Ski-Doo MXZ 600 SDI X 2005 vastaan Ski-Doo MX Z X-RS 600 E-TEC 2015 MK-lehti 25 vuotta! Suomalaisryhmä kelkkaili Alaskassa HAASTATTELUSSA. AJETTU Pal.vko 2016-05 533364-1505 +!4;>B85”GGGJHG! #YSNNq MOOTTORIKELKKALEHTI 5 / 2015 8,90 € w w w .m kle h ti .f i Polaris Axys SKS 800 HO 155” ES Pink – uuden koulukunnan monitoimikone Yamaha SRViper ST-X DX 146” – erilainen urheilumatkaaja Arctic Cat Pantera 3000 – superhiljainen pikkunelari Rautupilkkireissu Norjan Finnmarkiin Lynx Xtrim Commander Touratechilla front ja back flippejä kelkalla tekevä suomalaissukuinen Tyler Pynnonen Testivoittajat vuosikymmenen välein – mikä on muuttunut
Takki + Housut FXR:n mukava Maverick haalari on hieno, kulutuksenkestävä ja vedenpitävä haalari todella märkiin lumileikkeihin. Vaatteiden Reissamembrani hengittää ja pitää sinut läpikohtaisin kuivana. Course Kelkkavaatteet Snow-Hunter 09-424 505 67 SOITA ASIAKASPALVELUUMME! Avoinna arkipäivisin 10-18 TOIMITUSKULUITTA YLI 100 € NOPEAT TOIMITUKSET 60 PÄIVÄN PALAUTUSOIKEUS ILMAISET KOONVAIHDOT ALIN HINTATAKUU SUOMEN VIILEIN KELKKAKAUPPA sledstore.fi info@sledstore.fi 33% 559,00 € 159,90 €. Reilu, sovellettava istuvuus ja stretchpanelit sekä esitaivutetut polvet, joiden ansiosta alle mahtuu sään vaatiessa välikerros, jotta pysyt mukavana ja lämpimänä. Kelkkatakki Klim Kinetic Musta Hanska FXR CX Musta Ruffriders Gold Mirror by Raven 169,00 € 84,90 € 49,90 € 430,00 € SLEDSTORE.FI VARUSTEET, VARAOSAT & TARVIKKEET Kengät FXR X-Cross Musta 104,90 € Takki FXR Vertical Lapset -60% -29% 148,90 € 299,00 € 199,00 € Nyt on vihdoin ja viimein Coursen uusi Snow-Hunter sarja saapunut varastoon. Varusteltu vedenpitävällä HydroX Pro™ laminaatilla, suljetuilla ompeleilla ja kunnollisella ilmastoinnilla, jotka pitävät sinut kuivana ja mukavana. Toiminnalliset kelkkavaatteet todella hyvään hintaan. Lämpimät ja käytännölliset Snow-Hunter kelkkavaatteet on luotu pitämään sinut kuivana ja lämpimänä koko kauden. Vedenpitävä kelkkailuhanska, joka on taattua FXR laatua! Viimeistele tyylisi näyttävillä Raven kelkkalaseilla. FXR Haalarit Maverick Mono Suit Lila-HiVis Naiset Kestävä, lämmin & kätevä Vedenpitävä Reissamembrani Ilmastointiportit kainaloissa Viimeiset Klim takit nyt todella huokeaan hintaan
FXR Haalarit Maverick Mono Suit Lila-HiVis Naiset Kestävä, lämmin & kätevä Vedenpitävä Reissamembrani Ilmastointiportit kainaloissa Viimeiset Klim takit nyt todella huokeaan hintaan. Vedenpitävä kelkkailuhanska, joka on taattua FXR laatua! Viimeistele tyylisi näyttävillä Raven kelkkalaseilla. Lämpimät ja käytännölliset Snow-Hunter kelkkavaatteet on luotu pitämään sinut kuivana ja lämpimänä koko kauden. Course Kelkkavaatteet Snow-Hunter 09-424 505 67 SOITA ASIAKASPALVELUUMME! Avoinna arkipäivisin 10-18 TOIMITUSKULUITTA YLI 100 € NOPEAT TOIMITUKSET 60 PÄIVÄN PALAUTUSOIKEUS ILMAISET KOONVAIHDOT ALIN HINTATAKUU SUOMEN VIILEIN KELKKAKAUPPA sledstore.fi info@sledstore.fi 33% 559,00 € 159,90 €. Vaatteiden Reissamembrani hengittää ja pitää sinut läpikohtaisin kuivana. Varusteltu vedenpitävällä HydroX Pro™ laminaatilla, suljetuilla ompeleilla ja kunnollisella ilmastoinnilla, jotka pitävät sinut kuivana ja mukavana. Toiminnalliset kelkkavaatteet todella hyvään hintaan. Kelkkatakki Klim Kinetic Musta Hanska FXR CX Musta Ruffriders Gold Mirror by Raven 169,00 € 84,90 € 49,90 € 430,00 € SLEDSTORE.FI VARUSTEET, VARAOSAT & TARVIKKEET Kengät FXR X-Cross Musta 104,90 € Takki FXR Vertical Lapset -60% -29% 148,90 € 299,00 € 199,00 € Nyt on vihdoin ja viimein Coursen uusi Snow-Hunter sarja saapunut varastoon. Takki + Housut FXR:n mukava Maverick haalari on hieno, kulutuksenkestävä ja vedenpitävä haalari todella märkiin lumileikkeihin. Reilu, sovellettava istuvuus ja stretchpanelit sekä esitaivutetut polvet, joiden ansiosta alle mahtuu sään vaatiessa välikerros, jotta pysyt mukavana ja lämpimänä
HENKILÖITÄ MATKOJA KELKKOJA TEKNIIKKAA HISTORIAA PALSTAT TÄSSÄ NUMEROSSA 36 26 20 5 / 2O15 12 Ajettu: Polaris Axys SKS 800 HO 155” ES Pink 18 MK-lehden raati valitsi vuoden 2015 kelkat 20 Ajettu: Yamaha SRViper ST-X DX 146” 26 Testivoittajat vuosikymmenen välein: Ski-Doo MXZ 600 SDI X 2005 vastaan Ski-Doo MX Z X-RS 600 E-TEC 2015 32 Ajettu: Catin uusi pikkunelari Pantera 3000 81 Historic-projekti: Vuosimallin 2002 Ski-Doo MX Z 440 X kisakuntoon osa 2 36 Suomensukuinen Tyler Pynnonen tekee voltteja joka suuntaan 52 Jussi Tapio on todellinen Kelkkamies! 74 Suomalaiskaksikko Amerikan snowcross-radoille 77 Haastattelussa Suomen Moottorikelkkailijat ry:n puheenjohtaja Hannu Yli-Huumo 40 Rautupilkkireissu Norjan Finnmarkiin Lynx Commander Touratechilla 58 Suomalaisryhmä kelkkaili Alaskassa 64 MK-lehti 25 vuotta – katsaus menneeseen! 46 Totaltekin vaimentimet käyttötestikelkka Polaris Axys Switchback:iin 6 Pääsuutin 8 Introt 84 Variaattori – uutisia ja uutuuksia 91 Seuraavassa numerossa 4 www.mk-lehti.fi TÄSSÄ NUMEROSSA
Kysy tarjous! Tuuletusja suojakalvot Hinnat alk. 55 €) Myös valkoisena, oranssina, keltaisena, vihreänä ja sinisenä. 369 € LAAJA VALIKOIMA TARVIKKEITA JA VARAOSIA KELKKAKAUTEEN! LAAJA VALIKOIMA TARVIKKEITA JA VARAOSIA KELKKAKAUTEEN! LAAJA VALIKOIMA TARVIKKEITA JA VARAOSIA KELKKAKAUTEEN! Löydä helposti varaosat kaikkiin kelkkamerkkeihin: www.svh.fi Topeeka 71, 61800 Kauhajoki Puh. 010 470 9860 Suupohjan Varaosa ja Huollosta Variaattorihihnat kaikkiin merkkeihin ja malleihin! Remmit alk. Telamatot alk. 16,50€ Skinz-uutuudet! Käy tutustumassa valikoimaan osoitteessa www.svh.fi Totaltek ohjainraudat CARBIDE RUNNERS Alkuperäisosat LYNX Bensakanisteri 20L pikatäyttökorkilla ”ripper korkki” Tarjous 49 € (norm. Jälleenmyyjä Luotettavaa varaosakauppaa vuodesta 2001 Nopeat toimitukset! MK-lehti_SVH_v0.4.indd 1 10/09/15 08:25. 30 € Fox-iskareiden myynti, huolto ja varaosat
OSOITE: MK-lehti PL 34, 01901 Nurmijärvi TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT: Puh: 09-8789 2400 toimitus@mk-lehti.fi TILAUSASIAT JA OSOITTEEN MUUTOKSET: 09-8789 2400 ark. Olisi hienoa nähdä reitillä vaikkapa 1990-luvun kolmireikäisiä SRX Yamahoita, saman ajan Polaris Indyja ja 2002-2004 -mallisia jalat edellä ajettavia Lynxin Enduroja ja niin edelleen. Yksinkertaisen rakenteen ansiosta tee se itse -miehet pääsevät toteuttamaan myös tuunaushalujaan, sillä suksia, iskareita, telamattoja ja monia muita palikoita pystyy vaihtamaan ilman sen kummempia erikoistyökaluja. Huomautukset on tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Niistä löytyy kuitenkin todellisia helmiä, joista saa kunnostamalla täysin soivia harrastusvälineitä. Tilaukset, osoitteen muutokset jne. MK-lehti ei vastaa taloudellisesti painoym. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai asiakkaasta johtuvista syistä voida julkaista, lehti ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Sähkökaasu sentään löytyy joistain kelkkamalleista. Myös autoihin ja moottoripyöriin verrattuna on tekniikka paljon perinteisempää. Tallennusvälineet ovat vain muuttuneet erilaisiksi digitaalisiksi muisteiksi. Etsintä käyntiin ja kunnostamaan. Jutut pitää kuitenkin edelleen kirjoittaa ja valokuvat otetaan kuten ennenkin nappia painamalla. Tällä hetkellä 15-20 vuotta vanhat urheilukelkat ovat lähes romuraudan arvoisia. 09 8789 2400, www.tilaukset@ridemedia.fi. MK-lehdessä julkaistun materiaalin osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Tilaushinnat: vuositilaus 12 kk (5 numeroa tilaushetkestä alkaen ) 44 €, kestotilaus 41 €. klo 9.00-15.00 tilaukset@ridemedia.fi PÄÄTOIMITTAJA: Jukka Helminen jukka.helminen@ridemedia.fi TOIMITUKSEN SIHTEERI: Virpi Hyökki AVUSTAJAT: Olli Autonen Antti Mikkola Jussa Peuranen Sami Jaakola Tince Launonen ULKOASU: Pekka Keskinen pekka@luonne.net ILMOITUSMYYNTI JA MARKKINOINTI: Markkinointitoimisto Sinisilta Ossi Sinisilta PL 36, 13721 Parola Puh. Dia. Pikasäädettäviä kaasuiskareitakin käytettiin jo viime vuosituhannella. Ajoasento on muuttunut kaikkein eniten, mutta muuten kelkan käyttöliittymä on samanlainen kuin MKlehden perustamisen aikaan. Lukkiutumattomat jarrut, sutimisen estot ja ajonvakausjärjestelmät eivät välttämättä moottorikelkoissa edes toimisi. Sytytyksen säätö ja polttoaineen syöttö ovat sentään ”tietokoneen” ohjaamia ja siten myös ohjelmoitavissa. MK-lehti vastaa vain tilaamastaan materiaalista. MK 6 www.mk-lehti.fi PÄÄSUUTIN. Uudehkojen laitteiden rakentelun lisäksi kelkkailuun toivoisi yhtä asiaa moottoripyöräpuolelta, eli hiukan ikääntyneemmän kaluston arvostusta. Perusasioiden säilyttäminen on myös hyvä asia. Aloittelin omaa toimittajan uraani 80-luvun lopussa ja ensimmäiset MP-lehden jutut naputtelin kirjoituskoneella. Testien ja koeajojen tekeminen ei kuitenkaan ole muuttunut millään tavalla. Projekteista kannattaa olla yhteydessä toimitukseen, sillä niistä syntyy myös hyviä tarinoita MK-lehden sivuille. Variaattorivoimansiirrolle ei ole näköpiirissä ainakaan yhtä halpaa ja kevyttä korvaajaa. Oli muuten työlästä hommaa ja korjausnauhaa joutui käyttämään ahkerasti. PÄÄSUUTIN 5 / 2O15 -lehteä on tehty nyt 25 vuotta. Suurin uudistus, kaasuttimien korvaaminen ruiskulla, on sekin jo vuosikausia vanhaa tekniikkaa. Suomessa makaa tallien ja latojen nurkissa useita pelastamisen arvoisia aarteita. virheiden aiheuttamista vahingoista. 0440 102 741 KUSTANTAJA: RideMedia Oy PL 34 01901 Nurmijärvi PAINOPAIKKA: SP-Paino Oy, Nurmijärvi ISSN 0788-3749 MK-lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa helmi-, maalis-, huhti-, loka,ja joulukuussa. Erityisesti tietotekniikan kehitykseen verrattuna moottorikelkat ovat kuin dinosauruksia. Esimerkiksi alustan rakenteita voi jokainen rasvakoura huoltaa ja korjata itse. Valokuvaavan toimittajan piti olla yhtä lailla tekstinikkari, kameratekniikan osaaja ja käsityöläinen. Tilaamatta lähetettyä materiaalia ei palauteta. Digitalisoitumisen ansiosta valokuvaaminen, sivun valmistus ja moni muu lehden tuotantoon liittyvä työ on helpottunut. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu maksetun määrän palautukseen. Ajaminen on kuitenkin ajamista nyt ja ennen, sillä kelkat ovat pysyneet samankaltaisina todella pitkään. lmit kehitettiin sentään alihankintana, mutta mustavalkokuvat tein prätkätallini nurkkaan rakennetussa studiossa. Tuumii Jii Helminen PS. Perusmoottorit ovat melkein samanlaisia kuin parikymmentä vuotta sitten. Suorituskyvyn mittaaminen on toki tarkempaa ja nopeampaa GPS-tekniikan ansiosta
LIMITLESS POSSIBILITIES TERRAIN DOMINATION UUSI POLARIS AXYS 2016-MALLISTO POLARIS.fi PYYDÄ VAIHTOTARJOUS JA LIITY UUTISKIRJEEN TILAAJAKSI saat Polaris-tuubihuivin ilmaiseksi postissa (arvo 9,90 €) RED TAG –MALLIT ALENNUS JOPA 3 000 € KATSO LISÄÄ: WWW.POLARIS.FI
INTRO Sivulta 40 alkaa juttu pilkkireissusta Lynxin Commander Touratechilla. Kuva: Olli Autonen 8. Ville Lehtisalon käsissä kelkka taipuu myös freerideen
T E K N IS E T T IE D O T 9
INTRO 10 Ville Ylianttilan versio Burandt-käännöksestä! Kuva: Jukka Helminen
Polaris Axys SKS 800 HO 155” ES Pink AJ ET TU MK-LEHDEN TESTIRYHMÄ | KUVAT: JUKKA HELMINEN TEKNISET TIEDOT Moottori: Polaris, 2-syl., 2T, nestejäähd., läppäventtiilit, sähköiset pakoaukonsäätimet Teho: 156+ hv Iskutilavuus: 795 cc PA-suihkutus: Cleanfire Variaattori: P-85 / Team LWT Tela (lev., pit., harjakork): 38 x 394 / 5,7 cm Peak Etujousitus: Pro-Ride RMK, Walker Evans Piggyback adj.-kaasuisk., jousto 254 mm Telasto: RMK Coil Over, Walker Evans Piggyback adj. -kaasuisk., jousto 406 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 122 cm Pituus: 328 cm Raideväli: 99-102-104 cm (sääd.) Ilmoitettu paino: 208 kg (kuivapaino) Pa-säiliö: 43,5 l Hinta: 15 990,12 www.mk-lehti.fi AJETTU
Dragonin maton harjan korkeus oli jo tuolloin peräti 61 milliä. Samalla Ski-Doo aloitti kevennyssodan, sillä kuivapainoksi luvattiin hämmästyttävät 195 kiloa. Ski-Doolla sellainen on ollut pidempään ohjelmassa, sillä Freeridea on tarjolla 392-senttisellä ja 63 13 www.mk-lehti.fi AJETTU V. Lynxin tapauksessa se tarkoitti tarpeeksi jämyä jousituksen säätöä vauhdikkaaseen reittiajoon ja tehokasta jäähdytystä. iitisentoista vuotta sitten eri merkkien vuoristokelkat olivat melkein kuin crossovereita jatketulla alustalla. Kevennysbuumin myötä kelkoista veistettiin materiaalia pois kaikista mahdollisista paikoista ja myös jäähdytys minimoitiin. Tuohon aikaan oltiin nimittäin sitä mieltä, että pehmeäksi säädetty alusta toimii syvässä lumessa parhaiten. MK-lehden luettelossa olemme päätyneet rajaaman umpisen sporttien maton mitaksi korkeintaan 371 senttiä, mutta yhtä lailla pidemmätkin Boondockerit ja Polariksen SKS:n voisi niputtaa tuohon samaan muottiin. Kotimainen tehdas lanseerasi BoonDocker-mallistonsa yhteydessä termin Deep UUDEN KOULUKUNNAN YLEISKONE Kelkkamaailmaan tulee uusia tyylisuuntia kuin liukuhihnalta. Lynx keksi nimittää omia pitkämattoisiaan syvän lumen sporteiksi. Vuosituhannen alun vuoristokelkat olivat jousituksen säädöiltään lähinnä surkeita. Suomessa ei ole kuin mäkiä, vaaroja ja tuntureita, joten Lynx ei missään vaiheessa kutsunut pitkämattoisiaan vuoristokelkoiksi. 2008 talvella Ski-Doo esitteli Summit 800 X –mallin, jossa oli 414-senttinen telamatto 57 millin harjalla. Snow Sport, jonka me MK-lehdessä päätimme kääntää syvän lumen sporteiksi. Muutenkin kelkat oli suunniteltu pikemminkin kestävyyden kuin keveyden ehdoilla. Reitillä tuon ajan pitkämattoiset olivat kamalia ajettavia, eikä telaston jousitus kyennyt estämään pohjaamisia edes maltillisessa umpisen kikkailussa. Ski-Doon leirissä lyhyet Freeride-mallit ja Polariksella Assault Switchback edustivat lähinnä samaa kelkkatyyppiä kuin BoonDockerit. Freeride-muodin sysäyksestä osa kelkkailijoista halusi kuitenkin vuoristokelkan pitkällä ja korkeaharjaisella matolla varustettuja BoonDockerin tapaisia malleja myös muilta valmistajilta. Reittiajoa varten vuoristomalleissa alkoivat yleistyä liukurunkojen sivusta esiin käännettävät raapijat, jotka heittävät lunta telatunneliin jäähdytyksen tehostamiseksi. Polariksen 2008-mallisen RMK 800 CFI Dragonin kuivapainoksi luvattiin 414-senttisellä matolla kohtuulliset 221 kiloa
Axys-runko, kuomu ja muu paketti ovat viitisen kiloa kevyempiä kuin vanhassa RMK-mallistossa. Kaikissa SKS-malleissa on vakiona sähköstartti ja tietenkin nappipakki. Lisäjäähdytin pitää 800-kuutioisen HOmoottorin viileänä myös reittiajossa. Myös pakoäänet ovat entistä miedommat. Keula on korkeammalla ja maavaraa on reilusti enemmän sekä edessä että astinlautojen alla. Perusmallin SKS on sen sijaan varustettu 66 millin harjalla olevalla Series 6-matolla. Ohjaamo on kaikin puolin kunnossa. Kaikki uusiksi SKS, Snow King Special, on legendaarinen Polaris-malli, joka aloitti crossover-muodin. Peak-matolla on mittaa 38x394 senttiä ja harjan korkeus on 57 milliä. Vyötärölinja on kapea ja istuinkohta aiempaa edempänä. Pro RMK –mallien tapaan SKS on saanut uuden kevyemmän telaston, kevyemmän ja tehokkaamman jarrun, uudet olkatapit ja uudet takoalumiinista valmistetut A-tukivarret. Kyseessä on Polariksen oma Peak-kuvio ja kumilaatu, joka on tarkoitettu sekä kovaan lumeen reitille että umpiseen. Säädettävä raideleveys on 99,1-101,6104,1 cm, eli sama kuin Pro RMK -malleissa. 57-millisellä harjalla varustettu matto 14 www.mk-lehti.fi AJETTU. 2016-mallinen SKS on uuteen RMK Axys -formaattiin perustuva pohjolan oloihin sopiva seikkailukelkka. Ensimmäinen reipas kaasun painallus kertoo, että moottori käy tasaisesti ilman värinöitä ja ääni on hiljainen. Polaris esitteli viime talvena samaan kategoriaan 800-kuutioisen RMK Nordic Edition –mallin ja nyt se saa jatkoa 800 SKS-mallista. Imupöntössä ja putkissa käytetty autoista tuttu pehmeä materiaali suodattaa usein raa’alta kuulostavan ison kaksitahtisen imuäänet tehokkaasti. Kuomun alla on tehokkaampi kolmiasentoisella pakoaukonsäätimellä, kevyellä kampiakselilla ja sähköisellä öljypumpulla varustettu 800 HO –moottori, joka esiteltiin viime talvena lyhyessä Axys-urheilumallissa ja crossoverluokan Switchbackissa. Peakin mattoa käytetään SKS ES LE ja Pink-mallissa. Penkin yli puolelta toiselle on helppo liikkua. AJ ET TU Polaris Axys SKS 800 HO 155” ES Pink millin harjalla varustetulla matolla. Istuin on tarpeeksi lyhyt, muttei kuitenkaan päästä kuskin hanuria lipsahtamaan kovissa kiihdytyksissä telatunnelin päälle. Voimalinjan säädöt saavat kelkan pomppaamaan täyskaasulla lähes raivokkaasti liikkeelle, mutta hyvä alateho sallii tarvittaessa liikkeelle lähdön ikään kuin ryömimällä. Iskarit ovat lisäsäiliölliset Walker Evansit. Vaikka moottori kiertää herkästi, tulee voima ulos tasaisesti. Jakkara on jämäkkä eikä ohjaustanko ole liian korkealla muutaman vuoden takaisten vuoristomallien tapaan. Pikku hiljaa siitä kehittyi Switchback-mallisto ja omaksi sukuhaarakseen nykyinen RMK-perhe. SKSmallissa on perinteinen ketjuveto, joten välitysten vaihtaminen onnistuu helposti. Hiljainen ja tehokas Assault RMK-, Pro RMKja SKS-malleissa on kaikissa telatunnelin pituutta lukuun ottamatta sama runko ja muotoilu. Myös pystyohjauksen akselia on viety eteenpäin, joten ohjaustankokin on siirtynyt lähemmäs keulaa. SKS vaikuttaa heti satulaan hypätessä melkeinpä pieneltä, mutta korkealta. IDD-monitoimimittaristo löytyy LE-versiosta
Polaris on onnistunut loiventamaan myös telan kohtauskulmaa, joten kelkan keula nousee lumen pintaan, eikä maton etuosa ala poraamaan railoa hankeen. Alatukivarsien kiinnityspistettä olkatappeihin on nostettu ja tukivarret ovat korkeammalla kuin ennen. Reitillä 57-millinen kova lappu puree lumen pintaan rajusti ja kaasun painallus keventää keulaa kun niin haluaa. Tehokkaan moottorin ja keveyden lisäksi SKS:n ja muun Axys RMK:n parasta antia on sen johdonmukainen käsiteltävyys viistorinteissä. Reitillä matto pitää jarrutuksissakin hyvin, eikä perä lähde lapasesta jäisissäkään kurveissa. SKS on joka tapauksessa monipuolisin. Maavara onkin vanhaan verrattuna valtava. Astinlaudat ovat niin korkealla telamaton alapinnasta, että umpihangessa kelkka ei myöskään jää kantamaan astinlaudoistaan. Treeridingissa sillä osuukin tarkan ohjattavuuden ansiosta helpommin puiden väliin, kuin puuhun! Järkivauhtia reitillä Dynomittausten mukaan Polariksen 800 HO-moottori kehittää yli 160 hevosvoimaa. Hiukankin kovemmassa lumessa se toimii erittäin hyvin. Assaultissa ei ole myöskään kallistuksenvakaajaa. Suksien iskarit kestävätkin todella kovaa patikon paukutusta ilman pohjaamista, eikä telastokaan antaudu matkavauhdissa. Sinisessä Assault RMK-mallissa on leveämpi raideväli kuin RMKja SKS-malleissa. Keulasta kannattaakin pikasäädöt ruuvata ainakin pidempiä reittisiirtymiä varten auki, jotta se ei hakkaa terävissä pateissa käsille. Nopeat leikkaavat suunnan vaihdokset sujuvat myös Peak-kuviolla kuin itsestään. Kantavasta jousituksesta huolimatta kannattaa vauhtia himmailla patikossa ja se onnistuukin hyvän jarrun ansiosta kevyesti vain yhdellä sormella kahvaa painamalla. ei ole paras mahdollinen todella syvässä ja pehmeässä lumessa ajamiseen. 15 www.mk-lehti.fi AJETTU. SKS:n tunnelissa sopii pyörimään rajumminkin kuvioitu matto, joten 57-millisellä Peakilla on pyörimistilaa niin että riittää. Astinlautojen pohja on entistä korkeammalla maasta, vai pitääkö sanoa lumesta, ja keula korottunut huimasti. Viistorinteessä kelkan pitäminen oikeassa kallistuskulmassa onnistuu vähemmän kokeneeltakin hankisur. Astimet ovat mallia avonaiset: reikiä on paljon ja ne ovat niin suuria, ettei lumi nuoskakelilläkään pakkaudu jalkojen alle. Raju teho ja pureva telamatto saavat SKS:n kiihtymään ranteita venyttävästi. Sohjolumikaan ei siis pakkaa tunnelia tukkoon. Vaikka iskarit ovat samanlaiset kuin täysiverisissä umpilumen Pro RMK-malleissa, on niissä erilaiset säädöt. SKS lähtee hangessa käännökseen vain pienellä vastaohjauksella ja painon siirrolla. Reittipaukutusta ja myös rajumpaa freeride-tyylistä ajoa varten kannattaa kelkkaan asentaa vaikkapa BlingFactoryn liukurungon vahvikkeet, niin jousituksesta uskaltaa ottaa enemmän irti. Viistorinteillä kovasta kumista tehty matto leikkaa terävästi lumen pinnan ja kuski saa koko ajan palautetta missä takapää kulkee. Peak-maton kuvio on kova ja se poraa kelkan takapään syvälle hankeen. Takana ajaville SKS:n Peak-matto ei ole herkkua, sillä se kylvää ilmaan lapiokaupalla kovia lumikokkareita. Kelkka kulkeekin ryhdikkäästi keula lumen pinnalla, eikä sukella kaasua höllätessäkään hangen sisään. aajalta. Pitkää Polarista harkitsevan saattaa olla vaikeaa päättää mikä malli omaan käteen ja käyttöön parhaiten sopii. Siinä suhteessa Peak on selvästi turvallisempi valinta kuin reilusti korkeammalla harjalla varustetut ja pehmeästä kumilaadusta valmistetut puuterilumessa parhaiten toimivat matot
Siitä johtuu logo lampun sivussa. Pink-mallin myynnistä osa lahjoitetaan rintasyöpäkampanjan tukemiseen. Tässä kohtaa loistavat umpisen ominaisuudet lyövät siis hiukan korville. Kapean keulan takia SKS ei ole mikään mutkaraketti, mutta kallistuksenvakaajan ja johdonmukaisesti käyttäytyvän Qrippersuksen ansiosta se kääntyy pitkäksi kelkaksi kohtalaisen hyvin. Kuomun alaosa on todella korkealla, joten kallistusvaraa on keulassakin runsaasti. SKS on ehdottomasti yksi tulevan talven mielenkiintoisista uutuuksista. Paras tapa kaarreajoon on mennä maltilla sisään, sen jälkeen rauhallinen pyöreä käännös ja kaasua reippaasti vasta kun sukset ovat suunnilleen suorassa. Kuvan 57-millisellä harjalla varustettu Peak toimii puuterissa kohtuullisen hyvin ja puree myös kovaan lumeen. Alustassa on enemmän telapyöriä ja lisäjäädytin parantaa myös toimintaa reittiajossa. Sivulla pitää vauhAJ ET TU Polaris Axys SKS 800 HO 155” ES Pink tiajossa roikkua hullun lailla, jotta homma pysyy hanskassa. SKS:n LE-mallissa on korkeaharjaisempi matto kuin koeajossa olleessa Pink-versiossa. Hankkiiko puhdasrotuisen vuoristokelkan ja tinkii reittivauhdista vai haluaako SKS:n tapaisen mutta kuitenkin umpisen ajoon painottuvan yleiskoneen. Lisääntynyt maavara ja kelkan korkeus ei tunnu niinkään hitaissa mutkissa, vaan pitkissä nopeissa kaarteissa. Se asettaa kuitenkin tällaista kelkkaa ostavan vaikeaan valintatilanteeseen. Valot ovat nyt ledit ja kuomu on muotoiltu kapeaksi. 16 www.mk-lehti.fi AJETTU. SKS-mallissa on kovemmat iskareiden säädöt kuin RMK:ssa
Uusittu Polariksen 800-kuutioinen HO-moottori moottori on ruudikkaamman tuntuinen kuin E-TEC. -lehden testiryhmästä koostuva raati oli täysin yksimielinen vuoden 2015 moottorikelkasta, kun valintakriteereinä olivat ajo-ominaisuudet ja testimenestys. Ski-Doo on reittiajossa juuri niin väkevä kuin jo ensimmäisissä koeajoissa oli lupa odottaa. MK VUODEN KELKKA 2015 Ski-Doo Renegade X-RS 800R E-TEC Ensimmäinen kunniamaininta: Polaris Axys Switchback 800 Pro-X LE ES 18 www.mk-lehti.fi VUODEN KELKKA 2015 M. Hieno suoritus monelta osin lähes kokonaan uudelta kelkkamallilta! Vuoden kelkka on perinteisesti ansainnut arvonimensä loistavilla ajo-ominaisuuksilla ja testimenestyksellä! Niin kävi tälläkin kertaa, mutta samalla Renegade näyttää myös mihin suuntaan äärimmäisen urheilulliset crossover-kelkat ovat kehittymässä. Ski-Doo Renegade X-RS 800R E-TEC kruunattiin vuoden 2015 ykkösnumeron urheilullisten crossovereiden kuninkaaksi MK-lehden testiryhmän yksimielisellä pääP olaris Axys Switchback 800 Pro-X LE ES ylsi debyyttivuonnaan hienosti vertailutestin kakkoseksi. Sen jousitus kestää vertailun mihin tahansa lyhyemmällä matolla varustettuun urheilukelkkaan. Testivoiton puolipitkä X-RS otti sekä testaajien antamassa suullisessa palautteessa että numeraalisessa loppupisteytyksessä, jossa se ei hävinnyt kilpailijoilleen millään osa-alueella. Äänet ovat sivistyneet, eivätkä korvat soi pidemmänkään ajopäivän jälkeen. Se ei hävinnyt loppupisteissä paljoakaan Ski-Doolle. Kaasuun se reagoi hiukan Rotaxia kiukkuisemmin. Kelkka oli koko talven MK-lehden käyttötestissä ja sillä ajettiin kuutisen tuhatta kilometriä ilman yhtään merkittävää teknistä vikaa. X-RS-doupattu Renegade on testiryhmän mielestä kaikkien aikojen crossover, jos monikäyttökelkkojen kategoriaa lähestytään urheilullisuus edellä. Plussaa tulee myös tehokkaasta hipaisemalla toimivasta jarrusta ja juhlamallin monipuolisesta mittaristosta. Seisten ajamiseen Polaris on keksinyt oikeat lääkkeet ja siinä suhteessa Axys on nykykelkkojen aatelia. Ski-Doo rankattiin ykköseksi paitsi ajo-ominaisuuksiltaan, myös kuljettajaympäristöltään ja moottoriltaan. Puolipitkä Axys ei yllä mukavuudessa ja hoidettujen reittien ajo-ominaisuuksissa aivan Ski-Doon tasolle, mutta vastaavasti Polariksen kynnet alkavat tulla esille sitä paremmin, mitä lumisemmaksi ja huonokuntoisemmaksi reitti muuttuu. MK-LEHDEN TESTIRYHMÄ KUVAT: JUKKA HELMINEN JA OLLI AUTONEN töksellä. Urheilullisuus ei ole kuitenkaan syönyt mitään pois Renegaden mukavuudesta, vaan samassa paketissa on mitä loistavin ajopeli vaikka useamman sadan kilometrin päivälenkeille Lapin selkosilla
Hyvillä vakiovarusteilla 49 Ranger on heti valmis töihin. Toinen kunniamaininta: Lynx 49 Ranger 600 E-TEC Viistorinteen ajaminen on vaivatonta, sillä kelkka menee kuljettajan niin halutessa korkeuskäyrää myöten. . Tasaisen hiljainen puiden kiertely umpisella on Rangerilla helppoa. . L L L L L LA A A A A AM M M M M MM M M M M MIIIIIIT T T T T TT T T T T TE E E E E EIIIIIISSSSSSE E E E E EL L L L L LL L L L L LA A A A A A V V V V V VIIIIIISSSSSSIIIIIIIIIIIIR R R R R RIIIIIIL L L L L LL L L L L LA A A A A A M M M M M M M M M M M M M M M M MT T T T T T T T T T T T T T T T F F F F F F F F F F F F F F F F F F F F FL L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L L LU U U U U U U U U U U U U U U U U U U U U UX X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X K K K K K K K K K K K K K K K K KY Y Y Y Y Y Y YP P P P P P PA A A A A AR R R R R RA A A A A A SSSSSSA A A A A AH H H H H HK K K K K KO O O O O OL L L L L L LAMMITTEISELLA VISIIRILLA AMMITTEISELLA VISIIRILLA MT FLUX KYPARA SAHKOL MT FLUX KYPARA SAHKOL PAKETTIHINTA 149 00 Eurobiker oy Valimotie 4 Helsinki puh 09 5656040 MK l h i 5 15 i dd 1 26 11 2015 21 22 37. . . 2015-mallinen Ranger 49 600 E-TEC onkin loistava osoitus asiakkaiden kuuntelemisesta. Hyötykelkasta muistuttaa vain telaston joustava jatko, jonka saa kuitenkin lukittua tarvittaessa. Tehdasasennuksena kelkassa on tukevat kaiteet tavaroille, kunnon takapuskuri vetokoukulla, sähköstartti ja aina tarpeellinen virran ulosotto. Sen uusi 49 tekee ja vakuuttavasti! ja Visiiri pysyy kirkkaana! MT FLUX KYPARA SAHKOLAMMITTEISELLA VISIIRILLA . . . Vuodelle 2015 Rovaniemen kelkkatehdas räväytti markkinoille uudenlaisen hyötykelkan ja ummenkulkijan yhdistelmän. . . . . L ynx 49 Ranger esiteltiin neljä vuotta sitten jatkamaan maineikkaan Forest Foxin perinteitä. Myös pysähtyminen hankalaan paikkaan onnistuu. . Miksei siis yhdistetty useamman kelkkatyypin hyviä puolia kertaheitolla samaan pakettiin. Ajossa kelkka tuntuu korkeammalla tuulilasilla ja vetokoukulla naamioidulta Boondockerilta. Ajaminen alkaa olla niin mukavaa, että ihmettelee mitä tämä peli tekee valmistajan hyötykelkkasegmentissä. Neliysi lunasti odotukset käypänä yleiskelkkana, mutta monet jäivät kaipaamaan vielä kompromissittomampaa umpisen peliä. Pituutta kumivalmisteella on peräti 414,1 senttiä, harjakorkeutta 5,9 senttiä ja leveys suurin mitä tunneliin mahtuu eli 40,6 senttiä. . Päällepäin suurin muutos oli uusi matto, joka on nyt oikeasti vuoristokelkkojen mitoissa. Takapää ei valu alaspäin eikä keula pyri ylärinteen puolelle. . Pitkä ja karkealla lapulla varustettu Camoplastin Powder Max -telamatto takaa, että voima siirtyy lumeen tehokkaasti ja liikkeelle lähtö on vaivatonta. Myös telaston pukkien materiaali muuttui kevyemmäksi cromoputkeksi. Pitkämattoiset vuoristokelkat alkavat olla poroaidalla yleisempiä kuin leveätelaiset hyötymallit. Suurimman pesäeron edellisten vuosimallien veljiinsä Ranger tekee nimenomaan raa’assa etenemisessä hankaliin paikkoihin
Moottori ja voimansiirto ovat Yamahan käsialaa. Se on tavallaan yhtä vaikea laittaa tarkasti omaan lokeroonsa kuin vaikkapa Arctic Cat XF 7000 141 CrossTour, Lynx Xtrim SC SC 900 ACE tai Lynx Xtrim Commander 800R E-TEC. Kelkka perustuu samaan runkoon ja tekniikkaan kuin suurin osa Arctic Catin crossover-malleista. SR 146 telastolla pyörii 38 x 371-senttinen Camoplastin matto 32 millin RipSawkuviolla. Istuimen lämmityksen käyttökytkin paljastaa, että myös mukavuuteen on panostettu. Reilu 10 vuotta sitten se olisi ollut lähes äärimmäinen vuoristokelkka, mutta nykymittapuulla sitä voi parhaiten nimittää sport-touringiksi. Olkoon se siis yksipaikkainen urheilumatkaaja. MK-lehden nelosnumeron luettelossa pitkämattoiseksi luokiteltava SRViper STX DX 146” oli nimetty crossoveriksi. Kelkalla voikin huoletta ajella pienempiä maakuntauria, vaikka tuttua kyläkauppaa bensapumppuineen ei enää olekaan. Tavallisista ratkaisuista poikkeavaa on kiinteä lisäpolttoainesäiliö istuimen takana tavaraboxin yhteydessä. Säiliön tilavuus on 16 litraa eli polttoainetta saa mukaan nyt 53 litraa ja se on paljon se. Tällä maton mitalla voi kurvailla jo hieman pehmeämmälläkin lumella S MUKAVAA Yamaha SRViper ST-X DX 146” AJ ET TU TEKSTI: SAMI JAAKOLA | KUVAT: SAMI JAAKOLA JA YAMAHA 20 www.mk-lehti.fi AJETTU. Noin 17-18 litran keskikulutuksella toimintasäde on lähes 300 kilometriä. Telastossa vaimentavat Foxin IFPiskarit ja suksissa on Fox IFP kaasuiskarit kierrejousilla. Hyvä vakiovarustus Kelkkaa ennen ajoon lähtöä tarkastelemalla katse kiinnittyy korkean tuulilasin ja reilun kokoiseen tavaraboxiin istuimen takaosassa
Hallintalaitteet ovat tuttua jenkkijammua. Venturesta tuttua sähkövälitteistä kaasuvipua ei Amerikan serkussa vielä ole, mutta sen uskoisi jatkossa yleistyvän. Kone on esitelty jo vuonna 2008, jolloin se ilmestyi Nytron keulalle. Tämän moottorin ominaisuuksia ei oikeastaan voi kehua liikaa. Kytkin ottaa kiinni kolmen tonnin paikkeilla ja voimansiirto toimii saumattomasti alhaalta lähtien ilman nykimistä ja tarpeetonta hyökkäilyä. Osasyyllinen rullaamisen on varmasti maltillinen 32 millin harjakorkeus matossa, mutta suurin syy löytyy yksinkertaisesYamahan touring-kelkkojen ikoni RS Venture saa 2016-mallistossa rinnalleen uuden Amerikan serkkupojan. Kelkka tuntuu rullaavan herkästi kun kaasupeukaloa keventää. Myös SRViper S-TX liikkuu Genesismoottorilla kevyesti. Yamaha herää tulille avaimesta kääntämällä ja kuomun alta kuuluu miehekäs murina. Nytrossa pakoputki on viety satulan alta kuskin selän taakse ja sen äänet häviävät lumipölyyn. Voimaa padassa on riittävästi ja sen annostelu on helppoa tarkan kaasun ansiosta. Ajoasento on ryhdikäs ja kelkan päällä on helppo liikkua. Viper-mallistoon esiteltiin keväällä SR Viper ST-X DX 146”, joka edustaa uuden koulukunnan yhden hengen touring-kelkkaa. Käyttäähän Yamaha sähkökaasua uusitun RS Venturen lisäksi monissa moottoripyörissä. Ratkaisut ovat selkeitä ja toimivia. eikä umpeen tuiskuttaneen reitin avaaminen ole ongelma. Lisäksi Genesis-mylly on todella luotettavan moottorin maineessa kestäen isältä pojalle. AA MATKASEURAA 21 www.mk-lehti.fi AJETTU. Mahtava voimapaketti Kulkupuolesta huolehtii luotettava Yamahan kolmireikäinen 1049-kuutioinen Genesis nelitahtimoottori. SR Viperissa vaimennin on moottorin sivussa, joten ääni kuuluu selvemmin ajajan paikalle, mutta ei kuitenkaan häiritsevän kovana. Moottori palveleekin myös monen muun Yamahan kelkkamallin keulalla
Kelkka on pääasiassa kuitenkin suunnattu reittiajoon. Jousitus on mukavuuspainotteinen. AJ ET TU Yamaha SRViper ST-X DX 146” Takana on kätevä 16-litran lisätankki, jonka ansiosta bensaa kulkee mukana yhteensä 53 litraa. 146-tuumainen telamatto tekee matkakelkasta monikäyttöisen ja Yamaha kulkee kohtuullisesti myös umpihangessa. 32-millinen harja on harvinaisen matala näin pitkässä matossa, mutta se saa kelkan rullaamaan hyvin ja vähentää myös polttoaineen kulutusta. Matka-Viperin toimintasäde onkin hyvissä olosuhteissa lähes 300 kilometriä! Edessä on kierrejouselliset emulsiotyyppiset kaasuiskarit. Nytrossa alun perin esitelty moottori on edelleen nykyaikainen ja kestää kokemusten mukaan tolkuttomasti käyttötunteja. 22 www.mk-lehti.fi AJETTU. Kahdella ohjainraudalla varustetut sukset tekevät ohjauksesta vakaan
Järjestelmä ei sulje kaasua löysättäessä ilman virtausta kokonaan, mutta ei myöskään jätä kaasua päälle huutamaan. Jarru on Hayesin valmistama ja kahva radiaalinen. Maton miedon harjakorkeuden ansiosta pitkällä kelkalla voi ajaa myös lievässä luistossa. TEKNISET TIEDOT Moottori: Yamaha, 3-syl., 4T, nestejäähd. Voimalinjassa ei ole mitään mekaanista rullaamista helpottavaa järjestelmää, vaan moottorijarrutusta tasoittaa ruiskun läppien yhteyteen rakennettu Engine Braking Reduction System. Kaasua päästettäessä ei vauhti hidastu nelareista totuttuun tapaan, vaan kelkka rullaa kevyehkön oloisesti helpottaen hallintaa jarrutustilanteissa. Teho: 130 hv Iskutilavuus: 1049 cc PA-suihkutus: EFI Variaattori: YXRC Tela (lev., pit., harjakork): 38 x 371 / 3,2 cm Ripsaw Etujousitus: SRV, Fox IFP coil -kaasuisk., jousto 254 mm Telasto: Dual Shock SR 146, Fox IFP -kaasuisk., jousto 368 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 121,9 cm Pituus: 317,5 cm Raideväli: 106,7-109,2 cm (sääd.) Pa-säiliö: 37,5 l + 16 l Hinta: 16 990,ta teknisestä ratkaisusta. Sama jarru on Catin lisäksi myös Polariksen AXYKsessa. Vauhdin lisääntyessä osaa arvostaa myös suojaavaa tuulilasia, etenkin kun monissa nykykelkoissa lasi on pelkkä koriste. Teho ja tuntuma ovat hyvät. Mukavin ja varmin tapa edetä on kuitenkin ajaa kaarteet pidolla ja avata kaasu vasta kun sukset ovat suorassa. Kuskilla on nimittäin käytössä yksi kelkkamaailman parhaista jarruista, joilla vauhtia voi hallitusti himmailla kun jousitus alkaa pohjailla. Tämän kelkan moottoria ei todennäköisesti tarvitse koskaan avata vaikka pelillä ajettaisiin todella paljon. Suurempaan patikkoonkin löytyy lääke. Kahva on erittäin pitkä, joten siinä on vipuvoimaa. Yamaha ei onneksi ole tehnyt ylipehmeää ja velttoa jousitusta, mikä on monen touring-tyylisen kelkan perisynti. Uusi tuplarautasuksi tuntuu toimivan lanatulla baanalla mainiosti. Osasyy rauhalliseen käytökseen on myös pitkällä matolla. Kulkuja tässä Viperissa on varmasti riittävästi, digitaalimittari naputtaa tasaiseen tahtiin suurempaa lukemaa näyttöön kaasun ollessa pohjassa. Kokonaisuutena Viper S-TX DX 146 on valmiin tuntuinen paketti. Kuljettaja, joka nauttii pitkistä päivätaipaleista, löytää tästä Viperista kumppanin tuhansiksi kilometreiksi ja useammaksi vuodeksi. www.mk-lehti.fi P ho to :J ar iL au ri P ho to :J ar iL au ri. Jousitus on johdonmukainen ja tietysti mukavuuspainotteinen olematta silti veltto. Ajossa S-TX on tasapainoinen ja rauhallinen, ohjaus ei vetele eikä peli puske tai tarjoile perää sivuille mutkissa
Henkilökunta oli todella innostavaa, osaavaa sekä motivoivaa. Kontti saapui aikanaan ja kuten niin moni muukin menestyvä yritys, alkoi Pierce AB:kin kirjaimellisesti autotallista. Kaksikko mietti, tilasi samalla varaosia Pitbikeihin ja jatkoi miettimistä. – Se oli Airohin kypärä, Twenty tuntimittari, sekä Twenty ilmansuodatin, mies muistaa. katsastuspakon puolesta puhujia. Se on hiukan sama tarina kuin Piercen miehillä Ruotsissa, mutta erilaisella kulmalla lähestyttynä. Olemme parhaillaan vaihtamassa tilausten toimittajaa Postista Matkahuoltoon, jotta kykenemme palvelemaan paremmin myös haja-asutusalueilla asuvia asiakkaitamme. Ensimmäinen tilaus on Danielilla selkeässä muistissa. Joskus asiakkailla on hieman epätietoisuutta laitteidensa vuosimallista ja siitä johtuvia virhetilauksia tulee satunnaisesti. Valtakari aloitti tehtävässään elokuun alussa 2015. NOPEASTI MYÖS SUOMEEN Pierce AB:n ensimmäinen verkkokauppa näki päivänvalon vuonna 2009 Ruotsissa. ASIAKASPALVELU EDELLÄ Markkinamyyjiksi Pierce ei silti tähtää, vaikka tulevatkin näkymään entistä enemmän tapahtumissa. – Tampereen Supercross oli minulle haaste saada intohimostani bisnestä, mies kertoo. – Myymme tällä hetkellä 15 eri Euroopan maahan ja Suomi on jatkuvasti ostoiltaan viiden kärjessä, joten katsoimme järkeväksi palkata sinne edustajan, joka antaa ikään kuin kasvot toiminnallemme erilaisissa tilaisuuksissa ja kykenee kehittämään toimintaamme paikallisesti. Yritystoimintaan kaksipyöräisten maailmassa ei kummaltakaan tahtonut löytyä ideaa. Tilausten palautuksia on kolme prosenttia, joista ylivoimaisesti eniten on varusteiden koon vaihtoa. Hyvät ja toimivat suomenkieliset palvelumme olivat sittenkin totta, yhtiön toimitusjohtaja Daniel Petersen muistaa. – Ensi kesälle tilanne täytyy korjata, mies sanoo. – Pääsin 16-vuotiaana kesätöihin tamperelaiseen prätkäliikkeeseen ja se oli minulle hyvä koulu. 45 000 vuodessa, joista suurin osa 24mx-sivuston kautta. – Kierrän tapahtumissa ja suunnittelen yhteistyökuvioita erilaisten kerhojen ja seurojen kanssa, Valtakari valottaa toimenkuvaansa. Sitten loppuvuodesta 2008 idea maan toimivimmasta verkkokaupasta syntyi ja seuraavan vuoden alussa oli uusi upea verkkokauppa syntynyt. –Prosessi oli pitkä. Lähetettyämme kyseiset tavarat Suomeen, päätimme selvittää verkkokaupan avaamista Suomeen. Piti kääntää koko sivusto suomeksi, löytää helpot sekä monipuoliset rahoitussekä maksutavat. Suomenkielisen asiakaspalvelumme avulla nämäkin tilanteet saadaan useimmiten hoidettua ihan puhelimitse, hän jatkaa. – Sain sieltä parhaat mahdolliset eväät alalle myymällä varusteita, varaosia ja lopulta itse moottoripyöriäkin. – ”Tilataankos Daniel kontillinen pitbikejä ja koitetaan myydä ne pienellä voitolla?” Siitä soitosta alkoi kaverusten huima tarina yrittäjinä. – Meidän jokaisen tulisi muistaa se, kun erilaisissa tapahtumissa jostain mitättömyyksistä purnaamme, Valtakari muistuttaa. LISÄÄ PANOSTUSTA SUOMEN MARKKINOILLE Pierce AB palkkasi Suomeen historiansa ensimmäisen maajohtajan, Juuso Valtakarin. -Päätimme palkata Suomeen maajohtajan siksi, että olisimme entistä lähempänä asiakaspintaamme ja saisimme palautteen suoraan sieltä missä palautteet kerrotaan ja jaetaan, Petersen kertoo. Molemmat kävivät päivätyössä, mutta kummallakin palava intohimo kohdistui kaksipyöräisiin. Armeijan jälkeen Valtakarin tie vei Vaasaan opiskelemaan kauppatieteitä, eikä mennyt kauankaan, kun hän löysi itsensä paikallisesta MP-kaupasta. Kun mopoja oli tarpeeksi ”maailmalla”, alkoi tulla tarvetta varaosille. Tukholman toimistolla työskentelee reilut 90 henkilöä ja Åren toimistolla kymmenkunta ”bittinikkaria”, Valtakari kertoo. sääntöjenmukaisia turvaliivejä yms. – Haluan parantaa niin kelkkakuin moottorikerhojen aktiivien ja toimitsijoiden turvallisuutta ja viihtyvyyttä toimissaan lahjoittamalla heille mm. – Tarkoituksemme on parantaa Juuson avulla palvelutasoamme entisePALAVA INTOHIMO KAKSIPYÖRÄISIIN SEKÄ KYLLÄSTYMINEN OSIEN METSÄSTYKSEEN SYNNYTTIVÄT MENESTYSTARINAN! stäänkin Suomessa kaikilla kolmella eri sektorillamme, hän jatkaa. Nyt Pierce AB:lla on Suomessa laaja asiakaskunta ja paketteja tulee maahamme n. – Ei olisi kisoja eikä tapahtumia, jos ei kukaan niitä jaksa ja viitsi järjestää. – Paitsi juuri nyt, Valtakari naurahtaa. Haastetta toi myös löytää hyvä, nopea ja luotettava toimitusmuoto ympäri Suomen kaikille asiakkaille jne. Tälle ongelmalle piti keksiä ratkaisu. Vuoden 2011 alussa kaikki oli valmista. –Jokainen arvostaa turvallisuuttaan niin paljon, että ei lähde toimimattomilla tai vaarallisilla laitteilla leikkimään, mies uskoo. Noin puoli vuotta siitä, löysi ensimmäinen suomalainen sivuston ja tilasi sieltä tavaraa. – Ei tuolla liikenteessä kukaan aja vaarallisilla laitteilla, offroad kilpailijoista puhumattakaan. – Uskon, että kehityin siellä kesäpojasta varteenotettavaksi MP-alan moniosaajaksi, kiittää Valtakari. Vieroitusoireet ajamisesta olivat ihan äärirajoilla mitä pidemmälle kesää mentiin. 24mx on crossija enduroharrastajille, XLmoto on katumotoristeille ja Sledstore puolestaan moottorikelkkaijoille, selventää Daniel. Seuratoimintaan tulemme osallistumaan vahvasti kaudella 2016. Tehtäväni Pierce AB:lla on tuoda yritystä lähemmäksi kotimaista kuluttajaa kaikilla kolmella sektorilla. Nyt sama kauppa palvelee kaikkia kaksipyöräisillä harrastavia tai liikkuvia, sekä myös moottorikelkkailijoita. Muutin hiljattain Helsinkiin, eikä viime kesänä ollut säilytyspaikkaa katutai crossipyörälle. Ensimmäisen crossimoponsa hän sai 4-vuotiaana, eikä sen koommin pyörätöntä aikakautta ole 28vuotiaan miehen elämään mahtunutkaan. Moottoriurheilu on meille kaikille sydämen asia, joten jutellaan, vaikka ajolinjoista kun tavataan, Valtakari päättää.. – Aktiivista kilpakuljettajaa minusta ei koskaan tullut, mutta crossi on ollut jollain lailla aina elämässäni. Ehdotukset rekisteröityjen moottoripyörien vuosikatsastuksesta, kohonneet vakuutusmaksut niin katukuin maastomoottoripyörissä sekä leudot talvet etelän kelkkailijoille, ovat kaikki uhkakuvia alalle. – Meillä on kaksi Suomenkielistä asiakaspalvelijaa, jotka ovat tavoitettavissa klo 10-18 välisenä aikana. – Meillä on kolme eri osoitetta helpottaaksemme asiakkaiden kategoriointia. Pitbiket myytiin ja niitä tilattiin lisää. Nokialta kotoisin olevan Valtakarin motocross harrastus on täyttänyt miehen elämää tasaisesti. Pieni palautus-/vaihtoprosentti johtuu varmasti selkeästä sivustosta, laadukkaista tuotteista, hyvistä kokotaulukoista varusteiden osalta ja toimivasta suomenkielisestä asiakaspalvelustamme, Petersen sanoo. Kolme vuotta Vaasassa opiskeltuaan Valtakari sai idean lähteä kehittämään suomalaista motocrossia tuomalla sitä lähemmäs yleisöä ja lähemmäksi mediaa. Näen alan kuitenkin niin emotionaalisena, tunteisiin vetoavana, että en oikein ymmärrä esim. Käyn läpi sivustomme kieliasua ja kokotaulukoita, jotta nekin olisivat lähempänä suomalaisia käyttäjiään. -Pysymme netissä ja panostamme jatkuvasti asiakaspalvelumme tasoon. Valtakari kehitteli Tampereen Supercrossin ja pyörittikin sitä kaksi ensimmäistä vuotta. – Olimme omassa harrastuksessammekin monesti törmänneet ongelmaan, että kivijalka kaupoista ei oikein tahtonut löytyä osia sekä niiden saaminen tapasi kestää luvattoman kauan, kertoo Pierce AB:n toimitusjohtaja Daniel Petersen. 2000-luvun alussa kaksi motocrossia harrastavaa ruotsalaista kaverusta pyörittelivät yhdessä sitä ihan samaa kysymystä kuin moni muukin, että mitäs sitä isona ruvettaisiin tekemään. Kaikki tavarakuljetukset menevät Helsingborgin varaston ja lähettämön kautta, jossa työskentelee 40-60 henkilöä sesongista riippuen. HAASTAVA AIKA, TUNTEISIIN VETOAVA ALA Moottoripyöräja kelkka-alalla eletään haastavia aikoja. – Kyllä kelkat ja pyörät ovat omistajilleen niin tärkeitä ja rakkaita, että niistä pidetään usein parempaa huolta kuin parisuhteesta, Valtakari naurahtaa. Tulen kohdentamaan markkinointibudjettiamme enemmän suoraan kuljettajille kuin ostettuihin mainospaikkoihin. MAAJOHTAJA JUUSO VALTAKARI Valtakari on nuoresta iästään huolimatta pitkän linjan moottoripyöräilijä. Kaikki kääntyi kuitenkin vuonna 2005, kun Stefan Rönn soitti kaverilleen Daniel Petersenille
Pieni palautus-/vaihtoprosentti johtuu varmasti selkeästä sivustosta, laadukkaista tuotteista, hyvistä kokotaulukoista varusteiden osalta ja toimivasta suomenkielisestä asiakaspalvelustamme, Petersen sanoo. Kun mopoja oli tarpeeksi ”maailmalla”, alkoi tulla tarvetta varaosille. Pitbiket myytiin ja niitä tilattiin lisää. Moottoriurheilu on meille kaikille sydämen asia, joten jutellaan, vaikka ajolinjoista kun tavataan, Valtakari päättää.. –Jokainen arvostaa turvallisuuttaan niin paljon, että ei lähde toimimattomilla tai vaarallisilla laitteilla leikkimään, mies uskoo. Nyt sama kauppa palvelee kaikkia kaksipyöräisillä harrastavia tai liikkuvia, sekä myös moottorikelkkailijoita. – Kyllä kelkat ja pyörät ovat omistajilleen niin tärkeitä ja rakkaita, että niistä pidetään usein parempaa huolta kuin parisuhteesta, Valtakari naurahtaa. Ehdotukset rekisteröityjen moottoripyörien vuosikatsastuksesta, kohonneet vakuutusmaksut niin katukuin maastomoottoripyörissä sekä leudot talvet etelän kelkkailijoille, ovat kaikki uhkakuvia alalle. – ”Tilataankos Daniel kontillinen pitbikejä ja koitetaan myydä ne pienellä voitolla?” Siitä soitosta alkoi kaverusten huima tarina yrittäjinä. Armeijan jälkeen Valtakarin tie vei Vaasaan opiskelemaan kauppatieteitä, eikä mennyt kauankaan, kun hän löysi itsensä paikallisesta MP-kaupasta. HAASTAVA AIKA, TUNTEISIIN VETOAVA ALA Moottoripyöräja kelkka-alalla eletään haastavia aikoja. Noin puoli vuotta siitä, löysi ensimmäinen suomalainen sivuston ja tilasi sieltä tavaraa. Vieroitusoireet ajamisesta olivat ihan äärirajoilla mitä pidemmälle kesää mentiin. Piti kääntää koko sivusto suomeksi, löytää helpot sekä monipuoliset rahoitussekä maksutavat. – Pääsin 16-vuotiaana kesätöihin tamperelaiseen prätkäliikkeeseen ja se oli minulle hyvä koulu. NOPEASTI MYÖS SUOMEEN Pierce AB:n ensimmäinen verkkokauppa näki päivänvalon vuonna 2009 Ruotsissa. – Se oli Airohin kypärä, Twenty tuntimittari, sekä Twenty ilmansuodatin, mies muistaa. Tilausten palautuksia on kolme prosenttia, joista ylivoimaisesti eniten on varusteiden koon vaihtoa. – Kierrän tapahtumissa ja suunnittelen yhteistyökuvioita erilaisten kerhojen ja seurojen kanssa, Valtakari valottaa toimenkuvaansa. Olemme parhaillaan vaihtamassa tilausten toimittajaa Postista Matkahuoltoon, jotta kykenemme palvelemaan paremmin myös haja-asutusalueilla asuvia asiakkaitamme. sääntöjenmukaisia turvaliivejä yms. – Tampereen Supercross oli minulle haaste saada intohimostani bisnestä, mies kertoo. Seuratoimintaan tulemme osallistumaan vahvasti kaudella 2016. – Olimme omassa harrastuksessammekin monesti törmänneet ongelmaan, että kivijalka kaupoista ei oikein tahtonut löytyä osia sekä niiden saaminen tapasi kestää luvattoman kauan, kertoo Pierce AB:n toimitusjohtaja Daniel Petersen. Kontti saapui aikanaan ja kuten niin moni muukin menestyvä yritys, alkoi Pierce AB:kin kirjaimellisesti autotallista. – Ensi kesälle tilanne täytyy korjata, mies sanoo. – Meillä on kolme eri osoitetta helpottaaksemme asiakkaiden kategoriointia. katsastuspakon puolesta puhujia. Näen alan kuitenkin niin emotionaalisena, tunteisiin vetoavana, että en oikein ymmärrä esim. Ensimmäisen crossimoponsa hän sai 4-vuotiaana, eikä sen koommin pyörätöntä aikakautta ole 28vuotiaan miehen elämään mahtunutkaan. – Meidän jokaisen tulisi muistaa se, kun erilaisissa tapahtumissa jostain mitättömyyksistä purnaamme, Valtakari muistuttaa. Kolme vuotta Vaasassa opiskeltuaan Valtakari sai idean lähteä kehittämään suomalaista motocrossia tuomalla sitä lähemmäs yleisöä ja lähemmäksi mediaa. Kaikki kääntyi kuitenkin vuonna 2005, kun Stefan Rönn soitti kaverilleen Daniel Petersenille. Valtakari kehitteli Tampereen Supercrossin ja pyörittikin sitä kaksi ensimmäistä vuotta. – Meillä on kaksi Suomenkielistä asiakaspalvelijaa, jotka ovat tavoitettavissa klo 10-18 välisenä aikana. – Uskon, että kehityin siellä kesäpojasta varteenotettavaksi MP-alan moniosaajaksi, kiittää Valtakari. Ensimmäinen tilaus on Danielilla selkeässä muistissa. Kaikki tavarakuljetukset menevät Helsingborgin varaston ja lähettämön kautta, jossa työskentelee 40-60 henkilöä sesongista riippuen. -Pysymme netissä ja panostamme jatkuvasti asiakaspalvelumme tasoon. – Paitsi juuri nyt, Valtakari naurahtaa. LISÄÄ PANOSTUSTA SUOMEN MARKKINOILLE Pierce AB palkkasi Suomeen historiansa ensimmäisen maajohtajan, Juuso Valtakarin. Käyn läpi sivustomme kieliasua ja kokotaulukoita, jotta nekin olisivat lähempänä suomalaisia käyttäjiään. Henkilökunta oli todella innostavaa, osaavaa sekä motivoivaa. Lähetettyämme kyseiset tavarat Suomeen, päätimme selvittää verkkokaupan avaamista Suomeen. – Haluan parantaa niin kelkkakuin moottorikerhojen aktiivien ja toimitsijoiden turvallisuutta ja viihtyvyyttä toimissaan lahjoittamalla heille mm. Hyvät ja toimivat suomenkieliset palvelumme olivat sittenkin totta, yhtiön toimitusjohtaja Daniel Petersen muistaa. 2000-luvun alussa kaksi motocrossia harrastavaa ruotsalaista kaverusta pyörittelivät yhdessä sitä ihan samaa kysymystä kuin moni muukin, että mitäs sitä isona ruvettaisiin tekemään. –Prosessi oli pitkä. 24mx on crossija enduroharrastajille, XLmoto on katumotoristeille ja Sledstore puolestaan moottorikelkkaijoille, selventää Daniel. Muutin hiljattain Helsinkiin, eikä viime kesänä ollut säilytyspaikkaa katutai crossipyörälle. – Ei olisi kisoja eikä tapahtumia, jos ei kukaan niitä jaksa ja viitsi järjestää. Nokialta kotoisin olevan Valtakarin motocross harrastus on täyttänyt miehen elämää tasaisesti. Kaksikko mietti, tilasi samalla varaosia Pitbikeihin ja jatkoi miettimistä. – Aktiivista kilpakuljettajaa minusta ei koskaan tullut, mutta crossi on ollut jollain lailla aina elämässäni. 45 000 vuodessa, joista suurin osa 24mx-sivuston kautta. Tälle ongelmalle piti keksiä ratkaisu. Valtakari aloitti tehtävässään elokuun alussa 2015. Tukholman toimistolla työskentelee reilut 90 henkilöä ja Åren toimistolla kymmenkunta ”bittinikkaria”, Valtakari kertoo. -Päätimme palkata Suomeen maajohtajan siksi, että olisimme entistä lähempänä asiakaspintaamme ja saisimme palautteen suoraan sieltä missä palautteet kerrotaan ja jaetaan, Petersen kertoo. Nyt Pierce AB:lla on Suomessa laaja asiakaskunta ja paketteja tulee maahamme n. Se on hiukan sama tarina kuin Piercen miehillä Ruotsissa, mutta erilaisella kulmalla lähestyttynä. Tehtäväni Pierce AB:lla on tuoda yritystä lähemmäksi kotimaista kuluttajaa kaikilla kolmella sektorilla. Vuoden 2011 alussa kaikki oli valmista. – Myymme tällä hetkellä 15 eri Euroopan maahan ja Suomi on jatkuvasti ostoiltaan viiden kärjessä, joten katsoimme järkeväksi palkata sinne edustajan, joka antaa ikään kuin kasvot toiminnallemme erilaisissa tilaisuuksissa ja kykenee kehittämään toimintaamme paikallisesti. – Sain sieltä parhaat mahdolliset eväät alalle myymällä varusteita, varaosia ja lopulta itse moottoripyöriäkin. Molemmat kävivät päivätyössä, mutta kummallakin palava intohimo kohdistui kaksipyöräisiin. – Tarkoituksemme on parantaa Juuson avulla palvelutasoamme entisePALAVA INTOHIMO KAKSIPYÖRÄISIIN SEKÄ KYLLÄSTYMINEN OSIEN METSÄSTYKSEEN SYNNYTTIVÄT MENESTYSTARINAN! stäänkin Suomessa kaikilla kolmella eri sektorillamme, hän jatkaa. Suomenkielisen asiakaspalvelumme avulla nämäkin tilanteet saadaan useimmiten hoidettua ihan puhelimitse, hän jatkaa. Sitten loppuvuodesta 2008 idea maan toimivimmasta verkkokaupasta syntyi ja seuraavan vuoden alussa oli uusi upea verkkokauppa syntynyt. ASIAKASPALVELU EDELLÄ Markkinamyyjiksi Pierce ei silti tähtää, vaikka tulevatkin näkymään entistä enemmän tapahtumissa. Joskus asiakkailla on hieman epätietoisuutta laitteidensa vuosimallista ja siitä johtuvia virhetilauksia tulee satunnaisesti. Yritystoimintaan kaksipyöräisten maailmassa ei kummaltakaan tahtonut löytyä ideaa. Tulen kohdentamaan markkinointibudjettiamme enemmän suoraan kuljettajille kuin ostettuihin mainospaikkoihin. – Ei tuolla liikenteessä kukaan aja vaarallisilla laitteilla, offroad kilpailijoista puhumattakaan. MAAJOHTAJA JUUSO VALTAKARI Valtakari on nuoresta iästään huolimatta pitkän linjan moottoripyöräilijä. Haastetta toi myös löytää hyvä, nopea ja luotettava toimitusmuoto ympäri Suomen kaikille asiakkaille jne
TEKSTI: OLLI AUTONEN | KUVAT: OLLI AUTONEN JA JUKKA HELMINEN SUUNNANNÄYTTÄ jyrkkä ja jousituksen säädöt olivat vielä keskeneräiset. Talvella 2005 600-kuutioinen SDI REV kävi hyvin kaupaksi ja kelkka menestyi myös alan lehtien testeissä. Vaan mitä tuntemuksia tuo legenda herättää, kun rinnalle otetaan saman merkin kymmenen vuotta tuoreempi näkemys markkinoiden täydellisimmästä urheilukelkasta. Kelkan moottoripyörämäinen ajoasento oli äärimmäisen Ski-Doo REV tuli ja muutti koko moottorikelkkailevaa maailmaa 2000-luvun alussa. MK-lehdessä REV voitti jo edellistalven vertailun, mutta vuodenvaihteen 2005 testissä SC-4 III –takajousituksen saanut REV valittiin testivoittajaksi yksimielisesti, kiitos parhaan moottorin, voimansiirron ja jousituksen. luksi silloisen WPSA-sarjan avoimen luokan kilpuriksi esitelty REV voitti Blair Morganin alla jo debyyttikisassaan syksyllä 2001 Duluthissa, mutta seuraavaksi talveksi esitelty siviilipainos majavanhäntineen ja ohjaustangon mukana kääntyvine tuulilaseineen oli vielä monessa suhteessa raakile. Seuraavana talvena sinikeltaisissa XPS –öljypurkin ja Amerikan crossikilpureiden väreissä esiintynyt 2004 vuoden REV oli jo iso askel oikeaan suuntaan, mutta vasta kaudelle 2005 esitelty keltapunamusta REV lunasti todella ne odotukset, joita kelkan kisamenestys oli runkoaihiolle ladannut. Kolmikirjainyhdistelmän sydämeensä tatuoineet muistavat paitsi kestävät ja sairaannopeat vakiokilpurit, myös vuosimallin 2005 600-kuutioisen siviilisportin, joka edelleen on monen mielestä se kaikkien aikojen REV. Tuolloin vastassa oli sellaisia kilpailijoita kuin Arctic Cat F6, Lynx Enduro 600 R-Evo, Polaris XC 600 ja Yamaha RS Vector, joten omalle tasolleen nousi myös REVin ”funfactor”, kuten testiryhmän Testivoittajat vuosikymmenen välein: Ski-Doo REV MXZ 600 A 26 www.mk-lehti.fi TESTIVOITTAJAT VUOSIKYMMENEN VÄLEIN
Kuljettajalle ehkä merkittävin muutos oli kakkosvariaattorin sijoittaminen miltei kytkimen päälle, mikä mahdollisti jalkakoteloiden siirtämisen eteen ja näin ollen polvikulmaltaan huomattavasti väljemmän ajoasennon kuin REVissä. Telapyöriä tuhlailevasta keijukaisesta kestomenestyjäksi Kaudella 2008 käännettiin uusi lehti SkiDoon urheilukelkkojen historiassa, kun REVin seuraaja REV XP julkistettiin. Sisarmerkkien vuoroveto on jatkunut tuosta vuodesta ja testivoittoon on siitä lähtien yltänyt rungoltaan joko REV XPtai R-EX –johdannaiset Ski-Doot tai Lynxit. Meikäläisittäin tuloksena oli nokka edellä patteihin kyntänyt yhdenmiehen touring, jonka perä heitteli jarrutuksissa puolelta toiselle. Viimeisen REVin käyttämä kirjainlyhennelmä X-RS teki paluun ja kyseessä olikin kelkka, jolla haluttiin miellyttää nimenomaan vauhtiominaisuuksia arvostavia kul600 SDI X 2005 vastaan Ski-Doo MX Z X-RS 600 E-TEC 2015 27 www.mk-lehti.fi TESTIVOITTAJAT VUOSIKYMMENEN VÄLEIN. Futuristisen näköinen XP oli radikaalisti edeltäjäänsä kevyempi ja isot asiat runkoa ja jousitusta myöten oli pantu uusiksi. Toinen ratkaisun suurista tausta-ajatuksista oli saattaa REVissä lanseerattu ajatus keskitetystä painojakaumasta vielä pidemmälle, sillä samalla moottoria tuotiin rungossa taaemmas. Toisaalta REVin loistoa alkoi himmentää muun muassa Arctic Catin uudistunut Twin Spar -runkoinen F-sarja ja Lynxin lastentaudeista parantunut R-Evo, jotka varsinkin ajoergonomian osalta menivät jo esikuvansa edelle. Viimeiseksi jäänyt REV oli 2007 kaudelle esitelty REV X-RS 600 SDI, joka oli superurheilullinen muttei vakiona yhtä monipuolinen kuin paria vuotta vanhempi REV. Vuodet 2010 ja 2011 olivat Ski-Doon juhlaa. 2009 kelkka oli jo valmiimpi, mutta sen jousituksen säädöt eivät vertailutestissä riittäneet ensimmäistä R-EX –runkoista Lynx RE:tä vastaan, joka oli tuona talvena ykkönen. ”Nollavitosen” jälkeen kelkkamaailman mullistajan tarina jatkui vielä pari vuotta, mutta vuosikerta -05 jäi monen mieleen parhaana. ÄJÄ JA PERILLINEN jäsen Janne Tapio ilmaisi äidinkieltämme uudistavaan sävyyn. Ensimmäisen vuosikerran REV XP oli ajoominaisuuksiltaan valmis kampe, mutta ensimmäistä vuosikertaa leimasi ennen päivityksiä kesken ajon irtoilleet taaimmat telapyörät. Seuraavalle kaudella kelkalla haluttiin miellyttää enemmän pohjoisamerikkalaisia käyttäjiä ja keulaa pudotettiin alas vakaampien kurviominaisuuksin toivossa
levy Leveys: 121 cm Pituus: 288 cm Raideväli: 108 cm Punnittu paino: 229 kg (tyhjällä tankilla, ei sähköstarttia) Pa-säiliö: 40 L Sytytyslaitteet: CDI Hinta: 11 890,Testivoittajat vuosikymmenen välein: Ski-Doo REV MXZ 600 SDI X 2005 vastaan Ski-Doo MX Z X-RS 600 E-TEC 2015 28 www.mk-lehti.fi TESTIVOITTAJAT VUOSIKYMMENEN VÄLEIN. – Muistaakseni kelkka oli alun perin ollut Norjassa. Noiden mallivuosien SC5-5 –alusta kuitenkin osoitti, että hyvän urheilukelkan jousituksen ei tarvitse olla epämukava – parhaimmillaan se on yhdistelmä vauhtiominaisuuksia ja mukavuutta. Nyt REV näyttää jo kovin vanhanaikaiselta, etenkin kun rinnalla seisoo saman valmistajan kymmenen vuotta tuoreempi näkemys 600-kuutioisesta urheilukelkasta. jettajia. Sama yksilö osallistui vuodenvaihteen vertailuun, joten asetelma . Lynx PPS:n tavoin pitkään etupukkiin ja vähäisempään kytkentään perustuva alusta näytti paperilla hyvältä, mutta käytännössä tuntui, kuin Valcourtissa olisi haluttu muutosta vain muutoksen takia. Osasyyllinen Ski-Doon ylivoimaan oli RE Lynxiin tehdyt muutokset alustan geometriaan, jotka sotkivat koko jousituksen toiminnan. Teho: 115 hv Iskutilavuus: 594,4 cc PA-suihkutus: SDI Variaattori: TRA III / HPV Roller Tela (lev.,pit., harjak.): 40 x 345 / 3,2 cm Etujousitus: R.A.S., HPG -kaasuisk. MK-lehden saamien tietojen mukaan kanadalaisinsinöörit olivat toissa keväänä ajamassa säätöjä Suomen Lapissa ja hankkimassa samalla ymmärrystä paljon puhutuista pohjoismaisista ajo-olosuhteista. ”Äksä” oli mukava reippaassa matka-ajossa, mutta ei soveltunut kunnon paukutukseen. Se oli vakiokuntoinen ja kauttaaltaan ehjä peli, eikä se vaatinut mitään suurempaa remontoitavaa, Make muistelee. ilistelylenkille oli mitä herkullisin! REV näytti aikanaan hurjalta ja moni oli valmis tuomitsemaan luomuksen kaikkien aikojen rumimmaksi moottorikelkaksi, kun taas toisten silmää ilman pitkittäistuentaa toteutettu ekstralyhyt keula miellytti enemmän kuin mikään muu aiemmin kelkkamaailmassa. Ensimmäisen vuosikerran rMotion oli mukava, mutta vauhtiominaisuuksiltaan se oli täysi vastaantulija pahinta kilpakumppaniaan Lynx RE:tä vastaan, jonka alustaan alettiin tuona talvena löytää taas tolkkua parin vuoden harharetken jälkeen. lisäsäil., jousto 242 mm Telasto: SC-4 III, HPG/HPG Racing clicker C46 -kaasuisk., jousto 381 mm Jarru: Hydr. ilistelyä – varten. Kauden 2014 vertailussa rMotionilla varustettu Ski-Doo X-RS oli parin heikomman talven jälkeen taas siinä tikissä, mitä kirjainyhdistelmä oli opettanut odottamaan. MK-lehden testiryhmän ja monen muunkin harmiksi Ski-Doo pisti loistaviin säätöihin saadun SC-viitosen hyllylle ja esitteli uuden rMotion –alustan kaudelle 2012. – Kelkka oli jo perussäädöiltään valmis kovaan ajoon ja aivan omalla planeetallaan aikalaisiaan vastaan. SkiDoo oli kovassa ryskytyksessä huippuluokkaa, mutta mukavuudessa kelkka ei yltänyt tuona talvena huippuiskussa olleen Lynx RE:n tasolle. Reilut 9000 kilometriä mittariin kelanneen kelkan omistaa rovaniemeläinen Antti Sieppi, joka hankki REVin reipasta reittiajoa – ei siis mitään retro. Toisaalta kelkan ajoominaisuuksia nakersi vakiosuksi, joka teki pehmeämmällä reitillä ajamisesta suorastaan vaarallista. Vuonna 2013 emme ajaneet vertailussa 600-kuutioista X-RS:ää ollenkaan, vaan tuolloin testiin osallistui X-paketilla varustettu 800-kuutioinen MXZ. Raati oli liikuttavan yksimielinen siitä, että kyseessä oli vähintään yhtä hieno kampe kuin SC-5 –alustalla varustetut vuosimallien -10 ja -11 kamppeet! ”Omalla planeetallaan” Pääsimme keväällä ottamaan pikatyypit 2005 vuoden MXZ 600 SDI X:stä, tuosta monen mielestä ainoasta oikeasta REV-vuosikerrasta. Maaliskuisena iltapäivänä Rovaniemen lähimaastoihin suuntautuneelle testilenkille saimme järjestettyä mukaan viime kauden X-RS 600:sen. XRS on REViin verrattuna korkea, kulmikas ja vieläkin lyhytnokkaisempi. Kuskin hypätessä peräjälkeen vanhasta uuden selkään ero Ski-Doo REV MXZ 600 SDI X vuosimalli 2005 Moottori: Rotax, 2-syl.,2T nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit. Lukemattomien kelkkojen tekniikkaan ja etenkin jousitukseen perehtyneenä myös Make jakaa käsityksen ”nollavitosen” REVin ylivertaisuudesta. Opintomatka oli lopputuloksen perusteella ilmeisen onnistunut, sillä viime vuodenvaihteen 600-kuutioisten urheilukelkkojen vertailutestissä Ski-Doo MXZ X-RS 600 E-Tec otti testivoiton piste-erolla, jollaista ei aikoihin ole nähty. X-RS arvostelusarakkeissa kuitenkin vuorottelivat ajo-ominaisuuksien kohdalla ysit ja kympit ja kelkka oli samalla testin polttoainepihein. Kelkka kulkeutui uudelle omistajalle Marko Lehtorannan käsien kautta, joka huolsi REVin iskarit ja kävi kelkan muutenkin tekniikaltaan perusteellisesti läpi. Ergonomia ei ehkä vedä vertoja tämän päivän laitteille, mutta jos olisin hankkimassa edullista käytettyä kelkkaa nimenomaan ajamista varten, olisi kyseinen laite listan kärkipäässä
Tehontunnussa ei ole sanottavaa eroa E-Teciin. Ainakin allekirjoittaneelle uudella versiolla keskikokoista pattia on luontevinta vetää istualtaan ja takapuoli nousee penkistä vasta isoimmissa montuissa. Se on edelleen luontevin tapa kuskata laitetta, kun patteja otetaan vastaan muutama peräkkäin. Viime vuodenvaihteessa X-RS 600 kiihtyi sataseen sekunnin kymmenystä hitaammin kuin edeltäjänsä vuosikymmentä aikaisemmin. Syvää ajoasentoa korostaa penkki, joka tuntuu nykymittapuulla pehmeältä, mitä se tosin oli jo vakiona kymmenen vuotta sitten. REVin seuraajaksi esitelty REV XP oli debyyttivuonnaan kelkkamaailman kevein aihio: 600-kuutioisten urheilukelkkojen vertailussa talvella 2008 MX Z 600 painoi 201,8 kg Ski-Doo MX Z X-RS 600 E-TEC vuosimalli 2015 Moottori: Rotax E-TEC H.O., 2-syl., 2T, nestejäähd., RAVE-pakoaukonsäätimet, läppäventtiilit. X-RS tuntuu korkeamman ajoasennon takia REViä suuremmalta syheröisellä mutkapätkällä, mutta avarien liikkumatilojen ansiosta X-RS:n puikoissa pääsee hyvin heittelemään painoa puolelta toiselle. Pikaiselle koeajolla reitti ei tarjonnut isompaa pattia, mutta pienet yksittäiset patit REV poimii eleettömästi. Käynti on kuitenkin vajaan kymppitonnin mittariin kelanneessa legendassakin edelleen tasaisen puhdasta, eikä katteiden alta kantaudu mitään sivuääniä. Etenkin pidempi kuski istuu REVin jakkarassa hyvin supussa ikään kuin syvällä kelkan sisällä. REVin selässä istuminen vaatii selvästi enemmän ylös-alas pumppaamista, mikä tuntuu reisissä jo lyhyen erikoiskokeen jäljiltä väsymisenä. Tuolloin X-RS:ää rivakammin liikahtivat neljää sekunnin kymmenystä nopeammat Arctic Cat ZR 6000 RR ja Yamaha Viper RTX LE ja sadasosien erolla Polaris Axys 600 Pro-X. Pitkäraajainen kuski muistaa pian, miksi REVistä puhuttiin kymmenen vuotta sitten seisten ajettavana kelkkana. Kymmenen vuotta sitten REV kiihtyi nollasta sataan 4,88 sekunnissa ollen vertailuryhmän toiseksi nopein kiihtyjä Arctic Cat F6:n jälkeen. REVin moottori tuntuu edelleen virkeältä ja myös voimalinja tuntuu olevan tikissä: vetoja piisaa hyvin läpi kierrosalueen ja kelkka lähtee kurvista avattaessa siinä missä kymmenen vuotta tuoreempi versio. Kelkka, joka vielä vuosikymmen sitten oli ergonomialtaan vallankumouksellinen, tuntuu nyt tuulahdukselta menneisyydestä. Mutkissa kelkka menee hienosti ja nokalla olevat SLP:n Powder Prot piirtävät tarkasti kevätauringon pehmittämälläkin reitillä sinne, minne kuski käskee. X-RS:n tanko on suurin piirtein samalla korkeudella kuin REVissä, mutta korkeamman istumaasennon takia stonga on suhteessa alempana. levy Leveys: 122 cm Pituus: 290,5 cm Raideväli: 108 cm Punnittu paino: 227 kg (tyhjällä tankilla ja sähköstartilla) Pa-säiliö: 40 l Hinta: 14 420,29 www.mk-lehti.fi TESTIVOITTAJAT VUOSIKYMMENEN VÄLEIN. Kaikki tarpeellinen kuitenkin löytyy tutuilta paikoilta vasemmalta peukalolta ja ajonopeutta ja moottorin kierroslukua seurataan perinteiseltä ja helppolukuiselta analoginäytöltä. Ohjaus on aina ollut – ja on edelleen – REVin yksi parhaita ominaisuuksia: se on kevyt, tarkka, vakaa ja eritoten ottavalla suksella sen hyveet tulevat esiin. REViin verrattuna X-RS:ssä istutaan huomattavan korkealla ja polvet avonaisessa kulmassa. korostuu: REVissä istutaan selvästi matalammalla ja polvet koukussa kuin X-RS:ssä, jossa jalat sujahtavat syvälle koteloihin. Samat kuvaukset pätevät X-RS:ään, tosin nokalla olevat Pilot DS:t tekevät ohjauksesta vielä kevyemmän ja pehmeällä lumella epätarkemman, kuin verrokissaan. Talvikelissähän olosuhteet muuttuvat ja mittaukset ovat täysin verrokkeja vain samaan aikaan tehtyinä. Mittadatan valossa lähellä tätä päivää Pikaisella koeajolla emme päässeet vetämään kelkoilla Vbox-mittauksia, joten suorituskyvyn suhteen joudumme tukeutumaan eri aikoina tehtyjen mittausten tuloksiin, jotka eivät tietenkään keskenään ole vertailukelpoisia. Kaikki on kuitenkin suhteellista, sillä esimerkiksi Polaris Axykseen tai uusiin Arctic Catteihin verrattuna uusimman sukupolven Ski-Doossa istutaan selvästi tiiviimmin ja enemmän kelkan uumenissa – kehitystä siis tapahtuu edelleen! Hyväkuntoisella baanalla REV tuntuu nopealta ja rullaa köykäisesti. Teho: 115 hv Iskutilavuus: 594,4 cc PA-suihkutus: Elektroninen suorasuihkutus Variaattori: TRA III / QRS Tela (lev.,pit., harjak.): 38 x 305 / 3,8 cm Ripsaw Etujousitus: RAS2, KYB Pro 40 R Easy-Adjust -kaasuisk., jousto 241 mm Telasto: rMotion, KYB Pro 40 Easy-Adjust, KYB Pro 40 Easy-Adjust -kaasuisk., jousto 394 mm Jarru: Hydr. X-RS:n moderniin ajotietokoneeseen verrattuna REVin mittaristo ja hallintalaitteet ovat pelkistetyt. Reippaaseen ajoon jälkeenpäin säädetty SC IV –alusta ei herkkyydessään yllä uuden X-RS:n tasolle, mutta vastaavasti REVin pehmeä penkki suodattaa matalimmat patit. Edelleen nopea Rotaxin 600-kuutioinen SDI päpättää tyhjäkäyntiä perinteisen kaksitahtisen tapaan, samalla kun kymmenen vuotta tuoreempi ETec hurisee kuin sähkömoottori
Rotaxin E-Tec on jo vuosia ollut kelkkamaailman bensapihein kaksitahtinen, jos toki senkin kulutus on hieman noussut moottorin esittelyvuoden jälkeen. Viime talvena kaikkien viiden verrokin mittaukset jäivät alle 25 litran sataselle, poikkeuksena Arctic Cat ZR 6000, joka söi 25,8 litraa sataselle. X-RS:n käyttämän rMotion–alustan suurin ero edeltäjään on pidempi etupukki ja toisistaan joustoliikkeen alkuvaiheessa erillisinä toimivat pukit. Kahteen A-tukivarteen perustuvan etujousituksen perusrakenne ei ole kymmenessä vuodessa muuttunut mihinkään, vaikka komponentit ovat keventyneet ja geometria on muuttunut hieman. REVissäkin on tietysti puutteensa ja ajoergonomia on edelleen se, joka jakaa keskustelijat kahteen leiriin. 30 www.mk-lehti.fi TESTIVOITTAJAT VUOSIKYMMENEN VÄLEIN. REVin valtakausi Ski-Doon lippulaivana kesti mallivuodet 2003-2007 eli viisi kautta. REVin SC-IV III –alusta on geometrialtaan edelleen nykyaikainen ja sen toimivuus on kiinni vain iskunvaimentimien kunnosta. Parasta vuosikertaa edustava REV ei ollut pelkästään ylivoimainen aikalaisiaan vastaan, vaan se on täysipainoinen urheilukelkka edelleen. tyhjällä tankilla, mutta radikaalin kevennyksen vastapainona ilmenneet luotettavuusongelmat pakottivat vahvistamaan muun muassa alustan komponentteja. Yhtä kaikki, REV muutti koko alan näkemyksen moottorikelkan painonjakaumasta ja runkorakenteesta. Kymmenen vuoden päästä näillä kaikilla on varmasti paikkansa Ski-Doo –keräilijän autotallissa. Testikelkassa kepit ovat tikissä, joten alustan puolesta kelkka toimii urheilullisessa ajossa moitteetta, vaikkei se mukavuudessaan yllä nykyverrokin tasolle säädetyillä iskareilla. Viime talvena X-RS:n vakiosäätö oli meikäläisiin reittiolosuhteisiin liki täydellinen yhdistelmä mukavuutta ja urheilullisuutta. Molemmat keulat pelaavat reittiajossa loistavasti, vaikka REVin nokka makaa X-RS:ään verrattuna selvästi alempana. X-RS 600 puolestaan ylsi viime talvena sille tasolle, jonka aikanaan 2005 mallin REV ja myöhemmin SC-5 –alustaiset REV XP:t määrittivät. Viime vuodenvaihteen vertailussa X-RS 600 kulutti reippaassa reittipaukutuksessa keskimäärin 18,7 litraa ajettua sataa kilometriä kohden, kun REV söi aikanaan vastaavassa testissä karvan yli 20 litraa sataselle. Seuraajaksi esitelty REV XP ja samaan formaattiin pohjaava REV XS ovat markkinoilla jo yhdeksättä kauttaan, joten aiheesta herää kysymys, milloin näemme seuraavan keltaiseen taustaväriin pohjautuvan mullistuksen. Jutun lähteinä on käytetty MK-lehdessä aiemmin julkaistuja juttuja ”Kelkkamaailman hitit ja hudit osa II” (MK-lehti 1/2010) ja ”SkiDoo REV 10-vuotta” (MK-lehti 5/2012) Testivoittajat vuosikymmenen välein: Ski-Doo REV MXZ 600 SDI X 2005 vastaan Ski-Doo MX Z X-RS 600 E-TEC 2015 Hallintalaitteiden käyttöliittymä on pysynyt ennallaan, vaikka mittaristot ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa todellisiksi ajotietokoneiksi. Kymmenen vuoden takaisessa vertailussa 600-kuutioisen REVin painoksi punnittiin tankki tyhjänä 229 kg, eli startin paino vähennettynä on X-RS muutaman kilon kevyempi. Jarru ei ollut kelkkamaailman paras vuonna 2005, eikä se ole sitä uudessakaan Ski-Doossa! Nollavitosen REVin penkki on nykymittapuulla urheilukelkkaan leveä ja pehmeä. Etenkin varrekkaammat kuskit arvostelevat REVin tiukkaa polvikulmaa pidemmillä matkoilla, kun taas toinen ääripää asentaa tämän päivän harrastepeleihin edelleen REVin ajoasentoa jäljitelläkseen jalkakoukut taakse. Kiistaton paikka historiassa Ski-Doo MXZ 600 SDI X oli ja on yhä edelleen kiistatta yksi historian parhaista urheilukelkoista, kuten jo MK-lehden numerossa 1/2010 julkaistussa ”Kelkkamaailman hitit ja hudit osa II” –jutussa ja samana syksynä julkaistussa REV 10-vuotishistoriajutussa paalutettiin. Merkille pantavaa on, että tuolloin kulutushaitari vaihteli Yamahan kolmisylinterisen RS Vectorin 17,5 litrasta Arctic Cat F6:n yli 30 litran kulutukseen ja liki samaan ylsi Polariksen XC 600 SP. Paino on hilautunut vähitellen takaisin ”normaaliksi” ja viime vuodenvaihteessa punnitsimme sähköstartilla varustetun X-RS 600 E-Tecin tyhjällä tankilla 227 kilon painoiseksi. Hyvin huolletuilla iskareilla kelkka on edelleen kilpailukykyinen reittiohjus tämän päivän 600-kuutioisia sportteja vastaan, käytettiinpä mittarina sitten ajoominaisuuksia, suorituskykyä, polttoaineenkulutusta tai kelkan painoa! Mistä muusta 90-luvun puolivälin kelkasta olisi voinut sanoa samaa nyt. Liikkumatilat ovat silti edelleen ensiluokkaiset. Tämänvuotisen X-RS:n jakkara on korkea, kapea ja napakka, olematta silti ylikova – siis mitä loistavin monipuolisessa ajossa
32 AJETTU AJETTU www.mk-lehti.fi. Arctic Cat Pantera 3000 AJ ET TU TEKSTI JA KUVAT: SEPPO NYKÄNEN HILJAINEN MATKA Arctic Cat esitteli viime keväänä kohtalaisen laajaan uutuusmalliston. Kyseessä on tyylikkään mustaan kuomuun puettu järkiluokan touring. Joukkoon sopi myös uusi nelitahtinen moottori, joka oli istutettu kaksipaikkaisen Pantera 3000 -mallin keulalle
Matkustajan istuimen voi helposti poistaa, jos haluaa ajella yksin. KAKELKKA Y TEKNISET TIEDOT Moottori: Arctic Cat, 2-syl., 4T, nestejäähd. Sekä kuljettajalle että matkustajalle on istuimen lämmittimet ja matkustajan käsien lämmittimethän ovat jo itsestäänselvyys. Alustasta on turha etsiä pikasäädettäviä kaasuvaimentimia, eikä niitä kyllä rehellisyyden nimessä siellä tarvita, vaikka hyvin vääntävä nelitahtinen liikuttaakin Cattia alakierroksilla ripeästi. Polttoaineen syötöstä huolehtii ruisku. Uutuudellaan Arctic Cat tähtää samoille apajille Rotaxin 600-kuutioisen ACE-moottorin kanssa. Teho: 65 hv Iskutilavuus: 700 cc PA-suihkutus: EFI Variaattori: Arctic Roller Cam / Arctic Drive System Tela (lev., pit., harjakork): 38 x 371 / 2,5 cm Ripsaw II Etujousitus: Arctic Race Suspension, Arctic Cat IFP -kaasuisk., jousto 254 mm Telasto: Slide Action, Arctic Cat IFP -kaasuisk., jousto 343 mm Jarru: Hydraulinen levy Leveys: 121,9 cm Pituus: 322,6 cm Raideväli: 106,7-109,2 cm (sääd.) Pa-säiliö: 40,5 l Hinta: 12 990,33 www.mk-lehti.fi AJETTU. Luksusta edullisesti Panterassa on hyvä vakiovarustus. Leveys 38 senttiä ja Ripsaw II QT -kuvion harjakorkeus on 25 milliä. Emulsiotyyppisillä kaasuiskareilla varustettu perusalusta riittää kelkan nopeusvaroille mainiosti. 700-kuutioinen parallel twin on Arctic Catin suunnittelema ja se valmistetaan Kymcon tehtaalla Taiwanissa. ksi talven mielenkiintoisista moottoreista löytyy Arctic Cat Pantera 3000 -mallista. Matto on pituudeltaan 146 tuumaa eli 370 senttiä. Istuimen takana on kannellinen tavaratila, johon sopii vaikka retkieväät ja varavaatetta. Tuulilasi on korkea ja sivulla olevat ilmaohjaimet vähentävät ajoviiman vaikutusta tehokkaasti. Mekaaninen peruutusvaihde kytketään sähköisesti ohjaustangossa olevasta napista. Kelkka kiihtyy reittiajossa yllättävän rivakasti, kun liikutaan maastossa korkeimman sallitun nopeuden, eli kuudenkympin tuntumassa. Tasaisella jääosuudella ei nopeutta saanut ainakaan mittarin mukaan nousemaan yli sadan, vaikka täyskaasulla ajettiin melko pitkään. Vauhdin lisääntyessä hyytyy voima yläkierroksilla ja huippunopeus jää alle satasen. Edessä on Arctic Race -jousitus ja alusta on monista muista Catin malleista tuttu Slide Action. Matkustajan istuin on tukeva, joten siinä pysyy hieman kovemmassakin vauhdissa varmasti kyydissä. Huipputehoksi kerrotaan 65 hevosvoimaa
AJ ET TU Arctic Cat Pantera 3000 1. Hiljainen! Kevään lyhyt koeajolenkki oli pituudeltaan yhteensä noin 50 km ja yksi ominaisuus jäi erityisesti mieleen: Panteran uusi nelitahtimoottori on todella hiljainen ajossa. Upottavassa umpilumessa ja rinteillä ei moottorissa riitä tehoa pyörittää mattoa tarpeeksi kovaa. Panterassa käytetään samaa pitkäliikkeistä etujousitusta kuin Arctic Catin urheilumalleissa. Pidemmillä välityksillä kelkka varmaan kulkisi yksin ajaessa kovempaakin, mutta muuttuisi hengettömäksi kiihdytyksissä ja tuskin jaksaisi kulkea kahden henkilön kuormalla edes noinkaan kovaa. 4. Ajo-ominaisuudet ovat tasapainoiset ja apujousilla varustettu Slide Action -telasto kantaa hieman raskaammankin kuljettajan ja matkustajan. 3. Jousitus on mukavan pehmeä, eikä kuitenkaan pohjaa rauhallisessa matkavauhdissa. Voimansiirron välitykset on tehty moottorin teho huomioon ottaen ja variaattorin säädöt tukevat sitä myös. Käyntiääntä ei kuulu paljoa kuljettajan korviin, eikä ympäristöön. Kelkalla voi lähteä huoletta reissuun, sillä 40 litran polttoainetankilla varustetulla pikkunelarilla voi loikottaa pitkiä siivuja tankkausten välillä. Pantera kulkee umpisessakin hyvin, mutta syvän puuterilumen ja jyrkänteiden valloittaja se ei tietenkään ole! 1 2 4 3 5 34 www.mk-lehti.fi AJETTU. Ohjaus on kevyt ja tarkka. Pantera 3000 on omassa elementissään rauhallisessa retkeilyajossa. Tämä pönttö vaimentaa nelitahtimoottorin äänen melkein kuulumattomaksi. Pitkä 371-senttinen telamatto tasapainottaa kaksi päällä ajamista. Keulan logo kertoo että kuomun alla on nelitahtinen moottori. 2. 65-hevosvoimalla Pantera kiihtyy rivakasti, mutta jäällä suurimman sallitun (80 km/h) nopeuden kohdalla meno alkaa hyytyä. Voimalinja on säädetty ottamaan alhaalta ja välitykset ovat sopivan lyhyet. Täytyy muistaa, että Pantera on touring-kelkka, jolla ajettaessa keskinopeus yltää harvoin edes neljäänkymppiin. Lynx 600 ACE Adventure saakin Panterasta vakavasti otettavan kilpailijan vuokraamokäyttöön. Rotaxin ACE-moottori saakin Catin uutuudesta monella tavalla vahvan kilpailijan. Nokassa on tukeva puskuri, joten reitiltä suistuvat safarituristit voivat kaataa sillä huoletta risukkoa nurin. Telasto on sen verran pitkä, että Panteralla pärjää kohtalaisesti umpisessakin, kunhan lumi on tarpeeksi kantavaa. Kun telastokin on yllättävän hiljainen, niin tällä kelkalla ajettaessa ei luulisi hiihtäjien tai pilkkimiesten häiriintyvän. 5. Niissä nopeuksissa pärjää hiukan löysemmilläkin iskareilla. Ulkonäkökin on sen verran tyylikäs, että Panteralla ilkeää kurvata tunturikuppilan kelkkaparkkiinkin rinta rottingilla
SRViper S-TX DX 146 hinta 16 990 € Kauden 2016 uutuus! 2016-kauden SRViper S-TX DX 146:ssa on: • suuri 57 litran polttoainetankki, • virran ulosotto kypärän visiirilämmittimelle • tehokas lämpöistuin • sähköstartti • kahvaja peukalolämmitin • iso tuulilasi ja peilit • perustusvaihde • tavaroille kätevät ja tilavat säilytysja kuljetustilat. Siksi se on loistava valinta etenkin pitkille ajotaipaleille vaihtelevissa olosuhteissa. SRViper S-TX DX 146 on uusia maisemia ja ajoelämyksiä arvostavan, todellisen seikkailijan crossover-kelkka, joka etenee sujuvasti sinne minne kuljettaja haluaa. Vaativalle harrastajalle ja ammattilaiselle www.facebook.com/yamahasuomi www.yamaha-motor.fi Uudessa SRViper S-TX DX 146:ssa yhdistyvät uusimpien Yamaha-sporttikelkkojen ketterä käsiteltävyys, sekä retkija matkakelkkojen käyttömukavuus. Tehokas Genesis®-moottori yhdistettynä uuteen 146” (371cm) pitkään alustaan sekä toimivaan jousitukseen on kokonaisuus, joka on omiaan yhtälailla erilaisilla reiteillä kuin avaamattomilla erämaapätkillä
36 www.mk-lehti.fi TYLER PYNNONEN. rand Rapidsissa asuva 25-vuotias Tyler Pynnonen on harrastanut moottoriurheilua ja temppupyöräilyä pienen ikänsä. Nuorempana hän ajoi motocrossia ja pyörällä BMX:ää, mutta on vuodesta 2009 lähtien keskittynyt moottorikelkkailuun ja nimenomaan sen extreme-osastoon. TEKSTI: JUKKA HELMINEN JA MARKKU LIITIÄ KUVAT: TYLER PYNNOSEN ARKISTO Viehtymys lumessa pyörimiseen lienee minnesotalaisella Tyler Pynnosella verenperintöä, sillä miehen sukujuuret ovat Suomen Lapissa. Mies teki toisena kelkkakuskina maailmassa front flipin ja seuraavaksi Pynnonen treenaa tuplavolttia takaperin! VETÄÄ VOLTTEJA JOKA SUUNTAAN Pynnonen Tyler Huima ”suomalainen” Minnesotasta G Tyler ”Captain America” Pynnonen ja samaan tyyliin teipattu kelkka. Miehen aikomuksena on viedä extreme-kelkkailu aivan uudelle tasolle
llarilla. Mikä oli ensimmäinen temppusi. Kyllä heitä Michiganissa ja Minnesotassa riittää. Milloin ryhdyit ajamaan moottorikelkkaa ja motocrossia. Kelkkamaailman ensimmäisen front . Telatunnelin sivuissa on sträpit vanhoista variaattorin hihnoista, joihin Tyler työntää crossisaappaiden kantapäät. Minulla on edelleen sukulaisia Sodankylässä ja osa heistä harjoittaa siellä poronhoitoa. Ensimmäinen oppimani temppu oli heel Tyler kuivaharjoittelee taustallaan foam pit, jota ilman ei temppujen treenaaminen olisi ollut mahdollista. Nehän ovat melkein samanlaisia kuin kaksi omaa Ski-Dootani. Härmän kieli taipuu hiukan hapuillen ties kuinka monennen polven amerikansuomalaiselta, mutta se ei haastattelun tekoa häirinnyt. Tyler kertoo tehneensä front . Suurin osa keskustelusta käytiinkin amerikaksi. Nyt lähiajan suunnitelmissa on vetäistä moottorikelkalla tupla back . ip. Motocrossin pariin siirryin vasta 15-vuotiaana, kun sain töistä omaa rahaa. Toisena haaveena on rikkoa kelkkojen pituushypyn ennätys ja päästä esittelemään osaamistaan ESPN:llä, joka on supersuosittu, urheiluun keskittyvä kaapelitelevisiokanava Yhdysvalloissa. Viiden vuoden tiukan harjoittelun jälkeen Pynnonen onnistui ensimmäisen kerran front . ipin teki Heath Frisby X Gameseissa Aspenissa vuonna 2012. Milloin aloitit FSX:n. Ajoin silloin tällöin snocross-kisoja ollessani 13-vuotias, mutta rahat eivät riittäneet koko kauden mittaiseen kisaamiseen. Moottorikelkkailun aloitin kuusivuotiaana ja kahta vuotta myöhemmin aloin ajaa BMX:ää . Aloin siirtyä sen pariin vuonna 2008. He muuttivat Yhdysvaltoihin 1900-luvun alussa luullakseni pakoon nälkää ja toisaalta Michiganin kuparikaivosten tarjoamien työtilaisuuksien perään. Sanomme, että ”täällä asuu suomalaisia sekä niitä, jotka haluaisivat olla suomalaisia”! Oletko koskaan nähnyt Lynxin moottorikelkkaa. llarilla alastulopaikkana järvi. ippejä aluksi BMX-. Olin kisannut snocrossia pari vuotta, mutta halusin tehdä jotain sellaista, mitä kukaan ei ole tehnyt aikaisemmin. Iso-isovanhempani ovat lähtöisin Lokan alueelta Lapista ja Helsingistä. ipissään viime vuoden lokakuussa. Sen jälkeen hän on toistanut huiman tempun kuudesti. Kun homma alkoi sujua, Pynnonen kaapi kokoon kaikki rahansa ja hankki itselleen foam pitin harjoittelua varten. Ne auttavat etuperinvoltin alkuvedossa ja pitävät jalat oikeassa kohdassa ilmalennon aikana. Olen kyllä. Olisi hienoa, jos voisin joskus ajaa Lynxillä. 37 www.mk-lehti.fi TYLER PYNNONEN. MK-lehti sai Pynnosen kiinni miehen kotikonnuilta Minnesotasta. Onko kotiseudullasi paljonkin väkeä, joilla on suomalaiset sukujuuret. Kerro suomalaisesta taustastasi! Onko sinulla vielä paljon sukulaisia täällä ja miksi esivanhempasi aikoinaan muuttivat Amerikkaan
Kelkan takapään jousituksen pitää olla hyvin jäykkä, jotta se toimii kuin hyppykeppi. Front . Jos uskot onnistuvasi, älä päästä muita estämään sinua. clicker. Joka tapauksessa toivon pääseväni esittämään muutamia kovia temppuja lähitulevaisuudessa. Asiat voivat muuttua ja pitkittää haaveesi toteutumista, mutta sellaista on elämä. Jep, osaan kyllä tehdä back . Kunnon vuorilla en ole toistaiseksi käynyt, mutta alkavalle talvelle suunnitelmissa on muutama reissu, jossa pääsisi vetämään oikein kunnon hyppyjä. Back . On myös monta muuta temppua, jotka haluaisin tehdä. ippiä ilman omaa jyrkempää ramppiani. Jatkossa haluaisin myös rikkoa Levi LaValleen nimissä olevan pisimmän moottorikelkalla tehdyn hypyn (110 m) ennätyksen. Foam pitin avulla olen oppinut paljon asioita yrityksen ja erehdyksen kautta. Rampissa täytyy vetää jarru kiinni juuri oikeaan aikaan ja hyödyntää jyrkän rampin antamaa takapotkua, jotta kelkka lähtee pyörähtämään eteenpäin. Kerro niistä! Harjoitellessani temppuja on tosiaan sattunut kaikenlaista. Esteet on tehty voitettaviksi. Treenaan ympäri vuoden, jotta pystyn tekemään niitä turvallisesti tapahtumissa milloin vain. Sen jälkeen keskityin siihen, että olisin ensimmäinen, joka tekee onnistuneen front . Onko sinulla jokin ”normaali” ammatti. Kaikki on kiinni ajoituksesta. Ihmisten jotka sanovat, ettei jotain juttua pysty tekemään, pitäisi hypätä sivuun niiden tieltä, jotka tekevät! Huima ”suomalainen” Minnesotasta 38 www.mk-lehti.fi TYLER PYNNONEN. Kurotan vartaloani eteenpäin ja samaan aikaan vedän jaloilla. Tallennan snocrossia ja motocrossia telkkarista ja katselen tallenteita kerta toisensa jälkeen oppiakseni erilaisia ajotyylejä. Suunnitelmissa on leiskauttaa ensimmäinen tupla back . Olet kärsinyt aika lailla loukkaantumisista. ip ihan lähiaikoina. Muuten kelkka oli normaali kisalaite. ippini kesällä, mutta olen tehnyt niitä myös talvella. Miten modaat kelkkojasi hyppyjä varten. Kauanko front fl ipin harjoitteluun meni aikaa. Oletko tehnyt sen. Tai jatkossa saman tuplana. ipin, mutta opin sen vasta, kun olin jo tehnyt front . Ajatko kelkoillasi vuorilla ja metsissä. ipiä varten säädin vain telaston jousituksen todella kovaksi. Keitä idoleita sinulla on FMX:ssä, FSX:ssä ja muussa moottoriurheilussa. Käytin kaikki opiskeluaikoina tienaamani rahat ja osan opintolainastani sen maksamiseen. Itse asiassa opin tekemään front . ippiä. Olen aina ihaillut Blair Morgania, Tucker Hibbertiä ja ”Lentävää Suomalaista” Tony Haikosta. Miksi teit sen kesäaikaan. Teetkö muuta kuin ajat kelkalla ja osallistut FMXnäytöksiin. Harrastan usein freeridea metsissä ja syvässä lumessa. Aiotko tehdä front fl ipin jossain show’ssa alkavana talvena. ipin. Oli unelmasi mikä hyvänsä, älä anna muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen. Voisitko vähän kuvailla, miten saat front fl ipin lähtemään oikein liikkeelle ja pyörähtämään juuri tarpeeksi. Olen kolmeen otteeseen tärvännyt muutaman hampaani, hankkinut yhdeksän tikkiä vasemman silmäni alle, murtanut oikean ranteeni, hajottanut oikean nilkkani, nyrjäyttänyt polveni ja selkäni sekä tuhonnut ruston rintalastastani. Odottelen juuri tietoa tapahtumajärjestäjiltä, missä sen voisi tehdä. Entä back fl ip. Se on ollut todellinen hengenpelastaja. ippejä peräkkäin ja myös ainoa, joka tekee niitä tällä hetkellä. Ikävä kyllä minun piti luopua siitä, kun faija myi talonsa. Onko sinulla oma foam pit. Pitää vain tehdä kaikki oikeaan aikaan ja toivoa parasta! Haluaisitko vielä sanoa jotain lukijoillemme täällä Suomessa. X Gameseissa ei enää ole parhaan tempun kisaa, joten on vaikeaa päästä esittelemään front . Kun menin collegeen, faijani antoi ihme ja kumma minun rakentaa oman pitin takapihalleen. ipin ennen back . 636 Photographyn ja David McKinney Photographyn ansiosta olen pystynyt levittämään tietoa itsestäni ja osaamisestani sekä saanut näkyvyyttä kelkkatempuilleni. ipin. Aluksi käytin treenatessani Sick Air FMX:n Scott Murrayn foam pitia. Oletko saanut paljon julkisuutta front fl ippisi ansiosta. Itse asiassa teen täyspäiväistä duunia raskaiden työkoneiden kuljettajana. Toivottavasti voin ajan myötä kääntää kelkkailuharrastukseni menestyksekkääksi uraksi! Miten harjoittelet temppujasi. Olen tehnyt useimmat . He ovat hienoja moottorikelkkailijoita. Siirsin sitten foam pitini joutomaalle Scott Murrayn paikan lähistölle. Miten on esimerkiksi X Gamesien laita. ipissä taas täytyy antaa kaasua auttamaan pyörähdystä, kun taas jarrulla ei moottorikelkassa voi niinkään säädellä pyörimisliikettä. Aloin harjoitella sitä vuonna 2009, mutta loukkaantumisten takia homma viivästyi. Olen ensimmäinen kuski, joka on tehnyt front . Pyörähdysliikkeen loppuosassa täytyy vain pidellä kiinni, odottaa ja toivoa, että kaikki menee niin kuin pitää
HÄN Tyler Pynnonen Ikä: 25 vuotta Pituus ja paino: 183 cm, 79 kg Kotipaikka: Grand Rapids, Minnesota, USA Perhesuhteet: Sinkku Kelkat: 2010 Ski-Doo 600 RS Mod, 2011 Ski-Doo RS Stock, 2012 Polaris IQR 600 Käyttöauto: 2004 Chevrolet Duramax 2500 HD Suosikkiauto: 1970 Plymouth Roadrunner Mielimusiikki: Mielibiisi on Rev Theoryn Hell Yeah, mielibändejä lisäksi Five Finger Death Punch, A Day to Remember ja Hed PE Mieliruoka: Pasta Alfredo Paras ajomuisto: Motocrossin ajaminen veljien kanssa Pohjois-Michiganissa < Tyler on ajanut myös snocrossia. Taustalla näkyy kisakelkka, joka on vuoden 1971 Ski-Doo Nordic. 39 www.mk-lehti.fi TYLER PYNNONEN. Tässä hän tuulettaa ISOC-palkintojen kanssa voitettuaan vanhojen kelkkojen luokan Quadra Mountain Parkissa Minnesotassa vuonna 2013. Samassa kisassa Tyler ajoi myös Pro Stock -luokassa Polariksella
Ajokeliä Norjan tuntureilla olisi riittänyt vielä pitkään, mutta porotöiden takia reittimerkit kerätään vapun jälkeen pois ja vapaa-ajan kelkkailusta tulee kiellettyä. – Totta kai! Kuukausia kestäneen suunnittelun jälkeen suunnaksi oli valikoitunut lopulta Pohjois-Norja ja Kautokeinon yläpuoliset tunturijärvet Finnmarkin läänissä. Kelkalla kaukaisetkin erämaajärvet ovat helposti tavoitettavissa. Minun tavoin Jyrikin oli ensi kertaa tuon mystisen arktisen kalan perässä, mutta muissa partioissa rautukokemusta riittikin meilTEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN RAUTUJAHDISSA Lynx Commander 800 Touratech pilkkiretken veturina K Finnmarkin lääni Pohjois-Norjassa on kuuluisa paitsi vuonoistaan ja vuoristaan, myös kalaisista sisävesistään. Rautu on Ruijassa jalokaloista ehkä tavoitelluin ja parhaimmillaan se iskee pilkkiin hanakasti keväällä. Rautupilkintä yläperän tunturijärvillä oli meikäläiseltä jäänyt vielä kokematta, joten kokeneen tunturijärviä kiertäneen kaverin, kittiläläisen eränkäyntiguru Timo Veijalaisen kysyttyä halukkuuttani mukaan, ei vastausta tarvinnut kauaa arpoa. elkkakelit Suomen Lapissa alkoivat vappuviikolla käydä jo vähiin, mutta yksi kauden kohokohdista oli vielä edessä. Siirtymä pelipaikoille tarjosi tämän kaltaista arktista maisemaa. Vanha inttikaverikin oli päätynyt retkueeseen yhteisen tuttavamme Timon kautta ja Jyrin kanssa tulisimme muodostamaan yhden reissun kolmesta kelkkakunnasta. 40 www.mk-lehti.fi RAUTUJAHDISSA RUIJASSA. Istahdin Asuinmaan Jyrin pakettiautoon Muonion Kätkäsuvannossa ja nauroimme, että eipä arvattu armeijassa p-kauden viimeisenä leiriyönä, että seuraavan kerran änkeäisimme samaan sissitelttaan 13 vuoden päästä Pohjois-Norjassa
Safari menee leppoisasti parin kuormansidontaan ja hienoa meininkiä ruokkivan huulenheittoon käytetyn tauon rytmittämänä. Reitti kulkee koko ajan yli 600 metrin korkeudessa merenpinnasta ja on joutuisaa ajettavaa: patikkoa ei ole ollenkaan, vaan luontoäidin tunturituulilla lanaamaa pintaa on hyvä laskea yli viittäkymppiä isommallakin kuormalla. Kivirakoissa näkee juoksentelevan kevätsoitimensa aloittaneita kiirunoita, joiden korahtelun pystyy kypärän läpi erottamaan, kun vauhtia sopivasti hiljentää. Ennen teltan pystytystä sihautamme auki tupaantuliaisoluet, ja ihastelemme ympärillä avautuvaa maisemaa pälvellä pötkötellen. ointi lohiloisen leviämisen ehkäisemiseksi on pakollista Norjan puolella kalastaville, joten Kautokeinossa oli edessä pakollinen pysähdys pilkkien ja kairojen suihkuttamiseksi. Norjan valtion kalastuskortit ja läänin vieheluvat oli hankittu netin kautta jo aiemmin, joten tästä stopista selvittiin 16 euron maksulla mieheen. Onni tämäkin, sillä poikien takavuosien reissuilla on telttapaikkaa kuulemma saatu lapioida auki lumesta joskus toista tuntiakin. Sissiteltta keppeineen, kiiloineen, salkoineen ja kamiinoineen, polttopuut, varabensaa, ruokalaatikot, sukset, kairat, kamerareput ja henkilökohtaiset varusteet – kolmeen rekeen riittää tavaraa jaettavaksi, kun kuusi miestä lähtee ulkoilmareissulle. Välillä noustaan jonnekin pilvien korkeudelle ja yhtäkkiä lasketaan 41 www.mk-lehti.fi RAUTUJAHDISSA RUIJASSA. Autojen ja tyhjien kelkkatrailereiden täyttämällä kääntöpaikalla purimme tavarat autoista vain pakataksemme ne heti perään kelkkoihin ja rekiin. Lanssipaikalla vierähtää vielä hyvä tovi ennen kuin kaikki tarpeellinen on kuormattuna ja miehet pukeutuneena seikkailua varten. Viimein päräytämme kelkat tulille ja lähdemme seurailemaan pohjoiseen vievää reittimerkkien jonoa. Järven ympärillä kurkottelee yli 700-metrisiä tunturinhuippuja useammassa ilmansuunnassa ja iltapäivän aurinko lämmittää vielä liki pilvettömältä taivaalta. Kolonnan kolmaskin autokunta sisälsi meitä kokeneempaa kalamiestä: Kangasvuon Tapsa oli intohimoinen perhoja pilkkimies ja Miikan veljen, Veli Alatalon, partainen naama oli sekin tuttu AV-Lapin produktioista Erätulilla-sarjassa. Pohjois-Norjan saamelaisten keskuspitäjästä suuntasimme pienelle ja roudan repimälle luoteeseen vievälle tielle, joka päättyy noin 40 kilometrin päähän suljetulle Bidjovaggin kaivokselle. Tätä hetkeä on odotettu! Kohti paratiisia Edessä avautuu pelkkää puutonta tunturiylänköä ja valkoisena kiiltelevän hangen rikkovat vain puiset reittikepit, satunnaisten pilvien alleen maalaamat varjot ja siellä täällä lumen pinnalla pilkistävät rakkakivikot. Kalavehkeiden desin. Aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta, mutta maisema on vielä onneksi talvinen. Parin tunnin ajon jälkeen saavumme retken johtajien ennalta kaavailemalle leirijärvelle, jonka rannalta löytyy kuin tilauksesta auringon sulattama, reilusti teltan pinta-alan kokoinen pälvikenttä. – Ei tässä taida tarvia telttaa pystyttää ollenkaan, nukutaan taivasalla, joku ehtii jo ilakoida. Ylen Erätulilla -sarjan kautta. RUIJASSA jyrkkäseinäiseen jokilaaksoon, jossa lumesta työntyy jopa tunturikoivuja. Vanhoilta varusja nykyisiltä erämiehiltä teltan pystytys käy näppärästi ja levitämme le jaettavaksi asti – olihan Timon ja aisaparinsa Miika Sirkiän toinen toistaan eksoottisempia eräreissuja päästy ihmettelemään mm. – Oispa vain kelit hyvät ja edes yhden kunnon kalan kun saisi, linjasimme Jyrin kanssa rookieosaston tavoitteeksi
Leirissä puolenkymmentä kalaa jaetaan kristillisesti yhteiseen kattilaan, jossa Tapsa keittää herkullisen rautukeiton. Pian pohjoinen taivas alkaa kerätä pilviä Jäämereltä ja hetkessä sää tekee täyskäännöksen: taivas vetää pilveen ja sää kylmenee saman tien. Kautokeinon alueella kelkkailu on sallittua reitin ulkopuolella vain järvellä, johon reitti koskettaa, joten pidemmälle ei kannata kovien sakkojen uhan vuoksi mennä. Jyrin kanssa päätämme säästää vähällä kairaamisella kiusattuja olkapäitämme ja veivaamme reiät kahden miehen taktiikalla muiden hieman naureskellessa aloittelijoiden touhuille. Timo sen sijaan ei maista sitäkään – onhan hän tiedettävästi pohjoiskalotin kovin kalamies, joka ei syö yhtään pyytämäänsä kalaa, koska on allerginen. Kalantulon suhteen on hiljaista, mutta auringonpaisteessa kelpaa silti istuskella ilman haalarin yläosaa, välillä kuivalihapaloja vuoleskellen. Veli ja Tapsa vetävät kirkkaasta vedestä näköpilkinnällä muutaman jo paremman kokoisen raudun, joista otamme saaliskuvia antaumuksella – ties vaikka reissun ainoiksi jäisivät. Vaan näin kai sen kuuluukin mennä: tulokkaat katsovat vierestä kun pro-luokan siimakuskit vetävät simona kalaa. Lynx Commander 800 Touratech pilkkiretken veturina 42 www.mk-lehti.fi RAUTUJAHDISSA RUIJASSA. Saaliskuvat ovat tärkeimpiä Teltan pimeydessä ja makuupussin lämmössä unta riittäisi vaikka koko päivälle, mutta aamutoimelliset syyt pakottavat vetämään unisäkin vetoketjun auki ja lähtemään ulos. Keitosta ja sen huuhteluun käytetystä valkoviinistä kylläisinä käymme vielä pieSaaliista ei reissuilla koskaan ole takeita, mutta leirielämä maistuu aina! Kirkasvetisillä tunturijärvillä vesihuolto ei muodostu ongelmaksi, mutta polttopuut on syytä varata mukaan. Keittelemme teltassa aamukahvit ja vedämme puurot, myslit ja voileivät naamareihin. Pakkaamme reppuihin pilkkivälineiden lisäksi päivän eväät ja hurautamme kelkoilla leirijärven toiseen päähän, josta jatkamme vielä toiset pari kilometriä seuraavalle järvelle. Kokemusten listalle menee kuitenkin elämäni ensimmäinen luonnontilassa tehty ahmahavainto: tunturien halveksittu peto spurttasi pororaidon perässä kivirakkaa semmoista tempoa ylös, että hattua piti nostaa! Lounastamme pussimuonat lumenlohkareista kasatussa tuulensuojassa kaasulla keitellen ja käväisemme vielä kokeilemassa järven päässä olevan jokisuun ennen kelkoille hiihtelyä. Keitossa on kuitenkin pieni kitkerä sivumaku: yksikään kala ei maistu itse pyydetyltä. Miika ja Timo saavat tältä järveltä pari ruokakalan mitat täyttävää rautua mieheen, mutta tulokasosasto vetää saamaani mateenrääpälettä lukuun ottamatta puhdasta nollaa. Siitä ei nimittäin toivu koskaan, jos iso rautu karkaa paskan siiman katkettua. Ensimmäinen täysi pilkkipäivä alkaa kääntyä iltaan ja vaikka nautimme edelleen joka hetkestä, alamme Jyrin kanssa jo epäuskoisina vilkuilla toisiamme. Pojat luottavat ilmatäytteisiin makuualustoihin, mutta itse olen satsannut ylellisyyteen ja ottanut kaverilta lainaksi kokoon taitettavan retkisängyn. Kamiinan päällä teltassa lämpenevät vielä kotona valmistetut eväät samalla kun teltassa käy kokeneempien kova muistelu takavuosien huimimmista tärpeistä ja isomusrauduista. makuualustat ja makuupussit valmiiksi tulevien päivien erämaakotiimme. Pelkkä leirielämäkin nyt maittaisi, mutta rautukiima alkaa nousta jo sille tasolle, että päätämme hypätä leveäpohjaisiin metsäsuksiin ja hajaantua lähivesille pimplaamaan pahimmat höyryt pois. Ne katoavatkin jo kairatessa, sillä parikymmensenttisen lumikerroksen alta löytyy liki metri jäätä, jonka läpäisyyn meinaa jatkovarrellinen kairakin käydä lyhyeksi. Nämä mielessä unta ei tarvitse pitkän ulkoilmapäivän jälkeen paljoa kysellä. Märkäkorvien on parempi kuunnella hiljaa ja painaa mieleen rautukeisareiden ohjeet. – Huomenna vaihat ne rimpulasiimat jämerämpiin. Päivä menee jäällä nopeasti, vaikka tuuli on kova ja sää pilvinen, eikä kalantulo ole juuri eilistä kummempaa. Päätämme vetäytyä leiriin ja jatkaa kalajahtia huomenna
ilistellä. Isot apinat on pudotettu vihdoin selästä, joten meillä on aihetta . Nakkaan pilkkiä revanssihengessä äkkiä perään ja saman tien tärähtää uudestaan. Kuulemma rautureissulla aina joku yksittäinen kairatuista rei’istä nousee kalan anniltaan muita ylemmäs, oli pilkkijöitä yksi tai useampi. Yksi tuntuu vavassani jo isommalta, mutta hätäilyltäni karkotan kalan juuri ennen kuin saan siitä otteen reiän suulla. Seuraavana yönä se palasi takaisin ja onnistu tartuttamaan ittensä repussa olleisiin pilkkeihin ja vei ne mukanaan. Ilma on täysin tyyni ja tarkasti kuuntelemalla voi erottaa, miten räköttävä aurinko nakertaa jäänpäälle vedestä nostettuja sohjomöykTällä kilon ja vartin päälle painaneella raudulla irtosi reissun suurin kala -kilpailun pronssisija. eksinomaista vapautunutta huutoa, eikä hyvän matkan päässä oleville ammattipilkkijöillekään jää epäselväksi, mitä anarkistien suunnalla on juuri päässyt tapahtumaan. Napsimme vereksiä saaliskuvia ja heitämme yläfemmat – nyt on tekemisen meininkiä! Turistiluokan saavuttamaa jackpotia hyvän matkan päästä seuranneet ammattilaisetkin alkavat hivuttautua vähitellen lähemmäksi oikeaksi kalojen teuraskentäksi muodostunutta apajaamme, vaikka joku sinnikko jää vielä etäämmälle pyytämään ilmeisen tyhjiä reikiä. Myös taisteluparini pitkä odottelu palkitaan ja Jyrikin kiskoo jäälle ensimmäisen rautunsa päästettyään hetkeä aikaisemmin yhden karkuun aivan reiän suulta. Ehdotustamme kannatetaan. Eilisestä tärppitaivaasta kylläisinä emme anna lompareen kalattomuuden mielialaa pilata, vaan istumme muutaman tunnin tyhjillä rei’illä kuivalihaa jyrsien. Kiskon siimaa paniikissa reiästä kohti päivänvaloa ja muutamaa sekuntia myöhemmin jäällä potkii vajaan kilon verran oranssimahaista ruijalaista – tuota kaloista kauneinta! Suusta pääsee re. Leveät, karvapohjilla varustetut metsäsukset ovat yksi tapa vaihtaa pyyntijärveä – mainio tapa yhdistää kaksi jaloa liikkumismuotoa! 43 www.mk-lehti.fi RAUTUJAHDISSA RUIJASSA. Kokenut kaarti on iltatarinoiden yhteydessä avannut tulokkaille murhareiän käsitettä. Keskikooltaan hieman alle kilon rautua nousee tasaisin väliajoin jäälle milloin kenenkin pilkillä. Kairaamme tiimityönä parit reiät mieheen parinsadan metrin päähän muusta porukasta ja noudatamme näin valitsemaamme uutta taktiikkaa. Tuskin ehdin todeta jään alla olevan aivan liian vähän vettä pilkkimiseen, kun tapahtuu jotain maagista. Samalla on aikaa ihmetellä hiljaisuutta, jota ympäröivä arktinen erämaa tarjoaa. Jyrin kanssa suuntaamme lähimmälle vailla saalispaineita, tarkoituksena vai nauttia viimeisestä pyyntipäivästä upeassa kelissä. Leiriin palattuamme ilta on ehtinyt taas kuin varkain pitkälle, vaikkei pimeydestä vielä ole tietoakaan. Ensikertalaista moinen varman päälle pelaaminen hieman ihmetyttää, mutta loistavaksi tarinaniskijäksi paljastunut Veli tietää varoitella pahamaineisen Kaija-ketun viekkaudesta. Pian kourassa potkii digivaa’an mukaan 1250-grammainen rautu ja onnellisen pyytömiehen veressä syöksyy adrenaliini! Tuolla kalalla irtoaa reissun suurin kala -kilpailun pronssisija, sillä Miika pistää tuokiota myöhemmin vajaat sata grammaa paremmaksi. net karttasulkeiset ja päätämme seuraavan päivän iskupaikan. Tunturissa ilo revitään pienestä Seuraava päivä on säältään ensimmäisen kaltainen: aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja päätämme hajaantua kahden miehen partioissa kolmelle eri lähijärvelle. Parkkeeraamme kelkan rekineen leirijärven päätyyn ja kipuamme suksilla jo kesämaalle sulaneen nyppylän päälle. Timo karkottaa vielä omien sanojensa mukaan yli kaksikiloisen körmyn, mutta saa pientä hyvitystä iltapäivällä vetämällä jään alta reilut 1400 –grammaisen raudun. Jokin tempaisee vapani kärjen mutkalle, eikä se tunnu ainakaan samalta kuin eilinen mateenpoikanen. Laskettelemme tunturin kyljessä olevalle pinta-alaltaan pienelle, mutta sitäkin syvemmälle nimettömälle lammelle, joka ei tarjoa nykäisyäkään. Kautokeinon alueella reitin ulkopuolella saa kelkalla ajaa vain järven jäällä, jonka yli reitti kulkee. Samalla päätämme Jyrin kanssa muuttaa taktiikkaa: enää emme peesailisi muita, vaan menemme ottamaan kalat röyhkeästi sieltä, missä pro-luokka ei pyydä. Seurailemme Jyrin kanssa kokeneempia vain nähdäksemme, mihin emme ainakaan mene. Vielä lumella sätkivää rautua seuraa pian toinenkin ja pienen tuokion päästä jäällä pötköttelee jo kolme hyvänkokoista kalaa. Ennen pieniä rautupeijaisia lapioimme päivän saaliin eräsäkeissä syvälle lumeen ja siirrämme vielä parireen aarteemme päälle. Veli, Tapsa ja Miika esittelevät ensimmäisen varsinaisen pilkkimispäivän saalista, josta keiteltiin vielä samana iltana maistuva rautukeitto. – Eräällä reissulla ei riittänyt, että Kaija varasti kalat teltan ulkopuolelta repusta. Tällä kertaa olen vastanykäisyn kanssa hereillä ja kala pysyy kuin pysyykin punaisten kärpäsentoukkien kuorruttamassa värikkäässä kolmihaarakoukussa. Tällä kertaa tuo reikä osui meikäläisen alle, sillä tein koko päivän aikana vain kolme reikää, joista yksi antoi koko porukan saaliista suurimman osan. Anarkia tuottaa tulosta Aamulla starttaamme kelkat ja suuntaamme eilisen neuvonpidon mukaisesti reilun kymmenen kilometrin päässä olevalle isommalle järvelle, joka poikien vanhasta kokemuksesta tiedetään paitsi matalaksi ja kairojen terille ilkeäksi, myös hyvin rautupitoiseksi
Pois siis kaikki vihapuhe pohjoisnorjalaisia kohtaan, jotka muka meikäläisiä pilkkituristeja kiusaavat! Viisi päivää päällä muhineet kerrastot ja haalarit saavat vaihtua parkkipaikalla rennompaan matka-asuun. Lisään vaatetta ja pyöriskelen itseni lämpimäksi ja jotenkuten takaisin uneen. Hetki, jolloin pilkkivavan kärki nytkähtää ensimmäistä kertaa raudun potkusta, porautuu mieleen. Näin someaikana moinen tiivis ja eristynyt läsnäolo tuntuu kuin aikamatkalta. erilaisia tavaralaukkuja, telineitä ja valoja. Eilisessä teurastuskiimassa moiselle . Syy aamuyön värinöille paljastuu kun kömmimme ulos teltasta aamuaskareisiin: teltan ulkopuolella oleva digimittari kertoo ilman käyneen yöllä peräti -20 asteessa ja edelleen on pakkasta toistakymmentä astetta. Valmiiden varustepakettien lisäksi tarjolla on laaja kirjo mm. Reki on vakaa vedettävä ja sen etupleksi toimii hyvänä lumisuojana. Kelkan alusta kankyjä taas juoksevampaan muotoon. Käymme vielä koko porukan voimin iltapäiväpuhteena kokeilemassa, josko rautu olisi säänvaihteluiden myötä alkanut syödä leirijärvessä. orjan rautureissun yhteydessä pääsimme tekemään lähempää tuttavuutta Lynxin tulevan talven erikoismallin, Commander Touratechin kanssa. Paikalle osuu Kautokeinoon matkalla oleva vanhempi isäntä, joka ilmeestä päätellen miettii, että milläköhän piristeellä suomipojat moiset bakkanaalit ovat onnistuneet järjestämään. Reissussamme mukana ollut malli oli varusteltu alumiinisen takalaukun ja tuplapenkin lisäksi kuomun peittävällä kehikolla, kuomuun ja tuulilasin taakse kiinnittyvillä kangaslaukuilla ja LED-kaukovalolla. Erämaassa yksinkertainenkin reissurutiineista poikkeava ohjelmanumero saa aikamiehenkin parhaimmillaan taantumaan lapsen tasolle. Eipä tarvittu tunturi-ilmaa väkevämpää! taa vakiovaimentimillakin kaksi raavasta miestä ryhdikkäästi ja kelkassa on mukavasti tilaa paitsi kuskille, myös matkustajalle. Metallikehikkoinen reki on jämäkkää tekoa ja siinä on runsaasti sidontapisteitä erilaisille tavaroille. En kuitenkaan ilkeä ryhtyä kamiinaa sytyttelemään, sillä puut ovat käymässä vähiin ja muulla porukalla saattaisi tulla turhan kuuma toimivissa untuvasäkeissään. Paremminkin olisi voinut tarkistaa: seuraavana päivänä perässä tulleet jälkijoukot poimivat taipaleelta tutun näköisen pilkkirepun sisältöineen, jonka väliimme sattunut ohikulkija oli nostanut poroaidan tolpan nokkaan. Saatavilla on myös säädettävällä sähköjousituksella varustettu ECS Traveller –versio, johon sähkösäätöisen takapukin jousen lisäksi kuuluu mm. Niin vahvasti, että ensi keväänä se on koettava uudelleen. Ja raudussa. Vaneripäällysteiset istuimet ovat tietysti kovat, joten henkilökuljetukseen reki vaatii pehmikkeitä. Reissumme ajan vedimme perässä kotimaisen Trailanderin valmistamaa Huilakka –rekeä, joka soveltuu suuren tavaramäärän tai jopa kahdeksan henkilön kuljetukseen. Kuuden osin toisilleen entuudestaan tuntemattoman kaverin reissulla ehtii muodostua vaikka kuinka paljon porukan omaa, kieroutunutta sisäpiiriläppää, jota ei edes kannata yrittää avata jälkikäteen ulkopuolisille. losofoinnille ei ollut tilaa! Palaamme muutaman tunnin päästä leiriin ja kuulemme yhtä hiljaista olleen Velin ja Tapsankin järvellä, kun taas Timo ja Miika ovat raahanneet ahkiossaan teltalle melkoisen kasan rautua, tosin selvästi eilistä pienempää kokoa. Vakiovaimentimilla varustetussa mallissa on paremmin kuormaa kantavat jäykemmät jouset ja hieman tiukempi iskareiden simmitys. Tuntuu hullulta ajatella, että huomenna on vappuaatto, jolloin Suomen Lapissakin rellestetään toisinaan pihalla t-paidat päällä, etelästä nyt puhumattakaan. – Ei kehattu koko järviä tyhjentää, niin tultiin takasin, Kittilän ulkoilmavirtuoosit lohkovat. erilaiset suojaraudat, pohjapanssarit ja lisävalot. Aamupalan jälkeen pakkaamme Jyrin kanssa kuorman ja otamme suunnaksi Bidjovaggin ja Kautokeinon muun osaston jäädessä vielä yhdeksi päiväksi pilkkimään. Eipä ollut, joten ennen viimeistä telttailtaa käymme vielä pienimuotoiset Ruijan rautuolympialaiset, lajeina paikaltaan pituushyppy ja sohjokauhanheitto. Iso E-Tec kiskoo täyttä nuppikuormaa ja painavaa rekeä eleettömästi reitillä väliin jyrkkiäkin tunturin rinteitä, joista liikkeellelähtö onnistuu paikaltaan Syncrovaihteiston ansiosta. Niin käy nytkin ja pian on järven jäällä melkoinen urheilujuhla äänekkäine selostuksineen käynnissä. Touratech on omiaan pidemmille reissuille, joilla mukana pitää saada kulkemaan paljon tavaraa. Täysimittainen alusta takaa pidon ja viistorinteissä leveä matto ehkäisee turhaa kallistelua. Ensimmäinen, vaan ei viimeinen Viimeisenä yönä herään retkisängystä pirulliseen kylmyyteen. Sää tuntuu nyt enemmänkin sydäntalvelta, mutta onneksi kamppeetkin ovat reissussa sen mukaiset. kuomun peittävä alumiinikehikko ja alumiiniset takalaukut. Touratech on saksalainen moottoripyörien lisävarusteisiin erikoistunut yritys, jonka tunnetuimpia tuotteita alumiinisten sivulaukkujen ohella ovat mm. Yhtä mieltä olemme siitä, että muutama päivä erämaassa poissa arjen hektisyydestä tulee välillä enemmän kuin tarpeeseen. ilistelemme Jyrin kanssa tuoreita kokemuksia. Kaksi makuupussiakaan ei riitä pitämään lämpimänä, kun paksummasta on vetoketju korkannut ja sitä pystyy käyttämään vain peittona. Juuri siinä taitaa piillä reissunteon hienous. Erityismaininta menee jämerälle alumiinilaukulle, joka on kestää iskuja kovallakin pakkasella. Parin tunnin matka autolle menee rattoisasti paksuissa tamineissa välillä kuskia vaihdellen ja kuorman kiinnitystä tarkistellen. Commander Touratechissa on perusmallista poiketen lisäkuormaa varten vahvistettu takarunko sekä jämerämpi etupuskuri ja takatavarateline. Boksiin on hyvä pakata kuivia vaatteita ja leirikamoja, joiden kastumista ei tarvitse pelätä: jokaisen laatikon vesitiiviys testataan tehtaalla Saksassa ennen myyntiä paineistetussa astiassa. Mukana reissussa: Lynx Commander Touratech N Lynx Commander 800 Touratech pilkkiretken veturina 44 www.mk-lehti.fi RAUTUJAHDISSA RUIJASSA. Automatkalla
Hinnat sisältävät alv:n 24 %. nland Kampanja koskee uusia vuosimallin 2015 Bearcat 2000 XT -malleja ja on voimassa valtuutetuilla Arctic Cat -jälleenmyyjillä niin kauan kuin tavaraa riittää. nland M a d e i n U S A Instagram.com/ arcticcat. Värit sininen ja oranssi.. Hintaan lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. Facebook.com/ arcticcat. www.arcticcat.fi 2015 BEARCAT 2000 XT Järkevin valinta työtai mökkikelkaksi 7 990 EUR NYT VAIN Vakiona kaikki mitä tarvitset Vakiovarusteina sähkökäynnistys, lisäjouset ja leveä tela (50,8 cm). Maahantuoja: www.sumeko.
Iskaritestaam inen on täyttä työtä, eikä vähiten henkistä sellaista. Projekti muistutti testikuskiko kelaana toimineelle toimittajalle ja vuosikymmenten kokemuksen omaavalle insinöörillek in, että oppi menee parhaiten perille kantapään kautta! 46 www.mk-lehti.fi TEKNIIKKAA. Kolme täyttä työpäivää, kymmenkun ta säätövariaat iota ja parisataa testikilometr iä
Seppo Tiittanen Totaltekilta kertoi projektin käynnistyneen, mutta sittemmin loppuneen aikatauluongelmien takia. Muutaman viikon päästä istuin aamukahvilla Rovaniemen Nikkarinkujalla kertoen Sepolle kaiken mahdollisen, mitä kulunut talvi ja siihen mennessä kertyneet 4000 kilometriä olivat minulle Axyksen jousituksesta paljastaneet. Iskarit olivat siinä tikissä, mihin ne erään pro-luokan kuskin ajaman parin päivän mittaisen testin jäljiltä oli talvella saatu. Alustasta puuttui kaikenlainen herkkyys ja keulakin tuntui haistelevan urat reitiltä vakiota hanakammin. 47 www.mk-lehti.fi TEKNIIKKAA. Myöhemmin samana talvena keskustelu jatkui Mäntyvaarassa snowcrossikisojen yhteydessä varikolla ja aloimme leikkiä ajatuksella, josko toimittaja itse tulisi testikuskiharjoitteluun muutamaksi päiväksi keväällä. ähkäiltyäni viime talvena MK-lehden käyttötestikelkan alustan säätöjen kanssa otin pari puhelua Rovaniemen suunnalla vaikuttaviin iskarispesialisteihin tiedustellakseni, josko he olisivat keksineet hyvin toimivan yleissäädön Axyksen takajousitukseen. Perusongelma oli, että alustasta tuntui säädöillä olevan mahdotonta saada samaan aikaan kantava ja herkkä. Käytökseltään alusta muistutti vielä aika paljon Axyksen vakio-Walker Evanseja silloin, kun jousissa oli runsaasti esijännitystä ja klikkerit kiinni. Testilenkin perusteella alusta oli vielä kaukana toivotusta. Vaikka jousitusten rakenteet muistuttavat paljon toisiaan, ei kelkan säätämiseen tunnu pätevän lainkaan samat säännöt, Seppo tuskailee. – Saman suuntaisia kommentteja on kuultu muiltakin tätä säätöä kokeilleelta kuskilta. Ollaan siis vielä kaukana niistä säädöistä, joita voisi kaupata asiakkaille, mr. Lähtötilanteessa otimme pari vuotta sitten Rush –malliin ajetut alustan säädöt, johon vaihdoimme noin kymmenen prosenttia löysemmät jouset – kelkka on keventynyt suurin piirtein sen verran. – Axys tuntuisi olevan poikkeuksellisen hankala säädettäväksi. Totaltek Seppo Tiittanen aprikoi ohimoaan rapsutellen. Iskaridyno ei kuitenkaan voi korvata testikuljettajaa, jonka takapuolen alla lopullinen hienosäätö tehdään aina ajamalla. TOIMITTAJA JOUSITUKSEN SÄÄDÖN KORKEAKOULUSSA P Totaltekin vaimentimet käyttötestikelkka Polaris Axys Switchback 800:seen TEKSTI JA KUVAT: OLLI AUTONEN Dynamometri on ammattikäytössä välttämätön, sillä se on nopea ja lahjomaton. Iskimme alle pätkämallin Axyksessa aiemmin testatut Totaltekin vaimentimet ja lähdin koeajolle
Etujousitukseen ei juuri kajota, sillä keulan rakenne on kuin yksi yhteen Indy –mallien kanssa ja säädetty kohdilleen jo aiemmin. – Pelkän esijännityksen lisääminen säätämisessä ei toimi kuin tiettyyn pisteeseen. Asiaa ei helpota lainkaan se, että molemmat ovat sopivan aiheen osuessa kohdalleen pitkäsanaista sorttia – ja sellaisen aiheen äärellä aletaan juuri olla! Testikuski-insinööri –sanakirja käyttöön Insinööri Tiittasen päänsisäistä, yli 4000 iskaritestiä käsittävää tietokantaa on ilmeisesti yön aikana selattu, sillä heti seuraavana aamuna alkaa erikokoinen simmiprikka löytää paikkansa Totaltekien sisuksissa ja pian iskaridyno pumppaa käyrää tietokoneen näytölle. Paluupuoli on usein avain onneen Ensimmäinen testilenkki uusilla säädöillä lupaa hyvää. Tiedän, mitä niillä haetaan, vaikka testikuski puhuisi, tietämättäänkin, eri asiasta. Työnjako Nikkarinkujalla on selkeä: sen sijaan että yrittäisinkään neuvoa mestaria siinä, mitä muutoksia mikäkin vaimennin kaipaa, tyydyn kertomaan, miltä kelkka ajossa tuntuu. Vakiokepit on saatu korvattua Totaltekeilla ja niiden säädön on vain todettu olevan kaukana toivotusta. Tiittanen sanookin, että näin on parempi, vaikka yhteinen kieli meinaa parivaljakolla välillä olla hukassa. Samaa mieltä on henkiseksi tueksi tälle testilenkille tullut konstaapeli Jaakola, jonka kanssa hinkkaamme suoraa edestakaisin vuoronperään, välillä klikkereitä käännellen. Alustan vaimentimien puristuspuolta tiukkomalla saamme eliminoitua loputkin pohjaamiset ja Axys alkaa tuntua nyt ensikertaa siltä, mitä siltä on koko talvi odotettu. Samalla Seppo tyrmää myytin siitä, että löysä jousi reilulla esijännityksellä ajaisi saman asian kuin jäykempi jousi vähäisemmällä esarilla. Polariksen vakiojousien lukemat osoittautuivat todenmukaisiksi. Kelkka menee isompaakin pattia hienosti pohjaamatta kun kuski roikkuu takana pitkillä perillä seisten, eikä katkaise savuvanaa. Seppo-perhana on tainnut tehdä jotain keulaan poissa ollessani, sillä nokka vetää nyt viivasuoraan, kuten Polariksen kuuluu tehdäkin. Iskaritestin ensimmäinen kolmesta täydestä työpäivästä menee nopeasti. Ajatuksia lentelee puolin ja toisin insinöörin ja testikuskikisällin välillä, mutta mitään konkreettista ei ensimmäisenä päivänä saada aikaiseksi. Liekö vaihtanut ohjainrautaa tai kovametallin paikkaa, vaiko kajonnut etujousituksen säätöihini tietämättäni. Radikaaleimmat muutokset tehdään etupukkiin, jonka vetopuolen hidasta vaimennusta otetaan reilusti pois, tähtäimenä saada alustaan enemmän liikkuvuutta ”velloviin notkoihin”. Liika esijännitys vie jouselta sen ominaisuudet, koska se lisää jousivoimaa suhteessa paljon joustoliikkeen alkupäässä, mutta vain jokusen prosentin jousituksen pohjatessa. 48 www.mk-lehti.fi TEKNIIKKAA. Napapiirin kupeessa sähkölinjan alla menevä luomukuntoinen pattiura on yhtä inhottavassa kunnossa kun edellispäivänäkin, mutta kelkka tekee siitä tällä kertaa huomattavasti siedettävämmän. Esimerkiksi sanat ”hakkaa” ja ”vaipuu” saa heti antennini nousemaan pystyyn. Kokenut säätäjä on kuitenkin oppinut kääntämään vaihtuvien testikuskien slangin prikkojen milleiksi ja jousien newtoneiksi. Alusta tuntuu nyt liikkuvan selvästi aiempaa enemmän ja reilun sadan metrin mittaisen kiirastulen pystyy nyt puikottamaan läpi ilman pelkoa isommista yllätyksistä, vaihtelevilla vauhdeilla. Hetkittäin mietin, mahtaako insinööri ymmärtää, mitä kulloisellakin kuvauksella kelkan käytöksestä tarkoitan. 28 vuotta näitä hommia on opettanut ymmärtämään testikuskin sanastoa ja tekemään tulkintoja siitä, mitä milläkin ilmauksella tarkoitetaan. Etupukki pohjaa, jos vastaseen pudottaa vajaalla rytmillä, mutta parasta on se, että jatkuva veto päällä mentäessä kelkka selvittää koko pattimeren suorassa linjassa ilman heittoja sivulle tai ylös. Telaston takapukin tuplamäntäisen PDS-vaimentimesta pehmennetään hitaan puolen vetovaimennusta ja lisätään nopeaa puolta – molempia vain hieman. – Pahimpia esimerkkejä tapaa crossivarikoilla, joissa vuosikausia kisaa ajaneet kuskit tietävät kaikesta kaiken, varsinkin iskareihin liittyen. Jouset ovat kauttaaltaan jäykemmät kuin vakiossa, jotta esijännitystä ei tarvisi pitää niin paljoa. – Ei kun kerrot vain, miltä kelkka ajossa tuntuu. Ajan muutaman kilometrin siirtymän tasaista reittipohjaa tutulle patikko-EK:lle. En minäkään neuvo heitä ajamisessa, joten jätettäköön minullekin tila omalle asiantuntemukselle eli iskarin tekemiselle, sanoo Tiittanen, joka on itse istunut kelkan sarvissa viimeksi silloin kuin ajettiin kolmipiipuisella Ski-Doolla. Todisteeksi kuvaamme GoProlla toisella kelkalTotaltekin vaimentimet käyttötestikelkka Polaris Axys Switchback 800:seen > Jousen kyljessä olevat newtonmetrimäärät voivat joskus olla ihan toista todellisuuden kanssa, joten todellinen jäykkyys selvitetään aina jousimittarilla
Sepon mukaan olimme sortuneet synneistä kenties raskaimpaan hyvään alkuvauhtiin päästyämme. Entä keula – oliko insinööri tehnyt pienen teekkaripilan ja kajonnut kelkan etujousitukseen tai suksiin jossain vaiheessa testikuskin tietämättä. Sitten aion kirjoittaa jousituksesta auki kaiken sen, minkä ymmärrän, Seppo lupaa. Testikuski-toimittaja alkaa olla jo epätoivon partaalla, mutta mestari-Tiittasta tilanne lähinnä hymyilyttää. Muutoksia tehtiin – kuten myöhemmin paljastui – kerralla aivan liikaa. Päätämme jatkaa ”ykkössäädöllä” löydettyyn suuntaan klikkerirallin ja ajokokemustemme perusteella. Käänne muistutti eräästä keskeisestä muuttujasta, joka kelkkailuun liittyy: pehmeä keli antaa jousituksen virheitä anteeksi ja pakkanen paljastaa usein totuuden. la rinnalla ajaen pätkää, jota voisimme myöhemmin käyttää todisteena säätövelholle. Moni sekoittaa tämän pohjaamiseen ja liian löysään puristuspuoleen, Seppo valaisee. Meistä kahdesta kuitenkin insinööri on se, joka voi kutsua itseään kirjailijaksi. Vuonna 1983 (toimittajan syntymävuosi) julkaistu Motocross-mekaanikon käsikirja nauttii edelleen alan klassikkoteoksen maineesta. Jousituksestakin puhutaan, mutta eikö tuo mystisyyden verhoama aihepiiri ansaitsisi jo oman opuksensa. Säätöön on tarvittaessa helppo palata, sillä insinööri dokumentoi jokaisen säätövariaation kunkin vaimentimen mukana kulkevalle paperiloSeppo havainnollistaa toimittajalle, miten öljynvirtaus iskarin sisällä taivuttaa simmipakkaa ja miten erilaiset simmilevyt vaikuttavat virtaukseen. Tai Seppo avaa, sillä keskityn kyselemään tyhmiä ja tekemään muistiinpanoja – olenhan enemmän kynämies kuin mekaanikko. Kello tuntuu juoksevan kohti iltapäivää, mihin olemme asettaneen projektin deadlinen ja sitä ennen pitäisi loppupalaverikin ehtiä pitämään. Joskus tapahtuu vain mystisiä asioita ja joku alustaan tehty muutos voi yhtäkkiä muuttaa koko kelkan käytöstä, insinööri virnuilee. Millin muutos voi johtaa hyvää asiaan ja vielä kaksikin, mutta kolmannella saatetaan mennä jo ihan metsään. Jos vetovaimennusta on liikaa, se kerää jousituksen kasaan, eikä puristuspuoli pääse tällöin operoimaan ollenkaan. Mikään herkkyyden riemuvoitto alusta ei tuntunut olevan vieläkään, joten lisäliikkuvuus etenkin joustoliikkeen alkupäähän oli nyt se, mitä eniten kaivattiin. Jatkamme harhailua vielä kahdella alustan iskareiden avauskerralla ja samalla määrällä testilenkkejä, kunnes joudumme antautumaan esteistä ylittämättömälle, ajalle. Jousituksesta löytyy maailmalta teknisiä rakenteita esitteleviä kirjoja, mutta teorian ja käytännön yhdistäviä teoksia ei ole saatavana, ainakaan kun on kyse moottorikelkoista. – Toimivan jousituksen lähtökohta on vetovaimennuksen löytäminen kohdalleen ja vasta sitten tulee puristuspuoli. Nyt en ole harrastanut pian 30 vuoteen, mutta kun työt jäävät, voin taas harrastaa. Pakkasyön kovettamat reitit paljastavat karun totuuden: eihän tällä aja kovalla jäljellä hullukaan! Eilen niin viivasuoraan ja eleettömästi kulkenut käyttötestikelkka tuntuu nyt pienessä nypyttävässä turistipatikossa paholaisen keksinnöltä ja jopa karmeammalta kuin projektin lähtötilanne täysin keskeneräisillä säädöillä kaksi päivää aikaisemmin. Edellinen teos syntyi, kun olin vielä moottoriurheilun harrastaja. Rohkea liike etupukin paluuvaimennuksen kanssa näyttäisi olleen avain onneen. – Kunhan jään näistä hommista eläkkeelle. Projektin kolmesta päivästä kiireisin on alkanut. Samalla alustan paluuvaimennusta jämäköitettiin hieman. Niiden pohjalta kokematon iskaritestaaja ei osannut kertoa paljoakaan: ehkä jokin on muuttunut, ehkä ei. Pakkasaamuna todellisuus valkenee Seuraava, ja samalla iskariprojektimme viimeinen aamu alkaa tutulla siirtymällä Rovaniemen keskustan tuntumasta jokijäiden ja Napapiirille vievän reitin kautta Nikkarinkujalle. Seuraavassa iskarien avauksessa pyritään lisäämään alustaan vielä jonkin verran nopeaa puristusvaimennusta etupukkiin ja herkistämään hitaan liikkeen sisäänmenoa paremman mukavuuden saavuttamiseksi. – Suksille ei ole tehty mitään. Päätämme palata lähelle eilistä ykkössäätöä, lisäämällä vain jonkin verran nopeaa puristuspuolta etuja takapukkeihin. Sellainen pitäisi jonkun kirjoittaa. Siinä käsitellään kaikki olennainen pyörän tekniikkaa koskettava, lähinnä virittämiseen liittyen. Päämajassa velho ilahtuu löydöksistämme. Säätämistä seurasi pari auringon pehmittämillä iltapäiväreiteillä tehtyä testilenkkiä. Olennaista tietoa vaimennuksen toiminnan kannalta! 49 www.mk-lehti.fi TEKNIIKKAA. Iskarit irrotetaan ja avataan ties kuinka monetta kertaa. – Näköjään aiemmin mainostamani 28 vuotta alalla eivät riittäneet siihen, että olisin ymmärtänyt noudattaa jousituksen säätäjän perusohjetta: muuta vain yhtä asiaa ja vähän kerrallaan
Kulutimme kelkan säätöepisodiin kolme täyttä työpäivää, jota edelsi Sepon ja ammattikuskin ajama kahden päivän testi lyhytmattoisella Axyksella. Yksi Sepon vinkistä kokeilemani muutos on etupukin rajoitinremmin löysääminen parilla sentillä, mikä vaati naskalilla lisäreiän tekemisen. Tiedon sanotaan lisäävän tuskaa ja tämä pätee ainakin moottorikelkan jousitukseen!! Totaltekin vaimentimet käyttötestikelkka Polaris Axys Switchback 800:seen < Axyksen takapukkiin laitettiin Totaltekin kaksimäntäinen PDSvaimennin. Etupukin liikkuvuutta lisättiin vapauttamalla rajoitinremmiä pari senttiä. Mitä jäi käteen. Lisäksi telaston takaosaan jäävä linkkusysteemi ja jäähdytyskenno tekevät sinne jousittamatonta massaa, jonka hallinta on säätämisessä vaikeaa. Kelkan jousituksessa muuttujia on lukemattomia ja jonkin ongelman syy voi olla täysin päinvastainen, mitä aluksi kuvittelisi. Vaikka kelkkatesteissä kelkkojen ajo-ominaisuuksia syynätään tarkasti, arvioidaan vertailuissa aina kokonaisuutta, jos toki jousitus on merkittävä osa sitä. 50 www.mk-lehti.fi TEKNIIKKAA. Iskareiden laajoilla pikasäädöillä pystyy kuitenkin pelaamaan paljon. – Harvoin sitä palautteessa liian löysäksi on moitittu. Joka tapauksessa projektimme lopputuloksena on säätö, joka on hienosäätöä vaille valmis myyntiin. Kevään mittaan kelkalla ajettiin vielä parituhatta kilometriä, jonka aikana vaimentimien ominaisuudet eivät muuttuneet. Totaltekin erään jälleenmyyjän ajamissa jatkotesteissä säätöä pudotettiin alustan puristuspuolelta vielä hieman, eli muutoksien jälkeen lopullisen myyntimallin säätö osuu aika lähellä toisen testipäivämme ”ykkössäätöä”. Testin kuluessa päästiin jousituksessa tasolle, johon ei vakiojousituksella päästy koko talvena. Nyt videoltakin näkee, että Axyksessa ei näin tapahdu, vaan etenkin etupukki tahtoo jäädä pattien välissä kasaan. Lähtökohtanamme oli Sport 80 –säätö, eli noin 80-kiloiselle kuskille normaaliin reittiajoon soveltuva säätö. Tuplamännän ansiosta kaksi kolmasosaa joustoliikkeen alkuliikkeestä on herkempää, samalla kun toinen mäntä ehkäisee pohjaamista liikkeen loppuvaiheessa. Sepon mukaan tämä johtuu alustan kytkemättömyydestä ja kuskin taakse jäävästä verrattain suuresta jousittamattomasta massasta alustassa. Sovimme Sepon kanssa, että iskarit saavat olla kelkassa käyttötestin ja ajokelien loppuun asti, joten klikkereitä ja esijännityksiä pääsisi vielä ajan kanssa pyörittelemään. Säätäjälle pitäisi pystyä antamaan tarkkaa palautetta ja pystyttävä erittelemään, mikä pukki milloinkin on ongelmana ja puhutaanko puristus vai paluupuolen liikkeestä – vai peräti molemmista! Urakkaa ei helpottanut kireä aikataulu ja kovasti vaihdelleet keliolosuhteet: iltapäivän plussakeleillä hyvältä tuntunut jousitus oli seuraavana päivänä yöpakkasten kovettamilla reiteillä toivoton. Testien loputtua ja uuden tuotantomallin valmistuttua tiedot siirretään myös Totaltekilla sähköiseen muotoon. makkeelle. Testaaminen on luonteeltaan enemmän toteavaa, kun taas jousitusta säädettäessä jokaisella ajolenkillä tuotteesta pyritään tekemään parempaa – ja se vaatii kuskilta erityisen herkkiä tuntosarvia. Iskarin säätöprojekti oli kelkkatestaukseen tottuneelle toimittajalle ällötrendikkäästi sanottuna poistuminen omalta mukavuusalueelta. Nyt käytimme miestyöpäiviä kymmenkunta, josta jokainen voi laskea sen, että komponentit eivät suinkaan muodosta suurinta osaa valmiin iskarin hinnasta, Tiittanen kertaa. uuden alustan tultua markkinoille ajamme ammattilaisen kanssa säätöjä neljästä viiteen työpäivää ja harrastelija saa varata aikaa kuukauden. Muutos sallii etupukille enemmän ulosjoustoa ja sillä saavutettiin kuulemma Indy-malleissa pelkästään hyviä asioita. Kolmen päivän tehokurssi Nikkarinkujan kampuksella opetti ainakin sen, että mitä enemmän jousituksen lainalaisuuksiin paneutuu, sitä enemmän ajatukset saa solmuun. Viimeisellä vaihteleville reittipohjalle suuntautuvalla testilenkillä alan olla jo väsynyt tekemään havaintoja ja päätän keskittyä säätöihin taas enemmän kaveriporukan kanssa huomenna toteutettavalla Käyrämön lenkillä. Kytketyn alustan hyvä puoli on se, että se toisen pukin vaimentimen painuessa kasaan toinen menee kiinni. Ongelmallisin on tietysti sana normaali, joka toiselle voi tarkoittaa takapuoli penkissä tapahtuvaa kruisailua lanatuilla baanoilla ja toiselle reipasta hikoilua patikossa. – Hyvin suunniteltu kytkemätön alusta on paras ratkaisu, mutta kytkemättömyydessä on huonotkin puolensa jotka aiheuttavat säätäjälle harmaita hiuksia. Se, kenelle säätö sopii, on toinen juttu. Axys on ollut ilmeisen haastava laite säädettäväksi. – Aivan puhtaalta pöydältä, eli esim. Suurin osa on pitänyt Sportsäätöä hyvänä ajaa, mutta ehkä turhan jäykkänä pitkille päivälenkeille – silloin klikkereitä avataan. Jo seuraavan päivän pidemmällä lenkillä huomaan, että alusta täristää vielä turhan paljon pienessä patissa. Käsin kirjattu tieto on nimittäin tietokoneinsinöörin koulutuksen saaneen Sepon mielestä aina luotettavampaa kuin digitaalinen data, jota kirjatessa ei ehdi edes miettimään, mitä ollaan tekemässä. Sepon mukaan Sport-säätö on sopinut suurimmalle osalle harrastajista. Etupukki tuntuikin nyt liikkuvan enemmän ja puristuspuolta löysäämällä kelkasta tuli huomattavasti mukavampi. Löysään puristuspuolen klikkereitä puolenkymmentä naksua ja muutamia muitakin säätövariaatioita kokeilen vielä pitkin kevättä
Viimeisen trial-kisan Jussi ajoi vuonna 1970. Mistä sie semmoisen keksit. Rautasaha, hitsikone ja ruuvipenkki Jussi on koko ikänsä ollut pärinäpoikia. Lajin parissa vietettyjä vuosia miehellä on takana puolen vuosisadan verran, mutta lajiin suhtautumisen kuvaaminen adjektiivilla ”intohimoinen” olisi vähättelyä. Tämän jutun tarkoitus ei ole artikkelimuotoon tehty Juhani Tapion elämänkerta, vaan tämä on vain juttumuotoon dokumentoitu kelkka-aiheinen rupattelutuokio Tapion Jussin kanssa. Miehellä on tilillään trialin Suomen mestaruus vuodelta 1964. – No jos sie saat jotakin irti tämmöisestä kuivasta vanhasta äijästä, Jussi tuumi ja paljasti samalla olevansa joko äärimmäisen vaatimaton kaveri tai suuri humoristi. – Joko sie olet ajanut. Kisasta tuli voitto, ja taakse jäi muun muassa Yrjö Vesterinen, joka 1970-luvulla voitti kolme trialin maailmanmestaruutta. Voitto tuli niukalla erolla Matti Satukankaaseen. Juhani Tapio, kavereiden kesken Tapion Jussi, on suomalaisen moottorikelkkailun suurmiehiä. Juhani ”Jussi” Tapio tunnetaan Lynxin entisenä huoltosekä tuotantopäällikkönä, Jannen isänä ja kovana kelkkamiehenä. uteli Jussi Tapio, kun kerroin, että haluaisin tehdä hänestä jutun MK-lehden 25-vuotisnumeroon. Edessä on jo lähes nykyaikainen erillisjousitus. Vastasin, että sain mahdollisuuden tehdä vuosien jälkeen vielä yhden jutun juhlanumeroon ja että haluaisin tehdä sen todellisesta Kelkkamiehestä. 52 www.mk-lehti.fi KUUKAUDEN KELKKANAAMA: JUHANI TAPIO. – Enpä ole ehtinyt, kun… – Selityksiä, selityksiä. Kuuleman mukaan niin tiukalla, että Satukangasta tappio harmitti vielä useita vuosia jälkeenpäinkin. Ja kun miestä huonommin tunteva utelee, että kuinka kummassa sitä niin paljon jaksaa ajella, on vastaus tyhjentävä: – No kun se on niin mukavaa. Moottorikelkkailu tuli kuvioihin 1970. Puhelun alkuun jouduin tekemään tiliä talven kelkkailuista. TEKSTI: JONI LAUNONEN KUVAT: JONI LAUNONEN JA TAPION ARKISTO Tammikuussa 73 täyttävä Jussi ajaa edelleen moottorikelkalla jopa 10000 kilometriä talvessa. Jussi opiskeli tuolloin Helsingin teknillisesKELKKAMIES Kuukauden kelkkanaama: Juhani Tapio Jussi ja Winha 70-luvulla, jolloin radat olivat melkoisen sileitä nykyaikaan verrattuna. Soitin Jussille uudemman kerran marraskuun 22. päivä udellakseni, josko päivä olisi sopiva haastattelutuokiolle
HÄN Jussi Tapio Ikä: 72 Kotipaikka: Rovaniemi Puoliso: Eeva Harrastukset: Kesällä moottoripyöräily, talvella moottorikelkkailu www.mk-lehti.fi KUUKAUDEN KELKKANAAMA: JUHANI TAPIO 53
Syksyllä soitin Laatuvaunuun ja Kuukauden kelkkanaama: Juhani Tapio sieltä kerrottiin, että ei se ole enää täällä. Yhteiskuvassa miehet ja Jannen HD-projekti. Kun minulla oli ne vehkeet, niin miehän rakensin samanlaisen. – Siellä Sodankylässä iski kauhea hinku tehhä moottorikelkka kokonaan alusta asti. Se vain, että hinta oli kyllä aika paljon isompi, Jussi naurahtaa. Mie halusin Jyrki Stormin kelkan ja mie kysyin, että missä se on. Nyt kaikki alkaa kyseleen, että mitä sie semmoisen kanssa värkkäät. Sillä mie sitten ajoin taas kilipaa. Kisaa piti päästä ajamaan. Mie sitten kävin kattomassa, että minkä näkönen se on. Kisahommiin muutenkin kallellaan olevalle miehelle kelkkamittelö oli kuin napalmia leirinuotioon. – Se sitten sovittiin hintakin. Sitten se nälkä alkoi kasvaa syyvessä. Sillä mie sitten – Miksi tuo pyörä otetaan kuvaan. Omasta moottoripyörästä otin iskarit. – Ski-Doo oli siellä ihan omaa luokkaansa ja se iski kuume, että semmonen pittää saaha. – Mie ymmärsin, että se on paljon parempi. Niillä systeemeillä mie sitten rakentelin jousituksen. Pyssykylässä nuorella miehellä oli aikaa ja virtaa työpäivän jälkeen harrastaa kelkanrakentamista. sä oppilaitoksessa neljättä vuotta autotekniikkaa. Kelkkailusta ammatti Kun opinnot Helsingissä olivat edenneet viimeiseen suvivirteen asti, kävi Jussin tie takaisin synnyinsijoilleen Rovaniemelle. Tällä porukalla on tehty suomalaista snocross-historiaa ja paljon. Mie hankin itelle hitsauskoneen ja olihan minulla apuna ruuvipenkki ja rautasaha. Siitä se kipinä syttyi. Täällä Rovaniemellä oli sitten Jussi Tiitola virittelemässä sitä Winhan touhua ja sieltä sitten sain nelinelikymppisen Kohlerin, vai oisko se ollut MAG, emmie nyt ennää muista, ja variaattorin ja ketjukotelon. Mie menin Laatuvaunuun saman tien, kun arki koitti ja kysyin myyntipäälliköltä, että onko poikien kilpakelkat myytävänä. Tuoreelle autoinsinöörille löytyi töitä katsastusasemalta, jossa hän työskenteli vuoden verran. Ruskeasannan kisassa Jussi oli pannut merkille, että kelkkoja oli paranneltu etujousituksen osalta muuttamalla lehtijousitus erillisjousitukseksi. Katsastusinsinöörin tehtävät jäivät, kun Jussi sai pestin Sodankylän ammattikoululta. Meitä oli pari, jotka heti alkoi ajamaan niillä kilpaa. – Siellä, jos oikein muistan, oli Ski-Doon näitä Olympique-malleja. Vasemmalta: Pauli Piippola, Esa Kolppanen, Jussi Tapio ja Janne Tapio. Kallio oli joku SkiDoon agentti tai joku semmoinen täällä Rovaniemellä. Mie sanoin, ettäkö minulla ei ole nyt rahhaa, niin mie ostan sen syksyllä, kun olen ensin kesän töissä. Jousitus oli yksinkertainen teleskooppijousitus, eräänlainen LTS-jousituksen esiaste. Viivalla olivat muun muassa sellaisia kavereita kuin Heikki Mikkola, Jyrki Storm ja Kalevi Vehkonen. Mie menin käymään ja kaupathan siinä syntyi. Ski-Doolle tuli silloin liukualusta. Se sannoo, että Rovaniemellä Alpo Kalliolla. Lopullinen niitti oli kelkkakisat Ruskeasannalla samana keväänä. Mie sitten tein putkirungon iltasella. Mie sitten soitin Kalliolle ja se sano, että on se tuossa pihalla. 54 www.mk-lehti.fi KUUKAUDEN KELKKANAAMA: JUHANI TAPIO. Yksi koulukaveri sattui tuntemaan Lauttasaaressa kelkkavuokraamoa pitävän Fred Geitelin ja sai järjestettyä vierailun
– Sieltä sanottiin, että onko se nyt kovin reilu vertailu, kun niillä oli Rotaxin 440-kuutioinen moottori ja meillä Kohleri. Jatkokehitelty Winha 55 tuntui heti paremmalta kuin vakio, sillä teho ja keventynyt keula paransivat kelkan kulkuominaisuuksia tuntuvasti. Konstit on monet Winhan tarina oli päättyä vuonna 1978, kun merkkiä valmistanut Polar Metal Plast meni konkurssiin. Vertailusta sovittiin kurikkalaisten kanssa hyvissä ajoin. Ennen Winha-tuotemerkin kuoppaamista linjalta valmistui Lynxin lisäksi Lynx Winha-nimellä tehtyjä kelkkoja. Ne terät vuolivat sitä lumikakkua niin, ettei se päässyt kasvamaan, Jussi muistelee. Menin puhelun jälkeen protopajaan, jossa protomiehenä työskenteli Martti Kiemunki. Kelkka ehti lähteä maailmalle, mutta Janne sattui löytämään Ivalosta reilu vuosikymmen sitten ja hankki kelkan isälleen 60-vuotislahjaksi. Jussi ei kuitenkaan tyytynyt vielä tähän, vaan hän pohti ankarasti, kuinka tekisi kelkasta vielä paremman, ja mikä tärkeintä, ylivoimaisen kilpakumppaniinsa nähden. Sanoin Kiemungille, että levitä tätä kaikkiin peltiosiin, jotka ovat kosketuksessa lumeen. Mie menin aamulla tehtaalle ja otin mukaan punasta suksivoidetta. Toimistossa Jussin kanssa työnjohtaja Heikki Kalanen. Käskin vaihtaa moottorin ja siirtää bensatankin keulalta penkin alle, kuten Lynxissä oli. Paloa homman jatkamiseen luonnollisesti oli. Siellä protopajalla sitten oli yksi pahvilaatikko, jossa luki Rotax. Rovaniemellä alkoi Winha-moottorikelkan valmistus vuonna 1972. Kun Winha oli jo konkurssin kourissa, halusi Kesko kelkkavalikoimaansa uuden version Winha 55-kelkasta. – Lakimies Seppo Fraunberg, joka hoiti Winhan konkurssipesää, pisti meidät käymään työministeriössä esittämässä että, miksi se kelkkatehdas kannattaa pitää täällä Rovaniemellä. Kauppisen Risto taisi voittaa. Kysyin, että onko meillä semmoista moottoria. Winhan nimen häviäminen ei tarkoittanut Winhan DNA:n hävittämistä. – Sama rakentelu jatkui Rovaniemellä. – Sie et usko, kun mie kerron, että aivan oikeasti heräsin aamulla ja mie tiesin, mitä pittää tehä. Siis suksiin, telatunneliin ja pohjaan. Mie rakensin taas uuden version. Lynxin ja Winhan rinnakkaiseloa kesti vuoteen 1984, jonka jälkeen tehtaan linjalta valmistui vain Lynx-merkkisiä kelkkoja. Siinä oli jo nelinelikymmpinen nestejäähdytteinen kone. Mie lähin sitten leikkaamaan L-pro. Jussi haki ja tuli valituksi tuohon tehtävään. Se viimeisin versio niistä taisi olla paras. Jussin ja monen muun ura moottorikelkkojen parissa oli vaakalaudalla. – Mie leikkasin ne metallit oikein teräviksi ja maalasin ne mustiksi, niin ettei niitä nähnyt. 55 www.mk-lehti.fi KUUKAUDEN KELKKANAAMA: JUHANI TAPIO. Ne oli saaneet sen moottorin, kun olivat käyttäneet yhtä kelkkaa Rotaxin tehtaalla Itävallassa. Mutta siihen aikaan Pohjois-Amerikassa Polaris oli rakentanut jääratakelkan, jossa oli erillisjousitus. Oliko Tapion ja Siepin reissulla ministeriöön merkitystä, sitä Jussi ei osaa arvellakaan, mutta kelkkateollisuus keskittyi Rovaniemelle vuonna 1979, kun Valmet osti konkurssipesän ja toi Lynxit entiselle Winhan tehtaalle. Mittelö järjestettiin Rovaniemellä keväällä 1979. Winha-kilpureista viimeinen on Jussilla tallessa. Katokko se lumi keräänty sinne telastoon ja kun se kakku kasvoi koko ajan, niin lopulta se tukki sen telan niin, että kone ei jaksanut enää pyörittää sitä. Winhan konkurssin aikaan huoli kelkkateollisuuden säilymisestä Rovaniemellä oli ilmeinen. Itse testiajo meni niin kuin Jussi oli sen ajatellut. Tuohon aikaan moottorikelkkamarkkinoilla suosittiin hyötykelkkoja, joten etenemiskyky oli yksi ratkaisevista kriteereistä. Rakentelin sitten semmoisia versioita joka vuosi vähän erilaisia. Mutta kun Piippola sitten tuli, niin sille ei enää pärjännyt. Kuomuun otettiin muotti Ski-Doon jääratakelkasta. Sitten syntyi jo ensimmäinen versio, jossa oli alumiinitunneli ja taisi olla keulapääki jotenkin alumiinirakenteinen. Mie periaatteessa olin aika hyvä niissä – varmaan monestikin olin ykkönen. Kelkkojen, kuten kelkkalehdenkin, tekeminen on välillä toimistohommia . ilista palasia, jotka mie ruuvasin telan sisäpuolelle. aloin ajamaan sen Ski-Doo-kauden jälkeen. SnoGoerista näin sen ja miehän aattelin, että tuohan se on ehottomasti hyvä snocross-hommissa. Trialia armeija-aikaan. Tehtaalla oli huoltopäällikön pesti auki. Sodankylän keikka kesti yhden vuoden verran. – Siinähän oli alusta kutakuinkin SkiDoon alusta, mutta keula oli omatekoinen. Rovaniemen ja Kurikan kelkat päätettiin pistää vertailuun, jotta saataisiin selvyys niiden välisestä paremmuudesta. Sillä mie sain Suomen mestaruus hopeaa. – Alussa se oli näitä paikallisia kisoja. Jussi sekä tehtaan pääluottamusmies Juhani Sieppi kävivät puhumassa tehtaan jatkosta isolla kirkolla. Kelkkaa oli udeltu Kurikan suunnalta, josta oli tarjottu Lynx 535-kelkkaa version aihioksi. Ensin ajettiin Rovaniemen Sierijärven suuntaan. Kisahommista karttui kokemuksen lisäksi menestystä
Tässä vaiheessa Janne Tapion kisaura oli jo hyvässä nosteessa ja Jussi hääri taustalla apunaan tuttu tiimi eli Paukka ja Esa Kolppanen. Itsellään hänellä on Lynx Rave GLS 3300 800R E-TEC, mutta kilometrejä hän tehtailee edelleenkin niihin Lynxin testikelkkoihin, joihin kilometrejä pitää ajaa urakalla talven aikana. Herkimmät olivat tarinan mukaan liuenneet vähin äänin takavasemmalle. 56 www.mk-lehti.fi KUUKAUDEN KELKKANAAMA: JUHANI TAPIO. Talven aikana Jussi ajaa useita pidempiä, usean sadan kilometrin reissuja. Tähän tarinaan olisi ehdottomasti pitänyt saada ääni matkaan, sillä Jussi Tapion tarinaniskijän taitoja on mahdotonta dokumentoida perinteisen median keinoin. Tarina testisessiosta alleviivaa sitä, kuinka tulenpalavasti Jussi suhtautui rovaniemeläisen moottorikelkan kehittämiseen. Kotijalasta tehdään lyhyempiä reissuja. – Siinä järvellä oli sohjoa jäällä. Mieluiten hän edelleenkin nousee urheilukelkan sarviin, mutta myös muunlaiset kelkat käyvät käteen. Team Tapion kilpakelkkojen rakentamisesta liikkunee paljonkin juttuja, mutta yksi on kerrottava tässä yhteydessä. Kun vaaka kertoi kelkan pulskistuneen oikein huolella, täyttyi protopaja voimasanoista. – Meidän yhteispeli toimi aina hyvin ja siinä oli aina syvä kunnioitus toisia kohtaan. Jospa talven mittaan sitten. Se on jotenkin semmoinen paikka, että siellä ajatukset jotenkin pääsee irti. – Ei minulla ollut sen suhteen mitään vaikeuksia, sillä Rovaniemellä tehty kelkka voitti ja kelkanrakennus sai jatkua Rovaniemellä. Sen reissun tarinoista syntynee sitten kirja. 1 – rovaniemeläisille tässä vaiheessa. Mie ajoin ylös asti. Ajoin uudemman kerran ja huusin sitten siinä ohi mennessä, että mie teen teille jäljen. Mutta kuinka mies suhtautui siihen, että alun perin edustamansa merkki, Winha, sulautui Lynxiin, joka siis aikaisemmin oli ollut kilpailija. – Saattoi siellä jotakin neuvonpitoa olla, Jussi vahvistaa. Paukan kisaura jatkui aina vuoteen 1998, jolloin hän täytti 50. Kun kelkka alkoi olla punnitusta vaille, päättivät rakentajat lähteä käväisemään kahvilla. Ajoin siitä vierestä ja huutelin siinä niitä omia hävyttömyyksiäni, Jussi muistelee naureskellen. Kun kyseessä oli oman leirin paras, olivat kaikki keinot sallittuja. Marssivauhti on edelleen varsin reipas ja ajosilmä tarkka. Mie sitten, että kokeilen mitenkä meidän kelkka nousee. Oman kisauransa jälkeen hän keskittyi yhdessä Eerik Ahmasalon ja Esa Kolppasen kanssa kehittelemään Pauli Piippolan kilpakelkkaa. – Etelästä on semmoinen porukka, joka haluaa joka vuosi tulla pääsiäisviikolla tänne ajamaan. Hangille miehen mieli Jussi Tapio ajaa edelleen huimia määriä kelkalla joka talvi. Kun kurikkalaisten kelkalla ajettiin umpiselle, se jäi kiinni. Ne on mukavia reissuja. MESTAREIDEN TAUSTAPIRU oottoriurheilu ja eritoten kilpaileminen on aina ollut lähellä Jussi Tapion sydäntä. Joskus on käynyt niinkin, että tarkoitus on kiertää vain napapiirin lenkki, mutta sitten olenkin ajanut mutkan Kemijärvelle. Sama käsikirjoitus toistui. Kahvittelijat tulivat intoa puhkuen punnitsemaan uutta kilpuria, jonka oli määrä olla edeltäjäänsä kevyempi. Työskentelin MK-lehden riveissä vuosina 2004 2011. – Kiimalammen laavulle ajan usein. Jannen kelkkaa raksattiin BRP:n protopajassa. Kirjoittajan loppusanat! ämä juttu piti tehdä jo silloin aikoinaan, kun vielä kuuluin MK-lehden kirjavahvuuteen. Kuukauden kelkkanaama: Juhani Tapio – Lähettiin kokeilemaan, että mitenkä ne nousee rinteeseen. Jotenkin juttu jäi roikkumaan, mutta kun sain mahdollisuuden tehdä jutun MK-lehden 25-vuotisjuhlanumeroon, päätin kysäistä, josko Jussi suostuisi jutustelemaan menneistä. Mie taas, että miepä käväisen kokeilemassa. Peltinokka oli voitokas kilpuri, jolla Paukka voitti ensimmäisellä kaudella kahden luokan Suomen mestaruudet. M T Janne Tapio halkoo ilmaa MM-kisoissa Lahdessa vuonna 2006. Me tehtiin sitä harrastuksen kautta, ja siksi se tuntui, ettei se ala kyllästyttämään ollenkaan. Ja niitä tarinoita on paljon, niin paljon, että niistä koostaisi helposti kirjan tai vaikka useamman. Oikeasti tämä juttukin olisi pitänyt tehdä Kiimalammen laavulla makkaraa paistellen ja nokipannukahvia ryystäen, mutta tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta, sillä kelkkakelit vasta tekevät tuloaan Rovaniemelle. Jussin kädenjälki näkyy vahvana tässäkin kelkassa. Piippolan kilpakelkkaprojektin hedelmänä syntyi moottorikelkka, joka tunnetaan nimellä peltinokka-Lynx. – Pojat vain tekivät sen virheen, että panivat liikaa sitä rautaa, ja homma paljastui. Protopajaan jäivät ainakin Seppo Rytinki, Esa Kolppanen ja Jyri Välikangas, jotka päättivät tehdä pienen kepposen. Mestaruuksia tärkeämpää oli kuitenkin Lynx-urheilukelkan syntyminen. Pojat keksivät tunkea maton päälle pikkuisen rautaa. Seuraavaksi lähdettiin kokeilemaan järvelle. Porukkaan kuuluvat muun muassa Harto Helin ja Matti Satukangas. Ensin lähti kurikkalaiset ja jäi kiinni
MAINOS.indd 1 26.11.2015 21:21:39 www.joensuunmoottorikoneistamo.fi KOVAAN AJOON MOOTTORIKELKAN Kuurnankatu 35, 80130 Joensuu 044 776 9875 | 044 776 9876 info@joensuunmoottorikoneistamo.fi Kysy meiltä myös: kovakromisylinterie n putkitukset uudelleen porattavalle valurautaputkelle lämpökäsittelyt (nitraus) dynaamiset tasapainotukset muut moottorikoneistuks et moottoreiden alkuperäisja tarvikeosat KAMPIAKSELIN KORJAUS /kpl 53 € alk. NOPEASTI JA VARMASTI KAIKKIALLE SUOMEEN!. /sylinteri SYLINTERIN PORAUS (myös kiinteäkantiset) 45 € alk. MT SYNCHRONY + AJOLASIT + TUPLALINSSIT Eurobiker oy Valimotie 4 Helsinki puh 09 5656040 »»www.eurobiker.fi «« online shop PAKETTIHINTA 149 00 »Valittavanasi useita värivaihtoehtoja myös ajolaseille« MK-lehti 5-15 2
Ensimmäinen tapahtuu Islannin Reykjavikissa ja toinen Yhdysvaltain länsirannikolla Washingtonin osavaltion Seattlessa. Huoli osoittautuu turhaksi. Kaupunki meren rannalla on lähes lumeton ja pieni huoli reissun onnistumisesta hiipii mieleen. Teksti ja kuvat: Heikki Halkosaari ”Nämähän ovat M Alaskan takamaita koluamassa 58 www.mk-lehti.fi ALASKAN TAKAMAITA KOLUAMASSA. Ajattelimme myös sitä, että matkatavarat saattaisivat saapua vasta myöhäisemmällä lennolla. Aikaero lisää päivään mittaa kymmenen tuntia ja perillä Alaskan Anchoragessa olemme myöhään illalla sikäläistä aikaa. Tiesimme, että Alaskassa on harvinaisen vähäluminen talvi, mikä käy ilmi heti aamun valjettua. Olemme varanneet lauantain käytettäviksi varustetäydennyksiin. onen vuoden unelmointi ja suunnittelu konkretisoituivat Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ryhmämme on kasassa ja valmiina seikkailuun suuntana Alaska! Matka on pitkä ja sitä pidentävät entisestään kaksi koneenvaihtoa
Ensi töiksemme revimme kelkoista posket auki ja asennamme lisävirtapistokkeet. Upeita vuoristomaisemia riitti, ja vaikka lunta oli normaalia vähemmän, se ei juuri haitannut. 59 www.mk-lehti.fi ALASKAN TAKAMAITA KOLUAMASSA. Suunnitelmana on varustella ja pakata kelkat saman tien ja kaasuttaa baanalle. t ammattilaisia” Kapuamme kuitenkin leveät amerikanhymyt naamoillamme uudenkarhean Suburbanin kyytiin ja veekasi alkaa vetää meitä kohti pohjoisen lumisempia maisemia. Yövymme Wasillan pikkukaupungissa ennen kelkkailumestoille siirtymistä. Ensijärkytyksestään toivuttuaan Roger toteaa paikan omistajalle, että ”nämähän taitavat olla pro-luokan kavereita”. Ehdimme päivän aikana katsella hieman maisemia ja myös lumesta alkaa näkyä merkkejä. Vuokrakelkoilla baanalle Saavumme sunnuntaiaamuna tukikohtamajoitukseemme, missä vuokrakelkat odottavat meitä. Paimiolainen Heikki Halkosaari kävi yhdessä pohjanmaalaisten Janne Hietalahden ja Janus Mortensenin sekä somerolaisen Markus Mäen kanssa kelkkailemassa Alaskassa. Otimme kehut positiivisesti vastaan. Kelkkavuokraamon kaveri Roger haukkoo henkeään, kun syöksymme kelkkojen kimppuun. Lumitilanne ei edelleenkään vaikuttanut Näissä maisemissa ihminen tuntee oman pienuutensa
Mökistä löytyy kolme makuuhuonetta sekä olohuoneen ja keittiön yhdistelmä. Haasteen tuo lämpimän kuivatustilan puute. Yllättävät kivet puuttuvat, rinteet ovat pehmeäpintaisia ja jopa lumettomilla huipuilla kasvaa nurmikkoa. Kaikki mahdollinen toimii kaasulla: veden lämmitys, jääkaappi, lämmitys ja myös liesi. Kaikki naulakot ovat kylmässä eteisessä, missä kamppeet eivät kuivu. Sen toki ymmärtää, sillä kaikki sähkö tehdään omalla polttomoottorigeneraattorilla. hyvältä, mutta kelkkailemaan on päästävä. Siirtymätaipale vuoristoon on loivasti kumpuilevaa harvapuustoista maastoa eli täydellistä freeridekikkailuun! Mount McKinleyn läheisyydessä upeat vuoristoalueet tarjoavat erinomaiset olosuhteet hauskanpitoon rinteissä. Tilaa neljälle on ruhtinaallisesti. Sieltä löytyykin ihan riittävästi lunta. Normaalin lumitilanteen vallitessa puuterin pöllytys alkaisi heti mökin nurkalta. Onneksi varsinaisiin kelkkamaastoihin on matkaa vielä 20-30 kilometriä. Illalla palaamme majapaikkaan. Kaasu tulee epäilemättä sähköä edullisemmaksi. RaAlaskan takamaita koluamassa www.mk-lehti.fi. Ihmettelemistäkin riittää
Paikoin joen äyräät ovat todella jyrkkäreunaiset. Lisämaustetta tuovat poikittaiset purourat, joiden ylittäminen on erittäin vaikeaa. Näimmekin monia talveksi hylättyjä kaivoksia ja niiden käyttämiä koneita lumeen peittyneinä. Alkumatkalla vuorisolassa joudumme ajamaan viistorinteitä oikein urakalla peläten koko ajan suistuvamme solan pohjalla virtaavaan jokeen. Alaskassa kaivetaan edelleen kultaa. kennamme olohuoneeseen kuivatustelineet mukaan ottamastamme pelastautumisköydestä. Karhupuron paratiisiin Seuraavana päivänä suuntaamme Bear Creekille, suomeksi Karhupurolle. Reitti sinne on lievästi sanoen haasteellinen. www.mk-lehti.fi
Riekkoja oli todella paljon ja muutaman kotkankin näimme. Vuodesta 1975 vuori on ollut viralliselta nimeltään Denali. Sieltä laskeudumme tuntemattomaan kohti Bear Creekin solaa. Olin aivan varma, että jonkinlaista sähläystä ja säätöä ilmenee, mutta ei ja hyvä niin. Valtavan korkea pajukko yhdistettynä runsaaseen lumeen estää etenemisen. Alaskan vakuutusyhtiöt eivät myönnä vakuutusta vuokrakelkkaan yli 600 kuutioisille. > Vuokrakelkkoina Ski-Doo 600 Summit 146”. Nautiskelemme päivän kelkkamiesten paratiisissa ja lähdemme suunnistamaan kohti kämppää. Toivoa sopii, että pääsemme laskemamme rinteen myös ylös. Meitä onnisti, sillä kaikki viisi päivää ovat aurinkoisia. Matkan järjestelyiden toimivuus yllätti. > Matkan hinta kokonaisuutena omatoimimatkana noin 4000 euroa sisältäen vuokrakelkan + bensat, majoituksen, ruuat, lennot ja vuokra-auton. Alaskalaiset ovat aivan äimissään missä olemme omin päin onnistuneet käymään ilman opasta. > Matkan kokonaiskesto 9 päivää joista kelkkailua 5 päivää. Etsittyämme jonkin aikaa vapaata linjaa päätämme kääntyä takaisin. Lopulta viistorinne päättyy ja olemme vuoren huipulla. > Lentolipun osuus oli noin 1000 euroa ja kelkan vuokra samoin noin 1000 euroa. Olisimme halunneet pidemmät kasisataset mutta sellaisia ei ollut mahdollista saada. Itselläni oli toive nähdä Alaskan luonnon villieläimiä, mutta ne olivat taitavia piiloutumaan. Ilmeistä ja kommenteista huomaamme pro-luokituksemme vain vahvistuneen kertoessamme missä kävimme. Valitsemme meille tuntemattoman kiertoreitin. Sää suosi Hyvä sää kruunaa minkä tahansa matkan. Majapaikassa Roger odottaa innolla kommenttia päivästä. Nähtäväksi jäi vain jälkiä. Vasta viimeisenä päivänä lopetellessamme kelkkailua vetää pilveen. Internetistä löytyy nykyään kaikki ja asioihin voi tutustua etukäteen. Matkassa mukana: Janne Hietalahti, Halsua; Janus Mortensen, Veteli Markus Mäki, Somero; Heikki Halkosaari, Paimio Alaskan takamaita koluamassa Taustalla näkyy Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren, Mount McKinleyn huippu, joka kohoaa yli kuuden kilometrin korkeuteen. 62 www.mk-lehti.fi ALASKAN TAKAMAITA KOLUAMASSA. Uudestaan Alaskaan. Huima lasku onnistuu ja arvelemme, että saatamme päästä vielä takaisin ylöskin! Nyt lunta riittää ja maisemat ovat upeat. Paikka paikoin lunta on liikaakin, koska Summitien (146" ja 600 cc) etenemiskyky loppuu ja joudumme kaivuhommiin. Kyllä, heti kun tilanne sallii ja sopiva porukka saadaan kasaan! F A K T A A > Matka alkoi perjantaina 20.3.2015 ja päättyi su 29.3.2015. Havaitsimme ainakin karhun, ilveksen, ahman, ketun ja suden jäljet. Mökille päästyämme sataa jo vettä. Alkumatka sujuu hyvin, mutta pian törmäämme vaikeuksiin. Päätöstä vauhdittivat melko tuoreet karhun kaivantojäljet, joista voi päätellä talviuniltaan heränneen veijarin etsineen suuhunpantavaa! Nousu onnistuu hienosti ja vastassa on aamupäivän pitkä vinorinne toiseen suuntaan. Viisi päivää täydellistä auringonpaistetta kelkkailun merkeissä upeissa maisemissa, parempaa ei voi toivoa! Alkuperäinen ajatus valtavasta lumimäärästä ja puuterin pöllytyksestä ei toteutunut, mutta reissu ei siitä paljon kärsinyt. Selviämme siitäkin. Tajuamme kuinka onnekkaita olemme sään suhteen olleet. Mount McKinleyn, jonka virallinen nimi vastikään muutettiin Denaliksi, huippu siintää jylhänä maamerkkinä yli kuuden kilometrin korkeudessa muutaman kymmenen kilometrin päässä
Toimintavarmaan työjuhtaan sisältyy vetokoukku vakiovarusteena. Uudenmallinen tuulilasi ja etukate suojaavat kuljettajaa ja matkustajaa ajoviimalta. VK Professional II hinta 14 990 € Kauden 2016 uutuus! 2016-kauden VK Professional II:ssa on: • Täysin uusi muotoilu ja geometria • Uusi, kolmisylinterinen 1049 cc EFI -moottori • Uudelleen kalibroitu voimansiirto • Suurempi ja uudelleen muotoiltu 44 litran polttoainetankki • 50 mm korkeampi istuin ja korkeampi ohjaustanko • Tehokkaampi lisäjäähdytin ja flekti • Uusi, karkeampi Camoplast CobraTM –telamatto 38 mm:n harjakorkeudella Laadukkaasti myös vapaa-aikaan. Kaudelle 2016 uudistuneen VK Professional II:n moottori on uusi ja muotoilu ja varustelu uudistettuja. Uusi 1049 cc:n 4-tahtimoottori on iskutilavuudeltaan aikaisempaa suurempi ja varustettu EFI-polttoainesuihkutuksella ja ISC-järjestelmällä. Valitse ammattilaisen työkelkka www.facebook.com/yamahasuomi www.yamaha-motor.fi Uudistettu VK Professional II on tehokas ja käyttövarma, nykyaikaisen ammattilaisen työkelkka. Penkin alla sijaitsee kätevä säilytystila. CVT-voimansiirron uudistuneet säädöt parantavat polttoainetaloutta. Sen edistyksellinen tekniikka ja käyttömukavuus nostavat ammattikäyttöön tehtyjen moottorikelkkojen suorituskyvyn ja varustelun kokonaan uudelle tasolle
Kaksitahtisetkin käyvät savuttomasti ja kulutuslukemat lähestyvät parhaimmillaan kymmentä litraa. Nykyään kelkat ovat nelitahtisia tai ruiskulla ruokittuja kaksitahtisia. Työn ydin, eli kelkkojen kanssa touhuaminen hankien keskellä pakkasessa, on kuitenkin pysynyt samana koko varttivuosisadan ajan. Kun MK-lehti 25 vuotta sitten perustettiin, moottorikelkat olivat kaasarikoneisia kaksitahtisia ja kuluttivat jopa yli 30 litraa bensiiniä satasella. Tekniikan kehitys myös lehtialalla on helpottanut MK-lehden tekemistä ratkaisevasti. VUO DESTA 1990 MK-LEHTI 25 VUOTTA 64 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA
Kelkkailun ja pyöräilyn ohella mies pitää kuntoaan yllä hiihtämällä. Mainostulot kasvoivat, mutta lehteä lukenut prätkäkansa oli happamana. Näin saataisiin lehteen myös uusia ilmoittajia. Heistä monikaan ei nimittäin vaihtanut moottoripyörän sarvista ikuisuuteen, eikä Bergman ole enää muilta kiireiltään ehtinyt kelkkahommiin. Koko ikänsä kelkkojen kanssa touhunnut Ahmasalo oli koulutukseltaan insinööri ja hän oli tärkein henkilö luomassa lehden testikulttuuria. Ossi Sinisilta on myynyt MK-lehteen ilmoituksia ensimmäisen vuosikerran nelosnumerosta lähtien. Muutama vuosi sitten Launonen siirtyi Rovaniemen kelkkatehtaan leipiin, jolloin kirjoittaminen MKlehteen luonnollisesti loppui. MK-lehden kirjoittavaan testiryhmään kuuluvat nykyään myös pitkän linjan kelkkamiehet Sami Jaakola ja Antti Mikkola. Nykyisiin digikameroihin tottuneen nuoren lukijan voi olla vaikea kuvitella, kuinka paljon hankalampaa homma oli tuolloin. Launosen seuraajana MK-lehden ja RideMedian leivissä toimii Sodankylästä lähtöisin oleva, nykyään Levillä asuva Olli Autonen. Testaaminen ja koeajot ovat olennainen osa MK-lehden tekemistä, mutta minkä tahansa kaupallisen julkaisun kassavirrasta merkittävä osa tulee ilmoitusmyynnistä. Alun ydinryhmästä jatkaa edelleen Jukka Helminen, joka on toiminut MK-lehden päätoimittajana koko ajan ensimmäistä ilmestymisvuotta lukuun ottamatta. Koska moottoripyörien testaus Suomen talvessa on hankalaa, keksi MP-lehden tuolloinen kustantaja Pekka Neste, että talvisaikaan voisi prätkäjuttujen sekaan sirotella tarinaa moottorikelkoista. Avustajakunnan ydinryhmään ovat jo pitkään kuuluneet myös Tince Launonen ja Jussa Peuranen, sekä iältään vaan ei ajotaidoiltaan junnuosastoa edustavat Ville Lehtisalo ja Ville Ylianttila. Vuosina 1976-87 menestyksekkäästi enduroja motocrosskisoja ajanut, ja aktiiviuransa lopetettuaan kirjoittajaksi luiskahtanut Helminen on jatkuvasti mukana kelkkatesteissä joka talvi ja kirjoittaa ahkerasti sekä MKettä Fillari-lehteen. MK-lehden ilmoitusmyyjä Ossi Sinisilta ei kuitenkaan lannistunut ja sitkeän myyntija markkinointityön ansiosta uusi lehti pääsi nopeassa tahdissa hienosti siivilleen. Samaa työtä Ossi tekee edelleen ja vastaa myös RideMedian niin ikään kustantamien Fillarija Mönkijä-lehden ilmoitusmyynnistä. Kun MK-lehti vuonna 1991 alkoi ilmestyä, jutut kirjoitettiin jo tietokoneella, mutta valokuvat otettiin perinteisesti dia. Pienestä pitäen kelkkailua harrastanut Launonen oli ammattitoimittaja, joka ennen MK-lehteä työskenteli muun muassa Ylen Lapinradiossa ja STT:llä sekä kirjoitti juttuja Hans Backin vetämiin Moottorikelkkaja 4x4 Magazine -lehtiin. Tarvittiin siis kokonaan uusi lehti, jossa kirjoitettaisiin pelkästään moottorikelkkailusta. Hän kirjoitti MK-lehteen ja Mönkijään jo edeltäjänsä aikoina, mutta etenkin kelkkapuolella kirjoitustyöt lisääntyivät reippaasti Launosen poistuttua rivistä. Uuden lehden perustaminen keskelle taloudellisesti ylen ankeita aikoja oli rohkea veto, sillä kaikenlaisten moottorilaitteiden myynti oli tuolloin alamaissa. Se kuitenkin kannatti. MK-lehti syntyi moottoripyöristä kirjoittaneen MP-lehden sisarjulkaisuksi. Työn kuvaan kuuluu myös MK-lehteä ja useita muita harrastelehtiä kustantavan RideMedia Oy:n toimitusjohtajan tehtävät. un MK-lehden ensimmäinen virallinen numero ilmestyi tammikuussa 1991, Suomi pyristeli pahimman laman kourissa sitten 1930-luvun pulavuosien. Helminen ei ole niitä päätoimittajia, jotka istuvat kirjoituspöydän takana ja teettävät raskaan työn muilla. Voi hyvällä syyllä sanoa, ettei Suomesta löydy montaakaan muuta ihmistä, joka tuntisi maamme moottorikelkka-, polkupyöräja mönkkärikauppiaat yhtä hyvin kuin Ossi. Sukolan lehti synnytettiin kelkkamaahantuojien vahvalla tuella ja osa alan toimijoista katsoi pahalla silmällä kilpailijan ilmestymistä kuvioihin. Erik Ahmasalo ja Juha Suur-Inkeroinen ovat siirtyneet ajasK 65 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. lmille. Kelkkojen testaajiksi pestattiin MP-lehdestä Juha ”Tire” SuurInkeroinen ja Jukka Helminen. MK-lehti ei syntynyt vuonna 1991 tyhjään markkinatilanteeseen, sillä Reijo Sukola oli pari vuotta aiemmin aloittanut Moottorikelkka-lehden julkaisemisen. Homma onnistui puolittain. Niin myös MK-lehden. Helmisen ja Suur-Inkeroisen ohella MKlehden testiryhmän ydinporukkaan kuului alkuvuosina myös Raoul ”Rele” Bergman ja Erik Ahmasalo. ta talveksi moottorikelkkailuun, joten kelkkajutut eivät kiinnostaneet heitä. Vuonna 2004 MK-lehteen pestattiin hommiin rovaniemeläinen Joni Launonen
Uusi laki julrottiin sopivan parhaiten nopeille tiepohjille. Myös kelkkojen kiihtyvyyden ja huippunopeuksien mittaaminen viime vuosituhannen puolella oli aikaa vievää työtä. Kakkosnumerossa oli laaja juttu MK-lehden testiryhmässä vuosia vaikuttaneiden Raoul ”Rele” Bergmanin ja Juha ”Tire” SuurInkeroisen kisareissusta rapakon taakse. Lisäksi V-Box on huipputarkka ja sen tallentamat tiedot voidaan helposti siirtää tietokoneelle. Se on sikarilaatikon kokoinen, joten se mahtuu helposti vaikka testikuskin reppuun. Starttaajia oli 266, joten hyvä onni lähtönumeron arvonnassa oli tärkeää, vaikka toisena päivänä lähdettiin käännetyssä järjestyksessä. 1/1991-numeron testi tehtiin joulukuussa 1990 ja paikkana oli Tuupovaara. Hopea meni jo uuden tekniikan edustajalle, sillä Piippolalla oli kuomun alla nestejäähdytteinen moottori. Kyseessä taisi olla myös viimeinen vuosi, kun ison luokan mestaruus voitettiin puhallinkoneella. Siinä oli kaikkea eniten. Voisi sitä pöllömminkin leipänsä ansaita! 1991 MK-lehden ykkösnumeron pääteemana on joka vuosi ollut ainakin yksi iso vertailutesti. Kaksikko osallistui siellä kolmipäiväiseen I-500”kelkkaenduroon”. Suur-Inkeroisen hauskan itseironisesti kirjoitettu juttu on vielä nykyäänkin mukavaa luettavaa. Jo kavereiden kisaan valmistautuminen alkoi melkoisilla remonttisulkeisilla, sillä Catin kisapajalla Black Magicilla oli luulo, etteivät suomalaiset saavu kisapaikalle, joten kilpureiksi aiotut Prowlerit olivat vielä laatikoissa. Tuovila kurvasi 500-kuutioisella samoin nestejäähdytteisellä Polariksella ja kolmanneksi ajaneella Aarno Erolalla oli allaan Suomen ensimmäinen 440-kuutioinen Polariksen vakiokilpuri. Syksyllä 1991 tuli voimaan uusi maastoliikennelaki, jossa muun muassa puututtiin ensimmäistä kertaa kelkkareittien perustamiseen ja rajoitettiin nopeus kaikkialla maastossa 60 kilometriin tunnissa. Giantin aikaan testiryhmä pääsi myös kurvaamaan 92-mallisella Catin Wildcatilla, jonka erikoisuutena oli ruisku. Crossipuolella ison luokan mestaruuden vei Lynxillä Ari Peteri ennen samalla merkillä ajanutta Pauli Piippolaa. lmikameroita. Kuvia piti ottaa kustannusten takia säästeliäästi, . Hibbert ajoi kisan Catin EXT Specialilla, jossa oli 550-kuutioinen nestekone. Suur-Inkeroinen taas sai tunnustaa paremmakseen Aarno Erolan, joka oli jo edellisenä talvena käynyt ajamassa samaisen kisan. Bergman oli ensimmäisen päivän jälkeen noin sijalla 20 ja lopputuloksissa 52:s. Tehoa, kuutioita ja kulkua. Testin viimeiseksi jäänyttä Ski-Doota vaivasivat eniten huono alusta ja lyhyet joustovarat. Yamaha taas tuntui hyvältä puunkierrossa ja hitaassa ajossa, mutta etupäätä vaivasi levottomuus kovissa nopeuksissa. Mutta vaikka tekniikka kehittyisi kuinka, juttuja ei synny, elleivät niiden kirjoittajat aja kelkoilla lukuisia tunteja ja kilometrejä joka talvi. Parin päivän hitsaamisen, kokoamisen ja mattojen nastoittamisen jälkeen pelit kuitenkin valmistuivat ajoissa. Kevään uutuusmallien esittelyssä ehdoton kokokohta oli oman aikansa edistyksellisin kelkka: Yamaha Vmax-4. Viidenneksi ajanut Heikki Tuovila taisi olla yksi crossover-aatteen edelläkävijöistä, sillä hän ajoi Pollen puolipitkällä 500-kuutioisella. Jenkkityyliin myös Giantissa ajettiin kelloa vastaan aamusta iltaan ilman sen suurempia taukoja tai siirtymätaipaleita. Vaikka juttu kirjoitetaan työpöydän ääressä lämpimissä sisätiloissa, työn ilo kumpuaa valtaosin lumihangissa ja reiteillä vietetystä ajasta. Hän hävisi niukasti miehelle nimeltä Donnie Schmitt, joka tunnettiin paremmin motocrossin piikkiluokan hallitsevana maailmanmestarina. Kolmas päivä oli kokonaisuudessaan aivan hullu, eikä Suomessa vastaavaa saisi viranomaisten puolesta edes järjestää. Rehellisesti sanoen teholuokka oli lähempänä 80 hevosvoimaa, joskin eräs maahantuoja taisi tuolloin mainostaa moottorissaan olevan jopa reilut sata hevosta. Testinelikon muodostivat vajaa sataheppaiset urheilukelkat Arctic Cat EXT Special, Polaris Indy 500 SP, Ski-Doo Formula Plus E ja Yamaha Exciter II. Bergman pääsi hyvä arpaonnen suosimana matkaan kärkipäässä ja Suur-Inkeroinen pahimmilleen joukon puolivälissä, sillä kahtena ensimmäisenä päivänä olisi rataa hänen edellään röykyttämässä liki 150 kuskia. Puhumattakaan siitä, että nykyiset digijärkkärit ovat ominaisuuksiltaan valovuoden edellä vanhoja . Noin 50 kilometriä ennen maalia kuluivat molemmat sukseni puhki eikä kovametalleista ollut 25 vuotta MK-lehteä 66 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. Mahtuivatpa kympin sakkiin myös muuan Toni Haikonen ja MK-lehden testikuski Tire Suur-Inkeroinen. lmit oli kehitetty. Nopein oli paikkakunnan oma poika Pekka Tuovila ennen Kirk Hibbertiä. Rapakon takana 700-kuutioisesta moottorista saatiin dynossa tehoa 112 hevosvoimaa, joten ei ollut mikään ihme, että matalalla alustalla varustetut kelkat kulkivat jo tuolloin liukkaasti. Vaikka luokka oli A750, ei kummankaan kelkassa ollut läheskään täysiä kuutioita. Koko kisa oli melkoista sähellystä, mutta viimeinen melkein lumettomassa maastossa tienpenkkoja seuraillut päivä oli lähinnä hulluutta. Polariksessa oli paras moottori, ja sen kertietoakaan. Aluksi mittauksissa käytettiin valokennoja ja satoja metrejä johtoa, joiden virittely testisuoralle oli hyvin vaivalloista. lmin vaihto kameraan pakkasessa ja lumisateessa oli hankalaa, eikä lopputuloksesta voinut olla varma kuin vasta sitten, kun . Arska oli 76:s ja Tire 79:s. Janne Tapio voitti mestaruuden ja Tomi Ahmasalo otti hopeaa. Viimeisenä päivänä yhteistulosten nopein taas starttasi ensimmäisenä ja niin edelleen. Testin parhaaksi raati arvioi AC EXT Specialin, jota se piti sopivimpana yleiskäyttöön. A400 -luokassa voitosta kisasi tuttu parivaljakko. Pikkukylien laitamilla ja melkein niiden läpikin kaahattiin aivan älyttömästi ja uudenkarheat kelkat menivät päivässä aivan paskaksi. Viimeinen pätkä oli vanhaa ratapohjaa, joka koostui paljaasta sepelistä, SuurInkeroinen kirjoitti. Samana vuonna alettiin Kemijärvellä ajaa Amerikan mallin mukaista pitkää enduroa, kun ensimmäinen Giant näki päivänvalon. Nykyään suorituskykymittauksissa on jo vuosikaudet käytetty V-Box-mittalaitetta. MK-lehden porukoissa koko tuolloisen Suomen-reissunsa pyörinyt Captain Kirk oli alusta asti ammattilaisen oloinen ja osasi säätää kelkan nopeasti haluamakseen
Alle 600-kuutioisista Lynxin Cobra Enduro liikahti jopa 162,5 ja Polariksen XLT 155,5 km/h. Tuolloin mittauksissa pyrittiin ajamaan suljetulla kilometrin mittaisella pätkällä todelliset huiput, mutta sittemmin tyydyttiin enää 500 metrin rykäisyyn. Totuus oli kuitenkin toisenlainen, sillä Exciter kirmaisi kennojen ohi juuri ja juuri yli 140 km/h. Janne Tapio ajoi kaudella ensimmäiset ison luokan erävoittonsa ja nappasi jo hopeaa. Ei siis ihme, että bensakauppiaat tulivat tutuiksi ja morjenstelivat ystävällisesti päätoimittajan ilmestyessä lompakkonsa kanssa kassalle. Joensuulainen otti snowcrossissa ison luokan mestaruuden Exciterilla. A400-luokassa mestaruus meni Tomi Ahmasalolle ja Ski-Doolle. Vakiomoottoristen ennätys oli noin 170 km/h, joka ajettiin 91-mallisella Ski-Doo Mach 1 X:llä. Upouuden kelkan työn jälki oli niin surkeaa, ettei sitä voi sanoin kuvailla ja ajo-ominaisuudet soveltuivat parhaiten pihan perällä lukkojen takana säilyttämiseen. Vakiokelkat ilman nastoja olivat aika äkkivääriä ajettavia jäälle kiillottuneissa mutkissa, joten kisassa sattui monta volttia. Tuon ajan kovimmat menijät painoivat täydellä tankilla 284-300 kiloa Yamahan ollessa kevyin ja Lynxin painavin. Vuonna 1992 Polaris oli muuten ainoa muskelikelkka, jossa oli hydraulinen jarru. Samassa numerossa oli kisajuttu Italian Aostassa ajetuista EM-crosseista, jonka viisi ensimmäistä sijaa ottivat ruotsalaiset Krister Johanssonin johdolla. Samassa numerossa oli Amerikan-kirjeenvaihtajan Gary Waltonin koeajo tulevan talven kovimmasta muskelikelkasta. Giantissa Ari Peteri pokkasi voiton Arctic Catilla vain viiden sekunnin erolla Pekka Tuovilaan. Snowcrossissa Toni Haikonen ajoi ison luokan mestariksi ennen Tomi Ahmasaloa ja 25 vuotta MK-lehteä 67 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. Kisatouhuissa kauden nimi oli Tuomo Forsell. 1992 Tammikuun numerossa vertailtiin viittä muskelikelkkaa. Lisäksi ajettiin vielä parina päivänä Rovaniemen ympäristössä jokunen sata kilometriä. Seuraavista sijoista kamppailivat tasapäisesti Polaris ja Ski-Doo Catin jäädessä selvästi viimeiseksi. Pauli Piippola ehti kakkoseksi 440-kuutioisella Pollen XCR:llä ja Väinö Juujärvi oli kolmas Ski-Doon Formulalla. Catin uudessa Th undercatissa kerrottiin olevan aivan älytön kiihtyvyys, 900 kuutiota, kolme sylinteriä, sama määrä pakoputkia ja lähes 150 hevosvoimaa. Vuoden viimeisessä numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli moottorikelkkojen nopeusennätyksistä. Arvostelupisteiden mukaan testin ykköseksi ylsi Yamaha niukasti ennen Lynxiä. Tulessa olivat AC Wildcat 700, Lynx Rave 643, Polaris Indy 650 RXL, Ski-Doo Mach 1 ja Yamaha Vmax-4. Ykkösnumeron pikku-uutisissa ihmeteltiin nousemassa olevan lajin, kelkkaenduron, osallistumismaksuja. Sittemmin mönkkärien myynti ylitti kelkkojen myyntiluvut niin maailmalla kuin Suomessakin. Testiryhmässä oli mukana myös JJ Lehto, joka tuolloin aloitteli kelkkailijan uraansa. Kyseinen Wildcat taitaa olla kautta aikojen huonoin testissä ollut vakiokelkka. Nykyrahassa 100 euroa ei tunnu paljolta, mutta vuonna 1993 vastaava summa teki ison loven lompakkoon. Kaiken kruunasi onneton mekaaninen jarru. Kolmas oli Ari Peteri. Tämä sai balsamia haavoihinsa voittamalla kautta aikojen ensimmäistä kertaa jaossa olleen kelkkaenduron Suomen mestaruuden. Sen mukaan amerikkalainen ennätyksiä valvova järjestö NSSR oli kirjannut vapaasti viritettyjen huipuiksi peräti 270 km/h jo vuonna 1990. Ari Peteri oli parhaana suomalaisena kuudes. Lynx Cobra Racing ja Ski-Doo MX Z liikkuivat 141,5 km/h, kun taas ilmajäähdytteinen Yamaha Phazer Giant Special sai valokennoihin nopeutta juuri alle 130 km/h. 1993 Vuoden ensimmäisessä numerossa vertailtiin alle 500ja alle 600-kuutioisia urheilukelkkoja. Yksipäiväisen, parinsadan kilometrin mittaisen kisan osallistuminen kun saattoi maksaa 600 markkaa. Yksi 90-luvun taitteen suosituimmista urheilukelkoista oli 570-kuutioinen Yamaha Exciter, joka kuppilakeskusteluissa kulki melkein kahtasataa. Siinä oli vääntävä ja nopea moottori yhdistettynä aivan surkeaan jousitukseen. Giantissa voittoon ajoi Toni Haikonen Lynxin Cobra Racingilla. Vuoden kakkosnumerossa oli kieli poskessa kirjoitettu koeajo venäläisestä kaksitelaisesta Buran-kelkasta, joka jää historian lehdille maailman huonoimpana kelkkana. Jostain kumman syystä kelkkoja ei pisteytetty testissä järjestykseen, joten lopputulos jäi aika paljon lukijan päättelykyvyn varaan. Keväällä ilmestyneessä kolmosnumerossa oli mönkijäkatsaus, joten MK-lehti oli edelläkävijä alalla. Mistähän moinen linjaus mahtoi johtua. kaistiin pääpiirteissään MK-lehden syksyllä ilmestyneessä luettelonumerossa. Huiman kovaa mittauksissa kulki Polaris 500 EFI verrattuna muuhun porukkaan, sille se puhkoi 150 km/h -rajapyykin. Kisarintamalla tehtiin uusi aluevaltaus, kun Lahden vanhalla raviradalla järjestettiin ovaalit. Testin aikana taidettiin tehdä MKlehden tuolloinen ennätys ajetuissa kilometreissä, sillä käväisimme kaikilla yhdeksällä kelkalla Rovaniemeltä melkein Luostolla saakka ja osalla kelkoista reissu tehtiin jopa kahteen kertaan. Aika tavalla kelkat ovat siis vuosien saatossa keventyneet, tehot kasvaneet ja etenkin jousitus parantunut
Ahmasalolle kausi oli muutenkin menestyksekäs, sillä nuori mies otti mestaruuden A400-luokassa. Tuon ajan kaksipyttyiset 600-kuutioiset eivät olleet mitenkään pahan painoisia: AC ZR580 tyhjällä tankilla painoi 233 kg, Lynx Cobra Enduro 239 kg, Polaris XLT XTRA 245 kg, Ski-Doo Formula Z 250 kg ja Yamaha Vmax 600 237 kg. Samalla vanha ykköstä muistuttava logo heitettiin romukoppaan ja tilalle tuli nykyistä melko tavalla muistuttava tyylitelty MK. Snowcrossin EM-kisat ajettiin Ruotsin Älvsbyssä, mistä Suomeen tuli kaksoisvoitto. Lehti sai myös uuden taittajan, kun Marja Penttilä astui remmiin. Snowcrossin EM ratkaistiin Italiassa Trenton lähellä, missä Suomi otti kaksoisvoiton. Pauli Piippola, Tomi Ahmasalo, Juha Suur-Inkeroinen ja Raoul Bergman pommittivat joka laitteella ja tuloksiin laskettiin kolmen kierroksen keskiaika. Formula III mittautti kaikkien aikojen kovimman MK-lehden testissä siihen asti saavutetun huippunopeuden 166,7 km/h. Amerikan kisauutisissa kerrottiin Toni Haikosen ajaneen I-500-kisassa Ski-Doolla toiseksi, mutta jälkikatsastuksessa kannet todettiin vääränlaisiksi ja tuloksena oli diskaus. Mäkikisan, enduron ja snowcrossin jälkeen Kunkuksi kruunattiin Tuomo Forsell. Tuohon päivämäärään asti maahantuonnista vastaisi Sumeko Oy ja sen jälkeen Oy Brandt Ab. Kelkkaenduron SM-sarjassa mestaruuden vei Pekka Tuovila ennen Väinö Juujärveä ja Tomi Ahmasaloa. Maaliskuussa ilmestyneessä talven kakkosnumerossa oli laaja katsaus kisatouhuihin. Sporttikelkoilla ajettiin normaalin reittiajon lisäksi kelloa vastaan Mäntyvaaran radalla Rovaniemellä. Suurin kelkkakansaa puhuttanut uutinen oli talven mittaan voimaan astuva moottorikelkkojen rekisteröintipakko. Lynx Cobra Racing oli nopein, toiseksi selviytyi Yamaha Vmax 500, kolmanneksi Lynx Ultra, neljänneksi Polaris 500 EFI, viidenneksi SkiDoo MX Z ja kuudenneksi Arctic Cat 440 ZR. Euroopan mestaruudesta ajettiin Ounasvaaran rinteillä ja yleisön suosikiksi nousi väkisin itsensä hopealle puristanut Janne Tapio. Nyt kelkat laitettiin selkeästi pisteyttämällä järjestykseen ja sporttikelkkojen parhaaksi selvisi Lynx Enduro. Levillä tehtiin moottoriurheilun historiaa, kun ensimmäinen Kelkkakunkku näki päivänvalon. Kannanotto ei jäänyt viimeiseksi, sillä vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin asiat alkoivat olla edes suunnilleen kunnossa. Sisällön luvattiin laajenevan moottorikelkkamatkailuun ja hyötykelkkailuun. Vertailutestissä olivat korpikilpureiksi kutsutut alle 500-kuutoiset urheilukelkat ja noin 500-kuutioiset tuon ajan puolipitkät crossoverit. 1995 Vuoden ensimmäisen numeron parivertailussa olivat Ski-Doo Formula III ja Arctic Cat ZRT 600. huhtikuuta alkaen. Voittoon nousi toiseksi nopeimmin Kemijärven maastot selvittänyt Tomi Ahmasalo Ski-Doolla. Reitin nopeimmin ajanut Tuomo Forsell diskattiin, kun Yamahasta löytyi sääntöjen vastaisia muutoksia. Touring-testissä pistää silmään kelkkojen karmea kulutus. 1994 Vuoden ensimmäisessä numerossa oli mielenkiintoisia pikku-uutisia, joissa muun muassa kerrottiin Polariksen saavan uuden maahantuojan 1. 25 vuotta MK-lehteä Janne Tapiota. Kuvatekstin mukaan keli oli todella raskas ja siltä vaikuttaakin, sillä SkiDoon Summitin keskikulutus on peräti 31,6 litraa ja Yamaha Vmax 500 ST:n 31,4 litraa sadalla kilometrillä. Toni Haikonen vei mestaruuden ja ikinuori, tuolloin 46-vuotias Pauli Piippola ajoi hopealle. Syksyn luettelonumeron pääkirjoituksessa kerrottiin MK-lehden uudistuneen sekä sisältönsä että ilmeensä osalta. Giantissa nähtiin suuri show, mutta vasta kisan jälkeen. Syksyn luettelonumeron pääkirjoituksessa otettiin kantaa reittijärjestelyihin erityisesti hiihtokeskuksissa. Kolmella pakoputkella ja sylinterillä varustetut melko matalajoustoiset kelkat olivat kovia kulkemaan. Marja on RideMedian leivissä edelleen, mutta MKlehden ulkoasusta vastaa Pekka Keskinen. Tuoreen mestarin nimi oli Janne Tapio ja kruununprinssi Tomi Ahmasalo. Snowcrossissa Janne Tapio otti mestaruuden A750-luokassa ja Esko Tuisku teki saman tempun A500-luokassa. Tässäkään testissä ei kelkkoja laitettu pisteyttämällä järjestykseen, mutta muuten jutusta löytyy paljon yksityiskohtaista pikkutietoa. Crossissa oli ison luokan SM-kärjessä tuttu parivaljakko: Janne Tapiolle mestaruus ja Tomi Ahmasalolle hopeaa. A500-luokassa mestarin nimi oli Esko Tuisku ja hopeaa vei Tero Lehtoranta. Tuohon aikaan kauden kohokohta oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna jär68 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. Lehdessä oli myös alle 600-kuutioisten ja kahden istuttavien retkimallien vertailut. Ruotsin Krister Johansson Ski-Doolla oli vielä kuitenkin liian nopea Jannelle. Suurin osa kelkoista liikkui kuitenkin maastossa ilman minkäänlaista vakuutusta. Aiemmin kelkoissa oli vain niin sanottu mopovakuutus ja siitä todistuksena rekisterikilpi. Giantissa Tuomo Forsell juhli Yamahalla ja joensuulainen otti samalla myös kelkkaendurossa mestaruuden. Samana talvena tuli Metsähallituksen ylläpitämille urille 100 markan käyttömaksu. Lynxin tehtaan suunnittelija Esa Väisänen oli toinen ja melkein junnuikäinen Aki Suhonen kolmas
1996 Vuoden 1996 alussa tuli voimaan jälleen uusi maastoliikennelaki. Syksyllä toimitus valitsi vuoden kelkaksi Polaris XCR 440:n, jolla ajettiin voittoon enduron SM-sarjassa ja Giantissa. 440-kuutioisilla ajettiin mestaruudesta sekä vakioilla että kisakoneilla. Toisessa katsastettiin 500-kuutioisia urheilukelkkoja ja toisessa alle 600-kuutioisia touringmalleja. Snowcrossissa elettiin jo tuolloin Tapion valtakautta. Tuomo Forsell jätettiin kakkoseksi ja Tomi Ahmasalo oli kolmas. LaMk roudasi kaupungin keskustaan kuorma-autokaupalla lunta ja citysnowcrossia saapui seuraamaan noin 5000 silmäparia. Tuon ajan 600-kuutioiset matkakelkat eivät olleet mitään raketteja, vaikka niissä oli tehoa satakunta hevosvoimaa. Maastossa säilyi edelleen nopeusrajoituksena 60 km/h ja jääpeitteisille alueille yleisrajoitukseksi tuli 80 km/h. Catti oli selvästi kolmas ja Yamaha jätettiin pitämään perää. 1997 Vuoden ykkösnumerossa oli kaksi isoa vertailutestiä. Yamaha myös kiihtyi nopeimmin, sillä matka nollasta sataan taittui 5,5 sekunnissa. 25 vuotta MK-lehteä jestetty Rovaniemen moottorikelkkanäyttely. SM A440 -luokan voittoon kurvasi Paukka Piippola ja SM vakio 440 -luokassa ykkönen oli Tomi Ahmasalo. Muut kulkivat huippuja 140 km/h:n pintaan, mutta jostain syystä Yamaha kelasi ylivoimaiset pohjat kilometrin mittaradalla ja kellotti mittalaitteeseen nopeuden 147 km/h. SM 750 -luokassa Janne Tapio oli ykkönen ennen Janne Kasurista ja Tero Lehtorantaa. Catti oli siis jo tuolloin melkoisen kevyt, sillä se painoi tyhjällä tankilla ajokunnossa noin 221 kiloa. Sporttikelkkojen testissä Yamaha Vmax 500 oli ylivoimainen. 440-kuutioisilla vakiokilpureilla ajetun kisan voitti Janne Tapio ennen Tomi Ahmasaloa. Ykkösnumeron vertailutestissä olivat vastakkain alle 500-kuutioiset endurokelkat Arctic Cat ZR 440 ETT, Lynx Cobra Racing, Ski-Doo MX Z 440 ja Yamaha Vmax 500 XT. Huippuja kulki parhaiten Catti, 139,8 km/h, kun taas hitain oli Lynx, 134,6 km/h. Kelkkaileminen tapahtui lain hengen mukaan kuitenkin pääsääntöisesti omalla vastuulla. Ski-Doo Formula 500 nousi pisteissä kakkoseksi, Polaris Indy 500 oli kolmas, Lynx Enduro 500 G-Type neljäs ja Arctic Cat Cougar 500 viides. Huoltojoukot antoivat uuden hihnan väärässä paikassa, tuloksena hylkääminen. Testin voiton korjasi Ski-Doo hiuksenhienosti ennen Lynxiä. Kelkkakunkussa oli Tomi Ahmasalon vuoro juhlia, sillä rovaniemeläinen oli Ski-Doolla ykkönen ennen Catilla ajaneita Joni Rinkistä ja Esko Tuiskua. Tuolloin voimassa olleen endurosäännön mukaan kisakelkat saivat olla korkeintaan 440-kuutioisia, mutta 500-kuutioinen Yamaha kelpuutettiin viivalle, kun sen 36-milliset imukurkut holkitettiin 32-millisiksi. Ykköseksi raati pisteytti Lynx Touringin ja kakkoseksi Yamaha Venturen. Tälläkin kertaa Janne Tapio oli vahvimmin kiinni mestaruudessa, mutta viimeisen erän johtopaikalla hänen Lynxistään meni hihna poikki. Kisakauden erikoisuus oli stadioncrossi Rovaniemen kaduilla. Touringtestissä ajettiin pitkä lenkki myös kaksi päällä, mikä oli ainakin kyytiläisille raskas reissu osittain uuden lumen umpeen satamilla reiteillä. Voiton otti ruotsalainen Krister Johansson Ski-Doolla ennen samalla merkillä ajanutta Tomi Ahmasaloa. Vuonna 1995 Kesko jopa lennätti kokonaisen koneellisen messuvieraita etelästä Lapin pääkaupunkiin. Nollasta sataan kiihtyi parhaiten Ski-Doo GT 583, jonka aika oli tasan kuusi sekuntia. Ykkösnumerossa oli kisaraportti kautta aikojen toisesta Kelkkakunkusta, jonka voiton korjasi Janne Nevalainen Lynxillä. Vanhassa laissa reitin pitäjällä oli erittäin ankara vastuu sen kunnosta, mutta uudessa laissa velvoitettiin vain merkkaamaan reitti ja tarkastamaan sen kunto ennen avaamista. Vuonna 1997 oli meneillään jonkinlainen vesijettibuumi, ja maahantuojat panostivat lajiin paljon. Giantissa tahtipuikkoa heilutti Pekka Tuovila Polariksella ennen Cattia kuskannutta Joni Rinkistä. Täydellä tankilla Catti painoi 248 kg ja painavin oli 273-kiloinen Lynx. Snowcrossissa mestaruuksia jaettiin melkein enemmän kuin laki sallii. Sinne saavuttiin avaamaan kausi, tapaamaan tuttuja ja katsomaan uusia kelkkoja. Janne otti triplan ja voitti avoimessa luokassa SM-, PMja EM-tittelit. Kostamon kausi oli SM-hopean lisäksi melkein täydellinen, sillä kemijärveläinen kuittasi sekä Giantin että Rovaniemellä vain yhden ainoan kerran ajetun ACE-enduron voitot. Euroopan mestaruus ratkottiin tällä kertaa Italiassa Madonna di Campiglion hiihtokeskuksessa. Huippuja nopein, Lynx 600 ST, kulki 140 km/h. Giantissa Janne Tapio pommitti toiseksi ja Tuomo Forsell kolmanneksi. Puhallinkoneluokan voitti ylivoimaisesti tuore lupaus Niko Korsumäki Ski-Doolla. Jouko Kostamo oli samalla merkillä toinen ja Tuomo Forsell Yamahalla kolmas. Enduron SM-sarjassa saatiin kauden mittaan uusi valtias, kun etelän mies Joni Rinkinen Haminasta otti mestaruuden Polariksella. Talvisen pikkukelkkavertailun voittoja Ski-Doo Formula S selvisi vuoden 1996 kelkkakisassa toiseksi. Enduron SM-sarjassa Rinkinen vei kuitenkin mestaruuden ennen Tuomo Forsellia ja Tuovilaa. Myös MK-lehti lähti mukaan 69 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. Vanhaan verrattuna suurin ero oli reitin pitäjän vastuissa, joita helpotettiin tuntuvasti
Snowcrossin EM-kisat ajettiin tuhatpäisen yleisön edessä Ounasvaaralla. Lääkärien diagnoosi Amerikassa oli, ettei jalalla ajettaisi enää koskaan kilpaa. Lehdessä olivat myös parivertailussa SkiDoo Formula III ja Yamaha SRX 600. Samana vuonna Lynx täytti 30 vuotta, ja merkin taipaleesta oli kakkosnumerossa tietysti kattava artikkeli. Kelkan sarviinkin Janne pääsi vielä samoilla lumilla. naalin kakkonen Kirk Hibbertin jälkeen Toni Haikosen kaasutellessa kolmanneksi. Testin nopein kiihtyjä oli Arctic Cat ZR600 EFI, joka meni nollasta sataan 5,5 sekunnissa. Endurossa Joni Rinkinen otti mestaruuden ja Giantin vei nimiinsä Niko Korsumäki. Snowcrosskauden kotimainen nimi oli Tomi Ahmasalo, joka otti mestaruudet sekä avoimesta että vakioluokasta. Vakioluokassa mies oli . Nyt kiistan aiheena oli vuoden 1999 Kelkkakunkun ja snowcrossin PM-kisojen päällekkäisyys. Tällä kertaa vertailtiin kaksipyttyisiä 600-kuutioisia urheilukelkkoja. Polaris toi ensimmäistä kertaa markkinoille itse valmistamansa moottorin. Vuoden viimeisessä numerossa Janne kertoo kuulumisiaan Amerikanturneen aloituksesta ja ensimmäisestä kisasta. Touringeista ykköseksi pisteissä selvisi SkiDoo Grand Touring 500. Nollasta sataan Yamaha kiihtyi 5,5 ja Lynx 6,6 sekunnissa. Nollasta sataan liikkui liukkaimmin Ski-Doo MXZ 600, joka taittoi matkan 4,5 sekunnissa. Sporttivertailuun ykkönen oli aika ylivoimaisesti Yamaha Vmax 600 XTC, joten historian valossa Yamaha näytti tuolloin olleen testeissä keskimäärin parhaiten menestynyt merkki. naalin voiton, joten uuden mantereen valloitus näytti alkavan paremmin kuin hyvin. Tulevan talven kuumimmista uutuuksista nousivat esiin ainakin Yamahan tehokas SRX700 ja Ski-Doo Formula III. 1998 Vuoden ykkösnumerossa vertailtiin 600-kuutioisia kaksipyttyisiä urheilukelkkoja ja 500-kuutioisia touringmalleja. Huippuja Phazer kulki 127 ja Polaris 126 km/h. Matkamallit kiihtyivät nollasta sataan reilussa kuudessa sekunnissa ja kulkivat noin 130 km/h. Samassa lehdessä olleessa puhallinjäähdytteisten urheilukelkkojen testissä parhaiten kiihtyi nollasta sataan Polaris SuperSport 550, 8,2 sekuntia, kun Yamaha Phazer 550 pääsi 8,6 sekuntiin. Kotimaassa oli parempia tohtoreita ja polvi saatiin operoitua kuntoon. Amerikassa polvensa tärvännyt Janne Tapio oli poissa kisoista, mikä helpotti muiden työtä kotimaan arvosarjoissa. Formula III painoi tyhjällä tankilla 262 ja Yamaha 252 kiloa. Molempien keskikulutus testin aikana oli reilut 25 litraa satasella, joten siinä suhteessa kelkoissa on tapahtunut edistystä. Vuoden mielenkiintoisin kisauutinen oli Janne Tapion siirtyminen Ski-Doon sarviin rapakon taakse. Joulukuussa 1998 MK-lehti siirtyi virtuaaliaikaan, kun lehden nettisivut avattiin. Polvivaivainen Tomi Ahmasalo ajoi toiseksi ennen Janne Kasurista. Isossa luokassa Janne otti jopa . Kelkkakunkussa saatiin taas uusi voittaja, kun Niko Korsumäki ajoi ykköseksi. 1999 Vuoden ensimmäisen numeron pääteemana olivat taas kerran testit. 25 vuotta MK-lehteä muotiin julkaisemalla kevään numerossa erillisen vesijetti-extran. Huippuja kulki parhaiten Vmax, 154 km/h. Amerikassa Ski-Doolla leipäänsä tienannut Toni Haikonen oli palkattu keikkakuskiksi Lynxin sarviin, ja mies otti hienosti Euroopan mestaruuden. Föönien ja nestekoneiden mittaukset tehtiin samana päivänä, samalla radalla ja saman kuskin ajamina, joten tulokset olivat täysin vertailukelpoisia keskenään. Valitettavasti kausi päättyi tammikuussa 1998 pahaan polvivammaan. Lukemat eivät ole pahoja, kun muistaa että molemmissa on kolmipyttyinen moottori. Rovaniemeläinen otti Lynxillä voiton Pietarin EM-kisoista, avoimen ja pikkuluokan Suomen mestaruudet sekä ajoi kaiken huipuksi ensi kertaa itsensä myös Kelkkakunkuksi. Kävijämäärät vaihtelivat alusta lähtien 30000:n ja 50000:n välillä kuukaudessa. Perusteiksi mainittiin muun muassa se, että Yamaha loi aivan uuden tyylisuunnan muskelikelkkojen sarjaan. Kolmisylinterinen Yamaha kulki huippuja 157 km/h, kun Lynx kulki samoissa olosuhteissa 141 km/h. Verrokkeina testissä olivat mukana kolmireikäinen Yamaha SRX 600 ja viisisatanen Lynx Enduro Special. Kaksipyttyinen kelkka oli saatavana sekä 600että 700-kuutioisena. 700-kuutioinen kolmisylinterinen SX oli lähes yhtä kevyt ja ketterä ajaa kuin parisataa kuutiota pienemmät urheilukelkat. Nelosnumeron kelkkaluettelossa ei esiin nouse oikein mikään malli tai merkki, joten talvi 1998-99 taisi olla uutuuksien kannalta MK-lehden siihen asti tylsin. VP Halonen oli toinen ja Toni Haikonen kolmas. Syksyllä kisaporukka kävi 2000-luvulla tutuksi tullutta taistelua päivämääristä. Syksyn luettelonumerossa valittiin vuoden kelkaksi Yamaha Vmax 700 SX. Snowcrossissa ei tapahtunut mitään ihmeellistä, sillä Janne Tapio palasi valtaan edellisen kauden loukkaantumisen jälkeen. Netissä surfaaminen alkoi vuosituhannen lopulla yleistyä ja samalla maailma pieneni 70 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. Samassa numerossa testattiin myös lasten kelkkoja. Endurossa Jarkko Raivio ajoi Ski-Doolla Suomen mestariksi ja Petri Roininen voitti samalla merkillä Giantin
Kelkkaendurossa Joni Rinkisellä oli putki päällä. 2002 Vuoden ykkösnumeron kannessa komeili yksi kelkkamaailman merkkipaaluista. 2001 Vuoden ykkösnumerossa koeajettiin merkittävä uutuus. Hännänhuippuna oli muuhun ryhmään verrattuna todella vanhanaikaiselta näyttänyt Lynx XR 500 LC, joka kulki vain 135,5 km/h. Siltä ne myös ajossa tuntuivat. Kohuttu millenium ei loppujen lopuksi aiheuttanut kovinkaan suuria mullistuksia. Kelkkakunkussa Levillä Janne Tapio otti kolmannen voittonsa putkeen. Tuolloin tehdyt mittaukset eivät tosin ole kalibroinniltaan vertailukelpoisia esimerkiksi valmistajien nykyään ilmoittamiin tehoihin. Yamaha esitteli heti alkuvuodesta lehdistölle nelitahtisen RX-1-mallin. Amerikasta alkoi netin kautta kantautua huhuja jos jonkinlaisista uusista projekteista. Samalla Yamaha laittoi kertaheitolla muiden merkkien nelitahtimoottorit uudestaan piirustuspöydälle. Molemmat sarjat vei nimiinsä Janne Tapio. Suurin 121,4 hevosvoiman teho irtosi dynossa Polaris Indy 600 X Edgestä. Nelipyttyinen rivikone oli samantyylinen kuin merkin superpyörässä ja kehitti kaasariversiona noin 135 hevosvoimaa. Nykyään se tunnetaan nimellä Winter X Games! Kisatouhuissa mentiin tuttujen nimien tahdissa. Jarkko Raivio oli vaihtanut Rinkisen tallikaveriksi Sumekon tiimiin ja otti Catilla pronssia. 500-kuutioisten testivoittoon ylsi Ski-Doo MX Z 500 niukasti ennen Polariksen 500 SP -mallia. Vakiossa Racing 500 -luokassa ja Pro 800 -luokassa SM-sarjan ykkönen oli Janne Tapio, kakkonen Tomi Ahmasalo ja kolmonen Janne Jurvelin. Snowcrossin EM-kisoissa Östersundissa Janne Tapio voitti mestaruuden ja Tomi Ahmasalo otti hopeaa. Kaikki muut kiihtyivät tuohon nopeuteen lähes tasaväkisesti 2,7-2,9 sekunnissa. Vuoden kakkosnumerossa oli ensimmäisen kerran FSX-tyylinen juttu. Kolmesta ajetusta erästä Janne Tapio joutui keskeyttämään yhden, mikä jätti hänet harvinaista kyllä ilman mitalia. Amerikassa järjestettiin nimittäin ensimmäiset freestylehenkiset hyppykisat. Kaksipaikkaisessa touringmallissa oli 660-kuutioinen Suzukin valmistama nelarikone. Haukkaa paljon enemmän puheita sai aikaiseksi Redline, joka esitteli nettisivuillaan huimia teknisiä ratkaisuja. Vuodenvaihdetta edeltävällä viikolla tehtiin ahkerasti 500-kuutioisten urheilukelkkojen testiä Rovaniemellä, jonka jälkeen päästiin kotiin juhlistamaan historiallista kellonlyömää. Euroopan mestaruudesta kuitenkin ajettiin ja sen hoiteli Suomeen Tomi Ahmasalo. lmien tekijänä. Mittarata oli nopeassa kunnossa, sillä Polaris kulki huippuja kilometrin matkalla peräti 151,1 km/h. Arctic Cat esitteli maailman ensimmäisen nelitahtisen sarjatuotantokelkan. Niin ylivoimainen Yamahan uutuus oli vaikka Suzukin 48-hevosvoimaiseen ja Polariksen lähes saman tehoiseen nelariin verrattuna. 71 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. Ylivoimaisesti nopein kiihtyjä kahdeksaankymppiin oli Polaris Indy 500 SP ajalla 2,4 sekuntia. Keskenään ne ovat kuitenkin täysin verrannollisia ja kertovat, että Polariksen 600 VES -moottorissa ja Catin EFI APV -moottorissa oli jo tuolloin hyvin paukkua. Hyppykisa oli näytöslajina useista talvisista extreme-lajeista koostuneessa 2000 Winter Gravity Games -tapahtumassa. Suomen mestaruudesta ajettiin A-luokassa tuolloin sekä vakioilla 440-kelkoilla että avoimen luokan 800-kuutioisilla. Kelkan keulalla se oli hiljainen ja myös toivottoman hidas. Se kuihtui kuitenkin kasaan ennen alkuaan. Kevään kolmosnumerossa julkaistiin ensimmäinen Mönkkäri-extra, joka myöhemmin innoitti RideMediaa perustamaan lajiin kokonaan oman Mönkijä-lehden. Homman taustalla oli Slednecks-niminen porukka, joka tunnetaan nykyään maailman kovimpien kelkka. Toimituksessa oli jo hyvissä ajoin siirrytty uuteen tilausjärjestelmään, sillä entinen ei olisi ymmärtänyt uutta vuosituhatta, vaan olisi luullut maailman loppuneen. Kakkoseksi ajoi Jarkko Raivio ja kolmoseksi Mika Korsumäki. Raskaassa lumessa Catin nelari jaksoi kulkea 6070 km/h. Toiseksi nopein oli Yamaha SX 500 R, 146 km/h, kolmas oli SP-mallia kesymmällä moottorilla varustettu perusmallin Polaris 500, 145,8 km/h, neljäs SkiDoo MX Z 500, 143,7 km/h ja viides Arctic Cat ZR 500. SM-sarjassa isot pojat ajoivat edelleen kahdessa luokassa. Mies otti Catilla taas mestaruuden. Moottoripyörää muistuttava AD Boiwinin Snowhawk päätyi jopa tuotantoon asti. Lähes yhtä tehokas oli Arctic Cat ZR 600 EFI APV 119 hevosvoimalla, kolmas Lynx Enduro 600, 115,8 hv, neljäs Ski-Doo MX Z 600, 112,1 hv ja viides Yamaha SX 600 R, 106,9 hv. Kisapuolella piti kauden huipentumana olla snowcrossin MM-sarja. Kelkkaendurossa Joni Rinkinen vei vain pisteen erolla mestaruuden ennen Mika Korsumäkeä. Sylintereitä oli kolme ja huipputehoa irtosi vaivaiset 48 hevosvoimaa. 25 vuotta MK-lehteä myös kelkkarintamalla. Moottori oli alun perin suunniteltu japanilaisiin minikokoisiin kaupunkiautoihin. Ykkösnumeron vertailutestissä olivat 600-kuutioiset urheilukelkat, jotka ajettiin poikkeuksellisesti myös jarrupenkissä. 2000 Vuosituhat vaihtui MK-lehden toimituksessa melkein työn merkeissä
Ski-Doon täysin uudenlainen moottorikelkka REV oli ollut salaisissa koeajoissa myös Suomessa jo aiemmin, mutta maaliskuussa 2002 se esiteltiin ensi kertaa MKlehden sivuilla. Kaksiosainen sarja alkoi Ruotsin Uumajasta ja päätöskisa ajettiin Rovaniemellä. Kolmas oli Polaris Pro X2 600 ja neljäs Arctic Cat F6. 2004 Ykkösnumeron vertailutestissä olivat pääosissa 600-kuutioiset urheilukelkat. Polariksen kaasarikoneinen Pro X käytti sataseen aikaa tasan 5 sekuntia. Hän ajoi endurossa Suomen mestariksi ja otti snowcrossissa ison luokan SM-pronssia. Arctic Cat ZR 500 Cross Country jätettiin neljänneksi. Kelkkakunkussa tapahtui valitettava kuolemantapaus, joka heitti tapahtumalle varjonsa myös jatkossa. Tomi Ahmasalo teki kaudella 2002 kovaa jälkeä Amerikassa ottaen muutamaan otteeseen jopa Blair Morganin ja Tucker Hibbertin päänahan WSA-sarjan . Janne Tapio kruunasi komean uransa kautta aikojen ensimmäiseen snowcrossin MM-titteliin. Testissä oli ensi kertaa mukana myös nainen, kun Kati Liimatainen (nykyään Muotka) kaasutteli letkassa mukana. SM-snowcrossissa Janne Tapio oli jopa masentavan ylivoimainen. Yamaha oli tuolloin lopettanut 500-kuutioisen urheilumallinsa valmistuksen kokonaan, joten jutussa oli neljä kelkkaa. MK-lehden testiryhmä oli etukäteen rankannut valmistajien parhaat urheilukelkat, jotka laitettiin nyt järjestykseen. naalissa. Ykkösen isossa testissä olivat 500-kuutioiset urheilukelkat. Vuoden suurin kisalaji oli kuitenkin uudella tyylillä aluekarsintojen kautta ratkottu sprintin Suomen Cup. Niko Korsumäki urakoi kahdessa lajissa vieden enduron nestekoneluokan mestaruuden ja napaten ykköstilan myös snowcrossin Racing 500 -luokassa. Ski-Doo REV oli ensimmäisenä kautenaan hienoinen pettymys, mutta vuonna 2004 sen potentiaali alkoi löytyä. REV vei testivoiton reilusti ennen Lynx 600 Enduroa. Hopeaa vei Janne Jurvelin ja pronssia Henri Toppala. Niko Korsumäki oli toinen ja Mika Palviainen kolmas. Harvinaisen oikein ennustettu, mutta taisi taustalla olla paljon sisäpiirin tietoakin! Kisakauden monitoimimies oli Niko Korsumäki. Lahdessa ajettu osakilpailu oli yksi Suomen moottorikelkkailun hienoimmista tapahtumista, kun Tapio suorastaan lensi voittoon ennätysyleisön edessä. Vuoden parhaaksi sporttikelkaksi valikoitui Yamahan RX-1, vaikka se ei patikossa ollutkaan parhaimmillaan. Kakkoseksi sijoittui Lynx Enduro 600, kolmoseksi Ski-Doo REV 800, neloseksi Arctic Cat F5 ja viitoseksi Polaris Pro X 700. Testivoiton korjasi Lynx Enduro 500 RER, joka oli tuolloin todellakin nimetty melko tuoreen keksinnön eli sähköpakin mukaan. 2003 Ykkösnumerossa vertailtiin poikkeuksellisesti erikokoisilla moottoreilla varustettuja malleja työnimellä vuoden kelkat. Kausi oli ensimmäinen, jolloin Tomi Ahmasalo ja muut Ski-Doon ykkösnimet ajoivat kilpaa 800-kuutioisella Open-luokan REVillä. Erik myös ennusti jo tuolloin, että tulevaisuuden kelkat ovat REVin kaltaisia edestä ajettavia ja niitä liikuttelee joko nelitahtinen tai uudentyylinen suoraruiskulla varustettu kaksitahtinen moottori. Se oli kuitenkin mukava matka-ajossa, äärettömän nopea ja piristävän erilainen. REV SDI kiihtyi nollasta sataseen peräti 4,1 sekunnissa. Kakkosnumerossa esiteltiin ensi kertaa Yamahan RX-1-mallin lisäksi toinen merkkipaalu. Kakkosnumerossa juhlistettiin artikkelin muodossa Polariksen 50-vuotista taivalta ja maisteltiin ensi kertaa Lynxin uutta R-evomallia. Nopein kiihtyjä sataseen oli REV 800, 4,16 sekuntia. Niko Korsumäki oli tässäkin lajissa nestekoneluokan ykkönen. Kemijärven Giant-endurossa juhli voittoa Joni Rinkinen, joka oli siirtynyt Catista SkiDoo REVin satulaan. Snowcrossissa Tomi Ahmasalo jatkoi Amerikan valloitusta, ja mies laski ajaneen72 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. Polaris Indy 500 SP X ja SkiDoo MX Z 500 RER päätyivät tasapisteisiin. Crossissa mestaruuden vei isossa luokassa Janne Tapio ennen Janne Jurvelinia. 25 vuotta MK-lehteä Tehokkaan moottorin lisäksi Yamahan valttikorttina oli, että se heitti nelarikoneen urheilukelkkaan muiden räpeltäessä touringmalliensa kanssa. Jutun alussa Erik Ahmasalo kertoo, että REVin kehittely oli aloitettu jo vuonna 1997. Kaasarikoneella varustettu Lynx Enduro 600 kiihtyi sataan 4,8 sekunnissa ja samaan päätyi Catti EFI-moottorilla. Tomi Ahmasaloa ei kotimaan radoilla nähty, sillä mies kisasi koko kauden WSA-sarjassa rapakon takana. RX-1 loikkasi sataseen 4,48 sekunnissa, Lynx Enduro 600 4,8 sekunnissa, Polaris Pro X 700 5,2 sekunnissa ja Catti F5 6,8 sekunnissa. Suurin syy olivat oikeanlaiset iskarien säädöt, jotka oli ensi kertaa räätälöity suomalaisten testaajien voimin suomalaiseen makuun. Moottorikelkkaendurossa saatiin uusi nimi mestariksi, kun Jori Tarvonen otti nestekoneiden ykköstilan. Giantissa juhli ykköstilaa Teemu Pätsi. Snowcrossissa Janne Tapio voitti MM-sarjan tapaisen World Cupin. Lynx oli suomalainen vastine SkiDoon REVille. Olosuhteet olivat kautta aikain vaikeimmat, sillä pakkanen huiteli jopa yli 30 asteessa
Tuo kelkka on Ski-Doo MX Z 600 X H.O. Kaksikon paikan Suomen ykköskuskina otti Niko Korsumäki, joka aloitti myös projektin tähtäimenään maailmanmestaruus. Vuonna 2006 Polaris kuitenkin räjäytti pankin. Kaudella 2006 600-kuutioisia IQ-malleja ja Switsareita myytiinkin Suomessa yhteensä lähes 800 kappaletta. Tuurin MM-kisat sentään vetivät yleisöä katsomoihin, mutta talvi-, kevätkaudelta puuttuu koko kelkkaväen kokoava tapahtuma. Lopulta yhteissijoitus oli kuudes. Hyvä uutinen on snowcrossin MMkisojen ajaminen Jyväskylässä ja enduron paluu yhden SM-sarjan systeemiin. Ykkönen oli Janne Tapio ennen Janne Jurvelinia ja Niko Korsumäkeä. Kelkka oli kyllä tehokas kuin mikä ja sen jousitus oli kohtuullisen onnistunut, mutta muut ajo-ominaisuudet tai niiden lähes totaalinen puuttuminen tekivät ajamisesta mielenkiintoisen kokemuksen. Vuonna 2005 SkiDoon jo pari vuotta muhinut REV oli jalostunut vuosi vuodelta paremmaksi saavuttaen jonkinlaisen lakipisteen. Vuonna 2006 MK-lehdessä julkaistiin ensimmäinen vuoristokelkkojen testi, kun vastakkain olivat Arctic Cat M7, Polaris RMK 900 Dragon ja Ski-Doo Summit 800. Uudella 600-kuutioisella moottorilla varustettu IQ oli loistava kelkka ja samalla moottorilla liikkuva Switchback vielä parempi. 73 www.mk-lehti.fi MK-LEHTI 25 VUOTTA. Vuoden 2005 Lynxin R-evo-mallit esiteltiin lehdistölle Nurmeksessa Bomban talolla helmikuussa 2004. Janne Tapio otti 2005 toisen MM-tittelin ja suunnitteli pikku hiljaa siirtoa kisahommista Lynxin tehtaalle tuotekehitykseen. Esittelyssä korostettiin, että moottorikelkan design voi olla näyttävää ja selkeälinjaista. Aivan mestaruuteen asti ei Niko yltänyt, mutta hopeaa tuli. Vuosikymmenen loppupuolella esiteltiin useita mielenkiintoisia kelkkamalleja. Blair Morgan hoiteli molempien ulkoratasarjojen voitot. Avoimessa luokassa suomalainen oli jopa mestaruusvauhdissa, mutta kaksi epäonnista kisaa jäivät ilman . MM-tittelin Niko hävisi käytännössä uransa viimeisessä mutkassa, kun ruotsalaiskilpailija taklasi hänet radalta! 2010-luku on kelkkatapahtumien kannalta ollut köyhää aikaa. Jumbosijat olivat tässä tapauksessa reilusti ansaittuja, sillä kelkat olivat monella tapaa heikkoja esityksiä. Kelkka oli uskomattoman raskas käännellä, mutta silti sen aliohjaavuus oli sitä luokkaa, että irtolumen päällystämällä reitillä jopa huonosta ohjautuvuudestaan tunnettu Ski-Doon katamaraanisuksi tuntui kirurgisen tarkalta ohjaimelta. Oikeasti R-evo näytti melkoiselta möhköltä ja etenkin harmaa 600 SDI oli käsittämättömän ankean näköinen moottorikelkka. Crossin SM-sarjassa ei mestarin osalta yllätyksiä nähty. Se oli pitkästä aikaa kelkka niille, jotka arvostavat vain ja ainoastaan ajo-ominaisuuksia kovassa ajossa. naali. Rovaniemellä havahduttiin kuitenkin nopeasti ja Lynx RE tuntui kaudella 2007 olevan lähes liian hyvä ollakseen totta. Tilaus jollekin uudella tapahtumalla on kuitenkin olemassa. MK-lehden vertailutestit lehdessä 1/05 olivat sinänsä historiallisia, sillä Lynx jäi sekä 600että 800-kuutioisten urheilukelkkojen vertailuissa viimeiseksi. Kaksitahtirintamalla Rotaxin E-TEC oli mullistava uutuus. Lynx oli jo pitkään osannut valmiin urheilukelkan tekemisen, mutta edellisestä hoocee-mättöpelistä oli vierähtänyt jokunen vuosi aikaa. Tonninen Nytro toi Yamahan kuumaksi puheenaiheeksi. Moottori myös tärisi aivan tolkuttomasti. Kaudella 2005 Fusionista ei juuri positiivisia asioita kuulunut. Tuolloin pitkien kelkkojen myynti oli Suomessa vielä marginaalista. Edellinen veret seisauttava onnistuminen oli koettu vuonna 2004 silloisten Enduro-mallien kanssa. 25 vuotta MK-lehteä sa kauden aikana yhteensä satakunta starttia. Savuton ja vähäruokainen E-TEC on edelleen tuotannossa lähes samanlaisena. Sen ulkomuotoihin oli haettu viitteitä autoteollisuudesta. Se menestyi MKlehden testeissä loistavasti. Siitä ei loppujen lopuksi tykännyt oikein kukaan. Onneksi Giant-enduro saatiin muutaman vuoden tauon jälkeen taas talven ohjelmaan. Korsumäki vei mestaruuden Racing 500 -luokassa ennen Hannu Toppalaa. SDI. Nytrossa alun perin esitelty moottori palvelee edelleen monen kelkkamallin keulalla. Toinen aikakautensa suurista kuskeista, Tomi Ahmasalo, päätti myös pitkän uransa vuosituhannen ensimmäisellä kymmenyksellä. R-evo ei häikäissyt ensi näkemältä. naalipaikkaa. Mutta joukossa oli ainakin yksi iloinen poikkeus, ja se oli yksi parhaista koskaan tehdyistä urheilukelkoista. Tätä kirjoitettaessa talvi tekee vahvasti tuloaan, joten MK-lehden porukka ja kelkkaväki ovat luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Niko muutti sen takia jopa Ähtäristä Rovaniemelle. Kelkalla ajettiin meilläkin kilpaa sekä endurossa että snowcrossissa. Amerikassa sillä voitettiin jopa yksi WSA-sarjan . Yamahan 500-kuutioinen nelitahtinen Phazer oli mullistava kelkka, mutta ei saanut koskaan ansaitsemaansa asemaa. Harva kelkka on saanut yhtä rajun tuomion kuin Polariksen 2005-mallin Fusion 900. Sisähallisarjassa Tomi otti mestaruuden 440-luokassa ja oli samassa luokassa ulkoratasarjan hopealla. Kelkkakunkku hiipui pois ja samoin loppui Rovaniemen Snowstar. 2005… 2005 ja 2006 olivat vuosia, jolloin markkinoilla tuntui olevan koko joukko enemmän tai vähemmän huonoja sporttikelkkoja
naaliin last chance –erän kautta ja tiedossa oli takarivin lähtöpaikka. Piikkimaton eron tavalliseen huomaa erityisesti pattisuorilla, joissa kelkka menee todella vakaasti. Ajo riitti kuitenkin . 17-vuotias norjalainen joutui hakemaan vauhtia . Ajo kuitenkin kulki ja sijoitukset nousivat, mutta laskeutuminen ylipitkästä hypystä väänsi polvea ja meno kävi taas tahmeammaksi. naaliin last chance -erästä, mutta ylsi takarivin lähtöpaikasta huolimatta lauantain kisan voittoon. Osmo oli maalissa 13. sijaan. naalissa 9. naaliin jo itsessään hieno kokemus, Karjalainen totesi kisan jälkeen. Aiemmin pelkästään Lynxillä kisanneelle sopeutuminen uuteen työkaluun kävi nopeasti. Some-päivityksistä päätellen Pohjois-Amerikan ISOC-sarjan avausta seurasi tänä vuonna enemmän suomalaisia kuin koskaan aiemmin ja aiheestakin: kymmenen vuoden tauon jälkeen jenkkiradoilla nähtiin suomalaisväriä ja peräti kolmen kuskin toimesta. naalipaikan. Pieti Puhakalle debyyttikisa Duluthissa oli vaikea. naalipaikkaa. – Finaalipaikka oli ensimmäisen viikonlopun tärkein tavoite ja se saavutettiin, joten täytyy olla tyytyväinen. – Säikähdin polveen tullutta iskua ja ajorytmi meni sen jälkeen sekaisin, Karjalainen raportoi ennen paluulentoaan Suomeen. Lauantai meni härmäläisillä vielä totutellessa ison maailman meininkiin. Maton huima pito mahdollistaa myös erilaiset ajolinjat ja jarrulla sitominen on helppoa. Pollen kilpuri on ollut itselle todella positiivinen yllätys ja luotto laitteeseen on syntynyt nopeasti. ISOC-KAUDEN AVAUKSESSA SUOMALAISVÄRIÄ Viime kaudella todellisen läpimurron tehneen norjalaisen Elias Ishoelin syöttö oli Pro Liten avauksessa kohdillaan. Osmo ajoi molemmissa karsintaerissä neljänneksi ja last chance –lähdön kolmas sija takasi kauhajokelaiselle . Kolmikosta vain Karjalainen onnistui raivaamaan tiensä . Polaris toi viivalle uuden avoimen luokan kilpurin, joka muistuttaa ulkoisesti Axys RMK-malleja. Kuva: ISOC M TEKSTI: OLLI AUTONEN 74 www.mk-lehti.fi AMERIKAN SNOCROSSIA. – Vaikka ajo ei mennyt suunnitellusti, oli pääsy . Myös Mikko Osmo löysi sunnuntaina edellispäivänä hukassa olleen rentouden ja ajo alkoi kulkea paremmin. Sunnuntaina Eetu Karjalainen onnistui karsintaerissään loistavasti: tuloksena kakkosja kolmossijat, mikä tiesi suoraa . Karjalainen ajoi startin jälkeen kymmenennen sijan paikkeilla, mutta kolarointi toisella kierroksella pudotti sotkamolaisen letkan hännille. Finaalissa Karjalainen onnistui polttamaan variaattorinhihnan ennen lähtöä ja huono startti pudotti hänet viimeisten joukkoon. Amerikan snocrossia eikäläisittäin huomion keskipisteenä oli Pro Lite – luokka, jossa kisasivat täksi kaudeksi Team Southside Polariksen talliin liittyneet Mikko Osmo ja Pieti Puhakka sekä yksittäisenä Duluthin kisan ajamaan lähtenyt viimekauden SM-pronssimitalisti Eetu Karjalainen, joka ajoi kisassa tutulla kelkalla eli Arctic Catilla. Kuvassa ajava Ross Marti ei avauksessa onnistunut, mutta Kody Kamm toi toisen päivän fi naalissa uutuuskelkalle ensimmäisen voiton
Kaverukset ovat innoissaan siitä, että tulevana talvena saa keskittyä vain kilvanajamiseen ammattimaisesti ilman, että siviilityöt häiritsisivät keskittymistä. – Pienen taustatyön ja keskenämme käydyn keskustelun pohjalta päätös sopimuksen allekirjoittamisesta syntyi nopeasti. Osmo ja Puhakan pääfokus on muun tiimin tapaan Yhdysvaltain itärannikolla ajettavassa East Coast Snocross –sarjassa, joka käy myös yhden kisan verran Kanadan puolella Valcourtissa. Perjantai-illan Dominator –kisan jo kolmannen kerran peräkkäin voittanut Tim Trembley toi AmsoilSki-Doonsa maaliin kolmantena. Finaalipaikkaan yltääkseen pitää onnistua täydellisesti. Osmon ja Puhakan kausi jatkuu Amerikassa, mutta Eetu Karjalaisen Amerikan seikkailut olivat ainakin tällä erää vain Duluthin kisan mittaiset. Puhakka ja Osmo Pohjois-Amerikan ECS-sarjaan Tucker Hibbert aloitti siitä mistä viime kaudella lopetti ja otti avauskisan ensimmäisen fi naalierän voiton. – Tiimissä ajoi viime kaudella muun muassa ruotsalainen Johan Dahlgren, joka oli sarjan kokonaispisteissä toinen. – Ei kaasua paljoa kärsi nostaa, kun joku tulee ohi. Vaihtelevasta menestyksestä huolimatta koko suomalaiskolmikko hehkutti Jenkkilän kisakokemuksiaan ja Duluthin meininkiä. Mikko Osmon mukaan ISOCin Pro Lite –luokka vastaa tasoltaan Skandinavian kärkeä. Kuluneet kaksi viikkoa Amerikassa olivat uskomattomat ja kokemus jää varmasti loppuelämäkseni mieleen. naalissa Kamm saikin loistavan startin karaten pian hyvän matkan päähän muista. T-Train onnistui kuitenkin raivaamaan tiensä toiseksi ja tuli viimeisillä kierroksilla aivan Kammin kantaan, mutta kierroksella ohitettavien suma esti Hibbertin ohitusyritykset. – Fiilis on sanoinkuvaamaton. Kaikki olivat sitä mieltä, että kannattaa lähteä, kun tilaisuutta tarjotaan, Puhakka taustoittaa. ikko Osmo ja Pieti Puhakka saivat molemmat syyskuussa Facebookin kautta yhteydenotot, joiden todenperäisyys pisti suomalaiset ensimmäiseksi tarkistamaan, oliko nyt aprillipäivä. Ruutulippu heilahti Kammin kannalta viimeisellä hetkellä, sillä eroa Hibbertiin oli maalissa vain pari metriä. Hibbertin vauhti oli ennallaan Kuninkuusluokka Pro Openissa suurin huomio keskittyi snocrossissa kaiken voittaneeseen ja ennätyksiä toisensa perään murskanneeseen Tucker Hibbertiin. Joulun ja uudenvuoden pojat aikovat viettää Suomessa, jonka jälkeen koittaa paluu tiimin pääpaikkaan Massachusettsiin. Duluthissa ensimmäisen kerran tositoimissa nähty Polariksen uusi Open –luokan kilpuri irtosi koko viikonlopun hienosti viivalta ja sunnuntain . Jyväskylässä ja Altassa ajettavat MM-kisat kuuluvat myös kauden suunnitelmiin, sillä ECS-sarja on noina viikonloppuina tauolla. ECS-sarja kattaa kahdeksan kisaviikonloppua, joiden lisäksi Suomen pojat ajanevat ainakin pari ISOC-kisaa. Lauantain ensimmäisessä karsintaerissä Hibbert jäi Kody Kammin ja Ross Martinin taakse kolmanneksi, mutta vei toisen erän nimiinsä. Keväällä operoitu olkapää otti kipeää horjahdettuani sunnuntain toisessa karsinnassa ja kisa oli sitten siinä. Hänenkin kauttaan kuulimme pelkästään positiivista sarjasta ja tiimistä, mikä tuki lähtöpäätöstämme, Osmo lisää. – Kärsin huonoista lähdöistä enkä saanut rentoa ajoa käyntiin missään vaiheessa. naalissa Hibbert jäi holeshotit ottaneen Team LaValleen Polaris-pilotti Kyle Pallinin taakse, mutta onnistui ohittamaan Pallinin erän puolivälin paikkeilla ja ajoi maaliin ykkösenä. Tiimin kiinnostus suomalaisiin heräsi viime keväänä Clash of Nations –kisan pohjalta Falunissa, jossa kaverukset ajoivat suomalaisista parhaat sijoitukset. Sinnikäs ja näyttävä ajo palkittiin lopulta kuitenkin kolmannella sijalla. – Ennen Duluthin kisaa sovimme tiimin kanssa, että aloitamme tuntuman hakemisen Pro Lite –luokassa stokkilaitteilla. aiemmin Jenkeissä kisanneilta suomalaisilta ja ruotsalaisiltakin, jotka olivat ajaneet tiimissä aiemmin. T-Train osoitti taas kerran olevansa vauhdissa omaa luokkaansa, vaikkakin vuodentakaisesta Duluthin kauden avauksesta saavutettu täysi pistepotti jäi nyt haaveeksi. Kauden ensimmäisessä . Karsintaerien perusteella ensimmäisenä lähtöpaikkansa valitsemaan päässyt Kody Kamm otti . Kuva: John Hanson M 75 www.mk-lehti.fi AMERIKAN SNOCROSSIA. Nyt alamme rakentaa Open-luokan Polariksia, joilla kierrämme ECS-sarjaa, Osmo kertoi Duluthin kisan jälkeen. Pian selvisi, että Mikko oli saanut saman viestin, Puhakka kertoi ennen reissuun lähtöään Rovaniemen kelkkamessuilla. ECS-sarja avataan tammikuun lopulla Plattsburghin kisalla New Yorkin osavaltiossa, jonka jälkeen kisoja on tiuhaan aina huhtikuun alussa ajettavaan päätökseen asti. Pieti Puhakka ja Mikko Osmo kertovat molemmat kauden päätavoitteekseen ajaa koko sarja ehjänä läpi – palkintosijoituksista samalla taistellen. – Tulosta lähdetään totta kai tekemään, mutta onhan tämä kaikkinensa ainutlaatuinen ja mahtava tilaisuus, miehemme maailmalla kiteyttävät. – Team Southside Polariksen omistaja Bruce Gaspardi kysyi, kiinnostaisiko tulla ajamaan tulevaksi talveksi kilpaa Jenkkeihin ammattilaissopimuksella. Olkapää on edelleen kipeä ja jäykkä, mutta toivottavasti siitä selvitään pelkällä levolla ja kuntoutuksella, Puhakka raportoi kisaa seuranneella viikolla poikien majapaikasta Massachusettsin North Adamsista. Hibbert ei lähdössään onnistunut ja hän ajoi pitkään viidennen sijan paikkeilla. naalissa varaslähdön, minkä seurauksena 21-vuotias Hentges Racingin ässä komennettiin takariviin. Kyselin mielipidettä mm
• Sopiierityisenhyvinomakoti-jamökkikäyttöön • Kevytliikuteltavuusjaraakavoimapienessäkoossa • Pienikokojakeveyshelpottavatkoneenvarastointia • Siirtopyöräthelpottavatkoneenliikuttelua–voitvetää konettamönkijällätaipuutarhatraktorilla • Tälläkoneellateetpolttopuitaheittokuutionalletunnissa! TEKNISET TIEDOT Halkaistavanpuunmax.Ø23cm Suurinhalkaisupituus33cm Paino260kg Halkaisuvoima3tonnia Poistokourunpituus1m 3.775 € 3.995 € 1,5kWsähkömoottorilla (3x16A/400V) 6,5hvpolttomoottorilla JAPA 235 KEVYT JA TEHOKAS KLAPIKONE JAPA-klapikoneetlähimmästäValtranmyyntipisteestä! Katsolähinmyyjäsiwww.valtra.fitaisoita0204 5501. Katsolisääajankohtaisiatarjouksiajalöydälähinjälleenmyyjäsi: huoltoajahuolenpitoa.fi Hinnatsisältävätalv24%.Tarjouksetvoimassa31.12.2015saakka. AKU-TAKUU 2 VUOTTA Suomessasuunniteltujavalmistettukone ontarkoitettuvapaa-ajankäyttäjälle,jokaon kyllästynytkäyttämäänkirvestä,moottorisahaa taihydraulihalkojaajahaluaahelppouttasekä nopeuttapolttopuuntekoon. YOUR WORKING MACHINE 1.430 € (ovh 1.631 €) VAKIOVARUSTEET • kippi • nokkapyörä • lavareunavahvikkeet • saranoidutjairroitettavat etu-jatakalaita • sidontalenkitsisäp.5+5 • sidontakoukutulkop.4+4 • tukeva,hitsattuvetoaisa TEKNISET TIEDOT • kokonaispaino750kg • omapaino287kg • lavan koko 148 x 327 cm • laitakorkeus34cm • jousitus:lehtijousi • renkaat:155R13M+S KELKKAMIESTEN KÄRRYT VALTRA-PISTEISTÄ KAUTTA MAAN 1.390 € (ovh 1.587 €) KAUPANPÄÄLLE ASENNETTUNA! • Kipin kaasujousi • Takalaitavaneri • Vetopäänlukko ASENNETTUNA (ovh 2.382 €) AKU CP327-L SC0004 2.100 € JAXAL 100 cm kuomulla VAKIOVARUSTEET • kippi • nokkapyörä • lavareunavahvikkeet • saranoidutjairroitettavatetu-jatakalaita • sidontalenkitsisäp.5+5 • sidontakoukutulkop.5+5 • runkojavetoaisahitsattusekäupposinkitty TEKNISET TIEDOT • kokonaispaino750kg • omapaino335kg • lavan koko 148 x 350 cm • laitakorkeus33cm • jousitus:lehtijousi • vesisuojatutlaakerit • renkaat:155R1384NM+S AKU CP350-L EC0051 JAXAL 100 cm kuomulla 2.200 € ASENNETTUNA (ovh 2.454 €) Hinnatsisältävätlisävarusteidenasennuskulut.Hintoihinlisätäänrekisteröintimaksu. AKU-perävaunutja-traileritValtra-jälleenmyyjiltäympärisuomen. UUTUUS!
Loppujen lopuksi Moottoriliiton SM-sarja jäi talvella 2011 SMK:n toiminnan varjoon niin kilpailijoiden määrässä kuin laadussa. Reiteistä ja järjestelyistä kuvaa antaa parhaiten se, että yhtään loukkaantumista ei sattunut. Tuolloin haastattelimme Matti Suhosta, joka on Yli-Huumon lisäksi yksi järjestön vahvoista puuhamiehistä. Ensimmäisenä kautenaan uusi yhdistys keskittyi moottorikelkkaenduroon ja oman mestaruussarjansa kehittämiseen. SMK syntyi kilpailutoiminta edellä. Syksyllä 2012 Matti Suhonen muisteli SMK:n alkutaivalta seuraavasti: Viime kausi meni oikeastaan yli odotusten. Se tarkoittaa, että tavalla tai toisella mukana on noin 85 prosenttia kelkkailijoista, mutta tavoite on yli 90! TEKSTI: JUKKA HELMINEN | KUVAT: JUKKA HELMINEN JA VÄRJÄRIPHOTOGROUP.COM YHTEISTYÖ ON VOIMAA Moottorikelkkaendurossa ajetaan yhteinen SM-sarja P Hannu Härkönen oli viime talven endurokisojen ehdoton valtias. Joka paikassa järjestelyt olivat suorastaan ammattimaisia, vaikka kyseessä on puhtaasti harrastuspohjalta lähtevä toiminta. Jututimme kauden alla SMK:n puheenjohtajaa Hannu Yli-Huumoa yhteistyön taustoista. Pieniä kolhujahan urheilussa tietysti aina tulee, Suhonen tuumi. Syksyllä 2011 pakka oli kelkkaendurossa pahasti levällään. Jälkeenpäin voi sanoa, että todelliset moottorikelkkaenduron mestarit ratkottiin Suomen Moottorikelkkailijoiden kilpailuissa. Suomen Moottoriliitto ry ja Suomen Moottorikelkkailijat ry pääsivät vihdoin sopuun, joten tulevana talvena Suomi saa muutaman vuoden tauon jälkeen kiistattomat mestarit sekä sprintissä että moottorikelkkaendurossa. Nopealla aikataululla synnytetty SMK aikoi kuitenkin ajattaa omaa mestaruussarjaansa SML:n sarjan rinnalla, joten kilpailijoilla oli edessä vaikea tilanne. Yli 60 kerhoa kuuluu Suomen Moottorikelkkalijoihin. 77 www.mk-lehti.fi YHTEISTYÖ ON VOIMAA. Meillä on menossa tavallaan viisivuotissuunnitelma, josta on nyt ensimmäinen kausi takana. Myös moottorikelkkasprint kuului alusta alkaen ohjelmaan. Ensi talvena hänenkään ei tarvitse enää miettiä mihin sarjaan eniten panostaa. Kaikki kilpailut saatiin järjestettyä hyvin. Suomen Moottorilittohan on perinteisesti ollut koko kelkkaväen etujärjestö ja hallinnut täydellisesti kilpailutoimintaa. Mies voitti SML:n ja SMK:n mestaruudet ja valloitti myös Giantin. Kumpaan sarjaan osallistua, vai osallistuako molempiin. alataan aluksi kuitenkin vuoden 2012 syksyyn, jolloin SMK ry oli ollut toiminnassa tasan vuoden
Hommaa tehdään tasapuolisesti kaikille – niin kerhojen vapaaehtoisille kuin kilpailijoille. SML:n jäsenet ovat yhtä lailla tervetulleita omaan kauden avaukseemme Sallaan. Ei ole itsetarkoitus miettiä kenen kisoja ajetaan ja mistä mestaruuksista ajetaan. Ensimmäinen moottorikelkka vuonna 1982. Mitä jos heitätte pallon SML:n suuntaan ja perustatte yhteisen elimen, joka voisi toimia koko suomalaisen moottorikelkkailun äänitorvena. Millaiset ovat SMK:n tulevaisuus ja tavoitteet nyt viiden vuoden toiminnan jälkeen. Säännöt on räätälöity yhteishengessä sellaisiksi että osallistumisen kynnys on mahdollisimman matala. Ei se niin vaikeaa ollut. Siitä suuri kiitos Suomen Moottoriliitolle ja Tapio Nevalalle. Sinne ovat tervetulleita kaikki kelkkaharrastajat. Otin yhteyttä SML:n puheenjohtajaan Tapio Nevalaan ja istuimme päiväksi saman pöydän ääreen. Tulevana talvena ratkotaan kiistattomat Suomen mestarit niin sprintissä kuin moottorikelkkaendurossa. Olemme edelleen harrastelijoita harrastajien asialla. Mitä oikein tapahtui. Viiden vuoden aikana olemme HÄN Hannu Yli-Huumo Ikä: 54 Asuinpaikka: Seinäjoki Ammatti: Yrittäjä, rakennusmestari SMK ry:n puheenjohtaja ja yksi perustajista. tai 19.3.2016 Lieksa, SM-enduro (SMK) 11.-13.3.2016 Giant Kemijärvi, SM/EM-enduro (SML) Päivä avoin 2016 Salla, SM-enduro (SMK) 16.4.2016 Ähtäri, kelkkakauden päätösgaala Historic-luokka on hyvä osoitus järjestäjien ja kilpailijoiden yhteistyöstä. Ensi talvena jalat edellä ajettavia vanhan koulukunnan kelkkoja onkin viivalle luvassa ennätysmäärä. MK-lehden sivuilla yritettiin keväällä 2013 kirjoittaa rakentavasti yhteistyöstä tuolloin lähes verisesti kilpailevien järjestöjen välillä. Olisiko kuitenkin hyvä aika laajentaa toimintaa myös vapaa-ajan kelkkailuun. Myös useat kilpailijat ottivat voimakkaasti kantaa yhden arvosarjan puolesta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta tänä syksynä sopu syntyi kuin itsestään. Oikeastaan mistään asiasta ei ollut suurta vääntöä tai draamaa, kun molemmat halusivat tehdä yhteistyötä. Yksi Etelä-Pohjanmaan Moottorikelkkailijat ry:n perustajajäsenistä. Entä lajikirjo. osoittaneet, että meitä tarvitaan. Pari vuotta sitten oli kai jonkinlainen esitys yhteisestä sarjasta, mutta silloin se ainakin osaltaan kaatui eripuraan kilpailuiden järjestelyistä ja siitä, minkä ”liiton” mestaruudesta ajetaan. Emme kuitenkaan yritä tehdä yksin kaikkea, sillä olemme SML:n kanssa yhteistyössä järjestämässä Kuusamoon ajoleiriä ja valmennustapahtumaa. Katsotaan mitä saadaan talven aikana sillä saralla aikaan. Mukaan on tullut ja tulee koko ajan uutta aktiivista porukkaa, joten kun osa porukasta väsyy ja vanhenee, toiminta kyllä jatkuu, Yli-Huumo painottaa. Aloitti kilpailemisen sprintissä Pohjanmaa Cupissa vuonna 1992. Onko tarkoitus laajentaa muuhun kilpailutoimintaan. Kaikessa mentiin lajin etu edellä, Yli-Huumo kiittelee. Nyt unohdetaan kaikki vanha ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Sopivimmat kerhot ja paikkakunnat järjestävät kilpailut. Ensi talvena sinne näyttää olevan jo tunkua! SMK syntyi aikoinaan harrastuspohjalta, kun taas SML on laajasti tunnustettu kattojärjestö ja kansainvälisen moottoriliiton FIM:in jäsen. Uutena lajina on crosscountry, jossa ajetaan myös SM-arvosta, mutta se riittää. Arvokilpailuiden osalta mopo lähti kuitenkin täysin käsistä ja hulluin tilanne oli talvella 2013, jolloin samoja naamoja palkittiin mitaleilla ja mestaruuksilla sekä SMK ry:n että SML ry:n arvosarjoissa. Tavoite täyttynyt SMK:n viisivuotissuunnitelma on kerhojen lukumäärän osalta täyttynyt, sillä nyt yhdistykseen kuuluu noin 70 jäsenkerhoa. Siksi pitää olla tarpeeksi luokkia, jotta kynnys osallistua pysyy matalana. 78 www.mk-lehti.fi YHTEISTYÖ ON VOIMAA. Minulla oli selvä esitys yhteistyöstä ja Nevala oli samoilla linjoilla. Hyvänä esimerkkinä on Historicluokka, joka on pyritty säännöillä rajaamaan mahdollisimman halvaksi ja tasapuoliseksi. Takanamme on valtava määrä kerhoja ja jatkuvuus on taattu. Tilanne oli sama kuin ammattinyrkkeilyssä, jossa suunnilleen kaiken kokoisille ja näköisille löytyy oma MM-titteli. Terävimmän kärjen lisäksi kisoissa on mukana suuri joukko harrastajia, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä kuin mestarit ja mitalistit. Moottorikelkkaendurossa ajetaan yhteinen SM-sarja Kisakalenteri 2016 4.-5.12.2015 Salla, kauden avajaistapahtuma 22.-24.1.2016 Kuusamo, ajoleiri ja mini MK-enduro 30.1.2016 Taivalkoski, sprint tai minienduro kansallinen 6.2.2016 Sonkajärvi, SM-Sprint 7.2.2016 Kajaani, SM-Sprint 13.2.2016 Soini, SM-Cross Country 20.2.2016 Karstula, SM-enduro (SML) 27.2.2016 Tuupovaara, SM-enduro (SMK) 5.3. Myös kilpailut on järjestetty edelleen laadukkaasti ja kansantalouden ailahtelusta huolimatta on viivalla ollut mukavasti kuskeja. Tuota pitää vakavasti harkita! Saattaisin tietää siihen jo pari hyvää tekijääkin meidän puoleltamme. SMK ajaa nyt ja jatkossa moottorikelkkaenduron ja sprintin asiaa Suomessa. Ajanut moottorikelkkaenduroa 16 vuotta
Matkat myös toiveittenne mukaan mahdollista!. 590 € Vuokraa myös lumiturvallisuuspaketti: piippari, lapio ja sondi 10 €/vrk Kohteet: Riksgränsen, Björkliden, Abisko, Jackvik, Hemavan, Saxnäs…… Hinnat alkaen 690 €/hlö sis. kimppakuljetus.fi 0440-196629 heikki.halkosaari@gmail.com Kelkkamatka tehdään erikoisvarustelulla bussilla, johon voidaan lastata 9 kpl kelkkoja ja lisäksi 8 istumapaikkaa, 6 lepopaikkaa, jääkaappi, kahvinkeitin, mikro ja 3kWh invertteri Matkaesimerkki: • lähtö ke iltana eteläsuomesta • kelkkailua to-pe-la • paluu su iltapäivällä eteläsuomeen Vuokraa syvään lumeen sopiva kelkka! Lynx Boondocker 600/800 3700/3900, 3 ajopäivää alk. Haluatko helposti ja turvallisesti Ruotsiin kelkkailemaan. kelkkarahti, majoitus, ruokailut
Kytkimen puolen stefa oli puhaltanut liukasteet pihalle ja rungossa ovat murtumat laajentuneet. Tarkoituksena on parantaa kelkan kestävyyttä ja muuttaa laitetta kuljettajan mieltymyksien mukaiseksi. Muun muassa eturunko oli hivenen murtunut. Viime vuonna ajoin samalla kelkalla vakiokuntoisena Giantin ja totesin, että muutoksia tarvitaan kestävyyden parantamiseksi. Homma tehMK-lehdessä seurataan Toni Kouvan ja 2002-vuosimallin Ski-Doon taivalta moottorikelkkaenduron Historic-luokassa. Näistä murtumista taisi löytyä syy viimetalviseen ohjauksen takerteluun! 81 www.mk-lehti.fi HISTORIC-PROJEKTI. Projektissa ovat mukana vuosina 20012002 BRB Teamissa ajanut Teemu Niska, Marko Lehtoranta Roitemalta sekä MK-lehden testiryhmän jäsen ja viime talvena Historic-luokassa kilpaillut Sami Jaakola. ässä juttusarjassa keskitytään rakentamaan vanhaa 2002-vuosimallin Ski-Doo MXZ 440 X:ää enduron Historic-luokkaan kaudelle 2016. Sieltä palattuani marraskuun puolella oli ekana vuorossa punnitus. Ensin keskitytään kelkan kuntoonlaittoon ja modaamiseen. Ei se kuitenkaan leijunut ilmassa niin kuin elokuvassa ennustettiin autojen ja skeittilautojen nykyään tekevän. Kolmentoista vuoden aikana kelkasta ovat ehtineet löytyä niin sanotut heikot lenkit, joihin nyt pureudutaan. VUOSIMALLIN 2002 SKI-DOO MX Z 440 X KISAKUNTOON TEKSTI: TONI KOUVA Historic-projekti OSA 2 T Ketjukotelon puolikin on saanut osansa rasituksesta. päivä uutta gasoa tilkan tankkiin ja kokeilin jotta oiskohan tuokin muuttunut tasaisemmaksi ajettavuudeltaan. Rungossa korjaamista Viime vuoden Giantin jälkeen kävin heittämässä Ski-Doolla ainoastaan yhden parinkymmenen kilometrin pilkkireissun ja sen jälkeen sotaratsu sai levätä kesän ulkona. Yleisesti ottaen eturungosta löytyi yllättävän paljon vahvistettavaa ja korjattavaa. Pöräytin laitteen talliin ennen lumien tuloa ja lähdin työkomennukselle. MK-lehden edellisessä numerossa muisteltiin viime kauden saavutuksiavakiokuntoisella projektikelkalla ja kohta alkavat olla käsillä ensimmäiset testit. Back to the Future -le. an kunniaksi lorautin lokakuun 21. Esimerkiksi iskunvaimentimia, penkkiä, tukivarsia ja runkoa tullaan muuttamaan tai vahvistamaan
Moottorin purkua Seuraavaksi siirryttiin moottoriguru Pasi Niskan talliin tarkistamaan mahdollisia vaurioita itse sydämestä. Vuosina 2001-2002 BRP:n teamissa enduroa ajanut Niskan Teemu oli aikoinaan oman kelkan paketista purettuaan niitannut välittömästi eturungon molemmille sivuille 3-milliset vahvikkeet ja hänellä ei ollut kuulemma ollut samaa ongelmaa kuin minun yksilössäni. Yhteensä 232,1 kg eli ei mikään keijukainen! Seuraavaksi aloin ottamaan kytkintä pois ja huomasin että sen kiinnityspultti pyöri käsin auki. Toisesta sylinteristä on kovametallipinnoite lohkeillut. Ihan mielenkiintoista on ollut oman kelkan kunnostuksen ohella kerätä kuskeilta tietoa näistä vanhoista jutuista. Todella nopeaa toimintaa päättäjiltä, eli hieno homma! Näyttää siltä että jokainen merkki on edustettuna useammalla kuin yhdellä mallilla, joten tälle luokalle näyttää olevan tilausta. Nyt kun 600-kuutioisellakin voi osallistua, niin mallivalikoima kasvoi runsaasti. Kampiakselissa oli 2 satkua heittoa kytkimen päässä, mutta sen tiedon kanssa ei tarvitse menettää yöunia, sillä suositus on 0,01 mm. Muutoksella luokasta suljettiin uuden tyyliset seisottavat mallit pois. Moottorin alta paljastui myös lisätöitä. Viime kaudella jo ennen Gianttia havaitut ratkeaman alut olivat revenneet lisää. Ilahduttavaa on ollut huomata että historicciin on tulossa ainakin viitisentoista uutta kuljettajaa. 82 www.mk-lehti.fi HISTORIC-PROJEKTI. Tietty välistä mennään melkein sykkeet tapissa ettei totuus unohdu, mutta liikaa ei tohdi alkaa vouhottamaan, koska parasta ennen -päivämäärä on allekirjoittaneella mennyt umpeen jo vuosia sitten. Joka toinen ilta hölkkäilen taikka muuten heiluttelen lihaksia tunnin verran noin 120-140 sykkeillä. Telatunneliin oli jo aikoinaan tehty vahvistukset, mutta keula oli vain parsittu TIG:illä nippuun. Toisesta sylinteristä oli myös pinnoite jäänyt parista kohtaa matkan varrelle, mutta sen kunnostamisen kohtalo on vielä arvoitus. Löysää pultissa oli reilut puoli kierrosta. Historic-projekti Kampiakseli ja lohkot olivat ok. Seuraavaksi täytyy purkaa varaosakelkka ja katsoa mitä käyttökelpoista tavaraa siitä löytyy. Teimme myös yhteisen vetoomuksen lajiryhmälle, jolla saimme selkeytettyä Historic-luokan sääntöjä. Kuntopuolta aloittelin tuossa marraskuun taitteessa. Oli siis lievästi sanottuna helvetin hyvä tuuri ettei tullut täystuho, vaikkei kytkin nyt aivan itsekseen muljahda konehuoneeseen pyörimään. Juttua kirjoittaessani marraskuun puolivälissä oli lunta tullut jo sen verran että osa innokkaimmista oli päässyt ensitestien makuun. Sai niilläkin kuitenkin jotain suuntaa tehtävistä muutoksista. Hitsaillaan runkoa sekä tehdään vahvikkeita. Kytkimen puolen stefa oli oksentanut liukasteet kartanolle, staattori näytti epäilyttävälle, kaasarin kurkut olivat pinnasta murtuneet, pakoaukonsäätimet näyttivät hivenen vuotaneen ja männät olivat puolikuntoiset eli menevät vaihtoon. Sitten otin moottorin pois ja eturungosta löytyikin ihan mukavasti lisätöitä. Ahmasalon Tomi taas ei ollut vahvistanut eturunkoa kyljistä mitenkään, joten näitä juttujahan voi tehdä monella tavalla. Graphix, Karin Kone Oy, Lapin Metallipinnoite Oy. Keulan alla puntari kertoi lukemaksi 138,4 kg ja telastossa 93,7 kg. Seuraavaksi tehtävät asiat Iskareiden huolto ja muutokset. Graphix tulee suunnittelemaan ja teippaamaan koko kelkan. Osa ajaa vain ehkä yhden kilpailun, mutta joka tapauksessa on hienoa nähdä uusia naamoja viivalla. Kyllä Tomilla on kuitenkin ollut crossihommissa enemmän ilmaa alla kuin enduroa ajavilla. Pinnoitellaan erinäisiä osia sekä Ra. Älkää teloko ittiänne heti ensilumilla että nähdään viivalla! Terveisin Toni Kouva #905 Projektissa mukana: Roitema Oy, Ra. tiin ihan perinteisillä henkilövaaoilla, koska riistavaakoja ei kaveripiiristä löytynyt
Astinlaudan vahvikkeet alk. 85€ Säädettävät tangon korokepalat 5.5”-8” musta 150€ pinnoittamaton 125€ Wössner männät Esim. Rotax 597 270€/sarja Sisältää männät, tapit, renkaat, sokat. NYT UUTUUTENA! Telaston pyörät KROMATTUNA alk. !" 5” kosketusnäyttö (toimii hanskat kädessä) !" Vesitiivis (IPX7), valmistettu lujasta, polttoaineenkestävästä muovista !" Bluetooth x2 !" Euroopan katukartasto elinikäisillä päivityksillä !" Koko Suomen kattava maastokartta !" Pohjoismaiden kelkkareittikartasto !" Lataava RAM-Mount tankokiinnike ja autoteline NAVIGAATTORIT MOOTTORIKELKKAAN Montana 610 zumo 590LM Kartat valmiiksi asennettuna! 685 ,615 ,Koskentie 11, Jämsä | Puh. 60€ Ka-Mu Oy I Taka-Wetkantie 3 I 43500 KARSTULA I puh 020 144 1460 www.blingfactory.fi Tsekkaa verkkokauppamme:. Tunnelin jatkot alk. Monipuolinen GPS maastoon, autoon, kelkkaan, moottoripyörään tai veneeseen. kumiputken kiinnitykseen. !" 4” kosketusnäyttö (toimii hanskat kädessä) !" Vesitiivis (IPX7), kestävä rakenne !" 3-akselinen kompassi, korkeusmittari !" Soveltuu geokätköilyyn !" Koko Suomen kattava maastokartta !" Pohjoismaiden kelkkareittikartasto !" Pakettiin sisältyy lataava tankotai tasokiinnike, mainitse tilatessa kumman haluat! Suosittu isonäyttöinen moottoripyörä –GPS sopii hyvin myös kelkkaan, autoon tai mönkijään. 65€/pari UUTUUS! Nyt saatavilla liukurungon vahvikkeet 2016 malleihin: Polaris Axys 155” ja Axys 163” Yamaha SR Viper ja Arctic Cat 141-163” 200€/pari Alumiiniset kaasuttimen kurkut 155€/pari Alumiiniset kaasuttimen kurkut läppärungoilla 270€/pari Sis. 020 720 9750 V e r k k o k a u p a s t a m m e navigointituotteet joka lähtöön :! www.navigointivaruste.fi Jämsän NAVIGOINTIVARUSTE.fi Kartat valmiiksi asennettuna! Alumiiniset erikoisosat moottorikelkkoihin Telaston jatkot 307-325 tai 305-327 165€/pari 307-345 tai 305-348 170€/pari 307-365 tai 305-371 188€/pari saatavilla myös mittatilaustyönä
Leirin hinta on 20 euroa, jonka Moottoriliitto laskuttaa leirin jälkeen. Meillä ollut versio on Fenno optiikan yleisesti käyttämää hiukan pienempi, joten ne pysyvät parhaiten paikallaan pienessä karmissa, kuten esimerkiksi Oakleyn O-frameissa. Yksi vaihtoehto on hankkia ajolasit vahvuuksilla, joka on tavallaan väärä nimitys. Eniten toivotaan mukaan nuoria kilpailemisesta kiinnostuneita junnuja ja naisia. Terveisin, Kuusamon Moottorikelkkailijat ry / SML ja SMK Kati Kolehmainen on yksi leirin järjestäjistä ja kouluttajista. Sitä joutuu pohtimaan moni näkövikainen moottorikelkkailija. Kuusamossa moottorikelkkaenduron ajoleiri 22.-23.1. Tuplalinssi on tietenkin kelkkailuun ainoa vaihtoehto! Samoin pitää kiinnittää huomiota kypärän ja leukakaaren ilmanvaihtoon, ettei hengityksestä syntyvä kosteus aiheuta huurtumista. Tervetulleita ovat myös jo kilpakentiltä ennestään tutut kuskit. Adapterien kanssa ajolasit istuvat kasvoihin aukottoman tiiviisti, jolloin ilma ei virtaa ulkoa sisään. Vaikka tavalliset silmälasit ja ajolasit saa sovitettua useissa tapauksissa hyvin yhteen, on ongelma kaikissa tapaukissa sankojen kohta. Olemme aina ennen ajoon lähtemistä hanganneet linssien molemmat pinnat Rodenstockin FogFree -liinalla ja silloin huurtuminen pysyy hallinnassa noin 15 pakkasasteeseen. Teoriapuolen koulutuspaikkana toimii Kuusamon tropiikin kokoustila ja ajo-rastikoulutus tapahtuu Kurkijärvellä, Siprun radalla. Tarkoituksena on saada lajiin lisää kilpailijoita ja antaa lisäpotkua enduron harrastamiseen esimerkiksi treenauksen, kelkan säätämisen, sponsoreiden kanssa toimimisen, sekä ajoharjoittelun kautta. Kaikki edellä mainitut asiat pätevät myös tavallisiin ajolasien käyttäjiin, etenkin yli 20 asteen pakkasilla. Adapterit saa parissa sekunnissa paikalleen lähes mihin tahansa ajolaseihin. Kypärähuppu pitää olla kosteutta hylkivää materiaalia, eikä huppu saisi tulla mistään kohdin ajolasin pehmusteen alta näkyviin. Olemme koko viime talven käyttäneet rovaniemeläisen Fenno optiikan valmistamia ajolasien sisään tulevia silmälasiadaptereja ja ne ovat toimineet hyvin. Aina voi oppia jotain uutta, jakaa tietojaan muiden kesken ja tietysti viettää viikonloppua muiden alan harrastajien kanssa Kuusamon kauniissa maisemissa. Itse laseihin, tai siis niiden linsseihin, ei tehdä mitään muutoksia vaan karmin sisään laitetaan adapterit. Joissain laseissa on sangoille reijät ja monien lasien kanssa sangat voivat jäädä myös sivupehmusteen alle. Laseja pitää esimerkiksi taukojen aikana varjella tavallistakin tarkemmin, jotta sisään ei eksy lunta tai kosteutta. Vaikka rillien sangat eivät painaisikaan ohimoon, jää niiden kohdalle aina jonkinlainen rako. Meillä olleet Oakleyn O-frame ajolasit adaptereilla maksavat 175 euroa. SML vakuuttaa ne osallistujat kertalisenssillä, joilla ei ole SML:n vuosilisenssiä. Lisätietoa ja hintoja löytyy netistä www.optiikka.com endurokuljettajia antamassa ajo-opetusta rastikoulutuksen merkeissä, sekä teoriakoulutusta hotellin tiloissa. Raosta pääsee kosteutta ja hengitysilmaa karmin sisään ja huurtuminen on tosiasia. VAR IA AT TOR I ilmälasit ajolasien alle, piilolinssit vaiko peräti silmäleikkaus. Ajolasit vahvuuksilla Lasin karmin ja linssin on syytä olla aina kelkkahommissa mahdollisimman hyvin tuulettuvaa mallia. joleiri on tarkoitettu kaikille moottorikelkkailun harrastajille ja jo kilpaileville kuskeille. Ne ovat kuin silmälasit ilman sankoja. (pe-la) ja minienduro 24.1. Leirin päättää sunnuntaina ajettava kansallinen MK minienduro -kilpailu, jossa voi herätellä itseään tulevaan kisakauteen ja verrata kuntoaan kanssakilpailijoihin. Adapterin siirto ei vie kuin hetken ja monissa kelkoissa on nykyään jopa lämmitettävä paikka varalaseille. (su) A S 84 www.mk-lehti.fi VARIAATTORI. Ongelma pahenee kun pakkanen laskee. Paras tapa on pitää kaksia laseja mukana ja vaihdella niitä sopivin välein. Kouluttajina toimivat muun muassa Tomi Konttinen, Kari Issakainen, Arto Pätsi, Hannu Härkönen, Mikko Laine, Niko Korsumäki ja Kati Kolehmainen. Leirille osallistuvat ovat tapaturmavakuutettuja SML:n lisenssivakuutuksella. Leirillä on mukana eri alan asiantuntijoita, kuten Suomen Moottoriliiton valmennuspäällikkö Tomi Konttinen, joka tulee pitämään teoriakoulutusta. Lisäksi mukana on tunnettuja Adaptereja käytettäessä pitää ajolasien istua millin tarkasti ja tiiviisti kasvoihin joka puolelta
Paimiolainen Heikki Halkosaari tunnetaan myös pyörillä kulkevien saunojen ja kylpypaljujen vuokraajana. Facebookkiin on reissua varten tehty ryhmä Naisten Vuoro 2016. Halkosaari on hankkinut käytetyn bussin, josta on rakennettu moottorikelkkojen kuljetusauto, johon myös kelkkojen kuljettajat mahtuvat kyytiin. UUTISIA JA -UUTUUKSIA ienoista ja myös toimivista alumiinituotteistaan tunnettu BlingFactory tuo heti kättelyssä palikoita 2016-mallin kelkkoihin. Auton tavaratilaan sopii enimmillään yhdeksän kelkkaa ja kabiinista löytyy kuusi vuodepaikkaa, mikroaaltouuni, kahvinkeitin, vedenkeitin ja kolmen kilowattitunnin invertteri tarjoamaan töpselisähköä laitteille. Netistä palvelu löytyy osoitteesta kimppakuljetus.. Lisätietoja: www.blingfactory.. Mies itse on pitkän linjan kelkkailija, joka on Pohjoismaiden lisäksi ajanut Venäjällä ja Alaskassa. Yli 20-vuoden toiminnan aikana olemme saaneet rakennettua uskollisen ja laajan asiakaskunnan. Kelkat ja kuskit bussilla pohjoiseen BlingFactorylta uutuustuoteita H H E 85 www.mk-lehti.fi VARIAATTORI. Kelkkakäyttöön muutettu bussi valmistui ja muutoskatsastettiin viime keväänä. matkaa Ruotsiin toukokuussa. Tuotevalikoimaan kuuluvat Yamaha-moottoripyörät, -mopot, -crossipyörät, -mönkijät, -moottorikelkat, -lumilingot, -generaattorit, -vesipumput sekä tuotteiden jälkimarkkinointi. Bussissa on paikat kuljettajalle ja kahdeksalle matkustajalle. Lisäksi tuotteita löytyy mönkijäpuolelle. Tavoitteenamme on aina ollut tarjota asiakkaille laadukkaita tuotteita ja palveluita, sekä hoitaa jälkimarkkinointi mahdollisimman hyvin asiakkaan tarpeita kuunnellen. . Autoon on rakennettu kelkkojen lastausta helpottamaan rampit, joiden avulla kalusto saadaan kyytiin helposti ja nopeasti. eikki Halkosaari on aloittamassa uudenlaista kelkkamatkailubisnestä. Kelkkojen ja kuskien rahtauksen lisäksi pakettiin kuuluvat esimerkiksi opastuspalvelut, ruokailut, majoitus ja tarvittaessa myös kelkkojen vuokrausjärjestelyt. uro Motor Center Oy on aloittanut 1.11.2015 valtuutettuna Yamaha-jälleenmyyjänä. Miehen tavoittaa puhelinnumerosta 0440 196 629. Bussin toimivuus testattiin viime keväänä muun muassa Ruotsin Riksgränsenille suuntautuneella matkalla. Kaksi naista on jo tiedossa matkalle. Ensi talveksi Halkosaari on kasaamassa naisille omaa kelkkaKonekesko Oy ja Euro Motor Center Oy ovat sopineet Yamaha Motorin tuote-edustuksista Oulussa. Asiakaspalautteiden mukaan olemme tässä myös hyvin onnistuneet ja siinäkin mielessä olemme erittäin tyytyväisiä ja innoissamme kun voimme aloittaa myynnin Yamaha-tuotteiden kanssa” toteaa yrityksen toimitusjohtaja Heikki Viitala. Näin matkaan uskaltaa Halkosaaren mukaan lähteä pienelläkin kokemuksella. Tarjolla on liukurungon vahvikkeita 2016-mallin Yamahan SR Viperiin, Arctic Cat 141-163” ja Polaris Axys SKS/RMK 155” ja Axys RMK 163”. Verkkokaupassa on myynnissä muun muassa alumiininen kaasuttimen kurkku Polariksen Sportsman 600/700 –mönkijöihin, joka kestää kovempaakin röykytystä
Takapuoli on lähellä maata ja painopiste alhaalla. Leveän keulan ja jämäkän jousituksen ansiosta Slingshot ei kallistele ollenkaan. Koeajossa olleen SL-mallin varustukseen kuuluvat Bluetooth, hyvät stereot ja ajonvakautus. li pakko hieraista silmiä, kun Polariksen Slingshot rullasi Pärnun moottoriradan varikolla puikoissaan Markku Alen. Akseliväli on 2,7 metriä, kokonaispituus on 3,8 metriä ja leveyttä melkein kaksi metriä. Moottorina on General Motorsin useissa automalleissa käyttämä 2,4-litrainen nelisylinterinen EcoTec, joka kehittää 173 hv ja 225 Nm. Sutimisen esto ei siis tylppää hauskuutta. Ohjaus on tarkka ja ajaminen muistuttaa eniten mikroautoa. Nopea rataajo on Slingshotin ominta aluetta, mutta alaspäin vaihtamisessa pitää olla tarkkana. Autoihin verrattuna kiihtyvyys on superhyvää. Kaarrenopeudet nousevat niin rajuksi, että kuppimaisesta penkistä on todella hyötyä. Polkimet ja vaihdekepin kaava ovat kuin mistä tahansa henkilöautosta. Itselleni ei tule ainakaan heti mieleen Slingshotin lähisukulaista. Jos Slingshotille hakee verrokkia kaksipyöräistä, niin suorituskyvyn suhteen se on turhaa. Hyvää on myös hidastuvuus ja ajo-ominaisuudet ainakin radalla ja sopivalla mutkatiellä. Tavoitteena on saada urat luvitettua tulevalle kelkkailukaudelle mahdollisimman kattavasti. Vasemmalta puolelta katsottuna yksinäinen takapyörä näyttää roikkuvan pyhällä hengellä perässä. Jenkkilässä siihen on ainakin syynsä, sillä vaikka Slingshotissa on automaiset istuimet ja turvavyöt, täytyy kuljettajan ja matkustajan käyttää kypärää. Jenkkilässä hinnat alkavat noin 20 000 dollarista, mutta meillä ajoneuvovero ja muut maksut pompsauttavat hyvin varustellun SLmallin hinnan 40 000 euron korville. Ajolinja oikenee samalla, jolloin rata alkaa loppua kesken. Seurauksena on pidon menetys ja takapää heilahtaa samalla sivulle. Pärnun radan ensimmäistä mutkaa kohti kiihdyttäessä takarengas sutii ja vonkuu kymmeniä metrejä. Prätkät nimittäin kiihtyvät siihen verrattuna aivan sairaasti. Keski-Karjalan osalta luvitusta hoitaa CareliaForestConsulting Oy, jolla on työn alla yli 600 maankäyttösopimusta!!! Asian etenemisestä tiedotetaan netissä www.kkmk.net. Slingshottia on ehkä edes turha verrata mihinkään. Slingshotin ratin takana tuntuma on kuin avoautossa. Laite näytti luonnossa paljon suuremmalta kuin kuvissa ja se onkin perheauton kokoinen. Etenkin kaarteeseen sisään tulossa kolmoselta kakkoselle vaihtaessa moottorijarrutus lukitsee takarenkaan herkästi. Toivotaan kuitenkin parasta, sillä alue on vilkasta kelkkailuseutua ja reitit todella monipuolisia. Tästä kulmasta näkymä on erikoinen, sillä sitä hallitsee muhkea yksipuolinen haarukka ja remmiveto. Se on edestä matalan avomallisen urheiluauton näköinen ja takaa kuin batmobile. Oikealta puolella paljastuu massiivinen yksipuolinen keinuhaarukka, kierrejousellinen kaasuiskari ja remmiveto. Kelkkaurien maankäyttösopimuksia uusitaan Pohjois-Karjalassa Kiteellä on hienot reitit ja toivottavasti siellä ajetaan myös tulevana talvena O K 86 www.mk-lehti.fi VARIAATTORI. Useissa medioissa Slingshotin sanotaan olevan saman näköinen kuin KTM X-Bow! Käynti optikolla saattaisi auttaa, sillä yhtä lailla kaikki moottoripyörät ovat silloin saman näköisiä. UUTISIA JA -UUTUUKSIA VAR IA AT TOR I eski-Karjalan, Tuupovaaran ja Ilomantsin osalta ollaan parhaillaan uusimassa moottorikelkkaurien sopimuksia. Se on perhanan hauska ja myös näyttävän näköinen erikoisajoneuvo. Esimerkiksi Kiteellä tilanne on sellaisessa vaiheessa että huonoimmassa tapauksessa ei ainakaan koko reitistö ole ensi talvena käytössä. Jarrut ovat loistavat ja vain noin 750-kiloinen ajokki pysähtyy tehokkaasti. Ohjaamo muistuttaa avomallista urheiluautoa. Polkimet ja vaihdekeppi eivät nekään poikkea autosta mitenkään. Polaris ei ilmoita suorituskykyä, mutta youtubessa on video jonka mukaan nollasta sataseen taittuisi hiukan yli viidessä sekunnissa. Piste! AJETTU Polaris Slingshot Slingshotissa on putkirunko ja moottorina autosta ”lainattu” 2,4-litrainen 173-hevosvoimainen GM:n valmiste. Dottore Alenia on aina hauska tavata, mutta syy purkan pysähtymiseen ei ollut kuski vaan todella erikoinen Polaris. Suomessakin Slinshotilla pitää käyttää kypärää, sillä se rekisteröidään L5-luokan ajoneuvoksi, kuten esimerkiksi Can-Amin Spyder. Slingshottia halutaan jostain syystä verrata mieluummin moottoripyörään kuin autoon. Parin oho-tilanteen jälkeen osaa vaihtamisen ajoittaa paremmin, eikä lukkiutumisia tapahdu. Korkeutta (mataluutta) on 1,32 metriä. Moottoripyörää muistuttaa kasvoihin tuleva ajoviima ja päässä oleva kypärä
Alaosa on täysin tuulenpitävää kaksikerroksista materiaalia, jossa sisäpinta on lämmittävää fleeceä ja ulkopinta täysin tuulenpitävää erikoisneulosta. Määrässä on voimamme tapahtumanjärjestäjänä! Tervetuloa viihtymään kanssamme Toivoo Taiken porukka Kiitämme yhteistyöstä -Hotelli Herkko -Heavy rakenne Oy -Taivalkosken jätehuolto Nettisivu on rakenteilla eli helpoiten meidät löytää facebookista tai taike@luukku.com. Jäsenmäärämme on tällä hetkellä hiukan yli 60 ja toivotamme kaikki kiinnostuneet mukaan kerhon toimintaan. www.tekno-kouru.fi Valmistettu Suomessa Turvallinen ja vahva valinta * V-aisa * Kippi kaasujousella * Saranoitu etu ja takalaita * 18 mm pohjalevy (2700 9mm) * Laidan materiaalipaksuus 2mm 2700 L ( 125x268x20 ) 850 € + tk 3000 L ( 150x302x30 ) 995 € +tk 3300 L ( 150x327x38 ) 1100 € +tk 3500 L ( 150x352x38 ) 1250 € +tk 3700 L ( 185x366x38 ) 1700 € +tk Kuomut alkaen 550, € Myös Jarrullisia Kärryjä !!! Keinutelillä + 400,€ * Kokonaan kuumasinkitty * Ey-Tyyppikatsastettu * Lehtijouset ja iskunvaimentimet * Rekisteröity Kauhava 020 756 2525 Tehtaan050 560 0044 myymälä 0500 541 641 0500 566 838 Hyvin muotoiltu kypärähuppu. Talven pakkasiin Katso lähin jälleenmyyjäsi www.finnsvala.com • 08 770 080 TUNDRA Suomessa tehty Ii 040 565 2157 Joensuu 050 581 1323 Jyväskylä 020 793 6560 Kemiö 050 523 3779 Kuopio 0400 284 220 Liminka 0400 211 963 Lohilahti 0500 150 226 Mikkeli 040 706 9502 Oulainen 0400 684 821 Pedersöre 0500 366 849 Pori 041 435 9670 Rauma 044 722 9127 Riihimäki 020 756 2525 Rovaniemi 044 748 1112 Salo 0400 581 552 Sipoo 044 757 5103 Tornio 040 529 0487 Turku 020 793 6620 Vaasa 06 315 7500 Ylöjärvi 045 879 1229 Taivalkosken Kelkkailijat 18.3.2015 perustettiin uusi kelkkakerho, Taivalkosken kelkkailijat, jonka toimintaajatuksena on edistää kelkkailuharrastusta kaikissa muodoissaan. Uusimpana tapahtuma on Taivalkoskella 5.3.2016 ajettava SM enduro! Tervetuloa katsomaan ja ajamaan. Kerhon toimintaan kuuluu hillclimbin, kiihdytyksen ja muiden tapahtumien järjestäminen hyvässä hengessä. Yläosa on kokonaan kosteutta siirtävää Coolmax verkkoa. Tuulisuoja peittää edestä nenän, poskipäät sekä myös otsan ja nousee takaa riittävän ylös
Sigge 0400162871 • Viktor 0405019612 www.siggesdack.fi e-mail hertens@multi.fi KELKKAISKARIT MEILTÄ! 307 X 2,52 – 38 mm 480e 327 X 2,86 – 41 mm 490e 327 X 2,86 51 mm 490e 305 X 2,52 41 mm 490e 348 X 2,86 – 44 mm 540e 327 X 2,86 – 44 mm Lynx RS 2015 400e Giant 2016 ym. K E L K K A K L I N I K K A . varaukset:. alv LYNX 3.800.sis.alv VARAOSAT JA HUOLTO SKI-DOO JA LYNX KISAKELKAT VALMIINA VIIVALLE TAI REITILLE! CAMOPLAST TELAMATOT KÄYTETYT OSAT Lynx, Ski-Doo, Arctic Cat Helletorpankatu 3 Av. ark. * Huollamme ja säädämme kaikki yleisimmät kelkkaiskarimerkit yli 10v kisakokemuksella! * Lynx / Skidoo Total Driving Performance huollot! * Moottoripyörien talvisäilytys! * Lisäksi äideille kisavarikolle ??????-vaunusukset lastenvaunuihin! Tsekkaa lisää ???????. 02 578 3795 info@satamotors.com www.satamotors.com Polarikset Satakunnassa Polaris varaosat Autofixaus ja Pienkonekorjaamo Leppänen Keskustie 6, 43800 Kivijärvi 0405027004 www.leppasenkorjaamo.com Nyt kaikki Composit tracks-telat -10% joulukuun loppuun asti! Huom! Etsin jälleenmyyjiä Composit tracks-teloille kysy hinnasto s-postilla lasse.lep@hotmail.fi (tilaus/tarjoukset) Myös varaosat ja tarvikkeet kelkkoihin. 9-17.30, la 9-13 019-426 7100 www.konetalo.fi Huolletut vaihtokelkat keväthinnoin! 2015 Lynxit saapuneet! Kelkkailemaan Kemijärvelle! Giant 2015 ym.varaukset: www.lohenlomakeskus.fi e-mail: lohelanrantamokit@pp.inet.fi Kelkkapukki Soimet Ky Veistotie 2 90840 Haukipudas 040-7608572, 0400-290778 www.soimet.fi Valmistus ja myynti: Pikasäädettävä nostokorvakko Lisävarusteina kisasuoja/Pikkusuoja Kysy tarjous ! ???????. 0400 279 015 TAPSITIE 3, OULU PUH. .fi 040-760 6637 myynti@htsuksee.fi Iskariexperttisi Oulussa Tero Lokka, Rovaniemi 0400-700797 pl-center@pp.inet.fi www.pl-center.com Iskunvaimentimien huollot sekä säätötyöt ammattitaidolla Moottorikelkkojen huollot, kolarivauriokorjaukset sekä alumiini hitsaustyöt VARAOSAT ISKUNVAIMENTIMET W W W . C O M KELKAT HUOLTAA FENNOMOTORS MYLLYTIE 2, KEMPELE PUH. 0400 279 012 VOUDINTIE 3, OULU PUH. Kysy tarjous! Kirpputori Lukijan Kirpputorilla voit ostaa ja myydä. 88 88 2 MK www.mk-lehti.fi Sigge 0400162871 • Viktor 0405019612 www.siggesdack.fi e-mail hertens@multi.fi KISAISKARIT A-C, SKI-DOO JA POLARIS 3.600.sis. Jätä ilmoituksesi helposti verkossa: www.lapinkansa.fi/ilmoittaminen www.pohjolansanomat.fi/ilmoittaminen Julkaistaan lauantaisin. 0400 279 016 Sillanpäänkatu 1, 38710 KANKAANPÄÄ Puh
.fi 040-760 6637 myynti@htsuksee.fi Iskariexperttisi Oulussa LAPIN KELKKAOSA OY 0400-350901, 040-5337901 Varastotie 15, 96100 Rovaniemi • Hyvät valikoimat purkuosaa • Kaikki merkit, myös uutta osaa • Ostetaan/toimitetaan kautta Suomen • Ehjät kelkat sopuhintaan Moottorikelkka reittien risteyksessä Nelostien varrella Ivalontie 8775, 99690 Vuotso vuotsonmaja@gmail.com + 358 40 533 9880 W W W . 89 Tilaa -lehti numerosta 09 8789 2400 tai www.mk-lehti.fi ???????. C O M K E L K A T H U O L T A A F E N N O M O T O R S MYLLYTIE 2, KEMPELE PUH. Ha em me jäl lee nm yyj iä.. * Huollamme ja säädämme kaikki yleisimmät kelkkaiskarimerkit yli 10v kisakokemuksella! * Lynx / Skidoo Total Driving Performance huollot! * Moottoripyörien talvisäilytys! * Lisäksi äideille kisavarikolle ??????-vaunusukset lastenvaunuihin! Tsekkaa lisää ???????. 0400 279 012 VOUDINTIE 3, OULU PUH. alv. 0400 279 015 TAPSITIE 3, OULU PUH. 0400 279 016 Pienkonehuolto alanen Seinäjoki 0400-269 334 pkalanen@nic.fi moottorikelkkojen huollot 25 vuoden kokemuksella Arctic Cat, Lynx Ski-Doo, Yamaha merkkihuollot kolarikorjaukset, alumiinihitsaus Kärryt alkaen 699€ sis. K E L K K A K L I N I K K A
Kysy myös säiliöitä!. 03 3426400 Meiltä myös pakkasen kestävät letkut, nivelet ja pistoolit. 9 9 Kelkkamiehen joulu taskurahalla! Totta se on, kelkka alle 3000€ ja 2 v takuu! Hinta 2.990,UUTUUS! TA KUU 2 VUOTTA L aa tu m er ki t o sa av is sa kä si ss ä SNOWMA X 200 • 200cc 4-tahti • sähköstartti • kahvalämppärit • rekisteröitävissä • 2400x1150x980mm MAKSUAIKAA JOPA 7 VUOTTA! Kysy rahoitustarjoustamme! M yy n ti • H u o lt o • Va ra o sa t • Va ru st ee t Fill-Rite polttoainepumput tankkaukseen Vahva ja tehokas amerikkalainen pumppu Soveltuu kaikille polttoaineille (BE, RE, MPO, DI) Räjähdyssuojattu rakenne, ATEX Laponesto eli takaimusuoja Mallit 230VAC, 24, 12VDC ja käsikäyttöinen Itseimevä Suodatin 3v. (09) 2238 510 • www.sellkami.. 90 Vesakkotie 2, Nummela • puh. Takuu Lisätiedot: www.Pumppukauppa.fi Myyjä ja Maahantuoja: Wennstrom Fuel systems Menotie 4, 33400 ylöjärvi P
Pro-X LE ES 137 > Ski-Doo Renegade XRS 800R E-TEC KAKSINTAISTOSSA > Lynx Rave RE 600 E-TEC > Ski-Doo MX Z X-RS 600 E-TEC KOLMIOTTELUSSA JÄRKIHINTAISET 500-600 -KUUTIOISET URHEILUKELKAT > Arctic Cat ZR 4000 RR, > Lynx Rave 600 E-TEC > Polaris Indy Indy 600 Fox Shocks AJETTU Yamaha Apex X-TX EPS Katso mallisto, tarjoukset ja myyjät www.muuli.. w w w .m kle h ti .f i SEURAAVASSA NUMEROSSA MK-lehti 1/2016 ilmestyy 4.2. Mitä ikinä kuljetat, kuljeta se turvallisesti Muulilla! K O V A S S A V E D O S S A AJOPAIKKANA RUOTSIN HEMAVAN HISTORIAA: MK-LEHDEN TESTEISSÄ TEHDYT KULUTUSMITTAUKSET JA TODELLISET PAINOT 10 VUODEN AJALTA. Suomalaisesta Muuli ja Muuli Pro –mallistosta löydät peräkärryn kaikkiin kuljetuksiin. Lisäksi Victorius-kuomu saatavissa Muuli 1500L ja Pro 970XL. TESTI-EXTRA VERTAILUTESTISSÄ URHEILULLISET CROSSOVERIT > Arctic Cat ZR 8000 137 Sno Pro LTD, > Lynx Xtrim RE 3500 800R E-TEC, > Polaris Axys Switchback 800 H.O. Muuliin sopivat rotaatiovaletut Juncar-kuomut sekä tyhjiömuovatut Jaxal/Jaxal Maxi –kuomut