huippuvuorten kierros jäätiköitä ja jääkarhuja mita kertovat myyntitilastot. kauden 2019 kelkkavalinnat mallistojen kohokohdat . . 2018 HINTA 9,50 € MOOTTORIKELKKA-LEHTI VUODESTA 1988 uutuudet tekniikka varusteet vertailut kohteet henkilöt kisat uutiset tarinoiden ja laulujen itakaira taiga motors edelläkävijänä. .. MK 53 50 47 -1 80 3 Pal.vko 2018-44 koeajossa sahkoinen tulevaisuus lynx xterrain -mallisto polaris pro rmk 850 155 ski-doo backcountry 600 yamaha mp 600 transporter NUMERO #003 . kelkkamyynnit kotimaassa ja maailmalla . . . .
8 5 P O L A R I S P A T R I O T M O O T T O R I M O O T T O R I POLARIS FINLAND. TRAIL PERFORMANCE > alk . TITAN > alk . ROCKY MOUNTAIN KING ROCKY MOUNTAIN KING > alk . INDY > alk . SWITCHBACK > alk . SKS SNOW KING SPECIAL > alk . POL ARIS .FI LIITY HYVÄÄN SEURAAN /PolarisMoottorikelkat Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. SNOW KING SPECIAL SNOW KING SPECIAL > alk . 1 3 2 90 € + tk . 14 690 € + tk . 14 690 € + tk . 2019 850 PRO-RMK 155 3” 2019 850 SWITCHBACK ASSAULT 144 PIDD ES 2019 550 INDY 2019 850 INDY XC 129 PIDD 2019 POLARIS TITAN ADVENTURE POLARIS TITAN ADVENTURE 2019 INDY LXT 2019 KEVYT, KESTÄVÄ JA KETTERÄ. 1 3 2 90 € + tk . 14 4 90 € + tk . 14 4 90 € + tk . UTILITY/ TOURING > alk . 14 4 90 € + tk . 8 990 € + tk . E m il A h rl in g 2019 850 SKS 146 ES PRO RMK ROCKY MOUNTAIN KING > alk . 6 990 € + tk
SWITCHBACK > alk . INDY > alk . 14 4 90 € + tk . 2019 850 PRO-RMK 155 3” 2019 850 SWITCHBACK ASSAULT 144 PIDD ES 2019 550 INDY 2019 850 INDY XC 129 PIDD 2019 POLARIS TITAN ADVENTURE POLARIS TITAN ADVENTURE 2019 INDY LXT 2019 KEVYT, KESTÄVÄ JA KETTERÄ. ROCKY MOUNTAIN KING ROCKY MOUNTAIN KING > alk . SKS SNOW KING SPECIAL > alk . POL ARIS .FI LIITY HYVÄÄN SEURAAN /PolarisMoottorikelkat Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. 6 990 € + tk . 8 990 € + tk . 14 690 € + tk . 14 4 90 € + tk . UTILITY/ TOURING > alk . 1 3 2 90 € + tk . SNOW KING SPECIAL SNOW KING SPECIAL > alk . 8 5 P O L A R I S P A T R I O T M O O T T O R I M O O T T O R I POLARIS FINLAND. TITAN > alk . E m il A h rl in g 2019 850 SKS 146 ES PRO RMK ROCKY MOUNTAIN KING > alk . 14 4 90 € + tk . 14 690 € + tk . 1 3 2 90 € + tk . TRAIL PERFORMANCE > alk
004 POLARIS PRO RMK 850 155 08 LYNX XTERRAIN -MALLISTO 14 SKI-DOO BACKCOUNTRY 600 20 YAMAHA MP 600 XE TRANSPORTER 24 Pääkirjoitus .........................................................................................................04 Esittelyssä Arctic Cat M 6000 Alpha One .......................28-29 Ilmiö: Sähköinen tulevaisuus .........................................................30-33 Keskiaukeaman kuvat ..........................................................................42-45 Kauden 2019 kelkkavalinnat ..........................................................46-50 Tilastot: Kauden 2017-18 myynnit ..............................................52-54 Kelkkakohde: Huippuvuoret ...........................................................56-61 Kisat: Watercross 2018 ..........................................................................62-67 Kisat: Tuleva snowcross-kausi .....................................................68-73 Tapahtumat: Veteraanikelkkakerho 2018 ........................74-77 Kelkkailun maailma ..................................................................................78-81 SISÄLTÖ tässä numerossa TARINOIDEN JA LAULUJEN ITÄKAIRASSA 34
Tähän päästään sähkön avulla. tekijäteami TOIMITUSJOHTAJA: Pera Hussi pera@kelkkalehti.com PÄÄTOIMITTAJA: Jani Sipola jani@kelkkalehti.com ULKOASU: Jani Sipola, Elisa Ahlberg AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA: Elisa Ahlberg, Iisko-Matti Näkkälärvi, Niina Kallojärvi, Reijo Juhola kannen kuva KUVAAJA: Pera Hussi KULJETTAJA: Jani Sipola KELKKA: Polaris Pro RMK 850 155” PAIKKA: Riksgränsen, toukokuu 2018 ilmoitukset Kelkkalehti.com internet sekä painetun lehden mediamyynnistä vastaa: Pera Hussi 0400 997 999 pera@kelkkalehti.com jakelu TILAUKSET: www.kelkkalehti.com Tilaajapalvelu: (03) 4246 5368 tai asiakaspalvelu@kelkkalehti.com Kelkkalehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa (alkaen 2013). Voima on yksi fysiikan peruskäsitteistä, se on vektorisuure, jolla on suuruus sekä suunta. Energia ei siis tule tyhjästä, eikä vielä toistaiseksi päästöittä. Siis laajan yleisön silmissä. Sähköauto ei saastuta tipan tippaa. Polttoaineen palaessa syntyy päästöjä, jotka ovat todistetusti ihmisille sekä ympäristölle haitallisia. O lisiko sinulla hetki aikaa puhua voimasta. Sähkössä on tulevaisuus vai onko. Syntyykö sähköautojen käyttämä energia ilmasta. Moottorikelkat voivat hyötyä sähkötekniikan eduista. Tilaushinta alk. Voima kuvaa kykyä muuttaa kappaleen liiketilaa. Niin kauan kun fuusioreaktorit ovat vielä sci-fiä, on sähkö tuotettava keinoin, jotka eivät ole läheskään ympäristöystävällisiä. Tein karkean laskelman, jossa otin huomioon autojen määrän Suomessa. Mitä on voima ja mistä se tulee. Otin laskelmassa löysästi huomioon myös polttomoottorin huonon hyötysuhteen. Yksi suurista argumenteista, joilla sähköä mainostetaan, on päästöjen väheneminen. Moottorikelkoissa sähkö voi tulevaisuudessa olla tekijä, joka nostaa lajin imagoa maailmojen tuhoajasta ihan mukavaksi keinoksi liikkua maastossa. Jotta on voimaa, pitää olla energiaa. Bensassa on kuitenkin pimeä puolensa, nimittäin päästöt. Laskin siis kuinka paljon kapasiteettia tarvitaan tuottamaan sähköä, jotta Suomen henkilöautoliikenne voitaisiin sähköistää. Bensiini on siitä kiitollinen aine, että se sisältää painoonsa nähden hyvin huomattavan määrän energiaa. Tästä johtuen bensiinikäyttöiset moottorit ovat hyvin suosittuja kaikissa ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetuissa ajoneuvoissa. Näistä eduista voit lukea tuonnempana lehdessä olevasta Taiga-sähkökelkan esittelystä. Ovatko sähköiset ajoneuvot siis vain pään työntämistä hiekkaan. Lukema on 2,5 ydinvoimalaa. Näistä päästöistä pyritään pääsemään eroon muuttamalla ajoneuvoja toimimaan ilman palotapahtumaa. Laskin suunnilleen keskiajosuoritteen sekä kulutuksen perusteella sen energian määrän, jota autot kuluttavat. Sähkössä voi kuitenkin olla myös mahdollisuuksia muilla tavoin. 43,50 euroa / 5 numeroa. Autoissa sähkö yleistyy hurjaa tahtia. Kun onglelmaa ei nähdä omin silmin, on se poissa myös mielestä. Kelkkalehti PÄÄKIRJOITUS TEHDÄÄN KUTEN STRUTSIT. Onko joku keksinyt ikiliikkujan kertomatta siitä meille. Mistä energia tulee. Moottorikelkoissa energia on perinteisesti tullut polttonesteestä eli bensiinistä. Miten tämä voi olla mahdollista. painopaikka Forssa Print / Forssan Kirjapaino Oy toimituksen tiedot PÄÄTOIMITTAJA: Jani Sipola SÄHKÖPOSTI: jani@kelkkalehti.com Kustantaja PERA HUSSI OY / ARCTIC MEDIA GROUP PÄÄKIRJOITUS 006 ISSN 1797-853X
Kelkkalehti ISSN 1797-853X
Tämä johtuu geometrian perusperiaatteesta, jossa sanotaan, että vakain geometrinen muoto on tasapohjainen kolmio. Yhtään remmiä emme ole koskaan saaneet rikki. Kun on olemassa toimiva paketti, on aina olemassa riski, että liian suurilla muutoksilla mennään syteen tai saveen. Kyseessä on pyramidirakenne. Kuljettajan paino on puolestaan sijoitettu suunnilleen kelkan keskiosaan. Insinöörien mukaan kokeiluja tehtiin suuntaan ja toiseen, mutta lopulta palattiin hyvinkin tuttuun konseptiin. Kun paino saadaan keskitettyä, on se myös helpoin hallita. Lehdistömateriaalien sivuilta oli luettavissa, että pyörää ei oltu pyritty keksimään uudelleen. Polariksen perusgeometria pohjautuu rakenteeseen, jota on käytetty kelkoissa jo kohta kahden vuosikymmenen ajan. Hyväksikin havaittua perusrakennetta voidaan hioa entisestään. On vaikeaa sanoa kumpi väestönosa on oikeassa. Jos ajatellaan kelkkaa ja kuljettajaa, niin kelkan painavin tekniikka on keskittynyt laitteen etuosaan. Osa käyttäjistä vannoo tiukasti remmivedon nimeen. MUIDEN MERKKIEN TULLESSA RINNALLE JA JOPA OHI OLI POLARIKSEN REAGOITAVA NOPEALLA TAHDILLA. Pyramidin korkein kohta on ohjaustanko. Kilpailu on kuitenkin kovaa ja kehitys nopeaa. Tämä geometrinen muoto auttaa kelkan painon sekä pyörivien massojen hallinnassa. SEN RMK-MALLISTO ON OLLUT ALAN KÄRKEÄ, EIKÄ VALTAVIA MUUTOKSIA OLE TARVINNUT TEHDÄ. Edellisen sukupolvenvaihdoksen kohdalla ei siis kajottu perusgeometriaan. Kuljettajan jalat ovat kolmion takapisteet. On myönnettävä, että välitysten vaihto VUORIEN GASELLI POLARIS PRO RMK 850 155 KOEAJOSSA 2019-MALLISTO POLARIS ON OLLUT VUOSIA HYVÄSSÄ TILANTEESSA. Se on jopa suurempi muutos kuin uusi 839-kuutioinen moottori. UUSITTU PRO RMK MUUTTAA MALLIN LUONNETTA YLLÄTTÄVÄN PALJON, VAIKKA ULKOISESTI KYSE ON TUTUSTA AXYKSESTA. Näistä linjoista muodostuu näennäinen kolmio. Uuden RMK:n yksi merkittävimmistä tekijöistä onkin uudistettu etujousitus. Meillä ei remmivedosta ole sen suurempia negatiivisia kokemuksia. Miksi pyramidi. Kyseessä on kiistanalainen ominaisuus. TEKSTI: JANI SIPOLA KUVAT: PERA HUSSI, JANI SIPOLA AVUSTUS: IISKO-MATTI NÄKKÄLÄJÄRVI KELKKALEHTIKOEAJAA. Kuljettajan vartalo muodostaa kolmion taemmat sivut ja rungon tuet ohjausakselista eturipustuksiin etummaisen sivun. Sen puolesta sanotaan argumentteina keveys, huoltovapaus sekä sen tuoma herkkyys kaasuun vastaavuuteen. Toisaalta toinen puoli käyttäjistä on sitä mieltä, että remmiveto on epävarma järjestelmä ja välitysten vaihto on hankalaa. Kukapa olisi joitakin tuhansia vuosia sitten arvannut, että pyramidien muoto vaikuttaisi myös kelkkailuun. Axyksien kohdalla Polaris pyrkikin säilyttämään aiempien RMK-mallien perusgeometrian. Toki pientä hiontaa esimerkiksi ajokorkeuteen tehtiin, mutta muutoin asiat pidettiin hyvin lähellä samaa. Pro RMK Suomeen tuotavista malleista meille tarjoutui mahdollisuus ajaa 155-tuumaista Pro RMK:ta. Maton harjakorkeuden ollessa 66 millimetriä yhdistyy pakettiin myös remmiveto, perinteisen ketjun sijaan. Etujousituksen kiinnityspisteet muodostavat kolmion etunurkat. 008 K un Polaris esitteli Axys RMK -mallistonsa keväällä 2015, olivat uudet mallit selkeää jatkumoa aiemmalle sukupolvelle. Myös raideleveys säilyi ennallaan, ollen segmentissään markkinoiden leveintä sorttia. MUTTA KUTEN ARVATA SAATTAA, TILANTEET MUUTTUVAT JA KILPAILU KIRISTYY
009 PRO RMK SEN LUONTAISESSA YMPÄRISTÖSSÄ. KELKKALEHTIKOEAJAA. TESTASIMME RMK:TA KEVÄÄLLÄ RIKSGRÄNSENIN MAASTOISSA
Maastosta ei sen kummemmin rinteitä löytynyt, joten ajo oli hyvin pitkälle tasamaan pyörittelyä. Ketterä kuin gaselli Ensimmäisillä ajokerroilla hyvissä lumissa pääsi RMK yllättämään. Mutta voima siirtyy siinä määrin herkemmin telalle, että meidän valintamme menee remmivedolle. Toinen ajomahdollisuus oli Ruotsin Riksgränsenillä keväällä. Tuolloin keli oli pehmeä. Pehmeää lunta oli suunnilleen metri. 010 on hankalaa ja kallista. Myönnetään, että testikuskien kypärät pitivät sisällään melko paljon äänihymyä, kun pistimme RMK:n tositoimiin puuterin peittämällä aukealla. Pro RMK 155 on varustelussa välimalli. KELKKALEHTIKOEAJAA. Kahdenlaisia kokemuksia Ensimmäisen tuntuman uuteen RMKmalliin otimme Ranuan lumilla maaliskuun alussa. Polaris madalsi pari kautta sitten ohjaustankojaan, mikä oli hyvä ratkaisu tasapainon kannalta. Olemme muutamaan kertaan vastanneet kysymykseen, että miksi kelkoilla pyöritellään. Riksun lumet eivät olleet mitään maailmojen herkkua tänä vuonna, mutta kevät tuli sen verran aikasin, että kevätsohjoissa pääsimme ottamaan mukavaa tuntumaa Pro RMK:n ominaisuuksiin. Ja kysymys ei ole siis vain ääliönpyöritysominaisuuksista, vaan siinä saa kuvan voimalinjan toiminnasta rasituksen alla, kääntyvyydestä, hallittavuudesta, pidosta ja niin edelleen. Kysymyksessä on ajosuorite, jonka voi tehdä paikassa kuin paikassa, mikäli lumi antaa periksi. Kun tähän yhdistetään aiempaa huomattavasti ”KAPEAMMAN RAIDEVÄLIN ANSIOSTA TAI SEN SYYSTÄ, JOUTUU KULJETTAJA TEKEMÄÄN NÄMÄ LIIKKEET HIEMAN ERI TAVALLA KUIN AIEMMIN. ONGELMA EI OLE NIIN SELKEÄ, KUN PEHMEÄÄ LUNTA LÖYTYY PITÄMÄÄN KELKAN AJOLINJA HALUTUSSA SUUNNASSA.” Uudistettu astinlauta tarjoaa jalalle hyvän tuen, kiitos takaosan muotoilun. Kapeampi raideväli yhdistettynä keulan muihin muutoksiin on muuttanut Pro RMK:n luonteen täysin. Lumi oli siis lähes täydellistä tämän luokan kelkan testaamiseen. No syy on melko yksinkertainen. Kun voi tehdä samanlaisen ajosuoritteen kelkalla kuin kelkalla, mahdollistaa se tiettyjen ominaisuuksien vertailun keskenään. Ilman lämpötila kävi melko lähellä nollaa, mutta lumi oli sellaista peruspöperöä kevätpuuteria. Mutta jokaisella on makunsa, se heille suotakoon. Eli tärkein tekijä on tuo toistettavuus. Siitä löytyy kaikki uudistukset, kuten uusi moottori sekä uusi etujousitus, mutta esimerkiksi parempi mittaristo puuttuu listalta
Riksgränsenin rinnemaastoissa pääsimme koittamaan RMK:n kykyjä hieman monipuolisemmassa ajossa. Patriotin männät on varustettu yhdellä leveämmällä männänrenkaalla. Ainoa miinus tuntui RMK:ssa olevan verrattuna SKS:ään reilumpi aliohjaus. Energia voidaan joko muuttaa liikkeeksi tai sitten sitä hukataan lämmöksi. Näissä olosuhteissa kävi selväksi, että raideväli ei ole joka tilanteessa oikotie onneen. Tällä pyritään pienempään kitkaan männän ja sylinterin välillä, mikä parantaa kierrosherkkyyttä sekä lämmönsiirtoa. Ja näistä ensimmäinen on se haluttu osasto. PATRIOT vääntävämpi moottori, joka kampeaa kelkan takaisin pystyyn kulmasta kuin kulmasta, ovat asiat hyvällä mallilla. 011 Y ksi kelkkailumaailmaa keväällä eniten puhuttaneista uudistuksista oli Polariksen uusi 839-kuutioinen Patriot-moottori. Koneessa on kuitenkin havaittavissa herkistymistä alapäässä, mutta myös yläpäähän on tullut lisää vääntöä. Merkki teki uudistuksen sille ominaisella tavalla. Tehokkaammassa uutuudessa painot ovat 10-72, kun ne 800-kuutoisessa olivat 10-68. Yksi männänrengas voi nostaa huolta kestävyydestä, mutta huoli lienee turha. Palotapahtumasta syntyy aina energiaa. Tässä palataan siis takaisin siihen pyramidin muotoon. Suksen avulla on kelkan ajolinjaa voinut myös muuttaa alemmaksi tai ylemmäksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kapeampi muoto pakottaa kuljettajan käyttämään omaa painoaan ja tasapainoaan aiempaa enemmän. Ongelma ei ole niin selkeä, kun pehmeää lunta löytyy pitämään kelkan ajolinja halutussa suunnassa. Nyt kun pyramidin alaosaa on kavennettu, on yläpäässä sijaitsevaa painoa kevyempi liikuttaa puolelta toiselle. Vertasimme Pro RMK:ta mukana olleeseen SKS:ään, joka tuntui uuden ketterän RMK:n jälkeen lähinnä vanhanaikaiselta ja jopa tylsältä. Polariksella ei ole kovin suurta keinovalikoimaa voimalinjojen säätämiseen. Polariksen RMK-mallien vahvuus sivurinteissä on ollut nimenomaan mahdollisuus nojata sukseen. Kaksitahtimoottoreissa tai ylipäänsä moottoreissa lämpö on hukattua tehoa. KELKKALEHTIKOEAJAA. Liika lämpö on puolestaan riski kestävyydelle. Variaattori eroaa vain heliksin osalta. Voimaa ja voimalinjaa RMK:n moottorin toiminnasta on vaikea sanoa juuta tai jaata. Verrattuna esimerkiksi viimevuotiseen Pro RMK:hon vastaavalla matolla ja Quick Drivellä, on eroavaisuuksia kytkimessä vain painojen osalta. Tämän järjestelmän avulla kone saadaan käymään aiempaan verrattuna merkittävästi viileämpänä. Männänrengas on päällystetty todella teknisellä yhdisteellä, jota käytetään esimerkiksi autojen vastaavissa sovellutuksissa. Moottoriin on kuitenkin ympätty tekniikkaa, joiden olemassaoloa ei huomaa ellei asiaa mieti tarkemmin. Moottori on pyritty tekemään tehokkaaksi, mutta samalla pitäen kiinni helposta huollettavuudesta ja suhteellisen simppelistä ja luotettavasta tekniikasta. Edellinen 800-kuutioinen isolohkohan ehti olla markkinoilla vasta kolmisen vuotta. Voimalinjat ovat niitä asioita, jotka perustuvat todella paljon tottumuksiin. Vaihtoehtona on siis joko tottua siihen mitä on tarjolla, tai säätää kytkimet Kun rinteessä on pehmeää lunta, josta tela saa tukea, toimii kapea keula aivan erinomaisella tavalla. Polariksen oli kuitenkin vastattava kilpailijoiden toimiin. Yksi on uusi jäähdytysjärjestelmä. Ero oli huomattava, RMK:n eduksi. Pienet muutokset voivat tehdä ison eron. Pro RMK:n voimalinja oli keväällä luultavasti se millaisena se tulee tuotantolinjalta. Tuntuu kuin koko kelkka olisi pistetty uusiksi puskurista puskuriin. Kevään koeajolaitteiden moottorinohjaukset olivat siinä määrin keskeneräisiä, että luultavasti osa hevosista oli vielä laitumella. Kapeamman raidevälin ansiosta tai sen syystä, joutuu kuljettaja tekemään nämä liikkeet hieman eri tavalla kuin aiemmin. Uusi moottori pääsi yllättämään jopa toimittajat, sillä oletus oli, että konepuolta uudistettaisiin vasta seuraavaan mallisukupolveen, aikaisintaan 2021. 850-versiossa se on suora 42, kun edellisvuoden malissa se oli suora 40
Nyt leveydestä otetaan pois reilusti senttejä. Onneksi Polarikseen on, kiitos Team-variaattorin, tarjolla runsaasti säätöosia, joten siitä homma ei jää kiinni. Uutta etujousituksessa on lähes jokainen osa. 012 tekniset tiedot R eact on nimi, jota kantaa Polariksen uusin etujousitusratkaisu. 2-TAHTI PA-JÄRJESTELMÄ: CFI RAIDEVÄLI: 91,4 96,5 CM ETUJOUSITUS: PRO RMK, WALKER EVANS PB TAKAJOUSITUS: RMK, WALKER EVANS PB TELA: 38 x 394 x 6,6 CM SERIES 6 PA-SÄILIÖ: 43,5 L POLARIS AXYS PRO RMK 850 155” HINTA: 15 890 € TYYPPI: VUORI/SYVÄLUMI VUOSIMALLI: 2019. Nykytrendi vaatii kelkalta herkkyyttä ja nopeaa reagointia. Mutta nyt tilanne korjautuu kertalaakista ja merkki on jälleen mukana tässä järkyttävän tasaisessa rintamassa, jossa kellään ei ole varaa jäädä laakereilleen lepäämään. KELKKALEHTIKOEAJAA MOOTTORI: 840 CC, 2-SYL. Nimi on kerrankin kuvaava, eikä pelkästään kirjainlyhenne. Reaktio tai reagointi, on se juttu, joka toimii uuden etupään kulmakivenä. Polariksen RMK saa uudistusten myötä piristysruiskeen, jota se on kaivannutkin. Uutta ovat myös titaanisia jousia kevyemmät SLS-jouset, joiden toiminta edesauttaa kallistelun hallinnassa. Tämä on kuitenkin hieman hämäävää, sillä mielestämme raideleveys mitataan aina suksen keskeltä. REACT omaan käyttöön sopiviksi. Telavaihtoehdot harjakorkeuden mukaan ovat 66 sekä 76 mm. Markkina on kuitenkin muuttunut ja kaikki muut merkit ovat kehittäneet mallistoaan hurjasti. Polaris käytti pitkään 99 sentin raideväliä. Myös sen kulmat on pyöristetty, joten se ei tartu maaston risuihin niin helpolla. Uudelleenmuotoiltu olkatappi on kaunista katseltavaa, mutta se on myös käytännöllinen. Näissä seikoissa Polaris oli kaudella 2018 jo muita ehkä kanan askeleen verran perässä. Suurin ja näkyvin muutos on kaventunut raideväli. Jatkossa raideleveys on 91 senttimetriä, mutta sitä voidaan leventää suksien rajoitusholkeilla pari tuumaa. Myös uudistunut olkatappi on jämerämpi. RMK on aina ollut hyvä ja varma kelkka umpisralleihin. Uudet kapeammat tukivarret on tehty samalla valutekniikalla kuin aiemminkin, mutta nopeasti katsottuna ne näyttävät jämerämmiltä kuin aiemmin. Kelkka toimii myös aina parhaiten, kun suksen keskikohta on sijoitettu olkatapin keskilinjaan
LYNXIN XTERRAINIT OVAT UUSI MALLISTO, JOKA HYÖDYNTÄÄ KAIKEN SEN POTENTIAALIN, MITÄ PIDEMPIMATTOISISSA KELKOISSA ON. POTENTIAALI KÄYTTÖÖN ERÄMAA VOI OLLA XTERRAINIEN SOPIVAA KÄYTTÖALUETTA. VAIN INNOVATIIVINEN AJATTELU VIE ALAA ETEENPÄIN. 014 YLEISEN KESKUSTELUN, TAI NIIDEN KÄRKKÄIMPIEN KOMMENTOIJIEN PUHEIDEN PERUSTEELLA VOIDAAN OLETTAA, ETTÄ PITKÄTELAISET KELKAT OVAT UHKA REITTIKELKKAILULLE, EIVÄT MAHDOLLISUUS. ONNEKSEMME BRP:N ROVANIEMEN KONTTORILLA NÄHDÄÄN ASIAT LAAJEMMASSA VALOSSA. LYNX XTERRAIN-MALLISTO TEKSTI: JANI SIPOLA KUVAT: PERA HUSSI, JANI SIPOLA. RETKEILY EI KUITENKAAN OLE NÄIDEN KELKKOJEN AINOA KÄYTTÖTARKOITUS
Tuntuu, että kelkkailusta ei voi enää puhua yhtenä kokonaisuutena. Tai ottaa paikkansa touring-markkinoilla. Sporttimiehet pitää saada uskomaan tämän malliston kykyihin reitillä. Lynx joutuu vakuuttamaan tässä matkan varrella ennen kaikkea nämä ääripäät. Kyseessä on paremmin varusteltu mallisto. Mutta tämä keskustelu jää käymättä, sillä nämä ääripään edustajat tuppaavat saamaan eniten palstatilaa ja ovat ensikädessä tyrmäämässä kaikki vaihtoehtoiset ratkaisut. Toisaalta pidempimattoisia kelkkoja omistavat vannovat sen nimeen, että lyhytmattoiset kuuluvat crossiradalle. Mutta mikäli näin. Pienemmät Xterrainit on varusteltu perusmalleiksi. 850-kuutioiset Xterrainit omaavat lisälyhenteen RE, joka kertoo kaiken olennaisen. Kärkkäimmät reittikelkkailun puolustajat ovat sitä mieltä, että reitillä ei missään tapauksessa voi ajaa kelkalla, jonka maton mitta ylittää 305 senttimetriä. Kaksi näistä on varustettu 600-kuutioisella ja kaksi 850-kuutioisella moottorilla. Tämän vuoksi niissä ei ole esimerkiksi superjämerää takapuskuria eikä esimerkiksi lisäsäiliöllisiä iskunvaimentimia. Toki tämä malli voi kilpailla myös leveätelaisten kanssa. Tässä on se sarka, johon Lynx on tuomassa uutta kuokkaansa nimeltä Xterrain. POTENTIAALI KÄYTTÖÖN K eskustelun polarisoituminen on outo ja vähintäänkin pelottava muutos. Neljä mallia Xterrain-mallisto koostuu neljästä yksilöstä. Tätä ihmettä jäämme vielä odottamaan. Näin ei ole kuitenkaan päässyt käymään. Toiset paremmin ja toiset huonommin. RE-versioiden varusteista listaamme Kybin Kashima-iskunvaimentimet, liukurungon vahvikkeet sekä Xterrain HD –takapuskurin. Kummassakin teholuokassa telanmitat ovat 3700 sekä 3900. Maata on kynnettävänä vielä melkoisesti, ennen kuin koko pelto on käännetty ja sato niitetty. Työ ei ole helppo, mutta Lynx lähtee uuteen segmenttiin melko vakuuttavista lähtökohdista. Laskujemme tarkoitus oli selvittää, onko Lynx onnistunut tekemään mahdottomasta mahdottoman, eli luomaan kelkan, joka toimii kaikissa tilanteissa 100 prosenttisesti. Näinhän tämä keskustelu etenee nykyään valitettavasti. Toisaalta pitkämattoisten omistajille pitää saada uskoteltua, että reittiominaisuuksien lisääminen ei heikennä tämän kelkan arvoa ja ominaisuuksia pitkämattoisille ominaisissa ajotilanteissa. Viisasten kivi. Mihin jäävät ne kommentit, joissa voidaan sanoa, että kelkka kuin kelkka sopii hommaan kuin hommaan. Onko Lynx löytänyt vihdoinkin viisasten kiven ja tehnyt malliston, joka hoitaa kaikki kelkalle annettavat tehtävät. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole. Ynnäilimme yhteen kaikkea kokemaamme Lynxin Xterrain-mallistosta
KELKKALEHTIKOEAJAA. Siitä huolimatta, että koko mallisto pitää sisällään teknisiä yksityiskohtia kaikista segmenteistä, ei se tarkoita, että ominaisuudet olisivat siirtyneet muuttumattomina. Reitillä Xterrain toimii kiitettävästi. RE-versioiden varustelistalta löytyvä takapuskuri on yksi aivan ominaisuuksia monipuolisuuteen. Positiivinen kompromissi Kuten sanoimme, on Xterrain kompromissi. Siihen voi myös kytkeä reen tai miksei lanankin, mikäli tarve vaatii. Lynxin Radien-rungon stanssi on vakiona hyvin nokalleen suuntautuva. Mikäli lasketaan mukaan sähkökäynnistys, puskurit, iskunvaimentimet, vahvikkeet ja niin edespäin, puhutaan lähes parinkymmenen kilon painonlisäyksestä. Esimerkiksi 3900 Xterrain ei aivan yllä samalle tasolle Boondocker DS:n kanssa, mitä tulee ajamisen keveyteen ja hallittavuuteen. 016 olisi tapahtunut, olisi maailma valmis ja kelkkojen tuotekehitys voitaisiin lopettaa siihen paikkaan. Tämä siis jos vertaamme Xterrain RE:tä vaikkapa Boondocker DS-malliin. Xterrain on reittikelkkana vertaansa vailla. Tästä johtuen takapukin vaimennuksen tehon lisäys sekä jousivakion kasvattaminen muuttaa kelkan hallintaa sivurinteissä ja pehmeillä lumilla. Kyseessä on kelkka, joka toimii ainakin koeajomme perusteella hyvin tilanteessa kuin tilanteessa, mutta täydellisesti se ei joka tilanteessa toimi. Kasvanut paino tuntuu eittämättä ajossa, niin reitillä kuin reitin vieressäkin. Vetokoukun ansiosta Xterrain voi sopia myös kevyeen hyötykäyttöön. Kokonaisuus on aina palastensa summa. On selvää, että pidempi matto voi tuntua alkuun oudolta, jos aiemmin on käsitellyt lyhyttelaisia. Ero ei ole järkyttävän suuri, mutta tarkempiaistinen testikuski kuitenkin sen huomaa. Se tukee takarunkoa mukavasti, kun rungon päällä on tarpeen kuljettaa matkatavaroita. Kun kelkkaan ympätään reittikelkan ominaisuuksia pidempimattoisten runkoon, katoaa ainakin osa ajamisen keveydestä ja käsiteltävyydestä. Lopputulokseksi on saatu kelkka, joka tyydyttää ison ostajakunnan tarpeet. Paino suuntautuu kohti olkatappia, jolloin suksea on vaikeampi hallita lähellä lumen pintaa. Ominaisuuksia on kuitenkin mietitty tarkkaan ja pitkään. Tämä johtuu leveämmästä raidevälistä sekä jousituksen säädöistä. Tähän kuvaukseen ei kuitenkaan liity negatiivista sävyä. Kuva kertoo paljon. Uudet kashima-pinnoitetut KYBin iskunvaimentimet tuovat mukanaan uutta tekniikkaa. Lynxillä on kuitenkin sellaista osaamista, jolla pitkä saadaan tuntumaan isossakin patissa melko sporttiselta laitteelta. Pitää kuitenkin muistaa, että reittiajoa on hyvin monentyyppistä. Kaikki varusteet, joita Xterrainiin on lisätty, tuovat toki myös mukanaan painoa. Tällöin puhutaan kompromissista, jollainen myös Xterrain on
Toisaalta ostaja voi olla se oman elämänsä Kari Grandi. 600-kuutioiset houkuttavat ostajaa hinnallaan. Eli pikkuisen umpisen rälläystä, hyvät reittiominaisuudet ja ehkä myös mahdollisuuden viedä perheen kera reen tulistelupaikalle. Teimme vertailun pari vuotta sitten, jossa mukana oli edullinen Boondocker 3700 600 E-TEC. Xterrain toimii mielestämme reittiajossa todella hyvin. 017 Kenelle. Uuden nimen myötä voidaan myös 600-luokkaan tehdä ihan rehellinen kompromissi, jolla hoidetaan kevyt hyötykäyttö sekä vapaa-ajan käytön eri osa-alueet. Leveämmän raidevälin avulla myös hyötykäyttöominaisuudet paranevat. Iskunvaimentimissa ei ole pikasäätöjä eikä lisäsäiliöitä, eli ne ovat enemmän budjettikuin tekniikkapainotteiset. Telamaton vakio harjakorkeus on 51 millimetriä. Nämä kaksi eri telamittaa korvaavat Lynxin katalogissa aiemmat hinnat alkaen Boondockerit. VASTINETTA RAHALLE: XTERRAIN 600 R E-TEC L ynxillä on ollut jo vuosia hieman vaikeuksia sijoittaa 600-kuutioisia Boondockereita mallistoonsa. KELKKALEHTIKOEAJAA. On fakta, että he, jotka haluavat ostaa kikkailukelkan ostavat 800+ -kuutioisen laitteen. Kapealla kelkalla on usein todella hankala vetää rekeä tai kuormia. 850-mallistossa tarjolla olevat RE-versiot ovatkin sitten astetta vakavamman harrastajan laitteita. Peräänkuulutimme leveämpää raideväliä reittiajon parantamiseksi. Testiryhmä totesi, että kyseiselle kelkalle ei löydy käyttötarkoitusta. Tämän tyyppiseen käyttöön Xterrain on enemmän kuin hyvä. 600-kuutioinen Xterrain poikkeaa hieman REvarustelluista 850-malleista. Tiettömien taipaleiden seikkailija, joka tarvitsee mukaan ne viikon matkatavarat. Näin mallisto saadaan hieman selkeämmäksi. 600-mallia on tarjolla sekä 3700 että 3900 mitassa. Boondockereiden on oletettu aina olevan hieman kallellaan umpiselle. Xterrain-mallisto on mielenkiintoinen kombinaatio vähän kaikkea. Totesimme kelkan olevan näppärä ja aivan hauska. Se ei kuitenkaan riittänyt. Mutta huolta ei tarvitse kantaa myöskään siinä tilanteessa, jossa reitti on ummessa ja tamppari on käynyt reitillä viimeksi vuonna 1994. Boondocker-nimen myötä on mukana tullut pieni taakka kannettavaksi. Xterrain 600 R E-TEC syrjäyttää Lynxin mallistosta aiemmat 600-kuutioiset Boondockerit. Tästä johtuen tällaisella kelkalla on kiva ajaa pidempääkin matkaa, eikä kuskin tarvitse huolestua jos hiihtokeskuksen ympäristössä on luvassa suolet sekoittavaa turistipattia. Yksi ostaja on hän, joka haluaa kelkaltaan vähän kaikkea
Jalkakotelot ovat avoimet, mutta niistä löytyy koroke sekä jalkakoukku. Sukset ovat BRP:n viimeisintä sukupolvea olevat Blade XC:t. Jämerä takapuskuri, joka samalla vahvistaa takarunkoa, on RE-mallien vakiovaruste. 018 tekniset tiedot Mittaristo on tuttu reittimalleista, eli käytössä ei ole DS-mallien taskulaskinta muistuttavaa mittaristoa. MOOTTORI: ROTAX 850 E-TEC, 849 CC, 2-TAHTI PA-JÄRJESTELMÄ: E-TEC RAIDEVÄLI: 99,6 +/2,1 CM ETUJOUSITUS: LFS, KYB 40 HLCR KASHIMA TAKAJOUSITUS: PPS2-3700, KYB 46 HLCR KASHIMA / KYB 46 HLCR KASHIMA TELA: 40.6 x 370 x 5,1 CM POWDERMAX FLEXEDGE PA-SÄILIÖ: 37 L LYNX XTERRAIN RE 850 E-TEC HINTA: 17 990 € TYYPPI: CROSSOVER/DEEPSNOW/HYÖTY VUOSIMALLI: 2019 KELKKALEHTIKOEAJAA. Telamaton harjakorkeus oletuksena on 51 millimetriä, mutta kevätennakoista sai tilata myös 64 mm telan. Myös istuin on lähtöisin merkin sporttimalleista, joten se paranataa omalta osaltaan reittija matka-ajon ominaisuuksia
Tämä on aina tervetullut lisä kevään rutiineihin. Tässä kelkassa on kapasiteettia reitille ja reitin ulkopuolelle. Ei siellä päinkään, ero DS-mallistoon on tuntuva. Yleensä mallien koeajot kestävät tunteja, ei päiviä. Ei varmaan lähelläkään. Kahvanlämmitinsarja 12V, pitkä malli Tarvikesylinteri Rotax 800cc Mäntä Mäntä Kytkimen korjaussarja P-Drive Ski-Doo BRP 850 Ruffian Snow neonväriset tupit Sähköstarttikitti Ski-Doo BRP 600/800 E-Tec Telamatot Kaasukahva lämmityksellä Ski-Doo / Lynx vm. Pidempimattoinen Xterrain ei häviä 3700 mallille reittiajossa paljoakaan, jos ollenkaan. Se ei ole myöskään täydellinen syvänlumenkelkka. Kiitos monipuolisuuden. Toki tämä riippuu reitistä, mutta kevätsohjoissa pidemmän maton ominaisuuksia arvosti yli kaiken. Koko Xterrain-mallistosta, juuri pisin RE-versio nousee meidän arvosteluissa melko korkealle tästä nelikosta. Xtrerrain RE 3700 on se yleiskelkka, jollaisena Boondocker RE miellettiin aiemmin. Testiajankohtana reiteillä oli pattia ja lanattua baanaa, jonka pinta alkoi vähitellen sulaa auringon voimasta. Pidempi Xterrain ylitti pattia toisensa jälkeen ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa. Mutta reittiajossa se on jostain syystä vakaampi ja rauhallisempi. Lisäyksistä ja muutoksista johtuen Xterrain RE ei tunnu reittien vieressä aivan niin kevyeltä ja ketterältä kuin Boondocker RE. Parhaiten Xterrain näytti kyntensä, kun ajoimme isoa pattia useita kymmeniä kilometrejä, matkalla Sallasta Savukoskelle. Jousitus tekee isoa liikettä, mutta pohjaamisia ei tuntunut sen ihmeemmin edes lisäbensapöntön sekä varustelaukun kanssa ajettaessa. Toki mukaan on tullut tiettyjä lisäyksiä. Se on kuitenkin monipuolinen kelkka, jolla ensimmäistä kertaa onnistuu reittiajo ja syvänlumen kurvailut aivan yhtä mukavasti. Meillä oli ajossa kaksi eri mallia, eli 850-kuutioiset RE:t kahdessa telamitassa. 2015-> Ipone Snow Racing 2-tahtiöljy 4 x 4 litraa 29 ,29 ,420 ,119 ,Sisältää tarvittavat osat sähköstartin asennukseen Ohjaustankoon, tankkiin, tunneliin... Kyseessä on melko karkeasti sanottuna 50-50 kelkka, lisättynä seikkailuja hyötyominaisuuksilla. Tämä lyhyempi versio on mielestämme painotukseltaan 75 prosenttia reittikelkka ja 25 muuta. 24 90,pari Tulossa myös BRP 850 -malliin! 199 ,749 ,86 ,Voimansiirto Ketjut Jouset Painovarret Rattaat Helixit 25 80,alkaen /kk ETUPUSKURIT LAUKUT TAKAPUSKURIT 119 ,alkaen 165 ,alkaen Tutustu valikoimaamme 349 ,75 ,KL IK : Tarvikesylinteri Rotax 600cc LYNX XTERRAIN RE 850 E-TEC KELKKALEHTIKOEAJAA. Xterrainien kohdalla saimme mahdollisuuden testeihin kevään reiteillä sekä pitkällä reissulla itäkairassa, josta lisää tuonnempana lehdessä. Itäkairassa ajoimme hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. 019 KOKEMUSTA MATKAN VARRELTA: XTERRAIN RE A ina ajoittain meille tarjoutuu mahdollisuus ajaa uusia malleja hieman reilummin. Emme sano, että se on täydellinen reittikelkka. Xterrain RE 3900 on täydellinen tämän malliston edustaja. Ajoimme aamupakkasen jäädyttämää uraa, täyttä soselunta sekä unelmapattia leveällä uralla. Jousituksen säätö ei ole äärimmäisen sporttinen. Tämä muuta osio ei ole pelkästään syvää lunta, vaan siihen lukuun sisältyy myös monipuolisia hyötyja vapaa-ajankäytön ominaisuuksia. Xterrain-malliston sielu kiteytyy parhaiten Xterrain RE 3900 -mallissa. Kevätkoeajojen tarkoitus ei ole tehdä syväluotaavaa analyysiä, sillä usein laitteet ovat jokseenkin vielä vaiheessa. Kyseessä on säätö, joka tavoittelee mukavuutta ja hyvää toimintaa kaikissa tilanteissa. Testasimme kumpaakin vaihtoehtoa myös kevätlumisessa tunturin rinteessä
TÄMÄ TARKOITTAA YLEENSÄ SUORITUSKYKYÄ JA HUIPPUOMINAISUUKSIA. TÄSSÄ KELKASSA NIVOUTUU YHTEEN NIIN PALJON HYVÄÄ, ETTÄ SE PALAUTTAA MEIDÄT VUOTEEN 2008. AIKAKONEEN UUSI PAINOS SKI-DOO BACKCOUNTRY 600R E-TEC 146 TEKSTI: JANI SIPOLA KUVAT: PERA HUSSI KELKKALEHTIKOEAJAA. BACKCOUNTRY 600 ON YKSI NÄISTÄ MALLEISTA. 020 KELKKAMALLISTOISTA NOUSEE JATKUVASTI ESILLE VAIN NE ”KUUMIMMAT” MALLIT. NÄIDEN YKKÖSTYKKIEN OHELLA ERI MERKKIEN MALLISTOISTA LÖYTYY KUITENKIN MYÖS LAITTEITA, JOTKA EIVÄT PULLISTELE OMINAISUUKSILLA. TÄMÄ EI TARKOITA, ETTÄ NE OLISIVAT SEN HUONOMPIA
Mallissa oli viitteitä deepsnow-käyttöön, esimerkiksi tMotion-alustan vuoksi. Se ei siis ole teknisesti kykenemätön, se vain on kelkka, joka pitää sisällään yksinkertaisella tavalla kaiken Ski-Doon viimeisimmän tekniikan. Simppeli kelkka Ski-Doon Backcountry 600 on hyvin yksinkertainen kelkka. Telamattona pyörii kevyesti rullaava 41-millinen Cobra. 2008 OLI SE VUOSI, JOLLOIN SKI-DOO LANSEERASI XP-MALLIT, JOTKA OSALTAAN MUUTTIVAT KELKKAILUA. Tässä välissä oli Renegade Backcountry, joka otti iskuja puolelta ja toiselta. Kyseessä oli se hieman rajumpi painos Renegadesta, joka oli periaatteessa Freeride-mallien edeltäjä. Varustelu on perustasoa. Alun perin malli oli osa Renegade-perhettä. Mallinimet elävät jatkuvasti ja mallistoista on ajoittain vaikea saada selkoa. Alusta uudessa Backcountry-sukupolvessa on tyypiltään cMotion, ilman kallistuvaa takapukkia. Viime vuosina Backcountry ei tosiaan meinannut löytää paikkaansa auringossa. Alusta onkin hyvin läheistä sukua SCM-alustoille ennen tMotionia. Tänä aikana syntyivät Freeridet, jotka valtasivat sen nurkan kehässä, josta lähettiin ottelemaan freeride-herruudesta. ONKO NYT PALATTU SAMAAN. Backcountry on yksi niistä malleista, joiden ympärillä on tapahtunut melkoisia muutoksia. Jopa meidän, jotka seuraamme muutoksia lähietäisyydeltä. Nyt tästä identiteettikriisistä on päästy hiljalleen eroon. Ensimmäisenä on uusi 600-kuutioinen moottori, joka saa virallisen tulikasteensa kaudella 2019. Aikaa kului ja Kemijoessa huilasi vettä. Uusi sukupolvi yksinkertaistaa tekniikkaa ja tekee laitteen kategorioinnin merkittävästi aiempaa helpommaksi. Voimalinja on suunniteltu kompromissiksi. Ei viimeiset XM-koppaiset Backcountryt huonoja olleet, ei vähääkään, niille oli vain hyvin vaikea keksiä käyttötarkoitusta. Toisessa kulmassa olivat Renegadet, jotka eri mallivariaatioiden kautta olivat enemmän keskiraskaansarjan reittipommittajia. Vakiolistalta löytyy kuitenkin sähkökäynnistys, joka on aina tervetullut varuste reittikelkassa. Se ei ollut moneen vuoteen oikein kotonaan kehässä. Oli selvää, että kun se koitti kumartaa toiseen kulmaan, paljastui toiselle kulmalle farkkujen vyötärön välistä iso ja karvainen takapuoli. Kevään koeajojemme perusteella tiedämme moottorin olevan tehokkaampi ja ennen kaikkea kierrosherkempi, kuin aiempi 600-kuutioinen E-TEC. Voimalinjaan uudistusta saadaan pDrive-kytkimen muodossa. Kyseinen kytkin tuo mukanaan herkkyyttä ja säätämisen helppoutta. Mutta mattovalinta puhui enemmän reittikäytön puolesta. 021 E i käy kieltäminen, Ski-Doon mallisto on ajoittain hieman sekavaa sorttia. KELKKALEHTIKOEAJAA. Välitys on 23-51, mikä on todennäköisesti optimi tämän tyyppiseen kelkkaan
Se on myös vaivaton ja helppo. Me emme ajatelle Backcountryä niinkään puolipitkänä sen perinteisessä merkityksessä. Tämä on Ski-Doon vahvuus. Toki voimme nostaa esille kliseitä, kuten mahdollisuuden vetää rekeä ja niin edelleen. Kyseessä ei kuitenkaan ole äärisportti, jolla olisi tarkoitus hakata pattia. Yhden osansa keveyteen tuo moottori. Pilot DS 2 ei ole se ohjaavin suksi, mutta kääntyvyyttä voi aina säätää makunsa mukaan sopivilla raudoilla. Mutta nämä mitättömät seikat eivät vähennä Backcountryn arvoa milliäkään. Kauden 2018 Backcountry edustaa kaikkea sitä, mikä on Ski-Doolle ominaista. Meidän ajatuksissa Backcountry on ”sippimallin” MXZ, jollaista ei ole enää Suomen mallistoissa. Painon lisääntyminen tuntui myös ajossa. Oheisesta laatikosta voitte lukea tarkemmin niistä tuntemuksista, joita koimme keväällä 2007 Luoston maisemissa. Backcountry on kevyt ja rento ajaa. KELKKALEHTIKOEAJAA. Liukkaasti ja hauskasti. Välillä on tuntunut, että merkki on ottanut jopa askelia taaksepäin. Kyseessä on erittäin hyvin toimiva ja näppärä kelkka. Yksinkertaistamalla asioita, on Ski-Doo onnistunut tuomaan takaisin sen keveyden ja raikkaan fiiliksen, jonka alkuperäiset XP-mallit synnyttivät. Sen vähän mitä tämän kaltaisella kelkalla ajaa umpista, voi ajaa myös ilman tMotionia. Kun ajoimme nyt, reilu 10 vuotta myöhemmin Ski-Doon viimeisintä sukupolvea edustavaa Backcountryä, tuli testikuskille välitön muistitakauma. Sen kuvilla ei kerätä Instagram-seuraajia. Koneen kierrosherkkyys tuo mukanaan vaivattomuutta ja samalla mukavaa kipakkaa sporttisuutta. Alustasta on jätetty pois tMotion, joka onkin reittipainotteisessa kelkassa turha varuste. Kone paukahtaa napista käyntiin ja matka alkaa välittömästi taittua kuin tanssi villasukat jalassa. Mittaristo on mallia perus. Linkuttoman alustan käytös on rauhallisempaa ja vakaampaa. Vuosi vuodelta tuntui, että paino lisääntyi, kun kelkkoja muokattiin vastaamaan kestävyyden ja suorituskyvyn edellytyksiä. Hintaero vastaavaan MXZ XRS:ään on sen verran merkittävä, että Backcountry on todellinen vaihtoehto rentoon reittiajoon. Istuin on uusien Ski-Doojen tapaan lyhyehkö, mutta hoitanee hommansa. On oikeasti virkistävää ajaa vaihteeksi kelkalla, jonka alusta ja keula toimii tärypatissa ja vähän isommassakin patissa mukavasti myös rauhallisemmissa nopeuksissa. Ohjaamossa on kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä. Backcountry on vaivaton kelkka. Se on kevyt ja kevyen tuntuinen. Jousitus tuntuu toimivan aivan tälle kelkalle ominaisesti. 022 Paluu hyvään aikaan Niin, se vuosi 2008. Ski-Doo Backcountry 600 ei ole takuulla se muodikkain kelkka. Moottorin luonne poikkeaa aiemmista 600-kuutoisista melkoisesti. MXZ:n korvaaja. Muutos ei ole suuri, mutta tMotion oli Backcountryssä ja etenkin 600-kuutoisessa versiossa turhempi kuin paavilla ajokortti. Kelkassa ei ole mitään perusjärjen vastaisia ominaisuuksia, tai puutteita, jotka vaatisivat opiskelua tai erityistä huomiota ajettaessa. Rotaxin uusi 600-kuutioinen on melkoinen tuulahdus raikasta ilmaa BRP:n pikkulohkojen konehuoneeseen. Sillä on kiva ajaa pidempiäkin matkoja ilman, että joutuu päivän päätteeksi ilmoittautumaan sairaslomalle. Alustan vaihtaminen tMotionista cMotioniin on hyvä veto. Toki tämäkin on mahdollista, mutta siihen käyttöön voi löytää muitakin kelkkoja. Silloin ajettavana oli ihan ensimmäistä kertaa uusi huikea Ski-Doo XP, joka lähes mykisti koeajoryhmän ominaisuuksillaan. Eli ominaisuuksia, jotka puoltavat 600-kuutoisen valintaa reittikelkaksi. Se on parhaimmillaan reittiajossa, jossa ei ole pyrkimys kellottaa EK-pohjia. Ajoasento on neutraali
Ajamisen keveys oli jotain täysin ennenkuulumatonta. Kuva on piirtynyt erittäin voimakkaana mieleen. Mutkia mentiin kuin mikroautolla. Tämä tuntui ajossa ilman puntariakin. Kun ensimmäiset kuvat iskeytyivät kahvinjuonnin sumentamien silmiemme eteen, olimme kaikki hieman ällikällä lyötyjä. Aamu valkenee kirkkaana ja kuivana, kuin edellisen illan saunoneiden toimittajien suut. Kyseinen mallisto oli pidetty salassa paremmin kuin ET:n kotiplaneetta. Nykyään tilanne on merkittävästi tasaisempi, mutta vuonna 2007 helmikuussa saimme hetkellisesti kokea, miltä tuntuu matkustaa tulevaisuuteen. Lähtöä väritti pieni alkukankeus. Koko nuori toimittajakolmikko, joka tuolloin koostui allekirjoittaneesta, Autosen Ollista sekä Kiiskisen Tapiosta, oli vakuuttunut XP-malliston kyvyistä ja toimivuudesta. Ensimmäiset XP-mallithan olivat joutuneet melkoiselle laihdutuskuurille. Ski-Doo oli kehittänyt aikakoneen. Ensimmäisen ajopäivän aamuna pääsimme tutustumaan lähemmin näihin häivelentokoneita muistuttaviin kelkkoihin. Meille ei oltu toimitettu etukäteen mitään materiaalia kyseisistä kelkoissa. Kelkka ohjautui kuin ajatus. Ellen väärin muista, niin yhdestä yksilöstä jouduttiin hieman tutkimaan ketjun kireyttä. 023 H elmikuu 2007, Luosto. Lynxin R-Evot vanhenivat yhdessä yössä kymmenen vuotta. Kuljettajan tuntemat heilahdukset olivat merkittävästi pienempiä, johtuen juurikin vähäisestä massasta. Olimme päässeet ensimmäisinä maailmassa näkemään uudet Ski-Doon XP-mallit, tosin vain kalvosulkeisissa. Koko esittelyn ympärillä oli salamyhkäisyyden verho. Ajettavana oli Renegadet sekä MXZ:t. Sekä 800 että 600 SDI. Ero mihinkään muuhun markkinoilla olevaan kelkkaan oli huima. Se tunne, joka iskeytyi kuljettajan kroppaan ensimmäisten kilometrien yhteydessä, on jäänyt kristallinkirkkaana mieleen. Vastaavaa tunnekuohua ei ole kovin usein lähes 15-vuoden toimittajauran aikana tullut rekisteröityä. ENSIPURAISU XP-MALLISTOON TULEVAISUUDEN TUNTUA tekniset tiedot HINTA: 14 6500 € TYYPPI: CROSSOVER/REITTI VUOSIMALLI: 2019 SKI-DOO BACKCOUNTRY MOOTTORI: ROTAX 600R E-TEC, 599 CC, 2-TAHTI PA-JÄRJESTELMÄ: E-TEC RAIDEVÄLI: 97,5 / 102 CM ETUJOUSITUS: RAS3, HPG PLUS TAKAJOUSITUS: cMOTION, HPG / HPG TELA: 38 x 370 x 4,1 CM COBRA PA-SÄILIÖ: 36 L KELKKALEHTIKOEAJAA. Painoero aiempiin REV:eihin oli kymmeniä kiloja. Mustan XP:n ulkonäkö poikkesi mistään muusta markkinoilla olevasta kelkasta siinä määrin, että hitaampikin toimittaja ymmärsi katsovansa tulevaisuuteen. Meille ensimmäisenä ajovuoroon valikoituivat MXZ:t. Kilpailijoilla puolestaan kului vuosia saavuttaa vastaava ajamisen keveys ja helppous. Emme ajaneet montaakaan kilometriä, ennen kuin näitä ihmekelkkoja oli pakko pysähtyä kovaan ääneen ihmettelemään
024 KAKSITAHTISTEN COMEBACK YAMAHA MP 600 XE TRANSPORTER TEKSTI: JANI SIPOLA KUVAT: JANI SIPOLA, PERA HUSSI KELKKALEHTIKOEAJAA
Voidaankin sanoa, että kaksitahtiset palaavat uusien runkojen myötä. Yamahan Transporterille oli hyvä lähtökohta, sillä Pohjoismaiden markkinoille suunnattu Arctic Catin Norseman oli saanut hyvän vastaanoton. Yamahan Transporter MP 600 on yksi niitä hedelmiä, jonka japanilaismerkki voi poimia siitä puusta, jonka yhteistyö Arctic Catin kanssa on kasvattanut. Päinvastoin, mallistossa on ollut toisen toistaan hienompia kelkkoja. Historia kuitenkin osoittaa, että päätös ei välttämättä bisneksen kannalta ollut se paras mahdollinen. Miksi pään avaa kevyen hyötysegmentin laite, eikä esimerkiksi urheilukelkka. Joten otsikon kaksitahtisen paluu on hieman liioittelua. NÄITÄ EI OLE VK:TA LUKUUNOTTAMATTA NÄHTY KOHTA KAHTEEN VUOSIKYMMENEEN. Yksi syistä on se, että tästä segmentistä Yamahalla on puuttunut laite jo melko pitkään. Mutta eihän Yamaha ole missään vaiheessa kadonnut kaksitahtisten markkinasta. On selvää, että tämän mallin taustalla on ruotsalaisia ja norjalaisia asiantuntijoita. Merkki putosi muutamassa vuodessa myyntien kärkisijoilta melko lailla hännille. Alkuun tämä veto tuntui jopa loogiselta, sillä kaikki puhuivat, että nelitahtisissa on kelkkailun tulevaisuus. MERKIN UUSI KAKSITAHTINEN MALLI. TRANSPORTER AVAA PELIN KAKSITAHTISTEN OSALTA SEGMENTISSÄ, JOSSA POHJOISMAIDEN TASOLLA RIITTÄÄ KYSYNTÄÄ VUODESTA TOISEEN. Y amaha teki 2000-luvun alussa periaatepäätöksen, että kaksitahtiset olisivat historiaa ja nelitahtiset tulisivat tilalle. Tärkeimpänä tietenkin KELKKALEHTIKOEAJAA. No, syitä on monia. Isot laivat kääntyvät hitaasti. Sen maailmanlaajuiset myynnit huomioiden, myydyin malli on ollut jo vuosia kaksitahtisen VK540:n eri sukupolvet. Välillä merkin myynnit pomppasivat esimerkiksi Phazerin, Nytron ja Sidewindereiden avulla, mutta siitä huolimatta Yamaha menetti peruuttamattomasti ison asiakaskunnan moottorivalintansa vuoksi. Esimerkiksi Lynxin Rangerit ovat olleet merkin yksi myydyimmistä kelkoista jo vuosien ajan. Ottaen huomioon sen faktan, että Skandinaviassa tälle segmentille riittää asiakkaita, on sulaa hulluutta katsella markkinaa sivusta. 025 TÄSSÄ SE NYT ON, YAMAHAN ENSIMMÄINEN ASKEL TAAKSEPÄIN KOHTI KELKKAILUN VALTAVIRTAA. Luokkaansa sopiva tekniikka Yamaha MP 600 XE on oman segmenttinsä täsmätuote. VK on ollut mallistossa jo 90-luvulta saakka ja se on sinnitellyt muutoksen tuulissa vuosien ajan, ilman suurta tarvetta uudistua. Mutta kun markkinaa hallitsee käytännössä ylivoimaisesti kaksitahtiset, on suuren yleisön mielipidettä vaikea muuttaa. Mallista löytyy juuri se tekniikka, jota markkina kaipaakin. Emme sano, että merkin nelitahtiset kelkat olisivat olleet huonoja
Leveyttä matolla on 38 senttiä. Mallista löytyy kaikki tarvittavat varusteet ja vähän päälle. Yamahalla on nyt siis pää auki modernien kaksitahtisten osastolla. Istuin on riittävän pitkä, jotta siihen mahtuu väliaikaisesti myös matkustaja. Vakiovarusteena olevat tavaratila sekä koukkupuskuri ilmentävät hyvin tämän kelkan käyttötarkoitusta. Alusta toimii tunnetun hyvin. Moottori toimii vapaa-ajan käytössä mainiosti. Pikainen vilkaisu Nettimotoon kertoo, että tämän segmentin 600-kuutioisissa voi parinkin talven jälkeen olla kilometrejä jopa 15 000. Penkin takaa löytyy tavaratila, johon voi pakkailla kevyttä tavaraa. Tämän mallin kohdalla ei ole tarvinnut keksiä pyörää uudelleen, vaikka on ihan varmaa, että kyseistä runkoa alun perin suunnitellessa ei vastaavaa kelkka edes mietitty. Mutta tämä voi olla vain kevään esituotantomallien ongelmia. Pientä kulmikkuutta on havaittavissa, joka johtuu ehkä voimalinjan ja moottorinohjauksen lievästä linjattomuudesta. Toki koneessa on ehkä aavistuksen enemmän tehoa mitä alusta lopulta kestää, mutta ei tämän ryhmän kelkoilla ole tarkoitus ajaa pattirallia. Sekä kytkin, että variaattori ovat siis Teamin valmisteita. Harjakorkeus on kuitenkin nykymittapuulla crossover-luokassa, joten myös reittiajo sujuu muitta mutkitta. Moottori on Arctic Catin valmiste. Jatkoperän lukitus on erinomainen varuste vetokäyttöä ajatellen. Tai ei voi puhua ongelmasta, sillä se ei aiheuta mitään tilanteita eikä harjaantumaton koeajaja sitä olisi edes huomannut. Hieman tutkitaan mitä markkinat vaativat, sitten katsotaan käsillä oleva paras tekniikka ja niistä yhdistetään toimiva kelkka. Tämä 599-kuutioinen kaksitahti on luokiteltu äärimmäisen luotettavaksi voimanlähteeksi, mikä on etenkin hyötylaitteissa ehdoton etu, sillä kilometrejä voi kertyä eri tahtiin kuin vapaa-ajalla. Ajoasento on ryhdikäs ja käyttötarkoitukseen passeli. Jos ei kurkoteta kuuhun, ei kapsahdeta katajaan. Tämähän ei sinänsä ollut varsinainen uutinen, sillä kyseinen malli on jo Arctic Catin väreissä todettu mielekkääksi kulkineeksi. Harjakorkeus on ehkä se olennaisin tieto, sitä löytyy 57 millimetriä. 026 telamatto, jonka pituus on 154 tuumaa, eli 391 senttimetriä. Yamahan MP 600 XE Transporter on osoitus siitä, että yksinkertainen kelkka voi pitää sisällään kaiken tarvittavan ja se voi myös toimia hyvin. Nivelletty jatkoperä on hyväksitodettu tekninen ratkaisu. Tällä periaatteella saadaan yksi ostajia miellyttävä ominaisuus kohdalleen, eli hinta. 600-kuutioinen kaksitahti on sen verran kipakkaluontoinen, että vetokäytössä kelkka saattaisi kiivetä turhan helpolla jatkon varaan, jolloin kääntyvyys katoaa tyystin. Kovin raskasta kuormaa ei kevyen rungon päälle kannata survoa. Oliko tämä vain kertalaaki, vai alkaako tästä Yamahan uusi aikakausi, josta moni merkin fani on voinut haaveilla vuoden 2004 jälkeen. Harjaa on riittävästi, jotta pitoa löytyy syvemmässäkin lumessa. Transporter on hyvä osoitus siitä, että käyttötarkoitustaan vastaavan kelkan tekeminen ei ole rakettitiedettä. Nykypäivänä voidaan puhua, että 57 milliä on kompromissi, eli nykypäivän 44 milliä. Täsmällisen toimiva Yamahan MP 600 XE Transporter on monimutkaista mallinimeään lukuunottamatta todella toimiva kelkka. Voimalinja on vastaava kuin Arctic Catissa, eli Yamaha ei ainakaan vielä ole nelitahtisten tapaan lähtenyt käyttämään omia voimalinjan osia. MP 600 XE Transporterissa on palaset kohdallaan. KELKKALEHTIKOEAJAA
Tuotenimeä käytettiin sekalaisesti kuvaamaan merkin pidennettyjä urheilukelkkoja, joilla kilpailtiin Summittien ja RMK:n kanssa. Sekalaisesti siinä mielessä, että mallistosta löytyi Mountain Max, sekä pelkkä Mountain. Kyseinen asiakirja kertoo Yamahan rekisteröineen omaan käyttöön kesäkuun 18. Onko merkki tuomassa markkinoille lisää kaksitahtisia. Y hdysvaltojen patentti ja rekisterihallituksen käsittelynumero 87960135 on mielenkiintoista luettavaa. Mistä tämä tuotemerkin rekisteröinti sitten kielii. 027 tekniset tiedot MOOTTORI: 599,4 CC, 2-SYL. Haluttiinko sillä pehmittää tietä tulevaan. Uudentyyppisestä katkaisijapaneelista löytyy myös peruutuksen nappi. Haluttiinko julkisella nimen rekisteröinnillä saada aikaan huomiota. Voidaan myös kysyä, että miksi tämä nimi on rekisteröity käyttöön näin 20 vuoden jälkeen. Emme usko, että konehuoneesta löytyy nelitahtista moottoria, etenkään, kun nimi assosioituu näinkin voimakkaasti kaksitahtisten aikakauteen. Max oli yleensä se hieman kevyemmin varusteltu vuorikelkka. 2-TAHTI PA-JÄRJESTELMÄ: EFI RAIDEVÄLI: 90,2 105,4 CM ETUJOUSITUS: SRV, IFP 1.5 TAKAJOUSITUS: DUAL SHOCK SR 154 TORSION, IFP 1.5 / IFP 1.5 TELA: 38 x 391 x 5,7 CM CAMSO PA-SÄILIÖ: 51,9 L YAMAHA MP 600 XE TRANSPORTER TEKEEKÖ MOUNTAIN MAX PALUUN. Ainakin varhaisemman saapumiserän kelkkailijat muistavat Mountain Maxin 1990sekä 2000-luvuilta. Ehkä 600ja 800-luokan syvänlumen kelkkoja tai crossovereita. päivänä Mountain Max-tuotemerkin. KELKKALEHTIKOEAJAA HINTA: 13 990 € TYYPPI: CROSSOVER/HYÖTYKÄYTTÖ VUOSIMALLI: 2019. On luultavaa, että mikään muu merkki ei olisi ottanut sitä käyttöön, vaikka se olisi vapaana. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Voimalinja on kauttaaltaan Teamin tuotteita
Mutta sanottakoon, että kuka tahansa päivän kelkkaansa kuusen alta kaivanut osaa arvostaa sähkökäynnistyksen vaivattomuutta. Vertailimme talvella 2016 erityyppisiä vuorikelkkoja keskenään. 600-kuutioiset ovat valitettavasti jäämässä pienoiseen varjoon. Etenemiskyky oli äärimmäisen hyvä ja hallittavuus loistava. Eli sen geometria, alusta ja etujousitus vastaavat täydellisesti 800-kuutioisia malleja. Arctic Cat on onnistunut saamaan 600-kuutioisia vuorimallejaan joitakin kaupaksi, mutta näissä suurimpana ostohoukuttimena lienee ollut huippuedullinen hankintahinta. Sähkökäynnistys tuo sen verran lisää painoa, että muutoin kevyempi 600-kuutioinen painaa käytännössä saman kuin isoveljensä. Siitä huolimatta sen myynti on käytännössä nolla. Eipä ihme, kyseessä on hyvin varustelu ja kyvykäs lajinsa edustaja. Esimerkiksi Polariksen Pro RMK 600 osoittautui koeajoissamme äärimmäisen hauskaksi ja eteneväksi kelkaksi. Arctic Catin 600-kuutioinen soveltuu hyvin pitkämattoiseen laitteeseen, jossa kaasua pidetään pitkiäkin aikoja melko syvällä kahvan läheisyydessä. Varustusta on karsittu, jotta laitteesta saataisiin paremmin kukkarolle sopiva. 028 A rctic Catin myydyin malli Suomessa oli viime vuonna 800-kuutioinen M. AIEMMIN ON ESITELTY VAIN 800-KUUTIOISET, MUTTA KAUDEN KYNNYKSELLÄ TARJOLLE TULEE MYÖS KEVYEMPI VAIHTOEHTO, JOKA VAIKUTTAA ÄÄRIMMÄISEN MIELENKIINTOISELTA. Alpha One 6000 perustuu siis Arctic Catin viimeisimpään Ascender-runkoon. Tuon vertailun muistaminen saakin M 6000 Alphan näyttämään entistä houkuttelevammalta. Hyvin kiertävän moottorin jatkona Alphassa on Teamin Rapid Response II -kytkin sekä Rapid Reaction -variaattori. 600-kuutioinen M suoritti kaikki sille annetut tehtävät muitta mutkitta. Tuossa vertailussa meillä oli mukana myös 153-tuumainen Arctic Catin M 6000. Emme tätä kirjoitettaessa ole saaneet vahvistusta saadaanko M 6000 Alpha One Suomeen jo kaudelle 2019. Uusi 600-kuutioinen pitää sisällään myös jotain, mitä 800-kuutioisesta ei löydy. Siitä hetkestä, kun testasimme 600-kuutioista M Cattia edellisen kerran, on merkki pistänyt geometrian pariinkin kertaa uusiksi ja tuonut peliin myös uuden alustan. On ymmärrettävää että suuri teho houkuttaa, mutta kevyemmässä luokassa on tarjolla paljon ominaisuuksia, jota ei ymmärrä ennen kokeilua. Sähköstartti tekee pienemmästä Alphasta hyvän vaihtoehdon vaikka nuoremmille kuskeille tai hennommille naisille, joille narukäynnistys voi ajoittain olla haaste. Valoissa käytössä on perushalogenit ledien sijaan. Mikäli kyseessä olisi konetta lukuunottamatta täysin identtinen kelkka 800-kuutioisten kanssa, jäisi hintaero liian pieneksi. Koko testiryhmä oli vakuuttunut pienemmän vuorikelkan kyvyistä isompia vastaan. KYSEESSÄ ON SIIS MERKIN VIIMEISIMPÄÄN INNOVAATIOON, ELI YKSIKISKOISEEN ALUSTAAN NOJAAVA VUORIKELKKA. Ihan yksi yhteen kopio M 6000 Alpha ei kuitenkaan ole. 800-kuutioisten luokka on muutenkin se suosituin osasto, lähes kaikissa segmenteissä. Suurin karsinta varustelussa on tehty iskunvaimentimissa, joiden hommaa hoitaa perusmalliset Arctic Catin IFP-vaimentimet. On ihan hyvä, että hintaa on pudotettu varusteita karsimalla. VÄLIKAUDEN ESITTELYSSÄ ARCTIC CAT M 6000 ALPHA ONE 154 TEKSTI: TOIMITUS KUVAT: ARCTIC CAT KELKKALEHTIESITTELEE. Se on uuden kahvaan sijoitetun napin kautta hallittava sähkökäynnistys. ARCTIC CAT LANSEERASI JOPA HIEMAN YLLÄTTÄEN UUDEN 600-KUUTIOISEN ALPHAN VUOSITTAISILLA HAYDAYSEILLÄ. Tällöin 600-kuutoisen ostaminen olisi vielä vähemmän perusteltua
On sinänsä sääli, että pienemmän luokan pitkämattoiset jäävät usein isompiensa varjoon, vaikka esimerkiksi etenemisominaisuuksissa kevyemmin liikkuva 600-kuutioinen voi olla edellä. KELKKALEHTIESITTELEE. 029 ARCTIC CAT M 6000 ALPHA ONE 154 Best powder in Sweden! Saxnäs HOTELLI • MÖKKEJÄ RAVINTOLA • PUB OPASPALVELUT marsfjall.se +46 940 700 03 Arctic Cat M 6000 Alpha One on omalla tavallaan hyvin mielenkiintoinen uutuus Arctic Catilta
Kun pyörä on saatu pyörimään, alkaa hinta laskemaan vähitellen. Sähköautot olivat pitkään vain ituhippien märkä päiväuni. Hän haaveilee avaruusmatkoista. Tavallinen kansa tai esimerkiksi sporttisempien autojen ystävät katsoivat sähköautoja lähinnä vieroksuvin tai huvittunein katsein. Kanadalainen Taiga Motors omaa hieman Teslan visiota vastaavan suunnitelman. Sähköautojen kohdalla puhutaan akkutekniikasta sekä moottoreista. Ehkä myös kelkkailua. TEKSTI TOIMITUS KUVAT: TAIGA MOTORS SÄHKÖINEN TULEVAISUUS S ähköautot olivat vielä parikymmentä vuotta sitten joko törkeitä koppimopoja, kuten Elcat oli, tai sitten ne olivat osa tieteiselokuvia. Sähköstä on tullut osa liikennettä. Sitten tuli Tesla, joka muutti kaiken. Elon Musk on eksentriseksi luokiteltava henkilö. ONKO KANADALAINEN TAIGA SE LAITE, JOKA VIHDOIN TUO SÄHKÖN KULUTTAJATUOTTEISIIN MOOTTORIKELKOISSA. Teslasta on tullut lähes synonyymi sähköautoille ja perinteisten merkkien on ollut pakko vastata kilpailuun. Kolmen insinöörin projekti Taiga Motors on Montrealissa Kanadassa majaansa pitävä tuoreehko yritys. Myös tekniikan kehittyminen on äärimmäisen suuressa roolissa. Hän polttaa haastatteluissa Suomessa huumeeksi luokiteltavia aineita. Sporttien omistajat vieroksuivat tehottomuutta. Vuosien saatossa ovat ajat muuttuneet. Hänellä oli kuitenkin visio, joka muutti autoilua lopullisesti. Toki tässä on käynnissä mielenkiintoinen kierre, sillä materiaalithan halpenevat sitä mukaa, kun niiden kysyntä ja samalla myös tarjonta kasvaa maailmanlaajuisesti. Hybridit ovat arkipäiväisiä laitteita ja täyssähköiset autotkin ovat kaikkien kuluttajien saatavilla. Sen perustajina toimi kolme henkilöä; Paul KELKKAILMIÖT. MOOTTORIKELKOISSA SÄHKÖ ON KUITENKIN VIELÄ HIEMAN TAKA-ALALLA. Ei pidä myöskään unohtaa näitä ohjaavien ohjelmistojen vaikutusta. Tesla on määrätietoisesti, tappiollisesta liiketoiminnasta huolimatta, jatkanut tämän vision edistämistä. TODELLINEN KULUTTAJASOVELLUS KUITENKIN ON VIELÄ NÄKEMÄTTÄ. Ja hyvinhän se on edennyt. KOTIMAASSAMME AIHEESSA ON OTETTU ENSIMMÄISIÄ ASKELIA JA LÄHES TEOLLINEN VALMISTUS ON FAKTAA ROVANIEMELLÄ. Sähkön yleistyminen on mahdollistunut materiaalien halpenemisen myötä. Elon Muskin visio oli tuoda sporttiset sähköautot pitkällä toimintasäteellä jokaisen kuluttajan saataville. SÄHKÖISET AJONEUVOT OVAT KIISTATTA NOPEIMMIN KASVAVA TRENDI. Tavalliselle kansalle sähköautojen toimintasäde oli riittämätön. Ajatuksena on myös tehdä laite, joka päihittää perinteiset laitteet ominaisuuksissa. 030 UUTTA TEKNIIKKAA AJONEUVOJEN VOIMANLÄHTEIDEN VAIHTAMINEN SÄHKÖÖN ON PÄIVÄN SANA. Hän höpisee Twitterissä mitä sattuu. Heidän suunnitelmanaan on tuoda markkinoille sähkökelkka, joka korvaa bensaversiot
031 Achard, Gabriel Bernatchez sekä Samuel Brueau. Sähkökelkassa tähän lisätään myös toimintasäde, sillä se on asia, jota sähkön kohdalla KELKKAILMIÖT. Litiumioniakkujen lämmön hallinta on tärkeä osa Taigan tekniikkaa. Sähkökelkka ei tarvitse perinteisten laitteiden tapaan variaattoria ja kytkintä. Jokainen puhelintaan pakkasessa käyttänyt tietää, kuinka litiumakku saattaa tehdä tenät kesken käytön. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että ajokuntoiset prototyypit on saatu maailmalle. Tämä on jo sinänsä kovan luokan saavutus, sillä vastaavaan ei välttämättä pysty edes perinteiset valmistajat. Valmistajan on aluksi tarkoitus rakentaa kolmea eri mallia. Näin ollen myös alusta ja etujousitus on omaa käsialaa. Sähköiset ajoneuvot tulivat heille tutuiksi opiskeluaikana, jolloin he suunnittelivat sähköisen formula-auton, jolla kolmikko voitti arvostetun kilpailun. Etujousitus on äärimmäisen mielenkiintoinen. Mittariston kautta hallitaan myös ajoneuvon virrankäyttöä ja suorituskykyä. Kun kyseessä on sähkökelkka, on mittaristo sen imagolle sopiva. Kilpailua polttomoottorien kanssa Moottorikelkan neljä kulmakiveä ovat: teho, ajo-ominaisuudet, hinta sekä paino. Lyhyin reittimalli tulee olemaan telamitaltaan 137-tuumainen, crossover 146 tuumaa ja mountain 156 tuumaa. Tällä hetkellä suunnittelutiimi koostuu 17 jäsenestä. Kolmikolla ei ollut mitään suunnitelmia aloittaa sähkökelkkojen valmistusta, mutta erään erikoisvalmistetun sähkökelkan jälkeen heille alkoi sadella kyselyjä vastaavista tuotteista. Lukema on iso, vertauksena sanottakoon, että tehokkaimmista nelitahdeista otetaan alle 180 Nm vääntö ulos. Kolmikko on taustaltaan insinöörejä eri aloilta. Vakiolaturilla, joka on rakennettu kelkkaan sisään, saadaan akut täyteen kahdessa tunnissa. Tuotantoa suunnitellaan aloitettavaksi jo reilun vuoden kuluttua. Myös alusta toimii yhdellä vaimentimella, joka on linkitetty etuja takapukin välille. Eli ensimmäisen sarjan laitteet nähtäisiin 2019-2020 lumilla. Kulkupuolella tekniikka on vakuuttavaa. Mittaristo on hyvin teknisen näköinen ja pitää sisällään GPS-, LTEsekä Bluetooth-ominaisuudet. Uniikkia tekniikkaa Taiga Motors on lähtenyt kelkkansa suunnittelussa siitä, että kaikki tehdään alusta lähtien itse. Akkujen koko on noin 15 kWh ja niiden myötä toimintasäde on noin 100 kilometriä. Veto tapahtuu sähkömoottorilla, josta voima siirretään vetoakselille remmivedon avustamana. Kyseessä on työntötankoratkaisu, jossa käytetään vain yhtä konehuoneeseen piilotettua iskunvaimenninta. Taigan erikoisuus on lämmitysjärjestelmä, joka lämmittää akun käyttölämpötilaan heti käyttöönoton jälkeen. Tarkan markkinatutkimuksen jälkeen Taiga Motors aloitti oman sähkökelkan suunnittelun. Nopean latauksen avulla akkuihin saadaan 80 % tehoa 20 minuutissa. Tehoa sähkömoottorista revitään melkoisesti, sillä vääntömomentiksi valmistaja kertoi 250 Nm. Vain 2 miljoonan rahoituksen turvin ja kolmen vuoden aikana, tiimi on onnistunut tekemään täysin toimivan sarjan prototyyppejä
Kaikki kuulostaa hyvälle, jopa liian hyvälle. Lukema on todella kilpailukykyinen. Valmistajan mukaan sen sähkökelkka painaa ajokunnossa 213 kilogrammaa. Valmistaja ei ole kertonut, onko heidän ajoneuvossaan sähkömoottorin mahdollistamana ”luistonesto”, joka voisi tuoda väitetyn kiihtyvyyden. Koitimme laskeskella, että onko tämä ylipäänsä mahdollista. Taiga Motorsin työ tuntuu haastavalta, mutta he ovat pienen tiimin voimin päässeet jo tähän saakka. Sähkötekniikan lisäksi myös mittaristo tulee Taigassa olemaan uutta sukupolvea. Läpileikkauskuvasta näkee, kuinka voimaa jakava sähkömoottori on liitetty suoraan vetoremmin ylärattaaseen. Mutta olipa lukema kolme tai neljä sekuntia, se kertoo, että kyseessä on äärimmäisen suorituskykyinen ajoneuvo. Pystyykö pieni valmistaja olemaan se pään avaaja, joka saa suuret toimijat heräämään uuteen aikakauteen. Väite on kova. Kelkkojen kiihdytys ei kuitenkaan ole yksiselitteinen asia ja pito on äärimmäisen suuressa roolissa. Hintansa avulla valmistaja on pyrkinyt tuomaan laitteestaan massoille sopivan ajoneuvon. Mikäli he voivat Teslan tavoin uudistaa koko tuotantoketjun, markkinoinnin ja kuluttajajakelun, voi Taiga Motors olla tiellä tulevaisuuteen. Taiga Motorsilla on tajuttu, että Teslan viitoittamalla tiellä on pyrittävä luomaan suorituskyisiä ajoneuvoja. On täysin eri asia tehdä 3D-tulostettuja muoveja ja CNCkoneistaa yksittäisiä osia, kuin sarjatuottaa kuluttajatuotteita isoja määriä. Kuten Tesla on osoittanut, voidaan sähkön avulla luoda hyvinkin suorituskykyisiä ajoneuvoja. Voiko pieni tiimi tehdä sen, mihin suuret valmistajat eivät ole pystyneet. KELKKAILMIÖT. Siihen Taiga Motorsilla on vielä pitkä matka. Onko Taiga Motors moottorikelkkojen Tesla. Kun otetaan huomioon, että sähkökelkassa ei ole esimerkiksi jäähdytyskennoa, joka keräisi jäätä, jää näin ollen ajonaikainen paino merkittävästi pienemmäksi kuin polttomoottorikelkoissa. 032 punnitaan ensimmäisenä. Tekniset speksit ovat melko vakuuttavia ja muutenkin tuote näyttää aivan kelvolliselle moottorikelkalle, sähköiselle sellaiselle. Vertauksena sanottakoon, että hinta on sama kuin esimerkiksi 850-kuutioisella Summit X:llä. Taiga Motorsin väittämän mukaan heidän sähkökelkka pystyy kiihtymään 3 sekunnissa nollasta sataan. Vielä kun yhtälöön lisätään se fakta, että yritys kauppaa ensimmäisen sarjan kelkkojaan Kanadassa noin 15 000 dollarin hintaan. Toinen merkittävä asia, jossa Taiga kilpailee bensakelkkojen kanssa, on paino. Joutuvatko BRP, Polaris ja Arctic Cat tekemään sen, mitä suuret autonvalmistajat ovat joutuneet tekemään Teslaa vastaan kilpaillessa. Kukaan ei tule ostamaan, tai sanotaanko, että monikaan ei osta sähköistä ajoneuvoa, jonka suorituskyky on heikompi kuin mäntämoottoreissa. Kilpailukykyinen Taiga Motorsin tuottama sähkökelkka kuulostaa lähes uskomattomalle
Yhdestä bensalitrasta löytyy energiaa noin 9 kWh. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksiselitteinen. Mikäli valmistajan ilmoittama 213 kilogramman kokonaispaino pitää paikkansa, voisi valmistaja lisätä akkukapasiteettiä vielä parilla kymmenellä kilolla. Tämä tulee olemaan valtava muutos kelkan hallittavuuden kannalta. Taiga Motorsin kaltainen valmistaja on kuin torakka, jonka suuremmat tekijät voivat kengällään murskata hetkenä minä hyvänsä. Eli käytössä on 60-luvun tekniikkaa 2000-luvun ajoneuvoissa. On mielenkiintoista nähdä, koska joku suurista valmistajista lähtee mukaan tähän peliin. Keulan ei tarvitsisi olla läheskään noin leveä, sillä sinne ei tarvitse mahduttaa pakoputkia ja moottoria voimalinjan kera. Toivottavasti sen ymmärtävät myös Taiga Motorsin kaltaiset valmistajat. Taiga on kuitenkin päättänyt sijoittaa suuren osan painosta keulaan. Tuolla painonlisäyksellä saataisiin jo melko huomattava akkukapasiteetin lisäys. Miten se vaikuttaa ajamiseen. Sähkömoottorin käyttö mahdollistaisi paljon innovatiivisemman muotoilun, mitä Taigan kelkassa nähdään. Ero on melko huikea. Tämä tarkoittaa sitä, että bensa pitää sisällään jopa 50 kertaa enemmän energiaa painokiloa kohden kuin parhaat litiumioniakut. Bensiinin etuna on hyvä lämpöarvo, eli energiasisältö. Sähkössä on kuitenkin yhä ongelmana akkujen tekniikka. Tämä on täydellistä hölmöilyä. Sähkökelkat poistavat tämän teknisen reliikin historiaan kerta heitolla. Tästäkin huolimatta, on bensa vielä ylivoimaisesti paras energianlähde jos mitataan teho-painosuhdetta. Ajettavuuteen voidaan tuoda merkittäviä uudistuksia uudenlaisen vetovan myötä. 033 SÄHKÖ: RAJATTOMAT MAHDOLLISUUDET T aiga Motorsin sähkökelkka osoittaa, että sähkökelkka on tehtävissä. KELKKAILMIÖT. Kuten sanoimme, sähkö on täynnä mahdollisuuksia. Tämä johtuu patenteista. Yksi huomattava asia on pyörivien massojen puuttuminen. Jokainen osa ja rakenne on tarkoin patentoitu. Tästä johtuen laite tulee olemaan melko keulapainoinen, mikä ei ole missään tapauksessa hyvä asia. Akkutekniikan kehittyessä avautuu sähkön käytölle moottorikelkoissa valtavasti mahdollisuuksia. Toisinaan kopiointia tapahtuu vahingossa ja lopputuloksena on raastupa. Bensiinin kohdalla pitää muistaa se fakta, että polttomoottori saa muutettua käyttövoimaksi vain noin 30 % polttoaineen sisältämästä energiasta. Taigan painosta noin 70 kilogrammaa on akkuja. Niiden myötä saadaan remmiongelmat historiaan. Tämä vaikuttaa merkittävästi käsittelyyn. Osa tekniikasta on omintakeista. Sähkökelkkoja ei tulisi mainostaa maailman pelastajina ja ekoajattelun puolestapuhujina. Senkin jälkeen kelkan kokonaispaino jäisi alle perinteisten mallien. Se tarkoittaa myös sitä, että periaatteessa kelkan ajettavuus on identtinen, vietiinpä sitä kumpaan suuntaan tahansa. Nyt konehuoneessa ei ole enää hyrrävoimia vaikuttamassa ajamiseen. Näin mahdollistuu myös tasainen painonjakauma kelkan suksien välillä. Painon olisi voinut melko helposti, ainakin teoriassa, jakaa 50-50 suhteessa myös pituussuunnassa. Sähkökelkoissa on paljon enemmän potentiaalia. Ne voivat mullistaa kelkkojen suorituskyvyn. Yksi muistettava seikka on myös se, että konehuoneesta puuttuu säälittävä kuminauha, jolla perinteisten kelkkojen voima yhä siirretään moottoreilta teloille. Kelkkojen valmistajat käyvät jatkuvia patenttikiistoja. Akkuja ei ole sijoitettu esimerkiksi penkin alle. Taiga on viestinnässään lähtenyt tekemään polttomoottoreilla varustetuista kelkoista syntipukkeja ja syyllisiä ilmaston lämpenemiseen. Paino sisältää ilmeisesti kaikki akkujen vaatiman tekniikan, eli lämmityksen ja johdotukset. Valmistaja on lähtenyt tekemään laitteestaan mahdollisimman perinteisen kelkan näköisen, jotta ylifuturistinen ulkonäkö ei karkottaisi ostajia. Tämä osasto vaatii vielä vuosien kehittelyn, jotta pääsemme samalle viivalle bensiinin kanssa. Näin kilpailijat eivät voi kopioida mitään osia toisiltaan. Kyseisellä taktiikalla luodaan vastakkain asettelun ilmapiiri, joka jakaa porukkaa kuppikuntiin. Niiden säätömahdollisuudet ovat rajattomat
KELKKAKOHTEET. 034 MAISEMAT ITÄKAIRASSA VAIHTUVAT LAIDASTA LAITAAN., JOTEN AJAMINEN ON MUKAVAA JA MONIPUOLISTA
Tästä muistutuksena Tulppiossa sijaitseva höyryjuna, jolla tukkeja kiskottiin pitkin kairoja. 035 T untsasta Tulppioon. Helppo lähtö Savukoskelta, no ei! Savukosken lähireitit ovat allekirjoittaneelle jokseenkin tuttuja. Hetken aikaa jo luulimme, että reissu peruuntuu jälleen. Aatoksin sillä tiellä oon. Viimeinen venyminen oli neljä päivää, mikä oli liikaa. SUOMESSA EI OLE ENÄÄ MONTAA KOHDETTA, JOSSA SEIKKAILUN MAKUUN PÄÄSEE PIENELLÄ VAIVALLA. TARINOIDEN JA LAULUJEN ITÄKAIRASSA YLLÄTYKSIÄ JA SEIKKAILUN MAKUA TEKSTI: JANI SIPOLA KUVAT: PERA HUSSI, JANI SIPOLA KELKKAKOHTEET. Kotimaassa seikkailukohteet alkavat olla harvemmassa kuin kanalla kumisaappaat. JA SEIKKAILUKSIHAN SE LOPULTA MENI. Kelkat ja lisäpöntöt tankattuamme paikallisella Seolla, lähdimme reteästi kohti pohjoisessa odottavaa Kairijokea. Siellä tunsin mä hiljaisuuden, kuulemaan opin sen. Alueella sijaitsee myös kotimaamme ehkä tunnetuin tunturi. Lappiin iski helle. Toki metsätalouden nimissä alue on puhkottu täyteen sorateitä, mutta ihmisasutusta on melko harvassa. TÄSTÄ KIITOS HYVÄLLE TIEVERKOLLE. Myös Eero Aven on laulanut Naltioon kappaleessaan samoista seuduista. Myös lumen koostumus alkoi huolettaa hetki hetkeltä KOTIMAAMME ON EUROOPAN MITTAPUULLA HARVAAN ASUTTU. Tästä johtuen arvelimme selvitä Savukoskelta Kairijoelle ilman sen suurempaa karttojen tutkiskelua. Samalla oli tarkoitus tutustua kahteen tätä käyttöä varten tehtyyn kelkkaan. Itäkaira on kuitenkin yksi vaihtoehto, eikä missään tapauksessa se huonoin. Kun kelkalla halutaan seikkailla, on lähdettävä jonnekin hieman syrjemmäs. Helppo reitti ja nätti homma. Itäkaira on täynnä tarinoita. Keli tekee tepposet Meidän kevätreissulla oli selkeä missio. Tuulen lailla vapaana kulkea sain, tiellä Tuntsasta Tulppioon. KELKKAILIJA KAIPAA AJOITTAIN YKSINÄISYYTTÄ JA SEIKKAILUA. Itse asiassa parhaat lumet oli huhtikuun alussa. Ne ovat toimineet innoituksena musiikkiin ja loputtomaan määrän tarinoita ja jopa kirjoja. Pukin tänne kairaan sijoitti Lasten tunti -nimisessä radio-ohjelmassa Markus-setä niminen hahmo jo vuonna 1927. Pohjoiseen lähtevää reittiä ei meinannut löytyä mistään. Mitä ilmeisimmin hän ei kuitenkaan keksinyt tätä itse, vaan vahvisti vanhan kertomuksen, joka voi juontaa juurensa jo Sakari Topeliuksen aikoihin. Syliin korven ja jänkien maan, vielä vie uudestaan, tietön tie.” Näin lauloi vuonna 1987 levyllä Lapin Sheriffi, myöhemmin kansanedustajanakin toiminut ”Lapin laulava sheriffi” Oiva Kaltiokumpu. Korvatunturi tunnetaan Joulupukin asuinsijana. Lämpötilat olivat kymmenen plusasteen pinnassa ja höttöinen puuterilumi muuttui parissa päivässä soseeksi. Tällöin puhuttiin siitä oikeasta joulupukista, joka oli pukkia muistuttava jopa pelottava hahmo, joka kiersi antamassa piiskaa tuhmille lapsille. Eli Lynxin 3700 ja 3900 Xterrainiin. Suunnitelma oli melko selkeä ja reitti olisi ajettavissa kahdessa päivässä ilman mitään sen kummempaa valmistelua. KÄVIMME KEVÄÄLLÄ OTTAMASSA NOPEAN TUNTUMAN ALUEEN TARJONTAA. Usein uupunut myös raskain kantamuksin, silti uudestaan teen yhä sen. Lähtö meni yli viikonlopun. Jotain erikoista näissä kairoissa täytyy olla. Käytäntö oli hieman toinen. Moskun elämäntarina kietoutuu osittain juurikin Kemi-Sompion kairoihin. Sunnuntai-iltana tapahtui muutos säässä. Lähtö sakkasi saman tien. SIITÄ HUOLIMATTA SELLAISET OIKEAT SYRJÄSEUDUT ALKAVAT OLLA VÄHISSÄ. Olen kulkenut kairoja kauaksikin, ihmisääniä pois paeten. Myös Suomen erikoisin savotta on käyty ”Samperin” toimesta näillä main. SAVUKOSKEN KOILLISKOLKKA ON YKSI NÄISTÄ. Parempaa talvea ei voi toivoa. Lapin talvi 2018 oli vertaansa vailla. Keskisen Lapin itäisimmät osat ovat yksi kotimaamme syrjäisimmistä kolkista. Tavoite oli ajaa Savukoskelta Kairijoelle, Niekkaan, Kemihaaraan, Tulppioon, Naruskalle, Sallaan ja takaisin Savukoskelle. Me kävimme tutustumassa itäkairan mahdollisuuksiin pienen kevätretken nimissä. Ei tästä nykyisestä CocaCola -pukista. Merkit kuitenkin harventuivat maastossa, kuten myös ajettu jälki. Näin siis teoriassa. Ja kuten kunnon seikkailuun kuuluu, ei homma mennyt kuin ruotsalaisissa elokuvissa. Ilmeisesti natiivit eivät käyttäneet kelkkareittiä. Huippuluokan kelkkakeliä riitti huhtikuun puoleen väliin saakka. Kuskasimme kelkat Samperin Savotan pihalle Savukoskella ja päätimme, että kairaan lähdetään, oli mikä oli. Ajoimme omasta kartasta löytyvää reittiviivaa. Olimme suunnitelleet reissun ajankohtaa huhtikuun alkuun, mutta aikataulusyistä lähtö hieman venyi. Emme antaneet sään kuitenkaan lannistaa meitä
Takana näkyvä rusko toi mukanaan kesäiset tuulet. KELKKAKOHTEET Majoitusta: Samperin Savotta Loma-Joosula Kemihaaran Loma Naruskan Helmi Polttoainetta: SEO Savukoski Tanhuan kauppa Kemihaaran Loma (tilauksesta) Naruskan Helmi PALVELUJA MATKAN VARRELLA. Edessä näkyvä Niekkatunturi on yksi alueen korkeimmista tuntureista. Tankkasimme kelkkoihin täydet tankit sekä lisäbensat. Opasteita kyllä reitin varrelta löytyy, mutta niiden kunto vaihtelee melkoisesti. Kairijoki oli joskus ajankohtainen kelkkailukohde. 036 036 Korvatunturin SEO toimii hyvänä lähtöpaikkana. Näkymää Niekkatunturin laelta ikkunan läpi. Tunturin laella meitä odotti ystävällinen vastaanotto saunakutsun kera. Lumi reitin vieressä oli pehmeää ja petollista
9–17, la 10–14 • ark. Pysähdyin tutkimaan karttaa, kun jäljet alkoivat loppua käytännössä kokonaan. Viitat ja etäisyystaulut lienevät jäänne ajalta, jolloin Kairijoki oli ajanKeskusväylä 7, Rovaniemi Rovaniementie 6, Kemijärvi Teeritie 2–4, Ranua • ark. Vieressä oleva lumi oli pehmeää ja nahkeaa. Minun kelkkani jättämät kraaterit muodostivat hieman vähemmän viihdyttävän esteradan. Se oikein imaisi kelkan sisuksiinsa, mikäli huomio herpaantui hetkeksikään. 9–17, la 10–14 • ark. Näitä tulossa ja näitäkin ”YLLÄTYS OLI MELKOINEN, KUN LYNX UPPOSI SIIHEN PAIKKAAN SARVIA MYÖTEN. Aikamme harhailtuamme, karttaa syynättyämme ja soitettuamme reittivinkkipuhelimeen Kimmo Kaltiokummulle, löysimme vihdoin hieman enemmän ajetun reitin päähän. Lonkunharmaa keli hieman latisti fiilistä, mutta siitä huolimatta kilometrejä kertyi tasaiseen tahtiin. Jälki oli kuitenkin kapea ja petollinen. Yllätys oli melkoinen, kun Lynx upposi siihen paikkaan sarvia myöten. Olimme kuitenkin vihdoin merkityllä uralla, jota oli ajettu jo hieman enemmän. Sammaloituneet reittimerkit viitoittivat tietämme kohti Kairijokea. Tajusimme, että ainoa vaihtoehtomme oli seurata paikallisten jälkeä, joka meni läheistä tietä pitkin. Välillä metsässä oli jopa etäisyysmerkintöjä kyseiseen kohteeseen. 8–17, la 9–13 www.tarvikekeskusoy.. Hätä ei lue lakia, emme pystyneet mitenkään kääntämään kelkkojamme umpisen kautta. Päällä oli 30 senttiä märkää sosetta ja alla metri höttöä. Vaihde 0207 437000 (8,35 snt/puh + 16,69 snt/min) Kaikki mallit nettisivuillamme Moottorikelkat 850 Switchback® Assault® 144" ES IDD € 15.290 850 SKS 146" ES Peak 38x371x5.7cm € 15.190 PRO-RMK® 850 155" 3" ketjukotelo € 15.990 M 6000 SE ES 153” 2.6" € 12.790 12.790 M 8000 Mountain Cat ES 153" 3.0" € 15.890 15.890 M 8000 Hardcore Alpha One 154" 3.0" € 16.190 16.190 Sidewinder M-TX LE 153" € 17.690 17.690 SRViper X-TX LE 141" € 13.990 13.990 MP600 XE transporter € 13.990 13.990 Suomen suurimmalta moottorikelkkojen jälleenmyyjältä T?l?e. Ura on vähintäänkin vaihteleva ja monipuolinen. Muutaman voimasanan ja hikitipan jälkeen kelkka oli kuitenkin takaisin jäljellä ja matka jatkui. SIINÄ HETKESSÄ TAJUSIN, ETTÄ EDESSÄ SAATTAA OLLA VIELÄ HIKISIÄ KILOMETREJÄ.” KELKKAKOHTEET. Lumi reitin vieressä oli petollisen pehmeää. Ura oli myös riittävän leveä, joten siitä ei pudonnut petolliseen lumeen enää niin herkästi. 037 enemmän. 2?1. Välillä uralla on melkoisia puutteita merkinnöissä, joten ainakaan alkutalvesta näille main ei kannata suunnata ilman GPS:ää. Siinä hetkessä tajusin, että edessä saattaa olla vielä hikisiä kilometrejä. Teimme päätöksen, että ajamme ainakin niin pitkälle kuin pääsemme ja sen jälkeen päätämme jatkosta. Kohti Kairia Kelkkaura Savukoskelta kohti Kairijokea omaa hyvinkin alueelle tuttuja piirteitä. Lisäksi uralla on ajoittain yllätyksiä, kuten hetemonttuja, joihin voi helposti upottaa kelkkansa. Tutkimme karttaa huolellisesti. Hetken aikaa mielessä kävi jo luovutus. Siitä huolimatta, että aurinko oli kadonnut pilviverhon taakse, oli ilma todella lämmin ja se lämpeni entisestään iltapäivän edetessä. Saimme kelkan kuitenkin takaisin jäljelle melko nopeasti. Edessä menevänä minulla oli huomattavasti helpompi taival kuin perässä tulevalla. Tässä vaiheessa tuli eittämättä mieleen, että ehkäpä Savukosken kunnan olisi syytä pistää uramerkinnät kuntoon edes ensimmäiseltä kymmeneltä kilometriltä kunnan keskustasta. Meille yllätyksen teki Tanhuan tien ylitys, jossa toinen Xterraineista sukelsi suoraan läpi palleauran kääntämästä penkasta. Välillä mennään yli soiden, joissa voi olla joko tasaista nopeaa baanaa, tai mättäistä johtuvaa enskapattia. Joten kannattaa pitää silmät maastossa ja järki päässä. Ura kulkee osittain pitkin nopeita metsätiepätkiä. Pera ajeli perässä lyhyemmällä Xterrainilla ja tuli parkissa ihan normaalisti viereen. l?m?l?e Laitehintoihin lisätään toimituskulut 300 € Meiltä verkkokaupasta myös VARAOSAT, VARUSTEET JA TARVIKKEET! Camso lähes jokaiseen malliin TELAMATOT -15% Sh:sta Esim. Ensimmäinen osoitus lumen petollisuudesta saatiin melko pian
Ihmettelin ylös ajaessa suksia, jotka oli jätetty polun varteen. Nykyään enemmänkin kalastuskohteena toimiva Kairiver tarjosi aikanaan palveluita myös kelkkailijoille. Yöpakkanen oli jäädyttänyt reittien pintaa sopivasti. Tästä ajasta muistona ovat enää surullisen näköiseksi patinoituneet yksinäiset kyltit. Saimme kuulla, että jalasmökit olivat Koillis-Lapin sähkön omaisuutta. Noin viisi minuuttia jalasmökissä istuttuamme, aloimme löytää yhteisiä tuttuja. Kuudennen minuutin kohdalla isäntämme pyysivät meitä riisumaan varusteet ja käymään taloksi. Niekkatunturille saunaan! Kairijoelta matka jatkui kohti Niekkatunturia. Padassa oli kuulemma karjalanpaistia tulossa, sauna olisi kohta lämmin ja olutta sekä konjakkia riittäisi juotavaksi saakka. Otimme kuvia hienosta maisemasta, kunnes meille huudeltiin, että eikö virkavalta tule tupaan. Tunturin päälle saavuttuamme huomasimme laella sijaitsevien rakennusten pihalla Lynxin 3900:n, ilmeisesti paikalla oli ihmisiä. Kutsu oli houkuttava, mutta tieto huomisesta pitkästä päivästä sekä varattu majoitus Kemihaarassa saivat sanomaan ei. Tilasimme etukäteen polttoainetäydennyksen Kemihaaraan. Olimme kuitenkin ilmoittaneet Kemihaaraan saapumisaikamme, joten emme halunneet pitää majoituksen emäntää hereillä suotta myöhään. Vastasimme olevamme hyvin kaukana virkavallasta, mutta tupaan tulisimme ilomielin. Kemihaaran loma tarjoaa väsyneille kelkkailijoille kohtuuhintaista ja mukavaa majoittumista. Kuusikoiden välissä kiemurtelevat jängät ovat takuuvarmasti upeaa nähtävää helmikuun tykkyaikaan. Mysteeri. ”KUUDENNEN MINUUTIN KOHDALLA ISÄNTÄMME PYYSIVÄT MEITÄ RIISUMAAN VARUSTEET JA KÄYMÄÄN TALOKSI. Päätimme poiketa sinne menevää huoltoreittiä pitkin tunturin päällä. Kairijoen ympäristössä on kuitenkin mielettömän hienoja etappeja. Mutta tämä on niitä asioita, miksi Suomen Lappi on mahtava paikka. Matka oli jatkunut jalan kohti tunturin lakea. Ura on mukavaa metsäpolkua, mutta muutama syvähkö oja meinasi tulla hieman silmille. 038 kohtainen kelkkakohde. Matkaa oli vielä jäljellä ja tiesimme, että keli voi tehdä vielä tepposet. Nälissään kohti Kemihaaraa Niekkatunturin jalasmökissä olisi kulunut hetki jos toinenkin, sen verran mukavasti alkoi juttu luistaa näiden hyvinkin vieraanvaraisten herrasmiesten kanssa. Myös mysteerisukset saivat näin loogisen selityksen. Myös itselle oli jäänyt salaisuuden varjoon siellä olevien rakennusten tarkoitus. Aamu Kemihaarassa valkeni kuulaana ja kauniina. PADASSA OLI KUULEMMA KARJALANPAISTIA TULOSSA, SAUNA OLISI KOHTA LÄMMIN JA OLUTTA SEKÄ KONJAKKIA RIITTÄISI JUOTAVAKSI SAAKKA.” KELKKAKOHTEET. Saimme kuitenkin vastauksen kaikkiin kysymyksiin nopeammin kuin uskoimmekaan. Kävi ilmi, että jalasmökissä vietti aikaa kaksi mieshenkilöä, jotka tunsivat tunturin laen rakennukset kuin omat taskunsa. Ennen Niekkatunturia pysähdyimme ihailemaan maisemaa. Kelkkaura kulkee Niekkatunturin ylitse. Vieraanvaraiset miehet kutsuivat uppo-oudot kelkkatyypit viettämään yön jalasmökkiinsä kuuden minuutin tutustumisen jälkeen. Ilmeisesti valkoiset kelkat ja minun eittämättä poliisipukua muistuttava Rukan ajoasu sai huutelijat hämilleen. Pera oli tällä perällä ensimmäistä kertaa ja tahtoi tietää enemmän tunturin päällä olevista mastoista ja rakennuksista. Reitti sinne kulkisi Vintilänkairana tunnetun alueen lävitse. Alussa ura myötäilee Kairijoen vartta. Kutsua voimistettiin, kun heille selvisi, että allekirjoittanut juhli 40-vuotissyntymäpäivää. Sen sijaan tiilirakennus liittyi paikalla olevaan mastoon
Onneksi jää kantoi ja selvisimme kuivin munin toiselle rannalle. Paria viikkoa aiemmin paikalla oli yöpynyt joukko vanhojen kelkkojen harrastajia. Aamupala korjasi eilisen energiavajetta. Seuraava haaste oli Kemijoen ylitys Kuttusojalla. Toisissa ei. Tässä vaiheessa alkoi nälkä kurnia suolissa. Toki olimme varautuneet reissuun juoman ja välipalojen kera. Ketä lienee olleet,.. Onneksi meillä ei ollut etenemisen kanssa mitään ongelmia, vielä. Pera suistui jäljeltä, sillä ura oli todella kapea. Tämä järjestyi ja saimmekin tankata kelkkamme täyteen ennen lähtöä kohti Naruskaa. Tulppiosta etelään Tulppiossa emme nähneet tarpeelliseksi vierailla. Matka jatkuisi kohti Sallaa. Kuten arvata saattaa, oli myöhään illalla yllätyksenä tullut ateriatoive hieman vaikea täyttää, mutta onneksemme paikan emäntä tekaisi hetkessä meille nipun maittavia voileipiä iltapalaksi. Paikalla käy niin yksittäisiä ryhmiä kuin opastettuja porukoitakin. Olimme etukäteen pyytäneet, että saisimme jonkin verran bensaa kelkkoihimme. Hieman meinasi hymyilyttää, sillä isoilla jängillä näkyi kaameita uria, jotka olivat syntyneet vintage-miesten kaivaessaan kelkkoja. Jängillä oli kammottavia aukkoja, joissa piili pienen, mutta sitäkin epämiellyttävämmän yllätyksen vaara pahaa aavistamattomalle kelkkailijalle. Keli oli eilisen täydellinen vastakohta. Suoalueilla halutti pysyä reitillä, sillä hetemontut olivat auenneet ja tarjosivat järkyttäviä yllätyksiä. Ura oli pinnasta hieman jäässä ja aurinko paistoi. Alkumatkasta saimme väistellä uran vieressä olleita tolppakasoja, jotka oli sijoitettu hieman vaarallisen lähelle jälkeä. Minä lähdin auttamaan ja minulla suksi haukkasi penkkaan ja löysin itseni maitipuoli ylöspäin reitiltä. Etelään päin menevä reitti olisi selvä pyy. Täydellinen keli. Samalla mieleen puikki moka, johon olin syyllistynyt. Tarjolla oli leipiä, lisukkeita ja puuroa, jota söimme valehtelematta seitsemän litraa mieheen, sekä alueelta kerätyistä lakoista tehtyä kiisseliä. Mitä etelämmäs pääsimme, sitä hienommaksi maisemat muuttuivat. Pysähdyimme ennen tietä ottamaan vesihuikat ja tarkistamaan suuntiman. Vaan vaihtoehtoja ei ollut, yli oli mentävä. Aamupalan ohessa jutustelimme paikan yrittäjän kanssa, joka kertoi, että kelkkailijat ovat melko merkittävä asiakasryhmä. Aivan kuten Bear Gryllis on meille opettanut. KELKKAKOHTEET. Kyseinen ura on tunnettu makeista pateistaan. Täydellinen kevätaamu. Aurinkoinen aamu Aamu Kemihaarassa valkeni aurinkoisena. Mielessä tuikki Niekkatunturissa tarjolla ollut karjalanpaisti, josta kieltäydyimme. Kemihaarasta lähtevä reitti kulkee lähellä sinne vievää tietä. Emme olleet majoitusta varatessamme huomanneet pyytää mitään ruokatarjoilua. Naruskan Helmi palvelee kelkkailijoita loistavalla tavalla. Luontaiselinkeinojen harjoittajat ilmeisesti uusivat aitoja, mihin liittyen uran varteen oli ajettu hirveitä määriä puupöllejä. Kunnon ateriasta alkoi kuitenkin olla aikaa. Aurinkoisessa kevätsäässä pääsimme ajelemaan kohti etelää. Jäässä oli ammottavia aukkoja, jossa näki virtaavan veden. Tovin kemmertämisen jälkeen pääsimme kuitenkin matkaan. Sieltä löytyy majoitusta, polttoainetta, ruokaa sekä juomaa. Näissä pateissa pääsimme oikein nautiskelemaan alla olevien kelkkojemme ominaisuuksista. Uraa oli helppo seurata, sillä aiemman porukan jäljet näkyivät selvästi. 039 Emme päässeet vielä tunturista alas, kun olimme ensimmäisen kerran kiinni. Lisäksi saimme vielä synttäreiden kunniaksi palaset kakkua. Aurinko kuitenkin porotti armottomasti ja lumen koostumus alkoi muuttua kohti petollista sosetta. Kevät teki tuloaan ja joki oli sen näköinen. Taivaalla ei ollut pilvistä tietoakaan ja pakkasta oli muutamia asteita. Sallassa osa reiteistä on merkitty esimerkillisen hyvin, mutta vain osa. Saavuimme Kemihaaraan noin tunnin myöhässä sovitusta. Iltapalan nautittuamme ei unta tarvinnut houkutella kovinkaan pitkään. Tulppiojoen varrella saimme huomata, että uralta ei kannata mennä metriä kauemmas, vaikka keli sallisi. Päässä oli aiheellinen pelko, että illalla syötäisiin rupia polvista ja juotaisiin omaa virtsaa. Ojia alueella riittää ja osassa niistä on jopa hyvät merkinnät
Kadonneita reittejä Saimme kelkan kaivettua takaisin uralle. Tilanne alkoi olla jo kuumottava. No siellähän se kadonnut paimen oli. Maisemat olivat kirkkaan sään ansiosta kohdillaan. Olin kuitenkin aivan varma, että näin hänet myös sen jälkeen. Mutta mitään havaintoja ei ollut. Juuoi Korvatunturi, siellä Lynxin keula kuusen korpi tyveen tökkäsi.” Tilanne oli vakava, Pera oli kadonnut kuin maan nielemänä. Palasin jälkeä takaisinpäin sinne mistä olin lähtenyt. Olin ajanut paikasta siis jo kerran ohi, mutta ”tulivuori” vei huomioni, joten tuijotin 45 astetta väärään suuntaan. Parempi palata taakse. Ahmatunturin ympäristö on hienoa todella harvaa kuusikkoa, suorastaan kaunista metsää. Maisema voisi olla hyvin peräisin Ruotsin Saxnäsistä. Tovin ajamisen jälkeen saavuimme Ylemmän Naruskajoen varteen. Sallan puolelle saavuttuamme näimme myös viitteitä paremmasta elämästä. Koitin muistella, että missä näin Peran viimeksi. Välillä ihailin taas idässä näkyvää ”tulivuorta”, jollaista en ole ennen nähnyt Suomessa. Syy ei ollut kuskissa, vaikka näin annoin Peran uskoa. Sallan ja Savukosken välillä saa nauttia pitkistä jänkäosuuksista. 040 Ahmatunturissa nousimme vaihteeksi hieman korkeammalle. Nyt piti jo katsella ylöspäinkin, sillä on aina vaihtoehto, että ufot ovat päättäneet abduktoida Peran rektaalitutkimuksia varten. Kokemus on hyvin ainutlaatuinen. ITSE EN TÄTÄ KOHTALOA KAIVANNUT, JOTEN PÄÄTIN OLLA VARUILLANI.” KELKKAKOHTEET. Tuulilasia myöten sohjossa, jängän reunassa. ”Eksyneen paimenen jälki kuusikossa kiertelee, häipyy hämärä. Lainaan tähän osuvimman kohdan. Tosin vain tovin ajan. En ala toistamaan koko laulua tässä, mutta uskokaa tai älkää. Alla olleet kelkat olivat siis esisarjan laitteita, jotka eivät vastanneet tuotantomallia. Uramerkit olivat luokkaa ”näin se pitäisi kaikkialla tehdä”. Se soi ohimenevän hetken päässäni. Ajoin reittiä aina Tuntsan kyltille saakka. Pera hukassa Kun tulee hetki, jolloin aivojen synkimmistä sopukoista nousee mieleen Eero Avenin kappale Naltio, ja sen sanat alusta loppuun, on selvää, että tilanne on vakava. Jokilaaksossa mutkittelevaa uraa ympäröi hyvin epätyypillinen suomalainen maisema. Välillä ihailin idässä näkyvää lähes tulivuorelta näyttävää tunturia. Koivuvapaat kuusikot nousevat korkealle tuntureiden seinustoille. Ei, ei jäljen jälkeä kelkasta eikä miehestä. Ei auta, kaveri on kadonnut. Itse en tätä kohtaloa kaivannut, joten päätin olla varuillani. Ajoin taaksepäin useita kilometrejä, mutta miestä ei löytynyt. Päätin alkaa katsoa jokea siltä varalta, että kelkka on sinne lipsahtanut. Päätin kuitenkin pysähtyä ottamaan kuvan ”tulivuoresta”. Peraa ei näkynyt eikä kuulunut. Odotin tovin ja kevensin housunpunttia. Ylemmän Naruskajoen jälkeen lähdimme siis etenemään mukavaa tahtia kohti etelää. Mielessä alkoi jo välkkyä tauko Naruskan helmessä. Testasin lyhyempää Xterrainia aiemmin päivällä. Lyhyemmässä oli jotain hämminkiä olkatappien ja suksen kumien kanssa, joten keula oli todella herkkä haukkaileKevätlumi imaisi Peran niin syvälle, että mies oli kateissa puolisen tuntia. Viimeinen varma havainto Perasta oli Tuntsan risteyksessä, jonne oli yli kymmenen kilometriä. Seuraavat 20 kilometriä ovat maisemaltaan yksi Suomen upeimmista reittiosuuksista. Yllättäen kuitenkin huomasin, että olin yksin. Kun sammutin kelkan, kuului takaoikealta puhetta. ”NYT PITI JO KATSELLA YLÖSPÄINKIN, SILLÄ ON AINA VAIHTOEHTO, ETTÄ UFOT OVAT PÄÄTTÄNEET ABDUKTOIDA PERAN REKTAALITUTKIMUKSIA VARTEN. En tiedä kuinka pitkään ajoin ajatuksissani ja katsomatta taakse. Vieläkään ei mitään havaintoja. Katselin välillä taakse, että kaveri on mukana letkassa
Välillä reitti kulki pitkin huikean kokoisia soita. Kun ura oli riittävän leveä, paikoin jopa kymmenen metriä, pystyi vauhtia pitämään mukavasti. Oli hieman haastavaa navigoida kylttien mukaan, sillä samoissa tolpissa oli ilman eri merkintää myös joidenkin kävelyreittien tai vastaavien opasteita. Muuttuisiko Itäkaira peruuttamattomasti, mikäli siellä pistettäisiin asiat kuntoon. Sallan hyvät merkinnät loppuivat melko pian, edessä oli reittimerkintöjen sekamelska. Naruskan helmen jälkeen urat olivat kuitenkin melkoista pommittajan unelmaa. Pattien koko vaihteli metrin kahden puolen. Vaikka takana oli jo reilu kolmesataa kilometriä, jaksoi kroppa innostua kunnon enskaralliin. URA OLI PAIKOIN MUKAVAN LEVEÄÄ JA ISOA KEVÄTPATTIA OLI TOISENSA PERÄÄN.” VIIMEINEN ELDORADO. Mutta parasta antia oli todella pattiset leveät reitit. JS. Tämä johti siihen, että jos suksi meni lähellekään reunaa, teki kelkka 45 asteen käännöksen kohti metsää. Lopun enskarallit Sallan ja Savukosken rajalla loppui lanattu baana, mutta reitti oli siitä huolimatta aivan mukavaa ajettavaa. Vaikka riski ei ole iso, se on otettavissa. Vaaranpaikat olisi hyvä merkitä ja opastetaulut tulisi pitää paikkansa. Ajoittain ajan hammas on päässyt puremaan alueen uraverkostoa isoin haukkauksin. Muutaman viime vuoden aikana, ovat kiinalaiset urakoineet maahan pikitietä sillä tahdilla, että vähitellen Mongolia on muuttumassa GS Bemarien luvatusta maasta kohti kyykkypyörien paratiisia. Tämä on vastaava kysymys, kuin esimerkiksi on Mongolia seikkailumoottoripyöräilijöille. Auringon paiste oli suorastaan kuuma. Ne olivat myös pehmeitä, joten pienet ajovirheet eivät kostautuneet. Kumpuileva maasto on melko eksoottista. En viitsinyt mainita tätä seikkaa kanssakulkijalle, että ajo ei keskity liikaa siihen. Mongolia oli moottoripyörien itäkaira. Kevään viimeinen reissu kotimaan lumilla oli ajettu. Meidän tuli olla ajoissa takaisin Sodankylässä, joten jouduimme jättämään Sallan väliin tällä kerralla. ”NARUSKAN HELMEN JÄLKEEN URAT OLIVAT KUITENKIN MELKOISTA POMMITTAJAN UNELMAA. Naruskan helmeen saapuessamme oli lämpötila jälleen kohonnut jo yli kymmeneen asteeseen. Lähempänä Saijaa pääsimme myös melko hiljattain lanatulle baanalle. Saijan kylän seutu on jälleen alueelle hyvin epätyypillistä maisemaa. Siis oli. Menettääkö alue luonteensa. Mutta sanottakoon, että myös Sallalla on parantamisen varaa uramerkinnöissä ja opasteissa. Naruskan helmessä tankkasimme ukot ja kelkat. Mielestämme perusasiat pitäisi olla aina kunnossa, oli kuinka villi kohde tahansa. 041 I täkaira on kelkkailun viimeinen kesyttämätön villi länsi. Suksen nokka painui alaspäin kumen vaikutuksesta. Miten itäkairan käy tulevaisuudessa. Näin riski onnettomuuksille ja vaaratilanteille saataisiin minimoitua, vähentämättä seikkailun arvoa piirun vertaa. Jokainen tuonne lähtevä ottaa tietoisen riskin. Ura oli paikoin mukavan leveää ja isoa kevätpattia oli toisensa perään. Mitä jos siellä uusitaan merkit ja opasteet vastamaan nykyajan vaatimuksia. Reilu vuorokausi ja 360 kilometriä myöhemmin olimme takaisin Samperin Savotan pihalla Savukoskella. KELKKAKOHTEET. Kysy tarjous: Pentti Jokiperä p. +358 44 241 1521 lomajoosula@gmail.com www.joosula.fi Loma-Joosula Kelkkareittien keskellä maan. Salla jää Päivä alkoi painua jo iltapäivään ja aloimme miettiä aikataulua. Kyllä ja ei. Kelkkailijoiden tukikohta Savukoskella! Majoitus ja ruokailut kelkkaryhmille. Yritys myy bensaa aivan pumpusta pumppaamalla ja hintakin oli ihan kelkkailijaystävällinen. Saijan jälkeen tulimme risteykseen, josta oli edessä viimeinen 50 kilometriä Savukoskelle. Oli todellinen nautinto painaa isoa pattia kilometri toisen jälkeen. Kun patikko loppui lähellä Savukoskea, oli pakko heittää ajokaverin kanssa huutonaurun höystämät ylävitoset. Voisi kovin helposti kuvitella olevansa Etelä-Suomessa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia. Merkit loistavat poissaolollaan, opasteet ohjaavat olemattomiin paikkoihin ja sillat ovat huonossa kunnossa. Ajamisessa on aitoa meininkiä, mutta samalla turvattomuutta. Suosittelemme. Onneksi hommasta selvittiin muutamalla harhakäynnillä
KUVA: PERA HUSSI KELKKA: POLARIS AXYS PRO RMK 850 155 KUSKI: JANI SIPOLA
KAUDEN 2019 KOHOKOHDAT KELKKAMALLISTOT. 046 KAUDEN 2019 MALLISTOISTA KELKKALEHDEN TOIMITUS VALITSEE JOKAISEN MERKIN PARHAAN MALLIN, SEKÄ PARHAAN MALLIN VALOKEILAN ULKOPUOLELTA. SEGMENTIT OVAT KAIKKI VALINNOISSA SAMALLA VIIVALLA, JOTEN VALINTA VOI KOHDISTUA REITTIKELKKAAN TAI ESIMERKIKSI HYÖTYLAITTEESEEN. TÄMÄ TARKOITTAA MALLIA, JOKA EI NORMAALISTI KYLVE MEDIAHUOMIOSSA, MUTTA ON KUITENKIN MALLI, JOTA MYYDÄÄN TAI MEIDÄN MIELESTÄMME PITÄISI MERIITTIEN PERUSTEELLA MYYDÄ ENEMMÄN
047 KAUDEN 2019 PARAS MALLI : POLARIS I ndy 850 XC 129. Evossa voi kuitenkin olla vähän samaa vikaa kuin radioohjattavissa autoissa ja naisen maitorauhasissa. Varustelistalla on jo tehdasasenteisena GPSmittaristo sekä sähkökäynnistys. Ihan kuin 90-luvulla. Kun Polaris esitteli 2019 mallistoonsa uuden nuorille tarkoitetun kelkan, olivat tunteet kahtiajakoiset. Uutta on tietenkin myös merkin uusi 839-kuutioinen Patriot 850 -moottori. Painopiste on matalalla, joten sen voi tehdä myös turvallisesti. LIIAN VÄHÄLLE HUOMIOLLE JÄÄNYT MALLI : POLARIS I ndy Evo ES. Myös alusta on täysin uusi tätä mallia varten kehitetty Pro-CC. Uusien osien listalle nostetaan myös 38 mm harjalla varustettu Storm-telamatto. Mutkaa voi vetää jarrulla ja kaasulla halliten. Kyseessä on kelkka, jolla on hauska vetää pikkuista sivuluisua reitillä. Valinta Polariksen parhaaksi malliksi vuonna 2019 ei ollut vaikea. Mietimme ensin, että loistava homma. Kyseessä on todella hauska ja näppärä kelkka. Mutta skeptisyys alkoi kolkuttaa päätä, kun tajusimme, että kyseessä on ”vain” madallettu Indy. Mikäli olette miettimässä kelkkaa nuorison ajoon, suosittelemme vahvasti tutustumista Indy Evoon. Koko Kelkkalehden testitiimi oli yhtä mieltä. Kotimaan kamaralla Indy XC nähdään hyvänä ja Polariksen mallistosta parhaana lähtökohtana kunnon reittitykille. Indy XC 850 ei ole pelkästään Polariksen paras malli vuonna 2019, mutta se on takuulla paras reittimalli Polarikselta hyvin pitkään aikaan. Mutta on päivänselvä asia, että Suomen oloihin Indy on lottovoitto. Kotimaassaan Indy on yhä Indy eli miedompi reittiraaseri, siinä missä Rush on se pattihakkuri. KELKKAMALLISTOT. Tälle mallille onkin odotettavissa melko hyvä vastaanotto markkinoilla. Kyseessä on keulasta perään uusi malli. Vaikka meistä jokaisella tuo nuoruus on jo takana, pääsimme välittömästi tämän kelkan sarviin istuttuamme mielentilaan, joka palautti jokaisen meistä kelkkailuharrastuksemme alkuaikaan. Kummatkin on tarkoitettu lapsille, mutta isät niillä leikkii eniten. Hieman tarkempi tutustuminen aiheeseen muutti kuitenkin mielipidettä. Tämän vuoksi tämä kelkka opettaa nuorelle ja kokemattomalle kuskille enemmän kelkan hallinasta kuin mikään muu kelkka vuosikausiin. Viimeistään silloin, kun pääsimme kokeilemaan mallia Ranualla maaliskuussa, muuttuivat mielipiteet täysin. Indy XC -mallisto tuo uutta potkua Polariksen reittiosastolle
Erot perusversioon eivät ole valtavia, mutta joillekin ostajille niiden merkitys on korvaamaton. Nyt 600-kuutioisista saatavilla on kuitenkin kumpikin malli, eli perusmalli X-RS, joka on muuten sekin huippuvarusteltu reittikelkka, minkä lisäksi myyntiin tuli pattihakkureiden erikoisversio Iron Dog. Valinnan kriteerinä oli myös Renegaden tasapainoisuus. Silloin kuitenkin saataville tuli ainoastaan 850-kuutioinen versio. Emme väitä siis, että kyseessä olisi paras nelitahti tai nelitahtiturbo markkinoilla. Jousitus on kalibroitu sporttisemmaksi kuin X-RS:ssä. Ensimmäinen turbomalli tuntui tulevan markkinoille ilman suurempia sudenkuoppia. X-RS:ssä etuiskunvaimentimet ovat nykyään 36 mm. Merkki ei lähtenyt mukaan tehokilpaan, vaan toi turbon teholuokkaan, jossa ei ole suuremmin haastajia. Tämä erikoismalli meni keväällä tutkan alapuolelle, lähinnä johtuen myöhäisestä esittelystä sekä siitä faktasta, että näitä ei nähty keväällä esittelykiertueilla. Painonsäästön nimissä on rallimallista jätetty sähkökäynnistys kokonaan pois. Iskunvaimentimet ovat ympäriinsä 40-milliset Kybin R:t. Runkoon on lisätty muutamia vahvistuksia, samoin liukurunkoihin. Valintamme osui Renegadeen siksi, että olemme vakuuttuneita siitä tavasta, jolla Ski-Doo tuli mukaan nelitahtisten turbojen maailmaan. LIIAN VÄHÄLLE HUOMIOLLE JÄÄNYT MALLI : SKI-DOO S ki-Doo X-RS Iron Dog. Uusi turboahdettu Renegade osoittaa myös sen, että nelitahtisten markkina voi hyvin ja siihen kannattaa panostaa. Renegade Turbon kohdalla ei ole välttämättä kyse siitä, että tässä olisi Ski-Doon yleisesti ottaen paras malli. Tarkoitus oli korvata aiemmat vapaastihengittävät 1200-kuutioiset. Kysymyksessä on kevyesti steroideilla pullistettu urheilumalli. KELKKAMALLISTOT. Ski-Doo julkisti uuden sukupolven X-RS mallit viime talvelle. 048 KAUDEN 2019 PARAS MALLI : SKI-DOO R enegade X-RS 900 ACE Turbo. Mutta tämä ei sinänsä ole ihme, sillä BRP myy eniten nelitahteja maailmassa. Varustelu on myös sitä luokkaa, että sillä voi tietyin varauksin lähteä kokeilemaan vaikka tasamaan kilvanajoa. Iron Dog on Ski-Doon lyhytmattoisten mallistosta ehdottomasti se valmein laite kotimaan möykkyreiteille, etenkin jos ajotyyli on hyvinkin sporttinen. Renegade Turbon parasta antia on sen ajoominaisuudet suhteessa tehoon. Turbotettu Renegade tuo myös uutta vipinää segmenttiin, jossa Yamaha ja Arctic Cat ovat aiemmin tallanneet kahdestaan. Pienemmässä luokassa myytiin vain aiempaan sukupolveen perustuvaa Iron Dog-erikoismallia
Lynxin mallisto on laaja, joten osa malleista meinaa väkisin jäädä tutkan alapuolelle. Kun moottori yhdistetään uuteen runkoon, on käsillä laite, joka ei jätä ketään kylmäksi. Moottori on herkempi ja ehkä jopa vääntävämpi. Yksi näistä on Xtrim SC ACE 900. Lynxin Rave on vakuuttava laite, mutta on selvää, että maailmalla on niin kovia kuskeja, jotka löytävät tämänkin kelkan rajat. Siirtyminen uuteen sukupolveen on aina valtava harppaus. Meille tavallisille kuolevaisille Rave RE edustaa loistavaa sporttikelkkaa, joka jatkaa mallinimen perinteitä kunnioittavasti Suomen reittien valloitusta. Konehuoneessa hurisee uudistettu ACE 900 -nelitahti, josta otetaan edellisiä sukupolvia enemmän tehoa. Xtrim SC on vähäisestä huomiostaan huolimatta ollut aina melko suosittu kelkka Suomessa. Suurimpana muutoksen tekijänä on uusi 600-kuutioinen voimanlähde. Rave RE jatkaa vuosi toisensa jälkeen yhtenä Lynxin myydyimmistä malleista. 049 KAUDEN 2019 PARAS MALLI : LYNX R ave RE 600 R E-TEC. On vaikea keksiä perustelua miksi ei kannattaisi päivittää esimerkiksi edellisen sukupolven RE:tä uuteen vaihtoehtoon. Xtrim on niitä kelkkoja, jotka eivät paperilla näytä kummoisilta, mutta käytäntö on ihan muuta. Uuden moottorin myötä koko kelkka on virkeämpi ja herkempi. KELKKAMALLISTOT. Uuden rungon myötä on kelkan painopistettä saatu asemoitua aiempaa paremmin. Kyseessä on taloudellinen ja mukava reittikelkka, jolla ajaa huolettomasti ison määrän kilometrejä. Tästä ongelmasta on kuitenkin pyritty eroon uudistetun setupin kautta. Tämä malli on yksi suurimmista hyötyjistä mallisto uudistuksessa. Jousituksen toimintaa on herkistetty Kashima-pinnoitetuilla Kybeillä ja perussäätö on astetta jämäkämpi. Rave RE sai kaudelle 2019 täysin uuden luonteen. Tämän tyyppisille kelkoille on oma ostajakuntansa, jotka arvostavat vaivattomuutta sekä hyvää polttoainetaloutta. Viime kauden 850 Ravea vaivasi aavistuksen pehmeä setuppi. Lynxillä tuskin on mitään muuta mallia, jolla olisi niin suurta odotusarvoa kuin Rave RE:llä, etenkin 600-kuutioisena. Ero ei ole huikea, mutta eron tuntee ajossa. LIIAN VÄHÄLLE HUOMIOLLE JÄÄNYT MALLI : LYNX X trim SC ACE 900
Ski-Doon vastine oli Tundra Extreme, mutta sen taru Suomen markkinoilla loppui lyhyeen. Lähtökohdat ovat kuitenkin hyvät. Mielestämme uutiskynnyksen alapuolelle on jäänyt yksi malli Yamagan lineupissa. Yamahan Sidewinder-mallisto on merkin teknisesti edistyneintä osastoa. Yhdessä asiassa Alpha One on kuitenkin toiminut paremmin kuin mikään muu kelkka pitkiin aikoihin. Tuleva kausi näyttää merkin todelliset kyvyt. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen uusi kaksitahtinen nestejäähdytteinen malli Yamahan mallistossa pitkiin aikoihin. Kun siihen on lisätty urheilullisuutta, ovat hyötykäyttöominaisuudet tietenkin hieman kärsineet. Näiden tekijöiden sekoitus synnyttää kelkan, joka on mielenkiintoinen ja sanotaanko raikas tuulahdus kelkkamarkkinoille. Kelkkaa on höylätty isolla höylällä. Norseman 8000 on sporttinen hyötykelkka tai crossover-hyötykelkka. LIIAN VÄHÄLLE HUOMIOLLE JÄÄNYT MALLI : YAMAHA LIIAN VÄHÄLLE HUOMIOLLE JÄÄNYT MALLI : ARCTIC CAT KELKKAMALLISTOT. Kyseessä on malli, jota on päässyt testaamaan hyvin pieni joukko ihmisiä. Alustaratkaisu on herättänyt kovaa keskustelua. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinainen pattihakkuri, vaan enemmän nautiskelijoiden sportti. Nämä faktat eivät kuitenkaan heikennä mallin arvoa vähääkään. Eli sporttisuutta, syvänlumenominaisuuksia sekä työkykyä. Tässä segmentissä riittää kysyntää, mutta myös kilpailua. Alpha Onen valinta ei liene yllätys kenellekään. N orseman X 8000. MP 600 XE pitää kuitenkin sisällään juuri niitä kaivattuja ominaisuuksia. Yhteen liukurunkoon perustuvalla alustalla haetaan maksimaalista hallittavuutta ja pitoa pehmeissä lumissa. Kyseessä on käytännössä katsoen uniikki laite kelkkamarkkinoilla. Onko kysymys avauksesta, joka tasoittaa tietä kohti Yamahan laajempaakin kaksitahtimallistoa. Tämä on MP 600 XE. Foxin uusi iQS-sähkösäätö on ominaisuus, joka on enemmän kuin kotonaan Sidewinderin tyyppisessä kelkassa. Painoa on pudotettu ja katteita kavennettu. Urheilulliseen reittiajoon parhaiten soveltuva yksilö on L-TX, joka voidaan mieltää myös puolipitkäksi, ainakin aiempien standardien mukaan. Sen lisäksi jousitus on uusittu ja koko tekniikka vaihdettu konehuoneeseen. Tämän mallin kohdalla on mediahuomio ollut taattu. Emmeköhän ole tässäkin asiassa viisaampia tuossa helmi-maaliskuun taitteessa. 050 KAUDEN 2019 PARAS MALLI : YAMAHA S idewinder L-TX 137 LE. Kyseessä on kiistatta yksi Yamahan kiinnostavimmista malleista viime vuosina. Kyseessä ei ole välttämättä myyntihitti, mutta se tarjoaa kuitenkin vaihtoehdon niille, jotka tarvitsevat kelkaltaan vähän kaikkea. Se on herättänyt mielenkiinnon valmistajaansa kohtaan tavalla, johon yksikään Arctic Catin malli ei ole pystynyt sitten vuosimallin 2012 lanseerausten. Alpha Onen merkittävin uudistus on tietenkin sen radikaali alusta. Tämän mallin kohdalla voidaan puhua jopa melko suuresta uutisesta. M P 600 XE Transporter. Tästä johtuen mallin päällä leijuu mystisyyden verho. Puolesta ja vastaan. Kauden 2015 jälkeen koko malli on laitettu käytännössä kokonaan uusiin puihin. Arctic Cat on hionut M-mallistonsa ominaisuuksia parin vuoden ajan. Siitä löytyy pitkä telamatto, taittoperä, sähkökäynnistys, reilu tavaratila, isohko istuin ja niin edelleen. Teorian tasolla alusta on kuitenkin toimiva ja mielenkiintoinen. Sähkösäätöinen jousitus on tekniikkaa, jollaista Yamahan lippulaivamallista odottaakin. Pitkällä ja kapealla matolla varustettu 800-kuutioinen hyötykelkka on laite, jollaisia ei ole liiaksi markkinoilla. Mallisto pitää sisällään edustajia käytännössä kaikissa segmenteissä. Tätä on vaikea sanoa, mutta tapa, jolla tähän segmenttiin tullaan takaisin mukaan, on vakuuttava. KAUDEN 2019 PARAS MALLI : ARCTIC CAT A rctic Cat M8000 Alpha One Hardcore. Arctic Catin 2019 malliston yksi helmistä on Norseman X 8000 ES. L-TX 137 LE malliin on yhdistetty uutta jousitustekniikkaa, joka tekee tästä mallista entistä täydellisemmän paketin. Kyseessä voisi olla myös mielenkiintoisin malli koko kelkkamaailmassa vuonna 2019. Toivottavasti malli löytää ostajansa ympäri maailman ja rohkaisee Yamahan julkaisemaan lisää vastaavia laitteita kautta malliston. Jokainen maailman kelkkailumedia on takonut liuskoittain tekstiä Alphasta. Sähkösäädön avulla voi ajotilanteesta ja fiiliksestä riippuen pistää jousituksen vastaamaan ajon vaatimuksia
NYT ELETÄÄN KUITENKIN POSITIIVISTA AIKAKAUTTA. VÄLILLÄ NOTKAHDUKSET OVAT MELKO SUURIA, JOLLOIN ALA JOUTUU KURIMUKSEEN. KOTIMAASSAMME MYYNNIT OVAT MUKAVASSA KASVUSSA JA KASVUA ON TAPAHTUNUT KAUTTA SUOMEN, KIITOS HYVÄN LUMITALVEN, JOLLAISEKSI VIIME VUOTTA VOIDAAN SANOA.. ALA KEHITTYY JA MYYNNIT SITÄ MUKAA. 052 KELKKATILASTOT HEILAHTELUA TILASTOISSA KELKKOJEN MYYNNIT MEILLÄ JA MAAILMALLA MOOTTORIKELKKOJEN MYYNNIT OVAT HEILAHDELLEET VUOSITTAIN MELKOISESTI
Polaris menetti myynneistä 9 600 yksikköä, Yamaha 1 800 ja Arctic Cat 5 400. Lisäys 78. Muita merkkejä, kuten Stelsia, Taygaa, Irbistä ja muita rekisteröitiin yhteensä 119 kappaletta. Polaris piti parin vuoden ajan markkinajohtajuutta ja Lynx seurasi perässä melko lähellä. Lisäystä edellisvuoteen tuli 331 kappaletta, mikä on hyvin huomattava myynnin kasvu. Pohjanoteeraus Suomessa on ollut kausi 2015-2016, jolloin myytiin vain 3100 kelkkaa. Yamahan laitteita rekisteröitiin 228 kappaletta ja Arctic Catin 195. Ala voisi näyttää hieman erilaiselta, mikäli Venäjän markkina olisi jatkanut kehitystään samassa tahdissa, jossa se kehittyi vuoden 2012 jälkeen. Väki oli vähitellen tottunut Ski-Doon REV-malliston erikoisuuteen. Tuon notkon jälkeen suunta on ollut hiljalleen ylöspäin. Myös muut merkit siirtyivät lähemmäs Ski-Doon radikaalia muotoilua. Muita hyvin myyneitä malleja ovat Boondocker DS, jota on myyty yhteensä 128 laitetta. Jos historiaa selataan taaksepäin parikymmentä vuotta, on merkkien välinen tilanne vaihdellut melkoisesti, siis kotimaan myynneissä. Arctic Catin vuosittaiset myynnit pyörivät 17 500 laitteen nurkilla. Myös Polaris kasvatti myyntiään 112 kappaleella, ja yhteisrekisteröinti oli 726 kappaletta. Muistamme, että 70-luvulla oli vuosia, jolloin yksin Yhdysvalloissa myytiin yli miljoona kelkkaa vuodessa. Kolmanneksi ZR 8000 137 Sno Pro. BRP on valmistajana suurin maailmassa. On huomattavaa, että tuolloin merkki siirtyi painotuksessaan nelitahtisten maailmaan. Yksi suurista hiteistä oli esimerkiksi Polariksen Fusion 600 Race, jota myytin satamäärin. Kotimaan kasvu Kotimaamme myynnin kasvu menee parantuneiden olosuhteiden piikkiin. Hardcore on myynyt erittäin hyvin, kun sitä verrataan esimerkiksi edellisen vuoden M-mallistoon. Kolmessa vuodessa kasvua on tullut 900 laitetta. Jos määrästä tehdään noin-arvio siitä kuinka monta yksikköä se on tarkoittanut per valmistaja, niin karkean arvion mukaan BRP menetti tuossa pudotuksessa lähes 14 500 yksikön myynnin. Eniten rekisteröitiin Lynxejä, joita kilpiin pistettiin 1 832 kappaletta. Kun on lunta missä ajaa, on myös myyntiä, tämä on fakta. Myös vaihtelevat lumiolosuhteet vaikuttavat myynteihin suuntaan ja toiseen. Maailmanlaajuisissa myynneissä huippuvuosi oli 2013-14, jolloin maailmalla myytiin 157 106 kelkkaa. Painotus segmenttien välillä on muuttunut. Historian toiseksi suurin pudotus voidaan sanoa tapahtuneen pari vuotta sitten, kun Venäjän vienti tyrehtyi melkein täysin. Näiden neljän myynnit olivat suhteellisen lähellä toisiaan ja jokainen merkki möi noin 1000-1500 yksikköä vuosittain. Myynnit 2000-luvun kuluessa Suomessa suurin myyntipiikki oli kaudella 2005-06, jolloin myytiin 6 377 kelkkaa. Vain vahvat selvisivät. Näistä lukemista tultiin alas melko vauhdilla, mikä pudotti päitä alalla giljotiinin tavoin. Kasvua edellisvuoteen on 558 kappaletta. Ehkäpä uusi moottori sekä muut uudistukset ovat kirvoittaneet myynnin hyvään kasvuun. Arctic Catin markkinaosuus on pysynyt Suomessa koko 2000-luvun melko tasaisena, pyörien siellä 5 ja 10 prosentin välimaastossa. Suomessa rekisteröitiin kaudella 2017-18 yhteensä 4 009 moottorikelkkaa. Määrä kuitenkin putosi parissa vuodessa käytännössä 30 000 yksikköä. Kausilla 1998-2001 oli Suomessa neljä vahvaa merkkiä. Lisäksi M 8000 –mallia on rekisteröity 13 kpl. Teimme tilastosta otettujen markkinaosuuksien kautta suuntaa-antavan laskelman eri valmistajien vuosittaisista myynneistä maailmalla (tilasto 2017-18). Markkinaosuudet isojen merkkien osalta ovat seuraavanlaiset: BRP, eli Lynx ja Ski-Doo 48 %, Polaris 34 %, Arctic Cat 14 % ja Yamaha 4 %. Yamaha putosi tämän kaksikon kelkasta kaudella 2002. Maailmanlaajuisesti kasvua myynneissä oli noin 4 500 yksikköä. Yhteen laskettuna Ski-Doo ja Lynx myyvät yhteensä noin 60 000 kelkkaa vuodessa. Hyvä merkki alan kokonaistilanteen kannalta. Toiseksi myydyin on ZR 6000 Sno Pro 23 kappaletta. Maailmanlaajuiset heilahtelut ovat historian aikana vaikuttaneet alaan välillä suurestikin. Rave RE 600 ei jää kauas perään, sillä sitä on myyty 141 kappaletta. Yamahan lukema on noin 5 000 laitetta. Viime vuosina BRP ja Polaris ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan, Arctic Catin ja Yamahan sitä menettäessä. Polaris, Lynx, Ski-Doo sekä Yamaha olivat markkinaosuuksissa melko lähellä toisiaan. Arctic Catin ja Yamahan markkinaosuudet ovat lievässä alamäessä. Yamaha oli hyvänä kolmosena ja Ski-Doo nelosena. Tämä laskelma kuitenkin osoittanee, että pudotus oli todella merkittävä ja teki ison loven jokaisen valmistajan lompakkoon. Maailmanlaajuisia heilahduksia Koko maailman myynnit ovat 124 768 kappaletta. Notkahdus tuli myös kaudella 2008-09, jolloin tuli lama sekä huono lumivuosi. Todellisuudessa suhteet voivat olla hieman erilaiset, sillä suurin pudotus tuli Venäjällä, jossa markkinaosuudet voivat poiketa muun maailman tilastosta. 053 KELKKATILASTOT K otimaassamme kelkkojen myynneissä on tapahtunut hienoista muuttumista viimeisen 10 vuoden aikana. Lumet alkoivat parantua kaudesta 2010-11 eteenpäin, jolloin esimerkiksi kaudella 2012-13 myytiin 4 800 kelkkaa. Nämä kolme mallia muodostavat käytännössä puolet koko merkin myynneistä Lynxin myydyin malli on Adventure LX 600 ACE, 296 kappaletta. Myydyin siviilimalli Lynxillä on Boondocker RE 3700, jota on rekisteröity 150 kappaletta. Lynxin markkinaosuus kokonaismyynnistä on huimaava 45,73 prosenttia. Merkeittäin myydyimmät Arctic Catin myydyin laite oli M 8000 Hardcore 47 kappaleella. X-trim RE 850 on myös. Kasvu kertoo matkailualan kasvusta etenkin Lapissa, jossa safarikelkoille on kysyntää. Polaris tulee kakkosena noin 43 500 laitteen vuosittaisella myynnillä. Toiseksi eniten rekisteröitiin Ski-Dooa, 911 kappaleen rekisteröinti tarkoittaa 112 yksikön lisäystä ja 22,78 prosentin markkinaosuutta. Tuolloin elettiin suurten muutosten vuosia. Myös Lynxin uudet R-Evot pistivät vipinää myynteihin. Tällä irtoaa 18,15 prosentin markkinaosuus. 2000-luvun alun ajan Polaris ja Lynx jakoivat markkinakärjen melko tasaisesti. Toki myös uudet mallit ja mallistot kirvoittavat aina myynnin kasvuun
Perhekelkoista suosituin Polariksen mallistossa on Indy LXT, jota rekisteröitiin 47 kappaletta. Näistä suosituimpana on 154-tuumainen, jota rekisteröitiin 73. Myös SKS 155 on melko suosittu ja sitä rekisteröitiin 37 kappaletta. Myös SP ja X Summitit ovat jatkaneet hyvää tahtiaan myynneissä. Eniten pudotusta tapahtui VarsinaisSuomessa.. SP ja X Summittien yhteenlaskettu rekisteröintimäärä on 151 kappaletta. Rekisteröinneissä oli kasvua lähes kaikissa maakunnissa. Widetrak LX on myös kestosuosikki ja sitä onkin jälleen rekisteröity 57 kappaletta. Ski-Doon laajassa mallistossa myynnit jakautuvat melko tasaisesti koko malliston leveydelle. Polariksen myydyin yksittäinen malli on 800 SKS 146, jota on rekisteröity mukavat 102 kappaletta. Lumivarmuus on yksi tekijä, mutta matkailu tuo lisäyksensä tilastoon. Myydyin yksittäinen RMK on ollut 155 tuuman versio 3 tuuman harjalla. Yamahalla myydyin malli on jälleen VK540, jota on rekisteröity mukavat 62 kappaletta. Suhteellisesti tarkasteltuna on esimerkiksi Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa sekä Kainuussa tullut melko reipastakin kasvua. Myös Rave RE 850 pääsee yli sadan laitteen myynnillä korkealle tilastossa. KELKKATILASTOT 0,00 5,00 10,00 15,00 20,00 25,00 30,00 35,00 40,00 45,00 50,00 Lynx Ski-Doo Polaris Yamaha Arctic Cat 45,73 22,74 18,15 5,69 4,84 MARKKINAOSUUS PROSENTTEINA 0,00 5,00 10,00 15,00 20,00 25,00 30,00 35,00 40,00 Hyöty / Touring / Perhe Sport Mountain / Freeride Crossover REKISTERÖINNIT SEGMENTEITTÄIN PROSENTTEINA Alue 2017 2018 Koko Suomi 3451 4009 LAPPI 1755 1936 POHJOIS-POHJANMAA 575 681 UUSIMAA 226 265 ETELÄ-POHJANMAA 145 171 POHJOIS-SAVO 142 210 POHJOIS-KARJALA 131 154 KAINUU 94 131 KESKI-SUOMI 79 120 PIRKANMAA 70 84 VARSINAIS-SUOMI 44 31 POHJANMAA 38 43 KESKI-POHJANMAA 36 33 PÄIJÄT-HÄME 29 28 ETELÄ-SAVO 26 40 SATAKUNTA 19 21 KYMENLAAKSO 18 24 KANTA-HÄME 12 9 ETELÄ-KARJALA 12 25 MAAKUNTAKOHTAISET REKISTERÖINNIT Maakuntakohtaisissa myynneissä on Lappi yhä selkeä ykkönen. Merkittävin huomio Polariksen mallistossa menee uutuuslaite Titanille. Sidewinder-malliston suosikki on ollut X-TX 137 LE, jota hankittiin 25 kappaletta. Myydyin malli on Renegade X-RS 850, jota rekisteröitiin 83 laitetta. Näitä rekisteröitiin 43 kappaletta. 054 054 suosittu ja sitä onkin rekisteröity 114 kappaletta. Tämä osoittaa, että perustekniikan omaavalle hyötykelkalle on yhä kysyntää kotimaan markkinoilla. Hyötykelkoissa myös VK Professional II EPS on saavuttanut aivan mukavan suosion 24 kappaleen myynnillä. Freeride 850 on myös ollut melko suosittu, sillä kolmea telamittaa on myyty yhteensä 115 kappaletta. Saman segmentin laitteeksi luokiteltava 800 Switchback Assault on jatkanut suosiotaan SKS:n rinnalla, ja sitä rekisteröitiin 58 kappaletta. Kaikki RMK:t laskettuna yhteen on rekisteröintejä kaikkiaan 101 kappaletta. Malli oli heti ensiesittelyssään hitti, sillä sitä rekisteröitiin kaikki mallit huomioiden 81 kappaletta, mikä on todella hyvä luku ensimmäistä kautta myynnissä olevalle kelkalle
MAHTAVA LOMAPAIKKA KESÄLLÄ JA TALVELLA! Kelkkareitille suoraan pihasta • Bensis 150m MAAKUNTAKOHTAISET REKISTERÖINNIT. / vrk Laadukas 1-8 hengen huvila Pyhätunturin ytimessä. www.lappimökki.fi • www.laplandvilla.com /laplandvilla Luxury Villa for 1-8 people at beautiful mountain Pyhä. FI 110 € / 130 € / 160 € / HINNAT alk. PALJAKKA . 055 Kaikki mitä kelkkailija tarvitsee! Suomen lumisinta aluetta Huolletut reitit ja free ride Polttoainejakelupiste (korttiautomaatti) Ravintoloita Pub Kelkkavuokraus Varaosia ja huoltopalvelua Reilusti majoitusvaihtoehtoja mökistä hotelliin! OLEMME KELKKAMESSUILLA OSASTOLLA 162 WWW
ALUEELLE MENEE KUITENKIN SÄÄNNÖLLISIÄ LENTOVUOROJA JA NORJASTA LONGYEARBYENIIN VOI PÄÄSTÄ MELKO EDULLISESTIKIN. 056 KELKKAKOHTEET MATKASSA MUKANA: TERHI KEMPPI, HANNU YLI-HUUMO, TUULA JA JUKKA HAVUMÄKI HUIPPUVUORTEN KIERROS KELKKAMATKALLA SUOMALAINEN SEURUE VIERAILI HELMIKUUSSA 2018 MUUTAMAN PÄIVÄN HUIPPUVUORILLA. HUIPPUVUORET OVAT ETÄINEN KOHDE KAUKANA KAUKANA POHJOISESSA. KYSEESSÄ ON POHJOISMAIDEN EKSOOTTISIN KELKKAILUKOHDE.
Aiemmin hiilikaivostoiminnasta toimeentulonsa saanut kylä elää nykyisin turismista. Charlotte vie meidät vuokraamon tiloihin, jossa esittelee meille tulevan reissun sekä tietysti kertoo turvallisuusja toimintaohjeet. Kelkoiksi saamme uudehkot Yamaha RX Venturet. Kylälle ei kentältä ole pitkä matka, meille on varattu paikat lentokenttäbussiin ja pääsemme pian majoittumaan hotelliimme. satelliittipuhelin ja hätäraketteja, jotka on oltava mukana aina. Koneesta ulos astuttua meidät vastaanottaa jääkylmä tuuli, joka salpaa hengityksen. Huippuvuorilla ei ole merkattuja reittejä, ja luontoon lähdettäessä pitää aina olla ase mukana jääkarhujen varalta. Asetta huippuvuorelaiset oppivat käyttämään jo pienenä; jo lastentarhasta tehdään ”luontoretkiä”, joilla metsästetään poro, sekä käsitellään liha ja lopulta valmistetaan ruoaksi! Oppaalla on mukana myös mm. Sitten vaihdamme ajovaatteet päälle, vuokraamosta saamme ajohaalarit, kengät, kypärät, huput ja rukkaset. Teemme kierroksen kylällä; joka paikassa näkyy moottorikelkkoja, niitä onkin täällä 1,6 jokaista asukasta kohden. Sen verran olemme varautuneet kylmään keliin, että meillä on mukana tankoon laitettavat käsipussit sekä umpihuppuja, jotka suojaavat naamaa. Keli on selkeä, pakkasta noin 15 astetta, ja onneksi eilinen tuuli on laantunut. Polttoainetta ei saa muualta kuin Longyearbyenistä, joten mukana meillä on oppaan reessä kahden päivän bensat eväiden ja muiden varusteiden lisäksi. Oppaaksi saimme 27-vuotiaan Charlotten, joka on toiminut oppaana yhdeksän vuotta. Oppaamme tätä hieman hämmästelee, hänen mukaansa päivämatkat ovat yleensä 50 km luokkaa, mutta lupaa, että ajetaan extraa. Hän tuntuu kovasti ilahtuvan siitä, että meillä on kelkkailusta kokemusta, ilmeisesti useimmat turistit eivät ole aiemmin kelkan selässä istuneet. Nousemme Longyearbyenin kylää reunustavaan vuoristoon, missä pysähdymme ensimmäistä kertaa ihailemaan HUIPPUVUORTEN KIERROS. Meidän matkamme oli varattu matkatoimiston kautta, ja oli sovittu, että ajomatkaa kolmessa päivässä kertyy 500 km. Päivä 1 Täsmälleen sovittuna aikana klo 10:00 opas tulee noutamaan meitä hotellilta. Meidän ei kuitenkaan tarvitse asetta kantaa, vaan oppaalla on asekotelo kelkassa. Longyearbyenissä teitä on vain 15 km. 057 KELKKAKOHTEET L ennämme Vantaalta Oslon kautta Longyearbyeniin, lento Oslosta kestää noin kolme tuntia. Longyearbyenin kylän asukasluku on 2200 eli kelkkoja on 3500! Kaikki yhteysliikenne kylien välillä hoidetaankin talvella kelkoilla ja kesällä veneillä, maantieverkkoa ei ole. Norjaan kuuluvan saariston saarista vain Spitsbergenillä on asutusta, ja se on jakautunut pääasiassa kahteen asutuskeskukseen, Longyearbyeniin ja Barentsburgiin. Ilmasto Huippuvuorilla on Golfvirran ansiosta leudompi kuin luulisi, helmikuun keskilämpötila on Longyearbyenissä -13 celciusastetta (päivän ylin). Laskeutuminen meren rannassa olevalle kentälle vuorten väliin näyttää hurjalle
Huippuvuorien pinta-alasta noin 60 prosenttia on jäätikköä.. Ensimmäisen päivän lounaalla. 058 KELKKAKOHTEET Maisemat ovat aukeita, puita tai pensaita ei kasva. Pääruoaksi kuivamuonaa, jälkiruoaksi kuumaa mehua ja keksejä. Etäisyyksien hahmottaminen on näissä maisemissa haastavaa. Colesbukta-lahden läheisyydessä sijaitseva autioitunut venäläinen kaivoskylä
Hieman kauempana on epämääräinen talon raunio. Paikallista asutusta ei kylässä ole ollenkaan, vaan kaivosmiehet tulevat 0,5-2 vuoden komennuksille tänne, kaikkiaan asukkaita on noin 400. Maisema on aukeata, yhtään puuta tai pensasta ei täällä kasva. Ensimmäisen yön vietämme täällä hotellissa, mutta kello on vasta kaksi ja ajointoa on vielä, joten jätämme ylimääräiset bensat hotellin parkkipaikalle ja jatkamme matkaa länteen päin. Retkemme teemaa korostavat ravintolan seinälle moottorikelkkojen kuomuista tehdyt valot. Pimeä laskeutuu nopeasti ja on melkein mahdoton erottaa lahteen lämmittelemään nousseita kirjohylkeitä, jotka Charlotte meille osoittaa. 059 maisemaa ja vuorien väliin jäävää kylää. Vuorelta laskeudumme rannikolle, mitä pitkin ajamme Barentsburgin kylään. Spitsbergenin sisäosien jäätiköt ovat kuivan ilmaston takia melko pieniä, mutta itäosissa ne ovat suurempia. Päivä 2 Aamupala hotellissa on vasta 8:30, joten päivä on jo valjennut, kun tapaamme paikallisen oppaan, joka esittelee meille kaivoskaupunki Barentsburgin historiaa ja nähtävyydet. Charlotte kaivaa meille eväskassista kuivamuonapussit, joihin lisätään lämmin vesi ja annetaan hautua hetki. Meille on valmistettu erittäin herkullinen kolmen ruokalajin illallinen venäläiseen tapaan, eikä panimon olutkaan ole huonoa. Jäätiköltä laskeudumme vuonoa pitkin rannikolle, määränpäänämme entinen radioasema Kapp Linne, joka toimii myös majakkana. Vaikka Barentsburgia kutsutaan venäläiskyläksi, suurin osa kaivosmiehistä on nykyään Ukrainasta. Rakennukset ovat vielä pystyssä ja käymme tutustumassa myös niihin sisälle. Radioasema toimii nykyisin hotellina ja jäämme tänne kahville, ja saamme myös hieman lämmitellä jäätiköllä ajon jälkeen. Yllättävän hyvää ja mahtavat maisemat tekevät lounaspaikasta ainutlaatuisen. Saavumme takaisin Barentsburgiin ja opetamme Charlottelle käsitteen ”ajokalja” hotellin baarissa. Pysähdymme Gronfjorden-lahden päähän syömään lounasta. Tilat on vasta muutettu hotelliksi ja ovat erittäin viihtyisät ja henkilökunta äärettömän ystävällistä. Jälkiruoaksi tarjoillaan kuumaa mehua ja keksejä. Oppaamme ohjeistaa, että jäätikön kerrostumien takia pysähtyessämme ei saa nousta kelkan päältä pois, sillä kerrostumat voivat pettää pistekuorman alla, vaikka kelkkaa kantavatkin. Etäisyyksiä on kuitenkin aukeilla mahdoton arvioida ja mittariin kertyykin 10 km ennen kuin olemme perillä. Heidän tapansa toteuttaa purkaminen oli, että laittoivat talon täyteen dynamiittia ja räjäyttivät sen. Ajamme vuoristossa ja joenuomissa upeissa maisemissa. Huippuvuorien pinta-alasta noin 60 % on jäätikköä. Pysähdymme Colesbukta-lahdelle tutustumaan hylättyyn venäläisten kaivoskylään. Vatsat täynnä vetäydymme hotelliin yöunille. Sitten vaihdamme vaatteet huoneissa ja lähdemme illalliselle paikalliseen panimoon Punaiseen Karhuun. Kiitämme kahvista ja jatkamme iltahämärässä matkaa. Ajamme rannikkojäätikköä kivikkoja väistellen, radioaseman valo alkaakin pian jo näkyä ja näyttäisi, että matkaa on enää kilometrin verran. Ensimmäinen ajopäivämme suuntautuu lähteen kohti Barentsburgia. Asukkaita ei hotellissa ole ketään, kausi on vasta alkanut ja olemmekin ensimmäiset turistit tänä vuonna. Tästä jatkamme matkaa ja kiipeämme korkealle vuoren laelle, josta aukeaa upeat näkymät merelle ja sisämaahan, ja taivaanranta loistaa uskomattomissa pastelliväreissä. Tästä nousemme ensimmäiselle isommalle jäätikölle, Fridtjovbreenille. Opas kertoo, että venäläiset olivat saaneet määräyksen purkaa rakennus sen rakenteissa olevan asbestin takia. Kaivosmiehet KELKKAKOHTEET
Oppaamme näkee nyt auringon ensimmäisen kerran neljään kuukauteen ja se saa hänet hieman herkistymään. Poroja näkyy täällä paljon. Porot ovat myös hieman erinäköisiä kuin Suomessa, lyhyempijalkaisia ja jotenkin jykevämpiä. Esittelykierroksen aikana Charlotte on tankannut kaikki kelkat, joten lähdemme matkaan takaisin kohti itää, nyt kuitenkin sisämaan kautta. Autojakin täällä kuitenkin näkyy, vaikka tietä on yhteensä 8 km. Postimökki toimi ennen aikaan postin vaihtopaikkana, johon posti tuotiin Longyearbyenistä koiravaljakolla ja toinen valjakko oli vastassa Barentsburgista. Nousemme vuonosta jyrkkiä rinteitä MarstranderBreenjäätikölle, ja nousemme sen laelle juuri sopivasti ihailemaan kaamoksen päättymistä ja auringon nousua vuorten yli. Laskeudumme jäätiköltä ja ajamme taas vuonoja ja laaksoja pitkin. Ajamme Grondalen laakson läpi, vuoret kohoavat ympärillämme huiput vaaleanpunaisena niihin osuvan auringon säteistä. Täydennystä kylän kahteen kauppaan tulee laivalla kahden kuukauden välein, joten täydennyspäivinä jono kauppaan on kuulemma pitkä. Porot elävät täällä täysin luonnonvaraisina ja niiden metsästämien on luvanvaraista. Olosuhteet haastavat myös kelkkoja kaasuvaijeri oli päässyt jäätymään, mutta opas korjasi tilanteen nopeasti.. Laakson päässä on erämökki, jonne menemme tankkaamaan. Saamme Toisen ajopäivän vierailukohteisiin kuului näyttävä jäätynyt vesiputous. Ne etsivät syömistä, mutta selviävät talvesta kesällä hankitun rasvakerroksen turvin. Varaamme myös jo huoneet, koska mökkiin on yöksi tulossa myös koiravaljakkosafariporukka. Jatkamme kohti itää ja Kaivos nro 7:n, joka on ainoa enää toimiva kaivos, kohdalta käännymme itään pitkin Adventdalen laaksoa. Pysähdymme vanhalle postimökille, johon opas on tilannut meille kollegaltaan lisää polttoainetta, jotta pääsemme seuraavaan yöpaikkaamme, vuokraamoyrityksen erämökille saakka. 060 KELKKAKOHTEET tuovat mukanaan myös perheensä, joten kylässä on myös koulu, jossa on 50 lasta. Sinne varattu polttoaine ei ole kuitenkaan vielä tullut, joten päätämme nauttia kuivamuonalounaamme mökissä odotellessamme
Ajelemme aamuista reittiä takaisin mökille, josta opas kerää mukaansa roskamme ja petivaatteet, ja syömme lounaan taas sisätiloissa. Nousemme suurelle Nordmannsfonna-jäätikölle, ja tässä kylmyydessä tuntuu, että se jatkuu ikuisesti. 24% Katso jälleenmyyjät ultratec.fi € € € kelkat tankattua ja lähdemme vielä iltapäivä ajelulle juuri, kun koiravaljakot saapuvat. Jäällä on kuitenkin ahtojäämuodostelmia, joitten väliin jäljet häviää, mutta vaikka kuinka tiirailemme, emme karhua näe. Charlotte kertaa kartalta missä olimme ajaneet, kaikkiaan GPS:n mukaan kilometrejä kertyi kolmessa päivässä 460. Mökillä on myös tynnyrisauna, jonka meidän opas ja koiraporukan opas meille lämmittävät, ja suurin odotuksin sinne löylyttelemään lähdemmekin, huomataksemme, ettei siellä ole ollenkaan vettä. KAUDEN 2019 UUTUUDET Henkilökuljetusreki Ultratec BUS 6-8 hengelle kuormatilaa reilustI penkit muunneltavissa saatavilla myös lisävarustemodulina Ultratecin parirekeen 3250 € , sis.alv.24% Henkilönkuljetusreki Ultratec Caddy 2 hengelle pehmustetut penkit hyvä jousitus reilusti tilaa matkatavaroille 1950 € , sis. Sitten jatkamme kohti retken päätepistettä taas Adventdalen laakson läpi. Kiertelemme lahdella, ja löydämmekin tuoreet jääkarhun jäljet. Vuoret alkavat lopulta häämöttää edessämme ja lopulta ne saavutammekin. Pysähdymme juomaan kuumat mehut, mutta on niin kylmä, ettei huvita ruveta syömään. Tästä menisi oikoreitti Pyramideniin, mutta lahti ei ole vielä kokonaan jäässä. Ihailemme näkyä kiikareilla vuorotellen, mutta kameran linssiin eivät niin kaukaa karhut tartu. Nousemme lopulta jäältä ja hetken kuluttua Charlotte pongaa kiikareilla kaukana jäällä kulkevan äitikarhun poikasensa kanssa. Saamme myös kehut, olimme kuulemma paras ryhmä, mitä hän oli ollut vetämässä! Suuntaamme hotelliin ja illalliselle. Ajamme rannikolle Fredheimiin ja näemme Temppelivuoret lahden takana. Päällimmäiseksi jääkin ajatus, että harvoin lomailee kohteessa, johon kerkiää näin perusteellisesti tutustumaan näin lyhyessä ajassa. Pakkanen on kiristynyt -25 asteeseen, itärannikolla on kuulemma aina kylmempi. Kohtaamme myös ensimmäisen ongelman, kun yhdestä kelkasta on kaasuvaijeri jäässä, mutta oppaamme selvittää tilanteen nopeasti ja pääsemme jatkamaan matkaa. Kovin lähelle emme tietenkään voi mennä turvallisuussyistä. Ajamme jäätikölle, jonka päällä pysähdymme ihailemaan näkyviin tullutta aurinkoa. Jäätiköllä on myös kostea sumu, joten kypärän visiiri on aivan jäässä ja se on pakko nostaa ylös, että näkee mitään. Keli on myös tänään selkeä ja mökillä pakkasta on -13 astetta. Lahtea reunustavat upeat jääseinämät, jotka ovat kuin elefantin nahkaa. Pyramiden on autioitunut kaivoskaupunki, josta on tehty turistinähtävyys. Käymme katsomassa jäätynyttä vesiputousta, paikalla on myös toinen isompi safariporukka. Kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä reissuun, ja jos kelkkailu sinänsä ei olekaan täällä kovin haastavaa ja hetkittäin jopa tylsää isoilla jäätiköillä, korvaa maisemat sen monin kerroin. Tänään on suurin mahdollisuus nähdä jääkarhuja. alv. Käännymme takaisin ja ajamme erämökille, jossa opas laittaa meille illallisen. Suuntaamme nyt kohti pohjoista. Saavumme vuokraamolle illan hämärtyessä, ja siirrymme sisätiloihin vaihtamaan vaatteet. Jatkamme matkaa rannikkoa etelään päin, väistellen kivikoita ja jäämuodostelmia. Toteamme, että jäätä on yli 40 cm, joten uskallamme jatkaa. Vietämme täällä vielä yhden päivän, joten ehdimme tutustua myös paremmin kylän nähtävyyksiin. Päivä 3 Viimeisen päivän ajo suuntautuu itään kohti jäätiköitä ja merta. Ajamme läpi Sassendalen laakson ja näemme upeita muodostelmia sinistä jäätä. Suuntaammekin petille keräämään voimia huomista varten. Meillä oli tosi hyvä tuuri myös kelien suhteen, kaikki kolme ajopäivää olivat selkeitä, joten maisemat olivat parhaimmillansa.. Tulemme Mohnbukta-lahdelle, jonka jäälle laskeuduttuamme opas ensimmäisenä tarkistaa jään paksuuden hakkaamalla kirveellä avannon
FIM:in vahvistama kisa ajettiin Sodankylässä elokuun alussa. Kelkkalehden toimituksessa oli jo kuohuvat jäissä ja photoshopissa tehtynä kuvabanderolli Akin Ruotsinmestaruudelle. Sikäläiset kisat käydään mutkaisilla radoilla ja hitaammilla vauhdeilla. Tilanteissa, joissa kuljettaja kokee, että asioita ei ole hoidettu sovittujen sääntöjen mukaan on heillä taho, joka ottaa asian tutkiakseen. Muutaman kauden ajan tittelin päätti jakaa yksityinen taho Ruotsissa. Mies tuntui olevan kovasti sitä mieltä, että Suomen kisoissa vauhti on vaarallinen. Ennen viimeistä kisaa oli hyvin lähellä, että Ruotsinmestaruus matkaa Akin autossa kohti Ivaloa. Suoritukset olivat vakuuttavia ja varmoja. Kun puhutaan kansainvälisestä kisasta, on aivan hyvä, että taustalla häärii isompi organisaatio. YHTÄ KAIKKI KISAT AJETTIIN JA TITTELI MENI JAKOON. 062 KELKKAKISAT TEKSTI: TOIMITUS KUVAT: JANI SIPOLA VESICROSSIT 2018 IVALOLAISTEN KAUSI WATERCROSS TARJOSI JÄLLEEN KESÄLLÄ 2018 HUIKEAA VIIHDETTÄ KOKO RAHALLA. Vaikkakin meillä puhutaan yleisessä keskustelussa juurikin päinvastaista. Tämän kesän EM-kisoihin oli satsattu merkittävästi. Todellinen syy oli pelko vastustajien vahvuudesta. Heidän kauttaan mukana tulee valvontaa ja kontrollia. Järjestelmä oli yhden yksityishenkilön kehittämä. Ruotsalaisilla ei ole ollut kovin vahvaa menestystä meidän kisoissamme. Kisojen järjestäminen Suomessa oli monelle ruotsalaiselle myrkkyä. Heille oli vaikea ymmärtää, miksi kisat järjestettiin juuri Suomessa, vaikka heillä kisoja on järjestetty jo vuosien ajan. Antti Holmberg teki “paluun” vesicrossikisoihin Pasi Leivolta ostetulla kelkalla. Kisoista lähetettiin komea livelähetys internetin välityksellä ympäri maailman. Valitettavasti tämä ilo jäi kokematta. Jälleen joutuivat ruotsalaiset katsomaan pahalla silmällä, kuinka 10 vuotta vanha pilkkikelkka pesee heikäläisten viimeisen mallin kisakelkat. Kisoissa oli paljon puutteita ja esimerkiksi tuomaristo loisti poissaolollaan. Satsauksen vastapainoksi olisi ollut mukava jos ruotsalaiset olisivat vaivautuneet paikalle. Tämähän oli tosiaan vain tekosyy. Haastattelimme Sodankylän kisavarikolla norjalaista Joachim Olsenia, joka on ajanut Ruotsin sarjassa kilpaa. Olisiko todellinen syy kuitenkin ruotsalaisten poissaoloon Aki Pesosessa. Tästä kehkeytyi protestimieliala, jonka verukkeella kuljettajat jättivät tulematta kisoihin. Tämän lisäksi Olsen sanoi Suomen kisojen painottuvan liiaksi yleisön miellyttämiseen, ei kuskien. Isot organisaatiot ovat aina kuljettajan asialla. Euroopanmestaruus on ollut kuuma aihe jo vuosien ajan. Tuloksena myös euroopanmestaruus. Samaa ei voinut sanoa ruotsalaisten järjestämistä karkeloista, joissa jokainen oli omillaan ja sääntöjä vaihdeltiin jopa kesken päivän. JOSKIN KYSE OLI EUROOPAN CUPIN KISOISTA. VOITTAJANA YLLÄTYSNIMI IVALOSTA. Aki kävi näyttämässä Ruotsin sarjassa hieman jatsin mallia. Akin suoritukset Ruotsin sarjassa olivat vertaansa vailla. TÄMÄN KESÄN KOVIMPIA UUTISIA OLI ENSIMMÄISET VIRALLISET FIM-LIITTOJEN ALAISET EUROOPANMESTARUUSKISAT. V ihdoin ja viimein saatiin vesicrossissakin jakoon virallinen kansainvälinen titteli
Mikko haastattelee Ivalon varikolla DJ Amanda Harkimoa, sekä jotain nuorehkoa mukana kulkenutta mieshenkilöä. Kelkkoja tulee ja kelkkoja menee, mutta Tundra pysyy vesicrossin kärjessä. Kyösti Lyöri oli epävirallisessa tilastossa 600-luokan valtias tänä kesänä. 063 KELKKAKISAT VESICROSSIT 2018 IVALOLAISTEN KAUSI Suomenmestari Pasi Leivon tyylinäyte Ivalon aika-ajoista. Moottoriliiton toimitusjohtaja Kurt Ljungqvist onnittelemassa Morten Blieniä Sodankylän kisoissa.. Olli-Matti Niemi oli ajamalla päihittää Morten Blienin, kunnes poiju irtosi ja kummankin matka loppui samaan mutkaan. Morten Blien, Antti Holmberg ja Joachim Olsen kylpemässä Kitisen vedessä Sodankylässä. Kelkkana lehdestä tuttu Tundra
Kisaan olisi pitänyt lähteä myös paikkaan, jossa ei sääntöjä muutella kesken päivän kotimaan kuskien suosimisen nimissä. Pasi onkin vakiinnuttanut asemansa lajin ehdottomassa kärjessä. Aki ei ole jokaisessa kisassa edes Suomen nopein, vaikka hyvin lähellä sitä onkin. 064 Myös Risto Juujärvi teki paluun watercross-kisoihin, kelkkana laina-Polaris. Näin ollen länsinaapurin kuskien mieliin saattoi tulla luovutusmieliala jo ennen kisamatkalle lähtemistä. Ii vei kisat lähelle Oulua, mikä on hyvä asia. Rovaniemellä ajettiin kisaa Palojärvellä. Heidän on helppo katsoa tuloslistoja. Oulu on merkittävä kelkkailukaupunki, jossa on hyvä katsojapotentiaali. Morten Blien sekä Joachim Olsen. Ivalossa nähtiin kolmen paikallisen suuruuden tiukkaa taistelua. Euroopanmestaruus meni Ivaloon. KELKKAKISAT johtuen viimeisen kisan teknisistä ongelmista. Viivalla kolmantena ollut Holmberg ajoi kuitenkin melko selvään voittoon. Voittajaksi ajoi tasaisia ja äärimmäisen vahvoja suorituksia esittänyt Pasi Leivo. Kisoja ajettiin tänä kesänä myös uusissa lokaatioissa. Sinetän alueesta onkin muodostumassa melkoinen kisakeskus, sillä siellähän talvella ajettiin myös enduroa.. Onkin mielenkiintoista nähdä löytyykö Leivolle haastajia tulevina kesinä. Yllättäen siksi, että Antti teki paluun kisa-areenoille vasta viikkoa aiemmin Ivalon kisoissa. Joachim Olsenista ei ollut vastustusta Antti Holmbergille Sodankylän EM-kisoissa. Akin vauhti korreloi kuitenkin Suomen kisojen tasoa ruotsalaisille. EM-tittelin nappasi kera hienojen palkintorahojen rakennusurakointiyrittäjä Antti Holmberg. Mutta on varmaa, että kovaa pitää ajaa ja kelkan täytyy kestää melkoista rääkkiä, jos tavoitteena on pudottaa Leivo mestarin paikalta. Kuljettajaosastolla on vain tapahtunut sukupolvenvaihdos. Suomenmestaruus matkasi myös jälleen Ivaloon. Alla oli uusi kilpuri, jonka mies hankki toiselta ivalolaiselta, eli Leivon Pasilta. Jani Tryykin kelkassa oli kulkuja ja ajo oli näyttävää, mutta tekniikkamurheet vaivasivat läpi kesän. Ressu-Okkeli on yhä mukana kisoissa. Teemu “TemeP” Parkkonen oli yksi kaukaisimmista kotimaan vierailijoista tämän kesän vesicrosseissa. EM-kisojen A-finaalissa oli lopulta kaksi norjalaista. Nähtävästi se on ihan sama mistä tittelistä ajetaan, ivalolainen voittaa aina
Koot: S-4XL, myös mitoilla.. Hanx Tehtaanmyymälä Oravikoskentie 3, 71470 Oravikoski P. Hanx Force kelkkahousut Kestävää Corduraa. Lumilukot lahkeissa. Verkkovuori. 065 HUOLLAMME, KORJAAMME JA SÄÄDÄMME KAIKKI ISKARIMERKIT AMMATTITAIDOLLA. Vedenpitävä ja hengittävä Foxa Action välivuori, tuuletusaukot. 45 € ILMAN LISÄSÄILIÖTÄ /KPL LISÄSÄILIÖLLISET 49 € /KPL WPISKARIT 55 € /KPL TOTALTEKISKARIT 65 € /KPL PETRI RAUTIONAHO TEOLLISUUSTIE 14, ROVANIEMI PUH: 020 7343441 WWW.LAPINAKKUMAAILMA.FI totaltek, fox & walker evans iskunvaimentimien myynti VOIT TILATA VERKKOKAUPASTAMME AKUT KAIKKIIN KELKKOIHIN, MÖNKIJÖIHIN JA AUTOIHIN. 3 eri lahkeenpituutta. 017-5544 205, 0400-699 351 289€ Kisakuskien suunnittelema ja testaama Hanx tuotevalikoimasta myös kelkkatakit, tuulenpitävät CoolStop-alusasut, huput ja kaulurit, kelkkakäsineet ja -rukkaset sekä paljon muuta kelkkailuun! www.hanx.fi 15 % alennus verkkokaupassa koodilla: MK2018 Tarjous voimassa kaikista normaalihintaisista tuotteista 31.12.2018 asti. KELKKOJEN ISKUNVAIMENNIN -HUOLTOTARJOUS WALKER EVANS, RYDE, FOX (MYÖS ILMAISKARIT), KYB, ÖHLINS YMS
Halusin ajatella jatkavani lajia samoin mielin kuin olin aiemminkin sitä harrastellut, eli kilpailu on vain rentoa, paineetonta hauskanpitoa, mutta uusien, merkittävien sponsoreiden sekä aiemman menestykseni tuomat paineet kolkuttelivat negatiiviseen sävyyn. Näitä rakenteluja suorittaessamme tulikin jo seuraavat kisat vastaan, jonne lähdettiin testailemaan puolivalmiin työmme tulosta. Onnettomuudesta toipuminen verotti myös watercrossin osalta kolme kisakautta, mutta viime syksynä suostuin hetken mielijohteesta veljeni ehdotukseen hankkia minulle uusi kelkka kesäkaudelle 2018 ja täten palata watercrossin pariin, ja näin oli seuraavan kesän suunnitelmat lyöty lukkoon. Uudeksi kelkakseni valikoitui Arctic Cat pääosin moottorin ominaisuuksien perusteella, ja kun kohdalle vielä sattui jo edellisen omistajan toimesta vesikelpoiseksi rakenneltu yksilö, niin oletuksenammehan oli, että kelkka olisi vain pientä hienosäätöä vaille valmis kisapeli. Kisat Iissä sujui odotettua paremmin, kelkalla ja kuskilla kun ei ollut yhteistä ajoaikaa alla kuin edellisenä iltana kertyneet muutama kierrosta. Kesäkuu kului siis moottoria odotellessa ja omat ajatukseni tulevaa kautta kohtaan heiluivat laidasta laitaan, ristiriitaisissa tunnelmissa. Tämä tieto vaikutti myös uuden moottorini valintaan, koska naisten luokka watercrossissa on rajoitettu alle 600-kuutioiseksi. Loppuihin Suomen kisoihin haettiin taas alustan säätöjä joka kerta, sekä tietenkin yritettiin selvittää, mistä konehuoneeseen pääsee vesi. Aiempina watercross-kausinani olisin ollut veden päällä jo heti jäiden sulettua, mikä olisi ollut suotavaa myös tälläkin kertaa, jotta oltaisiin saatu uusi kelkka rakenneltua ja säädettyä kisakuntoiseksi, sekä kuski heräteltyä pitkän tauon jälkeen takaisin iskuun. Kuvittelin, että yleisö olettaa minun palaavan tauoltani vähintäänkin samalle tasolle kuin mihin olin urani 2014 lopettanut, eli 600-luokan hopeaja Open-luokan pronssisijoille. Ongelmaksi vain tuli taas se, että edellinen omistaja oli jo suorittanut tiivistyksiä, jolloin oli hankalaa arvioida vuotokohdan sijainti. 066 KELKKAKISAT KULJETTAJAN KOKEMAA: NIINA KALLOJÄRVI #60 K ilpailin watercrossissa kausina 2012-2014, ja tämän harrastusmuodon myötä pohdiskelin, miksen kelkkailisi ympäri vuoden, kilpaillen tietenkin. Niinpä aloin ajamaan myös snowcrossia talvella 2014. Päätöstäni palata areenoille siivitti myös se, että kuuleman mukaan naiskuskeja olisi kaudella 2018 sen verran, että saataisiin ihan oma sarja. Huhuista huolimatta kesän aikana nähtiin kisoissa vain yksi naiskuljettaja minun lisäkseni. Ongelmanratkaisuja ei helpottanut myöskään ajan. Saatuamme uuden moottorin kasatuksi ja istutettua konehuoneeseen oli ensiajon aika, jonka seurauksena kelkan rungosta päätettiin uusia lähes kaikki; keula kavennettiin ja hankittiin uudet sukset, ohjaus uusittiin, alusta kohdistettiin ja säädettiin uudelleen, iskarit ja jopa takarunko vaihtui. Tämä laji koituikin kohtalokseni, sillä kevään 2015 päätöskisoissa loukkaannuin yliajotilanteessa niin pahoin, että nyt 3,5 vuotta myöhemmin olen edelleenkin työkyvyttömyyseläkkeellä. Kauden aikana menestyspaineeni kohdistuivatkin yllättävästi kelkkaa eikä kuskia kohtaan, kuten saatte kohta lukea. Kävi kuitenkin niin, että kelkan moottori saatiin pajalta vasta, kun Suomen ensimmäiset kisat Pellossa oli jo ajettu. Kauttani 2018 seuranneet varmaan jo tietävätkin, että toisin kävi. Kisoissa kuitenkin ilmeni tiivistysongelma, jonka seurauksena kisat päättyikin kosteissa merkeissä, upotukseen
Suomen kisat siis sujuivat huonoimmalla mahdollisella menestyksellä, mutta kausi ei kuitenkaan ollut vielä lopussa, sillä päätimme elokuussa vielä suunnata Norjaan, Kautokeinoon. 067 KELKKAKISAT puute, sillä mekaanikkoni olivat kesätöissä toisella paikkakunnalla, jolloin kelkalle jäi aikaa vain perjantai-illat sekä sunnuntait, lauantaithan kuluivat kisoissa. Ivalon kisoihin päätimme testata edellisen watercross-kelkkani Polariksen alustaa, mikä todettiinkin toimivammaksi. Kauteni viimeisiin kotimaan kisoihin lähdinkin siis luottavaisin ja toiveikkain mielin, kun kelkka oltiin vihdoin ja viimein saatu tiiviiksi ja toimivaksi, mutta kisoissa kelkka upposikin sitten täysin oman ajovirheeni saattelemana; ilmeisesti menestyspaineet pääni sisällä olivat tässä vaiheessa kautta jo liian kovat. Nämä kauteni päätöskisat olivatkin kuin kirsikka kakun päälle tämän vastoinkäymisten runsoittaman kesän päätteeksi; kelkan ja kuskin yhteinen sävel alkoi viimein löytyä, ja kisat sujuivat erittäin hyvin! Tosin tein A-finaalissa ratarikon tippuen pois podiumilta, mutta siitä huolimatta tunnen itseni voittajaksi, kun saimme uuden kelkan ja kisatauon tuomat haasteet selätetyksi tämän raskaan ja vaativan kauden päätteeksi. Ensi kautta katsoen suuntahan on vain ylöspäin, ja toivottavasti silloin saadaan myös se kauan odotettu naistensarja aikaiseksi! Suuret kiitokset watercross-kauden 2018 mahdollistamisesta kuuluu sponsoreilleni Ísey Skyr Suomi, Vain 2 kalaa, Swedish Mountain Products, Narvi Oy sekä mekaanikoilleni/perheelleni! Niina Kallojärvi #60
KOKO KILPAILUKONSEPTI JA TAPA, JOLLA KISOJA JÄRJESTETTIIN, PISTETTIIN UUSIIN PUIHIN. KOKO SM-SARJA PISTETTIIN KÄYTÄNNÖSSÄ KOKONAAN UUSIKSI. SNOWCROSS 2019 KELKKAKISAT. KISOISSA ON ENEMMÄN OSALLISTUJIA KUIN KOSKAAN. LAJIN KEHITYS ON KUITENKIN HYVÄLLÄ MALLILLA. KAUDEN TAVOITTEET EIVÄT TÄYTTYNEET KAIKILTA OSIN, JOTEN TULEVALLE KAUDELLE KONSEPTI PISTETÄÄN JÄLLEEN UUSIKSI. 068 UUSITULLA KONSEPTILLA SNOWCROSS KOKI KAUDELLE 2018 MELKOISEN MULLISTUKSEN
Olemme käyneet kerhojen kanssa kehittäviä ja positiivisia keskusteluja tulevasta. Yksittäisten kisojen seuraaminen on monille vaivalloista, eikä kisoista lopulta kiinnosta muu kuin lopputulos. Osassa kisoja on suurempi katsojapotentiaali kuin toisissa. Tulevan kauden konsepti poikkeaa hieman viime talvesta. Sarjasta oli tarkoitus tehdä yhtenäisempi, jota kautta sen kiinnostavuus nousisi. Kisojen käytännön järjestelystä vastaavat kerhot. Tavoitteena oli saada lajista aiempaa enemmän yleisöä kiinnostava. Myymme itse koko sarjan mainospaikat ja tarjoamme kerhoille valmiin hinnaston ja mediakortin paikallistason mainosmyyntiin. Taustatyötä on tehty valtavasti, jotta Snowcross kokonaisuutena olisi mahdollisimman houkutteleva tuote katsojien ja mainostajien silmissä. Kisoja promotoivan Livesportsin toimitusjohtaja Pauli Kauppinen avasi tulevan kauden suunnitelmia ja muutoksia. Tästä johtuen kisat suunnitellaan erikseen paikkakuntakohtaisesti. Perinteisesti myytyjen käsiohjelmamainosten ja banderollipaikkojen lisäksi kerhot pääsevät myymään mainoksia mm. Aivan kaikki tavoitteet eivät kuitenkaan täyttyneet. Viime talvi toi crossin ensimmäistä kertaa kotisohville saakka. Mikään homma ei pyöri ilman rahaa ja rahaa nyt vaan ei lähtökohtaisesti tule, jos tuote ei ole kunnossa. Merkittävin muutos on se, että tulevalla kaudella Livesports ei järjestä kisoja. Meidän suurin rooli tapahtuman toteutuksessa on ennakkosuunnittelussa, markkinoinnissa ja TV-tuotannossa. 069 UUSITULLA KONSEPTILLA KELKKAKISAT S nowcrossin historian suurin muutos tapahtui viime syksynä, kun Livesports ilmoitti ottavansa haltuun kotimaisen kelkkacrossin järjestelyt. Nyt voidaan puhua mainostamisesta, jolloin yritysten intressit ja käytettävät summat ovat aivan erilaisia kuin sponsoroinnissa, avaa Kauppinen asiaa.. Koko sarjan kannalta on järkevää, että yleisilme ja julkisuuskuva ovat yhteneväiset. Viime talvesta on kuitenkin otettu oppia siinäkin mielessä, että kaikille kisapaikkakunnille ei pyritä tuomaan samaa konseptia. Tulevaisuudessa kisoja järjestetään käyttäen hyödyksi kaikkien osapuolten vahvuuksia. Tämä oli merkittävä harppaus lajin näkyvyyden kannalta. Näin olemme saaneet tulevan talven suunnitelmat kehittymään hyvässä hengessä, Kauppinen jatkaa. Talven kokemuksista sekä kuskien palautteista on nähtävästi otettu oppia. Hinnat ovat todella kohdallaan ja paketit ovat saaneet hyvän vastaanoton. Jokainen pystyi halutessaan katsomaan kisojen tapahtumia livenä suoraan omasta televisiosta. Viime talvena meillä oli vielä haasteita hahmottaa miten Snowcrossja TV-lähetykset kokonaisuutena kannattaa tuotteistaa, mutta nyt olemme jo jonkin verran viisaampia aiheen tiimoilta. Kyseessä on valtava ero entiseen, kun käsiohjelman mainoksen osto oli lähinnä urheilutapahtuman sponsorointia. Tekemisen ja vastuun jakaminen tällaisella mallilla tuntuu itsestä todella mielekkäältä ja on saanut myös kerhoilta hyvän vastaanoton, kertoo Kauppinen. suoriin televisiolähetyksiin AlfaTV:lle ja Nelosen Ruutu-palveluun. Livesportsin tavoitteena on saada kaikki osapuolet hyötymään kisakonseptista. Kaikki paikkakunnat eroavat toisistaan
Käymme vielä keskusteluja Veikkauksen kanssa, jotta löydämme varmasti parhaan mahdollisen pelimuodon Snowcrossiin. Kisaviikonloppuina on edelleen mukana kaikki Snowcrossin kansalliset, Suomen Cupja SM-luokat. Snowcross omaa Suomessa pitkät perinteet. Ensimmäinen kisa ajetaan 16.-17. maaliskuuta myöhemmin julkaistavassa paikassa. Myös viime talvena puhuttaneesta uudistetusta varaslähtösäännöstä luovutaan ja palataan aiempaan hyväksi todettuun malliin. Snowcrossin pariin lähteminen juuri nyt on hyvä ratkaisu, sillä laji on todella kovassa nosteessa. Esimerkiksi harrasteesta Sportiksi nimensä muuttavaan luokkaan on tulossa merkittävästi lisää kuskeja. Tämä on sitä työtä, jota olemme Snowcrossin eteen tekemässä ja tämä yhteistyö voi poikia monta muuta hyvää juttua tulevaisuudessa. Perjantaipäivän käyttämisestä luovutaan ja kisapäivät ovat jatkossa lauantai ja sunnuntai. Suurin buumi oli 90-luvun alussa sekä 2000-luvulla. Yksi suuri uudistus on Pro ja Pro Liten kisaformaatin muuttuminen. Energiajuomamerkki Rockstarin tulo mukaan yhdeksi pääyhteistyökumppaneista on myös erittäin hyvä osoitus siitä, että Snowcross sisältää paljon potentiaalia. SM-Snowcrossia ajetaan tulevalla kaudella neljänä viikonloppuna. Tulevan kauden tekniset sääntömuutokset ovat vielä työn alla, mutta promoottorin mukaan isoja muutoksia ei ole viime talveen verrattuna tulossa. Säännöt vahvistetaan ennen Kelekkamessuja. Tämä tarkoittaa siis sitä, että aika-ajot jäävät näistä kahdesta luokasta pois ja kilpaa ajetaan alusta saakka. 10 vähiten sijoituspisteitä kerännyttä kuljettajaa menee suoraan finaaliin. Sijoille 11-25 sijoituspisteissä tulleet kuljettajat ajavat last chancen, josta 5 nopeinta kuskia pääsee finaalin takariviin. Lajin suosio on vaihdellut paljon aikojen saatossa. Joitakin kuskeja on kuitenkin jäämässä poiskin, sillä ainakin Viktor Hérten, Jussi Honka ja Alatalon Olli ripustavan kypärät naulakkoon, paljastaa Kauppinen. Yhden lauantaina ja toisen sunnuntaina. Kuskit pääsevät ajamaan enemmän kilpaa toisiaan vastaan ja katsojat tykkäävät, kun päivässä on enemmän lähtöjä ja erien pituudet ovat lyhyempiä. Tällä hetkellä kisapromoottorin suunnitelmissa on hyödyntää voittajavetoa, mutta vedonlyöntityyppi voi vielä muuttua sen mukaan, mikä osoittautuu sopivimmaksi lajin kannalta. maaliskuuta ajetaan puolestaan Kuopion pesäpallostadionilla. Proja Pro Liteluokat tulevat ajamaan joka viikonloppu kaksi erillistä osakilpailua. Olemme puhuneet Voittajavedon käyttämisestä, mutta Veikkauksen tarjonnassa on myös muita mielenkiintoisia pelimuotoja. Olipa pelitapa mikä tahansa, niin onhan tämä aivan mahtava juttu, että saimme koko SM-Sarjan Veikkauksen pelikohteeksi. 070 KELKKAKISAT Livesports tiedotti syyskuussa, että tulevalla kaudella mukana on myös Veikkaus. huhtikuuta. Myös juniori-luokkiin, eli näihin pikkukelkkaluokkiin on tulossa arviolta 20 uutta junnua, mikä on lajin tulevaisuuden kannalta huippu juttu. Tulevaisuudessa menemme samaan systeemiin, jota käytetään Yhdysvalloissa. Näistä karsintaeristä kuskit keräävät sijoituspisteitä, joilla ansaitaan paikka finaalierään. Tulevalle kaudelle kuljettajia on tulossa lisää moniin luokkiin. Yhteistyökumppanuus on koko sarjalle erittäin merkittävä ja hyödyttää laajasti molempia osapuolia. 16.17. Sarja huipentuu Rovaniemellä 13.-14. Tässä kaaviossa ajetaan harjoitukset sekä kaksi karsintaerää kahdessa tai useammassa ryhmässä. Rockstar saa Snowcrossin kautta uudenlaista ja monipuolista näkyvyyttä vauhdikkaan lajin parissa. Kisojen seuraaminen on helpompaa, kun letka ei venähdä niin pitkäksi ja kisa pysyy intensiivisempänä, kertoo Kauppinen. Sarja jatkuu 2.-3. Viime vuonna Livesportsin kisoissa ajoi 169 eri kuljettajaa. Sijoituspisteiden lisäksi karsintaeristä jaetaan myös SM-pisteitä. Tämä tarkoittaa, että kisoista päästään lyömään vetoa. helmikuuta Parikkalassa. Sen parissa on kilpailtu jo 70-luvulta alkaen. Muiden luokkien kisat jakaantuvat tasaisesti molemmille päiville.. Joitakin muutoksia tulee kuitenkin kisaformaatteihin ja luokkiin sekä luokkanimityksiin. Laji on kuitenkin erittäin elinvoimainen ja kilpailijoita riittää. Vertauksena voidaan käyttää edellistä vuotta, jolloin kaikki kisat huomioiden tapahtumissa ajoi 113 eri kuljettajaa
071 AVOINNA ARK .9-17 LA 10-14 SYSMÄLÄNTIE 1 40530 JYVÄSKYLÄ Myynti: 0400981 914 Huolto: 040351 5354 LAITA HETI VIESTIÄ info@keljonkonehuolto. SUOMEN PARAS POLARIS LIIKE KYSY MEILTÄ SUPERTARJOUS!! KESKI-SUOMEN PARAS VALIKOIMA VAIHTO-KELKKOJA SUOMEN HALVIN RAHOITUS! MEILTÄ MYÖS KELKAN VAIHTO MÖNKIJÄÄN MEILTÄ SUPERSUOSITUT POLARIS TRAKTORIMÖNKIJÄT JOPA 80KM/H NOPEUDELLA JA ESIM. LÄMPÖHYTILLÄ
Ulkonäkö on myös joutunut muutosten tuulien kouriin, johtuen uudesta yläkuomusta. Tulevalla kaudella olkatapin mittaa on jatkettu reilusti. Tämä on markkinoinnillinen katastrofi. Niin kauan kuin lajissa ollaan mukana, ei jämäsijoista ajaminen ole toivottavaa. Etujousituksen geometriaa on muutettu muutamilta osin. Kevennyksien ansiosta, on uusi RS vahvistamattoman tiedon mukaan edeltäjäänsä noin 10 kiloa aiempaa kevyempi. Kaikki iskunvaimentimet ovat myös Kashima-pinnoitettuja. Merkki ei ole saavuttanut tasaista menestystä kisabaanoilla. Uusi lexanista tehty kuomu pitää sisällään projektorivalot. Yksi iso ero siinä kuitenkin on. Alustassa on jatkossa kumpikin vaimennin halkaisijaltaan 46 milliä. Viimevuotisessa kierrosten punaviiva tuli vastaan 8000 kierroksen kohdalla, tulevaisuudessa se raja on tonnin ylempänä 9000 kierroksessa. 072 KISAT & TEKNIIKKA SKI-DOO RS 600 UUTEEN MITTAAN S ki-Doo on esimerkiksi Lynxiin verrattuna siinä mielessä erikoisessa tilanteessa, että merkin on vuosi vuodelta jatkettava snowcross-kilpurinsa kehittämistä. Jotta olkatapin muutos ei vaikuttaisi negatiivisesti jousituksen liikkeeseen, on joustomatkaa ja myös iskunvaimentimia lyhennetty keulassa joitakin senttejä. Nyt siirrytään virallisesti entisaikojen mountain-mittoihin uudella 137-tuumaisella matolla. Tästä johtuen on Ski-Doo pitänyt kehityskaaren jatkuvana. Tähän on pyritty uudella laajemmalla jarrulevyllä. Koko kelkan iskunvaimennus on pistetty uusiksi ja mittoja muutettu. KELKKAKISAT. Vuosimallin 2019 RS:n moottori ei luonnollisestikaan ole muuttunut suuresti. Uuden takapukin vaimentimen myötä saa RS takapukkiin myös paluuvaimennuksen säädön. Ski-Doo ehti muutaman talven ajan käyttää välimallin telaa, eli mittaa 129 tuumaa. Ero on iso ja takuulla tuntuva. Toisaalta Ski-Doon RS on kulkenut rinnan muiden mallistouudistusten kanssa. Uusi pitävämpi matto vaatii myös pitävämmän jarrun. Mikäli merkki olisi pitänyt samaa linjaa, kuin esimerkiksi Polaris, ajaisivat Ski-Doon crossikuljettajat REV:iin pohjautuvalla RS:llä, jossa olisi viimeisimmän sukupolven kuomut. Tämä on hieman kärjistetty esimerkki, mutta perustuu löysään faktaan. Myös satula on sijoitettu paremman huollettavuuden nimissä eri kohtaan rungossa. Yksi iso muutos on siirtyminen puolipitkien luokkaan. Etenkin Yhdysvalloissa, ovat kirkkaimmat mitalit menneet muille merkeille
Kauden 2019 kilpurin voi sanoa olevan melko suuri hyppäys kohti täysin uudistunutta kisakelkkaa. Uusi runko muistuttaa huomattavan paljon esimerkiksi merkin uusissa Indyissä käytettävää runkoa. Parin vuoden takainen esittely, jolloin ensimmäiset Axyksiltä näyttävät R:t lanseerattiin, toi uuden ajan tuulia. 073 POLARIS 600 R SUURIA MUUTOKSIA P olariksen kisakelkan historia on mielenkiintoinen. Myös istuin on saanut uutta muotoa, se on jatkossa suoraselkäinen ja istuinosan kuhmut on siirretty historiaan. Ilmeisesti Rushin käyttöönotto jäi haaveeksi, sillä kisatiimien alustavissa testeissä havaittiin suuria puutteita ajettavuuden ja luotettavuuden suhteen. Sukset on vihdoin vaihdettu C&A:n tuotoksiin, jotka jokainen kuski on tähän asti vaihtanut alle vakioiden tilalle joka tapauksessa. Niin tai näin, Polaris on pysynyt kuitenkin aina kärjen vauhdissa. Tarkempisilmäinen katsoja huomaa alustassa huomattavia yhtäläisyyksiä merkin Pro CC -alustaan, joka lanseerattiin Indy XC -malleihin kaudelle 2019. Ilmeisesti näin myös oli, sillä Polariksen varaosakirjoista löytyi kisakäyttöön viittaavia vahvikkeita ja muita osia. On suoranainen ihme, että Polaris ei jo tuolloin huomannut vaihtaa muoveja ja esimerkiksi istuinta, jolloin malli olisi muistuttanut enemmän kuluttajatuotteita. Näin ”pallopää” IQ jatkoi taivaltaan. Ohjauksen geometriaa on muutettu, jotta tiukat käännökset onnistuisivat helpommin. Rushien esittelyn aikaan oli ilmoilla paljon huhuja, että Rush tulee myös snowcrossiin. Myös ohjausta on parannettu entisestään. Alusta on saanut osakseen sen verran reilusti muutoksia, että myös nimi on vaihtunut RX2:ksi. Vaikka etenkin kauden 2019 jälkeen 600R racerissa ei ole enää paljokaan yhteistä esimerkiksi IQ R-malleihin, on yhteys kuitenkin olemassa. Näkyvin muutos on takarungon uudistuminen. KELKKAKISAT. Merkki ei ole missään vaiheessa vuoden 2005 jälkeen pistänyt laitetta puskurista puskuriin uusiksi. Kyse oli kuitenkin uusien muovien asentamaisesta vanhaan kelkkaan
VETERAANIKELKKAKERHON TELAHUMPA TEKSTI: REIJO JUHOLA, TOIMITUS KUVAT: VILLE LOUKUSA, JUHA ANTTILA, REIJO JUHOLA, PERA HUSSI. 074 KELKKATAPAHTUMAT MELKEIN TOTISTA KELKKAKISAILUA VETERAANIKELKKAKERHON VUOSITTAINEN KOKOONTUMINEN KERÄÄ YHTEEN IÄKKÄÄMMÄN KALUSTON HARRASTAJIA YMPÄRI SUOMEN. TÄLLÄ KERTAA TELAMATOT HUMPASIVAT KITTILÄN LEVILLÄ, TOIMINNANTÄYTTEISEN VIIKONLOPUN PARISSA. TAPAHTUMASSA EI OLE TARKOITUS PELKÄSTÄÄN IHAILLA KELKKOJA TAI KEHUSKELLA OMILLA SAAVUTUKSILLA, VAAN TARKOITUS ON MYÖS PISTÄÄ KELKAT NIIN SANOTUSTI TOSITOIMIIN
Juniorisarjan voitti Niila Niskakangas. Saimme myös kuulla kattavan esitelmän Levin hissien asiantuntevasti suorittamasta kelkkareittien hoidosta Kittilässä, kertoo Reijo Juhola.. Tapahtumassa kisattiin, jaettiin palkintoja ansioituneille jäsenille sekä suoritettiin uhkarohkea safari. Lauantai meni perinteisen kisailun merkeissä. Kelkkalehti suoritti oman testiajon Ville Loukusan vuoden 1970 Soliferilla mahtava rata ja hieno kelkka. Osallistujia oli kaikkiaan 24 henkilöä, joista kuusi naisia. Aurinko paistoi, lunta oli metritolkulla ja pakkasta leppoisa -7°C. Ruoat olivat todella hyviä ja niitä oli riittävästi. Aikaerot olivat pieniä kymmenen kärki mahtui alle kolmen sekunnin sisään. Lauantaina tällä aiemman saapumiserän kalustolla ajettiin Wellevin rannassa tapahtumarikas kilpailu kahdessa eri sarjassa; yleinen ja juniorit. Bensanhajuiseen tapahtumaan osallistui yli 25 kelkkailijaa eri puolilta Suomea Sipoosta Inariin sekä yksi Australiasta asti. 075 KELKKATAPAHTUMAT MELKEIN TOTISTA KELKKAKISAILUA J okavuotinen Veteraanikelkkakerhon suurtapahtuma Telahumpa järjestettiin tänä vuonna huhtikuun alussa Levillä. Yleisen sarjan kolmen kärki muodostui seuraavasti: 1. Keli suosi tapahtumaa. Esa Kuha, 2. Hän oli tullut nimenomaan Telahumpaan kelkkailemaan. Marjo Niskakangas ja 3. Tiina Kannisto
Saimme kuulla jopa Mustan Lynxin Tangon ja kelkkalaulun, jatkaa Juhola. Paras alkuperäiskuntoinen: Yamaha vm 1990, omistaja Simo Niskakangas, Oulu. Jäseniksi kelpuutetaan yli 20 vuotta vanhan kelkan omistaja tai muutoin asiasta kiinnostunut henkilö. Kerhon tarkoitus on edistää historiallisesti arvokkaiden moottorikelkkojen säilyttämistä ja entisöintiä, sekä järjestää näyttelyitä ja ajoja kuntoisuuskilpailuja vanhoille kelkoille. Tapahtumaan osallistuneista kelkoista palkittiin seuraavat. Parhaiten entisöity: Ockelbo 300 vm 1975, omistaja Jukka Takalo, Rovaniemi. Tavoitteena on myös ylläpitää ja edistää perinteistä moottorikelkkailijaveljeyden henkeä. Matkaa molempiin kertyy useita kilometrejä! Erittäin onnistunut viikonloppu. Parketilla olivat vuorossa ”Matti ja Teppo”. Vuoden Symppis: Solifer S/49, omistaja Ville Loukusa, Pudasjärvi. Kerho toimii vapaamuotoisena ja sen rekisteröinnistä yhdistyksenä päätetään myöhemmin. VETERAANIKELKKA -KERHO V eteraanikelkkakerho perustettiin Suomulla 20.4.2002 veteraanikelkkailijoiden ensimmäisen kokoontumisen yhteydessä (Hulibumba). Sunnuntaina ohjelmassa oli perinteinen safari. 076 KELKKATAPAHTUMAT Illalla ohjelmassa olivat ”Tankki täyteen”sketsihahmot ja pari muuta hauskaa näytelmää. Kelkkoja oli paikalla kaikissa sateenkaarenväreissä Ski-Doo R8:sta Ysäri Jammuun. Kerhon omassa, sekä ulospäin suuntautuvassa, toiminnassa tavoitteena on tuoda esille moottorikelkkailun historiaa ja sen yhteiskunnallista merkitystä.. Lisäksi palkittiin Kelkkalehden vakioavustajiinkin kuuluva Reijo Juhola, erikoismies Eurasta, hienolla tittelillä Vuoden Veteraanikelkkakerholainen 2018. Rohkeimmat lähtivät Hanhipirtille ja hurjimmat aina Luvattuun Maahan asti. Toimintakausi on kalenterivuosi. Kelkkaillaan ensi talvenakin, päättää Juhola
(yläoikea) PANELIA-PÄIVÄ 4.8. Tavan mukaan ”liikesuhteita” tuli runsaasti. CLASSIC MOTOR SHOW LAHTI 5.-6.5 Neljän kelkan kanssa osallistuttiin osastona. Wanhan Woiman päivillä esiteltiin Okkelin Trioman, Johnson, Evinrude, Sno Tril SC3 ja Terhi 10. Kerholaisten veteraanikelkkoja oli taas näytillä runsas 30 kelkkaa, raadoista vimpan päälle entisöityihin. Lisäksi Irjan Skidoo SS oli ”omistajien helmet”-osastolla. www.valotekniikka.fi Puh. Kaksi Lynxiä, 40 ja 535, Terhi 10 ja Lumikko. (ylävasen) OULAINEN 6.-8.7. Yleisöä riitti pitkin päivää ja mobilistiajoneuvoja kävi useita tutustumassa kelkkarivistöön. Yleisöä kolmen päivän aikana kävi runsaasti. Tavan mukaan päivän päätti 25 mm:n ukkossade. 045 8517 623 lightstoreoy@gmail.com Walonia Pursuit -Kauden 2018 2019 uutuus, sekä hittituote! Valo antaa mahtavan muhkean valokeila, soveltuen vaativallekin käyttäjälle. Tapahtuman teemana oli Lynx 50 v. Nämä ja paljon muuta osoitteesta www.valotekniikka.fi Kirkkaampaa tulevaisuutta valotekniikan asijantuntijalta! LISÄVALOT ajoneuvoihin ja työkoneisiin KELKKATAPAHTUMAT VETERAANIKALUSTO KESÄTAPAHTUMISSA MONIPUOLISELLA KALUSTOLLA K elkkatapahtumia järjestetään myös kesäisin. (alarivin kuvat). Veteraanikelkkakerhon aktiivit olivat mukana monipuolisella kalustolla useassa eri tapahtumassa. 077 X-Vision Genesis -sarja tarjoaa markkinoiden kehittyneimmän heijastintekniikan, jonka antama valokuvio on vertaansa vailla tarkkuudessaan ja kantamassaan
Stefan Brandt kertoi tavoitteeksi 20 % markkinaosuuden, jonka merkki saavuttikin melko nopeasti jo 1990-luvulla. Brandt siirtää vastuun maahantuonnista valmistajalle itselleen.. 078 KELKKAILUNMAAILMA 078 KELKKAILUN MAAILMA Vuosi en takaa T ällä kertaa aikakoneemme vie ajassa taaksepäin parikymmentä vuotta. Uutinen on siinä mielessä ajankohtainen, että parhaillaan kääntyy uusi sivu tässä tarinassa. Jutussa käsiteltiin tuolloin pientä kohua aikaan saanutta muutosta Polariksen maahantuonnissa. Jokainen tuon ajan elänyt muistanee, että aiheesta käytiin huoltoasemilla ja kelkkaliikkeissä kiivastakin keskustelua. Stefan Brandt kommentoi artikkelissa kuitenkin kieltävästi väitteisiin, että kyseessä oli kaappaus. Ensimmäinen on uutisjuttu keväältä 1994. Polariksen menestyksen vuodet alkoivat hyvin nopeasti uuden maahantuojan otettua homman haltuun. Valitsimme kohteiksi kaksi eri tyyppistä, mutta kuitenkin omalla tavallaan ajankohtaista artikkelia. Markkinaosuus on myös pysynyt sen tuntumassa
Ajatus ei tosiaan ole uusi, tätä ideaa esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1993, jolloin iskarivalmistaja Öhlins esitteli oman näkemyksensä elektroniikan yhdistämisestä jousituksen säätöihin. Sitä on käytetty eri tavoin jo vuosien ajan. Aikaa tuosta hetkestä on kulunut 24 vuotta, eli muutaman vuoden viive on kasvanut muutaman vuosikymenen viiveeksi.. Arctic Cat sekä Yamaha ilmoittivat ottavansa käyttöön kaudella 2019 Foxin uuden sähkösäätöisen iskunvaimennintekniikan. Ajatuksena ei tosin ollut antaa säätämistä kuljettajan vastuulle, vaan homman hoitaisi ”tietokone”. 079 KELKKAILUNMAAILMA 079 T oinen valinta sattui artikkeliin, joka on niin ikään melko ajankohtainen. Mutta nyt ollaan ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että säätöjä voidaan tehä koko kelkan jousitukseen. Jutussa pohditaan, että tekniikka tulisi kelkkohin muutaman vuoden viiveellä. Sähköinen ja ajonaikainen säätö ei ole uusi asia
Esimerkkinä mainittakoon telamönkijät, joista povattiin 2000-luvun puolessa välissä kovaa kilpailijaa moottorikelkoille. Kyse oli yhteistyöstä ranskalais-espanjalaisen Schercon kanssa. Jäämme odottaman tulevaisuutta mitä se tuo tullessaan. Tämä on sinänsä sääli, sillä päänavaus oli hieno ja tuotteessa oli potentiaalia. Pyrkimys oli tehdä edullisempi tuote, kuin erillisestä sarjasta rakennettava telamopo. Nähtävästi Arctic Cat pyrki kehittämään jarrua, joka toimisi samalla myös kytkimenä. Vapaa-ajan ajossa telamönkijä on suoraan sanottuna kuivahkoa hupia. Laite oli tarkoitus tyyppihyväksyä moottorikelkaksi jo tehtaalla. Mitä ilmeisemmin tässä tyyppihyväksyntäprosessissa piili yksi kompastuskivi. A rctic Cat esitteli pari kautta taaksepäin oman näkemyksensä telamoposta, jolla se halusi mukaan kehittyvään markkinaan. Arctic Catin tavoite oli tehdä laite, jolla pääsisi suoraan telamopoilun maailmaan, ilman että ostaa erillistä pyörää ja telasarjaa. Olipa syy mikä tahansa, on SVX kuitenkin kadonnut Arctic Catin luetteloista. Telapyöristä on hyvin vaikea kuvitella koskaan tulevan massatuotetta, sillä kelkkailussa ovat perinteet kunniassa. Toisin kävi, telamönkijät ovat yhä hyötykäyttäjien marginaalituotteita. Liittyykö Textroniin tulevaisuudessa joku pieni moottoripyörävalmistaja, joka tekisi jatkossa korporaation sisällä myös rungot telapyöriin. Toinen vaihtoehto on se valitettavin, että koko SVX-projekti katoaa kartalta vähin äänin ilman kukkia ja yhteislaulua.. Eli suoranaista kilpailijaa kelkoille näistä ei ole tulossa. Yksi todennäköinen syy on uusi omistaja. Ehkä Textron halusi karsia toimintoja sekä tuotteita, jotta ydinliiketoimintaan, eli moottorikelkkoihin ja nelipyöriin saadaan keskitettyä kaikki energia. Itse moottoripyörää Arctic Cat ei ollut valmistamassa. Myös Suomessa SVX olisi ollut heti liikkeestä lähteissä reittivalmis ajoneuvo. Esimerkkinä eräät Yhdysvaltojen osavaltiot, jossa telamopot ovat periaatteessa laittomia ajoneuvoja. Supertrax-magazinen tietojen mukaan moottorikelkaksi hyväksyntä olisi vaatinut jarrun vasemmalle kädelle sekä kaasukahvan oikealle. 080 KELKKAILUN MAAILMA KELKKAILUNMAAILMA 080 MIHIN KATOSI ARCTIC CAT SVX 450. Alan suurin tekijä on Timbersled, joka on tätä nykyä osa Polariksen yritysrypästä. Yhdysvalloissa nämä crossipyöriin perustuvat ajoneuvot ovat vähitellen kasvattaneet suosiotaan. Ja kaasuksi ei siis olisi käynyt rullakaasu. Näin ollen se olisi ollut laillinen ajoneuvo kaikkialla, jossa ajo on sallittua vain kelkoille. Olisiko taloudelliset faktat lopulta yhtenä syynä SVX:n salamyhkäiseen katoamiseen
99e LEVIMOTOR OY | Varastotie 6 | 99130 SIRKKA www.levimotor.fi Levimotor Korjaamo puh: +358 44 982 7206 Moottorikelkat Ville Rauhala puh: +358 45 609 0480 Rakennustyöt Johannes Saarinen puh: +358 40 844 2012 KELKKASÄILYTYS LEVILLÄ Naapurissa LEVIMOTOR kelkkahuollot ja -korjaukset Lämmin ja vartioitu tila 500m snowcross-radalta 5km Levin keskustasta Hinta alk. Textronin aikakausi ei ala aivan yhtä nopealla tahdilla kuin esimerkiksi Ruotsissa, vaan vaihdokselle on varattu siirtymäkausi. Maahantuonnista vastaa siis valmistaja itse. Kauden 2020 ennakot tullaan hoitamaan yhteistyössä Sumekon ja Textronin voimin.. 081 MOOTTORIKELKAT: Huollot, Korjaukset, Varaosamyynti ERIKOISTYÖT: Iskarityöt, Kampiakselityöt MUUT PALVELUT: Pienkonekorjaus/-huolto, Rakennustyöt KELKAN PERUSHUOLLOT alk. Polariksen kohdalla Suomi oli viimeinen pohjoismaa, jossa oli yksityinen maahantuoja. Ruotsissa emoyhtiö Textron, eli nykyinen Arctic Catin pääomistaja, otti haltuunsa maahantuonnin vuodenvaihteessa 2018. Vastaavat muutokset ovat ottaneet paikkansa myös Norjassa ja Ruotsissa, jo ennen Suomea. Pelin aloitti Yamaha, jonka maahantuonti siirtyi pitkäaikaiselta maahantuoja Konekeskolta Yamaha Motor Europen hoidettavaksi. Tulevan kauden osalta myynnistä ja varaosista vastaa yhä Sumeko. Yhtiön edustajan mukaan kuluttajien asema on hyvä, sillä esimerkiksi varaosia on varattu varastoon huomattava määrä. Viimeisin uutinen koskee Arctic Cattia, jonka kohdalla tulee tapahtumaan odotetusti myös muutos. Seuraavana vuorossa oli Polaris, jonka maahantuonnista Suomessa vastannut Brandt Polaris luovuttaa parhaillaan viestikapulaa emoyhtiön organisaatiolle. 95€/kk 0400 539 313 www.laplandrentals.com Älä säädä kärryn kanssa, jätä kelkka säilytykseen ARCTIC CATIN MAAHANTUONTI MUUTTUU MUUTOKSET EIVÄT NÄY KULUTTAJILLE M oottorikelkkojen maahantuonneissa on viimeisen parin vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia. Jatkossa myös Suomessa tullaan siirtymään Textronin oman maahantuontiorganisaation alle
se alkuperäinen moottorikelkka-lehti, jo vuodesta 1988. tee tilaus osoitteessa www.kelkkalehti.com/tilaa voit lukea oheisen qr-koodin puhelimellasi ja siirtyä suoraan tilaussivulle. Viisi kertaa vuodessa.. Tilaa Kelkkalehti suoraan kotiisi, saat tuubihuivin kaupan päälle! Kelkkailua meiltä ja maailmalta, koeajot, vertailut, tekniikkaa, varusteet, ihmiset, kelkkakohteet ja paljon muuta
TALVI15 VOIMASSA 31.10.2018 ASTI saat tuubihuivin kaupan päälle! se alkuperäinen moottorikelkka-lehti, jo vuodesta 1988.