15 kysymystä Metsoohjelmasta TEEMA Vaihtoehtoja avohakkuulle KOEAJOSSA KAASULLA KULKEVA VW CADDY NÄIN TEET PERINNEAIDAN YHDISTYKSET KYLLÄSTYIVÄT KUUTIOON >> Minulla on lähtemisen geeni, sanoo luontokuvaaja Jorma Luhta. TE EM A : VA IH TO EH TO JA AV O H A KK U U LL E TILAKAUPAT SELVITÄ METSÄSI ARVO UUDELLA LASKURILLA ERÄMAA KUTSUU 14. MAALISKUUTA • NUMERO 2/2019 • 10 € WWW.METSALEHTI.FI M ET SÄ LE H TI M A KA SII N I 2/2 01 9 6818_.indd 1 8.3.2019 16.31
Harvennuksella metsä kasvuun, saat 70 prosenttia rahoista heti! Metsä Groupin omistajajäsenenä saat kesäharvennuksiin veloituksetta 70 % ennakkorahoituksen, kun teet puukaupat 30.4.2019 mennessä. Tilaa samalla lannoitus, niin puut järeytyvät nopeammin ja hiili sitoutuu tehokkaammin. Hae metsäasiantuntijan yhteystiedot osoitteessa www.metsaforest.com ja tee puukauppa kanssamme. Sinä olet siellä. Aikakausmedioihin uppoudutaan. Ne kuljettavat lukijan toiseen maailmaan. Niitä luetaan keskittyneesti ja usein. Myös mainoksia. Lisätietoja aikkarimainonnasta: aikakausmedia.fi/sinaoletsiella Kansi 2-kannet.indd 1 7.3.2019 15.15
74 18 S. S. Tämän numeron kannen kuvasi Janne Körkkö. 70 S. AJASSA 4 PÄÄKIRJOITUS : Metsän monta arvoa 6 METSÄNOMISTAJA : Kaisa Post ihastui raivaamiseen 12 UHANALAISTEN LAJIEN MÄÄRÄ KASVOI 14 METSÄTYYPPI : Kuormittavatko ojitukset yhä? 15 HIRVIÄ ON 86 500 VAI ENEMMÄN? 16 LUKIJAKUVA : Penkkatie odottaa kuljetuksia TEEMA 18 VAIHTOEHTOJA AVOHAKKUULLE 28 VAIKUTTAJA : Erämaa kutsuu Jorma Luhtaa OMA METSÄ 36 METSÄNHOITO : 15 kysymystä Metso-ohjelmasta 40 ERIKOISPUUT : Siperianlehtikuusi kasvaa vauhdikkaasti 42 TUTKIMUS : Juurissa on eroja 43 ALLAKKA : Tässä on tollompi jo ulalla 44 KYSY POIS : Tuleeko sekametsästä enemmän puuta? 47 PIKATESTI : Jäähyväiset iljanteille 48 PERINTÖMETSÄ : Onko testamenttia? TALOUS 52 PUUKAUPPA : Kuutio hakee uutta suuntaa 54 KUUKAUDEN PUUKAUPPA : Uusi leimikko vanhan viereen 55 KUUKAUDEN TILAKAUPPA : Iso tila myytiin kohtuuhintaan 56 TILAKAUPAT : Uusi laskuri metsän arvon laskemiseen 58 KOEAJOSSA : Kaasulla käyvä VW Caddy LUONNOSTA 61 ENNEN & NYT : Räjähtävää kasvua 62 LUHTA : Ajoissa liikkeellä 69 PAKINA : Pyhän sauna on pyhäsauna 70 KÄSIN TEHTY : Menneen maailman aita 74 TUOTE & TEKIJÄ : Lohikäärmeitä Tikkakoskelta 78 VUOKKO : Satavuotiaitten seurassa 80 MAKASIINIKRYPTO 82 TYÖSSÄ METSÄSSÄ : Yliaktuaari metsätilastojen takaa 40 S. ERIKOISPUUT: Siperianlehtikuusi kasvaa vauhdikkaasti TEEMA: Vaihtoehtoja avohakkuulle TUOTE & TEKIJÄ: Lohikäärmeitä Tikkakoskelta KÄSIN TEHTY: Menneen maailman aita SISÄLLYS » 2/2019 Metsälehti Makasiini 3 6820_.indd 3 8.3.2019 15.52
Metsän monta arvoa METSÄMAAN hinta on jo aikaa sitten ”karannut käsistä”, mutta se ei ole hiljentänyt markkinoita. Tammi-helmikuun aikana on myyty jo yli 200 tilaa, mikä on enemmän kuin vuotta aiemmin. Puun hyvä kysyntä ja parantunut hinta ovat tehneet metsästä houkuttelevan sijoituskohteen sekä yksityisille ihmisille että entistä enemmän myös rahastoille ja muille suursijoittajille. Varsinkin Etelä-Suomessa kysyntä ylittää tarjonnan, ja hinnat nousevat. Kaikkein kalleinta metsä on Kanta-Hämeessä ja Uudellamaalla, missä hehtaarin keskihinta nousi viime vuonna lähes 6 000 euroon. Tiedot ovat peräisin Hannu Liljeroosin viiden viime vuoden aikana keräämästä metsämaan hintatilastosta. Koossa on ainutlaatuinen TIIA PUUKILA TOIMITTAJA ”Vuoden alusta alkaneessa Erikoispuut-juttusarjassa syvennytään kuusta, mäntyä ja koivua erikoisempien puulajien kasvatukseen. Innostuin aiheesta niin, että maalasin peiteväreillä kuvituksenkin.” MIKKO RIIKILÄ TOIMITTAJA ”Tuntui hulppealta koeajaa autoa, jonka polttoaine saadaan vaikka heinäpellolta. Turhauttaa, ettei Suomessa osata käyttää mahdollisuuksia, joita meillä olisi omasta takaa.” PIRJO HAVIA METSÄPALVELUYRITTÄJÄ ”Vanhimman kirjoitetun testamentin väitetään olevan faaraoiden ajalta. Nykyisen kaltainen testamenttaus juontaa juurensa antiikin Roomaan. Luulen, että sen laatiminen ja voimaan saattaminen ei ole juuri helpottunut antiikin ajoista.” aineisto toteutuneista tilakaupoista. Siitä selviää muun muassa, kuinka paljon myydyillä metsätiloilla on ollut puuta ja paljonko kuutiometrit ovat maksaneet. Hintatilasto on tarjolla Metsälehden tilaajille niin painetussa lehdessä kuin verkossa. Nyt saatavilla on myös aineiston pohjalta laadittu laskuri, jonka esittelemme sivulla 56. Sen avulla saat kätevästi arvion metsäsi markkina-arvosta. Samalla voit vertailla, miten paljon metsä maksaa eri puolilla maata. Aivan toisenlaisesta näkökulmasta metsän arvoa tarkastelee luontokuvaaja Jorma Luhta, jolla on ollut oma palsta Metsälehti Makasiinissa lehden koko 20-vuotisen historian ajan. Sivulta 28 alkavassa haastattelussa hän kertoo, miten metsäluonto on muuttunut. ELIISA KALLIONIEMI eliisa.kallioniemi@metsalehti.fi Metsälehti Makasiinin levikki kasvoi viime vuonna viisi prosenttia ja lukijamäärä nousi. Kansallisen mediatutkimuksen mukaan teitä on nyt 196 000. Kiitos luottamuksesta! Teemme kaikkemme, että olemme sen arvoisia. » PÄÄKIRJOITUS 4 Metsälehti Makasiini TEKIJÄT TÄSSÄ NUMEROSSA 6821_.indd 4 8.3.2019 15.51
METSÄ oli Kajaanissa 5.3. hiljainen ja puhtaanvalkoinen vastasataneesta lumesta. Pakkasta oli kipakasti, mutta kevään merkkinä aurinko paistoi oksien lomasta sinnikkäästi. Sen lämpö tuntui selvästi ja näkyikin, kun aurinkoisimmilla paikoilla puiden oksilla sinnittelevät lumet alkoivat sulaa. KUVA ANU KOVALAINEN » METSÄ NYT Kuvasarja esittelee metsämaisemia eri puolilta Suomea. Metsälehti Makasiini 5 6821_.indd 5 8.3.2019 15.51
Perintömetsien hoito oli Kaisa Postille alkuun lähinnä veroilmoituksen tekemistä. Isän kuoltua tilanne muuttui ja oli aika ryhtyä raivaushommiin. KAISA POST IKÄ: 39 KOULUTUS: Lakimies AMMATTI: Lapin aluehallintoviraston opetusja kulttuuritoimi -vastuualueen sekä johdon tuen yksikön lakimies PERHE: Mies Jukka sekä kaksi kleinspitziä Asseri ja Elmeri HARRASTUKSET: Puutarha ja pihalla puuhastelu, lukeminen, hiihto sekä suunnistus TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT JUHA OLLILA Metsälehti Makasiini 7 6822_.indd 7 8.3.2019 15.37
K ITUKASVUISISSA puissa vaaran laella ei ole lunta. Maata peittävä lumivaippa on tiivistynyt ja painunut. Ilmassa on kevään tuntua. Harha-askel moottorikelkan tiivistämältä ulkoilureitiltä kuitenkin osoittaa, että helmikuinen nietos on vielä syvä. Jalka uppoaa polvea myöten. Kaisa Post on tuonut meidät Ounasvaaralle, Rovaniemen keskustan tuntumassa olevalle virkistysalueelle. Postin omat metsät Pellon kunnassa Ruuhijärvellä ja Nuasjärvellä ovat tällä hetkellä saavuttamattomien taipaleiden takana. Hanki ei kanna siellä moottorikelkkaa eikä edes lumikenkäilijää, joten tyydymme nauttimaan metsäretkestä kaupungin mailla. Metsä tarjoaa Postille ennen kaikkea rauhaa, ja sen saavuttamiseen kelpaa muukin kuin oma metsä. Omiin metsiin on matkaa Postin kotoa runsaat sata kilometriä, eikä sinne päiväseltään tule lähdettyä. Ounasvaaraa sen sijaan on koluttu paljon. Ennen kuin Post rakensi miehensä kanssa talon MuuroPELLO ”Metsässä saa päästää oman sisäisen lapsen valloilleen”, sanoo Kaisa Post ja painaa vaaleanpunaisen pupupipon päähänsä. » METSÄNOMISTAJA 8 Metsälehti Makasiini 6822_.indd 8 8.3.2019 15.37
”Aika on enemmän tai vähemmän kortilla, mutta se, mikä pitää tehdä, pitää tehdä.” laan, Kemijoen ja Ternujoen risteykseen, he asuivat Ounasvaaran kupeessa. Sen poluilla on kävelty lukemattomat kerrat ja opeteltu suunnistamaan iltarasteilla. ”Kyllä täältä on erinäisinä syksyinä mustikatkin tullut kerättyä”, Post kertoo. Suvun metsien hoitajaksi Metsä on ollut osa Ruuhijärveltä kotoisin olevan Postin elämää lapsesta saakka. Siellä on leikitty, hiihdetty ja marjastettu. Metsänomistaja hänestä tuli 25-vuotiaana. Eno omisti suvun metsät yhdessä Postin äidin kanssa. Vuonna 2005 Post peri enonsa osuuden. Myöhemmin hän osti myös äitinsä osuuden tilasta käytännön asioiden helpottamiseksi. Alkuun metsänomistajuus rajoittui lähinnä veroilmoitusten täyttöön ja tarvittaviin allekirjoituksiin. Omista metsistään tunnollisesti huolehtinut Postin isä otti tyttärensä metsätilan hoitaakseen. ”Isän kanssa oli monesti puhetta, että metsät pitäisi käydä katsomassa. Nämä ovat niitä asioita, jotka kummasti jäävät ja sitten onkin liian myöhäistä”, Post toteaa. Todellinen metsänomistajuus koitti reilut kolme vuotta sitten. Postin isä kuoli ja tytär peri isän suvussa kulkeneet metsät Nuasjärvellä. ”Sen jälkeen todella havahduin siihen todellisuuteen, että metsä voi olla muutakin kuin lapsuuden leikkipaikka ja se missä käydään marjassa ja hiihtämässä.” Tuumasta toimeen Lakimiehenä Lapin aluehallintovirastolla työskentelevä Post teetätti perunkirjoituksen yhteydessä metsäsuunnitelman. Taimikonhoitotöitä oli suunnitelman mukaan tiedossa noin kolmelle hehtaarille, eikä tuore metsänomistaja jäänyt aikailemaan. ”Aika on enemmän tai vähemmän kortilla, mutta se, mikä pitää tehdä, pitää tehdä”, Post toteaa. Hän muisti lapsuudestaan, kuinka metsänhoitoyhdistyksen kaveri oli istunut tuvassa ja hänen kanssaan oli käyty läpi tilan metsänhoitotarpeet. Niinpä Post otti yhteyttä paikalliseen Länsi-Rajan yhdistykseen ja lähti lumien sulettua metsäneuvojan kanssa metsään. Metsänhoitoyhdistykseltä vakuuteltiin, että heiltä saisi metsurin hommiin, mutta tuore metsänomistaja oli päättänyt hoitaa taimikon kuntoon itse. Raivaussaha oli tullut tutuksi jo Muurolan kodin rakennusprojektin aikoihin, sillä vanhalla pellolla sijaitseva tontti kasvoi pajukkoa. Yhdistyksen kaverin työksi jäi neuvoa, miten ja mitkä puut tuli raivata. ”Vielä silloinkin hän sanoi, että jos yhtään tuntuu mahdottomalta, yhdistykseltä saa metsurin ja he tekevät töitä marraskuulle asti. Ajattelin, että kiitos luottamuksesta”, Post sanoo ja nauraa. Esimerkillinen urakka Kesän korvalla 2016 Post otti poikkeuksellisesti ensimmäisen loman jo ennen juhannusta. Isältä perityt metsät sijaitsivat nuoruudesta tutun Nuasjärven mökin lähimaastossa. Raivuuta odottava taimikko oli kuitenkin pitkähkön kävelymatkan päässä mökiltä soisten taipaleiden takana. Post pakkasi enolta perityn mönkijän peräkärryyn ja suuntasi tulevalle työmaalle. Mönkijällä sahat, bensakanisterit ja Post esittelee Nuasjärvellä sijaitsevaa metsäänsä puhelimensa näytöltä. >> Metsälehti Makasiini 9 6822_.indd 9 8.3.2019 15.37
3 VINKKIÄ 1. SUHTAUDU metsään ja sen mahdollisuuksiin avoimin mielin ja herättele kiinnostusta. 2. MENE käymään ja tutustu metsääsi. 3. HAKEUDU mukaan harrasteyhdistyksen toimintaan. ”Kävin sanomassa tutulle hirvimiehelle, että käykää ampumassa ne hirvet pois sieltä!” Hus hirvet! Nuorena Kaisa Post on ollut isän mukana kylvämässä metsää ja lukiolaisena Metsähallituksella perkaamassa vesurilla taimikoita. Onnistuneen kolmen vuoden takaisen taimikonhoitourakan hän kuitenkin lukee ensimmäiseksi oikeaksi metsänomistajakokemukseksi. Välitöntä hoitotarvetta ei enää ole. Post on raivannut miehensä kanssa sopivaa mönkijän mentävää reittiä, jotta taimikonhoitokohteille pääsisi jatkossa helpommin. Tällä hetkellä mönkijällä on ajettava suoalueen läpi kieli keskellä suuta. Nuorimmissa männyntaimikoissa huolehditaan, ettei lehtipuu pääse valtaamaan kasvutilaa. ”Viime kesälle tosin hirvet olivat hoitaneet lehtipuun perkuun”, Post kertoo. Männyntaimet olivat säästyneet. Hirvet olivat keskittyneet lehtipuihin ja napsineet raivausalan reunalta muutaman puun. Syvemmällä raivuualalla ei onneksi näkynyt tuhoja. ”Kävin kyllä sanomassa tutulle hirvimiehelle, että käykää ampumassa ne hirvet pois sieltä!” Ei vain metsätaloutta Post on perheensä ainoa lapsi. Hänelle oli alusta asti selvää, että hän pitäisi metsistä huolta. ”Isä antoi siunauksensa sille, että jos haluan luopua metsistä, voin luopua. Sanoin hänelle jo silloin, että en tule sitä tekemään. Kaikella on tunnearvoa, vaikka rahallista arvoa ei varsinaisesti olisikaan”, Post kertoo. Metsää on yhteensä noin sata hehtaaria, mutta varsinaista metsätalousmaata siitä on hieman yli puolet. Pääasiassa metsät ovat nuoria eikä hakkuutuloja ole lähivuosina odotettavissa. Hilloja sen sijaan kasvaa. Suuri osa maista on suota. Sieltä kerätään suomuuraimet talven varalle pakkaseen. ”Vasta viime vuosina olen tajunnut senkin, että onhan se hauskaa, että saa käydä omassa metsässä keräämässä mustikat ja hillat. Ajatusmaailma on siten muuttunut”, Post miettii. kamppeet kulkivat vaivatta. ”Ajattelin, ettei ötököitä vielä olisi, mutta sinä kesänä ötökät tulivat jo kesäkuun alussa. Ei siinä mithään. Kauhea kassillinen sääskimyrkkyä ja muuta mukana ja ei muuta kuin sinne.” Ensimmäisen lomapätkän Post huudatti raivaussahaa yksin. Mies liittyi seuraan juhannukselta. Kolme-nelimetrisessä taimikossa huiskittiin lähes koko loma. Pariskunta lähti aamusta hommiin ja palasi iltapäivällä. Yhteyttä pidettiin radiopuhelimilla. Yhteistuumin urakka saatiin selätettyä. ”Ötököistä huolimatta minä tykkäsin siitä ihan hirveästi. Kun päivät viettää konttorirottana, käsillä tekeminen on sellainen kiva juttu”, Post kertoo. Erityisesti metsänomistajalle on jäänyt mieleen metsänhoitoyhdistykseltä tullut palaute. Yhdistyksen neuvoja oli käynyt tarkastamassa työn jäljen, täyttänyt kemeratukea varten kaavakkeet ja todennut sähköpostiviestissä: ”Oli tosi hyvin tehty.” Lapin aluehallintoviraston juristina työskentelevän Postin työhuoneen ovesta ei voi erehtyä. » METSÄNOMISTAJA 10 Metsälehti Makasiini 6822_.indd 10 8.3.2019 15.37
Vertaistukea yhdistyksestä Kokonaan uusi metsämaailma Postille aukeni keväällä 2017. Metsäkeskukselta tuli kutsu tapahtumaan, jossa selvitettiin kiinnostusta paikallisen metsäkerhon perustamiseen. Post päätti osallistua. ”Siinä vaiheessa en ollut kuullutkaan Etämetsänomistajien liitosta. Saati, että sillä on parikymmentä paikallisyhdistystä ympäri Suomen”, Post kertoo. Tapahtuman innoittamana kerättiin yhteen suunnitteluporukka, jonka tehtävänä oli pohjustaa Suomen pohjoisimman etämetsänomistajien yhdistyksen perustamista. Entinen työkaveri sai houkuteltua Postin seurakseen ja yhdistystoiminta vei mukanaan. Toukokuussa pidettiin Napapiirin metsänomistajat ry:n perustamiskokous ja Post valittiin puheenjohtajaksi. Yhdistyksen järjestämät luennot, vierailut ja tapahtumat ovat esitelleet monia tapoja hyödyntää ja hoitaa metsiä. Se on innostanut Postia. Jo yksin yhdistyksen hallituksen kokoukset ovat antoisia. ”Siellä on pitkään metsänomistajana olleita, jotka ovat pitkään miettineet ja hoitaneet metsiään. Heidän kokemukseen luotan”, Post kertoo. Kaksivuotinen pesti puheenjohtajana on lopuillaan. Maaliskuisessa vuosikokouksessa selviää, jatkaako Post puheenjohtajana. Lumikengillä metsään Olemme saapuneet laavulle Ounasvaaran talviulkoilureitin varrella. Uteliaat kuukkelit lehahtavat paikalle makkarapalan toivossa. Ne katselevat lähipuiden oksilta, juttelevat heleällä hieman käskevällä äänellä ja seurailevat touhujamme. Kun repusta ei löydykään herkkuja, ne katoavat. Post näyttää puhelimestaan kuvia metsistään. Ne otettu kevättalviselta lumikenkäretkeltä kaksi vuotta sitten. Edellistalvena lumi kantoi niin huonosti, ettei metsiin ollut asiaa. ”Toivon, että pääsiäisenä, kun menemme mökille, pääsen lumikengillä kiertelemään metsässä, miltä näyttää.”? l Leipätyö lakimiehenä ja yhdistystoiminta pitävät Kaisa Postin kiireisenä. Post on ollut perustamassa Suomen pohjoisinta etämetsänomistajien yhdistystä Napapiirin metsänomistajat ry:tä. Metsälehti Makasiini 11 6822_.indd 11 8.3.2019 15.37
SUOMESSA elää vähintään 48 000 eliölajia. Uhanalaisuusarvioinnissa niistä on mukana reilut 22 000 lajia, jotka tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuutta voidaan arvioida. Arvioiduista lajeista noin 12 prosenttia on uhanalaisia. Hömötiainenkin ahtaalla Noin 12 prosenttia maamme eliölajeista on uhanalaisia, selviää uusimmasta Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnista. Joidenkin lajien tilanne parani, toisten – esimerkiksi hömötiaisen – heikkeni. TEKSTI LIINA KJELLBERG KUVA OSSI ILVONEN ”Myönteistä on se, että eliö lajeistamme 70 prosenttia on elin voimaisia. Kielteistä on se, että uhan alaisten lajien määrä kasvaa. Uhan alaisista lajeista noin 30 prosenttia elää metsissä, mutta kiivainta uhan alaistuminen on tuntureilla ja soilla. Metsissäkään tilanne ei ole hyvä, mutta huonontunut se ei ole.” Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko Uhanalaisuusarviointiin osallistui 180 asiantuntijaa yliopistoista, luonnontieteellisistä museoista, Luonnonvarakeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta, Metsähallituksesta ja Suomen nisäkästieteellisestä seurasta. Mukana oli myös asiantuntijaharrastajia. ? 109 METSÄLAJIN TILANNE ON PARANTUNUT 140 METSÄLAJIN TILANNE ON HUONONTUNUT » AJASSA 12 Metsälehti Makasiini 7170_.indd 12 8.3.2019 15.54
% METSÄLAJISTON ELIN VOIMAISTUNEITA >> ISOTOUKOHÄRKÄ erittäin uhanalaisesta silmälläpidettäväksi >> AARNILAHURI vaarantuneesta silmälläpidettäväksi >> VERILAIKKAJÄKÄLÄ silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi >> KOIVUNKYNSIKÄÄPÄ silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi >> HOUSUMEHILÄINEN silmälläpidettävästä elinvoimaiseksi METSÄLAJISTON TAANTUNEITA >> TAMMIJÄÄRÄ äärimmäisen uhanalaisesta hävinneeksi >> HAAPATYTTÖPERHONEN vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi >> HÖMÖTIAINEN vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi >> PUISTOKULTAJÄKÄLÄ vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi >> VARPUSPÖLLÖ silmälläpidettävästä vaarantuneeksi 5 10 15 20 25 30 35 40 Tunturipaljakat Kalliot ja kivikot Rannat Perinneympäristöt Suot Metsät Vedet Tuntematon 500 1000 1500 2000 2500 3000 Uhanalaisia lajeja Uhanalaisia metsälajeja kpl 1986 1990 2000 2010 2019 Kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen Metsäelinympäristöihin liittyvät syyt 27 % 28 % 26 % 15 % 6 % 25 % Muut syyt 73 % Metsien uudistamisja hoitotoimet Vanhojen metsien ja kookkaiden puiden häviäminen Lahopuun väheneminen Metsien puulajisuhteiden muutokset Metsien käytöllä suuri merkitys Uhanalaisten määrä kasvussa Uhanalaisten osuus suurin tuntureilla Uhanalaisista lajeista lähes kolmannes on uhanalainen ensisijaisesti metsissä tapahtuneiden muutosten takia. Suomen lajiston uhanalaisuus arvioitiin nyt viidennen kerran. Eri vuosien arvioinnit eivät ole täysin vertailukelpoisia, sillä muun muassa arviointimenetelmät ja eliölajien tunnettuus ovat muuttuneet. Tunturipaljakoiden lajistosta vajaat 38 prosenttia on uhanalaisia. Metsälajistosta uhanalaisia on vajaat yhdeksän prosenttia. Metsälehti Makasiini 13 7170_.indd 13 8.3.2019 15.54
Ojitusvaikutuksia on tutkittu kauan. Miksi vieläkin tulee yllättävää tietoa? Vesistövaikutusten tutkimus on kohdistunut pääosin kunnostusojitukseen. Uudisojituksen vesistökuormitusta on tutkittu vain yhdellä valuma-alueella ja sen perusteella on päätelty, että kuormitusvaikutus menee ohi kahdessakymmenessä vuodessa. Uudet tutkimustulokset antavat viitteitä, että kuormitus jatkuu kauemmin. Tärveleekö metsä talous vesistöjä? Pidän kunnostusojituksen kiintoainekuormitusta suurimpana haittana. Sen suuruudeksi on arvioitu noin puolet luonnonhuuhtoumasta. Se on paljon, sillä kunnostusojitusta tehdään vuosittain vain kymmenillä tuhansilla hehtaareilla, mutta metsäpinta-ala on miljoonia hehtaareita. Nykyisten metsätaloustoimien typpija fosforikuormat on arvioitu vähäisiksi, mutta vanhojen ojitusalueiden kuormitus on todennäköisesti suurempaa. Tarkempia lukuja ei ole vielä käytettävissä. Milloin saadaan tarkempaa tietoa vanhojen ojitusten aiheuttamasta kuormi tuksesta? Vuoden alussa käynnistyi yksivuotinen MetsäVesi-hanke, jossa arvioidaan vanhojen ojitusalueiden vesistökuormituksen suuruus. Lisäksi lasketaan uudet valtakunnalliset arviot metsätalouden typpija fosforikuormituksesta. Saadaanko ojitus alueiden vesistö kuormitus kuriin? Vanhojen ojitusalueiden vesistökuormitusta voidaan pienentää ennallistamisella ja mahdollisesti peitteellisellä metsätaloudella. Kuormitusta vähentää merkittävästi, jos vältetään turhia ojituksia ja liian syvien ojien kaivua.? TEKSTI MIKKO HÄYRYNEN KUVA JOHANNA KOKKOLA KUORMITTAVATKO OJITUKSET AINA VAAN? Metsäojituksista aiheutuu luultua suurempia ravinnehuuhtoumia, mutta vieläkään ei tiedetä kuinka suuria, professori Leena Finér Luonnonvarakeskuksesta sanoo. LEENA FINÉR KUKA Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori ja Pohjoinen vihreä biotalous -tutkimusohjelman tutkimuspäällikkö. MITÄ Tutkii metsien vesija ravinnetaloutta. On mukana kehittämässä metsätalouden vesiensuojelua ja johtaa MetsäVesi-hanketta. MIKSI Hakkuumäärien kasvu edellyttää luotettavaa tietoa metsistä tulevasta vesistökuormituksesta ja keinoista, miten kuormitusta ja sen haittavaikutuksia voidaan vähentää. 1 2 3 4 » METSÄTYYPPI 14 Metsälehti Makasiini 7171_.indd 14 8.3.2019 15.55
HIRVIKANTA-ARVIO on viime vuosina aliarvioinut hirvien talvikannan määrän. Joka kevät annettava arvio kertoo lukemavälin, jossa hirvien määrä on 95 prosentin todennäköisyydellä edellisen syksyn metsästyskauden jäljiltä. Arvion tekee Luonnovarakeskus (Luke). Nykytiedon perusteella esimerkiksi keväällä 2017 hirviä on ollut noin 105 000, vaikka lukemaväliksi oli arvioitu 79 000–103 000 hirveä. Kanta-arvio ei siis osunut kaksi vuotta sitten kohdilleen. Tuorein hirvikanta-arvio päivittää taannehtivasti myös aiempien vuosien kanta-arvioita. Aiempia arvioita tarkennetaan muun muassa lentolaskentojen sekä syksyn hirvijahdin tuottaman uuden tiedon perusteella. Päivitetyn tiedon perusteella hirviä on ollut viime talvina yli 100 000. Se on selvästi enemmän kuin viime vuosien 65 000–89 000 hirven kantatavoite. Tällä hetkellä metsissä on Luken arvion mukaan noin 86 500 hirveä (arviohaarukka 74 500–99 000 hirveä). ? VALTTERI SKYTTÄ 86 500 hirveä – vai enemmän? Hirvikanta-arvio vaikuttaa kannan säätelyyn, sillä sen perusteella tehdään suositukset kaatolupamääristä. SO N JA TY RR A » AJASSA Lä hd e: Lu ke hi rv iti et ot au lu kk o 20 19 se kä ai em m at ka nt aar vi ot HIRVEN TALVIKANTA Tuorein kanta-arvio päivittää taannehtivasti aiempien vuosien arvioita. 2016 2017 2018 2019 aikaisempi kanta-arvio päivitetty arvio 88 000 102 000 90 000 105 000 88 000 97 000 86 500 Luken mukaan hirviä on ollut viime talvina yli 100 000. Metsälehti Makasiini 15 7171_.indd 15 8.3.2019 15.55
POHJOIS-POHJANMAATA? Hyvähän tuota on mersulla löysäillä, kun vain pakkaset jatkuisi.” SITOLKKA ”TULEE mieleen Pohjois-Suomen kelkkaurat. Alla 230 pollea ja kiire jonnekin.” ARTO ”SUOMEN metsäinventoinnissa on varmasti aika paljon puuta näidenkin teiden takana. Toivottavasti saadaan korjuuseen myös tulevaisuudessa.” SIKARI ”KYLLÄ suohonkin tie saadaan, kun osaava kaivurimies työn tekee. Kakku vain pitää tiivistää hyvin ja tehdä tientarvetta leveämpänä, että saadaan sivuttaistukeakin. Sitten vain hyvä harso väliin ja PALJON mursketta.” JEES H-VALTA ”TIENPENKKA saisi minusta olla jonkin verran korkeampi. Jos tuollaisen suon ylityksessä on tie vähintään puoli metriä suon pinnan yläpuolella, ei talvella tarvitse paljoakaan lingota/aurata. Auraamisessa on se huono puoli, että aurauspalteet keräävät tielle lumikinokset, mutta jos niitä ei ole, tuiskulumi menee yli pysähtymättä tielle.” JÄTKÄ Penkkatie odottaa kuljetuksia Tien saa tehtyä suollekin. PITÄISIKÖ avohakkuut kieltää? Onko hirvikanta nyt sopivan kokoinen? Täytyisikö valtion maksaa metsänomistajalle hakkuun myöhentämisestä, jotta metsien hiilivarasto kasvaa? Metsälehden vaalikoneesta saat selville, ketkä kansanedustajaehdokkaista ajattelevat metsäasioista samalla tavalla kuin sinä. Ehkä löydät sieltä ehdokkaasi. Vaalikone avautuu äänestäjille perjantaina 15. maaliskuuta osoitteessa www.metsalehti.fi. METSÄLEHDEN VAALIKONE AUKEAA HUOMENNA 34 Puun tuonti nousi viime vuonna 11,55 miljoonaan kuutiometriin, mikä on 34 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Lähde: Luonnonvarakeskus Enää puukuljetuksia vaille olevasta penkkaeli piennartiestä lähetti kuvan nimimerkki Tupe. IS M O PE KK A RI N EN / LE H TI KU VA UUTINEN LUKIJAN KUVA 16 Metsälehti Makasiini » AJASSA 7172_.indd 16 8.3.2019 15.56
6827_.indd 17 8.3.2019 15.57
TEHDÄÄNKÖ AUKKO VAI JOTAKIN MUUTA? Metsää voi hakata monella tapaa ja erilaisin tavoittein. Ensin pitää kuitenkin tuntea vaihtoehdot. TEKSTI VALTTERI SKYTTÄ KUVAT EMIL BOBYREV 18 Metsälehti Makasiini TEEMA » HAKKUUVAIHTOEHTOJA 6828_.indd 18 7.3.2019 16.01
ARMAALEPPIEN elämä on lahoamispisteessä. Ne katkeilevat metsässä, josta on muodostumassa suurten kuusten valtakunta. Hanki paksujen kuusenrunkojen ympärillä on helmikuisena päivänä neulasten peitossa: lumien putoaminen on karistanut kuusten harteilta hilseet pois. Ilmassa on muutenkin lupaus keväästä. Muutoin hiljaisesta metsästä kuuluu äänekäs rääkäisy. ”Närhi”, toteaa metsänomistaja Kauko Koskensalo. Koskensalo on tullut paikalle pohtimaan, mitä Ikaalisissa sijaitsevalle, lahoavien leppien ja tuuheiden kuusten muodostamalle metsäkuviolle sekä kuusivaltaisen metsätilan muille palstoille kannattaisi tehdä. Vuonna 2017 ostettu metsätila, Pirttisalo nimeltään, on Kauko Koskensalon ja tämän veljentyttären Petra Koskensalon yhteis omistuksessa. Metsäyhtymän molemmat jäsenet ovat kiinnostuneita monipuolisesti metsästä, eläimistä ja luonnosta. Koska Koskensaloille metsä ei ole pelkkä puuntuotantolaitos, sitä tullaan todennäköisesti käsittelemään erilaisin hakkuutavoin. ”Metsä on muutakin kuin puut. Tästäkin on kaatunut iso kuusenrunko, mutta metsässä edelleen seistään”, Kauko Koskensalo sanoo. Monta hakkuutapaa Kaistalehakkuu, pienaukkohakkuu, yläharvennus, siemenpuuhakkuu, suojuspuuhakkuu, poimintahakkuu, ylispuuhakkuu. Siinä on osa listaa, mistä valita. Kaikki edellä luetellut hakkuutavat ovat mahdollisia metsätilalla, josta löytyy sekä varttunutta kuusiettä mäntymetsää. Kaikki eivät tosin ole aina taloudellisesti järkeviä. Paljon riippuu siitä, millaiseen metsään hakkuu tehdään. Kun Koskensalojen kuusikossa on suurten puiden seassa hyväkuntoisia, pienempiä kuusirunkoja, metsään voi ”Metsä on muutakin kuin puut. ” harkita poimintahakkuuta. Tällöin kaadetaan isoja puita sekä viallisia runkoja. Pienemmille kuusille vapautuu näin kasvutilaa järeytyä ja samalla isojen kuusten kaadosta irtoaa mojova tukkipuutili. Vanhan puuston harventamisella tehdään myös tilaa uusille taimille. Riskinä ovat korjuuvauriot, taimettumisen epäonnistuminen sekä jäljelle jäävien puiden sopeutuminen muuttuneisiin olosuhteisiin. Liian kovalla kädellä isoja kuusirunkoja ei voi napsia joukosta pois. Hakkuutapana poimintahakkuu on osa metsän jatkuvaa kasvatusta, joka on ollut sallittua vuoden 2014 metsälakimuutoksen jälkeen. TEEMA » HAKKUUVAIHTOEHTOJA 20 Metsälehti Makasiini 6828_.indd 20 7.3.2019 16.01
Kauko Koskensalo arvostaa niin puuntuotantoa, riistaa kuin luontoa. Keskustelu hakkuuvaihtoehdoista tiivistyy nykyisin edellä mainitun jatkuvan kasvatuksen ja avohakkuiden vertailuksi. Niiden välillä tulee esille metsän kasvatusideologioiden suurin ero: pidetäänkö metsä jatkuvasti pystyssä ja uudistetaan sitä luontaisesti vai hakataanko vanha metsä kerralla sileäksi ja istutetaan aukolle taimia tai kylvetään siemeniä? Hiilensidontaa vai kannattavuutta? Hakkuupohdinnan kohteena oleva Pirttisalo ei ole Kauko Koskensalon ainoa metsäpalsta. Hän on ehtinyt teetättää uuden metsälain aikana metsiinsä sekä avohakkuuta että jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuuta. ”Olen ollut aika tyytyväinen hakkuujälkeen. Poimintahakkuu on vaihtoehto, joka sopii joihinkin mettiin varmasti. Joihinkin kohtiin joutuu tekemään aukkoja ja ne pitää uudistaa.” Vaikka jatkuva kasvatus on ollut sallittua vasta muutamia vuosia, menetelmästä on kiistelty metsäalalla vuosikymmeniä. Tutkijoiden keskustelu on liikkunut sellaisissa sfääreissä, että hakkuutapojen hyödyt ja riskit aukenevat ensi istumalta vain harvalle metsänomistajalle. Tällä hetkellä epäselvyyttä on erityi>> Metsälehti Makasiini 21 6828_.indd 21 7.3.2019 16.01
Miten hakkuutapa vaikuttaa? Hakattavana on pirkanmaalainen 70-vuotias hehtaarin kuusikko, jossa kuusta on 65, mäntyä 25 ja koivua 10 prosenttia. Lisäksi leimikolla on 10 haapaa, jotka jäävät säästöpuuryhmäksi. Puusto on suurin piirtein tasaikäistä, mutta etenkin kuusissa on selkeää kokovaihtelua runkojen välillä. Pensaskerroksessa paikoin 1-4 metristä alikasvostaimikkoa, lähinnä kuusta. Kyseessä on Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen asiantuntija Aapo Latvajärven luoma kuvitteellinen, yhdistyksen kokemuksiin perustuva hakkuuesimerkki. VAIHTOEHTO 2: POIMINTAHAKKUU, JATKUVA KASVATUS Puutavaralaji määrä m 3 kantohinta €/m3 myyntitulo € Havutukki 111 ** 59 6 549 Koivutukki 6** 39 234 Kuitupuu 39 ** 20 780 Lahokuusi 4** 10 40 Yhteensä 160** 7 603 Seuraava hakkuu: noin 20 vuotta * (kuusi 87+mänty 24) ** (kuusi 21+mänty 6+koivu 12) Hakkuuvaihtoehtojen kantohintaero johtuu muun muassa poimintahakkuun suuremmista korjuuja suunnittelukustannuksista. VAIHTOEHTO 1: AVOHAKKUU Puutavaralaji määrä m 3 kantohinta €/m3 myyntitulo € Havutukki 159 ** 65 10 335 Koivutukki 9** 45 405 Kuitupuu 87 ** 25 2 175 Lahokuusi 5** 15 75 Yhteensä 260** 12 990 Uudistamiskulut (mätästys, taimet, istutus) –1 400 Taimikon varhaisperkaus (5 vuoden päästä) –450 Taimikon harvennus (10–15 vuoden päästä) – 500 Seuraava hakkuu: 25–30 vuotta * (kuusi 113+mänty 46) ** (kuusi 51+mänty 19+koivu 17) Tuulituhoriskin vuoksi hakkualojen reunat jätetään poimintahakkuussa tiheämmiksi. Mäntyä jätetään, jos mahdollista. TEEMA » HAKKUUVAIHTOEHTOJA 22 Metsälehti Makasiini 6828_.indd 22 7.3.2019 16.01
sesti kahdesta asiasta. Metsien hiilinielukiista on nostanut esille kysymyksen, onko jatkuva kasvatus ilmaston kannalta parempi kuin avohakkuu. Jatkuva kasvatus näyttäisi sopivan erityisen hyvin turvemaille eli ojitusalueiden suometsiin, joissa se vähentää vesistöpäästöjä ja tuo todennäköisesti ilmastohyötyjä. Tutkijat eivät kuitenkaan tiedä varmuudella metsämaaperän hiilipäästöjä ja -nieluja, joten mittauksia ja laskelmia tarvitaan vielä lisää. Toinen kiistakapula on eri metsänkasvatustapojen taloudellinen kannattavuus. Avohakkuisiin nojaavaa metsän jaksollista tai tasaikäisrakenteista kasvatusta pidetään kannattavimpana tai ainakin puuntuotannon kannalta tehokkaimpana. Tuloksia on saatu myös sen puolesta, että jatkuva kasvatus voi olla onnistuessaan ainakin yhtä kannattavaa metsänomistajalle kuin avohakkuu. Kriitikot kuitenkin sanovat, että jatkuvasta kasvatuksesta ei ole vielä käytännön kokemusta riittävän pitkältä ajalta ja riittävän erilaisista olosuhteista, että asia olisi aukottomasti todistettu. Jatkuvan kasvatuksen paremmuutta on myös perusteltu sillä, että puuntuotanto keskittyy arvokkaaseen tukkipuustoon ja avohakkuuta seuraavien uudistuskulujen välttäminen pienentää kustannuksia. Samaa pohtii Kauko Koskensalo. ”Jos aukoksi vedetään, tulee uudistuskustannuksia. Sitten tulee vielä hoitoeli raivauskustannuksia. Joskus joudutaan poistamaan niitä vaivalla istutettuja taimia. Ja siihen työhön maksetaan vielä ”Usein tilanne menee niin, että puunostaja laittaa metsänomistajan istumaan pöydän ääreen ja sanoo, että näin tehdään.” 1,4 ha Avohakkuu aikomusten keskimääräinen pintaala yksityismetsissä vuonna 2018 LÄHDE: METSÄNKÄYTTÖILMOITUKSET 2,0 ha Poiminta hakkuu aikomusten keskimääräinen pintaala yksityismetsissä vuonna 2018 LÄHDE: METSÄNKÄYTTÖILMOITUKSET >> Metsälehti Makasiini 23 6828_.indd 23 7.3.2019 16.01
MUUT 2,1 % 2,1 % 3,4 % 24,8 % 69,7 % HARVENNUSHAKKUUT* 69,7 % •?Harvennus 46 % •?Ensiharvennus 20 % •?Ylispuiden poisto 3,7 % * Harvennushakkuiden tilastointi ei erittele sitä, että varovaisen harvennuksen tavoite voi olla kääntää metsää myöhemmin kohti jatkuvaa kasvatusta. Lähde: Metsäkeskus metsänkäyttöilmoitukset UUDISTUS/PÄÄTEHAKKUUT 24,8 % •?Avohakkuu 21 % •?Siemenpuuhakkuu 3 % •?Suojuspuuhakkuu 0,5 % •?Kaistale/verhopuuhakkuu 0,3 % JATKUVA KASVATUS 3,4 % •?Poimintahakkuu 2,4 % •?Pienaukkohakkuu 1 % Hakkuu osuudet vuonna 2018 TEEMA » HAKKUUVAIHTOEHTOJA 24 Metsälehti Makasiini 6828_.indd 24 7.3.2019 16.01
(valtion) kemeratukea. Kyllähän se mietityttää, että onko järkeä?” Asiantuntija ja konekuski vaikuttajat Kauko Koskensalo ei ole metsässään yksin. Toimittajan ja kuvaajan lisäksi mukana on Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Aapo Latvajärvi. Kun metsänomistaja pohtii hakkuuta, päätös syntyy usein metsäsuunnitelman ja metsäasiantuntijan suositusten perusteella. Metsäammattilaisilla on paljon vaikutusvaltaa siihen, millainen hakkuu metsään lopulta tehdään. ”Usein tilanne menee niin, että puunostaja laittaa metsänomistajan istumaan pöydän ääreen ja sanoo, että näin tehdään. Metsäasiantuntijoiden, kuten Aapon, pitää ainakin esitellä metsänomistajille, että kaikenlaisia vaihtoehtoja on”, Kauko Koskensalo sanoo. Aapo Latvajärvi kertoo pyrkivänsä löytämään keinon, jolla metsänomistajan tahto ja metsän käsittely saadaan sopimaan yhteen. ”Täällä Ikaalistenkin seudulla on monenlaisia metsäkuvioita ja kasvupaikkoja. Joihinkin sopii yksi juttu, ja joihinkin taas joku toinen”, Latvajärvi toteaa. Hän muistuttaa, että metsänomistajan ja metsäasiantuntijan lisäksi hakkujälkeen vaikuttaa olennaisesti puita kaatavan metsäkoneen kuljettaja. Hakkuutapoja pohdittaessa on huomioitava, mitä ne vaativat metsäkoneeli motokuskeilta. ”Esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen hakkuu vaatii motokuskilta aikaa, silmää ja motivaatiota. Asenne pitää olla kunnossa.” Oli hakkuutapa mikä tahansa, metsäasiantuntijoiden täytyy luoda metsänomistajalle realistinen kuva tuloksesta. ”Haaste on saada metsänomistaja ymmärtämään, millainen lopputulos hakkuuvalinnasta seuraa.” Mikään tyyli ei ole täydellinen Koskensalojen kuusikoissa ei ole läheskään kaikkialla valmiiksi taimia tai erirakenteisuutta jatkuvaa kasvatusta ajatellen, joten avohakkuu on selvä vaihtoehto. Jos tasaikäisestä metsästä haluaa siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, metsää on harvennettava useaan kertaan, jotta jäljelle jääneet puut tottuvat muuttuviin olosuhteisiin. Siihen kuluu aikaa. Jatkuvan kasvatuksen yleistyminen on ollut verrattain hidasta. Kasvatustapaan kuuluvien poimintaja pienaukkohakkuiden osuus on ollut muutamia prosentteja metsänkäyttöilmoitusten pinta-aloista. Avohakkuisiin nojaava metsän kasvatus on yhä valtamenetelmä. Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoitustilastoa on arvosteltu siitä, että se ei laske kaikkia jatkuvaan kasvatukseen tähtääviä harvennushakkuita jatkuvaksi, mutta muutakaan yhtä kattavaa tilastoa ei ole. Tilastoa tärkeämpää yksittäiselle metsänomistajalle on, mitkä ovat eri hakkuuvaihtoehtojen toteuttamismahdollisuudet käytännössä. Hakkuutyyleissä neuvovat metsäammattilaiset ovat usein myös puun ostajia, ja puun ostajien päätehtävä on ostaa puuta. On ymmärrettävää, että varmat ja tehokkaat hakkuutavat kiinnostavat, kun tavoitteena on ostokiintiön täyttäminen. Perinteisillä harvennushakkuilla ja avohakkuilla syntyy kiistatta teollisuuden haluamia puutavaralajeja ja -kuutioita. ”Jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuiden vanha kaiku (harsintahakkuut) on niin negatiivinen, että metsänomistaja on helppo pelotella siitä eroon, jos sanoo, että sillä tulee hirveätä jälkeä. Harva metsänomistaja uskaltaa sanoa vastaan vuosikymmeniä metsässä töitä tehneelle ammattilaiselle”, Aapo Latvajärvi pohtii. Myös se, millaista hakkuujälkeä on totuttu pitämään hyvänä, vaikuttaa hakkuutapojen muuttumiseen. Kun jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuissa otetaan ”Naapureita ja kyläläisiä eniten pelätään, että kun ne näkevät hakkuu jäljen.” >> Metsälehti Makasiini 25 6828_.indd 25 7.3.2019 16.01
HYÖDYT JA HAITAT JATKUVAN KASVATUKSEN HAKKUUT + Poimintaja pienaukkohakkuilla metsästä säännöllistä puukauppatuloa 10–20 vuoden välein. + Ei investointeja taimien istutukseen tai siementen kylvöihin. + Puuston varjostusta ja peitteisyyttä tarvitsevat lajit hyötyvät. + Korjuu painottuu tukkipuuhun, joka on kolme kertaa kuitupuuta arvokkaampaa. + Vähentää turvemailla kunnostusojitusten aiheuttamia vesistöpäästöjä ja maaperästä vapautuvaa hiiltä + Maiseman metsäisyys helpompi säilyttää. – Puunkorjuu kalliimpaa ja korjuussa syntyviä puustovaurioita vaikeampi välttää. – Muutos tasaikäisestä metsästä voi viedä runsaasti aikaa. – Jalostettujen siementen ja taimien hyödyntäminen vaikeaa tai mahdotonta. Jalostetut puut kasvavat nopeammin ja laadukkaammin. Jalostuksella nopeutetaan myös puiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. – Juurikääpätuhot leviävät ja pahenevat, koska puulajin vaihto on hankalaa. Aapo Latvajärvi ja Kauko Koskensalo ovat molemmat sitä mieltä, että jatkuvaa kasvatusta ei pidä väkisin työntää metsien käsittelyn valtamenetelmäksi. Se ei yksinään tuo metsätaloutta sen autuaammaksi toiminnaksi. TEEMA » HAKKUUVAIHTOEHTOJA 26 Metsälehti Makasiini 6828_.indd 26 7.3.2019 16.01
HYÖDYT JA HAITAT AVOHAKKUU + Metsänomistajalle kerralla suurempi puukauppatili. + Jalostettujen siementen ja taimien käyttöä istutuksissa ja kylvöissä parantaa metsän kasvua. + Paljon tutkimustietoa ja käytännön kokemusta. + Avohakkuun jälkeen metsään syntyy suurella varmuudella tasainen, nopeasti kasvava ja arvokas puusto, jos uudistamismenetelmä valitaan oikein ja metsää hoidetaan ajallaan. – Pitkä odotusaika investoinneista tuottoihin. Avohakkuun jälkeen tuloa tulee seuraavan kerran 25–30 vuoden kuluttua (Ylä-Lapissa 50 vuotta), ja silloinkin tili jää vaatimattomaksi. – Kunnostusojitusten sekä maanmuokkauksen aiheuttamat päästöt turvemailla. – Taimikon hirvivahingot sekä muut eläintuhot, kuten kirjanpainaja avohakkuun reunametsän kuusissa. – Raju maiseman muutos. isoja puita pois, pienemmät puut ja alikasvos ovat alla kasvaneen näköisiä – siis harvennettuihin tukkipuumetsiin tottuneille rujoja. ”Naapureita ja kyläläisiä eniten pelätään, että kun ne näkevät hakkuujäljen. Vaikka metsänomistaja voi itse olla sitä mieltä, että hakkuu meni suunnitellusti.” Metsien käsittelyssä pitää muistaa, että muutos vie vuosikymmeniä ja metsänomistajasukupolvet vaihtuvat tietyin väliajoin. ”Edellinen sukupolvi on hakannut kaavamaisesti avohakkuita ja tuloksena on tasaikäistä metsää. Sitten halutaankin pystymetsästä muuttaa tyyliä jatkuvan kasvatuksen suuntaan”, Latvajärvi kertoo. Mikä on tavoitteena? Koskensalojen metsässä kävellessä tulee mieleen vielä yksi hakkuuvaihtoehto, jota ei aivan kokonaisuudessaan kuvailla oppikirjoissa. Kun metsässä on isoja puita sekä hieman pienempiä, hyväkuntoisia lisävaltapuita, yläharvennuksella voidaan tehdä tilaa pienemmille puille ja kerätä hakkuutiliä isojen tukkipuiden poistolla. Yläharvennukseen kannustaa erityisesti se, että tukin hinta on kolminkertainen kuitupuuhun verrattuna ja maisema säilyy pidempään metsäisenä. Latvajärven mukaan maiseman säilytys on ollut Ikaalisten seudulla tähän mennessä suurin syy siihen, että metsänomistajat ovat päätyneet kokeilemaan yläharvennusta tai jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuuta. Vaikka yläharvennuksen katsotaan tähtäävän metsän uudistamiseen myöhemmin avohakkuulla, käytännössä vaihtoehdot jäävät auki. Jos harvennettuun metsään alkaakin syntyä taimia, metsänomistaja voi yrittää kääntää puustoa jatkuvaan kasvatukseen. Kauko Koskensalo jää pohtimaan Pirttisalon metsän suhteen tehtäviä ratkaisuja metsätielle traktorinsa viereen. Onneksi hänellä on kokemusta. ”Olen itse tehnyt paljon metsätöitä, joten näen, mitä kannattaa tehdä ja miten jokin hakkuu on onnistunut.” Koskensalojen metsäyhtymän nuorempi yhtiökumppani Petra Koskensalo kertoo puhelimessa, että hänelle metsän ja maan omistaminen merkitsee paljon muutakin kuin taloudellista sijoitusta. ”Yhteinen metsä juurruttaa luontoon, kotiseutuun ja sukulaisiin kiireisen työelämän keskellä. Parasta laatuaikaa on kävellä Kaukon kanssa metsässä ja jutella luonnosta, eläimistä ja elämästä”, Petra Koskensalo sanoo. Jutun lähteenä Hyvän metsänhoidon suositukset ja Tapion taskukirja. Jos on hakkuuvaihtoehtoja, aina on myös vaihtoehtoja hakkuulle. Lue lisää Metso-suojeluohjelmasta sivulta 36.? l Metsälehti Makasiini 27 6828_.indd 27 7.3.2019 16.01
KAIRAN KULKIJA Valokuvaaja Jorma Luhta on kulkenut Suomen luonnossa tuhansia tunteja ja kilometrejä. Kohta on uuden vaelluksen aika. TEKSTI VALTTERI SKYTTÄ KUVAT JANNE KÖRKKÖ 28 Metsälehti Makasiini VAIKUTTAJA 7173_.indd 28 7.3.2019 16.03
Tietyn eläinlajin kuvaaminen alkaa toden teolla vasta silloin, kun lajista saa ensimmäisen hyvän kuvan, Jorma Luhta sanoo. Kokeneella luontokuvaajalla ei ole enää lajeja, jotka pitäisi saada ehdottomasti kuvattua, mutta joistakin eläimistä, kuten metsäpeurasta, voisi ottaa uusia, tuoreempia kuvia. Metsälehti Makasiini 29 7173_.indd 29 7.3.2019 16.03
V ALOKU VA AJA Jorma Luhta astelee Perämerta peittävällä jääkannella. Meri on elementtinä hieman vieras miehelle, joka on yli viidenkymmenen vuoden ajan kuvannut pohjoisen luontoa ja eläimiä. ”Minusta tulee merenkulkija vasta, kun meri jäätyy”, Luhta sanoo. Palkitun luontokuvaajan toiminta-alue ulottuu ennemmin sisämaan saloille. Jäältä näkee kuitenkin hyvin, miten maankohoaminen ja meriveden pinnan vaihtelut muokkaavat rannikkometsää Oulun pohjoispuolella. Vesirajassa kasvaa lehtipuupöheikköä, mutta kun ranta nousee ja maa kuivaa riittävästi, puusto vaihtuu sankkaan kuusija mäntymetsään. Merenrantametsät ovat Haukiputaalla asuvan Luhdan lähimetsiä. Niissä voi tarkkailla esimerkiksi valkoselkätikan jälkiä, mutta Luhdan samoiluviettiä kotimetsät eivät riitä tyydyttämään. Eivät alkuunkaan. Alun toistakymmentä luontokirjaa elämänsä aikana julkaissut Luhta on vaeltanut Suomen metsissä, soilla ja tunturiylängöillä tuhansia kilometrejä. Tuloksena on ollut niin valokuvataiteen valtionpalkintoja kuin muuten palkittuja luontokirjoja. Metsälehdessä lukijat ovat saaneet seurata vuosien ajan Luhdan luontoaiheista juttusarjaa. Tässä lehdessä aiheena on muuttolintujen saapuminen (sivu 62). ”Olen pyrkinyt siihen, että jutut kertovat suurin piirtein sen vuodenajan taJORMA LUHTA >> 68-vuotias >> Luontokuvaaja ja kirjailija >> Metsälehti Makasiinissa juttusarja vuodesta 1999 alkaen. >> Kotoisin Seinäjoelta, asuu Oulun Haukiputaalla >> Valokuvataiteen valtionpalkinto kahdesti >> Kirjat Metsola ja Tähtiyöt valittu vuoden parhaiksi luontokirjoiksi >> Kaksi aikuista tytärtä >> Harrastaa kirjallisuutta ja ennen lonkan nivelrikkoa mäkihyppyä 50 vuotta. >> Tuorein kirja, Revontulet, viime syksyltä. 30 Metsälehti Makasiini VAIKUTTAJA 7173_.indd 30 7.3.2019 16.03
”Vaikea keksiä Suomen luonnosta mitään pelottavaa.” pahtumista, jolloin lehti ilmestyy”, Luhta kertoo. Sitä varten kuvia pitää olla varastossa edellisiltä vuosilta. Muuten esimerkiksi kuva kurkien keväisistä puuhista ei olisi vielä ehtinyt tähän lehteen. Erämaiden kutsu veressä Kymmenien vuosien ura valokuvaajana tuntuu huimalta etenkin siihen nähden, että Luhta oli lapsena käytännössä sokea. Harmaakaihin aiheuttama näkövamma saatiin kuitenkin leikkaushoidolla parannettua. Ja kun näkö kerran toimi, Seinäjoella lapsuutensa viettänyt Luhta sai kinuttua itsensä mukaan isänsä kalastusreissuille Lappiin. Isä tutustutti pojan myöhemmin myös kameran käyttöön, mutta eräretket pohjoisen luontoon jättivät alle 10-vuotiaaseen lapseen lähtemättömämmän vaikutuksen. ”Minulla on kai geenejä lähtemiseen. Alkeellinen elämä ja retkellä olo ovat kiinnostaneet lapsesta lähtien.” Kulkemisen kaipuu on käynyt etenkin asuttamattomien erämaiden suuntaan. Nuorena Luhta etsi Suomesta paikkaa, jossa pystyi kuvittelemaan, että tähän ei ole ihmisen jalka koskaan astunut. ”Mielestäni löysin sellaisen Sodankylästä Koitelaisen kairasta. Ensin siinä paikassa takertui pajupöheikköön. Sitten maa petti, ja aloin hiljalleen vajota alemmas ja alemmas. Päättelin, ettei ihmiskunta voi olla niin järjiltään, että joku olisi astunut tähän aikaisemmin.” Kirjan takana pitkä prosessi Kuvaaminen sopi hyvin osaksi kulkemista. Nuori Luhta suuntasi kameransa kohti eläimiä, etenkin lintuja. Luonnon kuvaamiseen hän sai ohjeita eräältä seinäjokiselta autonasentajalta. Myöhemmin autonasentajasta tuli Suomen ehkä tunnetuin luontokuvaaja Hannu Hautala. Jorma Luhta on elättänyt itsensä kuvaamalla 1970-luvun alusta lähtien ja hänestä on tullut Hautalan tavoin yksi luontokuvauksen ikoneista. Luhta itse mainitsee hengenheimolaisekseen ranskalaisen taidemaalarin Paul Cézannen. Cézanne saattoi kertoman mukaan mietiskellä pitkään ennen kuin piirsi tyhjälle kankaalle edes yhden siveltimen vedon. Luhta kertoo pohtivansa huolellisesti yksittäisten kuvien sävyjä ja kuvista välittyvää tunnetta. ”En voisi kuvitellakaan laittavani ottamaani kuvaa sosiaaliseen mediaan heti samana päivänä.” Luhdan luontokirjat ovat vuosien mietinnän tulos. Pitkään prosessiin vaikuttaa myös se, että luonnossa voi joutua odottamaan kauan suunnitellun kuvausasetelman toteutumista. Ja sitten kun kuvaajan etsimä lintu pyrähtää lopulta näkyviin, kameran kuvausnappia painavan sormen on reagoitava nopeasti. Metsä ei pelota Villieläinten kuvaaja liikkuu luonnossa aistihavaintojensa äärimmäisillä rajoilla. Lopulta voi käydä niin, että kamera kädessä eläintä odottava ihminen alkaa kuvitella näkevänsä sen, mitä toivoo. Kiviä ei kannata kuitenkaan kuvitella karhuiksi, muuten pelko hiipii esiin. Luhta on liikkunut luonnossa pitkiä aikoja yksin. Hän sanoo, ettei ole pelännyt metsää vuosikymmeniin. ”Vaikea keksiä Suomen luonnosta mitään pelottavaa. Tuulessa puolelta toiselle heiluvan kynttiläkuusen latvaan en tosin enää kiipeäisi kuvaamaan, kuten nuorempana.” Tärkeimmäksi retkeilyvälineekseen kairojen kulkija mainitsee makuupussin. ”Pidän nukkumisesta. Lämmin pukeutuminen on myös tärkeää, sillä olen taipuvainen palelemaan.” Aiemmin Luhta nukkui paljon taivasalla louekankaan eli eräänlaisen viistokatoksen suojassa. Nykyisin majapaikkana on entistä useammin teltta, jonne kuvaaja on siirtynyt muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutusten myötä. ”Oulun korkeudella on jo huhtikuusta Perämeren jäälle asteleva Luhta on tullut tunnetuksi etenkin laajojen soiden ja tunturiylänköjen kuvaajana. ”Minua viehättää luonto, jossa keskeistä ympäristöä on paljon.” >> Metsälehti Makasiini 31 7173_.indd 31 7.3.2019 16.03
Luhta toivoo, että metsiin säästettäisiin enemmän lahoavia jättöpuita. Ne ovat tärkeitä muun muassa linnuile. alkaen hyttysiä, jotka estävät nukkumisen taivasalla. Ennen sama alkoi juhannuksen alla. Ero on hurja.” Ikä auttaa ymmärtämään Jorma Luhdan luontokirjat keräävät palautteen perusteella yleisöä monipuolisesti, ja niin on tarkoituskin. Esimerkiksi mustavalkoteos Metson kuolema herätti aikanaan innostusta yhtä lailla Itä-Suomen metsästäjissä kuin luonnonsuojelijoissa. Vuodet ovat Luhdan mukaan karsineet hänen näkemyksistään jyrkkyyttä pois. Jos nuorena oma mielipide oli ehdottomasti oikea, vanhemmiten on oppinut, että asioissa on aina puolensa ja puolensa. ”Niillä ihmisillä, jotka ovat asioista eri mieltä kuin minä, on aina myös hyviä pointteja.” Luhta perustaa kirjoituksensa tieteelliseen maailmankuvaan. ”Uskon tutkijoita ja omia havaintoja. Tutkimusta tarvitaan kokonaisuuden hahmottamiseen, sillä sitä ei pysty aistein tai retkeilemällä tajuamaan.” Yksi asia, jota kokenut luonnossa liikkuja ei tällä hetkellä ymmärrä, on susikeskustelu. Luhta ei hyväksy lapsellista ja tyhmyydestä kumpuavaa susivihaa, mutta ei myöskään näkemystä, että susikantaan ei pidä metsästämällä puuttua. Ihminen vaikuttaa joka tapauksessa luonnon tasapainoon niin monelle muulla tapaa, että metsästyskielto ei vyyhtiä ratkaise. Hänen mukaansa sudella voisi toimia samanlainen metsästysjärjestelmä kuin karhulla. ”Suuri määrä luvallisia karhunkaatolupia on johtanut siihen, että salametsästäjille ei jää tilaa ja karhukanta kasvaa hillitysti. Kun luvallisesta susien metsästämisestä tulee perinne, metsästäjien keskinäinen kateus vähentää myös suden salametsästystä.” Erämaavaellusta lihasvoimin Luhdan vaellukset keskittyvät kevääseen ja alkukesään. Tuolloin retkien välissä on tuskin päivänkään taukoa. Vaikka Luhta tekee yhteisiä kuvausretkiä muun muassa Metsälehden avustajan Ari Komulaisen kanssa, yksin vaeltaminen ei ole koskaan ollut miehelle ongelma. ”Luonnossa on keväällä ja alkukesästä niin paljon seuraa, ettei ikinä ole yksin.” Luhdan erämaavaelluksiin on aina kuulunut liikkuminen omin lihasvoimin. Metsäluonnossa mieluisia ovat loputtomat metsäerämaat, joita Suomessa on vähän. Toisin kuin Pohjois-Ruotsissa, jossa sijaitsevat Euroopan suurimmat metsäja tunturierämaat. Sivistysvaltion ja yhteiskunnan vaurauden todellinen merkki on se, että Ruotsilla on ollut varaa jättää erämaat erämaiksi, Luhta sanoo. ”Suomi ei olisi yhtään köyhempi, vaikka Lapin metsäraja-alueilla olisi Ruotsin tunturimetsiin verrattavia erämaita, joista puuttuu autiotupaverkosto ja kännykkämastot.” Suomessa yhtenäistä metsää on silmänkantamattomiin Itäkairassa eli itäisessä Lapissa. Suomalaista metsätaloutta ja metsänomistajia Luhta arvostelee yhdestä asias32 Metsälehti Makasiini VAIKUTTAJA 7173_.indd 32 7.3.2019 16.03
ta. Vaikka elämä oli Suomessa pitkään niukkaa, ja tykytys takaraivossa vaatii edelleen syömään lautasen tyhjäksi, metsistä ei pitäisi putsata kaikkea puuta tuottavuuden nimissä. Hakkuissa tulisi jättää huomattavasti enemmän lahopuupökkelöitä ja niiksi kehittyviä säästöeli jättöpuita. Ne ovat tärkeitä muun muassa linnuille. ”Kun syrjäperän tosisuomalainen näkee metsäkanalinnun tiellä, ensimmäinen ajatus on, miten saan tuon omaan reppuuni. Tämä ajatus kohdistu myös metsän keloihin: ne täytyy heti saada polttopuiksi.” Lapin kairan loputtomuutta Viime aikojen kuvausmatkoistaan ja tulevista suunnitelmistaan Luhta puhuu kaarrellen. Yksi valokuvaajan kuvakertomusten päähenkilöistä on ollut metso, ja voi olla, että Metsälehdenkin lukijat pääsevät vielä näkemään kanalintujen kuninkaan elämää. Uusien kirjaideoiden pariin Luhta on palannut vasta aivan viime aikoina. Takana on rankka muutaman vuoden jakso omaishoitajana, joka päättyi elämänkumppanin menehtymiseen. ”Kirjasuunnitelmat voivat toteutua parin kolmen vuoden päästä aikaisintaan.” Luonnon kuvaamisen lisäksi Luhta on suunnannut kameransa myös pimeyteen ja tähtitaivaaseen. Mitä on vielä kuvaamatta? Yksi mahdollinen kuvausprojekti on paluu menneisyyteen ja muutoksen kuvaaminen. Luhta ei näe, että muutos vain tuhoaisi luontoa, vaan kehitys kulkee kaikkiin suuntiin. ”On totuttu, että tällaisissa aiheissa luonnonystävä pelkästään voivottelee. Jotkin asiat luonnon näkökulmasta paranevat, jotkin huononevat. Osa luonnosta säilyy muuttumattomana.” Luhdan elinaikana positiivinen asia Suomessa on ollut nisäkäslajiston monipuolistuminen. Maailman mittakaavassa katoavien eläinlajien lista on kuitenkin valitettavasti menestyjiä pidempi. Vanheneminen tuo kiireen, 68-vuotias eläkeläismies sanoo. Kulkemiseen kuluu enemmän aikaa. ”Huomaan, että joka vuosi yritän pakata repun entistä keveämmäksi retkelle lähtiessäni. Asiat, jotka on pakko tehdä, pitää tehdä lähivuosina.” Jos Luhta johonkin metsään aikoo Suomessa palata, se on todennäköisesti Lapin selkonen, joka tunnetaan Nimettömänä kairana. Luonnontilainen metsäalue kuuluu Hammastunturin erämaa-alueseen Sodankylästä pohjoiseen. ”Se on hyvin hiljainen alue. Siinä erämaassa on sellaista minun ikäiselleni ja kuntoiselleni riittävää loputtomuutta.” Loputtomuutta riittää myös Luhdan kotitalon tuntumasta avautuvalla merellä. Ehkä kamera suuntautuu vielä joskus myös sinne.? l ”Suomi ei olisi yhtään köyhempi, vaikka Lapin metsä raja-alueilla olisi Ruotsin tunturi metsiin verrattavia erämaita.” Luhdan luontokirjoissa sekä kuvat että teksti ovat saman miehen käsialaa. Metsälehti Makasiini 33 7173_.indd 33 7.3.2019 16.03
Puukauppa ja puunkorjuu Tuhot Energiapuu Metsän uudistaminen Metsien muut käyttömuodot Lakisääteiset vaatimukset Metsän kasvatus Vesiensuojelu Metsätalouden suunnittelu Metsänparannus Talousmetsien luonnonhoito Muita aiheita TAPIO Metsänhoitokortisto on tietolähteesi hyvään metsänhoitoon. Yli 100 tietokorttia ja opastusvideot auttavat eri aiheiden opiskelussa ja ajantasaisten faktojen tarkistamisessa. Kun tiedät, miten asiat tehdään oikein ja laadukkaasti, teet viisaita päätöksiä metsien käsittelystä. Metsä kiittää ja kasvaa hyvin. METSÄNHOITOKORTISTO Hyvin hoidettujen metsien ystäville ”Helppokäyttöinen ja kattava.” ”Perusteellinen ja hyvin ylläpidetty.” Tutustu ja tilaa: www.tapio.fi/metsanhoitokortisto 6830_.indd 34 7.3.2019 16.04
OMA METSÄ Tästä osiosta löydät kootusti asiaa metsänhoidosta. ›› PERINTÖMETSÄ Onko testamenttia? SIVU 48 ERIKOISPUUT Nopea kasvuinen siperian lehti kuusi 40 ›› METSÄNHOITO S.36: 15 kysymystä Metso-ohjelmasta ›› TUTKIMUS S. 42: Juurissa on eroja ›› ALLAKKA S. 43: Tässä on tollompi jo ulalla ›› KYSY POIS S. 44: Tuottaako sekametsä enemmän puuta? ›› PIKATESTI S. 47: Kätevät liukuesteet Ranskasta s. KA A RI N A H U TT U N EN Metsälehti Makasiini 35 6831_.indd 35 7.3.2019 16.05
15 kysymystä METSO-OHJELMASTA Metsässäsi voi olla monimuotoisuuden kannalta arvokas luontokohde. Metso-ohjelma rahoittaa sellaisten vapaaehtoista suojelua. TEKSTI TIIA PUUKILA KUVAT KIMMO SYRJÄNEN Karjalohjalla sijaitseva luonnontilainen puro, jonka ympärillä on laajalti lehtoa, on metsälakikohde, jota on laajennettu ympäristötukikohteeksi. OMA METSÄ » METSÄNHOITO 36 Metsälehti Makasiini 6832_.indd 36 7.3.2019 16.07
Mikä on Metso-ohjelma? Metso on Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta turvaava toimintaohjelma, jota ympäristöministeriö toteuttaa yhdessä maaja metsätalousministeriön kanssa. Metso-ohjelma alkoi vuonna 2008 ja sitä jatketaan ainakin vuoteen 2025. Maanomistajat suojelevat metsiään Metsossa vapaaehtoisesti ja saavat siitä korvauksen. Mikä Metso-ohjelman tavoite on? Tavoitteena on osaltaan pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajiston taantuminen sekä lisätä metsäisten suojelualueiden määrää. Tällä hetkellä Metsossa on mukana valtakunnallisesti yhteensä 109 000 hehtaaria metsää. Minkälaisia vaihtoehtoja metsien suojelulle on? Alue voidaan liittää Metsoon joko määräajaksi tai pysyvästi. Suomen metsäkeskus solmii maanomistajien kanssa 10 vuoden määräaikaisia Metso-sopimuksia. Metsäkeskuksen kanssa tehtyjä sopimuksia kutsutaan ympäristötukisopimuksiksi. Ely-keskusten kautta alueen voi suojella pysyvästi tai 20 vuoden määräajaksi. Pysyvässä suojelussa vaihtoehtoina ovat yksityisen luonnonsuojelualueen perustaminen, jolloin maanomistus säilyy metsänomistajalla, tai alueen myynti valtiolle. Moni metsänomistaja perustaa 10 vuoden määräajan päätyttyä alueesta yksityisen suojelualueen. Rajoittuuko Metso-ohjelma Etelä-Suomeen? Metsäkeskus solmii määräaikaisia ympäristötukisopimuksia kautta Suomen, myös Lapissa. Niihin otetaan mukaan metsälaissa määriteltyjä puustoisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä sekä metsälakikohteita laajempia Metso-kohteita. Pysyvään suojeluun kohteita haetaan etenkin eteläisimmästä Suomesta. Minkälaiset kohteet sopivat Metso-ohjelmaan? Yleensä kohde poikkeaa selvästi hoidetusta talousmetsästä. Siellä ei ole hakkuujälkiä tai ne ovat vanhoja. Yhden päälatvuskerroksen sijaan puustoa on monessa kerroksessa, pensaikko kasvaa ja lahopuuta on yleensä paljon. Metsästä näkee, että se on ollut pitkään häiriöttömässä tilassa, hoitamattomana. Puusto on pääsääntöisesti yli 100-vuotiasta. Vanhat järeät lehtipuut, kuten haavat, kertovat monesti kohteen sopivuudesta suojeluun. Arvokkaita kohteita ovat esimerkiksi laaja-alaiset ikääntyneet kangasmetsät, lehdot, puustoiset ja rehevät suot, tulvametsät ja paahdeympäristöt. Paahdeympäristöjä on harjualueilla, joissa on jyrkkä rinne, lajittunut maalaji, runsaasti valoa ja korkea lämpötila. Tyypillisiä Metso-kohteita ovat myös pienvesien, kuten purojen ja lähteiden, ympäristöt. Metsäkeskus, ely-keskukset ja metsäalan toimijat auttavat selvittämään mahdollisia Metso-kohteita. Tietoa suojeluun soveltuvista elinympäristöistä ja ominaispiirteistä löytyy esimerkiksi Metsonpolku.fi-sivustolta. Myös Metsään.fipalvelusta löytyy luontokohdetietoja. Kuinka suuri Metsokohteen tulee olla? Ympäristötukikohteden koolla ei ole alarajaa. Yli viiden hehtaarin suuruiset alat pyritään ohjaamaan pysyvään suojeluun. Pysyvään suojeluun sopivan kangasmetsän olisi hyvä olla vähintään 4–5 hehtaaria, mutta jo olemassa olevan suojelualueen tuntumassa kohde voi olla pienempi. Pysyvään suojeluun on otettu mukaan myös 1–2 hehtaarin suuruisia vesistöjen läheisiä metsiä, lehtoja, korpia ja luhtia eli kosteita tulvavaikutteisia soita sekä kalkkikallioita metsineen. Mikä ratkaisee, valitaanko kohde Metsoon? Mikäli kohde halutaan suojella 10 vuoden määräajaksi, otetaan yhteyttä Metsäkeskukseen. Jos mielessä on pysyvä suojelu, paikallinen ely-keskus on oikea osoite. Metso-asiantuntijat selvittävät, täyttyvätkö suojeluehdot. Metso-kohteiden kriteerit on määritelty valintaperusteoppaassa. Rakennepiirteitä, joihin valinnassa kiinnitetään huo1 2 3 4 5 6 7 Metsälehti Makasiini 37 6832_.indd 37 7.3.2019 16.07
miota, ovat muun muassa puuston luonnontilaisuus, korkea ikä, kerroksellisuus ja lahopuun määrä. Minkälaista korvausta suojelusta maksetaan? Mikäli alue sopii Metso-ohjelmaan, metsänomistajalle tehdään korvauslaskelma. Määräaikaisessa sopimuksessa korvataan vain osa metsän hakkuuarvosta. Korvaus 10 vuoden määräaikaisesta suojelusta on yleensä korkeintaan kolmasosa puuston hakkuuarvosta. Korvaukseen vaikuttavat alueen keskikantohinta, suojelukohteen puuston määrä, pinta-ala ja muut kiinteistön hakkuumahdollisuudet. Määräaikaisesta suojelusta saatava tuki on verollista. Mikäli kohde suojellaan pysyvästi, korvaus lasketaan puutavaralajeittaisista keskikantohinnoista kokonaisarvon korjaus huomioiden. Jos kohteen myy valtiolle, hakkuuarvon lisäksi maasta maksetaan pieni korvaus. Pysyvän suojelun ja 20 vuoden määräaikaisen suojelun korvaus on verotonta tuloa. Metsänomistaja tekee lopullisen päätöksen suojelusta vasta korvaustarjouksen saatuaan. Paljonko Metso-suojeluun on määrärahoja? Ympäristötukisopimuksiin on tänä vuonna käytettävissä noin kuusi miljoonaa ja pysyvään suojeluun noin 25 miljoonaa euroa. Määrärahojen vaihtelu on vaikuttanut Metso-ohjelman etenemiseen ja suojelukriteerejä on tiukennettu. Esimerkiksi vähäpuustoiset metsälakikohteet eivät enää saa tukea. Tehtävää riittää, sillä vuoden 2025 suojelutavoitteesta on ympäristötukisopimusten osalta saavutettu kymmenessä vuodessa vasta 55 prosenttia. Pysyvästi suojeltujen alueiden määrä on tämänhetkisten tavoitteiden mukainen ja vuoden 2025 tavoitteesta on saavutettu 72 prosenttia. Hoidetaanko Metsokohteita? Osa kohteista kaipaa luonnonhoitoa lajiston ja omimaispiirteiden säilyttämiseksi. Esimerkiksi paahde-elinympäristöt ovat monesti pienialaisia ja metsittyvät helposti. Niitä voidaan palauttaa hakkaamalla varjostavaa puustoa sekä poistamalla hiekkaisen maan pinnalle lehdistä, neulasista ja varvikos8 9 10 Metso-ohjelman alkuaikoina ympäristötukikohteet merkittiin lapuin tai metallipannoin. Nykyään Metso-suojelualueita ei pääsääntöisesti merkitä maastoon, koska työhön ei ole resursseja. Metso-ohjelma suojelee lakkakäävän ja useiden muidenkin kääpien elinympäristöjä. Lakkakääpä viihtyy tervalepän kannoilla ja lahoissa rungoissa kosteissa metsissä ja lehdoissa. OMA METSÄ » METSÄNHOITO 38 Metsälehti Makasiini 6832_.indd 38 7.3.2019 16.07
ta muodostunutta kunttakerrosta. Kohteita voidaan myös polttaa, mikä herättää maassa olevan siemenpankin. Lehtipuuvaltaisissa lehdoissa suurin ongelma on kuusettuminen ja maan happamoituminen. Näistä poistetaan kuusia ja annetaan kasvutilaa ja valoa jaloille lehtipuille sekä pensaille. Lähteistä kaivetut ojat voidaan tilkitä ja oikaistujen purojen uomat palauttaa. Ojitettujen turvemaiden, kuten korpien ja rämeiden, ojia voidaan tukkia luonnontilan palauttamiseksi. Kuka kunnostustyöt toteuttaa ja maksaa? Metsäkeskus voi suunnitella ympäristötukikohteille luonnonhoitohankkeen töiden toteuttamiseksi. Pysyvän suojelun alueilla kohteista vastaa Metsähallituksen luontopalvelut. Metsänomistajalle ei koidu kustannuksia eikä vastuita Metso-kohteiden luonnonhoidosta. Sopimuksen mukaan myös metsänomistaja voi halutessaan hoitaa kohdetta. Onko arvokas metsäkohde pakko suojella? Metso-ohjelma perustuu täysin vapaaehtoisuuteen ja maanomistajan päätökseen. Metsälaki turvaa laissa määritellyt elinympäristöt ja metsänomistajan velvollisuus on huomioida näiden kohteiden ja niiden ominaispiirteiden säilyminen hakkuissa. 13 Minkälaiset lajit hyötyvät Metsosta? Metso-ohjelma parantaa etenkin vanhoista ja kuolleista puista riippuvaisten lajien selviytymistä. Monet näistä ovat uhanalaisia. Tällaisia lajeja löytyy runsaasti käävistä, kovakuoriaisista, hyönteisistä, jäkälistä ja sammalista. Metso-ohjelman kohteista hyötyvät lisäksi monet tavallisemmat, mutta taantuvat metsälajit, kuten tiaiset ja tikat. 14 Miten Metso-alue rajoittaa toimintaa maastossa? Metso-alue rajataan metsätalouden ulkopuolelle, mutta normaali virkistyskäyttö, kuten marjojen ja sienten poiminta, on sallittua. Aluetta ei tarvitse merkitä maastoon. 15 Voiko Metsosopimuksen purkaa? Määräaikaisen ympäristötukisopimuksen voi purkaa, mutta korvaus loppuajalta pitää palauttaa.? l Juttua varten on haastateltu luonnonhoidon johtavaa asiantuntijaa Riitta Raatikaista Suomen metsäkeskuksesta, Metso-ohjelman ryhmäpäällikköä Kimmo Syrjästä Suomen ympäristökeskuksesta sekä ympäristöneuvos Päivi Gummerus-Rautiaista ympäristöministeriöstä. 11 12 13 14 15 Edut voimassa 31.5.2019 saakka. Etujen määrä on rajattu. TARJOU KSE PYYTÄ NEELLE TUKKISAKSET 500 € www.kesla.com MYYNTI JA HUOLTO: AGCOSUOMI.FI Toimi nyt ja kysy tarjous! Kotimaiset KESLA-traktorin metsävarusteet ovat loistava työkalu niin metsätöihin kuin muihinkin tilan töihin. Kun pyydät nyt tarjouksen KESLA-metsäperävaunusta ja/tai -kuormaimesta, saat lahjaksi tukkisakset sekä 500 € etusetelin, jonka voit hyödyntää tilauksen yhteydessä valikoituihin lisävarusteisiin. Lisätiedot myyjältäsi! VARUS TE SETELI! Metsälehti Makasiini 39 6832_.indd 39 7.3.2019 16.07
RAVINTEIKKAILLA mailla siperianlehtikuusi on nopeakasvuinen metsiemme jättiläinen. Etenkin kosteutta pidättävillä rinnemailla, joissa on vedenvirtauksia, se venähtää nopeasti. Lehtomaisilla kankailla lehtikuusi on tutkimuksissa saavuttanut 70-vuotiaana 36 metrin valtapituuden ja tilavuus on ollut viidenneksen kuusta suurempi. Se kasvaa myös tuoreilla kankailla, mutta ei tuota puuainesta kuusta enempää. Siperianlehtikuusi on Venäjän Arkangelista Raivolaan Karjalankannakselle ja sieltä Suomeen tuotu paluumuuttaja. Ennen jääkautta se kasvoi maassamme luontaisena. Nykyisessä ilmastossa lehtikuusi menestyy varmimmin eteläisessä Suomessa, mutta sopivilla paikoilla se kasvaa Rovaniemen korkeudelle asti. Siperianlehtikuusi ankkuroi juurensa syvälle, karistaa neulasensa talveksi eikä sen runko hevillä katkea. Tästä syystä se kestää kuusta paremmin kuivuutta ja myrskyjä. ”Jos omassa metsässä on toistuvasti tykkylumitai tuulituhoja, paikka on rehevä ja puut päätehakkuuiässä, voisi yhtenä vaihtoehtona miettiä lehtikuusta. Voi olla, että metsikkö säästyisi jatkossa paremmin tuhoilta”, vinkkaa lehtikuusista väitellyt ja niitä kasvattava metsätalousyrittäjä Antti Lukkarinen. Lukkarisen mailla siperianlehtikuusta kasvaa pieninä koeviljelminä yhteensä nelisen hehtaaria. Sekametsänä koivun kanssa Lehtikuusi sopii kuusen ja koivun kanssa samoille kasvupaikoille. Taimikko perustetaan harvana. Tainten määräksi hehtaarilla riittää 1 300, enintään 1 600 tainta. Lukkarinen vinkkaa, että kasvatuksesta kiinnostuneen metsänomistajan kannattaa vierailla ennen istutusta vanhassa lehtikuusikossa. Näin saa parhaiten käsityksen, kuinka suureksi puu venähtää ja paljonko tilaa se vaatii. Lehtikuusi hyödyntää tilan hyvin, mutta liian tiukassa kasvu hiipuu. ”Minä istuttaisin lehtikuusen sekametsänä koivun kanssa, koska lehtikuusen harvennuspuulle on huonosti kysyntää. Koivu menee aina kaupaksi”, Lukkarinen sanoo. Kasvatus sekametsänä vaatii kuitenkin viitseTuottoisa jättiläinen Arkangelista Siperianlehtikuusi tuottaa enemmän puuta ja selättää myrskyt paremmin kuin kuusi, mutta sen markkinat ovat epävarmat. TEKSTI JA KUVITUS TIIA PUUKILA 40 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » ERIKOISPUUT 6833_.indd 40 7.3.2019 16.08
PITKÄIKÄINEN HIILENSITOJA Mikäli metsien hiilinielua halutaan kasvattaa, pitäisi kiertoaikaa pidentää. Lehtikuusella tämä onnistuu. Sen kasvuaikaa voidaan huoletta venyttää ja se sitoo hiiltä esimerkiksi kuusta nopeammin. Lehtikuusella kasvu säilyy hyvänä iän karttuessa. Suomen vanhimpiin lukeutuva lehtikuusikko Kiteellä on 175-vuotias. ”Jos hiilensidonnasta alettaisiin maksaa metsänomistajille, vaikuttaisi se välillisesti myös lehtikuusen taloudellisiin mahdollisuuksiin”, Antti Lukkarinen arvioi. Ilmastonmuutoksen hillinnässä lehtikuusella voisi hiilivaraston lisäksi olla toinenkin rooli. Lehtipuiden tavoin se karistaa neulasensa talveksi. Jos maassa on lunta, heijastuu suurimpi osa auringon säteilystä takaisin avaruuteen eikä sitoudu tummaan latvukseen, kuten kuusella. liäisyyttä. Mätästettyyn maahan istutetaan ensin lehtikuusen taimet ja vasta vuoden päästä koivut. Näin lehtikuusi saa etumatkaa eikä jää kasvunopeudeltaan tasaväkisen koivun jalkoihin. Lehtikuuset maistuvat hirville, joten pahimmille hirvikeskittymille niitä ei kannata istuttaa. Kiitollinen pystykarsittava Lehtikuusitaimikko kaipaa huolellista hoitoa alkuvaiheessa. Vaikka se kasvaa rivakasti, heinä tai vesakko voivat nitistää sen. Saavutettuaan rinnankorkeuden sitä ei pidättele mikään. Lehtikuusikon ensiharvennus on ajankohtainen jo kymmenen, kahdenkymmenen vuoden iässä, kun puusto on 12–15-metristä. Nyrkkisääntö harvennuksissa on, että korkeintaan kolmannes runkoluvusta hakataan kerralla. Liian voimakas hakkuu aiheuttaa kasvutappioita. Harvennuksia tehdään kaikkiaan kolmesta viiteen kertaan. Kiertoaika on metsänomistajan tavoitteesta riippuen 60 ja 150 vuoden välillä. Etelä-Suomessa lehtikuusi järeytyy päätehakkuukokoon 60–80-vuotiaana. Pystykarsinta on lehtikuusen mieleen. Se parantaa laatua, ja leikkuukohtaan muodostuu nopeasti virheetöntä puuainesta. Helppo aika aloittaa pystykarsinta on ensiharvennuksen jälkeen. Silloin huonoimmat rungot on jo kaadettu ja ajourat ERIKOISPUITA ESITTELEVÄ JUTTUSARJA KESTÄÄ KOKO VUODEN. Makasiini 1: Tervaleppä / Makasiini 2: Siperianlehtikuusi / Makasiini 3: Kontortamänty / Makasiini 4: Visakoivu / Makasiini 5: Tammi / Makasiini 6: Vaahtera / Makasiini 7: Douglaskuusi / Makasiini 8: Serbiankuusi tiedossa. Paras aika karsinnalle on kasvukauden aikaan. ”Liian innokas ei pidä olla ja huitaista montaa metriä runkoa kerralla paljaaksi. Lehtikuusi kasvattaa uudet oksat tilalle eli vesioksia syntyy, jos karsii liian rajusti”, Lukkarinen muistuttaa. Vihreästä latvuksesta 60 prosenttia olisi hyvä olla jäljellä vielä karsinnan jälkeen. Tukit piensahurille Tukin mittoihin venähtäneet lehtikuuset kannattaa myydä piensahureille. Hinta vertautuu kuusitukkiin, mutta parhaimmillaan voi saada erikoispuun hinnan, päälle 80 euroa kuutiolta. Laatu ratkaisee. Jos läheltä löytyy sahuri, voi lehtikuuset sahauttaa ja myydä itse sahatavarana eteenpäin. Tällöin tukkeja kannattaa seisottaa laanissa ainakin vuosi. ”Tuoreissa lehtikuusitukeissa on jännitteitä, mikä hankaloittaa sahausta. Terä puristuu ja pysähtyy”, Lukkarinen kertoo. Lehtikuusi on omiaan ulkoverhouksessa, parketeissa ja kohteissa, joissa vaaditaan lahonkestoa, mutta ei voida käyttää kyllästettyä puuta. Se taipuu jopa saunan seinäpaneeleiksi ja lauteiksi. l OSA 2 SIPERIANLEHTIKUUSI Metsälehti Makasiini 41 6833_.indd 41 7.3.2019 16.08
EROT KUUSTEN kasvunopeuksissa voivat selittyä juuriston rakenteella. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen mukaan nopeakasvuisten kuusentaimien juuret haarautuvat enemmän kuin hidaskasvuisten. Nopeakasvuisilla kuusentaimilla juurten sivuhaaroja esiintyy lisäksi useammin kauempana taimen tyveltä. ”Tällä voi olla suuri merkitys. Mitä enemmän juuret haarautuvat, sitä todennäköisempää on, että taimet löytävät maaperästä vettä, ravinteita ja symbionttisia juuristosieniä”, sanoo Luken erikoistutkija Leena Hamberg. Tutkimuksessa verrattiin kaikkiaan 54:n taimitarhalla kasvaneen puolitoistavuotiaan kuusentaimen juuristoja. Mukana oli alkuperältään sekä nopeaettä hidaskasvuisia taimia. Kaikki taimet olivat vielä yhtä pitkiä ja niiden juuristot painoivat saman verran, mutta nopeakasvuista alkuperää olevien taimien juuristoissa oli jo selvästi enemmän haaroja. Juurten ominaisuudet periytyvät Juurissa on eroja Nopeakasvuisten kuusten juuret haarautuvat enemmän kuin hidaskasvuisten. Eri alkuperää olevat kuusentaimet erotetaan taimitarhalla värimerkein. LU KE Mallinnettu kuva nopeakasvuisen kuusentaimen juuristosta. LU KE kuusella sukupolvelta toiselle. Siihen, tulisiko metsänjalostuksessa kiinnittää enemmän huomiota juuristoon, Hamberg ei ota kantaa. Ensin pitää selvittää, ovatko muut nopeakasvuisten kuusten ominaisuudet haluttuja. Aiempien tutkimusten mukaan jalostuksessa käytettävien nopeaja hidaskasvuisten puiden jälkeläiset eivät eroa toisistaan ainakaan puuaineen tiheyden osalta. Se on Hambergin mukaan myös varmaa, että runsaasti haarova juuristo luo hyvät lähtökohdat taimen kasvulle. Mitä paremmat juuriyhteydet taimi saa, sitä paremmin se pärjää kilpailussa maaperän ravinteista ja vedestä.? LIINA KJELLBERG IKIROUDAN SULAMINEN NÄKYY PÄÄSTÖINÄ ARKTISEN alueen ikiroudasta sulavat turvesuot saattavat lisätä ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, selviää Itä-Suomen yliopiston ja Montrealin yliopiston tutkimuksesta. Tutkijat selvittivät ikiroudan sulamista ja sen vaikutuksia soiden hiilitaseeseen käyttämällä Suomen Lapista otettuja kokonaisia turveprofiileja, jotka ulottuivat suon pintakasvillisuudesta ikiroudan yläosaan asti. Kasvihuonekaasuvirtoja mitattiin useiden kuukausien ajan turveprofiilin sulaessa. METSÄ TIETEELLINEN SEURA TÄYTTÄÄ VUOSIA SUOMEN Metsätieteellinen Seura täyttää tänä vuonna 110 vuotta. Seura perustettiin vuonna 1909 edistämään maamme metsäntutkimusta. Seuralla on viisi tieteenalakerhoa: Metsäbiologian kerho, Metsänhoitoklubi, Metsäekonomistiklubi, Taksaattoriklubi ja Teknologiklubi. OMA METSÄ » TUTKITTUA 42 Metsälehti Makasiini 7167_.indd 42 7.3.2019 16.22
VAALIKEVÄÄN MUISTILISTA » Luulo ei ole tietoa. » Mihin puhuja pyrkii? » Onko käytännön kokemuksia? Metsälehti Makasiini 43 OMA METSÄ » METSÄLÄISEN ALLAKKA TAAS karahti tuskanhiki otsalle. Olin kaatamassa ranteenvahvuista karahkaa polttopuuksi, kun pelkotila pukkasi. Mahtaako nyt tämänkin puun hiilensidontaintensiteetti kadota, ja aiheutan ilmaston lämpenemisen rikollisella toiminnallani. Vielä kun puu oli menossa äitimuorin hellapuuksi, siinäkin hommassa taivaalle tuprahtaa tonneittain pienhiukkasia. Samalla syyllistyn metsien loppumiseen. Sitähän ämmät ovat jo ammoisista ajoista pelänneet. Pitänee siis tilata Saharasta kuorma kamelinkakkaa, sillähän kahvipannu porisee. 80-luvulla muuan geologi huomasi ilmakuvistaan, että kunnon metsät ovat Suomesta loppuneet. Itärajan takana niitä sentään riitti suuria selkosia. Kohu asiasta nousi mittavaksi. Kunnottomia metsiä on siitä lähtien hakattu. Ikimetsiä ei ainakaan ole. Minäkään en ole milloinkaan nähnyt 200-vuotiasta kuusikkoa. Ovat kuolleet jo aiemmin. Eipä hätää. Koskemattomia aarnimetsiä kyllä saadaan runsaasti, kunhan odotellaan sata vuotta. Sehän ei ole aika eikä mikään maapallon 4,5 miljardin vuoden ikään verrattuna. LAHOPUU on vähissä. Parannusta lienee luvassa: Myrskytuhoja tulee yhtenään, Aapeli pauhasi juuri vuoden alussa. 8-vuotiaita Tapani-myrskyn tuulikaatoja on yhä korjaamatta, ja jäävätkin metsään. Tiedänpä paljon vanhempiakin maapuita. Nuoruudessa niitä ei kyllä paljoa metsissä näkynyt. Pikkutilojen tuvanuunit ja ulkosaunat sekä karjakeittiöiden padat nielivät kaiken myyntikelvottoman puun. Myyntiin sopivia pöllejä ei poltettu, niistä saatiin kaivattua rahaa. LIITO-ORAVAT olivat kuolemaisillaan sukupuuttoon. Kunnes ne laskettiin. Rantamökkien tonttipuut ja vintit ilmeisesti jäivät vielä laskematta. Määräarvioista on kiva aina vängätä, naaTässä on tollompi jo aika ulalla JARMO SIROLA Kirjoittaja on metsätalousyrittäjä. raita arvellaan olevan nyt 150 000. Itänaapurissa niitä kyllä riittää, mutta täällä levinneisyyden äärirajalla määrä on kuulemma kriittinen. Valkoselkätikka täällä reuna-alueillaan elelee vaan, vaikka niidenkin tarun piti loppua. Nyt kerrotaan, että nisäkkäiden määrä on vähentynyt, samoin lintujen, perhosten ja muiden hyönteisten. Tämä ei tietysti koske kaikkia lajeja, nimittäin jotkut toiset lajit ovat lisääntyneet ja muutamia uusiakin on tänne etelämpää muuttanut. Niin kuin on ollut aina. Uskon silti vahvasti sukupuuttoon, yhtäkään dinosaurusta ei ole vastaani lyllertänyt. NYT eduskuntavaalien alla on tapahtumassa ihme. Poliitikot saavat kuusille syvät juuret, jotka pystyvät imemään vettä kuivillakin mäillä. Samoin männyn neulaset he saavat kestämään varjoa ja mäntyä voi hyvin uudistaa peitteisessä metsässä. Puiden biologia alkaa noudattaa vaaliehdokkaiden omituisia ajatuksia metsän kiertokulusta. Hiilen sidonta on nyt kaikkein tärkeintä. Sitä mantraa kannattaa hokea ja tehdä samalla pari lentomatkaa maailman ympäri ja ajaa raivokasta rallia järven jäällä. Muutoinkin tällainen tollompi on aika ulalla informaatiotulvien ja somemyrskyjen piiskauksessa. Metsien hakkuitahan tulisi vähentää, suorastaan lopettaa. Metsätuotteiden viennistä saatavaa rahaa kuitenkin tarvitaan kaikkialla, jokainen mahdollinen taho kamppailee niukoilla budjeteilla. Puurakentamista pitää lisätä, uusiutuvan energian käyttöä kasvattaa ja puukuiduista valmistaa vaatteita sekä muovia korvaavia tuotteita valtavasti.? l KU VA TU U LI KK I SI RO LA 6835_.indd 43 7.3.2019 16.12
KYSY POIS! Metsälehti Makasiinin asian tuntijat ovat käytössäsi. LÄHETÄ KYSYMYKSESI: makasiini@metsalehti.fi tai postitse Metsälehti Makasiini, Maistraatin portti 4a, 00240 Helsinki. Voit liittää kysymyksen mukaan valo kuvan tai piirroksen. Toimitus valitsee palstalla julkaistavat kysymykset. OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET SEKAMETSÄSTÄ ENEMMÄN PUUTA? Pitääkö paikkansa, että kuusi-koivusekametsä tuottaa enemmän puuta kuin kuusikko? » KUUSI on puolivarjopuu, joka voi kasvaa koivun kanssa tasaveroisena kumppanina tai alikasvoksena. Sekametsä voidaan perustaa viljellen tai koivu voi syntyä luontaisesti kuusikon täydentäjäksi. Sekametsästä tulee yksijaksoinen, kun koivu ja kuusi ovat samanmittaisia noin 1–2 metrin pituudella. Tämän jälkeen rauduskoivu voi karata kuuselta aluksi parin metrin verran, mutta kuusi saavuttaa sen ennen pitkää. Koivu tarvitsee vankistuakseen enemmän kasvutilaa kuin kuusi. Yleisyydestään huolimatta sekametsien kasvua ja kasvatusta ei ole tutkittu Suomessa juuri lainkaan. Vuonna 1985 julkaistun väitöskirjan mukaan 25 prosentin rauduskoivusekoitus merkitsi 3–5 prosentin kasvun lisäystä verrattuna yhtä tiheänä kasvatettavaan puhtaaseen kuusikkoon. Tukkikokoisen puuston tuotos oli sekametsässä 6–11 prosenttia korkeampi. Lisäys on huomattavasti suurempi, jos koivut täydentävät muutoin aukkoiseksi jäävää kuusikkoa. Runsaampi koivun määrä alkaa kilpailullaan haitata sekä kuusen että myös koivun omaa kasvua. Kasvatuksen kannattavuus riippuu paljolti koivun laadusta, joka voi olla monesta syystä heikko. Jos sekametsä perustetaan istuttamalla, etukasvuisista koivuista tulee oksikkaita. Toisaalta paraslaatuiset luontaiset tyviMETSÄVEROTUS HANNU JAUHIAINEN Metsänomistaja ja veroasiantuntija METSÄNHOITO KARI MIELIKÄINEN Maatalousja metsätieteiden tohtori, emeritusprofessori KONEET LEO SAASTAMOINEN Lehtori, metsätalousinsinööri ja agrologi. Pienkoneiden asiantuntija METSÄVEROTUS VÄINÖ SIKANEN Metsätalousinsinööri, sukupolvenvaihdosten asiantuntija LUONTO SEPPO VUOKKO Filosofian maisteri, toimittaja ja tietokirjailija 44 Metsälehti Makasiini Sekametsissä voi kasvaa laadukkaitakin koivuja. KA RI M IE LI KÄ IN EN 6836_.indd 44 7.3.2019 16.14
koivut löytyvät kuusikoista. Koivut voidaan poistaa vaneripuina kuusikon viimeisessä harvennuksessa tai osa niistä voidaan jättää kasvamaan päätehakkuuseen saakka. Kaksijaksoinen sekametsä, jossa kuuset syntyvät tai istutetaan koivikon alle, on tuottoisa, mikäli puulajin pituusero on sopiva. Kuusille on annettava tilaa harventamalla, ennen kuin niiden latvat ulottuvat koivun latvuksen piiskattaviksi. Jos ylispuukoivujen korjuu onnistuu liikoja vaurioita välttäen, säästetään uuden kuusisukupolven kehityksessä vuosikymmeniä. Sekametsän muita hyötyjä ovat maisema, maan pitkäaikaisen kasvukunnon säilyminen ja metsikön terveys. KARI MIELIKÄINEN MIKSI JUURET OVAT ERI SYVYYDESSÄ? Miksi mänty, kuusi ja koivu kasvattavat juurensa eri syvyyteen? Eivätkö ravinteet ole pääasiassa metsämaan pintakerroksessa? » PUIDEN juurilla on kaksi päätehtävää: pitää puu pystyssä ja hankkia vettä ja sen mukana ravinteita latvuksen käyttöön. Tehtävät ovat osin ristiriitaisia. Tukeva perusta puun kasvulle saadaan kasvattamalla juuret syvälle maaperään, mutta niin kuin kysyjä toteaa, valtaosa ravinteista on maan pintakerroksissa. Juuriston perusrakenne määräytyy tietysti perimän mukaan. Koivun juuristo on keskimäärin syvempi kuin männyn tai kuusen. Juuriston kasvuun vaikuttavat myös ulkoiset tekijät, ennen muuta pohjaveden pinnan taso. Useimmat puut eivät pysty kasvattamaan juuria pysyvästi veden kyllästämään maahan, jossa juuret menehtyisivät hapen puutteeseen. Siksi märillä mailla kaikkien tavallisten metsäpuiden juuristo on hyvin pinnallinen ja puut kaatuvat herkästi myrskyssä. Suuri osa männyn ja kuusen juuristoeroista johtuu tästä: kuuset kasvavat keskimäärin märemmillä mailla, missä juuristo jää pinnalliseksi nimenomaan märkyyden vuoksi. Nuori kuusi voi tuottaa uusia juuria vielä rungon tyveenkin, jopa kymmeniä senttimetrejä alkuperäisen itämiskohdan yläpuolelle. Kuivimmilla paikoilla männyn ja kuusen juuriston suuntautumisessa ei ole kovin suurta eroa. Suurin osa metsän ravinteista kiertää, ne siis vapautuvat lahoavista eliöjäänteistä. Metsäpuut eivät kuitenkaan ota ravinteita ja vettä omilla juurillaan vaan saavat ne juurisieniltään, jotka osallistuvat karikkeen ja humuksen hajottamiseen. Eri puulajeilla on kullakin joukko omia juurisieniä, jotka taas ovat erikoistuneet kukin omalla tavallaan karikkeen hajottamiseen. Nopeasti kuivuvassa karikekerroksessa vallitsevat varpujen kanssa yhteistoiminnassa olevat sienet. Männyn ja kuusen juurisienistä pääosa toimii humuskerroksessa, mutta sienirihmastot yltävät myös syvemmälle maahan ja hajottavat sinne joutunutta eloperäistä ainesta kuten kuolleita juuria ja veden ylemmistä kerroksista uuttamia aineksia. Kun poutakausilla humuskerros kuivuu, hiipuu siellä myös juurisienten toiminta eivätkä pinnanläheiset juuret saa enää vettä ja ravinteita. Silloin syvemmälle maaperään tunkeutuvilla juurilla on tärkeä tehtävä myös veden ja ravinteiden otossa. SEPPO VUOKKO TIEKORVAUSTEN VEROTUKSESTA? Mitä tuloa on tieoikeudesta maksettu korvaus? Entä metsäyhtiön tilapäisestä tieuran kulkuoikeudesta maksama korvaus? » MAANMITTAUSTOIMITUKSESSA määritellystä tieoikeudesta maksettu korvaus käsitellään luovutusvoittona, jolloin hankintameno-olettama on 80 prosenttia. Jos verovelvollisen luovutusten kokonaismäärä on verovuoden aikana yhteensä alle 1 000 euroa, ne ovat verovapaita. Tilapäisestä kulkuoikeudesta maksettu korvaus on metsätalouden muuta pääomatuloa. Jos korvausta maksetaan viljelyskäytössä olevasta tiestä, korvaus on kuitenkin maatalouden tuloa. HANNU JAUHIAINEN ›› Metsälehti Makasiini 45 6836_.indd 45 7.3.2019 16.14
MISSÄ VIKA? Vuosimallin 2011 Stihl MS 211 on pari vuotta temppuillut. Välillä käy ihan ok, mutta välillä hyytyy kun kaasuttaa. Kaasari ja äänenvaimennin on putsattu eikä kulumia näy. Sahalla on sahattu maksimissaan 100 tankillista. Bensana käytetty 98E ja Teboilin 2-t-öljyä. » IHAN aluksi on varmistettava, että suuttimet on säädetty kohdalleen. Kysyjän sahalla on sahattu keskimäärin 10 tankillista vuodessa. Näin pienellä sahausmäärällä kone voi olla käyttämättä pitkiäkin aikoja. Sahassa on käytetty normaalia seosbensaa. Seisokkiaikana normaali bensiini haihtuu ja aiheuttaa muun muassa hapettumista kaasuttimen kanaviin. Stihl MS 211:ssa on kiihdytyspumpulla varustettu kaasutin. Kiihdytyspumpun tehtävänä on antaa lisäpolttoaineannos kiihdytettäessä. Kiihdytyspumpun mäntää käyttää kaasuläpän akseli ja paluuliikkeen saa aikaan hento kierrejousi. Todennäköinen syy hyytymiseen on kiihdytyspumpun männän jumittaminen. Mäntä jousineen on vaihdettavissa. Samalla kaasutin kannattaa käyttää ultraäänipesussa, jolloin ongelma ratkeaa. Pidemmällä tähtäimellä vähällä käytöllä olevassa sahassa käyttäisin valmista 2-T-pienmoottoribensiiniä, koska sen ominaisuudet eivät muutu merkittävästi säilytyksessä. LEO SAASTAMOINEN TULEEKO METSÄVÄHENNYKSESTÄ LUOVUTUSVOITTOVEROA? Omistan useita metsätiloja. Olen käyttänyt niiden metsävähennyksiä. Nyt olen tehnyt suullisen sopimuksen myynnissä olevasta metsätilasta. Tarkoitus on ostaa tila ja myydä se myöhemmin voitolla. Tilalta ei tehtäisi hakkuita omistusaikanani. Joudunko maksamaan luovutusvoittoveroa tilakaupasta saamastani metsävähennyksestä? » JOS myytte tilan samana vuonna, kun olette sen ostanut, ette joudu tulouttamaan metsävähennystä. Jos olette omistanut tilan edellisen vuoden lopussa ennen tilan myyntiä, silloin tuloutetaan teidän toisilta tiloilta käyttämäänne metsävähennystä. Usein suunnittelemalla voi välttää mahdolliset verot – niin tässäkin tapauksessa. Jos tilan ostoa ja myyntiä ei voida tehdä saman vuoden aikana, niin tila on ostettava yhdessä toisen henkilön kanssa, esimerkiksi 90:n ja 10 prosentin osuuksilla. Silloin tilan omistajista muodostuu verotusyhtymä, jolla on eri y-tunnus kuin teidän omistamillanne metsätiloilla. Näin voitte välttää aikaisemmin käyttämienne metsävähennysten tulouttamisen hankittavan tilan luovutusvoittoveroon. VÄINÖ SIKANEN Ostamassa tai myymässä? Tunnemme metsät, pellot, tontit, mökit ja talot. Meillä on myös Keskuskauppakamarin auktorisoimat AKA-arvioitsijat. Teemme tiivistä yhteistyötä Metsänhoitoyhdistysten kanssa. Olemme palveluksessa. Ota yhteyttä! Metsän ammattilainen välittää. 46 Metsälehti Makasiini OMA METSÄ » LUKIJOIDEN KYSYMYKSET 6836_.indd 46 7.3.2019 16.14
RANSKALAISVALMISTEISET Ezy Shoesit vedetään kenkien päälle kuin ketjut, ne sopivat kaikkiin ulkokenkiin. Tuote on brändätty sen verran ekstrii miksi, ettei mummoolo hiivi mieleen kuten perinteisten liukuesteiden kanssa. Maineen luomiseen on värvätty muun muassa polkujuoksun maailmanmestari. Eikä siinä mitään, helmikuun lo pun liukkailla EzyShoesit toimivat lu pausten mukaisesti. Seinäpitoa ne eivät tarjoa, mutta liukkaallakin jääl lä askel pitää eikä pohjan alla oleva li sävaruste tunnu epämukavalta juos tessakaan. Liukueste kattaa koko jalkapohjan, joten pito on päkiällä uu teen askeleeseen ponnistettaessa. Rakenteeltaan EzyShoesit ovat verk komaiset. Komposiittimateriaali on vet tähylkivää ja lujaa. Verkon silmäkohdissa on metalliset klipsit pitoa parantamassa. Liukueste asettuu vaivatta ken gälle ja on helppo kiristää sekä irrot taa. Se kuroutuu kuminarun avulla tiiviisti kengän ympärille. Kantapään kiertävä hihna kiristetään nilkan yli joustavalla tarranauhalla. Tavallisilla kengille liukueste aset tui tukevasti. Kärjestään korkeiden ja pinnaltaan liukkaiden metsurin tur vasaappaiden päältä ne tahtoivat va lua pois. Ongelma ratkesi, kun teip pasimme kengän sivulla kulkevat kumiset kurenarut saappaan kärki osan päälle yhteen. Pieni nippusi de olisi paras tähän tarkoitukseen. EzyShoeseja on tarjolla neljä ko koa. Kokeilimme XLkoon liukuestet tä, joka on tarkoitettu 44–48numeron kenkiin. Joustavan rakenteensa vuok si se pysyi 38numeron juoksukenkien kin päällä ja toimi luvatulla tavalla. Nämä sopivat kenelle tahan sa liukkailla liikkuville, äkkiä tu lee mieleen esimerkiksi potku kelkkailu ja talvilenkkeily. Myös kevättalvisella, jäiseksi po lannetulla metsätiellä tai polulla näis tä olisi iso apu. Luultavasti nämä toi misivat myös jäisillä tai syyssateiden liukastamilla rinteillä raivatessa. EzyShoes ei ole yhtä armoton lat tiapinnoille kuin nastakengät. Ihan hirveää rousketta niistä ei kuulu nut Prismassa kävellessä, aika liuk kaat ne tosin lattialaatoilla olivat. EzyShoes Xtreme liukues teet maksavat esimerkiksi Partioai tassa liki 30 euroa. Alkutalvesta ne olivat Suomesta loppu, mutta nii tä voi etsiskellä verkkokaupoista.? TEKSTI JA KUVAT MIKKO RIIKILÄ Jäähyväiset iljanteille EzyShoes X-treme -liukuesteiden avulla askel pitää jäälläkin. EZYSHOES X-TREME MATERIAALI polyesteria ja polyuretaania POHJASSA 13 metallirengasta Tarranauhakiinnitys HINTA noin 30 euroa PLUSSAT JA MIINUKSET + Pito + Asettuminen kengälle + Lujatekoisuus Saatavuus Verkkomainen EzyShoes-liukueste kiinnittyy jalkineeseen sivuilla olevien kurenauhojen ja nilkan yli kiristettävän tarranauhan avulla. Talvi-, vaellusja juoksukengissä EzyShoesit pysyivät hyvin, mutta turvakengältä ne tahtoivat livetä. Ongelma ratkesi, kun sivun kurenauhat teipattiin yhteen saappaan keskelle. OMA METSÄ » PIKATESTI Metsälehti Makasiini 47 6837_.indd 47 7.3.2019 16.15
OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ KUOLEMANTAPAUKSEN yhteydessä kannattaa aina selvittää, onko vainaja tehnyt testamentin. Testamentti voi tulla perillisille yllätyksenä. Yleensä se löytyy pankin tallelokerosta, asiakirjasäilytyksestä, testamentin saajalta tai vainajan kodista. Testamentista voi olla useampia alkuperäiskappaleita. Voi myös olla useita eri aikaan laadittuja testamentteja. Niistä samaa omaisuutta koskee vain viimeisin. ESIMERKKI Jaakko sai tietää, että naapurin Ville oli yöllä lähtenyt ajasta iäisyyteen. Pari vuotta sitten Ville oli antanut Jaakolle suljetun kirjekuoren ja vannottanut Jaakkoa säilyttämään sen huolella ja avaamaan vasta hänen kuolemansa jälkeen. Jaakko kaiveli kirjeen esille ja avasi sen. Ensimmäisenä Jaakon silmiin osui otsikko: Testamentti. Jaakon kädet alkoivat täristä. Hän muisti, miten painokkaasti Ville oli vaatinut, että kirjettä ei saa avata ennen hänen kuolemaansa. Ville oli testamentannut hänelle metsänsä, 15 hehtaarin tilan, joka oli Jaakon oman metsän naapurissa. Mitä Villen poika nyt sanoisi? Mitä muut naapurit ajattelisivat? Entä onko tämä oikeasti pätevä asiakirja? Mitä nyt pitää tehdä? Tiedoksi perillisille Testamentin saajan velvollisuus on saattaa saamansa testamentti todistetusti tiedoksi kaikille kuolinpesän osakkaille ja antaa heille siitä kopiot. Näin testamentti voi saada lainvoiman. Testamentattua omaisuutta ei kuitenkaan ole pakko ottaa vastaan tai siitä voi ottaa vastaan vain osan. Jollei testamentin tekijällä ole lainkaan perintökaaren mukaisia perillisiä, annetaan testamentti tiedoksi valtiokonttorille. Jaakko hakee asiantuntijan opastusta omasta pankistaan. Kuultuaan, että testamentti vaikuttaa täysin pätevältä, hän päättää ottaa perinnön vastaan. Testamentissa on Jaakon omakätinen allekirjoitus ja myös kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset. Toinen todistajista on Alma, joka myös asuu naapurissa. Miksi ihmeessä Alma ei ole puhunut hänelle tästä mitään? Pankin lakimies kertoo, että Alma ei todennäköisesti ole tiennyt testamentin sisältöä, koska Villen ei ole tarvinnut sitä hänelle näyttää. Alma on vain todistanut Villen allekirjoituksen oikeaksi ja Villen allekirjoitushetken terveyden ja riippumattomuuden. Mitä, jos kyläläiset olisivat ennalta tienneet, Jaakko pohtii. Lakimies neuvoo Jaakkoa saattamaan testamentin mahdollisimman pian tiedoksi Villen ainoalle perilliselle, Johannekselle. Jaakko soittaa Johannekselle ja sopii tapaamisen viikon päähän, kun Johannes on tulossa käymään isänsä talolla. Tapaamiseen Jaakko ottaa mukaan Johannekselle annettavan, oikeaksi todistetun kopion testamentista, tiedoksiantolomakkeen sekä kaksi esteetöntä todistajaa naapurista. Moiteaika puoli vuotta Testamenttia voi moittia. Moiteaika alkaa siitä hetkestä, kun perillinen on todisteONKO TESTAMENTTIA? Testamentti tuo sen saajalle sekä valintoja että velvoitteita. PIRJO HAVIA OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ 48 Metsälehti Makasiini 6838_.indd 48 7.3.2019 16.16
VE ER A KO M U LA IN EN Perukirjassa on mainittava testamentti ja sen määräysten mukainen perintö. tusti saanut tiedon testamentista. Hänellä on kuusi kuukautta aikaa nostaa kanne käräjäoikeudessa, mikäli hän vaatii testamenttia pätemättömäksi. Johannes on vähintään yhtä hämillään testamentista kuin Jaakkokin. Hän ei oikein tiedä, miten suhtautua. Isä oli usein kehunut Jaakkoa ja Jaakon metsiä ja kertonut heidän yhdessä tehneen joitain kunnostustöitäkin metsässä. Mutta kyseessä oli sentään arvokas omaisuus, ainakin 60 000 euron arvoinen. Sille rahalle olisi löytynyt käyttöä hänenkin perheessään. No, hän kyllä tiesi, miten kiintynyt isä oli tuohon metsäplänttiin, eikä varmaan olisi tykännyt siitä, jos Johannes olisi mennyt sen myymään vieraalle. Johannes tutkii tarkkaan testamenttia. Koko testamentti on käsin kirjoitettu. Käsiala on kiistatta isän, niin myös allekirjoitus. Isällä oli pää terävä loppuun asti, sitä >> Metsälehti Makasiini 49 6838_.indd 49 7.3.2019 16.16
OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ ei voi kiistää. Ja Jaakkoa, suoraselkäistä miestä, hän ei voi syyttää isän pakottamisesta tai painostamisesta. Itse asiassa isä oli usein kehunut Jaakkoa hyväksi ystäväkseen. Johanneksen on pakko ihailla isänsä huolellisuutta. Todistajatkin ovat kunnon kansalaisia kylältä, kaikki selväjärkisiä, eivät sukulaisia heille eikä Jaakolle. Johannes päättää olla moittimatta testamenttia. Hänelle on joka tapauksessa tulossa ainoana lapsena mittava perintö ja ihan riittävästi perintöveroa maksettavaksi. Liitettävä perukirjaan Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Perukirjassa on mainittava testamentti ja sen määräysten mukainen perintö. Testamentti tai sen oikeaksi todistettu kopio on liitettävä perukirjaan. Testamentti voi olla yleistai erityisjälkisäädös. Yleistestamentissa määrätään saajalle oikeus suhteelliseen osuuteen jäämistöstä, esimerkiksi puolet omaisuudesta. Yleistestamentin saajasta tulee kuolinpesän osakas siihen asti, kun pesä jaetaan. Erityisjälkisäädöksellä eli legaatilla määrätään saajalle tietty, jäämistöstä irrotettava esine tai etuus. Se voi olla myös rahasumma. Erityisjälkisäädöksen saajasta ei tule kuolinpesän osakasta, vaan hänen saantonsa irrotetaan hänelle jäämistöstä. Oikeus lakiosaan Rintaperillisellä on oikeus saada lakiosana perintöä, vaikka omaisuutta olisi testamentilla määrätty muille. Lakiosa on suuruudeltaan puolet siitä, mitä perilliselle tulisi, jos testamenttia ei olisi. Lakiosavaade täytyy esittää todistettavasti testamentin saajalle kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksisaannista. Se voidaan myös esittää perunkirjoituksessa. Johannes ynnäilee isän aiemmin hänelle antamia, verotettuja lahjoja. Yhdessäkään lahjoista ei ole ollut määräystä, että se ei ole ennakkoperintöä. Tällaisia lahjoja isä oli antanut hänelle kaikkiaan 70 000 euron arvosta. Ne siis katsotaan perunkirjoituksessa ennakkoperinnöksi. Lisäksi jäämistön arvo, Jaakolle menevä metsä mukaan lukien, on noin 210 000 euroa, yhteensä siis 280 000 euroa. Ainoana perillisenä Johanneksen lakiosa on tästä puolet eli 140 000 euroa ja sehän hänelle nyt tulee, aika paljon enemmänkin. Hän toteaa, ettei ole perusteita lakiosavaatimukselle. Testamenttisaannolle perintövero, metsäsaannolle lainhuuto Perukirja toimii kuolinpesän perintöveroilmoituksena. Testamentin saajaa verotetaan saannon käyvästä arvosta perintöja lahjaverolain säännösten mukaan. Villen jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa on Jaakolle määrätyn metsän arvoksi katsottu 58 000 euroa tilaisuutta varten laaditun tila-arvion perusteella. Tästä summasta Jaakko joutuu maksamaan perintöveroa. Koska hän ei ole Villen perhettä, häntä verotetaan ankaramman II veroluokan mukaan. Perintöveroa tulee maksettavaksi 8 400 euroa. Perunkirjoituksen jälkeen Jaakko hakee testamentilla saamalleen metsätilalle lainhuutoa Maanmittauslaitokselta. Hän liittää, saamiensa ohjeiden mukaisesti, lainhuutohakemukseen perukirjan liitteineen, alkuperäisen testamentin ja selvityksen testamentin lainvoimaisuudesta. Lainvoimaisuustodistuksen hän pyytää käräjäoikeudesta. Näin hän siirtyy omistajana jatkamaan Villen metsässä, niin kuin hän sitä nimittää, Villen työn perintöä. Johannes puolestaan saa ainoana perillisenä omiin nimiinsä muun Villeltä jääneen omaisuuden. ? l OMA METSÄ » PERINTÖMETSÄ 50 Metsälehti Makasiini 6838_.indd 50 7.3.2019 16.16
karttakauppa.fi/facebook Liity Karttakeskuksen Karttaklubiin, saat ainutlaatuisia etuja! Lue tarkemmin: Karttakauppa.fi/ karttaklubi Kaikki kartat, yksi osoite Helpoin tie Karttakeskuksen tuotteiden luo on Karttakauppa.fi. Sieltä löydät niin ulkoilu-, veneilykuin maantiekartatkin sekä laajan valikoiman retkeilyyn ja matkailuun suunnattuja oppaita. Uusin laajennus on monipuolinen luontoja metsätiedon valikoima. Tervetuloa tutustumaan Karttakeskuksen maailmaan! karttakauppa.fi/facebook Liity Karttakeskuksen Karttaklubiin, saat ainutlaatuisia etuja! Lue tarkemmin: Karttakauppa.fi/ karttaklubi Kaikki kartat, yksi osoite Helpoin tie Karttakeskuksen tuotteiden luo on Karttakauppa.fi. Sieltä löydät niin ulkoilu-, veneilykuin maantiekartatkin sekä laajan valikoiman retkeilyyn ja matkailuun suunnattuja oppaita. Uusin laajennus on monipuolinen luontoja metsätiedon valikoima. Tervetuloa tutustumaan Karttakeskuksen maailmaan! karttakauppa.fi/facebook Liity Karttakeskuksen Karttaklubiin, saat ainutlaatuisia etuja! Lue tarkemmin: Karttakauppa.fi/ karttaklubi Kaikki kartat, yksi osoite Helpoin tie Karttakeskuksen tuotteiden luo on Karttakauppa.fi. Sieltä löydät niin ulkoilu-, veneilykuin maantiekartatkin sekä laajan valikoiman retkeilyyn ja matkailuun suunnattuja oppaita. Uusin laajennus on monipuolinen luontoja metsätiedon valikoima. Tervetuloa tutustumaan Karttakeskuksen maailmaan! 7168_.indd 51 8.3.2019 15.35
PARI VUOTTA käytössä olleen Kuution tarkoituksena on saattaa puun ostajat ja myyjät yhteen. Myyjä tai hänen edustajansa tallentaa tiedot leimikosta Kuutioon ja kohteesta kiinnostuneet ostajat tekevät tarjouksen sähköisesti. Kuution kautta on kilpailutettu puukauppoja jo yli 13 miljoonaa kuutiota, siis noin 20 000 metsänomistajan puukaupat. Luvut kuulostavat hyvältä, mutta ne eivät kerro koko totuutta tilanteesta. Valtaosa metsänhoitoyhdistyksistä on nimittäin luopunut Kuution käytöstä. Suuri irtaantuminen tapahtui viime vuoden loppupuolella. Näin iso osa valtakirjakaupoin välitettävistä yksityismetsien leimikoista ei kulje enää Kuution kautta, mikä tekee puukauppapaikasta torson. Epäluuloja ja paperitulosteita Yhdistyksissä Kuution ongelmaksi koetaan palvelun hinta suhteessa siitä saatuun hyötyyn. Kuutioon tallentuneet ostotarjoukset eivät siirry metsänhoitoyhdistysten tietojärjestelmiin, jossa tarjousten vertailulaskelmat tehdään. ”Kuutioon tulleet tarjoukset on siirrettävä käsityönä omaan järjestelmäämme. Se on meille ylimääräistä työtä. Samaan aikaan maksamme palvelusta yhden toimihenkilön palkan verran vuodessa”, manaa Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeen toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen. Lisätyötä teettää myös se, että osalKuutio hakee uutta suuntaa Valtaosa metsänhoitoyhdistyksistä on luopunut sähköisen puukauppapalvelun käytöstä. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ Raakapuun kantohinnat KOKO MAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? 58,95 ? 62,22 ? 44,01 ? 17,57 ? 19,13 ? 16,92 Uudistushakkuu ? 61,12 ? 63,57 46,48 ? 19,56 ? 20,81 ? 18,86 Harvennushakkuu ? 52,79 ? 54,83 ? 38,88 ? 16,92 ? 17,43 ? 16,29 Ensiharvennus ? 13,35 ? 13,2 ? 12,75 KYMISAVO TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? 61,64 ? 63,71 ? 47,64 ? 18,3 ? 20,05 ? 17,26 Uudistushakkuu ? 64,03 ? 65,34 ? 50,92 ? 20,34 ? 22,35 ? 19,26 Harvennushakkuu ? 55,86 ? 56,78 ? 40,88 ? 18,39 ? 18,41 ? 17,22 Ensiharvennus ? 13,96 ? 14,06 ? 12,93 ? NOUSUSSA ? LASKUSSA * ei vertailutietoa Lisää hintatietoja www.metsalehti.fi VIIKKO 9 Isot metsäyhtiöt ja valtaosa muista ostajista käyttävät edelleen kuutiota. TALOUS » PUUMARKKINAT 52 Metsälehti Makasiini 6840_.indd 52 8.3.2019 16.29
ETELÄSUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? 60,86 ? 63,54 ? 41,83 ? 17,61 ? 19,44 ? 17,02 Uudistushakkuu ? 62,62 ? 64,94 ? 43,22 ? 18,8 ? 20,87 ? 18,59 Harvennushakkuu ? 55,45 ? 56,81 ? 38,74 ? 17,32 ? 17,94 ? 16,74 Ensiharvennus ? 13,57 ? 13,25 ETELÄPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? 58,87 ? 60,83 ? 17,66 ? 17,17 Uudistushakkuu 60,71 * 61,56 * 19,42 * 18,77 * Harvennushakkuu Ensiharvennus KESKISUOMI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? 60,32 ? 62,96 ? 42,59 ? 17,68 ? 19,59 ? 17,17 Uudistushakkuu ? 62,34 ? 64,05 ? 45,43 ? 19,49 ? 21,31 ? 18,81 Harvennushakkuu ? 54,43 ? 55,51 ? 37,03 ? 17,29 ? 17,03 ? 16,66 Ensiharvennus ? 13,99 ? 13,07 SAVOKARJALA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? 57,23 ? 60,57 ? 44,35 ? 17,14 ? 17,89 ? 16,55 Uudistushakkuu ? 59,61 ? 62,18 ? 47,09 ? 19,07 ? 19,65 ? 18,71 Harvennushakkuu ? 50,3 ? 52,08 ? 39,07 ? 16,74 ? 17,04 ? 16,38 Ensiharvennus ? 12,51 ? 12,29 ? 12,63 KAINUUPOHJANMAA TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä ? 55,91 ? 56,41 ? 17,54 ? 18,6 ? 16,95 Uudistushakkuu ? 58,35 ? 58,21 ? 20,31 ? 20,27 ? 19,12 Harvennushakkuu ? 49,34 ? 49,06 ? 16,29 ? 16,04 ? 15,49 Ensiharvennus LAPPI TUKKIPUU KUITUPUU mänty kuusi koivu mänty kuusi koivu Kaikki yhteensä 52,76 * 48,61 * 16,72 * 15,32 * Uudistushakkuu 54,97 * 49,81 * 19,24 * 17,7 * Harvennushakkuu 49,2 * 45,44 * 15,88 * 14,39 * Ensiharvennus M IK KO H ÄY RY N EN le ostajista tarjouspyynnöt on lähetettävä yhä sähköpostitse. Ostajapuolellakaan Kuution käyttö ei ole kattavaa. ”Saimme pelkästään Kuution kautta lähetettyihin tarjouspyyntöihin vaihtelevasti tarjouksia. Keskimäärin niitä tuli vähemmän kuin perinteisesti sähköpostitse lähetettyihin tarjouspyyntöihin”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen toiminnanjohtaja Ilpo Pentinpuro. Osin Kuution käyttö tökkii myös puumarkkinapoliittisiin jännitteisiin. Metsänomistajat saavat ladata palveluun leimikoitaan maksutta, mutta yhdistyksille sama maksaa. ”Yhdistyksissä on koettu, että niiden palvelumaksuja on käytetty tarkoituksiin, jotka eivät tue yhdistysten puukaupallista toimintaa”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola. Tämä tarkoittaa, että yhdistyksiltä kerättyä rahaa on käytetty Kuution markkinointiin yksityisille metsänomistajille, mikä voi vähentää yhdistysten osuutta puukauppojen välittämisessä. Uusi strategia valmisteilla Kuutiota taustayrityksen, Suomen Puukauppa Oy:n, hallituksen puheenjohtaja Juha Ojala kertoo, että Kuutiolle työstetään uutta strategiaa. Tarkoitus on, että Kuutio nivoutuisi osaksi metsätoimijoiden järjestelmiä. ”Kuution ongelmat on Suomen Puukauppa Oy:n hallituksessa otettu vakavasti. Tavoitteena on löytää keinot, joilla Kuutio palvelee paremmin myös yhdistyskenttää”, Ojala toteaa. Uusi strategia on määrä saada valmiiksi maalikuun aikana. Ojalan mukaan Kuution tietojärjestelmät on saatu toimiviksi. Suurimmat haasteet ovat asiakkaiden, varsinkin metsänhoitoyhdistysten järjestelmissä, jotka eivät toimi yhdessä Kuution kanssa. ”Pohdimme, voidaanko tähän luoda oikoteitä, jotka helpottaisivat Kuution käyttöä.” Metsälehti Makasiini 53 6840_.indd 53 8.3.2019 16.29
KUUKAUDEN PUUKAUPPA KUUKAUDEN PUUKAUPPA tui 3,1 metristä aina 6,1 metriin. Lisäksi saha teki tukkia pienemmistä, mutta yhä sahauskelpoisista rungon osista parrua. Sen hinta oli 5–6 euroa parempi kuin kuusitai mäntykuitupuulla. Uusi leimikko tuli korjuuvuoroon helmikuussa, jo pari viikkoa kaupanteon jälkeen, koska Uusi leimikko vanhan viereen NOPEA KAUPPA SISÄ-SUOMESSA PUUTAVARALAJI KERTYMÄ, M 3 KANTOHINTA, €/M 3 MYYNTITULO, € Mäntytukki 10,4 57 592,8 Mäntyparru 0,6 26 15,6 Mäntykuitu 5,6 20 112 Kuusitukki 152,4 59,5 9067,8 Kuusiparru 11,3 25 282,5 Kuusikuitu 52,5 20 1050 Sellukuusi 2,1 8 16,8 Koivutukki 0,9 47 42,3 Koivukuitu 5,8 18,5 107,3 Yhteensä 241,6 11287,1 hakkuukone oli joka tapauksessa tulossa samalla tilalla olleeseen vanhaan leimikkoon. Noin 80 aarin kohteelta kertyi puuta yhteensä reilut 240 kuutiota. Runsaimmin – 150 kuutiota – tuli kuusitukkia. Puukauppatuloa metsänomistaja sai runsaat 11 000 euroa.? l MIKKO RIIKILÄ TUOREEHKO metsänomistaja teki nopean kaupan yksityisen sahayhtiön kanssa helmikuussa. Perusteena kaupalle oli, että samalla Sisä-Suomessa sijaitsevalla metsätilalla oli saman ostajan kanssa jo vuosi sitten tehty leimikko, joka oli nyt tulossa korjuuvuoroon. Myyjä otti kuitenkin ennen suunniteltua korjuuta yhteyttä sahan ostomieheen ja ehdotti kaupan täydentämistä. Tarjolla oli vajaan hehtaarin kokoinen talvikorjuuseen sopiva päätehakkuuleimikko. Myyjä ei kilpailuttanut leimikkoa vaan luotti hyväksi yhteistyökumppaniksi osoittautuneeseen sahayhtiöön. Hän saikin talvikohteestaan asiallisen tarjouksen, jossa tukkisaantoa ja samalla myyjän tuloja korotti sahan tarjoama lavea tukkien pituusvalikoima, joka ulotPuukauppatilastossa esitetään Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten yksityismetsistä ostaman teollisuuspuun ostomääräja hintatietoja. Tiedot kerätään viikoittain. Viikkohinta lasketaan kohdeviikon ja sitä edeltävän kolmen viikon hintojen keskiarvona. Tässä esitellään vain pystykauppahintoja. Niistä eritellään uudistushakkuut, harvennushakkuut ja ensiharvennukset. Ostetuista puumääristä julkaistaan vain ostomäärien summa. Aineiston kerää ja laskee Metsäteollisuus ry, mutta Luonnonvarakeskus julkaisee sen. VIIKKO-OSTOJEN MÄÄRÄ Milj. m 3 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 10 20 30 40 50 2018 2019 viikko TALOUS » PUUMARKKINAT 54 Metsälehti Makasiini 6840_.indd 54 8.3.2019 16.29
KUUKAUDEN TILAKAUPPA ORIVEDELLÄ tuli viime vuoden lopulla myyntiin 75 hehtaarin tila, jossa metsämaata oli 66 hehtaaria. Tila oli yksi suorakaiteen muotoinen palsta, jolla oli pituutta kolmisen kilometriä ja leveyttä noin 250 metriä. Tilalle oli helppo päästä hyväkuntoista metsäautotietä suoraan kantatieltä. Myyntiesitteen mukaan puustoa oli noin 7 300 kuutiometriä eli keskimäärin 110 kuutiota metsämaan hehtaarilla. Tukkipuun osuus oli 32 prosenttia. Puuston määrä ja tukkiprosentti olivat lähellä Pirkanmaan viime vuoden tilakauppojen keskiarvoa. Mäntyvaltaisia kasvatusmetsiä oli 41 hehtaaria, taimikoita 21 hehtaaria ja uudistettavaa neljä hehtaaria. Maapohjat olivat pääosin tuoreita ja kuivahkoja kankaita. Turvemaita oli vain kymmenisen prosenttia metsämaan alasta. Tila-arvio kohdallaan Puustokuvioita oli yhteensä 30, mutta tilan arvo oli pääosin kuudessa suurimmassa kuviossa. Tilan arvioinut Hannu Liljeroos keskitti relaskooppiarvioinnin tälle noin 34 hehtaarin suuruiselle kuviojoukolle. Hän arvioi, että tilalta löytyvät myyntiesitteen mukaiset puuja tukkimäärät. ”Kasvatusmetsien laatu vaihteli tyydyttävästä hyvään. Parhaita puustoja olivat tilan eteläpään mänty-kuusisekametsät. Kasvatettavat puustot olivat pääosin hoidettuja eikä välitöntä harvennustarvetta juurikaan ollut.” Taimikoiden laatu oli huonompi ja hoitotarvetta oli runsaasti. Mäntytaimikot olivat tavanomaisia, mutta pitkäksi päässeet koivu-kuusisekataimikot vaativat paljon kunnostusta. Lähtöhinta oli 266 000 euroa ja toteutunut hinta 337 000 euroa. Kauppa tehtiin tämän vuoden puolella. Summa-arvoon suhteutetuksi hintakertoimeksi tuli maltillinen 0,95. Luovuttaja ja ostaja olivat yksityisiä metsänomistajia. Myynnin peruste oli ilmeisesti jatkajan puute. Tila herätti normaalia kiinnostusta ja ostotarjouksia tehtiin kuusi.? MIKKO HÄYRYNEN Isohko tila myytiin kohtuuhintaan TILAKAUPPA ORIVEDELLÄ Pinta-ala: 75 ha, josta metsää 66 ha Kasvatusmetsät: 41 ha Taimikot: 21 ha Uudistuskypsät: 4 ha Puusto: 7 300 m3 Myyntihinta: 337 000 € Metsätilan kasvatus metsät olivat kunnossa, mutta taimikossa on hoidettavaa. Tilan arvokkaimpia kuvioita oli noin 60-vuotias, neljän hehtaarin suuruinen kasvatusmetsä. H A N N U LI LJ ER O O S Metsälehti Makasiini 55 TALOUS » TILAKAUPPA 6840_.indd 55 8.3.2019 16.29
TALOUS » TILAKAUPPA METSÄLEHDEN verkkosivuilla on vastikään julkaistu metsätilojen hinnanmäärityksen laskuri. Metsän arvo -laskuriin syötetään perustiedot tilan sijainnista, koosta, puuston määrästä, tukkiprosentista ja maapohjan laadusta. Lähtötietojen perusteella laskuri arvioi tilan markkina-arvon sekä hehtaarin ja puustokuutiometrin keskihinnat. Lisäksi se kertoo toteutuneiden kauppojen hehtaarihintojen vaihteluvälin. Laskuri pohjautuu Hannu Liljeroosin ylläpitämään metsätilojen hintaseurantaan, johon hän on koonnut noin 90 prosenttia yksityismetsien tilakaupoista viiden vuoden ajalta. ”Laskurin antama hinta on suuntaa-antava, sillä jokainen tila on erilainen ja erityisarvot pitää hinnoitella tapauskohtaisesti”, Liljeroos kertoo. Metsän arvo -laskuri löytyy Metsälehden verkkosivuilta (www.metsalehti.fi). Palvelu on kuukauden ajan vapaasti käytettävissä, sen jälkeen se muuttuu lehden tilaajien lisäpalveluksi. Tällöin lehden kestotilaajat voivat käyttää palvelua rekisteröidyttyään Metsälehden verkkopalvelun käyttäjiksi. Isompi tila, luotettavampi arvio Laskurin on toteuttanut Simosol Oy, joka tarjoaa metsän arvonmääritystä instituutiosijoittajille. Metsälehden tilaama yksityismetsänomistajille suunnattu hintalaskuri rakentui muun tuotekehityksen mukana. Pienillä metsätiloilla yksittäiset tekijät voivat nostaa tai laskea hintaa merkittävästi, mutta isoilla tiloilla ne kumoavat toisiaan. ”Metsätilan hinta voidaan määrittää eri lähdeaineistoja hyödyntävillä laskentatyökaluilla varsin luotettavasti, kun tila on riittävän iso”, Simosolin tekninen johtaja Antti Mäkinen sanoo. Riittävän iso tarkoittaa karkeasti yli sadan hehtaarin tiloja. Tilakauppa ilman maastokäyntiä on silti harvinaista. Yksityistilojen kokoluokassa Mäkinen ei näe hintakuplaa, vaikkakin sanoo tilamarkkinoiden lämmenneen Etelä-Suomessa. Isoista metsätiloista hän on tehnyt havainnon, että niistä ei enää saa tukkualennusta, vaan suursijoittajien ostamissa kohteissa hehtaarihinnalla on ollut taipumus nousta. ”Markkinoille on tullut isoja toimijoita, jotka etsivät isoja, helposti hallinnoitavia kokonaisuuksia. Pienten ja isojen metsätilojen markkinat ovat eriytyneet etenkin Kainuussa.” Pitkälle viety tiivistys Savonlinnassa toimivan Asuntoja Metsätori Oy:n kiinteistövälittäjä Seppo Kairikko testasi laskuria muutamalla tuoreella tilakaupalla. Kokeilu osoitti, että metsätilan arvo ja kauppahinta eivät mene aina käsikkäin. ”Kahdessa yli sadan tuhannen euron kohteessa arviot osuivat muutaman tonnin sisälle. Enimmillään laskurin hinta-arviot poikkesivat toteutuneista jopa 35 prosentilla, mutta vaihtelua oli molempiin suuntiin.” Kairikko pitää laskuria helppokäyttöisenä, sillä syöttötietoja on vain kourallinen. ”Heikkoutena pidän, että syöttötiedoissa ei ole taimikko-osuutta eikä hoitorästejä. Myöskään tiestön olemassaoloa ja kuntoa ei huomioida.” Kairikko näkee laskurin metsätilan arvonmäärityksen pitkälle vietynä tiivistyksenä. ”Laskuri ei yksin sovellu arviointimenetelmäksi ammattikäyttöön. Alueen erityis arvojen, puuston sekä Tiedätkö metsäsi arvon? Muutaman perustiedon avulla Metsälehden uusi laskuri kertoo metsätilasi arvon. 56 Metsälehti Makasiini 6840_.indd 56 8.3.2019 16.29
Metsälehden laskurin hinta-arvion luotettavuus riippuu paljolti lähtötietojen luotettavuudesta. Helpoin tapa saada arvio oman tilan puuston määrästä ja tukkiprosentista on Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelu. män puustosta kuin maasta. Osuuspankin OP metsä -sivulla on palvelu, jossa kiinteistönumeron perusteella saa tilan hinnan, pinta-alan, puuston kokonaistilavuuden ja hehtaarikohtaisen tilavuuden. Puuston määrä on eritelty puuja puutavaralajeittain. Maaseudun Tulevaisuuden verkossa on Metsäpalvelu, joka antaa syötettyjen tietojen perusteella vertailuhinnat lähinnä samanlaisista, toteutuneista tilakaupoista. Myös metsäyhtiöltä löytyy laskurit hintojen arviointiin. Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkuna on varsinainen runsaudensarvi tilojen ominaisuustietojen osalta, mutta palvelu ei kerro tilojen hinnoista. Ja jos haluaa mennä yksinkertaisimman kautta, niin Google Mapsin satelliittikuvakin kertoo paljon. Kehitys ei pysähdy. Laserkeilaus on nuori ja kehittyvä, mutta erittäin lupaava menetelmä. Laserkeilausdata on periaatteessa julkista Maanmittauslaitoksen verkossa, mutta mutkikkaiden toimien takana. Metsäyhtiöiden ja metsänhoitoyhdistysten toimistoissa keilausdata otetaan usein ensimmäisenä esille, jotta tiedetään mistä puhutaan. Laserkeilauksen puustotiedot ovat niin tarkkoja, että laki ei salli niiden pohjalta laskettujen kuviotietojen julkistamista ilman maanomistajan lupaa. Ainakaan vielä, vaikka puustotietojen julkisuus on metsänomistajajärjestölle vaikea pala. MIKKO HÄYRYNEN Alussa oli Maanmittauslaitoksen kiinteistöjen kauppahintatilastot ja kaikki muu on tullut sen jälkeen. Tilastot kertovat metsätilojen hehtaarihintojen keskiarvot ja mediaanit maakunnittain. Maanmittauslaitoksen tilastot eivät kuitenkaan kerro puustotiedoista, metsätilan arvo riippuu kuitenkin enemkasvuolosuhteiden tuntemus ovat edelleen ensisijaisia.” Tieto sieltä, toinen täältä Metsätiloja koskevan tiedon tarjonta verkossa on kasvanut. Nykyisin metsätilasta ja sen hintatasosta saa käsityksen ilman maastokäyntiäkin poimimalla eri lähteistä tiedon sieltä, toisen täältä. Metsälehti Makasiini 57 6840_.indd 57 8.3.2019 16.29
TALOUS » KOEAJOSSA VW CADDY TGI 1,4 KW DGS Polttoaine: Metaanikaasu + bensiini Sylinteritilavuus: 1 395 cm 3 Moottorin teho: 81 kW Vääntömomentti: 200 Nm Huippunopeus: 174 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h: 12,9 s Kulutus keskimäärin: 5,0 kg/100 km Kulutus koeajossa: 5,4 kg/100 km Kaasutankin tilavuus: 37 kg Bensatankin tilavuus: 13 litraa CO 2 -päästö g/km: 121 g/km Akseliväli: 3 006 mm Raideleveys: 1 538 mm Maavara: 173 mm Hinta alkaen: 31 674 euroa VW CADDY on remonttija jakelufirmojen suosima työauto. Se sopisi myös metsäyrittäjälle tai puuntuottajalle. Tilaa nimittäin riittää. Henkilöautoversioon saa enimmillään seitsemän istuinta kolmeen riviin. Pakettiautona siinä on kuormatilaa yli neljä kuutiota. Tavaraa saa kyytiin takaluukusta ja sivuilla olevista liukuovista. Auto on 4,9 metriä pitkä. Sen leveys ja korkeus ovat reilut 1, 8 metriä. Metsäkäyttöön tosin sopisi paremmin bensatai dieselversio, joita saa nelivetoisina. Me kokeilimme kuitenkin kaasumallia. Huomaamatta kaasulla Päätimme kokeilla kaasumallia, koska halusimme kokea, miltä tuntuu ajaa kotimaisella biokaasulla kulkevaa autoa. Tulos oli, että ei yhtään miltään – ajaessa eroa bensa-autoon ei huomaa. TÄYTTÄ KAASUA! Volkkarin järkiauto kulkee kotimaisella biokaasulla käytännössä nollapäästöin. TEKSTI MIKKO RIIKILÄ JA RISTO PÖNTINEN KUVAT RISTO PÖNTINEN Kaasu-Caddy tankattiin Mikkelin Haukivuorella. Biokaasu maksoi 1,4 euroa kilolta. Keskikulutus koeajon aikana oli 5,4 kiloa kaasua. 58 Metsälehti Makasiini 6840_.indd 58 8.3.2019 16.29
CADDYN KÄYTTÖVOIMAVERO LISÄÄ KULUJA TGI (kaasu) TSI (bensa) TDI (diesel) Perusvero (€/vuosi) 228 255 262 Käyttövoimavero (€/vuosi) 283 482 Yhteensä (€/vuosi) 511 255 744 Kaasu-Caddyn moottorin teho on 81 kilowattia. Ohituksissa potkua saisi olla enemmän. Koeajoauton automaattivaihteisto helpotti kuitenkin niukkatehoisen auton ajoa. Edellä ajavan vauhtiin sopeutuva vakionopeussäädin toimi kuin ajatus. Xenon-valot ovat tehokkaat. Asfaltin kulumisurissa auto hakee suuntaa nastarenkailla, muuten se on vakaa ajettava. Taka-akselin kohdalle sijoitetut kaasutankit tekevät autosta takapainotteisen, joten etuvedolla on vaikea päästä liikkeelle jäiseen ylämäkeen. Nastarenkaiden melu tunkee sisälle. Pitkällä matkalla se häiritsee, raksatai metsäajossa ei. Viisi kiloa sadalla kilometrillä Caddyn voimanlähde on bensiinimoottori, joka käy pääosin kaasulla. Pääpolttoainetta, biotai maakaasua – siis metaania, mahtuu tankkiin 37 kiloa. Sillä ajaa 800 kilometriä. Lisäksi autossa on 13 litran bensatankki. Kaasun loppuessa järjestelmä vaihtaa automaattisesti bensalle. Kaasun tankkaaminen kestää tupla-ajan bensatankin täyttöön verrattuna. Tankkauspisteen letku liitetään auton tankkausventtiiliin ja lukitaan salvalla. Tankattaessa kuuluu samanlainen siKaasuja bensatankille on oma polttoainemittarinsa, myös kulutusta seurataan erikseen. Tankkaus kestää ehkä kaksi kertaa saman ajan kuin bensa-auton tankin täyttö. >> Metsälehti Makasiini 59 Edut voimassa 31.5.2019 saakka. Etujen määrä on rajattu. TARJOU KSE PYYTÄ NEELLE TUKKISAKSET 500 € www.kesla.com MYYNTI JA HUOLTO: AGCOSUOMI.FI Toimi nyt ja kysy tarjous! Kotimaiset KESLA-traktorin metsävarusteet ovat loistava työkalu niin metsätöihin kuin muihinkin tilan töihin. Kun pyydät nyt tarjouksen KESLA-metsäperävaunusta ja/tai -kuormaimesta, saat lahjaksi tukkisakset sekä 500 € etusetelin, jonka voit hyödyntää tilauksen yhteydessä valikoituihin lisävarusteisiin. Lisätiedot myyjältäsi! VARUS TE SETELI! 6840_.indd 59 8.3.2019 16.29
15 miljardin ylimääräistä euroa, jotka valuisivat ulkomaille. Saman määrän biokaasuautoja saisi 1,5 miljardilla, mutta kotipolttoinen kaasu lisäisi tulovirtoja omassa maassa. Raaka-ainetta riittäisi jopa yllättävän paljon. Yhden henkilöauton vuoden polttoaine saataisiin alle hehtaarin nurmisadosta. Puolen miljoonan kaasuauton appeet saataisiin 400 000 peltohehtaarilta. Lähes kaikki bioperäiset jätteet kelpaavat kaasun raaka-aineeksi. Puun mädätys kaasuksi ei onnistu. Vanhan bensa-auton muuntaminen kaasukäyttöiseksi maksaa 4 000 euroa. Valtio tukee muunnosta tuhannella eurolla. Mutta koska olemme Suomessa, valtio toisella kädellä rankaisee hiilineutraaliin kaasuun vaihtanutta autoilijaa korotetulla ajoneuvoverolla.? l Ohjaamossa on reilusti tilaa eikä penkeissäkään ole valittamista. Koeajoauton järjestelmät tarkkailivat ympäristöä joka suuntaan. hinä kuin kumivenettä täytettäessä. Valmistajan ilmoittama keskikulutus on 5 kiloa kaasua sadalla kilometrillä. Koeajossa kulutus oli 5,4 kiloa sadalla kilometrillä. Kilo biokaasua maksaa 1,4 euroa. Valmistajan ilmoittamalla kulutuksella sadan kilometrin ajo maksaisi biokaasulla 7 euroa. Bensakoneella saman matkan ajaisi 8,2 eurolla ja dieselillä reilut seitsemän euroa. Suurin hyöty kaasusta saadaan isoruokaisilla bensamoottoreilla. Päästötöntä ja kotimaista Hiilineutraali biokaasu olisi edullinen keino alentaa liikenteen hiilipäästöjä. Esimerkiksi sähköllä toimiva VW Golf maksaa 20 000 euroa enemmän kuin sama auto bensakoneella. Kaasu-Caddyn hinta on 2 000 euroa korkeampi kuin bensaversion. Julkisuudessa touhuttujen 750 000 sähköauton hankkimiseen kuluisi Huomaatko eron? Oikea taimivalinta voi nostaa metsäsi arvoa 24% Olemme jalostaneet taimia jo puolen vuosisadan ajan, minkä ansiosta voimme tarjota jopa 24% paremman kasvun. Ota yhteyttä, niin saat parhaat mahdolliset taimet ja suurimman kasvupotentiaalin juuri sinun metsääsi. Saat sekä varmuutta että vaurautta. Lue lisää www.skogsplantor.se/fi Myynti Suomessa, puh. 0500 569 566 Nyt jo toisen jalostusvaiheen kuusen siemeniä saatavana Suomessa! TALOUS » KOEAJOSSA 60 Metsälehti Makasiini 6840_.indd 60 8.3.2019 16.29
LUONNOSSA » ENNEN & NYT keskipituus 11 metriä. Viimeisimpien kymmenen vuoden aikana kuuset ovat kasvaneet pituutta keskimäärin metrin vuodessa. Puiden keskiläpimitta on 17 senttiä, suurimmat kuusista ovat rinnantasalta jo 20-senttisiä. Puut ovat runkomuodoltaan tyvekkäitä. Puuston pohjapinta-ala on 26 neliömetriä hehtaarilla. Relaskooppitaulukko paljastaa tilavuudeksi 150 kuutiota hehtaarilla. Harvennusmalli puolestaan kertoo, että metsä on välittömästi harvennuksen tarpeessa. Harvennuksessa puuston pohjapinta-ala alennetaan noin 13 neliömetriin hehtaarilla, eli reilu puolet kuusista poistetaan. Harvennuksessa kertyy myyntipuuta arviolta 70 kuutiometriä hehtaarilla – ei ihan huonosti siis. Harvennuksen jälkeen kuusikon kasvu nopeutuu entisestään. Professori Kari Mielikäinen ennustaa, että peltokuusikkoon karttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana puuta lisää 170 kuutiometriä hehtaarille, jolloin puuston tilavuus kohoaa yhteensä 250 kuutioon ja metsikkö voidaan harventaa toistamiseen.? TEKSTI JA KUVAT MIKKO RIIKILÄ Räjähtävää kasvua Vuonna 1999 istutettua kuusikkoa pitäisi jo harventaa. Myyntipuuta kertynee 70 kuutiota. Vesakko raivattiin kuusikosta vuonna 2009. Valmiiksi raivatusta taimikosta otettua kuvaa käytettiin Metsäkustannuksen taimikonhoito-oppaan kansikuvana. Istutuskuusikko on kymmenessä vuodessa varttunut kasvatusmetsäksi. ONKO SINULLA VALOKUVA PAREJA METSÄKOHTEISTA, joista näkyy metsän kehitys? Lähetä ne meille Metsälehteen. Kiinnostavimmat kuvat julkaistaan. Kuvat voi lähettää osoitteeseen Metsälehti Makasiini, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki tai makasiini@metsalehti. fi. Liitä mukaan yhteystietosi. 2019 2009 PARIN hehtaarin peltoheitto metsän keskellä Pohjois-Savossa metsitettiin vuonna 1999. Alueelle vedettiin kyntöauralla palteet reilun kahden metrin välein, myös ojat kunnostettiin ennen istutusta. Maa oli viljavuudeltaan lehtomaista. Paakkutaimia istuttaen viljely sujui joutuisasti. Kuusen taimet kiihdyttivät nopeasti kasvuun ja työntyivät pintakasvillisuudesta piittaamatta ylöspäin. Kymmenen vuotta istutuksen jälkeen kuuset olivat 2–3-metrisiä. Niiden sekaan oli syntynyt hentovartinen, mutta sakea kuusten pituinen koivuvitelikko. Pääosa koivuista raivattiin pois vuonna 2009. Nyt palasimme katsomaan sitä. Maisema oli tyystin erilainen: näkymää metsäautotieltä hallitsi toistakymmentä metriä korkea kuusiseinä. Puuston valtapituus oli 13 metriä ja Metsälehti Makasiini 61 6843_.indd 61 8.3.2019 15.59
62 Metsälehti Makasiini Ajoissa liikkeellä Pikkulinnut aloittavat pesäpuuhat melkein talvella ehtiäkseen valmistautua seuraavaan talveen. Myös isoilla siivekkäillä pitää kiirettä. TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA ”Miks leivo lennät Suomehen, niin varhain kevähällä.” Lauluntekijä kummasteli kiurun saapumista lumisille pelloille, mutta nykyään ne tulevat vielä aikaisemmin. Laululennon näkee ja kuulee jo ennen aprillipäivää. LUONNOSSA » LUHTA 6844_.indd 62 8.3.2019 16.00
64 Metsälehti Makasiini INAKIN kaikki ikäiseni ovat kansakoulussa laulaneet: ”Miks leivo lennät Suomehen, niin varh a i n ke v ä h ä l l ä .” Aleksanteri Rahkonen kirjoitti säkeet 1800-luvulla, jonka jälkeen leivon nimi vaihtui vähitellen kiuruksi. Rahkosen leivoihin verrattuna nykyiset kiurut saapuvat Suomeen entistä aikaisemmin. Tiedustelijat tulevat helmikuussa ja maaliskuu on Etelä-Suomessa tärkein kevätmuuttokuukausi. Kiurun laulun voi kuulla Oulun korkeudellakin ennen aprillipäivää. Laulun mukaan kiurua houkuttavat isänmaallisen linnunmielen ohella Suomen kauneus ja kanteleen soitto. Lintututkijoilla on nykyään toisenlainen teoria kiurun innoittajista. Ennen lajikumppaneitaan saapunut kiuru ehtii vallata parhaan peltoaukean. Ajoissa aloitettu pesiminen mahdollistaa kesän mittaan jopa kolme pesuetta. Kiuruja kuolee muuttomatkoilla ja talvialueilla. Myös laululennossa ne ovat helppo ja houkuttava saalis nuolihaukalle ja muille ilmojen pedoille. Yksittäinen kiurupari tuntuu puurtavan enemmän lajinsa säilymiseksi kuin omaksi hyväkseen. Tiaisten talvisäästöt Suomessa talvehtivat metsän tiaiset ovat hyönteissyöjiä, joita pakkastalvi koettelee kaikin tavoin. Jos kuitenkin helmikuuhun osuu vähän lauhempi päivä, kevätlaulut helkkyvät. Maaliskuu on paras laulukuukausi ja sen lopussa alkaa pesäkolojen kaivaminen lahopökkelöihin. Tässä vaiheessa hämähäkeistä, perhosista tai pulleista toukista ei näy eikä kuulu merkkiäkään. Tiaisten talvikuolleisuus on vielä isompi kuin kiurulla, joten kannan säilyminen vaatii kaksi isoa pesuetta. Varhaiselle pesimäajalle löytyy muitakin syitä. Tiaiset mitoittavat ensimmäisen pesinnän sellaiseen aikaan, jolloin poikasten kuoriutuessa kaikki metsän pörriäiset heräävät. Loppukesällä ne hamstraavat talvikellarin täyteen: pyytävät ja kätkevät kaarnanrakoihin, naavatuppoihin ja muihin piiloihin saalistamiaan ötököitä. Silloin ei perhehuolia tarvita, joten nuorison pitää pärjätä omin nokkinensa. Talven aikana varastot syödään. Tiaisten lisäksi myös puukiipijä osallistuu sekä keräämiseen että syömiseen. Työ ja hyöty koituvat eri yksilöille ja usein myös eri lajeille, mutta laajemmassa mitassa kaikki jeesaavat toisiaan. Kesä voi loppua kesken Pohjois-Suomen soilla ja saloilla ensimmäinen ja näkyvin muuttolintu on joutsen. Joutsenenkin kevätmuutto on aikaistunut melkein kuukaudella ja keväthankien aikaan kaikki aikuiset joutsenet lentelevät pesimäalueillaan. Jos niiden elämää seuraa tarkemmin, joutuu pohtimaan varhaisen kevätmuuton hyötyjä. Enimmän osan vuorokaudesta joutsenet ruokailevat jäättömissä koskipaikoissa tai järvien luusuoissa. Vatsantäytettä ei löydy mistään muualta. Aamuvarhaisella ne käväisevät hätäisesti lumisella suoaukealla, tepastelevat lumesta hädin tuskin pilkottavan pesämättään ympärilMaaliskuu on paras laulukuukausi ja sen lopussa alkaa pesäkolojen kaivaminen lahopökkelöihin. Maaliskuun yössä kaikuu helmipöllön puputtava kevätlaulu. Muutama viikko myöhemmin emo kurkistelee vanhasta palokärjen kolosta tai isosta linnunpöntöstä. >> 6844_.indd 64 8.3.2019 16.00
66 Metsälehti Makasiini Lapissa kurjet palaavat vaihtelevan lumisille soille ja munivat oitis mättäiden paljastuessa. Kesän pituus riittää juuri ja juuri kurjenpoikasen kasvamiseen täysikokoiseksi. Aikuiset joutsenparit tulevat Suomeen jo hiihtokelien aikaan. Joutsenia on niin paljon, että hyvästä pesäsuosta tai -lammesta pitää tapella. 6844_.indd 66 8.3.2019 16.00
Metsälehti Makasiini 67 Töyhtötiainen pesii varhain ehtiäkseen syyskesän aikana kerätä isot talvivarastot ennen hämähäkkien ja hyönteisten katoamista. Pohjois-Suomessa ja Lapissa yleinen järripeippo saapuu pari viikkoa ennen lähisukulaista tavallista peippoa. Värikäs peippo on laulajana onneton. Laulusäe on särisevä ”JÄRRR!” lä ja lentävät takaisin jokivarren sulaan. Joutsenkanta on sen verran tiheä, että oma pesimäsuo vaatii vartiointia nuoremmilta uudisasukkailta. Ison linnun pitää aloittaa pesiminen niin aikaisin kuin mahdollista. Munien hautomiseen ja poikasten kasvamiseen lentokykyiseksi kuluu kuusi kuukautta. Jos kevät myöhästyy ja jos syyspakkaset tulevat varhain, lentokyvyttömät joutsenenpojat jäätyvät suorimpeen. Joutsenkannan kasvu osoittaa, miten sulan ajan pidentyminen suosii lajia. Joutsenen tavoin jokainen muukin saman kokoluokan siipiniekka pyrkii varhaiseen pesimiseen. Maakotkat munivat aprillipäivän tietämissä, joten Lapissa kipakoita pakkasia riittää melkein koko haudonnan ajaksi. Etelä-Suomen metsälampien rannoille kurjet kasaavat komean pesäkeon, mutta runsaslumisessa Kainuussa tai Metsä-Lapissa ne munivat suoraan korkeille mättäille lumen ja jään keskelle. Aika ei yksinkertaisesti riitä pesän rakentamiseen. Ylimmässä Lapissa kesän pituus on ainoa tekijä, joka estää kurkia runsastumasta. Konsertti aamuvirkulle Asun Oulun pohjoispuolella, jossa maaliskuu on täysi talvikuukausi ja ja sen loppupuolisko parasta hiihtosesonkia. Useimmat kuntoilevat lähimmäiseni ihmettelevät, kun kerron metsät täyttävästä linnunlaulusta: ”Eihän siellä mitään kuule!” Kyllä hekin kuulisivat, jos lähtisivät ladulle vähän aikaisemmin. Pimeässä puputtaa helmipöllö ja varpuspöllön vihellys kaikuu aamun sarastaessa. Auringonnousu saa tikat pärryttämään ja pyyt piiskuttamaan. Kuusikosta helisee puukiipijän pajulintumainen säe, johon välillä sekoittuu tiaisten, punatulkkujen tai vihervarpusten kevätlaulua. Aikainen lintu madon nappaa.? l Vihervarpunen kuuluu varhaisten muuttolintujen ja kevätlaulajien joukkoon. Ison linnun pitää aloittaa pesiminen niin aikaisin kuin mahdollista. 6844_.indd 67 8.3.2019 16.00
TILAA HELPOSTI NETISTÄ WWW.KONE-GLANS.FI JOENSUUNKATU 10, 24100 SALO | PUH. 040 300 1050 MYYMÄLÄ AVOINNA MA-TO 09-17, PE 09-18, LA 09-14 TRAKTORIMÖNKIJÄ LINHAI ATV300 T3B Sähköinen 2/4-vedon kytkin Portaaton CVT-vaihteisto, hidas-nopea + pakki Vääntävä 300 CC OHV nestejäähdytteinen moottori, 18 HV/6500 RPM Maavara 183 mm 24 kk takuu Suomen edullisin neliveto-traktorimönkijä TRAKTORIMÖNKIJÄ LINHAI ATV500 T3 Yksisylinterinen nelitahtimoottori 493 cm Nestejäähdytys CVT-automaattivaihteisto Sähköisesti kytkettävä neliveto Kytkettävä etutasauspyörästön lukko 24 kk takuu Sisältää vinssin ja alumiinivanteet 4990 € YLEISPERÄKÄRRY MÖNKIJÄÄN T034 Lavan mitat 1500x957x660 mm Kokonaismitat 2695x957x935 mm Isot ja järeät 22x11-8" pyörät Kantavuus 360 kg Lava kuumasinkitty 399 € AUTOTALLI SUNYARD 15 M Mitat (P,L,K): 500x299x232 cm eli n. 15 m Runko vahvaa sinkittyä terästä Iso kaksiosainen ovi Lisäksi sivussa pienempi käyntiovi Väri tumman harmaa Ohjaustehostimella 5590 € TRAKTORIMÖNKIJÄ LINHAI ATV750L EFI T3B EPS Moottori 695 CC, yksisylinterinen, nestejäähdytteinen, nelitahtinen EFI Voimansiirto CVT-automaatti Eturenkaat 25x8-12, takarenkaat 25x10-12 Maavara 280 mm Akseliväli 1455 mm Ohjaustehostin, sähkövinssi, vetokoukku Takuu 24 kk Tehokas uutuusmalli! 6790 € 3990 € norm. 690 € 590 € GLANSPOWER AURINKOKERÄINPAKETTI Aurinkokeräimet ovat ns. tyhjiöputkikeräimiä, jotka ovat hyötysuhteeltaan kaikkein parhaimpia. Auringon säteily saadaan otettua talteen laajalta alueelta säteilykulmasta riippumatta. Pakettiin kuuluu yhteensä 36 kpl u-pipe tyhjiöputkia. Pinta-ala lähes 4 m ! Lisäksi pakettiin kuuluu 300 L hybridivaraaja, kahdella kierukalla Kiertovesipumppu Säädinyksikkö Paisuntasäiliö 1995 € Säästä tuntuvasti energiakuluissa! Hyödynnä aurinkoenergiaa Kaupan päälle tukeva alusta! 219 € Pöllinpituus max. 52 cm Puristusvoima 7 T Moottori 2,2 kW / 230 V Takuu 1. vuosi HALKAISUKONE GLANSPOWER LS7T 52 KASVIHUONE SUNOR NB3 Mitat (P,L,K): 250x190x207 cm eli n. 4,8 m Kokonaiskorkeus 195 cm, seinäkorkeus 124 cm Tuuletusluukku, rännit, ja sokkeli VAKIONA! Tuuletusluukun automaattiavaaja kaupanpäälle! 295 € MOOTTORISAHA OLEO MAC GS520 Moottori 51,7 cm , 3,4 HV / 2,5 kW Vakioterälaite 41 cm / 16" Puolipuristin takaa kevyen käynnistyksen Öljypumppu automaattinen ja säädettävä Paino 5,4 kg Takuu 2. vuotta 399 € Kaupan päälle turvakypärä ja kombikannu! 259 € MOOTTORISAHA OLEO MAC GS410CX Moottori 39,0 cm Teho 2,5 HV / 1,8 kW Laipan pituus 16" / 41 cm Microlite Paino 4,2 kg Polttoainesäiliö 0,32 L Öljy 0,22 L Takuu 2. vuotta SUORAAN MAAHANTUOJALTA MIKSI MAKSAISIT LIIKAA? WWW.KONE-GLANS.FI 6849_.indd 68 8.3.2019 16.02
ANTTI HEIKKINEN Kirjoittaja on kirjailija ja teatterintekijä PENSKA-AIKANI oli siitäkin mukavaa, että silloin pätivät tietyt säännöllisyydet. Yksi tärkeimmistä oli se, jotta sauna lämmitettiin kaksi kertaa viikossa eli keskiviikkona ja lauantaina. Saunaanpääsy kajasteli ajatuksissa pitkin päivää ja monesti siihen liittyi odotus jostain harvinaisemmasta herkusta. Lauantaisin se meinasi vaniljajäätelöpokaletta ananasrenkaalla, joskus peräti kinuskitai suklaakastikkeella. Moinen annos nautiskeltiin Napakymppiä tai jotakin Pertsa Reposen viihdeohjelmaa katsellen, Kari Salmelaisen läpändeeruksille tai Heikki Kinnusen sketsihahmoille naureskellen. Keskiviikon saunanjälkeisiltanen tarkoitti kiukaalla kypsytettyä lenkinpätkää, joka huuhdeltiin alas lasillisella keltaista tai punaista limpparia. Nimenomaan yhdellä lasillisella, koska tasasimme kaksi litraista limupulloa tarkasti kaikkien osilletulijoiden kesken. Mutta yksikin lasillinen piisasi, kun sen joi hitaasti nautiskellen. Harvakseltaan lämmitimme saunan myös muina päivinä. Ankarimpana heinäntekoaikana sellaista tapahtui, samoin arjelle osuneiden juhlapyhien aattoina. Varsinaisina pyhinä emme kylpeneet koskaan, pyhät olivat pyhiä. Lapsuudenkotini ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta vanhempieni työnarkkaruudesta huolimatta työnteko alkoi sunnuntaisin vasta kirkonmenojen varmasti päätyttyä. Tuo sapattiaika tarkoitti isälle ja äidille aamunavetan jälkeistä päiväunituokiota. SE OLI HYVÄ SILLEESTI, ja siitäkin syystä voisin kehua penska-aikaani vaikka kuinka. Surku vain, että olen ymmärtänyt sen kaikki hienoudet vasta keski-ikäistyessäni – jos olisin herännyt siihen asiaan aikaisemmin, olisin varmasti kiittänyt isää ja äitiä kädestäpitäen jokaisesta lapsuuteni kylpyillasta ja pyhäaamusta. Pyhän sauna on pyhäsauna NYKYPÄIVÄNÄ TUOLLAISTEN traditioiden vaaliminen on hirmuisen vaikeaa, on ainakin minulle. Kiire ja deadlinet pilaavat monet hyvät asiat, mutta viime vuosina olen löytänyt ympärilleni eräitä ihmisiä, joiden aivorasiat nakuttelevat samantahtisesti kuin minulla. Heidän kerallaan olen tullut perustaneeksi saunaseuran, jonka toiminta yhdistää kaksi lapsuuteni säännöllisyyttä. Suomeksi sanottuna saunomme joka sunnuntai. Samalla paketoimme menneen viikon ja luomme mukavan pohjan alkavalle allakanaukeamalle. Aloittelemme kolmen maissa ja lopettelemme parin tunnin kuluttua – parhaimmillaan olemme löylytelleet kuusikin tuntia välillä viilutellen. Humaltuminen tai alkoholin nautiskelu ei kuulu seuramme toimintaan, saunakaljat saatamme kyllä napata. Joskus puhumme enemmän, joskus vähemmän, toisinaan asiaa ja toisinaan pelkkää soopaa. HUOMIONARVOISINTA ON kuitenkin se, että löylyistä lähtiessämme voimme poikkeuksetta paremmin kuin niihin mennessämme. Pöytäkirjaa emme pidä, mutta jos pitäisimme, olisimme varmasti kirjanneet siihen maininnan siitä, että seuramme jokaisen jäsenen henkinen tila on kohentunut kokoontumisiemme myötä. Uusia jäseniä seuraamme ei oteta, mutta ihan vinkkinä: Perustakaapas itse kukainenkin vastaavanlaisia porukoita. Ja jos teille joku tulee ämpyttämään siitä, että suomalainen saunanlämmitys sulattaa napajäätiköt, niin olkaa viksusti vaiti. Ihan jo sillä, jotta pyhänpito, saunominen ja tietyt säännöllisyydet parantavat ihmisten olotiloja niin, että saunattomina päivinä tulee väkisinkin tehtyä tavallista enemmän hyviä asioita paitsi itselleen, myös muille.? l Metsälehti Makasiini 69 LUONNOSSA » PAKINA KU VA SE PP O SA M U LI 7169_.indd 69 8.3.2019 16.03
70 Metsälehti Makasiini LUONNOSSA » KÄSIN TEHTY Menneen maailman aita Perinteisen pistoaidan tekemiseen voi hakea tuntumaa esimerkiksi talkooleiriltä. TEKSTI JA KUVAT MARKUS TUORMAA Tiheästi kasvaneet alikasvoskuuset ovat parhaita vitsaspuita, sillä hitaasti kasvanut pienioksainen kuusi halkeaa ja taipuu parhaiten. Sopiva vitsaskuusi on noin sormenvahvuinen ja pituudeltaan reilu metri. Kuuset voi kiskaista juurineen maasta, jolloin juuritupsut muodostavat kauniin yksityiskohdan valmiiseen aitaan. Myös latvan pikkuoksat kannattaa jättää karsimatta. Vitsaskuuset halkaistaan latvasta alkaen kahtia. Halkeama etenee taivuttamalla puolikkaita toisistaan erilleen. 6845_.indd 70 8.3.2019 16.05
Metsälehti Makasiini 71 ITSAKSIN sidottu ja viistoon ladottu pistoaita oli tärkeä osa suomalaista maisemaa vielä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Sittemmin pistoaidat ovat jääneet lähinnä iäkkäiden ihmisten muistoihin. Niitä näkee vanhoissa suomalaisissa maisemamaalauksissa ja elokuvissa, mutta maastosta aidat ovat lahonneet. Ne ovat osa mielenmaisemaa, mutta eivät enää osa todellista maisemaa. Tiheiköstä aidaspuita Viime vuosisadan alussa Suomi oli maailman aitarikkain maa. Erään arvion mukaan aitojemme yhteenlaskettu pituus olisi yltänyt 18,5 kertaa maapallon ympäri. Jos tätä vertaa nykysuomalaiseen maisemaan, voi todeta, että aitoja oli reippaasti enemmän kuin nykyisiä metsäautoteitä, mutta kuitenkin selvästi vähemmän kuin metsäojia. Aikoinaan aitoihin kuluikin enemmän puuta kuin mihinkään muuhun rakennelmaan. Säästääkseen metsiä valtiovalta pyrki jo 1700-luvulta lähtien rajoittamaan aitojen tekoa – tosin usein huonolla menestyksellä. Yksi syy perinteisten aitojen vähenemiseen oli lopulta puun arvon nousu. Puuta ei enää kannattanut käyttää aitaan, etenkin kun kelvollisen aidan sai Aitoihin on käytetty vanhastaan sekä halkaistua että pyöreää puuta. Nykyisin aidat tehdään useimmiten pyöreästä puusta, sillä halkaistaviksi sopiville paksummille rungoille on muutakin käyttöä. Aidaksen sopivin paksuus tyvipäästä on noin seitsemästä kahdeksaan senttiä, mutta jo viisikin senttiä riittää. Latvan voi käyttää muutaman sentin paksuuteen saakka. Hyviä aidaksia saa etenkin kuusesta ja haavasta. Kuusiaidas kuivuu karsimisesta kuoreen aiheutuneiden aukkojen kautta ja karistaa lopunkin kuoren aidassa itsestään. Haapa sen sijaan kannattaa kuivumisen edistämiseksi aisata Aitaan tarvitaan kahdenlaisia seipäitä: varsinaisia seipäitä ja tukiseipäitä. Varsinaiset seipäät muodostavat pystyyn tulevat seiväsparit ja tukiseiväs pannaan vinotueksi estämään aitaa kaatumasta. Seipäiksi käyvät tyveltään noin 2,5–5 sentin pikkukuuset. Ohuemmista tulee tukiseipäitä ja paksummista varsinaisia seipäitä. Pituudeltaan seipäät ovat puolestatoista metristä kolmeen. Seipäiden yläpäät saavat jäädä korkealle aidanselän yläpuolelle ja niihin voi jättää koristeeksi latvatupsun. Myös kataja on kestävä seiväspuu, mutta sitä ei yleensä ole yhtä suuria määriä saatavilla kuin kuusta. Seipäiden alapäät kuoritaan noin puolen metrin matkalta, teroitetaan ja hiilletään nuotiolla lahoamista vastaan. Hiilletty osa olisi hyvä ulottua noin 10 senttiä maanpinnan yläpuolelle. Kunnolla tehty aita kestää aidanselällä istumista tai seisomista. Aitamestari Matti Partio kokeilee talkoissa valmistuneen aidan kestävyyttä. >> 6845_.indd 71 8.3.2019 16.05
72 Metsälehti Makasiini LUONNOSSA » KÄSIN TEHTY aikaan metallilangasta paljon vähemmällä työllä. Nykyajan maisema-aitoihin tarvittavan puun määrä on mitätön entisaikaan nähden. Silti aidantekoa voi yhä ajatella myös metsäluonnon tai metsänhoidon kannalta. Kävin aitatalkoissa Suomen Luonnonsuojeluliiton omistamalla tilalla Heinäveden Vihtarissa. Tilan metsistä suurin osa on suojeltu, pienempi osa toimii luonnonmukaisen metsänhoidon kokeiluja neuvontamaana. Mitä mieltä aitatarpeiden hausta metsästä on Luonnonsuojeluliiton tilanhoitaja Risto Sulkava? ”Jatkuvan kasvatuksen metsässä on usein tiheitä kohtia. Näistä on hyvä hakea pitkää ja ohutta riukua aitatarpeiksi”, Sulkava kertoo. Hän hoitaa talouskäytössä olevia metsiä jatkuvan kasvatuksen periaatteella, joskin luonnonsuojelulliset näkökohdat otetaan huomioon virallisia vaatimuksia tiukemmin. ”Toki pitää jättää alikasvosta ja välikerrosta, joista kasvaa tuleva arvopuu, mutta taimia syntyy melkein aina ylen määrin, eli varaa harventaa riukuaidan verran kyllä on. Muuten harvennuksia pyritään välttämään, koska niiden aiheuttama kulu on turha luonnon hoitaessa harvennuksen.” Maisema muuttuu Tällä kertaa aidaspuita hakiessa mielessä oli perinnemaiseman hoito. Samalla raivattiin umpeen kasvanutta metsälaidunta. Tilan pihapiirin laidalta löytyi vielä jäänteitä vanhasta aidasta. Aidanseipäät olivat kaatuneet ja aidakset painuneet lähelle maata. Maitohorsmat kasvoivat painunutta aidanselkää korkeammalla. Miten kauniisti aita sopiikaan vielä näin raunioituneena maisemaan. Harmaantuneet aidakset ovat kuin mitä tahansa lahopuita, mutta niiden säntillisestä järjestyksestä on vielä sen verran jäljellä, että ihmistyön jälki näkyy. Nykyisin osa metsäojista on todettu tarpeettomiksi lähes samaan tapaan kuin reilu sata vuotta sitten osa aidoista. Katoaako ojienkin muisto niiden sammaloituessa yhtä kauniisti kuin vanhan aidan? Vitsassidos voidaan tehdä muutamalla eri tavalla. Tässä esitellään tapa, jossa halkaistu vitsas muodostaa kahdeksikon seiväsparin ympärille. Vitsasta on tarpeen kiertää sidottaessa hiukan myös itsensä ympäri, jotta kuoripuoli tulee sidoksessa ulospäin. Näin päin vitsas kestää paremmin jyrkän taivuttamisen seipään ympäri. Lisäksi vitsaksen kuori suojaa auringon ultraviolettisäteilyltä ja estää puun haurastumista. Koska pikkukuuset ovat luonnostaan myötäpäivään kiertyneitä, on luontevaa kiertää myös vitsasta myötäpäivään. 1. Sitominen aloitetaan kiertämällä vitsaksen latva toisen seipään ympärille kuoripuoli ulospäin. Latva kierretään muutama kerta tämän jälkeen vitsaksen paksumman puolen ympärille. Kannattaa kiertää myötäpäivään, jotta myöhemmissä vaiheissa tehtävä kiertäminen ei avaa latvan kierroksia. 2. Kun vitsas kierretään myös toisen seipään ympärille, sen itsensä ympärille kierretyt latvahavut puristuvat seipään ja vitsaksen väliin. Näin sidos ei pääse purkautumaan. Samalla vitsasta kierretään puoli kierrosta itsensä ympäri myötäpäivään, jotta kuoripuoli tulee toisenkin seipään ympärillä ulospäin. 3. Vitsaksen kiertämistä kahdeksikoksi seipäiden väliin jatketaan niin monta kierrosta kuin vitsaksessa riittää pituutta. Joka kierroksella on muistettava kiertää vitsasta myös itsensä ympäri puoli kierrosta. 4. Vitsaksen tyvi on paksu ja jäykkä. Kun sen painaa lopuksi seipäiden väliin, sidos lukittuu kestäväksi. 6845_.indd 72 8.3.2019 16.05
Metsälehti Makasiini 73 TEE NÄIN: 1 3 5 2 4 6 Maisema on loputonta muutosta. Perinteistä aitaa tehdään nykyään enemmän vanhojen maisemamielikuvien henkiin herättämiseksi kuin käytännön tarpeeseen. Tilalla lampaita ja metsän eläimiä pitää toisistaan erillään sähköistetty petoaita. Rakennukset ja niitä ympäröivä viljelysmaisema ovat osa Vihtarin mäkiasutusta, joka on maakunnallisesti arvokas maisema-alue. Niinpä unohdettu aita kannattaa herättää henkiin. Oppia talkoissa Aitatalkoiden mestariksi on pyydetty ristiinalainen Matti Partio. Hän on tehnyt aitoja sekä yksityispihoihin että Metsähallituksen tilaamana luonnonsuojelualueille. Erilaisissa perinnetapahtumissa Partio tekee aitaa näytösluontoisesti. Hyvä keino oppia pistoaidan tekoa on osallistua talkoisiin. Niissä halukkaat pääsevät tekemään kaikkia työvaiheita. Partion mukaan työssä ei tarvitse olla turhan tarkka. ”Pienet virheet sallitaan. Nykyaikaisessa lauta-aidassa virheet näkyisivät, mutta eivät vaihtelevasta luonnonmateriaalista tehdyssä pistoaidassa. Jos jokin vitsas ei asetu aivan täsmällisesti, ei se haittaa. Kyllä se aidassa pysyy eikä valmiista kokonaisuudesta jokaista yksityiskohtaa huomaa.” Päivän aikana talkooporukka saa aikaiseksi nelisenkymmentä syliä eli noin 70 metriä aitaa, mikä on suunnilleen entisajan torpparilla vaadittu päivätyöurakka. Seipäät nousevat taivasta kohti eripituisina ja viistot aidakset seurailevat mäkistä peltoa. Havut ja kuustenjuuret koristavat sieltä täältä uudenuutukaista aitaa. Pistoaidan kauneus taitaa olla juuri tässä: siinä yhdistyvät metsän monimuotoisuus ja perinteinen maatalousmaisema. Pikkukuusten tiheikkö on kuin ryöminyt avoimen pellon keskelle. l Kiitokset aitatalkoiden järjestäjille: Ilmari Räsäsen Säätiö, Pirteä Pässi Oy, KYNÄ-hanke, Maaja kotitalousnaiset sekä Heinäveden Luonnonystävät ry. ? 1. VITSAKSEN halkaisun voi aloittaa taittamalla vitsaksen latvaa, jolloin puu murtuu puoliksi. Murtumakohdasta puolikkaita lähdetään vetämään toisistaan irti. Toinen mahdollisuus on aloittaa halkaiseminen oksanhangasta. 2. HALKEAMISTA ohjataan taivuttamalla aina sitä puolikasta, joka meinaa kasvaa toista paksummaksi, voimakkaammin. Kun huolehtii, että halkeamakohdassa näkyy jatkuvasti puun ydinjuonne, onnistuu halkaiseminen latvasta tyveen saakka. 3. SEIPÄIDEN tyvien hiiltämistä varten voi rakentaa tiilistä ja metalliromusta ”uunin”, jonka sivuaukosta työnnetään sisään polttopuut ja etuaukosta seipäiden tyvipäät. Seipäiden alle asetettu metalliputki pitää seipäät sopivasti koholla, jolloin ne ovat liekeissä, mutta eivät kosketa palavia puita. 4. SEIPÄILLE kannattaa tökätä rautakangella reiät, jotta ne painuvat tarpeeksi syvälle. 5. AIDAN aloituskohtaan pannaan kivi pitämään ensimmäisen aidaksen päätä koholla. 6. MATTI Partio työntää tukiseivästä paikalleen. Tukiseiväs pujotetaan seiväsparin väliin ja jännitetään tukevasti maahan. Tukiseipään päälle tulee ensin aidas ja sidos tehdään vasta sen jälkeen. Partio sitoo aidan aloitusseiväsparissa joka välistä, mutta muissa seiväspareissa 4–5 kohdasta. Aidasten asettelu on helpompaa, kun seiväsparin yläpäät harottavat hiukan toisistaan ulospäin. Sidottaessa seipäät jännitettään niin, että aidakset jäävät tiukasti niiden väliin. Ennen aidanteon aloittamista päätetään aidasten haluttu kaltevuus, joka ilmaistaan sen mukaan, kuinka monen seiväsparin läpi yksi aidas kulkee. Lyhytjuoksuisessa aidassa aidakset kulkevat vain kahden seiväsparin läpi. 6845_.indd 73 8.3.2019 16.05
74 Metsälehti Makasiini » TUOTE JA TEKIJÄ KUN Puustikki Oy:n vetäjä Jarkko Pilvinen esittelee lohikäärmeenpäillä koristeltua viikinkihenkistä kaappia, ymmärtää hyvin, miksi hän mielellään luonnehtii yrityksen valmistamia tuotteita eeppisiksi (=valtava, suunnaton, mahtava, järisyttävä). Kaapin tyylikkyys ja työjälki mykistävät nimittäin kenet tahansa. ”Kaapin on tilannut eräs maailmankansalainen, jonka nimeä en voi paljastaa. Hän tilasi meiltä jo aiemmin viikinkisängyn, jonka valmistukseen kului aikaa yli kaksi kuukautta ja puuta noin puolitoista kuutiota”, kertoo Pilvinen. Jyväskylän Tikka koskella toimivan Puustikin myyntivalttina on aitous ja tyyli, jollaista ei Suomesta tai maailmalta löydy. ”Tämäkin asiakas sanoi, että voisi ostaa kalusteet mistä vaan, mutta meidän tyylimme ratkaisi kaupat. Sängyn myyntihinta oli 35 000 euroa ja kaapin 22 000 euroa. Tällaisten uniikkien tuotteiden hinnoittelu on haastavaa.” Eeppisten luomusten lisäksi Puustikki valmistaa tavanomaisempia, mutta tyylille uskollisia tuotteita koruista ja leikkuualustoista kodin ja yritysten kalusteisiin. ”Periaatteessa tilauksesta kaikkea puusta, paitsi ei aivan suoraa ja kliinistä.” Kalusteet tehdään keskisuomalaisesta puusta. Sitä ostetaan Kouhian sahalta 100–250 milliä leveänä ja 50 milliä paksuna särmättynä, mutta höyläämättömänä lankkuna. Puustikki Oy:n valmistamia kalusteita voi hyvällä syyllä kutsua eeppisiksi. Puustikki Oy:n Jarkko Pilvinen ja juuri asiakkaalle valmistuva kaappi. Runko on mäntyä, lohikäärmeenpäät on tehty koivusta. Puustikki hankkii käyttämänsä puut Kouhian sahalta. LOHIKÄÄRMEITÄ TIKKAKOSKELTA TEKSTI JA KUVAT SAMI KARPPINEN 6848_.indd 74 8.3.2019 16.06
Metsälehti Makasiini 75 ”Haluamme tehdä enemmän tosi eeppisiä juttuja, sillä ne ovat meidän ehdoton vahvuu temme.” Visioiden toteuttamisessa vaaditaan monenlaista kekseliäisyyttä. Kaapin viikinkikirves syntyi kahdesta retkikirveen terästä, joihin taottiin mukaan ajan patinaa. LOHIKÄÄRMEITÄ TIKKAKOSKELTA Lohikäärme valmistettiin katseiden vangitsijaksi messuille, mutta sen voi halutessaan ostaa verkkokaupasta. HInta 25 000 euroa. Poikkeuksellista kasvua Jarkko Pilvisen, 37, ura puuseppänä sai alkusysäyksen vuonna 2006, kun hän valmisti itselleen harrastusmielessä tietokonepöydän ja tv-tason. Lopullisesti harrastuksesta tuli työ, kun hän perusti Puustikki Oy:n vuonna 2013. ”Vieläkään tämä ei tunnu työltä. Päivät tosin venyvät usein pitkiksi, kun innostun toteut tamaan visioitani.” Nykyään Pilvisellä on visioidensa toteuttamisessa apuna viisi työntekijää: neljä puuseppää ja yksi koruseppä. ”Minä olen pian ainoa, jolla ei ole alan koulutusta. Siksi alan suorittaa käsityömestarin ammattitutkintoa.” Yrittäjäksi Pilvinen ryhtyi lukioja kauppakoulupohjalta. Puusepänverstaan nopea kasvu on alalla varsin poikkeuksellista. ”Emme väitä, että olisimme maailman parhaita puuseppiä, mutta erotumme varmasti tyylillämme. Tilauskirjat ovat ainakin 3–4 kuukautta täynnä. Oman verstaspanokseni olen myynyt yli vuodeksi eteenpäin.” Tietokonepeli innoittajana Idea viikinkihenkisistä huonekaluista ja käyttöesineistä on lähtöisin Pilvisen intohimosta viikinkiaiheisiin tietokonepeleihin ja tv-sarjoihin. ”Suurin innoittajani on vuonna 2011 julkaistu Skyrim-peli. Olen aivan hullu Skyrim-fani ja ammennan siitä ideoita edelleen.” Pilvinen uskoo, että maailmanlaajuinen viikinkibuumi on satanut suoraan Puustikin laariin. ”Esimerkiksi Viikingitja Game of Thrones -tv-sarjat ovat selvästi lisänneet kiinnostusta tuotteisiimme.” Rock-henkisiksikin luonnehditut kalusteet kiinnostavat myös baareja ja ravintoloita. Puustikin sisustamia baareja löytyy jo useammasta kaupungista. Pilvinen myöntää vasta viimeisen vuoden aikana itsekin ymmärtäneensä, että Tikkakoskella ollaan toteuttamassa ”maailmanluokan juttua”. ”Toivon, että saamme jatkossa entistä enemmän jalansijaa ulkomailta, sillä Suomen markkina on lopulta rajallinen. Haluamme tehdä enemmän tosi eeppisiä juttuja, sillä ne ovat meidän ehdoton vahvuutemme.” ? l 6848_.indd 75 8.3.2019 16.06
PALVELUKSEEN HALUTAAN LUKIJALTA LUMITUHOJEN TORJUNNASSA HUOMIO OKSIIN Lumituhojen torjunta pitäisi kokemukseni mukaan aloittaa jo silloin, kun puusto on taimikkovaiheessa. Taimikon harvennuksissa tulisi suosia taimia, joissa oksisto on jakautunut tasaisesti rungon ympärille. Ehkä päinvastaisista olettamuksista riippumatta metsänjalostuksella aikaansaatu puusto antaa tähän parhaat edellytykset, sillä näissä metsiköissä puiden oksakulma ja oksien paksuus ovat luonnonmetsiä paremmat. Taimikon harvennusta tärkeämpi on nuoren metsän ensiharvennus, jossa muiden seikkojen ohella tulisi kiinnittää erityistä huomiota kasvatettavan, jäljelle jäävän puuston oksistoon – niiden tasaiseen jakautumiseen rungon ympärille, aivan kuin taimikon » PILKKEET SIIKALAKEUS Metsänhoitoyhdistys Siikalakeus hakee 23 toimihenkilön joukkoonsa vahvistusta. Toimimme seitsemän kunnan alueella. Vuotuinen liikevaihtomme on noin 5,0 milj.euroa ja metsänomistajajäseniä 3000 ja hakkuusuunnitteemme liki 900000 m3 Haemme joukkoomme KORJUUVASTAAVAA toimipaikkana Pulkkilan toimisto Korjuuvastaava tarjous hinnoittelee ja sopii metsänomistajien kanssa mhy:n korjuupalveluun tulevat leimikot, hoitaa puunkorjuun tienvarteen yrittäjiemme kanssa sekä tekee metsänomistajalle tilitykset ja selvityksen korjuusta. Toiminta-alueena pääasiassa Latvatiimin alue (Pyhännän ja Siikalatvan kunnat). Vuotuiset korjuumäärät korjuutiimissä ovat noin 120 tm3. Korjuutiimissä on tiimiesimies, korjuuvastaava sekä puoliaikainen toimistonhoitaja. Työssä edellytämme hyviä ihmissuhdetaitoja ja kykyä tulla toimeen muiden toimihenkilöiden/tiimien, urakoitsijoiden ja metsänomistajien kanssa. Taloudellinen toimintatapa ja toimintojen kehittäminen on edellytys tulokselliselle toiminnalle. Toimeen edellytämme metsäalan koulutusta. Arvostamme markkinointihenkisyyttä ja tuloshakuista toimintaa. Tiedustelut toimeen: Korjuutiimin esimies Matti Tuukkanen p. 044 0354012 tai johtaja Kari Salo p. 0407360681. Hakemukset 8.4.2019 mennessä sähköpostilla kari.salo@mhy.fi. Toimi täytetään sopimuksen mukaan. Palkkaus yt-meto sopimuksen mukaan. metsänhoitoyhdistys MHY Siikalakeus 2x150mm_Makasiini 7.3.2019 11.32 Sivu 1 harvennuksessakin. Toisin sanoen metsän parhaitten puiden välittömään kosketukseen ei saisi jättää oksistoltaan toispuoleisia puita. Puun tasaisesti jakautunut latvus ja oksisto vähentävät rungon kallistumista lumitaakan alla ja parantavat lumen putoamista maahan. Nyt eletään puuston ensiharvennuksen kannalta parasta vuodenaikaa – kevättalvea ja alkukesää, jolloin jäävä puusto saa ainakin yhden kesän aikaa vahvistaa runkoaan. Jos kesiä tulee 2–3, on jo paljon voitettu. Mutta palataanpa lumituhoihin ja niiden torjuntaan. Siinä eräs tärkeimmistä tekijöistä on toimenpiteen tekoaika, puuston kehitys huomioon ottaen. Nuorten metsien harvennukset pitäisi aina tehdä ennen kuin puusto on karsiutunut liian pitkälle. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jätettävän puuston vihreän latvuksen tulee olla vähintään puolet rungon pituudesta, parempi jos enemmän. Siinäpä se yleinen laiminlyönti on, sillä otollisinta aikaa on havupuilla 3–5 vuotta, koivulla vähemmän. Liian monissa pelloille istutetuissa koivikoissa puut ovat riukuuntuneet niin pitkälle, että niistä syntyy ”klapimetsiä”. Tässä olisi metsänhoitoyhdistysten ja miksei Metsäkeskuksenkin henkilökunnalla peiliin katsomisen paikka. AARRE SYRJÄNEN METSÄNOMISTAJA JA ENT. METSÄNEUVOJA 76 Metsälehti Makasiini Mhy Pohjois-Karjala ry on yksi maakunnan merkittävimmistä metsätalouden toimijoista ja tarjoaa metsänomistajille monipuolisia puukauppa-, metsänhoitoja asiantuntijapalveluja. Yhdistyksellä on 13 paikallistoimistoa ja palvelemme metsänomistajia 56 toimihenkilön voimin sekä työllistämme paikallisia metsureita ja yrittäjiä. Mhy Pohjois-Karjalassa on jäseninä n. 13 000 metsänomistajaa. Haemme Joensuuhun METSÄPALVELUPÄÄLLIKKÖÄ johtamaan pohjoisen ja läntisen alueiden metsätiimejä sekä metsäpalvelujen myyntiä. Metsäpalvelupäällikkö vastaa alueensa myynnin ja markkinoinnin suunnittelusta sekä Mhy Pohjois-Karjalan metsänhoitotöiden resurssien hankinnasta ja yrittäjien runkosopimuksista. Lisäksi hän vastaa tiet ja ojat-tiimin johtamisesta sekä myynnin kehittämisestä. Edellytämme aktiivista myyntihenkisyyttä sekä tiivistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta tiimien kanssa. Edellytämme hakijalta vähintään metsätalousinsinöörin (amk) tai vastaavaa koulutusta, kokemusta esimiestyöstä sekä metsäpalvelujen myynnistä ja hankinnasta, asiakaspalvelutaitoja ja sitoutunutta tuloksellista otetta työhön. Arvostamme aiempaa työkokemusta vastaavista tehtävistä. Tarjoamme vakituisen työsuhteen aktiivisesti toimintaansa kehittävässä metsänhoitoyhdistyksessä. Palkkaus YT/METOtyöehtosopimuksen mukainen. Lisätietoja antavat johtaja Harri Välimäki puh. 050 379 9112 ja metsäpalvelupäällikkö Mika Lappalainen puh. 050 027 8011. Hakemukset ansioluetteloineen pyydetään lähettämään viimeistään 31.3.2019 sähköpostitse: harri.valimaki@mhy.fi Katso lisätietoja www.mhy.fi/pohjois-karjala 7165_.indd 76 8.3.2019 16.07
KASVATA KUUTIOITA, NIELE HIILTÄ Kansainvälisen ilmastopaneelin lokakuun kohuraportin jälkeen ilmastokamppailu alkoi hakea uusia keinoja. Pöydälle on nostettu hiilipörssi. Ehkä näkyvimmin sitä on pitänyt esillä energiayhtiö St1:n johtaja Mika Anttonen. Hiilipörssi sisältää sekä alkuainehiilen lähdevirrat ylös taivaalle että hiilen nieluvirrat alas taivaalta. Puustoaan hoitava metsätilallinen odottaa jo herkeämättä hiilipörssiä. Hän tietää metsänsä olevan hiilen nieluvarasto. Sinne päätyy hiilen vuotuinen nieluvirta. Sen raha-arvo kiinnostaa pörssin meklaria. Mutta miten metsätilallinen mittaa näkymättömän alkuainehiilensä määrän, kun vain puuston kuutioista on tähän asti puhuttu? Ja kun yksinkertaisimmillaan ilmastokamppailu puhuu vain taimien istuttamisesta. Runkopuiden nyrkkisääntönä voi käyttää: Kiintokuutiossa puuta on kuivaa biomassaa 0,5 tonnia, kuivasta biomassasta puolet on hiiltä. Näin tonni runkopuun alkuainehiiltä tarvitsee neljä kuutiometriä. Nyrkkisääntö on karkea, sillä eri puulajien tiheys vaihtelee. Männyllä se on keskimäärin 0,405 ja koivulla 0,490 kuivatonnia kuutiometriä kohden. Maailmalla lehtipuiden, esimerkiksi eukalyptusten, kuivatuoretiheys on useimmiten yli 0,5 tonnia kuutiolta. Hiilen nieluvirta menee metsissä paitsi runkoihin, myös oksiin ja juuriin. Luonnonvarakeskus on mitannut tälle kolmikolle metsiemme keskimääräisen biomassan määrän kahdesti, jaksoilla 2009–2013 ja 2014–2016. Käyttämällä biomassan mittausten keskiarvoa ja alkuainehiilen 50 prosentin sääntöä, yhtä runkokuutiometriä kohti metsissämme on 0,353 tonnia biomassan hiiltä. Tai toisinpäin, yhden alkuainehiilen tonnin lisäys tarvitsee 2,83 kuutiota runkopuun kasvua. Karkeistaen metsäbiomassan nyrkkisääntö on: kasvata kolme kuutiota suomalaista puuta, niele tonni hiiltä. Taas on hyvä muistaa, että kyseessä on pyöristetty keskiarvo. Vaihtelua on niin eri puulajien välillä, eri-ikäisten metsiköiden välillä kuin eri kasvupaikkojen välillä. Nyrkkisäännöllä voi silti tehdä heti ajatusleikin. Otetaan hiilitonnin hinta EU:n päästöpörssistä. Se oli helmikuun alussa 84,1 euroa alkuainehiilen tonnilta (mikä vastaa 22,9 euroa hiilidioksidin tonnilta). Kasvata kolme kuutiota puuta ja anna metsäsi niellä tonni hiiltä. Hiilipörssin meklari voi maksaa siitä yhteensä 84,1 euroa, eli 28 euroa runkopuun kuutiolta. Kuutiohinta on mukiinmenevä. Metsäteollisuus maksoi tammikuussa harvennusmännyn kantohintaa keskimäärin 17,4 euroa kuutiolta. Hiilipörssin vertailuhinta on tietysti vielä teoriaa, ja se lienee yläkantissa. Kaikki taloudelliset toimet tarvitsevat hallintonsa, ja se maksaa. Pörssille on tunnusomaista, että joku tahkoaa voittoa. Sekin pudottanee lopullista hiilipörssin taksaa. Hiilipörssin syntymisellä on vaikutuksensa puumarkkinoihin. Kun eri vaihtoehdoille tulee kysyntää, vaihtoehdot kilpailevat hinnoillaan. Kuitupuun hintaan tulee nousun paine. Ajatusleikki panee ajattelemaan, josko metsätilallinen saa lopultakin parempaa tuloa hyvin hoitamastaan metsästä. VELI POHJONEN MAATALOUSJA METSÄTIETEIDEN TOHTORI DOSENTTI Puustoaan hoitava metsä tilallinen odottaa jo herkeämättä hiili pörssiä. » PILKKEET Metsälehti Makasiini 77 Opiskele tänään huomisen ammatti. Hae Xamkiin kevään yhteishaussa 20.3. – 3.4.2019 ja hanki tulevaisuuden tutkinto. ww w.x am k.fi METSÄTALOUSINSINÖÖRI (AMK), 240 op, 4 v METSÄTALOUSINSINÖÖRI (ylempi AMK), metsätalouden liiketoiminta, 60 op, 2 v Lisätiedot Pasi.Pakkala@xamk.fi p. 0400 780 029 Johanna.Jalkanen@xamk.fi p. 040 842 0514 7165_.indd 77 8.3.2019 16.07
vät kuolleet muurahaiset ja pesän talousjäte. Joskus maitikoita kasvaakin kehänä muurahaispesän ympärillä. Luulisi isojen ja ravinteikkaiden siementen houkuttavan myös jyrsijöitä. Maitikoilla on kuitenkin kaksi keinoa talttahampaitten torjuntaan. Siemenet karisevat aaSatavuotiaitten seurassa Yksivuotisen metsämaitikan kannattaa panostaa kukkien väriin ja meteen, jotta pölytys onnistuisi. JO RM A PE IP O N EN VARTTUNEEN metsän kas vit kasvavat, kukkivat ja tekevät siementä, mutta taimia ei synny. Metsän pohjalla on tuuhea sammalpeite, joka yhdessä syvän varjon kanssa estää taimettumisen tehokkaasti. Uusia kasveja syntyy vain aukkopaikkoihin, sinne, missä puujätti on juurineen rojahtanut nurin ja jättänyt tulokkaille muokatun maan. Metsän nuoruudessa syntyneet kasvit elävät vuosikymmeniä – varvut, heinät ja ruohot yhtä pitkään kuin puutkin. On sentään yksi poikkeus. Maitikat elävät vain vuoden kerrallaan satavuotiaiden seurassa: itävät, kukkivat ja kuolevat saman kesän kuluessa. Maitikat varastavat vettä ja ravinteita naapureittensa juurista, mutta yhteyttävät itse vedestä ja hiilidioksidista sokeria auringon valon avulla. Siksi ne ovat puoliloisia erotukseksi varsinaisista loisista, jotka ottavat kaiken energian ja ravinnon isänniltään. Iso siemen on avain maitikoiden menestykseen. Runsaan vararavintonsa turvin maitikka voi paksussakin sammalikossa kasvattaa juurensa toisten kasvien juuriin ja silti voimaa riittää vielä ensimmäisten lehtien nostamiseen valoon. Siemenet ovat muurahaisen ”munien” eli kotelokoppien kokoisia ja muotoisia, mikä houkuttaa muurahaisen tarttumaan siihen. Lisähoukuttimena siemenen päässä on mehevä ja rasvainen lisäke. Usein maitikan siemenet hyljätään jo matkalla, kun mehevä lisäke on syöty. Pesiin kannetut siemenet kuljetetaan aikanaan ulos kaatopaikalle, minne päätymulla, jolloin muurahaiset ehtivät korjaamaan siemenet ennen yön tuloa. Myös siementen sisältämä myrkyllinen aukubiini vähentänee jyrsijöiden kiinnostusta. Joskus kuitenkin näkee kourallisen maitikan siemeniä metsähiiren tai -myyrän varastossa marjojen joukossa. Voi olla, että ne jäävät lopulta syömättä ja näkyvät seuraavana keväänä tuuheana taimikimppuna. SEPPO VUOKKO Mistä pidit? ARVONTA! MIKÄ OLI mielestäsi tämän numeron kiinnostavin artikkeli? Entä mikä kiinnosti kaikkein vähiten? Voit vastata kyselyyn Metsälehden verkkosivulla osoitteessa www. metsalehti.fi/lukijakysely. Linkki kyselyyn löytyy myös etusivun oikean laidan Nyt – ajankohtaista Metsäkustannuksesta -osiosta. Myös postikortilla tulleet vastaukset osallistuvat arvontaan. Osoite on Metsälehti Makasiini, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kaikki maaliskuun loppuun mennessä vastanneet osallistuvat arvontaan, jossa voi voittaa Raiva-raivausveitsen. Arvomme kaksi palkintoa. Viime numeron suosituin juttu oli “16 kysymystä yläharvennuksesta “. Palkinnoksi arvotut Fiskarsin tuotteet voitti Auvo Kuusela Keiteleeltä. Onnittelut voittajalle ja kiitokset kaikille vastaajille! 78 Metsälehti Makasiini » PILKKEET 7162_.indd 78 8.3.2019 16.08
Ensi numerossa ERIKOISPUUT Vinkit kontortamännyn kasvatukseen METSURIN KANSSA ISTUTTAMASSA METSÄLEHTI MAKASIINI 3/19 ILMESTYY 25.4. Seuraava Metsälehti ilmestyy 28.3. Painotuotteet 1234 5678 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuotteet 4041-0619 TOIMITUS Päätoimittaja Eliisa Kallioniemi p. 09 315?49?802 040 516 4000 Ulkoasu Anna Back p. 040 1623 991 Taitto Tiina Aaltonen Tuomas Nikulin Toimitussihteerit Jussi Collin p. 09 315?49?803 Eero Sala p. 09 315?49?804 Toimittajat Liina Kjellberg p. 09 315?49?807 Tiia Puukila p.040 126 1181 Valtteri Skyttä p. 0400 818 078 Taloustoimittaja Mikko Häyrynen p. 09 315?49?805, 0400 973457 Keski-Suomen aluetoimittaja Mikko Riikilä p. 09 315 49845, 0400 894080 pl 39, 40101 Jyväskylä Toimituksen sihteeri Päivi Laipio p. 09 315?49?809, 040 752 9626 Verkkojulkaisu Metsäuutiset www.metsalehti.fi verkkojulkaisujen sähköposti: toimitus@metsalehti.fi MARKKINOINTI Markkinointi johtaja Yhteyspäällikkö Pasi Somari, p. 09 315?49?873, 050 389 0590 Sanna Nyman p. 09 315 49 848, 040 596 2200 Verkkotuottaja Levikkipäällikkö Heta Välimäki, p. 040 723 1613 Pasi Myllymaa, p. 050 5114 525 MYYNTI Myyntipäällikkö Tuomo Vuorinen p. 050 436 9700 ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset klo 9.00–15.00 p. 09 315?49?840 Asiakaspalvelusihteeri Jaana Gran, p. 09 315?49?842 Palvelupäällikkö Mari Lindström, p. 045 877 4740 Metsätaloudellinen ammatti lehti, Tapion julkaisu 87. vuosikerta, perustettu 1933. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0893 Makasiinin levikki: 33 296 (lt/18) Painopaikka Paperit PunaMusta 2019 Lumi Silk 200 g/m 2 Galerie Fine Bulk 80 g/m 2 UPM PR Personal 90 g/m 2 KU VA A N TT I LE IN O N EN Metsälehti Makasiini 79 6852_.indd 79 8.3.2019 16.09
» MAKASIINIKRYPTO 2 NIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA IBAN-TILINUMERO BIC-KOODI Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. Tapio Palvelut Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsälehti maksaa postimaksun (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti Kysy eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 Palvelukortti 80 Metsälehti Makasiini 7164_.indd 80 8.3.2019 16.11
MERKKIPÄIVÄT Uusi osoite tai lahjatilauksen maksajan tiedot Lehden saajan osoite Sukunimi Etunimi Syntymävuosi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Päiväys Allekirjoitus Sähköposti Puhelinnumero Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Osoitteenmuutos / alkaen Lahjatilaus Irtisanon tilauksen Asiakasnumero: Kestotilaus jatkuu automaattisesti tilausjaksoittain ilman peruutusta. Tilauksen voi perua milloin tahansa ilmoittamalla siitä ennen uuden tilauskauden alkua Metsälehden asiakaspalveluun, asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai p.09 315 49 840. Tapio Palvelut Maistraatinportti 4 A 00240 Helsinki Tunnus 5011305 Info: 00003 00003 Vastauslähetys ? Vuosittain julkaistava Metsäverokirja kotiin postitettuna (arvo 29 €) ? Näköislehden ja lehtiarkiston lukuoikeus Lehtiluukku.fi -palvelussa (arvo 57,50 €/v) ? Maksullinen artikkelisisältö kokonaisuudessaan Metsalehti.fi -verkkopalvelussa (arvo 7,90 €/kk) ? Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa Metsälehti maksaa postimaksun (Makasiinin osoitekentässä) Kestotilaajan edut: TUTUSTU LEHDEN TILAUSMAHDOLLISUUKSIIN osoitteessa www.metsalehti.fi/tilaa-lehti Kysy eri tilausmahdollisuuksista asiakaspalvelusta asiakaspalvelu@metsalehti.fi tai 09 315 498 40 Palvelukortti MAKASIINIRISTIKKO 1, OIKEA RATKAISU MAKASIINIKRYPTO 2 80 VUOTTA 21.3. Kari Havunen, metsänhoitaja, Varkaus (ei vastaanottoa) 60 VUOTTA 27.3. Raija Vesterinen, ICT-asiantuntija, Kuopio 50 VUOTTA 31.3. Timo Nyyssölä, Suomen metsäkeskuksen puurakentamisen koordinaattori, Ähtäri (ei vastaanottoa) Merkkipäivä-palsta on avoin kaikille lukijoille. Tietoja voi lähettää kirjeitse ja sähköpostilla viimeistään kuukautta ennen merkkipäivää. Liitä mukaan lähettäjän yhteystiedot. Palstan osoite: Metsälehti/Merkkipäivät, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Sähköposti: paivi.laipio@ metsalehti.fi. Merkkipäivätietoja kerätään myös Liikesivistysrahaston merkkipäiväluettelosta. TÄMÄN Makasiinikrypton vastausten tulee olla perillä 28.3.2019 osoitteessa Metsälehti, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki. Kuoreen tunnus ”Makasiinikrypto 2”. Oikein ratkaisseiden kesken arvomme kolme 20 euron rahapalkintoa. PALKINNOT Makasiinristikosta 1 on arvottu seuraaville kolmelle: Tarja Ojansuu, Forssa, Perttu Pitkänen, Oitti ja Janne Saarentalo, Siuntio. Onnittelumme heille ja kiitokset kaikille mukana olleille. RISTIKKO löytyy myös osoitteesta www.sanaristikot.net. Voit ratkoa sen päätteellä ja lähettää sähköisesti heti saatuasi ruudut täyteen. 7164_.indd 81 8.3.2019 16.11
» TYÖSSÄ METSÄSSÄ HYVÄSTÄ matikkapäästä on tässä työssä hyötyä. Mikään matikkanero ei tarvitse olla, mutta lukuja ei saa pelätä. Tarkka ja sinnikäs pitää myös olla, ettei tilastoihin tule virheitä. Vastuullani ovat puukauppatilastot sekä vuosittain tehtävät raakapuun hakkuukertymän ja puuston poistuman tilastoinnit. Viime kesänä valmistui pienatalojen polttopuun käyttöä koskeva selvitys, ja nyt työn alla on metsämaan omistusta käsittelevien tilastojen päivitys. Suuri osa työpäivästä kuluu tietokoneen ääressä. Lasken, tarkastelen tai kirjoitan jotain. Pelkkää numeroiden kanssa teutarointia työ ei kuitenkaan ole. Tilastot laaditaan porukalla, joten sähköposteja tulee luettua ja lähetettyä paljon. Myös tilastojen käyttäjiin ja tietolähteisiin tulee oltua yhteydessä. Valtaosa Luken julkaisemista tilastoista perustuu metsäalan eri toimijoilta kerättyihin tietoihin. Polttopuun käyttömäärät kysyttiin kuitenkin puun käyttäjiltä, ja metsämaan omistustiedot tulevat Verohallinnosta. Yliaktuaarin tehtäviin kuuluu huolehtia, että tilastot tehdään lakien, asetusten ja alan eettisten ohjeiden mukaan. Luken julkaisemien tilastojen tulee olla luotettavia, puolueettomia, vertailukelpoisia ja tasapuolisesti kaikkien saatavilla. Aineiston luovuttajien tietosuoja on ehdoton, joten emme julkaise tai luovuta yrityskohtaisia tietoja esimerkiksi puun hinnoista. Luken tilastoja käyttävät niin puunostajat, puunmyyjät, metsäja ympäristöhallinto, tutkijat kuin tavalliset kansalaisetkin – sekä esi”MIELENKIINTOISINTA ON MUUTOS” Luonnonvarakeskuksen (Luke) yliaktuaari Jukka Torvelainen huolehtii, että puukauppatilastot ovat kaikkien saatavilla. Luken yliaktuaarin Jukka Torvelaisen työpäivä kuluu pitkälti tietokoneen ääressä. Metsätilastollisen vuosikirjan julkaiseminen loppui, kun Metlasta tuli osa Lukea. Luken viime vuonna julkaisema Suomen metsätilastot keräsi tärkeimmät metsätilastot jälleen yksiin kansiin. TEKSTI LIINA KJELLBERG KUVAT SEPPO SAMULI merkiksi Eurostat ja YK:n elintarvikeja maatalousjärjestö FAO. Mielenkiintoisinta tässä työssä on muutos ja sen hallinta, sillä metsäala on jatkuvassa myllerryksessä. Tilastojen pitäisi kehittyä mutta pysyä vuodesta toiseen vertailukelpoisina.”? 82 Metsälehti Makasiini 7163_.indd 82 8.3.2019 16.12
Sinä olet siellä. Aikakausmedioihin uppoudutaan. Ne kuljettavat lukijan toiseen maailmaan. Niitä luetaan keskittyneesti ja usein. Myös mainoksia. Lisätietoja aikkarimainonnasta: aikakausmedia.fi/sinaoletsiella 7166_.indd 83 8.3.2019 16.32
20. JOULUKUUTA • NUMERO 5/2018 • 10 € WWW.METSALEHTI.FI Skoda Karoq tilava katu maasturi M ET SÄ LE H TI M A KA SII N I 2/2 019 TE EM A : H A KK U U VA IH TO EH TO JA Sano kyllä tuottavammalle metsälle. Tilaamalla Metsälehti Makasiinin saat rahanarvoisia neuvoja ja vinkkejä metsänomistamiseen ja -hoitoon. Tilaa 20-vuotta täyttävä uudistettu Metsälehti Makasiini tutustumishintaan. Metsälehti Makasiinin lukeminen kannattaa tai soita 09 315 498 40 , kerro tilatessa, että kyseessä on tilaametsä -tarjous. • Opit tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan ja ennakoimaan yllättävät tilanteet metsänhoidossa. • Pysyt ajan tasalla mitä metsässä tapahtuu juuri nyt. • Pääset osaksi ammattilaisten asiantuntijaverkostoa. • Lue lisää Metsälehden lukijoiden saamista konkreettisista euromääräisistä hyödyistä alla olevasta linkistä. 12 kk /8 nro 39 ,90 (norm. 70,00€) Huom! Tilausmaksu on vähennyskelpoinen metsäverotuksessa. Tilaajalahjana Metsäverokirja 2020. Lahjan arvo 29,00. Tartu tilaisuuteen heti ja tilaa! Tarjous voimassa 31.3. saakka. O so it el äh de : Su om en m et sä ke sk us as ia ka sr ek is te ri , Al ek sa nt er in ka tu 18 , 15 14 La ht i. 11472000003 SUOSITUSHINTA 1 749:www.stihl.fi empowering people. AINUTLAATUISTA TEKNIIKKAA. — STIHL MS 500i W Maailman ensimmäinen ja ainoa moottorisaha polttoaineen ruiskutustekniikalla. Markkinoiden paras tehopainosuhde ja huikea, viiveetön kiihtyvyys. Moottorin tilavuus: 79,2 cm 3 Teho: 5,0 kW / 6,8 hv Paino: 6,3 kg Ketjun kiihtyvyys: 28 m/s tuloSsa keväällä 2019! uutuus LÖYDÄ JÄLLEENMYYJÄSI STIHL.FI — 14. MAALISKUUTA 15 kysymystä Metsoohjelmasta TEEMA Vaihtoehtoja avohakkuulle KOEAJOSSA KAASULLA KULKEVA VW CADDY NÄIN TEET PERINNEAIDAN YHDISTYKSET KYLLÄSTYIVÄT KUUTIOON >> Minulla on lähtemisen geeni, sanoo luontokuvaaja Jorma Luhta. TE EM A : VA IH TO EH TO JA AV O H A KK U U LL E TILAKAUPAT SELVITÄ METSÄSI ARVO UUDELLA LASKURILLA ERÄMAA KUTSUU 14. MAALISKUUTA • NUMERO 2/2019 • 10 € WWW.METSALEHTI.FI M ET SÄ LE H TI M A KA SII N I 2/2 01 9 6818_.indd 1 7.3.2019 15.20 Kansi 1-kannet.indd 1 7.3.2019 15.27