MK-lehti 5/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

WWW.MK-LEHTI.FI 5 / 2009 HINTA 7,00 e MOOTTORIKELKKAILUN ERIKOISLEHTI KOEAJOSSA Arctic Cat M8 Lynx Xtrim 800 Power Tek Lynx Adventure Grand Tourer 1200 4-Tec Ski-Doo Summit X 600 E-tec Polaris Assault RMK 800 Kelkkamaailman HITIT ja HUDIT osa I · Koeajossa kaksi käytettyä - Ski-Doo REV 800 -04 ja Yamaha Viper 700 -04 · Kolme erilaista tapaa tehdä voittajajousitus enduroon · Kelkkailua Ruotsin Hemavanissa WWW.MK-LEHTI.FI
Reitit on merkattu maastoon todella suurpiirteisesti ja silti sakot ovat todella kovat jos erehtyy jättämään telan jälkiä väärään paikkaan. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti paino- ym. Ruotsin tunturialueilla kelkkailu on periaatteessa sallittua siis myös reittien ulkopuolella, mutta joillakin alueilla on saman tyylisiä rajoituksia kuin meillä moottoriveneen käyttökiellot tietyillä järvillä. Ruotsissa kyseinen touhu on melko vapaata, sillä länsinaapurissa myös kelkkailu kuuluu tietyllä tavalla jokamiehen oikeuden piiriin. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. PÄÄ TÄSSÄ NUMEROSSA KELKKOJA 10 Koeajossa Polaris Assault RMK 800 16 Koeajossa Arctic Cat M8 20 Koeajossa Lynx Xtrim 800 Power Tek 26 Koeajossa Ski-Doo Summit 600 X E-TEC ja 800 X-RS Hillclimb 32 Koeajossa Lynx Adventure Grand Tourer 1200 4-Tec 36 Käytetyn koeajo - Yamaha Viper 700 -04 38 Käytetyn koeajo - Ski-Doo REV 800 -04 40 Kelkkamaailman hitit ja hudit osa I SUUTIN TEKNIIKKAA 50 Kolme eri tapaa tehdä toimiva jousitus enduroon T IHMISIÄ 60 Kuukauden kelkkanaama Rovaniemen kelkkatehtaan johtaja Jukka Jokinen 75 Persoona - uudet miehet Kelkkakunkun puikoissa MATKOJA 68 Freeridea Ruotsin Hemavanissa PALSTAT 4 72 81 83 Pääsuutin Variaattori - uutisia ja uutuuksia MK-lehden tilauslomake Seuraavassa numerossa ässä lehdessä on kaksi juttua, joista molemmissa puhutaan freeride-tyylisestä ajamisesta. Suomen reittipainotteisen ja Ruotsin osittaisen vapauden vastapainoksi Norjassa moottorikelkkailijat ovat melkeinpä rikollisia. Vielä kun saataisiin se paljon puhuttu rajoitettu ajo-oikeus tielle, jotta omalta pihalta ja hiihtokeskusten mökeiltä ja vastaavista paikoista pääsisi helposti siirtymään reitille, niin homma alkaisi olla kohdallaan. virheiden aiheuttamista vahingoista. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. 4 MK www.mk-lehti.fi. Tankkaaminenkin on tehty niin hankalaksi, että bensaa kuskataan kannuilla reitille vaikka asema sijaitsee viidenkymmenen metrin päässä tien varressa. Naapurimaihin verrattuna Suomen kelkkakulttuurin voi sanoa olevan jopa hyvällä mallilla. Suomessahan se on käytännössä täysin kielletty ilman maanomistajan lupaa ja Ylä-Lapissa on jopa luonnonpuistoissa käyty "fraidaamassa" luvatta. Tämän lehden Hemavan-artikkelin ja edellisen numeron Kölivuoristojutun perusteella Ruotsi näyttäytyy meille suomalaisille melkoisena kelkkaparatiisina ja siinä on totta toinen puoli. Tilauspuhelin (019) 483 470. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Reitti- ja uraverkosto alkaa olla melko kattava ja sen kunnossapitokin on jo kohtuullisella tasolla. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 33,-, kestotilaus 30,-. Tuumii Jii Helminen MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, huhti-, syys,- ja joulukuussa. Merkkaus on pääsääntöisesti hyvää ja toissa vuonna voimaan tulleen lakiuudistuksen ansiosta esimerkiksi tankille ajaminen reitiltä on luvallista. Osittain melko vapaan liikkumisen vastapainoksi kielletyillä alueilla ajamisesta saa kunnon rapsut ja tiellä ajaminen mökin pihalta reitille tai jopa tankkaamaan on useissa tapauksissa ankarasti kielletty. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista
Vesi- ja hö ilmastointitaskut, irrotet ja kuja lle. Vesitiiviit vetoketju ja heijastimet edessä j tak G SG DROP TAKKI L 3XL XXS, XS, S, M, L, XL, 2XL , 159 U G SG DROP HOUS3XLT XL XS XXS, XS, S, M, L, XL, 2XL , 139 To see more, visit: www.snogear.fi i i fi. Takissa kokonaan trendikkäällä ruutukuo ku ita taskuja ja erillinen tas aukeava vetoketju, use ja selässä alla. käyttää sekä kylillä että a, ria, yttä laminoitua polyeste Materiaali on erittäin kev tä edestä silla. Tarras ja lahkeissa avattavat lum t. Housuissa useita tas tiivis rintatasku kamera a sa tettavat henkselit. unelmapuku jota kehtaa Drop on freeride-kuskin muussa talviulkoilussa. Kainaloissa kännykälle tuulensuojan yrytava huppu. Takiss ja korotettu selkäosa, irro äädöt, ipussit. Ve ana
INTRO Osoite: PL 140 05801 HYVINKÄÄ Toimituksen puhelin: (019) 483 490 Telefax: (019) 483 480 Tilausasiat ja osoitteen muutokset: (019) 483 470 ark. klo 9.00-16.00 tilaukset@ridemedia.fi Päätoimittaja: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi Toimituksen sihteeri: Virpi Hyökki Rovaniemen aluetoimitus: Joni Launonen 040 537 8343 joni.launonen@mk-lehti.fi Avustajat: Olli Autonen Antti Mikkola Pentti Pieski Jussa Peuranen Keijo Vidgren Ulkoasu: Marja Penttilä Ilmoitusmyynti ja markkinointi: Markkinointitoimisto Sinisilta, Ossi Sinisilta PL 36 13721 PAROLA Puhelin: (03) 671 5474 Telefax: (03) 671 5057 Kustantaja: RideMedia Oy PL 140 05801 HYVINKÄÄ Painopaikka: SP-paino Oy, Hyvinkää ISSN 0788-3749 Sähköposti: toimitus@mk-lehti.fi www.mk-lehti.fi 6 MK www.mk-lehti.fi
KOEAJO SIVULLA 10. KUVA: JUKKA HELMINEN www.mk-lehti.fi MK 7. JONI LAUNONEN JA ASSAULT KEVÄTHANGILLA
INTRO JANNE TAPIO HYPPYYTTÄÄ VUODEN LYNX R-EVOA MK-LEHDEN 1/2005 VERTAILUTESTISSÄ. KUVA JUKKA HELMINEN 8 MK www.mk-lehti.fi. KELKKAILUN HITIT JA HUDIT SIVULLA 40
www.mk-lehti.fi MK 9
Koeajossa Polaris Assault TEKSTI: JONI LAUNONEN KUVAT: JUKKA HELMINEN JA JONI LAUNONEN 10 MK www.mk-lehti.fi
MAAILMAN HÄIRIINTYNEIN moottorikelkka Otsikon arvonimi on jotakin, mikä pitää ansaita. Polaris Assault ei ole perinteinen vuoristokelkka, vaan se on tehty ajatellen freeriden, boondockingin ja vuorenvalloituksen lisäksi myös hyppimistä ja muutenkin rajumpaa ajoa. Viime vuosina tajunnanräjäyttäviä kokemuksia ovat tarjoilleet lähinnä kisakelkat, mutta myös vuoristokelkat ovat henkilökohtaisella listalla hyvin edustettuina. Täksi vuodeksi moottoria ei ole viritelty lisää, vaan sen luotettavuuteen on panostettu. RMK 700:n hohto ei himmentynyt seuraavallakaan kaudella. Selvin ero perinteiseen vuoristokelkkaan on Assaultin todella jämäkkä jousitus. Periaatteessa pehmeä jousitus saa kelkan kellumaan paremmin lumen päällä, mutta tässä tapauksessa asia on aika lailla sivuseikka, sillä Assault ei ole Polariksen vastaus niille, joiden pitää jättää telankuva korkeimmalle rinteeseen. Luotettavuuden nimissä muutoksia on tehty muuallekin kuin konehuoneeseen, esimerkiksi telaston kiinnitystä on parannettu viimevuotisesta. Assaultia viedään kinoksessa 146-tuumaa eli 371 senttiä pitkän ja 5,4 senttiä korkean, jäykkälapaisen maton sekä www.mk-lehti.fi MK 11. 154 hevosvoimaa ei ehkä ole markkinoiden kovin lukema, mutta vähintään riittävä. Vaikka siinä V ei ollut Summit 800:n voimia, onnistui kelkan käsiteltävyys tekemään jälleen kerran vaikutuksen. RMK:n konsepti siis on ollut kunnossa jo vuodesta 2007, mutta jotain on kaivattu ja sitä ei koskaan ole liikaa ja harvoin edes tarpeeksi. No nyt sitä saa! Tehoasia laitettiin kuntoon 795-kuutioisen Liberty Cleanfire 4 -moottorin myötä. Itse asiassa kelkka oli niin hieno, että myöhemmin keväällä piti oikein mietiskellä tekosyitä, jotta kelkalla pääsi täräyttämään uudemman kerran. Paperilla moottori on väkevän tuntuinen laitos. Muutoksia on tehty raskaalla kädellä, sillä uusiksi ovat menneet sylinterinkannet ja männät, joissa aikaisemmasta poiketen on kaksi männänrengasta. Polariksen uudistunut RMK 700 sai aikaan melkoiset kicksit. Kokemuksen karttumisella on sivuvaikutuksensa, mikä tässä merkitsee sitä, että yhä harvemmin tulee vastaan kelkkaa, joka saa aikaan poikamaista innostumista. 800-kuutioinen kone esiteltiin kaudelle 2008 RMK 800:n nokalla. Keväällä 2007 MK-lehdessä testasimme vuoristokelkkoja. Lisäksi pakoputkistoa on muutettu. Mutta sitten kun se ajatukset raiteiltaan syöksevä paholainen tulee vastaan, on kokemus kokonaisvaltainen. Viime kaudeksi moottori löysi tiensä myös muiden 800-kuutioisten Polaristen konehuoneeseen. Sen sijaan silloin käytössä ollut muovinen puskuri ei juuri vakuuttanut... Assault on arvonimensä ansainnut, sillä se on jotakin säväyttävää. uosien myötä jopa moottorikelkkojen koeajamisesta tulee rutiinia, joskin aivan hauskaa sellaista
Pian hän saa todeta, että ei se sitä lisänykäystä olisi kaivannutkaan. Tämä ominaisuus yhdessä räväkän koneen ja lyhyen välityksen kanssa saa aikaan sen, että pelillä voi pyö- Koeajossa... 12 MK www.mk-lehti.fi. Päätoimittaja oppi myös, että kaasun äkillinen löysääminen tai peräti jarruttaminen edellä kuvan kaltaisessa tilanteessa saa aikaan käsiseisonnan alkeiden kertaamisen. Surffaaminen on helppoa, sillä kelkka etenee haluttuun suuntaan ilman ylimääräistä punnertamista. Penkki on riittävän kapea, joten kelkalla on mukava ajaa seisten. Vielä toistaiseksi ää- Assaultin ohjaus on kunnossa ja keulan jousitus kantaa kovemmassakin pommituksessa, mutta on reitin pikkupatissa pintakova. Myös alustan säätö on mallia kova ja Assault kestääkin melkoisia hyppyjä ilman pohjaamista. Mustanpuhuva väritys on karun pelkistetty ja crossityylinen korkea ohjaustanko täydentää kokonaisuuden. rimmäisen vähän Assaultista kokemusta hankkinut testikuski asettautuu kiven päälle odottamaan lähtökäskyä mietiskellen, että kuinkahan mahtaa Polaris keulia, kun ajoalusta on sen verran kovaksi pakkautunutta lunta, että sutimista saattaa esiintyä. Harmittavaa, ettemme päässeet kokeilemaan etenemisen rajoja vielä keväällä, mutta onneksi alkava talvi tuo mahdollisuuden tähänkin. Kelkkaa voi maton hyvän pidon ansiosta kallistaa todella syvälle ilman pelkoa menon loppumisesta. Assault on uskomattoman ketterän tuntuinen laite kinoksessa. Ongelmasta olisi päästy eroon säätämällä tankoa uuteen asentoon, mutta kiitos tiukan aikataulun, emme ehtineet säätöpuuhiin. Mitä muuta sillä on tarjottavanaan. Lähtöluvan saatuaan testikuski painaa kaasua tiukka ilme kasvoillaan ja auttaa kelkkaa pienellä nykäisyllä. Polaris käyttää Assaultin keulassa Walker Evans Piggybag -iskareita. Telastosta löytyvät saman valmistajan kepakot. Miten pitkälle sillä oikeasti pääsee, selvinnee seuraavassa SledNecks-filmissä, jossa Chris Burandt pääsee näyttämään taitojaan uudella pelillään. Saman oli päätoimittaja kokenut noin puolta tuntia aikaisemmin riuhtaisemalla penkasta Assaultin ensin melkein takakautta ympäri. Satula on verrattain korkea vuoristokelkkaan, mutta ainakaan koeajolenkillä korkeudesta ei tuntunut olevan haittaa. Assault siis osaa keulia. Lupaamme, että MK 2/10:ssä selviää se, kuinka pitkälle me pääsemme tällä pelillä. Ohjareiden jäljet piirtyvät lumeen joko 99 tai 104 sentin päähän toisistaan. Tiukkojen kaarteiden peli Assaultin koeajo sisälsi suuria tunteita, suurta jännitystä, yllättäviä käänteitä sekä nauruhermoja kutkuttavia hetkiä. Aikaisempien RMK-mallien hyvä käsiteltävyys on tallella. Kuten nykyään vuoristokelkoissa on tapana, on Assaultissakin säädettävä raideleveys. Pro Taper -ohjaustanko on niin ikään hyvällä korkeudella, mutta ei haittaisi, vaikka sen korkeutta voisi säädellä kuten Arctic Catissa. Hangessa kelkka tottelee kuljettajan ohjeita hyvin. Koeajopelin ohjaustangon asento ei allekirjoittaneelle ollut aivan täydellinen, sillä tanko tuntui tulevan liian lähelle kuskia. tehokkaan moottorin yhdessä kehittämän reaktiovoiman avulla, eikä hiipimällä. Aloitetaan kokemusten purkaminen sieltä huvittavasta päästä. Paljonkin. Epäilemättä myös etenemiskyky on kovaa luokkaa. Polariksen ohjaamo on kunnossa. Päätoimittaja tahtoi ottaa kuvan, jossa kelkka keulitaan alas pienen kallion päältä
TÄYDEN PALVELUN KELKKATALO - huolto - kuljetuskärryt - varaosat - kesäsilytykset - varusteet HYVÄ VALIKOIMA HUOLLETTUJA VAIHDOKKEJA www.proservice.fi www.mk-lehti.fi
kaasuisk., jousto 368 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 122 cm Pituus: 320 cm Raideväli: 99-104 cm Ilmoitettu paino: 221 kg Pa-säiliö: 43,5 l Sytytyslaitteet: Digital CDI Hinta: 13 490 euroa www.mk-lehti.fi. Koeajamamme Assault oli rauhaton kaveri, jota piti ohjata määrätietoisesti. Leikkituokio hangessa saa paidan kasvamaan ja elämänlaadun nousemaan. Ryntäily ja levottomuus hieman ihmetyttivät, sillä Edge-mallin RMK:t sekä uuden polven vuoristo-Polarikset parin viime vuoden ajalta ovat saaneet kiitosta myös hyvistä reittiominaisuuksistaan. räyttää täyden ympyrän aivan uskomattoman pienessä tilassa. Ehkäpä Assaultkin saataisiin kesytettyä, jahka alustaa hieman justeerattaisiin. Jousitus kyllä kantoi montut, mutta muutoin ajo-ominaisuudet olivat hieman kulmikkaat. Jotta ei menisi aivan suitsuttamiseksi, mainitaan että reitillä kelkka ei säväytä ainakaan positiivisessa mielessä. Assaultin reteän luonteen takia koko kelkkaa ajanut koeajoryhmä on valmis myöntämään sille vuoden häiriintyneimmän moottorikelkan tittelin. Assault vuosimallia 2010 on viihdyttävä kelkka. Se ei ole mikään herrasmieslaite rennoille reissuille, vaan pahankurinen peli armottomaan räppäilyyn ja puuterin suihkuttamiseen. Se on kelkka, jonka kokeilemisen jälkeen käsitys siitä, miten hauskaa kelkkailu voi olla, kokee taatusti jonkinasteisen muutoksen.q Koeajossa... Polaris IQ Assault RMK 800 146" Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Polaris, 2-syl., 2T, nestejäähd. läppäventtiilit, VES-pakoaukonsäätimet 115 kW / 154 hv 795 cc CFI-4 P-85 / LWT Team 38 x 371 / 5,4 cm IQ, Walker Evans Air Piggybag kaasuisk., jousto 254 mm Telasto: RMK, Walker Evans Coil/ Walker Evans Comp. Tämä titteli on sen luokan tunnustus, että jatkossa siitä tullaan taistelemaan verisesti. Rauhatonta fiilistä lisäsivät tehokkaan moottorin ja umpiseen suunnitellun voimapaketin äkäisyys, joka sai mutkista lähdettäessä aikaan ryntäilyä ja keulimista
(06) 421 7521 avoinna: ti-la Hossanmäentie 1 (ABC Lohja) 08350 Lohja Puh. (03) 437 8068 avoinna: ma-su Heinola Työmiehentie 33 (ABC Heinola) 18200 Heinola Puh. (019) 719 131 avoinna: ma-su Seinäjoki Upankatu 1 60100 Seinäjoki Puh. 10 · Hanxin lahjakortit alk. 10,90 · Pipot alk. (019) 685 5172 avoinna: ti-la DESIGN Motoristin Joulumaa verkossa: www.hanx.fi. 10 · Tekninen T-paita · Narvik-nahkakäsineet Riihimäki Kinturintie 1 (ABC Riihimäki) 11120 Riihimäki Puh. Hanxin Joulukauppa myymälöissä ja netissä: www.hanx.fi Laatutuotteet lahjahintaan! Shark Crew Line -kypärä · Kuori komposiittikuitua · Tehokas ilmanvaihto · Irrotettavat, säädettävät ja pestävät Coolmax-vuori ja -leuanpehmusteet · Kaksois-D-leukasolki 236 (315 ) Soft Touring 25 (38 ) -käsineet ATV-takki 129 (179 ) 5 vuoden takuu! · Vedenpitävät · Corduraa® ja nahkaa · Kevlar-vahvikkeet · Hipora-välivuori · Väri: musta · Koot: XXSXXXXL · Cordura®-päällyskangas · Finlayson Action -välivuori · Irrotettavat CE-suojat · Värit: musta, musta-oranssi, musta-sininen, musta-punainen tai musta-camo · Koot: 2XS-3XL Tunturi-safariasu 225 ilijan Tosikelkka n ehdoto ! varuste Differ-takki 299 · Veden- ja tuulenpitävää Action-kangasta · Välivuorissa Comfortemp®-materiaali, joka tasaa lämpötilan vaihteluja (lisäinfoa: www.hanx.fi) · Knox Advance CE -suojat · Väri: musta · Koot: SXXXL Action Moto -kelkkailuhousut ki ninen tak Huipputek käyttöön! vaativaan 159 · Kestävää Action Moto -kangasta · Vedenpitävät ja hengittävät · EVA-vaahto takamuksessa · Hyvä lämmöneriste · Väri: musta · Koot: XS-XXXXXL · Snowfabs-kangasta · Tilava huppu, pitkät sivuvetoketjut, paljon taskuja · Hyvät heijastimet · Väri: musta, siniharmailla somisteilla · Koot: XS-XXXXXL k Kunnon sut kelkkahou on! aan meno ov Tarjoustuotteita rajoitetusti. Hanx-tehtaanmyymälät reittisi varrella: Oravikoski Oravikoskentie 3 71470 Oravikoski Puh. 10 · Hiihtokäsineet alk. 24 · Urheilualusasut alk. (019) 335 270 avoinna: ma-su Lohja HUOM! OUTLET-osastoiltamme Hanx, Shark, Knox, W2, Wind, Motrax, Frank Thomas, Gear, Spark, Nannini ja useat muut merkkituotteet OUTLET-hinnoin. (017) 554 4205 avoinna: ma-la Humppila Lasitehtaantie 5 31640 Humppila Puh. 040 487 1500 avoinna: ma-su Muita Hanxin vauhdikkaita lahjavinkkejä: 12 16 · Kelkkakengät alk. Tule penkomaan! Mäntsälä Lahdentie 23 04600 Mäntsälä Puh
Tässä tapauksessa uusia temppuja ei ole tarvis oppia uudestaan, sillä vanhatkin riittävät aivan hyvin. Koeajossa Arctic Cat M8 Limited 153" TEKSTI: JONI LAUNONEN KUVAT: JONI LAUNONEN JA OLLI AUTONEN Vanha koira ei kuulemma opi uusia temppuja, mutta miten lie kissan laita. Vuoden 2003 M1-mallit olivat vaikeita ajaa ja jostain syystä Snow Shootissa McCallissa ajamani kelkat kyntivät todella syvällä, oli maton mitta mikä tahansa. Allekirjoittanut meinasi ensimmäisellä siirtymällä täräyttää M5:n mäntyyn, sillä sisäsuksen nouseminen loivassa kaarteessa pääsi yllättämään pahemman kerran. Tuolla kaudella moni asia loksahteli kohdalleen ZR-keulaisen M1 900 King Catin ja ennen kaikkea Msarjalaisten myötä. Sitä ei lumen paljouden takia löytynyt, vaikka välillä kelkan perää kaivettiin aika syvältä. Rinteessä niillä oli hetkittäin taipumus pompata pystyyn, mutta etenemistä pieni keulan pompottelu ei suuremmin haitannut. Yhdellä lenkillä meillä olivat mukana Yamaha SX Viper Mountain, Mountain Max ja RX1 Mountain. Mountain Catteja vaivasi myös käsittämätön tunnottomuus, jonka takia kelkan kallistelu kinoksessa oli kuin nuoralla tanssia. Siinä missä kaksitahtiset Jammut menivät kuin sukkasillaan, kahlasi Cat kuin etsien aluskasvillisuutta. Pian kuitenkin selvisi, että M-sarjalaista pitää viedä reitillä määrätietoisesti ja www.mk-lehti.fi. Ensimmäiset metrit olivat äärimmäisen mielenkiintoisia, ja saimme Peurasen Jussan kanssa oppitunnin siitä, että kompromissiton vuoristokelkka vaatii aivan oman ajotekniikkansa. Tarkalleen ottaen voimallinen positiivinen kehitys alkoi kaudella 2004. Myös 600-kuutioinen versio aiheesta jäi mieleen oikein mukavana tuttavuutena. M8 on edelleen voimissaan. IÄKÄS muttei KEHÄRAAKKI J 16 MK os oli vuosi 2003 tärkeä vuosi Ski-Doolle ja Yamahalle, oli Arctic Catille vuosi 2005 merkittävä etenkin vuoristokelkkojen saralla. Kevään 2004 Snow Shootissa pääsimme samaisessa McCallissa ajamaan M-sarjalaisilla. Silloin Mountain Catit olivat ulkoisesti samannäköisiä kuin vuotta aiemmin, mutta kelkkojen hienosäätö oli onnistunut. Vuotta myöhemmin huonot kokemukset saatiin pyyhkiä kerralla pois muistista, sillä etenkin 865-kuutioiset M1 900:t menivät hangessa todella vaivattomasti
Olimme valmiita myöntämään, että Arctic Catin mountain-kelkkojen suunnittelusta vastaava Jason Howell tiimeineen oli onnistunut tehtävässään luoda täysin uudenlainen vuoristokelkka. Toisaalta on sa- nottava, että pahaenteiseltä peli vaikuttaisi ilman mustaa väritystäänkin, sillä tieto uudesta 800-kuutioisesta moottorista saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. M-sarjalaiset tuntuivat loputtoman ketteriltä ja keveiltä laitteilta. Suzukin edellinen, noin 145-heppainen, 800-kuutioinen oli kelpo kone, jossa oli hyvä tehoalue. Sanomattakin selvää on, että vuoristokelkka ei ole reitillä parhaimmillaan, mutta kun pääsimme reitin sivuun, alkoi hauskuus. Mattamusta kuomu tekee siitä entistä pahaenteisemmän näköisen. voimakkaasti mutkassa kantaten. Paperilla ero näyttää dramaattiselta, mutta käytännössä tilanne ei ole ollenkaan niin paha, sillä esimerkiksi viimetalvisessa crossovereiden vertailussamme Arctic Cat Crossfire 800 oli selvästi kiukkuisin kulkija. Ensimmäiset hetket M-sarjalaisen selässä muistuivat kirkkaina mieleen viisi vuotta myöhemmin entisestään parantuneen kelkan selässä. Riskinotto kannatti, sillä M-sarjalaisten myötä Arctic Cat sai hilattua vuoristokelkkojen ominaisuudet aivan uudelle tasolle. Talvella 2007 M8 141" www.mk-lehti.fi MK 17. Kone oli pirteä ylhäältä ja se toimi hienosti vuoristokelkassa. Hauskaa oli niin mäkiä valloitellessa, hangessa kanttaillessa, pyrypatista keulitellessa sekä pikkupalteista hyppiessä. Kilpailijat kuitenkin onnistuivat loihtimaan omien kasisatastensa myllyistä yli puolentoista sadan hevosvoiman tehot. Maisemat tosin olivat tällä kertaa hieman vaatimattomammat, sillä keväistä lunta suihkuteltiin Rovaniemellä Kalliovuoriin kuuluvan Bitter Root Rangen sijaan. Uutta voimaa M8 Limited 153" on puhutteleva ilmestys mustassa kuosissaan. Kun tämän oivalsi, kelkalla pystyi laskettelemaan melkoista vauhtia jopa pattisella reitillä
Jenkki, kuten moni muukin, uskoo paperilla ilmoitettujen bruttohevosvoimien autuaaksi tekevään voimaan, joten Arctic Catilla katsottiin tarpeelliseksi pakata hevosvoimat entistä tiiviimpään muotoon. sen sijaan otti suorituskykymittauksessa turpaansa Ski-Doon väkivahvalta Summit 800 X-RS:ltä. Kelkka kevenee, kun jousi on metallin sijasta ilmaa. Hangessa M8 näyttää mikä se on kelkkojaan. Uusiksi meni myös telatunneli, joka on nyt erittäin avoin ja entistä kevyempi. HCR:n alustassa käytetään Fox Float -iskareita, mutta keulassa on perinteisempi ratkaisu. Päätös on taatusti otettu ilolla vastaan Cat-ihmisten keskuudessa, jotka perinteisesti ovat olleet tehoa ja tehopainosuhdetta palvovaa porukkaa. Painonsäästö on ollut mielessä monessa kohtaa. Tehtaalta kuitenkin kerrotaan, että M-sarjalaiset ovat keskimäärin vajaat 1,6 kiloa viimevuotista kevyempiä. Alustan Fox Floatit tuovat painonsäästöä monella tapaa. Etupumput ovat mallia Fox Zero Pro. Arctic Catin teleskooppi on toimiva ratkaisu, sillä tangon korkeus on nopeasti säädettävissä eri ajotilanteisiin. Koeajossa... Edelleen tehtäviensä tasalla Kevätkelillä suoritettu koeajo jätti luonnollisesti joitakin kysymysmerkkejä, sillä huhtikuinen Rovaniemi ja nuoskalumi eivät tarkalleen ottaen ole se ympäristö, jonne tämmöinen kelkka on suunniteltu. Jos kelkkaa 18 MK www.mk-lehti.fi. Kyseistä ilmiötä ei tosin esiintynyt edellisessäkään 800-kuutioisessa koneessa. Ohjauspylväs on tässä ratkaisussa teleskooppi, joten tangon korkeuden säätö käy todella nopeasti, eikä se muuta ohjaustangon asentoa, kuten Polariksen takavuosien Rider Select -systeemi. Kaasun avaaminen saa Catin ponnahtamaan takakääntöpyörälle. Paljonko painonsäästöohjelmalla oikeasti on saatu aikaan, näyttäisi olevan salaisuus, sillä Arctic Cat ei tänä vuonna ilmoita kelkkojensa painoja. Arctic Cat esitteli viime vuonna erikoisen ohjaustangon korkeussäädön. Suomeksi tämä siis tarkoittaa, että M 8 153-tuumaisella matolla painaisi 215-217 kiloa. M-sarjalainen ei siis enää ole markkinoiden kevein vuoristokelkka, vaan keveimmän titteliä tässäkin luokassa pitää hallussaan SkiDoo. Onneksi nietoksia kuitenkin löytyi sen verran, että emme olleet tuomitut ajamaan vain pattiseksi muuttunutta reittiä. Pelkällä moottorin päivityksellä ei sentään ajateltu selvitä. Kaasuun vaste on hyvä, eikä takavuosina useaan otteeseen mollattua Arctic Catin kurlaamista esiinny lainkaan. Toinen ja ehkä jopa merkittävämpi juttu ajatellen umpisessa poraamista on se, ettei Floatissa ole mitään mihin lumi voisi takertua
Ajatellen täkäläistä käyttöä, jossa etenkin keväisin ollaan tekemisissä jonkinasteisen hankikannon kanssa, on hyvä että telaston kääntöpyörät ovat liukurunkojen välissä. jousto 234mm ACT M-series, Fox Zero Pro/ Fox Float -kaasuisk. APV-pakoaukonsäätimet 117 kW / 160 hv 794 cc Akuton EFI Arctic / Arctic Roller Cam 38 x 389 / 5,7 cm AWS VI, A-tukivarret, Fox Zero Pro -kaasuisk. M8 153" on yksi raskauttava todiste siitä, että Arctic Cat totisesti osaa tehdä vuoristokelkan. M-sarjalaiset on suunniteltu vain ja ainoastaan hankeen ja rinteisiin, joten ei ole yllätys, että kelkka käyttäytyy pehmeässä äärimmäisen hallitusti ja jouhevasti. Niin hauskaa kuin keuliminen tehokkaalla kelkalla tasamaalla onkin, ei se silti vedä vertoja sille tunteelle, jonka saavuttaa M8:lla kinoksessa pyöriteltäessä. M-sarjalainen on edeltäjiensä tapaan kompromissiton yhden asian moottorikelkka. Vaikka M8 alkaa olla jo melko iäkäs malli, on sillä edelleen annettavaa. hieman avittaa lähdössä, menee se vaikka takakautta ympäri. Muutamia vuosia sitten M-sarjalainen oli käsiteltävyydeltään alan ehdotonta eliittiä ja nykyäänkin alan terävintä kärkeä, vaikka esimerkiksi Polaris on ottanut etumatkaa kovasti kiinni ja noussut jopa rinnalle. Näin matto antaa kaarroksissa jonkin verran periksi, joten vetopito säilyy hyvänä. Se lähtee kaarroksiin hyvin halukkaasti, eikä syväkään kanttaus ole kelkalle ongelma, sillä matto säilyttää hyvin pitonsa. M8 on onnistunut vanhenemaan sen verran hitaasti ja arvokkaasti, että aivan pakonomaista uuden mallin suunnittelutarvetta Arctic Catilla ei vieläkään tässä luokassa ole.q Arctic Cat M8 Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Paino: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: Suzuki, 2-syl., 2T, nestejäähd. Samaa ratkaisua käytetään myös Polariksen RMK-malleissa, joissa se niin ikään tuntuu toimivan loistavasti. Se ei ole yhtä mukava siirtymillä kuin Polariksen RMK, mutta pelipaikoilla Arctic Cat on ässäpeli. jousto 457-483 mm Hydraulinen levy 117 cm 323 cm 99-104 cm säädettävä ei ilmoitettu 43 l Digital CDI 12 990 euroa www.mk-lehti.fi MK 19
Koeajossa Lynx RE Xtrim 800 PowerTEK TEKSTI JA KUVAT: JONI LAUNONEN UUDESTISYNTYNYT 20 MK www.mk-lehti.fi
Enää ei tarvitse miettiä, sillä Xtrim 800 on ainakin äärimmäisen viihdyttävä moottorikelkka. L ynxin Xtrim-mallisto ei jostain syystä ole tähän mennessä suuremmin säväyttänyt MK-lehden testiryhmää. Olimme kutakuinkin varmoja, että viimetalvisessa vertailulaitteessa olisi ollut pidemmät välitykset, sillä kaasuun vastaamisessa oli sa- www.mk-lehti.fi MK 21. Jopa vuosimallin 2008 Xtrim 600 paljastui urheilullisesta ulkonäöstään ja PPS-alustastaan huolimatta vertailussa lähinnä yhden miehen touringiksi, jota oli hyvin vaikea mieltää urheilukelkaksi. Xtrim-mallit ovat tähän asti olleet SkiDoon Renegadeihin verrattuina paljon raskassoutuisempia ajettavia. Ne ovat olleet miellyttäviä retkikelkkoja, mutta urheilullisuus on puuttunut niistä täysin. Nyt kauden 2010 kynnyksellä vaikuttaa siltä, että Lynx on haistellut trendejä perin onnistuneesti. Jenkit ovat ottaneet ronskisti mallia vuoristokelkkapuolelta, sillä Arctic Cat Crossfire 8 LE ja Polaris Assault ovat huomattavasti lähempänä vuoristokelkkaa kuin sporttipeliä. Xtrim on väännös sanasta extreme, äärimmäinen. Ensimmäiset Xtrim-mallit perustuivat samaan runkoon vuoden 2005 R-evon kanssa, joten epäilykset kelkkaa kohtaan olivat keväällä 2005 suhteellisen kovat. Valmistajilla on tällä hetkellä kovasti toisistaan poikkeavia näkemyksiä oikeasta crossoverista. Lisäksi Xtrim 800 tuntui patikossa ylipitkältä ja kömpelöltä. Ski-Doon Renegade Backcountry X on selkeästi Assaultin hengenheimolainen, joskin se on hieman sivistyneempi laite, josta tarvittaessa löytyy raakalaismaista luonnetta. Xtrim 800 tuntui jotenkin nihkeältä, vaikka suorituskykymittauksissa kelkka kulki kiitettävästi, joskin liikkeellelähtö sujui verkkaisemmin kuin esimerkiksi Arctic Cat Crossfirellä. Syytä nihkeään fiilikseen emme ole saaneet selville. Yamaha Nytro XTX tuo jossain määrin mieleen aikaisempien vuosien MTX-mallit, vaikka siinä onkin aika kesy matto. Lynxin uusi Xtrim 800 puolestaan on lähellä Ski-Doota. Asenteessa löytyy Xtrim 800 ei enää tunnu yhden miehen touringilta, vaan nyt se on sitä, mitä kasisatasen 151-heppaisen kelkan pitääkin olla. Retkikelkkailijaa peli varmasti ainakin suksien vaihdon jälkeen miellytti, mutta urheilullisemmin kelkkailevalle se ei paljoa tarjonnut. Crossover-puolella näyttää olevan tällä hetkellä vallalla suuntaus, jonka mukaan varsinkin malliston yläpään laitteiden tulee soveltua kovaan menoon. Kaikesta huolimatta Xtrimit ovat alusta asti olleet kelvollisia touring-kelkkoja, mutta jotenkin niistä jäi mitäänsanomaton fiilis. Se tukistaa kiihdytyksissä todella ankarasti; jopa niin ankarasti, että sitä on vaikea tunnistaa sen saman kelkan sukulaiseksi, joka meillä oli vertailutestissä. Kovalla menolla ei tässä yhteydessä tarkoiteta patikossa pomppimista vaan boondockingia, eli vapaasti suomennettuna kaikista ohjesäännöistä vapaata hangessa kikkailua. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että kelkkaa ajaessa oli hankala edes arvailla ketä sen pitäisi puhutella, ja että se oli tylsä, vaikka konehuoneessa olisi meuhkannut Rotaxin 793 PowerTEK. Etenemiskyky sen sijaan oli hyvä, mutta kelkkaa oli raskasta pyöritellä hangessa. Tähän asti on ollut hankala keksiä, mitä äärimmäisiä ominaisuuksia Lynxin Xtrim-malleissa pitäisi olla. Poissa on viimevuotista Xtrimiä vaivannut nihkeä fiilis. Sama toistui viime vuonna 800-kuutioisten crossovereiden testissä
Edukseen ovat muuttuneet myös iskunvaimentimet ja niiden säädöt. Säätöjä löytyy hitaalle ja nopealle puristusvaimennukselle. Nordic Survivor-matto on entistä Sokostimattoa 25 milliä leveämpi. Edessä käytetään 36-millisiä, lisäsäiliöin ja hitaan ja nopean puristusvaimennuksen säädöin varustettuja keppejä, ja telastosta löytyvät järeät 46-milliset iskarit. Sen sijaan lyhytmattoisessa Rave RE 800:ssa välitystä on tiuhennettu. ECU huomaa ainaostaan, jos Ravea ohjaava solenoidi ei toimi. Kuvio puolestaan on paremmin isotehoiseen umpihangen kulkijaan sopiva, sillä harja ei taivu. Rauhallisemmalla ei tässä yh- 22 MK www.mk-lehti.fi. Korkeampi matto vaatii välityksen tiuhentamista. manlaista tahmeutta kuin aikanaan Renegade 1000 X:ssä, jossa siis oli todelliset Paris Dakar-aavikkovälitykset. Vaikka jousitus kantaa hyvin, se ei tunnu liian kovalta rauhallisempaankaan menoon. Muutosten takana on pyrkimys parempaan kaasun vastaavuuteen ja pidempään variaattorinhihnan käyttöikään. Myös käsiteltävyys on hyvää luokkaa. Alusta on mallia PPS 146. Todennäköisin syy nihkeyteen on Raveventtiilin vajaatoiminto, joka voi johtua Raven kalvossa tai paineletkussa olevasta reijästä tai paineletkun taittumisesta. Hihnan vaihdosta perustellaan muun muassa sillä, että Xtrim 800 on kelkka, jonka hihnan tulee sietää ajoa, jossa pyöritään pienellä nopeudella mutta suurilla kierroksilla. Xtrimissä on nyt samanlaiset iskarit kuin Rave-malleissa. Raven tapauksessa myös kakkosvariaattorin cam on vaihdettu 47 44-asteisesta 44 42-asteiseksi. Jos se toimii normaalisti, ohjausyksikkö olettaa lopunkin järjestelmän olevan kunnossa. Iskariosasto on yhteneväinen lyhytmattoisten Ravemallien kanssa. Etuvaimentimet ovat purettavat Kayabat. Koeajossa... Xtrim 800 Power TEK:n etenemiskyky on nyt entistä parempi pitävämmän maton vuoksi. Näin ei asian laita kuitenkaan ollut, vaan vika oli jossain muualla. Xtrimin alle saa myös 44-millisen maton. Viimevuotisen ja 2010 Xtrimin voimansiirron ainoa ero on hihnassa, joka nykyään on samantyyppinen kuin Ski-Doon Summiteissa. Takaisin voimansiirron pariin. Uudet kepit alustassa ovat saaneet ihmeitä aikaiseksi, sillä Xtrimillä voi ajaa patikossa entistä reippaammin. Xtrimmin välitys on reippaasti 23/45. Toisin kuin ETECissä, 800R-koneessa ECU:n vikadagnostiikka ei havaitse moista ongelmaa. Alustan pumpuissa on hitaan ja nopean puristusvaimennuksen sekä paluuvaimennuksen säätö. Viime vuonna siinä oli 27-hampainen yläratas, mutta alkavalla kaudella se on 25-hampainen
Kelkan lopullinen loistavuus selviää vasta, kun se saadaan ajettavaksi kilpailijoitaan vastaan. Etenemiskyky lyö ällikäll Hangessa Xtrimin etenemiskyky hämmästyttää. Mieli tekisi suitsuttaa enemmänkin, mutta pidättäydytään nyt varovaisissa ilmaisuissa. Jos ohjauksen tarkkuuden hiominen kiinnostaa, tuovat esimerkiksi SLP:n sukset parannusta asiaan. Jousitus on siis kunnossa ja mallillaan on myös ohjaus. 370,2senttinen matto tuo Lynxiin jonkin verran pitkän kelkan tuntua. SkiDoon 350,2-senttinen matto tekisi kelkasta ketterämmän ja myös parantaisi edellytyksiä edetä vauhdikkaasti huonokuntoisella reitillä. Vaikka maton pituus mietityttääkin, on Xtrim jouhevan tuntuinen kelkka. Tässä tapauksessa se on tuonut herkkyyttä umpisen ajoon. Muovinen takaosa muistuttaa Xtrimin niin sanotusta one man touring-historiasta. Led-takavalo tuo perään uutta ilmettä. teydessä tarkoiteta matelemista, vaan ehkä oikea ilmaisu olisi "vähemmän sporttinen" ajo. Reitillä ei voi välttyä mietiskelemästä millainen kelkka olisi hieman lyhyemmällä matolla. Crossoveria viedään hangessa hyvin pitkälle samoin www.mk-lehti.fi. Vaikka maton harja on "vain" 38-millinen, kelkka etenee ongelmitta. Voimapaketin toiminta vaikuttaa moneen asiaan kelkan käsiteltävyydessä. Kelkka menee rauhallisesti suorilla ja mutkissa se aliohjaa lievästi, kuten pidempimattoisilla usein on tapana. Voimansiirto ottaa alhaalta sen verran hempeästi, että jopa rauhallinen ryömiminen onnistuu. Urheilullisessa ajossa tunne ei ole pelkästään miellyttävä, sillä isossa patikossa tuntuu kuin takapää antaisi pientä takapotkua, vaikka perä ei varsinaisesti pomppisikaan ilmaan
NYT SUOMESSA laadukkaat saksalaiset UVEX kypärät, lasit ja suojavarusteet UVEX Enduro Carbon, 3 in 1 Hiilikuitukypärä Paino 1040 gr DD-lukko Hinta 599,- UVEX SX270 Materiaali: Lasikuitu Paino 1350 gr DD-lukko Hinta: 199,- opein kuin vuoristokelkkaa, eli liikkeitä ohjataan paljolti telan räväkällä pyörintänopeudella. Kelkassa riittää voimaa, kuten myös muita ominaisuuksia. Toisaalta uskomme, että 800-kuutioisen ostaja hakee raisua peliä, ja siksi mukavuus on hänelle prioriteetti numero kolme käsiteltävyyden ja suorituskyvyn jälkeen. Kelkan etenemiskyky paranee entisestään 44-millisellä harjalla varustetulla matolla. Sanomattakin selvää on, että jos vuoristokelkka ei vastaa kaasuun, on sen ajaminen vaikeassa maastossa, kuten jyrkällä vuorenseinämällä, hankalaa. Näin kävi vuonna 2005 Snow Shootissa M7 162:n kanssa. Tällöin muuten ketterä kelkka alkaa tuntua aika kankealta. Korkeaharjaisemman maton soisi olevan jo vakiovarusteena. Kelkka ei jaksanut paikaltaan kiihdytettäessä pamauttaa mattoa pyörimään, vaan sutiminen alkoi vasta muutaman metrin ajon jälkeen. Korkeaan ilmanalaan sopimattomalla voimalinjalla siis saatiin vuoristokelkkojen ketteryyden mittapuukin tuntumaan pökkelöltä. Hiljalleen syntynyt entistä rajumpien crossovereiden luokka on yksi mielenkiintoisemmista segmenteistä urheilullisen kelkkailijan vinkkelistä. Perustelu voi pitää osittain paikkansa, vaikka emme huomanneet Ski-Doon Renegade Backcountry X:n täristävän mitenkään erityisesti. Toisaalta osa luokan kelkoista soveltuu loistavasti myös pidemmille matkoille. Meille kerrottiin, että mattovalintaa sanelee kelkan mukavuus. Lynx on saanut aikaan erittäin hienon Xtrim-mallin, joka taatusti puhuttelee niitäkin kuskeja, joiden mielestä crossoverit ovat tähän asti olleet harmaita ja tylsiä kelkkoja.q Koeajossa... Lynx Xtrim RE 800 Power TEK Tekniset tiedot Moottori: Rotax, 800R Power TEK, 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit. Osa tämän luokan kelkoista tarjoaa sen verran vuoristokelkan ominaisuuksia kuin Suomessa tarvitsee. 44-millisen väitetään tuovan liikaa tärinöitä reittiajoon. Jos voimansiirto on säädetty matalia matkanopeuskierroksia ajatellen, käy hyvin helposti niin, ettei kone jaksa potkaista mattoa pyörimään riittävän nopeasti. Huurtumattomat. Hinta 399,- Teho: Iskutilavuus: Kaasutin: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Paino: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: Maahantuoja: FunStore Oy www.pgo.fi info@pgo.fi Antti 0400-851742 Harri 0500-258025, Niko 0400-748797 ***Etsimme jälleenmyyjiä*** www.mk-lehti.fi. Lynx Xtrim on luokassaan moniottelija, jolta tuntuu onnistuvan niin retkeily, vauhdikas reittiajo kuin hangessa könyäminenkin. Tiedustelimme syytä 38millisen käyttöön. Mukavuudenhaluisille on tarjolla Xtrim 600 E-Tec. 108 kW / 145 hv 799,5 cc 2 x Mikuni TM40 HTD/DPM TRA 7/ QRS 37 x 406 / 3,8 cm A-LFS, TA36 HLC-kaasuisk., jousto 242 mm PPS-146, TA46 HLCR-kaasuisk., jousto 390 mm Hydraulinen levy 122,5 cm 323,5 cm 103-108 cm 220 kg 39 l Denso CDI 13 990 euroa UVEX Uvision varitronic Lasit joiden linssit muuttavat tummuutta nappia painamalla. Vanhojen muistelusta palataan taas päivän epistolan pariin
se on uusi suorituskyvyn Mitta. MX Z MX Z X-RS + 600 H.0. 2010 MX Z ei ole vain suorituskykyinen kelkka. Huippuluokan ergonomia. Ja pitkä lista muita syitä, minkä vuoksi kelkka on ansaitusti luokkansa uusi mitta, johon muita kelkkoja tullaan vertaamaan. brp.com Lähimmän Ski-Doo-jälleenmyyjäsi löydät osoitteesta www.brpscandinavia.com Be with the Right People: www.brpusersclub.com. Henkeäsalpaava kiih tyvyys. E-TEC + 800R PowerTEK Muut MX Z -mallit + TNT 550F + X 1200 4-TEC Äärimmäisen kisahenkinen kelkka. Ennen näkemätön hallittavuus
Epäilijöiden perusteluissa on osittain järkeä. Luotettavuudella tarkoitetaan tässä tapauksessa lähinnä liukurunkojen kestävyyttä sekä liukumuovien kulumista. Koeajossa Ski-Doo Summit 600 X E-TEC ja 800 X-RS Hillclimb TEKSTI: JONI LAUNONEN KUVAT: OLLI AUTONEN Ski-Doon Summit-mallisto löi viime talvena läpi toden teolla. 600-kuutioisia myytiin yli sata, mikä Suomen mittapuulla on paljon vuoristokelkasta puhuttaessa. Suomesta tosin löytyy edelleen lunta, ja esimerkiksi tunturialueen po- www.mk-lehti.fi. Epäilijät moitiskelevat korkeaharjaisen maton sopivuutta reittiajoon ja ajo-ominaisuuksiakin pidetään kyseenalaisina. Osansa kritiikistä saavat jousitus ja luotettavuus. Tulevan vuoden Summit-mallisto takaa, että suosio jatkuu. Tarkoituksenmukaista VOIMAA V 26 MK uoristokelkan mielekkyyttä Suomen oloissa on pohdittu toisinaan MK-lehdessä sekä myös monilla nettifoorumeilla
Ski-Doo Summit X-RS Hillclimberin Rotax 800R on siunattu mahtavalla tehoalueella ja huipputeholla. Moottori ei ole tämän kelkan ainoa sweet spot, vaan se on alusta loppuun kamaa, joka huumaa pahimmankin adrenaliininarkkarin. www.mk-lehti.fi MK 27
Myös aavistuksen pidempi 151-tuumainen (384,5 cm) oli hyvä laite. REV-runko kelpuutettiin vuoristokelkkaan vuotta myöhemmin kuin pätkiin. Vuoristokelkkojen esiinmarssi alkoi 1990-luvun alkupuolella SkiDoon esitellessä tyylikkäät tummanvihreät Summit 470- ja 583mallinsa. Moinen ajotapa on hie- Koeajossa... 28 MK www.mk-lehti.fi. Epäilemättä kelkan olisi saanut paremmaksi suksilla ja alustan säädöillä. Samaa kankeuden tuomaa ongelmaa on ollut havaittavissa myös XP Summiteissa. Jotta kelkan sai kunnolla kääntymään, piti keula ensin pakottaa lumen päälle rajulla kaasutuksella, jonka jälkeen kuski pystyi kallistamaan peliä. Etenkin viimeiset ZX-runkoiset versiot kaudelta 2003 olivat vanhan kansan vuoristokelkoiksi todella onnistuneita, ja vastoin yleistä käsitystä ne olivat verrattain miellyttäviä reitillä, joskin Ski-Doon vuoristokelkoissa käyttämä toispuoleinen suksi teki ohjauksesta pikkuisen äkkijyrkän. Vuoristokelkkojen suosio on hitaasti mutta varmasti alkanut kasvaa. Pieniruokainen, mutta tehokas ja mukava vuoristokelkka tulee taatusti yleistymään esimerkiksi poromiesten työvälineenä. romiehelle Ski-Doo Summit 600 Everestin tai X E-TECin kaltainen kohtuullisen tehokas, pieniruokainen sekä uralla mukava ja sen ulkopuolella erittäin mukava kelkka on hyvä työkalu. Viime talvena emme testanneet vuoristokelkkoja, mutta talvella 2008 vertailussa ollut Summit 800 X oli kilpailijoihinsa verrattuna melkoinen puskuripässi. Kelkka kyllä eteni, mutta kääntyäkseen se tarvitsi melko kovakouraista ohjeistusta. Tuo peli oli nimeltään Powder Special 580, jonka matossa oli veret seisauttava 44-millinen kuviointi. Testikelkka tuntui menevän hieman nenällään, mikä sai aikaan keulan painumista lumen sisään. Kun mattoa venytettiin lähelle 160 tuumaa, alkoi kelkkoja vaivata kankeus hangessa. Ski-Doo Summitit kehittyivät aluksi S-2000-runkoisiksi, jonka jälkeen alustana toimi ZX-runko. Summit Everest 600 X sopii niin pommittamiseen kuin ammattilaiskäyttöön. Mainittakoon vielä, että Summiteihin oli saatavilla myös 19 millin harjalla kuvioitu matto niille, jotka pelkäsivät korkean maton kangistavan kelkkaa. Arctic Cat puolestaan toi kaudelle 1996 oman näkemyksensä vuoristokelkasta. 345 senttiä pitkällä ja jopa 23-millisellä harjalla varustetuilla matoilla ne edustivat aikansa näkemystä syvän lumen pelistä. Keväällä 2003 Idahossa suoritetuissa koeajoissa selvisi, että eritoten 144-tuumaisella eli 345senttisellä matolla varustettu versio oli hyvä ja näppärä ajettava
Alkavalla kaudella kaasarikone on historiaa. Kumpikin 600-kuutioinen Summit kelpasi jopa Lapin ammattikäyttäjille. Urheilullisempi, pidempi ja paremmilla iskareilla varustettu peli on Summit X 600 E- Kaikissa Suomeen tuotavissa Summiteissa on kaudella 2010 kevennetyt matot, joiden harjakorkeus 57,2 milliä. Halvemmilla iskareilla ja 371senttisellä matolla varustettu versio on nimeltään Summit Everest 600 E-TEC, ja sen saa omakseen 11890 euron hintaan. halvempien pumppujen, korkeamman tuulilasin ja lyhyemmän maton verran. man kulmikas ja ahtaissa paikoissa konstikas. Se eroaa X-mallista mm. Ski-Doo Summit Everest 600 146" (jota tällä kertaa ei koeajettu) tulee olemaan Summit-malliston syömähammas. 593 SS-moottori, joka on ollut markkinoilla jo vuodesta 1999, tiedettiin luotettavaksi, mutta myös E-TEC toimi hyvin. Kuvassa on Everestin alusta, jossa iskareina kalliimmista malleista poiketen käytetään perusmallin Kayaban keppejä. www.mk-lehti.fi MK 29. Etenkin Everest 600 143" 593 SS-moottorilla tuntui näppärältä ja kuuliaiselta kelkalta. Joko järkevä tai supertehokas Viime talvi oli Ski-Doon Summitien läpimurtokausi Suomessa. Tarjolla on kaksi versiota niin sanotulla ekotykkimoottorilla. Vuoden 2008 keväällä pääsimme kokeilemaan lyhyempiäkin Summiteja. Harjakorkeus tuo pitoa hangessa, mutta nakertaa hieman monikäyttöisyyttä. Astinlautojen karhennus on kunnossa. Telasto on vanha tuttu SC V. Menestyksestä kiittäminen on ennen kaikkea taloudellisia 600-kuutioisia moottoreita sekä XP-mallin keveyttä
Vaikka voimaa on reilusti vähemmän kuin isolohkossa, tuntuu sitä lähellä merenpinnan tasoa olevan aivan riittävästi. Suomeksi tämä tarkoittaa, että tankillisella ajaa vähän heikommissakin olosuhteissa huoletta yli 200 kilometrin huikosia. Kuten valveutuneet kelkkailijat tietävät, tuo liike on takakääntöpyörän suurin mahdollinen liikerata, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen vertikaalijouston kanssa. Pohjoissuomalaisia ammattikäyttäjiä ajatellen ovat alhaalta kiinniottava kytkin ja sitkeä moottori hyviä asioita, sillä porohommissa joudutaan toisinaan ajamaan pitkiäkin aikoja melko hitaasti. Rotaxin 800-kuutioisille on ollut tyypillistä se, että ison moottorin voima myös tuntuu. Hyvä niin, sillä vuoristokelkalla ajaessaan kuljettaja joutuu elämään aika tavalla. 111 kW / 151 hv 799,5 cc 2 x Mikuni TM40 HDT/ DPM TRA VII / QRS Roller 41 x 392 / 5,7 cm Rev XP, HPG Plus R kaasuisk., jousto 229 mm SC-5M, HPG Plus/ KYB Pro 36 kaasuisk., jousto 381 mm Hydraulinen levy 120 cm 331 cm 97,5-102 cm säädettävä 205 kg 40 l ND-Megatec, digit. Jälkimmäinen puolestaan sitä raivoa, jolla Rotax heittelee kelkkaa eteenpäin. 14 190 euroa Ski-Doo Summit X 600 E-TEC Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Paino: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: Rotax 600 H.O. Kavennettu penkki parantaa ajettavuutta selvästi. Se on varustettu samalla matolla kuin 600 X, joten kyseessä ei ole hulluuteen asti pidennetty laite. Yksi syy tähän on 41 senttiä leveä matto. Taakse joustoa ilmoitetaan reilunlaisesti eli 381 milliä. Summit 600 X:stä voi sanoa samat asiat kuin isoveljestään. Pikku-Summitin kytkin ottaa kiinni 3500 kierroksen tuntumassa ja veto tuntuu sitkeältä jo alhaalta lähdettäessä. Moottori jaksaa pyörittää mattoa ilman tuskaa, mikä on yksi edellytys vuoristokelkkamaisen ajettavuuden säilymiselle. Astinlaudat ovat ennallaan ja niiden karhennus on riittävä seisten ajoa ajatellen. 800-kuutioisessa kelkassa moottori määrittää ajokokemusta enemmän kuin pienemmissä peleissä. Moottori on Rotaxin tämän hetken tehokkain eli 799,5-kuutioinen 800R PowerTEK. Tekniset tiedot ovat moottoria lukuun ottamatta pitkälti samat. Tässä tapauksessa kokemus on pelkästään positiivinen, sillä hyvän tehoalueen ansiosta myös rauhallisempi ajaminen onnistuu, jos semmoista jostain syystä joutuu harjoittamaan. Voimaa on 151 hevosvoimaa. Summit 800 X-RS HillClimb on ETEC-versioita tylympi peli. Viime keväänä pääsimme koeajamaan näistä kahdesta Summit 600 X:n. Ammatikseen ajavat osaavat varmasti arvostaa Ski-Doon 40 litran polttoainetankin ja pienen kulutuksen mahdollistamaa pitkää toimintasädettä. Käsiteltävyys ei ole lainkaan niin raskasta ja pökkelömäistä kuin kahden vuoden takaisella Summitilla, vaan kelkka taipuu käännöksiin pakottamatta. Harmittavaa kevään koeajoissa oli se, että hankipyörittelymme tapahtui melko pienellä alueella, joten aivan tyhjentävää raporttia kokemamme pohjalta ei voi kirjoittaa. Vaikuttaa, että Ski-doo on halunnut panostaa kuljettajan liikkuvuuteen. Satula on yläosastaan kapea, joten seisten ajaminen on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi Renegade Backcountry X:llä. Raidelevyes on nykytyylin mukaisesti säädettävissä, ja se on joko 97,5 tai 102 senttiä. E-TEC, 2-syl., 2T, nestejäähd., läppävent. Kumpaisenkin mallin maton leveys on 41 senttiä ja harjakorkeutta sillä on 57 milliä. 85 kW / 115 hv 594,4 cc Elektroninen DI TRA III / QRS Roller 41 x 392 / 5,7 cm REV XP, HPG Plus-kaasuisk., jousto 229 mm SC-5M, HPG Plus/ HPG Plus kaasuisk., jousto 351 mm, Hydraulinen levy 120 cm 325 cm 97,5-102 cm säädettävä 203 kg 40 l Siemens 12 390 euroa 30 MK www.mk-lehti.fi. läppävent. Kuljettajan on helppo ajaa seisten tai siirtyä kelkan puolelta toiselle. Biiseistä ensimmäinen kuvaa loistavasti niitä tuntoja, joita kaasun painaminen ohjaustankoon aiheuttaa. Vaikka herkkyys tuntuu parantuneen, aivan markkinoiden herkimmin kääntyvästä laitteesta ei nyt kuitenkaan puhuta. X-mallissa käytetään HPG R Plus iskareita ja alustassa HPG Plus -iskareita. Onkin hienoa, että kelkassa on samanlainen istuin kuin lyhyissä X-RS-malleissa. Viime talvena Vuotson suunnalta tuli MK-lehdelle viestiä ammattikäyttäjältä, joka kertoi sikäläisten päässeen porometsässä helposti 12 litran kulutukseen 100 kilometrillä. Vaikka vuoristokelkkojen perinteisessä käyttöympäristössä alateho ei ole kaikkein tärkein asia, ei siitä koskaan ole haittaa. Suksina käytetään Pilot 6.0:aa. Kenties pääsemme alkavalla kaudella koettelemaan Summitejakin toden teolla.q Koeajossa... Ski-Doo Summit S-RS Hillclimb Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: Kaasutin: Variaattori: Tela (lev., pit., harjakork): Etujousitus: Telasto: Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Paino: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: Rotax, 800R PowerTEK, 2-syl., 2T, nestejäähd. Joustoa keulassa on 229 milliä. TEC. Voimantunne selittyy pitkälti sillä, että tehoa on reippaasti heti kytkentäkierroksilta lähtien, eikä moottoria siksi tarvitse pahemmin huudattaa. Käsiteltävyys kunnossa Summit 800 X-RS Hillclimberin taustamusiikiksi olisi loistavasti sopinut David Lee Rothin "Little Ain´t Enough" tai Panteran "Fuckin´ Hostile". Vajaan neljän metrin matto sopii Summitiin hyvin. Jälkimmäisen maton pituus on 392,3 senttiä
SG PIPO 15 apipo, vahvistetulla Pehmeä ja joustava lipp . Hard core -kuskin puk laminointi ja kevyt jousto kin ajoon: isuuksilla pitkään killa vaadittavilla omina ukaan lukien veden- ja puvussa yli 10 taskua (m ita eralle ja kännykälle), use höyrynpitävä tasku kam jat, irrotettavat tavat suo ilmastointitaskuja, irrotet , lumilycra hihansuut ja pääntie henkselit ja huppu, leikkaus to malli. Takissa tön myös lumilautailuss mahdollistaa puvun käy iss usui a 80g. Housujen väljä lukot ja hyvin istuva ren akissa a. Materiaa Blackie on SG-sarjan uus O), jossa vää kangasta (10 000 H2 hengittävää ja tuulenpitä s dukas ta. Silikoninen ja painetulla SG-logolla lipalla sta ja valkoinen. 60g eriste ja housuissa KK TAK I XS, S, M, L, XL, 2XL, 3XL 299 HOUSUT S, XS, S M, L, XL, 2XL, 3XL 249 To see www.s ore action : nogea r.fi m. Mu lina vain parasta i huipputuote. Snogear-merkki. Kankaassa huippulaa samettisen pehmeä pin aiu kai
Koeajossa Lynx Adventure Grand Tourer 1200 4-TEC 32 MK www.mk-lehti.fi
Jäykempi takapukin jousi ja uusiksi simmitetyt iskunvaimentimet ovat parantaneet jousitusta, eikä sillä enää ole vaikeuksia kantaa kahden miehen kuormaa. TEKSTI: OLLI AUTONEN KUVAT: JONI LAUNONEN Askel kohti MUKAVUUTTA 1200-kuutioisen nelitahtikoneen myötä Lynxin Grand Tourer -malli saa lisää voimaa ja ennen muuta hienostuneisuutta. Jälkimmäiset ovat läheistä sukua konsernin urheilukelkoille paitsi rungoltaan ja ajoergonomialtaan, myös muun muassa voimansiirrossa ja ohjausjärjestelmässä käytettyjen kevyempien komponenttien osalta. Poikkeuksena on kuitenkin LTS-keulalla ja 60 senttiä leveällä matolla varustettu työjuhta Yeti Pro V-800, jonka valmistusta Rovaniemellä edelleen jatketaan. Vakiovarusteisiin kuuluvat myös matkustajan lämmitettävät käsikahvat, virran ulosotto sekä www.mk-lehti.fi MK 33. Ajoasentoa voi luonnehtia urheilulliseksi ja läheinen sukulaisuussuhde urheilumalleihin on aistittavissa. Raideleveys on reittimitassa 108 senttiä, joka kuitenkin on säädettävissä 42 milliä kapeammaksi. Keulan rakenne ja raideleveys alleviivaavat sitä tosiasiaa, että Grand Tourer on nimensä mukaisesti suunniteltu enemmän reittikäyttöön kuin tiettömien kairojen kulkemiseen. Matkustajan istuimen saa näppärästi irrotettua, mikä avartaa tarvittaessa kuljettajan liikkumatiloja esimerkiksi umpilumessa polvelta ajettaessa. Iskunvaimentimina sekä keulassa että alustassa ovat 36-milliset Kayaban kaasuvaimentimet, jotka eivät kuitenkaan ole huollettavaa mallia. Ohjaustanko on polvelta tai seisten ajoa ajatellen riittävän korkealla ja edessä. Tuulilasi on malliltaan korkea ja tarjoaa riittävän suojan. Nelitahtinen moottorivaihtoehto ja pienet hienosäädöt parantavat GT:n ominaisuuksia erityisesti vapaa-ajan käytössä. oissa keväänä Lynx pisti mallistonsa kerralla uusiksi esittelemällä uudet runkoratkaisut nestejäähdytteisten urheilukelkkojen ohella myös leveätelaisiin Commander- ja Grand Tourer -malleihin. Grand Tourer puolestaan täyttää fyysisesti työkelkan mitat, mutta luksustason vakiovarustelu kertoo sen olevan myös pidemmälle taipaleelle soveltuva matkantekopeli. Telamatto on 50 senttiä leveä ja karvaa vaille neljä metriä pitkä. Telastoon on lisätty reaktiotangot, jotka tuovat lisää kantavuutta kaksi päällä ajattaessa, ja takana on taittoperä. Uuden yleiskelkkaformaatin myötä Lynx-mallistosta ovat kadonneet kapeamattoinen R-Evo-runkoinen touringmalli Adventure sekä hyötykäytössä enemmän palvellut Yeti-mallisarja. Lisäpenkin alta löytyy kannellinen tavaratila ja lisää kuljetuskapasiteettia on perinteisellä taakkatelineellä. Herraskaista menoa Kahdella kolmiotukivarrella toteutettu A-LFS-etujousitus on tuttu merkin urheilumalleista. Alusta on Lynxin legendaarisen RCG-mallin hyötykelkkajohdannainen. Viime vuonna Grand Tourer 600 sai pyyhkeitä liian veltosta alustastaan, joka pohjaili jo melko vaatimattomissakin töyssyissä kahden kuormalla. Alusta toimii miellyttävästi sopivassa matkavauhdissa ja sen kantavuus säilyy kyytiläisenkin hypätessä mukaan. Pitkittäissuuntaisen pikasäädön avulla ajoasentoa voi nopeasti muuttaa lokoisammaksi matka-ajoa varten. Telatunneli on siis leveä, T mutta tunnelin viistot yläreunat ja kapeaksi muotoiltu polttoainetankki mahdollistavat kapean penkin käytön ja hyvät liikkumatilat kuljettajalle
Toisaalta nelitahtisen tuoma lisävääntö ja -massa ovat etuja, jos kelkkaa käytetään enemmän kuormanvetoon. Voimaa on touring-käyttöön edelleen riittävästi ja menohaluja selvästi enemmän kuin 600-kuutioisessa kaksitahtisessa. Uusiksi simmitetyt iskunvaimentimet ja jäykempi takapukin jousi ovat tuoneet alustaan kaivattua kantavuutta. Rotax 1200 4-TEC, 4T, nestejäähd., 92 kW / 125 hv 1170 cc EFI TRA III / QRS 50 x 392 / 3,2 cm A-LFS, HP 36-kaasuisk., jousto 225 mm RCG-A, HP 36/ HP 36 -kaasuisk., jousto 340 mm Hydraulinen levy 120 cm 323 cm 108 cm 313 kg 45 l Bosch 13 990 euroa Jarru: Leveys: Pituus: Raideväli: Paino: Pa-säiliö: Sytytyslaitteet: Hinta: 34 MK www.mk-lehti.fi. Koeajossa... Ohjaustanko on varustettu korkealla korotuspalalla. Alustan hienosäätö on parantanut touringominaisuuksia merkittävästi, eikä koeajolla tullut kertaakaan mieleen, miksi tarvittaisiin vielä 38-senttisellä matolla varustettua perinteistä matkakelkkaa. Rotaxin kolmisylinteriseen nelitahtimoottoriin ehdimme tutustua muutamaankin otteeseen viime talven vertailutesteissä. Vaihdekaavio on pitkittäissuuntainen ja sinällään selkeä, mutta moitimme edelleen sen kankeutta. Syncrovaihteiston ansiosta GT:n perässä voi vetää huoletta myös tuhdimpaa kuormaa. Tangon asentoa voi kätevästi muuttaa pikasäädön avulla. monipuolinen mittaristo. Eleetön voimansiirto ja tasainen tehoalue ovat arvossaan paitsi matka-ajossa, myös hitaassa puunkierrossa ja ennen muuta kuormaa vedettäessä. Kelkan voimansiirto toimii hienosti, mutta vaihteiden vaihtaminen on turhan kankeaa. Käyttötarkoituksesta riippuen Lynx Adventure Grand Tourer 1200 on mielenkiintoinen uutuus. L-XU -formaatin ehdoton valtti on sen monikäyttöisyys: varustelu ja ominaisuudet riittävät mukavan matkanteon ohella myös työkäyttöön. Matkustajan oloissa ei ole moittimista: istumatilaa on riittävästi ja joustavat käsikahvat parantavat matkustusmukavuutta huomattavasti. Moitimme luksusmatkaajien vertailussa SkiDoo GTX:n moottoria turhankin ärhäkäksi kierrosalueen keskivaiheilla, kun taas MXZ- ja MXZ Renegade -mallit tuntuivat ryntäilevän pienillä kierroksilla. Moottori on siis täysin sama kuin Ski-Doon MXZ 1200-, MXZ Renegade- ja GTX -malleissa, mutta softamuutos on alentanut 130 hevosvoiman huipputehoa viidellä hepalla. Se on tehokkaampi ja sivistyneempi reittikäytössä kuin 600-kuutioinen sisarmallinsa, mutta 30 kilon massanlisäys keulalla rokottaa hieman umpilumen käsiteltävyyttä. Voimansiirron kalibroinnin ja tehonalennuksen myötä Grand Tourer liikkuu nöyrän tasaisesti läpi kierrosalueen ja kytkentä tapahtuu ilman nykäisyä. Jos taas reittimatkaaminen ja kyytiläisen kanssa ajaminen jäävät kelkalla pienempään rooliin, on Xtrim Commander (kapeammalla raidevälillä ja karkeammalla matolla varustettuna) L-XU -runkoista Lynxiä pohtivalle luontevin valinta.q Lynx Adventure Grand Tourer 1200 4-TEC Tekniset tiedot Moottori: Teho: Iskutilavuus: PA-suihkutus: Variaattori: Tela (lev., pit., harjak.): Etujousitus: Telasto: Grand Tourerin täysimittainen alusta on varustettu kahdella kierrejousella ja reaktiotangoilla. Moottorista on haluttu tehdä näin paremmin tarkoitustaan vastaava GT:n keulalla, ja toimenpiteessä onkin onnistuttu ilmeisen hyvin. Juuri vetotehtäviä ja maastoajoa ajatellen Grand Tourerissa käytetään kaksilovista Syncro-vaihteistoa
Voimanlähde on erittäin luotettavassa maineessa ja kuulopuheiden mukaan kulutuksetkin ovat olleet perin maltillisia saman kokoluokan twin-koneisiin verrattuna, edeltävistä kolmisylinterisistä puhumattakaan. 36 MK www.mk-lehti.fi. Viperin alle kaavailtiin myös vuosia myöhemmin RX-1:n alla nähtyä monoalustaa, tai pikemminkin sen esiastetta. Tarkoituksena oli luoda eritoten Pohjois-Amerikan markkinoita silmällä pitäen paitsi tehokas myös joustovaroiltaan kovempaankin menoon riittävä kelkka. Protovaiheen testeissä alustaa ei kuitenkaan ehditty vielä saamaan tasapainoon muun kokonaisuuden kanssa, ja käytännön testausvaiheessa saatiin kokea melko hurjiakin tilanteita. Vaikkakin suunnittelupuolen fokus oli suunnattu vahvasti jo nelitahtiaikaan, lähdettiin OMC-koodinimellä toiminutta Viper-aihiota työstämään kunnianhimoisin tavoittein. Tehokkuuteen ja luotettavuuteen nojaten insinöörit päätyivät kuitenkin 700-kuutioisen kolmimukiseen moottoriin, joka rakennettiin pitkälti SRX:n voimanlähteen pohjalle. Lopulta Viper julkistettiin keväällä 2001. Kelkka jäi kuitenkin pahasti vuotta myöhemmin esitellyn nelitahtisen RX-1:n varjoon, vaikkakin Viperin taru jatkui vielä vuoteen 2004 saakka. Tehtaalla oli kuitenkin tarkoitus lanseerata kaudelle 2001 vielä yksi kaksitahtinen uutuussportti, jonka oli määrä sijoittua mallikartalla johonkin SRX:n ja SX R:n välimaastoon. Alkuperäissuunnitelma täysin uudesta konseptista oli pala palalta viipaloitunut, ja lopputuloksena oli pitkälti jatkojalostunut SX R. SRX:ään verrattuna kelkasta haluttiin kuitenkin huomattavasti kevyempi, joten itsestäänselvyys oli, että pakoputkia sai olla vain yksi. Viperin 696-kuutioisen kolme yhteen -moottorin huipputehoksi ilmoitettiin 125 hevosvoimaa. Sääli, sillä kyseessä on ehdottomasti yksi hienoimmista edellisen sukupolven kelkoista ja Yamaha-helmistä. amahan nelitahtiprojekti pyöri jo isolla vaihteella ennen vuosituhannen vaihdetta. Runkoaihio ja jousituksen perusratkaisut olivat säilyneet ennallaan, mutta muotoilussa ja moottorin osalta oltiin menty eteenpäin. Projektin alkuvaiheessa keulalle kaavailtiin uutta, 800-kuutioista twin-moottoria, joka oli jo tuolloin kaikkien kilpailevien merkkien valikoimassa. Ohjaamo on yamahamaiseen tapaan hienosti viimeistelty. KOLMISOINTU kohdallaan Y 2002 vuodelle esitelty SXViper 700 jäi Yamahan viimeiseksi kaksitahtiprojektiksi kelkkapuolella. Käytetyn koeajo: TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN Yamaha SXViper 700 Viperin selässä istutaan vanhan mallin mukaan, mutta hallintalaitteet ja mittaristo edustavat jo uutta aikaa
q www.mk-lehti.fi MK 37. Vuonna 2004 se oli kelkkakartalla jo selvästi vanhanaikainen, olivathan vuotta aiemmin esitellyt RX-1 ja Ski-Doon REV vieneet kelkkamaailmaa seuraavien ajatukset jo tulevaisuuteen. Viper on hienostunut urheilukelkka, joka soveltuu edelleen mainiosti pidemmillekin päivämatkoille. Hämmentävän hienostunut Pääsimme keväällä ottamaan tyypit vuosimallin 2004 Viperistä, joka siis oli mallin viimeinen tuotantovuosi. Viper oli viimeinen mohikaani kolmisylinteristen kaksitahtisten heimossa. Viper on erittäin vakaa ajettava ja sen kurviominaisuudet ovat huippuluokkaa. SXViper jäi Yamahan viimeiseksi kaksitahtiprojektiksi, ja se oli mallistossa mukana viimeistä kertaa kaudella 2004. Moottorista tai voimansiirrosta ei kuulu mitään ylimääräisiä ääniä, vaan kolmimukisen sivistyneen kireä nuotti pysyy puhtaana aina kierrosten tappiin saakka. Loistava moottori ja vakaat ajo-ominaisuudet tekevät siitä edelleen hienon yhden miehen reissupelin, mutta hikilenkeillä ja patikon rytkytyksessä se ei ole omimmillaan. Matkamittari näyttää 5700 kilometriä, eikä tonni per vuosi-tahti siistissä käytössä ole tehnyt kelkkaan naarmun naarmua. Pienessä patikossakin Viper on täysin vietävissä ja alustassa on riittävästi herkkyyttä, mutta isompiin valtaojiin on kaasua himmattava. Viperin kolmisylinterinen ja yhdellä pakoputkella varustettu kaksitahtikone kuuluu sarjaan mestariteokset. Käsienlämmittimiä hallitaan keinuvivuin peukaloilla. Vaihdokkilistoilta Viperiä löytyy jonkin verran, hintahaitarin ollessa kolmen ja viiden tuhannen välissä vuosimallista ja ajetuista kilometreistä riippuen. Alusta on mukava, mutta ei sovellu kovaan patin hakkaamiseen. Ajettavuudessa korostuu kelkan uskomaton vakaus ja rauhallisuus. Viperin triplakoneen käyntiäänessä on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa; ei mitään kisaratojen laidalta tuttua, korvia vihlovaa kaksitahtisen metallista pärinää, vaan äärimmäisen hienostunutta, kuuloelimiä hyväilevää kolmisointua. Kolmimukisesta koneesta huolimatta Viper ei ole lainkaan raskas ajettava, vaan paremminkin helppo ja johdonmukainen. Kaikkien kliseiden mukaisesti naisen käytössä ollut (tässä tapauksessa ihan oikeasti) peli on Lapin Motoroin myyntilistoilla, hintalapussaan 4800 euroa. Käynnistysnarusta nykäisyn jälkeen muikea hymy nousee korviin. Vuosimallien välillä ei teknisiä eroavaisuuksia ole vuodelle 2004 moottoriin tullutta nakutuksenestojärjestelmää lukuunottamatta. Iskunvaimennus ei riitä kovaan pommitukseen, mikä tuntuisikin hieman pyhäinhäväistykseltä tälle kelkalle. Mittaristossa on selkeä analoginen kello käyntinopeudelle ja vieressä oleva LCD-näyttö kertoo nopeuden, osamatkan ja polttoaineen määrän. Moottorin vääntö ja tasaisuus on jotain hämmentävää, vaikkakin telamaton kehno pito latistaa hieman tunnelmaa. Ajaminen loppukauden sileillä ja leveillä reiteillä on Viperillä yhtä juhlaa. Moottori on luonteeltaan äärimmäisen sivistynyt ja äänet ovat kelkkamaailman aateliaa. Hallintalaitteet ovatkin hyvin samankaltaiset nykyisten nelarijammujen kanssa. Liikkelle kelkka lähtee kuin sukkasillaan, kytkin tarttuu pehmeän tarkasti ja kierrosten nostaminen saa vaatimattomalla 28 millin harjalla varustetun maton sutaisemaan yöpakkasen kovettamalla penkan laidalla. Nopeis- sa kurveissa Viper on hieno viedä, eikä sisäsuksi kallistele tiukemmissakaan neulansilmissä. Puolivuosikymmentä myöhemmin voi kuitenkin todeta, että Viper on edelleen todellinen helmi, jonka markkinoille tulo vain taisi tapahtua pari vuotta liian myöhään. Telamaton harja on vain 28 milliä, joten pito on kaukana ihanteellisesta. Pitkittäistuennalla varustettu keula on mallia perinteinen. Kuljettajanympäristö edustaa ajoasennoltaan vanhaa aikaa, mutta muilta osin ajolasien takaa avautuvaa näkymää voisi luonnehtia edelleen jopa moderniksi. Kone on myös erittäin kestävä ja kulutuskin on maltillinen. Viperin alle kaavailtiin protovaiheessa monoalustaa, mutta lopulta päädyttiin perinteseen ProActioniin
Saimme rovaniemeläiseltä Koneliike 38 MK www.mk-lehti.fi. Radikaali ergonomia jakoi mielipiteitä voimakkaasti ja ensimmäisenä vuonna kelkan ajoominaisuuksissakin oli vielä viilattavaa. Vuotta myöhemmin esitellyn REV:in toisen vuosikerran myötä kelkka päivittyi paitsi ulkoiselta olemukseltaan, myös ajettavuudeltaan. Ensimmäisen mallivuoden REV:in ulkonäössä ehkä silmiinpistävintä oli majavanhännäksi ristitty telatunnelin takaosan rakennelma, josta kuitenkin jo seuraavana vuonna luovuttiin. Puolenvuosikymmen takainen REV ei tunnu vanhalta peliltä vieläkään. K audelle 2003 esitelty SkiDoo REV oli, ja on yhä edelleen yksi kelkkahistorian merkittävimmistä mullistuksista. REV:in toinen mallivuosi toi tullessaan myös muuta hienosäätöä, jolla kelkan ajettavuutta saatiin parannettua. Suurimman huomion tuona vuonna varasti luonnollisesti Rotaxin 600-kuutioinen SDI-moottori, jonka ensiesiintyminen nähtiin REVin keulalla. Käytetyn koeajo: Ski-Doo MXZ 800 X 2004 TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN MULLISTAJAN toinen vuosikerta Ski-Doo REV tuli ja mullisti koko kelkkamaailman vuonna 2003. Myös alustaan tehtiin pientä hienosäätöä. Iskarihuoltoa vaille tikissä Vuosimallin 2004 X-varustepaketilla varustettuja REV:ejä tehtiin kolmella eri moottorilla. Uudentyyppinen runkoratkaisu muutti paitsi moottorin, myös kuljettajan asemoinnin kelkan päällä ja samalla ulkomuoto muuttui radikaalisti. Vaihtoehtoina SDI:lle olivat samankokoinen kaasutinversio, sekä 800-kuutioisella HO-moottorilla varustettu isolohko. Pystyä ja erittäin etupai- noista ajoasentoa muutettiin -04 -kaudelle urheilullisemman istuimen ja uuden ohjaustangon myötä. Pystysäädöllä varustettu tanko oli nyt korkeampi ja taaempana, minkä myötä ajoasento muuttui aavistuksen verran perinteisempään suuntaan tuoden kuljettajaa jakkaralla taaemmas. Liian etupainoiseksi luonnehdittu ajoasento aiheutti ensimmäisessä REVissä muun muassa sen, että takapää alkoi jakamaan hervottomasti etenkin jarrupateissa. Kanadalaismerkin uusi näkemys moottorikelkan ajoergonomiasta tuli viitoittamaan koko kelkkamaailman kehitystä seuraavina vuosina
Kasisatanen herää nöyrästi henkiin. REV:in sinikeltainen XPS-väritys on edelleen näyttävä, ja joidenkin mielestä se onkin yksi onnistuneimmista SkiDoon urheilukelkkojen historiassa. Etupukin linkulla varustettu SC-4 -telasto esiteltiin seuraavana vuonna. Etupään iskarit olivat koeajopelissä huollon tarpeessa, sillä keulalla oli taipumusta kallistella. HO-moottori on vääntävä ja väkevä pata, jonka luonteeseen oli saatu annos terävyyttä edeltävään perusmallin 793:seen verrattuna. Mittarissa pelillä on 9500 kilometriä, mutta ulkoisesti kelkka on kaikinpuolin ehdassa kuosissa. Tyhjäkäynnillä konehuoneesta on erotettavissa metallista resonointia, minkä aihettajaksi paljastuu myöhemmin välys jarrulevyllä. etupukin jousen osalta edellisvuotiseen verrattuna. Isoksi ei hintaero kasva vielä vuosimalliin 2005 tultaessakaan; tällöin alle saa monen mielestä ehkä legendaaristinta REV-vuosikertaa, laadukkaammalla SC-4 -alustalla varustettuna.q www.mk-lehti.fi MK 39. Alusta tuntuu koeajopelissä olevan hyvässä tikissä, joskin isoimmissa vasta- pateissa etupukki lyö läpi. 2004 vuosimallin REVistä joutuu pulittamaan tavallisesti noin tonnin enemmän kuin vuotta vanhemmasta pioneerista. Toisaalta aktiivisimmat REV-äänenkannattajat pitävät mullistajan ajoasentoa edelleen jäljittelemättömänä ja itselleen parhaiten sopivana. Moni pitää 2004 -mallin väritystä yhtenä onnistuneimmista. Ilmoitettu huipputeho on 138 hevosvoimaa, mikä on seitsemän yksikköä vähemmän, kuin vuotta myöhemmin nähdyssä Power TEK -versiossa. Kokemuksesta kuitenkin tiedämme, että iskunvaimennuksen ollessa kunnossa REV on pirun nopea ajaa kurveissa, joten vakiokepit uudelleen simmittämällä ja huoltamalla ajettavuus parantuisi varmasti merkittävästi. 2004 vuodelle X-paketilla varustetut REV:t saivat korotuspalalla ja pitkittäisellä säädöllä varustetun ohjaustangon. Alusta on mallia SC-10 III, johon oli tehty pientä hienosäätöä mm. Iskarit huoltamalla koeajolaitteestamme saisi hyvän pelin urheilulliseen ajoon. Korteniemeltä kevään viimeisillä keleillä kokeiltavaksemme 800-kuutioisen nollanelosen REVin, jonka pyyntihinta on koeajon aikaan 5300 euroa. Uudelleensimmitys parantaisi ajoominaisuuksia huomattavasti. Vajaan kymppitonnin mittariinsa kelannut REV on ulkoisesti hyvässä kunnossa. Rotaxin isolohkoinen HOmoottori esiteltiin REV:iin debyyttivuodelle 2003. Telatunnelin takahäkkyrän puuttuminen ja Xmallin tuulilasi ja ohjaustanko tekevät kelkasta puhuttelevuudessaan aivan eri kaliiberin laitteen, kuin vuotta vanhemmat REVit olivat. Nopemmissa kurveissa ulkokurvin puoleinen suksi meinasi vajota alle, mikä söi kelkan vakautta reippaammassa ajossa tuntuvasti. Tehoero nykyisiin kasisatasiin silti tuntuu: ovathan huipputehot nousseet tähän päivään tultaessa jo huimiin, yli 150 hevosvoiman lukemiin. Jousituksessa häiritsi enemmän kuitenkin keulan pehmeys. Ajoasento on tuttua REViä, mikä jakaa mielipiteet yleensä hyvin selkeästi kahteen leiriin. Monet eivät tottuneet jyrkkään polvikulmaan missään vaiheessa, vaan pidättäytyivät mieluummin vanhanliiton jalat edellä ja tällit selälle -tyylissä, tai siirtyivät sittemmin nykyisin vallalla olevaan trendiin, jossa tavallaan yhdistyy REV:in pysty istuma-asento, mutta jalat saadaan haluttaessa edemmäs koteloihin perinteiseen malliin. Vuosimallien välillä on kuitenkin niin suuri ero ajettavuuden suhteen, että suosittelemme ehdottomasti vuotta tuoreempaa painosta
Yksi kestoaiheista on porukalla miettiä alan merkkipaaluja niin hyvässä kuin pahassa. Kelkkamaailman hitit ja hudit osa I TEKSTI: JUKKA HELMINEN JA JONI LAUNONEN KUVAT: JUKKA HELMINEN Kelkkamaailmasta löytyy esimerkkejä sekä hyvästä että huonosta suunnittelusta. Lähimenneisyydestä löytyy muutamia todella hienosti pieleen menneitä ratkaisuita, mutta myös outoja klassikoita. Moottorikelkkamaailmassa on hittejä syntynyt joskus yllättävistäkin lähtökohdista, mutta samoin on hutien laita. Aika ajoin taas käy niin, että alkujaan omituiselta tuntuneesta laitteesta löytyy kauneuspilkku, joka saa kaiken aikaisemmin koetun näyttäytymään uudessa valossa. Ilman perinteitä ei ole tulevaisuutta, muistuttivat sotaveteraanit meille varusmiehille joskus armeijassa. Rintama on vieläkin yhtenäisempi, kun aletaan muistella todellisia huteja. MK-lehden päätoimittajan ominaisuudessa testejä jo vuodesta 1991 tehnyt Jukka Helminen sai osakseen muistella alan hittejä vuosien takaa. Lynxin versiota Ski-Doon menes- www.mk-lehti.fi. Alan hitit ovat yleensä syntyneet muuttamalla vallitsevia käsityksiä, hudit taas ovat useimmiten johtuneet liian nopeasti tuotantoon tuoduista raakileista. Merkkipaaluja ja verkonpainoja I 40 MK sojen vertailutestien aikaan MK-lehden testiryhmä viettää yleensä useita päiviä yhdessä, ja iltaisin jää aikaa monenlaiseen tarinan heittoon. Lisäksi jaoimme jutun kahteen osaan, joista ensimmäisessä vuodesta 2000 kelkkatestejä tehnyt Joni Launonen muistelee hiukan tuoreempia huteja. Onneksi alalla on taito ottaa mokista opiksi. Lausahdus on täyttä totta, sillä historian tunteminen antaa perspektiiviä ymmärtää nykyhetkeä. Koska muisteltavia kelkkoja on paljon, päätimme että jutun tekoon osallistuu vain kaksi henkilöä. Seuraavassa numerossa osat vaihtuvat Launosen listatessa omia 2000-luvun hittejään ja Helminen keskittyy alan vanhempiin huteihin. Joni Launonen: Eipä jäänyt lapsille juuri kerrottavaa... Kehityksen suunta ei aina ole vakio, vaan joskus loistava keksintö saa seuraajakseen pelin, joka tahdotaan pian painaa unholaan. Tämä artikkeli on omistettu kelkoille, jotka ovat jääneet niin toimituksen kuin kelkkailevan kansankin mieleen. Lynx R-evo 2005 R-evo-mallit esiteltiin lehdistölle Nurmeksessa Bomban talolla helmikuussa 2004. Vaikka mielipiteet eroavat jonkin verran toisistaan, ne kelkat, jotka ovat omana aikanaan olleet poikkeuksellisen hyviä ja innovatiivisia, löytyvät helposti. Historiasta saadaan myös rakennusaineet sille kivijalalle, jonka päälle tulevaisuus rakennetaan. Monesti onkin käynyt niin, että ensimmäisellä tuotantokaudellaan surkeaksi tuomittu kelkka on jo seuraaville lumille jalostunut aivan kelpo kapineeksi
Lynxin 600- ja 800-kuutioiset R-Evot jäivät vuonna 2005 MK-lehden vertailutesteissä auttamatta hännille! www.mk-lehti.fi MK 41
Fusion oli tarkoin varjeltu salaisuus. Lehdistö pääsi tutustumaan kelkkaan ensimmäisen kerran keväällä 2004 McCallissa Idahossa. Esimerkiksi ojien ylityksissä ja hypyissä tuulilasi osui kuljettajaa rintaan, mikä tietenkään ei ole toivottava ominaisuus. Polariksesta oli Lynxin tapaan koetettu tehdä hieman Ski-Doota rennomman tuntuinen, ja yrityksessä onnistuttiin Lynxiä paremmin. Yksi syy tähän oli se, että olkatapin ja telan kohtauspisteen välinen etäisyys oli liian lyhyt. Sen toiminta jätti tosin toivomisen varaa, sillä etuasennossa se on pystyssä ja ohjaustangon liikerata muistuttaa lähinnä vanhan kuorma-auton ratin kehää. Nopeaan ja rankkaan ajoon Ski-Doon ajoasento oli onnistuneempi, mistä to- disteena on se, että Lynx Rave RS 600:n lisävarustejalkakoukuilla ajoasento tehdään yhä lähes samanlaiseksi kuin REVissä oli. Kelkkamaailman hitit ja hudit osa I Susion ei ollut huono lempinimi vuoden 2005 Polaris Fusionille. tyksekkäästä REVistä oli odoteltu jo vuotta aikaisemmin, mutta odotus palkittiin vasta nyt. Kylmien tyyppien perusteella Fusion vaikutti hyvältä, sillä sen satula oli sopivan mallinen ja ajoasento tuntui onnistuneelta. Kelkka oli uskomattoman raskas käännellä, mutta silti sen aliohjaavuus oli sitä luokkaa, että irtolumen päällystämällä reitillä jopa huonosta ohjautuvuudestaan tunnettu Ski-Doon katamaraanisuksi tuntui kirurgisen tarkalta ohjaimelta. Sii- tä ei loppujen lopuksi tykännyt oikein kukaan - paitsi yksi endurokuski Kuusamosta, joka edelleen kehuu kyseistä keksintöä. Kelkka kärsi myös lumiongelmista, sillä konehuone oli hetkessä tulvillaan valkoista pulveria, koska pohjamuovissa oli hiiren mentävät reiät iskarien läpivienneissä. MK-lehden vertailutestit lehdessä 1/05 olivat sinänsä historiallisia, että Lynx jäi sekä 600- että 800-kuutioisten urheilukelkkojen vertailuissa viimeiseksi. Ajoasennon muunneltavuus Rider Select -systeemin avulla oli hyvä oivallus. Myös imupuoli oli perso lumelle ja pidempi taival umpisessa tiesi imupönttöjen irrotusta ja sulattelua jopa kesken taipaleen. Polaris Fusion 900 ja 700 Harva kelkka on saanut yhtä rajun tuomion kuin Polariksen Fusion 900. Ajamamme prototyypit eivät jostain syystä tärisseet yhtä raa´asti kuin tuotantopelit, mutta ohjaus oli aivan yhtä epäonnistunut. Ohjaus oli rauhaton ja tuikkiva, mutta silti kelkka oli erittäin aliohjaava. Muutoinkin R-evo näytti melkoiselta möhköltä ja etenkin harmaa 600 SDI oli käsittämättömän ankean näköinen moottorikelkka. R-evosta oli kaiketi tarkoitus tehdä hillityn tyylikäs, hieman mercedesmäinen lumikiitäjä poistamalla kaikki mahdolliset rosot, ja siksi esimerkiksi alumiinisia korotuspaloja ei näkynyt. Ajoasennon kruunasi leveä tankki. Ajo-ominaisuudet eivät nekään olleet kaksiset. Vaikka kyseessä oli urheilukelkka, oli ajoasento lähempänä leveätelaista työkelkkaa kuin sporttipeliä. Sen ulkomuotoihin oli haettu viitteitä autoteollisuudesta. Jumbosijat olivat tässä tapauksessa reilusti ansaittuja, sillä kelkat olivat monella tapaa heikkoja esityksiä. R-evo ei häikäissyt ensi näkemältä. Tuulilasi oli suojaava, mutta se oli myös tiellä. Siitä oli pyritty tekemään mahdollisimman rento, sillä Ski-Doon REV sai perinteisesti kritiikkiä jyrkästä jalkakulmasta, joka alkuun tuntui väsyttävän jalat erittäin nopeasti. Ajoasento oli jotain uuden ja vanhan väliltä. Sittemmin R-evo-runkoisen Lynxin akseliväliä pidennettiin pariinkin otteeseen 35 milliä kerrallaan. Kaudella 2005 Fusionista ei juuri positiivisia asioita kuulunut. Tässä taisi tulla ensimmäinen kuolettava virhe, sillä jo vuonna 2006 korotuspalat irvistelivät tuttuun tapaan. Kelkka oli kyllä tehokas kuin mikä ja sen jousitus oli kohtuullisen onnistunut, mutta muut ajoominaisuudet tai niiden lähes totaalinen 42 MK www.mk-lehti.fi. Lynxin rennompi asento oli kuitenkin välimalli, jossa jalat lepäsivät, jos ajaminen oli rauhallista. Esittelyssä korostettiin, että moottorikelkan design voi olla näyttävää ja selkeälinjaista
Pyrkimys tehdä pallosta entistä pyöreämpi ei Pekka Ohenojalta nuhteita, kun ei suostunut keksimänsä katamaraanisuksi-termin sijaan käyttämään suksien virallista nimeä. Suurin ongelma oli kuitenkin täysin väärässä asennossa ollut telasto. Firecatit muistetaan ennen kaikkea nopeudestaan. Säätämällä ajo-ominaisuudet kohenivat merkittävästi, mutta ikävä kyllä ongelmat eivät liittyneet pelkästään pieneen levottomuuteen. Seuraavana vuonna markkinoille tuli katamaraanisuksi. Precision-suksen kanssa riitti iloa kuskien lisäksi myös valmistajalla, sillä BRP päätyi lakitupaan tappelemaan patenttiasioista Simmons Incin kanssa. Arctic Cat teki ennen seuraavaa kautta kovasti töitä karsiakseen luotettavuusongelmat. Tässä tapauksessa ratkaisulle oli järkevät perustelut, sillä erillinen muovipohja teki alun perin Ski-Doossa käytetystä suksesta jäykemmän. Irtolumella suksi ikään kuin nousi plaaniin tehden ohjauksesta epätarkan. Ensimmäiset Firecatien rungot eivät kestäneet. Sen takia kelkka kulki kurveissa takakulman varassa kylkimyyryä ja mutkien ajaminen sladissa oli mahdotonta. Kaudelle 2003 esiteltiin myös Arctic Catin Firecatit, F5 ja F7. Suurin ero ajettavuuteen syntyi, kun telaston takakiinnitys siirrettiin reilusti alemmas tunnelin kyljessä, eli takapää nousi useita senttejä. Suksisähläystä ja penkki päin persettä BRP on viimeiset vuodet ollut kelkkamaailman suunnannäyttäjä. Vuosimallin 2004 Firecat oli selvästi parempi ajettava kuin 2003mallinen. Etenkin ruotsalaiset kyseenalaistivat ratkaisun mielekkyyden. Onnistuneiden innovaatioiden ansiosta se kasvoi viimein vuonna 2003 maailman suurimmaksi moottorikelkkojen valmistajaksi. Eräs tuolloin vielä tuore (ja noihin aikoihin myös maailman nuorin kelkkatoimittaja) sai Loistava mootto ri, kamalat kaarreominaisu udet ja muuten kin levoton käytös leimasivat vuod en 2003 F7 Firecatt ia. Arctic Cat Firecat 2003 Kelkkamaailman historia jakautuu kahteen aikakauteen: aikaan ennen vuotta 2003 ja aikaan sen jälkeen. Kärhämää kesti muutaman vuoden, mutta lopulta se päätyi osapuolten väliseen sopimukseen. Ne kulkivat keveytensä, kapean mattonsa ja riskien moottoriensa ansiosta todella räväkästi. Reittikelkassa tuo suksi toimi kovalla pohjalla kohtuullisesti. 900-kuutioinen Cleanfire-moottori oli markkinoilla vain kaksi vuotta. Moottorin elinkaaren jääminen näin lyhyeksi kertoo vain yhden asian, sen että toteutus oli täysi fiasko. jousituksen säätöjen ja lötkön rungon takia F-sarjalaiset tuntuivat rauhattomilta. 700ja 600-kuutioiset olivat konetta lukuun ottamatta sama kelkka, mutta niiden painossa oli eroa reilut parikymmentä kiloa. Kaudelle 2006 kelkkaa hieman fiksailtiin ja sen rinnalle esiteltiin 700-kuutioinen rinnakkaismalli. Nämä kelkat jättivät myös jälkensä kelkkahistoriaan, joskin hieman toisella tavalla. Katamaraanisuksi oli enemmän tai vähemmän jalostettu versio Simmons Flexi-Skistä, joka on vuoristokelkkaan tarkoitettu sivakka. Voimaa oli 700-kuutioisessakin, mutta niin oli tärinöitäkin. SkiDoon REV ja Yamaha RX 1 muuttivat kumpikin omalla merkittävällä panoksellaan moottorikelkkailua pysyvästi. BRP on koko 2000-luvun koettanut keksiä moottorikelkan suksea uudelleen siinä kuitenkaan onnistumatta. puuttuminen teki ajamisesta mielenkiintoisen kokemuksen. Fusion-perheen mielenkiintoisin ja toimivin versio oli kuitenkin perinteisellä 600-kuutioisella kaasutinkoneella varustettu laite. Se, paljonko amerikantuohta tarvittiin sovintoon, ei ole julkista tietoa. www.mk-lehti.fi MK 43. BRP:n ideologiaan kuuluu innovatiivisuus kaikilla mahdollisilla alueilla. Lisäksi se paransi suksen profiilia tehden kaarreajosta helpompaa. Ongelmia aiheuttivat myös vetopyörät, jotka saattoivat osua maahan ojien ylityksissä tai isojen hyppyjen alastuloissa. Ajo-ominaisuuksiltaan ensimmäiset Firecatit eivät olleet aivan tehojensa mittaisia, sillä vuus saatiin vieläkin parempaan jamaan muun muassa uudistetun ajoasennon ja uusien jousituksen säätöjen avulla. Suksen virallinen nimi oli Precision Ski-Doon keulalle asennettuna ja RCG Lynxin nokalla. Lynx aiheutti hämmästystä vuonna 2001 esittelemällä Enduron, jonka muovisuksi oli terästetty erillisellä pohjamuovilla. Kaudelle 2005 Firecatin ajetta- aina johda suuriin sankaritekoihin. Fusion 600 oli omanlaisensa mittapuu sille, miten pipariksi Polariksen uuden sukupolven moottorin toteutus oli mennyt
Rave 440 paljastui heti kättelyssä vaikeaksi kaveriksi. Kauden avaus Östersundin Arctic Cat Cupissa oli masentava, sillä Lynxeistä laukeilivat koneet, eikä finaalissa nähty ainoatakaan vakioluokan Lynxiä. Janne Tapion edellisvuoden avoimen luokan kelkan lähisukulainen edusti toista Onneksi kelkkavalmistajat oppivat nopeasti ja osa eilisen hudeista on nykypäivän hittejä! Kisakelkat Arctic Cat Sno Pro 440 uudistui radikaalisti kaudelle 2002. Arctic Catin nimittäminen tässä yhteydessä paholaiseksi ei ole mitenkään yliampuvaa, sillä kelkka oli oikea pirulainen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Arctic Cat 440 Sno Pro ei kuitenkaan ollut huono kelkka, vaikka sen ajo-ominaisuudet alkuun tuntuivat hieman omituisilta. Toisin Kun kehitys ei kulje oikeaan suuntaan, osa 1 Lynxin muutoin kunniakkaan historian synkin vuosi oli 2005. Jos moottorit ja kelkat niiden ympärillä muuten edustavat alansa terävintä huippua, se ei tarkoita, että suksien tai istuimen tekeminen sujuisi läpihuutojuttuna. sijaan saanut kelkkaa toimimaan aikaisemman ZR-runkoisen kilpurinsa malliin. Imuilma vedettiin kelkan sivusta variaattorin yläpuolelta, eikä tuulilasin takaa kuten ennen vanhaan ja myös vuoden 2005 jälkeen. Taas suksi toimi vallan mainiosti kovalla reitillä, mutta reitin sivuun siirtyminen toi esiin toisen puolen. Suksiasiaa ihmeteltiin joskus takavuosina ääneen BRP:n Ruotsin takuupäällikölle Bosse Strandbergille. Joulukuussa 2003 olimme äimän käkinä tehdessämme äärimmäisen tieteellisiä testejä rinnakkain kiihdyttäen. Talven mittaan selvisi myös, että rakenteissa oli heikkouksia yllin kyllin. Sen erikoisuuksiksi mainittiin muun muassa degressiivinen kallistuksenvakaaja, joka tukee hyvin kaarteissa, mutta yllättävän patin tullessa toisen suksen alle vakaaja antaa periksi. Pääsimme kokeilemaan suksea ensimmäistä kertaa Snow Shootissa Utahin Daniel Summitilla. Kaikesta vastustuksesta huolimatta Iisko-Matti Näkkäläjärvi uurasti kelkalla SM-pronssia niin vakio- kuin avoimessakin luokassa. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin kaasu oli selällään. Riemua kesti vuoden. Uudistumisleikki jatkui lujana vuoteen 2003. Vanhan koulukunnan aikoihin Lynx Racing 440 oli noussut lähes tarunhohtoiseen maineeseen. Se hakkasi suorituskyvyssä kaikki muut 440-kuutioiset mennen tullen ja vielä palatessa. Kelkkamaailman hitit ja hudit osa I Vuonna 2006 oli Pilot-suksen vuoro. Kanadalaismerkkiin on sitkeästi asennettu sohvatyynymäisiä, muodottomia ja leveitä satuloita, jotka toimivat istuimena yhtä hyvin kuin takavuosien Polariksen bumerangitanko ohjaustankona. Oli selvää, että Sno Pro näytti roiskeläppää muille 440-kuutioisille, mutta legendaarisen F7:n jääminen kuin seisomaan lähdössä oli jo suurempi yllätys. 44 MK www.mk-lehti.fi. Kaudella 2005 tulivat R-evon myötä CTRL-sukset, jotka eivät ansainneet suuria hurraa-huutoja. Avoimen luokan lähdössä se täysin vakiokunnossakin pystyi lyömään suurimman osan silloisista 800-kuutioisista, jotka olivat todellisilla mörkömoottoreilla varustettuja pelejä. Suksiasian hyvä puoli kauppiaan kannalta on se, että kun myyt yhden Lynx- tai Ski-Doo-urheilukelkan, myyt myös parin uusia suksia. Mietimme, että kuinka halpaa on kehitellä lähes joka vuosi uudet sukset. lokakuuta 2005 kävi Jyväsmarinen tiloissa innostunut hyörinä, sillä enää olisi vain muutama minuutti ja pari puheenvuoroa ennen uuden kisa-Lynxin esittelyä. Mallin menestys Pohjois-Amerikassa oli kova, sillä Tucker Hibbert lennätti Cattia voitokkaasti vieden mestaruuden omiin nimiinsä. Jos tarkkoja ollaan, Racing 440 lienee nopeissa loivissa kovavauhtisissa kurveissa parempi kuin mikään uusista kelkoista. Sen piti olla katamaraanisivakkaa ohjaavampi, mutta myös rauhallisempi. Jäisellä alkutalven radalla se tuntui levottomalta ja kallistuksenvakaaja ylikovalta. On siis selvää, että Racing 440:n seuraajan saappaat olivat isot täytettäväksi. Pieni löysääminen ja painon palautuminen suksille sai aikaan ilmiön, jota amerikaksi kutsutaan death wobbleksi. Jostakin syystä kanadalaisten on ollut erittäin vaikea mieltää moottorikelkan istuimen tehtävää. Kuljettajien kommentit kelkasta ensiesittelyn aikaan olivat innostuneita. Crosslink-alustaisena se keuli lähdössä aivan julmetusti ja jarrutuksissa se oli suksillaan. Jyväskylän kelkkanäyttelyssä 23. Joni Rinkinen ei sen sanoen alustassa ei tuntunut olevan pystysuuntaista liikettä lainkaan. Sen RCG-jousitus ja pystykeula tekivät siitä laitteen, jonka kaarreominaisuudet kelpaavat referenssiksi vielä tänäänkin. Saavutuksen mahdollisti Iiskon tiimi, joka urakoi enemmän kuin koskaan aikaisemmin yhden talven aikana. Huimaa suorituskykyä oli vaikea edes uskoa todeksi. Suksien lisäksi Ski-Doota on vuosien varrella moitittu penkistä. Tehdas reagoi ongelmiin nopeasti, ja useiden päivityspakettien (luetaan: kelkan täydellisen uudelleen rakentamisen) myötä kelkasta saatiin kohtuullisen hyvä. Tuskin kukaan syyttää valehtelusta, jos totean Sno Pro 440:n olleen ajoominaisuuksiltaan persoonallisen kelkan. Ei ollut suuri yllätys, että Lynx esitteli kaudelle 2006 uuden Rave 440:n. Lämpimät päivät ja kylmät yöt olivat muodostaneet hangen pintaan ohuen jäisen kerroksen. Kun rätti nykäistiin uutuuden päältä, tuli esiin linjakkaan näköinen kelkka. Pian selvisi, ettei kelkan imuilmanotto toiminut, vaan kone jääti. Ainakin MK:n nykyiset testikuskit Jussa Peuranen ja Jussi Honka komensivat vihreää paholaista. Tiedettiin miltä R-evon siviilimallit näyttivät, mutta nyt odoteltiin jotain räväkämpää ja ehkä myös vähän enemmän Reviä muistuttavaa laitetta. Kelkka oli myös edeltäjäänsä lyhyempi, joten se olisi erittäin ketterä. Vuosimallin 2003 440 SnoPro ei tuontimäärärajoituksen takia soveltunut enduroon, mutta crossipuolella pari semmoista nähtiin Suomessakin. Suomessa kelkalla pärjättiin kohtalaisesti endurossa Jarkko Raivion ansiosta. Mielialat kuitenkin muuttuivat nopeasti, kun uutuuden kanssa päästiin lumelle. Vasta vuoden 2010 MXZ X-RS -malleissa penkki on samaa tasoa kuin suomalaisessa sisarmerkissä tai muissa kilpailijoissa. Laite oli tehokas kuin mikä. Hypystä tasaisesti alas tultaessa alusta tuntui siltä kuin alustassa olisi ollut pelkkiä koivuhalkoja. Ihmettelyn aiheena oli se, että eikö paljolta olisi säästytty, jos olisi vain päätetty pitää SLP:t vakiosuksina. Kuvauspaikkoja hakiessamme päätimme oikaista aukean ylitse umpista pitkin. Lynxin suksiasia sen sijaan saatiin kuntoon vuonna 2004, jolloin Enduromallin ensiasennussuksina olivat SLP SLT:t. Bosse myönsi tämän, mutta valitti suksien olevan turkasen kalliit. BRP:n suksitaisto sekä istuinongelmat todistavat, että on vaikeaa olla kaikkien alojen taitaja
Säädöt eivät menneet aivan nappiin. Kun arvon toimittaja oli taittanut taivalta peräti 20 metrin verran, oli hän saanut vain vaivoin vältettyä kahdet lipat. Kampiakselit yhdistyivät rattailla: toisen kampuran päässä oli isompi ratas sekä ulko- ja sisähammastus. Seuraavaksi kaudeksi Polaris teki pientä hienosäätöä voitokkaaseen kilpuriinsa. Muun muassa Hannu Toppala muistelee kelkkaa kaiholla. Tehoa luvattiin 120-130 hevosvoimaa, joten kulussa nelos-Maxi pärjää useimmille nykykelkoille. Maailman ensimmäinen aito muskelikelkka oli syntynyt! Jukka Helminen: Vmax-4 oli ensimmäinen hitti! Yamahan korpiteiden Corvette Yamahan kaksitahtinen, nelimukinen ja 750-kuutioinen Vmax-4 tuli myyntiin vuoden 1992 talvella, mutta me pääsimme koeajamaan Suomeen lentokoneella kiikutettua esituotantopeliä jo keväällä 1991. Edessä Yamahan tavaramerkiksi muodostunut pumppukeula oli melko pintakova ja SRV-tyylinen alusta oli paremmin kotonaan tasaisella reitillä. Yamahan Maxi poseerasi näin komeasti MK-lehden sivuilla jo keväällä 1991. ääripäätä ollen ainakin skandinavisesta vinkkelistä katsottuna yksi parhaista, ellei paras, koskaan tehdyistä 440-kuutioisista crossikelkoista. Kun kehitys ei mene oikeaan suuntaan, osa 2 Polaris IQ 440 oli lähes napakymppi debyyttikaudellaan 2005. Parhaimmillaan Maxi oli metsäteiden pohjilla ja edelleenkin se on nopea laite oikeissa olosuhteissa ja oikeissa käsissä. Kova jousitus teki kelkasta erittäin vaikean ajettavan, ja kisoissa Polaris-kuskien ajo näytti enemmän tai vähemmän vaikealta. Se vakuutti sekä nopeudellaan että luotettavuudellaan. Ulkohammastus taas pyöritti erillistä voima-akselia, joka suuntautui vasemmalle kohti kytkintä. - Se oli uskomaton laite. Ulkoisesti edeltäjäänsä muistuttanut, joskin hieman korkeakeulaisempi IQ 440 mallia 2006 oli pilattu jousituksella. Teknisesti laite poikkesi muista kelkoista älyttömän paljon. Se, että ajaminen näytti vaikealta, ei ollut mikään ihmetyksen aihe sen jälkeen kun kelkkaa pääsi itse koeajamaan. Maxi olikin tuohon aikaan todella hienon näköinen ja kuomu näyttää edelleen virtaviivaiselta. Muuan testi- kuljettaja ihastui (vai vihastui) kelkkaan ikihyviksi kokeillessaan sitä ensimmäistä kertaa. Jousitus oli niin kova, että se ei tuntunut painuvan kovimmissakaan tälleissä saati sitten pienemmissä. Kummallakin sylinteriparilla oli omat sylinterinkantensa ja kampiakselinsa. Kolmipyttyisten vallankumous Vuosi 1994 oli kelkkamaailmassa merkityksellinen, sillä kolmipyttyiset ja sen ajan käsityksen mukaan kohtuulli- www.mk-lehti.fi MK 45. Opiskelin silloin Oulussa, joten minulla ei ollut liiemmin aikaa rassata kelkkaa, mutta eipä ollut tarvettakaan. Erikoisinta oli kuitenkin rivimoottori, joka oli tavallaan kuin kaksi yhteen niputettua kaksimukista. Näin variaattorin pyörimisnopeus saatiin välityksen avulla hitaammaksi ja moottoria saatiin samalla siirrettyä taaksepäin kun kytkin ei ollut suoraan kampuran päässä. Sisähammastukseen vastasi toisen kampiakselin päässä oleva pienempi vetoratas, jolloin voimat yhdistyivät. Kun mies ja kelkka olivat iskussa, oli Hannun tie vakioluokan mestaruuteen helppo. Ääni oli tyhjäkäynnillä todella hiljainen, mutta kaasupeukalon käyttö sai kylmät väreet selkäpiihin. Kova jousitus sai laitteen kuskeineen sinkoilemaan miten sattuu. Alumiinia oli käytetty niin suksissa kuin koko rungossakin. Vmaxin nähdessämme olimme Tiren kanssa intoa täynnä kuin ilmapallot ja siunailimme yhteen ääneen sen onnistunutta muotoilua. Kelkka ei vaatinut kuin perustarkastukset kisaviikonlopun jälkeen eli katsottiin, että pultit olivat pysyneet kiinni. Jousituksen toiminta oli tuttua tuon ajan kelkoille. Moottorissa oli tuon ajan mittapuulla tolkuttomasti potkua ja korkealle kiertävä nelipyttyinen lauloi ainakin meidän korviimme kuin seireeni. Salainen koeajo tehtiin Luumäellä viimeisillä lumilla ja allekirjoittaneen lisäksi Japanin ihmeen puikkoihin pääsivät myös MK-lehden monivuotinen testipilotti Juha "Tire" Suur-Inkeroinen sekä maahantuojan edustajat Harto Helin ja Pertti Niinivaara
Kelkkamaailman hitit ja hudit osa I sen kevyet 600-kuutioiset olivat hittiainesta. Silloin moot- tori oli vielä GEN II -rungossa, mutta sekin oli hyvä kokonaisuus ja valittiin MKlehden vuoden kelkaksi. Huhun mukaan Ski-Doo valmisti vuonna 1995 yli 20000 kappaletta Formula III -mallia, joista suurin osa myytiin tietysti rapakon takana. Edge-runko ja Polariksen omaa valmistetta ollut VES-pakoaukonsäätimillä varustettu moottori taitaa edelleen olla 500-kuutioisten parhaita paketteja. Polaris Indy XC 500 SP Edge 2001 Polaris esitteli kaudelle 2000 uuden VES-pakoaukonsäätimillä varustetun 500-kuutioisen moottorin. MK-lehden raati valitsi sekä Ski-Doon että Catin tuona vuonna vuoden kelkoiksi, eli ykkössija jaettiin. 600-kuutioiset pikkumuskelit olivat hittejä myös myyntitilastoissa. Kolmipyttyisessä Rotaxissa oli sekä vääntöä että kulkua ja aivan mahtava soundi. Edge oli myös erittäin vakaa kovissa vauhdeissa, joten kuskilla riitti luottoa joka tilanteessa. Mikä parasta, siinä oli jopa kohtuullisen hyvin patikon paukutukseen sopiva jousitus jo vakiona. Kun sama pata iskettiin Edge-runkoon vuonna 2001, oli paketti kohdallaan. Vanhan liiton jalat edellä ajettavista kelkoista puhuttaessa ovat 500- ja 600kuutioiset Polaris Edget ehkä parhaita lajissaan, kun jousitus on vain säädetty kohdalleen. 2002-mallin Lynx Enduro 600 oli ehkä mallisarjansa paras edustaja, mutta kauas siitä ei jää viimeisenä esitelty 2004-mallikaan. 46 MK www.mk-lehti.fi. Ainoa miinus oli takapukin vakio PPS-iskari, joka pohjasi pitkissä loivissa kuopissa rajusti. Ski-Doo Formula III:n moottori oli todella onnistunut. Kelkka oli kuitenkin melkoisen keulapainoinen, joten vastapateissa ja terävissä ojissa piti olla tarkkana. Kyseinen kelkka on edelleen yksi nopeimmista testaamistamme, sillä se täräytti kilometrin matkalla huipuiksi peräti 167 kilometriä tunnissa. Arctic Cat esitteli samana vuonna oman kolmipyttyisensä, joka sai nimen ZRT 600. Talvella 1994 sekä Catti että SkiDoo esittelivät kesken kauden eräänlaisen esituotantosarjan ja molemmat kelkat olivat omalla tavallaan hyviä. Moottori oli 500-kuutioiseksi uskomattoman pirteä ja pöllytti useimmat kuusisataset. Moottori ei ollut aivan yhtä pirteä kuin Ski-Doossa, mutta tehoihin nähden Catti oli kevyt. MK-lehden 1/2000 500kuutioisten vertailutestissä Polaris XC 500 SP oli ylivoimaisesti nopein ja kulki huippuja peräti 151,1 kilometriä tunnissa. Hyväpintaisella reitillä se oli kuitenkin mahtava laite. Kyseinen kelkka on edelleen voimissaan, mistä on osoituksena esimerkiksi enduron lajipäällikkö Matti Suhonen, joka ajoi Legendat-luokassa 500 Edgellä sarjan voittoon. Hyvän moottorin lisäksi Edgen parhaita puolia olivat loistava etujousitus ja tarkat ajo-ominaisuudet. Ski-Doo sai arvonimen moottorinsa ansiosta ja Catti hyvistä ajo-ominaisuuksistaan. Kunnollisella tapapukin iskarilla ja pienellä iskareiden hienosäädöllä Edgestä tuli nopea laite niin kuoppaisella kuin tasaisellakin reitillä
Samana keväänä pääsin ajamaan ensimmäistä tuotantomallia ja sen moottorin teho oli pienoinen pettymys. Tehoa ei ilmoitettu, mutta insinööreiltä tinkaamalla irtosi lukuja 140 ja 150 hevosvoiman väliltä. Suomalaiset kulkevat kuitenkin omia polkujaan. Kelkka myös jakoi mielipiteitä, sillä sen tullessa markkinoille luuli moni pärjäävänsä sillä myös patikossa. Ohjaus oli hiukan raskassoutuinen ja nokalla olivat Ski-Doon luokattomat sivakat. Silti 2002-malli rankataan tässä yhteydessä tuon Lynx-sarjan parhaaksi. Jutun otsikko kertoo jo kaiken tarpeellisen Yamahan ensimmäisestä RX-1-mallista. Yamaha RX-1 2003 Alkuvuodesta 2002 olivat pohjoismaiset kelkkatoimittajat kokoontuneet Ruotsin Bruksvallarnaan. Jousitus oli jo vakiona melko hyvä, mutta kun telaston iskareita simmitti hiukan kovemmaksi, oli lopputuloksena laite, jolla saattoi pärjätä endurossa tai ajaa www.mk-lehti.fi MK 47. Edessä oli Lynxin pystykeula ja RCG-alustassakin iskarit olivat poikkeuksellisen pystyssä. Moottorissa oli neljä sylinteriä, yhtä monta tahtia ja 20 venttiiliä. Kaasareita oli neljä ja pakoputket sojottivat taaksepäin penkin takana olevaa äänenvaimentajaa kohti. Kun kaverit kuitenkin karkasivat kuusisatasillaan, noitui osa Yamahan ostajista laitteen alimpaan helvettiin. Paukkua tuntui olevan reilusti ja se tuli ulos aivan eri lailla kuin kaksitahtisesta. Väärinpäin käyvän moottorin kampiakselilla oli alennusvaihde, joka pudotti variaattorin kierroslukua noin 30 prosenttia. Yamahan teho ja tehoalue tekivät heti lähtemättömän vaikutuksen. Vuodelle 2003 Lynx sai HO-moottorin ja lisää potkua, mutta jousitus pilattiin liian löysillä säädöillä. Kelkan ajo-ominaisuudet olivat heti melkein kunnossa. Tonninen moottori oli läheistä sukua R1-superpyörälle, mutta tehtaan insinöörit painottivat, että kaikki on silti suunniteltu ja mietitty uusiksi kelkkakäyttöä ajatellen. Silti siitäkin sai säätämällä loistavan kelkan, ja viimeisenä elinvuotenaan 2004 RCG-1 -runkoinen enduro oli edelleen voimissaan ja menestyi joka vuosi hyvin myös MK-lehden testeissä. Vuodelle 2005 Catti siirsi takapukin kiinnikkeet ylimääräisillä korvakkeilla telatunnelin alapuolelle, eli kelkan takapää nousi merkittävästi. Luvassa oli jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Muotoilultaan RX-1 ei ollut taakse vietyjä pakoputkia lukuun ottamatta kovinkaan mullistava. Yamaha ei yleensä esittele lehdistölle puolivalmiita melkein yksittäiskappaleina tehtyjä esituotantomalleja, mutta ilmeisesti markkinointiosaston paineet ajoivat tuolloin edelle. Lynx Enduro 600 Special 2002 Lynx esitteli vuonna 2001 kokonaan uusitun urheilukelkkamalliston, joka oli istutettu RCG-1 -runkoon. Vaikka ajoasento edusti vanhaa koulukuntaa, istuttiin Lynxissä jo tuolloin hiukan edempänä ja ylempänä kuin vaikkapa Polariksen Edgessä. Kierrokset vain venyivät ja venyivät. Kelkan uusi asento ja muu hienosäätö tekivät etenkin kaarreajosta huomattavasti helpompaa. F6 meni nyt jopa sladissa mutkia ja kääntyi sinne minne kuski ajatteli. Vaikka takaraivossa takoi varoitus, että kyseessä ovat ainoat ajokuntoiset kappaleet, joita ei missään tapauksessa saa rikkoa, päädyimme yllättäen tunturin taakse näkösuojaan. Yamahan tarkoitus ei kuitenkaan edes ollut suunnitella nelitahtista Räxää muuhun kuin nopeaan ajoon hyväpintaisilla reiteillä. Arctic Cat F6 2005 Kuten Launonen hudeissaan mainitsee, oli Catin F-sarja melkoisen epäonnistunut ensimmäisenä tuotantokautenaan ja myös 2004-mallissa oli omat puutteensa. KYBin iskarien säädöt olivat jo pakasta melkoisen kovat, eli juuri sopivat kunnon pommitukseen. Kelkan painoa ei missään vaiheessa kerrottu lehdistölle, mutta vaikka se tuntui raskaalta, ei keulapaino ollut häiritsevää. Sisätiloissa pidetyssä ensiesittelyssä paljastui savuverhon takaa melkoinen kelkkamaailman mullistaja. Sukset oli tähänkin malliin vaihdettava, sillä vakiona olivat jo aiemmin tässä jutussa haukutut Ski-Doon katamaraanit. Kelkan ohjaus oli todella hyvä ja se kääntyi minne kuski halusi. Löysimme myös pätkän röykkysuoraa, jossa pääsimme kokeilemaan jousitusta sen verran, että se paljastui kohtuullisen hyväksi. Mikään pattihakkurihan ei kuitenkaan ollut kyseessä, vaan maailman nopeimman ja muka- vimman sporttikelkan tittelin tavoittelija. Joka tapauksessa RX-1 on edelleen yksi mukavimmista ja parhaista kelkoista pitkille reissuille. Eturungossa oli kuitenkin käytetty alun perin Ferrarin kehittämää alipainevalutekniikkaa, jolla alumiiniosien vahvuus saadaan optimoitua eri kohdissa. Suljimme siellä yhden sopivan reitinpätkän ja vetäisimme sen muutamaan kertaan edes takaisin läpi. Löysiin suksiin olikin siksi pitänyt laittaa jäykisteeksi pohjamuovit. Kulkua kyllä riitti, mutta perstuntumalla saattoi sanoa, että Yamaha oli päätynyt pudottamaan tehoa esituotantoversiosta vähintään 10 hevosvoimaa, ellei enemmänkin. Käytännössä suurin osa porukasta kiihdytteli pienellä järvellä ja kurvaili sen ympärillä olevilla rinteillä. Edgen lisäksi Enduro 600 Special edustaa parasta tuon ajan osaamista ja on jalat edellä ajettavista kelkoista edelleen ykkönen kovaan ajoon. Testilaitteita oli tasan kaksi, ja alue, jossa sai ajaa, oli tarkkaan määrätty. Vuodelle 2002 kelkkaa hienosäädettiin ja tarjolle tuli myös RER-sähköpakki. 10000 kierrosta kiertävä moottori oli asennettu nokalle niin, että sylinterit sojottivat 30 astetta taaksepäin
Tomi oli yksi harvoista Ski-Doo REV -tehdaskilpurin puikkoihin päässeistä kuskeista sen esittelyvuonna. Ajoasento ja kelkan täysin uudenlainen käsiteltävyys olivat vakuuttavia. Kelkkamaailman hitit ja hudit osa I 2005-mallin Firecat F6 on esimerkki kelkasta, josta tuli erittäin hyvä kokonaisuus parin vuoden haparoinnin jälkeen! kuntomielessä crossirataa mielin määrin. Jarru oli loistava ja kelkka oli kevyt ajaa. Ajoimme vuoden 2005 talvella äffäläisellä reilut 3000 kilometriä ilman yhtään teknistä ongelmaa, vaikka käytännössä kelkkaan ei tehty edes yhtään kunnon huoltoa. Ne olivat Yamaha RX-1 2002 proto ja Factory Ski-Doo REV 800 Pro Open 2002. Kasisatasen teho ei ollut mitään uut- Tomi Ahmasalon Factory Ski-Doo REV 800 on vaikuttavin kilpuri, jonka sarviin olen päässyt! ta, sillä olin kokeillut sekä Tomin että Janne Tapion kilpureita ennenkin. Ski-Doon REV mullisti kelkan ergonomian ja ajoasennon, mutta pakko on sanoa, että ensimmäiset tuotantokelkat tulevat esiintymään allekirjoittaneen hudeissa MK-lehden seuraavassa numerossa. Avoimen luokan REV oli ensimmäinen kelkka, joka muistutti crossipyörää. Ajoasento oli periaatteessa vielä vanhan koulukunnan jalat edellä -tyylinen, mutta myös seisten ajaminen sujui hyvin. Mies tekikin sillä kovaa jälkeä jenkkilän radoilla. Keväällä Tomi lennätti yhden pelin Suomeen ja pääsin kokeilemaan sitä lyhyellä testiradalla ja myös suljetulla enskapätkällä. Tomi Ahmasalon 2002-vuosimallin 800-kuutioinen avoimen luokan crossikelkka taas ei ollut mikään huti. Kaarteissa se meni kuin kilpa-auto ja kuski tuntui istuvan melkein suksien päällä. Hyvä osoitus siitä, että aluksi epäonnistunut malli muuttui parissa vuodessa kunnon kamppeeksi. Kilpurit Olen vuosien varrella päässyt kokeilemaan usean kisakuskin kelkkoja ja päällimmäisenä mieleen on jäänyt yksi laite. Pateissa hyppyyttäminen oli helppoa ja keula ilmassa pystyi päästämään millaista pattimerta tahansa. Saman talven aikana pääsin siis kokeilemaan kahta kelkkaa, jotka mullistivat alaa ja jäivät myös itselleni mieleen selkeinä merkkipaaluina. MK-lehden seuraavassa numerossa on Joni Launosen vuoro keskittyä 2000luvun hitteihin ja Jukka Helminen muistelee 90-luvun ja 2000-luvun huteja.q 48 MK www.mk-lehti.fi
ym. Etu koskee vain uuden Yamaha 4-tahti kelkan ostajia. Kelkkaan sopiva asennusteline ym. Kampanja-aika 15.10.-31.12.2009 Erä 2008-malleja syyshintaan! Venture Multipurpose 80hv Nytro ER 9990,- +tk Nytro RTX 130 hv 130hv 9990,- +tk 10990,- +tk www.yamaha-motor.fi. Vesitiivis rakenne. Näyttö 3,5". Älä tyydy vähempään kuin parhaaseen -- ja fiksu ostaa ylivoimaisen Yamahan nyt! poille lkkakau jän luo! Nyt ke-jälleenmyy a Yamah TULE TUTUSTUMAAN 2010-MALLEIHIN: Nytro RTX SE · Nytro XTX · Phazer RTX RS Venture GT · RS Venture TF Nyt FX Nytro RTX SE arvo 590 Testivoitot Yamaha RS Viking KONEVIESTI 2/09 · moottorin teho · vetoteho, ylivoimainen latukone · ohjautuvuus kuormattunakin VIIMEISIMMÄT kaupan päälle! Yamaha FX Nytro XTX MK-LEHTI 2/09 · mahtava moottori · urheilullisuus, käsiteltävyys · paras ajoasento ja hallintalaitteet · polttoainetalous Yamaha Nytro XTX FX Nytro XTX Garmin Nüvi 550 Europe KELKKALEHTI 1/09 · moottori · alustan toiminta, ajo-ominaisuudet · rento ajoasento ja ergonomia Yamaha Pro -kelkkanavigaattori Sisältää Skandinavian kelkkareitit ja Euroopan City Navigator NT autokartan. T estatusti paras! Ylivoimainen 2010-mallisto Testivoittaja Yamahan ylivoimainen 2010-nelitahtimallisto nyt jälleenmyyjillä
Sen sijaan kaikki, mikä jää hyvän määritelmän ulkopuolelle, on jollakin tavalla kehnoa. Periaatteessa näin on jousituksenkin suhteen, sillä sen voi säätää joko hyvin tai huonosti. Sanomattakin on selvää, että solakassakin kunnossa yli 100 kilon jässikän kelkalta kysytään hieman eri ominaisuuksia kuin häntä huomattavasti pienemmän Marttisen peliltä. Koska onnistunut jousituksen säätäminen ei ole mikään läpihuutohomma, pyysimme kolmea jousitusgurua paljastamaan näkemyksiään siitä, kuinka hyvä jousitus saadaan aikaiseksi. Kolme moottorikelkkaenduron Suomen mestaria JA YHTÄ MONTA TAPAA SÄÄTÄÄ JOUSITUSTA TEKSTI: JONI LAUNONEN KUVAT: JUKKA HELMINEN, ANTERO LINDELL, OSCAR LINDELL Toimiva jousitus helpottaa mestareiden matkaa voitosta voittoon. Mutta mikä on hyvä, ei ole aivan yksiselitteinen juttu. Näkemykset ovat voimakkaita ja toisistaan paikoin kovastikin eroavia, mutta yhteistä niille on se, että jokaisen opeilla on voitettu N/A-luokan Suomen mestaruus. Nopeutensa salat paljastavat Mika Korsumäki, Mikko Vainionpää ja Henri Marttisen takapiru Ipe Halonen. www.mk-lehti.fi. Se, miten hyvät säädöt saadaan aikaiseksi, ei ole aivan yksinkertainen juttu. MONTA TIETÄ voittoon! O 50 MK n vain kaksi tapaa keittää kahvia, nimittäin oikea ja väärä - näinhän Sleepy Sleepers aikoinaan meitä valisti. Hyvän endurojousituksen voi tehdä monella tavalla. Tärkeitä seikkoja ovat myös kus- kin koko ja fyysiset valmiudet, sillä kookkaan kaverin, kuten takavuosien endurojättiläisen Jori Tarvosen mahdollisuudet riuhtoa kelkkaa uuteen suuntaan ovat aivan toista luokkaa kuin luonnonsuonikkaan, noin 70-kiloisen Henri Marttisen. Mikä kenellekin on hyvä säätö, riippuu ennen kaikkea ajotyylistä
Kun patti on isoa, tarvitaan paljon jousta, toisin sanoen vahvoja jousia ja mahdollisesti myös esijännityksen tiukentamista. Kärjistäen sanottuna enskajousituksessa on paljon paluuvaimennusta ja nopeaa puristusvaimennusta. Näin siksi, että jousituksella on voimaa ottaa vastaan patit ja myös siksi, että kelkan jousitus pysyy ryhdikkäänä. www.mk-lehti.fi MK 51. En pidä kelkasta, joka siirtää liikaa painoa, vaan siitä, että sukset pysyvät suurimmaksi osaksi maassa. Näin ohjattavuus säilyy parempana, Korsumäki kertoo. Kaksinkertainen enduron Suomen mestari sanoo tekevänsä kelkasta ylivarman, eli sellaisen, että yllättävässä kovassa jysäyksessäkään se ei pyri maata kiertävälle radalle. Crossissa vauhdit ovat merkittävästi hitaampia ja hypyt korkeampia, joten jousitukselta kysytään toisenlaisia ominaisuuksia. Mika Korsumäki: Ylivarmasti ja suoraviivaisesti Mika Korsumäen tapa tehdä endurojousitus vastaa aika hyvin yleistä näkemystä. Seisomaan ei silloin juurikaan nousta. Niin Korsumäen säädössä kuin enskasäädössä yleensäkin on muutamia peruseroja crossisäätöön nähden. Jos crossikelkan säätäjän oppikirja olisi olemassa, kerrottaisiin siinä, että enskakelkkaan verrattuna crossikilpurin alustassa on roimasti hidasta puristusvaimennusta ja vähemmän paluuvaimennusta, jotta alusta auttaa kelkkaa hyppäämään paremmin. Silloin kun oikeasti ajetaan lujaa, ajetaan jalat koteloissa. Mika ajoi suurimman osan urastaan perinteisen mallisilla kelkoilla, mikä osaltaan selittää miehen mieltymyksiä. Korsumäki ajaa kelkkaa pääsääntöisesti istuen ja jalat koteloissa
Endurossa kelkan jousituksen ja myös kuskin pitää soveltua monenlaiseen vaihtelevaan maastoon. Isossa patissa etenemisnopeus hidastuu, joten jousitusta säädetään hieman crossikelkan suuntaan. Näihin oloihin Korsumäki tekee jousituksesta melko kovan, jotta kelkka kulkee mahdollisimman korkealla, eivätkä astinlaudat ala jarruttaa menoa. Tämä tarkoittaa sitä, että nopeaa puristusvaimennusta on suhteellisesti vähemmän ja hidasta enemmän. Avuksi tarvitaan penkan laidalle kaveri, joka pystyy kertomaan mitä kelkka tekee patikossa. 52 MK www.mk-lehti.fi. Paluuvaimennusta säädetään miedommaksi, sillä pienemmällä paluuvaimennuksella jousitus saadaan pelaamaan mukavammin kun alusta ehtii patilta toiselle rysäytettäessä avautumaan mahdollisimman paljon. Kolme moottorikelkkaenduron... Niko Korsumäen tyylinäytteitä muutaman vuoden takaisesta Giantista. Enduromiesten keskuudessa käytetään termiä giant-patti kuvaamaan Kemijärvelle lumisena talvena muodostuvaa isoa röykkymerta. Etelän kisoihin alusta tehdään "huonoksi", Mika kuvailee säätötoimenpiteitä. Siinä vaanii sellainen sudenkuoppa, että kun paluuvaimennusta väännetään liikaa, alkaa alusta keräämään. Patti on suurta ja se on myös pehmeää. Paluuvaimennusta tarvitaan taas paljon, jotta kelkka menee suoraan ja tasaisesti. Tähän mennessä ollaan useaan otteeseen väännetty rutkasti paluuvaimennusta. Jos paluuvaimennus on sopivasti pielessä, ei enää huomaakaan mikä loppujen lopuksi on poskellaan. Etelän kisoissa olosuhteet ovat vallan toiset, eli kisaa ajetaan usein jäisillä, paikoin nopeilla ja terävien pattien päällystämillä radoilla. Mika kuitenkin varoittaa liian hätäisten johtopäätösten tekemisestä ja liian vaimennuksen vääntämisestä. Sitten asiaa korjataan vääntämällä lisää puristusvaimennusta
Kun iskun ottaa vastaan pehmeä väistyvä etupukki oikeassa kulmassa, välittyy suurin kuorma pidempijoustoiselle takapukille. Maksimivauhti rakentuu nimenomaan ohhoh-tilanteissa. Mikon näkemys nopeasta endurokelkasta poikkeaa melko voimakkaasti Korsumäen opeista. Keula keveänä voidaan ajaa pahoihin paikkoihin lujempaa, koska etupukki ei ole enää rajoittava tekijä. Paluuvaimennuksella säädetään kulma, jolla kelkka etenee. Etupukin paluu määrittää hyvin pitkälle miten kelkka hyppää patista. Pehmeä alusta kuluttaa kuljettajaa vähemmän eli tehokas ajoaika kasvaa. Jos jousitus tehdään niin, että takapäässä on vähän hidasta puristusvaimennusta ja vähän hidasta paluuta, saavutetaan hyvä pito ja mukautuvuus. Mikko Vainionpää: Nopein on se, jonka takapyörä on eniten maassa Mikko Vainionpää on omien polkujensa kulkija jopa siinä määrin, että endurokuski Joni Räty tituleerasi Virtain jousitusspesialistia viime talvena elämäntapaintiaaniksi. Endurossa pyritään siihen, että kelkka hyppää eteenpäin ja matalalla, sillä matala ja suoraviivainen lentorata on kaikkein nopein. Nopea paluuvaimennus keulassa pitää keulan tanassa ja yhdessä takapään paluuvaimennuksen kanssa sillä näin ollen säädetään keulan korkeutta yhdessä jousien kanssa. Nopeiden pätkien isoissa tälleissä tarvitaan riittävästi paluupuolen nopeaa vaimennusta, jotta esimerkiksi nopealla vauhdilla ojan vastapenkkaan törmääminen ei www.mk-lehti.fi. Jousituksessa ensimmäinen asia, jonka kanssa aletaan painia, on paluuvaimennus. Hitaan ja nopean paluuvaimennuksen väliltä on löydettävä optimaalinen kompromissi, jotta kelkka toimisi vaihtelevissa olosuhteissa. Lyhyesti voi sanoa, että kelkan hyvyys selviää yllättävissä paikoissa. Hänen mielestään pehmeä alusta on ylivoimainen selviytyjä ohhoh-tilanteissa. Pehmeä alusta antaa anteeksi ääritilanteissa, jolloin turvallisuudentunne ja vauhti kasvavat, Mikko kiteyttää. Jotta jousituksesta päästään ulosmittaamaan kaikki sen kapasiteetti, pitää ajoasento rakentaa omalle ajotyylille sopivaksi. Tärkeimmäksi prioriteetiksi Mikko nimeää sen, että kelkka pitää pitkään enduroon säätää niin, että kuljettaja jaksaa sen selässä mahdollisimman pitkään. Mikon säätöfilosofia perustuu muutamaan kulmakiveen. Lempinimen anto ei varsinaisesti liittynyt jousituksen säätämiseen, vaan säätöjenhakusessioon, mutta tuo kertomus onkin sitten aivan oma tarinansa. Vainionpää pyrkii tekemään kelkastaan niin pehmeän kuin mahdollista. Tangon korkeus justeerataan oikealla korotuspalalla, jonka jälkeen säädetään korotuspalan kulma sekä jarru- ja kaasuvipujen asennot. Ilmassa kitka on pirun heikko, joten turhaa pomppimista on syytä vältellä. Hän suosii painonsiirtoa ja jopa voimakastakin keulimista, kunhan telaston takapyörä vain pysyy maassa. Jos takapää on säädetty niin, että puristusvaimennusta ylipäätään on vähän, on jousitus mukavan tuntuinen ja toimiva hitailla pattisilla pätkillä. Vaaterissa kulkevaa kelkkaa ajetaan etupukilla, kun taas keula keveänä kulkevaa kelkkaa suksien ja takapukin vaimennuksilla. Takapukin paluulla säädetään kelkan korkeus yhdessä suksien paluuvaimennuksen kanssa. Suurin jousituskapasiteetti on suksien ja takapukin vaimennuksissa
Mikkoa pieni kallistelu ei haittaa, sillä hän ajaa usein seisten tyylillä, jolla joidenkin mielestä enduroa ei edes voi ajaa. Mieto aliohjaavuus vähentää merkittävästi keulan uraherkkyyttä. Negatiivinen liike tuo jouston alkupäähän herkkyyttä ja se myös parantaa vetopitoa, koska perä pyrkii myötäilemään ajoalustaa. Ruuvaan mieluummin takajousien esijännitystä kuin hidasta puristusvaimennusta. Kelkan ylenpalttista keulimista hän säännöstelee takapukin jousen esijännityksellä. Pystyn ajamaan nuo patit kelkallani siten, että ajan suoraan päin täysillä, kun muussa tapauksessa joutuisin pumppailemaan kaasua ja hakemaan nopeinta linjaa. Hitaan puolen vaimennuksella Mikko hakee vakautta ja pitoa kurveihin. Kelkka ei voi olla yhtä aikaa pehmeä, mutta silti nopeissa mutkissa kuin F1. Negatiivinen jousto tarkoittaa sitä, että paikalla ollessaan kelkka painuu hieman myös ilman kuljettajaa. Liian ottava keula saa jäällä aikaan tunteen, joka on tuttu jokaiselle, joka on ajanut takavetoista pakettiautoa huonoilla talviren- kailla. Mikon työkaluna lähes koko kilpauran ajan oli Ski-Doo. Tämä puolestaan kasvattaa vauhtia pahoissa paikoissa ja helpottaa sijoittumista kilpailun kärkipaikoille, Mikko summaa. Kuten kaikki kovan luokan säätäjät, Mikkokin muistuttaa, että kaikkea hyvää ei voi saada samaan pakettiin. Näin siksi, että suurimmat iskut otetaan vastaan pelkällä nopealla vaimennuksella, koska tutkitusti jousen voima kuoleentuu melko aikaisessa vaiheessa suurimmissa high speed -iskuissa, Mikko muistuttaa. Parhaimmillaan sukset liiraavat kevyesti hangen pinnalla, mutta ohjattavuus säilyy silti hyvänä. Mieto aliohjautuvuus, pieni jousipaine yhdessä miedon hitaan puolen vaimennuksen ja suuren nopean puolen puristusvaimennuksen kanssa vähentää kelkan singahtelua sivuille. Mikko on korostanut tuota ominaisuutta ottamalla keulimisenestopalat kokonaan pois. Jousien esijännityksen keskeisin tehtävä on Mikon mukaan suksipaineen määrittäminen. Seuraavaksi siirrytään jousien kimppuun. Jousilla tehdään alustaan negatiivista joustoa, mikä Mikon mukaan on tärkeä osa pehmeän jousituksen filosofiaa. Kelkka saadaan kurvin puolessa välissä vääntämällä puolittain ilmassa oikeaan suuntaan ja kaasu voidaan avata normaalia aikaisemmin. Nopean puolen vaimennus puolestaan hoitaa kaikki suurimmat rysäykset. Siitä on myös apua liukkailla pätkillä, sillä lievä aliohjaavuus vakavoittaa kelkkaa. Näin siksi, että hitaan puristusvaimennuksen lisääminen verottaa alustan herkkyyttä. Painoa siirtävä alusta antaa kurveissa lisää suksipainetta, kun taas kiihdytysvaiheessa se keventää keulaa ja myös pienentää kitkaa tai vastaavasti parantaa maton pitoa ohjaustuntuman silti säilyessä, Mikko tiivistää. Aina on siis jotakin hanskalla paikattavaa. Hänen kommenttinsa kurviajosta saattavat vanhan polven enskakuskien korvissa kuulostaa aavistuksen omituisilta. Hän kertoo tavoitteekseen tehdä alustasta sellainen, että se mukautuu ajoalustaan mahdollisimman nopeasti ja pehmeästi, jotta kuljettajan rasitus minimoituu. Nopean, eli high speed -vaimennuksen on oltava alussa mieto, mutta lopussa todella jämäkkä. Nostettaessa puskurista tulee tunne kuin nostaisi kissa niskasta. Kolme moottorikelkkaenduron... Kelkan takapään pitää pysyä maassa! Siinä on yksi Mikko Vainionpään prinsiipeistä enskajousituksen säätöön. saa kelkkaa hyppäämään kuutamolle. Jousella säädetään kelkan korkeus sekä kelkan painopistettä pituussuunnassa. Puristusvaimennuksen kimppuun Mikko syöksyy viimeisenä. Kurvit, joissa on kookkaita patteja, hoidetaan ajamalla seisten. Sukset läpsyttelevät isoissa kurvipateissa ja kuljettaja antaa seistessään kropallaan lisää joustomatkaa. Kevyt keula helpottaa myös kantojen ja kivien ylityksiä, mikä puolestaan vähentää kelkan rakenteisiin kohdistuvaa rasitusta. Tässä kohtaa vakavoituminen johtuu siitä, että ohjaus ei pure liikaa. Lapin kisoissa mutkasta ulos tultaessa vastassa on kiihdytyspattia, joka muistuttaa lähinnä seinää. Alusta on liian jäykkä, jos se ei 54 MK www.mk-lehti.fi. Ski-Doon alusta siirtää jo vakiona painoa kohtuullisen kovasti. Mikko pyrkii säätämään suksipainetta sen verran, että kelkka säilyy lievästi aliohjaavana. Pehmeällä kelkalla on taipumusta kallistella ulkokurvin puolelle. Näin kurvit selvitetään nopeammin ja taas saadaan aikaetua
kaikkein kovimmissa pateissa pohjaa kevyesti. Jos meillä on hyvä säätö, kannattaa aina koettaa tehdä siitä vielä parempi. Ipen osaamiseen on luottanut myös Markku Alen. Ajoasennon pitää olla helppo, eikä mikään apinakiikkutyylinen. Kun puhutaan kelkan balanssista, seuraava tärkeä www.mk-lehti.fi. Se tuo vakautta kurviajoon, joka on loppujen lopuksi tärkeämpää loppuaikaa ajatellen kuin suoranopeudet. Kivireeksi säädetyn kelkan tela pomppii ja pito heikkenee. Ipe on hieman samoilla linjoilla kuin Vainionpää, eli hän pyrkii tekemään kelkasta herkän, jopa pehmeän. Mikko kertoo lopuksi, että hänen mielestään aikaa ja vaivaa kannattaa käyttää ennen kaikkea hitaan puolen vaimennuksen säätämiseen optimaaliseksi. Kelkka pitää saada mahdollisimman herkäksi ja toisaalta sellaiseksi, että kuljettajalla on sataprosenttinen luotto peliin. Toisaalta se säästää kuskia pitkillä erikoiskokeilla ja toisaalta parantaa vauhtia, sillä kelkan telan pito paranee oleellisesti, kun perä pyrkii pysymään kosketuksissa ajoalustaan. Jousituksen herkkyys on tärkeä asia kahdesta syystä. RR on kelkka, jossa on lähes rajattomat mahdollisuudet. IQ:sta sen sijaan ei saanut koskaan hirmu hyvää, mutta eipä siitä saanut hirmu huonoakaan. Ipe tunnetaan vaativana miehenä, jolla on loputon tarve tehdä kelkasta vielä entistä parempi. Kokonaisuus ratkaisee. Takavuosina hän on ollut rakentamassa sellaisten vetomiesten kuin Jori Tarvosen, Jokke Kostamon ja Tuovilan Pekan kelkkoja. Kahden viimeksi ajetun kauden aikana Ipe on yhdessä Marttisen kanssa hieronut voittajakuntoon kaksi perin erilaista kelkkaa; Polaris IQ 600 ja IQ 600 RR eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Jos oja tulee silmille, kuljettajan on tiedettävä mitä kelkka tekee seuraavaksi. Mielestäni tuo balanssi lähtee rakentumaan ajoasennosta, eli kuski pitää saada istumaan oikeaan paikkaan kelkan päälle. Se oli todella perusvarma kelkka, jonka huoltaminen oli helppoa. Toisaalta pahimmat rytkyt ovat suorilla, ja oikein säädetty nopean puolen vaimennus mahdollistaa sen, että niihin voi vetää himmaamatta, jolloin kokonaisnopeus kasvaa. Jos se ei onnistu, voimme aina palata siihen hyvään säätöön takaisin, Ipe sanoo. Onnistuneen säädön tärkein kulmakivi on Ipen mukaan kelkan balanssi. Myös mahdollisuus säätää kelkka täysin pieleen ovat rajattomat. RR:n kanssa monella menivät säädöt pieleen, kun ne alkoivat tehdä RR:stä Edgeä. Iskari saa käydä pohjaanlyöntikumeissa asti useamminkin. Kun kuljettaja on saatu istumaan paikkaan, josta hänen on mahdollisimman helppo työskennellä, aletaan panostaa jousitukseen. Mikko muistuttaa, että edellä erikseen ruodituista osatekijöistä muodostuu kokonaisuus, jonka jokainen pieni muutos vaikuttaa muihin osatekijöihin Tämä tekeekin kelkan säätämisestä ikuisen projektin, josta voi aina esittää parempia mielipiteitä ja toteutuksia. Ipe Halonen: Ajoasennosta kaikki alkaa Savon Pro Servicen piällysmies Ipe Halonen on mies Henri Marttisen kilpureiden takana
Pitää valita sellaiset jouset, että iskarin ei tarvitse tukea jousta. On myös hyväksyttävä, että kaikkea hyvää ei saa samaan pakettiin; perinteinen vaatimus herkästä, mutta pohjaamattomasta jousituksesta on enemmän tai vähemmän mahdottomuus, vaikka päämääränä se onkin tavoittelemisen arvoinen. Työskentelymetodeistaan Ipe paljastaa jotain, mikä todistaa väitteet savolaisten kieroudesta täydeksi todeksi. Keula ja perä pitää tarvittaessa saada yhtä aikaa luisuun. Sopiva matto on Henkalle on Camoplast Challenger 38-millisellä harjalla. Sen sijaan tavoite on tehdä jousen ja vaimentimen toiminnasta mahdollisimman progressiivinen. Lisäksi muistiin on syytä taltioida kokemukseen vaikuttavat asiat kuten ajo-olosuhteet. Laadukkaat vaimentimet takaavat, että säädöt säilyvät suunnitellun kaltaisina vielä kymmenien EK-kilometrien jälkeenkin. Ipe on tämän jutun jousitusspesialisteista ainoa, joka ei itse aja kelkalla kilpaa. Tehdään välillä niin sanottuja pimeitä säätöjä, eli pistetään kuski ajamaan kelkalla, johon tehdyistä säädöistä ei kerrota mitään. Isossa patissa pitää hitaan puolen puristusvaimennusta säätää sen verran lisää, että jousitus ei lähde keräämään. Laadukkailla iskareilla kelkka on ajettava vielä 60 kilometrin jälkeenkin. Kun jousitusta aletaan muokata, pitää säätäjällä olla selkeä näkemys mitä ollaan tekemässä. Jousituksen säädöissä Ipe lähtee siitä, että jousi on iskut vastaan ottava elementti vaimentimen sijaan. Se, että ne ovat keskenään niinkin vahvasti erilaisia, selittyy ennen kaikkea sillä, että ne on tehty erilaisille kuljettajille sekä hieman toisistaan poikkeaviin kelkkoihin. Puristusvaimennusta ei tarvitse tehdä kovaksi ja tönköksi, sillä silloin häviää mukavuus. RR:stä on todella helppo tehdä yliohjaava. Ohjaaminen on helpompaa, kun sukset pysyvät maassa. On tärkeää saada kelkka sellaiseksi, että sillä voi ajaa "nelipyöräluisussa". Se ei saa olla liian terävä. Tämä on tärkeä seikka, sillä pitkässä enskassa erot alkavat syntyä 40 kilometrin jälkeen. Jos jou- situs pääsee vaipumaan viisi senttiä, ollaan menetetty viisi senttiä joustomatkaa ja lisäksi jousessa on tuossa tilanteessa viisi senttiä esijännitystä, eli se ei toimi kuten pitäisi. On tärkeää, että virtauksia voidaan säätää ja että ohivuotoa ei ole. Kuten Korsumäkikin, Ipe pitää tärkeänä, että keula pysyy mahdollisimman paljon maassa. Välillä teemme niin, että emme muuta kelkkaa ollenkaan ja kuskin pitää pystyä huomaamaan tuo asia itse, Ipe kertoo.q 56 MK www.mk-lehti.fi. Säätötyö pitää tehdä maltilla ja vain yhtä asiaa kerralla muuttaen. Henkan kelkasta pitää saada mahdollisimman jouheva, jotta hän verrattain pienenä miehenä jaksaa ajaa täysiä koko EK:n. Siinä on haastetta, sillä Polariksen alustassa ei voi käyttää kaksimäntäistä WP:n PDS-vaimenninta, sillä se ei sovi sinne. Jos koko paletti pannaan kerralla uusiksi menemällä maailman kovimmasta maailman pehmeimpään tai päinvastoin, on melkoisen varmaa, että hyvää jousitusta ei pääse syntymään edes vahingossa. Savon Pro Servicen tiimin kelkoissa käytetään WP:n vaimentimia. Tuovi-Jussi-vainaa sanoi, että pitää lähteä mukaan ajamaan, sillä ei muuten voi tietää miten kaveri ajaa ja mitä kelkka tekee. Neutraalin ohjauksen rakentamisessa isoa roolia suksen ja ohjainraudan ohella näyttelee telamaton valinta. Kolme moottorikelkkaenduron... Tiedä mitä haet! E dellä kuvatut tavat säätää kelkan jousitus ovat kaikki oikeita, sillä ei niillä muuten olisi mestaruuksia voitettu. Kelkan säätäjän on tärkeää tuntea kuljettajan ajotyyli, ja tehdä jousitus sen mukaiseksi. Jos esimerkiksi ajatellaan, että kelkan keulaa alati korkealla ilmassa lennättävä Mikko Vainionpää pistettäisiin ajamaan takapuoli penkissä suoraviivaisesti etenevää kelkkaa komentavan Korsumeän kilpurilla, ei mies kykenisi parhaaseen vauhtiinsa, vaikka todennäköisesti kyyti olisikin vielä melkoisen kovaa.q Henri Marttisen ajoasento ja jousitus on kohdallaan ainakin miehen vauhdista päätellen. asia ajoasennon ja jousituksen ohella on ohjaus. Tärkeä työvaihe säätöjä tehtäessä on dokumentointi. Jotta kehitystyö onnistuisi, edellyttää se osallistumista itse testaamiseen. Kehitystyö ei voi olla systemaattista, jos ei kirjata tehtyjä asioita muistiin
Kuvan kuljettajalla yllään Valdez-takki ja -housut. RAVE RE 600 E-TEC Rungoltaan kevyt mutta rakenteeltaan luja Rave RE 600 E-TEC on helppo hallittava, kiihtyy ärhäkästi ja kulkee ketterästi patikkoisetkin reitit. or its affiliates.. Be with the Right People: www.brpusersclub.com ® TM Trademark of Bombardier Recreational Products Inc. Ajoasento on mukava ja kelkka on moottorinsa ansiosta polttoainetaloudellinen ja ympäristöystävällinen. < SPORT > brp.com Oletko jo BRP userclubin jäsen
Kuukauden KELKKANAAMA Jukka Jokinen Teräsmiehestä KELKKATEHTAAN TOIMITUSJOHTAJAKSI TEKSTI JA KUVAT: JONI LAUNONEN 60 MK www.mk-lehti.fi
Aikansa Jokinen puntaroi vaihtoehtoja vakavasti. Monessa sopassa keitetty mies pääsi keskelle sellaista savottaa, jossa monen hymy olisi hyytynyt. Jukka Jokinen on ollut Rovaniemen tehtaan ykkösmies vajaan kahden vuoden ajan. Alusta asti on ollut selvä, että ei valmisteta pelkästään moottorikelkkoja, vaan myös jotakin muutakin tuotetta. Komennus Rovaniemelle oli mieluinen pesti miehelle, jolla on taustallaan uraa kaksi ja puoli vuosikymmentä raskaan teollisuuden parissa sekä vuosia yksityisyrittäjänä. Jokisen CV on varsin vaikuttava. Vaikka tällä hetkellä vauhti on hieman hitaampaa, on Jokisen ja Rovaniemen kelkkatehtaan katse tiukasti tulevaisuudessa. Ja sitten kun tehdas saatiin valmiiksi, tuli yksi kaikkien aikojen pahimmista lamoista. Varsinainen pesti oli olla Outokummun Singaporen ja Bangkokin toimistojen toimitusjohtajana. Jälkimmäinen tehtävä vei Jokisen Singaporeen, jossa hän asusti reilut kolme vuotta. Jukka Jokisen pokka kuitenkin pitää ja usko parempaan huomiseen ei ole järkkynyt. K uparilanka keksittiin, kun kaksi laihialaista löysi kuparipennin. Se menee nyt hitaammin. Julkisuudessa on jo ehditty puhua skandinaavisen mönkijän Kohun jälkeen kaikki ainakin tietävät että Rovaniemellä tehdään moottorikelkkoja. Tavoitteet uusiksi Haasteita haettiin ja niitä myös saatiin. Kun kutsu Rovaniemelle kävi, Jokinen veti henkilöstönvuokrausfirmaa, jonka hän oli ostanut Eilakaislalta. Se aikaväli oli aika lyhyt, niin kuin yleensä, kun amerikkalaisessa yhtiössä tavoitteita luodaan. Viime vuonna käyttöön otettu uusi tehdas on maailman nykyaikaisin moottorikelkkatehdas eikä sellaista rakenneta, jos sen toimintaan ei aiota panostaa. Haasteita on tullut valtavasti. Mutta taas käytännössä, jos ajatellaan, että täällä haluttaisiin rakennettavan ja tuotettavan jotakin muuta konsernin tuotetta, niille olisi löydyttävä lähimarkkinat eli lähinnä Euroopan markkinat. TV:stä tuttu työpaikka Talouden taantuma ei ole ainoa asia, joka on haastanut Jokista uudessa työssään. Työtehtäviin Outokummulla kuuluivat muun muassa vetovastuu Euroopan ulkopuolisesta myynnistä ja markkinoinnista sekä Outokummun Aasian toimintojen vetäminen. Tämä tuotantolinja on rakennettu siten, että meillä on joustavuutta rakentaa lähes kaikkia muitakin konsernissa olevia tuotteita. Silloin puhuttiin bisneksen nopeasta kasvattamisesta ja kaksinkertaistamisesta tietyllä aikavälillä. Puntaroin kovasti eri vaihtoehtoja ja lopulta tämä vei voiton. kasvavat ja kaikki näytti positiiviselta. Vitsi on vitsi, mutta BRP Finlandin toimitusjohtaja syntyperäisenä laihialaisena on valmis myöntämään, että kaskussa on totuuden siemen. Suhteellisen lyhyellä aikavälillä tuotanto ja myynti siis piti kaksinkertaistua ja tietysti tuloksellisuus sekä liiketulos piti parantua ja piti palkata lisää henkilöstöä, ja uusia tuotteita piti esitellä. Rovaniemen kelkkatehdasta on parin vuoden ajan luotsannut mies Torniosta. Kyllä tarkan markan miehiä ollaan, sanoo Jukka Jokinen naureskellen. Kinahan siitä syntyi, kun nämä kaverukset koettivat toisilleen todistella, että kumpi pennin näki ensiksi ja näin siis omaisi omistusoikeuden kylänraitilta löytyneeseen lanttiin. Surullisen kuuluisa vaalirahasotku on myös www.mk-lehti.fi MK 61. Wärtsilän jälkeen oli vuorossa Outokumpu, jonka palkkalistoilla hän oli 16 vuotta. Homma pyöri hyvin ja oli Jokisen mukaan erittäin tuottoisaa bisnestä, joten päätös ei ollut aivan helppo. Mutta periaatteessa uusien tuotteiden, kehittäminen on tällä hetkellä jäissä, Jokinen sanoo. Jokisen siirtyessä Lynxin ykkösmiehen paikalle maailma näytti aika tavalla erilaiselta kuin nyt. Olin saanut hommat sille mallille, että aivan joka aamu ei tarvinnut nousta kahdeksalta töihin ja että silloin tällöin pystyi pitämään perjantain tai maanantain vapaata metsästyksen tai muun harrastuksen merkeissä. Jokisen mukaan projekti on vireillä, mutta aikatauluja on jouduttu tarkastamaan. Ja vaikka tällä hetkellä uusien tuotteiden kehittely meneekin pienemmillä kierroksilla, valmistuu tulevaisuudessa Rovaniemen tuotantolinjalta muutakin kuin moottorikelkkoja. Siitä löytyy merkintä puolen vuosikymmenen jaksosta, jonka hän vietti Wärtsilä Dieselin palveluksessa. Eli kaikki ne suunnitelmat ja tehtävät, mitä yrityksen johto ja pääjohtaja minulle antoivat, muuttuivat. Mulla oli asunto Singaporessa, ja parin kolmen viikon välein olin aina muutaman päivän Bangkokin toimistossa. Kun tätä tehdasta on alettu rakentaa ja näitä suunnitelmia tehdä, silloin nähtiin, että maailma menee vain ylöspäin; tuotteiden valmistusmäärät ja myynti vain kehittämisestä. Toisessa vaakakupissa painoi onnistuneen yrittäjäelämän mukanaan tuomat mahdollisuudet hieman vapaampaan elämään, mutta toisaalta pesti kelkkatehtaan toimitusjohtajana toisi mukanaan haasteita, joita hän kaipasi. Laihialaisella kansanperinteellä lienee tällä hetkellä kysyntää, sillä kelkkateollisuuttakin koetelleet kovat ajat vaativat kovaa kulukuria. Kun ratkaisua ei syntynyt, lähtivät miehet vetämään penniä omaa kotoaan kohti
Hän itse kertoo hurahtaneensa kelkkailuun vuonna 2000. En pelkää muistelujuttuja, sillä jokainen minun asemassani oleva henkilö joutuisi tekemään samantyyppisiä päätöksiä kuin minä olen tehnyt viimeisen puolentoista vuoden aikana. Kuukauden kelkkanaama... näkynyt ja kuulunut. Siinä kirjassa on suoranaisia puolitotuuksia, puolivalheita ja valheita. Koska sitä tuli joka tuutista, oma henkilöstökin kyseli, vaikka useaan otteeseen oli kerrottu, että meillä ei mitään sen asian kanssa tekemistä. Kolme viikkoa siitä me lähdettiin parin kaverin kanssa 900 kilometrin reissulle. Lapin yliopiston entisen rehtorin ja nykyisen emeritusprofessori Esko Riepulan (sd) ja tohtori Petri Koikkalaisen kirjassa "Näin valta ostetaan", esiintyy Jokisen mukaan karkeita asiavirheitä. Jo aivan alussa muutama demaripoliitikko sanoi myös, että se ei Rovaniemelle sapiskaa Lama ja sen seuraukset tulivat yllätyksenä monelle, mutta Rovaniemellä oli tarjota Jokiselle vielä yksi yllätys lisää; rovaniemeläinen asenne teollisuutta ja kelkkatehdasta kohtaan. - Olen ollut työurani aikana useammilla pohjoisilla paikkakunnilla. Siis tuommoisia negatiivisia heittoja. Siinä esimerkiksi kerrotaan, että toimitusjohtaja Jukka Jokinen joutui lakki kourassa koputtamaan kaupunginhallituksen ovea saadakseen apua vanhan tehtaan myymiseen. Onko niin, että me olemme olleet liian vähän tekemisissä median tai poliitikkojen kanssa? Leipäpappi ei pärjää Moottorikelkkatehtaan johtaminen on muutakin kuin vaaleista ja rahoista puhumista tai säästöjen miettimistä. Ihmiset ajattelivat, että ei savua ilman tulta. Me emme ole millään tavalla tuettu mitään poliittisia puolueita, emme ole tukeneet ketään yksittäistä kaupungin poliitikkoa tai virkamiehiä missään asiassa emmekä tehneet mitään epäeettistä, puhumattakaan, että olisimme tehneet mitään laitonta. Oli aikoja, jolloin vastailtiin erilaisiin kysymyksiin lähes päivittäin. Pitkään vellonut keskustelu on onneksi rauhoittumaan päin. Pitkään jatkuneessa mylläkässä myös Jokinen on saanut oman osansa. Pahin, mitä on tehty, lienee se, että on tarjottu pullaa ja kahvia jollekin poliitikolle. Rovaniemellä työ loppui 22 työntekijältä ja lomautukset koskivat 195 työntekijää. Syytä siihen, miksi hän lähti, en edes tiedä. Eikä ainoastaan ulkoa tuleviin, vaan myös sisältäpäin tuleviin kysymyksiin. Jokista ei huoleta se, että tulevaisuudessa hänet muistettaisiin johtajana, jonka aikana asiat lähtivät alamäkeen. Jokinen on ollut aistivinaan suoranaista teollisuusvastaisuutta. Meillä on puhtaat jauhot pussissa. Seuruksena ainakin tämän kiinteistön omistajan Kevan toimitusjohtaja joutui lähtemään. Kun huhumyllyt alkoivat jauhaa, tuli Rovaniemen tehdasta koskevia spekulaatioita joka tuutista. Yskivä maailmantalous on kolhaissut koko BRP Inc:ä, ja viime vuonna yhtiö irtisanoi osana kulujenkarsimiskampanjaa 550 työntekijää maailmanlaajuisesti ja 430 lomautettiin. Tämä on politiikkaa, jossa demarit koettavat saada kepulaiset ahtaalle, Jokinen sanoo napakasti. Ehkä jatkossa pitää laittaa hattu oven viereen kahvimaksuja varten, niin ei kukaan voi sanoa, että olisi lahjottu! Rovaniemen tehtaan vetäminen vaalirahasotkuun, jonka myrskynsilmässä on purjehtinut Rovaniemen kelkkatehtaan rakennuttaja Nova Group, on Jokisen mukaan lähinnä politikointia, jossa pelataan kovilla panoksilla. Ihmiset vain sanoivat, että kuinka sitä voi sitten tulla joka tuutista. Jokinen ei usko, että moottorikelkkatehdasta voisi johtaa ilman että toimitusjohtajalla olisi itsellään kelkkailutaustaa. Tarpeeksi kun toistellaan, niin kansahan alkaa uskoa tarinaan. Aika alussa jo jotkut poliitikot, sekä demarit että kepulaiset, kertoivat, että tämä on semmoista kepityspolitiikkaa, joka ei teitä koske, vaikka tälle annetaan teidän nimi ja kuva. Ostin ensimmäisen kelkan vuonna 2000. Kahden vuoden kokemuksella minusta tuntuu, että se teollisuusvastaisuus liittyy jotenkin tähän meidän tehtaaseen sekä siihen, miten me ollaan haluttu täällä kehittyä. Mutta ei niin pahaa, ettei jotakin hyvää. Kuten parin muunkin asian kanssa, hurahtaminen tarkoitti heti kerralla antautumista lajin vietäväksi. Marraskuussa käytiin uusia yt-neuvotteluja, ja tällä kertaa hommat loppuivat 18 työntekijältä. Ajettiin 300 kilsaa joka päivä. 62 MK www.mk-lehti.fi. Ja kaikki minun kaverit tietää missä olen töissä! Vaalirahakohu ei ole ainoa asia, joka on aiheuttanut harmaita hiuksia Rovaniemen tehtaan väelle ja sen johdolle. Vaalirahakohun myötä varmaa on, että jokainen suomalainen tietää nykyään, että Rovaniemellä tehdään moottorikelkkoja. Olen asunut kauan aikaa Torniossa, Oulussa ja Rovaniemellä, mutta missään muualla en ole törmännyt yhtä nihkeään meininkiin. Jokinen ei säästele sanojaan kuvailleessaan niitä tuntoja, joita kaupungin poliitikkojen ja myöskin paikallisen median toiminta miehessä herättää. Taistelumoraalin kohottamiseksi ja tilanteen rauhoittamiseksi BRP:llä tehtiin sisäinen tutkinta, jossa Jokisen mukaan ei löytynyt merkkejä vehkeilystä. lopu, ennen kuin jonkun pää putoaa. Enää ei ehkä edes viikoittain tarvitse puhua aiheesta. Minusta tuntuu, että ainakin johonkin pisteeseen saakka täällä on teollisuusvastainen tunnelma, vaikka teollisuuden työpaikkoja Rovaniemi eritoten tarvitsisi, sillä se tasoittaisi tätä elinkeinorakennetta. En tiedä mistä se oikein tulee. Kovat ajat vaativat kovia toimia, joille yrityksen ylin johto tahtomattaan joutuu antamaan omat kasvonsa
Innostuksen myötä kelkkoja on tullut taloon vielä pari lisää. Vielä muutama vuosi sitten uin neljä kertaa viikossa kolme kilometriä kerrallaan. Jos ne, jotka normaalisti vaihtavat kelkan joka vuosi, lykkäävät vaihtoa vuoden tai kaksi, niin sitten niitä laitteita huolletaan ja silloin ostetaan varaosia. Vesijettiä en ole testannut. Ja sitten tässä on ongelmana henkinen puoli eli jos naapuri on jäänyt työttömäksi, niin ei viitsitä näyttää ostamalla moottorikelkka. Ilman muuta moottorikelkkailulla on paikkansa. Istun uusimman Lynx-mallin päällä ja mietin, että miten me olemme taas onnistuneet suunnittelemaan näin hyvän kelkan.q HÄN Jukka Jokinen Ikä: 49 Asuinpaikka: Rovaniemi, Tornio Parisuhde: Naimisissa Tarjan kanssa Lapsia: Kolme edellisestä avioliitosta ja kaksi vaimon edellisestä liitosta Harrastukset: Hirvenmetsästys koiran kanssa, moottorikelkkailu sekä BRP:n tuotteiden testaus Lempiruoka: Hirvikäristys Usko tulevaisuuteen on kova Alkutaipale BRP Finlandin toimitusjohtajana on siis tuonut tullessaan haasteita sekä hankalia päätöksiä. Kaikenlaisia temppuja olen niilläkin kokeillut. Jokisen usko moot- www.mk-lehti.fi MK 63. Viime vuonna Jokinen päätti perehdyttää itsensä Rovaniemen tehtaan tuotteisiin todenteolla. Jos ihminen jää työttömäksi, niin ei hän uutta moottorikelkkaa osta. Sitten mä olen ajanut moottoripyörällä. Yksi osa koiralla metsästämisen viehätystä on yksinkertaisesti se, että koiran menoa metsässä on kiva seurata. Hän on harrastunut lintupyyntiä, mutta hirvenpyynti vei miehen pahemman kerran seitsemän vuotta sitten. Heillä on rahaa edelleen. Mönkkärillä olen ajanut suolla ja jäänyt pahoihin paikkoihin kiinni ja kaatanut niitä ja kaikkea muuta. Pärjätäkseen alalla kelkkatehtaan johtajankin on siis pakko katsoa maailmaa myös kuskin vinkkelistä. Yksi merkki siitä, että vaikka uusien laitteiden kauppa Suomessa on hiipunut parin huipputalven ja sitä seuranneen taantuman jälkeen, on kiivaana käyvä varaosa ja lisävarustekauppa. Joskus juoksin todella paljon ja myös uimista olen harrastanut. Myös kilpailijoiden merkkejä, huomauttaa Jokinen. Kelkka oli Lynx Explorer. Eikä meillä ole noiden jettien suhteen testaus- ja kehitysvastuuta. Mutta jos ajatellaan hiljalleen eläkkeelle jääviä suuria ikäluokkia, ei heidän tilanteensa ole muuttunut. Tässä muutama viikko sitten, kun mulla oli viimeinen kesälomaviikonloppu, vein mönkkärin ja rankakärryn mökille ja kokeilin sitä. Työttömyys Suomessa on 7 8 prosenttia, ja työttömien tilanne on tietysti muuttunut. Silloin olen jossakin Pohjois-Suomessa testihommissa. Mulla olisi kova hinku hankkia toinenkin koira. Täytyy itse ajaa; täytyy haistaa ja maistaa ja olla siinä tilanteessa mukana; muuten ei ymmärrä noiden kelkkojen eroja. Käytin joka viikonlopun tuotteiden testaamiseen, jotta ymmärtäisin sen, minkälaisista asioista pitää itse tehdä päätöksiä. - Viime kesänä ei ollut montaa viikonloppua, etten jollain ajanut. Jos et ymmärrä, niin sua viedään, kun sulla ei ole omaa mielipidettä. Pyrin ajamaan kaikilla meidän laitteilla mahdollisimman paljon että tiedän missä mennään! Metsästys vei mennessään Siirretäänpä työasiat hetkeksi sivummalle ja luodaan katsausta vapaa-ajan suuntaan. Raskas työ vaatii rentouttavat huvit. Viime talvena, kun tänne tuli lunta niin, että pystyi ajamaan, otin pari kelkkaa mökille viikonlopuksi, ja sen jälkeen testasin joka viikonloppu erityyppisiä kelkkoja aina jonkun tuttavan, appivaarin, omien lasten tai muun kanssa. Koirametsästyksessä Jokista kiehtoo se, että tylsän passissa odottelun sijaan siinä saa olla koko ajan liikkeellä ja tarkkana. Olen harrastanut vaikka mitä. Harraste koki suuren mullistuksen kolmisen vuotta sitten, kun koira tuli taloon. Mutta sitten taas Spyderit ja mönkijät. Moottorikelkkailu kuuluu samaan ryhmään kuin moottoripyörät ja veneet. Tutuksi tulivat viime kesänä myös BRP:n mönkkärit ja Spyder. Näen, että se on niin kapea sektori, että riittää, että meidän myyntimiehet tuntevat sen. Nykyisin minulla ei ole pyörää, mutta Spyderillä saa pahimman kuumeen laskemaan. torikelkkailun viehätysvoimaan ja tulevaisuuteen ei kuitenkaan ole horjunut missään vaiheessa. Mutta se piti pistää appivaarin nimiin. Jokinen kokee, että parhaiten hän rentoutuu metsästyksen parissa. Eihän sitä voi muuten ymmärtää, kun on töissä ammattilaisia, joista osa on ollut yli 20 vuotta täällä ja kun ne perustelevat jotakin asiaa eikä itsellä ole mitään näkemystä siitä, miten etupään jousitus toimii tai minkälainen matto on hyvä syvällä lumella tai jotain muuta. Metsästys on tällä hetkellä Jokisen ykkösharraste, mutta takavuosina vapaa-aikaa on pyhitetty monenmoiselle toiminnalle. Kun ihmiset alkavat säästää, se alkaa tämäntyyppisestä ja viimeisenä ruuasta ja terveyteen liittyvistä asioista. Huono homma oli se, että kun tiedetään näiden föönikelkkojen kova kulutus, niin reitti piti suunnitella niin, että tankkauspaikat sattuivat sopivasti matkan varrelle. Tulevaisuudessa Jokisen koiratarhaan saattaa tulla toinenkin asukas. Jokisen uskoa parempaan huomiseen kuvaa hänen vastauksensa haastattelun viimeiseen kysymykseen, joka kartoittaa miehen näkemystä siitä, missä hän menee viiden vuoden päästä. Huomasin, että koiramiehillä on aina paremmat mahikset päästä ampumaan hirvi
Moottorikelkka Ylä-Lapissa edelleen tärkeä liikkumisväline TEKSTI: PENTTI PIESKI/METSÄHALLITUS Kelkkailu vapaata, mutta luontoa ja muita luonnonkäyttäjiä tulisi kunnioittaa Ylä-Lapin kunnissa Inarissa, Enontekiöllä ja Utsjoella vakituisesti asuvat henkilöt voivat ajaa vapaasti moottorikelkalla kaikilla oman asuinkuntansa Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion mailla lukuun ottamatta luonnon- ja kansallispuistoja. K 64 MK elkkailu edellyttää kuitenkin Metsähallituksen maastoliikenneluvan, jonka saa veloituksetta. Pahdat, kurut ja rinteet ovat monien lintujen pesimäym- www.mk-lehti.fi. Nisäkkäille ja linnuille tulisi antaa ns. pesärauha. Sen sijaan luonnossa tulee huomioida myös luonnon asukit. Normaali kelkkailu on siitä harmitonta maastoliikennettä, että kelkkojen jäljet katoavat sulavan hangen mukana. Luvan saannin ehtona on vakituinen asuminen ylempänä mainituissa kunnissa. Asumisen tulkinnassa katsotaan, että luvan hakija on merkitty kotikuntalain (201/1994) mukaisesti väestötietojärjestelmään Inarin, Utsjoen tai Enontekiön kunnassa vakinaisesti asuvaksi ja on ollut kirjoilla jossakin mainitussa kunnassa 31.12. luvan myöntämistä edeltävänä vuonna. Henkilön joka muuttaa näihin kuntiin 31.12. Kelkkailijoiden tulisi olla tietoisia porotokkien sijainnista ja varsinkin kevään loppupuolella ottaa huomion porojen vasomisaika ja sen lähestyminen. Pitää myös välttää tarpeetonta liikkumista riekonpyytäjien ansojen läheisyydessä tai ansalenkeillä. jälkeen, tulee osoittaa luo- tettavasti asuvansa pysyvästi mainituissa kunnissa. Luonto elää myös talvella Lupaehtojen mukaan maastossa liikuttaessa on mahdollisuuksien mukaan käytettävä merkittyjä ja olemassa olevia uria. Ajoneuvoa on maastossa käytettävä siten, että vältetään vahingon ja haitan aiheuttamista luonnolle ja muulle ympäristölle, kiinteistölle ja luontaiselinkeinolle sekä tarpeettoman häiriön aiheut- tamista asutukselle ja muulle ympäristölle
Nykyiset crossover- ja vuoristokelkat mahdollistavat tämän, sillä niissä on suhteellisen pitkä ja karkeaharkkoinen telamatto yhdessä tehokkaan moottorin kanssa. Huomioitavaa on, että moottorikelkkauria käyttävät erämaa- alueilla moottorikelkkailijoiden lisäksi koiravaljakot, hiihtäjät ja kävelijät. Niillä ajettaessa oli varsin tavallista jumittua hankeen tuon tuos- www.mk-lehti.fi. Moottorikelkkauria on Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kuntien alueella yhteensä noin 1600 km. Rinnekrossailu ei ole erämaaalueellakaan suotavaa, luonnonpuistossa sellaista ei odottaisi ilmenevän. Kevon luonnonpuistoon ei moottoriajoneuvoilla ole asiaa ilman erikoislupaa. Lintuasiantuntijoiden mielestä jo yksikin häiriökerta voi johtaa pesinnän keskeytymiseen. Erämaa-alueella myös muita käyttäjiä kelkkailu-urilla Ylä-Lapissa on myös Metsähallituksen ylläpitämiä kelkkailu-uria valtion mailla. Tämänkaltaiset kelkat yllyttävät kuljettajia hakemaan kelkkojensa rajoja. Kuva: Esa Vuomajoki päristöjä ja tarpeeton ja toistuva häirintä saattaa johtaa pesintöjen keskeytymiseen ja jopa pesien hylkäämiseen. Ylä-Lapin kuntien asukkaat saavat ajaa myös näillä urilla maksuttomalla maastoliikenneluvallaan. Näillä ominaisuuksilla kelkoilla voi ajaa lähes mistä vain, mikäli kuskilta vain löytyy kanttia ja ajotaitoa. Vielä 1990-luvun puoliväliin asti kelkkojen telamattojen harkkokorkeus oli parinkymmenen millin tietämissä. Moottorikelkkaurat kokoavat alueella liikkuvat uralle, joten tämä lisää turvallisuutta ja muun alueen erämaisuuden säilymistä. Nykykelkat yllyttävät hakemaan rajoja Viimeisten vuosien aikana kelkkailun on vallinnut uusi trendi, jossa kiikutaan jyrkempää ja jyrkempää rinnettä. Kuvassa on rinteiden valloittajien jälkiä Kevon luonnonpuistossa kevättalvella 2008
Vuosituhannen vaihteessa markkinoille tulleet pitkälapaiset telamatot muuttivat täysin käsityksen vuoristokelkoista. Yhtenä tällaisena esimerkkinä voidaan mainita Utsjoen Kuoppilasjärvi, jonne useat Utsjoen kelkkailijat toistuvasti kokoontuvat kiihdyttelemään ja kiikkumaan Kuoppilasjärven kanjonin rinteitä. Sh.16.990,- NYT TARJOUSHINTAAN 13.990,590,- + kaupan päälle Yamaha Pro moottorikelkkanavigaattori arvo Jopa suojelualueilla Joillekin rinnekiikkujille ei enää erämaa-alue riitä, vaan heillä on tarvetta pyrkiä rälläämään myös luonnon- ja kansallispuistoon. Moni pitkämattoisella Forest Foxilla ajava kaveri katseli silmät pyöreänä kuinka summitti jatkaa rinteeseen kiikkumista vielä siitä, mihin pitkämattoinen umpilumen menijä hyytyy. Ostimme mahantuojan loppuerän Warrior -09 malleja Vapaa kelkkailu karannut paikoin käsistä Ylä-Lapin maastot voivat olla houkuttelevia tällaisten kelkkojen kuskeille, sillä laajoista erämaista on korkeita tuntureita ja jyrkkäreunaisia jokikuruja. Vastaavanlaista ajelua on havaittu myös Urho Kekkosen kansallispuistossa. Ei liene epäselvää, että luonnonrauhaan tulleet muut luonnonkäyttäjät eivät halua kuunnella lähes yhteen soittoon kuuluvaa rääkynää, jollainen lähtee kelkkojen kavutessa rinteitä kampiakselin kiertäessä 8000 kierroksen minuuttivauhtia. Erätarkastajan ottamia kuvia öisen rälläilyn jäljistä Urho Kekkosen kansallispuistossa Tammikuussa 2009. Tällaiset tapaukset horjuttavat vapaa-ajan kelkkailun jo monessa mielessä kyseenalaista mainetta.q 10 % käsirahalla, maksuaikaa jopa 60 kk. Muutama vuosi sitten luontovalvojat tapasivat Kevon luonnonpuistossa joukon kelkkailijoita, jotka olivat rällänneet pitkin kanjonin rinteitä. (03) 474 0040 Fax. Kysy lisää! KAIKKONEN RUOVESI VK-Motors Oy Ruovedentie 28 34600 RUOVESI Puh. Metsähallituksen työntekijät osuivat paikalle ja nämä havaittuaan rinnekelkkailijat karkasivat vikkelästi pakoon, vain yksi jäi kiinni. Vaikka kelkkailu on suhteellisen vapaata, silti kelkkailijoiden tulee yleisesti ottaa huomioon myös muut luonnossa liikkujat ja erämaa-alueella varsinkin. (03) 474 0046 Katso vaihdokit www.vk-motors.fi 66 MK www.mk-lehti.fi. Kuva: Jari Liimatainen takin ja 32-millistä Camoblastia pidettiin jo varsin karkeakuvioisena telamattona
KOKOPÄIVÄRETKI JÄÄMERELLE TAI 2 pv:n OPASTETTU RETKI BÅTSFJORDIIN JA MEHAMNIIN - MEILTÄ TÄYDEN PALVELUN "KELKKAILIJAN PAKETTI" - VALMIIT REITTISUOSITUKSET, KARTTOJA, OPASPALVELU - KELKKOJENVUOKRAUS TERVETULOA KELKKAILEMAAN SUOMEN HUIPULLE, JÄÄMEREN KAINALOON! Pyydä reittisuosituksia ja lisätietoja! www.mk-lehti.fi MK 67. OTA KELKKAREISSUN SUUNNAKSI NUORGAM JA TUKIKOHDAKSI NUORGAMIN LOMAKESKUS! - YLI 300 KM VAIHTELEVIA REITTEJÄ LÄHES PUUTTOMALLA TUNTURIALUEELLA POHJOISIMMASSA LAPISSA, UPEISSA TUNTURIMAISEMISSA - HUIKEAT MAHDOLLISUUDET UUSIIN KOKEMUKSIIN NORJAN JA JÄÄMEREN VUONOMAISEMIIN - RETKET: mm
Hemavanissa kukkulaa riittää ja kelkkareittiä niiden lomassa. Hemavan lumoaa monipuolisuudellaan Tauko tunturissa. 68 MK www.mk-lehti.fi. Freeridea Ruotsissa Vuoret ovat aina korkeampia rajan tuolla puolen, menitpä itään tai länteen
Freeridea ei kuitenkaan kannata läh- teä harrastamaan ennen kuin seutuun on tutustunut kartastoa apuna käyttäen. Majoitus oli laadukas, joskin ruotsalaisten näkemys saunomisesta eroaa suomalaisesta. Matkakohde valikoitui karttoja katsastelemalla. Majoituskapasiteettia on reilunlaisesti, ja hinnaltaan majoitus on aikalailla samaa luokkaa kuin esimerkiksi Kilpisjärvellä. Vaikka Kari Välikangas kertookin, että reissun tavoitteet liittyivät viikoksi kotoa karkaamiseen, tarkentaa Matti, että yksi ehdottomista edellytyksistä oli päästä kelkkailemaan reitin sivussa. Laskettelukausi alkaa yleensä verrattain var- hain syksyllä ja jatkuu pitkälle kevääseen. Pieni selvittely myös paljasti, että Hemavanin seudulla on kovasti kelkkailumaastoa eri tarkoituksiin. Kolmen kokeneen kelkkamiehen kopla kävi tutustumassa Ruotsin länsilaidalla sijaitsevaan Hemavaniin, jonne on Suomen ja Ruotsin rajalta Haaparannasta matkaa vajaat 520 kilometriä. Kunta on tunnettu muun muassa alppihiihtäjistään Ingemar Stenmarkista ja Anja Pärssonista. Aiheesta meinasi suoma- www.mk-lehti.fi MK 69. Alppihiihtoperinteet näkyvät kylän matkailurakenteessa, sillä suurin osa talvisista turisteista on tullut Hemavaniin laskettelemaan. Murtomaahiihtäjien suosiossa Hemavan ei ole siinä määrin kuin esimerkiksi Abisko ja Kebnekaise. Ensiksi mainittua pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista alppihiihtäjistä ja jälkimmäinen on onnistunut alppihiihdon ohella pakaroiden ja reisien kasvattamisessa paremmin kuin moni muu. - Freeriden perässä sinne mentiin. Matti Savo etsiskeli kartalta korkeita tuntureita ja Hemavanista niitä näytti löytyvän. - Varoitus saunojille: Saunat ovat ahtaita. Reittiluvan saa ostettua kylän Statoil-huoltoasemalta. Hemavanin suunnalla on suojelualeita, mutta runsaasti myös vapaan kelkkailun maastoja, joten siinäkin mielessä se soveltuu freeride-intoilijoille. Eritoten jos mieli halajaa kelkkailemaan myös reittien sivuun, on silloin suunnaksi otettava Ruotsi. Saunominen hoitui parhaiten niin että saunoja nousi seisomaan istuimeksi tarkoitetulle saunajakkaralle; näin vältettiin jalkojen paleltuminen saunomisen yhteydessä. Maassa maan tavalla Hemavanissa ei kelkkailla tietä pitkin, ei metriäkään. Lisäinformaatiota siitä, missä kelkkailu on luvallista ja missä ei, saa lääninhallituksien aluerajoituskartoista. Hemavan pähkinänkuoressa Hemavan kuuluu Storumanin kuntaan, joka sijaitsee Länsipohjan läänissä Pohjois-Ruotsissa. Myös se seikka, että siellä yleensä on lunta runsaammin kuin Käsivarressa, on umpisessa kikkailua harrastaville tärkeä tieto. Meidän kämpässä saunottiin niin, että jalat olivat lattialla ja munat kiukaalla. Reittikartat saa samalla kun lunastaa alueen reittiluvan, joka maksaa 200 kruunua kaudelta. Koeryhmämme hankki uudehkon huoneiston viikoksi hintaan 900 euroa. Komeita maisemia på svenska! S uomen Lappi on hienoa seutua, mutta sekään ei tarjoa loputtomiin uusia elämyksiä vaativalle kelkkailijalle. Hemavanin ja saman kunnan alueelle kuuluvan Tärnäbyyn kahdessa laskettelukeskuksessa on kaikkiaan 11 hissiä ja 35 rinnettä. Kerran kokeiltiin saunomista kahden miehen voimin, mutta kokeilun jälkeen pidättäydyimme sinkkusaunomisessa, kertoo Kari Välikangas
Viime keväänä maalis-huhtikuun taitteeseen ajoittuneen reissun aikoihin kelkkailuolosuhteet olivat muuten kohdallaan, mutta puuteria ei löytynyt kuin nimeksi. Itsestäänselvyys on se, että tunturissa sää saattaa muuttua nopeasti ja rajusti. Kylä sijaitsee aivan freeride-maastojen kupeessa, joten siirtymät pelipaikoille lyhenevät oleellisesti. Polttoainetta ja öljyä on varattava jopa hieman pessimistisesti, sillä muutama ylimääräinen litra tankissa ei haittaa mitään, mutta parikin litraa liian vähän voi olla lähtölaukaus pitkälle jalkapatikalle. 70 MK www.mk-lehti.fi. Kylän liikennejärjestelyt unohtuvat pian, kun päästään itse asiaan. Hemavanin lähiympäristö tarjoaa reilusti erilaisia reittivaihtoehtoja ja ajomaastoja. Parasta maastoa elämyksiä hakevalle kelkkailijalle tarjoaa Södra Strofjället, joka sijaitsee Jos reissun pääasiallinen tarkoitus liittyy freerideen, kannattaa satunnaisen kelkkamatkaajan miettiä majoittumista Joesjöhön. Korkein kohta ulottuu 1243 metriin. Tiukka ei tilapäisillekin siirtymille aiheuttaa sen, että muutaman sadan metrin päässä olevalle tankille päästäkseen ryhmämme piti kelkkailla puolenkymmentä kilometriä. Reitti kiertää Södra Storfjälletin ympäri. Alue on melko suuri; tunturi on 15 kilometriä leveä ja 20 kilometriä pitkä. Pientä kompensaatiota tarjosi se, että etenemiselle tunturissa asettivat rajoituksensa ainoastaan kuskin taito ja uskallus. Vinkkejä satunnaiselle kelkkamatkaajalle GPS on lähes tulkoon välttämätön varuste tunturiin menevälle. Joesjö on reippaan 20 kilometrin päässä Hemavanista ja lähellä Norjan rajaa. Koska Hemavanin kelkkailumaastot ovat tunturissa, on päiväreissut hyvä suunnitella ennalta. Freeridea Ruotsissa... Hemavanin eteläpuolella. Joesjön palvelutarjonnassa tosin on sellainen puute, että siellä ei myydä polttoainetta, joten omat polttoaineet pitää tuoda tullessaan. Vaikka lähtiessä paistaisi aurinko, on reissuun syytä varautua sillä mielin, että tuiskustakin selvitään. Hemavanin lähireitit ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa, sillä niitä hoidetaan ahkerasti moottorikelkalla vedettävällä kevyellä lanalla, joka napsii pateista harjat pois. Perinteistä suunnistuskalustoa karttaa ja kompassia ei parane unohtaa. Ruotsalainen saunakulttuuri on hiukan erikoista härmäläiseen verrattuna. laisdelegaatiolla tulla erimielisyyttä paikallisen kanssa, jonka mielestä kelkkojen kuuluu operoida ainoastaan kelkkaparkista, joka sijaitsi noin 150 metrin päässä majoituksesta
Matti tuli lainaamaan meiltä työkaluja, ja työkalupakille päästäminenhän on suurin piirtein sama juttu kuin vaimon lainaaminen. Tutkimusmatkaajamme H Pasi keulii ruotsiksi. Suunnistusvälineissä ei parane säästellä. Ajankohtaista tietoa saa Hemavanin tietotoimistosta eli Statoililta.q Hemavan lyhyesti: · Hemavan on osa Stumanin kuntaa. Lähellä olevasta Klippe- nin voimalaitoksesta johtuen Uumajajoen ja Storumanin jäät elävät ja saattavat olla siksi jopa vaarallinen ajoalusta. - Meillä oli koko ajan mukana kaksi GPS:ää sekä kartta ja kompassi, kertoo Kari Välikangas. · Hemavanin lähialueiden korkeimmat huiput kohoavat noin 1700 metriin. Tällä kertaa suuntaa haettiin Ruotsin puolelle. Tämä kopla syntyi puolivahingossa muutama vuosi sitten. Suurimpia tuntureita ovat Norra Strofjället, Södra Storfjället ja Artfjället · Hemavaniin pääsee halutessaan myös lentämällä. q www.mk-lehti.fi MK 71. Huomion arvoinen vinkki on myös se, että jäille ei kannata lähteä ajamaan ilman rautaista paikallistuntemusta. Kunta sijaitsee Länsipohjan läänissä PohjoisRuotsissa. Myös Turbo Yamahan neitsytmatka arvioitiin onnistuneeksi. Ongelmia ei esiintynyt. Arlandasta pääsee suoralla lennolla Hemavaniin kuusi kertaa viikossa. Kaluston muodostivat Matin Nytro MTX Turbo, Pasin Lynx Xtrim 800 PowerTEK ja Karin Rave 800 PowerTEK, joka oli terästetty 44millisellä matolla. Koska puuterikokemukset jäivät tältä kertaa väliin, on ensi talveksi jo suunnitteilla reissua länsinaapuriin seudulle, jossa puuteria pitäisi takuuvarmasti löytyä. - Kolme vuotta sitten törmättiin Kilpisjärvellä. Siinä vähän aikaa kateltiin, että mitäs porukkaa tämä on, mutta kohtahan sitä oltiin jo saunomassa. · Matkailijalle tärkeä nettiosoite on www.hemavanservice.se, josta onnistuu majoituksen varaaminen emavaniin uusien kokemusten perässä ajoivat maaliskuun lopulla Pasi Ranta-Valkama, Matti Savo ja Kari Välikangas. Kulutus oli samaa luokkaa kuin 800 PowerTEKillä, mutta tehoa on reilusti enemmän. Samalla päästiin myös vertailemaan miten erityyliset kelkat toimivat tunturimaastossa. Samanhenkisellä joukolla kelkkaileminen on kaikkein palkitsevinta, ja onnistuneita reissuja on jo muutama takana. Omalla tavallaan tehokas pätkä kunnon matolla on kaikkein hauskin peli, koska sillä voi keulia rinteillä aivan mielin määrin. Vaikka puuteria haettiin Ruotsista laihoin tuloksin, pääsivät freeriden ystävät toteuttamaan kutsumustaan
Siinä on irrotettava warm-up -sisätakki, vedenpitävät vetoketjut ja korkea kaulus. Välivuorissa on huipputekninen Comfortemp-materiaali, joka tasaa lämpötilan vaihteluja faasimuutoslämpötilaa hyödyntämällä. Perustaskujen lisäksi löytyy taskut hihoista ja selästä. Intoa indikoi viimetalven ajetut mailit; keskimäärin jenkkikelkkailija viihtyi satulassa 1300 mailia, mikä on 20 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vaikka nuo kelkat yhdessä pitkän jonon muodostaisivatkin, on lukema pienin 16 vuoteen. VARIAATTORI ...sivuluisuja · Adam Renheim (20) on siirtynyt Lynxin sarviin. Moottorikelkkateollisuudella on viime vuosina ollut huonoa onnea riittämiin. Tämä kuitenkin sitoo runsaasti lämpöä ja siten jäähdyttää kehoa. Viime keväänä Adam Renheim sai hetken aikaa kantaa harteillaan Suomen vihatuimman ruotsalaisen manttelia, sillä hän on se kuski, joka murskasi Niko Korsumäen mmhaaveet viimeisellä kierroksella. Faasimuutos tarkoittaa Comfortempin sisältämän yhdisteen olomuodon muutosta kiinteästä nestemäiseksi. Viikonloppu on kelkkailurintamalla muutenkin tapahtumarikas, sillä lauantaina ajetaan paitsi snowcrossin MM-taisto Ruotsin Malåssa, myös SM-enduron viimeinen osakilpailu Sallassa. Hinta 299 e · Moottorikelkkavalmistajien yhdistys ISMA arvioi, että tänä vuonna myydään maailmanlaajuisesti vajaat 147100 kelkkaa. Lisäksi sivuilta löytyy myös keskustelufoorumi. Miehen on tarkoitus ajaa viisi ISOCsarjan kisaa sekä X Gamesit. Uskomme, että Snow Starin kaltaiselle tapahtumalle riittää jatkossakin kysyntää, ja ainakin pääyhteistyökumppanimme ovat innolla mukana vallitsevasta taloustilanteesta huolimatta. Seppo Koiviston mukaan tavoitteet on ensi keväänä nostettu vielä ylemmäs. Cat´s Pride -lehden printtiversio on väliaikaisesti tauolla, mutta John Sandberg kertoi MK-lehdelle, että jahka ajat paranevat, lehteä aletaan taas painaa. Uutisia & uutuuksia Hanxilta "ajatteleva" Differ-takki Difffer on rajuun käyttöön suunniteltu monipuolinen takki kelkkailijoille, mönkkäristeille ja muillekin parasta vaativille. · Arctic Cat sai hiljattain uudet fanisivut. www.arcticinsider.com sivuilla on tarjolla mielenkiintoisia artikkeleita uusista ja vanhoista Arctic Cateista, Arctic Catin kisatoiminnasta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Koiviston mukaan Ruotsin MM-kisojen osuminen samalle viikonlopulle ei kuitenkaan ole ongelma, sillä se nimenomaan mahdollistaa kisaan kaavailtujen kovan luokan Amerikan nimien saapumisen myös Rovaniemelle sunnuntaiksi. Lynxin iskumiehet Ruotsissa ovat huomattavan nuoria. Positiivisena ISMA pitää myös sitä, että kelkkailijoiden into harrastustaan kohtaan näyttäisi olevan kasvussa. - Olemme tehneet yhteistyötä Malån kisajärjestäjien kanssa ja uskomme saavamme Rovaniemelle myös amerikkalaisia huippukuskeja suomalaisten ja ruotsalaisten kovien nimien lisäksi. - Tavoitteenamme on saada kävijämäärää kasvatettua entisestään. Viileässä taas nestemäinen yhdiste muuttuu kiinteäksi ja luovuttaa lämpöä. Huolimatta viime vuosina rajusti laskeneesta myynnistä ISMA katsoo alkavaan kauteen positiivisin mielin. Meidän endurokisamme ajetaan perjantaina, joten tuossa vaiheessa vielä SM-pisteistä taistelevat kuljettajat ehtivät vielä hyvin lauantaiksi Sallaan. Wikipediassa on tutumpaa faasimuutosta käsittelevä esimerkki.Lisätietoja Comfortempista Hanxin nettisivuilta www.hanx.fi Väri: musta. Ensiksi ongelmia tuottivat lumettomat talvet, ja kun niihin tuli parannus taivaanlahjana, alkoi globaali talouden lama. Kisan nimessä näkyy uuden pääyhteistyökumppanin, Lapin Lihan mukaantulo. Koot: S-XXXL. Viime kaudella Hibbert oli ISOCsarjan kiistatta nopein kuski; hän voitti jokaisen ajamansa ISOC National-sarjan erän. Lauantai-iltapäivä huipentuu luokittain ajettavaan Iceman-crossiin, johon pääsee osallistumaan näillä näkymin 10-15 endurossa ja peltipailakassa parhaiten menestynyttä kuljettajaa, valottaa tapahtuman järjestäjän, Lapin Moottorikelkkailijoiden puheenjohtaja Seppo Koivisto. Kun kehon lämpötila nousee, yhdiste pyrkii muuttumaan nestemäiseksi. Olka- ja kyynärpäissä ja selän alueella on Knox Advance CE -suojat, jotka on helppo irrottaa asun huoltoa varten. X games-finaalissa hän oli jopa musertavan ylivoi- Snow Starissa ajetaan Iceman-tittelistä Kotimaan kelkkailukevään päättävä suurtapahtuma Snow Star järjestetään maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Kuori on vahvaa ja mukavaa, veden- ja tuulenpitävää Action Moto -kangasta. Renheimin ohella Lynxiä komentaa 17-vuotias Peter Nårsa. · Tucker Hibbert jatkaa entisin elkein snowcrossin ISOC-sarjassa. Tiiviin kisapaketin ja tulevan kauden kelkkauutuuksien näyttelyn tarjoava tapahtuma järjestetään Rovaniemen Mäntyvaarassa nyt kolmatta kertaa. Arctic Cat -kuskina tunnetuksi tullut Renheim edustaa Ruotsin snowcrossin terävintä kärkeä. Snow Star viikonlopun huipennus on sunnuntaina ajettavat kaikkien luokkien crossimittelöt, johon odotetaan mukaan varsin nimekästä kuljettajistoa. Viime kevään Snow Star -tapahtumassa vieraili viikonlopun aikana 5500 kävijää. - Perjantaina ajetaan täysimittainen endurokisa ja lauantaina päivällä on vuorossa tunnin yhtäjaksoinen peltipailakka GP. Uutuutena tapahtumassa ajetaan kolmiosainen Iceman-kisa, jonka herruus ratkotaan enduron, peltipailakan ja crossin yhteistuloksella. Sivua pyörittää John Sandberg, joka on vuosia vastannut Arctic Catin asikakaslehden Cat´s Priden julkaisusta. ISMA:n lehdistötiedotteen mukaan moottorikelkkojen määrä Pohjois-Amerikassa on kasvussa. Viime kaudella Renheim saavutti pronssia Ruotsin mestaruussarjassa ja mm-pisteitä mies sai kerättyä neljänteen sijaan oikeuttavan määrän. Onhan se näinä aikoina erityisen tärkeää, että pidämme kelkkailun lippua tällä tavoin korkealla ja luomme osaltamme positiivista henkeä alalle. 72 MK www.mk-lehti.fi
Kova kolmikko keltaisella eli Joni Räty, Juha Sotaniemi ja Riku Mäkipelto ovat saaneet kalustoksi etec-moottoriset Rs Ski-Doot ja ovat kaikki potentiaalisia kandidaatteja jopa mestariksi asti. Lieksan kisa, ja kausi jatkuu jo seuraavana viikonvaihteena Tuupovaarassa. - Polariksen RR:llä tosiaan ajetaan, ja tavoitteena on ensimmäisenä vuonna kahdeksan joukkoon sijoittuminen, kertoo Ville. Kelkkakin on ollut kotona jo marraskuusta, eli testaaminen on mahdollista heti, kun lumitilanne sen sallii. Perinteinen Karstulan kisa on vuorossa 6.3. Tapahtuma pyritään järjestämään lähes perinteisessä muodossaan, josta tarkempia tietoja järjestävän kerhon nettisivuilla www.kkmk.net TEKSTI JA KUVA: PENTTI ARHONEN www.mk-lehti.fi MK 73. Nelitahtikelkkoihin erittäin hyvin soveltuva Panolin Honda 10-30 w öljy on ollut saatavilla Suomessa jo koko 2009 kauden. - Lynxillä jatketaan ja kalusto on päivittynyt Rs-etec malliin, mutta ei se suurempia säätöongelmia aiheuta. Myös Lumiralli tullaan järjestämään Kiteellä ja päivämäärä on 19.-20.2. Tervetuloa kaikki kynnelle kykenevät nauttimaan kilpailujännityksestä. Feetu Koskinen on yksi A-luokan uusista haastajista. Endurokausi käynnistyy tällä kertaa Itä-Suomesta, sillä kauden avaa 13.2. Järjestelyihin on panostettu paljon ja kilpailut ajetaan niille varta vasten rakennetuilla radoilla. Kaudelle 2010 Pohjanmaa Cup tarjoaa taas uusia virikkeitä, sillä nyt sarja ajetaan uudella systeemillä yhdistellen lajin eri muotoja Sarja käynnistyy 23.1 Ähtärissä Mustikkavuoren maastossa ajettavalla perinteisellä sprintillä. Helmikuun viimeisenä viikonloppuna ajetaan SM-sprint Vaalassa. - Kaluston puolesta on helppoa, kun uusia metkuja ei tarvitse opetella ja säädöt on jo valmiina. 30.1 ajetaan Virtain Pukkivuoressa porrastetun lähdön kilpailu ja sarja päättyy Kurussa Savisalmen tilan mailla 31.1 ajettavaan normaaliin sprinttiin Cupin loppupisteisiin lasketaan joka lähdöstä erikseen pinnat ja näin saadaan selville voittajat. Tällaiset kansalliset kisat ovat tärkeitä nimenomaan siinä mielessä, että lajin pariin saadaan uusia innokkaita harrastajia. - Hyvin on kesäharjoittelu sujunut ja ehjänä pysytty, kommentoi Arto Pätsi kysymykseen, mikä on miehen kunto. ja kausi päättyy Sallassa 27.3. B-luokasta nousee nyt poikkeuksellisen monta vahvaa kuljettajaa, joten jäädään odottamaan mitä tapahtuu. TEKSTI: PENTTI ARHONEN Panolin-öljyt kelkkailuun Sveitsiläiset Panolin-öljyt tulevat nyt myös kelkkakäyttöön. Myös Artic-Cat on tunkeutumassa takaisin taistelemaan kymppikärjen sijoituksista. A-luokassa kärki tullee olemaan nyt tosi tasainen, sillä mahdollisia kandidaattejakolmen kärkeen on useita. Arvontoihin osalliseksi pääseminen edellyttää osallistumista kaikkiin neljään kilpailuun. Tiimikaveriksi Henkka saa B-nesteluokan viime vuoden voittajan Feetu Koskisen, jolla on realistiset mahdollisuudet hyvin lähelle kärkeä heti ensimmäisenä A-luokan vuotena. Lisäksi on tietysti kisakohtaiset palkinnot. Kun kalenteriin on vielä saatu sopimaan kansalliset endurot Hyrynsalmella ja Rovaniemellä, niin voi sanoa, että kausi on todella tiivis. Kaiken kaikkiaan on tulossa mielenkiintoinen kausi, joka saattaa sisältää melkoisia yllätyksiäkin. Myös puhallinluokassa tapahtuu, kun Mikko Laine tekee paluun välivuoden jälkeen, ja on varmasti mukana luokan SM-taistossa. - Pro-Service tiimissä jatketaan samanlaisella Polariksella kuin viime vuonnakin, kertoo Marttinen. Oman mausteensa soppaan voi tuoda viime vuoden Puhallin-luokan ylivoimainen voittaja Ville Siiskonen, joka siirtyy nyt A-nesteluokkaan kelkkana Polaris. Kaksipäiväinen Kemijärven jättiläinen käydään kaatamassa 12. Uutena on mukana Classic-luokka johon pääsee osallistumaan vähän ikääntyneemmällä kalustolla. Vahvimpia mestariehdokkaita kuitenkin ovat kaksinkertainen mestari Henri Marttinen ja viime vuoden kakkonen ja Giant-voittaja Arto Pätsi. Tämä toimii samalla erinomaisena testitapahtumana pitkää enskaakin varten, kun on mahdollista ennen varsinaista kauden alkua käydä kokeilemassa laitteita ja itseään kelloa ja toisia kuskeja vastaan. - Fysiikkapuolta on yritetty treenata aikaisempaa enemmän, sillä tehoja kelkassa on tuplasti entiseen verrattuna. Maahantuoja: Tokimoto Oy Kiteelläkin kisataan Kiteellä järjestetään Karjalan Kankailla MK-Sprint- ja ovaalikilpailut 23.-24.1.2010. Kilpailijoita on käynyt vuosien saatossa tuhansia kokeilemassa kilpakelkkailun hurmaa ja osa poistuu kuvioista nopeastikin, mutta huomattava määrä jää pysyvästi lajin harrastajaksi. - 13.3. Huhuja liikkuu mielenkiintoisista kuljettajasiirroista. Panolin suosittelee nelitahtikelkkoihin juuri 10-30 w viskositeettia. Yhteensä palkintojen arvo on yli 10 000 euroa. Sarjajako on normaali, joka löytyy esim. Jos Keski-Suomessa ylipäätään on lunta, niin luulisi tuohon aikaan olevan. Luvassa tiukka ja tiivis endurokausi 2010 Pohjanmaa Cup uudistuu Sprintin Pohjanmaa Cup omaa pitkät perinteet, sillä sitähän on ajettu eri muodoissaan jo vuodesta 1994. 24.1 siirrytään Kauhajoelle, missä ajetaan pitkä sprintti - ek kilometrejä on noin 30. Se edellyttää tietysti, että kaikki onnistuu, sen verran tiukkaa A:n kärjessä on. SML:n nettisivuilta. Palkinnot Pohjanmaa Cupissa ovat aina olleet mahtavat, ja siinäkään suhteessa ei ainakaan takapakkia oteta vaan kaikkien osallistujien kesken arvotaan muun muassa Artic Cat 650 mönkkäri, miniläppäreitä ym
Ericsson on kertonut, että tällä hetkellä haeskellaan motivaatiota. Yksi sarjan puuhamiehistä on enduron lajipäällikkö Matti Suhonen. Martin vakuutteli viime syksynä kovaa kuntoaan, mutta silti mies ei yltänyt kisoissa omalle tasolleen Duluthin avausviikonloppua lukuun ottamatta. - En voi odottaa kauden alkua, Martin sanoo. Hibbertin nopeuden salat ovat kelkkailijoiden keskuudessa aiheuttaneet joukon spekulaatioita. Raimo Seppälä, 43 Ihan Sama: Markus Pojanluoma, SkiDoo, 75 pistettä 2. Sivustolla oli kuva kahdesta avoimen luokan moottorista, jotka olivat menossa Speedwerxin hierottavaksi. Kas kun kukaan muu ei ole oivaltanut vastaavaa. Martin on omien sanojensa mukaan kunnossa. avoin luokka joka on nimeltään Ihan Sama! KUVAT: PEKKA RAISKI Tulokset Puhallin: 1. Päätöstä osattiin hieman odottaakin, sillä viime keväänä hän pitäytyi julkistamasta suunnitelmiaan, mutta antoi ymmärtää, että kisatouhut saattavat hänen osaltaan olla ohitse. Marko Suhonen, Arctic Cat, 45 3. Pisteitä sai yhteensä 51 eri kilpailijaa, joten puulaakimeingillä pystyyn polkaistu "Kuppi" oli menestys. - Minulla on suunnitelmia..., LaVallee tuumasi MK-lehdelle marraskuussa paljastamaan sen tarkempia yksityiskohtia. Teemu Honkasalo, 39 Marko Suhonen urakoi monessa luokassa. · Levi LaVallee ajaa täyden ISOCsarjan, mutta Polariksen pikkujättiläinen kertoo panostavansa entistä enemmän freestyle snowcrossiin. Ossi Meriluoto, Polaris, 40 3. · Peter Ericsson tekee räikköset ja pitää välivuoden. LaVallee ajoi viime kaudella Pro Super Stock -luokan voittoon ja nappasi prossia Pro Openista. Toisessa moottorissa oli kiinni lappu, jossa virityspajaa opastettiin yksiselitteisellä ohjeella "Please make it fast". Marko Suhonen, Polaris, 56 3. Tänä syksynä perinne herätettiin henkiin kolmiosaisen sarjan muodossa Janakkalassa, Asikkalassa ja Valkeakoskella. Tässä starttaa 600kuutioinen madcrockissa! N 600: Jussi Virolainen, Polaris, 47 pistettä 2. Viime talvena Ross Martin ehti ajaa kolme ISOC-sarjan kisaa ennen loukkaantumistaan. Mestaruus oli toki merkittävä juttu, mutta kenties suurimpana urotekona jälkipolvet tulevan muistamaan miehen historiallisen tupla backflipin X Gamesissa. · Jenkkilän snowcross-kauden avaavaa Duluthin kisaa ei ole aivan äskettäin jouduttu siirtämään kiitospäivän viikonlopulta, mutta nytpä on tuokin harvinaisuus koettu. - Yritettiin tehdä kisoista mahdollisimman helppoja lähestyä ja luokat tehtiin sen mukaan mitä kelkkoja tavallisilla harrastajilla on eniten. Jäämme odottelemaan mitä tuleman pitää. Peter Ericsson on kolminkertainen snowcrossin maailmanmestari. Viime vuonna hän kertoi MK-lehdelle, että mitään yksittäistä syytä ei ole olemassa. · Viime keväänä X Gameseissa Coloradon Aspenissa lantionsa murtanut Polaris-pilotti Ross Martin halajaa jo kisaradoille. Lämmin sää esti marraskuussa riittä- Uutisia & uutuuksia Etelän "sänkikuppi" oli menestys Racing-Hynysen tyylinäyte startissa! Melkein pari vuosikymmentä sitten ajettiin Mäntsälän ja Lahden suunnalla sänkikiihareita ja osallistujia oli viivalla runsaasti. Myös yleisöä oli kisoissa mukavasti ja kaikille jäi touhusta hyvä fiilis. Jotain hurjaa miehellä taitaa olla mielessä alkavalle kaudelle. Ohessa on tulokset joka luokan kolmen parhaan osalta ja sarjan rentoa luonnetta kuvaa parhaiten ns. X Games -moottorissa puolestaan oli lappu, jossa luki "Please make it very fast". Ilmeisesti hänen tärkein salaisuutensa paljastui Arctic Insider -sivustolla lokakuussa. Viime vuoden mestaruuteen hän ylsi tasaisilla suorituksillaan. Onko vuorossa frontflip vai triple backflip. Susanna Lemström, Ski-Doo, 66 pistettä 2. Marko Suhonen, Polaris, 44 3. Ari Lemola, Arctic Cat, 38 Myös kelit suosivat etelän sänkikuppia. 74 MK www.mk-lehti.fi. VARIAATTORI ...sivuluisuja mainen voittaen toiseksi tulleen Robbie Malinoskin 36 sekunnilla. Ensi syksynä otetaan varmasti uusiksi ja saadaan toivottavasti ja luultavasti vieläkin enemmän ajajia mukaan, kertoo Suhonen. Katri Prinkkilä, SkiDoo, 52 N 500: Matti Suhonen, Polaris, 75 pistettä 2
Olli päätti torjua vielä vuosien päässä olevaa kolmenkympinkriisiä laittamalla korvakorun vasempaan korvaansa. Kuskeille pitää tarjota viikonloppu, jota on kiva muistella ja yhteistyökumppaneiden intressi on tietysti näkyvyys mediassa ja kaikki muu postitiivinen julkisuus, kertoo Haapio. Uuteen tehtäväänsä hän suhtautuu positiivisin mielin. Hänen vastuualueeseensa kuuluvat Euroopan lisäksi, Aasia, Afrikka ja Lähi-itä. · MK-lehden toimituksessa on havahduttu vuosien kuluttavaan vaikutukseen, ja siksi toimituskunta on päättänyt aloittaa tietoisen linjan nuorentamisen. Kunkun tittelin voittaa vähiten pisteitä kerännyt kilpailija, eli kaikki osalajit ovat nyt yhtä tärkeitä. MK-lehden muu tekijäkunta onnittelee Ollia rohkeasta teosta. Lauantaina ovat vuorossa enska ja crossit. Maksu on silloin myös halvempi. Persoona ...sivuluisuja vän tehokkaan lumen tykityksen, joten kauden avaus siirtyi joulukuun toiselle viikonlopulle. Granholm hoiti markkinointijohtajan pestiä Rovaniemellä viisi vuotta. Kisan taustalta löytyy nyt kolme uutta miestä - Rauli Pirinen, Ville Haapio ja Marko Lingner. helmikuuta 2010. Rovaniemelle miestä tuovat myös työasiat, sillä BRP:n Skandinavian ja Euroopan markkinoinnin entistä tiiviimpi yhteistyö vaatii läsnäoloa myös Rovaniemellä. · BRP Finland Oy:n markkinointijohtaja Johan Granholm on siistinyt työpöytänsä siirtääkseen sen Sveitsin Lausanneen. Fiilikset ovat siksikin kohdallaan, että jos asuinpaikaksi pitää valita joku muu kuin Suomi, niin kyllä Sveitsi on kärjessä; on tämä niin hieno paikka. Nuorentuminen ei koske lehden sisältöä tai toimituksellisia linjanvetoja, vaan toimituskunnan, tai siis tarkemmin sanoen Ollin, imagon nuorentamista. Olen erittäin innoissani uudesta tehtävästä. Alkavalla kaudella Burandt nähdään Polaris RMK 800 Assaultin selässä Jackson Holen legendaarisessa hillclimb-kisassa sekä ensi SledNecks-filmeissä. - Ollaan sen verran oltu mukana taustalla, että tiedetään missä mennään ja mihin suuntaan Kunkkua pitää kehittää. Tarkoitus on painottaa osallistumisen ja ajamisen hauskuutta unohtamatta tietenkään kaupallista puolta. Marko Lingner on ollut pitkään mukana kelkkatouhuissa ja Kunkussa hänkin oli viime vuonna jo taustajoukoissa. Meitsi passasi vielä tällä kertaa, Autonen kommentoi tapahtumatta jäänyttä. Crossit ajetaan Golf Range -alueella aivan Tahkon ytimessä, joten riski huonosta jäätilanteesta poistuu. Granhom on nimetty BRP Internationalin markkinointijohtajaksi. Jos tästä pestistä pitää jotakin negatiivista hakea, niin se on tietysti se, että perhe asuu edelleen Rovaniemellä. · Maailman kenties arvostetuin freeride/freestyle-kuski Chris Burandt siirtyy Polariksen leiriin. Merkin vaihdon myötä myös Burandtin Backcountry Adventure-firman kelkkakalusto vaihtoo Arctic Catin M-sarjalaisista Polariksen RMK-malleihin. Kaikki ovat yrittäjiä ja toiminnan pääpaino on kesässä, joten telvella jää aikaa paneutua kelkkakisan järjestelyihin. Rauli Pirinen on itse ajanut Kunkun kolme vuotta sitten ja ollut myös järjestelyissä mukana viime talvena. Uusiutuneen Kunkun kisapäivät ovat 5.-6. Kaikkia hintoja on tarkistettu alaspäin ja kaikki saavat kisapaidan omaksi ilman eri korvausta ja kilpailu on aidosti kaksipäiväinen. Perjantaina ajetaan mäkikisa iltavaloissa Tahko Special-rinteessä, joka on hotellilta järven yli katsottuna laitimmaisena vasemmalla. Granhom siis tulee lentämään melko ahkerasti Sveitsin ja Rovaniemen väliä, hän sanoo. - Viisi vuotta on sopiva aika yhdessä tehtävässä. Alunperin suunnitelmissa oli molempien korvanipukoiden seivästäminen, mutta kalkkiviivoilla soankyläläinen jänisti. Kaikista lajeista palkitaan parhaat myös erikseen ja osallistua voi myös vaikkapa vain mäkikisaan jos siltä tuntuu. Lisätietoja ja ilmottautumiset: www.kelkkakunkku.fi www.mk-lehti.fi MK 75. Kunkun titteli ratkaistaan sijoituspisteiden mukaan niin että voittaja saa joka lajista 1 pisteen, toinen 2, kolmas 3 jne. Tarkalleen ottaen nuorentumisesta vastaa toimituksen nuorin vahvistus, Olli Autonen. Burandtin lähtö Arctic Catilta oli merkille kova isku, sillä Big Air Burandt on viime vuodet ollut Arctic Catin näkyvin mannekiini Tucker Hibbertin ohella. Rauli Pirinen (vas.), Marko Lingner ja Ville Haapio palauttavat Kunkkua sen alkuperäiseen muottiin ja lisäävät mukaan myös uusia tuulia. Miehet Kelkkakunkun takana Powerness Oy -niminen yhtiö on hankkinut Kelkkakunkun järjestelyoikeudet ja luvassa on paljon uudistuksia. Kilpailijamaksut ovat 245 e, 185 e, 135 e ja 65 e ja kaikki kategoriat saavat entistä huomattavasti enemmän sisältöä kisapakettiin. Ville Haapion ensimmäiset Kunkkumuistot ovat jo Leviltä, jolloin hän oli asiakkaan tapahtumassa ja viime talvena hänkin oli mukana järjestelypuolella
(Harr., Vet) (Pro Open, Sport) / Kans. (Pro Open) (Pro Open, Sport) / Kans. (Pro Open) Kansallinen 30.01.2010 28.03.2010 Kuusamon MK Lapin MK, Rovaniemi MK-ENDURO SM 13.02.2010 20.02.2010 06.03.2010 11.-13.03.2010 27.03.2010 Pielisen Kelkkailijat, Lieksa Tuupovaaran MK + Kerhojoukkue SM Kouheron Kelkkailijat, Karstula Kemijärven MK / Giant Sallan Mkelkk. Kansallinen 27.03.2010 Lapin MK, Rovaniemi MK-SPRINT SM 27.-28.02.2010 Vaalan vene- ja MKK Kansallinen Pohjanmaa Cup 23.01.2010 24.01.2010 30.01.2010 31.01.2010 Suomenselän MK, Ähtäri Kauhajoen Mkelkk., Kauhajoki Pohjois-Hämeen MK, Virrat Kurukelkkailijat, Kuru Kansallinen 10.04.2010 Kemijärven MK 76 MK. Itä-Savon MK Kärkikuntien MKK Vuokatti Racing Vuokatti Racing Länsi-Pohjan MK Länsi-Pohjan MK Ylä-Lapin MK (Pro Stock, Junior)/Kans. (Harr., Vet) (Pro Stock, Junior) / Kans. (Harr., Vet) (PM / Junior ja Naiset, SM / Pro Stock) / Kans. (Pro Open) (Pro Stock, Sport) / Kans. Alustava kilpailukalenteri 2010 SNOWCROSS MM 27.03.2010 Ruotsi, Måla EM 27.02.2010 13.03.2010 14.03.2010 Ruotsi, Ålvsby Norja Norja SM 16.01.2010 13.02.2010 14.02.2010 20.02.2010 21.02.2010 06.03.2010 07.03.2010 20.03.2010 Etelä-Pohjanmaan Mkelkk. (Pro Open) (Pro Stock, Junior) / Kans. (Pro Open) (Pro Open, Junior) / Kans
ark. (016) 356 2496 Fax. (016) 356 2497 www.monimetalli.com VARAUDU TULEVAAN KAUTEEN! ISKUNVAIMENTIMIEN HUOLLOT/MYYNTI Kilpa-autot, moottorikelkat, enduropyörät Valtuutettu iskunvaimentimien huolto seuraavissa merkeissä: 2300, - Huollot myös muihin iskunvaimentimiin. JMS-TECHNIC Vilppulantie 211 41370 KUUSA, FINLAND Tel. Kun ajolasejasi vaivaa muukin kuin vauhtisokeus: Pro-Vue ajolasit omilla vahvuuksilla suoraan maahantuojalta! SCOTT-peruskehyksellä tai SMITH TURBO -tuuletinkehyksellä! Kelkkailuun, mönkimiseen, motocrossiin, enduropoluille, lasketteluun... www.provue.tarjoaa.fi Hinnat alkaen 250,00 + toim.kulut www.konetalo.fi Helletorpankatu 3 Av. juho.moisio@elisanet.fi Tarjous voimassa 31.1.2010 saakka. 78 MK. 9-17.30, la 9-13 019-426 7100 LAPIN KELKKAOSA OY · Hyvät valikoimat purkuosaa · Kaikki merkit, myös uutta osaa · Ostetaan/toimitetaan kautta Suomen · Ehjät kelkat sopuhintaan LUMIKENTTIEN YKKÖSET · · · · · · Euro-kammi Euro-talousreki Euro-rekkareki Euro-parireki Euro-reittilanat Euro-latuhöylät 016-344 962, 040-5337901 Varastotie 15, 96100 Rovaniemi Lampelankatu 14 96300 Rovaniemi Puh. +358500183086 e-mail
SUKSET SUOMESSA MYYNTI: Kemijärvi Ränni-Olli Oy 040 529 3871 Sodankylä Mikko Laine 050 466 2886 Tutustu mallistoon www.snow-hawk.fi HUOLLOT YLI 20 v KOKEMUKSELLA NYKYAIKAISIN LAITTEIN Arctic Cat, Lynx Ski-Doo, Yamaha KAIKKI ISKARIMERKIT www.mk-lehti.fi Pienkonehuolto Alanen 06-414 0190, 0400-269 334 fax 06-414 0771 pkalanen@nic.fi Myytäviä kelkkoja löydät netistä www. alk. alv.) MYÖS TYÖKELKKOJEN TELOJA! www.pohjanmaanylijaamätuote.fi p. 250,- (sis. 0400-763 201, 0400-727 745 MK 79. mklehti.fi ISO ERÄ LAATUTELOJA Aitoja USA ja kanadalaisia Challenger, Camoplast, Kimpex 307x38 25, 30, 32 harja H
0400-290 679 www.tammerdiesel.fi www.koillis-sorvaus.fi NOPEASTI KAIKKIALLE SUOMEEN! www.mk-lehti.fi 80 MK. 0500 644 946 www.keljonkonehuolto.fi Tervajoentie 2 C 66440 Tervajoki p.010 4709 850 Topeeka 73 61800 Kauhajoki p.050 387 0800 p. Tuovirengas ky Kemijärvi 016-821 506 MYYNTI, HUOLTO, VARAOSAT, SÄILYTYS www.tuovirengas.com Tuovilan Gummi Ivalo 016-662 495 Asiantunteva kelkka- ja mönkijähuolto sekä varaosamyynti Jyväskylässä. 010 470 9801 www.loukko.com Moottorikelkan -apurengit NYT KOVIMPAAN AJOON... Kuurnankatu 35, Joensuu Puh. Edustamamme merkit: camoplast, duell, allright, totaltek Olemme erikoistuneet Polariksen 4-tahti -kelkkoihin. NYT PUKIN KONTTIIN DUELL VARUSTEET EDULLISESTI MEILTÄ VIELÄ MUUTAMA 2010 MALLIN KELKKA HETI TOIMITUKSEEN, KYSY LISÄÄ! ESIM: SCOTT SHIELD AJOASU, TAKKI + HOUSUT 399,AIROH DOME CLEAN KYPÄRÄ + SCOTT VOLTAGE LASIT 199,- Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä Puh. (013) 228 301, 044 776 9876 · sylinterien poraukset, myös kiinteäkantiset · myös kovakromisylinterien putkitukset uudelleen porattavalle valurautaputkelle · kampiakselien korjaukset, hionnat, täyttöhitsaukset · myös lämpökäsitellyt (nitraus) · dynaamiset tasapainotukset · kaikki muut moottoriosien koneistustyöt · alkuperäiset sekä tarvikemoottorinosat HUOLTORENKI Mekaanikon työpiste, huoltotöiden helpottamiseen. 016-822 334 Gsm. 53 /kpl SYLINTERIN PORAUS alk. - nostokorkeus 0-800 mm - moottorilla tai käsipumpulla - mekaaninen lukitus - kevyt ja helppo käsitellä KELKKARENKI Vaivattomaan moottorikelkan siirtoon ulko- ja sisätiloissa. NOSTORENKI TALLIRENKI Asematie 67, 98120 Kemijärvi Puh. 39 /syl. - 400 mm:n laakeroidut renkaat - vahva teräsrunko - muovipinnoitus metalliosissa - pehmustetut nostotassut MOOTTORIKELKAN: KAMPIAKSELIN KORJAUS alk
TILAA! 5 +1 numeroa TILAUKSET MYÖS TEKSTIVIESTILLÄ (normaalihintainen viesti) Lähetä numeroon ain v 30, RideMedia Oy maksaa postimaksun puolestasi Tilaan MK-lehden kestotilauksena 30 / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden vuositilauksena 33 / 5+1 numeroa Tilaan MK-lehden tutustumistarjouksena 12 / 3 numeroa Tarjous voimassa 31.1.2010 saakka. 040 728 8979 Lehden nimi, kesto, vuosi tai tutustumistarjous, nimi ja osoite Saat kuittauksen tilauksestasi viimeistään seuraavana arkipäivänä Nimi RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS RideMedia Oy Tunnus 5001594 00003 VASTAUSLÄHETYS Lähiosoite Postinumero ja -paikka Allekirjoitus (alle 18 v. huoltajan allekirj.)
ITAALISENA DIG A ÖISVERSION NÄK hti.fi www.mk-le i sieltä digileht ja Palvelun tarjoaa s -lehti nyt myö MK Saisimmeko ehdottaa uutta tapaa kuljettaa kelkkaasi? Katso uudistuneet nettisivut! 82 MK
www.mk-lehti.fi SEURAAVASSA NUMEROSSA MK-lehti 1/2010 ilmestyy 5.2. TESTIEXTRA Vertailutestissä: 800-kuutioiset sportit AC F8 Sno Pro, Lynx Rave 800 Power TEK, Polaris IQ 800 Dragon ja Ski-Doo MXZ 800 XRS Power TEK 600-kuutioiset sportit Lynx Rave 600 E-TEC, Polaris Rush 600 ja SkiDoo MXZ 600 X-RS E-TEC Leveätelaiset touring-käytössä AC Bearcat Z1 XT, Lynx Adventure Grand Tourer 1200 4-TEC, Polaris Widetrack IQ 600 CFI, Ski-Doo Expedition 600 SDI ja Yamaha RS Viking Dual 85-heppaiset sportit Arctic Cat SnoPro 500 ja Yamaha Phazer RTX Kelkkamaailman hitit ja hudit osa II
FEEL THE RUSH. ANCE BAL DURABILITY RiDE THE RUSH. POWE R DURABILITY ttt ANCE BAL PENSI ON SUS POWE R PENSI ON SUS UUSI RUSH 600 ´10 NYT KOEAJOSSA YLI 20:SSÄ POLARIS-LIIKKEESSÄ. VARAA KOEAJO HETI: WWW.POLARIS.FI WWW.POLARIS.FI