Testiryhmä valitsi suosikit 2016-mallien koeajoista! 8,9O € 3/ 2O15 MOOTTORIKELKKALEHTI Pal.vko 2015-25 533364-1503 +!4;>B85”GGGJHG! #O]NXe VUO DESTA 1990 MK-LEHTI 25 VUOTTA Arctic Cat ZR 6000 El Tigre 2014 KÄYTTÖTESTI JA MODAUSPROJEKTI PÄÄTÖKSEEN • Polaris Axys Pro RMK 800 HO 163’’ LE • Lynx BoonDocker 3900 600 E-TEC • Ski-Doo Renegade X 1200 4-TEC ERILAINEN HISTORIC-LUOKAN KILPURI Yamaha Phazer Mountainlite ”Giant Special” vm. 2000 Ajettu Naisten freeridekoulu 2016-UUTUUKSIA KISAEXTRA Snowcross MM ja SM Moottorikelkkaenduro SM
Kuviointi pohjassa tarjoaa hyvän pidon useimmilla alustoilla, ja varvasosaa voi käyttää poistamaan lunta ja jäätä. FXR X-Cross Kenkä Musta 139,00 € 39,95 € alk. Todella hyvä tapa suojata kelkkaa lumelta, sateelta, pölyltä, lehdiltä, roiskeelta tai uteilailta katseilta. Täydellinen sarja joka sisältää kaiken mitä asennukseen tarvitset. Täysin säädettävät ohjaustangon koropalat Snelliltä. BTO Thermoplastic välipohjallinen lämmittää ja auttaa vaimentamaan iskuja. Täydelliset sinulle joka haluat säätää tangon korkeutta ilman työkaluja. -22% Makeat Dragon kelkkalasit erityisesti kehitetty kelkkailua varten! Laseihin voi myös liittää tear-offit tai roll-offin jos on tarvetta. Sledstore Kelkkapeite lämmönkestävä 29,90 € 149,00 € 79%. Dragon Vendetta Snow Paintdrip Ohjaustangon koropalat Snell Dragon NFX Bullet Red Ionized 69,00 € 89,90 € 99,00 € 154,00 € 99,00 € 189,00 € -35% -30% JOHTAVA VARAOSIEN, VARUSTEIDEN JA TARVIKKEIDEN VERKKOKAUPPA! Laadukas kelkkapeite joka on valmistettu lämmönkestävästä 420D PU-materiaalista. Pidä kädet lämpiminä näillä Snell kahvanlämmittimillä. 09-424 505 67 SOITA ASIAKASPALVELUUMME! Avoinna arkipäivisin 10-18 TOIMITUSKULUITTA YLI 100 € NOPEAT TOIMITUKSET 60 PÄIVÄN PALAUTUSOIKEUS ILMAISET KOONVAIHDOT ALIN HINTATAKUU SUOMEN VIILEIN KELKKAKAUPPA sledstore.fi info@sledstore.fi Nämä ovat vakiona monessa kelkassa, ja ovat itsestäänselvä vaihtoehto kun on aika vaihtaa uuteen hihnaan. Kytke laturi päälle ja unohda kuukausiksi, ei ongelmia! Variaattorihihna Pro Carlisle Kahvanlämmittimet Snell 22mm Akkulaturi Oxford Oximiser 600 74,00 € 41,90 € 30,90 € X-Cross on voimakas, lämmin ja mukava allround saapas, joilla on mukava kävellä niiden suht pehmeän joustavuuden ansiosta. Säästä rahaa ja vaivaa ylläpidä akkujasi lataamalla! Ylläpitolataus pitkiäkin aikoja. Kehyksetön muotoilu antaa sinulle suuremman näkökentän ja näinikään aivan uudenlaisen ajokokemuksen
Todella hyvä tapa suojata kelkkaa lumelta, sateelta, pölyltä, lehdiltä, roiskeelta tai uteilailta katseilta. FXR X-Cross Kenkä Musta 139,00 € 39,95 € alk. Kuviointi pohjassa tarjoaa hyvän pidon useimmilla alustoilla, ja varvasosaa voi käyttää poistamaan lunta ja jäätä. -22% Makeat Dragon kelkkalasit erityisesti kehitetty kelkkailua varten! Laseihin voi myös liittää tear-offit tai roll-offin jos on tarvetta. Sledstore Kelkkapeite lämmönkestävä 29,90 € 149,00 € 79%. Täysin säädettävät ohjaustangon koropalat Snelliltä. Täydelliset sinulle joka haluat säätää tangon korkeutta ilman työkaluja. Säästä rahaa ja vaivaa ylläpidä akkujasi lataamalla! Ylläpitolataus pitkiäkin aikoja. 09-424 505 67 SOITA ASIAKASPALVELUUMME! Avoinna arkipäivisin 10-18 TOIMITUSKULUITTA YLI 100 € NOPEAT TOIMITUKSET 60 PÄIVÄN PALAUTUSOIKEUS ILMAISET KOONVAIHDOT ALIN HINTATAKUU SUOMEN VIILEIN KELKKAKAUPPA sledstore.fi info@sledstore.fi Nämä ovat vakiona monessa kelkassa, ja ovat itsestäänselvä vaihtoehto kun on aika vaihtaa uuteen hihnaan. Dragon Vendetta Snow Paintdrip Ohjaustangon koropalat Snell Dragon NFX Bullet Red Ionized 69,00 € 89,90 € 99,00 € 154,00 € 99,00 € 189,00 € -35% -30% JOHTAVA VARAOSIEN, VARUSTEIDEN JA TARVIKKEIDEN VERKKOKAUPPA! Laadukas kelkkapeite joka on valmistettu lämmönkestävästä 420D PU-materiaalista. BTO Thermoplastic välipohjallinen lämmittää ja auttaa vaimentamaan iskuja. Kehyksetön muotoilu antaa sinulle suuremman näkökentän ja näinikään aivan uudenlaisen ajokokemuksen. Pidä kädet lämpiminä näillä Snell kahvanlämmittimillä. Kytke laturi päälle ja unohda kuukausiksi, ei ongelmia! Variaattorihihna Pro Carlisle Kahvanlämmittimet Snell 22mm Akkulaturi Oxford Oximiser 600 74,00 € 41,90 € 30,90 € X-Cross on voimakas, lämmin ja mukava allround saapas, joilla on mukava kävellä niiden suht pehmeän joustavuuden ansiosta. Täydellinen sarja joka sisältää kaiken mitä asennukseen tarvitset
3/ 2O15 TÄSSÄ NUMEROSSA 22 KISAEXTRA MATKOJA JA TAPAHTUMIA KELKKOJA PALSTAT 12 MK-lehden testiryhmä valitsi suosikit 2016-mallien koeajoista! 18 Ajettu: Lynx BoonDocker 3900 600 E-TEC 22 Ajettu: Polaris Axys Pro RMK 800 HO 163’’ LE 26 Ajettu: Ski-Doo Renegade X 1200 4-TEC 30 Arctic Cat ZR 6000 El Tigre 2014 käyttötesti, osa 5 32 Tommi Haavikon enska-Catti ZR 6000 R XC ja säätämisen sietämätön nautinto 36 Yamaha Phazer Mountainlite ”Giant Special” – erilainen Historic-luokan kilpuri 44 Polaris Axys Switchback 800 Pro-X LE ES 137” käyttötesti osa 3 40 Naisten freeridekoulu 48 Reportaasi: Snowcrosstiimin mukana SM-kisareissulla 56 Snowcross MM 60 Snowcross SM 64 Moottorikelkkaenduron SM 06 Pääsuutin 08 Introt 70 Variaattori – uutisia ja uutuuksia 75 Seuraavassa numerossa 30 36 K u v a: V ärjäri Photo Group 4 TÄSSÄ NUMEROSSA
Näihin kuuluu muun muassa maastoliikennelain uudistus. Muutoksia on tulossa myös liikennevakuuttamiseen liittyviin lakeihin ja määräyksiin. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Maa seilaa siis tuuliajolla ainakin juhannukseen ja sitten onkin aika lähteä kesälomalle. Tekemistä riittää siis niin sisäkuin ulkopolitiikassa, joten monien pienempien asioiden hoitaminen ei ole ykkösenä päätöslistalla. Ainakaan MK-lehden toimitukseen ei ole vuosikausiin kuulunut minkäänlaista yhteydenottoa sellaiselta vakuuttavasti otettavalta taholta, joka ajaisi vapaaajan kelkkailun asiaa! Ihmettelee Jii Helminen PS. Tiedä häntä, mutta tällä eduskuntakaudella moottorikelkkaväen pitää aktivoitua. MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. OSOITE: MK-lehti PL 34, 01901 Nurmijärvi TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Puh: 09-8789 2400 toimitus@mk-lehti.fi TILAUSASIAT JA OSOITTEEN MUUTOKSET: 09-8789 2400 ark. 09 8789 2400, www.tilaukset@ridemedia.fi. klo 9.00-15.00 tilaukset@ridemedia.fi PÄÄTOIMITTAJA: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi TOIMITUKSEN SIHTEERI: Virpi Hyökki AVUSTAJAT: Olli Autonen Antti Mikkola Jussa Peuranen Sami Jaakola Tince Launonen ULKOASU: Pekka Keskinen pekka@luonne.net ILMOITUSMYYNTI JA MARKKINOINTI: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36, 13721 Parola Puh. Maastoliikennelaki pitäisi avata uuteen käsittelyyn, sillä niinkin lyhyen ajan kuin neljän vuoden aikana tilanne on muuttunut. Mutta mistä löytyy niin vahva toimija, joka saa oikeasti jotain aikaan. Ihmettelee T 6 www.mk-lehti.fi PÄÄSUUTIN. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. Syksyn teemana on uusien mallien koeajojen ja tekniikan lisäksi myös lehden 25-vuotinen taival moottorikelkkailun äänenkannattajana. Edellinen ympäristöministeri osasi ainakin maastoliikennelain kohdalla noudattaa ohjetta, jonka mukaan tekemätön päätös on myös päätös. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 0440 102 741 KUSTANTAJA: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi PAINOPAIKKA: SP-Paino Oy, Nurmijärvi ISSN 0788-3749 MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, huhti-, loka,ja joulukuussa. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Uudella hallituksella on syksyn aikana kova paikka saada asiat sellaiseen kuntoon, että talous lähtisi kasvuun. Hallituksen ja moninaisten valiokuntien paikkojen jaossa kuluu viikkoja. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti painoym. Pallo on siis heitetty moottorikelkkakerhoille, Suomen moottoriliitolle ja Suomen moottorikelkkailijoille! Tässä kohtaa kinaaminen esimerkiksi endurokilpailuiden järjestämisestä minkäkin sateenvarjon alla on toissijaista. Tilaukset, osoitteen muutokset jne. virheiden aiheuttamista vahingoista. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 41 €, kestotilaus 38 €. Hän makuutti jo valmista lakia pöydällään useita vuosia, eikä suostunut allekirjoittamaan sitä. Tappelu hallituspaikoista käy tietenkin myös kuumana. Sen jälkeen menee vielä pitkään ennen kuin mitään konkreettisia päätöksiä tehdään. Lukiko kyseinen ministeri edes koko uutta lakia, vai kertoiko joku avustaja vain sen pääkohdat. Monissa hiihtokeskuksissa asia olisi äärimmäisen tärkeää, jolloin laiton tien penkoilla ajaminen saataisiin loppumaan. Hyvää kesää kaikille! MK-lehti palaa lokakuussa taas kehiin. Samalla tieliikennelakiin pitäisi saada pykälä, joka sallii rajoitetun oikeuden siirtyä tietä pitkin esimerkiksi reitin alkuun. PÄÄSUUTIN 3/ 2O15 ämän lehden ilmestyessä eduskuntaan on valittu taas uusi porukka hoitamaan maamme asioita
LIMITLESS POSSIBILITIES TERRAIN DOMINATION 2016 UUTUUS! AXYS SKS 800 H.O. 155” ES POLARIS.fi
Kuva: Olli Autonen 8. INTRO Ville Lehtisalo ja Lynx Xtrim RE 800 Hemavanin taivaalla
T E KN ISE T T IE DO T 9
Kuva: Olli Autonen 10. INTROT Antti Mikkola ja Polaris Axys 800 Pro-R Saxnäsin koivikkoreitillä. Kuva: Jukka Helminen Sami Jaakola ja Ville Lehtisalo Tärnabyn takamaastoissa
Kuva: Olli Autonen 11. Ville Lehtisalo ja Lynx Xtrim 800 Commander Touratech Hemavanin pusikossa
MK-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: OLLI AUTONEN, JUKKA HELMINEN JA VILLE LEHTISALO TESTIRYHMÄN SUOSIKIT KEVÄÄN KOEAJOISTA 2016 uutuuksia Tätä kirjoitettaessa emme olleet vielä päässeet Arctic Catin ja Yamahan uutuuksien kimppuun, joten ne esitellään syksyn lehtien koeajoissa. Tässä tulevat kelkat ja perustelut. Kaikista tässä mainituissa kelkoista on myös kattavampi koeajo on ensi syksyn lehdissä. Olemme ehtineet ajaa kymmeniä ensi talven uutuusmalleja, joista muutama testiryhmäläinen sai tehtäväkseen valita omat suosikkinsa. 12 www.mk-lehti.fi 2016 UUTUUKSIA
MK-kehden kakkosnumerossa punnitsimme Nordicin täydellä tankilla ja vaa’an diginäyttö kertoi painoksi 249,4 kiloa. Siihen käyttöön kelkka tuntui aivan helkkarin hienolta keksinnöltä! Xtrim RE:n ajoasento on tuttua Lynxiä ja passeli minulle. Itse tykkäisin herkemmästä moottorista. Omaan käyttööni keula tosin voisi olla vielä aavistuksen kovempi, sillä olen tottunut ajamaan crossipeleillä. 800-kuutioinen E-TEC tarjoaa voimaa, mutta kaasuvaste saisi olla terävämpi. Lisäjäähdytin pitää 800-kuutioisen HOmoottorin viileänä myös reittiajossa, joten kuskin ei tarvitse räpeltää raapijoiden kanssa. SKS 800 HO ES -perusmallissa on samanpituinen 155-tuumainen eli 394-senttinen telamatto, mutta kuvio on erilainen ja harjan korkeus on 66 milliä. idemmällä telalla (348,7 cm) ja kapealla keulalla varustettu Xtrim RE nousi ylivoimaiseksi suosikikseni Ruotsin Hemavanissa ajetuilla BRP:n uutuusmallien koeajopäivillä. SKS eli snow king special on Axys-formaattiin perustuva, pohjolan oloihin sopiva monitoimikelkka. Pinkissä on Polariksen MFD-mittari ja LE-mallissa monipuolisempi IDD-mittari. Parasta kelkassa on jämäkkä iskunvaimennus, jonka puolesta sillä kestää mosautella isojakin hyppyjä ilman pelkoa pohjaamisesta alas tullessa. Perä ei valunut alarinteeseen, kuten joillain vuoristomalleilla on tapana. SKS korvaa RMK Nordic Edition -mallin, johon verrattuna siinä on uusi kevyempi telasto, tehokkaampi ja kevyempi jarru, uudet olkatapit, uudet taotusta alumiinista tehdyt A-tukivarret, korkeampi keula ja lisää maavaraa sekä edessä että astinlautojen alla. Voimansiirtoa voi onneksi ainakin tiettyyn rajaan asti muokata itselleen mieluisammaksi. Uusi penkki on sopivan korkuinen ja riittävän topakka rajumpaankin ajoon. Puolipitkä kelkka on selvästi ketterämpi käsiteltävä kuin täysipitkät vuoristopelit, mutta se ei ole kuitenkaan yhtään pätkämalleja kankeampi. Se tarkoittaa, että uusi SKS 800 HO painaa ajokunnossa noin 210 kiloa. Koeajossa kelkka tuntui todella kevyeltä. Samoin viistorinneajossa Xtrim RE tuntui tosi hyvältä käsitellä, mihin tietysti kapea keulakin vaikuttaa. Se on todella vähän, kun ottaa huomioon, että kelkassa on myös sähköstartti vakiona. Kelkka on notkeampi heittää hypyn lipalta linkkuun, kun sukset ovat totuttua lähempänä toisiaan. Tyhjällä tankilla, mutta täydellä öljysäiliöllä paino oli 216,8 kiloa. Kelkka on lisäksi erittäin hyvä ja tasapainoinen käsiteltävä ilmassa eikä se tehnyt session aikana mitään holtittomuuksia. Matossa on Polariksen oma Peak-kuvio ja kumilaatu, joka on tarkoitettu sekä kovaan lumeen reitille että umpiseen. En ehtinyt ajaa laitteella reittiä juuri ollenkaan, mutta Ollin kuvatessa pääsin hyppimään sillä kunnolla ja kikkailemaan viistorinteissä. Täysin uusiutuneen Pro RMK-malliston lisäksi säväyttävin laite oli AXYS SKS 800 HO. Xtrim RE on yleispätevä kelkka, jolla onnistuu vauhdikas reittiajo ja esimerkiksi kevään Riksun reissuille se olisi aivan yliveto kampe! Ville Lehtisalo: Lynx Xtrim RE 800R E-TEC Jukka Helminen: Polaris AXYS SKS 800 HO 155 ES 13 www.mk-lehti.fi 2016 UUTUUKSIA P L. Axys-runko, kuomu ja muu paketti ovat viitisen kiloa kevyempiä kuin vanhassa tämänvuotisessa RMK:n Nordic Edition -mallissa. Maton pituus vakauttaa peliä reitillä ja parantaa tietysti etenemiskykyä. oistava aurinkoinen sää ja mahtavat maisemat sävyttivät Polariksen uutuusmallien koeajoja Ruotsin Saxnäsissä. SKS-mallissa on perinteinen ketjuveto, joka mahdollistaa välityksen vaihtamisen lyhyemmäksi, jos kelkkaa haluaa muokata vielä paremmin umpisessa kikkailuun. Ainakin vähän upottavassa lumessa kelkka etenee hienosti. Lisääntynyt maavara tekee reitillä ajamisesta hiukan kiikkerää, mutta syvässä lumessa ja etenkin viistorinteillä se menee entistäkin paremmin. Kuvassa on Pink Edition -malli, joka on mittaria lukuun ottamatta samanlainen kuin SKS 800 HO 155” ES LE. Harjan korkeus on 57 milliä, mutta siitä huolimatta SKS meni reitillä jopa pientä sivuluisua, kun pinnassa oli hiukan irtolunta. Keulan kapeus on kelkassa ehdottomasti plussaa, sillä kaventunut raideväli notkistaa kelkkaa hyppyhommissa
Pidemmän telan ansiosta kelkalla ei tarvitse vetää enää jarrutuksia perse pitkällä, sillä 327-senttinen matto pysyy jarrutuksissa paremmin maassa. Cobran kuviolla matto on lisäksi pitävämpi kuin Ripsaw, eikä matto syö kelkan kulkupuolta ollenkaan – se menee edelleen hullun lailla. Pilot DS2 -suksi on sopivan aliohjaava ja se on balanssissa maton pidon kanssa: kumpikaan ei ole liian yliottava. Ski-Doossa istutaan nykymittapuulla ikään kuin kelkan sisällä ja se sopii vanhalle REVkuskille paremmin kuin hyvin. Jälkimmäisen todistimme keväällä kiertämällä 15-mallin vakio-X-RS:llä höntsärataa, missä kelkka toimi loistavasti. Kuussatanen ei revi ja riuhdo kasisatasen tapaan, vaan on vedoltaan pehmeämpi ja pitkässä juoksussa kuskia säästävä. Jousitus on nyt taas valmis jo tuotantolinjalta tulleena ja sopii sellaisenaan reippaan reittiajon ohella myös harraste-enskaan ja pappacrossiinkin. rMotionilla varustettu X-RS on viimein lunastanut ne odotukset, mitä kirjanyhdistelmä on opettanut odottamaan SC-5Sami Jaakola: Ski-Doo MX Z X-RS 600 E-TEC alustaisten aikakaudella. 2016 uutuuksia 600 14 www.mk-lehti.fi 2016 UUTUUKSIA. Yhtä hyvältä tuntui koeajo 16-mallin pidemmällä X-RS:llä. -luokan tämän kauden kingi on pidemmän alustan myötä parantunut entisestään. Kelkka on nopea ja käsiteltävyydeltään kevyt, helppo ja looginen. 600-kuutioinen E-TEC on mielestäni paljon ajettavampi kuin isolohko. Hienosäätönä laittaisin omaan kelkkaani RS:n varvaskoukut, mutta muilta osin palikat on kohdillaan, ajoasentoa myöten
Hankikurvailussa leveätelainen vaatii luonnollisesti kapeatelaista päättäväisempää käskemistä, mutta pienellä lisäkomentamisella Xtreme taittuu häkellyttävän hienosti muun muassa viistorinteissä. Käsiteltävyys on tuttua Commanderia höystettynä RAS2-keulan ja Pilot DS 2 -suksen tuomalla ohjauksen keveydellä ja SC-5-alustan saumattomalla rullaavuudella. Ilmeisesti Commanderin kaupallinen menestys pohjolassa vakuutti Ski-Doon, joten tulevana mallivuonna 163-hevosvoimaista (kyllä, +155 hevosvoiman ilmoitetusta tehosta on luovuttu ja Ski-Doo ilmoittaa ETEC 800:lle vihdoin uuden tarkan huipputehon) leveätelaista viedään nyt myös Euroopan ulkopuolelle. MK-lehden testiryhmä pääsi puikottamaan Xtremeä Ruotsin tuntureilla Hemavanissa, missä kelkka toden teolla näytti kyntensä. Vetipä Lehti-Ville Xtremellä ja läOlli Autonen: Ski-Doo Expedition Xtreme 800R E-TEC hisukua olevalla Commander Touratechilla muutamat sellaiset dropitkin, että ne olisivat itselläni jääneet tekemättä millä tahansa kelkalla! Lisäksi Xtreme on mainio reissukelkka ja varauksella myös urheilullinen sellainen, sillä liikkumatilat ovat lähisukua konsernin sporttipeleille. Nelimetrinen ja 50 senttiä leveä matto kantaa kelkkaa eleettömästi ja 44 millin lappu pitää muikeasti, kun ylämäessä antaa kaasua kunnolla. Kelkassa on ympäriinsä KYBin purettavat ja huollettavat kaasuiskarit, joista halutessaan saa irti vielä enemmän ominaisuuksia. Supertehokkaan moottorin, alennusvaihteen ja leveän telan ansiosta Expedition Xtreme on todellinen sveitsiläinen linkkuveitsi – yleistyökalu, joka hoitaa hommat aina pöllireen vedosta vauhdikkaaseen, pidempikestoiseen reissuajoon ja vaikka vuoristossa leikkimiseen. Kelkan myyntiodotukset ovat kuuleman mukaan erityisen korkealla esimerkiksi Kanadassa Quebecin seudulla, missä paikalliset ovat tottuneet ajamaan pitkiä matkoja erämaakämpille raskasta kuormaa koukussa kiskoen. Aiemmin kanadalaiset ovat tyytyneet tilaamaan Rovaniemeltä Pohjois-Amerikkaan vain kaksipaikkaisia ja miedoilla iskunvaimentimilla varustettuja 600-kuutioisia Expedition-malleja. Nähtäväksi jää, herättääkö Expedition Xtreme kaupallista kiinnostusta päämarkkina-alueella siinä määrin, että myös muut valmistajat innostuvat rambo-kelkoista! P 15 www.mk-lehti.fi 2016 UUTUUKSIA. 800-kuutioinen mörkömallin widetrack on tietysti härmäläisille tuttu Lynx Xtrim Commander 800:sen myötä jo parin vuoden takaa, mutta kaikkien aikojen härskeimmän leveätelaisen vieminen myös valtameren takaisille markkinoille on mielenkiintoinen pelinavaus Ski-Doolta. oikien tyhjennettyä pakan kuumimmista sporttiuutuuksista nostan jokerikorttina esiin Ski-Doon leveätelaisen Expedition Xtremen
Parin ensimmäisen vuosikerran BoonDockerit olivat päteviä reittikelkkoja ja soivia kamppeita myös hyppelyyn ja muuhun kikkailuun. Tuolloin kelkka edusti hurjinta, mitä kotimaisen valmistajan mallistossa oli koskaan ollut, mutta 365 senttiä pitkän ja kuvioltaan viisisenttisen maton omaavaa kelkkaa ei nykymittapuulla millään opilla voi luokitella rajuksi vuoristokelkaksi – urheilulliseksi crossoveriksi korkeintaan. Rovaniemellä vastattiin viimein kuumana käyneeseen vuoristokelkkabuumiin ja keväällä 2012 esiteltiin perusmallin BoonDockerin rinnalle 800-kuutioisella E-TECillä ja 392-senttisellä telalla liikkunut syvänlumenmalli, jonka PPS-alusta oli räätälöity ummenajoon. Nyt tarkkana: Lynx ei kutsunut – eikä kutsu edelleenkään – pitkiä lumensuihkuttajiaan vuoristokelkoiksi, vaan on segmentoinut ne syvänlumen sporteiksi. Ristisiitoksista alettiin puhua vasta paria vuotta myöhemmin ja tuohon puolipitkien monikäyttösporttien luokkaan esiteltiin myös Xtrim-mallisarja, jonka taival alkoi REVO-rungossa mallivuonna 2006. 600-kuutioisten lumensuihkutSEKATYÖMIES Lynx BoonDocker 3900 600 E-TEC AJ ET TU L TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN TE KNIIKK A A Moottori: Rotax, 600 E-TEC, HO, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit Teho: 115 hv Iskutilavuus: 594,4 cc PA-suihkutus: Sähk. Joka tapauksessa pitkä ja alustaltaan modattu ”Dokkeri” oli askel todellisten vuoristokelkkojen suuntaan ja etenemiskyvyssä se haastoi jo kilpailijansa. levy Leveys: 111 cm Pituus: 332,5 cm Raideväli: 90-92,1-94,2 cm (säädettävä) Paino: ei ilm. Syvänlumenkelkaksi ei 38x370x4,4 -mattospekseillä varustettua kelkkaa voinut nimittää – etenkään kun alla oli reittiajossa loistava, mutta umpisella haasteelliseksi osoittautunut PPS-alusta. ynx otti ensiaskeleensa syvänlumenkelkkojen segmentissä 2000-luvun alkupuolella Ranger Mountain 800:n voimin. Viime talven MK-lehden vuoristokelkkatestissä 800-kuutioinen BoonDocker oli jo varsin etenevää sorttia, mutta kelkkaa leimasi kankea käsiteltävyys umpisella. Polaris Assault RMK:n, Arctic Cat Cross. Näin, vaikka fyysiset mitat ja käyttötarkoitukset eivät poikkea Polaris RMK:sta, Arctic Catin Msarjalaisista ja Ski-Doon Summiteista. polttoaineensuihkutus Variaattori: TRA III / QRS Tela (lev., pit., harjakork): 40,6 / 392,3 / 6,4 cm Powdermax Flexedge Etujousitus: A-LFS+, HPG 36-kaasuisk., jousto 190 mm Telasto: PPS2-DS 3900, HPG36 -kaasuisk., jousto 390 mm Jarru: Hydr. ren ja SkiDoo MXZ Renegade Backcountry X:n kaltaiset äijäpelit saivat Lynxinkin teroittamaan kynsiään ja Xtrim-mallisarjaa täydennettiin reittiajon ohella myös kevyeen syvänlumen pyssyttelyyn ja ennen kaikkea freerideajoon suunnatulla Xtrim BoonDockerilla, joka esiteltiin kaudelle 2011. Pa-säiliö: 38 l Hinta: 13 840,18 www.mk-lehti.fi AJETTU
Joitain kiloja on nipistetty myös perusmallin BoonDockereista, mutta painonsäästöä merkittävämmät muutokset on suunnattu ajo-ominaisuuksiin ja ennen kaikkea käsiteltävyyteen puuterin pöllytyksessä. 19 www.mk-lehti.fi AJETTU. Mustan perusvärityksen rikkovat keltavihreät sivuposket ja keltainen pohja. Testiryhmän mukaan Lynxin etenemiskyky oli hyvä, mutta edelleen verrokkeja kankeampi käsiteltävyys ja hieman nokkapainoinen kulkuasento rokottivat hauskuusja etenemispisteitä. ili on ennallaan, joskin vähän miedonnettu. Meidän ja monen muun toiveisiin on vastattu, sillä uusi satula on kahdeksan milliä edeltäjäänsä matalampi ja muotoiltu muutenkin aktiivista ajoa silmällä pitäen: penkkiä on pidennetty viisi ja kavennettu 2,5 senttiä. Lynxin kolme vuotta sitten esittelemä Blade-suksi on monessa yhteydessä todettu hyväksi yleissukseksi niin urheilulliseen reittiajoon kuin umpilumeenkin, mutta uusi Blade DS -versio on suunniteltu puhtaasti syvänlumen ajoon. Lisää pitoa ja käsiteltävyyttä Ulkoisesti uuden BoonDockerin erottaa räiskyvästä, Jamaika-henkisestä teippauksesta. Suksi on takaa perus-Bladea kapeampi, mutta muuten pro. Perusmallin tunnistaa mustasta tunnelista, kun taas DSja RE-malleissa tunneli on vihreä ja liukurungot keltaiset. Viime numeron vuoristokelkkavertailussa iso BoonDocker ylsi loppupisteytyksessä kärkikahinoihin, mutta keräsi edelleen paremmat pisteet reittiajosarakkeista kuin syvänlumen ominaisuuksiltaan, jos toki niissäkin oli menty askel parempaan suuntaan. Eniten kiloja ovat karistaneet 800-kuutioiset BoonDocker DS -mallit, joista pisin on venytetty matoltaan peräti 414-senttiseksi. Lynx ei edelleenkään ilmoittaudu mukaan kevein vuoristokelkka -kisaan, mutta painoa on silti pudotettu. Suksen käytöstä lumella on pyritty parantamaan myös olkatapin ja suksen välissä olevalla kumityynyllä, joka sallii sukselle enemLynx BoonDockerin uudet väritykset tuovat mieleen Jamaikan, mistä ajatukset livahtavat rennonletkeään reggaemusiikkiin ja salamannopeisiin pikajuoksijoihin. Ensimmäisenä pääsimme tekemään lähempää tuttavuutta BoonDocker 3900 ETECin kanssa, jonka kimppuun iskimme Ruotsin Hemavanissa maaliskuussa. Dokkerin penkki ja työtilat ovat olleet kunnossa tähänkin asti, mutta muun muassa MK-lehden testiryhmä on kaipaillut aavistuksen matalampaa jakkaraa. Löytyykö Dokkerin ajettavuudesta vieläkään samanlaista äärinotkeutta ja aggressiivisuutta, mitä saarivaltion lipun värein koristeltu ulkokuori lupaa. Suksipari on 2,4 kiloa perusmallia kevyempi ja sen muotoilulla on pyritty tekemään ohjauksesta mahdollisimman kevyt pehmeällä lumella ja helpompi käsiteltävä esimerkiksi viistorinneajossa. LOI NAHKANSA tajien parivertailussa Catin M6000 puolestaan niisti BoonDocker 600:sen umpilumen ominaisuuksillaan: tunturin seinämillä pikku-Dokkeri oli isoveljensä tapaan raskas pyöriteltävä ja yllättäen myös suora eteneminen syvässä puuterissa osoittautui vaivalloiseksi
Alustassa on hyvät joustovarat, mikä etenkin syvissä laineissa tuntuu pitkäliikkeisyytenä kuskin takapuolen alla. Jousitus on ajetulla jäljellä mukava, jopa urheilullinen. Koeajon aikaan Ruotsin Hemavanissa keliolosuhteet olivat kuvaukselliset, mutteivät kaikkein haastavimmat etenemiskyvyn mittaamiseen. Kuluvalle kaudelle Lynxin urheilukelkkoihin lanseerattu A-LFS+ -etujousitus löytyy jatkossa myös BoonDockereiden nokalta. BoonDocker 3900 600:n pitoa on parannettu vaihtamalla alle sivuilta taittuva FlexEdge-matto, jonka PowderMax-kuvion korkeus on kasvatettu 64 milliin. Viistorinteessä kelkka taittuu kuskin alla notkeasti kantilleen, ja mikä parasta, se pitää valitun kurssin nöyrästi valuttamatta perää alamäkeen ja nostamatta keulaa ylärinteeseen. män vapaata keikkumista pituussuunnassa eikä pyri pakottamaan suksen kantaa alas. Hinnat alkaen -BoonDockerin mittaristo on aiemmin ollut pelkistetty viisarimalli, mutta jatkossa pikku-Dokkerista löytyy sama Multifunction-mittaristo kuin isommista BoonDockereista ja Ski-Doon Summitmalleista. AJ ET TU Lynx BoonDocker 3900 600 E-TEC 20 www.mk-lehti.fi AJETTU. Se antoi kuitenkin sen verran periksi, että kelkkojen käsiteltävyydestä ja ajo-ominaisuuksista saatiin selko. BoonDockerin umpilumen ominaisuudet ovat kehittyneet vähitellen ja uusin versio on ottanut taas suuren askeleen edeltäjäänsä verrattuna. 600-kuutioinen E-TEC on helppo, hiljainen, sivistynyt ja taloudellinen, mutta räyhähenkeä se ei edelleenkään tarjoa. Ski-Doon RAS 2:ta läheisesti muistuttavassa keulassa on kevyemmät komponentit ja korkeampi olkatappi, jonka luvataan vähentävän kelkan kallistelua pattisissa kurveissa ja keventävän osaltaan ohjausta. Suhteellisen kevyen kulkuvastuksen tarjoamalla kantavalla lumella moottori tuntuu kuitenkin yllättävän pirteältä, eikä paukku lopu edes jyrkempää mäkeä kiikuttaessa, vaikka alla kauhoo peräti 64 millin harkolla varustettu matto. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi, että uudistunut BoonDocker tarjoaa reitin ulkopuolella parastaan. Ratkaisu mahdollistaa kolmen eri raideleveyden käytön: keskiasennossa suksien etäisyys toisistaan on 92,1 senttiä, ulkoreunaan kiinnitettynä 90 senttiä ja leveimmillään 94,2 senttiä. Koeajon olosuhteissa koneen voimavarat riittivät kuitenkin loistavasti viistorinneajoon ja isoimpiin hyppyihinkin, mutta raskaammissa keleissä kuussatkun paukku loppuu selvästi aikaisemmin kuin isommissa padoissa. Löytyykö suurin syypää muutokseen alustasta, uudesta suksesta, keulasta vai kaikkien mainittujen yhteisvaikutuksesta, on mahdotonta sanoa, mutta joka tapauksessa BoonDocker on käsiteltävyydeltään aivan eri kaliiberin laite kuin edeltäjänsä. Ohjaus on kevyt, keula menee ylempänä ja kanttailuun vaadittava hartiapaini on ikävä muisto vain. Uuden holkituksen ansiosta suksen kiinnittäminen onnistuu nyt myös siten, että olkatappi tulee suksen keskikohtaan. Tanko on reittiajoon korkealla, penkki hieman aiempaa matalampi ja kapea keula tekee omat haasteensa, mutta pienin varauksin kelkka taipuu jopa kovaan reittihuimailuun. Muutoksilla pyritään parantamaan etenemiskykyä ja muuttamaan kelkan kulkuasentoa lumessa enemmän takapainoiseksi. Lumessa oli noin 20 sentin upottava kuorrute, jonka alta löytyi etenemistä helpottavaa kantavaa kerrosta. Vaikka Lynx ei markkinoinnissaan vieläkään puhu BoonDockerista vuoristokelkkana vaan syvänlumen sporttina, on kelkka mallivuosi kerrallaan lipunut lähemmäksi amerikkalaisia esikuviaan. Pesäero edeltäjiin Kolmeysi Dokkeri on reittiajossa tutun turvallinen BoonDocker. PPS2 DS -alustan mittasuhteet ovat ennallaan, mutta liukurungot ovat takaa taivutetut ja telan kohtauskulmaa lumeen on loivennettu liukurunkojen etupäätä taittamalla. Kelkka on käsiteltävyydeltään valovuoden edellä aiempia Dokkereita ja etenee nyt selvästi luontevammassa asennossa. Rinteissä 600-kuutioisella voi annostella kaasua reilummalla kädellä kuin isommalla E-TECillä, eikä keula kevene samaan tahtiin ylämäessä kuin isoveljellään. Telalla on pituutta tutut 392 senttiä ja leveyttä 40,6 senttiä. Vaikka PPS-alustan DS-versiossa jousitukseen progressiota tuovat etupukin linkut puuttuvat, alusta toimii reittiajossa mainiosti ja edustaa Ski-Doon tMotionin ohella parasta syvänlumen alustaa reittiajossa
21 www.mk-lehti.fi AJETTU. ili on kasvatettu 64-milliseksi. 3. Sen yli on nyt hyvä hyppiä ummella, mutta yhtälailla se toimii hienosti istualtaan reittiajossa. 2. Blade DS -suksi on jatkojalostettu perusmallin Bladesta ja tehty varta vasten umpilumelle. 4. Alusta toimii reittiajossa edelleen hyvin. metallinen kiinnityssatula pois. PPS2 DS -telastoon on haettu tehokkaampaa painonsiirtoa ja parempaa lumessa kellumista taivuttamalla liukurunkoja takaa ja loiventamalla telan kohtauskulmaa. Yli 2 kilon painonsäästöön suksiparia kohden on päästy jättämällä mm. Vaikka kelkkaa on kehitetty nimenomaan umpisenajon ehdoilla, Lynx BoonDocker on edelleen pitkämattoisten sekatyömies, jonka pelkän puuterikurvailun lisäksi on määrä hoitaa myös yleiskelkan tehtävät, oli kyseessä sitten urheilullinen reittiajo, pidemmät reissut tai vaikka kevyet työhommat. Ilman vertailulaitteita tapahtuneen kevätkokeilun perusteella on vielä uskaliasta sanoa, miten suurista kehitysaskeleista BoonDockerin kohdalla voidaan puhua. Eteenpäin on joka tapauksessa menty ja yleispätevästä monitoimikoneesta on saatu kaivettua esiin lisää käsiteltävyyttä, etenemiskykyä ja ennen muuta hauskuutta! 1 3 2 4 1. Köliä on vähemmän etuosassa, millä on pyritty keventämään käsiteltävyyttä puuterilla. Mittaristoksi on päivittynyt enemmän informaatiota tarjoava Multifunction-malli. Maton pro. BoonDockerin penkki on nyt aiempaa pidempi, matalampi ja kapeampi. BoonDockerissa tanko on sopivalla korkeudella umpiselle, mutta reitillä istuen ajoon hieman liian ylhäällä
Polariksen RMKmallisto on pärjännyt testeissä ja menestynyt myyntitilastoissa ympäri maailmaa. Tässä jutussa esiintyvä pitkä ja karkeamattoinen Axys RMK edustaa omalla tavallaan ääripäätä, joten se soveltuu parhaiten pelimiehen välineeksi. SUOSIKIN UUSI PAINOS Polaris Axys Pro RMK 800 HO 163’’ LE AJ ET TU olaris on jo pitkään kulkenut vuoristokäyttöön suunnattujen kelkkojen kehityksen kärjessä. TEKSTI: VILLE YLIANTTILA / KUVAT: JUKKA HELMINEN JA ANTTI MIKKOLA Polaris päivitti mallivuodelle 2016 myös RMK-mallinsa uuteen AXYS-runkoon. Suomessa näitä laitteita kutsutaan tuttavallisemmin umpisen kelkoiksi. Telamaton harjakorkeus on nyt peräti 76 milliä. Muissa Pro RMK -malleissa käytetty remmiveto on korvattu 22 www.mk-lehti.fi AJETTU. Myös tämän segmentin sisällä löytyy monta erilaista käyttäjäkuntaa, jotka arvostavat laitteissa tiettyjä ominaisuuksia juuri omaa käyttötarkoitustaan silmällä pitäen. Axys RMK 163'' on päivittynyt edelliseen malliversioon nähden rajusti. Samalla kuomun alle heitettiin 800-kuutioinen HO-moottori, joka jaksaa pyörittää 163-tuumaista ja peräti kolmen tuuman harjalla olevaa mattoa tarpeeksi vauhdikkaasti
-kaasuisk., jousto 229 mm Telasto: RMK Coil Over, Walker Evans Piggyback sääd. -kaasuisk., jousto 406 mm Jarru: Hydraulinen levy, kaksimäntäinen puristin Leveys: 118 cm Pituus: 340 cm Raideväli: 99,1-101,6-104,1 cm (sääd.) Ilmoitettu paino: 187 kg (kuivapaino) Pa-säiliö: 43,5 l Hinta: 17 190,23 www.mk-lehti.fi AJETTU. TE KNIIKK A A Moottori: Polaris, 2-syl., 2T, nestejäähd., V-Force läppäventtiilit, 3-asentoiset pakoaukonsäätimet Teho: +156 hv Iskutilavuus: 795 cc PA-suihkutus: Cleanfire Variaattori: P-85 / Team LWT Tela (lev., pit., harjakork): 38 x 414 / 7,6 cm Series 7 Etujousitus: Pro-Ride RMK, Walker Evans Piggyback sääd
Tällä keinolla rajun korkuinen räpylä mahtuu pyörimään telatunnelissa. Ainoastaan reittisiirtymillä ohjaus tuntuu omituiselta. Polariksessa käytetään 38 senttiä leveää telamattoa, joten telatunneli on kohtalaisen kapea. Reikiä on paljon ja ne ovat niin suuria, ettei lumi nuoskakelilläkään tartu astinlautoihin. Telamaton jyrkkä kohtauskulma aiheuttaa sen, että kelkka ei nouse hangen päälle ja jää ikään kuin poraamaan railoa hankeen. Alustan kestokin siis rajoittaa kaasun käyttöä reittipateissa. Polariksen vuoristomalleissa käytetään niin sanottua pystyohjausta. Viistorinteessä vastaohjauksella käänneltäessä tanko on järkevässä kulmassa kuskiin nähden, mikä tekee ohjaamisesta luontevaa ja helppoa. Se vaatii hieman totuttelua tuntuakseen luontevalta. Vaikka harjakorkeus on kasvanut huomattavasti, telatunnelissa on yllättävän paljon tilaa. Gripper-suksi toimii tässä käytössä moitteetta. Astimet ovat mallia avonaiset. Alatukivarsien kiinnityspistettä olkatappeihin on nostettu ja tukivarret ovat korkeammalla kuin ennen. Uuden RMK:n maavara on valtava. Astinlaudat ovat niin korkealla telamaton alapinnasta, että umpihangessa RMK ei jää helposti kantamaan astinlaudoistaan. Se ei ole liian ottava ja kelkka puskee hivenen, mutta ohjaustuntuma on kevyt. Näin lumi ei pakkaudu tunneliin. perinteisellä ketjuvedolla, koska vetoakselia on jouduttu tiputtamaan alaspäin. Viistorinteessä ohjaus pääsee kuitenkin oikeuksiinsa. Astinlautojen pohja on entistä korkeammalla maasta ja keula korottunut huimasti. Polariksen korkeus aiheuttaa kuitenAJ ET TU Polaris Axys Pro RMK 800 HO 163’’ LE kin sen, että laite on reittisiirtymillä aiempaa kiikkerämpi. Liukurungot ovat hyvin ilmavat, eli kevennysreikiä näyttää jo olevan enemmän kuin alumiinia. Se antaa hyvät liikkumatilat kuljettajalle. Ketjuvedolla myös välitykset saadaan tarpeeksi tiheiksi pyörittämään karkeaharjaista mattoa. Uudessa Axys RMK:ssa kohtauskulmaa on loivennettu ja näin kelkka nousee hangen päälle aiempaa kevyemmin. Karhennukset ovat sitä luokkaa, että pitovoiteita ei kengissä tarvita. 24 www.mk-lehti.fi AJETTU
Kevyt ja ketterä RMK:n jousitus toimii hienosti reittien ulkopuolella, jonne laite kuuluukin. Se on todella räväkkä, mutta sallii tarvittaessa myös liikkeelle lähdön ikään kuin ryömimällä. Axys RMK:ssa on myös uusittu moottori. Viistorinteessä kelkan pitäminen oikeassa kallistuskulmassa lähinnä naurattaa. Reittisiirtymillä ne tuntuvat jopa kovahkoilta, mutta viistorinteessä laite pysyy täydessä maavarassaan eikä alusta pääse vaipumaan kasaan. Tukivarret ovat taottua alumiinia ja muualtakin kelkan rakenteista on saatu taas painoa pois yhteensä jopa viitisen kiloa. Kelkan kuivapaino on muita merkkejä huomattavasti pienempi. Jarrukahvan painaminen ei vaadi voimankäyttöä ja painallus yhdelläkin sormella saa telamaton menemään herkästi tönkkiin. 3. Moottori on aiempaa tehokkaampi ja voimalinja toimii hyvin. Liukurungot ovat edestä vähemmän kaarella, jotta kohtauskulma lumeen on loivempi. Polariksen keveys ja ketteryys saavat kerta toisensa jälkeen suupielet virneeseen. Keulan ja alustan vaimennukset ovat kantavat. Kun umpihangessa jää joskus kiinni, ei RMK:n irrottamiseen tarvita kolmea miestä ja neliakselista Havatorin nosturia. Penkin yli puolelta toiselle on helppo liikkua. Jos haet laitetta, joka on valmis Amerikan vuoristokelkkafilmeissä nähtävään käyttöön, paras valinta on Polaris RMK. Sen kaasuun vastaavuus on entistäkin herkempi. 1. Istuin on tarpeeksi lyhyt, muttei kuitenkaan lopu reittiajossa kiihdyttäessä kesken. Jakkara on jämäkkä eikä ohjaustanko ole liian korkealla muutaman vuoden takaisten umpiskelkkojen tapaan. 2. Alusta on edelleen samanlainen kahdella kierrejousellisella iskarilla varustettu RMK coil over, kuin edellisessä mallissa. Karkean maton takia veto on kuitenkin toteutettu ketjulla toisin kuin muissa Pro RMK -malleissa, joissa on Low Inertia -remmiveto. RMK onkin erittäin vakaa vietävä nimenomaan rinteillä kikkaillessa. Myös moottorin melutaso on alentunut. RMK:lla ajettaessa keveyden tunne on koko ajan läsnä. Laitteeseen voi tarvittaessa tehdä pieniä henkilökohtaisia muutoksia, mutta yleisesti ottaen ominaisuudet umpilumen kikkailuun ovat kunnossa. Jarru on yhtä tehokas kuin edellisessä RMK:ssa. Vaimennukset kestävät suurenkin hyppäämisen ilman holtitonta pohjaamista. 163'' RMK:ta on helppo hallita ilmassa kehon liikkeillä ja kaasun käytöllä kierrosherkän moottorin ansiosta. 1 3 2 4 25 www.mk-lehti.fi AJETTU. Keula on reilusti 2015 mallia korkeampi. Ohjaamo on uudessa Polariksessa kaikin puolin kunnossa. 76-millisellä monsterikorkuisella harjalla varustettu matto sopii pyörimään hyvin telatunnelissa. Tänä vuonna vain Switchback 800 juhlamallissa ollut IDD-monitoiminäyttö on tulevana talvena vakiona useassa Polariksessa, kuten myös tässä RMK 800 LE:ssä. 4
Ski-Doo Renegade X 1200 4-TEC AJ ET TU TE KNIIKK A A Moottori: Rotax 1200 4-TEC, 3-syl., 4T, nestejäähd. Se suunnattiin selkeästi kilpailijaksi Yamaha Nytrolle, joka vuotta aiemmin esiteltynä oli saanut hetken mellastaa yksin uuden sukupolven nelitahtisena urheilukelkkana. 130-hevosvoimainen ”tonnikakssatanen” oli Ski-Doon ensimK mäinen urheilukelkan nelitahtimoottori. Tulokaskausi oli testien osalta uudelle nelitahtiselle menestys. Pa-säiliö: 40 l Hinta: 15 720,ausi 2009 muistetaan BRP:n kuumimpana uutuusvuotena miesmuistiin, mitä tulee uuden moottoritekniikan esittelyyn. Eritoten kelkassa suitsutettiin sen tasapainoisia ajoominaisuuksia, hyvää jousitusta ja tehokasta moottoria. Pätkämalli kulki huippuja 160 kilometriä tunnissa ja alitti mittauksissa ainoana kelkkana neljän sekunnin rajan kiih26 www.mk-lehti.fi AJETTU. Sporttikelkkojen vertailussa MX Z ylsi kakkostilalle heti Lynx RE 600 E-TECin jälkeen ja testiryhmä rankkasi sen vuoden yllättäjäksi. D.O.C.H., kuivasumppu Teho: 130 hv Iskutilavuus: 1170 cc PA suihkutus: EFI Variaattori: eDrive II / QRS Tela (lev.,pit., harjak.): 41 x 349 / 4,4 cm PowderMax Etujousitus: RAS2, HPG Plus R -kaasuisk., jousto 229 mm Telasto: rMotion, HPG Plus / KYB Pro 36 Easy adj. Debyyttikaudellaan tonnikakssatanen otti osaa myös MK-lehden vertailutesteihin, ensin lyhytmattoisena versiona vuodenvaihteen urheilukelkkatestiin ja myöhemmin talvella isojen crossovereiden vertailuun. REV XP -runkoaihion toinen mallivuosi toi tullessaan Rotaxin E-TEC 600 -suorasuihkumoottorin ja 1200-kuutioisen kolmisylinterisen, ruiskuruokitun nelitahtisen. -kaasuisk., jousto 406 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 122 cm Pituus: 311 cm Raideväli: 108 cm Paino: ei ilm
Pienempien, 600ja 900-kuutioisten ACE-moottorien otettua enemmän jalansiTEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN 27 www.mk-lehti.fi AJETTU. Hyvästä alkuvastaanotosta huolimatta Ski-Doon nelari jäi Suomessa melko pienelle huomioarvolle, eivätkä laitteen eri pituusvariaatiot ole yhtenäkään vuonna juhlineet myyntitilastoissa. Tuolloin kelkka keräsi mukavuuspisteet, mutta sai moitteita veltosta jousituksestaan ja kankeasta käsiteltävyydestään umpihangessa. UNOHDETTU REITTIRAKETTI dytyksessä nollasta sataan. Kelkka paini samassa painoluokassa Lynx Xtrim 800:n kanssa ja oli muun muassa 12 kiloa Polariksen Switchback Dragon 800:sta kevyempi. MK-lehden testeihin laitteet eivät tulokaskauden jälkeen ole osallistuneet, sillä maahantuojan koeajolaitteet ovat olleet kiven alla. Pohjois-Amerikassa Rotaxin iso nelari on kuitenkin pysynyt pinnalla, mistä kielii sekin, että pelkästään lyhytmattoisina urheilumalleina 1200-kuutioista on tarjolla useampana eri variaatioina, kuten MX Z Blizzardina, TNT:nä ja X-versiona. Meillä Rotaxin rivikolmonen on kuitenkin jäänyt merkin kaksitahtisten moottorien varjoon, vaikka kyseessä on edelleen yksi markkinoiden makeimmista kelkan moottoreista.Uudistuneen Ski-Doo Renegade X:n tyyppiseen aihioon se sopii loistavasti. Seitsemän vuotta sitten esitelty Rotaxin 1200-kuutioinen kolmisylinterinen nelari otettiin markkinoilla vastaan innostuneena, olihan kyseessä Arctic Cat Z1 Jaguarin ohella toinen varteenotettava kilpailija Yamahan RX-1:lle ja Nytrolle, jotka tuolloin dominoivat nelarisporttien markkinoita. Crossoverien vertailussa pistevoittoon ylsi Yamaha Nytro XTX ennen Renegade 1200:sta. Kelkka kulutti pari litraa enemmän satasella kuin Nytro, mutta osoittautui punnituksessa liki 20 kiloa japanilaista kevyemmäksi tyhjällä tankilla
Änkkäri on nyt muotoiltu uusiksi ja tilavuudeltaan yli kolmanneksen edeltäjäänsä pienemmäksi, joten kolmimukinen on pystytty lyömään kapeampien katteiden sisään. 7. 5. Tulevalle kaudelle kelkka on kokenut face liftin ja pitää sisällään myös uudenlaista tekniikkaa. Järjestelmä mahdollistaa kolmen konsolista napilla valittavan ajotilan käytön, joilla vaikutetaan kelkan kaasuvasteeseen, kiihtyvyyteen ja huippunopeuteen. 44 millin harjalla varustettu PowderMax -matto on pidoltaan riittävä ja hyvässä tasapainossa 130-hevosvoimaisen nelarikoneen voimavarojen kanssa. Takapukissa käytetään KYBin alumiinirunkoista kaasuvaimenninta, jonka lisäsäiliöstä löytyy suurikokoinen ja helposti käänneltävä pikasäätöruuvi puristusvaimennukselle. Maton lavat ovat 44 millin korkuiset ja kuvio mallia PowderMax. rMotion-alustan etupukissa on vastaava vaimennin kuin keulassa, mutta ilman pikasäätöjä. Epälineaarinen kaasun toiminta ei häiritse pitkässä reissukäytössä, mutta syheröisillä metsäpätkillä ja isommassa patikossa kaasu saisi vastata herkemmin peukalon liikkeisiin. Keula toimii vaihtelevassa ajossa mukavasti, mutta etukepit kaipaisivat alustan tapaan isompaan pattiin jämäkämpää simmitystä. Etukepit ovat männän halkaisijaltaan 36-milliset alumiiniset KYBit, joiden varren alapäästä löytyy pikasäätö paluuvaimennukselle. Telalla on leveyttä 41 senttiä ja pituutta nykyjaon mukaiset 349 senttiä. Toinen Renegadea koskeva merkittävämpi uudistus on ulkokuoren päivittyminen REV XS -aikaan. Lisäksi kelkan mukana toimitetaan niin sanottu learning key -hätäkatkaisin, jota käyttämällä kelkka kulkee korkeintaan 70 kilometriä tunnissa. Aggressiiviseen ajoon rajumman kaasunvasteen omaava ajomoodi olisi kuitenkaan tervetullut. Renegaden ajoasento, hallintalaitteet ja mittaristo ovat tuttua Ski-Doon aiemmista malleista ja toimivat sellaiset. Lyhytkahvainen sähkökaasu on kevyt käyttää ja kaikella tapaa toimiva. Kaasun tai kolmen ajomoodin toiminnassa ei ilmennyt mitään vikaa koko talven aikana, joskin kaasun toiminta vaatii totuttelua. Peukalon vaste ei ole samanlainen kuin perinteisessä vaijerikaasussa, vaan voima tulee kunnolla ulos vasta kaasun liikkeen viimeisellä kolmanneksella. 349-senttiselle matolle jatkettu rMotion-alusta tarjoaa mukavan herkkyyden, mutta isompaan pahkaan se kaipaisi lisää vaimennusta kautta linjan. 3. Ominaisuudet madaltavat kynnystä antaa tehokas urheilukelkka myös vähemmän ajokokemusta omaavien käsiin. Nelari-Renegaden maton mitat ovat ennallaan. Myös takapukin vaimentimen halkaisija on sama, mutta iskari on lisäsäiliöllinen niin sanottu Easy Adjust -malli, jonka säi1. Kyseessä on tavallaan vanha malli, mutta monessa mielessä edelleen nykyaikainen. Ensimmäisen sukupolven tonnikakssatanen oli rakennettu REV XP -runkoon, mutta sivuposket jouduttiin muotoilemaan kaksitahtisia huomattavasti pulleammiksi nelarikoneen fyysisen koon ja ennen muuta massiivisen äänenvaimentimen takia. 1 2 3 28 www.mk-lehti.fi AJETTU. Renegadessa käytetään Ski-Doon uusinta RAS2-keulaa, jossa on kevyemmät rakenteet ja korkeampi olkatappi. 4. Renegaden muhkea penkki on mukava, mutta reippaassa kyydissä turhan pehmeä. 6. Poskien kavennus ja älykäs kaasu Viime mallivuodelle ACE 900 -malleissa esitelty ITC-sähkökaasujärjestelmä löytyy tulevalla kaudella myös 1200 Renegadesta X:stä. Ohjaus on Pilot DS 2 -suksella kevyt ja riittävän tarkka. Moottorin koon takia sivuposket ovat edelleen aavistuksen leveämmät kuin kaksitahtisissa REV XS -malleissa, mutta kuitenkin selvästi aiempaa kapeammat. 2. AJ ET TU Ski-Doo Renegade X 1200 4-TEC jaa mallistossa tuodaan 1200-kuutioista Suomeen enää Renegade X -mallin muodossa. MK-lehden testiryhmä tutustui sähkökaasun sielunelämään viime kaudella yli 5000 kilometrin verran Lynx Xtrim ACE 900:n käyttötestissä
Nelari-Rene lähtee leveästä reittimallin keulasta huolimatta nöyrästi kantilleen ja kelkalla pystyy pyörittämään näppärästi rinkiä tunturikoivikossa. 44-millinen matto tarjoaa rajun vetopidon ja kelkka kiihtyy kouriintuntuvan räväkästi. Nopeita pätkiä isolla kaasulla ajettaessa sähkökaasusta ei ole lainkaan harmia, mutta ajomaaston muuttuessa teknisemmäksi aavistuksen epäloogisesti toimiva kaasu palauttaa mieliin viime talven kokemukset ACE Xtrimillä. Sähkökaasun mahdollistamat kolme ajotilaa ja tehoa rajoittava learning key tekevät kelkasta entistä monipuolisemman, joskin aggressiivisimpaan ajoon olisi tervetullut vielä nykyistä sportia rajumpi ajomoodi. Pehmeä penkki komppaa jousituksen alkuherkkyyttä ja pienessä patikossa nelari-Rene tarjoaa todella mukavaa ja eleetöntä kyytiä. Kaasuvasteessa on selvä porras yläpäässä, mikä vaikeuttaa keulan keventämistä tiukoissa paikoissa ja vaatii kuskilta ennakointia. Ilmiö korostuu tehokkaamman nelarimoottorin kanssa, joka perinteisellä vaijerikaasulla varustettuna sallii keulan nyppäämisen ilmaan sopivan heiton tullessa keulan eteen. liön kyljestä löytyy suurikokoinen, vaikka rukkaset kädessä pyöriteltävä puristusvaimennukseen vaikuttava säätöruuvi. Keulalla oleva lisämassa tietysti tuntuu kaksitahtisiin verrattuna, mutta mitenkään nokkapainoinen tai yliraskas vaikutelma kelkasta ei jäänyt. Näin moottorin koko potentiaali saataisiin hyödynnettyä. Myös penkki saisi olla urheilulliseen ajoon jämäkämpi. Renegaden jousitus toimii pahinta pattia lukuun ottamatta loistavasti ja kelkan ajoominaisuudet ovat kautta linjan tasapainoiset. Paketti on kokolailla tasapainossa. Kuoppaisissa kurveissa etupää lyö hieman käsille ja myös alustan saa täräyteltyä vastapateista pohjaan molemmilta pukeilta. Kauneuspilkuistaan huolimatta Renegade X 1200 4-TEC on listan ehdotonta kärkeä, kun rankataan markkinoiden parasta nopeaa reissukelkkaa! 4 6 5 7 29 www.mk-lehti.fi AJETTU. ashbackeja viime talvelta – sillä erotuksella, että 40 hevosvoimaa tehokkaampi Renegade kulkee aivan eläimellisesti ACEen verrattuna. Ohjaus on kevyt ja kääntyvyys mutkaisella pätkällä huippuluokkaa. Kone on suhteellisen taloudellinen, käytökseltään sivistynyt ja samaan aikaan urheilullinen. Nopeiden reittien täsmäase 130-hevosvoimainen nelari on makeimmillaan jouhevalla reittiosuudella. Pitävällä matolla ja voimakkaalla moottorilla varustettu Renegade ei hätkähdä umpeen tuiskuttanutta uraakaan, vaikka mistään umpilumen kelkasta ei ole kyse. Loivasti kumpuilevalla reitillä ja pienessä täristävässä patissa Renegade menee hienosti. 130-hevosvoimainen kolmisylinterinen pyörittää mattoa reipasta kyytiä, mikä mahdollistaa kikkailun pehmeässä lumessa. Isommissa kovissa pateissa jousituksen kantavuus loppuu ja vauhtia on pakko himmata. Kone potkii hienosti ja Renegaden ajo-ominaisuudet ovat hyvin linjassa moottorin menohalujen kanssa. Rotaxin kolmisylinterinen on jäänyt vähälle huomiolle meikäläisten markkinoilla, vaikka kyseessä on ehdottomasti yksi markkinoiden upeimpia kelkan nelitahtimoottoreita. Koeajo-olosuhteet maaliskuussa Ruotsin Hemavanissa olivat etenemisen kannalta helpot reitin ulkopuolella, sillä umpista pystyi pyssyttelemään vaivatta lyhyempimattoisillakin peleillä. 900-kuutioisen ACE Xtrimiin tottuneelle sähkökaasun keveys sekä nelarin vääntö ja hiljaisuus tuovat . Renegade 1200 X osoittautui yllättävän taipuisaksi laitteessa reitin sivussa. Harvassa olevat loivat notkot kelkka sietää, mutta kunnon pattimereen kelkka kaipaisi kauttaaltaan topakampaa vaimennusta
Nyt mutkissa pääsee roikkumaan edemmäs, mikä auttaa kääntymisessä ja vähentää kallistumista. Löysimme jousitukseen säädöt, jotka pelaavat turistipatista aina isolla kaasulla ajettaviin luomupattipätkiin. Muutoksen avulla kelkan jousitus toimii paljon järkevämmin varsinkin tällaisessa kelkassa, jossa on lyhyehkö etupukin jousto. Toisaalta siinä Tiikerin kanssa on nyt painittu parin kauden ajan. Samassa tilanteessa pienimäntäinen iskari pamahtaisi pohjaan. Kun saimme alustan tarpeeksi kantavaksi ja herkäksi, voitiin myös keula säätää sopivan korkealla kulkevaksi. Tiikerin käytös on muuttunut melkoisesti myös suksien vaihdon myötä. Hyvin toimiva suksi ja ohjainrauta ovat vakauttaneet kelkan käytöstä todella paljon. Ohjausakselin siirto eteenpäin oli helppoa, kun vain laittoi palikkaa alle yläpään kiinnityskohtaan. Ohjauspylvästä eteenpäin Kun Tiikeri alkoi olla säätöjen puolesta kohdillaan, kasvoi nälkä syödessä. Kun rauhallisempaa vauhtia ajavat kuskit kokeilivat kelkkaa patikossa, tuli aluksi siis kritiikkiä alustan pohjailusta. evyt kuski voi El Tigren kepeillä lähteä vaikka täräyttämään Giantin, kuten proluokassa säädöillämme kolmanneksi ajanut Jesse Hottinen osoitti. Kuskin istuminen 30 www.mk-lehti.fi KÄYTTÖTESTI. Jopa näin mitättömällä ohjauksen siirrolla kelkan käyttäytyminen muuttui melkoisesti. Vetomiehellä patikossa toimiva säätö ei välttämättä sovellu hitaammille kuskeille, joilla alusta alkaa lyödä läpi. TOINEN TALVI TIIKERIN KANSSA K ÄY T TÖTESTI OSA 5 Arctic Cat ZR 6000 El Tigre 2014 K TEKSTI: JUHA-PEKKA PEURANEN KUVAT: OLLI AUTONEN, JUHA-PEKKA PEURANEN kohdassa, missä he löysäävät, on nopeammilla kuskeilla veto päällä. Isomäntäisillä huippu-Foxeilla varustettu pro-luokan enskapeli voi olla jopa normireittiajoon heille miellyttävämpi kuin harrasteluokan kuskin mieltymyksiin sovitettu kisalaite. Huomasimme, että Catin crossimallissa ohjauspylväs on huomattavasti edempänä kuin enduroja siviilipeleissä. Mieltä kuitenkin vaivasi, että ajon aikana reitin kaikki kohdat eivät menneet aina niin sulavasti kuin jollain toisella pelillä ajaessa. Reippaasti patteihin vedettäessä alkavat tämäntasoisten iskareiden ominaisuudet tulla esiin, kun männän nopeus kasvaa. Jos palikka on vahvempi kuin 16 milliä, ottaa ohjauspylväs kiinni vahvikepalkkiin. Jousituksen säätöjen alkuvaiheessa oli hienoa huomata, kuinka isomäntäiset Foxit reagoivat vauhdin nostoon. Tämän talven iskarija suksitestaus kaivoivat esiin El Tigren piilotetun potentiaalin. Lisäpalikan paksuutta rajoittaa alhaalla oleva rungon poikittainen vahvikepalkki
Tovin kurvailtuamme kommentti oli, että tällainen kelkan pitää olla: rauhallinen ja vakaa menijä, joka ei tee mitään ylimääräistä. Auraukset säädettiin pariin otteeseen ja matka jatkui. Vertailutesteissä jenkkikelkat eivät vakiona usein pärjää pohjolaan valmiiksi säädettyjen kelkkojen rinnalla. Lisävarusteena saatavat astinlaudan vahvikkeet vain poppareilla kiinni ja homma toimii. Luultavasti raudat väsyivät pikkuhiljaa parin kovemman ohjaukseen kohdistuneen iskun takia ja repesivät lopulta poikki. Hihnan pitkän kestoiän kannalta on tärkeää tehdä sisäänajo huolella ohjekirjan mukaisesti. Öljynkulutus on pysynyt luvatun pienenä. Hän oli vannonut, ettei hanki pätkäkelkkaa, sillä ne ovat kaikki rauhattomia jalat edellä ajettaviin touringeihin verrattuna. Kuulemma mieheltä loppuu pää ennen kuin kelkasta ominaisuudet. Syytä siihen ei osattu edes huollossa selittää. Tämäntyyppisistä projekteista sen sijaan saa mukavasti lisäpiristystä harrastamiseen. Lopulta ohjauksen ongelmiin tuli selvyys, kun lähdin eräänä päivänä ajamaan ja ensimmäisestä patista paukauttaessani ohjaus vinksahti kieroon. Kuluvia osia ei ole tarvinnut vaihtaa hihnaa lukuun ottamatta. useita senttejä edempänä tuo jousituksen toimintaan loogisuutta ajopaikasta tai -tavasta riippumatta. Pystyimme siis yhteen ääneen toteamaan, että pätkäkelkoista löytyy yhtä vakaita menijöitä kuin entisajan touringeista. Polttoaineen kulutus iskaritestien aikana on huidellut 22 ja 24 litran välillä sadalla kilometrillä. Kelkasta purettiin esille ohjausmekanismit ja osia ryhdyttiin vaihtamaan. Vasta sen jälkeen päästiin käsiksi ohjausmekanismiin. Olemme mielestäni saaneet tehtyä yhden rauhallisimmin käyttäytyvistä reittikelkoista, joilla olen ajanut. 31 www.mk-lehti.fi KÄYTTÖTESTI. Tallissa viettämämme aika ei ole mennyt hukkaan. Ominaisuudet saadaan kaivettua esiin laittamalla kiinni oikeat palikat, joihin haetaan säädöt kokeneen simmittäjän ja testikuskien yhteistyöllä. Reittiretkeilyssä reki perässä on välillä hätyytelty jopa 15 litran kulutusta satasella. Taitettuamme puolet matkasta pyysin miestä hyppäämään tiikerin sarviin, ja niin siinä kävi, että mielipide pätkäkelkkojen vikurasta käyttäytymisestä muuttui. döt alkoivat muuttua oudosti. 5000 kilometriä murheitta Tiikerin matkamittari lähestyy 5000 kilometrin lukemaa, ja teknisiä murheita on ollut hyvin vähän. Kelkan mukana tulleilla hihnan säätöprikoilla kireys olisi voitu vielä säätää sopivaksi, mutta päätin ottaa varman päälle ja vaihtaa uuden hihnan. Rakenteluintoa lisää se, ettei pelkästä ajamisesta enää irtoa kauheasti ahaa-elämyksiä. Jarrupalat ovat kuluneet vasta vähän ja kestävät tällä menolla vielä toiset 5000 kilometriä. Kytkimeen ja variaattoriin ei ole tarvinnut koskea, vaan kone ja voimansiirto rokkaavat edelleen tehokkaasti. Homma oli luultua suuritöisempi, koska tieltä piti purkaa pakoputki, pakosarja, imupönttö, imusarja ja sähköboksit telineineen. sillä El Tigrestä tuli hyvä. Nyt jousitus poimii pikkupatit huomaamatta, mutta ei pohjaa sikaröykytyksessäkään! Astinlaudat alkoivat pikku hiljaa antautua, mutta ongelmaan löytyi ratkaisu maahantuojan varaosahyllystä. Eräälle maaliskuiselle ajolenkille sain seurakseni vanhan liiton touringmiehen. Olen ajanut jos jonkinmoista vispilää vuodesta 2001 lähtien, jolloin tulin mukaan näihin testikuvioihin. Testikuskilla on tässä iso rooli, jotta kaikki tarpeellinen tieto saadaan välitettyä simmittäjälle. Kuluneena talvena kelkasta ovat menneet rikki vain ohjauspylvään alapään kiinnitysraudat. Välillä koko asia jopa unohtuu, kun säiliötä joutuu täyttämään niin harvoin. Isomäntäisillä iskareilla El Tigren alustaan saatiin sekä pintaherkkyyttä että vauhtikestävyyttä. Hihna vaihdettiin varmuuden vuoksi 4000 kilometrin kohdalla, vaikka siinä ei ollut mitään rikkoutumisen merkkejä. Foxin, C&A:n ja Woodysin testauksesta innostuneina olemme alkaneet miettiä uutta aihiota, josta on tarkoitus tehdä yhtä makea peli kuin Tiikeristä – ja vielä monipuolisempaan käyttöön. Monissa Amerikan-kelkoissa on valtava potentiaali piilotettu kummallisten säätöjen taakse. Jo viime talven lopulla ohjauksen sääEl Tigren C&A suksia on höylätty rankalla kädellä, jotta ohjaus ei olisi liian ottava ja raskas. Ohjelmassa on ollut muutama ”normaalia” pidempi reittiajelu, joiden kulutus on alimmillaan ollut 19 litraa satasella
Monen mielestä se puree jopa kisahommissa liikaa, joten kuskeilla on niistä useita erilaisia muokattuja versioita. Merkittävät erot alustan geometriassa sisarmalleihin aikaansaivat sen, että säätöjen hakeminen oli aloitettava käytännössä nollista. Vaikka pelit muistuttavat ulkoisesti toisiaan ja alle laitetut iskarit ovat samat, ovat pelit käytännössä aivan erilaisia! TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN Höyläämätön C&A on raaka suksi reittiturraukseen. Jo ensimmäisen testilenkin jälkeen kävi selväksi, että säätöjä tulee muuttaa radikaalisti löysemmäksi. XC-malli on varustettu ruiskukoneella, joten enskakisojen ohella kelkka soveltuu lähtökohtaisesti kaasarimallia paremmin myös siviilikruisailuun. Foxin parhaat ilmaiskarit ovat tuttu näky etenkin jenkkilän snocrossradoilla, mutta nyt niihin on saatu hyvät säädöt myös suomienskaan ja reittikäyttöön. Catin Foxit tulee Amerikan crossisäädöillä, eli ne ovat karmean kovat. Duell-Tommin enska-Catti ommi Haavikon viimevuotinen Foxin kepeillä ryyditetty Lynx Rave RE 600 E-TEC (koeajo MK-lehden numerossa 3/14) sai tehdä tallissa tilaa Arctic Catin uudelle ZR 6000 R XC-enskakilpurille joulukuussa. R XC –mallin keula on saman levyinen kuin RR 4000ja crossipeli R SX –malleissa (110,5 cm) eli tukivarret ovat noin sentin leveämmät puolelta kuin siviilimalli RR:issä. Yllättävää kyllä, XC –mallin kohdalla sopivien säätöjen löytäminen oli kuitenkin paljon työläämpää kuin esimerkiksi Peurasen Jussan El Tigreen tai Tero Lokan viimevuotiseen kaasarikilpuriin, jota pojat ovat rinnalla testailleet. Jenkkien suositus keulan jousipaineelle on 125 ja vaimennukselle 225 psi:tä, mutta meikäläisiin olosuhteisiin tuntuu yhdistelmä 100-140 sopivimmalta. 32 www.mk-lehti.fi KÄYTTÖTESTI. Vakio etukepit ovat noin sentin pidemmät kuin RR-mallissa ja vakioiden tilalle vaihdetuissa Foxin Float 3 RC2:ssa pituus on sama. Molempien kelkkojen ohjauspylvästä saatiin siirrettyä 16 milliä edemmäs kun vain laitettiin palikkaa väliin yläpään kiinnityskohtaan. Catin alustassa takapukkia alaspäin painaessa iskari ei lähde aluksi painumaan ollenkaan, vain keulimisenestolinkut ja jouset painuvat. Jotkut ovat poistaneet takaa keulimiseneston kokonaan, mutta itse pyrin pitämään rakenteen mahdollisimman alkuperäisenä. K ÄY T TÖTESTI OSA 5 Arctic Cat ZR 6000 El Tigre 2014 T Jussan käyttötestipelin rinnalla talven tallitunteja on kulutettu Tommi Haavikon ZR 6000 R XC -enskakilpurin kimpussa. Alustan vakiokepit korvattiin Foxin RC2:lla, joissa on etupumppujen tapaan kitkaa vähentävä kashima-pinnoite. Keula löytyi kohdalleen suhteellisen helposti, mutta alustan kanssa riitti työmaata. Ihmeteltiin, että miten peli ei asetu reittiin ollenkaan poikien kelkkoja vastaavilla säädöillä. Heti ensitesteissä huomattiin kuitenkin iskareiden olevan sellaisenaan kelvottomat suomalaisiin reittiolosuhteisiin. Syy selvisi, kun laitoimme kelkat vierekkäin tallin pihaan ja teimme mittauksia: XC-mallin takapukin keulimiseneston akseli on todella lähellä takapukkia ja etupukki on vastaavasti huomattavasti pidempi. Ensikokeiluilla kuitenkin havaittiin, että pohja ottaa jalkakoteloiden kohdalta helposti maahan syvissä montuissa, joten iskarin holkituksia muuttamalla keulaa nostettiin vielä vakiosta hieman ja sitä kautta maavaraa saatiin kasvatettua. Ostopäätökseen vaikutti tietysti sekin, että kelkkaan oli saatavilla edustamani merkin iskarit, Tommi perustelee uuden projektiaihion hankintaa. Raiserin ja pylvään päässä ”vivun nokassa” oleva tanko siirtyi tietenkin reilusti enemmän kuin 16 milliä, joten kuljettaja pääsee useita senttejä edemmäs
Kelkka keventää nyt riittävästi keulaa tarvittaessa, mutta ei kuitenkaan mene takapyörien varassa, sillä joustomatkat ovat alustassa rajalliset. Kytkimessä kokeiltiin välillä eri painoja ja pykälää löysempää jousta, mutta kokeilut ovat paljastaneet että Catin ylävireinen Tommin kelkassa on rivi ”jalkatappeja”, jotta kengän pohja ei pääse lipsumaan astinlaudalla. Takapukista piti saada tarpeeksi kantava, se ei saa mennä liian alas ja alkaa kimpoilemaan sitä kautta. Herkkä säädöistään Vakio 34-millisen Cobran tilalle alle vaihdettiin samalla kuviolla varustettu 41 millin korkuinen matto ja samalla välitystä tiuhennettiin kahden ylärattaan hampaan verran. Ennen alustan säätöjen lopullista hieromista kelkan kulkuasento oli kuitenkin saatava kohdalleen ja omistajalleen mieleiseksi. Vaikka testikelkoissa on geometrialtaan ainakin melkein samanlaiset RR-mallin alustat, pitää iskareiden säädöt olla täysin erilaiset. Tehtiin isoja muutoksia, eikä vaihdettu prikkaa kerrallaan, Tommi kertaa. Oikea asento löytyi keulaa nostamalla. Noin viidentoista iskareiden avaamiskerran ja uudelleensimmityksien jälkeen kelkan alustaan alettiin saada tolkkua säätövelho Ari Peterin kanssa. Ellei säätäjä ja testikuski ole koko ajan kartalla, niin pikku hiljaa mennään vain enemmän metsään. Etupukista pitää silti saada patteja syövä – kelkka ei saa minun makuuni hypätä pystyy vastapatista, vaan sen on loikattava eteenpäin. 33 www.mk-lehti.fi KÄYTTÖTESTI. Projektin aikana huomattiin taas vanha totuus! Kelkassa on moneen muuhun ajoneuvoon nähden niin paljon enemmän muuttujia, että säätäminen on todella vaikeaa. Yksi muutos johtaa toiseen, se taas toiseen ja niin edelleen
Jousituksen alkuherkkyyttä arvioitaessa penkki jopa sekoittaa ajatuksia, sillä luonnollisesti jakkara on ensimmäinen iskuja vaimentava elementti heti kuskin takamuksen jälkeen! Yhtä kaikki, alusta toimii mielestäni siistissä reittikruisailussa erittäin mukavasti. Kummassakin on puolensa! 34 www.mk-lehti.fi KÄYTTÖTESTI. Penkki on vähän topakampi ja muotoilultaan edestä kapeampi. Kelkka toimi moitteettomasti ja on muutenkin ollut jämerää tekoa. Tulokasmalli oli tuolloin kovasti mieleeni eritoten alustan herkkyyden takia, mutta isommissa vastapateissa etupukki täräytteli helposti pohjaan ja nosti keulaa taivaalle. Meininki on teippejä myöten muutenkin enemmän racea, mutta suureksi yllätykseksi kelkka ei ole mitenkään epämukava kovalla ja melko tasaisella, nopealla reittiosuudellakaan. Raudaksi laitoin Woodysin 90 asteen paloilla varustetun Trail-mallin, joka mietona rautana kompensoi sukset aggressiivisuutta. Lynxi oli jo vakioiskareilla todella hyvä, mutta siitä saatiin vielä parempi. Vaikka kyseessä on crossisuksi, sopii se mainiosti myös varsinkin pehmeille ja lumisille reiteille. Itse ajo kulki kuitenkin omasta mielestä hyvin, mutta myöhäinen lähtöpaikka rankaisi varsinkin hitailla pattiosuuksilla reitin oltua paikoin lähes puhki. Suksiksi Tommi valitsi alle C&A Pro:n XT:t, sillä omistaja on ottavan ohjauksen ystävä. Catti puolestaan tarvitsi paljon säätämistä, jotta kelkan sai mieleiseksi. Tommin XC -enskakilpurissa selkein ero El Tigreen on penkki, jonka tuoman lisätopakkuuden tuntee heti kyytiin hypätessä. Muista kuin iskaritesteistä johtuneiden murheiden takia koko helmikuu jäi ajamattomaksi jaksoksi, mutta säätöjen osalta tositestiin päästiin taas maaliskuussa, jolloin Tommi kävi ajamassa semi-pro –luokan endurokisat Kuusamossa ja Sallassa. Kelkka tuntuu lisäksi olevan erittäin herkkä säädöille – pienikin muutos vaimennuksen säädöissä voi muuttaa koko kelkan olemusta. Istuma-asento ei painu yhtä alas kuin Jussan kelkassa ja kuski istuu XC:ssä selvästi ryhdikkäämmin. El Tigren vakiopenkki on todella pehmeä, joskin mukava. Tommin suksi on höyläämätön raaka C&A, eli lähtökohtaisesti vielä TÄTÄ MIELTÄ kone pelaa parhaiten vakiopalikoilla, joihin palattiin. Catin crossipeli tulee vakiona näillä suksilla. Suksen raju purevuus ei haitannut alkutalven puuterilumella ajamallani pikakokeilulla, mutta betonikovalla jäljellä suksi on mielestäni liian pureva, mikä tekee kääntämisestä raskasta. Lynxin vahvuudet olivat ehdottomasti kurviajossa ja jäisissä pateissa, kun taas Catin heiniä ovat suorat nopeat metsäautotien pohjat isoilla pateilla. Toisekseen ottava suksi lisää kelkan taipumusta kallisteluun, sillä kovalla ja tasaisella reitillä suksi ei anna puskettaa ollenkaan. K ÄY T TÖTESTI OSA 5 Arctic Cat ZR 6000 El Tigre 2014 Olli Autonen: Jussan El Tigre on kokolailla eri kampe, kuin sama yksilö joka otti osaa MK-lehden urheilukelkkojen vertailuun puolitoista vuotta sitten. Tätä kirjoittaessa kelkan etupukkiin on tarkoitus kokeilla vielä proggresiivista jousta nykyisen lineaarisen tilalle. Sallan kisasta ei paljoa jäänyt muisteltavaa, sillä kisa jouduttiin keskeyttämään ennen pitkiä erikoiskokeita onnettomuuksien takia. Ainoastaan täristävässä safarikelkkojen jyräämässä turistipatissa huomasi Jussan kelkan alustan silottavan pientä pattia eleettömämmin. Entä miten omistaja vertaisi viimevuotista RE Lynxiä ja nykyistä XC Cattia toisiinsa samoilla iskareilla. Tätä ongelmaa ei Jussan Catissa enää havainnut, vaan alusta imee isojakin tällejä, kunhan vedon uskaltaa pitää päällä. Vakautta kurveihin tuotiin lisäksi laittamalla taka-akselille uloimmat kääntöpyörät, jotka vakiona puuttuvat. Omaan makuuni penkki saisi kuitenkin olla jämerämpi, sillä raskastekoisempi kuski istuu nyt takana melko syvällä ja ajoasento on jo lähellä vanhaa koulukuntaa. Jakkara voisi tosin vieläkin olla minun mittaiselle sentin korkeampi (184 cm kuski). Kokonaisuudessaan kelkka on huoleton ja äärimmäisen vakaa ajaa. Herkemmällä etupukilla kelkasta tulee muiden kokemusten mukaan vielä varmempi ajettava kapeissa ränneissä. Lisäksi penkin muovirunkoa vahvistettiin alumiinilevyillä. Vakion pehmeää istuinta on jämäköitetty crossipelistä lainatulla foamilla ja samalla penkkiä muotoiltiin hieman. Maaliskuun alkuun ajoittuneena testipäivänä vallitsi pakkasyön jälkeiset kovat kelit, jolloin C&A Pron omaan makuuni yliottava suksi leimasi ajettavuutta liiaksi. Ohjausakseliin tehtiin sama 16 millin palikkamodaus kuin Peurasen El Tigreenkin, millä akselia saatiin vietyä eteenpäin ja kuskille sen avulla lisää tilaa kurviajoon. Kuusamossa olin vähän pettynyt sijoitukseen (14.), koska kymppisakkiin on aina tavoitteena ajaa
XC:n ohjaukseen pätee kuitenkin samat kuvaukset kuin Tigreenkin – se on kovalle kelille minun makuuni aivan liian reippaasti pureva ja raskas. Jo ensivilkaisulla Tommin kelkka viestii käyttötarkoituksestaan. Jos mukavuuspisteet menivät niukasti Jussan kelkalle reitillä, kääntyivät voimasuhteet päivän lopuksi ajetulla crossiratapätkällä. Itse käyttäisin maltillisempaa suksea, tai puukottaisin C&A:ta raskaalla kädellä. Jussan El Tigren reittisäätö on todella mukava ja pehmeäntuntuinen. 600-kuutioisen Catin vahvuudet ovat sellaisenaan loistavat työtilat ja kiukkuinen moottori. Kelkka etenee viivasuoraan ilman perän sinkoilua sivuille tai ylöspäin. Tommin RR n jousitus kestää eleettömästi crossiradalla höntsäilyn, telaston jousitus tiukkenee reilusti kun takapukki saavuttaa kytkentätangon. ottavampi, kuin Jussan El Tigressä. Jussan ja Tommin kelkkoihin asennetut ja säädetyt Foxin RC2 -iskarit ovat muuttaneet kelkkoja valtavasti ja parempaan suuntaan. Lisäpari taittopyöriä taka-akselilla vaikuttaa hämmästyttävän paljon kelkan vakauteen ja ainakin tasaisissa kovissa kurveissa Tommin peli tuntui keikkuvan selvästi El Tigreä vähemmän. Jussan kelkan pehmeämpi istuin ei häiritse minua kuten Ollia. Keula ei hakkaa käsille terävässä turistipahkassakaan, etupukin olemassaolon tuntee vain vaivoin kantapäissä, niin eleettömästi etupukin vaimennin toimii. Siinä missä Jussan peli on sleeperi kirkuu Tommin kelkan teippaus kisahenkeä. Kiihdyttäessä keula kevenee ja takapää painuu hieman. Koeajoasetuksilla valitsisin Jussan pelin pitkille päivälenkeille, kun taas isompaan pahkaan ja radankiertämiseen Tommin peli tuntuu nappivalinnalta. Tommin Catissa on paria pykälää tiuhempi välitys kuin Jussan kelkassa, mutta kulkupuoleltaan kelkat ovat täysin tasaväkisiä. Lopuksi täytyy esittää vielä toive, että Arctic Catin maahantuojan edustajat käväisevät kokeilemassa poikien kelkkoja joiden jousituksen potentiaali on kaivettu esille. Jousituksen säätö säästää kuljettajaa ja ajaminen on vaivatonta. Pienellä iskarijumpalla aihioista saa kaivettua irti niiden koko potentiaalin ja hienosäätämällä molemmat kelkat mieleisekseen on tarjolla todellista top of the line -kamaa! Sami Jaakola: Joskus on tullut kirjoitettua ettei kaikkien kelkkamerkkien tuotekehitys ole ajatellut loppukäyttäjää säätäessään iskunvaimentimia. Pieni puistelu turistipatissa unohtuu kun päästään suurempaan pahkaan. XC-mallin kauttaaltaan jämympi vaimennus pelasi isossa patissa allani paremmin ja pelkkä kovempi istuin teki ajotuntumasta radalle sopivamman. Vain etupukkiin hieman lisää puristusvaimennusta ja se on siinä. Jostain syystä kelkan ohjaus ei kuitenkaan tunnu aivan niin raskaalta kuin Tiikerissä, mikä voi selittyä alustan eri setupeilla ja kelkan kulkuasennolla. Se todistettiin useissa rinta-rinnan –kiihdytyksissä, joissa vertailukaksikon lisäksi tasaväkisen vastuksen tarjosi testilenkillä mukana ollut vakio 600-kuutioinen X-RS Ski-Doo. 35 www.mk-lehti.fi KÄYTTÖTESTI. Kelkkaa pitää viedä määrätietoisesti ja meikäläisen alla ei jousituksen rajat tule vastaan. Poikien molempiin kelkkoihin asentamat kohtuullisen rajusti ohjaavat C&A:n sukset saavat kelkat kääntymään pienestäkin kuljettajan vihjeestä mikroauton lailla. Valintani parivaljakosta on Jussan kelkka. Summa summarum: molemmat kelkat ovat päteviä reippailupelejä, mutta molemmista menisivät sukset vaihtoon ainakin koville keleille. Arctic Cattienkin jousitus on turhan usein ollut melko lailla sekaisin. Tommin kelkan jousitus on selvästi kovempi, kelkka täristää käsille ja takapuoleen siinä missä Jussan kelkka ei edes tutise. Tommin peli toimii siis sitä paremmin mitä kovempaa kättä sille antaa, aivan kuin vahvistaakseen näkemykseni kelkan isäntä piiskaa Cattia Mäntyvaaran crossiradan pattisuoralla. Pehmeämpi säätö saa Jussan kelkan keinumaan Tommin peliä enemmän pitkittäissuunnassa. Jussan kelkka on samankaltainen kuin viime keväänä koeajamani Foxeilla varustettu Lynxin RE
”Mitä sinä sillä teet”, päätoimittaja Helminen huutaa huvittuneena, kun kerron juuri sopineeni puhelimessa kaupat vuoden 2000 Yamaha MountainLitestä. 36 www.mk-lehti.fi HISTORIC-KILPURI. Vastaan että ”ajan vaikka Giantin” hihittäen itsekin hankinnalle. ERILAINEN HISTORIC-LUOKAN KILPURI Yamaha Phazer Mountainlite ”Giant Special” TEKSTI: SAMI JAAKOLA KUVAT: HARRI JUNNILA (AJOKUVA) SAMI JAAKOLA (KELKAN KUVAT) On kelkkanäyttelyviikonloppu Rovaniemellä ja MK:n testiryhmä on perjantai-iltana Koskikadulla patikkasiirtymällä kohti ruokapaikkaa
Tapio Kiiskinen Yamahan Proaction-telastolla crossia ajaneena kertoi, mihin on laitettava lisää rautaa ja kuinka paljon. Tehon puolesta olisin kuitenkin altavastaaja puhaltimen noin 60 hevosvoimalla, joten panostaminen ajoominaisuuksiin tuntui järkevimmältä. Osa ideaa tosin oli käyttää harvinaisempaa kelkkamallia kisahommiin. Keulaan sovitettiin Lynx Racingin kepit. www.mk-lehti.fi. Sijoitusta tärkeämpää oli, että kelkasta paljastui muutama ongelma, jotka täytyi ratkaista ennen ilmoittautumista Kemijärvelle. Helmikuun puolivälissä suunnistin Vaalaan ajamaan kolmen erikoiskokeen endurokisan. ielessä oli jo aiemmin käynyt Kemijärven jättiläisen kaataminen historic-luokassa. Etupukkiin valikoitui Ski-Doo Revin vaimennin ja takapukkiin tehtiin käsityönä vaimennin Lynxin RS-mallin keulan iskarista. Telastoa piti myös vahvistaa. Mitä ihmettä pelille pitäisi tehdä ennen kuin sen taluttaa viivalle kilpailuun. En avannut kelkan moottoria, vaikka mittarissa oli jo yli 13000 kilometriä. Iskarit oli tosin asennettava toisin päin, koska haarukkapää käy Yamahaan ylös runkoon eikä Lynxin tapaan tukivarteen. Iskunvaimennus olisi ainakin saatava sille mallille, että se kestää kisareittien patikon. Ajatus tuntui haastavalta, koska MountainLiteä ei todellakaan ole alun perin tehty kilpuriksi. Kun MountainLite oli saatu talliin, alkoi ajatustyö. M Historic-luokassa on rento meininki ja testikuski Jaakolalla on aikaa jopa hymyillä AT-asemalla. Olin historic-luokan viimeinen maaliin päässyt. Keulan jousitus oli helppo homma, mutta telastoon sopivien vaimentimien löytyminen vei enemmän aikaa. Samalla vanha ja painava vakiomatto sai väistyä matalammalla, 32 millin kuviolla varustetun uudemman kumivalmisteen tieltä
Nopeutta MountainLite jaksoi kelata mittariin hieman yli satasen, joten aukeilla paikoilla oli aikaa katsella maisemiakin. Samalla ajaminen oli kevyempää, koska kelkkaa ei enää tarvinnut pitää väkisin aloillaan, vaan se oli rauhallinen ja eteni suoraan keula korkeana päin patteja. Viimeisellä pätkällä löysäsin parikymppiä ennen maalia ja MountainLite kesti kunnialla perille asti. Tuomas Karjalainen toi Indyn kolmanneksi ja neljäs oli Ski-Doota kuljettanut Toni Kouva. Jani kokeneena huoltomiehenä varmisti vain, että onhan bensan seassa myös hieman öljyä ja sanoi, että ”älä tapa sitä suorilla ja alahan mennä jo”. Koeajo varmisti muutosten onnistuneen. Karhukuusikon huollossa huoltomies Jani Rytilahti kertoi, että jäin lähimmän uhkaajan Tuomas Karjalaisen Polaris Indylle vain 54 sekuntia. Vaikka aloitin rauhallisesti, sattui silti heti alkuun kilpailuni ainoa läheltä piti -tilanne. Toinen kilpailupäivä alkoi erikoiskokeella numero 5. Ajettava reitti on hyväkuntoista koska päästään starttaamaan letkan keulilla ja suurimmat patit ovat tuiskupenkkoja, joiden läpi on makea paukuttaa. Historic-luokan Giantin voitti Janne Kauhanen, joka takoi Lynxin Racingillä pohjat joka pätkälle. Kilpailuun oli uskaltautunut kuusi kuskia. Kisan Yamaha Phazer Mountainlite ”Giant Special” 38 www.mk-lehti.fi HISTORIC-KILPURI. Tuloksena oli luokan toinen sija, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Jättiläisen vaikeudesta kertoi myös tulostaulukko, sillä tekniset murheet olivat karsineet osan historic-kilpailijoista. Tieto tästä harmitti minuakin, sillä tiesin Kimmon valmistautuneen huolella kilpailuun. Samalla sain tietää, että Kaltiokummun Kimmo oli joutunut keskeyttämään. Voimalinjaa kannattaa ”keventää”, jotta kone jaksaa kiertää myös pehmeässä. Aiemmin talvella kepit huollettiin ja sovittiin, että muutoksia tehdään vasta, kun tiedetään mitä halutaan. Myös jousitus kaipasi muutoksia. Kelkka kuumeni muutaman ajetun erikoiskoekilometrin jälkeen niin paljon, että huippunopeus putosi kahdeksankympin kieppeille. Kerran kisan aikaisemmin ajaneena tiesin kuitenkin, että Giant tarjoaa rajuja ja raskaita kokemuksia aivan kuten Ari Peteri jo vuonna 1991 totesi. Kuljettaja ja kelkka pääsevät helpommalla kuin muissa luokissa, mutta silti saa ajaa tosissaan kilpaa. Rasitukseltaan kisan läpi ajaminen historic-pelillä vastaa aika lailla MK -lehden urheilukelkkojen joulun välipäivien testiä. Telasto oli liian pehmeä ja aiheutti ohjelmaa jarrutuksissa ja suuremmissa pateissa. Tiesin, että otan turpaan nestekoneilta suorilla ja koetin puristaa metsäpätkät kelvollisesti läpi. Hyppäsin tuiskupenkasta suoraan ranteen vahvuiseen kuuseen, joka onneksi katkesi. Huippukierrokset tuntuivat jäävän alle 7000:n. Historic-luokassa kilpailu on todella mukavaa. Oli siis aika sopia tapaaminen Lehtorannan Teron kanssa Roitemassa. Samalla Tero kertoi, että kuuman ilman on myös päästävä pois puhallinkoneisen kilpakelkan kuomun alta, eivätkä pelkät etuosan aukot todennäköisesti riitä siihen. Kerroin Terolle mitä kelkka tekee ja hän taikoi iskareihin uudet säädöt. Toki talven aikana kertyneet kilometrit ovat kohottaneet testikuskin ajokuntoa. Pätkä ajettiin aikaisemmista vuosista poiketen toiseen suuntaan, nyt Sorsajärveltä Karhukuusikkoon. Kolmosella kelkka veti jo paremmin ja ajaminen maistui. Hän muistutti myös, että pehmeä kisaspoori on aivan toinen juttu kuin kova reitti. Puristuspuoli muutettiin kauttaaltaan kovemmaksi ja takapukin vaimentimeen lisättiin reilusti myös paluuvaimennusta. Toisen erikoiskokeen jälkeen päätettiin huollossa vaihtaa variaattoriin helix, koska keli oli niin raskas. Päivähuollossa ei löydetty mitään huolestuttavaa, joten lisäsimme vain öljyä ja bensaa tankkiin. Pitkät jänkien ylitykset ja metsäautotien pohjat varmistivat, että kaasu oli pohjassa oikeastaan koko ajan. Sitten "Kianttiin" Tunnelma lähtöpaikalla historic-porukan kesken oli leppoisa. Ensimmäisen päivän jälkeen sijoitukseni oli kolmas. No, iskarit paikalleen ja kuomulle piti näyttää vielä rajusti rasiaporaa ennen koeajoa. Kelkka ei puutunut ja nyt myös patikkoon kapeissa paikoissa pystyi laskemaan sen mitä peli kulki. Huollossa ennen viimeistä erikoiskoetta kerroin Janille, että minusta kone kohisee ja kahisee. Ensimmäisellä pätkällä on päästävä sisään kilpailuun ja opittava ratamestarin näkemys merkkaamisesta, jolloin ajaminen sen myötä helpottuu
< Tuskin olisi Yamahan insinööri arvannut mihin käyttöön hänen suunnittelemansa kevyt ”vuoristokelkka” joskus joutuu. Yamaha maksoi viime syksynä 1900 euroa. Hurjimmillaan MountainLite söi kisan aikana yli 40 litraa satasella. Penkki on modattu ja telatunneli sekä astinlaudat on monen muun kohteen lisäksi vahvistettu. jälkeen MountainLite ansaitsee koneremontin, sillä osa kampiakselin laakereista on vaihtokunnossa. Muistutin, että kuljettajan on pidettävä tarkemmin huolta kelkastaan, sillä vanhempi peli ei kestä samanlaista hakkaamista kuin nykykelkat. Jos olet joskus miettinyt Giantin kaatamista, nyt on oikea hetki ostaa mieleinen vanha kilpuri ja laittaa peli kesän aikana kuntoon. www.mk-lehti.fi. Tuumailin kyselijöille, että mukavaahan tämä on. Huollossa luokasta kiinnostuneita riitti kyselemässä millaista vanhemmalla pelillä ajaminen on. Telastoa piti myös vahvistaa. Giantin osallistumismaksukin oli 185 euroa eli puolet muiden luokkien osallistumismaksusta. Etupukkiin laitettiin Ski-Doo Revin vaimennin ja takapukkiin tehtiin käsityönä vaimennin Lynxin RS-mallin keulan iskarista. Samalla vanha ja painava vakiomatto sai väistyä matalammalla, 32 millin kuviolla varustetun uudemman kumivalmisteen tieltä. Bensaa paloi 180 litraa. Mitä maksaa. Käytettyjä osia on reilusti saatavilla ja hinnat yleensä yhtä nollaa lyhyempiä kuin uusien kelkkojen varaosissa. Kiinnostuksesta päätellen on historic-luokassa enemmän kelkkoja viivalla tulevaisuudessa. Syksyllä oma ajokunto kohdalleen ja toteuttamaan unelmaa! Keulaan sovitettiin Lynx Racingin kepit. Naureskelimme talven mittaan kuinka paljon halvempaa historic-kelkan rakentaminen on uuteen verrattuna
Kurssilta kuskiksi Kokonaan uusi muoto naisten kelkkailuharrastuksen edistämiseksi ovat tekniikkakurssit, joita on alettu järjestää niin Pohjois-Amerikassa kuin kotoisilla hangillakin. Vertaisryhmässä tapahtuva oppiminen vaikutti hyvältä askeleelta entistä itsenäisempään harrastukseen. Ella Snällin, Maria Sandbergin ja Stephanie Schwartzin tapaiset keulakuvat ovat osoittaneet, että pitkälle hyppääminen ja sidehillajo eivät ole riippuvaisia siitä, mitä kuskilla on jalkojensa välissä. Suomessa pioneerityötä on tehnyt rovaniemeläis-kuusamolainen Villi Pohjola, joka järjesti naisille suunnatun freeridekurssin Rovaniemen Vaattungissa maaliskuun lopulla. Tekninen ja näyttävä freeride oli vienyt jo aiemmin mennessään muutamia naisista. Pakosta ajavat ovat tietysti olleet toista KUN NAINE maata jo aiemmin. Naispuoliset poronhoitajat ja muut erämaissa kulkijat ajavat siinä kuin miehetkin, jos kohta varovat visummin jumittamasta 400-kiloista hyötykelkkaa väliveteen. Mukana kurssilla oli seitsemän naista BRP Finland Oy:n eri osastoilta. Freeridekurssi naisille M TEKSTI JA KUVAT: TAPIO NYKÄNEN 40 www.mk-lehti.fi FREERIDEKURSSI NAISILLE. uutos näkyy ehkä selvimmin freeridepuolella. Suuren meren takana markkinoille on tullut jopa erityisesti naisille suunniteltuja kelkkailuvaatemallistoja, joista tunnetuin lienee Diva's Snow Gear. Kelkkailuun liittyvä työpaikka vaikutti naisten kiinnostuksen taustalla, mutta kurssissa ei ollut kyse työnteosta
Kiinnijääminen on koulutustilanne Vaattungin koulutuksen ajankohta oli siinä mielessä onneton, että vesisateet ja niitä seuranneet yöpakkaset kovettivat metrisen hangen teräkseksi juuri kurssin alla. Lumi oli kurssin aikana hiukan kantavaa kunnolliseen metsäkikkailuun. Keulimisharjoituksessa pitkä Boondocker kääntyy jo linkan nokalla hieman vinoon. Täällä ohjaus ja palaute on ollut paljon henkilökohtaisempaa. Kypärän alta paljastuu yhä useammin järkevämmän sukupuolen edustaja. Haastavista olosuhteista huolimatta naiset veivät toisena kurssipäivänä kelkkaa yhdellä suksella kuin vanhat tekijät. Kelkkailuharrastus on ollut itsepintainen äijäilyn saareke viime vuosiin saakka. Hankikin saatiin rikki sivurinteissä ja Boondocker jumiin, josta ei pelkällä kaasulla nousta. EN HYPPÄÄ Olimme aiemmin talvella ruotsalaisen naisten kelkkailutiimin XX Freeridersin järjestämällä kurssilla Ruotsin Saxnäsissa. Patriarkaalinen rakennelma on kuitenkin murtumassa. Ennen kuin lähdin, katsoin että tuo on vähän vino, tohtiiko tuosta mennä. Siitä innostuneina halusimme uuden kurssin. Naiset ovat kaunistaneet kelkkamessuja, istuneet pelkääjän paikalla tulisteluretkillä ja palvelleet huoltojoukoissa kotirintamalla. Yksi kurssin kohokohdista oli hyppyja droppaamisharjoitus. Ehdottomasti näyttävimmästä suorituksesta vastasi Heli Puro. Tännekin oli kaksitoista kiinnostunutta, mutta kaikille aikataulut eivät sopineet, kurssia organisoinut Johanna Saarela kertoo. Kurssilaiset hyppäsivät pienestä linkasta monen metrin ilmalentoja huolimatta siitä, että osa oli käytännössä aloittanut moottorikelkkailun vasta kuluvana talvena. Painoin kuitenkin kaasun pohjaan ja loppu on kurssihistoriaa, kun kelkka kirjaimellisesti lähti lapasesta. Ruotsin kurssilla Kanadasta tullut Stephanie Schwartz kiersi ohjaamassa kolmea ryhmää. Hyppäämisestä kehkeytyi oppimistilanne, kun kelkkaa kaivettiin hangesta. 41 www.mk-lehti.fi FREERIDEKURSSI NAISILLE
Mustosen mukaan moottorikelkkailun systemaattinen opettaminen ei eroa ratkaisevasti muiden taitojen koulutuksesta. Tämä on minulle ensimmäinen kaksipäiväinen kurssi, ja selvästi huomaa, että kahdesta päivästä on todella paljon hyötyä. Suoritukset osiin ja taas kasaan Kurssin kouluttajana toimiva Marko Mustonen on vetänyt vastaavia kursseja kymmenisen kertaa. Vaikka olosuhteet ovat tosi haastavat, kelkka menee jo kyljelleen aivan eri tavalla kuin eilen. Naisten kouluttamista Mustonen pitää kiitollisena. Kurssitarjonnasta vastaavat kerhot ja yritykset lajiliittojen kontrollissa. Mustonen sanoo, että freeridekelkkailun koulutus alkaa olla piakkoin pisteessä, jossa se voitaisiin haluttaessa systematisoida vastaavalla tavalla. Kurssin hyödyt Kenelle freeridekurssista on hyötyä. Naisten kanssa harjoittelimme eilen esimerkiksi kaasun käyttöä kyljellään ajettaessa ja opeteltiin sitä, miten kaasu siinä vaikuttaa. Kun esimerkiksi täFreeridekurssi naisille Yhdellä suksella ajamisen opettelu alkaa kelkan kävelyttämisestä. Harrastajat voivat hankkia oppia lajitaitoihin perusja jatkokursseilla ja edetä halutessaan opasja kouluttajatasolle. Lisäksi Mustonen on kouluttanut asiakkaita vuosien aikana freeridesafareilla Venäjän Hiipinä-tuntureilla ja Ruotsin vuorilla. Saarela ja Puro arvelevat, että kurssista on etua jokaiselle, joka ei halua edetä harrastuksessaan pelkästään kantapään kautta. Jokainen kiinnijääminen, kaatuminen ja kolhu on oppimistilanne, jota analysoidaan jälkikäteen. Kurssiolosuhteissa epäonnistumisetkin ovat onnistumisia. Jokainen on vuorollaan kiinni ja kyljellään, Puro sanoo. Miehillä on usein enemmän ajokokemusta ja mahdollisesti suuremmat luulot osaamistasostaan. Naisten kanssa yritän jakaa suorituksen vielä pienempiin osiin. Suoritukset paloitellaan osiin, joita harjoitellaan. Paloista kootaan kokonainen liikesarja, jossa on mahdollisimman vähän virheellisiä elementtejä. Kiinnijääminen on oikeastaan oppimistilanne. Mitähän tässä tapahtuu. Minusta tämä on melkein ainoa hyvä tapa aloittaa harrastus. On hyvä jäädä kiinni täällä ja huomata myös, että sitä tapahtuu kaikille. Miehillä on monesti enemmän kelkkailukokemusta ja varmuutta kaasun käytössä. Jokaisella kurssilla kouluttajatkin oppivat. Toisaalta sukupuolten erilainen suhtautuminen asioihin vaikuttaa Mustosen mukaan siihen, miten tekniikkaa opetetaan. 42 www.mk-lehti.fi FREERIDEKURSSI NAISILLE. Monessa lajissa, kuten melonnassa ja kiipeilyssä, koulutusjärjestelmät ovat standardoituja. Naiset kuuntelevat, analysoivat ja pyrkivät toteuttamaan kouluttajan ohjeita
Sekin auttaa paljon, että kun kelkka menee ojaan, sitä ei tarvitse yksin sieltä tonkia. nään treenattiin hyppyjä ja droppeja, ei ollut mitään hajua siitä, miten ja missä kohtaa kaasua pitää käyttää ja löysätä. Enemmän harrastamattomuus on ollut meilläkin kiinni siitä, ettei ole ollut kaveripiiriä, varsinkaan naisia, joiden kanssa lähteä. Turvallinen opastus ja palaute laskevat sitä huomattavasti. 43 www.mk-lehti.fi FXR – EROTU JOUKOSTA! Haluatko varmistaa, ettei ajopäiväsi pääty ennen aikojaan huonoihin varusteisiin. Vaaditko ajovarusteiltasi vain parasta. Miesten vauhti on yleensä lujempaa. Kynnys aloittamiseen voi erityisesti naisilla olla oikeasti aika korkea. Tässä säästää paljon aikaa ja lihaksia, Puro analysoi. Ensi kaudella Villi Pohjola järjestää Arctic Circle Freeride Camp -nimellä kulkevan kurssin helmikuussa. Emme me ole ainoita. Mission -ajolasit 329 € Blade –kypärä 329 € 149 € Torque –kypärä 149 €. Nyt pystyy harjoittelemaan sitten itsekseen. Naarmuttumaton pinnoite. Suunniteltu erityisesti FXR-kypäriin sopivaksi, huurtumaton tuplalinssi. Toisten samassa asemassa olevien kanssa on paitsi mukavaa harjoitella, myös hyvä jakaa kokemuksia. Innokkaat kurssilaiset aamupalaverissa. Kursseja järjestetään myös tilauksesta. Saarela pitää kurssin etuna myös sitä, että aloittelevat kuljettajat pääsevät harjoittelemaan vertaisryhmässä. On varmasti paljon muitakin naisia, joita tämä kiinnostaa. Mukava, samanhenkinen porukka kruunaa kaiken. Iloiset kurssilaiset Heli Puro ja Johanna Saarela. – Valintasi on silloin FXR! www.konekesko.?/fxr Boost-kypärä Hankasalmi: Rautia Hankasalmi • Iisalmi: AK-Service Oy • Ivalo: Tarvike Center Ivalo Oy • Joensuu: Drivos online shop ja Jokikone Oy • Kajaani: Tarjousmaxi Oy • Kemijärvi: Ranuan Tarvikekeskus Oy • Kitee: Koneveijarit Oy • Kittilä: Tmi Esko Takkunen ja Vmax • Kuusamo: Rautia Kuusamo • Lappeenranta: Urheilu-Koskimies Oy • Muonio: Muonion Konepiste Oy • Nuorgam: Gamitex Oy • Oulu: Taisto Hirvonen Oy • Rovaniemi: Ranuan Tarvikekeskus Oy • Savonlinna: Konesaimaa • Sodankylä: Haka-Motors ja Rautia Sodankylä • Tampere: Yamaha Center • Tornio: Tatun Tarvike Oy • Vantaa: Yamaha Center • Ylivieska: Autotalo Savusalo Oy är är ärrä rä rä TARJOUS: 169 € TARJOUS: kypärä ja ajolasit yhteishintaan 169 € Kevyt, polykarbonaatti/ABS kuori, 1350g, irrotettava ja pestävä sisusta
Axys Switchbackiin on kertynyt kilometrejä kuin varkain kevättalven hyvillä ajokeleillä. Matkaa on kartutettu reippaassa reissuajossa ja muutama satanen kertyi toimittajan jalkauduttua kelkan kanssa myös iskaritesteihin! K ÄY T TÖTESTI OSA 3 Polaris Axys Switchback 800 Pro-X LE ES 137 6 NELJÄ TONNIA MITTARISSA TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN AJOKUVA: HANNU AUTONEN 44 www.mk-lehti.fi KÄYTTÖTESTI
Totaltek Seppo Tiittasen kanssa Mäntyvaaran crossivarikolla käydyt keskustelut johtivat maaliskuun lopulle ajoittuneisiin kolmipäiväisiin iskareiden säätösessioihin, joiden tarkoituksena oli saada aikaiseksi Axykseen reippaaseen reissuajoon soveltuva jousitus Totaltekin vaimentimilla. Tuorein huoltokirjan mukainen huolto tehtiin 3200 kilometrin kohdalla Kittilässä Konevuokraus Timpurilla. Mikään kivireki kelkka ei missään nimessä ole tällaisenakaan ole, mutta pieni lisämukavuus on se, mitä nyt eniten kaivataan. Öhman, Nårsa, Eriksson Skidoo RS -15 10 tuntia ajettu 9.500 ,Lynx RS -14 7.500 ,Lynx RS – 15 8.500 ,Kaikki vakiokelkat, Öhlins-alustalla + 2000,Lynx Pro Open+Öhlins iskarit (Viktorin MM kelkka) 12.500 ,(Open kit ,PF moottori, BRP:n yläkuomu, valmis viivalle veteen tai lumeen) Käytetyt Öhlins-iskarit. Yhtä kaikki, kelkassa on tällä hetkellä alla jousitus, joka kestää vetopäällä ajamisen isommassakin patissa ilman pohjailua ja mikä tärkeintä, suorassa kulkulinjassa ilman yllättävää jatko-ohjelmaa. Kuten aiemmissa raporteissa on kerrottu, vakiosetupilla kelkan alustan saa kyllä kestämään isoa patikkoa pohjaamatta reippailla jousen esijännityksillä ja klikkereitä sulkemalla, mutta silloin jousituksesta katoaa herkkyys ja perällä on taipumusta nakella kiusallisesti. -13 -15 2.800 ,Open 600 täydellinen moottori (Motormecano) Javs tuplaputket, boxi ja ilmanotto 3.500 .Katso: http://www.nettivaraosa.com/moottorikelkan-varaosat-ja-tarvikkeet/2007939 CROSSIKELKKOJA MYYNNISSÄ! N. Keula ei isommin moitteita ole saanut vakionakaan, mutta kuin säätöepisodin sivutuotteena ohjauksesta on tullut rauhallisempi ja KISAISKARIT A-C, SKI-DOO JA POLARIS 3.600 ,sis. Korostetaan vielä, että projektin maalina ei ollut minkään enskakilpurin rakentaminen, mutta käsitykseni mukaan hyvän urheilukelkan, tai urheilullisen reissukelkan jousituksen on kestettävä myös pahin mahdollinen ajomaasto ilman vauhdin pudottamista safariletkojen tasolle. Axys Switchbackin taival on ollut kivuton, eikä teknisten murheiden kanssa ole tarvinnut painia. alv LYNX 3.800,sis.alv VARAOSAT JA HUOLTO SKI-DOO JA LYNX KISAKELKAT VALMIINA VIIVALLE TAI REITILLE! CAMOPLAST TELAMATOT KÄYTETYT OSAT Lynx, Ski-Doo, Arctic Cat Kolmas snowcrossin MM peräkkäin voitettu ÖHLINSIN iskareilla. Simmityspuolella merkittävimmät muutokset tehtiin vaimentimien paluupuolelle. iinhän siinä taas kävi, että kilometrejä alkoi kertyä taas reilummin kevään edetessä ja ajokelien parannuttua. Käyttötesti-Switchbackin alkuperäinen kilometritavoite oli reilut 3000 kilometriä, mutta tätä kirjoittaessa mittarissa on jo 4150 kilsaa. Axyksen vakio Walker Evanseissa käytetään verrattain löysiä jousia reippaalla esijännityksellä. Keulaan ja etupukkiin iskettiin kiinni männänhalkaisijaltaan 46-milliset kolmisäätöiset vaimentimet ja alustan takapukkiin vastaavilla spekseillä oleva tuplamännällä varustettu PDS-vaimennin. Asiaankuuluvien tarkastusten lisäksi kolmentonnin huoltoon kuuluivat kytkimen puhdistus sekä ketjukotelon öljyn, jarrunesteiden ja sytytystulppien vaihto. Esijännityksiä ja klikkereitä löysäämällä perän tanssiminen saadaan kuriin, mutta silloin alusta pohjailee luvattoman helposti. Lisäksi omistajan käsikirja ohjeistaa huollattamaan iskunvaimentimet 3200 kilsan kohdalla, mutta siihen ei nyt ollut tarvetta, sillä iskareiden ensihuolto tehtiin kelkkaan jo 800 kilometrin paikkeilla. Pitkien ja sisällöltään aina onnistumisen riemusta syvään epätoivoon vaihdelleet säätöpäivät olivat testikuskina toimineelle toimit7 60th Anniversary Edition tajalle äärimmäisen mielenkiintoinen kokemus ja mikä parasta, lopulta kelkan jousitukseen alettiin saamaan tolkkua, vaikka aikana kolme päivää loppui ehdottomasti kesken. Ogemar-Hellgren, Renheim. Aiemmin talvella Mr. Huippuvaimentimilla uutta ryhtiä alle Talven aikana Axys Switsarin alla oli tarkoitus kokeilla toisenlaisia simmityksiä vakioiskareiden alla, millä pyrittiin saamaan jousituksesta – eritoten alustan osalta – toiminnaltaan laaja-alaisempi. Alusta on siis ollut tähän asti mallia joko tai. Tätä kirjoittaessa alustaan kaivataan vielä hieman herkkyyttä patinsietokykyä menettämättä, joten klikkeriralli jatkunee vielä tovin. 3200 kilometrin huollon hinnaksi muodostui 174 euroa, josta kahden ja puolen tunnin työn osuus oli 150 euroa. Niinpä Totaltekin vaimentimien ympärille laitettiin jokaiseen neljään nurkkaan jäykemmät jouset, jotta niissä voidaan pitää maltillisempaa esijännitystä. Lynx RS vm
Yksi telapyöristä otettiin pois, jotta pikasäätöruuveihin pääsee paremmin käsiksi. Axyksen takapukista löytyy nyt halkaisijaltaan 46-millinen kolmisäätöinen Totaltekin PDS-vaimennin. Jouset ovat kauttaaltaan jäykemmät kuin vakiossa, mutta esijännitystä vain vähän. Seuraavassa osassa päätämme käyttötestin ja tarkastamme, mitä Axys Switchbackista löytyy talven ajojen jälkeen. Simmityksissä suurimmat muutokset tehtiin vaimentimen paluupuolelle. K ÄY T TÖTESTI OSA 2 Polaris Axys Switchback 800 Pro-X LE ES 137 60th Anniversary Edition kelkan halu kallistella mutkissa on vähentynyt, joskaan ei poistunut. Axyksen vakiokeula on hyvä, mutta iskaripäivityksen myötä kallistelu kurveissa on vähentynyt. Tuhansia kilometrejä kelkan mittariin tuskin enää saadaan lisää, sillä luminen vuodenaika loppuu täällä Lapissakin kokemusten perusteella jo muutaman viikon päästä. Koko talven keskikulutus on tähän mennessä 21,45 litraa sataselle. Kattavampi juttu Axyksen iskariprojektista julkaistaan syksyn lehdessä käyttötestin loppuraportin yhteydessä. Öljyn kulutus on asettunut talven mittaan 2,6 prosentin pintaan. 1 2 3 46 www.mk-lehti.fi KÄYTTÖTESTI. Siihen asti, hanaa! Dynamometrin puikoissa Seppo Tiittanen ja iskaritestaajaksi jalkautuneella toimittajalla riittää ihmettelemistä! Kuva: Sami Jaakola 1. Pienin kulutus rennossa reissuajossa on ollut 18,7 litraa sataselle, vaikka lämpötila oli plussan puolella ja keli raskas. Yllättäen takaiskareiden muutokset olivat kuitenkin ne, joilla ohjausta rauhoitettiin. Kelkan polttoaineenkulutus on pysynyt varsin alhaisena 800-kuutioiseksi kaksitahtiseksi. 2. Etupukin iskarinvaihdon yhteydessä kepin alakiinnitysakseli vaihdettiin jämerämpään. Pääsiäisenä kelkalla tuli availtua metsäautotien pohjia isolla kaasulla raskaassa nuoskalumessa, mutta talven toistaiseksi suurin mitattu kulutus oli tuolloinkin vain karvan alle 27 litraa sataselle. 3
Pitkä telatunneli pitää sisällään uuden 146” dual shock -alustan. RS Viking Professional II on uudistunut – uusittu muotoilu kätkee sisäänsä uuden 1,049cc EFImoottorin, uuden alustan, sekä lukuisia uudistuksia, kuten kuljettajan työympäristön uudistukset ja uusi tehokkaampi jäähdytin. Yhteensä 53 litran polttoainesäiliö mahdollistaa pitkän matkanteon. Uudistettu Uudistettu Uudistettu Uudistettu Uutuus! Hinta: 18.990 € Hinta: 15.790 € Hinta: 14.990 € Hinta: 17.190 € Hinta: 16.490 € Hinta: 16.990 € Uutuus!. SRViper M-TX 153 LE sopii ääriolosuhteiden ystäville! Uusi Mountainolkavarsi ja uusi 3”/76 mm harjalla oleva telamatto tekevät tästä mallista entistäkin mieluisamman ajettavan. Kapea raideväli ja pysty mountainohjaus ja -istuin mahdollistavat ketterän ohjattavuuden. RS Venture TF on uudistettu moottori, uusi, sähköinen YCC-T-läppärunkojen ohjaus, sekä kolme erilaista D-MODEmoottoriohjausohjelmaa. SRViper 162 LE on erinomainen syviin lumiin ja jyrkkiin rinteisiin. SRViper S-TX 146 DX on täysin uusi touringja sporttikelkan yhdistelmä. Valloittavat Yamahauutuudet kaudelle 2016 www.facebook.com/yamahasuomi www.yamaha-motor.fi SRViper S-TX 146 DX SRViper M-TX 153 LE SRViper M-TX 162 LE Apex X-TX RSVenture TF RS Viking Professional II APEX X-TX on luksusluokan crossover-kelkka, jossa on EPSohjaustehostin ja uusi “Single Shot” –takajousitus, sekä uudet Yamaha Performance Dampers (YPD) -rungon iskunvaimentimet
MK-lehti hyppäsi kärpäseksi Spintteri-Mersun kattoon ja lähti tutustumaan snowcrosstiimin arkeen Oulun SM-osakilpailun ajan. Tässä konneessa ei ole kyllä kaikki kotona. ERÄÄN TUPLAVOITON TARINA REPORTA ASI Snowcrosstiimin mukana SM-kisareissulla V Vuorokauden mittaiselle reissulle mahtuu paljon muutakin kuin kaksi viisitoistaminuuttista kisalähtöä. Ei ota oikein kierroksia! Sprintteri kiitää kohti Oulua, missä seuraavana päivänä ajetaan snowcrossin SM-sarjan toinen osakilpailu. iimeinen kolmesta hiihtolomaviikosta on ohi ja nelostie välillä Rovaniemi-Oulu on yhtä suksiboksikolonnaa. Pekka Ollila puskee Sprintterin pedaalia kohti asfaltin pintaa ja seitsemänmetrinen auto lähtee ohittamaan varovaisesti etenevää autoletkaa pitkällä suoralla. TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN 1 48 www.mk-lehti.fi REPORTAASI. Suomenmestaruustaisto on alkanut kuukautta aikaisemmin Riihivuoressa, missä Aki oli molempien erien kakkonen Viktor Herténin otettua tuplavoiton. Raskaamman auton tullessa vastaan läjähtää Sprintteri-Mersun ikkunaan sohjokuutio, mikä saa takapenkkiläisetkin havahtumaan. Enemmän sapettaa auton heikko kaasuvaste. Keskikaistalle syntynyt sohjopolanne tuo oman lisähaasteensa ohittamiseen, mutta se ei kokenutta rattimiestä haittaa
Taustalla on tehty paljon näkymätöntä työtä ennen kuin päästään starttiviivalle ja tositoimiin! Luottavaisin mielin ollaan liikkeellä. Tunnelma Sprintterissä on rennon letkeä, vaikka huomenna kisataan SM-pisteistä. Eritoten kurviajoon on saatu nopeutta, mitä eniten onkin kaivattu, lisää Pekka Ollila, Akin luottomekaanikko, autonkuljettaja, henkilökohtainen valmentaja ja tiimin eräänlainen isähahmo. Sprintterin ohjaamo tulee kauden mittaan mekaanikko Pekka Ollilalle tutuksi, vaikka pidemmillä reissuilla kuskia vaihdellaankin. Kansliassa ilmoittautuminen kuuluu kisa-aamun rutiineihin. Akin ja Pekan lisäksi Sprintterissä matkaa tekevät Akin tyttöystävä Saija Rehtonen ja semi-pro-luokassa ajava rovaniemeläinen Sami Huttunen. Se menee aina tuonne ylähyllylle nukkumaan eikä välttämättä herää edes tauolle, Aki tietää kertoa kokemuksesta. Ylelle kuvaavat kausikoostetta SM-sarjasta ja illalla pitäisi tehdä joku henkilöhaastattelu. Ja ajo käyttää (lapin murretta, suomeksi: sujuu) entistä paremmin. SM:t ovat jo sen verran rutiinia, ettei niitä turhia tule enää jännitettyä, kuten aiempina vuosina, useita MM-startteja ja muita kansainvälisiä kovemman tason kisoja vuosia kiertänyt Aki sanoo. Ruisleipien päällä Wilsonin pintaa ja suolalohta – näillä eväillä jaksaa! 3. Sami puolestaan ajaa Akin vanhalla kilpurilla, ja kaverin kelkalle on tilaa takaosastolla, jos Akilla on mukana vain yksi laite. Joo, ja kuskistakin näkee, että nyt ollaan paremmassa kunnossa kuin yhtenäkään vuonna aikaisemmin. 2. Kelkkaa ollaan saatu hierottua omaan käteen paremmaksi alkukauteen verrattuna ja varsinkin startteihin ollaan säädöillä saatu kaivattua terävyyttä, tuumailee Aki Pihlaja, snowcrossin Pro-luokan hallitseva Suomen mestari. Samilla on hyvät unenlahjat. Enemmän Aki sanoo jännittävänsä illan TV-haastattelua, minkä takia reissuun lähdettiin jo tämän päivän puolella. 2 3 49 www.mk-lehti.fi REPORTAASI. Saija kulkee mukana lähikisoissa jännäämässä aina kun koiranhoitoja työkiireiltään ehtii. Auton mittariin kertyy tälläkin kisakaudella jopa 30 000 kilometriä. 1
Vastaavia tapahtumia järjestettiin tuohon aikaan paljon Suomen lisäksi Ruotsissa ja Norjassa, minne rovaniemeläiset aktiiviharrastajat suuntasivat paitsi kisaamaan, myös viihtymään. Saavutuksista mainittakoon muun muassa enduron kerhojoukkue-SM LaMk:n riveissä 2011 ja Giantin yleiskilpailun 3. Täysammattilaisena ajaminen tuskin olisi enää Suomessa mahdollista, kuten Tapion Jannella kymmenisen vuotta sitten. Vain vakiosukset olivat huonot! Mainittakoon myös, että Pekka on Esko Tuiskun ja Piippolan Paukan lisäksi ainoa, joka on ajanut 50-vuotiaana A-luokassa koREPORTA ASI Snowcrosstiimin mukana SM-kisareissulla 50 www.mk-lehti.fi REPORTAASI. Matkaa tuli noin 180 kilometriä. Akin äiti on pakannut mukaan viimeisen päälle maukkaita munakasruisleipiä. Saatiin maahantuojalta kaks kelkkaa mieheen ja varaosatoimitukset pelas. Muut ottavat munkin kanssa, mutta urheilija pidättäytyy sokeripaheista kisakaudella. En haaveile ammattilaisuudesta jenkkiradoilla, tosin olishan siellä mukava käydä joskus kokeileen vaikka kauden parit ekat kisat, jos tilaisuus tulisi. Kampe oli 440-kuutioinen MXZ X, joka on jäänyt mieleen ehkä kaikkien aikojen parhaana kelkkana, mitä olen omistanut. sija vuonna 1997, kelkkana Polaris XCR 440. Parivaljakko ei ole listalla korkealla, jos rankataan varikolta itsestään suurinta mekkalaa pitävää porukkaa. Kaikki näkyvyys on plussaa, jo pelkästään yhteistyökumppaneiden kannalta, Aki tietää. Kauden pisin reissu suuntautui Venäjän Semigorjeen Battle of Nations -kisaan, mikä tiesi Sprintteriin trippiin 4500 kilometrin lukemaa. Tuiskun Eskon varikkopaikankin tunsi aina auton ikkunan viereen syntyneestä ruotokeosta, mekaanikko täsmentää. Wilssonin pintaa se pitää olla. 80-luvun alkupuolella ajettiin Kittilä-Levi -safaria, jossa tunturi kierrettiin kolme kertaa. Siinä oli mahtava moottori ja ajettavuudeltaan se oli kaikin puolin hyvä. Suomessa itsensä snowcrossin kaltaisella pienellä lajilla elättäminen on mahdotonta ja kovina talousaikoina maksuhaluiset yhteistyökumppanit ovat kiven alla. Laitoin sen kelkan nippuun ja pyysi vielä seuraavaan kisaankin autokuskiksi ja tekniseksi avuksi. Ei montaa kilometriä ollu alla, kun ensimmäistä kertaa lähin Levin safarille turistiluokkaan. Pitkän linjan kisamies Kultakaloista jutustelu luiskahtaa sulavasti Pekan aktiivivuosiin ja kilpakelkkailun alkuaikoihin. Pekka pyysi Akia itseään soittamaan ja luuli ensiksi lyhytsanaista kaupunkilaispoikaa ylimieliseksi, ennen kuin huomasi kyseessä olleen ujouden. Silloin ei puhuttu vielä endurosta, vaan safareista. Ai niillä kalanmuotoisilla pienillä kekseillä. Yhteistyö alkoi puolivahingossa Pekan ja Akin yhteiset varikkokiertueet alkoivat kaudella 2005 Akin ajaessa ensimmäistä kauttaan Sport 600 -luokassa puhallin-Lynxillä. Tuiskun ajaessa crossissa isoa A-luokkaa keräsi muu kaveriporukka oman orkesterinsa B750-luokkaan. Toki kauteen mahtuu muitakin pitkiä reissuja: Östersund, Falun, Riihivuori, Kautokeino, Karasjoki, Älvsby… Pitkillä reissuilla vaihetaan aina kuskivuoroja. Safareita ja crossia. Suolalohella ja siankyljellä vuoratut ruisleivät puolestaan ovat Pekan käsialaa. Niin olikin, ja sillä taisin voittaa oman luokan seuraavalla kerralla. Esko antoi vinkin alkuun, että painat vain kaasua niin, että kelkka menee pattien harjalla. Meitä oli iso kööri Rovaniemeltä, jotka kiersi kisoja. Sprintteriin kertyy kisakauden aikana kilometrejä jopa 30000. Yhteislähdöllä mentiin luokka kerrallaan. Tapahtumat oli tuohon aikaan tosi suosittuja harrastajien keskuudessa ja lähtöviivalla saattoi crossissakin olla 40 kelkkaa! Endurosta tuli myöhemmin Pekan leipälaji. No yhdessä kohtaa päästin SRV-Yamahan ohi ja päätin katella mallia, että miten sitä pattia ajetaan ja yritin pysyä kannassa. Eihän se lehtijousitetulla pelillä ollu niin helppoa! Samalla päätin, että ens vuonna mulla on samanlainen SRV. Haastatteluja kuvauspyyntöihin vastataan kuitenkin mielellään myöntävästi. Minun ensimmäinen kelkka oli Kawasaki Invader 440. Matkanteko on osa hommaa ja tähän on totuttu, Aki toteaa. Pekalle tuli kesken kauden puhelu Tuiskun Eskolta, joka kertoi pojan tarvitsevan kiireellistä mekaanikkoapua loppuun ajetun kelkan kokoon kursimisessa. Vaikka kuljetuskalusto on vuosien saatossa päivittynyt Pekan Hiacesta Akin uljaaseen ja varikkotrendien mukaiseen Sprintteriin näyttävine kylkitarroineen, on tiimin meininki edelleen jotenkin kotikutoisen vaatimatonta. Reitin varressa oli 25 kilometrin matkalla varmasti tuhansia ihmisiä tulistelemassa ja huutamassa! Tankata sai milloin halusi huoltoautolla. Seuraavana vuonna perustettiin SkiDoolle Suomeen oma endurotiimi, jossa minun lisäksi ajoivat Juujärven Väiski, Tuovilan Jukka, Raivion Jarkko sekä Korsumäen Niko ja Mika. Suomenmestarikin kulkee palkkatyössä Rovaniemen kelkkatehtaalla, joka tosin työpaikkana on armollinen kisaharrastamista kohtaan – valmistetaanhan laitoksella samanmerkkisiä laitteita, joilla Aki ajaa kilpaa. Mulla lenteli lamput ja kaikki, ja yritin vain roikkua sarvissa. No ei se meinannu onnistua, ja ihmettelin että missä vika. Ei, vaan savusilakoilla. Siitä se yhteistyö lähti ja nythän onkin jo kymmenes vuosi menossa, Pekka muistelee. Käymme lorottamassa Sprintterin tankin täyteen dieseliä paikallisella kylmäasemalla ja suuntaamme kahville seuraavalle. Esko Tuisku se oli, joka aikanaan Pekkaankin tartutti kelkkailukipinän. Ne oli hienoja tapahtumia, kuten esimerkiksi Karasjoella pääsiäisenä. Lähestymme Kemiä, eli matka on puolivälissä. Kisakauden ollessa tiiviimmillään teen testikuskin hommissa lyhyempää viikkoa ja pystyn käyttämään lomapäiviä kisaviikoille. Rutiinia on myös autossa istuminen. Sillä sitä ennen jaksettiin ajaa, ja kultakaloilla, Pekka lataa. Isommin ei ole tarvetta ryhtyä ruokailemaan, sillä Mersun takaosastolta löytyy erinäisillä eväsleivillä täyteen ladattu kylmälaukku
Komulaisen Seppo oli mukana reissussa hakemassa oppia ensimmäisen Giantin järjestämiseen, joka oli samana vuonna. timaisessa kilpakelkkailussa, Pekka endurossa ja jälkimmäiset crossissa. Moottoriliitolta sain luvan käyttää kisanumeroa 50, missä oli seppeleen kuviot ympärillä. Saatiin Polariksen tehtaalta kelkatki ja rakennettiin niitä kolme päivää sikäläisellä protopajalla. Oli vissiin liian rankkaa! Viimeisen kisansa Pekka ajoi Rovaniemen Snow Starissa 2012, jonka jälkeen hän on keskittynyt enemmän mekaanikkona oleIskunvaimentimien säätäminen radan mukaan kuuluu mekaanikon perustehtäviin muiden huoltotöiden ja tarkastusten ohella. Mie olin vetäny ennen reissua Tunturirallin aikaan hyvät lipat kelkalla ja mullahan oli kylkiluita ja nikamia rikki, joten en päässy ajamaan. Se oli vuosi 2003. Aki Pihlaja ja Viktor Hertén kättelyssä Oulun ensimmäisen ja kauden tähän asti kovimman kisaerän jälkeen. Lähtö oli Kanadan Th under Baysta ja maali Minneapoliksessa. Vuosi oli 1991 ja lähettiin I-500-kisaan Amerikkaan Tuiskun Tuomon ja Erolan Arskan kanssa. Kahden Lynx-kuskin vauhti oli tänäänkin ylitse muiden. Säädöistä keskustellaan yhdessä kuljettajan kanssa harjoitusten aikana ja kisaerien jälkeen. Seppo tuuras mulle varatulla kelkalla, mutta se keskeytti jo ekalle pikikselle. 51 www.mk-lehti.fi REPORTAASI. Kerran kisasi Pekka ison meren takanakin – tai olisi kisannut, jos kylkiluut olisivat olleet ehjinä
Tässä sitä puuhastelua on talviajalle aivan riittävästi, autolaittoyrityksestään eläkkeelle jäänyt Pekka tuumii. Näillä setupeilla Akin paras aika riittää aika-ajojen kolmannelle sijalle. Ennen kauden kolmatta SMlähtöä on vielä aikaa rupatella taustajoukkojen kanssa ja pitää kroppaa lämpimänä pienellä kahvakuulajumpalla. Ennen lähtöpaikalle siirtymistä Aki on vielä hetken aikaa kuvausryhmän haastateltavana. Enää ei voi kuin jännittää. Sprintteri poimii toimittajan kyytiin Oulun keskustasta sovitusti ja suuntaamme kohti Äimäraution ravirataa. Kevät on Oulussa aikaisessa, joten ratavarikon maaperä muistuttaa enemmän Woodstockia kuin talvisen moottoriurheilulajin miljöötä. Varikolla vastassa on järjestävän organisaation Heikki Aitto-Oja, joka opastaa auton keskeiselle paikalle. miseen. Parissakymmenessä minuutissa Sprintteristä on otettu ulos kaksi kelkkaa, huoltomatot, työkalupakit ja varikkokatos, sekä tietysti Pekan retkituoli. Autonsiirtelyn yhteydessä kiireisimmät ehditään vaihtaa Jarno Hietalahden kisatiimin kanssa ja pian rupatteluseuraa on luvassa lisää, kun Pieti Puhakan auto lipuu varikolle ja pystyttää pilttuunsa viereiselle paikalle. Jutellessa saavutamme Oulun kuin huomaamatta. Paikat käydään läpi rutiinilla: variaattorin hihnan kunto, alustan ja keulan pulttien kireys, nestepintojen taso, pakoputken kiinnitysjouset, raidetangot ja tukivarret. Glamour on hommasta kaukana! Aki ja Sami käyvät ilmoittautumassa kisakansliassa ja katsastuttavat kelkat pilttuun viereisessä katoksessa. Harjoituksissa Pekka seurailee Akin otteita lähtösuoran päästä radan sivusta ja tekee havaintoja kelkan jousituksesta. Muutaman kierroksen jälkeen Aki kurvaa Pekan juttusille ja seuraa ajatustenvaihto äsken koetusta. Harjoitukset ja aikaajot koittavat vajaan parin tunnin päästä, joten varikolla on aikaa tehdä viime hetken tarkistukset kelkkaan ja vaihtaa kuulumisia kisakumppaneiden kanssa. Suomenmestari osallistuu arkisesti kuormanpurkamiseen ja varikkopilttuun kasaamiseen kumisaappaat jalassa. Perä on aavistuksen levottoman näköinen. Pekka ruuvaa vaimentimia haluttuun suuntaan ja tarkastaa kelkan läpikotaisin. Tällä tavalla me keskustellaan säädöistä ja mietitään yhdessä, onko muutoksille tarvetta. Keltaliiviset järjestysmiehet tunnistavat Pihlajan auton ja ohjaavat yhden maan kärkikuskeista varikolle. Akin tuntemukset ovat yhtenäisiä, joten Pekka kyykistyy pyörittämään klikkereitä. Pekka varoo jakamasta omia havaintojaan heti, sillä ensin on tärkeää kuulla kuskin oma mielipide. ”Vähän lisää paluuta ja hidasta puristusta” Kisapäivän aamu. Ottakaa tuohon keulille, Viktorin auto tulee tuohon vähän matkan päähän ja Pieti tulee väliin. Kiihdytyksissä perä painuu minun silmään vähän liikaa, joten hidasta puristusta voisi myös lisätä. Kuuluttaja Jarkko Ylläsjärvi alkaa nostattaa mekkalaa lappilaisella aksentillaan, kun päivän odotetuimmat gladiaattorit lähestyvät starttiviivaa. Lynx tulille ja kohti harjoituksia ja aikaajoja. Kysyn ensin Akilta. Ja lopuksi bensaa riittävästi tankkiin. Caamoksen pojat ovat kuvaamassa videomateriaalia BRP:n käyttöön. Ajohommiksi riittää kerran vuoteen tehtävä reissu kaveriporukalla Ruotsin tuntureille. Ratapenkalla ollaan kavereita Harjoitusten ja aika-ajon jälkeen varikkopilttuu on käsiä täynnä. Aki saa loistavan lähdön ja tulee vasemmalla taittuvaan avauskurviin ensimmäiREPORTA ASI Snowcrosstiimin mukana SM-kisareissulla Oulun tuplavoitto saa hallitsevan Suomen mestarin tuulettamaan vapautuneesti! 52 www.mk-lehti.fi REPORTAASI. Alustan nupit ovat kuitenkin paksun sohjon peittämät, joten säätötyöt päätetään jättää aika-ajojen jälkeen varikolle. Pikkusen vois vetopuolen vaimennusta lisätä, sillä näyttää, että alusta tulee auki liian nopeaa. Päästän kisatiimin jatkamaan valmistautumistaan ja sovimme tapaavamme aamulla kaupungilla. Pekka käy avittamassa huoltopukin kanssa Akia kelkan lämmityksessä ja tulee pois kantaen kuskin varikkotakkia. Kilpailuhengestä ei ole vielä tietoakaan, vaan yhteiselo lajitovereiden kanssa tuntuu lähinnä veljelliseltä. Tämän ei parane loppua! Aki käy Sprintterissä ottamassa huikkaa urheilujuomapullosta ja vaihtaa uuden kisa-asun ylleen. Eipä sitä enää ole hinkua itellä ajamaan
Niillä jaksaa. Pikkusen piti paskanmaku suussa ajaa, kun ekalla kiekalla vesilammikosta lensi hevosen lantaa kypärän sisään. Huhhuh! Mahahan tässä meinas mennä sekasin. Ja niin se voitti. Kisamakkaraa Aki ei lähde jonottamaan, puhumattakaan isommasta lounaasta radan päärakennuksessa. Keskustelun jälkeen Pekka toistaa kelkan tarkastuksen samassa järjestyksessä kuin harjoitusten jälkeen. Tutkin rataa etukäteen ja mietin linjoja. Muuten rauhalliseen Pekkaankin saadaan sähköä, kun vääntö radalla alkaa. Ennen vaatteiden vaihtoa tosin on annettava haastattelu Ylen kuvausryhmälle. Hyvältä näyttää, Pekka tuumailee nyt jo rauhallisemmin. Radalla taistelevat tällä hetkellä kaksi maan kiistatta kovinta crossikuskia. Viktor nousee sijaluvun kerrallaan yltäen kakkoseksi, mutta välimatka Akiin on jo kokonaisen pattisuoran mittainen. Pekka ja Viktorin isä Sigge hakeutuvat ratapenkalla vierekkäin ja seuraavat suojattiensa otteita jännittyneinä. Pian näytetään kahden kierroksen taulua. Siitä lähtien olen toistanut kysymyksen aina tosi paikan edessä, Pekka taustoittaa naureskellen. Radalla kahden Lynx-kuskin vauhti on selvästi yli muiden. 53 www.mk-lehti.fi REPORTAASI. Viktor pääsee kerran Akin ohi, mutta rovaniemeläinen pääsee kuittaamaan pian takaisin. Pekka on pannut merkille, missä kohdissa pietarsaarelainen on suojattiaan nopeampi. ”Työkalupakki on minun” Erän jälkeen Pekka kuuntelee Akin palautteen kelkasta ja yhdessä mietitään, onko iskarien kirraamiselle vielä tarvetta. Viktor kuroo eroa umpeen ja hakee takasuoralla jo ohituspaikkaa. Kierroksella ohitettavat tuovat kisaan oman lisämausteensa jo muutaman minuutin ajon jälkeen. Voittajalle oli tarjolla työkalupakki, jota Aki himoitsi vanhojen työkalujen oltua jo käyttöikänsä ehtoopuolella. Aki vetäytyy Sprintterin suojiin tankkaamaan energiageeliä ja urheilujuomaa sekä vaihtamaan kuivaa ylle. Kuin käsikirjoituksen mukaan sarjaa johtava Viktor Hertén ampuu Akin peesiin, joten odotettavissa on kutkuttava reilu viisitoistaminuuttinen. Kärjessä pystyi vähän säästelemään, mutta kierroksella ohitettavat meinas tehä kisasta tosi mielenkiintoisen. Kysyin ennen starttia, että kenen se pakki on. Pekka hymyilee, mutta on selvästi hermostunut. Aki sanoi että hänen se on. Seuraavaan lähtöön on aikaa puolitoista tuntia ja väliajan Aki käyttää muita lähtöjä seuraillen ja rataa silmäillen. Ero kapenee kisan edetessä puoleen, mutta rovaniemeläinen kiristää ruuvia havaitessaan pahimman kilpakumppaninsa lähestyvän. Aina kun pojat pääsevät ajamaan toisiaan vastaan, tulee kunnon taistelu, Sigge myhäilee. Hyvä aamupala riittää ja muun energian imen geelistä, banaanista ja urheilujuomasta. Edessä on vielä pari kierroksella ohitettavaa, mutta jotenkin Aki selviää sumpusta ensimmäisenä ulos ja yltää ruutulipulle vain sekunnin kymmenyksiä ennen Herténiä. Isoissa pateissa Akilla näyttää iskarit käyvän pohjassa, joten vaimennusta pitäs varmasti laittaa lisää, kuuluu analyysi. Ero Viktoriin säilyy loppuerän ajan ja maalissa tuulettelee < Pekka Ollila ja Sigge Hertén seuraavat suojattiensa otteita ratapenkalla vieretysten. Miehet tapittavat kärkikaksikon otteita herkeämättä ja nauttivat tilanteesta silmin nähden – hyvässä yhteishengessä. Pekka ja Sigge paiskaavat kättä ja Akin mekaanikko on helpottunut. Tämä etäisyys Viktoriin pitäs pystyä säilyttämään, mekaanikko hehkuttaa. Sinistä lippua käytetään säästeliäästi ja kierroksella varvattavat eivät aina tunnu tietävän takana käytävästä taistelusta. Pakki menee nytkin Akille. Puolitoista tuntia edellisen startin lopusta koittaa päivän toinen SM-erä, jonka alku noudattelee edellisen kaavaa. Eetu Karjalainen ajaa ensimmäisen kierroksen toisena Viktor Herténin jäätyä viidennen sijan paikkeille. Iskarit sais vieläki olla tiukemmat takasuoran patteihin, Aki kertoo. Viktor vetää tuon takasuoran kovaa, kun pystyy hyppäämään yhden patin aikasemmin. Muuten aivan hyvä erä. Hyvä lähtö! Toivottavasti ei tee mitään virheitä ja pitää linjat. Siggen kanssa keskustellaan ja jännitetään aina yhdessä, kun pojat vääntävät radalla, Pekka lisää. Huikea kisa! Ennen varikolle palaamista Aki suuntaa yleisön eteen kuuluttajan haastateltavaksi ja summaa kauden tähän asti kiihkeimmän SM-erän tapahtumat. Sanoi, että eiköhän se tänne kuulu. Kaikki on kunnossa, ainoastaan hypyissä löystynyttä imupöntön kiinnitystä kiristetään. Tunnelma on jännittynyt, mutta henki säilyy rehtinä koko erän ajan! Kisan jälkeen on edessä vielä haastattelu YLE:n kameroiden edessä. Esiintyminen ja haastattelut ovat osa menestyvien crossikuskien arkea ja kaikki näkyvyys on lajille ja tiimeille tervetullutta – yhteistyökumppaneista puhumattakaan. Muut ovat kymmeniä sekunteja perässä. Kysymys työkalupakista on Akin ja Pekan sisäpiiriläppää, eräänlaista suoritusta edeltävää psyykkaamista. Jutun juuret juontavat yhteisen taipaleen alkuvuosille Oulaisiin, missä ajettiin puhallinluokan kisa. Toivottavasti pojat ymmärtävät löysätä ja päästää kilpaparin edelle, joku huutaa ratapenkalta. Jännittää niin perkelhesti! Viimeisellä kierroksella Viktor hakee pattisuoran jälkeisessä penkkakurvissa ohituslinjaa ulkoa, mutta Aki pitää luukut kiinni ja pääsee viimeiselle suoralle johdossa. Mie kysyin Akilta lähtöviivalla, että kenen se työkalupakki on. Alkaa kirrausvara loppua jo kesken, Pekka huomauttaa. senä. Lähtöjen välissä ehtii myös jutustella kisakavereiden kanssa ja tehdä pientä jumppaa. Aki saa loistavan startin ja pääsee parin ensimmäisen kurvin jälkeen hieman karkaamaan muulta porukalta
Viimeinen kahvitauko Peurassa – kohta häämöttävät Rovaniemen valot. Pidämme pari kahvitaukoa, ja ainoa viivästys on Simossa tapahtunut nokkakolari, jonka tapahtumapaikan joudumme väistämään kiertoteitse. Ainoastaan viimeisessä näytöserässä katkennut remmi harmittaa, mutta vain vähän. Kyllä Lynxi taas puretaan tallin lattialle ja kaikki palikat käydään huolella läpi. Pekka lupaa viedä Sprintterin mukanaan ja purkaa kuorman aamulla hallille. Joo, mutta se on raskasta. Vakiolaitteella ajava Aki taistelee pienemmästä tuumakoosta, mutta joutuu keskeyttämään kakkospaikalta pari kierrosta ennen erän loppua variaattorin remmin katketessa. Snowcrossin SM-taisto jatkuu jo seuraavana viikonloppuna Vuokatissa, joten mekaanikolla on taas kiireiset päivät edessä. Samoin tekevät Aki ja Viktor, jotka ajavat haastateltaviksi maalihyppyrille mukanaan päivän molempien lähtöjen kolmonen Mikko Osmo. Näki että paukut loppui varsinkin sen viimeisen nousun jälkeen, Sigge vastaa. onnellinen päivän tuplavoittaja. Kotimatkalla Sprintterissä istuu tyytyväinen mies. Koloppanen (Lynxin tuotekehityksen tiiminvetäjä Esa Kolppanen, toim. Viktor on kuin tehty takaa-ajajaksi, se ajaa pirun hienosti ku pitää saada muita kiinni. Olisi varmasti mennyt vielä kolmaskin täys erä päälle, mikä aiempina vuosina olis ollu mahdotonta. Se oli siinä! Tasapisteissä ovat nyt, jännää tulee loppukisoista. Keväinen varikkoalue muistuttaa Woodstockia, vaikka väkeä onkin hieman vähemmän. Ei se telkkari harmita, koska hellulle ois kuitenki pitäny olla uutta curved-mallia. Pekka tuulettaa mukana ja lataa samalla tunnustusta pahimmalle – tai parhaimmalle kilpakumppanilleen. Luvassa on enää palkintojenjako ja pikainen haastattelu televisiokameroiden edessä. Akin pitää kiireisenä lisäksi leipätyö, mutta treenaamisellekin on oltava aikaa. 54 www.mk-lehti.fi REPORTAASI. Päivän tähteä ei väsymys näytä painavan, vaikka takana on kaksi täyttä SM-erää ja bonuslähtö. Miehet ratapenkalla paiskaavat kättä. SM-erien osalta olen tosi tyytyväinen. Edessä on vielä Huttusen Samin ja kelkan pudottaminen hallille ennen kuin Aki pääsee kotiin ja valmistautumaan aamun töihin lähtöön. Perjantaina levätään ja matkustetaan Vuokattiin seuraaviin kisoihin. Ensimmäisessä erässä pystyin vähän säästelemään, ja toisessa pääsin heti karkuun, joten vauhtia ois ollu vielä varaa kirratakin. Kotimatkalle lähdetään kuudelta illalla, eli takana on täysi työpäivä. Kotimatkalle Päivän lopuksi ajetaan vielä ylimääräinen Open-luokan lähtö, missä Viktor kuittaa pääpalkintona olevan 50 tuuman taulutelevision kuin hyvitykseksi SM-lähtöjen kakkossijoista. Kolmetuntinen sujuu rattoisasti, pääosin Pekan vanhoja kisastooreja kuunnellen. Iskareiksi vaihetaan jämäkämmällä simmityksillä olevat vastaavat, sillä kevätkisoissa patti vain suurenee ja näiden säätövara on jo kohta käytetty. Aamukaheksalta pitää olla taas tehtaalla ja testaushommissa. Fysiikkapuoli tuntuu kyllä hyvältä. Tiimi toimii! Päivän sirkus on ohi ja vehkeet on aika pakata kyytiin. Varikolla pakataan kamppeet kyytiin ja vaihdetaan siviilit ylle. REPORTA ASI Snowcrosstiimin mukana SM-kisareissulla Tiesin, että Viktor oli joutunu tekemään enemmän töitä ja ootinki, että sillä saattaa meno hyytyä toisessa erässä. Myös Pekka on tyytyväinen päivän saldoon, mutta viimeisessä erässä katkennut remmi on vetänyt mekaanikon mietteliääksi. Tämän päivän taistelu on ohi. Paluumatka tuntuu yleensä menoa joutuisammalta – niin nytkin. Se oli jo toinen tällä kaudella. huom.) on niin ankara pomo, että antaa selkään jos ei mene! Töiden jälkeen menen kuntosalille tekemään palauttavan treenin ja tiistaina on aika hierontaan. Silloin meinas jo ensimmäisen pitkän erän aikana ukko sipata. Tuo oli vanhaa mallia, Aki naureskelee. Keskiviikkona vedän kisanomaisen treenin radalla ja torstaina palauttavan lenkin joko juoksemalla tai hiihtämällä. Monesta saisi mehevän lehtijutun aikaiseksi! Rovaniemen valot näkyvät iltayhdeksältä. Nyt täytyy laittaa mietintämyssy päähän ja yrittää löytyy syy remmin katkeamiselle. Aki päivittelee Facebookiin kisakuulumisia ja vastaa puhelimen kautta pirteänä Lapin Kansan toimittaja Olli Miettusen kysymyksiin aamulla ilmestyvää kisajuttua varten
Ne käyvät vaativaan työhön maatiloille, huoltoja metsätöihin sekä monille aloille ammattikäyttöön. 550i JA 550i XT -TRAKTORIMÖNKIJÄT NYT UUDELLA PENKILLÄ!. WELCOME TO CAT COUNTRY Maahantuoja: www.sumeko.. Arctic Catin monipuoliset traktorimönkijät soveltuvat niin työkäyttöön kuin vapaa-aikaankin. 550i XT T3C suositushinta 9 990 € + toimituskulut (sis. 550i T3C, väri: musta 550i XT T3C, väri: sininen Facebook.com/ arcticcat. nland Instagram.com/ arcticcat. Katso koko Arctic Cat -traktorimönkijämallisto www.arcticcat.. alv 24 %) Vakiona vinssi, vetokoukku, erikoisväri ja alumiinivanteet. alv 24 %) Vakiona vinssi ja vetokoukku. nland 550i T3C suositushinta 8 990 € + toimituskulut (sis
Valitettavasti perjantain harjoituksissa lumi oli jäässä, mutta järjestäjä teki suuren työn, että rata oli kisaeriä varten saatu pehmitettyä. Ensimmäisen karsintaerän holeshotin otti ISOC-sarjastakin tuttu John Stenberg (Ski-Doo), saaden peräänsä Aki Pihlajan ja viime vuoden pronssimitalistin Nisse Kjellströmin (Polaris). Harjoitusten positiivisista yllätyksistä vastasivat Filip Eriksson (Arctic Cat) sekä Marcus "Oge" Ogemar-Hellgren (Lynx), joiden ajo näytti todella nopealta ja järkevältä jäisestä radasta huolimatta. Yksi kilpailun ennakkosuosikeista Adam Renheim (Ski-Doo), ajautui erän alkuvaiheessa ulos radalta ja siinä rytäkässä sammutti kelkkansa. Perjantain harjoitusten jälkeen ei pystynyt sanomaan, että joku kuljettajista olisi selkeästi nopeampi muita. Erän edetessä Pihlaja onnistui repimään hieman eroa toisena olleeseen Kjellströmiin ja tuloksena selkeä erävoitto. Toisen karsintaerän lähdön vei odotetusti nimiinsä Emil Öhman, joka otti piikkipaikan jo lähtösuoralla. Mukana kisassa olivat Pohjoismaiden huiput sekä kanadalaiset Dylan Hall (Polaris) ja Iain Hayden (Polaris). Kauaa ei Stenberg saanut kärkipaikasta nauttia, kun Pihlaja ohjasti kilpurinsa ohitse. Pian tämän jälkeen myös Kjellström onnistui ohituksessa ja näin Stenberg oli pudonnut kolmannelle sijalle. Valitettavasti muut PohjoisAmerikan kuljettavat loistivat poissaolollaan. nowcrossin maailmanmestaruuskilpailun yllä leijui tummia pilviä koko alkutalven, kun kuultiin, että tapahtumaa ei Tuurissa järjestetä. Rata oli rakennettu kokonaan lumesta ja radan teossa oli hyödynnetty maastonmuotojen mukanaan tuomia korkeuseroja. Petter Nårsa (Arctic Cat) sekä Elias Ishoel (Lynx). Tästä johtuen hän putosi viimeisten joukkoon ja aloitti kovan takaa-ajon. Pihlajalla hyvä alku Lauantain karsintaerät ajettiin kahdessa lähtöryhmässä suuresta osallistujamäärästä johtuen. Samassa alkumutkan kasassa menettivät useat ennakkosuosikit mahdollisuutensa. Pitkän lähtösuoran jälkeiseen mutkaan tultaessa kukaan ei luonnollisesti antanut periksi ja sen seurauksena ensimmäisessä mutkassa hieman rymisteltiin. Mukana mm. Kolarin onnistuivat välttämään myös Marcus Ogemar-Hellgren sekä Kristo. Muiden suomalaisten osalta lähtö ei mennyt ihan niin hyvin, Viktor Hertén ensimmäisellä kierroksella sijalla kuusi, Matti Määttä sijalla yhdeksän ja Juuso Loukko sijalla 13. KISAEXTRA Snowcrossin miesten maailmanmestaruus ja naisten world cup Älvsby, Ruotsi TEKSTI JA KUVAT: JARI LAURI 56 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Viktor siis lopulta erän viides. Pelastuksen kelkkakansalle toi kuitenkin Älvsbyn MS ja ennen kaikkea Br Öhman AB, joiden ansiosta mestaruus saatiin ratkaistua Älvsbyssä, perinteikkäällä Höghedenin moottoriurheilustadionilla 20.-21.3.2015. Kjellström toinen ja Stenberg kolmas. er Holm (Polaris), jotka ottivat YLLÄTYSMESTARI YLLÄTYSMESTARI S Yhdessä finaalierässä kerrasta poikki-systeemillä ratkaistu snowcrossin maailmanmestaruustaisto sai dramaattisen alun. Jo harjoituksissa hyvä otteita esittänyt Marcus ”Oge” Ogemar-Hellgren kruunattiin lopulta mestariksi. Viktor Hertén kävi viimeistä edellisellä kierroksella jo neljäntenä, mutta Filip Eriksson onnistui ohittamaan Herténin viimeisellä kierroksella ollen neljäs
Elina Öhman ei jättänyt sijaa jossittelulle, vaan alkoi heti repimään eroa muihin. Kallojärven kisaviikonloppu alkoi hieman epäonnisesti, kun jo ensimmäisessä harjoituksessa kelkasta katkesi etupukin iskari. Kuten kuvista näkyy niin ruotsalaiset luottavat oman maansa iskareihin, sillä Öhlinsit ovat yleinen näky usean kärkimiehen kelkassa. Elina Öhman naisten nopein Naisten world cup ratkaistiin yhdessä . Muiden oli haettava vauhtia last change -erästä. Last change ei oikein suomalaisilta onnistunut ja siten . naali päättyi keskeytykseen jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Niinpä Niina joutui lähtemään itse kilpailuun lainaiskari telastossa. Last change -erästä mukaan . Finaalissa kolisi Miesten maailmanmestaruus. Erän edetessä Revelj onnistui kuitenkin vakiinnuttamaan toisen sijansa ja sai tehtyä pienen eron Dahlgreniin. naalilähdössä. > Nisse Kjelström pommitti Polariksella MM-hopeaa. naali sai todella dramaattisen alun, kun ensimmäisessä mutkassa rytisi oikein huolella. naaliin nousivat Johan Eriksson (Lynx) ja Marius Nord (Ski-Doo). naalissa olivat mukana Linn Sjöberg (Lynx), Sari Tanninen (Lynx) ja Niina Kallojärvi (Ski-Doo). Heti . Suomalaisista naisten . Jarno Hietalahti saavutti sijan 15 ja Eetu Karjalainen sijan 17. Suomalaisista parhaiten onnistui Mikko Osmo ajaen sijalle 13. naalissa mukana vain kaksi suomalaista, Pihlaja ja Hertén. Vain Aki Pihlaja ja Viktor Hertén varmistivat eräsijoituksillaan paikkansa suoraan . naalilähdön alusta pitäen oli selvää, kenen komennossa erä etenee. naaliin. Sari Tanninen sijoittui kahdeksanneksi ja Niina Kallojärven . Naisten world cupin voittoon siis toistamiseen Elina Öhman, toiseksi Ronja Revelj, kolmanneksi Emilia Dahlgren ja neljänneksi Linn Sjöberg. Selkeään erävoitoon Emil Öhman, toiseksi Marcus Ogemar-Hellgren, kolmanneksi Kristoffer Holm, neljänneksi Elias Ishoel ja viidenneksi Oskar Norum (Ski-Doo). Lähtörytinässä mukana olleet Nårsa ja Ishoel tekivät kärjen takana nousua, mutta heidän kannaltaan kierrokset loppuivat kesken. YLLÄTYSMESTARI sijat kaksi ja kolme haltuunsa. Valitettavasti ISOC-sarjan naisten luokan voittoon ajanut Marica Renheim (Ski-Doo) ei ollut mukana kilpailussa, joten tällä kertaa ei päästy näkemään kahden todella nopean naiskuljettajan välistä taistelua. Se, mistä tapahtumaketju sai alkunsa, jäi epäselväksi, mutta lopputuloksena Aki Pihlajan kelkka lähti pyörimään, pyörien vaaka-ak< Marcus Ogemar-Hellgren kaasutti Lynxillään monen yllätykseksi peräti maailmanmestariksi! Kelkkamerkki ei siis ollut yllätys vaan kuski. Öhmanin vauhti oli jo harjoituksissa ylitse muiden, joten se antoi jonkinlaisia ennusmerkkejä myös finaaliin. Ennakkosuosikkina kilpailuun lähti luonnollisesti edellisen vuoden voittaja, Elina Öhman (Lynx). 57 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Heidän takanaan teki kovaa nousua Linn Sjöberg, mutta hänen kannaltaan kisa loppui hieman liian aikaisin eikä hän ehtinyt saavuttaa kolmannella sijalla ollutta Emilia Dahlgrenia. Toisesta ja kolmannesta sijasta käytiin kovaa taistelua Polaris -kuljettajien Emilia Dahlgrenin ja Ronja Reveljin välillä
Naisten pronssimitalisti Emilia Dahlgren totesi päivän olleen raskaan. Kolmannella kierroksella Kjellström onnistui ohittamaan Erikssonin ja otti toisen sijan haltuunsa. Lähtömutkan suman ohittamisessa onnistunut Filip Eriksson otti kärkipaikan ensimmäisellä kierroksella. Kärkikaksikkoa lähti ajamaan takaa Nisse Kjellström, joka onnistuikin saavuttamaan Erikssonin jo toisella kierroksella. Maailmanmestaruuteen ajoi Marcus Ogemar-Hellgren, hopealle viime vuoden pronssimitalisti Nisse Kjellström, pronssille Filip Eriksson, neljänneksi hienon nousun tehnyt Viktor Hertén ja viidenneksi Herténin kanssa kisaillut Oskar Norum. Kisan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen kärkikolmikon takana neljännellä sijalla oli Kristo. Haastattelun lopuksi hän totesi, että Ronja ja Elina olivat niin kovia, että hän ei pysytynyt haastamaan. Pihjalan, Ishoelin ja Reposen kisa päättyi heti avausmutkaan. Samaa hän arveli myös David Reposen osalta, joka teki melkoisen temppusarjan ilmalentonsa aikana. Kauaa ei Eriksson saanut kärkipaikasta nauttia, kun hänen peräänsä ampaissut Marcus OgemarHellgren meni ohitse. Adam Renheimin kaasupeukalo murtui rytinässä ja hän joutui keskeyttämään ensimmäisen kierroksen jälkeen. Naisten hopeamitalisti Ronja Revelj totesi, että hänen osaltaan viikoloppu on ollut todella hyvä ja hän on todella tyytyväinen tulokseen. Onnekkain oli Emil Öhman, joka pystyi jatkamaan kilpailua. Viktor Hertén onnistui myös väistämään kolarin ja aloitti kisan kahdeksannella sijalla. Kotiradalla ajaminen antoi EliKISAEXTRA Snowcrossin miesten maailmanmestaruus ja naisten world cup Älvsby, Ruotsi > Filip Eriksson ja Arctic Cat matkalla MM-pronssille. Alla suomalaiset Totaltekin iskarit, eli pala mitalista Seppo Tiittaselle Rovaniemelle. Huonostä lähdöstä huolimatta hän onnistui ajamaan kuitenkin kolmanneksi, joten se on hieno suoritus ja Emilia oli tyytyväinen tulokseen. Kisan kärkikolmikko onnistui vakiinnuttamaan sijoituksensa ja suurin kilvanajo nähtiinkin sijoista neljä-kuusi, Kristoffer Holmin, Oskar Norumin ja Viktor Herténin välillä. Lähtö ei hänen mielestään ollut paras mahdollinen, mutta hän onnistui saavuttamaan Emilian aika nopeasti ja pääsi ohikin. Radalla pölynnyt lumi ja aurinko eivät Ronjan menoa haitanneet, vaan ajo oli koko ajan rentoa ja varmaa. Erän viimeistä edellisellä kierroksella Hertén onnistui ohittamaan Norumin ja viimeisellä kierroksella vielä Homin, jonka kelkasta katkesi remmi viimeistä edelliseen mutkaan. Rytinässä olivat osallisena Pihlajan lisäksi myös Emil Öhman, Elias Ishoel, Adam Renheim sekä David Reponen (Arctic Cat). er Holm ja hänen takanaan Oskar Norum viidentenä. Kysyttäessä, miksi Ronja ajaa Polariksella, hän vastasi, että isä on ajanut aina Polariksella ja niin teen minäkin. 58 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Naisten voittaja Elina Öhman totesi, että kaikki naiset ovat olleet koko viikonlopun ajan nopeita, mutta hän itse onnistui löytämään muita nopeammat linjat, joita oli hyvä ajaa. Tosin hänkin joutui keskeyttämään muutaman kierroksen jälkeen. selinsa ympäri muutaman kierroksen. Jossain vaiheessa Ronja totesi nähneensä Elina Öhmaninkin samalla suoraalla, mutta vauhti ei olisi riittänyt haastamiseen. Kelkka toimi Elinan mukaan todella hyvin ja tiimi on tehnyt siitä juuri hänelle sopivan. Lisäksi Aki tuumasi, että saattaa kilpailun jälkeisenä päivänä paikkoja kolottaa. Naisten Cup-voittaja Elina Öhman ajaa miehekkäästi, mutta kelkan ja kuskin väritys on tyylikkään naisellinen. Ennen kisaerää oli hieman tekniikkaongelmia ja kisaerän lähtökin meni hieman huonosti. Kuskien mietteitä: Kilpailun jälkeen Aki Pihlaja totesi, että hänen kypärässään oli telan jäljet, kun joku ajoi kolarissa ylitse
Miesten pronssimitalisti Filip Eriksson totesi radan olleen todella raa'an ja vaikean, mutta silti mukavan ajettavan. Petterin hyvästä yrityksestä huolimatta hän ei pystynyt ajamaan samaa vauhtia kuin Emil ja niin Öhman meni kärjessä menojaan. 59 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Oskar Norum (Ski-Doo) onnistui loppumetreillä ohittamaan Filip Erikssonin (Arctic Cat) ja otti pronssia. Jo toistamiseen MM-mitaleilla ollut, viime kauden kolmonen ja tämän kauden hopeamitalisti Nisse Kjellström totesi, että perjantain harjoituksessa oli todella suuria ongelmia kelkan moottorin kanssa. Pro stockissa sekä Eetu Karjalainen että Juuso Loukko raivasivat tiensä finaaliin. Ihan terävimpään kärkeen ei vauhti kuitenkaan riittänyt, vaan ylivoimaiseen voittoon ajoi Emil Öhman, Petter Nårsan ollen yhtä varma hopeamitalisti. Eetu Karjalainen oli finaalissa epäonninen, kun heti lähdön jälkeen toinen kuljettaja työnsi Eetun kelkan nurin ja Eetu putosi viimeisten joukkoon. Finaalierän osalta Filip totesi, että tavoitteena oli ajaa lähdöstä niin lujaa kuin pystyy, jotta on mahdollisimman hyvällä sijoituksella maalissa. Positiivisena asiana hän näki sen, että pystyi pysymään Nisse Kjellströmin vauhdissa erän puolen välin jälkeen. Tulevaisuuden suunnitelmia Elina valoitti sen verran, että ISOC-sarja houkuttelee, mutta aika näyttää, mitä tulee tapahtumaan. laan kantanut Elias Ishoel (Lynx) oli lähdön jälkeen vasta sijalla seitsemän. Finaalierän holeshotin vei Petter Nårsa (Arctic Cat) saaden heti kantaansa Emin Öhmanin. Jossain vaiheessa kisaa Oge huomasi Nisse Kjellströmin lähestyvän, mutta sai kuitenkin pidettyä Nissen takana. Pieti Puhakka oli lopulta finaalin seitsemäs, mikä on todella hieno saavutus koko kauden piinanneiden olkapääongelmien jälkeen. Hieman taaempana Pihlaja kävi taistelua neljännestä sijasta Kristoffer Holmin (Polaris) kanssa, mutta taistelu päättyi Pihlajan kaatumiseen ja sen jälkeiseen keskeytykseen. Vasemmalta Kjelström, Ogemar-Hellgren ja Eriksson. Vaikka muut olivat nopeita, hän mainitsi erityisesti Marcus Ogemar-Hellgrenin ja Filip Erikssonin ajaneen todella hyvin. Suomalaisista mukana snowcrossissa olivat Aki Pihlaja (Lynx), Viktor Hertén (Lynx), Mikko Osmo (Lynx), Juuso Loukko (Lynx), Pieti Puhakka (Polaris) ja Eetu Karjalainen (Arctic Cat). Huonosta lähdöstä sisuuntunut Ishoel lähti tekemään hurjaa nousua ja jo toisella kierroksella mies oli kärkipaikalla. Marcus Ogemar-Hellgren oli todella iloinen kisan jälkeen, vaikka kisa olikin ollut todella raskas. Clash of Nations, Falun Tämän vuoden todella hyvä lumitilanne mahdollisti Clash of Nationsin ajamisen Falunin Lugnetin stadionilla 27.-28.3.2015. Kysyttäessä tulevaisuuden näkymistä, Nisse totesi, että ne ovat vielä avoinna. Toiselle sijalle ajoi Emil Sundvisson (Polaris) ja kolmanneksi ”Pitkä-Johan” Eriksson (Lynx). Kauaa ei Nårsa saanut kärjessä ajaa, kun Emil Öhman meni ohitse. Alun kolarin hän oli onnistunut välttämään tiukalla jarrutuksella ja pääsi mukaan kisaan. apahtumassa oli snowcrossin lisäksi myös FSX-esityksiä sekä maastopyörien Dualalamäkikisa. Mies mainitsi myös, että kelkka on toiminut koko viikonlopun todella hyvin. Myös hänellä oli ollut ongelmia kelkan kanssa, mutta muutamien osien vaihdolla kelkka tuli kuntoon. Ennakkosuosikin viittaa harteilnan mukaan lisävoimaa raskaaseen viikonloppuun, vaikka yleisön kannustukset eivät kypärän alle kuuluneetkaan. Mies totesi, että kärkeen päästyä oli tarkoitus ajaa muutama kierros mahdollisimman lujaa, jotta voi ottaa lopun hieman rennommin. Kun miehiä kärjestä keskeytti, teki Osmo ja Puhakka nousua kohti kärkeä. Ehkä todennäköisin vaihtoehto on se, että ennen joulua olevat kisat voisi käydä ajamassa ennen Ruotsin kauden alkua. Lauantaiaamun harjoitukset toivat mukanaan ikäviä uutisia, kun Marcus OgemarHellgren loukkasi harjoituksissa itsensä ja joutui lähtemään ambulanssilla sairaalaan. Olkapäähän tulleet vammat päättivät Ogen kauden, eikä miestä nähdä enää kauden viimeisissä kisoissa. T Kuten kuvasta näkyy niin MM-mitalistit ovat vielä nuoria miehiä. Siitä hän ei sitten luopunutkaan ja stockin voitto Elias Ishoelille. naaliin. Oge totesi, että Filip teki pienen virheen ja hän pääsi siinä nousemaan kisan kärkeen. ja Eetun 13. Eriksson neljäs ja hienon nousun tehnyt Mikko Osmo viides. Voittajan kasvoilta oli helppo nähdä, kuinka tyytyväinen ja helpottunut mies voi olla. Myös Hertén joutui keskeyttämään kelkkaan tulleen vian takia. Viime vuonnahan kyseinen tapahtuma jouduttiin lumen puutteen takia perumaan. Juuson sijoitus erässä oli 11. ISOC-sarjan osalta Oge totesi, että olisihan siellä kiva ajaa, mutta mitään suunnitelmia ei kuitenkaan ole. Aki Pihlaja lähdön jälkeen neljäntenä, Viktor Hertén seitsemäntenä, Mikko Osmo yhdeksäntenä ja Pieti Puhakka 11. Pro openissa kaikki neljä suomalaiskuljettajaa, Pihlaja, Hertén, Puhakka ja Osmo starttasivat finaalierässä. Ongelmat saatiin selätettyä ennen lauantain eriä ja kelkka toimi kisassa todella hyvin. Finaalin holeshotin otti Lukas Johansson (Polaris) ennen Andreas Mårthenia (Lynx) ja todella loistavan lähdön saanutta Juuso Loukkoa (Lynx). Nisse piti kisaa oikein hyvänä ja sanoi hyvän lähdön antaneen lisää puhtia
Saarelainen juhli semi prossa Kalle Saarelainen ei jättänyt semi prossa epäselvyyksiä, sillä mies voitti molemmat erät, kokonaiskilpailun ja Sinisalo Challengen kokonaiskilpailun. Juha Hurskainen (Polaris) oli kahdella kakkossijalla kokonaiskilpailun toinen ja challengen toinen. Pronssitaistelu kääntyi Karjalaisen eduksi seitsemällä pisteellä ennen Osmoa. Ensimmäisellä täydellä kierroksella Hertén ohitti Karjalaisen ja aloitti Pihlajan hiillostamisen. Toisen erän startin vei Pihlaja, joka sai peräänsä Karjalaisen ja Herténin. KISAEXTRA Snowcross SM M TEKSTI JA KUVAT: JARI LAURI Lynx-miehet Aki Pihlaja (vas) ja Team Loukon Victor Herten sekä Mikko Osmo vääntävät tiukasti Oulun SM-kisojen startissa. Pronssista kisanneiden Mikko Osmon (Lynx) ja Eetu Karjalaisen (Arctic Cat) ero taas oli vain kolme pistettä Osmon hyväksi. Pihlaja Suomen mestariksi! Pronssikamppailu koki kolauksen, kun Osmon kelkasta hajosi moottori kolmannella kierroksella. Kärjen taistellessa keskenään sai Karjalainen ajaa rauhassa kolmannella sijalla koko erän, kun neljäntenä ajaneeseen Matti Määttään (Arctic Cat) oli eroa useita sekunteja. Pihlaja oli lähdön jälkeen neljännellä sijalla, mutta nousi ensimmäisellä täydellä kierroksella Karjalaisen kantaan ja seuraavalla kierroksella kärkeen. äntyvaaran rataa oli muokattu lisäämällä siihen sopivassa määrin pattia, joten tiedossa oli haasteita kaikkien luokkien kuljettajille. Jos Hertén voittaisi viimeisen erän, pitäisi Pihlajan olla toinen, jotta hän varmistaisi mestaruuden. Karjalainen oli erän kolmas, Matti Määttä neljäs ja Janne Pulkkinen (Arctic Cat) viides. 60 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Pro stockin ensimmäisen erän lähdön vei nimiinsä Karjalainen ennen tiimikaveruksia Osmoa ja Herténiä. Viktor Herténin ja Aki Pihlajan ero ennen kahta viimeistä erää oli 14 pistettä Pihlajan eduksi. Pihlajan ja Herténin ero kapeni yhdeksään pisteeseen. Rovaniemen kokonaiskilpailun kolmanneksi ajoi Joni Gustafsson (Arctic Cat). Pronssista viimeisessä osakilpailussa kamppailivat Mikko Osmo ja Eetu Karjalainen. kierroksella ja piti paikkansa loppuun asti. Vain Viktor Hertén pystyi uhkaamaan Aki Pihlajaa, kun Rovaniemen Mäntyvaarassa taisteltiin snowcrossin Suomen mestaruudesta. Mestaruuden kannalta oli tärkeää, että Hertén pääsee kärkikamppailuun, minkä mies tekikin nousemalla Pihlajan taakse kolmannella täydellä kierroksella. Pihlaja ajoi kärjessä todella huimaa vauhtia eikä Hertén missään vaiheessa ei päässyt kunnolla iskuetäisyydelle. Miesten välistä kilvanajoa kesti useita kierroksia. Iskarin katkeaminen hidasti Herténin ajoa sen verran, että Karjalainen ohitti hänet juuri ennen maalihyppyriä. SM-hopean vei Hertén ja pronssin Karjalainen. Viimeisellä kierroksella tekniikka ratkaisi taistelun, kun Herténin kelkasta katkesi takapukin iskunvaimennin ja Pihlaja sai ajaa rauhassa voittajana ja Suomen mestarina maaliin. Kärjen taistelussa nähtiin ratkaisu, kun Hertén onnistui ohittamaan Pihlajan 11
14-16-vuotiaiden juniorien Suomen Cupin mestaruuden otti Tomi Laitinen Arctic Catilla. Laitinen ja Laakkonen tulivat kuitenkin pian Hyvösen ohi. Nuorempien, 11-14-vuotiaiden juniorien voittoon ajoi Topi Posti (Lynx) ennen hienosti ajaneita Saku Niskasta (Polaris) ja Otto Hyväristä (Lynx). Toiseksi ajoi Linn Sjöberg (Lynx) ja kolmanneksi Noora Kursu (Arctic Cat). Samassa rytinässä myös Paavo Hyvönen (Lynx) pääsi kaksikon ohitse. Vanhempien, 14-16-vuotiaiden juniorien Suomen Cupin mestaruudesta piti ensimmäisen erän jälkeen tiukimmin kiinni Tomi Laitinen, joka otti erävoiton ennen Jonas Laakkosta (Arctic Cat) ja Oskari Hyväristä (Lynx). 61 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Myös Semi Prossa mestaruus meni kissalaaksoon Kalle Saarelaisen käskyttämänä. Toisin kuitenkin kävi, kun Laitinen ja Hyvärinen pääsivät haastamaan kärjessä ajanutta Laakkosta. Sinisalo Challengen pronssi meni Rovaniemellä kuudenneksi sijoittuneelle Mikko Väätäjälle (Lynx). Naisissa voiton vei Sari Tanninen (Lynx). Veteraanien voittoon ajoi Esa Polvinen (Lynx) ennen Aivar Luivia (Arctic Cat) ja Paul Tiisleriä (Arctic Cat). Harrasteen voittoon ajoi paremman toisen eränsä ansiosta Jouko Koskinen (SkiDoo) ennen Juho Virmakoskea (Ski-Doo) ja Niki Kumpulaista (Arctic Cat). Suomen Cupin mestaruus meni Tomi Laitiselle, cupin toinen sija erävoiton ansiosta Oskari Hyväriselle ja kolmas sija Jonas Laakkoselle. < SM-kärkimiehet Herten (vas), Pihlaja ja Eetu Karjalainen. Takaa-ajajien kannalta erä loppui kuitenkin kesken ja erävoittoon ajoi Hyvärinen ennen Laitista ja kolmanneksi tullutta Laakkosta. Laitinen ja Laakkonen osuivat sen verran yhteen, että Hyvärinen pääsi kärkeen ja karkuun. SM-loppupisteet: 1) Aki Pihlaja, Lynx, 185 2) Viktor Hertén, Lynx, 167 3) Eetu Karjalainen, Arctic Cat, 110 4) Mikko Osmo, Lynx, 93 5) Matti Määttä, Arctic Cat, 85 6) Kaur Tiisler, Arctic Cat, 76 7) Juuso Loukko, Lynx, 74 8) Janne Pulkkinen, Arctic Cat, 70 9) Jarno Hietalahti, Ski-Doo, 56 10) Jere Tynkkynen, Lynx, 45 Toisen erän lähdön vei nimiinsä Laakkonen, joka näytti vievän erän ja siten Cupin kakkossijan itselleen
Aiemmin loukkaantuneet Adam Renheim ja Marcus Ogemar-Hellgren eivät hekään olleet mukana. Kokonaiskilvassa toiseksi ajoi Aleksi Heikkala (Lynx) ja kolmanneksi voittajan tiimikaveri Juuso Loukko (Lynx). Suomalaisten osalta alkuerät näyttivät lupaavilta, mutta monen kuljettajan kohtalona oli joko karsiutuminen tai tekniset viat. Suomen kärkimiehillä Pihlajalla ja Herténillä näytti olevan hyvät mahdollisuudet kilpailun voittoon. Parin kierroksen jälkeen Saarelaiselle tapahtui ajovirhe, joten Polvinen ajoi rauhassa voittajana maaliin. naalierässä. Finaalissa holeshotin otti Martin Moland (Arctic Cat), joka sai kantaansa Pihlajan. Pihlajalla oli parissa kohtaa hieman ohjelmaa ja Filip Eriksson kävi jo aivan hänen kannassaan, mutta ei päässyt ohitse. Toiseksi tuli Niina Kallojärvi (Ski-Doo) ja kolmanneksi Noora Kursu (Arctic Cat). Veteraanien voittajaksi kaasutti Esa Polvinen ennen Viron Arctic Cat -kaksikkoa, joista pidemmän korren veti Paul Tiisler. naalin. 14-16-vuotiaiden juniorien eräsijoituksissa oli enemmän vaihtelua. Naisten luokassa voittoon ajoi järjestävän seuran Sari Tanninen (Lynx). Tämä sai puolestaan kirittäjäkseen Filip Erikssonin (Arctic Cat). Myös harrasteessa voitosta ajoi monta kuljettajaa ja kärkikolmikon pistejakauma oli tasainen. Semi pron suuren osanottajamäärän takia jouduttiin ajamaan karsinnat ja voittaja ratkaistiin . Mies voitti kaikki kolme erää ja kokonaiskilpailun. Koko rata oli pehmeää nuoskalunta, joten ennen kaikkea sen pattisuorasta muodostui haastava. Kalix Kalixin perinteinen stadioncross ajettiin tutussa paikassa Bruksvallenin jääpallostadionilla 2. Semi pron . Molandin takana hopealle ajoi Pihlaja, pronssille Eriksson ja neljänneksi Hertén. Hertén oli lähdön jälkeen viidentenä. Herténillä puolestaan oli onni matkassa ja hän onnistui ohituksessa ottaen haltuunsa neljännen sijan. Kisan tunnelmaa pilasi Ruotsin kärkikuskien, kuten Emil Öhmanin, Petter Nårsan ja Nisse Kjellströmin poissaolo. Rata oli saanut lisää pituutta ja kierteli stadionilla hieman eri tavalla kuin aiemmin. Sodankylän stadioncross KISAEXTRA Snowcross SM Martin Moland juhli Kalixin stadioncrossin voittoa ennen Aki Pihlajaa. Muiden eräsijoitusten jakautuminen oli tasaisempaa ja kokonaiskilpailun piste-erot pieniä. Suomalaisista Kalixissa olivat Matti Määttä (Arctic Cat), Jarno Hietalahti (Ski-Doo), Aki Pihlaja (Lynx), Juuso Loukko (Lynx), Mikko Osmo (Lynx), Viktor Hertén (Lynx), Olli Alatalo (Arctic Cat), Antti Kola (Arctic Cat) ja Pieti Puhakka (Polaris). Muissa kuin semi pro -luokassa tulokset ratkaistiin kolmen erän yhteispisteillä. Hopealle niin ikään kolmella kakkossijalla Tony Honkanen (Yamaha) ja pronssille kolmella kolmossijalla Otto Hyvärinen (Lynx). Kolmas oli Aivar Luiv. naalin lähdön otti nimiinsä Pietu Polvinen (Lynx), jota luokan kestomenestyjä Kalle Saarelainen (Arctic Cat) lähti tavoittelemaan. Sodankylän stadioncross ajettiin aiemmista vuosista poiketen Sodankylän raviradalle tehdyllä radalla ja kaksipäiväisenä 3.-4. 11-14-vuotiaiden juniorien voittoon ajoi odotetusti Topi Posti (Lynx), joka voitti kaikki kolme kisaerää. 62 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Pro stockissa Mikko Osmo (Lynx) oli ylivoimainen. huhtikuuta. päivänä huhtikuuta. Kärjessä Moland kiri pienen eron ja ajoi omaa ajoaan koko . Saarelainen oli maalissa toisena ja Mikko Väätäjä (Lynx) kolmantena. Luokan voittajaksi ajoi Niki Kumpulainen (Arctic Cat), toiseksi Jouko Koskinen (Ski-Doo) ja kolmanneksi, tasapistein toiseksi tulleen kanssa Jesse Bernitz (Arctic Cat). Kokonaiskisan ykkönen oli Tomi Laitinen (Arctic Cat), toinen Jonas Laakkonen (Arctic Cat) ja kolmas Oskari Hyvärinen (Lynx)
Ensimmäisen päivän täyden pistepotin (25) vei Teppo Käkelä ja toisen päivän nopein oli Kimmo Takalo. Karstulan SM-kisan yhteydessä ratkottiin myös FIM:n alainen moottorikelkkaenduron kaksipäiväinen Euroopan Cup. Kuskeja miellyttäneellä lumisella ja patikkoisella reitilS Hannu Härkönen putsasi pöydän voittamalla Giantin ja molempien järjestöjen Suomen mestaruudet! 64 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Pellonpään toisen päivän parempi sijoitus eli voitto ratkaisi homman tasapisteissä Pellonpäälle. Moottorikelkkaenduron hajota ja hallitse -SM-sarjat jatkuvat edelleen kahden liiton alaisuudessa. Ratkaisukisa ajettiin Kuusamossa yksipäiväisenä. Kettunen joutui kuitenkin Giantissa tyytymään molempina päivinä jäännöspisteisiin ja Pellonpää keskeytti jo toisella pätkällä. uomen Moottoriliiton sarjassa ajettiin ensin kaksipäiväiset osakilpailut Karstulassa ja Kemijärvellä, joista jaettiin pisteitä molemmilta päiviltä. Toisena päivänä kisaa jatkanut Pellonpää nappasi lopulta kolmossijan myötä 16 pinnaa ja oli vielä mukana mitalitaistossa. Lauri Pellonpää Arctic Catilla ja Ville Kettunen Lynxillä tasasivat voitot ja kakkostilat. Härkönen liekeissä finaalikisassa Kuusamossa A/N-luokan mitaleissa oli kiinni vielä monta kuljettajaa. Vaikka Härkönen voitti Giantin, hän oli molempina päivinä vasta toiseksi nopein ja sai sen arvoiset 20+20 SM-pistettä. TEKSTI: JUKKA HELMINEN (LÄHTEET SMK RY JA KILPAILUJEN TIEDOTUS) KUVAT: WWW.VÄRJÄRIPHOTOGROUP.COM TUPLAMESTAREITA KISAEXTRA Moottorikelkkaenduron SM Giantissa sattui ja tapahtui Pellonpää ja Kettunen lähtivät myös tasapisteissä kaatamaan Kemijärven Gianttia ja jahtaamaan SM-pisteitä. Pronssia otti Teppo Käkelä Lynxillä. Yleiskilpailun voittoon nousi Oulun Hannu Härkönen 39 sekunnin erolla Kimmo Takaloon. Voitossa jo melkein kiinni ollut Teppo Käkelä johti yli neljän minuutin erolla ennen viimeistä pätkää, mutta moottorin hajoaminen jätti miehen metsään. Tänä vuonna tuplamestareiksi ajoivat miesten korkeimmalla tasolla Hannu Härkönen ja naisissa Susanna Lemström. Vaikka kisat ja kilpailijat ovat kovia, laji kärsii liiasta mitalisateesta. Kuten usein ennenkin, alkoi Giantissa tapahtua viimeisellä erikoiskokeella
Kilpailun voittoon A/N-luokassa ajoi Hannu Härkönen. Härkönen voitti samalla myös Suomen mestaruuden 87 pisteellä. Sarjan pronssille ajoi Teppo Käkelä 68 pisteellä ja neljänneksi Lauri Pellonpää 64 pisteellä. ja 22.2. A/N 1) Härkönen Hannu, 87 pistettä 2) Kettunen Ville, 72 3) Käkelä Teppo, 68 4) Pellonpää Lauri, 64 5) Koskinen Feetu, 48 6) Takalo Kimmo, 44 Naiset 1) Lemström Susanna, 111 pistettä 2) Takkinen Heli, 89 3) Junnila Katariina, 77 M43 1) Nyberg Jukka, 120 pistettä 2) Nurminen Janne, 92 3) Kivelä Jari, 69 P800 1) Järvenpää Jukka, 110 pistettä 2) Lehtonen Jari, 101 3) Simula Wiljam, 61 B/N 1) Roine Markus, 102 pistettä 2) Halonen Ilari, 50 3) Reuna Jussi, 43 Giantin yleiskilpailun tulokset: 1) Hannu Härkönen, Lynx E-TEC, 6 h 15 min 2,6 s 2) Kimmo Takalo, Ski-Doo RS, -39,2 s 3) Jesse Hottinen, Arctic Cat 6000R, -2 min 2,1 s 4) Mikko Hämäläinen, Arctic Cat 6000R, -5 min 6,5 s 5) Juha Haapamäki, Lynx RS, -7 min 49,8 s 6) Tero Lokka, Arctic Cat, -10 min 28,6 s teellä, ja oli samalla myös Kuusamon kisan kakkonen. Sarjan hopealle ajoi Ville Kettunen 72 pisSuomen Moottoriliiton moottorikelkkaenduron SM-sarjan epäviralliset tulokset Kilpailut: Karstula 21.2. Jesse Hottinen ajoi Giantissa kolmanneksi ja sama oli sijoitus SMK:n SM-sarjassa. Viime kauden mestari Kimmo Takalo oli nyt SMK:n sarjassa hopealla ja SML:n sarjassa kuudes. 65 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Naisten luokan mestaruuden voitti Susanna Lemström ennen Heli Takkista ja Katariina Junnilaa. Kuusamo 21.3. Kemijärvi Giant 6.3. lä Lauri Pellonpää teloi ajovirheen seurauksena polvensa ja kykeni taistelemaan vain jäännöspisteistä. ja 7.3
Peräsalo oli loppuun asti tiukasti kiinni 40-sarjan mestaruudessa ja näytti että Polariksen Rushillakin ehtii endurossa kärkivauhtiin. 66 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Härkösen valttina oli tasaisuus, sillä joka kilpailun voitti eri mies. Arctic Cat ZR 4000 RR on tällä hetkellä ainoa kilpailukykyinen laite tähän luokkaan. naalikisassa jalkansa ja ensiaputoimissa kului parisen tuntia. Keli asetti omat haasteensa, sillä varsinkin aukeilla jängillä oli vaikeuksia hahmottaa reitin epätasaisuuksia. Tämän takia tuomaristo teki viisaan päätöksen keskeyttää kilpailu. Rokualla nopein oli SM-sarjassa hopeaa ottanut Kimmo Takalo, KISAEXTRA Moottorikelkkaenduron SM > Lauri Pellonpään kausi alkoi superhyvin Karstulassa, sillä sieltä tuli Euroopan Cupin voitto ja iso läjä SM-pisteitä. Molemmista SM-sarjoista tuli myös yksi osakilpailuvoitto, mutta muutama epäonninen kisa jätti miehen ilman mitaleita. Kaikesta huolimatta kilpailijat saatiin nopeusjärjestykseen Jesse Hottisen voittaessa Arctic Catillaan Pro-luokan. Kelkka osui keskellä reittiä monttuun, lähti 20 metrin ilmalentoon ja heitti kuskin selästään. Hannu Härkönen kaasutti Lynxinsä toiseksi varmistaen samalla Suomen mestaruuden. Samalla lumisade yltyi ja näkyvyys huononi entisestään. Susanna Lemström on Härkösen tapaan tuplamestari, sillä lady oli ykkönen molempien järjestöjen sarjassa. Kisa oli siis poikki ja lopulta se päätettiin keskeyttää. Erikoiskoe keskeytettiin ensiaputoimien takia kahdeksi tunniksi. Osa luokista ehti ajaa myös viimeisen pätkän, joten heidän tuloksensa laskettiin normaalisti. Osalla luokista, kuten SM-Prossa, pisteet jaettiin kahden lyhyen EK:n tynkäkisasta. Siinä ei ole rajoitettu kuutiotilavuutta, vaan hevosvoimia saa olla korkeintaan 90. Sallan pisimmällä erikoiskokeella sattuikin onnettomuus, jossa SM-masters 40 -luokan mitalitaistossa ollut Jokke Peräsalo katkaisi jalkansa. Erno Pyykönen otti ykköstilan SMK:n uudessa SM-Sport 90 –luokassa. Jesse Hottinen SMK:n päätöskisan voittoon Sallassa SMK:n kauden päätöskilpailu ajettiin lumisessa Sallassa tutuilla reiteillä. Jokke Peräsalo loukkasi Sallan
SML taas on usean moottoripyöräja kelkkalajin järjestö, jonka pitää noudattaa myös kansainvälisen moottoriliiton FIM:n sääntöjä. Siinä tarvitaan joukkovoimaa ja nyt kelkkakansa on jaettu kerhoinakin kahteen leiriin. Toisaalta on pakko kyynisesti todeta, että neuvottelun eväät ovat aika niukat. Ähtärissä parhaat pisteet korjasi Lauri Pellonpää, Lieksassa Hannu Härkönen ja päätöskisassa siis Jesse Hottinen. 67 www.mk-lehti.fi KISAEXTRA. Samalla myös unohdetaan koko moottorikelkkailun etujen ajaminen. Uskottavuus päättäjien suuntaan on kortilla! Marko Suhonen aloitti SM Sport 90 -luokan mestaruuden metsästyksen voitolla, mutta kolmannen kisan loukkaantuminen toi yhden nollapäivän, joka pudotti miehen pronssille. Joskus muinoin rallissa todella jaettiin mitaleita niin, etteivät palkitut meinanneet mahtua gaalaristeilyllä ruotsinlaivaan. Hyviä kisoja, mustia pilviä Kahden lajiliiton taistelu on heikentänyt moottorikelkkaenduron SM-mitalien arvoa. Kuka Suomen Moottorikelkkailijoiden moottorikelkkaenduron SM-sarjan tulokset: Kilpailut: Rokua 14.2., Ähtäri 28.2., Lieksa 14.3., Salla 28.3. Taistelu oli tiukkaa myös naisten luokassa, sillä Susanna Lemström oli päättänyt taistella mestaruudesta viimeiseen asti. Eri instanssit eivät mahdu edes samaan sateeseen saati neuvottelupöytään. Molemmilla järjestöillä on aivan erilaiset intressit, vaikka molempien pitäisi ajaa moottorikelkkailun etua. Tomi Kaarlenkaski ajoi SM Masters 40 -luokan mestariksi. Häviäjiä taistelussa ovat riviharrastajat. Jonkun pitäisi siis antaa periksi, mutta niin tuskin tapahtuu. Sallan kisan voitto kahden sekunnin marginaalilla toiseksi ajaneeseen Kati Kolehmaiseen toi samalla Suomen mestaruuden vain pisteen erolla Satu Isohätälään. SM-Pro 1) Hannu Härkönen, Lynx, 66 pistettä 2) Kimmo Takalo, Ski-Doo, 53 3) Jesse Hottinen, Arctic Cat, 50 4) Mikko Hämäläinen, Arctic Cat, 46 5) Jesse Kortelainen, Lynx, 35 6) Lauri Pellonpää Arctic Cat, 32 SM-Ladyt 1) Susanna Lemström, Lynx, 60 pistettä 2) Satu Isohätälä, Polaris, 59 3) Hanna Pihlajaviita, Lynx, 55 SM-Sport 90 1) Erno Pyykönen, Arctic Cat, 71 pistettä 2) Joni Juvonen, Arctic Cat, 61 3) Marko Suhonen, Arctic Cat, 49 SM-P600 1) Tero Kaarlenkaski, Lynx, 51 pistettä 2) Ville Moilanen, Lynx, 37 3) Samuli Kosunen, 34 SM-Masters 40 1) Tomi Kaarlenkaski, Lynx, 60 pistettä 2) Jokke Peräsalo, Polaris, 58 3) Jarmo Laurila, Arctic Cat, 47 SM-Juniorit 1) Konsta Sulkava, Ski-Doo, 80 pistettä 2) Santeri Anttila, Lynx 53 3)Niki Nummijoki, Lynx, 46 Legendat 50 1) Henrik Pösch, Lynx, 69 pistettä 2) Juuso Mara, Lynx, 42 3) Markus Roine, Ski-Doo, 40 Semi-Pro 1) Ahti Kolehmainen, Lynx, 65 pistettä 2) Vesa Kantola, Lynx, 58 3) Juha Rissanen, Lynx, 51 Historic 1) Janne Kauhanen, Lynx, 65 pistettä 2) Oskari Piirainen, Lynx, 60 3) Mikko Mustonen, Lynx, 52 esimerkiksi yrittää vaikuttaa päättäjiin, jotta saataisiin rajattu oikeus lyhyisiin tiesiirtymiin reitille. Eräs kaveri sanoi aikoinaan rallista, että siellähän on omat luokat joka merkille ja kuutiotilavuudelle. SMK on puhtaasti kilpailuorganisaatio, joka keskittyy kaiken lisäksi vain kahteen lajiin. Yhteinen sarja SML:n ja SMK:n välillä on yhtä mahdoton kuin Venäjän liittyminen Natoon. Uusi maastoliikennelaki on edelleen pöydällä ja liikennevakuutuslakiin tehdään uudistusta
Ensi kaudella vanhoja kelkkoja on huhujen mukaan tulossa viivalle jopa runsaasti.. Asiaan auttaa vain metri lunta ja tarpeeksi pattinen ja hidas reitti. Kelkkoja ei voi oikeastaan hidastaa millään järkevällä tavalla. Luokassa ei ajeta SM-mitaleista, vaan pidetään hauskaa. Moottorikelkkaenduro on laji, jossa otetaan riskejä, mutta niiden pitäisi olla hallittuja. Auttaisiko nykyistä huonompi merkkaus asiaa. Luottavatko kilpailijat nyt liikaa reittimerkkeihin ja vetävät pimeästi täysillä joka paikkaan. KISAEXTRA Moottorikelkkaenduron SM Vaikka moottorikelkkaendurossa on kuluneella kaudella sattunut vain Sallan kisan yksi vakavampi onnettomuus, on lajin turvallisuutta mietittävä. Vai parempi. Siinä pulmia lajin parissa touhuaville! Janne Kauhanen oli Historic-luokan kovin pisteiden kerääjä. Eräs lajin järjestötahon napamies totesi, että vauhteja pitäisi saada alas. Luonnossa tapahtuvassa urheilussa ei kuitenkaan voi tilata aina hyvää keliä ja pehmeää runsasta lumipeitettä
SAAT 500,KEVÄT EDUN! LOPUT KÄYTETYT ERIKOISEHDOIN. LoukkoMotorsin kelkkaja varustetarjoukset! ERIKOISERÄ 2015 MALLIN KELKKOJA. Kysy tarjous! Huom! Kesällä tulossa oma kilpaluokka sparkeille! Sea-Doo RXP-X 260 Kysy tarjous! Can-Am Outlander 500dps t3 Traktori Tarjoushintaan 8990,+ tk 500,tarvike-etu kaupanpäälle Can-Am Spyderit, UUTUUS F3 Tule koeajolla ja pyydä tarjous! www.tekno-kouru.fi Valmistettu Suomessa Turvallinen ja vahva valinta * V-aisa * Kippi kaasujousella * Saranoitu etu ja takalaita * 18 mm pohjalevy (2700 9mm) * Laidan materiaalipaksuus 2mm 2700 L ( 125x268x20 ) 850 € + tk 3000 L ( 150x302x30 ) 995 € +tk 3300 L ( 150x327x38 ) 1100 € +tk 3500 L ( 150x352x38 ) 1250 € +tk 3700 L ( 185x366x38 ) 1700 € +tk Kuomut alkaen 550, € Myös Jarrullisia Kärryjä !!! Keinutelillä + 400,€ * Kokonaan kuumasinkitty * Ey-Tyyppikatsastettu * Lehtijouset ja iskunvaimentimet * Rekisteröity Kauhava 020 756 2525 Tehtaan050 560 0044 myymälä 0500 541 641 0500 566 838 Oulainen 0400 684 821 Pedersöre 0500 366 849 Pori 041 435 9670 Rauma 044 722 9127 Riihimäki 020 756 2525 Salo 0400 581 552 Sipoo 044 757 5103 Tornio 040 529 0487 Vaasa 06 315 7500 Ylöjärvi 045 879 1229 Ii 040 565 2157 Joensuu 050 581 1323 Kemiö 050 523 3779 Kuopio 0400 284 220 Liminka 0400 211 963 Lohilahti 0500 150 226 Mikkeli 040 706 9502 HAEMME UUSIA JÄLLEENMYYJIÄ!. KYSY LISÄÄ! TILAA NYT 2016 KELKKA. KYSY JUUSOLTA 050337651 Kauhajoki, Topeeka 73 p. 010 470 9801 Tervajoki, Tervajoentie 2C p. 010 470 9850 Lynx denali race edition ajoasu 349,(598,-) Airoh Aviator 2.1 kypärä TC 15 Erä 379,(559,-) Scott hustle sx lasi Tarjous 75,(105,-) Scott Motley takki Superhinta 129,(303,-) Talousreki, 2-laatu (10kpl erä) Poistohinta 299,(499,-) Sea-Doo Spark jetit saapuneet. KYSY NETTOTARJOUS! KÄYTETYT KISAKELKAT
Esimerkiksi pilvisellä ajosäällä, kun reitin pinnanmuodot näkyvät tavallisesti huonosti, linssi piirtää patit ja urat tarkasti verrattuna paljaaseen silmään tai perinteiseen linssiin. Lasien näkökenttä on laaja ja ulkomuoto selvästi kupera. Hän mm. Se oli ehkä paras tapa saavuttaa merkkipaalu ja kisa jää varmasti mieleen ikimuistoisimpana, Hibbert kertasi ISOC-sarjan haastattelussa kauden jälkeen. naalierästä. Historiallinen voitto tuli kuitenkin Deadwoodin kilpailun toisessa . Peili himmentää voimakkaasti, joten se soveltuu ainoastaan auringonpaisteeseen, ei kirkkaalle pilviselle säälle, iltatai aamuhämärään. Laseille on kuitenkin saatavilla Bandito –maski, jonka rättiosan voi leikata pois ja jäljelle jää nenäsuoja. naalin häviäminen. Merkin laseilla laskevat kärkitason alppihiihtäjät käyttivät linssiä ensimmäisen kerran viime talvena Sotshin olympialaisissa ja markkinowcrossin Pohjois-Amerikan ISOCkausi 2014-2015 ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Loppukautta varjosti kuitenkin Th e Monster / Arctic Cat / Ram -tiimin keskeisen taustahenkilön, Joel Dahlenin kuolema päätösosakilpailun alla. Kun mestaruus Lake Genevassa varmistui, omistin sen hänelle, Hibbert kertoi ISOC-sarjan haastattelussa. Hinta: Airbrake-runko ja kahde linssit (ei Prizm) 249 e. Linssin idea on maksimoida lumen kontrastit olosuhteissa, joissa luonnollinen kontrasti on vähissä. 17 ajetusta . Lasit ovat rungoltaan melko kapeat, eli ne sopivat useimpiin kapeampiaukkoisiin kypäriinkin. korjasi kelkkani kolareiden jäljiltä ja on auttanut arkiasioissa minua ja perhettäni. Dahlen oli tiimin päällikön ja Hibbertin parhaan kaverin, Rob Dahlenin isä. Ajolaseissa on toistaiseksi kokeiltu kahta linssiä. Team LaValleen Polaris-kuljettaja Kyle Pallin uusi viime kauden pronssinsa. naalierästä vain neljä meni muiden kuin Hibbertin nimiin. Hän teki ihan kaikenlaista tiimimme eteen. VARIAATTOR I akleyn Airbraket ovat alun perin lasketteluun ja lumilautailuun suunnitellut lasit, mutta tuplalinssien ja paksun pehmusteen ansiosta ne sopivat hyvin kelkkailuunkin. Menestyksekkään ISOC-sarjan ohella Hibbertin kauden kohokohta oli 9. Prizm-linssejä on saatavilla useilla eri sävyvaihtoehdoilla. naalin voittoputkea seurasi harvinainen kolmen perättäisen . Kokeiltu Prizm on sävyltään punertava Rose, joka toimiin parhaiten lumisateella ja pilvisellä säällä. Airbrakessa ei vakiona ole nenäsuojaa, joten kylmillä keleillä on putkihuivia joutunut vetämään maskihupun kaveriksi. Hibbertille kolmas perättäinen ISOC-mestaruus Hibbert ajoi kauden päätöskisassa Lake Genevassa voitot kaikissa kolmessa . Pro -luokan voiton ottaminen näytti olevan täyden työn takana, sillä neljän . naalierässä TEKSTI: OLLI AUTONEN KUVA: JOHN HANSON 70 www.mk-lehti.fi VARIAATTORI S O. X Games -kullan voitto Aspenissa tammikuun lopussa. Deadwoodissa pääsin startista kärkeen, mutta kaaduin toisessa kurvissa oman ajovirheen takia ja jäin joukon hännille. Aloin jo turhautua sadannen voiton metsästämiseen. Onnistuin kuitenkin nousemaan kärkeen pari kierrosta ennen ruutulippua. Lasit toimitti kokeiltavaksi Fenno Optiikka Lappi. Hibbertin uran 100. Tucker Hibbert jatkoi Arctic Catillaa voittokulkuaan ja päätti kauden näyttävästi ottamalla Lake Genevan päätösosakilpailussa voitot kaikista kolmesta . Kokonaispisteissä Hibbert saalisti täsmälleen samat 727 pistettä kuin edelliskaudellakin – eroa kakkoseksi yltäneeseen, tasaisen kauden ajaneeseen Ski-Doon ykköskuski Tim Tremblayhin kertyi 149 pistettä. Lasien erikoisuus on pikalukitus, jonka avulla linssin vaihtaa toiseen vaikka ajohanskat kädessä parissakymmenessä sekunnissa. Toinen kokeiltu linssi on perusmalleja arvokkaampi Prizm, joka on Oakleyn uusinta linssiteknologiaa ja kehitetty erityisesti lumelle. naalissa, tosin vaikeimman mahdollisen kautta. Tremblayn lisäksi ykkösOakleyltä uutta linssiteknologiaa lumelle noille Prizmit tulivat viime syksynä. Kamm oli loppupisteissä yhdeksäs menetettyään yhden kakkossijan pisteet diskauksen takia ja missattuaan neljä osakilpailua oltuaan loukkaantuneena. Aurinkokeleillä oranssilla peililinssillä kestää hyvin vetää siristelemättä vaikka vasten aurinkoa. Ehkä eniten hän kuitenkin oli ykkösfanini ja tuki aina kaikessa minua ja Robia. Vauhdillisesti 21-vuotias Kody Kamm erottuu Hibbertin ohella joukosta selvästi, mutta nuori huimapää syyllistyy välillä kalliiksi käyviin ajovirheisiin. pallille nousivat kauden aikana kertaalleen Ross Martin, Pallin ja Kody Kamm – kaikki Polaris -kuskeja
Myös Ski-Doon Summitit pitävät edelleen pintansa 152 kappaleen myynnillä. Vaimentimia saa myös suoralla reikäputkella (kuvassa molempien mallien halkileikkaus), jolloin hinta on halvempi ja ääni kovempi. Tämän vaimentimen kohdalla mökäpönttö-nimityksen käyttäminen on loukkaavaa. Vaimentimen painoksi vaaka näyttää 2,3 kiloa vakiovaimentimen 6,9 kiloa vastaan. Näin ääni saadaan pehmeämmäksi ja lämpökuorma pienemmäksi kelkan katteiden alla. Kokeiltu: R-Racing Exhaustin äänenvaimennin Kun voimalinja on kunnossa, ei kone edes kierrä tuota ylemmäs. Testattu Ski-Doo TNT:n vaimennin 525 e. R-Racingin äänenvaimentimet ovat mallikohtaisia, joten TNT Ski-Doohon sopiva vaimennin matkasi Rovaniemelle, missä se ruuvattiin Ski-Doon Rotax 593:een. Bikefox on erikoistunut moottoreiden säätämiseen, joten siellä saadaan houkuteltua kaikki teho ulos vaimentimen vaihdon jälkeen. Yksittäisistä kelkkamalleista Lynxin Rave on ylivoimainen ykkönen, sillä 600ja 800-kuutioisia E-TEC Lynxejä on myyty yhteensä 329 kappaletta. Myös Lynxin 49 Ranger on ollut menestys, sillä 600 ACE ja 600 E-TEC-malleja on myyty yhteensä 232 kpl. Lumella rääkäisyä ei kuulu, koska TNT:n huipputehon kierrokset ovat 8000 kierroksen paikkeilla. Erot mittausvetojen kesken olivat sadasosia vakiovaimentimeen verrattuna. Seuraavaksi vaimennin asennetaan poromies Junnun Lynx Commanderiin, hän kun haluaa nauttia pikaruuankin lämpimänä ulkotöiden lomassa. Kelkan suorituskykyyn vaimentimen vaihto ei vaikuta. Rotaxin E-TEC-moottoreihin tarkoitetuissa vaimentimissa lämpöanturille on suojaputki, jottei anturi vaurioidu suorasta kosketuksesta pakokaasuvirtaan. Esimerkiksi tallista löytyvä vakio Ski-Doo Formula III -ruohikkokilpuri pitää ainakin korvakuulolta kovempaa meteliä. Vaaralan Verstaalla ajettua suorituskykymittausta kuunteli sivusta Tero Ylianttila. Vaimentimen sisälle kurkistaessa näkee pakokanavan jakautuvan kahteen putkeen. Ykkönen on edelleen Lynx 1414 kpl (-19,8 %), toisena Ski-Doo 817 kpl (-10,3 %), kolmantena Polaris 792 kpl (+8,2 %), neljäntenä Arctic Cat 330 kpl (+15,4 %) ja viidentenä Yamaha 240 kpl (-15,8 %). Sisällä kulkee siis kaksi reikäputkea villan keskellä. -lehdelle tarjottiin kokeiltavaksi lappeenrantalaisen R-Racing Exhaustin pakoäänenvaimenninta. Lisätietoja sopivuudesta ja rakenteesta voi kysyä suoraan valmistaja Harri Haukemaalta, puh. Kelkan käydessä tyhjäkäyntiä vain tarkkakorvaisimmat erottavat, ettei TNT hengitä vakiovaimentimen kautta. Polariksiin ja Arctic Catteihin suunnitellut mallit ovat tulossa. Mittasin kelkan kiihtyvyyden tuttuun tapaan tarkalla Vboxilla. Hitsisaumat ovat kuin Yoshimuran valmistamissa prätkän vaimentimissa. Moottorikelkkoja vuosikymmeniä kuunnelleena hänkään ei osannut sanoa, milloin paikalla oli vakioja milloin R-Racing Exhaustin valmistama vaimennin. Vuoristokelkoissa Polariksen RMK-mallit ovat edelleen suosittuja, sillä niitä on siirtynyt uusille omistajille 177 kappaletta. Tällä hetkellä vaimentimia saa BRP:n tuotteisiin. Vaimennin on ulkoasultaan moitteeton. 050 373 0839. Valmistajan mukaan tulevaisuudessa kokeillaan hiilikuitua vaimentimen kuoren materiaalina. TEKSTI: SAMI JAAKOLA MK 71 www.mk-lehti.fi VARIAATTORI U. Olen yllättynyt, sillä odotin pienen vaimentimen pitävän kovempaa ääntä. Hinnat suoralla putkella 395-445 e, kaksoisputkella 525-575 e. Suomessa R-Racingin vaimentimia myy Blingfactory ja Bikefox. Peilikiillotettu ruostumaton teräspinta kiiltelee, ylimääräisiä naarmuja tai työstöjälkiä ei ole. Kaksoisputkirakenteen reikäputken pinta-ala on lähes kaksinkertainen yhteen putkeen verrattuna. R-Racing Exhaustin pajalla on selvästi tehty kotiläksyt kunnolla ja perehdytty siihen, kuinka pakoäänet saadaan insinöörityöllä vaimeammiksi. Päätoimittaja Helminen pyysi lähettämään vaimentimen minulle Rovaniemelle, sillä hän tietää kriittisyyteni niin sanottuja mökäpönttöjä kohtaan. R-Racing Exhaustin verkkokauppa aukeaa kuluvan vuoden aikana. Pienen vaimentimen kylkeen mahtuu muuten helposti ”makkaranpaistolaatikko”. Yhteensä kelkkoja on rekisteröity 3598 kappaletta, joka on 349 vähemmän kuin edellisellä kaudella. UUTISIA JA -UUTUUKSIA Kelkkamyynti lievässä laskussa usien moottorikelkkojen rekisteröinnit ovat laskeneet maaliskuun loppuun mennessä 9,5 prosenttia viime talveen verrattuna. Reikäputken reiät ovat muodoltaan kuusikulmaiset, joten reikien pinta-ala on suurempi kuin jos ne olisivat pyöreitä. Rakenne poikkeaa tavallisesta jälkiasennettavasta vaimentimesta. R-Racingin Harri Haukemaa kertoo, ettei muilta tarvikevalmistajilta löydy vastaavaa ratkaisua. Kierrosten noustessa ääni muuttuu sävyltään rouheammaksi ja vasta aivan lähellä 8500 kierrosta vaimennin rääkäisee reilummin
Silloin teen joka päivä lihatai lohikeittoa. Näin onkin käynyt joissain tapauksissa, mutta lähinnä telamönkijä on tullut hyötykelkan rinnalle esimerkiksi hiihtokeskuksissa. 90-luvun lopulla täällä alko kelkkaliikenne kunnolla ja on kasvanu kokoajan, tosin nyt ollaan menty samoissa monta vuotta. Muuta: Tunnettu Suomen kylmimpänä paikkana. Ennen kaikki oli menossa Tulppioon tai tulossa sieltä. Maksulla olisi tuettu kelkkareittien ylläpitoa, mutta se olisi tietenkin jakautunut epätasaisesti. Tässä samassa rakennuksessa nykysen miehen kanssa asutaan, joten samahan se on piettää auki. Kelkkareittiä Leviltä n. Seppo Nykänen kysyy artikkelissaan onko kyseessä mönkijä vai moottorikelkka. 10 vuotta sitten MK-lehti 3/2005 -lehti 3/2005 ilmestyi tuttuun tapaan kevään korvalla ja sisältönä oli kisaextraa sekä tulevan talven uutuuksien koeajoja. Kerranki yks miesporukka lähti tästä päivällä tankkaamatta kohti Vuotsoa, vaikka mie kehotin tankkaamaan. 72 www.mk-lehti.fi VARIAATTORI T. VARIAATTOR I akana on vajaat 90 kilometriä joutuisaa reittipätkää Leviltä Pokkaan. Reitille on satanut yön aikana muutama sentti pakkaslunta ja metsäsaarekkeiden kynttiläkuuset ovat vielä paksun tykyn peittämät. Erämaareittien solmukohdassa ainoana taukopaikkana olevan baarin pitäjänä Helena on nähnyt vapaa-ajankelkkailun suosion kasvun. Kolme ensimmäistä toimintavuottaan paikan kilpailija oli kenties vieläkin legendaarisempi Pokka-Alman baari. Baarin pihalla saamme tankit täyteen ja sisällä eteisessä odottaa hotellien kylpyhuoneista tuttu sähköinen pyyhekuivain kostuneille ajovarusteille. Historian kylmin mitattu lämpötila oli tammikuussa 1999 -51,5 astetta. Pääkirjoituksessa kiitettiin Ympäristöministeriön viisasta päätöstä hylätä kelkoille suunniteltu vuotuinen käyttömaksu. Vanhalla mittausasemalla, kylän korkeudella pakkasta oli kuuleman mukaan -56,5 astetta. Hannu Toppala otti Polariksella avoimen luokan hopeaa ja Racing 500 -luokassa Suomen mestaruuden. MK TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN FAKTAA Missä. Lehdessä oli myös monisivuinen liite mönkijöistä. Tomi Ahmasalo ajoi jenkkilän WSA-sarjassa kärkisijoituksia, mutta päätti palata seuraavaksi talveksi kotimaan kentille ja MMsarjaan. Korsumäki ja Toppala ajoivat jo tuolloin samalla Polariksen ”korimallilla”, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä. Neuvoin reittiä tekoaltaille, mutta ei ne vaivautunu kuuntelemaan – kuulemma kokeneita kuskeja olivat ja Alaskat kaikki kiertäny. Polttoainetta, ruokaa ja juomaa A-oikeuksin, varaosia, käsityönä tehtyjä Lapin vaatteita, tauluja ja täytettyjä eläimiä. SM-sarjassa avoimen luokan mestariksi ei kuitenkaan ajanut Janne Tapio vaan Niko Korsumäki Polariksella. Kuvailivat paikkoja ja mie huomasin, että nehän on tuossa 15 kilometrin päässä. Aloitin edesmenneen mieheni kanssa baarinpitämisen kesällä -85 ja silloin oli baareja vielä kylässä kaksi. Rapakon takana vuosi 2005 oli kelkkailun kannalta katastrofaalinen. Pihapiirissä lisäksi talviasuttavia mökkejä vuokrakäyttöön. Kelkkaendurossa oli yksi mies ylitse muiden. Kovin sesonki on huhtikuulla. Yamaha RX 1 GT vuosimallia 2006 on 150-hevosvoimaisella nelipyttyisellä ruiskumoottorilla varustettu nelari, joka kiertää yhtä herkästi kuin piikin crossipyörä. 80 kilometriä, Saariselältä, Sodankylästä ja Enontekiöltä n. Tuolloin telamönkijät tekivät vahvasti tuloaan. Ajoasentoa oli viilattu uudentyyliseksi ja Öhlinsin iskarilla terästetty monoalusta oli suomisäädöillä erittäin hyvä, kun ottaa huomioon kelkan painon. Eksyivät uuestaan, ja sitte ne tuli lopulta tänne yöksi. Pokan kylässä, Kittilän kunnassa Miten. Reitti Kiistalasta tänne on alun perin miesvainaan vetämä ja samaa tienpohjaa se kulkee edelleen. No, ilta yhteltätoista ne soitti ja sanoivat olevansa eksyksissä. Baari on auki joka päivä, arkena aamuyhdeksästä iltakymmeneen – viikonloppuna avataan tuntia myöhemmin. Päihin sovittelemme hylkeennahkalippiksiä, jotka ovat Helenan käsityötä ja tilausmyyntitavaraa. Helmikuun lopulla alkaa kelkkailijaa liikkua enempi. Taukopaikalla: Tieva-Baari Juttusarjassa esitellään kelkkailijoiden persoonallisia taukopaikkoja. Lynx esitteli 2006 Rave RC -malliston, jolla kotimainen merkki pääsi taas mukaan urheilukelkkojen kärkiryhmään. Bensahan tuonne kairaan loppuu edelleen monelta, vaikka mie aina kehotan tankkaamaan. Se oli aamuneljä ku niille sai kahvia alkaa keittämään! Siistiytynyt kelkkailu kuuleman mukaan kuitenkin on. Mikko Vainionpää sai 440-kuutioisen Ski-Doo REVin sellaiseen lentoon, että voitto tuli kaikissa SM-osakilpailuissa ja kruununa ykköstila myös Giantissa. Otamme limpparin lisäksi hampurilaiset, koska olemme liikkeellä ennen keittolounassesongin alkua. Mitä. 140 km, Inarista Lemmenjoen kautta n. Almalta tämänkin paikan maat ostettiin 80-luvun alussa. Vuoden 2005 R-Evohan oli kelkka, jota ei kai kukaan muistele hyvällä. Suurin osa tulee nykyään päivämutkin Leviltä ja kokeneemmat kiertävät takaisin Puljun reitin kautta. Hän myös toteaa, että sopivassa käytössä telamönkijä tulee korvaamaan hyötykelkan. Alma muutti Rajalaan -88 ja kuoli muutama vuosi myöhemmin. Samassa yhteydessä keskusteltiin jopa virkamiestasolla lyhyiden tiesiirtymien sallimisesta, mutta kuten tiedetään, asialle ei ole tapahtunut kymmenessä vuodessa mitään. Keksin laittaa tuon, kun en ennää viittiny kuivata varusteita kuivausrummussa, missä ne olivat kelkkailijoitten tauon ajan, kertoo pian 30 vuotta Tieva-Baaria pyörittänyt Helena Lehtinen, syntyperäinen pokkalainen. Enää eivät krapulaiset pysy porukan mukana, eikä maistissa ajeta kuten ennen. Kaikki valmistajat joutuivat siis kiristämään vyötä, mutta onneksi seuraavina talvina lunta taas saatiin ja usko kelkkailuun palasi. Kuulemma nuita nykylaitteita ei niin usiasti tankata tarvi, mutta kyllä niistäki näkkyy polttoaine loppuvan. Kansainvälisillä kisakentillä loisti Janne Tapio ottamalla toisen MM-tittelin snowcrossissa. Uusista malleista Yamaha esitteli kelkan, joka on edelleen yksi MK-lehden testiryhmän suosikeista. 120 km. Joni Launonen kirjoittaa artikkelissaan kelkkateollisuuden kriisistä, sillä sulaan maahan ei uusia kelkkoja saatu myytyä kuin pieni osa budjetoidusta. Legendaarinen Tieva-Baari on todellinen kelkkamiehen keidas keskellä erämaata, 7 asukkaan Pokan kylässä
Oli tärkeää saada heidät mukaan ja he pääsivät keskittymään koko kauden minun kisahommiini. Ensimmäinen kautesi Pohjois-Amerikassa on takana, millaiset tunnelmat siitä jäi. Falunin Clash Of Nations -kisassa hän voitti vakioluokan, mutta Älvsbyn MM-crosseissa Ishoelinkin epäonneksi koitui avauskurvi, jossa menivät nurin kaikki suurimmat ennakkosuosikit. Rehellisesti sanottuna lähdin ajamaan . Olen aina ajanut Lynxillä, joten ennen kisakauden avausta piti Ski-Doolla treenata jonkin aikaa. Se oli itsellenikin suuri yllätys, kuten menestyminen koko sarjassa. ISOC-kauden jälkeen Ishoel suuntasi takaisin kotiinsa Norjan Oppdaliin ja ajoi kevään kansainvälisiä kisoja vakio-Lynxillä. Nimiä ei ole vielä papereissa, mutta melko varmasti palaan takaisin. Ishoel ajoi koko kauden Warnert Racingin Ski-Doolla Jenkeissä ja ylsi tulokaskaudellaan sensaatiomaisesti vakiokelkoilla ajettavan Pro Lite -luokan kakkoseksi vain muutaman pisteen erolla sarjan voittaneeseen Ryan Springeriin. Ennen Amerikan valloituksen aloittamista Ishoel ehti napata mm. Meillä oli talo siellä käytössä. naalista voidaan pitää huimana saavutuksena. Ajat Amerikassa Ski-Doolla, kuinka paljon se poikkeaa kotimantereen työkalustasi Lynxistä. ili on erilainen, mutta se ei ole ongelma. Alustoissa on suurin ero, mutta tietysti erityyliset radat vaativat erilaiset säädötkin, joten hankala verrata. Kaikki oli aluksi suurta ja ihmeellistä! Ison maailman suuruus ei kuitenkaan näyttänyt sekoittavan päätäsi liikaa, voitithan mm. UUTISIA JA -UUTUUKSIA yksyllä 17 vuotta täyttävä norjalainen ajoi koko kelkkailevan kansan tietoisuuteen voittamalla marraskuussa Duluthissa ISOC-sarjan kauden avauskisan, joka samalla oli nuorukaisen debyytti Pohjois-Amerikan radoilla. En ollut ennen ajanut Jenkeissä, joten olihan koko kisasirkuksen näkeminenkin upea kokemus. Monenlaiset olosuhteet sopivat minulle, vaikka jenkkiradat ja ajotyyli ovat minulle enemmän mieleen. Kuinka suuri yllätys se oli. MK-lehti tapasi ”the next onen” MM-kisavarikolla Älvsbyssä. Ruotsin mestaruuden stockluokassa, vakioja open -luokkien Norjan mestaruudet ja Arctic Cat Cupin vakioluokan voiton kaudella 2014. naalipaikoista, joten se, että olin heti mukana kärkitaistossa, oli uskomatonta. Joo, täysin erilainen. Kauteen mahtui muutamia vaisumpiakin kisoja, mutta viittä erävoittoa ja kahdeksaa palkintopallisijoitusta kuudestatoista . Palaatko ISOC-radoille ensi talveksi. Vietit koko kauden Amerikassa, miten asumisesi siellä järjestettiin. MM-rata täällä Älvbyssä on tyystin erilainen kuin Jenkeissä totuit ajamaan, vai kuinka. avauskisan Duluthissa. Lynxillä ajan tällä kaudella MM-kisoissa ensimmäistä kertaa, mutta tutultahan tämä tuntuu. Luokka ja tiimi pysyvät toivottavasti samana! TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN Persoona: Elias Ishoel S. Vietimme Jenkeissä koko talven, vain jouluna kävimme kotona Norjassa. Opin ajamaan sillä kuitenkin nopeasti. Kausi päättyi tuplavoittoon Lake Genevan päätösosakilpailussa maaliskuun puolivälissä. Kausi meni yli odotusten kaikkinensa. Lumi on erilaista ja radan pro. Vanhempani Norjasta asuivat kanssani Hill Cityssä Minnesotassa, lähellä Warnert Racingin päämajaa ja treenirataa
KOEAJOSSA 2016-UUTUUSMALLEJA Luettelossa kaikki suomessa myytävät moottorikelkat kuvin ja sanoin MOOTTORIKELKAN OSTAJAN OPAS SATUNNAISEN KELKKAMATKAAJAN ENSIMMÄINEN PITKÄ RETKI LAPISSA – 8 AJOPÄIVÄÄ JA 2400 KILOMETRIÄ! KÄYTTÖTESTIN LOPPURAPORTTI: POLARIS AXYS SWITCHBACK 800 PRO-X LE ES 137” JA 4000 KILOMETRIÄ. 4/ 2O15 SEURAAVASSA NUMEROSSA MK-lehti 4/2015 ilmestyy 2.10