AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 3/2019 | 11, 90 € ELÄMÄ ON RAFFII. Chevrolet 1939 Opel REKord B COUPE Matra MURENA Pontiac Grand Prix Norton Commando TOYOTA Hiace 4WD RIIKA VLADIVOSTOK 14 000 KM RAF LATVIJA -PIKKUBUSSILLA Kansi_319.indd 2 08/04/2019 15.44
Sumuta pestylle, märälle maalipinnalle ja huuhtele runsaalla vedellä, muuta ei vaadita. UPEA KIILTO JA KESTÄVÄ SUOJA HETKESSÄ! kakkoskansi.indd 108 08/04/2019 20.19. 6 414886 015005 1 9 3 PAL.VKO 2019-24 60 15 00 -1 90 3 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 1.2.2019 9:19:29 www.sonax.fi Upea kiilto + vettä ja likaa hylkivä pinta TÄMÄN HELPOMMAKSI EI PINNOITTAMINEN VOI ENÄÄ TULLA SONAX XTREME Spray & Seal on äärimmäisen tehokas ja nopea sumuta ja huuhtele -pinnoite
Mobilisti 3/19 Sisältö 3/2019 Matra Murena 8 Opel Rekord B Coupé 14 Chevrolet Super Deluxe 28 Riika – Vladivostok 42 Pontiac Grand Prix 50 Toyota Hiace 4WD 54 Norton Commando 60 Ennätysvene Onontio 83 Classic Remise 94 Uutisia, tapahtumia, kuultua 20 Lukijoiden postia toimitukselle 25 Ostetaan, myydään, vaihdetaan 68 Tapahtumakalenteri 82 Kuvatalkoot 86 Ajoneuvoarkeologi 96 Vaimon ääni 98 Vain tilaajan lehdessä Willys STW 99 Hopeahaamu 100 Ålands Rally 2018 106 319_sislu.indd 3 09/04/2019 12.50. 3
Ammattinyrkkeilijältä vaaditaan esimerkillistä käytöstä, mikä on ollut monelle mestarillekin vaikeaa. 5 Paakirjoitus 319.indd 5 08/04/2019 21.30. Olli Mäelle se tuli luonnostaan. 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Kaiken nykyisen möykän, osoittelun ja itsekorostuksen keskellä monella olisi opittavaa Olli Mäen elämänasenteesta. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Kai L. PANKIT SAMPO FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Forssa Print, Forssa ISSN 0783-4616 Hymyilevä mies H uhtikuun alussa kuollut nyrkkeilyn Euroopan mestari Olli Mäki oli hieno mies, siitä ovat kaikki hänet tunteneet samaa mieltä. Reissu oli Neuvostoliiton Autoexportin ja Konela Oy:n yhteinen PR-tempaus, jolla oli tarkoitus tuoda esiin neuvostoteollisuuden tuoreimman saavutuksen loistavia ominaisuuksia. Toimituksemme virkaiältään vanhin jäsen Kai L. Huippukunnossa oleva urheilija asetti maailmankatsomuksensa todennäköisen mitalin edelle eikä lähtenyt Roomaan. Mestarinyrkkeilijä Mäki oli siviilissä Konelan automyyjä ja toimi Jaltan-retkellä kuljettajana. Jan Enqvist Mobilisti 3/19 . Bremer pääsi tutustumaan Mäkeen aivan poikkeuksellisissa olosuhteissa talvella 1966, kun miehet matkasivat kahdestaan Vaalimaalta Jaltalle pienellä Zaporojetsilla (ks. Sitä hän ei suostunut tekemään. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. 5 KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki hallituksen pj. Mäki olisi ollut itsestään selvä valinta vuoden 1960 Rooman olympialaisiin, mutta järjestöpoliittisista syistä hänen olisi ennen kisalipun lunastamista pitänyt erota Työväen urheiluliitosta. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. 5/2008). Olli Mäki oli vakaumuksellinen kommunisti ja Bremer yhtä vakaasti antikommunisti. Mobilisti 6/18 . Sellaisilla asioilla ei kuitenkaan ollut merkitystä, kun surkea takatuuppari halkoi Ukrainan hyistä rannattomuutta viheltävässä tuulessa. Mäen elämänfilosofia perustui hyvään huumorintajuun ja pitkään pinnaan. Pitkillä taipaleilla oli aikaa puhua kaikenlaista. Mäki teki Bremeriin vaikutuksen rauhallisella vaatimattomuudellaan. Autoja liikenne -lehden toimittaja Bremer oli värvätty mukaan puolueettomaksi tarkkailijaksi. Rehentelemätön luonne ei tarkoittanut periaatteettomuutta, päinvastoin. Mob. Myöhemmin samana vuonna alkanut ammattilaisura sulki olympiaoven lopullisesti. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Bremer Pia Eloranta Outi Haapala Janne Halmkrona Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Juhani Halmeenmäki Timo Happonen Esa Illoinen Tero Ilola Markku Jaakkola Janne Kutja Kai Laine Jukka Laitila Jukka Luoma Markus Nieminen Arto Ratinen Marketta Sandberg Jarmo Sukava Raimo Söderholm Hese Tolonen Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11, 00620 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. Maailmankatsomukseen katsomatta. Bremer ASIAKASPALVELU puh
Mobilisti 3/19 MELKEIN VALMIS Talbot Matra Murena 2,2 1981 MatraMurena.indd 8 09/04/2019 13.03. 8
En tosin heti uskonut sitä, sillä auto ei lähtenyt käyntiin. Korjaamon kanssa tehtiin sopimus, jonka mukaan Matralla ei olisi kiire. Tyhjäkäyntiä moottori ei käynyt, mutta myöskään kytkimen ilmaaminen ei onnistunut niin millään. Sitä tehtäisiin aina sopivan hetken tullen. Jakajaa piti kääntää noin neljänneskierroksen verran siitä, missä se oli ennen moottorin purkamista ollut. Otin pääsylinterin mukaani ja purin sen ajan kanssa omassa tallissani. Kääntelin jakajaa muutamaan eri kohtaan, mutta Matra ei enää luvannut. 9 Matra Murenan piti olla nopea projekti. Oli jo myöhäinen ilta ja seuraavana päivänä lähtö hiihtolomalle. Seuraavaksi vetoakselin suojakumia vaihdettaessa kävi ilmi, että sen suojaama nivel oli loppu. Korjaamon alipaineimurillakaan ei saatu nestettä liikkumaan pääsylinteriltä taaksepäin. Kohdallaan oli. Ei edes lupaillut, vaikka palotilaan tuli sekä bensiiniä että kipinöitä. Jousituksen uusin puslien asennuksen yhteydessä kävi ilmi, että tukivarret olivat ruosteessa. Olisiko jakajan kylkeen raaputettu merkki väärä. Koska luulin olevani muissa töissäni kiireinen, vein auton lähiseudun hakkuuaukean reunassa toimivalle korjaamolle. Remontti on venynyt kuukausia lähinnä siksi, että autosta on löytynyt jatkuvasti lisää piileviä vikoja. Sen ajoituksen oli oltava pielessä. teksti: Janne Halmkrona kuvat: kirjoittaja ja Matti Ouvinen K uten muistanette, ostin keski-iän kriisin kunniaksi viime kesänä urheiluauton. Sehän ei haittaisi yhtään, kunhan ajoituksen vain saisi säädettyä kohdalleen. Näin päästäisiin tekemään kaikki tekniikan vaatimat korjaukset kerralla pois alta. Sain käytettyä aika monta tuntia löytääkseni oikean sijainnin muutamalle abikoliittimelle. MatraMurena.indd 9 09/04/2019 13.03. Seuraavaksi epäilin jakajan käyttöakselin olevan puoli kierrosta pielessä. Eikä minulla tietenkään ollut muistikuvaa siitä, miten johdot olivat alun pitäen olleet, enhän ollut edes paikalla, kun ne oli purettu. Vesivuoto osoittautui vesipumpun akselin vuodoksi ja auton kytkin lähes loppuun kuluneeksi. Siirsin tulpanjohtoja neljänneskierroksen eli jokaisen seuraavaan pistokkeeseen. Sytytyksen ajoitustahan ei kärjettömässä järjestelmässä oikein voi mitata ennen kuin moottori on käynnissä. Loman jälkeen Seuraavalla kerralla sain moottorin käyntiin ja sytytyksen säädettyä. Ei auttanut. Siirsin tulpanjohtoja jakajan kannessa puoli kierrosta. Koska uusia ei ole kellään, eikä vanhoja saa Suomessa hitsata, tilasin Saksasta kunnostetut. Hän ei kuitenkaan enää helmikuussa ehtinyt paneutumaan auton viimeistelyyn, joten päätin koota sähköt ja polttoainejärjestelmän itse. Homma siirtyi jälleen viikkojen päähän. Lähes vuoden askartelun jälkeen auto saatiinkin välttävään ajokuntoon. Jakajan kiinnitysmutterille ei yltänyt mikään työkalu. Vasaroin avaimen sopivaksi ja säädin jakajan arviolta oikeaan kohtaansa. Vuoden 1981 Matra Murena oli ostohetkellä selvästi pikkuvikainen, mutta vaikutti kohtuullisen hyvältä hankinnalta. Pääsin 3,6 kilometriä ennen kuin moottori keitti ja jouduin tilaamaan hinausauton. Kannentiivisteen kärähtämistäkin pidettiin todennäköisenä, joten moottori ja vaihteisto päätettiin laskea autosta pois. Sytytysjohdot olivat entisillä paikoillaan, joten avasin kannen ja tarkistin nokka-akselin ajoituksen. Sellainen tilattiin. Lopulta Matran moottorin ja jousituksen kokosi sama ammattimies, joka oli ne purkanutkin. En välittänyt pienestä vesivuodosta, vaan ajattelin ajaa laitteen kotiin. Lopputuloksena järjestelmä oli oikosulussa, mutta jatkoin tieteellisesti eli asensin johdot arvaamalla oikeisiin pistokkeisiinsa. En kysynyt miten kunnostaminen oli tapahtunut, eihän niitä sielläkään hitsata saa, eihän. Auto käynnistyi ontuen. Tulpat olivat varmaan jo kastuneet. No, maaliskuussa ei tarvitsisi enää hankkia talvirenkaita. Päivä oli ollut pitkä ja ideat vähissä. Sitä ennen oli taivutettava kiintoavain mutkalle, jotta ajoitusta pääsisi säätämään. Edes paineilma ei mennyt läpi. Mobilisti 3/19 . Jakajan akselille tulee veto nokka-akselilta kulmavaihteen välityksellä
Bensa haisi kieltämättä oudolta. Ei kun Porvoosta Kiroillessani sylinterin vuotamista korjaamon pihaan kaarsi auto. Mobilisti 3/19 Kytkimen pääsylinterin sisällä oleva mäntä osoittautui liian pitkäksi. Koko sylinteri piti siis vaihtaa. 10 . Järjestelmää ei voinut ilmata, koska mäntä oli nesteen tuloreiän kohdalla. Se näköjään puuttui. Nyt moottori kävi selvästi paremmin. Purin kaasuttimen uudelleen, mutten löytänyt roskaa enkä sakkaa. Korjaamon omistajan ystävä oli huomannut tallin oven olevan sunnuntaina auki ja tuli tarkistamaan tilanteen. Aloin olla kyllästynyt jatkuviin taukoihin. Tilasin uuden. Maanantaiaamuna ostin kytkimen muoviputken tiivisteen Porvoon Hankkijasta. Säädin tyhjäkäyntiruuvia niin pitkälle, että sain moottorin pysymään käynnissä, vaikkei se puhMatraMurena.indd 10 09/04/2019 13.04. Pitäisikö tämäkin muutaman millin pituinen kumirengas tilata Saksasta. Kokeillessani kytkintä huomasin työsylinterin vuotavan putken kiinnityskohdasta, ei paljon, mutta riittävästi estämään pidemmät ajot. Asennettuani kaasuttimen autoon, irrotin polttonesteen imuletkun säiliöstä ja työnsin sen uudella bensiinillä täytettyyn jerrykannuun. Esimiehen kannustamana tilasin siis lisää osia ja jatkoin odottelemista. Matran osat on pitänyt tilata Saksasta, joten jokainen puute on tarkoittanut viikon-parin taukoa kokoonpanossa. Tämän männän halkaisija oli sylinteriä pienempi, eli pääsylinterikin oli väärä. Enää ei olisi aikaa tilata osia ulkomailta, sillä Matran piti olla kuvattuna lehteen, jonka materiaali lähtisi painoon hiukan yli viikon päästä. Painelinjan muoviputki on läpimitaltaan hiukan alle seitsenmillinen, ja sen on tarkoitus tiivistyä työsylinteriin kumitiivisteellä. Hän vilkaisi kytkimen muoviputkea ja ilmoitti sen olevan samanlainen kuin Massey-Fergusonin polttoainelinjassa käytetty. Pikaisella nettisurffauksella huomasin, että vastaavaa järjestelmää ei käytetä juuri missään autossa, ainakaan yksikään varasosaliike ei tuntenut koko putkea. Katkaisin kumiletkusta pätkän tiivisteeksi, mutten saanut liitosta pitäväksi. Auton olisi voinut viimeistellä ajokuntoon kesälläkin, mutta päätoimittaja halusi Matran koeajon seuraavaan lehteen. Olin puhdistanut sen jo talvella, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun vanhan polttonesteen mukana kulkeutuisi roskaa, kun moottori käynnistetään pitkän tauon jälkeen. Kierroksiakin moottori otti vain poljinta pumppaamalla. Sen toimitukseen kului toista viikkoa. Moottori saatiin käyntiin samana iltana, mutta tyhjäkäyntiä se ei edelleenkään suostunut pitämään. Tässä vaiheessa sää alkoi jo olla sen verran lämmin, että harkitsin siirtymistä moottoripyörän selkään. Oireet viittasivat tukkeutuneeseen kaasuttimeen. Uuden sylinterin ilmaaminen sujui melko näppärästi, olihan sitä jo harjoiteltu. Halkaisija oli oikea, mutta selvästi se kuului johonkin toiseen autoon
Talvisin auto oli poistettuna liikennekäytöstä. Ostokseni vaikuttaa koko ajan paremmalta. Auto jatkaa kuin kiskoilla sinne, minne kuljettaja on keulan kääntänyt. Istuin on erikoinen yhdistelmä urheiluauton kuppi-istuinta ja ranskalaisen luksusauton laiskanlinnaa. Vauhti on jälleen eri asia kuin nopeus. Vaikka tekniikka perustuukin perheautoon, on tehoalue moottoripyörämäisen laaja. Matra sattui olemaan ensimmäinen silloin uuden säännön mukaan tullattava ajoneuvo. Laite oli sen verran ruosteessa ja teknisesti huonossa kunnossa, että omistussuhde jäi lyhyeksi. Katsastusinsinööri ilmoitti auton kelpaavan Suomen kilpiin ainoastaan kaksipaikkaisena. Vuonna 2012 autoa pyydettiin esille MatraMurena.indd 11 09/04/2019 13.04. Asiasta luovuttiin, koska riski lasin rikkoutumisesta oli suuri eikä uutta olisi siihen hätään saanut mistään. Tien kutsu Matra on erittäin matala. 11 taasti käynyt vieläkään. Tyhjäkäynti lopettaa röpöttämisen moottorin lämmetessä, mutta nousee samalla korkeammalle leijumaan eikä enää laskeudu. Pidän ryyppyä päällä enkä kaasuttele liikoja. Näillä asetuksilla laitetta voisi silti kokeilla, ja jos vika olisi vanhassa bensiinissä, käynti paranisi itsestään uuden nesteen sekoittuessa vanhan joukkoon. Ostohetkellä hiukan nykinyt moottori saatiin käymään kunnolla, kun sekalainen lajitelma tulpanjohtoja vaihdettiin ehjään sarjaan. Vuosituhannen vaihduttua Virta innostui taas etsimään myynnissä olleita Murenoita. Matran huoltoja oli Saksassa tehnyt auton omistaneen miehen isä, joka oli erikoistunut käyttämään varaosiin mahdollisimman vähän rahaa. Kokonaan toinen asia ovat moottorin ja renkaiden äänet, jotka kuuluvat selvemmin kuin perheautoissa. Kaadoin säiliöön kanisterillisen uutta polttonestettä. Sellaisia ei kuitenkaan Suomessa ollut. Jousitus toimii routavaurioisella pikkutiellä erinomaisen hyvin. Käytännössä tullin ja verottajan viranomaisille arvonmäärittely oli uusi asia. Asuessaan 1990-luvun alussa yhden talven Etelä-Ranskassa Virta yritti ostaa kylällä asuvalta mieheltä tämän Murenan, mutta kauppoja ei silloin syntynyt. Moottori ei vieläkään käy täysin puhtaasti, vaan tuntuu aluksi hiukan hengettömältä. Sivusuunnassa tilaa on jaloillekin riittävästi, eihän keskimoottorisessa autossa ole moottoria tai keskitunnelia jalkatilaa viemässä. Asiaa pitää tutkia. Vain tuhat kiloa painavaksi piensarjatuotteeksi laatuvaikutelma on positiivinen: helinöitä tai natinoita ei kuulu. Hiukan vinoon liimattu ja vuotava tuulilasi jäi korjaamatta. Pakko saada Tapani Virta omisti Matra Bagheeran 1980-luvun taitteessa. Ei auttanut saksalainen kolmen hengen autolle myönnetty rekisteriote eivätkä taustatiedot. Mobilisti 3/19 . Sen sisälle pitää kömpiä, ja vaikka ohjauspyörä on pieni, se on lähellä polvia. Kilpi hukassa Virran 50-vuotispäivänä hän löysi autonsa rekisteröitynä uudelleen: kilpi on siitä pitäen ollut TV-50. Kaavamaisesta ikäkausivähennyksestä oli päätetty siirtyä verottamaan vastaavanlaisen, Suomeen rekisteröidyn ajoneuvon arvossa jäljellä olevan veron mukaan. Matra oli kuitenkin jäänyt mieleen. Vakaa mutta pehmeä kulku tekee autosta kokoistaan raskaamman tuntuisen, ikään kuin se olisi liimattu tiehen. Matra saatiin kilpiin, mutta rekisteröintikatsastuksessa siitä tehtiin kaksipaikkainen. Istuma-asento on lähes makaava, mutta keskimittaisen kuljettajan pää on silti vain parin sentin päässä katosta. Tehoa löytyy vasta kierrosten noustessa. Virallinen tavarantarkastaja antoi oman arvionsa, mutta lopulta parin kuukauden pähkäämisen jälkeen viranomaiset päättivät käyttää vertailukohtana jotain BMW:n mallia, jonka arvon perusteella Matran autovero lopulta laskettiin. Vaihteensiirto on pehmeän sulava. Isojen urheiluautojen mekaanisuus valitsimen liikkeistä puuttuu, mutta kytkeytymisen tuntuma on selkeä. Matran ohjaustuntuma on ihastuttavan suora, kerrassaan erinomainen, mikä tarkoittaa myös sitä, että tienpinnan vauriot välittyvät suodattamattomina käsiin. Lasiliikkeessä asia olisi voitu korjata ottamalla lasi pois ja kiinnittämällä se paremmin takaisin. Lämmetessään moottori alkaa vetää paremmin ja ottaa innokkaasti kierroksia. Poljen kaasua syvempään. Ihanan tarkka ohjaus saa keskittymään ajolinjojen valintaan ja ajamiseen aivan eri tavalla kuin tila-auton ratissa. Ikään kuin kaasuttimessa olisi ilmavuoto. Matala auto ei juuri kallistele, mutta jousitus on selvästi mukavampi kuin urheiluautolta odottaisi. Varsinkin galvanoidulla rungolla varustettu uusi Matra Murena olisi kiinnostanut, sehän ei edes ruostuisi kuten edeltäjänsä. Sellainen löytyikin internetin kautta Saksasta. Vastaava Murena oli tyyppikatsastettu Suomeen kolmipaikkaisena jo 1982, mutta sitä tietoa ei rekisteröintikatsastuksen aikaan mistään löytynyt. Pääsin siis maaliskuun lopulla ensimmäiselle kunnolliselle koeajolle autolla, jonka olin omistanut edellisestä kesäkuusta asti. Suoran kiihtyvyyden suorituskykyä ei kannata verrata nykyautoihin, mutta Matra tuntuu riittävän nopealta. Kaarteissa ohjaus on vakaa ja tarkka. Moottorin lämmetessä ryypyn voi jo laskea pois. Asiaa ei ollenkaan auttanut se, että Suomen kilvissä olleita Murenoita ei sattunut olemaan yhtään myynnissä
Mob. Ranskalainen Simca perustettiin kokoamaan Fiatin malleja 1930-luvulla. Nykyään kaksija nelipyöräisissä ajoneuvoissa voi taas olla identtinen rekisteritunnus (ks. Vuonna 1941 firman nimi vaihtui muotoon Matra, joka oli lyhenne sanoista Mécanique Aviation Traction. Seuraavana tiistaina Matra menetti kilpensä, sillä auto oli erehdyksessä jäänyt ottamatta uudelleen liikennekäyttöön. Lopulta kotimarkkinoillaankin vaikeuksiin ajautunut emoyhtiö joutui 1970-luvun lopulla hankkiutumaan eroon kaikista Euroopan rönsyistään. Matraan ei Tapanin omistuksen aikana tehty kovin suuria remontteja, eihän sillä lopulta paljon ajettukaan. TM 20/1982: Ainakin yksi Murena on tullut uutena Suomeen virallisen maahantuojan kautta. Siitä huolimatta niitä myytiin seitsemän vuoden kuluessa 48 000 kappaletta. Virta otti yhteyttä kyseisen moottoripyörän omistajaan neuvotellakseen asiasta. Matra-Simca Bagheera oli edeltäjiensä tapaan keskimoottorinen auto, jonka teräksisen kotelorungon ulkopinnat olivat lasikuitua. Voimaan oli sillä välin tullut asetus, jonka mukaan autossa ja moottoripyörässä ei voi olla samaa tunnusta. 5/2005) oli koriltaan ja muotoilultaan melko pitkälle viety, mutta kulki Fordin tavanomaisella V4 -moottorilla. Vuonna 1969 Matralla ajettiin Formula ykkösten maailmanmestaruuteen. Chrysler panosti Euroopan-toimintojensa tuotekehitykseen suuria summia, mutta myynti ei sittenkään noussut riittävälle tasolle. Kuten ajankohdasta voi arvata, Matra valmisti tarvikkeita saksalaisen miehittäjän tarpeisiin. Motoristi ei suostunut tunnuksen vaihtamiseen, mutta myi pyöränsä Virralle, joka ensitöikseen poisti sen rekisteristä. Päästäkseen täkäläisille markkinoille, Chrysler osti määrätietoisesti Simcan osakkeita, kunnes saavutti määräysvallan 1960-luvun alussa. Simcan nimeä ei haluttu käyttää, eikä autoja saanut enää myydä Chryslereina, joten PSA otti käyttöön kaupan mukana tulleen merkin, joka muistettiin takavuosien loistoautoistaan. Talbot mikä. Seuraavina vuosina ohjusvalmistaja jatkoi autojen valmistamista ja panosti kilvanajoon ihan vakavissaan. 1960-luvulla yhtiöllä oli tuotannossa pieni ja kaunis urheiluauto, mutta kilpatoiminta oli tyhjentänyt yrityksen kassan. Isoista amerikkalaisvalmistajista ainoastaan Chryslerillä ei ollut omaa tuotantoa Euroopassa. Sikäläiset vuosittaiset käyttömaksut perustuivat pitkälti moottorin iskutilavuuteen, joten ranskalaisissa urheiluautoissakin oli yleensä niin pienet mootorit, että se haittasi myyntiä monissa muissa maissa. Euroopan Chrysler-mallistossa oli 1970-luvulla Chrysler 180. Matra erikoistui raketinheittimiin ja jatkoi niistä huippunykyaikaisiin ohjuksiin. Yritys laajensi myös juuri keksittyihin tekniikoihin kuten lasikuitutuotteiden valmistukseen. Kilvanajoon keskittynyt paja valmisti siviililiikenteeseen vain pieniä määriä urheiluautoja. Fordilta Chryslerille Autourheilussa noustiin siis nopeasti maailman huipulle, mutta siviiliajoon tarkoitetut tuotantomallit eivät olleet aivan samalla tasolla. Maksettuaan kaiken sillä kertaa vaaditun, omistaja sai kuulla, että auton rekisterinumero oli jo varattu. PSA sai tuotannossa olevien mallien lisäksi melko valmiiksi suunniteltuja projekteja, mutta myös suuret velat niskoilleen. Voimanlähteenä oli Simcan joko 1 294tai 1 442-kuutioinen työntötankomoottori. Bagheeran hintaa pidettiin ulkomailla korkeana pienen moottorin halpaan imagoon nähden. MatraMurena.indd 12 09/04/2019 13.04. Kokonaan omia malleja tehdas alkoi valmistaa vasta 1950-luvulla. Lentokoneita ja raketteja Bernard-nimisen lentokonetehtaan mennessä konkurssiin sen raunioille perustettiin vuonna 1937 ilmailun alihankkijaksi yritys nimeltä Capra. Poikkeuksen lähes mihin tahansa muuhun autoon teki Bagheeran kolmipaikkaisuus. Ne myytiin PSA Groupille, eli käytännössä Peugeotille, joka oli hiukan aiemmin jo ostanut konkurssiin menneen Citroënin. Uusi malli sai nimensä Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan mustan pantterin mukaan. 1950-luvun lopulla tehdas oli jo Ranskan toiseksi suurin autonvalmistaja heti Renaultin jälkeen, mutta suurin omistaja oli yhä Fiat. Euroopan Chryslerin pakettiin lisättiin hieman myöhemmin myös brittiläinen Rootes-konserni. Simca kasvoi ja osti pienempiä valmistajia, kuten Fordin Ranskan-tuotannon ja perinteisen loistoautonvalmistaja Talbot-Lagon. Sen moottori oli melko edistyksellinen ylänokkanelonen puolipallonmuotoisine palotiloineen. PSA sai samalla noin puolet Matran osakkeista. Matra teki yhteistyötä René Bonnet -nimisen autovalmistajan kanssa, joka oli aloittanut pienimuotoisen autonvalmistuksen jo 1930-luvulla. Auringossa vaurioitunut katto maalattiin uudelleen, kuten saksalaisen mekaanikon kullanvärisiksi haluamat vanteetkin. Vaikka Virta oli ehtinyt katsastaa Matran, Lahdessa se kävi lavetin kyydissä. 1960-luvun lopulla esitelty keskimoottorinen Matra 530 (joka sai nimensä ilmasta-ilmaan ohjuksen mukaan, ks. Matra lunasti René Bonnet’n autotuotannon velkojen vastineeksi. Sen osti allekirjoittanut niin täpinöissään, että ajoi auton kotiinsa, vaikka oli huomannut moottorin vuotavan jäähdytysnestettä. Sodan jälkeen Matra sai jostain syystä jatkaa entisellään, vaikka esimerkiksi Renault kansallistettiin tehtyään yhteistyötä miehittäjien kanssa. Kiinnostuksen hiivuttua Virta päätti lopulta myydä Matransa. Perheauton moottorin käyttö pienen auton voimanlähteenä on perinteinen tapa toteuttaa urheiluauto, mutta ainakin britit ovat useimmiten myös virittäneet moottoria tuntuvasti. Mitä tälle kullanväriselle yksilölle sittemmin tapahtui. Simcat ja Chryslerit myytiin siitä pitäen Talbotin nimellä. Hondan katuenduro myytiin eteenpäin eri tunnuksella. Asiaa ei ollut huomannut katsastajakaan toivottaessaan hyvää matkaa. Mob.5/2018). Lahden Classic Motor Show’hun Simca-kerhon osastolle. Matra 530 ei myynyt riittävän hyvin, joten Matra aloitti yhteistyön Chryslerin omistukseen ajautuneen Simcan kanssa. Malli myi kohtuullisen hyvin, tosin pääasiassa vain Ranskassa. Ranskan vapauttamisen jälkeen Matran kerrotaan valmistaneen ennätysajassa satoja lauttoja liittoutuneiden joukoille Reinin ylitystä varten vuonna 1944. Trafi määräsi virheestä tuhannen euron lisämaksut
Renault kuitenkin kielsi sen asentamisen urheiluautoon, sillä Matran katsottiin kilpailevan suunnitteilla olevan oman Fuego-urheilumallin kanssa, jossa käytettäisiin samaa moottoria. MatraMurena.indd 13 09/04/2019 13.04. Mallinimeksi valittiin Murena, erään kallionkoloissa elävän tunnetusti kiukkuisen petokalan mukaan. Pahaksi onneksi moottori oli sen verran suuri, että verohevosvoimaluokka, eli käytännössä vuosittainen käyttömaksu, kasvoi kymmenestä kahteentoista. Heinäkuussa 1983 Matra lopetti urheiluautotuotantonsa siltä erää. . Isomman 2,2 -litraisen version ilmoitettiin tulevan myyntiin tammikuussa 1981. Yhdeksi sen moottorivaihtoehdoksi tuli 2,2 -litraiseksi kasvatettu Chrysler 180:n nelosmoottori, joka sopi myös Matralle. Talbotin iso nelonen oli PSA:n voimanlähteistä iskutilavuudeltaan yksi harvoja tarvittuihin isoihin turbomalleihin sopivia, joten niitä nähtiin vielä muutaman vuoden ajan asennettuina Peugeot 505 Turboihin. Asiakaskunta oli pitänyt kolmipaikkaisuudesta, joten siitä ei luovuttu. Seuraajamallin suunnittelussa ei siten etsitty kokonaan uutta, vaan keskityttiin parantamaan vanhaa ideaa. Vuonna 1984 myytiin viimeiset 480 Murenaa Smalleina, joissa oli virityssarja ja spoilerit tehdasasennuksina. Matra kehitti moottorista myös kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustetun version, mutta Peugeot ei halunnut käyttää enää lisää resursseja Murenan kehittämiseen. Murenan ajo-ominaisuuksista pidettiin ja isomman moottorin suorituskykykin oli linjassa kilpailijoiden kanssa. Suorituskykyäkin piti saada lisää. Matran vaihtoehdot olivat vähissä. Samaa moottoria käyttivät Renault 20 TS, Peugeot 505 STI ja Citroën CX. 13 Bagheera oli ollut suosittu. Isompi moottori oli Chryslerin aikana kehitetty heminelonen, jonka viritysaste oli sama kuin Talbotin loistomalli Tagorassa. Peugeotin ja Renaultin yhteisen alihankkijan valmistama yläpuolisella nokalla varustettu kaksilitrainen kevytmetallimoottori vaikutti olevan juuri sitä, mitä kaivattiin. Simcan vanhaa työntötankomoottoria kasvatettiin 1,6 litraan, ja sillä varustettu Matra saatiin verohevosvoimaluokkaan yhdeksän. Niinpä Matra päätti tehdä uudesta mallista kaksi versiota. Vaikka suorituskyky olisikin saatu samalle tasolle kilpailijoiden kanssa, olisi pelkkä Simcan moottoreille tyypillinen rallattava käyntiääni ollut imagotappio. Iloa ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä lopulta Murena oli tuotannossa vain parin vuoden ajan. Moottorin piti olla PSA:n valmistama, mutta myöskään yhä tuotannossa ollutta Citroënin vanhaa työntötankomoottoriakaan ei katsottu sopivaksi. Vakiomallin Tagora-moottori sai kelvata. Matran perusmalli sai siis Talbot Solaran moottorin hiukan viritettynä. PSA Group markkinoi Chryslerilta periytyneitä mallejaan Talbotin nimellä. Bagheeran virallinen sukunimi oli ollut Matra-Simca. Uusi projekti sai tehtaalla koodin M 551. Lähtökohtana oli saada käyttöön viisivaihteinen vaihteisto ja kaksilitrainen moottori. Sitä paitsi Golf GTi seuraajineen oli nostanut rimaa, vaikka 1970-luvulla muuten elettiinkin öljykriisin tehoja kutistavissa tunnelmissa. Hiukan yli 10 000 kappaleen tuoTalbot Matra Murena 2,2 1981 MOOTTORI Tyyppi: poikittain kuljettajan taakse asennettu nelisylinterinen rivimoottori, kannen yläpuolinen nokka-akseli, viisi runkolaakeria, kaksikurkkuinen Solex 34CIC -kaasutin Iskutilavuus: 2 156 cm 3 , sylinterimitat 91,7 x 81,6 mm, puristussuhde: 9,45 Teho: 118 hv (DIN)/5 800 r/min Vääntömomentti: 181 Nm(DIN)/3 000 r/min VOIMANSIIRTO Viisivaihteinen synkronoitu käsivaihteisto, perävälitys 4,36 JARRUT Nestejarrut, alipainetehostin, levyjen halkaisija edessä 240 mm, takana 261 mm OHJAUS Tehostamaton hammastanko JOUSITUS Edessä: kolmiotukivarret, vääntösauvajouset Takana: viistot kolmiotuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Teräksinen kuumagalvanoitu kotelorunko, lasikuituiset ulkopinnat SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V MITAT Pituus: 4,04 m Leveys: 1,75 m Korkeus: 1,22 m Akseliväli: 2,44 m Raideleveys e/t: 1,41/1,51 m Omamassa: 1 050 kg Rengaskoko (e/t): 185/60R14 / 195/60R14 SUORITUSKYKY Kiihtyvyys 0-100 km/h: 9,4 s (TM 20/1982) Huippunopeus: 197 km/h* *valmistajan ilmoitus tannosta lähes puolet oli varustettu Chryslerin 2,2 -litraisella moottorilla. Keskimoottorisessa urheiluautossa ne olivat kuitenkin väärässä paikassa. Vanhan loistoautomerkin esilletuominen vaati maineen ja imagon kärsivällistä rakentamista. Onneksi samaan aikaan oli suunnitteilla Chrysler 180:n seuraajaksi Talbot Tagora, joka tuli tuotantoon vuonna 1980. Pian sen jälkeen Talbot Tagorakin jäi pois tuotannosta. Pellistä prässätty kantava runko oli jälleen päällystetty muovikuorella, mutta tällä kertaa runko kuumagalvanoitiin. Chryslerin Hemi Moottorivalinnasta tuli Matralle ongelma. Uusi auto sai nyt vuorostaan yhdistelmänimen Talbot Matra. Mobilisti 3/19 . Ulkopuolinen paja teki Murenaan virityssarjan, jota aluksi sai ostettua Matra-liikkeistä erikseen autoon asennettavaksi. Simcalta perityt työntötankokoneet olivat hyviä perusmoottoreita perheautoihin. Petokala Uusi urheiluauto 1,6 -litraisella moottorilla otettiin tuotantoon ja esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä syksyllä 1980
Teknisesti varman päälle suunnitellun malliston keskeisiä menestystekijöitä oli tyylikkään muodikas olemus. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona opelrekord.indd 14 08/04/2019 17.08. Mobilisti 3/19 Kauniimpi kuin muistinkaan Opel Rekord 1900 L Coupé 1966 Opelille 60-luku merkitsi lopullista murtautumista isoksi kansainväliseksi tekijäksi. Siitä hyvä esimerkki on Rekord Coupé lyhyeltä mallivuodelta 1966. 14
Saksan päässäkään amerikkalaisuutta ei vastustettu, sillä ainakin suurin osa Opelin johtoportaasta ja suunnittelijoista arvosti suuresti Mitchellin omaksumaa uusasiallista kuosia. opelrekord.indd 15 08/04/2019 17.08. Hanketta veti tekninen johtaja Hans Mersheim, tukenaan nuorekas ja kunnianhimoinen tiimi. Rüsselsheimiin jäi pääkonttorin avusta huolimatta runsaasti viimeistelyja rakennesuunnittelutehtäviä. Allekirjoittaneen silmissä se ei ole koskaan ollut hassumman näköinen, mutta pitkän Rekord-vapaan jakson jälkeen se vaikuttaa komeammalta kuin koskaan. Vain 11 kuukautta tuotannossa ollut Rekord B muistutti paljon edeltävää A-sarjaa, mutta oli kuitenkin monin osin itsenäinen kokonaisuus. Kun edeltäjistään täysin poikkeavaa Rekordin A-polvea hahmoteltiin 60-luvun alussa, USA:n päässä siitä vastasi Bill Mitchellin johtaman GM:n muotoilukeskuksen Chevrolet-jaos Detroitissa. Siihen kuuluivat muun muassa Erhard Schnell, Herbert Killmer, Willy Schmidt, Günther Burghardt ja Karl Bechthold. Siellä määriteltiin suurelta osin uuden Opel-korin linjat, joten yhteiset piirteet Chevroletin tuon ajan luomusten kanssa eivät ole sattumaa. Heistä Schnell ja Detroitissa lasikuitumallien tekemistä opiskellut Killmer nousivat myöhemmin johtaviin asemiin Opelin muotoilustudiolla. Mobilisti 3/19 . Ansio tästä myös aikalaistensa arvostamasta muotokielestä kuuluu transatlanttiselle yhteistyölle, joka oli leimannut Opelin suunnittelua jo pitkään. Detroitissa haluttiin suoda Opelin väelle jatkossa enemmän itsenäisyyttä, joten rüsselsheimilaisten tuli opetella koko suunnitteluprosessi alusta loppuun. Todennäköisesti General Motors sai kuitenkin rahansa takaisin ja vielä voittoakin, sillä lyhyestä tuotantorupeamasta huolimatta B-Rekordeja ehdittiin valmistaa kaikkiaan mukavat 302 017 kappaletta. Kauneus on tietenkin katsojan silmissä, mutta harva kiistänee havaintoa siitä, että Rekord B:n Coupé-malli on luokassaan linjakas auto. Sitä varten GM lähetti vuonna 1962 paikalle vanhan konkarin, Claire McKiHerbert Killmer ja Erhard Schnell arvioimassa Rekord A-coupén lasikuituhahmotelmaa kuljettajan ergonomian kannalta. 15 S aimme vinkin entisöidystä ja omistajansa kovasti rakastamasta Opel Rekord Coupésta, joka olisi vieläpä varsin harvinaista B-sarjaa. Jälkeenpäin arvioiden oli Opelin kaltaiselta jättiyhtymän osaselta perin omituista nähdä niin paljon vaivaa vain yhden vajaan myyntisesongin takia. Suomeen niistä päätyi noin 120 autoa, sedaneina, farmareina ja coupé-versioina, sekä vielä vähintäänkin kymmeniä pakettiautoiksi rekisteröityinä piilofarmareina. Molemmat herrat loivat merkittävän uran Opelin palveluksessa. Kun arkiympäristö täyttyy katumaastureista, jotka kaikki näyttävät auringossa turvonneilta virtahevonruhoilta, on terävälinjaisella ja kulmikkaalla Opelilla yhtä ilahduttava vaikutus näköelimiin kuin Pfizerin Visine-silmätipoilla
Hattuhyllyssä komeilee rivistö läpivirtauksen venttiileitä, tässä tapauksessa selvästi ennen amerikkalaisia. 16 . McKihanin rooli oli perusteltu konservatiivisesta otteestaan ja opelilaisten lievistä vierastusoireista huolimatta, olihan hän ollut keskeisessä asemassa Rekordin esikuvina toimivien Chevroletien kehittämisessä. Rekord B sai moderneilta näyttävät, kulmikkaat ajo-pysäköintivaloumpiot sekä chevroletmaiset pyöreät takavalot. Konepellin alta löytyi tuliterä CIH (Cam-In-Head) -nelonen 1,5-, 1,7tai 1,9-litraisina versioina. Kojelaudan päissä on pienet raitisilmasuuttimet ja kaikki sivulasit ovat avattavissa suuntaan tai toiseen. Mobilisti 3/19 hanin. Imuja pakoventtiilit olivat molemmat kannen samalla sivulla ja niiden käyttämiseen tarvittiin lyhyitä työntötankoja. Koska Opelin ja GM:n asema oli taloudellisesti erittäin vahva, oli pääkonttorin helppo lyödä Schnabelin ehdotukseen ”Hyväksytty”-leima, vaikka kokonaan uusi Cpolvi tekikin jo tuloaan. Mainittakoon, että suunnittelujohtaja Mersheim tykästyi A-version coupé-malliin niin paljon, että teetätti itselleen yhden varustettuna Chevroletin pikkulohko-V8:lla, Diplomatien tapaan. Ilmanvaihto vaikuttaa lupaavalta. Mersheim oli toistuvasti sanonut haluavansa nähdä Opel-kuljettajien viettävän enemmän aikaa vasemmalla kaistalla ja ainakin hän itse saattoi aiheuttaa monille Mercedes-miehille rytmihäiriöitä pyyhkäisemällä johtotähdet vinoon ”Schläfer”-Rekordillaan. Äänimaailman puolesta on kyllä selvää, että kyseessä on nelisylinterinen voimanlähde, joskin laadukas sellainen. Näkyvyys ulos on loistava, kuten aikakauden vaunuissa tapasi olla. Mersheimin väki kehitti varsin ahkerasti lukemattomia pieniä tyylisäätöjä ja teknisiä parannuksia, samalla kun valtaosa suunnittelijoista oli jo pitkälle ehtineen ja hyvin pian julkaistavan C-Rekordin kimpussa. Nelosen ohella Rekordiin tarjottiin myös 2,6-litraista suoraa kuutosta, mutta varsin vähäisen suorituskykyeron johdosta menekki ei ollut suuri. Istuimen vinyyli on laadukasta ja pehmustus on valmistusmaa huomioiden todella ylellinen. Lisäksi suurehko, kiiltävä ja ohutkehäinen ohjauspyörä kromatulla tööttirenkaalla on juuri sitä, mitä Herr Doktor määrää nostalgian nälkään. Vaihteisto ei ole lovetukseltaan niitä selopelrekord.indd 16 08/04/2019 17.08. Nokka ei ollut venttiilien päällä, vaan pikemminkin niiden sivulla, mutta kuitenkin sylinterikannessa. Sellaisenaan järjestely ei ollut tehokkain mahdollinen, mutta mahdollisti matalamman moottoritilan ja oli yksinkertainen valmistaa. A-Rekord osoittautui nopeasti menestykseksi, mutta siitä huolimatta Opelin markkinointijohtaja Hans Schnabel halusi päivittää sen olemusta välittömästi. Uusi voimanlähde perustui osittain Chevy II:een suunniteltuun moottoriin ja poikkesi tavanomaisesta varsinkin nokka-akselin sijoituksen osalta. B-Rekord on niitä autoja, jotka eivät tee lähtemätöntä vaikutusta oviensa tai luukkujensa holvimaisella toiminnalla. Tilankäytöltään Rekord on coupéksi suorastaan esimerkillinen ja haastaa amerikkalaiset esikuvansa menestyksellisesti. Sisällä on kuitenkin huomattavan hyvin tilaa joka suuntaan; 4-5 bratwurstinsa kuuliaisesti syönyttä henkilöä mahtuu kyytiin, eivätkä heidän tavaransakaan jää eteisen lattialle, sillä ruuma nielisi vaikka pulsaattoripesukoneen. Kaunis katsoa – entä ajaa. Rekord B:n taival jäi vajaan vuoden mittaiseksi, mutta CIH-moottori eri versioineen säilyi suursarjatuotannossa kunnioitettavat 30 vuotta. Moottori on joko hienosti tasapainotettu tai sitten sen värinäneristys on kopioitu Cadillacilta; niin huomaamaton se on alemmilla kierrosalueilla. Miss Reeperbahn -66 olisi pärjännyt tällä asiakaskäynneillään, muuttumatta missään vaiheessa itäserkkujensa kuulantyöntöjoukkueen näköispainokseksi. Virtaa ne saivat uudesta 12 voltin sähköjärjestelmästä. Ajoasento on monipuolisesti säädettävissä ja tuntuu nopeasti mainion luontevalta. Se tuntuu ja kuulostaa ihan tavalliselta 60-luvun eurooppalaiselta perheautolta. Vaatimuksen taustalla oli valmisteilla olevien uusien moottorien juhlistaminen. Moottori käynnistyy nopeasti ja nöyrästi; automaattirikastin hoitaa hommansa. Hallintalaitteet ovat helposti käsillä, joskin eräiden vipstaakien symboliikka on hieman vierasta muille kuin Teutoburgin taistelun veteraaneille ja heidän jälkeläisilleen. Hän toimi yhdysupseerina ja muotoilun vastaavana johtajana amerikkalaissaksalaisia suunnitelmia tuotantovalmiiksi jalostettaessa. Ohjaus on pysäköintitilanteissa raskaahko, mutta kaukana hankalasta. Optimismin vallitessa kustannusvalvonnan henkilökunnalle oli ilmeisesti myönnetty tavallista pidemmät vuosilomat, jotteivat he olisi olleet pilaamassa tekemisen iloa
Kuritulla on hyvin pitkä sidos malliin, sillä hänen isällään oli sellainen uutena. 17 keimpiä, mutta vipu on kevyt käsitellä ja 1,9-litraisen hyvän väännön ansiosta vaihtamistarve on vähäinen. Urat lakkaavat heiluttamasta ja tiet tasoittuvat. Rekord käyttäytyy maantiellä rauhallisesti ja ohjaus on vakaa kuin kiskoja myöten etenisi. Se, mikä ei suuremmillakaan nopeuksilla kohoa, on kuljettajan pulssi. Mobilisti 3/19 . Jos Rekordista puuttuukin eräiden saksalaisvalmistajien saavuttama vaikutelma rakenteen harkkomaisuudesta, on se vastapainoksi tilava, istuimiltaan ylellisen mukava ja ajettavuudeltaan aikuismaisen vaivaton. Sama auto paljon myöhemmin tiensä päässä, ruostuneena ja runneltuna hylsynä. Sopivaa coupé-yksilöä ei ollut helppoa löytää, sillä tähtäimessä oli nimenomaan metallinhohtohopean värinen ja punaisella verhoiltu auto. Hopea-B – ei mikään muu Moottoripyörät ja erityisesti Japsistarat ry:n aktiivijäsenyys (Kuritulla on menossa jo kuudes vanhan japanilaisen moottoripyörän entisöinti) sekä 80-luvulla itse rakennetut turboahdetut, hengenvaaralliset nelipyöräiset ajopelit veivät Tuomaksen huomion, mutta muisto Opelista säilyi. Kaivonkansien kaltaiset epätasaisuudet se ylittää tyylikkään eleettömästi, eivätkä isommatkaan heitot hetkauta koria tai sen sisältöä vakavasti. Kytkin on tunnokas, eikä ruuhkassakaan tarvitse pelätä kramppia sen vaatimien ponnistusten takia. opelrekord.indd 17 08/04/2019 17.08. Hän oli päässyt silloin tällöin ajamaankin Lauttasaaressa Rekordilla – ilman ajokorttia. Jarrut luovat normaaliajossa johdonmukaisen ja luotettavan vaikutelman. Tarve ohittaa rekkaletka nykynopeuksilla voisi muuttaa tilannetta, mutta tavallinen matkan taittaminen on kiitettävän eleetöntä ja äänitasoa lukuun ottamatta suorastaan rentouttavaa. Auto löytyikin teollisuushallin takaa pöpeliköstä, mutta oli jo avun tavoittamattomissa. Entisöintiekspertti totesi, ettei niin pahoin ruostuneesta ja leikellystä aihiosta saisi enää kunnollista autoa mielekkäällä vaivannäöllä. Opel jatkoi matkaansa uusien omistajien alaisuudessa, mutta sitä ennen se oli ehtinyt jättää lähtemättömän jäljen nuoren Tuomaksen mieleen. Huoltotoimet sinänsä olivat helppoja ja varaosien hinnoittelu kohtuullista. Ostointoa selittänee vielä näyttelysalista löytynyt yksilö, jossa oli varsin vaikuttava metallihohtoinen ”La-Platasilber”maalipinta ja punainen kokovinyyliverhoilu. Siinä on annos Amerikkaa niin korin linjoissa, mittaristossa kuin verhoilussakin, mutta silti se säilyttää kokonaisuutena aitoarjalaisen asiallisuutensa. Viimein hän sai vinkin Opel 60’s & Tuomas Kurittu, melkein kuin paljasjalkainen lauttasaarelainen, nojailemassa isänsä Rekordiin vuonna 1967. Varsinkin taajamissa moottorin 90 hevosvoiman tehoreservi ja alhaalta alkava vääntö ovat varmaankin herättäneet kuljettajassa tiettyä itsevarmuutta päivittäisiä liikennevalokilpailuja ajatellen. Kuvat: Tuomas Kurittu. Hälyääniä ei esiinny ja kori vaikuttaa stabiililta. Tuomas sai hakea sen kotiin muutaman korttelin päässä sijainneesta Helsingin Autosta, joka oli suuren GM-piirimyyjä Auto-Bilin huolto-osasto. Isä salli jo hyvin nuorena ajamaan opetelleen poikansa nauttia Opelilla sompailusta myös oikeassa liikenteessä. Suuren amerikkalaisvaunun silkkisyyttä Opel ei kuitenkaan tavoita, vaan tietty perusjurina renkaista ja voimansiirrosta on läsnä karkealla kevätasfaltilla. Sittemmin perheessä vaihtui merkki ja vuonna 1972 kotipihaan Lauttasaaressa ilmestyi Ford Taunus. Vauhdissa Rekord tuntuu yllättävänkin modernilta. Isä tahtoi upean kupeen Tuomas Kurittu omistaa yhden maassamme suhteellisen harvoista Rekord B Coupéista. Kurittu jäljitti perheensä yksilön, BMV83:n, Lempäälään. Seurasi ankaraa mielipiteidenvaihtoa, joka huipentui erääseen aamuyöhön, jolloin ostoa suunnitellut osapuoli herätti rouvansa kello 4 ja totesi: ”Ne ovat minun rahoja, ja minä ostan niillä mitä haluan!” Näin herrasväki Kurittu siirtyi Rekord-B:n asiakaslistalle. Isä-Kurittu oli ostanut tuliterän A-Rekord-sedanin vasta edellisvuonna, joten äiti-Kurittu ei jakanut miehensä intoa vaihtaa niin nopeasti uuteen, upeaan kupeeseen. Seurasi liki kymmenen vuoden kausi, jonka kuluessa Kurittu tarkkaili myyntiin tulevia BRekordeja. Täysin ongelmaton sekään ei ollut; esimerkiksi kampiakselin huopatiiviste alkoi vuotaa jo varhaisessa vaiheessa, eikä autosta enää saatu sisäsiistiä järkevin kustannuksin. Ei ihme, että Opeliin on saattanut tykästyä oikein tosissaan. Tuona aikana Opel osoittautui pääosin varmatoimiseksi ja talvellakin helposti käynnistyväksi autoksi. Myös melutaso alkaa kohota 70 kilometrin tuntinopeudessa, mutta laillisilla nopeuksilla radiota pystyy kuuntelemaan vielä tyydyttävästi. Se erosi siten melkoisesti tavallisista, mustalla vinyylillä verhoilluista, ”Granadarot”tai ”Chamonixweiß”-värin saaneista tovereistaan. Yhteistä taivalta kestikin sitten hieman tavallista pidempään, viisi vuotta
18 . Mobilisti 3/19 Coupéja L-mallit varustettiin rattivaihteiston sijaan lattiavalitsimella, ja niiden kuljettajan istuimen selkänoja oli säädettävissä. opelrekord.indd 18 08/04/2019 17.08. Molemmat piirteet kohensivat ajomukavuutta selvästi
Lisäksi esimerkiksi kuljettajan ovi on peräisin kaksiovisesta sedanista, minkä seurauksena sen istuvuus ei ehkä edusta perinteistä saksalaista korinrakennustaitoa parhaimmillaan. 19 70’s Fan Clubin foorumin kautta Pietarsaaressa majailevasta hopea-kupeesta, mutta se ei ollut kaupan. Museorekisteröity Rekord vaihtoi omistajaa perin epähalpaan hintaan, mutta sittenkin edessä oli korroosiovaurioiden johdosta melkoinen kunnostusprojekti. Siihen tarvittiin osia kolmesta eri elinluovuttajayksilöstä, jotka rahdattiin yksi kerrallaan Triangle Motoriin, ja sieltä edelleen sulattoon. Elämysvälineen roolinsa auto on hoitanut varsin ansiokkaasti; se on lähtenyt joka kevät käyntiin ensimmäisellä yrittämällä ja pieniä, väistämättömiä laiteongelmia lukuun ottamatta sillä liikkuminen ei ole vaatinut haalareiden ja työkalulaatikoston mukana pitoa. Erityisen haastava kohta oli eturipustuksen poikittaispalkki, joka jouduttiin paremman puutteessa muovaamaan useasta käytetystä osasta. 995 kg Kantavuus: 355 kg SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSKYKY*: Huippunopeus: 165 km/h VALMISTUSMÄÄRÄ 294 184 kpl (koko 4-sylinterinen B-Rekord -mallisto) Hinta: 13 450 mk (Rekord 2D Sedan 11 100 mk; Ford Taunus 20M 2D HT 14 960 mk; Buick Skylark 2D HT 26 020 mk; VW 1200 6 450 mk) * Tehtaan ilmoittama opelrekord.indd 19 08/04/2019 17.09. . Yli kaksinkertaisesta valmistusmäärästä johtuen A-version osia olisi tarjolla huomattavasti runsaammin, B-Rekord on kiistatta välimalli, vaikkakin komea sellainen. Omistajan vastarinta alkoi kuitenkin pehmetä, kun Kurittu otti käyttöön salaisen aseensa, ruotsin kielen, jolla vastapuolikin mieluummin haasteli. Pitkällisten ponnistelujen tuloksena Rekord kuitenkin valmistui ja siitä lähtien Kurittu on nautiskellut coupéstaan kesäisin ahkerasti, vaikka se hänestä onkin jo varsin kaukana nykyautojen ajomukavuudesta. Opel Olympia Rekord 1900 L Coupé 1966 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinteriryhmä ja kansi valurautaa, ketju käyttöinen nokka-akseli kannessa, 5 runkolaakeria, 1-kurkkuinen Solex-kaasutin Iskutilavuus: 1 897 cm³, sylinterimitat 93 x 70 mm, puristussuhde 9,0 Teho: 90 hv (DIN)/5 100 r/min Vääntömomentti: 156 Nm (DIN)/2 800-3 400 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: nelivaihteinen synkronoitu käsivaihteisto, valitsin lattialla, takaveto, perävälitys 3.67 JARRUT 2-piiriset ATE-Dunlop-nestejarrut, edessä levyt, takana rummut, tehostin OHJAUS Kiertokuulaohjaus, 4,5 kierrosta JOUSITUS Edessä: erillinen, kolmiotuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,55 m Leveys: 1,69 m Korkeus: 1,40 m Akseliväli: 2,64 m Raideväli (e/t): 1,33/1,55 m Rengaskoko: 5.90-13 Omamassa: n. Kunnostushankkeen edetessä Kurittu ja Trianglen mekaanikot saivat toistuvasti huomata varaosien suhteen erittäin turhauttavan piirteen: monet A-Rekordin osat näyttävät samalta, mutta eivät sovi B-versioon. Mobilisti 3/19
Nyt ollaan elvyttämässä Hispano Suizaa. . Auno Aunola on kirjoittanut aiheesta 168-sivuisen kirjan Temmes-kaivuri, joka ilmestyy huhtikuun 2019 lopulla. 3 20 . Siinähän ei ole mitään uutta: USA:ssa pelkällä sujuvalla käsivaihteiston käsittelyllä on jo vuosikymmenten ajan ansainnut itselleen todellisen rattimiehen maineen. Kumpikin esitys on harvinaisen kaukana alkuperäisen Hispano Suizan majesteetillisen rauhallisesta statuksesta, mutta sille ei kai voi mitään. Vanhojen loistomerkkien haudanryöstöviikot jatkuvat. Menestystä kesti reilu kymmenen vuotta ennen kuin tehokkaammat hydrauliset koneet syrjäyttivät Temmeksen nopeasti 60-luvun puolivälissä. Koekaivauksissa laite havaittiin toimivaksi ja Raahe Oy otti sen jatkokehittelyn jälkeen sarjatuotantoon. Ne oli istutettu Fiskarsin Ruukin silloisen patruunan, John von Julinin, toimesta jo 1840-luvulla – luultavasti juuri laivanrakennusta silmällä pitäen. . Teoksen ISBN-numero on 978-952-94-1380-5 ja hinta 30 € + mahdolliset postikulut. Mobilisti 3/07 . Sveitsiläinen lähestymiskulma on perinteisempi, sillä tekniikka on lainattu Lamborghini Huracanista. Keskeinen osa urakkaa on mastojen uusiminen, mutta siihen tarvittavaa puutavaraa ei saakaan miltä hyvänsä sahalta. Valmiit mastot on tarkoitus nostaa paikoilleen Sigynin palattua takaisin Aurajokeen keväällä 2020. Jonkinlainen ennätys lienee se, että tällä kertaa asialla on kaksi toisistaan riippumatonta yrittäjää. Tämän vuoden vetonaula on Hackman Oy:n täysin entisöity Hispano Suiza Carmen -sähköauto Sigyn sai uudet mastopuut Fiskarsin metsistä. Kunnostusta hallinnoiva Museolaiva Sigynin säätiö lähestyi siksi tukipyynnöllä Fiskars Oyj:tä, jonka mailla tiedettiin kasvavan tarkoitukseen sopivia vanhoja lehtikuusia. Sitä mukaa kun automatiikka valtaa maailman, vanhanaikaisesta ajotaidosta tulee eksoottista erikoisosaamista. Hispano Suiza Maguari HS1 GTC 319_uutiset.indd 20 09/04/2019 13.05. . musta laatikko. . Kirjaa voi tiedustella Raahen ja Oulun Suomalaisen kirjakaupan myymälöistä tai suoraan kirjoittajalta, 050-566 4171/auno.aunola@kotinet.com. automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä, kaistavahti, kuljettajan vireystilaa tarkkaileva järjestelmä, peruutustutka ja onnettomuustilanteen tiedot tallentava nk. Noin 26-metriset puut kaadettiin helmikuun lopulla ja kuljetettiin Ruissaloon kuivatettaviksi. Odotettavissa olevat oikeudenkäynnit nimioikeuksista ovat sitten oma lukunsa. Suomen ensimmäistä museolaivaa, jo vuonna 1939 statuksen saanutta parkki Sigyniä kunnostetaan parhaillaan Ruissalon telakalla Turussa. . Hieman ennen Geneven näyttelyn avaamista sveitsiläinen Hispano Suiza Automobil Manufaktur AG julkisti oman super-Suizansa nimellä Maguari HS1 GTC. 3 Mobilisti 3/07 . Vuosina 2020-25 pakollisiksi tulevat vaiheittain mm. Nykyaika vain on niin hektisen urheilullista. Mekaaninen Temmes-kaivuri oli kotimainen menestystuote, jonka avulla tuottavuus raivausja ojitustöissä kasvoi monisatakertaiseksi perinteiseen mies ja lapio -menetelmään nähden. Perinteinen Sorsakosken rompetori ja Wanhat Wehkeet -tapahtuma järjestetään Leppävirralla lauantaina 8.6.2019. Moottoria on tietysti terästetty kahdella pakokaasuahtimella, jotta nykyään pakollinen 1 000 hevosvoiman uskottavuusraja on saatu selvitettyä. Hannes Pehkonen ja Eeli Lampinen rakensivat salaperäisyyden verhon suojissa kaivurin ensimmäisen prototyypin Temmeksessä 50-luvun alussa. Mobilisti 3/19 koonnut: J.E. EU-komission valmistelema uusi liikenneturvallisuusasetus edellyttää uusilta autoilta jo lähitulevaisuudessa järjestelmiä, jotka valmistelevat maailmaa automatisoituun liikenteeseen. Geneven autonäyttelyssä esiteltiin maaliskuussa täyssähköinen Hispano Suiza Carmen -superauto, jonka takana on Barcelonassa toimiva Hispano Suiza Cars -yhtiö
Lisätietoja voi kysyä Iris Niskaselta, 040-775 2111. . M/S Sorsakoski Innocentin monumentti Milanossa. Milano kielsi maaliskuussa pääsyn keskustaan päiväsaikaan kaikilta kaksipyöräisiltä, jotka eivät täytä vähintään Euro 1 -päästönormia. Käytännössä rajoitus koskee vuosimallia 2000 vanhempia pyöriä. Jo valmiiksi melko isoa kahdeksan miehen Roadmasteria oli jatkettu 16 tuumaa takajalkatilojen hyväksi, ja vieläpä harvinaisen aistikkaasti. Milanossa oli maaliskuussa rekisterissä yli 150 000 skootteria ja moottoripyörää, ja vajaa 95 000 alle 50-kuutioista kaksipyöräistä. Laadultaan kirjavat bilelimot muodostuivat 80-luvun edetessä muoti-ilmiöksi, mutta sellaisten kanssa ei perinteisillä huippupajoilla, kuten Superiorilla, Hess & Eisenhardtilla tai Miller Meteorilla ollut mitään tekemistä. Mobilisti 3/07 . Saattaa olla, ettei mallia valmistettu esittelyautoa useampia. . 3 Sorsakoski-laiva, joka on nähtävillä Hackmanin ruukin paloaseman laiturissa. Koriräätäleiden kulta-ajat olivat 90-luvulla kaukana takanapäin. Myös panssaroinnit työllistivät joitakin pajoja, mutta edes Hollywoodin tähdet eivät enää juuri tilanneet personoituja erikoisautoja. Polttomoottorikansa pannaan ahtaalle, olivatpa laitteet kuinka sympaattisia hyvänsä. 3 Mobilisti 3/07 . Ajokielto on sakon uhalla voimassa päivittäin klo 7.30-19.30, ja sitä valvotaan modernissa isovelihengessä automaattikameroilla. Museokilvissä olevalla pyörällä saa sentään ajaa 25 päivänä vuodessa, mutta useamman skootterin omistaminen ei lisää ajopäiviä – käyttörajoitus on omistajaei pyöräkohtainen. Huomattava osa valtavasta kalustomäärästä seisoo tästä pitäen enimmän osan vuorokaudesta. Temmes-kaivurin prototyyppi valmistettiin pääosin puusta. Jälkimmäistä myös valmistettiin Innocentin tehtaalla Milanossa. Järkytys on suuri varsinkin skootteriharrastajien piirissä, sillä italialainen suurkaupunki ei ole aito ilman Vespoja ja Lambrettoja. 319_uutiset.indd 21 09/04/2019 13.05. Vaativa muutostyö on varmasti ollut kallis, joten Estate LS:n myyntimenestys jäi valitettavan vaimeaksi. Sitäkin komeampi yritys pyristellä tutkainta vastaan oli Superiorin tytäryhtiön, Car Craftin, 90-luvun alussa tarjoama Buick Roadmaster Estate LS. USA:ssa laatuvalmistajat olivat jo 50-luvulla joutuneet keskittymään ammattikäyttöön suunniteltuihin ajoneuvoihin – ambulansseihin, hautureihin ja lentokenttälimusiineihin
Toimituksen bibliofiili K. . Kustantajana oli ilmeisen lyMobilisti 2000 -lehden rikospaikkakuvaa. On kuitenkin ainakin yksi asia, josta kaikki suomalaiset puolueet ovat liikuttavan yksimielisiä: autojen romutuspalkkio poistaa vaaralliset romuautot liikenteestä ja tuo tilalle turvallista ja ympäristöystävällistä kalustoa. Tarinat kertoivat Ranskan ilmavoimien Mirage-ässien ihmeellisistä seikkailuista eksoottisilla näyttämöillä. Falunilainen B. Kuraläpät oli vihollisen hämäämiseksi lainattu Fiatista. . Amerikkalainen nimimerkki Eric Speed kirjoitti aikoinaan kokonaisen kirjasarjan, jossa seikkailivat kilpa-autoilijakaverukset Nick Redford ja Lonny Morris. Koistinen ujutti pöytäni kulmalle vaivihkaa 80-luvun taitteessa julkaistun ruotsinkielisen nuortenkirjan Dött Lopp i Le Mans. Le Mans -kirjassa eteläcarolinalaispojat päättävät lähteä nelosryhmän Chevrolet Monzallaan kilpailemaan maailman kuuluisimpaan autokilpailuun Ranskaan, eikä tarinasta tietenkään puutu jännittäviä käänteitä. Ainakin jos uskomme Autotuojat ry:tä, ja miksi emme uskoisi. Mikä kummallisinta, kirja on julkaistu alun perin pyöräilyn suurvaltana tunnetussa Tanskassa. Pikkuautokin painaa pitkälle toista tonnia, mutta pintapellit ovat ohuita kuin hopeapaperi. Eräs kansainvälinen hampurilaisketju jakoi vielä tämän vuosikymmenen alussa tenaville arveluttavaa propagandamateriaalia, jossa autot esitettiin innostavassa valossa. Yksi suosikeista, joskin harvinaista herkkua, oli ranskalainen Haikaralaivue, jota julkaistiin näköjään myös nimellä Michel ja Ernest seikkailevat. Kirja edustaa liikuttavaa ajankuvaa muutenkin kuin aiheensa puolesta. Ennen muinoin sarjakuvia ahmivat lapset, mutta nykyään lukijakunta taitaa koostua lähinnä entisistä lapsista. Nykyautot ovat pensasmekaanikkojen kannalta hankalia tapauksia. Kuvituksen on tehnyt Hanne Bartholin ja runomittaiset tekstit Marianne Iben Hansen. 319_uutiset.indd 22 09/04/2019 13.05. Wahlstöms -kustantamo julkaisi ne ruotsiksi osana kymmeniä teoksia käsittävää nuortenkirjastoaan. Trabin kilvestä päätellen ollaan jossain Oulun suunnalla ja kuvan takana oleva kehitysleima paljastaa ajankohdaksi alkusyksyn 1967. Toimitukseen ajautunut Vampyyrit iskevät -albumi on vuodelta 1972, ajalta ennen kuin Haikaralaivue-sarjoja alettiin julkaista Zoomsarjakuvalehdessä. Mobilisti 3/07 . Akselin automatka -nimisessä kuvakirjassa seurataan autohullua Akseli-ankkaa, jonka vinksahtanutta arvomaailmaa ei enää voisi kannattaa yksikään vastuullinen kasvattaja. . Yhteiskunnallisissa kysymyksissä puhutaan nykyään paljon erilaisista kuplista ja toisten ohitse puhumisesta. Albumien piirtämisestä vastasi nimimerkki Jijé (alias Albert Uderzo) ja tarinat kirjoitti Jean-Michel Charlier. 3 Mobilisti 3/07 . Ennen oli eri: 600-kiloisen Trabantin käänsi kahteen pekkaan helposti kyljelleen taka-akseliremontin ajaksi, eikä Duroplast-kori ollut pienestä mätäskosketuksesta moksiskaan. Mobilisti 3/19 . Omina poikavuosina 70-luvulla mielenkiintoista luettavaa joka tapauksessa riitti. . Sisäsivuilla oleva kustantajan ilmoitus mainostaa kilpailua, jonka palkintona on valinnan mukaan joko poni tai mopo. Monet henkilöhahmoista, kuten Horst Kwech, ovat tuttuja myös tosielämän autourheiluympyröistä. 3 22
Kankaiden kuosit vaikuttavat melko moderneilta, mutta kenties suojat saisi teetettyä myös asiakkaan itsensä toimittamasta materiaalista. Muistoja jo menneestä aikakaudesta tuovat kansilehteen lyödyt tupakkakaupan leimat – divareistahan sarjiksia parhaiten sai saalistettua. . Sieltä BMW lähti reilun vuosikymmenen kestäneelle kierrokselle, jonka kuluessa se varustettiin huoltoystävällisemmällä Chevroletin pikkulohkolla ja voimalinjalla. Pian sen jälkeen auto ilmestyi myyntiin newyorkilaiselle Chrysler-diilerille. Nopea tietohaku paljasti tutkivalle journalistillemme, että yhtiö on yhä olemassa, nykyisin osana SNT-Groupia. Tilanteen muuttamiseksi Nikolajeff tarttui toimeen, mutta joutui GM:n turhaa ärsyttämistä välttääkseen perustamaan Mersua varten 1939 tytäryhtiön, jonka nimeksi tuli Veho Oy. Painettujen lehtien perikatoa on ennustettu moneen otteeseen, mutta Land Rover Owner International pitää digitaalisen tulevaisuuden visioita pilkkanaan. Aihepiiriltään näin rajattu lehti vaatii menestyäkseen ilmiön asemaan nousseen aiheen ja suuren kielialueen. Vanha museo Helsinki-Vantaan lentoaseman kupeessa on käynyt ahtaaksi ja epäkäytännölliseksi, ja yhtenä vaihtoehtona on ollut muutto läheisiin Finnair Carhytikäiseksi jäänyt A-lehtien tytäryhtiö A-kirjat – tai niin oli ainakin tarkoitus. . Mitä tehdä, jos orastavan keräilyaarteen tai tonnin käyttöhuussin istuinverhoilu alkaa väsähtää. Chevroletille antoivat voimakasta sivustatukea muut GMmerkit, ensi sijassa Buick ja Opel. Vuonna 1958 asepalvelustaan Bad Nauheimissa suorittavan Elvis Presleyn käyttöön järjestettiin BMW 507 -urheiluauto, mikä tietysti palveli baijerilaisvalmistajan PR-tarkoituksia mainiosti. Tai kuinka suojata uudenveroinen verhoilu ennen kuin se ehtii kulahtaa. Uuden yhtiön talliin siirrettiin samalla myös Austin. . 3 Mobilisti 3/19 . Aina valppaan toimittajamme Kimmo Koistisen silmiin osui tamperelaisen varaosaliikkeen seinältä haalistunut mainosjuliste Tammer-istuinsuojista. Vuonna 1987 perustettu lehti ilmestyy yhä melkein 200-sivuisena kerran kuussa, vaikkei siinä käsitellä Land Rovereiden lisäksi mitään muuta kuin Range Rovereita. Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan Chevroletista, joka lennätti perinteikkään Nikolajeff Oy:n uuteen nousuun 30-luvun jälkipuoliskolla. Tammerin materiaalivalikoima on laaja, vinyylistä kankaiden ja bussiplyysien kautta nahkaan asti. Muutakin myytävää oli, kuten brittiläinen Austin, ja lisää teki mieli. 319_uutiset.indd 23 09/04/2019 13.05. Hän oli nimittäin ostanut managerilleen ”eversti” Parkerille edellisenä jouluna lahjaksi Isetta-kääpiöauton. Eurooppalaiset erikoistuotteet olivat USA:ssa vielä tuntemattomia, eikä Parker osannut sanoa uudesta autostaan juuri muuta kuin että se oli ”tyköistuva”. Suomen ilmailumuseo etsii kumppanihaulla yhteistyökumppaneita uuden ilmailumuseon toteuttamiseksi. Lisätietoja: snt-group.fi . Land Roverin kulttiasema haastaa miettimään, mistä muista merkeistä voisi yksinään olla vapailla markkinoilla julkaistavan kaupallisen lehden aiheiksi. Mersu-kauppa lähti käyntiin lupaavasti, mutta loppui lyhyeen, kun saksalaiset hyökkäsivät syksyllä Puolaan. Hienoksi asian tekee se, että Tammerilla on valmiina kaavat tuhansiin mallikohtaisiin istuinsuojiin. Vanhimmat näyttäisivät olevan 60-luvulta, tuoreimmat nykyajalta. Mieleen nousevat Ferrari, Porsche, VW, Harley-Davidson ja Jeep. Poikkeuksina voisi mainita vaikkapa -68 Buick Skylark Convertiblen ja eri mallipolvien S-sarjan Mersut. . Niin voimakas on myytti Elviksestä ja hänen roadsteristaan, että BMW 507 tunnetaan saksalaisessa autojargonissa kuulemma nykyään ”Elviswagenina”. Valikoimissa on lisäksi runsaasti hyötyajoneuvoja ja matkailuautoja. Vuonna 2014 tutkiva autojournalisti Jackie Jouret löysi Elviksen BMW:n sanfranciscolaisesta varastosta ja siitä alkoi auton matka takaisin parrasvaloihin Elvis ja eversti Parker jouluna 1957. 3 Mobilisti 3/07 . Vähemmän tunnettua lie se, että Presley oli armeijan leipiin astuessaan jo vanha BMW-asiakas. Kaavoja on vuosien kuluessa tehty selvästi kysynnän mukaan, joten kovin eksoottisia malleja ei löydy. Daimler-Benzin henkilöautopuolelle suhdannekäänne osui pahasti, mutta arvatenkin hyötyajoneuvoja lentomoottoriosastot kuittasivat kotimarkkinoilla tappiot leikiten. A-kirjojen liikemerkki oli meidän kappaleessamme peitetty tarralla, jossa kustantajaksi ilmoitetaan Lukupiste Oy. Suomessa ommellaan niiden turvin yhä istuinsuojasarjoja, edelleen käsityönä. Mobilisti 3/07 . Erityisen kiinnostava oli Mercedes-Benz, jonka myynti Suomessa oli ollut huonossa hoidossa vuosikymmeniä. Oikeastaan sekään ei vielä riitä, vaan aiheen ytimessä täytyy olla kokonainen elämäntapa. 23 BMW-tehtaan entisöintiosaston kautta. Kun aamukammasta loppuivat kaksi vuotta myöhemmin piikit, Elvis vei auton mukanaan Valtoihin. Vuonna 1938 Nikun osuus Suomen henkilöautokaupasta oli jo 15 %. Sama firma valmistaa uusimpiin autoihin myös mallikohtaisia maskisuojuksia, jotka ovat yllättäen taas osoittaneet tarpeellisuutensa täällä napavyöhykkeellä
Todellisuudessa Vantaan museota ylläpitää Suomen ilmailumuseosäätiö. Vuosien varrella monien kilpailutehtävien kuvat olivat myös peräisin kuva-arkistostamme, jossa ei tunnetusti ole pulaa outolinnuista. Vuosien mittaan autontunnistuksen mestaruudesta kamppaili monia alalla tunnettuja nimiä Pelle Lillqvististä Kari Tossavaisen kautta Timo Laitiseen ja Toni Jalovaarasta Pekka Mannermaahan. Titaanien kohtaaminen oli vuorossa 2003, kun kaikki 12 SM-tittelin siihen mennessä voittanutta mestaria kutsuttiin autontunnistuksen MM-kilpailuihin. Kilpailu ei nimestään huolimatta ollut kansainvälinen, vaan MM tarkoitti tässä yhteydessä ”mestareiden mestaria”. . Toimituksemme avusti toisinaan järjestävää seuraa myös käytännössä. Monille kilpailijoille Mobilistin kuvatalkoot olivat tärkeätä sparrausmateriaalia, sillä pelkällä nykykaluston tuntemisella ei kovassa kilpailussa pitkälle pötkitty. Kilpailu saavutti suuren suosion ja yleisön pyynnöstä mittelö uusittiin 1982. Tilojen saneeraamiseen ja muuttoon tarvitaan kuitenkin rahaa ja erikoisosaamista, joita yhteistyökumppanit voisivat tuoda mukanaan. Tekniikan Maailma -lehti järjesti ensimmäisen autontunnistuksen SM-kilpailun vuonna 1980. Mobilisti 3/19 golta vapautuneisiin tiloihin. Mersun kohdalla asiassa ei kuitenkaan ole mitään outoa. Titteli ratkaistiin kerrasta poikki -periaatteella, ja mestareiden mestariksi selvisi niukalla mutta selvällä erolla vuoden -94 Suomen mestari Jouni Kiuru Nastolasta. K.L.B. Mercedes-Benz on siitä metka tapaus, että se voi valmistaa ajoneuvoja dieseltakseista urheiluautojen ja limusiinien kautta rekkavetureihin asti – ja kaikkia samalla tuotemerkillä. Jo tämän vuoden ensimmäisessä numerossamme kerroimme Suomen ilmailumuseoyhdistyksen käynnistämästä kansalaiskeräyksestä museon muuton hyväksi. Sen myötä autontunnistuksen Suomen mestaruudesta muodostui perinne, jota järjestettiin ”biennale”-periaatteella joka toinen vuosi aina vuoteen 2002 asti. 3 24 . toimi vuoden 1982 kilpailun tuomaristossa ja allekirjoittanut samassa roolissa MM-kilpailluissa 21 vuotta myöhemmin. 319_uutiset.indd 24 09/04/2019 13.05. Monille museoille taustayhteisöjen – yritysten, yhteisöjen ja julkisten toimijoiden – tuki on toiminnan kannalta elinehto. Mobilisti 3/07 . Siinä tuli virheellisesti kirjoitettua, että yhdistys vastaisi Suomen ilmailumuseon toiminnasta. Harva ylellistä markkinointiviestintää harjoittava asiakaslehti myöskään valitsisi kansiaiheekseen reissussa rähjääntynyttä taksimallin W115 ”Strich Achtia”, kuten Mercedes-Benz Classic vuoden 2019 ensimmäisessä numerossaan teki. . Taiteilijan näkemys uudesta ilmailumuseosta
Oma autoni on Taunus 17M 1967, jonka hankin ajokortin saatuani vuonna 1993. Eri biopolttoaineiden – etanolin, biodieselin ja biokaasun – fossiilinen hiilijalanjälki on jopa 80 % pienempi perinteisiin polttoaineisiin nähden. Auto oli vuoden 1984 Ferrari 308 GTB, jonka silmää hivelevät muodot on luonut Pininfarina. No, minulle sattui tuo päivä kun täytin 60 vuotta. Jos pelukijat319.indd 25 08/04/2019 17.00. Malliston esittelyn aikaan syksyllä -40 ainoa ohut yhteys Euroopan ulkopuoliseen maailmaan oli Liinahamarin satama, eikä sitä kautta kulkenut uusia autoja edes vauraille ruotsalaisille. Elokuvan tekohetkellä auto on ollut vasta 14 vuotta vanha, mutta näyttää kuitenkin jo huonokuntoiselta. Ja se puhui! Paluumatkalla omistaja ajoi ja esitteli auton kaarreominaisuuksia ja liikehtimiskykyä, jotka olivat vaikuttavat. Aluksi tutkimme moottoria, etuistuimien taakse poikittain sijoitettua V8:ia. Jos veikata pitää, auto on liikkunut ensimmäiset Suomen-vuotensa jonkin puolueettoman maan diplomaattikilvissä. Meidän ja lukijoidemme tarkoituksiin kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa sopivat kaasuakin paremmin, sillä ne vaativat vielä vähäisempiä muutoksia alkuperäiseen tekniikkaan. Seuraavaksi pujottauduin autoon. Muutoksia tekevät firmat lupaavat, että auton kuin auton saa muutettua kaasuautoksi. Mobilisti 3/19 . Emme siis lupaa käynnistää kaasuautoprojektia aivan lähitulevaisuudessa. Ajoimme hiljaista asfalttitietä ja vaihdoimme omistajan kanssa paikkoja – Ferrarin ratissa, oli se elämää suurempaa! Liikkeellelähtö oli helppo, ja Esa kehotti vierestä: ”Polje vaan 6 000-7 000 kierrosta, niin tunnet, miten voima puhuu. Ne havaittiin hyviksi saattueautoiksi, joilla ajettiin paljon omaasi enemmän jo julkisen elämänsä aikana. Jani Tanner Ilmastopaniikki on käsin kosketeltava, mutta emme olisi liian huolissamme ajoneuvoharrastuksen tulevaisuudesta. Olisi tietysti hyvä, jos alkuperäistä tekniikkaa kunnioitettaisiin, mutta on kai pienempi paha tehdä tällaisia muutoksia kuin että koko harrastus katoaa. Oletamme, että Impalasi ei ole yksi kolmesta ulkoministeriön käyttöön hankitusta autosta. Kyselin pojilta, mistä tuo lähtee, ja sanoivat vain, että ”me kattoon”. Liikkeellelähtö tuntui munaskuita myöten. Esan mielestä Ferrari ei ole kaupunkiautona ihan parhaasta päästä. Olisiko mahdollista, että tekisitte jonkin jutun, esim. kaasutinmoottorisen auton kaasuautoksi muuttamisesta. Joka kevät tuntee taas olevansa se 18-vuotias, kun auton ottaa käyttöön. Nuorempaa poikaani komensin ottamaan asennon ennen kuin katsoo konehuonetta. Kotikasvatus ei varmasti ole syynä. 25 Poika eli kesänsä Katselin tänään TV:stä elokuvaa ”Poika eli kesänsä” vuodelta 1955. Poika on jenkkiautomies, mistä sitten johtuukin. Pekka Rouhiainen Uskomatonta, mutta totta: 1941 Buick se on. Liitteenä on myös kuva omasta autostani, 1996 Chevrolet Impala SS, alkuperäinen, ajettu nyt 48 000 km. Eikö kuitenkin olisi luonnonkin kannalta parempi, että muutettaisiin jo olemassa olevaa kalustoa ympäristöystävällisemmäksi. Kohta alkoi ulkoa kuulua voimamoottorin ääni. Olen normaalimittainen 193-senttinen mies, ja aika voimistelu oli ennen kuin olin keinotellut itseni hienolle nahkaistuimelle. Kun ehdin ovelle, pihaan peruutti punainen Ferrari! Autosta nousi Esa Peltonen, onnitteli ja tarjoutui esittelemään autoa. toimitus Kaasua, komisario palmuöljy Nyt kun ilmastonmuutos tuntuu olevan puheenaiheena lähes kaikkialla, mieleen tulee väkisinkin, miten käy meidän mobilistien harrastukselle jatkossa. Tuntuu vain, että päättäjät haluavat tietoisesti sivuuttaa biopolttoaineet ja kaasuautot, kun kaikkialla puhutaan vain liikenteen sähköistämisestä. Kiinnostaisi, mikä tällaisen auton historia mahtaa olla, miten se on kulkeutunut Suomeen ja onko se mahdollisesti vielä olemassa. Kyseinen elokuvan kohtaus on kuvattu Tampereella. Parempaa radiokanavaa ei tarvita, eikä se olisi Ferrarissa kuulunutkaan. toimitus Hauskin syntymäpäiväni Otsikko on lainattu kansakoulun Aapisesta (Myrsky-Ulvinen), jota tavasin joskus 1962. Sinne päästyä kaikki oli kuitenkin hienosti: hengitin sisääni Ferrarin tunnelmaa, kulissivaihde ja kaikki tarpeellinen… sitten jyrähti V8 30 senttiä niskan takana. Sehän sopi, kävin vain ensin vaihtamassa Ferrari-paidan ylleni. Kesäisessä harrastekäytössä etanolin bensiiniä huonommat kylmäkäynnistysominaisuudetkaan eivät haittaa. Se oli sunnuntaipäivä, ja meille oli tullut sukulaisia onnittelukäynnille. Elokuvan alussa vilahtaa auto, joka näyttäisi olevan vuoden 1941 Buick Super Convertible
Niistä 19 olen kuvannut entisöityinä, kunnostettuina ja alkuperäiskuntoisina, mutta edelleen on muutama 2D jäänyt kameran katveeseen. Fodenille ei tullut juuri ajoa Suomessa. Armeijan väreissä olen kuvannut 1994 yhden yksilön, jonka sen jälkeiset vaiheet ovat hukassa. Mönkään menneestä kuljetuskeikasta ei ollut kyse, mutta työtehtävästä toki. Yksi suhteellisen kokonainen aihio löytyy ja sen lisäksi toisen puolikas. Tehtaalla 36-vuotisen uran suunnittelun, tuotekehityksen ja myynnin parissa tehnyt Hannu Karppinen muistaa seuraavaa: ”Foden hankittiin tuotekehitystä varten. Mobilisti 3/19 ruuttaa autojen väliin parkkiin, näkyvyys taakse on heikohko. Trackmaster DB.n vaiheista ei ole tietoa, mutta telatraktoreita on tuotu useita, sekä nelosettä kuutoskoneella. Jatkokehityksessä etukipistä saatiin toimiva ja kestävä. Kun Latilia kuvattiin, se käynnistettiin kylmänä pakkaspäivänä talvisäilytyspaikassaan, eli ulkokatoksessa. Toivottavasti ymmärrätte, että kysymyksessä on erittäin tärkeä, ihmiskunnan tulevaisuuteen vääjäämättä vaikuttava asia, johon pitää pikaisesti saada selvyys. Muotoilijan ratkaisut johtuvat varmaan siitä, että tien päällä ei tarvitse takaa tulijoita tarkkailla, niitä ei ole! Syntymäpäivälahja voi olla myös elämys, ja mikä elämys voisi olla automiehelle suurempi kuin Ferrari. Fodeniin asennettiin etukippi ja se pantiin tekemään kippaussarjoja tehtaan pihalla. Latil kyllä käynnistyi, mutta koeajon jälkeen tekemiini muistiinpanoihin olin kirjoittanut laitteen käynnistyvän vaivalloisesti, varmaankin kuuden voltin sähköillä. Oikealla: Puolustusvoimien käytössä olleen David Brown Taskmasterin jäänteet. Herranlahjat ovat jo särkeneet Perniössä lojuneen Foden-kuormurin ikkunat. Nummi-kippejä valmistetaan edelleen. Testeissä kippi toimi hyvin, mutta käytännön kokemukset osoittivat, että sivuttaisvääntö kulutti sylinteriä nopeasti sisältä. Muuallakin Euroopassa oli etukippejä, mutta niissä käytettiin apurunkoa. Pienellä penkomisella sekin selvisi. Maahamme tulleista Taskmastereista on jäljellä vain vähän. Perniö on pitäjän kokoon nähden melkoinen ajoneuvoteollisuuden keskittymä. Autosta lähettämäni kuva pääsi yllättäen lehteen asti ja toimitus pohti, mikä on suomalaisittain eksoottisen Fodenin näille main tuonut. Aku Poutanen Mestari on suuri Numerossanne 2/2019 oli hieno juttu Antero Kyllösen tekemästä Taskmaster-traktorista. Tekniset tiedot kirjoitin eri päivänä ja niihin etsin numerotiedot Yllä: Rikkihappo Oy:n tehdasnäkymää ja Taskmasterteollisuustraktori. 26 . Esko Peranto puheenjohtaja David Brown Tractor Club Finland ry Heitä voltti Mobilistin 2/2019 sivulla 39 kerrotaan, että Latil M2TL6 -tykinvetäjässä on kuuden voltin sähköt, mutta sivun 43 tietoruudussa väitetään kuitenkin kirkkaalla otsalla, että sähköt olisivatkin 12V. Rautaruukkien perinne jatkuu ja monille tuttuja tuotemerkkejä jo vuosikymmenien ajalta ovat esimerkiksi Jorpe, Automäkinen, Nummi ja Nummek. Nykyään tehtaan omistaa intialainen monialayritys Wipro. lukijat319.indd 26 08/04/2019 17.00. Jatkan öisiä valvomisia ja jään odottamaan lehtenne seuraavaa numeroa. Englannissa taas kippi oli suoraan rungossa kiinni ja sylinterille tuli melkoinen sivuttaisvääntö, kun runko jousti. Tuomo Alanen Jämsä Foden tuli Suomeen työkeikalle Mobilistin numeron 8/2018 yksi sankari oli Wilsonin kuljetusfirman väreihin teipattu Foden-kuorma-auto, joka oli kaivettu esiin perniöläisen huoltoaseman pihapusikosta siellä pitkään seistyään. Käynnistysmoottori pyöritti moottoria erittäin hitaasti ja vaivalloisesti. Foden liittyy kippitehdas Nummiin ja vuosiin, jolloin Partek omisti yrityksen. Testijakso ajoittui vuosien 1980-81 huitteille.” Yksityiskohtana Karppinen muistelee, että esimerkiksi Volvolle suunniteltua stabiloivaa etukippiä meni Angolaan Volvoissa 400 kappaletta. Kauko Kangashaka Tämä on niin vakava virhe, että sen selvittäminen vaatii Mobilistin työtapojen avaamista. Työkonekantajia, eli David Brown 2D -traktoreita, on tuotu Suomeen 30-40 kpl. Luku päätyi tekstiin, joka lähti kiireellä lehden taittajalle. Suunnitelmissa oli alkaa valmistaa etukippiä Englannin markkinoille ja testipenkiksi hankittiin brittiläinen auto. Traktoreita on ollut ainakin Rikkihappo Oy:llä, Fiskars Oy:llä ja Ferrarian tehtailla. Testikäytön jälkeen se myytiin huoltoasemayrittäjälle
Janne Halmkrona lukijat319.indd 27 08/04/2019 17.00. Hieno pyörä, kuten pikkuveljensä, isoveljestä puhumattakaan. Arkistostamme löytyy myös 1980-luvulla otettuja diakuvia Bimotan tehtaalta. Itselläni Kawat ovat vasta unen asteella, mutta eiköhän tuokin aineelliseksi muutu, mikäli mieleinen pyörä sattuu kohdalle järkihintaan. Omassa pyörässäni pieniä muutoksia ovat latausjännitteen ja tasasuuntauksen elektronisointi ja kärjetön sytytys. Tehtaalla oli rento tunnelma, eikä asioita piiloteltu. Jos tuot Motobécanen kolmisylinterisen Suomeen, olemme ilman muuta kiinnostuneita laitteen esittelystä. Laitan tähän muutaman kuvan vuodelta 1981, jolloin tuotannossa oli 3-sylinterisiä 1000-1200 -malleja, Zündappmoottorisia 125-kuutioisia sekä Husqvarnan moottoreilla varustettuja maastomalleja. Janne Halmkrona Karvojen nostatusta Kaksipyöräiset ovat intohimoni, joten voitte arvata, että viimeisin Mobilisti iski kuin miljoona takaperinvolttia – olihan jutun aiheena Kawasaki Mach III. Merkki on edelleen maailmalla suosittu ja arvostettu harrastajien keskuudessa. Eli oikea vastaus on kaksitoista. Juha Kähkönen Anjala Laverdan tehtaalla on näköjään pidetty huolta julkisuudesta hiukan eri periaatteilla kuin monessa muussa tehtaassa. Sen jälkeisellä omistajalla oli kuitenkin huoltoja hoivapuoli unohtunut, joten en minä helpolla päässyt. Lienee erittäin harvinainen. Suzuki teki kaksitahtisistaan käytännöllisiä ja luotettavia, joten ne ovat jääneet hurjina laitteina pidettyjen Kawasakien varjoon. Janne Halmkrona Lavertelin minäkin Kiitos jutusta Laverdan Breganzen MP-tuotannon loppuajoilta Mobilistissa 1/2019. Ihan kelpo pelejä nekin ovat, ja vaikka viritysaste oli Kawasakeihin verrattuna maltillisempi, kulkupuolta saa tarvittaessa lisääkin – jouhean luonteen kustannuksella tietysti. Nekin julkaistaan, kun sitä vähiten osaatte odottaa. Vierailin 80-luvulla itsekin useamman kerran samalla tehtaalla. Uusin investointini on viime syksyltä: ruosteinen ja puutteellinen, mutta kaikesta säilyneestä päätellen hyvin vähän ajettu 1964 Crescentin raato, jossa oli yhä alla alkuperäiset, lähes tomumaisiksi hapertuneet Trelleborgit. Nyt on MAtarkastusaika varattuna, joten toivotaan että kesästä tulee yhtä lämmin kuin viime vuonna. Suitsan käyntiääni nostaa yhä ihokarvat pystyyn ja herättää huoltamoilla ja parkkipaikoilla vähän väliä nostalgisia muisteloita. Sinänsä on ikävää, että Suzukit jäävät usein varjoon tripleistä puhuttaessa. Lukulamppu palaa silloin pitkään. Mobilisti 3/19 . Jenkeistä tai Ruotsista voisi vielä löytöjä tehdä, täältä ei. Iloisia hetkiä on tiedossa, kun monipuolisia ja rikkain kielikuvin väritettyjä juttuja pursuava lehtenne poksahtaa postilaatikkoon. 27 museotarkastuslomakkeesta. Moottori on porattu millin ylikokoon, joten lopputulos vastaa iskutilavuudeltaan Italian-versiota. Sen verran ränn-tänn-tänn -miehiä ollaan, että triple-Suzuki minulta löytyy: museokilpinen rumpujarrullinen -72 GT380J, jonka olen läpikäynyt. 40 vuotta, eikä todellakaan suotta. Suomesta osia ei juuri löytynyt, ja jos löytyikin, hintataso oli mahdoton. Petri Kokko Kokkola Hienoja pyöriä sinulla. Kaikkea kivaa sai nähdä ja kokea. Laverdojen ajo-ominaisuudet olivat aikansa huippua, ja materiaalien ja komponenttien laatu parasta mitä oli tarjolla. Armeijan ajoneuvoissa on tiettävästi usein käytetty aikansa siviililaitteita korkeampaa jännitettä. Luulisi olevan kiinnostava aihe Mobilistinkin sivuille, samoin kuin suurin himoni: Motobécanen vastaava triple Ranskanmaalta. On tuo varmasti aiemminkin atomeina ollut, ja silloin jo kertaalleen hyvin tehty. Kanavia on samalla hieman avarrettu ja siistitty, kun kone kerran oli auki. Talven mittaan mopo muotoutui uuteen uskoon ja sai paljon uustuotantotai NOS-osia länsinaapurista. Suosittelen varauksetta, sillä ovat helppoja muutoksia, jotka jäävät piiloon
Ennen Vilho Toivosen nykyaikaisempia bisneksiä suku oli pitänyt samassa pihapiirissä kestikievaria miespolvien ajan. Pietari Brahen aikaiset ideat olivat nyt yhtä olleita ja menneitä kuin Pärrin vanha kantti-Ford. Pienissä paikallisissa ympyröissä Vilho Toivonen oli joka tapauksessa toimelias ja tärkeä mies, joka aikoi kehittää kotipitäjäänsä enemmänkin kuin vain yhden Chevroletin verran. Mobilisti 3/19 Se tavallinen tarina... Ajanpyörän jyske kiihtyi ja takoi maailmaan tehokkuutta ja virtaviivaa. Suursarjatuotannon ihmeellisen tehokkuuden ansiosta siinä yhdistyivät kaikki viimeiset teknilliset ominaisuudet lyömättömään toimintavarmuuteen ja kohtuulliseen hintaan. Lisäksi pankkirakennuksessa toimi kunnanvirasto. Useimpien Suomi-Chevroletien edessä olikin pitkä tie, mutta huoletonta siitä ei tullut. Ajamisen helppous oli tasolla, Pärrin liikekeskus kesällä 2018. Chevrolet Super de Luxe 1939 ...merkillisellä kierteellä Uusi Chevrolet oli vuonna 1939 jotakuinkin paras mahdollinen ostos. Chevroletin nykyaikaisuus kiihotti sekä järkeä että mielikuvitusta. Rautatie oli tuonut mukanaan myös nykyaikaisen kenkätehtaan, joka työllisti toistasataa ihmistä. Moderni kansiventtiilimoottori, etupyörien viimeistä huutoa oleva erillisjousitus, tehokkaat nestejarrut ja Fisherin panssarinluja kokoteräskori lupasivat pitkää ja huoletonta elämää. teksti: Jan Enqvist kuvat: Janne Halmkrona, SA-Kuva, Mobilistin ja Sami Silvolan arkistot J uupajokelainen pankinjohtaja Vilho Toivonen vastaanotti uutuuttaan kiiltelevän Chevroletin Tampereen Autotuonnin komeassa funkispalatsissa kesäkuun alussa 1939. Harvassa esineessä ne yhdistyivät niin täydellisesti kuin uudessa yönsinisessä Chevroletissa. Nykyihminen ei ehkä tunnistaisi Pärrinä tunnettua puurakennusten reunustamaa pihapiiriä liikekeskukseksi, mutta siellä sai 1930-luvulla kuitenkin toimitettua kauppaja pankkiasiansa. chevrolet39.indd 28 09/04/2019 13.24. 28 . Mekanisoitu maailma oli Pohjanmaan radan ansiosta ollut läsnä pienessä hämäläispitäjässäkin jo vuosikymmeniä. Juupajoen säästöpankin johtajantoimensa ohella Toivonen oli kauppias ja aktiivinen kunnallispoliitikko, joka omisti myös kirkonkylän liikekeskuksen. Uutta Suomea rakennettiin seuraavan kesän olympialaisten innoittamana muuallakin kuin Helsingissä, eikä kestäisi pitkään ennen kuin nykyaika tavoittaisi Juupajoenkin. Korkeakosken tehtaasta huolimatta kukaan ei sentään olisi erehtynyt pitämään Juupajokea minään metropolina, sillä väki eli maataloudesta ja liikenne oli enimmältään hevosvetoista. Tilaisuudessa kiteytyi ajan moderni henki, joka lupasi Suomelle ja ihmiskunnalle loistavaa tulevaisuutta järjen, tieteen ja jatkuvan kehityksen turvin
30 . Linnoitustöihin ohjattiin kansalaiskeräysten lisäksi myös budjettivaroja ja Kannaksella järjestettiin elokuussa suuri sotaharjoitus. Mobilisti 3/19 josta se ei mainittavasti voisi enää kehittyä. Tuhannet vapaaehtoiset kaikkialta maasta vaelsivat Kannakselle ja uhrasivat kesälomansa kantaakseen kortensa kekoon linnoitustöissä. Chevrolet oli viimeistä huutoa oleva amerikkalainen auto, selvä se, mutta koottu maailman suurimman autonvalmistajan Tukholman-tehtaalla. Puolustusneuvoston puheenjohtaja, marsalkka Mannerheim, oli jättänyt eronpyyntönsä vastalauseena Suomen puolustusvalmisteluiden jatkuvalle laiminlyömiselle. Kun kaikkeen tähän lisäsi taloudellisen ja voimakkaan kansiventtiilimoottorin, komean ulkomuodon ja uskomattoman täydellisesti viimeistellyt väljät sisätilat, parempaa ei olisi osannut kuvitellakaan. Karjalankannasta oli linnoitettu jo keväästä alkaen vapaaehtoisvoimin, mutta vasta Mannerheimin ilmoituksen jälkeen suuri yleisö heräsi kiristyvään tilanteeseen. Niin oli hyvä, sillä ruotsalaiseen kvaliteettiin saattoi luottaa, toisin kuin suomalaiseen. Neuvosto-Venäjästäkään ei koskaan tiennyt. Mitään hyvää sieltä tuskin saattoi olla odotettavissa. Yhtä vaivatonta oli nykyaikaisten nestejarrujen ja kalliilla kiertokuulasimpukalla varustetun ohjauksen käsitteleminen. Mutta eihän kukaan olisi niin hullu, että aloittaisi uuden suursodan, kun edellisenkin kauheudet olivat vielä tuoreessa muistissa. chevrolet39.indd 30 09/04/2019 13.24. Ohjauspyörän alle sijoitetun vaihteenvalitsimen käsitteleminen oli lapsellisen kevyttä, siitä piti huolen nerokas moottorin imua hyödyntävä järjestelmä, joka hoiti enimmän osan työstä. Maailma nyrjähtää sijoiltaan Toivonen ei ehtinyt nauttia uudesta autostaan kuin viikon ennen kuin julkisuuteen tuli huolestuttava uutinen. Lisäksi varsinaiset ajovaihteet, kakkonen ja kolmonen, imeytyivät synkronisoinnin ansiosta nopeudesta riippumatta päälle kuin itsestään. Ruotsi oli teollisuusmaa, meille suomalaisille sopi paremmin maanviljelys. Ilmapiiri oli parissa kuukaudessa muuttunut täydellisesti, kun HINTOJA SUOMESSA 1939 Chevrolet Super de Luxe Touring Sedan 63 800 mk Buick Series 61 Sedan 103 500 mk Citroën 11 Berline 55 000 mk DKW F8 32 000 mk Ford Prefect Fordor 39 500 mk Ford V-8 Fordor Deluxe 58 000 mk Mercedes-Benz 230 Innenlenker 89 000 mk Opel Kadett Sedan 38 300 mk Opel Kapitän de Luxe Sedan 56 500 mk Packard Super 8 Touring Sedan 155 000 mk Renault Primaquatre 49 000 mk Nikolajeffin GM-osastoa Helsingin autonäyttelyssä 1939. Kunhan nyt Hitler vain malttaisi olla venyttämättä länsivaltojen vieteriä enää kireämmälle. Käynnistäminen oli lasten leikkiä; kylmimmässäkään säässä ei tarvittu kuin kaasupolkimen painallus, hiukan ryyppyä ja kas: moottori starttasi automaattisesti sataprosenttisella varmuudella – ei enää pelaamista käsikaasun ja sytytysennakon säätöjen kanssa. Ruotsalainen Crescent esimerkiksi oli hieno pyörä, jonka juuret olivat sattumoisin Amerikassa, Pyrkijästä ja muista meikäläisistä ei voinut puhua edes samana päivänä. Maan hallituskin havahtui todellisuuteen ja ryhtyi toimenpiteisiin, jotka saivat Mannerheimin perumaan eronpyyntönsä
Fordin nerokkaat tuotannonsuunnittelijat keksivät ensimmäisenä paikalliset kokoonpanotehtaat, joissa autoja koottaisiin tiiviisti pakatuista ”rakennussarjoista”. 31 General Motors Nordiska F ordin liukuhihna käynnisti USA:ssa ennennäkemättömän autoistumisen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Melko pian kävi selväksi, ettei Kööpenhaminan tehtaan tuotanto riittänyt koko pohjoisen Keski-Euroopan, Skandinavian ja Baltian kysynnän tyydyttämiseen, kuten aluksi oli ajateltu. Laatu ei lainkaan hävennyt amerikkalaista, päinvastoin. Osoituksena siitä, että kovat ajat kurittivat jonkin verran ruotsalaisiakin, Hammarbyn tehtaalla valmistettiin sodan aikana 30 000 puukaasutinta. Tehtaan toiminta ei ollut pelkkää valmiiden osien kiinnittämistä, sillä niin korit kuin rungotkin hitsattiin Hammarbyssä kokoon USA:sta toimitetuista perusosistaan. Yksi pullonkaula oli valmiiden ajoneuvojen kuljettaminen määränpäähänsä. Tanskan pääkaupungista oli muodostumassa tärkeä amerikkalaisen autoteollisuuden toimipaikka. GM Nordiskan toimialueeseen kuuluivat Ruotsi ja Suomi. Tukholman Hammarbyhyn rakennetun tehtaan vuosivolyymiksi oli suunniteltu 7 500 autoa, mutta jo ensimmäisenä toimintavuotenaan 1928 GM Nordiska toimitti jälleenmyyjille miltei 15 000 ajoneuvoa. Idea toimi suunnitellusti, joten kun automyynti alkoi vetää Euroopassakin kunnolla, amerikkalaisjätit sovelsivat valmista ideaa viipymättä. Suomeen niistä toimitettiin vaivaiset pari sataa. Hammarbyn tehdas valmisti viimeisen autonsa, -57 Opel Kapitänin, joulun alla 1956. Ohjelmaan kuuluivat niin henkilöautot kuin hyötyajoneuvotkin. Tehtaan toiminnan kultakaudella 30-luvun lopulla Tukholmassa valmistettiin kaikkia GM-merkkejä Vauxhallista ja Opelista aina Buickiin ja Cadillaciin asti. Järjestelmä oli joustava, kun tuotannonsuunnittelussa voitiin ennakoida kunkin mallin menekki tusinan tarkkuudella ja tilata täydennystä tarpeen mukaan. Aallonpohja osui vuoteen 1932, jolloin Tukholmassa valmistettiin alle 3 000 autoa. Kapasiteetin kasvattamiseksi Antwerpeniin perustettiin vuonna 1925 toinen tehdas nimellä GM Continental ja Tukholmaan kolme vuotta myöhemmin General Motors Nordiska Ab. GM Nordiska Ab ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, vaan jatkoi toimintaansa modernin maailman ehdoilla. Tukholman GM-tehtaan kultakausi katkesi sodan syttymiseen. Mobilisti 3/19 . Ruotsi jäi melkein yhtä pahasti eristyksiin maailmanmarkkinoilta kuin Suomi, eikä edellytyksiä normaaliin toimintaan ollut. Koska auto on enimmäkseen tyhjää täynnä, miljoonasarjojen jakeleminen ympäri laajaa PohjoisAmerikkaa olisi ollut tehotonta ja vaatinut mielikuvituksellisen määrän junanvaunuja tai kuorma-autoja. Fordin massatuotannon kovimmaksi haastajaksi nousi iloisella 20-luvulla General Motors, joka Alfred P. Suomen osuus oli hieman yli 4 000 henkilöja kuorma-autoa, enimmäkseen Chevroleteja. Sodan jälkeen autojen kokoonpanoteollisuus ei enää noussut entiselle tasolleen, sillä kuljetusmenetelmät olivat kehittyneet ja kansainväliset tavaravirrat sujuvoituneet. Vuonna 1929 pidetyssä General Motorsin kansainvälisessä laatukilpailussa Hammarbyssä koottu Chevrolet vei voiton ennen Kapkaupungissa ja Kööpenhaminassa viimeisteltyjä autoja. Ulkomaiset satelliittitehtaat menestyivät siis varsin hyvin vertailussa amerikkalaiseen tuotantoon. Ford käynnisti ensimmäisen Pohjois-Amerikan ulkopuolella toimivan kokoonpanolinjan Kööpenhaminaan jo vuonna 1919, ja General Motors seurasi perässä neljä vuotta myöhemmin, kun Kööpenhaminaan perustettiin General Motors International A/S. Normaaliteholla pyöriessään Hammarbyn tehdas kokosi 40-50 autoa päivässä, kiireisimpinä aikoina jopa toistasataa. Baltia, Norja ja Islanti saivat autonsa Kööpenhaminasta. Siitä alkoi rivakka nousu, ja Hammarbyn kaikkien aikojen huippuvuonna 1939 valmistusmäärä tavoitteli jo 20 000:n rajaa, vaikka myyntivuosi jäi sodan syttymisen seurauksena vain kahdeksan kuukauden mittaiseksi. Sloanin johdossa kasvoi alati vahvemmaksi. HAMMARBYN TEHTAAN TOIMITTAMAT AUTOT 1929-39 VUOSI RUOTSI SUOMI YHTEENSÄ 1928 10 893 4038 14 931 1929 8 784 2 252 11 036 1930 7 291 1 481 8 772 1931 7 138 642 7 780 1932 2 767 195 2 962 1933 3 184 322 3 506 1934 6 218 933 7 151 1935 8 131 1 108 9 239 1936 9 571 1 606 11 177 1937 11 507 2 618 14 125 1938 15 035 2 839 17 874 1939 16 406 2 837 19 243 chevrolet39.indd 31 09/04/2019 13.24. Yhdessä XCO-toimituksessa oli osat kahdentoista auton kokoamiseen. Ruotsalaisen työn osuudeksi valmiissa autossa laskettiin 51 %. General Motorsin ulkomaisten satelliittitehtaiden perusyksikkö oli XCO (Export Company Order). Seuraavana vuonna Hammarbyssä koottiin vielä yli 11 000 autoa, mutta sitten toiminta ajautui koko muun läntisen maailman mukana syvään lamaan
kuva: E.M. Maaseututaksille vajaan 30 kilometrin päiväsuorite oli tietenkin naurettavan vähän. Saman kalkin joutuivat nielemään myös tuhannet muut vuonna 1939 haaveensa toteuttaneet autoilijat. Maaliskuussa saatiin pieni hengähdystauko, kun itäystävä joutui Suomen raivoisan vastarinnan seurauksena luopumaan tavoitteestaan asettaa maahan neuvostomielinen nukkehallinto. Mahdoton oli tapahtunut ja maailmansota jälleen syttynyt. Vuolteenkadun ja Ratinankadun kulmassa oleva Tampereen Autotuonnin toimitalokin sai tuhoista osansa. Itsenäisyys oli säilytetty hädin tuskin, mutta säännöstely pysyi voimassa ja Neuvostoliiton painostus jatkui Moskovan rauhansopimuksesta huolimatta raskaana. Hanko oli jouduttu luovuttamaan puna-armeijan tukikohdaksi ja näytti vain ajan kysymykseltä, milloin Suomen kävisi lopullisesti kalpaten. Kaikki usko järkeen ja edistykseen koki täydellisen haaksirikon. Väliaikaisesta rauhantilasta huolimatta tilanne maailmalla muuttui entistä hullummaksi. 32 . Eino Toivonen merkittiin taksiksi muuttuneen ”Leenan” haltijaksi sinä samana kesäkuun 14. Lisäksi noin 1 000 siviiliä oli menettänyt henkensä lähinnä pommituksissa. Vain pari viikkoa Kannaksen suuren sotaharjoituksen jälkeen Saksa hyökkäsi Puolaan, minkä jälkeen Ranska ja Iso-Britannia julistivat sodan Saksalle. Seuraavaksi uskottiin olevan Englannin vuoro. Liikenneluvan haltijoille myönnettiin 20 litran viikkoannos bensiiniä, siinä missä yksityisten autonomistajien oli mahdotonta saada polttoainetta laillisesti mistään. Eikä syyttä, sillä marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi itärajan ylitse valtavalla voimalla. Alkuperäinen funkisrakennus on yhä pystyssä osana keväällä 2018 avattua kauppakeskus Ratinaa. Saksa valtasi keväällä yllätyshyökkäyksellä Tanskan ja Norjan, ja kesäkuun alussa Hitler oli jo Pariisissa. Lokakuussa Suomi järjesti ylimääräisten kertausharjoitusten savuverhon suojissa yleisen liikekannallepanon. Mobilisti 3/19 koko Eurooppa odotteli henkeään pidätellen sodan syttymistä. Hyvissä olosuhteissa ja tarkasti ajaen Chevroletilla saattoi päästä tuolla määrällä 200 kilometriä. Saksa oli sulkenut Itämeren ja Britannia Pohjanmeren, joten Petsamon liikenne oli paitsi Suomen, myös Ruotsin, ainoa henkireikä maailman merille. Polttoainevarastot olivat niukat, eikä kukaan osannut sanoa mihin tilanne vielä kehittyisi. Staf / Tampereen Museot chevrolet39.indd 32 09/04/2019 13.24. päivänä, jona neuvostopommittajat pudotTamperetta ja muita Etelä-Suomen asutuskeskuksia pommitettiin talvisodan kuluessa toistuvasti. Juupajoella lähes ajamaton Chevrolet olisi jäänyt edelleen hyödyttömäksi, ellei Vilho Toivosen nuorempi autoilijaveli, Eino, olisi kesällä -40 ottanut sitä ansioajoon. Vilho Toivosen ilo uudesta Chevroletista jäi vain kolmen kuukauden mittaiseksi. Ankarat ja epäreilut rauhanehdot eivät suinkaan nostattaneet tuoreeltaan riemua, pikemminkin tyrmistystä. Ne vähät polttoja voiteluainetoimitukset, joita maahan saatiin, kulkivat suurin ponnistuksin Liinahamarin satamasta Jäämerentietä pitkin Rovaniemelle ja sieltä rautateitse edelleen eri puolille Suomea. Maailma oli tullut hulluksi ja Suomi taisteli olemassaolostaan. Tiukat säännöstelymääräykset astuivat Suomessa voimaan saman tien ja moottoribensiini oli listan kärjessä. Suomi oli taistellut henkensä edestä ja menettänyt Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan lisäksi yli 26 000 miestä kaatuneina
chevrolet39.indd 33 09/04/2019 13.25. Yleinen liikekannallepano määrättiin 17.6.1941 ja jo seuraavana päivänä Eino Toivonen ajoi Chevroletinsa Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin tarkastettavaksi. Elokuussa 1939 rekisterissä oli ollut 29 000 henkilöautoa, kesällä -40 enää 8 800. Alkuperäinen H-4147 -tunnus vaihtui armeiValtakunnan korkein johto vieraili elokuussa 1941 rintaman tuntumassa Kannaksella. Toista kertaa se ei enää sotapalvelusta välttänyt, sillä neliovinen -39 Chevrolet oli armeijan tarpeita ajatellen paras mahdollinen auto. Toivosten Chevrolet oli säästynyt talvisodalta, johon armeija ei lopulta ollut tarvinnut kuin runsaat 1 500 henkilöautoa. Kuljetustehtäviin määrätylle nuorelle rakuunalle tuli kiire, kun hänen ajamansa -39 Chevrolet kärsi rengasrikon. Mobilisti 3/19 . Operaatio Barbarossan valmistelut olivat kesäkuussa 1941 täydessä vauhdissa. Asiantuntemattomat tai muuten vain piittaamattomat kuskit olivat särkeneet kalustoa turhan päiten, joten vahingosta viisastuneina autoja pyrittiin nyt ottamaan riviin yhdessä taitavan kuljettajan kanssa. Etualalla ylipäällikön 1939 Chrysler Imperial (ks. Suomalaiset lupasivat liittyä hyökkäykseen tavoitteenaan talvisodassa menetettyjen alueiden palauttaminen ja Itä-Karjalan heimoalueiden vapauttaminen neuvostojen vallasta. Valmisteluita tehtiin kaikkialla, ilmavoimien tukikohdissa pensselit heiluivat vimmaisesti, kun suomalaisiin koneisiin maalattiin keltaiset itärintamatunnukset Luftwaffen mallin mukaan. marsalkka Mannerheim, presidentti Ryti ja pääministeri Rangell. Rintamalle Välirauhan pitkän nuorallakävelyn jälkeen kansainväliset suhdanteet muuttuivat Suomen kannalta vihdoin sellaisiksi, että talvisodan vääryyksistä voitiin lähteä hakemaan korvausta – mielellään korkojen kera. Saksalaisia joukkoja virtasi kauttakulkusopimuksen nojalla Pohjois-Suomeen ja Suomen armeijaa ryhmitettiin hyökkäyssotaan. Osana valmisteluita suojeluskuntapiirit alkoivat tarkastaa sopivia ottoautoja ja jakaa niille SA-tunnuksia. Lipolan-Taipaleen-Käkisalmen linjalla liikkuneeseen seurueeseen kuuluivat mm. SA-kuva, kuvankäsittely Tommi Rossi jan keltapohjaisiin SA-40598 -kilpiin ja Eino Toivonen pukeutui kenttäharmaaseen. Käytännössä kaikki liikenteessä olevat autot olivat joko taksitai viranomaiskäytössä. Mob 4/2018). Alle 9 000 kilometriä ajettu auto havaittiin kunnoltaan moitteettomaksi ja sotilaskäyttöön kelpoiseksi. Saksa oli toukokuussa kaikessa hiljaisuudessa vihkinyt suomalaiset suureen Venäjän-offensiiviinsa, joka käynnistyisi juhannuksen alla 1941. Talvisodassa siviilistä otettuja autoja olivat ajaneet vieraat kuljettajat, eivätkä kokemukset olleet kaikin puolin hyviä. 33 tivat häikäilemättömästi Tallinnasta Helsinkiin matkalla olleen Aero Oy:n aseistamattoman Ju-52 -reittikoneen
Vaikka auto oli ollut vielä kesällä -41 virheettömässä kunnossa, eikä palvelusaika ollut kestänyt kuin reilun vuoden, sotareissu oli ollut kova. Tämä saksalaisella huolellisuudella sotaisaksi varustettu yksilö palveli luultavasti jossakin miehitetyn Länsi-Euroopan rauhallisessa kolkassa. Suomen tilanne ei vaikuttanut vuonna 1945 lainkaan valoisalta. Hyökkäysvaiheen päättymisen jälkeen havaittiin, että autoja oli jopa yli tarpeen. Arjessa säännöstely jatkui yhtä tiukkana kuin sodan aikana, ja kaikesta paitsi työstä oli pulaa. Jopa Wehrmacht otti mielellään käyttöönsä lujia Chevroleteja. Runsaat kaksi kuukautta myöhemmin saksalaisjoukkojen surkeat rippeet antautuivat ja marssivat sotavankeuteen, josta harva palasi. Englanti oli merimahtinsa turvin lopettanut Liinahamarin sataman toiminnan heti jatkosodan alussa, joten polttoaineista ja varaosista tuli sodan pitkittyessä entistä polttavampi pula. Maksettavana olivat Neuvostoliiton mielivaltaisesti määräämät 300 miljoonan kultadollarin sotakorvaukset, ja syksyllä alkoivat vielä näytösluonteiset sotasyyllisyysoikeudenkäynnit, joissa Suomen sodanaikaista johtoa joutui tuomiolle voittajan sanelemien taannehtivien lakien nojalla. Leskeksi jäänyt Toivonen ei lähtenyt pahimman pula-ajan epätoivoiseen ansioajoon, vaan elätti itsensä vaaran vuosina 1944-47 maanviljelijänä. Kesällä 1944 puna-armeija pyrki kerta kaikkiaan murskaamaan Suomen, ja vasta hirvittävien uhrien jälkeen päästiin taas neuvottelemaan rauhasta. Kävi niin kuin kävi. Vaurioiden korjaamiseksi kori jouduttiin nostamaan pois rungolta ja auto käymään läpi osa osalta. Pian vuodenvaihteen -48 jälkeen Chevrolet siirtyi juupajokelaiselle Heikki Lähteenmäelle, joka oli jo aikaisemmin ajanut sitä Toivosen renkinä. Talvisodasta alkaen voimassa olleesta ennakkosensuurista luovuttiin. Sadat tuhannet menetettyjen alueiden evakot piti asuttaa jonnekin. Juupajoen Pärrissä ajat olivat ankeat muutenkin kuin aineellisesti, sillä Eino Toivosen Mirjami-vaimo oli kuollut syksyllä 1943 vain 27-vuotiaana. ja kolme päivää myöhemmin Neuvostoliitto pommitti Suomea satojen koneiden voimin. Vajaan kolmen viikon ryhmittymisen jälkeen Suomen armeija oli valmiina hyökkäykseen, ja 10. chevrolet39.indd 34 09/04/2019 13.25. Riekaleiksi ajettuja renkaita yritettiin liimata kasaan romurenkaista vuolluilla kumitossuilla. Aseet vaikenivat itärajalla syyskuun alussa, mutta ehdot olivat – jos mahdollista – vielä vuoden 1940 Moskovan rauhaakin ankarammat. Pariisissa oli keväällä solmittu pysyvä rauhansopimus, ja pelätty valvontakomissio teki lähtöä Helsingistä. Kaikkein mahdottomin oli rengastilanne, sillä ilman raakakumia Suomen ainoa rengastehdas Nokialla ei voinut muuta kuin yrittää valmistaa uusia loppuun ajetuista. SA-51451 -tunnuksen kaksi ensimmäistä numeroa kertovat, että auto oli otettu riviin Pohjois-Karjalasta. Siitä pitäen ainoana tavoitteena saattoi olla enää pyrkiminen rauhaan mahdollisimman siedettävin ehdoin. Hotelli Tornia asutti pelottavan vaikutusvaltainen valvontakomissio ja Hangon sijaan venäläisillä oli tukikohta nyt entistä lähempänä Helsinkiä Kirkkonummen Porkkalassa. Asemasotavuosina 1942-43 henkilöautoja palautettiin kotirintamalle huomattavia määriä. Valoa päin Kesällä 1947 aika oli vihdoin kypsä huolellisesti kunnostetun auton paluuseen taksiajoon. Suomen armeijan hyökkäys Itä-Kannakselle oli alkanut elokuun ensimmäisenä päivänä, joten auton takana oli tässä vaiheessa vasta kuusi viikkoa rintamalla. Sotaponnistusten kannalta kriittisen tärkeät renkaat SA kuitenkin piti itsellään, joten Chevrolet jäi seisomaan vajaan pukkien varaan. Vähät autot liikkuivat puukaasulla, mikä yhdessä kierrätettyjen ja tervalla jatkettujen voiteluaineiden kanssa teki moottoreista nopeasti selvää. Bensiinin säännöstely lopetettiin kokonaan vasta kesällä 1949 oltuaan voimassa Yksi kilometri rintamalla vastasi hyvinkin sataa siviilissä: -39 Chevroletia huolletaan kenttäkorjaamolla Kannaksen Kiviniemessä syyskuun puolivälissä 1941. Harva uskalsi ajatella tulevaisuutta muutamaa viikkoa pidemmälle. Parempiin aikoihin varauduttiin teettämällä Chevroletille täydellinen peruskunnostus Tuure Pohjan sepänpajalla Juupajoella. 34 . Mobilisti 3/19 Uuden käytännön mukaisesti Eino Toivonen astui palvelukseen Chevroletin nimikkokuskina. Hyökkäysvaihe päättyi vasta joulukuussa, kun suomalaiset olivat edenneet kauas itään aina Äänisjärvelle saakka. Armeijalla oli jatkosodan syttyessä käytössään 5 000 siviilistä otettua henkilöautoa, noin neljä kertaa enemmän kuin talvisodassa. Jatkosota oli alkanut. Saksa aloitti itähyökkäyksensä massiivisella voimalla 22.6.1941. Niin palasivat lokakuussa 1942 Chevrolet ja 40-vuotiaana jo ikämieheksi luettava Eino Toivonenkin kotiin Juupajoelle. Suomen sodanjohto totesi hiljaisesti, että Saksa oli hävinnyt sodan. Sotakaan ei varsinaisesti päättynyt, sillä välirauhansopimuksen ehtojen mukaan suomalaisten piti ajaa nyt vihollisiksi muuttuneet saksalaiset aseveljet pois maasta. Oikein huonoista – joita suurin osa käytetyistä renkaista oli – ei ollut edes raaka-aineeksi. Säännöstely oli edelleen voimassa, mutta taksit saivat kuitenkin bensiiniä ja renkaita jo sen verran että ansiotoiminta oli mahdollista. Kumiliimaa saatiin liuottamalla puukaasuttimien käynnistysbensiiniin sileiksi käveltyjä saappaanpohjia. heinäkuuta alkoi syöksy Karjalaan ja kohti Syväriä. Juuri ennen sarastusta on pimeintä Vain kuukausi Eino Toivosen kotiuttamisen jälkeen puna-armeijan hyökkäyskärjet kohtasivat Kalatšissa Volgan länsipuolella ja sulkivat Stalingradissa taistelevan Saksan 6. Pahin vaikutti olevan ohi. armeijan mottiin
Silvola kävi myös Juupajoella näyttämässä autoa Vilho Toivosen pojalle, Joukolle, joka muisti sen lapsuudestaan. Chevrolet muutti Hatanpäälle, vain kivenheiton päähän Tampereen Autotuonnin toimitalosta, josta se oli 30 vuotta aikaisemmin lähtenyt taipaleelleen. Lukutaito avasi uusia maailmoja, kun Sami pyyhki maskin merkistä vuosikymmenien pölyt ja tavasi siitä mielikuvitusta kiihottavat kirjaimet: C-h-e-v-r-o-le-t. Takana oli laskematon määrä kilometrejä Karjalan korvissa ja Sisä-Suomen kurjilla sorateillä. Olympialaiset oli pidetty ja venäläiset poistuneet Porkkalasta. Paikan päällä Juupajoella tavara todettiin kuvatun mukaiseksi ja kohtuullisen tinkimisen jälkeen hinnaksi sovittiin 900 markkaa. Vuodet vierivät, eikä Matti Silvolalle koskaan siunaantunut riittävästi aikaa Chevroletin kunnostuksen aloittamiseksi. Päättäväisyyttä tarvittiin, sillä Chevrolet oli ajettu huolellisesti loppuun. Sami Silvola oli kuitenkin jo urakkaa aloittaessaan päättänyt, että kesken heittäminen ei olisi vaihtoehto. Kukaan ei olisi kymmenen vuotta aikaisemmin moista uskonut. Tuohon aikaan neliovisista äänisjärvenkiertäjistä ei yleensä tullut tappelua, eikä tullut tälläkään kertaa. Erityisen dramaattinen oli vanha punainen leima, jonka viesti oli väkevä: ”Sotilastarkoituksiin kelpoinen”. Vuokra-autoilijan ammatti oli myös vaarallinen; sodanjälkeisinä levottomina aikoina 1945-48 viisitoista kuljettajaa murhattiin työssään, joista viisi yksin vuonna -47. Yhdessä lujan rakenteen kanssa se oli omiaan nostamaan Chevroletin armeijan ottolistan kärkeen. Samana vuonna perheeseen syntyi poika, joka ristittiin Samiksi. Vehoniemen automuseon isäntä Olavi Sallinen asui 80-luvulla saman tien varrella, ja vuosien mittaan Sami ihaili Sallisen komeita autoja – pääsi joskus kyytiinkin. Kipinää antoi auton värikäs historia, jota Silvola oli alkanut selvittää jo ennen projektin aloittamista. Koreassa sodittiin ja jotkut povasivat jo atomivetoista maailmanloppua, mutta Juupajoelta katsoen kalabaliikki vaikutti kaukaiselta. Yhden soiton Pohja kuitenkin sai. Varsinkin loppuviikosta kyytien suosituin kohde oli vajaan 40 kilometrin päässä oleva Mänttä, jossa toimi lähin Alko. Marraskuussa -50 auto siirtyi samassa pitäjässä vielä kerran eteenpäin, kun Antti Marttila ja Eino Pohja muodostivat Chevrolet-osuuskunnan ajaakseen taksia yksissä tuumin. Silvolan sitkeydestä ja taidoista kertoo se, että auto voitti heti tuoreeltaan Olavi Sallisen entisöintipalkinnon. Useimpien tekijämiesten tavoin Silvola joutui kuitenkin muutaman vuoden päästä kysymään itseltään, kuinka monta harrasteautoa Antti Marttila (oik.) aloitti taksimiehen uran ystävänsä Eino Pohjan omistaman -32 Chevroletin ratissa. Kanttiautotkin kelpasivat sodanjälkeisessä autopulassa ammattiajoon etenkin maaseudulla. chevrolet39.indd 35 09/04/2019 13.25. Oman harrastekohteen hankintaan ei kuitenkaan ollut tuolloin mitään mahdollisuuksia. Vähitellen nuorimies alkoi kiinnostua pihatallissa aina olleesta Chevroletista yhä enemmän. Chevroletin mukana seurannut alkuperäinen rekisterikirja omistajahistorioineen oli vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta kuin parempikin jännityskertomus. Pohja laittoi autosta ilmoituksen viikonlopun Aamulehteen: ”Chevrolet 1939, ei ajokunnossa, hinta 1 000 markkaa”. Eikä kaikki hämminki suinkaan ollut pahasta, sillä ”Korean konjuktuuri” siivitti Suomen vientiteollisuuden ennen näkemättömään lentoon. Kori ja tekniikka olivatkin sitten aivan lopussa, joten työläs entisöinti kesti luovine taukoineen toistakymmentä vuotta. Perheellisellä Silvolalla oli monta rautaa tulessa, joten Chevrolet sai odottaa. Sen jälkeen, kun Eino Toivonen oli ottanut auton uudelleen ajoon, oli tapahtunut paljon. Pärrin kaupastakin sai mielin määrin kahvia ja toisinaan jopa banaaneja. Suurin osa tarvittavista tekniikan osista löytyi yhä Suomesta, mikä todistaa aikoinaan hyvin toimineesta varaosahuollosta. Vuonna 1971 Silvolat saivat valmiiksi hartiapankilla Kangasalle rakentamansa talon, jonka pihalle nousi talli Chevroletille. Varmaa oli vain se, että työpäivissä ei ollut kahta samanlaista. Sodan ja pulan läpi kulkeneen Suomi-auton nippelientisöinti ei ole hyvä idea ensimmäiseksi projektiksi, jos on hyvä idea ylipäätään. Mobilisti 3/19 . Monet autoilijat pitivät taskussaan pistoolia, mutta Juupajoen taksimiehet arvelivat pärjäävänsä ilmankin. Silvolan aloittaessa lamavuonna 1992 autoalan opinnot, syntyi ajatus ryhtyä entisöimään isän 23 vuotta aikaisemmin ostamaa Chevroletia. Chevrolet valmistui lopulta syksyllä 2003. Poika kasvoi ja alkoi kuuden vanhana salaa hiippailla hieman pelottavassa hämärässä tallissa, jossa oli pölyn peittämä kiehtova möykky. Uusi aika, uudet tavat Chevrolet seisoi Eino Pohjan tallissa toistakymmentä vuotta, mutta vuonna 1969 tilaa tarvittiin muuhun käyttöön. Vanhemmat puhuivat siitä vain ”vanhana autona”, mutta pikkuSami halusi tietää enemmän. Ainoa myönteinen yllätys oli runko, joka ei tarvinnut kuin yhden vähäisen ruostekorjauksen. Lasikantista virsikirjaa ryhdyttiin usein tutkimaan takaistuimella hartaasti jo paluumatkalla. Suomi oli noussut pula-ajan kurjuudesta ja maksanut siinä sivussa tähtitieteelliset sotakorvaukset. 35 miltei kokonaisen vuosikymmenen. Antti Martikainen poseeraa työkaluineen Oriveden-Juupajoen kunnanrajalla 50-luvun alussa. Kuva on otettu 40-luvun lopulla Orivedellä ravintola Kotipirtin edessä. Leena jaksoi ansioajossa aina vuosikymmenen jälkipuolelle saakka, kunnes jäi vuonna 1958 täysin palvelleena seisomaan Eino Pohjan kotitalon talliin. Langan toisessa päässä oli tamperelainen nuorimies Matti Silvola. Kului vielä kymmenkunta vuotta ennen kuin Sami Silvola alkoi mopoiässä tosissaan kiinnostua vanhoista autoista. Nyt ajamista ei rajoittanut enää kuin kaluston kunto ja kuljettajien jaksaminen
Muotoilusta vastasi Jules Agramonte, joka irtisanoi itsensä General Motorsilta 1941riitaannuttuaan esimiestensä kanssa La Salle -merkin lopettamispäätöksestä. Autojen parissa hän ei sen jälkeen enää työskennellyt, mutta menestyi muiden kulutustavaroiden muotoilijana. Mobilisti 3/19 Vuoden 1939 Chevrolet on läpikotaisin muotoiltu teollinen tuote, jonka hinta oli ominaisuuksiin ja viimeistelytasoon nähden käsittämättömän edullinen. chevrolet39.indd 36 09/04/2019 13.25. 36
Kovia kokeneen korin kunnostaminen oli koko projektin kriittisin vaihe. Hitsauslakki nousi kuitenkin Silvolan päästä, kun hän yritti kuvitella olosuhteita, joissa menneiden aikojen sepät olivat joutuneet toimimaan. Mies ei ollut niinkään valinnut autoa, vaan pihatallissa vuosikymmenet möllöttänyt jännittävä möykky tekijänsä. Se oli suora, eikä vaatinut kuin yhden pienen ruostevaurion korjaamista ennen hiekkapuhallusta ja maalaamista. Myötätuulikin osui välillä purjeisiin, sillä melkein kaikki alustan ja voimansiirron kunnostamisessa tarvitut uudet osat, kuten iskunvaimentimet, uusi vetopyöräpari laakereineen ja etuakseliston nivelet, löytyivät Suomesta. Melkein tarkalleen 35 vuotta myöhemmin Sami Silvola sai kiinnittää ne takaisin hyväksytyn museotarkastuksen ja rekisteröintikatsastuksen jälkeen. Moottoriin löydettiin Suomesta paljon osia, kuten seuraavan ylikoon mäntäsarja. Viimeisiksi jääneet rekisterilaatat olivat seuranneet Chevroletin mukana siitä pitäen, kun ne oli vuonna 1958 ruuvattu irti. teksti: Jan Enqvist kuvat: Sami Silvola Miksi sen pitäisi olla helppoa. Pihatallin möykky oli taas se sama ylpeä vaunu, jonka Vilho Toivonen oli kesällä 1939 ajanut Tampereelta Juupajoelle. Kun runko oli valmis, edettiin moottorin ja voimansiirron pariin. Nyt putketkin olivat jo väljät ja kampikoneistossa liikaa välyksiä. Vuonna 1996 siihenastinen työ sai palkintonsa, kun Silvola kurvaili onnellisena muutaman sata metriä lähikaduilla itse kunnostamallaan alustalla. Mobilisti 3/19 . Urakka oli vihdoin valmis syksyllä 2003. Silvola leikkasi siis keskilattian ja helmat pois ja valmisti korin sisään säädettävän apurungon. Korin helmoja ja keskilattiaa oli aikoinaan uusittu laajalti, vaikka korin takaosa oli jo antanut periksi ja nitkahtanut painovoiman vaikutuksesta alaspäin. Kampikoneistoa modernisoitiin sen verran, että kiertokankien alkuperäiset valulaakerit korvattiin nykyaikaisemmilla liuskamallisilla. Vielä erikoisempaa on se, että projekti todella valmistuu toistakymmentä vuotta kestäneen urakan päätteeksi. Kytkin ja vaihteisto eivät vaatineet osakseen muuta kuin uudet laakerit ja tiivisteet. Sen jälkeen projektissa seurasi parin vuoden luova tauko ennen loppurynnäkköä. Sen avulla oikea ryhti saatiin haettua mitoissaan olevia ovia hyväksi käyttäen. Voimansiirto oli muuhun kokonaisuuteen verrattuna jopa yllättävän hyvä. Kansiventtiilikuutonen lähti kangella starttikehästä auttaen melko helposti pyörimään, mutta havaittiin purettaessa perin väsyneeksi. Nyt tilanne oli se, että jos kaapparimalliset takaovet suljettiin etuovien jälkeen, niiden alareuna esti etuovien avaamisen. 37 Ei ole kovin tavallista, että parikymppinen nuorimies ryhtyy entisöimään isänsä taltioimaa vanhaa taksia. Se, että lopputulos on arvostetun entisöintipalkinnon arvoinen, hipoo jo uskomatonta. Männät olivat vasta ensimmäisessä ylikoossa, mutta vain sen vuoksi että sylinterit oli joskus putkitettu, kun porausvara oli loppunut. Projekti aloitettiin nostamalla kori varovasti pois rungolta ja tukemalla se telineeseen myöhempiä toimenpiteitä varten. Sami Silvola tulevan autonsa ruorissa joskus 80-luvun alussa. Koko projektin myönteisin yllätys oli se, että Chevroletin tukeva runko oli kestänyt pitkän ja kuoppaisen taipaleensa ihmeen ehjänä. Ratkaisuksi tuli varovainen peruutteleminen samoja jälkiä takaisin päin. Kun kori oli peltivalmis, loppu oli enää tavanomaista entisöintityötä – siis verta, hikeä ja kyyneleitä. Useimpia jousituksen osia oli jouduttu vaikeina aikoina korjaamaan kaasulla hitsaamalla, eikä sauma kaikin paikoin ollut aivan moitteetonta. Kansi oli ehjä, mutta venttiilit hiottu niin syvälle seeteihinsä, ettei varaa ollut enää yhtään. Muilta osin alusta olikin sitten lopussa. Onnistuneen remontin lopputuloksena Chevroletissa on edelleen sama moottori, joka siihen keväällä 1939 Hammarbyn tehtaalla asennettiin. Hiekkapuhalluksen jälkeen selvisi, ettei ruostetta juuri ollut, mutta sitä oli joskus ollut – paljon. chevrolet39.indd 37 09/04/2019 13.25. S ami Silvola ryhtyi toteuttamaan kohtaloaan lamavuonna 1992
Näin ollen päivän ohjelmassa on koeajo. Yleensä loppuun ajetut sotaraakit päätyivät hiekkakuoppaan tai mättään päälle lahoamaan. Toinen tärkeä tekijä oli Pohjan pajalla vaaran vuosina tehty peruskunnostus, jonka ansiosta Chevrolet aloitti uuden elämänsä kesällä 1947 paremmassa kunnossa kuin useimmat ikätoverinsa. Chevrolet pantiin myyntiin ja päätyi Kuusamoon 80-vuotislahjaksi miehelle, joka oli aloittanut autoilunsa saman ikäisellä Chevroletilla. Kuusamon Chevrolet ei ollut vain samanlainen kuin isän auto – se oli isän auto! Yllätys oli täydellinen, sillä Marttilalla ei ollut mitään havaintoja Chevroletin vaiheista sen jälkeen, kun auto oli lähtenyt Juupajoelta suureen maailmaan vuonna 1969. Millaisilla välineillä esikuntien asioita sodan aikana toimitettiin ja kuinka sujui taksiyrittäjän arki sodanjälkeisessä niukkuudessa. Chevroletin tarina on pääpiirteissään hyvin tyypillinen 30-luvun lopun Suomi-autolle. Toisaalta Pärri on ennallaan, paitsi että me viisi olemme ainoat ihmiset aikoinaan vilkkaassa kyläkeskuksessa. Kauniissa syyskesän säässä ei tarvitse olla erityisherkkä aistiakseen historian hengettären kosketuksen. Ensimmäinen onnenpotkuista oli se, ettei autoa koskaan ajettu puukaasulla. Mobilisti 3/19 on järkevä pitää. Myyjä luetteli vanhasta rekisterikirjasta juupajokelaisten autoilijoiden nimiä, eikä Marttila ollut uskoa korviaan. Puhelimessa käytyjen keskustelujen perusteella Chevrolet oli sitä mitä pitikin, mutta todellinen pommi putosi vasta kun puhe kääntyi auton historiaan. Aina vain kauempaa haettua on se, että nuorukaisen ensimmäisen projektin lopputuloksena on uutta vastaava, arvostetulla tunnustuksella palkittu auto. Myöhempi 90-luvun juonenkäänne koettelee jo uskottavuuden rajoja, sillä parikymppiset miehet aloittavat harvoin isänsä parikymmentä vuotta hilloaman vanhan taksin entisöinnin. Toisaalta juonessa on käänteitä, jotka ovat kuin saippuasarjan käsikirjoituksesta. Paikalla on Mobilistin testiryhmän lisäksi Sami Silvola, nykyinen omistaja Jari Marttila ja ensimmäisen omistajan poika Jouko Toivonen. Kaupat sovittiin ja niin muutti puolitoista tonnia juupajokelaisen autoilun elävää historiaa takaisin kotikonnuilleen. Chevrolet lähti Koillismaalle ja katosi Silvolan horisontista yli kymmeneksi vuodeksi. Takaisin Pärriin Keväällä 2016 juupajokelainen taksiyrittäjä Jari Marttila huomasi ilmoituksen Kuusamossa myytävänä olevasta -39 Chevroletista. Kolmas, lähes käsittämättömän onnekas käänne oli se, että Eino Pohja jätti Chevroletin vuonna -57 silkasta lukkarinrakkaudesta seisomaan katon alle. Lainkaan todennäköistä ei ollut sekään, että Matti Silvola päätti vuonna -69 innostua tavallisesta neliovisesta Letukasta, kun harvinaisemmat ja erikoisemmatkin vanhat autot olivat vielä pilahinnoissa. Loppuratkaisu menee tunteisiin vetoavuudessaan jo niin pitkälle, että sitä olisivat jo Titanic-elokuvan käsikirjoittajatkin hieman hirvitelleet: aikuiseen ikään ehtinyt taksimies etsii itselleen autoa, jollaisella hänen oma isänsä on uransa aloittanut. Tarina otti kuitenkin onnekkaan suunnan. Pitkän tien kulkenut Chevrolet on enemmän kuin vain auto, mutta siitä huolimatta se on myös auto. Maailma ja Suomi ovat muuttuneet siitä, kun ylpeä Vilho Toivonen kesällä -39 kaartoi ensimmäistä kertaa uudella yönsinisellä autollaan tähän pihaan. Ja katso, kohtalo heittää sattumalta hänen eteensä juuri isän auton moitteettomaan kansainväliseen tasoon entisöitynä! Niinpä olemme kokoontuneet juhlistamaan Pärrin pihapiiriin tarinaa, joka alkoi samalta tontilta pian 80 vuotta sitten. Chevrolet oli ohittanut Fordin maailman suurimpana valmistajana chevrolet39.indd 38 09/04/2019 13.25. 38 . Ratkaisu vaikutti kaikin puoli hyvältä. Chevroletin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tuhoutua tuhansien kaltaistensa tavoin viimeistään 50-luvulla. Marttila oli pitänyt silmänsä auki juuri tätä mallia ajatellen jo jonkin aikaa, sillä haaveena oli hankkia harrastukseksi samanlainen auto, jollaisella isä aikoinaan oli taksihommat aloittanut. Oli selvää, että enempi etsiminen olisi turhaa. Se on käyttöesine, jonka maailman parhaat ammattilaiset ovat hioneet täydelliseksi miljoonien dollareiden budjetilla ja viimeistä huutoa olevilla välineillä. Vuonna 1939 Chevroleteja lähti maailmalle miltei 600 000 kappaletta. Käyttötaidetta Chevrolet ei ole mikään hassu hoppa tai hilpeä hyrysysy
Mobilisti 3/19 . Chevrolet on loppuun saakka viimeistelty teollinen esine. 39 vuonna 1927 ja pitänyt johtopaikkansa siitä pitäen vuoden -35 tilapäistä kompurointia lukuun ottamatta. Amerikkalaiset kuluttajamarkkinat olivat jo ennen sotaa kehittyneet siihen pisteeseen, että kokonaisuuden houkutteleva paketointi oli melkeinpä käyttöominaisuuksiakin tärkeämpää. Taksiautoilija Jari Marttilan (vas.) isä Antti ansaitsi autolla perheelleen leivän 50-luvulla. Ensimmäistä kertaa jopa oman yhtymän Cadillac-divisioonassa oltiin happamana Chevroletin koreasta ilmeestä, joka totta puhuen muistuttikin kiusallisen paljon General Motorsin huippumerkkiä. Käyttöauton statuksestaan huolimatta Chevrolet oli jo pitkään ollut mahtavan General Motorsin tärkein merkki, jonka suunnitteluun panostettiin valtavasti. Massatuotettua Chevroletia ei ehkä voinut sanoa yksilölliseksi, mutta kaikilla mitattavilla kriteereillä se haastoi itseään kymmenen kertaa kalliimmat erikoisautot kaikilla rintamilla. Chevroletin jokainen yksityiskohta oli General Motorsin vaikutusvaltaisen Art & Color -studion muotoilijoiden huolellisen harkinnan tulos. Suursarjatuotannon ansiosta viimeiset tekniset hienoudet, kuten Fisherin vedoton tuuletusjärjestelmä, tehokas lämmityslaite, Saginawin hienomekaaninen ohjausvaihde ja vaihteiston synkronointi pystyttiin ulottamaan myös Chevroletin edulliseen hintaluokkaan. chevrolet39.indd 39 09/04/2019 13.25. Vuonna -39 olivat kaukana takana ne ajat, joina kansanauto sai olla riisuttu heteka, kunhan vain oli halpa. Kolme miestä, joiden sukuhistoria on kietoutunut yhteen Chevroletin tarinan kanssa. Jouko Toivonen (kesk.) on ensimmäisen omistajan Vilho Toivosen poika, ja Sami Silvola (oik.) entisöi auton kuvien kuntoon vuosina 1992-2003
Mikäli Suomi taas joskus joutuisi syvään liemeen, autosotamies tulisi Chevroletilla toimeen paremmin kuin millään kaksipyörävetoisella nykyautolla. Rattivaihde oli aikoinaan muodikas, mutta todellisuudessa lattiavalitsin vain helpottaa ajamista entisestään. Sellainen asennettiin pulavuosina myös tähän autoon, eikä ratkaisusta ole pahaa sanottavaa. Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, hydrauliset iskunvaimentimet KORIRAKENNE Erillinen runko, kokoteräskori MITAT Pituus: 4,83 m Leveys: 1,81 m Korkeus: 1,76 m Akseliväli: 2,85 m Rengaskoko: 6.00-16 Omamassa: n. nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinterilohko ja kansi valurautaa, nokka-akseli sylinteriryhmässä, kansiventtiilit, yksikurkkuinen Carter W1 -kaasutin, neljä runkolaakeria Iskutilavuus: 3 548 cm³, sylinterimitat 88,9 x 95,3 mm, puristussuhde 6,25 Teho: 85 hv (SAE)/ 3 200 r/min Vääntömomentti: 230 Nm / 900-2 000 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 3-vaihteinen käsivalintainen vaihteisto, IIja II-vaihteet synkronoituja, imutehosteinen vaihteensiirto, valitsin ohjauspyörän alla (koeajoautossa kotimainen lattiavalitsin) Vetopyörästö: hypoidityyppinen, perävälitys 4,22 JARRUT Edessä ja takana itsesäätyvät nestetoimiset rumpujarrut OHJAUS Kiertokuulatyyppinen simpukkaohjaus, ohjauspyörän kierroksia 4,3 JOUSITUS Edessä: erillinen, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, hydrauliset iskunvaimentimet, kallistuksenvaimennin. Eipä siis ihme, että Chevrolet oli maailman – ja myös Suomen – suosituin auto vuonna 1939. Chevrolet Super (Master) de Luxe Touring Sedan 1939 MOOTTORI Tyyppi: 6-syl. Ristikudosrenkaat tempovat nykySuomelle tyypillisellä uraisella asfalttitiellä jonkin verran, mutta soralla auto ui virheettömästi. Niin ei ole aina ollut, mistä Chevrolet on terveellinen muistutus. Tehokkaat jarrut pysäyttävät auton vaivattomasti pienellä poljinvoimalla. Ratin kierroksia ei ole kuin hieman yli neljä, mutta siitä huolimatta ohjaus on miellyttävän kevyt. Mobilisti 3/19 Autosotamiehen valinta Vuonna 1939 amerikkalainen sarjatuotantoauto oli jo saavuttanut nykyaikaisen käyttökelpoisuuden, ja Chevrolet oli johtanut kehitystä monessa suhteessa. Alkuperäinen imutehosteinen rattivaihde oli altis rikkoutumaan tulipalopakkasilla, joten Suomessa alettiin sota-aikana valmistaa korvaavaa lattiamekanismia. Se oli järkimiehen valinta siinä missä Toyota vuosikymmeniä myöhemmin. Harva niistä on yhtä merkittävä kuin -39 Chevrolet. . Chevroletin kansiventtiilikuutonen oli luokassaan nykyaikainen, tehokas ja taloudellinen moottori. Chevroletilla voi loikottaa kahdeksankympin-satasen nopeuksia aivan vaivattomasti ilman monista 30-luvun autoista tuttua välitysten loppumista kesken. Kuusi sylinteriä rivissä on jalo järjestely, josta on asiallisesti ajatellen paha panna paremmaksi. Ilman tällaisia autoja ja niitä ajaneita miehiä Suomi olisi kokonaan toisenlainen. Jenkkiautojen tiedetään olevan meidän oloihimme liian suuria ja raskaita, ja siksi myös janoisia. Maltillisesta omamassasta seuraa taloudellisuuden lisäksi muitakin hyviä asioita, kuten helppo käsiteltävyys. Näissä hommissa on ollut ilo ajaa monenlaisia autoja Lamborghinista Lotukseen ja Cadillacista kompressori-Mersuun. 40 . 1 350 kg Polttoainesäiliö: 53 l VALMISTUSMÄÄRÄ 220 181 kpl chevrolet39.indd 40 09/04/2019 13.25. Eikä varmaankaan parempi. Korissa on loistavat tilat viidelle hengelle ja heidän matkatavaroilleen, mutta siitä huolimatta auto painaa alle puolitoista tonnia ja kulkee kauniisti ajaen sadan kilometrin päähän kymmenellä litralla. Kolme vaihdetta riittää 85-hevosvoimaiselle voimanpesälle hyvin, sillä vääntökäyrä on loivempi kuin Koillismaan tunturit
41 MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2019 | 13,00 € S e n io r KATSO MENNEISYYTEEN Mobilisti Senior vyöryttää joka numerossa satoja alkuperäisiä mustavalkokuvia Suomen ajoneuvohistoriasta – K.L.B.:n lyömättömillä näkemyksillä, muistoilla ja kokemuspohjalla kommentoituna. Mobilisti 3/19 . www.mobilisti.fi – 09 2727 100 – Senior@mobilisti.fi Mobilisti Senior 2/2019 ilmestyy Kesäkuussa! Seniormainos.indd 41 08/04/2019 14.55
Tilanne aiheutti pakostakin luovan tauon, jonka kuluessa kaikki ymmärsivät, että koko matkamme oli vaakalaudalla. Ajosuorituksesta kirjoittivat tuoreeltaan kaikki Neuvostoliiton keskeiset tieliikennettä käsittelevät aikakauslehdet, kuten ”Za rulem” (Ohjauspyörän takana), ”Avtoeksport informiruet” (Autoexport tiedottaa) ja ”Sovetski Sojuz” (Neuvostoliitto). kaupunkilinja-autoja. Sitten hän viimeisteli Lähdön tunnelmaa Itämeren aaltojen loiskeessa. Reissu huipentui, kun RAF:it jyristelivät alas vuorilta Tokarevin majakalle ja eturenkaat kastuivat Amurinlahden veteen. Vaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: tällä välin löysimme Ruslan Grigorjevitšin, klassikkoautojen entisöijän. Saimme puolellemme Riikan kaupunginvaltuuston myötämielisyyden sekä Latvian klassikkoautokerhon, Riikan Motor-museon ja muutaman muun sponsorin tuen. Mukana oli tehtaan oman väen lisäksi Riikan elokuvastudion kuvausryhmä, kaksi lehtimiestä ja lääkäri. Matka tapahtuisi tietenkin vanhoilla RAF-pikkubusseilla ja tavoitteeksi asetettiin vuosi 2015. Ne piti luovuttaa heidän Vladivostokissa palveleville kollegoilleen, jotka sitten kaataisivat veden symbolisesti Japaninmereen. Mobilisti 3/19 Itämereltä Japaninmerelle Latvija-pikkubusseilla IDÄN TIE Riika – Vladivostok Harrastajien organisoima RAF-pikkubussien saattue toisti valmistajatehtaan 40 vuoden takaisen urotyön ja ajoi Riikasta Vladivostokiin. Joukossa oli mm. Asiat alkoivat luistaa: Ruslan sai ensin valmiiksi kahden RAF-2203 -pikkubussin entisöinnit. Paljon työtä vaativaan valmisteluvaiheeseen kuului sopivien autojen etsiminen ja niiden matkakunnon varmistaminen. Välivuosi Vuonna 2014 tajusimme, että reissun vaatiman taloudellisen selkänojan hankkiminen vuoteen 2015 mennessä olisi hankalaa, sillä rahoitusta tarvittaisiin varsin runsaasti. Kaksi autoista oli uusia, kolmas jo parhaat päivänsä nähnyt testiyksilö. Takana oli yli 13 000 kilometriä halki Euroopan ja Aasian. Tehtävää varten varustettiin kolme RAF-2203 "Latvija" -pikkubussia. Liepaja, Latvia. Retken johtajana toimi tuolloinkin Valdis Brants ja matkan nimeksi keksittiin ”Valtamereltä valtamerelle”. Tuolloin vielä verraten uusi, 12-paikkainen, Volga GAZ-24 -henkilöauton alustalle suunniteltu malli oli itsestään selvä valinta – niitä haluttiin koeajaa ja todistaa tuotteen erinomaisuus koko Neuvostoliiton tarpeita ajatellen. Vuonna 2013 RAF-tehtaan entinen insinööri ja koeajaja Valdis Brants kutsui meidät koolle – joukkion, jota voisi kiinnostaa RiikaVladivostok -reissun uusiminen. Riikavladivostok.indd 42 08/04/2019 20.47. Siellä laivastotukikohdan merisotilaat antoivat matkaajille merivedellä täytettyjä kenttäpulloja. Amoplant, siihen aikaan tuore latvialaisyritys, joka rakentaa mm. Matkaan lähdettiin Liepajan kaupungista Itämeren rannalta. Sittenkin kun autot olisivat valmiina, tarvittaisiin lukemattomia pieniä koeajoja viestiliikenteen ja tekniikan toimivuuden varmistamiseksi. Mihail Nikolajev V uonna 1977 RAF:in tehtaalla päätettiin suorittaa koeajo halki koko laajan Neuvostoliiton, Itämereltä Japaninmerelle. 42 . Kaikki harrastepiirimme silloiset RAF:it tarvitsivat jonkin verran kunnostamista tai jopa perusteellista peruskorjausta, joten sponsoreita ja muuta rahoitusta jouduttiin etsimään. Matkasta raportoitiin myös paikallisessa, alueellisessa ja kansallisessa lehdistössä sekä keskus-TV:ssä
Ruslan lähti itse testimatkalle Murmanskiin ja palasi takaisin Norjan ja Suomen kautta. Mobilisti 3/19 . Viidennen auton miehistönä olivat virolaiset Marko ja Allan, molemmat kiihkeitä RAF-harrastajia. Riikavladivostok.indd 43 08/04/2019 20.47. Matkatavarat oli koottu ja autot kuormattu. TV-ryhmän ja lehtimiesten saattelemana suuntasimme sitten Jelgavaan, jossa pidettäisiin seuraavana päivänä vastaavanlaisia juhlallisuuksia. Ensimmäisenä varsinaisena etappipisteenä oli Pietari. Viemisiksi Vladivostokiin otettiin symboliset pullolliset Itämeren vettä. Myöhemmin hänen työpajassaan Jelgavan kaupungissa valmisteltiin kolmaskin bussi omistajansa toivomuksesta. Oli aivan viime tinkaan saakka epävarmaa, ehtisivätkö he meidän kolonnaamme, sillä korjaamo paiski töitä heidän RAF:insa kanssa vielä silloin, kun me olimme jo edenneet Venäjälle. Symbolinen lähtömerkki annettiin 25. Kolmantena päivänä lähdimme Venäjän rajalle, pienen Viron-osuuden kautta. Mainittakoon, että RAF-pikkubussit valmistettiin juuri Jelgavassa aina vuoteen 1997 saakka, jolloin yhtiön autotuotanto ajautui konkurssiin. Koska päätimme noudattaa mahdollisimman tarkasti vuoden 1977 matkan esikuvaa, lähdimme ensimmäiseksi meren rannalle Liepajaan hakemaan merivettä kenttäpulloihimme. Edessämme aukeni maa, jonka tiestöllä viettäisimme tuhansia kilometrejä. toukokuuta 2017 Riikan laitamilla. Sen kuljettaja Sergei Ovetškin oli korvaamattomaksi avuksi matkan järjestämisessä. Lopultakin meillä oli retkikunnan kalusto valmiina – vihreä, oranssi ja viinipunainen RAF-bussi. 43 asiakkaan tilauksesta vielä yhden vanhan RAF997 -bussin – harvinaisen mallin, jota valmistettiin vuodesta 1958 lähtien. Se oli pikku poikkeama lyhimmästä reitistä, mutta vuonna 1977 RAF.it kävivät Leningradissa, joten sinne vei meidänkin reittimme. Riikasta lähdimme iltamyöhällä, jotta saapuisimme rajalle tarkasti ajassa. Kaksi päivää myöhemmin sama toistui Motor-museon edustalla Riikassa. Polttoainetankit täytettiin kotimaisella Latvijas Naftan asemalla. Alun perin päätettiin, että mukavuusja tasapainoseikat huomioiden jokaisessa autossa matkustaisi kaksi, korkeintaan kolme henkilöä. Jo alkoivat asiat sujua. Toisena päivänä osallistuimme RAF:in kotipaikan, Jelgavan, kaupunkiparaatiin, jossa meitä saateltiin sankoin joukoin. Pietarissa meitä tervehti keltainen itäsaksaPietarin raitiovaunumuseolla kohdattiin paikallinen venäjänsininen RAF-bussi. Liepaja, Itämeri Koko joukkue esiintyi Itämeren rannalla sponsoriyhtiön univormuissa (miltei samalla tavalla kuin vuonna 1977), riisumassa jalkineita, käärimässä lahkeita ja astumassa mereen kenttäpullojen täyttämiseksi. Neljäs uudempi, vuoden 1993 RAF, oli venäläisen yhden hengen miehistön kalustoa. Liepaja sijaitsee Riika-Jelgava reitin ”väärällä” puolella, joten suunnistimme sinne ensin. Vladivostokiin saapui lopulta kolmen sijaan viisi RAF-autoa. Asiointi rajalla oli hidasta, kunnes esitimme Venäjän suurlähetystöstä saamiamme papereita. Jouduimme silti täyttämään nipun kyselykaavakkeita ennen kuin puomi avattiin
Illalla olimme jo Moskovassa, joka kannattaa ohittaa, jos haluaa säästää aikaa. Siellä meitä odotti mielenkiintoinen käynti Ydintutkimusinstituutissa. Venäjällä RAF:illa on kuitenkin verraton kotikenttäetu. Lähtöpäivänä starttasimme Talvipalatsin läheltä kello kolmelta yöllä ja lähdimme Moskovan suuntaan, Dubnaan. Matkalla Pietarista Veliki Novgorodiin viinipunaisen RAF:in moottori alkoi pitää ääntä. Tehtaan museo on hyvin mielenkiintoinen. Vierailimme Vsevoložskin sotatekniikkamuseossa, jossa säilytetään harvinaisia lentokoneita ja panssarivaunuja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että varaosia on yhä saatavilla melkein kaikista venäläisistä varaosaliikkeistä. Välihousunvärinen Latvija-yksilö kuului retkikunnan venäläisedustukselle. Sen jäsenenä on jopa Tatarstanin presidentti. Miehistö jäi odottelemaan remontin valmistumista kaupunkiin ja päätimme, että he ajaisivat meidät kiinni myöhemmin. Tehdas sijaitsee Volga-joen varrella, jonka mukaan nimettiin Neuvostoliiton halutuimmat henkilöautot. Ihailimme 50-luvun fysiikan läpimurtoja, kuten synkrofasotronia ja nuklotronia – joka muuten on CERN:in LEP-törmäyttimen isoisä. Riikavladivostok.indd 44 08/04/2019 20.47. Seuraavana päivänä ehdimme Naberežnyje Tšelnyyn, joka on mutkan kautta tuttu jokaiselle Dakar-rallin katsojalle. Oikealla: Punainen tori, Moskova. Ensimmäinen suurempi huolto autoihin suoritettiin Kazanissa. Kohti Uralia – ja sen yli Nižni Novgorod on GAZ-tehtaan koti, jossa on vuodesta 1932 alkaen valmistettu miljoonittain henkilöja kuorma-autoja. Punainen RAF kärsi moottoririkon Pietarin ja Moskovan välisellä tieosuudella. Yksi mäntä oli haljennut kauttaaltaan, mikä on melko harvinaista. Ruslan Grigorjevit š t yön touhussa. Täältä ovat kotoisin Kamaz-kuorma-autot ja ”KamAZ-MasJoukon epäonnisin ajoneuvo. Mobilisti 3/19 lainen pikkubussi Robur, jossa oli innostuneita ystäviämme. Moskovasta lähtiessämme kävimme eräässä Venäjän suurimmista ilmailumuseoista, jossa ovat mm. Tuoreet arkistolöydöt ovat kuitenkin paljastaneet, että Sever-korit ostettiinkin Puolasta, Warzsavalta, koska Pobeda ei moottorireen valmistuksen aikaan enää ollut tuotannossa Neuvostoliitossa. 44 . Koko tuotannon ajan pikkubussin voimalinja lainattiin sellaisenaan Volga-henkilöautosta. Olimme myös saaneet kutsun Polyteknillisen museon arkistoon, jossa on näytillä mm. maailman suurin helikopteri ja työntöpotkurin voimin liikkuva lentoreki "Sever-2", joita valmistettiin GAZ-M20 Pobedan alustalle. Kiinnitimme hinausköyden RAF:iin ja palasimme Veliki Novgorodiin, jossa auto otettiin paikallisessa korjaamossa työn alle jo tunnin kuluessa. Dubna-matka ei kuitenkaan onnistunut kaikilta matkailijoilta. Moskovan vuoden 1980 olympialaisiin valmistettu RAF-sähköbussi. Seuraava etappi oli Kazan, jossa saimme erinomaisen vastaanoton ”Klub-21” -kerholta. Ajoimme kuitenkin kaupunkiin kuvauttamaan retkueemme Punaisella torilla
Myös poika on lääkäri, joten terveytemme oli hyvissä käsissä. Tšeljabinskin läpi ajoimme hyvin nopeasti. Nizni Novgorodissa yksi pääkohteista oli GAZin tehdas. Matkan valmisteluvaiheessa käydyt neuvottelut Ural-tehtaan johdon kanssa eivät tuottaneet tulosta, emmekä saaneet lupaa käydä tehtaalla – onhan kyseessä sotatarvikevalmistaja. Virolaisen RAF:in lasinpyyhkijät lakkasivat toimimasta, ja vasta myöhemmin saamme tietää, että miehistö oli joutunut majoittumaan hotelliin 150 km päässä takanamme. Riikavladivostok.indd 45 08/04/2019 20.47. Kazan on Tatarstanin tasavallan pääkaupunki. Mobilisti 3/19 . Palaisimme Krasnojarskiin vasta myöhemmin, jolloin jatkaisimme taas matkaamme itään kohti Vladivostokia. Sitten seurasi Ufa, jonka takana odottivat Uralin vuoret ja kehno sää. Moskeija rakennettiin uudestaan vuosina 1996-2006. miehistönkuljetusja säiliöautoja. Krasnojarskista käännyimme kohti etelää ja Sajano-Šušenskojen mahtavaa patoa. Yöksi majoituimme Miassiin, jossa valmistetaan Ural-kuorma-autoja. Tjumen-Omsk-Novosibirsk Lähestyimme jo Krasnojarskia, jossa kyytiin nousi kaksi maanmiestämme. Toinen heistä oli sen lääkärin poika, joka oli alkuperäisellä matkalla vuonna 1977. Paikallinen teknillinen museo on koko Venäjän suurin ja erittäin hyvin varustettu. Iivana Julman johtama Venäjän armeija tuhosi Kul Sharifin moskeijan vuonna 1552 Kazanin piirityksen yhteydessä. Teimme vain lyhyen pysähdyksen sikäläiseen automuseoon ennen kuin suuntasimme Euroopan ja Aasian väliselle rajalle Jekaterinburgiin. 45 ter” -joukkue. Ylitimme Uralin pimeydessä ja sateessa. Saimme kuitenkin kutsun UralSpetsTrans -tehtaalle, jossa Uralja Kamaz-kuorma-autoja kunnostetaan ja niistä tehdään mm
Etelä-Siperian Hakassian tasavallan maisemia matkalla Sajano-Šušenskajan padolle. Kuvassa Ruslan askartelee muovipullosta jäähdytysilmanohjainta. Lopullisen päämäärän – Vladivostokin – ohella meillä oli välikohteita, joista päänähtävyys oli tietysti Baikal – planeettamme suurin makean veden järvi. Siperian kesähelteessä lämpötilat nousivat 42 asteeseen. Tämä nimi on tuttu jokaiselle, joka oli käynyt koulua Neuvostoliitossa. Sen haluavat kaikki matkailijat nähdä. Vuoden 1977 RAF-retkikunnan kuljettajat kävivät myös täällä, mutta siihen aikaan pato oli vielä rakennusvaiheessa. Välillä pysähdyimme ylikulkupaikoilla ja annoimme autojen levätä, olihan edessämme valtava Sajan-vuoristo. Mobilisti 3/19 Nyt RAF:imme joutuivat pinteeseen helteen ja vuoristoseudun takia – auton alkoivat kiehua ylämäessä. Kaksi autoista kärsi lämpöongelmista. Jätimme auton UralSpetsTrans korjaa ja varustelee Ural-kuormureita mm. Käännyimme takaisin ja ajoimme Jenisein toista rantaa takaisin Krasnojarskiin Šušenskojen kylän kautta. Ajettuamme 15 minuuttia alas Baikalille viinipunainen RAF:imme alkoi uupua. Taka-akselisto otti ja kuoli. nosturija säiliöautoiksi Miassin kaupungissa Tseljabinskin liepeillä. Uralin tehtaat siirrettiin sinne vuonna 1941. Riikavladivostok.indd 46 08/04/2019 20.47. Šušenskoje tunnetaan nimittäin Vladimir Leninin karkotuspaikkana ja kylässä on Leninin kotimuseo. Päästelimme alamäkeä vapaalla, moottori sammuksissa. Pysähdyimme yöpymään Sajanogorskissa ja aamulla lähdimme kohti tämän ylimääräisen ketunlenkin varsinaista päämäärää – vesivoimalaitoksen mahtavaa patoa, joka pidättelee Jenisein myrskyisiä vesiä. "Latvialaiset"-niminen kylä herätti latvialaisretkikunnassa hilpeyttä. 46
Ja tietysti baikalinsiikaa – kalaa, jota jokaisen Baikalin-kävijän täytyy maistaa. Joskus se onkin edullisempaa kuin erillisen varaosan hankkiminen. Venäläiset kysyivät meiltä joka paikassa saman kysymyksen: ”Mitä mieltä olette meidän teistämme?” Ja me vastasimme: ”Erittäin hienoja”. Mobilisti 3/19 . He ajoivat Lada Nivalla, jonka kyljissä oli sama luku kuin meilläkin – 40. Laulua, olutta, palavia puita kokossa räiskymässä; siinä henki levähtää. Koko matkan pituudelta Moskovasta aina Vladivostokiin asti melkein kaikki tieosuudet olivat kunnossa. Kolmessa tunnissa vaihdoimme sen tien varressa ankarassa helteessä ja Siperian tunnetusti säälimättömien paarmojen tauottoman ilmahyökkäyksen alla. Pian olisimme ylittäneet maapallon suurimman mantereen, ja mikä tärkeintä, juuri alkuperäisillä vuosien 1980-93 latJuhannusta vietetiin Baikaljärven rannoilla. Aika humahti nopeasti ja pian oli viinipunainen RAF:kin taas kunnossa uusi taka-akseli allaan. Virran mukaan on nimetty myös amurintiikeri (siperiantiikeri). Syvin kohta on yli 1,6 kilometriä. Polttojärjestelmä oli alkuperäinen, tehtaalla asennettu. Matkamme jatkui suuntana Habarovsk, viimeinen kaupunki ennen Vladivostokia. Vain kerran päädyimme kirjaimellisesti huonoille teille Kanskin kaupunkia kiertäessämme. Loppureitin varrelle osui vielä kolme isoa kaupunkia: Tšita, Habarovsk ja Vladivostok. Tämä tapahtui tosin osittain tietoisesti, sillä tarkoituksena oli ottaa värikkäitä kuvia ”pyykkilaudalla” ajamisesta. Sajano-Šušenskajan voimalaitos on teholtaan yksi maailman suurimmista. Matkamme ennätti Burjatian pääkaupunkiin Ulan-Udehen. Matkalla tapasimme moottoripyöräileviä opiskelijoita Mongoliasta, reissaajia Ranskasta ja kiinalaisia kunnostetuilla Jeep Wranglereilla. Meidän vuosijuhlanamme oli 40 vuotta testiretkestä; Nivapojat puolestaan juhlivat neuvostomaasturimallin 40-vuotispäiviä. Niiden kuluessa etsimme uuden taka-akseliston ja asensimme sen paikoilleen. Siinä meni pilalle vihreän RAF:in vesipumppu. Niiden väliin mahtui mennen tullen yhteensä 30 000 km. 47 huoltokeskukseen ja päätimme viettää kolme päivää järvellä. Edessämme olivat pitkät, noin tuhannen kilometrin etappivälit. Eksoottisen näköisiä tyttöjä ja edesmenneen Neuvostoliiton suurin Leninin päätä esittävä patsas – siinä Ulan-Ude pähkinänkuoressa. Mieleenpainuvia olivat myös pojat, jotka tapasimme Tšitan jälkeen. Juhannus latvialaisittain Kesäkuun 23. Vuorten ympäröimään vajoamalaaksoon muodostunut Baikaljärvi on maailman syvin järvi. Vaihtoehtona olisi ollut kokonaisen Volgan ostaminen. Tšitan jälkeen tiellä oli niin kutsuttuja aaltokaistoja, joista ajoimme normaalinopeudella ensimmäisen ja toisen aallon yli – kunnes törmäsimme kolmanteen. Se oli muuten ainoa auto, jonka polttoaineena oli kaasu. Sen kapasiteetti on 6 400 megawattia ja keskimääräinen vuosituotanto 22,8 miljardia kilowattituntia. päivänä oli latvialainen juhla, Ligo. Teimme perinteiden mukaan suuren kokon järven rannalle. Matkalla sinne ylitimme vielä yhden Venäjän suurista joista – Amurin. Vuoden 1977 RAF-retkikunta vieraili Sajano-Šušenskajassa, kun pato oli vielä rakenteilla. Yhteenveto Parhaiten selviytyi oranssivärinen RAF, joka ei kohdannut ensimmäistäkään matkanteon keskeyttävää häiriötä. Normaalikuntoinen suorempi tie olisi mennyt kaupungin kautta, mutta itsepähän halusimme kokeilla pyykkilautaa ja sen pahamaineisia aaltoja. Riikavladivostok.indd 47 08/04/2019 20.47. Heidän reitillään oli kaksi reittipistettä – toinen Venäjän pohjoisessa, toinen eteläisessä ääressä
Omistajalla oli vakaa aikomus auton entisöimisestä. Sen merkeissä matkustamme aina johonkin uuteen maahan eri kansallisuuksia edustavien aatetoveriemme kanssa. Koko matkan aikana saimme kuulla autoista vain kauniita sanoja ihmisiltä, jotka olivat aikanaan liikkuneet niillä työkseen. 48 . RAF:ithan oli suunniteltu yksinkertaisiksi hyötyajoneuvoiksi, joita käyttivät niin miliisit, taksit, ambulanssipalvelut kuin hautaustoimistotkin. Vihdoin edessämme oli kilpi, jossa luki ”Vladivostok”. Niva-autokunta aikoi kunnioittaa venäläismaasturin 40-vuotisjuhlaa 30 000 kilometrin eeppisellä reissulla pitkin itäystävän eteläisiä ja pohjoisia äärirajoja. Ehkä vielä joskus toteutamme RAF:eilla matkan maapallon ympäri. Riikavladivostok.indd 48 08/04/2019 20.47. Tekihän tehtaan koeajaja Valdis Brantskin senkin jo kerran. Kukaan meistä ei tahtonut uskoa, että olisimme tosiaankin perillä – tieto läpäisi tajunnan vasta vähitellen. Ajatella: 13 500 kilometriä... Mitä sitten seurasi. RAF-ambulanssin raato Tšitan lähellä. Olemme tehneet matkasta elokuvan ja kalenterin, meillä on blogi ja kerran vuodessa järjestämme RAF Reunion Rallyn. Kirjoittaja vannoi dollaripunttien olleen leikkirahaa ja mukana vain huvin vuoksi.... Mobilisti 3/19 vialaisilla RAF-autoilla. Kuulostaako tutulta. Jos ei näillä tarvikkeilla selviydy matkalla halki Neuvostoliiton, vika ei ainakaan ole autossa
Riikavladivostok.indd 49 08/04/2019 20.48. Kuvasta puuttuvat virolaisautokunna n Allan Kaasik ja Marco Kupits sekä venäläisvahvistus Sergei Avetskin, joka muuten ajoi takaisin. Mobilisti 3/19 . Kuvassa kolmen latvialaisauton (vihreä, oranssi ja punainen) miehistöt. 49 Etenkin Venäjän itäisissä osissa näkee paljon amerikkalaisia rekkavetureita. Vladivostok ja onnelliset matkalaiset. Vasemmalta oikealle: Vladimirs Voicehovskis, Rodijs Trankalis, Ainars Shusts, Andris Daugavinsh, Mihail Nikolajev, Janis Shmits, Ruslan Grigorovits. Muut autot kuljetettiin rautateitse. Kuvan otti Ivars Shenfelds
Vanhempani muuttivat tammikuussa toiseen asuntoon ja äitini löysi muovipussillisen vanhoja rekisteriotteita. Olen nimittäin sattunut ostamaan jo kolme isäni aiemmin omistamaa autoa. Selailin papereita ja muistelin otteista löytyneen Pontiacin kohtaloa. Sittemmin, jo ajokortillisena, ostin 1972 El Caminon tunnuksella AIU-91, joka myös oli ollut perheessämme. Jonkinlaisena johdatuksena pidän kuitenkin viimeistä sattumusta. Mobilisti 3/19 Outoja asioita Pontiac Grand Prix SJ 1979 Taidan olla keräämässä materiaalia outoon ennätykseen. teksti:Tero Ilola kuvat: Janne Halmkrona, Tero Ilolan albumit J oskus ennen ajokortti-ikää sain vainun Kirkkonummella kaupatusta raatokuntoisesta 1963 Dodge 330:stä, joka papereista löytyneen rekisterinumeron perusteella oli isäni vanha BC-979. Se tosin ehti olla poissa vain muutaman vuoden. 50 . Joitakin päiviä myöhemmin syötin uteliaisuuttani Nettiauton hakukenttään ”Pontiac” ja PAM! Samainen Grand Prix Isä ja poika ja Pontiac Grand Prix. pontiac_grandprix.indd 50 09/04/2019 13.08
Tapaaminen venyi useiden tuntien mittaiseksi ja päättyi lopulta siihen, kun herra Mäkelä makasi selällään kasvot osittain auton alla ja totesi puskurin alapinnassa olevan ruostepilkun. Hänen isovanhempansa olivat menneet katsomaan jotakin omakotitaloa ostomielessä, tarjousta kuitenkaan jättämättä. Isä ja poika ja Pontiac Grand Prix. Äitini puolestaan totesi, julkaisukelvottomin sanoin, tapaamisen päättyvän siihen. Mäkelä ei kuitenkaan pahastunut, vaan vietti seuraavana viikonloppuna muutaman tunnin Helsingin päässä autoa nuohoten ja osti sen, toki mielestään reilusti tinkien. Autosta kiinnostui Nokian liepeillä vaikuttanut Unto Mäkelä, jolle vanhempani kävivät näyttämässä autoa mökkireissullaan. Ihastus Pontiaciin oli niin voimakas, että kaupat tehtiin väkisin, vaikkei auto ollut edes myynnissä. pontiac_grandprix.indd 51 09/04/2019 13.08. Olin laittanut hintapyynniksi 69 000 mk, joten joitakin tuhansia oli mahdollista tinkiäkin. Mobilisti 3/19 . Meille Pontiac tuli 1989 Helsingin Sanomien ilmoituksen perusteella. Autoa myi perikunta, vaarin poistuttua ruuhkattomammille väylille. Sen sijaan kiinteistön autotallin oven avaaminen oli aiheuttanut vaari-Parkkosessa äkillisen, vakavan autokuumeen. Tämä tapahtui huhtikuussa 1995, eli intohimoinen Mäkelä piti autoa lopulta vain alle neljä vuotta. Pontiac Grand Prix SJ 1979 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Muuttoautona tuodun coupén ensimmäinen omistaja oli pitänyt autoa viitisen vuotta, kuten myös seuraava. Katsastusdokumenteissa mittarilukema kulkee säännöllistä, hupaisan vaatimatonta tahtiaan ja nyt 80 000 mailia ajetun auton kunto tarjoaa aikamatkan takaisin 80-luvulle. Vesa Parkkonen, joka taannoin peri Pontiacin vaariltaan Toivo Parkkoselta, kertoi kuitenkin varsin poikkeavan autokauppatapahtuman. Ajomäärä oli noin 70 000 mailia eli 110 000 kilometriä. Vanhempani pitivät autoa pari vuotta ennen kuin sain tehtäväkseni laittaa sen ajan tavan mukaisesti myyntiin Keltaiseen Pörssiin ja Palsta-lehteen. Mäkelä oli siis ajanut autolla vain muutamia tuhansia maileja. Parkkosella Grand Prix oli loppuun saakka ja hän myös museotarkastutti auton toukokuussa 2005. ryhmässä, 5 runkolaakeria, nelikurkkuinen Rochester-kaasutin Iskutilavuus: 4 942 cm 3 , sylinterimitat 101,6 x 76,2 mm, puristussuhde 8,1 Teho: 150 hv (SAE net)/ 4 000 r/min Vääntömomentti: 325 Nm (SAE net)/2 000 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 3-vaihteinen momentinmuuntimella varustettu automaattivaihteisto Vetopyörästö: perävälitys 2,73 JARRUT Nestejarrut, alipainetehostin, edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut OHJAUS Hydraulisesti tehostettu simpukkatyyppinen ohjausvaihde JOUSITUS Edessä: erillinen, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, kierrejouset, eteen suunnatut alemmat pitkittäistuet, viistosti eteen suunnatut ylätuet, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Osittain kantava kotelopalkkirunko, kokoteräskori MITAT Pituus: 5,11 m Leveys: 1,85 m Korkeus: 1,35 m Akseliväli: 2,75 m Raideleveys (e/t): 1,49/1,47 m Omamassa: 1 530 kg Rengaskoko: 195/75R14 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V VALMISTUSMÄÄRÄ 24 060 Dodge 330 loistonsa päivinä, sekä ennen lopullista häviämistä. Vuoden 1994 pakokaasumittauspöytäkirjaan matkamittarin lukemaksi on merkitty 75 042. 51 oli tarjolla listan ensimmäisenä. nestejäähdytteinen 90 ° V-moottori, sylinteriryhmä ja -kannet valurautaa, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli syl. Selvästä fanaattisuudestaan päätellen oletin Mäkelän pitävän autoa ikuisesti. Muistikuvani mukaan kauppahinta oli 45 000 markkaa. Hänen jälkeensä Parkkosten ajelu oli ollut vielä vähäisempää, viimeisten 24 vuoden aikana viitisen tuhatta mailia
Niinpä ensimmäinen matkani uudella hankinnalla tehtiin lumipyryssä 30 vuotta vanhoilla nastoilla. Moottori on myös urheilullisin tarjolla ollut, 4,9-litrainen V8 4-kurkkuisella kaasuttimella, joka lupaa kuljettaa 150 hevosvoiman edestä. . Selvinä harmeina voisi mainita tasauspyörästön lukon ja käyntinopeusmittarin puuttumisen. RTSpaketti (Radial Tuned Suspension) tuo mukanaan nopeimman 14:1 ohjauksen ja paksuimmat kallistuksenvakaajat; edessä 32ja takana 22-millisen. Kyyti on kyllä vaivatonta, mutta nykyautoihin verrattuna vaatimatonta. Tulipa todettua, että teräväreunaiset Hakkapeliitta 09:t ja jäiset kulumisurat eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Isälläni on ollut useita kymmeniä autoja, joista suuri osa jollakin tavalla kiinnostavia. 52 . Innostuin kuitenkin ottamaan auton mukaan saman tien, kun siihen löytyivät talvirenkaatkin. Hakaniemen Radioja TV-huollon entinen El Camino halkokuormassa isäni aikana ja ryhdikkäämpänä itselläni. Läksin kuitenkin autoa katsomaan, tarkoituksenani jättää päätös odottamaan kevättä. Molemmat rengaskerrat, kesäiset Goodyear NCT:t ja talviHakkapeliitat ovat yhä samat kuin meiltä lähtiessä 1991. Pontiac Grand Prix täyttänee nykyisin varsin löyhästi viljellyn survivor-määritelmän, vaikka ikää onkin vasta 40 vuotta. pontiac_grandprix.indd 52 09/04/2019 13.09. Nyt on kolme kasassa, mitä mahtaa tulevaisuus tuoda tullessaan. Lisäksi tämän sportmuunnoksen onneksi taka-akselin välityssuhde on lähempänä kolmea vakion 2.41:n sijaan. 1979 Grand Prix, lisänimeltään SJ, viittaa poikkeuksellisen urheilulliseen ulkoasuun ja kattavaan varustukseen: sähköikkunat/lukot, nopeudensäädin, ilmastointi ja sähkötoiminen Astro-Roof-kattoluukku. Mobilisti 3/19 Takaisin kotiin Parkkosen perikunta kauppasi Pontiacia Tampereella keskellä pahinta sydäntalvea. Kaikki on tiukasti alkuperäistä ja monin paikoin hämmentävän hyvin säilynyttä. Jopa radio on aikakauteen sopiva, aikanaan huomattavan kallis Becker Mexico. Tämä lienee olemassa vieläkin, lievästi kustomoituna
Vaikka moottoreissa tai voimalinjoissa ei esittelyvaiheessa nähtykään mitään mullistavia uutuuksia – Buickin turbo-V6:tta lukuun ottamatta – koheni elintärkeä polttoainetalous kevyempien korien ansiosta huomattavasti. Ei ole tiedossa, montako A/G-korin autoa GM suunnitteli valmistavansa ja mitä yhtymä aikoi tienata niillä, mutta kaikkiaan miljoonissa liikkuvien myyntilukemien perusteella tavoitteet saavutettiin ja ylitettiinkin. Henkilökohtaisen luksuksen suosion huippu oli kuitenkin jo saavutettu ja jatkossa asiakasryhmä alkoi kuihtua pois. Muutos oli tarpeen, sillä A-tunnus siirtyi uuden ja kaupallisesti erittäin tärkeän etuvetoisen korvaajan käyttöön. Jopa Chevyn El Caminosta valmistettiin varsin lennokasta SS-muunnosta. Oldsmobile ja Pontiac vuorostaan etsivät kumpikin tahoillaan Amerikan keskiluokan syvien rivien hyväksyntää, vain hieman eri kerrostumissa. Kokonaisuutena A-koreja leimasi konservatiivisuus ja pyrkimys tuotantotaloudellisuuteen, mutta siitä huolimatta keskeiset ratkaisut osoittautuivat onnistuneiksi myös käyttäjien kannalta. G-ville sinnitteli kuvioissa aina etuvetoisen H-versionsa saapumiseen asti, eli vuoteen 1986. Tuloksena oli kompakti A-kori, josta riitti riemua seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, lukemattomissa eri rooleissa. Darrel Waltrip ja Bobby Allison voittivat Buickilla vuosien 1981-83 tittelit, minkä lisäksi merkille kirjattiin valmistajien mestaruudet ja Daytona 500:n voitot 1981-82. Viistoperät eivät ottaneet tuulta purjeisiin ja vuonna 1980 niitä tarjottiin enää kaksiovisina. Vanheneva takavetoinen mallisto alkoi kutistua G-termin alla ja esimerkiksi farmarit katosivat vuoden -83 jälkeen. Vuodesta 1982 lähtien A-korille kaivettiin arkistosta nimi G, jolla oli tunnettu ensimmäisen polven Monte Carlot ja Grand Prix’t yli 10 vuotta aiemmin. Monien harmaiden puurtajien tavoin etenkin sarjan sedanja farmarimallit olivat kuitenkin tuomittuja häviämään historian hämäriin parkkihalleihin ja takapihojen perukoille koiranputkea puskemaan, kuten on käynyt ylväälle Colonnade-polvellekin. Chevrolet Malibu/Monte Carlo/El Camino, GMC Caballero, Pontiac LeMans/Grand Prix/Grand Am, Oldmobile Cutlass ja Buick Century/Regal muodostivat tuoteperheen, josta löytyi jokaiselle jotakin. Viimeiset A-korista periytyneet G-tyypin autot valmistettiin 1988, jolloin perinneviirejä heiluttivat Chevrolet Monte Carlo ja Oldsmobile Cutlass Supreme Classic. Puhtaalta paperilta kehitetyt A-korit olivat dramaattisesti kompaktimpia kuin edeltävä Colonnade-kuosi, esimerkiksi Oldsmobile Cutlass Sedan lyheni yli 40 senttiä ja massasta katosi melkein 300 kiloa. Chevrolet taas palasi selvemmin juurilleen liikkumisen perustarpeiden tyydyttäjänä sedaneilla, coupéilla, farmareilla ja henkilöautomaisella pickupillaan. Perusrakenteen kilpailukykyisyys niin taksikuin kilpakäytössäkin kertoo jotakin, puhumattakaan myyntimenestyksestä etenkin kotimarkkinoilla. Buick painotti turbomoottoreineen ja ylellisine sisustuksineen entistä enemmän luksusta ja suorituskykyä. Kimmo Koistinen pontiac_grandprix.indd 53 09/04/2019 13.09. 53 G eneral Motorsin uusien pienempien ja taloudellisempien A-korien esittely vuodelle 1978 ei olisi voinut osua parempaan saumaan: toinen öljykriisi kolkutteli jo ovella, eikä pahimmilla amerikkalaiskilpailijoilla ollut tarjota mitään yhtä tuoretta ja ajan henkeen sopivaa. A/G-keho – ratkaisu melkein kaikkeen General Motorsin 70-luvun kutistuskampanjan toisessa aallossa trimmattiin niin kutsutut välikoon autot ajanmukaisemmiksi. Cutlass Supreme olikin USA:n suosituin coupé luokassaan. Pontiacin panos tähän peliin oli isolla takalasilla ja viistolla keulalla virtaviivaistettu Grand Prix 2+2 vuonna 1986. Sisätilat eivät kuitenkaan kärsineet mainittavasti, vaan joidenkin ulottuvuuksien kehuttiin jopa kasvaneen. Varsinkin coupé-korit olivat yhä suosittuja, varmasti osin Buickin NASCAR-menestyksen johdosta. Etenkin Oldsmobilen Cutlass-mallisto jyräsi kuitenkin porrasperäisenä coupéna ja huippuvuonna 1981 niiden myynti lähestyi jo 300 000 kappaleen rajaa. G ei kuitenkaan suostunut kuolemaan niin vain. Vuonna 1979 valokeilan kaappasi Oldsmobile uudella 4,3-litraisella V8-dieselillään, joka kaunisti normikulutuslukemia entisestään. Etenkin Buickin ja Oldsin viistoperäiset Aerobackja Salon -muunnelmat herättivät melkoista uteliaisuutta maailmallakin – monikäyttömahdollisuuden puuttumisesta huolimatta. Mobilisti 3/19 . Isolohkovaihtoehtojen poisjäännistä huolimatta muutos ei tehnyt pahaa suorituskyvyllekään. Useimmista A/G-coupéista olikin tarjolla urheilullisia versioita, joista tunnetuimpia ovat Buick Regal GN:t ja Olds Cutlass Hurstit. Kuten edellisen polven ”Colonnade”-korienkin kohdalla, Cadillac oli ainoa GM-divisioona, joka ei ammentanut inspiraatiota tulokkaasta. Toisaalta Chevrolet Monte Carlo ja Pontiac Grand Prix onnistuivat säilyttämään korin typistyksistä huolimatta tyylinsä ja samalla osuutensa mehukkaasta personal luxury -segmentistä. Ilmiselvästä keskinäisestä lähisukulaisuudestaan huolimatta eri divisioonien A-koriversioille onnistuttiin luomaan suhteellisen yksilölliset naamataulut ja C-pilarien linjat. Yleisön pyynnöstä Pontiac muokkasi G:stä hieman toisenlaisen Bonnevillen; sama kori oli aiemmin tunnettu keskiluokkaisempana LeMansina
Ohjaamo oli entistä tilavampi ja viimeistellympi, korirakenteet pykälää vankempia ja tavaratila suoralinjaisempi. Kolmannen polven Hiace sai tuotannon aikana osakseen enemmän merkittäviä tuoteparannuksia kuin kumpikaan edeltäjänsä. Uuden mallin ansiosta Toyotan tavara-autojen suosio joka tapauksessa kasvoi, myös vientimarkkinoilla. Power Steering. Yhteensä Hiaceja oli tässä vaiheessa myyty maailmalle yhteensä jo yli 1 650 000 kappaletta, mikä teki siitä globaalisti erään luokkansa suosituimmista hyötyajoneuvoista. Haluako myyta sun auto. Hi-Ace, kuten mallinimi alkuun kirjoitettiin, ilmaantui Aasian markkinoille 1967, Euroopan vyöryttäminen alkoi vasta 70-luvun alussa. Moottorin sijoitus etuakselin päälle ja takaveto säilytettiin kuitenkin perusratkaisuina. Euroopassakin tuli mahdolliseksi valita Hiaceen moottorityypin ohella joko lyhyt tai pitkä kori, ikkunoilla tai ilman. Muutos oli voimakas, ei vähiten uuden dieselvaihtoehdon ansiosta. Sen valtteja pakettirakettina olivat inhimillisten ohjaamopuitteiden ohella täydet viisi ovea, joista kaksi oli vieläpä liukumallisia. Hiace opittiinkin tuntemaan pian "Suomen suosituimpana urheiluautona". Lauseita ja lausahduksia, jotka ovat syöpyneet etenkin kolmannen polven Hiacella operoineiden selkäytimeen. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona *Kuvien auto lisävarustein L aatuun voi luottaa. Kolmas Hiace-polvi merkitsi jälleen niin rungon kuin korinkin perusteellista uudelleenmuokkausta, vaikka voimalinjan perusratkaisut moottorin sijoituksineen säilyivätkin ennallaan. Mobilisti 3/19 Toyota Hiace 2,4D 4X4 1989* Nelisilmäinen nelivetounelma Kolmannen polven Toyota Hiace oli pitkään maamme suosituin pakettija urheiluauto, myös käytettynä. L-sarjan dieseliä kasvatettiin vuosi esittelyn jälkeen muutamalla desillä, jolloin se 2,4 litraisena tarjosi hieman lisää voimaa ja vääntöä. Hiacen toinen polvi seurasi 10 vuotta myöhemmin. Kakkospolven Hiace oli isompi ja tilavampi, muttei välttämättä rakenteellisesti vahvempi. Edeltäjänsä tapaan tarjolla oli myös lava/alustamalli. Vuonna 1985 vakioksi Suomen markkinoilla tuli tasauspyörästön luistorajoitin, joka ainakin paperilla oli tärkeä yksityiskohta talvea ajatellen Hiace4wd.indd 54 09/04/2019 13.13. Kohtasimme ryhdikkään nelivetoyksilön, jota oli vieläpä petrattu nelivalojärjestelmällä, jollaisia ei täällä 80-luvulla nähty. Ykköspolven ruosteherkkyys oli useimmissa vuosimalleissa hämmentävää, eikä uusikaan versio pystynyt aina vastustamaan korroosion kutsua. 54 . Useimmilla kilpailijoilla moista ratkaisua ei ollut saatavilla ollenkaan, tai se oli kallis tehdastilausvaruste. Ensimmäisen polven Hiace oli aikalaistensa joukossa huomattavan henkilöautomainen ollakseen tavarankuljetin, mutta kotimarkkinoillaan se olikin suunniteltu kaksoisrooliin: ankeimmillaan pakettivaunuksi ja luksukkaimmillaan pikkubussiksi tai oikeastaan eräänlaiseksi esitila-autoksi. Vuodelle 1983 esitelty uusi Hiace merkitsi monilla markkina-alueilla lopullista läpimurtoa; jatkossa kaikkia japanilaisia ja jopa eurooppalaisia kilpailijoita verrattaisiin siihen. Hei sun Haisulilles! Toyotalla Suomi kuljettaa
Se ei kuitenkaan ehtinyt purra kilpiä pois läheskään kaikilta Haisuilta, vaan monessa tapauksessa suomalaiset tuntolaatat jäivät jonnekin sataman romulaareihin, kun autot siirtyivät uuteen elämään Afrikan lämpöön. Toyotalla saatiin Hiacen neljäs polvi tuotantoon vuonna 1989, ja vakaan kysynnän ansiosta se poistui kansainvälisestä levityksestä vasta 2004. Aidosti elinvoimaisten yksilöiden löytäminen ei kuitenkaan niidenkään joukosta ole enää helppoa, sillä erityisen käyttökelpoisille autoille tapaa kertyä harvinaisen paljon rankkoja ajokeikkoja. Kolmannen polven ehtyessä ja neljännen ollessa vielä liian tuoretta terästä, alkoivat jobbareita kiinnostaa jopa ensimmäisen ja toisen sukupolven Hiace-aihiot, joiden harvoista selviytyjistä parhaat katosivat näin keskuudestamme. Edelleen kakkoskoppaa edustaneet lavamallit jäivät tässä vaiheessa lopullisesti pois Euroopan valikoimasta. Hiacea arvostettiin Suomessakin ja malli piti käytännöllisesti katsoen koko 80-luvun luokkansa kärkipaikkaa myyntitilastoissa. Järjestelyn myötä neliveto-Hiacet menettivät ohjaamostaan kolmannen istuinpaikan moottorikotelon päältä. Joka tapauksessa nelivetojen kanta on meillä yhä suhteellisen vahva. Taakka päällä Hiacen yli 5 kierrosta laidasta laitaan vaativa perusohjaus oli – muuttuvasta välityksestään huolimatta – enemmänkin treenisaliväline kuin auton kaupunkipujotteluun tarkoitettu ohjauslaite. Käytännössä Hiacen mittasuhteet eivät kuitenkaan kannustaneet käyttämään niitä todella vakavissa maastotilanteissa. Ruostepeikko väijyi yhä ahneena taustalla, kuten muitakin japanilaisia. Kolmannen polven viimeinen suuri uutuus oli neliveto. Toyotan moottorit ja alustan kuluvat osat olivat yleensä kestäviä ja käyttöominaisuudet varsin miellyttävät, ainakin moniin kilpailijoihin nähden. Hiace ”Mk IV” hoiti tehtävänsä varmaankin paremmin kuin koskaan, mutta kauneuspalkintoja sillä ei voitettu meillä eikä muualla. Näihin aikoihin Hiace, muiden japanilaispakettiautojen tavoin, osoittautui perin turvattomaksi saksalaisten järjestämässä ensimmäisessä hyötyajoneuvojen laajassa törmäystestivertailussa. Tehostinta ei jätetty vakan alle, vaan sillä varustettujen autojen ovissa komeilivat isot ”Power Steering” -tekstit. 55 malla. Kyseisen kyttyrän päälle ei ollut yleensä tunkua, mutta toisinaan sekin saattoi pelastaa kolmen keikkalaisen päivän. Itse asiassa testiin osallistuneista nokattomista malleista vain VW Transporter loi vaikutelman siitä, että joku oli edes ajatellut keulatörmäyksen mahdollisuutta. Nelivedot olivat selvästi kalliimpia kuin vain takaa ruopivat sisarensa. Toyota reagoi nopeasti ja vuosimallin 1986 Hiacet saivat runkoaisojensa päihin Y-palkit estämään ohjaamon hallitsematonta kokoonpainumista. Samana vuonna Suomeen tuotaviin malleihin otettiin vakioksi ohjaustehostin, joka oli todella iso juttu ainakin taajamissa operoiville kuljettajille. Kolmannenkaan polven ura ei ollut vielä kokonaan ohitse, sillä sitä valmistettiin seuraajastaan huolimatta jatkuvasti Etelä-Afrikassa. Siellä siihen oli opittu luottamaan ja Mk III:n taival liukuhihnalla päättyi lopullisesti vasta 2007. Jotakin Hiacen selviytymiskyvystä todellakin kertoo se, kuinka haluttuja ne olivat Afrikassa. Mobilisti 3/19 . Eräs variaatio ei kuitenkaan yllättäen kiinnostanut afrikkalaisia juuri lainkaan: nelivedot. Hiaceen tarjottu kytkettävä järjestelmä alennusvaihteineen ja vakiona olevine taka-akselin luistonrajoittimineen mahdollisti ainakin teoriassa kohtalaiset mönkimisominaisuudet – olihan maavaraakin korotettu samalla varovasti, muun muassa pyöräkokoa 2 tuumaa kasvattaHiace4wd.indd 55 09/04/2019 13.13. Ohjaamo oli kaikkia edeltäjiään kattavammin verhoiltu, joskin päämäärä oli saavutettu perin edulliselta näyttävän kovan muovin avulla. Toinen muutos olivat ajovalot, jotka vaihtuivat vaatimattoman valotehon antaneista 7 tuuman umpioista ihan yhtä hehkeisiin kulmikkaisiin. Varsinaisten voimansiirron komponenttien ohella tätä selittivät muutkin valmistuserot perusmalliin, esimerkiksi vaihteenvalitsin oli siirretty ohjausakselilta lattialle. Höyryveneharrasteestaan tunnettu Olli Erkkilä onnistui tästä huolimatta hankkimaan – ajettiinhan pakettiautolla lähes väistämättä joskus vähäiselläkin taakalla. Enemmän tai vähemmän rupiset ja miltei loppuun ajetut autotkin keräsivät ostotarjouksia, ja suurin osa maamme Hiace-kannasta siirtyi Saksassa tai muualla Keski-Euroopassa sijainneiden kunnostuskeskusten kautta kauas etelään. 4 X 4 =. Ilmeisesti niissä oli liikaa liikkuvia osia tai jotain muuta epähoukuttelevaa
Näkyvyys Hiace4wd.indd 56 09/04/2019 13.13. Transit, Transporter ja jopa Nissan King ovat tässä suhteessa parempia, mutta 80-luvulla saattoi yhä kohdata paljon heikompiakin esityksiä. Mittaristo ja oikeastaan koko kojelauta on edelleen mainio esitys: selkeä, tyylikäs ja käytännöllinen. Näin vuosikymmeniä myöhemmin sellaisen ehjän jäljittäminen ei ollut mikään viiden minuutin googlettamisen tulos, vaan vaati kuukausien jahdin. Hänen perheessään oli aikanaan samaa koteloa edustava Hiace, joten hänellä oli varsin tarkka käsitys siitä, mihin oli ryhtymässä. Sitten elämä ja Hiace hymyilivät taas hieman leveämmin. Valitettavasti näin vanhojen Toyota-mallien varaosavarastot on imuroitu kuluvimpien korikomponenttien osalta jo kuiviin. Transit-kuskeja käy kuitenkin hieman kateeksi, jos selän välilevyt ovat luiskahtelevaa tyyppiä tai jos on tullut hankittua täysikokoinen pömppä. Toinen pieni tuunauskohta oli rispaantuneen vaihdekepin korvaaminen amerikkalaishenkisellä tarvikeosalla. Edellinen omistaja osti sen kaupungin huutokaupasta, mutta vasta Erkkilä palautti auton nykyiseen loistoonsa. Kiipeäminen ohjaamoon ja sieltä pois vaatii oman pienen liikesarjansa, mutta sen oppii nopeasti. 56 . Hiace oli maalattu kaupungin perinteen mukaisesti kirkkaan keltaiseksi. Ovissa on tuttu peltinen, muttei aivan huono ääni. Esimerkiksi ohjaamon monimutkaiset kumiset irtomatot ovat lähes mahdottomia löytää. Se on yhdistelmä muovia ja maalattua terästä, ja kummatkin ovat pitäneet pintansa todella hyvin. Ajoasento on… siedettävä. Sen sijaan hän oli iskenyt silmänsä Aasian ja Oseanian markkinoilla Super Custom -luksusbussimalleissa käytettyyn nelivalojärjestelmään ja sen huomattavan tyylikkääseen ilmeeseen. Tärkeimpiä tekniikan osia sentään vielä saa, mutta dieselpumpun tiivisteiden vaihtoa suurempiin remontteihin Erkkilän ei ole tarvinnut toistaiseksi ryhtyä. Liukuovien sivukiskojen pohjustat, takalokasuojan kaaret, sivuovien helmat ja monet muut kohdat vapautuivat ruosteesta Erkkilän käsissä. Hiace oli joutunut korroosion uhriksi kaikista tavallisimmista paikoista ja vaati siten melkoisesti peltitöitä. Pidemmällä taipaleella Hiace-kuljettaja alkaa jossakin vaiheessa nojata ohjauspyörään, sillä istuimen niukka ja uutenakin melko rento pehmustus ei tarjoa tukea. Se hoitaa hommansa, mutta ei jää huomaamatta tavara-autoksi poikkeuksellisen huolellisesti värikoodatun suklaanruskean verhoilun keskellä. Lisäksi selkänoja jää väkisinkin melko pystyyn asentoon. Sisälläkin eräitä käytön jälkiä oli väistämättä havaittavissa. Lopulta Australiasta löytyi kauhtunut, mutta entisöitävissä oleva kokonaisuus järjelliseen hintaan. Värin suhteen hän empi Varkauden keltaisen ja etenkin tavaratilassa selkeästi näkyvän alkuperäisen valkoisen välillä, mutta päätyi lopulta tehtaan valkoiseen. Sama koskee ovien vinyylipaneeleita ja jopa värikoodattuja turvavöitä. Paluu puikkoihin Allekirjoittanut on viettänyt muinoin jonkin verran aikaa Hiace-miljöössä, joten Erkkilän autoon tutustuminen on kuin vanhan ystävän tapaaminen vuosien tauon jälkeen. Mobilisti 3/19 Varkauden kaupungin mittausosastoa pitkään palvelleen, vasta parisensataatuhatta ajetun pitkän dieselpakun pääosin alkuperäiskunnossa
Tavaratilansa osalta Hiacen ei tarvitse pahemmin häpeillä, etenkään aikalaistensa rinnalla. Kääntöympyrä on selvästi suurempi kuin takavetoversiolla, mutta liioittelematta voi todeta, että tämä vuosikerta on vielä ketterä kuin villivarsa verrattuna 2000-luvun alun seuraajaansa. Sivuovet liukuvat edelleen kiskoillaan kohtuullisen keveästi ja sulkeutuvat melko napakasti. Pykälät löytyvät laakista ja vivun liikkeet luovat laadukkaan vaikutelman. Takaovi on suuri ja toimiva, vaikka sukellusveneeksi Hiacesta ei sen tiiviyden puolesta ehkä olekaan. Toyotan dieselmoottorin käyntiinsähähdys on jotakin, jonka erottaisi vaikka tuhansien muiden nokivasaroiden joukosta. Niiden aukkokoko ja nelivedoksi nostokorkeuskin ovat asialliset. Hehkutus on nopea ja tyypin ”2L”-moottori käynnistyy lähes aina ensimmäisellä yrittämällä. Iskunvaimennus ei ole yhtään hassumpi siihen nähden, että matkustamo on akselin päällä. Taakkansa tämä(kin) Hiace on kantanut kunnialla – puhutaanpa sitten vertauskuvallisesti tai ihan konkreettisesta kuormasta. Tavaratilan muoto on 80-luvun mittapuulla riittävän tehokas ja tässä vuosikerrassa on jopa lastin kiinnityslenkit. Maasto-ominaisuuksia ei ollut tilaisuutta kokeilla, mutta pakettiautojen tavallisimmassa työskentely-ympäristössä kolmannen polven Hiace on pätevä peli – yhä edelleen. 66 600 mk; VW Transporter Syncro TD 110 900 mk; Mazda E2200 GLX 4x4 92 900 mk; Isuzu Van 4 ov 4x4 D 89 000 mk; Renault Trafic V913 4x4 89 800 mk Toyota Hiace Van pitkä 4x4 Diesel 1989 Hiace4wd.indd 57 09/04/2019 13.13. Sisäpinnat on suojattu kohtalaisen hyvin kolhuilta, joskin lattian lisäsuojaus nousi yleensä ensimmäisenä mieleen uuden Hiacen ostajalle. Pehmeän rouskuttava käyntiääni on eristetty melko hyvin moottoritilaan, mutta joskus olisi kiinnostavaa kuulostella tehtaan luksusbussin paksuilla kokolattiamatoilla vuoratun ohjaamon desibelejä. Kolmoslähdön Hiacessa on myös sen verran voimaa ja tiuhat välitykset, ettei se edelleenkään ole jäämässä kollegojen jalkoihin kisattaessa siitä, kuka ehtii ensimmäisenä lastauslaiturilta varikon portille. 57 ulos on erinomainen ja peilitkin hoitavat hommansa hyvin. Urat eivät aiheuta ylimääräisiä ohjausliikkeitä. Jos se ei tee sitä, edessä voi olla kävelyretki. Ollakseen yli 200 000 kilometriä ajettu, julkistahon pitkään hallinnoima 80-luvun tavaraauto, tämä Hiace tuntuu hyvin eheältä esitykseltä. Vaikka kyseessä on pitkä malli, kori ei helise eikä kolise; samoin alusta on äänetön. MOOTTORI Tyyppi: 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rividieselmoottori, pyörrekammiot, sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, 1 hihnakäyttöinen nokka-akseli kannessa, mekaaniset venttiilinnostimet, 5 runkolaakeria Iskutilavuus: 2 446 cm³, sylinterimitat 88 x 90 mm, puristussuhde 22,3 Teho: 73 hv (DIN)/4 000 r/min Vääntömomentti: 155 Nm (DIN)/2 500 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: viisivaihteinen, täysin synkronoitu käsivaihteisto, valitsin lattialla, kytkettävä neliveto, alennusvaihde, perävälitys 5,125 JARRUT 2-piiriset nestejarrut, edessä levyt, takana rummut, alipainetehostin OHJAUS tehostettu simpukkaohjaus, 3,7 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillinen, poikittaiset tukivarret, pitkittäiset vääntösauvat, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Erillinen tikapuurunko, kokoteräskori MITAT Pituus: 4,73 m Leveys: 1,72 m Korkeus: 1,99 m Akseliväli: 2,50 m Raideväli (e/t): 1,45/1,41 m Rengaskoko: 195/75 R16 C Omamassa: n. Ohjaus on varsin tunnokas, nopea ja taivaallisen kevyt tehostamattomaan verrattuna. Tässä nelivedossa vaihteenvalitsimen sijainti ja toiminta on ajamisen kannalta erittäin hyvällä mallilla. Uudempi neliveto-Hiace tuntuu parkkipaikoilla miltei täyspitkältä yhdistelmäajoneuvolta, jonka pyöränaukot ovat pakkautuneet täyteen lunta. Se kulkee taajanopeuksilla vakaasti ja kaarteissa vain kohtuullisesti kallistellen. 1 780 kg Kantavuus: 1070 kg Tavaratilan tilavuus: 6,3 m³ SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V HINTA SUOMESSA 94 500 mk; Hiace bensa lyhyt 4-ov. . Ohitukset maantiellä ovat kuitenkin haaste, jossa useimmat nykypelit pääsevät kyykyttämään Korkeaa Ässää oikealta ja vasemmalta. Mobilisti 3/19 . Takavetoisten rattivaihde oli vanhentuessaan jotakin, minkä kanssa pärjäsi taisteluitta yleensä vain auton vakiokuljettaja, ja hänkin saattoi joutua ajoittain sanaharkkaan moninivelisen systeemin kanssa. Hiace-operaattorin munuaiset eivät ole vaarassa, ellei reitti sitten kulje ratapölkkytehtaan näyttelyalueen lävitse
Tämän vaikean alkutaipaleen karaisema yhteistyömme kyseisen akun kanssa kesti sitten reilut 10 vuotta, joten se patteri ei ainakaan ollut rihkamaa. Eniten ihmetytti luistonrajoittimen hyödyttömyys; se oli niin miedosti ottava, ettei siitä ollut käytännössä mitään iloa. Kiitos alustan aurinkorasvojen ja ohjaussimpukan ilmavan sijoituksen, ei ilmiö kadonnut koko päivän ajosuoritteenkaan aikana. Aukko oli niin pieni, että reilun parinkymmenen kilon lyijyjöötin kiskominen päivänvaloon vaati voimaa, nokkeluutta ja nyljettyjä rystysiä. Niin sanotusta tasauspyörästön luistonrajoittimesta, uusista Hakkapeliitoista ja kohtalaisesta painolastista huolimatta Hiacen etenemiskyky vähemmän pitävillä pinnoilla osoittautui vaatimattomaksi. Kolmannen asteen elämys Kun vanhempi Hiacemme lähti sitten sinne samalle maatilalle, jonne kaupunkilaislasten vanhuudenheikot lemmikitkin menevät, poistui pahvilaatikonruskea kolmospolSe ensimmäinen kerta, ja mitä sitten tapahtui. Menetetyn ajan kiinnikuromiseksi ajoin melko reippaalla vauhdilla tyhjään neljän tien risteykseen. Piti vaihtaa uudempaan ja visiitti ystävällisessä Toyota-myymälässä vahvisti merkkiuskollisuutta. Kimmo Koistinen Hiace4wd.indd 58 09/04/2019 13.13. Moottori käydä louskutti, mutta loppu oli lähellä. Vaihteitakin oli nyt viisi. Siitä lähtien liukuovet palvelivat riittävän hyvin pakkasessakin. Vain jos oli valmis pitämään satakunta kiloa tai enemmän taakkaa perässä, saattoi Hiacella haaveilla nousevansa lumisia mäkiä. Ensimmäistä polvea edustanut investointi kirjaimellisesti suli Kalevalan teille ja näytti surullisen irvokkaalta. Ensimmäisellä yhteisellä tutustumisajolla olin kartturina ja isäni istui ruorissa. Tokihan touhutippa suli kuskin kuonosta jo reilun puolen tunnin kuluttua lähdöstä, mutta siinä välillä ehti jo pohtia mahdollisen varvasamputaation vaikutuksia kävelykykyyn. Kovilla pakkasilla lämmittimessä riitti tehoa kuin kuubalaisessa kengänkuivaimessa. Ovet hölskyivät estoitta aukoissaan ja koko runko-korikompleksi tuntui auringossa lämmenneeltä lakumatolta. Mutta perusteellisesti paleltuneelle akulle jo yksi yö vajaan 20 asteen pakkasessa johti totaalikieltäytymiseen, jos lämmitintä ei ollut käytettävissä. Koska akku oli tavaratilan lattian alla omassa erakkomajassaan kaukana lämmönlähteistä, se alkoi viikon kovempien pakkasten myötä jäätyä. Tahriintuminen lakkasi jossakin viidennen vuoden vaiheilla, mutta veivit pysyivät jäykkinä tai tosi jäykkinä. No, huoli olisi ehkä ollut vähäisempi, jos silloin olisi tiedetty masai-kengistä. Jälkeenpäin arvioiden kevät 1985 ei ollut ehkä kaikkein paras hetki Hiace-investointiin, mutta kukapa olisi osannut arvata, että tekninen kehitys ottaisi Toyotankin kohdalla sellaisia kukonharppauksia kuin sitten tapahtui. Siitäkin jouduttiin maalaamaan toinen kylki uudestaan jo reilun vuoden vanhana, mutta sillä kertaa valmistaja ja maahantuoja myönsivät vastuunsa ja maksoivat korjauksen. Niiden kiinnipaiskominen vaati kärsivällisyyttä ja hermoja – kunnes ystävällinen kohtalotoveri opetti, että ne menevät kiinni vain, jos ovea auttaa sulkiessaan toisella kädellä takareunasta. Hän hihkaisikin möyryävän moottorin ylitse: Tämähän on kuin jäänmurtajan komentosilta! Tuulilasi olikin hyvin suuri ja kulmikas ja tarjosi avarat näkymät, melkein kuin modernin valtamerialuksen komentosillalta. 58 . Loppuaikoina ovien sulkeminen alkoi olla hyvin helppoa, joskin eroa auki ja kiinni olevan räppänän kanssa oli yhä vaikeampi havaita. Lisäksi uudemmassa autossa oli käytetty maahantuontivaiheessa ruosteenestoainetta niin rennoin rantein, että lämpimällä säällä ikkunoiden veivaaminen muuttui aina vain raskaammaksi ja nousevaan lasiin tarttui mekanismista tahmeaa mömmöä. Lasit jäätyivät kaikista varotoimista huolimatta aina enemmän sisäkuin ulkopuolelta. Kyseisenä päivänä aikatauluni oli jo pettämässä, kun ikkunoiden puhtaaksi höylääminen oli niellyt suhteettoman pitkän tovin. Kun akkua yritti ottaa ulos ruuman kotelosta lämmittelemään, tuntui siltä kuin koko auto olisi rakennettu kyseisen voimavaraston ympärille. Käännös vasemmalle meni komeasti leveäksi, ja Hiace pomppasi keveästi yli jalkakäytävän lumisen reunan, pysähtyäkseen vasta kun oikea etupyörä upposi pientareen auravalliin. Vieressäni istunut kaverini ihmetteli, mitä helvettiä oikein hölmöilin ja saatoin vain vastata rystyset valkoisena, että palautus on poissa, nyt rattia pitää veivata yhtä työläästi myös takaisinpäin! Kun en ollut tiennyt varautua tähän ilmiöön, olisi mikä tahansa esine tai eläväinen ollut hengenvaarassa sillä kohtaa kadun vartta. Ensimmäisenä talvena opimme Hiacesta uusia luonteenpiirteitä. Ensimmäisellä kovalla pakkasajelulla oli suorastaan hervottoman hauska yllätys, että kivettyneeksi jähmettyneestä ohjauksesta tropiikkirasvoineen oli kadonnut sen paras ominaisuus, voimakas palautus. Eikä edeltäjä olisi välttämättä enää selvinnyt kesän kiireistä yksinään. Valinta osui pitkään dieseliin, tietenkin viidellä ovella. Kovasti hupia aiheuttivat myös liukuovet, joiden voiteluun oli ilmeisesti käytetty samaa kookosrasvaa kuin muuhunkin mekaniikkaan. Kesäkuumalla ilmeni, ettei uusi malli ollut aerodynaamisesti yhä onnistunut kuin kakkospolvi: sivulasin avaaminen aiheutti melkoisia pyörteitä ja tuulenväpätystä, kun edellisellä mallilla oli saanut ajaa luu ulkona kuin sukkasillaan. Tehostamaton Hiace ei ollut muutenkaan talvisaikaan mikään napapiirin sankari. Mobilisti 3/19 K irjoittajan isä oli kiinteistösaneerausalalla, ja syystä tai toisesta ihastunut Hiacen viisioviseen konseptiin. Myös vaihteensiirto oli yhtä haluton osallistumaan normaaleihin aktiviteetteihin. Jos auton sai kiinni lohkolämmittimeen, se lähti vielä käyntiin. Tämä pakettivaunu sinnitteli kuutisen vuotta ja vajaat 200 000 km aktiivipalveluksessa. Kakkospolvea edustanut bensakäyttöinen jatkoinvestointi oli pitkäkorinen ja hapantui selvästi hillitymmin. Nippon Storage Battery Companyn valmistama heavy duty -akku sai viettää kaksi päivää kotosalla kuuman lämpöpatterin vierellä käänneltävänä, ennen kuin lämmöstä kauempana olevan kyljen huurtuminen lakkasi
Hiace ei kuitenkaan osoittautunut lainkaan niin kestäväksi kuin sen maine. Siitä pitäen olen ollut kiinnostunut muovipintojen vauriokorjauksista. Pari kertaa siihen murtauduttiinkin, mutta radiota ei varastettu – sillä siihen ei koskaan asennettu sellaista. Se auttoikin aina joksikin aikaa. Jäähdytin alkoi falskata keskellä pidempää maantierupeamaa, kun matkamittarissa oli suunnilleen 270 000 kilometriä. Startti pyöritti moottoria, joka ei kuitenkaan yrittänytkään käynnistyä. Jo uutena täysin lerppa ovi lävähti kokonaan auki, jolloin ohipyyhältänyt iso Mercedes-paku osui kulmallaan siihen. Ihan kuin nokkahihna olisi antautunut. Siitä lähtien oli parasta parkkeerata edes lievästi kaltevalle pinnalle, sillä korjaamon kustannusarvio oli masentava. Osuma oli niin täpärä, että ovi vääntyi ja paiskautui takaisin kiinni, muttei mennyt saranoiltaan. Autoa oli huollettu ja huollettiin erittäin säntillisesti: pelkkä öljynvaihto tehtiin ohjekirjan mukaan aina 5 000 kilometrin välein, ja sama suodattimen kera 10 000 km etapein. Alkuperäisten Koitojen vaihto Boschin umpioihin paransi tilannetta hieman, mutta oudon vaisut olivat Haisun tuikut. Hiace hinattiin tutulle pajalle, jossa hihna oli vaihdettu. Olin tietoinen siitä, että auto oli palvellut melko hyvin, muttei suinkaan virheettömästi. Kun mittarissa oli noin 220 000 km, jokin keskeinen sähköjärjestelmän rele poksahti käynnistyksen yhteydessä ja melkein kaikki sähköt katosivat. Oli lauantaiiltapäivä ja kaikki tutut ja tuntemattomat korjaamot valovuosien päässä. Siksi yritin tunkea käpälää pidikkeen teräväreunaisista rakosista umpion taakse ja hiplata liitintä. Rutiinikäyttäjälle oikut eivät aiheuttaneet merkittävää murhetta, mutta jos joku lainasi autoa, se palautui kirousten kera. Eräskin sateinen aamuyön ajorupeama silloisella Lahdentiellä oli yhtä helvettiä, kun ajovaloilla ei meinannut nähdä viittä metriä ja paljon tehokkaampia kaukovaloja ei voinut polttaa jatkuvan vastaantulijoiden virran takia. Esimerkiksi vahvamaineinen perä ja laturikin olivat lauenneet jo reilusti alle 100 000 kilometrissä ja muutamat kojelaudan katkaisimet olivat alkaneet oikutella. Mutta taas kerran Hiace tuli kuntoon. Sillä tuli hölmöiltyä ja sillä tuli mokailtua. Muitakaan huoltovihon toimenpiteitä ei laiminlyöty. Hiacemme annettiin tutun autojobbarin eteenpäin luotsattavaksi ja näinkin sen liikenteessä vielä puolisen vuotta myöhemmin. Se oli hieno ominaisuus pitkiä listoja kuljetettaessa, mutta väliseinän kitinät ja natinat ja niiden hillitsemisyritykset muodostivat oman lukunsa elämääni. 59 ven yksilömme päivittäisestä näkökentästäni. Se taas maksaisi jo selvästi enemmän kuin koko rispaantunut Hiace-parka. Toinen suosikkiosani oli muovilörtsyä muistuttava kuljettajan aurinkolippa. Pajalla fiksailtiin ohjurikumeja ja -tankoja, ja sitten taas mentiin normaalilla vaikeusasteella. Lukemattomine taisteluarpineen se nautti kanssaautoilijoiden kunnioitusta ja sille annettiin auliisti tietä. Kaupan päälle huomasin tämän huippufirman polttaneen mittariston ison linssin pilalle joillakin kolviripotuksilla. Valittaessani asiasta, yrityksen edustajat totesivat tylysti, että vauriot olivat vanhoja. Ehkä hihna luiskahti ja matka katkesi, tai ehkä Hiacemme toimii yhä seeprasiittolana jossakin päin Afrikkaa. Tuttu iso korjaamo kieltäytyi edes yrittämästä ja komensi suoraan sähköspesialistin pakeille. Muutaman viikon hyödynsimme läpikuljettavaa ohjaamoa, kunnes keksin ajaa äärimmäisen tarkasti puisen lyhtypylvään juurelle ja pakottaa oven takareunan höplötyksen takaisin kuosiin. Sitten se katosi Kallion kaupunginosan syksyisille kujille. Näin tehtiinkin, mutta vain kymmenisen tuhatta kilometriä vaihdon jälkeen normaali kiihdytys liikennevaloista katkesi outoon ”umpah-pah-pahpöt” -äänisarjaan ja sitten tuli hiljaista. Jo sen irrottaminen oli melkoinen suoritus ultra-ahtaassa konekammiossa ja lopulta operaatio maksoi huomattavan siivun auton jäljellä olevasta jälleenmyyntiarvosta. Vasen ajovalo alkoi pätkiä. Käsiksi pääseminen sen johdotukseen oli todella työlästä, sillä ulomman kehikon irtiruuvaamisen jälkeen sai huomata umpion järeiden pidikeruuvien ruostuneen kiinteäksi osaksi autoa, kuin Titanicin hylyssä konsanaan. Keväällä 2004 isäni teki kuolemaa yhdessä firmamme kanssa, eikä pakettiautolle ollut enää tarvetta. Se oli työnjohtajan käytössä, kunnes 90-luvun lama pakotti supistamaan toimintoja ja irtisanomaan lopulta hänetkin. Sähköpaja pakersi auton kimpussa päivän ja ojensi sitten komean laskun. Palasin firmaamme pakettiautonkuljettajaksi ja yleisapuriksi. Kerran kun isäni oli poistumassa alamäkeen pysäköimästään autosta, hänen sormensa lipesi oven sisäkahvasta. Viimeisinä alla oli kierros Bridgestonen retrohenkisiä, ihan tuliterinä hankittuja, C-luokiteltuja ”ammattikumeja”. Sillä oltiin jumissa ja sillä vedettiin toisia. Kehitys johti siihen, ettei peruutusvaihdetta tahtonut saada päälle edes normaalein suostutteluin. Koska venttiilit eivät osu ”2L”moottorissa mäntiin seotessaankaan, hihna vaihdettiin jälleen. Taistelu Korro-peikkoa vastaan oli alkanut jo hyvissä ajoin ja esimerkiksi liukuovien kiskojen alta sateella valuvat ruostepurot hiipuivat vain moottoriöljyn radikaalilla annostelulla kiskojen pokkauksiin. Niillä kuiva, lämmin asfalttikin oli kuin olisi jääradalla päästellyt, ja jarrutusmatkat venyivät koomisiin mittoihin. Ajoittain myös viitosvaihde jäi jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Siinä puuhassa Hiace kävi entistä tutummaksi ja pujottelin sillä monen vuoden ajan hektistä tahtia ympäri pääkaupunkiseutua. Siitä pitäen olen ollut kiinnostunut myös autojen valaistusjärjestelmistä. Mutta yhtään eturipustuksen niveltä en muista siihen vaihdetun, vaikka valtiollisen katsastuskonttorin mies sanoi 230 000 kilometrin tuntumassa, että ”näillä pallonivelillä on sitten turha yrittää enää ensi vuonna leimaan”. Muoviholkkeja, tukitankoja, kumilistoja, käsipyyherullia ja lukemattomia muita kikkoja tuli kokeiltua, mutta väliseinä lausui aina viimeisen sanan – hamaan loppuun saakka. Ajelin vielä kymmenisen tuhatta varovaista kilometriä, jättäen samalla hitaita hyvästejä vanhalle matkakumppanille. Korjaus vaatisi suuren tarkkuuden koneistusta alaan erikoistuneessa metallifirmassa. Eihän se aina hauskaa ollut, mutta yleensä Haisuli vei perille ja takaisinkin. Se hoiti homman ja matka jatkui, vaikka katsetta olikin vaikea irrottaa lämpömittarista. Jos olisin ajanut Hiacella pidempään, olisi asennuttanut tuulilasin sisäpuolelle sälekaihtimet! Jossakin 200 000 paikkeilla startti alkoi oikutella niin, ettei sen ja vauhtipyörän hammastus aina kohdannut ja autoa piti nytkäyttää ennen kuin se käynnistyi. Sen säätöruuvi oli aina joko liian löysällä tai liian kireällä, muttei koskaan sopivasti. Ajovalojen teho oli kaikkiaankin ala-arvoinen jo uudesta pitäen – vaikka 7-tuumaisia pyöreitä umpioita pidetään yleensä halogeenivalojen aatelina. Noin 290 000 kilometrin kohdalla ruiskupumpussa ilmeni voimakas vuoto. Niiden kuvio ja pitokyky olivat ehtaa 50-lukua – tuolloin ne oli varmaankin kehitetty. Matkapuhelin ei kuulunut vielä tavallisen kansalaisen varustukseen, joten ainoa realistinen vaihtoehto oli uhrata osa lämmittimen ”tehosta” ja kaataa huoltamolta löytynyttä Thurmo-paikkajauhetta putkistoon. Aukeamaan se ei enää suostunut, eikä Mersu-kuski pysähtynyt neuvottelemaan asiasta. Mobilisti 3/19 . Pylväs ei ollut enää sileäksi höylättyä mallia, mutta ovi aukeni ja pihdeillä hoidettu hienosäätö viimeisteli sen melkein kuin uudeksi. No, perheemme on aina ollut lyhyen tikun vetäjä näissä asioissa. Suomessa vakiona asennettu väliseinä oli irrotettava. Kojelaudan ”T-BELT”-merkkivalon sytyttyä odotetusti – 300 000 kilometrin kierryttyä mittariin – oli aika vaihtaa nokkahihna. Työnjohtajan kuningasajatus oli säästää rengaskuluissa (ei muissa), minkä seurauksena Hiacen alla oli minulle palautuessaan ehkä läntisen maailman liukkaimmat pinnoitetut kiekot. Eivät muuten olleet. Pakin jäljillä Vaihteensiirron reititys etsi uusia kuvioita 250 000 kilometrin tienoilla. Myös sisäilmankierron vipu jumitti pahasti, mikä ei ollut hauskaa, sillä Hiacen ilmanvaihdon pahimpia heikkouksia oli taipumus päästää kaikki kissaa pienemmät kappaleet sellaisenaan läpi systeemin, suoraan silmiin, korviin ja suuhun narskumaan. Mutta ne olivat hiljaiset, eivätkä suostuneet kulumaan loppuun. Ystävälliset kadunmiehet työnsivät sitä ja toisinaan sillä vuorostaan pukattiin röyhkimyksiä säädylliselle etäisyydelle. Sen jälkeen kesti päivän tai pari ennen kuin liikeradat olivat taas tutussa kuosissa. Hiace4wd.indd 59 09/04/2019 13.13. Tuulettimen puhaltimesta hävisivät vähitellen kaikki muut paitsi suurin teho. Seuraavana päivänä tyly diagnoosi oli valmis: nokka-akselin stefa vuotaa ja päästää öljyä nokkahihnalle, joka alkaa menettää otettaan hammaspyörästä ja pomppaa sitten lopulta kiihdytyksessä pois paikaltaan. Lopulta starttikin korjattiin. Merkkihuolto nosti kädet pystyyn ja sanoi pystyvänsä ainoastaan lähettämään pumpun peruskorjaukseen spesialistille Porvooseen
Tämänkin pyörän ajamiseen pitää keskittyä. Nakupyöriä pohjoiseen Oy Arwidson Ab toi Nortoneita Suomeen vuosikymmenien ajan. 61 Tämä Commando tuotiin Suomeen viimeisellä hetkellä, seuraavana päivänä sen hinta olisi kaksinkertaistunut. Lasken, että kaasu pohjassa kakkosella ajettaessa moottorin kiertäessä lähelle seitsemän tuhannen punarajaa, näyttäisi nopeusmittari noin 120 kilometriä tunnissa. Pyörän moottori suunniteltiin aikanaan kahdessa viikossa. Näin miellyttävän laitteen luulisi olleen kilpailukykyinen ainakin vielä 1960-luvun lopulla. Lasken pyörän alas keskituelta ja moottori sammuu. Otan paremman asennon ja polkaisen niin kovaa kuin jaksan. Vasta satasen lähestyessä kannattaa vaihtaa neloselle. Vaihdekaavio on nimittäin perinteistä Nortonia, eli väärin päin ja väärällä jalalla. Nortonin moottori vääntää miellyttävästi pyörän liikkeelle. Peileistä näkee kurkkimatta. Moottori paukuttaa tyhjäkäynnillä hiljalleen kuin maamoottori, mutta ottaa kaasua vääntäessä erittäin herkästi kierroksia. Etujarrussa on kohtuullisesti tehoa, mutta sen käyttö vaatii voimaa. Painelen poljinta, kunnes mäntä alkaa nousta puristukseen. Nahkapuvussa tulee lämmin. Mobilisti 3/19 . Silti Commandoja tuli virallisen maahantuojan kautta Suomeen vain muutama. Moottori on valmiiksi lämmin ja lähtee käyntiin ensimmäisellä rykäisyllä. Istuin ei ole kovinkaan pehmeä. Runko ja sen geometria taas ovat erinomaisia, samoin kuin ohjaustuntuma. Se on melko kova, eikä seuraa itäsuomalaisia routakuoppia kovinkaan herkästi. Tekniikan antiikkisuus tulee ajaessa ilmi lähinnä käynnistyspolkimen sijoituksessa. Pyörä on korkea eikä keskituki sitä ainakaan madalla. Käynnistyspoljin on oikealla. Sen liike pitää tunnustella. Moottori vastaa kaasuun välittömästi ja voimaa on ihan riittävästi. Norton alkaa tuntua tutulta. Satulaan pitää nousta kuin ratsun selkään jalkaa korkealta heilauttaen. Vaihteisto on erillinen ja edustaa 1970-lukuiseksi antiikkista tekniikkaa. Se kun jää nojaamaan oikeata jalkaa vasten. Värinät vaimentava Isolastic-patentti toimii kuten kuuluukin. Pyörä kaartelee mutkissa kuin itsestään. Nortonin selässä istutaan tasaisella penkillä toisin kuin nykypyörissä, joissa ollaan osittain pyörän sisällä. Otan vauhtia ja polkaisen, tai siis yritän. Virtalukko on istuimen alla vasemmalla eikä avainta näe kumisuojuksen alta. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen Mennään kommandona Norton Commando 850 1973 N orton on nostettuna keskituelle entisen mäntyharjulaisen koulun pihalla. Polttonestehanoja on yksi kummallakin puolella säiliötä. Moottori vetää todella tasaisesti, eikä tutise vauhdissa yhtään. Se on silti huomattavasti tehokkaampi kuin muistikuvani saman ikäisen Honda CB750:n jarrusta. Valinta kannattaa siis tehdä pyörän vielä liikkuessa. Poljin on kuin kiveä. Ykkönen löytyy oikean jalan nostolla, vapaa ja isommat vaihteet siitä alas polkemalla. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin sen ympärille kehitettiin lähes yhtä nopeasti aivan ennennäkemätön runko. Kolmosella pyörä kulkee yleisrajoitusalueella 80 kilometrin tuntinopeutta vielä melko matalilla kierroksilla. Vaihteet kytkeytyvät sopivalla vasteella eli vaihteen vaihtumisen huomaa, mutta kytkeytyminen on sujuvaa. Välitykset ovat tässä pyörässä pidemmät kuin tehtaan jäljiltä ja sopivat moottorin vetoalueeseen täydellisesti. Vaihteita on vain neljä. Se ei liiku yhtään. Tasaisella penkillä tosin saa vaihdettua asentoaan helposti, joten voisi olettaa, etteivät paikat Nortonin selässä helpolla puudu. Muina aikoina Nortonin väellä ei ollut kiire, tuotehan oli hyvä. Vapaata ei tahdo millään saada päälle, kun pyörä on paikoillaan ja moottori käynnissä. Mäntä kierähtää yli puristuksen ja Norton käynnistyy välittömästi. Ajoasento on melko pysty, joten pyörän selässä istuu rentoutuneesti hitaassakin vauhdissa. Norton ei tämän enempää vaihteita tarvitsekaan. Sen toiminta on onneksi ulkonäköä modernimpaa. Nopeassa vauhdissa voi helposti siirtyä istumaan hiukan taaemmaksi, jolloin kuljettaja laskeutuu kasvaneeseen ilmanpaineeseen sopivaan etunojaan. Nousen jalkatapeille seisomaan ja polkaisen kovaa. Sillä on saatu antiikkinen perustekniikka käyttäytymään kuin se olisi vuosikymmeniä uudempi. Moottori on ihanan joustava, jousitus puolestaan aikansa tuote. Kierrosten noustessa tutina lakkaa lähes kokonaan. Valitsin loksahtaa joka yrityksellä ykköselle tai kakkoselle. Vauhdissa vapaan kuitenkin löytää ensi yrityksellä. Perinteisen moottoripyörän hyvät puolet ovat läsnä. Nyt pyörä on alempana, mutta en pääse ottamaan potkuun vauhtia jalkatapeilla seisten. Brittipyörien myynnin hiivuttua maahan tuotiin 1960-luvulla enää vain yksittäiskappaleita. Taajamanopeuksissa ei tarvitse kuin kahta vaihdetta. Tyhjäkäynnillä koko pyörä tutisee, eikä peileistä näe mitään. Samaan aikaan kaikkien moottoripyörien norton_commando.indd 61 09/04/2019 12.58
Seuraavana päivänä pyörän hinta olisi kaksinkertaistunut. Jussi Juurikkala oli 1970-luvun alussa oman toimensa ohessa kirjoittanut jo useita liikenneaiheisia kirjoja ja lukemattomia lehtijuttuja. Sitä ennen sillä oli tosin jo käyty brittiralleissa koekilvillä ajaen. Tekstissä toimittaja Tapio Sunell kritisoi avoimesti melumittauksia. Arwidson toi Suomeen kolme alkuvuosien Norton Commandoa. Norton saapui Suomeen 31.12.1973, joka onneksi sattui olemaan arkipäivä, joten maahantulovuodeksi saatiin 1973. Tekniikan Maailman koeajo julkaistiin numerossa 6/1970, eli pyörä oli varmaankin kuvattu vuonna 1969. Tehtaalta lähetettiin metallinpala, jonka kiinni hitsaamisen jälkeen Norton kelpasi Suomen rekisteriin. Näillä vaimentimilla paloivat pakoventtiilit. Ainoastaan Suomessa oli käytäntönä mitata äänenvoimakkuus jarrupenkissä pyörän takaa, samalla kun moottoria huudatettiin täydellä kaasulla vaihde päällä. Juurikkala kuuli Nortonin virallisen maahantuonnin päättymisestä ja ilmoitti briteille olevansa kiinnostunut aiheesta. Pian Insinööritoimisto Juurikkala Ky oli Nortonin virallinen maahantuoja. Se sai suomalaisen ostajan mietteliääksi. Toimitus viivästyi ja viivästyi. Moottoripyöräily pantiin verolle. Norton osoittautui jo tehtaalta riittävän hiljaiseksi, mutta ohjauslukko ei kelvannut katsastajalle. Juurikkaloille tuli hätä. Progressiivinen vero tulisi voimaan vuoden 1974 alussa ja perinteisen 15 % maahantuontiveron sijaan ison pyörän tuontihintaan lisättäisiin 120 %. 62 . Siinä vaiheessa Jussi Juurikkalan piti vain pyytää lähettämään se lentorahtina Suomeen ensi tilassa. Commando liikenteessä Juha oli parikymppinen ja innoissaan Nortonista. Tällä kertaa asialla päätettiin kuitenkin tehdä jotain. Kaiken muun ohessa hänellä oli yritys, joka toi maahan matkailuperävaunujen osia. Onnettomuuksista uutisoitiin näyttävästi ja tilanne näytti pahalta. Lisäksi Britanniaan soitettiinkin moneen otteeseen. Todellisuudessa onnettomuuksien määrä oli noussut vain jos niitä vertasi 1960-luvun lopun lukuihin. Arwidson ei tiettävästi tuonut useampia Commandoja, vaan lopetti maahantuonnin 1970-luvun alussa. Hänen mukaansa pyörän suorituskyky oli jo huomattavasti kärsinyt maahantuojan tekemistä, ääntä vaimentavista muutoksista. Mobilisti 3/19 maahantuontia hankaloitettiin virkamiesvoimin ottamalla käyttöön äänenmittaustapa, jollaista ei käytetty missään muualla maailmassa. Jarrupenkissä tehdyistä äänimittauksista oli tosin jo pari vuotta aiemmin päästy kansainvälisestikin käytössä olleeseen ohiajomittaukseen. Englannista tilattiin yksi Commando Jussin pojalle, Juhalle. Iso-Britanniaan lähetettiin telex, johon ei kuulunut vastausta. Sunell sai testipyörän kulkemaan vain 165 km/h, joka oli kaukana ulkomailla mitatuista arvoista. Asia päätettiin nopeasti ja media uutisoi asian. Tyyppikatsastus oli silläkin kertaa haastava. Nuorimies käytännössä asui pyörän päällä. Vaikka Norton oli tehnyt kiireellä mallin, joka oli riittävän hiljainen Suomenkin normeihin, kaikki ei ollut omistajan mielestä kunnossa. Melko pian kävi nimittäin ilmi, etteivät Norton onnellisesti Suomessa alkuvuonna 1974. Sen kuulemma saisi oikean mittaisella metallitangolla lyötyä rikki. Aikaa kului ja telexejä lähti useita. norton_commando.indd 62 09/04/2019 12.58. Lopulta joulun jälkeen tehtaalta kerrottiin pyörän valmistuneen. Juha Juurikkalan Norton Brittipyörärallissa ennen pyörän tyyppikatsastuksen hyväksymistä kesällä 1974. Muutamaa vuotta aiemmin, eli 1960-luvun alussa, oli kuollut noin kaksi kertaa niin paljon moottoripyöräilijöitä kuin 1970-luvun pahimpina vuosina. Suomessa oli jo jonkin aikaa oltu huolestuneita moottoripyöräilijöiden turvallisuudesta. Silti pyörän tyyppikatsastusta ei ollut vielä kuvaushetkellä virallisesti hyväksytty
Norton vähensi väkeä ja Craig keskittyi kaksisylinterisen moottorin viimeistelyyn. Hän oli ollut Nortonin palveluksessa puolitoista vuotta ja harkitsi hankkiutuvansa seuraavaksi jollekin toiselle alalle. Tuotannossa oli taas moottoripyörä nimeltä Commando ja jälleen sellainen tilattiin Juha Juurikkalalle, joka solmi myös maahantuontisopimuksen tehtaan kanssa. Silloin työn alle otettiin kansi ja porattiin sylinterit, mutta alakertaa ei tarvinnut sillä kertaa kunnostaa. 63 äänenvaimentimet päästäneet pakokaasuja virtaamaan riittävän hyvin. Se olisi tarvinnut jälleen ison remontin, mutta sellaiseen ei aikuistuneella miehellä enää ollut aikaa. Suomalaisen brittipyöräharrastuksen ominaispiirre on aina ollut itse tekemisen korkea laatu. Mobilisti 3/19 . Edes kassakriisi yhdistettynä täysiin tilauskirjoihin ei saanut ylintä johtoa ohittamaan Craigin mielipidettä. Niiden jälkeen Norton kesti hyvin. Hopwood aloitti heti kaksisylinterisen 500-kuutioisen suunnittelutyön. 1980-luvun alussa moottori alkoi olla jo melko kulunut. Juha arvelee ajaneensa Nortonilla yli 300 000 kilometriä. Melko pian Hopwoodilla oli ensimmäiset prototyyppimoottorit testattavanaan. Norton otti 500-kuutioisen Dominatorin tuotantoon muutaman viikon kuluttua siitä, Bert Hopwoodin vuonna 1947 suunnittelema moottori. Siellä yksi Hopwoodin ensimmäisistä tehtävistä oli parantaa tuotannossa olleen kaksisylinterisen 500-kuutioisen sylinterinkannen jäähdytystä. Moottori siirtyi nyt kilpaosaston johtaja Joe Craigin hyväksyttäväksi. Muut oli varattu kilpapyörien virittämiseen. Vuosituhannen vaihduttua Norton-merkkisen moottoripyörän tuotanto aloitettiin uudelleen. Pyörään tehtiin siis melko lyhyessä ajassa kaksi isohkoa remonttia. Tilattuaan pyörän vuonna 2011 Juha sai tehtaalta kuulla, ettei pyörä valmistuisi vielä seuraavaksi kesäksi. Loppuaika oli käytetty sarjatuotantomalleihin. Hopwoodin testien mukaan pyörä oli valmis tuotantoon. Hopwoodin käyttöön annettu dynamometri vuoti vettä ja öljyä niin paljon, että ohikulkijat valittivat kadulle asti valuneesta purosta poliisille. Yrityksen johtokin oli huomannut saman ja pyysi Hopwoodia ensi töikseen suunnittelemaan uudenaikaisen kaksisylinterisen moottorin jollaisille näytti olevan kysyntää. Vain parin viikon suunnittelun jälkeen hän luovutti piirustuksensa Bill Pitcherille, jonka tehtävänä oli toteuttaa valmis moottori. Pakoventtiilien palamisen jälkeen moottori korjattiin, mutta tehdas oli toimittanut kannentiivisteen, joka esti öljyn paluukierron ja aiheutti laakerivaurion. Jo vuosien ajan tehtaan suunnittelijoiden käyttämistä resursseista ja ajasta 90 % oli mennyt kilpapyörien kehitttämiseen. Juha ajoi kolmessa kesässä 100 000 kilometriä. Hopwood piti Nortonin tuolloista mallistoa vanhentuneena. Tuloksena tehdas valmisti pieniä määriä menestyviä tuotantokilpapyöriä, mutta perusmallit vanhenivat käsiin. Muutamaa vuotta myöhemmin mittarissa oli jo 260 000, mutta sen jälkeen ovat laskut menneet sekaisin, sillä matkamittaria on jouduttu korjailemaan ja vaihdettu uuteenkin. Hän kuitenkin suunnitteli kampiakselista vahvemman kuin Triumphissa. Joulukuussa Craig ilmoitti johtokunnalle, että kaksisylinterinen moottori oli keskeneräinen ja tehoton, eikä sitä voisi ottaa tuotantoon ilman suuria muutoksia. Lähes 200 000 kilometriä ajettuna se kolisi ja söi öljyä. norton_commando.indd 63 09/04/2019 12.58. Nortonin taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen, ja jo esiteltyä pyörää oli tilattu suuria määriä, mutta mitään myytävää ei ollut. Kaksi viikkoa Moottoripyöränsuunnittelija Bert Hopwood lähti Triumphilta vuonna 1947 ja siirtyi Nortonin pääsuunnittelijaksi. Pian Hopwoodkin sai suunnittelutehtäviä kaiken nielevällä kilpaosastolla, joten uuden tuotantomoottorin kehitystyö viivästyi muutamalla kuukaudella alun kiireestä huolimatta. Pyörä jäi pikkuhiljaa sivuun 1990-luvulle tultaessa. Hopwood ei jäänyt sanattomaksi, vaan ojensi miehelle valmiin irtisanoutumisen suoraan taskustaan. Hopwood kirjoitti irtisanoutumisensa valmiiksi, muttei eronnut, koska toivoi yhä näkevänsä pyöränsä tuotannossa. Hopwood ymmärsi, kuinka kiireellinen malliston modernisoinnin tarve oli. Norton ratkaisi ongelman sijoittamalla työntekijän harjan kanssa kadun varteen siivoamaan silloin, kun dynamometri oli käytössä. Tämä oli ärtynyt Hopwoodin puheista, Hopwoodin muistelmien mukaan siksi, että hän oli ehdottanut kehitysresurssien siirtämistä tuotantomalleihin. Pyörä kunnostettiin muutenkin melko kokonaisvaltaisesti. Hopwoodille tarjottiin kuitenkin pian töitä BSA:lta. Muutaman viikon kuluttua toimitusjohtaja tuli ilmoittamaan Hopwoodin irtisanomisesta taloudellisten syiden perusteella. Ne eivät tuottaneet suuria ongelmia, mutta testityö oli haastavaa. Uudessa työpaikassaan Hopwood järkyttyi huomatessaan, kuinka vähän Norton panosti tuotantomallien kehitykseen. Yhden kesän ajojen jälkeen Juha sai uuden Nortoninsa, ja vanha jäi jälleen vähälle käytölle. Toimitusvaikeuksiakin oli, kuten silloin ennen. Hän oli ollut kehittämässä Triumphin kaksisylinteristä ja tunsi sen tyyppiviat. Nortonilla oli useampi jarrudynamometri, joilla testata moottoreita, mutta vain vanhinta niistä sai käyttää tuotantomallien testaamiseen. Kuvan Commando on liikkunut mekaanisen ahtimen avustuksella. Alkuperäiset sylinterit porattiin nyt suurimpaan ylikokoonsa ja kulunut nokka-akseli vaihdettiin vähän nokkavampaan. Omansa lisäksi Juurikkala toi tällä kertaa maahan kolme muutakin uutta Nortonia. Hopwood aloitti suunnittelemalla uuden moottorin sylinterikannesta Triumphia paremmin jäähdytetyn, muttei saanut toiveistaan huolimatta teetettyä kampiakselia yhdestä osasta, sillä Nortonin koneistamon laitteet eivät siihen venyneet. Into oli jälleen kova, joten Juha kunnosti talven aikana vanhan Commandonsa. Enää ei olekaan kiire Uusi moottoripyörämalli esiteltiin lopulta Earls Courtin näyttelyssä marraskuussa 1948 nimellä Dominator. Hän nysväsi ja nysväsi, kunnes sai Hopwoodin menettämään toivonsa. Sen jälkeen vauhti hidastui hiukan
Aluksi niitä myytiin vain Yhdysvalloissa. Tehtaan kilpamainetta ylläpidettiin myymällä joitain kymmeniä tehdaskilpapyöriä vuodessa. Tehottomaksi väitetty pyörä oli nopeampi kuin senhetkiset kilpailijansa. Nortonin myynnin laskiessa 60-luvulle tultaessa tehtaan toiminnot siirrettiin emoyhtiön tiloihin. Sikäläisiä tarpeita ajatellen Norton kasvatti Dominatorin moottorin lopulta 750-kuutioiseksi. Etuhaarukka oli Roadholder, runko Featherbed ja moottori Nortonin tunnettu kaksisylinterinen. Britit olivat aluksi vain tyytyväisiä pienten pyörien kasvaneesta suoDominator 1961 oli amerikkalaisten pyynnöstä jo 600-kuutioinen, mutta parin vuoden aikana yritetty kuvan mukainen muotoilun uudistaminen ei uponnut Yhdysvalloissa, eikä juuri muuallakaan. Käytännössä moottori oli 750-kuutioisena kasvanut liian suureksi, ja se tärisi suurilla kierroksilla häiritsevästi. Mobilisti 3/19 kun Hopwood oli poistunut tehtaalta. Taivaankannen kannattaja Norton kehitti Dominatoria. norton_commando.indd 64 09/04/2019 12.58. Atomiajan moottoripyörä Vuosikymmenen loppupuolella moottoripyörämarkkinat olivat elpymässä. 1950-luvulla Norton valmisti lähes 200 Dominatoria viikossa. Iso Norton oli, ainakin teoriassa, parasta mihin tuon ajan moottoripyörätekniikka pystyi. HMS Drednoughtin jälkeen ydinfyysikko Stefan Bauer jatkoi Nortonin pääsuunnittelijaksi.. Dominatorin moottorin kokoa kasvatettiin aluksi 600:aan, sitten 650:een kuutioon lähinnä Yhdysvaltojen kysynnän vuoksi. Niiden osuus liikevaihdosta oli pieni, mutta mainetta ne kasvattivat. Niinpä hän irtisanoutui jälleen. Rolls-Royce vastasi brittien ensimmäiisen, vuonna 1960 käyttöön otetun ydinsukellusveneen reaktoriratkaisusta. 64 . Pyörä tunnettiin aluksi koodilla 750SS, myöhemmin nimellä Norton Atlas. Ehkä ostajat vain tottuivat tärinään tai ajoivat yleensä sen verran rauhallisesti, ettei sillä ollut merkitystä. Craig ei ollut tehnyt alkuperäiseen Hopwoodin konstruktioon mitään muutoksia. Norton siirtyi osaksi Associated Motor Cycles-konsernia, eli AMC:tä. Se pelasti tehtaan pitkäksi aikaa. Vuosikymmenen loppupuolella Bert Hopwoodkin oli jonkin aikaa AMC:n palveluksessa, muttei saanut modernisoida Nortonin mallistoa haluamallaan tavalla. Siitäkin vähästä suurin osa oli Yhdysvalloissa. Tehdas säilyi suhteellisen pienenä ja tunnettiin ennen muuta kilpamenestyksestään. Alkuaikojen plungerjousitettu runko vaihtui pian aikansa parhaana pidettyyn Featherbed-runkoon. Pyörää kuitenkin myytiin jatkuvasti, vaikka hiljalleen. Nuoriso oli noussut kahdelle pyörälle, ja yhä useampi oli aloittanut pienellä japanilaispyörällä. AMC oli alallaan suuri valmistaja ja omisti monia perinteisiä moottoripyörätehtaita, mutta suurikaan yritys ei voinut mitään sille, että isojen moottoripyörien markkinat olivat todella pienet
Tarina ei kuulosta aivan uskottavalta. Jos pyörä meni vielä kaupaksi, sille ei tarvinnut suunnitella seuraajaa. Hän sai johtokunnan suostuteltua siirtämään perinteisesti laivojen potkureita valmistaneen yrityksen toimintaa moottoripyörien valmistukseen ja hankkimaan Nortonin AMC:n konkurssipesästä. Bauerin ryhmä tutki Atlaksen 750-kuutioinorton_commando.indd 65 09/04/2019 12.58. RollsRoycen historiaa käsittelevästä kirjasta löytyykin Bauer, mutta hiukan odottamattomasta tehtävästä. Pyörä oli 750-kuutioinen ja sen moottorissa kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia. Mieleen nousee lähinnä epäilys, että samannimisiä tohtoreita olisi ollut Rolls-Roycella useampia, mutta ei ollut. Norton oli tosin tällä kertaa ajoissa kehittämässä moottoripyörää 1970-luvun markkinoille. Kun britit sitten viimein huomasivat japanilaisten pyrkivän rinnalle, tulikin taas kova kiire. Niinpä brittipyörillekin löytyi kysyntää. Japanilaisista Kawasaki valmisti brittipyörän tyyppisiä 650-kuutioisia Wpyöriä, mutta ne eivät menestyneet. Moottoripyörien tuotanto jatkui nimellä Norton-Villiers Ltd. Nokka-akseleita pyöritti yli metrin mittainen ketju, joka piti kauheata rallatusta ja venyi lyhyessäkin koekäytössä. Ei ole tiedossa, mistä Poore sai idean entisen opettajansa palkkaamiseksi, mutta täysin laatikon ulkopuolisia johtajia palkkasivat tuohon aikaan muutkin brittipyöriä valmistaneet yritykset. 65 siosta, sillä osa kuljettajista siirtyi porttiteorian nojalla kovempiin aineisiin. Vuonna 1966 Nortonin pahin vastustaja oli sen omien tuotteiden jälkeenjääneisyys, mutta yrityksen maine oli legendaarinen. Juuri kukaan ei uskonut itämaisten valmistajien pystyvän tekemään kunnollista kilpailijaa oikealle, isolle brittipyörälle. Vuonna 1966 AMC oli ajautunut selvitystilaan ja konserni pilkottiin osiin. Ydinfyysikko, jolla ei ole mitään kokemusta edes moottoripyörällä ajamisesta, johtamaan niiden suunnittelua. Hondallakin oli jo nopea 450-kuutioinen pyörä, mutta se ei merkinnyt että japanilaisia olisi vieläkään pidetty suurena uhkana oikeiden, isojen moottoripyörien markkinoilla. Jonkinlainen selitys löytyy Manganese Bronze Holdings -yhtiön johdosta. Koodilla P10 tunnettu projekti oli prototyyppivaiheessa jo 1960-luvun puolivälissä. Hän oli ydinfyysikko. Moottoripyöräkirjallisuus osaa kertoa Bauerin tulleen Nortonille Rolls-Roycelta. Isoja, urheilullisia pyöriä ei muiden brittitehtaiden lisäksi valmistaneet juuri muut kuin BMW. Ylänokkaihmeen kehittäminen päätettiin jättää sikseen. Budjetti oli jälleen minimaalinen eikä aikaa pidempään kehitystyöhön ollut. Stefan Bauer opetti ennen sotaa Cambridgen yliopistossa. Mobilisti 3/19 . Cambridgen yliopistossa Bauerin oppilaana oli ollut Roger Poore, joka oli päätynyt 1960-luvulla Manganese Bronze Holdings -yhtiön johtajaksi. Noista korkeimman tason varusteluteollisuuden tehtävistä hän siirtyi kengännauhabudjetilla toimivan Nortonin kehitysryhmän johtoon. Moottori ei myöskään tuottanut yhtään enempää tehoa kuin vanha malli, mutta tärisi aivan yhtä pahasti. Sodan jälkeen Bauer palasi Iso-Britanniaan Rolls-Roycen sukellusveneprojektien johtavaksi ydinfyysikoksi. Kahdella kannen yläpuolisella nokalla varustettu moottori oli keskeneräinen, eikä muutenkaan kovin lupaava. Ryhmän piti tehdä myyntikelpoinen tuote nopeasti lähes ilman budjettia. Vanha työntötankomoottori tuotti riittävästi tehoa, mutta ajokokemusta piti saada parannettua. Sen kehitystyöhön olisi tarvittu rahaa, jota ei enää ollut. Britit olivat jo vuosikymmenien ajan tottuneet jättämään tuotekehittelyn viime tippaan. Väärin tehty, mutta hyvä Aivan yksin ei ydinfyysikko ollut, sillä Bauerilla oli alaisinaan insinöörejä, jotka tunsivat moottoripyörätekniikan. Nortonilla vain sattui olemaan yllättävän hyvä onni, sillä Bauerin johdolla tehtiin laite, joka pelasti tehtaan – joksikin aikaa. Uusi omistaja, Manganese Bronze Holdings, palkkasi pääsuunnittelijaksi 58-vuotiaan tohtori Stefan Bauerin. HarleyDavidsonillakin oli vain yksi malli, Sportster, jonka ostajaryhmän olisi voinut kuvitella ajavan myös Nortonilla. Kuten yleensä, moottori ei valmistunut ensi yrityksellä. Hänet rekrytoitiin vuonna 1940 Iso-Britannian, Kanadan ja Yhdysvaltojen yhteiseen, salaiseen ydinpommiohjelmaan, Montrealiin
Commando myi huomattavasti paremmin kuin edeltäjänsä ja aina kriittinen lehdistökin intoili uudesta mallista. Sen alle tuli Featherbedin tyyliin kaksi alaputkea, mutta tällä kertaa ne eivät juuri jäykistäneet rakennetta, vaan toimivat vain moottorin kannattimina. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, sillä teoriassa oikein suunniteltua runkoa piti käytännön ongelmien vuoksi vahvistaa. Väliaikainen pelastaja Norton esitteli vuoden 1967 Earls Courtin moottoripyöränäyttelyssä uuden 750-kuutioisen huippumallin, jossa oli erillinen nelivaihteinen vaihteisto, työntötankomoottori, eikä sähkökäynnistystä tai vilkkuja. Motor Cycle News valitsi sen vuoden moottoripyöräksi neljänä vuonna peräkkäin. Tuotantomallin muotoilu oli yhä räväkkä, mutta väritys aluksi perinteisen vihreä. Sivusuunnassa välystä ei ollut, joten pyörän ajo-ominaisuudet säilyivät ensiluokkaisina. Mobilisti 3/19 sen moottorin tärinöitä. Vuonna 1968 Honda esitteli CB 750:n, jossa oli neljä sylinteriä, kannen yläpuolinen nokka-akseli ja levyjarru. Asiaa pohdittaessa Bauerin alaisena toiminut Bernard Hooper vitsaili, että takahaarukka pitäisi kiinnittää tukevasti moottorin ja vaihteiston perään ja tämä kokonaisuus joustavasti itse moottoripyörän runkoon. Vuonna 1967 Triumphin 650-kuutioista valmistettiin ennätysmäärä, yli 20 000 kappaletta. Bauerin ryhmä teki Hooperin vitsin mukaisen ratkaisun, jossa takahaarukka, vaihteisto ja moottori muodostivat kiinteän kokonaisuuden, joka oli joustavasti kiinni rungossa. Moottoripyöriä paremmin tuntevat alaiset pitivät Bauerin mielipidettä pyhäinhäväistyksenä, mutta pääsuunnittelija piti päänsä ja aloitti aivan uuden rungon suunnittelun. Muutkin japanilaiset toivat markkinoille norton_commando.indd 66 09/04/2019 12.58. Nykyään yleistä tasapainotusakselia ei ehdittäisi kehittämään, eihän niistä ollut juuri kokemusta muillakaan valmistajilla. Pelkän moottorin ja vaihteiston joustava kiinnittäminen ei olisi auttanut, sillä jouston katsottiin häiritsevän toisiovedon ketjupyörien linjausta. Myyntiin uusi malli pääsi seuraavana vuonna nimellä Commando. Räväkän muotoilun lisäksi tankin ja satulan materiaali oli modernisti lasikuitua. Samaan aikaan isojen urheilullisten pyörien kysyntä oli nopeassa kasvussa. Pyörän jarrut, valot ja muut komponentit olivat perinteisiä, mutta matalaan runkoon etuviistoon asennettu moottori sai pyörän näyttämään aivan uudelta ja hienolta. 66 . Isolastic-nimellä tunnettu värinänvaimennus kuitenkin pelasti Nortonin – joksikin aikaa. Commandon suorituskykyä ja ajo-ominaisuuksia kehuttiin ennenkokemattoman hyviksi. Sen oli tarkoitus olla väliaikaisratkaisu, samalla kun suunniteltaisiin uusi tehokkaampi moottoripyörä ylänokkamoottorilla ja yhtenäisrakenteisella vaihteistolla. Niiden todettiin noudattavan melko yksinkertaista linjaa. Vitsi otettiin todesta. Värinät vaimennettiin menetelmällä, joka moottoripyörän ajettavuuden kannalta kuulostaa ensi kuulemalta suurelta virheeltä. Hänen mielestään siinä odotettiin mutkalle taivutelluilta putkilta jäykkyyttä suuntiin, joihin sitä ei luonnostaan ollut. Kiireellä tuotantoon otetussa pyörässä oli siis lastentauteja, kuten odottaa saattoi. Antiikkisen tekniikan rinnalla hopeisen tankin ja oranssin satulan muotoilussa oli päästetty 60-luku valloilleen. Nortonin Featherbed-runko oli ollut legenda 1950-luvulta saakka, mutta Bauerin mielestä se oli tekniseltä kannalta väärin suunniteltu. Idean pelasti se, että kiinnitys jousti vain pystysuunnassa, eli jousituksen liikkeen ja moottorin tärinän suunnassa. Hän teki runkoon paksun ja vääntöjäykän yläputken, joka kantoi lähes kaiken rasituksen. Moottori liikkui kampiakselin pyöriessä suunnilleen sydämenmuotoista rataa pystysuunnassa, muttei juuri vatkannut sivusuunnassa. Moottorin sai asennettua aiempaa edemmäksi ja se mahtui paikoilleen myös etuviistoon kallistettuna, mikä sai pyörän näyttämään modernimmalta. Moottoripyörän vakaus edellyttää etuja takarenkaiden pysymistä notkumatta samassa linjassa, joten rungon pitää olla mahdollisimman jäykkä. Entä jos tärinä ei yltäisikään kuljettajaan saakka. Lopputuloksena oli moottoripyörä, joka ei teknisiltä komponenteiltaan juuri eronnut Atlaksesta, mutta oli käytännössä aivan eri pyörä
Projektin kunnianhimoisuus vaikuttaa siltä, etteivät britit ymmärtäneet kuinka vähän heillä oli aikaa. 67 isoja pyöriä. 650-kuutioinen kaksisylinterinen työntötankokone ei enää kelvannutkaan. Perinteisen moottorin suunnittelu olisi ollut huomattavasti nopeampaa kuin aivan uuden moottorityypin keksiminen. Monen muun valmistajan rinnalla Norton osti wankelmoottorin valmistuslisenssin. Pian tehoa olisi saatava lisää. Honda myi kymmenessä vuodessa yli 450 000 CB 750:ttä, Commandoja valmistettiin suunnilleen samassa ajassa noin 55 000 kappaletta. Nortonin maahantuojana toimineen Arwidsonin lehdistölle välittämä kuva Commandon esittelystä 1967. Valtion tuolloisen politiikan mukaan yritys pelastettiin yhteisin varoin, mutta pakotettiin yhdistymään toisen taloudellisissa ongelmissa olleen yrityksen, Norton-Villiersin, kanssa vuonna 1973. Norton päivitti Commandoa resurssiensa mukaan eli hitaasti, pieniä muutoksia tehden. Commandon menekki oli Nortonin mittapuilla hyvällä tasolla, mutta japanilaiset olivat muuttaneet asteikkoa. norton_commando.indd 67 09/04/2019 12.59. Moottori, vaihteisto ja takajousitus koottu jäykäksi rakenteeksi, joka on kiinnitetty muuhun pyörään pystysuunnassa joustavilla Isolastic-heloilla. Moottori kasvatettiin 828-kuutioiseksi, pyörään saatiin levyjarrut ja moottori sai lopultakin myös sähkökäynnistyksen. Vaikka BSA-Triumph -ryhmällä oli mennyt hyvin vain muutama vuosi aiemmin, oli se 1970-luvun alussa konkurssin partaalla. Seuraavaksi panostettiin vanhan perinteen mukaisesti kilvanajoon, jossa Norton menestyikin, mutta resurssit olisi tarvittu Commandon seuraajan suunnitteluun. Konkurssipesä jatkoi jo aloitettujen moottoripyörien kokoamista hiljalleen aina vuoteen 1977 asti. Kaukoidän uutuuksien vyöryssä brittipyörien myynti romahti. Lisäksi rumpujarru ja sähkökäynnistyksen puute alkoivat vaikuttaa perin antiikkisilta ominaisuuksilta. Kesäkuussa 1975 Norton-Villiers-Triumph ei enää saanut valtion takausta lainoilleen ja yritys haettiin selvitystilaan. Honda myi isoja pyöriään ennennäkemättömän paljon, eivätkä muut japanilaiset jääneet kauas. Mustavalkokuvasta ei valitettavasti välity metallihopean pyörän ja oranssin istuimen hätkähdyttävyys. Norton oli perinteisesti ollut Triumphia pienempi valmistaja. ViimeiNorton Commando 850 1973 MOOTTORI Tyyppi: kaksisylinterinen ajoviimajäähdytteinen rivimoottori, kaksi runkolaakeria, työntötangot, kaksi 32 mm Amal 932 -kaasutinta Iskutilavuus: 828 cm 3 , sylinterimitat 77 x 89 mm, puristussuhde: 9,0 Teho: 60 hv/6 200 r/min RUNKORAKENNE Kaksoiskehtorakenne, jossa kantava rakenne perustuu suuriläpimittaisen yläputken jäykkyyteen. Mobilisti 3/19 . Norton Commando oli suhteellisen suosittu, joten sitä kehitettiin jälleen nopeasti ja edullisesti. . Tuotekehitystyössä panostettiin loput varat tulevaisuuden tekniikkaan, tai ainakin niin kaikki silloin luulivat. VOIMANSIIRTO Ensiöveto kolmirivisellä ketjulla, märkä monilevykytkin, toisioveto ketjulla, erillinen nelivaihteinen vaihteisto SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V, Lucas-vaihtovirtalaturi JARRUT Edessä: 272 mm levy Takana: 178 mm rumpu JOUSITUS Edessä: nestevaimennettu Roadholder-etuhaarukka Takana: keinuhaarukka kahdella nestevaimentimella MITAT Pituus: 222 cm Korkeus: 104 cm Akseliväli: 144 cm Istumakorkeus: 85 cm Omamassa: 197 kg Rengaskoko: 4,10 x 19 set tosin myytiin vasta seuraavana vuonna
com Espoo. hallettu, pohjamaalattu, paljon osia, kaikki yhteensä 3500€. salminen@tintti.net Jyväskylä. Jokinen 044-5486995 Ilkka.jokinen@gmail.com Mikkeli. kuva 13 Harley Davidson -18 sivuvaunu, osina, hyväkuntoinen projekti, 1700€/vaihto HD -28 moottoripyörän osiin. Salminen 0400-344988 aarne. Chevrolet CMP Maintenance Manual -43 mallit C-15/C-15A/C30/C-60S/C-60L/C-GT/C-8A, täydellinen korjaamokäsikirja, 50€. Suomalainen 050-4923351 ilt. kuva 12 BSA 350 -52 MR-katsastettu, hieno, entisöity, 5200€/tarjous, uusia lokasuojia: vasen: Polski Fiat, Renault 6, Datsun 120/140 310, oikea: Lada, Renault 5, Renault 6, Datsun 120/140 310, Mazda 616, tarjousten perusteella, vaikka kaikki kerralla. Laitinen 040-5154206 Kuopio. Hollanti 0407345798 Pohjois-Pohjanmaa. GA/BMW iso Bosch 6V pantakiinnitteinen startti, MB VA Bosch laturi, Chevrolet 20-30 etulyhdyt, Piikkinokka Skoda moottori, vaihteisto, perä, startti, laturi, jarruoOstetaan ja myyda?a?n 319.indd 68 08/04/2019 19.20. Wallenius 040-7435630 Pori. Viskari 050-5382001 Orivesi. Heikkilä 040-5783632 pertti.k.heikkila@ gmail.com Laukaa. Vantaa. Lahtinen 044-5948770 glimsradio@gmail. Viljanen 040-7739300 ilt. Ketonen 050-3559436 Loppi. kuva 11 Chevrolet Fleetline Aerosedan -48 235 moottori, manuaali, 3:70 perä, paranneltu ajotuntumaa ja varustelua, 24500€, 40-50-luvun Chevrolet tekniikkaa: kunnostettu 235 moottori, uusi kytkin, 3-vaihteinen manuaali, putkikardaaniperä, jarrut, jouset ja sammakkomallin takaiskunvaimentajat, etuakselisto, rattiputki, simpukka, uusi Vega simpukka, ym. kuva 8 Oldsmobile 98 Club Sedan -49 303 Rocket, Hydra-Matic, MR-katsastettu, entisöimätön, 21000€. Lincoln Premiere -57 osia: 3-osainen etupuskuri, konepeiton päällä oleva merkki, etulokasuojien tähdet ja tekstit, takapuskurin kulmapalat, hyväkuntoisia osia, pohjatyöt tehty, valmiita kromaukseen. Ford Consul 52-56 ovet, Sunbeam -72 kaikenlaista osaa, Valiant osia: -62 konepelti, -64 takaluukku, automaattilaatikko. Tirronen 0500-570874 Joensuu. Mobilisti 3/19 kuva 9 Ford Rhein -51 V8, 95 hv, hyväkuntoinen, ei rekisterissä, tarjousten perusteella, myyjällä oikeus hyväksyä tai hylätä tarjous. kuva 10 Renault 4 CV -56 MR-katsastettu, ajettu 101 tkm, säilytetty lämpimässä, moottorissa uudet putket ja männät, ei ruostetta, historiatiedot ja korjaamokirja mukaan. Poutiainen 0504380758 Joensuu. BSA ZB31 350 49-52 moottorin alakerta. osaa. Kujala 040-5933537 Evijärvi. 68 . Opel Olympia Rekord -60 rakennettu uusilla osilla, ruosteeton, tallissa säilytetty, kattovaurio, mukaan uusi katto, toinen -59 purettu, ruostevauriot lähes korjattu, puMYYDÄÄN kuva 5 Chevrolet -28 MR-katsastettu, 11500€. Velocette MAC 350 -53 MR-katsastettu, hieno, uusittu Amal kaasutin ja BTH magneetto, ei yli 6000€. kuva 16 kuva 17 Harley Davidson 500 29C -29 MRkatsastettu, entisöity, tarjousten perusteella, Norton 500 ES/2 -58 MR-katsastettu, hyväkuntoinen, entisöity, 5000€, BMW R65 -67 MR-katsastettu, entisöity, hyväkuntoinen, 5000€, Triumph Bonneville 750 -80 MR-katsastettu, hyväkuntoinen, entisöity, 5000€
Tilaushinta 2019 on 88 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 11,90 euroa. puja, jarruosia, ym., kysy. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. aloitettu proj., 700e, ajokunt. tykkivant. Jan Enqvist 040-715 0145 Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 69 08/04/2019 19.20. 70 tkm, hyväkunt., rek., kahdet renk., tiä 70 kpl, yht. Lillberg 040-5408302 Pyhtää. Ford Anglia –52 proj., Lotus Elan +2 –71 proj., Westfield Seven SE putkirunkoauto radalle, Fiat moott., 5 vaih., lukkoperä, Ford Cortina MK I 63-66 purkuosaa, Mini lämm.laitt. Tiedustelut: T.Suomalainen 0400-252586. puhallin+moott., ratin keskimerkki, Fiat 1400 B –57 helmalista, vanteita: Ford Revolutio 5½×13, jako 4×108, Lotus peltiv. Ford Escort –73 kuolinpesä myy, 2200e. 0400-155579 Heinävesi. Rahkola 0408498546 trahkola@gmail.com Oulainen. Paakkanen aj. Korjaamme ja vaihdamme myös avoautojen kangaskatot, ja jos alkuperäistä kattoa ei ole enää saatavana, syntyy sellainen alkuperäisiä tai sitä parempia materiaaleja käyttäen. Mobilisti 3/19 . on oltava toimituksessa viimeistään 20.5.2019 kello 16.00 mennessä. MILLERS CLASSIC -voiteluaineiden jälleenmyyjät: 4 x 4 JAKOVAIHTEISTOT USA-AUTOT NYT VARAOSAT MYÖS NETTIKAUPASTA www.jamant.fi AUTOHUOLTO >>JAMANT OY>> Voitontie 12, 02820 ESPOO PUH: 09-855 8035, 0400-812535 avoinna: ma-ke 13.00-20.00 to-pe 10.00-17.00 sia, jakaja, kaasutin, kannentiiviste, maskinosia, ym., Ford A osaa, Prefect -50 vaihteisto, kytkin, startti, kaasutin, jakaja, ym., 50-luvun VW 6V startteja, säätimiä, Volvo Amazon osia, vanhempiin myös 6V osia, jarru-, kytkinja lyhtyosia, uusi takalasinritilä, Volvo 444 -50 jäähdytin, kaasutin, kylkivilkut, ym., Fordson Dexta/Major startit, laturit, kunnostettu syöttöpumppu, lyhtyjä, ym., TEX taustapeilejä, pelti-, kromi- ja tekniikkaosaa: Ford Cortina MK 1/2, Escort MK 1, Taunus P5, Sierra IS 85-86, Tunturi -61 mopon erikoisosaa, magneettoja: Fordson N, Mörkö, Valmet 15-20, Farmall, Deering, David Brown jakajamalli, John Deere, Volvo, Simson/ AVO mp, ym. jako 4×108, RS 2000 peltiv., jako 4×108, alum. Olipa kyse istuimen pienen repeämän korjaamisesta tai täysentisöinnin vaatimasta uudelleen verhoilusta, saat suoraan meiltä uudelleen verhoilusta, saat suoraan meiltä kaikki alan palvelut. kuva 17 Opel Kadett D –81 aj. osaa. 60e. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. uutta ja käytt. maamoottorit, moottoripyörät ja lentokoneet. H. Borgward Isabella Sedan –60 MR-kats., aj. Ajoautoksi tai entisöintiprojektiksi. Eskelinen 013Katso myytävät autot: www.paradisecars.com mii, huonot takarenk., rek., 2000e, nempään traktoriin. Ventola 050Fiat 124 Sport Spider 1.8 –77 2+2 paikk., kats., paljon uutta osaa: Maahantuoja ja tuukkumyynti: Suomen Kaasutinexpertti Oy, puh. Eklöf 0445505998 Hämeenlinna. Mäkinen 0400-820749 Somero. Pirkonen 050-5216880 Vääksy. Fiat 600 –58 harmaa, keskeneräinen proj., 2200e, Fiat X1/9 –77 pun., kats., 6800e, molempiin muk. www.gripsgarage.com +358 10 292 7423 / Erkki Hakala verhoomo@gripsgarage.com Grips Garage Oy Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Toimipiste nyt myös Turussa: Ravurinkatu 15, 20380 Turku kuva 20 GMC Stepside Pickup -69 MR-katsastettu, hyväkuntoinen, katsastettu, 12500€. Mobilisti 2/07 Ostetaan, myydään, vaihdetaan tomoitu, 1700e, Yamaha YDS3 250 –66 ositt. 12 000 €/ei vaihtoa. AJONEUVOJEN VERHOILUTYÖT Grips Garagen verhoomo toteuttaa museoja klasikkoajoneuvojen verhoilutyöt laadukkaasti pitkän kokemuksen tuomalla varmuudella ja luotettavuudella. 90 tkm, alkuper., ei ruost., siisti verh., ei kats., kahdet renk., 450e. 6”, jako 4×114.3. Kotoneva 050-5974569 Ylihärmä. (06) 8301 670 RENKO: Rengon Monitoimi A.Rantanen, puh. 128 tkm, kats., 3600e, Allis Chalmers –53 alkuper., niittokone ja kyntöaura, siisti, kaikki toimii, 1200e. 050-4021051 Toimituksia kaikkialle Suomeen Nyt myös bensiinin ja dieselin tehoaineet sekä säilytyssuojaus bensiinille ja polttonestejärjestelmälle. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se lostusten, vihjeiden yms. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niit tyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@ mobilisti.fi. Ford Consul -58 MR-katsastettu, 7300€, Consul Lowline 60-61 tuulilasi, 130€, Zephyr osia: etupuskuri, uudelleen päällystetty sininen kojelauta, Ford vanteet ja kapselit 4 kpl, ym. 1961 MG MGA MkII Roadster, hienokuntoinen & museorekisteröity, 25000€, Grips Garage Oy, Vantaa, 050-3420686, www.gripsgarage. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Akuva 21 Ase Capri 87 -62 rekisterissä, ajokuntoinen, 2500€. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. (09) 27 10 229 www.kaasutinexpertti.fi HELSINKI: Autopalvelu Harklin, puh. ehdottomasta virheettömyy destä. jotain pientä osaa, Saab 96 2-tahti vanteita 5 kpl. Niskala 040-4151363 Laukaa. Siihen tulevien ilmoitusten yms. com Cadillac De Ville Convertible -67 Suomeen rekisteröity, ruosteeton Kalifornia-auto kauhtuneessa alkuperäiskunnossa. 69 . Mönttinen 0503059128. MOBI LISTI 4/2019 ilmestyy noin 7.6.2019. Solifer ja Tunturi mopot, 500-700e. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. (09) 340 54 97 KOKKOLA: Kokkolan Kaasutinexpertti, puh. Mobilisti-lehti: Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Fax 09-2727 1027 Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE 62
Eskelä 0400-305317 markkueskela@yahoo.com Kirkkonummi. 09-272 7100 Fax 09-2727 1027 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE Täyden palvelun virityspaja -Moottorien säädöt ja mittaukset dynamometrillä. itselleni . -Osat ja tarvikkeet suorituskyvyn parantamiseen, myös asennettuina. kestotilaus* . Senior Mobilisti . muutan tilaukseni kesto/määräaikaistilaukseksi . osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 201__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. Kivirauma 040-5671457 Turku. 040 900 6030 www.trianglemotor.com Pontiac Firebird Trans Am 1982 Ritari Ässä -elokuvan promootioauto ”KITT” mukana huutokaupassa 11.5.2019! Lisää huutokauppakohteita: www.trianglemotor.com lähes täydellinen, 2200€. Mobilisti 3/19 Tilaan ___ / ___ 201__ alkaen Mobilisti . com Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 70 08/04/2019 19.20. VW 1500 S -65 2-ryhmän rallimoottori, T3 teho 82 hv, ajamaton, TRIANGLE MOTOR CO. kuva 25 Peugeot 403 Commerciale -62 MRkatsastettu, alkuperäinen, ajettu 136 tkm, hitsaamaton, hyvä, 3700€. määräaikaistilaus 12 kk . autot ovat intohimomme entisöinnit, korjaukset, myynti, välitys puh. Helalantie 11, 21800 KYRÖ (02) 533 2686 info@sporttiauto.com kuva 22 k´ kuva 24 Taunus 17M Coupe -58 MR-katsastettu, 7000€, Simca Chambord V8 -60 MR-katsastettu, 10000€, Mazda 323 -85 katsastettu, alkuperäinen. 1964 MG MGB Roadster, Suomi-auto, hyvässä käyttökunnossa, 13900€, Grips Garage Oy, Vantaa, 050-3420686, www.gripsgarage. -UUTTA: Moottorien dynaamiset tasapainotukset. . Haapala 0400-861171 Lapua. irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun . Valiant osia: uusi Holley kaasutin, 13" vanteet 4 kpl, pölykapselit 3 kpl. 70 . Mäkinen 040-9309981 markku.makinen@ gmail.com Tampere. lahjaksi
K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys Petri Niemenmaa puh: 0400-425 063 tai sähköposti: petri.niemenmaa@mobilisti.fi. kuva 28 30-40-luvun Victoria 100 cc vanha moottoripyörä projekti, ei moottoria, ei papereita, 100€, Ford Prefect 49-53 etulokasuojat, konepelti, Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 71 08/04/2019 19.20. Ford osia: Escort MK 1/2, Capri MK 1-osainen kardaani, Escort MK 1/2, Van, Estate uusi itsetehty pakoputkisto, moottorinpalkki, vanteet 4½×13", uudet aluvanteet 6×14 etuvetoisiin. Mobilisti 3/19 . 71 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Bärling 045-1383316 kari. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteeseen www.mobilisti.fi/myynti_ilmoitus.html kuva 26 Volvo PV -65 MR-katsastettu. Poutiainen 050-5680116 Helsinki. kuva 27 Skoda Octavia Combi 100€. Willys Station Wagon -55 projekti, säilytetty lämpimässä, Vespa Commercial 400-AE 3T moottoripyörä, Opel 4D Rekord 1700 -63 kotelosuojattu, säilytetty lämpimässä, Peugeot 4D Sedan 305 GLD -81 kotelosuojattu, säilytetty lämpimässä, Opel Rekord C Caravan -70 takalasi. barling@gmail.com Lahti. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 7.6.2019 ja sen aineistopäivä on 20.5.2019. RintaJouppi 0400-861365 Vaasa. Suominen 0505561128 Turku
toukokuuta 2019 klo 14-20. com Tammisaari 1967 Triumph TR4A IRS, museorekisterissä, hyvä ja siisti, 22900€, Grips Garage Oy, Vantaa, 0503420686, www.gripsgarage.com Studebaker V8 keulamerkki, Valiant ja Pontiac pillerikapseleita, Impala -65 peruutusvalot, Ford Custom henkilöauton maalattu maski, Ford small block korjauskirja, Opel Rekord B/C ja Datsun 180B osia, UAZ Purkki varaosiksi, Nissan Micra ehjä tekniikka. kuva 45 Opel Kadett C 1,2S -78 automaatti, MR-katsastettu, ajettu 91 tkm, 3000€. Honda Civic 73-79 osia, lähinnä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. Suominen 046-5262016 Mynämäki. Saari 040-5554551 ilt./ vkl. Tervetuloa! Museo ja kahvio avoinna päivittäin jo nyt. 03 376 7795, 050 365 7023 Lämpimät kiitokset kaikille Vehoniemen Ystäville, jotka kanssamme toteuttivat unelman. Makkonen 0400-895069 makkonen.erkki@gmail.com Savonlinna. kuva 46 Honda CB 750 Four K2 -72 MRkatsastettu, hieno, entisöity, dokumentoitu, moottorin kunnostuksen jälkeen ajettu 1000 km, 8950€/ ei vaihtoa. Alèn 0400-854938 kajalen1@hotmail. Mobilisti 3/19 60€, VW Polo vasen uusi etulokasuoja, 30€, IFA F9 ratti ja -putki, virtalukko, ei avainta, rekisterivalo, yhteensä 60€, Renault 4 hyvä takaovi, 50€, 50-luvun Peugeot 203 mittaritaulu, mittarit ehjät, 80€, 60-luvun Moskvitsh uusi kampiakseli, 30€, Vespa Manet S-100 58-62 hyvä moottori, 160€, 70-luvun MB/ Hanomag jäähdyttäjä ja uusi jäähdytinverho, 65€, kaikkiin osiin otetaan vastaan myös tarjouksia. Vehoniemen Automuseon uuden lasitetun terassin avajaiset 10. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com Old Cars World Oy 1977 MGB Roadster 5500 € 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1968 MGB GT hyväkorinen Kalifornia-auto 5900 € 1970 Fiat Racer 850 3900 € 2000 Pontiac Trans-Am avo 15800 € 1973 Dodge Charger SE 400V8 13500 € 1977 Triumph Spitfire, hyväkorinen projekti 4900 € 1988 Rolls-Royce Silver Spirit II 19500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € Katso lisää autoja: www.oldcarsworld.com Yka?n ilmo_219.indd 2 22/02/2019 10.41 VEHONIEMEN AUTOMUSEO Vehoniemenharjuntie 92, 36570 Kangasala Puh. 72 . Alavus. Aukioloaikamme ja tapahtumamme www.automuseo.com Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 72 08/04/2019 19.20
k uva 53 Porsche 924 -78 5-vaihteinen, MRkatsastettu, ajettu 58 tkm, alkuperäinen, kattoluukku, alkuperäiset Blaupunkt stereot, 8000€/mahdolArmstrong-Siddeley Limousine -55, tehty 44 kpl, kovapeltinen ja täydellinen, rattivaihteella, RHD, huono verhoilu, laseja rikottu, tingitty 4000€. Triumph Spitfire Mk 4 Roadster 1500 -79 punainen avo, ajettu 51 tkm. 73 Turun Seudun Mobilistit ry Hitsarinkatu 5, 20360 TURKU Puh. Renault Twingo 1500€. Austin, Austin-Healey, Bentley, Daimler, Jaguar, Land Rover, Lotus, Morris, MG, Range Rover, Rover, Rolls-Royce, Triumph korinosia. Saab 900 4D -87 musta, ajettu 160 tkm, 2500€, Saab 900 4D -89 beige, ajettu 175 tkm, 2500€. Teemana JAWA 90 vuotta Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa | myynti@gripsgarage.com | +358 10 292 7420 BRITTIAUTOJEN VARAOSAT KLASSIKKOMALLIEN VARAOSAT, VOITELUAINEET & TARVIKKEET Mm. uutta osaa, lähes kaikkea käytettyä osaa 120-malleihin asti, Taunus 17M V4 uudet etupakoputket, Datsun 120 A hyvät vanteet 4 kpl, ajamattomia vanhoja renkaita, 5.00/5.90/155/165 13" 5 kpl, 15514R 3 kpl, 5.60-15" Barum palapinta 3 kpl, talvi: 5.20-12" 5 kpl, 165-15R 4 kpl, 155-14" 4 kpl, 15512 2kpl, 165-13R 2 kpl, 165-15R 4 kpl, 7.00-14 1 kpl, 145-14 2 kpl nastat, kesä: 135-14 Michelin 2 kpl, 6-15/155-14 2 kpl, 5.60-15 1 kpl, 5.90-15" Nokia 5 kpl, suurin osa pinnattuja, myös muita kokoja, jonkin verran sarjoja vanteineen vanhoihin autoihin, uusia sisärenkaita: 155/165-12, muita kokoja rajoitetummin. Hinssa 044-2172025 tapani.hinssa@gmail.com Pohjanmaa. Skoda osia: Jikov kaasuttimen korjaussarja, 1202/vanha Octavia, bensapumpun kalvo, 1202/Octavia/440, 12 mm etuja takajarruletkut ja jarrupääsylinteri, 1001/1200/440/ Octavia, 1” kuppikumeja, Jikov kaasuttimen kannentiivisteitä, EDSR, ESDR, 120/130, laakereita, tiivisteitä, moottorinosia, ym. Opel Kapitän -50 2 kpl, sama malli kuin -39, tingitty 2000€/kpl. Sunbeam Avenger 1300 uutta osaa: alustanosia, tiivistesarjoja, ym. (02) 238 5775 www.tsmry.. (02) 238 5775 Pääsylippu 4,(museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään) Turun Seudun Mobilistit ry email: mobiilimaki@tsmry.. Yrjövuori 040-5019634 Paimio kuva 50 Jaguar XJ-6 Series 2 -77 MR-katsastettu, entisöimätön, katsastettu, moottori ja kaasuttimet kunnostettu 5 vuotta sitten, 12900€. kuva 49 Suzuki GT 125 -76 MR-katsastettu, hienokuntoinen, 1850€. Su 2.6.2019 klo 8-15 Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5, Turku Myyntipaikkavaraukset Puh. Turun Seudun Mobilistit ry email: mobiilimaki@tsmry.. kuva 51 Ducati Desmo MK3 450 -71 hieno, Suomi historia, 2 omistaja, ei rekisterissä, tarjousten perusteella. Skoda Octavia/1000MB/110/ym. Tuomisto 050-3273651 ismomikko@gmail.com Laihia. com Porvoo. Kangas 050-5621305 riviera56@gmail. K.L.Bremer 0400801269 Helsinki / Lappeenranta Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 73 08/04/2019 19.20. Tukiainen 040-5445138 jukka.tukiainen@dnainternet.net Pori. Väätänen 050-3566082 veijo.vaatanen@gmail.com Varkaus. Mobilisti 3/19 . Palmroos 050-5473005 palmroosjarkko@gmail.com Marttila. Kasper 0440-874000 tero.kasper@ gmail.com Vihti. Honda CB 500 Four -79 ajettu 111 tkm, uudehkot pakoputket, toinen pohjamaalattu tankki mukaan, 2900€. email: mobiilimaki@tsmry.. Tarvainen 0400-794466 matti.j.tarvainen@ gmail.com Orimattila
pakoputket, renkaat, ketjut, rattaat, 4900€/ehkä vaihto urheiluautoon tai USA pickupiin, Yamaha XS 650 Special -81 siisti, ajettu 30 tkm, 3900€. Mobilisti 3/19 ROMPEMATKA SAKSAAN BOKHORNIIN 12.-17.6.2019 Matkan hinta 545€/hlö/2hh Hinta sisältää bussikuljetukset Suomessa ja Saksassa, majoituksen laivalla 2-hengen B-hytissä, hotellimajoituksen 2-hengen huoneissa aamiaisella. Puristusrenkaita, erikokoja, 2,5 ja 3,0 mm leveitä, käy mm. kuva 73 Suzuki GSX 1100 -80 MR-katsastettu, hieno, uutta mm. klo 9:00 Tarkempi matkaohjelma osoitteessa www.er-matkat.fi ER-MATKAT 0400 732 859 | er-matkat@elisanet.fi Syksyllä myös Manneheim Veterama 8.-15.10.2019! TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3 – 5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta Tilaa tuloksia antavat tuotteet: www.kaasutinexpertti.. Sundell 040-5468889 Espoo. Laukio 09-7246300. omistaja, 9900€. Laaksonen 040-5565094 Halikko as. Peugeot 505 GR 86-88 Paris-Rhone laturi 50A, 750W, virtalukko, vilkku/valonvaihdin ja pyyhin/pesuri, takatuen uudet puslat, konepelti, ilmanottoritilä, 504 GL -78 joitakin osia, myös kaikki kerralla. 74 . kuva 54 Fiat 131 Mirafiori 1,6 -79 MRkatsastettu, 4000€. kuva 71 Buick Electra Limited Coupe -82 MR-katsastettu, hyväkuntoinen, 2. Räisänen 0400-313510. Laukio 097246300. Studebaker Lark -62 vanhoja ja uusia osia: ylätukivarsien tapit ja helat, takapuskuri, jäähdyttäjä, maski, kytkinakseli ja –asetelma ja painelaakeri, vesipumpun osia, jarruletkut, -hihnat ja –sylinterit, ulkoja sisäkahvoja, koristelistoja, peruutusja takavalon laseja, lyhdynkehys, startin solenoidi, mäntiä, kiertokankia, venttiilinohjaimia, kardaanin niveliä, käsijarruvaijeri, lukkoja, vaihteistonkannatinkumi, stefoja, mäntiä, raidetangonpäitä, ym., kysy tarkemmin, kaikki yhteensä 400 €. Hämeenkyrö klo 10.00, Tampere 10.30 Hämeenlinna 12.00, Helsinki Kiasma 13.45 Vuosaari satama 14.15, Finnlines lähtee 17.00 Paluu Helsinkiin maanantaina 17.6. Osia: Mazda 818, 929 82-85, Ford Granada -77, Datsun 100A, Kupla, Almera N15, ym., moottoreita: Renault 5, Sunbeam Avenger, Datsun 100A, Ford Escort 1,1, ym., myös takavaloja, puskureita, konepeltejä, ym., uusia korinkorjausosia Datsun/Nissan, Honda Accord/Civic, hieman muihinkin merkkeihin. linen vaihto moottoriveneeseen. Koivumäki 050-9189163 hannu.koivumaki@kolumbus.fi Ylihärmä. Valmet 15/20. Lähtö keskiviikkona 12.6. Kuikka 040-7279641 Jyväskylä. pikkuosaa paljon, kaikki yhteensä 300€. Korhonen 0500-452524 Tampere. Suzuki SJ 410 etuakseli, vanteita 4 kpl, ovet, konepelti, rattiakseli, ym. Datsun 140Y Sunny -80 MR-katsastettu, hopean värinen, siisti, musta sisusta, alkuperäinen soitin, 3000€, Volvo 360 3D 2,0, 1 omistaja, pientä kosmeettista laittoa MR, Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 74 08/04/2019 19.20. kuva 75 Buick Electra Estate Wagon -83 5,0 Oldsmobile moottori, entisöity, MR-kelpoinen, ajettu 300 tkm, ruosteeton, katsastettu, uutta: kannentiivisteet, tehostinletkut, jarrut, vaihteistoja peräöljyt, ym., 3500€. Rönkä 040-5536262 ronka59@ saunalahti.fi Helsinki. osaa, kaikki yhteensä 300€, Fiat 600 osia: moottoreita 3 kpl, konepelti, etukansi, vanteita, ym. kuva 72 Toyota Camry DX Liftback -85 MR-katsastettu, hyväkuntoinen, ajettu 177 tkm, metalliväri, alkuperäinen puhdas plyysiverhoilu, huoltokirja, uusia osia mukaan, 3800€. Pyykkö 0400928719 Hyvinkää. Merilehti 0405328340 Pori
Kirja: Automobiilin Hoito ja kuljetus, Otava -22, hyvä kunto, paljon kuvia, 345 sivua, 50€/postikulut tai nouto. omistaja, siniharmaa metalliväri, virheetön sisusta, 9800€/ ei vaihtoa. Lepistö 050-4003922 xmobile@kolumbus. kuva 76 VW Jetta 1500 S -80 hyvä ja siisti, uudet renkaat, alkuperäinen, ajettu 96 tkm, helppo MR, historia tiedossa, 3. Pennala 050-4530257 otso@ pennala.com Joensuu. Jokinen 040-7598848 Hollola. Laitila 041-4881076 herrahorna@gmail.com Helsinki. Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 75 08/04/2019 19.21. Maja 0400-254509 Kotka. Mobilisti 3/19 . 75 katsastettu, huollettu, 1700€/tarjous. Lehtonen 0415445542 Laitila. kuva 80 Opel Rekord CD 2.2i -85 MRkatsastettu, kunnostettu, säilytetty lämpimässä, 7500€/asialliset tarjoukset. Volvo Duett 1.8 -65 kokonainen projekti, kaikki osat löytyvät, paperit ok., MB 200 B -77 W123 hyväkuntoinen, aluvanteet, VW Kupla osia, kaikki kerralla, vaihtokin mopoprojektit/osat, ym. Päivä 040-5255190 Tuusula. Jaguar XJ6 -89 hyvä, alkuperäiskuntoinen, viinipunainen, katsastettu, 8200€, Honda CBR 1000 1500€, Monark -53 mopedi, alkuperäinen, ajokuntoinen, 800€, Lada varaosaluettelo, Saab hopeinen lipas, vanhoja peltiautoleluja, vanhat kärryn/tykinpyörät. kuva 77 MB 300 D -80 W123 MR-katsastettu, hieno, alkuperäinen, ruosteeton, lämpimässä säilytetty, ajettu 235 tkm, 3. Alfa-Romeo -avoauto, seissyt 10 vuotta, korinvaihtoauto, 4000€. omistaja, 3200€. kuva 78 MB 300 SE -87 automaatti, MRkatsastettu, hyvä, ei entisöity, ajettu 250 tkm, toimiva ilmastointi, soitin, historia tiedossa, huoltokirja. Ollikainen 040-5459828 Valkeakoski. kuva 81 kuva 82 Toyota Hiace 2.4D -86 ajettu 77 tkm, katsastettu, täysin kunnossa, asiasta ymmärtävälle, 4900€. Juntunen 0400-806750 Huittinen. Nevalainen 0500-387366 aimo_nevalainen@hotmail.com Kajaani. kuva 79 Honda CB 750 F -82 ajettu 70 tkm, siisti, uutta: renkaat, etuvalo, satulanpäällinen, korjattu takajarrusatula, 1700€. Manner 0400-815224 Hanko. fi Orivesi. Peugeot 305 -83 liikennekäytössä, varaosa-autot: Peugeot 305 -82, Peugeot -73, Honda AN 600 -72 aihio, teollisuusompelukoneita 2 kpl
Pehmustetut lisävalosuojat, 20€, MB 190 osia: virranjakaja Bosch VJUR 4 BR 22T, 30€, 2-kurkkuinen Solex kaasutin, 30€, Opel Ascona B/Kadett C virranjakaja JFU4, 20€, virranjakajan pyörijät: Volvo B 18/Porsche 356, Volvo 1800E, Alfa Romeo 1750/2000/Alfetta/Giulia, 10€/kpl. Pirkonen 050-5216880 veke.vap@gmail. Mobilisti 3/19 Kawasaki KZ 400 -81 MR-katsastettu, ajettu 33 tkm, alkuperäiskuntoinen, uusi akku, huoltokirja, 3000€. Engström 0405433535 Espoo. Ford Cortina GT 63-66 listasarja, kunnostettu jäähdytin tiheällä kennolla, Lotus peltivanteet, Kent moottorin mäntäsarjoja, laakereita, kampiakseleita, 67-70 ohjausosia, Anglia 59-68 lisävaruste varapyöräteline, Opel Rallye merkit, Peugeot 204/304 uusi vesipumppu, Fiat 2000 kunnostettu moottori. VW Kupla Eberspächer 6V bensalämmitin, irrotettu toimivana, 50€. com Asikkala. Hakasalmi 040-5825114. Perälä 050-4999191 Seinäjoki. Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 76 08/04/2019 19.21. Sjöberg 0500-474842 borje.sjoberg@pp1.inet.fi Raasepori. Peugeot 504 alkuperäisiä vanteita 4 kpl sekarengastuksella. rintavalkama@gmail.com Kauhajoki. Rinta-Valkama 050-4520307 reino. 76 . kuva 84 Yamaha RD 125 -81 MR-katsastettu, ajettu 23 tkm, männät ja renkaat uusittu, 2800€
Enemmän yksityiskohtia, syvyyttä ja kestävyyttä. Hakasalmi 040-5825114. Kypärä, siisti, vähän käytetty, visiirin saa pois, 50€+postikulut, vanha Ohei kypärä, 60€+postikulut. Vehoniemellä uusi katettu terassi käytössä. kuva 86 Vanhoja äänimerkkejä 2 kpl. • Kangasalan kaupunki Yhteinen kesäkokoontuminen kaikille harrasteajoneuvoille Mobilian Autokylän ja Vehoniemen Automuseon alueilla klo 11 alkaen. kuva 90 Vanhat pisarapeilit, hyväkuntoiset, yhteensä 130€. Mobilian Autokylässä ohjelmassa mm. kuva 87 60-70-luvun vaihteen Ford Capri peltiauto, japanilainen Yone merkkinen, pituus 21cm, ehjä, ei leikitty, 140€. Ilola 0440-813222 ilola.sami0@gmail.com Helsinki. Saatavana Autoglym jälleenmyyjiltä. Peugeot 504 alkuperäisiä vanteita 4 kpl sekarengastuksella. kuva 85 Saab Ronal 15" alumiinivanteet, hyvät, 7 kpl Saab 5-pulttisia isojako vanteita renkaineen. Kurvaa Kangasalle Kansallisen museoajoneuvopäivän viettoon lauantaina 8.6. Hänninen 040-7624857 temec57@gmail. kuva 91 Blaupunkt Frankfurt 6/12V autoradio Volvo PV/Amazon sovitteella, takuuhuollettu, myös antenneja ja kaiuttimia. Turunen 045-8414607 antti-turunen@ hotmail.com Asikkala. Marschan 0503827824. Ylönen 045-2015240 moottorimatti@gmail.com Kuopio. Mäkinen 0405508122 mckeenen@surffi.fi Mikkeli Kunnostettuja tasaja vaihtovirtalatureita ja startteja vanhempiin autoihin, traktoreihin ja työkoneisiin, alkuperäisiä Lucas ja Bosch, myös muita harvinaisempia merkkejä, purkuosia: Peugeot 505, 504, 404, Mini 850, Ford Anglia, VW Kupla, Opel, Saab, ym. com Muurame. Fiat 124 B imusarja ja Solex kaasutin, yhteensä 70€, Töytäri 0405898901 Hamina. Alumiinivanteita: Saab EMS -75 15”, Daihatsu Charade -80 4.50×12”, 25€/kpl, Monacon F1 GP ohjelmakirjoja alkaen -76. Enroth 045-2583289 tapioantero@gmail. 010 235 4900 www.autoglym.fi www.autokem.fi AUTONHOIDON HUIPPUTUOTTEET UHD SHAMPOO & UHD WAX Upea, peilimäinen kiilto. com Simo. Vapaa pääsy! Oheisohjelmaa ja molempien paikkojen kaikki palvelut käytettävissä. perinteinen 70’s Arjen klassikot -kokoontuminen klo 11–15 ja Vehoniemen Automuseolla pienoismallipäivä klo 11 alkaen. Yli-Piipari 0400-563928 Kauhajoki. Automobile Quartely julkaisuja, 85 numeroa, hyväkuntoisia, tarjousten perusteella. 77 p. Johansson 0403263511 Strömfors. Mobilian Autokylä • Vehoniemen Automuseo Tampereen Seudun Mobilistit ry. kuva 88 Evinrude -27 4 hv perämoottori, osiltaan täydellinen, pyörii, hyvät puristukset. Mobiliassa myös lapsille leikkipaikka ja uimaranta sekä pihalla piknikmahdollisuus. Passinen 040-3753423 Kauhava. Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 77 08/04/2019 19.21. Mobilisti 3/19
Helkama AX -90 mopo, nestejäähdytys, rekisterissä, 600€, suutarinkone, 200€. Kuiri 0400-897869. kuva 92 DKW/Audi 4J13 vanteita 4 kpl vanhoilla renkailla, 20€, IFA/EMW osia: kuvan 16" vanteita 7 kpl, 10€/ kpl, 6-sylinterisiä lohkoja 2 kpl, kansi, vaihteisto, jarruosia, bensatankki, kardaanitunnelinkoppa, ym. kuva 95 MB 320 S Lang -96 W140, ex Suomen Pankin, ajettu 221 tkm, huollettu, hyväkuntoinen, kaikki dokumentit tallessa, ei ruostetta, 2 renkaat, 7900€. Myllynen 040-9630593 myllype@suomi24.fi Vespa Supersport 180, kaiken kuntoiset, myös projektit. Pöyhönen 0400-750957 markku.poyhonen@hotmail.com Imatra. 78 . 124 m² autotalli, 2 auton talli, lisäksi katospaikka kolmannelle, 3 varasto/työhuonetta, kauko-ohjattava nosto-ovi, mukaan kuuluu myös 6h, k, 2 kph, s, 2 wc, khh, vh, omakotitalo, maalämpö, oma 5110 m² tontti. Finholm 0505241954 finholmb@gmail.com Kruunupyy. 0400-669914. kuva 103 Ford Thunderbird -77 MR-katsastettu, hieno, 17500€, Honda Wings GL 1000 -76 6500€, Honda Wings GL 1000 -82 5500€, BMW 735i -87 MR-katsastettu, ajettu 280 tkm, hieno, 9500€, Chevrolet Trailblazer LTZ -02 4 WD, ajettu 280 tkm, 9500€. kuva 94 Suzuki Love mopo, käyntikuntoinen, muuten toimiva, valot tarkastettava, akku rikki, katsastetaan tarvittaessa, 400€/tarjous. Eilola 0456313494 erkki.eilola@gmail.com Kempele. kuva 100 MB SLK 230 Kompressor -00 pienivikainen, ei mätä, helppo projekti, paperit ok., autovero 1000€, taxfree 3200€. Hänninen 0453250454 Jyrie_hanninen@yahoo. Laaksonen 040-5257510 juhajannu@elisanet.fi Hyvinkää. Maijala 0407033021 maijalatim@gmail.com Käteisellä MR-katsastettuja autoja: Dodge Aspen/Plymouth Volare farmari, Dodge Seneca/Pioneer/ Phoenix -60, Plymouth Valiant 6366, Dodge Dart 63-66, Plymouth Barracuda 64-66 kuvien kera, Simca Beaulieu/Chambord vuosikatsastettu, ei projektia. Ylä-Outinen 050-3676080 Kuusankoski. Termonen kyosti.termonen@gmail.com kuva OST1 Plymouth pölykapseli 1 kpl. 229000€. Mobilisti 3/19 Springalex ratinkeskiöt: Audi, BMW, Chrysler, Datsun/Nissan, Ford Cortina, Taunus, Fiesta, Escort, Granada, Honda, Renault, Peugeot, Saab 96/99, VW Kupla, Golf, Passat, Volvo, 10€/kpl. Järvinen 040-5661016 minna85@ gmail.com Chrysler 160 standard mäntiä 83.4 mm 1-4 kpl, ehjä hyväkuntoinenkin kelpaa. Lattahihna, käyttöpituus yhteen liitettynä 430 cm, leveys 10 cm, paksuus 4,6 mm, mm. vaikka klapikoneen pyöritykseen, 55€. Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 78 08/04/2019 19.21. OSTETAAN DeSoto Fireflite -55 jarrupääsylinteri, muiden Mopar mallien sylinteri käy, myös muita DeSoto osia. Nevalainen 050-3582099 Toninevalainen@suomi24.fi Järvelä. com Mikkeli. Bruun 0400-418823 bruno.bits@dlc.fi Nurmijärvi
Aulin 0405540719 mikaaulin@gmail.com kuva OST2 Kunnostuspalvelua kuvan autoon Simca Aronde Sport Coupe de Ville Plein Ciel, peltityöt tehty. Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 79 08/04/2019 19.21. 20-50-luvun moottoripyöräprojekti, 2000-luvun alun BMW Boxer vähän ajettu, matkakatteellinen. Suominen 046-5262016. Mäkikangas 044-5931831 jarmo.makikangas@ gmail.com 20-luvun Harley Davidson projektiin osia: pyörät, lamppu, ym. Halpa USA auto projekti Turun alueelta. Räisänen 0400-313510. Vauxhall Cresta PA -61 Ventoran moottorin pakosarja. Mielonen 0400-801802. Lahtinen 044-5948770 glimsradio@ gmail.com Vauxhall Viva ehjät etujarrulevyt ja pääsylinteri. BMW -83 alkuperäiset takaroiskeläpät, Toyota RT40 1,5 moottorin mäntiä 2 kpl, Ø 78 mm, tappi 20 mm. Mattila 0505850886 risto779@hotmail.com Hillman merkkinen ajokuntoinen henkilöauto. Kotoneva 050-5974569. MB 170S-51 osia: kello, puskurit, sähkösarja, kromikapselit, ym. Hiekkanen 0503257043. 050-5903536. kaikenlaista osaa. Ford Taunus 17M 1,7 V4 moottori tai pelkkä kampiakseli. Laitinen 040-5154206. Hillman 050-5734251 juhani.hillman@wsp.com VW Transporter tai Caravelle Syncro projektiksi, hyvä tai huono, korimallilla ei väliä. Heikkilä 0400201825 mikko@oberschlachter.fi Lucas kärjetön sytytys, boxi, jakajan osat, välijohto. SEKALAISTA Annetaan 60-luvun varaosakirjoja: MB Typ 219, 180D, Ford Taunus 17M, myös opetustauluja, ym., vain nouto. 79 Klo 14.00 Klo 16.00 Klo 12.00 Plymouth P8 4D Sedan -39 osia: tekniikkaja sisustanosia, tuulilasinkehys, 16” vanteita, ym. Karvonen 0400-443210 pekkakarvonen2@gmail.com Espoo. Tarvainen 0400-794466 matti.j.tarvainen@ gmail.com Orimattila. Peugeot 404 -63 osia: ehjä kuljettajanpenkki tai siistikuntoinen koko sisusta, myös muuta osaa. com Moskvitsh 400/401 16” vanteita 2 kpl, myös pölykapselit. Laitinen 040-5380320. Volvo Amazon 69-70 ruosteeton, mieluiten MR-katsastettu. Eronen 050-5310661 eronentero@gmail.com Dürkopp Diana TS skootterin osia. Laine 0400-479738 tplaine@gmail. Mobilisti 3/19
Sotien jälkeen Suomen länsiautokanta uudistui hitaasti, ei ollut valuuttaa eikä kansalaisilla varaa hankkia minkäänlaista autoa. 80 . mennessä sähköisellä lomakkeella verkkosivulla autohistoriallinenseura.fi tai satu.danielsson@autohistoriallinenseura.fi tai iltaisin 050 571 5266. mennessä Autohistoriallisen Seuran tilille FI48 1491 3000 1082 49. Passar: Toyota Hi Ace IV, Land Cruiser Passar: VW Trucks & Vans Passar: Saab 9-5, Saab 9-5 Kombi Passar: Renault olika modeller Passar: VW Trucks & Vans 12/24V, 35W, 4 300K, par, E-märkt 12/24V, 35W, 4 300K, par, E-märkt Typ H7 Halogen Osram Original 1 18,79€ 36,95€ 85-500-0877 85-500-0700 85-500-0748 12/24V, 72W, 5 400 lm, 6 000K, EMC, IP67 9/32V, Flood 60°, 6 000K, 4 800 lm, ”E”24 12/24V, Flood, 6 500K, 1 400 lm Regulator 12V D1S Xenonlampa H7 Lampa 12V-55W D2S Xenonlampa Extraljusramp LED LED Arbetslampa 27W LED Arbetslampa 48W SiS äL tä ä AL v:n 219,23€ 20,83€ 111,35€ 95,23€ 55,55€ 20,83€ 4,96€ 123,75€ 61,75€ 17,11€ EXIDE-akut ja varaajat harrasteajoneuvoihinkin! EXIDE-akut ja varaajat harrasteajoneuvoihinkin! Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.exide.fi AKKUJEN YKKÖNEN Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja. Citroen DS edusti aivan uudenlaista muotoilua ja tekniikkaa. OSALLISTUMISMAKSU 55 €/hlö (30 €/7-12 v) sisältää aamiaisen, taukokahvin, buffetlounaan, tiekirjan, ajokilven ja juhla-ajomerkin. Tulivat Peugeot 403, Volvo Amazon ja vuosikymmenen lopulla kaikkien tuntema Mini. Ajoneuvot lähetetään reitille Tauko Gumbostrandissa n 13.00 alk. Amerikassa auto sai siivet ja lisää kromia. Autohistoriallisen Seuran HELATORSTAIAJOT 30 vuotta 30.5.2019 Keski-Uudellamaalla Juhla-ajon teemana on ”1950-luvun uudet tuulet”. Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja. Euroopan autokanta uudistui ripeästi. Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 80 08/04/2019 19.21. 50-luku uudisti autojen muotoilua. Maksut 13.5. LISÄTIETOJA: reittimestari Markku Pellinen, 0500 408 448, markku@pelliset.fi, www.autohistoriallinenseura.fi Tervetuloa koko päivän kiireettömään ajotapahtumaan. Saapuminen Gustavelundiin klo 13.30-16 Buffetlounas, tulokset ja palkintojenjako AJOLUOKAT A vm 1949 ja sitä vanhemmat autot B vm 1950-1959 autot C vm 1960-1988 autot D museoikäiset moottoripyörät ja mopot Parhaat asuajoneuvoyhdistelmät palkitaan ILMOITTAUTUMINEN 13.5. LÄHTÖ JA MAALI: Hotelli Gustavelund, Kirkkotie 36, 04310 Tuusula klo 9-10.30 Ilmoittautuminen ja aamiainen klo 10.30 alk. Siksipä haluamme korostaa tältä vuosikymmeneltä säästyneiden ajoneuvojen tärkeyttä. Mobilisti 3/19 www.yourex.fi Laaja valikoima autosähköalan varaosia autoihin, kuorma-autoihin, veneisiin ja koneisiin. Sähköposti: helpdesk@yourex.se Puh (09) 4245 0205 tut uSt u uut een ver kko kau PPa am me www .you rex.fi VR-0275 90-555-3001 Generator 12V-80A 1.971.759 Tändspole 95-620-7510 Kupéfläktmotor 12V 91-620-1699 Startmotor 12V-2.0kW 61-485-6858 Bränslepump 12V 85-501-2040 85-501-2050 85-503-0700 Passar: VW, Skoda, Audi m.m
Kansallinen museoajoneuvopäivä 8.6. Puh. Helarompe | Automuseo Wanhat Wehkeet ja Myllyjoki Camping, Karstula | www.wanhatwehkeet.fi 0400-218398 Asko ( iltaisin klo 18 jälkeen) KESÄKUU 8.6. | Järj. Swap & Meet | Kouvolan ravirata | 0400-867 727 / YyKoo | www.swapmeet.fi 25.5. Hot Rod & Rock Show | Tampereen Messuja Urheilukeskus | www.hotrod-rockshow.com 30.5. American Car Show Oulu | Ouluhalli | www.accoulu.fi 18.5. Rompetori | Auran Nuortentalo, Aura | 044-255 8822 | www.ama-ry.com 27.28..4. VWappuajelu Länsi-Uudellamaalla | Classic VW Club Finland ry | 040 753 4526 1.5. Kurvaa Kangasalle -kokoontuminen | Mobilia & Vehoniemi klo 11alkaen | www.mobilia.fi 8.6.Kankaanpää Custom Show | ( Reiman alue) Kankaanpää | Viereisellä urheilukentällä rompetori | Tied. Suur-Saimaan Ympäriajo | Mikkeli | www.mikkelinmobilistit.fi & www.ekva.fi TOISTUVAT TAPAHTUMAT KESÄKAUDELLA Tiistain vapaamuotoinen kokoontuminen | Bembölen kahvitupa, Espoo | 18:00 | www.autohistoriallinenseura.fi Kuun ensimmäisen perjantain vapaamuotoinen kokoontuminen | ABC Alajärvi klo 19:00 Stadin Cruising | Kuun ensimmäinen perjantai | Malmin Lentoasema, Kauppatori, Helsinki Ilmoita tapahtumastasi: toimitus@mobilisti.fi / 09-272 7100 (tiedot sitoumuksetta) TAPAHTUMAKALENTERI 2019 Ilmoita tapahtumastasi! toimitus@mobilist i.fi Ostetaan ja myyda?a?n 319.indd 82 08/04/2019 19.21. Sorsakosken Rompetori ja Wanhat Wehkeet | Sorsakoski | www.sorsakoski.fi 14.-15.6. Rompetori & Klassikkoskootterit kohtaavat | Virkkalan kalkkitehdasalue, Lohja | Kenneth Lemström, 050 320 8484, www.autohistoriallinenseura.fi 8.-9.6. Rompetori & Tweed Ride -pyöräily | Vaasan automuseo | Vaasan Veteraaniautoseura ry. Rompetori | Pilvenmäen ravirata, Forssa | Timo Tuominen 050 590 9080 timotuominen10@gmail.com 11.5. Mobilisti 3/19 HUHTIKUU 19-21.4. Rompetori | Teivon ravirata, Tampere | 050-501 0119 | www.mansenmasinistit.fi 27.-28.4. Rompetori | Vataja, Sastamala | Tiedustelut: 050 402 2370 / 040 865 0127, riikkaharsu@gmail.com 25.5. Karkkilan rompetori | Karkkila | Luotiracing 0405387145 14-16.6 VW-Weekend #8 | Hovimäki Camping Somero, Hovimäentie 28, Hirsjärvi | Classic VW Club Finland ry | 040 753 4526 14-15.6. Suomen Kääpiöautoyhdistys ja Svenska Mc-bilklubben. Classic Motorshow | Lahden urheiluja messukeskus, Lahti | www.classicmotorshow.fi 5.5. Volvo-kerhon rompetori | Pirkanmaan V-Palvelu, Sorvajärventie 416, Lakiala | www.v-palvelu.fi 18.-19.5. 82 . valtakunnallinen Retkeilyajo | Backaksen Kartano, Vantaa | Ilmoittautuminen ja lisätietoja www.hak-ry.fi, tai puhelimitse Tapani Lahtivirta 040 722 4754, Pekka Äijö 050 557 3888 15-17.6 Megaromppeet Iisalmessa | Iisalmi | Paikkavaraukset: Usko Väisänen. 044-292 2014 | 25.5. XXI Kuninkaantieajo | Inkeroinen | Jouko Peri, puh. Kauden avajaiset ja vappuajot | Vaasan automuseo | Vaasan Veteraaniautoseura ry. Vanhojen kulkupelien kokoontuminen | Lammin kirkkokallio | 045 110 7140 / Seppo 15.6. Savonlinnan retkeilyajot | Savonlinna | www.savonlinnanretkeilyajot.fi 8.6. 0500-593489 8.6. Olavi Sallinen-palkinnon jako ja Diamond T-linja-auton 90 vuotisjuhlat | Vehoniemen automuseo, Kangasala | www.tammob.com 10.5. Itäharjun ajot 1955-65 -näytösajo | Turku | Timo.santanen@etteplan.com www.itaharjunajot.fi 30.5-1.6. Hot Rod & Rock Show | Tampereen messuja urheilukeskus, Tampere | www.hotrod-rockshow.com TOUKOKUU 1.5. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat | Jokimaan ravirata, Lahti |Ei paikkavarauksia, tiedustelut Antti Vähälä 040-5559265, http://www.paijat-hameenmobilistit.fi/ 18.5. Rompemarkkinat | Oulun Automuseo | Tiedustelut: sihteeri@oulunautomuseo.fi<mailto:sihteeri@oulunautomuseo.fi 8.6. 0505269153 16.6. Ranskalainen visiitti | Tykkimäki, Kouvola | www.2cv.fi 18.-19.5. Oldtimer Run | Mikkeli, Visulahti |www.oldtimerrun.info 29.-30.6. Susirajan rompepäivät | Liperin Ylämyllyl | P-K:n Automobiilikerho | www.susirajanmobilistit.fi 26.5. Rompetori | Mikkelin AMK, Ratsurinkuja | Seppo Kiiski puh. Info: 044-5235603. 3. Vintage Motorcycle Meeting | BSE-Auto, Klaukkala | Lasse Mäkelä, bensaexpertti@gmail.com, 040 554 8372 | www.autohistoriallinenseura.fi 25.5. Harrasteautohuutokauppa | Triangle Motor, Alastaro | 040 9006030, r.paunonen@tranglemotor.com | www.trianglemotor.com 11.-12.5. HAK ry:n Kulttuuriajo 2019 SAHK ry:n 60. 040 716 7659, www.kymenautomobiilikerho.fi 25.-26.5. 27. Olvi Piknik -ajot | Luuniemi, Iisalmi | www.kuopionautomuseo.fi, 0440 88 39 88, kauppinen.niilo@gmail.com 30.5. 28–30.6.Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät | Asikkala Vääksy Hotelli Tallukka | www.samoha.fi/vvmp 29.6. Suuri Cadillac-juhlanäyttely & Cadillac Club of Finland 30 vuotta | Haikon kartano, Porvoo | www.cadillacclub.fi 28-30.6 Ålandsrallyt 2019 | Käringsund, Eckerö | Pohjoismainen kääpiöja mp-autojen yhteistapahtuma. American Car Show | Messukeskus, Helsinki | www.fhra.fi 27.4. Valtatie 8 Romutori | Laitila | www.laitilanromutori.fi 15.6. 050 5216517, seppokiiski@msn.com | www.mikkelinmobilistit.com 27.4. | Mikko Koivusalo 040-5950549 tai http://ylistaronautotapahtuma.omasivu.fi 19.5. Helatorstaiajot 30 vuotta | Hotelli Gustavelund, Tuusula | www.autohistoriallinenseura.fi 30.5. | 050 526 1144 | www.vaasanveteraaniautoseura.fi 4.-5.5. Veteraaniajoneuvonäyttely ja rompetori, teemana britit | Kokkola, Storen väri | Folke Store puh. Vehoniemen uuden terassin avajaiset | Vehoniemen automuseo, Kangasala 14.00-20.00 | www.automuseo.com 11.5. Pienet arkiautoklassikot kohtaavat | Ilmatorjuntamuseo, Tuusula, www.autohistoriallinenseura.fi 29.6. | 050 526 1144 | www.vaasanveteraaniautoseura.fi 18.5. 0400 166 227 ja Juha Teerikangas 040 558 2312 24.-26.5 VW Kevät Classicco #3 | Rausjärven leirikeskus, Ikkala | Classic VW Club Finland ry | 040 753 4526 25.5. 10.5. Harrasteajoneuvotapahtuna & rompetori | Ylistaro as. Espoon Perinteinen VW&Vintage rompetori | Espoon Automuseo | 040-511 3505 / Kaitsu, 044-507 7728 / Tomi 0500 514 033 / Sebu 6.5. Toukotaiwal 2019 -ajo | Kemin kauppatori | Tarmo Hookana p
Toisaalta, amerikkalaisveneessä oli matkassa kuusi miestä, eivätkä säädötkään olleet vielä kohdallaan, se olisi koeajon perusteella pystynyt parempaankin. Onontio liu'ussa Hudsonjoella. 83 H uippuvauhdissa udsonvirralla Ennätysvene Onontion suunnitteli suomalaisinsinööri Kosti Markoff ollessaan New Yorkissa laiva-arkkitehti Henry J. Mobilisti 3/19 . Gielow’n palveluksessa. Ensimmäisessä ajossa vastavirtaan ajaksi tuli 2 minuuttia 49 sekuntia. katujen välissä kerhorakennuksesta pohjoiseen. Sutphenin mukaan 25 mailia oli porhallettu 42 minuutissa. Se oli suunniteltu Henry J. Sitä ennen Columbia Yacht Clubin paviljongista Manhattanin rannalla nähtiin miten uusi tulokas palasi laituriin ja veneen omistaja, tyylikkäästi pitkään päällystakkiin ja knalliin pukeutunut kommodori Moore astui ensimmäistä kertaa sen kannelle. kuva: Burton/State Library of South Australia PRG 280/1/29/15. Kesällä 1905 hän palasi Suomeen ja perusti Eero Erkon kanssa moottorivenetehtaan Helsingin Sirpalesaareen. Moore, varakas keski-iän ylittänyt herrasmies. päivänä käytiin 220 kilometrin mittainen kisa Manhattanilta Poughkeepsien sillalle ja takaisin. Flint ylitti ison höyrykoneen voimalla 70 km/h nopeuden Arrow-huvipurressaan. Totuuden nimissä on mainittava, ettei 45,7 km/h ollut kaikkien alusten ennätys: jo syksyllä 1902 C. Poijut oli laitettu tarkoille paikoilleen laivaston upseerien toimesta. Cranen piirtämät 150-hevosvoimainen Challenger, jota usein vaivasi epäonni kilpailuissa, sekä pienempitehoinen Vingt-et-Un II. Onontio lähti toistamiseen vesille ja kohta se viiletti merimailin (1 852 m) pituisen nopeusmittausradan läpi. Amerikan lehdistö riemuitsi maailman nopeimmasta moottoriveneestä, mutta ranskalaiskilpailijoilla olisi voinut olla huomautettavaa: heidän Trèfle-à-Quatre löisi ainakin amerikkalaisten keskiarvotuloksen. Tilaaja oli Brooklynissa toimivan Atlantic Yacht Clubin kommodori Harrison B. Alus oli iso, voimakas ja komean näköinen. Onontio.indd 83 08/04/2019 11.56. Monen äveriään harrastajan pikavene oli jo laitettu talviteloille, joten tähän vedonlyönnistä syntyneeseen yksityiseen kilpailuun ei osallistunut muita. Kilpailun – ja vedon – voitti Frank Crokerin ohjaama XPDNC päästyään koko matkan ilman pysähdyksiä. Nopein aika oli ajettu kovinta vauhtia, mihin polttomoottorikäyttöinen autoboat oli koskaan yltänyt. Sitä paitsi Napier II taisi jo olla nopeampi; se sai kuitenkin ennätyksen haltuunsa vasta keväällä 1905. ja 114. Toiseen suuntaan tulos parani 23 sekunnilla ja keskiarvoksi saatiin 2.37,5 mikä vastasi hiukan yli 23 solmun tuntinopeutta (42,7 km/h). Gielow’n toimistossa ja rakennettu Electric Launch Companyn telakalla. Joka tapauksessa lokakuussa 1904 saavutettu virallisesti mitattu ennätys kuului alukselle jonka oli suunnitellut suomalainen Konstantin Markoff. Osanottajina oli kolme sulavalinjaista alusta, Nat Herreshoffin suunnittelema 45-jalkainen XPDNC, voimanlähteenään 90 hevosvoiman Mercedes-moottori, Clinton H. Viimeksi mainitut olivat Smith & Mabley -autotehtaan rakentamia ja hiukan alle 40 jalan mittaisia. R. Lokakuun 29. Puolen tunnin päästä ohitettiin viimeisenä ollut Challenger, sitten käännyttiin takaisin. R. Britit olisivat voineet protestoida, että Onontion pituus meni reilusti yli uuden Harmsworth Cupin sääntöjen salliman 40 jalan. Rata oli Keskuspuiston kohdalla 89. teksti ja piirrokset: Vesa Pynnöniemi K esällä ja syksyllä 1904 newyorkilaiset saivat seurata jännittäviä venekilpailuja, Hudsonjoella jylisivät voimakkaat polttomoottorit. Merimaili nopeammin kuin koskaan Kolmen kilpailijan startattua matkaan ja hävittyä näkyvistä, Onontio lähti perään; James Craigin rakentaman hirviömoottorin kierrokset nostettiin ylös. Veneenrakentaja H. Sitä valvoi vuotta aikaisemmin perustettu kilpailujärjestö, American Power Boat Association. Paikalla oli neljäskin vene, Onontio, jota ei ilmoitettu mukaan kisaan, sillä se oli hädin tuskin koeajettu. Bensiinimoottoreilla samaan päästäisiin vasta seuraavalla vuosikymmenellä
Menestystä odotettiin Lehdissä kerrottiin Onontion olleen hyvin uudenaikainen. Se nimettiin uudelleen Skedaddleksi. Keula ylös ja liukuun Alfred Yarrow oli hyvin kiinnostunut nopeiden moottoriveneiden kehittämisestä. Yarrow rakensi satoja höyrypursia ja myös sota-aluksia, kuten Royal Navyn ensimmäiset torpedoveneet vuonna 1893. Opittuaan paljon Krankin palveluksessa, kerrottiin hänen saaneen paikan torpedovenevalmistaja Jarrow’lla Englannissa. Nelitahtisen suoran kahdeksikon jokainen sylinteri oli erillinen ja kiertokanget olivat paljaina näkyvissä. Gielow’lla Markoff oli mukana kaikenlaisten alusten suunnittelussa: purjeveneitä, huvipursia, esimerkiksi 210-jalkainen Hauoli kalifornialaiselle miljonäärille, vieläpä matkustajalauttoja sukkuloimaan San Franciscon lahdelle. Siellä hän eteni pian teknilliseksi päälliköksi omistajan keskittyessä yrityksen liiketaloudelliseen puoleen. Ajatus ei sinänsä ollut uusi. Lauttojen rungon piirsi Markoff, ja höyrykoneesta vastasi suomalainen insinööri Bruno Törnroth. Markoffia luonnehdittiinkin vaatimattomuuden perikuvaksi, joka keskittyi itsenäiseen työhönsä ja vältti esilläoloa. Iskutilavuudeltaan 56-litrainen kone painoi 1 600 kg. Gielow’n toimistoon. Paikalle osunut matkustajalautta pelasti miehet joesta ja sai liekit sammumaan. Onontion suorituskykyä kehuttiin laajalti, ja siltä odotettiin paljon tulevan kauden kilpailuissa. Huvipursia ja matkustajalauttoja Lahjoja venesuunnittelijaksi Markoffilla tosiaan oli. Samalla moottorilla varustettu sisaralus Veritas kuulosti erään kertomuksen mukaan siltä kuin ”ammuttaisiin monipiippuisella Gatling-pyssyllä”. Isä kuoli jo 1876, ja kahden pienen lapsen äiti toimi sen jälkeen hotellinomistajana Kotkassa. Äidin kuoltua ja Lehtoniemen tehtaan ajauduttua vaikeuksiin – Krank oli sittenkin enemmän keksijä kuin liikemies – Markoff lähti taas New Yorkiin 1899 ja pääsi tunnetun H. Kosti Markoff kävi oppikoulun Helsingissä ja aikoi jatkaa Polyteknillisessä opistossa, mutta vietettyään jonkin aikaa insinööri Albert Krankin luona Joroisten Lehtoniemen laivatelakalla, päätti jättää opinnot sikseen. Hän lähetti – ystävänsä tietämättä – veneilylehtiin keväällä 1904 selostuksen rakenteilla olevasta pikaveneestä. Löytyipä toimistosta vielä kaksi suomalaista lisää, insinöörit Lindroos sekä Nikolai Garoff, hänkin isänsä puolelta venäläinen. Kommodori Moore näyttää kuitenkin menettäneen mielenkiintonsa: keväällä hän lähti pitkälle risteilylle höyryjahdillaan. Lehtoniemen tehtaalla valmistettiin aluksia, joista jotkin piti kuljettaa osina Venäjälle sillä ne eivät mahtuneet Saimaan kanavaan. Amerikkaan nuori Markoff siirtyi ensi kerran 1890-luvun alussa ja vietti siellä parisen vuotta ennen kuin palasi Krankin luokse. Hänestä ja vieressä istuneesta mekaanikosta tuli Ormond-Daytona Beachin ensimmäiset motoristiuhrit, kun Croker joutui Simplex-kilpurillaan väistämään eteen ilmestynyttä rantahotellin moottoripyörää ja menetti auton hallinnan. Tämän täytynee tarkoittaa Lontoossa Thamesin varrella toiminutta Alfred Yarrow’n telakkaa. Jo 30 vuotta aikaisemmin eräs kirkonmies, pastori Charles Ramus oli esittänyt Britannian meriministeriölle, että nopean aluksen pitäisi liukua veden pinnalla samaan Onontio.indd 84 08/04/2019 11.56. Vaarallista hupia Nopeusennätysten jahtaaminen oli hengenvaarallista. Seitsemän jalkaa leveä runko tehtiin kaksikerroksiseksi, ulompi oli mahonkia, sisempi setrilautaa. Vauhti ei ehkä ollut päätähuimaavaa, mutta turvallisuudesta ei kannettu huolta nimeksikään. Garoffia on kiittäminen siitä, että tieto Kosti Markoffin saavutuksista kantautui Suomeen. Hänestä ei löytynyt edes Frisk Bris -lehden toivomaa kuvaa, mies kun ei ollut koskaan käynyt valokuvaajalla. Pitkään veneeseen sopi kolme erillistä osastoa: ohjaamo, moottoritila ja matkustamo, välissä oli vedenpitävät laipiot. Mobilisti 3/19 Kotkan poikia Kosti Markoff syntyi vuonna 1870 Kotkassa, eräiden lehtitietojen mukaan Pietarissa. Potkurien suunnittelijanakin Markoff tunnettiin päteväksi, hyvällä potkurilla saatiin vielä solmu tai pari lisää nopeutta. Hänen isänsä oli kauppakirjanpitäjä, sittemmin Karhulan Höyrysahan johtaja Nikolai Markoff, äitinsä haminalainen postiljoonintytär Mathilda Salin. Craigmoottori asennettiin erääseen huvipurteen ja venekin vaihtoi omistajaa. Tehoksi Craig kertoi 175 hevosvoimaa 650 r/min käyntinopeudella, mutta Garoff mainitsi luvun 230 hv ja kun kierroksia uskallettiin nostaa vielä lisää, huipputeho lienee ollut 250 hv. XPDNC-venettään lokakuun kisassa ohjannut Frank Croker menetti henkensä jo tammikuussa. Keksijänäkin tunnettu Krank huomasi Markoffin lahjakkuuden ja huolehti pojan opettamisesta käytännön töiden ohella. J. Moottoriksi tuli nyt Craigin pienempi kuusisylinterinen. Siinä oli kaksi nelisylinteristä moottoria yhdessä, kytkin ja vauhtipyörä keskellä. Itään vietiin jopa jäänmurtaja ja siipirataslaiva. Terävä jylinä kuului kauas, ja veneen ajaessa ohitse elämys oli mieleenpainuva. Bensiinivuodot olivat uhkana veneissä; Challengerin miehistö oli joutunut kesällä heittäytymään veteen kun polttoaine räjähti. Keksimistä ja suunnittelua varten tehtaan alueella oli erityinen rakennus, Älypaja. Nopeusennätyksen oli napannut ensin Challenger ja heti perään Napier II. 84 . Kymmenen vuotta sen jälkeen kun Markoff oli ollut miehen palveluksessa, Yarrow hinautti täysikokoisia prototyyppejä ison höyrytorpedoveneen vierellä ja havaitsi tasapohjaisen mallin aiheuttavan vähiten vastusta, se kun liukui keulan noustua ylös, eikä joutunut halkomaan vettä edestään. Tosin se rakennettiin perinteisesti (ja viisaasti) puusta, ei teräksestä niin kuin Napier II. Markoffin tavoin Garoff palasi Suomeen; hänestä tuli osakas lankonsa Sergei Nikolajeff Juniorin automobiiliyhtiössä. Pakoputket olivat kymmensenttiset halkaisijaltaan, äänenvaimentimia ei ollut
Vuoden lopulla oli rakenteilla myös 40-jalkainen kilpavene. Helsingin Moottoritehdas Erkko & Markoffin valmistaman Sirpale-moottoriveneen sai ostaa 800 markalla, mikä vastasi tuolloin hyvän hevosen hintaa. Nopeusmittelössä isojen laivojen höyryvoima piti silti puolensa vielä monia vuosia; pikaveneissä tulevaisuus kuului jo polttomoottoreille ja liukuun nousevalle pohjan muodolle. Kosti Markoff ei enää suunnitellut pikaveneitä amerikkalaisille ja palasi kesällä 1905 lopullisesti kotimaahansa. Joulun alla 1909 Kosti Markoff menehtyi vain 39 vuoden ikäisenä keuhkotautiin. Helsingin Moottoritehdas Erkko & Markoff Brooklynissa asusti 1903-05 myös sanomalehtimies Eero Erkko. Tehtaan ensimmäinen vuosi oli menestys. Kokeiden perusteella Yarrow rakensi Napier II:n. Hän jätti Suomen kenraalikuvernööri Bobrikoffin karkottamana ja perusti Amerikan Kaiku -lehden. Onontio.indd 85 08/04/2019 11.56. Hinnat vaihtelivat 800 ja 15 000 markan välillä, pelkät moottorit 625-5 000 mk, ja kummatkin olivat 25-30 % halvempia kuin mitä Suomessa oli siihen asti saatu maksaa. päivän iltana tehdas paloi poroksi. Jouluun 1906 mennessä oli valmistettu 44 Sirpale-venettä, 39 isompaa moottorivenettä (14 kajuutallista), suurimmissa oli 25-hevosvoimaiset moottorit. Työt veistämöllä alkoivat elokuussa. Sen kerrottiin olevan Suomen nopein alus ja kiitäneen yli 15 solmun vauhdilla ohi nopeimman höyrylaivamme Titanian. Tulevaisuus näytti jälleen valoisalta, Alfa-moottoreita vietiin ulkomaillekin, mutta kohtalo puuttui taas peliin. Koneet olivat jo matkalla Amerikasta Suomeen. Suurimmasta Pohjoismaissa rakennetusta bensiinimoottorista, uudesta kuusisylinterisestä aiottiin saada jopa 100 hevosvoimaa. Sitten epäonni iski. Pienimpiä veneitä ja moottoreita tehtiin sarjatyönä. Tammikuun 17. Palossa tuhoutui seitsemäntoista uutta venettä, toistakymmentä valmista moottoria ja paljon keskeneräisiä osia. Viikkoa myöhemmin he ostivat yhdessä Merisataman edustalla Sirpalesaaressa sijainneet asuinja teollisuusrakennukset. Maaliskuussa 1907 rekisteröitiin O.Y. . Kilpaveneestä kärventyi toinen kylki. Vaikka vakuutus pääosin korvasi vahingot, joutui tehtaan tulevaisuus vaakalaudalle. Läheltä piti, ettei omistaja Alexander Stein saanut metallinkappaletta päähänsä kun kytkin hajosi eräässä kisassa. Helsingin Moottoritehdas, jossa Erkko ei ollut osakkaana. Erkko sai palata Suomeen keväällä 1905. Veneet rakennettiin amerikkalaisella käytännöllisyydellä: nurin päin, joka työmiehelle oli mukavampaa. Seuraavana vuonna tuli konkurssi. Mobilisti 3/19 . Pieniä Sirpale-veneitä valmistettiin kymmenittäin. Olisiko hän saanut tarpeekseen tulipaloista: kirjapaino Brooklynissa oli sekin palanut vähän ennen kotiinpaluuta. Markoff saapui Helsinkiin kesän kynnyksellä. Huhtikuussa 1905 se lopulta ylsi ennätykseen, melkein jo ylittäen 30 solmun haamurajan. Piirros on tehty Frisk Bris -lehteen aikoinaan lähetetyn valokuvan pohjalta. Vuoden lopussa valmistui laivastolle yhtä nopea moottoritorpedovene, missä oli peräti viisi Napier-moottoria yhteisteholtaan 300 hv. Toiminta jatkui kuitenkin Konetehdas Alfan nimissä Hakaniemessä. Uudella moottorilla Skedaddlen kilpailumenestys jäi vaisuksi. 85 tapaan kuin heitettäessä kivellä leipiä, mutta silloin tehon puute esti toteuttamasta ideaa. Thamesjoella saavutettiin kahden moottorin 150 hevosvoimalla lähes 26 solmun vauhti. Alfa-tehtaan toiminta hiipui muutaman vuoden kuluttua. Sen mukaan rakennetulle, osittain katetulle Veritas-veneelle lupailtiin jopa 30 solmun vauhtia, mutta se kärsi teknisistä ongelmista. Se oli suunniteltu "kulkemaan veden yli eikä veden lävitse", kuten Suomen Urheilulehti kertoi. Syksyllä 1909 venekisoihin ilmestyi 23 hv:n Alfa III -pikavene, jolla Markoff kilpaili hyvällä menestyksellä. Tehdas muutti vuokratiloihin Ruoholahdenrantaan. Suomalainen kirkkovene. Toiminta entisellä nimellä lakkasi. Erkon poissaolon aikana Päivälehdestä Helsingin Sanomiksi muuttunut lehti kertoi, että entisen Strix-tehtaan tiloissa aloittaisi pian moottoritehdas ja veneveistämö. Onontio ei saanut näyttää toden teolla mihin se olisi kyennyt kilpailuissa. Kosti Markoffin hän tunsi jo New Yorkissa. Veneen metallirunko ei oikein kestänyt aallokossa, ja se joutuikin jättämään kisoja kesken. Ei vaan amerikkalainen pikavene, joka valmistettiin New Jerseyssä. Sähkökoneita käytettiin aina kun mahdollista, niin saatiin hinnat huokeammiksi. Kohta julkaistiin komea luettelo veneistä, joita tarjouduttiin toimittamaan seuraavaksi kevääksi
Kyseinen kone, joka tunnetaan piireissä nimellä Sally B, ei aivan ehtinyt pommituslennoille valmistumisvuonnaan 1945, mutta on ainoa lentokuntoinen lajinsa edustaja Euroopassa. Ykkössarjan Mitsubishi Pajeroakaan ei tule kovin usein vastaan luonnossa tai edes kaupungissa. Tämä yksilö on liitetty erääseen varustamoalalla toimineeseen herra Onassikseen. Jostain runsaan kuorrutuksen uumenista pitäisi löytymän C3Corvette. Caballista on lähtöisin samasta Dunham Coachin pajasta kuin Bond-filmissä ”Elä ja anna toisten kuolla” säväyttänyt Corvorado. Vuonna 1959 brittien automuotoilu ei vielä ollut saavuttanut vastaavaa virtaviivaisuutta. Mobilisti 4/18 Kuvatalkoot Ajoittaisia nokkeluuksia Lentokonekuvat Duxfordin museossa kuvasi Mika Zelikman Yksi V-pommittajista, Handley Page Victor, ei ole ihan niin uusi kuin miltä näyttää. Älkää huolestuko, ei tätä B-17 -pommikonetta pureta vaan huolletaan. Näitä leivottiin noin 50 kpl vuosina 1977-82. 86 . Mobilisti 3/19 86 . Milloin viimeksi näit missään autossa näin autenttiset 1980-luvun tarrat. kuvatalkoot_319.indd 86 09/04/2019 12.52
Suomessa hyvin tehty lasikuitukorotus teki Citroënista suositun pakettiauton. Vuonna 1994 Beretta GT maksoi 178 000 markkaa. Erilaisista kevyistä sähköajoneuvoista tuli laillisia pari vuotta sitten. 87 Chevrolet Beretta ei ehtinyt olla kadun varressa laillisella paikalla pysäköitynä edes täyttä vuotta, kun se piti jo hinata pois. Nykyään tiet on hiekoitettu kulkukelvottomiksi ja ostoksille päästäkseen joutuu tuomaan Kiinasta korvikekulkuneuvoja. Mobilisti 3/19 . Tämä Van kävi Mobilistin toimituksen edessä viime talvena. Kuvat otettu toukokuun 2018 ja helmikuun 2019 välillä.. Se oli paljon rahaa lama-ajan Suomessa. Edes täällä meillä näitä ei enää paljon näe. kuvatalkoot_319.indd 87 09/04/2019 12.52. Kyllä, tämä on juuri se malli, jonka nimen käytöstä piti sopia jälkikäteen italialaisen asetehtaan kanssa. Kyllä ennen oli eri, kun potkukelkalla kauppaan mentiin
Datsun-Nissan Laurel 180L oli vuosina 1977-80 eräs luokkansa linjakkaimpia sedaneita. Mobilisti 3/19 Kuvatalkoot Kotieliitti jos toinenkin. Jos viherpartisaanit osuvat kohdalle, peli on näiden osalta pelattu! Kilvestä päätellen tämä GAZ51 on ollut pohjoisessa uudesta saakka. Auton kyljessä tehtaan nimeksi mainitaan yhä ????. Muotokieli oli aistikasta verrattuna vaikkapa seuranneeseen yliasialliseen polveen (ks. Mobilisti 4/2017). Olihan se huomattavasti nopeampi ja järeämpi kuin hevonen ja kärryt. Neuvostoliiton suosituin auto kelpasi meilläkin ammattikäyttöön silloin, kun kuorma-autoja ei vielä paljon ollut. , eli Molotovin autotehdas. Hienosta magnesiumseoksesta tehty runko kevensi sahan vain 12 paunan (5,44 kg) painoiseksi. kuvatalkoot_319.indd 88 09/04/2019 12.52. ???????. 88 . Joka on ajanut Volkswagen Caddyllä, tietää kuinka pelkistetty 1980-luvun hyötyajoneuvo voikaan olla. Kuten yleensä äärimmäisiä ajoneuvoja, näitäkin selvästi harrastetaan. Taunus 17M ja Corolla on majoitettu ulkotiloihin ja joku on vienyt jalkineetkin, jotta ne eivät pääsisi enää omin voimin kotiin. Vuonna 1963 esitelty Homelite XL-12 toi moottorisahojen käyttökelpoisuuden aivan uudelle tasolle. Toimituksen tiedossa on yksi yli puoli miljoonaa ajettu hyväkuntoinen Caddy. ????. Aika tylyä kohtelua vanhoja akseliliittolaisia kohtaan
Mobilisti 3/19 . Tehtaan eri malleja myytiin vuoden 2013 loppuun mennessä 4 600 kappaletta, joista suurin osa kotimarkkinoille Intiaan. Muodit muuttuvat, kukat pysyvät. ”Kelluva” Polonez-teksti takapaneelissa oli hämmentävän hulppea yksityiskohta yhä Puolan kilvissä olevassa autossa. Suur-Korkea Ässä on Aasian ja Oseanian markkinoille suunnattu, bensa-V6:lla varustettu ratkaisu pienjoukkokuljetusten, urheiluautoilun ja luksuselämysten yhdistämiseen. Polonez Caro Plus Coupé 1,6 GLi oli FSO:n sosialismin alaisuudessa viitoittaman teknologian loppusuoraa kapitalismin sietämättömissä suorituspaineissa. Alkuperäinen Suomi-Renault 18 Break ja vieläpä raskaasti varusteltuna herätti Turun Talviheikissä ansaittua huomiota. 89 Jos et virkkaa, et voi voittaa. kuvatalkoot_319.indd 89 09/04/2019 12.52. Siis vain pienen hienosäädön päässä Nokian kännyköistä. Suzukin huopahattuisen Samurain konepellillä ei ole snorkkeli, vaan Saloran autoradiopuhelin. 2CV vietti Talviheikissä 70-vuotisiaan tähän tapaan. Internetin tietolähteiden mukaan maailman parhaiten myynyt sähköauto kymmenisen vuotta sitten oli Reva. Grand Hiacet ovat myös terveysvaikutteisia, sillä täällä Suomessa näiden sinkkukuskit eivät tilaa purilaisiaan autokaistalta, vaan joutuvat kiertämään auton ympäri tiskille
Jos se olisi pikkubussi, se voisi olla Rumba. Tämä tapahtui Laitilassa ja jäi Laitilaan. Kotimainen. Yllä: Renault Prairie on löytänyt sen pienen talon. 90 . Ylimpänä: Trelleborgeista jäljet vain jää… Haiskahtaa 800-sarjan Volvolta. Alaoikealla: Se. mollen_romut.indd 90 08/04/2019 20.55. Joka tapauksessa Lloyd Alexander -piilofarmari Suomi-akkunoilla. Mobilisti 3/19 RUSKEAN KULLAN MAA Kalle Moilanen Unohtakaa nämä kuvat ja nämä autot; niitä ei tiettävästi enää ole. Alavasemmalla: Tempo Matador. Ehkä. Varma. Vasemmalla: Transitistakin saa kylkiavanteella mainion säilytyskotelon… aarteilleen. Mutta maaliskuussa 2019 ne suostuivat vielä poseeraamaan urhealle kuvaajalle, vain hetkeä ennen siirtymistään ajasta ikuisuuteen
Mobilisti 3/19 . Paaliin matkaava Sherpa eli Sherpaali. Vuosina 1946-47 Nasse-setiä ei riittänyt joka tuvan nurkkaan. Transitin harvinainen COE-versio ns. Škoda 1101. 929 on maaginen luku Mazdaniassa. Tämä Panhard PL17 myöhästyi viimeisestä Pariisin-laivasta ja tuomittiin elinkautiseen Pirunsaarella, ranskaksi Finlande. Belfasttuulilasilla. 91 Moskvitš 403 -farmarin takasivuoven lapsilukko on pettänyt. Böömiläisen pakettiraketin kiireet ovat ohitse. Kaksi (2) ensimmäisen polven umpi-Hi-Acea yhdessä kuvassa! Ainakaan niiden ei tarvinnut kuolla yksin. mollen_romut.indd 91 08/04/2019 20.55
Esimerkin saan omasta takaa: yli 30 vuotta sitten hankkimani 1949 International -pakettiauto herättää kyljessään olevin Mobilisti-lehden mainoksin pelkkiä kehuja. K.L.B Jälleen kuva, jonka syntytilanteesta ei ole mitään havaintoa. 92 . Tyylikäs mainos tyylikkäässä autossa voi olla paitsi halpa ratkaisu, myös sympaattisesti muusta mainosmassasta erottuva. klb_mainosautot.indd 92 08/04/2019 19.17. Kyllä tuo auto Suomen kilvissä ajelee, mutta taustoista en tiedä mitään. Mobilisti 3/19 Tehoaako MAINOS AUTOSSA. Tässä tuskin mainostettiin mitään, mutta huomionarvoa sateli takuulla! Jotta nyt oikein paljastuisin pikkusieluksi, pitäisikö arvuutella, miten tuo elefantti on äkkijarrutuksen varalta sidottu alustaansa. Vai mammuttiko tuo on. Kautta aikojen on autojen pintoja ”koristeltu” mainoksilla, viime vuosina ehkä laskusuuntaisesti. Heikiltä en voi enää kysyä, mutta tämä lienee aika tuore tapaus. Oheiset kuvat otti edesmennyt Heikki Vainikainen, 70-luvulta asti tuntemani avustaja-ystäväni, jonka kuvatallennuksia suuresti arvostan
Hän myös huomasi, että sinne jälkituotiin – ja tuotaneen edelleen – runsaasti urheilullisia oikealta ohjattavia autoja Japanista, tai oikeammin Vladivostokista. Ihan rauhallista ja räiskymätöntä mainontaa, josta ei kai jäänyt minkäänlaisia jälkiä auton maalipintaan. Tässä asetelmassa Heikki näki kivaa sattuvuutta. Jotakin kummaa siinä on. Heikillä oli todella aina kamera paitsi mukana, myös laukaisuvalmiina, kuten tässä. Edessä matkaavien päiden päällä häämöttää jonkinlaisia (teko)avoauton kaatumarautoja. Tämän 195058 Volvo 831 ”Suggan” -mallin ammoiseksi kotipaikaksi muistelen Oulua. Mobilisti 3/19 . Heikki ajeli valokuva-alan kauppiaana paljon etenkin Suomen itäosissa. Entä mainoksia tuollaisen kupeeseen. Tehokkaasti… Pahimmat ”nostetaan se katolle” -vimman vuodet lienevät jo takana. Heikiltä en voi enää kysyä, mutta tämä lienee aika tuore tapaus. 93 ”Parantelemattomia” vanhoja autoja on käytetty, vaikka sellaisesta usein puhutaan, aika harvoin mainosautoina. Talossa osataan tehdä lasikuidusta näemmä vaikka minkälaisia, hämäävän todentuntuisia ”autoja”. Jos lähdet jatkamaan Helsinki-Pietari -rantatieltä Haminan kohdalta pohjoiseen, Taavetin suuntaan, näet pian tämäntyyppisen tienvarsimaiseman. klb_mainosautot.indd 93 08/04/2019 19.17. ”Rollsvagen” tms. lukee tämän VW Derbyn ”takasufletin” (?) alla
Monteverdi 375 L High Speed ja Panhard Le Mans. Alkupään Audi Quattro oli merkitty myydyksi muodollisella 475 000 eurolla. Urheiluautot vaikuttivat olevan määräävässä roolissa, mutta käytännössä näytillä on kaikkea, mm. Homma sai alkunsa European Business Schoolin projektina vuonna 2000. Verstaiden sisälle saa käydä kurkkaamassa, jopa kuvaamassa, vaikka työt ovat käynnissä. Kunnianhimoinen projekti koki kuitenkin konkurssin ja nyt jäljellä ovat enää Berliinin ja Düsseldorfin keskukset, jotka kantavat nimeä Classic Remise. Projektin vetäjän, Martin Halderin, johdolla ryhdyttiin toimeen ajatuksena muodostaa vastaavien harrasteautokeskittymien ketju koko maahan Meilenwerk-toiminimen alla. Ajatuksena oli luoda monipuolinen ja elävä harrasteajoneuvojen kunnostamiseen, ylläpitoon ja säilyttämiseen keskittyvä konsepti. Kun markkinat ovat laajat, voi häpeilemättä asettaa tavoitteeksi isoja numeroita. Classic Remise Berlin on vaikeasti määriteltävä, mutta kertakaikkisen hieno ja helposti saavutettava matkakohde se on. Suosittelen. 94 . Toiminta perustuu siihen, että suurin osa näytteillä olevista autoista on tuotu vuokratiloihin säilöön. Hintalapuissa näkyy toki suuren maailman vaikutus. Tiloissa toimii myös viljalti autojen kunnostamiseen keskittyneitä yrityksiä. Mobilisti 1/19 Classic Remise, Berliini Tero Ilola Se ei ole museo, se on museo. Tuolloin kartoitettiin historiallisesti arvokkaita rakennuksia, joita voisi kunnostaa uuteen käyttöön niiden alkuperäisyyttä kunnioittaen. Tero Ilola P ääsymaksuton Classic Remise on auki kaikkina viikonpäivinä ja siellä tapahtuu aina jotakin kiinnostavaa. Se ei ole autonäyttely, se on autonäyttely. remise_ilola.indd 94 08/04/2019 19.52. VW T1 Pritchenwagen-avolava hieman modernisoituna tarjolla hintaan 45 900 €, Saab 900i-16 1992 hintaan 11 500 € ja Escort RS2000 Mk 1 hintaan 48 800 €. Berlinin Moabit-kaupunginosasta Wieberstrasselta löytyivät 1899-1901 rakennetut raitiovaunuhallit, jotka soveltuivat tarkoitukseen täydellisesti. Avoimessa tilassa olevista autoista monet ovat myynnissä, joko omistajien tai tiloissa toimivien autoliikkeiden toimesta. Autoja on satamäärin. Lasiseinien takana saavat Citroënit, Mercedekset, brittiautot ja monet amerikkalaiset alkuperäistä loistoa pintaansa
95 Oikealla: Monteverdi High Speed Alla: DB Panhard Le Mans. Alvis TD 21 Coupé Esslingin konepajan sähkötoiminen jakeluauto vuodelta 1943 on ensimmäinen konservoitu ajoneuvo Euroopassa. remise_ilola.indd 95 08/04/2019 19.53. Mobilisti 1/19
Lisäksi Chris valaa ovien ympärille tulevia värinänestokumeja ym. Samalla pääsin näkemään, mitä kaikkea Chris oli saanut aikaan viime tapaamisemme jälkeen. Tai en nyt ihan autoa, mutta jos edes puolikkaan. Jos jotakin osaa ei enää ole saatavilla, Chris tekee sen itse. Mobilisti 3/19 Ostin hiljakkoin auton. 96 . Kai Laine O stos oli tietysti ison veden väärällä puolella, joten jokunen posti piti rahtifirmankin kanssa lähetellä. osia Harrastamisen tarkoitus Arkeologi_319.indd 96 09/04/2019 14.29. Esimerkistä käyvät vaikka sinkkipainevaluiset lukkopesät, jotka ovat lohkeilleet piloille lähes aina. Muutama päivä kului Wantuckin kotona hakureissuun valmistautumiseen. Auton toimittaminen muutaman sadan kilometrin päästä rantaan olisi helposti lisännyt auton hankintahintaan puolet lisää. Perillä Valloissa pääsin junalla näppärästi ystäväni Chris Wantuckin luokse. Hän on toiminut jo parikymmentä vuotta minun ja kaltaisteni tuulihattujen teknisenä neuvonantajana. Eikä se totta puhuen tapahtunut edes ihan äskettäin, vaan ostosta ehti venähtää kaksi ja puoli vuotta ennen kuin lopulta sain aikaiseksi ruveta hommaamaan aarretta kotitalliin. Aika pian selvisi, että merirahti tuhansien kilometrien päästä Suomeen ei olisi kalliimpi kuin ennenkään, mutta sisämaanrahtien hinnat olivat nousseet pilviin. Kun myyjä vielä ilmoitti, ettei välttämättä pysty pakkaamaan kaikkia toivomiani varaosia projektin kyytiin, päätös oli selvä: lähtisin itse paikan päälle
. Positiivinen yllätys oli, että konehuoneessa oli tallella kaikki paitsi virranjakajan pyörijä, se vain yhtenä vuonna, vain yhteen moottorityyppiin valmistettu osa, joka on osoittautunut erittäin hankalaksi löytää. Chris Wantuck Arkeologi_319.indd 97 09/04/2019 14.29. Tällainen kokemus vieraalla maalla pistää hyvin mietteliääksi. Elämän suurten kysymysten äärellä tulee mieleen, onko tässä koko romujen siirtelyssä ja kunnostelussa mieltä ollenkaan. Joillekin heistä lankeaa historian säilyttäminen jälkipolville. Sen jälkeen viriteltiin pari päivää ovia, penkkejä, lokareita, vanteita, renkaita, bensatankkeja ym. Koska alkuperäinen kori oli lahonnut jo vuosikymmeniä sitten, piti takamatkustamon tilalle rakentaa hyllyjä, jotta kaikki sälä saatiin pysymään kyydissä. Chrisin pickupiin ja traileriin pakattiin kymmenittäin sidontaliinoja, pressuja ja työkaluja. Aluksi niitä syntyi muovista, mutta nyt oltiin jo pääsemässä perille lasin valamisen saloista. Nyt istuin tyhjässä talossa kissanhoitajana. Paluumatka kohti Chrisin kotia tehtiin tarkoituksella syrjäisiä pikkuteitä myöten. Tällä kertaa mikään ei mennyt pieleen. Parempia ilmoja odotellessa norkoilin lähinurkilla asuvien harrastajien talleissa. Vaikka aikaa paloi tuplaten, ei mahdollisten ongelmien tullen ratkaisua tarvitsisi miettiä meluisella moottoritiellä. 97 omassa autotallissaan. Ehkäpä Chris ottaa osan tuotekehitysohjelmaansa. Tätä tehtävää Chris toteutti tarmokkaasti. Pääsin muun muassa mittaamaan ensimmäistä kertaa, kummassa on oikeasti pidempi konepelti, Duesenbergissä vai Isotta Fraschinissa. Seuraavana aamuna jouduttiin soittamaan ambulanssi, koska Chris ei voinut hyvin. Täytyisihän se siitä pois kuljettaa, mutta kuinka. Joitakin satoja maileja myöhemmin pääsin vihdoin silmätysten ostamani otuksen kanssa. Lähtö viivästyi vielä pari päivää ennustetun lumimyrskyn takia. Edes kelvollista käytettyä on lähes mahdoton hankkia. Pakkaaminen aloitettiin tuon pikkuosan sijoittelulla ostokseni etumatkustamoon. Lopuksi koko keko sidottiin ristiin rastiin kaikella käytössä olevalla liina-arsenaalilla tiiviiksi puntiksi. Jonkun ajan päästä tuli sairaalasta soitto, Chris oli saanut vakavan sydänkohtauksen, eivätkä lääkärit enää saaneet häntä pelastettua. Kun pajan tilanteesta oli päästy kartalle, alettiin valmistautua autonpuolikkaan hakuun. Ihmiset tulevat ja menevät. Ikkunan takana, kadun varressa trailerilla oli eilen siihen kiskottu rumilus. Pelkkä hinausauton kutsuminen paikalle vaatii hyviä keuhkoja, jylyssä kun ei kuule yhtään mitä puhelimen toisessa päässä sanotaan. Soiton jälkeen oli aika tyhjä olo. Niin Chris olisi varmaankin halunnut tapahtuvan. Pidempi ja painavampi tavara oli helpointa kuljettaa astinlaudoilla. Muutaman päivän kuluttua asiat oli saatu järjestettyä siihen malliin, että kuorma vietyä ehjänä satamaan asti. auton kyytiin. Ei hän varmasti ajatellut, että harrastaminen loppuu hänen poismenoonsa. Kun enimmät lumet olivat sulaneet, lähdimme kohti sisämaata. Samalla kyydillä oli tarkoitus noutaa eräs kaksikymmenlukuinen kampikammio toimitettavaksi Saksaan. Mobilisti 3/19 . Se oli juuri niin epätoivoinen kasa kun olin ajatellutkin, koriltaan ehkä jopa huonompi. Sitäkin on joskus tullut kokeiltua. Perillä Chrisin kotona iltaan mahtui vielä pikkutavaroiden kyytiin sijoittamista, sillä aamulla oli tarkoitus viedä lasti laivausfirman varastoon odottamaan konttiin pakkaamista. Ison kärryn kanssa ei kannata lähteä ajamaan huonolla kelillä. Myös takavalojen lasien valaminen alkoi olla hallussa. Eilen vielä oli touhuttu kuin veljekset. Toisaalta, ehkä tässä on kyse sittenkin suuremmasta tavoitteesta. Aina kun Chris on saanut jonkun projektin päätökseen, hän kirjoittaa aiheesta seikkaperäisen artikkelin kerholehteen, jotta muutkin rohkaistuisivat yrittämään osien tekemistä
Seuraavassa kadunkulmassa armaani, tuore matkaoppaamme, esitteli meille lisenssi-Fiatin, Seatin. Marketta Sandberg Vaimon_aani3.indd 98 08/04/2019 20.06. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. 98 Matkailu avartaa Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Kotiin palatessamme eivät ainoastaan mobilistin kädet olleet puhtaat, vaan myös taskut. Konerasvan ja öljyn tummentamat sormenpäät olivat puhtoiset. Joillekin sopii jouten olo. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Hopeahaamu ja autojoukot Suomen ensimmäinen ykkösaauto oli mielenkiintoinen Rolls-Royce. Hän selvisi voittajana ja helmikuun hämäränä iltana perhekunta lensi Mallorcalle. Jokaisena lomapäivänä lampsittiin päämäärättömästi Palman katuja. Vilisevän filmin lailla näin sieluni silmin kaikki tekemättömät työni. Mobilisti 3/19 . Hän sai käyttää koko henkisen arsenaalinsa, jotta vastaan hangoitteleva teini ja niskoitteleva vaimo taipuisivat hänen tahtoonsa. ”Katsokaa, siinä menee taas vanha Series III ja Land Rover Defender. Matkailu on kallista ja turhaa. Olin siis joutunut pirun kuumalle saarelle jotta näkisin Land Rovereita! Voin tehdä sen kotona pelkkää kammarin verhoa raottamalla. Mobilisti pällisteli ympärilleen ja kehotti minua ja teinipoikaa toljottamaan milloin mitäkin. Puinen sähköjuna oli aloittanut liikennöinnin vuonna 1912. Lähdimme aikansa appelsiini pikajunalla ylös vuorille. Mies sen sijaan näytti viihtyvän. 150 000 markan Willys Oolannin hoppahipat M obilisti joutui tekemään miehen työn. Koko ajan tuli uusia asioita mieleen, joita sitten viestittelin kotiin jääneelle pojalle. Ei säväyttänyt. Viikossa mobilistin kädet olivat puhdistuneet. Vannoin, etten enää poistu tontilta. Kotona on paras. Niitä on täällä enemmän kuin kotomaassa kokoontumisajoissa konsanaan”, huudahteli hän innoissaan. Hän halusi junailemaan
. Mobilisti-tilaajasivut 3/19 . Moottoria kutsuttiin nimellä F-head, ja siinä imuventtiilit olivat sylinterikannessa ja pakoventtiilit aikaisemman tavan mukaan sylinteriryhmässä. Saattoi johtua siitäkin, että lääkefirma sijaitsi melko lailla Helsingin ytimessä. Pankkineiti katsoi ensin tiskille laskettua pankkikirjaa, sitten asiakastaan syvälle silmiin ja hyväksyi noston. Maastoisesta ulkonäöstään huolimatta AL176 -tunnuksia kantanut pakettiauto oli kuskannut rohtoja pelkästään takapyörin työntäen ja ilmeisesti selviytynyt haasteistaan kunnialla. päivänä vuonna 1958 mikään muu ei olisi tullut kyseeseen. Saattoi saada paljon muutakin, mutta juuri tuona tammikuun 8. Hetken hengitettyään kuljettajamme otti tapauksesta kaiken irti ja poistui Willyksestään maailmanmiehen elkein. Sedan Delivery esiteltiin alkujaan vuonna 1951 lujaksi ja hienostelemattomaksi tavarankuljettimeksi, jonka valmistuksessa hyödynnettiin Willys Station Wagonin ja Jeepin perusosia. Rivissä oli yksi ainoa vapaa väli ja paniikinomaisen jarrutuksen jäljiltä lukossa olleet renkaat onnistuivat pysäyttämään Willyksen juuri tuohon kohtaan, jopa melko lailla linjaan muiden pysäköityjen autojen kanssa. Tero Ilola A pteekkarit kiusasivat nuorta ostajakokelasta, joka hengästyneenä ei tahtonut pysyä housuissaan. Tuore autonomistaja tahtoi päästä ostoksensa pakettiautomaisesta habituksesta rivakasti eroon ja se hoitui puhkomalla umpinaiset kyljet täyteen ikkunoita. Vielä tarvittiin takatilan verhous krokotiilinnahkajäljitelmällä ja istuimet. Kerran Lohjanjärven jäärata-ajojen parkkipaikalla kaveri menetti auton hallinnan viettävässä alamäessä. Kaupat sovittiin tasarahaan, joka piti sitten noutaa pankista kertanostona. Summa vaikutti suurelta, etenkin kun tilillä ei sen enempää olisi ollutkaan. Penkkien asentamisen jälkeen Willyksessä saattoi matkustaa useampia henkilöitä ja sitä käytettiinkin Tapanilan Erän jalkapallojoukkueen pienoislinja-autona. willys.indd 99 08/04/2019 19.58. Niin amerikkalaisuuden perikuva kuin vuoden 1954 Willys onkin, oli tarinan yksilön alkuperämaa Israel. Mitään kilpuria ei Hurricane-moottorikaan Willyksestä tehnyt, mutta rallikuskin maineeseen sillä tuurilla pääsi. Tuolloin lisäpenkkienkin tuoma henkilömäärä väkisinkin ylittyi, joukkueessa kun oli 11 pelaajaa. 99 Mitä sai 150 000 markalla. Heittelehtimisen ja pyörähdyksen seurauksena korkea ajoneuvo luisui takapää edellä kohti pysäköityjen autojen rivistöä. Sillä sai Apteekkarien Rohdos Oy:n käytössä olleen Willys Sedan Deliveryn, joka oli ilmoitettu myytäväksi. Moottorina toimi luotettavaksi ja tehokkaaksi mainostettu 4-sylinterinen Hurricane, jonka erikoisuus oli sekaventtiilirakenne. Säästöpankin luukulla kaveri tiedusteli varovasti, josko nostossa olisi rajoitteita summan suhteen
Tilaajana oli puolivaltiollisen Banque Russo-Chinoisen johtaja A.A.Davidoff Pietarissa – tai Petrogradissa, kuten kaupungin nimi vuoden 1914 syksystä lähtien oli kuulunut. Todennäköisesti oikeimman kertoi Nordensvanin tytär Marianne vuonna 1988: “Kootessaan perustettavia SA-autojoukkoja vapaussodan loppuvaiheissa 1918, joutui isä Turun satamassa erikoiseen tilanteeseen. Punakaartilaisia oli pakkaamassa arvokasta RollsRoycea valtavaan puulaatikkoon ja sitä oltiin ilmeisesti lähettämässä itään. Isän onnistui miehineen nopealla offensiivilla takavarikoida “paketti” oikealle puolelle ja näin Autojoukot saivat edustavan ykkösauton, joka sitten jäi isän esikunta-autoksi. Kuljettajana, silloin kun isäni ei itse ajanut, oli vääpeli Blomqvist tai kersantti Jäppinen.” Uskottavalta kuulostaa myös 1980-luvulla kerrottu versio aiheesta. hopeahaamu.indd 100 08/04/2019 21.06. Sen hankkiminen vihollismaasta on saattanut olla kolmantena sotavuonna jo monen mutkan takana, ellei jossakin maannut vanhaa varastoa. Turvallinen välimatka olikin tarpeen, sillä tahrattuaan mainettaan hieman liian nokkelissa valuuttalainojen kurssikikkailuissa jo tsaarin aikana, ei Davidoffia tai hänen johtamaansa pankkilaitosta odottanut valoisa tulevaisuus uuden hallinnon alaisuudessa. Marianne muistaa isän kertoneen myös, kuinka autolla oli kova kysyntä erilaisiin “virkaajoihin”. teksti: Kalevi Karusuo kuvat: Marianne Nordensvanin ja K. Autoonsa hän tilasi lisävarusteeksi muun muassa Smith’s-yhtiön kellon. Ilman hankkiminen renkaisiin oli tuohon aikaan paljon vaikeampaa kuin nykyisin, varsinkaan kun se ei siellä pysynyt. Varsinaisia virka-ajoja varten venttiilit vaihdettiin ja ajot sujuivat ilman ongelmia. Rolls-Roycella kuljettiin tarkastusmatkoilla eri varuskunnissa ympäri maata ja sitä käytettiin usein armeijan korkeimman johdon kuljetuksissa. Ilmeisesti pankkiiri Davidoff siirtyi Terijoen kautta maahan, jätti autonsa tänne ja jatkoi matkaa länteen, turvallisempiin maisemiin. “Isä keksi vaihtaa renkaisiin pari vuotavaa venttiiliä silloin kun lainaaja ei ollut mieleen. Mobilisti-tilaajasivut 3/19 Hopeahaamu Hopeahaamu ja autojoukkojen alkuvaiheet Tarinamme sukeltaa 100-vuotiaan Suomen armeijan autojoukkojen alkumetreihin, aivan Venäjän vallankumouksen vanavedessä. Ensimmäisten autojoukkojen käynnistäjä, jääkärieverstiluutnantti Carl Lennart Nordensvan oivallisine miehistöineen sekä yksikön haltuun saatu Rolls-Royce Silver Ghost, ”Hopeahaamu”, näyttelevät keskeisiä rooleja. Isä kehui kuskanneensa joskus kenraali Mannerheimiäkin. Siitä, kuinka Rolls-Royce ajautui autojoukoille (Yleisesikunnan autokomennuskunta), on monta versiota. Vuonna 1930 Sotamuseolle luovutettu auto on ollut viime aikoina näytillä Suomenlinnan maneesissa puolustusvoimien satavuotisnäyttelyn osana. Vielä vuonna 1917 siihen oli tilattu R-R:n tehtaalta käynnistystä helpottava saksalaisen Boschin magneetto, joka oli ollut alkujaankin tarjolla lisävarusteena. 100 . Muutaman rengassavotan jälkeen auton lainailu rauhoittui merkittävästi. Lokakuun vallankumouksen aikana auto kulkeutui Suomen puolelle. Karusuon arkisto S uomen armeijan autojoukkojen ensimmäinen lippulaiva, Rolls-Royce 40/50 Silver Ghost tai tarkemmin ottaen sen Alpine Eagle -alusta, toimitettiin tehtaalta vuonna 1915 brittien kaikkein arvostetuimpiin lukeutuneelle koripajalle, Barker & Co:lle. Tarinan mukaan Lahden 1918 taistelujen aikana Rolls-Royce jäi val1915 Rolls-Royce 40/50 Silver Ghost oli Suomen armeijan autojoukkojen ensimmäinen ykkösauto. Auto saatiin valmistettua ja rahdattua turvallisesti Petrogradiin vuonna 1916, vaikka ensimmäinen maailmansota riehui täysillä ympärillä. Alustan tyyppi viittasi alun perin kilpakäyttöön suunniteltuun versioon, joten oli luontevaa rakentaa sen päälle miltei urheilullinen, sivulasiton Torpedo Type Open Tourer -kori
1916 Packard Twin Six (SA-9), moottori 6.9 l, 88 hv. Auto on varustettu vakiomallista poiketen pinnapyörillä. hopeahaamu.indd 101 08/04/2019 21.06. Minusta tuli kokopäivätoiminen automies ja sain kierrellä kansainvälisissä autonäyttelyissä etsimässä armeijalle sopivaa kalustoa tsaarin armeijalta takavarikoitujen rippeiden jatkoksi. Vaikeinta ihan alkuaikojen olosuhteissa oli varikkotilojen löytäminen pääkaupungista, joten tilat olivat hajallaan eri puolilla Helsinkiä, Turun ja Uudenmaan kasarmeilla ja Hankkijan talossa. Valitettavasti en osannut vielä tässä vaiheessa johdatella keskustelua myöhemmin kuuluisuutta saaneeseen Rolls-Royceen, enkä myöskään hänen yllättävään sotilasuransa lopettamiseen ja autokauppiaaksi ryhtymiseen 1920-luvulla. Joukkojen katselmus paraatikentällä Katajanokalla. Nordensvan muisteli: ”Autojoukkojen perustaminen ja alkuvuodet olivat värikästä aikaa. Artturi kuului Nordensvanin esikuntaan tärkeimpänä miehenä ja oli Autojoukkojen voimahahmo. Edellä mainitusta ei ole kuitenkaan todisteita; sen sijaan SA-dokumenteista löytyi kyllä tietoja siitä, että 1918 Lahden motista valkoisten haltuun joutui kirjava kokoelma eri merkkisiä autoja, mm. Bensiinivarasto oli Seurasaaressa. Blomqvist kuului lisäksi maan ykköskilpamoottoripyöräilijöihin. Välittömästi sisällissodan jälkeen hän oli toiminut Yleisesikunnan organisoimassa Helsingin etapin toimistossa, tehtävänään valmistella ja suunnitella moottoroitujen joukkojen perustamista. 101 koisten sotasaaliiksi, päätyi Helsinkiin ja luovutettiin maassa olleiden saksalaisten joukkojen ylipäällikön, kenraali Rüdiger von der Goltzin käyttöön. Artturi Blomqvist oli mestarillinen autonkäsittelijä ja tekniikan tuntija. Hän sai kolmen voiton jälkeen omakseen arvostetun kiertopalkinto ”Päijännekilven”. Värvättynä kersanttina aloittanut, vääpelin vakanssilla sotilasvirkamiehenä jatkanut Artturi Blomqvist ja 1 000 cm 3 Harley-Davidson Typ 61 SA-1 olivat erottamaton parivaljakko autojoukkojen alkuvuosina. Hän voitti rankan, 700–740 km pitkän Päijänteen ympäriajon eli ”Päitsin” HarleyDavidson -pyörällä neljänä vuonna, 1928, 1930, 1932 ja1933. Hän vastasi myös koulutuksesta ja ajokorttitutkinnoista. Adler, NAG, Martini, Swift, Hupmobile, Horch, Cyclecar, Opel, Hansa, ja jopa huippukallis Delaunay-Belleville. Sotasaalisautot luovutettiin armeijan Uudenmaan insinööriesikunnan autovarikolle (SA-Autojoukot). Mobilisti-tilaajasivut 3/19 . Hän taas luovutti ”Hopeahaamun” takaisin suomalaisille maasta poistuessaan. Loikka lähihistoriaan Osallistuessani venekilpailuihin kesällä 1967, tapasin autourheilussakin vaikuttaneen Nordensvanin hänen kotonaan Tammisaaressa. Onneksemme saimme tilavan autohallin Kaartin maneesista, sitten kun olosuhteet alkoivat vaMajuri Nordensvan ja “komentorollssi”. Toinen Packard auto oli valtion päämiehen käytössä (SA-1)
Tosin minua hämmästyttivät ja harmittivat ylemmän tahon omavaltaiset autojen käyttöönottovaatimukset. Koska jo tsaarin hallinto oli pyrkinyt takavarikoimaan moottoriajoneuvot sotaponnistuksiin ja koska akuutista kalustopulasta kärsineet punaiset olivat sittemmin käyneet hallitsemaansa aluetta läpi vielä tarkemmalla kammalla, oli pienenkin salaisen autoreservin luominen melkoinen saavutus. Koch olikin kehittänyt tulevaisuudensuunnitelmansa ollessaan vielä komentotehtävissä Itämeren divisioonan autojoukoissa. Pian kaupparekisteri kertoi hänen jääneen Suomeen ja perustaneen ensimmäisen autojen ja autoalan tarvikkeiden maahantuontiyrityksensä, Hans Koch & Co Oy:n, kumppaninsa Paul Nordgrenin kanssa. Lisäksi kalustoon hankittiin Fiat Tipo 5, 501 ja 510 -henkilöautoja. Kun lähestyin monia maan suuryrityksiä yksikömme nimissä, tunsin onnistuneeni tehtävässäni, sillä saimme lahjoituksina tai lainaksi lisää kalustoa – joihin oli nolona pyydettävä mukaan myös bensiiniä. Koko kalusto myytiin heti edelleen 453 442 markalla SA:lle. Punaisten hallitsemaan pääkaupunkiin perustettiin helmikuussa 1918 valkoisten toimesta salainen Helsingin etappi -niminen järjestö, jonka yhtenä osana toimi autokomennuskunta. Mobilisti-tilaajasivut 3/19 kiintua. Timgrenin ja huippukuljettaja kersantti Jäppisen. Kauppaan kuului 5 Benz-, 2 Mercedes-, 3 Adlerja 4 Stoewer-henkilöautoa, 3 Audi-ambulanssia sekä 3 Daimler-, 1 Benz-, 10 Mannesmann Mulagja 15 Presto-kuormuria, yhteensä 47 autoa. Osastolla oli Helsingin valtauksessa riveissään noin 10 autoa, jotka yksityiset henkilöt olivat luovuttaneet sotatoimiin. Kaksi venäläisiltä takavarikoituja ja yksi lahjoitettu. Kauppaa tehtiin muillakin laatumerkeillä aina vuoteen 1927. Etualalla kenr. Samassa yhteydessä autokomennuskunta sai ajoneuvotäydennystä 23 yksikköä sotasaalisautoina ja lahjoituksina, esimerkkeinä Alexander Casimir Ehrnrootin 6-paikkainen, 35 hv:n Pierce-Arrow ja Saaren Kaartin ratsastusmaneesista autojoukot saivat hienon autohallin vuonna 1920. Onneksi ympärilläni oli uskomaton joukkue, ilman sitä ei toimintaa olisi saatu käyntiin. Myyjän edustajana kaupassa toimi kapteeni Adolf Hans Koch Deutscher General in Finland -yhtiöstä. Onnistuimme saamaan myös valtiolta määrärahaa omiin auto-ostoihin, joista merkittävin oli Oy Alftan Ab:n toimitusjohtaja Allan Röneholmin kanssa tehty ensimmäinen autokauppa.” Pöytäkirjojen ja kaupparekisterin kertomaa Saksan armeijan Itämeren divisioonan poistuessa maasta, myytiin iso osa heidän autovarastostaan Alftanille 272 700 markalla. Jalander Benz 25/55 Doppelphaetonissaan. 102 . Erikoisesti muistan Toivo A. Hans Koch oli Suomen ensimmäinen Chrysler-, Mannesmann Mulagja Harley Davidson -maahantuoja. Helsingin Etapista Autopataljoonaksi Autojoukkojen perustaminen juontaa juurensa vapaussotamme verisiltä alkuajoilta. Delanay-Belleville oli tsaari Nikolai II suosikkiauto, näitä oli hovissa useita. Presidentti Ståhlberg lähdössä Packardilla Orismalan asemalta Napuen patsaan vihkimistilaisuuteen 10.7.1920. Kapteeni Koch loi Alftan-kaupalla perustan näyttävälle uralleen helsinkiläisessä autokaupassa. Alkuaikoina kuljetustehtäviä rajoitti myös ankara bensiinipula. Niemisen, monitaitoisen vääpeli Artturi Blomqvistin, kapteeni F. Itämeren divisioonan autokalustosta tehtiin Alftanin lisäksi kauppaa muutamilla muillakin tahoilla, useimmissa niistä välittäjänä toimi Koch. Alftan myi vielä vuonna 1920 Nordensvanin johtamalle Suomen armeijan autojoukoille 25 kappaletta Fiat 15 Ter -kuorma-autoa. Armeijan autokaupoista huolehtiessaan Koch oli kokenut Suomessa vallitsevan valtavan puutteen moottoroidusta kalustosta ja näki siinä mahdollisuutensa. Sen ensimmäisenä majapaikkana oli Suomalainen lyseo, josta se pian siirtyi Palokunnan taloon Hakasalmenkadulle. Näitä oli haitaksi asti, varsinkin kun meillä oli tiukka ohjeistus autojen käytöstä ja jokaisesta kuljetuksesta oli tehtävä erillinen anomus sotaministeriön yleisesikuntaan. Kouluttajiksi värväsin taitavat ammattilaiset, Arvid Kronströmin sekä jääkärivänrikki Edvin Lundellin. Delanay-Bellevillejä oli Autojoukoilla kolme. Helsingin valtauksen yhteydessä Helsingin etappi saattoi ryhtyä toimimaan julkisesti. Yritys aloitti Pohjoisrannassa kesällä 1919. hopeahaamu.indd 102 08/04/2019 21.06. Myös koulutuksen käynnistäminen oli haasteellista, olivathan kyseessä autoalaa tuntemattomat noviisit
Autokomennuskunnan päällikkönä toimi filosofianmaisteri Toivo Tarjanne. Mallikirjo tuotti vaikeuksia ajoneuvojen pitämiseksi kulussa, pelkästään varaosahuolto oli välillä ylivoimaista, eikä huolto/korjausohjeita ollut. Nordensvan. Miehistötäydennykset alkoivat pian vapaaehtoisin varusmiehin, jotka olivat Teknillisen korkeakoulun opiskelijoita, ja jotka samalla kävivät edelleen koulua. hopeahaamu.indd 103 08/04/2019 21.06. Toukokuussa 1919 ilmoitettiin käytössä olevan 39 henkilöautoa, 23 kuorma-autoa ja 13 sairasautoa. Kutsunnan kautta tulivat ensimmäiset 223 miestä vielä saman vuoden lopulla. Silloinen autontarkastaja Blomqvist kertoo, että liukkaalla kadulla pyrki auton etupää kaarteissa väkisin liukumaan jalkakäytävälle, ja kun etupyörät joutuivat raitiotiekiskoille, luisuivat ne pahasti, kääntelipä pyöriä mihin suuntaan tahansa. Vahvuus oli 5 upseeria, 17 aliupseeria ja 64 miestä. Ongelmatonta ei ollut kaluston kuljettaminenkaan. Tällöin katkesi yhteys etappiorganisaatioon, joka pian lopetettiin kokonaan. 103 kartanolta Mäntsälästa de la Chapellelta saatu Stoewer. Hän oli myös muutamat vuodet Korpivaara & Hallan hallituksen jäsen ja sen puheenjohtaja. Autojoukot siirsi tukikohtaansa vuoden aikana Runeberginkatu 3:een, Turun kasarmiin ja lopuksi Uudenmaan kasarmiin Maneesikadun varrelle. Sotasaaliiksi saatu (6 kpl) 3 tonnin Locomobile-Riker -kuorma-auto 1914. Niissä oli sähkötoimiset käynnistimet ja paljon muita erikoisuuksia. Osa oli saatu saksalaisilta, ruotsalaisilta ja yksityisiltä tahoilta. Silloin saatavilla olevan kaluston käyttöä rajoitettiin ankaran polttoainepulan vuoksi jopa niin runsaasti, että vain 20 armeijan vastuullisinta päällikköä tai esikuntaa sai oikeuden käyttää moottoriajoneuvoja. Autoja oli 19 eri merkkiä, joukossa mm. Heinäkuussa 1918 joukot nimettiin taas uudestaan ja muodostettiin Yleisesikunnan autokomennuskunta. Jääkärikapteeni Lennart Nordensvan määrättiin tekemään suunnitelmat varsinaiseksi armeijan autojoukkojen perustamiseksi ja koulutuksen aloittamiseksi. Artturi Blomqvist ja 1914.mallinen Opel Katajanokan kasarmilla 1919. Toukokuussa 1918 komennuskunta muuttui armeijan Uudenmaan insinööriesikunnan autovarikoksi. Pian Autokomennuskunta joutui luopumaan nimestään ja toimintaa jatkettiin uudessa muodossa. Aluksi opetettiin lähinnä ajotaitoa, opettajina pääasiassa Helsingin Etapin vanhemmat autonkuljettajat. Moottoripyöriä oli yhdeksää eri merkkiä. Karbidilyhtyjen kanssa pulaaminen oli myös hankalaa, kunnes saatiin karbidikehittämöiden tilalle AGA:n asetyleenikaasusäiliöt. korkeimman oikeuden presidenttinä. Hän laati sotaministeriölle kolme erilaista organisaatioehdotusta, joista yksi hyväksyttiin ja toiminta alkoi Yleisesikunnan Autokomennuskuntana, johon koottiin kaikki armeijan moottoriajoneuvot, ja jonka alaisuuteen kuuluivat kaikki maan sotilasautohallit. Eräskin marraskuinen 1919 autojoukkojen päiväkäsky no: 233 määräsi seuraavaa:“Koska Mannesmann-Mulag vaunuihin ei ole vielä saatu kumipyöriä ja ne tavallista suuremmalla tärinällä aiheuttavat ajovalojen sammumisen, tulee autonohjaajien pyrkiä suorittamaan ajot valoisaan aikaan.” Omat vaikeutensa oli ajojen suorittamisessa pääkaupungissa. Kuljettajakoulutus aloitettiin perustamisvuoden keväällä 1919. Ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin kapteeni C.L. Moottoriajoneuvojen käyttötarve oli ilmennyt armeijassa jo ennen autojoukkojen perustamista. Autontarkastaja vääpeli Artturi Blomqvist otti tutkinnot vastaan ja hyväksyi kurssilaiset armeijan kuljettajiksi. Tarjanne toimi myöhemmin mm. Kuorma-autopuolelta löytyivät Audi (ambulansseja), Belsize, Berliet, Castor, Federal, Locomobile-Riker, Mannesmann, Mannesmann Mulag, Mulag, Vomag, Daimler-Mercedes, Benz, Packard, Peerless, Rochet-Schneider, lempinimeltään “neekeri”, Scania-Vabis, Spyker, Sterling, Vulcan ja White. Suomen armeijan autojoukot 20. liimaamalla pyöriin kuminpalasia. 3,5 -tonnisten Mulagien kulkua koetettiin pehmentää mm. Syyskuussa ostettiin ensimmäiset uudet ajoneuvot, 6 Scania-Vabisja 2 Castorautoa ja muutamia Exelsior-moottoripyöriä. Ensimmäiset kurssit kestivät vain viikon, joten ajoneuvojen rakenteeseen ja huoltoihin ei ehditty perehtyä. Miehistö muodostui varsinaisesti entisistä etappilaisista, joille sotilaiksi nimittäminen tuotti vaikeuksia. Lisäksi kalusto koostui sotilaskäyttöön aivan liian ylellisistä malleista, joita oli takavarikoitu tsaarin armeijan esikuntajoukoilta. tammikuuta 1919 Sotaministeriön käskyllä no: 42/19 määrättiin perustettavaksi Suomen armeijan autojoukot, joihin kuului esikunta, varikko, korjauspaja ja ohjaajakoulu. Kalusto kasvoi hitaasti ja rakentui varsin kirjavasta ja osittain täysin palvelleesta ylijäämäkalustosta. Esimerkiksi kaksi Packardin 12-sylinteristä Twin Six -loistoautoa olivat melkoisia kummajaisia. MannesmannMulagien kuljettajien ja raitiovaununkuljettajien keskinäiset välit olivatkin auttamattomasti poikki, sillä raitiotiekiskojen käyttöoikeudesta oli jatkuvasti erimielisyyttä. Mobilisti-tilaajasivut 3/19 . Fiat-kolonna lepotauolla jossain Karjalankannaksella. Case, tsaarin suosikkiauto, loistokas DelaunayBelleville, Detroiter, useita Fiateja, Locomobile, Minerva, Mors, Opeleita, pari Packardia, Stuz, Talbot, Rolls-Royce, Vauxhall ja Warren. Huollon vastuutaakkaa lisäsi se, että toisella Twin Sixeistä liikkui myös tasavallan tuore presidentti Ståhlberg
Autojoukoissa moottoriurheilulla oli varsin vahva sijansa. Moottoripyöräkanta uudistui kertaheitolla, kun SOK toimitti armeijalle 75 Harley-Davidsonia, suurin osa Suomessa koottuja. Siviilissä oli paljon houkutuksia päätään nostavan autokaupan parissa. Tässä vaiheessa Carl Lennart Nordensvan katsoi palvelleensa armeijaa riittävästi. Takana näkyvät 5 Locomobile-kuormaautoa ovat saaneet päällensä hytit ja keulalle ajovalot. Helsingin komppaniat sijoittuivat Katajannokalle. Autopataljoona Taas oli nimen ja organisaation muutos edessä, sillä 15.11.1920 perustettiin Suomen armeijan autojoukkojen jatkajaksi Autopataljoonaniminen yksikkö. Kersantti Jäppinen ja Fiat Tipo 5. komppania 10.10.1919. Seuraajankin kohdalla pysyttiin jääkärilinjalla. Amerikanautojakin esiintyi: Cadillac, Packard, Chevrolet, Buick, Willys-Knight, Studebaker ja Lincoln. Jatkossa Autopataljoonan vauhti ja kalusto paranivatkin vuosi vuodelta. Tuolloin siitä tuli Suomen ensimmäinen museoauto. Ei ollut siis yllätys, että Nordensvanin lähdettyä armeijan leivistä vuoden 1921 lopulla, hänet nähtiin jo seuraavana vuonna Hans Koch & Co Oy:n hallituksen teknisenä neuvonantajana ja myyntipäällikkönä. Suomen autojoukot käsittivät aluksi kaksi komppaniaa, mutta koska kuljetustarvetta tällä määrällä ei kyetty hoitamaan, perustettiin Viipuriin 3. Oli saksalaisia Benzejä, Daimlereita ja Opeleita, ranskalaisia ja italialaisia Fiateja, Relluja, Citikoita. Päälliköksi sinne komennettiin Toivo A. Knaapi. L. Packardin kuormavaunu olisi ollut tasoissa voittajan kanssa, mutta putosi kalliimpana kauppaneuvotteluista. . Päitsiin osallistumista jatkettiin pataljoonan lakkauttamisenkin jälkeen Kaartin Pataljoonan automiesten voimin aina 1990-luvulle saakka. Vahti vaihtui ja pataljoona sai uuden komentajan marraskuussa 1921, jolloin tehtävään määrättiin jääkärikapteeni J. Myös ratakilpailut Suomessa ja Pohjoismaissa tulivat tutuiksi. Kovimpiin koetuksiin kuului Haaparannan kautta ajettu vaativa HelsinkiTornio-Tukholma -maratonkilpailu. Raskas kalusto alkoi muotoutua jatkossa Fordja Chevrolet-voittoiseksi. komppaniaksi. Blomqvist mm. Sen kunniakkaimmat hetket koettiin kuitenkin vasta vuosina 1939-45, jolloin yksikön kaluston ja miehistön oli venyttävä lähes yli-inhimillisiin suorituksiin liikuttaessaan kriittisen tärkeitä joukkoja, ammuksia ja muonaa – usein äärimmäisissä sääja tieolosuhteissa, alati vihollisen tulen alla. Nimenmuutoksen yhteydessä Helsingin kaksi komppaniaa yhdistettiin ja Viipuri muuttui siten 2. Näissä kuljetuksissa olivat uusien Fiat 15 Ter -autojen kolonnat yleinen näky. Henkilöautomerkkien lajivalikoima oli edelleen kirjava. Jatkossa yhtenäistämisestä hieman lipsuttiin ja ostettiin useita eri merkkisiä vaunuja, Ranskasta jopa yksi käytetty Renault-panssariauto. Erikoisempi ja kunniakas tehtävä autojoukoille ja sotilasvirkamies, vääpeli Artturi Blomqvistille oli komennus suorittaa Suomen rauhanneuvottelukunnan ajoja Tartossa 1920. Vuonna 1923 järjestettiin autokauppiaille kova tarjouskilpa, jossa eri merkkiset kuorma-autot joutuivat 10 000 kilometrin testimatkalle. Yksi niistä oli tankkiautovarustuksessa. sai arvostetun kiertopalkinto Päijännekilven omakseen 1933, voitettuaan Harrikallaan kolmannen kerran Päijänteen ympäriajon. Useimmat autot olivat kulkeneet suomalaisten koritehtaiden kautta saaden kotimaiset hytit ja päälirakenteet. Viettipä Nordensvanin komentoauto Rolls-Roycekin pataljoonassa viimeisiä päiviään ennen siirtymistään vuonna 1930 Sotamuseolle. Paitsi, että järjestettiin sisäisiä liikennekilpailuja niin henkilökunnalle kuin varusmiehillekin, osallistuttiin haastavimpiinkin kisoihin. Nieminen. Mobilisti-tilaajasivut 3/19 Moottorimiehiä Autojoukkojen toiminta ei rajoittunut yksinomaan puolustuslaitoksen ajoihin, vaan vuosina 1919-20, jolloin maamme syrjäseutujen liikenneolot olivat vielä sangen huonot, autojoukkojen etappikolonnat kuljettivat vaikeissa olosuhteissa elintarvikkeita ja sotilasvarusteita Sortavalasta Suojärvelle ja Porajärvelle sekä Rovaniemeltä Inariin. Se käsitti esikunnan, kaksi komppaniaa varikkoineen ja korjauspajoineen. Jääkärimajuri K.G. Alkuaikoina pataljoonan komentaja Nordensvan, jo majuriksi ylennettynä, ja autontarkastaja Blomqvist osallistuivat moniin maratonajoihin. Knaapin aikaa kesti vuoden 1926 alkuun, jolloin yllättävä poismeno kohtasi majuriksi ylenneen komentajan. Kapteeni Knaapin ja jo Nordensvanin aikana autovastaavana toimineen vääpeli Blomqvistin kanssa kehiteltiin pataljoonan kalustoa vuosittain. Vuodesta 1928 autotalleihin muutti uusia asukkaita AFordien ja Chevroletien yleistyessä autojoukkojen ajoneuvokannassa. Heinrichs siirrettiin Autopataljoonan järjestyksessä kolmanneksi komentajaksi. Sittemmin se vaurioitui pahoin toisen maailmansodan aikana, neuvostopommittajien iskiessä sen säilytyspaikkana toimineelle lentovarikolle. Seuraavat vuodet olivat pataljoonalle sekä henkilöettä kalustovahvuuden aikaa. Herrat voittivat mittelön, vaikka aikaa hukkui matkalla kolmen ulosajossa loukkaantuneen kanssakilpailijan sairaalakuljetuksiin. Toinenkin pitkä kilpailu käytiin voittoisasti samalla miehistöllä matkalla Helsinki-Viipuri-ImatraLappeenranta-Helsinki. hopeahaamu.indd 104 08/04/2019 21.06. 104 . (SA-2). Kilpailun tulosten perusteella hankittiin 20 Benzja 10 Daimler-Mercedes-kuorma-autoa
Vuosina 1927-28 HMK:n puheenjohtajana toimi Nordensvanin hyvä ystävä, autojoukoista majuriksi ylennyt Frithiof Timgren. Kohokohta oli vuoden 1935 Monte Carlo -ralli, jossa mukana olivat helsinkiläisen autokaupan tekijämiehet C.H. Kysymys oli vain kaupasta, ei aatteesta. 105 Nordensvan ajoi kilpaa Chryslerilla. Johdettuaan menestyksellä pioneerijoukkojaan sotatoimissa, alkoi hän kerätä mainetta armeijan ensimmäisten autojoukkojen perustajana ja päällikkönä. Everstiluutnantti Nordensvan tuli tunnetuksi lukuisten rata-ajojen, ennätyskokeiden ja maantiekilpailujen voittajana 20-luvulta lähtien. Hän toimi pitkät ajat Suomen Automobiiliklubin kilpailujaoston jäsenenä ja puheenjohtajana, ja oli vuonna 1921 puuhamiehenä perustamassa Helsingin (Suomen) Moottoripyöräklubia. Nieminen nähtiin useimmiten Nordensvanin kakkoskuljettajana. Toivo A. Etunimi-johdannainen, Lenni-Auto, toimi 50-luvun puoliväliin saakka. Sodan jälkeen, reilusti yli 50-vuotiaana, Nordensvan muutti Tammisaareen, koska Siuntion koti oli jäänyt rauhansopimuksessa määritellyn Porkkalan vuokra-alueelle NL:n haltuun. Suomen Kuvalehteen ja Moottori/Motor-lehtiin. Nordensvan kuului myös autoliike Auto-Vian perustajiin, toimien yrityksen toimitusjohtajana vuoteen 1929, ja hieman myöhemmin Kelton Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Kinnunen. Packalen (Auto-Bil) autokuntineen sekä pari muuta suomalaista joukkuetta. Mobilisti-tilaajasivut 3/19 . (Nieminen oli jo 1918 Autojoukoissa Nordensvanin alaisena kouluttamassa ensimmäisiä autosotamiehiä, ja sen jälkeen Autopataljoonan Viipurin autovarikon 2. Itkosen ja kumppanien kanssa, jotka palvelivat autovarikoilla. Carl Lennart Nordensvan J ääkärieverstiluutnantti Carl Lennart Nordensvan piirsi näkyvän puumerkkinsä Suomen autoalan kehitysvaiheisiin. Nordensvan oli myös innokas järjestömies. Nieminen, Laatuvaunu Oy:n tuleva perustaja. Heikkilä (Finlandia-auto) ja samana vuonna Autola Oy:n perustanut Kuno K. Saksassa 27. Jääkäripataljoonassa hän otti osaa muutamiin asemasotiin ja toimi räjähdystekniikkaja moottoripyöräkurssien opettajana. Carl Lennart Nordensvan kuoli Tammisaaressa elokuussa 1980. 1917 hän palasi kotimaahan ja joutui heti vapaussodan pyörteisiin. komppanian päällikkönä.) Jälleen kerran saatiin huomata autokauppiaan ansioituneen myös menestyksekkäänä moottoriurheilijana. Lopulta kuitenkin ymmärrettiin, että jotain autokauppiaan oli myytävä, kun länsiautoja ei saanut. Sodan aikana hän vaikutti puolustusvoimissa teknisenä autoalan asiantuntijana, ja joutui tekemisiin usein helsinkiläisten automiesten, Niilo Tammilehdon, S.P.J. Keinäsen, O.R. hopeahaamu.indd 105 08/04/2019 21.06. Tammisaaressa hän perusti neuvostoliittolaisten autojen piirimyyntipisteen, mikä ei ollut kaikkien mielestä sopivaa suomalaiselle upseerille ja viholliselle kotinsa menettäneelle miehelle. Mukana 15 perustajajäsenen joukossa olivat mm. entinen aseveli autojoukoista, luutnantti Aarne Ilander, autokaupan piiristä tuttu luutnantti Paavo J. Vuonna 1892 syntynyt Nordensvan luki ruotsalaisessa normaalilyseossa ylioppilaaksi. Lempinimen ”Automajuri” saanutta Nordensvania voidaan myös pitää ensimmäisenä alan kirjoittajana, joka koeajoi uusia autoja ja laati niistä asiantuntevia raportteja tiedonjanoisille lukijoille mm. Astuttuaan siviiliin 1921 toimi hän Hans Koch Oy:n johtokunnan teknisenä neuvonantajana ja myyntipäällikkönä vuoteen 1926. Näissä kaikissa yrityksissä hänen oikeana kätenään toimi Toivo A. Wrede (MetroAuto) ja E. Opiskeltuaan jonkin aikaa teknillisessä korkeakoulussa koneinsinööriksi, häneen iskostui voimakas isänmaallisuuden henki ja hän päätti lähteä jääkärikoulutukseen Saksaan
Mobilisti-tilaajasivut 3/19 Thopat.indd 106 08/04/2019 19.59. Ohjelmassa oli illanviettoa ruotsalaisten osallistujien kanssa paikallisessa ravintolassa. Seuraavana päivänä oli aika jättää hyvästit ja suunnata kotimatkalle. Aamulla alkoi siirtyminen saaristoreittiä myöten Brändön kautta Gullvivaan, jossa vietettiin vielä yksi ilta uusien ruotsalaisten ystävien kanssa. Tänä kesänä suomalaiset T-miehet saavat istua valmiiseen pöytään, kun järjestysvuoro on ruotsalaisilla. Seuraavana päivänä päästiin varsinaiseen asiaan, kun autokunnat starttasivat noin sadan kilometrin ajoreitille, jonka varrella oli kuusi rastia; palomuseo, yksityinen autokokoelma, paikallinen autopurkamo, ahvenanmaalaisen erikoismiehen mielenkiintoinen laitekokoelma ja kaksi tärkeää ruokapaikkaa, joissa nautittiin lounas ja päivällinen. Päivä päätettiin majapaikassa lämminhenkiseen iltatilaisuuteen. Siellä Juha Mäenpään ja Urpo Kiurun Fordit siirtyivät laivaan omin voimin. N aantalia kohti lähdettiin Fordit pakattuina trailereille. Raimo Murtomäki Ålands rally 2018 106 . Suomen ja Ruotsin T-Fordistit kokoontuivat Ahvenanmaan demilitarisoidulla maaperällä viime heinäkuun lopulla. Mouhijärveltä lähti matkaan viisi harrastajaa kolmen Hopan voimin. Naantalissa ryhmään liittyi vielä Uolevi Kekko. Lautta vei Långnäsin satamaan, josta lähdettiin moottorimarssille kohti Eckerötä ja leirintäalueelle järjestettyä mökkimajoitusta. Niilo Säntin auto jäi vielä kärryyn, sillä veturi oli koko porukan huoltoauto
Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen. Lue lisää tuotteistamme teboil.fi/diamond kolmoskansi.indd 108 08/04/2019 20.17. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. 6 414886 015005 1 9 3 PAL.VKO 2019-24 60 15 00 -1 90 3 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 1.2.2019 9:19:29 Klassikko jo syntyessään – Teboil Silver Classic GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50