripustamista. Sen jälkeen maine kiiri lähipiiriä laajemmalle ja menestystäkin alkoi tulla. Ei se niin ole, tälle pitää omistaa elämänsä.” laamaan laitteita. Juuri nyt taiteilija työstää sarjaa, joka kyseenalaistaa eläintarhat. Ensimmäisen studionsa Kobra perusti São Paulon trendikkäälle taiteilija-alueelle Vila Madalenaan 1990-luvun puolivälissä. Niihin Kobra on ikuistanut tärkeänä pitämiään ihmisiä, kuten Äiti Teresan, Gandhin ja Bob Dylanin. Kouluja itseoppinut taiteilija ei ole peruskoulun jälkeen käynyt mutta hän opiskelee jatkuvasti itse. paikallisesta favelasta. São Paulon kaduille tekemissään töissä Kobra on arvostellut härkätaistelua ja valaanpyyntiä. Usein etsin aiheeksi jonkun henkilön, paikan tai tapahtuman, joka on tärkeä kyseiselle alueelle.” Taiteilijalle on tärkeää, että hänen teoksensa kunnioittavat paikan historiaa, kulttuuria ja uskontoa. Maalauksissaan Kobra kritisoi alkuperäiskansojen häätöjä patohankkeiden tieltä ja sademetsän tuhoamista. Esimerkiksi New Yorkissa seinää peittää hänen tulkintansa Life -lehdessä 1945 julkaistusta Alfred Eisenstaedtin kuvasta. Kotikaupunkinsa historiaa taiteilija on kunnioittanut sarjalla mustavalkoisia muraaleja, jotka kertovat 1920-luvun São Paulosta. Ku va : Se ba st ia n Ka hn er t / D FA / Le ht ik uv a Maailman Kuvalehti 9/?2016 25. Saadessaan kutsun jonnekin päin maailmaa Kobra saattaa etsiä myös tunnetun kuvan, josta hän tekee oman versionsa. Moskovaan hän maalasi ballerina Maija Plisetskajan ja Ruotsin Boråsiin Alfred Nobelin. Ketä tahansa Kobra ei maalaa. Hän sanoo esimerkiksi kieltäytyneensä julkkisten tarjouksista. Intohimo ympäristöasioihin on poikinut yhteistyötä Greenpeacen kanssa. Taiteilijan ääni terävöityy, kun hän alkaa puhua rauhanliikkeestä, ihmisoikeuksista ja eläinten suojelusta. ”Ulkomailla en tee yleensä aggressiivisia töitä kadulle, jossa ne ovat kaikkien nähtävillä. Tänä vuonna studio muutti uusiin tiloihin. “Monet pitävät taiteilijaelämää helppona ja uskovat, että huumeet ja alkoholi kuuluvat siihen. Viimeksi Kobra on opiskellut 3D-kuvien maalaamista katuun. Tuossa kuvassa merimies suutelee sairaanhoitajaa Times Squarella toisen maailmansodan loppua juhlistavan väen keskellä
Teksti: Janne Hukka Kuvat: Saara Mansikkamäki Turkistarhoilta sipsikaljavegaaneihin Piia Anttonen istuu kukkoparvelle rakennetussa tallitilassa. Eläinten oikeuksiin suhtaudutaan tällä hetkellä Suomessa vakavammin kuin koskaan aiemmin. Myös kotitarvekanaloiden kukkojen elämä jää usein lyhyeksi.. Suomalainen eläin oikeusliike on kulkenut pitkän matkan kettujen vapau tuksista eläinsuojelu keskus Tuulispäähän. Teollisuuden silmissä kukot ovat tarpeetonta ylijäämää ja päivän ikäisiä kukko tipuja tapetaan vuosittain valtavia määriä
TEEMA Eläimet
Suomalaisella turkistarhalla kettu elää puolivuotiaaksi 0,8 neliömetrin häkissä ennen teurastusta. Median ”kettutytöiksi” ristimien aktivistien tempaus heitti kerralla eläinten oikeudet kansakunnan tajuntaan ja samalla kääntyi sivu suomalaisen eläinoikeusliikkeen historiassa. Merkittävä käänne tapahtui toisen maailmansodan Tuulispäässä asuva Otto on sinikettu, joka on luultavasti karannut turkistarhalta. A loitetaan kuitenkin alusta. ”En koskaan unohda, miten ketut juoksivat vapauteen. Heräisikö tarhaaja. Perinteinen suhde eläinten ja ihmisten välillä oli yksiselitteinen. Oli Mansikkeja ja Polleja. He hiljentävät vauhtia ja panevat sitten auton parkkiin. Mia Takula tovereineen ei ollut tästä tietoinen. Yksi naisista vahtii samalla kun toiset vetävät hanskat käteen ja ryhtyvät avaamaan häkkien ovia. U uskaarlepyy kaksikymmentäyksi vuotta sitten. Ketunulosteen haju on kuvottava. 28 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Halusimme antaa niille mahdollisuuden elää elämisen arvoista elämää ainakin hetken”, hän sanoo. Kesäyön kajossa he hiipivät läheisen turkistarhan rakennusten lomaan. Mia Takula oli tuolloin 19-vuotias ja muistaa, kuinka paljon pelkäsi. Luonnossa ketuilla on neliökilometrien reviirit ja ne ovat aktiivisia saalistajia. Tunteet ja oikeudet olivat ihmisten asia. Seuraavana aamuna Suomi heräsi uuteen aikakauteen. Mutta kun eläimiä kasvatettiin omiin tarpeisiin ja niitä oli vähän, huolenpitokin oli usein inhimillistä. ”Monet ihmiset eivät vieläkään ymmärrä, että nuo ketut oli kasvatettu kuolemaan. Eläimet olivat käyttötavaraa: niitä siitettiin, tapettiin, syötiin, niihin pukeuduttiin. Eläinten oikeuksien varsinainen historia ei ole kovin pitkä. Ketut vapautettiin kettujen itsensä takia, ei mielenilmauksena, Takula sanoo. Osa eläimistä ihmetteli ja laukkasi sitten metsään. War has begun. Kolme nuorta naista ajaa halki öisen maalaismaiseman. Purisiko kettu. Esimerkiksi Suomen vanhassa maaseutuyhteiskunnassa tilat olivat suurimmaksi osaksi pieniä. Se oli todella koskettava hetki”, hän kertoo. ”Me nukuttiin illan uutisten yli, jotta jaksettiin sitten mennä seuraavana yönä toisille tarhoille.” Mutta mitä sitten tapahtui. Mutta jotta turkistarhaajalle ei tulisi epäselvyyttä tekijästä, yksi tytöistä veti laukustaan spray-kannun ja piirsi seinään isoin kirjaimin iskulauseita
Tehotuotannossa ihmisen ja eläimen välinen suhde, joka oli jo ennalta vaikea, on viety äärimmilleen. Naiset itse eivät uskoneet, että häkkien avaaminen ylittäisi kunnolla edes paikallismedian uutiskynnystä. Toisaalta teollistuminen antoi mahdollisuudet tuottaa lihaa ja muita eläintuotteita täysin uudella intensiteetillä. Liikkeen idut kasvoivat pienen piirin sisällä, kuten punk-skenessä, joissa Takulakin pyöri. Vaikka Suomessa oli eläinsuojeluyhdistyksiä, kuten koe-eläinten hyvinvoinnin edistämisestä syntynyt Animalia, ne eivät varsinaisesti ajaneet eläinten oikeuksia. Teollistuminen vauhdittikin eläin oikeusliikettä, jonka juuret ovat 1960-luvun murroskaudessa. ”Asenteet olivat muutenkin jyrkkiä. Perimmäistä suhdetta ihmisen ja välineeksi alistettujen eläinten välillä ei suoraan kyseenalaistettu. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin on otettu jättimäinen harppaus eläinten oikeuksien edistämisessä. 1 990-luku oli eläinoikeusliikkeelle suurta myllerryksen aikaa niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Eläinoikeusliikkeen parissa elää vahva tunne siitä, että etenkin viime vuosien aikana on todistettu suurta asennemuutosta. Eläinten oikeuksista puhuttaessa viitataankin eläimeen yksilönä, joka on oman elämänsä toimija. Nykyisin Suomen suurimmassa navetassa on noin 600 lehmää, kun teollistumista edeltäneellä ajalla tavallinen lehmämäärä oli puolisen kymmentä. Pelkästään kasvissyöjille saatettiin puhua ilkeällä tavalla, joka muistutti kiusaamista”, Takula kertoo. ”Elettiin aikaa ennen nettiä ja osa meistä asui vielä kotona. ”Suomessa käytetään nykyisin 60 miljoonaa tuotantoeläintä vuodessa. Silloin niin sukupuolten välinen tasa-arvo kuin seksuaalivähemmistöjen oikeudet nousivat yleiseen tietouteen. Maailman Kuvalehti 9/?2016 29. jälkeen. Ihmisiin kohdistuneelta väkivallaltakaan ei vältytty: vuonna 1997 orimattilalaiselle tarhalle eläimiä vapauttamaan mennyttä kolmea aktivistia ammuttiin haulikolla. Keskustelu oli todella kohtuutonta, kun ottaa huomioon tekojen pienimuotoisuuden ja meidän nuoren iän”, Takula muistelee. Sen sijaan ammuskellut turkistarhaaja sai kävellä vapaalla jalalla. Kettuja vapauttaneille naisille julkinen reaktio tulikin isona yllätyksenä. Eläinoikeusliike sai fanaattisen leiman, vaikka samanaikaisesti Takulan ja tovereiden puolesta käytiin ulkomaita myöten tukikampanjoita, joissa osoitettiin mieltä Suomen suurlähetystöjen edustalla. Siinä sitten soiteltiin lankapuhelimiin, ja kysyttiin, että onko se Maija kotona.” Alussa liike järjesti mielenosoituksia ja levitti julisteita kaupungeissa. Vuonna 1995 perustetun Oikeutta Eläimille -järjestön pitkäaikainen aktiivi Kristo Muurimaa muistelee, kuinka hämmentävää oli, kun päiviä ampumakohtauksen jälkeen hänen ystävänsä istuivat tutkintovankeudessa. Media ei ollut toiminnasta kauhean Eläinoikeusliikkeen parissa elää vahva tunne siitä, että etenkin viime vuosien aikana on todistettu suurta asennemuutosta. ”Meitä oli parisenkymmentä nuorta aikuista, jotka asuivat eri puolella Suomea”. Toisaalta talouskasvu suurensi kaupungistuneiden kuluttajien kukkaroa ruuan ostamista varten. Ne elävät oloissa, jotka eivät voi palvella niiden lajityypillistä käytöstä riittävällä tavalla”, sanoo eläinten oikeuksiin perehtynyt moraalifilosofi Elisa Aaltola. Marimekko vetäytyy turkisbisneksestä. Eikä vastakkainasettelu suinkaan päättynyt siihen. kiinnostunut edes siinä vaiheessa, kun osa aktiiveista ryhtyi laittomaan suoraan toimintaan, kuten turkistarhaliikkeiden ikkunoiden rikkomiseen. Muun muassa veganismi on tehnyt ison loikan marginaalista valtavirtaan, kun suuret kauppaketjut, kuten Kesko ja S-Ryhmä, ovat vaistonneet eettisessä kuluttamisessa markkinaraon. Jo median keksimä ”kettutyttö”-nimitys oli itsessään vähättelevä ja seksistinen, Takula sanoo. Ainakaan meitä ei enää kutsuttu ekoterroristeiksi”, Takula naurahtaa. K arttulan koe-eläintarha lopettaa toimintansa. ”Yhtäkkiä sanomalehdissä vaadittiin meille kuolemanrangaistusta. ”Toisaalta tässä oli valinta ruton ja koleran välillä. Tuotantointensiteetin kasvaessa on tultu tilanteeseen, jossa varovaisten arvioiden mukaan ihmiskunta tappaa ainakin 56 miljardia eläintä vuodessa – eikä tähän lukuun edes lasketa mukaan kaloja, turkiseläimiä tai koe-eläimiä. Tässä yhtälössä eläinten hyvinvointi jäi taka-alalle. Liikkeen filosofiset pioneerit, kuten australialainen moraalifilosofi Peter Singer, näkivät ongelman piilevän rasismiin tai sovinismiin verrattavassa syrjinnässä, spesismissä . ”Ampujalle löytyi todella paljon yleistä myötätuntoa”, Muurimaa sanoo. Eläimen oikeus elää lajilleen tyypillisellä tavalla on arvo itsessään. Särkänniemen delfinaarion ovet sulkeutuvat. Eduskunta keskustelee kansalaisaloitteesta turkistarhauksen kieltämiseksi
Dokumentointi kertoo konkreettisesti, miten eläinteollisuus toimii, mutta myös tuo tehokkaammin eläinoikeuskysymykset mukaan julkiseen keskusteluun, hän lisää. Tällainen on esimerkiksi vegaanihaaste, johon osallistuvat sitoutuvat syömään vain kasviperäisiä tuotteita kuukauden ajan, Kivelä sanoo. Tässä kohtaavat poliittiset päätökset, eläinsuojelulaki ja kova raha. ”Kuvausten aloittaminen muutti toimintaa todella paljon. P arsinavetta, emakkohäkki, liikunnan ja virikkeiden puute. ”Pahimmillaan puhutaan siitä, että eläimille ollaan tarjoamassa samoja oikeuksia kuin ihmisillä on. ”Uskotaan siihen, että asiat ovat hyvin, kun kerran hyvinvointiyhteiskunnassa eletään. Ei ole paratiisimaita malliksi, jota kohti pitäisi tavoitella.” Niin ristiriitaista kuin se onkin, eläinten oikeudet voivat itse asiassa toteutua monessa kehitysmaassa paljon länsimaita paremmin. Mutta ei ole yhtäkään maata, jossa asiat olisivat yleisesti hyvin. Tarkoituksena on näyttää, mitä eläintiloilla tapahtuu”, itsekin sikaloita kuvannut Kristo Muurimaa sanoo. Siksi täytyykin etsiä huomattavasti kauempaa, jos haluaa todella positiivisia esimerkkejä. Edistyksen jarruna on, että julkisessa keskustelussa on yhä paljon harhakäsityksiä eläinten oikeuksista. Osa näistä on tietoista vääristelyä, osa tahattomia väärinymmärryksiä, Aaltola kuvaa. ”Esimerkiksi joissakin Intian osavaltioissa on yksittäisiä lakipoikkeuksia. 1990-luvulta lähtien myös Animalia on muuttunut hyvinvointijärjestöstä eläinoikeusjärjestöksi. Tämä siitä huolimatta, että maiden yhteiskunnallisen kehityksen taso ja vaikkapa 30 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Tästä on teollisen tuotantoeläimen elämä tehty. ”Liike on toisaalta maltillistunut ja ammattimaistunut”, kuvaa Animalian vs. Teuraskuljetus rekan kyydissä. toiminnanjohtaja Mai Kivelä. Laittomassa suorassa toiminnassa on siirrytty negatiivista mediajulkisuutta herättävistä tarhavapautuksista sikatilojen ja turkistarhojen salakuvauksiin. Maailman pitkän aikavälin trendinä on kasvava eläintuotteiden kulutus, joka on mahdollista vain tuotannon intensiteettiä kasvattamalla. Siitä päädytään absurdeihin ajatuskulkuihin esimerkiksi eläinten äänioikeuksista”, Aaltola sanoo. Globalisoituneella maailmalla on loppujen lopuksi hyvin kapeakatseinen ajatus eläinten ja ihmisten välisestä suhteesta. Sen sijaan liikkeen parissa tarjotaan ratkaisuja ja hauskoja keinoja edistää eläinten oikeuksia. On huomattu, että eläinten oikeudet eivät ole asia, joka on joko kyllä tai ei”, Kivelä sanoo. Kun poliittinen keskustelu on tällä tasolla, on helppo ymmärtää, ettei eläimen intressejä oteta vakavasti. Tämä ei ole sattumaa, sillä taustalla on ollut aktiivinen työ keinojen parantamiseksi. Pahimmillaan myös eläinten hyvinvointi unohtuu. Asennemuutoksesta huolimatta on tosiasia, että eläinten oikeudet toteutuvat hyvinvoinnin näkökulmasta Suomessa edelleen erittäin huonosti, sanoo eläinoikeusfilosofi Elisa Aaltola. Mutta lähtökohtaisesti Suomen eläinsuojelulaki sisältää monia samoja puutteita kuin esimerkiksi Etelä-Euroopan lait”, Aaltola sanoo. ”Suomen laki mahdollistaa eläinten hyvinvointirikkomukset ”, Aaltola sanoo. Osa ongelmaa voi piillä myös pohjoismaisessa paremmuudentunteessa, Aaltola arvelee. ”Nykyään nähdään, että pelkästään filosofisesti puhuminen ei riitä. ”Mutta samalla muistutetaan, ettei tarvitse olla täydellinen vegaani.” Facebookissa vaikuttava sipsikaljavegaanien keskusteluryhmä karnevalisoi vegaanista elämäntapaa jakamalla vinkkejä eläinvapaasta mättöruuasta, jossa makuja ja rasvaa ei säästellä
”Tämä on merkki siitä, että laista ei tule kovin hyvä. Ottaen huomioon esimerkiksi eläintuotannon ilmastopäästöt, eläimiä hyväksikäyttävä epäekologinen tuotantotapa ei ole kestävä, Kivelä sanoo. ”Meillä on vallalla ehkä eläinsuojeluvihamielisin hallitus koko Suomen historiassa.” Papu sai elämälleen armonaikaa, kun parisataapäisen sikalan omistaja lopetti eläintuotannon ja lähetti muut eläimensä teurastamolle. Mikäli lain uudistus jää puolitiehen, Suomen sijoitus tulee putoamaan myös kansainvälisesti eläinten hyvinvointia mittaavilla listoilla. Tuntuu, että kaikki vaatimukset ovat liikaa, että mitään ei voi tehdä”, Kivelä kuvaa. Sen jälkeen myös tieteellinen ymmärrys eläinten tarpeista on edennyt merkittävästi. Maailman Kuvalehti 9/?2016 31. Myös Jyrki Kataisen hallituksen perustama eläinsuojeluasiamiehen virka, joka päätehtävänä oli eläinten hyvinvoinnin edistäminen, lakkautettiin talouskurin myötä. Paineita tähän on myös Suomessa. Huonoa enteilee myös maataloustuottajien keskusliitto MTK:n kasvanut kiinnostus lain uudistamiseen. Iso jarru edistykselle on nykyisissä valtasuhteissa. ”Koska Suomessa ruuantuotanto on poliittista, tukipolitiikkaa pitäisi muuttaa ja tähdätä aitoon ruokaturvaan”, hän lisää. Eläinpolitiikassakin on kyse mahdollisuuksien taiteesta. Tästä huolimatta toiveet merkittävistä parannuksista eläinten oikeuksiin ovat nykytilanteessa heikot, sanovat Maailman Kuvalehden haastattelemat asiantuntijat. Tämä näkyy muun muassa siinä, että toisin kuin aiemmissa hallitusohjelmissa, Juha Sipilän vetämä oikeistohallitus ei mainitse eläinten hyvinvointia lainkaan. Myös Animalian Mai Kivelä näkee nykytilanteessa vähän hyviä merkkejä. Nykyinen eläinsuojelulaki tuli voimaan vain vuosi sen jälkeen, kun Mia Takula tovereineen vapautti kettuja Pohjanmaalla. Turkistarhauskielto. ihmisoikeudet voivat olla retuperällä. ”Meillä on samanaikaisesti keskustajohtoinen maatalousministeriö ja yleinen maatalouden kriisitilanne. Kivunlievitystä kastraatioon ja nupoutukseen. Lain tärkeimmät uudistusta vaativat kohdat koskevat eläinten käyttäytymistarpeita, kuten liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä sekä kivunlievitystä”, Kivelä sanoo. ”Meillä on vallalla ehkä eläinsuojeluvihamielisin hallitus koko Suomen historiassa”, Muurimaa arvioi. ”Tutkimustieto eläinten kyvyistä, tunteista ja tarpeista on lisääntynyt valtavasti. ”Kun teollistumisen taso joissain kehitysmaissa on alhaisempaa, yksittäisten eläinten konkreettinen elämäkin voi olla parempi”, Kivelä muistuttaa. Pitkään lain päivittämistä jarruttanut liitto haluaa viedä uudistuksen läpi nopeasti, Kivelä sanoo. Läpinäkyvyyttä teurastamojen toimintaan. Voisi melkein sanoa, että olisi parempi odottaa seuraavaa hallitusta”, Kivelä sanoo. V illieläinten käytön lopettaminen sirkuksissa. Viimeistään kilpailutekijät ja talous vievät konkreettiset lakimuutokset eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi umpikujaan. Nykyisin sikaloissa voi olla jopa 20 000 eläintä, joista jokaiselle on varattu vähän yli puoli neliömetriä karsinatilaa. Ylipäätään tuottajien ja eläinoikeusliikkeen vastakkainasettelu alkaa olla vanhanaikainen. Euroopan maista muun muassa Sveitsi ja Norja ovat tunnustaneet eläinten itseisarvon lainsäädännössä. ”Jo nyt Suomi on tippunut Euroopan keskikastiin”, Elisa Aaltola sanoo
”Ongelma on, että yhtenäinen, koko EU:ta koskeva eläinlainsäädäntö puuttuu. En ole ihmisiä vastaan, elinkeinoa vastaan. Väittelyn asetelmat eivät ole juurikaan muuttuneet 20 vuoden aikana. E linkeinoja ja elävää maaseutua. On kyse myös niistä henkilöistä, joiden ammattia ollaan laillisin ja laittomin keinoin lopettamassa. Mutta tosiasiassa on paljon aktiivisia espanjalaisia, kreikkalaisia ja puolalaisia meppejä, jotka ovat sitä mieltä että nämä asiat ovat väärin ja että niille pitää tehdä jotain”, Pietikäinen sanoo. Usein joudutaan työskentelemään säätämällä yksittäisiä lakeja”, hän sanoo. Tällainen on esimerkiksi turkiseläinten keskusliiton puheenjohtaja Kenneth Ingman, joka kolmannen polven tarhaajana kasvoi turkiseläinten kanssa. Perinteitä ja perhetiloja. EU:n tehtävälistalla on lukuisia eläinsuojelun häpeäpilkkuja, joita perustellaan kulttuurisilla perintöarvoilla, jotka vaikuttavat maan rajojen ulkopuolelta katsottuna julmuudelta. ”Mitään en kadu. Mia Takulalle kahden vuosikymmenen takaiset tapahtumat ovat eläneet rinnalla tähän päivään saakka, sillä oikeuden naisille yhdessä maksettavaksi määräämä 250 000 euron vahingonkorvausvelka vanhenee tämän vuoden lopussa. Mutta jos joskus päätetään, että eläimiä ei käytetä hyväksi, totta kai me taivumme siihen”, Ingman sanoo. ”Ihmiset tekevät sitä työtä mitä he tekevät. Kyse on valtavirran kulttuurista, johon kasvetaan ja kannustetaan. Tällaisia ovat muun muassa härkätaistelut tai monen Euroopan maan julkisen mielipiteen mukaan myös turkistarhaus, jota vastustaa jopa 91 prosenttia italialaisista. Me olemme kaikki eläinystäviä. Suomen näkökulmasta eläinten EU-politiikka on nyt erityisen kiinnostavaa, sillä unionin eläinten hyvinvointityöryhmän puheenjohtajaksi nousi kesällä kokoomuslainen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen. Iso osa eläinten asemaa parantaneista laeista on tullut EU:n kautta. Eläinten teollista tuotantoa ei olisi olemassa ilman ihmisiä. Yksi tapa elää. Usein koko unionin kattavat direktiivit ovatkin suomalaiselle tuotantoteollisuudelle helpompi keino parantaa eläinten hyvinvointia, sillä ne tulevat voimaan samaan aikaan muissakin maissa. Meitä vastaan astelee Piia Anttonen, eläinsuojelukeskus Tuulispään perustaja. Sen jälkeen kun Anttonen avasi somerolaisen tilansa ovet eläimille vuoden 2012 lopussa, on Tuulispäästä tullut yksi virstanpylväs suomalaisen eläinoikeusliikkeen historiassa. Käännymme kuvaajan kanssa soratielle. Liittolaisia eläinten puolesta ei kuitenkaan ole vaikea löytää, Pietikäinen sanoo. Eikös sitä sanota, että ensiksi sinulle nauretaan, sitten pilkataan ja sitten sinä voitat”, Takula naurahtaa. On pakko olla eläinten ystävä, jos tuottaa eläimiä”, hän lisää. Vaikka Takula ei olekaan enää aktiivisesti mukana eläinoikeusliikkeessä, viime vuosien käänteet eivät ole tulleet täysin nurkan takaa. Tien päässä on rinne ja tila. Kauempana määkii lammas. ”Usein ajatellaan, että kansalliset erot ovat isoja. Pihalla kiekuu kukko jos toinenkin. Keskusteluyhteys turkistarhaajiin on mahdollinen täysin toisella tavalla ja yhteisiin keskustelutilaisuuksiin on nykyisin helppo mennä. ”Mutta nyt ymmärrämme heitä paremmin. O n elokuinen aamu ja auton ikkunan takana vilisee varsinaissuomalainen maalaismaisema. Tässähän on perheyrityksiä ja perheitä tekemässä työtään ja yhtäkkiä tällaisia anarkisteja hyökää meidän kimppuun. Eläinoikeuskysymys on yhteiskunnallinen kysymys muiden joukossa”, Muurimaa sanoo. Yhdistyksen, lahjoitusten ja lukemattomien vapaaehtoisten voimin pyörivä keskus on koti noin 50 tuotan”Ihmiset tekevät sitä työtä mitä he tekevät. ”Näkökulmaerot ovat demokratiaa, mutta todella loukkaavaa on eläinrääkkääjäksi kutsuminen. K osmetiikkatuotteiden koe-eläinkielto. Siinä missä eläinoikeusliikkeelle Ingman on väistämättä väärällä puolella, kuten orjakauppiaat ja lapsityövoiman puolustajat aikanaan, Ingmanille itselleen kyseessä on laillinen elinkeino siinä missä moni muukin. Toisaalta eläimiä on käytännössä vaikea saada mukaan vapaakauppasopimuksista käytäviin neuvotteluihin, Pietikäinen harmittelee. ”Ihmiskunta on aikoinaan päättänyt, että on luonnollista käyttää eläimiä hyväksi. Kun 1990-luvulla tuli näitä iskuja, se oli suuri shokki. Yhden suffragetti on toisen terroristi. Hyljetuotteiden tuonti EU:hun lakkaa. Häkkikanalat laittomiksi. En ole ihmisiä vastaan, vaan elinkeinoa vastaan.” 32 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Pietikäinen katsoo itse eläinten tilanteen paranevan koko EU-tasolla pienin askelin. Ei me ymmärretty, mistä on kyse.” Puheen tasolla järkeistymistä on myös Kristo Muurimaan mukaan nähtävissä
Kodittomia lampaita. Tulijoita on jonoksi asti, Anttonen sanoo. joissa ei pysty kunnolla liikkumaan”, Anttonen kertoo. Luonnossa naudat elävät keskimäärin viisitoista vuotta, joten kaksivuotiaana Latella on vielä monta elinvuotta jäljellä. Maailman Kuvalehti 9/?2016 33. Hevosvanhuksia, joille ei enää löydy ratsastajaa. Oikeutta Eläimille ry ja Animalia. Se haistelee uteliaana ojentavaa kättä, nuolaisee lahjetta, kääntää päänsä rapsutuksen suuntaan. Late-sonni seisoo puiden varjossa märehtimässä. ”Jonkin sortin ylijäämäeläimiähän näistä monet ovat”, Anttonen sanoo. Kesyyntynyt villisika ja tarhalta karannut sinikettu. Kukkoja, joita kukaan ei halua. Kun eläin nähdään tavarana, ei moni mieti minne kierrosta tippuvat roskat päätyvät. Suomessa eläinten oikeuksia ajavat mm. ”Kun Late tuli tänne, niin se oli tosi kömpelö ja kompuroi koko ajan omiin jalkoihinsa. Sonnin elämä navetoissa on lyhyt ja kaksivuotiaana Late alkaa olla reippaasti tavallisen suomalaisen sonnin keski-ikää vanhempi. toja kotieläimelle, joille on annettu uusi mahdollisuus vapaan eläimen elämään. ”Näistä asioista ei kauheasti puhuta, mutta vasikat laitetaan heti syntymän jälkeen yksittäiskarsinoihin, Late muutti Tuulispäähän pari vuotta sitten pienenä vasikkana, kun sonnin syntymää todistanut ohikulkija sääli sen kohtaloa: suurin osa sonneista teurastetaan puolitoistavuotiaana. Jauhaa märepalaa ja kuulee lintujen laulun. Alle kaksikuukautisena vasikkana Tuulispäähän pelastettu Late on nyt 600-kiloinen lihaskimppu. Monta erilaista tarinaa ja monta elämän vuotta jäljellä jokaisella. Luonnossa vasikat oppivat kävelemään melkein heti.” Nyt se köllähtää maahan varovasti, jättiläinen ihmisen rinnalla. Eläinvanhuksille tila on viimeinen koti, mutta osa eläinteollisuuden pyöristä pelastetuista lähtee muiden ihmisseuralaisten luo kuntoutuksen jälkeen. Kyllä Late onnensa tietää. Tuuli sivelee korvia, häntä viuhtoo. Lempeistä silmistä paistaa omanlaisensa elämän ilo
M aailman lukutaidon kehittyminen valaa hitaasti uskoa tulevaisuuteen. Levoton lähiö ajoikin heistä monet vankilaan, osa heistä on haudattu. Suomen PISA-tulokset ovat laskeneet yhtämittaisesti jo kymmenen vuotta. Nuorison lukutaidon heikkeneminen ei ole lineaarista, vaan se polarisoituu nopeasti. Emme ole enää kaukana tilanteesta, jossa lukutaito kuuluu yleisiin ihmisoikeuksiin. Viime keväänä Suomi valittiin maailman lukutaitoisimmaksi maaksi. Oppilaan tulevaisuutta pystyi ennakoimaan lukutaidon perusteella. Essee K ävin peruskoulua yli tuhannen oppilaan lähiökoulussa Espoossa. Samalla, kun takanamme on loistava tulevaisuus maailman sivistyneimpiin kuuluvina kansoina, nuorison asema on lipsunut yhä huonommaksi. nomalehtien lukeminen ja opetusjärjestelmä kuuluivat kriteereihin, joiden perusteella Suomi on ykkösenä. Koko koulujärjestelmämme ja yhteiskuntamme perustuu lukutaitoon. Kirjastojen käyttöaktiivisuus, kirjojen saatavuus, saValitsimme lukutaidottomuuden Lukutaidoton ihminen on tuomittu vähäosaisuuteen. Noin kolmasosa nuorista ei lue vapaa-ajallaan ollenkaan ja joka kuudes peruskoulun jättävä osaa lukea niin heikosti, ettei selviä arkipäivän elämästä ilman apua. Kun lukutaidottomien ihmisten määrä kasvaa, ajaudumme väistämättä luokkayhteiskunnaksi, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa 11 prosenttia 15-vuotiaista on uuslukutaidottomia. Erilaiset diskurssit ja kielet alkavat ohjata tekstimaailmaa, josta tulee lopulta se kirjoitettu kosmos, jota kutsumme tiedoksi. Lähiötämme vaivasi huumeongelma, ja se näkyi koulun arjessa. Yli 15-vuotiaita lukutaidottomia ihmisiä on tällä hetkellä 780 miljoonaa, käytänenössä he kaikki elävät kehitysmaissa. Lukutaitomme leveys koskettaa kuitenkin enimmäkseen aikuisväestöä. Näyttääkin, että samalla kun köyhien maiden nuoriso oppii lukemaan, länsimaiden lukutaito rapistuu. Oppimistulokset jakautuvat yhä jyrkemmin, ja selvin ero on tyttöjen ja poikien välillä. Iän karttuessa lukutaito kattaa kriittistä ja vertailevaa lukemista, kunnes se huipentuu akateemisen maailman käsitteenmuodostukseen. Moni poika ei vielä yläasteellakaan ehtinyt lukea televisio-ohjelmien tekstityksiä. Digitaalisen kulttuurin yleistyttyä lukutaidosta onkin tullut edellytys ihmisen itsenäiselle pärjäämiselle. Ero on Suomessa OECD-maiKuvitus: Outi Kainiemi. Oppimistuloksia on mahdotonta saavuttaa ilman sujuvaa luetun ymmärtämistä. Eriasteiset lukihäiriöt nakersivat heidän itsetuntoaan
Tutkimusten mukaan huono-osaisuudesta on tullut periytyvää, ja 1990-luvun laman lapsista kadotettu sukupolvi, joka elää kurjuuden kierteessä. Tietoyhteiskunnassa lukeminen lisää osallisuutta ja kykyä toimia haastavissa tilanteissa. Jokainen suomalainen tunnistaa kirjaimet ja osaa muodostaa niistä äänteitä – osaa siis teknisesti lukea. Ilman lukutaitoa hänellä ei ole realistisia toiveita katkaista huoltosuhdetta. Ei ole sattumaa, että sosiaalitoimen asiakkailleen kirjoittamat viestit ovat VERSAALILLA kirjoitettua päälausekieltä. Kieliopin hallitsemisen sijaan lukutaito perustuu kykyyn käsitteellistää asioita. Onkin hämmästyttävää, että toisen asteen oppilaitosten tilannetta ei ole seurattu juuri lainkaan. Vastikään ilmestyneen tutkimuksen mukaan lukeminen lisää jopa ihmisen eliniän pituutta. Omassa lapsuuden lähiössäni lukutaito tuntui valinnalta, sen laiminlyönti tietoiselta teolta. Lukutaito tarkoittaa laajempaa kykyä omaksua tietoa ja kokemuksia, tunnistaa konteksteja ja kielenkäyttötapoja. L ukutaidon keskeinen merkitys on tärkeää ymmärtää. Ammattikoulut pakotetaan vähentämään henkilökuntaa, karsimaan toimipisteitä ja opiskelijoiden aloituspaikkoja. Ammattikoulujen äidinkielen opetusta on vähennetty jo vuosien ajan, mutta sen seuraukset ovat tuntemattomia. Kun on vielä selvillä, että eriarvoistava kehitys on kiihtyvää, voi hyvällä syyllä sanoa, että olemme valinneet lukutaidottomuuden ongelmaksemme. Näyttääkin, että samalla kun köyhien maiden nuoriso oppii lukemaan, länsimaiden lukutaito rapistuu.. Tämänhetkinen koulutuspolitiikkamme on johtanut tilanteeseen, jossa hyväosaisten perheiden lapset pärjäävät paremmin ja ongelmiin ajautuneiden perheiden lapset eivät opi edes lukemaan. Helen Keller kutsui sitä keinoksi tuntea vertaisuutta toisiin ihmisiin. llman sanoja emme ole ihmisiä. Sen tarkoitus on osoittaa lukutaidon keskeinen merkitys. Uusien tilastojen valossa näin ei enää ole. Lukutaidottomuutta tuetaan siten poliittisesti, aivan kuin yhteiskunnan tahto olisi edistää polarisaatiota. Lukutaito ei kuitenkaan ole uimisen tai polkupyörällä ajamisen kaltainen kyky, joka säilyy kun sen kerran oppii. Sigmund Freud kutsui sitä termillä symbolisaatio, jolla hän tarkoitti ihmisen kykyä hallita impulssejaan. Tasa-arvoinen kehitys näyttää katkenneen 1987 syntyneisiin. Koulutie ei ole kaikille suora, vaan osalle polku viettää hetteikköön. Tästä joukosta löytyvät etenkin ne pojat, joilla ei ole lukupäätä. Tällaisessa tilanteessa elävän ihmisen voi katsoa olevan tuomittu vähäosaisuuteen. Suurten ikäluokkien jälkeen jokainen sukupolvi on ollut edellistä kouluttautuneempi. V ietän ensi syksyn ammattikouluissa, jossa vedän Sanat haltuun -työpajaa. P olitiikan keskeisenä tehtävänä on synnyttää mahdollisuuksia niiden karsimisen sijaan. den korkeimpia, se vastaa tällä hetkellä puolentoista vuoden opintoja tyttöjen eduksi. Kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutki asiaa, ilmeni että heistä 53 prosentilla on ollut mielenterveysongelmia. Kiintoisin tilanne on ammattikouluissa, jonka suorittaa puolet ikäluokasta. Tällä tiellä ovat myös hitaasti mutta varmasti lukemaan oppivat kehitysmaat. Sotienjälkeisen Suomen menestystarina perustui monessa suhteessa koulutukseen. Kun tällaisten ihmisten määrä kasvaa, ajaudumme väistämättä luokkayhteiskunnaksi. Ne osuvat juurikin harvaan asuttujen alueiden huonoja numeroita saaviin poikiin. Viimeinen PISA-huippuikäluokka jätti peruskoulun 2000-luvun alussa. Uusimmassa budjettiesityksessä hallitus on tekemässä lisäleikkauksia ammatilliseen koulutukseen. Suomalaisen lukutaidon rapistumista on seurattu tarkasti, ja siitä on tehty lukuisia tutkimuksia. Aiemmilla ikäluokilla luku on 29. Ilman lukutaitoa emme käsitä sanoja. Varsinkin peruskoulujen lukutaitoa on selvitetty laajalti. Peruskoulun jälkeinen tutkinto puuttuu heistä 10 000:lta. Sitäkään vastaanottaja ei aina kykene sisäistämään. Löytää sanoja. Esimerkiksi kyky tunnistaa ironiaa heikkenee nopeasti, jos lukutaitoa ei harjoita. Se näyttää meritokratialta, mutta tosiasiassa se on peruskoulussa käytävä pudotuspeli, jossa lyhyen korren vetäjille ei anneta toista mahdollisuutta
Maassa kulkeminen on hidasta eikä puita ympärillä aina ole. Niukkaravinteinen ruokavalio ei ole ehtinyt tehdä tuhoja sen elimistöön ja kilojakin on kertynyt kaksi. Teksti ja kuvat: Heidi Rostén 36 9/?2016 Maailman Kuvalehti H ikikarpalot kimaltelevat pienen orangin otsalla. Nestehukkaa lukuun ottamatta noin nelikuinen Asoka voi suhteellisen hyvin. Tämänkertainen pelastusoperaatio on helpoimmasta päästä. Oranki on ansassa. Mutta rääpälehän se on. TEEMA Eläimet. Ihmisen nähdessään oranki pyrkii liukenemaan paikalta, mutta puun latvustoissa elelevälle kädelliselle pakeneminen on vaikeaa. Borneolaisen Asokan tarina on tavallinen. Palmuöljyplantaasien vallatessa yhä enemmän maa-alaa on orankien vaikea löytää pienenevistä metsäkaistaleista ravintoa. Häkmärässä huoneessa on kuuma ja hädin tuskin muustaman kuukauden ikäiselle orangille ympäröivä hällinä on liikaa. Nälkiintyneet ihmisapinat vaeltelevat palmuöljyplantaaseille ruoan toivossa. Aikuiset tapetaan ja poikaset päätyvät ihmisten viihdykkeeksi. Kuvareportaasi Maansa menettäneet Palmuöljyplantaaseille ruuan toivossa vaeltavat orangit ovat ihmiselle helppo saalis. Rahaa takovan palmuöljyteollisuuden edessä orankeja suojeleva laki on tehoton
Maailman Kuvalehti 9/?2016 37. Luonnonoloissa juuri siellä niitä vaanivat suurimmat vaarat. Orangit kuljetetaan metsäkouluun kottikärryillä, sillä oppimisiässä olevia orankeja ei haluta rohkaista liikkumaan maassa
Kun Monte siirrettiin suurempaan häkkiin, se alkoi ensimmäistä kertaa elämässään kiipeillä. Tällä paikalla se oli istunut, lähes liikahtamatta, 11 vuotta. Kostoksi orangit joutuvat usein ammutuiksi tai ne hakataan kuoliaaksi”, Campbell-Smith kertoo. Länsi-Kalimantanista löytyi myös pieni Asoka. Nälkäisenä palmuöljyplantaasille vaeltaneen emon turkissa roikkuva pentu saatetaan napata kotiin lemmikiksi. Nilkastaan korkeintaan puolimetriseen kettinkiin kiinnitetty oranki oli pahasti aliravittu. Lounashedelmät tarjoillaan puun oksalta. Pitkän punaisen karvan peittämät majesteettiset eläimet kyhjöttävät häkeissään vielä monta vuosikymmentä. Jos ihmisen kotoa löytyy oranki, on sen joku väkivalloin riistänyt emoltaan.” Kuntoutuskeskuksen historia palautuu vuoteen 2009. Emo saattaa imettää lastaan useamman vuoden. Tuotannon kuumana pisteenä tunnetun Länsi-Kalimantanin metsistä ei ole pian enää mitään jäljellä. Tuolloin eläinlääkäri Karmele Llano Sanchez lähti rutiinikierrokselleen Kalimantanissa. Hyökkäysaikeita lempeällä ihmisapinalla ei ole. IAR:n kuntoutuskeskus on emonsa menettäneitä kohtalotovereita pullollaan. Jojon kohtaaminen oli vasta alkusoittoa. ”En ollut aiemmin juurikaan työskennellyt orankien parissa vaan tein töitä enimmäkseen hidaslorien ja makakien kanssa. ”Emme vielä tiedä miten äidittömyys tulee vaikuttamaan. Nythän meillä on käsissämme kokonainen orpojen orankien sukupolvi. Noin 18-vuotias Jojo vietti ensimmäiset yksitoista vuotta elämästään lyhyeen rautakettinkiin kytkettynä. Luonnossa elävien orankien keskimääräinen elinikä on 40 vuotta, vankeudessa ne elävät usein yli 50-vuotiaaksi. Ne ovat kuin ihmisäidit, mutta sillä erotuksella, että orankiäiti on aina paikalla. ”Orankiäidit ovat luultavasti maailman sitoutuneimpia äitejä.” Brunei BORNEO 200 km Malesia Kalimantan (Indonesia). Luonnossa elävät orangit eivät halua tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa. Mikään ei suojannut orankia paahtavalta auringolta eikä sadekauden myrskyiltä. Muutamia yksilöitä on jo ehditty vapauttaa takaisin luontoon, mutta keskus täyttyy nopeammin kuin orankeja ehditään vapauttaa. Molempia uroksia odottaa elinikäinen vankeus, sillä luonnossa ne eivät selviytyisi. Pelkästään se oli valtava edistysaskel,” Llano Sanchez sanoo. Luokan isoimmat kiipeilevät itsevarmoin ottein ruokailupaikalle, mutta metsäkoulun pienimmät tarvitsevat aluksi paljon rohkaisua. International Animal Rescue -järjestön orankihoitaja kantaa kuntoutuskeskuksen oppilaita syvemmälle metsään oppitunnille. Sen jalat olivat vuosien saatossa vääntyneet ahtaudesta luonnottomiksi. On selvää, ettei elämä kuntoutuskeskuksissa ole samanlaista kuin emojen kanssa luonnossa. 38 9/?2016 Maailman Kuvalehti ”Ilmiö on yleinen. Viisi kuukautta Jojon tapaamisesta Llano Sanchez oli perustanut orankien kuntoutuskeskuksen Borneon Länsi-Kalimantaniin. Perillä, länsikalimantanilaisen talon pihalla kyyhötti täysikasvuinen uros. Palmuöljyplantaasit ovat viime vuosina muuttaneet maisemaa niin radikaalisti, että orangit ovat jääneet erityksiin pienille alueille eikä ravinto enää riittä”, Gail Campbell-Smith, orankeihin erikoistunut kädellisten tutkija International Animal Rescuesta (IAR), kertoo. Suoraan orangin alapuolella oli jätteitä pursuava avoviemäri. Se aiheuttaa ihmisissä närää. Jojon näkeminen oli järkytys. ”Me voimme vain yrittää tarjota niille paremman elämän. Vielä 60 vuotta sitten Borneon peitti rehevä, tiheänä tummanvihreänä mattona levittäytyvä sademetsä. Monte oli löytyessään noin 13-vuotias. Luulin kierroksen pitävän sisällään peruslääkitsemistä, mutta millaista lääkettä voi antaa orangille, joka elää sellaisissa olosuhteissa?” Llano Sanchez kysyy. Näiden yksilöiden oppimiseen tulee valtava aukko”, Campbell-Smith sanoo. Ne huolehtivat jälkikasvustaan täysipäiväisesti 7-8 vuotta, vuorokauden ympäri. Asoka oli vain muutaman kuukauden ikäinen, kun sen emo tapettiin. Häkki, jossa se asui, oli niin pieni ettei se kyennyt ojentamaan raajojaan. Nyt pelkästään Indonesian puoleisesta Borneosta on raivattu 13 miljoonaa hehtaaria palmuöljylle. Jotkut poikasista myydään kalliilla eteenpäin. ”Ruoan perässä viljelmille ilmestyneet orangit näkyvät ruokahävikin myötä niin viljelijöiden kuin palkallistenkin pienentyneinä tuloina. Oksia uhkaavasti paukuttelemalla se yrittää pelotella ihmisen pois. Kaulassa riippui raskas rautakettinki. Tarinaa äitiensä hylkäämistä orankivauvoista Campbell-Smith ei niele. Nyt reilu sata pelastettua orankia asuu IAR:n kuntoutuskeskuksessa Länsi-Kalimantanissa. Arvion mukaan jokaista vangiksi päätyvää orankia kohden menettää henkensä myös 3–5 muuta yksilöä. Ihoon kiinni kasvanut rautakettinki oli jo ehtinyt pureutua syvälle lihaan. Sekä Jojo että Monte asuvat nyt keskuksessa. 1985 palmuöljyn tuotanto oli nielaissut Indonesian puoleisesta Borneosta 600 000 hehtaaria. ”Orankiäidit ovat luultavimmin maailman sitoutuneimpia äitejä. Useiden laittomasti lemmikkeinä pidettyjen orankien kunto piti tarkistaa. Näiden eläinten psyyke on pahasti vahingoittunut
Maailman Kuvalehti 9/?2016 39
Nämä älykkäät eläimet jakavat 96,4 prosenttia ihmisen geeniperimästä. Ei kulu kuin tovi, kun puiden latvustoon ilmestyy ensimmäinen hahmo. Hämmästyttävän muistin ansiosta aikuisuuden kynnyksellä oleva oranki tietää tarkalleen, mikä puu tuottaa missäkin metsässä hedelmää. Nyt niitä on jäljellä enää reilu 50 000 yksilöä. Syliin pyytävä oranki on siis jätettävä maahan. Sumatranorangeilla menee vielä huonommin. Kuntoutuskeskuksen ovi takana sulkeutuu. Orankien ihmiskontaktit pyritään pitämään minimissä, sillä kuntoutetut yksilöt halutaan palauttaa takaisin luontoon. Useiden satojen hedelmälajien opettelussa menee vuosia eikä ilman pesänrakennustaitoja metsässä pärjää. Ne opettavat lapselleen kaiken tarpeellisen. Orangin tiedetään tekevän lehdistä peittoja jälkikasvulleen. Palmuöljyplantaasien pyyhkiessä yhä enemmän metsiä tieltään, ei orankien selviytymiselle ole takeita. Se tekee populaatioista erityisen haavoittuvan. Pitkä ruskea käsi tarraa välittömästi kameraan, joku yrittää kiskoa housuja alas. Yksi haluaisi syliin. Orankien pitkä, emon jatkuvaa läsnäoloa vaativa lapsuus tarkoittaa, että naaraiden lisääntymissykli on hidas. Pian jaloissa vilisee kokonainen joukkio. Ympärillä avautuvaa metsää ympäYröi korkea peltiaita. Ne synnyttävät vain noin kahdeksan vuoden välein. Se tulee ketterästi kohti oksalta toiselle itseään heilauttaen. Ihmisen toimesta borneonorangin kanta on pudonnut 60 vuodessa puoleen. Monimutkaisen karttajärjestelmän sisäistäminen vie aikaa. 40 9/?2016 Maailman Kuvalehti Orankiäidit ovat yksinhuoltajia. Toisin kuin moniin orankikeskuksiin tänne ei turisteilla ole asiaa. Jos kaikki menee hyvin, myös keskuksen uusin tulokas, Asoka, tulee viettämään seuraavat vuodet kuntoutusPitkään lemmikkeinä pidettyjä orankeja ei voida palauttaa luontoon, sillä niillä ei ole metsässä selviytymiseen tarvittavia taitoja.. Hehtaarin alue on varattu koulun nuorimmille. Rankkasateiden yllättäessä ne istuskelevat lehdistä kyhättyjen sateenvarjojen alla ja malariaa vastaan ne lääkitsevät itseään yrteillä. Nämä yksilöt eivät ole ujoimmasta päästä
Maailman Kuvalehti 9?/?2016 41
Se luo toivoa kuntoutusjärjestelmään. Ennen luontoon palauttamista on Asokan läpäistävä kolmiportainen koulu. Suomalainen kuluttaja on osa ongelmaa Vaikka Borneon turvemaat tekevät saaresta kuin ruutitynnyrin, on kaskeaminen yleisin tapa raivata metsää öljypalmuviljelmien tieltä. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko teemme jotakin nyt tai sitten emme tee enää mitään, koskaan.” Suomalaiset kulutustrendit ovat osa orankien elämään vaikuttavan palmuöljytuotannon epäkohtia. Monet palmuöljy-yhtiöt raivaavat sumeilematta metsää omiin tarkoituksiinsa. Raivattujen metsäalueiden ojissa lojuu kärventyneitä orangin ruumiita ja luita. International Animal Rescuen kuntoutuskeskuksesta on ehditty vapauttaa kolme orpoa takaisin luontoon. Kun keskivertosuomalainen kuluttaa vuodessa 4 kiloa voita, kuluu palmuöljyä 58 kiloa. Kuvareportaasi 42 9/?2016 Maailman Kuvalehti keskuksen koulussa. ”Vielä ehdimme reagoida. Tätä ehkä maailman käytetyintä kasviöljyä löytyy muun muassa suklaasta, kekseistä, shampoosta, huulipunasta, pikanuudeleista ja pesuaineista. Ilman metsiä orangeilla ei ole toivoa. Tähän menee kuitenkin vielä vuosia. Näky on lohduton. ”Niin kauan kuin metsien holtiton tuhoaminen jatkuu, yritysten on turha puhua todellisesta kestävään kehitykseen sitoutumisesta”, Llano Sanchez sanoo. Vuosien saatossa se kasvaa 50-90 kiloiseksi ja sen pituus voi yltää puoleentoista metriin. Loppuvuonna 2014 voimaan astunut laki velvoittaa palmuöljyn merkitsemisen elintarvikkeiden tuoteselosteisiin EU-maissa. ”Kuluttaja voi vaatia vastuullisesti tuotettua palmuöljyä.”. Olemme jo nyt lähestymässä vaihetta, josta ei ole enää paluuta”, Llano Sanchez sanoo. ”Jos asioihin ei tule muutosta, tilanne kääntyy mahdottomaksi. Todennäköisesti metsässä selviytymiseen tarvittavat taidot on opittu puberteetin kynnyksellä, noin kahdeksanvuotiaana. Valtaosa siitä, noin 80 prosenttia, löytyy elintarvikkeista. Myös luomutuotteista. Nyt lajin selviämisen kannalta suurin kysymys on elintilan säilyminen. Päivittäiskosmetiikassa ja puhdistusaineissa käytetyn palmuöljyn monet kymmenet johdannaiset piiloutuvat kuitenkin yhä hämäävien nimien taakse
Oranki, malaijin kielellä metsän ihminen, on suurin puussa elävä kädellinen. Keskivertosuomalainen kuluttaa vuodessa voita ja palmuöljyä: Keskimäärin joka kymmenes tuote suomalaisen marketin hyllyllä sisältää palmuöljyä.. Hyvistä tavoitteistaan huolimatta RSPO:n toiminta on saanut myös kritiikkiä osakseen. Viime kädessä vastuu on kuitenkin aina sertifioidulla yrityksellä. Suomalaisia yrityksiä on mukana 12. Maailman Kuvalehti 9/?2016 43 58 kg Pahamaineisen palmuöljytuotannon epäkohtiin on pitkään yritetty puuttua. Ne jakavat 96,4 prosenttia ihmisen geeniperimästä. Sertifikaatit eivät ole täydellisiä, mutta ne ovat askel oikeaan suuntaan. Palmuöljyn alkuperästä ei paketin kyljessä informoida. ”Ulkopuolinen toimija valvoo RSPO:n käyttöä, kuten muitakin sertifikaatteja, mutta väärinkäytöksiä on silti. Kuluttajan vaatimuksilla on painoarvoa”, Heiskanen sanoo. 20% 4 kg Maailmassa kulutetusta palmu öljystä on RSPOsertifikoitua. Niitä pitää kehittää yhdessä”, sanoo WWF:n kansainvälisen kehityksen asiantuntija Aleksi Heiskanen. Ennen yritykset eivät olleet kauhean innokkaita kertomaan, kuinka paljon he käyttävät palmuöljyä, mutta siinäkin on tapahtunut selkeä muutos. Muun muassa WWF on ollut mukana kehittämässä vastuullisesti tuotetun palmuöljyn RSPO-sertifikaattia. Vastuullisesti, tai ainakin vastuullisemmin, tuotetun palmuöljyn valitseminen ei ole tehty kuluttajalle helpoksi. ”Paras mitä kuluttaja voi tehdä on vaatia vastuullisesti tuotettua palmuöljyä ja sen merkitsemistä tuotteisiin
VIhreä Lanka 7/2016 Ilmestyy 9.9. KESÄ TÖISSÄ www.vihrealanka.fi/tilaa 5 NROA 28 €. Vihreän Langan seuraavassa numerossa romanien omat kuvat Helsingin kaduilta
Kalliolan Setlementin vertaisohjaushankkeen toimistolla, ”Vertsillä”, on viime aikoina ollut ruuhkaa. Vuosi sitten alkanut Syyrian pakolaisten saapuminen näkyi myös Malmilla: halukkaita olisi ollut reilusti enemmän kuin pieniin luokkahuoneisiin mahtui. Katso, järjestö! Ku va : Te em u Ku m pu la in en Pieni toimisto Malmin ostoskeskuksen yläkerrassa kuhisee elämää ja vieraita kieliä. Parhaiten tulijaa ymmärtää toinen tulija Malmilla toimivassa vertaistukikeskuksessa uussuomalaiset auttavat toisiaan ymmärtämään Suomea. Perustettu 1919 Motto Ihmisistä hyvä tulee Jos järjestömme olisi eläin Gepardi – notkea ja muuntautumiskykyinen. Kalliolan setlementti Läpi elämän kestävän oppimisen mahdollistaminen, elämänhallinnan edistäminen, ihmisten välisen vuorovaikutuksen tukeminen sekä yhteisöllisyyden toteuttaminen. Tärkein on uussuomalaisten toisilleen tarjoama tuki. ”Pyrimme olemaan mahdollisimman matalan kynnyksen paikka, johon maahanmuuttajat voisivat tulla tutustumaan toisiinsa ja kantasuomalaisiin”, sanoo Anu Ojaksela, Vertsin projektivastaava. Vihreän Langan seuraavassa numerossa romanien omat kuvat Helsingin kaduilta. Hän vaikutti erittäin väsyneeltä ja masentuneelta. Hän ei halunnut osallistua ryhmien toimintaan, mutta kysyi saisiko tulla Vertsiin ompelemaan. Kalliolan työ perustuu setlementtiarvoihin, joista keskeisimpiä ovat luottamus ihmisen kykyyn ratkaista ongelmia itsenäisesti, erilaisuuden hyväksyminen, tasa-arvoisuus ja yksilön oikeuksien kunnioittaminen. Parasta on, kun näkee käännöksen parempaan tutuksi tulleessa ihmisessä. Onneksi olin tuonut toimistolle oman ompelukoneeni, jota hän lainasi muutaman kerran. ”Viime talvena ovelle tuli hieman vanhempi nainen, Amira (nimi muutettu), joka pyysi saada keskustella kahden kesken. Vertsin vertaistukiryhmissä uussuomalaiset voivat keskustella äidinkielellään kiinnostavista tai mieltä painavista teemoista, kuten terveydenhuollosta, sosiaalitoimen palveluista tai omaishoidosta. Vertsiä pyörittävä Kalliolan setlementti on osa 1800-luvun lopulla Britanniassa syntynyttä setlementtiliikettä. Mika Railo Peruskorjatun setlementti talon avajaisia ja kaikille avointa Kansanjuhlaa vietetään 15.10.2016 klo 13–18 Kallio lan setlementtitalossa, Sturenkatu 11. Vaikka työ on ajoittain raskasta, on se myös palkitsevaa. Ujosti hymyilevät uussuomalaiset hörppivät kahvia ja mutustelevat keksejä. Nyt kun häntä näkee, hän on kuin eri ihminen, pystyy pitämään itsestään huolta ja on jopa käynyt täällä ryhmissä”, Ojaksela kertoo. Autoin häntä varaamaan aikoja terveyskeskukseen ja sosiaalitoimistoon. Porukoissa puhutaan arabiaa ja kurdia ja välillä paikalla olevien suomalaisten työntekijöiden ja vapaaehtoisten kansa syntyy haparoivia keskusteluja yksinkertaisella suomella. KESÄ TÖISSÄ www.vihrealanka.fi/tilaa 5 NROA 28 € Maailman Kuvalehti 9/?2016 45. Toiminta on suunnattu erityisesti naisille, jotka saattavat jäädä miehiä helpommin eristyksiin kotiin. ”Kun äiti oppii uutta, koko perhe hyötyy”, sanoo Ojaksela. Kävi ilmi, että hänellä oli kolme lasta kotona ja että hän tarvitsi kipeästi lääkäriä. Meneillään on kahvitauko suomen oppituntien välissä. VIhreä Lanka 7/2016 Ilmestyy 9.9. ”Oleellinen osa toimintaa ovat Suomessa pidempään asuneet vertaistukihenkilöt. Suomen kielen tunnit on vain yksi pienen keskuksen palveluista. Osa jouduttiin käännyttämään ovelta. Vertaistukija on kulttuuritulkki, joka auttaa maahanmuuttajaa ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa oman kokemuksensa kautta.” Ojakselan lisäksi Malmilla on kaksi maahanmuuttajataustaista työntekijää, Shahla Rostem ja Kamilla Nuermainmaiti, jotka puhuvat arabiaa, kurdia ja uiguuria
Heti Kasvitieteellisen puutarhan ohitettuani päädyn sodan tuhoamalle rautatieasemalle ja vuoren juurelle, jossa paistattelee kyltti: Kokeellisen patologian ja terapian tutkimusinstituutti. 1992-1993 käydyn sodan jälkeen Abhasia julistautui itsenäiseksi Georgiasta. Ahtaat ankeat häkit, kuumuudessa leijuva virtsan löyhkä ja yleinen rappio kuitenkin ahdistavat. immunologisen osaston laboratorion johtaja on syntynyt vuonna 1929. Huhujen mukaan täällä on jopa yritetty risteyttää ihmistä ja apinaa. Nyt heitä on vain kolmasosa siitä. ”Ei sitten pidä itkeä, kun apina nappaa.” Enimmillään apinoita oli tuhansia, nyt viitisensataa Vuoisen 1992-1993 sodassa nälkäkuolemalta pelastui vain parisataa eläintä. ”Niillä on nyt ruokaa ja lämpöä. Työntekijät tekevät parhaansa. Vain muutama maa, joukossa Venäjä, tunnusti itsenäisyyden. Porrastasanteelta avautuu lumoava näkymä palmujen koristamaan kaupunkiin ja Mustallemerelle. ”Olen ollut täällä töissä 46 vuotta ja aion olla niin kauan kuin pystyn”, eläintenhoitaja Tamara Grigorjan toteaa. Portaiden kiipeäminen Trapetsija-vuorelle nostaa hien, vaikka tiheä subtrooppinen kasvillisuus suojaa auringolta. Vuorella saa katsella virttyneissä häkeissä olevia koe-eläinapinoita parin euron pääsylipulla. Maallikon silmiin apinat näyttävät melko hyvin ruokituilta, hyväkuntoisilta ja pakko-oireettomilta. Huhujen mukaan instituutissa jopa yritettiin risteyttää ihmistä ja apinaa. Niitä on lennätetty avaruuteen. Hän saarnaa turisteille, että nämä pitäisivät kameroistaan kiinni. Outi Salovaara Koe-eläimet turistinähtävyytenä Rappeutunut tutkimusinstituutti hämmentää matkailijaa Abhasian Suhumissa. TEEMA Eläimet 46 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Matkalla Ku va t: O ut i Sa lo va ar a Aurinko paahtaa Leona-kadulle. Abhasian kuuluessa Neuvostoliittoon ja sen tasavaltaan Georgiaan, oli instituutilla 600 työntekijää. 1927 perustetussa tutkimuslaitoksen ja turistinähtävyyden sekoituksessa apinoita on käytetty rokotetestauksiin ja infektiotutkimukseen. Se on tärkeintä”, sanoo eläinteknikko Nina Rudi. Täältä ei näe, että suuri osa kaupungista on yhä raunioina. Vanha rouva myy porkkanoita ja kaalia pienissä muovipusseissa: ”Ostakaa tästä apinoille syötävää”
IOM:n mukaan eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ongelma on, että se ei tunnista ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden nigerialaisnaisten tilannetta. Ihmiskauppiaat hakevat naiset, joista monet ovat alaikäisiä, suoraan vastaanottokeskuksista. Nigeriasta Eurooppaan suuntautuva ihmiskauppa on kasvanut viime vuosina niin nopeasti, että Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM puhuu kriisistä. Elina Hirvonen Paluu uhriksi J oskus minun on lähdettävä ulos ennen kuin lapsi nukkuu. Kuvio menee näin: nuoret tytöt ja naiset joko siepataan tai huijataan työskentelemään Euroopassa, useimmiten Italiassa. Näkökulma. Sen sijaan, että uhrit pääsisivät suoraan auttamisjärjestelmän piiriin, heidät sijoitetaan vastaanottokeskuksiin muiden turvapaikanhakijoiden kanssa. Juju-seremonioissa naiset saadaan uskomaan, että henget kostavat heidän perheilleen, mikäli he eivät maksa velkaansa. Työ on seksin myymistä kadulla ja naiset ovat vapaita vasta, kun velka on maksettu. ” Ihmiskauppiaat hakevat naiset suoraan vastaan ottokeskuksista. Se on hyytävää. Naisia määrää madame, joka on usein itse alun perin ihmiskaupan uhri. Hän kysyy: ’Äiti, minne menet?’ Vastaan: ’Älä huolissasi, äiti tulee pian takaisin.’ Aiemmin yritin vältellä vaarallisia asiakkaita, jotka lyövät ja voivat tappaa, mutta Suomen jälkeen ajat ovat olleet niin huonot, että olen ottanut sellaisiakin.” Näin kertoo Joy, ihmiskaupan uhriksi joutunut nigerialaisnainen, toimittaja Jeanette Björkqvistin verkkojulkaisu Long Playlle kirjoittamassa artikkelissa Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua. Suurin osa uhreista on kotoisin Edon osavaltiosta, missä ihmiskauppiaat käyttävät hyväkseen köyhyyttä, syrjintää ja nuorten naisten huonoa asemaa. Myöskään Suomen Maahanmuuttovirasto ei tilastoissaan erottele ihmiskaupan uhreja muista turvapaikanhakijoista. Osa naisista käännytettiin takaisin Nigeriaan, osa Dublin-sopimuksen perusteella Italiaan. Hävetkää. Ihmiskauppa perustuu siihen, että uhrin ihmisarvo riistetään ja häntä voi kohdella miten tahansa. Perillä heille kerrotaan, että he ovat velkaa ihmiskauppiaille kymmeniä tuhansia euroja. Ku va : Te em u U llg ré n Kirjoittaja on kirjailija ja dokumentielokuvien tekijä. Suomen Maahanmuuttoviraston toiminnan pitäisi perustua lakiin ja Suomen ratifioimiin kansainvälisiin sopimuksiin. Maahanmuuttovirasto, hei. Siksi Maahanmuuttovirastossa ei tiedetä, kuinka monta ihmiskaupan uhria täältä on käännytetty. Ihmiskauppaan osallistuu myös terroristijärjestö Boko Haram, joka sieppaa nuoria tyttöjä ja poikia kylistä. Hän viettää päivät pienten lastensa kanssa tuttavan asunnossa, yöt kadulla myymässä seksiä, ja nukkuu jossain välissä junassa. Yksi näistä naisista on Joy. Molemmissa tilanteissa Suomi siis käännytti naiset suoraan heitä vainoavan ihmiskauppiaiden verkoston luo. Ne edellyttävät uhrien suojelua ja huolehtimista siitä, etteivät käännytetyt ihmiset joudu uudestaan ihmiskaupan uhreiksi. Lisäksi naisia kontrolloidaan voodoon, paikallisella kielellä jujun , avulla. Suurin osa päätöksistä oli kielteisiä. Raiskaukset, raaka väkivalta, sitominen ja huoneeseen sulkeminen ovat tavallisia keinoja kontrolloida naisia. Björkqvist kävi läpi 25 nigerialaisnaisia koskenutta salaista turvapaikkapäätöstä, jotka oli tehty vuosina 2014-2016
Seitsemäntoistavuotias Farida Khalaf eli maanpäällisessä helvetissä kuukausien ajan. Politiikan toimittaja Andrea C. Jesidiyhteisössä raiskatuksi tulemista pidetään niin häpeällisenä, että se voi johtaa yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen. Häntä kaupattiin orjamarkkinoilla mieheltä toiselle, hakattiin ja raiskattiin. Hoffmann Olin Isisin vanki – nuoren jesiditytön kauhujen kuukaudet Minerva 2016 Suom. Farida eli nämä kauheat kuukaudet kaksi vuotta sitten, vuonna 2014. Sopivasti ennen kisoja ilmestyi favelassa kasvaneen Elza Soaresin uusi albumi, joka ei kuulosta lainkaan laskelmoidulta. Kaiken nähnyt Soares laulaa tosielämän kovista aiheista: rasismista, perheväkivallasta, huumeista, seksuaalisuudesta. Teksti piirtää kauniisti elävän kuvan kylän arjesta. Rion olympialaiset käänsivät maailman huomion Brasiliaan. São Paulon skenen suunnannäyttäjät, kuten Metá Metá -yhtyeen Kiko Dinucci, vastaavat albumin rouheasta tuotannosta. Kotikylän miehet ja pojat tapetaan, tytöt ja naiset vangitaan. Kauheuksilla ei mässäillä, mutta ne hiipivät silti lukijan ihon alle ja aiheuttavat etovan olon. Mika Kauhanen Arviot Tyttö, joka voitti Isisin Kuuntele The Woman at the End of the World Spotifyssä! Skannaa koodi tai mene osoitteeseen: maailmankuvalehti.fi/ musiikki 48 9/?2016 Maailman Kuvalehti. Epätoivoisimmilla hetkillä lukijaa lohduttaa kirjan takakannessakin mainittu tieto, että nyt yhdeksäntoistavuotias Farida asuu pakolaisena Saksassa, missä hän jatkaa keskeytynyttä koulunkäyntiään. Tarinan sävy muuttuu, kun Isis hyökkää Kochoon ja tuhoaa nuoren naisen elämän sellaisena, kuin hän sen tunsi. Jesidiuskonto ja siihen liittyvä kulttuuri esittäytyvät kirjassa kaksiteräisenä miekkana. Hän laulaa ilmeikkäästi ja voimalla, karheita kuoppia pelkäämättä. Anne Mäkelä Elza Soares The Woman at the End of the World Mais Um Discos Farida nousee kerta toisensa jälkeen vangitsijoitaan vastaan. Se muistuttaa erään toisen nuoren tytön kertomusta ajalta, jolloin uskonnon tai syntyperän katsottiin olevan syy kohdella toista ihmistä koiraakin huonommin. Anne Frankin päiväkirjassa ja jesiditytön tarinassa on paljon samaa. Jo 1950-luvulla samban kuningattariin lukeutunut Soares ei lämmittele nostalgian haaleassa auringossa vaan liittoutuu uudistajien kanssa. Tarina etenee sujuvana kronologisena virtana. Sen sijaan hän halusi kertoa tarinansa koko maailmalle, jotta ihmiset saisivat kuulla, millaista Isisin toiminta todella on. Kun Faridaa hakataan ja raiskataan, hän ikään kuin hylkää kehonsa, kertoo tarinaansa enemmän sen ulkopuolelta. Funk, rock ja jazz soivat samban ja bossan kanssa sähäkästi yhteen. Satu Hotakainen Levy. Sekä niiden tyylissä, että siinä, miten päähenkilö kasvaa vaikeuksien kautta vahvaksi. Olin Isisin vanki -kirja koskettaa, koska se on totta. Enemmän kuin henkeään, hän pyrkii varjelemaan kunniaansa, ihmisyyttään. Juutalaistyttö Anne Frank kirjoitti ensimmäisen päiväkirjamerkintänsä 72 vuotta Faridan kauhujen kuukausia aiemmin. Hän toteaa faktoja, ei niinkään kuvaile kipua. Väistämättä mieleen nousee kysymys, emmekö ole oppineet historiasta mitään. Rouheaa rosoa, voimaa ja ilmettä Kirja. Hoffmanin kirjaama tarina alkaa viimeisestä rauhallisesta kesästä, ennen kun Isis-terroristit hyökkäävät Faridan kotikylään Kochoon Pohjois-Irakissa. Hoffman antaa tekstissä hienosti tilaa Faridan äänelle. Toisaalta vahva usko antaa Faridalle voimaa selvitä, toisaalta se saa hänet tuntemaan syyllisyyttä siitä, että hänet on raiskattu. Rankkojen kokemusten kautta Farida kasvaa naiseksi, joka ei suostu kantamaan häpeää. Farida Khalaf ja Andrea C
Janne Hukka Ku va : G er ry B rr om e / AP / Le ht ik uv a Sukupuolisuuden sanamuodoista Yhdysvalloissa on väännetty kättä transihmisten oikeudesta käyttää sukupuoli-identiteettinsä mukaisia WC-tiloja. Hitauden osasyynä saattaa olla suomen kielen kauneus: hän on maskuliineihin ja feminiineihin pronomineihin turvautuviin kieliin verrattuna neutraali. ” Näillä sanoilla professoriystäväni käynnistää pakollisen kurssin melko valtavirtaisessa yhdysvaltalaisessa yliopistossa opiskelijoille, joiden vanhemmilla ei ole korkeakoulutaustaa. Toisaalta ajattelutapojen muutos on sekin hidasta. Ensimmäiset tulokset ovat lähes väistämättä meuhkaamista poliittisen korrektiuden ylilyönneistä sen sijaan, että tunnustettaisiin marginaalissa elävän ihmisryhmän transsukupuolisten tarve tulla kuulluksi yhdenvertaisena. Maailman Kuvalehti 9/?2016 49. ”Teos herättää ajatuksia ja antaa ihmisille mahdollisuuden osallistua tähän tärkeään keskusteluun uudella tavalla”, hotelli sanoo. Aloituslause hätkähdyttää: näin pitkällä ei Suomessa vielä olla sukupuolivähemmistöjen huomioimisessa. Muutoksen tuulia voi nuuhkia vaikkapa tutustumalla Facebookin Feministiryhmään tutustumalla. Tämän voi todeta, kun tekee nettihaun sanoilla miestai naisoletettu. Kun luonnollisiksi koetut ajatusmallit kohtaavat haastajansa, ei väärinkäsityksiltä aina vältytä, vaikka vastaanottaja olisi kuinka avarakatseinen. Mutta tähän ollaan matkalla. Meillä ei ole ollut tarvetta kiinnittää huomiota asiaan arkipuheessa. Pohjoiscarolinalainen Museum Hotel on päättänyt osoittaa tukensa nykytaiteilijalta tilatuilla ovimerkeillä. Mielenkiintoista on, että kritiikki koko poliittisen korrektiuden käsitettä kohtaan on nyt nousussa Yhdysvalloissa. Termiä kun käytetään liian usein leimakirveenä, jolla lakaistaan maton alle tärkeitä puheenvuoroja. Ilmiö ”Hello, my name is Laura and I would like you to call me as either she or her. Ja missä kohtaa Suomessa mennään asian kanssa
Millaista on heidän elämänsä. Anni Valtonen Katja Kettu, Meeri Koutaniemi ja Maria Seppälä: Fintiaanien mailla. Ratsastusta lapsena harrastanut Paatos kasvoi kodissa, jossa isä harrasti country-musiikkia ja molemmat vanhemmat katselivat lännenelokuvia. The Angry Bat, 2016. Nyt heidän jälkeläisensä, fintiaanit, vaalivat sekä amerikansuomalaisia että intiaanijuuriaan. American Cowboy osoittaa, että cowboy-kulttuuri elää yhä muuallakin kuin vanhoissa elokuvissa. Näihin kysymyksiin on etsitty vastauksia kahdessa tuoreessa valokuvateoksessa: Karoliina Paatoksen American Cowboy:ssa sekä Katja Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän Fintiaanien mailla -kirjassa. Ku va : Ka ro lii na Pa at os Kulttuuri Kole ja Bargain kävelyllä, Dixie Valley, Nevada 2015. American Cowboy on valokuvaajana työskentelevän Paatoksen kuusi vuotta kestäneen tutkimustyön tulos. Tämä oli yksi sellainen aamu ja Kolea väsytti ja hän sitoi riimun kiinni ja kiipesi Bargainin selkään”, Karoliina Paatos kertoo. Inkkarit ja länkkärit ovat täällä taas Miltä näyttävät nykyajan pohjoisamerikkalaiset inkkarit ja länkkärit. Paatos on kuvannut ihmisiä arkisissa tilanteissa – myös niissä, jolloin mitään ei erityisesti tapahdu. Se kertoo suomalaisten siirtolaisten ja pohjoisamerikkalaisten ojibwa-intiaanien yhteisestä historiasta. Wsoy, 2016. TILAA TÄÄLTÄ: www.maailmankuvalehti.fi tulevia tapahtumia kumppaneidemme tarjouksia kiinnostavia kampanjoita tulevia juttujamme facebook.com/ maailmankuvalehti @maailmankuvalehti @maailmankuvaleh Tilaa Maailman Kuvalehden uutiskirje! Seuraa meitä myös somessa!. Karoliina Paatos: American Cowboys. Projektissa yhdistyvät monet hänelle tutuksi tulleet asiat. Se esittelee upein valokuvin karuissa elinolosuhteissa työtään tekevien karjapaimenten elämää. Suomalaisia siirtolaisia ja intiaaneja yhdisti pahnanpohjimmaisuus, tiivis luontosuhde ja samanlainen mielenmaisema, myös kyky olla hiljaa. Fintiaanien mailla taas kuvaa intiaanikulttuuria kulmasta, jota ei aiemmin ole avattu. Osa heistä päättyi lähelle intiaanien reservaatteja ja solmi suhteita paikallisväestön kanssa. 1800-luvun lopulta 1920-luvulle tuhannet suomalaiset miehet lähtivät rikastumisen toivossa kaivoksille ja metsätöihin Yhdysvaltojen Suurten järvien alueelle. ”Kole joutui kävelyttämään hevosiaan niinä päivinä, kun niillä ei ratsastettu
Chedau tietää eläimen kulkeneen polulla edellispäivänä: ”Hiekka olisi tummempaa, jos jälki olisi uusi. Khwe sanien kotiseutu muutettiin kansallispuistoksi 2007. ”Kukaan meistä ei ole läsnä, kun Bwabwatan asioista päätetään pääkaupunki Windhoekissa”, Chedau sanoo. Yhdistyksen tavoite on opettaa jäljitystä nuorille, jotta khwe-identiteetin kannalta keskeinen taito ei katoaisi. Hanna Hirvonen Ku va : Ka ro lii na Pa at os Kohtaamisia ”Vaikuttavinta kohtaamisessa oli se, miten syvästi nämä miehet tunsivat meitä ympäröivän luonnon ja kunnioittivat kaikkea elämää, mitä siinä näkivät. Iäkäs ja nuori ovat siinäkin tiimi; toinen tuntee jäljet, toinen tallentaa tiedot älypuhelimella. Jäljittäjät lähtevät liikkeelle myös silloin, kun viranomaiset saavat vihiä salametsästäjistä. Perinteisesti khwe-lapset opetettiin tulkitsemaan eläinten jälkiä 10-vuotiaina, ja 15-vuotiaat metsästivät itse. Eläinten jäljillä Thaddeus Chedau opettaa khwe-nuorille katoavaa perinnettä: eläinten jäljitystä. Ajan kuluessa hiekka muuttuu valkoiseksi”, hän sanoo. Maahan on piirtynyt norsun jälki. Toimittaja Hanna Hirvonen vaikuttui Chedaun luontosuhteesta ja kekseliäisyydestä. THADDEUS CHEDAU, NAMIBIA Talsimme kuivassa heinikossa Pohjois-Namibiassa, Bwabwatan kansallispuistossa. Vierellä kulkee nuorimies Warom Mucuma, joka on mukana oppimassa jäljitystä. Vaikka miehet olivat äärettömän surullisia ja myös katkeria siitä, että heiltä oli viety oikeus elää omalla, luontoa kunnioittavalla tavallaan metsästäen ja keräillen, he eivät rypeneet negatiivisissa tunteissa. ”Minulla oli jousi ja nuoli. Chedau on kokenut rikollisten nappaamisessa. Miehet kuuluvat Bwabwatan kansallispuistossa elävään alkuperäiskansaan, khwe saneihin. Hän voi esimerkiksi tekeytyä norsunluun ostajaksi. Khwet asuvat Bwabwatassa, jossa olot ovat etenkin metsästyskiellon takia hankalat. Namibian hallitus ei ole tunnustanut heitä alkuperäiskansaksi. Nyt yhteisössä ideoidaan jäljitystaidolle uutta käyttöä. Muun ajan hän opettaa perinnetietoa luontoretkillä, jotka ovat hänen perustamansa TEKOA-yhdistyksen järjestämiä. Edelläni kävelevä Thaddeus Chedau pysähtyy. Thaddeus Chedau käyttää noin puolet ajastaan edistääkseen kansansa asemaa: hän muun muassa käy tapaamisissa pääkaupungissa, jonne matkustaa usein liftaamalla. Sen sijaan he olivat kekseliäitä ja etsivät uusia keinoja siihen, miten elämä Bwabwatan kansallispuistossa, tulisi jälleen mielekkääksi.” Hanna Hirvonen Maailman Kuvalehti 9/?2016 51. Vierailijoille järjestettävien retkien lisäksi kykyä tarvitaan esimerkiksi alueen eläinten laskemiseen. Menin puskaan, kun tarvitsin syötävää”, Chedau muistelee
Kulttuuri. Teksti ja kuva: Anna Tervahartiala Valokuvaaja Kishor Sharma kuuluu Nepalin nuoreen sukupolveen, joka haluaa luoda kotimaastaan uutta kuvaa. Uuden Nepalin kuvaaja Valokuvaaja Kishor Sharmalle Nepal on enemmän kuin katastrofeja, vuoria ja temppeleitä. Sen kiinnostavimmat tarinat löytyvät arjesta
Journalistien ja valokuvaajien liitot ovat heikkoja, ja palkkiot olemattomat. Mediasta sai kuvan, että kaikki oli mennyttä. Nukuin yöt kadulla. Esimerkki yhteiskunnallisesta keskustelusta on kollegani työstämä kuvasarja kasteista. Otin ensimmäisen valokuvan vasta illalla. Eksotisointi ja yksinkertaistaminen eivät siis ole vain ulkomaalaisen kuvaajan ansa. Minäkin kuvasin maanjäristyksen aikaan tuhoa. Lisätietoja: www.nepalphotoproject.org ” ”Valokuvaajina ja kuvajournalisteina työmme on kertoa Nepalista myös silloin, kun se ei ole katastrofin partaalla.” Yli sadan kastin ja etnisen ryhmän Nepalissa kuvauskohteet eivät helposti lopu. Ki sh or Sh ar m a Maailman Kuvalehti 9/?2016 53. Tilistä onkin tullut maanjäristyksen muistoa kantava kuvakirjasto. 7,8 Richterin maanjäristys iski aamupäivällä. On totta, että paikallisena kuvaajana ymmärrykseni ympäristöstä, paikallisista ihmisistä ja omasta roolistani yhteisössä vaikuttavat työskentelyyni. Kyse on sitoutumisesta. Nepalissa on pääsääntöisesti kahdenslaisia valokuvaajia; niitä, jotka kuvaavat vuoria, temppeleitä ja etnisiä ryhmiä, ja niitä, jotka pyrkivät työnsä kautta muuttamaan keskustelua ja luomaan uusia tapoja käyttää kameraa sekä valokuvaa tarinankerronnassa. Vastaavanlaisia kantaaottavia töitä ei ole paljon. Valokuvaajina ja kuvajournalisteina työmme on kertoa Nepalista myös silloin, kun se ei ole katastrofin partaalla. Syy on rahoituksessa. Maassamme on yli sata kastia ja etnistä ryhmää. Nepalin historiasta on jäänyt jäljelle kuvia temppeleistä ja kuningasperheistä. Tämä perinne on vielä nuori, mutta hitaasti Nepal on mahdollista nähdä myös sisäsyntyisen, eikä yksinomaan ulkopuolisen, katseen kautta. Vaikka olin katastrofin dokumentoija, olin myös maanjäristyksen selviytyjä. Uutta nepalilaista valokuvauskulttuuria edustava kuvaajayhteisö on siirtänyt huomion maisemista nepalilaiseen yhteiskuntaan. Todellisuudessa rauniot olivat vain osa maanjäristyksen jälkeistä Nepalia. Kishor Sharman kuvasarja Living in the Mist – the Last Nomads of Nepal kertoo raute-paimentolaisheimosta, jonka jäseniä on jäljellä alle kaksisataa. Freelance-valokuvaajana työskentely ei ole helppoa missään, varsinkaan Nepalissa. Maanjäristys, sen dokumentoiminen ja siitä kertominen eivät ole ohi.” Haastattelu on toteutettu Suomen ulkoministeriön myöntämällä toimittajien matka-apurahalla. päivä huhtikuuta Nepalin pääkaupungissa Kathmandussa. Vaikka ulkomaalaiset kuvaajat ovat lähteneet, työmme on vielä kesken. Tili tarjosi kanavan, jonka kautta nepalilaiset pystyivät välittämään uutisia ja tietoa kadonneista perheenjäsenistään ja selvinneistä ystävistään. Vaikka kuvaajalla on vastuu työstään, on muistettava, että kuvaaja on vain yksi ratas koneistossa. Työ tarjosi katsojalle väylä kohdata kuvattu ilman ennakkoivia määritelmiä. Työmme oli maanjäristyksen aikana vastata kysymykseen, miltä Nepal näyttää. Toimin myös valokuvauksen opettajana. Valokuva on myös tarjonnut kanavan keskustella kipeistä aiheista. Potreteissa oli vain yksilöllisiä ihmisiä. Osaan ottaa etäisyyttä tilanteen niin vaatiessa ja tiedän, milloin voin mennä lähelle. Pyrin opettamaan tapoja, joilla valokuvaajan on mahdollista käyttää kuvaa kielen tavoin, uudella tavalla. Uhriluku nousi tunti tunnilta ja päivä päivältä. Maa oli raunio, jonka alta kaivettiin ruumiita. Tavallisten ihmisten historiaa ei juuri nähdä. Kun olen Nepalin syrjäseuduilla, olen vieras. Tuhot Kathmandussa olivat paikallisia ja paikat, joissa tuhot olivat suurimmat, olivat alueilla, jonne media ei aluksi päässyt tai vaivautunut. Keskustelu ulkomaalaisen ja paikallisen kuvaajan kädenjäljen eroista erityisesti katastrofiuutisoinnissa on minulle tuttu. Valokuvat ovat tallenteita historiasta. Vaikka ne määrittyvät kielen, uskonnon ja kulttuurin mukaan, erot ovat visuaalisia. Minun on mahdollista työskennellä freelancerina, koska työskentelen ulkomaalaisille toimeksiantajille ja järjestölle. Emme osanneet odottaa tilin suosiota. Perustimme Instagram-tilin, jonka sisältöä kuka tahansa saattoi luoda. Mutta ulkopuolisen ja paikallisen kuvaajan erot eivät ole suoraviivaisia. Loppujen lopuksi valokuvaajan työ ei katso kansalaisuutta. Keskustelu oli ajankohtainen myös maanjäristyksen jälkeen. Olin lauantaina 25. on maanjäristyksen jälkeen syntynyt Nepal Photo Project . Kastin määrittämä identiteetti on nepalilaisille voimavara, mutta samalla kastit kahlitsevat ja ylläpitävät eriarvoisuutta. Tiliä päivitetään enää harvoin, mutta sillä on yhä lähes 70 000 seuraajaa. Maanjäristys synnytti valtavan tiedontarpeen. Kollegani kuvasi projektiaan varten eri kastien edustajia ilman kasteihin V uoden 2015 keväällä Nepalia ravisti maanjäristys. En ollut koskaan aikaisemmin työskennellyt uutiskuvaajana kriisitilanteessa tai kuvannut kuolleita. Yksi esimerkki jälkimmäisen valokuvaajayhteisön töistä kuuluvia koruja ja vaatteita. Menemme paikkoihin ja otamme kuvia. Aloitettuani katastrofin dokumentoimisen jatkoin pysähtymättä kaksi viikkoa
Maailman Kuvalehti ilmestyy vuonna 2016 10 kertaa. Kepan toimintaa tuetaan julkisin varoin ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestömäärärahoista. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäännistä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Päätoimittaja Laura Häkli, 050?317?6710 Toimituspäällikkö Anni Valtonen, 050?317?6717 Art Director Teemu Kumpulainen, 050?317?6703 Toimitussihteeri Janne Hukka, 050?317?6706 Ilmoitukset Maria Halonen, 045 346 6050 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@kepa.fi Osoitteenmuutokset 09 584 233 asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Ristikko Ratkaisun löydät verkkosivuiltamme maailmankuvalehti.fi/ristikko 20.9.2016 alkaen! Julkaisija: Kepa on kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Heinäja elokuussa lehti ei ilmesty. Kesäkuussa ilmestyvä numero on kolmoisnumero. Maailman Kuvalehti on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Ilmestymis päivä 6.9.2016 Seuraava numero ilmestyy 4.10.2016 Maailman Kuvalehti Elimäenkatu 25–27 (5.?krs) 00510 helsinki asiakaspalvelu@maailmankuvalehti.fi www.maailmankuvalehti.fi Tilaukset www.maailmankuvalehti.fi tai puhelimitse 09 584 233 Vuositilaushinnat, 10 numeroa 42 € / Suomi, kestotilaus 52 € / Suomi, määräaikainen 59 € / Eurooppa 72 € / muu maailma Kirjapaino Erweko Oy, Oulu issn 1799-151x 54 9/?2016 Maailman Kuvalehti
Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukuelinten silpomisen uhriksi. www.silpomaton.fi VEITSEN TERÄLLÄ. Pysäytä kello.
Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €) punainenristi.fi Poliisihallituksen lupa POL-2015-8798/30.11.2015. 6 4 1 4 8 8 6 4 3 7 5 1 6 7 6 4 1 4 8 8 6 4 3 7 5 1 6 7 PAL.VKO: 2016-40 600437-1607 auta, jos voit. K u va : M ir va H e le n iu s Lahjoita. SPR2016_Imago_200x240_MK_takakansi.indd 1 11.5.2016 15.52. KaiKKi ansaitsevat turvallisen alun