2 . Mobilisti 7/19 Jaguar S-Type 6 Ford Pinto 14 Renault Prairie 34 Retromobile 40 Kun cruising jäi kaupunkiin 44 Talbot Horizon 52 Winha Automatic 60 Sukellusvene Orzel 80 Talventörröttäjiä 88 Ikuisen kesän törröttäjiä 90 Bussiromua 92 Cruisingmuistoja 96 Uutisia, tapahtumia, kuultua 22 Lukijoiden postia toimitukselle 28 Ostetaan, myydään, vaihdetaan 68 Tapahtumakalenteri 77 Toimituksen autot 78 Asian vierestä 79 Ajoneuvoarkeologi 97 Vaimon ääni 98 Vain tilaajan lehdessä Autoclassic Madrid 99 San Demetrio – kerralleen hylätty 100 Bohse-Ladat 102 Pelikabinettipeijooni 104 Sisältö 2/2020 sislu220.indd 2 sislu220.indd 2 2.3.2020 16.47 2.3.2020 16.47
Kulttuuritoimituksen tilannekuva vaikuttaa keski-ikäisen automiehen näkökulmasta usein käsittämättömältä. 3 Paakirjoitus_220.indd 5 Paakirjoitus_220.indd 5 3.3.2020 11.40 3.3.2020 11.40. Hesarin kulttuuritoimitus on valinnut puolensa, eikä pyytele kantojaan anteeksi. Kulttuuritoimituksen asemalla on Hesarissa pitkät perinteet, joten kyse ei ole mistään kiihtyvän muutoksen ilmiöstä. Suvi Aholan kirjoittaman kirjaarvostelun otsikkona oli: Kyllä, feminismi voi pelastaa myös miehet. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Perinteinen media ei millään muotoa ole immuuni julkisen keskustelun paljon vatvotulle polarisoitumiselle. Huolimatta usein toistuvasta epäuskoisesta päänpyörittelystä Hesarin kulttuurisivujen tekstejä lukiessa, ne ovat silti mielestäni lehden kiinnostavinta antia. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, ja hyvin kirjoitetut jutut antavat ajoittaisesta raivostuttavuudestaan huolimatta aina jotain ajattelemisen aihetta. Omista pienistä ympyröistäni katsoen en halua ihan vielä kuolla ja suhtaudun lievällä epäilyksellä myös mahdollisuuksiin muuttua enää kovinkaan paljon. Merkittävimmille yhteiskunnallisille epäkohdille, natsien riehumiselle kaduilla ja myrkyllisen miehisyyden erinäisille ilmenemismuodoille, riittää aina palstatilaa selvästi ohi pelkän kulttuurielämän seuraamisen. Siinä oli kysymys Juhani Branderin samannimisestä esseekokoelmasta, joka käsittelee miehen roolin ahtautta ja vahingollisuutta. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Jan Enqvist Mobilisti 2/20 . PANKIT SAMPO FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Forssa Print, Forssa ISSN 0783-4616 Ovela maku, pakko maistaa H elsingin Sanomien kulttuuritoimituksen linja on jo pitkään ollut vielä monta piirua liberaalimpi kuin muun lehden. Julkilausumattomana mottona näyttäisi taas olevan: Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat. Olisiko liikaa toivoa, että Hesarin kulttuuritoimituksessa tutustuttaisiin kipuilevien taiteilijoiden, väkivaltaisten hullujen ja himokkaiden elokuvamogulien sijaan joskus myös ihan tavallisten miesten sielunmaisemaan. Kai L. Varma olen vain siitä, etten halua tulla feministien pelastamaksi – varsinkaan näin 53-vuotiaana. 5 KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki hallituksen pj. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Mitä nyt. 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Bremer Pia Eloranta Outi Haapala Janne Halmkrona Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Timo Happonen Esa Illoinen Tero Ilola Markku Jaakkola Janne Kutja Kai Laine Jukka Laitila Jukka Luoma Markus Nieminen Arto Ratinen Marketta Sandberg Jarmo Sukava Raimo Söderholm Hese Tolonen Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11, 00620 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. Samalla aukeamalla oli arvostelu patriarkaatin turmiollisuuden teoreetikkona tunnetun amerikkalaisen bell hooksin (aivan oikein, pienillä alkukirjaimilla) pamflettikirjasta Mies tahtoo muuttua. Mobilisti 6/18 . Ollaanhan tässä tavallaan samalla alalla. Harvoin on kuitenkaan lukijana ollut niin pahasti haavi auki kuin lauantaina 22.2, jolloin kulttuuriosaston avasi iso juttu otsikolla Miehen kuolema. Ero on välillä niin silmiinpistävä, että kulttuurisivut ovat kuin itsenäinen lehti lehden sisällä. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Alkuun saattaisi päästä vaikkapa Mobilistia selailemalla
Äänestä suosikkisi Omistajien helmet -osastolle! Omistajien helmiin ilmoitettiin tänä vuonna mukaan yli 60 ajoneuvoa. Tänä vuonna kyseisellä osastolla paneudutaan idän ralliautoihin, teemalla ”Ralliautot rautaesiripun takaa”. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 20 € Avoinna la 2.5. Hannu Wallinheimo osallistui tavallisesti Suurajoihin harrastushengessä, mutta 1986 hän pääsi ajamaan tehdasjoukkueen Lada VFTS:ää, joka oli rakennettu peräti B-ryhmään. Hondaa ei aluksi markkinoitu paljon. Mobilisti 2/20 CLASSIC MOTORSHOW 2.-3.5.2020 Julkaisija: RLO Events Oy Kilpa-autoille oma teemaosasto ”Ralliautot rautaesiripun takaa” Hyviä uutisia historic-autourheilun ystäville jatkossa Classic Motorshowssa on oma teemaosastonsa myös kilpa-autoille. Esimerkiksi Konela pestasi 60ja 70-lukujen vaihteessa kovina tekijöinä pidetyt Raimo Kossilan ja Pekka Vilpposen kiertämään säännöllisesti kotimaisia ralleja Moskvitsh Elitellä. Japsipyörät vastasivat kysyntään Japanilaisten moottoripyörien saapuessa Suomeen moottoripyörien käyttö muuttui hyötyajoneuvosta harrastusvälineeksi. Aluksi Suomeen tuotiinkin vain kevytmoottoripyöriä, mutta hiljalleen moottoripyöräkaupan vilkastuessa Kawasaki laajensi valikoimaansa myös keskikokoisiin kaksipyöräisiin. Myynti kuitenkin kasvoi tasaisesti vuosi vuodelta. Ensin Suomeen saapui sporttipyörä Honda CB92 125 Benly ja pian tämän jälkeen saapuivat vähemmän urheilulliset C76, C71 ja C92. Classic Motorshown Ralliautot rautaesiripun takaa -osastolla on esillä idän ralliautoja 60-luvulta aina rautaesiripun luhistumiseen 80-luvulle. Mallien laadukkuus, design ja varustelu saivat ihmiset haukkomaan henkeä. Luokassaan niillä kuitenkin menestyttiin. Yamaha, Suzuki ja Kawasaki 60-luvun alulla myös Suzukia alkoi näkymään Suomessa, mutta merkin moottoripyöriä tuotiin maahan virallisen maahantuojan toimesta vasta vuonna 1964. Omistajien helmet toteutetaan yhdessä LähiTapiolan kanssa. Skodan menestystä jo 60-luvulla Joitakin itäisen Euroopan merkeistä ei kuitenkaan ajateltu ”itäautoina”. Ensimmäinen Suomeen saapunut Kawasaki oli kevytmoottoripyörä 80 J1T. Foto Holger Eklund Markku ja Ilkka Saaristo hyppäävät luokkavoittoon Jyväskylän Suurajoissa vuonna 1973. Foto Holger Eklund motonet Maaliskuu 2020 NÄYTTELYSANOMAT alle 12 v. klo 10-17 AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, RASKASTA KALUSTOA, TRAKTOREITA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! Japsipyörät 60 vuotta Suomessa Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun ensimmäiset japanilaiset moottoripyörät saapuivat Suomeen. Maahantuojalla oli ennestään myynnissä brittivalmisteisia moottoripyöriä, mutta niiden myynnin jäädessä odotuksista se keskitti lähes kaikki myyntipanoksensa Yamahaan. Yamahaa markkinointiin muun muassa lehti-ilmoituksissa sekä värväämällä eturivin trial-kuljettajia Päijänneajoihin. J apanilaismerkeistä ensimmäisenä Suomeen saapui Honda. Vasemmalla luokkavoittoon ajaneiden Wolfgang Knornin ja Jorma Pulkkisen Trabant P600. Äänestys on käynnissä 25.3.2020 asti. Kalustossa on mukana mm. Trabantin tehdasjoukkuekin saapui säännöllisesti Jyväskylään isolla joukolla ja moni Suurajojen kävijä muistanee vieläkin Laajavuoren kisakeskusta lähestyessä tutun näyn Kortepohjan Unionin pihalla, missä DDR:n tiimi piti ”varikkoaan”. Viimeksi mainitun ratissa nähtiin Suurajojen lähtölavalla jopa Kyösti Hämäläinen, joka kolme vuotta aiemmin oli voittanut koko kilpailun. Neljäntenä Suomeen saapui Kawasaki vuonna 1966, kun merkin maahantuoja näki Kawasakissa potentiaalia. Oikealla itäsaksalaisten Hans Ullmanin ja Werner Langenin 601-malli. Äänestäneiden kesken arvotaan kymmenen pääsylippua kevään Classic Motorshowhun. Osastolle valitut ajoneuvot julkaistaan viikolla 14. ”Japsipyörät 60 vuotta Suomessa” -osastolla tullaan näkemään japanilaisvalmistajien tuotantoa 60-luvulta 90-luvun puoliväliin saakka. Osasto toteutetaan Japsistarojen kanssa. Aktiiviset maahantuojat Useimmat suomalaisista itäautojen maahantuojista olivat myös itse aktiivisesti tukemassa kilpailutoimintaa. Japanilaiset valmistajat vastasivat muuttuneisiin markkinoihin hyvin ja eurooppalaiset jäivät japanilaisten jalkoihin. Pian ajatus yleiskilpailujen voitoista itäautolla kävi utopistiseksi, mutta eivät ne siitä huolimatta kadonneet kisakuvioista, ei korkeimmallakaan tasolla. K un suomalainen ralliautoilu 1960-luvulla ponnahti maailmanmaineeseen, kehittyi täkäläinen kilpailukalustokin kansainvälistä esikuvaa myötäileväksi. Kun Esko Keinänen 1960-luvun alussa riehui ralliteillä Monacoa myöten tšekkoslovakialaisella Skodalla, harva suomalainen mielsi häntä altavastaajaksi. Merkkipaalua juhlistetaan ”Japsipyörät 60 vuotta Suomessa” -osastolla. Itäautot eivät juurikaan juhlineet rallien yleiskilpailuissa, josta johtuen niille muodostui altavastaajan maine. Ennen Suomen valloitustaan Honda oli lyönyt hyvin läpi Yhdysvaltojen markkinoilla ja merkin moottoripyörät menestyivät hyvin muun muassa Mansaaren-ajoissa. Kasvua osittain selittänee hyvä menestyminen kotimaisissa kisoissa kuten Eläintarhanajoissa ja Päijänneajoissa. toisen elämän saaneita yksilöitä, autourheilukilpailuja kiertäneitä vauhtihirmuja, todellisia harvinaisuuksia ja paljon muuta! Mukaan ilmoitetuista ajoneuvoista kymmenen nettiäänestyksen kautta eniten ääniä saanutta ajoneuvoa nähdään keväällä Omistajien helmet -osastolla. Mobla_taittopohja.indd 90 Mobla_taittopohja.indd 90 2.3.2020 14.57 2.3.2020 14.57. Trabantin maahantuojana toiminut Auto-Ala puolestaan mainosti aktiivisesti pikku-Trabin kisamenestyksiä ja myös sillä oli aikanaan oma täkäläinen kilpatalli. Skoda pysyi mukana tavoittelemassa luokkavoittoja, yleensä varsin menestyksekkäästi, mutta Moskvitshin korvasi sen paikan Suomenkin automarkkinoilla ottanut Lada. Vaikuta Omistajien helmet -osaston kalustoon Tutustu Classic Motorshown nettisivuilla kaikkiin Omistajien helmiin ilmoitettuihin ajoneuvoihin ja äänestä suosikkiasi. Wartburg, Moskvitsh ja Trabant lähettivät säännöllisesti tehdasjoukkueensa Jyväskylän Suurajoihin ja liittyipä siihen joukkoon joskus Volgakin. Nykyään japanilaiset moottoripyörät kattavatkin merkittävän osan Suomen moottoripyöräkannasta, joten japsipyörien saapumista Suomeen voidaan pitää merkittävänä tapahtumana suomalaiselle ajoneuvohistorialle. Hondasta Suomen valloitus alkoi Hondan ulkomainen menestys herätti myös suomalaisten kiinnostuksen ja ensimmäiset Hondat saapuivat maahamme vuoden 1960 tammikuussa. 90 . Suzuki saapui markkinoille mainostamalla moottorilehdissä sekä tekemällä suomenkielistä teknistä kirjallisuutta. klo 9-17 su 3.5. Mahdollisesti vähäisen markkinoinnin takia Hondan myynti oli aluksi varovaista. Yleensä Itäblokin tiimit luottivat omiin kuljettajiinsa, mutta joskus niiden riveistä tarjoutui tilaisuuksia kotimaisillekin kuskeille. Siinä säilyi silti tietty ominaispiirre, joka muualta läntisestä maailmasta puuttui. Täällä näki kisoissa vahvasti edustettuina myös rautaesiripun takaisten maiden automerkkejä. Kuva Jyväskylän Suurajoista vuonna 1964. Vuonna 1964 myös Yamaha toi ensimmäisen pyöränsä Suomeen: Yamaha 250 YDS-2:en. Varsin merkittävää roolia itämerkkien rallitouhuissa näytteli myös Teemu Tahko, joka 1980-luvun alkupuolella ajoi puolalaisen FSO Polonezin tehdaskuljettajana, ja osallistui myös noiden autojen kehitystyöhön. Suzukin ensimmäinen Suomeen saapunut malli oli kevytmoottoripyörä Suzuki 80
Ennen Suomen valloitustaan Honda oli lyönyt hyvin läpi Yhdysvaltojen markkinoilla ja merkin moottoripyörät menestyivät hyvin muun muassa Mansaaren-ajoissa. Trabantin tehdasjoukkuekin saapui säännöllisesti Jyväskylään isolla joukolla ja moni Suurajojen kävijä muistanee vieläkin Laajavuoren kisakeskusta lähestyessä tutun näyn Kortepohjan Unionin pihalla, missä DDR:n tiimi piti ”varikkoaan”. Suzuki saapui markkinoille mainostamalla moottorilehdissä sekä tekemällä suomenkielistä teknistä kirjallisuutta. ”Japsipyörät 60 vuotta Suomessa” -osastolla tullaan näkemään japanilaisvalmistajien tuotantoa 60-luvulta 90-luvun puoliväliin saakka. Äänestä suosikkisi Omistajien helmet -osastolle! Omistajien helmiin ilmoitettiin tänä vuonna mukaan yli 60 ajoneuvoa. Ensin Suomeen saapui sporttipyörä Honda CB92 125 Benly ja pian tämän jälkeen saapuivat vähemmän urheilulliset C76, C71 ja C92. Osastolle valitut ajoneuvot julkaistaan viikolla 14. Mobilisti 2/20 . Kuva Jyväskylän Suurajoista vuonna 1964. Hannu Wallinheimo osallistui tavallisesti Suurajoihin harrastushengessä, mutta 1986 hän pääsi ajamaan tehdasjoukkueen Lada VFTS:ää, joka oli rakennettu peräti B-ryhmään. klo 9-17 su 3.5. Yamahaa markkinointiin muun muassa lehti-ilmoituksissa sekä värväämällä eturivin trial-kuljettajia Päijänneajoihin. Classic Motorshown Ralliautot rautaesiripun takaa -osastolla on esillä idän ralliautoja 60-luvulta aina rautaesiripun luhistumiseen 80-luvulle. Osasto toteutetaan Japsistarojen kanssa. klo 10-17 AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, RASKASTA KALUSTOA, TRAKTOREITA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! Japsipyörät 60 vuotta Suomessa Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun ensimmäiset japanilaiset moottoripyörät saapuivat Suomeen. Kalustossa on mukana mm. Kun Esko Keinänen 1960-luvun alussa riehui ralliteillä Monacoa myöten tšekkoslovakialaisella Skodalla, harva suomalainen mielsi häntä altavastaajaksi. Siinä säilyi silti tietty ominaispiirre, joka muualta läntisestä maailmasta puuttui. Omistajien helmet toteutetaan yhdessä LähiTapiolan kanssa. Mallien laadukkuus, design ja varustelu saivat ihmiset haukkomaan henkeä. Esimerkiksi Konela pestasi 60ja 70-lukujen vaihteessa kovina tekijöinä pidetyt Raimo Kossilan ja Pekka Vilpposen kiertämään säännöllisesti kotimaisia ralleja Moskvitsh Elitellä. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Liput 20 € Avoinna la 2.5. Myynti kuitenkin kasvoi tasaisesti vuosi vuodelta. Vaikuta Omistajien helmet -osaston kalustoon Tutustu Classic Motorshown nettisivuilla kaikkiin Omistajien helmiin ilmoitettuihin ajoneuvoihin ja äänestä suosikkiasi. Nykyään japanilaiset moottoripyörät kattavatkin merkittävän osan Suomen moottoripyöräkannasta, joten japsipyörien saapumista Suomeen voidaan pitää merkittävänä tapahtumana suomalaiselle ajoneuvohistorialle. Aluksi Suomeen tuotiinkin vain kevytmoottoripyöriä, mutta hiljalleen moottoripyöräkaupan vilkastuessa Kawasaki laajensi valikoimaansa myös keskikokoisiin kaksipyöräisiin. Merkkipaalua juhlistetaan ”Japsipyörät 60 vuotta Suomessa” -osastolla. Hondaa ei aluksi markkinoitu paljon. Maahantuojalla oli ennestään myynnissä brittivalmisteisia moottoripyöriä, mutta niiden myynnin jäädessä odotuksista se keskitti lähes kaikki myyntipanoksensa Yamahaan. Japsipyörät vastasivat kysyntään Japanilaisten moottoripyörien saapuessa Suomeen moottoripyörien käyttö muuttui hyötyajoneuvosta harrastusvälineeksi. Suzukin ensimmäinen Suomeen saapunut malli oli kevytmoottoripyörä Suzuki 80. Varsin merkittävää roolia itämerkkien rallitouhuissa näytteli myös Teemu Tahko, joka 1980-luvun alkupuolella ajoi puolalaisen FSO Polonezin tehdaskuljettajana, ja osallistui myös noiden autojen kehitystyöhön. Vuonna 1964 myös Yamaha toi ensimmäisen pyöränsä Suomeen: Yamaha 250 YDS-2:en. Skodan menestystä jo 60-luvulla Joitakin itäisen Euroopan merkeistä ei kuitenkaan ajateltu ”itäautoina”. K un suomalainen ralliautoilu 1960-luvulla ponnahti maailmanmaineeseen, kehittyi täkäläinen kilpailukalustokin kansainvälistä esikuvaa myötäileväksi. Hondasta Suomen valloitus alkoi Hondan ulkomainen menestys herätti myös suomalaisten kiinnostuksen ja ensimmäiset Hondat saapuivat maahamme vuoden 1960 tammikuussa. Neljäntenä Suomeen saapui Kawasaki vuonna 1966, kun merkin maahantuoja näki Kawasakissa potentiaalia. Täällä näki kisoissa vahvasti edustettuina myös rautaesiripun takaisten maiden automerkkejä. toisen elämän saaneita yksilöitä, autourheilukilpailuja kiertäneitä vauhtihirmuja, todellisia harvinaisuuksia ja paljon muuta! Mukaan ilmoitetuista ajoneuvoista kymmenen nettiäänestyksen kautta eniten ääniä saanutta ajoneuvoa nähdään keväällä Omistajien helmet -osastolla. 91 CLASSIC MOTORSHOW 2.-3.5.2020 Julkaisija: RLO Events Oy Kilpa-autoille oma teemaosasto ”Ralliautot rautaesiripun takaa” Hyviä uutisia historic-autourheilun ystäville jatkossa Classic Motorshowssa on oma teemaosastonsa myös kilpa-autoille. Vasemmalla luokkavoittoon ajaneiden Wolfgang Knornin ja Jorma Pulkkisen Trabant P600. Mobla_taittopohja.indd 91 Mobla_taittopohja.indd 91 2.3.2020 14.57 2.3.2020 14.57. Pian ajatus yleiskilpailujen voitoista itäautolla kävi utopistiseksi, mutta eivät ne siitä huolimatta kadonneet kisakuvioista, ei korkeimmallakaan tasolla. Yamaha, Suzuki ja Kawasaki 60-luvun alulla myös Suzukia alkoi näkymään Suomessa, mutta merkin moottoripyöriä tuotiin maahan virallisen maahantuojan toimesta vasta vuonna 1964. Tänä vuonna kyseisellä osastolla paneudutaan idän ralliautoihin, teemalla ”Ralliautot rautaesiripun takaa”. Oikealla itäsaksalaisten Hans Ullmanin ja Werner Langenin 601-malli. Foto Holger Eklund motonet Maaliskuu 2020 NÄYTTELYSANOMAT alle 12 v. J apanilaismerkeistä ensimmäisenä Suomeen saapui Honda. Foto Holger Eklund Markku ja Ilkka Saaristo hyppäävät luokkavoittoon Jyväskylän Suurajoissa vuonna 1973. Trabantin maahantuojana toiminut Auto-Ala puolestaan mainosti aktiivisesti pikku-Trabin kisamenestyksiä ja myös sillä oli aikanaan oma täkäläinen kilpatalli. Japanilaiset valmistajat vastasivat muuttuneisiin markkinoihin hyvin ja eurooppalaiset jäivät japanilaisten jalkoihin. Mahdollisesti vähäisen markkinoinnin takia Hondan myynti oli aluksi varovaista. Wartburg, Moskvitsh ja Trabant lähettivät säännöllisesti tehdasjoukkueensa Jyväskylän Suurajoihin ja liittyipä siihen joukkoon joskus Volgakin. Yleensä Itäblokin tiimit luottivat omiin kuljettajiinsa, mutta joskus niiden riveistä tarjoutui tilaisuuksia kotimaisillekin kuskeille. Luokassaan niillä kuitenkin menestyttiin. Viimeksi mainitun ratissa nähtiin Suurajojen lähtölavalla jopa Kyösti Hämäläinen, joka kolme vuotta aiemmin oli voittanut koko kilpailun. Aktiiviset maahantuojat Useimmat suomalaisista itäautojen maahantuojista olivat myös itse aktiivisesti tukemassa kilpailutoimintaa. Itäautot eivät juurikaan juhlineet rallien yleiskilpailuissa, josta johtuen niille muodostui altavastaajan maine. Äänestäneiden kesken arvotaan kymmenen pääsylippua kevään Classic Motorshowhun. Ensimmäinen Suomeen saapunut Kawasaki oli kevytmoottoripyörä 80 J1T. Kasvua osittain selittänee hyvä menestyminen kotimaisissa kisoissa kuten Eläintarhanajoissa ja Päijänneajoissa. Äänestys on käynnissä 25.3.2020 asti. Skoda pysyi mukana tavoittelemassa luokkavoittoja, yleensä varsin menestyksekkäästi, mutta Moskvitshin korvasi sen paikan Suomenkin automarkkinoilla ottanut Lada
Mobilisti 2/20 Parempiin päiviin JAGUAR 3.4 S 1965 Hyvänä päivänä neliovinen Jaguar pistää ihmettelemään, kuinka kukaan varakas autontarvitsija saattoi 60-luvulla päätyä mihinkään muuhun merkkiin. Meillä Suomessa auto oli kallis, mutta amerikkalaisia ja Mersuja myytiin samassa 30 000 markan hintaluokassa satamäärin joka vuosi. 6 . Eivätkö vauraat autoilijat ja vakavaraiset yritykset ymmärtäneet omaa parastaan. teksti: Jan Enqvist kuvat: Matti Ouvinen, Holger Eklund jaguar_stype.indd 6 jaguar_stype.indd 6 3.3.2020 13.12 3.3.2020 13.12
Sen jälkeen tuonti oli melkein jäissä, kunnes Jaguarin edustus siirtyi vuonna 1964 Suomen Koneliikkeelle (Helkama). Mikä tärkeintä: sen paremmin saksalainen kuin amerikkalainenkaan koulukunta ei pystynyt haastamaan Jaguarin brittiläistä salonkihenkeä, jäljittelemätöntä yhdistelmää virheettömästi viimeisteltyjä puupaneeleja ja hienoa nahkaa. Uusi maahantuoja aikoi J panna kauppaan vauhtia, ja sen merkiksi koko mallisto esiteltiin komeasti Helsingin Pörssitalossa Adlonin linnanpihalla keväällä 1965. Jaguar S-Typen ratin takana istuessa syytä epäonnistumiseen on vaikea keksiä edes reilu puoli vuosisataa myöhemmin. Meillä Suomessakin 3,4-litrainen S-Type kilpaili vuonna 1965 amerikkalaisten perussedanien ja Mercedes-Benzin kuusisylinteristen bensamallien kanssa. Mikä tässä on niin vaikeata. Tavallisen autonkäyttäjän kannalta erillisjousitus ja korin kasvaneet sisätilat tuovat kuitenkin mukanaan pelkkää hyvää. Kaikissa muissa olosuhteissa leveä Detroitin peltikin tuli Jaguaria vastaan perä edellä. Mikä pahempaa, se jakautui neljän eri mallin – Mk II:n, S-Typen, Mk X:n ja E-Typen – kesken, mikä toi mukanaan kaupan mitättömään volyymiin nähden täysin ylimitoitetut varaosaja huoltovastuut. Musta Jaguar Vuonna 1965 Jaguareja saatiin Suomessa kaupaksi enemmän kuin vuosiin, mutta 27 auton vuosimyyntiä saattoi tuskin pitää vakavasti otettavana liiketoimintana. Sen paremmin amerikkalainen kuin saksalainenkaan lähestymiskulma ei kuitenkaan koskaan pystynyt tarjoamaan samaa elämystä kuin Jaguar. Tunnelma on ylellinen, mutta mittariston järjestely kuin kilpa-autosta. Pikatiellä Jaguar polki Mercedes 220 SE:n armotta jalkoihinsa, eivätkä mutkaosuudet päästäneet johtotähteä pälkähästä – päinvastoin. Kapean konepellin alle piilotettu kolmesataakiloinen valurautahirviö ei pidä itsestään meteliä, mutta tekee voimansa tiettäväksi ensimmäisistä kampiakselin pyörähdyksistä alkaen. Jaguarilla oikea sommittelu tunnettiin alusta pitäen, ja sitä myös noudatettiin. Se oli kadottanut mielenkiintonsa edustukseen pian sen jälkeen kun maahan oli olympiavuoden kunniaksi saatu tuontilisenssit lähes sadalle Jaguarille. Tunnelma virheettömästi viimeisteltyine jalopuisine kojelautoineen on maailman huipulta, Rolls-Roycen ja Bentleyn lentokorkeudelta. Moottorin ääni on pelkkää jaguar_stype.indd 7 jaguar_stype.indd 7 3.3.2020 13.12 3.3.2020 13.12. Viime vuonna se palasi nuoruutensa maisemiin Tampereelle, tällä kertaa Teppo Norrenan omistukseen. Ajoasento on moitteeton ilman ohjauspyörän etäisyyssäätöön kajoamistakin. Jaguarin ensimmäinen suomalainen maahantuoja oli Tampereella toiminut Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy. Moottorin käynnistäminen on vain harvassa tapauksessa yhtä kohottava kokemus kuin Jaguarin kohdalla. Amerikkalaiset voimavaunut ajoivat ehkä karkuun biljardipöydäntasaisella moottoritiellä, mutta sellaisiahan ei Suomessa vielä juuri ollut. Sisäpiirin tulkinnat voidaan perustellusti jättää sikseen ja todeta, että S-Type määritteli neliovisen laatuauton ominaisuudet seuraavan puolen vuosisadan ajaksi. Urheilullisuutta, ylellisyyttä ja maailmanluokan suorituskykyä – mitä muuta asiantunteva kuljettaja voisi autoltaan vaatia. Ergonomiasta sen nykyaikaisessa merkityksessä ei voi puhua, mutta selkeiden katkaisijoiden suorat rivit voittavat useimpien automiesten mielestä kaikki maailman muoviset monitoimiviikset ja kosketusnäytöt mennen tullen. Etuosa B-pilareihin saakka on vanhempaa Mk II -kuosia, perä erillisjousituksineen puolestaan mukailtu selvästi isommasta Mk X:stä. Ensimmäinen omistaja myi Jaguarin vuonna 1968 Helsinkiin, ja auto vietti pääkaupunkiseudulla seuraavat vuosikymmenet. Teknisesti S-Type on lähinnä takapyörien erillisjousituksella ja pidemmällä akselivälillä varustettu Mk II. Lisäksi Jaguar oli kaikissa nopeuksissa hiljainen ja sen jousitusmukavuus oli käsite. Siitäkin huolimatta, että klassiset Jaguarit olivat aina imagoonsa ja ominaisuuksiinsa nähden halpoja; samassa hintaluokassa kuin tavallisen hienot massatuotantoautot molemmin puolin Atlanttia. 7 aguar on siitä merkillinen auto, että se koskettelee samoja sielun äänikertoja kuin Ferrari tai Aston Martin. Musta Jaguar rekisteröitiin Tampereella toimitusjohtaja Veikko Hännisen nimiin joulun alla 1965, ja vaikka Tammerkoskessa on sen jälkeen virrannut paljon vettä, ei automaailma ole tähän mennessä pystynyt paljon parempaa esittämään. S-Type on hankala tapaus jopa Jaguar-puritaaneille, sillä edeltäjämalli Mk II on urheilusaavutustensa ansiosta lähes pyhä. Koska moottorit ja voimalinjat olivat molemmissa malleissa samat, kostautuu hienojen rakenteiden mukanaan tuoma 150 kilon painonlisäys S-Typen suorituskyvyssä. Kaikki näytti hyvältä. Jaguarin ohjaamo vetää puoleensa. Alkuinnostuksen jälkeen myynti lähti valumaan taas alaspäin, kunnes Jaguar-edustuksen mustapekka siirtyi vuorollaan Voimavaunu Oy:lle 70-luvun vaihteessa. Monet muutkin valmistajat ovat yrittäneet tällä saralla parhaansa, mutta Sir William ja hänen lähimmät miehensä todella tiesivät mitä tekivät. Kuljettajan eteen on sijoitettu kaksi teevadin kokoista mittaria, jotka ilmoittavat moottorin käyntinopeuden ja ajonopeuden. Hintaluokka vain on aivan eri, ja Jaguar ajajan autona monin verroin todellisia aatelisia etevämpi. Korin muodot ovat Jaguarille ominaisen menevät, mutta hieman erikoinen yhdistelmä eri malleja. Mobilisti 2/20 . Kaikki on kohdallaan jo ennen kuin moottoria on edes käynnistetty. Ohjaustehostin ja uusi täyssynkronoitu vaihteisto viimeistelevät hienostuneisuuden
8 . Adlonin linnanpihalla keväällä, ja koko mallisto oli hinnoiteltu Suomeen. Uusia Jaguareja esiteltiin komeasti Pörssitalon nk. Alustan toiminta oli vuosikymmeniä aikaansa edellä, ja sitä on pyritty vaihtelevalla menestyksellä kopioimaan niin idässä kuin lännessäkin. Missä hyvänsä käytännöllisessä nopeudessa ohitukset sujuvat salamannopeasti vain pudottamalla ylivaihde pois päältä ja antamalla kahdelle isolle SU-kaasuttimelle happea suoralla nelosella. Sedaneita, muttei setämiehille Sir William Lyonsin tyhjästä luoman Jaguarin tarina on yksi automaailman tunnetuimpia. Siinä Jaguarin menestyksen avain. Reseptin tärkein ainesosa on moitteettoman jousitusmukavuuden ja urheiSuomen Koneliike otti Jaguar-tuonnin vetovastuun vuodesta 1965 alkaen. vas.) hinta oli 3,4-litraisena 31 900 markkaa ja 3,8-moottorilla kaksi tonnia enemmän. Niin pian kuin suora vaihde on saavutettu, ajaminen rajoittuu ohjaamiseen ja rattiakselille sijoitetun ylivaihdevivun käsittelemiseen. Vaikka Jaguar oli pörssiyhtiö, Lyons säilytti äänienemmistön eikä epäröinyt käyttää valtaansa. Monien muiden self made -automogulien tapaan Lyonsin muodollinen koulutus oli vähäinen, mutta näkemys sitäkin kirkkaampi. oik.) oli 35 900 markan hinnallaan luokassaan edullinen ostos, kuten Jaguarit yleensäkin. Uusia autoja rekisteröitiin Suomeen ensimmäistä kertaa yli 100 000, mutta niistä vain 27 oli Jaguareja. Melutaso on autokirjoituksista tuttu käsite, mutta Jaguarin kohdalla se tulee mieleen vain siksi että sitä ei ole. Jaguarilla on sielu. Niinpä, mutta montako Le Mans -voittoa pikkulohko-Chevroletilla on tilillään. Idealle on myöhemmin ilmoittautunut monta muutakin isää, mutta Jaguar 2.4 ja sitä seuranneet Mk II, S-Type, 420 ja XJ6/12 käytännössä loivat nykyaikaisen paremman henkilöauton konseptin, jonka saksalaisvalmistajat sitten 70-luvulta alkaen omaksuivat laajasti ja perivät maan. Jaguar S-Type ylittää epätasaisuudet kuin Cadillac, mutta taipuu kaarteisiin urheiluauton tavoin. Teräsvyörenkaiden ja nelipyörälevyjarrujen kaltaiset edistysaskelet olivat 60-luvun puolimaissa harvinaisia hintaluokkaan katsomatta, mutta Jaguarilla parempaa tekniikkaa otettiin käyttöön heti kun sellaista oli tarjolla. Kori on perheauton, mutta kuljettaja silti ehdoton päähenkilö. E-Type (ylh. Vuodesta 1965 muodostui sekä Suomen autokaupan että Jaguar-myynnin huippuvuosi. Mk II:n hinnat alkoivat 2,4-litraisen vajaasta 23 000:sta ja nousivat siitä 3,8:n 28 900 markkaan. XK-kuutonen lennättää sukkulamaista koria vaivattomasti ja äänettömästi, eikä kuljettaja edes huomaa siirtelevänsä vaihteiston valitsinta läpi kaavion. Kytkimen painaminen, vaihteen kytkeminen – kaikki on kuin elävää ratsua ohjastaisi. XK-moottorilla niitä on viisi. Vaikka kaksipaikkaiset urheiluautot tekivät Jaguarin tunnetuksi – eivät vähiten Le Mans -voittojen ansiosta – syvimmän jäljen autohistoriaan jätti modernin urheilusedanin keksiminen 50-luvun puolivälissä. Vasemmanpuoleisen polkimen nostaminen imaisee vajaat kaksi tonnia Coventryn parasta vaivatta vauhtiin. Joku onneton saattaisi huomauttaa, että saman ikäiset amerikkalaiset V8:t ovat kymmeniä kiloja kevyempiä ja kehittävät suuremmasta iskutilavuudestaan selvästi XK-moottoria enemmän voimaa. oik.), joka maksoi satasta vaille 40 000 markkaa. Mobilisti 2/20 huminaa, mutta koko auto elää kaasupolkimen liikkeiden mukaan. S-Typen (ylh. jaguar_stype.indd 8 jaguar_stype.indd 8 3.3.2020 13.12 3.3.2020 13.12. Kaikki ajamiseen liittyvä on luonnollista, auto tottelee kuin ajatus. Jokainen uusi Jaguar suunniteltiin hänen aloitteestaan ja tiukasti hänen peukalonsa alla vuoden 1948 Mk V:stä ja XK-120:stä aina 60-luvun lopulla esiteltyyn XJ6:een asti. Malliston lippulaiva oli Mk X (alh. Suosituin oli odotetusti S-Type, mutta kaikkia muitakin päämalleja tuotiin hajakappaleita. Muita kysymyksiä
Maailma ei ollut vielä valmis. Näkyviltä osiltaan laitos näytti toimivan fordismin periaatteiden mukaan, mutta kulissien takana todellisuus oli toinen: itsenäisen Jaguarin viimeisenä vuonna 1966 saavutettu tuotantoennätys puhkaisi vain vaivoin 25 000 auton rajan. Jenkit eivät kuitenkaan olleet ainoita rahakkaita asiakkaita ja tämä aiheutti katkeruutta mm. Uuden aallon Jaguarit alkoivat heti tehdä itseään tunnetuiksi nopeasti suosiotaan kasvattavissa vakioautoluokissa, niin ralleissa kuin radoillakin. Mobilisti 2/20 lullisen ajettavuuden yhdistäminen, mikä ei ole aivan helppoa. Pullonkaulana oli aina vain XK-sarjan moottoreiden tuotanto, josta koko mallisto oli riippuvainen. Tupakointi oli linjan loppupään viimeistelyosastolla kielletty, mikä viittaa siihen, että muualla se oli sallittua. Jo ennen Jaguarin itsekantavaa 2.4/3.4 Saloonia autoteollisuus osasi toimittaa jompaakumpaa ominaisuutta, muttei samassa autossa. Sveitsissä. Itsenäisen Jaguarin viimeisenä vuonna 1966 kokonaistuotanto ylsi vaivoin 25 000 autoon. Yli vuoden mittaisiin jonoihin kyllästyneet sveitsiläiset Jaguar-asiakkaat vuokrasivat 60-luvun alussa charterkoneen ja lensivät Coventryyn, jossa järjestivät Browns Lanen tehtaan edessä klassisen mielenosoituksen kyltteineen, kaikkineen. jaguar_stype.indd 10 jaguar_stype.indd 10 3.3.2020 13.13 3.3.2020 13.13. Siitä sitä ei enää saatu merkittävästi lisättyä. Vuonna 1953 Jaguareja valmistettiin ensimmäistä kertaa yli 10 000 kappaletta ja vasta kuusi vuotta myöhemmin vuosituotanto puhkaisi 20 000:n rajan. Tehtaan johto tyynnytteli kiukkuisia sveitsiläisiä parhaansa mukaan, mutta se ei XK-moottoreiden tuotantoa Mestarikuvaaja Holger Eklund kutsuttiin vuonna 1965 Coventryyn dokumentoimaan Browns Lanen kokoonpanotehtaan toimintaa. Koreja olisi saatu Pressed Steeliltä vaikka kuinka paljon, joten peittoa yritettiin jatkaa valmistamalla Jaguar Mk II:sta hienolla 2,5-litraisella Daimler-V8:lla varustettua muunnosta, mutta siitä ei ollut kokonaisuuden kannalta paljon apua, vaikka auto muuten mainio olikin. Aivan uutta oli se, että sunnuntaina voittaneen auton saattoi ostaa kaupasta ja ottaa sen heti maanantaina käyttöön poikkeuksellisen miellyttävänä perheautona. 10 . Köyhtyneen imperiumin sodanjälkeiset kauppasuhteet olivat sanelleet sen, että Jaguarin tähtäin oli 40-luvun lopulta alkaen asetettu Pohjois-Amerikan pohjattomille dollarimarkkinoille. Hurjinta toiminta oli maalauslinjalla, jossa urakkaa painettiin ilman turhia suojaimia, vaikka vesiohenteisista väreistä ei osattu vielä edes haaveilla. Jaguar taisteli jatkuvasti toimitusvaikeuksien kanssa. Pullonkaulana oli hienon XK-moottorin tuotantokapasiteetti, jota ei koskaan saatu kysyntää vastaavalle tasolle. Näin siis teoriassa
11 Tyyli on etuoikeus. jaguar_stype.indd 11 jaguar_stype.indd 11 3.3.2020 13.13 3.3.2020 13.13. Mobilisti 2/20
Moottorit olivat tunnettuja öljynkulutuksestaan, korit ruostuivat ja pikkuviat olivat jatkuva riesa. Tehtaalla oli oli henkilökuntaa parhaimmillaan 20 000, mutta vaihtuvuus oli suurta ja työmoraalin laita sen seurauksena ajoittain hieman niin ja näin. Jaguar oli pahassa välikädessä, sillä koko mallistossa käytettiin XK-moottorin eri muunnoksia. . Jaguarin asema suurimpana maailman pienvalmistajista näkyi myös siinä, ettei Coventryssä koskaan tavoitettu standardisoidun sarjatuotannon suurinta etua, tasaista laatua. Tärkeimpien komponenttien, korien, moottoreiden ja voimansiirron – osalta asiat olivat pääosin kunnossa, mutta vain 50-luvun kriteereillä. Jos brittiläiseltä erikoisautoltaan odotti Mersun tai amerikkalaisen huoletonta toimintaa, joutui pettymään karvaasti. Valitettavasti hyviä päiviä on harmaassa arjessa aivan liian vähän. kiitokset: Kim Snellman ja Kari Tossavainen jaguar_stype.indd 12 jaguar_stype.indd 12 3.3.2020 13.13 3.3.2020 13.13. Ne omistajat, jotka MOOTTORI Tyyppi: 6-syl. Niin hieno kuin kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu läpihengittävä XK-moottori olikin, sen tuotantojärjestelyt eivät enää 60-luvulla vastanneet ajan vaatimuksia. Jaguarin kanssa eläminen vaati aina omistajalta tavallista autonkäyttäjää enemmän ymmärtämystä ja lempeyttä. Hyvänä päivänä Jaguarille ei ollut vertaa. nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinteriryhmä valurautaa, kansi kevytmetallivalua, ristiin sijoitetut kansiventtiilit, puolipallonmuotoiset palotilat, 2 ketjukäyttöistä nokka-akselia sylinterikannessa, 7 runkolaakeria, 2 muuttuvakurkkuista SU HD6 -kaasutinta Iskutilavuus: 3 442 cm 3 , sylinterimitat 83 x 106 mm, puristussuhde 8,0 Teho: 213 hv (SAE)/ 5 500 r/min Vääntömomentti: 291 Nm (SAE)/3 000 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 4-vaihteinen käsivalintainen vaihteisto, lattiavalitsin, ylivaihde (Laycock de Normanville) Vetopyörästö: Salisbury/Dana, perävälitys 3,77, kokonaisvälitys ylivaihteella 2,93, monilevykytkimellä toteutettu tasauspyörästön luistonrajoitin (Salisbury Powr-Lok), JARRUT 2-piiriset nestejarrut, levyt (Dunlop) kaikissa pyörissä, Lockheed-alipainetehostin OHJAUS Simpukkatyyppinen hydraulisesti tehostettu ohjausvaihde (Burman), ohjauspyörän kierroksia 3,5 JOUSITUS Edessä: erillinen, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: erillinen, alhaalla poikittaistuet, ylempinä poikittaistukina vetoakselit, eteen suunnatut pitkittäistuet, kaksi kierrejousta pyörää kohden, levyjarrut tasauspyörästön yhteydessä KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori (Pressed Steel) MITAT Pituus: 4,77 m Leveys: 1,69 m Korkeus: 1,38 m Akseliväli: 2,73 m Raideleveys (e/t): 1,40/1,38 m Omamassa: 1 630 kg Rengaskoko: 6.40-15 (Dunlop RS 5) SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V, tasavirtageneraattori SUORITUSARVOJA* Kiihtyvyys 0-96 km/h: 10,2 s 0-402 m: 17,1s Huippunopeus:195 km/h VALMISTUSMÄÄRÄ (1964-68) 3.4 S: 9 830 3.8 S: 15 070 HINTOJA SUOMESSA 1965 Jaguar 3.4 S: 31 900 mk Chrysler Newport: 29 850,Mercedes-Benz 220 SE: 26 880,Opel Diplomat V8: 33 000,Volkswagen 1200 de Luxe: 7 250,* Motor-lehti 1965, hieman tehokkaammalla 3,8-litraisella moottorilla varustetun, muuten identtisen auton koeajo ymmärsivät rakastavan huolenpidon ja runsaan ammattitaitoisen huollon välttämättömyyden, auto palkitsi. Jokainen sylinterilohko vietti Coventryä ympäröivällä maaseudulla kaksi vuotta taivasalla, jotta valamisen aikana syntyneet jännitykset saatiin päästettyä. Kukkuloilla kulkija ei koskaan voinut olla varma, pötköttikö sumussa lammas vai Jaguarin moottorilohko. Vaikka Jaguar oli pitkään Britannian suurin vientidollareita kotiuttava yritys, sen tuotantovolyymi ei koskaan yltänyt lähellekään todellisten suurvalmistajien lukuja. Moottoreiden kokoamisen jälkeen jokaista niistä ajettiin kuusi tuntia dynamometrissä, minkä jälkeen öljypohja irrotettiin ja moottori puhdistettiin huolellisesti ennen kuin siihen laskettiin uudet öljyt ja vapautettiin voimanlähde asennettavaksi autoon. Tuollaista ”tehokkuutta” ei olisi katsottu hyvällä Stuttgartissa, Torinossa tai Sochaux´ssa – Detroitista nyt puhumattakaan. Alihankkijoiden toimittamien osien laatu oli parhaimmillaankin vaihtelevaa, mikä ei lainkaan parantanut Jaguarin luotettavuutta. 12 . Mobilisti 2/20 Jaguar S 3.4 Litre 1965 vauhdittanut
Mobilisti 2/20 Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi. VARAOSIA VAILLA. 90 . Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com Mobla_taittopohja.indd 90 Mobla_taittopohja.indd 90 2.3.2020 9.32 2.3.2020 9.32
k aunoTar . s ääsTöraTkaisu . s uosikki . v aroiTTava esimerkki . k ulkuri . P erheenjäsen . Mobilisti 2/20 T yövoiTTo . r ahanTekokone . Jokaiselle jotakin teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona ja kirjoittajan arkistot F o r d P i n T o r u n a b o u T 1974 Pinto.indd 14 Pinto.indd 14 3.3.2020 14.42 3.3.2020 14.42. 14 . k ilPailuväline . P aloPommi . j a loPulTa , ”m aailman huonoin auTo ”. T uhkauurna . h uono viTsi . P erusauTo . s ynTisäkki . j urisTin leiPäPuu . v akava virhe
Koska nehän olivat niitä pikku kolauksesta räjähtäviä palopommeja, sepä se. Mobilisti 2/20 . Hanke oli myötätuulessa ja AVE saamassa lentokelpoisuustodistuksen, kunnes huonon hitsauksen ja puutteellisen suunnittelun seurauksena tapahtunut turma tappoi sen molemmat ideamiehet. Siinä Pinto leimattiin käyttäjilleen äärimmäisen vaaralliseksi aikapommiksi, ja jonka Ford oli valmistanut sellaiseksi säästääkseen vain muutaman dollarin autoa kohden. Sen ympärille kasvaneeseen legendaan kuuluvat erottamattomasti yhtiön lakimiesarmadat, jotka laskivat kylmästi keskihinnan ihmishengelle ja vertasivat sitä suurempiin kuluihin, joita ihmisiä pelastavat ratkaisut aiheuttaisivat. Kiitos kuitenkin Englannin ja Saksan moottoritehtaiden, Ford ehti ja teki kaikesta hieman Vegaa houkuttelevampaa. Se pysäyttäisi tuontiautojen alati paisuvan vyöryn ja iskisi pahinta kilpailijaa, General Motorsia, vyön alle. h uono viTsi . Siksi se on päässyt kaikille ”asiantuntijoiden” laatimille ”Maailman huonoimmat autot”-listoille. Siitä tuli myös ennätyshalpa. Pinto.indd 15 Pinto.indd 15 3.3.2020 14.42 3.3.2020 14.42. Yhteiskunnallisesti tiedostaville yksilöille suunnattu aikakauslehti ”Mother Jones” julkaisi syksyllä 1977 päätoimittajansa laatiman, erittäin yksityiskohtaisen ja Pulitzer-palkinnon voittaneen syytösartikkelin nimellä ”Pinto madness”. Jotakin oli siis tehty oikein. T uhkauurna . Se oli tehtaan paluu juurilleen, vuodelle 1971 esitelty Pinto oli kuin uusi A-Ford: yksinkertainen, mutta toimiva nelisylinterinen kulkupeli joka lähtöön. Pintoon näytti tiivistyvän kaikki, mikä oli pielessä Detroitin kolmen suuren autovalmistajan asenteissa, arvoissa ja ammattitaidossa. j a loPulTa , ”m aailman huonoin auTo ”. v aroiTTava esimerkki . Sitä pidettiin kauniina ja se säilyi valikoimissa miltei vuosikymmenen verraten vähäisin päivityksin. Joukossa oli myös tämän artikkelin kirjoittaja, joka pitkään hyväksyi kaikkialla toistetut hokemat uhrimääristä täysin tosina ja välitti tätä tietoutta edelleen pahaa-arvaamattomille lukijoille. Siinä oli sekä lentokoneen että auton moottorit. 15 P aloPommi . Lyhyessä ajassa kaikki amerikkalaiset ja monet eurooppalaisetkin oppivat, että Pinto on nelipyöräinen tuhkauurna, joka pienestäkin peräosumasta vangitsee sisällä olijat uumeniinsa ja liekittää heidät hengiltä. Kun valokeilat sitten kuumottivat Pinton ja sen luojien hikoilevia otsia kohuoikeudenkäynneissä, käyttivät eräät median edustajat ja juristit empimättä hyväkseen tuotteen ja valmistajan haavoittuvaista asemaa edistääkseen omaa agendaansa ja talouttansa. v akava virhe . Miksi siis pelkkä Pinton mainitseminen saa jokaisen 70-luvun autoja vähänkin tuntevan naamalle oudon virnistyksen. GM:n pomo oli paljastanut itsevarmasti Chevrolet Vega -hankkeen yksityiskohdat jo hyvissä ajoin, sillä hän ei uskonut Fordin ikinä ehtivän tehdä mitään riittävän nopeasti. Pinto sai alan lehdistöltä hyväksyvän tai jopa innostuneen vastaanoton ja myi alkuvuosinaan hienosti. Sadat, elleivät jopa tuhannet ihmiset olivat jo kuolleet tai tulisivat ennen pitkää kuolemaan Pinton takia. j urisTin leiPäPuu . Vain kaksi ehdittiin valmistaa. Kun imagoltaan tuhottu Pinto-poni teki kuolemaa ja etenkin sitten, kun valmistaja oli luovuttanut sen suhteen, oli kaikkien helppo potkia kalmoa päähän. s ynTisäkki . Vuosina 1971-73 tarjolla ollut AVE Mizar yhdisti Pinton ja Cessna Skymasterin takaosan lentäväksi autoksi. F ord Pinto syntyi ennätysnopeasti. Ennen kaikkea Pintosta muodostui 70-luvun jälkipuoliskolla symboli suurkapitalismin häikäilemättömälle voitontavoittelulle
Ei-etuvetoisessa, monikäyttökorisessa autossa – jollainen Pintostakin oli tarkoitus tulla tuotannon toisessa vaiheessa – säiliön sijoittaminen turvaan taka-akselin päälle olisi pakottanut nostamaan tavaratilan lattiaa niin paljon, että käytännöllisyydelle olisi joutunut heittämään hyvästit. Se esti tilanteen vaatiman, erittäin pikaisen poistumisen altapäin syttyneestä autosta, vaikka ihmiset sisällä olisivatkin olleet vielä tajuissaan. Useimmiten vaaramomentti pyrittiin minimoimaan vahvistamalla rakenteita säiliön ympärillä, tekemällä sen täyttöputkesta vaikeammin murtuva sekä poistamalla terävät kulmat ja mutterinkannat säiliön törmäyksessä mahdollisesti kohtaamista pinnoista. Paljon vakavampaa oli kuitenkin se, että viitenä ensimmäisenä tuotantovuonna sen rakenteissa piili kyseenalainen ratkaisu, joka huolestutti eräitä tehtaan insinöörejä jo valmisteluvaiheessa: polttoainesäiliön sijoitus tavaratilan lattian alle. Pinton erikoisalaahan olivat kuitenkin tuRouva Joseph Sardella menehtyi 9.7.1978, kun hänen ohjaamansa Pinto joutui peräänajosta alkaneeseen onnettomuuteen, joka päättyi tulipaloon. Chevrolet Vegalla vastaava luku oli 288 ja Datsun 1600:lla 294. Kokeista 8 päättyi liekkeihin. Kaikki tämä kuulostaa hirvittävältä ja hätkähdyttävältä, mutta todellisuudessa samat tai vastaavat ongelmat pätivät miltei jokaiseen sen ajan pieneen ja keskikokoiseen autoon. Tuhkaa ja puolijalokiviä Pinton tapauksessa takatörmäysturvallisuutta testattiin 11 kertaa Fordin oman prototiimin toimesta, melkoisella 50 km/h nopeudella. Miller oli onnistunut pysäyttämään autonsa moottoritien äkkitilanteessa riittävän ajoissa, mutta vähemmän tarkkaavainen kuljettaja oli tömäyttänyt melkoisella momentilla hänen peräänsä. Törmäyksessä säiliö siirtyi voimalla eteenpäin ja puhkesi usein juuri tuohon pulttiin. Enää ei tarvittu kuin yksi kipinä ja peli oli pelattu. Jos tärsky oli riittävän voimakas, antoi Pinto-paran korin keskiosakin sen verran periksi, että molemmat ovet nauliintuivat raameihinsa. Amerikkalaisista Pinto oli yleensä heikoin, mutta silti turvallisempi kuin hennoimmat tuontiraudat. Takapuskurin ja -akselin välissä säiliö vaikutti edullisesti auton painopisteeseen ja tavallisimmin myös painonjakaumaan. Pinto-oikeudenkäyntien aikana paniikkimieliala sai ihmiset ryhtymään omituisiinkin varotoimiin. Sen seurauksena Continentalin bensasäiliö oli revennyt ja suuri määrä korkeaoktaanista oli päässyt leviämään auton alle, tuhoisin seurauksin. Ei Pinto virheetön ollut. Helppoja, kustannustaloudellisesti realistisia keinoja ei kuitenkaan ollut, sikäli kuin autosta ei halunnut tehdä kirjaimellisesti panssarivaunua tai uhrata muita ominaisuuksia. Sen sijaan Toyota Corollalla ajelu oli jo selvästi vaarallisempaa: niissä kuoli 333 ihmistä miljoonaa autoa kohden ja varsinainen loukku oli rakastettu VW Kupla, joissa väkeä väheni 378 henkeä samaan automäärään suhteutettuna. Oliko Pinto oikeasti täysin viaton käyttöesine, josta vain väännettiin pahoinvoivan yhteiskunnan kaipaama puolustuskyvytön syntipukki. Tapaus vuodatti lisää vettä lakimiesten myllyyn. Bensatankin täyttökaulalla oli taipumusta revetä irti säiliöosasta ja mikä pahempaa, tasauspyörästöstä sojotti tankin suuntaan ainakin yksi kookas pultinkanta, jota ei voinut siirtää. Juuri Ford Motor Companyssa aiheeseen oli kiinnitetty erityistä huomiota viimeistään siitä lähtien, kun yhtiön johtajistoon kuulunut Arjay Miller oli vain hädin tuskin pelastunut palavasta Lincolnistaan vuonna 1965. Tässä kehotetaan pysymään loitolla Pinton ahterista, sillä se on räjähtävää sorttia… Pinto.indd 16 Pinto.indd 16 3.3.2020 14.42 3.3.2020 14.42. Mobilisti 2/20 Bensiini opettaa Oliko kaikki Pintosta kerrottu kielteinen sitten pelkkää salajuonta ja ilkeyttä. 16 . Myöhemmät vuodet noudattivat vastaavaa kaavaa, jossa amerikkalaiset subcompact-luokan autot olivat pykälän turvallisempia kuin japanilaiset ja eurooppalaiset kilpailijansa. Itse asiassa USA:n liikenneturvallisuusvirasto NHTSA:n tilastot 1970-90-luvuilta osoittavat, että Pinto oli subcompact-luokassaan jopa hieman keskimääräistä turvallisempi auto. Sitä jouduttiin kutsumaan tuoreeltaan korjauksiin erinäisten pienten turvallisuusongelmien ja käyntihäiriöiden takia. Esimerkiksi vuoden 1975 onnettomuustapausten perusteella laskettiin, että 298 ihmistä kuoli miljoonaa Pintoa kohden. Silloin polttoaine pääsi purskahtamaan ulos ja koska liikevoimat olivat samaan suuntaan, säiliö tyhjensi itsensä tehokkaasti auton alle. Keveänä pikkuvaununa Pinton ahterista ei ollut vastusta vähänkään isomman maantielaivan keulalle. Ratkaisu oli tuolloin täysin normaali, mutta vuosien varrella sen riskit oli opittu tiedostamaan erittäin hyvin
Hän huomasi, että vain pari kuukautta ennen onnettomuutta Ford oli ilmoittanut vuosimallin 1976 ja kaikkien sitä vanhempien Pintojen ja sisarmalli Mercury Bobcatien vapaaehtoisesta takaisinkutsusta, joka koski bensiinisäiliöiden turvallisuuden parantamista tasauspyörästön ja tankin väliin kiinnitettävällä muovilevyllä. Pinto ei ehtisi ensihahmotelmista myymälöiden lattioille hämmästyttävässä 25 kuukaudessa normaalin 43 sijaan, jos jokaisen pikkujutun takia laitettaisiin koko prosessi uusiksi. Lyhyeksi aiotun pysähdyksen aikana Pintoon törmäsi pakettiauto, jonka kuljettaja oli alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Sen avulla Dagenhamissa oli luotu kokonaan uusia malleja, kuten 60-luvun alun Consul Cortina, historiallisen nopeasti ja kustannustehokkaasti. Paloiko niissä sitten satoja ihmisiä, kuten eräät provokaattorit väittivät. Ensimmäinen tapahtui Kaliforniassa jo 1972, jolloin naiskuljettaja kuoli ja kyydissä ollut naapurin 13-vuotias poika kärsi 90-prosenttiset palovammat. Ratkaisu olla tekemättä mitään tuntuu jälkikäteen vastuuttomalta. Hän tiimeineen noudattaisi Ford of Britainin lähes täydellisyyteen hiomaa, talon sisäistä ”vihreän kirjan” oppia. Pinto-projektia vetänyt Lee Iacocca oli tyrmännyt insinööriensä ehdotukset aikanaan siltä istumalta, koska tuotantoprosessin valmistelu oli jo niin pitkällä, että viime hetken muutokset olisivat tulleet liian kalliiksi. Oikeuteen päästiin vasta 1977 ja pitkällisen prosessin jälkeen Ford tuomittiin maksamaan 2,5 miljoonan dollarin vahingonkorvaukset pojalle sekä yli 130 miljoonaa sakkoa. Ford sen sijaan oli tunteeton, halveksittava suuryritys, joka ei välittänyt mistään muusta kuin rahasta. Kuljettajana toiminut tyttö oli pysäyttänyt auton moottoritien osuudella, jota oli jo entuudestaan moitittu turvallisen pientareen ja hätälevennyksien puutteesta. 18 . Mutta: ajoneuvojen määrään suhteutettuna lukema ei ollut ratkaisevasti korkeampi kuin muillakaan vastaavilla autoilla. Hän oli luvannut uuden pikku-Fordin ennätysnopeasti ja ennätyshalvalla, jota kumpaankin vastaan tämä olisi sotinut. Lisäksi VW:t olivat USA:ssa toisinajattelijoiden ja liberaalien ykkössuosikkeja, minkä johdosta näiden sympaattisten ajopelien ja niiden valmistajan kritisointi tai parjaaminen olisi ollut ikään kuin omaan pesään ulostamista. Seuraukset olivat kuin testi-insinöörin painajaisesta: ulkopuolella korkkia etsinyt teinikuljettaja sinkoutui edemmäs tielle ja kuoli myöhemmin vammoihinsa. Media sai käsiinsä Fordin sisäiset muistiot aiheesta, kiitos turhautuneiden insinöörien. Siihen Ford tarjosi oivalliset ainekset omilla sisäisillä muistioillaan, kun seuraava oikeudenkäynti alkoi. Miksi Pinto sitten tuomittiin. Vuoden 1978 syksyyn mennessä Pintojen kolareihin liittyneissä tulipaloissa oli menehtynyt 27 ihmistä. Jokainen heistä korvaamaton ja äärimmäisen surullinen menetys läheisilleen. Fordin pahaksi onneksi 70-luvulla tapahtui kaksi dramaattista paloturmaa, joissa molemmissa Pinto oli joutunut pysähtymään moottoritielle ja joissa sen perään törmäämisellä oli traagiset seuraukset – ilman että Pintossa olleet ihmiset olisivat voineet vaikuttaa tapahtumiin. Sisällä istuneet tytöt yrittivät kiihkeästi päästä ulos, mutta ovet olivat jumissa ja kaikki oli ohitse ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Oikeudenkäynnin aikana julkaistiin muun muassa edellä mainittu Pinto madness -artikkeli ja vallitsi yleinen ilmapiiri, jossa tapahtumaan haluttiin kiihkeästi löytää konkreettinen syyllinen muualta kuin moottoritiellä Pinton perässä ajaneen auton ohjauspyörän takaa. Valituksissa tuomion jälkimmäinen osa kutistui murto-osaan. Hän ei halunnut hukkua teknisiin yksityiskohtiin, vaan pitää tähtäimessä ”ison Pinto.indd 18 Pinto.indd 18 3.3.2020 14.42 3.3.2020 14.42. Hanke oli todella iso, tärkeä ja kallis, eikä hänellä ollut vielä kovinkaan vankkaa kokemusta täysin uuden auton luomisprosessista. Lehtijutut paljastivat, että Fordilla oltiin tietoisia Pinton polttoainetankin heikkouksista jo ennen auton myyntiin tuloa ja että muutamat testi-insinöörit olivat ehdottaneet vielä hieman ennen sarjatuotannon käynnistymistä erilaisia keinoja ongelman eliminoimiseksi. Auto ei todellakaan kaipaisi edes yhtä muovilevyä kiinnikkeineen, jos tämäkin tavoite oli tarkoitus saavuttaa. Vuonna 1968 voimaanastuneet uudet liittovaltion turvamääräykset ja niiden pakottamat muutokset sekä eräät tehtaan vapaaehtoiset parannukset vähensivät kuitenkin VW-tuotteiden kaikkein akuuteimpia puutteita. Eikä sen hinta jäisi selvästi alle 2 000 dollarin, jos siihen lisäiltäisiin vempaimia vempaimien viereen. Silti se oli Iacoccan kaltaiselle miehelle normaalia liiketoimintaa ja projektijohtamista. Niitä olivat esimerkiksi tankin sisäinen kumisäkki, bensatankin terässuojus sekä halvimmillaan alle dollarin hintainen muovilevy tasauspyörästön ja tankin väliin. Pinto leimahti törmäyksessä tuleen takaa ja alta. Ja sitten vielä massa: Iacocca oli luvannut tulokkaan omamassan jäävän alle vakiomallissa 2 000 paunan eli se ei painaisi kuin hieman yli 900 kiloa. Vihreä kirja Vuonna 1978 kolme teinityttöä oli ollut Pintollaan matkalla kirkosta kotiin Elkhard Countyssa, Indianassa, kun he olivat huomanneet, että tankin korkki oli jäänyt raolleen hetkeä aiemmin huoltoasemavisiitin yhteydessä ja sitten pudonnut. Esimerkiksi VW Kuplan ja Transporterin aktiivisesta ja ennen kaikkea passiivisesta turvattomuudesta oli viritelty keskustelua USA:ssa jo 60-luvun puolivälissä. Paikallinen syyttäjä tutki tapausta ja Pinton syntyvaiheita, jolloin kaikki palikat kansallisen tason kohuoikeudenkäyntiä varten alkoivat olla käsillä. Mobilisti 2/20 leen ja kuolemaan johtaneet perätörmäykset
Laskelmilla, jotka kattoivat siis koko USA:n autoteollisuuden vuosituotannon eivätkä keskittyneet mitenkään Pintoon, Ford pystyi kuitenkin osoittamaan, että jos vaikkapa 180 ihmistä kuolisi tietyn tyyppisissä onnettomuuksissa, olisi silti yritykselle ja yhteiskunnalle kokonaistaloudellisempaa maksaa kulut ja korvaukset heistä, kuin tehdä muutoksia valtavaan määrään valmiita autoja. Fordin imago kuluttajien keskuudessa himmeni melkoisesti. Kun tähän liitetään Fordin muiden mallien silloiset juridisetja takaisinkutsuongelmat, kuten useita kuolonuhreja vaatinut ”parkilta pakille”-ilmiö C4-automaattivaihteistojen yhteydessä, voi arvata, ettei aika käynyt pitkäksi yhtiön lakiosastolla. Mobilisti 2/20 . Se oli helposti tulkittavissa tunteettomaksi tilastomatematiikaksi ihmisten hengen kustannuksella. Polleparka. Tämän tunteen kannustamana Elkhard Countyn piirisyyttäjä vaati Fordia vastuuseen kolmesta välinpitämättömyydestä johtuvasta kuolemantuottamuksesta – ensimmäinen kerta, kun autovalmistaja joutui niin kovan syytteen eteen USA:ssa. Asenne tulkittiin vähintäänkin nuivaksi, mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen valamiehistö totesi Fordin syyttömäksi teinityttöjen kuolemaan. Niin tai näin, tuloksena dokumenttien paljastuksista oli etusivun uutisia siitä, että Fordilla oli todettu halvemmaksi maksaa korvauksia omaisille kuin tehdä tarvittavia turvallisuusparannuksia. Todellisuudessa yhdysvaltalaisissa oikeusistuimissa langetetut henkilövahinkojen korvaukset tuotteessa ilmenneen valmistustai suunnitteluvirheen takia olivat jo siihen aikaan yleensä paljon suurempia, kuin ministeriön hillitty 200 000 dollaria per virkamies. Jos Ford ei onnistuisi pysäyttämään tuontiautoja nyt, niin se tuskin onnistuisi jatkossakaan. Tekipä autosta miten hyvän tahansa, joku tulisi kuitenkin ennen pitkää kuolemaan sitä ajaessaan, siinä matkustaessaan tai sen onnettomuustilanteessa kohdatessaan. Fordin talousosastolla oli vuonna 1973 tutkittu, mitä eräät ehdotetut, jälkikäteen tehtävät muutokset tulisivat maksamaan per auto ja koko valmistuskausi, jotta he voisivat puolustautua liikenneministeriön tai liikenteen turvallisuusvirasto NHTSA:n suuntaan, jos sieltä alettaisiin vaatia toimenpiteitä asian tiimoilta. Pelissä oli hänen oman uransa ohella jopa merkittävä siivu amerikkalaista autoteollisuutta. Syyttäjä tai lehdistö voisivat takertua mihin tahansa kommenttiin tai huomioon, jonka puolustuksen todistajat päästäisivät suustaan. Pintossa tankki olisi turvattu niin hyvin, kuin se erittäin edulliseen hankintahintaan ja käyttökustannusten minimointiin tähdätessä olisi mahdollista. Taktiikkana oli minimoida sanomiset ja välttää kaikin keinoin ruokkimasta lepattavaa epäilyksen liekkiä. Volkswagen oli myynyt miljoonia autoja, joissa polttoainesäiliö oli edessä ja melkein kuljettajan sylissä, eikä kukaan ollut syyttänyt sitä asiakkaidensa hengellä leikkimisestä. Itse kukin voi pohtia, onko tarinassa todellisia konnia, vai ainoastaan miehiä ja naisia mahdottomissa tilanteissa... 19 kuvan” ja vihreän kirjan periaatteet. Ja jos keskustelua olisikin syntynyt, olisi johtaja tokaissut tuttuun tapaansa: ”Turvallisuus ei myy.” Iacocca ei aikonut menettää työtään Pinton epäonnistumisen seurauksena, eikä yöuniaan bensatankkiratkaisunsa takia. Alkuun käytettynäkin suosittu ja arvonsa säilyttänyt Pinto muuttui oikeudenkäyntien ja negatiivisen julkisuuden myötä hylkiöksi, joka hankittiin vain, jos parempaan ei ollut varaa. Oleellista oli se, että tylyltä vaikuttavat laskelmat olivat monessa suhteessa vain teoreettisia. Jos joku insinööreistä olisi siitä huolimatta lähestynyt Iacoccaa aiheesta, olisi hän projektin vetäjänä ja sittemmin koko Fordin toimitusjohtajana lähettänyt valittajan siltä seisomalta takaisin työpöytänsä ääreen, muistuttaen samalla siitä, että Pinton pysyminen aikataulussa ja budjetissa oli jokaisen vastuulla. Lukeman taustalla oli USA:n liikenneministeriössä hieman aiemmin laadittu yksinkertainen arvio siitä, mitä heidän työntekijänsä mahdollinen kuolema työtehtävissä tulee kaikkiaan maksamaan valtiolle. Vaikka Pinto oli osoittautunut selvästi luotettavammaksi kuin GM:n suora kilpailija Vega ja kokonaistaloudellisemmaksi kuin AMC:n Gremlin, oli se silti suurelle yleisölle enää pelkkä vitsi. Se ei estänyt muita Pintoilla kolaroineita ja heidän omaisiaan vaatimasta huomattavia korvauksia, jonka seurauksena Ford sopi tiettävästi useita tapauksia oikeuden ulkopuolella rahakorvauksin. Alkuperäisidealle uskollisena pysytellen ja Pinto.indd 19 Pinto.indd 19 3.3.2020 14.42 3.3.2020 14.42. Kuva häikäilemättömästä ja sydämettömästä suuryhtiöstä oli siten syövytetty kansakunnan muistiraidalle, eikä se poistuisi sieltä vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Paperivana Erityisen raskauttavalta vaikutti se fordilaisten laskentamateriaali, jota lehdistö sai käsiinsä Kalifornian ja Indianan oikeudenkäyntien alla. Selkeä liiketaloudellinen perustelu olisi aina tehokkaampi neuvotteluväline, kuin pelkältä pihtailulta tai virheiden peittelyltä vaikuttava passiivisuus. Laskelmissa esiintyi myös ihmishengen hinta, 200 000 dollaria. Ja teoreettisia turvallisuusriskejä olisi joka tapauksessa. Kuukausien oikeussalidraamassa kuultiin eri tahoja, vaikkakin fordilaiset sekä jo Chryslerin johtoon siirtynyt Iacocca olivatkin äärimmäisen vähäpuheisia. Toisaalta yhtiön tarve suojata selustansa viittaa syyllisyyden tuntoon tai ainakin tietoisuuteen eettisesti harmaalla alueella toimimisesta
Lopputulos on toimiva ja miltei tyylikäs, mutta jotakin pientä alkuinnostuksen hienouksista on samalla menetetty. Mobilisti 2/20 pitkään hyvin vetäneen myynnin ansiosta Ford oli päivittänyt Pinton moottorivalikoimaa vain varovasti. Iso ovi aukenee keveästi ja kuulostaa vähintäänkin asialliselta. Koriltaan monin osin kunnostettuna ja hieman hienommasta Fordista lainattuine pölykapseleineen auto on kuulunut jo 15 vuoden ajan Länsi-Suomessa vaikuttavan Keijo Kankaan kokoelmiin. Penkissä ei ole kuin pakollinen eteen-taakse -säätö sekä selkänojan kippaus, mutta ne riittävät. Osin tuon alustavan aikataulun takia Pinton suunnittelijat eivät olleet syksyllä 1969 vielä niin jyrkkiä bensatankkien suhteen; rakenteethan uusittaisiin joka tapauksessa aivan lähiaikoina. Kuuluisa radiovalmistaja Philco oli 70-luvulla Fordin hallinnassa, mikä selittää niiden yleisyyden.Takaosaston verhoilukuosi on tehtaan jäljiltä, eikä näytä superhalvalta. Pinto tarkoittaa hevosalalla laikukasta heppaa, mutta tämä yksilö ainakin on yksivärinen sisältä ja päältä. Amerikkalainen se selvästi on, mutta samalla myös kepeällä kädellä piirretty; hahmon luojaksi on yleensä mainittu Robert Eidschun. Muiden amerikkalaisautojen tapaan Pintot ja Mercury-sisaret saivat lain vaatimat vahvemmat puskurit 1974, mutta vasta 1977 voimaanastuneet uudet törmäystestinormit pakottivat suunnittelemaan koriin tuntuvia vahvistuksia. Artikkelimme vaaleansininen 1974 Runabout 2,3-litraisella moottorilla ja SelectShift Cruise-O-Matic -automaatilla on sekin saapunut Suomeen paluumuuttajan mukana. Tiukempia normeja oli lupailtu aikanaan jo vuodelle 1973, mutta autoteollisuudelle päätettiin antaa hieman liekaa kaiken säännöskaaoksen keskellä. Lisävarustelistan raksimiseen ei ole paljon mustetta kulunut: voimalinjan ohella lisukkeita löytyy vain puskurien pystykoristeiden ja Philco AM -radion muodossa. Suomalaislehdetkin esittelivät Pinton kiinnostuneena ja kävivät koeponnistamassa niitä USA:ssa tai Manner-Euroopassa, mutta täällä itse autot jäivät hyvin harvinaisiksi. Kyllä ja ei. Siinä vaiheessa Pintoja oli valmistettu kaikkiaan lähes 3,2 miljoonaa kappaletta ja Mercury-versioita yli 200 000 kpl. Se oli edullinen ja pienten alkuyskähdysten jälkeen myös teknisesti luotettava peruskulkuneuvo. Kuljettajan paikalle laskeudutaan varsin alas, mutta näkyvyys ulos säilyy hyvänä. Henkan heppa lähtee kaukomaille Pinto oli tarkoitettu nimenomaan Pohjois-Amerikan markkinoille. Se ei ollut tilankäytöllisesti erityisen kehittynyt, mutta riittävän käytännöllinen asiakaskunnalleen ja taatusti modernimpi kuin vaikkapa VW. Istuttuaan varhaisemmassa Pintossa, huomaa nopeasti, että asioita on pyritty tuotannon edetessä edelleen yksinkertaistamaan ja häivyttämään tiettyjä amerikkalaisia muotokielen perinteisiä yksityiskohtia. Oliko Pinto täyttänyt sille asetetut tavoitteet. Ajoasento ei ole lainkaan hassumpi, ja yhdessä hyvien etutilojen kanssa olisi vaikea kuvitella kenenkään kokevan kuljettajan aitiota hankalaksi paikaksi. Ford oli tuonut huimasti modernimman Fiestan USA:n markkinoille jo 1978, mutta vasta Escortin uusi etuvetopolvi korvasi Pinton vuonna 1981. 20 . Pientä miinusta tulee turhan syvälle upotetuista ja melko vaatimattomasti valaistuista mittareista – tyyli, jota Fordilla tuohon aikaan harrastettiin useimmissa malleissa. Saumalinja selkänojassa osoittaa kohdan, josta se taittuu lattianmyötäiseksi. Washingtonissa asunut Jaakko ”Jack” Loukola toi sen maahan 1977. ”IsolohPenkkien lammastaljapäälliset ovat jälkiasenteisia. Fordilla ymmärrettiin, että heidän tehtaansa Saksassa ja Englannissa valmistivat tuotteita, jotka puhuttelivat asiakkaita Euroopassa ja monilla muillakin markkina-alueilla paremmin, kuin vahvan dollarin rasittama amerikkalaistuote enää voisi – edes subcompact-kuosissaan. Olisiko Pintosta muodostunut elävä legenda, jos sen keulalla olisi ollut jokin hohdokkaampi importtilogo, on ikuinen spekulaation aihe. Värikoodaus maalipinnan vaaleansiniseen ja verhoilun pari pykälää tummempaan sävyyn antaa huolitellun kuvan, vaikka kyseessä onkin äärimmäisen halpa kulkupeli. Koepalloja toki heiteltiin sinne tänne globaalissa Ford-organisaatiossa ja luonnollisesti Yhdysvaltain lähetystöjen ja sotilastukikohtien parkkipaikat ympäri maailmaa täyttyivät kohta henkilökunnan virkaja yksityis-Pintoista. Kun Pinton kohtaa silmästä silmään varastotallin hämärässä, kiinnittyy huomio sen matalaan profiiliin ja varsin hauskalta vaikuttavaan olemukseen. Se oli iskenyt hetkellisesti loven tuontiautojen rivistöön, mutta ei edes Vega ja Gremlin rinnallaan pystynyt pysäyttämään taloudellisten ja tasalaatuisten tuontiautojen rynnäkköä. Useimmat katukuvassa vilahdelleet yksilöt ovatkin olleet muuttoautoja. Pinto käynnistyy kuin mikä tahansa eurooppalainen perhevaunu 70-luvulta. Pinto.indd 20 Pinto.indd 20 3.3.2020 14.43 3.3.2020 14.43. Nyt se on joka tapauksessa turhankin synkkä luku Fordin historiassa, jonka tulenaran tarinan kaikki ainakin uskovat tietävänsä. Muutoin hallintalaitteet ovat loogisilla ja helposti lähestyttävillä paikoillaan. Lincoln-Mercury -dealerit saivat jotakin myytävää öljykriisin jälkimaininkeihin, kun hieman ylellisempi Mercury Bobcat -hatcback julkaistiin vuodelle 1974 ja Villagerfarmari 1975. Nelosmoottorit kolmessa eri tilavuudessa (1.6, 2.0 ja 2.3) olivat säilyneet sen pääasiallisena voimanlähteenä; Kölnin V6 oli tuotu siihen välillä lisävarusteeksi ainoastaan Gremlinin isompien koneiden takia. Vaihteisto oli neliportainen manuaali tai kolmevaihteinen automaatti; valitsin eurooppalaisittain aina lattialla. Alkuun vain yhden tarjolla olleen sedankorimallin rinnalle tuotiin käytännöllisempi hatchback jo kesken ensimmäistä vuosimallia ja valikoima täydentyi vielä järkevämmällä farmarilla ja jopa umpikylkisellä pakettivanulla vuotta myöhemmin
Vauhdissa voimareservejä ei kuitenkaan tunnu enää löytyvän. 544 209 kpl HINTA USA:SSA 2 631 USD (Runabout); Ford LTD Sedan 4 299 USD; Chevrolet Vega Hatchback 2 192 USD; Cadillac Eldorado Coupé 9 110 USD; VW Beetle 2 625 USD Pinto.indd 21 Pinto.indd 21 3.3.2020 14.43 3.3.2020 14.43. Paikaltaan lähtiessä Pinto ei tunnu mitenkään voimattomalta ja arvatenkin melko hillitystä väännöstä huolimatta Cruise-O-Matic on melko hyvin juonessa mukana alkumetreiltä aina moottoritienopeuksiin asti. Isommalle raitille päästessä ja nopeuksien kasvaessa Pinton brittiperäinen ohjaus tuottaa edelleen vain positiivisia aistimuksia; se ei vaadi huomiota tai korjausliikkeitä ja välittää tiestä riittävästi informaatiota. Kokonaisuudessaan Pinto herättää luottamuksen tunteita. nestejäähdytteinen rivimoottori, sylineri 1 sylinterikanteen sijoitettu hihnakäyttöinen nokka-akseli, hydrauliset venttiilinnostimet, kaksikurkkuinen Motorcraft-kaasutin, 5 runkolaakeria, sylinterilohko ja kansi valurautaa Iskutilavuus: 2 301 cm³, sylinterimitat 96 x 79 mm, puristussuhde 8,4 Teho: 82 hv (SAE net)/4 600 r/min Vääntömomentti: 153 Nm (SAE net)/2 600 r/min VOIMANSIIRTO Kolmivaihteinen Cruise-O-Matic C4-automaattivaihteisto, momentinmuunnin, takaveto, vetopyörästön välitys 3,40 JARRUT Nestetoimiset 2-piirijarrut, alipainetehostin, edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut OHJAUS Hammastanko-ohjaus, kierroksia 4,0 JOUSITUS Edessä: erillinen, kolmiotuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,29 m Leveys: 1,76 m Korkeus: 1,28 m Akseliväli: 2,39 m Raideleveys (e/t): 1,40/1,42 m Omamassa: 1 210 kg Polttoainesäiliö: 49 l Rengaskoko: 6.00-13 VALMISTUSMÄÄRÄ 174 754 kpl (Runabout), vuoden 1974 Pinto-mallisto yht. Koeajoreitti on alkuun erityisen heikkolaatuista ja reikiintynyttä asfalttia, jossa tulee vaistomaisesti pujoteltua ohitse pahimpien aukkojen. 21 ko”-nelonen käy siististi, eikä siitä kantaudu sisään kuin mukavaa, matalaa murinaa. Materiaalit ovat vanhentuneet pääosin hämmästyttävän tyylikkäästi, eikä verhoilun tai korin viimeistelyssä ole havaittavissa mitään oleellista huomautettavaa; ne vähät koristeet, mitä autossa on, istuvat paikoillaan ongelmitta. Kaikki siinä on hintaluokka ja kilpailijat huomioiden riittävän tukevaa ja hötkymätöntä. Hälyäänetkään eivät ole merkittävänä riesana. Allekirjoittanut ei kuitenkaan ole vielä sisäistänyt autobahn-alustojen filosofiaa ja haluaa antaa tilaisuuden muillekin näkemyksille – ainakin siihen asti, kunnes Suomeakin halkovat vapaiden nopeuksien virheettömät ja viivasuorat betoniväylät. Se on silti muodoltaan selkeä ja takapenkki on helposti käännettävissä pois tieltä. Pinton takapenkki ei ole täysikasvuiselle aikuiselle mikään lekottelupaikka, mutta sinne mahtuu. Pinto tottelee nöyrästi ja kepeästi, vaikka tehostinta ei olekaan. Sitä tarkastellessaan ymmärtää, miksi ajatus taka-akselin päälle sijoitetusta polttoainesäiliöstä piti hylätä alkuunsa. Luksukas Pinto ei ole, eikä se ole nopeakaan, mutta mainiolta yleiskulkimelta se kyllä vaikuttaa. Käynti takareviirille ei luonnistu ehkä kaikkein parhaiten ruokituilta yksilöiltä, joskin samaa voi sanoa miltei kaikista tuon ajan ja kokoluokan laitteista. Mobilisti 2/20 . Auto on kuitenkin siististi kulkeva, jopa todella vaatimattomallakin tienpinnalla. Korkeahkon nostokorkeuden omaava ja matalahko tavaratila ei ole Pinton bravuureita. Joku nykyjyrän omistaja naurahtaisi tässä kohden epäuskoisena ja kävisi kuumeisesti etsimään netistä sopivia alustasarjoja ja matalaprofiilisempia renkaita. Matkaajien sisäelimetkään eivät ole vaarassa, jousitus tuntuu sekä kantavalta että sopivan lupsakkaalta. Entä haluaisinko joutua sillä suurinopeuksisen peräänajon kohteeksi. Silloin kun rengas kohtaa vakavan tievaurion, ei autossa sisällä synny mitään hämminkiä. Ei siis ihme, että Ford sai niitä kaupaksi niinkin runsaasti. Pinton alustan ja voimalinjan värinäeristys on kokoluokassaan hyvätasoinen, vaikka jokainen kyllä hahmottaa, ettei tässä kiidetä millään luksusvaunulla. Voi olla, että tämän enää harvemmin ajetun auton kaasutin on päästänyt osan hevosvoimista laiduntamaan, mutta ainakin tässä koetuilla voimavaroilla ne usein mainitut rekkaletkojen ohitukset pitäisi jättää suosiolla väliin ja käydä sen sijaan vaikkapa kaffella. Kori ei ole ehkä rummuntiukka, mutta kyllä se useimmat aikakauden aasialaiset peittoaa jykevyydessään. Hetken lämmittelyn jälkeen vaihteenvalitsin siirtyy asentoon ”D” ja Pintolla voi kaartaa ulos suureen maailmaan. Melutaso ei hilaudu missään laillisessa vauhdissa häiritseväksi, mutta korkeampien nopeuksien saavuttamiseen tuppaa kulumaan yllättävän pitkä tovi, ainakin nykymittapuulla. Laukkaa Pinto, laukkaa, ja muista varoa ahteriasi… . En, mutta en haluaisi joutua sellaisen kohteeksi millään muullakaan vanhemmalla autolla, merkkiin ja malliin katsomatta. Ford Pinto Runabout 1974 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl
Erässä oli sekä isoja Chevy Vanejä että hieman pienempiä Astroja. . Kiitos niistä, emme tunteneet julkaisua ennestään. . Päältä katsoen asia saattaa vaikuttaa oudolta, sillä tänä vuonnahan museoiän – 30 vuotta valmistusvuoden päättymisestä – saavuttavat vasta 1989-malliset ajoneuvot. Mobilisti 3/07 . 3 Mobilisti 3/07 . Autoverolaki muuttui 15.6.1990, jolloin tilapäisistuimilla varustetut pakettiautot joutuivat verolle pantaviksi. 3 22 . Chevroletin maahantuoja Metro-Auto Oy ei jäänyt odottelemaan verokirveen putoamista tumput suorina, vaan niin pian kuin tilanne oli tiedossa, tilasi varastoon yli 1 000 (!) Starcraft-pakettiautoa. Erilaiset tietopuoliset keräilysarjat olivat muodissa 70-luvulla. Amissipuuseppien kädenjälkeä Chevrolet Starcraft Vanin viihtyisissä sisätiloissa. Ratkaisevat hieroglyfit löytyivät kuitenkin kuljettajan etuoven runkoon liimatusta tarrasta, johon oli merkitty ajoneuvon valmistumisajankohdaksi 09/89, eli syyskuu 1989. Viimeiset autoista myytiin vasta 1993, ja pahimman laman ylitse selvittiin nimenomaan tämän valTilattavasta materiaalista koottavat kirjat olivat 70-luvun ilmiö. Saimme lukijaltamme kaksi kolmannesta koko sarjasta virheettöminä irtonumeroina. uutiset220.indd 22 uutiset220.indd 22 3.3.2020 14.45 3.3.2020 14.45. Valmistenumeronsa perusteella Starcraft puolestaan on vuosimallia 1990, ja senkin tiedon varassa museoikä täyttyisi vasta ensi vuodenvaihteessa. Selitys siihen, kuinka auto rekisteröitiin ja luovutettiin asiakkaalle vasta kaksi ja puoli vuotta valmistumisensa jälkeen, löytyy suomalaisista verokiemuroista. Tuon ajan tapaan aiheet painottuivat messinkiaikakauden autoihin, eikä myöhempien aikojen massatuotantoa juuri esitelty. Kotiin postitettiin tilauksesta osia, joista sai kansion avulla koottua kirjan tai kirjasarjan. Mobilisti Oy:n keväällä 1992 uutena ostama Chevrolet Starcraft Van rekisteröitiin helmikuun lopulla museoajoneuvoksi. Starcraft lähestyi ajoneuvotuotantoa 1960-luvulla matkailuperävaunujen kautta. Metro-Auto Oy oli V8-Magazinen takakansien vakioilmoittaja 90-luvun taitteessa. Valitettavasti lahjoittaja toimitti asiansa nopeasti ja ehti jatkaa matkaansa ennen kuin saimme edes kirjattua hänen nimeään muistiin. Usein aiheena olivat hyötyajoneuvoiksi ihmeen ylelliset Starcraft-mallit. Mobilisti 2/20 koonnut: J.E. Suomessa julkaistiin ainakin Kuohuva vuosisata -lehteä, jossa käytiin läpi 1900-luvun historiaa. Englannissa julkaistiin – ilmeisesti juuri 70-luvulla – History of the Motor Car -lehteä, joka ilmestyi viikoittain puolen vuoden ajan. Sijoittamalla 23 irtonumeroa erikseen myytävään ylelliseen keräilykansioon sai itselleen aiheesta hienon kokonaisesityksen
Lehden ilmestyessä koeajot olivat vielä kesken, mutta keksijä itse arveli saavuttavansa laitteella varttimaililla 360 km/h loppunopeuden. Seuraava sijoittaja oli kuitenkin jo ovella ja Starcraft nousi 90-luvulla uuteen kukoistukseen. Suomessakin kymmenet tuhannet ihmiset kokoontuivat katsomaan spesiaaleja Eläintarhaan jokaisena äitienpäivänä 1946-55, ja Float-O-Plane uutiset220.indd 23 uutiset220.indd 23 3.3.2020 14.45 3.3.2020 14.45. Emme epäile lainkaan, etteivätkö ladattavien hybridien käyttäjät aikoisi ajaa vähintään puolta kilometreistään sähköllä. Ylellisesti sisustetut pakettiautot olivat kuitenkin menossa pois muodista ja uutta liiketoimintaa yritettiin keksiä kuumeisesti vuosituhannen vaihteen lähestyessä. . Bisnes kasvoi vauhdilla ja Starcraft alkoi saada alalla nimeä laatuvalmistajana. Siitä toiminta laajeni 20-luvulla alumiiniveneisiin ja 60-luvulla vihdoin kekseliäisiin kokoontaitettaviin asuntovaunuihin, joita markkinoitiin ensimmäistä kertaa nimellä Starcraft. illinoisilaisen R. Oman elämänsä pellepelottomia kannustettiin erityisellä Golden Hammer -osastolla, jonka palstoilla julkaistiin kuukausittain lukijoiden valittuja projekteja. Starcraft Corporationin juuret juontavat yli sadan vuoden taakse, jolloin Star Tank Corporation alkoi valmistaa metallisäiliöitä maatalouden tarpeisiin Goshenissa, Indianassa. 3 Mobilisti 3/07 . Starcraft Van oli siis paitsi kasinoaikojen päiväuni, myös autohistoriallisesti merkittävä malli Suomessa. spesiaaleista, joilla ajettiin kilpaa jäillä, raviradoilla, puistoissa ja moottoriradoilla 1940/50-luvuilla. Hieman myöhemmin Autoalan tiedotuskeskus julkaisi teettämänsä tutkimuksen, jonka mukaan yli puolet ladattavien hybridien kilometreistä ajetaan sähköllä. 3 Mobilisti 2/20 . Runsaan 20-hevosvoiman ulkolaitamoottori antoi veneelle rakentajansa mukaan 25 solmun huippunopeuden. Viime numerossa tällä palstalla kerrottiin miehestä, jonka ladattavan hybridin puolen vuoden keskikulutus oli ajotietokoneen mukaan 9,5 litraa sadalla, vaikka normikulutukseksi ilmoitetaan noin kaksi litraa. Mikäli esimerkkimiehemme tekisi niin, hänen kulutuksensa olisi vain noin puolet ajotietokoneen näyttämästä. Kysyttäväksi jää, onko muita selvinnyt hengissä museorekisteriin asti. Mobilisti 3/07 . 23 tavan Starcraft-erän turvin. Numeron 1/20 ehdoton helmi oli juttu pohjoismaisista erikoiskilpa-autoista, nk. Vuonna 1969 yhtiön perustajan Arthur Schrockin perilliset myivät perhefirman monialayritykselle otolliseen aikaan, kun kaikenlainen vapaa-ajanteollisuus purjehti kaikkien aikojen myötätuulessa. Itsekin yritän päästä rantakuntoon ja lukea Dostojevskin tuotannon vielä ennen kesää. Tee-se -itse -aate oli monien tekniikan alan lehtien synnyn takana. Emme tiedä elikö mies vanhaksi, vai kypsyikö kenties kesken touhujensa. Suuri osa yhtiön verhoilijoista ja puusepistä oli amisseja, joiden työmoraalia kunnioitetaan alueella suuresti. Seuraavalla vuosikymmenellä Pohjois-Amerikan nuorison parissa alkoi riehua vanien rakentelubuumi, johon ammattimaiset valmistajat hyppäsivät pian mukaan. Starcraft aloitti vanien customointija verhoilubisneksen vuonna 1977, mutta nuorison sijasta kohderyhmäksi valittiin aikuisemmat ja varakkaammat monitoimiajoneuvojen tarvitsijat. Tammikuussa 1964 palkituksi tuli mm. Amerikkalainen Mechanix Illustrated oli luultavasti tämän lajin erikoislehdistä suurin ja tavoitti 1950/60-luvuilla miljoonayleisöjä kaikkialla maailmassa. Suomalainen Tekniikan Maailmakin aloitti ilmestymisensä pian sodan jälkeen Harrastelija-nimisenä ennen kuin alkoi ilmestyä nykyisellä nimellään vuonna 1953. Myynnin jatkuvasta kasvusta huolimatta Starcraft ui velkataakan painamana syvällä ja ajautui lopulta konkurssiin vuoden 1990 lopulla – Metro-Auton hieman aikaisemmin tekemistä massiivisista tilauksista huolimatta. Ruotsalainen Gasoline on amerikkalaisen autokulttuurin äänenkannattaja, jonka linjassa on kuitenkin vahva mobilistinen kierre. Jokainen julkaisukynnyksen ylittänyt rakentaja sai palkinnoksi kullatun vasaran ja hienon kunniakirjan ruuvipenkin päälle ripustettavaksi. . Aikojen ennakkoluulottomuutta kuvaa hyvin myös lehden kansiaihe, Ford Walters -nimisen herrasmiehen rakentama höyrykäyttöinen kiihdytysauto. Nykyisin Starcraft on palannut siihen, mistä 60-luvulla aloittikin, matkailuperävaunujen valmistamiseen. Maahantuojien keskuudessa ei ollut Pohjolan Japanin vuosina harvinaista, että varat olivat kiinni autojen sijaan kiinteistöissä, minkä seurauksena monille kävi lamavuosina kalpaten. . Vuonna 1987 toimiva johto lunasti yhtiön itselleen isolla rahalla ja suurella riskillä. Autoalan teettämän tutkimuksen uskottavuutta syö hieman se, että se tehtiin postija nettikyselynä. Zotzin rakentama Float-O-Plane -vene, jonka kellukkeet oli rakennettu kahdesta F-86 Sabren siivenkärkisäiliöstä ja runko F-84 Thunderjetin isommasta säiliöstä. Sisällön ytimessä on ruotsalainen nostalgia ja lehdessä käsitellään runsaasti takavuosikymmeninä rakennettuja kustomeita ja hot rodeja vanhojen kuvien sivustatuella.
Mobilisti 2/20 muita kilpailuja järjestettiin eri puolilla maata harva se viikonloppu. . Nykyisellä työnantajalla saattaa olla oma vaikutuksensa tutkijankin mielipiteisiin, mutta Heikkilän jalat maassa -ajattelu valaa siitä huolimatta uskoa järjen voittoon. 3 Mobilisti 3/07 . Helsingin Sanomien haastattelussa (25.2.) Heikkilä erottui näkemyksiltään edukseen autovastaisesta julkisesta keskustelusta. Sitä ei kuitenkaan voi lukea Heikkilän viaksi. Heikkilän tähti alkoi nousta muutama vuosi sitten, kun hän teki Helsingin kaupungille diplomityönsä aiheesta liikkuminen palveluna (Mobility as a Service, MAAS). 3 24 . Eikä sitäkään, ettei aika ollut Suomessa vielä kypsä yhteiskäyttöautoille. Konstit olivat monet, yhSbarro Wind Hawk Sbarro Royale Genevessä 1979. Mobilisti 3/07 . Gasolinen artikkelin mielenkiintoisin tärppi oli arvio eri maissa valmistuneiden pohjoismaisten erikoiskilpureiden määristä. uutiset220.indd 24 uutiset220.indd 24 3.3.2020 14.45 3.3.2020 14.45. Sveitsiläinen Franco Sbarro kuuluu Luigi Colanin ohella siihen autovaikuttajien joukkoon, joka on aina onnistunut kiinnittämään huomion tekemisiinsä. Hänen mukaansa yksityisautoilun merkittävä vähentäminen ei ole realismia Suomen maaseudulla, vaikka se Helsingin metropolialueella onnistuisikin. Nykyään Heikkilä työskentelee Prahassa Škodan digitaalisessa laboratoriossa kehittämässä tulevaisuuden liikenneratkaisuja osana kansainvälistä tutkijaryhmää. Norjassa spesiaaleja valmistui jutun mukaan 10-15, Tanskassa saman verran, Ruotsissa 40-50 ja Suomessa kuulemma yli 50! . Viime hallituskaudella liikenneministeriön johtamisessa oli enemmän vauhtia kuin kontrollia, joten MAAS saavutti taksiuudistuksen ja liikennekaaren ohella tuoreeltaan mainetta kalliina haihatteluna. Erik Lundgrenin (3) ja Gunnar Carlssonin (5) Ford Specialit olivat molemmat Eltsun voittaja-autoja. Nuori suomalainen liikenteen tulevaisuuden ratkaisuja visioiva tutkija Sonja Heikkilä on lyhyessä ajassa hankkinut kansainvälistä nimeä. Vuodesta 1949 alkaen spesiaaleista tuli yhteispohjoismainen luokka C, jonka säännöt oli mukailtu F1:stä ja joka jaettiin yli ja alle kaksilitraisiin autoihin
. Pistämätön ratkaisu ulkoilmasta nauttiville metsämiehille oli puolestaan kuusipyörävetoinen Sbarro Wind Hawk, joita saatiinkin tiettävästi kaupaksi yksi kappale Saudi-Arabian kuningas Khaledille. Aihe pintautui Tekniikan Maailma -lehdestä lahjoituksena saatuja esitteitä järjestellessä. Ensimmäinen merkki suhdanteiden kääntymisestä oli se, että liikkeet alkoivat taannoin Moskovan katukuvaa siistittiin kesken Stalinin pahimpien vainojen vaihtamalla GAZ A -mallit (vas.) "loisteliaisiin" GAZ M1:iin (alla). GAZja Ford-autot on Moskovasta siirrettävä maaseudulle. . Pientä epätarkkuutta Karjalan Äänen uutisoinnissa tosin oli, sillä Stalinin autotehdas Moskovassa valmisti kuorma-autoja ja ZiS-limusiineja, ei suinkaan Ford-lisenssillä tuotettuja GAZ A -henkilöautoja. lehti julkaisi pikku-uutisen otsikolla ”Fordien käyttö Moskovassa kielletään pääkaupungin arvolle sopimattomana”. uutiset220.indd 25 uutiset220.indd 25 3.3.2020 14.45 3.3.2020 14.45. 3 Mobilisti 3/07 . Noin helppoa se oli työläisten ja talonpoikien paratiisissa: nolot kantit maaseudun kaalimaille ja komeata virtaviivapeltiä tilalle. Sbarron mallistoa esittelevä kansio on ilmeisesti ollut jaossa Genevessä 1980, eikä mainittu neoklassikko ollut pressikitin perusteella suinkaan sveitsiläisverstaan tarjonnan erikoisimmasta päästä. Ei mitään uutta auringon alla: yleistoimittajien autoteollisuutta sivuavat tekstit ovat nykyisinkin usein hieman sinne päin. Hermostuneisuus isojen poikien sijoitusautomarkkinoilla on käsin kosketeltavaa. Kuusimetrisellä autolla oli painoa noin 2,5 tonnia, ja massan siirtelemiseen oli valjastettu kaksi sarjaan kytkettyä Roverin 3,5-litraista V-kahdeksikkoa. päivän jälkeen pääkaupunkiin tulevia GAZja Ford-henkilöautoja ei lasketa kaupungin rajojen sisäpuolelle. Urheilullisten automiesten tarpeisiin vastattiin Lola T70 -kilpuriin perustuvalla Sbarro Type Lolalla, jonka sai valintansa mukaan joko amerikkalaisella Chevrolet/Ford V8:lla tai Ferrari V12:lla varustettuna. 3 Mobilisti 2/20 . Tiistaina 27.4. Uutinen löytyi Ford Oy:n leikekirjasta, johon kerättiin pieteetillä kaikki Fordia koskevat, suomeksi ja ruotsiksi julkaistut uutiset. Leipäteksti kuului seuraavasti: Kansankomissaarien neuvosto on tehnyt päätöksen, jonka mukaan Moskovassa olevan Stalinin autotehtaan GAZ-merkkisten ja Ford-henkilöautojen käyttäminen pääkaupungissa tulevan heinäkuun 15. Muotoilultaan Wind Hawk oli kuin Austin Allegro -farmari helvetistä. Mobilisti 3/07 . päivän jälkeen kielletään. Hallituksen päätöksen mukaisesti järjestysviranomaisten on valvottava, että maaseudulta heinäkuun 15. 25 tenä niistä Geneven autonäyttelyssä keväällä 1979 esitelty Sbarro Royale, jonka oli tilannut länsisaksalainen herra Schnapka muodolliseen 300 000 Sveitsin frangin hintaan. Gorkissa oleva Molotovin autotehdas on saanut määräyksen toimittaa pääkaupunkia varten näitten vanhamallisten ja kaupungin arvoa alentavien autojen tilalle vastaavan määrän uusia M-1 -merkin loistovaunuja. Nolojen vuosikertahoppien tilalle toimitettavat M1:t puolestaan olivat nimenomaan GAZ-merkkisiä Gorkin autotehtaan tuotteita, jotka vastasivat lähinnä vuoden 1933 Ford B -mallia, eivätkä siis varsinaisesti olleet mitään loistovaunuja. Sortavalassa talvisotaan asti ilmestyneen Karjalan Ääni -lehden toimitukseen kantautui keväällä 1937 kummia salaperäisen itärajan takaa
Suuren maailman draama ei viistä useimpia suomalaisia harrastajia kovinkaan likeltä. Brittiläis-amerikkalainen Masters-organisaatio pyörittää FIA:n mestaruussarjoja vanhoille F1ja urheiluautoille, ja lukuisia cup-luokkia hieman maanläheisemmälle kalustolle. Siinä missä kalleimpien autojen hinnat tapasivat takavuosina kohota USA:ssa 10 miljoonan dollarin tuntumaan, viimeisen vuoden kuluessa kolmessakin miljoonassa on ollut tekemistä. Asiaa ei usein tule ajatelleeksi, mutta joskus lentokorkeuden erojen kanssa joutuu tekemisiin aivan konkreettisesti. kuva: Markus Nieminen Kalmon kauppa ja Onskan taksi -kirjan kuvitusta Ulkomaanmatka päättyi Turun tulliin – ehkä jo menomatkalla. Tunnelmat ovat alavireiset myös Euroopassa, kun myyjät varovat myymästä tappiolla ja ostajat kärkkyvät mahdollisuutta tilanteesta hyötymiseen. Ilman heilaa ei lennetä Messerschmittillä. Nyt hintojen kääntymisestä laskuun on jo huutokauppakamarien tilastotietoa molemmin puolin Atlanttia. Valikoima oli varmasti 200 Bugattin Hollannin todellisuudesta katsoen melko maanläheistä, mutta sellaistahan harrastus täällä Pohjolassa on – kaiken kansan huvia. EuJussi Itävuori Velodromloppetissa kesällä 2019. Mobilisti 2/20 merkitä ilmoituksiinsa selvät hintapyynnöt ylimielisen POA (hinta pyydettäessä) -merkinnän sijaan. Mikä pätee keräilyautoihin, pitää paikkansa myös historic-autourheilussa; ympyrät ovat Keski-Euroopassa, Britanniassa ja USA:ssa niin isot, että maalaispoikaa hirvittää. Tarjontaa oli sillä kertaa 20-luvun Chevrolet-autotraktorista piikkinokka-Mossen ja Renault Dauphinen kautta Morris Marinaan ja 123-koriseen Mercedes 240 TD -farmariin. Mobilisti 3/07 . uutiset220.indd 26 uutiset220.indd 26 3.3.2020 14.45 3.3.2020 14.45. . Turha siitä on tuhkaa päälleen ripotella, päinvastoin. Lähisokeutta oli omiaan korjaamaan vierailu Bugatti-spesialisti Ab van Egmondin luona Amsterdamissa talvella 2016. 3 Mobilisti 3/07 . Ojensin maestrolle tuoreimman mukanani olleen Mobilistin numeron, ja alan mies kun on, van Egmond kelasi heti myyntipalstalle. 3 26
Kyseessä ei ole mikään jokapäiväinen missikilpailu, vaan autot etsivät aikakauteensa, tyyliinsä ja muotokieleensä parhaiten sopivaa daamia. Kalmon kauppa ja Onskan taksi kertoo kahden yrittäjäperheen tarinan Ristiinassa ja Parkkilassa 1950-luvulta 90-luvulle saakka. Ferrari suhtautui Bemrosen rakennelmaan vähemmän rennosti ja lähetti miehelle uhkavaatimuksen tekijänoikeusrikkomuksesta – Ferrarin korskuva hevonen ei saisi esiintyä moisen epäsikiön yhteydessä. Vaikeudet alkoivat, kun uutiset Bemrosen erikoisautosta alkoivat kiertää sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa, ja kantautuivat lopulta tehtaalle Maranelloon. Seudun asukkaat tekivät päivittäiset ostoksensa kyläkaupassa ja lähitakseilla hoidettiin melkein kaikki liikkuminen pihapiirin ulkopuolella. Kirjan ISBN-numero on 978952-81-0705-7. Kevätheila 2020 kruunataan Turengin Kevätkarkeloissa 16.5.2020. 3 Mobilisti 2/20 . Varikolla kuiskitaan, että Jussi Itävuori joukkueineen olisi suuntaamassa Porsche-luokan kilpailuun Spa-Francorchampsiin toukokuussa. Viimeisiä tulokkaita on myöhempien aikojen youngtimereita 90-luvulta tähän päivään käsittelevä Retro Cars, jonka ensimmäinen numero ilmestyi toukokuussa 2019. uutiset220.indd 27 uutiset220.indd 27 3.3.2020 14.45 3.3.2020 14.45. . Kovakantinen Kalmon kauppa ja Onskan taksi on 230-sivuinen ja sen on kustantanut Mediapinta. . 27 roopan historic-kilpailujen varsinainen voimapromoottori on kuitenkin ranskalainen Peter Auto, joka järjestää mm. Le Mans Classicia, Tour Autoa (Tour de France) ja useita ratasarjoja. Vaivalla tehtyihin haastatteluihin, perhealbumeihin ja -arkistoihin perustuva teos on varsin runsaasti kuvitettu ja tuo Suomen sydänmaiden arjen hauskasti iholle. . Uusia lehtiä perustetaan Englannissa aina vain. . Kevätheilaa etsivät autot ja ilmoittautumislomake löytyvät osoitteesta www.janakkala.fi/kevatheila. Nyt uutuus on ehtinyt irtomyyntiin Suomessakin, sillä vuoden 2020 ensimmäinen numero tarttui K.L.B.:n mukaan tavallisesta maitokaupasta. Pysykää kanavalla. Vanha tuttumme, Espoon automuseon monitoimimies Krister Ahlfors toi ohi ajaessaan toimitukseen kirpparilta löytämänsä valokuvan, joka on luultavasti otettu joskus 70-luvun taitteessa. Lähestymiskulma on korostetun käytännöllinen ja käsiteltävät autot edullisia hankkia. Yleisö saa äänestää omaa suosikkiaan sekä ennakkoon että paikan päällä, mutta lopullisen voittajan valitsee arvovaltainen ja asiantunteva tuomaristo. pesupallo-Micran koripeltien silittämisestä ja tutustutaan Volvo 240:een ja Hyundai Coupéhen, joista jälkimmäistä tituleerattiin otsikossa komeasti Korean Ferrariksi. Pohdittavaksi jää, pitäisikö Ferrarin PR-osastolla ehkä hieman löysätä kravattia. Mazdan wankelmoottori Ferrari 456:n moottoritilassa. Mobilisti 3/07 . Kukaties Retro Cars on juuri sitä, mitä tarvitaan nuorempien ikäluokkien ohjaamiseen houkuttelevasta portista aina vain syvemmälle mieron tielle – ehkä Mobilistin lukijaksi asti. Sikäläisille automiehille ominaisella ennakkoluulottomuudella Bemrose oikaisi Ferrarin hylsyn ja korvasi hetken mielijohteesta pyhän täysmoottorin Mazda RX-7:stä nostamallaan kaksikammioisella wankelilla. Saatuaan omasta mielestään hauskan projektinsa valmiiksi Bemrose osallistui paikalliseen kiertomäntähörhöjen sudittelutapahtumaan, josta sai mukaansa palkinnon parhaasta muutostyöstä. 3 Mobilisti 3/07 . Otoksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä; melko tavallinen Lapin kilvissä oleva Ford Consul seisoo jonottamassa jonnekin muiden arkiautojen – VW, Fiat, DKW, Citroën – joukossa. Uusiseelantilainen korjaamonomistaja Reuben Bemrose sai hankittua puoli-ilmaiseksi kolaroidun Ferrari 456:n, joka oli hylätty taivasalle ja menettänyt alkuperäisen V12-moottorinsa. Kuvan taakse lyijykynällä raapaistussa tekstissä onkin sitten sitä enemmän kaurismäkeläistä henkeä: Ulkomaanmatka päättyi Turun tulliin. Jaana Laamanen sai taannoin valmiiksi vähintäänkin mielenkiintoisen kirjaprojektin, joka sivuaa myös autoalaa. Bemrose pahoitteli tekosiaan Uuden Seelannin TV1:llä vähemmän uskottavasti vakuuttamalla, ettei millään muotoa halunnut vähätellä Ferrarin brändiä ja haluavansa vain olla hyvää pataa tehtaan ja koko Italian kanssa. Ilmoittautumisia kilpailuun otetaan vastaan 31.3.2020 asti. Seinät ovat leveällä ja katto korkealla, sillä autovalikoimaa tusinassa riittää -32 Chevrolet-coupesta Messerschmitt-kääpiöauton kautta tähtiperä-Cortinaan. Ideana on löytää 12 entisöidylle autolle kesäheila kauniimman sukupuolen edustajista. Jokin tekstin lakonisuudessa viestii siitä, että näin kävi jo ennen kuin ulkomaille oli edes ehditty. FT Laamanen on erikoistunut tavallisten ihmisten lähihistorian tallentamiseen ja Kalmon kauppa edustaa tätä lähestymiskulmaa puhtaimmillaan. Yrittäjien ja heidän perheidensä oli oltava erityisen kekseliäitä täyttääkseen asiakkaiden odotukset sekatavaravalikoiman tai vaikkapa hautajaisten logistiikan suhteen. Toimitukseen ajautuneessa numerossa kerrotaan mm. Tapauksesta uutisoi romanialainen Autoevolution-uutissivusto, jonka päätoimittajana toimii Alex Oagana. Janakkalan kunta ja Hämeen Mobilistit ry ovat päättäneet järjestää yhdessä jotain tavallisuudesta poikkeavaa. . Yksi Peter Auton viime vuosien avauksista on 2.0L Cup, joka on merkkiluokka F-ikäkauden (1965) lyhytakselivälisille Porsche 911 -autoille
Mobilisti 2/20 Tulit sitten avoautolla Millä te olette Postia uhanneet, pernarutolla vai sariinilla. Hyvä numero, etenkin cruising-juttu lämmitti tällaista amerikanpaskalotjaharrastajaa, joka on itsekin kesästä -84 käynyt noissa cruisingeissa. 28 . Löysin tämmöisen mailta. Sami Wallentin Tuusula Ymmärrämme hyvin, kuinka vaikeata Cadillacin talviseisottaminen olisi ollut, kun sellaisen makuun oli niukan ja ruskean 70-luvun jälkeen vihdoin päässyt. Ainakin näytteeksi noita isoja Simca-farmareita tänne saatiin, mutta umpikylkistä saati kaksiovista versiota tuskin on ainakaan Euroopassa valmistettu. Aika oli jo ajanut ohi umpikylkikoreista; piilofarmarikikkailu oli voimissaan 1963, muttei enää 1966. Olli Toivonen Erikoinen projekti. Patrick Forsbom 0440-240756 Tietojemme mukaan Fiskarsin Stutz-paloauto on vastikään käyttöentisöity, eikä siinä ole jäljellä paljonkaan Stutzin osia. toimitus Maraboun jengiä. Erkki Hämäläinen Mobilisti 1/20 sivulla 28 on kaksi kuvaa maasta esiin kaivetusta moottori/vaihteisto -yhdistelmästä. Takaovet hitsattu kiinni ja takasivuikkunat pellitetty umpeen mainostekstejä varten. Siinä on tuttua ja olen melko varma, että se on peräisin Moskvitsh 1500:sta, nestevälitteinen kytkin ym. Aiheeseen liittyen oheistan mukaan kuvia jutun ensimmäisen aukeaman kuvatekstissä mainitusta -59 avo-Cadillacista jota naapurin poika, Esa Uusitalo, käytti talvella -84 ajoautonaan. Vannomaan en mene, vaikka suurennuslasilla tiiratessa näytti kyllä tutulta. Yli 40 vuoden autonasentajan ura alkoi 1972 Oriveden Autotarvike -nimisessä firmassa, joka oli TB huoltoasema ja Konelan tuotteiden merkkihuolto. Kaveripiirissä asiantuntijoilta tuli heti hyviä veikkauksia. Sen entisöinnistä en valitettavasti tiedä mitään, mutta pari vuotta sitten näin eräässä rakennuksessa Fiskarsin alueella vanhan auton puskurin, joka muistuttaa erittäin paljon kuvassa olevan auton puskuria. Uusin Mobilisti tuli tänään... Autoa oli aiemmin rustattu (lainasana, esim. Mikäli tällä tiedolla on jotain merkitystä, voi minuun ottaa vapaasti yhteyttä. Tuomo Alanen Jämsä Jätämme lopullisen ratkaisun dna-analyysin varaan, sikäli kuin sopivaa solukkoa on vielä löydettävissä. Onko tietoa, mistä löytyisi hyödynnettävää materiaalia, mikäli aloitan kunnostuksen. Vuonna 1969 korjasin tuon näköistä moottoria, se oli Fiat 1500. Korjatkoon, ken muistaa paremmin. Puolassa rosrusnik lienee starttimoottori) Ruotsissa mainosautoksi. Ensin mentiin bussilla Porkkalankadun Unionille ja vuodesta -85 alkaen isojen poikien kanssa ihan autolla. toimitus Onko tietoa. Veli-Pekka Tarkiainen lukijat220.indd 28 lukijat220.indd 28 3.3.2020 14.02 3.3.2020 14.02. Farkkua en ole kuitenkaan nähnyt koskaan, saati aitoa pelti-ikkunamallia. Piilofarmarien toinen nousu osui ajalle 1967-71. Kyseessä on Fiat 1300/1500 -moottori. Kiitos vihjeestä. Noita oli Suomessa sedanina 1970-luvun alussa hyvin toimeentulevalla ja ranskanpastilleja syövällä nuorisolla. Lukijoiden postissa kyseltiin rivitalon pihan kaivuutöissä löytynyttä moottoria. toimitus Puskuribongaus Kai Laine mainitsi Mobilistin edellisessä numerossa Fiskarsin Stutz-paloauton. Aiheesta julkaistiin varsin seikkaperäinen artikkeli Mobilistin numerossa 1/2019. Tapio Kokki Espoo "Rabbe" kyseli viime numerossa mikä moottori oli kuvassa. Oli kuulemma ollut Suomessa laitettavana pari vuotta, mutta mitään ei ollut saatu aikaan. Kuvat ovat helmikuulta -84 Paloheinästä rivitaloyhtiömme parkkipaikalta. Matti Ouvinen Rakham punaisen aarre Sain juuri käteeni Mobiilistin numeron 1/2020. Tuollainen umpikylki-Simca oli helmikuussa 2020 Turussa menossa Ruotsiin
Vajaan 30 vuoden Mobilistin lukemisen jälkeenkin on aina mukava löytää uusi lehti postilaatikostaan. Samalla kokemuksella voin myös kertoa, että auto on ihan yhtä helppo saada viemään 0,0 litraa sadalla, kun lähtee liikkeelle ladatulla akulla sekä pitää sähkötilan päällä ja ajomäärän sähköisen kantaman piirissä eli noin 33-42 kilometrissä. Osoitteessa http://www.arivatanenrally.com/fi/rallit.html Vatasen tulokset alkavat vuodesta 1971, jolloin hän saavutti ensimmäisen rallivoittonsakin. Täysin harrastepohjalta tehty (eli siis ”turha”) autoilu vanhoilla ja päättäjien silmissä saastuttavilla autoilla lienee, mikäli mahdollista, vieläkin heikommassa asemassa kun päättäjät miettivät keinoja päästä ympäristötavoitteisiinsa. Ei tuokaan nyt vastaa normikulutusta, mutta jääpä kuitenkin reilusti alle mainitun 9,5 litran, ja on mielestäni ihan kohtuullinen kulutus nelivetoiselle yli 2 000 kg painavalle autolle, jonka tehokas kaksoisahdettu bensiinimoottori tuo tarvittaessa vanhalle moottoripäälle hymyn huulille. Jos katsoo tämän hetken asenneilmapiiriä, yksityisautoilu taitaa sijoittua ehkä kaikkein vähiten sympatiaa päättäjiltä saavien aiheiden joukkoon. Malleilla oli sellainenkin ero, että pitkä 99 oli tehty viistoperästä ja vastaava 900 sedanista. 29 Löytösi on EMW 340, ihmeen ryhdikäs vieläpä. Jättää vain hybridiakun lataamatta ja ajelee bensalla, mieluiten Sport-ajotila valittuna, ja tietenkin lähinnä kaupungissa. Viime viikolla sateisen harmaan torstain piristikin Mobilistin 1/2020 saapuminen, tosin vasta sunnuntaina ehdin lehteä availemaan. Haja-ajatusalueella päätoimittaja irvailee tuttavansa hybridiautoilulle, tuttava kun on onnistunut saamaan hybridinsä syömään polttoainetta keskimäärin 9,5 litraa sadalla eikä normikulutuksen väittämää paria litraa per 100 km. Mobilisti 2/20 . Noin 1,5 vuoden kokemuksella voin sanoa, että tällainen auto on kyllä todella helppo saada viemään tuo mainittu 9,5 litraa sadalla, jopa enemmänkin. Ei ehkä ole kaukaa haettu ajatus, että lukijat220.indd 29 lukijat220.indd 29 3.3.2020 14.02 3.3.2020 14.02. Netistä kieltämättä löytyy sivuja, joilla Vatasen sanotaan aloittaneen ralliuransa vasta 1974, mutta tuo vuosi viittaa tosiasiassa vain MM-ralliuraan. Paukapää -pakinassa käsitellyn OPECin valmistaman energiapaketin, joka virallisesti säästi polttoainetta, vaikka todellinen vaikutus oli pakinan sisällön perusteella kaikkea muuta. Mitä Missä Milloin 1986 -kirjan sivuilta 426 ja 427 kuitenkin ilmenee, että ensimmäinen oli Nivalassa 27.4.1985 aloittanut Radio Lakeus ja että Radio Cityn toiminta käynnistyi ”vasta” vapunaattona 1985. Päätoimittajan kuvaus ladattavasta hybridistä, jossa on "kaiken varalta tehokas kaksoisahdettu bensiinimoottori” kuulosti kovin tutulta, ja veikkaan että olen viimeiset vajaan 1,5 vuotta ajellut päivittäiset ajoni ihan vastaavalla laitteella. Tällä kohtaa valitettavasti harrastekalusto häviää modernille kalustolle ”6-0”, eivätkä selitykset vähäisistä ajomääristäkään ole tähän asti juuri auttaneet. Olen kuitenkin laskenut, että keskikulutus asettuu noin 5,5-6 litran välille, kun osa ajoista tehdään myös pelkällä sähköllä. Saab-kuvavalinta oli päätoimittajan harkittu provokaatio, tuossa vaiheessa edes Finlandia-nimitystä ei vielä käytetty. toimitus Pieniä tarkennuksia Mobilistin 1/2020 lukijanpalstalla kyseenalaistettiin aiempi oudoksumiseni siitä, ettei Ari Vatasta esitellä Suomen moottoriurheilu -kirjoissa. Ja vaikka Vatasen ura olisi käynnistynyt 1974, hän olisi ehtinyt Suomen moottoriurheilun kolmosja nelososiin, jotka ilmestyivät 1981 ja 1985; onhan kolmannessa osassa esitelty Juha Kankkunenkin, jonka autourheilu-uran avausvuosi oli 1978. Tekniikan Maailman 3/1962 koeajossa hintana on 855 000 mk, mutta kun autotuontia vapautettiin kesällä 1962, vastapainona oli autoveron korotus, joten vuoden loppupuolella hinta oli ehkä 1 108 000 vanhaa markkaa. Itse joudun työn puolesta ajamaan jonkin verran eri kaupunkien välillä, jolloin sähköinen kantama käy väkisinkin pieneksi ja matkaa tehdään bensalla. Lisäksi kuvassa oli varhainen 99, jossa oli ovien välissä pieni ikkuna; käsittääkseni pääosa 99 Finlandia -autoista ja kaikki Uudessakaupungissa pidennetyt 900:t oli rakennettu ovia pidentämällä ja ilman ylimääräistä ikkunaa. Autonvalmistajilla on jo vaatimukset valmistettavien autojen keskimääräisten päästöjen tasoon, ja tämä on jo johtanut perinteisten bensakrematorioiden valmistajat, kuten Ferrarin, tuottamaan hybridiautoja, joilla keskimääräiset päästöt saadaan rajan alle ja V12-bensakrematoriot pidettyä vielä tuotannossa harrastajien iloksi. Sykäys kirjoittamiseen lähti siitä, että olen huolissani harrastuksemme tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen ja erilaisten muiden yksityisautoiluun kohdistuvien paineiden alla, ja päätoimittajan kommenteista heijastuu hieman vähättelevä asenne kaiken maailman viherpiiperrystä kohtaan. Vaikka on täysin perusteltua väittää, että vanhan auton hiilijalanjälki on paljon uutta, etenkin sähkötai hybridikäyttöistäautoa pienempi, on päättäjillä kuitenkin tähän saakka ollut käytössä vain yksi tapa mitata eri ajoneuvojen haitallisuutta ympäristölle, eli päästöt, jotka mitataan polttoaineenkulutuksen mukaan. Vesa-Matti Peltola Orimattila Kiitämme terävistä huomioista, jotka saattavatkin monet asiat uuteen valoon. Syy siihen, miksi lähdin teille kirjoittamaan ei kuitenkaan ole lopulta vääntö siitä, kuinka paljon mikäkin auto kuluttaa. Samalla palstalla otettiin ansiokkaasti kantaa lataushybridien virallisten ja todellisten kulutusten eroon. Saman lehden cruising-jutussa esiintyi muuallakin näkynyt tieto Radio Citystä Suomen ensimmäisenä kaupallisena radioasemana. Kimmo Koistinen Hybridiuhkia. Lataushybridiylistys tuo kieltämättä usein mieleen Vauhdin Maailman 12/1981 K.G. Sähköiselle kantamalle on tietenkin helppo naureskella, mutta kun suomalaisen autoilijan keskimääräinen ajosuorite lienee 38 km luokkaa päivää kohden, niin keskimääräisen päiväsuoritteensa ajaa keskimääräinen autoilija kyllä kokonaan tai lähes kokonaan sähköllä, mikäli vain niin haluaa tehdä. Sen sijaan Simcan hinnassa vuodelta 1963 kirjoittajalle sattui desimaalivirhe, Arianen hinta oli uusissa markoissa 10 800, ainakin Autokuvasto 1962-63 -kirjan mukaan. Numeron 1/2020 Haja-ajatusalueella minua hieman häiritsi se, että vaikka sivun 23 tekstissä käsiteltiin Saab 900 Finlandiaa, kuvassa oli 99 Finlandia. Simca Ariane -jutussa kerrottiin mallin maksaneen 108 000 markkaa vuonna 1962. Lukijamme osannevat antaa vihjeitä varaosalähteistä
Auto on muutettu kaksioviseksi ja kattoa on ollut tarkoitus madaltaa, mutta se on vain leikattu irti ja tolppia lyhennetty. Mobilisti 2/20 yksityisautoilullekin luodaan meillä Suomessa joku keskimääräinen päästöraja, johon pitää päästä keinolla tai toisella. Autossa ei ollut edes akseleita, kun kävimme katsomassa sitä Kemiönsaaressa syksyllä 2008 ja ilman akseleita se myös metsästä poistui. Autolla on sikäli mielenkiintoinen tarina, että isäni on käynyt katsomassa autoa Kemiönsaaressa 70-luvun puolessavälissä, kun se oli vielä ajokunnossa. vas.) oli saanut jossain vaiheessa elämäänsä Volvon moottorin. Vaarana on toki viherpesun tai anekaupan leima, mutta kyllä itse ainakin yritän mieluummin edes jotenkin kompensoida harrastekalustoni päästöjä, jotta voin jatkossakin luvan kanssa ulkoiluttaa omia bensakrematorioitani. Vuosien mittaan siitä purettiin ja myytiin osia, ja lopulta jäljellä oli enää ruosteinen kori ja muutama pisteosa. Nyt autossa on taas akselit alla ja ehkä jonakin päivänä vähän muitakin osia, aika näyttää. Nämä kuvat sivuilla 86-87 Mobilistissa 1/2020 iskivät kuin tuhat volttia, kun sitä on itse tullut isäukon kanssa metsästä "pelastettua" muutama vastaavanlainen toivoton Vedette. Lättäpääkasi oli myyty jollekin venemoottoriksi. Hän oli ajellut läheisellä järven jäällä ilman korttia (17 v), mutta sitten kytkin oli alkanut luistaa, ja lopulta ajamisesta ei enää tullut mitään. Kuvissa katto on paikallaan, mutta vain nostettuna siihen näön vuoksi. 30 . Säästäväisyys on aina ollut suomalainen hyve. Auton 70-luvulla omistanut äijäkin asui lähellä, ja hän kertoi ostaneensa Simcan 17-vuotiaana toiselta paikalliselta. Moottori oli jumissa ja männät ruostuneet kiinni sylintereihin, mutta kun niitä aina välillä koputteli ja suihkutteli irrotusöljyä, niin 7 vuoden Martti Tuominen on onnellinen mies, hänellä on monta Simcaa. Mobilistin pitäisikin johtavana ajoneuvokulttuurin erikoislehtenä lähteä irvailun sijaan jopa kannustamaan lukijoitaan nollatai vähäpäästöiseen autoiluun. -57 Versaillesista (oik.) jäi vain etuja takapää. Kun harrastekalusto on tässä liikenteen korttipakassa Musta Pekka -kortin muodossa, on mielestäni vain hyvä että nollatai vähäpäästöisiä (juu, normikulutusten mukaan) autoja saadaan liikenteeseen mahdollisimman paljon kompensoimaan asiaa. Kauppahinta oli ollut aski Norttia ja pullo viinaa... Kaikki tekevät minkä voivat. Mika Rajamäki Mobilistin lukija ja harrasteautoilija vuodesta 1990 Nykyisessä viestinnässä tuntuu olevan vialla se, että rivien väleistä luetaan sellaistakin mitä siellä ei ole. Huomatkaa C-pilareiden virkaa hoitava lankunpätkä. Simca ajettiin sitten viimeisillä voimillaan niin pitkälle metsään kuin suinkin, ja mies kertoi, että olisi ajanut vielä pidemmälle kallion reunan yli, mutta veto hyytyi lopullisesti ennen sitä. Beaulieu (alhaalla oikealla) oli joutunut laikkakoneen uhriksi, mutta jäänyt kesken. Parin kilometrin päässä auton viimeiseksi luullusta leposijasta asui ystävällinen maanviljelijä, jonka traktorin nostolaitteella Simca saatiin kiikutettua tielle ja nostettua suoraan peräkärryn päälle. Ensimmäisenä reaktiona tuohon "eivät selvinneet" -otsikkoon nousi ajatus: ”Älkääs nyt, kyllä tuosta vielä Simca pelastetaan, ainakin varaosiksi. Versailles -57 notkahti kohtalokkaasti kun sitä siirrettiin pyöräkuormaajalla, mutta keula ja perä otettiin talteen ja sitten ajan myötä purettiin kaikki käyttökelpoinen. Beaulieu -58 on kokenut Suomi-kustomoinnin alkuaskeleet, mutta jäänyt kesken. Liitteenä muutama kuva omista pelastuksistani. Chambord löytyi jyrkänteen reunalta, nyt se on jo rullaavana. Myönnän että lopuksi kyllä leikkelin ruosteisimmat osat pieniksi palasiksi ja vein romumetalliksi. lukijat220.indd 30 lukijat220.indd 30 3.3.2020 14.02 3.3.2020 14.02. Tarkoituksena ei suinkaan ole ollut irvailla millekään muulle kuin kaksinaismoralismille ja mainitsemallesi anekaupalle. Autossa oli tuolloin pientä vikaa ja oikeassa etulokasuojassa lommo, josta hän tunnisti auton samaksi, jota oli yli 30 vuotta aikaisemmin käynyt katsomassa muutaman kilometrin päässä löytöpaikasta. Jan Enqvist Kaikki eivät selvinneet, mutta... Hyvä niin meidän mobilistien kannalta, sillä muuten autosta olisi tullut ihan entinen. Sininen Ariane (alh. Onhan meillä parempiakin aihioita, mutta kuvissa esiintyvä 1961 Chambord on kyllä tarkoitus laittaa kuntoon, sillä se on noin ruosteisena niin hurmaava..
Beaulieu -59 oli maannut pellolla 37 vuotta ennen kuin pääsi pois sitä vartioimasta. Vuosien mittaan autosta on saatu jo kolme jarrua vapautettua, mutta vasen takarumpu on yhä jumissa. Koordinaatistoa olemme toimittaneet sähköpostitse niiltä osin kuin kuvaaja on katsonut sen eettisesti mahdolliseksi. Takarumpuun ei saa viritettyä kunnon ulosvetäjää, mikä tekee irrottamisesta hieman haastavampaa, mutta irrotusöljyä, lämpöä ja lekaa on käytetty, ja kyllä se vielä sieltä irti lähtee. Hienoa nähdä, että joku vielä ajelee käyttökuntoisella autolla. Mistä tulikin mieleen, että tulihan meillekin yksi Ariane jonkun kaupan kylkiäisinä. Ehkä jollakin lukijoistamme on tuo opus hyllyssään. Kaksikurkkuinen kaasutin antoi moottorille lisäseosta vain lähes täydellä kuormituksella ja suuremmilla käyntinopeuksilla. Joka tapauksessa kiitokset kuvista. Jopa tässä Mobilistin artikkelissa mainittiin polttonestejärjestelmän tuottaneen murheita. Volvollakin oli kaasutinversio yhdellä kaasuttimella ja Renault käytti vientimalleissaan yksinkertaisempaa kaasutinratkaisua kuin mikä oli käytössä Peugeot 604ja Alpine-malleissa. Peugeot sai sangen paljon moitteita 604-mallinsa polttonesteenkulutuksesta erityisesti kaupunkiajossa. PS. Pyry Raunio Chevroletin 40-lukuinen hyötyajoneuvo tuo näyttää tosiaankin olevan. Capri 3000 GT:n Weber-kaasuttimen tyyppi on tietenkin DGAS ja Stutz Speedmasterin kaasutin on yläimukaasutin. Korin merkin määrittely edellyttäisi, että löytäisimme jostakin ajat sitten hukkaamamme teoksen ”Maailman henkilöautojen takalasien tunnistusopas, vol. 2. Käsivaihteisesta käsikäyttöisellä rikastimella varustetusta 504-mallista uuteen painavampaan automaattivaihteiseen ja automaattirikastimella varustettuun autoon vaihtaneet pariisilaiset eivät ymmärtäneet uuden auton suurempaa polttonesteenkulutusta. Siirtäminen oli suhteellisen hankalaa, kun kaikki jarrut olivat ruostuneet kiinni. Onneksi hinausauton vinssi oli vahva. toimitus Kaasuttimia, pormestari Peppone Muutama muisto ja kommentti Mobilisti 1/2020 artikkeliin "pehmeä oikeista paikoista" Ranskan Solex-tehtaalla vieraillessani keskustelin nerokkaasta Solex-kaksikaasutinjärjestelmästä, joka oli otettu käyttöön PRV-moottoreissa. Pientä liikettä on kuitenkin ollut havaittavissa, kun sitä on yritetty herkistää. Kiinnostuin lehden sivuilla olevista autoista (s. Maski esimerkiksi on rosteria ja säilyy melko hyvänä aika pitkään. Mielestäni käyntimurheet syntyivät ensisijaisesti epätasajakoisesta perinteisestä sytytysjärjestelmästä. Entä mitä sitten tapahtui, kun tuli K-jetronic-ruiskutusjärjestelmä. 1”. On siis tullut tallennettua monta vanhaa Vedetteä ja tullut myös mietittyä, mitä oikein on tekemässä. Ohessa muutama kuva tietokoneen uumenista. Nuoremman polven mobilisti (27 v.) sekä vanhojen Simcojen vaalija Martti Tuominen, Turku 050-535 5399 Nostamme hattua ja vielä tupeetakin poikkeuksellisen pitkäjänteisen harrastuksenne äärellä – etenkin kun kohteena on merkki ja mallisto, jota kaikki eivät varauksetta palvo. Polttonesteenkulutus ei lainkaan vähentynyt, vaan pikemmin lisääntyi, koska epätasajakoisesti sytyttävä moottori oli varsinainen ongelma, eikä yksinkertaista ruiskutusjärjestelmää saatu tunnistamaan vaihtelevia tahtivälejä. Kiitos hyvästä ja kiinnostavasta lehdestä ja toivottavasti saan jonkinlaisen vastauksen kysymykseeni. oik. Toisen sukupolven versiossa 1984 jälkeen sytytys muutettiin tasajakoiseksi kampiakselia muuttamalla. Siitä huolimatta, että järjestelmä oli aivan yksinkertainen; ajo tapahtui pääasiassa ihan tavallisen yksikurkkuisen kaasuttimen toimittamalla polttonesteellä. Mobilisti 2/20 . Bensiini todellakin maistui. Mutta mikähän mahtaa olla tuo ehkä 1930-luvun alun kori. Männänrenkaat on kyllä uusittava. Numeron 1/2020 juttu Simca Arianesta oli oikein hyvä. Se sitten myytiin varaosa-autoksi, kun piti eräs säilytyspaikka tyhjentää. GT-luokan Alpinessa kaasutinvaruste säilyi vapaastihengittävissä malleissa koko tuotannon ajan. Vaikkei niistä ehkä enää autoa kannata tehdä, niin hyviä pisteosia voi silti löytyä. No, syy kasvaneesta kulutuksesta sälytettiin tietenkin kaasuttimelle, kuinkas muuten. Siihen oli joku asentanut Volvon moottorin, taisi olla B16, mutta en ole ihan varma, kun en niitä niin hyvin tunne. 31 jälkeen viimeinenkin mäntä tuli ulos. lukijat220.indd 31 lukijat220.indd 31 3.3.2020 14.02 3.3.2020 14.02. Volvon varhaisesta V6 K-jetronic -versiosta on runsaasti henkilökohtaisia muistoja, joista kaksi nousee ylitse muiden: 1. Kuka minä oikein olenkaan. Lohko on vielä käyttökelpoinen, kuten useimmat männätkin. Tuomo Kurki-Suonio Arvokkaita tietoja, kiitämme. toimitus Voimaantumista tieturin uumenista. Varsinaista huoltoa tai huomiota järjestelmä ei ensimmäisten 140 000 kilometrin aikana vaatinut, vaikka jäätyminen ajoittain murheita yllä: Minä olen Chevrolet. Parissa kuvassa on selvästi Chevroletin (kuorma-auto?) naama kuvattuna Varsinais-Suomessa, sekin muutama vuosi sitten. 86-87) sen verran, että haluaisin tietää missä ne sijaitsevat ja ovatko ne vielä kuvauspaikalla
Jälkituontina niitä on toki tullut Suomeen jonkin verran, olen itsekin nähnyt ainakin yhden yksilön Suomen kilvissä. Muistelen, että Mobilistissakin on ollut aiheesta juttua joskus. Ei löydy sanakirjoista eikä meikäläisen muistista, vaikka joskus olen siihenkin elämäni varrella törmännyt. Matti Ouvinen "Mistä suomalainen vahingonilo oikein kumpuaa?", ihmettelee lukijamme. Ne ovat siis kaksi eri automallia. Suorareunaisissa, nykytyyppisissä renkaissa taas on niiden sisään upotetut teräsnauhat sisäkehillä, jotka auttavat pitämään renkaan vanteilla. Meillä täällä Turussa liikkui vaalea puukyljillä koristettu Eagle-farmari. Ärsyttäminen tämänkin julkaisemisen takana lienee, vaikea muutakaan on keksiä. Mutta vuoden 1981 ensirekisteröintitilasto kertoo kolmen AMC-merkkisen auton ensirekisteröinnistä mallia sen paremmin erittelemättä. Joskus harvoin auto laitettiin oikein säilöön ja nämä tapaukset usein selvisivätkin yli tyypillisen romutusiän ja säästyivät "harrasteikään". 32 . Ensimmäisellä vilkaisulla tuli tuosta Eaglesta mieleeni pari asiantynkää. Silloinkin auto vaikutti hienokuntoiselta. Kimmo Koistinen Lieveilmiöitä. Miikka Sonkki Lukijanne vuodesta 1981 saakka, Renault 25 -harrastajahörhö. Niin mekin. purkkiin siihen asti, kunnes auto jälleen "löydettiin". Lievereunarengas pysyy vanteellaan sisäkehän molemmin puolin olevan kumisen reunuksen tai liepeen avulla ja vaatii siis vanteen, jossa on irrotettavat laipparenkaat, joihin tuo lieve tukeutuu. Moolokin kitaan. Lukija ja Saabisti Turusta Ventovieraita kaikille teille Mobilistin 1/2020 lukija-palstalla käsiteltiin Bora Variantia. Haluan jakaa pari ajatuksia herättävää kuvaa sosiaalisen median syövereistä. Ilkka Rintamäki avensismies@gmail.com Ehkä persoonallisten saksalaissedanien sitäkin persoonallisemmat farmarivivahteet menevät reunan yli menneisyyteen jämähtäneeltä toimitukseltamme. Jarmo Matilainen Aiheesta löytyy artikkeli numerostamme 5/2002. Kuten tiedetään, Jetta/Vento/Bora on Golfin sedan/ porrasperämalli. mikä tuo sanahirviö mahtaa olla englanniksi. toimitus Syöksyjen estämiseksi Löytyyköhän jostain Mobilistin numerosta artikkelia turvavöiden historiasta/muuta aiheeseen liittyvää. Wikipediasta. Koeajamamme 604 oli viettänyt pitkän tovin kaasuttimien erikoistuntijan hoteissa, mutta virheettömäksi niiden toimintaa ei edelleenkään voinut luonnehtia. Kuvien tapauksessa kaikki meni ns. Viimeinen kerta kun auton näin, saattoi olla jopa 2000-luvun aamunkoitteessa. Kari Rissanen Lievereunarengas on englanniksi beaded edge tyre, kun tämä nykytyyli on teknisesti ilmaistuna wired-on bead tyre. lukijat220.indd 32 lukijat220.indd 32 3.3.2020 14.02 3.3.2020 14.02. Voisivatko nuo olla juuri niitä Eagle-yksilöitä, joita pääkaupunkiseudullakin on havaittu. On kuitenkin vaikea keksiä, mitä järkeä on romuttaa kokonainen vauhtisämpylä tarjoamatta sitä edes romun hinnalla myyntiin. toimitus Puukylkikummitus Tulihan se Mobilisti tänään minullekin, yhtä aikaa kuin kauppoihinkin. Lisätietoa löytyy esim. Kannustukseksi todettakoon, että digilehtiemme hakutoimintoja ollaan parantamassa, ja kun Mk II -versio valmistuu, myös tämän tapaiset aiheet löytyvät helpommin. Yritin löytää hakusanoilla digimobilistin hakutoiminnolla, muttei löytynyt. Ranskalaiset aikalaiskäyttäjät olivat nostaneet kaasuttimet erääksi tavallisimmista huolenaiheistaan; valitettavasti ongelmien laatua ei lähteissä eritelty tarkemmin. Kuvat ovat peräisin erään jo kuolleen merkin harrastajia yhteen kokoavasta sosiaalisen median ryhmästä. Ei teillä olisi jotain linkkiä, josta voisi lukea tarkempaa tietoa, tai... Tuon jälkeen AMC hävisi tilastoista lopullisesti. Saattaisi edelleenkin löytyä jostakin. AMC-merkkisiä autoja ei tosiaan 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa juurikaan ensirekisteröinneissä esiintynyt. Kilvistä (en tosin muista enää numeroa) päätellen auto olisi voinut olla Suomessa vaikkapa uudesta lähtien. Läpi internetin olen etsinyt kuvaa ja selostusta lievereunarenkaasta. Melko usein harrastajapiirien välillä halutaan jostain syystä toista porukkaa ärsyttää ja aiheuttaa harmia sen sijaan että puhallettaisiin yhteen hiileen. Mobilisti 2/20 aiheuttikin. Meni hieman pieleen. Sen jälkeen vanhat käyttöautot jäivät seisomaan peltojen ja takapihojen laitaan, ja ulkovarastointi hoiti loput. Neljännen sukupolven Jetasta, eli Borasta, todellakin oli olemassa Varianteli farmariversio, samoin Golfista. En tiedä mistä moinen polarisoituminen johtuu. Jokainenhan tekee autollaan mitä haluaa. Käsitykseni mukaan menneinä vuosikymmeninä jo ennen aktiivista poliittisesti ohjattua autojen romutusta, autot poistuivat käytöstä ensin ehkä jonkun pienehkönkin katsastushylkäyksen aiheuttavan vian takia. Golf Variant oli kai enemmän "karvalakkiversio" ja Bora Variant (jota ei koskaan virallisesti tuotu Suomeen) se paremmin varusteltu luksusversio. Ensimmäisen kerran muistan nähneeni sen ehkä ennen vuotta 1985 Turun keskustassa. Pahoittelemme virhettä, onneksi on Wikipedia
Molemmat menossa sulattoon, yhtä kaikki. Kiitämme. toimitus Kadut sekaisin Mobilistissa 1/2020 todetaan sivulla 91 nostolava-autojen olevan Helsingin Eläintarhantiellä. Tunnistaako arvon toimitus kyseistä BMW-mallia ja onko tiedossa, kuinka paljon niitä riittää Suomessa vielä sulatettavaksi. Taustamaiseman ja asfaltissa näkyvien rengasjälkien perusteella arvioin paikan Helsinginkadun ja Vauhtitien risteykseksi – Eltsun alueella kyllä ollaan. Minulla on vahva epäilys, että autot ovat Helsinginkadulla, Eläintarhantiellä ei tietääkseni ole ollut sporaliikennettä. BMW alumiinikiukaalla, Näfveqvarn valurautalohkolla. Kyseisen auton viimeinen omistaja on todennut parhaaksi valinnaksi lyödä romuksi koko roska maisemaa rumentamasta ja saastuttamasta. Mobilisti 2/20 . lukijat220.indd 33 lukijat220.indd 33 3.3.2020 14.02 3.3.2020 14.02. 33 Pitkä musta Liitteenä kuva Peugeot 403:sta joka oli Kankaanpään hautaustoimistolla 60-luvun alussa, lieneekö ollut ainoa laatuaan. Asiaa lainkaan tuntemattakin on vaikea kuvitella, että tuhotyön takana olisi ollut auton omistaja. Lukija Turusta Auto on BMW 502 V8, joita ei koskaan ole ollut Suomessa vaivaksi asti. toimitus Paaliin menossa Vastaani tuli kohtalaisen järkyttävä kuva sosiaalisessa mediassa muistaakseni viime vuonna. Kori on muokattu paikallisella autokorjaamolla. Pekka Anttila Hieno vaunu elämän huonoimpiin hetkiin. Eero Hiltunen taksirenki ajalta, jolloin, toisin kuin nykyisin, taksinkuljettajan piti tuntea muutakin kuin pääilmansuunnat Peugeot on hieno vaunu niin elämän kuin kuolemankin kyyteihin
Mobilisti 2/20 S iirtomaakulkuneuvo R enault C oloRale P RaiRie 1955 Ranskalaiset kehittivät nykyaikaisen tila-auton ainakin mittasuhteiltaan valmiiksi jo 1940-luvulla. Renaultin Colorale oli kuitenkin vielä liian kallis sitä eniten tarvitseville. 34 . Auto jäi harvinaisuudeksi, vaikka Suomen metsissä niitä tuntuu yhä lojuvan. Ajokuntoista onkin vaikeampi löytää. Janne Halmkrona prairie.indd 34 prairie.indd 34 2.3.2020 17.42 2.3.2020 17.42
Uusi johtaja ei juuri välittänyt herra Ponsin suunnitelmasta. Renaultin johdossa ollut Pierre Lefacheux ymmärsi mitä Liscoat tarkoitti. Raaka-aineista oli kova pula, joten ensimmäisten prototyyppien korirakenteet tehtiin osittain puusta, mutta sitä pidettiin alusta pitäen väliaikaisena ratkaisuna. Mobilisti 2/20 . Sodan ja miehityksen jälkeinen Ranskan eri teollisuudenalojen toiminnan uudelleen käynnistäminen ei ollut aivan yksinkertaista. Mustavalkoisia valokuvia väritettiin 1950-luvulla ihan käsityönä. Tilaa ei saa tyhjästä Renault oli suuri valmistaja mutta ajat olivat vaikeat. Loistoautoja ei ollut tarkoitus tehdä kotimarkkinoille, vaan ainoastaan vientiin. Sen rinnalle päätettiin hiukan Ponsin suunnitelman vastaisesti ottaa jo melko pitkälle miehityksen aikana suunniteltu 4CV, eli ryppypeppuna Suomessa tunnettu takamoottorinen pikkuauto. Maassa oli 22 autonvalmistajaa, joka Ponsin tekemien selvitysten mukaan oli liikaa. Kansallistetun Renaultin johtoon nousi vastarintaliikkeessä ansioitunut Pierre Lefacheux. Niitä valmistettiin usein jo niin paljon, että puurakenteinen kori kannatti korvata kokonaan teräksisellä. Ennen sotaa Renault oli valmistanut laajaa mallistoa, aina pienestä Juvaquatresta äveriääseen Suprastellaan saakka. Vanhoista malleista ainoastaan Juvaquatre pääsi pienen tauon jälkeen uudelleen tuotantoon 1946. Melko yksimielisesti kaikki autonvalmistajat panostivat huomattavasti entistä suurempiin tuotantolukuihin ja halvempiin kansanautoihin. Ylemmän luokan henkilöautoja valmistaisi Citroën, jolla oli jo tuotannossa teknisesti moderni etuvetomalli. Näiden kesken Pons suunnitteli jakavansa markkinat niin, että jokainen tekisi omaa malliaan eivätkä eri tehtaiden tuotteet kilpailisi toisiaan vastaan. Onneksi tila-autoa ei tarvinnut tehdä kokonaan tyhjästä, sillä Renaultilla oli jo lähes tuotantovalmis pakettiauto. Vuoteen 1949 mennessä ajoneuvon keula oli jo saanut yhtenevän tyylin pienen 4 CV:n kanssa. Luku kuulostaa järjettömän pieneltä, muttei oikeastaan jää jälkeen saman aikakauden Land Roverin voimista, muista eurooppalaisista pakettiautoista puhumattakaan. Hyötyajoneuvon teknisten ratkaisujen piti olla käytännöllisiä eikä uuteenkaan ajoneuvoon haluttu mitään turhaa. prairie.indd 35 prairie.indd 35 2.3.2020 17.42 2.3.2020 17.42. Automallin nimitys saatiin yhdistämällä siirtomaa maaseutuun, jolloin sanojen colonial ja rural yhAutorexin johtaja Ragnar Paulsson esitelmöi Renaultin 1950-luvun maahantuontiluvuista insinööri Halmeen avustaessa. Toinenkin hyötyajoneuvo päätettiin suunnitella, ja sen ideoi yksi yrityksen johtajista, Gilbert Liscoat. Vuosi 1952 oli ennätysvahva. Seuraavan vuoden alussa valmistui kahdeksan kappaleen esisarja, josta Renault-kauppiaat pääsivät sanomaan mielipiteensä. Liscoat käytti kesällä 1946 tekemässä ehdotuksessaan tarkoituksella amerikkalaisperäistä farmariautoa merkitsevää termiä. Moottoriksi tuli siis jo 1936 esitelty sivuventtiilinelonen, joka oli luotettava ja yleinen, olihan sitä käytetty Renaultin henkilöautoissa, pienissä kuormureissa ja jopa traktoreissa jo vuosien ajan. Yksinkertaisena, puukylkisenä hyötyajoneuvona syntynyt amerikanfarkku oli kehittynyt jo ennen sotaa monella valmistajalla melkeinpä edustusmalliksi. Turun Laatuauton merkkikirjo oli laaja. 35 R enault Colorale on omalla tavallaan ensimmäinen Renaultin sodan jälkeen suunnittelema henkilöauto, sillä toisin kuin 4 CV, se ei perustunut sodan aikana aloitettuun projektiin. Lisäksi päätettiin tehdä pakettiauto, joka tunnettiin aluksi yksinkertaisesti kantavuuden perusteella, myöhemmin useimmin nimellä Goelette. Ranskassa niille oletettiin olevan kysyntää. Moottorissa oli vääntöä, mutta huipputeho jäi vaatimattomaan 48 hevosvoimaan. Vasta sen jälkeen julkistettiin Louis Renaultin testamentti: jos vanha patruuna olisi saanut päättää, yrityksen omaisuus olisi jaettu 40 000 työntekijän kesken. Se tarkoitti Renaultillakin malliston supistamista. Ennen kuin suunnitelma saatiin otettua käyttöön, Louis Renault kuoli epäselvissä olosuhteissa lokakuussa 1944. Neljä kuukautta myöhemmin maan väliaikainen hallitus kansallisti Renaultin tehtaat. Renault ja Peugeot valmistaisivat keskiluokan autoja, ja pieni alumiinikorinen auto uskottiin Panhardin ja Simcan tehtäväksi. Pommitetut tehtaat piti saada korjattua ja markkinoille tuotteita, joille löytyisi ostajia. Vasemmisto oli saanut melko tukevan aseman jo sotaa edeltävissä vaaleissa. Teollisuusministeri Robert Lacosten alaisena toiminut Paul-Marie Pons sai tehtäväkseen suunnitella autovalmistajien tulevaisuuden toimintaa valtion puolesta, ihan keskusjohtoisten valtioiden antaman esimerkin mukaan. Erillinen runko oli pitkälti samantyyppinen, ja akselistot, vaihteisto sekä moottori kelpasivat pakettiautosta sellaisinaan. Liscoat määritteli Ranskan tarvitsevan maaseudulle station wagonin. Teknisten suunnitelmien lisäksi maassa piti tehdä vaikeita poliittisia päätöksiä. Eurooppalainen alan teollisuus katsoi tuolloin monessa suhteessa länteen, ja tilavan amerikkalaisen farmarimallin käytännöllisyys oli huomattu täälläkin. Pienimpien piti yhdistyä, jotta saataisiin seitsemän elinkelpoisiksi katsottavaa valmistajaa. Voimalinja oli kestävä ja helposti huollettavissa missä tahansa ainakin Ranskaa puhuvilla seuduilla. Pakettiauton tekniikka otettiin käyttöön lähes sellaisenaan
Sen rinnalle tarjottiin varmaankin lähinnä siirtomaihin mallia, jonka takasivuikkunoiden tilalla oli kankaalla peitetyt aukot. Autokauppiaiden positiivisen vastaanoton jälkeen Colorale esiteltiin julkisesti Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1950. Bremer. Tämä malli tunnettiin nimellä Savane, eli savanni. Lisäksi Renault tarjosi umpikylkistä pakettiautoa, avolavaa, pelkkää runkoa ohjaamolla ja taksia. prairie.indd 36 prairie.indd 36 2.3.2020 17.42 2.3.2020 17.42. Autorex mainosti Renaulteja näinkin laajalti Helsingin Sanomissa 21.2.1952. Rekisterikilvistä päätellen kuvat on otettu Helsingissä ja Turussa. Äveriäin oli farmarimalli Prairie – preeria. Mobilisti 2/20 distelmästä tuli Colorale. Ensimmäisinä kuukausina tuotantoon pääsivät henkilömallit. Myyntiä ja markkinointia Vuoden kuluttua esittelystään Coloralea oli myyty vasta 11 500 kappaletta. Materiaalipula ei enää juuri vaikuttanut tuotantoon, joten Colorale ei yksinkertaisesti myynyt kovin hyvin. Avolava ja pakettiauto seurasivat niitä vasta kesän kynnyksellä. Korkeahkon ostohinnan lisäksi Renaulteja Suomen teillä silloin joskus. 36 . Colorale ei yleensä esiintynyt mainoksissa vaan niissä esiteltiin menestysmalli 4CV tai muita henkilöautoja. Coloralea tarjottiin, tai ainakin luvattiin tarjota, myyntiin kuutena erilaisena korimallina. Myynti alkoi seuraavan vuoden alussa. Kommentit on kirjoittanut 17-vuotias Kai L. Odotettua heikommasta menekistä on syytetty auton hintaa ja moottorin tehottomuutta, mutta todennäköisesti se, että markkinoilla ei ollut vastaavaa tuotetta, tarkoitti kääntäen myös sitä, ettei tuotteelle ollut myöskään valmista ostajakuntaa
Samaan aikaan ryppypeppua, eli 4 CV:tä, valmistettiin vuosittain reilusti enemmän kuin Coloralea koko mallikaaren kestäessä yhteensä. Auto on säilynyt melko pitkälle siinä kunnossa kuin se on ollut 17-vuotiaana jäädessään talteen Roy Häggin tiloihin. Myyntiä kasvattaakseen Renault laajensi mallistoa kiireesti. prairie.indd 37 prairie.indd 37 2.3.2020 17.42 2.3.2020 17.42. Autot olivat 1950-luvulla lyhytikäisempiä kuin nykyään. Prairie saatiinkin rekisteriin kolmipaikkaisena. Lopulta sen jäänteet löytyivät hyvin läheltä kotia vuoden 2007 lopulla. Se oli tilavuudeltaan alkuperäistä sivuventtiilimoottoria pienempi, mutta siitä huolimatta tehokkaampi. Lämpimissä maissa ajettujen lyhyempien vaellusten lisäksi kahdella Coloralella liikkuva retkikunta ajoi syksystä 1951 seuraavaan kevääseen kestäneen matkan aikana Tulimaasta Alaskaan eli yhteensä 42 000 kilometriä Etelä-, Välija Pohjois-Amerikan halki. Markkinoidakseen Coloralea Renault osallistui sillä erilaisiin seikkailuihin ja jopa pitkänmatkan kilpailuihin. Vuosikymmenen lopulla hinausauto oli jo jäänyt käytön vähäisyyden vuoksi pihalle seisomaan, ja se myytiin yrityksen toiminnan loputtua 1970-luvun alussa. Jäljellä oli vain ruostunut peltikuori. Käytännössä tehon nousu heti aluksi 58 hevosvoimaan oli suuri parannus, vaikka alakierrosten vääntö hiukan laskikin. Haminassa Renaultin myyntiä ja huoltoa pyöritti Perin kone ja auto. Sen moottorin teho oli nostettu 52 hevosvoimaan, mutta oli vain väliaikainen ratkaisu, sillä vanhanaikainen voimanlähde piti pikimmiten korvata modernimmalla. Varastossa oli Coloraleja vielä joksikin aikaa, sillä osa malleista pysyi tehtaan hinnastoissa vuoden 1957 alkuun saakka. Mobilisti 2/20 . Kaksi päivää myöhemmin valmistuivat viimeiset kaksi nelivetoista Prairie Service -mallia. Yhteensä Renault valmisti Coloralen eri malleja 38 850 kpl. Henkilöautojen vuosittainen käyttömaksu riippui suuresti moottorin tilavuudesta, ja Coloralen lähes 2,4-litrainen sivuventtiilimoottori oli peräti 14 verohevosvoiman arvoinen, joten vuosimaksukin oli samaa tasoa kuin edustusautoissa. Vuonna 1972 Lindberg myi autonsa Roy Häggille Karjaalle. Perin muutaman vuoden ikäinen poika Pekka muistaa olleensa toimituksessa mukana, jotta katsastajalle saataisiin todistettua auton istuimelle mahtuvan kolme henkeä. Jotta projekti ei olisi ollut liian helppo, autoon rakennettiin Goeletten käytetyistä osista neliveto. Coloralen ylivoimaisesti suosituin malli oli Prairie. Lindbergillä Renault oli tiettävästi toriautona, josta käsin hän myi tilansa tuotteita, mansikoita ja perunoita. Vuosituhannen vaihteessa Pekka Peri etsi isänsä vanhaa hinausautoa eri huhujen perusteella ympäri Suomen. Jopa 105 kilometriin tunnissa noussut huippunopeus ei kuitenkaan auttanut myyntiä, vaan vuoden 1954 lukemat olivat yhä alle odotusten. Entäs nyt. Hägg kokeili Renaultia pihallaan, muttei kunnostanut sitä liikenteeseen, vaan pisti hyvään talteen. Vasta 47 vuoden kuluttua Hägg myi viime syksynä autonsa Pentti Hannulalle Sastamalaan. Sen kerrottiin olleen ensimmäinen kerta kun matka tehtiin autolla. Renaultin historiikin mukaan erään amerikkalaisen F-kirjaimella alkavan valmistajan suurella rahalla samaan aikaan lähettämä retkikunta joutui luovuttamaan Nicaraguassa autojen hajottua. Coloralesta esiteltiin 1952 nelivetoinen versio. Muistikuvien mukaan lähtökohta olisi ollut vuosimallia 1952. 37 autoon valittu moottori vaikutti sen käyttökustannuksiin. Hannulan omistuksen aikana Renaultin jarrut on kunnostettu ja moottori viritelty käyntikuntoon. Kuvien harmaa Renault Colorale Prairie oli ainakin vuodesta 1960 alkaen Lindberg-nimisen fagervikiläisen maanviljelijän käytössä, sillä silloin on päivätty vanhin tallessa oleva rekisteriote. Syyskuusta alkaen kaikki Coloralen mallit varustettiin uuden ison henkilömallin, Fregaten, kansiventtiilimoottorilla. Yllä: Perin hinausauton jäänteet 2007. Tulos oli erinomainen kaksipyörävetoiselle laitteelle, olihan osallistujia sentään 32. Perin viitseliästä Vaikka Prairiet olivat henkilöfarmareita ja avolavaversioitakin valmistettiin, muutettiin niitä Ranskassa usein hinausautoiksi, ja ainakin yksi vastaava muutos tehtiin Suomessakin. Käyttömaksun pohjana ollut verohevosvoimamäärä laski samalla yhteentoista. Ranskassa ja myös Suomessa se oli niin suosittu, että mallin alkuperäinen nimi Colorale jäi puhekielessä usein pois käytöstä, ja kaikkia korimalleja alettiin kutsua nimellä Prairie. Jopa samaan tekniikkaan perustuva Goelettena tunnettu laite ylsi moninkertaisiin myyntilukemiin. Moottoriksikin vaihdettiin Goeletten kansiventtiilimoottori, joka oli tilavuudeltaan hiukan Prairiessa käytettyä isompi. Peri innostui tekemään vastaavan laitteen vaihtoautona liikkeeseen tulleesta henkilöfarmarimallisesta Prairiesta. Pertti Perin ihan itse farmarimallista tekemä hinausauto jo käytöstä poistuneena 1960-luvun lopussa. Helmikuun 13. Laite muutoskatsastettiin hinausautoksi 1963 tai -64. Samalla autoon saatiin voiman ulosotto etuvinssille ja takapuomille. Vuonna 1951 Savane tuli seitsemänneksi Alger-Kapkaupunki -rallissa, jossa siis ajettiin 15 000 kilometriä Afrikan halki. Siinä vaiheessa Renault oli yhä jonkinlaisessa ajokunnossa. Tuossa vaiheessa auton keula ja tekniikka olivat jo hävinneet. päivänä 1956 tehtiin viimeiset kaksi Prairieta ja yksi Savane. Sen omistaja Pertti Peri pääsi todennäköisesti piirimyyjille tarkoitetulle matkalle Ranskaan, jossa näki Prairien pohjalta tehtyjä hinausautoja. Pentilllä on joitain kymmeniä harrasteautoja eikä aikaa riitä kaikille, joten hän olisi valmis luopumaan Renaultistaan
Renault Kangoo, Citroën Berlingo ja monet muut olivat meilläkin suosittuja parikymmentä vuotta sitNämä Prairie ja Pick-up olivat Mobilistissa myynnissä vuosina 1988 ja 1990. Kuva: Kimmo Koistinen prairie.indd 38 prairie.indd 38 2.3.2020 17.43 2.3.2020 17.43. Matkustamo on järjestetty kahden sohvapenkin ympärille. 38 . Moottoritilaan on pitänyt vaihtaa moderni akku ja imuputki ilmanpuhdistimelta kaasuttimelle. Etuistuin on säilynyt jopa kuljettajan kohdalta suurilta osin ryhdissään. Harrastajat ovat löytäneet yllättävän monta Coloralen raatoa Suomen metsistä. Auto on helposti muutettavissa kuuden hengen henkilöautosta kolmen hengen pakettiautoksi. Renault on selvästi ollut huolehtivalla omistajalla, mutta aika söi tekniikkaa nopeammin kuin nykyään. Mobilisti 2/20 Tiet, huolto ja ruostesuojaus olivat kehittymättömiä, eikä 1970-luvulla enää parikymmentä vuotta vanhoja autoja juuri liikenteessä nähty. Alkuperäinen harmaa väri on mattapintainen ja siinä on nähtävissä joskus tehtyjä korjauksia. Ehkä he eivät vain ole tunteneet historiaa kylliksi. Lämmityslaitteen letkut tosin on ilmeisesti vaihdettu 1960-luvulla, sillä ne on leikattu senaikaisesta kasteluletkusta. Prairien tilankäyttö ja mitat muistuttavat hyvin paljon vuosituhannen vaihteessa yleistyneitä ranskalaisia vastaavia, pakettiauton pohjalta tehtyjä henkilömalleja. Takaistuimen voi asetella pystyyn valmiille kiinnikkeille etupenkin selkänojaa vasten. Sisustus on kauhtunut mutta alkuperäinen. Missä ne ovat nyt. Myöhempien aikojen autotoimittajat väittävät, että tila-auto olisi keksitty 1980-luvulla
. 39 ten. Vuonna 1953 maahan saatiin 479 eikä vielä edes vuonna 1956 ylletty kuin 772:een. Autorex saikin tuotua vuonna 1952 kokonaiset 1 864 Renaultia. Vanhoja lehtiä selailemalla on nähtävissä Coloralen maahantuonnin painottuneen kahteen vuoteen. Relluna Suomessa Nykyään Coloralen maahantuontimääriä on mahdoton selvittää. Niihin verrattuna Prairiessa on tosin istuintilaa useammalle ja tavaratilakin vaikuttaa suuremmalta. Moottori on kuvausten aikana käynnissä. Suomi säännösteli maahantuotavien ajoneuvojen määrää sodan jälkeen lisenssijärjestelmällä aina vuoteen 1962 saakka. Työnnämme auton takaisin halliin. Kaksi vuotta aiemmin maahan oli tuotu kokonaiset neljä Renaultia, ja vuonna 1951 jo 282. Pentti Hannula kaataa ennen koeajoa varmuuden vuoksi hieman lisää bensiiniä tankkiin. Suurin osa tuoduista autoista on varmaankin ollut pieniä ryppypeppuja, mutta kyllä Coloralejakin tuotiin. Suurin osa Helsingin Sanomien käytettyjen autojen myyntipalstoilla 1950-luvun kuluessa myynnissä olleista Prairien tai Coloralen nimellä myydyistä autoista on vuosimallia 1952, minkä lisäksi myynnissä oli lähinnä vuosina 1955 tai -56 rekisteröityjä autoja. Säiliön pohjalla taisi olla puoli vuosisataa vanhaa pölyä, joka lähti polttoainetta lisättäessä liikkeelle ja tukki kaasuttimen. Olympialaisten lähestyessä Suomen johdossa vihdoin huolestuttiin maan ankeasta ja köyhästä ilmeestä, minkä seurauksena maahantuojille myönnettiin ennätyksellisen paljon tuontilisenssejä länsiautojen maahantuontiin. Vuosikymmenen lopulla lähestyttiin vasta tuhannen Rellun vuosituontia, joten olympiavuoden lukema pysyi pitkään ennätyksenä. Niistä suurin osa on – ei niin yllättävästi – ollut vuosimallia 1952. Ero edelliseen ja seuraaviin vuosiin oli suuri. Autolla on tarkoitus käydä lyhyellä ajelulla, jotta saisimme todistettua lukijoillemme laitteen toimivuuden. Harrastajat ovat löytäneet metsistä yllättävän monta Coloralen raatoa. prairie.indd 39 prairie.indd 39 2.3.2020 17.43 2.3.2020 17.43. Ensimmäisten tiedetään tulleen 1951 ja viimeisten 1956. Vielä 1950-luvun alussa ulkomaanvaluuttaa ei myönnetty autojen maahantuontiin kuin rajoitetusti. Niillä ja tuhansilla muilla uusilla autoilla oli tarkoitus Renault Colorale Prairie 1955 MOOTTORI Tyyppi: Nelisylinterinen rivimoottori, kansiventtiilit, Solex 32 PBIC-alaimukaasutin Iskutilavuus: 1 997 cm 3 , sylinterimitat: 85 x 88 mm, puristussuhde: 7,0 Teho: 65 hv/4 000 r/min Vääntömomentti: 131 Nm/2 600 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: nelivaihteinen käsivaihteisto, ohjausakselille sijoitettu valitsin, kaksi suurinta välitystä synkronoitu, takaveto, vetopyörästön välitys: 5,37 JARRUT Nestetoimiset Bendix-Lockheed -rumpujarrut OHJAUS Simpukkatyyppinen ohjausvaihde JOUSITUS Edessä: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Erillinen runko, kokoteräskori SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6V Ducellier -tasavirtalaturi MITAT Pituus: 4,37 m Leveys: 1,82 m Korkeus: 1,82 m Akseliväli: 2,66 m Omamassa: 1 585 kg SUORITUSKYKY* Huippunopeus: 105 km/h Polttonesteen kulutus: 12-13 l/100km *tehtaan ilmoituksen mukaan tehdä vauras vaikutus ulkomaisiin turisteihin. Moottori sammuu eikä käynnisty enää. Metsäautoista ja myynti-ilmoituksista voisi päätellä, että Coloraleja olisi tullut pääasiassa kahdessa isommassa erässä vuosina 1952 ja 1955, joista jälkimmäisistä osa myytiin ehkä ylivuotisina 1956. Mobilisti 2/20
Vuonna 2020 Porschen ensimmäinen täyssähköauto on markkinoilla, ja Lohner valmistaa raitiovaunuja osana Bombardier-konsernia. Mobilisti 2/20 RETROMOBILE PA R IISI 2020 Ulapoittain Lokinsiipi-Mersuja, Ferrareja, Bugatteja ja muita kauhean kauniita ja nopeita autoja Retromobilen halleissa. retromobile2020.indd 40 retromobile2020.indd 40 3.3.2020 14.01 3.3.2020 14.01. Traktoreita, Tatroja, Bertonen kulmikasta muotoilua ja outoja sähköautoja – siinä olivat tämän vuoden teemat. Monesti väitetään, etteivät ranskalaiset halua keskustella kuin omalla kielellään. Bugattin 1 500-kuutioisella ylänokkamoottorilla varustettu kilpavene vuodelta 1933. Harrastetoveruus kaataa kielimuurit. Kai Laine O h, lá lá! Lohner-Porsche Mixte -hybridiautoja valmistettiin jopa useita satoja vuosina 1901-06. Raskas kalusto ja kaksipyöräiset olivat tänä vuonna vähemmistössä. 40 . Retromobilessa näytillä oli replika. Kouluenglannilla pärjää, koska aina löytyy joku tarvittaessa tulkkaamaan. Kummallisuudet, outolinnut ja väliinputoajat ovat kuitenkin niitä, jotka motivoivat pyörimään väenpaljoudessa
Renaultin logon salmiakkimuoto toimii kätevästi myös lavan laitojen jäykisteenä. 6M-vaihteistona tunnettu optio tarjosi kolmivaihteiseen kaksi välitysaluetta – siis kuusi eri vaihdetta. AH-sarjan Renaultkuormureita tehtiin sodan aikana pääosin Wehrmachtin tarpeisiin, mutta myös parin vuoden ajan rauhan jo tultua Eurooppaan. Pampaksen ylpeys oli Rambler Americaniin perustuva IKA Torino. Tehtaan kokoelmiin kuuluva auto on yksi kolmesta ranskalaisvalmistajan tutkimustyötä varten kotimaahan tuomasta yksilöstä. Oranssi Porsche-Allgaier P312 -traktori suunniteltiin alun perin Saksan kuuohjelman tarpeisiin, mutta sodan jälkeen se sovellettiin Brasilian kahviplantaasien käyttöön – olihan Etelä-Amerikassa saksalaisille tuotteille persoa asiakaskuntaa. Simcan Brasilian haarakonttorin Super Typhoon -moottori on tilavuudeltaan 2,5-litrainen ja varustettu Ardunin inspiroimalla kansiventtiiliyläkerralla puolipallomaisine palotiloineen. Simca Rallye vuodelta 1967 on vähän Ford, vähän Simca ja vähän Chrysler. Mobilisti 2/20 . IKA (Industrias Kaiser Argentina) valmisti lisenssillä Renaulteja ja Kaiser/Willys/Rambler-perheen tuotteita – omalla kierteellään. 41 Etelän hedelmiä eksoottisesta Etelä-Amerikasta. Setä osaa eläytyä ranskalaiseen muotoiluun. retromobile2020.indd 41 retromobile2020.indd 41 3.3.2020 14.01 3.3.2020 14.01. Se oli tuotannossa vuosina 1966-75 ja siitä vuoteen 1981 asti Renaultin nimellä
retromobile2020.indd 42 retromobile2020.indd 42 3.3.2020 14.01 3.3.2020 14.01. Se oli rajallisessa tuotannossa vuosina 1996-1999. Mobilisti 2/20 Synkeän vaikuttava Tatra 70 oli tuotannossa vuosina 1931-37. Tuo mikä on kokonainen on lainassa ja tuo mikä on keskeneräinen on uusi. Sittemmin auto on päätynyt japanilaisen keräilijän haltuun. 42 . Itävaltalaisella Armbruster-verhoomon korilla varustettu 1932 Stutz DV32 myytiin uutena tarinan mukaan Italiassa tai Sveitsissä vaikuttaneelle amerikkalaiselle. Moottorina oli merkin tavoille uskollisesti ilmajäähdytetty V8 takana. Lamborghini-tehtaan entisöintipaja oli haalinut varaosavarastoistaan löytyneistä osista hahmolle tosielämän räjäytyskuvan Miurasta. Kuutoskoneella varustettu edustusvaunu jakoi rungon vielä äveriäämmän V12-moottorisen T80-mallin kanssa. Taustan kokonainen auto on harvinainen Miura SVJ, jonka merkin Saksan-maahantuoja, kilpa-autoilija Hubert Hahne antoi rakentaa Jota-nimellä tunnetuksi kilpuriksi. Suora kasi kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja neliventtiilikansilla – ja silti arkeologi hyväksyy! Viimeinen Tatra-henkilöauto, T700, jäi harvinaiseksi. Valmistusmäärän kerrotaan jääneen alle sataan yksilöön, kunnes valmistaja keskittyi lopullisesti raskaampaan kalustoon
Ylilyöntejä sattuu; viisi vuotta sitten Audi vaihtoi omistajaa 30 000 euroa kalliimmalla. 43 Vuonna 2015 suurta kuohuntaa herättänyttä Baillonin raatokokoelmaa myydään edelleen. retromobile2020.indd 43 retromobile2020.indd 43 3.3.2020 14.02 3.3.2020 14.02. 1934 Bugatti Type 59 Sports on Belgian kuningas Leopold III:n vanha. Unelma lakaisukoneenkuljettajan ammatista kuuluu tiettyyn ikään. Kastelulaitteilla varustettu Renault-koneharja mallia 1928 – ikuisille pikkupojille. Mobilisti 2/20 . Bertone-muotoilua juhlistettiin lukuisien prototyyppien voimin. Vuoden 1983 Chevrolet Ramarro -konseptiauto perustui Corvetteen. Rapea etuvetoAudi (1936) meni liki kahdeksallatoista tuhannella, Packard Super Eight alle kymppitonnilla. Nimi viittasi vihreään eurooppalaiseen sisiliskoon
Mobilisti 2/20 CRUISING KERRAN OLIPA OSA II Kesällä 1982 alkaneet cruising-kokoontumiset Porkkalankadun Unionilla kasvavat muutamassa vuodessa satoja autoja kerääviksi massatapahtumiksi. Huoltoasemayrittäjän kärsivällisestä asenteesta huolimatta cruisingin aiheuttamat häiriöt ylittävät lopulta sietokynnyksen ja cruisaajat saavat alkaa etsiä uutta kokoontumispaikkaa. Jutun ensimmäinen osa julkaistiin Mobilistin numerossa 1/2020. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset paisuttavat osaltaan osanottajamäärää. teksti: Hese Tolonen kuvat: Matti Hyyppä, Sami Wallentin, Sami Hamidulla, Iikka Tolonen cruisingjatko.indd 44 cruisingjatko.indd 44 3.3.2020 13.19 3.3.2020 13.19. Alkaa vuosia jatkuva hippaleikki maanomistajien, viranomaisten ja cruising-kansan kesken. 44
Vuosikymmenen loppupuolella kuulee jo siellä täällä juttuja lainoja ristiin toisilleen taanneiden henkilöiden kokokesän bileistä ja duunarin tulotasolla porskuttavien ihmisten yllättävistä muskelivenehankinnoista. Mobilisti 2/20 . Kesäkuun 1986 cruising-illassa Unionilla on syntynyt muutaman osallistujan kesken fyysiseksi äityvä välienselvittely, mikä saa huoltoasemayrittäjän mitan täyttymään. Jo Porkkalankadun Unionin kokoontumisten loppuaikoina kaluston määrä ja laatu on kasvanut niin dramaattisesti, että on vaikea ymmärtää aikaa suhteellisen vaatimattomasta alkupamauksesta kuluneen vaivaiset viisi vuotta. Myös suosittu Hietaniemen rannan Perjantai-illan liikennettä Pohjoisesplanadilla. Kysynnän myötä alalle nousseiden kaupallisten toimijoiden, kuten Peter Nordströmin pyörittämän C.A.R.S-firman pihat täyttyvät 1960-70-lukuisten avoautojen puolikkaista. Amerikanautoharrastus kiinnostaa valtavaa määrää nuoria aikuisia, ja kun mahdollisuudet kauan haikailtujen Detroitin autovalioiden hankkimiseksi paranevat lyhyessä ajassa oleellisesti, padot aukeavat. Myös korinvaihtosirkus pyörii täydellä höyryllä, sillä monet haluavat alleen tuoreempaa kalustoa. Vuosikymmenen rullatessa eteenpäin aletaan rahoitusmarkkinoita kuitenkin nopeasti uudistaa ja pankit saavat lyhyessä ajassa varsin vapaat toimintamahdollisuudet. Yleiseksi huviksi muodostuu ajokierros sataman tullihäkin aidan taakse bongaamaan uusimpia tulokkaita. Union kun taakse jää Näkymä cruisingeissa on täysin irrallaan vallitsevasta, käytännöllisen laatikkomaisesti muotoiltujen pikkuautojen hallitsemasta arkitodellisuudesta, amerikkalaisen auto historian merkkipaaluina tunnettujen erikoismallien kilpaillessa hämmästyttävyydellään. Erikoisimpien yksilöiden saapumisesta kiertää huhuja ja usein jännitetään, ehtivätkö ne läpi tullausprosessista ennen seuraavaa cruising-iltaa. Pienet lapsetkin tietävät, että pankkilainan hakeminen on vakava paikka ja pankinjohtaja suuri herra, jonka puheille mennään lakki kourassa ja kovat kaulassa. Autonostoretkikuntia matkaa Yhdysvaltoihin yhtenään ja suomalaisten autokaravaanien kommellukset uuden mantereen Interstateilla muodostuvat vakiopuheenaiheiksi. cruisingjatko.indd 45 cruisingjatko.indd 45 3.3.2020 13.19 3.3.2020 13.19. Kun yli 25-vuotiaiden käytettyinä maahantuotavien ajoneuvojen verotusta edelleen kevennetään vuodenvaihteessa 1987, ovat keitoksen ainesosat koossa. Suomen satamien vapaavarastoalueet alkavat täyttyä kunnoltaan varsin vaihtelevasta 1930-50-lukujen autokalustosta. Liikepankit pyrkivät kasvamaan aggressiivisesti ja markkinaosuuksista kilpaillessaan ne alkavat tarjota sekä yrityksille että yksityishenkilöille lainarahaa erittäin helpoin ehdoin. 45 KERRAN V ielä 1980-luvulle tultaessa Suomessa vallitsee niukka sodanjälkeisen ajan keskuspankkijohtoinen sääntelypolitiikka. Merisataman hiekkakentällä, Ursulan parkkialueella ja Nordenskiöldinkadun jäähallin laajalla pysäköintialueella. Elokuun ensimmäisenä perjantaina alue on suljettu, ja totutun keskipisteen puuttuminen saa porukan kokoontumaan spontaanisti eri puolilla kaupunkia mm
Parkkialueen pohjoisreunalle vakiintuu ”burniskuja”, jonne jonotetaan esittelemään ajoneuvon tehoreservejä rankan kuminpolttelun merkeissä, kuljettajien säilyttäessä ajokkiensa hallinnan usein vain vaivoin. Kesällä 1987 cruisingin painopiste siirtyy jäähallin parkkipaikalle. Vihdoinkin tilaa on riittävästi eikä kenenkään tarvitse jonottaa alueelle päästäkseen. Radio Cityn Cruising-Team liikkuu pitkin kaupunkia uudella ulkolähetysautollaan. Eläkeviroissaan kiekko-otteluissa ja konserteissa katsomoiden ovilla seisomaan tottuneet veteraani-ikäiset järjestysmiehet joutuvat epäkiitolliseen tehtävään keräämään kolehtia moottoreiden jyrinän ja rockmusiikin muodostaman kakofonian keskelle, kuminsavun muistuttaessa perääntymisvaiheen näkymiä Äyräpäässä. Huviluvan loppuessa puoliltaöin, suurin osa porukasta hyväksyy tilanteen, mutta joku päättää esittää kuminhajuisen vastalauseensa polttamalla rengasta silmittömästi. Vastuunkantajaa haetaan Heinäkuussa 1991 saavat cruising-kokoontumiseen saapuvat hieraista silmiään Ray Banien alta. Mobilisti 2/20 kiertäminen vaikeutuu, kun läpiajoa rajoitetaan viikonloppuisin asukkaiden vaatimuksesta. siivouskulujen kattamiseksi. Tilanne kirvoittaa Pekka Mannermaan kirjoittamaan Takaluukusta-lehteen 5/91 ärtyneesti cruisingin kuolemasta, jossa hän esittää, tosin ironiseen sävyyn, liian hyvän parkkipaikan lopettaneen toimintaan kuuluvan kaupungilla pyörimisen. Jossain vaiheessa jäähallin johto sitten reagoi homman riistäytymiseen hallinjokaisen autokunnan ojentaakseen hämmästyneille kuljettajille sääntömonisteen. Toiminta alkaa Nordenskiöldinkadulla asiallisissa merkeissä, mutta liekö sitten radion vai puskaradion vaikutusta, tapahtumiin alkaa kerääntyä yhä enemmän perjantai-iltaansa toimintaa hakevaa pussikalja-yleisbileryhmää. Loppujen lopuksi järjestysmiesvaatimus pudotetaan 40:een ja pienestä mutinasta huolimatta osallistujat suhtautuvat lisääntyneeseen kontrolliin keskimäärin tyynesti. Liikennettä pätkivät liikennevalot ajettaessa sisään Pohjoiselle Stadiontielle muodostavat kuitenkin tulpan, joka aiheuttaa parhaaseen ilta-aikaan paikallaan seisovat jonomuodostelmat. Humalassa vellovan yleisön hurratessa ja seuratessa vaarallisen läheltä autojen luistelua renkaat sutien, alkaa tunnelma illan pimentyessä muistuttaa ilmassa lentelevine kaljapulloineen Berliinin anarkistien vappumielenosoitusta. Varjopuolena ollaan ankeiden hallien katveessa ja varsinkin alkuillasta harvahkoon pysäköityjen autojen täplittämällä parkkialueella jo todella kaukana esimerkiksi American Graffiti -elokuvan kuvaamista, tunnelmaa tihkuvan kuumista cruising-öistä. Martin "Mara Moottori" Glantz haastattelee drag racing -guru Don "Big Daddy" Garlitsia Radio Cityn ulkolähetysauton vierellä. Vaikkakaan se ei pysty kilpailemaan spartalaisella yleisilmeellään eteläisen kantakaupungin idyllisten puistojen kanssa, on sijainti liikenteellisesti erinomainen molempiin suuntiin kaksikaistaisen Nordenskiöldinkadun varrella. Ilmeisesti tapahtumien seurauksena Messukeskuksen johto tekee kuitenkin tilannearvion, nasta ja illanviettäjien jälkeensä jättämään sotkuun sulkemalla alueen cruising-toiminnalta kokonaan. 46 . Vanhan kaartin järjestyksenvalvoja perimässä osallistujilta pääsymaksua Nordenskiöldinkadun jäähallilla. FHRA:n American Car Shown siirryttyä 90-luvun taitteessa Helsingin messukeskukseen syntyy ajatus järjestää myös cruising-kokoontuminen Pasilassa. Sääntöjen noudattamista valvova poliisipartio hermostuu, mutta tilanne ratkeaa onneksi rauhanomaisesti. Sen perään on kytketty jättimäistä radiota muistuttava perävaunu, joka pysäköidään jo alkuillasta hyviin asemiin pysäköintialueen reunamille toistamaan reaaliajassa illan lähetystä suurella äänenvoimakkuudella. Messukeskuksen portilla FHRA:n päiväloisteturvaliiveihin sonnustautuneet järjestysmiehet pysäyttävät Cruising-kokoontuminen Helsingin messukeskuksen pysäköintialueella. Taustalla ovat Messukeskuksen hallinnon myötäilemät viranomaiset, jotka ovat katsoneet jäsenlehdessä tapahtuneen mainostamisen tehneen FHRA:sta tapahtuman vastuullisen järjestäjän, ja vaativat sen johdosta yhdistystä hankkimaan kustannuksellaan paikalle sata järjestysmiestä – yhden päivän varoitusajalla! Lisäksi vaaditaan huviluvan hakemista ja tapahtuman sääntöjen jakamista kaikille osanottajille. cruisingjatko.indd 46 cruisingjatko.indd 46 3.3.2020 13.19 3.3.2020 13.19. Ennen pitkää sisäänajoportilla aletaan kerätä viiden markan pääsymaksua mm. Jäähallin hallinnossa havaitaan toiminnan tuomat haasteet ja mahdollisuudet
City-teema johtoajatuksenaan Vaara masinoi sopivan ajoneuvon etsinnät, joiden päävastuuseen joutui Elmun peruskaartiin kuulunut ääniteknikko, tekniikan yleismies ja ajoneuvoharrastaja Matti ”Masa” Räisänen. Ulkolähetysautolla liikuttiin cruising-iltoina ympäri Helsinkiä ja se pysäköitiin sopiviin paikkoihin, joista toimittajat pääsivät jalkautumaan cruising-väen sekaan. Vektori-tuotanto valmisti sisäänvedettävän lähetysantennin, joka voitiin yläasennossaan varmistaa hihnoilla tuulta vastaan. Käyttökuntoista laitetta ei kuitenkaan tahtonut löytyä, ehkä etsijöiden heikon motivaation vaikuttaessa asiaan. Tummansininen kaksipaikkainen umpipakettiauto joutui välittömästi laajojen muutostöiden kohteeksi. Räisäsen markkinoitua Vania sen monipuolisella teknisellä erinomaisuudella, oli Vaaran mielipide lopulta kääntynyt suotuisaksi, kun keskeisenä argumenttina vielä käytettiin auton soveltuvuutta Cityn hengeltään huomattavimman ulkolähetystuotannon, Cruising Shown, tekemiseen. Hassunhauska Vespa Ape oli ensimmäisenä toivomuslistalla. Koska auton ostohinta oli ollut paljon budjetoitua korkeampi, oli kaikki varustelutyöt tehtävä itse. Hankalan fyysisen koon lisäksi toimintaa vaikeuttivat huono äänenlaatu ja heikot kentät. Väliseinän toiselle puolelle rakennettiin kahden DJ:n operoitava lähetysstudio. Radio Cityn ulkolähetysauto cruisingjatko.indd 47 cruisingjatko.indd 47 3.3.2020 13.19 3.3.2020 13.19. Arkielämässään sisustusarkkitehtina toiminut DJ Cowboy Ski hahmotteli aiheesta piirustukset, joiden pohjalta laitteen runko teetettiin Helsingin Tattarisuolla. Takaosaan rakennettiin täydellinen äänitarkkaamo ja lokoisat istuimet täysimittaisine toppauksineen. Vaaran ajatus oli, että yksittäinen toimittaja voisi edelleen hoitaa ulkolähetyksiä yksin kompaktin lähetyslaitteiston avulla. Yleisradiosta vuoden 1987 tienoissa Radio Cityn tekniikan päälliköksi pestattu Jyrki Vaara halusi korjata tilanteen hankkimalla asemalle oikean ulkolähetysauton. US-Partsin kanssa saatiin tehtyä sopimus ulkoisten koristeosien, kuten astinlautojen ja aurinkolipan hankkimisesta mainosvaihtosopimuksella. 47 R adio Cityn alkuaikoina ulkolähetykset tapahtuivat kenkälaatikon kokoisilla mobiilipuhelimilla, joita toimittajat kuljettivat mukanaan jonkinlaisella leasing-sopimuksella käytössään olleissa Toyota Terceleissä. Lepakon ”puuheikit” rakensivat katolle mahonkisen kattotason. Seuraavaksi Räisänen apureineen lennätettiin Kokkolaan katsastamaan Lontoon city-taksia. Kunniakkaan uran päätteeksi Van myyntiin Radio Cityn työntekijälle ja radioperävaunu lahjoitettiin lipunmyyntikopiksi Bembölen motocrossradalle. Toimittajien tehtävänä oli pitää meininkiä yllä, mikä osittain meni tietysti överiksi nuorten egoilijoiden vetäessä ”todella mageen jätkän” rooliaan. Mobilisti 2/20 . Radioperävaunu pysäköitiin alkuillasta niin, että se tykitti illan ajan Cruising-Show -ohjelmaa suorana lähetyksenä rasittavuuteen asti. Käytetyn ajolaitteen hankkimisen osoittauduttua liian haastavaksi Vaara oli sorvannut Aro-yhtymän kanssa diilin Suzuki Carry -minipakettiautosta. Rock`n`roll DJ:t pysyttelivät mieluummin Lepakolla oikealla studiolla American Graffiti-elokuvan Wolfman Jackin esimerkin mukaisesti, josta katupartioiden raporttien väliin soitettiin musiikkia. Elinkaarensa loppusuoralle ehtinyt Austin brittiläisine dieseleineen oli herättänyt koeajajissa pelkoa ja inhoa, ja johtokin saatiin luopumaan ajatuksesta Masan maalailtua kauhukuvia auton menestyksekkääseen operointiin vaadittavista kenttätoimittajien korjausvalmiuksista. Räisänen varusteli komeron etuseinän kahdella suomalaisvalmisteisella 500 watin ACS-aktiivikaiuttimella. Seiniin sahattiin ikkunanreiät ja USA-henkiset van-ikkunat tilattiin Sakke Järvenpään kautta. Elmun delegaation vierailtua Saint Louisin radiomessuilla saatiin idea perässä vedettävän jättiläisradion valmistamisesta. Täysikokoisten suomalaisen miessukupuolen edustajien Vaaran ja Räisäsen yritettyä sovittaa itseään aikansa motorisoidun koirankopin ratin ja istuimen väliin, oli Masa ehdottanut samassa hallissa seisoneeseen upouuteen Chevy Vaniin tutustumista
cruisingjatko.indd 48 cruisingjatko.indd 48 3.3.2020 13.19 3.3.2020 13.19. Mobilisti 2/20 1990-luvun cruising-tunnelmia Nordenskiöldinkadun jäähallilta. Taustalla Rock 'n' Roll McDonald'sin maamerkki. Suomeen 1993 rantautunut JET-huoltoasemaketju profiloitui voimakkaasti ajoneuvoharrastajien suuntaan lehtimainonnassaan ja mm. 48 . tämän Willysin kaltaisilla houkutuslinnuilla
Niitä sitten tahkotaan neloskoneiden kiljuessa, kunnes kiusatut radiaalit räjähtävät puhki. Cruisingista muodostuu jälleen nähtävyys, joka nousee jopa turistioppaiden lehdille. hollantilaisten metsästäessä suomalaisten bulvaanien avustamana kansainvälisellä tasolla alihintaisia klassikoita. Hassuttelijat löysivät myös tiensä cruising-iltoihin teematoteutuksineen. ”Sikalintta” on muodostunut käsitteeksi, jota radion kenttäpartio erityisesti hehkuttaa. Myös vanhojen amerikkalaisten autojen kauppa lähes pysähtyy ja velalla ostettua kalustoa alkaa ilmestyä pakkomyyntiin pahimmillaan murto-osalla aiemmin maksetuista hinnoista. Suomenlinnasta illaksi kotiutuvat matkustavaiset maailman eri kolkilta valokuvaavat toisiaan ilta-auringon oranssinkeltaisessa kajossa kiiltelevien amerikanherkkujen vierellä. Huomattava määrä parhaita malleja poistuu ulkomaille mm. Perinteisen rauhallisen lipumisen ja kaupunkikulttuurin ystävät alkavat palailla alkuperäiseen keskustan kiertelyyn, jonka keskipisteeksi muodostuu Kauppatori. Talouden vihdoin elpyessä cruising-rintamalla alkaa uusi nousu. Näyttävät avajaiset vietetään asiaankuuluvan autoja moottoripyöräkaluston täyttäessä parkkipaikan. Suomeen leveinä vuosina massoittain tuodut pakettiautoiksi rekisteröidyt 1980-luvun amerikkalaiset luksusfarmarit ovat kokeneet muutamassa vuodessa vakavan taloudellisen sekä henkisen inflaation, ja niitä viritellään kehyskunnissa kilpaa sikailualustoiksi. Tyttöystävistä agitoitu ”henkilökunta” yrittää tiskin takana hirvittävässä rasvankäryssä tyydyttää kopperossa tungeksivan yleisön hampurilaisnälkää. Suomi ajautuu vaikeaan pankkikriisiin ja maan talous putoaa rytisten syvään lamaan. Cruising-toiminnan suosion edelleen jatkuvasti kasvaessa törmätään jälleen perusongelmaan: halukkaita Kauppatorille yrittäviä autoja seisoo lopulta tuntikausia lähes paikallaan ympäri Esplanadia, jonojen ulottuessa MannerUnionin cruising-kokoontumisten isä Matti Hyyppä kuvausryhmineen taltioimassa cruising-tunnelmia valokuvaukseen erinoimaisesti soveltuvalla avo-Jeepillä. Mobilisti 2/20 . Työpaikkojen katoaminen johtaa kansalaisten laajoihin maksuvaikeuksiin, ja muutamaa vuotta aiemmin riemulla otetut lainat muuttuvat kiroukseksi, kun pantteina olevien asuntojen ja muun omaisuuden arvot romahtavat. Laulujen lunnaat Holtittoman lainanannon ja korkean tuoton lyhytaikaisten sijoitusten riskit alkavat konkretisoitua suomalaisessa pankkimaailmassa vuoden 1991 aikana. Näin cruising-pysäköinnille koittaa jälleen uusi exodus. Sisustukseen kuuluvat tuck 'n 'roll -tyyliset sohvat sekä tietysti jukeboksi. Alun perin raitiovaununkuljettajien taukotupana toiminut lautamökki Ruskeasuolla muuttui 1990-luvun puolivälissä 40-luvun amerikkalaistyyliseksi dineriksi. Takaisin keskustaan Jäähallin kuminpolttajaiset ovat yhä voimakkaammin muuttuneet tuning-henkisiksi lähivanhan käyttökaluston juhlaksi, jonne saavutaan takaluukku täynnä vanhoja renkaanlisuja. Ilta huipentuu yleisön keskuudessa hämmennystä herättävään nudistiperformanssiin. Viereisellä tontilla sijaitsevassa entisessä raitiovaununkuljettajien taukotuvassa on toiminut erikoislaatuinen Billyn divari, jonka mainostaa Kopteri-lehdessä: ”Ostaa, myy vaihtaa ja varastaa.” Jukka "Billy" Laitila ja Tom ”Törkkis” Kekäläinen muokkaavat yhdessä mökistä amerikkalaista diner-kulttuuria jäljittelevän Hamburger Heaven -pienoisravintolan. Tunnelmaa kohottaa vielä alkuillasta Kolera-alttaan reunalla esiintyvä rockabilly-yhtye. Nordenskiöldinkadun Kesoil-aseman entisiin kahvilatiloihin avataan 1997 rock`n`roll-teemainen Mc Donald's -ravintola, jonka maamerkiksi nostetaan pylvään nokkaan lasikuituinen 1932 Ford -jäljitelmä. cruisingjatko.indd 49 cruisingjatko.indd 49 3.3.2020 13.19 3.3.2020 13.19. 49 jonka pohjalta FHRA:lle ilmoitetaan puomien pysyvän vastaisuudessa cruising-iltoina suljettuina. USA:n Suomen-suurlähettiläs Bruce Oreck muodostuu vakiovieraaksi, usein seurassaan autokalustoa ihastelevia lähetystövieraita. Vuonna 1960 perustetun amerikkalaisen Carrols-hampurilaisketjun nimeä viimeisenä maailmassa kantava laadukas drive-through-ravintola Mannerheimintien pohjoispäässä hemmottelee autokansaa erinomaisilla tuotteillaan, kunnes Hesburgerin vääjäämätön laajeneminen pääkaupunkiin nielee sen kitaansa. Kellot soivat lopulta Hamburger Heavenille, kun kaupungin hallinnossa työskentelevä rouvashenkilö havaitsee ohiajavassa linja-autossa istuessaan kopin kylkeen ilmestyneen akuankkamaisen savupiipun ja päättää alkaa selvittää asiaa
Vuoden 1982 nuorisosta on tullut vanhempia ja osasta jo isovanhempiakin. Pre-cruisingit muodostuvat kuitenkin ennen pitkää re-cruisingeiksi, joissa viihdytään koko ilta ja ajellaan sitten suoraan kotiin. Cruisingin monet kasvot: Äänentoistolaitevalmistajan väreihin maalattu disco-van kerää ihailijoita ympärilleen. Kumi palaa entisellä edustusautolla. Mobilisti 2/20 heimintiellä pitkälle Forumin korttelin pohjoispuolelle. On käynyt kuin USA:ssa 30 vuotta aiemmin ja ympyrä on sulkeutumassa. 1957 avo-Plymouthilla risteillään auton vuosimallin henkeen sonnustautuneena. Tapahtumat keräävät valtavasti korkealaatuista ja monipuolista autokalustoa ja paikalle tuodut USA-henkiset erikoismuonaa tarjoilevat food truck -katuruokapisteet lisäävät osallistujien viihtyvyyttä. Uusien ikäluokkien vähenevä kiinnostus ajoneuvokulttuuria kohtaan on aiheuttanut sen, että osallistujien keski-ikä on noussut lähes samaa tahtia kuin vuosia on vierinyt ensimmäisistä Unionin kokoontumisista. 50 . Todennäköisesti rajoitettu ajaminen museoikäisellä kalustolla on sallittua vielä pitkään, mutta kaupunkien keskustan valloittaminen autokaaoksella on nykyisessä yleismaailmallisessa asenneilmapiirissä matkalla tulevia sukupolvia hämmästyttävien historiallisten ilmiöiden joukkoon. FHRA on jo vuosia järjestänyt kiihdytyskilpailuja Malmin lentoasemalla, ja kun Helsingin kaupunki haluaa itsepintaisesti kaavoittaa lentokenttäalueen asuntorakentamiselle, päättää FHRA järjestää mahdollisesti viimeisiksi jäävinä kesinä paikalla mahdollisimman paljon toimintaa. cruisingjatko.indd 50 cruisingjatko.indd 50 3.3.2020 13.19 3.3.2020 13.19. Katuautokilpailujen lisäksi aletaan mainostaa cruising-iltoina Pre-cruising -nimellä kulkevia alkuillan kokoontumisia, joista on tarkoitus siirtyä sitten kaupungille ajelemaan. Harvalla on tarvetta yrittää metsästää seuraa kaupungin yössä – ja ehkä vielä harvemmalla mahdollisuuksia.
Nyt myös Mobilisti 2000! TIETENKIN AINA VOI SOITTAA OUTILLE. ATK-mainos copy_V4_2020.indd 4 ATK-mainos copy_V4_2020.indd 4 3.3.2020 15.21 3.3.2020 15.21. 09-2727 100 Tilaat kätevästi Mobilisti-paitoja ja lehtikansioita. MOBILISTIN ATK-KESKUS TIEDOTTAA: SÄHKÖISESSÄ OSOITTEESSAMME WWW.MOBILISTI.FI www.mobilisti.fi Digitaalisessa lehtiarkistossa kaikki 40 vuoden lehdet. Hoidat tilauksen, osoitteenmuutoksen tai lahjatilauksen, jätät helposti ostotai myynti-ilmoituksen ja annat palautetta
52 . Mobilisti 2/20 Viime yönä unelmoin San Petrosta TALBOT HORIZON 1.5 GL PETRO 1983 petro.indd 52 petro.indd 52 3.3.2020 15.03 3.3.2020 15.03
Vaikka tiettyä selkeyttä saavutettiinkin ratkaisulla ottaa Highland Parkin eurooppalaisia tiukemmat standardit suunnittelun ohjenuoraksi, oli jokainen mitoitus ajateltava aina tuumissa ja millimetreissä paunoissa ja grammoissa. Vielä pahempaa oli se, että päämajan amerikkalaissuunnittelijat olivat todella vakavasti jumiutuneita isompi on parempi -filosofiaansa. 53 Viime yönä ordin Ranskan toiminnot siirtyivät Simcalle vuonna 1954. Lisäksi osa heistä ei nähnyt mitään järkeä tavallisen perheauton luomisessa ylikansalF lisena hankkeena, vaan kivenkovaan vaati tilalle 2+2 -sporttia. Yllättävän monelle Talbotit ja erityisesti Horizonit ovat yhä kuin neljälle pyörälle nostettuja sylkykuppeja ja kaikista ylenkatsotuin on tietenkin harvinaiseksi jäänyt petroversio. Parin vuosikymmenen päästä Simcalla meni yhä varsin hyvin, Chryslerilla ei. Eivätkä ponnistukset olleet turhia, valittiinhan uusi 1307-1508 -mallisto vuoden autoksi Euroopassa 1976. Axe työskenteli lähinnä yhtymän Whitbyn studioilla Coventryssa; Daubertes Pariisin lähellä Carrierressa, jonne Chrysler Europe oli päättänyt keskittää teknisen suunnittelunsa. Teksti: Kimmo Koistinen Kuvat: Matti Ouvinen ja Tero Nikkasen arkistot petro.indd 53 petro.indd 53 3.3.2020 15.04 3.3.2020 15.04. Euroopassa käytettiin metrisiä mittoja, paitsi Englannissa, jossa puhuttiin usein vielä amerikkalaisiakin vanhemmin yksiköin ja termein. Eiiihh!" Sydän rinnassa takoen suomalainen autoharrastaja herää ja huokaisee helpottuneena: sehän oli vain painajaista. Chrysler Europen suunnittelu oli hajautettu Ranskaan ja Englantiin. Viimemainitussa entisen Rootes Groupin tutkimuskeskukset olivat täydessä työntouhussa. Lopulta Bouwkamp sai maamiehensä taivuteltua melko puhtaasti eurooppalaiseen vi"Talbot. Päämajassa oli isketty silmät Axen hahmotelmiin ja todettu, että ”se se on”. Mobilisti 2/20 . Eurooppalaistuotteethan olivat aina urheiluhenkisiä, joten miksi nähdä vaivaa tavallisen perusauton kanssa. Koko pakkaa piteli kasassa amerikkalainen Burt Bouwkamp, joka nimitettiin niihin aikoihin Chrysler Europen tuotekehityspäälliköksi. Ööhh… Talbot Horizon Petro. Yhtymällä oli aivan eri suunnittelustandardit ison veden molemmin puolin ja Euroopassa kaikki oli toisin vielä Englannin ja Ranskan kesken. Detroitin Highland Parkin päämajaan tottunut Bouwekamp puolestaan sahasi Englannin, Ranskan ja USA:n välillä. Vuodelle 1978 esitelty Horizon toisti isoveljensä arvostelumenestyksen – vieläpä Atlantin molemmin puolin. Tutustuimme pariin loppupään yksilöön; vaarattomaksi tehtyyn Petroon ja punaiseen harmaavarpuseen. Tuotteellisen omaperäisyytensä säilyttänyt Simca oli osa Chrysler Europea, jolla oli valmistusta Englannissa, Ranskassa ja Espanjassa. Chryslerin vaikutusvaltaiset insinöörit Detroitissa oli otettava mukaan C2-projektiin miltei alusta pitäen, sillä yhtymän amerikkalaismallisto oli aivan liian kallellaan suuriin ja keskikokoisiin autoihin ja kaipasi kipeästi pieniä etuvetoisia monikäyttövaunuja. Viisi kesää myöhemmin Chrysler-yhtymä osti Simcan. He saattoivat hutkaista muutaman tuuman ekstraa eurooppalaisten ylpeinä esittelemään, mahdollisimman kompaktiin hahmotelmaan vain siksi, että se näytti siten vakuuttavammalta. Vuodesta 1974 valmisteltu hanke oli kirjaimellisesti ylikansallinen: muotoilusta vastasi Roy Axe Englannissa ja alustasta sekä korirakenteesta Claude Daubertes Ranskassa. Yksistään se hidasti prosessia huomattavasti, sillä moderneja tietokoneiden apuohjelmia ei vielä ollut olemassa, eikä järjestelmämuunnoksia voinut tehdä yhden napin painalluksella. Viisiovinen, etuvetoinen kompakti Horizon-projekti, tai C2, kuten sitä tehtaalla kutsuttiin, olikin varsin kunnianhimoinen. Isompionparempiisompionparempi Päätös tehdä C2:sta myyntikelpoinen sekä Euroopassa että USA:ssa ei helpottanut Bouwkampin tai työryhmän muiden jäsenten elämää. Hmm… Talbot Horizon
Samaan aikaan, kun C2-työryhmät saivat luomuksensa esittelykuntoon USA:ssa ja Euroopassa, heikkeni Chrysler-yhtymän tilanne silmissä. Akuutin konkurssiuhan alla yhtymä myi kaiken, mikä ei ollut pultattu kiinni tai otettu lainojen takuuksi. 54 . Paljon pienempi, mutta työläs ero olivat ikkunamekanismit. Amerikkalaisuutta, jota ei vastustettu, olivat lisävarusteet. Aakkoskoodistonsa mukaisesti Chrysler nimesi tulokkaan L-koriksi; eurooppalaiset pitivät kiinni C2:sta. Pian loppuvuodesta 1977 Marokossa tapahtuneen julkaisutilaisuuden jälkeen öljyn hinnan nousu ja sitä seuranneet saatavuusongelmat löivät lopullisesti jalat alta jo pitkään heikentyneeltä jätiltä. Siksi yhtymän johto joutui ottamaan hatut päästä ja vierailemaan Volkswagen of American pääkonttorilla kysymässä, josko heillä olisi myydä muutama satatuhatta neloskonetta. Huolimatta englantilaistenkin esittämästä vastuksesta vääntösauvoja kohtaan, ei yksimielisyyttä saavutettu. 90-luvulla tilanne kääntyi päinvastaiseksi. Chrysler Europen moottorituotannolla oli tarjolla päteviä vaihtoehtoja vanhan mantereen oloihin, mutta valmistuskapasiteetti ei yksinkertaisesti riittäisi kaikille markkinoille. Amerikkalaiset taas halusivat McPherson-joustintuet, sillä niillä saatiin kasvatettua etujalkatilaa. Se oli muuten alkujaan suunniteltu VW Hilleri -maasturin keulalle, mutta havaittu sopivaksi alkeellisten amerikkalaisten käyttöön myös esimerkiksi tehtaan päätuotteen, Kaniinin yhteydessä. Halutessa C2:n sai Euroopassakin automaattivaihteistolla ja ajotietokoneella varustettuna, mitä muut saman kategorian autot eivät pystyneet yleensä tarjoamaan. Koska yhtymä ei ollut vielä epätoivoisessa jamassa, sallittiin hankkeiden eriytyä tältä osin. Heillä oli, ja siten ensimmäisten vuosien ajan amerikkalaisten C2-autojen keulilla sykki eräs saksalaisen insinööritaidon lukemattomista saavutuksista, Pennsylvaniassa valettu 1,7-litrainen, poikittain asennettava hyristin. Tuo Roy Axen kiireessä kehittämä luomus oli kuitenkin tarkoitettu Euroopan, tai oikeastaan lähinnä vain Englannin markkinoille, jonne se ehtikin jo vuotta ennen kuin C2-projekti kantoi hedelmää. Sitten kun Valtio kannusti 70-luvun lopulla ottamaan käyttöön vaihtoehtoisia liikennepolttoaineita. Ilmastointilaitteita kammonneet eurooppalaiset joutuivat siksi kehittämään oman ja todella kekseliään veivimekanismin, joka kippasi lasia auton pituussuunnassa ja mahdollisti sen liukumisen kokonaan pois näkyviltä. C2:n äärellä kulttuurija kulueroja syntyi yllättävissä kohdin. Koreissa tuli olemaan joka tapauksessa selkeitä pinnanalaisia eroja, sillä USA:ssa myytävien mallien oli täytettävä sikäläiset turvanormit, joihin lukeutuivat 5 mailin nopeudella sattuvista kolauksista vaurioitta selviytyvät puskurit sekä NHTSA:n paljon vakavammat, normaaleilla liikennenopeuksilla tapahtuvat törmäystestit kiinteisiin esteisiin. Eurooppalaisnormeille riitti vielä tuolloin, että puskuri näytti nätiltä ja että turvavyöt pystyttiin kiinnittämään johonkin. Mobilisti 2/20 sioon. Sellaisia olivat esimerkiksi pyöränaukkojen levennykset, joita keskiaikaisten kaupunkien ahtauteen tottuneet eurooppalaiset eivät olisi kaivanneet, mutta jotka USA:n lumiketjukäytännön takia olivat enemmän tai vähemmän välttämättömät etuvetoisessa autossa. Ilma loppui siipien alta Joissakin tapauksissa amerikkalaisten näkemys voitti vastustuksesta huolimatta. Myös kattopellin ja A-pilarien prässäys yhtenä kappaleena oli ranskalaisille merkittävän moderni piirre, josta ei haluttu tinkiä, kun taas amerikkalaiset halusivat valmistaa ne erikseen ja hitsata yhteen tuotantolinjalla. Amerikkalaisten mielestä suoraan laskeutuva lasi oli riittävän hyvä, vaikka sen yläreunasta jäi ala-asennossa näkyviin monta senttiä. Urheilullisuutta saisi edustaa Chrysler Sunbeamin (kts Mobilisti 5/07) uusi kuosi, joka takavetoisesta Avanger-alustastaan huolimatta oli kuoriltaan kuin kolmiovinen versio tulevasta Horizonista. Eihän ilmastoidussa autossa tarvinnut avata akkunoita apolleen kuin poikkeustilanteissa. Lisäksi USA:n saastenormit olisivat väistämättä pakottaneet huomattaviin eroavaisuuksiin moottoreissa ja niiden apulaitteissa. petro.indd 54 petro.indd 54 3.3.2020 15.04 3.3.2020 15.04. Ranskalaiset olivat kiintyneitä jo Simca 1100:ssa hyväksi havaittuun vääntösauvajousitukseen, joka oli mukava ja kuluja säästäen siirrettävissä uutuuteen. Tekniikassa tiet erosivat suosiolla. Chryslerilla ei ollut myöskään vielä valmiina omaa amerikkalaismoottoria, jossa olisi ollut niin vähän sylintereitä
Katse Suomen Horisonttiin Ilman Saab-Valmetia koko Talbot-mallisto olisi jäänyt Suomessa varmaankin eksoottiseksi erikoisuudeksi aina Horizonia myöten, vaikka miltei kaikkia versioita tuotiinkin jo Chrysler Simca -kaudella. Kun tähän mikstuuraan lisättiin tyhjästä nyhjäisty uusi toiminimi uuden omistajan ideoimana, oli käsillä ajanmukainen ja ainakin periaatteessa täysin toimiva, mutta imagoltaan varsin haasteellinen pikkuauto. Ajoitus oli onnistunut, sillä tuotantolinjaa pitkään liikkeellä pitänyt Saab 96 alkoi olla antiikkia. Alkupään tuontiyksilöt olivat jättäneet viimeistelyssä ja verhoilun materiaaleissa paljon toivomisen varaa. Sama puoliorvon varjo lankesi Horizonin ylle Euroopassa, joskin siitä eroon pääsy täällä osoittautui paljon vaikeammaksi. Eräs mielenkiintoinen suomalaisinnovaatio olivat takalasin ilmanohjaimet, jotka korvasivat perinteisen pyyhin-pesimen varsin onnistuneesti. Chrysler menetti kaupassa juuri tuotantoon ehtineen, Chrysler Simca Horizoniksi nimetyn pienokaisen. Mobilisti 2/20 . petro.indd 55 petro.indd 55 3.3.2020 15.04 3.3.2020 15.04. Heti tuotannon alkuvaiheessa suomalaisuus näkyi ja tuntui Saab-tyylisten puskurien, istuinlämmittimien, sisälokasuojien, tehokkaamman lämmitinkennoston sekä ranskalaista huomattavasti paremman maalipinnan – etenkin 1983 lähtien – ja ruosteeneston muodossa. 55 mitään helppoa ei ollut enää jäljellä, oli luovuttava koko vaivalla luodusta mertentakaisesta imperiumista: Barreiros Espanjassa, Simca Ranskassa, Rootes Englannissa, sitten Australia ja miltei kaikki muukin. Lisenssivalmistussopimus ehdittiin tehdä vain hieman ennen kuin Chrysler Europe myytiin PSA:lle, mutta yhteistyökumppanin vaihto ei aiheuttanut oleellisia muutoksia järjestelyyn. Sen tilalle oli joka tapauksessa saatava Saab 99-900 -malleja edullisempi ja taloudellisempi vaihtoehto. Valitettavasti myös Saab-Valmetilla ammattiliittojen ja yritysjohdon pahasti kärjistyneet suhteet vielä 80-luvun alussa näkyivät ajoittain loppuTekniikan Maailma esitteli vielä kromipuskurein varustetun Chrysler Horizonin numerossa 4/1978. Yhtymän huojuva asema sai monet potentiaaliset asiakkaat empimään: mitä tapahtuisi takuille ja jälleenmyyntiarvolle, jos koko Chrysleria ei enää parin kuukauden kuluttua olisikaan. Saabin johto etsi 70-luvun lopulla yhteistyökumppania pienempien autojen luokasta. Saab-Valmetin Uudenkaupungin tehdas esitteli ensimmäiset Suomi-Horizonit vuodelle 1980. Siitä muodostettiin varsin keinotekoisesti Talbot & Compagnie, viitaten jo 1950-luvulla tiensä päähän tulleeseen ranskalaiseen luksusautomerkkiin, jonka jäänteet oli lopulta sulautettu Simcaan. Niin päätehtaalla Ranskan Poissyssa, kuin Uudessakaupungissakin tehtiin jatkuvasti tuoteja laatuparannuksia. Lancialla olisi ollut tuliterä Delta, mutta Chryslerin Horizon tuntui sittenkin realistisemmalta pohjolan oloihin. Koko omistusaikanaan Chrysler ei ollut onnistunut häivyttämään Simcoihin ja sen ranskalaisuuteen kohdistuneita ennakkoluuloja, eivätkä vastaavasti Englannin autoteollisuuden laatuja lakko-ongelmat olleet tuntemattomia entisen Rootes-ryhmän keskuudessa. Lohtuna oli, että sen amerikkalaisversiot Dodge Omni ja Plymouth Horizon jäivät tahkoamaan edes hieman rahaa kassaan. Myynti saatiin lopulta vauhtiin, mutta kysyntä Euroopassa ei ollut läheskään niin innokasta, kuin tuote itsessään ja markkinasegmentti antoivat odottaa. Talbot koettiin outolinnuksi, jonka Peugeot sulauttaisi kuitenkin ennen pitkää mallistoonsa ja Horizonin tapauksessa siitä puuttui alkuvuosina esimerkiksi VW Golfin haluttavuutta lisännyt GTI-ainesosa. Valitettavasti alkuun ei voinut puhua mistään suunnattomasta myyntimenestyksestä– malliin kohdistuneesta runsaasta positiivisesta julkisuudesta huolimatta. Ranskalainen PSA-yhtymä oli ensimmäisenä Chrysler Europen haaskalla ja osti koko pruljan
Herkkua Amerikassa, viileää velliä Vinlandiassa USA:ssa Dodge Omni ja Plymouth Horizon herättivät Chryslerin vakautuslainojen myötä asiakkaiden mielenkiinnon ja koko C2-projektin lähes kolmesta miljoonasta lopputuotteesta valtaosa valmistettiinkin siellä. Moottoripetrolin käyttö henkilöautoissa oli yksi keino selviytyä erittäin korkeista polttoainekuluista 1970ja 80-lukujen taitteessa perin tylyksi muuttuneessa automaailmassa. Täällä tajuttiin Talbot-tilanteen vaikeus hyvissä ajoin. Englannissa ja Espanjassa Horizonista nähtiin jopa varovasti ärsytettyjä ”Special”-spesiaaleja, joilla harmaavarpusen imagoa yritettiin piristää. Tuolloin pelastajaksi tulleen turbotekniikan voittokulku oli piristänyt tilannetta ratkaisevasti muidenkin mallien kohdalla. 56 . Synkät pilvet koko Uudenkaupungin tehtaan yllä eivät olleet uutta. Viimeiset vuosikerrat valmistettiin AMC:n tehtailla Kenoshassa ja siitä oli vain yksi hyväksi havaittu varustetaso. Viimeistelyn ailahtelevaisuus vaikutti siihen, että suomalaisten käyttäjäkokemukset saattoivat olla keskenään kovin erilaisia: joillakin yksilöillä saavutettiin huomattavia kilometrilukemia ankarassa ympärivuotisessa arkiliikenteessä; joidenkin ensiomistajat olisivat taas mielellään ajaneet Horizoninsa lähimmälle autoeutanasia-asemalle sen kärsimysten lopettamiseksi. Ranskasta tuli puolestaan uudempia Peugeot-moottoreita ja niiden jatkoksi viisivaihteisia laatikoita; Talbotia ei aiottu tappaa välittömästi nollainvestointilinjalla. Ennen kuin vaara oli ohi ja turbo ehtinyt pelastaa päivän, kehiteltiin Saab-Valmetilla vielä ikioma suunnitelma P, petroli. Äärimmäinen versio ilmaantui loppusuoralla vuonna 1986, jolloin Shelby puristi samaisesta 2,2-litraisesta Chrysler-nelosesta 175 hv ankaramman turbon avulla. GLH-sarja katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mutta L-kori sinnitteli valikoimissa aina vuoteen 1990. Silloin asialle pantiin Carroll Shelby, joka viritteli Omnista vihaisen 146-hevosvoimaisen GLH:n. Nimi tuli sanoista Goes Like Hell eli vapaasti suomentaen Menee päin helvettiä (toimittajan oma käännös, jota Mobilistin toimitus ei tue). Sitä seurasi pian pirteämpi turboahdettu GLH-T. Asiakaskunta oli tässä vaiheessa hyvin hintaja laatutietoista, joukossa muun muassa USA:n menestyneimpiin miespuolisiin aikuisviihdeartisteihin lukeutunut Ron Jeremy. Ranskassa tuotanto lopetettiin 1985, Englannissa 1986 ja Espanjassa 1987. Laitoksen kohtalo oli ollut vaakalaudalla jo 70-luvun lopulla, kun Saabien kysyntä oli vähentynyt. Suomalaistamistoimet olivat laajoja. Kiistatonta on, että Saab-Valmetilla panostettiin vakavasti koko valikoiman, myös Horizonien käyttöarvon kasvattamiseen – tehtaan rajallisista voimavaroista huolimatta. Uudenkaupungin tehtaan kokeilujaoksen johtaja, insinööri Simo Vuorio oli tämän ennakkoluulottoman ajattelun pioneereja. Maestro kutsui sitä GLHS:ksi eli Goes Like Hell and then Some (Menee todella pahasti päin helvettiä). Verhoilumateriaaliksi saatiin hienoimpiin GLS-malleihin jopa suomalaista Raschel-plyysiä, jota tavattiin yleensä vain parempien Saabien uumenista. Muotoilun suhteen ei ollut paljonkaan tehtävissä, mutta jousitusta vahvistettiin, lämmityslaitetta tehostettiin entisestään, penkkien pehmusteita jämeröitettiin ja etuistuimien selkänojat vaihdettiin Saab-kuosiin. petro.indd 56 petro.indd 56 3.3.2020 15.04 3.3.2020 15.04. Kotimaisuusaste nousikin vuosi vuodelta ja lähenteli tuotannon loppuaikoina jo 50 prosentin rajaa. Mobilisti 2/20 tuotteen olemuksessa ja toiminnassa. Hän kohotti törsäämiseen tottuneen show-väen kulmia kaartamalla studioiden pihaan hinnat-alkaen Horizonillaan vielä pitkään 2000-luvulla. Euroopan vapaalla puoliskolla vain suomalaiset oli ajettu taloudellisesti niin ahtaalle, että petrolin käyttöönotto uusissakin autoissa nousi vakavaksi vaihtoehdoksi. Alkuvuosien puujäljitelmällä teipattujen kylkien kaltaiset tyylikikat vaihtuivat 80-luvulla aluvanteisiin ja spoilereihin, vaikka todellisia muutoksia nähtiin vasta 1984. Parannuksista huolimatta oli kiusallisen ilmeistä, ettei merkistä muodostuisi kultakaivosta ja ettei Horizonista tulisi uutta koko kansan lemmikkiä, jollainen 96 oli aikanaan ollut. Uudenkaupungin uusi maalauslinja otettiin käyttöön vuonna 1983, mikä näkyi välittömästi laadussa. Tässä kohden on palattava 80-luvun alkupuoleen Suomeen. Perusmallin tasaisen hillitty menekki kannusti pitämään mallin tuotannossa, mutta yhtä selvää oli, ettei Talbot-brändillä tai Peugeotin oman malliston kanssa kilpailevilla autoilla ollut edessään valoisaa tulevaisuutta
Kylmäkäynnistykset ja kovimmat kiihdytykset piti hoitaa joka tapauksessa aina bensiinillä, joten petroautot olivat aidosti kaksipolttoaineisia. Ilmiö voimistui ajettaessa lyhyitä matkoja alemmilla nopeuksilla. Petrolihuuma hiipui sen hinnan yli kaksinkertaistumiseen verraten lyhyessä ajassa. Ainoa hyvä petroauto on petroton auto. Siksi öljynvaihtoväli säädettiin puolta lyhyemmäksi kuin normaalimoottorilla. Viimeisen naulan petroarkkuun löi sitten valtio, joka teki Jäänteitä petrolivarustuksesta: bensan pakkosyöttönappi, kaksi polttoainemittaria ja läppäjärjestelyllä varustettu täyttöaukko. Kokonaisuudessaan petro-Horizonista ei tullut yhtä luotettava, vaikka magneettikytkimien kaltaiset ratkaisut otettiin käyttöön niissäkin. Vuorio arvelee, että jopa asiakasprofiili oli niiden kohdalla selvästi erilainen kuin Saabeilla; Horizon-kuljettaja yritti aina päästä niin pitkälle petrolilla kuin mahdollista ja rajoitti bensiinin käytön minimiin – pihdaten vielä hyvässä lykyssä öljyn vaihtoväleissäkin. Petro-Saabien kyvykkyys ja tietoisuus Horizon-malliston lievästä stagnaatiosta kannusti luomaan myös siitä kaksipolttoaineisen version. Alkuun petroliin ei kohdistunut valtion taholta edes mitään verorangaistuksia. VTT ei voinut kaikesta huolimatta antaa Horizonille täydellistä synninpäästöä, vaan huomautti lopputoteamuksenaan petrolin olevan henkilöautojen polttoaineena ”hankalahko” ratkaisu bensiiniin verrattuna. Mobilisti 2/20 Saab sietää sitäkin Saabin moottorit tarjosivat mainiot puitteet petrolimuunnokselle: imusarja oli vesilämmitteinen, saatavilla oli tavoitepuristuksiin soveltuva turbon mäntäsarja ja moottori kaiken kaikkiaan vahvaa tekoa, joka sieti nakutustakin. Järjestelmään jätettiin kuitenkin erillinen B-katkaisin kojelautaan, jolla moottorille tuli antaa pakkobensaa etenkin silloin, kun se sammutettiin pidemmäksi aikaa. Myös tehtaan hienosäädöt puristusten ja kaasuttimen suuttimien suhteen noteerattiin taistelussa nakutusta vastaan. Parhailla öljyillä petrolin laimentavan vaikutuksen seurauksia voitiin tuntuvasti vähentää. Moottoripetrolin valmistus ja jakelu lopetettiin 90-luvun puolivälissä, minkä myötä viimeistenkin petrofanien operoinnista tuli käytännössä mahdotonta, sillä jäljelle jääneet petrolituotteet eivät vastaa oktaaniluvultaan läheskään alkuperäistä tulilientä. Horizoneissa imusarja oli ajoviiman puolella, mikä pakotti tehostamaan polttoainejärjestelmän esilämmitystä. 58 . Monet muunnoksista olivat teknisesti puutteellisia ja himmensivät Saabienkin mainetta epäonnistumisillaan. petro.indd 58 petro.indd 58 3.3.2020 15.05 3.3.2020 15.05. Tilanne parani sittemmin, kun jakelua muutettiin ammattimaisemmaksi. VTT totesi voimanlähteitä testipenkeissä kiusattuaan, että käytetyn öljyn viskositeetilla on selkeä vaikutus sen toimivuuteen vaihtovälin puitteissa ja että eri öljymerkeillä oli vielä huomattavia eroavaisuuksia voitelutehossa niiden käyttöajan lopulla. Etenkin alkuaikoina murheita saattoi toisaalta tuottaa myös polttoaine itsessään; pitkään pintasäiliöissä seisoneissa myyntierissä tavattiin harmittavia laatuvaihteluita. Sen sijaan pitkiä ja nopeita maantietaipaleita taittavat pärjäsivät petro-Saabeillaan yleensä erittäin hyvin – silloinkin kun ajoympäristö oli keskimääräistä kylmempi. Koska petroli höyrystyy huomattavasti heikommin kuin bensiini, oli sillä taipumusta päätyä ohipuhalluksen kautta kampikammioon moottoriöljyn sekaan ja laimentaa sitä. 1,5-litrainen, 60 hevosvoiman muunnos ei kuitenkaan syntynyt aivan niin luontevasti kuin esikuvansa. Vuorion pienen, mutta innostuneen tiimin toimesta Saabin petrolimuunnos saatiin myyntikuntoon varsin ripeästi, jo vuosimallille 1980. Alle 4 000 auton tuotannollaan petro-Saab ei ollut suunnaton kaupallinen menestys, mutta vielä vaisumpi oli Horizon 2 385 petroliversion valmistuksella. Ratkaisu kiinnosti, koska traktoreihin ja työkoneisiin tarkoitettu moottoripetroli oli huomattavasti edullisempaa kuin bensiini ja sitä sai välittömästi muutamalta kymmeneltä bensa-asemalta ympäri maata. Öljy-yhtiöt perustelivat hinnoitteluaan jakeluketjun tekemillä investoinneilla ja parhaimmillaan maassamme olikin jo yli 300 petrolia myyvää asemaa. Asialla ei ollut siinäkään kohden verottaja, vaan petrolin hinnasta päättivät öljy-yhtiöt yhdessä Nesteen kanssa. Saabin esimerkin kannustamana huomattavia määriä muunkin merkkisiä ajoneuvoja muunnettiin petrolikäyttöisiksi tee-seitse -miesten ja pikkupajojen toimesta. Koska moottoripetrolin oktaaniluku oli jossakin 65-70 paikkeilla, piti puristuksia laskea paksummilla kansitiivisteillä. Saadakseen tukea petroliaatteelleen Saab-Valmet tilasi vuonna 1983 VTT:ltä tutkimuksen, jossa selvitettiin ajotapojen ja öljylaatujen vaikutuksia Horizonin petrolimoottorin kestävyyteen. Saabilla Vuorion työryhmä ponnisteli edelleen parantaakseen järjestelmän toimintaa ja otti käyttöön automaattisen magneettikytkimen, joka annosteli moottorille bensiiniä tai petrolia sen lämpötilan ja ajotilanteiden mukaan
Horizonit tuntuvat hyvältä käteen kahvaan tarttuessa, eikä sisään istahtaminen muuta tilannetta. Diesel-moottori oli sinänsä mielenkiintoinen lisäys vuodelle 1984 ja käytännössä tukahdutti vähänkin petrolibisneksen – jopa niin tehokkaasti, että osa Horizon Petroista jouduttiin muuntamaan tavallisiksi bensiiniautoiksi, ennen kuin ne saatiin lopulta kaupaksi. Sinistä ja punaista, vaan ei petrolin vihreää Pienistä väistämättömistä käyttönirhuista huolimatta Horizonit ovat vähän matkan päästä katsottuja kuin vuoden vanhoja, normaaleja nykyvehkeitä marketin parkkipaikalla. Asfaltin pienemmät virheet puolestaan jäävät pyöränripustuksen ja tiemestarin väliseksi salaisuudeksi. Kummankin auton kunto suhteessa ajomäärään, kokoluokkaan ja kuluneeseen aikaan kertoo paitsi huolellisista omistajista, myös tietystä peruslaadusta materiaaleissa ja kokoonpanossa. Vaihteensiirto ja kytkinmekanismit ovat molemmissa versioissa selkeitä ja ongelmattomia. Vuosimalli 1985 jäi täälläkin viimeiseksi ja Talboteista tuli siten oikeasti orpoja piruja. . Viimemainitulla kaahatessaan ei ehkä tunnu siltä, että jokainen reservin hevosvanhuskin olisi valjastettava käyttöön kaikissa kiihdytyksissä, mutta rehevän muhevaa tehoreserviä joutuu etsimään muiden konepeltien alta. En myöskään erottanut kummastakaan yksilöstä mainittavia kilinöitä, kolinoita, nitinöitä tahi natinoita – vaikka kyseessä on monikäyttökori runsaine muovipanelointeineen ja ajolenkillä tuli kynnettyä pätkä karkeampaakin tiestöä. Se ei ollut uutena halvin Horizon, mutta silti selvästi edullisempi kuin suhteellisen arvokas Petro. Kalsean myrskyinen koeajopäivä antaa lämmitysjärjestelmille tilaisuuden loistaa ja sen ne tekevätkin – joskin hitaahkosti. petro.indd 59 petro.indd 59 3.3.2020 15.05 3.3.2020 15.05. Ne eivät myöskään pitäneet kovaa ääntä itsestään, vaikka kojelaudan kellon tikitystä tai takapenkkiläisten ”miksei se jo ohita tuota rekkaa” -huokailuja ei ainakaan kaltaiseni homekorva tuskin erottaisi tasaisen huminapörinäkohinan alta. Sillä silti pärjää, kuten isommalla ex-Petrollakin. Ovet sulkeutuvat kummassakin luottamusta herättävästi ja moottorit heräävät eloon vaivatta. Kuten eivät aikalaistestaajat, ei tämäkään toimittaja löytänyt mitään myötähäpeää aiheuttavaa. Yleisvaikutelma Horizoneista on mukavan ja tukevan tuntuinen monikäyttöperhevaunu; ei enempää, eikä ainakaan vähempää. nestejäähdytteinen rivimoottori, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli kannessa, yksi 2-kurkkuinen Weber-kaasutin, 5 runkolaakeria, kansi kevytmetallia, lohko valurautaa, kaksipolttoainejärjestelmä automaattisella termostaattija kierroslukuohjatulla magneettikytkimellä sekä manuaalisesti ohjatulla bensiinin pakkosyötöllä Iskutilavuus: 1 442 cm³, sylinterimitat 77 x 78 mm, puristussuhde 7,7 Teho: 60 hv/ 5 600 r/min Vääntömomentti: 90 Nm/ 4 000 r/min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen synkronoitu käsivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, etuveto, vetopyörästön välitys 3,70 JARRUT Nestetoimiset 2-piirijarrut, edessä levyt, takana rummut, alipainetehostin OHJAUS Hammastanko-ohjaus, kierroksia 4,3 JOUSITUS Edessä: erillinen, vääntösauvajouset, kallistuksenvaimennin Takana: erillinen, joustintuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,11 m Leveys: 1,68 m Korkeus: 1,41 m Akseliväli: 2,52 m Raideleveys (e/t): 1,42/1,37 m Omamassa: 1 020 kg Polttoainesäiliö: 45 l (P) + 12 l (B) Rengaskoko: 145 SR 13 SUORITUSKYKY* Huippunopeus: 145 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h: n. Petron nelilovinen laatikko ei ole arjessa aivan niin miellyttävä kuin 1.3:n uudempi viisivaihteinen, joka antaa mahdollisuuden nyppiä suorituskyvyn viimeisetkin rippeet vaihtelevissa liikennetilanteissa. Silti se ei poista sitä tosiasiaa, ettei voimavaroja ole todellakaan yhtään liikaa – etenkään silloin, kun edessä on pitkä, jyrkkä nousu ja takana mäkeen vauhtia keräävä Scania sorakuormineen. Ne ovat väistämättä arjen puurtajia, jotka eivät omaa hienoa arjalaista sukupuuta, Alppien eteläpuolista tulisuutta tai edes jälkiä gallialaisten satulaseppien erehtymättömästä tyylitajusta. Mobilisti 2/20 . Vastapainoksi Horizonit ovat etuvetoisiksi varsin ketteriä ja näppäriä pysäköidä tiukkoihin taskuihin. Osa ei ehkä sitä ansaitsekaan, mutta eivät ne kaikki sentään niin huonoja olleet. Horizonien ja muidenkin Talbotien osalta loppu Uudessakaupungissa tuli jo aiemmin. Toki 80-luvun kotimainen trikooplyysi on sitä itseään, mutta sekin on säilyttänyt ryhtinsä, värinsä ja jopa tikkinsä. Punainen 1.3 on miltei 200 000 km taittanut malliston puolivälin versio. 59 Talbot Horizon 1,5 GL Petro 1983 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl. Ohjaus on nykymittapuulla raskaahko, mutta ei mitään sellaista, mistä terhakka 80-luvun kotirouva ei olisi selvinnyt. Vain kojelaudan B-nappula, kahdet polttoainemittarit sekä hämmentävän, mutta kekseliään tankkausaukon ”kaksi yhden hinnalla”-ratkaisu paljastavat sen erikoisen teollisen taustan. Metallisininen petro-paholainen on tehty vaarattomaksi jo uutena, joten siinä ei ole enää juuri mitään moottoritilan erikoisuuksia, eikä siinä edes ole Petro-tekstiä takalasissa. Toisaalta Horizonit eivät monessakaan tilanteessa saa loihdittua kuljettajan kasvoille spontaania nautinnon virnettä sulavalla toiminnallaan tai ympäristön osoittamalla ihailulla. Kaikkiaan hieman vajaasta 18 000 suomalaisesta Horizonista vain hyvin harva on saanut osakseen minkäänlaista myötätuntoa tai huolenpitoa. Niihin suhtauduttiin pian kuin tienvarteen uuvahtaneeseen kuormamuuliin: useimmat suhahtivat ohi vino hymy suupielessään tai kävivät korkeintaan vähän kepillä tökkimässä, josko se sittenkin jaksaisi raahata vielä jokusen halkokuorman kesämökin saunalle. Edessä on ronskisti tilaa ja kaikki on mukavasti käsillä, kuten tuon aikakauden autolta on jo lupa odottaakin. 17 s Hinta: 59 700 mk (Horizon 1,1 LS 46 900 mk; Horizon 1,3 GL 52 500 mk; Saab 99 GL Petro 78 500 mk; Nissan Cherry 1,5 GL 5D 51 480 mk) * Tehtaan ilmoitus muulla kuin bensiinillä tai dieselillä ajamisesta rikollista puuhaa. Se, kuten 1,3 GL, on ensirekisteröity 1984. Tätä taustaa vasten oli erittäin mielenkiintoista päästä koeponnistamaan joutsalaisen Marko Nikkasen kokoelmiin kuuluvat Horizonit. Isommat kuopat ja pidemmät epätasaisuudet ylitetään ryskimättä ja suorastaan melko tyylikkäästi, kokoluokka ja lyhyt akseliväli huomioiden. Ehkä ne silti ansaitsisivat jäädä keskuuteemme muutenkin kuin kirjoituspöydän laatikkoon unohtuneen rekisteriotteen muodossa. Rajut tuulenpuuskat olisivat voineet himmentää monen 70-80-luvun pikkuvaunun ajokokemusta, mutta Horizonit eivät moisista piitanneet. Ehkäpä juuri siinä on osa niiden viehätystä – tai kuten moni asian näkee – viehätyksen puutetta. Ex-petroauto on vajaat 150 000 kilometriä ajettu 1.5 GL. Lähempikään tarkastelu ei paljasta syytä voivotteluun
60 . Mobilisti 2/20 Viksu Viksu veko tin veko tin 1977 WINHA AUTOMATIC Rovaniemellä oli 1970-luvun alussa tehdas, joka teki osan vuotta moottorikelkkoja. Moottoripyöränvalmistajista ei maailmalla ollut pulaa, mutta kukaan ei tehnyt juuri sellaisia, joita pohjoismaiset armeijat olisivat kaivanneet. teksti: Janne Halmkrona, kuvat: Matti Ouvinen Winha.indd 60 Winha.indd 60 2.3.2020 18.28 2.3.2020 18.28. Rovaniemeläiset päättivät yrittää
XM 74 (oikealla) oli yksinkertaisempi ehdotus. Husqvarna teki pyöräänsä kolmivaihteisen automaattivaihteiston, joka perustui eri nopeuksilla kytkeytyviin keskipakokytkimiin. Jonkin ajan kuluttua Hägglund kuitenkin huomasi haukanneensa liian ison palan. Wihurin moottorikelkka sai nimekseen Winha. Vastaus oli Kanada Jussi Tiitola teki 70-luvun alussa prototyypin, jossa yhdisti KTM:n valmistamaan Penton-merkkisen pyörän runkoon Valmetin yksisylinterisen kaksitahtimoottorin ja variaattorin. Tiitola kumppaneineen koulutti joukkoja uuden kulkuneuvon käyttöön. Oi maamme Kotimainen moottorikelkkateollisuus syntyi 1960-luvun lopulla. Lasikuitupuolen linjalla tehtiinkin Wiikari-veneitä ja Winkkari-intiaanikanootteja. Tuotanto ei Teijossa monta vuotta jatkunut. Silloisen Metaxo Oy:n kehittämän Lumikon valmistusoikeudet myytiin Wihurille, joka aloitti kelkan tuotannon Teijon tehtailla. Teijosta Rovaniemelle muutti myös Jussi Tiitola. Tuotantolaitos rakennettiin osittain kehitysaluerahaston ja Rovaniemen kaupungin avustuksella ja moottorikelkkojen tuotanto siirtyi Rovaniemelle syksyllä 1973. 61 S uomen armeijalla ei käytännössä ollut moottoripyöriä 1970-luvun alussa. Kokonaisuus katsottiin toimivaksi ja Hägglund voitti tarjouskilvan. Näiden lisäksi sotilasmoottoripyöräänsä tarjosi tela-ajoneuvoja valmistanut AB Hägglund & Söner. Pyörille asetetut tekniset vaatimukset olivat tuolloisen ajattelutavan mukaisia: moottorin piti pysyä käynnissä pyörän kaaduttua, renkaiden piti olla samaa kokoa edessä ja takana sekä vaihteiston automaattinen, jolloin pyörillä pystyisivät ajamaan myös kokemattomat varusmiehet. Moottoripyörän tuotantoon ottaminen olisi tullut liian kalliiksi pieneksi arvioidulla siviilimyynnillä. Valmistusmäärän arvioidaan jääneen noin 20:een. Uusi Hägglund XM 74 oli jonkin verran perinteisempi kokonaisuus. Husqvarna ja Monark vastasivat tarjoamalla jo tuotannossa olleista enduromalleistaan kehitettyjä pyöriä. Etuhaarukka oli nyt normaali teleskooppi. Valmetin jälkeen testattiin Sachsin moottoria. Vuonna 1971 Ruotsin armeija pyysi tarjouksen 3 000:sta sotavoimien käyttöön suunnitellusta moottoripyörästä. Moottorikelkkoja myytiin lähinnä Lapissa ja suurin osa niistä meni hyötykäyttöön. Vastaavia protoja tehtiin useita, kunnes malli Vasemmalla Hägglundin ensiyritys, XM 72. Ruotsin armeija päätyi lopulta ostamaan Husqvarnoja, mutta sitä ennen Hägglundia ehdittiin tarjota myös Suomeen. Myynnin kannalta keskeiselle seudulle, Rovaniemelle, perustettiin Wihurin pääasiassa omistama Polar Metal Plast. Lapissa oli jo tuolloin tuhansia moottorikelkkoja. Ensimmäisellä kierroksella mikään ehdokkaista ei kelvannut armeijalle, mutta Hägglundille ja Husqvarnalle päätettiin antaa toinen mahdollisuus. Kardaaniveto, yksipuolinen jousitus molemmissa pyörissä ja valuvanteet. Vuosia aiemmin hankitut Jawat oli ajettu aikaa sitten loppuun. Wihurille hänet oli palkattu ajamaan tehtaan kelkoilla kilpaa, mutta toimenkuva laajeni pian tuotekehittelyyn ja markkinointipäällikön pestiin. Winha.indd 61 Winha.indd 61 2.3.2020 18.28 2.3.2020 18.28. Tarjouspyyntö lähetettiin perinteisen Husqvarnan lisäksi tällä kertaa muillekin valmistajille. Molemmat pyörät olivat kiinni vain toiselta puoleltaan, mikä vaati sekä etuettä takajousituksen suunnittelemista insinööri Björn Anderssonin omasta päästä. Armeijassakin niiden käyttö yleistyi. Kardaanivetoinen pyörä oli jotain, mitä maastoajoneuvomarkkinoilla ei ollut nähty. Hänellä oli idea: koska puolustusvoimille sopivaa kotimaista moottoripyörää ei ollut markkinoilla tarjolla, sellainen kehitettäisiin. Hägglundin täysi kokemattomuus kaksipyöräisistä katsottiin eduksi, sillä nyt päästäisiin eroon vanhentuneista teknisistä ratkaisuista. Moottoripyörillä enduroa ja crossia ajanut Tiitola oli saavuttanut Suomen mestaruuden ensimmäisissä virallisissa moottorikelkkojen SM-kisoissa 1968. Mobilisti 2/20 . Tarjottu Hägglund XM 72 olikin jotain ennennäkemätöntä. Koska kelkkojen myynti on kausiluonteista, piti tehtaalle keksiä muita tuotteita. Pyörille oli kuitenkin selvä tarve, joten sotaharjoitusten lähettitehtävissä ajoi vapaaehtoisia siviilejä ja varusmiehiä omilla pyörillään, vaikka ne eivät aina sopineetkaan maastoajoon. Vaihteistoksi Hägglund asensi DAFin kanssa suunnitellun variaattorin, sen jatkoksi kardaanivedon ja moottoriksi Sachsin kaksitahtisen 300-kuutioisen
Yhdessä oli Sachsin yksisylinterinen moottori, toisessa moottorikelkoissa yleisesti käytetty kanadalainen Kohlerin kaksisylinterinen. Puolustusvoimat hankki kokeiltavaksi myös Husqvarnoja ja Hägglundeja. Tekniikan Maailma esitteli Winhan prototyypit Kohlerin ja Sachsin moottoreilla vuonna 1974. Idea kelpasi puolustusvoimillekin. Se tarkoitti muutamaa pientä, mutta merkittävää teknistä yksityiskohtaa. Takajousituksessa luotettiin Marzocchin vaimentimiin ja etuhaarukkana oli Ceriani. Tiitola oli kehitellyt Winhaan muitakin kriisitilanteissa hyödyllisiä puolia. Sen luvattiin nousevan, jos Nokia valmistaisi pyörään sopivia maastorenkaita. 62 . Vaihteiston tuli olla automaattinen ja moottorin pysyä käynnissä, vaikka pyörä kaadettaisiin. Niiltä vaadittiin suunnilleen samoja asioita, joita Ruotsin armeija oli esittänyt muutamaa vuotta aiemmin. Sachsin moottoria ei enää esitelty, mutta Kohlerin hyviä puolia tuotiin esille. Verovapaus Tiitola kumppaneineen sai keksinnön esille mediassa melko laajalti. Moottorin yleisyys ja huollon helppous johti myös aivan uuteen ideaan: samaa konettahan voisi käyttää talvella kelkassa ja kesällä pyörässä. Winhasta kirjoitettiin kehitystyön aikana runsaasti suomalaislehdistössä. Kanadalaisesta moottoristaan huolimatta kotimaisuusasteeksi laskettiin 75 prosenttia. Tämä tarkoitti sitä, että osia ja osaajia löytyisi tarvittaessa jokaisesta lappalaiskylästä, jos ei muuten, niin kesäksi jouten jääneestä kelkasta voisi ottaa koko moottorin rikkoutuneen tilalle. Tekniikan Maailma esitteli vuonna 1974 kaksi Winhan prototyyppiä. Kuten lähes kaikkia muitakin sen ajan moottoripyöriä, Winhaakin oli Moottori vaati narukäynnistyksen, sillä variaattorin yhteyteen ei helpolla rakenneta polkimen vaatimaa välitystä. Nähtäväksi jäi, miten tällaiseen suhtautuisivat verottaja, katsastajat ja rekisteröintiviranomaiset. Puhallinjäähdytteistä moottoria voisi sen välityksellä käyttää voimanlähteenä generaattorin, kenttäsahan tai vaikka pesukoneen pyörittämiseen. Vuonna 1975 uutisoitiin puolustusvoimien ostaneen kokeilukäyttöön viisi Winhaa. Samalla kerrottiin valmistuneen 20 pyörän nollasarja, jota pääsivät kokeilemaan myös rajavartioston, metsähallituksen, lennättimen ja poliisin edustajat. Winhan lisäksi sen kilpailijat käyttivät yleisesti Kohleria. Kohler oli samaa tyyppiä, joka vauhditti suurinta osaa Suomessa myytyjä moottorikelkkoja. Heille pyörä voitaisiin myydä rakennussarjana ilman moottoria ja variaattoria. Winhan rungon pystyisi korjaamaan kuka tahansa auttavasti hitsaustaitoinen ja korjauksiin voisi käyttää melkein mitä tahansa terästä hevosenkengistä alkaen. Winha.indd 62 Winha.indd 62 2.3.2020 18.29 2.3.2020 18.29. Vaikka tuotetut määrät olivat pieniä ja yksittäin valmistuneiden pyörien välillä selviä eroja, oli muualta ostetuissa komponenteissa päädytty laadukkaisiin italialaismerkkeihin. KTM:n rungon mitoista oli otettu mallia, mutta runkomateriaali valittiin itse. Rungon lisäksi ainakin polttonestesäiliö, lokasuojat, satulan pohja ja variaattorin kotelo valmistettiin Rovaniemellä. Suurin perustelu valinnalle oli kuitenkin moottorin yleisyys. Tämä ei ehkä niinkään vetoaisi armeijaan, mutta vaikuttaisi toiseen ostajaryhmään, poromiehiin. Sachs oli yksisylinterisenä kapeampi ja teknisesti lähempänä perinteistä moottoripyöränmoottoria, mutta kaksisylinterisessä Kohlerissa oli ominaisuus, jota ei moottoripyörien moottoreista löytynyt: se oli puhallinjäähdytteinen ja kestäisi hidasta ajoa tai tyhjäkäyntiä vaikka koko päivän. Kohler oli myös kevyempi käynnistää. Winhaan tehtiin myös mahdollisuus voimanulosottoon. Winhan tuotantomalli saatiin tyyppihyväksyttyä syksyllä 1976. Mobilisti 2/20 tiivistyi mahdollisimman käytännölliseksi ja helposti huollettavaksi
Suomessa moottoripyörien melu mitattiin eri tavalla kuin missään muualla, joten ulkomailla hyväksyttyihin laitteisiin vaadittiin meillä joskus suuriakin muutoksia. Julkisuutta asialle hankittiin lehtijutuilla, joissa esiteltiin moisen monikäyttölaitteen välttämättömyyttä Lapin tiettömillä taipaleilla. 63 tävän auton. Autoveroa ei puolestaan tarvinnut maksaa, mikäli osti tietyt kriteerit – tärkeimpänä voimaulosotto – täytWinha.indd 63 Winha.indd 63 2.3.2020 18.29 2.3.2020 18.29. Moottorin voimanulosoton kerrottiin soveltuvan myös kenttäsirkkelin pyörittämiseen. 1970-luvun puolivälissä moottoripyörien myyntihintaan lisättiin moottorin iskutilavuudesta johdettu vero, jonka suuruus vaihteli eri vuosina. Verovapautta ei siis haettu huviajoon vaan hyötykäyttöön. Samaa ideaa ehdotettiin koskemaan myös sotilaskäyttöön sopivia moottoripyöriä. Kuvituksessa Winhalla pyöritettiin pulsaattoripesukonetta tai kenttäsahaa. Matti Vinhan pyörä Moottori-lehden koeajossa 1977. Winhan kokoluokan pyörien verotusarvoon lisättiin vuonna 1976 60 %, seuraavana vuonna enää 40 %. vaikea saada läpi melumittauksista. Nelivetoisen auton ostaja sai siis autonsa edullisesti, mutta sai valmistautua luovuttamaan ajokkinsa armeijan käyttöön sodan tai vastaavan kriisin uhatessa. Variaattorin kyljessä oleva tarra on yhä tallella. Mobilisti 2/20 . Asetusten vastaiselle ylileveälle 85-senttiselle ohjaustangolle annettiin poikkeuslupa. Winha saatiin riittävän hiljaiseksi vasta, kun ilmanpuhdistimen kotelo vuorattiin bitumihuovalla ja lasivillaeristeellä. Vaikka se ei koskaan noussut henkilöautojen vastaavan veron tasolle, sitä kutsuttiin tappoveroksi
Winha.indd 64 Winha.indd 64 2.3.2020 18.29 2.3.2020 18.29. 64 . Mobilisti 2/20 Tiedossa olevat siviilimallit ovat kuvan mukaisesti keltaisia. Voimanulosoton ansiosta Winhalla saattoi mainoksen mukaan pyörittää vaikka pulsaattoripesukonetta
Mobilisti 2/20 . Pari edellistä talvea oli ollut vähälumisia, eikä tilauskanta moottorikelkoille ollut niin suuri kuin olisi voinut olla. 65 Asian käsittely kesti, mutta lopulta saatiin mitä oli pyydetty. Moottorikelkat eivät riittäneet kannattamaan tuesta huolimatta kalliiksi osoittautuneen tehtaan toimintaa. Kelkkoja meni kaupaksi myös Ruotsiin, joten niiden kilpailukyvyn on täytynyt olla kohtalainen, olihan Ruotsissa omaa, kansainvälisestikin tunnettua tuotantoa. Autoja tieliikennemuseo Mobilian Moottorikelkkahenkinen tappokytkin sammuttaa moottorin kuskin pudotessa kyydistä. Winha.indd 65 Winha.indd 65 2.3.2020 18.29 2.3.2020 18.29. Juuri kun tuotanto oli saatu vauhtiin, Polar Metal Plast hakeutui konkurssiin. Suurin omistaja, Antti Aarnio Wihuri, oli sijoittanut yritykseen rahaa vielä syksyllä, mutta se ei riittänyt. Sen mukaan verosta vapautettiin "Sellainen maastokäyttöön suunniteltu moottoripyörä, joka on varustettu vähintään 300 kuutiosenttimetrin moottorilla, automaattisesti toimivalla voimansiirtojärjestelmällä, sellaisella kaasunvaihtojärjestelmällä ja muutoinkin siten suunnitellulla moottorilla, että pyörällä voidaan ajaa vähintään 0,5 m syvyisessä vedessä moottorin käynnin pysähtymättä sekä katkaisimella, joka pysäyttää moottorin käynnin ajajan irrotessa tai irrottautuessa pyörästä." Jostain syystä laissa ei ollut mainintaa voiman ulosotosta. Muuten sanamuoto oli melko selvää kotiinpäinvetoa. Vuoden 1977 alussa säädettiin Lex Winha. Verovapauden ansiosta Winhan hinta saatiin laskemaan seitsemään tuhanteen markkaan. Puolustusvoimat teki 1977 tilauksen 25 Winhasta ja joitain kappaleita myytiin siviileillekin. Omistaja vaihtui kolmesti, kunnes pyörä siirtyi 2004 Matti Vinhalle (ei sukua) Kangasalle. Winhojen valmistusmääräksi arvioidaan yleensä hiukan toista sataa, mutta valmistusnumeroiden perusteella luku voi myös olla vain joitain kymmeniä. Heti alkuun ehdotettiin kiinteistön omistuksen siirtämistä Teollisuuskylä Oy:lle, jolla olisi päästy suurista lainakuluista. Koeajaja tunnustaa pyörän menneen takapyörän kautta ympäri jyrkkää kivikkoa noustessa. Pyörän hinnaksi oli vuonna 1976 arvioitu lähes kymmenentuhatta markkaa, joka oli samaa luokkaa vastaavan Huqvarnan kanssa. Tosin Helsingin Sanomissa 1977 julkaistussa jutussa mainitaan, että siviilikäyttöön tyypitetty pyörä eroaisi sotilasmallista ainoastaan valkoisella värityksellään ja alakautta vasemmalle ylös viedyllä pakoputkellaan. Konkurssipesä pyöritti toimintaa parin kuukauden ajan, joiden kuluessa keskeneräiset tuotteet saatiin valmiiksi. Kanootit ja moottoripyörät eivät olleet riittäneet täyttämään loppuvuoden kuukausia, eikä muutamaa vuotta aiemmin pystytettyä tehdasta saatu maksettua. Samassa jutussa kerrotaan Jussi Tiitolan maininneen laitteen olevan helppokäyttöisyydessään niin ainutlaatuinen että "Jopa nainen voi sillä ajaa." Hesarin mukaan pyörän muoviosien tuotanto aiottiin siirtää Sodankylään, jossa Polar Metal Plastilla oli pienempi tehdas. Winhan osuus Suomen moottorikelkkamarkkinoista oli noin kolmannes. Ruotsalainen Ockelbo oli kiinnostunut Winhasta, mutta konkurssipesä jäi odottamaan Valmetin tytäryhtiö Velsan kantaa. Ulkomaisia komponentteja seisoi tullissa, kun niitä ei ollut varaa lunastaa. Variaattori nimittäin menettää otteensa kastuttuaan, eikä sen koteloa voi jäähdytyssyistä tiivistää. Tehtaalla oli puolivalmiina paljon kelkkoja, joille oli tiedossa jo tilaajatkin, muttei käyttöpääomaa niiden tekemiseen valmiiksi asti. Moottoripyörien runkoja oli valmiina 60, puolivalmiita kelkkoja vielä enemmän. Sodankylä kuului lisätuen alueeseen, kun Rovaniemi puolestaan oli vielä alemman tuen aluetta. Konkurssipesä myi saman valkoisen Winhan pois huhtikuussa 1978. Kelkkojen valmistaminen sinänsä oli ollut kannattavaa, mutta niitä oli tehty käytännössä vain neljä kuukautta vuodessa. Syy hajasijoitukseen johtui todennäköisesti kehitysaluepolitiikasta. Rahat eivät riittäneet Siviilimallista tuli keltainen, sotilasversiosta vihreä. Konkurssipesän armeijalle tekemän erän jälkeen tehtaalla ei enää moottoripyöriä valmistettu. Työntekijöiden määrä putosi murto-osaan Polar Metal Plastin ajoista. Sankar jylhän kuusiston Maa on muutaman sentin lumikerroksen peitossa. Winha saatiin verovapaaksi, vaikkei se käytännössä kaikkia lain pykäliä aivan täyttänytkään. Yksi mustavalkoinen Winha koeajettiin vuonna 1977 Moottori-lehden toimesta. Kehitysaluerahasto oli perustettu 1971 jakamaan yrityksille lainoitusta ja kunnille investointitukea teollisuuskyliin. Ohjaustanko piti hakata kivellä suoraksi ennen kuin matka saattoi jatkua. Polar Metal Plastin rakennus Rovaniemellä oli pystytetty Teollisuuskylänä yhä tunnetulle alueelle sen ensimmäisenä tehtaana. Noin vuoden kestäneen vitkuttelun jälkeen Velsa otti Polar Metal Plastin kelkkatuotannon haltuunsa, mutta sitä ennen kiinteistö siirtyi Rovaniemen Teollisuuskylä Oy:n haltuun
Winha.indd 66 Winha.indd 66 2.3.2020 18.29 2.3.2020 18.29. Pyörää hallitaan hitaassa vauhdissa lähes pelkästään oikean käden kaasukahvalla. Pyörän kaatuessa tai kuljettajan pudotessa kyydistä sammuttaa irtoava kytkin moottorin. Matti Vinha on luvannut luotettavan Winhansa ajokiksi, kunhan varustaudun villieläinten ja talven varalle omin avuin. Jalat voikin nostaa tapeille, eikä niillä tarvitse hakea tasapainoa maasta. Kilpakäyttöön tarkoitetut voivat ollakin keveitä kuten Winha, mutta ne ovat vielä katumallejakin korkeampia. Variaattori haraa vastaan, mutta kevyt Winha liikkuu huomattavasti helpommin kuin 200-kiloinen nykyaikainen katuenduro. Koska pyörällä ei ole juuri ajettu viime vuosina, moottori ei käy kunnolla tyhjäkäyntiä, joten on paras kurottaa vasen käsi valmiiksi kaasukahvalle. Koeajo päättyy nuotiolla paistetun makkaran koemaistiaisiin. Ajoasento on perinteinen ja ohjaustuntuma tehty pitämään pyörä tasapainossa hitaassakin vauhdissa. Winha osoittautuu perinteisen kokoiseksi maastopyöräksi. Tyhjäkäyntipiirin tukkoisuudesta huolimatta Kohler ottaa nykimättä kierroksia kaasua väännettäessä, ja Winha lähtee pehmeästi liikkeelle. Moottori käynnistyy parilla vetäisyllä. Pyörä on matala ja käyttäytyy rauhallisesti lumella luisuessaankin. Niiden lisäksi moottori sammuu vetämällä pyykkipoikamainen tappokytkin irti. Tehoakin Winhassa on riittävästi. Ei mittaristoa, kytkinkahvaa, virtalukkoa tai sähköistä äänimerkkiä. Toisaalta pyörä on kevyessä maastoajossa helppo. Pyörän hallintalaitteet ovat minimaaliset. Vanhat maastorenkaat pitävät lumella riittävän hyvin. Ideana on köyttää tappokytkin käteen tai vaatteisiin. Kokenut maastomotoristi ei pääse käyttämään taitojaan, mutta lyhyen koulutuksen saanut lähetti etenee Winhalla taatusti pidemmälle kuin perinteisellä endurolla. Kytkimen puute haittaa oikeastaan vain silloin, kun halutaan keventää keulaa kaatuneen puun ylityksessä. 66 . Toisaalta pyörän hallinta ei vaadi sormien irrottamista ohjaustangosta missään vaiheessa, paitsi jos haluaa jarruttaa etupyörällä. Variaattori ottaa kuulemma oudosti. Sitä on luonteva ajaa seisaallaan todella hitaasti. Kokenut, osaava moottoripyöräilijä pitää Winhaa varmaankin outona ajaa, koska siinä ei voi valita vaihdetta etukäteen, eikä voimantuottoa voi säätää yhtä tarkasti kuin manuaalivaihteisella. Oikealla maantiellä matkanopeuteen kiihdytettäessä Winhan voimansiirto käyttäytyy kuin vanhassa moottorikelkassa tai variaattorivetoisessa henkilöautossa. Vastaaviahan on käytetty moottorikelkoissa jo pitkään. Se on huomattavasti matalampi ja kevyempi kuin laitteet joita nykyään myydään rekisteröitävinä enduroina. Vuosien mittaan olen kuullut motoristien kritisoineen Winhan ajo-ominaisuuksia lähinnä kauheiksi. Keskipakokytkin ottaa ajoittain kiinni ja saa pyörän nytkähtelemään. . Villikanlahden rannalle saavuttuani pyörää pitää siirtää työntämällä jotta sen saa tukevasti sivutuen varaan. Winha ei pyri karkuun, vaan pysyy hallinnassa. Kun pyörä oli uusi, sen käytettävyyttä kuitenkin kehuttiin. Takapyörä vaeltaa sutien puolelta toiselle metsätiellä kiihdytettäessä. Mobilisti 2/20 takaa alkavaan koskemattomaan erämaahan ei millä tahansa ajoneuvolla uskalla lähteä. Se tarkoittaa kelkkahaalareita, Tikan 1970-luvulla valmistamaa rihlakkoa, tulitikkuja ja eväitä. Huippuhitauden mainostettiin aikanaan olleen 3 kilometriä tunnissa. Moottorin sammutusnappi ja valokatkaisin ovat mopomallisia. Yleensä se arvioidaan vähintään sadaksi tuntikilometriksi, mutta saattaisi tehon puolesta olla jopa 120 km/h. Lakisääteisenä tööttinä toimii kumitutillinen torvi. Maastossa ryömiessä voi pitää molemmin käsin tukevasti kiinni. Winha käynnistetään kuten moottorikelkka, narusta vetämällä. Kaasua lisättäessä moottorin kierrokset nousevat ensiksi ja vasta sen jälkeen pyörä lähtee kiihtymään. Kyseessä on siis variaattorin ominaisuus, ei vika. Tehdas ei ilmoittanut Winhalle virallista huippunopeutta. Tilanne voisi olla toinen, jos olisin käynnistänyt sen vieressä seisten. Kun keulaa ei saa nousemaan kytkimellä leikkimällä, este pitää vain kiertää
Mobilisti 2/20 . 67 Winha Automatic 1977 MOOTTORI Tyyppi: Kohler K 340 2AX, kaksisylinterinen kaksitahti, puhallinjäähdytys, Walbro WD 33 -kalvokaasutin Iskutilavuus: 338 cm 3 , sylinterimitat: 68 x 60 mm, puristussuhde: 7,0 Teho: 30 hv/ 7 000 r/min VOIMANSIIRTO Keskipakokytkin, kiilahihnavariaattori, portaaton välityssuhde, alennusvaihde kaksirivisellä ketjulla, yksirivinen ketjuvälitys takapyörään JARRUT Mekaaniset rumpujarrut JOUSITUS Edessä: 36 mm Ceriani-teleskooppi Takana: keinuhaarukka Marzocchin säädettävillä vaimentimilla RUNKORAKENNE Teräsputkirunko SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V/100 W magneetto MITTOJA Pituus: 2,45 m Leveys: 0,85 m Akseliväli: 1,50 m Istuinkorkeus: 0,82 m Maavara: 0,27 m Kuivapaino: 114 kg Polttonestesäiliön tilavuus: 12,5 l Rengaskoko e/t: 3.00-21 / 4.25-18 Winha.indd 67 Winha.indd 67 2.3.2020 18.29 2.3.2020 18.29
Simca Ariane, Beaulieu ja Chambord SEV/Ducellier virranjakajankansia ja -kärkiä, Dodge Aspen -80 uusi maski, tarjous. Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. VW -52 osia: moottori lohkoon valetulla laturin jalalla, lämmönvaihtajat, konepelti paavin nokalla, 16” vanteet, avainsarja, ym. kuva 21 Ford Taunus 17M -65 projekti, maalausta vaille, ilman moottoria, ovipahvit, kromija alumiiniosat löytyvät, pitkä etupenkki ja takapenkki verhoiltu, tuulilasi uusittava, uudet tuulilasi-, ovija tavaratilantiivisteet, 400€. Mobilisti 2/20 kuva 12 Husqvarna 98 -37 Sperco II häkäpöntöllä, kulkee grillihiilillä, ei käynnistetty häkäkaasulla, 1 venttiili puuttuu hiilikaasulaitteesta, ruotsalainen kantakortti mukaan, 2200€. Aaltonen 045-2661889 bellett@luukku.com Luvia. 02 416 2300 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 68 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 68 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. Raunio 0400-442757 jukka-r@hotmail.com Salo. Palomäki 0400234547 Juupajoki. 68 . Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 HELSINKI – aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. . Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. Alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. 0400 425 063. Moskvitsh osia: 407 uusi kampiakseli, 90€, Elite uusi polttoainetank. 300 merkkiä. Virtanen 040-3260048 Ähtäri. kuva 11 K-merkitty puinen päiväristeilijä -38 pituus 7 m, hyväkuntoinen, alkuperäinen Wickström 6-8 hv moottori sähköstartilla, historia tiedossa, mukaan satamapeite, lepuuttajat ja moottoripetrolia, 10000€. Termonen 0503093130 kyosti.termonen@gmail. . Kaupalliset ilmoitukset puh. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. www.trianglemotor.com trimoco@trianglemotor.com puh. Isuzu Bellett osia: kunnostettu kytkintyösylinteri, 100€, latausrele, tarkistettu, 70€, hyväkromiset lampunkehykset, 100€/pari, tunkki, 40€, pissapojanpussi, 30€, etualatukivarsi, 100€, vasen takatukivarsi, 250€, ym. com Pori. Buddas 045-1281743 jukka. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. Hietalahti 040-5745807 Imatra. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Rautio 040-1912174 erkki.rautio@ smak.se Kauniainen. Rautio 0445263625 arrautio@gmail.com Raahe. Sjöberg 0500-474842 Tammisaari. Kangas 0401881579 Masku. Kangas 050-5621305 Porvoo. www.mobilisti.fi Ilmoitusmyynti: Petri Niemenmaa 0400-425 063 / petri.niemenmaa@mobilisti.fi Korjaamme kaikki klassikkoautot merkistä riippumatta. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti viimeistään kolme viikkoa ennen lehden ilmestymistä. sylinterinkansi, 20€. . kuva 19 Kontio Sisu -66 paineilmajarrut, ohjaustehostin, kippi ja hiekkalava, 6500€. Rover P3 peltiosia, ym. Hotari 0404840051 jonne.hotari@gmail.com Valkeakoski. Buick -56 uudelleen kromattu etupuskuri, käyttämätön, Ford/Lincoln 67-69 öljyja bensamittari, käyttämätön, Chevy Impala -66 bensamittari, käyttämätön, Suzuki GT/T sekalaisia käytettyjä osia, Chevy Pickup/Blazer 73-86 joitain uusia listoja, Opel Rekord P2 täydellinen varaosiksi. omistaja, 4700€. 50-60-luvun vaihteen Israel Willyksen ehjä maski. kuva 20 Ford Taunus 17M P3 -64 MR-katsastettu, ajettu 140 tkm kesäisin, tekniikka hyväkuntoinen, alkuperäiset rekisterikilvet, 2. Lonka 040-5490916 Pieksämäki. tuvat, 20-30€/kpl, Moskvitsh tai muun merkkisen uudet käsijarruvaijerit, 50€/pari, Fiat/Lada kardaaniakselin uusi joustava kuminivel, 20€/kpl. MB LAK 1518 4×4 -63 kuorma-auto, Jonssi nosturilla. EMW 16" teräsvanteita, 4 kpl puhallettuja ja pohjamaalattuja, 2 kpl, joista kapselin kiinnitysrengas puutMYYDÄÄN kuva 10 Ford A Coupe -30 tuotu Arizonasta, anopinistuimella. . buddas@gmail.com Iitti. . Immonen 0409000211. Opel 1,5 -60
MB W110 hyvä 200 dieselmoottori, vaihdelaatikko, kardaani, perä, yhteensä 680€. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. Lindroos 044-3005984 Marttila. kuva 37 Volvo 240 MR-katsastettu, 2400€. Ford Cortina osia: MK2 etupäänniveliä, uudet helmapellit, hyvät ovet, uusi rosteri pakoputki, etulokasuojat, 1,6 mäntäsarjat, MK1 63-66 GT listasarja, ym. Hakkarainen 040-5581032 ollipekka.hakkarainen@gmail.com Padasjoki. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se lostusten, vihjeiden yms. Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 69 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 69 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. kuva 23 Moottorireki -20 Veljekset Lindström tekemä, Hansa Goliath Farmari -60, Borgward Farmari -60, Austin FX3 -47, Ford Cortina -69, Anglia -52, Morris 1300GT -69, Wartburg -61, Austin A30 -54, Willys -60, Citroen -74, Lloyd -60, Fiat -55, Helkama -66, 2 sirkuskinneriä -70. Mobilisti 2/20 . Kyllönen 0400-355527 Kuhmo. 69 . Mobilisti-lehti: Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE ki, 150€. Vehkala 041-4843396 Parkano. Vauxhall Viva Deluxe 64-HAD/23 -66 varaosiksi, tarjous. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. kuva 22 Zetor 3011 -62 käyntikuntoinen projekti, lähes alkuperäinen, 1900€/ tarjous. on oltava toimituksessa viimeistään 6.4.2020 kello 16.00 mennessä. Chevrolet -29 osia: ajovalot 60€/ kpl, ratti 60€, ajamaton Nokian 6,00×19” 80€, Ford Anglia ajovalokehykset ja vilkunlasit, yhteensä 60€, kanttiauton nokkapeitto. Hannula 0400-639116 Kullaa. Tilaushinta 2020 on 88 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 11,90 euroa. ehdottomasta virheettömyy destä. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niit tyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@ mobilisti.fi. Halmela 050-5538725 markku.j.halmela@gmail.com Ikaalinen. 0400-820620 Mynämäki. Pirkonen 050-5216880 veke.vap@gmail. Siihen tulevien ilmoitusten yms. com Vääksy. MOBI LISTI 3/2020 ilmestyy noin 24.4.2020. 041-5469515 Turku. osaa, Lotus vanteet, tarkastetut kiertokanget, kunnostettuja sylinterikansia, 1,5 puolimoottori, Anglia etualatukivarren korjausniveliä, vilkkukatkaisija, Escort GT 68-75 uusi umpio. kuva 36 Zetor -55 4500€
KRW jarrunauhojen niittauskone. Atila 040-7181850 zau@offipalsta.com Vaasa. Senior Mobilisti . Mäkelä 050-3426666 Loimaa. Lielahti 0407711555 Ylöjärvi. muutan tilaukseni kesto/määräaikaistilaukseksi . kuva 39 Auto-Union DKW Munga 4 ei rekisterissä, paperit kunnossa, entisöity, lähes valmis MR kunto, viimeistelyä vailla, hankittu 70-luvulla tullihuutokaupasta, 6500€/tarjous, Corvette -91 alkuperäinen omistajan käsikirja nahkakotelossa, 70€. Chevrolet -28 4-sylinterisen moottorinosia paljon, taka-akseli, vaihdelaatikko, ym., Vauxhall osaa: Viva HA uusi oikea etulokasuoja, HAV uusi tuulilasi, HA/HB/HC puskureita, maskeja, myös kirjallisuutta, Suzuki 410 Jeep -84 uusi etuovi, 15” Mangels vanteet kesärenkain, kuormaauton etupyörien tasapainotuskone, 40-luvun. Ford Taunus -72 purkuosia: etulokasuojat, konepelti, puskurit, maski, vaihdelaatikko, kardaani, virranjakaja, 8” jarrukilvet, hammastanko, rattipylväs, ilmanpuhdistaja, kaasutin, ym. PEKKALA 0400-212546 KÄRKÖLÄSSÄ 25KM LAHDESTA. itselleni . määräaikaistilaus 12 kk . irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun . Ford Taunus GT Coupe -73 MRkatsastettu, 2. lahjaksi . Tukiainen 0405445138 jukka.tukiainen@dnainternet.net Pori. Jätä puh.numero tekstiviestillä 0500-850252, soitan takaisin Tuusula. Mustonen 0400-513486. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 202__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 70 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 70 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. . Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE Uudet Coker Classic 215/75 R15 renkaat 2,5” valkosivuilla ja uudet 15×6 peltivanteet, sopii esim. Uusia Rambler ja AMC maskeja 9 kpl, yhteensä 300€, Citroen 7/11 37-57 1¼” jarrusylinteri, 42€/kpl, Citroen 7/11/15/H 1200 37-57 jarrupääsylinteri 1", 48€, Simca Vedette jarruletku 474 mm, 22€/kpl, Volvo Penta kansija venttiilikopantiiviste, 103 mm reikä, 100€, puolivaloumpiot 5¾” parkilla, 30€/pari, Simca. 0405822424. 70 . kuva 38 Ducati MK3 450 Desmo -71 ei rekisterissä, 1 omistaja, 4 kpl Jawa Pionyr 550 -57 eriasteisia projekteja, paljon uutta osaa, Honda Monkey Z50A -74 hieno, alkuperäinen, rakentelematon. 09-272 7100 Fax 09-2727 1027 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. MYÖS KULJETUKSET ONNISTUVAT. kestotilaus* . Mobilisti 2/20 Tilaan ___ / ___ 202__ alkaen Mobilisti . Triumph TR-6 -70 puoliksi entisöity, paljon uutta osaa, hyväkuntoinen kori, tarjouksien perusteellaPäiviö 040-5530677 Kellokoski. takalyhtypari, toinen pohja puuttuu, 50€. YHTEYDET VERHOILIJAAN JA AUTOMAALARIIN. omistaja, uudelleen maalattu, alkuperäinen vinyylikatto, HARRASTEAUTOJEN PELTIJA MUUT KUNNOSTUSTYÖT SOPIMUKSEN MUKAAN. Classic Chevy 55-57. ERIKOISALANA VOLVOT. UAZ 469/452-31512-3741, GAZ 69/66, Zil-131 uutta ja käytettyä osaa, kaikkea on
71 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Virtanen 0400-669574 kmrt@luukku.com Ylistaro. 70-80 luvun Hella Halogen lisävalot, 100e. Rantanen 046-9327240 erorantanen@gmail. Mobilisti 2/20 . Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 24.4.2020 ja sen aineistopäivä on 6.4.2020. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteeseen www.mobilisti.fi/myynti_ilmoitus.html ei auringon polttama, alkuperäinen sisusta, toppaukset uusittu, 22000€. K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys Petri Niemenmaa puh: 0400-425 063 tai sähköposti: petri.niemenmaa@mobilisti.fi. Mäkitalo 0400-521928 tapom.makitalo@gmail.com Turku. kuva 42 Austin 1300 GT -70 projekti, peltityöt tehty, pohja ja apurungot puhallettu ja käsitelty epoksilla, alkuperäinen, hyväkuntoinen verhoilu ja matot, osat tallella, varaosia, myös uutta osaa. Alfa Romeo Alfasud 1,5 peruskunnostettu 1.5 moottori, männät ja kiertokanget tasapainotetut, Alfa Romeo 33 vaihdelaatikko. Söderblom 040-7590060 lasse.soderblom@gmail.com Valko. Glas Isar Komb moottori dynastartilla, pyörii, 250€, Puch 250 TF-52 osakasa, 2 runkoa, tankki, 2 moottoriaihiota, pikkuosia, yhteensä 200€, Sachs Stamo paikallismoottori, pyörii, 100€, Hako 2-pyörätraktori, ILO 5 hv moottoOstetaan ja myyda?a?n 220.indd 71 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 71 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. Saab 95/96 V4 67-75 korjaamokäsikirja, 25€. kuva 41 Toyota Corolla Coupe Deluxe -74 alkuperäinen, rakentelematon, toimiva, maalattu, moottori kunnostettu, uudet alkuperäiset männät, laakerit, kansi huollettu, lattiassa ja helmoissa hitsattavaa, etuiskunvaimentajat vuotavat, mukaan uudet istuinpäälliset, 1700€. jokke@gmail.com Hämeenlinna. Launomaa 0400-753412 launomaa. Palomäki 0400-682569 petri.palomaki@wmail.fi Muhos. Mononen 0500-648826 Jyväskylä. com Riihimäki. 2 kpl Peugeot 604 -76 ja -77 seisseet kauan, osiltaan puutteellisia, osittain purettuja, toisessa hyvät penkit, myös paljon käytettyjä 604 osia, kiire
72 . 040-516 0358 Niittyläntie 6 Niittyläntie 6, Helsinki , Helsinki email: info@oldcarsworld.com email: info@oldcarsworld.com Old Cars World Oy Old Cars World Oy 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1968 MGB GT hyväkorinen Kalifornia-auto 5900 € 1970 Fiat Racer 850 3900 € 2000 Pontiac Trans-Am avo 15800 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € 1985 Jaguar XJS V12 6000 € 1975 Buick Le Sabre avo 11500 € 1958 Pontiac Bonneville 2d HT 1932 Chrysler CM6 Roadster -projekti 12900 € Katso lisää autoja: www.oldcarsworld.com Katso lisää autoja: www.oldcarsworld.com Yka?n ilmo_819.indd 2 Yka?n ilmo_819.indd 2 2.12.2019 13.22 2.12.2019 13.22 PRESCO.FI INFO@PRESCO.FI /PRESCOFINLAND TUOTTEET AUTONHOITOON KOLMEN VUOSIKYMMENEN KOKEMUKSELLA 0400 17 17 27 Pohjoismaiden suurin ja suosituin Ilmainen pysäköin ti! Järjestää FHRA Tampereen seutu ry Myyjiä yli 200 kpl Yleisöa yli 3000 henkilöä Myyntipaikkojen tiedustelut iltaisin: 0400-735 727 Muut tiedustelut: 0400-623 276 VARAUSMAKSU: 10/20 MYYNTIPAIKAT: alkaen 25 Sisäänpääsy: myyjät klo 7.00 | yleisö 8.00 Aikuiset 7 | lapset alle 12 v ilmaiseksi office@fhra-tre.net www.fhra-tre.net TEIVON RAVIRATA, TAMPERE La 28.3.2020 klo 08.00-14.00 HUOM! Sisätiloissa tapahtunut muutoksia Myyntitilaa sisällä ja ulkona Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 72 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 72 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. Mobilisti 2/20 Hinnat tullattuna Helsingissä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. 040-516 0358 Yrjö Bremer, p
Heikkinen 0408489785. Morris Marina -75, Ford Transit -80, Opel Ascona C useita, Lada Samara -87, Wartburg 353W useita, Opel Kadett E Sedan -87, jotain Moskvitsh Elite osaa. Pennala 050-4530257 Otsop@hotmail.com Joensuu. Raunio 045-1131430 pyryraunion@gmail. kuva 62 Audi 200 2,0 Turbo Diesel -81 ajettu 177 tkm, katsastettu, paljon lisävarusteita, erikoiskilvet, ym., muutoskatsastettu -01, 8500€/tarjous, Audi 100/200 uusia osia: startti, 60€, etupalkki, 150€, ilmastoinninkompressori, 320€ ja -kuivain, 30€, kuparinen jäähdytin, 150€, etulokawww.yourex.fi Laaja valikoima autosähköalan varaosia autoihin, kuorma-autoihin, veneisiin ja koneisiin. 0400-643784 Kouvola. Ersätter Andersson typ. Kylänpää 0456137500 m.kylanpaa@hotmail.com Panelia. Mobilisti 2/20 . com Turku. kuva 43 Marino Mustang -74 ja Mariner 20 hv 2-tahti -89 3 omistajaa, hyvin säilynyt, uusi tuulilasi, pehmusteet uusittu alkuperäisin päällystein, Lowrance kaiku, Raymarine plotteri, 3600€, Autoklubin merkki ja Petsamo-merkki, 90€/kpl. Paris Rhone 50A Volvo/PSA laturi, Bosch 1PS, 12V startti, numero: 0001311035, käyttämätön Lada kärjellinen virranjakaja, sopii takavetomalleihin -73 alkaen, mahdolliset lähetyskulut ostajalle. Sähköposti: helpdesk@yourex.se Puh (09) 4245 0205 TUT UST U UUT EEN VER KKO KAU PPA AM ME www .you rex.fi SIS ÄL TÄ Ä AL V:N www.yourex.fi 91-430-2014 91-600-1666 Startmotor 12V-1.4kW VR-0228 Regulator 14,8V 90-555-3001 Generator 12V-80A 0331 402 001 Solenoid 12V 35-202-3001 35-200-1003 35-201-2001 Passar: Nissan, Opel, Renault – flera modeller Passar: Bosch startmotorer – flera modeller Passar: Äldre typer av Boschgeneratorer Passar: Bosch startmotorer – flera modeller Passar: Audi, Skoda, VW – flera modeller, sats 2 st Passar: Audi, Seat, Skoda, VW – flera modeller Passar: Audi, Seat, Skoda, VW – flera modeller 85-504-0904 85-300-3050 12-802-0103 300lm, 6000K, USB Laddare L270mm x B60mm Passar: El-Truckar m.m. Porsche 928 vaihdelaatikko G28/03 transakseli tasauspyörästön kitkalukolla LSD, kunnostettu, vähän ajettu. kuva 60 Datsun 140Y 2D MR-katsastettu, musta sisustus, alkuperäinen radio, ajettu 146 tkm, katsastettu. Rautio 050-3067304 klo 17 jälkeen Lasikangas. kuva 61 Peugeot 305 Cristal -86 ehjäpeltinen projekti, kaikki osat löytyvät, tarjousten perusteella, osina: mm. Alakoskela 0500561702 Vihti. Aaltonen 040-5026272 hannuo.aaltonen@luukku.com Lohja. 73 ri, vaatii ainakin bensajärjestelmän puhdistuksen, 200€, Wolseley Merry Tiller 2-pyörätraktori, 5 hv britti 4-tahtimoottori, ei BS, 150€, yhteydenotot mieluiten sähköpostilla. Vuori 050-5292325 Tuusula. Peugeot 504 Sedan -72 projekti, paperit on, mekaaninen ruisku, 505 Sedan -87 peltiosia, 505 farmari hyvä takaluukku, 605 -94 kori, siisti sisältä. com Nokia. max 24V-250A, (2500A i 5 sek.) Startmotor 12V-2.2kW Bromsskiva Bakaxel Inspektionslampa LED Batterifrånskiljare Batterikontakt 50A Drev 9 kugg 2006 209 492 Bromsbackar sats, Bakaxel Bromsbeläggssats, Framaxel Passar: Volvo – flera modeller 123,75€ 185,75€ Passar: Toyota Hi Ace IV, Land Cruiser 111,35€ 12,15€ 36,95€ 34,47€ 36,95€ 31,99€ 20,83€ 49,35€ 3,47€ 33,23€ Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 73 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 73 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. Dürkoppwerke Typ MD 150 moottori osina, 200€. Rautanen 040-8630766 rautaspekka@gmail. Datsun 100A osia: etuovet 20€/ kpl, oikea lokasuoja, 30€, kojelauta mittaristolla, 40€, ohjausakseli ratilla, 20€, alkuperäisiä 12" vanteita, Fiat 600 kierrejouset, 10€/ pari, BMW kardaaniakseli tukilaakerilla, 10€, Opel Vectra -91 maski, 10€, vaihdossa otetaan Mitsubishi Galant Sigma osia. Leinonen 044-5407750 Iisalmi. MB SL W107/R107 uusi musta kangaskatto, ostettu MB:n virallisesta liikkeestä, 800€. kuva 45 Lincoln Mark V Bill Blass Edition -79 400 V8, kunnostettu C6 automaatti, teknisesti toimiva, maalattu, rättikatto vaatii uudelleen verhoilun, uusi kangas hankittu, 10000€/ tarjous
maailman suurin puukirkko Kerimäellä, vuosisadan tieksi valittu Punkaharjun harjutie. Jaakko Niskapohja 0400-250219 Kouvola. Ajoneuvoon piilotettava pirtukanisteri kieltolain ajalta. Kivenkorva 040-5880967 Jokioinen. Helle 0400428167 antti.pj.makinen@gmail. Mobilisti 2/20 120€, Lada takavetoisen uudet KYB iskunvaimentajat, 30€, Volvo 4 tonnin kuorma-auton uudet Monroe iskunvaimentajat, 25€/kpl, 60-luvun autosuunnistus karttavalo, 15€, Porsche kuulakärkikynä, 50€. Johansson 040-3263511 Loviisa. Lahtinen 050-5559725 hannu714@luukku.com Seinäjoki. com Helsinki. Palmu 050-5169478 Henri.palmu@ wippies.fi Masku. Lahtinen 050-5559725 hannu714@luukku.com Seinäjoki. 80-lukuisia ja katsastettuja: Peugeot 205, 309 Diesel, Nissan Sunny, Mitsubishi Lancer, Buick Park Avenue, Renault 9, Fuego, ym., MF 35X Multipower -64, 1000-5500€/kpl, myös osamaksu. Toyota Crown Sedan -69 ja Farmari -70 hyväpohjainen, ajokunto, ei katsastettu, pientä laittoa, yhteensä 2000€, Corona höylämalli varaosiksi, käyntikunto, lasikuitu lokasuojat, suojat, 100€/kpl, helmapellit, 50€/ kpl, Audi 100 2 kpl etujarrulevyt, 20€/kpl, etujarrupalat, 20€, Audi 200 4 kpl takajarrulevyt, 20€/ kpl, lämmityslaitteenkennoja, 30€/ kpl 2 kpl takailmaiskunvaimentimet, 120€, 2 kpl etujousia, 20€/kpl, paljon käytettyjä osia, alkaen 10€. -Osat ja tarvikkeet suorituskyvyn parantamiseen, myös asennettuina. kuva 65 Lada Niva 1,6 -80 ajettu 140 tkm, bensiini, neliveto, manuaali, rekisterissä, ajokuntoinen, ei liikennekäytössä, ei verovelkaa, alkuperäinen sisustus, alkuperäiset 16” maastorenkaat ja 15” katurenkaat peltivanteilla, myös vaihto. Daihatsu -80 uudet aluvanteet 4,5×12” ja 155R12 kesärenkaat, 350€, Ford Bronco 4WD -83 302, automaatti, projekti, ajokunto, 3600€/tarjous, Triumph Trident 900 -94 ei alkuperäinen, 2200€. Helalantie 11, 21800 KYRÖ (02) 533 2686 info@sporttiauto.com • Mukaan mahtuu 300 ajoneuvoa: henkilöautot, kuorma-autot ja moottoripyörät • Vähimmäisikä 30 vuotta • Ei tarvitse olla museorekisteröity • Osittain uusittu reitti noin 90 km • Reitillä upeita kohteita, mm. • Autojen näyttely Olavinkadulla • Savonlinnan kauppiaiden kesänavaus • Summerfest 2020 • Savonlinnan City Run juoksutapahtuma • Retretin luola vierailu • Johanna Oras I’m Every Artist 50v Juhlanäyttely on avoinna ajoihin osallistuville • ajoneuvo/asukilpailu, kaikki naiskuljettajat palkitaan SAVONLINNAN MOOTTORIKERHO RY Lisätietoja ja ilmoittautuminen: www.savonlinnanretkeilyajot.fi PÄIVÄN TAPAHTUMAT: Savonlinnan Retkeilyajot 6.6.2020 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 74 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 74 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. MB 200D -86 MR-katsastettu, ensisijaisesti vaihto W123 farmariin. Närvänen 0500-285896 antti.narvanen@gmail.com Otava. Bärling 0451383316 Lahti. Täyden palvelun virityspaja -Moottorien säädöt ja mittaukset dynamometrillä. kuva 64 VW Kupla -75 TM Callook, Porsche vanteet, Cobra kuppipenkit, Engelman peilit, Rossi ajovalot, 3500€, VW Golf 16V GTI -86 tekniikanvaihto 30%, hyväkuntoinen, 4000€. 74 . 80-lukuisia ja katsastettuja: Peugeot 205, 309 Diesel, Nissan Sunny, Mitsubishi Lancer, Buick Park Avenue, Renault 9, Fuego, ym., MF 35X Multipower -64, 1000-5500€/kpl, myös osamaksu. -UUTTA: Moottorien dynaamiset tasapainotukset
Heimo 050-5397410 mikko.heimo@gmail.com Juupajoki. Tiede ja Elämä lehdet vuodelta 1919 numerot 1-18, kaikki yhteensä 40€. Rantanen 0504021051 ajkrantanen@gmail.com Renko. Hakala 040-5476496 timo.hakala@live.fi Seinäjoki. Järvinen 0500590077 tarmojarvinen13@gmail. USA lähetystön, katsastettu, kovapeltinen, hyvä. 75 kuva 87 Autonostin, toimii pienellä ilmakompressorilla, kova alusta, ei kaadu, nostaa 1500kg, hyvät ja lujat turvalukitukset. Mobilisti 2/20 . Ljokkoi, 040-8601410 risto.ljokkoi@hotmail.fi Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.retrorenkaat.fi Suzuki DR 650 RS -96 siisti, hyvin pidetty, huollettu ja ehjä, uudet renkaat ja akku, ajettu 29 tkm, talvihuolto tehty, takalaukku ei kuulu kauppaan, 2460€. Vauxhall Victor 101 Super FC korjausoppaat suomeksi, varaosakirja englanniksi, käsikirja, esite, rintaneula, kalvosinnapit, avaimenperä, yhteensä 150€, Opel Kadett A korjausopas suomeksi, 20€, Kadett B korjausoppaita 5 kpl suomeksi, ei siistit, 30€, Mobilisti ja V8 lehtiä 1218. Ahvenainen 050-4905497 Lappeenranta. Saksankielinen Lada 110 korjausopas, mallit VAZ-21102, VAZ-21103, VAZ-2111, VAZ-2112, siistikuntoinen, 30€+toimituskulut, postitse, maksu etukäteen. kuva 90 Ducati 916 Biposto -97 MR-kuntoinen, moottori läpikäyty, uudet ketjut, rattaat, jarrupalat, etulaakerit ja etuhaarukka huollettu, Termignoni putket, Evolution luistokytkin, uudet toiset renkaat, vaihto/vaihdossa Moto-Guzzi V7/ III, Triumph Bonneville tai Enfield 500 sähköstartilla. kuva 88 kuva 89 Chevrolet Corvette -79 MR-katsastettu, patinoitunut, maali kulunut, tekniikka hyvä, ei kolaroitu, 14900€, MB 500E hyväkunto, historia tiedossa, ruosteeton, maalattu, 32900€. Mäkelä 040-7709020. com Honkajoki. Pitkänen 0400447081 Helsinki. Saksankielinen Lada 110 korjausopas, mallit VAZ-21102, VAZ-21103, VAZ-2111, VAZ-2112, siistikuntoinen, 30€+toimituskulut, postitse, maksu etukäteen. Autoteknillisiä käsikirjoja, osa kirjoina, osa kansioina, nouto sovittaOstetaan ja myyda?a?n 220.indd 75 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 75 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. Saab 9000 CDE 2,3t -93 manuaali, ex. Rantanen 0504021051 ajkrantanen@gmail.com Renko
Isuzu Bellett -65 osia: virtalukko avaimella, bensakorkki avaimella, takajarrusylinteri, uusi raidetangonpää, kansitiiviste, imuja pakosarjantiiviste, takavalot, takajarruletkut, ym. Palokas 0405285648. Louhi 040-5696973 jounilouhi@dnainternet.net 2 kpl talvirenkaita 6,00×16”, 6-kankaisia ilman nastoja, Nokia Hakkapeliitta, myös muun merkkiset käy. Opel Corsa, 1.2 2D -97 hieno, alkuperäinen, historia tiedossa, ajettu 83 tkm, katsastettu, käytössä, 1000€. Eronen 0505310661 eronentero@gmail.com Ford Anglia -61 etupään peltiosia. kuva 93 MB 300 CE 12 Valve -92 Espanja tuonti, ruosteeton, ajettu174 tkm, hyväkuntoinen, hyvät varusteet, huollettu, uudet renkaat, MR valmis. Leppänen 050-5481873 hevosmies. Suomalaiset Triumph 2000 esitteet: Toledo -73 12 sivua, 2000 16 sivua, 2000 Mk II -72 14 sivua, 2000 2 sivua, hyväkuntoisia, yhteensä 40€ postikuluineen. Hakala 040-5476496 timo.hakala@live.fi Vauxhal Viva -70 tai uudempi varaosa-auto, uudempi korimalli, tekniikka käy myös vanhemmasta mallista. Saab 9000CC -88B osia: etuistuimet, väri G33 Arizona, tummempi beige sävy, lähes vaaleanruskea, saman sävyinen hattuhylly, myös muita ko. com Kuopio. auton sisustanosia, lisävarusteita, ym. osaa. Mobilisti 2/20 essa, myös postitus maksua vastaan, 80€/tarjous. Helenius 0500-623067. com Tampere. Ewalds clas. erkki@gmail.com Peugeot 404/504 liikennekelpoinen avolava, myös MR-katsastettu. MB S123 farmarikorinen MR-reOstetaan ja myyda?a?n 220.indd 76 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 76 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. kpj@gmail.com Jyväskylä. Lehto 0500-771672 sasu.lehto@ kolumbus.fi Ford Thunderbird -55 rätti katto tai pelkkä kehikkokin. OSTETAAN Plymouth P8 4D Sedan -39 osia: etuakselisto, takalehtijouset, sisäja ulko-ovenkahvoja, jäähdytin, ym. ewalds@gmail.com Porvoo. Leinonen 0400-720532 Turku. Mäkelä 040-7746478 nyrkkipaja@ gmail.com Steyr Puch 500, 650, 700C kaikkia osia, myös latolöydöt ja metsäraadot. Klemetti 0400-830400 klemetti37200@ luukku.com Chrysler Royal Six C18 -38 28 cm pitkä nokkamerkki, pölykapseleita, ym. Riiski 0405405041 tenho.riiski@dnainternet.net Volvo 242 automaatti, ehjä sisusta, hyvä kori, saa olla pieni projekti, edullinen. 60-90-luvun autoesitteitä, lähes kaikki merkit, alkaen 5€/kpl, isommat erät sopimuksen mukaan, 60-90-luvun useiden automerkkien asiakaslehtiä alkaen 5€/ kpl+toimituskulut, isommat erät sopimuksen mukaan. kaikenlaista osaa. Hietaniemi 0407456859 lassi.hietaniemi@gmail. Salmela 0400-485814 pekka.salmela@taidesalmela.fi Hämeenlinna. Pilpola 0443251429. Ikonen 040-3224243 ikonen. Kolari 050-3268569 kepakolari@gmail.com Talbot Solara 4-vaihteiseen laatikkoon nopeusmittarinanturi, 17-hampainen akseli. Fordson Thames -52 jarrutehostajan pääsylinteri. 76 . kuva 92 Ford Cougar -99 2,5 Duratec V6, manuaali, alkuperäinen, katsastettu, talvisäilössä, mukaan 2 alkuperäiset vanteet, 3000€. Termonen 050-3093130 kyosti.termonen@gmail.com Volvo F/N kuorma-auto harrastekäyttöön, hyväkuntoinen, vaikka entinen paloauto, ei raatoa, pientä laittoa saa olla, pelkkä alusta ei haittaa, lava/kippi/nosturi plussaa. Ylönen 0452015240 moottorimatti@gmail. Aaltonen 045-2661889 bellett@luukku.com 50-60-luvun virranjakajienosien luetteloita, lähinnä Doduco, mutta myös muutkin valmistajat. Raumala 08-336804
L. 1984 Buick Electra STW -henkilöauto, MR. www.ama-ry.com 31.5. FHRA American Car Show | Messukeskus, Helsinki | www.fhra.fi 18.4. SEKALAISTA Vaihdetaan Peugeot 203 -59 projekti/varaosa-auto ranskalaiseen skootteriin, kaiken kuntoiset, myös projektit. 040 716 7659, www.kymenautomobiilikerho.fi 24.5. Tolonen, 045-136 7754, Helsinki. 1975 M-B 200 D, 2. 1989 M-B 190 E (W 201), 134 tkm. Itäharjun ajot 1955-65, Jarno Saarisen muistoajo | Turku | www.itaharjunajot.fi 21.5. 28.03. Tyrkkö 0405217943 hannu.tyrkko@ippnet.fi Porsche 914 varaosa-auto tai korin-, vaihdelaatikonja sisustuksenosia. PARISTA VOISIN LUOPUA: 1927-28 Packard, ajokunnossa. 2001 Lada Samara, 34 tkm. Hot Rod & Rock Show | Tampereen Messuja Urheilukeskus 25.4. MYYDÄÄN Chevy Van G20 -89, lyhyt, 6,2D, TH700, kone jumissa, ei kats. Rompetori | Auran nuortentalo | Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajat ry. järjestys: päivä, tapahtuma, paikka, yhteystiedot) kisteröintiin soveltuva. J7 -65 osina. Maisematieajo | Huittisten vanha urheilukenttä | Huittisten Wanhat Konneet ja ESATY ry Erkki Jokinen puh: 0405849146 31.5.Rompetori/MasiinaMeeting | Rajamäki | Mika Lönnrot 050 517 2026 www.vanhatmasiinat.fi SÄÄNNÖLLISIÄ TAPAHTUMIA KESÄKAUDELLA: Kuun ensimmäisenä perjantaina alk. Maalissaalis-rompetori | Kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, Tuulos | VMPK Kantamotoristit. J9:n 2,5l bensakone+voimansiirto 60 tkm. J os haluaT enemmän näkyvyyTTä TapahTumallesi , oTa yhTeys ilmoiTusmyynTiimme : 0400-425 063 / peTri . www.route24.fi Ilmoita tapahtumastasi: toimitus@mobilisti.fi / 09-272 7100 (tiedot sitoumuksetta) T iedoT kalenTeriin veloiTukseTTa . 1938 Packard 7-hengen sedan, ajokunnossa.1950 Opel Kapitän -aihio. Bremer, 0400-801 269 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 77 Ostetaan ja myyda?a?n 220.indd 77 2.3.2020 18.38 2.3.2020 18.38. VW & Vintage -rompetori | Espoon Automuseo | 044-507 7728/Tomi 9.5. Datsun Bluebird PL410 -65 punaiset jalkatilan kangasmatot eteen ja taakse, kaiken kuntoiset. Kreivi 0406308856 urpo.kreivi@pp.inet.fi Audi 100 -90 3-vaihteisen automaattilaatikon osia tai vetolaipat tai koko auto, korjaamokirja, ym. Kevätsawutus | Parolan Panssarimuseo | www.panssarimuseo.fi 1.5 VWappuajelu Länsi-Uudellamaalla | Classic VW Club Finland ry | 040 753 4526 2.-3.5.2020 Classic Motorshow | Lahti | www.classicmotorsohow.fi 3.5. Lisätietoja/ilmottautuminen Tarmo Hookana P. / 4.7. Volvo 725 -linja-auton alusta, ajok., rekisterissä. Pietikäinen 050-4924808 pietikainen.niko@outlook.com Ford V8 -37 kuorma-auton ohjaamo tai koko autoaihio. Albion 3+R -vaihteisto, 20-luku. om., ei taksi, MR. Kaukinen 041-5491064 jyrki.kaukinen@gmail.com Lohja. XXII Kuninkaantieajo | Inkeroisten Mobiilihalli | Jouko Peri, puh. Helatorstaiajot Länsi-Uudellamaalla | Scandic Siuntio | satu.danielsson@autohistoriallinenseura.fi tai 050 571 5266 (ilt.) 23.5. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja kauden avaus | Kouvola | Jouko Peri, puh. Toukotaiwal-ajo | Kemi | Lounais-Lapin Euroautoilijat ry. Ranskalaisautojen ajokauden avajaiset | Lahnajärven taukopaikka, Salo | www.club-peugeot.com 27.4. Peugeot J9 2,5 Diesel, projekti, rekisterissä. Ross-ohjausvaihde Volvo-linja-autosta. 31. klo 19 vapaamuotoinen kaikenlaisten harrasteajoneuvojen tapaaminen Alajärven ABC:n/S-marketin pihassa Ace Corner, Lahti: Porschet – joka viikon torstaina, Mercedes Benz -joka kuun toinen maanantai Minija brittiautokoontumisetjoka kuun viimeinen keskiviikko, Ural Lahden itäpyöräilijät – kuun 2. Immonen 040-9000211. 044-292 2014 23.5.2020 Ranskalainen Visiitti | Viialan vanha vaneritehdas, Akaa | AC ry www.citroenkerho.fi 23.5. Hänninen 046-5913640. Mobilisti 2/20 . Rompetori | Zoolandian parkkipaikka, Lieto | Vesa Kivistö 0400-373,737 sallatoimi@gmail.com 1.5. VMPK:n kevätrompe | Teivon ravirata, Tampere | 050 5010 119 www.mansenmasinistit.fi 25.-26.04. 77 MAALISKUU 8.3. Soitellaan, ei viestejä. Triangle Motorin huutokauppa | Alastaro | www.trianglemotor.com/auction-huutokauppa/ 16.5 Bensaa Suonissa 2020 | Kemin jäähalli | Main Street Cruisers ry www.mainstreetcruisers.fi 21.5. Winter Swap Meet | Teivon Ravikeskus Tampere | lisätiedot 0400-623276 HUHTIKUU 10.-12.4. torstai 6.6. Route 24 maisemacruising, reitti kiertää Asikkalan kauniissa maisemissa. Palmu 0505169478 Henri.palmu@wippies.fi Vanhempi BMW vuoteen -99 saakka harrasteautoksi, saa olla laittoa. Chevrolet Blazer K5 -89:n ruosteeton kori, pelti osia, puskureita, runko ym. niemenmaa @ mobilisTi . fi TAPAHTUMAKALENTERI Ilmoita tapahtumastasi! toimitus@mobilisti.fi (Huom. 5 000 €. 040 716 7659, www.kymenautomobiilikerho.fi TOUKOKUU 1.-2.5.2020, American Car Show Oulu | Ouluhalli | 0400-686159 acc.oulu@gmail.com 1.5. Kai. ja 5.9
Siirrettyäni Valiantin sisätiloihin aistin kuitenkin selvän glykolin tuoksun. Kävin paikalla Helsingistä käsin Valiantillani, vuoden 1965 säilymällä, joka on ollut minua ennen kahden professorin pitkäaikaisessa omistuksessa. Valiant on ollut siitä ihmeellinen, että se yllättää yhä uudelleen rautaisella peruskunnollaan, kuten nytkin: kun akkutelineen kiinnityspultit oli räikällä löysätty, saattoi kierteen loppumatkan availla sormin. Tero Ilola toimituksenautot220.indd 78 toimituksenautot220.indd 78 2.3.2020 18.34 2.3.2020 18.34. Jäähdyttimen lisäksi uusin vesiletkut, polttoainesuotimen ja polttoaineletkut. Kaasutin on lähes käyttämätön ja kun moottorin ulkoiset irto-osat vielä saapuivat puolikiiltäväksi mustattuina, saatoin olla tulokseen tyytyväinen. Aiempaa ”varaosia varalle” -teemaani noudattaen korjautin alkuperäisen jäähdyttimen Vantaan Viinikassa sijaitsevassa jäähdytinkorjaamossa. Sävy oli oikea, mutta siveltimestä jäi metallimaaliin ikäviä raitoja, eli paikkamaalaus näytti paikkamaalaukselta. Moottoritilan avaaminen paljasti jäähdyttimeen tulleen vuodon, josta suihkusi sumuna kuumaa jäähdytysnestettä pakosarjan päälle. Itselleni tämä kelpaa, ja olihan tässä hyvä syy viettää muutaman viikon illat tallissa suunnitellen ja turaten. Auton maali näyttää hieman vasaralakkamaiselta ja päätin etsiä sopivan sävyn paikkamaalausta ajatellen. Tulin sanoinkuvaamattoman iloiseksi ja kehuin autoa pitkään: jos kerran pitää hajota, niin sen voi tehdä tyylikkäästi kotipihalla reissun jälkeen. Suoritin käsittelyn muutaman kerran, kunnes pinta oli peittävä ja mielestäni tarpeeksi tasainen. Päätin jäähdytinremontin innoittamana siistiä kaikkea hieman, kuitenkin tiukasti alkuperäisyyttä vaalien. Purin jäähdyttimen lisäksi ilmanpuhdistimen, moottorinkorvakkeen, akkutelineen, hihnapyörät, tuulettimen ja jonkin verran muita osia kunnostuksen tieltä. Museoautona tuo täysin varusteeton perusajokki on ollut jo vuosikymmeniä, joten käyttö on ollut aktiivivuosiaan vähäisempää. Sitten idealamppu syttyi taas ja kokeilin vaahtomuovista valmistettua mulkkurissaa, jolla kevyesti rullaamalla metallimaalin sai häivytettyä siististi kuluneiden kohtien yli. Suomalaiselta tavarantoimittajalta löytyi amerikkalaiseksi kerrottu korvausjäähdytin, merkiltään US-Radiator, tosin omaani muutamaa tuumaa leveämmällä kennolla varustettuna. Kiinnityspisteet olivat kuitenkin samat, joten kelpuutin uutuuden. Eräänä aamuyönä heräsin hyvältä vaikuttavaan ideaan. Edellä mainitut lähetin pulverimaalattavaksi ja moottorin maalaamisen suoritin alkuperäistä vastaavalla sävyllä kilikalimetodilla. Niinpä minkäänlaista tarvetta tai halua auton ehostamiseen ei ole omistusvuosinani ilmennyt. 78 . Metallinhohtoinen sininen alkuperäisväri oli osin kulunut pois ja itse moottoristakin terävin hehku jo ulkoisesti mennyttä. Lahden-reissu meni hyvin, eikä auton toiminnassa ollut minkäänlaista häiriötä. Laatu on siis kuitenkin mitä on, kun auton peruskomponentteja joutuu uusimaan jo reilun puolen vuosisadan käytön jälkeen. Tunnin vatkaamisen jälkeen olin tyytyväinen ja suoritin koemaalauksen. Lopputulos ei todellakaan vastaa mitään concoursentisöintiä, ja kehotankin kaikkia pyrkimään korkeampaan viimeistelytasoon. Ulkokuori on kauniin kauhtunut ja täyttää trokareiden viljelemän määritelmän, ”patinaa, jota ei voi ostaa rahalla”. Mobilisti 2/20 Mikään ei nykyään kestä mitään S yyskuun alkupuolella järjestettiin Lahdessa Mobilistin perinteinen Jamb-ORee Suomen moottoripyörämuseolla. Valiantin moottoritila on säilynyt alkuperäisenä, mutta omaan silmääni hieman alakuloisen oloiseksi päässeenä. Vasaralakkaidea toimi loistavasti. Hain Motonetista tummansinistä ja hopeaa Hammer Metal Paintmaalia ja ryhdyin sekoittelemaan. Kehuin siitä autoani hyvän yön -toivotuksen ohella
Taitettuamme aluksi matkaa hyvällä tahdilla, ainoana vastoinkäymisenä varatankkina pitämäni vissypullon sisällön valuminen ylleni, jäimme nauttimaan pizzoja idylliseen pikkukylään sivutien varrella, kuusisataa kilometriä määränpäästämme. Nostaessani katseeni takaisin ylös, havaitsin hämmästyksekseni moottoritien liikennevirrasta erkanevan vahvasti elämää nähneen oloisen Toyota Lite-Acen, joka pysähtyi rengas tyhjänä ja vaihdepoljin vääntyneenä nököttävän ajokkini taakse. Aarteet käsissämme palasimme moottoripyöräni luokse. Tajuttuamme ajan kulun jouduimme selviytymään muutaman kylän läpiajosta Man-saaren ajoista tutulla tyylillä, kunnes pääsimme moottoritielle. Tajuntaani jysähti havainto, että oli tapahtunut jokaisen kaksipyöräisellä liikkuvan kammoksuma renkaan puhkeaminen täydessä vauhdissa. Olin jo jonkin aikaa ollut havaitsevani takapyörän tienoilta outoja kilahduksia, mutta tuulen suhinassa ja moottorin melussa ilmiötä oli mahdoton paikallistaa tarkemmin. Pyörän päältä noustessani onnistuin kuitenkin vielä adrenaaliiniryöpystä sekavana asettamaan seisontajalan huonosti lukituskoloonsa. Aurinko lämmitti kasvojani ja vanha mutta uskollinen Harley-Davidson jyskytti tasaisesti hyvällä moottoritienopeudella kohti kotikaupunkia. Niinpä koko retkivarustuksessa oleva raskas ajolaite kaatui kuin hidastetussa maalikamerakuvassa siten, että jalkateräni jäi osittain ensiökotelon alle. Erottuamme jälleen teillemme jatkoin matkaa mietiskellen edellisten tuntien tapahtumia. 79 ASIAN VIERESTÄ TOLONEN K un kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, on syytä huolestua! Tämä viisaus on toteutunut elämässäni useammin kuin olisi ollut tarpeenkaan. Yritin tarjota maantien ritarille korvausta hänen avustaan, mutta mies kieltäytyi päättäväisesti. Eräänä alkukesän iltapäivänä kymmenisen vuotta sitten olosuhteet vaikuttivat niin hyviltä kuin ne kylmässä kotimaassamme voivat moottoripyöräilyn kannalta koskaan olla. Kuljettajan astellessa luokseni nousin väkisin sijoiltani ja aloin selittää tilannettani väkinäisen humoristisesti, mutta kivun vääristämin kasvoin. Työmaaparakeista koostetun verstaan pihalla vaihdoimme kaasun oikeanlaiseen, siis paineilmaan. Varovasti hopealla juottamalla omenapuumies sai osaset liitettyä toisiinsa. Kivusta ähkien ja noloa performanssiani kiroillen laahauduin istumaan tien reunakaiteelle ja jäin apaattisena tuijottamaan tienlaidan asfaltin halkeamista ylös ponnistavia leskenlehtiä. Venttiili oli nyt kunnossa, mutta mistä ilmaa renkaaseen. Aluksi tuo maantien velho viilasi katkeamispinnan tarkasti suoraksi ja sahasi sitten rautasahalla siihen irtoventtiilistä sopivan jatkoksen. Sain kuitenkin suostuteltua hänet lounaalle läheiselle huoltoasemalle, missä sitten aterian äärellä vertailimme elämäntarinoitamme ja henkiinjäämiskokemuksiamme. Äärimmäisin ponnistuksin sain vapautettua itseni ja nostettua pyörän seisontatuen varaan. Siihenkin löytyi Lite-Acen uumenista ratkaisu. Maantiellä sattumat tuntuvat kuitenkin joskus niin käsikirjoitetuilta, että mieleen nousee eksistentialismin tutkiskeluun jopa turvallista tasoa syvemmälle uppoutuneen isäni serkun, Kosti Tolosen, laatiman kirjan otsikko: ”Pelaako jumala sattumanbiljardia alkeishiukkasilla?” Sattumanbiljardia alkeishiukkasilla. Menon laannuttua pitkien sekuntien jälkeen, olin ihmeekseni ehjänä ajokaistan reunalla, autojen syöksähdellessä ohitse epämiellyttävän läheltä. Ajatukset harhautuivat tuon tuosta muistelemaan muutaman edeltäneen päivän aikana kahden ystäväni kanssa suorittamaani pikaista pyrähdystä Tanskaan, etenkin edellisenä aamuna alkanutta paluumatkaa. Tämä selitti kuulemani mystiset äänet. Ajo huipentui lopulta kymmenien kilometrien paniikinomaiseen pujotteluun Tukholman viikonlopun paluuruuhkassa, mutta ehdimme kuitenkin lopulta laivaan. Onneksemme olin asentanut joskus huvikseni tai vahingossa Harleyn venttiilin juureen kaksi mutteria päällekkäin, joten venttiilinvartta jäi mutterit poistettuamme esille noin sentin verran. Mobilisti 1/20 . Sain ohjeen seurata erikoismiehen perässä hänen lähistöllä osuvasti Hajala-nimisessä paikassa sijaitsevaan tukikohtaansa, sillä kylmäaine haihtuisi hänen mukaansa nopeasti renkaan lävitse. Tilanne vaikutti mielestäni tekemättömältä, mutta Lite-Ace -mies oli toista mieltä. Hetken päästä pyörä oli jälleen lähtövalmiudessa rengas pulleana, tosin harvinaislaatuisesti kylmälaitteessa käytettävällä kaasulla täytettynä. Toyota-mies ei juuri hätkähtänyt sankaritarinastani, vaan keskittyi tarkastelemaan pyörän vaurioita. Kun riittävä määrä puutavaraa oli saatu purettua moottoritien reunalle, kaivoi pelastajani esille pienoiskokoiset kaasuhitsauslaitteet. Hän komensi minut avukseen purkamaan auton takaosan turvoksiin asti täyttämää omenapuunrunkojen ja -oksien muodostamaa sykeröä. Täysin varoittamatta koko moottoripyörä alkoi yhtäkkiä vaappua holtittomasti, ja sain hetken harrastaa kiihkeätä pakkoaerobicia pitääkseni puolelta toiselle riuhtovan raskaan esineen pystyssä ja omalla kaistalla. Tolonen220.indd 79 Tolonen220.indd 79 2.3.2020 18.39 2.3.2020 18.39. 800 kilometrin ajon aikana tärinä oli vapauttanut tuon häntäpätkän, joka oli holtittomasti heiluessaan osunut välillä takapyörän venttiiliin. Matka jatkui kotimaan kamaralla. Paneuduin itsekin samaan aiheeseen ja hetken päästä improvisoitu onnettomuustutkintalautakuntamme onnistui rekonstruoimaan tapahtumien kulun; Kieputtaessani viimeisen yön jäljiltä pyörän varkaudenestojärjestelmän – metrin pituisen teräsketjun munalukkoineen – satulan takaraudan ympärille, oli pitkähkö vapaaksi jäänyt osuus ketjua tullut työnnettyä hieman huolimattomasti kiepin alle. Tarpeeksi monta iskua saatuaan messinkirunkoinen venttiilinvarsi oli katkennut juurimutterin yläpuolelta ja aiheuttanut ilman äkkipoistumisen sisärenkaasta. Aikansa Toyotan tavaratilan uumenissa hääräiltyään hän pudottautui autosta muutama kylmäkoneen ilmausventtiili kämmenellään. Jos ne olisivat olleet jonkin elokuvan käsikirjoitusta, kysymykseen olisi ilmeisine yhteensattumineen voinut tulla lähinnä Disneyn kokoperheen sellainen
oli syksyllä 1939 osallistunut erikoiseen näytelmään vain 80 kilometrin päässä Helsingistä. (Kotka) ja ORP S?p (Korppikotka), joissa oli hitsattu runko ja hydrauliset käyttölaitteet muun muassa venttiilien sulkemiseen taistelukeskuksesta yhdellä komennolla. Eräät muut sukellusvenetyypit ehtivät pintakulusta sukelluksiin jopa 30 sekunnissa. tammikuuta 1938. Sitä ennen Orze. Orze?in sallituksi sukellussyvyydeksi ilmoitettiin 80 metriä, teknisen syvyyden ollessa 100 metriä. Teoria miinaan ajamisesta on yksi todennäköinen selitys. Ranskan Nantes’in telakalla valmistuneisiin Wilk-luokan vedenalaisiin kuuluivat 78,5-metriset, vuonna 1929 vesille lasketut ORP Ry. Teppo Valkjärvi P uolalla oli toisen maailmansodan syttyessä käytössään kaksi uudenkarheaa ja kolme kymmenen vuoden ikäistä sukellusvenettä. Uuden sukellusveneen itsenäiseksi toiminta-ajaksi ilmoitettiin 90 vrk, ja se kykeni toimimaan kerralla veden alla 20 tuntia 5 solmun nopeudella. Electrolux-jääkaapin kuuluminen Orze?in varustukseen jo vuonna 1939 viittaa siihen, että miehistötilat olivat suhteellisen viihtyisät. Telakkasopimuksen perusteella Orze?in piti kyetä hätäsukellukseen 45 sekunnissa, joskin todellinen aika oli muutaman sekunnin pitempi. Puolan laivasto otti aluksen käyttöön runsasta vuotta myöhemmin helmikuussa 1939. Niitä täydensivät aivan uutta tuotantoa olleet 84-metriset Orze?-luokan sukellusveneet ORP Orze. Jokainen edellä mainituista sukellusveneistä oli suomalaisia vastineitaan, nimenomaan maineikasta Vetehis-luokkaa huomattavasti kookkaampi. katosi kesällä 1940 jäljettömiin. 80 . Mobilisti 2/20 KOTKA, JOKA EI PALANNUT S U K E L L U S V E N E O R P O R Z E . Kylkipaneelit olivat paksuudeltaan 14 mm (torni 16 mm) ja vedenalaisen tiedetään käyneen partiotehtävissä 97 metrissä. Saksalaiset sukellusveneet kävivät sodan aikana hätätilanteissa jopa yli 200 metrissä, mutta niiden kylkilevyt olivat 16,5 mm paksut. (Ilves) ja ORP Wilk (Susi), sekä 1930 vesille laskettu ORP ?bik (Villikissa). Puolan laivaston iso avomerisukellusvene Orze. Tässä jutussa keskitytään Hollannin Vlissingenissa, Koninklijke Maatschappij de Schelden telakalla valmistettuun Orze?iin, jonka vesillelasku tapahtui 15. orzel.indd 80 orzel.indd 80 3.3.2020 14.00 3.3.2020 14.00
Mobilisti 2/20 . On tärkeää ymmärtää Saksan ja Puolan välisen poliittisen tilanteen olleen jo helmikuussa 1939 niin tulenaran, että Puolan merivoimat pelkäsivät Saksan hallituksen ryhtyvän painostamaan Hollantia takavarikoimaan upouuden, vielä luovuttamattoman S?pin. de Rooy suunnitteli ne puolalaisten sukellusveneiden esikuvan mukaan. Niinpä sukellusvene lähti 2. Sen jälkeen S?p otettiin Puolan laivaston palvelukseen Norjassa, josta se suuntasi 18. valmistumassa telakalla Hollannissa. Samasta syystä varsovalaisyhtiö Rohn Zielinskin piti toimittaa Orze?iin sähkömoottorit, mutta lopulta ne tilattiin kuitenkin sveitsiläiseltä Brown Boverilta. Lisäksi Puola toimitti kustannusten vähentämiseksi telakalle noin 10 % rakennusmateriaaleista akkujen, radiolaitteiden, periskooppilinssien ja teräslevyjen muodossa. Salomonia suorittamaan sukellusveneen haltuunoton, kuten myös tapahtui. Kaksi viikkoa myöhemmin S?p kohtasi puolalaisen hävittäjäalus ORP Burzan, jolle siirrettiin pääosa kyydissä olleista hollantilaisista telakkatyöntekijöistä. Puolan merivoimat otti yhteyttä hollantilaistelakoihin niiden niitettyä erinomaista mainetta rakentamillaan, omaan suunnitteluun perustuneilla sukellusveneillään. 81 Massi kukkarossa Puolan laivasto (Marynarka Wojenna Rzeczypospolitej Polskiej) allekirjoitti hollantilaistelakoiden Koninklijke Maatschappij de Schelden ja kuivatelakka Rotterdamsche Droogdok Maatschappij’in (RDM) kanssa tammikuussa 1936 sopimuksen kahden uuden sukellusveneen rakentamisesta Rotterdamissa. Uudet vedenalaiset ideoitiin Nederlandsche Verenigde Scheepsbouw -suunnittelutoimistossa Hollannin pääkaupungissa, Haagissa, yhteistyössä Puolan laivaston asiantuntijaryhmän kanssa. telakkamiehineen koeajolla, paluumatkalla Hollannin Vlissingeniin. Oli vain muuan ongelma. huhtikuuta Rotterdamista suorittamaan sukelluskokeita Norjan Oslovuonossa. Heistä kolme muuta laskettiin maihin Norjan Hortenissa. Jopa kahden sukellusveneen rakentaminen piti osittain rahoittaa tarkoitusta varten perustettujen yksityisrahastojen avulla. Pelon ennakkoilmapiirissä Puolan kahden uudemman sukellusveneen rakentaminen aloitettiin 1936, ja ensimmäisenä valmistunut ORP Orze. Yllä: ORP Orze. Aluksen päästyä kansainväliselle merialueelle Puolan laivaston johto käski kuitenkin kommodori W. Hollantilainen insinööri G. saapui ensimmäistä kertaa Gdynian laivastotukikohtaan helmikuussa 1939. orzel.indd 81 orzel.indd 81 3.3.2020 14.00 3.3.2020 14.00. Puolan merivoimat halusi kernaasti rakennuttaa Hollannissa neljä sukellusvenettä, mutta maalla ei ollut siihen riittäviä taloudellisia resursseja. huhtikuuta GdyOrze. Kaksi muuta sukellusvenettä, joita puolalaiset eivät siis kyenneet rahoittamaan, mutta joiden tilauksia hollantilaiset telakat odottivat, tilattiin Hollannin kuninkaalliselle laivastolle tunnuksin O 19 ja O 20. Useita onnistuneita testimatkoja suoritettiin huhtikuuhun mennessä. Sisaralus ORP S?p (Korppikotka) oli samaan aikaan vielä telakan koeajoissa Hollannissa
RDM puolestaan määrättiin toimittamaan puuttuvat varaosat ja laitteet Puolaan. Laskowskin tykistöpatteri sai vielä 25. Mobilisti 2/20 niaan hävittäjä Burzan osoittaessa reittiä. Kesällä 1938 Orze?iin asennettiin aseistus ja muut operatiivisen toiminnan vaatimat varusteet, sekä valittiin tuleva miehistö, mukaan lukien K?oczkowski ja ensimmäinen perämies Jan Grudzi?ski sekä aseupseeri Andrzej Piasecki. lentotukialuslaivueesta, joka oli myöhemmin tarkoitus sijoittaa rakenteilla olevalle lentotukialus Graf Zeppelinille. ei virallisesti pystynyt vielä lähtemään merelle, "koska sille ei ollut ehditty toimittaa makeaa vettä” – selvä meriselitys laivaston johdon epäselville käskyille. oli 84-metrisenä huomattavan kokoinen. Maass upposi kuitenkin vasta 22. Kaksi aluksella yhä ollutta Rotterdamin laivanrakentajaa lähetettiin kotiin vasta Gdyniasta. Myöhemmin samana päivänä Wicheriä vastaan hyökkäsi 33 Stuka-syöksypommittajaa 186. Heti sodan alkupäivinä Puolan sukellusAvomerisukellusvene Orze. ”Pojat, pitäkää vapaailta” Vaikka synkät pilvet olivat elokuun viimeisenä päivänä 1939 käsin kosketeltavissa, K?oczkowski antoi Puolan Oksywien satamassa olleen Orze?in aliupseereille luvan viettää vapaaillan maissa. Kaksi päivää myöhemmin upotettiin vielä puolalainen tykkivene General Haller. Silloin puolalainen Laskowskin tykistöpatteri avasi tulen ja osui hävittäjä Leberecht Maassiin (Z1) vaurioittaen sitä pahoin. Oli kuin kohtalon ivaa, että kolmen puolalaishävittäjän poistuessa kiivaasti kohti Britanniaa, niitä saattoi Bornholmin saaren kohdalla neljä saksalaista hävittäjäalusta, Bruno Heinemann (Z8), Friedrich Ihn (Z14), Erich Steinbrinck (Z15) sekä Friederich Eckoldt (Z16). syyskuuta satamassa ollutta miinanlaskija Gryfia ja lähtövalmiina ollutta hävittäjäalus Wicheriä vastaan, niiden ollessa juuri siirtymässä Hel’in niemimaan linnakkeen ohitse Danziginlahdella. Syyskuun 1. Jälkimmäisten päälliköillä ei ollut vielä tietoa, että sota syttyisi vain puolitoista vuorokautta myöhemmin. päivänä puolalainen sukellusvene Wilk hyökkäsi saksalaishävittäjä Erich Steinbrinkiä vastaan, mutta torpedo meni ohi. Saksan tiedustelulentäjät havaitsivat huomattavan määrän Puolan laivaston aluksista olevan yhä Gdynian satamassa, jolloin saksalaiset hyökkäsivät vara-amiraali Günter Lütjensin käskystä 3. Näkymä Orze?in torniin. Onnettoman yhteensattuman takia Saksan aloittaessa hyökkäyksen Puolaan seuraavana aamuna, Orze. Harmillista kyllä, saksalaiset eivät hyökänneetkään mereltä. Muutoin ne olisivat takuulla varjostaneet puolalaisia 1. syyskuuta aamuyöhön klo 04.47:ään – toisen maailmansodan viralliseen alkamishetkeen – ja avanneet tulen puolalaisaluksia vastaan. lepäsi kuin maalitauluna Gdynian satamassa. Vertailun vuoksi Suomen isoimpien Vetehinen-luokan sukellusveneiden pituus oli 63,5 metriä. Vaikka miinoja ei vielä ollut ehditty laskea, niitä oli välittömässä valmiudessa yli 1 000 kappaletta. Niinpä Puolan laivaston esikuntapäällikkö, Jozef Unrug, käynnisti siirtoon tähdänneen Operaatio Pekingin. Toinen maailmansota ei yllättänyt Puolaa täysin, vaan laivaston sukellusveneet aloittivat jo elokuun 24. helmikuuta 1940 ajettuaan todennäköisesti miinaan. elokuuta 1939, Puolan hallitus varoitti yleisradiotiedotuksena maan merialueiden pikaisesta miinoituksesta kolmen merimailin säteellä. Siitä oli tuleva rauhan ajan viimeinen ilta. Toisin kuin muut Puolan laivaston sukellusveneet, Orze. 82 . Brittihävittäjä HMS Wanderer (D 74) ja ilmatorjuntasaattaja HMS Wallace (D 20) saattoivat puolalaishävittäjät onneksi vielä samana iltana Rosythin tukikohtaan. Laivaston komentaja, vara-amiraali Jerzy Swirski teki viipymättä viisaan päätöksen hävittäjäalusten Blyskawican, Burzan ja Gromin siirtämisestä välittömästi brittisatamiin, jotta saksalaiset eivät ehtisi upottaa niitä; sotahan saattoi alkaa minä hetkenä hyvänsä. Wicher upotettiin ja kohtalon kellot soivat myös miinalaiva Gryfille. Riitaa puitiin tuomioistuimessa, joka päätti, että Puolan laivaston oli maksettava viimeinen maksuerä sekä hollantilaistelakan työntekijöiden matkakulut. päivänä 1939 Operaatio Worekin (Säkki). orzel.indd 82 orzel.indd 82 3.3.2020 14.00 3.3.2020 14.00. Se tähtäsi Saksan maihinnousun torjumiseen ennakolta. syyskuuta kuin kostoksi osuman vanhaan taistelulaiva Schleswig-Holsteiniin. Neljäs Puolan hävittäjäaluksista, vuonna 1930 valmistunut ORP Wicher, lepäsi parhaillaan konevikaisena Gdynian satamassa. Hellekesän myrskyisä päätös Orze?in ensimmäinen päällikkö, kapteeniluutnantti Henryk K?oczkowski, oli mukana kölinlaskusta toisen maailmansodan alkusäveliin. Aivan sodan kynnyksellä, 30. Rotterdamissa oli odottamassa sukellusveneiden varaosia ja laitteita, joita Puolan merivoimat ehdottomasti tarvitsivat, mutta koska RDM-telakka ei ollut saanut loppumaksua, se kieltäytyi toimittamasta niitä
Syyskuun 3. päivänä päällikkö muuttui ylivarovaiseksi ja alkoi kyseenalaistaa ylempien komentoportaiden käskyjä. K?oczkowski sai myös käskyn partioida Pi?aw?n merialueella, mutta hän ei totellut sitä. Orze?in noustua pintaan lataamaan akkuja, K?oczkowski siirtyi sekavia puhuen kannelle. Wilkillä ideoitiin nopea ja toimiva sotasuunnitelma: lähdettiin seuraamaan kolmea ruotsalaista alusta, miehistön ilmoituksen mukaan ”tekeytyen ruotsalaiseksi sukellusveneeksi”. Kipparin vaatiman välittömän sairaalahoidon takia Orze. Myöhemmin K?oczkowski sepitti tarinan ”Orze?iin kohdistuneesta hyökkäyksestä”, jonka takia alus oli ”joutunut poistumaan partioalueeltaan”. K?oczkowski poistui sukellusveneestä kryptisesti kahden matkalaukun, metsästysaseen ja kirjoituskoneen kanssa. Wilk kohtasi Tanskan salmissa saksalaisen hävittäjäalus Richard Beitzenin (Z4) ja torpedovene T107:n, jotka vartioivat salmea. Kipparia myös syytettiin Orze?in lojuuttamisesta Itämeren pohjassa sen sijaan, että iso ja uudenkarhea avomerivene olisi etsinyt aktiivisesti maaleja. Tämän jälkeen Orze. Orze. orzel.indd 83 orzel.indd 83 3.3.2020 14.00 3.3.2020 14.00. suuntasi lähimpään satamaan, joka oli sattumoisin Tallinna. Neuvostoliitto aikoi käytännössä jakaa Puolan Saksan kanssa, ja maiden salaiset poliisit NKVD ja Gestapo toimivat jo tiiviissä yhteistyössä. kohtasi yöllä toisen puolalaisen sukellusveneen, Wilkin, ja pari päivää myöhemmin S?pin, ja päätti jatkaa pohjoista kohden yhdessä jälkimmäisen kanssa. joutui kahdesti saksalaisten syvyyspommihyökkäysten kohteeksi, kahdesti saksalaisten hävittäjäalusten kiusaamaksi ja neljään kertaan lentokoneiden tikkatauluksi. Partioalueelta poistuminen oli rikos, joskaan kyse ei varsinaisesti ollut sotilaskarkuruudesta. lipui Tallinnan satamaan Paljassaaren niemimaan läheltä. Orze?in viisi muuta upseeria oivalsivat päällikkönsä välttelevän taistelutilanteita. irtautui Puolassa 2. Hyökkäysten seurauksena miehistö ei kyennyt korjaamaan sähkökompressoriin tullutta vikaa merellä. Tosiasiassa kaikki kolme pääsivät turvaan puolueettomaan Ruotsiin, jossa veneiden yhteensä viisi upseeria ja 120 aliupseeria ja miehistön jäsentä internoitiin. Kukaan ei tiedä, miksi Orze. 83 veneistä S?p ja Ry. Syyskuun 4. syyskuuta 1939 Orze. Alus oli viikkoa aiemmin saapunut kaupunkiin ”laivastovierailulle”. kärsivät eriasteisia syvyyspommivaurioita. Koska K?oczkowskista ei enää ollut matkan jatkajaksi, Orze?in uudeksi päälliköksi määrättiin Jan Grudzi?ski. Orzel Tallinnan satamassa syyskuussa 1939. Saksalainen säiliölaiva M/S Thalatta (entinen Julius Schindler) oli kuitenkin lähdössä merelle sitä ennen, joten Orze?in oli odotettava toiset 24 tuntia saksalaislaivan poistumishetkestä lukien – sellainen oli Haagin sopimuksen ehto. Puolan laivaston esikuntapäällikkö, vara-amiraali Józef Unrug, joka oli ensimmäisen maailmansodan aikana palvellut saksalaisen sukellusveneen päällikkönä, kielsi kuitenkin K?oczkowskia palaamasta Helan niemimaan pommitettuun Puolan laivaston tukikohtaan. Hämäys onnistui ja Wilk pääsi siirtymään Kattegatin kautta Britanniaan. Se merkitsi laivan valmistautumista merellelähtöön, joten Orze?illa oli mahdollisuus taluttaa se syvemmälle Ahdin valtakuntaan. Mobilisti 2/20 . syyskuuta – parin päivän sisällä. päivänä klo 04.47. K?oczkowski kieltäytyi hyökkäämästä saksalaista moottorialus Bremeniä vastaan, minkä voi vielä ymmärtää, koska hän todennäköisesti halusi välttää hyökkäämistä siviilialusten kimppuun – ilmenihän sukellusvenesodan alussa 1939 yhä tiettyä herrasmieshenkeä. Kriegsmarine suunnitteli lähettävänsä Puolan sukellusveneiden kimppuun Danziginlahdelle kymmenen sukellusvenettä, mutta jostain syystä katsottiin, etteivät ne soveltuneet sellaiseen – ilmeisesti Puolan uusia sukellusveneitä syystäkin pelättiin. Samaan aikaan Puolan Viron-sotilasattasea, everstiluutnantti Stanis?aw Szczekowski, välitti Orze?in miehistölle henkilökohtaisesti hyytävän tiedon, jonka mukaan myös Neuvostoliitto aloittaisi sodan Puolaa vastaan 17. Kuten myöhemmin kävi ilmi, outo poistuminen säästi hänen henkensä. Seuraavana päivänä K?oczkowski ilmoitti sairastuneensa lavantautiin tai umpilisäkeongelmaan ja lukitsi itsensä hyttiinsä lipittämään teetä. Tällöin Orze?in kansivahti havaitsi vanhan saksalaisen taistelulaiva Schleswig-Holsteinin savupiipuista kohoavan savua. Nimenomaan Schleswig-Holstein oli ampunut toisen maailmansodan ensimmäiset laukaukset tulittamalla Puolan armeijan Westerplatten linnoitusta Gdanskissa lähietäisyydeltä syyskuun 1. Tämän vuoksi saksalaiset kuvittelivat upottaneensa ne, sekä lisäksi sukellusvene ?bikin, joka selvisi vaurioitta. Viro suostui vastaanottamaan Orze?in Haagin sopimuksen nojalla, ja sukellusvene ilmoitti saapumisensa viralliseksi syyksi ”vaarallisen vian”. syyskuuta satamasta meren syvyyksiin, se joutui pian nousemaan pintaan lataamaan akkuja. päivänä Orze?ia käskettiin lähestymään mahdollisimman huomaamatta Veikselin suistoa. Karanteenissa Illalla 14. Tällöin havaittiin K?oczkowskin hermostuneisuus. Orze?ille lähetetty Viron laivaston tutkimusryhmä ei kuitenkaan löytänyt jälkeäkään teknisestä viasta. Kun vaurioitta säilynyt Orze. liikkui Gotlannin itärannikon tuntumassa, sillä alueella ei ollut siinä vaiheessa vihollisaluk sia. Viron määräämän ilmoituksen nojalla Orze?in piti poistua Tallinnasta 24 tunnin sisällä. Hermoromahdus K?oczkowski tulkitsi kuitenkin saamansa epätarkan käskyn hyväksynnäksi poistua erikseen määritellyltä partiointialueelta Gdanskinlahdelta pohjoiseen, taistelualueen ulkopuolelle
Hetkellisenä takaiskuna sukellusveneen lähtöä viivästytti tosin virolaisen laivastoupseerin tarkastuskäynti. Sataman suulla sukellusvene jumittui hetkeksi matalikolle, mutta onnistui nopeasti pääsemään vapaaksi ja viilettämään Itämerelle. Miehityksen esiasteena Viron tukikohtiin kuljetettiin vähintään 25 000 puna-armeijan sotilasta. Molemmille annettiin myös 50 dollaria mieheen, koska puolalainen miehistö uskoi, että vedenalaisesta maailmasta maihin palaavat "ansaitsevat matkustaa vain ensimmäisessä luokassa". Virolaiset poistivat silti kansija it-tykeistä lukot, sekä ehtivät siirtää pois neljätoista torpedoa. Toiminta alkoi Grudzi?skin sabotoidessa torpedohissin vaijereita, jolloin virolaiset eivät kyenneet poistamaan kuutta perätorpedoa. päivänä noin klo 18.00 Tallinnan sataman valonheittimissä ilmeni selittämätön toimintahäiriö, jota Grudzi?ski käytti siekailematta hyväkseen. Viimein päätettiin poistua Baltian vesiltä ja suunnata keula kohti Iso-Britanniaa. Tosiasiassa hän mittaili salaa veden syvyyttä suunnitellulla poistumisreitillä. Kuusi torpedoa jäi jäljelle, ja koska 16. Virolaiset avasivat tulen kevyillä konekivääreillä ja kevyellä tykistöllä vahingoittaen tornia. Keskiyöllä Orze. Kiinnitystouvit katkaistiin kirveellä, molemmat Sulzer-dieselit jyrähtivät käyntiin ja Orze. Syyskuun 18. Kyseessä oli suoritus vailla vertaa, kestihän partiointi merellä melkein kuukauden. 84 . Tämä ei puolen tunnin tutkimisen jälkeen havainnut mitään normaalista poikkeavaa, vaan poistui toivottaen puolalaisille hyvää yötä. Kuten arvata saattaa, sataman valaistusta sabotoitiin tarkoituksella. Virolainen sanomalehti Uus Eesti raportoi Neuvostoliiton ja Saksan poliittisessa puristuksessa: ”Vähän ennen klo 04.00 torstaiaamuna (Ruotsin) Östergarnsholmiin saapui kumivene mukanaan kaksi virolaista merisotilasta – aliupseeri R. syyskuuta oli sunnuntai, ei uutta torpedohissin vaijeria kyetty hankkimaan. Kirikmaa ja matruusi B. Tallinnan tapausta ruotineet Viron ja Saksan lehdistö väittivät puolalaisten sukellusvenemiesten murhanneen kaksi vangiksi otettua virolaista vartiomiestä. Raskaampia aseita ei voinut ajatellakaan, koska ne olisivat todennäköisesti vaurioittaneet muita aluksia. Neuvostoliitto puolestaan käytti Orze?in Tallinnaan saapumista propagandassaan yhtenä lukuisista tekaistuista selityksistä, joiden nojalla se vaati itselleen syksyllä 1939 tukikohtia Viron alueelta – ja sai tahtonsa läpi. Mobilisti 2/20 Virolaisilla oli laillinen oikeus internoida vieras sukellusvene, joskin kaikki Itämeren alueen maat olivat Neuvostoliittoa lukuun ottamatta allekirjoittaneet vuonna 1938 sopimuksen, jonka nojalla sukellusveneet saisivat tarvittaessa niiden satamista laillisen turvapaikan. Ainuttakaan upotettavaa saksalaista rahtialusta ei vain ollut näköpiirissä. Hän oli yhteydessä Puolan Tallinnan-lähetystön ohella Lontooseen, kunnes Puolan laivasto lopetti lokakuusta 1939 lähtien jostain syystä kaiken yhteydenpidon Orze?in entiseen päällikköön. Sen vuoksi lahjakas aliluutnantti Marian Mokrski piirsi karttoja ex tempore, hyödyntäen alueen majakoiden luetteloa ja Itämeren alueen luotsiopasta. Todellisuudessa näillä ei ollut hätäpäivää, vaan vartijoita kohdeltiin ystävällisesti. Lopulta heidät sijoitettiin Ruotsin rannikon edustalla kumiveneeseen, sekä varustettiin ruoalla ja vaatteilla turvallista kotiinpaluuta varten. laski molemmat virolaiset noin kahdeksan merimailin päässä Gotlannista merelle kumiveneessä.” Jan Grudzinski ja Andzej Piasecki (oik.) Helsingin Sanomat 19.9.1939 orzel.indd 84 orzel.indd 84 3.3.2020 14.00 3.3.2020 14.00. Kumiveneeseen Grudzi?skin tarkoituksena oli käyttää navigointiin jonkin upottamansa saksalaisen rahtilaivan karttoja, koska kaikki Orze?in navigointivälineet – ruotsalaisten majakoiden valo-opastusta lukuun ottamatta – oli takavarikoitu Tallinnassa. Orze?in internoinnista huolimatta K?oczkowskin sallittiin olla vapaalla jalalla kunniasanalla, ettei hän pyrkisi poistumaan Virosta. Mahlstein – jotka puolalaisen sukellusveneen Orze?in miehistö oli väkivaltaisesti pakottanut mukaansa Tallinnasta. Viron omassa armeijassa oli sotilaita suojeluskunnat (Omakaitse) mukaan lukien tuolloin noin 60 000 miestä, joten vastarintaan olisi ollut realistiset mahdollisuudet. Samaan aikaan pursimies Wladyslaw Narkiewicz hiipi soutuveneellä satama-alueelle muina miehinä ”kalastamaan”. Sabotaasin voimalla Orze?in miehistö laati uuden päällikkönsä, luutnantti Jan Grudzi?skin ja uuden aseupseerin, aliluutnantti Andzej Piaseckin johdolla viekkaan pakosuunnitelman internointiansasta. aloitti pakonsa armeliaaseen yöhön. Samassa Tallinnan sataman valonheittimet syttyivät jälleen ja alkoivat pyyhkiä satamarakennuksia ja laitureita, kunnes ne viimein lukittuivat pois hiipivään Orze?iin. Kaksi Orze?ia satamassa vartioinutta virolaista merisotilasta houkuteltiin sukellusveneeseen, jossa heidät vangittiin ilman väkivaltaa. Sukellusveneen miehistö jatkoi välittömästi suunnitelmansa toteuttamista
Polskien Britanniaan Orze?in saapuessa saarivaltakuntaan miehistö sai todeta sukellusvene Wilkin saapuneen sinne kolme viikkoa aiemmin. Britanniassa Orze?iin asennettiin myös Lee Enfield -merkkinen merkkisoihtuheitin, jolla tiettävästi pystyi ampumaan myös savukehitteitä. Ensi töikseen britit määräsivät Orze?in Caledonin kuivatelakalle Dundeehen, uudelleenvarustamista varten. Telakalla Orze?ille suoritti vierailun pakolaishallituksen pääministeri, kenraali W?adys?aw Sikorski yhdessä Puolan laivaston komentajan, Jerzy Swirskin kanssa. Jopa voimakkaasti Puolan-vastainen Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels joutui uutisoinnissaan antamaan vastahakoisen tunnustuksensa puolalaisten merisotilaiden sankarilliselle toiminnalle. Marian Tadeusz Mokrskin piirtämän omatekoisen merikartan avulla edettiin Itämerellä. Iskun briteissä aiheuttama sukellusvenekauhu ei millään muotoa helpottanut puolalaisten läpipääsyä. Ongelma saatiin ratkaistua asentamalla Orze?in 550 millin putkiin 533,4 mm sisäputket brittiläisten AB-torpedojen käytön mahdollistamiseksi. 85 Virolaiset vartiomiehet vapautettiin herrasmiesmäisesti Ruotsin rannikolla. Joulukuussa Orze. Ranskalaiset taas kutsuivat Orze?ia ”aavesukellusveneeksi”. Siksi puolalaisvenettä jouduttiin aluksi käyttämään vain laivasaattueiden suojaamiseen brittien kotivesillä. Kannelle pultattiin samalla kaksi Lewis .303 (7,7 mm) konekivääriä paikkaamaan tilannetta, kunnes Tallinnassa takavarikoitujen Boforsin it-tykkien lukkojen tilalle saatiin tilatuksi uudet Ruotsista. ja Wilk liitettiin Royal Navyn 2. Virolaisten takavarikoiman kansitykin lukon korvaaminen onnistui siedettävällä vaivalla, mutta pahempaa oli, ettei torpedoputkissa kyetty ensi alkuun käyttämään erikaliiberisia brittitorpedoja. Rahvaleht 23.9.1939 Virolaisten poistuttua Orze?in matka jatkui Tanskan salmien, Kattegatin ja Skagerrakin kautta kohti Britanniaa, tarkoituksena liittää sukellusvene osaksi Royal Navya. joulukuuta 1939 korkea brittiläinen sotilasansiomerkki DSO (Distinguished Service Order). Uudessa ja oudossa toimintaympäristössä Orze?in aseistuksesta muodostui aluksi pullonkaula. sukellusvenelaivueeseen ja miehistöön liitettiin samalla brittiläiset yhteysupseeri, viestimies ja sähköttäjä. Uutinen paosta oli jo levinnyt Euroopan lehdistöön, ja niinpä Saksan ilmaja merivoimat yrittivät jäljittää Kotkaa, joka lipui Rosythin laivastotukikohtaan vain päivä sen jälkeen, kun kapteeniluutnantti Günther Prienin päälliköimä saksalainen sukellusvene U-47 oli suorittanut kuuluisan iskunsa Scapa Flow’n laivastotukikohtaan ja upottanut taistelulaiva Royal Oakin. Joulukuun lopulla 1939 Orze. Lisäksi tulitukea antoi tarvittaessa ranskalainen 13,2 mm raskas Hotchkiss-konekivääri. Kaksiputkisen Boforsin 40 mm it-tykin tulinopeus putkea kohden oli 120 laukausta minuutissa, ja siihen oli 1 200 kranaattia. Mobilisti 2/20 . Boforsin 105 mm kansitykkiin, jolla saattoi ampua 12–15 laukausta minuutissa, oli käytettävissä 125 kranaattia. suojasi saattueita Norjan Bergenin vesillä ennen siirtymisHelsingin Sanomat 8.12.1939 orzel.indd 85 orzel.indd 85 3.3.2020 14.00 3.3.2020 14.00. Yhtä lailla liittoutuneet kuin saksalaiset seurasivat Orze?in pakoa Tallinnasta suurella kunnioituksella. Grudzi?skille myönnettiin 10
Täysosuman seurauksena laiva upposi tunnissa ja kymmenessä minuutissa, jolloin yli 200 saksalaissotilasta hukkui. Kyseessä oli poikkeuksellisen tärkeä laiva, napakymppi, sillä alus oli kuljettamassa salaa saksalaisia maihinnousujoukkoja Norjaan. upotti samalla partiomatkalla 10. . Orzel upotti saksalaisjoukkoja kuljettaneen Rio de Janeiron Norjan vesillä. Orze. toukokuuta tapahtuneen viimeisen lähdön jälkeen enää koskaan yhteyttä. 4 740 hv, 2 kpl Brown Boveri -sähkömoottoreita, teho 2 x 550 h, akusto Tudor (Puola) Nopeus: 19,4 solmua pintakulussa, 9 solmua sukelluksissa Alkuperäinen aseistus: Bofors 105 mm kansitykki, Bofors 40 mm 2-putkinen it-tykki, Hotchkiss 13,2 mm raskas kk, 12 kpl 550 mm torpedoputkia keulassa, perässä ja kyljissä, 20 torpedoa orzel.indd 86 orzel.indd 86 3.3.2020 14.00 3.3.2020 14.00. ORP Orze. Norjalaisten kalastusalusten pelastaessa merestä osan 180 eloonjääneestä Saksan juoni maihinnoususta Norjaan paljastui ennen aikojaan. saattoi ajaa miinaan, vai joutuiko se saksalaisen torpedovene S 13:n upottamaksi. Kenties saksalainen pommikone upotti sen. Mobilisti 2/20 tään tammikuussa 1940 itsenäiseen partiointiin. Operaatio alkoi heti seuraavana päivänä. Siksi Orze?ille välitettiin 1. Vuonna 2015 kaksi puolalaista etsintäryhmää aloitti haravoinnin Pohjanmerellä rahoittajinaan Puolan kulttuuriministeriö ja Gdanskin merimuseo. Tuhoutumisteorioita on lähtökohtaisesti neljä: Orze. Seuraavien neljän vuorokauden ajan Orze?in niskassa olivat saksalaisia troolareita säestämässä S-luokan torpedoveneet sekä Luftwaffe. kesäkuuta radioviestein ohjeet siirtyä Skagerrakin alueelle paremmille kalavesille. kohtasi tanskalaisen rahtialuksen, mutta laukaistu torpedo meni ohi. Ellei sitten sukellusveneessä sattunut jotain odottamatonta sisäistä räjähdystä. Sukellusveneeseen ei kuitenkaan saatu sen 23. Päällikkö Jan Grudzi?ski vaati laivaa pysähtymään ja kapteenia siirtymään asiapapereineen Orze?ille. Toinen ryhmistä tutki 92 ennalta määriteltyä, Hollannin laivaston ja paikallisten tutkijoiden määrittelemää vedenalaista kohdetta. kesäkuuta 1940. Maihinnousu Norjaan Seuraavalla partiomatkallaan Norjan Stavangerin alueella Bergenistä etelään Orze. Nekään eivät kuitenkaan saaneet Orze?ia satimeen. 86 . Ikuinen radiohiljaisuus Seuraavat partiomatkat toukokuussa eivät tuottaneet lisää upotuksia. päivänä 1940 lykästi sitäkin enemmän, sillä Orze. huhtikuuta myös kolme saksalaista troolaria. Vuonna 2008 alkaneet ORP Orze?in hylyn etsinnät eivät toistaiseksi ole johtaneet tuloksiin. Seuraavana päivänä se oli iskemäisillään toisen saksalaisen joukkojenkuljetusaluksen kimppuun, kun Luftwaffen lentokoneet ryhtyivät häiriköimään. havaitsi saksalaisen joukkojenkuljetusalus Rio de Janeiron. Viidennellä matkalla huhtikuun 8. Valmistaja: De Schelde, Vlissingen, Hollanti Käyttöönotto: 2.2.1939, kadonnut: 8.6.1940 Uppouma: 1 110 brt pintakulussa, 1 473 brt sukelluksissa Pituus/leveys/syväys: 84,00/6,7/4,17 m Miehistö: 60 Koneet: 2 kpl Sulzer 6QD 42 diesel, teho yht. Norjan partiomatkan lisäksi tehdyt pari helmikuista reissua Pohjanmerellä eivät tuottaneet tuloksia, koska maaleja ei yksinkertaisesti löytynyt. Kun saksalaiset eivät viipymättä totelleet, Orze?ilta laukaistiin klo 12.05 torpedo. Niistä seitsemässätoista löydettiin hylyn kappaleita, mukaan lukien sukellusveneen torni, muttei Puolan Kotkaa. Jäljettömiin hävinneen Orze?in viralliseksi katoamispäiväksi merkittiin 8. ja 2
Vuonna 1942 K?oczkowski yllättäen armahdettiin nk. Myöhemmin hän värväytyi Yhdysvaltain kauppalaivastoon ja suoritti yhdeksän edestakaista Atlantin-matkaa. Kapteeniluutnantti K?oczkowski – NKVD:n hampaista sukellusvenekonsultiksi USA:han K ?oczkowskin uran jatkovaiheet olivat internoinnin jälkeenkin mahdollisimman epätodelliset Kun Neuvostoliitto miehitti Viron lopullisesti kesä-heinäkuussa 1940, salainen poliisi NKVD pidätti K?oczkowskin – mutta miksi tämä oli jäänyt oleilemaan Viroon. Lontoossa 1942 annettu Puolan merenkulkutuomioistuimen tuomio sisälsi ”sotilaan uskollisuudenvalan noudattamatta jättämisen”. Puolalaisveneet Orzel ja Wilk Skotlannin Rosythissä joulukuussa 1939. syyskuuta kriittisistä tapahtumista sivussa olleelle merialueelle ilman pätevää syytä, mielivaltaisesta poistumisesta käsketyltä sektorilta heti seuraavana päivänä sekä uuden, käsketyn sektorin huomiotta jättämisestä, puhumattakaan siirtymisestä omin luvin Tallinnaan sekä aluksen joutumisesta internoiduksi. Mies kyyditettiin Moskovan kautta vankileirille Neuvostoliiton miehittämän Itä-Puolan Kozielskiin. Iso-Britanniaan siirryttyään hän asteli 16. Sikorski-Maiskin sopimuksen nojalla, Puolan armeijan Neuvostoliittoon joutuneiden sotavankien palautuksen yhteydessä. Lopulta hän päätti rauhoittua ja hankki Yhdysvalloissa maatilan, mutta vanha suola janotti: K?oczkowski hakeutui töihin Yhdysvaltain laivaston Por tsmouthin sukellusvenetelakalle New Hampshireen. Silloin elettiin jo pisaranmuotoisten ydinsukellusveneiden aikaa. Muiden Kozielskin sotavankien kerrotaan kaihtaneen K?oczkowskia tämän alettua syystä tai toisesta ylistää kommunismia. Syytöksiä esitettiin Orze?in sijoittumisesta 3. Hänellä kävi kuitenkin uskomaton tuuri verrattuna niihin yli 22 000:een puolalaiseen upseeriin, jotka NKVD teloitti julmasti Puolan Katynissa huhti-toukokuussa 1940, ja tilanne kehkeytyi aina vain kummallisemmaksi. Amerikkalaiset kuulustelivat häntä epäilyn perusteella yhteistyöstä neuvostoliittolaisten kanssa, mutta ilmeisesti todisteita ei löytynyt, K?oczkowski sai toimia sukellusvenekonsulttina aina siihen asti, kunnes menehtyi vuonna 1962 sydänkohtaukseen. kesäkuuta 1942 Puolan sikäläisen merituomioistuimen eteen viisipäiväiseen oikeudenkäyntiin. Rangaistuksen seurauksena K?oczkowski erotettiin merivoimista ja hänen sotilasarvonsa alennettiin. orzel.indd 87 orzel.indd 87 3.3.2020 14.00 3.3.2020 14.00. Tuomionsa jälkeen K?oczkowski palveli toisena perämiehenä puolalaisella rahtilaiva S/S Naroczilla. Syyttäjä muistutti myös terävästi, että NKVD tai Gestapo olisivat saattaneet pakkovärvätä K?oczkowskin palvelukseensa seksiskandaalin seurauksena (K?oczkowskilla väitettiin olleen suhde prostituoidun kanssa). Saamansa neljän vuoden vankeustuomion hän vältti siksi, että Puolan armeijan ylipäällikkö ja pakolaishallituksen pääministeri, kenraali W?adys?aw Sikorski määräsi keskeyttämään tuomioistuimen päätösten toimeenpanon sodan päättymiseen saakka
Tässä Kombi eli farmarimalli. Vuonna 1972 se sai kansainvälisen iF-muotoilupalkinnon, mikä ei ollut aivan vähäinen saavutus. Malli 11 ja sen pohjalta tehdyt 110-sarjaiset automaatit olivat tuotannossa 13 vuoden ajan ja niitä löytää yhä näinkin odottamattomista paikoista. Meillä ZIM oli kokonsa vuoksi suosittu taksi maakunnissa ja syrjäseuduilla, Äkäslompolossakin oli kuulemma yksi ammattiajossa. kuvat: Kalle Moilanen Talventörröttäjät Talventörröttäjät Lada Niva saapui kioskille. koivujen koosta päätellen tämä yksilö unohtui vajan taakse varhaisessa keski-iässä. Mobilisti 1/20 ja syksynseisojat Saksan Fordin 1962 esittelemä etuvetoinen Taunus P4 oli kohtuullisen suosittu yli puolen miljoonan auton tuotannollaan vuoteen 1966 mennessä. Kun tietää neuvostoautoilijan ongelmien suuruusluokan jo pikkuruisen Jaltan saamiseksi, voi epäillä kotimaahan jääneiden ZIMien päätyneen lähes pelkästään puolueen ylemmän keskisarjan herrojen kuljettimiksi. Olland 11 esiteltiin 1969. Länsimaissa niitä nähtiin ainakin Suomessa. Valmet 565 tuli tuotantoon 1964. kalletalkoot_talvi_toinenaukeama.indd 88 kalletalkoot_talvi_toinenaukeama.indd 88 3.3.2020 15.30 3.3.2020 15.30. Väitetään, että GAZ M12 ZIM oli suurin auto, jonka yksityinen Neuvostoliiton kansalainen saattoi omistaa. 88 . Automaatista oli eri versiot kylmille ja kuumille juomille ja se oli aikanaan suurmenestys Ollandille. Sitten aika kiihdytti ohitse eikä Siesta-limonadiakaan saanut enää
Uudistaminen ei yltänyt peltien alle. kalletalkoot_talvi_toinenaukeama.indd 89 kalletalkoot_talvi_toinenaukeama.indd 89 3.3.2020 15.31 3.3.2020 15.31. Lopputuloksena oli kaksitahtinen Wartburg, josta ei sitten sen enempää. Sitä voi harrastaa myös omalla pihallaan. On eläimiä, jotka joutuessaan kilpailevan lauman jäsenen katseen kohteeksi jähmettyvät niille sijoilleen kunnes jompikumpi räpäyttää silmiään. Tehdas määrättiinkin pian suunnittelemaan natsien ajalta peräisin olevan tekniikan tilalle jotain uutta, modernia ja kepeää. Mobilisti 2/20 . Vauxhall Cresta PB 1960-luvun alkupuoliskolta. Käyttämällä erikoisvalaisimia voi ihan tavallisessakin metsässä nähdä jotain, jota ei paljain silmin havaita. Tällä kertaa haamunmetsästäjän kameraan on sattunut Renault kuutosen astraalihahmo. Kuutoskoneinen auto oli meidän mittapuillamme epätavallisen hieno ja suuri laite. Itä-Saksan savuttaja Wartburg 353 Tourist on tavannut vertaisensa. Joskus siihen voi mennä pitkään. Volvon takavetoisten mallien kestävyyttä on mainostettu jo vuosikymmenien ajan pinoamalla autoja päällekkäin. 89 EMW 340 oli koriltaan ajanmukaistettu versio sotaa edeltävästä BMW 326:sta. Kuten ihimisilläkään, ei menestys Vauxhallia kovin paljon köyhempiä pidemmälle auta
Ford Falcon Sprintin hylsy kattavalla ruostepinnoitteella, olisiko jonkun unelma. Takapihoille hillotut romutkin ovat jonkun omia, joten hyvä tapa vaatii luvan kysymistä ennen aarteiden kuvaamista. Fob Detroit, ei saatavana Uudestakaupungista USA:n alennustilassa rypevä autoteollisuus yritti 80-luvulla pärjätä niillä eväillä mitä annettiin. Plymouth Horizon sai jo tehtaalla sisuksiinsa vahvasti pornahtavan plyyshiverhoilun. Yleensä lupa heltiää ja ärhentelevät koiratkin viedään hetkeksi muualle murisemaan. Koirien ja heinikoissa lymyilevien käärmeiden puraisuilta vältyttiin tälläkin kertaa, vaikka kantaväestö vähän ihmettelikin, mikä juuri heidän romuissaan Pohjolan poikia kiinnosti. Totuus on kuitenkin se, että subtrooppisessa ilmanalassa rauta ruostuu jopa nopeammin kuin suola-Suomessa. floridan_talkoot.indd 90 floridan_talkoot.indd 90 3.3.2020 15.31 3.3.2020 15.31. Silti tämä Dodge näyttää edeltäjiinsä verrattuna Pirkka-tuotteelta – avokoristaan huolimatta. Patinaoranssi on muodikas valinta. 90 . Mobilisti 2/20 Makeiden hedelmien ja raukeiden alligaattoreiden maassa Florida, Florida, tuo ihana sitrushedelmien osavaltio, jossa hienot kromiristeilijät kimmeltävät ikuisessa auringon ja neonvalojen loisteessa – näin kuvittelin joskus minäkin. Aikansa halutuin Camaro Z28 haukottelee uupuneena ja takaspoilerin downforce on painanut perän syvälle maan syleilyyn. Timo Mononen Ruoste ei lepää koskaan, ja jotkut jopa maksavat patinasta. Ovien ja luukkujen kantteihin pesiytyvä kosteus yhdessä suolaisen meri-ilmaston kanssa syövyttää autot haperoiksi yllättävän nopeasti. Alueelta löytyy edelleenkin hienoja korroosiolta säilyneitä klassikoita, mutta takapihoilta, romiksilta ja korjaamoilta bongatut hienoudet ovat yleensä jo avun tavoittamattomissa. Kuvapläjäyksen autot on kuvattu noin viikon kuluessa Daytonan lähitienoilta
Ferrarin muotoja tavoitteleva lasikuitupulkka on joskus ehkä ollut hienokin. Maailman epäoikeudenmukaisuus juilii takaraivossa. Kansalliseläin hoitaa vahtimisen – ei rikottuja ikkunoita tai muuta ilkivaltaa. Kelpaa cruisailla Tomokajoen maisemissa. Voi, pidättäkää minut! Autokaupan rivistä löytyi Sinisen Ovaalin LTD Crown Victoria ja kilpailevan konsernin Dodge St Regis. Valmistaja Unknown Sports Cars. AMC:n ja Fordin kaseilla puhditetun Bricklinin elinkaari oli lyhyt mutta näyttävä, ja ainakin yksi on löytänyt tiensä myös Suomeen. floridan_talkoot.indd 91 floridan_talkoot.indd 91 3.3.2020 15.31 3.3.2020 15.31. Lasikuitukori on pitänyt pintansa, mutta loppua kannattelee enää Kuplan vahva keskitunneli, muu pohjalevy on jo palannut takaisin luontoon. Jeepster Commando, sivistyneempi Jeep hyvän sään siviilikäyttöön. Poliisiauton saa kotikäyttöön ilman hälytysmajakoita. Korkeudesta on hyvinkin hyötyä suoalueelle poiketessa, todellinen Swamp Rat! Hieman sivummalla tehokkaat vaimentimetkin voi ruuvata irti. Kierrättäminen kannattaa: 1971 Ford Galaxie -jätticoupen yläpuolella huilii Corvair Coupe. Ilta-auringossa kylpevän upean Buickin pyynti on 3 700 taalaa, mutta neuvotellaan… Suomesta samalla hinnalla saa 300 tkm ajetun diesel-Octavian. 91 Chevrolet Bel Air 1954 Highboy jytistelee eteenpäin 454 cid voimamosan turvin. Mobilisti 2/20 . Oikea vastaus on Kanada! New Brunswickissa valmistettiin tätä Turvallisuus Ajoneuvo Ykköstä (Safety Vehicle 1) parin vuoden kuluessa 2 854 yksilöä, ennen kuin velkojat kolkuttivat oville
Mikä lienee tämänkin laanin tarina. Sekalainen seurakunta kaikenlaista ja yksi mielenkiintoisimmista moottorikodeistakin alueelta löytyi. Kuvien perusteella tällä laanilla on noin 10 % kaikista valmistuneista. kuvat: Mikko Heimo ja Kalle Moilanen palkaneenbussit.indd 92 palkaneenbussit.indd 92 2.3.2020 19.44 2.3.2020 19.44. Omistajalla on selvästi ollut intohimo pieniin Ajokki-korisiin linjureihin. Hakkuutyömaa helpotti retkeilyä paikalle. Eivät liiku nuo maantienässät enää, vaan kasvavat sammalta. Postivarikko.net -sivuston mukaan 43 sellaista päätyi Postille, joten ainoastaan pari olisi päätynyt muuhun käyttöön. 92 . Kaksi sellaista tuollakin maatuu. Liekö pari uudempaa rättikattoa jääneet yli korinvaihtohuumasta. Mobilisti 2/20 Ajokkien hautuumaa Sisäänpääsymaksu pyydetään maksamaan Suomen markoissa. Paikka on aivan vilkkaan tien vieressä, ja romut näkyvät myös Google Mapsin kuvissa. Ajokki valmisti 1970-luvulla noin 45 kpl yhdeksänmetristä pätkäbussia Magirus Deutzin tekniikalla. Kiillotettu ruostumaton teräs loistaa kilpaa ruosteen kanssa pölykapseleissa, listoissa ja kylkien koristeissa. Paikallinen nuoriso kuuntelee John Denveriä, joten on niissä jotain toivoakin. Niistä kaksi on ollut Puolustusvoimien käytössä ja yksi ainakin loppuaikoinaan Esso Laukaanhovin autona. On ollut näky leirintäalueella. Eikä farmarimallisia Escortejakaan liiaksi ole
Scania-Vabisin yhdistyttyä Saabin kanssa nimettiin tuotannossa olleet kuormurit uudelleen. Mobilisti 2/20 . Kuvan laite onkin oikeasti 110 Super, eli kulki aikoinaan yhdentoista litran turboahdetulla moottorilla. 93 Umpikylkinen saattaja ja akvaariomallinen kaverinsa. Scania 10 olisi siis varustettu yhden litran moottorilla, jos sellaisia olisi tehty. palkaneenbussit.indd 93 palkaneenbussit.indd 93 2.3.2020 19.44 2.3.2020 19.44. Näin käy, kun inspiraatiota on liikaa. Transitia raskaampi mutta D-sarjan kuormuria kevyempi A-sarjainen avolava. Laite kun perustui Mercedes-Benzin T2-pakettiautoon eikä enää Hanomagin omaan, aikalaisekseen moderniin suunnitteluun. Umpikylkinen on saanut kylkeensä Finlandia-tyyppisen kioski-ikkunan. Hanomag-Henschel F46, joka puheiden mukaan oli vanhanaikaisempi kuin edeltäjänsä. Nyt Scanian nimellä tunnettujen kuormurien numero kertoi ensiksi iskutilavuuden ja sen jälkeen sukupolven vuoden 1968 nollasarjaisesta alkaen. Laitteen keula on kuin isommastakin Ajokista, mutta kyljet ja ikkunoiden asemointi jotain aivan muuta. Parasta A-luokkaa. Omasta päästä tehty vai jo uutena teetetty erikoiskori. Espanjanhevosten kuljetusauto, EBRO:n valmistama Nissan-lisenssituote. Tällaisia tuotteita britit suunnittelivat ennen liittymistään EU:n jäseniksi. Alkuperäisiä Hanomagin isoja F-sarjaisia ei yrityksen myynnin jälkeen enää tehty mutta pienempi, Tempo Matadoriin perustunut F25 jatkoi elämäänsä, vaikka loppuaikoina saikin nimekseen Mercedes-Benz L307
Kanit muuttuivat Pohjois-Amerikassa Golfeiksi vuonna 1985 ja takaisin kaneiksi Yhdysvalloissa 2006, mutta pysyivät Kanadassa Golfeina. Kuvan laite on valmistettu ennen vuonna 1974 tapahtunutta yhdistymistä Fiatin kanssa. Sen päätyminen suomalaiseen kokoelmaan on erittäin epätodennäköistä muttei täysin mahdotonta, kuten näkyy. Rover P4, eli moottorin koosta riippuen 60, 75 tai 90, sai kuitenkin rinnalleen melko hätäisesti suunnitellun maastoauton, jota seuraajineen myytiin lopulta pidempään kuin perinteisempiä brittiautoja. Mexicossa ykköskopan Golf tunnettiin nimellä Caribe eli karibialainen. Hei stiigatkaa, vastaus on Kanada! Volkswagen nimesi Golfin Pohjois-Amerikassa kaniksi, englanniksi Rabbit. Neliovinen Mazda 929 oli näin sulavalinjainen vain vuosina 1976-78. Kallis-Jalmari eli Allis-Chalmers 645 esiteltiin vuonna 1965 ja oli menestys kaikkialla. Taustalla pellolaisen Putki-Kitti Oy:n entisen pakettiauton ovet. Niitä ostettiin tuhansia jo pelkästään Yhdysvaltojen armeijalle. Kontio-Sisu ei kuole koskaan, mutta sammaloituu sekin hylättynä. 94 . Mobilisti 2/20 Tällä metsälaanilla voit nähdä valon. palkaneenbussit.indd 94 palkaneenbussit.indd 94 2.3.2020 19.44 2.3.2020 19.44. Kotimaassaan Japanissa auto tunnettiin italiankielisellä nimellä Luce – siis valo. Näitä autoja Rover suunnitteli pääasiassa myyvänsä sodan jälkeen. Tämän kanin mittaristo on kilometreissä ja varoituskyltit puoliksi ranskan kielellä, joten laite on myyty uutena Kanadassa. Myöhemmät mallit kun myytiin nimellä Fiat-Allis joka on varmaankin tullut yrityksen perustajan, 1842 Yhdysvaltoihin muuttaneen Thomas Chalmersin haamulle järkytyksenä
palkaneenbussit.indd 95 palkaneenbussit.indd 95 2.3.2020 19.44 2.3.2020 19.44. Ei tainnut äijä tarkoittaa tätä, kun pyysi: "Saisinko kaksi yläosatonta escortia?" Olisivatko saattajat korinvaihtobuumin vuosilta. Ransun menekki kasvoi tosin pian niin suureksi, että tuotanto siirrettiin Southamptoniin tehtaalle, jossa oli sodan aikana ollut Supermarine Spitfiren tuotantolinja. Mobilisti 2/20 . Rajoitettu alue! Fordin pinta on juuri saanut elävöittämiskäsittelyn, joka ei kestä ihokosketusta. Perusmallisen Ladan rinnalla valmistettiin myös neljällä ajovalolla varustettua 1500-kuutioista tehomallia ja sen 1300-kuutioista bulevardisporttiversiota. Harva asia virkistää niin kuin kylmä huurteinen....Hiace. Tiesittekö, että Ford valmisti aluksi Transitia Langleyn tehtaalla, jossa oli sodan aikana valmistettu Hawker Hurricane-hävittäjiä. Neuvostoliitossakin kumarrettiin luksuksen suuntaan, tai ainakin nyökättiin. 95 Kiitokorin aerodynaamisella hytillä varustettu lyhytkoppainen linja-auto on harvinaisempi alustaltaan: Fiat! Linjakilvestä päätellen olut viimeksi Keskon käytössä
pioneeri Sakari Pulkkinen ajoi Instant?GT?Dartini (Mobilisti 1/2012) omalle pihalleen, jossa suoritti kylkisaumojen liittämisen kokonaisuudessaan migillä. Tähän oli helppo heittäytyä mukaan. Kuski istui autossa ja keskittyi pitämään kaasupolkimen lattiassa ja käsijarrun kytkettynä. Meteli oli melkoinen riisikulhon huutaessa apua ja renkaiden valittaessa kuumuuttaan. Reippaan pojan kaverit auttoivat hieman aluksi etulokasuojista nostamalla, että pito saatiin irtoamaan. Sakke mainitsi uudesta tapahtumasta, joka olisi samana päivänä ja lupautui kuskiksi. Puistolassa myös asuva rakentelija. Kuski hoippui savukaasusekoituksesta typertyneenä ulos ohjaamosta ja minä, kuten kai moni muukin, soitin palokunnan paikalle. Sakke halusi vielä koristella autoa käytössämme olleella maalikynällä ja kirjoitti kylkiin mietelauseensa. Datsunin hyväksi ei ollut tehtävissä enää mitään jälkisammutusta suurempaa pelastuslaitoksen saavuttua. Cruisingin jo siirryttyä Helsingin Jäähallille muistan erään hieman poikkeuksellisen episodin. . Savu yltyi aikansa, kunnes ensin toinen ja sitten toinen eturengas puhkesi kevyesti pamahtaen. Tosin en ollut tiennyt meneväni sinne vielä saman päivän aamuna. Lähdimme matkaan heti viimeisen sauman valmistuttua ja työnnettyämme hitsauskoneen tallin uumeniin. Olisi ollut vaikea kuvitella parikymppisen tyttölapsen nousevan tuleen suditetun japskin ohjaimista. 96 . Tässä yhteydessä jäin pohtimaan sitä pienenpientä eroa, joka sukupuolten välillä vallitsee. Lisäksi autoni takakyljet oli liimattu paikoilleen vain pisteillä, jotka sain aikaiseksi ainoalla hitsauskoneellani, puikkomuuntajalla. Renkaan teräskudokset ja vanteen reunat alkoivat heittää kipinöitä ja muutenkin lämpöisenä käyvä ajokki alkoi olla sen verran kaasuuntuneessa tilassa, että syttyi lopulta mossahtaen ilmiliekkeihin. Hauskaa oli, että helteisenä kesäpäivänä osa saumoista oli vielä lämpimiä startatessamme tien päälle. Tosi mies ei kuitenkaan jätä aloittamaansa hommaa puolitiehen, joten sankarimme sen kuin antoi laulaa. Mobilisti 2/20 Olin Cruisingissa ensimmäisen kerran elokuussa 1982. cruisingmuistoja.indd 96 cruisingmuistoja.indd 96 2.3.2020 19.49 2.3.2020 19.49. Teoreettisestikin asialle olisi ollut muutama este. Hyvinhän se sitten sujui. Tero Ilola Cruising-muistoja P äivästä muodostui tapahtumarikas. ”I prefer GM”ja ”Kittiecars forever”. Parkkipaikan ollessa turpeimmillaan autoista illan pimetessä, sai erään Datsun?Nissan Cherryn omistaja idean ryhtyä esimerkin mukaisesti polttamaan rengasta omalla ajokillaan. Ensinnä en ollut kuullutkaan tapahtumasta nimeltä cruising, toiseksi Ruoholahti on Pohjois-Helsingistä katsottuna hankalasti saavutettava paikka ja kolmanneksi olin vasta 16-vuotias
Tavallinen tallaajahan pyrkii välttämään esim. Sormi osoittaa paikan Kahvia hörppiessäni entuudestaan vieras autoilija tuli vinkkaamaan, että eräässä lähikylän pihassa maatuu vanha amerikanauto. Forssan seutua piknikkiviikonloppuna, kun siellä on sitä ruuhkaa. Samoin lienee muiden harrasteajoneuvotapahtumien laita; ellei ole itse kiinnostunut, miksi sinne menisi. Vanha kansanviisaus muistuttaa, että kauneus vetää puoleensa kauneutta, samoin kuin rikkaus rikkautta. Moottoria tai voimansiirtoa ei kuitenkaan näkynyt mailla halmeilla. Ei tarvinnut syvällekään kaivaa, kun lapion kärki jo kolahti rivikuutosen kylkeen. Nurmikolla oli yhä romua, joten takakontin kansi sai toimia lavana. Vihje piti heti seuraavana viikonloppuna tarkistaa. Sitten: poks! Lumous haihtui. Kun tällaisen kuormausteknisen ihmeen kanssa kaartaa huoltamon pihaan, on yleisömenestys taattu. Vapaalla jalalla liikkuvasta kansanosasta suurin osa tosin katsonee todellisen romun ja ruosteisten pellinriekaleiden kanssa painiskelevia säälinsekaisin tuntein. Vähän pientä isommalla punnertamisella moottori ja siihen kiinnitetty vaihteisto saatiin kaivettua ylös. Se, mitä korille oli tehty, veti miehen hiljaiseksi. Ja mitä näinkään: kokonaisen näköinen Chrysler, niitä 30-luvun puolivälin kauneimpia. Paikalle saapui tontin omistaja, vanhempi rouva, joka kertoi että auton kaikki osat ovat tallella. Kattoteline oli lastattu kutakuinkin valvotun ilmatilan rajoittamaan korkeuteen. Koko auto oli pilkottu kirveellä irtopaloiksi, mutta teurastuksen päätteeksi kaikki oli nostettu varovasti omille paikoilleen, joten auto näytti etäältä katsottuna kokonaiselta. Vaikka alla oli eurooppalaisittain tilava amerikanrauta, jouduin käyttämään luovuutta. on usein ehdottanut, että meidän harrastajien pitäisi tuoda romumme rohkeammin näytille. Eihän mobilistiakaan taida usein löytää kissanäyttelystä tai puutarhamessuilta, ellei sitten vaimon mieliksi, mutta sitä ei nyt lasketa. Mitä tästä opimme. Auton ulkopuolellahan oli rajattomasti tilaa, kysymys oli lähinnä kehtaamispuolesta – ja minä se kyllä kehtaan, kuten Gösta Sundqvist joskus riimitteli. Muutama päivä myöhemmin saavuin kerrottuun paikkaan. Romu kuitenkin näemmä hakeutuu romun luokse. . Kromiosat vain kiiltelivät syksyisessä ilta-auringossa. Tälle idealle on moniakin syitä, joista yksi lienee se, että harrastusta vähemmän tuntevat kansanosatkin näkisivät millaista on vanhojen ajoneuvojen harrastus. Ajelin kerran 60-luvun amerikkalaisella kompaktiluokan autolla jonkin puolimielenkiintoisen huhun perässä. Kai Laine arkeologi_ja_vaimo_220.indd 97 arkeologi_ja_vaimo_220.indd 97 2.3.2020 20.02 2.3.2020 20.02. Jos edellisen osareissun olisi tehnyt huomaamattomammin, tästä aarteesta ei olisi kuultu mitään ja elämä olisi jatkunut huomattavasti helpompana. Varovaiseen kysymykseen taltiointipaikasta hän osoitti sormellaan maata ja yllytti hakemaan lapiot liiterinnurkalta. Mobilisti 2/20 . 97 Rauta on Rauta on magneettista magneettista K aimani K.L.B. Matka poiki auton täydeltä 20-luvun korinosia. Jos raahaamme lelumme näkösälle, saattaa joku viaton sielu innostua. Romujen kanssa liikkuminen saattaa myös viedä syvemmälle vaikeuksiin. Tällä kertaa kuljetuskalustoksi oli varattu pitkälavainen Chevrolet Scottsdale, jonka lava ei enää vaikuttanutkaan niin pitkältä, kun kaikki Chryslerin repaleet oli saatu kyytiin
Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Ulos kabinetista Autoharrastuksen voi ulottaa myös arcade-peleihin. Työviikko takana ja talviloma edessä. Ripustin takkia naulakkoon ja huhuilin iloisesti kysellen, keitä kaikkia oli paikalla. Odottaisikohan mobilisti minua kotona suklaalevyn kera. Perille päästyäni raivasin tieni läpi eteisen kumisaapasja turvakenkäpöpelikön. Täytyy lähteä pojan kanssa lähimatkailureissulle. Mobilisti istui keskittyneesti lattialla. Minä, räjähtäneet sahat ja tuntematon moottorimöykky jäimme pitämään tupaa lämpimänä. Hän jutteli moottorisahoilleen. Varoen kompastumasta sahojen osiin puikkelehdin jääkaapille ruokakasseineni. Böse Bohse Kun nuori Ilola Ladoja osti. Lattian mustuneista laikuista päätellen sahat olivat olleet jo pidemmän aikaa puhuttelussa. Ahdistaa!. Jääkaapin vieressä oli omituinen moottori, jonka alkuperää en tiennyt. S adepisarat huuhtelivat Roverin ikkunaa. No toivottavasti se ei jää niille sijoilleen sisustuselementiksi, vastasin nyreästi. Mobilisti 2/20 Ahdistaa Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Lomani oli alkanut. Kevein mielin käänsin pikku autoseni nokan päätukikohtaamme kohden. Marketta Sandberg arkeologi_ja_vaimo_220.indd 98 arkeologi_ja_vaimo_220.indd 98 2.3.2020 20.02 2.3.2020 20.02. Tuulilasinpyyhkijät tekivät työtään hieman epäsymmetrisesti. Se on siinä vaan vähän aikaa, mies huikkasi, kun havaitsi hämmennykseni. 98 . Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. Kertaalleen hylätty Säiliölaiva San Demetrion liekehtivä hylky. Haetaan muutama jauhosiilo lehmille, mobilisti herkesi puheliaaksi
Uusitulla kuonolla varustettu kolmostyypin takamoottorivolkkari oli tuotannossa vuoteen 1975, mutta milloin ja miksi tämä varhainen yksilö on tuotu Espanjaan. Älkää kysykö meiltä Volvon vilkkuja, mutta Seatin, Fiatin, Renaultin ja Citroënin omistajia palvelemme mielellämme. Valikoima on laaja, mutta rajattu. Tämän edellisenä vuonna esitellyn mallin höplähtänyt nelivalomaski vaihtui melko nopeasti alkuasukkaidenkin mielestä paremman näköiseen. 99 99 . Seat 131 oli vuoden auto Espanjassa 1979. Auton valmistaja oli Renaultin paikallinen tytäryhtiö FASA. Sivuikkunat kaareutuvat katolle vain laadukkaasti toteutetuissa hautureissa, kuten näissä Seat 124:n pohjautuvissa luksusvankkureissa. Mobilisti 2/20 MADRIDIN MUUMIOT Renault 7 oli teknisesti meilläkin tunnettu R5 erillisellä tavaratilalla ja porrasperäisellä arvovallalla lisättynä. Taustan ajoneuvoista voi päätellä kuvaajan osaavan poimia maisemasta olennaisimman. Italialaisten ja muiden eurooppalaisten ulottuvilla olleita kuutoskoneita ei espanjalaisille myyty. Meille muille sedania haluaville Renault tarjosi kohtuuhintaista, hiukan suurempaa R12:ta, joten seiskaa ei juuri Espanjan ulkopuolelle viety. Vuoden auto Brasiliassa vuonna 1971: Volkswagen 1600 TL. kuvat: Tommi Mutanen teksti: toimitus mutanenepsanjassa.indd 99 mutanenepsanjassa.indd 99 2.3.2020 20.13 2.3.2020 20.13. Fiatin loistomalliin pohjautuvaa Seatia tarjottiin aluksi ainoastaan 1,5-litraisella bensakoneella ja kahdella etuvalolla varustettuna. Espanjasta löytyy niihin runsaasti osia, joiden kohdalla muualla myydään eioota. Seat 131 Panorama Diesel ja varapyöriä pitkäänkin vaellukseen. Mobilisti-tilaajasivut 2/20 . Koska harvassa maassa on omia kilpaluokkia dieselkäyttöisille farmariautoille, epäilemme tämän Seatin toimivan jonkin vielä nopeamman laitteen huoltoautona. Tässä Seatissa on neljä valonheitintä, joten se on päivitetty malli, johon tarjottiin myös dieselvaihtoehtoa
teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Mobilistin arkistot M V San Demetrio oli vuonna 1938 Glasgowssa vesille laskettu 8 000 bruttorekisteritonnin säiliölaiva; viimeisin Eagle Oil Companyn kolmesta uudesta suurtankkerista tuohon aikaan. Lokakuun lopulla 1940 se oli jälleen kerran lähdössä Nova Scotiasta, Kanadasta kohti Liverpoolia, sillä kertaa osana saattuetta NX 84. Joukossa oli erityisen mehukas saalis, tuore jättitankkeri täynnä lentobensiiniä. Uumenissaan sillä oli 11 200 tonnia lentobensiiniä kuninkaallisille ilmavoimille. Tarjolla olevien maalien määrästä huolimatta Admiral Scheerin arsenaalissa riitti kranaatteja San Demetrionkin suuntaan. Myös San Demetrio ampui 120-millisellään kaksi laukausta, mutta ilta oli hämärtymässä ja aluksen päällikkö, kapteeni Waite, pelkäsi tosiasiassa hyödyttömän tulituksen vain paljastavan heidän sijaintinsa. sandemetrio.indd 100 sandemetrio.indd 100 3.3.2020 15.16 3.3.2020 15.16. Huomaa sulaneet rakenteet ja SOS-viestit, jotka miehistö maalasi radion puutteessa. Samassa saattueessa seilaisi 37 muuta kauppalaivaa, suojanaan avomerellä ainoastaan linjalaivasta aseistetuksi saattoalukseksi muunnettu apuristeilijä HMS Jervis Bay. Kokonsa ja lähes 14 solmun huippunopeutensa ansiosta San Demetrio osoittautui erittäin arvokkaaksi osaksi brittien kauppalaivastoa, kun toinen maailmansota syttyi. Saksalainen raskas ristelijä Admiral Scheer löysi saattue NX 84:n iltapäivällä 5.11., noin 1 500 kilometriä Reykjavikista lounaaseen. San Demetriolla itselläänkin oli symbolinen aseistus: tykkeinä 120-millinen ja hieman vanhempi ”12 pounder”, sekä raskas Hotchkiss-konekivääri. Saksalaisten ja omienkin hämmästykseksi tuo enää hädin tuskin kelluva palopommi ei suostunutkaan kuolemaan. Suurin osa Jervis Bayn kauppalaivastoon kuuluvasta miehistöstä seurasi Fegeniä aluksen mukana Atlantin pohjaan. Toisin kuin päällikkönsä, he eivät siviileinä saaneet postuumisti myönnettyä Viktorianristiä. Mobilisti-tilaajasivut 2/20 100 . Miehistöä ja päällystöä 146-metrisellä aluksella palveli yhteensä 42 henkeä. 100 . Saksalaisalus ei empinyt aloittaessaan teurastusta 28 sentin päätykeillään, sille vähäiseltä 20 kilometrin etäisyydeltä. Saattueen ne alukset, jotka olivat lähinnä hyökkääjää, osallistuivat parhaansa mukaan tulitukseen. Jervis Bayn uhrautuvan toiminnan takia saksalaiset joutuivat kiinnittämään huomionsa siihen, mikä tarjosi hajaantumiskäskyn saaneelle saattueelle mahdollisuuden yrittää pakoon. Saksalaisten pahaksi onneksi Jervis Bayn iäkäs päällikkö Edward Fegen ei ollut arkalasta kotoisin, vaan hyökkäsi seitsemällä 6-tuumaisella tykillä varustetulla linjalaivallaan suoraan kohti murskaavan ylivoimaista risteilijää. Admiral Scheerillä tunnistettiin säiliölaiSan Demetrio saapuu Clyden satamaan. Mobilisti 2/20 MV San Demetrio Tiedot San Demetrion uppoamisesta ovat liioiteltuja… Vuonna 1940 saksalainen raskas risteilijä Admiral Scheer iski saattueeseen Pohjois-Atlantilla ja upotti useita aluksia. Osin laukaisemiensa peitesavulauttojen ansiosta säiliölaiva onnistui väistelemään useita sarjoja, mutta lopulta osumia alkoi tulla
Pienikin sivullisten apu siirtäisi palkkion tälle osapuolelle – tai ainakin pakottaisi jakamaan sen. He purjehtisivat perille omin voimin. Piinallisen toisen yön jälkeen Hawkins miehineen näki horisontissa jälleen tutun savuavan hylyn: San Demetrio liekehti edelleen mutta myös kellui yhä. Kun yksi aluksen keulasäiliöistä oli pian raivoisien liekkien vallassa, antoi kapteeni Waite käskyn sammuttaa koneet ja jättää alus. Kaiken se kestää San Demetrion runko oli paikoitellen täynnä sirpaleiden reikiä, mikä uhkasi sekä aluksen turvallisuutta että lastin käyttökelpoisuutta. sandemetrio.indd 101 sandemetrio.indd 101 3.3.2020 15.16 3.3.2020 15.16. Pian uppoamisen jälkeen Englannissa tehtiin aluksen ensimmäisestä sotaseikkailuista kertonut onnistunut elokuva ”San Demetrio London”. Ilman merikarttoja ja tarkkaa tietoa omasta sijainnista miinoitukset aiheuttivat miehistössä huolta ja rannikkoa oli lähestyttävä tuskallisen hitaasti. Sillä välin muu miehistö hyödynsi palonhallintakoulutustaan ja tyhjensi kuuden sammuttimen kaikki 36 vaihtosäiliötä liekkeihin, kunnes ne viimein sammuivat. Se kelluu sittenkin Seuraavana päivänä aallot olivat korkeita ja sää viilennyt entisestään. Paikalle rientänyt hävittäjä HMS Arrow tarjosi myös hinausapua, mutta San Demetrion miehistö kieltäytyi jälleen kohteliaasti, vedoten siihen, ettei runko ehkä kestäisi hinausta. Aluksen tarina päättyi maaliskuussa 1942, kun saksalainen U-404 torpedoi sen Virginian edustalla. Konemestari Charles Pollard onnistui suurin ponnistuksin elvyttämään konehuoneen toimintoja ja lopulta myös Kincaid-dieselmoottorin. Koska kallisarvoisen polttoaineen hukkaaminen mereen ei enää tässä vaiheessa tullut kyseeseen, he siirsivät korkeaoktaanista bensiiniä keskilaivan tyhjänä olleeseen säiliöön. Siksi konemestarin ja muutaman muun miehistön jäsenen oli pakko uskaltautua bensiinihöyryjä tulvivaan pumppaamoon, jossa he onnistuivat käynnistämään lastin siirtopumput. Norman Wilkinsonin maalaus "Paluu San Demetrion kannelle" kuvastaa aluksen synkkää tilaa ja miehistön epätoivoa. Mobilisti-tilaajasivut 2/20 . Kapteeni ja hänen mukanaan ollut osa miehistöstä pelastettiin pian toiseen alukseen ja he päätyivät takaisin Kanadaan. Osa aluksesta oli edelleen hehkuvan kuuma ja se kynti merta entistä syvemmällä. Arrow siirsi heille muonaa ja pari luotsia, kun taas osa miehistöstä kävi saamassa hoitoa hävittäjän lääkäriltä. He harkitsivat jopa avun hakemista huonokuntoisella laivaveneellä, kunnes viimein kohtasivat pelastusalus Supermanin, jonka jokin mantereella sijainnut tähystyspaikka oli lähettänyt hätiin. Sitkeä tankkeri kunnostettiin ja se palasi saattueliikenteeseen. Ruokana oli vain kylmiä säilykkeitä ja kokin viimeisenä iltana paistamaa leipää, kunnes kekseliäs Pollard rakensi boilerin kylkeen patatelineen, johon hän päästi hallitusti kuumaa höyryä. Keskiosan veneet saatiin vesille ankarasta tulituksesta ja alituisista sirpalekuuroista huolimatta. 101 vat arvokkaimmiksi kohteiksi, joten hyökkääjä jatkoi San Demetrion takomista täyslaidallinen toisensa perään. Pettynyt Hawkins joutuikin arvioimaan sijainnin puosun avustuksella vain ajoittain pilkahdelleen auringon ja merenkäynnin perusteella. Siksi miehistön vapaaehtoiset – etenkin kylmää muita paremmin sietänyt amerikkalainen Oswald Preston – viettivät päivän vyötäröään tai jopa kaulaansa myöten jääkylmässä vedessä paikkaamassa vaurioita. Sukellusveneet olivat silti edelleen kuolettava uhka. San Demetrion miehistöstä tuli välittömästi sankareita ja he saivat jakaa keskenään Lloyd’sin vakuutuskorvauksen. Löydetty varakompassi paljastui petollisesti seonneeksi ja radiosta oli jäljellä vain putkien sirpaleita. Pelastajien motiivina oli nimittäin Lloyd’sin vakuutusyhtiön pelastuspalkkio, joka San Demetrion kaltaisesta arvoaluksesta ja sen kalliista rahdista olisi tuntuva. Nyt aallokko mahdollisti yrityksen palata alukselle, ja näin myös tehtiin. Lohduttavaa lämpöä aluksesta ei löytynyt enää kuin konehuoneesta; miltei kaikki ikkunaventtiilit olivat rikki ja lämmitysjärjestelmä pois pelistä. perämies, Arthur C. Konehuoneessa vauriot olivat kuitenkin vähäisempiä, tulvimista lukuun ottamatta. Hawkins, oli onnistunut tehtävässään. Konemestari yllättikin toverinsa iloisesti peruna-sipulimuhennoksen herkullisella tuoksulla. . Alus oli pahasti kallellaan ja vakavasti keulapainoinen. Lastin onnistuneen siirtämisen ja painolastitankkien säätämisen jälkeen alus oikeni eikä keula enää sukeltanut aaltoihin. Apumoottori saatiin käyntiin ja jonkin ajan kuluttua kattilassa oli riittävästi painetta käyttämään generaattoria ja muita laitteistoja. Miehistön amerikkalaisvahvistus kevensi huolestunutta ilmapiiriä toteamalla, ”että kyllä me johonkin Narvikin ja Gibraltarin väliltä osutaan!”. Superman olisi kovasti halunnut ottaa San Demetrion hinaukseensa Clyden satamaan, mutta säiliöaluksen miehistö kieltäytyi jyrkästi ja esti pelastusaluksen edustajien nousun kannelle. Hawkins ehti huutaa vielä pelastuneiden lukumäärän – 16 – kapteenin veneeseen, kunnes aallokko erotti heidät ja kumpikin ajautui yön pimeyteen omia teitään. Päällikkönä Waite poistui viimeisenä, varmistettuaan ensin, että aluksen toisella kyljellä evakuointia johtanut 2. Muutoin sotalaiva vain saattoi murjotun säiliöaluksen perille Clyden satamaan 16.11.1940. Alus pystyi siis purjehtimaan ja apuruorin elvytyksen myötä sitä voitiin myös ohjata. Heidän laivansa ei ollutkaan uponnut! Aluksen roihu piti miehet kuitenkin loitolla, se voisi edelleen räjähtää millä hetkellä hyvänsä eikä aallokko suosinut yrityksiä nousta takaisin laivaan. Laivan keskiosa ja etukolmannes löivät edelleen tulta silloin, kun yli pärskineet aallot sen vain sallivat. Uudelleen noussut aallokko heitteli kuitenkin ohjauskyvytöntä laivaa huolestuttavasti. Tässä vaiheessa laivan kartat ja dokumentit suljettiin painoilla varustettuun säkkiin ja heitettiin yli laidan; vihollinen ei niitä saisi. Vesillelasku ei ollut helppoa, sillä raskas alus jatkoi yhä matkaansa 8 solmun nopeudella ja mainingit olivat myös kasvamassa. Hawkinsin venekunta sai näkyviinsä raivoisasti palavan aluksen, jonka he lähemmäs päästyään tunnistivat San Demetrioksi. Suurin osa miehistöstä onnistui pelastautumaan uppoavasta aluksesta. Kaikkialla lainehti vedensekaista lentobensiiniä. Komentosillasta ei ollut jäljellä mitään, kapyysi oli tuhoutunut suurelta osin ja miehistön hytit olivat pelkkää vääntynyttä metallia. Lähes 1 500 kilometrin taival lähestyi loppuaan, kun maata saatiin näkyviin 13.11
Kerran oli jo käynyt kylmät, kun Fleetsiden moottori oli kesken laukan narahtanut totaalisesti kiinni. Huhu autoista kuitenkin kiiri ja Tapanilassa aiemmin romukauppaa harjoittanut herra Lönnfors, kutsumanimeltään Moppe, saapui ihmettelemään kapistuksia. Sikäläisen tullin säännökset muuttuivat usein ja arvaamattomasti, ja parhaillaan oli voimassa sääntö, jonka perusteella länsiautojen tullit olivat tähtitieteelliset, mutta venäläisiä sai viedä muodollisin maksuin. Otin yhteyttä Nikita Litshenkoon, autoinsinööriin, lakimieheen ja autokaupan konsulttiin, joka oli aiemmin autoillut Peugeot 405 Mi16X4:llä ja muisti aina mainita mallimerkinnän tarkoittavan nelinkertaisia varaosahintoja. Olin aiemmin ostanut hänen uudesta asti omistamansa Chevyn lisäpenkkiavolavan, jossa oli tuolloin niin kysytty 6,2-litrainen diesel. Kuten niin usein, toisin kävi. Olimme Airaksisen kanssa tiiviissä naapurisuhteessa ja hän tuli aika ajoin maininneeksi satamaan lunastamattomaksi jääneistä tavaroista. Airaksinen teki työuransa Sompasaaressa Finnsteven palkkalistoilla. Tuolloin antautui vain laturi, joka haljetessaan bohselada.indd 102 bohselada.indd 102 2.3.2020 20.12 2.3.2020 20.12. 102 . Mobilisti-tilaajasivut 2/20 Onko sinulla jo BOHSE. Kolmetoistametrinen yläohjaamojahdin runko oli kenties erikoisin hankinta, mutta hyvänä kakkosena tuli Bohse-pariskunta. Itselläni ei ole listalla viime vuosisadan alun mahtiautoja tai aitoja kilpureita autourheilun historiasta, mutta jotakin merkittävää löytyy. Olin autoliikkeissä toimiessani verkostoitunut useammankin Venäjältä ostajia tuovan asiamiehen kanssa. Venäläisten ostosmatkat suuntautuivat pääosin Suomeen ja helpointa oli viedä rajan taa juuri venäläisiä tuotteita. Tarjosin autoista 2 000 mk kappaleelta ja tarjous hyväksyttiin. Hän saapui paikalle uudella 406:lla jonka V6-moottoria ihailtuamme siirryimme katsomaan Bohseja. Olin varma, että olin osunut kultasuoneen ja vihreän oksan pehmeät lehvät hyväilivät jo ohimoitani miettiessäni niitä ruplaomaisuuksia, mitä ajamattomat, erikoiskoritetut Lada-muunnokset tuottaisivat. Tarjouksia sai esittää ja onnistuin jotain hänen vinkkaamanaan saamaankin. Monet laskevat, kuinka monta autoa ovat omistaneet, mitä merkkejä on tullut ajettua tai muuta vastaavaa dataa harrastuksensa pönkittämiseksi. Se, että kaikki paperit puuttuivat, ei huolettanut suuremmin. Olen omistanut samanaikaisesti kaksi ajamatonta Bohse Eurostaria. teksti: Tero Ilola kuvat: Margus Ansu / Tartu Postimees E ntinen naapurini P. ”Hitto, onpa rumat! Mistä löysit?” Olin esittänyt hintapyynniksi ostohintaa kymmenellä kerrottuna ja se oli varsin realistinen. Autoa ei ollut huollettu säästösyistä kertaakaan, ajomäärän lähennellessä kahtasataa tuhatta kilometriä. Ladan valmistenumeron sijaan autot oli kuitenkin varustettu Bohsen omalla, saksalaisella valmistenumerolla! Tämä vesitti hienosti muotoutuneen suunnitelmani nopeasta pikkurikastumisesta, ja kaunokaiset jäivät pihaani paistattelemaan. Venäläisen repliikki selvällä suomen kielellä oli mieleenpainuva
Idänkaupan veteraani Pohjois-Helsingin MaTaPuPukaupunkilehdessä tammikuun lopussa 1994. Auton katsastamattomuus oli johtanut rekisteritunnusten poistamiseen, mutta Lönnfors rekisteröi auton nopeasti uudelleen, pihalla lojuneen Alfa Romeon tunnuksin. Siinä on kuitenkin kuulemma koiran jyrsimisen aiheuttamia huomattavia vaurioita. Tuollaisessa käytössä ei tarvittaisi sen enempää pakokaasunpuhdistusta kuin papereitakaan. Rumuudessaaan rakennelma hakee vertaistaan ja huhu suunnitteluosaston pitkistä kahvitauoista pitänee paikkansa. Bohse Eurostar perustui viisiyliyhdeksän-Ladaan. Museon perustanut miljardööri oli ehdottomasti halunnut erikoisuuden kokoelmiinsa, joten varsinaisen tilin tässä taisi tehdä Lönnfors, en minä. Avoimen takaosan päälle oli helppo lastata mansikkaa pellolta kylmiöön vietäväksi. Koko komeuden päälle oli istutettu lasikuitukori, joka oli alustaan nähden suhteettoman suuri. Vielä suurempi yllätys oli toisen niistä päätyminen Tarttoon avatun automuseon vetonaulaksi. Laitoin eteen 0400 ja annoin soida. Muutaman hälytyksen jälkeen tuttu ääni vastasi ja juttelimme reilun kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen kuin eilisestä. Aihe tuli mieleeni, kun löysin taannoin ikivanhan paperisen puhelinmuistioni, jossa oli Moppe-nimen kohdalla 949-alkuinen puhelinnumero. Katto oli leikattu pois, kuten myös ovet, etulokasuojat ja korin takaosan päälipellit. Mobilisti-tilaajasivut 2/20 . Hinnaksi muodostui murto-osa suunnittelemastani, mutta piha siistiytyi, ainakin vaimon näkemyksen mukaan. Moppe oli vienyt Eurostarit mukanaan ja yllätyksekseni toinen niistä oli hänellä edelleen. bohselada.indd 103 bohselada.indd 103 2.3.2020 20.12 2.3.2020 20.12. Toinen Bohse päätyi vetonaulaksi tartolaiseen automuseoon. Mopella oli kytkentä mansikkaviljelmään jossakin pohjoisella Uudellamaalla ja hän innostui ostamaan Bohset viljelmän käyttöön. 103 pysäytti moniurahihnoineen koko voimanlähteen. . Sitä koiraa en tahtoisi tavata. Jotakin hyväksyntöjäkin muunnokselle oli ilmeisesti haettu ja saatukin, sillä Bohse on saksalainen ja kuten mainittu, valmistenumerotiedot kertovat Saksassa hyväksytystä tuotteesta. Tiesin Lönnforsin häipyneen jo aikoja sitten Viroon, mutta kokeilin silti
Olen antanut kertoa itselleni, että edustan epätyypillistä Mobilistin lukijaa, vaikka olenkin jo ohimoiltani harmaantunut yli nelikymppinen setämies. Ruudulla on voinut huoletta kaahata tavalla, josta oikean elämän puolella päätyisi joko käräjäoikeuteen tai hautaan. Itse asiassa nämä harrastukset ovat ristenneet enemmän kuin voisi kuvitella, sillä alusta asti eräs videopelien tärkeä käyttöaihe minulle on ollut autolla ajamisen simulointi. Hienosäädössä käytetyn skid padin löytää pelistä edelleen, kun ajaakin kilpailun alkaessa lähtöviivalta taaksepäin. Suomessa pelejä operoivat tuolloin yksinoikeudella Raha-automaattiyhdistys ja laivoilla sen Ahvenanmaan-serkku PAF (Penningautomatförening), mutta huvipuistoilla ja tivoleilla oli vanhastaan erivapaus pitää omiakin automaatteja. Vuotta myöhemmin valmistui jatko-osa Race Drivin’, joka oli saatavana myös päivityssarjana alkuperäiseen peliin. Olin alun toisella kymmenellä enkä ollut koskaan ajanut oikeaa autoa, joten ajatus manuaalivaihteistosta hirvitti ja kokeilin peliä ensin automaatilla. Vaikka Hard Drivin’ on ennen kaikkea viihdettä hyppyreineen ja surmansilmukoineen, sen ajomallia oli mukana hiomassa oikea testikuljettaja Doug Milliken. Hard/ Race Drivin’in deluxe-version puikkoihin pääsi ainakin Silja Linen aluksilla. Mobilisti-tilaajasivut 2/20 Ei muuta kuin Ei muuta kuin kovaa ajoa kovaa ajoa Autotallin voi täyttää epäkäytännöllisillä ja kunnoltaan kyseenalaisilla möhkäleillä myös hankkimatta varsinaista harrasteautoa. Erilaiset autot ovat toki aina kiinnostaneet minua, mutta vielä isomman siivun sydämestäni ovat kaapanneet vanhat kotimikrot, pelikonsolit ja peliautomaatit. Pelin ”kallis urheiluauto” muistuttaa enemmän kuin vähän Ferrari Testarossaa, mutta pelitasapainon nimissä moottoritehoa on kasvatettu ja pitoa parannettu. Huoltoasemilla, markettien auloissa, ravintoloissa ja ruotsinlaivoilla törmäsi vielä kasarilla varsin yleisesti videopeleihin, joista maksettiin muutama markka pelikertaa kohti. Koukku ja kohokin Ensimmäinen kosketukseni Hard Drivin’iin oli suorastaan pelokas. Peliä ei suinkaan käynnistetty mistään nappulasta vaan kääntämällä virtaavainta, jolloin monimutkainen sähkömagneettijärjestely lukitsi pelaajan istuimen säädöt paikoilleen. Lopulta kabinetteja kuitenkin myytiin yli 3 000 kappaletta, mitä voi pitää kohtuullisena suorituksena, vaikka esimerkiksi PacMania olikin kymmenisen vuotta aiemmin käynyt kaupaksi yli satakertainen määrä. PAF taas suosi autolauttojen pelihalleissa mahdollisimman näyttäviä koneita, joiden pelaamisesta saattoi hyvällä omallatunnolla rokottaa hieman enemmän kolikoitakin. Alkuperäisessä kabinetissa istuttiin sisällä kuppipenkissä, mutta pian markkinoille tuli myös pienempi ja edullisempi pystymalli, jossa kuski istui jakkaralla. Valtaosa RAY:n operoimista koneista oli juuri pystymallia, joka vei vähemmän tilaa ja mahdollisti automaatin helpomman siirtelyn paikasta toiseen. Race Drivin’ paransi fysiikkamallinnusta ja lisäsi mukaan useampia ratoja ja autoja sekä kahden koneen linkitysmahdollisuuden, mutta oli muuten pohjimmiltaan sama peli. Koko videopelialan aikoinaan liikkeelle sysännyt Atari oli tuolloin enää varjo entisestään ja itse asiassa jakautunut kahteen eri yhtiöön, mutta sillä oli riittänyt paukkuja käynnistää kunnianhimoinen projekti oikean auton mallintamiseksi ajopeliin. Koneita hankittiin Suomeenkin sekä RAY:n että PAF:n operoitavaksi. Laitteen 10 000 dollarin hinta (nykyrahassa noin 20 000 €) teki siitä valmistajalleen riskisijoituksen ja julkaisua lykättiinkin kertaalleen. Lapsuudessani yli 30 vuotta sitten tähän vaadittiin toisinaan huomattava määrä mielikuvitusta, kun laitteiden kapasiteetti riitti lähinnä eritasoisten tikku-ukkojen esittämiseen ruudulla. Mikko Heinonen N ykyisin kuka tahansa voi ostaa lähi-Prismasta pelikonsolin sekä rattiohjaimen ja valita sitten, missä maailman kolkassa ja millä oikealla automallilla haluaa omassa olohuoneessaan kruisailla. Paikalliseen keilahalliin olikin asennettuna pelikabinetti, johon suhteeni muodostui aivan erityiseksi: Atarin kehittämä ajosimulaatio Hard Drivin’ (1989). 104 . Lopputulos oli kolmiulotteista vektorigrafiikkaa käyttävä pelikabinetti, joka sisälsi peräti vaihteet ja kytkimen, sekä ensimmäisenä maailmassa kuljettajalle aitoa palautetta pyörien asennosta antavan force feedback -ratin. Vastineeksi pelaajalle tarjoiltiin huippuluokkaista digitaaliviihdettä, jota olisi ollut mahdoton toteuttaa kotimikrojen tai pelikonsolien resursseilla. Poikkeuksen ankeuteen muodostivat kolikolla toimivat peliautomaatit. Varsin pian päädyin vastaantulevan auton keulaan, mistä palkittiin heinonen.indd 104 heinonen.indd 104 2.3.2020 20.19 2.3.2020 20.19
Samalta kauppiaalta tuli kokoelmaan myös projektikuntoinen pystymallin Hard Drivin' oli saatavina kahdessa eri kabinetissa. Itse kun elättelin toiveita siitä, että jostain vielä löytyisi se prameampi deluxe-versio. Mobilisti-tilaajasivut 2/20 . Se lainasi Hard Drivin’ista estetiikan, hyppyrit ja muut hurjat temput, mutta tarjoili ne kotikäyttöön sopivassa paketissa laajan autovalikoiman kera: mukana oli mm. Tämän lähemmäs oikean auton ajamista oli peruskoululaisen mahdotonta päästä, ellei sitten tuntenut peltoautoilevaa tilallisten jälkikasvua. Itselleni oli kuitenkin alusta asti selvää, että haluan myös autoilua, siis tarkalleen ottaen ainakin sen yhden autopelin. Ei kulunut kovinkaan kauan, ennen kuin ensimmäinen Hard Drivin’ -pystykabinetti tuli vastaan. Halusin todella oppia ajamaan peliä, sillä se tuntui olevan käytännössä kaikkea, mitä olin digitaaliselta viihteeltä siihen mennessä odottanut. Vuosituhannen alussa vanhempien autotalliin hankittiin kimpassa RAY:ltä poistettu yleismallinen kabinetti, johon sai vaihdettua erilaisia toimintapelejä. Asiassa olikin se kuuluisa yksi mutta. Tähän taitoni (ja rahani) eivät tuolloin riittäneet, vaikka yritystä kylläkin. 105 hienolla live-uusinnalla. Kun mukana vielä oli mahdollisuus tehdä omia ratoja, Stuntsin hankinnan jälkeen muiden pelien käynnistämistä ei pitkään aikaan oikein tosissaan edes harkittu. Lopulta kolikoiden latominen rahalukkoon alkoikin tuottaa tulosta ja pääsin pelistä jyvälle. Todella vähän pelattu peli oli huippukunnossa eikä tarvinnut mitään korjauksia, joten se päätyi vähemmän teknisesti suuntautuneen kaverini pelihuoneeseen. Käytännössä tosin tekoälyllä ei ollut asian kanssa tekemistä, vaan kyseessä oli ennalta muistiin tallennettu suoritus, joka mm. Lunastetut lupaukset Kasvoin aikuiseksi, mutten keksinyt miksi pelaaminen pitäisi lopettaa. Jonkinlaisen korvikkeen tarjosi onneksi tietokonepeli nimeltä Stunts! (1990), jota Euroopassa myytiin nimellä 4D Sports: Driving. Lamborghini Countach ja LM002-hirviömaasturi sekä erilaisia erittäin nopeita kilpa-autoja. Vaan ei sen ohjaaminen näppäimistöltä kuitenkaan ollut sama asia kuin peliautomaatin itsestään liikkuva ratti. Pari kertaa onnistuin jopa alittamaan vaaditun kierrosajan ja pääsin ajamaan ”tekoälyn” ohjaamaa Phantom Photon -kuskia vastaan. Päinvastoin, päädyin kirjoittelemaan pelijuttuja henkeni pitimiksi ja mahdollisesti ylijääneet rahat käytin vanhoihin kotimikroihin ja pelikonsoleihin sekä niiden peleihin. Äärimmäisenä palkintona Phantom Photonin voittamisesta olisi ollut tarjolla pääsy ajamaan itse mestarin paikalle – siis siihen asti, kunnes virrat katkaistaan. oikaisi aina samassa kohdassa rataa. Muistan elävästi todenneeni kaverilleni, että jos joskus rikastun, hankin tämän peliautomaatin itselleni juuri deluxe-versiona. Vaikka Hard Drivin’ edusti monessa suhteessa kaltaiseni virtuaaliautoilijan unelmien täyttymystä, se oli nautittavissa ainoastaan melko korkeaan hintaan pelikierrosta kohden. Se löytyi Ylöjärveltä operaattorilta, joka luopui yli kymmenvuotiaasta koneesta sopuhintaan. Kun 90-luvun alun lama sitten kaatoi keilahallin, hävisi sekin mahdollisuus lähiseuduilta kokonaan. heinonen.indd 105 heinonen.indd 105 2.3.2020 20.19 2.3.2020 20.19. Itse nautiskelin kuitenkin useimmin Lancia Deltan, Porsche 911:n tai Honda NSX:n hieman ketterämmästä kyydistä. Vaakakioski kuppi-istuimineen tarjosi pystykabinettia syvemmän immersion. Pelistä ilmestyi versioita monellekin kotimikrolle, mutta kaikkien versioiden laatu oli karmeaa: grafiikka oli hidasta, hienot hallintalaitteet puuttuivat kokonaan ja viimeistään kelvoton ohjaus tuhosi fiiliksen täydellisesti. En lopulta saanut ajettua edes kokonaista ratakierrosta, mutta tunsin silti saaneeni vastinetta kiiltävälle viisimarkkaselleni. Ne toimivat sopivana porttihuumeena kokonaisten peliautomaattien keräilyyn, johon pian löysinkin hyviä rikoskumppaneita
Epäkuntoinen pystymallin Race sai lähteä, sillä tiesin erään kanssaharrastajan olevan siitä kiinnostunut. En vielä tuolloin juuri osannut korjata pelien tekniikkaa, mutta hinta oli todella edullinen, joten samapa tuo oli poimia talteen, etteivät romuksi viskaa. Eräänä päivänä tuli sitten juuri Se Puhelu. Onneksi internet oli kuitenkin jo olemassa ja kaltaisiani Drivin’-pelien faneja löytyi muualtakin maailmasta, joten pelin huolto-ohjeet ja kytkentäkaaviot oli skannattu verkkoon. Alkoi siis kuumeinen pohdinta ja säilytystilan sekä rahoituksen haalinta, joka ei prosessina liene kovin tuntematon autoharrastajillekaan. Vaikkei pelitunteja nyt aivan älyttömästi kertynytkään, pelkkä laitteen läsnäolo rauhoitti ja toi hyvän mielen. Vaikka pelit näyttävätkin grafiikaltaan nykysilmään karuilta, ei kannata antaa sen häiritä, sillä molemmat ovat ikäisekseen ällistyttävän hyviä ajosimulaattoreita ja lisäksi erinomaisen viihdyttäviä pelejä. Olin tietoinen siitä, että laite oli jäänyt operoinnista sivuun epäkuntoisena, joten odotukset eivät olleet korkealla. Kun museon avautuminen varmistui, aika tuntui juuri oikealta päästää muutkin nauttimaan tästä herkusta, joten deponoimme sekä Racen että Hardin pelimuseon kokoelmiin ja yleisön pelattavaksi. Siirsin kabinetin takaisin varastoon vasta, kun vanhempi lapseni vuosien päästä tarvitsi oman huoneen. Päättyneen vuosikymmenen puolivälissä olin yhdessä ystävieni kanssa käynnistämässä Suomen pelimuseon rakentamista Tampereen Vapriikkiin. Ensitestillä peliin ei edes tullut kuvaa näyttöön, ja kun jotain lopulta näkyi, värit puuttuivat ja kuvaputkeen oli palanut kiinni ohjaamon kuva sekä teksti INSERT COIN. Tuttu operaattori, jolta olin jo aiemmin hankkinut muutamia automaatteja, oli ostanut PAF:n vanhat deluxe-mallin Race Drivin’ ja Hard Drivin’ -kabinetit. Alusta asti oli selvää, että museon kokoelma nojaisi suurelta osin vuosien varrella keräämäämme peliesineistöön ja että näyttelyyn kuuluisi myös kolikkopelihalli. Mobilisti-tilaajasivut 2/20 Race Drivin’, joka kaipasi uutta näyttöä. Ohmi kertaa käämi Kaupattuani minulle pakkomyydyn toisen kabinetin pois sain talliin sen verran tilaa ja taskuuni sen verran rahaa, että saatoin ryhtyä tutkimaan hankintaani. Olen elektroniikka-asentajana täysin itseoppinut, ellei yläasteen kahden viikkotunnin sähköopin kurssia lasketa. En tosin ollut todellakaan rikastunut, mutta sopivalla veivauksella saisin ehkä kasaan varat tähän hankintaan. Todennäköisesti kyseessä olivat juuri samat pelit, joita olin pelannut laivalla vuosikymmentä aiemmin. 106 . heinonen.indd 106 heinonen.indd 106 2.3.2020 20.19 2.3.2020 20.19. Kuten kuvitella saattaa, laitteesta tuli jossain kohtaa perheenjäsen. Stunts tarjosi kotimikrolla saman ajomaailman ja kaikki aikansa kuumimmat raudat. Kun tuli aika ostaa oma asunto, Race Drivin’ muutti minun ja tuoreen vaimoni kanssa kerrostalokolmioon (kiitos ja anteeksi muutossa avustaneille). Usean sadan euron hintapyyntö oli reilusti enemmän kuin olin siihen mennessä yhdestäkään pelistä maksanut, mutta kyseessä oli kuitenkin yksi elämäni Top 5 -peleistä ja 15-vuotiaana kaverille antamani julistus velvoitti myös. Ja katso, muutamaa viikkoa myöhemmin tämä nuoruuteni unelma laskettiin perälaitanostimen kyydistä eteeni. Kuvan palaminen harmitti sen verran paljon, että ostin lopulta kokonaan uuden näytönkin. Mukana oli autoja Lancia Delta HF Integralesta Lamborghini LM002:een. Ehdin katua huomattavan valuuttakasan sijoittamista valtavaan MDF-levymökkiin useammankin kerran. Siksi oli joltinenkin haaste yrittää herätellä jättiläistä henkiin yleismittarin ja huonon kolvin avulla. Saisin ostaa ne, mutta vain molemmat kerralla. Paljon vähemmällä 350 kiloa painava komuutti ei olisikaan liikkunut. Samalla verukkeella tuli hankittua monta muutakin kaappia, eihän se isän auto pieneen 70-luvun talliin olisi edes mahtunut. . Muutama muukin talliin valunut vähemmän kiinnostava peli sai mennä, minkä lisäksi tein periaatepäätöksen siitä, että vain toinen kahdesta kabinetista, monipuolisempi Race Drivin’, jäisi itselleni. Yhtä sähköpostiviestiä myöhemmin kone olikin myyty ja se on tänäkin päivänä hyvässä kodissa, nyttemmin korjattuna. Pelien samankaltaisuuden vuoksi ne ovat esillä vuorotellen, joten museokävijä saa kokeilla joko pystymallista Hard Drivin’ -automaattia tai omaa Graalin maljaani: istuttavaa, deluxe-mallin Race Drivin’ia. Selvittelin monitorin päätykortin ja väritransistorien toimintaa, tilasin ja asensin uusia kondensaattoreita, viritin katkenneen kaasuvaijerin(!) tilalle uuden, vaihdoin kymmeniä kiloja painavan force feedback -moottorin mukana seuranneeseen varaosaan, korvasin emolevyjen virtalähteen PC:n raadosta ryövätyllä ja tein yhtä jos toista muunlaista työssäoppimista, kunnes peli oli lopulta paitsi pelattavissa, myös käytännössä uudenveroinen
1/4”-20, 1/4”-28, 5/16”-18, 5/16”-24, 3/8”-16, 3/8”-24, 7/16”-14, 7/16”-20, 1/2”-13, 1/2”-20, 9/16”-12, 9/16”-18, 5/8”-11, 5/8”-18, 3/4”-10, 3/4”-16, 7/8”-9, 7/8”-14, 1”-8, 1”-14 Kaikki hinnat sis. Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 1990€ tuotenro 498003 U U TU U S! Englanninpyörä Mukana 5kpl karkaistuja alarullia. Maks. UNC / UNF kierretyökalusarja 45-osainen kierretyökalusarja, sis. korkeus: 1400mm Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Moottori 1-V 230V 180W. kierretapit ja kierrepakat. Maks. 90 . Kantavuus 1800kg, maksimipituus korille 5500cm. Kitasyvyys: 700mm. 2,5mm teräspelti. Vaihdettava neliskanttinen terä. 85€ tuotenro 493647 Sähkötoiminen sikkikone 585mm Työsyvyys 585mm. Nostokyky: 2500kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Suuntaispalat 150x10mm Kovuus: 58HRC Yhdensuuntaisuuden poikkeama: +/0,005mm Korkeuspoikkeama: +/0,01mm Korkeus: 14, 16, 18, 20, 22, 24, 26, 28, 30, 32, 35, 40, 45 ja 50mm. Nostokorkeus: 1,8m. Säädettävä nopeudensäätö 0-18rpm ja erillinen eteen/taakse poljin. Sähköliitäntä: 230V. Teho 500W. 140€ tuotenro: 495208 U U TU U S! Mobla_taittopohja.indd 90 Mobla_taittopohja.indd 90 2.3.2020 9.34 2.3.2020 9.34. Mobilisti 2/20 2950€ tuotenro: 498004 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Huoltonostin 3000kg Nostokorkeus: 110-1000mm Sähköohjattu turvalukkojärjestelmä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. pellin paksuus 1,5mm. 1599€ tuotenro 86772 1199€ tuotenro: 511050 120€ tuotenro 70189 U U TU U S! Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Kok.korkeus: 2510mm. Työkorkeus: 1150mm. Kok. teräspelti: 1mm. Maks. Toimitukseen kuuluu 12 paria profiilipyöriä