MK-lehti 3/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

WWW.MK-LEHTI.FI 3 / 2009 HINTA 7,00 e MOOTTORIKELKKAILUN ERIKOISLEHTI KOEAJOSSA 2010 Ski-Doo Tundra LT ja Renegade Backcountry X Esittelyssä UUTUUKSIA Koosteessa 2010 KAUDEN ARVOKISAT · Tyypeissä Niko Korsumäen snowcross Lynx ja Henri Marttisen Polaris RR enduro · Tekniikkaa - kelkka kesäsäilytykseen · Työkaluna moottorikelkka - Metsähallituksen luontovalvoja · Historiaa - vertailussa Ski-Doo Formula Plus -88 ja Yamaha SRV -86 WWW.MK-LEHTI.FI
MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Taantumasta on puhuttu joka yhteydessä jo aivan riittävästi ja jokainen ymmärtää että se koskettaa myös kelkkaväkeä - niin alan kaupallisia toimijoita kuin harrastajiakin. Nikon harmittava mestaruuden vaihtuminen MM-pronssiksi uransa viimeisellä tärkeällä kisakierroksella jää suomalaisen moottoriurheilun historiaan melkein juhamietomaisena sadasosan tappiona, mutta senkin voi kääntää voitoksi kuten tämän lehden sivuilla olevasta Korsumäen henkilökuvasta selviää. Onneksi kelkkaväki on kuitenkin tavallista sitkeämpää rotua, sillä vaikka uusien kelkkojen kauppa onkin jonkin verran vähentynyt, voi ala monilla mittareilla mitattuna edelleen kohtalaisen hyvin. Tilaajia on tullut jonkin verran lisää, mutta irtonumeromyynti on viime vuoteen verrattuna ollut jopa loistavaa. Tilauspuhelin (019) 483 470. Rentoa ja vauhdikasta kesää kaikille toivoo koko MK-lehden väki! Jii Helminen MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, huhti-, syys,- ja joulukuussa. Tänä talvena käyrä kääntyi kuitenkin taas uuteen nousuun. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti paino- ym. Kisarintamalla talvi on sujunut jopa talouden mittareita reilusti paremmin, sillä osallistujia on ollut mukavasti sekä sprintti- enduro- ja snowcrossradoilla. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 4 MK www.mk-lehti.fi. Pohjoisessa kelkkakelit jatkuvat vielä jonkin aikaa, mutta silti on aika tehdä yhteenveto kuluneesta talvesta. virheiden aiheuttamista vahingoista. Alan lehti on myös hyvä mittari yleisestä kiinnostuksesta ja MK-lehdessäkin kaksi huonoa talvea ovat näkyneet hienoisena levikin laskuna. Hyvän talven ansiosta monet kauppiaat ovat myös päässeet purkamaan käytettyjen varastoja ja pääomaa saadaan näin uuteen kiertoon. PÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA KELKKOJA 20 Koeajossa Niko Korsumäen snowcross Lynx 600 24 Tyypeissä enduron Suomen mestari Henri Marttisen Polaris RR 600 26 Koeajossa 2010 Ski-Doo Renegade Backcountry X 30 Koeajossa 2010 Ski-Doo Tundra LT 34 Historiavertailussa Ski-Doo Formula Plus -88 ja Yamaha SRV -86 38 Lynx Rave 600 E-tec käyttötesti, osa 3 44 Katsaus Arctic Catin 2010 uutuuksiin 46 Katsaus Polariksen 2010 uutuuksiin 48 Katsaus Yamahan 2010 mallistoon 52 Projekti - Turbo Switchback ensimmäisessä kokeilussa SUUTIN T HENKILÖITÄ 16 Kuukauden kelkkanaama Niko Korsumäki 40 Metsähallituksen luontovalvoja ajaa työkseen kelkalla KISAEXTRA 56 58 64 66 70 74 Moottorikelkkasprintin SM Moottorikelkkaenduron SM SnowStar-tapahtuma Rovaniemellä Kelkkakunkku Snowcross MM Snowcross SM PALSTAT 4 10 80 81 83 Pääsuutin Variaattori - uutisia, uutuuksia ja huhuja MK-lehden tilauslomake Kelkka-alan asiantuntijakauppiaat Seuraavassa numerossa ätä juttua pääsiäisen alusviikolla kirjoitettaessa on täällä etelässä jo täysin lumetonta ja moottoripyörät alkavat olla tuttu näky liikenteessä. Kelkoilla tehty ajosuorite on myös pidempi, joten varusteita ja tarvikkeita myydään hyvin ja sama pätee huoltoihin ja korjauksiin. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Kun vielä pohjilla on kaksi heikohkoa talvea, eivät odotukset ennen lumien tuloa olleet suuren suuria. Talvi on ollut pariin aiempaan vuoteen verrattuna selvästi pidempi, samoin ajokausi. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. Menestystä on tullut myös kansainvälisesti, kun suomalaiset putsasivat koko pöydän snowcrossin EM-sarjassa ja Niko Korsumäki otti jos-luokan maailmanmestaruuden viimeisenä kilpailukautenaan. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 32,-, kestotilaus 29,-. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Siitä kiitos Teille hyvät lukijat! Tästä on hyvä lähteä kesään ja alkaa suunnitella uusia kujeita ensi syksyksi ja talveksi
INTRO Kun mikään ei riitä! Moottoripyörien freestyle-kisat ovat menneet sille tasolle, että lajin parissakin touhuavat alkavat kyseenalaistaa missä menee raja riskien ottamisessa. klo 9.00-16.00 tilaukset@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Rovaniemen aluetoimitus: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@mk-lehti.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Pentti Pieski Jussa Peuranen Keijo Vidgren Ulkoasu: Marja Penttilä Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puhelin: (03) 671 5474 Telefax: (03) 671 5057 Kustantaja: RideMedia Oy PL 140 05801 HYVINKÄÄ Painopaikka: SP-paino Oy, Hyvinkää ISSN 0788-3749 Sähköposti: toimitus@mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi 6 MK www.mk-lehti.fi. Kelkkapuolella seurataan samoilla jäljillä, kuten Levi LaValleen onneksi vain hiukan epäonnistunut tupla-flippi osoittaa. Osoite: PL 140 05801 HYVINKÄÄ Toimituksen puhelin: (019) 483 490 Telefax: (019) 483 480 Tilausasiat ja osoitteen muutokset: (019) 483 470 ark. Viimeistään alkuvuodesta kilpailuissa tapahtunut Jeremy Luskin epäonnistunut ja kuolemaan päättynyt takaperinvoltti sai keskusteluun lisää vauhtia
LEVI LAVALLEE, X-GAMES JA TUPLA-BACK FLIP. KUVA: CHRISTIAN PONDELLA/REDD BULL PHOTOFILES. www.mk-lehti.fi MK 7
INTRO PETER ERICSON MATKALLA SNOWCROSSIN MAAILMANMESTARUUTEEN:. KUVA: JONI LAUNONEN 8 MK www.mk-lehti.fi
www.mk-lehti.fi MK 9
Perjantaina iltaohjelmassa matkakelkkailija Arto Riikonen kertoi kymmenien kuvien avulla matkoistaan niin Suomen Lapissa kuin myös itärajan takana, Norjassa, Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Osa ihmisistä siirtyi myöhemmin veteraanikelkkojen kilpailupaikalle. Puku on mitoitettu niin, että hartia- ja polvisuojat mahtuvat helposti alle. Osallistujia oli monen tasoisia ja ikäisiä. Hinta: 179 euroa. Ajosuoritusten lisäksi palkittiin myös vanhin alkuperäiskuntoinen kelkka sekä paras kelkan ja kuljettajan yhdistelmä. Heinäveden Moottorikelkkailijoista sekä Hämeen Safarikelkkailijoiden Retkiryhmästä muodostettu työryhmä oli kiinnittänyt järjestelyihin lähes 40 henkeä takaamaan tapahtumien sujuvan läpiviennin ja se myös onnistui. Edge-pukua saa All Right jälleenmyyjiltä kautta maan. Housuissa on kaksi vetoketjullista ulkotaskua ja kaksi reisitaskua. Poliisikelkkojen ohjaamina veteraanikelkat ja retkikelkat tekivät paraatiajon liikekeskuksen ympäri. Kunnanjohtaja totesi, että moottorikelkkailulla on merkittävä matkailullinen ja taloudellinen merkitys kunnassa. Veteraanikelkoilla kisataan paitsi ajamalla, myös rakenne- ja entisöintipuolella. Kelkkapoliisien partiot seurasivat alueen reiteillä ollutta hyvin runsasta liikennettä, sillä reittien hyvä kunto oli tuonut isoja ryhmiä vauhdikkaampaankin ajoon alueelle. Lisäpisteitä sai jos mukana oli ensiaputarvikkeita. Housuissa on vahva 500 denin päällimateriaali, polvissa 1000 denin vahvikkeet ja hengittävä verkkovuori. Kysyttiinpä myös rekisteröityjen moottorikelkkojen määrää niin Suomessa kuin USA:ssa ja heitettiinpä Valamon rastilla myös mölkkyä. www.allright.eu Lisääntynyt retki- ja perhekelkkailu veti ensimmäiseen tälle ryhmälle tarkoitettuun tapahtumaan kiitettävästi osallistujia. Takissa on isot taskut myös selkäpuolella ja vetoketjulliset tuuletusaukot kainaloissa. Takissa ja housuissa on vedenpitävä ja hengittävä Vertexkalvo ja verkkovuori. Poliisit olivat kuitenkin tyytyväisiä tarkastusten tuloksiin, vain muutama huomautus puuttuvasta rekisteriotteesta annettiin. Takissa on vahva ja erittäin kevyt, kahisematon Cordura 300 den ribstop -päällysmateriaali. Housut mustat. Tilus sekä kirkkoherra Kari Iivarinen. Tapahtuman avauksen suorittivat kelkan vetämässä kirkkoreessä paikalle tuodut kunnanjohtaja Riitta A. Kyynär- ja olkapäissä on 1000 denierin vahvikkeet. Kaikkiaan vanhoja kelkkoja osallistui aikatarkkuusajoon sekä vahvan nuorisoedustuksen pyytämään kiihdytyskisaan 15 kappaletta. Rastitehtävinä oli muun muassa turvaetäisyyden arviointi edellä ajavaan kelkkaan. Lauantain noin 100 kilometrin Kuikka Koposen Ajoon oli tehty viisi rastia, joiden kysymykset liittyivät olennaisesti kelkkailuun, turvallisuuteen ja muun muassa ajonopeuksiin. Parhaiten entisöidyn kelkan rakentaja, Jyväskylän Janne Honkanen, sai vuoden 1969 Ski Doo Scandicillaan tämän palkinnon. Haaroissa ja polvien sisäpuolella on kevlar-kumipaikat, jotka estävät liukumista satulassa. Rauhalliseen Kuikka Koposen Ajoon lähti runsaasta paraatiosallistumisesta huolimatta vain noin 20 kelkkaa. Yhdessä veteraanikelkkatapahtuman kanssa pidetyssä avauksessa ja paraatissa oli mukana yli 50 kelkkaa aivan Heinäveden keskustassa. Paikkakuntalaisia oli kerääntynyt runsaasti katsomaan tapahtumaa. Takin väri harmaa-camo. Hinta: 219 euroa. Teksti: Markku Leppikangas 10 MK www.mk-lehti.fi. Viimeisellä rastilla tarkastettiin, oliko kaikilla variaattorin varahihna ja osasiko kuljettaja selostaa miten hihna vaihdetaan. VARIAATTORI Uutisia & uutuuksia Kelkkailijat koolla ennen paraatia. Retki- ja perhekelkkatapahtuma Heinävedellä Edge-puku MP-asulta Edge sopii moneen menoon: enduroon, mönkkärikuskeille ja moottorikelkkailuun
T-Train voitti Catillaan myös X-gamesit, jotka ovat monelle jenkkikuskille kauden päätähtäin. Ski-Doon kausi oli lähinnä katastrofi, sillä merkin ykköstykki Robbie Malinoski oli alkukaudesta aivan kateissa. Voit ostaa valmiiksi "ilmastoidut" sivuposket (vain Ski-doo) tai kitin, joka sisältää neljä kokonaista ja kaksi puolikasta venttiiliä. Myös ratoja ja eriä pidennettiin ainakin hiukan. Tuki on nopea pukea eikä siinä ole irtoremmejä. Loppukauden tähdiksi nousivat jo alkukaudesta hienosti ajaneet Polaris-pilotit. Lisätietoja osoitteesta www.brppac.fi Levi LaVallee oli Polariksen ykköstykki ISOCsarjassa. Kiristysmekanismi on kestävä ja erittäin helppokäyttöinen. Ensin WSA:n nimellä toiminut ja sittemmin taloushässäköiden takia WPSA-sarjaksi muuttunut Pohjois-Amerikan snowcrossin kilpailusarja ajautui viime talven jälkeen konkurssiin ja hetken aikaa oli epäselvää miten touhu jatkuu. Tosin radat on yleensä pakko tehdä lumitilanteen mukaan, joten kahdeksan kilpailun sarjasta osa ajettiin edelleen ainakin eurooppalaisen mittapuun mukaan melkoisilla mikkihiiriradoilla. mutta ajoi loppukaudesta onneksi muutaman kohtuullisen eräsijoituksen. Yamahan kausi alkoi myös nihkeästi, mutta loppukaudesta siniset kelkat olivat melkein joka startin jälkeen kärjessä ja Iain Heiden pääsi jopa muutaman kerran lähelle palkintosijoja. Avoimessa luokassa finaalin ykkönen oli Polaris-pilotti Brett Beder, Kaufman oli Catilla toinen ja TH Gulla kolmas. Maahantuoja: Duell Bike-Center Oy. Näin Polaris korjasi kuudesta pro-luokkien mitalista viisi ja vei molemmat mestaruudet. Ei siis haittaa, jos polvet ovat erimittaiset, tai jos jostain syystä haluaa käyttää tukea ainoastaan yhdessä jalassa. Finaalierässä mies oli viides. www.mk-lehti.fi MK 11. Uusia lisävarusteita REX/XP-malleihin kaudelle 2010 BRP:n jälleenmyyjien kautta on saatavilla kaudeksi 2010 uusia värejä REX/XP-runkoisten moottorikelkkojen kustomointiin. Myös umpisen räppääjille on tarjolla lisäjäähdytystä sivukuomun ilmastointiventtiileillä, joissa on vettä läpäisemätön verkko parhaan suorituskyvyn saavuttamiseksi. Sen jälkeen mies lähti kaksipyöräisen sarviin kisaamaan AMA:n motocross-sarjoihin. Kuva: Red Bull Photofiles ISOC-sarja Polariksen juhlaa Tryonic polvituet Kahden vuoden kehittelytyön tuloksena syntynyt Lightweight Injected Frame -polvituki saapuu kesän korvalla Suomeen. Uutuusväri kaudelle 2010 on valkoinen, jota on saatavilla nyt muun muassa pohjamuoveihin (sivu- ja nokkakappaleet), valo/mittaristokonsoliin, polttoainetankin yläkonsoliin sekä etu- ja takapuskureihin. Kolmas sija takasi Gullalle mestaruuden ennen Benderiä ja LaValleeta. Alkukauden komeetta oli Tucker Hibbert, joka vei puoleen kauteen mennessä nimiinsä jokaisen avoimen ja stock-luokan finaalin. Nielsen Enterprise Grand Finaalissa vakioluokan voittoon ajoi Levi LaVallee Polariksella, TJ Gulla oli samalla merkillä kakkonen ja Ryan Simons Catilla kolmas. Uuden järjestäjän myötä pistelaskusysteemiä yksinkertaistettiin ja sijoituksista jaettiin vähemmän pinnoja. Itse mekanismi on takoalumiinia, ja yläja alaosissa on korkeapainevalettua polymeerimuovia, joka on vahvistettu erikoisainesosin. Polven sivupaloissa on irrotettavat ja pestävät lämpöhitsatut PE-suojat ja geelipehmuste. Uudeksi järjestäjäksi löytyi kuitenkin ISOC, joka on muun muassa aiemmin organisoinut pitkiä jääratakisoja ja endurotyylisiä kelkkatapahtumia. Se takasi LaValleelle mestaruuden ennen Catilla ajavaa Garth Kaufmania ja TJ Gullaa. Rapakon takanahan useita moottoriurheilun arvosarjoja pyörittävät täysin kaupalliset organisaatiot, jotka yleensä ostavat paikallisilta urheiluseuroilta apua kisojen järjestelyihin. Avoimessa luokassa Catin mainetta pitivät yllä neljänneksi ja viidenneksi sijoittuneet Kaufman ja Simons. Tukia myydään kappalettain
Suojia onkin myyty maailmalla niin paljon, että moni motocrossari on joutunut odottamaan omaansa jopa viikkoja ellei kuukausia. Molemmat jatkavat edelleen, mutta tuolloisista C-luokan kärkinimistä ovat Tuomar Kraatari ja VillePekka Yrttiaho heittäneet pyyhkeen kehään jo aikoja sitten. Kokeilimme Alpinestarsia muutamaan kertaan snowcrossradalla ja reitillä. Kisajutuissa esiintyi myös kelkkakiihdytysradoilla menestynyt missi Taija Jurmu, joka oli kirjoittanut lehteen artikkelin omasta kelkkakärpäsen puremastaan. Alpinestarsissa tulee Leatt Bracen tapaan mukana myös erilliset remmit, jos sen haluaa tukevammin kiinni ylävartaloon. Leatt Bracesta poiketen Alpinestarsissa ei ole rungon päällä pehmusteita, joten se on helpompi puhdistaa esimerkiksi kurakisan jälkeen. Hinta 599 euroa. VARIAATTORI Uutisia & uutuuksia Alpinestarsniskatuki Ensin tulivat markkinoille ns. Vuosituhannen vaihteessahan melkein kaikki mahdolliset tuotteet suksista suolakurkkuihin nimettiin joko millenium-extroiksi tai millennium speciaaleiksi ja sanan kirjoitustapakin näytti vaihtelevan asiayhteydestä toiseen! Viime vuosituhannen viimeinen kisakausi sujui kuitenkin Janne Tapion tahtiin, sillä rovaniemeläinen pokkasi tuolloin ensimmäisen Kelkkakunkun tittelinsä ja vei myös molemmat snowcrossin A-luokan mestaruusmitalit palkintokaappiinsa. Lehdessä oli sisältönä laajan kisakatsauksen lisäksi silmäys tulevan kauden uutuuksiin eli millennium-malleihin. All Right -jälleenmyyjiltä kautta maan. Nykyisin juristina leipänsä tienaava Taija olikin tuolloin tuttu näky reiteillä ja kisakatsomoissa. Kelkkahommissa suojan käyttöön liittyy etenkin endurossa ja normaalissa siviilikäytössä ongelmia, sillä rintapanssareiden, takin, kypärähupun ja kovan kaulasuojan yhteen sovittamisessa on yleensä ongelmia. Suoja kun on pakko pukea takin päälle ja silloin se jää useimmiten kantamaan myös rintapanssareiden päälle eikä istu kunnolla. Niiden suojaavuus ei kuitenkaan ole joustavuuden takia paras mahdollinen ja pari vuotta sitten markkinoille tullut täysin uudenlainen rajusti muotoiltu ja kovasta materiaalista tehty Leatt Brace mullisti sekä teknisesti että markkinoinnin kannalta koko touhun. Ensinnäkin kiinnityslinkku on edessä, joten se on helpompi pukea ja ottaa pois kuin Leatt Brace. Korkeussuunnassa Alpinestarsia voi säätää hiukan kaulan pituuden ja käytetyn kypärätyypin mukaan. Leatt Braceyhteensopivia panssareita. C-luokan kisoissa taas nähtiin kärjessä sellaisia nimiä kuin Hannu Toppala ja Miikka Peteri. www.allright.eu MK-lehden arvio 10/10 pistettä. MK-lehti 10 vuotta sitten MK-lehden numerossa 3/ 1999 kannessa komeili Janne Tapio avoimen luokan crossipelillään. Kaiken kaikkiaan Alpinestars Neck Support on loistava tuote, jota voi suositella niin moottorikelkka- kuin motocrosskäyttöönkin. Myös kelkkakuskit ja erityisesti kisamiehet ovat ottaneet tämän uudenlaisen suojan tyytyväisyydellä käyttöön. Tapion lisäksi crossikaudesta noteerattiin muun muassa kauden komeetaksi tituleerattu Janne Jurvelin, joka otti mitalin molemmista A-luokista. Alpinestarsissa ei ole myöskään minkäänlaista pituussuuntaista hienosäätöä, joten koko pitää sovittaa tarkasti. Muotoilultaan se on hiukan väljempi kuin Leatt Brace ja sallii niskalle jonkun verran enemmän liikettä etu- ja takasuunnassa. Ainoa outo asia on olkapään päällä olevaan kovaan hiilikuituun kolahteleva kypärä, ja sen ääni hiukan häiritsee. pehmeät kaulatuet, joiden idea on estää niskaa vääntymästä kaatumistilanteissa. B 440 -luokan Suomen cupin kärjessä oli tulevina vuosina melkoisesti menestystä saavuttaneita kuskeja, sillä ykkönen oli Petri Roininen, kakkonen Mika Korsumäki ja kolmonen Teemu Pätsi. 12 MK www.mk-lehti.fi. Suoja on todella helppo pukea ja riisua ja istuu hyvin paikallaan ilman remmejä. Motocrossissahan suojat ja kaulasuojan voi pukea helposti paidan päälle, jolloin niiden yhteen sovittaminen on helpompaa ja markkinoille on tullut myös monia ns. Olkapään kohdalle kannattaisi ehkä liimata joku aivan ohut pehmuste estämään kolinaa. Jo edellisenä vuonna Kunkun voittanut Niko Korsumäki oli kymmenen vuotta sitten kakkonen ja Harri Antinkaapo kolmas. Moottorikelkkaendurossa Suomen mestariksi A 440 -luokassa ajoi Jarkko Raivio, Väinö Juujärvi pokkasi hopeaa ja Niko Korsumäki pronssia. Nyt kokeiltavana ollut Alpinestarsin Neck Support muistuttaa läheisesti Leatt Bracea, mutta siinä on muutama merkittävä ero
Onko tilanpuuteongelma saanut miettimään uran lopettamista. Jaa-a. Jaa-a, hankala kysymys (naurua). Mitä kesällä. Siellä taso on kova, kärki vetää Ruotsin mestaruustasolla. Terveiset MK-lehden lukijoille. Mihin ne kaikki sopivat. MM-, SM- ja EM-kisat. Mitä pitää syödä, että tulee noin nopeaksi. Jossakin on jotain vialla. Persoona Kuinka monta SM-mitalia sinulta löytyy ja moniko niistä on kultainen. Ajellaan sitten Ruotsin puolella Nord Cupia. MM-mitalihan minulta puuttuu. Kiitos kannustuksesta. No mitä ensi kaudella. Alkaa olla tila lopussa, kun pitää tunkea niitä pystejä kaikkien hyllyjen päälle ja sinne, missä vähänkin on tilaa. Mitä pitää syödä, että tulee noin nopeaksi. EM-kisoissa suomalaismenestystä täydensivät Ville Ylianttila hopealla ja vaikeuksien kautta pronssille selvinnyt Jussi Honka. 2000-luvun alussa ja vielä puolivälin paikkeilla erävoitosta pystyi ajamaan monikin jannu. Sen näkee tässä sitten kesän mittaan, kun päästään ensin neuvottelemaan sponsoreiden kanssa Janne Jurvelin Ikä: 28 Ammatti: Testikuljettaja Siviilisääty: Naimisissa Sponsorit: BRP Lynx, Finland Motorhome, Kaivinkonepalvelu Lehto Oy, Koneliike Kortenniemi, Napapiirin Kuljetus Oy Suomalaisen snowcrossin tulevaisuus näyttää tällä hetkellä lepäävän Janne Jurvelinin harteilla. Mitä nuorisolle on tapahtunut. Näin ei ole keneltäkään kysytty MK-lehdessä, mutta kun kerran Hesarin NYT-liitteessäkin voidaan tämmöinen kysyä, niin kysytäänpäs meilläkin: Heräät Emil Öhmanin ja Peter Ericsonin välistä. Ootappa nytten. Motocrossia, lenkkeilyä ja maastopyöräilyä. Tällä(kin) kaudella SM-mitalit voittanut Jurvelin nappasi loppukaudesta Euroopan mestaruuden ylivoimaisella tavalla. Ensi vuosi katellaan, ja kun on kovasti huhuttu, että MM-sarja ajettaisiin yhtenä kisana, niin sitä pitää käydä kokeilemassa. Ei ainakaan vielä. Mitä on tapahtunut. Crossissa ajetaan muutama kisa. Nyt sinä menet menojasi. Ilmeisesti ruotsalaiset ovat ottaneet askeleen eteenpäin ja me emme. SMmitaleita taitaa olla toistakymmentä. Pitää olla monipuolinen ruokavalio, että jaksaa ajaa erät maaliin asti täysiä. No mitä sanoisit pojille. Onko niitä viisi henkilökohtaista mestaruutta. En tiedä, mitä on tapahtunut junioreille, kun ei ole oikein potentiaalisia kuljettajia. Siellä niitä vanhempien luona on neljä lasivitriiniä, kotona yksi. Tarkoitus oli kiertää SM-sarja, mutta kun pohjoisin kisa on Porissa, niin ne kisamatkat olisivat olleet vähän raskaita. Jatketaan samaan malliin. www.mk-lehti.fi MK 13. Totta sitä ruisleipää pitää syödä ja jotakin terveellistä. Ei siellä nuoressa polvessa ole oikein semmoista kaveria, joka voisi ajaa kilpaa MM-kärjen kanssa
Kuukauden KELKKANAAMA Niko Korsumäki Maailman nopein MM-kolmonen AIKOO KAATAA JÄTTILÄISEN 16 MK www.mk-lehti.fi
Eikä mies ole vihainen edes hänet tuupanneelle Renheimille. Samalla tavalla kuin on käynyt noin miljoona ja kaksi kertaa jääkiekon Suomi Ruotsi-otteluissa, Euroviisuissa ja kaikissa muissa kisoissa, joissa me ja länsinaapurimme ovat olleet vastakkain. TEKSTI JA KUVAT: JONI LAUNONEN Vajaat kolme vuotta sitten Rovaniemelle muuttaessaan Niko Korsumäki sanoi tavoitteekseen maailmanmestaruuden. Korsumäen ensimmäisen erän seitsemäs sija käänsi viimeistä kisaviikonloppua edeltäneen piste-edun ruotsalaiskuskien Emil Öhmanin ja Peter Ericsonin eduksi. Mestaruus piti tulla Lynx-komennuksen kolmannella kaudella. Niko näytti heti kakkoserän startissa, mistä pohjalainen on tehty. Kotimatkalle lähtenyt suomalaisosasto hoki Ruotsin olevan paska maa, mutta onneksi mieltä lämmitti edes se, että ruotsalaisilla kelkoilla kisoissa ei pärjätty. Matemaattiset mahdollisuudet olivat olemassa, ja Korsumäen voitontahto ja ajotaidot tietäen mitä tahansa saattaisi vielä tapahtua. Sano suoraan, vituttaako. Mutta kuinkas sitten kävikään. Ei! Jos se maailmanmestaruus olisi ollut tullakseen, se olisi tullut tänään, vastasi Niko tuoreeltaan kisan jälkeen toimittajan uteluihin. Olen saanut ajaa huipulla ja se riittää minulle. Pitkät erät ovat amerikkalaisille vieras juttu, joten oli vain ajan kysymys, milloin hän päästäisi skandinaavit ohitseen. Seuraavaksi Niko kuittasi myös Cat-pilotti Renheimin ja valkeni, että tässä ollaan taas kullassa kiinni. kysyi MK-lehden toimittaja. Jenkki Brett Bender pääsi kärkeen ja johti erää, mutta kukaan tuskin vakavissaan uskoi hänen voitonmahdollisuuksiinsa. Renhaim ajoi Nikon päälle, tai paremminkin alle, minkä jälkeen Korsumäki keräili kamoja penkassa, ajoi maaliin ja pokkasi himmeimmän mitalin. Ei minua harmita. Mutta vaikka yleisössä harmiteltiin huonoa tuuria, Korsumäki ei suostunut myöntämään pettymystään. Se kävi pyytämässä kisan jälkeen anteeksi, mutta sanoin sille, että tämä on moottoriurheilua, kaikkea voi tapahtua. Ja jos olisin ollut samassa tilanteessa ruotsalaiskuskina, olisin aivan "Ei harmita! Olen saanut ajaa huipulla ja se riittää minulle." www.mk-lehti.fi MK 17. Miehen linja oli sama kolme päivää kisan jälkeen. Kisaa seuraamaan saapuneet suomalaiskatsojat tiesivät, että nyt tarvitaan ihmettä, edes pientä sellaista, jotta palkintojenjaossa saisimme herkistyä Paciuksen jylhien sävelten soidessa taustalla. Erä tuntui etenevän käsikirjan mukaan siinä vaiheessa, kun Ruotsin Adam Renheim ja Niko pääsivät Benderistä ohi. Tuli toinen pronssi, mutta mies vakuuttaa olevansa tyytyväinen uraansa. M alån MM-kisan toisen erän alussa kaikki oli vielä mahdollista
Ei ole ollut kouluhommia, enkä ole tehnyt muuta työtäkään, joten kyllähän muutos tulee olemaan suuri. Niinhän se oli viime kesänäkin jos minulta meni kone paskaksi, niin sitten meni. Kuukauden kelkkanaama... varmasti toiminut samoin estääkseni suomalaisen mestaruuden, Niko sanoo naureskellen Helpottunut mies Niko Korsumäki on kuulunut suomalaisen moottorikelkkailun terävimpään kärkeen jo vuosikymmenen ajan. Ei me kyllä ole vielä hankittu sieltä asuntoakaan, mutta se on selvää, että sinne muutetaan. Minulla on crossi- ja enduropyörät, joten niillä tulee varmasti harrasteltua. Pääsin intistä 1999. Jos on muutos suuri itse kuljettajalle, on se sitä myös taustajoukoille. Aikaisemmin en ole loukkaantumisriskin takia pystynyt harrastamaan aivan kaikkea, mutta nyt on noiden hommien aika. Mitä olet miettinyt tekeväsi lisääntyneellä vapaa-ajalla. Kesäksi Niko on suunnitellut mönkkärihommien lisäksi myös muita moottorillisia harrasteita. Aikaa tulee kulumaan ATV-crossin parissa. Minulla oli aivan yhtä hauskaa silloinkin kuin niinä kertoina, kun kotiin tuomisina oli voitto, Niko sanoo. Mönkkäricrossi on minulle tosiaankin vain harrastus. Se helpotus iski heti Malåssa, kun tulin maaliin. Golfia ja mönkkäricrossia Sen verran Niko on jo ehtinyt tulevia mietiskellä, että kesän harrastusaikataulut alkavat hiljalleen hahmottua. Yksi suosikkiharrastus on kolopallon hakkaaminen. Kyllä tässä on hyvin helpottuneet tunnelmat. Jaa-a. Kirjoittajaa ottaa päähän vielä viikko kisan jälkeenkin, mutta yleensäkin hyväntuulinen nuorempi Korsumäki tuntuu olevan itse rentous. Joo, sitä kyllä pelataan entistä enemmän. Täällä (Rovaniemellä) ollessani en ole liiemmin pelannut sitä, mutta nyt pitää taas panostaa siihenkin. 18 MK www.mk-lehti.fi. Niillä kerroilla, kun pelit pelasivat, ei Korsumäen vauhdille löytynyt vertaista. Golf-hommat ovat olleet viime vuosina vähän paitsiossa, mutta tulevina kesinä siihen on tarkoitus panostaa reilummasti. Se on hauskaa, enkä aio ottaa siitä stressiä. Sanoin, että ei yritetä. Kuten tähän mennessä tekstiä on käynyt ilmi, oli maailmanmestaruuden sujahtaminen Ericsonille suurempi pettymys tämän jutun kirjoittajalle kuin sen päähenkilölle. Korsumäen koko elämä ei pyöri pärinäpelien ympärillä. Viime kesänä Niko oli selkeästi nopein ATV-crossikuski Suo- "Amerikassa selvisi että se homma ei ole minua varten." messa, mutta tekniset murheet ja neljä keskeytystä pudottivat hänet SM-sarjan loppupisteissä sijalle neljä. Enpä ole vielä edes miettinyt. Siinä kisan jälkeen vaimolta tuli kysymys, että eikö vielä yritettäisi maailmanmestaruutta. Ainakin me muutetaan Ähtäriin. Sen jälkeen en talvisin ole tehnyt mitään muuta kuin ajanut kilpaa. Kisauran päättyminen tietää suurta elämänmuutosta
Se oli näyttö, jolla sitten pääsin Amerikkaan kaudelle 2006. Minulle selvisi, että se homma ei ole minua varten. Vain siinä tapauksessa, että joku tarjoaa sopimuksen, joka mahdollistaa täysammattilaisuuden siinä mielessä, että minun ei tarvitsisi kesällä tehdä töitä eikä minun ei tarvitsisi keskittyä kuin MM-kisaan ja ajaa ehkä muutama muu kisa. Niin ja Kunkkuunhan pääsisin kohta ajamaan C-luokassa! Niko naureskelee. Aion myös auttaa nuorempia kuskeja. Olen semmoinen ihminen, etten juuri haikaile menneitä, joten en usko, että ikävä radoille iskee. Palo alkoi loppua. Mustaniemen Markun kanssa säädettiin ja testattiin todella paljon. Jos vanhojen muistelu loppuisi, loppuisi myös uuden oppiminen! Kaikki kansanviisaudet eivät siis ole viisauksia ensinkään, vaan paremminkin tyhmyyksiä. Siksipä onkin aiheellista kysyä, että kuka hänen mielestään on seuraava suomalainen MM-mitalisti. Entäs sitten vuosi 2003. 2005 voitin Polarikselle ensimmäisen SM:n isossa luokassa. Se ei välttämättä tapahdu vuodessa tai kahdessa, sillä mielestäni Jussilla on vielä kehitettävää vähän jokaisella osa-alueella. Giantin olen luvannut vielä joskus ajaa. Uskon, että ensi talvena minun päivätyöni tulee koostumaan kelkkojen rakentamisesta, testaamisesta ja säätämisestä. Korsumäen ura on pitkä ja menestyksekäs. Alkukaudesta tuli kaksi keskeytystä, jonka jälkeen päätettiin, että enduroon ei tarvitse enää kuluttaa voimia. Puhuessaan nuorista kuskeita, Niko ei enää puhu kilpailijoistaan, vaan seuraajistaan. 2003 voitin enduron SM-sarjan, vakioluokan crossimestaruuden ja olin kolmonen isossa luokassa, Niko listaa. Ennen Amerikan reissua vihasin jenkkityylisiä stadikkaratoja, mutta nyt oikein odotan niitä, Niko sanoo. Tulen kuitenkin olemaan mukana esimerkiksi kelkan rakentajana ja säätäjänä. Tiedän kuitenkin, että semmoista sopimusta ei näinä aikoina kukaan minulle tarjoa. HÄN Niko Korsumäki Ikä: 28 Asuinpaikka: Rovaniemi, syntyisin ja sydämeltään ähtäriläinen Siviilisääty: Naimisissa Paulan kanssa Saavutukset: 2 x Snowcross mm-pronssi, yhdeksän Suomen mestaruutta MK-endurossa ja snowcrossissa Harrastukset: ATV-crossi ja golf Pituus ja paino: 180/82 Lempiruoka: Spagetti ja jauhelihakastike Paulan tekemänä Motto: Kaikki tai ei mitään Tietotaito kiertoon 20 vuotta kisahommissa on pitkä aika. Niin koetettiin tässäkin haastattelussa, mutta vähänlaisesti aineksia jymyuutiseen on tarjolla. Korsumäen kohdalla nuo 20 vuotta tarkoittavat vuosia ala-asteelta kolmenkympin kriisiin saakka. Amerikan keikan jälkeen Niko siirtyi vanhan tutun, Lynxin, puikkoihin. Pohjalaisten mielestä kyröläiset ovat komeita, kun kaukaa katsotaan, ja Korsumäki sai todeta, että sanontaa voi soveltaa myös Amerikan crossitouhuihin. Nikon tasoitus golfissa on hyvä 11, mutta aivan samalla tasolla mies ei ole viheriöhommissa kuin kelkkatouhuissa. Oi niitä aikoja... Kun 20-vuotinen kisaura on edennyt aktiivivaiheensa loppuun, on hyvä vilkaista taaksepäin, vaikka vanhojen muistelijoita uhataan pistää tikulla silmään. Polaris oli siihen aikaan niin sairaan hyvä kelkka muihin verrattuna. Kyllä silloin oltiin hetkittäin ihan matkustajia. Lisäksi minulla toimi homma Brandtin kanssa loistavasti. Silloin voitin Kelkkakunkun, vaikka mukana olivat Haikoset ja muut kovat jätkät. Voitin myös Giantin, ja enduron SM-sarjassa olin kakkonen. Silloinhan voitit lähes kaiken. Mies aloitti kolmevuotisprojektin, joka sujui aikataulussaan viimeiseen MM-kisaan asti. Vedettiin vain nuoruuden innolla ja odotettiin, että kelkka tulee oikeinpäin alas. Mutta onneksi Niko suostuu paljastamaan edes jotakin. En tosin tiedä, että milloin sen teen. Ura ei saanut aivan arvoistaan päätöstä. Lisäksi hänellä on se etu moniin nuoriin nähden, että hän osaa itse ruuvata kelkkaa. Kun puhutaan uran hienoimmasta ajasta, Niko nostaa muiden ylitse kauden 1998. Siinä se on! Saatiin uutinen ja samalla tähän juttuun otsikko: Korsumäki aikoo kaataa jättiläisen! q www.mk-lehti.fi MK 19. Ura Amerikassa tyssäsi ennen aikojaan nilkka- ja polvivammoihin. Olen tänä vuonna seurannut läheltä Hongan Jussia ja uskon, että Jussilla on riittävästi eväitä nousta mitaleille. Se oli helppo vuosi. Mutta hetkinen, onko sittenkin mahdollista, että Korsumäki nousisi vielä kelkan selkään kisatakseen MM-kullasta. Jussi onneksi tietää sen itsekin ja haluaa kehittyä. Menestys crossissa saattoi olla yksi sinetti sille, että Nikon loistava ura enduron saralla alkoi lähestyä loppuaan. Vaikka se reissu oli lyhyt, niin siellä minulle selvisi, mitä minun pitää tehdä, että tulisin nopeammaksi. Koko tuon ajan mies on treenannut ja keskittynyt kilpailemiseen tavoitteenaan kirkkaimmat mitalit. Helpointahan se tietysti olisi tehdä ensi vuonna. Olisin jo halunnut keskittyä pelkkään crossiin, mutta päätimme kokeilla enskaa vielä kaudella 2004. Yksi Nikon mieltä ylentävistä tilastomerkinnöistä tuli seuraavalla kaudella. Kukahan muuten tuonkin kansanviisauden on keksinyt. Monien vuosien unelma WPSA-sarjassa ajamisesta toteutui, kun Niko sai tallipaikan Hentges Racingiltä eli siis samalta tiimiltä, jonka riveissä ajaa tällä hetkellä muun muassa Polariksen kuumin tähti, Levi LaVallee. Mutta niihin muisteloihin. Kun mestariurheilija tai menestynyt bändi ilmoittaa lyövänsä pillit pussiin ja kanittavansa skittansa, yrittävät toimittajat löytää jokaisesta sivulauseesta viitteen, josta paljastuisivat mahdolliset comeback-aikeet. Nykyään varmasti ja tasapainoisesti menevät hypyt näyttivät joskus melko huimilta. On selvää, että kisauran loppuminen ei tarkoita vetäytymistä kokonaan kisaympyröistä. Silloin sitä endurohommaa tehtiin innolla ja mukana oli nämä kaikki kovat vanhat parrat kuten Rinkisen Joni, Raivion Jarkko, velipoika ja Tuovilan Pekka. Eihän siitä mitään tullut, kun homma ei kiinnostanut. Miehen sanat on helppo uskoa todeksi, sillä ennen kaukomatkailua hänen vauhtinsa oli kyllä kohdallaan, mutta tekniikan suhteen oli hiomista. Toinen, joka voi nousta mitaleille, on Toppalan Hannu, Niko pohtii
Koeajossa Niko Korsumäen Lynx Rave RS 600 Open Mod TEKSTI JA KUVAT: JONI LAUNONEN Ralli-Lynx mallia Korsumäki Racing Niko Korsumäki on vienyt kilpurin rakentamisen pitkälle, sillä hän tahtoo, että voittaminen olisi kaluston puolesta mahdollisimman helppoa. 20 MK www.mk-lehti.fi
Vuoden 2007 kilpuri herätti kovasti epäilyksiä, mutta loppujen lopuksi kelkka osoittautui todella nopeaksi laitteeksi. Nakutusriskin pienentämiseksi kelkassa käytetään 102-oktaanista bensaa. C&A toimii hyvin Arctic Catissa, koska se kelkka on rakennettu sille sukselle. Palotilaa on muokattu siten, että polttoaine palaisi enemmän koko männän laella, kun vakiomoottoreissa palamien kohdistuu männän keskiosaan. Minusta se on kuitenkin tähän kelkkaan paras suksi. Vuosimallin 2009 kilpuri painaa Nikon mukaan vajaat 190 kiloa ilman nesteitä. Niko ajaa WP:n iskunvaimentimilla, joiden säädöt ovat luonnollisesti miehen omaa käsialaa. Korsumäen kilpureiden kehittelyssä on kaksi tärkeätä painopistealuetta. Kilpurin eturunko on vakio, samoin telasto. Ensimmäiseksi kelkasta pitää saada mahdollisimman helppo ja toisekseen sen pitää olla erittäin kevyt. Nopeus todistettiin kevään 2007 viimeisessä MM-osakilpailussa Falunissa, jossa Niko voitti viimeisen erän. Jos semmoiset laittaa tähän, niin niitä pitää vuoleskella ja sitten niiden hyvät ominaisuudet häviävät kokonaan, Niko sanoo. Reilut 140 heppaa Nikon kelkan moottori on hieman piristetty tuplaputkinen Rotax 600 RS. Tärkein muutos on, että olkatapin caster-kulma ei muutu joustoliikkeen aikana. www.mk-lehti.fi MK 21. PDS-vaimentimen avulla jousitukseen saadaan progressiota ja pintaherkkyyttä. Koska moottorin puristussuhde ei ole erityisen korkea, sitä voidaan periaatteessa käyttää myös pumppubensalla. Se on hyvä suksi varsinkin peh- meällä radalla, mutta kovalla se saattaa hieman tuikkia. Tällä muutoksella nakutuksen riskiä saadaan pienennettyä ja moottorista voidaan huolettomammin ottaa irti optimaalinen teho, Niko kertoo. Aivan kokonaan eivät Korsumäen veljekset ole Lynxiä uusiksi laittaneet. Etupää muistuttaa vakiomallin keulaa, mutta siinä on pieniä geometrisia muutoksia. N iko Korsumäen tämänvuotinen kilpakelkka tuo voimakkaasti mieleen miehen kahden vuoden takaisen, lievästi sanoen erikoisen näköisen kilpurin. Nikon mukaan puristussuhde on pienempi kuin 13:1. Moottorin muokkauksesta vastaa suomalaisille kuskeillekin tuttu paja eli ruotsalainen PF Racing. Sylinterin kansia on hieman muokattu tavoitteena parempi sylinterin lämmön hallinta. Suksiksi Niko on valinnut SLP Powder Pro:n. Tärkein muutos on, että olkatapin caster-kulma ei muutu joustoliikkeen aikana. Keulan iskarit ovat tavalliset vaimentimet kaikilla säädöillä, mutta alustassa Niko käyttää kaksimäntäisiä PDS-vaimentimia. Kelkan huippute- Alustassa Niko käyttää kaksimäntäisiä PDS-vaimentimia, joiden avulla jousitukseen saadaan progressiota ja pintaherkkyyttä. Näillä astinlaudoilla pysyy jalka joka tilanteessa ja hypyissä voi pohkeilla ottaa tukea telatunnelin kyljen karhennuspaloista. Eniten Nikon kelkka poikkeaa vakiosta takarungon ja penkin takana olevan jäähdyttimen osalta. Etupää muistuttaa vakiomallin keulaa, mutta siinä on pieniä geometrisia muutoksia
Siinä on kaasunasennon tunnistin, joka on ikään kuin kolmas kaasari. Vaikka Niko mieluusti pitää sivakat radan pinnassa, ei hänen kelkkansa ole pahasti suksillaan. Minulle jo ylivoimaiseksi käyneellä Mäntyvaaran radalla Niko paiskoo kelkkaa menemään aivan järjettömän nopeasti. Koeajossa... hon mies kertoo olevan jossakin 140 150 hepan välillä Suoraviivainen ja nopea Kahden vuoden takainen koeajo Korsumäen kilpurilla muistuu mieleen positiivisena kokomuksena. Peli etenee suoraviivaisesti. 0-100 km/h / m. Itse asiassa kelkka on säädetty siten, että suksipaine on melko pieni. Myös sivuttaispito on heikompi, mutta se juuri on ominaisuus, jota Niko matolta on hakenut. Pienissä hypyissä kelkkaa saa käänneltyä helposti. Ainoa asia, joka vaatii kovia ponnisteluja, on kaasun painaminen. Lynx Rave RE 600 HO E-tec Kiihtyvyys 0-60 km/h / matka 2,38 sek. On huhtikuun ensimmäinen päivä ja Mäntyvaarassa rata haastavassa kunnossa. Ennen kuin kelkkaan on ehtinyt erityisemmin edes tutustua, Niko komentaa radalle. 3,40 sek. Niinhän maailman nopeimman MMkolmosen kuuluukin tehdä.q Mittaustuloksia Vain reilut 30 metriä startista Lynx Rave RS 600 Open Mod on vauhtia jo 80 km/h! Kiihtyvyys 0-60 km/h / matka 2,26 sek. Jalkojen pitää osua oikeille kohdille, samoin ohjaustangon. / 39 m. / 68 m. Se ei keuli muuten kuin siinä tilanteessa, että kaasua annostellaan riittävästi. / 79 m. 22 MK www.mk-lehti.fi. Aluksi jarrupatteihin, jos toki muihinkin patteihin, tulee vedettyä turhan hiljaa. Painonsiirtoa pitää tietysti olla, että keulan saa keventymään tarpeen vaatiessa, mutta muutoin on parempi, että sukset pysyvät radassa, Niko luennoi. 3,23 sek. Yksi kääntyvyyttä selittävä seikka on vanhemman mallinen matto, jossa ei ole ripsawmaista ham- mastusta. Tykkään, että kelkka hieman aliohjaa. En ole lähtenyt siihen tangon korottamishommaan ollenkaan. Jos tekisin endurokelkan, niin siinä olisi vielä matalammalla tuo tanko, Niko sanoo. Katso nyt vaikka jotain Hibberttiä, niin kyllä sillä sukset ovat hyvin paljon maassa ja kelkka etenee suoraviivaisesti. Syy verrattain matalaan tankoon on siinä, että liian korkea tanko syö käsistä voimat. Minä olen tottunut puristamaan tuota, joten ruiskupelien kevyet kaasut ovat minun mielestäni epämukavan hervottomia, Niko sanoo. 0-100 km/h / m.4,94 sek. Mutkissa se sen sijaan kääntyy tarvittaessa todella vihaisesti. Koska omassa käyttökelkassa eli kestotesti-Lynxissä on endurojousitus, menee minulla hetken aikaa tottua crossisäätöön, joka luonnollisesti kantaa paljon paremmin kovissa vastapateissa. Kelkan selkään kiivetessä huomaa, että ohjaustanko ei ole erityisen korkea. Jos katsoo Peter Ericsonin, Emil Öhmanin tai minun ajoa, niin kyllä meillä on mutkassa ohjaustanko aivan linkussa. Joo, se todellakin on ylijäykkä. Vähitellen vauhti alkaa kohentua, mutta avoimen luokan SMkarkeloissa minulla ei vielä olisi kovin- kaan paljon mahdollisuuksia menestyä. / 19 metriä, 0-80 km/h / m. Nikolla ei ole tapana tehdä kelkoista kivirekiä, vaan hänen tavoitteenaan on tehdä kelkka, joka on helppo ajaa ja joka säästää kuskia. Näin siksi, että Niko tykkää suoraviivaisesti etenevästä kelkasta. Wanhanmallisen maton pito lumella on parempi, mutta jäällä sen pito ei ole aivan samaa luokkaa. Lähden siitä, että työympäristö on mahdollisimman toimiva. Se on niin pattinen ja jäinen, että huolimatta tämän talven treeneistä ajaminen on lähinnä kuolemanpelon kanssa kamppailua. Tiukassa penkkamutkassa kevyt ja tasapainoinen kelkka on helppo pyöräyttää jarrua apuna käyttäen. Meikäläinen ei kuitenkaan vedä rataa ympäri kaasu pohjaan teipattuna, joten raskas kaasuvipu vie peukusta nopeasti mehut. Kokonaisuudessaan Nikon kilpuri on varsin helpon tuntuinen laitea. Mutta vaikka kelkka onkin helppo laite, ei sekään kulje itsestään. Ohjauksen suhteen kelkka siis on rauhallinen, kuten tarkoitettu on. / 17,5 metriä, 0-80 km/h / m. Kelkan keveys helpottaa sen käsiteltävyyttä. Painonsiirrosta puhutaan paljon, mutta minun mielestäni on hyvä, että sukset pysyvät maassa. Lisäksi se verottaa kuskin voimia tilanteessa, jossa kelkka pitää riuhtaista miehekkäällä otteella takaisin oikealle kurssille. 4,45 sek. / 33 m
E-TEC + 800R PowerTEK Äärimmäisen kisahenkinen kelkka. mennessä! MX Z X-RS + 600 H.0. Ja pitkä lista muita syitä, minkä vuoksi kelkka on ansaitusti luokkansa uusi mitta, johon muita kelkkoja tullaan vertaamaan. brp.com Lähimmän Ski-Doo-jälleenmyyjäsi löydät osoitteesta www.brpscandinavia.com Be with the Right People: www.brpusersclub.com. Ennen näkemätön hallittavuus. Henkeäsalpaava kiih tyvyys. 2010 MX Z ei ole vain suorituskykyinen kelkka. se on uusi suorituskyvyn Mitta. MX Z Varmista kelkkasi ja hyödynnä ennakkovaraajan etusi 15.5. Huippuluokan ergonomia
Keula on varustettu kallistuksenvakaajalla, joka yhdessä vakiota herkempien pumppujen kanssa toimii todella rauhallisesti ja miellyttävästi. MESTARIN työkalu Polaris 600 RR on nopea kelkka, sen tiedämme. Sitä sen sijaan emme tienneet, kuinka nopea kelkasta tulee, kun se hierotaan ammattimiehen käsittelyssä viimeisen päälle tikkiin. 24 MK www.mk-lehti.fi. Koeajossa TEKSTI: JONI LAUNONEN Henri Marttisen Polaris IQ 600 RR KUVAT: OLLI AUTONEN Marttisen kelkassa käytetään WP:n iskunvaimentimia
Sen sijaan voimapaketti tuntuu kuminauhamaiselta. Jousitus on todella pehmeä. Jos jousitus pelaa ilman taipumusta ikäviin yllätyksiin, on tilanne sama myös ohjauksen suhteen. Kun pattipätkä alkoi käydä tutuksi, teimme pikkuisen visiitin Mäntyvaaran crossiradalle. Etupukki ei lyö läpi ja siksi patikossa ei tarvitse himmailla. Sen jousitus on herkkä ja ohjaus rauhallinen, joten kelkka ei vetele eikä rimpuile. Myös voimansiirtoa on muutettu. Ensimmäisellä pattipätkällä jousituksen erilaisuus RR:n vakiojousitukseen nähden lyö ällikällä. Se lähtee ilmaan ehkä hienokseltaan keula pystyssä, mikä on tavallista monelle endurokelkalle. Kuskilla jää aikaa ja energiaa keskittyä tärkeimpään tehtäväänsä eli moottorikelkan kuskaamiseen mahdollisimman nopeasti pätkän maaliin sakka. Huhtikuisen auringon pehmittämällä radalla Polariksen Gripper-suksi ei haeskele, vaan kelkka menee nätisti sinne, minne kuski tahtoo. Kelkka saattaa aluksi tuntua vähän laiskalta, mutta kyllä sieltä sitä voimaa tulee, Ipe vakuutti. M ahdollisuus Henri Marttisen kilpurin kokeilemiseen tuli Rovaniemellä Snowstarissa pian sen jälkeen, kun herra Marttinen saapui maaliin enduron Suomen mestarina. Nopeampi reagointi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jarrun hipaisu saisi keulan sukeltamaan äkkiarvaamatta liian jyrkkään kulmaan. Savon sulttaaniksikin nimitetty Ipe pohjusti koeajoa kertomalla, että kelkkaa on sitten hieman hienosäädetty oman maun mukaan. Riuhtomatta etenevä kelkka myös säästää kuljettajaa kisan tiimellyksessä. Ipe kertoo, että voimansiirron säädöissä on haettu pehmeyttä ja jouhevaa toimintaa. Marttisen kelkka tuntuu jo lyhyen tuttavuuden jälkeen juuri oikealla tavalla kulahtaneilla lenkkareilta. Hypyissä kelkka käyttäytyy rauhallisesti. Mäntyvaaran radan pahimmalla pattisuoralla Polariksen jousitus kantaa yllättävän hienosti. Koeajomahdollisuutta meille tarjosi Ipe Halonen Savon Pro Servicestä. Mukavuuden lisäksi kelkkaa voi luonnehtia äärimmäisen vakaaksi. Van Halen on sanonut, että mikään maailmassa ei tunnu yhtä mukavalta ja turvalliselta kuin kuluneet lenkkarit, ja että kitaran pitää tuntua ensisävelestä lähtien samalta kuin vanhat lenkkarit. Ehkä varoittelu laiskalta tuntuvasta moottorista on hieman liioiteltuakin, sillä kaasun painallus saa kelkan liikkumaan totutun ripeästi. Crossiradalla viimeistään huomaa sen, kuinka helppo kelkka Marttisen RR on. Pattipätkän sahaaminen edestakaisin kuitenkin paljastaa, että WP:n vaimentimilla terästetty jousitus silti kantaa kovassakin ryskytyksessä. Se on suunniteltu niin, että se säästää kuskia pitkilläkin erikoiskokeilla. Tällä kertaa voisin lainata miehen sutkausta liittyen soittimiin. Jarrulla ja kaasulla on helppo ohjata kelkan lentorataa. Polaris reagoi ilmassa jarrun painallukseen hieman nopeammin kuin esimerkiksi Lynxin E-tec. Sanoinkin Brandtin pojille, että jos sinä koeajolenkin jälkeen kovin moitit kelkkaa, niin haastan sinut ensi talvena ajamaan enduroa, Ipe nauraa ja jatkaa: Luotin kyllä itseeni sen verran, että uskoin sinun tykkäävän kelkasta.q Ohjaustanko on viety vakiota edemmäs ja korotuspala on reilusti alkuperäistä matalampi. www.mk-lehti.fi MK 25. Se ei tunnu ollenkaan perinteiseltä kilpakelkalta. Snowstarin kynnyksellä rata oli hoidettu koneella eli se oli tuntuvasti paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin viikolla, jolloin teimme koeajoa Korsumäen crossi-Lynxillä. Olen muistaakseni joskus lainannut Janne Tapion 800-kuutioisen crossipelin koeajossa legendaarista kitaravirtuoosia, Eddie Van Halenia. Poissa on kilpakelkkamainen herhiläismäisyys. Reitillä Polaris osoittautui jo niin tuttavalliseksi peliksi, että radalla sillä pystyy ajamaan omaa lujaa jo yhden lämmittelykierroksen jälkeen. Pehmeästi koneen voiman telalle välittävä voimansiirto helpottaa tehon annostelua etenkin liukkaalla alustalla operoitaessa. Kun ajaa takapuoli kiinni penkissä ja paino takana, perä ei lähde pompottelemaan edes jarrutuksissa. Itse pidän voimansiirron säätämisessä tärkeänä sitä, että hihnan lämpötila saadaan pidettyä kurissa. Kytkinpuolta ei suuremmin ole muuteltu, hän sanoo, mutta vaikenee tarkemmista detaljeista. Hieno kuin mikä Ipen kuvaukset kelkan luonteesta paljastuvat todeksi kutakuinkin ensimetreillä. Ipe kertoo, että voimansiirron säädöissä suurimmat muutokset on tehty kakkosvariaattoriin. Tuolloin sovelsin äijän viisastelua hittibiisien tekemisen helppoudesta: Van Halen muistutti, että kromaattisessa asteikossa on 12 säveltä, jotka pitää vain laittaa oikeaan järjestykseen. Jousitus on erittäin mukava ja aluksi se tuntuu pinnasta jopa löysältä. Jos taas kelkalla yrittää ajaa lujaa seisten, voi perä hieman pompahdella
Suomessa tilanne oli pitkään toisin, sillä Polariksen SKS- ja Switchbackmallit löysivät nopeammin ystäviä kuin kanadalaismerkin puolipitkät. Heidän mielestään crossoverin pitää olla urheilullinen kelkka eikä mikään yhden miehen touring. Vuosien varrella on kuluttajaa kuunneltu ja aihetta tarkasteltu monelta eri kantilta. Kelkka on varustettu uusilla, kovempaan ajoon räätälöidyillä iskareilla. Syy siihen, että Suomessa ei heti lämmetty Renegadeille, saattoi olla se, että valmistajakaan ei jokunen vuosi sitten ollut aivan selvillä siitä, mitkä olisivat crossover-kelkan ostajan vaatimukset. Turha sanoakaan, että tällä ratkaisulla karkotettiin ne ostajat, jotka oikeasti tahtoivat urheilukelkkaa ja vuoristokelkkaa yhdistelevän kokonaisuuden. Kelkan hyökkäävää imagoa pönkittävät 3480 milliä pitkä matto 44 millin kuviolla. Ehkä jossakin tapauksessa molempia, mutta Ski-Doo on onnistunut samaan nämä kaksi puolta samaan pakettiin. Malliston lippulaiva on itseoikeutetusti Renegade Backcountry X, joka pyrkii yhdistelemään REV XP- ja Summit-mallistojen parhaita puolia. Etujousituksessa käytetään HPG Clicker- www.mk-lehti.fi. Siksipä ensimmäiset Renegadet oli varustettu Kayaban halvemman pään iskunvaimentimilla ja järjettömän lötköllä säädöllä. Tuon paketin nimi on Renegade Backcountry X. Crossover TULISEEN S 26 MK ki-Doo on Pohjois-Amerikassa crossover-segmentissä suunnannäyttäjän roolissa, ja Renegade-mallisto on referenssi, johon muita verrataan. Ski-Doon uusi Renegade-mallisto, jonka nimestä muuten on tippunut kirjainyhdistelmä "MXZ", on kokonaisuudessaan mennyt urheilullisempaan suuntaan. Koejossa TEKSTI: JONI LAUNONEN KUVAT: OLLI AUTONEN Ski-Doo Renegade Backcountry X 2010 Vuoristokelkan ja urheilukelkan parhaat puolet samassa paketissa toiveunta vai markkinamiesten jorinoita. Maton leveys on ski-doomaisesti tavanomaista hieman leveämpi eli 406 milliä. Loppujen lopuksi Ski-Doo on päätynyt siihen, että kaikki crossoverkuskit eivät ole pelkästään rauhallisesti reitillä tai sen sivussa retkeileviä kelkkailijoita, vaan että heidän joukossaan on koko joukko aggressiivisemmasta kelkkailusta pitäviä harrastajia. Backcountry X:n mustanpuhuva olemus on pahaenteinen
Tämä tapahtui vuonna 2001. Sittemmin Ski-Doo on tutkinut asiaa teettämällä siitä asiakastutkimuksen. Etupukin iskari on puolestaan mallia HPG ja takapukissa käytetään 36-millistä HPG Racing Clicker -vaimenninta. MAKUUN vaimentimia, jotka on varustettu niin sanotulla neulaventtiilisäädöllä. Iskarin ohivuotoa säädellään neulaventtiilin avulla. Klikkerin pyörittäminen vaikuttaa erityisesti paluupuolelle, mutta myös puristusvaimennukseen. Se on pätevä peli reitillä, mutta ennen kaikkea se on sitä reitin sivussa. Seuraavalle kaudelle nimi oli jo muutettu. Backcountry X tarjoaa tätä herkkua yltäkylläisesti. Toisin kuin perus-Renegadet, Backcountry X on räätälöity niille kuljettajille, joiden mielestä ominaisuudet umpilumessa vievät www.mk-lehti.fi MK 27. Tämä puoletaan tarkoittaa sitä, että iskunvaimentimessa käytetään "sokeaa" mäntää, jossa ei ole lainkaan ohivuotoa. Vuosien varrella on käynyt niin, että vaikka kelkat profiloituvat yhä tiukemmin tiettyyn tarkoitukseen, vaaditaan crossoverilta monikäyttöisyyttä. Lopulta pääteltiin, että suurempi osa potentiaalisista ostajista on pidempää reittikelkkaa haluavia kuin lyhyttä vuoristokelkkaa halajavia. Kun ensimmäinen esisarja Ski-Doo Renegade-malleja tuli markkinoille, ei kelkan nimi ollut MXZ Renegade, vaan Summit Renegade. Tämä pieni arpominen nimen kanssa kertoo siitä, että silloisella Bombardierillä mietiskeltiin kelkan tarkoitusta ja ostajakuntaa. Sen mukaan crossover-mielisten kuljettajien vaakakupissa reittiominaisuudet painavat 70 prosentin verran ja maasto-ominaisuudet noin 30 prosentin verran. Konehuoneen suojista löytyy tuttu pata, eli kaudelle 2007 Summit X-RS:n keulalla esitelty 800R PowerT.E.K.moottori, joka tuottaa yli 150 hevosvoiman tehon ja järjettömän väännön. Rankkaan käyttöön Palataanpa jutun alun teemoihin ja muistellaan vielä pikkuisen menneitä
Umpisessa kelkan tehot ja käsiteltävyys yllyttävät jatkuvaan pelleilyyn. Toivottavasti saamme ensi talvena aikaan vertailun, jossa saamme selvitetyksi tämän mielenkiintoisen luokan herruuden. Koeajossa... voiton reittiominaisuuksista luvuin 7 3. Ski-Doo luottaa Polariksen ohella noin 3,5-metriseen, kun taas Lynx ja Yamaha uskovat aavistukseksen pidempään eli 3650 3705-milliseen mattoon. Kummassakin maton mitassa on puolensa, mutta erityisesti Ski-Doon tapauksessa lyhyempi matto Kelkka on varustettu uusilla, kovempaan ajoon räätälöidyillä iskareilla. Erityisen hauskaa on kerta toisensa jälkeen esitellä itselleen tehon ja keulan keventymisen välistä yhteyttä. Pahimmassa patikossa kelkka ei yllä ajo-ominaisuuksiltaan pätkämattoisen sportin tasolle, kuten ei yllä mikään muukaan puolipitkä. Korkeaharjaisen maton kulkuvastus tuntuu niin ikään, sillä se ei pyöri samalla tavalla kuin Renegade X-mallien 32-millisellä harjalla varustettu kumivalmiste. Backcountry X on se kelkka, jota crossoverien ystävät ovat odottaneet jo tovin. Käännöksiin Renegade taittuu helposti, ja kaarrettaessakin se kehittää vauhtia siihen tahtiin, että heikompaa hirvittää. Jos taas veri vetää vuoristokelkkojen suuntaan, mutta toisinaan tekee mieli reippailla muutenkin kuin metrin kinoksessa, alkaa Backcountry X olla täydellisyyttä lähentelevä kelkka. Osasyynsä keulimishalukkuuteen on puolipitkä eli 3480-millinen matto. Täyskaasukiihdytys hangessa saa Renegaden keulimaan räväkästi. Se ei ole mikään puolivillainen sportin, touringin ja vuoristokelkan onneton yhdistelmä, vaan raaka peli raakaan käyttöön. Vaikka Backcountry X onkin monipuolinen kelkka, se on ensisijaisesti erittäin urheilulliseen käyttöön tehty muskelipeli. 151 hv 799,5 cc 2 x Mikuni TM-40 TRA VII-kytkin ja QRS-kakkosvariaattori Teho: Iskutilavuus: PA-systeemi: Variaattori: Tela (lev x pit x harjakork): 406 x 3487 cm x44 mm Etujousitus: Kaksi päälleikkäistä A-tukivartta, 36-millinen HPG Clicker-iskunvaimennin pikasäädöllä Telasto: SC V, HPG Plus- ja HPG Racing clicker-iskunvaimentimet Jarru: nestejarru, nelimäntäisellä puristimella ja jäähdytetyllä jarrulevyllä Leveys: 1204 mm Pituus: 3110 mm Raideväli: 1019 mm Ilmoitettu paino: 203 kg Pa-säiliö: 40 l Hinta: avoinna 28 MK www.mk-lehti.fi. Ne ovat tavallista crossoveria häjympiä laitteita, joilla kosiskellaan freeridestä ja muusta pommituksesta kiinnostuneita kuskeja. Ja kun matossa on riittävästi rypylää, on eteenpäin vievää pitoakin riittämiin, vaikka kinos olisi pikkuisen syvempääkin. Kaiken kikkailun ja kiihdyttelyn jälkeen huomio alkaa vähitellen kiinnittyä muihinkin asioihin, kuten kelkan laadukkaasen yleisvaikutelmaan. Raakaa eteenimiskykyä on useimpiin tilanteisiin riittävästi. Jos puolipitkä Ski-Doo kiinnostaa,ja kelkan kilometreistä suurin osa tulee reippaanletkeästä retkeilystä, ovat Renegade X -mallit ehkä toimivampia välineitä. Etujousituksessa käytetään HPG Clicker-vaimentimia, jotka on varustettu niin sanotulla neulaventtiilisäädöllä. Kisatyylinen penkki sopii kelkkaan kuin Gerard Depardieun nenä päähän, eli hyvin! tuo kelkkaan kummasti luonnetta ja käsiteltävyyttä. Reitillä kelkka etenee vakaasti kuten edeltäjänsäkin. Backcountry X:n pääviholliset ovat selkeästi Lynxin uusi Xtrim 800 PowerT.E.K. Oli testin painotus mikä tahansa, Ski-Doo Renegade Backcountry X ei päästä kilpailijoitaan helpolla.q Ski-Doo Renegade Backcountry X Tekniset tiedot Moottori: Rotax, 797R Power TEK, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit. Umpihangessa Backcountry X herää henkiin. Se kulkee herkästi, eikä siitä kuulu mitään ylimääräisiä ääniä. ja Polariksen tämän vuoden tulokas Assault. Crossover-segmentissä vallitsee edelleen tiukka kahtiajako siitä, mikä on oikea maton mitta. Sillä voi nauttia loivista pateista täysin siemauksin, sillä pitävä matto ja terhakka moottori takaavat, että nypyltä seuraavalle on helppo loikata. Kaikessa härskiydessään se soveltuu niin reittikelkaksi kuin umpisen pommitukseenkin. Mutkissa korkeaharjainen matto muistuttaa olemassaolostaan. Kelkka pyrkii hieman aliohjamaan, mutta työkelkkamaista puskemista ei ole havaittavissa. Renegade Backcountry X vaikuttaa todella hienolta kelkalta tässäkin mielessä. Mutta vaikka karkean maton kulkuvastus tuntuukin, kelkkaa ei voi moittia nihkeän tuntuiseksi. Lähtökäskyn saatuaan se ryntää eteenpäin raivolla suksien turhaan tavoitellessa hangen pintaa
etus RAVE RE 600 E-TEC Rungoltaan kevyt mutta rakenteeltaan luja Rave RE 600 E-TEC on helppo hallittava, kiihtyy ärhäkästi ja kulkee ketterästi patikkoisetkin reitit. i 15. Be with the Right People: www.brpuserclub.com ® TM Trademark of Bombardier Recreational Products Inc. Ajoasento on mukava ja kelkka on moottorinsa ansiosta polttoainetaloudellinen ja ympäristöystävällinen. < SPORT > brp.com Oletko jo BRP userclubin jäsen. hyöasi ja an elkk raaj sta k kova armi ! V nnak essä e menn ynnä d 5. or its affiliates.
Koeajossa TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN Ski-Doo Tundra LT Metsän uusi KUNINGAS? 30 MK www.mk-lehti.fi
Istuen ajettaessa jalat saa loivaan polvikulmaan ja pitkälle eteen jalkakoteloihin, minkä ansiosta pitkien siirtymien ajami- www.mk-lehti.fi MK 31. Alustan etupukissa on emulsiovaimennin ja takapukissa KYB:n valmistama kaasuiskari. Telamaton mitat ovat harjakorkeutta lukuun ottamatta samat kuin Summit XRS -mallissa: pituutta on 392 senttiä ja leveyttä 40. Edeltäjä, RF-runkoon perustunut Tundra oli tervetullut uutuus vuonna 2006, mutta monet aiheeseen vihkiytyneet vierastivat A-tukivarsin toteutettua keulaa vaativassa maastokäytössä. Kokonaispaketista on saatu kevyt: Tundran kuivapainoksi ilmoitetaan 216 kiloa. Tundran alusta on mallia SC-5U, joka on nimensä mukaisesti johdannainen merkin urheilullisemmista malleista. Tuota aukkoa paikkaamaan esiteltiin uuden sukupolven Ski-Doo Tundra, jota MKlehti pääsi kokeilemaan heti tuoreeltaan MetsäLapin maastoissa. P itkät perinteet kevyiden hyötykelkkojen rintamalla omaava Tundra meni tulevalle kaudelle täysin uusiksi. Legendaarisen maineen saavuttaneen Lynx Forest Foxin siirryttyä sivuun pari vuotta sitten jäi kelkkamaailmaan kapeatelaisen ja teleskooppi-keulalla varustetun hyötykelkan kokoinen aukko. Vakiovarustukseen kuuluvat sähköpakki, sähköstartti, avara taakkateline, vetokoukku, sekä kahvan- ja peukalonlämmittimet. Puunkierrossa kotonaan Tundran ohjaamossa on väljät tilat. Moottorina palvelee Rotaxin puhallinjäähdytteinen 550SK, jossa on Mikunin 30-milliset kaasuttimet. Päällimmäisenä eroavaisuutena esimerkiksi Summittiin on alustan jatkoperä, joka taittuu aina 16 asteen kulmaan saakka. Vanhasta on jäljellä käytännössä enää vain mallinimi ja keltainen väritys sekä LTS-teleskooppietujousitus, joka otettiin Tundrassa käyttöön muutaman vuoden tauon jälkeen. BRP ja Ski-Doo jatkavat mallistonsa yhtenäistämistä kovalla kädellä, niinpä uusi Tundra on rakennettu pidennettyyn REV XP -runkoon. Runko on itse asiassa LTS-keulan vaatimaa eturungon rakenne-eroa lukuun ottamatta täysin sama kuin Summitissa, mistä muistuttaa muun muassa telatunnelin päällä näkyvä jäähdytyskennon kotelo. Tundran Powdermax -maton kuvio on 38 millin korkuinen. Käyntinopeus on rajoitettu 6900 kierrokseen. XP-runkorakenteen ominaisratkaisut löytyvät myös Tundrasta: kytkin-variaattori -paketti sijaitsee toisiinsa nähden liki pystykulmassa ja ketjukotelo ja jarrulevyn suoja sijaitsevat näkyvillä paikoilla astinlautojen vieressä
Raideväli on 81,3 senttiä, minkä ansiosta kelkalla pääsee ahtaistakin puunväleistä. Hallintalaitteet ja mittaristo ovat tutut konsernin muista malleista. Koeajoajankohtana keli oli pääasiassa melko kantava, mutta pehmeämpiäkin paikkoja vaaranrinteiltä löytyi. Etuosan rakenteessa ei ole mitään ulokkeita tai syvennyksiä, mistä kelkka tarttuisi kiinni risukossa tai kannokossa. Suksi on sopivan kantava pehmeämmässäkin lumessa, mutta luultavasti monet vaihtavat suksen alle leveämpää muovia. Koeajossa... Penkki ja ajoasento muistuttaa vuoristokelkkaa. nen on lokoisaa. Alkuun Tundra tuntuu lähtevän kallistuksiin hieman turhankin herkästi, etenkin kun alkutalven on tottunut kanttailemaan pääasiassa leveämmillä ja sporttisemmilla laitteilla. Sporttimalleista kaapattu yhdenistuttava penkki helpottaa jalan vaihtoa astinlaudalta toiselle ja lautojen reipas karhennus takaa pitävän otteen monolle. Kytkin ottaa erittäin pehmeästi 2500 kierroksen paikkeilla, ja kelkka lähtee liikkeelle kuin sukkasillaan. Tundraa tuli kokeiltua myös melko raskaiden puukuormien veturina, ja kelkka selvisi niistä yllättävänkin hyvin ilman hihnan käryämistä tai koneen puutumista. Etenemiskyky Tundrassa tuntuu olevan huippuluokkaa. Yleishyviä matkanteko- ja hyötykelkkoja on tarjolla moneen lähtöön, mutta muilla merkeillä ei ole tällä hetkellä tarjota puhdasveristä metsäkelkkaa. q Ohjaustanko on korkealla ja lisäksi siinä on mountain-remmi. Pitkän telatunnelin päällä on hyvin tavaratilaa. 32 MK www.mk-lehti.fi. Reittisiirtymillä kapeakeulainen ja pitkä kelkka ei ole mukavimmasta päästä, ja vauhdit tulee pidettyä hillittyinä jo pelkästään tiuhaksi välitetyn voimansiirron aiheuttaman moottorimelun ansiosta. Kaartelu ei vaadi minkäänlaista riuhtomista, vaan kelkkaa pystyy ohjailemaan umpisessa kepein liikkein. Suksen kantopintaa lisättäessä kelkan notkeus kuitenkin hieman heikkenee esimerkiksi viistorinteitä ajettaessa, joten ainakin allekirjoittanut pitää vakiosuksea todella hyvänä kompromissina. Tuulilasi on korkea, mutta järvenselillä suojaan päästäkseen pitää pidemmän kuljettajan hieman kumartua. Pienen totuttelun jälkeen Tundran niksit alkavat kuiten- Tundran alusta on mallia SC-5U, joka on nimensä mukaisesti johdannainen merkin urheilullisemmista malleista. Nokalta löytyy samaiset Pilot 6,9 sukset, kuin esimerkiksi Renegade- ja Summit-malleista. Sopivissa nopeuksissa Tundra on kuitenkin aivan leppoisa ajettava ja jousituskin tuntuu kantavan kohtalaisesti. Ohjaustangossa on lisäksi mountainremmi viistorinteissä ajoa helpottamaan. Varsinaiseksi vetojuhdaksi Tundraa ei ole tarkoitettu, mutta perässä kulkee miehekkäämpikin kuorma, kunhan vain pitää järjen päässä. Tämän kaltaista kevyttä ja kapeaa hyötykelkkaa on odotettu, ja niinpä sille voi povata hyvää vastaanottoa esimerkiksi metsä- ja porotalouskäytössä. Yksi etenemisen valtteja Tundrassa on sen pohjan muotoilu, joka on tehty nimenomaan lumessa ajoa ajatellen. Ohjaustanko on peräti 8-tuumaisen korotuspalan nokassa, joten seisten ja polvelta ajo käy paremmin kuin luontevasti. Tundrassa ei ole tehty kompromisseja mukavuuden ja etenemiskyvyn väliltä, vaan kelkka on tehty vain ja ainoastaan lumessa ajettavaksi. Maton pituus ja kuviointi on melko raju 550-kuutioiselle puhallinkoneelle, mutta tiheäksi välitetyn voimansiirron ansiosta paketti tuntuu olevan hyvin tasapainossa. Reittisiirtymällä ja vaaranrinteitä noustessa heräsi kuitenkin mieleen ajatus, että miltähän kelkka mahtaisi tuntua esimerkiksi 600kuutioisen nestekoneen ruudittamana? Ainoana luokassaan Tundra tulee markkinoille saumaan, jossa sillä ei käytännöss ole kilpailijoita. Päällimmäisenä eroavaisuutena esimerkiksi Summittiin on alustan jatkoperä, joka taittuu aina 16 asteen kulmaan saakka. Raideväli on 81,3 senttiä, minkä ansiosta kelkalla pääsee ahtaistakin puunväleistä. kin hahmottua; vain varovainen vastaliike ohjaustangosta, hillitty painonsiirto ja kelkka kallistuu sulavasti jyrkempäänkin kaarrokseen metsässä
Voittajakelkat Arctic Cat CC600! Varmista voittajakelkka kaudelle 2010. Tässä kelkassa yhdistyvät kilpailukyky ja luotettavuus. + toimituskulut 220:-, yhteensä Sunilta! 12990:13210:- Meiltä parhaat aineet ja kunnon välineet TARJOUSHINNOIN! Kysy meiltä kisaetua - yllätyt! Arctic Cat F8 · huipputehokas URHEILUKELKKA · uusia, vm 07 · Fox Float -kaasuiskarit · täysin säädettävä ajoasento Arctic Cat T660 LUXUSTOURING MOOTTORIKELKKA · 4-tahtimoottori turbomoottori · monipuolinen luxusvarustelu, mm. Kuukausittainen tilinhoitomaksu on 4 euroa. Maksat tuolta ajalta ainoastaan tilinhoitomaksun 4 euroa/kk. Luoton myöntäjä on Nordea Rahoitus Suomi Oy. Valikoimat vaihtelevat myymälöittäin Myymälät · Kotka · Kuopio · Lahti · Lappeenranta · Mikkeli · Oulu · Vaasa · www.konevenesuni.fi. TUOHI MasterCard tililuoton todellinenvuosikorko tyypilliselle 2 000 euron luotolle on 15,30 % (2/2009). hinta 11990:nyt........... 4500:- Hinnasta pois 7490:+ toimituskulut 220:-, yhteensä 7710:- 7490:+ toimituskulut 220:-, yhteensä 7710:- Honda TRX 420 MÖNKIJÄ · todellinen työjuhta · sähkövaihteet 5490:+ toimituskulut 220:-, yhteensä 5710:- Arctic Cat DVX400 CROSSIMÖNKIJÄ · 4-tahtimoottori · maastomönkijä 5995:+ toimituskulut 220:-, yhteensä 6215:- KOROTONTA MAKSUAIKAA JOPA 4 KK! Avatessasi 1.- 31.4.2009 uuden vuosimaksuttoman TUOHI MasterCard tililuoton saat ensiostolle jopa 6 kk maksuaikaa. lämpöpenkit ja kaukokäynnistin Norm. Halutessasi pidemmänmaksuajan maksat korot ja kulut sopimusehtojen mukaisesti
Moottorin suhteen SRV tarjosi perin- teistä tekniikkaa ja pienissä määrin innovatiivisuuttakin. Yamaha SRV tuli markkinoille kesken kauden 1980, mutta sen legendaariseksi tehnyt malli esiteltiin vuodelle 1982. Ne kerrat, kun MK-lehden toimituskunnan alle viiskymppiset ovat näitä kelk- A koja esitteistä kuolanneet, ovat runsaslukuiset. 14 vuotta on alustalle todella pitkä aika näissä ympyröissä. Vertailussa TEKSTI JA KUVAT: JONI LAUNONEN Ski-Doo Formula Plus -88 ja Yamaha SRV -86 Koskaan ei ole tehty yhtä hyviä moottorikelkkoja kuin vuonna 2009. Yamaha SRV on yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista urheilukelkoista ja Ski-Doo Formula Plus oli aikanaan Arctic Cat Wildcattien ja Polaris 650:n on ohella tehokkainta, mitä tarjolla oli. Yamaha on ollut moottorikelkkamaailmassa erilainen nuori, jolta ennakkoluulottomuutta ei ole puuttunut. Ajoominaisuuksia pohjusti SRV-telasto, joka säilyi pienin muutoksin tuotanto-ohjelmassa aina vuoteen 1996 asti. Seikka, joka teki SRV:stä kuolemattoman, oli sen ajomukavuus. Koneessa käytettiin imupuolella läppiä, mikä ei ollut aivan tavallista tuohon aikaan. Silti on pakko myöntää, että parin vuosikymmenen takaisissa urheilukelkoissakin oli sitä jotakin niin että tuntuu. Virne on täysin vilpitön, sillä tässä on juuri päästy tekemään jotakin, josta pikkumiehenä kovasti nähtiin valveunia. Kokeilimme kahta 1980-luvun ikonia ja totesimme, että moottorikelkkoja osattiin tehdä myös aikana, joka muistetaan massiivisista kampauksista, olkatoppauksista ja Miami Vicesta. KASARIMUSKELIT jolenkki on takana ja huulille nousee väkisinkin pieni virne. SRV:n moottori on ilmajäähdytteinen 535-kuutioinen voimalaitos, jota ruokittiin yhdellä Keihin BD 44-38-kaasuttimella. Vaan eipä voi Ski-Dootakaan syyttää varmistelusta, sillä kanadalaismerkki on hetkittäin ottanut rajujakin riskejä innovatiivi- 34 MK www.mk-lehti.fi
www.mk-lehti.fi MK 35
Se, että Ski-Doo käytti 1980-luvulla ja vielä kappaleen matkaa 1990-luvullakin PRS-etujousitusta, ei ollut pelkästään jousitusratkaisun erinomaisuuden ansiota, vaan seurausta siitä, että Polariksella oli hallussaan IFS-etujousituksen patentti. Ensimmäisten Plussien pääväri oli musta, mutta kaudelle 1987 se sai punaisen värityksen, josta kelkka muistetaan. Suurimman valmistajan tittelistä Ski-Doon tuskin tarvitsee luopua aivan hetkeen. Välillä Ski-Doon riskipeli on syössyt valmistajan tuhon partaalle, mutta muutaman vuoden takainen REVin esittely nosti sen kertaheitolla maailman suurimmaksi kelkkavalmistajaksi. Formula Plus esiteltiin alun perin kaudelle 1985. Vertailussa... suuden nimissä. Toinen kelkkoja leimannut piirre oli SkiDoon mielenkiintoiset jousitusratkaisut, jotka ovat enemmän tai vähemmän sukua Ski-Doon kaksitelaisille formula 1kelkoille. Se oli erit- täin persoonallinen kelkka monellakin tapaa. Persoonalliseksi Formula-malliston tekivät luistiohjatut Rotax-moottorit. Lynx pystyi eurooppalaise- 36 MK www.mk-lehti.fi. Ski-Doo Formula Plus on yksi esimerkki merkin riskinotosta
Ei kun menoksi. Yamaha oli oman aikansa rallipeli, joka nieli patikot paremmin kuin suurin osa sen kilpailijoista, ja siksi se olikin suosittu kisakelkka. Vannoutuneena vanhojen kelkkojen ystävänä olin tietysti liekeissä, kun Sami kertoi, että Kemijärven Yamaha-kauppiaan, Jouko Vuorenpään, pihalta löytyisi moinen aarre. 3150-millisellä ja pienemmällä koneella varustetetussa MX/LT-mallissa ei ollut vakiovarusteena kovametallipaloin varustettuja ohjainrautoja. Nostimme pelin kuitenkin kärryyn ja veimme punaisen paholaisen talliin sulamaan. Se rääkäisee uhmakkaasti kaasua painaessa ja riepottaa nopeasti vauhdin melkoiseksi. Formula Plussan nimi on enne. SRV menee erittäin pirteästi ja tasaisella alustalla se on yllättävän mukava ajaa. Jousituksen osalta on pakko sanoa, että Yamaha vie voiton. Eräänä helmikuisena maanantaiaamuna syöksyimme Kemijärvelle kokeilemaan peliä. Kun hieman ahtaaseen työtilaan on tottunut, alkaa ajaminen maittamaan. Tieto niiden suorituskyvystä saa kuitenkin asenteen muuttumaan nopeasti. Tallin kulmalta vasemmalle, siitä männystä hieman eteenpäin, siellä olin sen näkevinäni, kun lumia pukkailin, hän neuvoi. Silloin ei puhuttu pattien tuplailemisesta eikä kenelläkään käynyt juuri mielen vieressäkään, että vakiokelkoilla olisi lähdetty crossiradalle pommittamaan. Pyyhkäisimme kuomun päältä lunta ja kas, punaistahan sieltä pilkisti. Jenkkilässä suurten järvien alueella on edelleen joukko ihmisiä, joiden mielestä moottorikelkka on keksitty ennen muuta perse pitkällä ajettavia epävirallisia lake raceja varten. Seurasimme ohjeita ja löysimme lumikasan, joka saattoi kätkeä sisäänsä Formula Plussan. Edelleenkin Formula Plus Yllättävän vakaita Jos olivat tunnelmat hilpeät kelkkojen vierellä seistessä, valtaa mielen lähinnä epäuskoinen fiilis, kun taivuttelen itseäni SRV:n satulaan. Kun raidetangon pää oli saatu vaihdetuksi ja kone käymään, olimme valmiita suorittamaan parivertailua, josta ainakin itse olen haaveillut vuodesta 1986 saakka. Onneksi kukaan ei kerto- Pari vuotta sitten koeajamani Vmax 4 osoittautui erittäin mukavaksi kelkaksi tasaisella reitillä. Tarkalleen ottaen etujousitusta luvattiin olevan 133 milliä ja takana 146 milliä. nut minulle vuonna 1986, että toiveeni toteutuu, mutta vasta 23 vuotta myöhemmin. ollut todella nopea kelkka. Yhteenveto On pakko todeta, että osattiin sitä kelkkoja tehdä ennenkin, joskin on muistettava, että reippaat 20 vuotta sitten kelkkoja tehtiin hieman eri lähtökohdista kuin nyt. Formula Plussan koeajoa on oikeasti kannattanut odottaa kaikki nämä vuodet! Kelkka saa veren epinefriinipitoisuuden nousemaan jo lämmityskäytön yhteydessä. Sillä välin itse suunnistin Tuovilan putiikkiin hakemaan puuttuvaa osaa, joka löytyikin hyllystä. Tämä ei sinänsä yllättänyt aivan älyttömästi, sillä vanhojen Yamahoiden kanssa on ennenkin koettu vastaavanlaisia yllätyksiä. Nopeita veijareita Kun lapsuuden unelmakelkkoja ihastelee hangella helmikuussa 2009, valtaa mielen liki hilpeä tunnelma. Joustoa Ski-Doo tarjoili pikkuisen reilun vaaksan verran. Ensimmiseksi laittaa merkille sen seikan, että Ski-Doo on todella vakaan tuntuinen nopeissa vauhdeissa. Jos oli progressiivinen PRS-keula hieman erikoinen ratkaisu, oli myös alustan viritelmä aavistuksen verran erikoinen. Siinä tuntuu olevan oikeata joustoa ja on helppo uskoa, että entisaikojen safarityyppisissä kisoissa SRV on aikalaistensa joukossa olisi hyväkuntoisella ladulla oikeanlaisilla ohjareilla loistava peli. Sekä Ski-Doo että Yamaha pystyvät vielä 2010-luvun kynnykselläkin todistamaan, että ennen vanhaankin osattiin tehdä moottorikelkkoja. Yamaha SRV pesee huippunopeudellaan jokaisen tällä hetkellä markkinoilla olevan puhallinjäähdytteisen moottorikelkan ja Ski-Doolle on ruotsalaislehdessä tutkailtu yli 160 km/h:n huippunopeus joskus 1990-luvun alkupuolella. na valmistajana hyödyntämään pitkittäistukivarsin toteutettua etujousitusta jo 1980-luvulla, joten maailman markkinoilla Polariksella oli selvä etulyöntiasema. Aloimme retuuttaa aarretta kohti peräkärryä, mutta pian huomasimme, että sukset harittavat eri suuntiin. Noissa karkeloissa esimerkiksi tikissään olevalla Formula Plussalla voisi edelleen olla sanansa sanottavanaan.q www.mk-lehti.fi MK 37. Kelkka on komentosillalta tarkasteltuna vielä pienemmän tuntuinen ja ajoasento todella matala. Aikalaisekseenkaan se ei ollut kummoinen peli monttuisella reitillä, vaan kelkan ominta alaa olivat nimenomaan tasaiset reitit. Mutta ennen kuin pääsimme hilpeisiin tunnelmiin ja hihittelemään kelkkojen viereen, oli meillä temppu jos toinenkin tehtävänä. Noihin aikoihin huippunopeus oli se, mikä ratkaisi. Kaivoimme lisää ja kinoksesta paljastui kokonainen moottorikelkka. Vakaus puolestaan on peruja kelkan matalasta painopisteestä. Kelkan omistaja neuvoi, mistä kelkan löytäisimme. Sami tarkasteli ohjauslaitteiden kuntoa ja sai pian todeta, että vasemman raidetangon pää on poikki. On muuten mainittava sellainen pikkuinen detalji, että Moottorikelkka-lehden numerossa 1/89 koeajettiin Plussan pikkuveli. Sami tankkasi kelkan ja saikin sen pian käymään. Niiden käyttötarkoitus oli hieman toinen, samoin alalla vallinneet arvot ja ihanteet. Matala kelkka on todella nopea ja se on myös erittäin vakaa kovissa vauhdeissa. SRV oli niin sanotusti ready to race, mutta Plussan kanssa meillä oli hieman askarreltavaa. Ski-Doossa tuntuu olevan oikeasti voimaa. 40-millisillä Mikuni VM40kaasuttimilla ruokittu Rotax 537 räsähtelee lupaavasti kaasua pumppailtaessa. Astinlaudat ovat kuin purukumia, mutta 1980-luvulla maailma ei ollutkaan seisaaltaan pommittavien wanna be-Blair Morganien täyttämä. Toki kapeus tuntuu kiikkeryytenä, mutta jousitus on aivan tajuissaan. Ihan oikean moottorikelkan näköiset, mutta tuntuvasti pienemmät pelit ovat jollakin tapaa humoristisen, jopa hellyttävän näköisiä. Formula Plussan oli äkännyt hangesta apumeisselimme Sami
Se meni hienosti nopeaa pikkupattia, isompaa pattia ja jäärännissäkin se toimi hienosti. Allekirjoittanut on kevään aikana viettänyt jo useamman hikisen iltapäivän Mäntyvaaran radalla opetellen snowcrossin perusteita. Normaaliin vauhdikkaaseen reittiajoon säätö sen sijaan soveltui loistavasti. Kestotesti huipentui testiryhmämme snowcross-eläkeläisen Jussa Peurasen Kelkkakunkkureissuun. TEKSTI JA KUVA: JONI LAUNONEN Kun MOPO KARKAA käsistä K oska viimeisen 1 000 kilometrin aikana varsinaista reittiajoa ei ole liiemmin harrasteltu, vaan ajamisen pääpaino on ollut harrastecrossissa ja -endurossa, jousitusta on justeerattu paremmin kovaan pommitukseen soveltuvaksi. Aikaisemmista säädöistä poiketen tässä säädössä käytetään tiukempia jousia. Harrastetyyppiseen rallikelkkailuun E-TEC sopii jousituksen säätötöiden jälkeen loistavasti. Myös crossissa alusta pelasi kohtuullisen hyvin, kun pikkuisen katseli linjoja. Endurojousitus osoittautui toimivaksi ratkaisuksi Kunkkuun. Rip Saw matto sen sijaan ei ollut mieleeni, sillä sen jarrutus- ja kiihdytyspito ovat huonot. kuntia. Se on yllättynyt kelkkaa ajaneet sillä, että moottori ei pätki kovassakaan ajossa samalla tavalla kuin ensimmäiset SDI-moottorit tekivät. Pappacrossia täysin palkein Kunkku siis ei ollut ainoa racing-henkinen kiskaisu tälle talvelle, vaan radalle on vetänyt myös muiden mieli. Ennen Jussan Kunkkuun lähtöä jousitusta ruuvattiin taas uuteen uskoon. Testiryhmän feminiini vahvistus Kati Liimatainen moitiskeli jousitusta hieman pintakovaksi. En ole koskaan ajanut kelkalla, joka olisi toiminut enskassa yhtä hyvin. Crossiradalle enskasäätö on luonnollisesti aika pehmeä. Kokemusten perusteella uskallan sanoa, että Lynx on erittäin luotettava ja käyttökustannuksiltaankin edullinen peli. Radalle tai syvään patikkoon tämä säätö ei kuitenkaan passannut, sillä se oli selvästi liian pehmeä kovimpaan pommitukseen. Säätöhommissa auttavan kätensä ojensi J. Jousitus tarjosi riittävästi herkkyyttä, mutta silti kulunutkaan reitti ei muodostunut kelkalle ylivoimaiseksi tai epämukavaksi ajoalustaksi. Jäällä etua toi painoa siirtävä alusta, sillä se sallii keulan hieman keventyä ja näin telalle tulee paremmin pitoa, Jussa kertoo. Syy Katin tuntemuksiin on se, että hän painaa ainakin 30 kiloa vähemmän kuin ryhmän muut jäsenet. Crossissa mutkista lähtö vei liikaa aikaa, sillä kelkka ei vain kimmonnut mutkasta. Tapio, joka lainasi meille Lynx RS:n endurosäätöihin simmitettyjä keppejä. Mittasimme kulutuksen myös Kelkkakunkussa, ja saimme tulokseksi 26,5 litraa 100 kilometrillä. Oppia on omaksuttu sen verran, että radan ollessa hyväkuntoinen eli helppo, kaasu pysyy hetkittäin pohjassa jo pitkälti toista se- 38 MK www.mk-lehti.fi. Meno ei vielä ole kuitenkaan sitä luokkaa, että alkaisin suunnitella ensi talvelle sopivaa päivää SM-mitalikahvitteluille. Ensimmäinen säätötoimenpide on iskunvaimentimien pieni jäykistäminen. Endurosäätö on versio 1.4, eli neljäs kehitysversio. Kisahommissa sekä rata-ajossa E-TECmoottori on osoittautunut erittäin toimivaksi moottoriksi. Kisassa mitattu kulutus on erittäin maltillinen lukema, sillä kaikilla saman luokan peleillä ei pääse edes reitillä kohtuullisen rauhallisesti ajaenkaan vastaaviin tuloksiin. Säädöt tehtiin vakiojousille, mutta se riitti jo parantamaan kelkkaa reittiajossa merkittävästi. Sittemmin crossia on ajettu useita kertoja ja kestotesti on muutenkin saanut hieman extremistisiä piirteitä. Endurossa Lynx pelasi loistavasti. Mäntyvaaran radan pahimmalla pattisuoralla harrastelijacrossaaja mieluusti himmailee hieman, sillä vastapaukuissa etupukki pohjaa reippaanlaisesti. Radalla meikäläisen pappacross-vauhdilla polttoainetta palaa noin 20 litraa 100 kilometrillä. Säätö oli lähes kaikkien kelkkaa kokeilleiden mieleen, mutta soraäänikin löytyi. Kestotesti, osa 3 Viime numerossa kerroimme, että Lynxillä käytiin kokeilemassa crossaamistakin
Tässä tapauksessa kuskit ovat selviytyneet kolhuitta eikä kelkkaakaan ole kohdeltu pahasti kaltoin. Kelkka kävi kyllä jälkitarkastuksessa, jossa jäähdytysjärjestelmästä ei löytynyt vikoja. Helmikuussa Lynxistä hävisivät nesteet. Kun giljotiinit oli saatu puhdistettua, oli vuorossa kokoaminen. Tällä alueella kone on operoinut noin 60 prosenttia viimeisen 19 ajotunnin aikana. Ei muuta kuin osat vaihtoon. Nytkin tietokone kertoi lahjomattoman totuuden vian alkuperästä. antaa informaatiota myös kaikesta siitä, miten kelkkaa on käytetty. Joka tapauksessa vian korjaaminen hoituu nestesäiliön täyttämisellä. Jossakin vanhassa Pekka Puupääelokuvassa kerrottiin, että ihminen voi erehtyä, kone ei milloinkaan. Toisaalta kuomun aukaisu paljasti, että paisuntasäiliön korkki oli huonosti kiinni, joten sitäkin kautta on neste mahdollisesti päässyt karkaamaan. Valo sammui, kun kelkalla sutaisi hieman reitin sivussa, joten aluksi epäilin, että kone käväisi vain kuumana ja pieni jäähdyttely toisi avun asiaan. Todennäköisesti on käynyt niin, että vesiputken klemmari oli antanut periksi ja nesteet päässeet tätä kautta pois. Pieniä huomautuksia kuitenkin on kertynyt. Valo alkoi syttyä tuon tuosta, mutta se myös sammui omia aikojaan. Viimeisen jarrupalapäivityksen jälkeen jarrukin on tuntunut pelaavan hyvin. Näin pääsi käymään Kuusamossa. Alusta on päässyt pohjaamaan sen verran, että liukurunkoihin on jäänyt pienet painaumat. Hieman yllättävää on, että yli 7 300 kierroksenkin on menty jonkin verran, sillä käyttöajosta 9,3 prosenttia on menty moisella kaasunasennolla. Tietokoneen mukaan kone oli käväissyt kuumana eli se arvaus meni oikein. Rave-venttiilien puhdistusväliksi suositellaan 3 000 kilometriä ja kelkallamme on tähän mennessä ajettu noin 4 200 kilometriä, joten alkoi olla jo korkea aika putsata ne. Toisaalta totta on sekin, että emme käytä kestotestilaitetta pilkkijakkarana, vaan kelkoilla pyritään ajamaan kovaa. Seuraavan kerran huollon tarvetta esiintyi vajaat 1 000 kilometriä myöhemmin. Ero selittynee ennen kaikkea rata-ajolla. Syy nesteiden häviämiseen on hieman hämärän peitossa. Arvauksesta meni ainakin puolikas väärin. Astinlautojen etuosissa olevista erillisistä jalkatuista variaattorin puoleinen on murtunut rikki. Uuden anturin myötä homma toimi taas. Ravet saatiin paikoilleen ja oli aika to- BRP:n tiedonkeruujärjestelmä kertoo paljon mielenkiintoisia asioita esimerkiksi käytetyistä kierrosluvuista. Alustan pohjaamisen seurauksena on liukurunkoon tullut kuoppa. Rave-venttiilien puhdistusväliksi suositellaan 3 000 kilometriä ja kelkallamme on tähän mennessä ajettu noin 4 200 kilometriä, joten alkoi olla jo korkea aika putsata ne. tuuden. Mielenkiinnolla otimme syyniin sen, millä kierrosluvuilla kelkkaa on ajettu. Tarkempi kierros kelkan ympärillä tuotti muutamia merkintöjä. Kone myös tiesi kertoa, että rave-venttiili ei ollut sulkeutunut täydellisesti. Pääosin kelkalla on ajettu käyntinopeuksilla, jotka asettuvat välille 3 5006 499 kierrosta. Onneksi varoitussysteemi ja moottorin suojausohjelmat toimivat, eikä moottoriin päässyt syntymään vaurioita. Kävimme BRP:n Marko Lehtorannan kanssa vian kimppuun innosta puhkuen. 4 100 kilometrin kohdalla Mäntyvaaran radalla alkoi mittaristossa palaa moottorin vikatilasta kertova merkkivalo. Suurempia ongelmia tai vaurioita ei ole vielä dokumentoitu. Kokoonpanovaiheessa huomattiin, että toisen Raveventtiilin kuminen kalvo päästi jostakin ilmaa. Ensiksi irroteltiin rave-venttiilit, joiden todettiin olevan hieman öljyiset ja lievästi karstaiset. Kovaa ajaminen ei tarkoita kaahaamista, vaan sitä, että ajamme mieluusti vaativissa oloissa, kuten radalla tai erittäin patikkoisella reitillä, ja reippaalla otteella.q www.mk-lehti.fi MK 39. Tämä siis tapahtui noin 3 315 kilometrin kohdalla. Kovemmalla palalla ja jarrukopan pohjaan poratuilla tuuletusreijillä on näemmä ollut toivottu vaikutus. Statistiikkaa talven ajoista Vikatietojen lisäksi B.U.D.S. Vikakertomusta Kova ajo jättää jälkensä kelkkaan ja toisinaan myös kuskiin. Tuo pieni pala on siirtynyt välille 5 5007 299. Kelkka laitettiin taas piuhan nokkaan ja tempaistiin käyntiin. Tarkastelu paljasti, että kalvoon oli tullut pienen pieni reikä, josta ilma pääsi karkuteille. Jotta vikailmoituksen todellinen syy ei jäisi arvailujen varaan, kelkka kuljetettiin BRP:n huollon verstaalle, jossa se laitettiin B.U.D.S.:n (Bombardier Utility and Diagnostic Software) nokkaan. Marko Lehtorannan mukaan keskivertolaitteeseen verrattuna kestotestilaitteen historiadiagrammin tolppa, joka kuvaa käyttöä alueella 3 5005 499 kierrosta minuutissa, puuttuu pieni pala. Välillä 5 5007 299 kierrosta on käyntinopeus ollut noin 17 prosenttia ajasta. Taas alkoi vikavalo vilkuttaa, mutta tällä kertaa syynä eivät enää olleet pakoventtiilit, vaan pakoputken lämpöanturi, joka ei näemmä tykännyt siitä, että sitä käytettiin irti
Päivämatkan pituus vaihtelee leiripaikkojen huoltotöiden muutamista kymmenistä kilometreistä petojen tarkkailun jopa 150 kilometriin. Ahman jäljillä. Tästä on mennyt aikuinen naarasahma, Vuomajoki toteaa. Luontovalvojan kyydissä 40 MK www.mk-lehti.fi. Suurpetojen seuranta on yksi osa luontovalvojan työtä. Moottorikelkka työvälineenä TEKSTI JA KUVAT: PENTTI PIESKI, SAAMENKIELINEN TIEDOTTAJA, METSÄHALLITUS Kevättalvella Metsähallituksen luontovalvoja Esa Vuomajoki käynnistää kelkan lähes päivittäin. Ahman jälkiä seuraillessa pitää varautua pitkään jäljitykseen. Se juoksee vuorokaudessa yllättävän pitkiä matkoja
Valvonta on yksi osa työtä ja sitä tehdään enemmän kevättalvella. Norjan kanssa on myös yhteisiä petoja, joita seurataan rajan molemmin puolin. Kuvauksellinen Fiellujoki laskee 26-metrisenä putouksena Kevon kanjoniin. Luontovalvojan työnkuva koostuu taukopaikkojen kunnossapidosta ja puuhuollosta, suurpetoseurannasta, uhanalaisten lajien seurannasta (muun muassa naali ja tunturihaukka) sekä pesätarkastuksista. Suurpetojen seuranta on eri asia kuin laskenta. M aaliskuun loppupuolen luontovalvojan kierroksella havaintoina oli ahman, ketun, porojen ja riekkojen jälkiä. Ja se mikä ahmalta jää, katoaa kettujen ja lintujen suihin, Vuomajoki mainitsee ja tarkastaa taljanpalasta. www.mk-lehti.fi MK 41. - Koska työkenttänä on luonto, on järkevämpi hoitaa työt silloin kun se on luonnon kannalta järkevää, ei kalenterien mukaan. Pimeimpään aikaan vuodesta luontovalvoja on huoltotöissä. Haastattelua edeltävällä viikolla Vuomajoki teki pitkän reissun naapurikunnan Karasjoen poliisin kanssa valtakunnan rajaa pitkin. Vuomajoki seuraili tarkkaili ahman jälkiä ja totesi, että alueella on liikkunut kaksi ahmaa ja samalla piirtää lumeen ahman ja ilveksen jälkikuviot ja näyttää, kuinka ne tunnistetaan. Luontovalvoja pistää merkille kaikki luonnossa liikkujat, olipa kyse kelkkailijoista, susista, ilveksistä, ahmoista tai petolinnuista. Työ on yhdellä tapaa vapaata, tietyt tehtävät on tehtävä, mutta luontovalvoja saa olla itse mukana päättämässä mitä kulloinkin tehdään. - Puuhuolto ja muut kuskaukset pyritään hoitamaan maaliskuun loppuun Ahman kynsiin joutuneesta porosta ei ole jäänyt paljoa jäljelle. Esa Vuomajoki sanoi tahdon Fiellun putouksen alla vuonna 2003. Työ, jota olen aina halunnut tehdä Kevättalvella työ on kauniiden säiden ja hyvien kelien aikaan mukavaa puuhaa. - Joskus matkailijat ovat kehuneet työtämme kauniina kevätpäivänä. Ahma liikkuu vuorokaudessa melkoisia matkoja. Tässä työssä on kuitenkin enemmän hyviä puolia ja tykkään työstäni, Vuomajoki toteaa. Putous on nähtävyys ja jäisenä toimii vaikkapa ainutlaatuisen hääpaikkana. Kevättalvella luontovalvoja saattaa kohdata myös karhun tai ainakin sen jäljet. Kevättalvella luontovalvoja ei monesti enää kytke rekeä kelkkaansa vaan pidemmillä ressuilla perässä kulkee ahkio, jolloin kyydissä kulkevat bensat ja useamman päivän tarvikkeet. Silloin voisin vaihtaa työtä jonkun kanssa. Sitä ei voi kieltää, mutta jokaisessa työssä löytyy myös varjopuoli, kaamosajan vähälumisuus ja pimeys yhdistettynä pakkaseen eivät ole herkullinen yhdistelmä. - Norjalaisten valvontatahojen kanssa tehtävät reissut voivat olla jopa viikon pituisia, Vuomajoki kertoo
Uudemmissa malleissa on minusta menty kehityksessä taaksepäin tai sitten käyttötarkoitus on muuttunut. Esa katsoo "villiä kelkkailua" hieman alta kulmien. Työkäytössä tolppakeulaiset vehkeet olivat parempia, sillä nykyiset tukivarsijousitteiset eivät ole niin hyviä syvässä lumessa. Luonnonvarojen kestävä ja ympäristötietoinen käyttö on ollut Metsähallituksen toimialana jo 150 vuoden ajan. Toimialueeseen kuuluvat metsätalous, valtion luonnonsuojelu- ja retkeilyalueiden hoito, luontomatkailu- ja retkeilypalvelut, metsästys- ja kalastuslupa-asiat, maa-aineksen jalostus ja myynti, kiinteistötoiminta sekä taimi- ja siementuotanto. Edellä ajava kaverini ei huomannut kurua ja syöksyi kelkkoineen kurunpohjalle ja puureki rämähti kelkan päälle, onneksi kaveri ehti poistua ajoneuvosta rivakalla eloonjäämissivuttaishypyllä, Esa Vuomajoki kertoo. Työkelkkojen kehittyminen Vuomajoki on ajanut työssään 17 vuoden aikana monta kelkkaa "loppuun". - Meillä on työtiimissä yksi nelitahtinen Yeti, mutta minun makuuni se on liian painava. toukokuuta. Metsähallituksen ylläpitämien moottorikelkkaurien käyttö maastossa edellyttää luvan. Moottorikelkkaluvat valtion maille saat kätevimmin matkapuhelimella. Retkeilijä pääsee tutustumaan Kevoon kahdella merkityllä ja melko vaativalla retkeilyreitillä. Nelitahtisista Vuomajoki ei ole innostunut. 2000-luvun alkuvuosina Metsähallitus järjesti metsien moninaiskäyttö koulutuksen. Lisätietoja Metsähallituksen verkkopalveluista www.metsa.fi ja www.luontoon.fi. Koko kunta työmaana Vuomajoki toivoisi kuntaan kelkkailu-uria. Esimerkiksi Ski-Doo ST 600 -mallissa oli kapeampi raideväli kuin Lynxissä ja se kurua, missä en olisi käynyt. Luonnonpuistoissa liikkuminen on sallittu vain merkittyjä reittejä pitkin. Lieneekö kunnassa yhtään joki- Kelkkailuluvan saa myös kännykällä Suomessa on yhteensä noin 17 000 kilometriä moottorikelkkailuajouria ja 1 500 kilometriä moottorikelkkailureittejä. q Kevon luonnonpuisto Kevon luonnonpuistossa voi kokea Lapin luonnon jylhimmillään. Kevon alue on tieteelle arvokas. Se ei esimerkiksi toimi entisten mallien mukaan reenvetäjänä ja sen vuoksi Commanderin kohdalla ei minusta voida puhua oli aika näppärä ajettava leveätelaiseksi. Työkelkan telamaton harkkokorkeus pitää olla vähintään 32 milliä ja miksei vieläkin karheampi. Siellä ura kokoaa kelkkailijat ajamaan reitillä, sanoo Vuomajoki, joka on ollut tekemässä Kaldoaivin puolen kelkkauraa. Sen jälkeen työhön on tullut lisää tehtäviä, Vuomajoki kertoo. - Nykyisellään porukka ajaa ensin yhden vaaran laella ja sitten seuraavalle. Työkelkoissa painoero nelitahtisen ja kaksitahtisen välillä voi olla jopa 90 kiloa ja se on sama kuin kelkan lisäksi pitäisi vääntää vielä yhden äijän painoa ja on selvää, että siinä on valtava ero, Vuomajoki selvittää. Puiston perustamisen tarkoituksena on Kevon kanjonin ja sitä ympäröivän herkän tunturiluonnon suojelu. meidät. Lähdimme Luomusjärveltä puukuormien kanssa kohti Kevoa. Petoja jäljittäessä ja lintujen pesiä etsiessä joutuu laskeutumaan vaikka minkälaisiin jokikuruihin ja siellä kelkan ketteryys punnitaan, kun pitää ajaa puiden välissä kaltevassa rinteessä, Vuomajoki sanoo. Valtion maiden hallintaa jo 150 vuotta Metsähallitus on luonnonvara-alan palveluja tuottava valtion liikelaitos, jolla on liiketoimintaa ja julkisten palvelujen tuotantoa. Lisätietoa moottorikelkkareiteistä ja luvista: www.villipohjola.fi. Pelkästään työkelkoilla ajokilometrejä on kertynyt suunnilleen 100 000. ihan työkelkasta, Vuomajoki pohtii. Lynxin uusimmassa työkelkassa Commanderissa on panostettu ajoominaisuuksiin työominaisuuksien kustannuksella. - Kelkat ovat kehittyneet, mutta työkelkkojen puolella kehitys olisi pitänyt ainakin Lynxin ja Ski-Doon kohdalla pysäyttää vuoteen 2007, ST 600 -malliin. Bensankulutuksessa hän suhtautuu varauksella SDI-koneiden kehuttuun taloudellisuuteen. Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos (www.utu.fi) harjoittaa siellä monipuolista tutkimusta. Kulutusero kaasutinmalleihin on ollut viikon keikoilla, jolloin ajetaan noin 400 kilometriä, vain muutamissa litroissa koko reissulla. Työurani alussa tein pelkästään autiotupien huoltoa ja sieltä tähän päivään tullessa työnkuva on muuttunut moninaiseksi. Ohjattu kelkkailu toisi ihmisten ajamiselle määränpään. Mielestäni ne ovat olleet merkkien parhaita työkelkkoja. Pelkästään työkelkoilla ajokilometrejä on kertynyt suunnilleen 100 000. Ura ja reitti poikkeavat toisistaan siinä, että moottorikelkkailu-urat ovat epävirallisia reittejä kun taas moottorikelkkailureitit ovat moottorikelkkaliikenteeseen tarkoitettuja tieliikennelaissa määriteltyjä teitä. Olen sen huomannut verratessa Kaldoaivin (Utsjoen itä-pohjoisosa) puolen maihin. Luonnonpuiston ydinalueen muodostaa yli 40 kilometriä pitkä ja paikoin lähes 80 metriä syvä kanjonimainen rotkolaakso, jonka pohjalla virtaa Kevojoki. Moottoriajoneuvoilla luonnonpuistossa ei saa liikkua ilman lupaa (Metsähallituksen luontovalvojat ja huoltomiehet sekä alueen poronhoitajat). Vaaditaanko kelkkatehtailta koko ajan uutta ja uutta, vaikka olisi onnistuttu tekemään hyvä malli. Ja nämä kilometrit suurimmaksi osaksi umpihangessa. Metsähallituksesta on kehittynyt 150 vuodessa monipuolinen metsä- ja luonnonvara-alan asiantuntija, jonka toiminta on aina ollut kiinteästi sidoksissa yhteiskuntaan ja sen murroksiin. Paikoitellen on laajoja tundramaisia paljakkasoita. Utsjokelainen Esa Vuomajoki on ollut Metsähallituksen palveluksessa jo keväästä 1992 lähtien, joten mies tuntee Utsjoen maastot melkoisen hyvin. Hän toivoisi työkelkkoihin parannuksia muun muassa suksien raidevälin kaventamisessa. Hänen kaipaamansa kelkkaurat vähentäisivät tätä siellä sun täällä ajelua, tai kuten Vuomajoki sanoo saameksi: lumpa vuodjima. Lisää Kevosta: www.luontoon.fi/kevo q www.mk-lehti.fi MK 43. Metsähallitus täyttää 150 vuotta Flooranpäivänä 13. Muu osa puistoa on huomattavasti loivempaa kurujen halkomaa tunturiylänköä. Toiminnan tavoitteena ja perustana on valtion maiden tuloksellinen kokonaishallinta, ja asiakkaita ovat niin kansalaiset kuin suuryrityksetkin. Luvan voi lunastaa myös Villin Pohjolan nettikaupasta ja puhelinmyynnistä sekä monista ulkopuolisista luvanmyyntipaikoista
Laite on tarkoitettu Yamaha Phazerin haastajaksi rapakon takana ajettavaan alle 85hevosvoimaisten luokkaan, joten se on hiukan alitehoinen ainakin odotuksiin nähden, sillä alkuperäisen huhun mukaan kelkassa piti olla terästetty F6moottori. Sillä Catti todella liikahtaa. Arctic Cat 2010 2010 Sno Pro 500 on mielenkiintoinen veto Catilta. Syksyn lehdissä on luvassa koeajo uudesta F-kasista. www.mk-lehti.fi. Tällä hetkellä ei ole varmaa, tuodaanko kelkkaa Suomeen. Lisää tehoa ja ILMAVAMPAA MUOTOILUA 44 MK F8 on muuttanut muotoaan, kun satulan takaa on riisuttu tavaraa pois. Tärkein uudistus on kuitenkin luokkansa tehokkain noin 160hevosvoimaa kehittävä HO-moottori
Samainen moottori on löytänyt tiensä myös Crossfire8- ja M8mallien kuomun alle. M8-malli on tarjolla myös uudella tehokkaalla moottorillla ja kuvan "rottavärityksellä". Syynä on se, että sillä pääsee rapakon takana kilpailemaan luokassa, jossa rajana on 85 hevosvoimaa. Suomen markkinoita ajatellen kelkka on kuitenkin varustettu hiukan alitehoisella moottorilla. Tehtaan mukaan 160-hevosvoimainen HCR (Hillclimb Racer) on tehon ja painon suhteen ylivoimainen ykkönen luokassaan. Catin turbotykki Z1 Sno Pro on edelleen tehokkain sarjavalmisteinen moottorikelkka. Kevyt kelkka taistelee edelleen maailman parhaan vuoristokelkan tittelistä. Lyhyt penkki ja "racetyylinen" väritys tekee HCR-mallista maukkaan näköisen. Arctic Catin suurin uutuus kaudelle 2010 on 500-kuutioisella moottorilla varustettu tehdaskilpurin replica-malli. Uusi väritys ja keventynyt takaosa antavat sille maukkaan ilmeen. www.mk-lehti.fi MK 45. Suomen markkinoita ajatellen mielenkiintoisin malli on F8, joka on saanut reippaasti lisää tehoa uuden HO-moottorin myötä
Moottoripyörämaailmasta Rushin kuvaavin vastine on ehkäpä iso matkaenduro. Rushin ja 600 WideTrakin lisäksi Polariksella on tarjolla melkein sama kattaus kelkkoja kuin tänäkin vuonna. Rushin lisäksi Polariksen toinen varsinainen uutuus on kaksitahtisella 600kuutioisella CFI-moottorilla varustettu IQ WideTrak. Polaris 2010 2010 Uutuuskelkka Rush on saanut käytännössä kaiken huomion Polariksen ensi vuoden mallistosta puhuttaessa. Suurimmat muutokset liittyvät lähinnä päivitettyihin säätöihin niin alustoissa kuin moottoreissakin. Uusilla moottoreiden säädöillä pyritään entistä parempaan polttoainetalouteen ja puhtaampiin päästöihin. Rush RULETTAA! Rushista oli koeajo edellisessä MK-lehdessä ja syksyllä on luvassa syvällisempi reittitesti parin kuskin voimin. Kuvan kelkassa on tarvikkeena saatava korkea tuulilasi, joka onkin tarpeellinen, sillä parhaiten kelkka sopii vaihtelevaan reittimatkailuun. Tämänhetkisen tiedon mukaan Polarikselta ei ole ainakaan vielä syksyllä tulossa Rushiin perustuvaa kisamallia, vaan snowcrossarit jatkavat päivitetyllä IQ R -mallilla. 46 MK www.mk-lehti.fi
Uusi musta väritys sopii tähän äijäkelkkaan hienosti ja vaikka laite käy parhaiten hankien korkkaukseen, on se kelpo peli myös reitillä. 600-kuutioinen CFImoottorilla liikkuva kaksitahtinen WideTrak on Polariksen uutuus hyötykelkkarintamalle. Kelkassa on jopa kaksi pakkia, sillä kahden nopeusalueen lisäksi siinä on sähköpakki. Käytännössä tällä ei ole merkitystä, mutta tiedolla voi päteä vaikkapa kelkkaaiheisessa tietokilpailussa.. Sen ansiosta kelkka kulkee myös takaperin eri nopeuksilla. Assault on myynyt hyvin rapakon takana ja yllättävän hyvin myös Suomessa, vaikka meiltä vuoristot puuttuvatkin
Yamaha 2010 2010 Puolipitkä Nytro on Yamahan ykköstykki pitkälle matkalle ja vaihtelevaan ajoon vaikkapa reittien ulkopuolelle. Tutuilla ja turvallisilla UUTEEN KAUTEEN Nytron vuoristomalli on suosittu ison veden takana ja kelkka on umpisen ominaisuuksiensa lisäksi kohtuullisen hyvä myös reitillä. 48 MK www.mk-lehti.fi
Aiemminhan Yamaha käytti osassa malleja myös Öhlinsejä, mutta nykyään tehdas ei enää omista tuota legendaarista ruotsalaista iskarimerkkiä, vaan osake-enemmistö on taas merkin perustajalla Kent Öhlinillä. RS Venture GT edustaa luksusluokan matkakelkkaa, jotka ovat suosittuja jenkkilässä, mutta meillä niiden myynti ei ole koskaan saavuttanut sitä potentiaalia mitä näillä kelkoilla on. www.mk-lehti.fi MK 49. Tulevana kautena Yamahan sporttisempi linja nojaa edelleen Nytroon, jota on tarjolla lyhyenä urheilumallina, puolipitkänä crossoverina ja vuoristokelkkana. Yamaha luottaa nykyään monessa kelkassa Foxin iskareihin. Näin voi sanoa muutama vuosi sitten muskelikelkkamarkkinat mullistaneesta RX1-mallista ja 500-kuutioisesta nelitahtisesta Phazerista. Toisaalta silloin kun uutta tulee, se on myös todella uutta eikä vanhan tekniikan kierrätystä. RX1 Warrior on edelleen tehokkaiden matkakelkkojen äiti ja 500-kuutioinen Phazer edustaa yhä täysin erilaista kelkkaa, jolle muilla merkeillä ei ole tarjota suoranaista kilpailijaa. Oranssi on Yamahan uutuusväri ja kuvan Phazerin lisäksi myös Nytroa on tarjolla samalla värityksellä. Yamahan urheilullisin kelkka on lyhyt Nytro, joka on kokenut pientä hienosäätöä jousitukseen. Yamaha noudattaa kelkkojensa uudistamisessa Mersun, Volvon ja muiden konservatiivisten autonvalmistajien linjaa ja uusii mallistoaan harvakseltaan
Nivelten rasvaus voidaan suorittaa suihkuttamalla niihin tavallista yleisvoiteluainetta. Monesti ajokauden päättymisen kynnyksellä joudutaan ylittämään sulia teitä ja ajamaan muutenkin vähällä lumella, joten ohjainrautojen kunto tulee myös tarkastaa ja laittaa uudet raudat tarvittaessa alle. Jos kelkka joutuu viettämään kesänsä taivasalla, se kannattaa ehdottomasti peittää kelkan suojapeitteellä tai sopivalla pressulla ja suojata näin auringolta. Akullisissa kelkoissa käytetään nykyisin tavallisesti huoltovapaita akkuja, joten virtalähde ei vaadi sen kummempia toimenpiteitä. Liittimet, joissa ei ole rasvaa ennestään, tulee jättää rasvaamatta. Akku on kuitenkin hyvä irrottaa kesän ajaksi ja tarvittaessa ladata täyteen. Alustasta kannattaa tarkistaa myös liukukiskojen ja telamaton kunto. Näin ohjainraudat ja telamaton soljet välttyvät ruostumiselta.q Telaa ei tarvitse löystyttää kesäksi, mutta erityisesti ulkona säilytettäessä kelkka kannattaa nostaa jonkinlaisilla pukeilla tai vaikkapa lankun pätkillä irti maasta. www.mk-lehti.fi MK 51. Myös kaikkien ulkoisten nivelten rasvaus on tärkeä tehdä nivelten hapettumisen ehkäisemiseksi. Sähkösarjojen pääliittimiin on hyvä suihkauttaa sähkörasvaa säilytyksen ajaksi. Muita yleisiä tarkistuskohteita ovat muun muassa pakoputki ja äänenvaimentimen kiinnitysjouset, ohjaus, sen mahdolliset välykset ja vääntymät sekä pulttien kiinnitykset ympäriinsä. Alustan ja keulan voi nostaa esimerkiksi kuormalavojen päälle. Telamaton löysääminen ei kuitenkaan ole tarpeen. Uudet öljyt vaimentimen sisuksissa toimivat samalla suoja-aineena ja simmilevytkin säilyvät näin paremmin. Jos iskunvaimentimet ovat purettavaa ja huollettavaa mallia, on huolto syytä teettää jo keväällä ajokauden päätyttyä. Vaseliinia pumpataan kaikkiin voitelupisteisiin sen verran, että vanha rasva ja mahdollinen vesi pääsevät poistumaan. Kytkin ja variaattori puhdistetaan ja remmi kannattaa ottaa pois kesän ajaksi, Ketjukotelon öljyt kannattaa vaihtaa ja samalla on helppo tarkastaa ketjun ja rattaiden kunto. Kaasarit kannattaa tyhjentää avaamalla pohjaproput.. Tulpanreijistä lurautetaan öljyä sylintereihin. Kaikkiin rasvanippoihin laitetaan vaseliinia. Rasvanipattomiin niveliin voi suihkuttaa ohutta yleisvoiteluainetta. läpi
Pätsi, Kärkkäinen ja Niska. Karvian kisassa hyvät suoritukset crossisäädöissä olleella vara-Lynxillä riittivät kuitenkin selvään pistevoittoon. Yhtä selvästi kolmospaikan otti Ski-Doo-pilotti Riku Mäkipelto. Kunkussa myös käynyt Mika Gustafsson oli pois Kauhajoelta ja putosi lopputilanteessa selvästi toiseksi. Henri Marttinen Polariksella piti kakkospaikan vankasti otteessaan ja Kurun alkuhapuilun jälkeen alkoi tulla lähdöissä kärkisijoituksia. Kuitenkin kaikissa kisoissa oli yhteensä toistasataa kuskia, mikä on ihan hyvä määrä.q 56 MK www.mk-lehti.fi. Lady-luokassa tasaista vääntöä kävivät Tanja Niemimuukko ja Merja Mustonen ja tällä kertaa pidemmän korren veti Niemimuukko. Yhteispisteissä voiton vei Jani Anttila Lynxillä, toinen oli Joonas Jokela Ski-Doolla, ja kolmantenneksi nousi kauden tulokas Arttu Asunmaa Lynxillä. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX Moottorikelkkasprintin SM TEKSTI JA KUVAT: PENTTI ARHONEN Juuso Loukko heilutti tahtipuikkoa Tammi-helmikuun vaihteessa vaatimattomissa lumioloissa käynnistetty sprinttikausi jatkui maaliskuun puolivälissä huomattavasti paremman lumitilanteen vallitessa Kauhajoen ja Karvian osakilpailuilla. P ro-luokassa oli Juuso Loukko hankkinut vankan pistejohdon kahdessa aiemmassa kisassa ja niinpä Kauhajoella kesti tehdä tarkempaa tuttavuutta petäjänkin kanssa. Eniten osallistujia keränneessä harrasteluokassa kaikkiaan 42 kuljettajaa kävi kokeilemassa taitojaan ja eniten pisteitä keräsi Pertti Laitinen Ski-Doolla, toisena Miikka Saari ja kolmantena Juhana Viitanen, molemmat Lynxillä. Seuraavatkin sijat jaettiin todella pienin pisteeroin järjestyksessä Justus Mäkelä, Joonas Huhtaviita ja Ville Käkelä. Legendoissa kahden ensimmäisen kisan jälkeen johdossa ollut Hans Lindkvist loukkaantui lievästi Kelkkakunkussa ja putosi näin pois kärkitaistossa. Toisessa SM-luokassa P-600 voiton vei selvään tyyliin Tervolan Petri Rautionaho Polariksella ennen Hailuodon Jaakko Kurikkaa, joka ei Karvialla startannut lainkaan, mutta piti silti kakkospaikkansa ennen Kouhe- ron Janne Humppia Lynxillä. Montaa pistettä ei jäänyt myöskään Carolina Hautala. Kaikilla naisilla oli ajokkina kotimainen Rovaniemen kelkkateh- taan tuote. Ajokortillisten juniorien luokka on tasaisesti lisännyt osallistujamääräänsä ja kisat ovat olleet tosi tasaisia ja joskus vähän turhankin tiukkoja. Arttu Puoliväli oli yhtä selvä kakkonen ja Jari Tanhuanpää kolmas, kaikilla kelkkana Lynx. Seuraavat viisi sijaa miehittivätkin Arctic Cat -kuskit järjestyksessä Koski, Suutari, T. Voiton vei Kauhajoen Petri Huhtaviita Lynxillä ja kolmas oli Markku Juntunen Lynxillä. Liekö kilpailuväsymys iskenyt, mutta kauden viimeisissä kisoissa osallistujia oli selvästi vähemmän kuin kuin kahdessa aiemmassa, vaikka olosuhteet lumitilanteen puolesta olivat selvästi paremmat. C-380-luokassa yksi oli ylitse muiden ja Arttu Svärdin vauhti olisi riittänyt pitkälle myös muissa luokissa
XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · g Team Kiittää: Fixtreme Racin o a Mäkipeltoa ja Jarm mekaanikkoja Jukk aie kiittää kaudesta katalot, JL-Metals, M Erityisesti haluamm : BRP, Totaltek, Hon ra työkumppaneita ors Jokiniemi, K-Ext Laukkaa sekä yhteis , Fixtreme, Kesmot Letec, TI-Garnjet ikeyhtymä, Kendall. nosteko Nurminen, o Tekniikka ITP, Tarv otorpower, Pr Ritala, Jarte Steel, M #4 Riku Mäkipelto # 620 Esa Ruusunen # 209 Mika Sipola
KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX Enduron SM-sarja Henri Marttisen JUHLAA 58 MK Karstulassa aloitettu enduron SM-sarja jatkui Lieksan, Kemijärven, Sallan ja Rovaniemen osakilpailuilla. Taistelu A/N-luokan mestaruudesta oli loppuun asti tuimaa ja ratkesi lopulta Arto Pätsin virheeseen ja Henri Marttisen tasaisuuteen. www.mk-lehti.fi
Hämmästyttävää on Karstulan miehen varmuus, sillä aina tullaan Arto Pätsi www.mk-lehti.fi MK 59. Huollossa nähtiinkin sitten huolestuneita ilmeitä, kuinkahan tässä käy. Painoinko vahingossa lonkalla kaasua vai mitä, mutta siihen jäätiin kun eturipustukset särkyivät, Arto manaili. Muuten Lynx on pelannut tosi hyvin koko kauden ja on myös mieluinen ajettava, Arto sanaili. Sallassa sekuntitaistelu ja Rovaniemellä puut kolisivat Sallassa nähtiin todellinen sekuntikamppailu, jossa kellonkäyttäjän sorminäppäryydelläkin oli merkitystä. Pätsillä puolestaan on värisuora sijoituksia kakkosesta huonompaan päin. Kuin pisteeksi iin päälle loppui myös serkkupoika Teemu Pätsin taival puuhun vain noin sadan metrin päähän sukulaismiehen Lynxistä. XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · TEKSTI: PENTTI ARHONEN / JH KUVAT: ANTERO JA OSCAR LINDELL / WWW.STUDIOLINDELL.FI Henri Marttinen -luokassa mestaruustaistelu kulminoitui viime vuoden Suomen mestarin Henri Marttisen (Polaris) ja Arto Pätsin (Lynx) väliseksi taisteluksi. Kuin varmemmaksi vakuudeksi Marttinen ajoi kisassa selvään voittoon ja näin ollen Suomen mestaruus olisi joka tapauksessa matkannut KeskiSuomeen. Nyt haastajan roolissa ollut Pätsi lähti liikkeelle aivan tappotahtia ja latoi ensimmäisenä päivänä pohja-ajan toisensa jälkeen ja päivän päätteeksi etumatkaa Marttiseen oli lähes kuusi minuuttia. - Jälkeenpäin kun kone purettiin, havaittiin vian olleen sen luontoinen, että on pieni ihme että kelkalla pystyi matkaa jatkamaan. Päätöskilpailuun Rovaniemelle lähdettiin tilanteesta, jossa Pätsin voittaessa Marttisen olisi oltava vähintään kolmas uusiakseen mestaruutensa. Riku Mäkipelto (Ski-Doo) puolestaan jäi vain 10 sekuntia kakkospaikasta ja Polaris-kaksikko Marttinen ja Teemu Pätsi jäivät voittajasta vain 15 ja 22 sekuntia. Kautensa voitolla Karstulassa aloittanut Marttinen jatkoi samaan malliin myös Lieksassa, missä taas Pätsi koki hankaluuksia. Tilanne ratkesi kuitenkin ek-kakkosen alkupuolella siihen että Pätsin Lynx kiipesi petäjään. - Kaikki kävi niin nopeasti etten oikein tiedä mitä tapahtui. Toisen päivän ensimmäisellä ek:lla Pätsin kelkka sammui, mutta pienen ihmettelyn jälkeen kone kuitenkin lähti käyntiin ja matka jatkui. Kamppailu jatkui kuitenkin jo vajaata viikkoa myöhemmin Kemijärven Giantissa, jonka Marttinen viime vuonna voitti. Epähuomiossa liian aikaisella AT-asemalle menolla hankittu minuutin aikasakko pudotti tiukassa sekuntitaistossa sijoitusta neljä pykälää ja mies jäi kahdeksanneksi. Marttisen kova kiri ei lopulta riittänyt, vaan Arto Pätsi sai ensimmäisen Giantin voittonsa reilun parin minuutin erolla. - Ennenkin on ollut ensimmäisen päivän jälkeen selvä johto, mutta jonnekin se vaan on aina syystä tai toisesta toisena päivänä huvennut ja nyt päätinkin yrittää kaikkeni, Pätsi kertoi. - Vähän siinä koitin säästellä konet- A/N ta, mutta kun kuulin että etumatka hupenee nopeasti, päätin kuitenkin jatkaa täysillä voitosta ajaen, ja kelkka pelasikin lopun päivää normaalisti. Jos on joskus ollut huonoakin tuuria, niin nyt onni potki oikein kunnolla. Arto Pätsi otti kauden toisen voittonsa, mutta vain kaksi sekuntia ennen Jarkko Tuunelaa (Lynx)
Muutenkin kauteen pitää olla tyytyväinen, vaikka jäin Giantissa kakkoseksi. Ajo oli tänään rentoa, kun ei tarvinnut ihan täysillä puristaa, mestari kertoi maalissa. Toisaalta yksikään Giantti ei ole koskaan mennyt minulta huonosti, joten Kemijärveltä on vuosien mittaan tullut hyvä sarja jo fööniluokas- Marko Suhonen oli kauden paras juniorikuski. menneet nivelsiteet ja aivan sisulla päästeli Mäkipelto maaliin ja lopulta SM-pisteissä viidenneksi. Puhaltimillakin pääsee P-600-luokassakin mentiin kovaa, sillä muun muassa Sallan kisassa Ville Siiskonen (Ski-Doo) ajoi sekunnilleen saman ajan kuin A/N-luokan voittaja. Muutama hiukan nopea pätkä oli esimerkiksi Lieksassa, mutta kyllä laji on selvästi kehittynyt, Marttinen kertaili. Henri Marttinen: Tasaisen hyvä kausi Tuore AN-luokan Suomen mestari Henri Marttinen oli Rovaniemen kilpailun jälkeen tyytyväinen mies. Onnistuin siellä kuitenkin hyvin, vaikka jäisellä reitillä pitikin olla tarkkana. PN 600-luokan ykkönen oli Feetu Koskinen (Polaris), kakkonen Teemu Niska (Arctic Cat) ja kolmas Pekka Koski (Arctic Cat). keskeyttäneen. Tasaisesti hyviä sijoituksia Giantia lukuun ottamatta ajoi myös Riku Mäkipelto. Muutenkin Siiskosen kausi oli tasaisen vahva ja päättyi luokan Suomen mestaruuteen. Kolmatta SM-luokkaa eli veteraaneja hallitsi selvästi Erkki Venäläinen (Lynx). Arto Pätsi otti keskeytyksestä huolimatta SM-hopeaa ja pronssia vei Joni Räty Ski-Doolla Vahvasti ajoi myös Juha Sotaniemi Ski-Doo tnt:llä, sillä tuloksena loppupisteissä oli neljäs tila ja Giantissa mies oli jopa palkintopallilla. - En minä oikeastaan varmistelemaan alkanut, vaikka kuulin Pätsin Matti Suhonen: Endurolla menee lujaa Moottorikelkkaenduron lajipäällikkö Matti Suhonen kiersi tänäkin vuonna kaikki kisat ja perheeseen tuli kaksi cupmestaruutta, kun perheen junnu Marko voitti junioriluokan ja isä Legendat. 60 MK www.mk-lehti.fi. SM-tittelien lisäksi ajettiin myös Suomen cup -arvosta useassa eri luokassa. Tosin pitää ottaa huomioon, että puhallinluokka lähti matkaan ennen nestekoneita ja reitti tietenkin muuttuu jonkin verran, mutta siitä huolimatta kova suoritus. Muita kärkinimiä Junioreissa cupin vei nimiinsä Marko Suhonen (Polaris) ennen Jesse Hottista (Ski-Doo) ja Joonas Jokelaa (SkiDoo). Hopealle ajoi Oskari Lääperi (Lynx) ja pronssille Tapani Nurmiranta (Lynx). Nyt olivat muun muassa nilkasta olivat Matti Välitalo (Lynx), Hannu Härkönen (Lynx) ja Joni Juvonen (Lynx). - Joskus minä vielä Giantissakin onnistun, Riku vakuutti kisan jälkeen. - Ensimmäinen kisa Karstulassa oli ehkä vaikein, sillä kotikentällä on aina enemmän paineita. Legendoissa Matti Suhonen (Polaris) nitisti Kari Tarvosen (Lynx) vain puolella pisteellä ja kolmas oli Börje Gustafsson (Ski-Doo). ta alkaen. - Kisat olivat tänä vuonna joka paikassa ihan mukavasti järjestettyjä ja reitit pääsääntöisesti hyviä. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX maaliin ja vieläpä huippusijoituksilla
XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · Ville Siiskonen vei föönimestaruuden. Feetu Koskinen ja esimerkkiä PN 600-luokan voittovauhdista. Erkki Venäläinen hoiteli mestaruuden veteraaneissa. www.mk-lehti.fi MK 61
Kuskeja oli joka kisassa 150-200, mikä on hyvä määrä kun muistetaan miten paljon puhutaan esimerkiksi talouden taantumasta. Sellaisesta ei ole lajiryhmässä ollut mitään puhetta, Suhonen vakuuttaa.q 62 MK www.mk-lehti.fi. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAE Kisa on kovaa kaikissa luokissa, kuten näkyy veteraaneissa ajavan Jyrki Tikkakoskenkin yrityksestä! Arto Pätsi tuulettaa Giantin voittajana ympärillään yleiskilpailun kärkijoukko. - Oma kilvanajoni on selkeää hauskanpitoa. Tärkeintä on kuitenkin, että tietää tarkkaan missä reittien ja esimerkiksi merkkauksen kanssa mennään kun itse ajaa, Suhonen mietti. Kuulin myös huikean varikkohuhun, jonka mukaan maton harjakorkeutta rajoitettaisiin, mutta sille asialle ei voi kuin nauraa. Meillä on muutenkin sellainen rento meininkin tässä Legendat-luokassa. - Ensi kaudeksi ei ole ainakaan näillä näkymin tulossa muutoksia luokkajakoihin tai muihinkaan asioihin. - Kausi sujui kokonaisuutena lajin kannalta oikein hyvin. Se kertoo, että reitit ja niiden merkkaus alkavat olla kunnossa. Ensi vuonna tavoitteena on saada jollain systeemillä koko sarja telkkariin, Suhonen lupailee. - Kahden osakilpailun televisiointi oli hyvä kokeilu ja onnistui mielestäni mainiosti. Esimerkiksi Yamahan Phazeria ei endurossa kelpuuteta fööniluokkaan, vaikka asia crossissa niin onkin. Ilman Rovaniemen kisassa sattunutta jalan katkeamista onnettomuussaldo olisi ollut nolla
(03) 474 0040 Fax. Nyt ennakkokaupoille! ITAALISENA DIG A KÖISVERSION NÄ ti.fi www.mk-leh i ht a sieltä digile j Palvelun tarjoaa ös K-lehti nyt my M Yamaha Nytro XTX 2010 Sh. 15.290 7.0 pe 2 09.00-1 4.00 Pe klo .00-1 klo 09 la a Yamah vedellä o ow Ru .2009 h Road s4. ja la 25.4 0 ja Asiakasetuna 500,arvosta Yamahatarvikkeita ennen 15.5.09 päätetyille kaupoille. KAIKKONEN RUOVESI VK-Motors Oy Ruovedentie 28 34600 RUOVESI Puh. (03) 474 0046 Katso vaihdokit www.vk-motors.fi www.mk-lehti.fi MK 63
Lauantaina aloitettiin enduron SM-osakilpailulla, sen jälkeen ravirataa kiersivät mönkijät ja päivä päättyi tunnin mittaiseen vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjonnee- seen Peltipailakka GP-kisaan. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX Snowstar-tapahtuma Rovaniemellä Yleisöä, aurinkoa ja Yleisöä oli paikalla todella mukavasti ja sääkin suosi tapahtumaa. KOVAA KISAAMISTA TEKSTI: JH / TOTTI RAITTILA KUVAT: JUKKA HELMINEN Toista kertaa järjestetty Snowstar on lunastanut paikkansa kelkkatapahtumien joukossa ja runsaslukuinen yleisö sai nauttia hienosta säästä ja hyvästä show´sta. S 64 MK nowstarin ideana on kerätä samana viikonloppuna paikalle usean eri kelkkalajin taitajia ja samalla esitellä eri kelkkamerkkien tulevan kauden uutuuksia. Päivän viimeisen näytöksen alussa mies teloi kuitenkin nilkkansa vajaaksi jääneessä harjoitushypyssä ja ajot loppui- vat siihen. Stuntshowsta vastasi talven X-games-tapahtumassa kolmanneksi sijoittunut ruotsalainen Daniel Bodin, joka heittikin ensimmäisessä setissään hienoja hyppyjä ja tooodella korkean backflipin. Kuskeja oli viikonloppuna viivalla lähes 400 ja yleisöä oli paikalla lauantaina ja sunnuntaina yhteensä kuutisen tuhatta. Kaikki kisat sujuivat hyvin ja jännitystä riitti, mutta hiukan lisää ohjelmaa tai tii- www.mk-lehti.fi. Sunnuntaina oli ohjelmassa kelkkanäyttelyä, sprinttiä ja päivä huipentui stadiontyyliseen snowcrossiin
Mallia näyttävät Peter Ericsson ja Niko Korsumäki. Nårsa kukisti MM-mitalistit viimpi aikataulu tekisi Snowstarista vieläkin paremman. XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · Peltipailakka GP Loukon juhlaa SnowStar-tapahtuma vuosimallia 2009 huipentui lauantain osalta tunnin Peltipailakka Grand Prix´iin. Kuninkuusluokassa Pro Openin viivalla oli koko MMmitalikolmikko, mutta vasta 16-vuotias Ruotsin Petter Nårsa näytti, etteivät tämän kauden näytöt MM-erissä tulleet sattumalta. Junioreiden finaalin voitto meni Openin tapaan Ruotsiin, Jesper Degerbjörk oli poikajoukon selvästi nopein. Lajissa ei paljoa jarrutella tai löysätä kaasupeukaloa vaikka rata olisi millaisessa kunnossa. Uutta pitää kuitenkin taas keksiä ja tapahtuman pitää kehittyä! SnowStar 2009 -tapahtuma huipentui Rovaniemellä timanttisen koviin Snowcross-finaaleihin. Pro Stockin finaalin voittoon puolestaan päästeli Risto Juujärvi kukistamalla tiukassa kisassa Aki Pihlajan reilulla kahdella sekunnilla. Puolen tunnin tietämissä Loukko alkoi pikkuhiljaa jättää muita. Sen sijaan kärkinelikon loppuosassa sijoitukset vaihtuivat ohitusten myötä tuhkatiheään. Yksi tapahtuman puuhamiehistä, Seppo Koivisto, tiivistikin asian lyhyesti ja ytimekkäästi. Todella kovaa ravirataa mentiin ympäri ennen Peltipailakka GP:tä mönkkäreillä. Jo tässä vaiheessa kärkinelikko alkoi tehdä eroa muihin. Kestävyyskisassa ajettiin tunti ravirataa, jossa oli sekä tasaista että vähemmän tasaista. Kärkivääntöön hän sai seurakseen saman lajin taitajan Henri Marttisen, snowcross-spesialisti Risto Juujärven ja Loukon, joka taitaa niin sprintin kuin snowcrossinkin. Peltipailakka-kisaa hallitsi Juuso Loukko, mutta avauspuolituntinen mentiin neljän ajajan vääntäessä ykköspaikasta. Henri Marttinen pääsi palkintopallin kakkospaikalle kukistettuaan Risto Juujärven loppujen lopuksi vajaalla kymmenellä sekunnilla. Sarvikkaan paras kierrosaika tuotti keskinopeudeksi karvan alle 115 kilometriä tunnissa, ja kun radassa oli molemmilla suorilla hidasteshikaanit, niin huippunopeudet olivat huimia. Daniel Bodin loukkasi itsensä lauantain toisessa hyppynäytöksessä ja siksi loput näytökset hoiteli Anders Erikson. Juuso Loukko oli ykkönen Peltipailakka GP:ssä. Avoimen luokan snowcross on nykyään uskomattoman kovatasoista touhua. Kun tunnin vääntöön startattiin lentävällä lähdöllä turvamönkkärin takaa, ykkössijan otti aluksi MK-enduroässä Riku Mäkipelto. Mäkipellon matka päättyi kierroksella 47 kellon näyttäessä suunnilleen samaa lukemaa minuutteina. Kolmas oli Juuso Loukko. Korsumäki sai huikean kirin aikaiseksi päästyään kakkoseksi ja otti vielä viimeisellä kierroksella Nårsan kiinni, mutta ruutulippu armahti ruotsalaisnuorukaisen voittajaksi. Sebastian Rasmus ajoi parhaana suomalaisena kakkoseksi. Nopeatahtisessa viisi kertaa kolmen kierroksen repäisyssä Toni Sarvikas oli ATV-pilottien selvä ykkönen voittamalla kaikki erät. Luokkavoittajia Peltipailakka GP:ssä olivat Anni Tuisku (Ladyt), Ville Kettunen (Harraste), Petri Rautionaho (Sport) ja Mika Gustafsson (Veteraanit). - Viime vuodesta opittiin jo paljon ja tästä kerrasta taas lisää. Finaalin aluksi mentiin jonkin matkaa Fredrik Granbergin johdolla, mutta Nårsa tuli nopeasti kantaan ja paineli kärkeen. Päivän muut luokkavoittajat ovat Lars Lundberg (Sport), Kari Salminen (Harraste), Heikki Aitto-Oja (Veteraanit) ja Anna-Karin Karlsson (Ladyt).q www.mk-lehti.fi MK 65. Loppujen lopuksi Loukko leipoi voittomarginaalikseen reilut 32 sekuntia, mutta suurin osa tuosta erosta syntyi vasta viimeisen vartin aikana. MM-mitalisteista Emil Öhman joutui keskeyttämään jo muutaman kierroksen ajettuaan, Niko Korsumäki starttasi keskijoukossa ja Peter Ericsson puolestaan häntäpäässä. Alussa mentiin kymmenkunta minuuttia Mäkipellon toimiessa tuulenhalkojana. Kun lähdettiin kolmannelletoista kierrokselle, Loukko siirtyi kärkeen. Loukko luonnollisesti voitti oman luokkansa Pro Stockin. Finaalin viidenneksi ajoi Olli-Pekka Mäkipeura kamppailtuaan pitkään Ericssonin kanssa. Granberg piti kolmossijansa Ericssonin ahdistelusta huolimatta
Olli-Pekka Mäkipeura nitisti tiukassa kamppailussa Jussi Hongan ollen ensimmäinen Kunkuksi noussut cattikuski. Mad-Croc Mäkipeuran oli helppo tuulettaa maalissa voittajana. M äkipeuran taivaalla planeetat asettuivat suotuisiin asentoihin Kunkkupäivän aamuna. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX Kelkkakunkku Aurinkoa, hyvää meininkiä ja ensiluokkaista taistelua Mäkipeura uusi kuningas Valta vaihtui, kun nuori polvi temmelsi Tahkolla 14. Mies veti tyylipuhtaan kolmen sarjan voittamalla luokkansa enduron sekä sprinttiä ja crossia yhdistelleen toisen luokkakohtaisen lajin. Enska yllätti, sillä ennen kisaa olin 66 MK www.mk-lehti.fi. maaliskuuta. Menestyksekkään urakan jälkeen OoPee ihmetteli naureskellen enskan kovaa aikaa. Kun lista jatkui vielä Kunkku-finaalin voitolla, oli miehellä syytä hymyyn
Crossisäädöt ovat kovat, joten patikko oli tosi hankala. Oli aivan eri homma jatkaa, kun huomasin, että Korsu kaatui. Kunkkufinaaliin Kimi ei kuitenkaan startannut vaikka sijoitukset olisivat siihen riittäneetkin. Vanhoja staroja viivalla Kunkun C-luokassa nähtiin muutama takavuosien crossikuski, jotka olivat us- www.mk-lehti.fi MK 67. XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · ajanut enduroa ehkä 10 kilometriä, eli eipä tuota treeniä ainakaan liikaa ollut alla. Jos Niko olisi päässyt kärkeen, niin siitä olisi ollut paha mennä ohi, sillä siihen ei vielä vauhti riitä. OoPee kiittelee Jussia hyvästä kisasta. Mutkassa jumissa oli myös viime vuoden mestari, Iisko-Matti "Inarin kostaja" Näkkäläjärvi, jonka Polaris oli hakeutunut tiukkaan syleilyyn Fredrik Hertenin Ski-Doon kanssa. Mäkipeuran ja Hongan vanavedessä maaliin tuli Niko Korsumäki, jonka mahdollisuudet vuoden 2009 Kelkkakunkun voittamiseen valuivat sohjoon ensimmäisen mutkan kaadossa. Korsun vauhti näytti olevan sitä luokkaa, että jos kolarointia ei olisi sattunut, olisi kärjen järjestys todennäköisesti ollut hieman toisenlainen. Luokkakohtaiset sijoitukset ratkottiin starttaamalla Le Mans tyylisesti kelkkojen takaa enduron sijoitusjärjestyksessä. Finaali oli rajua taistelua Hongan ja Mäkipeuran välillä. Meinasin kaatua rytäkässä itsekin, mutta selvisin ja pääsin jatkamaan. Päätin ajaa ehkä 95 prosentin tehoilla, että saisin kelkan mahdollisimman varmasti maaliin. Finaalista kehkeytyi Mäkipeuran ja Jussi Hongan kaksintaistelu, jossa jahtaaja ja jahdattava vaihtoivat osia useaan otteeseen. Kun lumipöly laskeutui, sai yleisö huomata, että Korsumäki keräili kamppeitaan juostakseen kaatuneen kelkkansa perään. Kisa ratkesi ehkä kolmanneksi viimeisellä kierroksella, kun pääsin Hongasta viimeisen kerran ohitse. Harvoin pääsee ajamaan tuolla tavalla kilpaa. Siellä oli niin paljon kierroksella ohitettavia, että päätin, etten enää päästä Jussia edelle. Pirun hienoa yleisönkin kannalta, että kisa ei ratkennut ensimmäisellä kierroksella, Kunkku-voiton uransa komeimpiin saavutuksiin rankkaava Mäkipeura sanoo. Matkalla oli kyllä muutama tilanne, josta olisin varmasti lentänyt radalta, jos olisin puristanut lujempaa. Suljin Nikolta tien ja ilmeisesti sen suksi meni telaan tai jotakin. Väriä finaaliin toi ensimmäisen mutkan rytinä, jossa osa ennakkosuosikeista järjesti pelikorttinsa uuteen, entistä huonompaan, uskoon. Erityisen haastavaksi patikon OoPeelle teki crossikelkan jämäkkä jousitus. Hongan harmiksi takana kyttäävä vihreä kelkka oli ensimmäisenä ruutulipulla. Kimi Räikkönen ajoi taas hienosti ja osoitti, että kelkka taipuu hyvin miehen käsissä. Tahkon takamaastoihin tehdyn enduroradan alkupään patikko oli tällä kertaa melko haastavassa kunnossa. Yleisön kannalta paras jännitysnäytelmä koettiin iltapäivän Kunkku-finaalissa
Jussa ajoi endurossa C-luokan seitsemänneksi nopeimman ajan ja oli kokonaiskilvassakin 13. Hauskuutta taatusti lisäsi se, että Jussa sai niistettyä Kimi Räikkösen viimeisessä mutkassa. Niko Korsumäki Finaalin startissa menivät voittomahdollisuudet kuvassa poikittain olevalta Iisko-Matti Näkkäläjärveltä ja selällään makaavalta Niko Korsumäeltä. 68 MK www.mk-lehti.fi. Kunkku-finaalista Jussalla on hieman kaksijakoiset fiilikset. Vuonna 1998 Polaris Super Sportilla föönikunkun tittelin voittanut Jussa ei suurempia paineita kisasta ottanut ja osaltaan varmaan siitä syystä tulos oli kohtuullisen hyvä. Jussa alkoi mietiskellä, että josko hän veisi kestotesti-Lynxin kunnon extreme-testille. Risto Juujärvi, 2. C-luokassa tasoerot ovat niin kovat. Niko Aho, 3. Vedin sitten sisäkautta sen eteen vähän semmoisella iiskomaisella tyylillä, Jussa naureskelee. Erkki Venäläinen, 2. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX kaltautuneet viivalle. Itse pidin kyllä crossista, mutta olisi ollut vielä hauskempi ajaa kelkalla, jossa olisi ollut radalle sopivampi ja korkeaharjaisempi matto. Pekka Nissinen Legendat 1. Vaikka lehden oma snowcross-eläkeläinen ja luottotestikuski pääsikin maistamaan kelkalla kilpailemisen kiellettyä hedelmää pitkästä aikaa, ei hän silti suunnittele paluuta tositoimiin. Jussi Honka, 3. Jali Paajanen, 2. Alussa oli hyvää patikkoa ja sitten oli avoimempaakin maastoa. Jesse Kortelainen, 3. Enduron ja luokkakohaisen crossin yhteisajassa Jussa kepitti sellaisiakin nimiä kuin Niko Korsumäki ja Iisko-Matti Näkkäläjärvi. Ville Siiskonen, 2. Siinä näkisi konkreettisesti sen eron, mikä kärkimiesten välillä on. Kovaa vauhtia niin radalla kuin iltajuhlassakin pitivät muun muassa Juha Ukkonen, Ville Varis ja MK-lehden testikuski Jussa Peuranen. Ei huonosti snowcross-eläkeläiseltä. Nyt peli ei oikein kiihtynyt mutkista, mutta hauskaa minulla silti oli, Jussa sanoo. Mutta olisi kiva, jos mäkikisa ajettaisiin samanlaisena hillcrossina kuin Jenkeissä. Idea Kunkkuun lähtemisestä syntyi melko spontaanisti. Kimi Räikkönen, 3. Toisaalta voisi olla hyvä, että jos esimerkiksi kärkiporukka lähtisi enduron aikaerolla liikenteeseen ja loput samalla ajalla. Se ei ollut kovin pitkä, mutta siinä oli kaikenlaista maastoa. Kyllä se oli Levillä omalla tavalla hauskaa, mutta toisaalta epäreilua, kun ensimmäiset kelkat kiillottivat radan semmoiseksi jääränniksi, että eihän siellä päässyt eteenpäin. Odotin, että se menee viimeisessä mutkassa ulos. Joni Gustafsson C-luokka 1. Tykkäsin kovasti. Oskari Lääperi, 3. Kun tehtaalta saatiin siunaus moiseen tempaukseen, oli päätös kisaamisesta syntynyt. Onhan se aikamoista suhaamista, kun siellä on pro-jätkät ja C-luokkalaiset sekaisin. Siinä on ihan tarpeeksi, kun kesällä ajelee crossipyörällä, Jussa mietiskelee.q MK-lehden monivuotinen testikuski ja entinen snowcrossin PM-voittaja ja föönikunkku Jussa Peuranen (ulkopuolella) ja freestylekelkkailijana ja myös kärkipään kisakuskina aiemmin kunnostautunut Juha Ukkonen kävivät kovaa kisaa omassa erässään. Mäkipeura tuulettaa rajusti ja vieressä Honka ja Korsumäki toteuttavat samaa tehtävää hiukan vaisummin! Kelkkakunkku-mitalistit luokittain J-Juniorit 1. Oliko se nyt sprinttiä tai mitä se toinen laji, niin se oli kanssa aika mielenkiintoinen. Piazza snowcrossin A-finaalissa Jussa oli neljäs Risto Juujärven, Juha Ukkosen ja Ville Variksen perässä. Kunkku oli kiva ajaa, mutta ei tullut semmoista hinkua, että pitäisi uudestaan päästä kisaamaan. Se olisi varmasti hienoa puuhaa. Ville Varis A+B 1. Olli-Pekka Mäkipeura, 2. Enduro oli kyllä hyvä. Peuranen lopetti kisahommat kauden 2006 jälkeen, tosin kesäaikaan mies on ajanut kilpaa crossipyörällä. Kisaaminen sai miehen suupielet virneeseen ja kiittelemään tapahtumaa. Pieti Puhakka King Challenge 1. Takavuosien kisasta Jussa kaipailee hillclimbiä, joskin hän haluaisi pistää lajin uusiin puihin. Olli-Pekka Mäkipeura, 2. Jussi Honka, 3. Heikki Aitto-Oja P-Puhallin 1
MK 69
KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX TEKSTI JA KUVAT: JONI LAUNONEN Peter Ericsonin mielestä MM-sarjan viimeinen erä oli kuin lottoa! MM-snowcross 2009 Järjenvastaisiin mittasuhteisiin kasvanut TRILLERI Snowcrossin maailmanmestaruus vuosimallia 2009 jää historiankirjoihin mestaruutena, joka ratkesi vasta viimeisellä ratakierroksen puolikkaalla. 70 MK www.mk-lehti.fi
Mitalikahvit on juuri juotu ja Ericson, Öhman ja Korsumäki tuntuvat olevan hyvällä tuulella Snowstar-kisaviikonlopun alla. - Pistin jälkimmäisessä erässä kaiken peliin, sillä minun oli pakko voittaa se mestaruutta ajatellen. Mutta taistelussa on aina epävarmuustekijänsä, ja ennen ruutulipun heilautusta MM-taistosta pääsi muodostumaan järjenvastaisiin mittasuhteisiin paisunut trilleri. Mestaruus oli Ericsonille jo kolmas. Viime vuoden mestaruutta puolustanut Ruotsin Emil Öhman ajoi Lynxillä MM-hopeaa kuusi pistettä Ericsonin takana. Ennen MM-avausta moni oli valmis lyömään rahansa Emil Öhmanin tai Niko Korsumäen puolesta. Vajaa viikko Malån jännitysnäytelmän jälkeen BRP:n Rovaniemen kelkkatehtaan ruokalassa istuskelee kolme iloista veijaria. XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · äätösosakilpailuun niukassa pistejohdossa lähtenyt Niko Korsumäki oli vielä vahvasti kiinni kullassa jälkimmäisen erän viimeisellä kierroksella, kunnes hän kolaroi kärjessä kohtalokkaasti isäntämaan Adam Renheimin kanssa. Kaksi aiempaa irtosivat vuosina 2006 ja 2007 Janne Tapion valtakauden jälkeen. Emil oli edellisvuoden mestarina vahva vaihtoehto ja Niko puolestaan päättäväisenä ja peräänantamattomana taistelijana olisi vakava uhka jopa nuorelle ja sikatekniselle Öhmanille. Renheim riuhtoi Arctic Cat -kelkalla erävoittoon ja Korsumäki nilkutti Lynxillään maaliin viidentenä. Se oli puhdas kisatilanne. Toinen sija ei olisi siihen riittänyt. Jäljellä ei ole pieniäkään jäämiä edellislauantain ehkäpä hieman sekavista tunnelmista. Avauserässä rovaniemeläinen oli seitsemäs. Maailmanmestariksi kotiyleisönsä edessä kiirehti Peter Ericson, joka ajoi Lynx-kelkallaan erissä toiseksi ja kolmanneksi. Olisin itsekin tehnyt aivan samoin kuin Renheim, kertasi Korsumäki rehdisti uransa viimeistä MM-starttia. Tulin noin puoli kierrosta ennen maalia mutkaan ilmasta, Renheim ajoi alleni ja kaaduin. Korsumäki jäi puolestaan neljä pistettä Öhmanista, joka voitti päätösosakilpailun avauserän ja oli toisessa neljäs. Kovan ajon, ohitusten, kaatumisten ja törmäilyjen päätteeksi Peter Ericson korjasi potin kotiin. P Vihaan häviämistä, totesi hopealle jäänyt viime vuoden mestari Emil Öhman. Emil Öhman: Vihaan häviämistä! Uransa toista maailmanmestaruutta jah- www.mk-lehti.fi MK 71
Jostakin syystä en vain päässyt lujempaa, Öhman kertaa. Ensimmäisen erän voitin ja toisessa- kin sain melko hyvän startin; olin ensimmäisessä mutkassa neljäs tai viides. P Brett en hyvän vät mieh hyydytti een. Mestaruus siis lipesi nopean ruotsalaisen käsistä viimeisellä kierroksella, mutta pettymys lienee jo käsitelty. Öhmanilla on edessään uudet haasteet, mutta aivan varmaa ei ole, missä näiden haasteiden kimppuun käydään. Toisessa erässä osat vaihtuivat. Minä vihaan häviämistä! Öhmanin MM-avaus Italiassa meni hienosti, mutta onni kääntyi Norjassa. Koetin puristaa, mutta en päässyt edellä menneistä millään ohi. - Snowcrossia tahdon ajaa, se on varmaa, mutta sitä en tiedä, tapahtuuko se täällä vai Pohjois-Amerikassa. Meillä kaikilla kolmella oli mahdollisuus mestaruuteen, joten oli ajettava täysillä. Vauhdin puutumisen lisäksi matkantekoa hidastivat lipat. Kaaduin, ja kun jatkettiin vähän aikaa, näin, että Niko kaatui. Vaikutti siltä, että kaikki kaatuilevat vuoron perään. Erää oli ajettu viidestä kahdeksaan minuuttiin, kun Niko meni minusta ohi. Toisessa erässä olin ykkönen. Tiesin, että Malåssa on luvassa kova kisa. hdin jälk alkuvau dannut Emil Öhman oli Malåssa kisan jälkeen ehkäpä maailman happamin olento. Norjassa ensimmäisessä erässä tuli keskeytys, sillä kone veti liikaa lunta ja lopulta leikkasi kiinni. Lehdistötilaisuudessa mies kuitenkin vastaili tyynesti ja asiallisesti toimittajien kysymyksiin, mutta hänen olemuksestaan huokui rankka pettymys. Italiassa Niko voitti ensimmäisen erän ja minä olin kakkonen. Olen käynyt keskusteluja siihen suuntaan, mutta mitään varmaa ei vielä ole, Öhman paljastaa. Niko Korsumäki: Mestaruus olisi tullut, jos niin olisi tarkoitettu Lähes mietomaisesti mestaruuden hävinnyt Niko Korsumäki ei ole käyttänyt aikaansa jossitteluun tai äkäilyyn. 72 MK www.mk-lehti.fi. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX Adam Renheim oli se kanto kaskessa, joka lopulta jätti Niko Korsumäen MMpronssille. Tässä kuvassa Niko Korsumäen pullat olivat vielä hyvin uunissa vaikka mestaruutta ajatellen, mutta toisin kävi. u myös n oli saat päätöksee n kakkonen M-sarjan M uoka an open-l kuitenkin ISOC-sarj itkät erät Bender. Kyllä, olin todella pettynyt
Mies oli ehdottomasti nopein kuski radalla, mutta sitten tapahtui se, mistä on puhetta riittänyt jo pitkään. - Kakkoseksi jääminen kolaroinnin takia ei harmita, mutta se harmittaisi, jos en olisi yrittänyt täysiä ja tullut sitten kakkoseksi, Korsumäki sanoo. Peter Ericson: Viimeinen erä oli kuin lottoa Se, että Peter Ericson on maailmanmestari vuosikertaa 2009, tuli yllätyksenä monelle, eikä vähiten miehelle itsel- leen. MM-loppupisteet: 1) Ericson 122, 2) Öhman 116, 3) Korsumäki 112. www.mk-lehti.fi MK 73. Tämä kausi alkoi niin ikään rytinällä, kun mies kaatui ja hajoitti kätensä syksyllä treeneissä motocross-pyörällä. Totta kai haluan ajaa kilpaa edelleen, mutta toivon pikkuisen muutoksia aikatauluihini, hän sanoo ja jättää paljon arvailujen varaan. Nousu onnistui vain puolittain, ja ensimmäisessä erässä Niko oli seitsemäs. XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · Victor Stenman ajoi alkukaudesta loistavasti, mutta talven edetessä vauhti hyytyi tai sitten muut saivat ajonsa loksahtamaan kohdalleen. Viisas ja määrätietoinen urakointi palkittiin lopulta, ja Malåssa palkintopallilla seisoi onnellinen mies. Omista tulevaisuuden suunnitelmistaan Ericson ei vielä osaa sanoa juuta tahi jaatakaan. Tällin vuoksi Ericsonin nimeä oli turha haeskella alkukauden kisojen tuloslistalla. Malåssa onnistuin nousemaan hiljalleen ja pakko myöntää, että oli minulla hieman onneakin mukana. En olisi uskonut sen olevan mahdollista, Ericson sanoo. Ericsonin oman arvion mukaan alkukausi sujui vaisuhkoissa merkeissä. Ja ainahan voittamiseen tarvitaan vähän onnea, Ericson hymyilee. Se viimeinen erä oli kuin lottoa. Toisessa erässä Korsumäki muistutti taas siitä, mistä hänen maineensa piinkovana kisakuskina on peräisin. Ensimmäisessä kisassa homma ei toiminut. Ericson arvostaa vuoden 2009 mestaruutta erityisen paljon siksi, että voitto on myös selkävoitto niistä kaikista vaikeuksista, joita hänellä viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana on ollut. On hienoa ajaa huipulla, hän tiivistää. Ericsonin vastoinkäymiset alkoivat viime talvena, kun mies veti harjoituksissa lipat ja kopsautti päänsä maahan niin, että horisontti oli sekaisin pidemmän aikaa. Minua ei harmita, sillä tiedän, että minä tein ja tiimi teki kaikkensa mestaruuden eteen. Snowstarissa kuultiin kuitenkin sen verran, että hän toivoo Lynxin olevan työkaluna jatkossakin.q Malå, Ruotsi Snowcrossin MM-sarjan osakilpailu 3/3: Erä 1: 1) Emil Öhman Ruotsi, Lynx, 2) Peter Ericson Ruotsi, Lynx, 3) Matt Judnick USA, Polaris, 4) Brett Bender USA, Polaris, 5) Adam Renheim Ruotsi, Arctic Cat, 6) Petter Nårsa Ruotsi, Lynx, 7) Niko Korsumäki Suomi, Lynx. Vauhti kyllä parani hiljalleen, ja Italiassa olin lopulta neljäs, mihin olin ihan tyytyväinen. Erä 2: 1) Renheim, 2) Bender, 3) Ericson, 4) Öhman, 5) Korsumäki, 6) Viktor Stenman Ruotsi, Arctic Cat, ...9) Honka. Norjassa olin iloisempi, sillä onnistuin voittamaan siellä. Malåssa tapahtui paljon kaikenlaista. Jussi Hongan MM-kausi ei sujunut odotetusti, joten ensi kauteen riittää nälkää! Mestaruus lipesi käsistä viimeisen erän viimeisellä kierroksella ruotsalaiskuskin ajovirheen takia, mutta Niko vaikuttaa tyytyväiseltä snowcrossarin uransa viimemetreillä. Jos mestaruus olisi minulle tarkoitettu, se olisi tullut. Korsumäki ajoi tasaisesti koko MMsarjan, mutta viimeisessä kisassa sattui toinenkin epäonninen tapaus, sillä ensimmäisessä erässä Lynxi ei hyökännyt viivalta, vaan jäi paikoilleen sutimaan
Janne Jurvelin oli jopa hämmästyttävän ylivoimainen ottamalla molemmat A-luokkien mestaruudet. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX TEKSTI: TR/JH/JL KUVAT: JONI LAUNONEN Janne Jurvelin vei kotimaan lumilta molemmat mestaruudet ja kruunasi kautensa vielä EM-tittelillä! Snowcrossin SM Janne Jurvelin tuplamestariksi Yksi oli ylitse muiden snowcrossin SM-sarjassa kaudella 2009. Kauden toinen A-luokkien tuplamitalisti oli Olli-Pekka Mäkipeura ja yhden mitalin saaliiseen päätyivät Iisko-Matti Näkkäläjärvi Openissa ja Ville Ylianttila vakioissa. 74 MK www.mk-lehti.fi
Näin erä keskeytettiin ja odotettiin uusintaa. Sportissa Ville-Marko Koiviston matkaa kahteen erävoittoon tasoittivat jälleen Eetu Karjalaisen tekniset ongelmat. Näinpä ainakaan mestarin nimessä ei ole mitään epäselvää, vaikka kauden aikaisempia tapahtumia tullaankin vielä käsittelemään SML:n vetoomusistuimessa. Jos asia olisi ehtinyt päätökseen Suomen Moottoriliitossa, JJ olisi ajanut lauantaina Enontekiön sijaan Ruotsin Målassa kauden viimeisen MM-kisan ja olisikin ollut hienoa nähdä miten miehen hyvä kotimaan kyyti olisi riittänyt maailman huippuja vastaan. XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA Inarin kostaja IiskoMatti Näkkäläjärvi otti open-luokan SM-hopeaa. P ro Stockin kauden toiseksi viimeinen osakilpailu ajettiin Ivalossa ja ensimmäinen erä oli täydellistä Jurvelinin hallintaa startista kärkeen ja karkuun oli jälleen toimiva taktiikka. Toisella yrittämällä päästiin matkaan, mutta vain muutaman kierroksen ajaksi. Ajattelin jo, että nyt yritetään tosissaan, mutta kun Janne tuli kantaan ja pääsi niin helposti ohi, niin hyvä ettei alkanut itkettää, Mäkipeura mietti. Ylianttila oli avauserän tapaan kolmas summaten Ivalostakin sievoisen pistepotin. Jurvelin joutui kuitenkin pelaamaan varman päälle, koska jätetystä vetoomuksesta johtuen oli äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus, että yksi kauden aikaisemmista kisoista mitätöidään. Kun startattiin kolmatta kertaa samaan erään, kärkeen paukutti kaksikko Ylianttila ja Mäkipeura. Jurvelin pääsi matkaan kymmenennen sijan tuntumassa. Näinpä ennen päätöskisaa oltiin tilanteessa, jossa Olli-Pekka Mäkipeuralla oli vielä ainakin teoreettinen mahdollisuus mestaruuteen. Mikä vetoomus? Vetoomuksessa on kyse Pellon kisan sählingistä Risto Juujärven kohdalla. Erän kakkoseksi ajoi Olli-Pekka Mäkipeura ennen Ville Ylianttilaa. Jos- Jurvelin, Jurvelin... Janne Jurvelin ei antanut muille mi- www.mk-lehti.fi MK 75. Jos oli luokan ensimmäinen erä selväpiirteistä toimintaa, toisessa riitti sitten sattumia, tapahtumia ja todellista kilvanajoa. Kauden viides kisa, viidennet aika-ajon pohjat ja kaikkien kauden kymmenen erän voitto. Ohitus tapahtui käytännössä samalla kuin kiinniottokin. - Ei tässä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mäkipeura oli toki päiväänsä jälleen tyytyväinen, mutta tunteet toisesta erästä olivat kaksijakoiset. Miehen Yamaha rikkoutui Stock-SM:n harjoituksissa ja hän otti lainaksi aikaajoon toisen henkilön Arctic Catin. Tälläkin radalla pääsi ohi melkein missä vain, jäätikölle menneissä mutkissa toki ohittaminen oli hiukan hankalaa, mutta sitten piti vain soveltaa jotain, Jurvelin kuittasi Sport-luokan kärkipoikien kritiikin radasta. Vetoomus, joka ei kohdistu millään tavalla Jurveliniin, muutti kuitenkin mestarin suunnitelmat viikonlopulle. Mäkipeura pääsi ensimmäisen kymmenen minuutin aikana karkaamaan suunnilleen saman sekuntiluvun turvin Ylianttilalta ja Jurvelin ohitteli kohti kärkeä. Kun Jurvelin pääsi kakkoseksi, hän täräytti muutaman kierroksen täysin käsittämätöntä vauhtia Mäkipeuran kan- taan eikä jäänyt siihen miettimään hetkeksikään. - Kyllähän OoPeellä oli sitä etumatkaa, mutta yritin kuitenkin ja onnistuihan se ja ehdin vielä tekemään eroakin. Ruotsin Per Eriksson veti kärkeen, mutta ei karkuun vaan nurin ja ensihoitohenkilöstön hoiviin. Kauden kuudesta erästä Karjalainen on nyt joutunut viisi kertaa köröttelemään osan matkaa ankarien koneen käyntihäiriöiden kanssa. Ivalon erien kakkossijat veivät Joni Gustafsson ja Jere Tynkkynen, Olli Uurtio oli kahdesti kolmas. tään mahdollisuuksia viimeisessäkään snowcrossin Pro Stockin SM:ssä Enontekiön Hetassa. Aikakirjoihin erävoitto jäi kuitenkin vain vajaan 14 sekunnin marginaalilla otettuna, mutta eipä Jurvelin loppukierroksilla pitänytkään minkäänlaista kiirettä. Ensin lähtöpuomista huolimatta saatiin aikaiseksi varaslähtö, kun muutama pilotti aavisti ja sai loikkautettua kelkan puomin yli
Iisko-Matti Näkkäläjärvi todisti kuuluvansa kärkiryhmään takkuisesta alkukaudestaan huolimatta ja ajoi kakkoseksi ennen Ville Ylianttilaa ja Mäkipeuraa. Tämä voitto, kuten niin moni aikaisempikin tuli heikohkon lähdön ja hurjan ohittelu-urakan jälkeen. Mutta loppujen lopuksi voittajan osalta mikään ei muuttunut tässäkään erässä. Hetken johtanut Mäkipeura oli tällä kertaa toinen, Käkelä jaksoi sinnitellä maaliin kolmantena. Jurvelin nousi taas kerran kaukaa takaa ja otti erän voiton. Kun ajajia oli enemmän kun 20, se tarkoitti karsiutumista eristä. Toisen erän aluksi mentiin pitkään loukkaantumisen jälkeen radoille palanneen Jari Käkelän johdolla. Tapahtuipa vetoomuksen käsittelyssä sitten aivan mitä tahansa, Jurvelin varmisti mestaruutensa jo ottamalla päivän avauserän voiton. Kun toipilaan vauhti alkoi hiipua, vaihtoi ykkössija omistajaa muutamaankin kertaan. KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX tain syystä hänet päästettiin ajamaan aika-ajo "väärällä" laitteella, mutta kun sääntöjä tutkittiin tarkemmin aika-ajon jälkeen, todettiin että eihän näin olisi saanut tehdä ja tietysti suoritus hylättiin aika-ajossa. Juujärvi teki asiasta vetoomuksen, sillä Snowcross-säännöissä ei sanota sanaakaan laitteiden katsastamisesta kisaan, mutta kuitenkin heti lajisääntöjen Olli-Pekka Mäkipeuran snowcrosskauden saldo on kaksi SM-mitalia. Ville Ylianttilan kausi oli hyvä, sillä nuori mies otti mitalit sekä SM- että EMsarjoista. kärkeen todetaan, että muilta osin noudatetaan motocross-sääntöjä. Seuraavina saapuneiden Aki Pihlajan ja Pieti Puhakan perässä Ylianttila ja Näkkäläjärvi kisasivat 76 MK www.mk-lehti.fi. Siellä taas todetaan yksiselitteisesti, että laitteet katsastetaan tietylle ajajalle ja jos useampia on käytössä, niiden on oltava samanmerkkisiä ja samankokoisia
Storslett 15 ja Jali Paajanen 20. Ville Ylianttila lähes tyytyväinen SM-pronssiin Ville Ylianttila ei aivan yltänyt tavoitteeseensa, mutta sanoo silti, että SM-mitali on kelpo saavutus. Mäkipeura ajoi hyvin ja tasaisesti. Keskeytyksen myötä Mäkipeura sijoittui SM-pistetaulukossa lopulta kolmanneksi Iisko-Matti Näkkäläjärven ja Janne Jurvelinin kantaan. Juniorit ratkaisevat sijoituksen kabineteissa Junioreiden SM-sarja päättyi varsin mielenkiintoiseen tilanteeseen. Siis niiden erien, joissa tasatilanteessa olevat ovat ajaneet maaliin. Muilla ei enää ollut asiaa mitaleiden jakoon. Johdin kisaa aina neljänneksi viimeiselle kierrokselle asti, jolloin mestari-Jurvelin pääsi kuittaamaan, Mäkipeura harmitteli voiton menettämistä. Tämän jälkeen Näkkäläjärvi ajeli kaikessa rauhassa kolmantena Jurvelinin ja Ville Ylianttilan takana. Toisessa erässä Mäkipeura veti lipat ja kun hopea oli selvä, ajoin erän loppuun safarivauhtia. Kolme viikkoa ajattelin pitää huilia, mutta sitten alkaa treenaaminen. Tässä vaiheessahan mitalijärjestys ei olisi enää muuttunut, vaikka Näkkäläjärvikin olisi keskeyttänyt. Liekö sitten kokenut kehäkettu varmistellut ainakin niin kauan, että Mäkipeuran keskeytys oli absoluuttisen varmaa, kun vasta aivan loppuerästä hän nousi haastamaan Ylianttilan. Hyvältä se totta kai maistuu, mutta hopeahan se oli tavoitteena, mies toteaa. Tarkoitus on pyöräillä ja tehdä juoksulenkkiä. Vakioluokan SM-mitali himmeni, kun Tervolan kissamies ja Kelkkakunkku OlliPekka Mäkipeura saalisti toiseksi kirkkaimman mitalin. Pro Stockin SM-tittelinhän Jurvelin valloitti voittamalla kaikki kauden kymmenen erää, mutta Openissa tuli yksi kauneusvirhe, kun avauskisan toisessa erässä MM-sarjaa varten "harjoitellut" Niko Korsumäki oli Jurvelinin edellä. Asp ei nimittäin ajanut Enontekiössä lainkaan, hänen viimeisin tämän sarjan eräsijansa on Tornion kisan toisen erän voitto. Hetan avauserän kakkoseksi täräytti Iisko-Matti Näkkäläjärvi vankistaen näin otettaan hopeasta. lemmat erät suvereenisti ja otti mestaruuden maksimipistein. Kesällä Pikku-Villellä ei ole kilpailullisia kiireitä, mutta valmistautuminen uuteen kauteen alkaa hyvissä ajoin. Kaksikko ohitteli toisiaan muutamaankin kertaan, mutta Ylianttila ehti maaliviivan yli noin 20 senttiä edellä ja otti kakkospaikan. Sitten sitä pitäisi sitä voimaa saada pikkuisen lisää. Minua ei edes väsyttänyt ja ei voinut kuin ihmetellä, miten kaveri pystyy menemään niin kovaa. Kelkka pelasi tä- Himmeät mitalit jakoon kauden päätöserässä Janne Jurvelin jatkoi voittokulkuaan kun snowcross-kausi saavutti yhden taitekohtansa viimeisen SM-kisapäivän merkeissä. Himmeämpien mitalien kohtalo ratkesi vasta päätöserässä. Pro Open -luokassakaan ei paljon jäänyt epäselvää, sillä Jurvelin vei Enontekiön Hetassa päätöskisan mo- Mäkipeuralla tasaisen kehityksen kausi Snowcrossin SM-sarjan päätöskilpailussa Enontekiöllä Olli-Pekka Mäkipeura kirjasi nimiinsä kaksi SM-mitalia. - Ekassa erässä ajettiin Jurvelinin kanssa alussa kunnolla kilpaa. Kisa sujuikin ilman paineita todella mukavasti. Jos SML vahvistaa mitalijärjestyksen näin, tulee ruotsalaisnuorukaiselle jo uran tässä vaiheessa mestaruus tavalla, jota kelpaa vuosikymmenten päästä muistella kiikkustuolissa. Mutta koska SM-sarjan sääntöjen mukaan loppupisteistä pudotetaan jokaisen huonoin erä pois, tuli mestaruus Openistakin maksimipistein. - Ensimmäisessä erässä sain todella huonon lähdön, minkä takia sijoituin neljänneksi aivan Iisko-Matin kantaan. Vaikka Näkkäläjärvi ehtikin kuudenneksi ennen Ylianttilaa, pistetilanteessa kiri ei riittänyt. Stockia ajetaan ja kelkkana on todennäköisesti Ski-Doo. Olin aivan Polariksen kannassa, kunnes yhtäkkiä hän hiljensi vauhtia hyppyriin. Ilman toista nollaerää olisin tapellut hopeasta. Tasapisteisiin päättyneessä sarjassa ratkaisua haetaan sääntöjen mukaan ensin parhaista eräsijoituksista. pronssi varmistuivat tervolalaiselle tasaisen vahvojen kisasuoritusten myötä. - Tulokset ovat olleet hyviä ja ajo varmaa. Pronssin kohtalo on kuitenkin selvä, sen otti Ylä-Lapin Moottorikelkkailijoiden Sebastian Rasmus ollen näin mitalikolmikon ainoa suomalaisedustaja. Tästä vertailusta ei apua saa, kun kummankin pisteet muodostuvat täsmälleen samoista sijoituksista. Sunnuntain Pro Open -eristä cattikuski lähti hakemaan tiukasti viikonlopun toista SM-hopeaa. Siinä mielessä täytyy siis olla tyytyväinen, koska kauden alussa asetetut tavoitteet täyttyivät ja jopa ylittyivät, Mäkipeura kertaili kautta. Pro Stock luokan hopea sekä Pro Open www.mk-lehti.fi MK 77. - Kun nousin lähdöstä neljänneksi, käytännössä vain varmistelin kelkan nätisti maaliin. Maalisuoralla tuulettelin vähän liian aikaisin ja Ylianttilan Ville oli päässyt kantaan ja ehti vielä ohi. Pekka Nissinen jäi pronssista kymmenen pistettä, Norjan J.-O. Mitään ei ollut tehtävissä ja törmäsin hänen kelkkaansa. Kuusi kierrosta pystyin ajamaan keulassa ja pari kierrosta pysyin perässä, mutta sitten Jurtsa vain alkoi repimään eroa. Epävirallisten historiankirjojen mukaan vastaavaan ratkaisuun SML:n alaisissa lajeissa on jouduttu turvautumaan vain kerran aiemmin, kun 80-luvun taitteessa motocrossin 250-kuutioisten mestaruus meni erien aikavertailuun. Minulla menivät mahdollisuudet Pellon kaatumiseen ja Torniossa kolarointiin ruotsalaiskuskin kanssa. Päätöserään lähdettäessä herrojen ero oli käytännössä vain kolme pistettä. Selvää on se, että Suomen mestari on ruotsalainen, mutta onko hän Hetan molemmat erät voittanut Jesper Degerbjörk vai Sebastian Asp, ratkeaa vasta myöhemmin. Tuon säännön mukaan Asp julistettaneen mestariksi hänen oltuaan neljän erän yhteisajoissa reilut 6,8 sekuntia parempi. XTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA paitsi sijoituksista, myös SM-pronssista. Viimeisessä erässä kova taistelu hopeamitalista Näkkäläjärven kanssa jatkui. Tulevan kauden suunnitelmat tuntuvat Ylianttilalla olevan selvillä. Ei se kuitenkaan haitannut, sillä hopea varmistui takkuisen kauden jälkeen, Iisko-Matti tuumi. Hopeamitalin kohtalo ratkesi kuitenkin jo muutaman kierroksen jälkeen, kun Mäkipeura kaatui vauhdikkaasti ja joutui keskeyttämään. Tämän taistelun niukasti hävinnyt Näkkäläjärvi ei tilannetta pahemmin surrut, SM-hopeamitalistin oli helppo hymyillä. Lauantain Pro Stock -lähtöihin Mäkipeura lähti varman päälle. Hopean ollessa varma pääsin toiseen erään huomattavasti rennommista asetelmista. Kamppailu jäi kuitenkin viimeisen erän varaan, kun OlliPekka Mäkipeura ehti kolmanneksi. Tähän sitten loppuvatkin suoraan lajisäännöistä löytyvät tasapistetilanteen ratkaisukeinot. Kun seuraava sääntöjen määräämä kriteeri on viimeisen maaliin ajetun erän sijoitus, ollaan edelleenkin tasoissa. Sen sijaan SML:n Urheilusäännöstössä kerrotaan, että tasapisteissä lasketaan sarjan aikana ajettujen erien ajoajat yhteen. Olen pystynyt kilpailemaan keskeytyksettä läpi kauden sunnuntain viimeistä erää lukuun ottamatta
KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEXTRA · KISAEX nä talvena loistavasti. Pronssia ojennetaan vaikean kauden päätteeksi Eetu Karjalaiselle. Sinisalo-Cupin kausi 2009 oli menestys Snowcrossin Sinisalo-Cupin kautta 2009 voidaan pitää monellakin mittarilla menestyksenä. Herten korjasi lopulta potin ennen Koskelaa. Useammankin leikkauksen jälkeen miehen jalka näyttää edelleen niin hurjalta, että on melkoinen ihme, että moisella nivelellä edes pystyy kävelemään, puhumattakaan snowcrossin kisaamisesta. Hertén sai jälleen hyvän lähdön ja pääsi mestaruusjahtiin paljon paremmista asemista kuin avauskierrokselta kymmenentenä saapunut Koskela. Olen tykännyt tuosta kelkasta vielä enemmän kuin viimevuotisesta. Päätöserässä nähtiinkin sitten voittajana jo kauden viides nimi. Sarja sai arvoisensa päätöksen Enontekiön Hetassa, kun Mathias Hertén varmisti mestaruuden vaihdon aika kun päätöserään lähdettiin Herténin pisteen johdolla ennen Koskelaa. Kari Salminen tuli kuitenkin takaa ja todisti ajovauhdin olevan edelleen tallella nousten kauden neljänneksi erävoittoon yltäneeksi kilpailijaksi. Sen jälkeen kun Tero (Lehtoranta) teki viimeiset säädöt, on kelkka mennyt kuin juna. Kisaerissä ajoi kauden aikana yhteensä 39 kilpailijaa ja kun muutamassa kisassa karsiutuneita oli yhteensä parikymmentä, nousi sarja osallistujamäärältään selvästi SM-luokkia suuremmaksi. kamppaillen täyden ajajamäärän erissä loppusaldoonsa kolme pistettä Olli Koskelaa enemmän. Kuva: Pentti Uurtio mitaleille nostanut, koska häneltä jäi yksi kisa väliin Ruotsin sarjan päällekkäisyyden vuoksi. Käytännössä kaikissa moottorikelkka- ja moottoripyöräurheilun lajeissa EM- ja MM-tasollakin käytettävä tapa on käytännössä havaittu toimivaksi ainakin siinä mielessä, että sarjan voittaja harvemmin varmistuu ennen päätöserän ruutulippua. Koivisto kuorrutti mestaruutensa viimeisen erän voitolla. Ruotsin Lasse otti kauden ensimmäisen erävoittonsa päivän avauserässä, kakkoseksi ajanut Ville-Marko Koivisto puolestaan varmisti mestaruutensa. Cup-mestarin voitto on todellinen työvoitto, sillä länsirannikon mies pääsi harjoittelemaan kelkalla ajoa vain muutaman kerran ennen kauden avausta vuosien kuntoutuksen vaatineen polvivamman jälkeen. Hertén piti kakkospaikkansa loppuun asti ja kun Ville Lehtilahti piti puolestaan Koskelan takanaan neljäntenä, oli jälleen paidankaantumista näkyi Herténin otteissa, kun hän tyytyi ajamaan varman päälle sen mitä tarvittiinkin eli pitämään Koskelan takanaan ja varmistamaan mestaruuden. Neljäntenä maaliin saapunut Hertén sai siis tuulettaa Cupin mestaruutta kolmen pisteen turvin ennen päätöserän viidenneksi kurvannutta Koskelaa. Avauserän aluksi mentiin Herténin johdolla. Mahtavan tiukan loppuratkaisun lisäk- Sport-luokassa tuttu tahti Sport-luokassa jatkui tuttu asetelma, Suomen nuorisoketju vastaan lähes veteraani-ikäinen Ruotsin Lars Lundberg. Norjalaisvierailija Ole Martin Hetta sai pakettinsa kasaan ja päästeli vakuuttavaan voittoon. Kun Sinisalo-Cupissa lasketaan kaikki kauden erät mukaan lopputuloksiin SMsarjoista poiketen, säilyi todellinen jännitys viimeiseen erään asti. Myös sarjan yksi tarkoitus toimia ikään kuin kansallisena Bluokkana Harrasteluokan ja Pro-luokkien välissä alkaa vähitellen muotoutua uomiinsa.q 78 MK www.mk-lehti.fi. Oulun veteraani Heikki Aitto-Oja äityi loppuerästä kauden parhaaseen vauhtiinsa ja nousi ruutulipulle toiseksi ohittaen muun muassa kolmanneksi ajaneen Tommi Niemisen. Luokan SM-hopeaa pokkasi Pentti Uurtio, jolle riittivät varmistellen otetut eräsijat neljäs ja viides. Eetu Karjalainen sai pitkästä aikaa ajaa koko erän toimivalla moottorilla ja oli kolmas. Kova kisarutiini ajalta ennen vakavaa louk- si kauden positiivisiin asioihin lukeutuu myös ajajamäärä. Vaikka Lundberg ehtikin kakkoseksi, se ei miestä enää Sinisalo-Cupissa käytiin kova taistelu Olli Koskelan (kuvassa) ja Mathias Hertenin välillä
! A+1 A5 IL T numeroa Tilaan MK-lehden kestotilauksena 29 / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden vuositilauksena 32 / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden tutustumistarjouksena 12 / 3 numeroa Tarjous voimassa 31.12.2009 saakka. RideMedia Oy maksaa postimaksun puolestasi 29, vain RideMedia Oy TILAUKSET Tunnus 5001594 MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ 00003 (normaalihintainen viesti) VASTAUSLÄHETYS Lähetä numeroon Nimi RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS Lähiosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v. huoltajan allekirj.) 040 728 8979 Lehden nimi, kesto, vuosi tai tutustumistarjous, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä
Kelkkailijan paalupaikka Lahdessa Motomarine Oy Okeroistentie 1, Lahti (03) 881 0400 0400 695 648 www.motomarine.fi Ski-doo snow how since 1984 UOLTO k YNTI · H RIT a · MYtoimipaik YÖT A u Ri UVAsAOSAT · ISK · YLIVIESKASTA Tule tekemään vuoden 2010 uutuuksista ennakkokauppa. 010 4709 850 Topeeka 73 61800 Kauhajoki 050-387 0800 VK-Motors Oy Ruovedentie 28 34600 RUOVESI Puh. (03) 474 0046 Katso vaihdokit www.loukko.com www.vk-motors.fi MK 81. 08-4112 300 www.autotalosavusalo.fi Nyt 2010 kauden ennakkomyynti käynnissä, tule ja hyödynnä meiltä ennakkotilaajan etu! Tule tutustumaan liikkeisiimme monipuoliseen atv-valikoimaan! CAN-AM OUTLANDER 400Efi 4x4 -09 TARJOUS 5990,- sis alv Renegade 1200 4-tech Sh. 13.990 Juuso Loukko ja Kesmotors Racing Team kiittää tukijoitaan MK Juuso ro rint p SM-Sp kka 0 luo 60 ltaa SM-Ku Nyt ennakkokaupoille! Asiakasetuna 500,arvosta bensaa ennen 15.5.09 päätetyille kaupoille. Kalusto tarjouksia: Lynx rave 600rs -09 Lynx rave 440 -07 Can-Am DS450X uusi -08 8990,4450,8890,- aikaa Maksu 0 kk a6 jop haa!!! käsira ilman KAIKKONEN RUOVESI Tervajoentie 2 C 66440 Tervajoki puh. Näin varmistat kelkan saamisen haluttuna ajankohtana! · HYVÄT VAIHTOKELKAT · HUOLTO + VARAOSAT + VARUSTEET · Meillä käy myös auto vaihdossa uusiin & käytettyihin · Rahoitusmahdollisuus AUTOTALO Tulolantie 26, Ylivieska Savusalo P. (03) 474 0040 Fax
Joka numerossa uutisia, uutuuksia, vertailutestejä, koeajoja, alan ihmisiä, tapahtumia ja paljon muuta! TILAA Mönkijä-lehti suoraan kotiin kannettuna RideMedia Oy maksaa postimaksun puolestasi NYT! ain v Tilaan Mönkijä-lehden kestotilauksena 25,- / 4 numeroa Kestotilaus jatkuu auotomaattisesti, kunnes tilaaja toisin ilmoittaa. Tilaan Mönkijä-lehden vuositilauksena 27,- / 4 numeroa RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 Vastauslähetys 25,TILAUKSET MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ (normaalihintainen viesti) Lähetä numeroon Nimi Lähiosoite 040 728 8979 Postinumero ja -paikka Lehden nimi, kesto tai vuosi, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä Allekirjoitus (alle 18 v. huoltajan allekirj.). ÖNKIJÄLIITY M HMISTEN I AISEEN ERIL KKOON! JOU Mönkijä ilmestyy 4 kertaa vuonna 2009: touko-, kesä-, syys- ja lokakuussa
www.mk-lehti.fi SEURAAVASSA NUMEROSSA MK-lehti 4/2009 ilmestyy 25.9. MOOTTORIKELKAN OSTAJAN OPAS 2010 Luettelossa kaikki Suomessa myytävät moottorikelkat kuvin ja sanoin Koeajossa 2010 UUTUUSMALLEJA Opastusta KÄYTETYN KELKAN OSTOON