MK-lehti 2/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2 www.mk-lehti.fi / 2011 hinta 7,50 e moottorikelkkalehti 2012 uutuuksia Vertailutestissä crossoverit Arctic Cat Crossfire 8 141" Sno Pro LE, Lynx Xtrim BoonDocker 800R E-TEC, Polaris 800 Switchback Assault, Ski-Doo Renegade Backcountry X E-TEC 800R ja Yamaha Nytro X-TX isot King of the deep snow 6 erilaista kelkkaa umpihangessa Mahtavaa moottorikelkkailua Kiteellä! · Koeajossa kaksi pidennettyä Yamaha RX1 Warrioria · Koeajossa Lynx Xtrim SC 600 E-TEC · Endurokauden avaus, Sprintin SM ja Kelkkakunkku
Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Pellon reunoja noudattelevalla uralla taas raapaistaan 90 asteen kurvi hiukan loivemmaksi ja seuraava tekee taas samoin, kunnes kivikovaksi tampattu alue peittää lopulta puoli peltoa. Usein kyseessä on pelkkä ajattelemattomuus, jossa yksi asia johtaa toiseen. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Eteläisessä Suomessa reittien leviäminen on suurin ongelma ja tilanne kärjistyy tällaisina hyvälumisina talvina, jolloin ajomäärät kasvavat. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. virheiden aiheuttamista vahingoista. Meidän alueella on maisemoitu soramonttu, jonne istutettiin tuhansia männyn taimia ja istutuksista kerrotaan selkeillä kylteillä. Reitti saattaa olla kuoppainen ja reunoilta haetaan puolen kelkan verran sileää pintaa. Pysytään siis reitillä ja ajetaan vain sellaisissa paikoissa, jotka tiedetään varmasti luvallisiksi! Jii Helminen MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, huhti-, syys,- ja joulukuussa. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 33,-, kestotilaus 30,-. Kirjoita sinä ainakin lehteen aiheesta, jos se menisi sitä kautta edes joillekin perille!" Tällaisen kiivashenkisen puhelun sain kaveriltani, joka kuuluu erään Hämeessä vaikuttavan kelkkakerhon puuhamiehiin. Tiepohjilla kulkevan reitin sivussa saatetaan kurvailla välillä ihan vain huvin vuoksi, eikä silloin tule mieleen, että kun esimerkiksi ojarumpujen kohdalta on ajettu tarpeeksi monta kertaa, ne jäätyvät umpeen ja keväällä paikat tulvivat. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti paino- ym. Jos saadaan pellet kiinni, niin arvaa mistä ne saavat niitä taimia sen jälkeen kaivaa", kiukkuinen puhelu jatkui. Tilauspuhelin (09) 8789 2400. Tällaista kelkkavandalismia on vaikea saada kuriin ainakaan alan lehdessä kirjoittamalla, sillä kyseessä ovat muista piittaamattomat marginaalitapaukset, eivät alan todelliset harrastajat. Silti jotkut ääliöt ovat menneet sinne aidan raosta ja leikkineet olevansa jotain oman elämänsä Slednecksejä. Etelässä urat kulkevat usein kymmenien, jopa satojen maanomistajien alueilla. Hölmöimmille eivät edes aidat näytä auttavan. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 2 MK www.mk-lehti.fi. Seuraava tekee samoin ja niin edelleen. Vähintään yhtä suuri ongelma on reittien leviäminen ja mutkien oikominen etenkin pelloilla. PÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA KelKKoja 8 King of the deep snow 6 kelkkaa ja umpihanki 22 Koeajossa Lynx Xtrim SC 600 E-TEC 26 Vertailutestissä isot crossoverit Arctic Cat Crossfire 8 141" Sno Pro LE, Lynx Xtrim BoonDocker 800R E-TEC, Polaris 800 Switchback Assault, Ski-Doo Renegade Backcountry X E-TEC 800R ja Yamaha Nytro X-TX 48 Koeajossa modatut Yamaha Warriorit 78 Ensiesittelyssä 2012 uutuuskelkkoja SUUTIN Pysy reitillä! Historiaa 58 Arctic Catin 50-vuotishistoria "M HenKilöitä 42 Kelkkanaama Pieti Puhakka reittejä 54 Ajettu Kiteen kiemurat Kisoja 68 Endurokauden SM-avaus 72 Kelkkakunkku Jussi Hongan näytöstä 75 Kelkkasprint SM Kiteellä Palstat 2 4 84 89 91 Pääsuutin Intro Variaattori uutisia ja uutuuksia MK-lehden tilauslomake Seuraavassa numerossa illä perhanalla saadaan sellaiset idiootit kuriin, jotka ajelee missä sattuu. Edellisen kaltainen villi freeride-ajelu on valitettavasti yleistynyt ja luvattomia kelkan jälkiä näkyy pelloilla ja jopa taimikkorinteillä. "Kohta reitit pitää varmaan rajata piikkilangalla tai lauta-aidalla, että saadaan pidettyä välit maanomistajiin kunnossa. Riittää kun yksi kiukustuu jääpolanteelle ajetusta pellosta, jolloin ajaminen koko reitillä saattaa loppua siihen
16-20) Länsiauto ( Patometsänkatu 1, avoinna klo. 30.3. 31.3. 29.3. 16-20 ) Autotalo Laakkonen ( Leväsentie 33, avoinna klo. Tuuri, MM-cross ( Tuuri / Veljekset Keskinen ) Tampere Lahti Kuopio Oulu Rovaniemi Rovaniemi Veho Lielahti ( Taninkatu 11, avoinna klo. Mega Road Show! 2012 Tely ieSiT enS -mallien Tule tsekkaamaan! 26.3. 2.4. 28.3. 16-20 ) Wetteri ( Äimäkuja 2, avoinna klo. 16-20 ) Snowstar ( Rovaniemi Mäntyvaara ) Snowstar ( Rovaniemi Mäntyvaara ) Paikalla myös MK-lehti! Mukana kaikki kelkkaMerkit ja kuuMiMMat uutuudet!. 3.4
klo 9.00-16.00 tilaukset@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Rovaniemen aluetoimitus: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@mk-lehti.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Pentti Pieski Jussa Peuranen Keijo Vidgren Ulkoasu: Marja Penttilä Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puhelin: (03) 671 5474 Telefax: (03) 671 5057 Kustantaja: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi Painopaikka: SP-paino Oy, Nurmijärvi ISSN 0788-3749 Sähköposti: toimitus@mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi 4 MK www.mk-lehti.fi. INTRO Osoite: MK-lehti PL 34 01901 Nurmijärvi Toimituksen puhelin: 09-8789 2400 Telefax: 09-8789 2410 Tilausasiat ja osoitteen muutokset: 09-8789 2400 ark
Olli Autonen ja Ski-Doo unelmamaisemissa syvänlumen testissä. Kuva: Joni Launonen www.mk-lehti.fi MK 5
Kuva: Jukka Helminen 6 MK www.mk-lehti.fi. INTROT Joni Räty voitti moottorikelkkasprintin Pro-luokan Suomen mestaruuden Kiteellä
Kuva: Olli Autonen www.mk-lehti.fi MK 7. Joni Deep Snow Launonen ja Arctic Cat Crossfire 8
Uusia tarjokkaita umpihankien valtiaiksi on viime vuosina tullut aika tavalla. Kokosimme ryhmän kelkkoja, jotka eroavat toisistaan perusajatukseltaan voimakkaasti. Usein esitettävä kysymys kuuluu, että mikäs se onkaan kelkka, jolla uskaltaa kauemmas kuin minne pihavalot yltävät. Kevyttä hyötykelkkaa edustavat Ski-Doo Tundra 600 ACE ja Lynx Ranger 49. King of the deep snow 6 kelkkaa ja umpihanki TeksTi: Joni Launonen kuvaT: oLLi auTonen Ja Joni Launonen Umpisenkelkka ei enää aikoihin ole ollut vain kevyt pitkätelainen tai hieman painavampi puoli metriä leveällä telalla varustettu hyötykelkka. Tehtävänä ei ollut laittaa kelkkoja paremmuusjärjestykseen, vaan selvittää erilaisten konseptien vahvuudet ja heikkoudet puuterilumessa. Aavoilla selkosilla pelkkä tehokin auttaa Viimevuotiset jättinietokset olivat www.mk-lehti.fi. Vuoristokelkkaa kesympi peli on Arctic Cat Crossfire 8 Sno Pro LE ja leveätelaisena meillä oli Lynx Yeti 59. Tehokkaiksi pitkämattoisiksi vuoristokelkoiksi saimme Polaris Assault RMK:n ja Yamaha Nytro MTX:n. Eväät paksujen nietosten ylittämiseen on monenmoisilla vehkeillä, mutta niiden vahvuusalueet voivat olla kaukana toisistaan. Ummenajokkaat M 8 MK etsä-Lapissa poromiesten ja eräiden ammattiryhmien käytössä olleet Lynxin Forest Foxit ovat historiaa, kuten pian ovat kaikki ilmajäähdytteiset, kevyet ja yksinkertaiset hyötykelkat. Metsämaastossa kysytään erilaisia ominaisuuksia kuin tunturissa, joten käyttötarkoitus pitää tietää hyvinkin tarkkaan ennen kuin etenemiskyvystä voi kinastella. Kysymys on sen verran vaikea ja monisyinen, että siihen ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä tasaisessa maastossa pikkuisen reilummassa lumessa mennään vaikka pätkällä jos vauhtia pystytään pitämään
Nykypäivän vuoristokelkat ja crossoverit on tehty ketteriksi käsitellä ja ne kääntyvät parhaiten pienellä vastaohjauksella ja voimakkaalla kaasuttamisella, kun kuski roikkuu rennosti sisäkurvin puolella. Jos näitä kelkkoja koettaa käännellä perinteiseen tyyliin eli sisäkurvin puolelle painottaen ja samaa suuntaan ohjaten, ovat kaarrokset helposti aivan yhtä laakeita, mutta ajaminen vähän tökkivämpää ja väsyttävämpää. Tehokkaat kelkat, joita tässä testissä olivat Arctic Cat Crossfire, Polaris Assault ja Yamaha Nytro MTX, menevät mallikkaasti aukeilla paikoilla. Se ei kannatellut kelkkaa, mutta vastusti jonkin verran menoa. Helmikuun alussa taivaalta sateli alijäähtynyttä vettä, jonka kova pakkanen jäädytti hangen pintaan ohueksi lasimaiseksi kerrokseksi. Rovaniemellä oli lunta testin aikaan reippaat puoli metriä, ja suurimmaksi osaksi se oli pehmoista ja pulverimaista pakkaslunta. haalistunut muisto vain, kun suuntasimme kirpeässä pakkassäässä umpihangen kulkijoiden kanssa pelipaikoille. Tällä tavoin käännettäessä kaarrokset ovat laakeita, mutta ajaminen on kevyttä. Etenkin tehokas ja kipakka Polaris leijuttaa suksiaan tarvittaessa hyvinkin räväkästi. Aukeilla paikoilla lunta ei ollut sitä vertaa, että se olisi millekään kelkal- le muodostunut etenemisen esteeksi, mutta käsiteltävyydestä pääsimme jo hyvin kartalle. Pehmoisen lumen ja sen rajallisen määrän vuoksi meidän oli pakko ajaa melko varovaisesti, sillä etenkin vieraassa paikassa umpihangessa huimailu voi olla vaarallista touhua, sillä hanki www.mk-lehti.fi MK 9
King of the deep snow... 10 MK www.mk-lehti.fi
Raideleveyttä on 90 senttiä eli sukset ovat varsin lähellä toisiaan tässäkin tapauksessa. Hyötykelkkapuolen edustajat ovat Ranger 49:ää lukuun ottamatta 60-heppaisia nelareita, joilla etenemistyyli ei ole aivan yhtä lennokasta. Keulan tylppä malli yhdistettynä verrattain painavaan kelkkaan hankaloittaa elämää erityisesti raskaassa ja vetisessä lumessa ajettaessa. Catin korkeus ja etuosan solakkuus helpottavat kallistelua hangessa. Suurin osa kumpaisistakin kelkoista myydään levikemuovien kanssa, jotka rauhoittavat 1. 1. Vastaohjausta voi näissäkin käyttää, mutta hieman eri tavalla. Tässäkin tapauksessa kelkan korkeus avittaa asiaa. Polariksessa on hieman samaa ideologiaa kuin Arctic Catissa. Raiveleveys on 105,4 -110,5 senttiä eli aivan alan kapeimmasta keulasta ei ole kyse. Lynx Yeti 59:n keula on hyvin samankaltainen kuin Ski-Doo Tundrassa. Raideleveys on säädettävissä välillä 106-111,1 senttiä. Ranger 49 on varustettu hankikäyttöön suunnitellulla A-LFS-etujousituksella. Arctic Catin keula soveltuu hyvin umpihangessa ajoon, sillä poikittaistukivarret ovat verrattain korkealla ja pohjan malli on hyvä. Tundran raideleveys on ainoastaan 81,3 senttiä, joten kelkan kallistaminen onnistuu tahdonvoimalla. Lynx kuten Ski-Dookin kaipaavat levittäviä suksimuoveja, sillä keulan halu haukata sisäkurvin puolelle kallisteltaessa on merkille pantavaa. Vastaohjaus on pieni tuikkaus, jolloin kelkka kallistuu haluttuun suuntaan. Raideleveys on säädettävissä välillä 89,5-93,7 senttiä eli keulaa voidaan luonnehtia erittäin kapeaksi. Silti kelkka on näppärä kaarteisiin vietävä. Fox Float -iskunvaimentimet toimivat hangessa, koska ne eivät kerää ympärilleen lunta. 5. 4. 2. Rush-mallit ovat konesuojan kohdalta kapeita, mikä lisää kallistusvaraa kinoksessa. voi kätkeä sisäänsä melkoisia miinoja. Avoimessa maastossa korjailu on toki helppoa, mutta se tuo rauhattomuutta ajoon. Testikelkan pohjaa on parannettu pohjapanssarilla, joka tekee pohjasta ja keulasta hieman paremmin umpihankeen soveltuvia. Tundra ja Ranger 49 ovat erittäin kapeita kelkkoja, joten ne kallistuvat hyvin helposti. Vailla ulokkeita oleva tasainen pohja auttaa kovissa lumiolosuhteissa. Raideleveys on 103,4 senttiä ja keulaa hangessa kannattelevat Yamahan omat deep snow -sukset. Niillä luontevin tapa edetä on huomattavasti rauhallisempi. Polaris käyttää keulassa Walker Evans -iskunvaimentimia, joista löytyy puristusvaimennuksen pikasäätö. Kelkka pysyy parhaiten kontrollissa, kun sillä ajetaan polvelta tai seisten, jolloin painonsiirto mutkissa on helpompaa. 6. Yamaha MTX:n etujousitus on tyypillinen vuoristokelkan etujousitus. 3. Ski-Doon keula on tehty vain ja ainoastaan etenemiskykyä ajatellen. Tasainen pohja toimii kuin suksi, joten eteneminen vaikka millaisessa kinoksessa on taattu. 2. 3. 4. 5. 6. www.mk-lehti.fi MK 11. Tämän jälkeen ohjaus käännetään menosuuntaan, ja kelkka jatkaa rauhallisesti kaarrostaan. LTS-etujousitus on reitillä hieman pehmeä, mutta hangessa sen yksinkertainen rakenne on rautaa
Harjakorkeutta on 38 milliä, mikä riittää hyvin tähän kelkkaan. tätä taipumusta. 4. Maton pituus on 394 senttiä ja leveys 38 senttiä. 3. Olisi mielenkiintoista kokeilla samaa peliä reippaat 57 milliä korkealla harjalla. Säätöpuolella on haettu hieman napakkuuden tuntua, mutta etupukki on hieman pehmeä reitillä, sillä umpilumen kelkan etupukki on usein löysä, jotta kelkka pyrkisi lumen päälle. Telasto on rakenteeltaan yksinkertainen, mistä on hyötyä eritoten vetisellä kelillä. SC 5 U -alusta toimii hyvin lumessa ja myös reitillä. Lumi ei hirveästi pölähtele, kun kaasua painellaan, vaan parhaimmillaan peli on hitaissa vauhdeissa. Peitteisessä maastossa joustavuus on valttia Kun suunta vie ahtaampaan maastoon, on ajotekniikka aivan toisenlainen, mutta niin ovat siellä loistavat kelkatkin. Tundrassa on hivenen yllättäen Assaultin ohella jyrkin kohtauskulma, joskaan jyrkäksi sitä ei tässäkään tapauksessa voida luonnehtia. Yamahan matto on porukan pisin. Sillä voi ajella pehmeässäkin lumessa kuin mönkkärillä suolla. Ranger 49:n PPS-A-alusta on ensimmäistä vuotta markkinoilla. Leveätelainen Yeti on rauhallinen menijä. 1. Maton pito on ok, mutta viime talven Abiskon reissulla todella haastavissa oloissa mielessä kävi myös 44-millinen harja. Maton pituus on 392 ja leveys 38 senttiä. Jos kelkan keula tulee työnnettyä umpiperään, paluu onnistuu näppärästi peruuttaen, kunhan suksen kannat eivät vain pääse haukkaamaan. Telamatoksi on valittu 392 senttiä pitkä, 40,6 senttiä leveä ja 39-mil- lisellä harjalla varustettu valmiste. Leveätelaisella Yetillä eteneminen on vaivatonta myös siksi, että leveä matto vakavoittaa kelkkaa. 6. Matto on mallia hurja. Arctic Catin telasto Fox Float -vaimentimineen on todella simppelin näköinen kokonaisuus, joka pysyy hyvin puhtaana lumesta. Polariksen alustassa alettiin tänä vuonna käyttää kierrejousta takapukissa hakaneulojen sijaan. Harja on 5,4 senttiä korkea ja se on rakenteeltaan sen verran vankka, että lavat eivät taitu kovassakaan käytössä. Kun kelkan halutaan kulkevan lumessa mahdollisimman hyvin, on maton kohtauskulman oltava loiva, jotta tela pakkaisi lumen maton alle. 358-senttinen matto vie Crossfirea lumessa hyvin. Lynxin PPS:n kohtauskulma on erittäin loiva. Rakenteeltaan Yamahan takajousitus ei ole yksinkertaisimmasta päästä, eli lumelle on tarjolla paikkaa johon tarttua. Leveä matto tuo kallistuksiin rauhallisuutta, mutta tönköksi kelkkaa ei voi mainita. Debyytti vaikuttaa melko rohkaisevalta. PPS-alustaa kiertää täyspitkä eli 392-senttinen matto, jolla on leveyttä 50 senttiä ja harjakorkeutta 38 milliä. 2. Pehmeässä lumessa pohjamuovittomat sukset saattavat hieman haukkailla, mutta kelkka 12 MK www.mk-lehti.fi. 5. Pito on luonnollisesti järisyttävä. King of the deep snow... 1. 2. 3. 4. 5. 6. Yhteistä kaikille tässä jutussa esiintyville kelkoille on se, että niiden alustat on suunniteltu pehmoisessa etenemistä ajatellen. Huikeat 411 senttiä pitkä matto, jonka harjakorkeus on 57 milliä, pitää taatusti ja myös kantaa hyvin. Yeti 59 on kerrassaan loistava peli peitteisessä maastossa. Hidas hiippailu onnistuu yk- kösvaihteella helposti ja vaivattomasti. Se kallistuu haluttaessa herkästi ja mennä jukertaa 60-heppaisen moottorinsa voimin ponnekkaan tuntuisesti
www.mk-lehti.fi MK 13
Tanko on melko korkealla, jonka ansiosta alaselkä ei kipeydy pitkässäkään tarpomissessiossa. Niillä hidas ryömiminen on helppoa, joskin on mainittava, että aivan kytkentäkierrosten lähellä operoiminen on Tundralla pikkuisen nykivämpää johtuen lähinnä nelitahtisen koneen luonteesta. Yeti 59:ssä on yllättävän kapea penkki leveätalaiseksi kelkaksi. 6. 3. Tundra ja Ranger 49 etenevät hyvin samankaltaisesti. Polariksen ohjaamossa palikat ovat kohdallaan. Penkki on melko korkea, mikä on hyvä juttu istuen ajettaessa, mutta joka voi polvelta operoitaessa olla hieman hankala. Ryömittäessä hitaasti Lynxin voimansiirtoa kiittelee vuolaasti, sillä remmi ei ala haista helposti. Kelkka lähtee liikkeelle pehmeästi ja sutimatta, vaikka maton alla olisi lähinnä tomusokeria muistuttavaa kevyttä lunta. Voimansiirto toimii loistavasti. Myös voimansiirron hienosäädössä on vielä tekemistä. Jos mäki on niin jyrkkä, että liikkeellelähdön yrittäminenkin tuntuu epätoivoiselta puuhastelulta, hätä ei ole suuren suuri, sillä pakittamalla kelkan saa yleensä vielä pelastettua. Ajoasento on leppoisa istuen ajettaessa, ja ohjaamo soveltuu myös seisten ja polvelta ajoon. Toisaalta Yeti on myös notkea. Yetin pehmeämpää käytöstä selittää tiheä ykkösvaihde, mutta myös kelkan paino sekä raskaammin pyörähtelevä leveä matto. Yamahan ohjaamo soveltuu seisten ajoon, sillä satula on kapea. 1. 2. ei karkaile, sillä kantava matto lyö hanttiin. Yetiin verrattuna voimalinja on aivan alhaalla hieman kulmikas. Ainoastaan tangon J-koukut aiheuttavat hieman kysymysmerkkejä. Jopa ylämäkeen kelkka lähtee nöyrästi. Tundraa ja Rangeria yhdistää se, että molemmissa on täyspitkät matot ja King of the deep snow... 1. Rotax 600 E-TEC H.O. Lynxin pokattu tunneli mahdollistaa erittäin kapean penkin käytön, mistä on hyötyä umpisessa. puolestaan tuntuu ryömintänopeuksissakin mitä parhaimmalta moottorilta, sillä sen veto on puhdasta jopa hyvin alhaisilla käyntinopeuksilla. Kokonaisuutena ohjaamo on kuitenkin onnistunut, sillä ohjaustanko on sopivan korkealla seisten ja polvelta ajoa ajatellen. Ohjaamoltaan Arctic Cat on täysiverinen vuoristokelkka: penkki on kapea, samoin tankki. Tundran tanko on korkealla ja tankki hyvän mallinen, mutta Ski-Doon sohvamainen penkki ei ole välttämättä paras mahdollinen ratkaisu umpihangessa cruisailuun. 3. 4. 5. 6. 14 MK www.mk-lehti.fi. Ohjaamo on suunniteltu vuorikikkailua ajatellen ja siksi se toimii umpisessa hyvin. 2. Ohjaustangon liikerata on hyvin epätavallinen vuoristokelkkaan, sillä ohjauspylväs on loivassa kulmassa. 5. Arctic Catin teleskooppiohjauspylväs on nerokas ratkaisu, sillä tangon korkeuden muuttaminen ei muuta ohjauspylvään asentoa. 4
www.mk-lehti.fi MK 15
Sillä voi pysähdellä, vaikka lunta olisi enemmänkin, ja liikkeelle lähtö on helppoa, koska kelkka ei sudi vaikka kaasua survoisi raisumminkin. Uskomme, että se kevyenä, tehokkaana ja hyvän kantopinnan omaavana kelkkana olisi varmasti ollut yllättävän hyvä laitos jopa työkelkkojen vahvimmalla sektorilla. Kelkka tarvitsee hieman pohjavauhtia edetäkseen, mutta jo melko pienestäkin vauhdista tehokas kelkka saa ponkaistua itsensä melkoiseen lentoon. Yamaha on painavakeulainen, minkä lisäksi sen keula on tylppä. Kun vauhti vaikeissa oloissa kasvaa ja tela pyörii tuhatta ja sataayhtä, on tärkeää, että ennen pahaa paikkaa kuskilla on selvät sävelet siitä, mitä hän aikoo tehdä, sillä muuten voi pusikko soida siihen malliin, että varaosamyyjä hieroo käsiään euron kuvat silmissä kiiluen. Tässä testissä mukana olleet kelkat ovat kaikki erittäin etenemiskykyisiä, mutta jokainen vaatii hieman erilaisen lähestymistavan lumikenttien valloittamiseen. Englanninkielisessä maailmassa puhutaan on-snow-going- ja in-snow-going-kelkoista, ja Yeti kuuluu ehdottomasti ensiksi mainittuihin. Pidosta ei umpihangessa ole haittaa kuin siinä tapauksessa, että kelkkaan on asennettu sen tehoille liian karkea matto, joka ruunaa koneen täysin. Sittemmin kokemus on osoittanut, että ainakaan 32-millinen tai edes hieman korkeampi lappu ei moista efektiä aiheuta. Sitä leimaa pieni kulmikkuus, tosin eri syistä. Umpikujaan ajautunut kuski selvittää ongelmansa yleensä yksinkertaisesti peruuttamalla tilanteesta. Ajamista voi kuvalla stressittömäksi, sillä rauhallinen eteneminen antaa pelivaraa. Perusteisiin kuului muun muassa se, että korkeaharjainen matto rikkoo hangen pinnan maton edestä niin, ettei kelkka pääse hangen päälle. Paras tapa käännellä kelkkaa on vastaohjauksella surffailu. Crossover-luokan kelkka etenee, kunhan konetehoa päästään hyödyntämään kunnolla. Ja kun kelkkaa ei kaivata pohjia myöten, ei se välttämättä jääkään pahasti jumiin. Leveätelaisella hyötykelkalla umpihangessa ajaminen on helpointa etenkin tasaisella. King of the deep snow... Ajotekniikka kelkan mukaan J oskus takavuosina viisasteltiin, että jos kelkan telan kuvio hangessa oli rikki, toisin sanoen kelkka oli sutinut, ei kuskia onneksi tarvitse lähteä kovin kaukaa hakemaan. Siksi kelkkaa ei ehdoin tahdoin kannata viedä umpiperään. Tällä kertaa Polaris olisi todennäköisesti tuntunut merkittävästi paremmalta, jos lunta olisi ollut reilummin. Paikaltaan lähdettäessä kaasua pitää painaa melko tavalla, jotta kelkka lähtee liikkeelle. Se hipsii hangen pinnassa, mutta vaikka se vähän upahtaisikin, jatkuu eteneminen suurella todennäköisyydellä pidon ja ison kantopinnan ansiosta. Moottori vetää alakierroksilla väkevän väännön ansiosta hienosti. Kun keula on upoksissa, pitää liikkeellelähtö tehdä reipashenkisesti. Taitava kuski vie räyhäkästä vuoristokelkkaakin puiden välissä näppärästi, mutta meille muille hyvällä kantopinnalla varustettu, lumen päällä, ei sen sisässä, kulkeva kelkka on varmin ratkaisu. Kummassakin on herkkyyttä jo siihen malliin, että urheilukelkoilla mielensä saastuttaneilla testiperteillä kaarrokset tuppaavat olemaan sen verran räväköitä, että korjausliikkeitä joutuu tekemään aivan solkenaan, jottei kelkka kallistuisi liikaa. Kapeamattoiset uppoavat perästään enemmän kuin esimerkiksi leveätelainen Yeti 59, joten niiden pakittelu hangessa on hankalampaa. Mäkisessä maastossa Arctic Cat Crossfiren tyylinen kelkka etenee hienosti, kiitos räjähtävän voiman ja hyvän käsiteltävyyden. Testiin olisi kaivattu ehdottomasti pisintä, yli nelimetrisellä matolla varustetua, Ski-Doo Summitia. Tällöin vauhti ei hyydy ja eteneminen jatkuu. Polaris RMK Assault ei ole ketteryyden kukkanen, vaikka se kevyt peli onkin. Korkeaharjaisten (luetaan: yli 20-millisellä lapulla varustetut kumivalmisteet) yleistymistä karsastivat vanhemman kaartin edustajat. Kropan käyttö auttaa leveätelaisellakin, joskin sillä selviää muita helpommin, vaikka ajotekniikassa olisi puutteitakin. maastoajoon hyvin soveltuvat kapeat keulat. Yeti 59 on lähellä vanhoja leveätelaisia hyötykelkkoja. Urheilullisemmilla vuoristokelkoilla sekä Arctic Catilla puiden seassa pyöriminenkin onnistuu, mutta ajaminen on hyvin toisen luonteista. Arctic Cat vaatii sekin rankkaa kaasuttamista edetäkseen. Nykyisissä 800-kuutioisissa ruiskukoneissa on juurevaa vääntöä jo alhaalla, eli niitä ei tarvitse komentaa aina liikkeelle täyskaasulla turvetta lennättäen. Sitä ei viedä teholla vaan pidolla ja kantopinnalla. Peitteisessä metsämaastossa perinteinen, lumen päällä kulkeva kelkka on vahvoilla. Matossa on pitoa, joten aivan heti ei olla pulassa. Onneksi mahdollisen kaivuoperaation sattuessa kelkat ovat sen verran keveitä, että riuska mies jaksaa repiä niitä yksinäänkin. Varsinaisia vuoristokelkkoja lyhyempänä Arctic Cat uppoaa ennemmin peräpäästään kuin keulastaan, mikä on hieman ohkaisemmassa kinoksessa vain ja ainoastaan positiivinen juttu, sillä ei ole ollenkaan niin epämiellyttävää, että kanto osuu telaan kuin että se napsahtaisi tukivarsiin. Kapea keula helpottaa kääntelyä ja viistorinteiden ajamista. Jotta Yamaha ei ryntäisi, pitää kaasua heti liikkeellelähdön jälkeen hieman höllätä. Viisaus piti sisällään olettamuksen, että sutiva kelkka ei kummoisesti etene. Suksea levittävät ja keulastaan korkeat suksimuovit todennäköisesti parantaisivat käsiteltävyyttä, sillä ylenpalttinen herkkyys saataisiin niillä aisoihin. Ranger todistaa, että pienestä tehoreservistä ei koskaan ole haittaa. Kapeamattoinen pitkä hyötykelkka on helppo kaveri umpihangessa. Paksussa lumessa se ei ole parhaimmillaan, kun joudutaan pysähtelemään paljon. Ranger 49:n ajossa voi soveltaa sekä Tundran että vuoristokelkkojen ajotekniikoita. Kapeamattoiset kääntyvät helposti eikä niiden käsittely vaadi paljoakaan voimaa. Tärkeää on, että kuljettajalla on herkkyyttä, ajosilmää ja määrätietoiset otteet. Yllättävää kyllä Yamaha on tasaisella jopa mukava metsässä vietävä, jos toki aika raskas ajettava. Vuoristokelkkoihin pätevät hyvin pitkälti samat periaatteet, mutta vuoristokelkat eivät ole paremmasta pidosta ja isommasta telan kantopinnasta johtuen niin arkoja pysähtelylle. Sillä onnistuu hidas möngintä, mutta tehokkaan moottorin ansiosta sillä selviää monesta pahasta paikasta roimalla kaasuttamisella. Jotta crossoverista tai vuoristokelkasta saisi kaiken irti, on ajotekniikkaan paneuduttava kunnolla. Polaris on tehty avoimeen maastoon, vaikka Chris Burandt sillä melko tiheissä pusikoissa pyörittelee. 16 MK www.mk-lehti.fi. Polaris etenee hieman nokkapainoisesti, ja kaasun keventäminen saa keulan uppoaminen
www.mk-lehti.fi MK 17
Arctic Catin moottori on voimakas ja herkkä, joten peukun alla on mukavasti ytyä, kun kelkkaa komennetaan määrätietoisesti. Reitillä sen liikerata voi tuntua hieman omituiselta, sillä tanko kiertyy ikään kuin vaakasuoraan. Nestejäähdytteiset hyötykelkat saivat historiansa alkutaipaleella moitteita lämpenemistaipumuksestaan. Vuoristokelkat on sittemmin havaittu hyviksi laitteiksi porohommissa ja myös nestejäähdytteiset, tehokkaat työkelkat on hoksattu hyviksi työmyyriksi monenlaisiin tehtäviin. Ranger ei moisista kärsi, kiitos keulassa olevan lisäjäähdyttimen. Arctic Cat on crossovereiden luokassa Polariksen Assault Switchbackin ohella eniten vuoristokelkkamainen lajinsa edustaja. King of the deep snow... Arctic Cat Crossfire 8 SnoPro LE Kuten tämän lehden crossover-vertailussa todettiin, on Arctic Cat Crossfire 8 SnoPro LE luokkansa ehdotonta kärkeä umpihangessa. Ranger on mukavuussyistä varustettu kolmiotukivarsijousituksella. -moottori. Ranger 49 on kuin modernisoitu ja sikatehokas versio GL 3900:sta tai Forest Foxista. Jos mäki ei mene kertarykäisyllä ylös asti, on ketterä kelkka helppo pyöräyttää takaisin alarinteeseen. Arctic Catin vahvinta alaa ovat avoimet maastot, joissa tehoa pääsee hyödyntymään kunnolla. E-TEC, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit. Kelkalle on ominaista herkkyys ja ketteryys umpihankipyörityksessä. Catin erinomaisuus perustuu keveään käsiteltävyyteen ja hyvään etenemiskykyyn. Kelkka selviää myös mäkisessä maastossa hienosti. levy 122 cm 312 cm 106-111 cm Ilmoitettu kuivapaino: 231 kg Pa-säiliö: 42 l Sytytyslaitteet: Hinta: 3D 12 990,- Lynx 49 Ranger 600 E-TEC Lynx Ranger 49 on kevyt ja kapealla matolla varustettu monikäyttökelkka. Ratkaisu on hyvä reittiominaisuuksia ajatellen, mutta hangessa raskaalla kelillä tai vastaavasti vähälumisessa maastossa liikuttaessa kolmiotukivarsijousituksella on kääntöpuolensa, sillä tukivarret keräävät lunta ja ovat herkkiä vaurioitumiselle. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: Pa-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Rotax 600 H.O. Arctic Cat käyttää Crossfiressä tätä nykyä 141-tuumaista eli 358 senttiä pitkää mattoa. Se menee hitaassa ajossa lumihangessa rauhallisesti kuin esi-isänsä, joissa oli hevosvoimia noin kolmannes Rangerin tehoista. Toinen syy on se, että emme ole päässeet tänä talvena ajamaan kelkalla yhtä vaativiin olosuhteisiin kuin viime vuonna. polttoaineensuihkutus TRA III / LPV-VSA 40,6 x 392,3 / 3,9 cm HPG 36 -kaasuisk., jousto 242 mm PPS-154, HPG 36/ HPG 36 kaasuisk., jousto 390 mm Hydraulinen levy 107-111,2 cm 323 cm 89,5 cm (säätö +4,2 cm) Ilmoitettu kuivapaino: 231 kg Pa-säiliö: 39 l Sytytyslaitteet: Hinta: Denso 11 690,- 18 MK www.mk-lehti.fi. 115 hv 594,4 cc Sähk. jousto 430 mm Hydr. Muutama vuosi sitten olisi 116-heppainen työkone saanut väistellä kirveitä, sillä ennakkoluulot isotehoisia kelkkoja kohtaan olivat voimakkaita. Matolla on leveyttä 38 senttiä ja harjakorkeus tässä tapauksessa on 38 milliä, mutta saatavana on myös 57-millisellä harjalla varustettu versio. Se on saanut muun muassa uudet astinlaudat, ja lisäksi alustan asentoa on muutettu. Viitteitä vuoristokelkasta ovat muun muassa ohjaustangon liikerata, joka puolestaan on suunniteltu seisten ajamisen ehdoilla. Vallitsevissa lumioloissa Ranger tuntuu menevän reippaanlaisesti ja sen käsittely on helpompaa kuin viimetalvisen pro-kelkan. Loiva telan kohtauskulma, keveys sekä hyvänmalliset keula ja pohja parantavat Arctic Catin käsiteltävyyttä hangessa. Etenemisen salaisuus on rauhallisesti ja tempomatta toimiva voimansiirto ja loistavasti alhaalta asti vetävä Rotax 600 E-TEC H.O. Se sopii periaatteessa jopa touring-kelkaksi, mutta parhaimmillaan se on kevyessä työkäytössä. Kun kelkalla ajaa ensimmäistä kertaa viistorinteessä, on ratkaisu helppo ymmärtää. Ranger 49:ssä on onnistuttu säilyttämään takavuosien hyötykelkkojen luonnetta. Tässä kohtaa tekstiä joku varmasti jo miettii, että kelkan arvostelut ovat voimakkaassa ristiriidassa syksyllä ilmestyneen koeajon kanssa. Jälkimmäisellä varustettu on lähes sama peli kuin muutama talvi sitten ajamamme M8 141". TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Suzuki, 2-syl., nestejäähd., läppäventtiilit, APV-pakoaukonsäätimet 162 hv 794 cc akuton EFI Arctic Roller Cam / ACT Diamond drive 38 x 358 / 3,8 cm AWS VI, Fox Float -kaasuisk, jousto 233 mm FasTrack Long Travel, Fox Zero Pro -kaasuisk. Syitä ristiriitaisuuksiin on kaksi: ensiksi on mainittava, että kelkkaa on hienosäädetty melkoisesti sitten viime kevään
Maton leveys on tavanomaiset 38 senttiä. Assaultin kaltainen kelkka ei ole parhaimmillaan silloin, kun hangessa ajo tarkoittaa puiden lomassa hitaasti kiemurtelua. Hauskuuskerrointa Polariksen kaltainen tehokas vuoristokelkka tarjoilee hangessa eniten, sillä kevyt ja tehokas laite vastaa kaasuun herkästi. LTS-teleskooppikeula ja 90 sentin raideleveys tekevät kelkasta notkean. Ja kun kelkan pohja on kuin lasten pulkasta pöllitty, niin saletisti natsaa. Parhaimmillaan kelkka on vaikeassa peitteisessä maastossa, jossa kantopinta ja käsiteltävyys korostuvat. läppäventtiilit, VES-pakoaukonsäätimet 154 hv 795 cc Cleanfire P-85 / Team LWT 38 x 393 / 5,4 cm Pro-Ride, Walker Evans Needle -kaasuisk., jousto 229 mm RMK, Walker Evans Coil / Walker Evans Needle -kaasuisk., jousto 406 mm Hydraulinen levy 122 cm 328 cm 105,4-110,5 cm säädettävä Ilmoitettu kuivapaino: Pa-säiliö: 202,3 kg 43,5 l Sytytyslaitteet: Hinta: Digital CDI 14 290,- www.mk-lehti.fi MK 19. Yetillä oikein paksussa lumessa ja vaikeakulkuisessa maastossa ajaminen vaatii hieman ennakointia. Siinä missä vuoristokelkka lähtee vielä kaasuttamalla ja ravistelemalla liikenteeseen, voi korttinsa väärin pelanneella Yeti-kuskilla raskas iltapäiväurakka olla tosiasia. Se on ärjyllä moottorilla ja tiheillä välityksillä varustettu kelkka, jonka suorituskyky on murhaava. Äkäinen kone ja varsinaista hyötykelkkaa pienempi kantopinta tekevät hitaasta puiden välissä kiemurtelusta hieman kulmikasta. Ja niin se onkin, sillä kelkka on omassa elementissään eli vaikeassa maastossa ja hyötyajossa lähes uskomaton paketti. Polariksen RMK:t ovat perinteisesti olleet erittäin etenemiskykyisiä laitteita, eikä uutukainen tee poikkeusta. Polariksen paha poika on edelleen tuon tittelin mittainen laite. Yeti 59:lläkin on puutteensa. 5900 oli aikanaan sen verran legendaarinen laite, että sen mantteliperijän pitää olla liki vallankumouksellinen kelkka. Etenemiskyvystä saa syyttää voimavarojen lisäksi onnistunutta runkoa sekä 394 senttiä pitkää ja 54-millisellä harjalla varustettua mattoa. Hangessa Polaris on parhaillaan silloin, kun lunta on todella paljon ja runsaita voimavaroja päästään hyödyntämään täysimääräisesti. Se ei ole parhaimmillaan silloin, kun kelkalla pitäisi saada rysäytettyä pitkän ja jyrkän mäen päälle. 396 senttiä pitkällä, puoli metriä leveällä ja 38-millisellä lapulla varustettu matto kohtaa ajoalustan loivassa kulmassa, mikä tarkoittaa, että kelkka pyrkii aina lumen päälle. Myös sen etenemiskyky on tiukan paikan tullen huima, sillä pito ja voimavarat pitävät huolen, että kelkka lähtee voimalla liikkeelle synkältä vaikuttavista tilanteista. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Polaris, 2-syl., 2T, nestejäähd. Lynx 59 Yeti 600 ACE Lynx Yeti 59 on saanut nimen, joka asettaa uutuudelle ja sen suunnittelijoille kovat paineet. Keulalta löytyvät Gripper-sukset, jotka toimivat tässäkin hommassa hienosti. Se on omassa elementissään, kun kelkalla kikkaillaan ja hypitään raivokkaasti. Näin siksi, että 600-kuutioinen ja 60-heppainen moottori ei ole räjähtävän tehokas, eikä se saa kelkkaa pomppaamaan silloin kun raakaa tehoa kaivataan. Hienosti onnistunut voimansiirto ja alhaalta voimakkaasti vääntävä moottori vievät Lynxiä hangessa hienosti. 59:llä pystyy ajamaan todella hitaasti kiemurrellen. 60 hv 600 cc EFI TRA IV / LPV VSA 50 x 392,3 / 3,2 cm MC -kaasuisk., jousto 160 mm PPS-154, MC / MC kaasuisk., jousto 330 mm Hydraulinen levy 107 cm 325 cm 90 cm Ilmoitettu kuivapaino: 279 kg Pa-säiliö: 45 l Sytytyslaitteet: Hinta: Bosch 11 390,- Polaris Rush 800 Assault RMK 155" Edellisen korimallin Assaultille myönsimme tittelin "Vuoden häiriintynein kelkka" pari vuotta sitten. LTS-keulan hyviin puoliin kuuluu ennen muuta se, että keula ei kerää lunta lainkaan. Assault on oikeastaan perinteisestä vuoristokelkasta jalostettu laite, joka on tarkoitettu boondockingiin eikä niinkään high markingiin, eli kisaamiseen siitä, kuka piirtää korkeimmalle jäljen pystysuoraan vuorenrinteeseen. Jos kelkka siis lähtee sutimaan, eikä meinaa edetä suosiolla, on parempi seisahtua niille sijoille, kaivaa repusta termospullo, juoda kahvit ja miettiä uusia ajolinjoja. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Rotax 600 ACE, 2 syl., EFI 4-tahti, nestejäähd
Ensimmäinen SkiDoo Tundra oli 22-heppaisella Rotax 253-moottorilla varustettu kevyt, yksisylinterinen hyötykelkka, joka aikanaan saavutti muun muassa poromiesten suosion yksinkertaisena, kevyenä ja luotettavana työkelkkana. 60 hv 600 cc EFI eDrive / QRS 41 x 391 / 3,8 cm LTS, MC- kaasuisk., SC-5U, MC/ HPG -kaasuisk, Hydraulinen levy 100 cm 333 cm 81,3 cm Ilmoitettu kuivapaino: 229 kg Pa-säiliö: 40 l Sytytyslaitteet: Hinta: Ducati 10 890,- Yamaha FX Nytro M-TX 162" Yamaha on vuoristokelkan valmistajana outo lintu, sillä se on ainoa merkki, jonka vuoristokelkat ovat nelitahtikoneella varustettuja. Yamaha on umpihangessa kohtalaisen helppo ajettava, mutta se vaatii aivan erilaista nykäisyä kallistuakseen kuin joukon muut kelkat. Hyviä puolia ovat koneen vääntö jo alhaalta sekä mahdollisuus suuriin tehon nousuihin ahtamalla. Pitoa tarvitaan liikkeelle lähdettäessä, sillä tätäkin Nytroa vaivaa tylppä keula. Parhaimmillaan Yamaha, niin kuin mikä tahansa muukin tehokas vuoristokelkka, on kun sillä päästään pyssyttelemään oikein kunnolla avoimessa maastossa. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA suihkutus: Variaattori: Tela (lev.,pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Yamaha, 3-syl., 4-T, nestejäähd., rivimoottori 130 hv 1049 cc 3 x Mikuni 41 mm YVXC 38 x 412 / 5,7 cm Kaksoiskolmiotuki erillisjousitus, Fox Float 2 -ilmaisk., alum., jousto 216 mm ProMountain Air, Fox Float 2 ilmaisk./ Fox Float 2 -ilmaisk. King of the deep snow... Ski-Doo Tundra LT 600 ACE Tundra on tuttu mallinimi jo vuodesta 1986. lisäsäiliöllä., jousto 381 mm Hydraulinen jäähdytetty levy 121 cm 334 cm 103 cm Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Ilmoitettu kuivapaino: Pa-säiliö: 248 kg 28 l Sytytyslaitteet: Hinta: Digitaalinen T.C.I./TPS 13 990,- 20 MK www.mk-lehti.fi. Tundran ominta alaa on metsäisessä maastossa liikkuminen. Kallistelutaipumusta lisää melko korkealla oleva painopiste. Varsin nöyrästi toimiva, joskaan ei aivan silkkisen pehmeästi kytkevä, voimansiirto yhdessä pitävän ja kantavan maton kanssa luovat pohjan hyville etenemisominaisuuksille. Se kulkee liki ääneti pehmoisessa lumessa. Huonoja puolia puolestaan ovat nokkapainoisuus ja ison koneen kovat hyrrävoimat, joilla on kelkkaa kangistava vaikutus. Paljon on toki vuosien varrella muuttunut, mutta perusajatus on sama Tundra on edelleen pahojen paikkojen verrattain kevyt ja hangessa helposti käsiteltävä kelkka. Tundrasta tehtiin aikanaan kolmea eri mallia, jotka erosivat toisistaan maton mitoilla. Tundran SC 5 -alustan ympärillä pyörii 392-senttinen matto, jossa on 38-millinen harppu. Nelitahtisuus tässä segmentissä tuo tullessaan hyviä sekä huonoja asioita. Yamahan matto on mallia erittäin pitkä ja kamalan karkea, sillä matolla on pituutta 411,5 senttiä ja harjakorkeutta 57 milliä, joten pito ei lopu kesken. Tundra on kuin mönkijän talvinen vastine. Yamahan moottori vetää hienosti hitaassa puunkierrossa, joskin remmi tuntuu hajusta päätellen ottavan itseensä liian pitkistä möngintäsessioista. Lyhin malli oli varustettu 315-senttisellä matolla, LT-malli 353-senttisellä ja pisin ELT-malli 396-senttisellä matolla. Tässäkin kelkassa on pulkkamainen pohja ja LTS-keula, joten kelkka ei työnnä edessään jarruttavaa lumipatjaa. TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Rotax 600 ACE, 2 syl., EFI 4-tahti, nestejäähd. Kelkka on herkkä reagoimaan kuskin liikkeisiin, ehkä turhankin herkkä ilman levikemuoveja. Nykyisestäkin Tundrasta löytää yhtymäkohtia takavuosien lähes legendaarisiin malleihin. Kuten Yeti 59:kään, se ei ole mikään vuorenvalloituskone, vaan moottorikelkan perimmäisen tehtävän kunnialla hoitava puksutin. Viimeksi mainittu oli jo melkoinen lumikelkka ja etenipä LTmallikin kohtuudella. Testipelissä oli ylimääräinen pohjapanssari, joka parantaa pohjan ja keulan mallia, mutta aivan täydelliseksi keulaa ei voi luonnehtia
Koeajossa Lynx Xtrim SC 600 E-TEC TeksTi ja kuvaT: Olli auTOnen 600-kuutioinen puolipitkä urheilukelkka on kelkkamaailman Toyota Avensis tai Honda CBR 1100 tuplaäksä se ei siis herätä suuria tunteita, mutta monelle se on paras ratkaisu. Erityistä suosiota nauttii Lynxin puolipitkä Xtrim SC 600 E-TEC, jonka salaisuutta lähdimme selvittämään. 22 MK www.mk-lehti.fi Järkipeli
Ottaakseen kaiken hyödyn irti nykymallin kelkoista kannattaa kuljettajan käyttää polvisuojia. Kalibrointi on onnistunut, sillä tasaisen matkavauhdin pito on helppoa ja kelkalta käy myös hidas ryömittäminen reitin sivussa. Hyvin muotoiltujen katteiden takana painonsiirtely on helppoa, sillä sisäkurvin puolen polven saa vietyä pitkälle eteen kohti suksenkärkiä. Punainen pohjapanssari on lisävaruste. Yläreunoistaan pokattu telatunneli mahdollistaa kapean ja urheilullisen istuimen käytön. Ajoasento on ryhdikäs. Xtrim pohjautuu samaan REX-runkoformaattin mihin Lynxin lyhytmattoiset urheilukelkatkin. Isoihin vastapatteihin tai valtaojiin tultaessa lyhytmattoisella Ravella on helppo vetää sukset ilmaan ja antaa alustan pitkäliikkeisen Xtrimin keulalla käytettäviä KYBn 36-millisiä iskareita voi pikasäätää punaisesta säätöruuvista. Kuskin liikkumatilat ovat esimerkillisen väljät, eikä väljyydestä ole haittaa, ajettiinpa sitten kovaa hikilenkkiä tai rennon letkeää matka-ajoa. Ääripäistä löytyvät kuumana käyvään freeridebuumiin haastajaksi tehty BoonDocker 800 ja enemmän hyötykäyttöä palveleva leveätelainen Commander 600 E-TEC. Väliin jäävät, ja ehkä siksi vähemmälle huomiollekin, perinteistä multisporttilinjaa edustavat puolipitkät Xtrim 550 ja 600 E-TEC, joista jälkimmäinen keikkuu myös kuluvalla kaudella yksittäisten kelkkamallien myyntitilaston kärkipäässä. PPS-alusta siirtää painoa tunnetusti hyvin, mutta pidemmässä muodossaan alustatyypille ominainen keulimisefekti vähenee, sillä pitkä alusta pitää kiihdytyksissä sukset lähempänä reitin pintaa. Xtrim vastaa kevyen kaasun liikkeeseen hyvin, mutta voimansiirron luonne on enemmän touringmainen kuin urheilullisen räväkkä, sillä veto lähtee jo melko alhaalta. Tunnelin päälle voi hankkia lisävarusteeksi pikakiinnitteisen matkustajan istuimen. Yllättävän urheilullinen Xtrimin ohjaamo ja hallintalaitteet ovat tutut jo parin vuoden takaa, kun Lynx siirtyi urheilukelkoissa REX runkoformaattiin. Yläosastaan pokattu runkotunneli mahdollistaa kapean sporttisen istuimen käytön, joka on tuttu lyhytmattoisista Rave-malleista. Mittaristo on monipuolinen ja sen toimintoja hallitaan vasemman käden peukalolla käytettävästä keinuvivusta valonvaihtimen ja kädenlämmittimien kytkinten vierestä. Ajomukavuuden ja -turvallisuuden parantamiseen riittävät ihan hyvin hinnat alkaen -hyllyn muoviläpyskät, jotka suojaavat myös sääriä. Xtrimissä penkinjatkeena on vakiovarusteena kuvasta puuttuva säilytyslokero, jonka paikalle voidaan asentaa myös matkustajan istuin. Xtrimin hallintalaitteet ovat luokkaa käytännölliset ja monipuoliset, toisin kuten konsernin tämänvuotisissa sporteissa. Alustan takapukissa on KYBin järeä 46-millinen, lisäsäiliöllinen kaasuvaimennin. Tuulilasi on inhimillisen kokoinen ja näköinen, mutta silti kohtalaisen hyvin suojaava. Jatkettuun PPS-alustaan on saatu loihdittua yleishyvä säätö, jolla pärjää pitkälle monenlaisessa käytössä. Kun ajohousun ja jalan välistä löytyy muutakin kuin kalsongin lahjetta, voi kuski liikkua kelkan sarvissa huolettomammin ilman pelkoa katteiden tekemistä mustelmista polviin ja sääriin. Etupukissa ja keulassa vaimentimet ovat 36-milliset ja keulan puristusvaimennusta voi pikasäätää iskarin alapäässä olevasta säätöruuvista. Xtrimin vakiovarustukseen kuuluvat korkeampi tuulilasi ja vetosilmukka. Liikkumatilat ovat muutenkin ensiluokkaiset. Koeajon aikana maastossa oli lunta harmittavan vähän, ja sekin vähä läpi upottavaa pulveria. Jousitus toimii hyvin, mutta suksi on hieman uraherkkä ja se kantaa heikosti ummella. 600-kuutioinen E-TEC vetää tasaisesti ilman minkäänlaista tehopiikkiä. Kokeilu ajamattoman jäljen vieressä kuitenkin muistutti, ettei perusmallin Xtrim ole ketteryydessään esimerkiksi Arctic Cat Crossfiren veroinen peli, vaan Lynxillä nietoksessa kaartelua leimaa lievä kankeus. Jalat saa pitkälle koteloihin, mikä jättää polvikulman rennon avoimeksi. Erona pätkämallin Raveihin on ainoastaan pidempi takarunko. R ovaniemeläisvalmistajan crossover-perheessä on kolmen kerroksen väkeä. Se pukeutumisvinkeistä, palataan maastoon. Alusta on jatkettu PPS, jossa kiertää Lynxin puolipitkän filosofiaa ilmentävä 370 senttiä pitkä ja 40 leveä telamatto 39 millin harjalla. Pitkä matto tasoittaa menoa pienessä patikossa ja hillitsee myös alustatyypin taipumusta keulia. MK 23. Vetopito kovalla reitillä on hyvä ja kelkka lähtee mutkista ripeästi. Ruuvin pyörittäminen vaikuttaa iskarin ohivirtaukseen, eli sillä vaikutetaan samalla myös paluupuoleen
Koeajolla mukana oli kestotestikelkka Yamaha Phazer, jonka selässä kuljettaja sai tehdä hartiavoimin töitä pysyäkseen Xtrimin perässä. E-TEC-moottorin läpi saa rajulla kaasunkäytöllä virtaamaan soppaa huomattavasti enemmänkin, mutta kuten toissatalvinen kestotestikelkkamme Rave 600 RE paljasti, E-TEC selviää reittiajossa pitkässäkin juoksussa helposti 15 litran keskikulutuksella. Siinä lynx Xtrim sC 600 E-tEC TekniseT TiedoT Moottori: Rotax 600 H.O. Yhtä kaikki, reitillä Xtrim on yllätyksettömän varma ajaa. E-TEC, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit. 500 metrin loppunopeudeksi tallentui 141,1 kilometriä tunnissa. 85 kW / 115 hv 594,4 cc Sähk. Paljon kilometrejä taittavalle Xtrim on mukava ja rauhallinen matkantekopeli, jonka hillityn ulkokuoren alle kätkeytyy myös yllättävän nopea urheilukelkka. Keulan jousitus on alustan kanssa samaa paria, eli jousitus toimii mainiosti. Lukema on varsin maltillinen, sillä mukana ollut 80-hevosvoimainen ja nelitahtinen Phazer selvisi testilenkistä vain paria desiä vähemmällä. suorasuihkutus TRA III / LPV-VSA 40,6 x 370,5 / 3,9 cm KYB 36 R-kaasuisk., jousto 242 mm PPS-146, KYB 36/ KYB 46 -kaasuisk., jousto 390 mm Hydraulinen levy 122,5-118,3 cm) 323 cm 108 cm (säätö -4,2 cm) 39 l Denso 12 690,- Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: 24 MK www.mk-lehti.fi. Suksipari menisi kuitenkin nokalta ensimmäisenä vaihtoon. Mittaustuloksia kiihtyvyys Lynx Xtrim SC 600 E-tec 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. Aliohjautuvuutta korostaa kelkan pitkä alusta. Jutun otsikko kalskahtaa tylsältä kompromissilta. 14,47 sek., huippunopeus 141,1 km/h, jarrutus 80-0 km/h 45 m takapukin niellä maanmuodostumat sisäänsä, mutta pidennetyllä versiolla ei moinen leikittely oikein suju. 8,95 sek., 0-400 m. Xtrim menee vakaasti kookkaampaakin pattijonoa, ja alusta nielee kelvollisesti isotkin tällit, joskin etupukille kohdistuvat suuremmat vastapatit saavat alustan pohjaamaan. 1 2 3 4 5 2,70 sek. Kelkka on paitsi mukava, myös yllättävän nopea ja erittäin helppo käsitellä. 4,89 sek. 0-200 m. Lisäksi suksi on hieman aliohjaava. Jousituksen säätö on Xtrimissä onnistunut ja sitä voisi luonnehtia sanalla yleishyvä. Pitkä ja pintaherkkä alusta tasoittaa pienen turistipatin eleettömästi, eikä ongelmia tule isommassakaan patikossa. Sanan taakse kätkeytyy kuitenkin monta hyvää ominaisuutta yhden osa-alueen ylivertaisuuden sijasta. Puuterinpyöritykseen ja rinnekikkailuun markkinoilta löytyy liuta 600-kuutioista Xtrimiä notkeampia, etenemiskykyisempiä ja hauskempia laitteita, mutta harvaan kelkkaan on saatu nivottua niin paljon monikäyttöisyyttä ja yllätyksettömyyttä kuin kansanmallin Xtrimiin. Juuri siinä Xtrimin suosion salaisuus taitaa piilläkin. Superlatiiveille löytyy aina mutta-sanalla alkavat kääntöpuolensa, mutta yleishyvälle harvemmin. Suorituskykymittauksessa Xtrim SC 600 E-TEC kiihtyi nollasta sataan 4,89 sekunnissa. CTRL-sivakka ei kanna hyvin umpisessa ja reitillä sitä vaivaa uraherkkyys. Lukemat ovat linjassa lyhytmattoisen Rave RE:n tuloksiin vuodenvaihteen vertailutestissä, joskaan eri aikoina tehdyt mittaukset eivät koskaan ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Koeajossa... missä Phazerin kuski punoi kelkkaa joka kurvissa ja pattisuoralla linssit huurussa, sai Xtrimin puikoissa vetää löysin rantein takamus kiinni jakkarassa. Kulkupuoli ja kulutus kohdallaan Xtrim kulutti koeajolla bensaa 16,4 litraa satasella. 3,48 sek
Toiset näkevät loputtoman mahdollisuuden kulkea kovempaa, korkeammalle ja entistäkin vaikeampiin maastoihin. Tällaisia kelkkailijoita varten on Freeride. ® TM ja BRP-logo brp.com ovat Bombardier Recreational Products Inc.:n tai sen tytäryhtiöiden tavaramerkkejä. Jotkut näkevät tunturin. Voimanlähteenä on ainutlaatuinen 155+ hv E-TEC 800R -moottori, joka on valmis viemään sinut korkeimmallekin huipulle ja tuomaan turvallisesti takaisin. Jyrkkien rinteiden kiipeämisestä henkeäsalpaaviin hyppyihin tämä on kelkka, joka ei tunne rajoja. Aivan kuten kuskinsakin. asi Varaa omakossa! kevätenn Freeride 154 -malli ei ole myynnissä Suomessa. brp.com Katso koko mallisto: www.ski-doo.fi brpusersclub.com. FREERIDE TM TiedäTkö, milTä TunTuu, kun maailman huippu on uloTTuvillasi? 800R E-TEC 137 146 © 2011 Bombardier Recreational Products Inc. (BRP). Vuoristokelkka korkeiden huippujen rajuimpiin haasteisiin
Vertailutestissä 800-kuutioiset crossoverit Arctic Cat Crossfire 8 141" Sno Pro LE, Lynx Xtrim BoonDocker 800R E-TEC, Polaris 800 Switchback Assault, Ski-Doo Renegade Backcountry X E-TEC 800R ja Yamaha Nytro X-TX mmat uhee Ro overit cross 26 MK
Jälkeenpäin voimme viisastella, että onneksi pidimme päämme silloinkin, kun uhrasimme palstamillejä puolipitkille monikäyttösporteille monen muistuttaessa, MK 27. Myös etenemiskyky oli uudella tasolla, mikä ei ollut sattumaa. TeksTi: Joni Launonen kuvaT: oLLi auTonen TesTiryhmä: oLLi auTonen, sami JaakoLa, Joni Launonen, kaTi LiimaTainen, iisko-maTTi näkkäLäJärvi Puolipitkien 800-kuutioisten luokka muuttui roimasti täksi vuodeksi. Se myös tarjosi ajo-ominaisuuksia, joista GEN II -koppaisen SKS:n aikaan uskallettu edes unelmoida. Voimasuhteet luokassa ovat menneet uusiksi isolla kädellä. C rossovereiden voimakas esiinmarssi alkoi vuonna 2003 Edge-runkoisen Polaris SKS:n myötä. MK-lehdessä crossovereista innostuttiin toden teolla juuri uuden SKS:n ilmestymisen aikoihin. Parin tutun kelkan haastajaksi ilmaantui joukko suuren tai täydellisen muutosleikin läpikäyneitä pelejä. Kelkka nimittäin perustui merkin RMK-mallistoon, joka tuohon maailman aikaan edusti segmenttinsä kärkeä ajettiinpa sitten metrisessä kinoksessa tai reitillä. SKS:ssä, joka sittemmin muuttui Switchbackiksi, oli asennetta isolla A:lla. Sen erotti aiemmista crossover-luokan kelkoista yksinkertainen oivallus: crossoverin ei tarvitse olla kalsean näköinen ja halvimmilla mahdollisilla palikoilla toteutettu ihan kiva kelkka, joka loppujen lopuksi ei ole oikein hyvä missään
Vertailutestissä... että crossoverit edustavat vain pientä osaa markkinoilla myytävistä kelkoista. Tänä vuonna konepeitto kätkee sisäänsä suorasuihkutuksella ruokitun 800R E-TEC -moottorin, joka edustaa luokkansa kärkeä niin tehon kuin taloudellisuudenkin puolesta. Sen tyly tummanpuhuva ilme erottaa sen punaisista, enemmän yhden 28 MK www.mk-lehti.fi. Tänä vuonna 800-kuutioiset crossoverit ovat ehkä mielenkiintoisin ja eniten viime vuodesta muuttunut kelkkaluokka 800-kuutioisten sporttien ohella. Sitten koneen esittelyn olemme päässeet viettämään kosolti aikaa ison ETEC-moottorin kuskaamien kelkkojen puikoissa. Moottori on vakuuttanut niin tehoillaan, luonteellaan kuin taloudellisuudellaankin. Lynx Xtrim BoonDocker 800R E-TEC on Lynxin näkemys rankalla asenteella kyllästetystä crossoverista. Boondocker on Xtrim-malleista ensimmäinen, joka on tehty kovaan mättöön. Voimalaitos on sama kuin Ski-Doossa, mutta muuten kelkat eroavat toisistaan voimakkaasti. Vuonna 2011 crossovereista on tullut kaikkialla erittäin suosittuja moottorikelkkoja. Ski-Doo Renegade 800R Backcountry X E-TEC eroaa viime vuoden testivoittajasta moottorin verran. Viime vuonna Ski-Doo kulki 800R PowerTEK -moottorin tuottamien 155 hepan voimin. Isojen crossovereiden luokassa vain Arctic Cat ja Yamaha ovat samanlaisia kuin viimevuotiset, muut ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän. Menestys on helppo ymmärtää, sillä etenkin crossoverien ärjyimmät pelit tarjoavat elämyksiä monenlaisissa käyttöympäristöissä. Sen sijaan olemme yllättyneet sen öljynkulutuksesta, joka on huomattavasti kovempi kuin 600-kuutioisen E-TECin vastaava. Keräsimme vertailuryhmän, jossa ovat edustettuina markkinoiden vetävimmät monitoimisportit
Polaris on palannut alustansa kanssa hieman ajassa taaksepäin, ja mekaaninen kytkentä on nyt historiaa. Edellinen IQrunkoinen versio Switchbackistä lyheni 345-senttiseksi kaudelle2008, ja käyttöön otettiin lyhyemmistä IQ-malleista tuttu alusta. Lynxin BoonDockerissa käytetään hoikempia, 36-millisiä iskunvaimentimia pätkäsportteissa käytettyjen 46-millisten sijaan. Ennallaan olevista kelkoista Arctic Cat Crossfire esiteltiin kaudelle 2006. miehen touringeiksi tarkoitetuista crossover-Lynxeistä. M-sarjan kelkkojen lukuisten mattovaihtoehtojen joukkoon vuodeksi 2005 tuli 141-tuumainen kumivalmiste. Matto on tavanomaista leveämpi eli 40,6-senttinen. Pituutta on 370 senttiä ja harjakorkeus on 44 milliä. Toisin kuin olisi kuvitellut, kelkasta tuli edeltäjäänsä tuntuvasti kankeampi ja hieman epämukavampi. 3. Polarikselta vakuutetaan, että viimeinen päivitys siirsi luotettavuusongelmat lopullisesti historiaan. Säätö on todella onnistunut ja se toimii kaikenlaisessa ajossa. Raideleveys on aikaisempaa kapeampi ja se on säädettävissä välillä 97,5101,7 senttiä. Alustasta on heivattu kytkentäpalikat pois, mikä tarkoittaa paluuta muutaman vuoden takaiseen aikaan. Yksi tekijä on Polariksen korkeus, eli kelkkaa voidaan kantata rajusti ennen kuin posket ottavat maahan tai astinlaudat alkavat kantaa. 5. Mylly on historiansa aikana kokenut muutaman ison päivityksen, joilla sen luotettavuutta on parannettu. 4. Silti toivomme korkeampaa kuviota ensi talveksi. Keula on vertailuryhmän kapein. Suomeen tuo pätkämalli saatiin kaudelle 2007. Matto toimi reittiajossa hienosti ja etenemisominaisuudet umpisessakin olivat kohtalaiset. Lyhytmattoisessa M8:ssa ja Crossfire 1. Matto on myös hieman liukas reitillä. 1. 2. 3. 4. 5. www.mk-lehti.fi MK 29. Aikaisemmasta Switchbackista ei mallinimeä lukuun ottamatta muistuta mikään. Nykyisestä poiketen ensimmäiset CF:t pyörittivät 345-senttistä mattoa, jossa harjakorkeutta oli 32 milliä. Fox Float-iskareiden säädöt eivät ole aivan täydellisesti kartalla, sillä alustalla on taipumusta pompottamiseen 2. Kelkasta tuli välittömästi suosittu, sillä olihan kyseessä näppärä ja monipuolinen kulkupeli. Arctic Catin alusta on kytkemätön ja sen takapukin liikematka on iso. Tuo pieni muutos on itse asiassa melko suuri, sillä se vaikuttaa alustan pintaherkkyyteen ja toimintaan muutenkin. Ski-Doossa käytet ään Lynxin tapaan 36-millisiä KYBvaimentimia. 44-millinen matto pitää kohtalaisen hyvin ummessa ja toimii hyvin reitillä. Yamahan takajousitus toimii hienosti, kunhan isoja patteja hieman väistellään. Muista Xtrim-malleista poiketen BoonDockerissa käytetään 38 senttiä leveää mattoa, jonka harjakorkeus on 44 milliä. Polaris Assault Switchback 800 on täysin uusi kelkka. Viimekeväiset kokemukset osoittivat, että se on raideleveydestä huolimatta ketterä. Crossfire oli lähinnä kesympi ja reittikelpoinen versio kompromissittomasta M-sarjalaisesta. Etupukki on puolestaan lyhytliikkeisempi, mikä syö alustan kykyä hoidella todella isoja patteja. Renegade Backcountry X:n alustassa perusasiat ovat kunnossa. Matto on 144-tuumainen eli 365-senttinen ja sen harjakorkeus on 35 milliä. Moottori on 800-kuutioinen Cleanfire. Umpisen ominaisuudet eivät olleet niinkään maton vaan kelkan rungon ansiota. 32-millinen maton kuvio ei tee kelkasta vielä umpisenkulkijaa, vaikka pituutta matolla on 365 senttiä. Viimevuotisessa versiossa maton leveys oli 40,6 senttiä ja harjakorkeus 38 milliä. Jousituksen kalibroinnissa on vielä tekemistä, sillä nykyisellään se toimii umpisessa hienosti, mutta reitillä se on hieman levoton. Polariksen käyttämä 35-millisellä harjalla varustettu matto pitää hyvin reitillä ja toimii moitteetta myös kinoksessa. Raideleveyttä on 108 senttiä eli Polaris on luokassaan melko leveä. Peli osoittautui uskomattoman hauskaksi umpihankipyörityksessä, eikä etenemiskykyäkään sopinut soimata, sillä ketterä ja helposti käsiteltävä kelkka tuntui puskevan sinne minne pidemmätkin versiot. Korkeampi harja on ehdottomasti oikea ratkaisu, sillä moni kaipaa Lynxiin vieläkin karkeampaa mattoa. Kelkka perustuu Polaris Proride -runkoon, mutta alusta on perinteistä mallia. Alusta on mukava ja kantava sekä toimiva pehmeämmässäkin kinoksessa
Maton mitat ovat 38x365x3,2 senttiä, mikä omalta osaltaan kielii siitä, että kelkka on suunniteltu ennen kaikkea rentoon reittiajoon. Saatavilla on myös enemmän M-sarjalaista muistuttava versio, jossa harjakorkeutta on 57 milliä. Huolimatta vanhanaikaisesta tekniikasta kulutus on kutistunut reippaasti. 105 sentin raideleveys tuo vakautta kurveissa, mutta toisaalta se hieman kangistaa kelkkaa umpihangessa käänneltäessä. Nytron ajoasento tuo kelkkaan persoonallisuutta. Kovin aneemiselta ei tuntunut ensimmäinenkään 800-kuutioinen, mutta tämä uusi motti on aivan eri luokan voimalaitos. Arctic Cat sai viime vuonna keulalleen piristetyn 800-kuutioisen EFI-koneen. Ne, jotka pitivät Ski-Doon REVistä tai Polariksen RR:stä, todennäköisesti pitävät Nytrostakin. Polttoaine kulkee sylintereihin yhä perinteiseen tapaan eli se ruiskutetaan imusarjaan, josta bensa imuilman mukana kulkeutuu kampikammioon ja edelleen huuhtelukanavia pitkin palotilaan. Polttoainetalouden parantuminen on aina hienoa ja erityisen loistavaa se on silloin, kun samalla tehoa hilataan ylöspäin. Nytro on urheilullinen pidennetty reittikelkka. 130-heppainen 30 MK www.mk-lehti.fi. Merkittävin lienee matossa, jonka harjakorkeus on kokeiltavana olleessa kelkassa 38 milliä. Yamahan vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti sen 1049-kuutioinen ruiskun ruokkima nelitahtikone. Se esiteltiin kaudelle 2010, jolloin se voitti MK-lehden crossover-vertailun. Jos taas old school -ajoasento miellyttää enemmän, Nytro ei todennäköisesti miellytä. Se on luonteeltaan terävä, mutta teho ei tule pihalle piikikkäästi, vaan siinä on ison koneen tulisenlempeää muhkeutta. Se toki selviää umpises- sakin, mutta kotonaan se on kovapohjaisella ajoalustalla. Yamaha Nytro X-TX edustaa tässä testissä pysyvyyttä. Kaudelle 2007 esitelty 800-kuutioinen Suzuki kirnusi 145 hevosvoimaa, kun nykyinen pata puhkuu 163 hepan voimin. Vertailutestissä... 8 141" SnoPro LE -mallissa ei ole suuria eroja
Assault Switchbackin matto on kuvioitu 35-millisellä harjalla, mutta Cobra-matossa on yllättävästi pitoa. Kelkassa ei olen mountain strappia, jota jotkut ehkä siihen kaipaavat. Tuntuu, että Polariksen kallistuskulman voi säädellä asteen tarkkuudella ja että kelkka menee aina sinne, minne kuski tahtoo. Räppäilyssä ne kyllä toimivat. Viime vuosien kehitys etenkin isojen crossovereiden luokassa on parantanut kelkkojen etenemiskykyä ja käsiteltävyyttä umpihangessa, mutta myös vauhdikkaaseen reittiajoon on panostettu. Polariksen ohjaamo on hyvin sporttisen oloinen. Kontrollinappulat on sijoitettu tankin päälle. Hankikikkaluissa vasemman käden isohko kontrolliboksi saattaa olla vähän tiellä, mutta yleisesti ottaen ohjaamo on mukava ja tarkoituksenmukainen. Kelkka ei kerää ym- 1. Käsiteltävyydessä Polaris on ylhäisessä yksinäisyydessään. Yamahan ohjaamo on selkeä ja namiskat näppärästi käytettävissä. Ainoa miinus tulee valokatkaisijasta, joka on hieman kaukana peukulta. 1. 2. 3. 4. 5. www.mk-lehti.fi MK 31. Crossfire etenee hyvin ja sen käsiteltävyys on helppoa. Se on ketterä ja helposti vietävä laite. Switchback reagoi herkästi kuskin pituussuunnassa tekemään painonsiirtoon. Toivottavasti ensi vuoden mallissa harppua olisi pikkuisen enemmän, sillä pitävämpi kumivalmiste parantaisi kelkkaa hitaassa umpihankimöyrinnässä. Jos kuski tekee virheen ja kanttaa turhan syvään, on Polaris edelleen helppo tempaista takaisin kurssille. Kaasun höllääminen kesken kaarteen saa keulan painahtamaan voimakkaammin kuin Polariksessa ja siksi kanttailu voi alkuun tuntua hiukan kulmikkaammalta. Ohjaustangon J-koukut ovat hyvän malliset ja ohjaustangon korkeussäätö on loistava keksintö. Polarikseen verrattuna se on pikkuisen tarkemmin vietävä, sillä kelkka tuntuu hieman etupainoiselta. Arctic Cat on ohjaamoltaan kuin vuoristokelkka. Ski-Doossa käytetään perinteisen mallin kontrollinappeja, jotka toimivat hienosti reittiajossa. 4. Ratkaisusta voi olla kahta mieltä, mutta ainakin katkaisijat ovat selkeät. Arctic Cat Crossfire on vuoristokelkkojen sukua ja siksi ei kummastuta, että tälläkin kertaa se saa suitsutusta osakseen lähinnä umpihangessa. Polariksella kinoksessa kikkailu on uskomattoman kevyttä puuhaa. Reittiajoa ajatellen Lynxin kontrollinamiskat ovat vanhanaikaiset. 2. Kun kelkka on kallistettu kunnolla ja paino viedään eteen, lähtee perä piirtämään sivulle ja kaartosäde tiukentuu oleellisesti. Aika korkeana kelkkana se sietää melkoiset kallistuskulmat ilman kiinnisutimisen pelkoa. 5. Umpihangessa koko joukko viihtyy mainiosti, mutta laitteiden välillä on suuria eroja. Vuoristokelkkamainen on myös Lynxin komentosilta. Se ei kuitenkaan ole aivan yhtä pitävä kuin Lynxissä, Ski-Doossa ja Arctic Catissa käytettävä 44-millinen telamatto. 3. Ohjaamossa lähes kaikki on kohdallaan, joskin tanko voisi olla vaikka hieman matalammalla. Pieni kauneuspilkku ei poista tosiasiaa, että Arctic Catin arvosana umpihangessa on vähintään kiitettävä. Kuten viimevuotisessakin vertailussa, pyrimme saamaan esille kelkkojen kummankin puolen. moottori tuottaa juurevaa vääntöä, jonka ansiosta suorituskykymittauksissa Yamahan menestys on parempi kuin pelkät teholukemat antavat ymmärtää. Notkeita ja vähemmän notkeita Sana crossover tarkoittaa tässä yhteydessä jotakuinkin samaa kuin risteytys tai yhdistelmä. Catin käsiteltävyyttä umpisessa parantavat kapea penkki ja tankki sekä pitävät astinlaudat. Reittiajoon korkeampi matto tuskin toisi paljoakaan apuja, sillä Cobra puraisee ajoalustaan erittäin napakasti. Se ei vaadi kovaa riuhtaisua kallistuakseen, vaan pieni vihje riittää
Sen ansiosta kelkalla on hauska kikkailla kinoksessa, sillä perän saa hauskasti irti, jolloin kelkka sladittaa hieman sivuposkien ollessa maassa. Helmikuinen hanki koostuu pehmoisesta lumesta, joten perä alhaalla kulkeva kelkka tuntuu turvalliselta, sillä sukset eivät töki niin pahasti kuin joissakin muissa kelkoissa. Hivenen kantavampi sivakka toisi hankikurvailuun pehmeässä kelissä vielä enemmän mukavuutta. Vertailutestissä... pärilleen lunta ja siksi kinoksessa viihtyy pidemmänkin tovin. Tilanteesta pääsee pois löysäämällä kaasua pehmeästi. Lyhyen mattonsa ansiosta Arctic Cat kulkee lumessa takapainoisesti. Lyhyemmässä matossa on myös toinen puoli. Liian äkäinen kaasun höllääminen puolestaan aiheuttaa tökkäämisen, jonka jälkeen pilotti keräilee kamojaan ja itsetuntonsa rippeitä ulkokurvin puolelta. Kaiken kehumisen jälkeen pitää muistaa, että Arctic Catinkaan sukset eivät ole parhaat mahdolliset sen kummemmin hangessa kuin reitilläkään. Kelkan etenemiskyky on luo- 32 MK www.mk-lehti.fi. Ski-Doo Renegade Backcountry X:ssä on paljon hyvää hankikikkailua ajatellen
Kun kuski kanttaa oikein syvään, on tankoa hankala vääntää. Ongelman ydin on pieleen menneissä alustan säädöissä. Lynxin ohjaustanko on reittiajoon pikkuisen turhan korkea. Miksei Backcountry X:ää voisi varustaa X-RS-mallien urheilullisella penkillä. Kun edetään vauhdikkaasti, jarru alkaa tuoksahtaa aika nopeasti, sillä kelkkaa on komennettava mutkaan hidastimen kanssa. Sohvamainen istuintyyny saa reippaammassa ajossa moitteita, sillä seisomaan nouseminen on Ski-Doolla hankalampaa kuin testin muilla kelkoilla. Joko korokepala saisi olla matalampi tai tanko mallia suora, niin sittenpäs meillä olisi ajoasento, joka soveltuisi istuenkin ajoon paremmin. Moottorin laaja vääntöalue mahdollistaa rauhallisen voimansiirron. Prikat uuteen järjestykseen ja ehkä hieman topakampaa jousta, niin jo alkaa latu maittaa minnesotalaiselle. Renegade-mallistosta löytyy kyllä pappamalleja niitä halajaville, joten muutoin urheilulliselle BC X:lle olisi voitu antaa viimeinen silaus kapealla jakkaralla. Ski-Doon voimapaketti on hyvin kuminauhamainen. Korkeus haittaa erityisesti mutkaisella reitillä, sillä roikkuminen hankaloituu. Sen ajo-ominaisuudet ovat persoonalliset ja ne kysyvät toisaalta hieman voimaa kuljettajaltaan, toisaalta rentoa 34 MK www.mk-lehti.fi. Hieman matalampi tanko toimisi seisten ajossakin. Kun klikkereitä kierrettiin auki, alkoi raju pohjailu ja perä sinkoili entistä enemmän. Nopea ajo piti hoitaa seisten ja vastapattiin on tultava reilusti kaasuttaen, jotta perä ei sinkoilisi sivuille tahi ylös. Etupukki on siinäkin hieman poloinen pattiselle reitille. Nytro jakaa jälleen kerran mielipiteitä. Voimansiirto ja moottori toimivat reittiajossa helkkarin hienosti. Toisaalla tässä lehdessä testattu Assault RMK on alustaltaan tuntuvasti toimivampi paketti. Emme usko, että Polariksen alustan rakenteet olisivat pielessä. Eritoten Assaultin takapukki toimii mukavammin. Tämä painotus näkyy ja tuntuu, kun siirrytään pattiselle reitille. Kiintiömoite tulee edelleen hieman hakevista ja mielenkiintoisesti käyttäytyvistä suksista. Oikeasti nimenomaan tällainen rauhallisesti toimiva voimansiirto tekee kelkasta nopean ja mukavan ajaa, sillä mutkasta ulos kiihdytettäessä kaasua voi annostella reippaasti ilman pelkoa ylimääräisestä venkoilusta. Polariksen keula toimii reitillä loistavasti, mutta alusta ei ole aivan samaa paria keulan kanssa. Yksi testiryhmän jäsenistä myös kuulutti kommenttia etujousituksesta, joka saisi olla hieman topakampi ollakseen samaa paria mainion alustan kanssa. Ski-Doon istuin soveltuu hyvin rauhalliseen, touring-tyyppiseen ajoon. Lynxin keula pelaa mainiosti ja PPS-alusta suorastaan loistavasti. Kun namiskat väännettiin kaakkoon, tällit eivät tulleet aivan yhtä helposti läpi, mutta perä tanssi edelleen. Kokeilimme klikkereitä kiertämällä saada alustaan vähän mukavuutta, mutta se ei onnistunut. Viime vuonna Ski-Doo loisti napakkuudellaan, mutta erityisesti muuta testiryhmää kevyempi pilotti Kati valitteli, että kelkan mutkaan vieminen on työlästä. Totta on, että Ski-Doo tuntuu hieman ison miehen kelkalta ja kulmikkaalta vietävältä mutkaisella reitillä. Alustassa on mukavuutta, mutta se kestää myös vauhdikasta menoa. Jousituksessa on mukavuutta, mutta se toimii myös vauhdikkaammassa ajossa. Perä lähtee patikossa helposti tanssahtelemaan, mikä heikentää Polariksen pisteitä reittiajossa. Joku voi sanoa, että osa Ski-Doon hauskuudesta hävitetään, kun kelkka ei revi ja riuhdo aina kaasua painettaessa. Vertailutestissä... arvostelupisteet Moottori Huipputeho Tehoalue Huippunopeus Kiihtyvyys Voimansiirto Melu Polttoainekulutus Yhteensä runkorakenne / ohjaus Suuntavakavuus Vakaus sivuttain (kallisteleeko) Ohjaus/kääntyvyys Etujousitus (nopea ajo) Etujousitus (rauhallinen ajo) Takajousitus (nopea ajo) Takajousitus (rauhallinen ajo) Käsiteltävyys umpihangessa Paino Yhteensä kuljettajaYMpäristö Ajoasento Penkki/tankkiyhdistelmä Jalkakotelot / astinlaudat Hallintalaitteet Mittaristo Ajovalot Jarru Mukavuus Yhteensä Kaikki yhteensä Arctic Cat Crossfire 8 Sno Pro 141" 10 9 9 9 9 8 8 62 Lynx Xtrim 800R Boondocker 9 9 8 7 9 9 8 59 Polaris Assault Switchback 800 10 9 10 9 9 8 7 62 Ski-Doo Renegade 800 BC X 9 9 9 9 9 9 8 62 Yamaha Nytro X-TX 9 9 9 8 8 9 9 61 7 8 9 8 8 7 8 9 10 74 8 9 8 8 9 9 9 8 8 76 9 8 8 9 9 7 8 10 10 78 9 9 8 9 9 9 9 8 9 79 8 8 8 8 8 9 8 7 8 72 7 8 8 9 9 9 9 7 66 202 9 9 9 8 9 9 8 9 70 205 9 9 9 8 9 9 9 8 70 210 9 8 8 9 9 9 8 9 69 210 8 9 8 9 9 9 9 8 69 202 notettu ajo-ominaisuuksia reitillä. Ski-Doo on niin ikään vahva reittiajossa. Alustaa vaivaa toisaalta pieni pintanihkeys, mutta ei se oikein siedä tällejäkään. Kuskin persus pysyy penkissä sekä pienessä rypylässä että isommissa pateissa
Rotax vastasi pian E-TECillä, joka on kutakuinkin yhtä voimakas. Painavakeulaisena ja matalaharjaisella matolla varustettuna se ei hyökkää paikalta aivan samaan malliin kuin muut, mutta huippunopeutta karttuu 153,8 kilometriä tunnissa. Kulutuslukemat ovat tällä kertaa hyvin mielenkiintoiset. suhtautumista moottorikelkkailuun. Reittiajossa Ski-Doo on paras tuloksella 18,1 litraa sataselle. Jousitus on hyvä niin edessä kuin takanakin. Keskikulutus mitattiin hankikikkailussa ja reittiajossa. Dynokäppyröillä ei ollut paljoakaan merkitystä, kun ajoimme suorituskykymittaukset. Polaris oli porukan nopein huipuissa, mutta aivan alkumetreillä maton pito oli vaatimattomampi kuin eräissä sen kilpailijoissa. Ski-Doo on toiseksi pihein 21,75 litran kulutuksellaan. Mittauksen lukemat eivät ole mallia kaupalliset, vaan ehkä näille kelkoille jo hieman yläkanttiin meneviä. Yamaha porukan ainoana nelarina on myös ainoa, jonka keskikulutus painuu alle 20 litran tuloksella 19,4/100 km. Ski-Doo kiihtyy eleettömän tuntuisesti, koska kone ei huuda. Se riittää reittiajossa melko pitkälle, kunhan pahimmissa pateissa hieman hellittää. Lynx tempaisee 23 litraa ja Polaris on janoisin noin 24,2 litran kulutuksella. Polariksen huippunopeudeksi mitattiin 160 kilometriä tunnissa. Kiihdytyskäyrien mukaan näyttää siltä, että 44-millisellä harjalla kuvioitu ja 40,6 senttiä leveä matto alkavat taittaa menohaluja satasen jälkeen. Arctic Cat kulkee 151,1 kilometriä tunnissa. Mutta jos kelkan antaa tehdä omat pienet manööverinsä, alkaa Yamaha mennä kuin itsestään. Jos kuski on tottunut viivasuoraan menevään ja eleettömään kelkkaan, ei hänestä välttämättä tule Nytron ystävää. Niissä selvisi, että jos muut ovat tehokkaampia kuin Polaris, saa Polaris kelkkansa liikkumaan perin tehokkaasti. Ehkä kelkan etupainoisen painojakauman takia erikoistilanteiden jälkipelit kestävät melko pitkään. Roimasti voimaa 800-kuutioisten luokassa syttyi tehosota, kun Arctic Cat esitteli kaudelle 2010 uuden mahtimotin, joka tuottaa 163 heppaa. Huippunopeudeksi mitattiin 141,6 kilometriä tunnissa, mikä on yli 160-heppaiselle kelkalle yllättävän vaatimaton lukema. Vauhtia vain kelautuu tasaisesti. Nopeus ei perustu aavikkovälityksiin vaan onnistuneeseen voimapakettiin. Polaris on paperilla hieman tehottomampi noin 155 hevosvoimallaan ja Yamaha porukan ainoana nelitahtisena noin 130-heppainen. Cat on myös tulinen kiihtyjä. Vaikuttaa siltä, että voimalinjaa on säädetty boondocking-touhuja silmällä pitäen eli tavoitteena on ollut voimapaketti, josta löytyy aina ruutia potkaista matto pyörimään lujaa. Ski-Doolle mitattiin toiseksi kovin huippunopeus, 154,8 kilometriä tunnissa. Yamaha syö www.mk-lehti.fi MK 35. Yamahan kulkuhalut ovat yllättävän kovat huipputehoihin nähden. Arctic Catin 800-kuutioista on oikeasti saatu pieniruokaisempaan suuntaan, mistä kertoo tämän testin kolmanneksi paras tulos, joka on 22,8 litraa. Oikein ronskissa pyykkilautapatikossa Yamahalla on ajettava tarkasti, sillä jos kelkan saattaa johonkin erikoistilanteeseen, on sen rauhoittelu huomattavasti heinäntekoa vaativampaa. Lynx kulkee hieman muuta porukkaa tahmeammin. Polaris kiihtyi nopeasti ollen hyvin tasavahva Arctic Catin ja Ski-Doon kanssa. Kiihdytyksessä Lynx on nimellisesti verkkaisempi kolmen kärkeä aina sataseen asti, mutta sen jälkeen kulkuvastus alkaa tuntua, ja rovaniemeläinen jää kärjen matkasta
Pistehaitari on tällä kertaa melko suppea, mikä kielii siitä, että kasassa on joukko tasaisen vahvoja kelkkoja. Arctic Cat loistaa reitin sivussa ja Yamaha reitillä. Polaris on onnistunut tuomaan uuteen Switsariin edellisen sukupolven RMK-malleille leimalliset piirteet - kelkka on erittäin notkea pyöriteltävä puiden Yhteenveto Crossovereissa on kaksi puolta, ja siksi niiden testaus ja arviointi eivät ole yhtä yksioikoista hommaa kuin lyhyiden urheilukelkkojen vertailu. Mittaustuloksia kiihtyvyys arctic Cat Crossfire 8 141" sno pro 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. Siksi tällä kertaa ryhmän mielipiteissä ja pisteliuskoissa on kovasti eroavaisuuksia. Positiivista mittaustuloksissa on, että 800-kuutioiset ovat muuttuneet selvästi aikaisempaa taloudellisimmiksi. Tätä mieltä Olli Autonen Arctic Cat Crossfire on hauska laite maastokikkailuun. 8,40 sek., 0-400 m. 8,50 sek., 0-400 m. 4,65 sek. 0-200 m. Crossovereita jokainen arvioi omista lähtökohdistaan, sillä yhden mielestä ne ovat hankikelkkoja, joilla voi ajaa reitillä, kun taas toinen on pohtinut asetelman juuri päinvastoin. 8,28 sek., 0-400 m. Kelkka ei ole kuitenkaan aivan tasapainossa, sillä keula kaipaisi tuntuvasti lisää vaimennustehoa. Ski-Doo on viimevuotiseen tapaan vahva kokonaisuus. Alusta tuntuu nielevän mitä vain, ja hereä kone antaa pelivaraa ylläritilanteisiin. Hauskuuspisteitä hankikikkailussa verottavat kelkan nokkapainoisuus ja alustan huono painonsiirto. Polaris tarvitsee 100 kilometrin matkalla 21,4 litraa 98-oktaanista. Kokonaisuutena BoonDocker on hämmästyttävän monipuolinen laite ja ehdottomasti yksi vuoden kovimmista tulokkaista! Polariksen Assault Switchback on huikea kelkka. 13,18 sek., huippunopeus 160,4 km/h, jarrutus 80-0 km/h 48 m ski-Doo renegade Backcountry X e-tec 800r 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. 3,17 sek. 3,20 sek. Lynx saa myös sapiskaa suksien käyttäytymisestä sekä hallintalaitteista. Crossifireä ei tahdo saada keulimaan millään, vaikka moottorin voimavarat kyllä riittäisivät siihen. 3,14 sek. Etenkin keula on levoton. Myöskään ajoasento ei ole mieleeni. 3,25 sek. Siitä puuttuvat Polariksen ärhäkkyys ja ominaisuudet hankikikkailussa, eikä siinä ole Lynximäistä urheilullisuutta, mutta kun suoritukset kaikilla osa-alueilla ovat vahvoja, kertyy pisteitäkin mukavasti. Lynxin uusi BoonDocker yllättää reitillä. 13,41 sek., huippunopeus 151,1 km/h, jarrutus 80-0 km/h 48 m lynx Xtrim BoonDocker 800r e-tec 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. Kävikin niin, että yhteispisteitä laskettaessa yllätyimme paremmuusjärjestyksestä. Voittajakaksikon perään asettuva Lynx on vahva kokonaisuus sekin, mutta Lynx ottaa pisteissä turpaansa parissa kohtaan niin että tuntuu. 8,34 sek., 0-400 m. 8,57 sek., 0-400 m. 4,19 sek. 0-200 m. 1 2 3 4 5 2,34 sek. 14,11 sek., huippunopeus 141,6 km/h, jarrutus 80-0 km/h 48,5 m polaris rush 800 switchback assault 144" 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. 13,60 sek., huippunopeus 154,8 km/h, jarrutus 80-0 km/h 47 m Yamaha FX Nytro X-tX 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. Pätkäsporteilla kovaa ajettaessa testiryhmässä on harvemmin suuria erimielisyyksiä kelkkojen välisistä paremmuuseroista. Koneessa on ruutia ja tanko yläasentoon nostettuna kelkka on häkellyttävän helppo pyöriteltävä lumessa. Umpisessa BoonDocker on selvästi kansanmallin Xtrimejä helpompi käsitellä, mutta suksipäivitys todennäköisesti jouhevoittaisi käsiteltävyyttä entisestään. 1 2 3 4 5 2,31 sek. 1 2 3 4 5 2,30 sek. 3,16 sek. Miksipä olisikaan, sillä jos kelkka A menee varman eleettömästi ja kelkalla B elämän huippukohdat vilahtavat filminauhana silmien edestä, ei ole vaikea arvata, kumpaa lumikiitäjää raati arvostaa. 4,23 sek. 0-200 m. 1 2 3 4 5 2,40 sek. Reittiajossa kelkka ei ole suosikkilistani kärkipäässä, sillä pienikin patikko saa kelkan menemään hermostuneesti. 1 2 3 4 5 2,39 sek. 4,42 sek. 0-200 m. Arctic Cat ja Yamaha ovat hieman yksipuolisempia kuin testin menestyjät. Crossfire on omilla vahvuusalueillaan hieno peli, mutta sen käyttösektori on hyvin kapea. Se olisi napannut selvän testivoiton, jos alusta olisi pikkuisen paremmassa kuosissa. Mutta kun kilpailu on kovaa, on kaikkien osa-alueiden oltava kunnossa, jos mielii nousta kärkipaikalle. Moottori ja voimansiirto tuntuvat mukavilta, mutta johonkin ne menohalut hyytyvät. Kun nämä osa-alueet saadaan kuntoon, on Lynx voittajaainesta. 4,10 sek. 0-200 m. Alustan säätö sattuu meikäläiselle ihan nappiin, ja kelkalla pystyy tulemaan pitkiäkin pattimeriä kovalla sykkeellä takapainossa ilman, että perä alkaisi tanssia tai pohjailla hervottomasti. 13,63 sek., huippunopeus 153,7 km/h, jarrutus 80-0 km/h 50 m 36 MK www.mk-lehti.fi. Lynx on reitillä herhiläismäistä Arctic Cattia hieman pihimpi tuloksella 19,4 litraa, kun Cat vie neljä desiä enemmän. Pisteet ovat pisteitä, ja esimerkiksi Lynx kärsii kovasti suorituskykyä kartoittavassa osiossa. Moottori on erittäin tehokas ja kierrosherkkä, ja sen äänet ovat muikeat. Suorituskykymittauksissa se on selkeästi altavastaaja. Vertailutestissä... samalla reissulla puoli litraa enemmän. Polaris puolestaan nousee Ski-Doon kanssa jaetulle ykköspaikalle tasaisen vahvana laitteena. Kapeampi raideväli elävöittää kelkkaa lumessa, mutta se ei haittaa reittiominaisuuksia
Myös kurviajossa kelkka on käsissäni työläs viedä. Siinä missä X-mallin Renegade tuntui viime vuoden vastaavassa testissä ketterältä ja jouhevalta umpilumen kelkalta, edustaa Ski-Doo nyt rivin kömyrämpää laitaa Arctic Cat Crossfiren ja Polaris Assaultin määritellessä ketterän kelkan ihanteet uusiksi. Sillä on reippaasti www.mk-lehti.fi MK 37. Perä pompottaa ja antaa erittäin pintakovan vaikutelman, mutta silti etupukki lyö läpi isommissa pateissa. Nytro tuntuu reitillä jotenkin arvaamattomalta, sillä keula haistelee uria ja pyrkii pattikurveissa kääntämään suksia omia aikojaan. Boondockeriin kaipaisin ainoastaan pikkuisen parempia suksia. Boondockerin moottori ja voimansiirto sekä minulle hivenen korkeasta ohjaustangosta huolimatta hyvä ajoasento tekevät kelkasta monikäyttöisen. Yamahan Nytron palikat ovat periaatteessa kohdallaan, mutta ylimpiä ystävyksiä meistä ei tullut vieläkään. Jos harrastus painottuisi ennen kaikkea umpihankeen, ottaisin Polariksen. Ski-Doo Renegade Backcountry X:n valitsisin pitkille päiväreissuille vaihteleville reiteille. Yhtä kaikki, iso Rene on monipuolinen ja tehokas sportti, johon Lynxin tapaan vaihtaisin ensitöikseni paremmat sukset. Umpilumessa Nytro kulkee hyvin alaväännöllään, mutta kelkka on selvästi porukan kankein kuskattava urien sivussa. Kelkan matala ja tiivis ajoasento väsyttää jalat nopeasti, sillä tykkään ajaa patikot enemmän istualtani tai takamus vain hieman irti penkistä. Omaksi kelkaksi näistä ottaisin Lynxin Xtrim Boondockerin. Yksi on loistava pehmeässä lumessa ja toinen loistaa reitillä. Pidemmät pattisuorat saavat kuitenkin sekä keulan että alustan vaimennustehon ulosmitattua, mutta satunnaisesta reissupatista ja yksittäisistä tälleistä Nytrolla selviää moitteetta. Kelkalla pärjää kinoksessa riittävän hyvin ja reitillä sen jousitus on ylivoimaisen mukava. Omimmillaan kelkka on pidemmillä taipaleilla, joissa taloudellinen ja matalaääninen moottori on kelkan selkein vahvuus. Pehmeä penkki ja säädöiltään herkempi jousitus tekevät kelkasta Lynxiä mukavamman, mutta vastapainoksi se ei ole kovilla pattireiteillä yhtä sporttinen kuin Lynx. Pollen ajoasento on hyvä, mutta reittiajossa kelkka kärsii huonosta alustan säädöstä. Ominaisuudella on oltava yhteyttä kelkan keulan geometriaan ja Gripper-sukseen, joka tuntuu toimivan hienosti joka paikassa. Ski-Doo Backcountry X:stä huomaa, kuinka kelkkojen hyvyys eri osa-alueella on aina tilannesidonnaista. välissä, ja se on kaikissa kallistuskulmissa portaaton käsiteltävä ja koko ajan kuskin vietävissä. Puolipitkä Assault olisi valintani tiettömälle taipaleelle tai vähemmän ajetuille ja pehmeää pattia sisältäville reiteille. Toiveissa tietysti olisi, että kelkasta saataisiin tulevina vuosina hieman notkeampi myös kinoksessa, mutta jo tämmöisenään se kelpaa minulle mainiosti. Joni Launonen Vertailuryhmän kelkat ovat niin erilaisia, että yksinkertainen paremmuusjärjestykseen laittaminen on hankalaa, ellei peräti mahdotonta
Kehittynyt polttoainetalous parantaa kelkkaa entisestään. On tosin mainittava, että Nytro ei ole vahvimmillaan umpihangessa keulapainoisuudestaan ja keulan rakenteestaan johtuen. Alusta ja etupää toimivat hyvin yhteen, joskin voisin kuvitella molemmat vaimennukset jopa astetta jäykempinä. Sen ajokäyttäytyminen on varmaa ja selkeää. Pohjausta seuraava perän sinkoilu ei ole mieleeni. En usko, että alustassa olisi mitään, mikä estäisi sen säätämisen melko nopeasti aivan uudelle tasolle. Parasta Polariksessa on sen terävä luonne ja mahtava käsiteltävyys umpihangessa. Sen sijaan liika ahnehtiminen aiheuttaa ohhoh-tilanteita, joiden jälkipeli tuntuu kestävän kauemmin kuin esimerkiksi Lynxillä. Penkki on hieman liian matala ohjaustankoon nähden istuen ajettaessa, mutta seisaalleen nousu käy helposti ja seisaaltaan ajettaessa ajoasento on koko porukan paras. Pehmeässä lumessa Yamaha on melko raskas vietävä ja reitilläkään en oikein löytänyt yhteistä säveltä sen kanssa. Ohjaustangon korkeus on sopiva istuma-asennossa, mutta seisaaltaan aika mahdoton. Ski-Doo on tuttu ja turvallinen. Ohjaustanko on sopivalla korkeudella istualtaan ajettaessa ja seisaaltaankin asento on toimiva. Se on luonteva ja sillä on helppo lähteä ajamaan. Reitillä testipeli on alustan jousituksen vuoksi aika lailla levoton. Ohjaus ei vetäise kelkkaa mukaansa, vaan ohjaustanko käy linkussa ja yhtä nopeasti se palautuu takaisin kulkusuuntaan. Patikkoisissa kurveissa etupään vaimennus ei ole parhaimmillaan ja läpilyöntejä sattuu. Se on hangessa ihan mahtava, koska sillä voi tehdä mitä vain. Ajoasennossa polvikulma on melko jyrkkä, mutta itselläni se toimii hyvin ja ajossa välttyy ylimääräisiltä rasituksilta niin reisiin kuin polviinkin. Ehdotonta plussaa on startti, joka monesta muusta testin kelkasta puuttuu. Nytro XTX sopii minun kätösiini reitillä. Arctic Cat tulisi kyseeseen, jos kelkkailisin mökillä takametsissä ja jängillä. Vertailutestissä... Kulutus ja paiNot Arctic Cat Crossfire 8 Sno Pro 141" Lynx Xtrim 800R Boondocker Polaris Rush Assault Switchback 800 Ski-Doo Renegade 800 BC X Yamaha Nytro X-TX Polttoainekulutus L / 100 km 22,75 19,4 21,4 18,1 18,6 Toimintasäde km 185 200 203 220 150 Bensatankin tilavuus litraa 42 39 43,5 40 28 Paino täydellä tankilla kg 252 271,2 255,2 267 287,2 Paino tyhjällä tankilla kg 220,5 242 222,5 237 266,2 eväitä selvitä pehmoisessa. Suuret nopeudet eivät sovi Arctic Catille, mutta rauhallisessa ja tasaisessa ajossa sen kanssa vielä tulee toimeen. Iisko-Matti Näkkäläjärvi Polaris on aivan loistava kelkka. Se on etenemiskykyinen crossover, jos toki myös aika kankea umpisessa. Reittiajo on miellyttävää reitin ollessa tasainen, mutta muhkuraisella reitillä jousitus pompottaa ja ohjaus on vetelevä ja epätarkka. Ski-Doo Renegade on yleishyvä kelkka. Lumella kelkka kulkee siinä missä muutkin, mutta reittiominaisuuksiltaan se on ehdottomasti testiryhmän häntäpäässä. Alustan jämäkkyys ei tee ajosta pomppivaa, mutta tunnottomuus tuo turvattomuuden tunteen, sillä ennakkovaroitusta ei tule ennen läpilyöntiä tai hallinnanmenetystä. Perä tuntuu pintakovalta, mutta tosipaikan tullen se pohjaa aivan liian herkästi. Jos haluaa kallistaa 38 MK www.mk-lehti.fi. Catin moottori on todella hieno ja pirteä voimakone. Toivoisin kelkkaan X-RSmalleista tuttua urheilullista jakkaraa. Jarru tuntuu aluksi hieman hitaalle, mutta sen kanssa oppii toimimaan ajon edetessä. Sen parhaat puolet löytyvät hallintalaitteista, sillä kaasu on kevyt ja jarru hyvin ottava. Keula myös puskee tasaisella reitillä aika lailla. Se on persoonallinen kelkka, mutta esimerkiksi ajoasento sopii minulle mainiosti. Sillä voi vääntää aivan uskomattomia kaarroksia, ja kuskin pienoisen mokankin jälkeen Polaris antaa vielä mahdollisuuden korjata tilanteen ilman lippoja. Patikkoisella reitillä alustan toiminta on ihailtavan tasaista, joustavaa ja ennalta arvattavaa. Ulkonäkö ei vaikuta ajonautintoon, mutta lähes kokonaan mustat kuomut eivät ainakaan lisää Lynxin houkuttelevuutta. Ajoasento on hieman vanhanaikainen eikä jalkakoteloista ole suuremmin iloa. Ajo on poukkoilevaa, epämääräistä ja ennalta arvaamatonta. Yamaha on hyvin erilainen verrattuna muihin saman kategorian kelkkoihin. Nytron jousitus on hyvä, kunhan kelkalla ei koeta huimailla liian isossa patissa turhan lujaa. Polariksen alusta on liian tunnoton ja kaipaa ehdottomasti herkistelyä. Se saa kelkan liikkumaan todella tiukkaan tahtiin sekä pomppaamaan hangessa paikaltaan erittäin vaivattomasti. Suurin ongelmani Yamahan kanssa on suksien mystinen käyttäytyminen niin tasaisella nopealla reitillä kuin patikos- sa. Vaikka itselläni on mittaa 170 senttiä, ei jalkojen pituus riitä hyvään ajoasentoon ja seisaaltaan ajo rasittaa huomattavan paljon polvia ja reisiä. Lynx on varma ja huoleton ajettava. Penkki on istualtaan ajettavaksi hieman pehmeä. Parhaimmillaan se on reitillä ja pitkillä päivämatkoilla. Lumella kelkka on johdonmukainen ja helpoin saada taittumaan. Ski-Doossa ei loppujen lopuksi ole mitään varsinaista heikkoutta, mutta kaipaan siihen lynximäistä mukavan urheilullista luonnetta sekä Polariksen ketteryyttä ja räväkkyyttä. Sukset ovat huonot niin pehmeällä lumella kuin reitillä ja tekevät ohjauksesta levottoman. Arctic Cat ei saanut sydäntäni oikein sykkimään. Nämä kaksi asiaa yhdistyvät loistavasti Summit X 146":ssa, jolla viime talvena ajoin aika tavalla. Muutoin alustan toiminta on jokseenkin tasaista, mutta ei missään vaiheessa ansaitse kuljettajan täydellistä luottamusta, kun ajovauhtia on enemmän. Ensimmäinen asia, johon Ski-Doon ohjaimissa törmäsin, on edelleen liian leveä penkki ja runko. Cat on M-sarjalaisten lähisukulainen, mikä näkyy ja tuntuu siirryttäessä maanomistajan luvalla reitin sivuun. Penkki on sopivan napakka ja siinä liikkuminen vaivatonta. Kati Liimatainen Lynxin ajoasento on kohtuullisen kotoisa ja helppo. Seisaaltaan ajo on työlästä ja jalkoja on vaikea saada pysymään kapeilla astinlaudoilla. Tämä aiheuttaa muutamia ylimääräisiä sydämenlyöntejä nopeassa ajossa. Niin alusta kuin etupääkään eivät herätä luottamusta. Ohjaamo on suunniteltu touring-ajoa ajatellen, ja siksi satula on sohvamainen. Ski-Doo on toimiva kelkka, jonka ostopäätöksen voisi estää vain ajoasennon vaikeus. Moottori on edelleen mieleeni, samoin oikeastaan koko paketti. Suksilla on taipumus käydä linkussa aivan yllättäen. Etupään vaimennuskaan ei anna mahdollisuutta samoihin suorituksiin kuin mihin alustan jousitus pystyisi. Polariksen ajoasento on mielestäni testissä olevien kelkkojen paras. Etupää ei tunnu olevan samalla viivalla alustan kanssa. Uskon, että pienellä hienosäädöllä tulisin hyvinkin toimeen Polariksen kanssa vaikka firman sivut mainostavat kelkkaa rajuille miehille sopivaksi. Myös startin puuttuminen tämän hintaluokan kelkasta on iso miinus. Yamaha toimii ennustettavasti ajettaessa sen ominaisuuksien edellyttämällä tavalla
Vaikkei kone ole dynotesteissä pärjännyt, on siihen saatu räyhäluonnetta todella hienosti. Catin moottori ja voimansiirto toimivat oivallisesti. Moottori on tasaisen tuntuinen, eikä samalla tavalla räväkkä kuin Polariksessa ja Arctic Catissa. Etenkin etupukki on turhan pehmeä. Moottorissa on tenkua ja voimansiirto saa sen hienosti telalle. Reitillä alusta ei toimi aivan toiveiden mukaisesti, sillä se on löysä. Arctic Cat Crossfire on mahtava hangessa, mutta reitillä se on surkea. Kakkonen listallani on Ski-Doo. Keula sen sijaan yllättää hetkittäin pohjaamisella ja sukset ovat erittäin huonot. Hangessa Lynx on niin ikään hieman kankea, mutta kyllä silläkin pärjää. Moottori on hieno ja tasainen, mutta se ei tunnu yhtä voimakkaalta kuin amerikkalaisissa. Umpisessa Yamaha ei ole ollenkaan niin hauska kuin testin parhaimmisto. Surkeus johtuu jousituksen säädöistä, eikä niinkään kelkan jousitusgeometriasta. Mutta jos tarkoitus olisi ajaa myös reitillä, Arctic Cat on listallani viimeisenä. arctic Cat Crossfire 8 141" sno Pro limited TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: jousto 233 mm Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: Suzuki, 2-syl., nestejäähd., läppäventtiilit, APV-pakoaukonsäätimet 121 kW / 162 hv 794 cc akuton EFI Arctic Roller Cam / ACT Diamond drive 38 x 358 / 3,8 cm AWS VI, Fox Float -kaasuisk, FasTrack Long Travel, Fox Zero Pro -kaasuisk. suksen neljä senttiä hangesta, se onnistuu, jos 40 senttiä, sekin onnistuu. Se on reitillä tosi mukava ja sen jousitus on kokonaisuutena paras. Hangessa Ski-Doo on kankea ja hankala saada taittumaan kaarroksiin. Sen saa kyllä kääntymään, mutta otteiden pitää olla reippaanlaisia. Yamaha Nytro X-TX on kaksijakoinen kelkka. jousto 430 mm Hydr. Lynx on tosi kiva reitillä ja etenkin alusta toimii loistavasti. Lynxillä on tilanteen herra, kun syöttää kovasti veto päällä, mutta löysätessä tulee ohjelmaa. Se on mahtava reitillä ja etenkin alusta toimii todella hienosti. Yamaha on todella helppo ajaa, ja sen moottori on hieno. levy 122 cm 312 cm 106-111 cm 42 l 3D 12 990,- lynx Xtrim BoonDocker 800R E-tEC TekniseT TiedoT Moottori: Rotax, 800R E-TEC, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit 115 kW / 155 hv 799,5 cc Sähk. Lynx BoonDockerissa ja Ski-Doossa on jonkin verran samaa. Iskarien säädöillä Catin pompottelu saataisiin varmasti kuriin. Se on kankea ja nokkapainoisen oloinen, vaikka reitillä kelkka tuntuukin kevyeltä. suorasuihkutus TRA 7/ QRS 38 x 370,5 / 4,4 cm KYB 36R -kaasuisk., jousto 242 mm PPS-146, KYB 36 / KYB 46 PB -kaasuisk., jousto 390 mm Hydraulinen levy 112-116 cm 323 cm 97,5 cm (säätö +4,2 cm) 39 l Denso CDI 14 690,- Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: www.mk-lehti.fi MK 39. Uusilla iskarien säädöillä Polariksesta tulisi loistava reissukelkkakin. Se taittuu kurveihin todella hienosti ja on kevyt ajaa. Kuten sanottu, hangessa Arctic Cat on upea. Jos hankkisin kelkkaa kotiin Inariin, missä ajan lähinnä reittien ulkopuolella, valinta tapahtuisi Polariksen ja Catin välillä
Vertailutestissä... Polaris Rush 800 switchback assault 144" TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Polaris, 2-syl., 2T, nestejäähd. lisäsäil., clicker, jousto 216 mm Dual Shock CK 144, SOQIkaasuisk. lisäsäil., clicker, jousto 368 mm Hydraulinen jäähdytetty levy 123 cm 308 cm 105 cm 28 l Digital T.C.I / T.P.S 13 790,- Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: 40 MK www.mk-lehti.fi. 14 890,- Teho: Iskutilavuus: K PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev.,pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: Yamaha FX Nytro X-tX TekniseT TiedoT Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev.,pit., harjak.): Etujousitus: Yamaha, 3-syl., 4-T, nestejäähd., rivimoottori 95 kW / 130 hv 1049 cc 3 x Mikuni 41 mm YVXC 38 x 366 / 3,2 cm Kaksoiskolmiotuki-erillisjousitus, SOQI -kaasuisk. suorasuihkutus TRA VII / QRS 41 x 349 / 4,4 cm REV-XP., HPG Plus -kaasuisk., jousto 229 mm SC-5, KYB Pro 36 -kaasuisk., jousto 406 mm Hydr. 111kW / 151 hv 799,5 cc Sähk. levy 120,5 cm 311 cm 97,5-102 cm 40 l ND-Megatec, digit. läppäventtiilit, 113 kW / 154 hv 795 cc Cleanfire P-85 / Team LWT 38 x 366 / 3,4 cm PRO-RIDE, Walker Evans Piggyback -kaasuisk, jousto 229 mm Switchback 144, Walker Evans Piggyback/ Walker Evans Comp -kaasuisk., jousto 368 mm Hydraulinen levy 122 cm 320 cm 108 cm 43,5 l Digital CDI 14 290,- Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: ski-Doo Renegade Backcountry X E-tEC 800R TekniseT TiedoT Moottori: Rotax, 800R PowerTEK, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit
(019) 719 131 Avoinna: ma-su Humppila Lasitehtaantie 5 31640 Humppila Puh. 040 524 1211 Avoinna: ma-su. (017) 554 4205 Avoinna: ma-la Riihimäki Kinturintie 2 11120 Riihimäki Puh. Kelkkailijan ykkösvalinta UUS! UUT 159 Pyry-housut (169 polvisuojilla) 149 (179 suojilla) Pyry-takki 299 Differ-takki Huipputekninen takki vaativaan käyttöön! Veden- ja tuulenpitävää Action-kangasta Välivuoressa Comfortable® -materiaali, joka tasaa lämpötilan vaihteluja (lisäinfoa www.hanx.fi) Knox Avance CE-suojat Koot XS-5XL, myös mitoilla Monipuolinen sporttiasu talven aktiviteetteihin! Päällinen notkeaa vedenpitävää ja hengittävää Action-nylonia Kankaan sisäpuolella on pakkasen kestävä Action-pinnoite Irroitettavat henkselit Eva-vaahto takamuksessa Useita värivaihtoehtoja (lisäinfoa www.hanx.fi) Saatavana Knox Avance CE-suojilla Koot XS-5XL, myös mitoilla 32 Hugo-huppukauluri Neopreenimaskin ja Windstop-kaulurin yhdistelmä Komfort-käsineet 64 Parempaa istuvuutta saa hakea kaukaa! Pitkävartiset ja kokonahkaiset Todella lämpimät käsineet Ulkokuori pehmeää vasikannahkaa Thinsulate-lämpöeriste vedenpitävä ja hengittävä Hipora-välivuori Koot: 3XS5XL 225 Tunturi-safariasu Tosikelkkailijan ehdoton varuste! Päällinen notkeaa vedenpitävää ja hengittävää Action-nylonia Tilava huppu, pitkät sivuvetoketjut, paljon taskuja Eva-vaahto takamuksessa Hyvät heijastimet Väri musta, sini-harmailla somisteilla Koot XS-5XL, myös D-mitoitus 159 Differ-housut Kelkkahousut kovaan menoon! Kestävää Action Moto-kangasta Vedenpitävät ja hengittävät EVA-vaahto takamuksessa Knox Ce-polvisuojat Lumilukot lahkeissa Säädettävä vyötärö Hyvä lämmöneriste Väri: musta Koot XS-5XL, myös mitoilla 29 (34 pitkä malli) Tankorukkanen Talven 2011 suosikkituote! Tuulelta ja viimalta suojaavat Ulkokuori Action-kangasta, sisävuori tikkikangasta Pakkasenkesto testattu - 34 C° asteen pakkasessa Tilava yksi koko Nettikaupassamme paljon tuotteita erikoishinnoin! www. Mäntsälä Lahdentie 23 04600 Mäntsälä Puh. (019) 685 5172 Avoinna: ma-la .fi Helsinki Konalantie Avataan kesäkuussa 2011 Hanx-tehtaanmyymälät reittisi varrella - Paikkakuntakohtaiset aukioloajat ja ajo-ohjeet netissä: www.hanx.fi Oravikoski Suunniteltu ja valmistettu Suomessa Oravikoskentie 3 71470 Oravikoski Puh. (03) 437 8068 Avoinna: ma-su Lohja Hossanmäentie 1 08350 Lohja Puh. (019) 335 270 Avoinna: ma-su Tampere Automiehenkatu 39 33840 Tampere Puh
Ei ole väliä, vaikka ura alkaa vähän myöhäisemmällä iällä tai että välillä vähän vastustaa, vaan tärkeintä on asettaa päämäärät korkealle ja suunnata pystypäin niitä kohden. Hän on Pieti Puhakka, joka kuuluu snowcrossin nuoremman osaston kiistatta kovimpiin lupauksiin. 110 prosenttia asennetta 42 MK P ieti Puhakka on niitä ihmisiä, joiden kanssa keskustellessa sanalle tahdonvoima tulee aivan uusi merkitys. Kuukauden kelkkanaama TeksTi: Joni Launonen kuvaT: Joni Launonen Ja ossi sinisiLTa Pieti Puhakka Ihmiset luonnehtivat häntä fiksuksi, sympaattiseksi, kovapäiseksi ja päämäärätietoiseksi. Pietin tavoite on selvä: snowcrossin maailmanmestaruus jonakin päivänä. - Kun sanon tavoitteekseni maailmanmestaruuden, katselevat jot- www.mk-lehti.fi. Itse hän sanoo olevansa rauhallinen, mutta sosiaalinen, tunteella elävä ja aina 110%-prosenttisesti suorituksiinsa suhtautuva
Pieti uskoo, että Suomen terävimmällä kärjellä on mahdollisuudet pistää lajia viime vuodet hallinneet ruotsalaiskuskit polvilleen. Se oli pakko hyväksyä hammasta purren. Se yrittää vaikka kaatumisen uhallakin. Lopputalvi oli enemmän tai vähemmän kivun kanssa taiteilua. Lähdin siitä raivoamaan perään ja ajoin pattia päin niin lujaa, että olkapää murtui. Kävin siellä kisapaikalla ambulanssissa näyttämässä olkapäätä, mutta eipä ne osanneet sanoa, että mikä siinä olisi. Ensimmäinen viikonloppu Ruotsissa meni lupaavasti, vaikka lauantaiaamuna tuntui, että hommasta ei tule yhtään mitään. Viime talvena menohalut olivat kovat kuin aina. Neuvot nuorempi valtiomies ottaa vastaan nyökytellen, sillä hän myöntää kärsivänsä ajoittain liiasta yrittämisestä. Korsumäen Niko on sanonut minulle monta kertaa, että pitää ajaa niin, että tulee se oikea flow. Pääsinkin lopulta hänestä ohi. Vaikka läpi harmaan kiven Palataanpa vielä ajassa hieman taaksepäin. En tehnyt virheen virhettä. - Ajoin aika-ajoissa yhteen Pihlajan Akin kanssa ja kaaduin. Esimerkiksi Kunkussa ajoin Lehtisalon perässä. Olin päättänyt pitää kiinni viidennestä sijasta, ja se onnistui. SM-mitali olisi hyvä alku... HÄN Pieti Puhakka Ikä: 22 vuotta Kotipaikka: Kouvola Siviilisääty: Sinkku vasten tahtoaan Saavutukset: 2009 Pro Open SM 4., 2010 EM 5., 2011 Kelkkakunkku 3. Onneksi päästiin kolmannessa erässä taas ajamaan. Olenkin ajanut viime aikoina harjoituksissa paljon 80 prosentin vauhdilla, että varmuutta tulisi. Onneksi olin kuitenkin saanut ajan ennen sitä, ja pääsin kisaan. Aika-ajoissa kävi sitten niin, että minulta lensi täydestä vauhdista suksi irti. Suosikkibändejä ovat mm. Sillä radalla ei ollut paljoakaan ohituspaikkoja, joten ajelin rauhassa ja odotin, että pääsuora aukeaa, koska tiesin, että minulla on siinä kohtaa paljon enemmän tehoa käytössä kuin Villellä. - Kunkussa Pieti tuli kisan jälkeen kysymään, että lähdetäänkö vichylle, kun moni lähti juhlimaan. - Pieti on tällä hetkellä aivan siinä terävimmän kärjen takana, eikä matka kärkeen ole enää kovin pitkä. - Tavoite on tänä vuonna voittaa SMpronssia. Pitäisi vain malttaa. Niko käski käydä aamulla lenkillä ja ottamaan rennosti. Lisäksi pitää muistaa tehdä oikeita asioita, eikä koettaa tehdä liikaa, niin kuin me tehtiin joskus pohjalta "KAIKKI TÄNNE NYT HETI!". - Alkukaudesta tuli harmillisia kaatumisia liiankin kanssa. Ajoin sekunnin pohjat ennen Juujärveä. Olkapää magneettikuvattiin ja siitä löydettiin sentin mittainen murtuma. Siksi Jussilta kysäistiin jutun taustoitusvaiheessa arvioita Kouvolan kissamiehestä. Kun tavoitteet on korkialla, pitää päättää mihin keskittyy, sanoo Jussi, joka tunnetusti elää kisakaudella ja myös sen ulkopuolella äärimmäisen kurinalaista elämää. - Pieti vaihtoi kelkkamerkkiä täksi kaudeksi, ja se tuo aina tullessaan uusia juttuja. Norjan Hattfjelldallissakin riitti tapahtumia. Kunhan se ei loukkaisi itseään, niin varmasti se nousee kärkeen pian. Ja jos en ole viiden joukossa, olen tosi pahasti pettynyt! Kun kauden tavoitteet on saatu niputettua, kääntyy keskustelu maailmaa syleilevään pohdintoihin suomalaisen snowcrossin tämän hetken tilanteesta. - Heti, jos joku menee ohi, minun pitää kuitata saman tien takaisin! Onneksi viime aikoina olen pystynyt käyttämään Kuukauden kelkkanaama... Jos joku menee ohi, minun pitää heti kuitata takaisin! järkeä. Pietissä on hyvää peräänantamattomuus ja määrätietoisuus. Harrastukset: Moottorikelkkailuun liittyen sali, lenkkeily, motocross, enduro, salibandy, uinti, moottoripyöräily ja hiihto Valmentaja: Niko Korsumäki Kuluvalla kaudella Arctic Cat -pilotti Puhakka on päättänyt taistella kynsin ja hampain SM-mitalista. Buranan voimalla ajoin, ja onneksi ajoin, sillä voitin molemmat lähdöt. Pitää välillä myös antaa miehen levätä, ettei rasita itseään liikaa. EM-sarjan Pieti pääsi kumminkin ajamaan. Olkapää muljahteli jatkuvasti paikaltaan, mutta kilvanajo onnistui teipatulla olkapäällä ja särkylääkkeiden voimalla. Pietin ehkäpä suurin esikuva tällä hetkellä on Jussi Honka, joka tarinamme päähenkilön tavoin kärsi muutama vuosi sitten liiankin kovasta yrittämisestä. Nyt pitää muistaa se, että yhtenä kautena ei voi saavuttaa kaikkea. Syy olkapään tärvelemiseen oli reipas lähestymistapa lajiin. Lempiruoka: Lihakeitto Lempimusiikki: Laidasta laitaan, kasaritukkahevi ja nykypoppis. Pieti loukkasi Kuusamon kisassa olkapäänsä. Ensimmäisen EM-viikonlopun saldo oli seitsemäs tila. Kisassa kovaan yrittämiseen yllyttää nuorelle kuskille tyypillinen lyhytjänteisyys. Skid Row ("Youth Gone Wild on paras treenibiisi") ja Crowded House. - Jotenkin minulla on tällä kaudella tullut semmoinen fiilis, että parempaa kohti ollaan menossa. - Mutta Rommakon SM ja Kunkku jäivät ajamatta ajokiellon takia. - Olkapää oli jo niin väsynyt, että se muljahteli montuissa 3-4 kertaa irti, mutta muljahti sitten takaisin alastulossa. Eikä hän epäile hetkeäkään, etteikö hän joku päivä olisi se, joka on etunenässä johtamassa suomalaisrykmenttiä nauttimaan Maamme-laulusta korkeimmalla korokkeella.l 44 MK www.mk-lehti.fi. En tosin tiedä kuinka tosissaan muut ajavat harjoituksissa, mutta hyvältä se tuntui silti. Menestystäkin tuli EM-kisoissa viidennen sijan verran, mutta mielenlujuutta tuo sijoitus kysyi, sillä vanhat taisteluvammat haittasivat vauhtia. Harjoituksissa aamulla tuntui hienolta. Se on oikea asenne. - Lauantaina soitin illalla Nikolle ja juteltiin sunnuntain kisasta. Toisessa erässä sunnuntaina pistin kelkan aika lailla paskaksi
aikuisen seurassa ilmaiseksi Pääsyliput www.tuuri. Suomenselän Moottorikelkkailijat Ry SuSeMK Ry. harjoitukset alkaen klo 9.15 Tapahtuma-alue sijaitsee Kyläkaupan välittömässä läheisyydessä. Alkaen klo 13.00 Liput myynnissä Veljekset Keskisen neuvonnassa Kisapäivänä portilla klo 9.00 alkaen Liput 20 alle 15 v
Koeajossa modatut Yamaha Warriorit TeksTi ja kuvaT: joni Launonen Paria vaaksaa paremmat Warret 48 MK www.mk-lehti.fi
Hyvän parantaminen on vaikeaa, mutta nyt esittelemme kaksi tapausta, joissa siinä on onnistuttu. amaha RX 1 Warrior on hieno kelkka. Lyhy- Y en RX 1:n ongelmana etenkin nuoskakelillä oli perän vaeltelu niin kiihdytettäessä kuin voimakkaasti jarrutettaessakin. Mutta totta on, että pidentämällä etenemiskyky paranee ainakin jonkin ver- www.mk-lehti.fi MK 49. Etenemiskykyä tärkeämpää lienee ollut kelkan vakavoittaminen. Pidempi Warrior ei ole tarkoitettu um- pisen valloitukseen, vaan 345-senttisellä matolla on haluttu parantaa etenemiskykyä niin, että jäljeltä tipahtaminen tai umpeen tuiskuttaneen reitin aukaisu ei auttamatta tarkoita kaivuhommia. Samainen taipumus vipellykseen on monissa lyhytmattoisissa ja painavakeulaisissa nelitahtisissa. Se voitti debyyttivuonnaan 2006 MK-lehden puolipitkien vertailun upean moottorinsa ja mukavien ajo-ominaisuuksiensa ansiosta. RX 1 ei toki ole ainoa kelkka, joka kärsii moisista ominaisuuksista. Pidempi matto toi kelkkaan kaivattua vakautta parantaen sen ominaisuuksia etenkin pehmeämmällä reitillä liikuttaessa
- Racing-ajat on jo takanapäin. Nykyinen harrastus on määriteltävissä elämykselliseksi rentoutumiseksi. - Vakiomallin RipSaw 32 millin harjalla on aika avuton umpihangessa. Hän käyttää töissään omaakin kelkkaansa, ja siksi kyky selvitä myös umpihangessa on tärkeää. Kokeilemamme Warriorit eivät ole suunniteltu Chris Burandtin seuraaviksi treeriding-kelkoiksi, vaan tarkoitus on ollut parantaa laitteiden monikäyttöisyyttä. Mutta sitten tulee se "mutta". Petteri kertoo ajelevansa enimmäkseen rentoon tahtiin reitillä ja joskus jopa reitin sivussa. Sodankylän perällä lunta oli toista metriä, joten pidennys tuli tarpeeseen. Kun kelkassa vielä on startti ja pakki, se sopii minulle mainiosti, Petteri kehuu. Minulla on ollut monta Yamahaa, enkä ole yhteenkään tehnyt samalla tavalla alustaremonttia! Ongelmaan ratkaisua mietittäessä MK-lehden testiryhmän Sami Jaakola heitti idean alustan korvaamisesta PPS:llä. Sen sijaan kyky kulkea umpihangessa kohentui 365 senttiä pitkän ja 38 milliä korkean Camoplastin Sokosti-maton sekä hieman tiuhennetun toisiovälityksen ansiosta. Uuden alustan myötä myös telamatto on muuttunut karkeampaan suuntaan. Kun talossa oli jo entuudestaan Vmax4 ST, ei vaihtoehtoja näillä kriteereillä juuri jäänyt uudempaa käyttökelkkaa huusholliin hommattaessa. Koska 345-senttistä PPS-alustaa ei ollut saatavilla, piti kelkka pidentää 365-senttisellä matolla. Hinkua pidentää kelkkaa lisäsi viime vuoden reipas lumentulo. - Ja mahdollisimman vähällä rassauksella! hän täydentää. - Tykkään moottorista, kun se on hiljainen. Itse asiassa siitä tuli jopa parempi, kun kelkasta tuli entistä rauhallisempi. Kelkka menee juuri sijansa verran, mutta ei yritäkään pintaan vaikka kuinka kaasuttaa, kuvailee Ilkka Jaakola, mono-alustaisen Warriorin isäntä. Pääsimme kokeilemaan 365-senttisellä ja vakiomattoa hieman korkealappuisemmalla telalla varustettua kelkkaa. - Nyt se kelkka alkaa olla jo sinne päin. Mukavuutta ja luotettavuutta Kemijärveläinen Petteri Alatalo on pitkän linjan kelkkamies Ilkka Jaakolan tapaan. Matoksi tuli aiemmin vesicross-kelkassa palvellut Camoplast Backcount- 50 MK www.mk-lehti.fi. Pito on hyvä ja käytös rauhallista. ran. Toisaalta hän ajelee kelkallaan myös reitillä pidempiä matkoja, joten puhdas vuoristokelkka ei ole tullut kyseeseen. Koeajossa... Warrior PPS:n keula on vakiokamaa, mutta takapää on mennyt reippaasti uusiksi. Miehen edellinen kelkka oli Yamaha SXViper Mountain, joka oli paitsi pätevä umpihangessa, myös kelpo peli reitillä. Täällä nuo reitit ovat jängillä; ne ovat leveitä, eikä puunkiertoa ole, joten eipä se sanottavasti huonontunut. Warriorin valintaa puolsi myös se, että Ilkan mielestä kelkan pitää olla Yamaha ja nelisylinterinen. - Jotkuhan tuota sanoi, että se menee kankeaksi, kun sitä pidentää. 1990-luvun alkupuolella Alatalo harrasteli dragracea, mutta sittemmin kelkkailuharrastus on jalostunut rennon nautiskelun suuntaan. - Se alusta ei vain pysynyt kasassa. Petteri päätti hankkia viime talveksi RX1 Warriorin, jota hän luonnehtii itselleen nappivalinnaksi. Jaakola on ammatiltaan korjuuesimies ja leipänsä hän ansaitsee otsa hies Metsähallituksella, toimipaikkanaan Sodankylä
Maaperää peitti kokeilun aikaan kevyt pakkaslumi, joten emme päässeet kokeilemaan äärimmäistä etenemiskykyä, jos se ylipäätään näiden kelkkojen kohdalla olisi kovin keskeistä ollutkaan. Sillä on haettu hieman räväkkyyttä voimansiirtoon, mutta toisaalta myös metsästetty pehmeyttä kytkimen kiinniottoon. Mono-alustainen versio kulkee keula hieman korkeammalla, sillä vakiojouset on korvattu Lynxin alkuperäisiä jäykemmillä vietereillä. 4,53 sek. Koeajelua Herrasmiescruiserit koeajettiin tammikuun loppupuolella Kemijärvellä. 3,85 sek. Jänkäpateista Ilkan kelkka tuppaa Mittaustuloksia kiihtyvyys Yamaha RX 1 Warrior PPS 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. Petterillä on nurkissa pyörimässä vielä iskemätön 38-millinen Sokosti. Warrior Långin keulaa on terästetty Lynxin hieman tiukemmilla jousilla. Alusta puolestaan on hyvin paljon samantyylinen kuin vakio. Rysähtely ei ole muutosleikin aikaansaamaa, vaan ominaisuus, joka kuuluu vanhempiin monoalustoihin. Keula pelaa mukavasti olematta vielä kova. Kyyti on varsin mukavaa, mutta aika ajoin rysähtelevä alustan reaktiotanko saa epäilemään alustan kestävyyttä pidemmän päälle. Matto on Sokosti-kuviolla varustettu ja sen harjakorkeus on maltilliset 38 milliä. ry. 1 2 3 4 5 2,82 sek. Voimansiirtoa on päivitetty Ulmer Stage -variaattorisatsilla. 3,26 sek. PPS ei ole Petterin Yamahan ainoa muutos. Kelkoissa on eroja alustojen ja eri tavoin säädettyjen voimalinjojen takia, mutta heti kärkeen todettakoon, että muutosten ansiosta molemmat ovat muuttuneet positiiviseen suuntaan. 0-200 m 8,57 s, 0-400 m 13,70 s, huippunopeus 148,4 km/h, jarrutus 80-0 km/h 50 m Yamaha RX 1 Warrior Mono Lång 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. Alun perin 44-millisestä matosta on veistelty hieman ylimääräistä pois, ja harjakorkeus on tällä hetkellä 40 milliä. - Luulen, että nyt alla oleva on parempi, mutta pitää kokeilla kumpaistakin. 5,17 sek. 0-200 m 9,00 s, 0-400 m 14,31 s, huippunopeus 153,3 km/h, jarrutus 80-0 km/h 50 m www.mk-lehti.fi MK 51. 1 2 3 4 5 2,56 sek. Alustassa on sähkösäätöinen Öhlins, joka on säädetty kokonaan uuteen uskoon takakorkeiden välttämiseksi
Huippunopeuskokeessa osat kääntyivät toisin päin, sillä Ilkan kelkka kulkee 153,3 kilometriä tunnissa ja Pette rin peli 148,4 kilsaa tunnissa. Koeajossa... hyppäämään hieman tasajalkaa, joten niiden kohdalla on fiksua hieman jarrutella. Kelkan liikkeet ovat rauhalliset kuin jumbojetillä. Jälkimmäisen voimalinja siis toimii hyvin kiihdytyksissä, mutta ylhäällä kone parkuu hieman turhankin kanssa. Kelkka pomppaa liikkeelle turhia sutimatta ja pysäyttää kellon osoittamaan lukemaa 4,53 sekuntia, kun sen kilpakumppani tarvitsee samaan pyrähdykseen 5,17 sekuntia. Kääntyvyys ei ole sanottavasti huonontunut, mutta tiukimpaan puunkiertoon on notkeampiakin laitteita. 52 MK www.mk-lehti.fi. Kypärä ei siis heilu pituussuunnassa safariletkaa väistellessä tai huoltoaseman pihalla kelkkaa siirtäessä. 200 metrin rajapyykille PPS-versio ehtii 8,57 sekunnissa, kun Mono-alustalla varustettu vanhenee matkalla tasan 9 sekuntia. Kelkka kulkee pientä pattia nätisti täristelemättä, mutta isommassa patissa etupukkiin kaipaa vielä pikkuisen muhkeutta. Pakkaslumessa moinen ei aiheuta ohjelmaa, mutta kevätloskassa kaasun löysääminen lienee viisainta tehdä ennakoiden ja pikkuisen porrastaen. Suorituskyky Suorituskykymittaukset ajettiin kohtalaisen lumisissa olosuhteissa, joissa huipputuloksista ei tarvinnut unelmoida. Alusta myötäilee maastoa hienosti, eikä sen liikkeistä aiheudu samaa meteliä kuin mono-alustan kolinoista. Sen sijaan pito ja moottorin voima joutuivat koetukselle. Numerot todistavat, että RX 1:n moottoreissa on voimaa mukavasti. Kemijärven jäällä oli koeajon aikaan noin puolen metrin pulverimainen lumikerros. Puutumisen merkkejä ei ole havaittavissa etenkään Petterin kelkassa, joka operoi hieman korkeammilla kierroksilla. Ilkan kelkassa käytetään niin sanottuja vuotsolaisia muovipohjia, jotka parantavat toki ominaisuuksia umpisessa, mutta reittiajo-ominaisuuksiin ratkaisulla oli lähinnä katastrofaaliset vaikutukset. Kaasun löysääminen taas saa asioita tapahtumaan nopeasti, sillä voimakkaan moottorijarrutuksen ja keulapainoisuuden takia kelkka upottaa keulansa heti kun kaasusta luovutaan. Käsiteltävyys on painavalle kelkalle tyypillistä tasoa. Kummatkin ovat kelpo lukemia, kun ottaa huomioon olosuhteet. Kuskin pitää vinkata kääntymisestä selvällä vastaohjauksella ja myös kroppaa on syytä käyttää arkailematta. Jousituksessa on mukavuutta, vaikka sen kummempaa hienosäätöä sille ei ole ehditty tekemään. Täydellisiä eivät ole vielä kummankaan voimalinjat, ja lisäsäätöjä on luvassa. Pirteys ei ole tuonut kilpakelkkamaista repivyyttä, vaan kytkin toimii aivan hitaissa vauhdeissa pehmeämmin kuin vakio. Nollasta sataseen RX 1 Warrior PPS kiihtyy hieman yli puoli sekuntia paremmin. PPS-versio kulkee pehmeästi. Muutenkin on muistettava, että kun kelkka tehdään mahdollisimman mukavaksi, on sikapattien sietokyky toissijainen ominaisuus. Kaasutettaessa voimakkaasti PPS-Warrior nostaa hieman suksia, sillä hyvän pidon ja hieman justeeratun voimansiirron ansiosta kelkka kiihtyy pirteästi. Kunnon umpiskikkailua ei kelkoilla päästy harrastamaan, mutta tuli selväksi, että Yamahat jaksavat kauhoa menemään hyvin, vaikka lunta jäljellä olisikin
TUU RISSA 26.3 . Maahantuoja: Tucker Hibbertin löydät Tuurin MM-kilpailuista 26.3. ja uuden kelkkamalliston lähimmältä jälleenmyyjältäsi. Ennakkovaraukset uusista malleista tehdään nyt. Lisätietoja ja lähimmän jälleenmyyjäsi löydät osoitteesta: www.arcticcat.fi. UUDET 2012 KELKKAMALLIT OVAT NYT TÄÄLLÄ. SAMOIN SN O HALLITSEV W CROSSIN A TUCKER HI MAAILMANMESTARI BBERT
Viimeksi mainittu oli vaatimaton alku tulevalle jättiläiselle Wärtsilä-yhtymälle. Nightwish-yhtye on myös kotoisin näiltä Karjalan laulumailta. Puhoksen lisäsi hän sai haltuunsa Utran sahan, perusti Pielisjoen alajuoksulle Kuurnankosken sahan ja kiinnostui myöhemmin myös rautateollisuudesta rakennuttaen 1850 Värtsilään masuunin järvimalmin sulattamista varten. Ilmarisen rakennutti Puhoksen nuori sahanpatruuna Nils Ludvig Arppe, joka oli monen muun puutavaraliikemiehen tavoin tuskastunut sahatavaran kuljetusten epämääräisyyteen. Keski-Karjalan Moottorikelkkailijat ovat vuosien varrella järjestäneet myös hienoja kisoja eri lajeissa ja tänä vuonna vuorossa oli moottorikelkkasprintin SM. Venäjän Sortavala on 105 kilometrin päässä. Jalon juoman lisäksi tästä reilun 9000 asukkaan kaupungista löytyvät esimerkiksi Karhun suksitehdas ja Marimekon tehdas. Ajettu Kiteen kelkkareitit Kiteellä Jii Helminen Ja Oswald sinisilta Kuvat: JuKKa Helminen Keski-Karjalassa sijaitseva Kitee on jo pitkään ollut mieluisa paikka kelkkaharrastajille, mutta hankeen ei olla silti jääty makaamaan. Ajourat siis vievät 54 MK www.mk-lehti.fi. Tavalliselle saappaanlaahaajalle tulee Kiteestä ensimmäisenä mieleen pontikka, eli Kiteen kirkas. Kehitys- ja investointihankkeiden ansiosta alueen reitit ovat nyt entistäkin parempia ja työ jatkuu edelleen. Mahtavaa maastoa ja maisemaa K itee on kelkkaharrastajien parissa tunnettu vaihtelevista reiteistä ja hyvästä lumitilanteesta. Yhteydet Venäjälle ovat myös hyvät: Kiteeltä 27 kilometrin päässä on ympäri vuorokauden auki oleva Niiralan rajanylityspaikka. Kiteen Puhoksen satamaan johtaa syväväylä, jota pitkin pääsee merelle Saimaan kanavan kautta. Lähin naapurikaupunki on Joensuu, jonne on matkaa maanteitse 67 ja rautateitse 57 kilometriä. Puhoksessa on rakennettu myös Suomen ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen vuonna 1833. Myös Lumiralli-kokoontumisajo siirtyy tänä talvena Kiteellä järjestettäväksi. Mik- keliin on maanteitse matkaa 187 kilometriä, Helsinkiin 396 ja rautateitse 451 kilometriä. Kiteen liikenteellinen sijainti on erinomainen: valtatie numero 6 ja Helsinki-Joensuu-rautatie kulkevat kaupungin halki. Arppe oli edistysmielinen ja rohkea yrittäjä. Kelkkareittiä pitkin pääsee Kiteeltä myös Värtsilän ja Uuden-Värtsilän taajamiin, jotka sijaitsevat lähellä Niiralan rajanylityspaikkaa
Alueen reitit pyritään vilkkaimmalla kelkkailukaudella lanaamaan kerran viikossa, joten ne pysyvät aina melko tasaisina. www.mk-lehti.fi MK 55
Keski-Karjalan alueen urat on saatu vedettyä maastoon niin, että niistä muodostuu viisi eri lenkkiä Kiteen, Villalan, Rääkkylän, Tohmajärven ja Tuupovaaran lenkit. Niinpä 350 kilometrin urasto on vaatinut satoja ja satoja sopimuksia. Tavoitteena on ollut turvallisuuden parantaminen sekä leventää ura joka paikassa vähintään nelimetriseksi, jotta tamppari pääsee tekemään työtään. Reitit on merkattu maastoon ja myös karttaan omilla väreillään, joten oudommankin kulkijan on helppo pysyä kartalla. Kiteellä omistus on melkoi- sen hajallaan. Sen voi kätevästi hoitaa myös vaikka maastossa kännykällä. Isoja peltoaukeita tai muutenkaan kovin avaraa maisemaa on Kiteellä kohtuullisen vähän. 56 MK www.mk-lehti.fi. Usein maasto on myös erittäin kumpuilevaa, joten silloin mennään ylös ja alas kuin vuoristorataa. kelkkailijan käytännössä jokaiseen ilmansuuntaan ja Venäjän lisäksi vaikka Lapin perukoille saakka. 350 kilometriä valmista ajouraa Keski-Karjalan alueella on ajourastoa noin 350 kilometriä ja tässä yhteydessä kyse on nimen omaan urasta, ei virallisesta reitistä. Maastoliikennelain uudistuksen voimaantulon jälkeen myös Kiteen urat pitää muutaman vuoden siirtymäajan jälkeen muuttaa virallisiksi, mutta tällä hetkellä laki on pöydällä odottamassa uutta eduskuntaa ja hallitusta. Urathan perustuvat vapaaehtoisiin sopimuksiin reitin pitäjän ja maanomistajien välillä. Urien kehittämishankkeeseen on sisältynyt monenlaista kunnostusta: vesakon raivausta, puiden kaatamista, pohjan tasaamista kiviä ja kantoja poistamalla, siltojen korjausta ja liikennemerkkien uusimista. Lyhimmät ovat 50 ja pisimmät yli 200 kilometrin mittaisia. Tavoitteena on, että tamppari ajaisi reitit läpi sesonkiaikana kerran viikossa. Urastoa kunnostetaan nykyään kah- della tampparilla, joista toisen sijoituspaikka on Savonlinna ja toisen Tuupovaara. - Meillä on kaikkien maanomistajien kanssa pitkäaikaiset ja viralliset sopimukset paperilla, joten asiat ovat siltäkin osin mallillaan, alueen kelkkailun uranuurtajiin kuuluva Veini Haapasalo kertoo. Kaksivuotinen virkistysuraston ke- Opsteet ovat selkeitä ja kartan lisäksi monessa kohtaa muistutetaan, että ajaminen vaatii maksullisen uraluvan. Näin on helppo hälyttää apua oikeaan paikkaan, jos vaikka kelkka hajoaa tai sattuu jotain ikävämpää. Ajettu - Kiteen kelkkareitit... Mäntykankailla kiemurtelevat osat reitistä ovat alueen parhaimmistoa. Käytännössä kaikki maat ovat yksityisomistuksessa ja palstakoot pieniä. Värikoodit ja opaskilvissä olevat kirjaimet kertovat myös missä osassa reittiä ollaan
Kartassa on myös numeroitu tankkauspaikat, majoituskohteet ja kelkka-alan toimijat. Puut siis vilistävät välillä melko lähellä ja ajaminen vaatii tiukkaa keskittymistä. Vaikka Karjalassa ei kovin suuria vuoria olekaan, leimaa maastoa mäkisyys. Kartasta katsottuna Kiteen ympäristössä ei näytä olevan kuin järviä järven vieressä, mutta hyvin on nykyisetkin urat jo saatu kuivalle maalle. Jos ei näillä selkosilla mieli lepää, silloin kannattaa tehostaa lääkistystä! Lenkit on merkitty karttaan eri väreillä ja myös omalla kirjaimella, jota seuraamalla tietää olevansa oikealla uralla. Karjalan Helmi sijaitsee 17 kilometrin päässä Kiteen keskustasta. hittämishanke jatkuu Kiteellä edelleen ja urat pyritään saamaan ajettavaksi vähemmällä lumella. Välillä pääsimme ajamaan jopa neitseellistä tampparin jälkeä, mutta suurin osa matkasta taittui loivassa pikkupatikossa, joka on urheilukelkalla oikeastaan sitä kaikkein mukavinta ajettavaa. Hienoimmat osuudet retkellämme olivat mäntykankaita, joissa mentiin tiuhassa metsässä mutkasta toiseen ja koko ajan myös ylös ja alas. Se on hyvä tukikohta kelkkailijoille, sillä reitti menee vierestä. www.mk-lehti.fi MK 57. Pidempiä suoria löytyy vain voimalinjojen alta ja niilläkin reitti koukkii välillä puolelta toiselle. Kartan ja maastossa olevien selkeiden opasteiden ansiosta emme joutuneet missään vaiheessa arpomaan sijaintia tai suuntaa. Vaihtelevuus onkin Kiteen reittien teema, samoin mahtavat Karjalan korpimaisemat. Olimme tarkoituksella matkassa ilman opasta, emmekä muutenkaan etukäteen kyselleet minne kannattaa suunnata. Me emme törmänneet missään päin sikapatikkoon ja suurin osa urista oli todella mukavassa kunnossa. Osa reiteistä on todellista vuoristorataa ja hauskaa sellaista. Sähkölinjoja lukuun ottamatta reitti myös mutkittelee koko ajan ja ohjaustankoa saa päivän mittaan käännellä todella ahkerasti. Risteyksissä on aina puiset viitat, kartta ja matka kilometreissä seuraavaan kohteeseen. Siinä joutuu tekemään töitä koko vartalolla, mutta järkevästi ajamalla ei tarvitse paukuttaa koko ajan hiki päässä. Totta kai usein ylitetään pienempiä lampareita, mutta vain muutamassa kohdin joutuu jäällä kurvaamaan useamman kilometrin yhteen putkeen. Lunta on tänä talvena riittänyt koko maassa ja sehän tarkoittaa kuoppaisia reittejä, ellei niitä hoideta. Suurin osa ajamistamme urista oli melko tarkkaan tampparin levyisiä, joten Lapin selkosiin tottuneelle ne saattavat tuntua välillä kapeilta. Vuoden kylmin viikko vaihtui onneksi testipäivän aamuna vain reiluun pariinkymmeneen miinusasteeseen ja kun vielä aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ei kelkkakeli olisi voinut paljon paremmaksi muuttua. Tavoite on päästä myös mahdollisimman paljon pois vesialueilta kuivalle maalle! Vaihtelevaa maastoa MK-lehden iskuryhmä kävi ajamassa moottorikelkkasprintin SM-kisoja edeltävänä perjantaina vajaan parin sadan kilometrin tutustumisajon Kiteen urilla
Historiansa aikana Arctic Cat on kertaalleen noussut selvitystilasta, ja yritys on moottorikelkkojen ja mönkijöiden ohella valmistanut esimerkiksi ruohonleikkureita ja itikkaloukkuja. Arctic Cat Model 100, lempinimeltään Tin Lizzie, oli vuonna 1962 ensimmäinen Yhdysvalloissa valmistettu etumoottorinen kelkka. Wildcat 900 oli yksi ensimmäisistä muskelikelkoista. 58 MK www.mk-lehti.fi. 50-vuotiaan Arctic Catin tie nyrkkipajasta suurvalmistajaksi TeksTi: Mk-lehden TyöryhMä kuvaT: arcTic caT, Jukka helMinen, Joni launonen Edgar Hetteen teki unelmastaan totta Arctic Catin 50-vuotinen taival on etenkin firman alkuvuosien osalta malliesimerkki amerikkalaisesta yrittäjähengestä ja peräänantamattomuudesta
Laitteita hankkivat viljelijöiden lisäksi metsätöiden tekijät ja sähkölinjojen vetäjät. Hetteenin lisäksi huimaan reissuun osallistuivat hänen alaskalainen puskapilottikaverinsa Rudy Billberg Bessie-vaimoineen ja Erling Falk. hdysvaltalaiset Hetteenin veljekset Edgar ja Allan sekä David Johnson olivat 1940-luvun puolivälistä lähtien rakentaneet pikkufirmassaan maatalouskoneita paikallisille viljelijöille. Merkiltään Hetteenin veljesten ja heidän yhtiökumppaniensa rakentamat laitteet eivät olleet Arctic Cateja vaan Polariksia. Lumikiiturien (ensimmäisen laitteen huippunopeus oli kuusi kilometriä tunnissa) rakentamiselle oli tilausta talvisin runsaslumisessa Minnesotassa. Matkaan lähti kolme takamoottorista kelkkaa, joista yksi oli seitsen- ja kaksi kymmenhevosvoimaista. Pienen toimistonsa ikkunasta Hetteen näki Peterson-nimisen ostajan ajelevan pellollaan uudella laitteellaan. Edgar Hetteen sai 1950-luvun lopulla päähänsä mielestään lyömättömän markkinointi-idean. Hämmästyttävää kyllä, seikkailu halki lumen peittämän erämaan onnistui, laitteet kestivät ja 18 vuorokautta kestänyt matka sai rutkasti mediajulkisuutta. Y Ensimmäisiä Polar Manufacturing -yhtiön Polaris-kelkkoja valmistettiin 20 kappaletta ja sen jälkeen nimi muutettiin Arctic Catiksi. Malli 120 oli edistyksellinen pitkän telatunnelinsa ansiosta. Legendaarisessa Pantherissa oli alkuaikoina jopa nimensä mukainen kuosi satulassa. www.mk-lehti.fi MK 59. Hänen mielestään pajassa oli tuhlattu aikaa ja rahaa turhan vempaimen rakentamiseen. Johnson otti haasteen vastaan ja sai aikaiseksi laitteen, joka oli ruma kuin mikä, mutta liikkui eteenpäin. Ensimmäisenä talvena niitä valmistui viisi, seuraavana 75 ja sitä seuraavana yli 300. Hän lähti vuoden 1960 talvella 1100 mailin mittaiselle tiettömälle taipaleelle Alaskan Bethelistä Fairbanksiin. Yrittäjän mieli alkoi muuttua, ja kun toinenkin asiakas ilmoitti haluavansa samanlaisen kulkupelin, Edgar Hetteen oivalsi, että moottorirekien valmistus voisi olla hyvä vaihtoehto heikosti kannattavalle maatalousvärkkien väsäämiselle. Kulkuvälineenä eivät tietenkään olleet koiravaljakot vaan Polariksen Sno-Travelerit. Kehnosti sujuneelta liikematkalta palannutta Edgar Hetteeniä ei sen sijaan naurattanut. Vasta kun Hetteenin veljesten tiet muutamaa vuotta myöhemmin erosivat, syntyi Arctic Cat vuonna 1961. Asiakas oli tyytyväinen. Paikkana oli Roseaun pikkukaupunki Minnesotan osavaltiossa, minne suuri joukko suomalaisiakin muutti siirtolaisiksi viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Hetteenin kiukkua lievensi hieman se, että moottorireestä saadut dollarit paransivat yrityksen heikkoa kassatilannetta. Vuonna 1955 eräs asiakas kysäisi David Johnsonilta, voisiko tämä rakentaa hänelle moottorilla kulkevan reen
Seuraa- vaksi hänen vanha kamunsa Allen Eide Pohjois-Dakotasta suostutteli Edgarin ottamaan valmistukseen Bug-O-Vaciksi nimetyn hyönteisloukun. Siinä oli rengasmainen, ötököitä houkutteleva valo ja pikku imuri, joka vetäisi kiusalliset hyttyset uumeniinsa pois ihmisiä kiusaamasta. Nelitahtinen, 9,5-hevosvoimainen voimanpesä oli Kohlerin valmistama ja siinä oli yksi vaihde eteen, yksi taakse ja vapaa. Tärkeä tekijä Arctic Catin alkuvuosien nopean kehityksen takana oli Steve Rugland, armoitettu myyntimies, joka loi yhtiölle laajan ja toimivan jälleenmyyjien verkoston pitkin Yhdysvaltain pohjoisia osavaltioita. Hetteenin uuden yrityksen ensimmäinen kelkkamalli oli Polar 500. Laitteessa oli penkki, jolle mahtui kuljettajan viereen yksi matkustaja. Niinpä Edgar Hetteen saapui joulun 1960 tietämillä Thief River Fallsiin, sai tukijoiltaan yksityisen 10000 dollarin starttirahan ja halvat vuokratilat. Hän muun muassa värväsi joukon tuttaviaan soittelemaan rautakauppoihin ja kyselemään, olisiko niissä myytävänä itikoiden nitistämiseen soveltuvia laitteita. Sen kyljessä komeili ensi kertaa nimi Arctic Cat ja myös koko yhtiön nimi muutettiin Arctic Enterprises, Inc.:ksi. He istuivat sulassa sovussa samassa ruokapöydässä suvun 50-vuotiaan Arctic Catin... 60 MK www.mk-lehti.fi. Kaikki alkuvuosien Arctic Catit tunnettiin punaisesta väristään. Naapurikaupungin silmäätekevät olivat kuulleet Hetteenin vaikeuksista ja olivat valmiit rahoittamaan tämän liiketoimia. Syksyllä 1963 firma osti kuljetuksia varten rekan. Runko muistutti suksen kärkeä: tuulilasi oli aivan pysty ja sen alapuolelta runko kaartui taaksepäin ja jatkui tasaisena pohjana. Ehtona oli kuitenkin, että uusi yritys sijaitsisi Thief River Fallsissa. Vaikka Edgar ja Allan Hetteenin tiet olivat bisneksen teossa eronneet ja kumpikin valmisti moottorikelkkoja omassa tehtaassaan, veljesten välit eivät katkenneet. Se oli täysin samanlainen kuin Arctic Cat El Tigre, mutta hiukan eri varustuksella. Aina kun joukko saapui johonkin kylään tai pikkukaupunkiin, sankka joukko paikallisia asukkaita kerääntyi ihmettelemään matkalaisia. Jousituksesta ei oikeastaan voinut puhua. Polar 500:n moottori oli sijoitettu ilman mitään koppaa istuimen taakse. Kelkkojen suunnittelua ja rakentamista varten tarvittiin muutakin kuin 10000 dollarin alkupääoma. Siksi Hetteen pukkasi tiiviin suunnittelurupeaman jälkeen markkinoille kannettavan Polar Model 24 -höyrypuhdistuslaitteen. Hetteenin olisi luullut saavan sankarin vastaanoton, kun hän palasi kotiin Minnesotaan, mutta mitä vielä. Ei ollut, mutta kuinka ollakaan, parin päivän kuluttua rautakauppaan ilmestyi sattumoisin Bug-OVacin myyntimies. Heti perään tuli myyntiin pienempi, seitsenheppaisella moottorilla varustettu Polar 200 -malli. Jälleenmyyjät saivat erikoisalennuksia, jos he tilasivat kerralla yli 20 moottorikelkkaa, jotka toimitettiin perille firman uudella rekalla. Vuoden 1961 puolella syntyi Polar Manufactoring Company, joka vuotta myöhemmin alkoi valmistaa Arctic Cat -nimisiä moottorikelkkoja. Kelkan prototyyppi oli suoravetoinen, mutta tämä vaikeutti Tin Lizzien ajamista vaihtelevilla nopeuksilla niin pahasti, että vetotapa muutettiin pikaisesti ketjuvedoksi. Se oli nykymittapuun mukaan hupaisan näköinen laite. 1972 Panther on yksi kelkkahistorian menestysmalleista, sillä sitä myytiin vuodessa peräti 51359 kappaletta. Boss Cat II teki 70-luvun alussa historiaa kelaamalla Coon Rapidsin jäällä nopeudeksi 209,7 km/h. Arctic Cat valmisti 70-luvulla 3500 kappaletta Suzukin moottorikelkkoja Thief River Fallsissa. Heidän mielestään Polariksen pitäisi edelleen jatkaa maatalouskoneiden parissa. Aivan ensimmäiset niistä tosin myytiin Polar-merkkisinä. Jo vuonna 1962 tuli kuitenkin myyntiin huomattavasti pienempi, etumoottorinen 100-malli, joka sai lempinimen Tin Lizzie. Bug-O-Vacit eivät käyneet kaupaksi ja Hetteen joutui pistämään myyntimiehen taitonsa peliin. Tehkää mitä tykkäätte, mutta kesäkuun ensimmäisen päivän jälkeen minua ei täällä näy! Muutto Thief River Fallsiin Edgar Hetteen oli tosissaan. Tappiinsa asti kypsynyt Edgar Hetteen teki näyttävän vedon. Kaupunkilaiset virnistelivät selän takana huvittaviin lumivekottimiin seonneelle propellipäälle ja Polariksen hallituksen kaksi "ulkopuolista" bisnesmiestä olivat edelleen vakaasti sitä mieltä, että moottorikelkat ovat turhaakin turhempia värkkejä. Voima koneesta telamatolle siirtyi ketjun välityksellä. Hän myi osuutensa Polariksesta ja palasi takaisin Alaskaan. - Tässä on sopimusehdotus, josta näkyy mitä arvottomaksi väittämästänne laitteesta ollaan valmiita maksamaan. Palattuaan kotiin Hetteen kutsui koolle yrityksensä hallituksen. Kelkkaa käänneltiin lastenpyörän tankoa muistuttavalla ohjaimella ja suksien keskellä oli pyörät, joiden oli tarkoitus helpottaa menoa vähälumisilla paikoilla ja mahdollistaa ajaminen myös kesällä. Leipänsä hän tienasi puskapilottina ja mekaanikkona syrjäisillä pikkukentillä. Hän matkusti Minneapolisiin, missä hän neuvotteli Superior Separator -nimisen yrityksen nokkamiesten kanssa sopimuksen, jossa separaattorifirma olisi ostanut 300000 dollarilla Polariksen koko varaston, kaikki oikeudet Sno Traveleriin ja maksanut provisiota myöhemmästä tuotannosta. Jo ennen paluutaan Alaskaan hän oli neuvotellut Roseaun naapurikaupungin Thief River Fallsin napamiesten kanssa. Vaikka mielessä siintelikin jo urheilukelkkojen rakentaminen, Hetteen ja kumppanit lähtivät liikkeelle hyötykäyttöön suunnitelluilla malleilla. Unelma moottorikelkkojen valmistuksesta ei kuitenkaan jättänyt Hetteeniä rauhaan
Kelkan ohjaimissa nähtiin milloin Miss Wisconsin, milloin Miss Minnesota ja valittiinpa ainakin vuonna 1964 myös Miss Arctic Cat, joka oli Thief River Fallsin oma tyttö Judy Iverson. Ensimmäisen palkinnon nappasi Roger Skime, Arctic Catin sisäpiirin mies, joka teki firmassa pitkän ja ansiokkaan uran. Amerikan-Suzukien myynti jatkui ainakin vuoteen 1981. Cub taas oli kaksipyörävetoinen, möhkörenkain varustettu maastomoottoripyörä, jota myytiin 80 kappaletta vuosina 1965 ja 66. Moottorikelkkailu oli Yhdysvalloissa kovassa nosteessa, mitä edesauttoi kelkkailuun erikoistuneen Snow Goer -lehden perustaminen vuoden 1966 syksyllä. Jos jossain ilmeni ongelmia, hän marssi suoraan asiasta vastaavan ihmisen puheille. Tuoreempi tapaus ovat mönkijät, joita Arctic Cat tunnetusti valmistaa edelleen. Hetteen siirtyy syrjään Vuoden 1965 syksyllä Arctic Catin työntekijät saivat niskaansa uutispommin. tavatessa jouluna ja muina juhlapyhinä, mutta liiketoimissa he kilpailivat ankarasti keskenään. Polaris jatkoi Allan Hetteenin johdolla moottorikelkkojen valmistusta jättäen maatalouskoneet pikku hiljaa sikseen. Minun oli jätettävä paikkani, jotta Arctic menestyisi. 1960-luvun edetessä Arctic Catin mallikirjo laajeni ja yhtiö kasvoi nopeaa tahtia. Ei aikaakaan, kun hän jo kokosi ja myi vanhan ystävänsä Allen Eiden kanssa biljardipöytiä Wisconsinissa. Vuonna 1973 yhtiö pisti diileriensä kautta myyntiin jopa ranskalaisia maantiepyöriä siis polkupyöriä! Fillarikauppa tyssäsi siihen, että moottorikelkkojen vahvalla markkina-alueella ei maantiepyöräily ollut kovinkaan suuressa huudossa. Hetteeniltä on usein jälkeenpäin kyselty, miksi hän luopui kovassa nousussa olevasta yrityksestä, jonka hän oli itse luonut ja jonka päätuotteen kehittelyssä hän oli toiminut uranuurtajana. Hetteen kertoi tehneensä vuosikaudet 16-tuntisia päiviä ja kuusipäiväisiä viikkoja, mutta vakuutti, että loppuun palamisesta ei ollut kyse. Siitä ei kuitenkaan tullut koskaan tuotantomallia. 1976 Pantera sai tämän mainoksen ansiosta lempinimen. monkeyhondan näköinen Arctic SSSCat -minimotskari. Vuonna 1969 kokeiltiin lasikuituveneiden tekoa ja vuotta myöhemmin tuotannossa oli Arctic Cat yritti päästä myös arabimaailman suosioon ja tätä Sand Cattia testattiin pitkään Emiraattien aavikoilla. Eräässä kuvassa istuu Arctic Catin pukilla peräkkäin jopa kolme nunnaa matkalla ties minne. Kaudella 1966 myytiin 1600 kelkkaa, kauden 1967 myynti oli 3500 kelkkaa ja vuonna 1969 kelkkoja meni kaupaksi jo 27000. Talvella 1963-64 osti eräs wisconsinilainen lomakeskuksen pitäjä satsin Arctic Cat 100 -malleja ja keksi järjestää pikku kisat talvikauden hiljaiseloa piristämään. Mallivuonna 1964 myytiin etumoottorisia Arctic Cateja jo takamoottorisia enemmän. Vuonna 1959 tuli kuvioihin kilpailija Kanadasta, missä Joseph-Armand Bombardier alkoi valmistaa Ski-Dogmerkkisiä moottorikelkkoja, joiden nimi muuttui pian Ski-Dooksi. Markkina-alue laajeni, ja vuonna 1965 Arctic Cateja vietiin viiteen maahan, muun muassa Norjaan. Vuonna 1976 Arctic Cat toi markkinoille sarjan Spirit-merkkisiä perämoottoreita, jotka itse asiassa olivat Suzukeja. - Lowell Swenson oli mies, joka pystyisi toteuttamaan visioni. Suuntaus jatkui ja takamoottorimallit olivat hyvin pian historiaa. Vuonna 1980 myyntiponnisteluja avitti vuoden Playmate Dorothy Stratton, joka tosin oli Arctic Catin vesijettija perämoottorimainoksissa sonnustautunut häveliäästi uima-asuun. Moottorikelkkojen ohella Arctic Cat kokeili kepillä jäätä myös muiden koneiden valmistuksessa. Olisin itse ollut liian konservatiivinen, Hetteen perusteli. Kokouksis- www.mk-lehti.fi MK 61. Aivan selvää vastausta ei ole saatu. Moottorikelkoiksi luettavia härpättimiä valmisti 1960 luvun Pohjois-Amerikassa lisäksi suuri joukko pikkupajoja, mutta muutaman vuoden kuluessa jyvät alkoivat erottua akanoista. Catin mainonnassa on hyödynnetty monenlaisia "kissoja". Missejä ja Playboy-tyttöjä Arctic Catien markkinoinnissa käytettiin periamerikkalaisia keinoja. Arctic Catin sikäläinen jakelija lähti innolla hommaan mukaan ja kisa sai julkisuutta usean osavaltion lehdissä. Uusi ykköspomo Swenson ei ollut linjajohtajatyyppiä. Yrityksen perustaja, omistaja ja pääjohtaja Edgar Hetteen kutsui alaisensa koolle ja ilmoitti, että Arctic Catin ottaa johtoonsa Lowell Swenson, nuori kirjanpitäjä ja liikemies, johon hän oli tutustunut ennen Alaskan-harharetkeään. Hetteenin lähtö ei ollut lopullinen, sillä jo vuonna 1967 hän toimi vanhan firmansa konsulttina organisoiden yhtiön ensi askeleita ottanutta kelkkailuvaatetuotantoa. Model 1000 oli nelivetoinen ranchikäyttöön suunniteltu härveli karun maastoauton ja traktorin väliltä. Hetteen kannusti duunareita tekemään parhaansa myös uuden pomon alai- suudessa, jonka jälkeen hän kääntyi kannoillaan ja poistui rakennuksesta
50-vuotiaan Arctic Catin... sponsseja ja hankkien samalla katuuskottavuutta radalla hyvin menestyville Arctic Cateille. Kawasakista Suzukiin 1970-luvun alku oli Arctic Catille kasvun aikaa. Kelkka oli hyvin tasapainoinen ja kevyt. Luotettaviksi havaitut japanilaiskoneet olivat tervetullut uudistus, sillä siihen asti oli käytössä ollut samaan aikaan jopa viiden valmistajan moottoreita. Mallivuonna 1981 Arctic Cateja myytiin vain 29000, mikä oli vähiten sitten vuoden 1969. Suomen tapaan myös Yhdysvalloissa moottorikelkkoja myydään hyvin silloin, kun talvi tulee aikaisin ja lunta sataa kunnolla. Kaksitahtisiin sai optiona sähköstartin. Mallivuodelle 1968 niitä tarjottiin viidellä koneella, joista neljä oli kaksitahtisia ja viides luotetun moottorinvalmistajan Kohlerin 12-heppainen nelitahtinen. Merkki oli vuonna 1975 kehnoista luvuista huolimatta Yhdysvaltain myydyin ja kakkonen koko maailmassa. Samaan aikaan öljyn hinta nousi raketin lailla ja presidentti Richard Nixon kannusti kansalaisia säästämään energiaa kaikin tavoin. Arctic Catin uudeksi tekniseksi johtajaksi Swenson palkkasi Bill Nessin, joka joutui ensi töikseen sovittelemaan insinöörinäkökulmaa meneillään olevaan luomisprosessiin, jonka tuloksena oli aivan uudenlainen moottorikelkka, kaudelle 1966 esitelty Panther. Uusia malleja lanseerattiin vuosittain: vuonna 1971 EXT Special, vuonna 1972 Kitty Cat, sitten El Tigre ja tuotiinpa vuonna 1975 markkinoille Lynx-niminen mallikin. Talvet olivat vähä- Mario Andretti on pitkän linjan Catti-fani ja hänet on nähty monissa mainoksissa vihreän kelkan satulassa. Vuonna 1988 esitelty Wildcat 650 aloitti muskelikelkkojen aikakauden! sa olivat läsnä taatusti kaikki ne, joita asia koski. Telatunnelissa käytettiin alumiinia ennennäkemättömällä tavalla ja moottori tuotiin lähemmäs kelkan keulaa. Suzuki-yhteistyö meni jopa niin pitkälle, että Thief River Fallsin tehtailta valmistui muutama tuhat Suzuki-merkkistä kelkkaa, jotka olivat käytännössä Arctic Cateja. Enää ei suunnitelmia piirrelty liidulla tehtaan betonilattiaan eikä osatilauksia kirjattu lautasliinojen kulmiin. Jacobsista tuli myös Arctic Catin hallituksen puheenjohtaja eli käytännössä ykköspomo. Ostajat olivat lisäksi merkkiuskollisia. Mustanpuhuvat kelkat, joita värityksensä mukaan kutsuttiin Black Panthereiksi, löivät hyvin läpi. Sen jousitus oli ratkaisevasti parempi kuin aikaisemmissa kelkoissa. Arctic Cat selvisi talouden alamäestä kunnialla, vaikka myynti romahti pahimmillaan kolmannekseen muutaman vuoden takaisesta ennätyksestä. Ulkonäöltään kelkka oli aikaisempiin malleihin verrattuna hyvin moderni, ajo-ominaisuudet mainiot ja huippunopeudeksi mainokset kertoivat huimat 45 mailia eli noin 70 kilometriä tunnissa. Samaan aikaan moottorikelkkojen kisakuviot kehittyivät nopeasti. Jo alkuvuosien Arctic Catit oli varustettu alkeellisilla liukualustoilla (skid frame), mutta vasta Pantheriin saatiin aikaiseksi kunnollisella jousituksella varus- tettu liukualusta, jonka ansiosta Panther ansaitsee paikkansa moottorikelkkailun historiassa. Myös tekninen dokumentointi kehittyi. Kisamenestykseen talouden lama ei vaikuttanut. Vuonna 1979 yritys tosin valmisti 70000 moottorikelkkaa, kun lukuun otetaan mukaan Kawasakille valmistetut kelkat. Mallivuodelle 1977 Arctic Cat vaihtoi Kawasakin koneet Suzukeihin lähes kaikissa malleissaan. Vuoden 1973 talvi oli lämmin ja vähäluminen, joten kelkkatehtaiden ja jälleenmyyjien varastot pursuilivat myymättömiä kelkkoja. Iskutilavuudet vaihtelivat 300 ja 600 kuutiosenttimetrin välillä. Jacobsille ja jätti Arctic Catin omien sanojensa mukaan "väsyneenä kymmenen vuoden taukoamattomaan työhön". Ympäri Minnesotaa ja naapuriosavaltioita nuoret miehet ruuvasivat latojen kätköissä kelkkojaan ja ottivat viikonloppuisin mittaa toisistaan. Tämä sai jälleenmyyjät repimään hiuksiaan, sillä varaosasirkus oli vertaansa vailla. 1980-luvulle tultaessa yrityksellä meni huonosti. Samana vuonna Lowell Swenson myi 700000 osakettaan minneapolislaiselle Irwin L. Kaiken kaikkiaan mallikirjo oli laaja ja Arctic Catin tuotanto ylitti vuonna 1972 maagisen 100000 kelkan rajan. Syksyllä 1970 esitellyssä King Katissa oli nelipyttyinen ja 800-kuutioinen Kawasakin mylly, joka taatusti tyydytti machoimmankin punaniskan tarpeet. Vaikka Arctic Cat selvisi 1970-luvun puolivälin lamavuosista, ei myynti vuosikymmenen loppupuolella noussut vanhojen lihavien vuosien tasolle. Bill Ness hääräsi kisaskenen kummisetänä jakaen pikkutalleille 62 MK www.mk-lehti.fi. Yritys otti kelkoissaan käyttöön Kawasakin koneet, joita mallivuonna 1971 oli 40 prosentissa myydyistä Arctic Cateista
Sitkeiden neuvottelujen jälkeen Suzuki lupautui toimittamaan edelleen moottoreita, pankit rahoitusta ja jälleenmyyjiltä saatiin 2700 kelkan ennakkotilaukset. Vuoden 1984 Arctic Cat -mallisto ei ollut mikään läpimurto moottorikelkkamaailmassa. lumisia, Yhdysvaltojen talous ei ollut lähtenyt toivottuun nousuun, polttoaineiden hinnat pysyivät korkeina, samoin työttömyys. Arctic Catin vanhat johtohahmot Edgar Hetteenin, Bill Nessin ja Bill Hahnin johdolla ryhtyivät juonimaan, kuinka yritys saataisiin pelastettua kaikesta huolimatta. Myynti kasvoi ja mallivuodelle 1988 valmistettiin F6 oli 2000-luvun puolivälissä yksi parhaista urheilukelkoista ja ennakoi jo uutta seisovaa ajotyyliä. jo yli 17000 kelkkaa. Merkin edustajille oli arkipäivää kuunnella vihjauksia sen mahdollisuuksista selvitä pitkällä aikavälillä. Kuvassa MK-lehden vanhan liiton testikuski Raoul Bergman Giantissa. Uuteen nousuun Uuden yrityksen nimeksi tuli Arctco, Inc. Se oli futuristisesti muotoiltu www.mk-lehti.fi MK 63. Kaikki tämä johti siihen, että vuoden 1981 lopulla Arctic Catin tehtaiden jäljellä oleville työtekijöille tarjottiin erorahaa. Ari Peteri voitti kelkalla Giantin. Seuraavina vuosina Arctic Cat vahvisti asemiaan vuosi vuodelta. Seuraavaa vuotta silmällä pitäen ideoitiin pikaisesti mainoskampanja teemalla "takaamme, että saat omasi". Siitä oli hyvä jatkaa kohti seuraavaa vuosituhatta. Etujousitus, joka mullistaa maailman 1990-luvulla Thief River Fallsissa piti majaansa valmistaja, jonka näyttämisenhalu oli noussut 1980-luvun aikana melkoisiin mittoihin. Mutta vielä oli paljon asioita hoidettavana. Kelkkojen laatu oli kuitenkin hyvä ja toimitukset sujuivat ajallaan. Miehet laativat listan laitteista, jotka huutokaupasta pitäisi pelastaa, saivat järjestettyä rahoituksen ennen huutokauppapäivää ja hoitivat homman kotiin viime hetkillä. Koska mallivuoden 1984 tuotantomäärä oli hyvin pieni, uudet Arctic Catit myytiin loppuun jo edellisen vuoden marraskuussa. Uuden ajan symboliksi muodostui kaudelle 1990 esitelty Arctic Cat Prowler. Tilat kelkkojen rakentamiseksi löytyivät ja pyörät lähtivät pikku hiljaa jälleen pyörimään. Seuraavaksi kesäksi kaavailtiin huutokauppaa, jossa pistettäisiin myyntiin tehtaan tuotantolinjat, koneet ja työkalut. Vuoden 1985 ennakkomyynti onnistuikin erinomaisesti. Olkatoppausten, spandeksien ja yliampuvan mahtipontisuuden vuosikymmenellä Arctic Catia pidettiin yleisesti etäisenä mustana hevosena kelkkabisneksessä. Lisäksi ympäristöhenkisyys nosti Jenkeissäkin päätään ja asenteet moottorikelkkailua kohtaan kääntyivät kielteisiksi. Kauppoja ei syntynyt, vaikka Polariksen kanssa päästiin kalkkiviivoille. Vuoden 1982 helmikuussa rahoittajapankit vaativat lainojaan maksuun ja Arctic Cat asetettiin selvitystilaan. Arctic Cat ei kuollut. Vuoden 1993 ZR 440 oli ensimmäisiä tehdasvalmisteisia kilpakelkkoja snowcrossiin ja enduroon. Snowmobile Magazinen lukijat äänestivät 1984-mallin Tigren vuoden kelkaksi. 1980-luku oli Arctic Catille jälleenrakennuksen aikaa. Yritystä yritettiin myydä muun muassa John Deerelle, Polarikselle ja Suzukille. Uusi myyntivaltti oli 650-kuutioisella, kaksisylinterisellä Suzukin koneella varustettu Wildcat, josta tuli aikansa legenda. Itse asiassa kyse oli vuoden 1982 malleista, jotka eivät kahta vuotta aikaisemmin päässeet tuotantoon. Myyntiä vauhditti uusi, entistä parempi jousitus, joka tunnettiin nimellä AFS (Arctic A-Frame Suspension). Oli hankittava lisää rahoitusta, elvytettävä vanha jälleenmyyjäverkosto, neuvoteltava oikeuksista valmistaa uusia Arctic Cateja, suunniteltava vuoden 1984 mallit ja ennen kaikkea löydettävä uudet tuotantotilat. Vaihtoehtona oli jäädä, mutta silloin seuraavan palkkashekin tulosta ei olisi mitään takeita. 1990-luvulla oli vielä tuoreessa muistissa konkurssi ja sen jälkeinen nollasta aloittaminen
Tilanne oli kuitenkin edelleen se, että Arctic Cat oli kilpailijoihinsa verrattuna aika pieni talo. Talvi oli niukkaluminen Suurten järvien alueella, mikä rankaisee kelkkateollisuutta aina, sillä Minnesota, Michigan ja Visconsin ovat laitekauppaa ajatellen Yhdysvaltain merkittävimpiä osavaltioita. Sen liikevaihto vuonna 1991 oli 152 miljoonaa dollaria, kun sen arkkivihollisen Polariksen myynti oli 296 miljoonaa. ZR-projekti sai alkunsa vuonna 1991, kun I-500-kisa meni Arctic Catilta penkin alle. Kurja kausi ei kurittanut Arctic Catia niin pahasti kuin olisi voinut kuvitella. Menestystä tuli myös murtomaakisoissa Atlantin molemmin puolin. 50-vuotiaan Arctic Catin... 1000-kuutioinen Jaguar oli erittäin hyvä urheilullinen matkakelkka, mutta jostain syystä se ei menestynyt meillä eikä rapakon takana. Kevyet M-sarjalaiset ovat viime vuosina olleet Catin syömähampaita. 440-kuutioisella ja 67-heppaisella nestejäähdytteisellä moottorilla varustettu kevyt urheilukelkka. Kelkka osoittautui todella kompetentiksi luomukseksi, josta yksi osoitus oli sen voitto MK-lehden vertailussa numerossa 1/1991. Perinteisen Wild Catin rinnalla esiteltiin myös EFI:llä ruokittu version. ZR oli ensimmäinen Arctic Cat, jossa oli Wilwoodin jarrut. Kunnon jarruja Arctic Cat oli kaivannutkin, sillä aiemmin käytetyt mekaaniset jarrut olivat luokattoman tehottomat. Tuo kirjainyhdistelmä koristi vuonna 1993 vuosimallin 440-kuutioisen kilpurin kuomua. Kirk Hibbert sijoittui I-500-kilvassa sijalle 14, mikä luonnollisesti oli iso pettymys. Jo aikaisemmin Arctic Cat käytti alkeellista versiota liukutelastosta, jossa ei ollut kunnollista jousitusta. Alkukausi 1992- 93 todisti ZR:n kilpailukyvyn. Vuoden loppuun mennessä Arctic Catin tulos parantui 48 prosenttia ollen 12,5 miljoonaa dollaria. Prowler aiheutti aikanaan kovasti liikehdintää keveytensä, pitkien joustojensa ja ajettavuutensa ansiosta. 1997: Akuton EFI-polttoainejärjestelmä. 1990: AWS-etujousitus. Myös myynti parantui samat 48 prosenttia ja päätyi lukuun 138,8 miljoonaa dollaria. Bombardier- Merkittäviä Arctic Cat-innovaatioita 1966: Liukualusta sai nykyistä muistuttavan muodon, kun siihen kehiteltiin kunnon jousitus. 2002: Nelitahtinen moottorikelkka: Tarkalleen ottaen kyseessä ei ole uusi keksintö, sillä nelitahtista on käytetty jo 1960-luvulla. Kovaan vauhtiin itseensä piiskannut Arctic Cat päätti jälleen tehdä sen, minkä Arctic Cat on aina osannut tuoda markkinoille tehokkaimman ja nopeimman kelkan. Sota Kuwaitissa vaikutti negatiivisesti maan talouteen ja yleinen epävarmuus kasvoi. Päällekkäisin kolmiotukivarsin toteutettu jousitus on nykyisin ehdottomasti suosituin etujousitusratkaisu. Joissakin piireissä Prowleria varmasti pidetään klassikkona, mutta sen suurin perintö jälkipolville oli AWS-etujousitus. 1969: Mekaaninen polttoainemittari tankin korkissa. AWS-runkoiset Prowlerit olivat kovia pelejä snocrossissa ja EXT-mallit pärjäsivät mainiosti nopeuskisoissa ja ovaalissa, mutta cross country -kelkaksi se ei soveltunut ensimmäisellä kaudellaan. AWS eli Arctic Wishbone oli ensimmäinen päällekkäisin kolmiotukivarsin toteutettu jousitus. Catkuskit Kirk Hibbertin johdolla kuorivat kermat päältä kauden avauskisassa Duluthissa. Vuosi 1990 antoi viitteitä, että alkanut vuosikymmen tulisi olemaan Arctic Catille suotuisa. Kelkkaa kehaistiin Suomessa sen pienestä kulutuksesta. Viimeinen ZRmalli oli vuoden 2006 ZR 900. Mutta mitäs me tehdään kesällä? Vuosi 1991 ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista, vaikka kisarintamalla hyvin menikin. Wild Cat sai pellin alle 700-kuutioisen pannun. ZR440 oli kompromissiton yhden asian laite, jonka historia oli alusta saakka suurten voittojen sävyttämä. Mielenkiintoisempi uutuus ainakin Pohjolan vinkkelistä oli uusi EXT 550, jonka moottori perustui Prowlerin kevyeen 440-kuutioiseen. Yksi syy oli Arctic Wear -ajovarusteiden kova myynti. Vihreä tiimi on aina ollut voitonnälkäistä, ja voittoja oli tämän kevyen uutukaisen määrä kahmia. Niinpä Arctic Catin kisatiimi vaihtoi AWS-runkoiset AFS-runkoisiin kesken kauden. Kesäkuussa 1990 Arctic Cat oli 25 prosentin markkinaosuudellaan noussut Polariksen jälkeen suurimmaksi kelkkamerkiksi Yhdysvalloissa. Sen etuja IFS-tyyppiseen, pitkittäistukivarsin toteutettuun jousitukseen on muun muassa se, että suksi ei pyri missään vaiheessa joustoliikettä liikkumaan eteenpäin. Arctic Catin ehkä legendaarisin mallinimi on ZR. Pieneltä tuntuva, mutta merkittävä keksintö. Lopullinen niitti ZR:n ylivoimaisuudelle oli Kirk Hibbertin hillclimb-mestaruus Jackson Holen legendaarisessa kisassa. Jarru tuli tunnetuksi ensimmäisenä yhden sormen jarruna. ZR-mallinimeä alettiin sittemmin käyttää myös siviilikelkoissa. Voitaneen kuitenkin sanoa, että Arctic Cat T660:stä alkoi nelitahtisen uusi tuleminen. 64 MK www.mk-lehti.fi. Täkäläisestä vinkkelistä katsottuna merkittävä saavutus oli Ari Peterin Giant-voitto ZR:n debyyttivuodelta. Enskakisoissa perin tavalliset pikkuiset damaget rampauttivat kelkan lähes täysin. Menestymättömyys ei johtunut kelkan nopeudesta tai ajo-ominaisuuksista, vaan yksinkertaisesti siitä, että kelkalla ei voinut ajaa jos se oli lievästi vaurioitunut
Sen ensiesiintyminen tapahtui malliston 1996 esittelytilaisuudessa Minneapolisissa. Pohjois-Amerikassa ehkä suosituin ja taatusti näkyvin kelkkaurheilun muoto oli jääradalla ajettava ovaali. 1995 Arctic Catilla oivallettiin, että mönkijä on tulevaisuuden tuote. Ensimmäinen malli oli Bearcat 454. www.mk-lehti.fi MK 65. Päältäajettavan ruohonleikkurin kohdaloksi koitui huono ajoistus, sillä se tuli markkinoille 1973 eli pahimman öljykriisin aikaan. Bearcat oli aikalaisekseen iso ja tehokas laite. Arctic Catilla alettiin kuumeisesti miettiä lisätienestiä kesälelumarkkinoilta. Wildcatin 700-kuutioinen moottori oli vasta alkusoittoa tässä taistossa. Grass Cat-ruohonleikkuri. Isä Kirk ja poika Tucker Hibbert ovat olleet kova parivaljakko Arctic Catin kisamenestyksen taustalla. Laitetta tehtiin aluksi Thief River Fallsissa, mutta sittemmin tuotanto siirtyi Scorpionin tehtaille Crosbyyn. Wet Bike ei saanut koskaan kilpailijoita, vaikka sen harrastajat pitävät sitä kaikkein hauskimpana vesiskootterina. Vuosina 1965 ja 66 sitä myytiin 80 kappaletta. Bombardier ja Yamaha tunnetusti operoivat monella muullakin sektorilla kuin moottorikelkkailun parissa, mutta yhtiöiden kokoero antaa viitteitä siitä, mitkä ovat niiden mahdollisuudet sietää taloudellisesti kovempia aikoja. Quadtrac-tamppari esiteltiin vuonna 1979. Polaris tosin jaksoi hieman pidempään. Siksi sekä Arctic Cat että Ski-Doo alkoivat lämmetä kolmireikäiselle koneelle. Tigershark-vesijetti oli tuotannossa vuosina 1993 99. Catin tavaramerkiksi muodostunut reipas maavara kuului tämän pari vuotta suunnitellun atv:n ominaisuuksiin. Polaris Indy ja Mike Houle olivat nopea yhdistelmä. SSSCAT-minimopo esiteltiin vuonna 1970. Kun kauden 1992 kelkat oli paketoitu ja toimitettu maailmalle, alettiin tehtaalla kaikessa hiljaisuudessa suunnitella Tigershark-vesijettiä, Tigershark näki päivänvalon suunnitellusti, mutta lupaavan alun jälkeen buumi koko tuotteen ympärillä laimeni. Rankasta lumisateesta ja kehnosta ajokelistä huolimatta pikkutripleä saapui katsomaan yli 10000 fanaattista kelkkailijaa. Sitä valmistettiin vuosina 1964 ja-65 yhteensä 73 kappaletta. Nyt poika jatkaa voittamista ja isä on edelleen tärkeä taustatekijä teknisenä osaajana. konsernin liikevaihto noihin aikoihin oli parin miljardin luokkaa ja Yamahan neljä miljardia. Öljykriisi ei nitistänyt tätä projektia, vaan ongelmaksi muodostui Arctic Catin kauppiasverkosto, joka painottui maaseudulle. Kolmesylinterinen moottori soveltui ilmeisen hyvin ovaalikelkan koneeksi, sillä koneen kammiovärinät pysyivät paremmin kurissa kuin viritetyssä kaksimukisessa. Arctic Cat-polkupyörä tuli markkinoille niin ikään vuonna 1973. Moottorit olivat Suzukin rakentamia. Formula ykköset olivat periaatteessa kuninkuusluokka, mutta luokka oli hyvin pitkälle Ski-Doon valtaama, ja siinä kisattiin joko yksi- tai kaksitelaisilla 340-kuutioisilla ja noin 100-heppaisilla laitteilla, joilla ei juuri ollut yhteistä siviilikelkkojen kanssa. Kolmemukisten menestystarinaa jatkoi ZRT 600, joka esiteltiin keväällä 1995. Thundercat oli 900-kuutioisella kolme-kolmeen (eli kolme sylinteriä ja pakoputkea) -koneella varustettu kelkka, jonka voimalaitos tuotti ennennäkemättömät 165 heppaa. Ilmeisesti niitä myytiin vain Pohjois-Amerikassa. Bearcat 454 oli se legendaarinen mönkijä, jonka myötä uusi merkki lanseerattiin markkinoille. Bond-elokuvassa "Rakastettuni" ja "Poliisiopisto III"-elokuvassa esiintynyt keksintö oli hieman konstikas ajettava ja ehkä siksi siitä ei tullut istuttavien jettien kilpailijaa. Se oli jotakin, mitä ei oltu koskaan aiemmin nähty tai koettu. Suosituin luokka oli F3, jossa kilpailtiin vakiokelkan näköisillä ja niihin joissakin määrin perustuvilla kilpureilla. Keskivauhdiksi muodostui käsittämättömät 181 kilometriä tunnissa. Siinä oli aluksi 50-heppainen Suzukin moottori, joka korvattiin vuonna 1985 800-kuutioisella ja 60-heppaisella voimanlähteellä. Lisäksi siinä käytettiin AWS-tyyppistä etupäätä ja kytkettävää lukkoa, eli kyseessä oli erittäin maastokelpoinen mönkijä. Triple power 1990-luvulla Arctic Cat teroitti kynsiään ja päätti pistää kilpailijansa ahtaalle tehosodassa. Spirit-perämoottorit olivat markkinoilla 1976 1981. Sen elinkaari loppui lyhyeen minimopoinnostuksen laannuttua PohjoisAmerikassa. Samoin kävi Polarikselle, joka myös kokeili onneaan jettien kanssa. 1993 näki päivänvalon kaikkien hirviökelkkojen isä, Thundercat. Kelkan suorituskyvystä kertoo jotain testikuski Roger Skimen vetäisy: äijä ajoi Alaskassa testien tiimellyksessä kelkalla 340 mailia eli 544 kilometriä kolmeen tuntiin. Arctic Cat lopetti tiikerihain valmistuksen vuosituhannen taitteessa. Menestys ovaaliradalla pohjusti 650:n kaupallista menestystä. Wet Bike:a valmistettiin vuosina 1978 92. CUB-moottoripyörä, joka oli kaksivetoinen maastomopo. Maantiepyöräily oli urbaani ilmiö, joten tuote ja asiakkaat eivät kohdanneet. Ensin isä ajoi eri lajeja voitokkaasti ja kehitti kelkkoja. Noihin aikoihin 600-kuutioiset kolmimukiset olivat kovassa nosteessa, sillä F3-luokan sääntöjä oli rukattu uusiksi ja koneiden kokorajaksi oli säädetty 600 kuutiosenttimetriä. Arctic Catin muita tuotteita Model 1000 oli nelivetoinen pieni maatalouskone, jota voitaneen pitää pienenä traktorina ja nelivetoisen mönkijän esi-isänä. Tämä oli merkittävä askel, sillä Arctic Cat oli aikaisemmin irvaillut Polariksen suuntaan muun muassa T-paidalla, jonka etumusta koristivat isoryntäinen nainen ja teksti "You don´t need three if you have two big ones". Arctic Cat-mönkijä esiteltiin ensimmäisen kerran 1995
Ratkai- 66 MK www.mk-lehti.fi. Ohjaus oli todella kevyt ja tarkka, joten kyseessä oli melkoinen ohjus sopivan mutkaisilla tiepohjilla. EFI-koneisessa 800-kuutioisessa oli voimaa mielettömästi ja sitä myös pystyi käyttämään, kiitos vakaiden ajo-ominaisuuksien. Siinä tuntui olevan kaikkea pikkuisen enemmän kuin muissa. Arctic Cat on Wildcat 650 -mallin esittelystä alkaen halunnut olla tehosodan ykkönen. Kaksisylinteriset moottorit muuttuivat pakoaukonsäätimien myötä mukavammiksi ja helpommin ajettaviksi. ZR oli onnistuneen näköinen ja erityisesti Pohjois-Amerikassa lehdistö muistelee ZR-mallien ajettavuutta edelleen kaiholla. Kaupallinen imu oli valtavaa. Ajoasennossa oli jo ripaus uutta seisten ajettavaa tyyliä, mutta toisaalta sitä oli myös helppo viedä vanhan liiton tapaan istuen. Tuolloin Arctic Catit olivat ehdottomasti kovimmat kelkat amerikkalaisille reiteille. Arctic Cat M7 Sno Pro 153" Ensikokemus kelkasta kaudella 2004 oli järisyttävä. Vaikka laite oli painava, hyppi se hienosti patikossa tasajalkaa ja meni myös vakaasti suoraan, kun kuski niin halusi. 2. Moottorissa ei ollut alavääntöä lainkaan, mutta kun piti vain sitkeästi kaasua pohjassa ja himmaili vauhtia loistavalla yhden sormen jarrulla, niin latu maittoi. 2007 Jaguar jäi jostain kumman syystä melkein pimentoon, vaikka kyseessä oli yksi parhaista urheilullisista matkakelkoista. Syypäitä muutokseen olivat herrat Toni Haikonen ja Blair Morgan, jotka ajoivat kelkkaa näyttävästi ja veivät lajin aivan uudelle tasolle. Kisaa ajettiin edelleen perinteisellä ZR-mallisella kelkalla. M7 on legendamaineensa ansainnut. Kolmisylinteriset sinnittelivät edelleen mukana kuvioissa, mutta huuma niiden ympärillä oli laantumaan päin. 1990-luvulla snocross oli syrjäyttänyt ovaalin kansansuosikkina. Kanadassa ja Yhdysvalloissa legendaarisen kelkkatoimittajan maineesta nauttiva Mark Lester muistelee kelkkoja seuraavasti: - Kolmesta moottorivaihtoehdosta 700-kuutioinen oli makea nopeilla pätkillä, mutta tyhjäkäynnillä kelkka tärisi niin, että se valui reitiltä hankeen. 1993 ZR440 oli kevyt ja aivan erilainen ajettava kuin muut tuon ajan kisakelkat. Patikkoa ajettiin keula pystyssä, sillä kelkalla oli uskomaton taipumus heittää nokkaa ilmaan vastapateissa. Kolmipyttyisten 600-kuutioisten luokassa ZRT erottui kilpailijoistaan sillä, että se oli lähes kokonaan uusi laite, eikä vain vanha kelkka, johon oli pultattu uusi ja 50 prosenttia enemmän sylintereitä sisältävä voimalaitos. Moottoreissa oli voimaa, polttoainetalous järjissään ja moottoreiden tehoalue lineaarinen. Syy listani ykkössijaan on kelkan käsittämätön menestys kisaradoilla niin PohjoisAmerikassa kuin pohjoismaisillakin radoilla. 2006 F6 oli loistava ja kevyt reittikelkka. Kelkka on karu, ruma, mutta nopee. Moottori oli hiukan ylävireinen, mutta kuitenkin yksi vääntävimmistä Catin (Suzukin) moottoreista. Moottori ei ollut mikään ohjus, mutta vääntöä nelarissa riitti ja ajaminen oli todella helppoa. Ja hienojahan nuo kelkat olivat, siitä ei pääse mihinkään. Jousitus oli kivikova, samoin rata, ja kelkka siksi pahuksen vaikea ajaa. Sittemmin olen ajanut parilla eri versiolla kyseisestä kelkasta. Puhdasta neroutta! 2. Homma muuttui tyystin 2001, kun uudet APV-pakoventtiileillä varustetut 500-, 600- ja 800-kuutioiset esiteltiin. Ilman APV-venttiileitä varustetut ZR:t olivat nopeita kelkkoja, mutta koneen ominaisuuksissa oli sanomista. 3. Arctic Cat teki 90-luvun lopulla erikoisen vedon muuttaessaan ZRmallien kuomut lähinnä hauen päätä muistuttaviksi tötteröiksi. 50-vuotiaan Arctic Catin... Arctic Cat Top 3 Joni Launonen 1. Arctic Cat Sno Pro 600 Ensikokemus kelkalla oli aika mielenkiintoinen, sillä se tapahtui pakasta vedetyllä yksilöllä Östersundin crossiradalla joulukuussa 2007. Jousitus oli kelkan painoon nähden hämmästyttävän hyvä, sillä se kantoi pohjaamatta ja oli silti alkuherkkä. Tuolloin kaikilla isoilla valmistajilla Yamahaa lukuun ottamatta oli omat kolmisylinterisensä tuossa kokoluokassa. 3. 2000-luvulla design muuttui, mutta konehuoneessa tavara pysyi entisellään. 600-kuutioinen ei ollut kummoinen, mutta 500 oli täyttä kuraa kytkentäkierrokset olivat todella korkeat, vääntöä ei yhtään ja menovettä paloi kuin linja-autossa. Arctic Cat ZR 800 Cross Country Olen ajanut kelkalla tasan kerran, ja se tapahtui West Yellowstonessa Snow Shootissa vuonna 2001. Syitä oli monia, eikä varmasti vähäisin ollut se, että kelkkaurheilu oli muuttunut jäärata-ajosta lumisempien lajien suuntaan. Tällä hetkellä kukkulan kuningas on miltei 200-heppainen tonninen turbo! Jukka Helminen 1. ZR 800 oli aikanaan todella näyttävä ja puhutteleva kelkka. Nykyinen M8 on moottoriltaan parempi, mutta M7 oli se, joka räjäytti pankin. Kolmimukisten mallistoa täydensi ZRT 800, joka kuuleman mukaan oli hieno peli, mutta joka jäi hieman sisariensa varjoon. Kunnian päivät Ihmiset haluavat ajaa kelkoilla, jotka näyttävät samalta kuin viikonloppuna kisoissa voittavat kelkat. Ajamisen keveys ja kelkan käsiteltävyys umpisessa olivat jotakin, mitä ei ollut aikaisemmin koettu. Koska Pohjois-Amerikassa huipputeho oli, ja on jossain määrin vieläkin, kaikki kaikessa, käytettiin koneissa isoja pakoaukkoja. Keväällä 2009 ajoin Niskan Teemun kelkalla Mäntyvaaran radalla, ja kelkka oli aivan loistava. Jousituskin oli jo pakasta repäistynä sellainen, että kelkalla kärsi ajaa harrastemielessä myös crossia
Matka on kulkenut menestyksen huipulta pohjamutiin ja takaisin. Ensimmäisen vuosikerran Firecat kärsi luotettavuusongelmista. Yläosa on kokonaan kosteutta siirtävää Coolmax verkkoa. et ku Tuul voimak kaen illa nat al om Hin ,- ! USas UTU ajolukistilla U etut 330 asian en vuodksella 20 temu tun Katso lähin jälleenmyyjäsi www.finnsvala.com 08 - 770 080 www.optiikka.com MK 67 Rovaniemi www.mk-lehti.fi. Kovista ajoista on selvitty pohjoisen uudisraivaajan sitkeydellä ja ennakkoluulottomalla uusien ideoiden kokeilulla. Kyky uusiutua ja tuottaa traditionaalisesta poikkeavia ratkaisuja on tehnyt Arctic Catista sen mitä se nykyään on. Talven pakkasiin Kotimainen Älä aja lasit huurussa UUTUUS tuuletetut ajolasit omilla voimakkuuksilla! Esim: Scott, Smith, Progrip, Oakley at Hinn en ka al 214, - TUNDRA Hyvin muotoiltu kypärähuppu. Seuraavalle vuodelle kelkka saatiin parempaan kuosiin ja vuoden 2005 malli oli jo todella hyvä laite. Paria vuotta aikaisemmin tilanne oli aivan toisenlainen, sillä Arctic Catien etenemiskyky ja käsiteltävyys hävisivät reippaasti kilpailijoille. Tuulisuoja peittää edestä nenän, poskipäät sekä myös otsan ja nousee takaa riittävän ylös. Isot pakoaukot vaikuttivat negatiivisesti myös polttoainetalouteen. Kolmimukiset sinnittelivät mukana, mutta kaudelle 2003 esitelty Firecat oli yksi naula niiden arkkuun. Arctic Catin mainoslause "Share our passion" voisi olla taitavan mainosmiehen kehittelemä napakka ja tunteisiin vetoava slogan, mutta merkin historia todistaa, että nimenomaan tulenpalava halu tehdä vihreää kelkkaa ja nähdä sen voittavan on ollut se ehtymätön voima, joka on tuonut Arctic Catin yli synkimpien aikojen. Firecatit olivat nopeita ja keveitä, ja niiden testimenestys rapakon takana oli hyvää. Uutukainen herätti kovasti kiinnostusta, sillä vuoristokelkkojen markkinat ovat Pohjois-Amerikassa suuret ja vakaat verrattuna lyhyempien mallien kauppaan. Suunnittelija Jason Howellin johdolla läpi viety projekti oli tähdännyt nimenomaan ennennäkemättömään etenemiskykyyn, joten allround-ominaisuudet oli jätetty vähemmälle huomiolle. Alaosa on täysin tuulenpitävää kaksikerroksista materiaalia, jossa sisäpinta on lämmittävää fleeceä ja ulkopinta täysin tuulenpitävää erikoisneulosta. 140-hevosvoimanen moottori ei ollut vääntöihme, tosin iso kuutiotilavuus pikkuisen kompensoi moottorin ylätehoista luonnetta. Arctic Catin ZR-sukuiset Mountain Cat -mallit olivat nekin hyvässä iskussa noihin aikoihin. Malliston lippulaiva F7 oli tajuttoman nopea kelkka kapeine mattoineen. su aiheutti sen, että moottorit parkuivat hienosti ylärekisterissä, mutta alhaalla tehoa ei ollut kovin kummoisesti. M-sarja oli menestys, ja nykyäänkin seitsemännellä kaudellaan se tekee edelleen hyvin kauppansa, sillä M8:n mainostetaan olevan markkinoiden parhaiten myyvä vuoristokelkka. Uudisraivaajan sitkeydellä kohti tulevaa Arctic Catin viisi vuosikymmentä ovat olleet vuoristorataa. Polaris oli heilutellut tahtipuikkoa Edge-runkoisten RMKmalliensa kanssa, mutta nyt tahti oli muuttumassa. Parantuneiden ominaisuuksien lisäksi moottorin pienempi paino ja pienemmät pyörivät massat tekivät kelkoista notkeampia. Ensimmäiset 50 vuotta ovat nyt takana. Lähitulevaisuudessa on joka tapauksessa odotettavissa suuria muutoksia, sillä tämänhetkisten tietojen mukaan Arctic Cat lopettaa Suzukin moottorien käytön vuonna 2014. Juhlavuoden mallistoon kohdistuu paljon odotuksia. Toivottavasti rohkea minnesotalaismerkki kääntää vaikeudet jälleen kerran voitokseen ja todistaa loputtoman intohimon voiman. Pakoaukonsäätimien myötä tehoalueesta tuli tasaisempi ja kulutus pieneni. Firecatissa oli kuitenkin kauneuspilkkunsa. Ski-Doon REV-runkoiset Summitit olivat nekin heittäneet haastetta ilmoille, mutta M-sarjalaiset todistivat heti kättelyssä olevansa paljon notkeampia ja parempia vuoristokelkkoja kuin kilpailijansa. Myös Skandinaviassa menestystä tuli vuosien varrella lehtien testeissä kivasti. Merkin viimeaikainen menestys, jota voidaan luonnehtia murskaavaksi, on saanut yleisön odottamaan mallistoa, joka nostaisi Arctic Catin nimen taas kaikkien huulille. Vuonna 2004 keväällä Arctic Cat esitteli uuden vuoristokelkkamalliston, M-sarjan. Myös ajo-ominaisuuksissa oli sanomista, sillä kelkka oli pahuksen kiikkerä
Kumpaankin kisaan ilmoittautui yli 200 kuskia ja matkaan lähti vajaa parisataa. Moottorikelkkaendurolla näyttää siis ainakin ajajamäärillä mitattuna menevän lujaa! TeksTi ja kuvaT: PenTTi arhonen Riku Mäkipelto on yksi Forsellin kovimmista haastajista. 68 MK www.mk-lehti.fi. Nyt tahti näyttää jatkuvan samana! Ennätysosanotto! Endurokausi käynnistyi tammikuun lopulla Ukkohallassa ja jatkui pari viikkoa myöhemmin Karstulassa. Endurokauden avaus Forsellin tahdissa Tuomo Forsell teki viime kaudella yllätyspaluun terävimpään kärkeen ja vei mestaruuden nuorempien nenän edestä
Se on tietysti hyvä, mutta tuo samalla lisää työtä kisajärjestäjille. Kuningasluokan, eli A/N 600:n pistejohdossa kahden osakilpailun jälkeen on viime kauden mestari, ikivetreä Tuomo Forsell Polariksella. Myös reittien pohjatyö nousee arvoonsa, sillä viimeisille lähtijöille reitti voi olla melkoista kantorallia, jos pohjia ei ole sulan maan aikana tarkistettu. Juha Sotaniemi on tällä kaudella päässyt vauhtiin heti alkupätkillä ja taistelee vähintään mitaleista. K aksi peräkkäistä lumitalvea on nostanut endurokisojen osallistujamäärät ennätyslukemiin. Siinä paloi sekunteja, olivat Rikun kommentit tapahtumista. - Ukkohallassa törmäsin jo keskeyt- täneen kilpailijan kelkkaan ja siinä kahakassa särkyi iskari, mutta onneksi huollossa saatiin kelkkaan lainaiskunvaimennin ja ajoin sillä maaliin. Kakkosena yhteispisteissä on Riku Mäkipelto Ski-Doolla. Suuri osallistujamäärä aiheuttaa omat haasteensa parkkipaikkojen ja muiden tilojen riittävyydelle. Karstulassa keskeyttäneiden määrä viimeisissäkin luokissa pysyi pienenä, mutta Ukkohallassa keskeytysprosentti lähenteli pahimmillaan viittäkymmentä. Karstulassa jouduin ajamaan viimeisellä EK:lla hitaamman perässä varsin pitkään. Kaveri ei katsonut taakseen eikä päästänyt ohi. - Ukkohallassa kaikki onnistui ja EK:t Petteri Bernitz on hallinnut B/N-luokkaa kahdessa ensimmäisessä SM-kisassa. olivat hyvät, mutta Karstulassa ei kelkka toiminut ihan toivotusti ja muutenkin suoritus oli 80-prosenttinen, sanaili Tomppa Karstulan jälkeen. Voitto Ukkohallassa ja kolmas sija Karstulassa antavat hyvät lähtökohdat jatkoon. Kolmen pisteen päässä Mäkipellosta www.mk-lehti.fi MK 69. Kolmas Ukkohallassa ja toinen Karstulassa on hyvä tulos siihen nähden millaisia vaikeuksia matkan varrelle sattui
Hopeaa saivat KuusMK:n Heikki Korander, Hannu Härkönen, Petteri Bernitz ja pronssia KoKe ykkösen Eero Suomäki, Henri Marttinen ja Feetu Koskinen. Erittäin vahvat polykarbonaattimateriaalit tekevät kuoresta höyhenenkevyen mutta kestävän. Tässä luokassa on ajettu kisan nopeimmat ajat siksi, että luokka lähtee ensimmäisenä matkaan ja pääsee tasaiselle baanalle. Kauden uutuus eli Historic-luokka on lähtenyt hyvin matkaan ja osallistujia oli Karstulassa jo yhdeksän. Täyttää tiukimmatkin standardit kirkkaasti suunniteltu suojaamaan ja kestämään. - Ukkohallan viimeisellä pitkällä EK:lla olisi ollut iskun paikka, mutta menin kaksi kertaa katolleen, kun edessä menneen hitaamman kuljettajan lumipöly esti näkyvyyden. Karstulassa osat vaihtuivat. Karstulan kisojen yhteydessä ajettiin myös kerhojoukkueiden SM. Säädettävät tuuletusaukot varmistavat kypärän ilmanvaihdon. Ukkohallan yllätysnelonen oli Pentti Laitinen, mutta Karstulan umpisurkea lähtöpaikka jätti hänet sijalle 22. Puhallinluokan kärjessä Juujärvi ja Välitalo SX-TWO KYPÄRÄ musta / valkoinen matta / kiiltävä 149 CE-hyväksytty. Nyt vauhtia on löytynyt heti startista ja tuloksena oli kakkospaikka Ukkohallassa ja neljäs tila Karstulan tiukassa sekuntitaistossa Mäkipellon ja Forsellin kanssa. Huomionarvoista ovat junior-luokasta siirtyneiden Joonas Jokelan ja Jesse Hottisen hyvät suoritukset Karstulassa. Tasaisia suorituksia ovat tehneet myös Kimmo Takalo ja Tuomo Tuovila. Kirkas pinnoite on kovetettu huipputeknisellä UV-järjestelmällä, joka antaa väreille pitkäkestoisen suojan. SX-TWO KYPÄRÄ A/P 600 -luokassa tasatahtia etenevät seurakaverit LaMK:sta, eli Rauno Juujärvi ja Matti Välitalo. B/N 600 -luokan valtias on maksimipistein Petteri Bernitz Lynxillä. w negear snoodels . 20 11 ® co llectio n www.mk-lehti.fi. Junior-luokan voittoon ajoi molemmissa kisoissa Jori Kangasvieri ja toiseksi sijoittui Arttu Puoliväli. Myös Lady-luokka on saanut uuden hallitsijan, kun Susanna Lemström ajoi kaksi ykkössijaa selvällä erolla seuraaviin. Kärjessä on mukana myös oudompi nimi Juha Manner. Karstulassa selvään lähes minuutin voittoon ajoi kaksinkertainen Suomen mestari Henri Marttinen Polariksella. m now out 2011 t k ou checnogear.fi .s www Endurokauden avaus... jatkaa kauttaan Juha Sotaniemi. Mestaruuden vei LaMK:n ykkösjoukkue Pekka Ollila, Pertti Laine ja Matti Välitalo. Ongelmitta ei Juhankaan matka ole taittunut. Hi-Flow -suukappale, jossa kylmältä viimalta suojaava suodatin. Micrometric-pikalukko helpottaa kypärän käyttöä. Enduron SM ratkotaan tänä vuonna seitsemänä päivänä. Ukkohallassa voittoon ajoi Juujärvi ja Välitalo oli toinen. Irrotettava ja pestävä "Quick Snap" -vuori, helpottaa kypärän pitämistä puhtaana ja pidentää sen käyttöikää. Ehkä kauden jälkeen on hiukan syytä pohtia, millaisille kuljettajille luokka on tarkoitettu ja onko syytä asettaa rajoituksia ajajien tasolle. Joonas oli 5:s ja Jesse 6:s. Kuusamon Hannu Härkönen oli puolestaan kolmas kauden avauksessa ja neljäs Karstulassa. Karstulan kolmonen Erno Pyykönen ei ollut lainkaan mukana Ukkohallassa. Merkillepantavaa on C-luokan Tero Lokan vauhti Karstulassa, sillä tuloksena oli lähes seitsemän minuutin voitto ennen Erkki Kultalahtea. +43-vuotiaissa Puhakka, Nyberg, Venäläinen, Lääperi ja Puoliväli ovat ennestään tuttua kärkikaartia. Karstulaan puolestaan tulin viikon kuumeilun jälkeen ja paras terä miehestä oli pois. Takana on vasta kaksi taistoa, joten paljon ehtii tapahtua ennen kuin viimeinen kilpailija on maalissa kauden päätöskisassa. Ikämiesluokissa ovat tutut nimet kärjessä. Lynx-kuljettaja on keksinyt uusia konsteja aiemmin vaivanneeseen ongelmaan; tappiosekunteja ykkös-EK:lla on tupannut tulemaan vähän liikaa. Samoin yli viisikymppisten Korander, Laine, Ollila ja Yli-Huumo. Kotikonnuillaan ajanut Marttinen ei osallistunut lainkaan kauden avaukseen ja on vielä epävarmaa, ajaako hän tällä kaudella muita kisoja
Muutaman vuoden ajan homma toimi hienosti. Toissa vuonna Kingin järjestelyoikeudet osti uusi organisaatio, joka harjoitteli hommia viime vuonna Tahkolla. Uuden organisaation taustalla häärivät henkilöt olivat kuitenkin olleet jo aiemmin osittain mukana järjestelyissä, joten aivan pystymetsästä ei touhua aloitettu. Hypetys on toki hyväksi, mutta se ja liian kovat palkinnot pilasivat rennon meiningin. Kilpailu kärjessä oli kovaa, ja lisäksi viivalla nähtiin joka vuosi jopa kymmeniä sellaisia kelkkailijoita, jotka eivät koskaan ajaneet muita kisoja. Ajatuksena oli järjestää rento tapahtuma, joka saisi alan harrastajat kokoontumaan kerran vuodessa yhteen. Tarkoitus oli tietysti ajaa kilpaa, mutta kynnys osallistumiseen haluttiin pitää matalana, jotta mukaan saataisiin mahdollisimman paljon muitakin kuin enduron ja snowcrossin lisenssikuskeja. Tässä hommassa lähinnä Janne Tapio oli niin Voittajat palkintopallilla: Jussi Honka, Risto Juujärvi ja Pieti Puhakka. on uusi kuningas! ylivoimainen, että enduromiesten kärkikaarti äänesti jaloillaan ja jäi kotiin. Tahkolla kisa kärsi myös useana talvena huonosta lumi- ja jäätilanteesta, jolloin touhu oli oikeastaan pelkkää stadioncrossia. Yhdessä vaiheessa siirryttiin systeemiin, jossa oikeastaan muissa lajeissa vain karsittiin kuskit crosseihin ja näiden finaaleissa ratkottiin lopulliset sijoitukset. Aluksi kisaformaatissa laskettiin kaikki kolme lajia, mäkikisa, enduro ja snowcross, yhteen ja vähiten sijoituspistetä kerännyt oli Kunkku. Jalonen osasi hoitaa tapahtuman markkinoinnin hyvin ja palkinnot olivat vuosi vuodelta mahtavampia. kelkkakunkku 2011 Kelkkakunkku ajettiin tänä vuonna uudessa paikassa Lahdessa ja tapahtuma on saanut selvästi lisää potkua hiukan laihan ajanjakson jälkeen. TeksTi: Tobias sharp kuvaT: ossi sinisilTa Jussi Honka K elkkakunkku syntyi Jukka Jalosen ideasta vajaat parikymmentä vuotta sitten. Täksi vuodeksi kisa tuotiin rohkeasti Lahden Salpausselän hiihtopyhättöön, missä oli tarkoitus ajaa crossit. Mäkikisa ja enduro oli tarkoitus ajaa Lahden kupeessä Messilän hiihtokeskuksessa, 72 MK www.mk-lehti.fi
- Crossirata oli tänä vuonna aika huono. Risto Juujärvi oli myös melko selvästi kakkonen, mutta kolmossijan pisteissä tasasivat entinen Kelkkakunkku Olli-Pekka Mäkipeura ja Pieti Puhakka. Kuuleman mukaan se oli kaksipyörämiesten tuotos, mutta ainakin MK-lehden saamien tietojen mukaan radan suunnitteli yksi maamme eturivin snowcrossareista! Kitinää tuli myös siitä että A-luokan ykkösnimet saivat ajaa kaikki lajit Open-luokan kelkoilla, mutta ilman tätä päätöstä ei mukana olisi nähty yhtään vetomiestä. Erikoiseksi asian tekee se, että syksyllä samainen Ely-keskus myönsi luvan moottoripyöräenduron ajamiseen samalla kieltoalueella. Iisko-Matti Näkkäläjärvi kärsi kisan alusviikolla kuumeesta ja kelkan äänenvaimentimien rakentamisen aiheuttamasta kiireestä. Pieti oli lopulta kolmonen, sillä jo ohjaajakokouksessa oli kerrottu että mäkikisa ratkaisee tasapisteiden sattuessa. Jos siis joku esittää kritiikkiä A-luokan harvasta osallistujakaartista, sama pätee silloin kotimaiseen snowcrossin SM-sarjaan. Voittajia tässä tyhmyydessä eivät ole kuin korkeintaan moottorikelkkailun vastustajat! Ensi vuonna kisa järjestetään edelleen Lahdessa ja silloin on uusi yritys ajaa ainakin pidempää enduroa Messilässä. Harmittavasti samaan aikaan ajettiin muualla enduron SM-osakilpailu, sillä nykyformaatilla kisassa voi pärjätä taas myös enskataustalla. Lopulta kaikki kolme lajia ajettiin Salpausselän mäkimontun maastoissa mäkikisa oli oikeastaan minisprintti, enduro oli sprintti ja crossi crossia. Snowcrossrata sai osakseen kritiikkiä, sillä osan mielestä se oli harrastelijoille www.mk-lehti.fi MK 73. liian vaarallinen ja pelimiesten mielestä taas liian helppo. - Se takavuosien Kunkun suuren maailman meininki puuttui tyystin, Iisko kiteyttää. Ainakin Bja C-luokissa olisi varmaan ollut reilusti enemmän osallistujia ilman tätä ihmeellistä päällekkäisyyttä, joka näyttää toistuvan vuodesta toiseen. Lahden kisa meni miten meni, ja sijoitus oli loppujen lopuksi 11., mikä ei tietysti miehen mieltä lämmittänyt. Mieltä ei lämmittänyt kisatapahtumakaan. Tämän vuoden voittajasta ei ollut epäselvyyttä, sillä Jussi Honka voitti kaikki kolme lajia. Ohessa vuoden 2008 Kelkkakunkun Iisko-Matti Näkkäläjärven ja Jussi Hongan sanailua tapahtumasta. Iisko-Matti Näkkäläjärvi: Liikaa odottelua Kelkkakunkku vuosimallia 2008 ei tänä vuonna ollut kovimmassa iskussa. Hypyt menivät tasaiselle, mikä ei koskaan ole hyvä asia, sillä ne hajottavat kelkan. Tulevia vuosia ajatellen parannettavaa olisi Iiskon mielestä monella rintamalla lähtien ratojen suunnittelusta ja kisan läpiviennistä. Loukkaantumisten takia sivussa olevia Janne Jurvelinia ja Juuso Loukkoa lukuun ottamatta viivalla nähtiin siis kaikki Suomessa olevat avoimen luokan crossikelkat. Kuka kelkkailun vastustaja osasi antaa vinkin siitä, että alueella on ajokielto edelleen voimassa. Radalla olleet shikaanit Jussi Honka voitti kaikki kolme osalajia ja on siten harvinaisen ylivoimainen Kelkkakunkku. mutta yllättäen juuri ennen kisaa Elykeskus löysi vuonna 1980 voimaan astuneen lääninhallituksen päätöksen, joka kieltää kaiken moottoriajoneuvoliikenteen Messilän-Tiirismaan alueella
Lauantaina odottelua oli aivan liikaa. Kisan jälkeen ihmiset eivät tienneet kuka on Kunkku. Ajoin viimeisenä, ja radalle oli ehtinyt kulua jonkin verran pattia. Suuria kysymysmerkkejä aiheutti myös niin sanottu superfinaali, joka ei kuulunut varsinaiseen Kunkku-kisaan. Päätin ajaa tasaisen varmasti ja se kannatti. - Se rata oli oikeastaan aika kiva rykäisy. - Älyttömän hienolta tuntuu, Jussi kommentoi voittoa tuoreeltaan. - Ongelma oli, että kukaan ei oikein tiennyt mikä sen rooli oli. Kunkun formaattiin kuuluu kuskin vinkkelistä se, että päivän aikana on odottelua väkisinkin. Kyllä sen openillakin ajoi, kun käytti vähän järkeä. - En tiedä miksi, mutta minusta ne takavuosien kunkut olivat hienompia tapahtumia: oli musiikkia ja meininkiä. 74 MK www.mk-lehti.fi. Superfinaali ei saa kiitosta Jussilta. Itse tapahtuma saa tuoreelta kuninkaalliselta sekä kehuja että miinusmerkkistä palautetta. Enduro puolestaan oli huippu verrattuna edellisvuo- den vastaavaan. Lauantaina voittokulku jatkui endurossa. Oli mahtava kuulla Torin (Raittila) kuuluttavan, että ajoin pohjat koko päivälle. Välillä oli tähtien kisa, mutta kun kuulutukset eivät toimineet, eivät ihmiset tienneet, ketkä siellä ajavat. Tällä kertaa osaset napsahtivat kohdalleen, ja Jussi Honka kruunattiin Kelkkakunkuksi. kelkkakunkku 2011 Risto Juujärvi liitelee pääkatsomon edessä. eivät nekään sovi kelkkailuun, sillä niistä tulee semmoisia yhtä linjaa ajettavia paikkoja. - Tulin endurosta toiseksi viimeisenä kuskina noin kello 10.10. Kisan järjestelyt vetävät Hongan mietteliääksi. Siinä oli odottelua puoli neljän crossiharjoituksiin ja sitten joskus kuuden maissa alettiin ajaa kilpaa. Tällä kertaa sitä oli jo turhankin kanssa. - Hillclimb oli pikemminkin sprintti, mutta enemmän kai tuossa saatiin kuskien välille eroja aikaiseksi. - Enduron suhteen taktiikka meni nappiin. - Silloin kun itse voitin, oli tieto Iltalehdessä ja jopa Hesarissa heti kohta kisan jälkeen. Nyt kisasta on ollut sangen vähän juttua missään, Iisko sanoo. Yleisöä oli paikalla noi n 2500 silmäparia. Jussi Honka: Edistystä radoissa, liikaa peukalonpyöritystä Pari kertaa se on ollut niin lähellä, mutta jäänyt silti niin kauaksi. Se oli raskas päivä niin kuskeille kuin varmasti katsojillekin. Kisan näkyvyys ei tänä vuonna ollut aivan sitä, mitä se oli takavuosina. - Ja olihan se hieno kokemus ruutata enskaa openilla, Jussi naureskelee. Alkuvuoden räväkästi ajanut Honka huokui itsevarmuutta päivää ennen kisaa, eikä perjantain hillclimbin voitto tehnyt yhtään pahaa raahelaisen voi- tontahdolle. - Kaikki lajit olisi saatu sovitettua mainiosti yhteen päivään
Radat saa vedettyä myös melko tiiviille alueelle, joten erityisesti ensimmäisen päivän pätkää oli yleisönkin helppo seurata. Osa kilpailijoista tuli liian ahneesti maalikurveihin ja niisti mutkat suoraksi. Nykyinen systeemi, jossa mestaruudet ratkotaan 600-kuutioisten nestekoneiden Pro-luokassa ja puhallinmoottoristen P-600-luokassa yhtenä viikonloppuna, vaikuttaa järkevältä. Kiteellä ovat hyvien ratojen lisäksi myös järjestelyt hallussa, joten kaikki sujui toisen päivän oikomisia lukuun ottamatta hienosti. Pakkanen paukkui öisin melkein 30 asteessa, mutta lämpeni päivän mittaan niin, että kisojen alkaessa elohopea pyöri noin 20 asteessa. Maastossa pohjat ovat kunnossa ja kuskien ei tarvitse väistellä kiviä ja kantoja. Vaikka kylmää olikin, edes lumipöly ei häirinnyt ajamista. Tuomariston törkeiksi tulkitsemista oikaisuista rapsahti mi- MK 75. Moottorikelkkasprint SM kitee TeksTi: Topi Terävä kuvaT: Jukka helminen Joni Räty liiteli mestariksi. Räty ja Juujärvi mestareiksi Sprintin SM-tittelit ratkottiin yhtenä viikonloppuna Kiteellä ajamalla kuusi lähtöä, joista viisi parasta laskettiin lopputuloksiin. K www.mk-lehti.fi iteen Tolosenmäen moottoriurheilukeskus on kuin luotu SM-sprinttien järjestämiseen. Suuri osa kilpailijoista ajaa myös enduron SM-sarjaa, joten sprintille riittää hyvin kaksipäiväinen SM-kisa
Moottorikelkkasprint SM kitee Rauno Juujärvi oli ylivoimainen ykkönen fööniluokassa. Joni Gustafsson pisti Rädyn tiukoille mesta ruustaistossa. Feetu Koskinen oli Pro-luokan nelonen. 76 MK www.mk-lehti.fi
SM-lähtöjen lisäksi Kiteellä ajoivat muut luokat omat neljän startin kisansa. nuutti lisäaikaa ja sprintin tapaisessa kisassahan se merkitsee samaa kuin hylkääminen. Räty nopein Pro-luokassa Joni Räty ja Ski-Doo tekivät tasaista työtä, mutta ensimmäisen päivän toisen startin nollatulos tiesi pakkopuristusta loppulähtöihin. Myös kahteen pohja-aikaan yltänyt Cattikuski Joni Gustafsson jäi lopulta vain kahdella pisteellä hopealle. C-380-luokan nopein oli Tuomas Tikkanen ja naisten kärkeen saatiin uusi nimi Susanna Lemström. Hannu Härkönen Lynxillä ajoi yhtä selvästi hopealle ennen Matti Välitaloa Ski-Doolla. Riku Mäkipellon ja Ski-Doon parhaiksi vedoiksi jäivät yksi pohja-aika ja kaksi kakkostilaa, jotka varmistivat SM-pronssin. Riku Mäkipelto hallitsee Rädyn tavoin enduron lisäksi myös sprintin ajamisen! www.mk-lehti.fi MK 77. P-600-luokassa Rauno Juujärvi oli Lynxillään ylivoimainen. Neljät pohjat ja kaksi kertaa kakkoseksi tiesivät varmaa Suomen mestaruutta. Räty ajoi lopulta kaksi pohja-aikaa ja kaksi kakkossijaa, mutta toisen päivän toisen pätkän epäonnistuminen antoi muille vielä mahdollisuuden. Junioreissa paras oli Jani Tanhuanpää ja Legendoissa kaasua piti tiukimmin pohjassa Oskari Lääperi
Juhlavuottaan viettävä Catti panostaa nyt siihen mistä merkki tunnetaan parhaiten, eli tehokkaisiin urheilu- ja vuoristokelkkoihin. 78 www.mk-lehti.fi. Yamahalta osattiinkin odottaa lisää ohjaustehostinmalleja ja nyt tehostin löytyy myös japanilaismerkin luksusmatkaajista. Polaris laajentaa Rush Pro Ride -mallistoa tuomalla ainutlaatuisen telastonsa nyt myös 136" Switchbackeihin. Moottori on F8-mallista tuttu 160-heppainen kaksimukinen EFI. Arctic Catilta Arctic Cat tuo odotetusti eniten uutuuksia seuraaville lumille. Ensiesittelyssä 2012 uutuusmalleja kovimmat uutuudet F800 Sno Pro on menevän näköinen ja sen luvataan olevan myös erittäin kevyt. Uusi ARS-etujousitus näyttää erikoiselta, sillä olkatappi on mallia megapitkä. Alustassa on Fox Zero Pro -kaasuiskarit ja edessä ilmajousella toimivat Fox Float 2 -kaasuiskarit. Lynxin ja Ski-Doon suurimmat uutuudet tulevat hyötykelkkamallistoon, mutta myös sporttikelkkoja on kohennettu monin muutoksin
Joka paikassa on Foxin Float -ilmaiskarit aivan kuin M1100 turbossa. Moottori on sama 800-kuutioinen kaksitahtinen kuin F800-mallissa. www.mk-lehti.fi MK 79 arctic cat. Maailman nopein nelitahtinen vuoristokelkka näyttää nyt tältä. Mattoa on tarjolla 153- ja 162-tuumaisena. Moottori on vapaasti hengittävä, kaksimukinen ja 125-hevosvoimainen nelari. M800 HCR on 153/2,25-tuumaisella matolla liikkuva kevyt Boondocking-kelkka. Rungon luvataan olevan myös erittäin vääntöjäykkä. Moottori on 177-hevosvoimainen nelitahtinen turbo. M1100 Sno Pro on takametsien miesten kelkka. Matto on mitoiltaan 15x153/2,25 tuumaa. Runko on mallia ProClimb. F800mallissa runko tottelee nimeä ProCross ja vuoristomalleissa se on ProClimb. Tässäkin mallissa on uusi RMC-jarru ja eri kohdista ohennetusta alumiinista valmistettu telatunneli. Muotoilu ja jousitus ovat samaa sarjaa muiden Catin uutuuksien kanssa. Edessä on ARS-etujousitus ja ilmaiskarit. ProClimb-runko on pyramidirakenteinen ja kevyt
Ensiesittelyssä 2012 uutuusmalleja... lynx Lynxiltä osattiin jo odottaa uutta pidempää telastoa myös vakiomalleihin. Crossiradoilla testattu pidempi 330-senttinen matto löytyy nyt siis myös Rave RE 600 E-Tecistä. Todella yllätysveto Lynxiltä on laittaa 60-hevosvoimainen nelitahtinen ACEmoottori urheilukelkan runkoon. Moottori on kuitenkin vuosien varrella hyväksi havaittu ja se myös kohtuullisen vähäruokainen. Edessä on LTS-jousitus ja alusta on PPS-A. Siinä on edessä LTS-pumppukeula ja 60 senttiä leveä matto, joten kulkupuoli on kunnossa kaikissa lumiolosuhteissa. Matolla on leveyttä 50 senttiä. 80 MK www.mk-lehti.fi. Telasto totelee nimeä PPS-A ja sen luvataan toimivan hyvin myös reittikäytössä. 59 Yeti 550 on myös yllätysmalli, sillä puhallinkoneiset kaksitahtiset alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Rave 600 ACE on maukkaan näköinen ja takuuvarmasti markkinoiden pieniruokaisin sporttikelkka. Kuivapainoksi luvataan vaivaiset 193 kiloa. 69 Yeti 600 ACE on todellinen työkelkkojen titaani
Iskarit ovat Walker Evansin valmistetta ja niissä on monipuoliset pikasäädöt. Rush Pro -runkoon istutettu 600-kuutioinen RMK on odotettu uutuus Polariksen mallistoon. Cobra-maton mitat ovat 15x136/1,352 tuumaa. Retroväritys sopii hyvin Polariksen Rush 800 Switchback Pro-R -malliin. Korkea tuulilasi, peilit ja alumiininen tavarateline kuuluvat vakiovarustukseen. Matolla on pituutta 155 tuumaa. www.mk-lehti.fi MK 81 polaris. Kelkka on erittäin kevyt ja Pollen uudet väritykset ovat menevän näköisiä tässäkin kelkassa. Rush 600 Switchback Adventure Ultra Performance on puolipitkä crossover-luokan matkakelkka. Cobra-maton mitat ovat tässäkin mallissa 15x136/1,352 tuumaa
Kaikki iskarit ovat Kybin 40-millisiä Promalleja. Tästä mallista voi veikata tulevan suosittu monitoimikelkka umpiseen ja hyötykäyttöön. Kevyt, mutta tehokas Tundra Xtreme E-Tec 600 HO edustaa kokonaan uutta ajattelua ja siinä on vaikutteita myös vuoristokelkoista. 82 MK www.mk-lehti.fi. Toisella puolella on iskarin lisäsäiliö, jossa on pikasäätö nopean ja hitaan liiikkeen sisäänvaimennukselle ja toisella puolella pikasäätö jousen esijännitykselle. Ensiesittelyssä 2012 uutuusmalleja... ski-doo Grand Touring LE E-Tec 600 HO on tehokas ja taloudellinen luksusluokan matkakelkka. Valkoinen Freeride 146 E-Tec 800R on Ski-Doon vastaus takamaastojen valloittajille. 800- ja 600-kuutioinen (alakuva) Ski-Doo MX Z X-RS E-Tec saa kunnian yhdestä kelkkamaailman pisimmistä mallinimistä. Uuden entistä aggressiivisemman värityksen lisäksi alusta on nyt mallia rMotion ja pikasäädöt on siirretty telatunnelin takaosaan astinlautojen päälle
Kuvassa RS Venture GT. RS Venture TF on pitkämattoisempi versio Yamahan luksusmatkaajasta ja myös tähän malliin tulee ohjaustehostin. Tehostin keventää kääntämistä ja toimii samalla ohjausiskarina, joka säästää kuskia etenkin pidemmillä taipaleilla. www.mk-lehti.fi MK 83 yamaha. Yamahan luksusmatkaajat ovat menestyneet PohjoisAmerikan markkinoilla hyvin ja suosio jatkuu varmasti, kun kelkat saavat Apex-malleista tutun ohjaustehostimen
Uutta ovat muun muassa vaelluskengistä tuttu BOA-nauhankiristyssysteemi, Vibram-pohja ja vettä hylkivä Sympatex-kalvo. Polttoainetta kului keskimäärin 25-26 litraa satasella: AC vei 25,3, Lynx 26,9 ja Polaris 26,3 litraa. Nollasta kahdeksaankymppiin loikkasi Lynx 3,08 sekunnissa, Polaris 3,47 sekunnissa ja AC 3,68 sekunnissa. Tarrasarjoja on saatavilla kaikkien merkkien useimpiin urheilukelkkoihin ja valikoima tulee laajentumaan ensi kaudelle. Polaris taas kukisti Catin niukasti. Liima on erittäin vahvaa, joten kiinnitysvaiheessa on oltava tarkkana, sillä tarra pitää saada kerralla oikealle kohdalle. Maahantuoja: Duell Bike Center. BOA-systeemi tekee kenkien pukemisesta nopean operaation. Lynx oli tuolloin pisteiden valossa selvä ykkönen. Pääkirjoituksessa sivuttiin Lahden tapahtumia ja muistutettiin, että ihmisten laittoman lääkitsemisen tapaan myös moottoriurheilussa on omat harmaat alueensa. Tässä suhteessa maailma on yhä samassa jamassa, sillä aina kun kilpaillaan, sekaan mahtuu myös huijareita oli kyseessä sitten kehon tai ajokin lääkitseminen! Vertailutestissä oli kolme 800-kuutioista urheilukelkkaa: Arctic Cat ZR 800 EFI, Polaris Indy 800 SP Edge ja Lynx Rave 800. Matkalla mies oli kovilla ja lopussa hän jopa nukahteli jääosuuksilla kelkan selkään. Kengän mitoitus on aika tiukka, joten sopivan kengän saadakseen on ostettava pari numeroa isompi kalossi kuin normaalisti. Tällä palstalla kerrotaan Megasafarista Suomen ja Ruotsin läpi, mutta melkoisen suorituksen teki myös MK-lehden silloinen avustaja Kala-Harri Matikainen. Kenkä on tukeva ja mukava jalassa, ja siksi se sopii rankempaankin menoon. Asennuksessa on hyvä käyttää apuna esimerkiksi maalarinteippiä, jolla palat voi mallata aluksi kohdalleen. Vakioluokissa viilataan moottoreita, salaharjoitellaan enskapätkiä, käytetään laitonta paukkubensaa ja niin edelleen. Tarrasarjan hinta on 329 euroa ja sitä myyvät Duellin jälleenmyyjät. Tälle kaudelle Sledwraps lisäsi valikoimaan myös REX-runkoisiin Lynxeihin sopivat tarrat. Hinta: 309 euroa. 84 MK www.mk-lehti.fi. Kelkkaan ilmettä tuovan tarrasarjan asennus käy kotikonstein. Vaikka nykykelkat ovat keventyneet, olivat muskeliluokan sportit jo tuolloin aika keveitä. Mies ajoi 500-kuutioisella Polariksella 50 tuntia putkeen. Vanhat teippaukset pitää repiä pois ja kelkan muoveihin jäävä liima on puhdistettava liuotinaineella. Lisätietoja: www.sledwraps.com ja www.duell.fi Lahden doping-hiihdot olivat juuri päättyneet kun MK-lehti 2/2001 ilmestyi. Lynx painoi tyhjällä tankilla 229, Catti 235 ja Polaris 236 kiloa. Matka alkoi Venäjän puolelta Kovdrosista ja päättyi 1100 kilometrin yhtäjaksoisen ajamisen jälkeen Joensuuhun. Kengässä on irtovuoret, jotka parantavat kenkien käytettävyyttä pitkillä reissuilla tai muuten vain kovassa käytössä, sillä näin niiden kuivaaminen on helpompaa. Älkää yrittäkö itse samaa, sillä se saattaa vaarantaa terveytenne! HMK Highmark Team-BOA HMK Highmark Team-BOA on täysin uudistunut lumilautakenkämäinen ajosaapas. - Saimme Lynxiin sopivat tarrat lähettämällä RE:n katemuovit jenkkeihin malliksi, Tommi Haavikko Duellilta kertoo. Topakka vuori takaa, että jalat eivät palellu kipakammassakaan pakkasessa. Variaattori MK-lehti 10 vuotta sitten Uutisia & uutuuksia Ilmettä kelkkaan Duell on alkanut tuoda maahan yhdysvaltalaisen Sledwrapsin valmistamia värikkäitä tarrasarjoja kelkkoihin. Tarrasarja tulee isossa arkissa, josta osat on leikeltävä erikseen pois
Muun muassa Hannun pitkäaikaisesta mekaanikosta Juha "Juuke" Nättilästä kehkeytyi pienen ramppikuumeilun jälkeen todellinen big air -mies. Ski-Doon markkinaosuus on noussut vuodentakaisesta vajaat viisi prosenttia. Hetteenin perintö moottorikelkkailevalle maailmalle on valtaisa. Leveätelaiset kaksipaikkaiset kelkat tuntuvat kelpaavan, eivätkä niistä taatusti kaikki ole menneet työajoon. Kakkospaikkaa pitää hallussaan Ski-Doo, jonka markkinaosuus oli 27,6 prosenttia. Tarkkaa päivämäärää ei vielä ole lyöty lukkoon Kurssin hinta on 40 euroa per naama. Hetteen kuoli 12. Hetteen ehti viime vuoden lopulla juhlia 90-vuotispäiviään. Markkinaosuudet tulevat todennäköisesti tasaantumaan jonkin verran, sillä kuumimpien mallien osalta kaupat on tältä kaudelta jo tehty. Oikeat opit paransivat eritoten hypyissä harrastajien suorituksia jo muutaman roikaisun jälkeen. Crossikoulun tarkoituksena oli rohkaista nuoria ja vanhempiakin kelkkailijoita kokeilemaan taitojaan snowcross-radalla. Hän ei keksinyt moottorikelkkaa, mutta oli visionääri, jonka päättäväisyyden ansiota on, että moottorikelkasta kehittyi jo sen varhaisina päivinä paitsi verraton maastoajoneuvo työkäyttöön, myös maailman hauskin vapaa-ajan kulkuneuvo. Kallenkuja 8 63300 ALAVUS 050-9131171· info@menopelit.com · www.menopelit.com www.mk-lehti.fi MK 85. Kurssilla opetettiin mutka-ajon tekniikkaa, ajolinjoja ja hyppytekniikkaa. Megasafari Suomen ja Ruotsin läpi Kelkkamyynti nousee Kelkkamyynti on selvässä kasvussa. fi. JOS ET HALUA OSTAA VOIT AINA VUOKRATA Pro Yamaha Pro Yamaha Vuokraamme taloudellisia, mutta tehokkaita 4-T Yamaha moottorikelkkoja edulliseen hintaan! alk. Ympyrän sulkeuduttua oli kelkkojen mittariin tullut noin 4000 kilometriä. helmikuuta Grand Rapidsissa, Minnesotan osavaltiossa. Myös vaihto ja rahoitus onnistuu, vaikka ilman käsirahaa! Edgar Hetteen kuollut Moottorikelkkailun isoisäksikin mainittu Edgar Hetteen on kuollut. Pieniä touring-kelkkoja myydään edelleen suuria määriä siksi, että niitä menee paljon safariyrityksille. Tilastosta selviää mielenkiintoisia asioita, kuten muun muassa se, että isot luksusristeilijät ovat hiljalleen katoavaa kansanperinnettä. Loppumatka laivarantaan taittui reittien puuttumisen takia autolla, mutta Viking Linen terminaalista kelkat vietiin ajamalla laivaan. Hänet tunnetaan Arctic Catin perustajana sekä yhtenä Polariksen perustajista. Ykköspaikkaa pitelee Lynx Xtrim SC 600 E-TEC, jota on myyty 88 kappaletta. Maksu sisältää opetuksen ja ratamaksun. Viime vuoden runsasluminen talvi nostatti kelkkabuumia eri puolilla maata ja innostus on kantanut tälle vuodellekin. Sen sijaan isojen kapeatelaisten touring-kelkkojen best seller Yamaha RS Venture on tehnyt kauppaa 21 kelkan verran. Miesten matkaraportti julkaistaan ensi syksyn MK-lehdessä. Hannu Toppala opastaa harrastajia snowcrossin saloihin Hannu Toppala pisti itsensä likoon ja osaamisensa jakoon helmikuun alkupuolella järjestäessään Torniossa Laivakankaan radalla crossikoulun harrastekelkkailijoille. Edelleen nosteessa olevista crossovereista suosituimmat laitteet ovat 600-kuutioisia. Tietoja saa Hannulta sähköpostitse osoitteesta hannu.toppala@co.inet. Yhdeksän vuorokauden aikana ajomatkaa kertyi keskimäärin 440 kilometriä päivässä. Helmikuun puolivälissä alkanut reissu päättyi reilua viikkoa myöhemmin Kiirunaan. Pienistä touring-kelkoista suosituin on Lynx Adventure 600 ACE, jota on myyty 132 kappaletta. Rave RE 600 on myös selvästi myydyin yksittäinen kelkkamalli. Ensimmäinen crossikoulu keräsi kourallisen kuskeja, mutta vastaanotto oli erittäin positiivista. PS. Kolmantena on Yamaha 10,5 prosentin osuudellaan ja Arctic Cat viidentenä 6,5 prosentilla. Kiinnitys ykköstilaan näyttäisi olevan erittäin vahva, sillä rovaniemeläisvalmistajan markkinaosuus oli tammikuun lopussa 37,1 prosenttia. Lynx on kuluvalla kaudella Suomen myydyin kelkkamerkki. Tukholmassa parivaljakko kelkkaili taas laivasta ulos ja siitä jatkettiin pätkä autolla reitin alkuun. Seuraavan kerran Hannu opastaa oppia kaipaavia kuskeja Laivakankaalla loppukeväästä. Polaris IQ 750 Widetrak -kauppoja on tehty 74 kelkan verran. Aivan sen kintereillä on Ski-Doon uutuusmalli Renegade 600 Backcountry X 75 kappaleen myynnillään. Porukalla riitti laivarannassa ihmettelemistä kahdessa moottokelkkailijassa! Jyrki Maijala ja Robert Åberg tekivät historiaa ajamalla ensin Kiirunasta Suomen läpi etelään noin 1800 kilometriä. Kolmantena on viime vuonna myydyimmän merkin paikkaakin hallussaan pitänyt Polaris, jonka markkinaosuus on tätä nykyä 18,2 prosenttia, kun se vuotta aikaisemmin oli 29,4 prosenttia. Apuopettajana toimi Hannun velipoika, jo radat jättänyt Henri Toppala. Heinäkuun alusta tammikuun loppuun Suomessa rekisteröitiin 3165 kelkkaa, kun vuotta aikaisemmin vastaava luku oli 2777. Matkan rasituksia lisäsi talven kylmin viikko, jolloin pakkanen paukkui aamuisin pahimmillaan -40 asteessa. Hyvin ovat kelvanneet myös Lynxin ja Ski-Doon XU-runkoiset Grand Tourer- ja Expedition-mallit, joita on kaupan sekä 600-kuutioisella E-TEC- että 1200-kuutioisella nelitahtimoottorilla. Suosituin urheilukelkka tilastoidulla jaksolla on Lynx Rave RE 600 ETEC, jota on rekisteröity 193 kappaletta. 180/päivä Meidän kauttamme uudet YAMAHA vapaa-ajan laitteet, sekä hyvä valikoima ajovarusteita ja alan tarvikkeita
Pro Super Stockissa on tiukempaa, sillä Hibbertillä on 209 ja Martinilla on 206 pistettä. Hän sijoittui Farmingtonin kisassa helmikuun alussa Pro Super Stock -luokan viitoseksi Martinin vietyä voiton. Suomi-versio Manowarista ei ehkä kaikkia vakuuttanut, sillä äänisaalis jäi melko vaisuksi, mutta alkutalvesta Euroviisu-karsintojen aikaan tohina kotirintamalla oli kovaa. Ilmeisesti pojan äiti luotti jälkikasvunsa hevitietämykseen, sillä tämä miellyttävä rouva käveli viereeni ja kertoi ehkä hivenen ihailua äänessään. Tekipä mieleni sanoa, että eipä noita vielä ole haitaksi asti ilmaantunut. Winter X Games 2011 ei tarjoillut yllätyksiä. Coloradon Aspenissa ajetun kisan voittaja oli Tucker Hibbert. maaliskuuta. LAATUTUOTTEET JÄRKIHINTAAN. ·Kypärät ·Ajoasut ·Ajovarusteet ·Varaosat ·Tarvikkeet ·Lisävarusteet 86 MK ajolasit telaston osat esim. Suuri taistelu finaalissa lässähti, sillä hänen kovin haastajansa Ross Martin otti hieman hätäisen startin ja liputettiin sivuun ensimmäisellä kierroksella. Päästyään Martinista ohi jo ennen liputusta ensimmäisellä kierroksella Hibbertin ei tarvinnut muuta kuin ajella voittoon. Ponticissa, Michiganissa ajetussa kisassa hän alisuoriutui Pro Open -luokan neloseksi, ja taas pääsi Martin seisomaan korkeimmalle korokkeelle. Olin lapioimassa kaninruokaa lautaselle, kun konstaapeli Jaakola käveli naureskellen vierelleni. Meidän maailmaamme eivät laulukilpailut juuri hetkauttaneet, sillä teimme touring-kelkkavertailua kevään ensimmäiseen numeroon. Ratsastimme miehissä, yhdellä naisella vahvistettuna halki lampaiden laidunmaiksi kelpaamattomien selkosten Mäntyvaaran kautta Rovaniemen teollisuuskylän Shellille syömään eräänä lauantaina. Hibbertillä menee muutenkin kovaa, joskin ISOC-sarjassa hänellä on tilillään kaksi pummia tältä kaudelta. Voitot ovat taatusti vahvistaneet Polaris-pilotin itsetuntoa, ja viime vuoden Pro Open -mestarin tavoitteena ei taatusti ole hopea. Hän kertoi, että naapuripöydän pikkupoika oli katsonut ajovarusteitani ja erityisesti haarniskamaista rintapanssariani ja reippaanlaiseen mittaan kasvahtanutta hiuspehkoani kommentoiden äänekkäästi: "Isä kato, Teräsbetonin mies." Kommentti pudotti minut täysin ja repesin hyväntahtoiseen nauruun. Lynx/Ski-Doo liukukiskot alk. mäntäsarjat Rotax 503 MK-Kuvasto selattavissa netissä! www.emc24.fi alk. Vuonna 2009 Lordin menestystarina haluttiin uusia lähettämällä Teräsbetoni soittamaan Bulgariaan miehekästä ratsastusheviään. Pro Openissa hänellä on pisteitä 210, kun Martinilla on 182 pistettä. 42,- Moottorin osat esim. 59,- alk. Kauden kolmannessa kisassa Utahin Sandyssa tunaroi puolestaan Martin, joka ajoi Pro Openin finaalissa sijalle 11. Valitsimme pöydän ja lähdimme hakemaan epä-äijämäisesti salaattia alkupaloiksi. Variaattori X Gamesit Hibbertin tahtiin, mies nähdään myös Tuurin MM-kisoissa Uutisia & uutuuksia Melkein kuuluisa Pari vuotta sitten Suomessa oli vallalla usko, että Euroviisuissa ei hevillä hävitä. Tucker tulee puolustamaan myös snowcrossin MM-titteliä, joten jos haluaa nähdä maailman kovimman kelkkakuskin otteita livenä, kannattaa matkata Tuuriin 26. 20,- / kpl alk. "Teillä on kuule paljon faneja!" nainen kertoi hymyillen. Mitä tahansa voi siis loppukaudesta vielä sattua. X Games -mitaleita hänellä on vitriinissään 10 kappaletta. 55,- / kpl Euro Motor Center, Vasaratie 2, 90410 OULU | 08-534 6500 | www.emc24.fi www.mk-lehti.fi. Martin on koko kauden ollut erityisen vahva karsinnoissa, joten pisteitä on rapsahdellut tasaisesti. Hibbert johtaa kumpaakin luokkaa. Hibbert on voittanut X Gamesit viisi kertaa putkeen, ja kaiken kaikkiaan voittoja on kuusi. Hibbertin meno oli tyypillisen varmaa sekä karsinnoissa että finaalissa
Lapin Lihan tarrat saivat runsaasti näkyvyyttä myös Janne Tapion aktiiviuran aikana. Ollakseen sponsoria tyydyttävä yhteistyökumppani, ei riitä, että pystyy ajamaan lujaa ja voittamaan, vaan kuskilta vaaditaan myös PR-puolen osaamista. Tapahtuman myötä tuotteemme saavat mainiota lisänäkyvyyttä, sillä kelkkaväki on ostovoimaista porukkaa ja näemme heidät potentiaalisena ja hyvänä asiakaskuntana. Lynxillä olen ajanut viimeiset seitsemän vuotta ja vaihdan ajopeliä joka talvi. Huvikseen ei kuitenkaan mitään lähdetä sponsoroimaan, vaan kyllähän kaikelle toiminnalle pitää jokin tarkoitusperä olla. Esimerkiksi Helsingistä tuleva asiakas kokee ylittävänsä itsensä, kun mittariin tulee päivässä pitkästi kolmatta sataa kilometriä. Mitä kotimaiseen snowcrossiin kaivataan sponsorin näkövinkkelistä. - Kelkkatapahtumassa mukanaolo on meille luontevaa, sillä koko johtoryhmämme on kelkkamiehiä. - Kelkkailu on minulle ehdoton ykkösharrastus täällä Lapissa, ja sillä on myös liiketoiminnallemme suuri merkitys, sillä juuri kelkkailun avulla saamme houkuteltua tänne asiakkaitamme keväisin. Fiilis on heille uskomaton, vaikka seuraavana päivänä ei juuri kävelemään pystyisikään. Pisin heittämämme työreissu oli parituhatta kilometriä Suomen ja Ruotsin Lapissa. - Laji kaipaa valovoimaisia tähtiä. Tässä paraikaa ollaan tekemässä lähtöä työporukalla parin päivän ajoreissulle Pellon suuntaan, keli näyttää aika mahtavalta. Kriston luotsaama Lapin Liha on toista vuotta peräkkäin Rovaniemellä huhtikuussa järjestettävän Snow Star tapahtuman pääyhteistyökumppani. Ensimmäisiä kertoja muistan ajaneeni itse jo seitsemän-kahdeksan vanhana mökillä Lakkapään poikien kelkoilla. Mikä on kelkkailutaustasi. Loistava esimerkki on Janne Tapio. Lisäksi tapahtumaan on helppo houkutella omia asiakkaitamme mukaan katsomaan, mitä kelkkatouhu parhaimmillaan on. Jannen jälkeen emme ole löytäneet kisaradoilta vastaavaa yhteistyökumppania, joka olisi herättänyt mielenkiintomme. Mistä idea moiseen. Oma ajopeli vaihtuu vuosittain, ja kilometrejä kertyy talvisin tavallisesti kahdesta neljään tuhatta. Persoona Jukka Kristo teistyökumppanini Janne Tapio on tehnyt alustan säädöt. Snow Star on tapahtumana hyvin kehittynyt ja mekin olemme panostaneet siihen viime kevään harjoittelun jälkeen enemmän, ja tulemme panostamaan jatkossa vielä lisää. Millä toimitusjohtaja tällä hetkellä ajelee. Lajia lähellä on tullut oltua myös kaupallisessa mielessä parikymmentä vuotta, kun isän rautakaupassa oli Polariksen ja Yamahan edustus aina 2000-luvulle asti. Millaisista reissuja heitätte. - Tällä hetkellä minulla on Lynxin RE 600, johon vanha yh- www.mk-lehti.fi MK 87. Janne myös pystyi nollaamaan tilanteen huonon erän jälkeen ja esiintymään positiivisesti ja urheilijamaisesti myöntämällä omat virheensä ja analysoimalla, missä meni vikaan. Etelästä tuleville asiakkaillemme tapahtumaviikonloppu on ikimuistoinen: ajamme ensin itse kunnon reissun Lapin luonnon ollessa kevätauringon valossa kauneimmillaan ja sitten menemme Mäntyvaaraan katsomaan, miten tosimiehet vehkeillään ajavat. - Olli Autonen - Ikä: 43 Ammatti: Toimitusjohtaja Perhesuhteet: Poikamies, kolme lasta Asuinpaikka: Rovaniemi Harrastukset: Työ, kelkkailu ja mökkeily Lapin Lihan toimitusjohtaja Jukka Kristo on kelkkamies henkeen ja vereen. Myös itse tapahtumat tulisi tuoda sinne, missä on ihmisiä ja riittävästi oheistoimintaa. Jannen tapana oli tulla pikkubussiimme kertomaan asiakkaillemme fiiliksistään kisan alla ja antamaan vinkkejä kisan seuraamiseen. - Ensikelkkani oli Winha, jonka sain 15-vuotiaana. Ihmiset ovat tyytyväisiä siihen, että he pääsevät urheilijaa lähelle, ja juuri tässä mielessä lajissa on kehittämisen paikka. Lapin Liha on Snow Star tapahtuman pääyhteistyökumppani jo toista vuotta peräkkäin. Kilpaa en ole koskaan ajanut, paitsi tietysti saunanlauteilla, ja siellä mennäänkin kovaa
(016) 356 2496 Fax. (016) 356 2497 mk-lehti.fi www. www.mk-lehti.fi www.monimetalli.com 88 MK. 430,- sis. Avoinna klo 9-17, la 10-14 www.keljonkonehuolto.fi LAPIN KELKKAOSA OY · Hyvät valikoimat purkuosaa · Kaikki merkit, myös uutta osaa · Ostetaan/toimitetaan kautta Suomen · Ehjät kelkat sopuhintaan Camoplast TeLAT LäheS kAIkkIIn keLkkOIhIn Työ- jA VAPAA-AIkAAn 307x38 44mm harja H. 016-822 334 Gsm. 0400-763 201, 0400-727 745 www.pohjanmaanylijaamatuote.fi 016-344 962, 040-5337901 Varastotie 15, 96100 Rovaniemi Moottorikelkan -apurengit Tilaa nostorenki kelkkarenki Asematie 67, 98120 Kemijärvi Puh. alv made in usa Runsaasti touRing / työkelkkoja VaRaosat uudet / puRkuosat Reen jalaspRofiilia + jalasmuoVeja Tarjous Pohjanmaan Ylijäämätuote Oy Varikontie 2, ILMAJOKI p. Kelkkailijan paalupaikka Lahdessa o · huolt ka m ynti · ip aik t ·siytoimiskarityö Uu sat · varao Asiantunteva POLARIS kelkka- ja ATV myynti, huolto ja varaosat. Merkkihuoltoja myös muihin merkkeihin camoplast, duell, allright, totaltek Motomarine Oy Kipparinkuja 2, Lahti (03) 881 0400 0400 695 648 Olemme erikoistuneet Polariksen 4-tahti -kelkkoihin. www.motomarine.fi Ski-doo snow how since 1984 Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä Puh. 0500 644 946. 0400-290 679 www.koillis-sorvaus.fi LuMiKenttien yKKöset · · · · · · Euro-kammi Euro-talousreki Euro-rekkareki Euro-parireki Euro-reittilanat Euro-latuhöylät numerosta 09 8789 2400 tai www.mk-lehti.fi Lampelankatu 14 96300 Rovaniemi Puh
suurIn ja luetuIn suomen ylivoimaisesti moottorikelkkalehti jo 20 vuotta! Kesto ilmaisen htiin saat digile uden uoike luk Digilehden saat käyttöösi rekisteröitymällä lehtesi takakannessa olevalla tilaajanumerolla www. Ilmainen digilehden lukuoikeus on käytössä myös kaikilla vanhoilla kestotilaajilla. ! nyta tilaila jan etun t aa 5 +1 numeroa Nimi Lähiosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v. lehtiluukku.fi palveluun. huoltajan allekirj.) ain v Käy tseKKaamassa! Tilaan MK-lehden kestotilauksena 30,-/ 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden vuositilauksena 30, Vastaanottaja maksaa postimaksun puolestasi 33,- / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden tutustumistarjouksena 14,-/ 3 numeroa Tarjous voimassa 31.5.2011 saakka. TilaukseT myös TeksTiviesTillä Lähetä numeroon (normaalihintainen viesti) RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS 040 728 8979 Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä Lehden nimi, kesto, vuosi tai tutustumistarjous, nimi ja osoite
fixtreme@fixtreme.ne t 90 MK
3990,-. (09) 2238 510 www.sellkami.fi Hinnat alk. seuraavassa NuMerOssa MK-lehti 3/2011 ilmestyy 21.4. · Kisakausi paketissa: Snowcross MM Tuuri, Snowcross SM, Moottorikelkkaenduron SM ja Giantin 20-vuotisjuhlakisa · Yamaha Phazer R-TX käyttötestissä · Polaris Assault RMK Ensitestissä 800 -käyttötestikelkka 800 km:n safarilla 2012 uutuusmalleja Kelkkareitit ja hiihtoladut kätevästi loistokuntoon! SNOWMOVER · Tehokas · Edullinen · Kevyt 2012 Ennakko myynnissä NY T! Sovi koelanauksesta! Latuhöylä 269,- Sopii sekä kelkkaan että mönkijään. Vesakkotie 2, Nummela puh
Leveät sukset takaavat parhaan pidon ja kantavat pehmeässäkin lumessa. Luksusluokan touring-kelkat en kattavin Markkinoid ka-mallisto! 4-tahtikelk PEX XTX Yamaha A 2011 elkka Vuoden k RS Venture TF ja RS Venture GT 13 490 + tk Nyt ohjaustehostin ensimmäisenä maailmassa! Yamaha Apex pistää käsiteltävyyden standardit uusiksi. Valitse SE-malli sporttisempaan ajoon tai XTX, kun haluat liikkua myös reittien ulkopuolella. putkisto EXUP-teho stehostin EPS-ohjau APEX SE APEX XTX 15 990 + tk 16 490 + tk www.yamaha-motor.fi. Kelkkailu avartaa maailmaa! Yamaha RS Venture GT ja TF vievät sinut ja kyytiläisesi niin pitkälle kuin lunta suinkin riittää! Kelkkojen reitti- ja umpiajo-ominaisuudet ovat omaa luokkaansa. Taloudellinen mutta tehokas 80 hv:n työjuhta, Multi Purpose, kuljettaa väsymättä niin kuormaa kuin kahta matkaajaakin. Edistyksellisessä 120 hv:n Genesis®-moottorissa riittää vääntöä, ja ProComfort®iskunvaimennus telaston taittoperällä tarjoaa tasaista kyytiä myös maastossa. EXUP-tekniikka parantaa vääntöä tuntuvasti ja tarjoaa räväkät kiihdytykset taloudellisella kulutuksella. Maailman ensimmäinen EPS-ohjaustehostettu kelkka on hämmästyttävän suorituskykyinen