MK-lehti 5/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

MOOTTORIKELKKAILUN ERIKOISLEHTI · JOULUKUU 2007 5 · 2007 7,00 Kuukauden kelkkanaama Janne Tapio Norjalainen kelkkaleffaporukka Behind Bars Katsauksessa Koeajossa CROSSIKYPÄRÄT ja asiaa kypärien testaamisesta >> Lynxin Yeti-mallisto >> Ski-Doo Renegade 600 >> Yamaha Phazer RTX >> Yamaha RS Vector LTX GT Esittelyssä Arctic Catin, Polariksen ja Ski-Doon 600-kuutioiset kisamallit · Tyypeissä vanhan koulukunnan endurokilpuri Polaris XC 500 SP · Talven kilpailukalenteri
Suur-Inkeroinen halusi kelkkojen jousitukselta lisää mukavuutta ja erilaisia pikasäätöjä, joilla vaimennuksiin voisi vaikuttaa iskareita purkamatta. Tilauspuhelin (019) 483 470. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 32,-, kestotilaus 29,-. Loppujen lopuksi olimme molemmat yhtä oikeassa. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olimme harvinaisen kaukonäköisiä. Yksi arvuuttelijoista olin minä ja kaksi muuta olivat Eerik Ahmasalo ja Juha Suur-Inkeroinen. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti paino- ym. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 4 MK www.mk-lehti.fi. Itse kuvittelin tuohon päästävän nelitahtimoottoreilla, kun taas Eerik Ahmasalo uskoi jo 10 vuotta sitten uuteen suoraruiskutustekniikkaan kaksitahtisissa. Yksinkertaisuudessaan järjestelmä toimii niin että nappia painamalla tyhjäkäynti putoaa miltei sammumispisteeseen, sytytysennakko muuttuu ja moottori pamahtaa käymään "takaperin". MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. PÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA KELKKOJA 22 30 36 42 44 48 52 55 Koeajossa Yamaha RS Vector LTX GT Koeajossa Lynx Yeti hyötykelkkamallisto Koeajossa Yamaha Phazer RTX Tyypeissä "vanhan liiton" enskakilpuri Polaris XC 500 SP Koeajossa Lynx Ranger 550 ja V-800 Esittelyssä Arctic Cat 600 Sno Pro Esittelyssä Ski-Doo MXZ XP 600-RS Esittelyssä Polaris IQ 600 Racer SUUTIN O KISOJA, MATKOJA JA TAPAHTUMIA 58 84 88 91 Moottorikelkkamatkailua Ruotsin Lapissa Sänkikiihdytykset Power Parkissa Katsaus tulevaan endurokauteen Alustava 2008 kilpailukalenteri HENKILÖITÄ, KERHOJA JA AJOPORUKOITA 16 Vierailulla Behind Bars -leffaryhmän kuvauksissa 76 Esittelyssä Suomen pohjoisin kelkkakerho, YLM 80 Kuukauden kelkkanaama Janne Tapio VARUSTEITA 64 Asiaa kypärien testaamisesta 70 Katsauksessa premium-luokan crossikypärät AJANKOHTAISTA 92 Kysymyksiä viranomaisille PALSTAT 4 10 35 94 99 Pääsuutin Variaattori - uutisia, uutuuksia ja huhuja MK-lehden tilauslomake ja joululahjatilaus Kelkkatori - alan asiantuntijaliikkeet Seuraavassa numerossa lemme ottaneet tavaksi käsitellä variaattoripalstalla MKlehtiä 10 vuoden takaa ja kun selailin numeroa 5/97 osui silmiin mielenkiintoinen artikkeli. Vaikka uudet kelkkamallit herättävät joka vuosi eniten mielenkiintoa, kannattaa muistaa että nyt on käytetyn kelkan ostajalla hyvä hetki lähteä kaupoille. Kaikkien toivomuslistalla oli muun muassa paremmat valot, jonkinlaiset integroidut mittarit tiedonkeruujärjestelmineen ja väläyteltiinpä gps-paikantimia niihin tallennettujen reittitietojen kera. Suur-Inkeroinen oli kuitenkin hiukan kartalla, sillä hän halusi ohjauksesta nykytyylisesti veitsentarkan ja sivusi myös moottoripyörätyylistä ajoasentoa - tosin niin pitkälle vietynä, että hän toivoi kelkan jopa kallistuvan mutkissa kaksipyöräisten tapaan! Tänä talvena pääsemme siis ajamaan lähes sellaisilla kelkoilla, joista jo 10 vuotta sitten unelmoimme. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. Tuumii Jii Helminen MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, touko-, loka,- ja joulukuussa. Kelkkojen toivottiin myös keventyvän reippaasti ja maagisena rajana pidettiin 200 kiloa. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Se oli otsikoitu "unelmakelkka vuonna 2003". Osaksi seisten ajettavista moottoripyörätyylisistä kelkkamalleista ei kukaan kolmikostamme edes uneksinut. 1997 Ski-Doo esitteli ensimmäisenä kelkkavalmistajana niin sanotun sähköpakin Tundra-mallissaan. Polttoaineen kulutuksen toivottiin jäävän alle 20 litraan satasella ja sekin alkaa olla totta useassa kelkassa. Nyt systeemi löytyy jo melkein jokaisesta Ski-Doosta, Lynxistä ja Polariksesta ja jonkinlainen peruutusvaihde on vakiona myös suurimmassa osassa Yamahan ja Arctic Catin mallistoa. Itse taas uskoin jonkinlaiseen elektronisesti säätyvään aktiivijousitukseen myös kelkoissa, sillä 1997 ratkaisu oli käytössä jo RR-moottoripyörissä. Tarjolla on paljon hyväkuntoisia vähän ajettuja käytettyjä, jotka ovat monessa tapauksessa oiva vaihtoehto uudelle. Polttoaineen kulutus ja päästöt ovat pienentyneet ja 200 kilon maaginen rajakin on puhkaistu ainakin jos esitteitä on uskominen. virheiden aiheuttamista vahingoista. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Nyt kun artikkelin julkaisemisesta on kulunut tasan 10 vuotta on moni unelmoiduista asioista toteutunut, kuten peruutusvaihde jopa urheilukelkkoihin. Sekin on jo totta erilaisten klickereiden ansiosta, mutta valitettavasti pitää perussäätö edelleen hakea kohdalleen pumput purkamalla ja simmittämällä. Vuoden vaihteen 600-kuutioisten vertailutestistä onkin tulossa kaikkien aikojen mielenkiintoisin ja sen jälkeen tiedämme taas mikä kulkee, kuluttaa ja paljonko uutuudet ajokunnossa painavat. Se mitä emme kuitenkaan osanneet aavistaa oli ajoasennon täydellinen uudistuminen. Mahdolliset tehtaan päivitykset on tehty, iskarit säädetty ja muutenkin ne ovat suoraan liikkeen lattialta valmiina talven koitoksiin
PJG.FI SNOCROSS SX takki ja housu WARM UP takki www.snogear.fi
klo 9.00-16.00 Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Rovaniemen aluetoimitus: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@mk-lehti.fi Avustajat: Keijo Vidgren Janne Tapio Seppo Nykänen Ulkoasu: Marja Penttilä Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puhelin: (03) 671 5474 Telefax: (03) 671 5057 Kustantaja: RideMedia Oy PL 140 05801 HYVINKÄÄ Painopaikka: SP-paino Oy, Hyvinkää ISSN 0788-3749 Sähköposti: toimitus@mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi 6 MK www.mk-lehti.fi. INTRO Osoite: PL 140 05801 HYVINKÄÄ Toimituksen puhelin: (019) 483 490 Telefax: (019) 483 480 Tilausasiat ja osoitteen muutokset: (019) 483 470 ark
TÄMÄN NUMERON KUUKAUDEN KELKKANAAMA JANNE TAPIO MATKALLA YHTEEN URANSA HIENOIMMISTA VOITOISTA LAHDESSA VUONNA 2004. KUVA: JUKKA HELMINEN www.mk-lehti.fi MK 7
INTRO 8 MK www.mk-lehti.fi
KUVA: JONI LAUNONEN www.mk-lehti.fi MK 9. MISSÄ YETI LUURAA
· Duluthissa Spirit Mountainilla Minnesotassa kisattu WPSA-sarjan avauskisa oli jenkkimerkkien juhlaa. · Snowstar kokoaa kelkkakansa Rovaniemelle huhtikuun alussa. Kelkkakunkku on maailman paras allroundmoottorikelkkailija. Koko perheen moottoriurheilutapahtumaksi kasvanut moottorikelkkakisa järjestetään jo 14. SCOTT-enduron ja Piazza-snowcrossin lähtöalueet ja näyttävät hyppyrit siirretään yleisön ja Piazzan välittömään läheisyyteen, jotta pääkatsomosta ja Piazzan terassilta näkee esteettä sekä radan tapahtumat että lähdön ja maaliintulon. Takavetoiset ja voimakkaat Polaris 525 Outlawt jytisevät pitkissä ja näyttävissä sladeissa. 50 Nuts -skabaan on tulossa myös useita maailmanluokan urheilijoita, joten luvassa on lujaa menoa! Syvärin jäälle rakennetaan myös jäärata, jossa Suomen parhaat mönkkäritaitajat vetävät ranne suorana Polaris 525 Outlaw Challenge -kisan voitosta. Pro Super Stock-luokan tulosliuska on yksitotista luettavaa, sillä Polaris-kuskit veivät viisi ensimmäistä sijaa. Yleiskilpailun paremmuusjärjestystä laskettaessa on enduro-osuuden painoarvo snowcrossia suurempi. Ennen Kopparberg K1NG Race 2008 -palkintojenjakoa ajetaan 50 Nuts -radalla maailmanmestareiden kutsukilpailuna näyttävä Polaris 500 Outlaw Challenge mönkkärikisa. Tucker Hibbert jäi huonon startin ta- Uutisia & uutuuksia Kopparberg K1NG Snowcircus - Tahko 8.-9.2.08 Lauantaipäivän tiukan ohjelman aloittaa 14. Kokonaisuudessaan tavarapalkintojen arvo on yli 30.000 euroa. Tahkolla nähdään vaikuttava määrä maailmanmestareita: 17-kertainen enduron maailmanmestari, Juha Salminen, Samuli Aro ja Marko Tarkkala. · Nuorgamin Lomakeskus on parantanut palvelutarjontaansa alkavalla kaudella. Sunnuntain snowcross-kisassa nähdään kaikki Suomen kovimmat kuljettajat ja tällä tietoa tähtiä on tulossa myös läntisistä naapurivaltioista. Selvintä jälkeä teki Polaris, jonka rintaman onnistui rikkomaan Cat-pilotti Tucker Hibbert. Sen lisäksi Venäjän menestynein kelkkateami, Team Olympus tuo kaikki ässänsä Tahkolle.Kilpailijoita on tulossa Skandinavian lisäksi Jenkeistä, Ranskasta, Espanjasta, Virosta, Venäjältä ja Sveitsistä. 10 MK www.mk-lehti.fi. Näin finaaliin saadaan kilpailijoita kaikista luokista ja mahdollisimman tasapuolinen joukko sekä enduro- että snowcross-taitajia. Perheen pienimmätkin pääsevät kokemaan vauhdin hurmaa Polaris Family Parkissa. Polaris tuo Tahkolle Venäjän, Viron, Ruotsin ja Norjan teamit ja mestarit. Mukana olevien luokkien kuninkuudet ratkeavat snowcrossfinaaleissa. Lauantain ovaalikisa ei ole mikä tahansa mittelö, vaan kisaa ajetaan tunnin verran. kelkkakunkkukisan Scottenduro, 25 km pitkä haastava maasto-osuus, josta siirrytään paremmuusjärjestyksessä Piazzasnowcrossiin Syvärin järven jäälle rakennetulle noin 500 m pituiselle radalle. Polaris Outlaw- ja Polaris Sawtoothmönkkärit, Kärcher-, SCOTT- ja Polaris -tuotteita sekä huima MiniMX-mopo. Nuorgamin suunnalla kelkkailumahdollisuudet ovat vähintäänkin hyvät, sillä esimerkiksi Norjan puolelle suuntautuu mielenkiintoisia reittivaihtoehtoja. kerran. Jäämeren rantaan vievistä reiteistä Mehamnin reitti on merkattu uusiksi viime kesänä. Juhlakelkan saaja ratkaistiin yleisökilpailulla. VARIAATTORI Sivuluisuja · Järjestyksessään 200000:s Lynx moottorikelkka valmistui Rovaniemellä lokakuun 19. Luvassa on monipuolinen kelkkatapahtuma, josta ei vauhtia puutu. Juhla-Yeti V-800:n otti vastaan SPR:n Lapin piirin valmiuspäällikkö Hannu Patjas. Näiden oman lajinsa legendojen lisäksi ralligurut ja Formula 1 -ässät mittaavat nopeutensa maailman parhaiden moottorikelkkailijoiden seurassa. Viikonlopun aikana ajetaan neljä kisaa lauantaina ratkeaa MK-enduron SM ja Mäntyvaaran nopein ovaalikuski. Lisätietoja Nuorgamin palveluista saa osoitteesta www.nuorgaminlomakeskus. Tiukan kisaamisen lisäksi Snowstar tarjoaa muutakin ohjelmaa, kuten vuoden 2009 kelkkamallien esittelyn. Ehkäpä skandinaavien vauhtia tulee kokeilemaan jokunen kuski kauempaakin. Sunnuntaina kisataan sprintin ja stadiontyylisen snowcrossin merkeissä. Aikaisemmin reitti oli heikohkosti merkattu ja merkkaus loppui Ifjordiin. Tämän vuoden yllätyksestä ja huikeasta endurovauhdista vastasi tuore Formula 1 maailmanmestari Kimi Räikkönen. päivänä. Ehdotuksia kilpailuun tuli tuhatkunta. Raviradan lämmin katsomo takaa, että kisaa katsellessa ei tarvitse paleltua. Mukana on mm. Kimi oli koko enduro-osuuden nopein ja starttasi Polaris Snowcross Challenge finaaliin kolmannesta ruudusta. fi. Päivä huipentuu taistoon Kopparberg K1NG 2008 tittelistä, kun yleiskilpailun 30 parasta ajaa huippujännittävän Polaris Snowcross Challenge finaalin suoraan yleisön edessä olevalla Piazza Snowcross radalla. Nähdäänkö Ferrarimies viivalla myös ensi helmikuussa ja mikähän on salanimi tällä kertaa? Helmikuun toisena viikonloppuna järjestettävä Kopparberg K1NG Snowcircus kerää Tahkolle nopeimmat kelkkailijat, moottoriurheilun tähtiä ja tuhansia hevosvoimia viihdyttämään vauhtiviihteen ystäviä. - Säännöt eivät vielä ole täysin selvät, mutta tämmöistä on mietiskelty, Seppo Koivisto kertoo. Mikäli kelkkamatkailu turistikeskusten ulkopuolella kiinnostaa, kannattaa vakavasti harkita reissua Nuorgamin suuntaan. Mukana ovat jälleen kaikki perinteiset kunkkuluokat: juniorit, leidit, legendat, puhallin, C-avoin ja A/B sekä nelitahtikoneille avoin 4tluokka. 50 NUTS Winter Nationals kokoaa 20 minicross-scenen hurjinta luupäätä ja 20 kutsuttua moottoriurheilutähteä Tahkolle. Pääsyliput: Lipun hinta 10 e, perhelippu 20 e/ 2 aikuista, 2 lasta Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www.kingrules.com email: info@kingrules.com: puhelin 046 4600 4600, 0500 723 274 Kimi Räikkönen ajoi viime talven Kunkussa loistavasti. Nopein oli Ross Martin ja hänelle seuraa palkintopallilla tekivät Dennis Eckstrom ja Mike Schulz. Viikonlopun aikana ratkaistaan kelkkakuninkuus, kruunataan minicrossareiden parhaat ja nähdään miten ralli-, formula 1- ja motocross-, RR- ja enduromestarit ajavat Tahkon kuninkuudesta Kopparberg K1NG Snowcircuksessa. Kelkkakunkku saa palkinnoksi muun muassa Polaris Outlaw 525 ATV:n. Uutta on mahdollisuus moottorikelkan vuokraukseen. Kauden 2008 tittelistä taistelevista maailmanmestari Janne Tapio on ottanut ankarasta vastuksesta huolimatta kuusi titteliä, Tomi Ahmasalo kaksi ja Niko Korsumäki yhden. 40-vuotisjuhliaan viettävä rovaniemeläisvalmistaja lahjoitti juhlakelkan Vapaaehtoiselle pelastastuspalvelulle (VaPePa). Yleiskilpailun paremmuusjärjestys on luokista riippumaton, joten jokaisella kuskilla on tasapuolinen mahdollisuus päästä taistelemaan Kopparberg K1NG 2008 -titteleistä. Vuoden kovin kotimainen kelkkaviikonloppu järjestetään Rovaniemen Mäntyvaaran raviradalla
päivänä Shakopeessa Minnesotassa, jossa ajetaan legendaarinen Air Force Canterburry SnoCross. Tatoulta tuli loppukesästä uusi ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu telastomalli. Sarja toimii siis hyvänä ponnahduslautana snowcrossin SM-sarjoihin. com. Lukijoiden äänestys tapahtui MK-lehden nettisivuilla ja osallistujia oli lähes 700. Sinisalo Cup on tarkoitettu aloitteleville ja jäähdytteleville snowcross-tähdille. Sinisalo Cupiin ei voi osallistua sellainen kuljettaja joka on kuluvalla kaudella saalistanut SMpisteitä. Osakilpailuja kertyy alustavan kalenterin mukaan peräti yhdeksän ja kilpailueriä siten jopa 18 kappaletta. Paitsi että perusaihio on osoittautunut toimivaksi, vaikuttaa myös siltä, että Polariksen uusi 600-kuutioinen moottori on äärimmäisen vahva voimalaitos. Palkintoja jaetaan nyt harrasteluokassa viidelle ja veteraaniluokassa kolmelle parhaalle. Uutisia & uutuuksia Lynx Rave RE 600 HO on MK-lehden lukijoiden valinta VUODEN KELKAKSI MK-lehden toimitus valitsi viime keväänä kauden 2007 kelkaksi Yamaha Phazerin sen innovatiivisuuden takia. Yamaha Phazer oli neljäs 11,2 prosentilla ja AC Jaguar viides 9,8 prosentilla. Hinta: 4380 e Maahantuoja: Snellman Motosport. 12 MK www.mk-lehti.fi. Onnea voittajille ja kiitos kaikille äänestykseen osallistuneille! Markkinoiden kevein mönkijän telasarja Telamönkijät ovat vakava haastaja työkelkoille erityisesti eteläisessä Suomessa ja markkinoille tulee koko ajan uutuuksia. WPSA-sarja jatkuu tammikuun 11. Arctic Catin iskukyky näyttää myös olevan kohdallaan, ja tehtaalla oltiinkin viikonlopun jälkeen tyytyväisiä erityisesti Tucker Hibbertin esityksiin. Telojen tukivarret, joilla se kiinnitetään mönkijän runkoon, ovat myös kehittyneet ja kunnolla jousivaimennetut. Matto on lisäksi liitokseton eli se on valmistettu umpirenkaaksi. Sinisalo Cup ajetaan jokaisen snowcrossin SM-kisan yhteydessä ja pisteitä jaetaan SM-pistetaulukon mukaisesti. Lynx korjasi potin täysin ylivoimaisesti saaden melkein puolet äänistä, eli 49,8 prosenttia. Muutoin kelkan tulee olla snowcrossin lajisääntöjen kohdan 090.2.1 mukainen. Tukipyörien asennus on erikoinen, sillä sisäpuolella on kolme ja ulkopuolella neljä pyörää. VARIAATTORI ...sivuluisuja kia kärkikahinoista ja sijoittui lopulta kuudenneksi. Ongelmia oli muun muassa kaasukahvojen kanssa. En ole ikinä nähnyt kelkkaa, joka käyttäytyisi yhtä hyvin kurveissa, entinen Supertrax-lehden toimittaja ja Arctic Catin nykyinen tiedottaja Kale Weiner kertoi MK-lehdelle tuoreeltaan kisan jälkeen. Kauden aikana sarjoja johtavat kuljettajat tunnistaa Cup Leader paidoista, joita he pitävät päällä aina kisan aikana. Ski-Doon avauskisa mureni pikkuvikoihin ja starttimurheisiin. Vetopyörä on isompi joten välityssuhde on harvempi - Yamaha 700 EFI pääsi Tatoun teloilla noin 65 km/h, mikä on noin 15 km/h suurempi kuin vanhalla sarjalla. Nopein Polle-kuski avoimessa luokassa oli Levi LaVallee ja kolmanneksi ajoi Martin. Seuraavat sijat saivat Lynx RE 600 ja Arctic Cat Jaguar. Etupyörä on nyt nostettu ylemmäksi kuin vanhassa mallissa ja läpimitta on suurempi. Avausviikonlopun tapahtumista ei vielä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä voi vetää, mutta silti voidaan todeta, että kisakelkkamalleista vanhin, eli Polaris IQ on erittäin vahva konstruktio. Telan kärki ei näin ala työntyä esteiden alle kuten vanhassa versiossa. Matto on profiililtaan pyöreä muistuttaen näin mönkijän renkaan pintamuotoa. Sinisalo Sport Oy jakaa sarjan päätyttyä viime vuotista runsaammat palkinnot. Tatou 4-S on tällä hetkellä selvästi kevyin telasarja markkinoilla, sillä ilmoitettu paino on 119 kg. Kakkoseksi tuli Ski-doo MXZ 600 SDI 15,6 prosentilla ja kolmanneksi Polaris IQ600 HO 13,7 prosentilla. Arieten lasit menivät Olli Hanniselle Raaheen ja MK-lehden vuosikerrat Timo Jurvalle Jyväskylään, Timo Svärdille Kurikkaan ja Otto Raitiolle Kiiminkiin. Pro Open -luokassa Hibbert pääsi näyttämään osaamistaan ja vei koko kisan nimiinsä. · Viime kaudella ensimmäistä kertaa ajettu Sinisalo Cup snowcrossin harraste- ja veteraaniluokissa ajetaan tulevallakin kaudella samalla formaatilla. Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin 5 palkintoa, joista Timeless Sand -lasikuitukypärän ja Timeless-lasit voitti Niko Vuori Petäjävedeltä. Sinisalo Cupin pistetilanne on nähtävillä osoitteessa www.trtuotanto. Voimakkaan sivujen taiton ansiosta telamatto ei heitä lunta ja hiekkaa sivulle ja pehmeät sivut vaimentavat jonkin verran sivulta tulevia iskuja. Suurin uudistus on kuitenkin tullut mattoon, sillä reunat on taitettu voimakkaasti sisäänpäin eikä reunoilla ole perinteisiä tukipuikkoja lainkaan. Siihen voi osallistua kuka tahansa lajista kiinnostunut ja lähes millä kelkalla tahansa. Hibbert veti perässään seitsemän kelkan Polarisletkan. Pyörät ovat lisäksi eri kohdissa, eli sisäpuolen pyörät ovat ikään kuin ulkopuolen pyörien välissä. Loppupisteisiin lasketaan 14 erän pisteet, joten ihan kaikkia kisoja ei tarvitse kiertää pärjätäkseen sarjassa. Molemmissa luokissa kelkan kuutiotilavuus ja tahtiluku on vapaa
MK 13
Yhdesssä Virtain kisan kanssa kunnon arvontapalkinto. Erikoisuutena tänä vuonna kunnon arvontapalkinto yhdessä Kurun kisan kanssa. Jokainen kuljettaja joka on osallistunut sekä Virtain että Kurun sprinttiin osallistuu Polaris tieliikennemönkijän arvontaan. SM-Sprint Virrat Sunnuntai 10.2.2008 klo.11.00 Kilpailupaikka: Pukkivuoren laskettelukeskus Järjestäjä: Pohjois-Hämeen Moottorikelkkailijat ry Rata sijaitsee Virtain keskustan tuntumassa Pukkivuoren laskettelukeskuksessa. Virroilla ajetun osakilpailun jälkeen. Tilavien varastotilojen lisäksi uudet myymälätilat mahdollistavat entistä kattavamman varusteiden ja tarvikkeiden esilläolon. Yritys on jo pitkän aikaa kärsinyt liian pienistä tiloista toiminnan koko ajan laajentuessa. Mönkijöille ja kelkoille on takapihalla oma testirata ja kelkkareitti tulee suoraan pihaan. 7 km. Noin 7 km pitkä lenkki kiertelee Pukkivuoren maastossa latupohjia noudatellen. SM-Sprint Kuru Lauantai 9.2.2008 klo. Pellolla on luonnon muovaamia hyppyreitä, josta voi ottaa pitkää ja matalaa lentoa. Avajaisviikonloppuna tuotevalikoimaan kävi tutustumassa noin 1200 ihmistä. Ja mahdollisuus kunnon arvontapalkintoon on paljon parempi kuin lotossa. Uutisia & uutuuksia MK-lehti 10-vuotta sitten MK-lehti 5/97 pääkirjoituksessa odotettiin mielenkiintoista kelkkatalvea niin kelkkamyynnnin kuin kisatoiminnan näkäkulmasta. Kiviä ja kantoja radalla ei käytännössä ole ollenkaan. Kun sitä vertaa tämän numeron kalleimpiin merkkeihin (Arai ja Shoei 599 e), niin hinnat eivät ole ostovoimaan suhteutettuna oikeastaan edes nousseet. Kelkkamyynnin odotettiin nousevan uusin ennätyslukemiin, mutta samalla pääkirjoituksessa varoiteltiin lajin pääsevan samassa tahdissa otsikoihin myös negatiivisessa mielessä. Savon Pro Servicen tuotteisiin voi käydä tutustumassa nettisivuilla osoitteessa: www.savonproservice.fi. 14 MK www.mk-lehti.fi. Bensa maksoi tuolloin noin 6 markkaa eli melko tasan yhden euron. Pidetään myös mielessä, errä kelkka on moottoriajoneuvo ja juuri niin vaarallinen kuin kuljettaja siitä itse tekee!" Lehden artikkeleista suurin osa käsitteli tulevan talven uutuusmalleja ja olipa sivuilla myös kypäräkatsaus aivan kuin tässäkin numerossa. Jo vuosikausia on sivuja ollut keskimäärin sata, kuten tässäkin numerossa! Savon Pro Service nykyaikaisiin tiloihin Ilpo Halosen yritys Savon Pro Service muutti uusiin tiloihin Iisalmessa marraskuun toisella viikolla. Katsauksen kallein kypärä 10 vuotta sitten oli Arai VX2, joka maksoi 2650 markkaa, eli 445 euroa. Lisäksi tuotevalikoimaan kuuluvat Husqvarnan pienkoneet ja mopoista muun muassa Derbi sekä Symmi. Silläkään rintamalla ei hinnan nousu ole kymmenessä vuodessa ollut niin huimaa kuin tuolloin povattiin. Latupohjat ovat 4-5 m leveää nopeahkoa, sekä jouhevaa hiekkaharjumaastoa. Lähtö ja maalialueena toimii Rokuan hiihtostadion. Korjaamotilat ovat nykyaikaiset ja muun muassa pienkoneille ja iskunvaimentimille on omat erilliset korjaamohuoneensa ilmanvaihtoineen. Eniten hehkutettiin suomalaisten menestystä Amerikan mantereella, sillä sekä Toni Haikonen että Janne Tapio olivat ehtineet jo menestyä kauden ensimmäisissä snowcross-kisoissa. VARIAATTORI Sprintin SM-sarja ajetaan kahtena viikonloppuna Moottorikelkkasprintin SM-sarja ajetaan tammikuun lopussa ja helmikuun alussa kahtena superviikonloppuna. Yhteistyökumppanit: Oulun LV Service Ky, LS Motor, Kesmotors Kempele, Motorman. Kaikki siis joukolla radan varteen tai rohkeasti kokeilemaan kisaamista, sillä luokkia riittää ja aloituskynnys on yksi kelkkalajien helpoimmista. Alueelle vapaa pääsy. Korkeuserot ovat paikoin suuria. Lehden tekninen artikkeli käsitteli moottoribensiiniä ja se löytyy edelleen myös MK-lehden nettisivujen juttiarkistosta. Autokatsomo, josta kisaa voi seurata mukavasti huonommallakin säällä, on maksullinen. Laji on hienoa katsottavaa ja sitä on helppo seurata sillä ajajat ovat pitkään näköpiirissä. Stadionalueella on muutama isompi hyppyri, muuten mutkikasta ja runsaasti korkeuseroja sisältävä rata. Mestarit ovat selvillä 10.2. Varasto ja korjaamotilat mukaan lukien tilaa on yhteensä noin 1200 neliötä. Jokainen kuljettaja joka on osallistunut sekä Kurun että Virtain sprinttiin osallistuu Polaris-tieliikennemönkijän arvontaan. Sivuja lehdessä oli jo tuolloin 84 eli MK on kautta aikojen ollut Suomen tuhdein moottorikelkkailun lukupaketti. Nyt kannattaa osallistua jokaisen joka vähänkin miettii kelkalla kilpailemista, sprintti on kilpailulajeista helpoin aloittelijankin tutustua kelkkakisojen maailmaan sisältäpäin. C380 luokalle lyhennetty rata. Pääkirjoituksen loppulausahdus pätee edelleen: "Ajellaan ihmisiksi, kunnioitetaan luontoa ja muita metsässä liikkujia. Lisäksi uudet tuotteet kootaan eri tiloissa kuin vanhoja korjataan. SM-Sprint Rokua Sunnuntai 20.1.2008 klo.11.00 Kilpailupaikka: Rokuan hiihtostadion Järjestäjä: Vaalan vene ja moottorikelkkakerho ry / Muhoksen Kelkkakerho ry Rokua SM Sprint ajetaan Hotelli Rokuanhovin lähiympäristössä olevia hiihtolatujen pohjia pitkin. Savon Pro Servicellä on Polariksen ja Yamahan moottorikelkkojen ja mönkijöiden myynti. Lauantaina aloitetaan eri paikkakunnalla ja sunnuntaiksi karavaani matkaa taas uudelle radalle. Yritys työllistää tällä hetkellä yrittäjän lisäksi kaksi henkilöä. Järjestäjä: Kuusamon Moottorikelkkakerho Lehden painoon mennessä ei Kuusamon kisasta ollut tätä enempää tietoa saatavilla, mutta yksi on alueella lähes varmaa ja se on lumen riittävyys. Suomalaisten veikattiin ottavan jopa useamman mestaruuden kauden päätteeksi. 11.00 Kilpailupaikka: Savisalmen tila Parkkuuntie 667 Järjestäjä: Kurukelkkailijat ry Noin 7 km pitkä rata mutkittelee mäkisessä peltomaastossa ja poikkeaa välillä metsämaastoon seuraillen vanhaa tiepohjaa. Radan pituus n. SM-sprint Kuusamo Lauantai 19.1. Myymälätiloja on noin 400 neliötä
Jannen valtavaa kokemusta ei missään nimessä saa nyt hukata, vaan se on kaikki pyrittävä käyttämään hyväksi. Vanhempi veli oli tuolloin menestynyt hienosti kotimaassa ja juuri pääsemässä maailmalle ammattilaiseksi. Gradu käsitteli motocross-kuljettajan lihaskuormituksia suorituksen aikana. Persoona Tomi Konttinen Tomi Konttinen on kaksipyöräisten sekä moottorikelkkojen kilpailutoiminnasta vastaavan Suomen Moottoriliiton uusi valmennuspäällikkö. Mies opiskeli ensin Pajulahden urheiluopistolla itsensä liikunnanohjaajaksi ja jatkoi opintojaan Jyväskylän yliopistossa, valmistuen liikuntatieteiden maisteriksi vuonna 2005. Hyviä nuoria kuskeja on tulossa, ja potentiaalia löytyy varmasti. Nyt kun Janne Tapio on poissa lähtöviivoilta, miten miehen jättämä aukko meinataan täyttää. Tomin, ja vanhemman veljensä Juha-Pekan lajivalinta oli tätä myöten selvillä. Toivon että lajia mentäisiin kehittämään yhdessä, Tomi summaa. ISKUJEN VOITTAJA ADVANCED SUSPENSION TECHNOLOGY TARKKUUS TEKEE ERON! Jos paremmuutta mitataan menestyksellä on Öhlins kiistatta maailman paras iskunvaimenninmerkki, todisteena yli 100 maailmanmestaruutta moottoriurheilusta. Kyselyä lajin piiristä on tullut jo todella paljon, ja palaute, kysymykset ja kritiikki on kaikki tervetullutta ja suorastaan toivottua. Miten hyvin yleensä tunnet kelkka-urheilua. Mitä suunnitelmia sinulla on kelkkavalmennuksen kehittämiseksi. Sen sijaan nuoria kuljettajia voidaan opastaa vanhempien tekijöiden taholta niin, ettei junnujen tarvitse kolautella itseään joka kantoon urallaan. Kokemusta ja taustaa toimeensa löytyy Tomiltakin. Ura motocrossin parissa alkoi vuonna 1982, kun aikanaan 60- ja 70-luvuilla crossiratoja kohtuullisella kansallisella menestyksellä kierrellyt, mutta sittemmin aktiivisen ajamisen lopettanut isä päätti eräänä päivänä lähteä poikien kanssa katsomaan crossipyöriä. Mestaruuspokaalin mies kävi noutamassa pyörätuolissa istuen. Lähetä nyt loppuun terveisiä kelkkakansalle, sekä kilpailijoille että muille. Tarkista oman kelkkasi Öhlins-mallin suositus; www.ohlins.com Simo Penttilä Oy Riihimäenkatu 85 · 05880 Hyvinkää 019 437 350 · 044 437 350 · info@ohlins.fi · www.ohlins.fi www.mk-lehti.fi MK 15. Motocrossin vaarapuolet muistuttivat itsestään vuonna 1995 Tomin ollessa 17-vuotias ja Juha-Pekan 19-vuotias. Elämä ei päättynyt tähän, sillä Juha-Pekka luki itsensä juristiksi ja työskentelee tällä hetkellä liikuntavammaisten asioita ajavassa Kynnys ry:ssä lakimiehenä. Olen toiminut liiton lajivalmentajana vuodesta 2001 alkaen, ja Jyväsky- RR:ssä meillä on Mika Kallio, ja endurossa Suomi on ollut maailman huippua jo vuosia. Toiseksi viimeisessä kisassa oli jo varmistettu Suomen mestaruus, ja jäljellä oli enää viimeinen osakilpailu. Miten olet päässyt soveltamaan käytäntöön oppimaasi. Kelkkailun seuraaminen on helpompaa sillä muita talvilajeja ei ole kovin montaa. Samanlaista tutkimusta olen tekemässä myös tällä hetkellä ja siitä saatuja kokemuksia olisi tarkoitus hyödyntää myös muissa lajeissa. Tein myös Tapion Jannen viimeisen vuoden valmennusohjelman, joten siltä puolelta kokemusta kyllä on jo. Tomi Konttinen aloitti syyskuun alussa Suomen Moottoriliitto ry:n valmennuspäällikkönä legendaarisen Mäkelän Epun jalanjälkissä. Ihan jo tässä alkuvaiheessa on kentältä kuulunut toivomuksia samantyylisestä toiminnasta kuin motocross-puolella. On eduksi että aloitin tässä hommassa nyt syksyllä, sillä pääsen heti mukaan myös talvilajeihin. Oma viitsiminen on kuitenkin tärkeintä, sillä SML:stä ei pystytä päivittäin paimentamaan urheilijoiden tekemisiä. Yhteyttä voi ottaa suoraan tänne moottoriliittoon. Avoimuutta pitää löytyä jakamaan osaamista, vain sillä tavalla voidaan kehittyä ja kehittää. Janne lopetti niin huipulta, että hänellä on vielä tuntuma siihen miten huipulle yleensä on mahdollista päästä. Kun kotimaassa ei ollut enää saavutettavaa, ja oli tehtävä ratkaisu joko siirtymisestä ulkomaille tai aktiivisen kilpailu-uran lopettaminen, Tomi päätyi jälkimmäiseen. En ole viran puolesta ehtinyt seuraamaan vielä kelkkailua ollenkaan, mutta aiemmin olen kyllä seurannut snowcrossia kuten moottoriurheilulajeja yleensäkin. Olen enemmän käytännön mies, joten halusin gradua tehdessänikin tutustua käytännössä oppimaani. Paha kaatuminen kisan treeneissä muutti suunnitelmat loppuiäksi, sillä Juha-Pekka halvaantui. Viime talvi oli huono lumitilanteen kannalta, eikä tässä nyt liiton puolesta voida lunta taivaalta luvata. Ikä: 29 v Asuinpaikka: Nurmijärvi Perhesuhteet: vaimo ja 9 kk tytär lästä valmistumisen jälkeen perustin oman valmennusyrityksen, joka on valmentanut moottorilajien urheilijoita lähinnä kaksipyöräisten parista. Kuntotestauksia ja vastaavaa, lisäksi kelkkailuun aiotaan siirtää lajituntemusta motocrossin puolelta, lajit kun ovat melko lähellä toisiaan. Tomin oma menestys kansallisella tasolla oli hyvää, tuloksena hyllyä koristaa muun muassa SM-kolmosen pokaali. Kynnyksen madaltaminen kansainvälisille kentille lähtemiseen olisi myös todella tärkeää ja energiaa ja tarmoa pitäisi ohjata harjoittelussa olennaisuuksiin ja oikeisiin asioihin
Esittelyssä Behind Bars filmiryhmä TEKSTI: JONI LAUNONEN KUVAT: HANS WÄRDELL JA JONI LAUNONEN Moottorikelkkailun Mötley Crüe 16 MK www.mk-lehti.fi
Se on oikeaa freestyle-meininkiä. Nykyään monet tuntuvat ottavan tämänkin homman liian vakavasti ja unohtavat, että hauskanpito on kaikkein tärkeintä, sanoo Christian Mikkelsen, mies norjalaisten Behind Bars -filmien takaa. www.mk-lehti.fi MK 17. Jostein Stenberg ja tyylipuhdas backflip Folgefonnan ilmatilassa. Ei huonosti mieheltä, joka kertoo harrastaneensa kelkkailua vasta neljä vuotta. (Kuva: Hans Wärdell) - Matkustelemme ympäriinsä kelkkaillaksemme ja pitääksemme hauskaa
Väsy alkoi painaa päälle aika rankasti, eikä meillä ollut tietoakaan majapaikkamme sijainnista. Lähdimme seuraamaan kylttejä, jotka opastivat hiihtokeskukseen Folgefonnan jäätikön kupeeseen. Koska alhaalla vuonon pohjukassa, missä Jondahlin keskusta sijaitsee, oli lämmin, mietin ankarasti nukahtamista kaupan tai muun julkisen rakennuksen sisäänkäynnin lipan alle. Pian se oli tuskin yhden normaalin kaistan levyinen. Siinä kylän kupeessa soitin Christianille häntä kuitenkaan tavoittamatta. Oli uskomattoman turvallinen tunne nousta jäätävässä tihkusateessa tuhannen väsyneenä kapeaa, kiemurtelevaa ja alati liukkaammaksi käyvää tietä. Esittelyssä... Folgefonnan ympäristö tarjosi maisemallisesti loistavat puitteet filmin kesäisten lumipätkien kuvaamiseen. Juhannuksen jälkeen hyppäsin motskarin selkään ja lähdin suunnistamaan kohti Norjaa serkkupoikani Janin kanssa. Tie vei kaupungista ulos. Tien oikealle puolelle alkoi hiljalleen ilmestyä lunta ja vasemman puolen pudotus kasvoi sitä mukaan kun ylös noustiin. Olimme viestin mukaan tervetulleita seuraamaan kuvauksia. kesäkuuta. Ajattelimme löytävämme hirsirakennuksia ja isoja maastoautoja, joissa olisi Freeride Norge- ja ToBe-teippaukset. Tie muuttui kohta yksityistieksi ja se kapeni kapenemistaan. Viestillä meitä lähestyi herra nimeltä Christian Mikkelsen, joka tiedusteli, että sattuisiko tulemaan mieleen tahoa, joka olisi innostunut levittämään Behind Bars -filmejä Suomessa. Pelit riv iime keväänä Rovaniemen toimituksen sähköpostiin tupsahti viesti Norjasta. Christian myös kertoi, että suunnitelmissa on kuvata materiaalia kesä-heinäkuun taitteessa Behind Bars III:een Folgefonnan jäätiköllä, Jondahlin kaupungin lähistöllä Norjassa. Christian kertoi, että heidän kaksi ensimmäistä filmiään ovat myyneet kumpikin noin 3500 kopiota Ruotsissa ja Norjassa, ja nyt olisi tarkoitus rynnistää myös Suomen markkinoille. Huomasin sen nousevan hitaasti ylöspäin, mikä on luonnollista, sillä määränpäämmehän oli kesäisinkin toiminnassa oleva hiihtokeskus. Hiihtokeskus ei aivan vastannut suomalaista käsitystä aiheesta, sillä hissin alaasemalla oli vain pienoinen rakennus ja 18 MK www.mk-lehti.fi. (Kuva: Hans Wärdell) V issä. Vihdoin pääsimme hiihtohisseille asti. Päätimme kuitenkin vielä kokeilla poikain löytämistä, sillä järkeilimme, että trailerillinen moottorikelkkoja keskellä kukkeinta kesää pistäisi silmään Norjassakin. Ennen lähtöä sovimme Christianin kanssa, että olisimme Jondahlissa 29. Näin säästyisimme sateelta, jos sellainen syystä tahi toisesta niskaamme tipahtaisi. Norjan kimurantit tiet ja yksi suljettu tunneli hidastivat matkaa tuntuvasti. Voin järkätä sinulle pedin, Christian lupaili viestissä. Pääsimme sovittuna päivänä Jondahliin puoliltaöin, tosin alun perin siellä piti olla alkuiltapäivästä
Jostein on harrastanut kaksipyöräisiä muutenkin kuin pommituksen merkeissä. Teknisesti norjalaisten ei tarvitse hävetä lainkaan amerikkalaisten virkaveljiensä rinnalla. Ajoitteko te ylös asti?! Kyllä! Hahahaaa! Mutta hei, tulkaa tänne alas, täällä pubissa on loistavat bileet! Pubi on tien laidassa. Jostein on todellinen vauhtifriikki. Mies rakastaa vauhtia eikä pelkää mitään! Christian Mikkelsen ja mustat lasit. hotellikompleksia ei ollut olemassakaan. Norjan viranomaisilla on tunnetusti kaikkea muuta kuin avarakatseinen suhtautuminen talvilajien ykköseen. Koin pienen shokin, sillä kuulin ensin poikien esittelevän residenssinsä Leather Zoneksi. Teitä ei kuulunut, joten lähdimme juhlimaan! Missä te olette. Siviilitöidensä ohella mies kuvaa freestyleä ja matkustaa ympäri maailmaa tuomaroimassa alan kilpailuita. Ajoin niillä aina ilta-aikaan, jotten joutuisi tekemisiin poliisin kanssa. Siinä ehti jo tulla mieleen kaikenmoista siihen malliin, että nukahtaminen alkoi tuntua piinaavalta ajatukselta. Tässä vaiheessa moista ei koettu ongelmaksi, sillä matkaa oli päivän aikana taitettu noin 700 kilometriä paahtavassa helteessä, hyisessä tunturituulessa ja useammassa vesisateessa. Lajille näkyvyyttä Christian Mikkelsenin luotsaama Behind Bars -porukan tuotokset ovat tänä syksynä tulleet levitykseen myös Suomessa. Mies ajaa kesäaikana motocrossia ja treenaa FMX-touhuja. Ei ole helppoa ei! Juice Leskisen levyllä "Pyromaani palaa rikospaikalle" kertojapyromaani tuskailee ammatinvalintansa totaalista epäonnistumista. Minulla on ollut jokunen kyykkypyörä. Pidän tuosta pyörästä todella, juttelee Jostein koeajo-Guzzistani. Täytyy muuten sanoa, että jos tuntui hieman uskaliaalta vetää matkamotskarilla ylämäkeen pimeässä pitkin liukasta tietä, oli alastulo monin verroin haastavampaa. Mutta jos on pyromaanin osa ohrainen, on sitä myös norjalaisen freestylekelkkailijankin. Hei, täällä Christian. Jostein on todellinen vauhtifriikki. Pikaisen tutustumisen jälkeen siirryimme majapaikkaamme, jota kutsutaan Sledder Zoneksi. Big Air -tittelin), Daniel Lang, ToBe-miehet Tomas ja Mikael Berntsson sekä Jostein Stenberg, josta Christian kertoo seuraavaa. Pari vuotta sitten tosin norjalaispyromaanit onnistuivat niittämään kovasti mainetta polttelemalla puukirkkoja. Miestä hatuttaa se, miten hankalaa talon polttaminen Suomessa on, kun aina sataa, jos ei vettä niin sitten lunta. Kuvauksia tehdään myös Norjassa eikä aina ehkä aivan lain kirjan mukaan. Siksikö siis Aleksander Nordgaard pärjäsi X-Gameseissa niin hyvin. Juurikin siksi!! Alkutalvesta Christian puolestaan on ollut Münchenissä tuomaroimassa Nokia Air Style -kisaa, jossa hypittiin lumilaudoilla, motocross-pyörillä ja kelkoilla. Kuvaamme paikoissa, joissa tieJostein Stenberg, Norjan rennoin kelkkamies. www.mk-lehti.fi MK 19. Tulette vain noin 10 kilometriä takaisin ja näette varmasti väkeä tässä pihalla. Norjassa luulisi olevan vielä hankalampaa, sillä läntinen naapurimme on säidensä suhteen äärimmäisen oikukas. Ehkä jotain parisataa. Haluamme, että freestyle tulee suuremman yleisön tietoisuuteen. Meininki jatkui hurjana vielä pitkään aamuyölle ennen kuin pääsimme yöpuulle. Siinä sateessa seistessäni ehti jo melkein ärräpäät tulla mieleen, kunnes puhelin soi. Miestä eteenpäin ajava voima on hänen halunsa parantaa freestyle-kelkkailun ja motocrossin tunnettuutta Skandinaviassa. Olen ajanut sillä 180 eikä se hirveästi sen yläpuolelle mene, tosin jos menisi, irtoaisivat kädet olkapäistä. Ainoa selkeä ero syntyy puitteista, niidenkin osalta vain lähinnä siinä tapauksessa, että tuotoksia verrataan SledNecksien tekeleisiin. Christian kuuluu niihin kavereihin, joille moottorikelkkailu on muutakin kuin harrastus. Paikka on vanha navetta, ette voi missata sitä, Christian opasti. Olemme täällä hiihtohissin alapäässä. Jostein itse on vaatimattoman oloinen kaveri, joka pitää Ski-doo-kelkoista ja jonka kanssa turistessa aika ei käy pitkäksi. Paljonko tuo pyörä kulkee. Missään nimessä Jostein ei ole idiootti, vaan hän pystyy tekemään backflipit ynnä muut temput siksi, että hän omaa kyvyn keskittyä siihen mitä tekee eikä yksinkertaisesti pelkää mitään. Tavoitteemme on tehdä lajia tunnetuksi Skandinaviassa. Ei siis muuta kuin nokka alarinteen suuntaan. Viime talvena olin tuomarina Winter X-games -kisoissa. Tästä johtuen ryhmä kuvaa paljon Ruotsissa, joten ei ole lainkaan yllätys, että Behind Bars -filmeissä nähdään ruotsalaiskuskeja. kello on jo aika paljon. Pubin pihalta porukka löytyikin, tukkihumalassa suurimmaksi osaksi. Tässä vaiheessa tuli todettua, että Christian ei voinut lunastaa yhtä lupaustaan luvattua sänkyä ei ollut eikä edes peittoa. Mies rakastaa vauhtia yli kaiken eikä pelkää mitään. Folgefonnassa luvat olivat kunnossa. Tuota noin... Laji ei ole mikään kultakaivos, ja kuskit tarvitsevat näkyvyyttä saadakseen sponsoreita, Christian kertoo Behind Bars -filmeissä ovat esiintyneet muun muassa sellaiset suuruudet kuin Daniel Bodin, joka lienee tunnetuin skandinaavinen freestyle-kelkkailija (ja jonka nenän edestä Juha Ukkonen muuten on kerran napannut Mr. Norjalaispoikien osittain yhteistyössä ToBe-porukan kanssa kuvaamat filmit omaavat raisun lähestymistavan moottorikelkkailuun
Tampparikuskilla tuntui olevan siinä määrin kiireitä, että hyppyrin alastulon tekeminen venyi turkasen pitkälle iltaan. Tähän loppuun on kuitenkin tarkennettava, että todellisuudessa pojat osaavat pitää miestä väkevämmät aineet ja kelkkailun erillään ja juhlivat vasta silloin kun hommat on saatu purkkiin. Keskustelun hiljalleen palatessa moottorikelkkailuun sivuaa aihe Behind Bars -fimien tekijäporukan elämänasenteeseen. Norjassa monet epäilevät erään hiihtosankarin käyttäneen kiellettyjä aineita, mutta aiheesta ei vain puhuta. (Kuva: Hans Wärdell) dämme, että asiasta ei tule ongelmaa. Meillä vain taitaa olla paremmat lääkärit Norjassa kuin teillä siellä Suomessa, pojat vertailevat hiihtourheilun tasoa maidemme välillä. Jos kuitenkin kävisi niin, että hän kärähtäisi, niin meidän pitäisi varmasti sulkea Norja pariksi viikoksi. Perjantain aikana meidän oli tarkoitus todistaa muun muassa Jostein Stenbergin backflip, mutta kuten usein käy, kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Ja virallisesti kuvaamme ison osan materiaalista Ruotsissa, pojat virnistävät. Tuskin menee pahasti pieleen, jos ryhmää nimittää moottorikelkkailun Mötley Crüeksi. Aina se menee näin, mikään ei mene niin kuin sovitaan, Christian tuskailee perjantaina illansuussa istuessamme Josteinin kanssa tukikohdan Sledder Zonen pihassa. Morten Helgevold sen sijaan antaa arvokkaan elämänohjeen. Jos ruotsalainen tarjoaa sinulle kaljan, ota se, sillä se on varmasti viimeinen olut, minkä se ruotsalainen tarjoaa! Ruotsalaiset ovat järjettömän pihiä väkeä, Morten selittää. Off-topic Illan tummuessa haastattelusessio muuttuu vapaamuotoiseksi ajatusten vaihdoksi. Norjan pojilla on hyvin muistissa Lahden vuoden 2001 tapahtumat ja Myllylän käry. Yllättäen moottorikelkkaurheilun lisäksi tarinaa irtoaa muun muassa talviurheilusta. Folgefonnan jäätikön reunalla oleva kesähiihtokeskus tarjosi loistavat mahdollisuudet kesäisten lumipätkien kuvaamiseen. Christian on perin otettu tuosta arvonimestä, ja kuin vakuudeksi arvonimen oikeellisuudesta hän kiteyttää ryhmän asenteen yhteen lauseeseen. Pari päivää poikien kelkassa todistaa, että pojat elävät kuten opettavat töitä tehdään täysillä, mutta vapaa-aikana meininki on luvalla sanoen melkoisen hulvatonta. Kerromme että entinen kansallissankari on nykyään julkisuudessa lähinnä humalaisten toikkarointien ansiosta. Suomalaisia ja norjalaisia näet yhdistää lähes käsittämätön intoilu murtomaahiihtoa kohtaan. Samalla joukko lääkäreitä saisi etsiä uusia töitä. Jostein ja Christian arvelevat, että norjalaisen hiihtourheilun kova iskukyky ei selity "Jos ruotsalainen tarjoaa oluen, ota se, sillä se on viimeinen olut minkä hän sinulle tarjoaa!" turskalla, nuuskalla tai edes suonissa virtaavalla viikinkiverellä. Onneksi tämäkin tilanne päättyi onnellisesti. Kirjoitatko, että matkustitte Suomesta asti nukkuaksenne lattialla ja että saapuessanne paikalle osa porukasta oli niin päissään, että jotkut eivät pystyneet edes laskemaan sormiaan. Esittelyssä... Aina se ei lähde tekijämieheltäkään. Perjantaina jäätiköllä vietettiin pitkä päivä ja ilta alkoi hiljalleen hämärtyä istuutuessamme illanviettoon pihanurmelle. Lähtiessään nukkumaan Christiania käy vielä askarruttamaan yksi asia. Joskus ryyppyreissuihimme liittyy aivan liikaa moottorikelkkailua. Jostein haluaa välttämättä tarjota oluen. Mutta näin tapahtuu onneksi vain todella harvoin. Kummankin kansan itsetuntoa ovat nakertaneet doping-skandaalit tai ainakin epäilyt kansallissankareiden epärehellisin keinoin hankitusta kisakunnosta. Mitä muuten meinaat kirjoittaa meistä. q 20 MK www.mk-lehti.fi
Vuosikymmenten kuluessa Yamaha on saavuttanut useita "Snowmobile of the Year" palkintoja, mikä on kiistatta osoitus jatkuvasta huipputeknologian kehittämisestä aina ensimmäisestä Yamaha SL350 moottorikelkkamallista lähtien. Dual Shock Pro-telasto Kilpakäytössä ominaisuutensa näyttänyt, 4 vuoden kehityksen tulos. Puristus- ja paluupuolen pikasäätö vaativaan maastoon. UUTUUS FX Nytro RTX ER · Genesis 130FI · Dual Shock Pro 14.190,- +toimituskulut www.yamaha-motor.fi. Tervetuloa nauttimaan 40 vuoden kehitystyön tarjoamasta suorituskyvystä, mukavuudesta ja hallittavuudesta. Aggressiiviseen ajoon! Rajat on luotu rikottaviksi, vaativimmatkin reitit kesytettäviksi, kaikki haasteet voitettaviksi. VUODEN 2007 KELKKA! MK-lehden valinta Phazer RTX · 4-tahti Genesis 80FI · Pro Shock CK alusta klikkerisäädöillä 10.890,- +toimituskulut Genesis 130FI-moottori Uusi 4-tahtimoottori elektronisella ruiskutusjärjestelmällä, 1049 cc iskutilavuudella on kierrosherkkä tehopakkaus. Yamaha on ylivertainen ennen kaikkea 4-tahtimoottoriteknologian kehittäjänä, mutta myös alan edistyksellisimpien alustarakenteiden suunnittelijana ja valmistajana. Engine Reduction System järjestelmä
Koeajossa Yamaha RS Vector LTX GT Kun yhdistetään RX-1 -mallin uudentyylinen muotoilu, ajoasento, puolipitkä matto ja kolmireikäinen 120-hevosvoimainen Genesis-moottori saadaan aikaiseksi todellinen pitkän matkan sporttikelkka. Matka 22 MK www.mk-lehti.fi
Ohjaustan- MK 23. Vuodelle 2008 moottori säilyy samanlaisena ja urheilumalleista se löytyy enää RS Vector LTX GT:n kuomun alta, tai tarkasti sanoen 345senttisellä matolla varustettu puolipitkä Vector kuuluu crossover-segmenttiin. Kyseessä on mieto toteutus uuden koulukunnan kelkasta, joten ergonomia on yhdistelmä uutta ja vanhaa. TEKSTI: JUKKA HELMINEN KUVAT: JUKKA HELMINEN JA JUHA SUURINKEROINEN K sportti www.mk-lehti.fi olmisylinterinen 120-hevosvoimainen Genesismoottori on monikäyttöinen, sillä se löytyy samanlaisena Yamahan hyöty-, touring- ja urheilukelkoista. Myös muotoilu ja ajoasento on nyt samanlainen kuin Yamahan muskelimallissa. Moottorin lisäksi Vectorissa ei ole paljoakaan samaa 2007-version kanssa, sillä runko on RX1-mallista tuttu Deltabox II. Taloudellinen, vääntävä ja kohtuullisen tehokas moottori on osoittanut myös toimintavarmuutensa, sillä lumilla liikkuu Vectoreita joiden mittariin on kelattu 20 000 kilometriä ilman ongelmia
Tasaisessa matkavauhdissa 120-hevosvoimainen Yamahan moottori vie kokemustemme mukaan noin 13-14 litraa sadalla ja Phazerillakin selviää samoilla lukemilla. Viime kevään kahtena koeajopäivänä ei pakkanen onneksi paukkunut kuin aamutuimaan kymmenen asteen kieppeillä ja päivällä aurinko lämmitti ilman jo plussan puolelle. Kytkin tosin ottaa alussa kiinni melko äkäisesti, joten liikkeelle lähteminen hangesta on tarkkuutta vaativaa puuhaa. Parhaimmillaan uusi Vector on matka-ajossa. Pidemmäm maton ansiosta kelkka menee kohtuullisesti myös umpisessa. 24 MK www.mk-lehti.fi. Melko reipasvauhtisessa ajossa, josta osa taitettiin umpisessa ja sohjossa, hörppi Vector bensaa 14,5 litraa satasella. Uuden ja edempänä sijaitsevan ajoasennon takia suksille tulee kaarteissa hyvin painoa ja vaikka matossa onkin pituutta 345 senttiä, kääntyy Yamaha ketterästi. Mittarit ovat selvälukuiset ja kaikki hallintalaitteet Yamahan tapaan käteen sopivia. Leppoisan ja useita erilaisia ajoasentoja mahdollistavan ergonomian lisäksi Vectorissa on monta muuta mukavuutta lisäävää seikkaa. 1 2 3 4 5 2,42 sek. q Yamaha RS Vector LTX GT Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: Kaasuttimets: Variaattori: Tela (lev.,pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Ilmoitettu paino: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: Yamaha, 3-syl., 4-T, nestejäähd., rivimoottori 120 hv 973 cc 3 x Keihin 40 YVXC 38 x 345 / 3,2 cm Kaksoiskolmiotuki erillisjousitus, GYT-R -kaasuisk. 2,84 sek. Monoalustassa on nimensä mukaisesti yksi kierrejousellinen iskari ja siinä kaukosäädettävä puristuspuolen vaimennus. Verrokkikelkkoina matkassa oli 2008-mallinen Pha- zer ja kaksi Nytroa, joten pääsimme vertaamaan myös kulutuksia. Edessä joustavat lisäsäiliölliset KYB:n valmistamat kaasuiskarit ja niistä löytyy pikasäätö puristus- ja paluuvaimennukseen. Jousitus on mukava, mutta kantaa pohjaamatta vielä melkoisessakin patikossa. Vaihtelevasta säästä johtuen reitit olivat puoleen päivään kivikovia ja muuttuivat iltaa kohti sohjoisiksi. Takaiskarin kovuutta saa säädettyä käden käänteessä, jos keli tai reitti muuttuu. 3,54 sek. 4,82 sek. 1000 metrin loppunopeus 164,4 km/h Yamaha Nytro 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. Kun vielä satulan takaa sojottavista äänenvaimentajista lähtevä murina on sopivan hiljaista, ei nopealta matkakelkalta voi paljoa enempää toivoa. Phazerilla ajettiin isojen kelkkojen mukana samaa vauhtia eli kaasu usein ja pitkään pohjassa, joten kulutus nousi 16,8 litraan sadalla. 3,87 sek. 1000 metrin loppunopeus 165,8 km/h ko on melko korkealla ja edessä, joten seisten ajaminen sujuu leppoisasti ja silti satulassa viihtyvät myös jalat edellä ajettaviin vanhempiin kelkkoihin tottuneet kuskit. Alustan etu- ja takapukissa on samanlaiset vahvistukset ja hitsisaumat, kuin RX1-mallissa oli jo viime talvena. Mukavuus kohtaa urheilullisuuden Vector käynnistyy muiden Yamahan nelareiden tapaan avaimesta kääntämällä ja tekee sen kivuttomasti jopa yli 30 asteen pakkasesta. V-box mittalaitteella kokeilimme myös miten vanha uskollinen 120 Genesis pärjää kuluissa ja kiihtyvyydessä Nytron 130-hevosvoimaista uutuusmoottoria vastaan. Tuulilasi on hienosti muotoiltu ja todella myös suojaa, kuten ei valitettavasti voi sanoa kovinkaan monesta muusta nykykelkasta. lisäsäil., clicker, jousto 229 mm Mono Shock RA 46 mm alum. kaasuvaim., kaukosäädöllä jousto 297 mm Hydraulinen jäähdytetty levy 122 cm 300 cm 109 cm 257 kg 36 L Digital T.C.I / T.P.S 13.590,- Puolipitkä matto ja monoalusta ovat hyvä yhdistelmä vauhdikkaaseen matkaajoon. Sama pätee huoltoaseman pihassa ryömittämiseen, jossa äkkiä nappaava kytkin ja rajusti alhaalta vääntävä moottori eivät ole mukavin yhdistelmä. Pitkä matto tekee ajosta rauhallista ja osaltaan tasoittaa kuoppia, kun tela ei ehdi joka montun pohjalle. Vaikkei Vector ole mikään vuoristokelkka, etenee se kohtuullisen hyvin myös umpisessa. 1 2 3 4 5 2,09 sek. Silti ohjaus on kevyt jopa purevalla kelillä. Koeajossa Yamaha RS Vector LTX GT... MITTAUSTULOKSIA Kiihtyvyys Yamaha RS Vector LTX GT 0-60 km/h 0-80 km/h 0-100 km/h 0 sek. Teho ei synny tyhjästä ja Nytro imuroi 17,4 litraa sadalla, joka sekin on kohtuullinen kulutus raskaassa kelissä ja raskaalla kaasupeukalolla ajettuna
196,-) TEL. 06-3227500 E-MAIL info@duell.fi FAX.06-3222231 www.duell.fi. TEL. 06-3227500 E-MAIL info@duell.fi FAX.06-3222231 www.duell.fi kauden 2008 paras kypärä/lasipaketti on tässä! ixs hx 267 kypärä + scott big safari ajolasit +hengitysilmanohjain Hu o m! Ta rjo u stu ott e et ei ku va ss a. 159,(norm
Kisaan osallistuvat moottoriurheilun maailmanmestareiden lisäksi MP-2008 50Nuts minimoto finaaleiden parhaat. PJG.FI Ohjelma 8.2. Polaris 525 Outlaw on markkinoiden nopein ja urheilullisin mönkkäri, joka soveltuu niin kilpakuin vaativaan harrastetoimintaan. Team Polaris-Brandt järjestää Polaris Outlaw Winter Challenge mittelön lisäksi Polaris Outlaw Invitational kutsukilpailun, johon osallistuvat eri moottoriurheilulajien lajien mestarit ja voimamiehet. 50NUTS Winter Nationals Korkealle viritetyt 125-kuutioiset mini crossit kilpailevat jo legendaksi muodostuneessa 50Nuts Winternationals kisassa kompaktilla Piazza Promenade radalla. Polaris Outlaw Winter Challenge on haastava ja nopea merkkiluokka, johon voivat osallistua kaikki Polaris Outlaw mönkkärillä ajavat hurjapäät. Tästä kisasta ei tähtiä puutu!. perjantai Klo 11-20 Klo 19-20 Ilmoittautuminen kilpailutoimistossa - Tahko Spa 50Nuts mini MX harjoitukset ja alkuerät 1.kilpailija katsastus SCOTT Enduro 50 Nuts mini MX alkuerät FSX Alex Nordgaard / Piazza Snowcross luokittain 50 Nuts finaalit Piazza Polaris Challenge K1NG 2008 - finaali Polaris Outlaw Challenge FSX Alex Nordgaard / Palkintojenjako Piazza Kopparberg Terassi Oikeus muutoksiin pidätetään 9.2. Polaris Outlaw Winter Challenge 2008 Team Polaris-Brandt järjestää Tahkolla Kunkun yhteydessä lauantaina tosimiesten mönkkärikoitoksen. lauantai klo 8:01 klo 8:31 klo 11:00 klo 12:00 klo 12:30 klo 14:30 klo 15:00 klo 16:00 klo 16:15 klo 16:30 Kopparberg K1NG 2008 -titteli ratkaistaan Polaris Snowcross Challenge finaalissa, jossa ajaa yleiskilpailun 25 nopeinta kaikista luokista
kertaa! Tällaista tähtien ilotulitusta et näe missään muualla! Kopparberg K1NG Snowcicrcus 2008 on kauden kovatasoisin moottorikelkkakisa, jossa hallitseva maailmanmestari, Ruotsin SCOTT-tehdaskuski Peter Ericson haastaa mm. Maailmanmestarit Ericson vs. Polaris Team Brandt, Scandinavia ja Venäjä Polaris tuo kotimaisten mestareiden Tahkolle lisäksi Pohjoismaiden nopeimmat tehdaskuskit Ruotsista ja Norjasta ja Venäjältä. Kelkkaenduron uuden hallitsijan Polaris IQ 600 RR:n lisäksi Polaris tuo nähtäville koko mönkkärimaailman mullistavan urheilullisen uutuuden Polaris Ranger RZR 800 EFI 4X4:n ja supernopean Polaris Outlaw 525 outlaw ja kaikki Polariksen tehokkaat tieliikennemallit. tytöille tehty erikoismalli Polaris Predator LTD Girl special. Rata-,ralli-crossi- ja enska kuninkaat haastavat moottorikelkkailun eliitin Tahkolla 14. Kopparberg K1NG Snowcicrcus 2008 kerää kaikki MM-sarjan nopeimmat kuskit. FSX maailman huiput ilmatilan kuninkaat Polaris tuo Tahkolle maailman ykkös FSX-ja stunt tähden, Alex Nordgaardin, joka esittelee koko hurjan temppu- ja stunt repetuaarinsa. Tämä show ei jätä ketään kylmäksi. Polaris family park Alle 10-vuotiaat tulevat kelkkakunkut ja prinsessat pääsevät kokeilemaan Polariksen lapsille suunniteltuja ja turvallisia Polaris-mönkkäreitä- ja kelkkoja. Piazza elää koko viikon Kopparberg K1NG snowcicrcus teemalla ja tarjolla on mojovien bileiden lisäksi kelkkaaiheisia tapahtumia. Polaris uutuudet Team Brandt-Polaris tuo Tahkolle kaikki kauden 2008 ja 2009 kuumimmat kelkka- ja mönkkäri uutuudet. nähdään Tahkolla enemmän maailmanmestareita ja muita moottoriurheiluhuippuja kuin koskaan. Polaris family parkissa näet myös kaikki uutuudet ja lapsille suunnitellut varusteet. Polaris Outlaw 525 ja Polaris Sawtooth mönkkärit, K1NG-, Kopparberg-, SCOTT- ja Polaris tuotteita sekä huima Thumbstar 125 cc MiniMX mopo. maailmanmestari Janne Tapion ja Euroopanmestari Tomi Ahmasalon sekä Polariksen ykkös ässät, Hannu Toppalan ja Iisko-Matti Näkkäläjärven. Polaris Team kuskit ajavat voitamattomalla Polaris IQ 600 Ross Martin Racerilla. Ajettava on mm. Alex Nordgaardia sparraa Suomen monipuolisin ja hulluin MTB- ja minicross taitelija J-M Pouta, joka on tehnyt enemmän back-flippeja kuin kukaan muu Suomessa. Suomi - Ru otsi ottelu!. Palkintojenjako ja legendaariset Kopparbergafterrace bileet järjestetään Suomen ykkösbileravintolassa, Piazzassa. Tapio Kopparberg K1NG Snowcicrcus on kerännyt perinteisesti Tahkolle kaikkien moottoriurheilulajien maailmanmestarit ja 9.2. Palkinnot ja bileet Jaossa on huikeat palkinnot mm
Tervetuloa! Pääsyliput, www.menolippu.fi Lipun hinta 10 perhelippu 20 / 2 aikuista, 2 lasta Ilmoittautumiset, lisätiedot ja VIP-liput: web www.kingrules.com email info@kingrules.com puhelin 046 4600 4600, 0500 723 274 fax 09-682 46010 King Events Oy, Wavulinintie 3, 00210 HELSINKI Puh. www.kingrules.com. 09-682 46 00 Fax 09-682 46 010
Koeajossa TEKSTI Lynx Yeti 550, Yeti V-800 ja Yeti V-1300 JA KUVAT: JONI LAUNONEN Rovaniemen RONSKEIMMAT 30 MK www.mk-lehti.fi
Ilmajäähdytys on monen mielestä paras valinta silloin, kun kelkkaa joudutaan käyttämään raskaiden taakkojen vetämiseen hitaassa ja kimurantissa maastossa, sillä ilmajäähdytteinen ei ota nokkiinsa, vaikka irtolunta ei olisi tarjolla. 57-hevosvoimainen 550 on yhtälailla kotonaan vetohommissa kuin tiettömillä taipaleilla. Ilmajäähdytteinen työkelkka on edelleen se peruspeli, jolla hoituvat mitä erilaisimmat työtehtävät. Taloudellisuutta voi toki tarkastella moneltakin kantilta, mutta paljon talvessa ajava miettii nykyisillä menoveden hinnoilla bensan kulutusta. Lynxin leveätelaisten mallistossa on tarjolla nykyaikaiset ja polttoainetaloudelliset 600 SDI sekä nelitahtiset Yeti V800- ja Yeti V-1300-mallit. Yeti-mallisto laajenee entisestään tarjoten toimivia ratkaisuja niin arkiseen raadantaan kuin pyhäpäivien ratoksi. M www.mk-lehti.fi allisarjan tuorein tulokas on Yeti 550. Nestejäähdytteinen tarvitsee kuvatun kaltaisissa oloissa lisäjäähdyttimen, joka korvaa jäähdyttävän lumisuihkun. Se korvaa mainion ST 550 -mallin, ja edustaa leveätelaista perustyökelkkaa kaksitahtisena ja ilmajäähdytteisenä työmyyränä. Yeti 550 kulkee kaksisylinterisen Rotax 552 SK -moottorin voimin. Sen joutomatkaksi ilmoitetaan 340 milliä, tosin lukema on amerikkalaistyylisesti takakääntöpyörästä mitattu. Koeajoimme viime keväänä 550:n lisäksi nelitahtimallit. Jousitus kunnossa Leveätelaisten Lynxien ajo-ominaisuudet ovat olleet hyvällä tasolla viimeistään siitä asti, kun ST-malleihin kaudella 2002 tuli RCG A -telasto. Lynxin kaudelle 2001-esiteltyjen Enduro- ja Rave-mallien takajousitukseen pohjautuva, mutta työkelkkaan sovitettu jousitusratkaisu on edelleenkin tehtäviensä tasalla. Vaihteistossa on luonnollisesti peruutusvaihde. Kahdella pyöreäluistisella MIkuni VM30 -kaasuttimella ruokitun moottorin tehoalue on pyritty rakentamaan kelkan käyttötarkoitusta palvelevaksi, mikä tarkoittaa sitä, että tehoa ei ole metsästetty ylärekisteriin, vaan painopiste on ollut ala- ja keskirekisterin tehossa. Sen, minkä kaksitahtinen peruskelkka helppokäyttöisyydessä ja hankintahinnassa voittaa, sen se taloudellisuudessa häviää. Sen vahvuuksia ovat hankalaa maastoa ajatellen keveys nestejäähdytteisiin ja nelitahtisiin työkelkkoihin verrattuna. Voima välittyy telalle TRA III-kytkimen, NDT 6K VSAvariaattorin ja kaksilovisen vaihteiston kautta. Yeti V-1300 on todellinen työjuhta! 40-vuotisjuhlan kunniaksi Lynx muistuttaa taas siitä, kuka on maailman ykkönen, kun puhutaan leveätelaisista kelkoista. Todellinen vertikaalijousto aset- MK 31
Koeajossa... Yeti 550 soveltuu kevyenä monenlaiseen käyttöön. Yeti 550 puhallinmoottori on "viritetty" hyötykäyttöön. Yeti V-8 00 on iso ve paljon n äppäräm ljeään yllättävä n pi menij kuin um ä niin re pisessak itillä in ja silt riittää m i vääntö yös työh ä ommiin . Rotaxin paras nelitahtimoottori on 800kuutioinen V-twini, joka löytyy Yetin lisäksi muutamasta muustakin mallista. 32 MK www.mk-lehti.fi
Vauhtivaroja tarjoaa perin yllättävissä määrin myös Yeti V1300, sillä 104-hevosvoimainen 1288-kuutioinen nelari on melkoinen voimanpesä. multidisplaymittaristo, joka tarjoaa tietoa lähes yhtä laajasti kuin CNN:n uutiskanava, tosin vain ajamiseen liittyen. Isoon Yetiin saatiin lisätehoa sillä perinteisimmällä konstilla, eli iskutilavuutta kasvattamalla. Ensimmäisille Yeteille alakierroksilla äksyily oli leimallista, mutta toisaalta luonteenomaista oli myös pieni ponnettomuus yläkierroksilla. Ulkonäkö on todella järkälemäinen ja niin on pelin painokin valmistajan ilmoituksen mukaan Yeti-sarjan pienin painaa kuivana 300 kiloa, mikä on selvästi enemmän kuin viimevuotisen ST:n 277 kiloa. Painosta on hyötyä vetotehtävissä, mutta vaikeassa maastossa painon lisäystä ei voi puolustella. 550:ssä ja V800-malleissa käytetään keulassa ja etupukissa 25-millisiä iskareita ja takapukissa 36-millistä. Yeti esiteltiin aikanaan 1000kuutioisena. Moottorissa on mukavasti papua laillisiin reittinopeuksiin ja jousitus kantaa aikamiehen loistavasti. Täytyy tietysti muistaa, että painava leveätelainen kelkka on alun perin hyötykelkka ja siksi sitä ei voi verrata aivan suoraan urheilukelkkaan aivan kuten ei voida verrata Toyota Land Cruiser 120-mallia Subaru Imprezaan, vaikka Land Cruiser mukava ja kohtuullisen suorituskykyinen auto onkin. 600 milliä leveällä matolla varustettu Pro V-800 painaa 330 kiloa. Mukavia pelejä kaikki tyynni Ajo-ominaisuuksiltaan nykyaikainen leveätelainen alkaa merkistä riippumatta olla hyvällä tasolla. Tehottomuus tuntui esimerkiksi pitkää tunturin kuvetta kivutessa tai ylämäkeen raskasta taakkaa kiskottaessa, jolloin kysytään voimaa myös yläkierroksilla. Kahden kuormallakin peli etenee mukavasti, joskaan alustan kantavuus ei ole samaa luokkaa kuin Yeti V-1300 ja 600 SDI-malleissa, joissa on alustassa sekä keulassa 36-milliset kaasupumput. Lynxin Yeti-malliston jäsenet ovat jopa yllättävän mukavia laitteita vapaa-ajan ajossa, sillä pitkä ja herkkäliikkeinen alusta on tunnoton pienelle nimismiehen kiharalle eivätkä pikkuisen isommatkaan heitot kelkkaa ladulta suista. Yeti-mallin ST 550:n ulkonäkö tuo mieleen Chevy Avalanchen. Yeti 800 puolestaan on tehty vetojuhdaksi alaville maille. Yeti-mallien etujousitus on nimetty SUV:ksi. Voimattomuus ei selittynyt aivan kokonaan moottorilla, vaan osasyy oli voimansiirron säädöissä. Etenkin V-1300 ja 600 SDI kestävät vertailun touring-kelkkoihin jo siitäkin syystä, että BRP laskee kelkkojen kuuluvan touring-segmenttiin. Sen 800-kuutioinen ja 66-hevosvoimainen voimalaitos on luonteeltaan rauhallisen sitkeä räjähtävää kiihtyvyyttä tai minkään sorttista tehoilottelua se ei tarjoa, mutta tukkirekeä se kiskoo letkeästi. Sen sijaan sitä voi verrata mukavaan perhefarmariin ja Yetiä perinteiseen kaksipaikkaiseen retkikelkkaan. Kone omaa melkoisen alaväännön ja siksi se on alakierroksilla ajettaessa jopa hieman äksyn tuntuinen. Ruotsissa, Norjassa ja Pohjois-Amerikassa leveätelaiset touring-kelkat kasvattavat suosiotaan kaiken aikaa, sillä käyttäjät ovat huomanneet, että SkiDoon Skandik, Arctic Catin Bearcat Turbo sekä Yamahan Viking pystyvät tarjoamaan sekä hyvät ajo-ominaisuudet että ylivertaisen kuljetuskapasiteetin. Näiden kelkkojen varustelista on erittäin kattava ja siihen kuuluvat sellaiset ylellisyydet kuten matkustajan lämmitettävät kädensijat sekä ns. V-twinin jytinät vain säestävät menoa, kun kaasulla annetaan koneelle käskyä kiihdyttää peli kovempaan laukkaan. Työkelkan alustan kuuluu pitää sukset maassa silloinkin kun koukkuun kohdistuu aisapainoa tai kun tavaratelineellä kuljetetaan painavaa kuormaa. Yeti 550 on yhden kuormalla erittäin mukava ajettava reitilläkin. tuu jonnekin 200 millin tietämille. Taitokset on tehty maastokelpoisuuden parantamiseksi taivutetut poikittaistukivarret vähentävät lumen kerääntymistä kelkan pohjan alle ja väännetyt pitkittäistukivarret sallivat suksen liikkua vapaasti esimerkiksi penkalta laskeuduttaessa. Näin vetopito säilyy hyvänä ja kelkka on edelleen ohjattavissa. Jousitukselle erityisen leimallista ovat taitetut pitkittäis- ja poikittaistukivarret. 1,288-litraisen myötä voimanpuutetta ei pahemmin esiinny, vaan peli jaksaa laukata yllättävänkin räväkästi. Yeti 600 SDI:n painoksi ilmoitetaan 329 kiloa ja sarjan nelitahtiversiot, V-800 ja V1300, painavat 330 ja 342 kiloa. Reittinopeuksissa pikkunelarillakin pärjää vallan mainios- www.mk-lehti.fi MK 33. Keulan kevenemisen estämiseksi telasto on varustettu säädettävällä reaktiotangolla, joka takapukin painuessa pakottaa myös etupukin painumaan
Nelitahtiset taittuvat nekin kuljettajan tahtoon ilman sen kummempaa vapaapainia, joskaan kovin kummoiseen viistorinteeseen ei ainakaan isompaa nelari-Yetiä viedä. Sen sijaan nelitahtiset lähtevät hangessa todella pehmeästi liikkeelle, mikä vaikuttaa positiivisesti sekä veto- että etenemisominaisuuksiin. 5900, tuttujen kesken viisysi, on yhtä kuin Lynxin hyötykelkka, referenssi, johon kaikkia muita leveätelaisia on verrattu sen ensiesittelystä asti. Kyseessä on Lynxin legendaarisin ja merkin historian kannalta merkittävin mallinimi, jonka ehdottomasti kuuluisi olla kunniapaikalla. Harmittavaa viime kevään koeajosessiossa oli se tosiseikka, että edes Luostolla ei ollut tarjota sellaisia kinoksia, jossa laitteiden etenemisominaisuuksia olisi päässyt todenteolla kokeilemaan. Näin 40-vuotisjuhlahumussa ihmetyttää yksi asia, joka joidenkin mielestä saattaa olla jopa epäolennainen missä ihmeessä on hyötykelkkamallistosta 5900. 550 on, kuten arvata saattaa, kevein vietävä myös umpihangessa. Pykälä ei kuitenkaan ollut sitä luokkaa, että kelkka olisi sutaissut niin, että perä olisi alkanut painua. Lynx ilman 5900:a tuntuu hieman samalta kuin että Porsche karsisi mallistostaan 911:n. Mutta muistakaamme laitteen käyttötarkoitus. Oikeita lumikelkkoja Reitin sivussa Yetit kulkevat mallikkaasti, vaikka elopainoa niille on kertynyt riittävästi. 3960 milliä pitkän ja 500 milliä leveän maton kantavuus on hyvä ja 32-millinen harja tuo pitoa. levy Leveys: 123 cm Pituus: 310 cm Raideväli: 98,5 cm Ilmoitettu paino: 300 kg Pa-säiliö: 45 L Sytytyslaitteet: CDI Hinta: 10.130,- 34 MK www.mk-lehti.fi. V1300 painaa sen verran, että sen kallistaminen ylärinteeseen on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta keskikokoiselle karpaasille. Koeajossa... ti, mutta järvenselällä peli tuntuu jo laillisten nopeuksien puitteissa melko säyseältä. Aikaisemmissa yhteyksissä, esim. Samaa vaivaa potevat muutkin painavat nelitahtiset työkelkat. 550:n voimansiirron säädöt olivat koeajomallissa ehkä aavistuksen hakusessa, sillä vedon kytkeytyminen tapahtui hieman kulmikkaasti eli nykäisemällä. 104 hv (66 hv) 1288 cc (800 cc) VDO-EMS IBC 6000 VSA Lynx Yeti 550 Tekniset tiedot Moottori: Iskutilavuus: Teho: Pa-järj: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Rotax, 2-syl., 2T, puhallinjäähd. 553,4 cc 57 hv 2 x Mikuni VM30 IBC 6000 VSA 50 x 396 / 3,2 cm SUV, kaasuisk., (kaasuisk., 25), jousto 200 mm Telasto: RCG 1-W, kaasuisk., 36/36 (25/36) jousto 290 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 123 cm Pituus: 310 cm Raideväli: 98,5 cm Ilmoitettu paino: 342 kg (330 kg) Pa-säiliö: 45 L Sytytyslaitteet: CDI Hinta: 14.240,- (12.940,-) 50 x 397 / 3,2 cm SUV, kaasuisk., 25, jousto 200 mm Telasto: RCG A, kaasuisk., 25/36 jousto 340 mm Jarru: hydr. Mutta vaikka 5900 puuttuukin, on Lynxillä markkinoiden laajin leveätelaisten mallisto, jonka myötä se vahvistaa asemaansa maailman johtavana hyötykelkkojen valmistajana.q Lynx Yeti V-1300 (Yeti V-800) Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: Pa-järj: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Rotax, 2-syl V., 4T, nestejäähd. Ehkä aluillaan oleva talvi tuo tullessaan mahdollisuu- den saattaa työkelkat etenemiskykynsä äärirajoille. MKlehden numerossa 2/05 suoritetussa Yeti SDI 600:n koeajon yhteydessä, on ollut mahdollisuus kokeilla vaativampaakin möyrintää, ja tuolloin laite teki vaikutuksen vaivattomilla ajo-ominaisuuksillaan reitin sivussa
huoltajan allekirj.) 29. 5 +1 numeroa ! AA IL T Tilaan MK-lehden kestotilauksena 29 / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden vuositilauksena 32 / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden tutustumistarjouksena 12 / 3 numeroa Tarjous voimassa 15.1.2008 saakka. vain Nimi RideMedia Oy maksaa postimaksun puolestasi TILAUKSET MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ (normaalihintainen viesti) Lähetä numeroon Lähiosoite RideMedia Oy Vastauslähetystunnus 5001594 00003 Helsinki 040 728 8979 Lehden nimi, kesto tai vuosi, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v
Sama pätee ajettavuuteen. Painoa vähentämällä astuvat mukaan keveyden mukanaan tuomat heikkoudet, joita kukaan ei kelkkaansa kaipaa. Kierrokset on kuiten- www.mk-lehti.fi. Ensimmäinen versio ei vielä jousitukseltaan täyttänyt kaikkia siihen asetettuja odotuksia, mutta nyt asiaan on saatu parannus ja alusta on kuin eri planeetalta. K 36 MK elkkamaailmassa tapahtuu harvoin mitään mullistavaa. Voimaa ja vääntöä 80-hevosvoimainen 11000 rpm:ää kiertävä kone tarjoilee etenkin keskikierroksilla paremmin kuin kaksitahtarit. Phazer ottaa huippuja keleistä riippuen noin 120-130 km/h ja kiihtyvyys on samaa luokkaa kuin vanhemmissa viissatasissa. Keveys tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että liikutaan puolilitraisten vajaatahtisten lukemissa. Ulkoasultaan se on kummajainen, joka alkaa kuitenkin pikku hiljaa näyttää paremmalta ja paremmalta. Suurimpia edistysaskeleita edustavat lähinnä nelitahtikoneiden maihinnousu ja polttoaineenkulutuksen pieneneminen. Koeajossa TEKSTI: JUHA SUUR-INKEROINEN KUVAT: JUKKA HELMINEN Yamaha Phazer RTX Päivitetty Fazeri Yamahan nelitahtinen Phazer herättää paljon ristiriitaisia tunteita. Yamahan esittelemä, kaksipyttyisellä 500-kuutioisella rivikoneella varustettu Phazer edustaa uuden polven nelitahtikelkkaa, jossa yhdistyvät keveys ja kaksitahtisen ajettavuus. Sama pätee suorituskykyyn. Telavedosta ja sen vaatimasta monimutkaisesta ja painavasta rakenteesta on vaikea päästä eroon
www.mk-lehti.fi MK 37
Näissä uuden tyylisissä kelkoissahan etupukin iskari on kaikkein kovimmilla, joten siihen kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota, eikä niinkään takapukkiin, josta löytyy sentään pikasäätö puristusvaimennukseen. Muuten eturipustus edustaa nykysuuntauksen mukaista kahden päällekkäisen a-tukivarren avulla toimivaa jousitusratkaisua, joka on kevyt ja tukeva. Yamahalla voi oppia aivan uuden sujuvan ajotyylin, jolla sopivasti kaasua löysäämällä selviää mutkista ja pimeistä nyppylöistä ilman jarrukahvan hipelöintiä. Kritiikki kohdistui lähinnä uutuuden alustaongelmiin, mutta kuten jo keväällä mainitsimme, ei valinta perustunut mihinkään kestotestiin, vaan innovatiivisuuteen. Eniten Foxit tuntuivat vaikuttavan keulan vakauteen tai tarkemmin sanottuna kantavuuteen, sillä 07-mallinen Phazer pyrki erikoisesti kulkemaan patikossa jommalla kummalla kyljellään ikäänkuin etujouset olisivat olleet aivan liian löysät. Ja sitä tuskin kukaan kieltää, etteikö 500-kuutioisen kaksipyttyisen nelitahtisen ruiskukoneen tuominen lumelle olisi ollut todellinen mullistus ja se on sitä edelleen. Voimakkaasti taaksepäin kallistettu kone sijoittuu varsin alhaalle runkoon, joten painopiste on hyvässä paikassa. Crossipyörän pärinää Kone pärisee mukavasti aivan nelarikrossipyörien tyyliin, moottorijarrutus on aika voimakas ja miellyttää ainakin motskareihin tottunutta kuljettajaa. Tosin Phazerin ensiesittelyn aikana oli raskas keväinen sohjokeli, jolloin kulkupuoli oli tehokkaammillakin kelkoilla hukassa. Tätä seikkaa tukee myös lähes ajatuksen voimalla toimiva ohjaus, joka mahdollistaa vielä aivan viime hetken suunnanvaihdokset. Telatunnelin ja satulan väliin jäi vielä viimevuoden mallissa ilmaraot, joista tuiskutti määrätyissä olosuhteissa ikävästi lunta astinlaudoille ja takapuolelle. Telatunneli on traditionaalinen alumiinilevystä valmistettu, mutta satula lepää erillisen takahäkin varassa tarjoillen näin sopivan tilan, johon taaksepäin suunnattu pakoputki ja äänenvaimennin sijoittuvat. Pettymyksen aiheutti kuitenkin aivan liian helposti pohjaava alusta, jossa tosin oli vielä esituotantosarjan säädöt. Itse olen vähintäin yhtä vannoutunut (ja vanha) enduromies kuin Tirekin, mutta en saanut toissa keväänä ollenkaan samanlaisia kicksejä tästä kelkkamaailman mullistajasta. Mitä ajoasentoon ja yleiseen fiilikseen tulee, muistuttaa nelitahtinen Phazer todellakin kaikkein eniten moottoripyörää. Ilmaiskarit ovat varsin hieno keksintö, sillä säätäminen onnistuu mukana seuraavan pumpun ja painemittarin avulla vaivatta jopa maasto-olosuhteissa. Lennokasta ajettavuutta helpottaa matalahkoharjainen 25-millinen, 355 milliä leveä ja 3070 milliä pitkä Camoplastin Ripshaw-matto. Tire on ollut kymmenisen vuotta sivussa kelkkojen testihommista ja hän palasi MK-lehden riveihin 2007-mallien 600-kuutioisten vertailussa viime joulukuussa. Uusi malli sen sijaan pomppi Foxien kera patista toiseen molemmat tassut tasatahtiin ja matto vaakatasossa. Etupää pelaa siis mainosti, ei lyö läpi ja antaa riittävästi myös pehmeän alueen joustoa. Nyt raot on tukittu muovipaneelein, joten ongelmasta on päästy varsin vaivatta eroon. Alustan säädöt löytyneet Phazerin suurin puute viime kaudella olivat hakusessa olevat alus- Phazer on saanut suojamuovit satulan ja telatunnelin väliin, joten lumi ei enää jäädy astinlaudoille ja kylkiin. Kuljettaja istuu melkein mootto- rin päällä, sillä kone sijoittuu kokonaan ohjaussysteemin takapuolelle, tylpän pienen nokan uumeniin. Etujousitus sen sijaan toimi hyvin ja moottorikin tuntui pakkaskelissä paljon ruudikkaammalta. Sen sijaan matala matto yhdistettynä korkeaan vesiskootterityyppiseen satulaan, tekee ajettavuudesta korkeahkosta painopisteestä huolimatta sujuvaa ja vakaata. Koko testin ajan Tire jaksoi hehkuttaa miten paljon helpompaa ja kevyempää uusilla laitteilla on ajaa, kun ei enää tarvitse paukuttaa patikkoa jalat edellä ja selkärangalla joustaen. Sivuttain sopivasti luistava matto sopii ainakin meikäläisen ajotyylille, sillä vaikka matto liukuu sivulle, se ei silti aiheuta hiuksia nostattavia ylilyöntejä hirmusladien merkeissä. Moottoripyörän selässä useissa eri lajeissa menestystä niittänyt Tire on aina ollut mukavuudenhaluinen jopa urheillessaan ja nelitahtinen pikku-Yamaha todellakin on mukava, ketterä ja kevyt ajaa. Alustakin on kokenut useita parannuksia ja syytä olikin, sillä 07-mallinen ei meinannut pysyä nipussa edes vahvistusten kera jos kelkalla paukutti reippaammin patikkoa. 38 MK www.mk-lehti.fi. Viime keväänä koeajamamme 2008-mallinen Phazer tuntui olevan jo melko lailla eri maata. Foxin ilmaiskarit toimivat edessä todella hyvin ja vaikka painoeroa ei kierrejousellisiin pumppuihin verrattuna ole kuin muutama kilo, tuntuu keula myös kevyemmältä. Huippunykyaikaisessa ruiskukoneessa on viisiventtiiliset sylinterinkannet ja 43-milliset Keihinin nestelämmitteiset ruiskurungot. - Jukka Helminen - kin pudotettu alennusvaihteen avulla variaattorille sopivaksi. Koeajossa Yamaha Phazer RTX... KOMMENTTI Arvasin jo etukäteen, että Juha "Tire" Suurinkeroinen innostuisi Phazerista. Voi olla, että tähän vaikuttaa omalta osaltaan myös uusittu Foxin ilmaiskarein varustettu keula, jonka toiminta on aiempaa jämäkämpää mukavuuden silti kärsimättä. 236 milllin joustovarainen keula on raideväliltään 1085-millinen. Alustakin tuntui saaneen uutta ryhtiä ja kesti aikamoista kyytiä ilman pohjaamista. Kovempaa ajavat kaipaavat silti etenkin etupukkiin jytymmät simmitykset ja jatkossa toivomuslistalla olisi jo vakiona isommalla halkaisijalla oleva iskari nykyisen 36-millisen sijaan. Eturunko ja olka-akselit ovat painevalettua alumiinia. Ja vaikka Yamaha esittelikin 2008-mallivuodelle myös uudenlaisen kelkan, tonnisen 130-hevosvoimaisen Nytron, on Phazer silti edelleen ajoasennoltaan ja muotoilultaan jotain aivan erikoista ja erilaista koko kelkkamaailmassa. Viime talvena ajoin viikon verran Phazerilla, jossa oli jo huomattavasti parempi alusta, mutta edelleen se pohjaili vaikkei ajanut patikossa lähellekään kisavauhtia. Phazerilla kaasua löysättäessä ei tela kuitenkaan lukkiudu, mutta hidastaa vauhtia niin voimakkaasti, ettei jarrua tarvitse normaaliajotilanteissa hiihdätellä. uuden koulukunnan kelkkojen selässä. Eräät tahot kritisoivat voimakkaasti kun valitsimme Phazerin MK-lehden vuoden 2007 moottorikelkaksi. Tire pitää kelkasta joka menee tasaista pitkää liukua läpi kaarteiden, mutta omalla toivomuslistallani olisi korkeaharjaisempi matto, joka pudottaa hiukan huippunopeutta, mutta antaa ajamiseen varmuutta vaihtelevissa olosuhteissa. Matalaharjainen matto tosin oli melkoisen liukas, sillä koeajon aikana reittien pintaan satoi joka päivä hiukan uutta lunta. Vaikka mies onkin ajellut kelkalla joka talvi, oli vuoden vaihteen testi hänelle ensimmäinen kerta ns. Ohjattavuus tuo mieleen moottoripyörän, mikä merkitsee sitä, että kääntyvyyteen voi kaikissa tilanteissa luottaa
39 55 55 50
Näissä asioissa uuden Phazerin kohdalla on onnistuttu ja ne tekevät siitä erikoisuudestaan huolimatta, tai sen lisäksi myös kelpo laitteen maastossa.q Koeajossa Yamaha Phazer RTX... Yamaha Phazer RTX Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev.,pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Paino: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: Yamaha 2-syl., 4T, nestejäähd., 80 hv 499 cc 2xKeihin CVK, nestelämm. Radalla emme Phazeria kokeilleet, mutta keväistä pattia löytyi sekä aamujäykkänä että iltapehmeänä ja kaikissa edellä mainituissa keliolosuhteissa kelkka oli mainio vietävä. Prätkämiehen valinta Allekirjoittaneeseen uusittu Phazer teki sellaisen vaikutuksen, että kelkkavalintaa tehtäessä se siirtyi ykköstilalle. Nopeilla, vaihtelevan mutkaisilla osuuksilla peli on lähes lyömätön. Se kelaa suorilla riittävän nopeuden ja jarruihin tultaessa sillä pystyy aivan uskomatto- miin viimetipan suorituksiin. levy 121 cm 282 cm 108 cm 212 kg 30 L Digital T.C.I / T.P.S 10.890,- 40 MK www.mk-lehti.fi. Sen ohjaus vie sinne minne kuljettaja haluaa, satula on suhteellisen korkea, "konepeltiä" ei näy ja kone muistuttaa prätkää sekä ääneltään että väännöltään ja lisäksi keulaa on helppo keventää taaksepäin roikkumalla. Nyt on ensimmäistä kertaa mielestäni tehty kelkka, joka edes jossain määrin muistuttaa moottoripyörää käytökseltään. Lisäksi polttoainetta on kaasarikaksitahtisissa kulunut tolkuttomasti. Nyt kelkka on sitä miltä se näyttääkin ja mitä siltä osattiin odottaa. Phazer on saanut Foxin ilmaiskarit eteen ja tuntuivat koeajossa olevan jo vakiona hyvin säädöissään. Ajaminen sujuu myös seisaaltaan, moottorijarrutusta löytyy ja kone vastaa hienosti kaasuun keskialueella. Lisävarmuutta alustan kestävyyteen on saatu uuden vahvistetun telaston etu- ja takaiskarin välisen neulalaakeroidun "linkun" ja tukevamman etupukin avulla. Ilmaiskareissa on enemmän progressiivisuutta kuin kierrejousissa ja se tuntuu hiukan samalta kuin keulassa olisi jäykempi kallistuksenvakaaja. tan säädöt. Toki Phazeriin saa edelleenkin hankkia muiden valmistajien iskareita, mutta rahan syytämiselle ei enää ole varsinaista tilausta. Kelkka koetaan edelleen lyhytjoustoiseksi, istuviltaan ajettavaksi holtittomaksi laitteeksi, joka yhtäkkiä saattaa singahtaa vaikka reitiltä puuhun. Jousitus kantaa ripeässsä patikossa jopa 90-kiloisen kuljettajan alla ilman mitään järisyttäviä säätötalkoita. Klikkerisäätöisen taaimmaisen, lisäsäiliöllisen iskarin vaimennusvaihtoehtojen kanssa pärjää erittäin pitkälle ainakin reittiajossa. Etupään osalta ratkaisu löytyi ilmajoustoisten Fox Floatien avulla, mutta takapään osalta KYB:n kaasuiskareihin ei tarvinnut kajota kuin esisäätöjen osalta. Uuden alustan ansiosta muukin kuin väritys on muuttunut. 36 milliä halkaisijaltaan oleviin alumiinirunkoisiin iskareihin haettiin uudet asetukset talven kokemusten ja testikuskien avulla. Koeajon perusteella säädöissä on onnistuttu mainiosti. Myös pieni ja kompakti mittaristo tuo mieleen enduropyörän. Nämä kriteerit ovat merkittäviä sikäli, että Suomesta löytyy paljon enduroa harrastavaa porukkaa, joka vieroksuu kelkkoja syystä, että ne ovat niin erilaisia ajaa kuin prätkät. YPZ 35 x 307 / 2,5 cm Erillisjousitus, Fox Floatilmajousi-kaasuisk. Monta kertaa hullutellessa olin varma että mutkan joutuu ajamaan pitkäksi, mutta sen sijaan Phazerilla pystyi vielä hallitusti kääntymään siinä missä moni muu kelkka olisi hyvästellyt reitistön. Vasta viime vuosina on kulutus melkein puolittunut, istuinkorkeutta lisätty, voimalinjasta on saatu kuminauhamaisuus pois ja jousitus on saavuttanut maastourheilulaitteelta vaadittavan tason. Ennen koeajoa meikäläistä valistettiin ettei Fasusta oikein ole nopealla reitillä menijäksi, mutta käytäntö osoitti toisin. jousto 236 mm Pro Shock CK, KYB-kaasuiskari, jousto 412 mm Hydr. Koko peli on kuin uudelleen syntynyt, yllättävä pohjaaminen ja epämiellyttävät ajotilanteet ovat menneisyyttä
Lisäksi 2007-mallisen XC:n 25-millinen matto on vaihdettu Polariksen 32-milliseen kumivalmisteeseen. Moottorin hyveisiin kuuluivat huipputehon lisäksi hyvä tehoalue, herkkyys ja vielä luotettavuuskin. Silti ajatus old school -endurokilpurin koeajamisesta kiinnosti kovin. Monessa liemessä keitetty Edge on edelleen kilpailukykyinen laite enduro- ja sprinttitouhuihin. Muun muassa MK-enduron lajipäällikkö Matti Suhonen luottaa edelleen XC 500:n iskukykyyn. Edge myös oli todistettavasti nopea kelkka. Vauhdikas koeajo paljasti, että vielä se vanhakin jaksaa. Lajipäällikön KISARASSI SuperSportin satula tuo hiukan lisää istumakorkeutta ja helpottaa seisomaan nousemista. P Joka kulmassa joustavat Öhlinsin iskarit, joiden säädöt ovat Matti Suhosen omaa käsialaa. olaris XC 500 SP, joka monen suussa kääntyy perinteisesti ja yksinkertaisesti Edgeksi, edustaa 2000-luvun alkupuoliskon urheilukelkkaa parhaimmillaan. Koeajo suoritettiin viime pääsiäisenä Sallan suunnalla. Olosuhteet koeajolle olivat varsin otolliset, sillä aurinko paistoi ja uutta lunta oli aikaisemmin viikolla ilmaantunut perin mukavasti, joten urat olivat erittäin hyvässä ajokunnossa. Se oli ainoa 500-kuutioinen, jolla todella pystyttiin haastamaan 440-kuutioiset kelkat endurossa. Koeajohetkellä Suhosen kisapelin keulassa joustelivat 18 Nm:n jouset, kun normaalisti paikalla ovat jäykemmät, 23 Nm:n vieterit Ajatukset vuoteen 2001 Itse edustan ehdottomasti uuden koulukunnan kuskeja eli mielestäni prätkämaailmasta omaksuttu ajoasento mukanaan tuomine ilmiöineen on toimivampi kuin vanhan koulukunnan, easy rider -henkinen jalat edellä tyyli. Pieni pehmeän lumen kerros omalta osaltaan paransi mahdollisuutta verrata 42 MK www.mk-lehti.fi. Suhonen kuvailee kilpuriansa puukaasun aikaiseksi peliksi, mutta sanoo sen olevan hänelle itselleen parhaiten soveltuva kisakelkka. Se kepitti suorituskyvyssä muut 500-kuutioiset, minkä lisäksi kelkan ajo-ominaisuudet olivat perin imelät. Suhosen kilpurin iskukykyä on paranneltu Öhlins-vaimentimin ja ajoasentoa on muokattu vaihtamalla peliin lyhyempi ja korkeampi penkki, joka on samanlainen kuin Super Sport -mallissa. Koeajossa TEKSTI Polaris XC 500 Very Limited Edition JA KUVAT: JONI LAUNONEN Polaris XC 500 kuuluu 2000-luvun alkupuolen moottorikelkkojen ehdottomaan eliittiin. Suhonen ei ole ainoa XC Polariksen ystävä, sillä esimerkiksi MK-lehden päätoimittajan paikalla istuva kaveri oli pitkään sitä mieltä, että XC olisi edelleen hänen valintansa, jos pitäisi lähteä Giant ajamaan. Vaikka vuodet ovat vierineet ja muoti kulkenut kohti rider forward -ajattelua, on vanhalla kunnon Edgellä yhä sanansa sanottavanaan enduropoluilla. Kun malli teki debyyttinsä vuonna 2001, oli se takapukin iskaria, siis sitä surullisen kuuluisaa Fox PSS -iskaria lukuun ottamatta monessakin mielessä ylikylän peli. Kokeilimme viime keväänä kunnon iskuun hierottua Legendat-luokan kilpuria
Aliohjaaminen aiheutti sen, että pari kertaa latu alkoi tuntua kapealta ja ulkokaarre tuntui vetävän puoleensa melko tavalla. Öhlinssein terästetty telaston jousitus toimi johdonmukaisesti eli se ei ollut kivirikemäisen kova, vaikka jämäkkä olikin. Viiltävä kipu vähensi hinkua hypätä vanhan kansan kelkan selkään, sillä näillä peleillä tunnetusti vastapatit tuntuvat hieman eri tavalla kuin uudemmilla kelkoilla, joiden ajoasento helpottaa pattien tasoittamista jaloilla. Sen sijaan uuden koulukunnan kuljettajille, kuten minulle itselleni, XC näyttäytyy kelkkana, joka vaatii totuttelua. Edge kulki kuten Edget ovat aina kulkeneet eli kone on hereä ja ajo-ominaisuudet ovat vakaat. Sen sijaan pitkien nopeiden mutkien sekä tiukkojen mutkien ajamisessa vastaan tulleet hankaluudet olivat pienen pieni yllätys. Perää ei saa pomppautettua eikä kelkan teho eikä maton pito riitä viskaamaan Polarista monttujen yli, vaan koko ko- meus laskeutuu vastapattiin. XC Polariksen aliohjaaminen on kelkalle ominaista. XC ei aivan vaivoitta jaksanut kulkea osin uuden lumen peittämällä reitillä, vaan tehokas IQ repi tasaisesti eroa peräkanaa kiihdytettäessä. puolilitraisen voimavaroja 100-kuutioista isompaan Polariksen IQ 600-kaasutinversioon. Alusta puolestaan toimi kuten pitääkin. Etujousituksen sielunelämän tarkempi analysointi voidaan tässä kohtaa jättää, väliin, joskin sanottava on se, että kallistuksenvakaajan puuttumisesta huolimatta ajo-ominaisuudet eivät olleet muuttuneet katastrofaalisiksi, vaan kuten sanottua, Edgen perusvakaa käytös oli edelleen todettavissa. Olin siis tottunut kelkkaan, joka ei puske juuri lainkaan. Baanan muuttuessa hieman pomppuisemmaksi huomaan, että Edgellä on voimakas taipumus heittää keulaa ylös. Suorituskykymittauksissa tuntuu toisinaan, että ero 500- ja 600-kuutioisen välillä ei ole suuren suuri, mutta hiemankin raskaammassa kelissä isomman koneen vääntö on poikaa. Reitti kääntyy, minä en Se, että syvän patikon ajaminen on hankalampaa kuin 2007-mallisella IQ:lla, ei ollut yllätys. Tunne aliohjaamisesta korostui ehkä siitäkin syystä, että ajoin viime talven ki- lometreistä ison osan Arctic Cat F8:lla, jonka tarkkaa ohjausta oli terävöitetty Powder Pro -suksilla ja ottavilla ohjainraudoilla. Todella syvissä ja hitaissa pateissa, joita olisi kiva pomppia tuplaten, 500kuutioinen moottori ja hidasliikkeinen alusta yhdistettynä vanhan koulukunnan runkoon on toimimaton yhdistelmä. Tässä tapauksessa kurveissa esiintyneitä ongelmia pahensi vielä se tosiseikka, että kallistuksenvakaaja oli irti, joten keula ei toiminut niin kuin sen oli ajateltu toimivan. Ongelman ydin on siinä, että uuden koulukunnan kelkka kääntyy tuntuvasti terävämmin kuin vanhat selällään ajettavat kelkat, joita pusketettiin mutkiin. Kelkan selässä on heti kättelyssä semmoinen fiilis, että sillä voi lähteä syöttämään heti ensimmäisten metrien jälkeen. Jos ajatellaan asiaa vertauskuvallisesti, niin voisin todeta, että sporttipyörään mieltynyt ei hevin hyppää customin selkään.q www.mk-lehti.fi MK 43. Jänkäpätkillä 500-kuutioinen tuntuu tuntuvasti laimeammalta kuin 600-kuutioinen. Samainen ilmiö on tuon ajan kelkoille perin normaalia ja muistan, että oma MXZ 440 X -02 oli juuri samanlainen keulanviskoja. Koeajoa hankaloitti se tosiseikka, että allekirjoittaneen selkä oli siinä kunnossa, että jo käveleminen tuotti hankaluuksia, eikä suorassa seisominen tullut kyseeseen ensinkään. Se otti patit vastaan mukisematta eikä perä lähtenyt tanssimaan jarrupateissa. XC on edelleenkin passeli peli harrastemielessä kisaaville kuskeille, joiden käsitys moottorikelkkailusta on muodostunut ennen REV-aikakautta. Ei siksi, että kelkassa olisi jotakin vikaa, vaan siksi, että kelkka on niin erilainen verrattuna nykypeleihin. Ei siis mitään semmoista, joka olisi ristiriidassa puolen vuosikymmenen takaa muistuvien mielikuvien kanssa. Vastaavat tilanteet reissulla mukana olleella Hannu Yli-Huumon IQ:lla, joka oli varustettu 38millisellä matolla, olivat tuntuvasti helpommin hoidettavissa. Taisinpa jonkun kerran lipsahtaakin jäljeltä pikkuisen sivuun
Koeajossa TEKSTI Lynx Ranger V-800 ja Ranger 550 JA KUVAT: JONI LAUNONEN Nelitahtista ja etenemiskykyistä pitkämattoista kelkkaa on jo ehditty odottaakin. Yamaha avasi viime vuonna pelin Multipurposella, mutta nyt on Lynxin vuoro nokittaa. LUMIKELKKA 44 MK www.mk-lehti.fi
. Varsinkin aikuisikään ehtineet kelkkailijat muistavat yksisylinteriset Lynx GL 250 ja GL 250 Syncro-mallit sekä kilpailijoiden vastaavat laitteet kuten Ski-Doo Tundra LT ja ELT sekä Yamaha BR:n. Täksi vuodeksi raideleveyttä kavennettiin viimevuotisen Ranger 550:n 990 millistä 177 millillä. Pidempi matto puolestaan tekee kelkasta tuntuvasti monikäyttöisemmän, sillä Adventure-mallit soveltuvat lähinnä lyhyille retkille hyväkuntoisilla reiteillä varsin rajallisen jousitusmukavuuden ja etenemiskyvyn ansiosta. Ainakin teoriassa Ranger V800:n tulevaisuus vaikuttaa ruusuiselta, sillä kelkka omaa sellaisia ominaisuuksia, joilla se kosiskelee laajaa käyttäjäkuntaa. Tälle kaudelle Ranger 550 sai rinnalleen nelitahtisen sisarmallin, Ranger V800:n. Viime vuodeksi Lynx esitteli Ranger 550:n, joka nousi heti kättelyssä MK-lehden toimituksen suosikkimalliksi RF-runkoisten sarjasta. Matto kantaa hyvin, vaikka nelitahtiversion paino kohoaakin 270 kiloon. RCG-alusta tekee siitä huomattavasti lyhyitä malleja mukavamman ajettavan. Etenemiskyvyn suhteen kumpikaan ei ansaitse suurempia huomautuksia. Yksi tärkeä seikka, joka tämän mullistuksen mahdollistaa, on nelitahtisen 800-kuutioisen V-810-moottorin hyvä polttoainetalous. GL oli suunniteltu syviin kinoksiin, joten sen astinlaudat olivat huomattavasti korkeammalla kuin pohjoisamerikkalaisissa ja japanilaisissa kelkoissa. Nykyaikaisten pitkämattoisten yleiskelkkojen sukujuuret juontavat kaksimukisiin pitkämattoisiin, joista legendaarisimmat lienevät sellaiset Lynx-mallit kuten GL 3900 Finlandia, GL 3900 Syncro ja Forest Fox. Lynxin leirissä uskotaan, että kelkka mullistaa käsityksen poromiehen kelkasta. Monen vaiheen kautta on GL 3900:sta päästy nykyhetkeen. Uudistuksen myötä raideleveys on seitsemän milliä pienempi kuin Forest Foxissa, ja MK 45. Ennen viimevuotista debyyttiään RFrungon kanssa, mallinimi Ranger on ehtinyt esiintyä jo monessa muodossa. Se eroaa lyhyemmistä malleista paitsi maton pituuden, myös telaston ansiosta. Ai- koinaan 3900 sai seuraajakseen Ranger-mallin ja viimeksi Ranger esiintyi EVO-rungossa, johon rakennetut Ranger 550 sekä nestejäähdytteiset Ranger 500- ja 600-mallit olivat todella toimivia kelkkoja ja saavuttivat hyvän menestyksen. n höylä apaika erä jok n kett r 550 o Range P www.mk-lehti.fi itkä kapeatelainen moottorikelkka on monessa muodossa ollut suomalaisten peruskelkka jo pitkään. Käsiteltävyys on kevyttä, kiitos 813 millin raideleveyden. Edellä mainitut kelkat ovat saaneet palvella kelkkailijoita monen monituisissa tehtävissä. Kelkka omasi aikalaisekseen hyvän alustan ja jousituksen eli Easy Ride telaston, joka nosti kelkan mukavuuden ihan eri tasolle kuin vaikkapa Ski-Doo Skandik 377R:n tai Yamaha ET 340 Transporterin vastaavat ominaisuudet. Valmistajan lupauksen mukaan kelkalla selviää 100 kilometrin taipaleesta 1012 litran kulutuksella. Näihin vaatimuksiin GL 3900 Syncro oli pätevä vastaus. Yksilitraisella nelitahti-V2:lla varustettu Ranger ei ihan samaan kansansuosioon yltänyt. Lukema alkaa olla erittäinkin järkevällä tasolla. Etenemiskyky kunnossa Ranger-mallien RCG-alustaa kiertää 3960-millinen matto, jonka harjakorkeus on 32 milliä. Kelkka, joka ansaitsi retkikelkan tittelin, oli monen mielestä kaksipaikkainen ja sellainen, että sillä onnistui tarvittaessa ajaminen myös reitin sivussa. 1980-luvulla kelkkojen mukavuus oli hieman eri tasolla kuin nykyään, mutta niin olivat luonnollisesti kuluttajien vaatimuksetkin. Ranger 550 on ilmajäähdytteisenä kaksitahtikelkkana luonnollisesti kevyempi, ja eroa raskaampaan veljeen kertyykin 30 kiloa
Näin siksi, että vaikka nestejäähdytyksen tarvitsemaa lumisuihkua ei olisikaan tarjolla, saa puhallinmoottori yleensä kehitettyä tarvitsemansa jäähdytyksen. Etenkin RCG-A -etujousitus kielii nopeasti, että suunnittelun lähtökohtana ei ole ollut urheilullinen eteneminen, vaan rauhallisempi marssivauhti. Moottori vetää sitkeän tuntuisesti ja kytkin ottaa kiinni sen verran pehmeästi, että pakkaslumessakaan kelkka ei helposti sutaise liikkeelle lähdettäessä. Ajo-ominaisuuksiltaan Rangerit ovat reitillä varsin mukavia, vaikka ne ennen kaikkea onkin suunniteltu pehmeämpään lumeen. Kokonaisleveys on 1167 milliä, mikä on 204 milliä enemmän kuin Forest Foxin leveys. Ilmajäähdytteistä kelkkaa on ammattipiireissä pidetty varmimpana vaihtoehtona käytössä, jossa joudutaan ajamaan paljon hitailla nopeuksilla raskaissa olosuhteissa. Ranger-mallisto on omiaan monipuoliseen, hyötypainotteiseen käyttöön. Vaimentajan nimi paljastaa sen halkaisijan, joka siis on 25 milliä. Alustasta löytyvät 36-milliset HPG -kaasuvaimentimet jousen esijännityksen pikasäädöillä. Reittivauhdeissa kelkat ovat kohtuullisen mukavia, joskaan ison touring-pelin mukavuuteen ne eivät yllä. Varustukseen kuuluu myös mountain strap, joka helpottaa ylärinteen puolelle kallistamista. Ei muuta kuin reppuun termospullollinen mokkaa, evääksi makkaraa ja mukaan tulentekovehkeet ja suunta kohti kairaa. Suksiksi on valittu ADJsukset, jotka ovat tutut Lynxin hyötykelkoista jo monen vuoden ajalta. 48 kW / 65 hv 800 cc VDO-EMS TRA IV / LPV VSA Lynx Ranger 550 Tekniset tiedot Moottori: Iskutilavuus: Teho: Kaasutin: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Rotax 552 SK, 2-syl., 2T, puhallinjäähd., läppävent. RCG-telasto puolestaan hoitaa hommansa totutun hyvään tyyliinsä se kantaa kuormansa hyvin ja tarjoaa kiitettävän jousitusmukavuuden. Ranger V-800 on varustettu lisäjäähdyttimellä, joten lämpöpulmia ei pitäisi esiintyä sen kummemmin umpihangessa kuin rekeä vedettäessä vähäisellä lumella. Jos ei näillä eväillä ala rypyt otsasta oieta, niin johan on kumma.q Koeajossa... 46 MK www.mk-lehti.fi. Ranger V-800 -mallin odotetaan olevan uusi poromiesten suosikki. ADJ:t kannattelevat keulaa hyvin, joskin esimerkiksi poromiehet varustanevat Rangerinsa vielä leveämmillä muovipohjilla. Sillä ei valloiteta lumikenttiä raivoavan voiman vaan tasaisesti eteenpäin vievän moottorin avulla. Jostakin syystä etenkin uudessa nelitahtiversiossa on jotakin samaa kuin nelivetomönkijässä. 552 cc 41 kW / 57 hv 2 x Mikuni VM30 IBC / LPV 27 38 x 396 / 3,2 cm A-tukivarsi, 25MC-isk., jousto 160 mm Telasto: RCG-A, kaasuisk. 550 on kevyt viedä ja sen 42-hevosvoimainen Rotax 552 SK vie kelkkaa eteenpäin pontevin ottein. Ohjaustanko on sopivan korkealla ajatellen polvelta ajoa, mikä osaltaan helpottaa ajamista umpisessa. Etujousituksen iskunvaimennin on mallia "hinnat alkaen" ja se on tyypiltään 25 MC. Ranger 800 on sekin erittäin kevyt vietävä. Pehmeässä lumessa Rangerit heräävät henkiin. Umpisen ajamista helpottaa se seikka, että matkustajan käsikahvat on korvattu remmillä, josta kyytiläisen sopii roikkua. 36/36, jousto 340 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 116 cm Pituus: 331 cm Raideväli: 81 cm Ilmoitettu paino: 270 kg Pa-säiliö: 34 L Sytytyslaitteet: CDI Bosch Hinta: 10.990,- 38 x 397 / 3,2 cm RF A-Arm, kaasuisk., 36, jousto 160 mm Telasto: RCG-A, kaasuisk., 36, jousto 340 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 117 cm Pituus: 331 cm Raideväli: 81 cm Ilmoitettu paino: 240 kg Pa-säiliö: 34 L Sytytyslaitteet: CDI Ducati Hinta: 8.360,- se paljastaa kelkan suunnittelun painopisteen olleen muualla kuin reittikruisailussa. Ääni on hiljainen, kelkka menee hyvin kaikenlaisessa lumessa ja maastossa, eikä polttoainetta pitäisi kulua kuin reilu kymppi satasella. Rangerin RCG-A -etujousitus on säädetty mukavan pehmeäksi, joten reittipateissa on paras himmailla kaasua. RCG-telasto kruunaa Rangerin hyvät ajo-ominaisuudet yleiskäytössä. Lynx Ranger V-800 Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: Pa suihk.: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Rotax V-810, V2-syl, 4T, nestejäähd. Se on niitä kelkkoja, joilla hoituvat arkiset askareet ja jolla tekee mieli lähteä sunnuntaina hieman retkeilemään joko yksin tai kaksin
Se on ennakkoluuloton luomus, joka ei juuri ole imenyt vaikutteita muilta merkeiltä. Onneksi sentään väri oli sama ja ZR-mallimerkintä muistutti siitä, että samaa sukua tässä ollaan. Nämä kaksi asiaa 48 MK www.mk-lehti.fi. Merkin historiassa on aikoja, jolloin kisapeli ja tuotantourheilukelkat eivät ole olleet edes etäisesti samannäköisiä. Yllätys onnistui täydellisesti. Kissalan HÄIJYIN rctic Catin kisakelkkaa ehdittiinkin jo odotella. Kysymyksen tämän vuoden kisakelkasta Karl Bjorkman väisteli taitavasti. Elimme siinä uskossa, että kehitteillä olisi jotakin F-sarjalaisten Twin Spar -runkoon pohjautuvaa. Lisäksi jo varhain keväällä Catin väki kertoi epävirallisesti, että Tucker A Hibbert olisi aikeissa liittyä miehistöön, tällä kertaa täysjäsenenä eikä vain osan kautta kilpailevana suuruutena. Testejä on ajettu, mutta saatamme vielä ajaa vanhalla, sillä se on edelleen nopea. Viime keväänä illastimme Denverissä Arctic Catin väen kanssa ja keskustelu rönsyili jossakin vaiheessa myös kilpakelkkailun puolelle. Mies siis myönsi, että uutta kisakelkkaa puuhataan, mutta mitään vinkkiä siitä mitä tuleman pitää hän ei antanut. Tuckerin kisakelkka on todella hieno. Tavallaan näin olikin. Itsepäiset Minnesotan pojat ovat pitäneet kiinni muutamista perusasioista, joihin kuuluvat muun muassa 128-tuumainen, eli 325-senttinen matto ja erityisen korkea maavara. Pari päivää ennen esittelyä nettiin levisivät paparazzikuvat rätillä peitetystä kilpurista. Esittelyssä TEKSTI: JONI LAUNONEN Arctic Cat 600 SnoPro Ski-Doo yllätti viime keväänä esittelemällä MXZ XP-malliston, mutta Arctic Cat säästi yllätykset marraskuulle ja 600 SnoPro -mallin esittelyyn. Esittelypäivän kynnykseltä Catin tiedottajalta Kale Weineriltä tuli teaserisähköposti. Lähettäisin sinulle lisäinformaatiota, mutta menettäisin siitä hyvästä työpaikkani. Kesällä salaisuuden verhot hieman raottuivat ja saimme tietää, että tuloillaan on jotakin täysin uutta, kevyttä ja nopeaa. Tiedä sitten, että kuka moisesta on menettämässä pestiään Arctic Catin palveluksessa. Pidetään perinteistä kiinni Arctic Cat 600 SnoPro vuosimallia 2008 on perin cattimainen kelkka
Ratkaisu eliminoi hitsauksen aiheuttamat lämpömuutokset rungon materiaaleissa ja lisäksi se parantaa huollettavuutta. Harjakorkeus on vakiomatossa 44 milliä ja endurokäyttöä ajatellen saatavilla on myös 32-millisellä harjalla varustettu matto. se, että se ruokitaan kahdella litteäluistisella Mikuni TM40 -kaasuttimella elektronisen polttoaineenruiskutuksen sijaan. Uudessa mallissa jäähdytystä on tehostettu ajatellen cross country -käyttöä ja telatunnelissa löytyvät koko telatunnelin mittaiset jäähdytyslistat sekä takajäähdytin. Kampiakseli on tehty varta vasten tähän moottoriin ja sen kerrotaan olevan 2,27 kiloa siviilimoottorin kampuraa kevyempi. Tehoa ei ilmoiteta, mutta vakiokunnossa se tuottanee noin 135140 hevosvoimaa. Mitään vertailulukuja aikaisempaan malliin ei ole ilmoitettu, mutta selvää on, että runko on monin verroin jäykempi. Jäähdytysjärjestelmän nestetilavuus on 3,81 litraa. Jousitus Takajousituksen toimintaa ei ole muutettu, vaikka esimerkiksi liukurungot www.mk-lehti.fi MK 49. Uuden kisakelkan rungossa ei ole lainkaan hitsaussaumoja, vaan rungon osat on kiinnitetty toisiinsa itseporautuvilla niiteillä. Uusi satula on entisen malliin nähden hieman leveämpi ja pehmeämpi. Edellismallin Arctic Cat SnoPro Mod kelkassa sekä 440-kuutioisessa kilpurissa telatunnelista löytyi vain yksi jäähdytyselementti eli etujäähdytin. Itseporautuvien niittien käyttö palvelee tätä tarkoitusta, kuten myös skidoomainen pyramidirakenne, joka tekee rungosta todella jäykän. Sen verran kattiluolassa on annettu periksi valtavirralle, että mattoa on katsottu tarpeelliseksi leventää tavanomaiseen 380 milliin. Merkittäviä eroja vakiokoneeseen on mm. Se tosin pohjautuu 599-kuutioiseen Lay Down-moottoriin, mutta kisakäyttöä ajatellen sitä on teroitettu reippaanlaisesti. Syy näinkin matalaharjaiseen vaihtoehtomattoon on se, että matolla metsästetään mahdollisimman kovaa huippunopeutta. Uutta ovat siis moottorin alakerta, sylinterit, kannet ja putki. Jotkut crossikuskit ahdistuvat takajäähdyttimen tuomasta lisäpainosta (joka nesteineen on luokkaa 2-3 kiloa), mutta eipä syytä huoleen, sillä takakierto voidaan ohittaa systeemillä, joka ohjaa jäähdytysnesteen suoraan etujäähdyttimestä nestesäiliöön. Iso ja pieni tankki ovat ulkomitoiltaan täysin samankokoisia, joten kelkka ei ulkoisesti muutu lainkaan tankkia vaihdettaessa. Pitävä matto auttaa kehittämään räväkän kiihtyvyyden näissä oloissa. Snowcross-mallin tankki vetää 6,5 gallonaa eli 24,6 litraa ja enskamallin tankki noin 42 litraa. Uusi kone ja jäähdytyssysteemi Moottori on ns. Yksi avainsana uutta runkoa kuvailtaessa on jäykkyys. Rungossa ei ole lainkaan hitsaussaumoja, vaan se on kasattu itseporautuvilla niiteillä. yhdessä Suzukin voimakkaiden moottoreiden kanssa ovat luoneet pohjaa Catin loistavalle kisamenestykselle WPSA-sarjassa Arctic Catit nimittäin ovat vahvoilla silloin, kun rata on pehmeä ja kiihdytykset hyppyihin ovat lyhyitä. 600-säännön myötä mennyt täysin uusiksi. Tankki on malliltaan erittäin kapea ja se sijoittuu pyramidin takarunkoon kiinnittyvien palkkien väliin. Jos on runko mielenkiintoinen kokonaisuus, on sitä myös uusi tankkisys- teemi. Noin suuri painoero on kirjaimellisesti kouriintuntuva, sillä pienemmät moottorin pyörivät massat parantavat moottorin kaasuun vastaavuutta. Tankki on muovinen ja istuinosa tulee sen päälle
Merkki on kuitenkin edelleen Fox niin edessä kuin alustassakin. Melko varmasti ilmakeppejä nähdään ensi talvena Pohjois-Amerikan murtomaakisoissa, sillä endurokuskit eivät tarvitse samanlaista maavaraa kuin crossikuskit. Endurokäyttöä varten tarjolla on isompi tankki ja kolme erilaista kallistuksen vakaajaa. löytynyt. Alustassa käytetään Fox IFPiskunvaimentimia. ovat menneet uusiksi. Takajousituksen liikerata on ennallaan eli suurin liike takakääntöpyörästä mitattuna on 343 millimetriä. Arctic Cat 600 SnoPro vuosimallia 2008 on taatusti vaikeasti voitettava kelkka. Suomessa Jussi Honka hieman uusiutunein taustajoukkoineen on niin ikään kova pala muille purtavaksi. x pit. Silmiinpistävä asia on se, että Arctic Cat on päättänyt luopua Fox Float -vaimentimista. Vakiomalli on pituudeltaan 50,8 millimetriä ja vaihtoehtoinen, jota käytetään 490 milliä tai lyhyemmän vaimentajan kanssa, on pituudeltaan 66 milliä. / kork.): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Ilmoitettu paino: Pa-säiliö: Suzuki, 2-syl, nestejäähd, APV-pakoaukonsäätimet ei ilmoitettu 599 cc ei ilmoitettu ei ilmoitettu Mikuni 2 x 40TM 380 x 3250 / 44 mm AWS Slide Action, joustoliike 343 mm Hydraulinen levyjarru 1258 mm 2883 mm 1076 mm 204 kg 23 L 50 MK www.mk-lehti.fi. Oikealla kisakelkalla ajamisen hauskuuden pääsee kokomaan 13 450 euron sijoituksella.q Arctic Cat 600 SnoPro Tekniset tiedot Moottori Teho: Iskutilavuus: Iskun pituus: Sylinterin halkaisija: Kaasutin: Variaattori: Tela (lev. Siviililiikenteeseen tulee muutama yksilö, ja myös MK-lehti pääsee moista laitetta testaamaan. Yhdysvalloissa vaikeusasteen pitää korkealla Tucker "T-Train" Hibbert, joka viime vuonna muutaman vuoden tauon jälkeen näytti kisakumppaneilleen taivaan merkit. Systeemi muodostuu kahdesta kolmiotukivarresta, mutta se, miten ne kiinnittyvät eturunkoon, onkin sitten mielenkiintoinen ratkaisu. Rakenteella on metsästetty luotettavuutta sekä entistä korkeampaa maavaraa. Syy ilmaiskarista luopumiseen on se, että tähän alustaan tarvittava pumppu on niin pitkä, että Foxin valikoimasta ei sopivaa tuotetta Catti on luopunut ilmaiskareista ja suurin syy on se, että tarpeeksi pitkiä Foxin Floatteja ei ole tarjolla. Vakaajavaihtoehtoja on kolme ja ne ovat vahvuuksiltaan 11,1, 12,7 ja 14,3 milliä. Etujousitus on täysin uusi konstruktio ja vieläpä äärettömän mielenkiintoisen näköinen keksintö. Endurokisoissa ei uutta Arctic Cattia Suomessa nähdä, kiitos 50 kelkan tuontisäännön. Kasaan painettuna pumpulla on mittaa 353 milliä. Ilmeisesti on ajateltu, että murtomaakisoja ajavat saattavat laskea kelkan keulaa lyhyemmillä iskunvaimentimilla, minkä vuoksi tarjolla on vaihtoehtoisia kallistuksenvakaajan koiranluita. Kelkassa ei vakiovarusteena ole kallistuksenvakaajaa, sillä Pohjois-Amerikan crossihommissa vakaaja ei nauti kummoista suosiota, mutta endurotouhuja ajatellen vakaaja on saatavilla. Äärimmäisen kisakelkkamainen, isolla tankilla varustettu Arctic Cat 600 SnoPro on taatusti puhutteleva kelkka jämäköine jousituksineen ja C&A Pro -suksineen. Todellinen etupukin vertikaaliliike on tavanomaiset 1620 milliä. Uusi etuiskari on kuitenkin Foxin valmiste ja sen pituus on 515,6 milliä
Viime keväänä koeajamamme XP-mallit tuntuivat todella kevyiltä. Onnistu- neelta vakiokelkat tuntuivat muutenkin. Nimi on oikeasti vaikeasti muistettava. MXZ XP-RS on jo ennen kauden alkua ansainnut yhden erikoismaininnan ja se tulee sen mallinimestä. Eroa on myös rungon vahvikkeissa: lisäalumiinia on niitattu eturungon sivuille ja www.mk-lehti.fi. Esittelyssä TEKSTI Ski-Doo MXZ XP 600-RS JA KUVAT: JONI LAUNONEN Kisakenttien KEIJUKAINEN Ski-Doo ehti esittelemään REV XP-formaattiin pohjautuvan kilpurinsa jo viime kevään lumilla. Mutta rakkaalla lapsellahan on monta nimeä. Debyyttikisa meni niin kuin edellisenkin REV-version kanssa - yksi kanadalainen pisamanaamainen punapää tuli ja voitti todistaen kelkan nopeuden. R 52 MK EV XP-konsepti on taatusti saanut vipinää kilpailijoiden pajoissa niin siviili- kuin kisakelkkapuolellakin. REVin myötä Ski-Doo sai melkoisen etumatkan esimerkiksi arkkiviholliseensa Polarikseen, jonka ensiaskeleet Fusion-mallin kanssa olivat haparoivia ja kasvukipuja oli runsaasti. Valmistaja ilmoittaa kelkalle painoa 195 kiloa, joskin todellinen paino käyttökunnossa saattaa olla jonkun kilon enemmän. Jopa maahantuojan edustajien kanssa keskustellessa variaatioiden määrä on suuri - puhutaan äRRästä, X:stä, XR-S:stä ja herra ties mistä. Nyt kun Polaris on saanut pelinsä kuntoon, tekee Ski-Doo uuden yllätyksen, jota se on saanut rauhassa valmistella. Kilpuri on hyvin lähellä MXZ 600 SDI X:ää ja TNT:ä, joista jälkimmäiseen eroa on moottorin ja tuoreöljyvoitelun verran. Perstuntumalta vaikuttaa siltä, että Ski-Doo on onnistunut kevennystöissä. Edeltäjänsä MXZ REV teki sen verran selvää jälkeä kummallakin saralla, että kenellekään ei jäänyt epäselväksi se suunta, johon moottorikelkat ovat kehittymässä. Kenellekään ei liene epäselvää, että Ski-Doo on kevein kisakelkka vuosimallia 2008. Kun XP esiteltiin lehdistölle viime keväänä, oli vähintäänkin joka toisessa lehdistömateriaalin lauseessa mainittu sana "keveys". Keveyden huomasi tiukoissa mutkissa ja pitkillä pattisuorilla
600 RS-moottorin tehoja ei ole virallisesti ilmoitettu, mutta eri lähteissä on vilahdellut sellainen luku kuin 128 hevosvoimaa. Uusi matto on pituudeltaan 3048 milliä, eli se on noin tuuman verran tavanomaista lyhyempi. Maton mitat ovat menneet XP-mallien myötä uusiksi. etuiskareiden yläpään kiinnityspisteitä on vahvistettu. Takajousitus on SC-ratkaisun viidennen sukupolven edustaja. MXZ RS 600 XP:n myötä Ski-Doo on tehnyt selväksi, että se ei ole sivustakatsojana siinä vaiheessa kun mestaruuksia jaetaan. Alustassa on niin ikään HPG Racing Clicker -vaimentimet. Uuden jarrusysteemin myötä jarrusatulan rakennetta on vahvistettu. Vaikka Ski-Doo onkin raaseri viimeistä piirtoa myöten, kerrotaan BRP:ltä, että XP-RS-mallia myydään myös siviilimarkkinoille satojen laitteiden verran. Etuja takapukki toimivat hyvin pitkälle itsenäisesti, mikä tarkoittaa että ajo-ominaisuuksissa on lynximäistä tuntua. Aikaisemmin nämä pienet pakoaukot ovat pysyneet koko ajan auki, mutta RS-moottorissa venttiilit pysyvät kiinni alhaisilla kierroksilla ajettaessa ja avautuvat vasta korkeammilla kierroksilla. Huipputehoa on helppo puristaa, mutta sen yksinomainen metsästys tekee koneen tehoalueesta ylävireisen ja kulmikkaan, mikä osaltaan vaikeuttaa niin kuljettajan kuin kytkinvirittäjänkin työtä. Takajousituksen joustomatkaksi ilmoitetaan 381 millimetriä, mutta tämä on taas näitä Ameriiikan joustomatkoja. Mitä ratkaisulla sitten saavutetaan. Paperilla uusi Ski-Doo vaikuttaa äärimmäisen kilpailukykyiseltä kelkalta, ja kuten jo aikaisemmin tekstissä todettiin, on sen ilmestyminen taatusti saanut uutta vilskettä muissakin pajoissa. Kayaban HPG Racing Clicker-vaimentimilla varustettu tuplaA-jousitus tarjoilee 242 millin jouston. Näin siksi, että painon keskittämisen nimissä moottoria on pyritty tuomaan mahdollisimman lähelle kelkan keskiosaa; siis se, mitä aloitettiin REV-mallin kanssa, viedään XP:ssä nyt pidemmälle. Voiman välittämisestä kampiakselilta lumeen vastaavat omalta osaltaan TRA III light -variaattori ja Team-variaattori. Eiväthän takavuosien yhden hengen de luxe -sportit koskaan muodostuneet myyntimenestyksiksi, vaikka järjellä ajatellen niiden pitäisi olla kaikkein mukavimpia urheilukelkkoja. Mielenkiintoisesti jarru on sijoitettu kuskista katsoen kelkan vasemmalle puolelle suoraan vetoakselin päähän. Moottori on tyypiltään Rotax 600 RS ja se saa menoveden kahdelta Mikunin TMX 38-kaasuttimelta. Myös takapukin kiinnityspisteet takarungossa on vahvistettu. x pit./kork.) 381 x 3051 / 44,5 mm Etujousitus: REV XP, jostoliike 242 mm Telasto: SC-5, joustoliike 381 mm Jarru: Hydraulinen levyjarru Leveys: 1217 mm Pituus: 2890 mm Raideväli: 1080 mm Ilmoitettu paino: 195 kg Pa-säiliö: 26 L Hinta: 12990 e www.mk-lehti.fi MK 53. Variaattorista on mainittava sen verran, että se on sijoitettu niin, että akseli menee telatunnelin yläpuolelta. Alusta on suunniteltu siten, että kelkka tavoittaisi kiihdytyksissä ja jarrutuksissa mahdollisimman hyvän pidon. Sen tuotantomäärä ylittää tuntuvasti aikaisemmin rajana olleen 500 kappaleen määrän, ja isommalla tankilla varustettuna se on kuulemma täysin sovelias myös siviiliajoon. Alustassa on joitakin viitteitä Lynxin PPS-alustan toimintaan, sillä kuten Lynxinkin tapauksessa, suksien noustessa maasta mahdollisimman iso osa maton vetopinta-alasta koskee edelleen maahan. Maton leveys on 381 milliä ja harjakorkeus 44,5 millimetriä. Jousitus kerrasta paremmaksi Etujousitus on uusi ja se kantaa nimeä REV XP. Jos viime vuonna Ski-Doo joutui antamaan tasoitusta Catille ja Polarikselle tehottomamman koneen myötä, pitäisi alkavalla kaudella puntit olla tältäkin osin tasan. Astinlautojen alta löytyvät vahvikkeet, jotta jalansijat kestäisivät stand up-ajotyylin aiheuttamat rasitukset. Vastaus on tasaisempi tehoalue. Toisaalta jarrutuksissa alusta painuu kokonaan, eikä niin, että kelkka alkaisi keinua etupukin ylitse. Alusta on toki kevyempi kuin sen edeltäjä SC4, mutta se erottuu edeltäjästään edukseen myös toimintansa suhteen. Huipputehon kone saavuttaa käyntinopeudella 8400 kierrosta minuutissa. Keulan keventäminen kaasulla onnistuu esimerkiksi helposti. RS 600 XP on melkoisella varmuudella mukana mitalijuhlissa niin snocross- kuin endurokarkeloissakin.q Jarru on sijoitettu kuskista katsoen kelkan vasemmalle puolelle suoraan vetoakselin päähän. Kilpurissa on lisävahvikkeita muun muassa etuiskareiden yläpäässä ja astinlautojen alla, jotta ne eivät notkahda seisten ajettaessa. Ski-Doo MXZ XP 600-RS Tekniset tiedot Moottori: Rotax 593 RS, 2-syl, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimillä Teho: noin130 hv Iskutilavuus: 594,4 cc Iskun pituus: 73,0 mm Sylinterin halkaisija: 72,0 mm Kaasutin: Mikuni 2 x 38TMX Variaattori: TRA III light/Team rapid reaction Tela: (lev. Voisi kuvitella, että tätä kolmen säädettävän pakoaukon ratkaisua kokeillaan piakkoin myös siviilikelkoissa, sillä ainakin teoriassa sillä olisi positiivinen vaikutus polttoainetalouteen moottorin hyötysuhteen kohentumisen vuoksi. Pakittomana ja seosvoitelulla varustettuna se saattaa tuntua nykypäivän mukaviin urheilukelkkoihin tottuneen harrastajan mielestä tuntua hieman askeettiselta peliltä, mutta toisaalta siinäpä se viehätys saattaa ollakin. Etupukki on pitkä kiinnittyen huomattavan taakse ja takapukki tavoittelee telatunnelin etuosaa. Etuiskarit ovat halkaisijaltaan 36-milliset ja niissä on hitaan ja nopean puristusvaimennuksen säädöt. Kuten etuiskareissakin, niissä on säädöt hitaan ja nopean puristusvaimennuksen säätämiseen. Voimanlähde on varustettu niin sanotuilla nenäreikäraveilla, mikä tarkoittaa sitä, että ison pakoaukon molemmilla puolin olevilla pienemmillä pakoaukoilla on nyt omat pakoaukonsäätimet
www.bestmotors.fi www.bestmotors.fi www.bestmotors.fi www.bestmotors.fi www.bestmotors.fi Sporttiset menopelit aina BEST-hinnoin Alavudelta! Ski-Doo Mxz 600 TNT Ski-Doo Mxz 600X SDi www.bestmotors.fi 10560,- 12490,- Polaris IQ 600RR www.bestmotors.fi 11690,- Polaris IQ 600 Ho Shift 9290,- MYYMME LOPUT 2007 MALLIN KELKAT POISTOHINTAAN, SOITA JA KYSY BEST-TARJOUS!! HYVÄT RAHOITUSVAIHTOEHDOT. onkija m www.. JOPA 60 KK ILMAN KÄSIRAHAA ALAVUS 06-5155200 Väli-Torala 040-8301786 MÖNKIJÄT 2008 OSTAJAN OPAS: Luettelossa hinnat, tekniset tiedot ja kuvat eri merkkien ensi vuoden mallistosta Koeajossa Arctic Catin, can-amin, Polariksen ja Yamahan NKIJÄ Ö IITY M EN L HMIST SEEN I ERILAI KOON! JOUK KUUMIMMAT 08 -UUTUUDET VERTAILUTESTISSÄ alle 500-kuutioiset 08-mallin nelivedot Katsauksessa TELASARJAT 2/2007 myynnissä lehtipisteissä y mesty ehti il 2008. jä-l Mönki uonna rtaa v kset 4 ke fi T ilau -lehti
Viime talven muistelu loppuu tältä erää tähän ja katseet käännetään alkavaan kauteen. Ross Martin saavutti kelkalla mestaruuden ProOpen-luokassa ja TJ Gulla oli ykkönen ProStock-luokassa. Mestaruus on mestaruus ja mestarit ovat mestareita. Yksi merkittävä lehti snowcrossin historiassa on kääntynyt 440-kuutioisten valmistuksen loputtua. Polarikselta kerrotaan, että tänä vuonna uudistusten tarkoitus on ollut parantaa kelkan luotettavuutta entisestään. Hannu kuritti Esittelyssä TEKSTI: JONI LAUNONEN Polaris IQ 600 Racer UUTTA, VANHAA, muttei sinistä eikä lainattua WPSA-sarjassa viime vuoden voitokkain kelkka oli Polaris IQ eikä mallin menestys täällä kotimaassakaan ollut vaisua. Olisi rikos olla mainitsematta, että Martinin urakkaa helpotti se tosiseikka, että Tucker Hibbert ajoi vajaan kauden, mutta toisaalta jossittelukin on turhaa. Kakkossijaan hän ylsi myös Kelkkakunkussa, joskin tapellen pitkään myös voitosta. Luotettavuuteen on panostettu, koska WPSA-sarjan crossifinaalit ovat pidentyneet aikaisemmasta noin 18 mi- MK 55. Lynxin suhteen emme vielä ole viisaita sanomaan yhtään mitään, sillä salaisuuden verho leijailee yhä kotimaisen kisapelin päällä. P www.mk-lehti.fi olaris IQ oli WPSA-sarjan päällikköpeli viime talvena. Kotomaassa Hannu Toppala oli nopein Polaris-mies. Ensi vuodelle Polaris on kehittänyt kisapyssyään kaikessa rauhassa keskittyen suorituskykyyn ja luotettavuuteen. kelkkaansa siihen malliin, että saaliiksi tuli PM-kulta Pro 600 -luokassa ja SMsarjassa mies nappasi molemmista luokista hopeaa. Uuden 600 kuution säännön myötä kaikkien merkkien kisapelit ovat luon- nollisesti kokeneet koko joukon muutoksia, mutta Polaris lienee ainoa, jolla muutokset on nähtävissä lähinnä pellin alla
/ kork.) 375 x 3073 / 44 mm Etujousitus IQ Race, joustoliike 291 mm Telasto IQ Race, joustoliike 353 mm Jarru Hydraulinen levyjarru Leveys 1219 mm Pituus 2794 mm Raideväli 1080 mm Ilmoitettu paino ei ilmoitettu Pa-säiliö 15,14 L rät ainoastaan pyörän sisäpuolella. Tässä vaiheessa Polaris ei ilmoita kilpurinsa painoa. Jotakin voimme päätellä siitä tiedosta, että kone toimii 98-oktaanisella bensalla. Vetoakselissa on luistokytkin, joka leikkaa pahimpia rasituspiikkejä esimerkiksi hypystä alas tultaessa. Imupuolelta löytyvät tuttuun tyyliin V-Forcen läppäventtiilit. Tällä hetkellä ei ole oikein pitoa, ja tuossa 440:ssä on paikoillaan pehmeä Challenger-matto, joten lumisissa olosuhteissa ero on todennäköisesti vielä suurempi, Hannu kertoo. Ohjaus on uusi ja sitä kutsutaan nimellä EZ. Muun muassa iskunpituutta on kasvatettu lisäväännön toivossa, Edessä ja alustassa joustavat Walker Evansin iskarit. Ajokokemuksia uudesta kelkasta ja sen koneesta ei vielä Suomessa ole ehtinyt liiemmälti kertyä, mutta jonkinlaisia kokemuksia ovat kuljettajat jo ehtineet hankkimaan. Etujousitus on nimeltään niin ikään IQ Race. Alustan vaimentimet ovat Walker Evans -merkkiset. Polariksen suunnalla ollaan koneen suhteen äärimmäisen salamyhkäisiä eikä tätä kirjoitettaessa ole käytössä muun muassa tietoa moottorin puristussuhteesta. Se on erittäin terävä ja vaste kaasuun on todella hyvä. Luistokytkin ja uusittu ohjaus IQ Racen alla pyörivä uusi matto on pituudeltaan normaali, mittaa on 3073 milliä ja leveyttä 375 milliä. Etupukin iskari on Walker Evans Air -ilmaiskari ja takavaimennin Walker Evans IFP. Ohjaussysteemin vivustoa on hieman muutettu, minkä myötä ohjauksen luvataan olevan kevyempi, nopeampi ja kuljettajaa säästävä. Variaattori on TEAM:n pakko-ohjattu ja myös vetoakselin luistokytkin on saman valmistajan käsialaa. Vuosina 2006 ja -07 vakiokilpurin jousituksen vakiosäätö oli huomattavan kova, mikä täkäläisillä kovilla radoilla sai aikaan sen, että jotkut kuljettajat kokivat ensiarvoisen tärkeäksi herkistää jousitusta. Varmaa tässä vaiheessa on vain se, että edessä on mielenkiintoinen talvi.q 56 MK www.mk-lehti.fi. Sytytyslaitteisto on ennallaan. Esittelyssä... Crossikilpurissa on täysin eri moottori kuin enduroon ja reitille tarkoitetussa RRmallissa. Harjakorkeus on 44 milliä ja kumiseos on melko kova. Alustan jousitus on entuudestaan tuttu IQ Race. Polttoaine syötetään kahden Mikunin TM 40-kaasuttimen kautta. Kisakoneen iskunpituus on 70 millimetriä ja sylinterin halkaisija 73,8 millimetriä kun 600RR-mallin moottorin vastaavat luvut ovat 64 ja 77,25 millimetriä. Uudistus parantaa toisioketjun käyttöikää. Merkittävä asia konehuoneessa on uusi 600-kuutioinen voimanlähde, joka ei ole entuudestaan tuttu Liberty 600 eikä myöskään reippaaseen ylikokoon porattu 440-kuutioinen. 600 Racerin paino asettuneen näiden kahden väliin ollen todennäköisesti 210 kilon pinnassa, ehkä hieman sen alle. Ohjauksen myös luvataan vähentävään kuskin kätösille tulevia tärskyjä. Aikaisemmasta poiketen vetopyörissä on vetonysty- Polaris IQ 600 Racer Tekniset tiedot Moottori Polaris 600, 2-syl., nestejäähd. Koneen luonnetta Toppala kuvailee seuraavasti: Moottori tuntuu isolta nelinelikymppiseltä. Viimevuotisen kisapelini pitäisi olla kyllä ihan säädöissään. Keulan Walker Evans -vaimentimissa on takapukin pumpun tapaan 16asentoinen pikasäätö. Jousituksen liikeradan pituudeksi ilmoitetaan 353 millimetriä. Olemme kiihdytelleet tuossa kentällä noin 100 metrin suoralla ja siinä se jättää minun viimevuotista 440:stä pari kelkan mittaa. Jos pari vuotta sitten tilanne oli se, että maailman kovimman snowcross-kelkan oli oltava SkiDoon REViä parempi, on sen tällä hetkellä amerikkalaisten mielestä oltava Polaris IQ:a kovempi. x pit. Viimevuotisen 440kuutioisen kuivapainoksi ilmoitettiin 207 kiloa ja vuoden 2008 600 RR:lle 215 kiloa. Hannu Toppala kertoo, että uusi moottori vaikuttaa todella lupaavalta. Uusi ohjaussysteemi tottelee nimeä EZ. nuutin mitasta 25 minuuttiin. VES-pakoaukonsäätimet Teho ei ilmoitettu Iskutilavuus 599 cc Iskun pituus 70 mm Sylinterin halkaisija 73,8 mm Kaasutin Mikuni 2 x 40TM Variaattori P-85/LWT TEAM Tela (lev. Uutta mattoa pyörittää hieman muuttunut vetosysteemi. Polaris on selvästikin päättänyt pysyä edelleen kukkulan kunkkuna, joskin taistelu tulee taatusti olemaan kovaa, sillä uudet Arctic Cat, Ski-Doo ja Yamaha tulevat antamaan kovan vastuksen niin WPSA-sarjassa kuin täällä kotimaassakin. Skandinaviassa herruudesta keskustellaan tiukimpaan sävyyn Lynxin kanssa. Etupää on todella pitkäliikkeinen ja sen vertikaalijoustoksi ilmoitetaan 291 milliä. Vetopyörät ovat mallia int/ext eli ne vetävät sekä sisäettä ulkopuolelta. Takimmainen iskunvaimennin omaa 16asentoisen puristuspuolen pikasäädön. Voimansiirtoasioissa Polaris luottaa TEAM:n osaamiseen. Iskun pituus on siis kasvanut merkittävästi, mikä merkitsee parantunutta vääntöä. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että kelkka painaa snadisti enemmän kuin Catin 600 Sno Pro, jonka painoksi ilmoitetaan 204 kiloa, ja toistakymmentä kiloa painavampi kuin Ski-Doon MXZ 600 RS, jonka kuivapainoksi ilmoitetaan 195 kiloa. Päällekkäisin kolmiotukivarsin toteutettu jousitus on edelleen vailla kallistuksenvakaajaa, joskin sellainen on saatavilla lisävarusteena. Tällä hetkellä ei vielä ole tietoa siitä, mihin suuntaan Polaris IQ Racerin jousituksen säädöt ovat kehittyneet. Finaalierien venymisen vuoksi tankin kokoa on kasvatettu vajaasta 12,3 litrasta 15,14 litraan. Ja myös Lynxillä on taatusti pahat mielessä
(03) 474 0046 Katso vaihdokit www.vk-motors.fi www.mk-lehti.fi MK 57. RX Warrior GT 40th Sh. 15.990 + toim.kulut Viking 540 III Sh. 7.990 + toim.kulut Maksu aikaa jop ilman a 60 kk käsira haa!!! KAIKKONEN RUOVESI VK-Motors Oy Ruovedentie 28 34600 RUOVESI Puh. (03) 474 0040 Fax
Pappahemmo och Voutilainen i Sverige TEKSTI JA KUVAT: JARMO SOILA Safarilla Ruotsin Lapissa Reitit on Ruotsin puolella merkitty yleensä hyvin, mutta silti tunturissa saattaa suunta kadota, jos keli äityy huonoksi. Yhtenä vuonna leikattiin olkapäätä, toisena kipsattiin rannetta ja kaiken päälle yhdelle joukon jäsenelle piti suorittaa pallolaajennus. Viime vuoden syksyllä kuitenkin Voutilaisen kanssa päätettiin, jotta lähdetään, vaikka muita ei tulisikaan. Tosin poikkeuksiakin löytyy ja välillä oli pallo risteyksissä enemmän kuin hukassa. Porukkamme on jo neljän vuoden ajan tehnyt lähtöä Ruotsin Lappiin tutustumaan sikäläiseen kelkkailukulttuuriin. Aina on homma siirtynyt erilaisten haavereiden takia. Just silleen se sitten kävikin ja muut jäivät potemaan vaivojaan. 58 MK www.mk-lehti.fi
päivän ja matkaa tuli vetoauton mittariin noin 810 km. Pappahemmo och Voutilainen på starten! Esimerkki hyvistä opasteista. Aukeaa tunturialuetta, jossa on pakko olla melkoinen mestari jos osuu kelkalla puuhun. Kunnoltaan ei Tobaksleden vastannut alkuunkaan huhuja, joiden mukaan olimme odottaneet vallan ihmeitä. Reitti oli kohtuullisen hyvin merkattu paitsi jään ylityksissä oli oltava tarkkana ja risteyspaikat olivat osittain suorastaan ala-arvoisesti viitoitetut. päiviksi. distä ja vaihdoimme päällemme ajovaatetuksen ja reisu kohti Kiirunaa pääsi alkamaan. Alkuun sompailtiin yhden kelkan jälkeä, sitten upeaa aapa-ajoa, viimeinen kolmannes kevyttä pattia ja MK 59. Käyttämämme oli kuitenkin lyhyempi ja jotenkin jännempi. Ellei nyt sitten stoppaa taukotuvan hirsiseinään... www.mk-lehti.fi Kuopiosta Ylläksen kautta Jerishotelliin yöpymään kesti koko maaliskuun 10. Suorin väylä Tobaksledenille käy paikalliseen tapaan Saivonmuotkantien laitaa Ruotsin puolelle ja siellä metsäautotien pätkältä varsinaiselle reitille. Aamulla maaliskuun 11. Missään tapauksessa ei kuitenkaan pidä valittaa, päinvastoin. päivänä siirryimme Sonkamuotkaan Arctic Knifen takapihalle, jossa purimme kelkat kyy- A jankohta valittiin pitkän päivän ja lumivarmuuden mukaisesti viikoksi 11 eli maaliskuun 10.-15. Victoria-reitiltä pääsee samaan tulokseen ajamalla Sonkamuotkasta muutamat kilometrit pohjoiseen ja välittömästi Muonionjoen ylityksen jälkeen on viitta reitille Kiirunaan
Jännä tunne ajaa, kun pinta on piilossa, mutta kohtuunopeudella ajaen matkasimme mielestämme täysin turvallisesti. Voi sanoa, että melkein koko päivän näkyi niin kauas kuin uskalsi katsoa. Voutilainen livenä ja Pappahemmo varjona kuvassa. Näitä varoituksia kannattaa totella, ettei saa ruotsalaisesta raketista osumaa. Tupia löytyy Ruotsin ja Suomen puolelta runsaasti. Majoitus järjestyi hotelli E-10:ssä pulmitta ja ilman ennakkovarausta, kuten on tapahtunut yleensä kaikilla tekemillämme reissuilla, kunhan porukka ei ylitä neljää henkeä. nasta pohjoiseen oli pattia, mutta sen jälkeen puhdasta nautintoa. Kun pyysimme kaffelle tai tankille hän vain toivotti kivaa iltaa ja lykkyä loppureissulle. päivä matkamme suuntautui kohti Kilpisjärveä, kartan mukaan pääosin täysin asumatonta Norjan rajaa myötäilevää avotunturiin merkattua Råstoledeniä pitkin. Ehdoton päivän kohokohta oli nuori mies, joka opasti meidät Kiirunassa viimeiset kymmenkunta kilometriä suoraan hotellin pihaan. Näin matkattiin liki neljänkymmenen kilometrin verran ja silti irtolumen yli erottuivat kaukaisetkin tunturit aivan kirkkaina. Kelkkailua Kuolan niemimaalla... Kiirunaan tulo oli jo kunnon patikkoa. Siten toimii kunnon lajikolleega myös Ruotsissa. Tunturissa jätkänristejä oli noin 35-50 metrin välein, eikä syyttä. Taso ja varustus tosin vaihtelee melko tavalla. Kolmen valtakunnan rajapyykki. Tuohon suuntaanko? 60 MK www.mk-lehti.fi. Alkumatkan parikymmentä kilometriä Kiiru- Kauas on pitkä matka ja tästä on kotimaakin aika kaukana. Pahimmillaan länsituuli pöllytti kuitenkin pintalunta niin ettei reittiristejä näkynyt kuin yksi kerrallaan ja sekin hämärästi. Ajopäivän saldo oli noin 170 km ja kesto rauhallisella vauhdilla seitsemisen tuntia. Lisäksi tapasimme erittäin ystävällisiä kelkkailijoita, jotka tarpeen niin vaatiessa olivat jopa valmiita muuttamaan omia ajoreittejään auttaakseen meitä oikealle polulle. Sää oli edelleen aurinkoinen ja pakkasta sen verran, että lumi pysyi kuivana koko päivän. Jäällä reitin merkintä oli selkeästi parempi kuin Tobaksledenillä. Eli reitti oli ihan ajettavaa, vaihtelevaa ja opettavaista. Pari risteystä tuotti vähän pulmia: Vuoskojauren kylässä ja Kohti Kilpistä Seuraavana aamuna maaliskuun 12
maaliskuuta, alkoi -5 C pakkasessa kun hyvän aamiaisen jälkeen matkasimme Saanan vieritse Arctic Trail -tunturireittiä pitkin kohti Kaaresuvantoa. Loppumatkan Kaaresuvannosta autolle Sonkamuotkaan ajoimmekin Victorialedeniä pitkin, joka oli paikoin varsinaista valtatietä ja seuraili pääosin Muonionjokea. Maisemat ovat pehmeät ja kunto kohtuullinen. (016) 538 738. Kuitenkin jonnekin, missä on uutta puhdasta lunta ja sielua lepuuttavat maisemat.q Ratsu ja ratsumiesten eväät. Reitit: Ruotsi Tobaksleden: Itä-länsi -suuntainen reitti, joka vie mukavasti ja kohtuuhelposti Kätkäsuvannon alueelta Kiirunaan. Hyvällä ilmalla tämä on hieno ajettava. Norjan puolella merkinnät ovat pelkkiä puolitoistametrisiä maalattuja keppejä epäsäännöllisin välein. Ainakin tämän vuoristoreitin kaltevuudet vaihtelevat paljon ja huonolla näkyvyydellä, kuten meillä oli, kulku ei ole leikkimistä. Victorialeden: Tämä on varmaankin Ruotsin reittiykkönen, ainakin tiheistä merkinnöistä päätellen. Råstoleden: Reitille pääsee helposti hotelli E 10:n pihasta ja se on aivan upea koillis-lounas suuntainen Norjan rajaa myötäilevä ja suurimmalta osin hieno avotunturireitti, jolla matka taittuu nopeasti maisemia ihaillen. päivälle oli suunnitelmissa ajaa Norjaan ja Jäämerelle Hattingin kylään. Kiirunaan tulo on tyypillistä taajama patikkoa ja epäselvä. Merkinnät ovat esimerkilliset, paitsi tekstissä mainitutuissa parissa risteyksessä. Haltinmaan kolme huonetta ja sauna ynnä muut mukavuudet kahteen pekkaan kelpasivat hienosti päivän päätteksi. Lisäksi voi soittaa Kiruna Turistinfoon, + 46- (0) 980 18880. www.mk-lehti.fi MK 61. Seuraavaksi hieno Saanan kierto ja Tuulan kahvioon sydänmunkkikahville. Keinovuopion risteys aivan Suomen rajalle tultaessa. Hyvällä säällä ja passelilla kalustolla saa siellä varmasti aivan uskomattoman hienoja ajokokemuksia. Victoria seurailee Kilpisjärveltä Muonioon suurin piirtein pitkin Muonionjokea. Kartalla on syytä pysyä, vaikka paistaisi, koska keli saattaa muuttua vartissa ihan karmeaksi ja silloin on myöhäistä ihmetellä missä ollaan. Siellä tapasimme pari ruotsalaista hemmoa, jotka lupasivat mailata tietoa kelkkailijoiden GPS-kartoista. Mahdollisen paluun voi ajaa rajan pinnassa kulkevaa Victoriareittiä pitkin etenkin jos haluaa vaihtaa tasamaalle ja erityyppisille maisemille. Ajopäivän saldoksi muodostui noin 195 km ja kesto liki kahdeksan tuntia voileipä- ja kahvitaukoineen. Jäämeren kutsu ei toteutunut Maaliskuun 13. Loppumatka Karesuvantoon on vaihtelevaa selkeää ajoa alamailla. On kuitenkin muistettava kaiken hurmoksen keskellä, että tuuli on saattanut puhaltaa paikoin kiviä esiin ja nopeudet on pidettävä sen mukaisina, vaikka kuinka himoittaisi. Noustessa vuorelle (ei tunturiin) saa olla ihan tarkkana reitin suunnasta, oikaisuihin ei ole varaa, koska pudotukset reitin ulkopuolella ovat pudotuksia, eivätkä alamäkiä. Päivän saldo oli noin 190 km ja aikaa hupeni kahdeksan ikimuistettavaa tuntia. Ihan hyvä vaihtoehto tunturireitille, varsinkin jos sää ei ole hyvä. Norja Kilpisjärvi-Hatting -reitin ensimmäiset reilut 10 km palauttivat meidät maanpinnalle, tai sanottaisikos kaltevalle pinnalle. Kilpisjärvelle tultaessa majoituskuviot hoituivat heti kun löysimme avoinna olevan baarin. Norjalainen reittimerkintä perustui aurausmerkkien tapaisiin tikkuihin eikä niitäkään ollut liian tiheässä, joten sinne mennessä on kartalla pysyminen entistä tähdellisempää. Perillä pakkaus ja Muonion Harrinivaan kyselemään yösijaa, joka järjestyi hienosti ja sauna pidettiin meitä varten päällä, ettei tarvinnut mennä papan 65-vuotisillalliselle pelkän suihkun raikkaana. Reitti on merkattu huonoakin säätä ajatellen, eikä eksymisestä ole hevin pelkoa, jos vaan muistaa karttatyön. Tekivätkin sen, vinkit ja linkit liitteenä, Tack Anders! Lepopäivän saldoksi tuli noin 90 km ja aikaa kulutettiin kirkastuneessa ulkoilmassa koko päivä. Kun et vuorilla näe edessä olevan maaston muotoja tai reitin suuntaa kunnolla, on syytä harkita suunnitelmat uusiksi. Me emme päässeet niistä osallisiksi pilvisenja utuisen sään takia. Suomi Arctic Trail: Tunturireitti Kilpisjärveltä etelään Suomen ja Norjan rajaa myötäillen. Merkitty kohtuullisen hyvin, paitsi muutamat risteykset. Viimeinen varsinainen ajopäivä, 14. Puh. Hyvät merkinnät jatkuvat myös siellä. Reittitiedot Kartat Ruotsi: Arctic Knife ja siellä Heikki Alatalo lähetti ennakkomaksua vastaan Norbottenin kartan. Aina kun tunturissa on riittävästi lunta ja sää kohdallaan, ei muita vaihtoehtoja kannata edes harkita, sillä reitti on niin hieno ja vaihteleva. Kartta kattaa alueen Vittangista etelässä, Kiirunaan ja Riksgränseniin lännessä sekä Kilpisjärvelle pohjoisessa. Ensi talvena tarkoituksena on lähteä taas reissuun, vaan ei vielä tiedä minne. Sinne myös lähdettiin, mutta pilvisen ja utuisen kelin takia palasimme vuorilta kymmenen kilometrin ja yli tunnin ajoajan jälkeen jälkiämme takaisin. Siispä vaihtoehtoinen ohjelma käyttöön ja suunta kolmen valtakunnan rajapyykille
Käyttäjän mielipide: 1. www.arctictrail.com -sivuilta. sään. 2. Tavaraa mahtuu mukaan ilman erillisjärjestelyjä, kuten retkikelkkaan pitääkin mahtua. Ajoasento tuntui ensimmäisen päivän korkealta (Lynx Rangerin jälkeen), mutta pari ajopäivää lisää sai sen tuntumaan kuin ajaisi hyvää matkapyörää eli kotoisalta. Jammun keskikulutus oli reissun 640 km matkalla vain noin 13,5 l/100 km. 3. 4. Moottoripyörän sivulaukuissa kulkee hyvin vaatteet ja muut tykötarpeet. Kelkoista: Pappahemmon Yamaha Multi Purpose: Kelkkahankinta jännitti, sillä päivä ennen lähtöä lastattiin vasta ostettu Kuopion Yamaha Centerin entinen 302 km ajettu esittelykelkka Lantikan perävaunuun Polaris Switchbackin kaveriksi. Pätkääkään en hankintaani kadu. Osallistujat: Kaksi rauhallista ajelijaa. Suomi: Soittamalla esim. Pappahemmo, nyt 65 v. Heillä on homma hallinnassa. Kerran Savosta Nuorgamiin ja jonkun kerran Venäjällä ja Norjassa ja nyt vihdoin myös Ruotsissa. Lupasivat talveksi saada vaihteiston kuntoon. Kun pannaan lisäksi moottoripyörälaukut sivuille, on tilaa vaikka kahden hengen varusteille. Suomi: Karttakeskus myy mm. Voutilainen on parikymmentä vuotta nuorempi umpisavolainen mukava jörrikkä, joka tuntee työnsä takia kelkkatekniikan kuin omat taskunsa ja tykkää ajella maisemissa ilman hoppuja. GPS: Ruotsi: Seuraavan linkin kelkkailijoitten Garmin GPS laitteita varten saimme sähköpostitse tapaamaltamme ruotsalaiselta kelkkahemmo Andersilta: www.beach.kalix.net/skoterkarta.htm Majoitus Ruotsi: Kiiruna hotelli E 10 on reitin varrella ja pihassa valvottu kelkkaparkki. Ja ne kulkevat mukana tosi hyvin. Kadun toisella puolella on iso bensa-asema, johon pääsee ajamaan suoraan tankille. Harrinivan lomakeskukseen saa varmasti avun majoitustarpeeseensa. Suurin ilo hommassa on kun lasketaan kuinka pitkälle pääsee kympin varakanisterillisella. (016) 5300 300. Yamahan Multipurpose on hyvä matkajuhta. Epäilen vahvasti, että testikelkkan vaihteistoa on kaltoin kohdeltu ja säädöt menneet met- Voutilaisen Switchback toimii hyvin myös matkakelkkana. 62 MK www.mk-lehti.fi. Polttoaineen kulutus on sitten omaa luokkaansa, kun sitä vertaa aiempiin kelkkoihini. Kelkkailua Kuolan niemimaalla... Melko kallista, eikun siis melko kapeaa! Seuraavat linkit saattavat myös olla hyödyllisiä: www.lantmateriet.se , www.norbottenkartan.com ja www.malmensvag.com . Kelkkaillut vuodesta 1984 pääosin Itä-Lapissa ja Savossa. Enontekiön opas- ja virkistyskarttaa, joka kattaa Kilpisjärveltä Kätkäsuvantoon ja Raattamaan etelässä sekä Inarin kunnan rajaan idässä. Ainoa miinus oli vaihteen sähköisessä siirrossa, joka alkoi matkalla jumittaa, eikä sitä ole vieläkään kuntoon saatu. Puh: +46- (0)980 84000, www.e-10.se . Swichback vei samassa vauhdissa noin 20 l/100 km. Lisätietoa palveluista saa netistä mm. 5. Norjan vuorireitin kovapohjaisilla vilttorinteillä kuskin 72 kilon elopaino ei oikein riittänyt tekemään oloa tasapainoiseksi, mutta normaalireitillä Jammu kulki kuin retkiunelma
PJG.FI Parasta kelkkailussa; PITKÄT RETKET, YSTÄVÄT Adventure 600 SDI edustaa kadehdittavaa mukavuutta yhdistettynä suorituskykyyn. Katso tarkemmin www.brp.com. Yeti ® 600 SDI Yeti ® V-1300 Adventure TM V-800 Adventure TM 550 AdventureTM 600 SDI brp.com Reitillä kuultua; seikkailijan kelkka pohjoisiin olosuhteisiin - all-in-one-kelkka. Hiljainen ja vahva, vähäpäästöinen cruiseri tarjoaa harkittuja yksityiskohtia: esimerkiksi käynnistyksenestolaite ja virran ulosotto vaikkapa GPS-paikanninta varten. or its affiliates.. Be with the Right People: www.brpusersclub.com Lynx on Euroopan suosituin ja eniten myyty moottorikelkka myös vuonna 2007. ®TM Trademark of Bombardier Recreational Products Inc. Mukavuutta lisäävät ja pienet bensakulut. 3648 mm pitkä telamatto, takajousituksen pikasäätökahva sekä matkustajan tuulisuojalliset, lämmitettävät käsikahvat. Modular-penkin saat joko yhden-, kahden tai 2+1 istuttavana. Oletko jo BRP usersclubin jäsen
Sen tehtävänä on suojata kuljettajan päätä tietysti siltä ilmeisimmältä vaaralta, kaatumisessa ja maahan osumisessa tapahtuvilta useilta iskuilta, mutta myös estää terävän esineen läpitunkeutumiselta, kestää puristusta ja liukumisen aiheuttamaa kulumista. Paino on kuitenkin kaksipiippuinen juttu, sillä kevyeen kypärään ei millään ilveellä saada samaa määrää suojaavaa materiaalia www.mk-lehti.fi. Myös keveyttä arvostetaan asiakkaiden keskuudessa, sillä painava kypärä saattaa aiheuttaa niska- ja hartiakipuja. Painavaa asiaa kypäristä ja niiden testitavoista Kypärä on PÄÄASIA Niin moottorikelkan, moottoripyörän kuin mönkijänkin kuljettajan arvokkain omaisuus löytyy hartioiden välistä. Edelleen tapahtuu valitettavan monta kelkkaonnettomuutta, joissa kypärä olisi pelastanut hengen tai ainakin ratkaisevasti vähentänyt päävammoja. Kaikkien näiden ominaisuuksien lisäksi kypärän ulkokuoren rakenteen pitäisi olla sellainen, ettei se aiheuta niskavammoja liukumistilanteissa esimerkiksi kovalla pinnalla. Otsikkokuvan kypärä on jäänyt todellisessa onnettomuustilanteessa kokonaisen maastoauton rungon ja tien väliin. Leukasuoja on murtunut, mutta suojellut kypärän omistajaa ja säästänyt tämän päävammoilta. K 64 MK elkalla, mönkijällä tai moottoripyörällä liikkuvan turvavarusteista toiseksi tärkein on kypärä. Mutta kypäriäkin on monenlaisia, joten seuraavassa valotetaan hiukan taustoja materiaaleista, testaaamisesta ja muusta tärkeästä pääasiasta! TEKSTI JA KUVAT: ARTTU TOIVONEN Kun kypärä suunnitellaan oikein, se saadaan suojaamaan uskomattomilta vaaroilta. Kypärän tehtävänä on myös suojata ulkoisilta olosuhteilta kuten säältä, mutta se ei saa samanaikaisesti rajoittaa liikaa kuulo- tai näköhavaintoja, jotka ovat melkoisen tärkeitä suojattoman osapuolen liikenneturvallisuuden kannalta
Hiilikuitu läpäisee nykynormien mukaiset turvallisuustestit helposti, mutta sen ongelma on rakenteen "romahtaminen" kovissa iskuissa. Vasemman puoleisessa on käytetty identtistä materiaalia koko sisäosan alueella, mutta paksuus vaihtelee. Todella eksoottisiin materiaaleihin mentäessä tulee vastaan Super Fibre, jonka kehitti aikanaan Yhdysvaltain avaruushallinto NASA. Yksittäisinä vahvikkeina saattaa mitä tahansa näistä materiaaleista esiintyä kohtuuhintaisissakin kypärissä, mutta yleisesti ottaen pelkästään "teknomateriaaleista" tehtyjä kypäriä ei markkinoilta löydy. Tuning-sukupolven mukana jos jonkinlaisessa käytössä yleistynyt musta ihmeaine on kevyt ja muotitettuna erittäin jäykkä kuitumateriaali. Lasikuitu on materiaalina huomattavasti kehittyneempi. Tällöin jäljelle ei jää enää kantavaa rakennetta. Vaimennusmateriaalin tulee myös kestää useita perättäisiä iskuja, sillä harvoin onnettomuudessa lyödään päätä Äiti Maan pintaan vain yhtä kertaa. Monenlaisia materiaaleja Samasta syystä kypärän ulkokuoren materiaali on olennaisessa osassa kypärän turvallisuutta. Korkealla sijaitseva painopiste keikuttaa kevyttäkin kypärää röykytyksen ja kallistelun mukaan enemmän kuin hieman painavampi, mutta alemmalla painopisteellä varustettu kypärä. Näiden lisäksi tulevat erilaiset valmistajien omat kaupalliset nimet eri komposiiteille ja jopa tavanomaisille lasikuiduille. Yleisimpiä materiaaleja edullisissa hintaluokissa on muovi. Kypärän painoa tärkeämpi asia mukavuuden ja turvallisuudenkin kannalta on painopiste. Esineiden läpitunkeutumiselta muovi ei suojaa kovinkaan hyvin eikä sen puristuskestävyys ole kovin kaksinen. Äkkiseltään voisi kuvitella tällaisen kuulapään haittaavan vähintään kuulohavaintojen tekemistä ja aiheuttavan pientä lisäystä ilmanvastukseen, joten valmistajan on keskityttävä luomaan samat tai lähes samat ominaisuudet siihen muutaman sentin vaimennusmateriaaliin joka kypärän sisältä tänä päivänä löytyy. Kypäränvalmistajat ovat siis haasteellisen paikan edessä joka kerta kun uuden mallin suunnittelu pitäisi aloittaa. Oikeanpuoleisessa taas vahvuus on suunnilleen sama joka puolella, mutta materiaalitiheys vaihtelee vaimennustarpeen mukaan. kuin painavampaan. Sen ongelma on kuitenkin iskunkestävyydessä, sillä aine ei kestä sellaisenaan useampaa perättäistä iskua ja sen jäykkyys "romahtaa". Kuvan kypärän materiaalia pystyy painamaan sormin kasaan. www.mk-lehti.fi MK 65. DuPontin kauppanimeä kantava kuitumateriaali ei kuitenkaan riitä yksinään kuorimateriaaliksi, sillä sen jäykkyys laminoitunakaan ei ole riittävä. Vaimennusmateriaalin käytöstä on erilaisia käsityksiä. Pelkkä materiaalinimi ei kuitenkaan kerro koko totuutta kypärästä, sillä sekä muovista että hiilikuidusta voidaan tehdä hyviä tai huonoja kypäriä. Muovikypärissä käytetään yleisimmin ruiskuvalua, joka on nopea, edullinen ja tuottaa suhteellisen tasalaatuisen lopputuloksen. Hyvin yleisesti yksi ominaisuus lyö korville toista, sillä turvallisin mahdollinen kypärä törmäystilanteessa olisi suurin piirtein metrin halkaisijaltaan oleva styroxpallo. Olennaisempaa on se, millä menetelmillä kypärä loppujen lopuksi on valmistettu. Materiaalina se on suhteellisen kevyt ja elastinen, jolloin se on niskaystävällinen. Hiilikuitu on tällä hetkellä kuuminta kamaa kypäräpuolella. Tavallinen lumikolamateriaalikin saadaan kuulostamaan hienolta ja kehittyneeltä uudella nimellä. Sillä on lasikuidun ominaisuudet, mutta painoa on materiaalivalinnoin saatu pudotettua noin 40%. Se kestää iskuja, puristusta ja hankausta hyvin, mutta suhteellisen korkeaksi nouseva paino rajoittaa sen käyttökelpoisuutta kypärissä. Kevlaria käytetään yleisesti esimerkiksi luotiliiveissä, sillä se suojaa hyvin läpitunkeutumiselta sekä laajalti komposiittikerroksissa muun muassa ilmailu- ja avaruusteknologiassa. Ongelmana on korkeahko hinta, kuten Kevlaria muistuttavalla Aramidilla ja siitä edelleen kehitetyllä Zylenilläkin. Muovi on kuitenkin arka auringon tuottamalle UV-säteilylle ja useat orgaaniset hiilivedyt liuottavat ja pehmentävät sitä. Komposiitti- Hiilikuitu on muodikas, hyvän näköinen ja kevyt materiaali
auton alla. Tämän kypärän sisäkuori on irti ja ollut sitä jo tehtaalta alkaen. Vaimentava styroksi on kutistunut muutaman millin paksuiseksi lämmön vaikutuksesta. 66 MK www.mk-lehti.fi. Kuitukypärän eri ominaisuudet kuten tunkeutumisenkesto, iskunvaimennuskyky tai puristuksenkesto määräytyvät komposiitin eri kerrosten välisen kitkan mukaisesti. Tämä ei voi suojata puristustilanteissa esim. Tavanomaisia hartseja voidaan myös lämmittää saman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tällöin teoreettisesti kypärään kohdistuvan iskun voima jakautuisi eri tavalla kuin reaalimaailmassa, jossa komposiitin eri kerrosten välillä on erilainen kitka, siitä huolimatta että sidosmateriaali pitää ne näennäisesti yhtenä kimppuna. Iskuvoima ei jakaudu tasaisesti sisäosiin, eikä kypärä ole turvallinen. Kuvan kypärässä on käytetty kahta eri materiaalia, joista toinen näkyy punaisella. Tänä päivänä sidosaineena käytettävät hartsit ovat pääosin lämpöreagoivia, jolloin niiden laminoitumisaika lyhenee selvästi. Iskunvaimennuskyky sekä perättäisten iskujen kesto ovat jo kohtuullisella tasolla. Kypärän oikea huolto on elintärkeää. Sisäkuori toimii eräänlaisena törmäysrakenteena, jolloin sen kasaan painuva rakenne sekä jakaa voimaa että hidastaa hallitusti kypärän sisällä olevan pään liikettä. Iskutilanteessa kerrosten välinen pieni liike ja luistaminen ovat kuitenkin olennaisessa osassa suurien voimien ohjaamisessa. Kypärä on pääasia... Kuvan kypärän ulkokuori on täysin ehjä, vain styroksisisus on irrotettu... Sisukset yhtä tärkeitä kuin kuori Kuorimateriaali yksistään ei riitä antamaan riittävää suojaa iskuja vastaan ja siksi kypärän sisältä löytyykin rakenteeltaan styroxia muistuttava solumuovi. Kuvan lasikuitumatto pelkästään käytettynä ei takaa kovin kaksista suojaa useassa peräkkäisessä iskussa. kypärissä voidaan käyttää ristiin kudottuja valmiita mattoja lujiteaineena, tai vaihtoehtoisesti ruiskuttaa komposiitin materiaalit muottiin. Tällöin voimien jakautumista ei tapahdu ja kypärä muuttuu erit- ...kevyellä käsivoimalla puristaessa kuori painuu kuitenkin rajusti kasaan. Yhden, yksinkertaisen materiaalin käyttö kypärän kuoressa johtaa helposti siihen, ettei "tukipintaa" rakenteesta löydykään. Ajopäivän päätteeksi ei kypärää saa viedä saunaan tai laittaa kuivauskaappiin, kuten kuvan päähineelle on tehty. Jos kitkasta tehtäisiin "ääretön" ja kerrokset olisivat tiukasti yhdessä, toimisi lujiteaine yhtenä materiaalina. Olennaista voimien jakamisen kannalta on se että ulko- ja sisäkuoret ovat yksi kiinteä kokonaisuus, sillä irronnut tai peräti alun perinkin irtonaiseksi tehty sisäkuori ei toimi ulkokuoren kanssa yhteistyössä. Se toimii nimenomaan yhteistyössä ulkokuoren kanssa, jolloin ulkokuoren tehtävänä on jakaa iskuvoimaa kypärän sisällä laajemmalle aluelle kuin sille postimerkin kokoiselle läntille jolle suurin iskuvoima kohdistuu
Tilastot eivät auta vaikkapa kaatumisessa katkennutta jarrukahvaa kohden liukuvaa motoristia tai kelkkakuskia juuri lainkaan. Testin mukaan kuoreen saa tulla pieni reikä, ja usein tuleekin, mutta varsinaista läpitunkeutumista ei hyväksytä. Huomioitavaa HIC-testien tuloksissa on se, että kahdella akselilla mitattu lukema voi vääristyä. Suurin sallittu HIC-lukema on 2400, mutta numeerista lukuarvoa havainnollisempi tapa esittää iskuvoimaa olisi käyttää XY-käyrää josta iskun voima ja kesto selviävät huomattavasti paremmin. Testi tapahtuu pudottamalla kypärän ulkokuorta vasten lepäävän terävän tuurnan päälle useamman kilon paino. Jenkit käyttävät suurempaa pudotuskorkeutta, joten arvot ovat melko hyvin vertailukelpoisia. täin turvattomaksi. Tosin tämä alue kypärän leveimpänä kohtana on todennäköisin alue joutua puristuksiin, mutta alareunan testaamattomuus antaa kypäränvalmistajille mahdollisuuden luistaa sen suunnittelusta ja saada kypärää samalla kevyemmäksi. Puristuksen kesto on kokonaisuutena vaikea alue kypäränvalmistajille, sillä iskuvaimennuskyky yleensä heikkenee jos ulkokuoresta tehdään paremmin puristusta kestävä. Euroopassa yleisesti käytössä olevasta ECEluokituksen mukaisesta testistä läpitunkeutumiskoe on poistettu aivan sen viimeisistä versioista, vaikka vielä pari versiota aiemmin testi tehtiin. Itse materiaali on niin ikään kriittinen kypärän toimivuuden kannalta. Turvallisuusviranomainen perusteli tunkeumatestin poistoa tilanteen harvinaisuudella todellisissa liikenneonnettomuuksissa, mutta onko tilastollinen epätodennäköisyys sitten vedenpitävä peruste testin poistolle. Kelkkaillessa tilanne ei ole aivan samanlainen, mutta oman kelkan ruhjomaksi jääminen on mahdollista. Ongelmana on tällöin eri palikoiden mahdollinen irtoaminen iskussa. Visiiriin tulee siis läpäistä tällainen koe, mutta ulkokuorelta sitä ei Euroopassa vaadita! Puristuksen kesto on olennainen osa testijärjestelmiä, vaikka ensimmäisenä sellainenkaan ei maallikolle mieleen tulisi. Kuitenkin motoristin kaatuessa liikenteessä yksi suurimpia riskejä on jäädä muun liikenteen alle - ja nimenomaan alle. Koska ihmisen kallo ei ole tasapaksua materiaalia, ei iskuvaimennuskaan voi olla. Suurempikaan jäykkyys ei kuitenkaan ole haitaksi jos vaimennus on kunnossa, ja kotimainen motoristi-skene tunteekin tapauksen jossa motoristi on selvinnyt päävammoitta jäätyään kypärästään puristuksiin kokonaisen maastoauton alle onnettomuustilanteessa. Melu Näön lisäksi kuulo on olennainen turvallisuuden kannalta. Referenssiksi kerrottakoon että yleensä noin 500 G:n kiihtyvyys aiheuttaa vähintään vakavia päänsisäisiä vammoja, mutta niidenkin syntymisherkkyys riippuu erittäin paljon iskun suunnasta ja kohdasta. Iskunvaimennuskykyä mitataan testeissä erityisellä HIC-arvolla (lyhenne sanoista Head Injury Criterion). Muutama parempi valmistaja tekee sisäkuoren yhtenäisestä palasta, jossa eri puolilla käytetään eri tiheyksistä massaa. Eroja testitavoissa Terävän esineen tunkeutuminen on yksi viime aikojen kiistellyimpiä suojausominaisuuksia kypäräteollisuudessa. Si- www.mk-lehti.fi. Lukema koostuu iskun voimasta ja testipään sisään asennetun anturin mittaamasta iskun ajallisesta kestosta. Testien mukaisesti kypärän tulee kestää vähintään 150 kg puristusta, mutta testi suoritetaan kypärässä vain "päiväntasaajan" alueelle. Ihanteellinen tilanne olisi luonnollisesti voimiltaan pieni isku, jonka ajallinen kesto olisi mahdollisimman pitkä, mutta arvon laskentatavasta johtuen myös lyhytkestoisella, mutta terävällä iskulla voidaan HIC-arvossa päästä lähelle optimilukemaa. Helpoin ja halvin tapa on valaa vaimennuspalikat erilaisista massoista ja liimata ne yhteen kypärän sisään. Testi sinänsä tehdään esimerkiksi eurooppalaisessa ECE22-05 -testissä pudottamalla testipäällä varustettu kypärä 2,85 metrin korkeudelta. Kypärän nopeus iskuhetkellä on 27 km/h, jolloin suurin sallittu kiihtyvyys sisällä on 275 G, amerikkalaisessa SNELLtestissä 300 G. Huomattavaa on että sekä eurooppalaisessa ECE:ssä että jenkkien SNELL:ssä testataan visiirin läpitunkeutuminen, esimerkiksi ECE:ssä pudottamalla 3 kg paino metrin korkeudesta 300grammaisen tuurnan päälle. Amerikkalainen SNELL-standardi on tässä suhteessa tiukempi, sillä rapakon takana testataan myös terävän esineen läpitunkeutuminen. Kallo tarvitsee erilaista suojaa eri puolilleen, ja useat valmistajat ovatkin päätyneet käyttämään eri tiheyksillä varustettuja materiaaleja kypärissään
Äänenpainetta voidaan mitata, mutta melu on aina koettua, sillä sen määritteenä pidetään häiritsevyyttä. Kypärän hyödyllisyyttä mahdollisessa onnettomuustilanteessa tuskin kiistää kukaan, ja oikein käytettynä kypärä suojaakin erittäin tehokkaasti vakavilta päävammoilta tai kuolemalta. Crossikypärissähän tätä ongelmaa ei ole, vaan ilmavirta kasvoihin ja myös hengityselimiin on pakkasilla usein liiankin kovaa. Snell testaa iskunkestävyyden 5 kg testipäällä pudottamalla kypärän ensin 3.06 metrin, sitten 2.24 metrin korkeudelta ensin tasaiselle, jonka jälkeen kuperalle ja lopuksi kulmaa vasten. Tällaisessa tilanteessa silmien välittämä informaatio kulkuneuvon ja kuljettajan asennosta menee ristiin korvien tuottaman havainnon kanssa, ja pään sisäinen laskentayksikkö ei pysy enää mukana. Snell-testissä testaaja saa vapaasti valita iskunkestävyystestin paikan, kun ECE-testissä paikat on määritelty millimetrin tarkkuudella. Lisäksi ohjelmaan kuuluu visiirin läpäisynkeston testaus ja hihnan venymistä testaava pudotuskoe. Puolueettomissa testeissä samoille kypärille on melutasoksi mitattu noin 100 km/h tuntinopeuksissa kuitenkin yleisesti jo noin 100 dB lukemia, joten viisain valinta kaikissa kypärää vaativissa moottoriliikkumismuodoissa on "normaalimeluinen", hyvin tuulettuva kypärä sekä korvatulppien käyttö. Valmistajien omissa testeissä on saatu yllättäen "vain" 85 desibelin melulukemia, sillä tätä raja-arvoa pidetään yleisesti melualtistuksen rajapyykkinä, jonka yläpuolella kuulo pitäisi suojata. Melu on subjektiivinen käsite, myös kypärän sisällä. Seurauksena voi olla jopa "merisairaus", sillä vaikutus on samanlainen kuin laivalla, jossa silmät kertovat etäällä olevan horisontin pysyvän paikallaan, mutta tasapainoelin kertoo purkin keinuvan puolelta toiselle. Toiseksi tärkeimmän turvavarusteen, kypärän, tehtävä on suojella sitä tärkeintä turvavarustetta, päätä! q Testit: ECE22: Eurooppalainen testistandardi, tällä hetkellä menossa versio 05. Tämä saattaa johtaa hapenpuutteeseen, joka voi aiheuttaa huimausta, päänsärkyä ja pahoinvointia. Testi sisältää pudotus(iskunvaimennus)kokeet sekä tasaiselle että kuperalle pinnalle, puristuskokeet jossa kypärän pitää kestää asteittain 630 Newtoniin kasvavaa painetta kahden minuutin ajan, sekä kypärän päässä pysyvyyttä testaava roll-off -testi. Nykyaikaiset tulpat voidaan suunnitella leikkaamaan meluksi koettavia taajuuksia niin että varsinaiset liikenteen äänet eivät kuitenkaan vaimennu vaarallisesti. Ihmisen tasapainoaisti perustuu korvassa tapahtuvaan ilmanpaineen vaihteluun, joten korvan liiallinen eristäminen heikentää aistin toimintaa. Kypärät testataan sekä optimiolosuhteissa että erilaisissa ääriolosuhteissa: +25C-asteessa, -20C-asteessa sekä +50Casteessa. SNELL: Amerikkalainen testijärjestelmä, joka on osin huomattavasti tiukempi kuin vanhan mantereen testi, sillä se testaa myös kypärän leukakaaren iskunkestävyyttä pudottamalla 5 kg punnuksen 3.5m/s nopeudella, joka vastaa 62.5 cm korkeutta. Ihminen ei koe matalia taajuuksia niin kovina kuin korkeita ja esimerkkitasolla 85 dB:n vinkuna on paljon pahemman kuuloista kuin 85 dB:n jyrinä. Esimerkkinä satakielen laulu on voimakkuudeltaan noin 100 dB, mutta sitä tuskin kukaan pitää metelinä. sältä hyvin hiljainen kypärä on yleensä turvattomampi kuin hieman meluisampi, sillä jos melua rajoitetaan kypärän helmaan tulevalla hupulla, saattaa optimaalinen ilmankierto kypärän sisällä estyä. Lisäksi Snell-testistä löytyy ECE22-03:n mukana unholaan painettu läpäisynkestävyys BSI: Brittiläinen, käytöstä poistuva testistandardi, joka vastaa Snell-testiä. Testit tehdään niin ikään 65 % ilmankosteudessa, täysin märkänä sekä altistettuna testiliuotinaineelle, joka sisältää muun muassa tolueenia. Tämä koskee siis vain visiirillä varustettuja umpikypäriä ja lähinnä motoristeja. DOT: Amerikkalainen testijärjestelmä, joka on suunnilleen sama kuin ECE22-järjestelmä, ja siksi hyväksytty myös Euroopassa. JIS: Japanilainen standardi, käytössä vain Japanissa. www.mk-lehti.fi
13 .99 0 TZ1 LX RL UX UR + TO IM IT YT OU US KU LU T RIN G Z1-moottori Pehmeät tavaralaukut Kolme erillistä laukkua, jotka on helppo asentaa ja poistaa. A&UTTA O KAVU H EOMU TJ 3 A TAKU U 4-venttiilitekniikalla ja EFI:llä varustettu 1100 cc 4-tahtimoottori. TZ1 LXR on varustelultaan täydellinen kelkka. Vakiona kaikki mistä muissa kelkoissa voi vain haaveilla. Tilaamalla uuden Arctic Cat -kelkkasi 31.12.2007 mennessä myönnämme kelkallesi 2 vuoden tehdastakuun lisäksi vuoden Arctic Cat -lisätakuun. VUOT TA t E tuottee Huippu ÄY TTÄJÄLL EK ATIVALL tarjoaa VA Arctic Cat -rahoituksella voit hankkia uuden Arctic Cat -kelkan jopa ilman käsirahaa! Lisätietoja Arctic Cat -takuusta ja -rahoituksesta: WWW.ARCTICCAT.FI
Näiden crossityylisten kypärien hintahaitari on suuri, sillä halvimmillaan muovikuorisen ja ihan hienolta näyttävän mallin saa satasella ja kalleimmillaan hinnat liikkuvat kuudensadan euron tietämillä. Katsauksessa PREMIUM-LUOKAN CROSSIKYPÄRÄT KUITUA KAALIIN! MK-LEHDEN TYÖRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN JA JONI HELMINEN Kypärään kannattaa panostaa, sillä se on edelleen kelkkailijan varusteista tärkein. Tässä katsauksessa olleet 13 kuitukypärää asettuvat hinnaltaan 134 ja 599 euron väliin, joten melkoinen on ero kun kaikkien kohdalla puhutaan paremman tason malleista, joista löytyy muun muassa kunnon ilmastointi ja irroitettavat pestävät sisukset jne. Seuraavassa katsauksessa esitellään 13 erilaista kuitukuorella varustettua crossikypärää. K iinteällä leukasuojalla varustettu kypärä ja tuplalinssillä varustetut kelkkakäyttöön tarkoitetut ajolasit ovat ylivoimaisesti paras yhdistelmä urheilukelkkailussa. Edellisillä sivuilla käydään jo kattavasti läpi kypärien rakenteita ja testausmenetelmiä, joten tässä ei paneuduta niihin asioihin 70 MK www.mk-lehti.fi
Maailmalla on nimittäin lukuisia tapauksia, joissa kypärä olisi pelastanut, ellei se olisi lentänyt päästä. Voi nimittäin käydä niin että ne vanhat suosikkilasit eivät enää istukaan yhteen uuden hienon kypärän kanssa. Sen kanssa pitää kuitenkin olla huolellinen, että hihna tulee aina riittävän kireälle hupuista ja kauluksista huolimatta. Merkki ja malli Arai VX-3 Axo Switch HJC HQ-X1 HJC AC-X2E IXS HX 167 Lazer MX6 Drake Lazer MX7 Carbon Light M2R Revelation X3 Shoei VFX-DT Shoei V-Moto SnoGear Sxone THH TX-51 Timeless Metalflip Paino g 1525 1370 1250 1425 1365 1270 1190 1450 1300 1250 1260 1315 1360 Ilmoitettu paino 1500 (+ - 50 g) 1300 (+ - 50 g) 1200 1400 1280 (+ - 50 g) 1250 1070 1300 (+ - 50 g) 1300 1250 1250 1300 1350 (+ - 50 g) Hinta e 599 469 449 299 269 259 359 395 599 449 299 199 135 www.mk-lehti.fi MK 71. Crossikypärissä on nykyään erittäin tehokas ilmastointi ja se on pakkasella huono asia. Se ei tietänkään saa puristaa mistään, mutta leukakaaresta heiluttamalla pitää koko pään liikkua eikä vain kypärän hölskyä. Operaatioon kannattaa kuitenkin käyttää mieluummin puoli minuttia enemmän aikaa kuin hosua. Leukahihna pitää myös kiinnittää aina kunnolla ja huolellisesti. Jos ilmastointirei´issä on luukut, kannattaa ne pitää pakkaskelillä suljettuna ja jos ei muu auta, niin ilmastointiteippi auttaa aina - myös ilmastoinnin sulkemisessa! Myös kypärähuppuun kannattaa kiinnittää huomiota, sillä jos hupun aukko on liian pieni ja kangasta jää lasien sisäpuolelle, aiheuttaa hikoilu ja hupun kastuminen linssin sisäpinnalle huurretta. Ensinnäkin mallin pitää olla sellainen että se istuu napakasti ja mukavasti päähän. mudguardin olisi hyvä olla kuvan mukaisesti irroitettavaa mallia, ettei se haittaa erilaisten maskilasien käyttämistä. THH oli ainoa, jossa käytetään pikalukkoa. Tästä löytyy kokemusta MK-lehden testiryhmältä vinme talvelta kun pakkanen paukkui pitkien kelkkojen vertailun aikaan lähellä 30 astetta. Silloin voi varmistua ettei huppu jää lasien sisään ja ettei lasien ja kypärän väliin jää kohtia joista näkyy paljas iho. Erityisesti kelkkakäytössä operoidaan usein pakkasessa ja leuan alla on vielä huppu ja paksu kauluskin saattaa haitata hihnan kiinnittämistä. Tosin tässäkin on otsassa lisää reikiä, jotka on kovalla pakkasella pakko teipata umpeen. Lipassa on hyvä reijitys, joten niskat eivät ole kovilla järven selkien tuulessa. Kelkkakäytössä ns. Viima pääsee helposti kanavien kautta päälaelle ja jos huonosti käy, alkaa jossain kohtaa kylmyys tuntua samalta kuin naulaa painettaisiin kalloon. Viima ja pakkanen ovat raju yhdistelmä ja kun kaasuttelee jäällä kahdeksaakymppiä tarpeeksi rapeassa kelissä, kohdistuu paljaaseen nahkaan helposti 50-60 miinusasteen kylmyysvaikutus. Lazerissa, kuten monessa muussakin kypärässä, on reijitys takaraivolla ja alipaine imee sieltä kylmyyttä kalloon, ellei niitä tuki jollain. Kelkkakäyttöä ajatellen kypärässä olisi hyvä olla suljettavat tuuletusaukot, kuten kuvan Shoeissa. Kypärä kannattaa myös aina sovittaa hupun kanssa ja suositeltavaa olisi sovittaa myös laseja. Paras kikka on sovittaa huppu, lasit ja kypärä tarkasti yhteen peilin edessä ennen ajamaan lähtemistä. Tässä tapauksessa mukavuus ei tarkoita liian suurta kokoa, sillä uutena kypärän pitää olla mieluummin hiukan tiukka. Kelkkakäytössä se on näppärä ja hihna tulee aina oikealle kireydelle, kunhan sen ensin säätää kunnolla. RR-radoilla tupla-D -lukko on ollut pakollinen jo vuosia. Vinkkejä kypärän ostamiseen ja käyttämiseen Vaikka kypärä olisi miten hyvä tahansa, voi sitäkin käyttää väärin
Sisusta on Coolmaxia ja irroitettavissa ja pestävissä. Drake on mukavasti päähän istuva kypärä. Asiaa auttaa myös irroitettava leukakaaren mudguard. Kypärässä on voimakas tuuletus ja takaosan skuupissa on erittäin iso ilma-aukko. Maahantuoja: GearZone Lazer MX7 Carbon Light Stefan Evertsin kypäränä tunnettu MX7 on saanut mustanpuhuvan Carbon Light -version, jonka painoksi luvataan alle 1100 grammaa. Takaraivolla olevat tuuletusaukot saa säätimillä kiinni, mutta otsalla olevat tuuletusaukot saattaa joutua teippaamaan. Koko on normaali. Kuori on I.M.A.C-komposiittia. Takaosan evä on vakiovaruste. Leukakaari on riittävän pitkällä kasvoista ja vaikka kaaressa on kiinteä mudguard, se on sopivan pieni eikä haittaa maskilasienkaan käyttöä. Kypärä vie hyvin myös ääniä ajajan korvista. Selvästi kokeilun parasta antia istuvuuden ja mukavuuden suhteen. Sisus on irroitettavissa ja pestävissä. Maahantuoja: GearZone M2R Revelation X3 Freestyle-motocrossin superpoika Travis Pastranan päässä eniten näkynyt M2R on yksi markkinoiden uusimmista kypärämerkeistä. Ainoastaan paksuhko "niskatyyny" tuntui joistain kokeilijoista oudolta. Edessä olevat aukot ovat kuitenkin suljettavissa luukuilla. Uusi IXS istuu todella hyvin suomalaiseen päähän. Kulmikkaaseen aukkoon istuvat hyvin lasit kuin lasit. Remmissä tupla-D -lukitus. Toppaukset ovat sopivan jämäkät ja paksut, joten Revelation on mukava päässä. Hihnassa tupla D-kiinnitys. Ilmastointi on crossityyliin tehokas ja pakkanen puree tämänkin käyttäjää, ellei reikiä tuki teipillä. HX 167 on uutuusmalli, jonka kuori on sekoitus lasikuitua, kevlaria ja hiilikuitua. Rideflex-sisus on irroitettava ja pestävä. Koko on pienehkö. Malli istuu erittäin hyvin suomalaiseen päähän. Hiilikuitu-kevlar-lasikuitu (kolmekomposiitti) kuorella varustetun kypärän muotoilu on raju ja samoin väritys. Erotuksena on Lazerista puuttuva irroitettava hengityksen ohjain. Aukoissa ei ole suljinmekanismia, joten pakkasilla teippaus on paikallaan. Coolmax-vuorit ovat irroitettavissa ja pestävissä. Koko on normaali. Vaaka heilahti kuitenkin noin sata geetä enemmän, mutta siitä huolimatta kyseessä on katsauksen kevyin kypärä. Hihnassa on tupla-D -lukitus. Koko on normaali. Kuori on lasikuidun, hiilikuidun ja aramidin sekoitusta. Lippa on taipuisa ja kestää niin kylmää kuin kolhujakin. Maahantuoja: Duell Bike-Center Lazer MX6 Drake MX6 on täysin sama kypärä kuin Sno Gear SXone, sillä ne tulevat samasta Lazerin tehtaasta, mutta eri värityksellä ja grafiikoilla. Hihnassa on tupla D-kiinnitys. Toppaukset ovat napakat ja äänieristys hyvää tasoa. Tässäkin kypärässä on tehokas ilmastointi ja paljon aukkoja, joita joutuu pakkasella teippaamaan. Toppaukset ovat paksuhkot ja vaimentavat hyvin melua. Leukakaari on riittävän pitkä, joten kaikki lasit ja maskit sopivat hyvin kypärään. Taipuisa kolhuja ja pakkasta kestävä lippa on kiinni alumiiniruuveilla. IXS HX 167 Sveitsiläinen IXS tunnetaan parhaiten laadukkaista ajovarusteista katumotoristeille. Leukakaari on tarpeeksi kauka- na, mutta kiinteä nose/mudguard haittaa joidenkin maskilasien sopivuutta. Merkiltä löytyy kuitenkin kattavasti varusteita niin crossiin kuin kelkkailuunkin. Maahantuoja: Tokimoto Oy www.mk-lehti.fi MK 73. Kuoren sivureunat tulevat erittäin alas ja kuoret näyttävät muutenkin suuremmilta kuin muilla valmistajilla Kaikki lasit istuvat Revelationin kanssa hyvin ja leukakaari on riittävän pitkällä kasvoista, joten väliin sopii myös lisämaski
www.mk-lehti.fi MK 75
Inarin Partakossa asuva opettaja Eino Kukkonen hankki tuolloin 7-hevosvoimaisen Ski-doon, jonka moottorina oli 4-tahtinen Kohler. Kilpailuja voidaan jälkeenpäin luonnehtia eräänlaisiksi endurokilpailujen esiasteeksi. Paikallinen metsäteknikko Antero Kolmonen oli kilpailujen johtajana. Kelkan valot saatiin dynamoa muistuttavalla laitteella variaattorista ja nyt tämä ihme on museoituna Kemijärven kelkkamuseossa. Meininkiä vajaan neljännesvuosisadan takaa, vuodelta 1983, jolloin Ivalon kilpailut olivat saaneet SMarvon. Tuohon aikaan kelkkacrossit vetivät väkeä siihen malliin, että radan reuna oli mustana. Vuonna 1984 Ivalossa järjestettiin PM-kilpailut, joissa Ruotsi kukisti niukasti pisteen erolla Suomen. S aman vuosikymmenen lopulla (1969) järjestettiin ensimmäiset moottorikelkkakilpailut Inarin Sevettijärvellä. Esittelyssä Ylä-Lapin moottorikelkkailijat ry. TEKSTI: PENTTI PIESKI KUVAT: YLM JA PENTTI PIESKI Suomen pohjoisin kelkkakerho Ylä-Lapin moottorikelkkailijoiden historiikin mukaan moottorikelkka saavutti Inarin kairat vuonna 1961. Kilpailujen rata oli viitisen kilometriä pitkä ja osa nousuista oli niin jyrkkiä, ettei niiden kipuamiseen riittäneet sen ajan kelkkojen tehot, saatikka telamattojen pidot. Kelkkakilpailuja pidettiin myöhemmin Seppo Holmberg lämmittää Blizzardiaan Kittilässä vuonna 1980. 76 MK www.mk-lehti.fi. Rataa kierrettiin kymmenen kertaa ja aikaa kului toista tuntia, joten tuosta on helppo päätellä keskivauhtia, joka ei ole ollenkaan huono, ottaen huomioon "varikkopysähdykset" ja kiinnijäämiset nousuissa. Voitto karkasi naapuriin, Norjan Knut Fosshaugille
Kerhon naisjaostolla on ollut huomattava merkitys kilpailujen 28-vuotias 18.12.2007 Koska kilpailuharrastus oli näinkin voimallista, niin Ivalossa heräsi ajatus oman kerhon perustamisesta. Jounin ensimmäinen kilpuri oli Ski-Doo TNT 340 terästettynä Kohler 440 SS pannulla. Kuitenkin toiminta jatkui ja parhaimmillaan kerhon nimissä oli 12-13 kilpailijaa taistelemassa SM-pisteistä. YLM:n ensimmäinen puheenjohtaja Jouni Leppänoro ajoi Lapin Moottorikelkkailijoiden riveissä ja varsin menestyksekkäästi. - Ajatus omasta kerhosta syttyi kelkkaporukan kasvaessa ja halusimme tuoda Ylä-Lapin esille omana kelkkakerhona, kertoo Ylä-Lapin Moottorikelkkailijoiden ensimmäinen puheenjohtaja Jouni Leppänoro. Silloin saattoi sanoa, että kilpailijamäärä asukaslukuun nähden oli varsin vahva. Pitkään kerhon sihteerinä toiminut Ilkka Ollila edusti tuohon aikaan Kittilän Moottorikerhoa. Järjestelyvastuu oli Tunturi-ilmailijoilla. joulukuuta vuonna 1979 Ho- www.mk-lehti.fi. Ylä-Lapin oman kelkkailukerhon perustamiskokous pidettiin 18. 1970-luvun alussa Inarissa porokilpailujen yhteydessä ja osallistujina oli ainoastaan poromiehiä. Matti Meskanen ja Mikko Pandy ajoivat niin ikään LaMK:ssa. Ja ajoinhan itsekin kilpaa kymmenisen vuotta vuodesta 1976 lähtien, Leppänoro (56) muistelee. Ivalossa ensimmäinen kilpailu pidettiin nykyisen Hotelli Kultahipun kohdalla Ivalojoen sillan kupeessa. 90-luvun alussa Janne Kasurisen vahva panostus loi henkeä kelkkailutoimintaan. Ensimmäiset kisat saatiin kunnialla läpi vaikka järvi oli pahasti vesillä - lippuja myytiin 1200 ja vekselit saatiin kuitattua. Nykyään remmin katkeaminen tietää kisan loppua, mutta kolmisenkymmentä vuotta sitten tällaisen vastoinkäymisen osuminen kohdalle ei kuskia lannistanut, sillä niitä sattui melkeinpä kaikille. Kilpailujen johtaja Kari Heikkilä teki ahkerasti työtä Moottoriliittoon päin, jotta YLM hyväksyttäisiin vastuulliseksi kilpailunjärjestäjäksi. Palkintotasosta mainittakoon, että Mikon kolmen ensimmäisen vuoden saldo palkinnoissa oli neljä litraa 2-t öljyä. Vanhoista konkarikilpailijoista mieleen nousevat: Ilkka Ollila, Sauli ja Riitta Holmberg, Antti Kasurinen. Sauli Holmberg puolestaan aloitti uransa myös Inaria pohjoisempaa Karigasrallissa, jossa hän voitti alle 300-kuutioisten vakioluokan. Myöhemmin Ylä-Lapin Moottorikelkkailijoille mainetta niittänyt Seppo Holmberg aloitti kilpatoiminnan nuorgamilaisen Tenon Voiman (TeVo) nimissä. YLM järjesti ensimmäiset kelkkakilpailut Jäkäläjärvellä vuonna 1981. Holmbergin suurin saavutus TeVon nimissä oli jalan katkeaminen Kemijärvellä. 70-luvulla kilpailut olivat villejä, eli kuka tahansa, maamiesseurasta alkaen saattoi olla järjestäjänä. telli Kultahipussa. Ensin pyöriteltiin ajatusta urheiluseura Lapin Susiin liittymisestä alajaostona, mutta todettiin, että parin vuoden kuluttua Susien talon katolla olisi saattanut lukea YLM. - Se oli melkoinen takaisku ja puhuttiin jopa säännöstelystä. Leppänoron huippuhetket olivat Suomi-Ruotsi maaottelussa alle 400kuutioisissa vuonna 1976 - ensimmäisenä päivänä ykkönen ja toisena päivänä kakkonen. Alussa ratavaikeuksia YLM:n toiminta lähti käyntiin vilkkaana ja painottui kilpailutoimintaan. 1970-luvulla kilpakelkkailu laajeni ja paikalliset kuljettajat ajoivat jonkin muun kuin YLM:n nimissä. Tuohon aikaan kilpailuissa nähtiin pieniä remontteja kuten F1-kilpailuissa konsanaan. Kelkkakerhon alkuinnostuksen hiivutti 80-luvun alun bensan hinnan korotus. Kova bensanhinta verotti myös osansa pitkistä kilpailumatkoista. Tuolloin kilpailulisenssien haltijoita oli seuralla jo 17. Kerhon kotikunta on Inari, mutta edustajia on ollut myös naapurikunnasta Utsjoelta. Heikkilän työ kantoi hedelmää ja vuonna 1983 Ivaloon saatiin SM-kilpailut ja vuotta myöhemmin Pohjoismaiden mestaruuskilpailut. Remmin tai tulpan vaihdot olivat yleisiä
Meno safarilla oli villiä, paitsi vauhdin puolesta, sillä tuo parinsadan kilometrin taipale kesti koko päivän. Asia ratkaistiin äänestyksellä ja päätös oli kelkkailijoille mieleinen. Naisjaoston merkitys on suuri. Kerho järjesti ensimmäisen safarinsa vuonna 1982 Suomen pohjoisimpaan kolkkaan, Nuorgamiin. Seppo Holmberg. Suomen mestariksi Pieski ajoi vuosina 2002 ja 2003. Viime vuosina Näkkäläjärven IiskoMatti on pitänyt Ylä-Lappia mukavasti tuloslistoilla. Nykyään safaritoiminta on hiipunut ja retkiä tehdään omilla porukoilla. Jäkäläjärven rata oli muuten hyvä, mutta siellä oli keväisin vaikeuksia kilpailujen kanssa veden noustessa jäälle. Meillä on kerhossa ralli-, retkeily, nuoriso- ja naisjaosto. Myös vaimo harrastaa kelkkailua, Sarajärvi mainitsee. Saattoipa asiankäsittelyyn vaikuttaa se, että liikuntalautakunnan puheenjohtajana toimi Ilkka Ollila ja jäsenistössä löytyi mm. Moottoristadion rakennettiin velkarahalla ja kerhon hyvästä taloudenhoidosta kertoo jotain se, että pankki ei vaatinut takausta varsin suurelle lainalle. Ensi kesänä Ivalossa ajetaan 15vuotisjuhlakilpailu ja ohjelma on sen mukainen. - Olemme saaneet jäsenistöön nuoria ja näin ollen kerhon tulevaisuus näyttää hyvältä. Kerhon jäsenmäärä oli ensimmäisenä vuonna satakunta ja nyt ollaan kahden sadan tuntumassa. - Pidempiä safareita ajetaan joka vuosi. Kelkkailua hän on harrastanut siitä lähtien kun sai Ockelbo 300:n itse käyntiin. Tämä yleisöystävällinen laji on vetänyt tuhansia katsojia jo kohta 15 vuoden ajan. Sihteerinä toimiva Sari Kangasniemi on kova puuhatyttö ja saanut kavereitaankin innostumaan kerhon toimintaan, Jukka Sarajärvi kertoo. Kysymys kuuluukin riittääkö kilpailuille enää yksi päivä vai meneekö koko viikonvaihde. Inarin kunnan parhaaksi urheilijaksi on monesti valittu moottorikelkkailijoita, kuten Antti ja Janne Kasurinen. Esittelyssä... Vesikrossi kerhon rahasampo Ylivoimaisesti eniten yleisöä vetäväksi kilpailuksi on muodostunut heinäkuun viimeisenä viikonvaihteena ajettava watercross. Monesti myös rakennustalkoissa. Maansiirtoyrittäjän arki on talvella hiljaisempaa ja aikaa jää harrastuksellekin. Maalikuussa pidetään crossikisat ja Kelkkakerholaisten safarin kuntoiluosuus. Ivalossa on ajettu stadioncrosseja vuodesta 2001 lähtien, koska nykyinen suuntaus on kylän pinnassa järjestettävillä kertakäyttöradoilla. Näkkäläjärvi on kolminkertainen PM- ja nelinkertainen SM-mitalisti, sekä kolminkertainen Karasjoen stadioncross-kunkku. Erona neljännesvuosisadan takaisiin safareihin on päivämatkojen kasvaminen täysin eri lukemiin. 2-t bensa verissä Nykyinen kerhon puheenjohtaja on edennyt talkoo- ja konetöiden kautta kerhon johtoon. Sohjokelit olivat kova paikka parin vuosikymmenen takaisille vehkeille. onnistumisessa ja hyvän taloudellisen tuloksen saavuttamisessa. Keinolahdenvaaran moottorikelkkarataa on kuvattu yhdeksi Euroopan parhaista. Ylä-Lapin moottorikelkkailijoiden menestynein kuljettaja on Janne Kasurinen, jolla saavutuksina on useita SM-mitaleita ja muun muassa EM-pronssimitali vuodelta 1998. Kilpailutoimintana vesicrossi on YLM:n kehittämä ja vesikrossista onkin tullut kerhon taloudellinen tukipilari. Ylä-Lapin kelkkakerhon vuoden toiminta alkaa puuhapäivällä helmikuussa, jolloin kauppiaat esittelevät uusia malleja ja kerhoon haetaan uusia jäseniä. Naiset ovat kunnostautuneet buffettipuolella, kilpailujen byrokratiapuolella ja virkistystoiminnassa. Tuosta asti 2-t bensan katkuun tottunut 38-vuotias Sarajärvi on ollut aktiivikelkkailija ja ajaa talvessa 4500-5000 kilometriä - viime vuosina katku tosin on laimennut 4-tahtiseen siirryttäessä. Edellisinä vuosina on ajettu Kilpisjärvellä ja kierretty Kebnekaise, ensi keväälle on suunnitelmissa reissu Kiirunan eteläpuolelle. Vesikrosseista saaduilla tuloilla selvitään talven kelkkakisojen järjestämisestä. 78 MK www.mk-lehti.fi. Kilpailujen järjestämisen viime vuosien epävarmuustekijänä ollutta lumitilannetta ei Ivalossa pohjoisen sijainnin vuoksi tarvitse murehtia. Tämän vuosituhannen alkuvuosina YLM niitti mainetta myös kiihdytyspuolella, Arvi Pieskin ollessa viriluokan kärkisijoilla vuosina 2001-2004. Talkootuntien osuus rakentamisessa oli suuri. Uutta ratapaikkaa katseltiin kylän lähistöltä, ja sellainen löydettiinkin Keinolahdenvaarasta ja ensimmäiset kilpailut ajettiin siellä vuonna 1986. Kuva Inarijärven Jääsaarisalmen paikkeilla 1980-luvun puolivälin tältä puolen. Vesikrossista on tullut YLM:n vuoden ykköstapahtuma. 1980-luvulla Inarin kunnan liikuntalautakunnassa spekuloitiin YLM:n statuksesta urheiluseurana kunnan urheiluavustuksia myönnettäessä
- Luonnollisesti ihmiset eivät tykkää, jos kylän pinnassa vingutetaan kelkoilla. - Olisihan kohtuullista vaatia reiteiltä tasoa, sillä bensan hinnan yhteydessä maksetaan melkoisia veroja, Sarajärvi sanoo. Tämä on luvatonta puuhaa, johon poliisi puuttuu resurssiensa mukaan. Jaostoihin ei riittänyt väkeä. YLM 2007 Puheenjohtaja: Jukka Sarajärvi Sihteeri: Sari Kangasniemi Autourheilujaosto: Veijo Granath Ratajaosto: Eero Hakkarainen, Janne Ronkainen Retkeilyjaosto: Junnu Gröndalh, Janne Ronkainen Pelastuspalvelu: Ilkka Ollila Nuorisojaosto: Junnu Gröndalh, Ari Kiviniemi Naisjaosto: Sari Kangasniemi, Sirpa Pietikäinen Ylä-Lapin Moottorikelkkailijat netissä: http://www.plappi.fi/yhdistykset_ja_vapaa_aika/urheilu_ ja_liikunta/yla_lapin_moottorikelkkailijat_ry www.mk-lehti.fi. Tämä aiheuttaa ristiriitatilanteita virkistys- kelkkailijoille, jotka joutuvat joskus ajamaan muutaman sadan metrin matkan pellon reunaa tai kaavatietä pitkin päästäkseen kelkkareitille tai jäälle, Sarajärvi toteaa. Hän kaipaisi Inarin kunnalta satsausta reittien parannukseen. YLM 1979 Puheenjohtaja: Jouni Leppänoro Sihteeri: Ilkka Ollila Jäsenet: Seppo Holmberg, Matti Meskanen, Mikko Pandy ja Matti Visuri. Jossain vaiheessa pidetään syyskokous ja kerhon vuosi päättyy riemukkaisiin pikkujouluihin, joissa myös lumi tuppaa pöllyämään. q Jouni Leppänoro oli YLM:n perustajajäseniä ja toimi puheenjohtajana ensimmäiset 7-8 vuotta. Syksyllä kerholaiset astuvat linja-autoon ja kohti etelän kelkkamessuja. kevätkokouksessa aletaan puuhata heinäkuun lopulla ajettavia vesikrosseja. Ivalon ja Inarin seudun reittien suhteen Sarajärvi kohdistaa katseensa kunnan suuntaan ja toteaa reitistön kaipaavan kohennusta, sillä esimerkiksi naapurikunnassa Kittilässä reitteihin satsataan jopa kymmenkertaisesti enemmän, minkä myös huomaa Kittilän reitistössä. Ensi vuoden maaliskuussa kerho järjestää reissun Tuuriin MM-kisoihin. Rovaniemeltä Ivaloon muuttanut yrittäjä ajoi itsekin kilpaa 70- ja 80luvuilla. Nykyinen puheenjohtaja Jukka Sarajärvi on toiminut kerhon päämiehenä 2006 alusta lähtien. Sarajärvi on pahoillaan kelkkailun välillä saaneen negatiivisen maineen vuoksi
Jos tästä selviän, niin se saa olla tässä, ehti hän päättää, ennen kuin ensimmäiset kelkat laskeutuivat hänen välittömään läheisyyteensä. Aika ei ole käynyt pitkäksi, mutta hän myöntää, että mielialat vaihtelivat kevään sairaslomalla moneen otteeseen, www.mk-lehti.fi. Ensimmäinen selkeä näköaistimus sai tulevaisuuden näyttämään synkältä. Mutta nyt kolahti enemmän, tällä kertaa tärähti kyynärpäähän. Tieto yläilmoissa vaanivasta vaarasta pisti jäseniin liikettä hänen yrittäessään ylös maasta. Nyt tämä tarina on päähenkilönsä Janne Tapion mukaan edennyt viimeiseen lukuunsa. Yksinkertaisesti PARAS 80 MK Kuukauden KELKKANAAMA TEKSTI: JONI LAUNONEN KUVAT: JUKKA HELMINEN JA PETE-JUKKA RINTEELÄ Janne Tapio Kaksi maailmanmestaruutta, kaksi maailmancupin voittoa ja lukematon määrä Suomen mestaruuksia nämä ovat vain joitakin otteita menestystarinasta, jolle ei ole vertaista snowcrossin historiassa. Se oli nyt tässä, totesi Janne Tapio, yllättyen ehkä itsekin siitä, kuinka vähän hän epäili päätöksensä pitävyyttä. Taivas oli mustanaan moottorikelkoista, jotka pian laskeutuisivat joko hänen viereensä tai päälleen. Reilut puoli vuotta lopettamispäätöksensä jälkeen Janne Tapio vaikuttaa tyytyväiseltä vallitsevaan elämäntilanteeseensa. Vai onko kuitenkin niin, että tämäkin tarina loppuu vain saadakseen jatko-osan? L umi työntyi paineella kypärän sisään tukkien jokaisen kolon. Missään ei tuntunut kipua ja raajat liikkuivat, joten tilanne ei arvatenkaan ollut toivoton. Päätös ei kestänyt pitkään, sillä jo seuraavana aamuna oltiin taas vauhdissa. Päätökseen tuli painokkaampi sävy
Ensimmäiset kisat olivat Oulussa. Kisapäivän kohokohta oli se kun sain lämpimän Milkkiksen. Kun täytin 12 vuotta tammikuussa 1987, niin sittenhän piti mennä kisoihin. Kun kisat oli ohi, nostettiin Stigat peräkärryyn Ahmasalon Erikin ja meidän kisakelkkojen viereen ja lähdettiin kotia. Kelkalla ja pyörällä ajamisessa pitää tehdä itse koko ajan, sitä ei voi syöttää välillä muille, Janne peruste- lee suuntautumistaan yksilölajeihin. Ensimmäinen kova juttu oli Ounasvaaran EM-kisat (keväällä 1993 toim.huom.), joissa olin kakkonen. "Tahdon viettää lomaa kisahommista. Ahmasalon Tomin kanssa laskettiin Stigoilla kilpaa jossakin lumipenkoissa. Jalkapallo siis suljettiin pois lajivaihtoehdoista pois varhaisessa vaiheessa. Edes hiljalleen päälle painava talvikaan ei ole saanut miehen mietteitä palaamaan kisakelkan ohjaustangon taakse, mutta kelkkailemaan polte on kova. Jos nyt itse syntymä ei olekaan kelkan päällä tapahtunut, on hänet perin nuorena tuotu lajin pariin. Snowcross-eläkeläisen arki ei ainakaan vielä näytä kovin harmaalta. Siellä kentällä oli se pallo ja liian monta tyyppiä sähläämässä joka suuntaan. Ennen sitä oli tullut voittoja, mutta ehkä se oli semmoinen kansainvälinen karkelo, jossa oli enemmän sitä meininkiä, Janne pohdiskelee. Ei siis voi lähteä vain ajelemaan, vaan on pakko voittaa. Junioriluokassa ajettiin 1215 -vuotiaina. Mainittakoon, että muualla Suomessa kansantanssi ei kuulu nuorison top 10 -harrasteisiin, mutta Rovaniemellä ja etenkin Saarenkylän alueella tanhuamiselle on omistettu jonkinlainen rooli lähes jokaisen nuoren kasvutarinassa. Ennennäkemätöntä lahjakkuutta Janne Tapion kyky viedä kelkkaa oli vuosia täysin ylivoimaista. Vielä tylympi tuomio tuli kansantanssille, jota Janne ei suostunut kokeilemaan edes ensimmäistä kertaa, vaikka häntä naapurin tytön pariksi pyydettiinkin. Kelkan selkään Janne istahti ajomielessä seitsenvuotiaana. Stiga-kisat Tomin kanssa toivat esiin jo varhaisessa vaiheessa jotakin keskeistä Jannen luonteesta. Oman lahjakkuutensa Janne sanoo ymmärtäneensä viimeistään Ounasvaaran EM-kisoissa keväällä 1993. Olin kahdeksas ja sain siitä hyvästä semmoisen kupin, joka on tallessa vieläkin. Ihan kakarasta olen ollut kisoissa mukana. Ylivoimaisuus korostui entisestään Tomi Ahmasalon suunnatessa WSA-sarjaan (nykyinen WPSA-sarja). Hiljalleen Ruotsista alkoi ilmaantua haastajia, mutta Suomessa mies meni omilla metriluvuillaan. - En myöskään pysty menemään viivalle ellen ole treenannut kunnolla, sillä eniten häviämisessä ottaa päähän se, jos ei ole tehnyt "kotiläksyjä" kunnolla ja häviää kunnon loppumisen vuoksi. Janne liitelee Mäntyvaaran SM-kisassa vuonna 1995. Jannen toinen intohimo kelkkojen lisäksi ovat moottoripyörät ja motocross on kuulunut alusta asti kesäharjoitteluun. Minkä nuorena oppii... Janne Tapion kohdalla voitaisiin käyttää helposti kulunutta fraasia "kelkan päälle syntynyt". Motskarilla kyllä voisi olla kiva ajaa jotakin." vaikka päätös kilpailemisen vähentämisestä tai lopettamisesta oli syntynyt jo kauan ennen Sveitsin tällejä. Meillä molemmilla stigahommat olivat tuolloin paljon kiinnostavampia kuin se, mitä tapahtui kilparadalla. Mulla vain on kelkkahommissa sama kuin vuosien takaisella MM-miehellä motocrossissa; siellä kaikki haluavat vain mestarin päänahan. Vaikka kilpakentät kaikkien aikojen menestyneimmällä skandinaavikuljettajalla ovat ajajana historiaa, on kilpakelkkailulla tarjota haasteita poikineen nykyiselle kilpakelkkojen suunnittelijalle. 16-vuotiaana voitin saman luokan, mutta silloin sillä oli SMarvo. Päätös kuitenkin vahvistui sitä mukaa kun lumet sulivat. Touhuan vielä tiiviisti kilpakelkkailun parissa, joten en minä vielä voi olla eläkeläinen, Janne oikaisee haastattelijan sanavalintoja. Meillä oli perheen yhteinen kelkka, jolla ajeltiin. Villakoiran ydin oli siinä, että Janne ei jaksanut olla innostunut asioista, joissa ei itse saisi olla tapahtumien keskiössä; olla se tärkein toimija. Voitin loppuvuosina ne kisat, mutten pitänyt sitä minään, koska junioriluokassa vaikuttavat sellaiset asiat, että kuinka iso olet muihin nähden ja niin edelleen. - Se joukkuehomma ei sytyttänyt ollenkaan. Kun olin 15-vuotias, voitin Suomen Cupin 400luokan. Kesän ja syksyn ajan miehen mielen on pitänyt virkeänä kaikenmoinen pienempi puuhastelu ja vapaamuotoinen harrastelu. Tahdon viettää lomaa kisahommista. Kun Janne voitti viimeisen erän ja kukisti itsenä Krister Johanssonin, joka tuolloin hallitsi Ski-Doo Mach Z:llaan pohjoismaisia kisakenttiä, nousi hiihtostadionilla sellainen huutomyrsky, jonka ver- www.mk-lehti.fi MK 81. En pidä sitäkään mitenkään outstandinginä. Motskarilla kyllä voisi olla kiva ajaa jotakin ja miksei kelkallakin. Muuten saa vastailla kysymyksiin, että mikä sulla nyt oli, kun et ajanut tuon lujempaa. Meininkiä Ounasvaaran kisamontussa tuolloin olikin. Kun sai pallon, piti se kohta potkaista pois. Isä ja äiti olivat kisahommissa ja kelkoista kiinnostuneita, ja lisäksi molemmat ajoivat kilpaa. Joskus kesälomalla vanhemmat saivat päähänsä viedä minut jalkapalloharjoituksiin, koska kaverini Niemen Risto ja muut olivat nappulaliigahommissa. Se, että kisatapahtumat radalla eivät miekkosta juurikaan kiinnostaneet, ei johtunut siitä, etteikö kelkkailu sinällään olisi vetänyt miehenalkua puoleensa. Sillä pystyi varsin pian ajelemaan Mäntyvaarassa. - Ehkä se oli semmonen... Ja minusta homman juju oli siinä, että vaan ajettiin kilpaa, sijoituksista ei ollut niinkään väliä
Se, että Janne ei lähtenyt uudemman kerran ajamaan kilpaa Rapakon taakse, on aiheuttanut kasapäin kysymyksiä. Asuntoautolla ajettiin Ahmasalon Tomin kanssa kelkat peräkärryssä. Pessimistisimmät "asiantuntijat" ovat sitä mieltä, että Tapio on tottunut voittamaan, eikä hän halunnut pelata uhkapeliä maineellaan. 97 mentiin Italiaan EM-kisoihin. Tietyllä tavalla olin siellä Amerikassa oikeaan ja väärään aikaan. Tiimit eivät tuolloin olleet sitä, mitä ne nyt ovat. Haikonen oli siellä jo ajanut, ja suurin piirtein tiesin sen meiningit. Mutta jos kokikin yleisö suurta hurmosta ja urheilujuhlan tuntua, koki Janne jotakin vielä suurempaa. Haikosen kanssa johdettiin isoa luokkaa. Voitin 440-luokan, kuussatasissa olin kakkonen ja open-luokassa viides. Siinä oli ihan selvä gap meidän välillä. Kuukauden kelkkanaama... Parhaat saavutukset (vain mestaruudet): 2 x Maailmanmestari; 2004, 2005 2 x World Cup mestari; 2002, 2003 4 x Euroopan mestari; 1995, 1996, 1999, 2000 7 x Kelkkakunkku; 1999, 2000, 2001, 2003, 2004, 2005, 2006 6 x Pohjoismaiden mestari; 1995, 1996, 2001, 2002, 2003, 2004 Noin 15 x Suomen mestari Kaikki mestaruudet on saavutettu Lynx -kelkoilla 82 MK HÄN Janne keulilla vuoden 2006 Kelkkakunkun finaalissa. Janne lisää myös, että pakettiautolla todella pitkien kisamatkojen ajaminen oli puuduttavaa touhua. Kun Tomi lähti kaudeksi 2001-02, kysyttiin myös minua. Jenkeissä Janne kävi kisaamassa vielä kauden 98 jälkeenkin. Pyysivät ajamaan Yamahan tehdastiimiin. Täällä kilpailemisessa oli myös se etu, että pystyin käymään koulut samalla loppuun kun kilpailin ammattimaisesti. Tie vei Ski-Doon puikkoihin, mutta koko Amerikan matkalle alkusysäyksen antoi Yamaha. Tieto oman vauhdin riittävyydestä riittää mestarismiehelle, joka kovankaan tivauksen päätteeksi ei suostu myöntämään, että jotakin olisi jäänyt hampaan koloon. www.mk-lehti.fi. Kausi Jenkeissä alkoi lupaavasti; sarjan kärjessä oli kerralla kaksi suomalaista. Hän sai todistettua itselleen, että vauhti riittää kovimpaankin kärkeen. Kyllä ne pysyivät. Amerikan kisareissuilla Janne sai todistettua itselleen, että hänen vauhtinsa riitti Jenkkilän kovimpienkin kavereiden nitistämiseen vyötäisille on saatu napattua niin Blair Morganin kuin Robbie Malinoskinkin päänahat. Euroopan mestaruuden myötä alkoi dominanssi, jonka vertaista moottorikelkkailussa ei hetkeen tulla näkemään. Se Amerikan reissu... 90-luvun loppupuolella tilanne oli se, että Janne hallitsi suomalaista snowcrossia kuten tahtoi. Kanukit olivat, että joo, tule ajamaan tänne seuraavaksi kaudeksi, mutta en kuitenkaan innostunut aiheesta. Syy, miksi en innostunut enää Amerikkaan lähdöstä on siinä, että se kauden 98 keikka sattui aikaan, jolloin se toiminta ei siellä vielä ollut kehittynyt ammattimaiselle tasolle. Into Amerikan taalaradoilla ajamiseen kuihtui hiljalleen. Halusin olla lojaali Ski-Doolle, sillä ne olivat käyttäneet minua siellä kaksi kertaa aikaisemmin. Janne tyrmää ajatusrakennelman yksioikoisesti. SkiDoo teki sitten tarjouksen, johon tartuin, Janne muistelee vuosikymmenen takaisia tapahtumia. Kävin ajamassa vielä 2000, mutta silloin ei mennyt niin hyvin. Oli uusien haasteiden aika, ja niitä tarjosi maidon ja hunajan maa. Siltä reissulta tuli muuten EM- HÄN Janne Tapio Ikä: 32 v Pituus ja paino: 179 cm ja 78 kg Asuinpaikka: Rovaniemi Siviilisääty: Naimisissa Leenan kanssa Ammatti: Projektipäällikkö pronssia. Se tarkoitti sitä, että itse piti hoitaa aivan liikaa asioita. Kun Ski-Doon kisatoimintaa johtanut Tom Rager siirtyi Polarikselle, tiedusteli hän, että lähtisinkö ajamaan Polariksella. Kaudella 1998-99 Grand Prix de Valcourtin yleisö sai todistaa, että suomalaiskuskin vauhti oli edelleen tallella. Seuraavalla kierroksella mopo lähti käsistä ja seurauksena oli hurjat voltit, mutta silti mies puristi Kunkkukisan ykköseksi ja näillä näkymin se saattoi olla viimeinen kruunu, vai oliko sittenkään? taista tuskin on koettu edes Ounasvaaran kisojen suurina päivinä. Vaikka viimeinen kisa Amerikan mantereella ei sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti, pysyivät ovet auki vielä muutaman vuoden. Sitten meni polven nivelsiteet ja piti tulla kotiin. Olivat ne aika ihmeissään kun voitin Morganin. Kaudella 1994 Euroopan mestarin kansallisuus muuttui Toni Haikosen voiton myötä ja Jannen vuoro nousta korkeimmalle korokkeelle koitti vuotta myöhemmin. Olin finaaleissa seitsemäs ja kuudes, Janne muistelee. Olin jo voittanut täällä kaiken, joten siinä mielessä lähtö oli helppo. Olisin ehkä voittanut kisan, mutta remmi katkesi toisessa erässä. - Ajeltiin matkailuautolla takaisinpäin, kun ne soitti Yamahalta
Tomi Ruokamo Pitkäaikainen (ja tukkainen) luottomekaanikko. Tiimin asioitaan huseeratessaan yhdessä entisen tyttöystävänsä ja nykyisen vaimonsa, Leenan kanssa, hän oivalsi, että asiat pysyvät hyppysissä parhaiten silloin, kun ne hoitaa itse. Niinpä niin. Leena Svanberg, Jannen vaimo Tukitoiminnot ja yleinen järjestyksen pitäjä sekä organisaattori. Kilpakelkkailussa kelkka on osa suoritusta, ja pyrin tekemään kelkasta niin hyvän kuin suinkin mahdollista. Kilpa-ajoa ja sen aiheuttamia tuntemuksia kuvataan koukuttaviksi, ja kieltämättä melko vahvasta riippuvuudesta viestivät Tapionkin puheet. Minä tein kelkkailusta itselleni sen oikean työn! Janne Lahden hiihtostadionin MM-kisassa vuonna 2004. Kun kuvioihin ilmestyi Markku Kariniemi Battery-tuotemerkin kera sekä vaatemerkki Reima, alkoi Team Tapio hiljalleen hahmottua. Pitää teamin pojat kurissa ja nuhteessa. Alkavalla kaudella Jannen kiireet työrintamalla ovat lisääntymään päin. Tarkoitus oli tuoda Suomeen ammattimaista meininkiä. Uusi lisäpesti tarkoittaa uusia haasteita ja reippaasti matkapäiviä. Uran yksi kohokohtia on ollut 06-kausi, kun Rave 440 tuli ensimmäistä kertaa, kun itse pystyin voittamaan avauskisassa ison luokan ja jos en väärin muista niin taisin voittaa 440-luokankin. Vähän niin kuin karhu talviunilla nyt, toivottavasti kukaan ei herätä. Kysymys, johon Tapio on saanut vastailla kuluneen vuoden aikana useasti, koskee uran päättämisen lopullisuutta. Vaikkei hän enää odotakaan viiden sekunnin taulun tipahtamista lähtöviivalla, on alkavan kauden Arctic Cat Cup -kisassa katse taatusti yhtä tiukasti lähettäjän kädessä kuin Niko Korsumäellä ja Peter Ericsonilla. Pitää rockista ja kovasta menosta, joskin on iän myötä rauhoittunut tuntuvasti. Suunnittelija Janne Tapio janoaa voittoa ja mestaruuksia luomukselleen aivan samassa määrin kuin hän havitteli niitä aikanaan itselleen. Erityisen tarkka, järjestelmällinen ja oma-aloitteinen kaveri. Kunnianhimoa siis on. Yksi motivaation lähteistä oli tiimin kehittäminen sellaiseksi, että mies kykeni repimään leipänsä kisaamalla. Mulle oli jo vuosia hoettu, että lopeta kilpaileminen, käy koulut ja mene oikeisiin töihin, sillä ei kelkkailulla kukaan voisi itseään elättää. Mies työskentelee paitsi kisakelkkojen parissa, myös Valcourtin ja Rovaniemen tehtaiden tuotekehityksien yhdyshenkilönä. Koulussa kerrottiin biologian tunnilla, että keväällä herätessään karhu on nälkäinen ja äreissään. "Tietyllä tavalla olin Amerikassa oikeaan ja väärään aikaan !" Minä tiedän, että pystyn ne kaverit voittamaan ja se tieto riittää minulle. Vaikka mies kertoo olevansa tyytyväinen nykytilanteeseensa, eikä myönnä hinkuvansa kisaradalle, lipsahtaa puheeseen hetkittäin sellaisia äänenpainoja, joista voisi vetää johtopäätöksiä suuntaan sekä toiseen. Niin, ei kannata häiritä karhua talviunilla, sillä se saattaa herätä ja hiiltyä oikein kunnolla! q Team Tapio pähkinänkuoressa: Jussi Tapio, Jannen isä Fanaatikko, intohimoinen moottorikelkkaspesialisti, ideoi ja tekee mitä tahansa kisakelkan vuoksi eikä laske tunteja. Tälläkään kertaa ei tyhjentävää vastausta saada. Mun visiot oli samanlaiset kuin niillä, ja niin siitä sitä lähdettiin kehittämään. Näyttävän ja kaupallisen tiimin pyörittäminen toi Jannen uralle uudenlaisia haasteita. Sanotaan, että kiellettyjä aineita aikaisemmassa elämässä kiskoneet taiteilevat lopun elämäänsä veitsen terällä; yksi heikko hetki riittää syyksi retkahtamiseen. Joillekin muille ehkä ei. Kelkkailusta ammatti Jannen polvi operoitiin kuntoon keväällä 1998. Amerikan keikalta oli turkin karvoihin tarttunut jotakin. Sairausloma lopetti kisakiireet, ja miehellä oli hyvää aikaa paneutua kuljetustekniikan insinöörin opintoihinsa. Yksi miehen hienoimmista voitoista! Tomi Ahmasalo oli koko uran ajan ehkä Jannen kovin kilpakumppani kotimaan lumilla. Kilpaileminen ei lopu koskaan! Kilpakuskin uransa paketoineen Janne Tapion elämästä ei kilpaileminen ole loppunut. Tomin lähdettyä WPSA-sarjaan kisaamaan oli vuosia, jolloin Jannelle ei kukaan pystynyt tarjoamaan vastusta, ja siksi moni ihmettelikin, että mistä mies repii intonsa kilpailemiseen. Loistavan teknisen tietämyksen lisäksi uskomaton tarinaniskijä. Jyri Asuinmaa Batmobilen luottokuljettaja sekä luotettava ja tunnollinen apulaismekaanikko. Kolppasen Esan kummipoika, jonka työnjälki on ollut erinomaista. www.mk-lehti.fi Team Tapio MK 83
- Mielenkiintoista puuhaa, kiva ajaa sellaisella radalla, joka pysyy samana koko kilpailun ajan, toisin kuin lumi. Ajoin viime talven SM-sarjan liian lyhyillä välityksillä ja lyhyemmällä radalla välitykset olivat sopivat, kuin myös viime kevään PM-kisoissa, jossa rataa jouduttiin lyhentämään, Keski-Korpi sanoo. Kuusisatasissa Jouko Koski korjasi molempien päivien kirkkaimmat pytyt. Amerikassa sängellä kiihdyttelyllä on jo pitkät perinteet. Kesäkiihdytystä Powerparkissa Teho vastaan keveys. päivinä Alahärmään Powerparkin kupeessa olevalle pellonreunalle. Kasisatasissa viime vuoden lumikiihdytyksen Pohjoismaiden mestari Hannu Keski-Korpi hoiteli ykkössijat taskuunsa. Ruohikkokiihdytyksessä ajetaan 500 jalkaa eli 152,24 metriä pitkällä nurmelle merkatulla luonnonradalla. Kyseessä olivat sänkiturnajaiset. TEKSTI: PENTTI PIESKI KUVAT: KAI OINONEN P Morten Rushfeldtin EE-kelkka on monen vuoden rakentelun tulos. 1000-kuutioisesta T-Catin koneesta otetaan ahtimella 392 hv! ower Grass Drag oli Suomen oloissa suurin sänkiihdytystapahtuma. Naapurimaissa sänkikisoja ajettiin myös viime kesänä ja varsinkin norjalaiset näyttävät omaksuneen lajin suurimmat luokat varsin hyvin, sillä Open fuelin, Open modifiedien ja Pro Stockin kärki oli varsin norjalaisvoittoista. Vakio 500 -luokan voitti Jukka Honkonen. Vakioluokissa ajoi lähes yksinomaan suomalaisia. Ahdettu 2-tahtinen ei ole kelkkapuolella kovin yleinen näky. Eskil Ottesen joutui muskelillaan toteamaan hiilikuituista kelkkaa käskevän Dan Bergin liian vikkeläksi. Norjalaisilla hurja vauhti Alahärmän pellolla Kiihdytyspuolen kelkkakansa kokoontui syyskuun 22.-23. Pro Stock -luokassa Keski-Korpi ja Pekka Grönlund pitivät yllä suomalais- 84 MK www.mk-lehti.fi
T-catin pannusta revitään ahtimella 392 hv 9500 kierroksella. Noin 500-hevosvoimainen turbohadetulla RX1-koneella ja ProLinen rungolla varustettu kelkka lähti vaisusti mutta latasi taululle huikeat yli 190 km/h lukemat. Lauantain kilpailussa bensapumpun temppuilu söi kelkalta kulkuhaluja, mutta sunnuntaina hän sai kilpurinsa kulkemaan todella lujaa. ja 4., sekä Open fuelissa toisen päivän neljäs. - Tämä tosi kivaa. Hän on pikkuhiljaa puristanut koneesta lisää tehoa ja uskoo vieläkin olevan varaa, mutta teholukemia tärkeämpää on saada voima välittymään maahan. - Sänkikisassa ei ole kovin helppoa saada kytkin toimimaan optimaalisesti ja remmit tahtovat olla kovilla, Rushfeldt mainitsee. Ruohikkosäädöissä kelkka painaa 207 kiloa. Aloitin tämän kelkan rakentamisen vuonna 2002 ja siihen on mennyt tuhottomasti aikaa, mutta se ei minua haittaa, sillä tämä on harrastukseni ja tykkään rakentaa kelkkaa ja löytää joka vuodelle jotain uutta, ulkonäköön, jousitukseen tai koneeseen. - Kelkan eturunko on 2000-vuosimallin Thundercatista, mutta muutoin kelkka on keulasta takapuskuriin "kotitekoinen". Täysin keltanokka Perälä ei sänkipuuhissa ole, sillä hän ajoi Dala-Järnassa 5- 6 vuotta sitten. - Voi olla, että käyn myös ajamassa Suomen kisoissa. Kuvassa kelkan rakentanut Kim Johansen lämmittää konetta ja äänet ovat tajuttomat. Kisojen puuhamies Jukka Lillbacka ajoi sänkiratojen maailmanennätyskelkalla, jonka säädöissä on vielä hiomista. ten mainetta ollen vuoropäivinä neljännellä sijalla. Ensi kesänä uusiksi. Alahärmän peltokisoissa nähtiin myös musiikin puolella kunnostautuneita kuljettajia. Muutoin tavoitteena on voittaa Norjan cup ja rikkoa 200 km/h raja, aika lähellä olen jo käynyt viime vuonna, jolloin paras nopeus oli 199 km/h. Tätä lisää! Juha Perälä sekä ajoi, että oli tekemässä kisapaikkaa. Sunnuntain kisassa variaattorilautasella olisi pystynyt paistamaan kananmunia ja viikonlopun kalustotappio oli viisi vetohihnaa. Pito on sängellä mahtavaa, muutoin ajaminen ei paljoa eroa lumirataan nähden, paitsi voi ajaa kevyemmällä asustuksella, Perälä selostaa. Kesäkelkkailun asustus saikin joidenkin kuskien kohdalla, muun muassa Juha Perälän, aikaan keskustelua, ja tuo- Kilpailujen yksi mielenkiintoisimpia laitteita oli Eskil Ottesenin 4sylinterinen 2000kuutioinen Crank Shop, Pro-Linen rungolla. Marraskuun puolivälissä Rushfeldt oli laittamassa kilpuriaan talvikuntoon. Rushfeldtin kilpurin tekniikka on kiehtovaa, sillä se on turboahdettu 2-tahtinen tuhatkuutioinen Arctic Cat. - Peltosäädöt ovat vielä hakusessa ja loppunopeudessa hävisin vaikka lähdöt olivat hyviä. Telana on 345senttinen sänkikisoihin tarkoitettu matalaharkkoinen ja kevyt, mutta kestävä matto, Rushfeldt kertoo. Hän kehui Alahärmän kilpailuja ja toivoo, että vastaava tapahtuma järjestetään myös ensi kesänä. Anssi Kela kiihdytti lauantaina vakio 600-luokan kakkoseksi. Oli myös ongelmia koneen lämpöjen kanssa. Tässä vastassa Jari Salomäki Pro Stock luokan Crossfirella. www.mk-lehti.fi MK 85. Hän ajoi kahdessa suurimmassa luokassa ja hätisteli kärkisijoja ollen Open modissa 3. Apulannan rumpali Sipe Santapukki ajoi kasisatasissa ollen lauantaina 10. EE-mies piti kovaa vauhtia Viime heinäkuussa Ruotsin Dalajärnassa Euroopan ennätyksen (4,46 sek./150 m, 197 km/h) ajanut norjalainen Morten Rushfeldt näytti kulkujaan myös Alahärmässä. Yli 450 hevosvoimainen "muskeli" kellotti aika-ajojen parhaan ajan 4,713 s ja 192 km/h. Mutta kyllä me tarvitsemme harjoittelua, sillä norjalaiset ovat ihan selvästi treenanneet, Perälä toteaa
Sen verran suomalaiset kiihdytyskuskit ovat peltokisasta innostuneet, että Perälä ja Snowstars, Yamaha, 4) Fredrik Svenns, WSM, Polaris Vakio 600: 1) Jouko Koski, Snowstars, Yamaha, 2) Anssi Kela, HärmSMK, Yamaha, 3) Stig-Erik Herrgård, WSM, Arctic Cat, 4) Marko Timonen, Snowstars, Polaris Vakio 500: 1) Jukka Honkonen, Ko-Ke, Ski-Doo, 2) Mikko Ojala, Jokikelkka, Lynx, 3) Kim Sebbas, WSM, Arctic Cat, 4) Petri Vesterinen, Vi-Lu, Lynx Keski-Korpi uskaltavat sanoa kesäkisoissa olevan jopa enemmän potentiaalia kuin talven vastaavissa. Power Grassdrag 22.9.2007 Open fuel unlimited: 1) Dan Berg, Alta SSF (N), Arctic Cat, 2) Eskil Ottesen, NMK Tromsø (N), Pro-Line, 3) Jukka Lillbacka, HärmSMK, Yamaha, 4) Morten Rushfeldt, Kirkenes (N), Arctic Cat Open modified: 1) Ragnhild Melting, Verdal SSK (N), Ski-Doo, 2) Alf Einar Ervik, Verdal SSK (N), Ski-Doo, 3) Juha Perälä, IlmajoenMK, Arctic Cat, 4) Pekka Grönlund, RaumanMk, Ski-Doo Pro Stock: 1) Alf Einar Ervik, Verdal SSK (N), Ski-Doo, 2) Berit Marie Eira, Alta SSF (N), Arctic Cat, 3) Stefan Liminka, Korpilombolo (S), Arctic Cat, 4) Pekka Grönlund, RaumanMk, Ski-Doo Vakio 800: 1) Hannu Keski-Korpi, Jokikelkka, Ski-Doo, 2) Kaj Rabb, WSM, Yamaha, 3) Jouko Koski, Power Grassdrag 23.9.2007 Open fuel unlimited: 1) Morten Rushfeldt, Kirkenes (N), Arctic Cat, 2) Dan Berg, Alta SSF (N), Arctic Cat, 3) Jukka Lillbacka, HärmSMK, Yamaha, 4) Juha Perälä, IlmajoenMK, Arctic Cat Open modified: 1) Alf Einar Ervik, Verdal SSK (N), Ski-Doo, 2) Ragnhild Melting, Verdal SSK (N), Ski-Doo, 3) Pekka Grönlund, RaumanMk, Ski-Doo, 4) Juha Perälä, IlmajoenMK, Arctic Cat Pro Stock: 1) Alf Einar Ervik, Verdal SSK (N), Ski-Doo, 2) Stefan Liminka, Korpilombolo (S), Arctic Cat, 3) Berit Marie Eira, Alta SSF (N), Arctic Cat, 4) Hannu Keski-Korpi, Jokikelkka, Ski-Doo Vakio 800: 1) Hannu Keski-Korpi, Jokikelkka, Ski-Doo, 2) Daniel Sixtensson, Dala-Järna (S), Ski-Doo, 3) Mika Lokasaari, PjlMK, Ski-Doo, 4) Fredrik Sten, WSM, Yamaha Vakio 600: 1) Jouko Koski, Snowstars, Yamaha, 2) Ari Torvinen, Snowstars, Yamaha, 3) Stig-Erik Herrgård, WSM, Arctic Cat, 4) Jukka Honkonen, Ko-Ke, Ski-Doo. Kesäkiihdytystä Powerparkissa... Juha Perälän Arctic Cat lähti hyvin, mutta loppunopeus oli alle 160 km/h, kun nopeimmat menivät yli 190 km/h, kuten kärjessä oleva Morten Rushfeldt. maritkin kiinnittivät siihen huomionsa. Lupasinkin ensi vuoden kisoissa ajaa näytösajon pelkät boxerit jalassa, Perälä lataa. - Kai sitä nyt kesällä t-paita päällä saa ajaa, niin ainakin Amerikassa näyttävät ajavan t-paidoissa ja shortseissa
Tulossa ENDUROKAUSI vailla vertaa Moottorikelkkaenduron SMkausi tulee olemaan mielenkiintoinen, sillä mukana on uusia kilpailupaikkoja ja viime vuodesta poikkeava pistelaskujärjestelmä. Arto Pätsi on yksi endurokauden suosikeista kun SM-mitaleita jaetaan. Juha Sotaniemi voitti viime kaudella B-luokan ja nyt mies saattaa olla musta hevonen isojen poikien karkeloissa. 88 MK www.mk-lehti.fi
6. Crossipyörällä, juoksulenkillä ja punttisalilla. 5. Ski-doon uusi kilpuri. Tämä vuosi antanee asialle hyvityksen. 6. Kalustona hänel- 1. Ison patin ajaminen ja kelkan säätäminen kyseisiin olosuhteisiin. Vain vajaan viikon päästä on Giant Kemijärvellä, missä on jaossa viimevuotiseen tapaan puolitoistakertaiset SM-pisteet. TEKSTI: PENTTI ARHONEN KUVAT: OSCAR JA ANTERO LINDELL E nduron historiallinen kuuden osakilpailun sarja käynnistyy helmikuun toisena päivänä Asikkalasta. 4. Taloon valmis sisustus. www.mk-lehti.fi MK 89. Parantaa viimevuotisia sijoituksia, mitali molemmista lajeista. Suomen mestaruus sprintissä. Kaikki salamyhkäisyys jätetään pois ja tehdään laadukkaita kisoja kaikille. Paino sanalla käynnistyy, sillä jätetään pois kaikki spekulaatiot, pystytäänkö kisa lumitilanteen puolesta ajamaan. 7. 6. Sprintin SM-sarja ajetaan kahtena viikonloppuna, järjestyksessä Kuusamo 19.1., Vaala 20.1., Kuru 9.2. Kisaruljanssi jatkuu 23.2. 4. Tämä lienee viisasta, kun huomioidaan kisojen runsas määrä: todennäköisyys sairastumisille ja pakollisille poissaoloille lisääntyy. Mielenkiinnolla odotetaan myös mitä tekee esimerkiksi viime vuoden kuutonen Kalle Laamanen, joka välillä ajaa aivan huimia ek-aikoja ja välillä taantuu keskikastiin. Täksi kaudeksi on palattu -1 järjestelmään pistelaskussa ja loppupisteisiin lasketaan vain viisi osakilpailua. Karstulan mies on varsinainen monipuolisuusihme, joka ajaa tasaisen kovia suorituksia niin etelässä kuin pohjoisessa, ja yhtä lailla sprintissä kuin pitkissä kisoissa. 4. 2. Enduro SM-mitali, myös sprintissä pitää viimevuotista sijoitusta parantaa. 2. Jos mies yltää tasaisempiin suorituksiin niin ties mitä tapahtuu. 7. Paljon vapaata töistä ja uudet ajohanskat. Tanja Niemimuukko 1. - Kisapaikoille pyritään saamaan iloinen meininki ja positiivinen keskusteluyhteys niin kilpailijoiden, järjestäjien kuin lajiryhmänkin kesken. 3. Kaksi pahinta kilpakumppania. Jos vielä mukaan lasketaan muutamat kansalliset sprintit ja Pohjanmaacup, niin kiertämistä riittää. Ykköstila enduron loppupisteissä ja Giantin voitto. Viimeisenä, ja samalla kaikkein tärkeimpänä asiana, haluan painottaa nuorison saamista tämän tervehenkisen lajin pariin. Ainakin ulkoinen olemus on kaventunut siihen malliin, että fysiikka varmasti riittää. Crossipyörällä pitkäkestoista ajoa pari kertaa viikossa, juoksulenkit ja maastopyöräily. Lynx 550 7. Pitkät endurot ja kotiseudun sprintti Kuusamossa. - Pyritään kovalla hengellä myös suuren yleisön tietoisuuteen. TV-näkyvyydestä neuvotellaan pontevasti ja silläkin suunnalla näkyy jo valoa. 4. Uutena ehdokkaana jopa kympin sakkiin on B-luokasta noussut Juha Sotaniemi, joka viime vuonna otti ylivoimaisen luokkavoiton. 3. Mäkipelto ajaa myös molempia kilpailumuotoja ja hyvällä menestyksellä. Karstulassa ja 1.3. Kolmas kova luu etukäteen veikattuna on Riku Mäkipelto. Pätsi, Marttinen 5. 6. Ajanottokoulutukseen ja kilpailujen sujuvuuteen panostetaan lisää. Ja mitä tekee komeetan lailla sarjoissa noussut nuorukainen nimeltä Eino Kvist. ja Virrat 10.2. läkin on Pätsin tavoin Ski-doo. 2. 7. Pätsi, Mäkipelto 5. Marttinen, Mäkipelto 5. 4. Tuupovaarassa, missä ajetaan myös joukkue-SM. Polaris 7. Ski-Doo:n uusi 600 kilpuri. Koen sprinttien ajamisesta olevan hyötyä myös enduron kannalta. Pitkät endurot, SM-sprintit, Pohjanmaa-cup 3. 3. Viime vuoden kisa jäi väliin ja kaikki seuran tekemä työ kisan hyväksi meni osin hukkaan. 2. Sitten on vuorossa pieni tauko (saadaan rakot käsistä kuntoon ja kävelykin normaaliksi), kunnes 29.3. Tulevan kauden kalusto. Sprinttipuolella viime vuoden hallitsija Juuso Loukko jättänee kentän avoimeksi haastajille ja hakee uusia haasteita crossin parista ja ajanee siinä ohessa kuitenkin muutamia kisoja jotka aikatauluun sopivat. Muutama kysymys kauteen valmistautuville ajajille 1. Keskittymiskyvyn parantaminen, ettei ajatus karkaa epäoleellisiin asioihin. Kestävyyden parantamisessa on eniten töitä. Sekä pitkät endurot että sprintin SM-sarja. palataan jälleen Karjalan kunnaille Lieksaan ja kausi päättyy Rovaniemellä 5.4. Joululahjatoive? Arto Pätsi 1. Pohjoisen kisojen isoissa patikoissa kun vielä tulee lisää nopeutta, niin mies saattaa olla ihan pitelemätön. Lenkkeilyä, kuntosalilla käyntiä, mönkkärillä ajoa ja talon rakentamista. 3. Pitkässä enskassa kauden suurimpana ennakkosuosikkina starttaa Ski-doo -pilotti Arto Pätsi Kuusamosta. Miten hoidat kesäharjoittelun. Uudet ajohanskat, niitä kuluu. Riku Mäkipelto 1. Eniten kehittämistä vaativa osa-alue kilpailusuorituksessasi. Tosiasia kuitenkin lienee, että aika pieni on se joukko, joka kaikkiin näihin osallistuu. Paljon lunta. Henri Marttinen Lajipäällikön mietteet kaudesta Lajipäällikkö Matti Suhosen tavoitin, kuinka ollakaan, kelkkauratalkoista! - Vuosikausia on ollut vähänlaisesti hakijoita endurokisojen järjestäjiksi ja nyt kun tuli kuusi tasavahvaa hakemusta ei haluttu pudottaa ketään pois, vaan päädyttiin viisi+yksi -järjestelmään, jossa ajetaan kuusi kisaa ja viisi parasta lasketaan loppupisteisiin. Nousujohteinen sarja niin SM:ssä kuin Giantissakin odottaa huipennusta tälle kaudelle. Emilia Loukko, Emma Huhtamäki 5. Tavoitteet tulevalle kaudelle. Lisää aggressiivisuutta, räväkkyyttä. Mitkä kisat aiot ajaa kauden aikana. Yhtenä esimerkkinä jo toteutetuista toimista mainittakoon junior-luokan osallistumismaksun pudottaminen puoleen, kertoili lajipäällikkö.q 11 kisapäivää Niille miehille ja naisille, jotka aikovat ajaa molemmat SM-sarjat, kertyy kisapäiviä juhlalliset 11 kpl (Giant= kaksi päivää). Viime vuonna mestaruus jäi ainakin teoriassa 68 sekunnin sadasosan päähän (Korsumäen voittomarginaali Karstulassa). Spintin SM-sarja ja mahdollisesti joitakin pitkän enduron kisoja. Crossimönkkärillä ajamista (niin kuin ylipainoisella välineellä harjoittelisi), juoksua ja potkunyrkkeilyä. 2. Polariksella jatkava Henri Marttinen on myös vahva ehdokas vähintään SMmitalille niin pitkässä endurossa kuin sprintissäkin. 6. Lähtöjärjestyksenä on viiden kisan kiertävä systeemi, jossa Rovaniemi ei ole näillä näkymin mukana, kertoo Suhonen
OTA KELKKAREISSUN SUUNNAKSI NUORGAM JA TUKIKOHDAKSI NUORGAMIN LOMAKESKUS! - YLI 300 KM VAIHTELEVIA REITTEJÄ LÄHES PUUTTOMALLA TUNTURIALUEELLA POHJOISIMMASSA LAPISSA, UPEISSA TUNTURIMAISEMISSA - HUIKEAT MAHDOLLISUUDET UUSIIN KOKEMUKSIIN NORJAN JA JÄÄMEREN VUONOMAISEMIIN - RETKET: mm. KOKOPÄIVÄRETKI JÄÄMERELLE TAI 2 pv:n OPASTETTU RETKI BÅTSFJORDIIN JA MEHAMNIIN - MEILTÄ TÄYDEN PALVELUN "KELKKAILIJAN PAKETTI" - VALMIIT REITTISUOSITUKSET, KARTTOJA, OPASPALVELU - UUTUUTENA KELKKOJENVUOKRAUS TERVETULOA KELKKAILEMAAN SUOMEN HUIPULLE, JÄÄMEREN KAINALOON! Pyydä reittisuosituksia ja lisätietoja! 90 MK www.mk-lehti.fi
Alustava moottorikelkkailun kilpailukalenteri 2008 Päivämäärä Laji TAMMIKUU 05.01. SM / Henk. / Janakkala Oulun-Seudun MK Kouheron Kelkk. SM / Henk. 23.02. la la la su la su Snowcross MK-Sprint MK-Sprint MK-Sprint MK-Sprint MK-Sprint Laajuus Järjestäjä Kans. koht. / kaikki luokat / Soini Karvian Kelkkailijat Kauhajoen Mkelkkailijat Kuusamon MK Vaalan vene- ja MK-kerho+MuhKK Pohjanmaa Cup / KoKe Pohjanmaa Cup/ E-PMoKe HELMIKUU 02.02. koht. PM Kansallinen / kaikki luokat PM Ruotsi, Måla Enontekiön MK Lapin MK / Rovaniemi Enontekiön MK Norja, Nordreisa Kemijärven MK Norja, Nordreisa www.mk-lehti.fi 2008 MK 91. la su pe la la su la la la la su Snowcross MK-Enduro Snowcross Snowcross / MK-EN MK-Sprint Snowcross / MK-EN MK-Sprint Snowcross MK-Sprint Snowcross MK-Enduro Snowcross MM SM / Henk. la la la su to pe la la la su la la la Snowcross Snowcross MK-Enduro Snowcross MK-Enduro MK-Enduro Snowcross MK-Enduro Snowcross Snowcross Snowcross Snowcross MK-Enduro MM SM / ProStock600, Sport + kans. / Lieksa HUHTIKUU 05.04. MM / Tuuri SM / Henk. koht. Kansallinen/PS600, Sport, Junior Saksa, Sayda Asikkalan Moottorikelkkailijat Saksa, Sayda Nilsiän UA / Tahkovuori Kurukelkkailijat / Kuru Nilsiän UA / Tahkovuori Pohjois-Hämeen MK / Virrat Vuokatti Racing Hämeen Safarikelkk. 16.02. koht. 16.03. la la la su la la su Snowcross Snowcross MK-Enduro Snowcross Snowcross MK-Sprint Snowcross MM SM / Sport, Junior + kans. 29.03. + joukkue SM / ProStock600, Sport + kans. MM Kansallinen / Kelkkakunkku SM /Pro, P600 + kans. SM / Pro Stock 600, Junior + kans. Kauhajoki SM / Pro, P600 + kans. 10.02. 03.02. 02.03. 20.01. Muut luokat SM / Pro, P600 + kans. koht. 28.01. 15.03. / Harr., Vet SM / Pro Open + kans. Norja, Opdahl Itä-Savon MK, Kerimäki Tuupovaaran MK Kärkikuntien MKK, Parikkala Kemijärven MK /Giant Kemijärven MK /Giant Suomi, Suomenselän MK Kemijärven MK /Giant Länsi-Pohjan MK, Tornio Länsi-Pohjan MK, Tornio Norja, Alta Ylä-Lapin MK, Ivalo Pielisen Kelkk. 08.02. SM / Pro Open + kans. 07.03. SM / Henk. 08.03. Muut luokat Kans. SM / Henk. / kaikki luokat / Karstula Kans. 12.04. 13.04. 06.03. Kansallinen / kaikki luokat SM/ProStock600, Junior + kans. 12.01. 24.02. 19.01. koht. koht. 06.04. Muut luokat Kansallinen / Kelkkakunkku SM /Pro, P600 + kans. / Harr., Vet EM SM / Sport, Junior + kans./Harr., V SM / Henk. SM / Henk. / ProStock600, Sport, Harr. 27.01. Muut luokat SM / Sport, Junior + kans. koht. / Karstula Oulaisten MK MAALISKUU 01.03
Asia on aivan erilainen jos on kyse hiihtokeskuksen parkkialueelle tehdystä lastenkelkkojen ajoalueesta tai maatalon pellolla olevasta ajoradasta. Reitti on joka vuosi tarkastettava ennen käyttöönottoa. Periaatteessa riittää kun ulkopuolisten pääsy alueelle on riittävällä varmuudella estetty. Tiellä ja poluilla ajamisesta on toinenkin kysymys. Asiasta ei kuitenkaan ole ennakkotapauksia eri oikeustapauksista, joten jos poliisi joutuu tutkimaan asiaa esimerkiksi kolarin takia, saattaa oikeus päätyä asiassa eri tulokseen. telamönkijä voidaan kuitenkin rekisteröidä moottorikelkaksi. Tämä koskee myös jääalueita eli crossikelkalla ja motocrosspyörälläkin pitää silloinkin olla voimassa oleva liikennevakuutus. kaarteissa on raivattu näkemäalueita. Jääalue on maastoa ja nopeusrajoitus on 80 km/h ellei ympäristökeskus ole sitä rajoittanut pienemmäksi. T vain, että virallinen moottorikelkkareitti on yleinen kulkuväylä vain lumipeitteen aikaan. Tällöin sillä saa ajaa virallisella moottorikelkkareitillä samoilla säännöillä kuin moottorikelkallakin. Mönkijöillä ja mopoilla ei virallisella moottorikelkkareitillä saa ajaa ollenkaan. Mönkijäreittejä ei lainsäädäntö vielä tunne ollenkaan. Epävirallisilla urilla ajaminen muilla ajoneuvoilla kuin moottorikelkoilla riippuu maanomistajan ja reitin pitäjän välisestä sopimuksesta. Telamönkijöiden kortti riippuu siitä onko se moottorikelkka vai maastomönkijä. Maastossa ajaminen Moottorikelkkareittien kesäkäytöstä koskevaan kysymykseen voi vastata 92 MK www.mk-lehti.fi. Moottorikelkkana sitä saa ajaa T-luokan kortilla, mutta maastomönkijänä tarvitaan tietä ylitettäessä auton (B-luokan) ajokortti. Mikään ei kuitenkaan estä sopimasta maanomistajan kanssa asiasta, jolloin ajaminen on sallittua maanomistajan ehdoilla. Suljetun alueen määritelmä on ongelmallinen. Virallinen reitti päättyy aina rantaan ja jatkuu seuraavasta rannasta. Tällöinkin reitinpitäjän on ilmoitettava selvästi milloin reitillä voi ajaa ja milloin ajaminen loppuu. Tien vartta saa ajaa vain tien tai sillan ylitykseen tarvittavan matkan. Tiellä on moottorikelkalla ajettava ensisijaisesti tien auraamatonta osaa samaan suuntaan kuin muukin liikenne. Sidonta on asia josta kannattaa aina puhua ja johon pitää kelkkoja kuljetettaessa aina kiinnittää huomiota. Esim. Ns. Irrallaan oleva tai huonosti sidottu kelkka saattaa liikkua kuljetuksen aikana ja aiheuttaa jopa ajoneuvon hallinnan me- Telamönkijän saa rekisteröityä moottorikelkaksi, mutta kesällä sillä ei ole asiaa reiteille, ellei maanomistajalta ole lupaa siihen. eloilla varustetulla mönkijällä ei saa ajaa virallisella moottorikelkkareitillä. Tällaisia ovat esimerkiksi teloilla varustetut mönkijät. TEKSTI: KEIJO VIDGREN KUVAT: KEIJO VIDGREN JA ARTTU TOIVONEN on sallittua vain maanomistajan luvalla. Ensin mainitussa on oltava aita ympärillä mutta mielestäni toisessa riittää kun varmistetaan, ettei alueella aja muita. Tiealueeksi katsotaan pienemmillä yleisillä teillä ojan takapenkasta noin metri. Muuna aikana siellä ei saa ajaa minkäänlaisella moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Liikennevakuutus on oltava maastossakin kaikilla mönkijöillä ja moottorikelkoilla, kuten myös mopoilla ja moottoripyörillä. Uudet maastoajoneuvot kiinnostavat MK-lehden keskustelupalstalle on tullut kiitettävästi kysymyksiä ja erityisesti näyttävät kiinnostavan uudet rekisteröitävät ajoneuvot. Jalan, polkupyörällä ja ratsain voi uria maastossa liikkua jokamiehenoikeudella. Isommilla teillä tiealue on paalutettu ja siihen saattaa kuulua isoja alueita tien sivultakin
Se ei ainakaan taida olla laillista. Silloinhan tällaiset viralliset reitit kannattaisi kiertää jäällä ja ajaa vaikka 30 metriä sivussa, jolloin rajoitus on 80! Vai miten. q Viranomaisille kysymyksiä Tällainen viestiketju syntyi MK-lehden, www.mk-lehti, keskusteluryhmään, jossa sai esitttää viranomaisille kysymyksiä kelkkailun säännöistä ja määräyksistä. Varsinkin keväsin autojen lavoilla ja avoperäkärryissä näkee kaikenmoisia sitomisia naruilla tai liinoilla. 4. HD-mies: Saako teloilla varustetulla mönkijällä ajaa kelkkareitillä ja onko eroa sen mukaan onko reitti virallinen vai ns. Mitä muuten laki sanoo liikennevakuutuksista. Jos kelkkareittiä saa käyttää vain lumipeitteen aikana, niin miten paljon riittää lumipeitteen määritelmäksi. Sidoksen on kestettävä eteenpäin vähintään kuorman painon verran rasitusta. Toisessa kai rikotaan maastoliikennelakia ja toisessa tieliikennelakia. Sellaiseen kai vaaditaan T-kortti ja sitten sillä saa ajaa kelkkareitillä. juddii: Saako kelkalla ajaa teitten varsilla. Vai pitääkö tällöin ylittää tie, jatkaa oikeaa reunaa ja kun maasto sallii, niin koukata takaisin vasemman puolen penkalle. 3. Yksittäisen siteen tai kiinnittimen irtoaminen tai löystyminen ei saa heikentää muuta kuorman sidontaa. Vai saako. Kumpi on suositeltavampi tapa. HD-mies: Kuulin juuri yhdessä kelkkafirmassa että telamönkijöitä saa rekisteröityä ihan "oikeiksi" moottorikelkoiksi. Mutta mitä tapahtuu kun ottaa telat pois ja vaihtaa mönkijämoottorikelkkaan pyörät alle. ura. Meilläpäin näkee etenkin keväisin paljon mönkijöitä ja mopoja kelkkareiteillä. Eräs kaverini kuitenkin väittää että jos kyseessä on virallinen reitti niin se jatkuu myös jäällä, jolloin rajoitus olisikin myös silloin 60 km/h. Kuorma on mahdollisuuksien mukaan tuettava perävaunun etulaitaa vasten. Meilläpäin on muutama reitin pätkä tien varressa ja parissa kohtaa on etenkin keväällä sulamiskohtien takia pakko koukata joko auratulle tieosuudelle tai selvästi metsän kautta. skandikki: Vähän aiheen vierestä mutta saako rossilla ajaa jäällä ilman mitään vakuutuksia tai valoja? Tässä on etupää kiinnitetty yhdellä sidoksella, mutta viisainta olisi käyttää joka kulmassa omaa liinaa, eli neljää sidosta. Sidokset pitää aina kiinnittää kelkan jousittamattomaan osaan. Maastossahan nopeusrajoitus on moottorikelkalla yleisesti 60 km/h ja jäällä 80. Painon on oltava aisalla, mutta sitä ei saa olla sielläkään liikaa: korkeintaan 4 % kytkentämassasta tai 25 kiloa silloin kun vetoauto on painoltaan alle 3,5 tonnia. Onko esim. auraamattoman alueen ulkopuolelle. Saako tuollaisella moottorikelkaksi rekisteröidyllä telamönkijällä ajaa kelkkareittiä myös kesällä, vai onko kelkkareitti "avoinna" vain lumipeitteen aikaan. lehdessä kuvien kera saattaisi valaista asiaa monille (vinkki). Tuleeko siitä laitteesta silloin mopon kilvillä varustettu offroad-mönkijä. sidontaliinan oltava 1000kg kestävä jne. Moottorireki siitä tulee kai vasta jos paino ylittää 500 kg. Ike: Kelkan tai mönkijän sidonta kuljetuskärryyn tms. Siis miten pitkälle tie jatkuu ns. Yleispätevä ohje esim. Kuorma on oltava sidottuna umpinaisessa perävaunussa samalla tavalla kuin avokärryssä. iskarimies: 1. Myös oikein sidottu, mutta väärin kuormattu perävaunu on vaarallinen. Allekirjoittaneelle on annettu ratsiassa ohjeeksi seuraavaa: Sidonta jousittamattomasta massasta, eli käytännössä telaston ja suksien kautta eikä taka- tai etupuskurista siten, että kelkka ei pääse liikkumaan eteen- eikä taaksepäin. Useimmat urathan ovat aika kulkukelvottomia jopa jalan, vaikka jokamiehen oikeus sinne ylttäisikin. Kuulemma näin suosittelee tekemään myös Suomen moottoriliitto. Sitomisväline ei saa olla terävää reunaa vasten. 5. 2. Millainen kiinnitys on viranomaisen mukaan riittävä. Kuulin huhun että ainakin Polariksella ja Yamahalla olisi moottorikelkaksi rekisteröityjä telamönkijöitä. Ei siis esimerkiksi takapuskuriin, kuten usein näkee. www.mk-lehti.fi MK 93. Sivuille ja taakse vähintään puolet kuorman painosta. Saako kelkaksi rekisteröidyllä telamönkijällä ajaa reitillä heti kun kuura on maassa ja vielä pitkälle keväällä, kun lunta on enää paikka paikoin. Nykyään kai melkein jokaisella motocrossarillakin on pyörässään liikennevakuutus vaikkei niissä ole kilpiä. netyksen. Onko lailista ajaa kelkalla uria, polkuja tai metsäautoteitä pitkin ilman maanomistajan lupaa. vastapuolelle sattuneet henkilö- ja muut vahingot. Kyseessähän ovat melkoiset voimat kun kelkan kokoinen massa lähtee törmäyksessä liikkeelle. Sidoksen on kestettävä eteenpäin vähintään kuorman verran rasitusta. Salary: Mikä nyt on yleinen käytäntö kelkkareittien kesäkäytöstä. Itselläni aina ollut 1500 kg kestävät liinat ja sidonta juuri noin. Mikä on viranomaisen määäritelmä tiealueelle. Onko jäbillä crossikelkoissa liikennevakuutukset. Erityisesti tulee mieleen tieliikennelain rikkominen silloin, kun ajetaan vasten tulevaa autoliikennettä ja koukataan hetkeksi auratulle alueelle. Varsinkin kun kyydissä on useampia kelkkoja, on kuorman oltava tasaisesti perävaunun keskilinjan suhteen sekä painon aisalla. Suomeksi sanottuna kärrin aisa ei saa nousta ilmaan muuta kuin nostamalla. Tarkoitan lähinnä mönkijäkuvioita, onko viranomaisella intressejä valvoa reittien maastokäyttöä kesäaikaan. Miten poliisi tulkitsee alueen suljetuksi. Tarkkaan lain kirjainta noudattaen pitää kai kaikissa moottorilaitteissa olla liikennevakuutus siltä varalta että siitä korvataan ns. Sitomisvälineiden on oltava kunnollisesti jännitettyjä ja niiden jännitys on tar- kistettava tarvittaessa kuljetuksen aikana. Pitääkö vaikkapa pellon olla kokonaan aidattu, jos alle 15 v poikani pörrää siinä kelkalla, jotta touhu on laillista. Moottorikelkkojen ja mönkijöiden kyseessä ollessa on sidoksen oltava kiinnitettynä jousittamattomaan kohtaan
Pikakiinnitys HUOLLOT YLI 20 v KOKEMUKSELLA NYKYAIKAISIN LAITTEIN Arctic Cat, Lynx Ski-Doo, Yamaha KAIKKI ISKARIMERKIT ot! jainkisk us lli oh vameta vanteet korja Ko iini a-alum Puh. 0400 437 060 Puh/Fax 09 3869 4990 www.jv-motorsport.fi LAPIN KELKKAOSA OY · Hyvät valikoimat purkuosaa · Kaikki merkit, myös uutta osaa · Ostetaan/toimitetaan kautta Suomen · Ehjät kelkat sopuhintaan 016-344 962, 0400 691 770 Varastotie 15, 96100 Rovaniemi Tilaa -lehti numerosta (019) 483 470 tai www.mk-lehti.fi 94 MK. 20 VUOTTA KELKKA JA VARAOSAKAUPPAA VARAOSALIIKE KELKKAPURKAAMO -purkukelkkoja -70 luvulta 2000 luvulle -uudet tarvikeosat -telamatot KÄYTETTYJÄ KELKKOJA 40 kpl Touringeja esim. Lynx Safari 400 -04 Lynx Explorer 550 -04 Lynx G-Touring Polaris Touring 340 Pohjanmaan Ylijäämätuote Oy Varikontie 2, Ilmajoki p. 0400-763 201, 0400-727 745 TYÖKELKKOJA: 10 kpl Lynx 5900 TEE SE ITSE MIEHILLE www.pohjanmaanylijaamatuote.fi SEAT JACK Selkänojallinen lisäistuin lyhyeen kelkkaan. 05 458 4881 H (Lappeenranta) Pienkonehuolto Alanen 06-414 0190, 0400-269 334 fax 06-414 0771 pkalanen@nic.fi www.l-weld.fi www.mkGT-MOTOR OY lehti.fi Hyvää matkaa - yksin tai kaksin! Takkatie 13 00370 HELSINKI Puh. 550 917 VALTUUTETTU HUOLTOKORJAAMO VANTAALLA - VARAOSAT - TARVIKKEET - ISKARIHUOLLOT Arctic Cat kelkkojen ja mönkkärien myynti! JV-MOTORSPORT OY Tiilitie 16, 01720 Vantaa Puh
06-866 1600, 040 704 9705 Vesa Harjupatana ARCTIC CAT 2007 -MALLISTO MEILLÄ Tsekkaa viimeisimmät vaihdokit netistä w w w. c o m Luukkaankatu 7, Hämeenlinna puh. (016) 356 2497 www.monimetalli.com KELKKAMYYJÄSI KESKIPOHJANMAALLA 30 kpl huippuvaihdokkia osoitteessa: www.kelkkapalsta.com Meiltä myös Can-Am ATV:t K-MAATALOUS VETELI Puh. (016) 356 2496 Fax. p i e n k o n e j a v e n e h u o l t o . 010 310 4880 Luukkaankatu 7, Hämeenlinna puh. YLI 40 VAIHTOKELKKAA! TULE KYSYMÄÄN HYVÄÄ TARJOUSTA! · HUOLTO · VARAOSAT · VARUSTEET 019-426 7100 LUMIKENTTIEN YKKÖSET · · · · · · Euro-kammi Euro-talousreki Euro-rekkareki Euro-parireki Euro-reittilanat Euro-latuhöylät Lampelankatu 14 96300 Rovaniemi Puh. 010 310 4880 MK 95
p i e n k o n e j a v e n e h u o l t o . 016-822 334 Gsm. c o m Luukkaankatu 7, Hämeenlinna puh. 0400-290 679 www.koillis-sorvaus.fi 96 MK www.mk-lehti.fi. 010 310 4880 Luukkaankatu 7, Hämeenlinna puh. - 400 mm:n laakeroidut renkaat - vahva teräsrunko - muovipinnoitus metalliosissa - pehmustetut nostotassut NOSTORENKI TALLIRENKI Asematie 67, 98120 Kemijärvi Puh. - nostokorkeus 0-800 mm - moottorilla tai käsipumpulla - mekaaninen lukitus - kevyt ja helppo käsitellä KELKKARENKI Vaivattomaan moottorikelkan siirtoon ulko- ja sisätiloissa. 010 310 4880 Moottorikelkan -apurengit HUOLTORENKI Mekaanikon työpiste, huoltotöiden helpottamiseen. Kelkkailijan paalupaikka Lahdessa UOLTO k YNTI · H RIT a · MYtoimipaik YÖT i sAOSAT · ISKA Uu · VAR Motomarine Oy Okeroistentie 1, Lahti (03) 881 0400 0400 695 648 www.motomarine.fi Ski-doo snow how since 1984 Tilaa SKI-DOO 2008 -MALLISTO SKI-DOO 2007 -MALLISTO ON NYT MYYNNISSÄ! ON NYT MYYNNISSÄ! -lehti numerosta Tsekkaa viimeisimmät vaihdokit netistä (019) 483 470 tai www.mk-lehti.fi w w w
MK 97
www.mk-lehti.fi SEURAAVASSA NUMEROSSA MK-lehti 1/2008 ilmestyy 1.2. Testissä kevyen sarjan hyötykelkat: Arctic Cat Bearcat 570, Lynx Ranger V800 ja Yamaha Multipurpose Vertailutestissä Kuumimmat 600-kuutioiset ja Yamaha Nytro 1000 Koeajossa Arctic Cat F1000 Polaris IQ FST Dragon Katsaus Lynxin 40-vuotiseen historiaan Esittelyssä Moottorikelkkailijan suojavarusteita