Mobilisti 3/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 3/2022 | 12, 50 € KANSAN PALVELIJA Marcos Mantara CHEVROLET CHEVELLE LAGUNA GAZ-24 | J. WaLter CHRISTIEN KILPURIT MERCURY-ELÄMÄÄ | SukeLLusristeiLijä Kansi_322.indd 2 Kansi_322.indd 2 4.4.2022 11.56 4.4.2022 11.56
Savonlinnan ATK-Palvelun 404 sapattivapaallaan, ovessa mainostetaan yhä Saloraa. 2 . moilasmetsa.indd 2 moilasmetsa.indd 2 5.4.2022 13.42 5.4.2022 13.42. Näkymän meille tuotti Chevrolet-divisioona. Jyväjemmarin voittoisa vinkki: Hankkija-Fiat, afta ja hinkki. Mobilisti 3/22 Kalle Moilanen M etsien kertoMaa Art-Decoa viimeisellä leposijallaan. Matadoorin viimeinen taisto minkkitarhalla käytiin luontoa ja aikaa vastaan
AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, TRAKTOREITA, RASKASTA KALUSTOA, PIENOISMALLEJA,MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! motonet
Näyttely on ollut perinteisesti kevään ajokauden avaus ja sen osuessa tänä vuonna vappuun, voikin retken näyttelyyn oivallisesti yhdistää vappuajeluun. kj RISTIN KIRKKO KOIRAPUISTO AIKUISKOUL. Varaudu esittämään rekisteriote liikenteenohjaajille! Tulosta pysäköintikartta mukaasi verkosta: classicmotorshow.fi motonet Suuri suomalainen klassikkoajoneuvonäyttely. N äyttelyviikonlopun aikana Lahden Messukeskuksessa on runsaasti nähtävää ja koettavaa. k YLIMAROLA Mytäjärvi Vih din polk u KOULU KOULU pää RAUTATIEAS. klo 9.00–17.00 Sunnuntai 1.5. Myös tavalliset mopot ja henkilöautot muuttuvat työn sankareita, kun niitä käytetään yksinomaan työtarkoituksissa. Tänä keväänä Classic Motorshown teemaosastolla näkee hyvän läpileikkauksen suomalaiseen työhistoriaan aina maamme moottoroitumisen alkuajoista 1990-luvun keskivaiheille. Nokka kohti Lahtea ja Classic Motorshowta! AVOINNA: Lauantai 30.4. Näiden lisäksi kaupungin alueella on runsaasti pysäköintitilaa. Oikean sivun pohjapiirroksesta ja näytteilleasettajaluettelosta löydät näyttelytarjonnan kattavasti. Vaatesäilytys: Vaatesäilytys sisältyy lipun hintaan. Vappuviikonloppuna jo 13:tta kertaa järjestettävä Classic Motorshow tuo kahden vuoden tauon jälkeen klassikkoajoneuvot ja nostalgianälkäiset jälleen yhteen. Vuosien saatossa suomalainen työhistoria ja töissä tarvittava kalusto on muuttunut merkittävästi. Lue lisää: classicmotorshow.fi. Mukana on myös moottoriurheiluklassikoita ja historic-kilpa-ajoneuvoja. Lippuja on ostettavissa sekä käteisellä että pankkija luottokorteilla (Visa/Mastercard). klo 10.00–17.00 LIPUT: Päivälippu: 25 € / pv Eläkeläiset 20 € / pv 7–15-vuotiaat 10 € / pv Alle 7-vuotiaat veloituksetta maksavan aikuisen seurassa. Samanhenkisten ihmisten kokoontuessa yhteen tapahtumalle on saatu viihtyisä ja lämminhenkinen tunnelma. Ajoneuvot näyttelyn tähtinä Classic Motorshowssa on jokaiselle nostalgiasta kiinnostuneelle jotain mielenkiintoista. Messukeskuksen pihaan vain vähintään 30-vuotiaalla ajoneuvolla, INVA-tunnuksella, moottoripyörällä tai bussilla. Teemana ”Työn sankarit – ajoneuvot töissä” Näyttelyssä on vuosittain vaihtuva teema, johon paneudutaan syvällisemmin. SAIRAALA / KESKUSTAN LÄHIKLINIKKA VANHA HAUTAUSMAA Korvenr.k RadanAnttilanmäki Nel jänk .k Kull.k KOULU Tornator Wolte r SEURAK KOTI Hip p.k Ramsa yn katu HELSINKI MÄNTSÄLÄ H O LL O LA , H Ä M EE N LI N N A , TA M PE R E HEINOLA, JÄMSÄ K O U VO LA SOPENKORPI St åh lbe rgi nk atu Paasikiv enkatu Me sta rink atu Sop enk orv enk atu Aho katu j Me sta rink atu Takojankatu So pe Kävelymatka Messukeskukseen 650 m Jalkarannantie Kävelymatka Messukeskukseen (HUOM! mäki) 600 m MONIPUOLINEN CLASSIC MOTORSHOW 30.4.–1.5.2022 LAHDESSA classicmotorshow.fi PYSÄKÖINTI: Oheiseen karttaan on merkitty järjestäjän tarjoamat pysäköintialueet. Classic Motorshow on ajoneuvonostalgiasta kiinnostuneiden oma näyttely, joka kokoaa laajalti yhteen alan kalustoa ja toimijoita – mukana on menneiden vuosikymmenten klassikoita sekä arjen nostalgiaa, alan asiantuntijoita, merkkikerhoja, kauppiaita, kunnostajia ja oheisohjelmaa. Työssä käytettävistä ajoneuvoista monille tulee ensimmäisenä mieleen itsestään selvät hyötyajoneuvot kuten kuorma-autot tai traktorit ja muut maatalouskoneet, mutta aihepiiri sisältää paljon muutakin. Kart ano nkatu V a rik onk Lä Kulmap Ja ks on k Cas s elink j Ai no np ntie Panim ok Onnin kj Ku us ela nk j Kl ing an p Viherk Sallink Ki virannank Ka nk ur inp Ma llas kat u Sor Vähäkj KirvesVä inö nk j V Pyö räk Kor kea k Ma nn er ma an k Ai no nk Metsolank Poikkik Ursank H Rautelli nr Tunnelip Tanhup Ku llan kuk kulanp olku Länsih arjunk j Lä nsi ha rju np A nank Vilhonk Ra am ik Vaaniank Ahv eSi be liu ks en k Sepon k Ku lma kat u Asemak P uu sep änk Loviisa nka tu To rik Lautak uja Voudinkj Kiv ist ön k Hammarink So ram äen k Ve lje ste nk Tun nel ik Tun Sil tap Aleksanterinkatu Ve ikk oK an kk os en rai tti Elielinkatu Kataja katu em enk atu Kirkkokatu Laaksokatu Ve sij är ve nk atu Vapaudenkatu Ra uh an ka tu Salpauss elänkatu Suurm äen ka t u Juust ilanka tu Ka rini emen puistotie Rulla katu Pajurannankatu Ha Vih dink atu Rii hit ie Kivenkuja Liisankatu An ttila nka tu Vilhonk Moisionkatu No Ka llio ist en ka tu He lka lan ka tu Uu sik atu Huovilankatu Lautamiehenkatu Nu olik atu Va sam aka tu Ra hik ank atu hu tie Mörrinraitti Laaksok atu Kymintie Ka nn ak se nk atu Kymintie Ra uta tie nk atu Tornatorink atu Ry km ent ink atu Sorvarin katu Ka ivo ton tink atu Kiveriö Mu sta nka llio ntie Huhta katu Vuorikatu Hämeenkatu Ma ria nk atu Er ko nk atu Harjukatu Hollo lanka tu Hu mpulankatu Sireeniku ja Samm onkatu Sa im aan katu Seponk Kolka nka t u Joh ann ank atu Kolkankatu Kariniemenkatu Tar ina katu Te ivaan mäe n p uisto tie Pa llas kat u Karjalankatu Onnelantie Oikoka tu Harju k atu Yrjönkatu Puistokatu Harjukatu äh än tal on ka tu Ha rjun alu Kie k Nä k Elokatu Panim ok Lah den kat u Te iva ank atu Var ikon k Hämeenlin nantie nko rve nka tu Vuo htia nka tu Rautelli nkat Kannaksenk atu Vu ok se nk atu Ra jak atu Loviisankatu Sa lin ink atu Radiomäenkatu M annerheiminkatu Kär päs enk atu Ok ero iste ntie kos ten katu Ka up pa ka tu Kulmakatu Kirkkokatu Päijä nteen katu Kyö stiK allio nka tu Sa tam ara da np olk u Sv inh ufv ud ink atu Korpik uus Suop Ke loh on g Kiva k Ta apeli polk u Taape lika tu Piippupolk u Satam akatu Ank kur ikat u Sata ma rait ti Iso -P aa vo lan ka tu Askonkatu Mannerheiminkatu Radansivunkatu Radansivunpolku Mu orin kuja Vä hä nta lon ka tu Hirsimets änti Asikk alank atu Vesijä rven katu Ka rira nn an ku ja Askonkatu Av on .k Askonkatu Jaksonk Ja ks on k 18 15 8 1 5 1 2 6 4 1 2 5 10 7 2 3 2 5 4 4 29 16 24 4 12 12 12 5 8 9 2 4 20 1 74 1 39 9 19 1 10 6 1 5 57 16 3 4 1 4 31 17 13 39 51 45 38 4 1 1 2 49 53 17 7 6 54 21 5 1 1 4 23 17 31 10 6 36 25 6 15 11 10 13 17 19 11 8 7 8 22 22 21 1 2 27 62 15 11 14 31 23 5 10 1b 34 3 4 15 20 29 52 18 13 14 23 12 33 18 10 2 21 2a 12 3 6 2 1 10 55 46 1 7 2 1 4 19 9 12 40 2 37 2 4 2 3 1 7 2 10 61 7 2 80 3 6 9 1 57 9 2 18 8 9 3 3 1 1 4 10 8 64 10 43 37 4 28 37 60 10 23 1 2 20 7 15 20 7 9 1 4 5 13 1 19 10 5 2 4 22 2 52 9 17 5 22 2 16 3 13 2 31 14 12 18 23 28 23 2 21 9 16 1 102 5 12 9 26 1 35 5 20 3 7 13 14 32 1 1 5 6 16 9 4 2 6 17 a 9c 16 11 18 24 28 10 23 23 9 20 3 1 6 6 11 8 4 3 2 15 1 6 2 2 3 1 2a 20 3 21 7 4 4 9 9 2 1 9 2 14 8 13 1 9 1b 2 2b 2 3 11 10 4 37 13 16 8 7 2 44 45 1 7 2 21 2 29 34 20 2 17 5 11 1 11 14 2 4 1 46 5 37 10 9 14 11 3 31 11 32 43 7 6 9 7 8 10 3 21 36 35 17 1 12 5 2 4 3a 5 14 1 2 2 3 9 15 23 36 28 2 37 34 2 9 1 24b 12 2 27 1 31 5 1 34 26 16 9a 21 28 18 17 22 18 19 4 2a 2 2 15 11 2 1 9 25 22 3a 12 10 10 8 13 1 3 1 2 4 9 8 2 3 2 4 1 4 7 10 9 11 6 8 5 6 7 1 10 4 1 52 26 17 1 11 19 a 13 6 20 17 14 9 64 4 10 3 2 2 8 13 9 10 4 4a 6 14 10 10 8 5 38 2 48 32 38 b 27 27 40 12 1 14 4 13 3 12 51 58 49 21 4 22 1 3 1 8 51 MATKAKESKUS UIMARANTA FELLMANINPUISTO LAHDEN URHEILUJA MESSUKESKUS FELLMANNIA VALTAKUNNANSALI Hk j Mets.k SIBELIUSTALO Kivistönmäki LANUPUISTO Kiv.k Pallas Tar .k HELL. Osastolla nähdäänkin esimerkiksi lähettien käytössä olleita kaksipyöräisiä sekä virka-autoina ja takseina palvelleita henkilöautoja. Kalustoa on luksusajoneuvoista perheautoihin, eurooppalaisista urheiluautoista amerikkalaisiin muskeliautoihin, kääpiöautoista linjaja kuorma-autoihin, mopoista ja moottoripyöristä moottorikelkkoihin ja traktoreihin. Ennakkoliput: Lippuja on myös saatavissa ennakkoon Tiketistä (www.tiketti.fi). HUOMIO! Piha-alueella on rajallisesti tilaa ja se täytetään saapumisjärjestyksessä. Viihtyisän näyttelypäivän yhteydessä Classic Motorshowsta voi myös hankkia ajoneuvojen hoitotuotteita, tarvikkeita, osia ja varusteita sekä tarvittaessa jopa kokonaisen klassikkoajoneuvon. Linkki niihin ja lisätiedot osoitteesta classicmotorshow.fi. SRK Kariniemi TEIVAAN SATAMA KARTANO PUHDISTAMO VESITORNI KOULU KISAPUISTO Mattilanmäki Sk VOIMALAITOS TENNISHALLI PikkuVesijärvi Ma ttila nm äen polk u Lo uhe n katu Työm.k He i.k TORI Ma ro l.k VIRASTOTALO P.k. Tänä vuonna teemahallissa keskitytään työssä käytettyjen ajoneuvojen moninaisuuteen, kun näyttelyn teema on Työn sankarit – ajoneuvot töissä. KESKUS KIRJASTO TEATTERI SALPAUSSELKÄ UIMAHALLI SEURAK TALO KOULU Fe ll.k LAHDEN STADION MAAUIMALA MUSEO URHEILUKESKUS KOULUTUSKESKUS SALPAUS KAMPUSALUE HÄRÄNSILMÄN LUONNONSUOJELUALUE Häränsilmä HIIHTOMUSEO nisto nk ORTODOKSINEN KIRKKO KOULU KOULU KAUPUNGINTALO katu JÄÄHALLI RADIOMÄEN LIIKUNTA-ALUE KESKI-LAHTI RADIOJA TV-MUSEO LAMK/ MUOTOILUINSTITUUTTI KOIRIEN KOULUTUSALUE KOULU KANSANOPISTO PELASTUS ASEMA Päiväharju Päiväri nt
co m , C4 7 X1R tu ot te et , C4 3 K A R K K I A B C D E N Ä Y TT EI LL EA SE TT A JA T K A H V IL A A1 a Pa nh ar d Ke rh o A1 b AC RY , Au to m ob ile Ci tr oë n ry A1 c Cl ub Re na ul t de Fi nl an de ry A1 d 2C VKi lta A1 e Ci tr oë n B1 1 Ke rh o A1 f Cl ub Pe ug eo t ry A1 g Cl ub Si m ca & Ve de tt e Fi nl an d B1 BT CF Ry B2 Su om en Vo lk ka riyh di st yk se n Pä ijä tH äm ee n ja os ry B3 Fo rd M Cl ub Fi nl an d ry . Pä ijä tH äm e. K A R K K I AU LA 1 M ot on et 2C VKi lta , A1 d Ab ar th Fi , E2 6 AC RY , Au to m ob ile Ci tr oë n ry , A1 b Ac tio n Ro ad To p, E1 6 Ak va Bl as t Su om i ko rk ea ta so is ta m är kä pu ha llu st a, C6 Al fa Ro m eo En tu si as ti Fi nl an de si ry , E2 1 Am er ic an Sh op , A2 8 Ar ie l-k er ho , A5 Au di Fi nl an d, B6 Au di cl ub Fi nl an d, B6 Au to am bu la nc e, U LK O Au to hi st or ia lli ne n Se ur a ry , E1 Au to m od el s, A1 1 Au to m us eo id en ne uv ot te lu ku nn an yh te is os as to , C3 7 Au to n ja tie n m us eo M ob ili a, C3 8 Be la ru s -g ru pp a Fi nl ja nd ija ry , A1 9 Bi lte m a, B2 4 BM W M oo tt or ip yö rä ke rh o, A1 3 Bo rg w ar d Se ur a ry , B4 BT CF Ry , B1 Ca rt ec , E4 Ci tr oë n B1 1 ke rh o, A1 e Cl as si c D at a ku nt oja ar vo nm ää rit ys , C2 Cl as si c En du ro , E1 1 Cl ub Al fa Ro m eo Fi nl an d ry , E2 2 Cl ub Pe ug eo t ry , A1 f Cl ub Re na ul t de Fi nl an de ry , A1 c Cl ub Si m ca & Ve de tt e Fi nl an d, A1 g D av id Br ow n Tr ac to r Cl ub Fi nl an d ry , A2 Er ik oi sp aj a, E3 Es po on Au to m us eo , C2 5 Et el äKa rj al an Va nh at Aj on eu vo t ry (E -K VA ry ), C3 3 Eu ro w ag on , E1 7 FH RA 50 v, B1 9 Fi at 13 1, E2 4 Fi at Ab ar th Te am Fi nl an d ry , E2 5 Fi nn is h Ja gu ar D riv er s' Cl ub ry FJ D C, C2 FL A Co rs e Cl ub , E2 7 FM O C Fi nl an d 40 th An ni ve rs ar y, B2 1 Fo rd M Cl ub Fi nl an d ry ., B3 Fo rd -F re ak Cl ub of Fi nl an d, B2 G ar ag e Fi ft yn in e, E1 8 G ol de n Si lv er , C7 G rip s G ar ag e, E2 G ru pp o Fi at Fi nl an di a, E2 3 H at tu H el si nk i St et so n, C4 6 H is to ric Ra lly Cl ub Fi nl an d/ La ht i H is to ric Ra lly , C1 3 H RF , B9 H yt ön en Ra ci ng G ar ag e, C1 Id än ra lli ra ud at , C9 Is uz u O w ne rs ' Cl ub ry 40 v, A1 7 Ja ps is ta ra t, A8 Ju nn u ja Ja nn u Pa lo au to t, A1 8 Ka in uu n m ob ili st it, C2 8 Ka le n Ta lli , A3 Ka ra as i, C2 3 Ka ra m el la , Ka rk ki Ka rt in g hi st or ia a la jin ta rin a 60 -lu vu lta , A7 Ke kl un Vo lv o Cl ub Vo lv ot ty ös sä , B2 5 KL -V AR AO SA T, B2 3 Kl as si kk ov en e Sa im aa , C4 1 Kl as si ko t ja Va nh at Ko ne et , C2 6 Ko nt io n Re nk aa t, B2 2 Ko sk in Im po rt , E5 Ky m en Au to m ob iil ik er ho ry , C2 7 La da Ke rh o ry , E9 La its eR al ly Pa rk , C1 4 La nc ia Cl ub Fi nl an d ry , E2 La nd te k, C2 1 M as in is tit ry (F or ds on Cl ub , Jo hn D ee re Cl ub , IH ), A2 4 M in i Cl ub Fl yi ng fin ns , C1 5 M ob ili st i, E6 M or ga n Cl ub of Fi nl an d, C1 8 M ot on et , AU LA 1 M us eo iä ss ä, B2 9 N ai st en Au to m ob iil ik lu bi , B1 1 N ip pe lit ja m ut te rit , A1 6 O ld tim er Ru n 20 22 , C3 1 O m is ta jie n he lm et , B5 O pe l 60 ´s & 70 ´s Cl ub , B1 8 O pe l Cl ub Fi nl an d ry , B1 4 Pä ijä tH äm ee n M ob ili st it ry , C3 2 Pä ijä tH äm ee n pe la st us la ito s, E1 3 Pa nh ar d Ke rh o, A1 a Pa ns sa rik ilt a r.y . , E1 2 Pa ra di se Ca rs , C4 Pe kr ip e M yy nt i, A2 9 Pe rä Ti el le m od el ca rs an d ra lly fil m s, A1 pi en oi sm al lit .fi / m od el to ys .n et , A1 5 Pi nup Pe tr ol s, B1 3 Pi re lli , B8 Po hj oi sKa rj al an Au to m ob iil ik er ho ry , C2 9 Ra lli o' re te et ä, C4 Ra lli m us eo n ys tä vä t, C1 1 Ra ns ka la in en av en ue , A1 Re tr or en ka at , C3 Ri ku s M ot or W or ld , C3 9 Ro ve r Ys tä vä t, C2 2 Ru os te tt a ra ja n ta ka a, A9 SA H K, C3 5 Sa m oh a ry La ht i / M ok a ry H yv in kä ä, A4 Sa ri H ol m lu nd O y, A1 4 Sa te lli te O y, A2 6 Sp or ts ca r cl ub of H el si nk i, Sc cH , E1 9 Sp or tt ia ut o, C4 2 St rip AL L/ Au to D ip /C ol or ki t, C4 4 Su om en Br itt i-F or d ke rh o ry , C1 6 Su om en IM P Ke rh o, C2 4 Su om en Ka as ut in ex pe rt ti, C5 Su om en Li nj aau to hi st or ia lli ne n Se ur a, E8 Su om en M er ce de sBe nz Kl ub i ry ., B7 Su om en Sa ab -k lu bi , B2 7 Su om en St ud eb ak er kl ub i, B2 8 Su om en Vo lk ka riy hd is ty ks en Pä ijä tH äm ee n ja os ry , B2 Su om en Vo lv o 18 00 -k er ho ry , B1 7 Ta m pe re en Se ud un M ob ili st it ry , C3 4 To rA Fo rs , E7 To yo ta Cl ub of Fi nl an d r.y , B1 5 Tr ak to ri m er kk in ä Po rs ch e, A2 2 Tr ia ng le M ot or Co , E1 5 Tr iu m ph Ca rs Cl ub of Fi nl an d, C1 7 Va nh oj en aj on eu vo je n ko rin ko rj au s, G ra di a Jä m sä , C4 5 Va ux ha ll Be df or d Cl ub Fi nl an d, C1 9 Ve ho ni em en Au to m us eo , C3 Ve te ra an ik el kk ak er ho , A6 Ve te ra an ik uo rm aau to se ur a, C3 6 Ve te ra an im oo tt or ip yö rä kl ub i, A1 2 Vi iv in Vi nt ag e, B1 2 Vi nt ag e Sh op Va nh at Ro in at , C1 VW -r al lis ar ja , C1 2 W an ha an Ai ka an , A2 1 W an na be , A2 7 W ar re -T ea m , E1 W ot en Pa ja , A2 5 w w w .s uu li. su ul i. kr s P or ta at K ah vi la an N äy tt el yn si sä än kä yn ti K A R K K I Li pu n m yy n ti Löydät kartan sähköisenä osoitteesta classicmotorshow.fi. kr s W C :t la st en h oi to IN V A -W C 1. Pä ijä tH äm e E3 Er ik oi sp aj a C3 Ve ho ni em en Au to m us eo C1 5 M in i Cl ub Fl yi ng fin ns C1 Vin tag e Sh op Va nh at Ro ina t C2 Cla ss ic Da ta ku nt oja ar vo nm ää rit ys C3 Re tro ren ka at C4 Pa rad ise Ca rs C5 Su om en Ka as ut ine xp er tti A7 Ka rt in gi n hi st or ia a C4 7 w w w . kr s P or ta at R av in to la K ot i P IK A R U O K A P IS TE So n ax -t ee m ah al li: Ty ön sa n ka ri t aj on eu vo t tö is sä K A H V IL A W C (p oh ja kr s) C4 5 Gr ad ia C4 4 St rip AL L/A ut oD ip C4 3 X1R tu ot te et C4 2 Sp or tti au to C4 1 Kla ss ikk ov en e Sa im aa C4 Ra lli o' re te et ä C3 9 Su om en Mo ot to rip yö rä m us eo A1 5 M ui st oj en pa ra tii si V aa te sä ily ty s K A H V IL A 2. B1 8 O pe l 60 ’s & 70 ’s Cl ub C2 6 Kl as si ko t ja Va nh at Ko ne et C3 5 SA H K C3 6 Ve te ra an ik uo rm aau to se ur a C3 8 M ob ili an Au to ky lä C3 7 Au to m us eo id en ne uv ot te lu ku nn an yh te is os as to C1 H yt ön en Ra ci ng G ar ag e C1 3 H ist or ic Ra lly Cl ub Fi nl an d La ht i H is to ric Ra lly C1 1 Ra lli m us eo n ys tä vä t C1 2 VW -r al lis ar ja C2 Fi nn is h Ja gu ar D riv er s' Cl ub FJ D C C1 9 Va ux ha ll Be df or d Cl ub Fi nl an d C1 7 Tr iu m ph Ca rs Cl ub of Fi nl an d C2 1 La nd te k C2 2 Ro ve rY st äv ät C2 4 Su om en IM P Ke rh o E1 9 Sp or ts ca r cl ub of H el si nk i, Sc cH C2 7 Ky m en Au to m ob iil ike rh o ry C2 8 Ka in uu n m ob ili st it C2 5 Es po on Au to m us eo C3 3 EKV A ry C3 1 O ld tim er Ru n 20 22 C3 2 Pä ijä tH äm ee n M ob ili st it ry C4 6 H at tu H el si nk i St et so n E1 Au to hi st or ia lli ne n Se ur a E4 Ca rt ec E5 Ko sk in Im po rt E1 4 CM S E1 5 Tr ia ng le M ot or Co E6 M ob ili st i E7 To rA Fo rs C3 4 Ta m pe re en Se ud un M ob ili st it ry E8 Su om en Li nj aau to hi st or ia lli ne n Se ur a E9 La da Ke rh o ry E1 W ar re Te am E1 6 Ac tio n Ro ad To p E1 8 G ar ag e Fi ft yn in e E2 G rip s G ar ag e E2 1 Al fa Ro m eo En tu sia st i Fi nl an de si ry E2 2 Cl ub Al fa Ro m eo Fi nl an d ry E2 La nc ia Cl ub Fi nl an d ry E2 3 G ru pp o Fi at Fi nl an di a E2 4 Fi at 13 1 E2 5 Fi at Ab ar th Te am Fi nl an d ry E2 6 Ab ar th Fi E2 7 FL A Co rs e Cl ub E1 3 Pä ijä tH äm ee n pe la st us la ito s E1 2 Pa ns sa riki lta r.y . co m A3 Ka le n ta lli A2 1 "W an ha an Ai ka an " B9 H is to ric Ra ce Fi nl an d B2 4 Bi lte m a C1 6 Su om en Br itt i-F or d ke rh o ry C2 3 Ka ra as i C1 8 M or ga n Cl ub of Fi nl an d A2 8 Am er ic an Sh op A1 Ra ns ka la in en Av en ue A1 Pe rä Ti el le m od el ca rs an d ra lly fil m s A2 9 Pe kr ip e M yy nt i B2 9 M us eo iä ss ä B2 8 Su om en St ud eb ak er kl ub i C6 Ak va Bla st Su om i C7 Go lde n Sil ve r C9 Id än ra lli ra ud at E1 7 Eu ro w ag on P IK A R U O K A P IS TE C1 4 La its eRa lly Pa rk C2 9 Po hj oi sKa rj al an Au to m ob iil ik er ho ry B3 CM S A8 Ja ps is ta ra t ry K A H V IL A R A V IN TO LA K O TI 2. B2 2 Ko nt io n Re nk aa t B1 bm w cl ub fin la nd B8 Pi re lli 15 0v B2 3 KL -V AR AO SA T B2 1 FM O C Fi nl an d 40 th An ni ve rs ar y B2 Fo rd -F re ak Cl ub of Fi nl an d B1 1 N ai st en Au to m ob iil ik lu bi B1 2 Vi iv in Vi nt ag e B1 3 Pi nup Pe tr ol s B1 4 O pe l Cl ub Fi nl nd B1 5 To yo ta Cl ub of Fi nl an d r.y B1 7 Su om en Vo lv o 18 00 -k er ho ry B2 5 Ke kl un Vo lv o Cl ub Vo lv ot ty ös sä B2 7 Su om en Sa ab -k lu bi A1 4 Sa ri H ol m lu nd O y A1 6 N ip pe lit ja m ut te rit A1 8 Ju nn u ja Ja nn u Pa lo au to t A1 9 Be la ru s gr up pa Fi nl ja nd ija ry A2 2 Tr ak to rim er kk in ä Po rs ch e A2 D av id Br ow n Tr ac to r Cl ub Fi nl an d ry A2 4 M as in is tit ry A2 5 Pe tr i Le ht on en A2 6 Sa te lli te O y A2 7 W an na be A1 7 Is uz u O w ne rs ' Cl ub ry 40 v A1 3 BM W M oo tt or ip yö rä ke rh o A1 2 Ve te ra an im oo tt or ip yö rä -k lu bi A9 Ru os te tt a ra ja n ta ka a A1 1 Au to m od el s A5 Ar ie l-k er ho A6 Ve te ra an ik el kk ak er ho E1 1 Cl as si c En du ro La ht i A4 Sa m oh a ry La ht i M ok a ry H yv in kä ä B1 9 FH RA 50 v. B4 Bo rg w ar d Se ur a ry B5 O m is ta jie n H el m et B6 Au di cl ub Fi nl an d Au di Fi nl an d B7 Su om en M er ce de sBe nz Kl ub i ry
Mobilisti 3/22 Marcos Mantara Spyder 8 GAZ-24 18 Chevrolet Chevelle Laguna 32 MZ Amerikassa 42 Sukellusristeilijä Surcouf 56 Nosturitalkoot 62 Keski-Suomen Talviajo 66 Charles de Gaulle 70 Christien etuvedot 72 Mercury-muistoja 82 Negatiivi menneestä 88 3D-tulostus 92 Scania-museo 94 Uutisia, tapahtumia, kuultua 24 Lukijoiden postia toimitukselle 29 Ostetaan, myydään, sekalaista 44 Tapahtumakalenteri 51 Toimituksen autot 52 Autojen puolue 79 Happosen verstas 80 Autoarkeologi 97 Vaimon ääni 98 Tilaajien lisäsivuilla: Sotasaalislentokoneet Suomessa 99 Sisältö 3/2022 kannet_M322_002.indd 6 kannet_M322_002.indd 6 5.4.2022 16.44 5.4.2022 16.44. 6
Autovalintojen motiiveja on selitetty ulkoisin perustein jo pitkään. Ukrainan puolella taas ovat nykyään kaikki nekin tahot, joiden ei luulisi ottavan mitään kantaa ulkopolitiikkaan. Itäautothan olivat jälkeenjääneitä jo 1970-luvulla, paitsi ehkä Moskvitsh Elite. Tätä kirjoitettaessa jopa Helsingin päärautatieaseman katolla liehuu Ukrainan lippu. Ei tule heti mieleen toista konfliktia, johon VR olisi ottanut näin näkyvästi kantaa. Nykyaikaisen mustavalkoisen ajattelutavan mukaan sen pitäisi siis leimata harrastajansa sekä hyvän että pahan puolella olevaksi, onhan Neuvostoliitolla huomattavasti nykyistä Venäjää väkivaltaisempi historia. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Ihmisten harrastusten kohteet eivät ole eettisyyden asteikolla mustia tai valkoisia, eivät edes harmaita. Harrasteautoilijoista amerikkalaisten omistajia on pidetty läntisen suurvallan ihailijoina. 7 Paakirjoitus_322.indd 7 Paakirjoitus_322.indd 7 5.4.2022 10.55 5.4.2022 10.55. 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Janne Halmkrona TOIMITUKSESSA Pia Eloranta Outi Haapala Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Timo Happonen Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Hannu Krohn Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ILMOITUSMARKKINOINTI 09-2727 1028 / Matti Ouvinen ilmoitusmyynti@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Kai L. Sellaisia moni varmaan onkin ollut, mutta ei niin poliittisesti kuin luulisi. Ihailu on kohdistunut lähinnä elokuvista tuttuun ihmemaahan, ei niinkään puolen valintaan meille lopultakin melko kaukaisissa maapallon jakokysymyksissä. Tekninen huonouskaan ei saa tällaista intoilijaa vaihtamaan länsituotteeseen. Joskus itäauton ostamatta jättäminen taisi olla enemmän poliittinen kannanotto. PANKIT DANSKE FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Punamusta ISSN 0783-4616 Korrektia teknologiaa K uvan auto on valmistettu Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11 00620 HELSINKI hallituksen pj. Eivät nykyiset Itäautojen harrastajatkaan haikaile Neuvostoliiton, vaan todennäköisesti nuoruutensa perään. Janne Halmkrona Mobilisti 3/22 . Ne ovat autoja ja moottoripyöriä, joskus lentokoneita tai veneitä. Niitä harrastetaan syistä, joilla intoilija voi yrittää perustella asiaa perheenjäsenilleen, mutta jotka jäävät loogisesti ajatellen aina hiukan hämäriksi. Aina se ei ole ollut ihan sen hetkisen yleisen ajattelutavan mukaista. Eivätkä kolmannen valtakunnan hirmuteot ole estäneet 1930-luvun saksalaisten ajoneuvojen esittelyä, päinvastoin. Koskaan ei lehteen silti ole valikoitu käsiteltyjä ajoneuvoja niiden valmistusmaan mukaan. Poliittiset mielipiteet eivät niihin liity kuin sattumalta. Jos ei voinut periaatesyistä ostaa viiden hengen Ladaa, oli tyydyttävä pienempään italialaiseen tai japanilaiseen autoon, sillä yhtä tilavaa länsiautoa ei samalla rahalla saanut. Menneiden vuosikymmenien itäautoilijoita on nykyään helppo muistella vasemmiston edustajiksi, vaikka hankinta perustui usein puhtaasti taloudellisiin seikkoihin. Lehden sivuilla on käsitelty aina niitäkin aiheita, jotka on pitänyt tehokkaasti irroittaa kotimaidensa kyseenalaisista oloista tai käyttöympäristönsä hirveydestä. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Ihmiskunnan luontainen väkivaltaisuus pitää muistaa rauhankin aikana, jotta sen uudet muodot eivät tulisi yllätyksenä. Mobilistin sivuilla on kritisoitu itäystävän toimia vuodesta 1979. Se oli hieno. Sotaan tarkoitetut laitteet ovat usein äärimmilleen yhteen asiaan kehitettyjä, siinä kuin kilvanajoonkin tehdyt, ja sen vuoksi yleensä teknisesti kiinnostavia. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Historiaa ei saa unohtaa. Sellainen oli ensimmäinen autoni
Mobilisti 3/22 Miks' leivo lensit Suomehen. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen ja Jukka Pohjalaisen arkisto Marcosmantara.indd 8 Marcosmantara.indd 8 5.4.2022 11.09 5.4.2022 11.09. Marcos Mantara Spyder 1995 Tämä Marcos laivattiin Suomen Turkuun 1995. Sen tuoneen yrityksen piti aloittaa virallinen maahantuonti, mutta ainoaa maahan ilmestynyttä autoa ei koskaan otettu ajoon. Viime syksynä Marcos otettiin viimein esiin säilytyspaikastaan. Kerrotaan, että se olisi nähty katsastusasemalla yrittämässä rekisteröintiä, mutta ei ole tiedossa miksi auto jäi kilvettömäksi. 8
Polttonestepumppu ja suodatin vaihdettiin. Jukka Pohjalainen on harrastanut erikoisia, mutta yleensä saksalaisia autoja jo pitkään. Erikoisautojen maahantuonti keskellä 90-luvun lamaa kuulostaa erittäin optimistiselta idealta. Käyttämättömän auton sipistelyyn meni muutama kuukausi. Se hyväksyttiin ja lokakuussa Jukka sai Marcosin viimein omakseen. Sen omistaja sai kuulla liikkeessä tapahtuneista epäselvyyksistä ja veti pois tukensa firmalta. Konepeiton vasen lukkokin oli jäänyt asentamatta. Yhtiö meni konkurssiin. Kaikki hapertuneet bensaletkut uusittiin. Asia jäi hautumaan. Omistajan mukaan Jukalla ei olisi kuitenkaan ollut varaa auton hintaan sisältyviin autoliikkeen konkurssin kustannuksiin. Jarrutkin olivat jumissa. Vesipumpun hän vaihtoi. Kangaskaton Jukka puhdisti ja suojasi. Turkulaisen autoliikkeen toimintaa rahoitti toinen yritys. 9 T urussa toimi 1990-luvulla autokauppa, jolla oli suuria suunnitelmia. Marcosilta ilmoitettiin ensiksi yksi runkonumero, mutta koska toinen yksilö jostain syystä valmistui nopeammin, viimeisteltiin se suomalaiseen tilaukseen sopivaksi. Jukka tarjoutui ostamaan auton näkemättä edes kuvaa koko laitteesta. Turkuun saapunut auto on tiettävästi nähty katsastuskonttorilla, mutta mitään dokumenttia rekisteröinnin aloittamisesta ei ole löytynyt. Nahkaverhoilun hän pesi Marseille-saippualla, Pölyinen Mantara pääsi ulos tallistaan syksyllä 2021. Keskuslämmitetyssä tallissa ne eivät olleet tietenkään ruostuneet, mutta Jukka suojasi putkien sisäpinnat asianmukaisesti. Vuonna 1995 kohteeksi valikoitui Marcos. Käsityönä tehdyn ajoneuvon kokoonpanosta löytyi huolestuttava virhekin. Ne korjaantuivat herkistelyllä. Vaikka auto olisi saatu kilpiin, arvokkaiden autojen maahantuonnille ei voi kuvitella paljon huonompaa hetkeä. Jukka purki jäähdytysjärjestelmän letkut ja pesi sisukset liuottimella ja harjalla. Merkin tuonti alkoi vaatimattomasti, sillä yritys ei solminut heti suoraa yhteyttä valmistajaan, vaan välittäjänä toimi Suomen Sijoitusautot. Rahoittaja vei omistamansa Marcosin kerrostalon alakerrassa sijainneeseen talliin. Englantilaiset Marcos-harrastajat varoittivat auton yleisimmäksi ongelmaksi ylempien runkoputkien ruostumisen. Kukaan ei ollut nähnyt sitä vuosiin, mutta omistaja oli Jukan tuttava ja vahvisti auton olemassalon. Uuden auton viimeistely Auto oli pölyinen ja renkaat tyhjät. Muidenkin innokkaiden tuojien jokunen vuosi aiemmin rekisteröimiä erikoisautoja vietiin jo pois maasta, omistajien menetettyä syystä tai toisesta rahansa. Ensierä sisälsi vain yhden Mantaran. Marcosmantara.indd 9 Marcosmantara.indd 9 5.4.2022 11.09 5.4.2022 11.09. Moottori kiinnitetään autoon neljällä pultilla. Ruiskutusjärjestelmän suuttimet piti herätellä henkiin ultraäänipesurilla. Polttonestesäiliö tyhjennettiin ja puhdistettiin. Tarkoitus oli käynnistää hienojen autojen maahantuonti. Nelikulmaisten putkien päät oli suljettu huonekaluissa käytetyillä muovitulpilla, joten ne pääsi suojaamaan helposti. Yksi niistä puuttui kokonaan, kaksi oli löysällä ja ainoastaan viimeinen tiukasti kiinni. Hän kuuli huhun säilössä olevasta Marcosista yli 20 vuotta sitten, ennen vuosituhannen vaihdetta. Sitä oli tuskin liikutettu kertaakaan vuoden 1995 jälkeen, tai siltä ainakin vaikutti. Mobilisti 3/22 . Marcosin omistajan kuoltua viime vuoden keväällä, Jukalta tiedusteltiin halukkuutta tehdä tarjous laitteesta
Marcosmantara.indd 10 Marcosmantara.indd 10 5.4.2022 11.09 5.4.2022 11.09. Mobilisti 3/22 Marcoksen tilauskaavakkeesta ruksittiin vuonna 1995 mm. levennetty jalkatila, jonka britit ilmeisesti tekivät sikäläiselle kuljettajan puolelle. 10
Jarrut vaativat melko paljon voimaa, mutta ohjaus on nopeudestaan huolimatta kohtuullisen kevyt. Se voisi aiheuttaa naarmun jos toisenkin käytännössä uuteen autoon. Ohjauspyörän alla on kaksiasentoinen katkaisija, jolla polkimet liikkuvat pituussuunnassa. Sehän on urheiluautossa aina hyvä puoli. Pakosarjan suunnittelulla moottori on saatu kuulostamaan joltain aivan muulta kuin maastoautolta. Jukan auto on Mantaran perusmalli eli kevein mahdollinen. Hän oli itse asiassa itsekin innokas kokeilemaan laitetta ensi kertaa. Arkeologisen löydön ensimmäinen vauhtikoe taitaa jäädä lyhyeksi. Moottori käynnistyy urheilullisesti. Paikallaan Mantaran renkaat näyttävät kyllä uudenveroisilta ja pyöreiltä. Renkaat ovat niin kulmikkaat, että rata-ajo on pakko lopettaa turhauttavan pian. Olo on samalla tavalla miellyttävä mutta tiivis, kuin kädellä hansikkaassa. Maalipinta ja sisustus ovat naarmuttomia. Tuulilasin reuna ja sivulasi tulevat lähelle matkustajan päätä. Auto vai artefakti. Jos Marcos olisi edes vuotta tai kahta vanhempi, olisi tuontiverot maksettu maahantuonnin yhteydessä. Ohjauspyörä on pieni ja melko paksukehäinen. Sukkien peittämillä varpailla tunnustellen polkimet erottaa hyvin toisistaan. Kun toimitukselle kerrottiin 27 vuotta ajamatta säilyneestä urheiluautosta, oli ensimmäinen ajatus, ettei auto voi toimia niin pitkän säilytyksen jälkeen. Siinä ei ole ohjaustehostinta, jarrutehostinta tai ilmastointia. Autoon kuuluu laskeutua istumaan, ennen kuin siirtää jalkansa sisälle. Vaihtoehdon huono puoli on se, että rekisteröinnin yhteydessä autosta pitäisi maksaa vuoden 2022 tuontiverot. Marcosin voisi tietenkin myydä maasta pois, antaa uuden omistajan rekisteröidä se esimerkiksi Ruotsiin, ostaa se takaisin ja tuoda käytettynä Suomeen, jolloin tuontiverotus olisi 27 vuotta vanhalle autolle kohtuullinen. Vaihdekeppi on oikealla kädellä sopivassa paikassa ja sen liikkeet ovat herkkua aisteille. Jukka odottaa niiden pyöristyvän lämmetessään ja jatkaa kohti oikealle vievää mutkaa. 1995 säännöt olivat muuttuneet eikä veroja tarvinnut maksaa kuin vasta rekisteröinnin yhteydessä, eli nyt. Isot kengät eivät mahdu polkimille, hyvä jos pienetkään. Jukka ei ole koskaan ennen ajanut autollaan, tallissa kääntelyä lukuun ottamatta. Moottorikin on Range Roverin perusmallin, jonka 190 hevosvoimaa pitäisi riittää mainiosti tonnin painoiseen autoon. Marcosin rekisteröinti olisi ollut vielä jokin aika sitten mahdotonta. Kokonaisuus on kuitenkin hämmästyttävän hyvin suunniteltu, sillä tuuli ei riepottele lippalakkia pois päästä vauhdissakaan. Tässä vaiheessa Mantaran matkamittariin jää 108 kilometriä. Jukka Pohjalainen kertoi kunnostaneensa auton hyvään ajokuntoon, mutta tunnusti että ei ollut tehnyt koeajoa. Auto lähtee liikkeelle vimmalla ja kevyt kori seuraa kaasupolkimen asentoa viiveettä. Renkaat ovat kuin uudet, mutta jo tehtaalla asennetut. Renkaat pettivät Jukka ei ollut liioitellut. Matkustajan puolella on kohtuullisesti jalkatilaa. Istun penkillä jalat vielä ulkona ja kurkin jalkatilan perällä toisissaan kiinni olevia polkimia. Muutaman valokuvan ottamiseen riittävän, joskin niukahkon ajon jälkeen saan suostuteltua Jukalta luvan kokeilla autoa myös itse – siitä huolimatta, että renkaiden rungon kestävyyttä aletaan jo epäillä. Riisun suosiolla pois urheiluautokäyttöön liian raskaat kenkäni, ojennan ne valokuvaaja Ouviselle ja nostan jalkani sisälle autoon. Moottori käynnistyy ja vastaa kaasuun innokkaasti. 11 kahdesti. Mobilisti 3/22 . Nyt Jukalle on kerrottu, että 380 euron summalla hän saisi Marcosille katsastuksen, jossa autolta vaadittaisiin vuoden 1995 normien täyttämistä, ei nykyisten. Auto toimii muuten hyvin, mutta lähes käyttämättömät, 27 vuotta vanhat renkaat osoittautuvat kulmikkaiksi. Oven sulkemisen jälkeen ohjaamon huomaa kompaktiksi. Istuin tukee hyvin. Tyhjään aukkoon Jukka etsi Alpinen laitteen, joka ei ole ihan oikeata vuosimallia, mutta saman tyylinen kuin mitä autoissa niihin aikoihin käytettiin. Veimme sen trailerin kyydissä Alastaron moottoriradalle, jossa auto pääsisi tuulettumaan kunnolla ensi kertaa sitten 90-luvun puolivälin. Moottoritilaan ei tiepöly ole koskaan pinttynyt. Isommalla pykälällä veto jatkuu. Sehän ärjähtelee. Marcosin ovi on matala ja istuin lähellä tien pintaa. Marcos on tiettävästi tilattu vakiota leveämmällä kuljettajan jalkatilalla. Renkaat eivät ajamalla parane, vaan tärinä vain yltyy. Marcosmantara.indd 11 Marcosmantara.indd 11 5.4.2022 11.09 5.4.2022 11.09. Auto siirretään takaisin peräkärryyn. Olisiko tehtaalla levennetty vanhasta muistista oikeanpuoleista tilaa, sillä sinnehän briteissä polkimet yleensä asennetaan. Radiota Marcosiin ei ollut koskaan asennettu. Marcos on ulkoisesti uudenveroinen. Se ei ole mennyt tehtaan järjestelmissä ihan putkeen, sillä kuljettajan jalkatila on puolta kapeampi kuin matkustajan. Vaihteisto on suoraan kepin alla, eikä sen tuntumaa laimenna yksikään nivel. Lähdimme katsomaan. Marcosin ajaminen jalkineissa vaatisi jotakin balettitossujen tapaista. Huomattavasti lyhyemmänkin aikaa seisseiden ajoneuvojen tekniikka on lähes aina jollain tavalla jumissa. Tärinä yltyy ja alan pelätä renkaan rungon repeytymistä. Auton koripaneelien väliset raot ovat kieltämättä tasaisia kautta linjan, mutta lähes sormen levyisiä. Istuinta ei voi siirtää. Jukka ajaa Marcosin radalle
Mobilisti 3/22 Marcosmantara.indd 12 Marcosmantara.indd 12 5.4.2022 11.09 5.4.2022 11.09. 12
Moni pikkutehdas tai sellaiseksi pyrkivä jättikin autonsa kesken ja myi sen rakennussarjana. Jem palkattiin alkuvuonna 1958 myymään Dante-tuotteita. Sitä ei kestänyt pitkään, sillä Marsh sai idean. Miksi jättää kesken. Laadun tarkkuudessa ei saavutettu saksalaisia. Mutta erikoistilauksena tehtäviä yksittäiskappaleita tai piensarjoja ei vieläkään nikkaroida vastaavassa laajuudessa missään muualla. Laaja osaaminen eri aloilla ja kilvanajosta innostunut kansakunta on luonut edellytykset lukuisille pienille yrittäjille enemmän tai vähemmän urheilullisten ajoneuvojen valmistamiseen. Näin ei saatu aikaan sarjatuotannon vaatimia vaihtokelpoisia osia eri tuotteiden välillä, mutta kappalemäärissä päästiin jo suuriin lukuihin. Ranskalaiset olivat samoilla linjoilla. Askartelijoiden kansakunnalle annettiin käytännössä alennusta veroissa siitä, että he rakensivat tai ainakin viimeistelivät autonsa itse. Iso-Britannia onkin monella alalla käsityön huipulla. Vuonna 1960 Speedex teki kauniin urheiluauton korin, jota tarjottiin Sirocco-nimellä joko pajan omalle rungolle tai Ford Popularin alustalle asennettavaksi. Auton moottorin koon kasvaessa sen vuosittainen verotus nousi huomattaviin summiin. Mobilisti 3/22 . Osa näistä teki ajoneuvonsa lähes valmiiksi, osa tarjosi ostajille lähinnä korin osia ja ohjeita mistä käytetyn moottorin ja muun tekniikan voisi hankkia. Isoja valmistajia asia ei kiinnostanut. Palveluksensa päätyttyä hän toimi Firestonen myyntimiehenä ja oli innokas kilvanajaja omalla 750-kuutioisella Austin Specialillaan. Eri maissa uusien autojen verotus on heijastanut paikallisia arvoja. Siinä ei ole edes tehostinta ohjaukselle tai jarruille. Sillä on ajettu ainoastaan hiukan yli sata kilometriä. Perinteinen tuotanto perustui erikoistuneeseen käsityöhön. Perinteisistä työmenetelmistä huolimatta brittien tuotannon mittakaava oli teollisella tasolla jo 1600-luvun lopulla. Marsh & Costin Jem Marsh jätti koulunsa kesken 16-vuotiaana 1946 ja liittyi muutamaksi vuodeksi laivastoon. Kokoonpanon kulujen lisäksi myös verotuksessa säästettiin. Vaikka britit kehittivät ja kehittyivät myös sarjatuotannon saralla, oli heidän vahvuutensa kautta aikojen pientuotannossa. Joskus urheiluautolla tarkoitettiin ajoneuvoa, jolla ajettiin viikolla työmatkat ja osallistuttiin viikonloppuna kilpailuun. Esiteollisen tuotannon jälkeläiset Iso-Britannia tunnetaan teollisen vallankumouksen kehtona. Kilvanajo ja urheilullisuus ovat sukua toisilleen. Erilaisia vaihtoehtoja oli lukuisia, mutta useimpien settien tavoitteena oli tarjota ostajilleen tavallista hauskempaa ajokokemusta eli urheilullisuutta. Iso-Britanniassa ajettiin pian sodan jälkeen kilpaa lähes kaikella moottorikäyttöisellä. Suunnilleen saman aikaan Siroccon kanssa, tarjosi Marsh kilpailijaa myös omalle tuotteelleen. Harrastaja sai aikaan kilpa-auton poistamalla Austinin erillisen korin ja asentamalla sen tilalle kevyen urheilumallisen. Huhtikuun lopulla hän erosi yrityksen palveluksesta ja perusti oman nimeltään Speedex Castings and Accessories Ltd. On sitten kyse käsintehdystä haulikosta tai Formula ykkösestä, arvostetuimmat tuotteet tulevat Saarelta. Iso-Britannian asukkaat ovat askartelijoita, mutta myös erittäin kilpailuhenkisiä. Austinhan oli valmistanut erillisellä rungolla varustettua pikkuautoa vuodesta 1923 vuoteen 1939. Pienvalmistajille pelkän sarjan myynti oli realistisempi vaihtoehto. Osista itse kokoamansa auton tekijän ei sitä tarvinnut maksaa. Marcosmantara.indd 13 Marcosmantara.indd 13 5.4.2022 11.10 5.4.2022 11.10. He eivät koskaan pystyneet toteuttamaan massatuotantoa yhtä halvalla kuin italialaiset tai japanilaiset. Yksi niistä oli Sporting Motorists Agency, joka myi viritysosia nimellä Dante. Heille edullisempaa on tehdä ajoneuvo valmiiksi kerralla. Suuruuden ekonomia ei salli keskeneräisen rakennussarjan päästämistä myyntiin. Iso-Britanniassa uuden auton hintaan lisättiin paikallinen arvonlisävero. Speedexin tuotteet olivat aluksi lähes suoria kopioita Danten mallistosta. Sikäläiset luksusvalmistajat kuolivat, kun vuosittaisesta käyttömaksusta tehtiin riittävän progressiivinen. Onko maailman ainoa uusi Marcos Mantara niin ainutlaatuinen löytö, että se olisi pidettävä vitriinissä näyttelyesineenä. Iso-Britanniassa pyrittiin samaan, mutta laskukaavassa vain sylinterin halkaisijan kasvattaminen maksoi, joten vuosikymmenien ajan brittimoottoreissa oli huomattavan pitkä isku ja pieni sylinterin halkaisija. Yhdessä pajassa tehtiin yhtä työvaihetta metallinkappaleelle, joka vietiin seuraavaksi viereiseen pajaan, jossa oman alansa mestari teki seuraavan työvaiheen. Se tunnetaan myös siitä, että maa jäi teollistumisen junasta jo vuosikymmeniä sitten. Pian maassa operoi lukuisia pikkupajoja, jotka tarjosivat erilaisia viritysosia ja korikuoriloita innokkaille urheiluautoilijoille. Niitä oli maassa runsaasti eikä hyväkuntoisestakaan tarvinnut paljoa maksaa. Nykyäänhän vastaava verotus on yhä ankaraa vain, jos hankkii riittävän paljon kuluttavan, perinteisen isomoottorisen auton eli pohjimmiltaan paremmin ansaitsevien ylellisyystuotteen. Alasta riippumatta brittiläisyydessä vaikuttaa olleen samoja piirteitä. Silloin maassa valmistettiin kymmeniä tuhansia tuliaseita vuodessa. Heidän palveluksessaan oli muutaman kuukauden ajan työntekijä nimeltään Jeremy “Jem” Marsh. Autossa ei ole lukkiutumattomia jarruja eikä luistonestoa. Maahan syntyikin jo vuosikymmeniä sitten laaja rakennussarjoja valmistavien pienpajojen verkosto. Toisaalta kokemus olisi ohjastajalle välittömämpi, kuin mihin nykytekniikalla pääsisi. Nopeassa rata-ajossa rattimies saisi syyttää vain itseään, jos Marcos tekisi äkkiliikkeitä. Seuraavina vuosisatoina sotia käytiin ahkerasti. 13 Rekisteröinnillä ei ole ollut kiire, sillä sitä ennen Jukan pitäisi ratkaista suuri periaatteellinen kysymys; onko Marcos auto vai arkeologinen löytö. Syksyllä Speedex tarjosi jo omaa koria Austin Seiskan rungolle. Toisaalta tässä olisi tilaisuus siirtyä ajamaan käyttämättömällä 1990-luvun urheiluautolla. Se on kevyt, riittävän tehokas eikä ajamisen tunnelmaa häiritsemässä ole vielä minkäänlaista elektronista turvajärjestelmää. Austin 7-pikkuautoon pohjautuvat urheilumallit olivat yleensä kaikkein edullisimpia. Marshin liikeideana oli tehdä samaa kuin entinen työnantajansa. 1800-luvun alussa briteissä tehtiin jo miljoonia aseita vuodessa. Suomessa uusien henkilöautojen ostamista verotettiin aikanaan ankarasti lähinnä siksi, koska niiden katsottiin olevan paremmin ansaitsevien ylellisyystuotteita
Seuraavan vuosikymmenen alussa esiteltiin Marcos Martina. Auton kantava rakenne perustui vesivanerista liimattuun jäykkään koteloon. Mini Marcosin tuotantoluvut eivät parhaimmillaankaan olleet vuodessa pariasataa suurempia nekään. Moottoreina käytettiin erilaisia Fordin myllyjä. Pitkä tauko Seuraavat vuodet Jem Marsh myi varaosia aiemmin valmistuneisiin autoihinsa ja teki niihin entisöintejä. Martina kulki Fordin neloskoneella. Halutessaan Mantulan sai tehtaalta myös valmiiksi koottuna autona. Tehtaan, tai ehkä pikemminkin pajan koko tuotanto ei ollut tässä, sillä Marcos valmisti vuodesta 1965 alkaen myös pientä urheiluautokoria, johon asennettiin Minin tekniikka. Korkeiden valmistuskulujen vuoksi jousitus vaihtui jäykkään akseliin ja Panhard-tankoon, moottori puolestaan Fordiin. Fordin eri moottoreilla varustettuja Marcos GT:tä valmistui vuoteen 1969 mennessä 192 kappaletta. Marcos meni konkurssiin jo saman vuoden aikana. Yritys siirtyi isompiin, varta vasten tehtyihin tiloihin 1971. Tässä mallissa otettiin käyttöön ratkaisu, joka oli Marcosille tyypillinen tuotannon loppuun saakka: auton istuimia ei voinut siirtää pituussuunnassa, vaan tarvittaessa kuljettajan polkimien ripustus liikkui eteen ja taakse. Pieni, kevyt umpikorinen kilpa-auto, jonka ohjaamoon mahtui myös 193 cm pitkä Jem, oli kohteliaasti ilmaisten omaperäinen. Mini Marcos Lontoon autonäyttelyssä 1968. Vain väliaikaiseksi ratkaisuksi tarkoitettu auto oli niin onnistuneesti muotoiltu, että sen suoria seuraajia oli tuotannossa vuosituhannen vaihteeseen. Vuonna 1976 hän sai takaisin oikeudet Marcos-nimen käyttöön ja lopulta 1981 Marcos syntyi uudelleen. Vähäinenkin tuotanto loppui kokonaan. Marcosmantara.indd 14 Marcosmantara.indd 14 5.4.2022 11.10 5.4.2022 11.10. Vaikka Xylon oli kilvanajoon etevä, tuli pian selväksi, että pysyäkseen hengissä, yrityksen piti valmistaa tuotteita, joilla olisi laajempi ostajakunta. Vanerinen kantava rakenne vaihdettiin teräsputkirungoksi. Costin osallistui usean eri valmistajan kilpuriprojektiin. Tässä vaiheessa olisi melko helppoa pitää Marcosia oikeana autotehtaana, mutta lukumäärät olivat yhä minimaalisia. Väliaikaista kaikki Vuodelle 1963 Adamsit suunnittelivat mallin, johon Marcos leimautui vuosikymmeniksi. Edeltäviä malleja oli tehty yhteensäkin vain murto-osa tästä. Sen koria oli levennetty hiukan eturenkaiden ympäriltä, Marcos GT:n perusmuoto juontaa 1960-luvulta. Costin riitaantui Marshin kanssa ja lähti pois yrityksestä. Matalassa, sulavalinjaisessa vaunussa oli yhä Costinin mallin mukainen vanerinen kantava rakenne. Costin oli suunnitellut itsekantavia lasikuiturakenteisia koreja ennenkin, mutta nyt hän päätyi materiaaliin, johon oli tutustunut DeHavillandilla. Costinin seuraava projekti oli suunnitella erikoisurheiluauto Jem Marshin kanssa. Costin oli insinööri, joka oli työskennellyt sodan aikana lentokonetehdas DeHavillandilla. Earls Courtin näyttelyssä esitelty epätavallisen kaunis Marcos 1800 GT varasti kaikkien huomion. Aluksi Marcos GT:ssä käytettiin Volvo P1800:n moottoria ja monimutkaista DeDion-jousitusta. Marsh ja Costin lyhenivät muotoon Marcos. Yritys nimettiin yhdistämällä osa molempien herrojen sukunimistä. Autoja ei saatukaan hyväksyttyä siellä liikennekäyttöön. DeHavillandilla Costin tapasi Colin Chapmanin, jonka pyynnöstä hän siirtyi suunnittelemaan kilpa-autoja. Näitä uusia GT:tä myytiin aluksi ainoastaan osina. 14 . Vaikka Marcos 1800 GT oli huomattavasti suositumpi kuin edeltäjänsä, niitä myytiin kolmen vuoden aikana hillityt 99 kappaletta. Tuotannon käynnistyksessä koettiin viiveitä ja Yhdysvaltojen viennin kanssa oli ongelmia. Mobilisti 3/22 Hän oli tutustunut mieheen nimeltään Frank Costin. Kymmenessä vuodessa autotekniikka ei nähtävästi ollut kehittynyt paljoakaan, sillä uudet Marcosit perustuivat yhä 1963 Adamsien suunnittelemaan GT-malliin. Verosyistä autot oli tarkoitus myydä rakennussarjoina. Hänen suunnittelemansa Zagaton kori Maseratin Le Mans-autoon oli kuitenkin nolostuttava epäonnistuminen. Osa näistä koottiin valmiiksi jo tehtaalla, mutta pääasiassa Marcos toimitti edelleen rakennussarjoja. Tässä tehtaan osasto Geneven autonäyttelystä 1967. Nelipaikkaista Mantista ehdittiin valmistaa 32 kappaletta. Vuonna 1969 Marcos GT muuttui ainakin perustaltaan täysin eri autoksi, vaikka ulkonäössä ei muutosta juuri näkynytkään. Tehdas muistetaan erinomaisesta vanerirakenteisesta monitoimikone Mosquitostaan. Samaan aikaan tuotantoon otettiin 2+2-paikkaiseksi suunniteltu Mantis, joka ei ollut ulkonältään läheskään yhtä onnistunut kuin GT. Näyttelykuvat otti Holger Eklund – kukapas muukaan. Ensimmäiset näistä kulkivat Fordin Essex V6-moottorilla, mutta pyrkimys viedä autoja rikkaille Yhdysvaltojen markkinoille sai Jem Marshin vaihtamaan tilalle Volvon suoran kuutosen. Kevyt, jäykkä rakenne auttoi kilvanajossa mutta Jem Marshin pituuden huomioon ottaminen näkyi autojen ulkonäössä. Heidän ensimmäiset mallinsa olivat yhä melko puhtaita kilpa-autoja, mutta kieltämättä paremman näköisiä kuin Xylon. Hänen tilalleen suunnittelijoiksi tulivat veljekset Peter ja Dennis Adams. Vuodelle 1984 myyntiin tuli Marcos Mantula, jossa käytettiin ensi kertaa Roverin V8-moottoria. Se kun oli hyväksytty Yhdysvaltojen jo tuolloin tiukkenevien pakokaasunormien mukaiseksi. Se oli koriltaan lähes Mantula, mutta suunniteltu edullisemmaksi. Ensimmäiset Xylon-nimellä tunnetut mallit olivat paikalliseen tapaan rekisteröitävissä, mutta käytännössä melko puhtaita kilpa-autoja. Hän menestyi ja sai mainetta alan aerodynamiikan osaajana
Sen muoto on kestänyt aikaa huomattavasti heikommin kuin 1800:na alkunsa saaneen GT:n kurvit, jotka säilyivät 90-luvulle asti melko lailla samoina; vain lokasuojia pullistettiin raideleveyden kasvattamiseksi. Mobilisti 3/22 . Jem Marsh ja Frank Costin ja Marcos Xylon. 15 Jem Marsh ja alku-Marcoksen vanerirunko. Marcos Mantis (vasemmalla) esiteltiin 1968. Marcos Xylonin ohjaamo oli mitoitettu Jem Marshin 193-senttiselle varrelle. Marcosmantara.indd 15 Marcosmantara.indd 15 5.4.2022 11.10 5.4.2022 11.10
V8 painoi vähemmän kuin moni tilavuudeltaan puolta pienempi neloskone ja kesti kiitettävästi virittämistä. Pohjimmiltaan autojen ulkonäkö on ollut tyypillistä Marcosia vuodesta 1963. Toisaalta lukuun voisi laskea mukaan Marcosin mallistosta monet Mantaran sukulaisetkin. Ohjaustehostin oli ensi kertaa saatavilla, mutta vain lisävarusteeena. Le Mansiin osallistui kaksi Marcosta vuonna 1995. Näiden yhteisen tuotantomäärän laskemiseen riittävät kahden käden sormet. Yli 300 hevosvoiman teho tonnin painoisessa autossa oli jälleen sitä, mitä Marcosin asiakkaat odottivat. Niitä valmistettiin 51. Mantulan Triumphilta hankittu etujousitus vaihtui MacPhersoniin, jonka komponentit olivat peräisin Fordilta, joidenkin lähteiden mukaan Sierrasta. Yhä pienempää tuotantoa Kuten muitakin erikoisautoja, myös Mantaraa esiteltiin laajalti ainakin englanninkielisissä ja saksalaisissa lehdissä. Sen tuotannon jo päätyttyä Yhdysvalloissa, oli Rover hankkinut oikeudet moottorin valmistamiseen 1967. Mantaran tuotannon lähestyessä loppuaan 1997, esiteltiin uusi malli, jonka nimi oli jälleen Mantis. Marcos Mantaran tuotantomääräksi ilmoitetaan vuoteen 1998 mennessä kokonaiset 137 kappaletta. Vuonna 1992 Marcos jätti rakennussarjojen myynnin. Kaikkien neljän voimanlähde perustui samaan tekniikkaan. Marcosin tuotanto loppui kokonaan 2007. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Marcosin mallipolitiikka lähti laukkaan, jota valmistusmäärät eivät enää seuranneet edes entisessä määrin. Ei ole tiedossa, kuinka moni pääsi kilpien väliin, sillä LM-sarjaisia valmistui yhteensä 36, joista tiettävästi vain yksi Chevroletin moottorilla varustettu LM 600. Marcos menestyi kuitenkin hyvin GT-kisoissa myös Espanjassa ja Ranskassa. Marcos tarjosi Mantaraa lähes täysin vakiolla Range Roverin 190-hevosvoimaisella voimanlähteellä tai vastavuoroisesti 4,5-litraisella, josta oli härnätty 302 hevosvoimaa. Hyväksynnän tarkoituksena oli helpottaa pienten valmistajien autojen saamista liikenteeseen, mutta ainakin Jem Marsh väitti järjestelmää kalliiksi ja hankalaksi. 16 . Sen saatua kritiikkiä liiasta helppoudesta, tehtiin TS 500. Ainoastaan kolmena vuonna valmistettu MG RV8 saavutti sekin lähes kahden tuhannen auton tuotannon. Vastaavia autoja valmistivat muutkin, brittejä hekin. LM-sarjan autoilla voitettiin brittien GT-sarjan mestaruus 1995, -96 ja 2000. Tämä muutos lisäsi raideleveyttä edessä, joka taas pakotti levittämään lokasuojan kaaria ja konepeltiä. MARCOS MANTARA SPYDER 1995 MOOTTORI Tyyppi: Kevytmetallirakenteinen 90° V8, 1 sylinteriryhmään sijoitettu ketjukäyttöinen nokka-akseli, kansiventtiilit, L-jetronic -polttonesteen suihkutus Iskutilavuus: 3 946 cm³, sylinterimitat 94 x 80 mm, puristussuhde 9,7 Teho: 190 hv (DIN)/4 740 r/min Vääntömomentti: 319 Nm (DIN)/4 000 r/min VOIMANSIIRTO Viisivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, valitsin lattialla, takaveto, perävälitys: 3,14 JARRUT Tehostamattomat levyjarrut edessä ja takana OHJAUS Tehostamaton hammastanko-ohjaus, 2,8 ohjauspyörän kierrosta SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V, vaihtovirtalaturi, Lucasin kärjetön sytytys JOUSITUS Edessä: MacPherson-joustintuet Takana: erillisjousitus päällekkäisillä tukivarsilla, kierrejouset KORIRAKENNE Neliöputkesta hitsattu erillinen runko, ulkopinta lasikuitua MITAT Pituus: 4,01 m Leveys: 1,68 m Korkeus: 1,15 m Akseliväli: 2,28 m Raideleveys e/t: 1,45/1,40 m Omamassa ajokunnossa: 1 020 kg SUORITUSKYKY* Huippunopeus: 211 km/h Kiihtyvyys 402 m: 14,7 s Kiihtyvyys 0-97 km/h: 6,0 s *Autocar road test 1992 Marcosmantara.indd 16 Marcosmantara.indd 16 5.4.2022 11.10 5.4.2022 11.10. Merkin kilpahistoria muistettiin yhä Mantaran esittelyn aikoihin, varsinkin Mini Marcos, joka oli ainoa maaliin päässyt brittiauto vuoden 1966 Le Mansissa. Marcasite TS 250:n oli tarkoitus olla järkevä, normaalikäyttöön sovetuva urheiluauto eikä enää ärjy kilpuri kilvissä. TVR Chimaerassa käytettiin tosin jo viisilitraista versiota. Teräsputkirungolla varustettuja malleja ehdittiin valmistaa nelisensataa ennen vuoden 1971 konkurssia. Niiden jälkeen Marcos esitteli toinen toistaan nopeammat mallit TSO, TSO GT ja TSO GTC. Mantaraa pidettiin onnistuneena ja Marcos alkoi saada mainetta ihan oikeana autotehtaana. 1990-luvulla kasi oli kasvanut alkuperäisestä kolmen ja puolen litran tilavuudesta lähelle neljää yleisimmässä käytössään, Range Roverin pellin alla. Niitä tehtiin alle kaksisataa. Morgan myi noin 6 000 Plus 8-malliaan, tosin luvun saavuttamiseen meni yli kolme vuosikymmentä. Mantara ei ollut yksin. Autolehdistön testeissä Marcosia verrattiin Morganin ja TVR:n tuotteisiin tai MG RV8:iin. Samaan aikaan tuotannossa oli koriltaan modernisoitu Mantaray, joita tehtiin 26 kpl. Marcos GT:n kori vuodelta 1963 oli selvästi Mantaran edeltäjä. Roverin kasilla varustettua Mantulaa tehtiin kolmisensataa Mantaran esittelyyn mennessä. TVR Chimaeraa tehtiin myös 6 000 kappaletta, mutta huomattavasti lyhyemmässä ajassa, vain 12 vuodessa. Näistä kolmesta TVR Chimaera oli nopein, mutta myös hiukan muita kalliimpi. Mobilisti 3/22 jotta Fordin ohjaus mahtuisi mukaan. Buick oli esitellyt kevyen V8:n jo 1960. Tuotantoluvut tämän luokan ajoneuvoilla olivat tosin huomattavasti pienempiä, kuin niiden saamasta huomiosta voisi päätellä. Molemmilla oli sähköjen kanssa ongelmia ja lopulta vain yksi onnistui pääsemään maaliin – toiseksi viimeisenä. Iso-Britanniassa otettiin käyttöön tyyppihyväksyntä piensarjatuotteille. Sitä pidettiin Marcosin mittakaavassa hyvänä saavutuksena. . Marsh julkisti Marcos Mantaran, jota ei myyty enää lainkaan rakennussarjana. Martinaa myytiin neljän vuoden aikana 80 kappaletta, ainoastaan rakennussarjoina. Takalokasuojan kaaria ja valoja muutettiin myös modernimman oloisiksi. Marcos kehitti GT-kisoihin sopivan version, joka sai Ma-alkuisen nimen sijaan koodin moottorin tilavuuden mukaan, LM 400, LM 500 tai LM 600. Teknisesti se oli aika lailla erilainen vanerirunkoineen ja Volvon moottoreineen. Luokan säännöt vaativat autojen tarjoamista myös normaaliin rekisteriin ja liikenteeseen. Vaikka laskettaisiin yhteen kaikki Marcos GT:n muotoilun enemmän tai vähemmän perineet mallit, ei päästä kuin ehkä puoleen MG RV8:n tuotantoluvuista
Marcosmantara.indd 17 Marcosmantara.indd 17 5.4.2022 11.10 5.4.2022 11.10. Mobilisti 3/22 . 17 Marcos Heritage Mobilistin iskuryhmä kävi tapaamassa Marcosin entistä työntekijää Rory McMathiä Englannin Wiltshiressä keväällä 2009. Saimme myös luvan samoilla verstaan takapihalla, jonne oli varastoitu vuosikymmenten varrella kertyneitä lasikuitumuotteja ja erinäisiä lasikuituosia. Tuolloin Marcos Heritage keskittyi enää autojen huoltamiseen ja entisöinteihin, mutta vanhaa Mini Marcosta oli vielä teoriassa saatavilla
Uudelle Volgalle asetettiin lähes mahdottomia odotuksia, kun sen suunnittelu aloitettiin 1950-luvun lopulla. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona volga24.indd 18 volga24.indd 18 5.4.2022 11.27 5.4.2022 11.27. Ehti kulua lähes 12 vuotta ennen kuin se saatiin lopulta sarjatuotantoon, eikä se enää siinä vaiheessa edustanut tyylin tai tekniikan viimeisimpiä tuulia. Mobilisti 3/22 GAZ-24 Volga Sedan 1975 Volga ja lopullinen ratkaisu Auton tuntevat kaikki, mutta sen pitkälliset synnytystuskat ovat nousseet päivänvaloon vasta viime vuosina. Siitä huolimatta M24 tuli jäämään historiaan valmistajansa viimeisenä kokonaan itse suunnittelemana uutena henkilöautomallina. 18
Ainoa erityisvaltti hankkeen realistisen toteuttamisen kannalta oli puoluehallinnon lupaus, että GAZin tehtaisiin tultaisiin 60-luvun alkupuolella investoimaan vakavasti, jolloin sen kapasiteetti ja omavaraisuus nousisivat uudelle tasolle. Auton olisi miellytettävä niin Moskovan ruuhkissa ja bulevardeilla pujottelevia nousujohteisia pikkupamppuja, kuin myös kommunisti-imperiumin periferioiden mutavellissä mönkiviä politrukkeja. GAZin suunnittelijat saisivat aina uusimmat autoesitteet lännestä ja prototyyppivaiheessa he voisivat testata tuontirautoja yhdessä omien aikaansaannostensa kanssa, jotta neuvostoylpeyden kilpailukykyisyys ei jäisi arvailujen varaan. Molemmista laadittiin perusteellisia laskelmia ja nikkaroitiin pienoismalleja. Erityisen hankalan haasteen asettivat maan tieolot. Lisäksi oli enemmän kuin todennäköistä, että myös poliitikoilla olisi mielipiteensä asioista, eikä niitä voisi sivuuttaa olankohauksella. Uuden Volgan tulisi olla entistäkin tilavampi, sen pitäisi pärjätä vähemmällä huollolla ja olla luotettavampi. Toisaalla levisivät miltei länsimaisen tasoiset valtaväylät, toisaalla ei tarvinnut ajaa kuin hieman kylän ulkopuolelle, kun oltiinkin jo takaisin vuodessa 1890. Heidän GAZ-21 Volgansa oli osoittautunut onnistuneeksi ja halutuksi tuotteeksi. volga24.indd 19 volga24.indd 19 5.4.2022 11.27 5.4.2022 11.27. Suorituskyvyn parantaminen oli aina houkuttelevaa, mutta toisaalta etenkin taksiväeltä tuli toivomuksia pienemmästä polttoaineen kulutuksesta. He olivat saaneet juuri valmiiksi paljon hulppeamman ja edeltävistä malleista täysin poikkeavan GAZ-13 Tshaikan. Tässä tilanteessa olisi ollut täysin luontevaa ottaa esikuvaksi amerikkalainen koulukunta, olihan niin menetelty jo Volga 21:n ja Tshaikan kanssa. Volga 21:stä vastannut Alexander Nevzorov, GAZin pääsuunnittelija, lähti alkuun amerikkalaisuuden linjoille. GAZin suunnitteluosaston ylle alkoi kasaantua melkoisia paineita: heidän tulisi luoda malli, joka olisi täysin ajanmukainen, mutta joka ei kuitenkaan vanhenisi nopeasti, sillä suunnitelmataloudessa isommat muutokset olivat osoittautuneet todella haastaviksi toteuttaa. Perin kapitalistisessa hengessä GAZ tai alaa hallinnoivat poliitikot keksivät järjestää tulevan mallin ympärille sisäisen kilpailun. Neuvostoliitossa elettiin Hruštšovin kauden hehkeimpiä aikoja ja melkein kaikki näytti mahdolliselta. Niin oli jo käymässä Tshaikan kanssa. Samalla kun osa väestä ahkeroi Volga 21:n päivityksen parissa, melkoinen siivu GAZin aivovoimasta väitteli seuraavan mallipolven oiHahmotelma vuodelta 1959 heijasteli saman vuoden Ford-muotoilua. 19 V uoden 1958 lopulla GAZin tehtaiden suunnitteluosastolla vallitsi voimakas optimismi. Nyt tarvitsisi vain laatia päivitys 21:een, samalla kun varsinaiset ponnistukset kohdistettaisiin jo sen seuraajaan. Kuin tilauksesta Moskovassa järjestettiin vuonna 1959 suuri Amerikan teollisuuden näyttely. Sinne tuotiin huomattava kattaus uusimpia dollarihymyjä ja niille teetettiin jopa venäjänkieliset esitteetkin. Isänmaallisessa uhossa puoluejohto kannusti suoraa vertailua vastaaviin länsieurooppalaisiin ja etenkin amerikkalaisiin tuotteisiin. Mutta sitten nuoremmat autoarkkitehdit alkoivat kallistua neutraalimman ja ennen kaikkea ajattomamman tyylin kannalle. Toinen perustavaa laatua oleva ratkaisu liittyi korirakenteeseen: olisiko se Pobeda/ZIM/ Volga 21-perinteen mukaisesti itsekantava vai uuden Tshaikan tapaan X-rungollinen. Hänen ensihahmotelmansa muistuttivat voimakkaasti 1959 Fordeja, aina neliovista hard top-koria myöten. He eivät ikinä pystyisi pysymään sen perässä ja siten tuore komistus happanisi olemukseltaan muutamassa vuodessa. Jotta toimintareviirin määrittely ei olisi ollut liian helppoa, muistuttivat Avtoexportin edustajat kärkkäästi, että 21 oli saavuttanut yllättävän laajat markkinat maailmalla ja uutuuden pitäisi olla niin hyvä, ettei niitä missään nimessä menetettäisi. Puoli-itsenäiset tiimit voisivat heitellä ideoitaan niin muotoilun, rakenteen kuin tekniikankin suhteen. Maan tieverkostoa kehitettiin voimakkaasti etenkin suurimpien metropolien alueilla. Mutta samalla kun neuvostosuunnittelijat tuijottivat seinilleen kiinnitettyjä Chryslerien ja Fordien kuvia, he joutuivat myöntämään, että USA:n ja jopa Euroopan autoteollisuuden uusiutumistahti oli liian kova. Ihmisten materiaalisiin toiveisiin ei enää suhtauduttu vain vihaisesti mulkaisten, vaan jopa yksityisautoilu voisi yleistyä selvästi ripeämpään tahtiin. Niihin oli kaavailtu lyhennetty versio Tshaikan rungosta. Myös GAZin suunnittelijat ja insinöörit viettivät pitkiä aikoja tuijottaen siivekkäitä ja kromia pursuavia maantielaivoja ja niiden hienoja yksityiskohtia. GAZ tuskin olisi nostamassa suuria massoja pyörille, mutta kommunistipuolueen ja kaikenlaisten valtiollisten organisaatioiden alati laajeneva keskitason johto sekä kaupunkien taksilaivueet olisivat erittäin kiinnostuneita Volgan tulevista malleista. Vastassa oli siis keskenään täysin ristiriitaisia vaatimuksia ja odotuksia, joten tulevan Volgan suunnittelu ei todellakaan olisi läpihuutojuttu. Mobilisti 3/22
Korirakenteen osalta laskelmat osoittivat kuitenkin melko pian, ettei rungollisesta versiosta saataisi riittävän keveää. Taiteellinen neuLenja Tsikolenkon (oik.) muotoilutiimin ehdotus uuden GAZin ulkoasusta valittiin jatkoon vuonna 1964. Suomessahan Volgiin asennettiin sittemmin täysin ammattimaisesti Euroopan Fordin V6-moottoreita. Kromattu ja kurvikas vai vähäeleisempi suorakulmio. Näin terästettyjä moottoreita liitettiin sitten eri vaihteistoihin monen vuoden ajan. Tshaikan automaatti – eräissä yksilöissä nappivalintainen – toimi myös hyvin, mutta tehtaan automaattiosaston kapasiteetti oli niin säälittävällä tasolla, ettei sen saamisella Volgan mittakaavan tuotantoon ollut mitään toiveita, joten käsivalintaisella mentäisiin. Tilanne oli niin tasaväkinen, ettei täysin perusteltua päätöstä pystytty tekemään vielä vuosikausiin. Muutoksia rajoitti alihankkija ZAZ:n valmistuslinja, jonka työstökoneiden täydelliseen uusimiseen ei yksinkertaisesti ollut varoja. Kanttia olla kantikas Vuosikausien veivauksen jälkeen päästiin lopulta yksimielisyyteen tulevan Volgan ulkoisesta olemuksesta. Neuvostoliiton kulkuneuvoalan tutkimuskeskus NAMI innostui tästä ja siellä kehitettiin 90° V6-kanditaatti. V6:n suhteen pidettiin mahdollisena lähtökohtana jälleen Tshaikan kahdeksikkoa, jota olisi vain lyhennetty. GAZin omat miehet loivat puolestaan puhtaalta paperilta 2,9-litraisen 60° V6:n, joka testeissä osoittautui huomattavasti pehmemmin käyväksi ja miellyttävämmäksi kuin NAMIn tarjokas. Diesel ei ollut alkuvaiheessa mukana vakavasti moottorisuunnitelmissa, sillä dieselin saatavuus Neuvostoliitossa oli rajoitettu vain tiettyjen kolhoosien ja asevoimien tarpeisiin. Kahdeksikko olisi saatu Tshaikan tuoreesta 5,5-litraisesta, mutta se oli kallis ja työläs rakennettava ja ehkä hieman liian janoinen käyttötarkoitus huomioiden. Mobilisti 3/22 keasta kehityssuunnasta. Vaihteistoiksi harkittiin automaattia, kolmiportaista manuaalia ylivahteella sekä nelilovista käsivalintaista. Bensiininsuihkutus osoittautui pian toivottomaksi, mutta kaksoispalotilan kanssa pelattiin pidempään. Ilmapiirin hetkellinen vapautuminen vähensi ennakkoluuloja korimallia kohtaan ja viestit GAZin tehtaan tuotantolinjan tuskailuista harvalukuisten siviilifarmarien ja ambulanssien kanssa olivat ilmeisesti kantautuneet yläkertaankin. Tämä vaatisi valtavasti lisälaskelmia, eikä GAZilla ollut käytettävissään ensimmäistäkään tietokonetta apunaan. V6-moottorista tuli kohtalaisen runsaista testikilometreistä päätellen realistinen vaihtoehto, ja sille olisi ollut selvä tilaus kotimaanmarkkinoiden yläpäässä sekä viennissä, mutta riittävän korkealuokkaisten moottorilohkojen valuja koneistuslaitteiden hankkiminen olisi syönyt paljon kallisarvoisia dollareita. Sittenkin kun selvät amerikkalaisvaikutteet alkoivat jäädä tappiolle, oli yksimielisyyden saavuttaminen estetiikasta työlästä. Neuvostoinsinööreillä oli vain uskolliset laskutikkunsa. Esimerkiksi Chryslerilla pystyttiin jo vuosia ennen tätä nopeuttamaan Unibody-malliston kehittämistä ratkaisevasti tietokoneilla. Vaihtehtoina oli V8, V6 ja suora nelonen. V6 roikkui tehtaan tiedotusmateriaaleissa vielä 70-luvun alussa, mutta viimeistään öljykriisi ja polttonesteiden hinnannousu – joka tuntui myös Neuvostoliitossa – vei motivaation tehtaan omasta kuutosesta. Oli valittava itsekantavuus, mutta tällä kertaa kunnollisen apurungon kera. Jälkijättöisenä ideana jokainen yksilö jouduttiin nimittäin ottamaan kesken kaiken pois sedanien hihnalta ja muokkaamaan monin osin käsityönä. Voimalinjainsinööreillä oli alkuun “seinät leviällä ja katto korkialla”. volga24.indd 20 volga24.indd 20 5.4.2022 11.27 5.4.2022 11.27. Rungollinen vai itsekantava. Buickin ja Oldsin farmareissa vuodesta 1964 käytetty kattoikkunaratkaisu oli tehnyt vaikutuksen myös Tsikolenkoon. 20 . Tämä tilanne kuitenkin muuttui vielä esituotannon aikoihin, kun NL:n hyötyajonevotuotannon suuri dieselöintihanke käynnistettiin. Moderniin tapaan etulokasuojat kiinnitettäisiin pulteilla, takalokasuojat taas hitsaten. GAZin puolesta Scaldia, Konela ja muut vientimarkkinoiden edustajat voisivat asentaa niihin edelleen Indenorin ja muiden erikoistuneiden dieselmoottorivalmistajien rouskuttajia paikallisiin tarpeisiin. Ristiriitaisimpana kysymyksenä oli jäljellä ulkonäkö. Vaikka sen perusolemus ei poikennut valtavasti edeltävästä, oli se kokonaan uusi ja tehokkaampi, 2,5-litrainen, lohkoltaan alumiinia. Se ei estänyt leikittelemästä jännittävillä teknisillä piirteillä: useita protomoottoreita valmistettiin kaksoispalotilalla – samantapaisella Honda menestyi isosti sitten 70-luvulla – sekä polttoaineensuihkutuksella. Laatu pysyi yllättävän tasaisena, mutta työläiset pitivät niitä todellisina riesakkeina ja ne hidastivat koko linjaa. Tällä kertaa puolueen samettiverhoilluista kabineteista muistutettiin, että farmariversio ei olisi ainoastaan sallittu, vaan välttämätön huomioitava jo alkuvaiheessa. Kilpailevat suunnittelutiimit ajoivat päättäväisesti omia visioitaan. Nuoren nousijan, Lenja Tsikolenkon vetämän tiimin aikaansaannokset alkoivat vaikuttaa olemuksiltaan parhailta. Vakiomoottoriksi tulisi kuitenkin edelleenkin nelonen. Näyte Tsikolenkon taiteesta: suunnittelutiimiin kuulunut Larisa Repina GAZin toimistolla 1962
Näin hän sai pelastettua edes luomuksensa perusolemuksen. Traagista kyllä, hän osui varsin tarkasti oikeaan, mutta asiat Neuvostoliitossa eivät edenneet enää odotetulla tavalla uuden breszhneviläisen hallinnon alaisuudessa. Hän ihaili etenkin GM:n muotoilujohtaja William Mitchellin uusasiallista tyyliä ja pyrki Volgassa ennustamaan, mihin USA:n ja muun lännen automuoti etenenisi vuosien 1967-68 paikkeille ehdittäessä – silloinhan GAZin uusi suosikkimalli ehtisi markkinoille. Mobilisti 3/22 . GAZin insinöörit myönsivät, ettei heidän uusi 24:nsä tarjonnut aivan yhtä hiljaista ja pehmeää kyytiä kuin suurvalmistajien tarjokkaat, mutta tilojen, huippunopeuden ja kulutuksen kaltaisissa ominaisuuksissa se edusti vertailuryhmässä hyvää keskitasoa. Ja näitä virkamiehiä tuntui riittävän joka lähtöön, eikä mitään tapahtunut, ennen kuin papereissa oli leima leiman päällä. Vaikka itse kahina oli nopeasti ohitse, seurasi siitä valtavia sotilaskaluston tilauksia myös GAZille. Jos hoidit sarkasi hyvin ja ahkeroit, saatoit saada luvan Volgan hankkimiseen! GAZ-24 -tunnuksen saaneita esituotantoyksilöitä jopa esiteltiin Neuvostoimperiumin autonäyttelyissä 60-luvun puolivälissä – turhan varhain, kuten sitten ilmeni. Kukapa ei olisi halunnut tilaisuutta todeta jälkeenpäin: “Minä vaadin tehtäväksi siihen tuon mallisen pokkauksen.” Tai koristelistan. Jopa Volgan kaltainen suurhanke sai jäädä sivuraiteelle sotatalouden rattaiden pyöriessä. Vielä pahemmin etunojaa ottivat Avtoexportin myyntitykit, jotka julkaisivat pian se on täällä -tyylin ennakkomainoksia Länsi-Euroopassa. Korkeahko painopiste sivuvaikutuksineen oli kiistaton ongelma nopeilla pikipinnolla, joskin sitten kun siirryttiin pois valtaväyliltä, pärjäsi Volga vuorostaan paremmin. Vaikka ne harvatkin yksityiset, joilla oli varaa tai suhteita Volga 21:n hankkimiseen, joutuivat jonottamaan sitä vuosikausia, vallitsi kansan keskuudessa suunnaton kiinnostus sen seuraajaa kohtaan. Tsikolenko oli huomattavan lahjakas kuvataiteilija ja maalasi ja piirsi elämänsä aikana runsaasti niin ihmishahmoja kuin GAZ-tehtaan arkeakin. Sitten tuli vielä Israelin ja arabien Kuuden päivän sota vuonna 1967. 21 vosto äänesti Tsikolenkon ja hänen pienen tiiminsä piirtämän sedanin lupaavimmaksi vuonna 1964, mikä sinetöi hänen vähäeleisen näkemyksensä siirtymisen lopputuotteeseen. Koeajo-ohjelman loppusuoralla mukaan otettiin suunnitellusti ulkomaisia saman kokoluokan autoja: Chevrolet Chevy II, Fiat 2300, Opel Kapitän, Ford Falcon ja Mercedes-Benz 220. Sen tiedosti arvatenkin myös puolue, joka oli hyödyntänyt jo malli 21:tä tehokkaana kannustimena omissa riveissään ja toivon herättäjänä tavallisten ratinvääntäjien keskuudessa. Pelkistys oli tehokasta sosialismia, eikä tehokkuutta vastaan voinut väitellä. Jokaisella muotilla ja prässillä pitäisi muokata niin ja niin monta sataatuhatta tai miljoonaa teräslevyä, ennen kuin kustannukset olisi kuoletettu – luonnollisesti muutokset loppuunkulumisten välillä olisivat erittäin epätaloudellisia eli kaikkien isompien osien olisi mentävä maaliin kertayrittämällä. Mahdollisuudet vatvomiseen olivat lähes loputtomat ja söivät miestä, mutta Tsikolenko vastasi useimpiin vaatimuksiin pelkistämällä yksityiskohtia entisestään. Se oli asettanut osaltaan entistäkin korkeampia odotuksia tulevalle Volgalle. Monilla eri aloilla huomattiin, että politiikka ja puolue tunkeutui nyt yhteiskunnan pienimpiinkin sopukoihin; byrokratia paisui kuin hiivamyrkytyksen saanut pullataikina ja jokaisen virkamiehen oli päästävä lausumaan mielipiteensä ja jättämään jälkensä aivan kaikkeen, mikä kulki hänen valtapiirinsä kautta. Tai takavalon linssin. Tai tunkin säilytyspaikan. Länsitapaan protoista julkaistiin epävirallisia, kadulla napattuja “vakoilukuvia” ja uutuuden ominaisuuksilla spekuloitiin. Sosialismissakin tarvittiin haaveilua Samaan aikaan korimuotojen hiomisen kanssa harjoitettiin myös tekniikan ja alustan testausta GAZin kotikaupungin, Gorkin, ja myös Moskovan tienoilla niin ahkerasti, että Neuvostoliiton tekniikkalehdistö alkoi saada vihiä tulevasta ja huhut velloivat kiihtyvään tahtiin. Volga saattoi jäädä enemmistölle tovereista haaveeksi, mutta se ei ollut kuitenkaan niin tavoittamaton unelma kuin kaikki länsiautot tai Tshaikat ja ZILit. GAZin tehdas oli saanut sille luvatut uudet ja huomattavan arvokkaat osastot, kuten lännestä hankituilla koneilla varustetun koriprässäämön. Sen ainoa myyntivaltti lännessä oli enää alhainen hinta. Heidän vimmansa ymmärsi, sillä Volga 21 alkoi olla jo todella iäkkään näköinen, eikä teknisestikään enää kilpailukykyinen. Tsikolenkon harmiksi uuden Volgan kaltainen kohde veti puoleensa poliitikkoja ja virkamiehiä kuin haavoittunut valas valkohaita. Äkkiä kaikki voimavarat olikin ohjattava maastokuormureiden ja BTR60 -miehistönkuljetusvaunujen valmistukseen ja esimerkiksi uuden BTR-70:n tuotantoon saamiseksi. volga24.indd 21 volga24.indd 21 5.4.2022 11.28 5.4.2022 11.28
Kun tähän liitettiin korkeintaan keskinkertaiset maantieominaisuudet, hillitty suorituskyky, eräiden komponenttien kyseenalainen laatu ja uusien japanilaistuotteiden tarjoama kilpailu, oli Volgalle vaikea löytää luontevia tarvitsijoita. Se menetti 80-luvulla lopullisesti hienon mittaristonsa, joka korvattiin masentavalla muoviversiolla. Esituotantoyksilöihin oli kehitelty hienoja, kahdesta näyttävästä kangaslaadusta valmistettuja verhoiluja ja muita somisteita, mutta ne jouduttiin lopulta karsimaan erinäisistä syistä pois. Linjat ovat selkeät ja puhtaat. 34 500 mk; Lada 1200 14 900 mk; Plymouth Valiant Sdn 48 500; Toyota Crown 2000 Sdn 33 000 mk; Volvo 244 L 38 500 mk) * Export-versio Volgan rivinelonen oli Zavolzhye Motorni Zavodin Zavolžjessa, lähellä Gorkia valmistama ZMZ 24. Kun hankinta oli saatu kotitalliin, ilmeni, että asiat olivat pääosin hyvällä mallilla. Lisäksi Volga oli menettänyt kiusallisen paljon hintaetuaan. Mutta siitä enemmän autoja jäi täyttämään valtaisaa kotimaista kysyntää. Samoin vientimallien värimaailma oli normaalin laaja. Volgan nykyinen omistaja, Matti Wahrman, osti sen perikunnalta museokatsastettuna, mutta pitkällisen seisotuksen jäljiltä ei-ajettavassa kunnossa. Etenkin viimeiset, vuosien 2009-2010 mallit, kuten 31105 olivat viimeistelyltään jo vakuuttavia ja sisätiloiltaan hienostuneita – ja uskollisia vanhalle 24:n perusrakenteelle. Hienoimmat vientiversiot olivat jotakuinkin moderneja ULA/FM-radioita, kotimarkkinoilla oli enemmän iloa lyhyiden, keskipitkien ja pitkien aaltojen laitteista, joissa tuttujen kanavien kuuluvuutta riitti valtakunnan äärirajoille saakka. Korin väriskaala kotimarkkinoille oli todella niukka, mutta riittävän hyvillä suhteilla saattoi lisähintaan tilata minkä tahansa pigmenttiseoksen. GAZ oli esitellyt proton toisensa perään, joilla oli tarkoitus korvata vanhus perusteellisesti. Yhteisiäkin piirteitä oli havaittavissa helposti: jo 21:n viimeinen päivitysmalli oli saanut “hetulamaskin”, joka toistui nyt 24:ssä. Tehdasradio on karkuteillä. Se vaati 21:tä vähemmän huomiota rutiiniylläpitojen muodossa; alustan rasvanippaviidakosta oli jäljellä enää muutama. Hetulamaskin myötä on herännyt kysymyksiä Volga 24:n ja kiinalaisten luksuslimusiini Honqin yhteisestä keulailmeestä. Neuvostoteollisuuden tehokkuutta korostaen mitään tuotantotaukoa ei ainakaan virallisesti pidetty, vaan samalla kun viimeiset 21:t rullasivat hihnalta, niskaan hengittivät jo uudet 24:t. 22 . Omaperäisyys ei kuitenkaan purrut muualla kuin kotimaassa, jossa valinnanvaraa ei ollut. nestejäähdytteinen rivimoottori, ketjukäyttöinen nokka-akseli, sylinterilohko ja -kansi kevytmetallia, märät sylinteriputket, 5 runkolaakeria, kaksikurkkuinen K-126 G -kaasutin Iskutilavuus: 2 445 cm 3 , sylinterimitat 92 x 92 mm, puristussuhde 8,2 Teho: 110 hv (SAE)/4 500 r/min Vääntömomentti: 206 Nm (SAE)/2 400 r/min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen synkronoitu käsivaihteisto, lattiavalitsin, takaveto, vetopyörästön välitys 4,1 JARRUT Nestetoimiset jarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS Tehostamaton kiertokuulaohjaus, ohjauspyörän kierroksia 3,5 JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, kolmiomaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,74 m Leveys: 1,80 m Korkeus: 1,49 m Akseliväli: 2,80 m Raideleveys: 1,47/1,42 m Omamassa: 1 400 kg Rengaskoko: 7.35x14 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V HINTA 22 560 mk (Volga V6 n. Volgaa uudistettiin ja muokattiin. Se, missä pelkistäminen ja vatvominen ei vaikuttanut positiivisesti, oli sisustus. Otteita originaalista Mobilisti koeajoi Volga 24:n jo vuonna 2008, numerossa 4. Samoin korkea maavara oli entuudestaan tuttu. Riikasta löytyy edelleen uusia varaosia erittäin sopuisaan hintaan ja auto on selvästi tehty itse korjattavaksi; kaikkeen pääsee helposti käsiksi eikä erikoistyökaluja juurikaan tarvita. Se oli oma itsensä. Kun meille tarjoutui tilaisuus tutustua MR-kilpiseen, varhaiseen bensiinimoottoriseen sedaniin, oli houkutus ylivoimainen – etenkin kun tiedossa oli tuoretta tutkimustietoa mallin syntyvaiheista, joita edellä on yritetty selostaa. Pienen verryttelyn jälkeen havaittiin parhaaksi vaihtaa kansipahvi ja polttoainemittari. Kaksi, kolme vuotta oli tuolloin pitkä tovi autoteollisuuden mittapuulla – puhuttiinpa sitten muotoilusta tai tekniikasta. Konela-taustasta kertoo mm. Vuosituhannen vaihteessa koko yhtiö oli pahoissa vaikeuksissa, mutta Volga oli saanut takaisin kelpo siivun sen alkuperäistä hohtoaan. Oikeastaan vain komea, selkeä mittaristo jäi alun perin tarkoitettuun tyyliinsä. Se on kuitenkin ollut mitä ilmeisimmin puhdasta sattumaa; leveät ritilämaskit ja vain kahden umpion keulat olivat silloin muotia vähän joka puolella. Eri mallipolvien välinen ero oli kaikin puolin dramaattinen. volga24.indd 22 volga24.indd 22 5.4.2022 11.28 5.4.2022 11.28. Viimeiseen saakka GAZ-24 Volga hyväksyttiin viimein tuotantoon ja keskikesällä 1970 oikea sarjavalmistus alkoi. Volgasta oli todellakin moneksi. Vientimarkkinoilla edeltävän polven jälkeenjääneisyys myrkytti imagon ja kuten todettua, 24 oli tarkoitus saada myymälöihin 1967 tai viimeistään 1968, ei vasta 1970, kuten kävi. Siitä päästiinkin erääseen Tsikolenkon saavutukseen: vaikka 24 oli imenyt suunnittelun aikana vaikutteita lännestä, ei sitä voinut luonnehtia minkään länsivaunun kopioksi. Tehtaalla viennin jääminen edeltäjän varjoon ei jäänyt huomaamatta, etenkin kaikki vaivannäkö oikeanpuoleisella ohjauksella varustetun version suhteen turhautti. Lämmittimen toiminta osoittautui mystiseksi, mutta muuten takaisin ajokuntoon saaminen ei vaatinut kovinkaan suuria ponnistuksia tai investointeja. Soratien kutsu Harmaanmusta, suorakylkinen Volga ei ole nykysilmään ehkä kaunotar, mutta ei kyllä hirviökään. Auton alkuvaiheista ei ole mitään muuta tietoa, kuin että sen olisi ostanut uutena suomalainen merimies, hyödyntäen ilmeisesti jollakin tavoin muuttoautojärjestelyä. Ovenkahvat GAZ Volga 24 Sedan 1975 MOOTTORI* Tyyppi: 4-syl. alkuperäinen, ikääntynyt takaikkunatarra. Kokoonpanon laatu oli yleensä ainakin tyydyttävällä tasolla ja lukuunottamatta neuvostorenkaiden ja joidenkin materiaalien kasvavia laatuvaikeuksia, Volga jatkoi vahvasti sosialistisella vyöhykkeellä. Farmarien ambulanssiversiot puolestaan pelastivat potilaan jos toisenkin. Mobilisti 3/22 Sisämelusta muodostui pieni ongelma, mutta se saatiin ennen tuotantoa kuriin. Lähes kaikki aikakauden neuvostoliittolaiset pariskunnat taittoivat ensimmäiset yhteiset kilometrinsä keltaisin ajovaloin varustetuilla mustilla Volgilla – ne olivat maistraattien erikoisversioita vihkiäisiin. Sen ikää yritettiin naamioida erilaisten muovilärsäkkeiden ja kulmikkaiden ajovalojen avulla, mutta turhaan. Se oli lännessä edelleen halpa kokoluokassaan, mutta ei enää niin edullinen kuin ennen. Uutta 24:ää ei ehkä rakastettu niin kuin romanttisempaa edeltäjäänsä, mutta se ansaitsi kuitenkin käyttäjiensä kunnioituksen. 76-oktaaniseen tyytyneessä kotimaan versiossa oli vain 71 hv. Kuulostaa perin haasteelliselta operaatiolta, mutta tilanteesta otettiin jopa valokuvakin todisteeksi. Kyseessä oli vieläpä kunnioitettavan kilometrisaaliin taksina kerännyt diesel-farmari. Muutoin voimalinja ja alusta ovat mitä ilmeisimmin tehtaan jäljiltä. Se oli miliisien ja muiden turvallisuusorganisaatioiden vakiokalustoa, suurkaupunkien valtaviksi kasvaneet taksilaivueet pärjäsivät niillä ja tietenkin erilaiset virastot, laitokset ja politbyroot pysyivät liikekannalla niiden avulla. Alihankkijoilta tilattiin kolmea erilaista radiotyyppiä; sisältyihän moniaaltovastaanotin perinteisesti GAZ-henkilöautojen hintaan
Mobilisti 3/22 . Sitten ne paljon puhutut ajo-ominaisuudet. volga24.indd 23 volga24.indd 23 5.4.2022 11.28 5.4.2022 11.28. Siihen saisi lastata kuljettajan oheen viisi toveria tai vaikka lammasta tavaroineen, eikä se siltikään löisi jousitustaan pohjaan tai muuttuisi vaikeasti hallittavaksi. . Istuin on tyydyttävän mukava jousitukseltaan, eikä autossa kuumanakaan päivänä tuoksu pehmusteiden meriheinältä tai varhaisten neuvostomuovien eltaantuneelta eläinrasvalta. Se ei myöskään säiky nimeksikään hidastetöyssyjä tai vastaavia muodostelmia. Mutta kunnon perunapeltotasoisen, auraamattoman jäärosoreitin jäljiltä se näyttäytyisi varmaankin toisenlaisessa valossa. Metalli ei kolahda metalliin, eikä avaamiseen tai sulkemiseen tarvita viikkojen voimaharjoittelua. Joitakin hälyääniä kantautuu sorapinnalla, mutta yleisvaikutelma on vääntöluja ja konstailematon. Vipstaakien toiminta on ongelmatonta, mutta ei ylellistä läntisellä mittapuulla. 23 klassista painonappimallia. On totta, että Volga viihtyy tavallista paremmin soralla tai pahasti vääntyneellä ja reikiintyneellä asfaltilla. Verhoilu on kauttaaltaan aitoa neuvostovinyyliä, väriltään klassista Lipstick Rediä tai pitäisikö sanoa “Pomada Krasnayaa”. Vaihteenvalitsin näyttää jotenkin orvolta alhaalla kardaanitunnelin päällä, mutta sen toiminta on miehekkään suorasukaista. Heikoimmilla ajopinnoilla sen koko alusta pääsee loistamaan ja muistuttamaan suunnittelun prioriteeteista. Isompi ihminen voisi tykätä enemmänkin. Ovien toiminta ei tunnu eikä kuulosta aivan kokoluokan länsitasoiselta, mutta niistäkään ei pysty osoittamaan mitään erityistä piirrettä, jolle voisi naureskella päätään pyöritellen tai joka vaatisi selittelyä. Iso nelonen käynnistyy pienen sahauksen jälkeen, eikä tärisytä ruuveja auki värinällään. Volga on siinä suhteessa selvä työjuhta: kantava ja joustava menijä, joka nielee vaikeudet vikisemättä. Vääntöä piisaa kohtalaisen laajalla alueella, eikä oikean käden tarvitse olla vaihtamassa alas ja taas ylös jokaisen hidastuksen kohdalla. Keulan kuuluisa hetulamaski on läheltä katsoen parempaa laatua kuin olisi odottanut, kiilto on syvää eikä se todellakaan ole muovirihkamaa. Amblaa tai Naugahydeä se tuskin on, mutta ei myöskään rapeaa puolalaista matkalaukkukerniä. Volga 24 on niitä autoja, jota arvostaakseen on koettava hyviä ja huonoja olosuhteita. Sen tehoilla tuskin pärjää liikennevalokisoissa, mutta ohitusten ei tarvitse jäädä tavoittamattomiksi haaveiksi. Viidennestä vaihteesta voimalinja hyötyisi selvästi. Tilaa on mainosti jokaiseen ilmansuuntaan, eikä muhkeinkaan karvahattu ole hieronut kattoverhoilua. Priimakuntoisilla asfalttiosuuksilla ilmenee, että Volga vaatii parhaisiin aikalaisiinsa verrattuna pykälän enemmän luotsaamista ja jos aikoisi ajaa todella nopeaa serpentiiniä, niin joutuisi todennäköisesti varautumaan kauniin, kiiltävän ja kovakehäisen ohjauspyörän kohtalaisen aktiiviseen veivaamiseen. Myös kytkin on vaatimansa voiman perusteella miehen suunnittelema ja venäläistapaan ehkä hieman vaikeasti annosteltava, mutta paljon pahempiakin on tullut poljettua. Talvella sen korkea maavara on varmasti auttanut vaikeuksien voittamisessa eikä matkalaisten ole tarvinnut tuskin palella. Samalla huomaa, että kori tuntuu hyvin vahvalta. Katkaisinrivistöt selkeine symboleineen ohjausakselin molemmin puolin ovat hyvin amerikkalaishenkinen ratkaisu, paitsi että valoja hoidellaan oikealla, ei vasemmalla kädellä. Peltipinnat luovat säälimättömistä tarkkailuolosuhteista huolimatta siistin vaikutelman, normaalia 70-lukuista perheauton tasoa. Luukkujen istuvuus ei aiheuta erityistä huolta, raot ovat hieman tavallista leveämpiä, mutta tasaisia. Vanha pobedisti voisi pettyä – tai ilahtua. Normaalilla testi-istunnalla tai korttelin ympäri ajamalla se ei pääse vielä oikeuksiinsa tai tee mitään ihmeempää vaikutelmaa. Totuttelun jälkeen se saattaisi olla täysin tyydyttävä, mutta ihanteellista siitä tuskin saisi. Toisin kuin nykyään, 70-luvulla ei voinut saada kaikkea, vaan ajo-ominaisuudet olivat aina jonkinlainen kompromissi. Siinä missä useimmat amerikkalaiset maantielaivat olivat parhaimmillaan kotimaansa superpikateillä, oli Volga varmasti hienoimmillaan Neuvostoliiton tiestön ankeilla urilla ja kapeilla kujilla. Parhaissakaan oloissa 24 ei tarjoa BMW:n “dynaamista ajokokemusta”, eikä ison amerikkalaisen äänettömän lipuvaa kyytiä, vaan Volga on tältä osin ihan omanlaisensa menijä. Sinne se oli luotukin. Volgalla ei pelota ajaa kovaa hyvälläkään tiellä; pikemminkin se varoittaa ajoissa, milloin lähestytään järkevän tilannenopeuden ylärajaa ja herättää siten luottamusta kuljettajassaan. Korkeaa maavaraa lukuunottamatta tätä voisi väittää vaikkapa 60-lukuiseksi Holdeniksi, eikä monikaan aussi väittäisi vastaan. Moottorinsa voimin Volga ei tunnu lautturien vetämältä raskaalta proomulta, vaan jälleen kerran normaalilta 70-luvun eurooppalaissedanilta. Sokkotestissä olisi kyllä ihmeissään, että minkä maalaiseen autoon minut oikein istutettiin, jokin japanilainenko kenties. Ajoasento ohjausakselin asentoineen ja hallintalaitteiden mittasuhteineen on pykälän outo, mutta ei huonokaan. Se on hyvässä kunnossa ja osuu ahterituntumaltaan jälleen normaaliin 70-luvun keskitasoon. Mikään täysin äänetön silkkinyrkki se ei ole; pikemminkin tuiki tavallinen, kiihkoton neloskone. Mutta tehostamaton ohjaus ei sentään ole joidenkin 60-luvun amerikkalaisvalmistajien tapaan seitsemän kierroksen kieputin, vaan tyytyy vähempään
Niin, kuinka suuri osa kyseisten pelien pelaajista on kotoisin seuduilta, jotka ovat autoistuneet vasta tällä vuosituhannella. Suomessa on ainakin yksi E85-konversiossa tarvittavia sarjoja valmistava yritys, Eflexfuel. Mobilisti 3/22 koonnut: Toimitus . Muutossarjan asentamisen jälkeen aiemmin bensiiniä polttonesteenään käyttäneen auton voi tankata halutessaan alkoholiseoksella E85 tai niitä yhdistämällä. Kulkeminen on aina ollut elimellinen osa ihmisen elämää – välttämätöntä selviytymiselle, tarpeellista vauraudelle ja antoisaa viihtymiselle. . Polttoaineiden hinnat ovat nousseet rajusti syksystä lähtien ja Venäjän käynnistämän sodan seurauksena hinnat ovat kivunneet ennätyslukemiin. Tiettyjen automallien legendastatus on niin aluesidonnaista, etteivät esimerkiksi kiinalaisnuoret voi sitä noin vain käsittää. Näyttelytekstejä on ollut kirjoittamassa myös kirjailija Terhi Rannela, joka on onnistunut tiivistämään pieniksi tarinoiksi pitkän aikajatkumon kinttupoluilta moottoriteille. Autoliitto on nostanut asiaa esille monessa yhteydessä ja erilaiset kansalaisaloitteet yrittävät saada Suomenkin autoilijoille vastaavaa tukea. . He ovat oppineet arvostamaan eri automerkkejä aluksi lähinnä länsimaisten elokuvien perusteella. Näyttelyn antia syventää sähköinen lukupiste, jossa voi perehtyä Mobilian työryhmän valitsemiin Mobilistin artikkeleihin aiheen ympäriltä. Näyttely on avoinna vuoden 2029 loppuun asti, mutta sitä hoidetaan ja perusparannetaan matkan varrella – kuten teitäkin. Pääosassa on ihminen, joka teitä on kulkenut ja tarvinnut. Nimensä mukaisesti näyttely kertoo pieniä kertomuksia matkoista suomalaisen tien tuhatvuotisesta historiasta. . Silloinhan asiasta innostuneiden piti opetella alan lehtien tai kirjojen perusteella tunnistamaan automalleja, joita ei liikenteessä nähty välttämättä koskaan. On tietenkin ihan luonnollista, että vuosikymmeniä sitten vaikutuksen tehneet ajoneuvot ovat nykyteinille tuntemattomia. Se, mikä meille nyt on itsestään selvä liikenteen ilmiö, voi toisessa hetkessä olla kohtalon näyttämönä. Kallis polttoaine vaikuttaa kaikkiin suomalaisiin, sillä täällä auto on usein ainoa mahdollinen tapa kulkea esimerkiksi töihin ja saada arjen muut välttämättömät asiat hoidetuksi. Yrityksen tuotteita suositellaan asennettaviksi autoihin, joissa on jo monipisteruiskutus, mutta ei vielä aivan uusinta tekniikkaa. Mobilisti 3/07 . Toimenpiteet voitaisiin toteuttaa määräaikaisina tai pysyvinä. Keinovalikoimassa ovat muun muassa ajoneuvoveron ja siihen sisältyvän käyttövoimaveron alennukset ja esimerkiksi polttoaineverojen ja polttoaineista maksettavan arvonlisäveron alentaminen. 3 24 . Ruotsissa hallitus on päättänyt investoida 14 miljardia kruunua tukipakettiin, joka alentaa muun muassa autonkäytön ja asumisen kustannuksia. Käyttövoimavero voitaisiin jopa poistaa. Playstationin uudessa Gran Turismo 7 -pelissä on sivistäviä elementtejä, tietoiskuja, joissa selitetään pelaajille, miksi M-sarjan BMW:t tai muut ovat “siistejä”. uutisetjalukijat322.indd 24 uutisetjalukijat322.indd 24 5.4.2022 15.17 5.4.2022 15.17. Alkoholi on huomattavasti halvempaa kuin bensiini, mutta sen matalan energisisällön vuoksi sitä myös kuluu enemmän, joten kovin suuria taloudellisia etuja ei muuMobilian pitkäaikainen ydinnäyttely tunnetaan nimellä "Kertomuksia teistä." Gran Turismo 7:n "kahvilassa" perehdytetään pelaajia legendaaristen automallien historiaan. Miten tästä tuleekaan mieleen 1980-luvun amerikanautoharrastus. 3 Mobilisti 3/07 . Kertomuksia teistä on jatkuvasti kasvava digitaalinen tiedon maisema. Moottoribensiinin valmistevero on tällä hetkellä noin 0,76 ja dieselin noin 0,59 euroa litralta, kertoo Autoliitto. ”Kertomuksia teistä” on Mobilian ensimmäinen ydinnäyttely ja kertoo suomalaisen tien ja tiellä kulkemisen tarinaa
Tapahtuma on tähän saakka kasvanut tasaisesti, mutta nyt oli siinä ja siinä, etteikö näytteilleasettajia olisi ollut vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Ranskassa on ylituotantoa kasvipohjaisista jäteaineista, USAssa on paljon ylijäämämaissia. Toisaalta kunto ja jäljellä olevat osat ovat selkeästi rohkaisevampia, kuin Ilolan omassa junakeulassa, jossa ei ehjää kohtaa ole lainkaan. Alkoholiseos valmistetaan suurelta osin kierrätysmateriaalista, joten se ei ole yhtä riippuvainen itäystävän kanssa tehdyistä kaupoista kuin bensiini. Eurooppalaisia vanhojen autojen suurnäyttelyitä on järjestetty tänä keväänä koronan aiheuttaman parin vuoden tauon jälkeen. Ranskassa polttonesteiden hintaero on sen verran suuri, että kysyntä on siellä huomattavaa. Varsinais-Suomesta oli pintautumassa vastaava, vuosikymmeniä metsittynyt VW. 3 Mobilisti 3/07 . Alametsä esittäytyykin viimeisteltyä puleeraamista vältteleväksi entisöijäksi ja mitä ilmeisimmin tiedostaa homman karanneen hieman käsistä. Eflexfuelin suurimmat markkinat eivät tosin ole Suomessa. Alkoholilla saa myös jonkin verran lisää tehoa autoonsa, varsinkin ahdetulla moottorilla varustettuun, sen suuremman puristuskestävyyden vuoksi. Valiantiin pohjautuva erikoismalli oli eräs pystyvimpiä GT-vaunuja, mitä tuolloin saattoi kaupasta ostaa ja sellaisen hankkimiseksi piti edustaa vähintäänkin ylempää keskiluokkaa. Autoja on niin paljon, että mittavat tilat ovat niitä täynnä ja korjaamonostureiden tehtäväksi jää lähinnä autojen varastointi kahteen kerrokseen. . Mobilisti 3/07 . Konversio maksaa muutaman satasen, johon saa Traficomilta 200 euron tukea. Yhdysvaltoihinkin muunnossarjoilla on kysyntää. Auto haettiin Helsingin Vartiokylästä, missä se kuorittiin pressukatoksestaan pukkien päältä takaisin tien päälle. Yhteystiedot: Risto Tuominen 0400328629 . Näistä mielenkiinto kohdistuu oman ajoneuvokulttuurimme kannalta ehkä merkittävimpään hankintaan, vuoden 1966 Barracuda Formula S:ään. Poikkeavaa oli myös se, että perinteistä näyttelyluetteloa ei julkaistu ollenkaan. Kunhan kevät koittaa, on aihio tarkoitus kaivaa esiin ja mahdollisesti tarjota halukkaille. Paunonen oli tavannut paikan päällä brittituttavansa, joka oli kertonut Pariisin Retromobilen olleen vastaavalla tavalla kutistunut. Molemmat ovat halpoja raaka-aineita alkoholin tislaamiseen. Alametsän Barraduda Formula S ostettiin 2001 Helsingistä. Amerikkalaisiin hurahtanut Olli on onnistunut, tai epäonnistunut, haalimaan itselleen erittäin laajan kattauksen eriasteisia projekteja useilta vuosikymmeniltä. Essenissä käynyt Risto Paunonen kertoo vierailleensa tapahtumassa säännöllisesti vuodesta 2002 eikä ole koskaan nähnyt moista pudotusta. Essenissä pitkään jo aiemmin käytössä olleita halleja oli pimeinä. Eläkkeellä sitten… . 60-luvun perusjenkkejä on myös viljalti ja Olli kertoo omistavansa peräti kolme akvaarioikkunaiseksi nimittämäänsä Barracudaa. Avustajamme herra Ilola sai yhteydenoton liittyen reilu vuosi sitten metsän keskeltä kaivamaansa -57 VW Transporteriin. Katsojia paikalla vaikutti olleen ihan kohtalaisesti. Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttava Radio Pooki käsitteli hiljattain otsikolla “Rasvamonttu” Raahelaisen Olli Alametsän autoharrastusta. Messujärjestäjä oli tiettävästi laskenut hintojaan huomattavasti jopa päähallin, eli kaikkein halutuimman tilan vuokraajilta. Keskustelu oli mielenkiintoinen, mutta myöhempi valokuvakollaasi osoitti pakettiauton olevan pallokeula eli seuraavaa sukupolvea, kuitenkin sen alkuvuosilta. Autoja on 50-luvun Mopareista, seuraavan vuosikymmenen Lincolnin kautta räsykattoiseen Fox-Mustangiin. Italiasta työmatkalta tavoitettu Alametsä muistaa Barracudan hankintamatkan vuonna 2001 hyvin. Eräs espanjalaisen yrityksen edustaja kertoi arvioineen kuljetuskustannustensa nousseen 9 000 eurosta 15 tuhanteen parissa vuodessa. 25 toksella saa. uutisetjalukijat322.indd 25 uutisetjalukijat322.indd 25 5.4.2022 15.17 5.4.2022 15.17. Syynä kutistumiseen voi esittää varovaisuutta pandemian suhteen sekä kasvaneita kuljetuskustannuksia. Vaikuttaa siltä, ettei rajoitusten päättyminen ole saanut ainakaan näytteilleasettajia liikkeelle entiseen malliin. Ohjelma on kuultavissa radio Pookin sivuilla ja vaikka haastattelija puhuukin harrastajien näkökulmasta lähinnä puuta heinää, syntyy kokonaisuudesta kuitenkin selkeä kuva hamstraamisen vakavuudesta. Olli Alametsän mittavaa kokemusta esiteltiin Radio Pookin ohjelmassa ja nettisivuilla. Tapahtuman järjestäjän mukaan paikalla kävi noin 150 000 henkeä, joka on neljänneksen vähemmän kuin parhaimmillaan ennen pandemiaa. Nostalgisia kuvia Ollilta löytyi samoin tein sähköpostiin lähetettäviksi, vaikka pitkät ulkomaantyöt haittaavatkin harrastuksen käytännön edistymistä. 3 Mobilisti 3/22
Tuotot kanavoitiin Ahnenerbe-instituutille. Alain Delonin vanha Range Rover myytiin Retromobilen Artcurial-huutokaupassa lähes sadallatuhannella eurolla. Retromobile-näyttelyssä oli superautojen ystäville tarjolla mm. Lahden Classic Motor Show on näyttelytilan suhteen täyteen varattu ja kentältä kuuluvien puheiden mukaan alan väki odottaa innolla päästäkseen pitkästä aikaa alan tapahtumiin. Peugeot 205 GTI 1.9 myytiin 48 872 € hintaan. 3 26 . Saksan tieliikennelaki, Straßenverkehrs-Zulassungs-Ordnung, määrää yhä poljinheijastimien käyttöpakosta. . Tapahtumaan lähtemistä ei meillä useinkaan mietitä sen liiketaloudellisen kannattavuuden kannalta. Huutokaupassakin ainakin raportoidaan rahan liikkuneen, mutta vertailua aiempiin vuosiin emme ole löytäneet. Erona mannereurooppalaisiin messuihin, näytteilleasettajat ovat Suomessa enimmäkseen harrastajia, eivätkä keräilyautojen kauppiaita. 3 Mobilisti 3/07 . Ahnernerben arkeologit ja kulttuuriantropologit yrittivät parhaansa mukaan selittää herrarodun ylivertaisuutta ja etsiä sen myyttistä alkukotoa, milloin Karjalasta, milloin Himalajalta. Ahnenerbe-instituutti kärsi kuitenkin rahoituksen puutteesta. Pariisiin oli kuitenkin saatu erikoisuuksia. Pakasta vedetty Peugot 205 GTI 1,9 oli puolet siitä. Natsijohtaja Heinrich Himmler, SS-Reichsführer, otti elämäntehtäväkseen arjalaisten kansojen juurien etsinnän. Artcurial-huutokauppatalon myynnissä nähtiin eksoottista kalustoa laidasta laitaan, mutta myös melko tavallisina pidettyjä laitteita. Sitten Himmler, poliisivoimien ylin päällikkö, kirjasi tieliikennelakiin käyttöpakon määrätynlaisille poljinheijastimille. Historiantutkimuksesta saatiin kättä pidempää natsien hirviömäisille rotuopeille ja tuhoamisohjelmille. Natsieliittiin noussut Himmler perusti 1935 Ahnenerbe-instituutin tutkimaan arjalaisten kansojen historiaa. Ranskalaisnäyttelijä Alain Delonille uutena kuulunut Range Rover nousi 95 360 euroon. . SS:n puoliksi omistama Anton Loibl Gmbh sai myydä niitä ja niiden lisenssioikeuksia, ja osa tuotoista jyvitettiin Ahnenerbe-instituutille! Sotaa käyvän maan polkupyöriin meni loputon määrä pakollisia heijastimia. Himmlerin ja SS:n myötävaikutuksella Loiblin poljinheijastimille myönnettiin patentti, vaikka toinenkin keksijä oli jo anonut vastaavalle tuotteelle mallisuojaa. Suomalaisia ei selvästikään pelota kokoontua pitkästä aikaa yhteen. Himmlerin autonkuljettajanakin toiminut puoluetoveri Anton Loibl oli keksijä, joka oli alkanut valmistaa polkupyörien heijastimia. Taustalla oli kotikasvatus, sillä Heinrich Himmlerin isä oli erikoislaatuinen luokanopettaja, joka oli innostunut asiasta. seitsemän McLaren F1:n rivistö, keskipisteenään Beatlesien George Harrisonille uutena kuulunut yksilö. Loibl-poljinheijastimet olivat pakolliset natsi-Saksassa. Mobilisti 3/22 . Mobilisti 3/07 . uutisetjalukijat322.indd 26 uutisetjalukijat322.indd 26 5.4.2022 15.17 5.4.2022 15.17
Janoisin oli ollut Oldsmobilen Toronado 455-isolohkollaan, ei siis Cadillac, ei edes liki kolmitonninen Fleetwood Limo. Mobilisti 3/07 . Alkuun se näytti työn alla olevalta projektikohteelta, kunnes eräänä päivänä siinä oli kiiltävä, uusi maalipinta ja hohtavat kromiosat. Eivätkä pienemmätkään eurooppalaiset olleet varsinaisia säästöpossuja vähäpäästöisinä turvaversioina. Mutta operaatio oli selvästi kannattanut, lopputulos oli vakuuttava ja Chevelle ryhdissään. Ihailin nenä lasissa vinyylillä ja kankaalla verhoiltuja sisätiloja, kun huomasin, että hansikaslokeron kansi oli loksahtanut tai unohtunut auki. EPA:n mittaustuloksien tutkiminen noilta vuosilta on monin paikoin aika hyytävää luettavaa, siis nykyvinkkelistä. Eräänä iltana olin käynyt taas kerran vilkaisemassa omaa autoani Parlamenttipaikoituksessa ja tein poislähtiessäni vakiokierroksen katsomassa, onko luolaan ilmestynyt tuoretta terästä. Syystä tai toisesta Chevellet päätyivät jo melko varhain huolettomille tahoille, jotka eivät vaivanneet päätään ylläpidon hienouksilla. 3 Mobilisti 3/22 . Tarinatuokio vaikuttaa sopivalta kohteelta, vaikka moottoripyörällä tehdylle ajelulle. 3 Mobilisti 3/07 . uutisetjalukijat322.indd 27 uutisetjalukijat322.indd 27 5.4.2022 15.17 5.4.2022 15.17. Minulla oli aikanaan vuokrapaikka Helsingin Nervanderinkadun Parlamenttipaikoituksessa, syvälle peruskallioon louhitussa valtavassa pommisuojassa. Tarinatuokion arvioidaan vievän pari-kolme tuntia eikä sen aikana ole kylälle järjestetty tarjoilua, joten osallistujien kannattaa tulla kylälle hyvin ruokittuina. Polttoainetalous on tänä päivänä iso juttu. Vasta 145-sivuisen julkaisun loppupuolelta löytyi lyhyt maininta maan Ympäristövirasto EPA:n suorittamista kulutusmittauksista. Tarinatuokion aikana kävellään vanha rata ympäri, jolloin kuljettajat ja paikalle mahdollisesti saapuvat kisojen katsojat ja järjestäjät voivat kertoa muistojaan. Julkaisu muuten suositteli Buickin ja Pontiacin “keskikokoista” Colonnade-mallistoa vuoden parhaana ostoksena. Toisaalla tässä lehdessä on artikkeli harvinaisesta Chevrolet Chevelle Laguna Colonnade Sedanista. . Järjestäjä maksoi osallistujille starttirahaa, joilla syrjäisiinkin ajoihin saatiin nimekkäitä kuskeja. Ne nahistuivat keskimääräistä Amerikanrautaa nopeammin tai siltä ainakin vaikutti. Etenkin vuonna 1975 mukaan otettuja maantielukemia pidettiin kautta linjan ylioptimistisina. Tuon ajan kisat ajettiin Suomessa yleisesti vielä sorateillä, joten tekniset kriteerit tapahtumien järjestämiselle olivat matalia. Olin kuitenkin saanut vaikutelman, ettei Chevelle ollut päivittäisessä käytössä. 27 . Eikä hyvä ruokahalu ollut mikään amerikkalaistuotteiden yksioikeus, vaan eräät USA:n turvaja saastenormit täyttäneistä euroautoista lukeutuivat ahneimpaan kolmannekseen, etenkin isommat Mercedekset ja BMW:t. Huomasin hyllystäni yhdysvaltalaisen Consumer Digestin syksyllä 1973 julkaiseman “1974 Auto Buyer’s Guiden”. Jo kolme kisoihin osallistunutta kuljettajaa, Timo ja Topi Vainio sekä Yrjö Kylmälä on lupautunut mukaan, ja muitakin voi olla tulossa. Hieman outoa asiassa oli auton ikä, se oli hädin tuskin kymmenvuotias ja silti se oli jo täytynyt käyttökunnostaa perusteellisesti. Autojen teknisiä tietoja on sivukaupalla, mutta missään ei puhuttu sanaakaan niiden janoisuudesta. Niiden joukossa oli tummanvihreä Chevelle Colonnade Sedan. Tavalliseen tapaani olin liikkeellä jalkaisin ja lompsin siinä leveää käytävää, kun panin merkille, että Chevellen ympärillä oli kerrankin tyhjiä paikkoja. Lukemia arvioidessa pitää huomioida niihin tuoreeltaan kohdistunut kritiikki, EPA oli ollut siihen asti kiinnostunut vain päästöistä, joten nopeasti kehitetty kulutusmittausmenetelmä jakoi mielipiteet. Niissä Honda Civic CVCC oli osoittautunut vähimmällä pärjääväksi. Päätin vilkaista sitä hieman lähempää, enhän ollut päässyt vielä kertaakaan katsomaan kunnolla sen sisustusta. Tapahtuma on tarkoitus aloittaa kello 11, mutta se järjestetään säävarauksella ja päiväyskin voi muuttua huonon sään uhatessa. Uudet, raskaat turvakorit ja -puskurit yhdistettyinä ensipolven saastelaitteisiin tekivät autoista ennätysjanoisia. Suomessa harrastettiin 1950-luvulla TTajoja niiden muutaman muistetuimman suuren kisan lisäksi myös todella pienillä paikkakunnilla. 1970-luvun EPA-kulutuslistaus on synkeää sanomaa. Simo Nieminen vastaa kysymyksiin numerosta 050-581 7138 ja Kari Rannanautio 040-736 8078. öljykriisin aattona. Onnistaipaleen ajot järjestettiin kahteen kertaan 1950-luvun puolivälissä. Siitä näkisi, mitä bensiinin kulutuksesta puhuttiin juuri 1. päivälle on suunnitteilla vapaamuotoinen tarinatuokio, jossa Onnistaipaleen kisoja muistellaan paikan päällä. Kun Oriveden moottorikerho ei saanut heti lupaa järjestää kilpailua omalla paikkakunnallaan, pidettiin ne pari kilometriä kunnan keskuksen pohjoispuolella, kylässä nimeltään Onnistaipale. Toukokuun 21. Mutta Chevelle Colonnadeja katseeni oli kohdannut lukuisia kertoja. Yksi tapahtuman järjestäjistä, Simo Nieminen, aikoo kertoa vastaavista kisoista yleisesti ja Oriveden moottorikerhon Kari Rannanautio tuo paikalle vanhoja valokuvia Onnistaipaleen kisoista. Viesti oli joka tapauksessa selvä, ennen öljykriisiä autojen polttoainetalous ei ollut edes tiedostavien amerikkalaiskuluttajien mielenkiinnon kohteena. Lokerossa hehkui kirkas sisävalo, joka taatusti tyhjentäisi akun, ellei autolla lähdettäisi liikkeelle varhain aamulla. Mallin peruskuosia vilahteli ajoittain Helsingin katukuvassa, mutta valitettavasti en milloinkaan tullut käyneeksi myymälässä, jossa sellainen olisi seissyt tuliteränä. En ollut koskaan nähnyt sellaista luonnossa ennen koeajotilaisuutta. Tilavana ja lämpimänä siitä oli muodostunut turvasatama kymmenille, lähinnä amerikkalaisvalmisteisille harrasteautoille. Painavat turvakorit ja -puskurit yhdistettyinä alkeellisilla saastelaitteilla kuristettuihin moottoreihin tekivät hirveää jälkeä. . Maksavia katsojia tuli yleensä niin paljon, että kisat melko harvoin jäivät tappiollisiksi. Seuraavina vuosina kisoja järjestettiin jo Orivedellä
Tsekkoslovakialainen kenkätehdas Bata myymäläketjuineen on maailmanlaajuisesti tunnettu tuotemerkki. . Kävellessäni kohti katutasoa, myhäilin tyytyväisenä ajatuksesta, että olin ehkä pelastanut jonkun päivän tai ainakin akun. Sitten vilkaisin kartturin oven lukkonuppia; sehän oli ylhäällä! Olin saanut materialistisen kasvatuksen ja sen myötä yksityisomaisuus on pyhää, eikä toisten tavaraan saa kajota. Paikalliset virkamiehet tutkivat asiaa lähinnä tekniseltä kantilta. Kaksipyöräisen liikenteen turvallisuuden eteen on aikojen kuluessa suunniteltu paljon asioita, jotka nykyään eivät aivan vakuuta toimivuudellaan. Polkupyöräilijöille on kehitetty myös omia lisävarusteitaan. Valitettavasti en koskaan nähnyt sitä päivänvalossa. Mitas-nimellä valmistettuja moottoripyörän renkaita käytetään yhä meilläkin melko yleisesti. Mobilisti 3/07 . Tuloksena hallinnolle ehdotettiin erilaisten kaatumarautojen ja jopa turvavyön pakollista asentamista kaksipyöräisiin. Kumipohjaisia kenkiä valmistanut Bata-tehdas oli kyllästynyt 30-luvun alussa rautatiekuljetuksien hintoihin ja panosti omaan kuorma-autolaivastoonsa. Vyön paristokotelossa olleet neljä Hellesensiä olivat muumioituneet jo aikaa sitten, mutta eivät olleet vuotaneet kovinkaan pahoin, joten uudet paristot saatiin asennettua paikoilleen pienen putsaamisen jälkeen. Muutamaa kuukautta myöhemmin luovuin Parlamenttipaikoituksen ruudusta, enkä tiedä miten Chevellen tarina jatkui. 3 28 . Kaatumarautoihin saattoi juuttua kiinni, eikä moottoripyöräilijän köyttäminen kiinni pyöräänsä ole missään nimessä hyvä idea. Sähköjärjestelmän entisöinti on päätetty jättää tekemättä, sillä vyö on säätömahdollisuudestaan huolimatta osoittautunut liian lyhyeksi toimituksen aikuisille. Asia ei tiettävästi päässyt koskaan käytännön testejä pidemmälle, sillä lisälaitteet eivät suuressa osassa testejä lisänneet pyöräilijän turvallisuutta vaan olivat yksinkertaisesti vain vaarallisia. Kyseinen vyö löytyi talvella Mobilisti-lehden arkistojen uumenista. Juuri niistä luolista, joiden sisällöstä ei alan arkeologeillakaan ole kuin hatara käsitys. Rohkaistuin ja nostin ulkokahvaa, iso ovi aukesi herkästi. Muistikuvien mukaan laitetta olisi esitelty lyhyesti Moottori-lehdessä. Bremer näki turvavyön mainoksen jossain ulkomaisessa lehdessä ja tilasi yhden vyön. uutisetjalukijat322.indd 28 uutisetjalukijat322.indd 28 5.4.2022 15.18 5.4.2022 15.18. Kumarruin sisään, kaikki oli hyvin siistiä ja totaalisen tumman vihreää. Loksautin hanskalokeron kannen huolellisesti kiinni ja suljin lopuksi kartturin oven. Suomalainen heijastin oli huomattava parannus, mutta miksi jättää tekninen kehitys passiiviseen varoittimeen. Tuotemerkin kirjoitusasu säilyi hyvin lähellä Bata-tehtaan käyttämää! Kenkätehtaalla oli jo 1930-luvulla tuotantolaitoksia ympäri maailmaa, ja sodan jälkeen se siirsi päämajansa Lontooseen. Iso-Britanniassa keskusteltiin 1970-luvulla moottoripyöräilyn turvallisuuden parantamisesta. Barum-rengasmerkki liitettiin osaksi Continentalia 1990-luvulla. Tämä oli kuitenkin tulkittavissa hätätilanteeksi. Mielenkiintoista kyllä, sekä tsekkien valmistamat kengät, että Barumin renkaat tunnettiin itäblokin parhaisiin lukeutuvina vielä sosialismin kaatuessa. Joko 70-luvun pyöräilijät olivat varsiltaan huomattava aerodynaamisia tai valmistaja on tarkoittanut vyön lähinnä pikkupojille. Tuohon aikaan ei ollut Bilteman tai Motonetin kohtuuhintaista tarjontaa, joten akkumalaattoritkin olivat tyyristä tavaraa – etenkin sivunapasellaiset, joita ei saanut muualta kuin merkkiliikkeistä. Mobilisti 3/22 Katselin ympärilleni, mutta ketään ei näkynyt. . Valkoiseen leveään vyöhön oli asennettu huomiovalot, jotka toimivat myös vilkkuina osoittaen muulle liikenteelle kulkijan aikomukset. Autoliitossa aikanaan työskennellyt Kai L. Turvallisuudestaan huolestuneille pyöräilijöille tarjottiin 1970-luvulla omaa turvavyötä. Vyön valot toimivat heti ensi kokeilulla, mutta vilkkutoiminto ei lähtenyt pätkimään odotetusti. Sodan jälkeen Batan suku menetti rengastehtaansa, ja se fuusioitiin muiden tsekkimerkkien, Mitaksen ja Rubenan kanssa Barumiksi. Renkaat olivat kallista tuontitavaraa, joten gummitehtaan oli loogista valmistaa niitä itse
Anja Savolainen Tapiolan Kirjasto Kuvassa on Renault Fregate, joka oli tehtaan suurin henkilöautomalli 1951-60. toimitus Camaro-havainto Luin tarinaa muusikko Willbergin kulkuneuvoista Mobilistissa 2/22. Miesparka järkyttyi pauutisetjalukijat322.indd 29 uutisetjalukijat322.indd 29 5.4.2022 15.18 5.4.2022 15.18. Mutta on tietenkin mielenkiintoista nähdä, miten kenttäoloissa tullaan määrittelemään esimerkiksi “riittävän” oranssi tai “liian” sininen. Katseeni pysähtyi Pepen Camaroon, lähinnä sen lisävarusteisiin. Helpommalla pääsee jos on hammasluku ja akseliväli tiedossa. Tässä on jotain tuttua. Kuvattu Haminassa 7/1982. Tilasin hihnoja varastoon muutaman ylimääräisen, koska ne maksoivat sisään vain jotain 10 DEM paikkeilla. Muistaakseni 337 ja 356 mm pitkät, en ole aivan varma. Kysyin suoraan että Husse vai Monark, voi löytyä hyllystä. Varaosahihnan määrittely on hajonneen hihnan perusteella on yleensä vaikeaa. Kerran soitti mopon korjaaja ja varovasti alkoi kertoa, että sellasta mopon hammashihnaa olisi vailla. Mahtaisiko onnistua teidän kautta. Kysyin vielä seuraavan vuoden katsurilta. Tuo V oli myös synonyymi suomenkielen yleiseen sanaan, niin paljon päänvaivaa ne tuottivat. Näitä mopon hihnakyselyitä oli aina silloin tällöin, ja arvatenkin kiinnostus kollegoilla lähes nolla. Nyt kun tänä vuonna tulee uudistus valojen väreistä, kuinkahan mahtaa käydä. No vaihdoinpa myohemmin led-polttimot, jotka oikeasti valaisevat kilpeä. Nykyäänhän hihnoja edustaa Movetec. Sukellus vuosikymmenien takaiseen kuva-arkistoon ja kas, sieltä pintautui vaaleansininen Camaro sivuputkineen, turbiinivanteineen sekä vetokoukkuineen. Eräänä päivänä toimistolle saapui mies mukanaan moottori ja siitä saatiin haarukoitua sitten pari hihnakandidaattia ja mopo tien päälle V-hihnojen luettelosta. toimitus Iloa voimasta Lehdessä 2/22 oli juttua Ilon hammashihnoista. 29 Kilvet värikylvyssä Vuosia sitten oli katsurin kanssa puhetta rekkisterikilven valojen polttimoista. Ehkä kaikilla viranomaisilla on oltava mukanaan värikartta. 3 Mobilisti 3/22 . Ralliraidat olivat jääneet matkalle. Mobilisti 3/07 . Olin vuodet 90-99 myynti-inssinä Multielektrossa, joka oli sillloin Contin Syncroflex pu -hihnojen maahantuoja. Hyvät ovat, vaikka vähän sinertää. Umpeen metalloituneet, punaisena kiiluvat kelpaavat. Niihin aikoihin auton saattoi bongata Pikkuympyräkadulta päivittäin eli ruorissa oli jo seuraava omistaja. toimitus Kuva-arvoitus Kiinnostaisi tietää tämän auton merkki. Pekka Piispa Hamina Mainio arkistolöydös! Vaivannäköänne arvostetaan. Kunhan siellä jotain palaa, oli kommentti. Hussessa ja Monarkissa näitä hihnoja oli. Käyvätkö nämä. Kuva on otettu 1952, kuvaaja Claire Aho.. Remmit on valmistanut Continental, ja ovat tuotannossa edelleen. Eipä mennyt kun vuoteen 2021, kun eivät enää kelpaakaan – liian siniset. Tuomo Honkakoski Viime vuosina EU-tasolta on nähty yleensä melko käytännönläheisiä ja järjellä perusteltavissa olevia ajoneuvomääräyksiä, joten toivomme parasta
uutisetjalukijat322.indd 30 uutisetjalukijat322.indd 30 5.4.2022 15.18 5.4.2022 15.18. Ostin sen ensiautokseni, kun liki kymmenen vuotta sitten täytin 18 v . Meni hetki ennen kuin sain ojennettua asiakirjat käteen, niin että poliisi ehti jo avata suunsa. 30 . Tällä kyseisellä mp-poliisilla oli kuulemma melko paha asennevaiva, eikä hän osannut edes keskustella ihmisten kanssa asiallisesti, joten pääsin ilmeisen helpolla. Soitti seuraavana päivänä uudestaan ja kertoi olleensa loppupäivän lähes shokissa. Siinä kuvatekstissä mainitusta roiskeläpästä tuli muistoja mieleen. Jos sen rekisterinumero oli NKL-40, niin voin kertoa, että mun Fairlanen entinen tunnus on tuo NKL-40. Sitä olin lievästi muutellut omaan silmään ja makuun sopivaksi. Siitä lisää jokunen sivu eteenpäin. Vuosikausia mieltä kalvanut hihnaprobleema oli ratkaistu. Jos tarvitset apua remmin valinnassa, voin kyllä jeesata. Itselläni oli vuosina 1984-85 Yamaha. Välitimme ystävällisen viestinne artikkelin kirjoittajalle, jonka ilahtumista pidämme erittäin todennäköisenä. Sain tiukan käskyn ojentaa hänelle ajokortti ja rekisteriote. Läppä lähti tallin hyllylle ja ajelin pitkän ajan ilman mitään ihmeitä. Mobilisti 3/22 hasti, ja tilasi hihnan. Roy Ylä-Onnenvuori Hämeenkoski Kyseessä on todellakin sama auto. Ajohanskan etusormi osoitti, että pitäisi pysähtyä bussipysäkille. Laitoin siihen alkuperäisestä läpästä leikatun parin sentin suikaleen, eikä asia enää virkavaltaa vaivannut. Ei edes sakkoja. No ei ollut, koska kukaan ei ollut edes huomannut sitä. Sitten tämä moukka salli minun ajaa sen liikenteelle ja ympäristölle vaarallisen pyörän kotiin. Onneksi löysin vaihtoehdon hihnalle. Kauniina kesäpäivänä "oikaisin" Naantalin kautta kotiin ja vastaan tuli moottoripyöräpoliisi. Tiukkaan sävyyn tuli selväksi, mihin matka stoppasi: poliisi ilmoitti, että kirjoittaa läppävian otteeseen, mutta jos siitä on jo aiemmin laitettu jotain, hän riistää rekkarin irti ja saan työntää pyörän kotiin. Kirjoituksessa rekisteriotteessa luki sitten, että roiskesuoja puuttuu ja on korjattava välittömästi ennen seuraavaa käyttöä. Jos kyseessä on juuri sama auto, niin kerron mielelläni lisää siitä. Kimmo P.S. Epäilen heilläkin olevan juuri nyt toimitusvaikeuksia, sillä hihnat ovat loppuneet yhtä aikaa jokaiselta suomalaiselta, ruotsalaiselta ja saksalaiselta mopon osiin erikoistuneelta kauppiaalta, jotka niitä vielä pari vuotta sitten myivät. Kuvassa kyseinen pyörä äänekkäällä putkella, joka ei onneksi ollut silloin asennettuna, vaan siinä hörisi alkuperäinen. Sivuuttamisen jälkeen hän teki äkillisesti u-käännöksen ja otti kovalla vauhdilla mun kiinni. Muun muassa isohko musta peltinen rekkariteline vaihtui kilven kokoiseen ruostumattomaan. toimitus Läppä ei lepattanut Luin ajanpuutteen vuoksi vasta nyt Mob 1/22 jutun Honda VF1000R:stä. Otto Blomstedt Kiitos tiedosta. Liitteenä kuva entisistä tunnuksista, kuva kun oli vielä ajossa ja nykykunto projektina. Janne Halmkrona Kauniskaista elää! Uusimmassa lehdessä oli vanha juttu vuoden -67 Fairlanesta, ja lopussa kyseltiin sen nykykuntoa. Sittenhän kuminen roiskeläppä näytti vielä isommalta kromatun lokasuojan jatkeena
Škodan kilpamallien historian tunnen melko hyvin, mutta tällaisista härveleistä en ole koskaan nähnyt edes kuvaa. En ole mistään löytänyt tietoa siitä, mistä laitteista on kyse. Nättihän se on kuin sika pienenä, niin kuin Reijon muukin kalusto entisöinnin jäljiltä. Hannu Teivaala rahastonhoitaja Borgward-Seura ry Selitys vaikuttaa todennäköisimmältä, CDK-autoja ei kaikesta päätellen ole luokiteltu varsinaiseksi ajoneuvotuonniksi. Mutta on tehtaalta tuotu sentään pieniä eriä valmiitakin Arabelloja. Minimalististen kilpurien ohella hanke poiki piensarjan teräskorilla varustettuja Škoda 736 -rantakirppuja. Niitä ei ole otettu Suomessa taustalla olevan Mastar Marketin mainoksesta päätellen. Kimmo Koistinen Kommunistikirppu. Muut osastoa time-out, ehkei kuitenkaan stand-by. Nyt taitaa kiinnostaa enää millintarkka nopeusrajoitusten noudattaminen toimitus Arabella, Made in Finnland Kiitos hienosta artikkelista niin Arabellan historian kuin Reijo Björnströmin yksilön osalta. Juha Selänne Kyseessä lienevät tehtaan kilpatallin menestyksekkäät autocross-kilpurit, joilla Milan Žid ja Old?ich Brunclik voittivat vuosina 1971 ja -71 kotimaansa 1 000ja 1 200-kuution luokat. Lukijoille tiedoksi, että minulle on juuri herra Teivaalan taholta kerrottu suullisesti tästä hyvin vähälle huomiolle jääneestä toiminnasta kolmisen vuotta sitten, mutta kannettu vesi ei Koistisen kaivossa pysy. Ne eivät kuitenkaan päässeet sarjatuotantoon, arvatenkin silloisen puoluejohdon huumorintajuttomuuden seurauksena. Kuitenkin esittäisin pienen täsmennyksen, jos sallitte: se arvio noin paristakymmenestä aikanaan maahan tulleesta oli hieman alakanttiin, ainakin sen Mobilian ylläpitämän ensirekisteröintitilaston mukaan niitä oli rekisteröity seuraavasti: * 1960 71 kpl * 1961 79 kpl * 1962 2 kpl Yhteensä siis 152 kappaletta. Mobilisti 3/22 . Ei tälläkään lukemalla mikään massatuote näillä lakeuksilla, mutta siitä huolimatta niitä on oikeastaan suhteellisen paljon jäljellä, tosin lähinnä huonokuntoisina elinluovuttajina. Raviradoilla ja vastaavilla ajetut autocross-kisat nousivat tuolloin suureen suosioon, koska menestyvään kilpuriin ei tarvittu paljon muuta kuin hyvä moottori ja mahdollisimman lyhyt alusta. Olin jo unohtanut Arabellojen kokoamisen Helsingissä tai luokitellut sen mielessäni mittakaavaltaan liki olemattomaksi. uutisetjalukijat322.indd 31 uutisetjalukijat322.indd 31 5.4.2022 15.18 5.4.2022 15.18. Saimme aikanaan Lahden näyttelyosastollemme vieraaksi espoolaisen DI Christer Schlainin, joka totesi olleensa loppuvaiheessa vastuussa Laatuvaunun Lloyd-kokoonpanolinjasta. 31 Joskus se oli sentistä kiinni, etenkin tuo liikenneturvallisuus. Pahoittelen epätarkkuutta ja kiitän täsmentävistä tiedoista. Aktiivisessa entisöinnissä ei ole nyt kuin 1 yksilö, Ylämyllyn museossa on toinen jarruja vailla valmis. Osaisitteko auttaa. Škoda kuitenkin vetäytyi koko lajista vuoden -72 lopulla, kun sille avautui mahdollisuus osallistua kansainvälisiin rallisarjoihin täysikokoisilla kilpa-autoilla. Hän oli itse ollut teekkariaikanaan kesäduunissa Arabella-tehtaalla ja rekrytoitiin nähtävästi sen takia tuohon hommaan. Löysin jo lakkautetun uusimaalaisen urheiluautoyhdistyksen tavaroiden joukosta laatikollisen valokuvia, pääasiassa erilaisista kilvanajotilanteista. toimitus Arabellojen muuttumista Aquabelloiksi kokeillaan Lloydin tehtailla Bremenissä. Kuvien joukossa oli kaksi yllättävää otosta. Kuvissa on kaksi rantakirppumaista ajoneuvoa, joissa on kilpailunumero ja keulalla teksti Škoda. Hän kertoi, että siellä koottiin Alexanderien lisäksi Arabelloja. Näin asia ei selvästikään ole ollut. Selittäisikö se tuon eron Autotuojien ja autorekisterikeskuksen tilastoissa
Mobilisti 3/22 Liian suuri Liian suuri kokoisekseen kokoisekseen General Motorsin Colonnade-sukupolvi suunniteltiin Amerikan yltäkylläisyyden viimeisillä hetkillä. Muhkeat moottorit tekivät liikkumisesta ripeää ja vaivatonta. Colonnade-malliston autot olivat mukavia, tilavia ja monien aikalaisten mielestä tyylikkäitäkin. Lyhyesti sanottuna mallistossa oli kaikkea, mitä uuden keskikokoisen auton omistaja saattoi vaatia – paitsi keskikokoisuutta. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona sekä kirjoittajan ja Mobilistin arkistot Chevrolet Laguna Colonnade Sedan 1973 laguna.indd 32 laguna.indd 32 5.4.2022 15.11 5.4.2022 15.11. Hulppea rehevyys uhkasi kääntyä niitä vastaan, kun energian hinnassa ja saatavuudessa tapahtui odottamattomia käänteitä vain vuosi ensi-illan jälkeen. 32 . Eräät Colonnade-malleista olivat vain noin 30 senttiä lyhyempiä ja parisataa kiloa kevyempiä kuin yhtymän täysikokoiset maantielaivat
Ne eivät siis olleet vielä pillared hardtopeja, niin kuin 70-luvun tuotteet. Arkisessa sedanissa ikkunoita tarvittaisiin kuitenkin enemmän näkyvyyden takaamiseksi, mikä tuplasi välipilarien määrän. On mahdollista, että Mitchell itse tarjosi hankkeen alustavassa vaiheessa suunnittelijoiden eteen kolme vuosikymmentä aiemmin luomaansa kuosiin perustuvia hahmotelmia. Capitol-kukkulalta kantautui vuosi vuodelta radikaalimpia huhuja uusista turvaja päästönormeista, eivätkä edes GM:n etevät lobbarit voineet luvata niiden unohtumista tai lykkääntymistä hamaan tulevaisuuteen. “Ei vain nätti kotelo” Koska kyseessä oli peruskori, jota käyttäisivät GM:n kaikki autodivisioonat Cadillacia lukuunottamatta, sen pitäisi vedota ainakin viiden vuoden ajan kirjaimellisesti miljooniin asiakkaisiin. Jonkun pienemmän tekijän tapauksessa yhtälö olisi ollut mahdoton tai ainakin toteutukseltaan väkinäinen. Kun julkaisuun oli enää parisen vuotta aikaa, oli pelin henki selvä: uudesta A-korista ei kannattaisi suunnitella avomalleja eikä välipylväättömiä hardtopeja. Mobilisti 3/22 . GM:n muotoilukeskuksessa – hardtopien valtakunnassa – vaatimus keskipilarista otettiin vastaan mielenkiinnolla. Se kohtaisi monenlaisia haasteita yhteiskunnan ja kilpailijoiden taholta ja sen olisi venyttävä niin 8 hengen farmariksi kuin seksikkääksi coupéksi – nousevaa personal luxury -kategoriaa unohtamatta. Tarkemmin katsottuna yhteisiä piirteitä löytyi lisääkin, kuten sivuikkunoiden kehyksettömyys, tuuletusruutujen puuttuminen etuovista, turvamalliset ovien ulkokahvat, 7 tuuman ajovalot (alkuvaiheessa) ja konepellin takareunan alle pysäköivät pyyhkimet. Esimerkiksi keulatörmäys 30 mailin nopeudesta (48 km/h) ei saisi johtaa enää kohtalokkaisiin vammoihin. laguna.indd 33 laguna.indd 33 5.4.2022 15.11 5.4.2022 15.11. Talossa oli ennenkin etsitty ja löydetty poikkeavia ratkaisuja kiinteän katon ja muun korin luontevaksi liittämiseksi. Heillä oli myös varaa sallia se, että jokainen divisioona muokkasi versioistaan ulkoisesti täysin omansa – vain sedanien ja farmarien kattolinjat päätettiin pitää yhtenäisinä. Silloin autoissa tuli olla myös pikkukolhuja eliminoivat turvapuskurit. Joka tapauksessa oli jo varmaa, että keulaja kylkikolarinormit, kuten myös vaatimukset ympärikierähdystilanteista selviytymiseksi tulisivat kiristymään tuntuvasti vuosimallista 1973 alkaen. Ainakin yhteys Sixty-Specialin pyöreäreunaisiin sivuikkunoihin on ilmeinen ja Mitchell oli jo päättänyt nostaa idean uudelleen tapetille, esittelemällä sen ensin 1971 Cadillac Fleetwoodissa. Turvanormien kiristyminen saattaisi pakottaa kalliisin hätäliikkeisiin jälkikäteen, jos autojen täytyisikin äkisti kestää katolleen kierähtäminen todella suurista nopeuksista tai jotakin vastaavaa. Siksi oli pelattava varman päälle. Kummassakaan ei ollut perinteisiä kattokouruja, mutta molempien ovilaseissa oli yhä kehykset. Kun hahmotelmia oli heitelty jonkin aikaa paperille, joku näki niissä yhteyden rakennusten klassisiin kaaripylväsrivistöihin. GM:llä oli kuitenkin varaa teettää kaksi eri akseliväliä, 112 ja 116 tuumaa (284/295 cm) coupéille ja sedaneille/farmareille. Edessä niiden olisi kestettävä muuttumattomina törmäykset kiinteään esteeseen viiden (8 km/h) ja takana kolmen mailin (5 km/h) nopeudella. 33 A rkiautoilun luonne oli selvästi muuttumassa, kun General Motorsin strategit hahmottelivat menestyksekkään A-korin seuraajaa 60-luvun loppupuolella. Etupäähän oli valittavissa 26 paksuudeltaan Colonnade-muotoilun esikuvat: 1933 Duesenberg Twenty Grand kuvattuna “colonnaden” edustalla Indianapolisissa sekä 1938 Cadillac Sixty Special. Pinnan alla eroja oli selvästi vähemmän, sillä kaikissa niissä oli muun muassa erillisrunko, nelipyöräkierrejousitus, jäähdytetyt levyjarrut edessä, muuntuvavälityksisen ohjaus (tehostimen yhteydessä), vyörenkaat, Delcon kehittämä sivunapa-akku (sen mahduttamiseksi entistä matalamman konepellin alle), läpivirtaustuuletus, lämmittimen puhaltimen termostaattiohjaus (mikä esti sen kytkeytymisen ennen kuin tarjolla olisi edes hieman lämpöä), tuulilasin sisään laminoitu antenni (vain tehdasradion kanssa) ja istuimien jouseton vaahtomuovipehmuste. Markkinointiosaston mielestä se symboloisi hienosti GM:n näkemyksellistä ylivoimaa Amerikan keskiluokan modernin liikkuvuuden takaajana. Itse asiassa paikan pomo, William Mitchell, oli piirtänyt Gordon Buehrigin legendaarisesta Duesenberg “Twenty Grandista” vaikutelmia saaneen vuoden 1938 Cadillac Sixty-Specialin, jota pidettiin eräänä koko modernin sedan-muotoilun hienoimmista saavutuksista. Englanniksi arkkitehtoninen termi on “colonnade” ja koska se kuulosti sopivan hienostuneelta tai jopa miltei mahtipontiselta, kaikki A-korin versiot saivat lisänimen Colonnade. Vuonna 1974 astuisi voimaan taas lisää vaatimuksia, eikä jatkosta ollut mitään takeita. Mainittakoon, etteivät kierrejouset olleet Colonnade-polven yhteydessä ihan mitä tahansa metallisoiroja, vaan jokainen autoyksilö varustettiin sen omamassan mukaisilla kierukoilla, tietokoneen laskiessa ihanneversiot
Ottaen huomioon sedanien kuuden hengen kuljetuskapasiteetin, eivät edes suurimmat Colonnade-ruumat olleet kovinkaan avaria. Ruostumisen hidastamiseksi Fisherin insinöörit varustivat kaikki versiot esimerkiksi sisälokasuojilla sekä tuulettuvilla helmapelleillä. 34 . Ovissa oli uudet, raskaammat kylkisuojalevyt ja katon etureunassa peurasuojapalkki. Valtava varapyörän ja takarenkaiden kotelointi söi pinta-alaa niin pahasti leveyssuunnassa, ettei Colonnade-farmari kyennyt kuljettamaan 4x8 jalan (1,22x2,44 m) perusrakennuslevyä tasaisena lattiallaan. Eräät malliston coupét taas kärsivät kaikkiaankin heikosta takaviistonäkymästä, kun paksut B/C-pilarit leikkasivat ikkuna-alaa. Voimakkaasti madaltuva korilinja yhdessä suoraan keskelle tilaa heitetyn vararenkaan ja vahvojen runkopalkkien kera ei jätä jäljelle paljoakaan käyttökelpoisia kuutiodesejä. Sitä oli jo pitkään totuttu pitämään kelvollisen wagonin eräänä keskeisenä ominaisuutena. Sama ongelma vallitsi yllättäen myös farmareissa. Nostokorkeus on kyllä hillitty, mutta siihen hyvät rahtiuutiset loppuvatkin. Mobilisti 3/22 ja kierteiden määrältään erilaista vaihtoehtoa; taka-akselille niitä oli 14. Oudoimpia piirteitä Colonnade-tuotannossa oli – ainakin alkuvaiheessa – sen käsilaguna.indd 34 laguna.indd 34 5.4.2022 15.11 5.4.2022 15.11. Pitkä konepelti ja paksut oviverhoilut ovat sen sijaan selitettävissä varautumisella spekuloituihin, todella ankariin turvamääräyksiin ja niiden jatkossa mahdollisesti vaatimiin lisärakenteisiin. Koteloihin kehitellyt, sinänsä kätevät tavaralokerot eivät lohduttaneet isojen esineiden kanssa painivia. Ensinnäkin tilankäyttö jäi vaisuksi etenkin tavaratilojen osalta. Isoista ikkunoista huolimatta sedanien peruuttaminen parkkiruutuun vaati kokemusta, sillä matalaa perää ei voinut nähdä kuljettajan paikalta. 35 prosenttia edeltäjiään suuremmista ikkunoista huolimatta Colonnade-korit olivat erittäin jäykkiä ja valmiina ottamaan osumaa viranomaistenkin taholta. Turvapuskurien ja muiden törmäysvaatimusten myötä uusi ääreisrunko oli sekin vahvempi kuin ennen. Lähisokeutta Kaikista ponnistuksista huolimatta suunnitteluja valmistusprosessissa näyttää näin jälkeenpäin tarkasteltuna vallinneen tietty lähisokeus. Luonnollisesti HDtai erikoisjousituksen tilaaminen vaikutti laskukaavaan ja siten jousien valintaan. Koriteknisesti Colonnadet olivat entistä raskaampia, mutta varsin kunnianhimoisia – siis huomioiden niiden kohtuullisen hinnan ja melko konservatiivisen kohderyhmän. Mutta GM:n 60-luvun rakennefilosofian mukaisesti se ei ollut mikään checkermäinen, X-vahvistettu panssariauton perusta, vaan tarkoituksellisesti hieman joustava osa värinäneristystä ja pyöränripustusta. Matkustamonkaan tilat eivät olleet Colonnade-autojen erityinen vahvuus. Niissä oli kyllä hieno, eurooppalaistyylinen, yhdessä osassa ylös nouseva takaluukku ja suurimmillaan ihan kohtalaiset 85 kuutiojalkaa tilaa (2,4 m³, mitattu varsin realistisen amerikkalaisnormin mukaisesti), mutta takaosasto oli oudon mallinen. Sedaneissa matalahko, selkeästi ylös kapeneva kattoprofiili pakotti sijoittamaan etenkin takaistuimet hieman entistä alemmas ja edemmäs, joka söi jalkatilaa pituussuunnassa. Konepeitto, tavaratilan kansi ja katto olivat kaksoispellitettyjä
Perusversioinaan niitä olisi autovuokraamoiden laivueissa ja erikoisvarusteltuina ne vilahtelisivat takseina ja poliisien väreissä. Niiden sijaan hänen suosikkiprojektinsa oli uusi Monte Carlo, jonka hän avustajineen kehitteli lähes valmiiksi asti, ennen kuin esitChevellen/Lagunan muotoilututkielmia, joulukuulta 1970 (vas.) ja kuukautta myöhemmin. Nyt asialla oli Chevroletin vastaava kiho, Irvin Rybicki tiimeineen. Lisähaastetta toi konseptin integroiminen osaksi uusia turvapuskurijärjestelyjä ja siinä suhteessa Laguna olikin varmasti vuosikerran omaperäisimpiä amerikkalaisautoja. Viimemainitun kautta Colonnadekuosi laajeni myös GMC-divsioonan käyttöön, sillä se teki siitä oman Sprint-versionsa. Tehomalli Malibu SS Coupé oli yhä tarjolla 454-isolohkoineen (245 hv) ja varustelun sai halutessaan myös Malibu-farmariin. Chevelle-malliston huipulle tulisi kokonaan uusi Laguna ja aiempi ykkönen, Malibu, edustaisi nyt valikoiman puoltaväliä. Perusvaihteisto oli kolmilovinen Muncien manuaali, Turbo Hydramatic oli suosittu lisävaruste. Mutta malliston ytimenä olisivat Chevellet, jotka palvelisivat perheitä, sinkkuja, yhteisöjä ja yrityksiä. Sen ulkonäkö poikkesi selkeästi kaikista muista ja sen olemuksessa hyödynnettiin tuohon aikaan suuren läpimurtonsa tehneitä keinomateriaaleja. Edullisimman Chevellen nimenä olisi vuosien sapattivapaalta palaava DeLuxe. Huomattavaa osaa A-korin perusrakenteista hyödynnettäisiin vielä ylellisessä personal luxury -luokan Monte Carlossa sekä El Camino -avolavassa. Viimeisessä hionnassa apuna käytettiin mineraalitärpättiä. Kaikkia muunnelmia saisi coupéna, sedanina ja farmarina. Kaikesta tästä vaivannäöstä piittaamatta ruoste viihtyi Colonnade-korien mutkikkaissa onkaloissa. laguna.indd 35 laguna.indd 35 5.4.2022 15.11 5.4.2022 15.11. Lagunan loistoa Chevrolet-divisioonassa perusteellisesta uudistuksesta päätettiin ottaa kaikki irti. Jopa seurakunnan edullisimman ja reiluihin valmistusmääriin tottuneen Chevroletin ruosteenestoja maalausoperaatiot vaikuttavat nykysilmin tarkasteltuina kuin jonkin huippukalliin luksustuotteen luomisprosessilta: koko korin upotuskäsittelyä tai elektroforeesia ei käytetty, vaan pohjaväri ja erilaiset ruosteenestomaalit on ruiskutettu lähes kokonaan käsityönä. Kun liki kaikkia muita 1973-malleja yhdistivät massiiviset, ulospäin työntyvät kromipuskimet edessä ja takana, oli Laguna niihin verrattuna kuin hyvin ruokittu italialainen urheiluvaunu. Ratkaisua oli kokeiltu ensimmäisen kerran suursarjatuotannossa vuoden 1968 Pontiac GTO:ssa, johon sen sai runnottua mukaan divisioonan muotoilupäällikkö William Porter. Ei erityisen hyvin, mutta suolavyöhykkeillä korroosiovauriot olivat kuitenkin tavallisin syy riveistä poistumiseen. 35 työvaltaisuus ja menetelmien 50-lukuisuus. Alustan uloimpana suojakerroksena korroosiota ja melua vastaan toimi asbestin ja asfaltin seos, mutta sitä ruiskutettiin vain tarkasti rajatuille alueille, ei koko pohjaan. Lagunoissa perusmoottori oli 145 hv:n 350-pikkulohko, muissa se oli 100 hevosvoiman suora Turbo-Thrift -kuutonen tai 115 hv:n Turbo-Fire 307 V8. Varsinaista pintaväriä, akryylilakkaa, oli kolme kerrosta. Lagunan etummainen keulapala ja puskurit olivat läpivärjättyä uretaania, joiden myötä autossa ei ollut lainkaan perinteisiä “kiiltopalkkeja”. Uusi Laguna olisi kuitenkin erityisen mielenkiintoinen pikku irtiotto. Ehkä tästä johtuen Rybicki ei ollut myöhemmin halukas ottamaan Lagunaa tai muitakaan Chevelle-malleja henkilökohtaiselle ansiolistalleen. Kohderyhmän enemmistöä tämä outo tyyli ei miellyttänyt ja Laguna jäi selvästi jälkeen edellisvuoden Malibun myynnistä. Vain valmiiksikootut etulokasuojat ja konepelti uppokäsiteltiin. Mobilisti 3/22 . Kaikki työstettävät korit kävivät uunissa peräti neljä kertaa ja jokaisen kuivatuksen välissä suoritettiin käsinhiontaa ja/tai käsivaraista ruiskumaalausta
Vuodelle 1977 esitellyt GM:n uudet täysikokoiset, kulmikkaat Bja C-korit saivat varsinkin sedanja farmari-Colonnadet näyttämään vanhoilta ja pahasti turvonneilta epäterveen menneisyyden tuotteilta. Muissa divisioonissa tilanne ei ollut yhtä nihkeä, vaan useimmat onnistuivat kasvattamaan kokonaismyyntiään. Myös SS-malli oli poissa, eikä historian yllättävät käänteet huomioiden yhtään liian aikaisin. Olematon ero täysikokoisiin malleihin oli melkoinen pettymys etenkin niille, jotka riensivät vaihtamaan jättilossinsa numeroa pienempään ja uskoivat pääsevänsä gallonalla pidemmälle. Kaksikon ensimmäinen iso voitto oli Southeastern 500 vuonna 1973 ja sama toistui seuraalaguna.indd 36 laguna.indd 36 5.4.2022 15.11 5.4.2022 15.11. Sittemmin malli säilytti suosionsa vuodesta toiseen. GM reagoi haastavaan markkinatilanteeseen ensin alentamalla Colonnade-malliston hintoja, sitten keventämällä joitakin rakenteita sekä hienosäätämällä kaasuttimia ja pakokaasujen puhdistusjärjestelmiä. Colonnade-Chevellet sen sijaan eivät olleet välitön suurmenestys ja kokonaistuotanto notkahti edellisvuoteen verrattuna. Vain Chevelle ja Pontiacin LeMans olivat saatavilla kuusisylinterisellä moottorilla, Buickilla ja Oldsmobilella pienin voimanlähde oli 5,7-litrainen V8. Niidenkin harrastajat joutuvat selittelemään valintaansa anteeksipyytävään sävyyn ja korostamaan, että edulliset hankintakulut olivat ratkaiseva tekijä, ei suinkaan Colonnadeihin kohdistuva mielenkiinto tai arvostus. Suosituin yksittäinen Colonnade oli Oldmobilen Cutlass Supreme Coupé, jota myytiin lähes 220 000 kappaletta heti debyyttikaudellaan. Lukemat olivat kyllä linjassa muiden samankokoisten amerikkaistuotteiden kanssa, mutta kun niitä vertasi vaikkapa Toyota Corollan (9,5 l/100km), Saab 99 LE:n (12,1 l) tai Renault 12:sta (12,3 l) saavuttamiin EPA-kulutuksiin, niin Colonnadet alkoivat vaikuttaa huolestuttavan ylimitoitetuilta. Öljykriisi nimittäin paljasti Colonnade-malliston arimman kohdan, heikohkon polttoainetalouden. Tällä kertaa suunnittelijoiden ei tarvinnut arvailla enää sokkona tulevia säädöksiä, joten täsmällisempien tietokoneohjelmien avulla rakenteet saatettiin nylkeä huomattavasti hoikemmiksi. Ne olivat saastelaitteiden ja turvapuskurien nöyryyttämiä pappamobiileja, joissa ei ollut täysikokoisten maantielaivojen ylväyttä tai vanhojen aikojen repivää voimaa. “Järkimitoitetut” tulokkaat olivat taloudellisempia ja jopa pienempiä kuin A-korit, mutta siitä huolimatta tätä viimeistäkin Colonnade-vuosikertaa myytiin noin 1,3 miljoonaa yksilöä. Lagunassa käytetty 145 hv:n V8 kulutti jo 21,8 litraa sadalla – täsmälleen saman verran kuin täysikokoinen Impala varustettuna kyseisellä moottorilla! Esimerkiksi Buickin pihein Century tyytyi kahdeksikkoineen sentään 18,8 litraan. Etenkin coupét kokivat voimakkaita muutoksia, joskin divisioonat suhtautuivat tilanteeseen keskenään eri tavalla. Etenkin Cale Yarborough ja Chevyn Colonnadet sopivat hienosti yhteen. Mobilisti 3/22 teli savimallin yllätyksenä divisioonan silloiselle johdolle. Sekä oma väki että lähes neljännesmiljoona asiakasta ihastuvat Monteen jo ensimmäisenä mallivuonna 1973. Virallisten EPA-mittausten mukaan kuutos-Chevelle oli vuonna 1974 taloudellisin Colonnade 15,9 l/100 km lukemallaan – vaikka siinä oli muiden GM-tuotteiden tapaan jo uusi, erittäin tehokas HEI-sytytysjärjestelmä. Neljän divisioonan yhteismyynti saavutti mukavan 1 071 000 auton lukeman. Öljykenttien kutsu Vuodelle 1974 Lagunasta oli jäljellä enää Coupé S3-lisänimellä ja neliovisten ja farmarien hienoimmaksi versioksi kohotettiin uusi Malibu Classic. Ainoat versiot, joiden olemassaolo tunnustetaan edes joissakin piireissä USA:ssa, ovat kaksioviset Lagunat ja Chevelle SS:t. Vähintään yhtä paljon kuin polttoaineen säästötoimiin, uhrattiin aikaa ja rahaa Colonnade-kuosin nuorentamiseen. Normaaleina käytettyinä autoina varsin halutut Colonnadet jäivät ikääntyessään totaalisesti edeltäjiensä varjoon harrastekentällä. Niistä melkein puolet, 632 000 kpl, olivat Oldsmobilen Cutlass-valikoimasta. Vuodelle 1978 esitellyt uudet A-korit olivat kymmeniä senttejä lyhyempiä ja jopa lähes 300 kiloa keveämpiä. 36 . Vain coupét saivat selvää vastakaikua. Chevrolet omaksui varovaisemman linjan ja tyytyi lähinnä keulan ja perän päivityksiin, Buick ja Olds taas laittoivat hyvin myyvien kaksiovistensa kuoret miltei täysin uusiksi. Kilpakenttien kutsu Lagunaa ei oltu nimetty turhaan maineikkaan kilparadan mukaan. Eräät niistä, kuten Cutlass, muodostuivat jälleen uusiksi suurmenestyksiksi. Niiden myötä kuutos-Chevelle saavutti vuoden 1976 EPA-testeissä jo lupaavamman 13,07 litran kulutuksen
Niiden ja Borg Warner Super T-10 -vaihteiston turvin kiidettiin joillakin radoilla liki 290 km/h -nopeuksilla. Yarborough’n käyttämissä, lievään ylikokoon tuunatuissa 5,8-litraisissa moottoreissa oli yksi nelikurkkuinen kaasutin ja 500600 hevosvoimaa. Hän oli vaihtanut sen johonkin uudempaan GM-tuotteeseen vuoden 1980 helmikuussa ja Laguna ilmaantui merkkiliikkeen vaihtoautohalliin. Mobilisti 3/22 . Muita Chevyn Colonnade-kuskeja olivat Bobby ja Donnie Allison sekä Darrell Waltrip. Monet niistä olivat syystä tai toisesta tummanvihreitä perussedaneita, mutta eivät kaikki. 37 valla kaudella. laguna.indd 37 laguna.indd 37 5.4.2022 15.11 5.4.2022 15.11. Loppusuoralla uhkasi tulla ongelmia, sillä Laguna katosi lopullisesti Chevyn mallistosta vuoden 1976 päättyessä ja NASCAR-organisaatio kielsi S3:n ratkaisevan tärkeän viiston keulapalan käytön sesongille 1978. Vielä saman vuoden aikana hän voitti NASCARin Winston Cup Grand Nationalin. Vuoden 1973 tuonnin joukossa oli yksi sitäkin harvinaisempi tapaus, Laguna Colonnade Sedan. Sama yhdistelmä vei kotiin Daytona 500:n pokaalit. Sedanien ohella tuli ainakin myöhempinä vuosina myös Chevelle-farmareita hautausurakoitsijoille sekä tietenkin kohtalaisen suuria määriä El Caminoita. Toinen Laguna-mies oli Benny Parsons, joka kuittasi Volunteer 500:n vuonna 1973, peräti seitsemän kierrosta kakkosen edellä. Auto rekisteröitiin elokuussa 1973 Oy Turun Autohalli Ab:lle. Hän ei tehnyt kuitenkaan välitöntä ostopäätöstä, josta seurasi kirjaimellisesti uneton Cale Yarborough vauhdissa Michigan International Speedwayn kahden mailin superovaalilla vuonna 1975. Mitä ilmeisimmin maahamme hankittiin uutena myös yksi vaalea metallinvihreä 1973-74 Laguna Colonnade Coupé. Niiden suhteellisen ripeä katoaminen katukuvasta hieman ihmetytti, etenkin kun viimeisissä havainnoissa autot olivat yleensä jo melko väsyneen näköisiä, siis ollakseen tuhtia Amerikan terästä. Laguunielämää Suomessa Tuontitilastojen mukaan maahamme saapui kalenterivuonna 1973 kaikkiaan 8 Chevrolet Chevelleä/Malibua. Sitä ei lisävarusteltu kovinkaan ankarasti, mutta kaikki oleellisin löytyi, kuten automaattivaihteisto ja tehostajat. Useimmissa hänen autoistaan oli Banjo Matthewsin rakentama alusta nelipyörälevyjarruineen. Sieltä sen huomasi pian turkulainen lennokkija autoharrastaja Markku Tähkäpää ja ymmärsi, ettei samanlaista tulisi heti vastaan, ei etenkään niin hyvässä kunnossa. Allekirjoittaneen ensimmäinen ja viimeinen havainto siitä on Helsingissä vuosituhannen vaihteessa. Kaikkiaan hän saavutti Lagunoilla yhteensä 34 kisavoittoa. Yarborough valloitti Lagunallaan myös NASCARin 1976 Winston Cup Seriesin. Heitä kaikkia auttoi etenkin vuoden 1975 Laguna S3:een esitelty aerodynaamisempi keula ja sen takimmaisten takasivueli oopperaikkunoiden umpeenpanelointi. Se aiheutti kuljettajien siirtymisen aerodynaamisesti muotoillun Oldsin koreihin. Ajankohta on ollut hieman myöhäinen esittelyautoksi, mutta joka tapauksessa sen ensimmäinen henkilöomistaja oli rakennusurakoitsija Risto Ruola, jonka nimiin se oli merkitty hieman myöhemmin. Muuan pääkaupungissa vaikuttanut sedan jopa entisöitiin/käyttökunnostettiin perusteellisesti 80-luvun alussa
Kotipihalla Turun Teräsrautelassa -80. Mobilisti 3/22 Paavo Tähkäpää ja laatutuote. Kesälomamatkalla Norjassa -81. 38 . laguna.indd 38 laguna.indd 38 5.4.2022 15.11 5.4.2022 15.11. Sukuloimassa Oulussa talvella -80. Evästauko matkalla lennokkikilpailuihin Jämijärvelle -90. Norjan länsirannikolla Steinsdalenissa, kesä -81. Kesälomamatkalla Norjassa -83
Laguna on vain erittäin hiljainen, kulkee poikkeuksellisen vakaasti ja miellyttävästi ja luo kapeilla, murtuneillakin asfalttiväylillä todellisen laatuvaunun vaikutelman. Nostan leveää kromikahvaa ja ovi aukeaa keveästi, herkullisen raskaan loksahduksen saattelemana. Ei edes kompaktin varakumin tilaaminen olisi pelastanut päivää sen osalta. Moni de Ville -asiakas olisi saattanut harkita uudestaan, jos olisi tullut koeajaneeksi jonkin Colonnade-tuotteen. Vain kapeat koristelistat merkkaavat niiden sijaintia. laguna.indd 39 laguna.indd 39 5.4.2022 15.11 5.4.2022 15.11. Ilmeisesti silloisen tieliikennelain tai sen tulkinnan seurausta. Lennokkiharrasteen merkeissä hän ajoi sillä perheineen esimerkiksi Turusta Jämijärvelle ja sillä käytiin kokeilemassa myös Ruotsin ja Norjan tiestöä. Silti massiivinen laitos solahtaa kiinni mukavan napakasti, ainakin silloin kun lasi on yläasennossaan. Mainittakoon, että tämä sohva oli Laguna Sedanin hienoin istuinversio; erillisistuimia oli tarjolla vain kaksiovisiin. Maalipinta on pääpiirteissään hienossa kunnossa ja keulan ja perän isot uretaanisiivut ovat yhä tyydyttävästi kuosissaan. 53 000 mk (Chevrolet Impala Sdn n.57 000 mk; Mercedes-Benz 250 62 850 mk; Opel Admiral 2.8 64 765 mk; Opel Commodore Sdn 2.5 39 815 mk; Dodge Dart Special Sdn 39 960 mk) Sukuloimassa Oulussa talvella -80. Valitsin D:lle ja voidaan lipua liikkeelle. Jo nuoruudessani edustin niin syvän taantumuksellista näkemystä, että myönsin pitäväni niiden olemuksesta. Eivät kylläkään täysin moitteettomia, mutta ajan hampaan yleiset vaikutukset ja silloin uusien materiaalien käyttö huomioiden suoritus on kiitettävä. Vanha herra Tähkäpää jätti maalliset murheet taakseen vuonna 2019, jolloin vasta 159 000 kilometriä ajettu auto siirtyi hänen pojalleen, Paavolle. Värikoodatun ohjauspyörän keskiötä koristaa ainoa keinopuun siivu, joka on vain Laguna-malleihin varattua Karpaattien jalavan juuriviilua, aitona 3M-tulkintana. . Edessä tilaa on ylellisesti joka suuntaan ja ajoasento on amerikkalaistyyliseen, melkein vaakasuoraan ohjausakseliin tottuneelle erittäin hyvä. Chryslerin ja muutaman maineikkaan eurovalmistajankin olisi kannattanut tilata ohjauslaitteistot GM:ltä; ero sen eduksi ei ole valtava, mutta silti ratkaiseva. Tässä vaiheessa koeajoraportin laatiminen vaikeutuu hieman odottamattomalla tavalla: superlatiivit uhkaavat nimittäin loppua heti vauhtiin päästyäni, vaikka en ole mikään erityinen Chevytai edes GM-fani. Ei värikoodausta, ei puujäljitelmää. Outoa. Ikkunaveivien nupit ovat 70-luvun Chevylle odotetusti vekkulia läpikuultavaa nailonia. Korvaavat parkit ja vilkut ovat nyt ajovalojen alla puskurissa. Ja sitten oli tietenkin television “Kojak”, joka ajoi kuparinhohtoisella Buick Centurylla. Tavaratila vetää kyllä kulmat kurttuun, miksi se on kuin suunnittelijoiden tahallisesti hylkäämää jättömaata. Moottori käynnistyy kylmänäkin helposti ja se jää käymään niin eleettömän äänettömästi kuin matalavireiseltä kahdeksikolta voi odottaakin. Kumi tuskin kiljahtelisi – ainakaan tuoreena – mutta en empisi lähteä tällä normaaleihin ohituskiihdytyksiin. Markku Tähkäpää ehti omistaa useita hienoja amerikkalaisia sedaneita ja farmareita, mutta päätellen Lagunan säilymisestä rivistössä, siinä oli jotakin erityistä hohtoa. Nopeusmittarin fontti, kaikki kojelaudan merkinnät ja numerot ovat klassista, vähäeleisen laadukasta GM-jälkeä. Mutta ruuman kaltaisesta kömmähdyksestä huolimatta yleiselle viimeistelyn tasolle ei pääse hymähtelemään ylimielisesti. Se ei selvästikään ole erityisen kallis tuote, mutta silti siitä tai sen kokoonpanosta ei ole helppoa löytää vakavaa kritisoitavaa edes liki 50-vuotiaanakaan. Sen tuntuma on juuri sopivan luistava, olematta vinyylimäisen liukas tai velourimaisen tahmea. Saginaw’n muuntuvavälityksinen ohjaus on jälleen maineensa veroinen eli nopea, täsmällinen ja vaivaton. Seuraavana päivänä hän päätti luopua 1971 Volvo 144:stään Lagunan hyväksi. Perusvireessäänkin 350-pikkulohko reagoi kaasupolkimeen viiveettä ja kohtalaisella voimalla. Chevrolet Chevelle Laguna Colonnade Sedan 1973 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Mustassa autossa kiiltävien osien vähäisyys korostuu; puskurit kun ovat näkyviltä osiltaan korin väriset. Maskiin alunperin upotetut parkki-vilkut ovat vaihtuneet niitä selvästi suurempiin apukaukovaloihin. Hydramatic puolestaan toimii paremmin kuin kirjoittajan hitaat aivot ja on vastuualueellaan niin pätevä, että sen olemassaolon yksinkertaisesti unohtaa. Ovilasissa ei ole kehystä, tietenkään. Kaikki on ehjää ja ryhdissään, etusohvaa myöten. 70-luvun mittapuulla GM:n teknologia on ollut kutkuttavan demokraattista: jo hillityllä investoinnilla vaikkapa Chevelleen on päässyt käsiksi kokonaisuuteen, joista useimmat silloiset eurooppalaisautoilijat ja monet amerikkalaisetkin ovat voineet vain haaveilla. Mittaristoaluetta lukuunottamatta kaikki muu on yhteensävytettyä vinyyliä, abs-muovia ja keinokuitua. Mobilisti 3/22 . Mutta kaikki on silti tyyliteltyä ja yhteensopivaa. Vain nopeusja polttoainemittarit sekä viisarikello himmeän mustan muovin ympäröimänä. Se ei vello eikä vapise, natise tai tärise, vaan lipuu varsin pahojenkin epätasaisuuksien ylitse tavalla, joka saa epäilemään, että onko tämä sittenkin Cadillac. Jokunen vilahteli Helsingin katukuvassa, joitakin bongasin tuoreeltaan Lontoon visiiteillä. Samalla joutuu pohtimaan, miten yli tuplasti kalliimpi Cadillac rikkoi samaan aikaan myyntiennätyksiä. Kuljettajan edessä on kulmikas mittaristo, joka on mielestäni Colonnade-perheen parhaimmistoa. Tämä on ollut hyvin eurooppalainen piirre, vaikka Lagunaa tuskin suunniteltiin täkäläinen myynti mielessä. Vain kuljettajan paikalla ilmenee verhoilun orastavaa virttymistä, siinä kaikki. Autoon nähden pieni ja hankalan mallinen ja sitten vielä se hemmetin vararengas keskellä parasta kohtaa. Useista erilaisista synteettisistä materiaaleista huolimatta värikatoa ei ole havaittavissa kuin hyvin lievänä ja rajatuilla alueilla. Hänen mielenkiintonsa kohdistuu enemmänkin saksalaisen insinööritaidon näytteisiin, joten Laguna on tätä kirjoitettaessa kaupan. Enpä olisi uskonut… Colonnade Sedan, pitkästä aikaa. nestejäähdytteinen V-moottori, lohko ja kansi valurautaa, ketjukäyttöinen nokka-akseli, hydrauliset venttiilinnostimet, 5 runkolaakeria, 1 kaksikurkkuinen Rochester-alaimukaasutin Iskutilavuus: 5 736 cm 3 , sylinterimitat 102 x 88 mm, puristussuhde 8,5 Teho: 145 hv (SAE net)/4 000 r/min Vääntömomentti: 345 Nm (SAE net)/2 400 r/min VOIMANSIIRTO Kolmivaihteinen Turbo Hydramatic 350 -automaattivaihteisto, momentinmuunnin, valitsin ohjausakselilla, takaveto, vetopyörästön välitys 3,08 JARRUT Nestetoimiset jarrut, edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut, alipainetehostin OHJAUS Tehostettu, muuntuvavälityksinen Saginaw-kiertokuulaohjaus, ohjauspyörän kierroksia 3,2 JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, kolmiomaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, 4 pitkittäistukea, kierrejouset KORIRAKENNE Erillinen perimetrirunko, Fisher-kokoteräskori MITAT Pituus: 5,28 m Leveys: 1,95 m Korkeus: 1,37 m Akseliväli: 2,95 m Raideleveys: 1,56/1,54 m Omamassa: 1 810 kg Rengaskoko: G78x14 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V VALMISTUSMÄÄRÄ 13 095 kpl; Laguna Cpe 42 941 kpl, koko mallivuoden 1973 Chevelle-tuotanto 328 533 kpl HINTA n. Takapenkillä mahtuu matkustamaan hyvin, mutta ulkomittoihin nähden sedanilta olisi odottanut muutaman sentin enemmän pelivaraa. Tämä on vieläpä alkuvaiheen minimalistinen versio, jossa ei ole mitään tarpeetonta. Markku Tähkäpään ja Lagunan yhteisestä taipaleesta tulikin sitten loppuelämän mittainen. 39 yö, kun hän alkoi katua viivyttelyään. Useimmat ratkaisut ovat selvästi harkittuja näkymättömissäkin paikoissa; esimerkiksi kookkaan konepellin etureunan sisäpinnalla on siisti, erillinen viistottu kohta, jonka avulla se on helppo vetää kiinni koskematta maalipintaan tai tarvitsematta pelätä sormiensa repeävän terävään särmään. Istuimien kangas on erikoista, selvästi keinotekoista, mutta jotenkin sormeiluun houkuttelevaa. Kuvausten aikana on tilaisuus tutustua vielä tarkemmin korin yksityiskohtiin säälimättömässä iltapäivän auringonpaahteessa. Ehkä se oli GM:n tuotevalmistelukomiteoiden yhteisten ponnistelujen aikaansaannos, ketään tyydyttämätön kompromissi. Ennen starttia vielä silmäys muuhun sisustukseen. Näkyvyys kaikkiin ilmansuuntiin on loistokas, mutta ahterin ulottuvuuksia ei normaalimitoitettu kuljettaja voi nähdä. Niissä on muotoja, mutta ei missään nimessä liikaa yritystä, vaan lähinnä Apollo-ohjelman jälkimaininkien mietoa futurismia
Toyota Cressidan muotoilijoita. Sedanin ohella se kuuluu aikakauden unohdetuimpiin Chevrolet-malleihin, jota luullaan usein itse tehdyksi. Ensiesittelyvuonna lisävarustelistalle ilmaantunut Oldsmobile Cutlass Colonnade Sedanin erikoisversio Salon oli merkin näkemys “eurooppalaisesta urheilusedanista”. 1973 Buick Regal Colonnade Coupéta ei uskoisi sedania lyhyemmäksi. Pakettiin kuului jäykempi jousitus, paremmat renkaat, tehoversio moottorista ja muun muassa selkänojien kallistuksella varustetut etuistuimet. Korilinjat inspiroivat sittemmin mm. Chevrolet Lagunaa sai yhden vuoden ajan farmarinakin, puukyljillä ja ilman. Etulokasuojan pienoislippunauhassa oli mukana myös Suomen siniristi! colonnadetalkoot.indd 40 colonnadetalkoot.indd 40 4.4.2022 14.44 4.4.2022 14.44. Mobilisti 3/22 Korskeat Colonnadet Buick Century Colonnade Sedan vuodelta 1973. 40 . Vuotta myöhemmin myös ylellinen Riviera päivitettiin Colonnade-rungolle
Tässä jälkimmäinen, Buickin uudella V6-turbomoottorilla varustettuna. colonnadetalkoot.indd 41 colonnadetalkoot.indd 41 4.4.2022 14.44 4.4.2022 14.44. GM elvytti vanhan Chrysler-idean Colonnadeissa ja tarjosi coupé-malleihin 90 astetta kääntyvää Strato-kuppi-istuinta. Sedanien olemuksesta täysin poikkeavat Buick Century Colonnade Coupét palvelivat Indianapolis 500:n turva-autoina vuosina 1975 ja -77. Edelleenkin maino idea joissakin tilanteissa. Kantikkaammat versiot olivat pitkään USA:n suosituimpien autojen joukossa. Pontiacin Colonnade-mallisto meni sekin monessa mielessä omia polkujaan, tässä 1973 Grand Am Coupé. 41 Olds Cutlass S:n aerodynaaminen keulailme hätkähdytti vuosina 1976-77. Chevrolet Chevelle Malibun keulalla oli vuonna 1976 nelivalojärjestelmä, tässä toiseksi hienoin Estate-farmari avattavine D-pilarin tuuletusikkunoineen. Mittarivarustus oli merkin perinteen mukaisesti runsaslukuinen. Pienehkö määrä Colonnade-sedaneista sai tuhdin poliisivarustuksen, lähinnä Chevy Chevellen (kuvassa) ja Pontiac LeMansin muodossa. Mobilisti 3/22 . NYPD:n rikoskomisario Theo Kojak ja Buick Century kiitävät läpi Manhattanin sateen, magneettimajakka katolla
RT-spesialisti Kalevi Sundqvist kertoi, että Suomeen tuodut olivat mustia ja kaksois-norsunkorvakumisatulalla varustettuja. Pyörä on täysin käyntikuntoinen. Vähäinen ajomäärä ja ylipäänsä itäsaksalaisen pyörän löytyminen USA:sta olivat jotain hämmentävää. MZ:n maalipinta ja kromi ovat ohuimpia, mitä olen nähnyt – jopa ohuempia kuin setäni vanhassa -61 MZ ES 175:ssä. Viimeisin löytämäni Continental Motorcyclen mainos, jossa tarjotaan huoltoa, on vuodelta 1970. Ostin saksalaisen Claus Uhlmannin kirjan RT125-mallista ja otin yhteyttä kirjoittajaan. Hän osasi kertoa, että vihreä väri, pitkä satula ja ylelinen kromi olivat vientimallin piirteitä. Suomen MZ-kerhon kaverit olivat yhtä lailla ihmeissään. Siinä oli mailimittari, ja 28 ajettua mailia. American Motorcycling -lehden elokuun numerossa vuodelta 1957 löytyi New Yorkin Second Avenuella toimineen General Merchandising Co.:n mainos, jonka kuvassa on Awo, ja katalogin voi tilata udesta MZ BK 250:sta ym. Toisaalta tämä salapoliisityö on tuonut iloa nykymaailman uutisten varjossa. Vuodet vajasäilytyksessä näkyivät pyörän rujossa ulkomuodossa, mutta kaikesta päätellen se oli täysin alkuperäinen. Paikkarasia oli avaamaton, eikä siinä ollut rasvaisia sormenjälkiä. Sylinterissä ei ollut kulumajälkiä, ja kone oli muutenkin selvinnyt säilytyksestä runkoa paremmin. Vaikeissa paikoissa alapuolella moottori oli tehtaan säilytysrasvoissa. Miksi täysin toimiva vähän ajettu pyörä pantiin säilöön, ilmeisesti bensatankki tyhjennettynä, kone öljyssä. Olen kohtuullisen tuore Mobilistin tilaaja ja pitkäaikainen irtonumeroiden ostaja, ja haluan kiittää todella hyvästä lehdestä! Markus Laine, New York mitziamerikassa.indd 42 mitziamerikassa.indd 42 4.4.2022 13.33 4.4.2022 13.33. Viiikon päästä sain häneltä lisää sähköpostia. Mobilisti 3/22 Derkkuja Derkkuja Broadwayltä! Broadwayltä! O O len suomalainen viulunrakentaja ja asun New Yorkissa. Samaisen lehden joulukuun 1959 numerossa on kuvallinen mainos, jossa esiintyvät MZ ES250, RT125 ja Simson; mainostajana Broadwayllä toiminut Continental Motorcycle and Scooter Corporation. Mailimittari oli täysin uusi tuttavuus. Alla oli tehdasasenteiset kulumattomat renkaat, moottorissa alkuperäinen sytytystulppa. 42 . Itäsaksalaisen 28 mailia ajetun moottoripyörän löytäminen New Yorkista on järjenvastaista. Pari kuukautta sitten löysin MZ RT125 moottoripyörän vuodelta 1957. malleista. Clausille MZ:n Yhdysvaltain-vienti oli uutta tietoa. Käy mielessä, että olisin säästynyt paljolta päänvaivalta, jos olisin vain ”caferaaseroinut pyörän” ja maalannut sen mattamustaksi. Jätin koneen rauhaan ja hautasin aikeeni, kun en tiennyt mitä pyörällä tehdä. Hän oli pähkännyt asiaa tuttaviensa kanssa, ja vannotti säilyttämään pyörän koskemattomuuden. Tutkin isoimmat 1950-luvun moottoripyöräjulkaisut, toiveenani löytää jotain pyörästä. Mihin vihreät vientiversiot sitten menivät, kenties Ruotsiin
Mobilisti 3/22 . 43 Työkalusarja paikkarasioineen on koskematon! mitziamerikassa.indd 43 mitziamerikassa.indd 43 4.4.2022 13.33 4.4.2022 13.33
Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se los tusten, vihjeiden yms. ma 28.3. Paperit on. Kiiski 0400652913 reijo.kiiski@metalli-asennus.com Taipalsaari. pe 3.6. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. ma 7.3. Miettinen 040 543 3135 tai 044 588 4710 Muuruvesi Saab 92 -54 2-sylinterinen, 2-tahtinen projekti, Suomi auto, ollut kuiMYYDÄÄN kuva 7 Pontiac 4D Sedan -37 MR-katsastettu, 8-sylinterinen, 100 hv, hieno, katsastettu. Karmivan huono ja puutteellinen. ehdottomasta virheettömyy destä. Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti ja niiden on oltava perillä toimituksessa viimeistään kyseisen numeron aineistopäivänä. Kaksi autoista osakokonaisuuksiltaan lähes täydellisiä. Morris Minor 4D -52, Austin A 40 . Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. ma 18.4. Svensberg 040-5823430 raimo1. Chevrolet -37 uudet männät 6 kpl, Ø 87 mm, korkeus 92 mm. Paussu 0400-294597 juha.paussu@gmail.com Hämeenkyrö. kuva 8 Ford A Coupe -30 MR-katsastettu, siisti sisustus, uudet puskurit, hyvät renkaat, moottori, voimansiirto, ei ruostetta, katsastettu, koeajettavissa, 17800€. vassa, kaikki osat löytyvät, mukaan uudet pohjapellit ja helmapellit, paperit löytyvät. Hälikkä 040-5543987 lisbeth.halikka@ hiphophouse.fi Nokia. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@mobilisti.fi. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. pe 4.11. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 HELSINKI | aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 44 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 44 5.4.2022 12.09 5.4.2022 12.09. . ma 16.5. ma 14.2. Merilehti 0405328340. Myydään mieluummin kaikki yhdessä tarjousten perusteella. Virtanen 044-7751206 pekka@virtanen.fi Salo. Honkanen 040-8651307 Kangasala. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille. Ketonen 050-3559436 Loppi. ma 5.9. purkuosaa, Ford Hävittäjä -40 hytti, lokasuojat, ohjausakseli, Ford A moottori, Ford AA -29 runko, takajouset ja -akseli, mekaaninen kippi, Ford T Touring ja Tudor -26 korit ja moottori, MB W115 vasen etulokasuoja. MOBILISTI 1/22 2/22 3/22 4/22 5/22 6/22 7/22 8/22 Aineistopäivä ma 10.1. Ford V8 18-pulttinen sivuventtiilimoottori osina, lohkossa halkeama, muuten hyviä osia ja vaihdelaatikoita, IC -49 moottoripyörän osia paljon, Peugeot 403 konepelti, maski, ovenkahvoja. H.1200e. . ma 28.11. ILOLAN TRANSPORTER VW Transporter 1955. Mobilisti 3/22 kuva 9 Packard Super Eight 1502 Touring Limousine -37 täydellinen projekti, vähäisiä ruostevaurioita. 44 . Ifakuvat 3kpl IFA F9 -projekteja ja paljon varaosia. Ilmestymispäivä ma 31.1. Ei yhtään ehjää kohtaa. . . Alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. www.mobilisti.fi . Chevrolet -36 lava-auton 4-vaihteinen vaihdelaatikko, hyvä kunto, siisti, luultavasti alkuperäinen maali. Satakunta. Mäkelä 050-3426666 Loimaa. kuva 11 Citroen Sport 4D Sedan -54 MRkatsastettu, hieno, entisöity ja siisti, katsastettu, 28500€. 300 merkkiä. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Tilaushinta 2021 on 94 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 12,50 euroa. ma 18.7. Arvonen 0400-979370. kuva 10 Morris Commercial NVS 13/5 -52 kuorma-auto, kaikki osat paikoillaan, tikapuukippi, 2 kpl varamoottoreita, laatikollinen varaosia, tarjousten perusteella. pe 23.9. svensberg@gmail.com Pori. 0400813222/Ilola. 20-luvun Citroen B12 tai B14 täydellinen moottori, vaihdelaatikko, etuja taka-akselit, Chevrolet -28 moottori, vaihdelaatikko, Moskvitsh 401 etuja takalyhty, IFA Barkas V901/2 -57 täydellinen konealusta, ym. Yhdessä peltityöt tehty ja kori pohjamaalattu. pe 5.8. säilytetty lämpimässä, uutena tullut TVH:lle, historia tiedossa, 15000€. pe 16.12. ma 17.10
Täyden palvelun virityspaja -Moottorien säädöt ja mittaukset dynamometrillä. Ylinikkilä 050-65700 pekka. 050 523 89 51 Puh. kuva 12 kuva 13 Ifa F8 -52 aloitettu asiallinen projekti, seissyt kuivassa, puuosat vaativat kunnostusta, hyvät peltiosat, 2450€/vaihto vanhaan Vespaan, Donau F93 2D HT -59 projekti, seissyt suojassa, moottori pyörii, vanha rekisteriote löytyy, 1500€. Rikström 050-5827430 Pannupaa@gmail.com Lahti. Peltomaa 050-4143721 Kauhajoki. Siata-Auto Coupe 1500 TS -64 Fiat 1300/1500 tekniikka, koritettu torinolaisen Siata-Auton koritehtaalla, rekisterissä, katsastettu, nyt seisonnassa ja säilytyksessä lämpimässä tallissa, tarjousten perusteella. Termonen 050-3093130 kyosti.termonen@gmail.com Pori. Mobilisti 3/22 . Mäkinen 040-5508122 mckeenen@surffi.fi Riihimäki. koti@ippnet.fi Tampere. Helalantie 11, 21800 KYRÖ (02) 533 2686 info@sporttiauto.com TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Kuokkanen 044-9257597 mpkuokkanen@gmail.com Riihimäki. Ford Cortina osia: MK2 -67 2D ovet, apusimpukka, raidetangonpäitä, simpukka, mäntäsarja, kampiakseli, maski, uudet runkoaisat, alatukivarret ja lukkopelti, MK1 apusimpukka, etuiskunvaimentajat ja yläpään laakerit, kunnostettu kansi, hiottu kampiakseli, 9" jarrukengät, etujarrupuristajat uusin sisäosin, etupalkkeja, uudet eturunkoaisat, jarrulevyjä, ym., Anglia tukivarren korjaus sarjat, kunnostetut alatukivarret. kuva 22 Dodge Dart GT -65 V8, automaatti, katsastettu, hyvä, ei virheetön, 15900€. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. kuva 20 Simca Chambord -61 MR-katsastettu, V8 moottori, katsastettu, tarjousten perusteella, virranjakajan kärkiä 30-85 harrasteautoihin. 050 523 89 51 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 45 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 45 5.4.2022 12.09 5.4.2022 12.09. Pirkonen 050-5216880 Veke.vap@gmail.com Asikkala. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. -UUTTA: Moottorien dynaamiset tasapainotukset. Dodge Custom Royal 55-56 NOS keulan kromiosia, Plymouth Satellite -73 NOS lampunkehykset, Dart/Coronet -66 Service Manual, Chevrolet Body Parts Catalog 3869. kuva 21 Opel Rekord Olympia P2 -62 farmari, alkuperäinen Suomi auto, ei rekisterissä, vanha käyttöentisöinti, moottori, vaihdelaatikko ja jarrut kunnostettu, uudet renkaat, mukaan varaosia, 3390€/tarjous. Ahlfors 045-6776413 Espoo. -Osat ja tarvikkeet suorituskyvyn parantamiseen, myös asennettuina. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. 45 Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11 00620 Helsinki Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE -62, PMC Skyline 150 -66, Chrysler 1300 DL -78, Mazda 818 -77 maalattava, Wartburg 311 -62, IFA F8 -55 moottorija vaihteisto-osia, Wartburg 353 moottori. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet
kuva 41 BMW R100S -78 MR-katsastettu, alkuperäinen ja siisti, ajettu 68 tkm, 3 Krauser laukkua, vaihdosPostimerkki sa R75/60-5, eurooppalainen käyttöauto, tms., tarjoa. kuva 80 Alfa Romeo 156 alkuperäiset 15" vanteet 4 kpl ja lukkopultit, yhteensä 250€+mahdolliset toimitusOstetaan ja myyda?a?n M322.indd 46 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 46 5.4.2022 12.09 5.4.2022 12.09. . kuva 39 CZ moottoripyörä, MR-katsastettu, kunnossa, valmis ajoon, 1800€/ vaihto keskeneräiseen MR-ikäiseen autotai moottoripyöräprojektiin, kalliimpaankin. Ljokkoi 0408601410 risto.ljokkoi@hotmail.fi Kotka. Mobilisti 3/22 Tilaan ___ / ___ 202__ alkaen Mobilisti . lahjaksi . Saab Sonett -71 alkuperäinen, patinoitunut, rekisterissä, pientä laittoa. Salonen 0500-732899 Loppi. Atila 040-7181850 myös Whatsapp zau@offipalsta.com Vaasa. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 202__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. 09-272 7100 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. kestotilaus* . fi Orivesi. Lepistö 050-4003922 xmobile@kolumbus. Venäläisten autojen tiivistesarjoja, iso valikoima runkoja kiertokangenlaakeriliuskoja, Toyota Hiace -89 uusi kytkinpaketti, 120€. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE kuva 37 Pappa Tunturi -64 korjattu ja maalattu, siisti, ei ajettu kunnostuksen jälkeen, Pappa Tunturi -74 käyttöentisöitty, ei ajettu kunnostuksen jälkeen, paljon uusia osia. Mäkinen 0504004009 onnenmaa-67@koti.luukku.com Sastamala. 46 . Lagerström 0400-476528 Micke_ lagge@yahoo.com Raasepori. Uutta ja käytettyä varaosaa UAZ ja GAZ maastoautoihin, Saab 99/90/900 varaosia ja kokonaisia autoja, 4 kpl Skoda 85-90 takamoottorimalleja kokonaisina. Peurala 040-5054949. kuva 60 VW Jetta 1500S -80 ajettu alle 90 tkm, alkuperäinen siisti kunto, helppo MR, katsastettu. Leppänen 050-5481873 Joensuu. määräaikaistilaus 12 kk . itselleni . Citroen D Super 5 -75 MR-katsastettu. Mönttinen 040-5203747 arim@europe.com Kajaani. kuva 40 Honda CB 750 -75, Jawa 175 -59. Fiat X1/9 käytettyjä osia: katto, takatavaratilan kansi, konepelti, takalasi, ovien lasit, 4-vaihteinen vaihdelaatikko, lämmityslaitteenkenno ja -kotelo. Senior Mobilisti . Hallikainen 0400-677100
VW Passat Variant GL 2.0 (16v.) Amerikan-malli, kats. autoihin, kuorma-autoihin, veneisiin ja koneisiin. Hokka 0400-196246. Autokirjoja: Autoteknillinen kuvasto -49, Uusi autokirja -61, -65, Automiehen oppikirja -52, -57, Autokoululaisen Autokirja -54, Stora Bilboken -63, Teknillinen käsikirja -29, Hyvä autoilija -57, Teknillinen Fysiikka -52, Autoteknillinen käsikirja -58, -71, Auto: rakenne ja toiminta -68, Automobiilioppi -29, Lyhyt auton huolto-opas -56, 60-70-luvun Autojen säätöarvoja, Autotieto -69, Automiehen käsikirja -52, Auton sähköoppi -66, Autokäsikirja 2 -51, 3.1 -54, Autokaluston moottorija voimansiirtovauriot -72, Så fungerar bilen -70, Polttomoottorit -68, Ajetaanpa automobiililla 59-89, Maatalouspolttomoottorit ja traktorit -55, Mitä-Missä-Milloin Autokirja -62, Sportbilar -69, Autojen sähkövarusteet/huolto -56, Auton moottorioppi -66, Dieseltraktorit -58, Autodieselmoottorin korjaukset -56, Auton huoltokirja -50, 10-20€/kpl. Loukkola 0405176022 tapio.loukkola@gmail. Leppänen 0500-665229 Seinäjoki. Horjamo 05063050 jorma.horjamo@kolumbus. Sähköposti: helpdesk@yourex.se Puh (09) 4245 0205 TUT UST U TUT UST U UUT EEN UUT EEN VER KKO KAU PPA AM ME VER KKO KAU PPA AM ME www .you rex.fi www .you rex.fi UU SI! Vo it nyt ets iä osi a aut on rek iste röi ntin um ero SIS ÄL TÄ Ä AL V:N www.yourex.fi 90-180-3050 GE-7294 Generator 12V-94A 91-605-1280 Startmotor 12V-3.0kW ST-3510 91-054-9810 91-057-5777 91-535-6914 Sopii: Ford/Volvo – flera modeller Sopii: Volvo Penta/Marin Sopii: Volvo Penta/Marin Sopii: Mercruiser, Mercury Marine Volvo Penta/Marin – flera modeller Sopii: Bombardier Can-Am ATV – flera modeller Sopii: flera modeller med Briggs & Stratton motor (14k) Sopii: bl a Tecumseh OHV110-130 engines 12V, 10k 50-180-0462 50-480-0634 50-620-0123 Sopii: Ford Europe Cars/Ford Mondeo – flera modeller Sopii: Nissan, Opel, Renault – flera modeller Sopii: Många VAG-modeller Generator 12V-120A Startmotor 12V-0.5kW A/C Kompressor A/C Kompressor VAG A/C Kompressor Startmotor 12V-2.0kW ST-6562 Tecumseh Startmotor 12V, 10k Startmotor 12V-0.7kW Sopii: GM USA – flera äldre modeller Sopii: GM, Chevrolet – flera modeller Startmotor 12V-1.7kW 90-605-0234 Generator 12V-60A 162,25€ 174,75€ 312,25€ 149,75€ 149,75€ 112,25€ 87,25€ 123,50€ 361,00€ 336,00€ 199,75€ 323,50€ kuva 82 Nopsa 5 perämoottoreita 2 kpl, toinen osina. VW Transporter -matkailuauto -88, 3800€. K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys toimitukseen puh: 09-2727 1028 tai sähköpostitse: ilmoitusmyynti@mobilisti.fi. Mobilistin kaikki numerot 1/792/22 ensimmäisestä viimeiseen, 281 kpl, hyväkuntoisia, ensisijaisesti kaikki kerralla, 99€. 47 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Mobilisti 3/22 . kuva 81 Blaupunkt Dortmund de Luxe -70 6/12V autoradio, kromipäälliset norsunluunväriset painikkeet, huollettu, vuoden takuu. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteessa www.mobilisti.fi kulut, MB W208 Ronal 7½ J 16 H2 kevytmetallivanteet 4 kpl yhteensä 200€. www.yourex.fi Laaja valikoima autosähköalan varaosia Laaja valikoima autosähköalan varaosia autoihin, kuorma-autoihin, veneisiin ja koneisiin. com Kuopio. fi Piikkiö. joka vuosi, väliajat tallissa. com Jokioinen. Datsun 100A, 2900€. Ilmastointi, aut. Aho 050-5611511 tapio.aho@hansa.fi Helsinki. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 3.6.2022 ja sen aineistopäivä on 16.5.2022. Ylönen 0452015240 moottorimatti@gmail. Leyland Sherpa suomenkielinen alkuperäinen korjauskäsikirja ja 6 kpl esitteitä, kunto tyydyttävä, kaikki sivut tallessa, 15€. Marschan 050-3827824 nicky.marschan@gmail.com Espoo. Peugeot 205 CTI 1,9 moottori, huollettu, jakopään hihna vaihdettu, ajettu 70 tkm, 25000€/ei vaihtoa. Pelkonen 040-5879068 Turku. 900€, soitot iltaisin. 041-5466915 Mynämäki. Kinnunen 050-3626234 Joensuu Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 47 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 47 5.4.2022 12.09 5.4.2022 12.09. Yli-Piipari 0400-563928 matti.yli-piipari@ pp.inet.fi Kauhajoki. Kirjallisuutta: Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjat 33-35, 20€/kpl, Bremer: Lentäen yli neljän maanosan -33, 28€, Talja: Lasten liikenneaapinen -54, 4€, Kahrama: Autoteknillinen kuvasto -53, 8€, Larson-Setälä: Autonohjaajan oppikirja -43, 8€, Aitamäki: Autoliikenne ja autoilijan käsikirja -53, 8€, Moskvitsh, Volga, Kraz, ym. Mobilisti lehdet 103 kpl: 4 kpl/-18, 8 kpl/-17, 10 kpl/-16, 6 kpl/-15, 8 kpl/-14, 6 kpl/-13, 9 kpl/-12, 8 kpl/11, 7 kpl/-10, 7 kpl/-09, 6 kpl/-08, 8 kpl/-07, 7 kpl/-04, 5 kpl/-02, 4 kpl/99, yhteensä 40€. turvavyöt. neuvostoautojen räjäytyskuvastoja
Ahola 0400702517 eskoahola@pp.inet.fi Datsun Finn 71-74 vain hyväkuntoinen. Palmroos 050-5473005 Palmroosjarkko@gmail.com GAZ -51 varaosia. Kotoneva 050-5974569. 3% • Hydrauliikka 1-2% • Ohjaustehostin 3%. 48 . Mobilisti 3/22 Hinnat tullattuna Helsingissä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. Saab lehtiä: AJA 2/67 ja 60-luvun Dieselvoima lehtiä, myös 50-70-luvun Saab esitteitä. 040-516 0358 Yrjö Bremer, p. Karvanen 0400-473195. Pakarinen 0405843999 arisonett@gmail.com kuva OST2 Kevytmetallivanne tai koko sarja, 4-4,5×13", jako 98 mm. Tämän vuoksi se on monipuolisesti soveltuva mitä erilaisimpiin voitelutarkoituksiin. Hasu 040-5424066. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Old Cars World Oy Old Cars World Oy 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € 1932 Chrysler CM6 Roadster -projekti 12900 € 1966 Dodge Coronet avo 7500 € 1981 Chevrolet Stepside 15 000 € 1963 Chrysler New Yorker farmari 1966 Chrysler New Yorker 4D HT Yka?n ilmo_820.indd 2 Yka?n ilmo_820.indd 2 19.11.2020 16.12 19.11.2020 16.12 OSTETAAN Chrysler -32 6-sylinteriseen moottorin Stromberg UR-2 yläimukaasutin ja vesipumppu. • Helpottaa kylmäkäynnistystä • Vähentää polttoaineenkulutusta • Laskee laitteiden sekä öljyn lämpötilaa • Vähentää päästöjä, mm. Tehostaa moottorien, vaihteistojen, perien ja hydrauliikan toimintaa vähentäen kulumista 45-75%. PARASTA VOITELUA Tehokasta voitelua jo vuodesta 1993 LISÄTIETOJA JA JÄLLEENMYYJÄT LÖYDÄT WWW.X1R.FI Maahantuonti ja markkinointi: US Marine Diesel Import Ltd / info@x1r. Triumph Herald äänetön perä ilman vetoakseleita, Fiat 500 -62 12" vanteet ja pölykapselit. / Pekka Mononen: 0400 784 437 Pohjois-Suomi: Hannu Sotkasiira 040 8601 030 Etelä-Suomi: Mika Ketola: +358 405757584 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 48 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 48 5.4.2022 12.09 5.4.2022 12.09. Datsun 240Z, myös projekti ja osia. 60-70-luvun japanilainen 2-tahtinen moottoripyörä varaosatasoisesta ajokuntoiseen, myös osakasat. WirkMETALLINHOITOAINE / ÖLJYN LISÄAINE X-1R on synteettinen, nestemäinen hoitokäsittelyaine, joka vähentää huomattavasti metallipintojen keskinäisestä kosketuksesta ja liikkeestä aiheutuvaa kitkaa. savutus vähenee • Vaimentaa moottorin käyntiääntä • Estää kiinnileikkautumisia LISÄYSSUOSITUS • Kaikki moottorit 3% (ensimmäinen öljynvaihto 6%) • Vaihteistot 3% • Perät, jakolaatikot ym. Kokkarinen 040-7334225. Mönttinen 040-5203747 arim@europe.com MR-katsastettu Sunbeam S7 ja Jawa 500 OHC moottoripyörä. Juoperi 0400-564533 kajuope@japo.fi MB barokkivanteiden keskikuppeja 2 kpl
49 Antaa näyttävän vedenhelmeilyn Yli 25 vuoden kehityksen tulos Helpottaa puhtaanapitoa 3-5 vuoden takuukäsittelyt Voidaan pestä kaikilla autonpesuaineilla Hylkii likaa ja antaa syvän kiillon Ei jäl Ei jälkitarkastuksia Nanokeraaminen suojakilpi autollesi TILAA! Itselle tai lahjaksi! Diginä tai paperilehten ä! Soita 09-2727100 tai hoida homma netissä! Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 49 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 49 5.4.2022 12.09 5.4.2022 12.09. Mobilisti 3/22
Pehkonen 050-4449812 mauri.pehkonen@gmail.com 80-90-luvun vaihteen Audi Coupe, 90, 100, 200 mallien ajotietokoneen INFO käyttökytkin kojelautaan. Heikkinen 0414895356 jariolavi67@gmail.com 20-50-luvun moottoripyörä, MRkuntoinen tai hyvä alkuperäinen. Skoda, Tatra, Tatraplan auto, kunnosta ja täydellisyydestä ei ole väliä. Ahlfors 045-6776413. Ford Taunus 17M P3 -64 oviin asennettavat taustapeilit. Sjöberg 0500-474842. Virtanen 0500-142929 maurivirtanen50@ gmail.com Moskva perämoottori, kaiken kuntoiset. Koskinen 0400-768733. Mobilisti 3/22 ROMPEMARKKINAT Päijät-Hämeen 14-15.5.2022 Jokimaan raviradalla Lahdessa 2 – päiväinen markkinatapahtuma Harrasteautoille oma KLASSIKOT -parkki Alueella ravintola / puffetti Yleisölle Lauantaina klo 8:00-16:00, Sunnuntaina 8:00-15:00 Pääsymaksu 5 euroa, ei paikoitusmaksua Myyjille Myyntipaikat ruutu 5x7m, 30 e/pv, 40 e/2pv Myyjät alueelle perjantaina klo 15-21 Lauantaina ja sunnuntaina klo 6:00 alkaen Ei elintarvikkeiden myyntiä, ei ennakkovarauksia Tiedustelut arkisin 18-21 Matti Pikkarainen 040-7282375 Tervetuloa ! Päijät-Hämeen Mobilistit kala 0400-645628 esko.wirkkala@ pp.inet.fi Alkuperäinen Ford Escort RS tai RS Cosworth harrasteautoksi, saa olla laittoa. Merilehti 040-5328340. MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2022 S e n io r MAAILMA NÄYTTÄÄ NOSTALGISEMMALTA MUSTAVALKOISENA! TILAA NYT MOBILISTI SENIOR! NYT MYÖS DIGIARKISTO! NELJÄ NUMEROA VUODESSA 50€ (DIGITILAUS 37€) Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 50 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 50 5.4.2022 12.09 5.4.2022 12.09. 50 . Peltomaa 040-4155945. Gabriel 00420777887157 tudorskoda@seznam.cz SEKALAISTA Annetaan Ford Vedette takaistuin selkänojineen viininpunaisesta autosta, melko ehyt verhoilu, tosin melko haalistunut, nouto Oulusta. Tuomainen 050-3387684 sampsa.tuomainen@outlook.com Ford -39 runko. Chevrolet Caprice Classic henkilöauto 82-90, vain hienokuntoinen. Väyrynen 0440-109512 matti.kalervo.vayrynen@hotmail.com Lahjoitetaan Datsun 100A uusia varaosia, nouto Espoosta. Annetaan Mobilisti lehden kaikki vuosikerrat numerosta 1/82, myös muita alan lehtiä ruotsin-, englanninja saksankielisiä, nouto Tammisaaresta
14.5.2022 Benz Gaggenau 100 vuotta | Lielahti-Cruising | Tampereen Seudun Mobilistit ry. 11.6.2022 Kansallinen museoajoneuvopäivä 11.6.2022 Savonlinnan retkeilyajot 2022 | Savonlinnan Moottorikerho ry, www.savonlinnanretkeilyajot.fi 11.-12.6.2022 Vintage Motor Show | Lapin Mobilistit ry:n 40-v.juhlanäyttely, Lappi-Areena Rovaniemi | lapinmobilistit.fi 11.-12.6.2022 Nesteen Rompe-aarteet | Neste Oulainen | eemeli40@gmail.com / 050-355 7758 18.6.2022 Pienet arkiautoklassikot kohtaavat | Bembölen kahvitupa, Espoo | www.autohistoriallinenseura.fi 19.6.2022 Klassikkoskootterit & kääpiöautot kohtaavat | Bembölen kahvitupa, Espoo | www.autohistoriallinenseura.fi TAPAHTUMAKALENTERI – 2022 (Ilmoitukset muodossa: päivämäärä, tapahtuman nimi, paikka, järjestäjän tiedot) Tapahtumakalenteri-ilmoitukset veloituksetta. Mobilisti 3/22 . Helatorstaiajot | Länsi-Uusimaa, lähtöpaikka ilmoitetaan myöhemmin | Reittimestarit: Richard Komi, 040 516 8702 ja Markku Pellinen, 0500 408 448 28.5. 050 365 7023. Pulkkinen 0400948995 tapani.pulkkinen55@gmail.com 8.5.2022 Äitienpäivän rompetori | Espoon automuseo | www.espoonautomuseo.com 14.5.2022 Rompetori | Vaasan Auto-ja Moottorimuseo klo 8-14 | www.vaasanautomuseo.fi / 0505261144 14.-15.5.2022 Päijät-Hämeen Rompemarkkinat | Jokimaan ravirata, Lahti | Päijät-Hämeen Mobilistit ry. 32. / www.ama-ry.com 21.5.2022 Volvo-rompetori | Sorvajärventie 416, Ylöjärvi, (9-14) | Myyntipaikat ilmaisia | V-palvelu.fi 0400 472346 26.-29.5.2022 Valtakunnallinen Helarompe | Automuseo Wanhat Wehkeet ja Myllyjoki Camping, Karstula | www.wanhatwehkeet.fi & www.rompetori.info 26.5. 15.5.2022 Pirkanmaan motoristin kirkkopyhä | Kangasalan kirkko Mc Rento, Kangasalan seurakunta ja Vehoniemen Automuseo. pe) 6.5.2022 Olavi Sallinen -palkinnon jakotilaisuus | Vehoniemen Automuseo www.automuseo.com, puh. 22. 51 HUHTIKUU 15.-17.4.2022 FHRA American Car Show | Helsingin messukeskus, Helsinki | www.fhra.fi 23.-24.4. 2022. toimitus@mobilisti.fi (Ilmoitukset muodossa: päivämäärä, tapahtuman nimi, paikka, järjestäjän tiedot) Vehoniemen automuseolla paljon tapahtumia! Katso www.automuseo.com! Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 51 Ostetaan ja myyda?a?n M322.indd 51 5.4.2022 12.09 5.4.2022 12.09. KESÄKUU 3.6.2022 Vapaamuotoinen harrasteajoneuvotapaaminen | Alajärven ABC klo 18 | Keijo Haukka 040-5521504 (Ajokauden ajan, kuun 1. 7.5.2022 Harrasteajoneuvotapahtuma | Turun Metsämäen ravirata | Kobra CC | T. Kuninkaantieajo | Kilpailu museoajoneuvoikäisille museoja harrasteajoneuvoille. 20.-22.5.2022 Concorso d'Eleganza Villa d'Este | Comojärvi | www.concorsodeleganzavilladeste.com 21.5.2022 Rompetori | Ideapark, Lempäälä | vehiclery@gmail.com / WhatsApp: 0400 835 998 21.5.2022 Toukotaiwal-ajo | Kemin sisäsatama | Lounais-Lapin euroautoilijat ry. Lähtöpaikkana Inkeroisten Mobiilihalli | Kymen Automobiilikerho ry, lisätiedot: 040 716 7659 28.-29.5.2022 Susirajan rompepäivät | Ylämyllyn vanha automuseo | Pohjois-Karjalan automobiilikerho | www.susirajanmobilistit.fi 29.5.2022 Ruovesi-ajo | Kokoontuminen ja cruising | Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry, www.ypmry.fi. 050 365 7023. American Car Show Kokkola | Kokkolan urheilutalo 25.4.2022 Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus | Tallitie 3 Koria | Kymen Automobiilikerho ry, lisätiedot: 040 716 7659 30.4.-1.5.2022 Classic Motorshow | Lahden messukeskus, Lahti www.classicmotorshow.fi TOUKOKUU 1.5.2022 Vaasan Auto-ja Moottorimuseon avajaiset | Vaasa | www.vaasanautomuseo.fi 1.5.2022 Classic Car Meet | Joensuun ravirata | Pohjois-Karjalan automobiilikerho / 0400 572 640 6.5.2022 Vapaamuotoinen harrasteajoneuvotapaaminen | Alajärven ABC klo 18 | Keijo Haukka 040-5521504 (Ajokauden ajan, kuun 1. SAHK:n valtakunnalliset Retkeilyajot | Turun messukeskus | Mika Peippo 040 045 0707 tai 040 356 7367 retkeilyajot.turku@gmail.com | Turun Seudun Mobilistit ry. www.automuseo.com, puh. pe) 4.6.2022 Vintage motorcycles meeting | 9:00 BSE-Auto, Yrittäjäntie 8 Klaukkala | Lasse Mäkelä, 040 554 8372, bensaexpertti@gmail.com 10.-11.6.2022 62. 14.5.2022 Drive In -näyttely | Vangshallen, Bennäsvägen 300, Pedersöre | Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap rf. / Tarmo Hookana 044-292 2014 21.5.2022 Rompetori | Auran nuortentalo | Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajat ry
Huomattavasti kirkastuneen laitteen teknisen kunnon pikaisessa arvioinnissa löytyi ainakin kaksi ongelmaa. Takakumi oli vuodelta 1964 ja melko hapero. Käytännössä taka-akselin kierteellä on kuulalaakerin sisäpinta ja pyörän navassa erillinen ulkopinta. Laakerointi on kartioja kuppityyppinen. Sen tilalle piti tilata uusi. Kuopiolainen liike Voimakone lähetti renkaan, sisäkumin ja vannenauhan, mutta ilmoitti ettei kukaan tiedä aivan varmasti, milloin saisi hihnoja varastoon. Mopon taka-akseli on samantyyppinen kuin polkupyörissäkin aikanaan. Rakenne oli tuttu. Ketjun kotelointi koostuu useasta osasta, joita kaikkia pitää pidellä paikoillaan ennen kuin renkaan saa kiinni takahaarukkaan. Jätin hihnakysymyksen hautumaan ja vaihdoin takarenkaan teinin avustuksella. 52 . Nelikätisesti osia pidellen saimme taka-akselin kiinni, mutta sitä kiristettäessä tein esimerkillisen virheen. Niistä oli maailmanlaajuinen pula. Ensiövedon hihna oli ollut huono jo 2004 eikä varmaankaan itsekseen siitä parantunut. Tällä kertaa unohdin sen ainoan asian, jota kartion ja rullan kanssa pitää varoa. Etukumi ei ollut ihan vielä kahta vuosikymmentä vanha ja piti ilmaa, joten sai olla entisellään. Monarkin vetoketju on koteloitu. Eli kun asentaja luulee kiristävänsä ulommaista mutteria takahaarukkaan, kiristyykin laakerin pesä tiukemmalle, kunnes takarengas toimitusautot322.indd 52 toimitusautot322.indd 52 5.4.2022 15.12 5.4.2022 15.12. Kun välys on oikea, lukitaan sisäpuolen kartio lukitusmutterilla. Mopon renkaat olivat tyhjät. Samalla voisi tilata sen vetohihnan. Mobilisti 3/22 Korviketuote M onarkin kunnostus alkoi komentamalla teini puhdistamaan mopon pinnasta 18 vuoden pölyt pois. Vaikka kartio olisi lukittu kiinni kierteelle, voi se lähteä kiristymään akselin pyöriessä. Vanne oli sisältä pintaruosteessa, joka harjattiin pois ja vanne käsiteltiin ruostesuojamaalilla. Seuraavaksi akseli ja rengas kiinnitetään pyörän takahaarukkaan kolmannella, samalle kierteelle tulevalla mutterilla. Sisäpintoja toisiaan kohti kiristämällä saadaan laakerin välys oikeaksi. Hihnoja oli varmaankin joku aika sitten ollut, koska sellaisia löytyi eri liikkeiden listoilta, mutta jokaisen varastosaldo näytti nollaa. Molempia näytti olevan tarjolla suomalaisissa ja ruotsalaisissa alan liikkeissä, mutta vain näytti
Janne Halmkrona toimitusautot322.indd 53 toimitusautot322.indd 53 5.4.2022 15.12 5.4.2022 15.12. 53 on tönkköjumissa ja laakerointi vaurioitunut. Olivat vain eri otsikon alla kuin hihnat, niin en ollut aiemmin huomannut. Tässä vaiheessa huomasin askarrelleeni jo jonkin aikaa ihan yksin. Hankin uuden, kaasuttimen yläpuolelle sopivan polttonesteen suodattimen, jotta tankkiin kertyneet hituset eivät tukkisi kaasutinta. Häkki asettui pienin toleranssein paikoilleen akselille ja pyöri kevyesti, mutta kahden teräksen välinen laakeripinta ei ole öljykylvyssäkään missään tapauksessa optimaalinen. Seuraavaksi irroitin Encarvin kaasuttimen, purin sen osiinsa ja puhdistin. Mobilisti 3/22 . Häkki tosin pyörii akselillaan ainoastaan silloin, kun kytkintä pidetään auki, joten en usko asiasta tulevan ongelmaa kovinkaan nopeasti. Pitäisiköhän teinillä olla ihan oma projekti. Laakerikuppien vaihto takanapaan vaati kehitysmaamenetelmiä. Olisiko tuo vaikuttanut siihen, että akseli lähti pyörimään mutterin mukana laakerin säätömutterin pysyessä paikoillaan. En näköjään ole vielä aivan valmis luovuttamaan Monarkia seuraavan aloittelijan käsiin. Ei, poikani, ei näin. Uusi kuppi asettui kevyemmällä iskulla paikoilleen. Ketju ja etummainen hammaspyörä ovat selvästi teollisuuden hyllytavaraa, mutta kytkinkoppa on koneistettu erikseen tähän käyttöön. Muutossarjan mukana tuli ketju, etummainen hammaspyörä ja uusi kytkinhäkki, jonka alle oli koneistettu taempi hammaspyörä. Internetin keskusteluja selatessani löysin maininnan muutossarjasta, jolla Ilo Pianon hihnaveto muutettaisiin ketjutoimiseksi. Samalla tilasin uuden taka-akselin. Ruotsalaiselta kauppiaalta löytyi uusi laakerisarja. Niitä näköjään myytiin samassa paikassa kuin uusia pyöränlaakereitakin. Luulisi hintaeroa suureksi yksinkertaiseen hammashihnaan verrattuna, mutta ketjusarjan hinta oli vain muutaman kympin korkeampi. Monarkin napa eroaa polkupyörän navasta siinä, että laakerikuppi on vaihdettavissa. Ainoa epäilyksiä herättävä asia oli huomio siitä, että teräksisen kytkinhäkin keskellä ei ollut pronssilaakeria kuten alkuperäisessä. Piti etsiä sekalaisista laatikoista sopiva metalliesine tukemaan napaa betonilattiaa vasten ja sopiva messinkitanko, jonka avulla kupin sai lattialla istuen lyötyä moskalla yläpuolelta irti. Vetohihnan varastosaldo näytti yhä nollaa eikä kukaan uskaltanut luvata niitä mihinkään järkevään aikaan. Vanha oli kolhiintunut eikä uloin mutteri mennyt paikoilleen kuin voimalla kiristäen. Osien laatu vaikutti hyvältä. Sellaisen, jossa on ehjä kierre koko matkalla
54 . Lisäksi etelärannikon kaoottinen lumitilanne hävitti tienoon kaikki pientareet. oranssiksi 2019 Vilkkuviiksen kuoren ja sisuksen vaihto, pissapojan katkaisijan entisöinti 2018-19 Sisävalopolttimoiden vaihtaminen ledeihin 2018-21 Radion ja kaiuttimien vaihto 2018, -19 & -21 Oik.puolen lattiatuuletusventtiilin ja säätövaijerin elvytys 2019 Sisävaloviiveen korjaus releen vaihtamalla 2019,-21 Valo/avainsummerin korjaus 2019 toimitusautot322.indd 54 toimitusautot322.indd 54 5.4.2022 15.12 5.4.2022 15.12. haalistuneen viisarin maalaus alkup. Mahdollisuus siitä, että syynä on laatikon ylikuumeneminen lauhduttimen tukkeutumisen takia, vei halut kokeilla esimerkiksi perusteellista liukkaan kelin ajoharjoittelua, vaikka siihen olisi ollut muuten kaikki edellytykset. Kimmo Koistinen TEKNIIKKA : Kaasuttimen läppärungon vaihto 2018 Bensansuodattimen vaihto 2018 Tulppien ja niiden johtojen vaihto 2018 Hihnojen vaihto 2018 Takajousien taonta 2018 Iso clamp -värinänvaimentimien vaihto 2018 Takaiskunvaimentimien vaihto 2018 Pakosarjan tiivisteen vaihto 2019 Bensiiniputken vaihto suodattimelta kaasuttimeen 2019 Rikastintermostaatin vaihto 2019 Jäähdyttäjän huuhtelu 2019 Alapallonivelien vaihto 2019 Seosruuvien jousien vaihto 2019 Kallistuksenvaimentimen puslien vaihto 2019 Peräöljyn vaihto 2019 Termostaatin vaihto 195=>180°F 2019 Pyöränkulmien säätö 2019 Vaihteiston ja ohjaustehostimen lisäaineistus 2019 Moottorin Forte-sisäpesu 2019 Jarruvalokatkaisimen vaihto 2019 Lämmittimen säätöventtiilin korjaus 2019 Vaihteenvalitsimen mekanismin voitelu 2019 Jäähdyttäjän letkujen vaihto 2020 Latausreleen vaihto 2020 Ajovalojen releytys 2020 Kaasuttimen vaihto tehdaskunnostettuun 2020 Nopeusmittarin vaijerien vaihto 2020 Polttoainemittarin lähetysyksikön vaihto kahteen otteeseen 2020-21 Nopeudensäätimen servon vaihto 2021 Nopeusmittarin peruskorjaus 2021 Ajovalopesurien moottorin vaihto ja järjestelmän kunnostus 2021 Kardaanin ristinivelien vaihto 2021 Venttiilien säätö 2021 Etupyörän laakerien kiristys 2021 SISÄTILAT: Verhoilun ja mattojen höyrypesu 2018 Etupenkin peruskorjaus ja uudelleenverhoilu 2018 Ohjauspyörän vaihto alkuperäiseen 2018 Kumimattojen vaihto korrektiin kuosiin 2018 Hansikaslokeron valon linssin etsintä ja asennus 2018 Hansikaslokeron lukon herkistys 2018 ja 2020 Karttavalon uusiminen 2018 Ilman sisäänoton ritilän vaihto ehjään 2018 Lukkonuppien ja helojen vaihto ehjiin etuovissa 2019 Kojelaudan tuuletusventtiilien vaihto ehjiin 2019 Virta-, ovija tavaratilan lukkojen vaihto 2019 Vaihteenval. Jos siihen upotettuja rahoja alkaisi miettiä vähänkään enemmän, niin ensihoitajat joutuisivat taluttamaan meikäläisen pian sätkivänä kääryleenä johonkin rauhalliseen, pehmustettuun paikkaan. Mobilisti 3/22 Laiska töitänsä laskee DODGE ASPEN NBB-22 – TEETETYT/TEHDYT TYÖT O len saanut muutamia erittäin pätevältä vaikuttavia vinkkejä uudemman Raspenini peruutusvaihteella sammuvan moottorin ongelmaan. Kun kesäajokausikaan ei tätä kirjoittaessa ole vielä oikein alkanut, laiskuus sai vallan ja aloin laskea sille ensin hankkimalleni Aspenille tähän asti tekemiäni ja teettämiäni töitä. Tässä laiskurin luettelo useimmista parannustoimista; osa toisarvoisia, osa välttämättömiä ja osa taas uudelleen remonttivuorossa. Jälkeen päin on pakko myöntää, että puuhaan on uponnut paljon enemmän aikaa ja vaivaa, kuin aikanaan arvelin. Öljynvaihtojen ja puhtaanapidon kaltaiset normaalit huoltotoimet jätin listaamatta. Valitettavasti minun tai vakiomekaanikkoni aikataulut eivät ole sallineet yhdenkään kokeilemista, joten aiheeseen päästään palaamaan vasta myöhemmin. En missään nimessä kustannusten, vaan ainoastaan vaivannäön kannalta. Mutta sehän kuuluu erottamattomana osana tähän harrasteeseen. Silti jo hankintahetkellä oli tiedossa, monia kunnostustoimenpiteitä vaadittaisiin, ennen kuin se olisi jälleen todella miellyttävä matkakumppani. Kyseisen Aspeninhan ostin museorekisteröitynä ja varsin hyvässä alkuperäiskunnossa. Ajatus siitä, että Raspen uupuisi jollekin kapealle katurännille HSL:n bussi kiinni takapuskurissa, riitti auton jättämiseen parkkihallin uumeniin
55 Takalasin lämmityksen katkaisijan korjaus kontaktispraylla 2019 NOS-viisarikellon asennus 2019 Mittarivalojen vaihto ledeihin 2020-21 Kulj. ulkotaustapeilin vaihto siistimpään 2021 Oik. oven takareunaan 2021 Tätä rataa jatketaan, kunnes rahat tai henki hiipuvat lopullisesti. peltivanteiden hiekkapuhallus ja pulverimaalaus 2018 Aluvanteiden poisto ja renkaiden vaihto 2018: 15” Continental=> Nokia 195/70, 2021 => Coker 205/75 x 14 valkosivu Saksitunkin hankinta ja sen kiinnikkeiden elvytys tavaratilassa 2018 Uusi antenni 2018 Bensakorkin vaihto tiivisteeltään ehjään 2018 Lasinpyyhkijöiden vaihto oikeanmallisiin 2018, päivitys 19” vastaaviin 2020 Äärivalojen elvytys peittomaalin poistolla ja ledpolttimoilla 2018 Pikkukolhujen oikaisu spesialistilla 2018 Etuparkki/vilkun polttimoiden vaihto GE NH Ambereihin 2018 Sumentuneen tuulilasin (ei alkup.) vaihto, sisätaustapeilin kiinnitys oikealle paikalleen 2019 Kuljettajan turvavyön entisöinti 2019 Takaturvavöiden osittainen uusiminen tehdaskuosiin 2019 Kynnyslistojen irrotus ja kiillotus 2019 H4-ajovaloumpioiden vaihto 6054-täysumpioihin 2019, päivitys GE/Tungsram 6054 NH -versioihin 2021 Kuljettajan oven saranatappien vaihto 2019 Diagnoosipistokkeen suojan vaihto ehjään 2019 Kuraläppien entisöinti kohopainatteet maalaamalla 2019 Lisäjarruvalon liitäntöjen korjaus ja polttimon vaihto 2020 Ilmanottokaukalon imurointi roskasta ja vedenpoistorännien suojaläppien vaihto 2020 Rekisterikilven valojen entisöinti 2019-20 Peruutusvalojen heijastimien ja linssien puhdistus, polttimoiden vaihto led-versioihin 2021 Maskin vaihto parempaan käytettyyn 2021 Renkaiden uudelleentasapainotus tarrapainojen irrottua 2021 Kulj. Mobilisti 3/22 . turvavyön muistutusvalon korj. toimitusautot322.indd 55 toimitusautot322.indd 55 5.4.2022 15.13 5.4.2022 15.13. 2020 Tavaratilan lisämaton teettäminen 2020 Ohjauspyörän keskiön vaihto siistimpään, äänimerkkikatkaisijan entisöinti 2021 YLEISTÄ: Alkup. etuoven ikkunamekanismin elvytys voitelemalla 2021 Export-tarran toisintaminen kulj
56 . Teppo Valkjärvi Surcouf oli valmistuessaan maailman suurin sukellusristeilijä ja pelottava vastustaja. Mobilisti 3/22 sukellusristeilijä fs surcouf . Surcouf.indd 56 Surcouf.indd 56 5.4.2022 15.08 5.4.2022 15.08. Sukellusristeilijä Surcouf olisi sopinut samaan tehtävään enemmän kuin loistavasti. Kadonnut kaappari Robert Surcouf (1773-1827) oli Ranskan laivaston menestyksekkäin kaapparikapteeni. Luokan aluksia oli tarkoitus rakentaa kolme, mutta niistä vain yksi toteutui
Telakka lupasi Surcoufin paineenkestävyyden 80 metriin, mikä ei ehkä tehnyt vaikutusta toisen maailmansodan saksalaisveneiden miehistöihin, mutta ranskalaiskaappari olikin luonteeltaan ja rakenteeltaan niihin verrattuna hyvin erilainen. Tuolloin Surcouf maalattiin uudelleen kahdella 203 mm tykkejä asennetaan paikoilleen. 57 T arinan mukaan Robert Surcoufilta tiedusteltiin: ”Miksi te ranskalaiset aina taistelette saadaksenne rahaa, kun britit taistelevat saadakseen kunniaa?” Surcouf vastasi: ”Koska arvelen itse kunkin taistelevan saadakseen sitä, mitä heiltä puuttuu.” Kuin suoraan tieteiselokuvasta ollut FS Surcouf (tunnukseltaan NN-3) kantoi maailman suurimman sukellusristeilijän arvonimeä vuoteen 1944, jolloin Japanin laivaston I-400 ohitti sen ulkomitoissa. Surcouf.indd 57 Surcouf.indd 57 5.4.2022 15.08 5.4.2022 15.08. Hyvin erikoista on se, että vuonna 1938 suoritettiin testejä Bessonin korvaamiseksi prototyyppiasteella olleella G20-helikopterilla. On kuitenkin huomattava, että kevyistä aluksista, kuten fregateista, hävittäjistä tai sukellusveneistä, ei koskaan päästy sopimukseen. Huolimatta siitä, että helikopteri olisi ollut huomattavasti paremmin tehtävään sopiva, idea ei kuitenkaan toteutunut. Niin kutsutun ”vedenalaisen raskaan risteilijän” oli tarkoitus paikantaa kohteita ja osallistua pintataisteluihin. Ammuksia oli kyydissä 300 kappaletta. Ranskan ylpeys vastasi 203 mm tykkeineen käytännössä 1930-luvun risteilijöitä, ja se ehti ennenaikaisesti päättyneen uransa aikana kuulua sekä Ranskan että Vapaan Ranskan laivastolle. Surcoufilla oli meritiedusteluun kyydissään komentotornin takana vedenpitävässä suojassa kaksipaikkainen Besson MB.411 -vesitaso, joka oli mukana meritiedustelun ohella tykinlaukausten osumien havainnointia varten. Surcoufin oli tarkoitus olla ensimmäinen sukellusveneristeilijä kaikkiaan kolmesta, mutta se jäi lopulta ainoaksi valmistuneeksi lajissaan. Besson-tiedusteluvesitason avulla Surcouf oli tietoinen kohteista jopa 42 kilometrin säteellä. Sukellus kolmessa minuutissa Surcoufin varusteisiin kuului myös 4,5-metrinen moottorivene kaappaustoimia varten sekä tilat 40 sotavangille tai matkustajalle. Vuonna 1929 vesille lasketun Surcoufin päätehtävien voidaan katsoa olleen yhteydenpidon varmistamisen manner-Ranskan ja sen siirtomaiden välillä, vihollisen sota-alusten paikantamisen ja tuhoamisen yhteistyössä ranskalaisten laivaston ilmavoimien koneiden kanssa, sekä vihollissaattueiden takaa-ajo. Surcoufiin saatettiin ammentaa vaikutteita saksalaisista sukellusristeilijöistä sekä brittiläisestä X-1 -sukellusveneestä, jotka olivat kaapparitoimintaan suunniteltuja. Lisäksi Ranska rakensi ensimmäisen maailmansodan jälkeen merkittävän kokoisen sukellusvenelaivaston, johon kuului toisen maailmansodan aattona 79 alusta. Niiden lisäksi takakannella oli kaksi käännettävää torpedoputkea pintamaalien torjuntaan. Surcouf pystyi kasvattamaan näkyvyyden 16 kilometriin käyttämällä veneen periskooppeja tulen ohjaamiseen; alun perin oli ajatuksena nostaa tähystäjiä lavan avulla 15 metrin korkeuteen, mutta ideasta luovuttiin liiallisen keinumisen takia. Se ei ollut sattumaa, vaan Surcouf kiinnosti amiraali Isoroku Yamamotoa. Surcoufin painerunko rakennusvaiheessa Arsenal de Cherbourgin telakalla. Komentotornin suhteellisen mataluuden takia tulenjohdon etäisyysmittari ulottui näkemään vain noin 12 kilometrin etäisyydelle horisonttiin, mikä oli vähän päätykkien 26 000 metrin kantavuuteen nähden. Mobilisti 3/22 . Sukeltamisen tavoiteaika oli kolme minuuttia, kun se tavallisilla aluksilla vei alle 30 sekuntia. Yhteensä Surcouf pystyi partioimaan kerrallaan kolmen kuukauden ajan. Sukellusristeilijän alkutaipaleelta se maalattiin sotalaivan harmaalla, mutta sen jälkeen pintaväriksi valittiin tumma Preussinsininen, joka säilyi käytössä vuoden 1940 loppuun. Molemmissa oli yksi 550 mm ja kaksi 400 mm torpedoputkea. Vuodelta 1924 olleet päätykit sijaitsivat vesitiiviissä tornissa, komentotornin edessä. Mukana oli kahdeksan 550 mm torpedoa sekä neljä 400 mm torpedoa. 203 mm tykit Surcouf oli varustettu uhkaavan näköisellä kaksitykkitornilla, jossa kaliiperi oli 203 mm. Tilaa kolme, saat yhden Washingtonin laivastosopimus (1922) asetti ankarat rajoitukset suurten merivoimien rakentamiselle taistelulaivojen ja risteilijöiden uppouman ja tykistön kaliipereiden osalta. Surcouf Holy Lochin vuonossa Skotlannissa 1940. Sukellusveneen polttoainesäiliöt olivat erittäin kookkaat, pitihän polttoaineen riittää säästöliekillä ajaen peräti reilun 19 000 kilometrin toimintamatkaan. Tykkeihin oli kaikkiaan 300 ammusta, joista 28 tornin omassa makasiinissa. Surcoufin rungon värityksestä on kiistelty, mutta tosiasiassa Surcoufia ei koskaan maalattu oliivinvihreällä, kuten toisinaan kuulee väitettävän. Torpedoputkia Surcoufilla oli kaikkiaan kymmenen, joista keulassa oli neljä 550 mm putkea. Täten Ranska pyrki varmistelemaan sekä emämaan että territorioidensa suojelun. Tulinopeus oli kolme laukausta minuutissa
Talvella epäkuntoon joutuneiden syvyysvakaimien ja peräsimen korjaaminen oli osoittautunut työlääksi, vaikka oltiin kotimaassa. Britit olivat aiheellisesti huolissaan uhasta, että Saksa kaappaisi Ranskan laivaston haltuunsa. Koska alus ei sillä hetkellä ollut kykenevä sukeltamaan, ja koska ainoastaan toinen sen kahdesta Sulzer-dieselistä oli toimintakuntoinen, Surcouf linkutti komentaja Martin päällikkönään pinta-ajossa Englannin kanaalin kautta turvaan Plymouthin satamaan. Entistä ylempänä sijainnut painopiste aiheutti ampumistilanteissa lisää vakausongelmia päätykeille, etenkin vähänkin voimakkaamman aallokon vallitessa. Brittien Välimeren laivasto hyökkäsi ranskalaisten taistelulaivojen kimppuun Pohjois-Afrikassa, tuhoisin seurauksin (ks Mobilisti 1/22). Surcoufilla oli 1931 otetussa kuvassa jopa oma orkesterinsa. Lisäehtona oli, ettei sukellusveneissä saanut käyttää yli 150 mm kaliiperisia tykkejä. Alus kohtasi uransa aikana useita teknisiä haasteita, ennen kaikkea päätykkiensä ja pintakulussa korkean painopisteen aiheuttaman kiikkeryyden vuoksi. Alukseen pintaan nousun sekä ensimmäisten laukausten välinen ajanjakso oli laskennallisesti 3 min 35 s. Niinpä britit päättivät toteuttaa 3. Tykkien käyttö jommallekummalle puolelle rajoittui sukellusristeilijän kallistumiseen siten, että se ei saanut olla enempää kuin 8 astetta. Teknisiä haasteita Sukellusristeilijän ensimmäisenä päällikkönä toimi komentaja Raymond de Belot, jonka johdolla toteutettiin Afrikan siirtomaihin ulottunut neitsyt/pr-matka kesällä 1934. Samalla kun tykkitornin vuotoja eliminoitiin ja sen hydrodynaamisia ominaisuuksia parannettiin uusilla etupaneeleilla vuonna 1937, komentotornia korotettiin. Operaatio Catapult Vuoden 1940 toukokuussa, saksalaisten hyökättyä Ranskaan, Surcouf oli Brestin laivastotelakalla kunnostettavana. Ratkaisuksi keksittiin asentaa Surcoufiin 8 000 kiloa ylimääräistä painolastia rauhoittamaan liikkeitä. Esimerkiksi jokaisella sopimuksen allekirjoittajamaalla, Ranska mukaan lukien, sai olla hallussaan enintään kolme suurta sukellusvenettä, joista yhdenkään uppouma ei saanut ylittää 2 800 tonnia. Mobilisti 3/22 eri harmaan sävyllä, jolla lisänaamioitiin runkoa ja komentotornia. Huomaa avoimena oleva lentokonesuojan luukku. Aika oli pitempi silloin, kun Surcoufin oli tarkoitus ampua täyslaitaa. Ongelmista huolimatta sillä onnistuttiin seilaamaan lähes 26 000 kilometriä ennen toista maailmansotaa. Se kuljetettiin siivet kokoon taitettuina takakannen vedenpitävässä suojassa (7 x 2 m). Sen puitteissa Englannin kuninkaallinen laivasto saartoi satamat, joissa ranskalaiset sota-alukset olivat ankkurissa, ja esitti niille uhkavaatimuksen: niiden tuli joko liittyä uudelleen taisteluun Saksaa vastaan, siirtyä saksalaisten ulottumattomiin tai joutua upotetuiksi. Kone vaurioitui sodan aikana Luftwaffen hyökkäyksessä niin pahoin, että se jouduttiin poistamaan. Surcoufin hangaarin päällä oli myös kaksi yksiputkista 37 mm/50 puoliautomaattista ilmatorjuntatykkiä, joiden kantama oli seitsemän kilometriä. Pääaseet kärsivät 1930-luvulla vakavista vesitiiveysongelmista, joita jouduttiin selvittelemään vuonna 1937 pitkään. Ne kykenivät ampumaan 30–40 kranaattia minuutissa, kokonaisvarannon ollessa 1 000 kranaattia, mutta nuo 1925-malliset it-tykit eivät olleet erityisen tehokkaita. Lisäksi kannella oli kaksi 8 mm Hotchkiss-konekivääriä. Vain muutama kuukausi Surcoufin vesillelaskun jälkeen solmittu Lontoon laivastosopimus asetti rajoituksia sukellusveneiden suunnittelulle. Lempinimellä Petrel tunnettu Besson MB.411 -tiedusteluvesitaso painoi vain 1 020 kg. Surcouf.indd 58 Surcouf.indd 58 5.4.2022 15.08 5.4.2022 15.08. Aluksen mittasuhteet ja sukelluspainolastijärjestelmän erittäin monimutkainen rakenne tekivät siitä tavallista työläämmän trimmattavan myös pinnan alla; Surcouf osoittautui miehistöltään kovia hermoja ja taitoja edellyttäväksi palvelutoveriksi. Päätykkien käyttö pimeällä oli tehotonta, koska laukauksien osumia ei pystytty tarkkailemaan horisontissa sitä vähää kuin valoisalla. Mainitut rajat ylittänyt Surcouf vapautettiin laivastoministeri Georges Leygues’in vaatimuksesta kyseisistä säännöistä, mutta lisää saman luokan sukellusristeilijöitä ei enää voitu rakentaa. Harva hyväksyi ukaasin suoriltaan; Ranskan Pohjois-Afrikan laivasto Mers-el-Kebirissä sekä Länsi-Afrikan Dakarissa kieltäytyivät. 58 . Ampumisen oli tapahduttava täsmälleen oikealla nousuja kallistushetkellä, Surcoufin sijaitessa täsmälleen vaakasuorassa. heinäkuuta 1940 Operaatio Catapultin. Turvasatama oli suhteellinen käsite. Charles De Gaulle vieraili aluksella Britanniassa 1940
Kuninkaallinen laivasto ei ollut enää kiinnostunut ottamaan Surcoufia normaaliin operatiiviseen käyttöön. Sattumoisin saksalainen lentokone onnistui vaurioittamaan Surcoufia Devonportin laivastotukikohdassa Plymouthissa niin, että yksi miehistön jäsen kuoli ja kuusi loukkaantui. Brittiamiraali Max Horton, jonka alaisuudessa Surcouf nyt käytännössä seilasi, ei keksinyt mitään hyötykäyttöä kaikin puolin epäluotettavalle jätille, joten se kannatti lähettää jonnekin kauas. Myöhemmin Surcoufille siirrettiin brittiupseeri sekä kaksi muuta brittiläistä merisotilasta "yhteystoimintaan". Surcouf.indd 59 Surcouf.indd 59 5.4.2022 15.08 5.4.2022 15.08. Se, että alukselle tarvittiin 110–130 hengen miehistö, ei helpottanut asiaa. Vapaan Ranskan laivaston alaisuudessa Britit saivat Surcoufin huoltotyöt välttävästi valmiiksi elokuuhun 1940 mennessä, jonka jälkeen sukellusristeilijä luovutettiin Vapaan Ranskan laivastolle (Forces Navales Françaises Libres, FNFL) ja siellä nimenomaan saattuepartiointia varten. Surcoufille tarjottiin tilaisuutta jahdata eteläisellä Atlantilla rahtiliikennettä haittaavia saksalaisia kaapparilaivoja ja se purjehti Bermudalle. Näin varmistettiin, ettei se ottaisi käskyjä Vichyn hallitukselta missään olosuhteissa. Ranskalaisista Bouillaut vain haavoittui vakavasti, mutta vastarintaan osallistunut mekaanikkoupseeri Yves Daniel menehtyi vammoihin, jotka Webb oli ehtinyt tuottaa hänelle pistimellään. Hänen lisäkseen vain yksi upseeri ja 14 miehistön jäsentä ilmoitti halukkuutensa yhteistyöhön, mutta heihin ei luotettu. Mobilisti 3/22 . Jo ensimmäinen partioretki oli päättyä tuhoisasti, kun aluksen sähköpääkeskuksessa syttyi tulipalo. Pintakulussa käytettävissä oli 7 600 hevosvoimaa, sukelluksissa sähkömoottoreilla 3 400 hv. Huhtikuussa 1941 amiraali Horton komensi Surcoufin irtautumaan itään seilanneesta saattueesta HX 118 ja suuntaamaan Plymouthiin, sillä aluksen läsnäolo koettiin enemmän uhaksi kuin suojaksi. 59 Aseistettua merijalkaväkeä, merimiehiä ja muita sotilaita nousi myös Britannian ja Kanadan satamissa olleisiin ranskalaisaluksiin. Surcoufiin liittyi edelleen voimakkaita sotatilanteen aiheuttamia jännitteitä brittien ja ranskalaisten välillä, joita aseellinen välikohtaus ei ainakaan vähentänyt. Sen päällikölle oli saapunut Vichyn hallituksen salainen käsky upottaa alus satama-altaaseen – vastaava viesti oli lähetetty kaikille britti-imperiumin alueelta turvaa hakeneille ranskalaislaivoille. Se oli noin kolminkertainen määrä sen ajan tavanomaisiin sukellusveneisiin verrattuna ja johti siihen, ettei ammattitaitoista väkeä ollut saatavilla läheskään riittävästi. Kuinka ollakaan, ainoa vakava välikohtaus sattui Plymouthin satamassa, sukellusristeilijä Surcoufilla. Kaksi kuninkaallisen laivaston sukellusveneupseeria, komentaja Dennis Sprague HMS Thamesilta ja luutnantti Patrick Griffiths HMS Rorqualilta sekä ylimatruusi Albert Webb kaatuivat ammuskelussa Surcoufin tykkiupseeri Bouillaut’n ja aluksen lääkärin kanssa. Ainoa alkuperäiseen miehistöön kuulunut upseeri, jota ei kotiutettu, oli komentaja Georges Blaison, joka nimettiin myöhemmin Surcoufin uudeksi päälliköksi. Kaikkiaan neljä kuolemaa sillä välin, kun komentaja Martin oli muutaman kymmenen metrin päässä lippulaiva Paris’n tilannehuoneessa neuvottelemassa järkevimmästä reagoinnista Vichyn käskyyn ja brittien ukaasiin esimiehensä, amiraali de Villainen kanssa. Lisäksi samalla retkellä koettiin sukellus raollaan olevalla komentotornin luuSyvyyksien arkea komentokeskuksessa, konehuoneessa ja radiohytissä. Surcouf siirtyi Kanadan laivaston tukikohtaan Halifaxissa, Nova Scotian provinssissa, josta se saattoi Pohjois-Atlantin ylittäneitä kauppalaivasaattueita. Surcouf Portsmouthin laivastotelakalla Mainessa 1941. Koepurjehdusten huomattavan heikot tulokset niin aluksen kuin miehistönkin osalta eivät yllättäneet. Koulutettavia jouduttiin värväämään Englantiin päätyneiden ranskalaisten kalastajien ja kauppalaivaston merimiesten keskuudesta; lopulta joukossa oli myös ihmisiä, joilla ei ollut mitään aiempaa merenkulkukokemusta. He olivat sattumoisin viestimiehiä, joiden kautta kulki aluksen koko radioliikenne. Samaisena heinäkuun päivänä ja ilmeisesti lähes samaan kellonaikaan sähkeen vastaanottamisen kanssa britit ryhtyivät toimeen Plymouthissa. Jonnekin, missä se ei joutuisi niin helposti lentokoneiden maalitauluksi ja jossa se ei voisi vaarantaa brittien sotatoimia. Britit epäilivät ranskalaisten vakoilevan Vichyn hallituksen hyväksi ja esiintyi jopa väitteitä Surcoufin torpedohyökkäyksistä saattueiden brittialuksia vastaan. Surcoufin kaksi Sulzer-dieselmoottoria olivat tehokkaat
huhtikuuta 1942, ja heti seuraavana päivänä tuhosta kerrottiin New York Timesissa. Aluksen lähtiessä Bermudalta, oli siinä tuttuun tapaan tuntuvia teknisiä ongelmia: toinen sähkömoottoreista oli poissa pelistä, eivätkä dieselitkään olleet parhaassa vedossa. Realistisempiakin selitysyrityksiä on riittänyt. Tapahtumasta oli lähetetty välittömästi viesti Panamaan ja USA:n ilmaja merivoimien toimesta käynnistettiin laajat etsinnät, mutta niidenkin tuloksena oli vain havainto öljyläikästä. Ensinnäkin väitetysti sukellusveneen kanssa törmänneen rahtilaiva SS Thompson Lykesin miehistön todistajanlausunnot kuvailivat kohteen olleen Surcoufia pienemmän, mihin myös Thompson Lykesin saamat vauriot keveydessään viittasivat. Sen mukaan alueella 18.-19. Asiaa voi itse kukin puntaroida, mutta joka tapauksessa torpedon tavoittama alus oli ainoa von Rosenthielin upotuksista, jota ei koskaan kyetty tunnistamaan. 1942 välisenä yönä, noin 130 kilometriä pohjoiseen Panaman Cristóbalista. Consolidated PBY Catalina Surcoufin katoamisen syistä on väännetty kättä monella saralla heti tapauksen paljastuttua, eikä jättiläisen kohtalon kiinnostavuus ole vähentynyt hiukkaakaan vuosikymmenien kuluessa. Surcouf.indd 60 Surcouf.indd 60 5.4.2022 15.08 5.4.2022 15.08. päivän yönä Surcoufin ylösalaisin olleeseen hylkyyn, jolloin hylyn päälle pelastautuneet miehistön jäsenet olisivat pudonneet mereen. Jos hän olisi puolestaan ajanut rohkeasti pinnalla, olisi hän aluksen normaalikuntoisella vauhdilla voinut olla juuri niillä main. Vakaa sukeltaminen vain yhden moottorin varassa on vaatinut trimmaustaitoja, joita miehistöllä ei välttämättä ollut. Surcoufin uppoamisesta Thompson Lykesin kanssa ”tapahtuneen törmäyksen seurauksena” ilmoitettiin kuitenkin vasta tammikuussa 1945. Teoria U-502 On kuitenkin olemassa teoria, jonka mukaan saksalainen sukellusvene torpedoi Surcoufin. Siksi moni arvelee kohteen olleen juuri Surcoufin. Vara-amiraali Auphan syytti Surcoufin tuhosta sodan jälkeen liittoutuneita, jotka ”poliittisin perustein” järjestivät sen törmäyksen rahtilaivan kanssa. 60 . Vaikka rahtialus sytytti uhkarohkeasti valonheittimensä ja kaartoi takaisin seisomaan onnettomuuspaikalle, ketään tai mitään ei ollut enää löydettävissä. Surcoufin liikkeet etelään laukaisivat huhuja, joiden mukaan Surcouf aikoi vapauttaa Karibian merellä Martiniquen saaren Vichyn hallituksen alaisuudesta. Koska aluksen oli määrä noudattaa radiohiljaisuutta, paljastui tilanteen synkkyys vasta kun Surcouf oli aivan liian myöhässä Tahitilta. Mobilisti 3/22 t ammikuussa 1942 Vapaan Ranskan johto päätti lähettää Surcoufin Tyynenmeren sotanäyttämölle sen jälkeen, kun alusta oli varusteltu uudelleen Royal Navyn Bermudan saarella sijaitsevalla telakalla. Päivystysvuorossa olleen kolmannen perämiehen komentamista pikaisista väistöliikkeistä huolimatta tapahtui törmäys, jota seurasi välitön räjähdys pinnalla ja pian vielä toinen suurempi pinnan alla. Vuonna 1992 tehdyn amerikkalaisen tutkimuksen nojalla Surcoufin upotti Kriegsmarinen U-502, joka partioi siihen aikaan Venezuelan edustalla, 32 meripeninkulmaa Arubalta lounaaseen. ja 19. Kenraali Charles de Gaulle puolestaan totesi muistelmissaan vain että ”Surcouf menetettiin koko miehistö mukanaan". Kyseistä teoriaa voisi periaatteessa tukea monikin seikka. Törmäys johti koko 130 hengen, toisin sanoen komentaja Georges Blaisonin ja Surcoufin muun miehistön menehtymiseen. Amerikkalaisen rahtilaiva Thompson Lykesin kärsimät vauriot eivät välttämättä vastanneet sukellusristeilijä Surcoufin kokoista kohdetta. kohti lopullista mysteeriä Komentaja Blaison (toinen vasemmalta) ja päällystöä Surcoufin upseerimessissä. helmikuuta kohti Bermudaa, josta se poistui 12. Jos komentaja Blaison noudatti tätä ohjetta, olisi Surcouf ollut vielä yli tuhannen kilometrin etäisyydeltä oletetuista törmäystai torpedointipaikoista. Menetyksestä tiedotti Lontoossa toiminut Vapaan Ranskan joukkojen päämaja 18. Lisäksi eteneminen on ollut tuskallisen hidasta, ainoastaan hieman yli 5 solmua tunnissa. Thompson Lykesilla kuultiin merestä englanninkielisiä huutoja ja nähtiin vilaus vedessä huitoneesta miehestä valkoisessa t-paidassa, ja jostakin sylinterinmuotoisesta, joka olisi voinut olla sukellusvene. Ranskalaisen komission suorittamassa tutkimuksessa todettiin Surcoufin katoamisen olleen seurausta väärinkäsityksestä. Salajuoniteoreetikot ovat liittäneet siihen loikkausyrityksen Vichyn laivastoon, Ranskan keskuspankin kultavarantojen turvaansiirron, brittien ajastetut magneettimiinat ulkokyljissä ja niin edelleen. USA:n laivaston hävittäjäalukset USS Tattnall ja USS Barry paikansivat alueelta ainoastaan suuren, öljyisen alueen. Huhuja ruumiiden ja hylkytavaran ajautumisesta alueen rannoille on kuultu, mutta valitettavasti mitään ei saatu tuoreeltaan varmistettua ja yhdistettyä pitävästi juuri Surcoufiin. Lykesin keulaan syntyi syviä kolhuja, mutta vain alimpiin osiin ja pohjaan. Tällöin Thompson Lykes olisi törmännyt helmikuun 18. Sukellusristeilijä lähti Halifaxista 2. Sotasäännösten mukaisesti pimennettynä purjehtineen Thompson Lykesin triplattu kansivahtimiehistö ja mastotähystäjä havaitsivat vähäisen merenkäynnin täydellisessä mustuudessa taskulampun valoa muistuttaneen vilahduksen melko läheltä etuoikealta ja hetken kuluttua suoraan edestä. Todettuaan oman tilanteensa vakaaksi, laiva jäi alueelle odottamaan vielä aamunkoittoa ja etsintäaluksia, mutta ainoa merkki tapahtuneesta oli isohko öljyläikkä. Ranskalaisten mukana oli myös neljä Royal Navyn edustajaa. Kapteeni Cousteaun kerrotaan löytäneen sen jo 60-luvulla ja samaa väitti muuan amerikkalaissukeltaja vuonna 1967, kunnes mustapukuiset miehet käskivät hänen unohtaa koko jutun. helmikuuta 1942 periskooppinsa hiusristikkoon Panamaa kohden edenneen yksinäisen kohteen. Amerikkalaisen raportin mukaan katoaminen johtui vahingossa tapahtuneesta törmäyksestä amerikkalaisen 6 800 tonnin rahtialus SS Thompson Lykesin kanssa, joka höyrysi yksin Guantánamo Baysta tuona todella synkkänä yönä. Surcouf katosi jäljettömiin ilmeisesti helmikuun 18. Surcoufin hylyn sijaintia ei tiedetä. U-502 laukaisi torpedon ja kohde kaatui täysosuman seurauksena ylösalaisin, jolloin pinnalle jäi palavaa polttoainetta. Von Rosenthiel arveli upottaneensa jonkin säiliöaluksen. Mikäli kuitenkin oletettaisiin Thompson Lykesin törmänneen siihen, hylky lepäisi 3 000 metrin syvyydessä koordinaatistossa 10°40´N 79°32´W. Ohjeena oli ajaa päivät sukelluksissa ja nousta yöaikaan pinta-ajoon lataamaan akkuja. Teorioiden vahvistamista tai hylkäämistä vaikeuttaa oleellisesti epävarmuus Surcoufin todellisesta etenemisnopeudesta. Kriegsmarine ei kirjannut ainuttakaan sukellusveneen menetystä kyseisellä alueella sodan aikana. Mutta jos ja kun dieseleissäkin oli häikkää, muuttuu etenemisnopeuden arviointi enemmänkin arvailuksi. U-502:n päällikkö Jürgen von Rosenthiel sai myöhään illalla 14. helmikuuta partioinut Consolidated PBY Catalina -lentovene oli saattanut hyökätä Surcoufin kimppuun, kuvitellen sitä saksalaiseksi tai japanilaiseksi sukellusveneeksi. helmikuuta, suuntanaan Panaman kanava. Tosiasiassa Surcouf oli matkalla Australian Sydneyyn, Ranskan territorioihin kuuluvan Tahitin kautta koukaten
sää salli jälleen turvallisen merenkulun ja kaikki neljä Vapaan Ranskan sotalaivaa suunnistivat Atlantille. Telakalta päästyään Surcouf siirtyi Connecticutin osavaltion New Londoniin, jossa tarkoituksena oli ilmeisesti miehistön lisäkoulutus. Lisäksi alus oli sisältä tulipalojen, muiden vahinkojen ja asenneongelmaisen miehistön jäljiltä niin kuvottavassa kunnossa, että Portsmouthin työläiset vaativat ja saivat tuplapalkan sen uumenissa työskentelystä. marraskuuta 1941, ja palasi Halifaxiin. Telakan insinöörit totesivatkin perusteellisen kunnostuksen USA:ssa vievän niin paljon aikaa ja voimavaroja, että olisi helpompaa ja halvempaa rakentaa täysin uusi sukellusvene; koko hommassa ei ollut oikeastaan mitään järkeä. Heinäkuun lopulla 1941 heikossa tilassa oleva Surcouf nilkutti Yhdysvaltain laivaston Portsmouthin telakalle, Kitteryyn, Mainen osavaltioon kunnostusta varten. Neljä päivää myöhemmin Saint-Pierren ja Miquelonin Vichy-mielinen hallinto luovutti saaret tuolle laivasto-osastolle ilman merkittävää vastarintaa. Sukellusristeilijä Surcouf oli toisen maailmansodan syttyessä ikään kuin painolasti vailla mitään tiettyä erityiskäyttöä. Yhdysvaltain lend-lease -järjestely takasi kuitenkin korjausten rahoituksen 800 000 dollariin ja tarvittaessa ylikin, mikä oli huomattava summa. Akselivaltojen sodanjulistus Yhdysvalloille joulukuussa 1941 kumosi edellä mainitun sopimuksen, mutta Yhdysvallat katkaisi kuitenkin diplomaattisuhteet Vichyn hallitukseen vasta marraskuussa 1942. Saarilta uskottiin välitettävän tietoja laivaliikenteestä Vichyn ja Saksan tiedustelulle. Surcouf Rakentajatelakka: Arsenal de Cherbourg, Ranska Vesillelasku: 1929 Palvelusvuodet: 1934–42 Uudistustyöt: 1937 ja1941 Uppouma: 3 300 t Pituus: 110 m Koneet: 2 kpl Sulzer-diesel (pintakulussa) 7 600 hv; 2 kpl sähkömoottoria (sukelluksissa) 3 400 hv; 2 potkuria Nopeus: 18,5 solmua (pintakulussa); 10 solmua (sukelluksissa) Toimintamatka: 18 500 km (10 solmua); 12 600 km (13,5 solmua) Yhtäjaksoinen toiminta-aika: 3 kk Suurin toimintasyvyys: 80 m (testattu) Miehistö: 8 upseeria, 110 aliupseeria ja miehistön jäsentä; onnettomuushetkellä 130 Aseistus: 2 kpl 203 mm tykki; 2 kpl 37 mm it-tykki; 4 kpl 13,2 mm raskas it-kk; 6 kpl 550 mm torpedoputket; 4 kpl 400 mm torpedoputket Vesitaso: Besson MB.411 takakannen vedenpitävässä hangaarissa Veneet: 2 kpl moottoriveneitä vedenpitävässä kansisuojassa Surcouf.indd 61 Surcouf.indd 61 5.4.2022 15.08 5.4.2022 15.08. toukokuuta 1941. Ira Wolfertin tarinat olivat sävyltään erittäin suotuisia Vapaan Ranskan joukoille, ja ne auttoivat saamaan amerikkalaisen yleisen mielipiteen pois Vichyn hallituksen puolelta. Pohjois-Atlantin talvimyrskyissä sen mukaan olivat liittyneet korvetit Aconit ja Alysse ja perillä Halifaxisssa odotti lumen ja jään peittämä Surcouf. Amiraalin ollessa maan pääkaupungissa Ottawassa neuvottelemassa Kanadan hallituksen kanssa, New York Timesin toimittaja Ira Wolfert saapui tapaamaan Surcoufin kapteenia ja kysyi häneltä vahvistusta kuulemiinsa huhuihin, joiden nojalla Surcoufin olisi tarkoitus vapauttaa Newfoundlandin etelärannikon edustalla sijaitsevat Saint-Pierren ja Miquelonin saaret Vapaan Ranskan haltuun. Hull pelkäsi, syystäkin, että saarten valtauksen salliminen provosoisi Vichyn hallituksen luovuttamaan yhä vahvan laivastonsa Saksan hallintaan. Kolmen kuukauden tiiviin ahkeroinnin jälkeen alus katsottiin jälleen riittävän merikelpoiseksi, jotta se voitiin hätistää pois sotaponnistusten kannalta oikeasti tarpeellisten asiakkaiden tieltä. Yhdysvaltain valtiosihteeri Cordell Hull oli vast’ikään tehnyt Vichyn hallituksen kanssa sopimuksen, joka takasi Ranskan omaisuuden puolueettomuuden läntisellä pallonpuoliskolla, ja hän uhkasi erota, ellei Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Saint-Pierren & Miquelonin saarten valtaus Joulukuussa 1941 Vapaan Ranskan joukkoihin kuulunut vara-amiraali Émile Muselier matkusti Kanadaan saattokorvetti Mimosalla, itsensä De Gaullen valtuuttamana. 61 kulla, jonka seurauksena alukseen tulvinut vesi aiheutti uuden tulipalon sekä kloorikaasupurkauksen akustosta. Joka tapauksessa Surcouf poistui New Londonista 27. Saint-Pierren ja Miquelonin valtaus lukeutui joka tapauksessa Surcoufin kunniakkaimpiin hetkiin, vaikka ei pidä unohtaa aluksen osallistuneen myös taistelulaiva Bismarckin jäljitykseen 24.-27. Suuri osa miehistöstä sai lievän kloorimyrkytyksen. Mobilisti 3/22 . . Croiseur Corsaire Submersible, kaapparitoimintaan suunniteltu sukellusristeilijä, oli outo ilmestys alusta loppuun. Esimerkiksi uusi Boeing B-17 kaikilla herkuilla maksoi tuolloin vain noin 280 000 dollaria. Kaikki metrimitoitetut varaosat, ruuvit ja mutterit piti valmistaa tai metsästää erikseen sitä varten, mikä oli hidasta ja työlästä. Erikoistapauksena Surcouf sai jononohituskortin, mutta pian kävi ilmeiseksi, ettei mikään aika tai vaiva riittäisi saamaan sitä entiseen loistoonsa. Minkäänlaisia piirustuksia tai huoltokäsikirjoja ei enää ollut ja jokainen opasteksti laitteissa oli lyhentein ilmaistua ranskaa. Roosevelt vaatisi status quon palauttamista. 20.12. Roosevelt esitti vaatimuksen, mutta Charles de Gaullen kieltäydyttyä jyrkästi, Roosevelt luopui siitä. Siellä alus joutui keskeyttämään liki jokaisen harjoituspurjehduksensa heti alkuunsa teknisten ongelmien takia, paikallisen sukellusvenetukikohdan henkilöstön epäillessä vakavasti Surcoufin väen pätevyyttä ja todellisia tavoitteita
Mäkisen 25-tonninen American Hoist nostaa pellolla palkkeja nokka-Scaniasta. Vas: Mummot jonottavat ruotsinlaivaan. Mobilisti 3/22 Puomit pystyssä – nosturiautotalkoot Partekin roskalavalta löytyi myös pölyisiä diakuvia nosturiautoista, joita maustetaan muutamilla omilla bongauksilla – nekin vuosikymmenten takaa. Elementtityömaanäkymä 70-80-luvulta.Kenelläkään ei ole kypärää, turvaliivejä, -kenkiä tai -valjaita, ei edes rakennelman huipulla patsastelevilla herroilla. nosturit.indd 62 nosturit.indd 62 5.4.2022 15.14 5.4.2022 15.14. Kai Laine J. Kiitokset Nosturihistorialliselle seuralle tunnistusavusta. Trukkilavojen edessä oleva vaijerinosturi jää tunnistamattomaksi. 62
nosturit.indd 63 nosturit.indd 63 5.4.2022 15.14 5.4.2022 15.14. Kuva on otettu 1970 tai sen jälkeen, sillä TM800 esiteltiin tuolloin. Nosturiosa lienee kotimainen Bronto. Upouusi Amerikan-ihme Grove TM800 härkäisempänä 12x6 -alustaversiona. Sen nimi tuli Kiviset ja Soraset -piirretyissä kiviä nostelevasta brontosauruksesta! Paraisten Kalkin omissa nimissä oleva japanilainen 8-pyöräinen Kato elementtityömaalla. Mobilisti 3/22 . 63 International Loadstar, todennäköisesti entinen palokunnan nostolava, on ollut reteä "brankkari" 70-luvun Suomessa. Sen operaattorina toimi vuodesta 1952 asti alalla vaikuttanut – siis 70 vuotta – Sjöman Oy
64 . Kallista Sisu/Lokomo -kalustoa seisotetaan lumihangessa. Grove TM650 Levypyörän työmaalla Nastolassa nosturit.indd 64 nosturit.indd 64 5.4.2022 15.14 5.4.2022 15.14. Nykytehokkuuden aikana koneet tekisivät töitä kellon ympäri. Violetti iltahetki työmaalla. Mobilisti 3/22 TVH:lla oli aikanaan muutama näitä skotlantilaisia Hydrocon Hamilton -autonostureita. Alustana Hydrocon käytti Albion-kuorma-autoja
nosturit.indd 65 nosturit.indd 65 5.4.2022 15.14 5.4.2022 15.14. 65 Betonisen kattotuolin nostoa kahden Lorain-nosturiauton voimin. Huomaa pihalla seisova, ambulanssista (Binz?) farkuksi muutettu komea Mercedes-Benz W110. N-sarjan Iveco-työkunta-auto "hiabilla" varustettuna. Tamperelainen Cellit Oy oli betonielementtien pioneerejä. Paraisten Kalkki osti pahimman kilpailijansa vuonna 1972. Mobilisti 3/22
Laukaalaisen Ari Makkosen Diplomaatti-mallin korvaaja, Opel Senator 3.0 kullanhehkuisena. Surullisin kaikista osallistumisensa peruuttaneista oli varmaan autokunta Jarmo & Iitu Varjonen, jotka viimeiseen asti sinnittelivät oireista kärsien, mutta lähtöaamuna saatu positiivinen testi löi viimeisen niitin lähdölle. Itse valitsin lähtöpaikakseni Laukaan ja suurilla lupauksilla perillä odottavista trooppisista olosuhteista sain kartturiksi puolisoni Sadun. Harmi sinänsä, Varjosten äärimmäisen hienoksi hierottu isolohko-Lada 1600 SL olisi ansainTelkkarista tuttu, mukavan Pirunpelto-sarjan Sutkin ajokki, jugoslavialainen Volkkari Caddy. Mobilisti 3/22 KeskiSuomen mobilistien talviajoT 2022 Pariin kertaan pandemian takia perutut Talviajot olivat siirtyneet helmikuun alusta maaliskuun lopulle. Ajokkimme, hyvillä nastarenkailla varustettu Mercedes-Benz 260, oli huollettu edellisellä viikolla, joten pelkoa teknisistä murheista ei ainakaan ollut. talviajo.indd 66 talviajo.indd 66 5.4.2022 15.19 5.4.2022 15.19. Lyhyemmän 50 km reitin valinneet olivat saaneet lähtöpaikakseen Petäjäveden Kyläsepän, legendaarisen Strömbergin veljesten huoltoaseman. Peruutuksia tuli jokunen. teksti: Timo Mononen kuvat: kirjoittaja, Satu Harmainen ja Villup Suursaar T alviajoihin, tai ehkä paremmin Kevättalviajoihin, oli pidemmälle reitille ilmoittautunut 117 autokuntaa ja lyhyemmälle 13 autokuntaa. Jotkut autot olivat hyytyneet jo lähtöpisteisiinsä, joidenkin miehistöt olivat taas uupuneet sairaina koteihinsa. Porsaita äidin oomme kaikki. 66 . Pitemmän, 120 km mittaisen lenkin lähtöpaikka oli Laukaassa, Peurungan läheisyydessä olevalla Riipisen peltoaukealla
Liukasta oli, ajourille ei ollut juurikaan hiekanjyviä kylvetty ja tien muoto olisi antanut mahdollisuuksia monenlaisiin piruetteihin. Vuoromme koittaessa meidät saateltiin matkaan kuuluttajana toimineen, Eläkeläiset-yhtyeen ääni-insinööri Janne Niemisen ystävällisin sanoin. Edellämme ajanut Tuomo Mäkysen Mercedes harhautui kerran radalta, onneksi syynä oli vain ojasta bongattu ratamestarin Mercedeksen pöläri, joka piti poimia talteen. Ylä-Pirkanmaan Mobilistien Harju oli kuitenkin etevä kuljettaja, auto eteni siinä kuin muutkin. Mobilisti 3/22 . Isokivijärven autokunta Ylä-Pirkanmaalta oli liikkeellä Jeep Wagoneerilla, pienellä numerolla ja vaivatta maaliin. 0-auton tehtävää hoitanut, ja muutenkin tapahtuman onnistumiseen itsensä sataprosenttisesti likoon laittanut Jouni Salonen kiihdytti Mercedeksensä matkaan ensimmäisenä ja huolehti omalta osaltaan ajoreitin turvallisuudesta. Viimeisen päälle talviurheiluauto: Maserati Merak 1973 palkittiin erikoisimman auton palkinnolla. Onko maailmalla nähty Merakia nastarenkailla ja peltivanteilla. Kaikki taito, tuuri ja tarkkaavaisuus piti käyttää tiellä pysymiseen. Ja persikka ei vieläkään ole väri... Erityiseen huimailuun ei ollut aihetta, ja lopputuloksissa aikamme oli tuolla pikataipaleella melkein minuutin huonompi kuin kiivaimmilla kuskeilla, kuten edessämme vikkelästi painellut Subaru osoitti. 67 nut paikkansa retkeilyajossa ja olisi pärjännyt pakkasellekin. Lounastauko ja taas liukastelemaan Peurungan kylpylähotellin kyljestä matka jatkui kohti Tikkakoskea. Takana ajavien suorituksia emme lähtönumerosta johtuen päässeet seuraamaan. Herrasväki Koskisen Wartburg Suurturismi. talviajo.indd 67 talviajo.indd 67 5.4.2022 15.19 5.4.2022 15.19. Oman autokuntamme lähtönumero oli 8, jolla ensiarviomme mukaan saisimme ajaa kovilla tienpohjilla alusta loppuun. Vasta siinä vaiheessa, tai oikeastaan vähän sen jälkeen, tajusin luistelevani isolla Mersulla pellolle jäädytellä radalla, jossa otettiin aikaa etenemisnopeudesta. Edellämme etenevillä Saab 96ja Jeep Wagoneer-autokunnilla ei ollut juurikaan vaikeuksia, mutta vuoden 1952 Mercedes 170 DS vaati jo tarkkuutta ja taitoa selvitäkseen kunnialla liukkaista mäistä. Pelko tienpohjien romahtamisesta oli kuitenkin turha, jo lähtöpaikalla osanottajia tervehti viileän raikas, jopa hyinen pohjoistuuli, joka oli kiillottanut lähtöpaikankin kiiltävään peilijäähän
Keitto oli kuumaa, ja ammattilaisten tekemänä sangen herkullista. Perille päässeistä autokuntamme oli toinen, vaikka lähtönumeromme olikin 8. talviajo.indd 68 talviajo.indd 68 5.4.2022 15.20 5.4.2022 15.20. Laitteet kiskottiin yhdessä takaisin ajouralle. Minuutin lähtövälit olivat sopivia. Tulipahan ainakin jutunjuurta saunanlauteille. Ryhmämme ajo sujui koko matkan rennon rauhallisesti. Yhdet hankkivat lisää polttoainetta, toiset täydensivät muita varastojaan Keuruun kauppaliikkeistä. Aikataulu ei kuitenkaan sallinut pitkää lorvailua Petäjävedellä; karavaani starttasikin pian eteenpäin ennen koulun pihan ruuhkautumista. Ei mitään vakavaa, mutta taisi siellä ainakin yksi Peugeot 504 sekä etuveto-DKW kyntää ojanpohjia. Tiestö oli edelleen kapeaa ja liukasta. Rover SD1 on silti teräväpiirtoinen muodoiltaan. Mare Ekosen huippuhieno Volvo 444 H sopi talvisäähän kuin nakutettu. Muutamissa mäissä pikku pysäys antoi edellä ajaville tilaa punnertaa huipuille, toisten odottaessa rauhassa vuoroaan taaempana. Petäjäveden kylänraitti oli autio ja tyhjä. Team Mobilistin kulkuväline kylpee sunnuntain aamuauringossa. Mercedes kuopi ja luisteli hallitusti. Ainoastaan yksi edellisen lähdön veteraani, Juha Heinosen 1924 Ford TT, nähtiin suistuneena ojan pohjalle. Saapuessamme maalikylään Keuruulle, hajaantuivat edessämme ajaneet kuka minnekin. Keittiömestari Otto Telin ja Helena Nieminen komensivat kevyttä kenttäkeittimistöä. Oman tunnuksensa sopivasti saanut DKW Sonderklasse Coupe 1957. Huomioitiin myös palkinnolla. Apua ei tarvittu, Ford sivutettiin varovasti ja hinausryhmä sai jatkaa puuhiaan. 68 . 3=6-nimen ideanahan oli saksalainen logiikka: kaksitahtinen kolmisylinterinen vastaa nelitahtista kuutoskonetta, kun työtahteja on tuplasti samassa ajassa. Perässä tulevilla riittikin enemmän toimintaa. Ennen riitti SD, sitten piti olla HD, eikä nykyään edes 4K riitä mihinkään. Matka jatkui kohti Hankaperää, jossa tie teki tiukan käännöksen kohti Keuruuta ja maalia. Taitavasti kuljettajansa Lahtisen ohjustamana vain kerran ojanpohjalla. Mobilisti 3/22 Petäjäveden ruokatauolla jono ryhmittyi uudelleen ja ajokunnat siirtyivät soppatykille nauttimaan mestarikokki Helena Niemisen valmistamaa ja keittiömestari Otto Telinin annostelemaa herkullista jauhelihakeittoa. Kartturini ja puolisoni, Team-Mobilistiin toinen jäsen Satu, selviytyi tehtävästään huomattavan tarkasti ja kiitteli ratamestari Jouni Salosen ryhmineen asettelemia opasteita loistaviksi. Ainoastaan siirtyessämme taas liukkaammille urille, vilkutteli erään talon pihassa takavuosien rallistara Jarmo Kytölehto – mies jonka kyydissä olen pelännyt eniten elämässäni… Kartanlukija oli valppaana ja kehotti minua tarkkailemaan enemmän tietä kuin vanhoja kavereita sen varrelta
. Keski-Suomen Mobilistien Talviajo oli jututtamieni autokuntien ja itseni mielestä mahtava tapahtuma. Autokunta Haapalaisen Pontiac Silver Streak jo melkein kuopii jääradan alussa. Kauneista kaunein, 1956 Mg Magnette ZB sai myös osansa sunnuntaiaamun aurinkokylvystä. Helsingin olympiavuoden Chevrolet Styleline DeLuxe säteilee Keurusselän respan edessä. Sauna ja ehkä muutama olut, rentoutuminen ennen ruokailua ja palkintojen jakoa tuli ainakin minulle tarpeeseen. Hienon tapahtuman oli Jouni Salonen esikuntineen luonut, kiitos siitä. Hyvin ajateltu ja perusteltu ratkaisu esti myös päivän venymisen myöhäiseen iltaan. Keurusselän lomahotelli oli hieno paikka rauhoittua ajopäivän jälkeen. Jälkihiki Saunan lauteilla riitti kuitenkin selviytymistarinoita, joita sain ensikertalaisena kuunnella ja nauttia samalla hienosta fiiliksestä. Lyhemmän reitin ajaneet ja vanhemmilla, todellisilla automobiileilla liikkuneet, varsinaiset sankariajajat ja avustajat kun olivat jo vetäytyneet jonnekin maalialueelta meidän sinne saapuessa. Iloinen ja mukava tunnelma kosketti kaikkia. Sain lopulta kuvattua myös muita tapahtumaan osallistuneita ja vaikean reissun urheasti suorittaneita. Nukkuessani syvää unta, kävivät virkummat kanssamobilistit vielä perinteisesti paistamassa makkaraa keskiyön nuotiolla. Kahdeksan jälkeen tanssilattia täyttyi orkesterin aloittaessa ohjelmansa. GM-tuotteita molemmin puolin Atlantia: Opel Ascona & Chevrolet Malibu Landau Coupé maalissa. Volgassa tarkenee odottaa vielä tovin. Kiitänkin nyt Mobilistin Tiejyrien puolesta koko tapahtuman organisaattoreita loistavista järjestelyistä näinä vaikeina aikoina. 69 Ajoperinteisiin kuuluvat kiperät tehtävät järjestäjä oli jättänyt tulevaisuuteen, pandemian vaaniessa lähempiä kontakteja. Itse paikkasin tuon syöpöttelyhetken heräämällä aikaisin ja nauttimalla samankaltaista herkuista Keurusselän aamiaispöydästä. Palkintojen jako seremonioineen oli hauskaa seurattavaa, kuten myös arvokkaiden, tapahtuman sponsoreiden lahjoittamien arpajaispalkintojen arvonta. Mobilisti 3/22 . Hymy huulilla nukahdin välittömästi ja vain vaimea kuorsaukseni täytti huoneen. talviajo.indd 69 talviajo.indd 69 5.4.2022 15.20 5.4.2022 15.20
Hänet nimitettiin pääministeriksi heti sen jälkeen, kun presidentti René Coty luopui virastaan toukokuussa 1958. Tänä lyhyenä aikana Ranskassa toteutettiin merkittäviä uudistuksia – mm. Mobilisti 3/22 T ämä ampumistapaus on siinä suhteessa muita onnellisempi, että murhayrityksen kohde jäi henkiin, jopa täysin vahingoittumattomana. Silti Thiryn johtama 12-miehinen OAS-ryhmä järjesti 22.8.1962 väijytyksen, jossa tavoitteena oli surmata prersidentti de Gaulle Tuona päivänä, illansuussa, Charles de Gaulle ja hänen vaimonsa Yvonne olivat matkalla presidentin virka-asunnosta Élysée-palatsista Villacoublayn sotilaslentokentälle. Ranskan presidentti, kenraali Charles André Joseph Marie de Gaulle (1890–1970) oli kansalaistensa laajalti rakastama johtaja, ehkä erityisesti siksi, että hän oli vaikuttanut merkittävällä tavalla, joskin vain Liittoutuneiden sotavoimien avulla, Ranskan vapauttamiseen saksalaismiehityksestä 1944. Sodan jälkeen de Gaulle toimi väliaikaisen hallituksen pääministerinä syyskuusta 1944 tammikuuhun 1946. Petit-Clamartin esikaupunkialueella keltaisessa Renault Estafettessa odottanut, konepistoolein varustautunut OAS-ryhmä avasi tulen kohti presidentin saattuetta noin klo 20.08. 70 . Jälkeenpäin todettiin viiden terroristin ampuneen 187 laukausta, joista ainakin 14 luotia osui presidentin autoon, mutta yksikään ei osunut de Gaulleen, hänen vaimoonsa eikä auton kuljetCharles De gaulle Hannu Krohn autoihinsa_ammutut_degaulle.indd 70 autoihinsa_ammutut_degaulle.indd 70 5.4.2022 15.16 5.4.2022 15.16. naisille annettiin äänioikeus, pankkeja ja suuryrityksiä kansallistettiin ja luotiin uusi sosiaaliturvajärjestelmä. Eräs vastustajista oli Ranskan ilmavoimien everstiluutnantti Jean Bastien-Thiry, entinen gaullisti joka oli kääntänyt kelkkansa, kun de Gaulle oli ilmoittanut kannattavansa Algerian itsenäistymistä. Presidentti istui takimmaisessa autossa vaimonsa ja vävynsä, eversti Alain de Boissieun kanssa, ja kuljettajana oli poliisiupseeri Francis Marroux. Hän johti Lontoosta käsin Vapaan Ranskan vastarintaliikettä vuodesta 1940 sodan päättymiseen asti. Valtavan laajasta kannatuksesta huolimatta kaikki ranskalaiset eivät rakastaneet de Gaullea. Epäsuorassa presidentinvaalissa joulukuussa de Gaulle sai 78 prosentin kannatuksen. Ilman kuolon uhreja ei tässäkään silti selvitty. Presidentin uutta politiikkaa vastusti myös OAS (Organisation Armée Secrète, Salainen Aseistettu Järjestö), johon Thirylla ei tiettävästi ollut suoraa yhteyttä. Saattueessa oli kaksi panssaroimatonta henkilöautoa kahden moottoripyöräpoliisin suojaamina. Syyskuussa suorassa kansanäänestyksessä 83 % äänestäneistä hyväksyi de Gaullen johdolla laaditun uuden perustuslain. Algerian kriisin 1958 takia Ranskan kansallinen parlamentti osoittautui toimintakyvyttömäksi, jolloin poliittiset johtajat niin oikealta kuin vasemmalta hyväksyivät kenraali de Gaullen paluun valtaan
Kaikkiaan de Gaullea vastaan tehtiin viisi murhayritystä: syyskuussa 1961, toukokuussa 1962, tässä selostettu elokuun 1962 tapaus, heinäkuussa 1963 ja elokuussa 1964, mutta hän selvisi näistä kaikista ja kuoli 79-vuotiaana vasta vuonna 1970. tajaan. . Moottoripyöräpoliisien luotsaamana DS eteni hyvää vauhtia, vähän yli 100 km/h, mutta konepistoolein aseistautuneet OAS-miehen ehtivät saada useita osumia autoon. Citroën DS19. Kaasunestejousituksensa ansiosta DS ei kuitenkaan vajonnut tienpintaan, saati pysähtynyt, eikä Francis Marroux menettänyt auton hallintaa, vaan onnistui kiihdyttämään murhaajien ulottuautoihinsa_ammutut_degaulle.indd 71 autoihinsa_ammutut_degaulle.indd 71 5.4.2022 15.16 5.4.2022 15.16. Mobilisti 3/22 . Tämä tuskin olisi onnistunut millään muulla autolla kuin DS:llä, jossa oli kaasunestajousitus ja säädettävä maavara. 71 mattomiin. Panssaroidut autot ovat joskus pelastaneet salamurhan kohteiksi joutuneita. Fred Zinnemannin ohjaama elokuva Shakaali valmistui 1973. Frederick Forsyth kirjoitti tämän tapauksen pohjalta menestystrillerin Shakaali (The Day of the Jackal), joka julkaistiin 1967 ja suomennoksena 1972. Ilmeisen tarkoituksellisesti oli tähdätty renkaisiin, sillä molemmat etukumit saatiin puhkeamaan. Sen sijaan molemmat moottoripyöräpoliisit saivat surmansa. Charles de Gaullen musta Citroën DS19 ei ollut panssaroitu, mutta siinä oli toinen erikoisuus, joka kenties pelasti de Gaullen hengen
Ranska oli autojen valmistuksen ja myös niillä kilpailemisen mahtimaa. Mekaanikkona oli Lewis Strang, josta tuli myöhemmin Christietä menestyksekkäämpi kilpa-ajaja. Edellisvuoden kolmonen, Albert Clément (Clément-Bayard) heitti henkensä jo harjoituksissa, mutta Ranskan kunniaa kotikentällä oli puolustamassa yli kaksikymmentä autokuntaa. 72 CHRISTIEN etuvetokilpurit Amerikkalainen keksijä toi Ranskan Grand Prix -kisaan brutaalin näköisen kilpa-auton, jonka piti yllättää kaikki muut. Hiukan paremmalla valmistautumisella – tai tuurilla – Walter Christie olisi voinut myös onnistua. Ensimmäinen Grand Prix järjestettiin vuonna 1906 suljetulla maantieradalla Le Mansissa, varsinaisia moottoriratojahan ei vielä ollut. Automobiilikisojen ja kuolemaa halveksuvien kilpa-ajajien kansansuosio nousi sitä mukaa kun moottoreiden tehot ja ajonopeudet kasvoivat. Rata oli jälleen kolmion muotoinen, mutta lyhyempi (77 km) ja se kierrettiin kymmenen kertaa. Kisa ajettiin nyt tauotta alusta loppuun, edellisenä vuonna 1 238 km:n kokonaismatka oli jaettu kahdelle päivälle. Mobilisti 3/22 Mobilisti 2/22 . Kilpa-ajot yleisillä teillä kuitenkin kiellettiin, kun nopeudet alkoivat ylittää vaarallisesti 100 km/h -rajan. Walter Christie Ormond Beachin rantahietikolla vuonna 1905. Christien valttina oli vielä erikoisuus, joka ehkä antaisi ratkaisevan edun hiekkapohjaisella maantiellä: hänen Grand Prix -kilpurissaan oli etuveto. Mutta moottoriurheilun historian alkuhetkillä, 1900-luvun alussa, olivat miehet ja autotkin täyttä rautaa. Clément-Bayard, Darracq, Fiat, Lorraine-Dietrich, Mercedes ja Panhard olivat miltei samantehoisia, mutta ne painoivat parisataa kiloa enemmän. Muualta kuin Ranskasta tuli yhteensä viisitoista kilpailijaa. teksti: Vesa Pynnöniemi kuvat: Detroit Public Library, National Automotive History Collection, Library of Congress/Bain News Service, Wikimedia Commons, Google Patents E nnen oli miehet rautaa ja laivat puuta, lauletaan nostalgisesti. Seuraava Ranskan GP ajettiin Dieppessä. Itseluottamusta häneltä ei silti puuttunut: Walter Christien ajokki oli tehokkain (ilmoitettu teho 135 hv) ja kevein (820 kg), joten paperilla kaikki näytti hyvältä. christie1.indd 72 christie1.indd 72 5.4.2022 12.48 5.4.2022 12.48. Marcel Renault) ja kolme katsojaa menetti henkensä. Kolmas jenkki, joka oli ilmoittautunut mukaan, oli täysin vailla kokemusta Euroopan kisoista. J. 72 . Vuoden 1903 Pariisi–Madrid-ajossa viisi kilpailijaa (mm. Tiistaina, heinäkuun toisena päivänä vuonna 1907 lähtöpaikalle Dieppeen saapui 37 autokuntaa; kilpureissahan oli kuljettajan lisäksi myös mekaanikko. Heidän joukossaan oli kolme amerikkalaista; Elliott Shepard, äitinsä puolelta Vanderbilt-suvun perillinen, ja George Heath tosin asuivat ja kilpailivat enimmäkseen Ranskassa. Ennakkosuosikkeja olivat viimekertainen voittaja, unkarilainen Ferenc Szisz (Renault) sekä kakkoseksi tullut Felice Nazzaro (Fiat) ja mukana oli muitakin raudanlujia kuljettajia, kuten Vincenzo Lancia ja Louis Wagner (Fiat), Camille Jenatzy, Victor Hémery sekä Otto Salzer (Mercedes)
Järjestyksessä neljäs Christie-kilpuri valmistui keväällä 1907 ja GP-ajokkia päästiin kokeilemaan Long Islandin hiljaisilla teillä eräänä varhaisena aamuna. Nyt kärjessä oli taas Fiat ja Nazzaro ajoi voittoon yli kuuden minuutin erolla Sziszin Renaultiin. Alkukesä 1907 olikin Nazzaron ylivoimaa: hän oli jo voittanut Kaiserpreis-kisan Saksassa ja Targa Florion kotimaassaan. Eri maiden tunnusvärit oli otettu käyttöön, jotta katsojat erottivat autot helpommin toisistaan. Noteerattiin se muutamaa päivää myöhemmin Suomessakin, Uudessa Suomettaressa: "Ranskan automobiiliklubin suuresta palkinnosta kilpailtaessa on italialainen Nazzaro ollut niin onnellinen, että saavutti tämänkin grand prixin". Christiellä olikin joitakin, joskin epätasaisia näyttöjä kotimaisista kilpailuista ja massiivisen oloiset (mutta siitä huolimatta kevyet) etuveto-monsterit olivat varsin tunnettuja. Vincenzo Lancia starttasi ensimmäisenä kello kuudelta aamulla. Kansainvälinen kisamenestys Ranskassa olisi tuonut rutkasti myönteistä julkisuutta – amerikkalaisyleisö oli jo hullaantunut autourheilusta. Tämä optinen ilmiö levisi sarjakuvien puolelle kuvastamaan vauhtia. 73 Paljon huomiota herättäneen Christie-auton moottori oli suurin, mitä GP-kisoissa on koskaan nähty. Yli 200-kiloinen, melkein 20-litrainen V4 oli heti vetävän pyöräparin takana. Christien värityksenä oli punavalkoinen; brittien Weigelit olivat vihreitä; belgialaiset Germainit keltaisia; saksalaisten Mercedes-joukkue kokovalkoisia; italialaiset Fiatit tulipunaisia ja lukuisat erimerkkiset ranskalaisautot sinisiä. Christien lähtövuoroksi oli arvonnassa tullut kahdestoista. Lisää pääomaa kuitenkin tarvittiin, joten Christie yritti saada mukaan uusia sijoittajia. Etuveto oli uutta, mutta yhtä erikoinen oli voimansiirtokin. Johtopaikan otti ensin Wagner Fiatissaan, kunnes hän joutui keskeyttämään ulosajoon neljännellä kierroksella. Keskeytyksen syynä oli kuumentunut laakeri. Tavoitteena oli valmistaa jo samana vuonna 30 voimakasta runabout-urheiluautoa, joiden huippunopeus ylittäisi 100 mailia tunnissa. Normaali käyntinopeus oli 1 000–1 200 r/min. Walter Christielle (hän käytti harvoin John-etunimeään) Ranskan GP oli erittäin tärkeä näytön paikka. Lähes kaikilla osanottajilla oli pitkittäinen rivinelonen, brittiläisissä Weigel-autoissa oli kahdesta nelikosta yhteenliitetyt rivikahdeksikot. Tehokkaimmista autoista puolet oli kardaanija puolet ketjuvetoisia. Vaikka polttoaineen kulutusta piti tarkkailla, vauhti oli melkoista tuon ajan autoille: Arthur Duray ajoi Lorraine-Dietrichillä kisan nopeimman kierroksen ajassa 37:59,8 eli keskinopeudeksi tuli 121,3 km/h. Torstaina, kun ulkomaiset autot pääsivät radalle, sankat väkijoukot häiritsivät. Alempaa vaihdetta, vaikka sellainen autossa olikin, ei kisavauhdissa tarvittu. Mutta missä oli Walter Christie ja etuvetokilpuri, jonka tunnusnumerona oli WC-1. Moottorin voima välittyi suoraan pyörille ja tehohäviö oli pieni. Amerikkalaisauto ei kuitenkaan enää palannut Dieppeen ennen kuin kisa oli ohi. Tämän pojan nimi oli Enzo Ferrari. Amerikkalaiskeksijällä oli suuret suunnitelmat etuvetoisten autojensa varalle. Iskutilavuutta ei rajoitettu, mutta Ranskan GP:ssä bensiiniä sai kuluttaa vain 30 litraa sadalla kilometrillä. Eivät toistenkaan moottorit olleet aivan vähäisiä, monella ne olivat yli 15-litraisia. Iso menestys mieheltä kuitenkin puuttui. Parhaaksi kierrosajaksi Christielle tuli 48:49, kun voittaja Nazzaro ajoi radan ympäri säännöllisesti kymmenisen minuuttia nopeammin. Kampiakseli oli käytännössä myös auton etuakseli. Kisapäivänä lähdettiin matkaan minuutin välein yleisön hurratessa ja soittokunnan säestyksellä. Ilmeisesti vika löytyi liian myöhään; aika ei riittänyt venttiilinvarren vaihtoon. Jykevä V4 tuli näin näkyville yleisön hämmästeltäväksi. "Jouduimme Strangin kanssa jopa maalaamaan auton kilpailuväreihin", hän kertoi myöhemmin. Kohta toinen kytkimistä rikkoutui. Mobilisti 3/22 . Neljän kierroksen jälkeen väliaikatauluun merkittiin Christielle kahta minuuttia vaille viisi tuntia, mutta hän jatkoi urheasti yleisön kannustaessa. Walter Christie luotti siihen, että hänen Direct Action Motor Car -yhtiönsä työntekijät olisivat järjestäneet Dieppeen apuvoimia, mutta ketään ei ollutkaan paikalla. Aikakauden kameroiden verhosulkimet saivat liikkuvien kohteiden renkaat näyttämään soikeilta. Christie oli kummajainen – siinä ei ollut kumpaakaan ja sen V4 oli luonnollisestikin nokalla poikittain, kun kiertokanget pyörittivät suoraan etupyöriä. Alkuperäinen rei'itetty etusäleikkö poistettiin, jotta moottorin takana ollut ylösalaisen U:n muotoinen jäähdytin saisi paremmin ilmaa. Työntökäynnistyksen jälkeen Christie ja mekaanikko Lewis (Louis) Strang hävisivät näkyvistä yhdessä vilauksessa, kuten paikalla ollut toimittaja kertoi. Pikku-uutisen lopussa oli muuten toivomus, että automobiili-nimitykselle piti keksiä suomalainen vastine – ja pian, ennen kuin sana olisi syöpynyt kielenkäyttöön. christie1.indd 73 christie1.indd 73 5.4.2022 12.48 5.4.2022 12.48. Jonkin aikaa Christie oli kohtalaisen hyvässä vauhdissa, sitten hajosi venttiilinvarsi. Lancialta loppui polttoaine viimeisellä kierroksella, joten Paul Baras nousi kolmossijalle Brasier-autolla. Myös Christie sai aikaiseksi pari hyvää kierrosta ja hänen ajotyylinsä mutkissa herätti ihastusta. Harjoitukset jäivät Christien autokunnalla vähiin. Kisaa edeltävänä keskiviikkona hän ehti ajamaan sata kilometriä Dieppen ja Rouenin välisellä maantiellä. Christiellä oli patentoimansa helposti irrotettavat teräsvanteet. kesäkuuta ja paria päivää myöhemmin kilpa-auto lastattiin laivaan. Aikaeron vuoksi tieto GP:n tuloksista ehti New Yorkin lehtiin jo samana päivänä. Pidettiinkin melkein ihmeenä, ettei kukaan jäänyt alle. Parinkymmenen mailin päässä auto hajosi ja se hinattiin takaisin verstaalle New Yorkin Brooklyniin. Innokkaita autourheilun ystäviä oli katsomoissa ja tien vierustoilla kaikkiaan parisataatuhatta, ehkä enemmänkin. Valmistautuminen petti J. Kärkikaksikko oli siis sama kuin vuotta aiemmin, mutta järjestys vaihtui. Amerikkalaisilla ei GP:n jälkeen ja paluuRanskan GP:n voittoon ajoi italialainen huippukuski Felice Nazzaro Fiatilla. Korjaus kesti niin kauan, että avauskierrokseen kului tunti ja 20 minuuttia eli peli oli käytännössä menetetty. Heti alkajaisiksi irtosi rengas vanteelta – tosin rengasrikot olivat tuttuja muillekin ja pyörä vaihdettiin rutiinilla. Vuonna 1908 tuotannon oli määrä nousta sataan autoon. Duray siirtyi kärkeen, mutta hänen kisansa katkesi tekniseen vikaan kierrosta ennen maalia. Edessä oli kierrejouset, takana puolielliptiset lehtijouset. Harjoituksissa kävi ilmi, että Christien moottorissa olisi ollut korjattavaa. Nazzaro ajoi kuitenkin radan läpi 42 minuutissa. Etuvetoinen ja etupainoinen ajokki, jossa ei ollut tasauspyörästöä, vaati riuskoja otteita: aliohjautuvana se piti heittää sivuluisuun ja sytytys oli katkaistava hetkeksi, kunnes päästiin taas kiihdyttämään seuraavalle suoralle. Lahjakas italialainen jäi autourheilun historiaan myös siksi, että juuri hänen voittonsa Bolognassa vuonna 1908 innosti erään tietyn nuorukaisen ryhtymään aikanaan kilpakuljettajaksi. Viimeiset testit ajettiin 10. Jarruja ei etupyörissä ollut
Kotona New Yorkissa Christie joutui puolustelemaan amerikkalaisen auton surkeaa ensiesiintymistä Euroopan maineikkailla kilpakentillä: "Kenellä tahansa valmistajalla oli oikeus osanottoon; käytin siihen omia rahojani ja omaa aikaani. Ei kuitenkaan mennyt kuin vuosi tai kaksi, kun Walter Christien mielenkiinto kohdistui kokonaan automobiileihin. Ura alkoi tykkitorneista New Jerseyssä vuonna 1865 syntynyt farmariperheen poika John Walter Christie pyrki ja pääsi eteenpäin jo nuorena miehenä. Periaate oli jo sama kuin GP-kilpurissa: etuakselin paikalla oli kampikammio kiertokankineen ja voima välittyi kahden kytkimen kautta suoraan etupyörille. 74 . christie1.indd 74 christie1.indd 74 5.4.2022 12.48 5.4.2022 12.48. Kuten hakemuksessa luki, tavoitteena oli yksinkertaisin voimansiirto etupyörille niin, että suhteellisen pienitehoinen auto pystyisi suuriinkin nopeuksiin. Auton voisi suunnitella matalammaksi ja itse asiassa, eihän hevonenkaan työntänyt kärryä, joten siltä pohjalta etuveto oli periaatteeltaankin parempi. Yritys oli tunnettu innovatiivisuudestaan; se palkkasi mielellään opinhaluisia nuoria miehiä ja Christielle se oli oiva paikka hankkia koulutusta ja tietoa työn ohessa. Alku oli siis lupaava ja pian toiminta vielä laajeni Christie Iron Works -yhtiöllä, jonka valikoimaan kuuluivat merija paikallismoottorit, jäähdytyslaitteet sekä höyrykoneiden huoltopalvelut. Projektissa mukana ollut Christie epäili, ettei uusi malli olisi riittävän luja ja päättäväisenä miehenä sai lopulta aikaan muutoksen. Christie aloitti kuudentoista ikäisenä työt DeLamater-konepajalla Hudsonjoen toisella puolella eli New Yorkin Manhattanilla. Varsinkin rengaskulut – jotka olivat tuolloin melkoinen menoerä – putoaisivat, kun ilmarenkaat kestäisivät pitempään. Sitten taistelulaiva USS Mainen räjähtäminen Havannan satamassa sytytti Espanjan–Yhdysvaltain sodan ja muutti Christien uran suunnan. Uudet tornit tehtiin hänen suunnitelmansa mukaisesti ja kun Britanniankin laivasto hyväksyi sen, Christie pystyi 35-vuotiaana perustamaan New Yorkissa oman pajan, Walter Christie Machineryn. Alempiin nopeuksiin ja pakittamista varten oli kytkettävissä sivuakselin kautta hitaampi välitys. Vuoden 1903 lopussa Christien verstaalla valmistui ensimmäinen hänen etuvetomalleistaan, sille hän haki ja myös sai pian patentin. Nivelakselit mahdollistivat etupyörien kääntymisen ja erillisjousituksen liikkeet. Saatuaan sieltä lisää kokemusta hän palasi New Yorkiin ja aloitti 1800-luvun loppuvuosina työt omaan lukuunsa; konsultoivan insinöörin toimeksiantajina oli höyrylaivayhtiöitä. Siksi tykkitornien tuli olla vankempia kuin aikaisemmin. tykkitornin kääntömekanismin amerikanruotsalaisen John Ericssonin suunnittelemaan, laivastosodankäynnin mullistaneeseen USS Monitoriin. Parin vuoden päästä Christie siirtyi Philadelphiaan, William Cramp & Sons -telakalle. Uponneen aluksen korvaajan (sekin nimeltään Maine) köli laskettiin vuonna 1899 Christien entisen työnantajan telakalla Philadelphiassa. Uuteen laivaan tuli aseistukseksi neljä 12-tuumaista tykkiä, joiden ammuksissa käytettiin kordiittia. Teknisistä ja taloudellisista takaiskuista huolimatta Walter Christie sai kuitenkin nimensä tekniikan historiaan, vieläpä useilla eri aloilla. Yritys oli rakentanut Yhdysvaltain sisällissodan aikana mm. Mobilisti 3/22 matkalla Atlantin yli ollut paljon aihetta juhlintaan. Ne, jotka vähättelevät ponnistelujani, osoittavat huonoa makua – minä ainakin olen yrittänyt." Epäonnistuminen ratkaisevalla hetkellä ei ollut ainoa Christien monivaiheisella uralla, hänelle niitä tuntui osuvan melkein jokaisessa hankkeessa. Sinänsä etuvetoisuus ei ollut uusi idea, mutta useimmissa polttomoottoriautoissa oli jo moottori edessä tai penkkien alla ja vetävät pyörät takana – sellaisia oli helpompi valmistaa ja ne toimivat luotettavasti. Tavalliselle amerikkalaiselle autot olivat kalliita ostaa ja käyttää. Skottilaista alkuperää oleva suku oli asuttanut seutua varsin pitkään, melkein parisataa vuotta. Keksinnön rojaltimaksut olivat ilmeisesti hyvät, ainakin lehtijutuissa hänet mainittiin pian miljonääriksi. Seuraava monitori-luokan alus, USS Dictator tehtiin kokonaan DeLamaterin telakalla. Christien ajatuksena oli, että kustannuksia voisi pienentää rakentamalla autot mahdollisimman yksinkertaisiksi ja sen myötä myös keveiksi. Christie päätteli, että etuveto, jos sen saisi toimimaan kunnolla ohjauksen ja jousituksen kanssa, olisi paras tapa vähentää painoa. Suunnilleen 7,7-litrainen voimanlähde oli poikittainen ja nelisylinterinen, mutta se oli Ensimmäinen Christien etuvetoinen vuonna 1904. Kytkimistä toisen piti tarvittaessa luistaa, tasauspyörästöä ei maantievaihteella ollut
Ensimmäisellä kierroksella, koneen yskiessä, keskinopeus jäi kauas kärkimiesten vauhdista; väliaikaan tuli vielä 28 minuuttia lisää myöhästymisestä. Yhteisteholtaan 100-hevosvoimainen (edessä 70, takana 30) auto oli hankala ajettava, mutta ylsi parhaimmillaan melkein 100 mailin tuntinopeuteen. Toinen oli etuja toinen takapäässä, ja kumpikin suoravetoisia: molemmat pyöräparit olivat vetäviä. Jäähdytin oli tässä ensimmäisessä autossa aivan perässä rungon alla, kaikissa Christien kilpureissa se oli moottorin ja ohjaamon välissä. Kuitenkin, kisakomissio pyyhki melko kyseenalaisella tavalla pois kolme karsinnan läpäissyttä, joilla ei uskottu olevan mahdollisuuksia – ja Christie oli sittenkin mukana kisassa, mutta sillä ehdolla, että ajaisi itse. Mobilisti 3/22 . 75 rivimoottori, teholtaan arviolta 30 hv. Se oli vajaat parisataa kiloa edellistä painavampi (820 kg) ja 13,6-litraisena kaksi kertaa tehokkaampi (60 hv). Edellä oli neljä tehokkaampaa Mercedestä, voiton vei William K. Vanderbiltin 90-hevosvoimainen. Christie palasi Ormond Beachille tammikuussa 1905 ja nyt vauhti oli parantunut. Juuri sen vuoksi se vaihtui myöhemmin V-neloseen. Mahdollisia ostajiakin alkoi ilmaantua; yhteydenottojen rohkaisemana Walter Christie perusti helmikuussa 1905 Direct Action Motor Car Companyn. Tällä kerralla tuli jo palkintokin: Christie voitti 50 mailin Lozier Trophyn, vaikka moottoriremonttiin kului aikaa – mutta muut kilpailijat keskeyttivät. Korjattu auto ei toiminut kunnolla, vaan kävi epätasaisesti. christie1.indd 75 christie1.indd 75 5.4.2022 12.48 5.4.2022 12.48. Christie pääsi lisäksi hieromaan tuttavuutta sellaisten kuuluisuuksien kuin Vanderbiltin ja Barney Oldfieldin kanssa. Silloin kun 60-hevosvoimainen "Blue Flyer" toimi, se herätti myönteistä huomiota mataluutensa ja hyvältä vaikuttaneen ajettavuuden ansiosta. Epäonneakin oli: sattui kaksi rengasrikkoa, joista jälkimmäinen suisti Christie-auton puhelinpylvääseen. Keksijä-Christie halusi rakentaa autonsa kokonaan itse, joten moottori oli hänen oma luomuksensa. Maailmanennätysvauhti jäi vielä kaukaiseksi haaveeksi: Arthur MacDonald saavutti kuusisylinterisellä Napierilla ajan 34,4 s (168,4 km/h). Kuten patenttipiirroksista huomaa, poikittaisen koneen kanssa tuli ahdasta auton leveyssuunnassa. Lentävän mailin matka sujui 42,2 sekunnissa (137 km/h) ja esimerkiksi 90 hv:n Mercedekset olivat vain hiukan nopeampia. Seuraavan vuoden aikana aiottiin keskittyä kilpa-autojen rakentamiseen ja niiden luotettavuuden parantamiseen. Koeajojen jälkeen se kuljetettiin tammikuussa 1904 Ormond Beachille Floridaan, missä oli pari vuotta aiemmin alettu ajaa kilpailuja Daytona Beachille asti ulottuvalla Atlantin rantahietikolla. Uusi auto olikin valmiina saman vuoden lokakuussa. Amerikan kilparadoilla "Kymmenen mailin kutsukilpailu herrasmieskuljettajille" sujui Christieltä ilman isompia ongelmia, joskin hän jäi viidenneksi eli viimeiseksi. Vanderbilt Jr. oli äveriäs 27-vuotias moottoriurheilumies, joka oli perustanut nimeään kantavan maantiekilpailun edellisenä syksynä. Christien mekaanikko pökertyi lennettyään radalle, muttei loukkaantunut pahasti. Takamoottorin hajottua se otettiin irti ja Christie alkoi valmistautua lokakuun Vanderbilt Cupiin. Törmäämisen syy oli varikolta tulleessa italialaisessa, Christien patentoima voimansiirto edestä kuvattuna. Sitten moottorin oireet paranivat ainakin tilapäisesti, kunnes kaiken kruunasi kolari ylivoimaisessa johdossa Fiatilla ajaneen Vincenzo Lancian kanssa. Merkittävämpi saavutus oli viides sija 100 mailin kansainvälisessä erässä, johon otti osaa kymmenen kilpailijaa. Kansainvälinen kisa oli Amerikan ensimmäinen isommassa mittakaavassa ja rahapalkinnot olivat huomattavia. Christie arvasi, että paras tapa saada mainetta pienelle valmistajalle oli menestyä autokisoissa, joten kilpamallikin rakennettiin viipymättä. K. W. Pitkä, tiivispohjainen ja tasainen kaistale sopi maanteitä paremmin nopeusennätystenkin tavoitteluun. Hänellä oli ilmiselviä vaikeuksia hallita sitä. Euroopasta saapui Long Islandilla järjestettyyn tapahtumaan nytkin monia kilpa-autoja ja tunnettuja kuskeja. Seuraavaksi hän päätti rakentaa tehokkaamman kilpurin. Sääntöjen mukaan amerikkalaisia pääsi mukaan viisi autokuntaa. Edellisen yön valvonut ja edelleen sairas Walter Christie päätti ajaa, mutta pääsi 45 kilometrin mittaiselle radalle melkein puoli tuntia muiden jälkeen. Christie Iron Worksin yhteyteen oli jo varattu toimitilat sitä varten. Eräs sivujuonne vuoden 1905 autossa oli kokeilu kahdella moottorilla. Yksityiskohtaisempi piirros etuvedosta ja -jousituksesta. Jopa Vanderbilt jäi Christien taakse. Christietä nopeammat autot olivat nytkin yhtä Renaultia lukuunottamatta 20-30 hv tehokkaampia. Walter Christie oli ollut huonovointinen ennen karsintaa, joten tuuraajaksi tuli outoon ajokkiin tottumaton George Robertson. Christie otti osaa myös 20 mailin kisaan, ja vaikka sijoitus oli nytkin vasta toiseksi viimeinen, ei hänen suorituksensa Ormond-Daytonassa ollut ensikertalaiseksi aivan huono
Hän sai ensimmäisen asiakkaan, kun William Brokaw osti 7 500 dollarilla Suora neliveto vuoden 1905 Christieen saatiin siten, että kummallakin akselilla oli oma moottori. Kaikki näytti siis lupaavalta, mutta vuoden 1906 alussa Floridan kisatulos jäi laihaksi jäähdytysongelmien takia. Christien ja Strangin autokunta pysyi muiden vauhdissa, jopa muutamien edellä ja oli parhaimmillaan seitsemäntenä. Se ei kuitenkaan osoittautunut kovin hyväksi ajatukseksi. 20-litraisesta koneesta irtosi jo yli 100 hevosvoimaa. Victor Hémery oli vastikään tehnyt Darracqilla polttomoottoriautojen ennätyksen 176,4 km/h; vuoden 1905 lopulla se oli vielä ollut Paul Barasin nimissä, 168,2 km/h. Joidenkin tietojen mukaan mallia valmistui kaksi kappaletta. Lokakuussa järjestettiin taas Vanderbilt Cup Long Islandilla. Huhtikuussa Atlantic Cityssä auto toimi ja lentävän mailin nopeudeksi mitattiin 164,6 km/h, mikä oli nelisylinteriselle huippuluokkaa koko maailmankin mittapuulla. Sillä kerralla Christie törmäsi itse harjoituksissa lennätintolppaan ja joutui ajamaan kisan puolta heikommalla rivinelosautolla. Jotta nokalle mahtuisi niin suuri moottori kuin mahdollista, hän päätyi vaihtamaan sen V4:een. Ainakin keksijä oli nyt näyttänyt, että etuvetoautoissa oli potentiaalia. Christie-runabout siviilikäyttöön. Se oli turhista osista pikaisesti riisuttu 7 hengen Christie Touring -henkilömalli, joita valmistettiin vain tämä yksilö. Mobilisti 3/22 mutta sekös paljon lohdutti; ensimmäinen suuri kansainvälinen koitos meni Christieltä täysin pilalle. 76 . christie1.indd 76 christie1.indd 76 5.4.2022 12.48 5.4.2022 12.48. Kisa piti keskeyttää, kun yleisö ei pysynyt kurissa – ja Christien huono onni vainosi jälleen, sijoitus oli siinä vaiheessa pudonnut kolmanneksitoista eli toiseksi viimeiseksi. Tehokkaat V4-järkäleet Keksijä-Christie ei lannistunut, vaan alkoi suunnitella vieläkin tehokkaampaa kilpa-autoa. Kisan voitti Ranskan Victor Hémery Darracqilla ja edellisvuoden voittaja, urallaan aina Panhardilla ajanut George Heath tuli kakkoseksi
Yhtiön oli määrä hyödyntää Walter Christien etuvetopatentteja ja kalliiden urheiluautojen lisäksi oli jo suunnitelmia henkilösekä tavara-autoista; vieläpä taksien valmistuksesta. Nokka-akseli oli vain pakoventtiileille, imuventtiilit toimivat automaattisesti. Mobilisti 3/22 . 77 (nykyrahassa 225 000 USD) matalan runaboutin. "Jos Ranskasta tulisi menestystä, osakkeiden arvo kohoaisi hyvin paljon", hän kehaisi. Innokkaaseen moottorimieheen oli tehnyt vaikutuksen jo ensimmäinen Christie-auto Ormond Beachillä, missä hän itse ajoi Renaultia vuonna 1904. Varakkaasta ostajasta tuli varhainen sijoittaja Christien autoyhtiöön. Etuvetoisten luvattiin kuluttavan neljänneksen vähemmän bensiiniä kuin vastaavien kilpailijoiden; takuuajaksi ilmoitettiin kokonainen vuosi. Joitakin riskisijoittajia löytyikin, kun Christie vielä paljasti osallistuvansa Ranskan GP-kisaan. Siviilivarustuksessa urheiluauto oli varsin tyylikäs ja Brokaw oli siihen oikein tyytyväinen. Grand Prix -auton nokalla olleen, melkein 20-litraisen V4:n voima välittyi normaalivaihteella suoraan etupyörille. christie1.indd 77 christie1.indd 77 5.4.2022 12.48 5.4.2022 12.48. Jälkimmäisestä tulikin ehkä kehittynein Christien automalli, joka tekniikaltaan muistutti myöhempien aikojen etuvetoautoja. Mutta, kuten jo edellä kerrottiin, pieleen Walter Christie ja ensimmäinen amerikkalainen Grand Prix -kilpuri pian Ranskasta paluun jälkeen kotona New Yorkissa
Eniten Christien suunnittelemia ajoneuvoja tehtiin 1930-luvulla; ne liikkuivat sekä pyörillä että telaketjuilla. Sylinterin mitat ovat voineet pyöristyä, kun tuumanosia on muutettu milleiksi ja päinvastoin; tässä mittakaavassa millinkin ero vaikuttaa paljon. Hän oli saanut pahoja kolhuja päähän, vatsaan ja selkään; toinen silmä oli vaurioitunut ajolasien sirpaleista ja vasen ranne oli murtunut. Case-auto luisti pois maantieltä, kääntyi ylösalaisin ja 26-vuotias Strang rusentui sen alle. Christie alkoi kiertää ympäri maata pikkukisoissa sekä näytösajoissa ja nousikin lehtien otsikoihin GP-autonsa kanssa. Kohtalon ivaa oli, että mies, joka oli selviytynyt hengissä Christien mekaanikkona ja Indianapolis-kuljettajanakin, kuoli luotettavuusajossa vuonna 1911 väistäessään erään farmarin hevoskärryä miltei kävelyvauhdissa. Hän oli jo luovuttanut sen kumppanilleen Brokaw'lle, joka oli nostanut korvauskanteen yhtiön huonon menestyksen johdosta. Jälleen uusille urille Maanlaajuinen julkisuuskaan ei tuonut uusia asiakkaita etuvetoautoille. christie1.indd 78 christie1.indd 78 5.4.2022 12.48 5.4.2022 12.48. Hän pääsi taloudellisesti taas jaloilleen etuvetoisten paloautojen ansiosta, niitä valmistui kaikkiaan 600 kappaletta. Strang tekaisi siellä mailin ovaaliratojen uuden ennätyksen, hiukan alle 52 sekuntia. Lopettamislupauksestaan huolimatta Christie yritti vielä pelastaa tilanteen ajamalla itse muutamissa näytösluontoisissa tapahtumissa ystäväänsä Barney Oldfieldiä vastaan, sovittuaan GP-auton käyttöoikeudesta Brokaw'n kanssa. Kuin ihmeen kaupalla mekaanikko selvisi mustelmilla, mutta Christien pelättiin vammautuneen pysyvästi. Siitä, kuten viimeisestä V4-kilpurista ja Christien myöhemmistä sotilasajoneuvoista, kerrotaan jutun seuraavassa osassa. Prototyyppi valmistui saman vuoden lopulla. Hän laittoi Pinkertonin etsivät mekaanikkonsa sekä autonsa perään ja väitti, ettei Strangin ennätys ollut pätevä. Näitä laitteitahan saapui Suomen rajojen sisäpuolelle melkoisia määriä talvella 1939/1940 – pyytämättä ja melkein yllätyksenä... Yhtiön taloudellinen tilanne kävi tukalaksi. Sinnikäs keksijä keskittyi nyt muihin kuin kilpa-autoihin ja perusti heti uuden firman, Walter Christie Automobile Companyn. Alkuperäinen vuoden 1906 V4 taisi olla peräti yli 20-litrainen. Esimerkiksi Brighton Beachin radalla Brooklynissa Christie löi Oldfieldin ennätysajan usealla sekunnilla. Niiden patenttien joukkoon, mitkä olivat edelleen Christien hallussa, kuului uudentyyppinen etuvetotaksi. Seuraavana päivänä hän kertoi sairaalassa toimittajille, että kilpa-ajaminen sai jäädä – ei siksi, että hän olisi pelännyt, vaan koska Elizabeth-vaimo tuskin antaisi hänen jatkaa. Christiessä se oli noin 185 mm, iskunpituus oli sama. Kilpa-autoja tai niihin pohjautuvia etuvetomalleja hän rakensi puolen vuosikymmenen aikana vain kahdeksan tai yhdeksän. Yhtä peloton Lewis Strang ei aikonut lopettaa kilpailemista, vaan hän vei korjatun Christie-auton omin lupinensa Alabaman Birminghamiin. V4-moottorin iskutilavuudeksi mainitaan nykyään yleisesti 19 891 cm³, mutta siinä saattaa olla hieman liikaa. Eräiden lähteiden mukaan 19,6 litraa olisi oikeampi kuin 19,9. Aikaisempi ennätys oli ollut Christien nimissä ja onnettomuudesta toipuva keksijä poltti päreensä. Iso kone, isot toleranssit! Ranskassakin määrättiin jo seuraavana vuonna 4-sylinterisissä maksimihalkaisijaksi 155 mm. Ennätysyrityksessään (onnistumisesta oli luvattu palkkioksi 500 dollaria) Christie osui radalle jääneeseen, vähän aikaisemmin kuolettavasti loukkaantuneen Rex Reinertsenin autonromuun. Auto palautettiinkin New Yorkiin, joskaan se ei enää kuulunut Christielle. Hän oli Thomas Flyerilla mukana Ranskan GP:ssä 1908, mutta keskeytti pian kytkinvikaan, eli silläkään kerralla ei amerikkalaisvalmisteinen auto vielä päässyt maaliin asti. 78 . . Kauhistunut yleisö näki GP-kilpurin kieppuvan ilmassa ja sekä Christie että Strang lensivät ulos ohjaamosta. Mobilisti 3/22 meni – ja sijoittajatkin joutuivat lopulta pettymään. Varsinaisen autotuotannon käynnistymisestä ei tuntunut tulevan mitään, kun Christien maine alkoi olla jotain muuta kuin mihin hän oli tähdännyt. Viimeinen Christie-kilpureista Indianapolisissa 1909, keksijä on itse puikoissa. Markkinointimielessä rakennettuihin vauhtihirmuihin oli uponnut valtavasti aikaa ja rahaa: GP-auton kustannusten kerrottiin olleen jopa satatuhatta dollaria. Nuorukaisesta tuli nopeasti ensiluokkainen kilpakuski, joka voitti useita kisoja. Chistien ja Strangin välit menivät poikki lopullisesti, vaikka Christien kerrotaan olleen pojan setä tai eno; tosin tieto lähisukulaisuudesta saattaa olla väärä. Christien ura jatkui 1910-luvulla ensin hyötyajoneuvojen parissa. Barney Oldfield ajoi autolla 1910-luvulla, kunnes se myytiin näyttelykapineeksi sirkukseen. Suurimmat otsikot syntyivät syyskuussa Pittsburghin Brunots Islandin laukkaradalla. Mikään ei auttanut, vaan Direct Action Motor Car -yhtiö joutui selvitystilaan syksyllä 1908
Eli ongelmat alkavat viimeistään talviseisokissa, mikäli olet varustettu vähänkään normaalin kokoisella autotallilla. H uomioni kiinnittyi suositun markkinapalvelun sivuilla julkaistuun autoliikkeen ilmoitukseen. Tekniikka on kuitenkin yksinkertaista ja katsastukseen auton tarvitsee vain olla kutakuinkin kunnossa. Se vie enemmän tilaa kuin lähes mikään, missä liikkuukaan, tai ei liiku. Mietitään rahoitusta. 1980-luvun loppupuolella korot olivat tähtitieteelliset ja rahoituskuluja lätkäistiin usein korkokulujen päälle karkeasti saman verran lisää. Kauppaa tehdään kulloinkin käytössä olevilla keinoilla ja rahoitusmuodoilla. Autoalan keskusliiton 1986 julkaisemassa osamaksukaupan korkotaulukossa on nähtävissä, paljonko 21 % korko tekee tuolle mainitulle neljälle vuodelle. Ehkä järkevin lähestymistapa olisikin jotenkin saada tai pitää lotja ajokelpoisena ja nauttia jokaisesta hetkestä sen keralla. Seitsemän ja puolilitraisella Buickilla rähistely kohottaa itsetuntoa ja kerryttää katu-uskottavuutta lyömättömällä tavalla, hullun maine työpaikalla on taattu, eikä kahvitunneilta puutu keskustelunaiheita. Tärkeintä oli, että kuukausierä pysyi tietyn suuruisena tai pienuisena. Autoliikkeissä ne tulivatkin selatuiksi loppuun. 79 Osamaksuansa nyt ja silloin ennen kuva: Tomi Virkki autojenpuolue322.indd 79 autojenpuolue322.indd 79 4.4.2022 14.27 4.4.2022 14.27. Tasan 8 575 markkaa tai euroa, jos lähtösumma on 20 000. Täyskokoisessa Buickissa ei myöskään ole lähtökohtaisesti mitään vikaa. Sekä korkoettä rahoituskulut sisältävää vastaavaa taulukkokirjaa ei löytynyt millään, ei myöskään keskusliitosta. Autosta mainittiin, että se on käyntikuntoinen, mutta kaipaa hitsuuta ja maalauksen. Eikä tässä kaikkien aikojen tila-auton muissakaan ominaisuuksissa ole juuri huomauttamista. Firman toiminnassa ei ole mitään outoa tai väärää. Tero Ilola Mobilisti 3/22 . Huomioni kuitenkin kiinnittyi mainintaan, että Buickin saisi kotiin 150 euron käsirahalla. Ennen kuitenkin oli eri. Varmemmaksi vakuudeksi kannattaa kysyä asiallisen maalauksen hinta-arviota, voi paikoin olla jo viisinumeroinen. Todellinen vuosikorko huiteli tuolloin 35 % kantturoissa. Erään laskurin mukaan kahdenkymmenen tuhannen osamaksu neljälle vuodelle tekee 455,kuukaudessa ja viimeinen erä kenties jo kuolleesta lehmästä on hieman korkeampi, 1 280 euroa. Usein maksuhaitarit olivatkin miestä pidempiä. Aiemmin hinta-ajatus oli ollut muutamia tuhansia korkeampi, mutta päivitettyyn ilmoitukseen sitä oli kohtuullistettu reilusti. ”Hitsuuta” voi tarkoittaa monenlaista, mutta reipas kaveriporukka tekee muutamassa illassa pitkän pätkän ratsupaikkoja. Tarkemmin pohdittuna ”käyntikuntoinen” ei ehkä tarkoita ajokuntoista, tuskin ainakaan katsastettua, eli sitä tallia tarvitaan pitkin matkaa. Oli käsittämätöntä, että ihmiset laittoivat nimensä tuollaisiin sopimuksiin. Tässä toki voi olla kyytiläisiäkin osallistumassa kustannuksiin. Korkokulut ovat silloin olleet 2 691 euroa, eli suunnilleen saman, mitä tuo Buick kaksikymmentä vuotta sitten olisi markka-aikaan maksanut. Löysin todisteeksi eräästä autoliikkeestä kirjasen, josta osamaksueriä silloin katsottiin. Ilmeisesti ei ollut väliä, paljonko ostos lopulta tulisi maksamaan tai kuinka järjetön sen arvonalenema olisi. Tarjolla oli 1970-luvun alun Buick Electra reilun kahdenkymmenen tuhannen euron hintaan. Nykyisten nollakorkojen aikoina myös osamaksukorot ovat asettuneet kohtuullisille tasoille, mutta korkoa toki menee. Sanonta tulee silloisten reikäreunaprinttereiden kirjoittamasta maksueräviuhkasta, joka saattoi auki päästettynä ulottua katosta lattiaan. Huomionarvoista saattaa kuitenkin olla, että 455-kuutiotuumainen full-size kuluttaa 25 litran paremmalle puolelle, sikapoljettuna hieman lisää. Jos innostuu kaupoille 150 euron alkupääomalla, on oletettavaa, että maksuaikaa tulee otettua vähintään muutamia vuosia. Pitäisi siis tietää, että mahdolliset muutokset työtai elämäntilanteessa kestävät tuon kuutiotuumien mukaisen maksun seuraavien 48 kuukauden ajan. Sen maalauksen tarpeen voi unohtaa heti kättelyssä, sillä pikaistuksissa osiksi puretuilla projekteilla on paha taipumus jäädä osiksi
Koska normaalit koritinatangot ovat tässä tapauksessa aika epäkäytännöllisen mallisia, leikkasin levyleikkurilla tinatangon halki keskeltä ja taoin sen vasaralla hieman parempaan muotoon. Ennen osien yhteen liittämistä kannattaa etenkin saumakohdat pohjustaa tinapohjustusaineella. Mobilisti 3/22 Puhkiruostuneen bensatankin korjaus käsityökaluilla – Osa 3 A lun perin peltiosat ja kiinnikkeet on yhdistetty toisiinsa tinajuotoksella, ja niin on tarkoitus tehdä tälläkin kertaa. Korjauspalan tekoa. Siksipä osat on esikäsiteltävä peltipuhtaiksi ennen kasausta. Tarvittaessa pohjusteen voi laittaa koko pinnalle, mikäli tinauksella haLähtökohta. Puhdistukseen on olemassa monia eri menetelmiä, kaikki vain eivät sinällään sovi tinajuotoksien pohjatöiksi. Pohjustusaine sisältää tinaa, lyijyä ja sinkkikloridia. Happonen322.indd 80 Happonen322.indd 80 4.4.2022 14.51 4.4.2022 14.51. Liittämiseen sekä saumojen ja peltipinnan tasoittamiseen voi käyttää koritinaa. Varsinaisessa toimenpiteessä pohjustusaine sivellään juotettavaan kohtaan ja kaasuliekillä lämmitetään kohdetta, kunnes aine sulaa. HAPPONEN TIMO 80 . Lopullinen puhdistus tapahtui pyörivän teräslankaharjan avulla. Hiekkaja lasikuulapuhalluksella ruoste lähtee, mutta tina ei tartu huokoiseen pintaan. Tavallisella puuvillaräsyllä pyyhkäistään sulatilassa oleva tinapinta puhtaaksi, jolloin nähdään, onko tinakerros tarttunut metalliin. Yön yli noin 20-prosenttisessa happoliuoksessa muhineet osat puhdistuivat kohtuullisen hyvin. Ruosteisten osien ongelmana on paksu oksidikerros, mihin juotosaine ei tartu. Sitruunahappo ei ole aggressiivista lajissaan, joten osat voivat olla liuoksessa pitempäänkin. Muutama peltiosa vaati korjausta ennen varsinaista tinapohjustusta ja osien sovitusta. Sen tarkoituksena on luoda pitävä ja puhdas pinta varsinaiselle tinalle. Koska jotkin tankin osat olivat pahoin syöpyneitä, katsoin parhaimmaksi käsitellä ne sitruunahapolla. Ennen syöpyneen osan poistoa muotoilin levynpalasen sopivaksi, ja vasta sen jälkeen leikkasin vaurioituneen osan pois, käyttäen korjauspalaa sapluunana. Liitoksen hitsasin migillä ja hioin sauman liuskahiomalaikalla tasaiseksi. Timo Happonen Tankin syöpynyt etuosa. Osien syöpymisasteesta johtuen teräsharja soveltui hapotuksen jälkeiseen puhdistukseen parhaiten, koska harjakset siistivät syöpymät pohjia myöten. Siksi juotettavat kohdat on hiottava mekaanisesti puhtaiksi. Tankin etuosa oli alaosastaan niin ohueksi syöpynyt ja reikäinen, että katsoin parhaimmaksi tehdä siihen korjauspalan. Tankin korjausprosessissa on edetty vaiheeseen, jossa yhteen liitettävät osat valmistellaan kasausta varten
Bera Fix -juoksute tinalle. Teräsharja puhdistaa syöpymät pohjia myöten. Pohjusteen levitystä kaasuliekillä. Mikäli pohjuste on tarttunut kunnolla tinattaviin kohtiin, itse osien yhteenliittämisessä ei tule ongelmia ja liitoksista tulee erittäin pitäviä. Mobilisti 3/22 . Tässä tapauksessa tinaus on kuitenkin ainoa vaihtoehto jo pelkästään siitä syystä, että monet epoksimuovit eivät kestä bensaa ja tinaamalla tankki on kasattu alun perinkin. Koritinaa alkuperäisessä paksuudessaan ja halkaistuna. 81 lutaan tasoittaa esimerkiksi syöpymiä tai koloja. Happonen322.indd 81 Happonen322.indd 81 4.4.2022 14.51 4.4.2022 14.51. Kun kaikki tankin osat on pohjustettu, edessä on osien yhteen liittäminen sekä pohjatyöt ennen maalausta. Nykyisin koritinauksista on suurelta osin luovuttu, koska tilalle on tullut monenlaisia metalleja sisältäviä epoksitasoitteita ja koriliimoja. Sitruunahappokäsittelyä ja pinta happokäsittelyn ja harjauksen jälkeen. Vanha ja uusi. . Siloittelu peenavasaran sileällä päällä. Lommojen oikaisua vasaralla
Kaverillani oli autoliike, josta pystyi ostamaan osamaksulla. Voihan olla, että autooni oli joskus vaihdettu ruskeat nahkapenkit, mutta luulen niiden olleen paikoillaan jo tehtaalta. Mobilisti 3/22 Kerran olen elämäni aikana ostanut uuden auton, ihan autoliikkeestä. Penkki liikkui kaikkiin mahdollisiin suuntiin sähköllä ja oli ihan huippumukava. Kävin meidän nuoren herran kanssa oikein koeajolla, jossa kokeilin muun muassa kiihtyvyyttä ja jarruja. 82 . Kaikkine äärivaloineen ja sisävalaistuksineen se oli pimeässä oikean luksusauton esikuva. Hieman harmitti auton mitätön väri, tunkkainen harmaa, ja auton sisällä vahvasti erottuva tupakanhaju. Mustahan se oli, myös sisältä. Kelpasi se vuosituhannen vaihteessa eräälle nuorelle parille hääautoksikin. Siinä samassa uhoamisessa lähti meidänkin Mercuryn keulatähtäin. Samaan aikaan palomiehet hinasivat autoja yksi kerrallaan turvaan hallin päätyovesta. Elettiin loppuvuotta 1999. Kun päästiin kotiin, meidän koeajolla mukana ollut nelivuotias kertoi äidilleen, että meidän uudessa autossa on hyvät jarrut ja se on puinen. Sovittiin, että auto olisi valmis noudettavaksi heti vuodenvaihteen jälkeen. Kun asuin silloin vuokralla, ajattelin että eiköhän sitä nyt kerran eläissään voi auton velaksi ostaa. Verhoilu oli erikoinen yhdistelmä tummanpunaista ja ruskeaa. Auton toimimaton ilmastointi oli tiedossa jo etukäteen. Sittenpä iskikin katastroohvi: autoliikkeessä syttyi tulipalo. Savuvahinkoja lukuunottamatta mikään ei ollut kärsinyt. Varsinkin jarrut yllättivät. Auto oli Mercury Colony Park Station Wagon, vuosimallia 1986. Kaupanteon yhteydessä sovittiin, että hankintaani asennetaan ennen sen noutoa uudet iskunvaimentajat, vetokoukku ja uudet talvirenkaat. Koska liki kaikissa tuon aikakauden kalliimmissa amerikkalaisissa farmariautoissa oli puuimitaatioteippaukset kyljissä, koristivat ne tietysti Mercuryakin. Koko sisusta oli saanut oman annoksensa nokea, joka onneksi lähti pois normaaleilla puhdistusmenetelmillä. Myyjän lupausten mukaan kaikki muut hilavitkuttimet toimivat. Sekin oli aika luksusta, koska en ollut siihen mennessä ostanut mihinkään autoon uusia renkaita. Se oli ollut sitä jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta sitä oli kärsivällisesti elvytetty aina vielä yhdelle leimalle. Kun autossa on pitkät joustovarat, niin keula todella painuu asfalttia kohti, samalla kun takapuskuri tavoittelee taivaita. Minun Mercuryni pelastettiin viimeisenä. Useimmiten tuon aikakauden amerikkalaisvaunuissa koko sisustus on sävytetty tarkkaan yksiväriseksi. Kai Laine K aikki lähti siitä, että edellinen farmari-Mercury alkoi olla tiensä päässä. Otin kuitenkin auton ajoon, ja olin enemmän kuin tyytyväinen. Niin kuin autokauppiaiden kanssa usein käy, eivät kaikki sovitut asiat ihan aina hoidu suunnitellusti. Kun liikkeen omistaja pääsi paikalle, joutui hän avuttomana toteamaan, ettei mitään ollut tehtävissä. Kun loppuunajettujen rumpujarrujen jäljiltä kokeili hyviä levyjarruja, vieläpä amerikkalaisittain tehostettuja, niin kyllä oli eroa. Monia niistä kokeilinkin, ja kaikki näytti pelittävän. Lisäksi Colony Park oli tilava ja ainakin minun silmääni vielä ihan auton näköinen laite. Samoin vetokoukku odotti pihalla varaosa-autossa lumien sulamista. Molemmat olivat paremmat kuin edellisessä farmissa. Uusi ja uusi, mutta olihan se tuoreempi kuin mikään mitä olin koskaan omistanut. Autoa seurasi jonkin aikaa vielä savunhaju, mutta mikä parasta, sen lopulta haihduttua oli tupakanhajukin poissa. Jos vanha oli pitänyt ilmaa, se oli ollut minun käyttöihin yleensä ihan hyvä. Kun tulin lopulta hakemaan autoa, oli etuiskarit vaihdettu, mutta takaiskarit olivat vielä asentamatta. Kaikki muu oli lähinnä täydellistä, eli kaupat lyötiin lukkoon. Colony Park saikin kuopukseltamme kutsumanimen "Puukoppi". Rahaa kun ei oikein parempaankaan liiennyt. Strumffi-auto Yhtenä yönä joku urhea ravintolasta palaaja oli vääntänyt kaikkien korttelimme edessä parkeerattujen Mersujen keulatähdet irtipoikki. Täysin turha esine tuo on, mutta puukoppi.indd 82 puukoppi.indd 82 5.4.2022 15.51 5.4.2022 15.51
Nyt puhutaan siis autosta, johon oli juuri laitettu uudet iskarit. puukoppi.indd 83 puukoppi.indd 83 5.4.2022 15.51 5.4.2022 15.51. Strumffi. Ehtymättömästä leluvarastostani löytyi semmoinen vajaa kymmensenttinen muovinen strumffi tai smurffi, kuten nykypolvi niitä kutsuu. Ja minulla tottavieköön on vertailukohtia juuri noista pehmeimmillä alustoilla varustetuista risteilijöistä. Se lienee sitten huono auto semmoinen. Sekä jarrut että ohjaus olivat kevyeksi tehostetut. Meillä Puukoppi oli päivittäisessä käytössä. Noissa full-size farkuissa on hyvin tilaa kaikelle, mitä mukaan haluaa ottaa. Mobilisti 3/22 . Jos ohjauksella teki nopean liikkeen, pyörät kyllä kääntyvät, mutta matkustamo tahtoi tulla perässä vasta omia aikojaan. Rauhoittavia maininkeja Ensikertalaiselle Mercury-kuskille joutui neuvomaan, että jarrua voi keventää jarrutuksen loppua kohti, jottei Colony Park jäisi vaappumaan koko valoissa seisomisen ajaksi. Leppoisa liitely maisemista nauttien kuulostaa paljon lokoisammalta. Yleensä jos työkaluja tarvittiin, se oli jonkun tien reunaan hyytyneen kanssa-autoilijan takia. Kaikki lapset näyttivät huomaavan sen, vaikkeivät he itse autoa noteeranneetkaan. Tunnin päästä hän jo soitti ja kysyi, missäpäin ne vakiovarustukseen kuuluvat matkapahoinvointipillerit ovat. Jonkun aikaa ajelin sitten pelkät strumfinhousut keulakoristeena. Auto itsessään ei kai paina kuin joku 1 880 kg, mutta edellisistä autoista viisastuneena minulla oli aina suhteellisen kattava työkaluvarustus mukana. Sanoisinpa, että jopa viisikymmenluvun Cadillacin alusta on jämäkkä tuohon Puukoppiin verrattuna. Pelkästään varapyöräkotelon sopukoihin saa jemmattua vaikka kuukauden eväät. Auto siis itse kannusti levolliseen ja turvalliseen ajoon. Kaikki ominaisuudet olivat aivan eri planeetalta kuin aiemmat autoni. Autoa ei tarvinnut myöskään kääntää ohjauspyörällä haluttuun suuntaan, vaan sen saattoi antaa lipua katseen perässä. Myöhemmin tunnettu myös smurffina. Tunkit ja pukit mukaan lukien. Mitä paremmin on varustautunut, sitä harvemmin niitä yleensä tarvitsee. Sininen pikkumies halkoi ilmaa useamman vuoden, ennen kuin joku taas osoitti miehuuttaan kiskomalla siitä yläkropan irti. Totta. Toisille ei pieninkään merenkäynti sovi, toisille isotkin mainingit ovat rauhoittavia. Poppikone pauhasi tarvittaessa vissiin kahdeksasta kaiuttimesta tai sitten vain nautittiin hiljaisuudesta. Auton kulutus ei pahimmilla talviviikoillakaan noussut kaupunkipyörityksessä yli neljäntoista ja maantiellä päästiin alle kympin. Kerran eräs uudehkon Corvetten omistaja tarvitsi autoa lainaksi. Koska en ole kilpailuhenkinen, en tarvitse kilpa-autoa. Eiköhän se leppoisa ajo leppoisalla autolla vähennä niitä hätätilanteisiin joutumisia, joissa niitä ah-niin-tärkeitä ajo-ominaisuuksia sitten tarvitsisi. Ei perin huonoja lukuja liki paritonniselle taistelulaivalle, jota liikuttaa viisilitrainen vinkkeli. Sanovat että hätätilanteissa on tärkeätä, että auton ajo-ominaisuudet ovat hyvät. Tuntuma tiehen, mihin sitä tarvitaan. Ruuvasin sen keulakoristeeksi. Auton alusta oli pehmeämpi kuin missään aiemmin ajamassani. Moottorissa oli yllin kyllin voimaa ja vaihteisto hoiti kaiken eleettömästi. Varmaan usean mielestä onkin, mutta minun mielestä kuljettajan tai matkalaisten ei tarvitse tietää minkälaista röykytystä auton alusta joutuu kokemaan, kunhan matkustamo on eristetty moisista ongelmista. Toisaalta, kumpia autoja vakuutusyhtiö joutuu kolarien jäljiltä enemmän lunastamaan, niitä ajo-ominaisuuksiltaan hyviä, vai kelvottomia. 83 silti sitä oli jo tottunut, että jotakin siinä näkökentässä jöpöttää
Minulla oli työn puolesta tallipaikka Autotalossa Kampissa. Sain vinkin yhdeltä pitkän linjan osaajalta, että laita hydrauliöljyä. Viikkoa myöhemmin otin varovaisesti teipit pois, eikä sieltä suuriakaan enää valunut. Alppien kutsu Ensimmäinen pidempi ulkomaanmatka suuntautui itäisemmän Saksan läpi Alpeille. Halusin ehdottomasti käydä Matterhornin juurella, mutta en kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä, että Mercury työntäisi viimeiset savut jossakin jyrkimmissä alppiteiden serpentiineissä. Yksi teipeistä oli irronnut. Se mitä valui, annettiin veloituksetta öljysorateiden hoitoon. Se on se korkea talo, jonka katolla on vuosikymmenet pyörinyt iso Mersun tähti. Mobilisti 3/22 Koska autoa oli tarkoitus pitää pitkään, ajattelin käyttää vähän enemmän aikaa sen ruostesuojaamiseen. Jostakin syystä monissa noissa kahdeksankymmenluvun kalliissakaan autoissa ei ollut lämpömittaria, eikä sellaista mukana kannettavaa pistoolimittainta myyty vielä silloin kohtuuhintoihin. 84 . Vuoristoon kiivetessä hyttiin tuli paha palaneen öljyn haju. Vanhat automiehet ruiskuttivat jäteöljyt auton pohjaa suojaamaan. puukoppi.indd 84 puukoppi.indd 84 5.4.2022 15.51 5.4.2022 15.51. Ensinnäkin se on puhdasta, ja toisekseen se tunkeutuu hyvin ja lopulta muodostaa pysyvämmän kerroksen, kun tavallinen öljy. Päätimme vuokrata viimeisestä pikkukylästä Törkeä pysäköinti Brysselissä. Auto toimi aivan unelmaisesti ja tilaa oli yllinkyllin. Kuumimpina päivinä Sveitsissä ulkolämpötila nousi varjossakin yli neljänkymmenen. Ajoin Puukopin sinne ja teippasin kaikki ovissa ja koteloissa olevat valumareiät umpeen. Käytettyä hydrauliöljyä sai sitä paitsi ilmaiseksi. Sitten täysin säästelemättä ruikin ovet ja kotelot täyteen öljyä. Yhtenä vuonna ajelin samoissa toimissa sieltä Autotalon alimman kerroksen pohjalta takaisin ylöspäin, todeten että olin jättänyt jälkeeni öljyvanan, joka jatkui yläkertaan asti. Hoitanee tehtävänsä, mutta on kauhean sottaista. Päivän päätteeksi, kun muut olivat jo lähteneet koteihinsa, ajelin siellä parkkihallissa kerroksesta toiseen jyrkkiä ramppeja, jotta sain öljyn loiskumaan kaikkiin mahdollisiin koloihin. Kaikki tietävät, ettei öljyinen pelti ruostu. Meni muuten aika paljon talouspaperia sinä yönä siivoillessa. Aloin olla huolissani konehuoneen lämpötiloista. Taisi kertakäsittelyssä mennä viitisentoista litraa
Mobilisti 3/22 . Hän oli kovasti innostunut näkemään Ranskaa, ja vielä enemmän Pariisia. Voitte vain kuvitella, kuinka hämmästynyt Siru oli, kun heräsi unenpöpperöisenä ja yritti taivaalle katsoessaan hahmottaa näkemäänsä... Silloin en sitä tiennyt, ja oltiin kuitenkin aika kaukana kotoa. Brysselistä ei tahtonut löytyä mistään säädyllistä parkkipaikkaa. Suomen lainsäätäjän jäljiltä rikos olisi varmaan ollut vähäisempi, jos lapset olisivat olleet ilmastointiteipillä kiinni kattotelineessä. Sen jälkeen en laittanut enää mitään ovia lukkoon siinä kohtaa kaupunkia. Jälkeenpäin selvisi, että V8:n venttilikopan tiivisteistä oli valunut öljyä koneen päälle, josta se pitkässä ylämäkiosuudessa ehti valua kuuman pakoputken päälle. puukoppi.indd 85 puukoppi.indd 85 5.4.2022 15.51 5.4.2022 15.51. Puukoppi oli saanut rekisteriotteeseen värin kohdalle merkinnän Har/ Rus. Maalaustaitoinen kaveri oli minulle palveluksen pystyssä ja olin saanut jostakin halvalla tölkkitolkulla Enemmän lehmänkelloa: norjalainen tuli nuolemaaan aamukastetta takaikkunalta. Kun hän sitten näki että meidän nuorimies oli asianmukaisella istuimella hyvin turvavöissä, pelaillen rauhassa pasianssia, hän totesi että kaikkihan on enemmän kuin kunnossa. Öttiäisen kellastuneet keuhkot Puukoppi toimi hämmästyttävän hyvin vuosi toisensa jälkeen. Yök. Ajatellaanpa sama täällä Suomessa: jos olisin jäänyt kiinni siitä, että takamatkustamon penkit ovat käytössä, olisivat veroseuraamukset olleet sitä luokkaa, että torppa olisi mennyt myyntiin. Sitten hän tuli rauhallisesti takaisin ja pyyteli kovasti anteeksi käytöstään. Apparin puolen etuovi oli unohtunut lukita, mutta jonkun pultsarin oli silti täytynyt rikkoa kuskin puolen lukko päästäkseen sisään. Mies käveli vihaisen näköisenä, mitään sanomatta ohitseni auton peräosan luokse. Paluumatkalla Siru-neitimme vietti kymmenettä syntymäpäiväänsä. Oli ehtinyt opiskella ranskaa koulussa jo vuoden verran. Perhe liftasi lähimmälle juna-asemalle, ja minut hinailtiin kaverin pihaan hänen Toyota Starletillaan. Mitä rosmo oli sitten saanut saaliiksi. Kun kuudetta kertaa korttelia kierrettyäni huomasin, että yksi pikkuauto poistui ruudusta, taiteilin Mercuryn häneltä vapautuneeseen tilaan – välittämättä että se oli aivan keskellä risteystä. Hän sanoi, ettei tiennyt että siellä takaosastossakin voi olla matkustajapaikkoja. 85 päiväksi modernin euroauton viimeiselle ylämäkitaipaleelle. Hän sanoi että hän oli luullut, että vastuuttomat aikuiset antavat lasten matkustaa turvattomasti tavaratilassa. Eli ei mitään oikeasti vaarallista. Seuraavaksi ajoin – aivan rauhallisesti – takaisin Mercuryn luokse hakemaan unohtuneet telttakepit, ja sitten taas takaisin ylös jatkamaan teltan pystytystä pimentyneessä yössä. Kerran moottoripyöräpoliisi ajoi ohi ja hyvin selkeästi komensi pysähtymään. Kourallisen tavallisimpia lenkkiavaimia pakin ylälokerosta, käytetyt kumisaappaat, kaksi purkkia norjalaista kalasäilykettä ja puoliksi juodun hiilihapottoman Lidl-kolan. Pysäköin Puukopin suoraan Eiffelin tornin alle. Tuntematon takapenkki Muutamana kesänä käytiin kokeilemassa Mercuryn kiipeilyhaluja Norjassa. Norjasta palattiin takaisin työkiireisiin, ja auto jäi kadunvarteen parkkiin vähän niin kuin siivoamatta. Kyseessähän oli siis alun perin kahdeksanpaikkainen henkilöauto, sittemmin Suomessa pakettiautoksi rekisteröity vehje, jonka keskipenkeistäkin oli täytynyt ottaa osa pehmusteista pois verottajan miellyttämiseksi. Kolmannen käytetyn jälkeen tajusin vasta investoida purkuosan sijaan ihan uuteen. Siirrettiin sitten kaikki eväät, makuupussit, teltta ynnämuut vuokraooppeliin ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Ikinä en olisi itse uskaltanut ajaa niin kovaa niihin metsätien mutkiin ja mäkiin, kuin mitä silloin mentiin. Siellä ei näyttänyt olevan mikään ongelma jättää auto kadun kulmaan parkkiin. Yhden kerran se otti ja sammui kesken ajon. Siellä sitten illan himmetessä aloitettiin teltan pystytys. Synttärilahjaksi ajoin yöllä Pariisiin, neidin nukkuessa takapenkillä. Edessä ja takana olevat autot olivat siis suojateiden päällä. Mutta jos oltaisiin menty hiljempaa, niin ei se Starletti olisi saanut sitä malmikasaa niiden mäkien päälle asti. Takaisin autolle tullessa muut olivat poistuneet, joten Puukoppi jöpötti yksin siinä keskellä risteystä. Tietysti keskellä hämäläistä talvimaisemaa, pilkkopimeässä. Laturin vaihdon jälkeen auto taas toimi ongelmitta, aina seuraavaan laturinvaihtoon asti. Täytyy myöntää että olihan se näky, melkein hävetti. Tehtiin perhematkoja, mutta myös reissu partiopoikien kanssa. (Harmittavan ruskea?) Maali oli ohentunut monin kohdin niin, että pohjamaali paistoi läpi. Opel hoiti meidät ongelmitta, mutta tylsästi perille leirintäalueelle
Auton myyjä väitti aikanaan, että kaikki varusteet toimivat. Vaihteensiirtäjään oli joskus tehty ryssänpaikkaus, eli katkennut osa oli räitty puikkokoneella vähän takaisin kiinni. Paljon oli muoviosia purettavana, ennen kuin pääsi käsiksi niihin takimmaisiin. Hänellä oli useimmiten tapana istua edessä keskipaikalla. Hyvin oli pysynyt kaikki Alppien ylitykset ja muut seikkailut. Koska ensimmäinen kontaktini amerikkalaisiin farmareihin oli Huttusen soitinliikkeen tipukeltainen Torino STW, oli sellainen aina ollut haaveena. Mittarivalot ja kello olivat helppoja, mutta radion rätinän syy ei tahtonut selvitä. Harmaa taasen on vain harmaa, vaikka hinkkaisit sitä aamusta iltaan. Sitten tulin katsoneeksi yhtä johtonippua, joka oli kärsivällisesti kiedottu eristysnauhalla. Sieltä takaperin Linjoille. Maalaus onnistui häkellyttävän hyvin. Kun hän jankutti sitä vielä, kokeilin sitten sitä itse, ja totesin että se oli todellakin ihan tunnottoman lötkö. Jostain syystä avasin yhden suojauksen, ja sieltä löytyi syy rahinoihin: johdot oli joskus jostakin syystä poikkaistu, ja sitten kasattu takaisin vain teippiliitoksilla. Vain pakki ei puuttunut Kerran annoin nuoren sukulaismiehen kokeilla, millainen on auto mukavimmillaan. Lopulta kun sain koko kojelaudan takaisin nippuun, avasin radion, ja sama rätinä jatkui. Oli mitä oli, joka tapauksessa löytäisin autoni nyt maailman miltä tahansa parkkipaikalta etsimättä. Eka, Toka, Kolmas ja Neljäs linja ylitettiin peruuttaen. 86 . Neuvoin, että pidä jalka jarrulla ja pyöräytä kone käyntiin. Sitten kokeilin kädellä, että josko lattiamatto olisi luiskahtanut painamaan kaasupoljinta. Radio alkoi joskus kummallisesti rätistä. Sitä en kylläkään koskaan jaksanut etsiä. Tuommoisen wannabee-woodyn listojen irroittamiseen ei minulla kärsivällisyys riittänyt. Soitto kaverille ja hän kävi avaamassa autotallinsa oven ja sitten vain pakittaen montulle. Mobilisti 3/22 maalia. Toisaalta, keltainen auto on keltainen, vaikka et pesisi sitä ikinä. Keulakoristeeksi vaihtui väriteemaan sopiva keltainen kumiankka. Oltiin siinä Tokoinrannassa venepaikalla. Otin siitä apparin paikalta jarrupolkimen töppöseni komentoon ja hivuttauduin kuskin paikalle. Ei ollut. Ei siitä ryppyisestä pinnasta muuta haittaa oikeasti ollut kuin se, että puhtaanapito oli vaikeampaa. Mietin, että mikä Mercuryllä hoidettiin kaikenlaisia arjen kuljetuksia. Sain sen nostettua pois siivestä, mutta sitä tehdessäni tökkäsin oman lakkini lipalla keskelle peltiä paljon rumemman jäljen... Sitten kun mittarivalot lopettelivat yksi kerrallaan toimintaansa, niin vieläkin ajattelin, ettei tuota kojelautaa viitsi ruveta purkamaan pikkuhuolien takia. Harvoin ajoin vakkari päällä, mutta joskus puuduttavan pitkillä matkoilla saatoin sitä kaivata. Jippii. Hän totesi, että onpas se kevytliikkeinen. Sekin herätti useimmiten sympaattisia hymyjä ohikulkijoissa. puukoppi.indd 86 puukoppi.indd 86 5.4.2022 15.51 5.4.2022 15.51. Seuraavana päivänä eivät tuommoiset pikkumurheet enää harmittaneet. Hän sanoi, että se keppi on ihan, ihan löysä, johon toistin, että niin sen kuuluukin olla. Kun Huttunen ei myynyt omaansa, niin miksi emme sitten maalaisi Puukoppia keltaiseksi. Sanoin että sen kuuluukin olla, tässä autossa kaikki on tehty helpoksi. Herra vakuutti, että molemmat jalat olivat omalla puolella. Eipä sellaisia juurikaan jaksa korjailla, olkoon pois käytöstä mokoma. Katsos, kun oltiin siis saatu pakki päälle ja muuta ei nyt ollut tarjolla. Pelkästään teippaamiseen meni päivä. Sitten sanoin, että vedä siitä vaihdevivusta varovasti hieman itseesi päin ja sitten vähän alas. Eipä se silloin tietenkään toiminut. Jossain päin auton kilometrin mittaista johtonippua lienee toinen samanlainen hutiloitu jatkos. Tietysti aivan keskelle konepeltiä piti yhden öttiäisen mennä tuoreeseen maaliin räpiköimään. Maali oli yön aikana kuivuessaan vetänyt itsensä lähes kauttaaltaan rypylle; appelsiinikin olisi sileä siihen verrattuna. Yritin aina muistuttaa, että pitäisi koipensa kardaanitunnelin toisella puolella. Purkeissa luki: Liikennemerkkimaali, keltainen. Joku yö ajelin meidän nuoren herran kanssa maantietä. Yllättävä comeback Kaikissa paremmin varustelluissa amerikkalaisautoissa oli tuohon aikaan vakionopeudensäädin. Kaveri kiersi kyytiin ja lähdimme peruuttamaan. Huh. Kärsivällisesti tinasin jokaisen liitoksen kuntoon, teippasin nippuun ja olin tyytyväinen, kun vika löytyi. Jotakin oli irronnut jostakin. Taas kerran sanoin, että siirrä vähän jalkoja, kun tunsin vauhdin lisääntyvän itsekseen. Lähdin purkamaan sitä uteliaana, ja totesin että nipun sisällä jokainen johto oli vielä hienosti suojattu erikseen. Vasta kun onnistuin pudottamaan vähän paremman rannekellon sinne tuulilasin juuressa olevaan ilmakanavaan, jouduin toteamaan, että nyt on aika hoitaa kaikki huolet pois samalla kertaa. Sieltä pääsi jalkakäytäviä pitkin takaisin katuverkkoon
Myöhemmät omistajat ovat toivottavasti saaneet jo nauttia maailman mukavimman farmariauton kyydistä. Ihan kun olisi cruise control päällä... Kori oli pehmennyt runkopalkin yläpuolelta takakontista. Mutta eihän se enää seuraavalla kerralla pelannut, kun sitä olisi halunnut taas käyttää. Sidonnat oli tapana tehdä puskureista tai helmojen ali aina, kun kuorma oli isompi. Suunnitelmissa oli laittaa jalkatilaan opetuspoljin, jotta saataisiin kuopuksellemme ajoharjoitteluauto. Mustalla tehdyt puunsyyt häipyivät ensimmäisten tankkausroiskeiden mukana. 87 puukoppi.indd 87 puukoppi.indd 87 5.4.2022 15.51 5.4.2022 15.51. Onneksi ruskea piti värinsä. Joskus myytiin koko kyljen kokoisia valmiita teippejä, ihan varaosanumerolla. Yksi osa-alue kerrallaan autossa alkoi ilmetä pikkuvikoja, jotka eivät sinänsä ajoa estäneet, harmittivat vain. perhana sehän toimii! Se oli ainakin viisi vuotta pimeänä, ja sitten se alkoi toimimaan yht’äkkiä itsekseen. Hioin keltaisen kokonaan pois, ja kaveri ruiskutti puolikiiltävän mustan tilalle. Jotta paikkaan pääsi käsiksi, piti koria viipaloida aika tavalla. Tehtaan kattoteline on luvattoman hentoa tekoa, mutta kun levitti patjan koko katon mitalle, ja laittoi kuorman tasaisesti sen varaan, niin lommoja ei tullut isommankaan kuorman alla. Ihonvärinsä vuoksi sitä kutsuttiin nimellä Neekeriankka. Jossain Euroopan vapaiden nopeuksien teillä tuli kokeiltua, ettei alusta tuottanut mitään ongelmia huippunopeudessakaan. Jostain Tiimarista löysin värisävyltään yllättävän sopivaa muovia, jolla sai paikat tehtyä. Se oli nähnyt muutamia kymmeniätuhansia kilometrejä maailmaa, joten se oli aikalailla tummunut. Auton kyljissä olevat, ruusupuuta esittävät teipit kestivät aikaa yllättävän hyvin. Jos nyt olisin hankkimassa käyttöautoa, ja jos budjetti sallisi, niin juuri tuollaisen ostaisin – uudelleen. Eipä meillä varmaan mitään parinsadan kilon kuormia usein ollut, mutta muuten isoja kyllä. Mobilisti 3/22 . Jostain kohdasta oli pelti lähtenyt ruostumaan alta, joten paikkauksen yhteydessä piti teipillekin keksiä korjaus. Ei myyty enää. Tiimarin kautta tielle Keltainen maali ei pysynyt pinnassa täyttä kymmentä vuotta, kun se jo alkoi lehteillä irti joistakin kohdista. Eikä se sitten minun omistusaikanani enää koskaan herännyt. Samalla löytyi tietysti lisää puuhaa. Kerran katsastusmies löysi ruostetta hankalasta paikasta. Meillä ei autoa erityisesti säästelty, vaan se hoiti kaikki kuljetustarpeet. Halpisteippi ei vaan kestänyt bensiinin liuottavaa vaikutusta. Lain mukaan kattotelineellä saa kuljettaa 10 prosenttia auton omapainosta, jos valmistaja ei ole muuta ilmoittanut. Auto oli alkujaan varustettu 14-tuumaisilla pyörillä. On noissa niin mutkikkaita kotelorakenteita, etteivät öljyämiseni olleet ylettäneet kaikkialle. kumma autolle nyt tuli, kun se menee niin kuin itsestään, vaikka kukaan ei paina kaasua. Kesäpyörät olivat tuuman isommat, joka vaikutti positiivisesti ulkonäköön, mutta niillä oli myös yllättävän selvästi havaittavia seurauksia nopeusmittarin tarkkuuteen. Eipä se toisaalta päässyt suuremmin haittaamaan, kun useimmiten köröttelin sitä kahdeksaakymppiä. Sinä päivänä kun asennusta oltiin tekemässä, Puukoppi päätti olla lähtemättä käyntiin. Nyt auto näytti taas normaalimmalta, vaikka kumiankka oli edelleen keulilla. Hitsaus piti tehdä ylhäältä päin. Autolle oli viimeisinä aikoinaan suht’ vähän ajoa, joten osa vioista saattoi johtua ihan vaan käytön puutteesta. . Sellaista nimeähän ei enää saa antaa kumiankalle. Sellaiset olivat talvirenkaina vieläkin, ja täytyy myöntää, että ne näyttivät hieman neppareilta ison auton alla
Vierelläni istuva kartturi Kalle Moilanen tuijotti vielä tovin lasilevyään ja totesi sitten: Ei, ei ole enää kovinkaan pitkä matka. Mulkaisin kartturiini; ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän johdatti minut ja Corolla-paran reitille, jossa tarvittaisiin enemmänkin maasturia kuin Tokion ruuhkiin suunniteltua sedania. Kohta käännytään sivutielle. 88 . Mobilisti 3/22 Auto ja sen negatiivi Seuraava tapahtumasarja alkoi keväällä 2021… tai oikeastaan jo vuosikymmeniä aiemmin. Sora ropisi Corollan uumenissa vielä kilometrikaupalla, muutoin autossa vallitsi lähes täydellinen hiljaisuus. Corollani pintakova jousitus jymähteli ja ravisteli munuaisiani huonokuntoisella hiekkatiellä, jota tuntui jatkuvan loputtomiin Peräseinäjoen maisemissa. Kimmo Koistinen N o onko vielä pitkä matka?, tivasin jo hieman hermostuneena. opelraato.indd 88 opelraato.indd 88 5.4.2022 12.53 5.4.2022 12.53. Sitten Moilanen hihkaisi äkisti: Neljäsataa metriä ja sitten vasemmalle! Luonnon vasta alkukeväisestä vireestä huolimatta sivutie näytti lähinnä umpeenkasvaneelta riistapolulta. Tarkemmin katsottuna oli kuitenkin uskottava, että kyseessä oli oikeasti vanha tienpohja
Ennen lähtöä vilkaisin kuitenkin keskeltä täysin sortuneeseen päärakennukseen. Tieura halkaisi pihapiirin, jonka muodostivat keskikokoinen, sortunut puutalo sekä useat erilaiset vajat ja liiterit. Voihan vitalis ja muut likat, mutisin ja aloitin kävelyvauhtisen pujottelun “tietä” reunustavien pajukoiden ja sen keskeltä kohoavien kivien välistä. Onneksi tuon ajan Opeleissa oli vielä paljon sellaistakin, jonka totaalinen riekaloiminen vaatii jo raskaampaa kalustoa, joten raadossa riitti hienoja yksityiskohtia. Lattia puuttui lähes kokonaan, joten sisään täydelliseen kaaokseen ei ollut meneminen. Ainoa turvallisen näköinen rakennus – jonkinlainen liiteri – oli heti tien toisella puolella. 89 Tätä uraa sitten muutama kilometri, Moilanen sanoi huolettomaan sävyyn. Se oli kuitenkin alueen ainoa autovanhus, joten jo tovin kuluttua oli aika siirtyä eteenpäin. Etupuolen matalasta oviaukosta katsoen sisällä oli vain vanhoja sanomalehtien riekaleita ja opelraato.indd 89 opelraato.indd 89 5.4.2022 12.53 5.4.2022 12.53. Sen keittiönurkkauksessa tasapainoili kuin ihmeen kaupalla edelleen virheettömän näköinen Bolinder-jääkaappi 50-60-lukujen vaihteesta. Opel oli kokenut kovia, mutta könötti siinä mättäällä vielä täysin hahmossaan. Pohdin jo huolestuneena sitä, missä Corollan saisi käännettyä vai seuraisiko tästä eräs autoiluhistorian pisimmistä ja tuskaisimmista peruutusoperaatioista, kun kartturini valpastui ja totesi: Olemme enää muutaman sadan metrin päässä, sen täytyy olla tuo metsäsaareke tuolla nyppylällä. Hän oli oikeassa. Sain käännettyä ja pysäköityä Corollan, keskelle tietä. Lähes kaikki rikottavissa oleva oli käyty pehmittämässä murusiksi. Romahtamaisillaan olevan saunan, kuolleen kasvillisuuden, puunrunkojen ja oksakasojen takaa pilkotti auton katto: 1956 Opel Kapitän. Mobilisti 3/22 . Lukemattomien raapimisäänien, huolestuttavien rusahdusten ja vimmaisten väistöliikkeiden jälkeen tie oli kaventunut lähes olemattomiin, eikä pirunpeltoa muistuttavien aukeiden keskellä näkynyt merkkiäkään asutuksesta, autojen raadoista puhumattakaan. Sitä me olimme tulleet kuvaamaan
Pikaisen tilanneanalyysin päätteeksi katsoin parhaaksi käyttää laastarinpoistotekniikkaa ja yksinkertaisesti nykäisin negatiivit irti taskusta. Pohdin keinoja poistaa paperijäämät tuhoamatta negatiivin emulsiokalvoa. Ummehtuneessa hämärässä ei kuitenkaan näkynyt kuin lautalattialla retkottavia tyhjiä lannoitesäkkejä ja sanomalehtien riekaleita. Esiin oli tullut sentään selvä kohta miehestä Opelin rinnalla. "Anopin mummu on asunut siinä joen toisella puolella ja pienenä tyttönä ollut näiden kanssa tekemisissä. Oli aina joskus Männikön paapalla hommissa. Negatiiveista ei ollut irronnut mitään, vaan niihin oli jäänyt paikoitellen kiinni ohut paperikerros. Vaikkapa sinne unohdettuja, ammoisia Moottori-lehtiä. Nostin pölyisen ja osin homeisen esineen ylös ja totesin sen valokuvaliikkeen kuvataskuksi. Huomasin kuitenkin, ettei sisätila ollut mittakavaltaan läheskään koko rakennusta vastaava; taempana täytyisi olla vielä erillinen osasto. Pumpulipuikolla tehdyt tunnustelut viittasivat siihen, että yhä suurempi osa emulsiosta oli vaarassa tuhoutua. Kyseessä oli suurennosten tilaaminen, niitä oli tarvittu peräti 14 kappaletta. Hymähdin hennon esineen välittämään mielikuvaan eloisasta, toiveikkaasta arjesta tämän nyt enää pelkkää kuolemaa ja maatumista huokuvan hylkymaan keskellä. Niiden selviytymismahdollisuudet liiterin lattialla olisivat joka tapauksessa olemattomat. Mobilisti 3/22 mehupurkkien jämiä. En tiedä oliko se Palo sen oikea sukunimi, kun oli kasvattipoikana siinä Palolla. Ja se siinä joen toisella puolella oli Männikkö. Tunnit vaihtuivat päiviksi, kunnes negat irtosivat lopulta toisistaan. Ongelmana oli myös negojen sulautuminen toisiinsa. Skannasin lopputulokset ja kartturini lähetti ne tuttavalleen, jolta vinkki Opelista oli saatu ja jonka vaimolla oli sukujuuria seudulle. opelraato.indd 90 opelraato.indd 90 5.4.2022 12.53 5.4.2022 12.53. Tasku aukeni normaalisti ja vaikutti hämärässä tyhjältä, mutta tarkemmin katsottuna negatiiviosastossa oli jotakin. Emulsiovaurioita oli kuitenkin havaittavissa, eikä paperikerroskaan ollut vielä kokonaan poissa. Olisiko siellä jotakin Opeliin tai muihin autoihin liittyvää. Ei, mutta negoista oli tunnistettavissa 1956 Opel Kapitän rekisterinumeroineen! Otin niistä muutamia valokuvia ikkunaa vasten. Olin tiputtamaisillani kuvataskun takaisin lattialle, kun sain päähäni tarkistaa, olisiko sen sisällä sittenkin jotakin. Myöhemmin päivällä siivoilin enimmät pölyt ja homeet kuvataskusta, mutta negatiivit olivat lujasti juntturassa sen sisällä. Käännyimme lievästi pettyneinä pois, mutta sitten huomasin miltei ovensuussa lojuvan kirjekuoren tapaisen, jossa erottui Kodakin logo. . Käytti aina lakkia päässään kun oli kalju, vain silloin otti pois kun tuli pöytään syömään. Änkeäminen pöheikön sekaan näytti kannattavan, rakennuksen sivustalla oli kuin olikin huomaamaton ovi. Se aukeni helposti ja paljasti suurehkon takahuoneen. Katselin negoja vasten valoa ja pyrin varmistumaan siitä, ettei kyseessä ollut ennennäkemätön kuvakulma Dallasin kirjavarastosta marraskuulta 1963 tai muuta täysin korvaamatonta. Tässä hänen kommentti kuvista: Tää mies on Palon Rauno. Käytännössä turvallisin menetelmä voisi olla liottaminen vedessä, sillä vesihän ne oli mitä ilmeisimmin toisiinsa liittänytkin. Päälle oli kirjoitettu asiakkaan nimi, Rauno Lahti. Muutti Ruotsiin perheineen. Mikäs se oikein oli. Vaistoni sanoi, että ne kannattaisi kuitenkin ottaa talteen. 90 . Se oli meille sitten katsomisen paikka." Kuten kartturini Kalle Moilanen tähän totesi runollisesti: Näin paljon kun saisi syvyyttä jokaiselle kuvauskohteelle, niin sitähän vallan pakahtuisi. Muutaman päivän kuluttua tuli vastaus. Ne olivat jumiutuneet sisään ja vielä toisiinsa. Kotosalla asetin negat likoamaan veteen ja tarkkailin niitä tunnista toiseen, pientä edistystä saavuttaen. Vein löydöksen ulos päivänvaloon, jolloin näin, että sisällä oli ilmeisesti kaksi kappaletta 6 x 6 cm negatiiveja. Viimein projekti oli keskeytettävä, kun jopa rekisterinumeron kohta oli kadonnut melkein näkyvistä. On kuollut. Tilanne näytti haastavalta, muttei toivottomalta
Mobilisti 3/22 . 91 opelraato.indd 91 opelraato.indd 91 5.4.2022 12.53 5.4.2022 12.53
Yhdessä ne tukevat toisiaan, mutta silti materiaalivahvuudet ovat aktiivinen käyttö huomioiden alimitoitettuja – ainakin sen ajan muoveille. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: kirjoittaja, AIPWorks ja A.Leppälä V aikka 3D-tulostaminen liitetään edelleen yleensä muoveihin ja muihin keinomateriaaleihin, voidaan menetelmää hyödyntää myös metalleissa, esimerkiksi alumiinissa. Skannerilta tietokoneen ruudulle jalostettavaksi ja tulostettavaksi. Sisällä on oltava vielä kiinnityshakaset polttimon kanJaguarin rullaturvavyön mekanismia, jossa on hyödynnetty kekseliäästi muovia, joka ei kilise tai kolise. Tällä kertaa esittelemme muutaman konkreettisen esimerkin hyvin erilaisista, tulostetuista varaosista. Seuraavaksi epämääräinen möykky on vapautettu ylimääräisistä massoista ja maaliakin on jo koeponnistettu sen pysyvyyden varmistamiseksi. Ikävä puoli asiassa on vielä se, että monet käyttämättömätkin varaosat saattavat olla yhtä hauraassa tilassa. Muoviosien lukumäärä autoissa on kasvanut voimakkaasti 60-luvulta lähtien, mutta niiden aiheuttamat murheet vanhan kaluston ylläpidossa ovat suhteessa sitäkin suurempia. 3d_tulostus_2.indd 92 3d_tulostus_2.indd 92 5.4.2022 15.53 5.4.2022 15.53. 92 . Ohessa on esimerkki Jaguarin varhaisesta rullaturvavyöstä, jonka sisällä on varsin sirorakenteisia muovitappeja. Esimerkkejä Kirjoittajan oma testikohde, 1980 Dodge Aspenin takarekisterikilven valo, ei ollut aikansa luomukseksi erityisen huonoa laatua. Mobilisti 3/22 3D-varaosia suurempiin ja pienempiin puutteisiin Todisteita tulosteista Edellisessä numerossa käsittelimme 3D-tulostamista lähinnä sen perusmenetelmien, toimintatapojen ja mahdollisuuksien suhteen. Näitä osia on lähes mahdotonta löytää enää uusina ja vaikka löytäisi, iloa tuskin riittäisi kovinkaan pitkäksi aikaa. Kuitenkin sen rohkea sijoitus puskurin pystykäpyyn takasi hyvän menekin varaosatiskeillä. Entistä paremmista materiaaleista 3D-tulostettuna pitkän, huolettoman käytön mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat. Lähtökohtana – ja tavoitteena – voi olla kromipintainenkin esine; skannauksen ja mallinnuksen mahdollisuudet ovat tosiaankin huomattavan laajoja. Haasteellista osassa on sen onttous ja kahdesta eri muovilaadusta koostettu rakenne; polttimon kohdalla on kirkas linssiosa. Varhaiset keinomateriaalit osoittautuivat vain harvoin niin hyvin aikaa kestäviksi, kuin valmistajat uskoivat ja seurauksena on mitä kiusallisimpia vikaantumisia. Siinä on kuitenkin liian hentoja kohtia, joiden korjaamiseen on enää vähän muita keinoja kuin 3D-tulostaminen. Tasaisen menekin myötä varastot ovat ehtyneet kaikkialta ja härvelistä on tullut vähintäänkin vaikeasti saatava
Mobilisti 3/22 . Kuten näistä esimerkeistä voi havaita, 3D-teknologia on vakavasti otettava vaihtoehto esimerkiksi silloin, kun varaosia ei ole saatavissa tai ne ovat ajan heikentämiä. Ensimmäinen maalikerros paljasti tarpeen joko jatkaa hiontaa tai siloittaa pintaa muovikitillä. Materiaalivalikoima on laaja ja kehittyneet ohjelmistot sekä skannerit auttavat korkealaatuisen lopputuloksen saavuttamiseen entistä kohtuullisemmalla työmäärällä. Toimitettu osa oli melkoinen möykky, mutta lämpimässä vedessä liottamalla isommat roiskeet sai irrotettua hämmästyttävän helposti. . 3d_tulostus_2.indd 93 3d_tulostus_2.indd 93 5.4.2022 15.53 5.4.2022 15.53. Samalla ilmeni, että 3D-projekteja tilatessaan – toki toimittajayrityksestä riippuen – asiakas voi monesti valita viimeistelyasteen: jotakuinkin käyttövalmiista esineestä aina melko runsasta käsityötä vaativaan aihioon. Aivan toisenlainen hanke oli monipuolisen autoharrastaja Ari Leppälän muovi-Porschen rengastaminen. Hieman masentavalta vaikuttava kulkupeli oli kuitenkin muutoin hyvässä ryhdissä, joten sen eteen kannatti nähdä vaivaa. Tässä tapauksessa tavoitteena oli päästä kokemaan tulostetun osan loppuviimeistely omin käsin, joten sitä saa mitä tilaa. AIPWorks – joka tarjoaa normaalisti vain koulutusja laitepalveluita – otti haasteen vastaan pr-mielessä. Se tarjoaa tilaisuuden säästää jonkin verran kuluissa ja päättää siitä, onko esine pinnaltaan tai näkymättömiltä osiltaan tehdastasoa vai sitä parempaa tai huonompaa. Valmis rekisterikilven valo – tai ainakin valmistumaan päin. Mutta 3D-tulostamisen ansiosta Porsche on taas ajokuntoinen, mallipyörän virheetkin on korjattu. 93 nalle, joten ihan simppelistä esineestä ei ole kuitenkaan kyse. Skannaamalla miltei ehjä mallikappale, saatiin 3D-prosessi liikkeelle ja Anton Pellisen vankalla ammattitaidolla hahmottui tarkasti esikuvan kokoinen ja näköinen tuloste. Sitten vain hieman askarteluveitsellä vuoleskelua, hiontaa hiekkapaperilla ja maali pintaan. Pienen saksalaisvalmistajan autoon olisi ollut erittäin haastavaa löytää sopivia pyöriä, jo yksin erikoisesta mittakaavasta johtuen. Vakava tarvitsija voi rakentaa itselleen kukkaron mukaan vaikka pienen tuotantolaitoksen kotioloihin, yksittäistä osaa kaipaava voi kääntyä ammattilaisten puoleen ja teettää sellaisen hyvinkin vaivattomasti. Varaston – tai siis autokielellä ladon – uumenista löytyneessä, varsin harvinaisessa 50-luvun länsisaksalaisessa leikkiautossa ei ollut jäljellä kuin yksi akseli ja siinä yksi pyörä. Porsche 550 Spyder oli kova sana kilparadoilla 195454. Sekin näytti rotan purulelulta. Erillinen puolikirkas linssiosa pitää liimata paikoilleen. Koska kyseinen osa on tulossa erittäin huomaamattoman paikkaan, jopa kaltaiseni rähmäkäpälä saattoi ottaa sen viimeistelyn vastuulleen. Todellisuudessa osien pieni mittakaava ja sijainti autossa ei puolla viimeistelyn jatkamista. He todistivat tässäkin tapauksessa, että 3D-tulostaminen voi pelastaa esineen, joka vielä jokunen vuosi sitten olisi jäänyt jonnekin laatikon pohjalle odottamaan lopullista armonlaukausta seuraavan suursiivouksen yhteydessä
scaniamuseo.indd 94 scaniamuseo.indd 94 5.4.2022 15.53 5.4.2022 15.53. Mutta ehkä suurin ihme on se, ettei hienoa alkuperäisyyttä ole menty pilaamaan entisöinnillä. Aika ei ollut vielä ihan kypsä V8-kuormureille. Mobilisti 3/22 Scania-museo s ö d e r t ä l j e Jonkin matkaa Tukholmasta etelään löytyy museo, jossa jokaisen raskaammasta kalustosta kiinnostuneen kannattaa piipahtaa. Silloinkin kun aikaa on käytettävissä vain vartti, kannattaa museo käydä kiertämässä. 94 . Esillä on lukuisia irtomoottoreita, jotka ovat kauniita kuin korut. Auto on teknisesti kymmenisen vuotta vanhempi kuin ulkonäkö antaisi ymmärtää. Ihmeellinen säilymä vuodelta 1919. Moottori oli tarkoitettu rautatiekalustolle tai veneisiin. Näissä kuvissa ei näy uudempaa kalustoa, mutta olkaa huolta vailla, kyllä siellä on myös alle satavuotiasta rautaa. Eipä heti arvaisikaan, kuinka paljon henkilöautomalleja Scanian valmistushistoriaan mahtuu. Huomaa ketjuveto. Toisaalta innokkaampi saa siellä kulumaan helposti puoli päivääkin. Reportterimme ei vain aina tahdo muistaa, että joku saattaisi olla kiinnostunut niistä vuoden 1940 jälkeen tehdyistä nykyautoista. Rautatiekalusto on myös kuulunut Scanian tuoteperheeseen. Vuosina 1916–19 Scania valmisti näin hienoa bensakahdeksikkoa. Kai Laine Viimeinen Scania-Vabisin henkilöauto on vuodelta 1929. Toiseksi tätä ei ole lopulta teurastettu lantakärrin akseleiksi ym. Vaikka niiden tekniikka ei sytyttäisi, voi sellaisia arvostaa vaikuttavina esineinä, lähes veistoksina. Vieraileminen Scanian museossa on tehty helpoksi; se on auki lähes aina, sisäänpääsy on ilmainen ja parkkiruutu löytyy isommallekin autolle. Vaikka kuormurit eivät niin suuresti kiinnostaisi, kannattaa paikalla silti käydä. Oikeastaan Scania lopetti henkilöautojen valmistamisen jo muutamaa vuotta aiemmin, mutta jäännöspaloista kasattiin vielä yksi. Ensinnäkin tämä on selvinnyt käyttövuosien rasituksista
Scania Typ A vuodelta 1903. Ei ole maailmallakaan montaa tätä vanhempaa, ehjää säiliöautoa. Vain hieman myöhemmin busseja valmistui jo sata vuodessa. Sarjatuotanto tarkoitti tuohon aikaan yhtä autoa vuodessa! scaniamuseo.indd 95 scaniamuseo.indd 95 5.4.2022 15.53 5.4.2022 15.53. Ruotsin vanhin sarjatuotannossa ollut henkilöauto. Vuoden 1922 Scania henkilöauto mallia 2135 ei ollut pätkimättömänäkään kovin pitkä esitys. Ruotsin ensimmäinen EPA-traktori. Vuonna 1925 Scania-Vabis teki 43 linja-autoa. BP vai SP. Mobilisti 3/22 . Scania-Vabis vuodelta 1927. Ehkä se on Bvenska Petroleum. 2500 litran vetoiset säiliöt on tehnyt samainen Ljungman, jonka bensapumppuja on ollut Suomenkin huoltoasemilla. 95 Meidän postimuseomme pari vuotta vanhempi Adler tulee mieleen tästä Scania-Vabis -postiautosta vuodelta 1913
96 . Toimii kuin junan vessa, mutta on miljööltään hieman kodikkaampi. Jos joku sanoisi, että hänellä on Scania-merkkinen moottoripyörä, niin heti en uskoisi. Vessa lienee paremman väen osastolta. scaniamuseo.indd 96 scaniamuseo.indd 96 5.4.2022 15.53 5.4.2022 15.53. Moottoroidulta polkupyörältä tuo enemmän näyttää, mutta siitähän lähes kaikki alkuaikojen autovalmistajat aloittivat. Mobilisti 3/22 Kolmannen luokan Scania-vaunu oli satakymmenen vuotta sitten luksukkaampi kun nykyiset muoviputkilot
Pääsin muutaman kerran käymään itse tehtaallakin. Sellaiselle kampesin muutaman kerran mukaan. Niinhän niissä luki, vaan eipä sitä koskaan miettinyt suuremmin, että miksi. (Enpä arvannut, että kymmenisen vuotta myöhemmin, kun aloin itse ajaa sellaisilla, oli nappuloiden määrä jo tuplaantunut.) Koeajajan varustuksiin kuului yksi ainoa työkalu. Putsasin suurimmat ruosteet ja paksuimmat vaseliinit pois, ja totesin että simpukan pohjaan pultattu osa oli messinkivalua. Samana vuona (1919) valmistettiin jo huomattavan suuri määrä kuorma-autoja, yhteensä 140 kappaletta. Ne koneet, joilla silloin ajettiin, ovat nykyään vahvasti museoiässä, koska taivaanvanhoja ne olivat jo siihenkin aikaan. Sitten puuhastelin loppuja vivustoja simpukan ja raidetangon välille, ja totesin, että muutaman väliholkin teettämisen jälkeen mekanismista saisi toimivan. Koeajossa ei suuria nopeuksia ehditty ottaa, mutta kaikki vaihteet piti kuitenkin käydä läpi, samoin muutkin hallintalaitteet. Eli kun simpukan käänsi ympäri ja pulttasi toisen puolen runkopalkkiin, toiminta muuttui loogiseksi. Aikani osia käsissä pyöriteltyäni tajusin lopulta, että simpukka oli kotoisin autosta, jossa kuljettaja istuu oikeanpuoleisella jakkaralla. Sisäleikeissä se pysyi ehjänä, ja on hyllyssä vieläkin. Tuona aikana valmistetuista Vabiksista ei taida olla ainuttakaan tunnettua säilymää. Nyttemmin niitä on kertynyt liiaksikin asti, eli jos joku sellaisia kaipaa, niin tulkoon hakemaan… Kerran innostuin tutkimaan tarkemmin tuota ohjauspylvästä, joka ei tullutkaan käyttöön. Vagnfabrik Aktiebolag i Södertälje oli itsenäinen firma alkaen 1903. Kun osat oli lopulta kunnolla pesty, löytyi valun pinnasta teksti: VABIS. Niistäkin kehtaa jo kohta kirjoittaa kirjan. Jos hän sai vian korjattua ruuvarilla, hän sen teki, mutta jos oli mitään isompaa, niin sitten auto palautettiin julmasti kokoonpanolinjalle. Nyt olisin vain tarvinnut ohjauksen muutkin osat RHD-mallista, joita ei silloin vielä Suomessa ollut. Scaniaan yhdistymisen jälkeenkin tehtiin henkilöautoja, mutta määrät olivat edelleen hymyilyttävän pieniä. Jostain nämä tämmöiset merkkiuskollisuudet kumpuavat. Kai Laine scaniamuseo.indd 97 scaniamuseo.indd 97 5.4.2022 15.53 5.4.2022 15.53. Pienen selvittelyn jälkeen saatoin todeta, että ohjauslaitteeni on Vabis-henkilöautosta vuosilta 1910–1911. Eihän nuorelle klopille annettu koskaan talon uusinta peliä rikottavaksi. Pienestä asti siellä käytiin serkkujen luona. Olihan minun kaverillani ollut polkupyöräkin, joka toimi samalla periaatteella, mutta se oli tarkoituksella tehty sirkuspeli. Olin saanut akselit paikoilleen ja virittelin ohjausta. Vabis valmisti lähinnä rautatiekalustoa, mutta ehti tehdä myös muutamaa eri henkilöautomallia, kunnes yhdistyi Scaniaan vuonna 1911. Pihaleikit touhuttiin Södertäljen lähiöissä suomen kielellä, koska valtaosan vanhemmat olivat täältä lähtöisin. Osa pihojen lapsista oli täysin ruotsinkielisiä, joten he jäivät vähän syrjään, mutta pianhan hekin oppivat millä kielellä hiekkalaatikolla pärjää. Osakasasta löytynyt tunnistamaton rattiputki näytti tyyliltään aikakauteen sopivalta, joten asettelin sen paikoilleen. Arvaatte varmaan missä näiden nassikoiden vanhemmat olivat töissä. Siitä ja muidenkin osien muotoilusta aloin epäillä, että kyseessä saattoi olla tavallista kaksikymmenluvun kanttiautoa vanhempi komponentti. Hieno osa, mutta mitä juupelia sellaisella tekee. Semmoinen ruuvari, joka saattoi vaihtaa tarvittaessa ristipäästä lattapääksi. Useimmiten päivät kuulemma menivät niin, että autoja ei tarvinnut hylätä, ja ruuvarikin sai pysyä taskussa. Olin kerran hahmottelemassa ulkomailta kerätyistä sekalaisista ja ruosteisista irto-osista semmoista kanttiauton alustaa. Joillakin on varmasti ihan samat tunteet Volvoja kohtaan. Hän taisi olla sillä kertaa ainoana toimessa, koska aikataulu oli varsin tiukka. Hän sanoi, ettei aikaa korjaamisiin ollut. Sukulaisista osa muutti viisikymmenluvulla Ruotsiin. Mahtoikohan alkaa jo Plaston pienestä kuormurista, joka oli niin hieno, ettei sitä raaskinut edes ottaa hiekkalaatikolle. Kaikkihan muistavat, että aikanaan Scanioiden keulassa luki Scania-Vabis. Jo silloin nuorena tuli usein käytyä katsomassa Scanian omaa tehdasmuseota. Tuossa virassa on helppo olla, jos linjan oma laatutaso on hyvä, mutta jos linjalla hutiloidaan, niin tarkastaja saa helposti nipottajan maineen. Hänen hommansa oli ottaa linjan päästä valmis auto ja tehdä sillä säädetyn protokollan mukainen koeajo. 97 J ostakin Jostakin syystä elämäni on pyörinyt Scanioiden ympärillä. Kyllä minä ihmettelin, että millainen avaruusaluksen komentokeskus tuollainen rekkaveturin nuppi on, kun siellä oli noin paljon kaikenlaisia nappuloita. Ei auton nopeukSkoonen veri ei Vabise Skoonen veri ei Vabise silla tuommoista voi käyttää. Kymmenluvun parhaimpana vuonna Scania-Vabis sai valmistettua 86 henkilöautoa. Muistan ikuisesti, kun selitin jollekin nelivuotiaalle suurella tarmolla, että olen sinua kaksi kertaa vanhempi, ja tulen siis aina olemaan sinua kaksi kertaa vanhempi. Aina kun alla oli toisen valmistajan peli, niin huomasin niiden suunnittelussa epäjohdonmukaisuuksia, kun taas omassa tutussa Scaniassa kaikki oli just kohdallaan. Olihan niitä Volvoja, Sisuja ja saksalaisiakin, mutta olin jo ehtinyt kotiutua yhteen merkkiin. Palataan myöhemmin niihin kaikkiin kommelluksiin, joita silloin tapahtui. Mobilisti 3/22 . Kaikkiaan he tulivat nikkaroineeksi hieman yli seitsemänkymmentä henkilöautoa, niistä valtaosa viimeisen parin vuoden aikana. Ensimmäisessä koekäytössä ilmeni kuitenkin pienehkö ongelma: kun rattia käänsi vasemmalle, pyörät kääntyivät oikealle! Mitäh. Jokainen vipu niksautettiin päälle ja pois ainakin kertaalleen. Kun olin lopulta saanut kerättyä korttiini riittävästi kirjaimia, että pääsin ajamaan kaikenkokoisia autoja, useimmiten alle annettiin Scania. Niinpä otin sen mukaani seuraavalle Ruotsin reissulle, ja lahjoitin sen Södertäljen Scania-museolle. Totesin pian, että minulla oli käsissäni melkoinen harvinaisuus. Taustalla aivoissa raksutteli jokin pieni koneisto, joka oli hiukka eri mieltä juuri sanotun kanssa, mutta pikkumieheen se meni onneksi läpi. Useimmiten Suomesta tulleet olivat kokoonpanossa, mutta yksi tuttu oli ylennyt laaduntarkkailupuolellle. Jos Scania syystä tai toisesta antautui tien päällä, sille oli helpompi antaa anteeksi
Sain ensimmäistä kertaa pitkän liittomme aikana kukkia. Odottelin malttamattomana mobilistia palaavaksi. Kyllä minä olisin pärjännyt sen kanssa, vastasin tuohtuneena. Olin jo paljastunut miehelleni, että auto oli yllättäen muuttunut huonoksi ajettavaksi. Suklaata olen saanut joskus aikaisemminkin. Minä tosin en ollut yhtään kipeä ja pääsin pihalle perässä neuvomaan. Parilla viimeisellä ajokeikalla Lantikka oli tehnyt outoja muljahdusliikkeitä ja tilanne oli saanut minut huolestumaan toden teolla. Vai oliko se sittenkin vaan navetan peltikatosta repsottava kattopelti, joka löi tahtia. Vaikka korona otti minusta teoreettisesti erävoiton, olen ihan työkunnossa, vaikken saa töihin mennäkään, pajatin miehelle oven raosta. Auto, jonka ajo-ominaisuuksia olin kehunut kaikille, jotka jaksoivat kuunnella. Katalysaattori menee vaihtoon, mobilisti huikkasi minulle. Leimaa on jäljellä vielä vuosi. Mitä sinä sellaisia menet sanomaan. Maaliskuun viimeisinä päivinä hyinen viima puhalsi nurkissa ja suuret lumihiutaleet peittivät maan ja pihalle sirotellut työkalut. Tuomion pasuunat soittivat fanfaaria. Mobilisti oli heittänyt pari koelenkkiä, eikä hän ollut havainnut, että auto tekisi erikoistemppuja. 98 . Oikea takatalvi, mobilisti huokaili. Mobilisti 3/22 0-2 Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Sotasaalista suomalaistaivailta Sotasaalista otettiin myös Suomen ilmavoimien haltuun. Marketta Sandberg P.S. Rover 200 ja Land Rover Discovery olivat sievästi vierekkäin pihalla. Tunsin raivon nousevan. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. Tuomio oli tyly. Hän ei kauaa tohtinut sisällä viipyä. Se oli joutua lunastukseen, mutta arvatkaapa, kuka pelasti sen. Mobilisti haluaa oikoa kirjoittamani pahan virheen. Mobilisti kiskoi kauluksiaan pystyyn. Vain runkoon pieni paikkapala ja sinun vinkistäsi etsintöjen jälkeen raidetangon pää vaihtoon, mobilisti totesi. Viitaten edelliseen kolumniini Leyland Princess ei todellakaan ole seissyt vuosia. Autojeni katsastuksia ei enää voinut siirtää. Se ei pitkään viipynyt kaupunkikierroksella. Ja kuukausi kuluu nopeaan... Hämmästyneenä mutisin, etten edelleenkään tunne olevani kipeä. Seuraavaksi hän hyppäsi Lantikan rattiin ja ohjusti silläkin kylille päin. Se joutui viime joulukuussa liikennepahoinpitelyn uhriksi. Osalla lennettiin, osaa vain tutkittiin. Kukkia ja suklaata sairaalle, mobilisti sanoi ja tunki kukkia maitotooppiin. Kaksi viivaa koronatikussa sai hänet karttamaan minua entistä enemmän. A urinkoisin ja kepein askelin lähestynyt kevät teki täyskäännöksen. Tilanne tällä erää 0-2 katsastusinstanssin hyväksi. -Ei meinannut arvon katsastusmieskään löytää vikaa Lantikan ohjauksesta, kun kerroin, mitä havaintoja olit tehnyt, mobilisti sanoi. Ei tullut enää kukkasia pakoputkesta. Ensimmäisenä pihasta starttasi pikku-Rover. vaimo_322.indd 98 vaimo_322.indd 98 4.4.2022 15.17 4.4.2022 15.17. Jo se nyt ilman teki
Tässä se tasan kuukauden päästä odottamassa luovutusta laivuekäyttöön. Siipioravia, tai Ratoja, saatiin talvisodassa muutama kohtuukuntoinen kone, mutta vain yksi korjattiin. Kyösti Partonen Talvisodan alusta alkaen alasammuttuja sekä pakkolaskun tehneitä neuvostoliittolaiskoneita evakuoitiin. (Ilmavoimat) Hauholle tammikuun 1940 lopussa polttoainepulan takia pakkolaskun tehnyt Iljushin DB-3M -pommittaja lennettiin VL:lle Tampereelle. Myöhemmin saatiin kerralla kolme täysin vastaavaa konetta, lähes ehjinä. Talvisodassa saaduista, I-15bis:n parannetusta versiosta, Polikarpov I-153:sta kunnostettiin kahdeksan. Näiden käsittelystä määrättiin joulukuun 1939 puolivälissä. marraskuuta 1939 Sakkolassa alasammuttu Polikarpov I-15bis. Tässä esitellään suomalaisten toteuttamia, enemmän tai vähemmän onnistuneita vieraskoneiden kierrätysyrityksiä. Oulunjärveltä saatiin jouluaattona samanlainen pakkolaskun tehneenä. Ilmeisesti enimmäinen suomalaisten haltuun joutunut punakone oli 30. Tyyppiä käytettiin sekä pommitustehtävissä että pitkän toimintasäteensä ansiosta valokuvauskoneina vielä Lapin sodassa. ljushin DB-3M -pommittajista korjattiin viisi yksilöä. Nämä yhteensä viisi konetta palvelivat vuosia harjoitushävittäjinä. (VL) sotasaaliskoneet.indd 99 sotasaaliskoneet.indd 99 5.4.2022 16.10 5.4.2022 16.10. Meren jäälle pakkolaskun tehnyt I-16 tyyppi 27 oli aseistettu siipitykein. Polikarpov I-16:tta, talvisodan parasta punahävittäjää, kunnostettiin yksi. 99 Sotasaaliskoneet SuomesSa – hankinta ja käyttö Sodan aikana taivaalta tipahteli muutakin vierasta kuin pommeja ja propagandalehtisiä. Kuvan joulunaatonaattona Kannaksella alasammuttu Polikarpov I-16 oli varhaista, liukukuomulla varustettua mallia. Mobilisti-tilaajasivut 3/22 . Ne palvelivat lähes koko jatkosodan ajan meritiedustelukoneina, viimeisten jatkaessa tiedustelukoneina Laatokan pohjoispuolella kesällä 1944
Moottorina Cyclone oli tehokkaampi, mutta koneiden pienen määrän ja moottorin kanssa tapahtuneiden runsaiden ongelmien takia jäljelle jääneisiin koneisiin vaihdettiin Twin Waspit. Merilentolaivue käytti niitä vuoteen 1945 saakka. Mobilisti-tilaajasivut 3/22 Tupolev SB oli talvisodan taivaan yleisin vieras. Kuvan jatkosodan alussa Rovaniemen lähellä pakkolaskun tehnyt kone on todennäköinen talvisodan veteraani peräsimen värityksestä päätellen. Moraneita toimitettiin saman vuoden lopussa, ensimmäisten Curtissien saapuessa jatkosodan aattona. Ensimmäiset Curtiss Hawkit saapuivat laatikoissa Kuorevedelle 23. 100 . Tälläkin voimanlähteellä ”Sussu” oli suorituskyvyltään ja lento-ominaisuuksiltaan lähes Brewsterin, ”Taivaan helmen”, veroinen. Ensimmäinen sotalento niillä lennettiin kolme päivää myöhemmin – viikko laatikoiden avaamisesta! Tässä Cyclone-moottorista konetta koristaa Neuvostoliiton erikoisoperaatioiden johtajan, Isä-Aurinkoisen, kuva. Suomelle tarjottiin sotasaaliiksi saatua kalustoa. Loput Curtissja Morane-hävittäjät tulivat jatkosodan alettua. Ensimmäinen valmistui kesällä 1940. Sen jälkeen konetta on päivitetty palloampumolla aiemman liukukuomun tilalle. Siis tuntematon konetyyppi vaillinaisella dokumentaatiolla otettiin käyttöön neljässä päivässä. Lokakuun alussa tehtiin kaupat 29:sta entisestä Norjan ja Ranskan ilmavoimien Curtiss Hawkista ja 24:sta ranskalaisesta Morane-Saulnier M.S.406-hävittäjästä. (Kyösti Partonen) Keskiraskaita Tupolev SB-pommikoneita kunnostettiin kahdeksan. Jatkosodan aikana saaliiksi saatuja ei enää entisöity käyttökuntoon. Ensimmäiset kaksi konetta oli koottu, koelennetty, aseet kokeiltu ja luovutettu laivueelle 26.kesäkuuta 1941. kesäkuuta 1941, loput muutaman päivän sisään. Koneiden pieni määrä ja niitä käyttäneen laivueen operoiminen hiljaisemmilla rintamanosilla johti siihen, etteivät ne saavuttaneet samanlaista gloriaa kuin ”kaartinlaivue”.(Klaus Niska) sotasaaliskoneet.indd 100 sotasaaliskoneet.indd 100 5.4.2022 16.10 5.4.2022 16.10. Kaksi koneista muutettiin myöhemmin kaksimoottorikoulutukseen. Viimeistään syksystä 1940 Saksan ylijohdon suunnitelmissa Suomi nähtiin tarpeellisena toimijana idän sotaretkellä
Lentueellinen Mörkö-Moraneita palveli Lapin sodassa tiedustelukoneina. Moottori on poistettu nokalta, kangasverhous riekaleina, kone ilmeisesti työnnetty metsän reunaan – paljon kysymyksiä, vähän vastauksia! (Kyösti Partonen) Kesällä ja syksyllä 1941 saapui 15 Morane-konetta, joiden joukossa oli myös neljällä vyösyöttöisellä konekiväärillä aseistettuja M.S.410:a. Muunnoksen prototyyppivaihe kesti kauan ja 41:stä muutetusta koneesta vain kolme ehti rintamakäyttöön ennen jatkosodan päättymistä. Kuvassa erä Vichyn Ranskasta ostettuja Morane M.S.406:ia on saapunut VL:lle Kuorevedelle kesällä 1942. Kone oli miellyttävä lentää, mutta varsin hidas ja teknisesti vaikea. Nopeutta parannettiin vaihtamalla koneen alkuperäisen 860 hv:n Hispano-Suiza -moottorin tilalle saman myllyn nevostoliittolainen jatkokehitelmä, Klimov M-105P, teholtaan 1 100 hv. Koneiden varustelu oli sekavaa: Useita erilaisia potkureita, runkoaseita, kahta eri tyyppistä jäähdyttäjää ja tähtäintä… Moraneita ostettiin Vichyn Ranskan miehittämättömältä alueelta kesällä 1942 vielä 30 lisää ja syksyllä Saksasta viimeiset kaksi. Mörkö-Moraneilla lennettiin syksyyn 1948 asti, jolloin Pariisin rauhansopimuksen konemäärärajoitukset tulivat voimaan. Tässä sellainen on suomalaisten ihmeteltävänä. 101 Hangosta toiminut Polikarpov I-153 hyvän pakkolaskun jälkeen Siuntiossa syksyllä 1941. Tämä selittää maalauksen huonon peittävyydeen.(Ilmavoimat) Sotalaivojen tiedustelukoneena käytetty Beriev KOR-1 oli melkoinen harvinaisuus millä tahansa rintamalla. Näin vähän vaurioitunut kone palveli myöhemmin ilmavoimissa. Ennen toimitusta ranskalaiset maalasivat koneisiin suomalaiset kansallisuusmerkit, josta muistona on erikoisessa paikassa sivuperäsimessä näkyvä pyöreä ylimaalaus. (Klaus Niska) sotasaaliskoneet.indd 101 sotasaaliskoneet.indd 101 5.4.2022 16.10 5.4.2022 16.10. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon, monet vaaleassa yleisvärissä olevat pommittajat ja I-153:t maalattiin yksiköissä hätäisesti naamiokuosiin yhdellä tai kahdella värillä. Mobilisti-tilaajasivut 3/22 . Saksalaiset vaativat koneet siirrettäviksi saksalaisiin tunnuksin
Alkuvuodesta 1942 saatiin Rukajärven suunnalta kolme konetta lisää, joista kaksi korjauskelpoista, ja vuoden 1943 alussa vielä yksi. Sen sijaan kesällä 1943 tarjottiin Romanian ilmavoimille viittä Mk I:tä, yhtä kunnostettua ja kohta korjauskelpoista sotasaaliskonetta sekä yhtä vielä varaosiksi. Omaa saalista olevista Lavotskineista kunnostettiin kolme ja ne annettiin Curtiss-laivueelle, erityisenä tarkoituksena nopeiden Pe-2 -tiedustelukoneiden pyydystäminen. Tämä kauppa ei toteutunut. Tämä Hurricane Mk IIA oli varustettu kahdeksalla konekiväärillä ja se korjattiin. Mobilisti-tilaajasivut 3/22 ”Vanhat toverit” Iljushin DB-3F ja Lavotskin LaGG-3 Tampereen Härmälässä kesällä 1943. ”Tää kaveri, hää o sus!” Tämän Hawker Hurricane MK II:n pyrstöön oli maalattu suuri suden tai saksanpaimenkoiran kuva, jonka mukaan sen lentäjää kutsuttiin ”Vienan sudeksi”. (Eino Ritaranta) Muurmanskin saattueilla toimitettiin USA:n Vuokrausja lainauslain (Lend-Lease) perusteella myös lentokoneita Neuvostoliittoon – yhdessä brittien kanssa. (Kyösti Partonen) sotasaaliskoneet.indd 102 sotasaaliskoneet.indd 102 5.4.2022 16.10 5.4.2022 16.10. Sieltä ne lennettiin kanarialinnun keltaisiksi maalattuina VL:lle Kuorevedelle kunnostettaviksi, yhtä lukuunottamatta. 102 . (Ikävä kyllä pyrstö rajautuu pois kuvasta.) Moottoripulan takia kolmesta korjauskelpoisesta Hurricanesta kunnostettiin vain yksi. Lopputuloksena oli kohtalainen sillisalaatti: siihen vaihdettiin toisen sotasaaliskoneen, Mk IIB:n, 12 konekiväärillä varustetut siivet, puuttuva potkuri korvattiin Mk I:n metalliversiolla ja moottorina käytettiin Mk II:n lohkoa, johon oli vaihdettu Mk I:n sylinteriryhmät. Ensimmäiset Hawker Hurricane Mk II -koneet saapuivat syyskuussa 1941 ja niitä oli loppuvuodesta myös Suomen rintamalla. Huonompia ei kunnostettu. Se jäi ilmeisesti moottorihäiriön takia pois jo alkumatkasta. Kone oli suomalaisille tuttu jo vanhempana Mk I:nä, mutta Mk II:n uudempi moottori, puupotkuri ja kaksivaiheinen ahdin estivät niiden hyödyntämisen varaosina. Iljushineja oli neljä ja ne olivat noudettaessa pitkin peltoja Orelin ja Poltavan alueilla. Ensimmäinen niistä saatiiin helmikuun alussa. Tässä ei onnistuttu, mutta kaksintaistelussa samantyyppisen neuvostokoneen kanssa vietiin voitto
Hanriot ilmeisesti täytti monen muun harjoituskoneen tapaan tehtävänsä vähäeleisesti, mutta oli tekniikalle työläs ylläpidettävä. (Eino Ritaranta) Tässä vuoden 1943 alussa kunnostuskelpoisena saadussa Hurricane Mk II:ssa oli venäläistetty aseistus, jossa pienikaliberiset siipikonekiväärit oli korvattu neljällä 12,7 mm konekiväärillä ja aseistukseen oli lisätty myös kuusi RS-82-rakettiammusta. Suomalaisten käsiin päätyneissä koneissa oli pitkää tuotantojaksoa heijastaen kolmea erilaista moottoria ja aseistusvaihtoehtoja ainakin saman verran. Kone oli muutettu avo-ohjaamoiseksi ja sen siipien alle oli asennettu RS-82-rakettiammusten laukaisukiskot. Hanriot H.232:t lennettiin Ruotsin kautta Suomeen, mutta kolmas tuhoutui moottorihäiriön takia jo vastaanottopäivänä, mekaanikon saadessa surmansa. (Klaus Niska) sotasaaliskoneet.indd 103 sotasaaliskoneet.indd 103 5.4.2022 16.10 5.4.2022 16.10. 103 Suursaaren valtauksen yhteydessä saatu varhainen, rynnäkkökoneeksi muutettu tyyppi 5 oli kaksipaikkaisen ohella ainoa lentäväksi kunnostettu I-16 jatkosodan sotasaaliista. Heinäkuussa 1941 ostettiin Saksasta kolme Hanriot H.232.2 -harjoituskonetta. (Eino Ritaranta) Ilmavoimissa oli vain muutama kaksimoottorikoulutukseen soveltuva Avro Anson. Mobilisti-tilaajasivut 3/22
Kesällä 1944 Stormoviikkeja ammuttiin alas sekä Karjalan kannaksella että Laatokan pohjoispuolella. Myöhemmin jatkosodan aikana koneita saatiin enemmän tai vähemmän huonokuntoisina. Suomalaiset tutustuivat siihen, kun tuntemattoman panssarikoneen vaillinainen hylky löytyi Karjalan Kannakselta, Jäppilän lentokentältä. Kunnoltaan paras oli Aunuksessa kesäkuussa pakkolaskun tehnyt, uutta kaksipaikkaista versiota edustava kone. Se oli viisisylinterisellä tähtimoottorilla varustettu, puurakenteinen kaksipaikkainen ylätaso. 104 . Mobilisti-tilaajasivut 3/22 Vahvasti panssaroitu Iljushin Il2 -maataistelukone on tunnettu kutsumanimillä stormoviikki tai maatalouskone. (Ilmavoimat) sotasaaliskoneet.indd 104 sotasaaliskoneet.indd 104 5.4.2022 16.10 5.4.2022 16.10. Näitä ei kunnostettu. Ilmavoimien sotasaaliskoneiden tyyppikirjaimiksi tulivat AV – arvatenkin sanoista Amfibio Venäläinen, jonka koiranleuat väänsivät hankintatapaan viittaavaan Aunuksesta varastettuun. (Kyösti Partonen) Jo vuodelta 1937 tuttu tyyppi oli kevyt amfibiokone Shavrov S-2, jolloin ambulanssiversio laskeutui erehdyksessä Suomen puolelle Suojärvellä. Saksalaisten Karjalan rintamalla, siis Suomen alueen itäpuolella, pakkolaskun metsään tehnyt yksipaikkainen Iljushin Il-2 -"maatalouskone", – saksalaisittain betonipommittaja, kesällä 1942
(Kyösti Partonen) sotasaaliskoneet.indd 105 sotasaaliskoneet.indd 105 5.4.2022 16.10 5.4.2022 16.10. Koneita saatiin hyvien mahalaskujen jälkeen kolme kunnostuskelpoista, mutta kesän 1944 muiden kiireiden takia niitä ei korjattu. Syys-lokakuussa 1941 sieltä käytiin valitsemassa koneita, joista kunnostettiin kuusi SBja kuusi DB-3M:ää, jotka olivat vanhoja tuttuja jo talvisodasta. Koneet poikkesivat toisistaan merkittävästi kunnoltaan, tämä mahdollisesti myöhempi suomalainen Pe-2 oli ehdotonta eliittiä sekä kunnoltaan että suorituskyvyltään. 105 Baltian alueella Latvian Jelgavassa, saksaksi Mitau, oli suuri määrä erityyppisiä pommikoneita. Sotimiseen kyllästyneet toverit päättivät loikata, mikä ei ollut erityisen hyvä ajatus siinä vaiheessa rähinää. (Kyösti Partonen) Ensimmäisenä suomalaisten haltuun saama Jak-9 rahdattiin kevättalvella 1944 Itä-Karjalasta Tampereelle. Toinen saatiin seuraavana kesänä ja viimeinen elokuun lopussa, vieläpä kahden hengen miehityksellä. Mutta lisäksi valittiin myös kuusi uutta Petljakov Pe-2 -syöksypommittajaa. Petljakov Pe-2:n hylkyjen perkaamiseen kiinnitettiin erityisestä huomiota kaluston ylläpitämiseksi. Mobilisti-tilaajasivut 3/22 . Lapista saatiin myös hävittäjäversio Pe-3, joka kunnostettiin ja varustettiin tiedustelukameroilla
Suurhyökkäyksen aikana sotasaaliskoneiden kunnostamiseen ei ehditty paneutua ja Airacobran kohdalla niihin ei ollut käyttökelpoisia potkureita, koska ontelorakenteisina ne tuhoutuivat mahalaskuissa. (Kyösti Partonen) sotasaaliskoneet.indd 106 sotasaaliskoneet.indd 106 5.4.2022 16.10 5.4.2022 16.10. Kaksi konetta laskeutui Inkeroisiin, yksi Salmiin ja neljäs Syvärille. (Kyösti Partonen) Lisunov Li-2 oli lisenssivalmisteinen DC-3. Paremmin tähän omalaatuiseen, nokkapyörälaskutelineellä ja lentokoneaseeksi suurikaliberisella 37 mm tykillä varustettuun hävittäjään päästiin tutustumaan toukokuussa 1944, kun Karjalan Kannaksella ammuttiin alas useita koneita. Varsinainen Bell P-39Q Airacobra -invaasio tapahtui kesäkuun 1944 puolivälissä, kun neljä samaan ryhmään kuulunutta konetta eksyi ja teki polttoaineen loppuessa pakkolaskuja. Mobilisti-tilaajasivut 3/22 Laatokalle helmikuun alussa 1943 pakkolaskun tehnyt Jak-7B numero 37 oli alunperin kaksipaikkaisesta harjoitushävittäjästä, Jak-7:stä yksipaikkaiseksi muutettu hävittäjä. Kolme ensimmäistä evakuoitiin mutta neljäs tuhottiin joukkojen alkaessa perääntyä Aunuksesta. (Ilmavoimat) Yhdysvaltalaista Bell P-39 Airacobraa tavattiin Karjalan rintamalla kesästä 1942 alkaen. Kuvan kone on etelämpää Saksan rintamalta. Tämä kone kiinnosti myös saksalaisia ja meni ilmeisesti heille. Jälkimmäisessä tehtävässä ne olivat mm Helsingin kolmessa suurpommituksessa helmikuussa 1942. 106 . Suomen rintamalla niitä käytettiin sekä kuljetuskoneena että yöpommittajina
Ajoneuvojen verhoilutyöt ammattitaidolla. Otathan ensisijaisesti yhteyttä sähköpostitse: r.paunonen@trianglemotor.com. JUSSI SIMILÄN kuva-aarteita . 010 292 7424 Turku: Ravurinkatu 15 20380 Turku Puh. UUTISIA, TAPAHTUMIA, KUULTUA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2022 | 13,50 € S e n io r No. • Alastaron teollisuustie 13 • 32440 Alastaro klassikkoautojen HUUTOKAUPPA la 28.5.2022 yhteistyössä Copart’n kanssa Avoimetovet korjaamolla Tilaisuuteen osallistuminen vaatii rekisteröitymisen: www.copart.?/doRegistration. FORD outouksia . kannet_M322_107.indd 107 kannet_M322_107.indd 107 4.4.2022 12.55 4.4.2022 12.55. KYSYMYKSIÄ motskareista . Huutokauppapäivän toimintatapa tarkentuu lähempänä. Ajoneuvojen sisäänjättö on alkanut ja päättyy 5.5.2022. EILISEN sekahakua . Fyysisesti huutokauppa tapahtuu omissa tiloissamme, mutta huudot tehdään verkossa, joten etäosallistuminen on mahdollista. MS122_kansi.indd 2 MS122_kansi.indd 2 2.3.2022 12.27 2.3.2022 12.27 OSTA IRTO NUMERO TAI TILAA! NYT MYÖS DIGILEHTI! www.mobilisti.fi 092727100 VUODEN ENSIMMÄINEN MOBILISTI SENIOR ON ILMESTYNYT! Lisätiedot: 040 900 6030 / Risto Triangle Motor Co. Vantaa: Luhtaanmäentie 21 01750 Vantaa Puh. Kun lopputulos ratkaisee. GOGGOMOBIL -TEHDASVIERAILU 1959 . 010 292 7423 WWW.GRIPSGARAGE.COM 1
kuva: Matti Korjula takakansi222.indd 108 takakansi222.indd 108 4.4.2022 18.02 4.4.2022 18.02. PAL.VKO 2022-23 60 15 00 -2 20 3 6 414886 015005 22003 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 22.3.2022 15:07:02 22.3.2022 15:07:02 Helsingin täyteen ahdettu Tattarisuon hylkyautovarikko joskus 1960-luvun lopulla