AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 3/2023 | 12, 50 € VEIJAREITA JA MOBILISTEJA Volvo 1800 S Rambler American Packard Patrician Ford LTD Country Squire Punamuskeleita Suomen taivaalla kansi323.indd 2 kansi323.indd 2 17.4.2023 13.51 17.4.2023 13.51
Mobilisti 1/23 Cityrama 6 Rambler American 8 Volvo 1800S 14 Retro Classics Stuttgart 20 Packard Patrician 24 Lukijatutkimuksen antimia 34 Pietisten matkassa 38 Ford LTD Country Squire 66 Ilmastovierailuja Suomessa 72 Ensi-Camaro Saksasta 86 Mugellon murinat 90 Elämää Espritin kanssa 92 Uutta järjestörintamalta 94 Uutisia tapahtumia kuultua 44 Autojen puolue 49 Lukijoiden postia toimitukselle 50 Ostetaan, myydään, sekalaista 54 Tapahtumakalenteri 61 Toimituksen autot 62 3D-tarinoita 64 Happosen verstas 78 Kuvatalkoot 80 Juulian totuudet 84 Autoarkeologi 97 Vaimon ääni 98 Tilaajien lisäsivuilla Ford Capri 3000XL 99 Finnjetin konehuoneessa 103 Sisältö 3/2023 MOB323_sislu.indd 2 MOB323_sislu.indd 2 16.4.2023 15.23 16.4.2023 15.23. 2
veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS. motonet AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, RASKASTA KALUSTOA, TRAKTOREITA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! Liput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7–15-vuotiaat 10 € Avoinna la 6.5. klo 10–17 Ennakkoliput: tiketti.fi alle 7 v. klo 9–17 su 7.5
SRK Kariniemi TEIVAAN SATAMA KARTANO PUHDISTAMO VESITORNI KOULU KISAPUISTO Mattilanmäki Sk VOIMALAITOS TENNISHALLI PikkuVesijärvi Ma ttila nm äen polk u Lo uhe n katu Työm.k He i.k TORI Ma ro l.k VIRASTOTALO P.k. Linkki niihin ja lisätiedot osoitteesta classicmotorshow.fi. Me järjestäjät olemme lisäksi varmoja siitä – kuten on luultavasti suurin osa näyttelyn yleisöstäkin – että lapsenmielinen innostuminen itselleen tärkeästä asiasta auttaa ihmistä säilymään ikäistään nuorempana. Varaudu esittämään rekisteriote liikenteenohjaajille! Tulosta pysäköintikartta mukaasi verkosta: classicmotorshow.fi Ajoneuvonostalgian suurtapahtuma motonet. Ennakkoliput: Lippuja on myös saatavissa ennakkoon Tiketistä (www.tiketti.fi). Vaatesäilytys sisältyy lipun hintaan. klo 9.00–17.00 Sunnuntai 7.5. kerran yhteen vanhojen ajoneuvojen harrastajat, kerhot ja alalla toimivat yritykset. Classic Motorshown resepti onnistui heti alkuun tavoittamaan juuri ne tuhannet ihmiset, jotka ovat suomalaisen ajoneuvoharrastuksen sielu ja sydän. Kart ano nkatu V a rik onk Lä Kulmap Ja ks on k Cas s elink j Ai no np ntie Panim ok Onnin kj Ku us ela nk j Kl ing an p Viherk Sallink Ki virannank Ka nk ur inp Ma llas kat u Sor Vähäkj KirvesVä inö nk j V Pyö räk Kor kea k Ma nn er ma an k Ai no nk Metsolank Poikkik Ursank H Rautelli nr Tunnelip Tanhup Ku llan kuk kulanp olku Länsih arjunk j Lä nsi ha rju np A nank Vilhonk Ra am ik Vaaniank Ahv eSi be liu ks en k Sepon k Ku lma kat u Asemak P uu sep änk Loviisa nka tu To rik Lautak uja Voudinkj Kiv ist ön k Hammarink So ram äen k Ve lje ste nk Tun nel ik Tun Sil tap Aleksanterinkatu Ve ikk oK an kk os en rai tti Elielinkatu Kataja katu em enk atu Kirkkokatu Laaksokatu Ve sij är ve nk atu Vapaudenkatu Ra uh an ka tu Salpauss elänkatu Suurm äen ka t u Juust ilanka tu Ka rini emen puistotie Rulla katu Pajurannankatu Ha Vih dink atu Rii hit ie Kivenkuja Liisankatu An ttila nka tu Vilhonk Moisionkatu No Ka llio ist en ka tu He lka lan ka tu Uu sik atu Huovilankatu Lautamiehenkatu Nu olik atu Va sam aka tu Ra hik ank atu hu tie Mörrinraitti Laaksok atu Kymintie Ka nn ak se nk atu Kymintie Ra uta tie nk atu Tornatorink atu Ry km ent ink atu Sorvarin katu Ka ivo ton tink atu Kiveriö Mu sta nka llio ntie Huhta katu Vuorikatu Hämeenkatu Ma ria nk atu Er ko nk atu Harjukatu Hollo lanka tu Hu mpulankatu Sireeniku ja Samm onkatu Sa im aan katu Seponk Kolka nka t u Joh ann ank atu Kolkankatu Kariniemenkatu Tar ina katu Te ivaan mäe n p uisto tie Pa llas kat u Karjalankatu Onnelantie Oikoka tu Harju k atu Yrjönkatu Puistokatu Harjukatu äh än tal on ka tu Ha rjun alu Kie k Nä k Elokatu Panim ok Lah den kat u Te iva ank atu Var ikon k Hämeenlin nantie nko rve nka tu Vuo htia nka tu Rautelli nkat Kannaksenk atu Vu ok se nk atu Ra jak atu Loviisankatu Sa lin ink atu Radiomäenkatu M annerheiminkatu Kär päs enk atu Ok ero iste ntie kos ten katu Ka up pa ka tu Kulmakatu Kirkkokatu Päijä nteen katu Kyö stiK allio nka tu Sa tam ara da np olk u Sv inh ufv ud ink atu Korpik uus Suop Ke loh on g Kiva k Ta apeli polk u Taape lika tu Piippupolk u Satam akatu Ank kur ikat u Sata ma rait ti Iso -P aa vo lan ka tu Askonkatu Mannerheiminkatu Radansivunkatu Radansivunpolku Mu orin kuja Vä hä nta lon ka tu Hirsimets änti Asikk alank atu Vesijä rven katu Ka rira nn an ku ja Askonkatu Av on .k Askonkatu Jaksonk Ja ks on k 18 15 8 1 5 1 2 6 4 1 2 5 10 7 2 3 2 5 4 4 29 16 24 4 12 12 12 5 8 9 2 4 20 1 74 1 39 9 19 1 10 6 1 5 57 16 3 4 1 4 31 17 13 39 51 45 38 4 1 1 2 49 53 17 7 6 54 21 5 1 1 4 23 17 31 10 6 36 25 6 15 11 10 13 17 19 11 8 7 8 22 22 21 1 2 27 62 15 11 14 31 23 5 10 1b 34 3 4 15 20 29 52 18 13 14 23 12 33 18 10 2 21 2a 12 3 6 2 1 10 55 46 1 7 2 1 4 19 9 12 40 2 37 2 4 2 3 1 7 2 10 61 7 2 80 3 6 9 1 57 9 2 18 8 9 3 3 1 1 4 10 8 64 10 43 37 4 28 37 60 10 23 1 2 20 7 15 20 7 9 1 4 5 13 1 19 10 5 2 4 22 2 52 9 17 5 22 2 16 3 13 2 31 14 12 18 23 28 23 2 21 9 16 1 102 5 12 9 26 1 35 5 20 3 7 13 14 32 1 1 5 6 16 9 4 2 6 17 a 9c 16 11 18 24 28 10 23 23 9 20 3 1 6 6 11 8 4 3 2 15 1 6 2 2 3 1 2a 20 3 21 7 4 4 9 9 2 1 9 2 14 8 13 1 9 1b 2 2b 2 3 11 10 4 37 13 16 8 7 2 44 45 1 7 2 21 2 29 34 20 2 17 5 11 1 11 14 2 4 1 46 5 37 10 9 14 11 3 31 11 32 43 7 6 9 7 8 10 3 21 36 35 17 1 12 5 2 4 3a 5 14 1 2 2 3 9 15 23 36 28 2 37 34 2 9 1 24b 12 2 27 1 31 5 1 34 26 16 9a 21 28 18 17 22 18 19 4 2a 2 2 15 11 2 1 9 25 22 3a 12 10 10 8 13 1 3 1 2 4 9 8 2 3 2 4 1 4 7 10 9 11 6 8 5 6 7 1 10 4 1 52 26 17 1 11 19 a 13 6 20 17 14 9 64 4 10 3 2 2 8 13 9 10 4 4a 6 14 10 10 8 5 38 2 48 32 38 b 27 27 40 12 1 14 4 13 3 12 51 58 49 21 4 22 1 3 1 8 51 MATKAKESKUS UIMARANTA FELLMANINPUISTO LAHDEN URHEILUJA MESSUKESKUS FELLMANNIA VALTAKUNNANSALI Hk j Mets.k SIBELIUSTALO Kivistönmäki LANUPUISTO Kiv.k Pallas Tar .k HELL. HUOMIO! Piha-alueella on rajallisesti tilaa ja se täytetään saapumisjärjestyksessä. Classic Motorshown epävirallinen mutta todellinen agenda on se, että haaveille voi antaa sijaa elämässään, olipa oma unelma sitten ruotsalainen mopo, puolalainen pakettiauto, amerikkalainen kromiristeilijä, eurooppalainen lämminverinen tai vaikka vaarin vanha Datsun. Kuten kauniiden asioiden kohtalona usein on, unelmat ovat hauraita arjen puristukseen joutuessaan. Epätoivoisimmat ja kätevimmät rakensivat coupénsa omin käsin, mutta vielä useammat pääsivät toteuttamaan haaveensa vasta, kun väylä vanhojen harrasteajoneuvojen tuontiin ulkomailta vihdoin aukesi 80-luvulta alkaen. Kesän tapahtumakauden perinteisesti avaavassa Classic Motorshowssa parasta on se, että saman katon alle mahtuvat urheiluautot, jenkkiraudat, takavuosien perheautot ja moottoripyörät, samoin kuin traktorit ja työkoneetkin. Vapun jälkeisenä viikonloppuna Lahden Messukeskuksessa järjestettävä Classic Motorshow kokoaa jo 14. Harrastajien ohella keskeisessä roolissa ovat olleet niin heitä edustavat kymmenet kerhot, kuin palveluita, varaosia ja kokonaisia ajoneuvoja tarjoavat yritykset – intomielisten harrastajien perustamia lähes aina nekin. Käytännöllisten ihmisten ja sitkeän puurtamisen luvatussa Suomessa coupé oli vielä etäisempi tavoite kuin vaikkapa vauraassa länsinaapurissamme Ruotsissa, mutta niin vain sitkeimmät onnistuivat sellaisen hankkimisessa niukkoinakin aikoina. SAIRAALA / KESKUSTAN LÄHIKLINIKKA VANHA HAUTAUSMAA Korvenr.k RadanAnttilanmäki Nel jänk .k Kull.k KOULU Tornator Wolte r SEURAK KOTI Hip p.k Ramsa yn katu HELSINKI MÄNTSÄLÄ H O LL O LA , H Ä M EE N LI N N A , TA M PE R E HEINOLA, JÄMSÄ K O U VO LA SOPENKORPI St åh lbe rgi nk atu Paasikiv enkatu Me sta rink atu Sop enk orv enk atu Aho katu j Me sta rink atu Takojankatu So pe Kävelymatka Messukeskukseen 650 m Jalkarannantie Kävelymatka Messukeskukseen 600 m LÄMMINHENKINEN CLASSIC MOTORSHOW 6.–7.5.2023 LAHDESSA classicmotorshow.fi PYSÄKÖINTI: Oheiseen karttaan on merkitty järjestäjän tarjoamat pysäköintialueet. k YLIMAROLA Mytäjärvi Vih din polk u KOULU KOULU pää RAUTATIEAS. Messukeskuksen pihaan vain vähintään 30-vuotiaalla ajoneuvolla, INVA-tunnuksella, moottoripyörällä tai bussilla. klo 10.00–17.00 LIPUT: Päivälippu: 25 € / pv Eläkeläiset 20 € / pv 7–15-vuotiaat 10 € / pv Alle 7-vuotiaat veloituksetta maksavan aikuisen seurassa. Tapaamisiin kiehtovien ajoneuvojen äärellä Lahdessa! AVOINNA: Lauantai 6.5. KESKUS KIRJASTO TEATTERI SALPAUSSELKÄ UIMAHALLI SEURAK TALO KOULU Fe ll.k LAHDEN STADION MAAUIMALA MUSEO URHEILUKESKUS KOULUTUSKESKUS SALPAUS KAMPUSALUE HÄRÄNSILMÄN LUONNONSUOJELUALUE Häränsilmä HIIHTOMUSEO nisto nk ORTODOKSINEN KIRKKO KOULU KOULU KAUPUNGINTALO katu JÄÄHALLI RADIOMÄEN LIIKUNTA-ALUE KESKI-LAHTI RADIOJA TV-MUSEO LAMK/ MUOTOILUINSTITUUTTI KOIRIEN KOULUTUSALUE KOULU KANSANOPISTO PELASTUS ASEMA Päiväharju Päiväri nt. Oikean sivun pohjapiirros ja näytteilleasettajaluettelo kuvaa näyttelyn runsasta tarjontaa havainnollisesti. kj RISTIN KIRKKO KOIRAPUISTO AIKUISKOUL. C lassic Motorshown perusidea on kantanut muuttumattomana vuonna 2008 järjestetystä ensimmäisestä näyttelystä alkaen; nähtävää vain on nyt enemmän ja järjestelyitä kehitetty vuosien mittaan. Näiden lisäksi kaupungin alueella on runsaasti pysäköintitilaa. Tiketin kautta ostettuihin lippuihin voi myös hyödyntää kulttuuriseteleitä ja -kortteja. Kaikkein tärkeintä elementtiä ei kuitenkaan ole tarvinnut kehittää, sillä se oli kohdallaan alusta pitäen – nimittäin yleisöä. Lippuja on myynnissä messukeskuksen lippumyyntipisteestä. Teemana ”Kupee on upee” Tämänvuotisen teemanäyttelyn aiheena on coupé – tuo menevän näköinen kaksiovinen korimalli, josta lukemattomat autointoilijat ovat viimeksi kuluneiden sadan vuoden kuluessa unelmoineet
krs KU TS UV IE RA AT EN NA KK OL IP UT W C • A kv aB la st Su om i, C 13 • A lf a Ro m eo En tu si as ti Fi nl an de si ry , C 26 • A llg ai er Po rs ch et ra kt or it ry , C 42 • A m er ic an Sh op , A 29 • A rc ti c Pi nh ea ds ry , C 7 • A ri el -k er ho , A 13 • A rt m ot or , A 9 • A ud i C lu b Fi nl an d, E6 • A ud i Fi nl an d, E7 • A ut oh is to ri al lin en Se ur a, E3 • A ut om ob ile C it ro ën ry , A 1 • A ut om od el s, A 17 • A ut om us eo id en ne uv ot te lu ku nn an yh te is os as to , B1 9 • A ut on ja ti en m us eo M ob ili a, B1 4 • Be la ru sgr up pa Fi nl ja nd ija ry , C 43 • Bi lt em a, A 19 • Bi m m er Tu ni ng C lu b of Fi nl an d ry , E2 2 • BM W M oo tt or ip yö rä ke rh o ry , E1 3 • Bo rg w ar d Se ur a ry , E1 1 • C ad ill ac El do ra do C ou pé , B1 • C ar te c Fi nl an d O y, E1 8 • C it ro en B1 1 ke rh o, A 1 • C la sa nt er i, E1 • C la ss ic D at a ha rr as te aj on eu vo n ar vo nm ää ri ty s, B2 9 • C la ss ic En du ro , A 5 • C la ss ic V W C lu b Fi nl an d ry , E9 • C lu b A lf a Ro m eo Fi nl an d ry , C 25 • C lu b Pe ug eo t ry , A 1 • C lu b Re na ul t de Fi nl an de , A 1 • EK VA ry / Et el äK ar ja la n A ut om us eo , B1 3 • El äi nt ar ha n aj ot 60 vu ot ta si tt en , C 40 • Er ik oi sp aj a, B3 7 • Es po on A ut om us eo , B1 2 • Eu ro w ag on , B3 3 • FH RA (t bc ), B6 • Fi at A ba rt h Te am Fi nl an d ry , C 33 • Fi at Se rv ic e C or ce , C 22 • Fi nn is h Ja gu ar D ri ve rs ' C lu b, C 18 • FO RD M C lu b Fi nl an d Ry , E8 • Fo rd M us ta ng O w ne rs ' C lu b of Fi nl an d, B4 • Fo rd -F re ak C lu b of Fi nl an d, B2 • FV W A Pä ijä tH äm e, E1 • G ol de n Si lv er , C 5 • G ri ps G ar ag e, E2 • G ru pp o Fi at Fi nl an di a, C 21 • H äm ee n M ob ili st it , B1 5 • H ar le y D av id so n Su om es sa , A 10 • H at tu H el si nk i St et so n, C 41 • H el en an ko ti le ip om o, B3 4, C 35 , D -h al lin ka hv io • H el si ng in Se ud un A ut om ob iil ik lu bi H A K ry ., B2 • H is to ri c Ra ce Fi nl an d, C 32 • H is to ri c Ra lly C lu b Fi nl an d, C 28 • H O N D A C lu b of Fi nl an d/ • Su om en H O N D A Ke rh o ry , C 8 • H T C la ss is C ar s, B3 6 • H uo lla n O y, E2 5 • IM P 60 v, C 16 • Is uz u O w ne rs ' C lu b, C 9 • It äa ut oh ar ra st aj at , B8 • Ja ps is ta ra t, A 6 • Ja rn o Sa ar in en tr ib uu tt i, A 3 • Ju nn u ja Ja nn u pa lo au to t, A 22 • K aa su ti ne xp er tt i, C 39 • K ai nu un m ob ili st it , B2 4 • K ar am el la , ka rk ki pi st ee t • K ar ti ng Su om es sa 70 -l uv ul la , A 4 • K la ss ik ot ja Va nh at Ko ne et , C 48 • Ko nt io Re nk aa t, B2 6 • Ko sk in Im po rt , B1 8 • K us to m C ar s Fi nl an d, C 4 • K uu sa ko sk i O y, A 20 • La ht i H is to ri c Ra lly , C 29 • La nc ia C lu b Fi nl an d ry , C 24 • La nd te k, C 17 • M az da C lu b Fi nl an d / M az da go Ry , C 11 • M G C ar C lu b Fi nl an d, C 14 • M in i C lu b, C 12 • M ob ili st i, E5 • M op o m on es sa m uk an a, A 8 • M or ga n C lu b of Fi nl an d, C 23 • M us eo iä ss ä yh te is ty ös sä M ot on et , B7 • N ai st en A ut om ob iil ik lu bi ry , B2 3 • N C F ry , N is sa n C lu b of Fi nl an d, C 47 • N ip pe lit ja m ut te ri t, A 18 • O ld ti m er Ru n, B1 6 • O m is ta jie n he lm et , A 21 • O pe l 60 's & 70 's C lu b, E2 3 • O pe l C lu b Fi nl an d ry , E2 4 • O y K ah a A b, B2 7 • Pä ijä tH äm ee n M ob ili st it ry , B2 5 • Pä ijä tH äm ee n pe la st us la it os , C 34 • Pa im el an Ra nc h & Pa im el an Pa ro ni , B3 5 • Pa nh ar d C lu b Fi nl an de , A 1 • Pa ra di se C ar s, C 3 • Pe kr ip e m yy nt i, A 30 • Pe rä Ti el le m od el ca rs an d ra lly fi lm s, A 14 • pi en oi sm al lit .fi / m od el to ys .n et , A 24 • Pi nup Pe tr ol s ry , B2 2 • PL -p ai no , A 27 • Po lk ua ut ot , C 36 • Po rs ch e C la ss ic C lu b Fi nl an d, E2 1 • Ra ht ar it ry ku lje tt aj ie n tu ke na 50 vu ot ta , E2 6 • Ra lli cr os s, C 38 • Ra lli m us eo n ys tä vä t ry , C 30 • Ra lly C or sa Sh op ja Bi ge m , C 27 • Ri ku `s M ot or W or ld , C 37 • Ro ve r Ys tä vä t, C 19 • Ru os te tt a ra ja n ta ka a, A 15 • SA H K ry , B3 1 • Sa m oh a ry / M ok a ry , A 7 • Sa te lli te O y, A 26 • Sc cH Sp or ts ca r cl ub of H el si nk i, E2 • Se liv aa ra C la ss ic , B3 • Su bw ay , C 45 • Su om en 2C V K ilt a, A 1 • Su om en A -F or d K lu bi , B3 • Su om en BM W -k er ho ry , E1 4 • Su om en Br it ti -F or d ke rh o ry , C 15 • Su om en M er ce de sBe nz kl ub i ry ., E1 2 • Su om en Sa ab -k lu bi C ou pe Sa ab ej a er i ai ka ka us ilt a, E1 5 • Su om en St ud eb ak er kl ub i, B5 • Su om en Vo lv o 18 00 -k er ho , E1 6 • Su om en Vo lv ok er ho , E1 7 • su ul i.c om , C 44 • Ta ik ay ön ti e, A 23 • Ta m pe re en se ud un m ob ili st it ry , B1 7 • TB G ar ag e, A 25 • To rA fo rs , E1 9 • To yo ta C lu b of Fi nl an d ry , C 46 • Tr ia ng le M ot or C o, E4 • Tr ik er s C lu b O f Fi nl an d ry , A 16 • Tr iu m ph C ar s C lu b of Fi nl an d, C 20 • U rh ei lu au to ili ja t Lu uk in K ar ta no lla , C 6 • Va rm a N ak ki , A 2 • Va ux ha ll Be df or d C lu b Fi nl an d ry 40 -v uo tt a! , C 10 • Ve ho ni em en A ut om us eo , B1 1 • Ve te ra an ik el kk ak er ho , A 11 • Ve te ra an im oo tt or ip yö rä kl ub i, A 12 • Ve tk u, B3 2 • V iiv in V in ta ge , B2 1 • V in ta ge Sh op Va nh at Ro in at , C 1 • Vo lg a C lu b Fi nl an d ry , B9 • V W -r al lis ar ja , C 31 • W an na be , B2 8 • W ar re -T ea m , B1 B2 5 Pä ijä tH äm ee n M ob ili sti t A 16 Tr ik er s C lu b O f Fi nl an d A 17 A ut om od el s A 18 N ip pe lit ja m ut te ri t A 19 Bi lt em a A 20 K uu sa ko sk i A 21 O m is ta jie n he lm et B9 Vo lg a C lu b Fi nl an d B1 5 H äm ee n M ob ili st it B1 6 O ld ti m er Ru n B1 4 A ut on ja ti en m us eo M ob ili a B1 3 EK VA ry Et el äK ar ja la n A ut om us eo B1 2 Es po on A ut om us eo B6 FH R A B1 C ad ill ac El do ra do C ou pe B7 M us eo iä ss ä yh te is ty ös sä M ot on et B8 It äa ut oha rr as ta ja t B1 W ar re Te am B1 7 Ta m pe re en se ud un m ob ili sti t B3 Su om en A -F or d K lu bi B4 Fo rd M us ta ng O w ne rs ' C lu b of Fi nl an d B1 8 Ko sk in Im po rt B2 H el si ngi n Se ud un A ut om ob iilik lu bi H A K ry B2 123 V iiv in V in ta ge , Pi nup Pe tr ol s ry ja N ai st en A ut om ob iil ik lu bi ry B2 4 K ai nu un M ob ili sti t B2 6 Ko nt io Re nk aa t B2 7 O y K ah a A b B2 8 W an na be B2 9 C la ss ic D at a B3 Se liv aa ra C la ss ic B3 1 SA H K ry B3 2 Ve tk u B3 3 Eu ro w ag on B3 6 H T C la ss ic C ar s A 1 R an sk al ai ne n av en ue ra ns ka la is ke rh oj en yh te is os as to C it ro en B1 1 ke rh o C lu b R en au lt de Fi nl an de Pa nh ar d C lu b Fi nl an de A ut om ob ile C it ro ën ry C lu b Pe ug eo t ry Su om en 2C V K ilt a A 3 Ja rn o Sa ar in en tr ib uu tt i A 5 C la ss ic En du ro H us qv ar na 12 v A 6 Ja ps ist ar at A 7 Sa m oh a ry M ok a ry A 8 M op o m on es sa m uk an a A 11 Ve te ra an ike lk ka ke rh o A 12 Ve te ra an im oo tt ori py ör äk lu bi A 13 A ri el ke rh o A 15 Ru os te tt a ra ja n ta ka a A 22 Ju nn u ja Ja nn u pa lo au to t E1 -2 C la sa nt er i ja G ri ps G ar ag e E3 A ut oh is to ri al lin en Se ur a E4 Tr ia ng le M ot or C o E1 8 C ar te c Fi nl an d O y E5 M ob ili st i E6 -7 A ud i C lu b Fi nl an d ja A ud i Fi nl an d E8 FO RD M C lu b Fi nl an d Ry E9 C la ss ic V W C lu b Fi nl an d ry E1 FV W A Pä ijä tH äm e E1 1 Bo rg w ar d Se ur a ry E1 2 Su om en M er ce de sBe nz kl ub i ry E1 3 BM W M oo tt or ip yö rä ke rh o ry E1 4 Su om en BM W -k er ho ry E1 5 Su om en Sa ab kl ub i E1 6 Su om en Vo lv o 18 00 -k er ho E1 7 Su om en Vo lv ok er ho E1 9 To rA fo rs E2 1 Po rs ch e C la ss ic C lu b Fi nl an d E2 2 Bi m m er Tu ni ng C lu b of Fi nl an d ry E2 3 O pe l 60 's & 70 's C lu b E2 4 O pe l C lu b Fi nl an d E2 5 H uo lla n O y E2 6 Ra ht ar it ry ku lje tt ajie n tu ke na 50 vu ot ta VA RM A NA KK I D -h al li Te em a K up ee on up ee yh te is ty ös sä So na x A 4 K ar ti ng Su om es sa 70 -l uv ul la A 9 A rt m ot or A 10 H D Su om es sa A 23 Ta ik yö nt ie A 24 M ui st oj en pa ra ti is i A 14 Pe rä Ti el le m od el ca rs an d ra lly fi lm s A2 6 Sa tel lit e A2 7 PL -p ain o A2 9 Am eri ca n Sh op A2 5 TB Ga rag e A3 Pe kri pe my yn ti B2 Fo rd Fr ea k C lu b of Fi nl an d B5 Su om en St ud eba ke r K lu bi B1 1 Ve ho ni em en A ut om us eo B3 7 Er ik oi spa ja B1 9 A ut om us eo id en nk . E2 Sc cH Sp or ts ca r cl ub of H el si nk i HE LE NA N KO TI LE IP OM O HE LE NA N KO TI LE IP OM O B3 5 Pa im el an Ra nc h & Pa im el an Pa ro ni NAU LAK OT TOI MIS TO LIP PUK ASS AT KA RK KI KA RK KI & KA HV I HEL ENA N KOT ILEI POM O HE LE NA N KO TI LE IP OM O Aha lli PO RT AA T RA VI NT OL AA N KA RK KI C3 8 Ra lli cr os s C 1 V in ta ge Sh op Va nh at Ro in at C 2 Va ra tt u C 3 Pa ra di se ca rs C 4 K us to m C ar s Fi nl an d C 5 G ol de n Si lv er C 6 U rh ei lu au to ili ja t Lu uk in ka rt an ol la C 7 A rc ti c Pi nhe ad s ry C 8 H O N D A C lu b of Fi nl an d C 9 Is uz u O w ne rs ' C lu b C 10 Va ux ha ll Be df or d C lu b Fi nl an d ry 40 -v uo tt a! C 11 M az da C lu b Fi nl an d C 12 M in i C lu b C 13 A kv aBl as t Su om i C 14 M G C ar C lu b Fi nl an d C 15 Su om en Br it ti -F or d ke rh o ry C 16 IM P 60 v C 21 G ru pp o Fi at Fi nl an di a C 17 La nd te k C 18 Fi nn is h Ja gu ar D ri ve rs ' C lu b C 19 Ro ve r Ys tä vä t C 20 Tr iu m ph C ar s C lu b of Fi nl an d C 22 Fi at Se rv ic e C or ce C 23 M or ga n C lu b of Fi nl an d C 24 La nc ia C lu b Fi nl an d ry C 25 C lu b A lf a Ro m eo Fi nl an d ry C 27 Ra lly C or sa Sh op ja Bi ge m C 29 La ht i H is to ri c Ra lly C 30 Ra lli m us eo n ys tä vä t ry C 31 V W Ra lli sa rj a C 34 Pä ijä tH äm ee n pe la st us la it os C 32 H is to ri c Ra ce Fi nl an d C 33 Fi at A ba rt h Te am Fi nl an d C3 6 Po lk ua ut ot C3 7 Ri ku ’s M ot or W or ld C3 9 Ka as ut in ex pe rt ti C4 El äi nt ar ha n aj ot 60 vu ot ta si tt en C4 1 H at tu H el si nk i St et so n C 42 A llg ai er Po rs ch et ra kt or it ry C 43 Be la ru sgr up pa Fi nl ja ndi ja ry C 44 su ul i .c om C 46 To yo ta C lu b of Fi nl an d ry C 47 N C F ry , N is sa n C lu b of Fi nl an d C 48 K la ss iko t ja Va nh at Ko ne et C 45 C 28 H is to ri c Ra lly Cl ub Fi nl an d C 26 A lf a Ro m eo En tu si as ti Fi nl an de si ry SUB WAY PO RT AA T RA VI NT OL AA N KIO SKI 2. SI SÄ ÄN UL OS RAV INT OLA KOT I 2. krs Bha lli C-h alli D-h alli E-h alli
Vuonna 1959 rakennettua bussia entisöidään parhaillaan Normandiassa ja hanketta tukee paikallinen hyötyajoneuvoyhdistys sekä öljyvalmistaja Motul, mutta sponsoreita tarvitaan edelleen. Joukkorahoituskampanja on osoitteessa www.fondation-patrimoine.org/ les-projets/cityrama Lissabonissa nähtiin 1970-luvulla Cityrama-turistibusseja niin Volvon, Saviemin kuin Leylandinkin alustoilla. Mobilisti 3/23 6 . Konseptia on sittemmin levitetty ympäriinsä, aina Japania myöten. Lisäksi hyödynnettiin uusinta tekniikkaa, jonka avulla vakioreittejä ajaviin busseihin voitiin asentaa opasäänitteet kahdeksalla kielellä; kiinteät kuulokkeet löytyivät jokaisesta istuimesta. 50-paikkaiset komeudet rakensi pariisilainen Carrosserie Currus Citroënin U55-alustoille. Lähes kokolasiset matkustamot olivat hikisen kuumia. Ainakin yksi menetettiin tulipalossa. Loppuun ajettuina ne korvattiin asteittain Saviem-alustaisilla, paljon rauhallisemmin muotoilluilla versioilla 60-70-luvulla. Kimmo Koistinen cityrama.indd 6 cityrama.indd 6 16.4.2023 15.34 16.4.2023 15.34. Ufomaisen muodon loi Albert Lemaitre, saaden kuulemma vaikutteita Seinellä seilaavista turistiveneistä. Aavistuksen rauhallisemmin muotoillut Saviem-linjurit korvasivat hiljalleen alkuperäiset Citroënit. Ajan hengessä busseihin tarvittiin ikkunoita – isoja ja paljon. Kokonaiskustannuksiksi arvioidaan ainakin 400 000 €, tavoitteena on vuoden 2026 Retromobile-tapahtumassa debytointi. Arviot kokonaismäärästä vaihtelevat kolmesta kymmeneen. Ensimmäiset valmistuivat 1956, viimeiset kolme vuotta myöhemmin. 6 . Mobilisti 3/23 C i t y r a m a – mennään oudolla bussilla! Parhaillaan entisöitävä ensimmäisen polven Cityrama-bussi vuonna 2022, töiden alkaessa. Ranskalaisperäinen Cityrama-yhtiö halusi erottua joukosta alkaessaan järjestää moderneja turistikierroksia 50-luvulla Pariisissa. Vain yksi ensimmäisen polven yksilöistä on pelastunut
Eikä toimitukseen saakka ole vielä kuultu kenenkään valvovan museoajoneuvojen liikakäyttöä. Nykyään vastaavat viestit menevät vain perille huomattavasti kattavammin, kun ihmiset ovat aina tavoitettavissa. 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Janne Halmkrona TOIMITUKSESSA Pia Eloranta Outi Haapala Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Timo Happonen Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Hannu Krohn Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Kyösti Partonen Vesa Pynnöniemi Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ILMOITUSMARKKINOINTI 09-2727 1028 / Matti Ouvinen ilmoitusmyynti@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Nykyään kun ainoastaan mahdollisimman säväyttäviksi tai pelottaviksi muokatut otsikot saavat näkyvyyttä ja tuovat tuloja sivustojen kustantajille. Ne kun muuttivat Lite-Acen henkilöautoksi silloin joskus. Olette varmaankin kuulleet tarinoita täyden autoveron maksatuksesta silloin kun pakettiautoon oli asennettu pehmustettuja kaiutinkoteloita. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Kotimaiset viranomaisetkaan eivät enää tee yhtä odottamattomia ihmisen elämän pilaavia päätöksiä kuin vielä 1990-luvulla. Jo 1970-luvulla tiedettiin varmasti bensiinin loppuvan 1980-luvulla tai joka tapauksessa ennen vuosituhannen vaihdetta. Ainakin minun kokemukseni mukaan myös meno liikenteessä on huomattavasti rauhallisempaa kuin viime vuosituhannella. Kotimaisetkin viranomaiset ovat pelottavia. Uutisoinnin ja mediakentän muutoksesta on puhuttu vuosikausia. He voivat milloin tahansa nousta takajaloilleen nähdessään väärän väriset vilkut, liian pienet roiskeläpät tai museorekisteröidyn ajoneuvon 31. Onhan ulkomailla joidenkin kaupunkien keskustoissa jo kieltoja nykynormeja vanhemmalla tekniikalla ajamiselle. Mutta oikeasti, hyvät lukijat: aurinko paistaa ja Lahden Classic Motor Show on ovella. päivänä liikenteessä saman vuoden aikana. Liikenteen vaaratkin ovat aina suurempia. PANKIT DANSKE FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Punamusta ISSN 0783-4616 M eidän elämäntapaamme uhkaa moni asia. Sitä tosiasiaa pelottelu ei muuta, että minkä tahansa ruudun ääreen jämähtäminen on epäterveellistä. Kai L. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. 7 Emme pelkää Helmi Halmkrona paakirjoitus323.indd 7 paakirjoitus323.indd 7 16.4.2023 21.28 16.4.2023 21.28. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11 00620 HELSINKI hallituksen pj. Se näkyy selvästi onnettomuustilastoissakin. Euroopan unionin säädökset ovat aina uhkana. Ne siellä saattavat milloin tahansa määritellä kurkulle hyväksytyn käyryyden ja kieltää minkä tahansa moottoriajoneuvon käytön. Kurkut ovat käyriä, eikä autolla ajamista ole vielä kielletty. Jatkuvasti asioita seuratessa mielen valtaa tunne huonojen uutisten kasautumisesta. Kevätauringon laskiessa voikin sitten avata ruudun sijaan vaikkapa paperisen lehden. Klikkiotsikoiden pelotteluyritykset eivät oikeastaan ole mitään uutta. Liikenteessä käytettäviä polttonesteitäkään ei tiettävästi muutaman vuoden kuluttua enää saa. Selän ja mielenterveyden kannalta on parempi nousta ylös ja kääntää huomionsa siihen kauan odottaneeseen projektiin tai talvihuoltoon. Polttoneste on kallista, mutta ehkä sitä nyt voi vähän ostaa, kun sähkölasku on lämmityskauden jälkeen keventynyt. Milloin tahansa nykyaikaisesta, entistä huonommasta ajokokeesta läpi päässyt nuori voi ajaa päälle, kylkeen, perään tai ainakin ohittaa ärsyttävästi. Janne Halmkrona Mobilisti 3/23 . Nykyliikennettä voi sanoa jopa uneliaaksi. Lehdistö on yrittänyt samaa jo ainakin 1800-luvulta saakka. Sellaisen täytyy olla harvinaista, sillä yleensä ongelma on päinvastainen; moni tekninen ongelma johtuu laitteen liian vähäisestä käytöstä. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Klikkiotsikoinnin sanotaan muuttaneen ihmisten saaman tiedon laatua. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä
Ramblerin kytkin ei ole niitä keveimpiä ja ottaa melko ylhäältä. Vaihteensiirto on ohjausakselilla. Tämä American oli aktiiviaikanaan jatkuvassa käytössä Kemijärvellä ja siellä se nykyäänkin majailee. Kakkonen löytyy, kun vivun siirtää eteen ja ylös. 9 P unainen Rambler on pysäköity vuonna 1959 valmistuneen Rovaniemen linja-autoaseman eteen. Vetokoukkukin kuului asiaan, jos Suomessa näinkin ison auton 60-luvulla omisti. Saan auton omistavalta Lauri Snellmaniltaluvan lyhyeen koeajoon. Kakkosen välitykset riittävät taajamapyörittelyyn, eikä risteyksissä tarvitse vaihtaa takaisin ykköselle, ellei auto aivan kokonaan pysähdy. Ruoste ei selvästikään ole päässyt puraisemaan kovin syvältä, vaikka sillä olisi ollutkin mahdollisuuksia. Auto kääntyy silti risteyksissä melko pienellä ratin pyörittelyllä. Keulan säleikön alta on tuotu johto vanhan mallisen lohkolämmittimen pistorasialle. Leveällä väylällä saa tai Suomeen on tullut uustuontina niin paljon ennen näkemättömiä erikoisautoja, että 1960-luvun autokannan todellinen taso on unohtumassa. Sohvapenkille on helppo laskeutua, tilaa on, eikä istuimessa yli kiivettäviä sivuttaistukia. Perinteisen kolmivaihteisen H-kaavion ykkönen löytyy, kun vipua siirtää kohti kuljettajaa ja alas. Se vetää jo todella alhaisilta kierroksilta. Vaihteisto toimii ihan sulavasti, ainakin kun sitä ei kiirehdi liikaa. Keulassa kiveniskemät ovat hiukan tiheämmässä, mutta sielläkin niitä on vähemmän, kuin jos autolla olisi ajettu ruuhkaisemmalla tienoolla. Se asettuu hieman korkeanoloiselle tyhjäkäynnille. Alkuperäinen verhoilu ja kallis kierrejousirakenne ovat varmaankin yhä sen alla. Ohjaamon pinnat ovat tasaisen kuluneita, kuten muukin auto. Renkaita saakin kammettua niin suureen kulmaan, että kääntöympyrä puskurista puskuriin on alle 11 metriä, mikä selittää osittain kierrosten määrää. Moottori on suuri ja suhteellisen matalaviritteinen. Sohvapenkki on päällystetty jo 1960-luvulla yhä ehjällä istuinsuojalla. Auto on uskottavan historiallinen. Ovi sulkeutuu kevyellä vetäisyllä ja lukittuu kerrasta, mutta kuulostaa kieltämättä peltiseltä. Ohjauspyörän kierroksia on 6,5 joka on ennen näkemättömän paljon. Siirrymme vuonna 1967 avatulle Rovaniemen läpikulkutielle, jossa nelostien linjaus vietiin kaupungin lävitse. Maalipinta on lohkeillut sieltä täältä. Valmiiksi lämmin moottori käynnistyy kerralla pörähtäen. Auto lähtee liikkeelle jo melko matalilla kierroksilla, vaikka ykkönen tuntuu olevan odottamattoman pitkä. Vivusto on yhä kohtuullisen hyvässä kunnossa ja vaihteet kytkeytyvät hämmentämättä. teksti: Janne Halmkrona, kuvat: Matti Ouvinen ja Lauri Snellmanin kokoelma rambleramerican.indd 9 rambleramerican.indd 9 17.4.2023 13.23 17.4.2023 13.23. Rovaniemen rautatieasemalta liikenteeseen pyrkiessä ei Ihan heti tarvitse etsiä suurempaa vaihdetta. Korista suuri osa on näköjään sinkitty; helmoista lohjenneen maalin alla näkyviin on tullut tasaista harmaata pintaa. Mobilisti 3/23 . Vaikka Rambler Americania on vuosikymmenien ajan haukuttu Amerikan Mosseksi, ei niitä meillä uutena tavallisilla duunareilla nähty. Istuin on suoraselkäinen ja ohjauspyörä suuri. Taajamaliikenteen sekaan päästyä voi etsiä seuraavaa pykälää. Virtalukko on kojetaulun peltipinnassa ohjausakselin oikealla puolella
Toini otti Ramblerin avaimen mukaansa lähtiessään muulla kyydillä asioilleen. Kaupasta olivat juuri ajokortin saaneiden nopeusrajoitusta merkitsevät 80-lätkät päässeet loppumaan. Siellä pojat yöpyivät leirintäalueella ja toivat auton vasta seuraavana päivänä takaisin. Ei joka pojalle Sodankylässä asunut Erkki Snellman päätti ostaa uuden Rambler Americanin vuonna 1966. Lauri ratkaisi pulman sillä kertaa piirtämällä numeron tussilla ilmakiväärin maalitaulun takapuolelle. Näppäränä poikana Lauri kytki virtalukon alta irrottamansa johdot ja sai moottorin käyntiin suunnilleen siinä vaiheessa, kun Toini oli päässyt talon pihasta pois. Ramblerin kuutonen ei tarvitse kuin kolme. Toinilla ja Erkillä oli viisi lasta; neljä tytärtä ja yksi poika, Lauri. Rambler oli muuten toimiva auto, mutta jostain syystä sen lämmityslaitetta ei saatu kosrambleramerican.indd 10 rambleramerican.indd 10 17.4.2023 13.23 17.4.2023 13.23. Toini piti myös tärkeänä, että häntä ei teititelty kuten aiempia opettajia oli pitänyt. Jarrut ovat melko raskaat. 10 . Laurin hankittua ajokortin, oli Toini pitänyt tärkeänä, että auto oli hänellä saatavilla; poika ei saisi heti karata omille teilleen. Erkillä oli jo tuolloin työsuhdeauto, joten Ramblerin pääasiallinen käyttäjä oli perheen rouva Toini. Rambler tulee risteyksestä kiihdytyskaistan alkuun kakkosella, moottori matalilla kierroksilla huristen. Isä Erkki ajoi varovaisesti, mutta maatilan tytär Toinilla oli tapana polkea kaasua tuulen lumeen tekemien penkkojen läpi ajaessaan. Uittoyhdistyksen piiripäällikkönä toiminutta Snellmaniakaan ei ihan työläiseksi voinut laskea, sillä hänellä oli noin 600 alaista. Hän täytti hakupapereita ja avusti jopa Ruotsista muutaman työvuoden jälkeen takaisin Suomeen muuttaneita, joiden suomen kielen kirjoituksen taito oli ehtinyt ruostua. Tuulen kohina väsyneissä tiivisteissä häiritsee jo jonkin verran keskustelua. Moottorin kierrokset ovat yhä kohtuulliset. Kerran lapset saivat äidin kokeilemaan kuinka kovaa Ramblerilla pääsi. Miksi uusiin autoihin asennetaan niin huonoja moottoreita, että ne tarvitsevat kuusikin vaihdetta. Lauri ajoi saman tien kavereineen Kuusamoon. Silloin mittariin nousi 160 kilometriä tunnissa. Nyt nopeus nousee pian suurimpaan sallittuun eli sataseen. Ainoana poikana Lauri muistelee saaneensa monia kolttosia helpommin anteeksi, kuin mitä siskot. Ramblerissa ei ole rattilukkoa. Kaasun pohjaan polkaisu nostaa nopeuden helposti 80 km/h pintaan eikä moottori vielä huuda kovinkaan korkeilla kierroksilla. Mobilisti 3/23 ehkä pitääkin ajaa satasta. Auto on todennäköisesti ostettu Rovaniemen Kansankadulla toimineesta Ounas-Autosta. Kolmosen välitys on pitkä, eikä moottorin ääntä tässä nopeudessa vielä paljoa kuule. Pysäköimme Americanin Fordia aikanaan edustaneen Pohjolan Auton entisen korjaamohallin edustalle. Siirrymme liittymän kautta taajamanopeuteen. Perhe muutti isän töiden perässä 1967 Kemijärvelle, jossa agronomiksi lukenut Toini työskenteli tuntiopettajana ja oli ensimmäisiä opinto-ohjaajia paikkakunnalla. Perheen vanhemmista Toinin ajotyyli oli räväkämpi. Hänet muistetaan seudulla yhä, sillä Toini auttoi nuoria laajemmin kuin toimenkuvaan oikeastaan olisi kuulunut. Sodankylässä muistetaan olleen ainakin kaksi muutakin Americania, paikallisella tuomarilla ja sähkötarvikeliikkeen omistajalla. Kolmonen löytyy, kun vivun vetää rauhallisesti alas
Rambleriin asennettiinkin Primus-merkkinen bensiinilämmitin, joka on yhä tallessa Kemijärvellä. Ulkoisesti auto päätettiin jättää alkuperäiseksi. Turvapehmustetuista aurinkolipoista toisen yläpintakin oli syöty. Akseliväli kasvoi, mutta kokonaispituus pysyi lähes entisellään. Isot valmistajat toivatkin omat, kompakteiksi kutsumansa mallit markkinoille 1960-luvulle tultaessa. Seuraavana vuonna siitä muokattiin pienempi 199-kuutiotuumainen versio Rambler siirrettiin tallista latoon 1980-luvun puolivälissä. Lauri lupasi äidilleen ottavansa Ramblerin takaisin liikenteeseen, kun jäisi itse eläkkeelle. AMC panosti samaan kokoluokkaan. Niiden suosio oli parhaimmillaan jopa 14 % koko maan markkinoista. Auto saatiin melko helposti käyntiin ja ajettiin saman tien Tampereelle, koska siellä oli lähin autojuna-asema. Kilometrejä tuli sen verran paljon, että Ramblerin tilalle ostettiin uusi auto. rambleramerican.indd 11 rambleramerican.indd 11 17.4.2023 13.23 17.4.2023 13.23. Amerikkalainen Yhdysvaltojen kolme suurinta autovalmistajaa kilpailivat 1950-luvulla lähinnä keskenään. Vuosikymmenen lopulla yritykset heräsivät huomaamaan tuontiautojen kasvattaneen myyntiään. Siinä vaiheessa Lauri sai museoautoja harrastavilta serkuiltaan ohjeen suojata auto peräöljyn ja ruostesuojan seoksella, jota tuli ruiskutettua jonkin verran myös maalipinnalle. Matkamittarissa oli siinä vaiheessa jonkin verran alle 200 000 kilometriä. Paikallinen työvoimatoimisto ei päästänyt nuorison kanssa hyvin toimeen tulevaa Toinia eläkkeelle, vaan hänestä tehtiin vielä muutamaksi vuodeksi työhön ohjauskurssin vetäjä. Osia Rambleriin on löytynyt yllättävän helposti. Sitä ei alettu entisöimään uudella maalilla ja koristeosien vaihdolla tai uudelleen pinnoituksella, mutta ammattilainen myllyttäjä pyydettiin tekemään auton “Lustre-Gard”-akryyliemalipinnalle minkä pystyi. Lato oli ollut siinä suhteessa huono säilytyspaikka, että auton sisälle oli päässyt hiiriä. AMC:n edullisin auto oli Ramblerin osuvasti American-nimellä tunnettu malli. Toiminnot siirrettiin Kemiin, joten Erkki ja Toini joutuivat muuttamaan sinne. Näkyvissä olevaan sisustukseen eivät jyrsijät olleet onneksi iskeneet. Vuonna 1982 Uittoyhdistyksen konttori Kemijärvellä suljettiin. Kemijärvellä nuoruutensa viettänyt ohikulkija tuli juosten kysymään, onko kyseessä Toini Snellmanin auto. Rautatieaseman pysäköintialueella se tunnistettiin. Jarruja Lauri on kunnostanut ja vaihtanut pakoputkiston. Muutamaa vuotta myöhemmin American siirrettiin latoon. Halpuuden ei ollut annettu vaikuttaa auton käyttökelpoisuuteen eikä kieltämättä tyyliinkään. Vuonna 1964 AMC:n mallistoon tuotiin aivan uusi American. Rambler oli ladossa yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hän haki Ramblerin pois Loimaalta vuoden 2018 keväällä. Vähäeleisen korimallin ennustettiin pysyvän pitkään modernina, vastapainona edellisen vuosikymmenen muutamassa vuodessa ikääntyneiksi väitetyille luomuksille. Olisikohan nimellä korostettu sitä, että kyse ei ollut tuontiautosta, vaikka hintaluokka niiden tasolla olikin. American kulutti yllättävän vähän bensiiniä. Ruostesuojaukseen käytetty massa on levinnyt näkyvästi pitkin maalipintaa. Erkin käytössä 1970-luvulla olleen Volvo 144:n muistetaan vieneen enemmän polttoainetta, vaikka isä varovaisempi kuski olikin. Hän opasti työttömiä ja haki heille harjoittelupaikkoja. Pinnassa ollut ruostesuoja lähti melko helposti painepesurilla. Mobilisti 3/23 . Olihan se. Lauri vei Ramblerin junalla Kemijärvelle, jossa sitä ei ole turhaan entisöity. Tyypillinen Fordin, GM:n tai Chryslerin valmistama auto oli kasvanut vuosi vuodelta pituutta ja leveyttä, eivätkä isot valmistajat tehneet pienempiä malleja ollenkaan. Vuonna 1965 AMC esitteli uuden kuusisylinterisen 232-kuutiotuumaisen moottorin, jota tarjottiin aluksi isompiin Ramblereihin ja Americaniin paremmin varustettujen versioiden yhteydessä. Ladossa vietettyjen vuosikymmenien jälkeenkään auton tekniikalle ei tarvinnut tehdä kuin melko kevyt käyttöönottohuolto. Teknisesti autossa ei ollut pinnallisesti tarkastellen juuri mitään uutta. Lauri oli aluksi tekemässä pakoputkistoa omin käsin, mutta sai kuulla teettämisen tulevan nykyään helpommaksi eikä yhtään itse tehtyä kalliimmaksi. Lauri kävi vähintään kerran vuodessa lomamatkoillaan ruiskuttamassa sylintereihin öljyä ja pyörittelemässä moottoria tuulettajan siivistä. Auton pohja oli ruostunut sisäpuolelta istuinten alla olleiden hiirenpesien kohdalta. Pohjan korjaamiseen piti pyytää peltisepän apua. Yhdysvaltoihin tuotiin Euroopasta erilaisia urheiluautoja, mutta myös perusmalleja, jotka olivat pienempiä ja yleensä edullisempia kuin kotimaiset. Tämä merkitsi sisätilojen laajenemista. Lauri vaihtoi nesteet, korjasi bensapumpun ja uusi renkaat. Samalla pienemmät kotimaiset valmistajat, AMC ja Studebaker, tarjosivat monelle ostajalle ajoneuvon, joka oli kompromissi ulkomaisen pienauton ja kotimaisen lossin välillä. Hän tilasi uuden putkiston, joka sopi suoraan paikoilleen. Rambler vietiin Toinin synnyinkodissa Loimaalla sijaitsevaan talliin. Edullisiin valmistuskustannuksiin oli pyritty ajatuksella, auton ovetkin olivat identtisiä joidenkin Ramblerin isompien mallien kanssa. Toini kiersi Ramblerilla Kemin ja Tornion seudun harjoittelupaikkoja ja valvoi, että asiat sujuivat. Sama iso kori myytiin edullisemmassa hintaluokassa vain kevyemmin varusteltuna. 11 kaan pelittämään sillä teholla, mitä siltä odotettiin
Niiden erillisiä etuistuimia pidettiin kuitenkin kalliimman luokan merkkinä ja euroautoissa oli jo neljä vaihdetta, joista ykkönenkin oli useimmiten synkronoitu. Americanin kolmivaihteisen ykkönenhän oli vielä synkronoimaton ja vaikka sohvapenkki ei sivuttaistukea antanutkaan, Rambleriin mahtui edessäkin istumaan kolme henkeä. Mobilisti 3/23 Americanin edullisimpiin malleihin. Sitä hiukan vähemmän myytiin ainoastaan avomallia, jota voi tuohonkin aikaan pitää marginaalituotteena. Halvin Mercedes-Benz 200 oli huomattavasti kalliimpi 18 980 markan hinnallaan, Volvon edullisin Amazon 121 taas tonnin Americania edullisempi 13 950 markan hinnallaan. Itse asiassa Rambler kulutti epätavallisen vähän. 12 . SMK:n maahantuoma kaksiovinen perusmalli 220 maksoi 14 950 mk, Voimavaunu Oy:n hinta oli 14 700,Vertailun vuoksi Plymouth Valiant V-100 maksoi hiukan enemmän eli 15 860 markkaa. rambleramerican.indd 12 rambleramerican.indd 12 17.4.2023 13.23 17.4.2023 13.23. Rambler Americanin kulutus vuoden 1959 kisassa jäi 9,3 litraan sadalla kilometrillä. Seuraavan vuoden alussa AMC laski Americanin hintoja, jolloin yhdysvaltalaiset kuluttajat saivat perusmallin hiukan halvemmalla kuin esimerkiksi edullisina pidetyn Fiat 124:n tai Ford Cortinan. Suomessakin Americanin hinta oli verrattavissa sitä pienempiin eurooppalaisiin. Vuonna 1965 American voitti kisassa luokkansa tuloksella 9,17 l/100 km. Sellainen on myös Lauri Snellmanin autossa. Loppuvuoden 1966 rekisteritietojen mukaan maassa oli 2 270 Rambleria, joista yli puolet oli myyty kahden vuoden sisällä. Jostain syystä seuraavana vuonna SMK lopetti maahantuonnin. Sen varustelutasoa kritisoitiinkin hintaluokkaansa nähden vähäiseksi. Suuruus ei tarkoittanut muita suurempaa polttonesteen kulutusta. Se oli ulkoisesti melko tavallinen valurautainen työntötankokone. Mobil Economy Run oli taloudellisuusajotesti, jonka sponsoroi vuosittain öljy-yhtiö Mobil. Niitä ei vain täällä pidetty edullisina eikä pieninä, mittakaava oli meillä erilainen. Kisaan osallistuvat autot haettiin satunnaisesti valitusta liikkeestä ja niiden moottoritilat sinetöitiin, jotta teknisiä muutoksia ei pystyttäisi tekemään. Myynti oli tosin monen vuoden ajan minimaalista. Kaksiovisen version myynti kasvoikin kymmenkertaiseksi edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 1968 kanta oli kasvanut vain 2 544 Rambleriin. Vuonna 1966 Americanin mallistossa halvinta eli kaksiovista perusmallia 220 myytiin ainoastaan 2 440 kappaletta. Kallis mutta edullinen Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy oli tuonut jo pitkään Hudsonia ja Voimavaunu Oy Nashia. Nykypäivän autoilijan silmin Amazonin tai Mersun varustelutaso ei paljoa Ramblerista eroa. Koko takasi jonkin verran enemmän tehoakin, vaikka litrateho olikin matala. Huippuunsa se nousi vuosikymmenen puolivälissä. . Mahdollisimman halvalla tehty amerikkalainen auto oli siis meillä Suomessa äveriäämmän keskiluokan ajoneuvo tai ammattiliikenteessä taksina. Vuosikymmenen lopulla AMC joutui tai pyrki kasvattamaan autojensa kokoa kotimarkkinoiden vaatimuksesta. Se oli ominaisuus, jota monet eurooppalaiset autojen valmistajat eivät pitäneet tärkeänä vielä vuosikymmeniin. Se piristyi vasta 1960-luvun alussa. Seitsemällä runkolaakerilla varustettu moottori osoittautui värinättömäksi ja pitkäikäiseksi sekä käytössä että tuotannossa. AMC:n kuusisylinterinen suunniteltiin käytännöllisyys edellä. Vuonna 1965 myytiin yli 700 Rambleria. Varustelutaso merkitsi tosin tuohon aikaan eri asiaa kuin nykyään. Kun nämä olivat yhdistyneet vuonna 1954, oli fuusiossa syntyneen AMC:n tuotteilla kaksi virallista maahantuojaa. Vuodesta 1959 alkaen arvosteluperusteeksi tuli käytännön autokohtainen kulutus. Sisustuskin mainitaan jo 1964 Suomessa tehdyssä Americanin koeajossa peltiseksi. Sen vuoksi Ramblerin myyntimäärätkin pienenivät meillä. Silloin pikkuautot kuten Studebaker Lark tai Rambler American pärjäsivät niin hyvin, että niille piti perustaa oma luokkansa. Meillä ei Ramblerin hintakaan laskenut vuoden 1967 alussa, vaan nousi huomattavasti, todennäköisesti suurimmaksi osaksi markan devalvoinnin vuoksi. Vuoden 1966 aikana Americanin eri versioita valmistettiin 71 652 kappaletta. Ramblerin moottori oli tilavuudeltaan eurooppalaisia ainakin puolta suurempi. Vuoden 1966 hinnastosta Ramblerin malleille löytyy yhä kahdet hinnat. Alkuaikoina voittaja määriteltiin polttoaineen kulutuksen ja ajoneuvon massan suhteesta, jolloin isot autot pärjäsivät hyvin. Autoilla ajettiin rannikolta toiselle normaalin liikenteen tahdissa; mukana ollut virallinen valvoja varmisti, ettei nopeudesta tingitty tai ruuhkia kierretty. Toisaalta Ramblerin kori oli suurelta osin sinkitty, joten ruostumista ei ollut odotettavissa vielä pitkiin aikoihin. Viimeiset sen suorat seuraajat asennettiin Jeep Wranglerin konepellin alle vuonna 2006. 1960-luvun puolivälissä Ramblereiden koko, hinta ja dollarin kurssi olivat kuitenkin jonkin aikaa linjassa suomalaisen autoilijan ostovoiman kanssa
13 Rambler American 220 1966 MOOTTORI Tyyppi: kuusisylinterinen rivimoottori, seitsemän runkolaakeria, kansiventtiilit, yksikurkkuinen alaimukaasutin Iskutilavuus: 3 260 cm³, sylinterin mitat 95,3 x 76,2 mm, puristussuhde 8,5 Teho: 128 hv (SAE)/4 400 r/min Vääntömomentti: 247 Nm (SAE)/1 600 r/min VOIMANSIIRTO Takaveto, kolmivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, valitsin ohjausakselilla, kaksi suurinta vaihdetta synkronoitu, perävälitys 3,08 JARRUT Tehostamattomat 2-piiriset rumpujarrut SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V vaihtovirtalaturi OHJAUS Kierukka ja rulla, kierroksia: 6,5 JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, kolmion muotoiset tukivarret ja kierrejouset Takana: jäykkä akseli, puolielliptiset lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,60 m Leveys: 1,77 m Korkeus: 1,38 m Akseliväli: 2,69 m Raideleveys: 1,42/1,40 m Omamassa: 1 234 kg Rengaskoko: 6.45-14 rambleramerican.indd 13 rambleramerican.indd 13 17.4.2023 13.23 17.4.2023 13.23. Mobilisti 3/23
14 . Mobilisti 3/23 14 . Mobilisti 3/23 Volvo 1800 S 1967 Nuoret Nuoret miehet ja lännen miehet ja lännen ihmemaa ihmemaa pyhimysli.indd 14 pyhimysli.indd 14 17.4.2023 13.32 17.4.2023 13.32
Kotipuolen kavereiden kesäisin tekemissä tempauksissa en ollut mukana, koska olin muualla töissä. Minäkin tein jo vuonna 1968 kesällä ensimmäisen sokkelinrappausurakkani Ruotsissa. Meikäpoika oli 15 kun ajoin paikalle Volvolla, kortitta tietenkin. Tulimme yömyöhällä takaisin, jolloin Suomen tulMobilisti 3/23 . Nuorempina olimme kesällä ensiksi apuhommissa ja jo seuraavana kesänä osasimme seiniä ja piippuja muurata. Rajan ylitys Ruotsiin oli helppo mennä ajamalla ilman ajokorttiakin, mutta takaisin tullessa Suomen puolen tullissa joskus tarkastettiin lasti ja matkustajat hyvinkin tarkasti. Ei auttanut hermoilla, joten parkkeerasin auton siihen poliisiautojen väliin. Volvoon tuli aluksi kilometrejä tosi paljon. Kävin silloin koulua Ylitorniolla. Muistan kun vuonna 1968 oli Aavasaksan tanssilavan avajaiset. Isä opetti kaikki poikansa muuraamaan. 15 Joen vastarannalla eletään aina hiukan erilaisessa maailmassa. Velipoika osti sitten Volvo Amazonin, taisi sekin olla mallia 1964. Tarinamme alkaa Ari Jaakon kertomuksella nuoren miehen autoilukokemuksista viitisen vuosikymmentä sitten. Ajokortin sain 1971 maaliskuussa. Kuskina oli kaverini Jarin velipoika Jorma, jolla oli ajokortti. Vuonna 1967 Amazon vaihtui 140-sarjaiseen Volvoon. Kyllähän nuo kaikki nuorten miesten autot olivat muuraamalla tienattu. Isä oli aikanaan muuraamassa juuri sitä hotellia Pallakselle, jonka saksalaiset myöhemmin räjäyttivät sekä myöhemmin Helsingissä Venäjän suurlähetystöä. Autosta loppui bensiini Aavasaksan kohdalla. Kerran olin taas käymässä Ruotsissa. Volvo oli sitten velipojan omistuksessa aina vuoteen 1992 asti. Isä, Pertti, naapurin poika Väinö ja minä kuljimme sillä Ylitorniolta töissä Tukholmassa koko kesäkauden 1970. Kolme meistä on rakennusmestareita, mutta mestarin hommia eivät muut ole tehneet kuin minä. Kyydissä oli kaverini Aulis ja hänen tyttökaverinsa Riitta. Lentävillä oli ratsia Jänkkävainiolla ja ei kun käry. Pertti on ollut muurauspuolen opettajana Kemissä. Sattui sitten sellainen tarkemman puoleinen tullivartija, joka tutki kaikki paikat penkinalustoja myöten, mutta ei kysynyt ajokorttia. Sen hän toi muuttoautona Suomeen vuonna 1969, jolloin lähti teknilliseen kouluun Kuopioon. Väkeä oli paljon ja niin oli poliisejakin. Nimismies antoi kortin, vaikka kaksi viikkoa aiemmin olin kärynnyt kortitta ajosta. Mukana olleessa kanisterissa oli varabensat, mutta eihän Jorma saanut Alfaa käymään. Minulla ei vieläkään ollut ajokorttia, mutta olin korjaillut autoja jo monta vuotta ja ajanutkin jo pienestä. Minulla oli vuoden 1966 Alfa Romeo Giulia Ti 1600, rekisterinumeroltaan LFN-91. Toisen kerran olin Jarin kanssa käymässä Ruotsissa tyttärissä. Tukholmassakin tuli ajeltua ja joskus välilläkin, jotta toiset saivat nukkua. Näitä eroja on Tornionjokilaaksossa osattu vuosikymmenien ajan käyttää hyväksi. Mobilisti 3/23 . Työmaita on ollut Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa ympäri maita. Volvo oli vuosimallia 1964, mutta jostain ihmeellisestä syystä kauppoja ei tullut. Samana vuonna Pertti vaihtoi 140-sarjaisensa Pyhimykseen vuosimallia 1967. Kotona me kävimme aina kahden viikon välein. Pitkän päivän urakan hinta oli 500 kruunua, joka oli siihen aikaan iso raha. 15 E E nsimmäistä kertaa näin Volvo 1800 S:n, kun lähdin vanhimman velipoikani Pertin kanssa ostamaan sellaista Ruotsin Jällivaarasta vuonna 1966. Eiväthän he sitä olettaneet, että kortiton kuski siihen ajaisi, enkä vielä silloin kärynnyt. Kerran isältä löydettiin melko suuri määrä kahvia, jolloin hänellä alla ollut Checker takavarikoitiin salakuljetukseen käytettynä rikoksentekovälineenä. pyörittää muurausfirmaa Ruotsissa ja nuorin Kimmo on Rainolla töissä varsinaisena muurarina. Meitä on neljä veljestä. Raino, toiseksi nuorin veljeksistä. teksti: Ari Jaako, Atro Jaako ja Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen ja Ari Jaakon kokoelma pyhimysli.indd 15 pyhimysli.indd 15 17.4.2023 13.32 17.4.2023 13.32. Ensimmäiset kilometrit olin ajanut vuoden 1953 Buickilla seitsemänvuotiaana. Siltä reissulta äitini tuli Helsingistä Kaulirantaan. Minä laitoin auton käymään ja kun kotiin ei ollut enää matkaa kuin noin kymmenen kilometriä, niin ajattelin ajaa sitten perille itse. 1950-luvulla kahvi oli yhä Suomessa todella kallista, eikä sitä saanut tuoda joen toiselta puolelta, halvemmasta Ruotsista kuin vähän kerrallaan. Lyhyen soutumatkan päässä elintaso voi olla aivan eri luokkaa
Auto on yhä olemassa ja entisöity. pyhimysli.indd 16 pyhimysli.indd 16 17.4.2023 13.32 17.4.2023 13.32. Mukavin heistä kävi meillä niin useasti, että koirakin oppi tuntemaan eikä enää ärissyt miehelle. Joku oli ilmoittanut poliisille hyvinkin tarkasti, milloin olin pihasta lähtenyt ja palannut. Kun koulu keväällä loppui, lähdin taas Ruotsiin töihin, mutta pyhäajaksi tultiin aina kotiin. Kääntyvän auton etulokasuoja riipaisi Volvon oikeaa kylkeä koko matPertti Jaakon Pyhimys Ari-veljen sillä ojan kautta tekemän syöksyn jälkeen. Hän tiesi, että värkkäilen autojen kanssa korjaushommissa ja pitäähän niitä välillä käydä kokeilemassa. Poliisi sanoi vain, että koita nyt vähän vähentää sitä ajoa. Se taisi olla viimeisiä reissujani Ruotsiin ennen ajokortin saamista. Autot he tiesivät, Alfa Romeon ja Pyhimyksen. Kaulirannan kylällä, missä asuin silloin ja asun taas nykyäänkin, oli lauantaisin Tornionjokivarren kuuluisat tanssit. 16 . Pertti lainasi minulle Volvonsa, jolla oltiin matkassa kaverini Jarin kanssa ja päästiin vielä viemään saatille paria ruotsalaista nättiä tyttöä, nimiltään Lisa ja Berit. Sanoin, että on kuskilla mutta minulla ei ole. Kerran oltiin taas menossa Ruotsiin Volvolla, Jorma oli kuskina. Se minun traktorikorttitarinani päätyi tullinkin tietoon, mutta eivät tullimiehet tunteneet minua kasvoista. Ruotsin tullista juoksivat miehet ulos ja huusivat että tätä autoa ei päästetä yli, koska kuskilla ei ole korttia. Pitihän poliisien käydä jututtamassa, kun kerran oli ilmiantokin tehty. Täällä oli siihen aikaan mukavat poliisit, jotka eivät tuota kortitta ajoa niin pahana pitäneet. Mobilisti 3/23 limies kysyi ajokorttia ja minullahan oli jo sellainen – vaikkakin vain traktorikortti, mutta eihän tullimies sitä huomannut. Toinen tytöistä on nykyään professorina Tukholman Karoliinisessa sairaalassa. Ohittelin tansseista lähteneitä autoja, kun yksi niistä sitten kääntyikin eteen. Tuli vissiin vähän näytettyä tytöille, vauhtia oli varmaan 160 km/h suoralla tiellä
Hän osti auton 1984 ja toi sen muuttoautona suomeen 1986. Hänellä auto oli ajossa vuoteen 1989, jonka jälkeen se oli varastoituna kylmässä tallissa aina vuoteen 1997 jolloin ostin sen pojalleni Atrolle entisöitäväksi. Vuonna 1975 menin Rovaniemelle teknilliseen kouluun. Siellä oli piikkilanka lehmihaan aitana. Auto kulki vielä aika lujaa ojan pohjalla, ennen kuin sain ajettua sen uudelleen tielle; piikkilangassa kiinni olevat tolpat vain lentelivät niin kuin konekiväärin luodit katon yli. 17 kalta ja Volvo suistui kahdella renkaalla vasemmalle kohti risteyksessä olevaa maitolavaa. Sieltä valmistuin 1978 ja jäin Rovaniemelle töihinkin. Silloin sain Pertiltä Pyhimys-Volvon lainaan. Aro soitti veljelleen eversti Arolle, että kova urheilija Jari on, jäntevä ja hyväkuntoinen poika. Pyhimyksellä ajot jäivät minulta vähiin, mutta jouduin korjailemaan sitä aina joskus. Sen jälkeen en enää sillä Pyhimyksellä ajanut. Jari oli takana Beritin kanssa. Nykyään Jari painaa 110 kg ja minä 83 kg Vuonna 1972 menin armeijaan. Armeijan jälkeen ostin itselleni Ruotsista vuoden 1967 Peugeot 404 Dieselin, jonka toin muuttoautona suomeen 1974. Pertti myi sen lopulta pois. Kun oltiin uudestaan tiellä, niin kysyi vaan että missä ollaan. Sen aikana Pyhimys oli harvemmin minun käytössäni. Se kulkikin reilusti yli 200 km/h. Nyt kyseinen Volvo 1800 S on entisöitynä lähes uuden veroiseksi ja oli myynnissä nettiautossa hintaan 38 000 €. Siinä vaiheessa Volvoa oli laitettu jo aika paljon, lokasuojat levitetty ja moottoria trimmailtu. Aluksi minut hyväksyttiin, mutta Jari oli alipainoinen. Kenellekään meistä ei käynyt kuinkaan. Kunnostin moottoria, vaihteistoa, pakoputkea, kardaanin niveliä ja muuta. pyhimysli.indd 17 pyhimysli.indd 17 17.4.2023 13.32 17.4.2023 13.32. Tosi mukavia muistoja siitä Volvosta jäi ja pitää sanoa, että yhtään en jättäisi tekemättä enkä päivääkään vaihtaisi pois. Volvo vähän vaurioitui ja se korjattiin Ruotsissa Hupposen automaalaamolla. Vuonna 1983 sain työkomennuksen Saariselälle, jolloin jouduin jättämään vaimoni käyttöön oman autoni, joka silloin oli Mersu 220 Lang. Sen edessä oli monttu, josta auto sai kimmokkeen oikealle, taas kahdella renkaalla rummun päästä syvään leveään ojaan. Mutta pääsihän Jarikin lopulta samaan aikaan armeijaan, kun kylän kauppias I. Lastasimme auton traileriin ja sidoimme kiinni. Auto oli tallessa isän ja äidin ulkovarastossa. Oltiin saman mittaisia, Jari painoi vain 52 kg ja minä 85 kg. Mobilisti 3/23 . Haimme pojan kanssa auton Rovaniemelle syksyllä 1997. Jari haki vapaaehtoisena armeijaan Olin silloinkin Luulajassa töissä ja sanoin että lähetä hakemus minunkin puolestani. Nuorin velipoikani Kimmo hankki myös Pyhimys-Volvon työskennellessään Ruotsissa. Komennukseni kesti alkuvuoteen 1984
Maalaustyön toteutti isäni tuntema ammattilainen, Valto Mikkola Rovaniemeltä. Paksut lainaliinat olivat hapertuneet öljystä ja auringosta. Volvo on siitä helppo peli harrastaa, että melkein mitä vain osaa on saatavilla ja tuolloin niiden hintatasokin oli edullisempi kuin nykyään. Suurempia peltitöitä olivat keulan lisäksi pahoin ruostuneet pohjan palkit. Tällöin Volvo ja pihan muut autot, kuten isäni vanha Peugeot 404, olivat minun leikkikenttääni ja niillä tuli ”ajettua” serkkupojan kanssa, kunnes pappa aina välillä huomasi ajaa meidät pois pahanteosta. Oli tälläkin autolla sitten keretty jotain mainetta naapurustossa keräämään, vai menikö lie autot sekaisin. Ehjänä olivat ainoastaan oikeastaan vain lampun kehykset. Moottoriksi Pyhimykseen palautettiin auton alkuperäinen B18, jonka tilalle setäni oli aikanaan joutunut rikkoontumisen takia vaihtamaan B20:n. Isälläni taisi välillä alkaa Volvon valmistuminen epäilyttää, kun nuori mies kiinnostui enemmän yöjuoksuista ja auton tekeminenkin keskittyi välillä lähinnä käyttöauton virittelyyn. Auto on kestänyt hyvin aikaa harrastuskäytössä, auton moottoritilaan tein ehostuksen talvena 2018/19, kun akku oli valuttanut hapot alleen. Puskurit olivat olleet autossa jo kun setäni aikanaan oli auton hankkinut, joten niiden katsottiin olevan osa auton tarinaa, onhan ne nyt paljon nätimmätkin. Pyhimys pääsi takaisin kotikonnuilleen Kaulirantaan muuttaneen isäni talliin vuonna 2021, kun tarvitsin talliini tilaa tehdessäni isälleni 70-vuotispäiville vuoden 1937 Studebaker Dictatorin entisöintiä. Näihin myöhempiin projekteihini verrattuna siis varsin joutuisasti. Volvo oli usein pihalla parkissa, kun setäni oli työreissuilla tai armeijassa. Nekin kohdat hyödynnettiin ihan toiseen keulakolaroituun Pyhimykseen, vaihtokauppana sen omistajat verhoilivat meille kojelaudan. Vaihteensiirtovipu on lyhyt keppi, joka on kiinnipyhimysli.indd 18 pyhimysli.indd 18 17.4.2023 13.32 17.4.2023 13.32. Tämä oli ensimmäinen isompi kunnostusprojektini, kokemusta ei ollut, mutta tekemällähän sitä oppii ja aloittamattahan ei opi mitään. Iltaja viikonloppuvapailla aloitin auton purkuja kunnostustyöt. Volvoon tilattiin kaikki uudet keulan pintapellit. Siinäkin suhteessa Pyhimystä voi verrata muihin Volvon malleihin, tehtaan tuotteethan edustivat vuosikymmenestä toiseen edellisen vuosikymmenen muotia. Kilvet oltiin kyllä ottaa pois, kun poliisit vuosituhannen alussa 2002 pysäyttivät ja auto oli katsastamatta. Etupenkkien verhoilut kunnosti veneverhoilija jostain länsirannikolta, nimi on päässyt unohtumaan. Autoa säilöstä hakiessa tuli naapurin isäntä kommentoimaan, että nytkö se hurja lähtee. Tuuria oli, eikä Volvoon tullut juurikaan mitään vahinkoa. Sulavalinjainen, matala pikkuauto on valmistettu 1960-luvun lopulla eli se on pienine siipineen kymmenisen vuotta jäljessä aikansa muodista. Poliisi pahoitteli meisseli kädessä, että on kyllä hienoin auto, josta hänen pitää ottaa kilvet pois, mutta samassa heille tuli hälytys ja poliisi sanoi, että ajelehan poika kotia. Joskus noin 12-vuotiaana tuli osin purettua ja kasattua isäni Volvo 244 DL maalausta varten. Pyhimyksellä kävin vuonna 2018 Porvoon maistraatissa vaimoni Hennin kanssa rekisteröimässä avioliittomme. Elämä vei vuonna 2001 Etelä-Suomeen ja Pyhimys jäi isäni talliin Rovaniemelle vuosiksi. Setäni Volvon entisöinti Nuorimman setäni Kimmon Pyhimyksestä minulla on muistoja lapsuusvuosieni mummolasta. 18 . Autoa hiekkapuhallettaessa paljastui, että etulokasuojat oli korjailtu vieri viereen hitsatuilla muutaman sentin kokoisilla paikoilla. Siitä kertokoon poikani Atro. Onneksi auto lähti valumaan oikealle, koska vasemmalta tuli tukkirekka, joka olisi prässännyt sen tohjoksi. Puskureiden kromaukset uusi Autoentisöinti Kalliokorpi. Samalla tuli tehtyä moottoriin kansiremontti, seetit vaihdettiin lyijytöntä kestävään malliin. Katsastuksesta ei kyllä ollut kuin 9 kuukautta, mutta muuttuneiden katsastussääntöjen mukaan auto oli katsastamaton. Korin peltityöt otti hoitaakseen aikuiskoulukeskuksen peltilinjalla opettajana ollut isäni tuttu, oppilastyönä tietenkin. Olin toki aikaisemmin jo tehnyt pienemmän siistimiskunnostuksen ensiautooni, joka oli Škoda Octavia Super vm -62, mutta siinä ei tarvinnut tekniikalle tehdä mitään. Auto vietiin Rovaniemen-kotini talliin, jossa alkoi entisöinti. Vaikka auto on entisöity vahvasti alkuperäisyyttä kunnioittaen, niin yksi näkyvä poikkeama siihen on päätetty jättää; puskurit ovat vanhempaa mallia. Auto haettiin kotiimme Rovaniemelle entisöintiä varten armeijapalvelukseni aikana 1997. Toimittajan kosketus Pyhimys näyttää 1950-lukuiselta italialaiselta urheiluautolta, epätavallisen kauniilta sellaiselta. Itse kunnostelin akselistot, vaihdelaatikon, moottorin, jarrutehostimen, värkkäsin sähköt kuntoon ja kaikki muut pienemmät osaalueet ja kokosin auton. Monen italialaisen tuotteen hento haptinen vaikutelma kuitenkin Volvosta puuttuu. Sen ovet avautuvat jäyhästi ja lukko loksahtaa kiinni luottamusta herättävästi. Pyhimys tuli perässäni etelään vasta vuonna 2009, kun olin saanut rakennettua talon ja tallin Sipooseen. Kaulirannassa setänikin pääsi taas auton kyytiin. Autossa istutaan alhaalla, mutta erillisistuimet eivät urheiluautoissakaan vielä kietoudu matkustajien ympärille. Ohjauspyörä on isohko ja ohutkehäinen. Se on silti täysin ruotsalaista suunnittelua monessakin suhteessa, auton on piirtänytkin mies nimeltään Pettersson. Puut varaston edessä ehtivät kasvaa melkoisesti ennen kuin isäni ja setäni pääsivät sopimukseen auton myymisestä. Mobilisti 3/23 Ensimmäisessä risteyksessä se putosi kyydistä. Pyhimystä kävin vuosien varrella säännöllisesti katselemassa varastossa pihan perällä. Pyhimys saatiin uudelleen rekisteriin vuonna 1999 vanhoilla rekisteritunnuksillaan
Hyvin pitkään kakkossijalla oli Saab. Tehoa riittää yhä vauhdin kiihdyttämiseen. Suurin osa lähtijöistä oli kouluttamattomia, mutta Ruotsissa oli ammattilaisillekin kysyntää. Rintamamiestiloilla saatu tulotaso oli ollut murto-osa siitä, mihin Ruotsissa pääsi jo liukuhihnaduunarina. kuva: Volvo pyhimysli.indd 19 pyhimysli.indd 19 17.4.2023 13.32 17.4.2023 13.32. Hiukan napapiirin eteläpuolella kulkeva tie on kapea ja roudan muovaama, mutta Volvon alusta on 1960-lukuinen eli tehty kulkemaan pehmeän hallitusti urien ja kuoppien yli. Rikkaampi länsimaa Ruotsi on ollut kohtuullisen rikas ja teollistunut valtio jo pitkään. Sen liikerata on vain muutama senttimetri, mutta vipu klopsahtaa miellyttävästi isommalle. 19 tetty suoraan vaihdelaatikkoon. Maassa olikin 1950-luvulla jopa kaksi täysin kotimaista henkilöautoja valmistavaa tehdasta. Se ei kuitenkaan ole läheskään yhtä raskas kuin muutamaa vuotta uudemman Saab 99:n ohjaus. Kumpikaan tehtaista ei valmistanut markkinoiden halvimpia massamalleja, joten maan keskiluokalla on ollut ostovoimaa. Ne olivat teknisesti tavanomaisia ja yksinkertaisia, mutta yksityiskohP958 X2, yksi kolmesta Carrozzeria Fruan rakentamasta prototyypistä. Samalla teollisuus kehittyi korkealle tasolle. Ari Jaakon muistikuvien mukaan hänen luokallaan koulussa oli 23 henkeä. Urakkatöihin tottunut ammattilainen pääsi Ruotsissa huomattaviin ansioihin. Maratoonari, ei sprintteri Volvo valmisti perinteisesti autoja, jotka sopivat hyvin kotimarkkinoilleen. Samaan aikaan itäisen naapurimaan eli Suomen maaseutu ei enää tarjonnut elinkeinoa kasvaneelle väestölleen. Etelässä oli avointa työpaikkaa kohti keskimäärin kaksi työtöntä, pohjoisessa 12, joten vaihtoehtoja muutolle ei välttämättä ollut. Lähtö etelään ei ole kovinkaan usein johtunut halusta päästä muualle, sen verran moni on palannut kotiseudulleen viimeistään eläkeikäisenä. Moottori vetää tasaisesti ja esittää innokasta. Ruotsalaisiakin lähti etelän teollisuuden palvelukseen. Ohjaus on paikoillaan pyöriteltäessä raskas. Heistä ainakin 14 lähti aikuistuttuaan Ruotsiin töihin. Vielä kävelyvauhdissa sitä pitää kääntää ihan voimalla. Ruotsissa myös pidettiin kotimaisen teollisuuden puolta, joten Volvon ja Saabin tuotteet olivat suhteessa edullisempia kuin suurten valmistajien vastaavat tuotteet muissa maissa. Maaltamuutto ei koskenut pelkästään suomalaisia, sillä samaan aikaan maaseutu tyhjeni myös rajan länsipuolella. Se kytkeytyy pienellä vivulla ratin oikealta puolelta. Samalla syttyy punainen merkkivalo ja moottorin kierrokset laskevat. Tässä vaiheessa käy ilmi, että autossa on ylivaihde, kuten Pyhimyksissä usein. Ruotsin myydyin automalli oli jokin Volvo 1950-luvun puolivälistä ainakin 2020-luvun alkuun, paitsi vuonna 2016, jolloin Volkswagen Golf myi parhaiten. Väkilukuun suhteutettuna kyse oli melko pitkälle pohjoissuomalaisten joukkomuutosta. Volvo löytää lisää vauhtia. Väkiluku oli tuohon aikaan noin seitsemän miljoonaa. Se ottaa kuitenkin herkästi kierroksia tavalla, johon ei Volvon 200-sarjaisiin 1970-luvulla esitelty uudempi tekniikka pysty. Se ei kannusta huudattamaan, sama teho tuntuu löytyvän jo pienemmilläkin kierroksilla. Suurten ikäluokkien nuoret lähtivät joukolla länteen mutta myös heidän vanhempansa jättivät tiloja tyhjilleen. Mobilisti 3/23 . Moni nuori mies käytti ansionsa autoon, jollaiseen ei kotikylässä ollut varaa edes ison tilan isännällä. Neljäs vaihde tuleekin vastaan melko pienessä vauhdissa. Volvo on matkailuauto sen 60-lukuisessa merkityksessä. Ruotsin elintason sanotaan 1960-luvulla olleen maailman toiseksi korkeimmalla tasolla heti Yhdysvaltojen jälkeen. Moottorin vääntöalue on laaja. Sodan aikana Ruotsi onnistui pysyttelemään taisteluiden ulkopuolella ja rikastui entisestään myymällä teollisuuden tuotteita sodan osapuolille. Vauhdissa ohjaus ei enää tunnu ollenkaan liian raskaalta, vaan vie matalaa pikkuautoa tunnokkaasti minne tie vain osoittaa. Yleensä autoteollisuuden synty on vaatinut niin suuria pääomia ja kotimarkkinoita, ettei itsenäistä alan teollisuutta ole noin pieneen valtioon muualla syntynyt. Vaihteensiirrossa on miehekäs tuntuma. Moottori käy tasaisesti, mutta jo käyntiäänestä kuulee, että eksotiikkaa ei pellin alta löydä. Saksalaisiin moottoritienopeuksiin eivät 2020-luvun autoilijan hermot riitä, katse vaeltaa muutenkin pitkin tien reunuksia tutkapönttöjä etsiessään. Sillä on ilo päästellä kovaa, tai siis nopean tuntuisesti. Siihen pääsi käsiksi myös ulkomainen työvoima
Jo PV 444-mallista tehtiin kahdella kaasuttimella varustettu versio, jonka Motor-lehden toimittajat väittivät kulkevan testeissään kovempaa kuin huomattavasti teknisesti eksoottisempi Alfa Giulietta. Sarjaa esitettiin eri puolilla maailmaa ja houkutteli takuulla suuren osan Volvon ostajista liikkeisiin. Manner-eurooppalaisilla koripajoilla oli myös tilauslistat täynnä. TV-yhtiö on varmaankin joutunut maksamaan täyden hinnan ensimmäisestä autostaan. Vuonna 1960 tehdas esitteli itsekantavaan teräskoriin tehdyn P1800:n. Volvo 1800 S 1967 MOOTTORI Tyyppi: nelisylinterinen rivimoottori, lohko ja kansi valurautaa, kansiventtiilit, viisi runkolaakeria, kaksi SU HS 6 -sivuimukaasutinta Iskutilavuus: 1 778 cm³, sylinterimitat 84 x 80 mm, puristussuhde 10 Teho: 103 hv (DIN)/5 600 r/min Vääntömomentti: 147 Nm (DIN)/3 800 r/ min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen synkronoitu vaihteisto erillisesti kytkettävällä Laycock-de-Normanville -ylivaihteella, valitsin lattialla, vetopyörästön välitys: 4,56 JARRUT Tehostetut Girlingin valmistamat nestejarrut, edessä levyt, takana rummut OHJAUS Tehostamaton kierukka ja rulla, 3,25 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: kolmion muotoiset tukivarret, kierrejouset Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, Panhard-tanko, kierrejouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 v tasavirtalaturi MITAT Pituus: 4,35 m Leveys: 1,70 m Korkeus: 1,28 m Akseliväli: 2,45 m Massa ajokunnossa: noin 1 200 kg* Huippunopeus: 180 km/h** *TM 18/1964 **tehtaan ilmoitus Roger Moore Pyhimyksenä. Amazonissakin käytetty B18 on luotettava ja pitkäikäinen, mutta tekniikkavempeleistä innostuneen autotoimittajan silmin siinä ei ollut juurikaan muuta uutta kuin viidellä runkolaakerilla tuettu kampiakseli entisen kolmen sijaan. Volvon Lontoon edustaja lupasi sellaisen viidessä päivässä, mutta ei todennäköisesti ymmärtänyt kuinka laajan näkyvyyden auto saisi. Volvo yritti myydä PV 444:n pohjalle tehtyä lasikuitukorista urheilumalli P1900:sta jo 1956, mutta kysyntä oli niin heikkoa, että tuotanto jäi muutamaan kymmeneen valmistuneeseen yksilöön. Korin osat prässäsi Pressed Steel Skotlannissa, jarrut tulivat Girlingiltä, sähkölaitteita Lucasilta ja saarella tehtiin moni muukin komponentti. Moore ajoi itsekin pitkään Volvolla vapaa-aikanaan. kuva: Volvo pyhimysli.indd 20 pyhimysli.indd 20 17.4.2023 13.32 17.4.2023 13.32. P1800 sai alusta alkaen huomiota onnistuneesta muotoilustaan. Volvolla ei oltu missään vaiheessa tyytyväisiä Jensenin kokoonpanoon. Briteissä tehdyt mekaaniset komponentit olivat yleisesti käytössä muillakin valmistajilla, eikä niissä ollut valittamista, mutta korin kokoonpanossa oli korjaamisen varaa. Sattumalta se sai myös erinomaista näkyvyyttä ympäri maailman. Tekeillä olleeseen Pyhimys-nimellä tunnettuun tv-sarjaan haluttiin Jaguarin uusi malli, E-tyyppi, mutta sellaista ei olisi saatu kuvauksiin alle kahden kuukauden. . Jensen syytti Pressed Steelin osien huonoa laatua. Volvo joutui maksamaan korvauksia Jensenille, sillä sopimukseen kirjatusta 10 tuhannesta jäätiin melko kauas. 20 . Mallin yksityiskohtia uudistettiin hiukan ja sen nimi P1800 muuttui muotoon 1800 S. Merkin imagoon ei ihan selvästi kuulunut kilvanajo tai hermostunut urheilullisuus, mutta kovaa ajamista pidettiin kuitenkin sen verran tärkeänä, että jo 50-luvulta lähtien tehdas pyrki saamaan mainetta myös reikäpäiden keskuudessa. Vain pari vuotta myöhemmin yritettiin uudelleen, nyt huomattavasti viimeistellymmällä kokonaisuudella. Sen moottori oli täysin uusi, mutta ei vieläkään mitenkään eksoottinen. Kun Volvolle valmistui uusi tehdas, voitiin urheiluauton tuotanto siirtää Ruotsiin vuoden 1963 aikana. Ruotsissa auton kori koottiin yhä Skotlannissa prässätyistä osista. Jensenille tilaus oli niin suuri, että tehdasta piti laajentaa. Mobilisti 3/23 tien toimivuuteen tai ainakin luotettavuuteen panostettiin. Tuottaja näytti Volvon kuvaa pääosan esittäjä Roger Moorelle, joka innostui autosta. Volvolla ei ollut resursseja koota urheiluautoa itse. Pitkän etsinnän jälkeen brittiläinen Jensen lupautui kokoamaan 10 000 autoa melko pitkälle brittiläisistä osista
Kauppiaitten määrän suhteen olin oikeassa, yleisömäärässä en. stuttgart.indd 21 stuttgart.indd 21 17.4.2023 10.28 17.4.2023 10.28. pienoismalleja, vanhoja leluja, autoesitteitä ja -kirjallisuutta etsiville. Deutschin juuret ulottuvat peräti vuoteen 1913 ja Ford-yhteistyö Kölnin tehtaan kanssa alkoi jo 1930. Sieltä valmistui ainoastaan 30 autoa 1971-1972. Britanniassa avo-Capreja valmisti Kentiläinen Crayford. Markus Nieminen K auppiaita oli siis huomattavasti vähemmän kuin mihin olemme parhaina vuosina tottuneet. Tarjontaa on runsaasti ja kaikille kukkaroille. Tältä vaikutti ainakin Stuttgartissa. Tämä on varhaisimpia yksilöitä vuodelta 1969 ja se on entisöity 10 vuoden aikana uutta vastaavaan kuntoon. Varmaa on että “Caprioita” tehtiin yli 40; jäljellä on 12 autoa. 21 Stuttgart Retro Classics Stuttgart Retro Classics Viime vuonna ennustin, että Euroopan suuret näyttelyt eivät välttämättä enää koskaan yllä reilun kymmenen vuoden takaiseen kulta-aikaan. Mobilisti 3/23 . Sellaista 60-80-lukujen automallia tuskin on, minkä alkuperäistä myyntiesitettä et täältä löydä Kölniläinen Karl Deutsch GmbH valmisti 1969-1972 muutamia Capri Cabriota. Siitä huolimatta Stuttgartin tapahtuma on loistava valinta mm. Matchboxin vanhoja autoja löytyy hinnat alkaen yksi euro
Tämä firma rakentaa ja myy vanhoista matkalaukuista tuunattuja kaiuttimia. stuttgart.indd 22 stuttgart.indd 22 17.4.2023 10.28 17.4.2023 10.28. Kauppa jäi kuitenkin toteutumatta lähinnä siksi, että myyjä ei ollut katsastanut autoa moneen vuoteen. Moottoria on käytetty konetyypeissä Dornier Wal (wal on suomeksi valas) DO17, Focke-Wulf A29, Heinkel HE111 ja Heinkel HE-70. Eräs suomalainen messukävijä hieroi kauppaa vain reilut 100 tkm ajetusta vuoden 1990 Mercedes-Benz 230 CE:stä. Keski-Euroopan tapahtumissa on aina mahdollista tehdä löytöjä museoikäisestä autokalustosta. Muista näyttävistä teemanäyttelyistä mainittakoon American way of drive, Porsche traktorit, BMW-moottoripyörät 100 vuotta ja Saksan MV-Agusta klubin laaja moottoripyöränäyttely. Kulutus on 4,5 litraa 15 sekunnissa. Auton maalipinta oli huono, jonka takia hintapyyntö oli kohtuulliset 5 400 euroa. Suurin ja näkyvin teemanäyttely oli tänä vuonna Porsche 75 vuotta. Fiatin pohjahinta oli 14 500 ja Thunderbirdin 13 500. Lauantai on perinteisesti suosituin messupäivä täälläkin ja hallit olivat aivan täynnä yleisöä. Lauantai-iltapäivän kohokohta oli Classic Bid -huutokauppa. Runko, akselistot ja voimalinja ovat vuoden 1907 American LaFrancesta, joka oli alun perin varustettu 14-litraisella moottorilla. Museostatusta emme kuitenkaan näille laitteille myönnä. Voima välittyy taka-akselille kahdella ketjulla. Laukut laukkuina sanon minä. Autoja ei siis myydä kilohinnalla Saksassakaan Me ajoneuvoharrastajat olemme niin suuri kohderyhmä, että joka vuosi törmää uusiin tuoteideoihin ja kauppiaisiin jotka yrittävät päästä meidän lompakoille. Laite on varustettu kolmella 245 litran bensiinitankilla ja yhdellä 82-litran öljysäiliöllä. Pienellä laskutoimituksella saadaan arvioitu kulutus 100 kilometrille, yli tuhat litraa! Kolmella täydellä tankilla ei pääsisi Helsingistä Lahteen. Runko on vuoden 1930 Bentley 8 -raadosta. Mobilisti 3/23 Yleisö oli selvästi palannut messuille, eli viimeinkin olemme vapautuneet koronan kahleista. Stuttgartissa on perinteisesti myös raskasta kalustoa esillä, teemoista mainittakoon MerSinsheimin ja Speyerin museot esittelivät yhteisellä osastollaan kaksi hirviötä, jotka tekisivät kaikki Mobilistin jäävuoripalkintoa havittelevat ajoneuvot naurunalaisiksi. Voimanlähteenä on amerikkalaisesta toisen maailmansodan partioveneestä peräisin oleva Packardin 48-litrainen V12. 22 . Pitkälle ajomatkalle se olisi ollut vähintään suotavaa. Toinen vastaava laitos on nimeltään Brutus. Se on varustettu 47-litraisella vuosina 1917-18 valmistetulla 12-sylinterisellä BMW IV lentokonemoottorilla. cedes-Benz NG-mallit 50 vuotta, paloautot ja Saksan armeijan erikoisautot. Kävijöitä oli yli 82 000. Packard-Bentley ”Mavis” on englantilaisen Chris Williamsin rakentama fiktiivinen kilpa-autotutkielma. Vauhdin surmat ovat vain taka-akselilla.
stuttgart.indd 23 stuttgart.indd 23 17.4.2023 10.28 17.4.2023 10.28. Mobilisti 3/23 . Saksan Pasi on Daimler-Benzin kehittämä ja Thyssen-Kruppin valmistama kuusipyöräinen Fuchs, joka tuli palveluskäyttöön 70-luvun lopussa. Hollantilaiset eivät tehneet ajoneuvosta kauppoja, vaan jatkoivat omien DAF-miehistönkuljtusvaunujensa elinikää ja käyttivät amerikkalaisia M113-sarjan panssareita. Yksi S6 oli pitkään Ylen Lasten TV:n rekvisiittana, josta se myytiin Korsisaaren liikenteelle Nurmijärvelle, joka entisöi auton, jolla ajetaan nykyisin tilausajoja. Ne antoivat ikkunabussille todella henkilöautomaiset ajo-ominaisuudet. 23 Setra S6 esiteltiiin Geneven autonäyttelyssä vuonna 1955. Mercedes-Benz Classicsin osastolla esiteltiin 300 SL:n runkoa. Mersun NG-sarjana (Neue Generation) tunnettu kuormuri täyttää 50 vuotta. Se kiersi lokinsiipi-Mersun esittelyvuonna 1954 autonäyttelyitä. Pienoislinja-autossa oli erillisjousitus ja itsekantava kori (SelbsTragende). 80-luvulle tultaessa kaikkiin autoihin piti leipoa levikkeitä. Alankomaiden armeijalle kehitettiin tämä 8x8 -versio, jonka ainoikainen prototyyppi oli näytillä Stuttgartissa. De Tomaso Longchamp pullistettiin tällaiseksi GTS-versioksi ihan tehtaan toimesta. V10-moottori tuli mallistoon hieman myöhemmin 80-luvun taitteessa. Vain 75 kiloa painava putkirunko havainnollistaa myös miksei autossa voinut olla tavanomaisia ovia
24 . Mutta sotien ja taantumien karaisemana se ei ollut vielä valmis antamaan periksi. Mobilisti 3/23 24 . Päinvastoin, jos tämä kerran olisi sen viimeinen etappi, sen se taittaisi harja hulmuten ja liput liehuen! teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Matti Ouvinen sekä kirjoittajan ja Mobilistin arkistot packard.indd 24 packard.indd 24 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Mobilisti 3/23 Mitä hienompia Mitä hienompia ne ovat… ne ovat… Packard Patrician Touring Sedan 1956 Mitä hienompia ne ovat, sitä katkerammin ne kaatuvat. Syksyllä 1955 – kun seuraavan vuoden mallit saapuivat myymälöihin – Packard Motor Car Company oli jo kuin aavikolle eksynyt ratsuväen hevonen, jonka yläpuolella kierteli kasvava parvi korppikotkia
Packardin tuho keskellä 1950-luvun autoteollisuuden kukoistuskautta ja nousevaa elintasoa on kiehtonut harrastajien mielikuvitusta jo 75 vuotta. Se oli katkera arvovaltatappio, mutta merkitsi myös voittojen kutistumista: keskihintaisten autojen kate oli pienempi kuin kalliiden luksustuotteiden – etenkin kun Packard ei pahemmin tinkinyt arkisempienkaan mallien laadusta. Christopher sai kuitenkin tukea eräiltä talon vanhan koulun insinööreiltä, joiden mielestä Packard oli jo saavuttanut kaikin puolin teknisen täydellisyyden, joten turhat kikkailut voitiin jättää toisille. Vasta kun osakkeenomistajatkin ilmaisivat riitaisan johtokunnan kautta vakavan huolensa tuottavuuden laskusta, ymmärsi pääjohtaja jäädä sivuun päivittäistoimista. Seuraava takaisku tapahtui konepellin alla. Entistä harvempi halusi maksaa Packardistaan niin paljon kuin muista amerikkalaisista luksusvaunuista; kalleimpien mallien valikoimaa jouduttiin supistamaan vuosi vuodelta. Kun Cadillac luopui ensin V12ja vuonna 1940 myös V16-moottoreistaan, harva hätkähti. Ainoa myönnytys alan uusille tuulille oli kiistatta kunnianhimoinen automaattivaihteisto, Ultramatic. 25 Mobilisti 3/23 . Voimalinjan muutoksia ei voinut pitää dramaattisina, vain suurinta kahdeksikkoa muunnettiin tilavuudeltaan hieman alaspäin, tehomenetyksen ollessa 5 hv. Täydellisyyteen ei tarvitse kajota Toisen maailmansodan jälkeisessä nousubuumissa Packardillakin meni ensin lupaavasti, jopa vuodelle 1948 kehitelty, erityisen raskaslinjainen mallisto myi alkuun varsin hyvin. 25 V asta taannoin kaikkien kadehtima ja ihailema, sitten hieman oudoksuttu ja säälitty – ja äkkiä enää hämmentävä muisto... Alustavia tunnusteluja ja hahmotelmia oli kyllä tehty jo vuodesta 1946 lähtien ja kohtalaisen selkeä käsitys Packardin V8-moottorin peruspiirteistä oli saavutettu kolmisen vuotta myöhemmin. Mutta pelin henki oli muuttumassa ja isot valmistajat saattoivat uudistaa mallistoaan entistä useammin. Mikä vielä pahempaa, edullisimmat kuusisylinteriset 110/120-mallit muotoiltiin olemukseltaan hyvin lähelle 8ja 12-sylinterisiä legendoja. Se oli onnistunut niin olemukseltaan kuin teknisestikin; raikas “Contour Styling” otettiin erittäin innostuneesti vastaan ja se jopa palkittiin esteettisistä ansioistaan. Ratkaisu kuitenkin toimi, lyhyellä tähtäimellä. Packardin johtoryhmän – jonka jäsenistä monet olivat olleet mukana miltei merkin alkumetreiltä – kohtalokkaita virheitä voi löytää jo 1930-luvulta. Vain arvokkaisiin ja vielä arvokkaampiin luksustuotteisiin keskittyneelle valmistajalle kansainvälinen suurlama oli kuin annos curarea suoraan kaulavaltimoon; elintoiminnot alkoivat yksinkertaisesti hiipua asiakkaiden puutteessa. Kukaan tehtaalla ei ollut vielä tohtinut vaatia vakavasti V-moottorin kehittämistä. Kun pahin kehityksen jarru oli poistunut, päästiin jo vuodelle 1951 esittelemään John Reinhartin muotoilema, täysin uusi mallisto (ks Mobilisti 4/18). Ainoa pelastautumiskeino – yhtiön itsenäisyyden säilyttäen – oli tuotevalikoiman laajentaminen edullisempiin malleihin, joita edes kohtalainen osa väestöä kykenisi vielä hankkimaan. Johtaja kaavaili Packardista edelleen keskiluokan suurvalmistajaa, olihan laajennus siihen suuntaan pelastanut tehtaan jo kertaalleen. Jo ennen kuin Cadillacin irtiotto toteutui, oli tehtaan sisäpiirille valjennut, että johtokunnan muutamien tervaskantojen ja pitkäaikaisen pääjohtaja George Christopherin ote todellisuudesta lipsui. Jo pelkkä ulkoisen olemuksen mullistus riitti enemmän kuin kaksinkertaistamaan myynnin; packard.indd 25 packard.indd 25 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Aiheesta on kirjoitettu tutkielma jos toinenkin ja tuolle hidastetulle katastrofille onkin löydetty runsaasti selityksiä. Ironista kyllä, Reinhart itse oli varsin tyytymätön korin mittasuhteisiin, joita vielä loppusuoralla oli vaadittu muutettavaksi varovaisempaan suuntaan ikkunapinta-alaa pienentämällä. Paluu huipulle. Yhtiön kehitystekniikkaosaston vetäjä, Forrest McFarland oli kehitellyt sitä pitkään pienen tiiminsä kera ja se saatiin myyntikuntoon viimein vuonna 1949. Ainoat mallit, joita se onnistui myymään kohtalaisesti, olivat selvästi alempaa hintaluokkaa. Hänen tilalleen siirrettiin yhtiötä pitkään palvellut talousosaston Hugh Ferry, joka ei kuitenkaan tuntenut itseään automieheksi ja koki uuden asemansa vaivaannuttavaksi. Lisäksi tekniikkakisa eteni harppauksin: luksusmerkeistä Cadillac toi tarjolle automaattivaihteiston jo ennen sotaa ja vuodelle 1949 esitelty moderni, tehokas kansiventtiili-V8 oli vakava takaisku kilpailijoille. Mutta vielä vuonna 1951 se oli vain hahmotelma, josta johtokunnan enemmistö ei ollut kiinnostunut. Välittömän ja suurimman mahdollisen helpotuksen saamiseksi Packard ei perustanut mitään erillistä halpamerkkiä, vaan hyödynsi alemman keskiluokan tuotteissaankin hienoa nimeään. Ymmärtääkseen mistä vuosikerta 1956 tuli ja miksi se jäi maineikkaan tehtaan viimeiseksi, on pakko luoda katsaus edeltäviin aikoihin. Packardille 1916 esitelty Twin Six ja sittemmin Twelve oli ollut selvästi merkittävämpi osa merkin imagoa, vaikka väliin mahtuikin peräti vuosikymmen ilman V12-moottoria. Syystä tai toisesta merkin putoaminen ravintoketjun huipulta ei tuntunut häiritsevän häntä vakavasti. Koska pahimmat kotimaiset kilpailijat olivat suuryhtiöiden omaisuutta, niiden ei tarvinnut turvautua yhtä epätoivoisiin keinoihin. Johtajan täysin välinpitämätön asenne malliston tai tekniikan uudistamista kohtaan 40-luvun lopulla johtikin lopulta avoimiin riitoihin joidenkin nuorempien suunnittelijoiden kanssa. Etenkin Packardin kohdalla oli jo toteutunut merkittävä uhkakuva: vaikka tehdas ei jäänytkään tuotantomäärissä vielä valtavan kauas Cadillacista, se oli keskiluokkaistunut. Mutta kun Packard lopetti Twelvensä syksyllä 1939, kurtistuivat uskollisten asiakkaiden kulmat aivan eri tavalla. Mobilisti 3/23 . Viimeistään vuosina 1949-50 Cadillac otti selvää hajurakoa sekä Packardiin että Lincolniin
Ulkopuolinen Packardin kannattavuus heikkeni kiusallisella hetkellä, keskellä kiivasta investointija murrosvaihetta. Esimerkiksi nopeusmittarien rattaissa otettiin kuparin puutteessa käyttöön nailon. Sen myötä Patrician oli tilattavissa Derham Custom Formal Sedanina, joka merkitsi muun muassa ylellisempää verhoilua ja pienennettyä takaikkunaa. Nekin olivat luokassaan reilun kokoisia vaunuja, varustettu 135-138 hevosvoiman suoralla kahdeksikolla ja niiden Briggs-korit olivat jopa amerikkalaisella mittapuulla todella tuhteja. Merkin kallein auto, 400-sarjan Patrician Touring Sedan, myi yli 10 kertaa paremmin kuin edellisen vuoden Custom 8. Uudesta pääjohtaja James Nancesta oli siis moneen lähtöön. Yhtiössä oltiin kyllä ihan yhtä eteviä kehittelemään vaihtoehtoisia materiaaleja kuin naapuritehtaillakin. Hintaa oli säädetty jälleen hieman alemmas, mutta se asettui silti vielä välttävästi Cadillac-malliston puoliväliin, samalle tasolle kuin Chryslerin Imperialit. Kalliimmat versiot suuremmalla moottorillaan ja 150-155 hevosvoimallaan olivat yllättävän menohaluisia; niiden todellinen huippunopeus oli yli 170 km/h, eikä auto tuolloinkaan vaatinut kahta kaistaa tai tuntunut olevan lähdössä lentoon. Selvästi laskeneista myyntilukemista on syytetty yleensä Korean sodan aiheuttamaa materiaalipulaa, joka vaivasi Packardia enemmän kuin muiden luksusautojen valmistajia. Mobilisti 3/23 Packardin perinteisellä East Grand Boulevardin tehtaalla Detroitissa oli vaihteeksi kiire, kun mallivuoden aikana tilauskirjoihin kertyi yli 100 000 merkintää. Mutta sielultaan hän ei ollut niinkään automies, vaan ennen kaikkea myyntitykki – vailla kokemusta autoalalta. Packardin varsinaiset myyntimenestykset löytyivät kuitenkin edelleen malliston toiseksi edullisimmasta eli 200 De Luxe sarjasta. James Nance kaapattiin General Electricin kodinkonedivisioonasta hulppealla 150 000 dollarin vuosipalkalla. Nance oli monipuolinen hahmo: hän oli kovan luokan ammattilainen myynnissä, markkinoinnissa ja taloudessa. Lisäksi tuoreella pääjohtajalla oli samanaikaisesti hyvin monta rautaa tulessa: hän pyrki esimerkiksi kohottamaan markkinoinnin surkeaa hyötysuhdetta ja valoi uskoa harvenevaan jälleenmyyntiverkostoon kehittämällä kannustinjärjestelmän kunkin alueen parhaiden myyjien palkitsemiseksi. Mutta kuten voi arvata, Hollywoodin ensi-iltateatterien edustat tai seurapiirien muutkaan kutupaikat eivät ruuhkaantuneet niistä. Tehtaalla yritettiin kuitenkin ottaa hyöty edellisvuoden nosteesta: pieni, mutta arvostettu Derhamin koripaja, joka komisti enenevissä määrin Cadillacin sedaneita, valjastettiin tiiviimpään yhteistyöhön Packardin kanssa. Heti Nancen kauden alussa Packard joutui investoimaan Detroitissa ja Uticassa kahteen uuteen korkean teknologian tehtaaseen ja varaosien keskusvarastoon. Hänen maailmassaan tekeminen edellytti kunnon puitteita – piirre, joka tultaisiin huomaamaan jatkossa. Puolustusministeriön rahakkaiden GE-suihkumoottoritilausten täyttäminen aikataulussa ei olisi ollut muuten realistista. Clipper oli ollut James Nance ja uusi Packard Caribbean 1953. Hän uskoi myös lujasti tekemisen kannattavuuteen, ulkoistaminen oli lähtökohtaisesti aina vikasiirto. Hetken aikaa näytti mahdolliselta, että Packard voisi elpyä myös statukseltaan. packard.indd 26 packard.indd 26 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Siitä huolimatta Cadillacin, Buickin tai jopa Mercuryn menestyksen vanaveteen siirtyminen houkutti tehokkaimpia dealereita päivä päivältä enemmän. Laadukkaasta valikoimasta, kymmenistä pienistä tuoteparannuksista ja halvimpienkin mallien varsin korkeasta asiakastyytyväisyydestä huolimatta myötätuuli laantui Packardin purjeista jo seuraavan tuotantokauden aikana. 26 . Nancea kutkutti selvästi ajatus merkin hienojen perinteiden tehokkaammasta hyödyntämisestä ja tyyriiden näyttelyautojen rakentamiseen myönnettiin varoja. Selkeä ja helposti toteutettava irtiotto entiseen oli halvempien mallien siirto oman Clipper-tuotenimen alle, kun syksyllä esiteltäisiin seuraavan vuoden valikoima. Markkinointimaestroksi Nance oli lisäksi tavallista suorapuheisempi ja uskalsi lausua ääneen, että Packardilla oli kuviteltu koko maailman pyörivän merkin ympärillä, vaikka todellisuudessa nuoremmille asiakkaille Cadillac oli jo pitkään ollut ehdoton ykkönen. Sopimusta tehostettiin vielä isolla osakepaketilla, lukuisilla lisäeduilla ja kultaisen kädenpuristuksen pykälillä, jotka takasivat uuden pomon elämäntavan jatkumisen aktiiviuran jälkeenkin. Yli kuukauden kestänyt teräslakko iski sekin Packardiin täydellä voimallaan ja johti turhauttaviin “Autoanne ei voidakaan toimittaa sovittuna aikana”-tilanteisiin myymälöissä. Heidän keskuudessaan Packard tiedostettiin hädin tuskin autotehtaaksi. Mielenkiintoista kyllä, heikosti myyvät, mutta laadukkaat Lincoln Cosmopoliltanit oli tuolloin hinnoiteltu edullisemmiksi, Buick Roadmasterien ja Chrysler New Yorkerien tuntumaan. Taloon oli nimittäin saatu Hugh Ferryn pitkällisten rekrytoimisponnistelujen myötä alkukesästä 1952 uusi pääjohtaja – ratkaisu, jolla oli tarkoitus varmistaa yhtiön tulevaisuus pitkäksi aikaa
Caribbeania saatiin kaupaksi kunnioitettavat 750 kappaletta, selvästi enemmän kuin Eldoja, mutta muut erikoistuotteet jäivät jälleen kysynnältään marginaalisiksi. Koreja päivitettiin lisäämällä kromia ja vielä kerran suorista kahdeksikoista puristettiin enemmän tehoja. Hudsonille – joka oli Briggsin toinen uskollinen asiakas – uutinen merkitsi jo alustavasti neuvotellun Nash-kumppanuuden muuttumista pakkoliitoksi. Kuitenkin Packardin investointikulut olivat jatkuvasti valtavat: tekeillä oli lopultakin V8-moottori, joka tarvitsisi uudenlaista valuja koneistustekniikkaa ja jonka koeohjelma nieli varoja. Nancen esikunta ei ollut yhtä vakuuttunut. Nance oli kuitenkin jo päätöksensä tehnyt ja hän saattoi perustella sitä myös kustannuksilla: hänen laskelmiensa mukaan ainakin lyhyellä tähtäimellä jokaisen valmistuneen auton tarvitsema työtuntimäärä laskisi selvästi Conner Avenuella. Niistä Conner Avenuen 1941 valmistunut, autio kompleksi vaikutti Nancen silmissä lupaavalta. Nance kohtasi myös merkittävän haasteen koko autotuotannon kannalta. Sen voimavarat eivät olisi riittäneet omaan korituotantoon, eikä USA:ssa ollut enää riippumattomia alan yrityksiä, joilla olisi ollut tarvittavaa kapasiteettia. Tunnelmat ovat selvästi optimistisia. Tällä näkemyksellä oli kauaskantoisia seurauksia yhä syvemmällä uivan yhtiön loppusuoralla. Aluksi kaikki jatkui kuten ennenkin, mutta seuraavan vuoden syksyllä uusi omistaja ilmoitti yllättäen, ettei koreja toimitettaisi muille valmistajille enää vuosimallin 1954 jälkeen. Packardin tuotantovastaavat pitivät tarjokasta silti aivan liian pienenä. Lisäksi valmisteltiin uutta, radikaalia vääntösauvajousitusta ja suurelta osin uusia koreja, jotka eivät syntyisi ilmaiseksi. Chrysler oli saanut Briggs-kaupan myötä 12 merkittävää kiinteistöä ympäri Detroitia. Malliston ylintä osaa laajennettiin: Cadillacin Eldoradoa vastaava luksus-avo, Caribbean (ks Mobilisti 5/05) esiteltiin ja Henneyn korittamat pitkäakseliväliset edustusautot palasivat valikoimaan. Täysin loogisesti Nance ideoi oman Clipper-divisioonan, joka perustettaisiin piakkoin korostamaan eroa ja alleviivaamaan itse Packardin tuotenimen arvoa. Clippereitä ja polkuhintoja Seuraava vuosi – 1953 – ei kovasta yrityksestä huolimatta mennyt aivan toivotusti. Hienoimman 9-runkolaakerisen version tilavuutta kasvatettiin viitisen desiä eli miltei 5,9 litraan, mikä yhdessä uuden korkeapuristeisemman alumiinikannen kanssa mahdollisti 212 hv:n teholukeman – peräti 32 enemmän kuin edellisvuonna. Kilpavarustelu voimalla ja suorituskyvyllä oli totta, ja Packard laahasi Cadillacin perässä, vaikka perinnemoottorien tehoja olikin saatu jälleen lisättyä. 1956 Clipper Super HT. Edullisempien mallien kysyntä – nyt Clippereinä – elpyi ensin selvästi, mutta pieni taantuma hiljensi niiden markkinat kesken kaiken. Jos täysin uusien moottorien, tuotantotilojen ja korilinjaston luomisessa ei ollut vielä riittävästi puuhaa Packardin johdolle vuonna 1954, niin soppaan voi lisätä yhdistymisneuvottelut muiden itsenäisten valmistajien kanssa. Vielä tässä vaiheessa lainoja myönnettiin vaivattomasti ja yhtiö velkaantui vauhdilla. Kun moottorien toimitusaikatauluja tilaajan taholta pidennettiin ja taas pidennettiin, kassavirta hiljeni samassa tahdissa. Mobilisti 3/23 tehtaan edullisempien versioiden menestynyt mallinimi 40-luvulla, joten valinta oli perusteltu. Pienehköjen autotehtaiden tulevaisuus Viimeinen auto valmistuu East Grand Boulevardin linjalta 1954. Asiakkaat tivasivat entistä useammin, että milloin Packard siirtyy tehokkaampiin V-moottoreihin. Muutto olisi kallis ja riskialtis operaatio muutenkin päivä päivältä vaikeutuvassa taloudellisessa tilanteessa Nance kuitenkin löysi etsimänsä. Kärsimysten tie yhteen vie Packardin seuraava vuosikerta – 1954 – jatkoi paljolti samoin eväin. packard.indd 28 packard.indd 28 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Nancen vinkkelistä tilanne ei ollut kuitenkaan katastrofi Packardille, vaan tilaisuus elvyttää yhtiön oma korituotanto. Kaikkea tätä varjosti vielä Nancen uusi kuningasajatus koko tehtaan muuttamisesta uusiin tiloihin. Toisin kuin Packardin oma tehdas, jonka varsinaiset valmistustilat olivat lähes kokonaan kahdessa kerroksessa, Conner Avenue oli suurelta osin yksikerroksinen. Pian hän tuli kuitenkin vakuuttuneeksi, ettei Packardin East Grand Boulevardin tehdas, josta yhtiössä oltiin oltu niin ylpeitä vuodesta 1903, olisi enää sovelias moderniin autotuotantoon. Vuodesta 1941 Packardin vakiokorien hovihankkijana toiminut Briggs oli siirtynyt Chryslerin omistukseen 1952. Kaikki eivät pitäneet lukuja täysin realistisina, mutta kellään ei ollut kanttia vastustaa arvostetun ja selvästi aikaansaavan pääjohtajan visiota. Hän alkoikin kiivaasti valmistella linjojen uudistamista sekä erittäin kalliiden peltiprässien hankkimista ja korimuottien kehittelyä. Samaan aikaan Packardin rahakkain puolustusteollisuuden sopimus suihkumoottorien toimituksesta alkoi kuivua kasaan Korean aselevon myötä. 28 . Myös Packardin oli käynnistettävä vuotuiset alennusmyyntinsä selvästi etuajassa ja korkein prosentein. Markkinanotkahduksen myötä Ford ja Chevrolet aloittivat julman hintasodan 1953 jälkipuoliskolla ja kun nokittelu vain kiihtyi seuraavana vuonna, olivat kaikki muut valmistajat helisemässä. Se leikkasi entuudestaankin heikohkoa tuottavuutta ja erilaisten investointien ollessa yhä ajankohtaisia, oli Nancen neuvoteltava pankkien kanssa uusista lainoista
Mutta tällä kertaa ulkokuori oli kirjaimellisesti vasta pieni osa tarinaa. Ainutlaatuinen tilanne ei missään tapauksessa ollut, hieman vastaavaa on nähty yrityskaupoissa vielä 2000-luvun Suomessakin. Panoraamalaseineen uusi Packard oli ensisilmäyksellä niin erilainen, ettei Reinhartin vanhaa kabiinia helposti samaksi tunnistanut. Studen vuosituotanto oli tuolloin alle 90 000 autoa, Packardeja saatiin kaupaksi vain vajaat 31 000 kpl. Palotila oli joiden tahojen lieväksi pettymykseksi vain tavanomainen kiilamainen. Joka tapauksessa pian sen jälkeen kun S-P -korporaatio oli perustettu lokakuussa 1954, ilmeni että ellei Studebakerin henkilöautotuotantoa saataisi nostettua 290 000 kappaleen vuositasolle, se jäisi kassavirraltaan negatiiviseksi. Nopeuden hinta oli kuitenkin paikoin korkea: varhain eräänä aamuna Packardin yli 50 vuoden arkistot sysättiin tarpeettomina alas kolmannen kerroksen ikkunoista suoraan pihalle, jolloin muun muassa korvaamattomia lasinegatiiveja tuhoutui. Toisaalta yhtiöstä löytyi hämmästyttävää taidokkuutta. Viimemainittu olikin harkitConner Avenuen edustavimpia näkymiä. Sen takia ostava osapuoli sai käsityksen, että yhtiön kannattavuuskynnys on paljon alempana kuin se Packardin tai muiden detroitilaisyhtiöiden mittapuulla arvioiden oikeasti oli. Hänen oli vain tarvinnut löytää oikea vire. Oliko se Packardin hienoimpien perinteiden veroinen, on tietenkin makuasia, mutta ajan hengessä asiat olisivat voineet lähteä myös aivan toisenlaisille, oudommille urille. Muotoilujohtaja Richard Teague ja muu suunnitteluosasto onnistui luomaan Packardeille täysin uuden ilmeen ja olemuksen vanhan peruskorin ympärille pääsiäispyhinä 1954 – ja sai ne esituotantokuntoon jo seuraavaksi syksyksi. Tehdas vältteli linjan outojen u-käännösten ja ahtaimpien sokkeloiden esittelyä. Ratkaiseva siirto Kun Packardin uusi mallisto julkaistiin vuoden 1955 tammikuussa – mikä oli perin myöhäinen ajankohta USA:ssa – yhtiössä tiedettiin varsin hyvin, että koko yhtiön tulevaisuus riippui sen menestyksestä. Stude oli rullannut taloudellista alamäkeä melkein koko 50-luvun ja puolustusministerön tilausten haihduttua Korean aselevon jälkeen, sen selviytymiskyky heikkeni. Mobilisti 3/23 . Oli suoranainen ihme, että kaiken kaaoksen keskellä -55:t oli saatu tuotantokuntoon edes tammikuuhun mennessä. Lohko ja kannet olivat hyvin modernia terässeosta ja kampiakseli pitkällisten kokeilujen perusteella valettua eikä taottua terästä. Katedraaliajovalot, muhkeat takalyhdyt ja korin vyöhykkeisyys luontevan kolmivärisyyden mahdollistaen olivat sen ominaisimpia ulkoisia piirteitä. Kalliimpien Clipperin keulalla oli lähes 5,8 litran ja 245 hevosvoiman muunnos ja isompien Packardien uumenissa murisi samasta moottorista 260tai jopa 275-hevosvoimainen versio. Teague muisteli myöhemmin, että Nance oli pitkäperjantain iltapäivänä esittänyt toiveeksi puetun käskyn järjestää “kaikkien toiveet toteuttava” hahmotelma seuraavan viikon alkuun. Packard joka tapauksessa oli vielä 1954 vauraampi yhtiö, joten Nancen visiona oli Studebakerin ostaminen ja yhtymän muodostaminen. Perusratkaisuissa ei ollut oikeastaan mitään kovin radikaalia, mutta kokonaisuus oli sitäkin hiotumpi ja Packardin perinteiden mukaan hieman ylimitoitettu. Uusi, iso 320/352 kuutiotuuman V8 vastasi lopultakin myyntiportaan ja asiakkaiden rukouksiin. Yhtiön pääkonttorissa South Bendissä, Indianassa alkoivat keinot olla vähissä ja yhteistyö jopa epäsuositun aatelisyhtiön kanssa houkutteli. Kaiser ja Willys olivat henkilöautojensa osalta umpikujassa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lähentyminen Studebakerin kanssa. Aika oli loppumassa, eikä jahkailuun ollut enää varaa. Se oli pienimmillään – Clipperien edullisimmissa versioissa – 5,2-litrainen ja 225-hevosvoimainen. packard.indd 29 packard.indd 29 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Korkeampien kierrosten pitkäaikaiskäyttöä varten moottorin yläkerran voitelua tehostettiin alipainepumpulla. Tehdas parhaine koneineen, liukuhihnoineen, paineilmatyökaluineen, osalaareineen ja kaikkineen oli muutettu Conner Avenuen tiloihin ja saatettu toimintakuntoon vain vähän yli kahdessa kuukaudessa. Järkyttyneet työntekijät pelastivat kuutiometreittäin materiaalia koteihinsa, kunnes ne saatiin pääosin turvaan Detroitin kaupunginkirjastoon. Oliko kyseessä tahallinen harhaanjohtaminen vai tahaton väärinkäsitys, on jokaisen itsensä arvioitavissa. Nance jopa tilasi kalliin konsultaation sittemmin kasinotalouden symboliksi muodostuneelta Lehman Brothers -yhtiöltä. Myös Studen laajempi piirimyyjäverkosto tarjoaisi tukea. Lisäksi siinä oli muotoiluelementtejä, joita monet muut valmistajat vasta hahmottelivat. 29 näytti perin synkältä Chryslerin, Fordin ja etenkin GM:n kasvettua aivan eri mittakaavan jättiläisiksi. Se, mitä LB:n “huippuasiatuntijat” tai Packardin väki ei tajunnut ottaa huomioon, oli Studen perin erilainen kirjanpitokäytäntö. Lehman Bros. Nash-Kelvinator ja Hudson muodostivat American Motorsin alkukesästä 1954 ja Nash-pomo George Mason kosiskeli Nancea ja Packardia kovasti mukaan. Packardilla uskottiin lukeman olleen noin 180 000 kpl. Masonin sairastuminen ja kuolema kuitenkin katkaisi neuvottelut, eikä AM:n uusi johtaja George Romney ollut enää kiinnostunut. Moinen saavutus olisi oikeuttanut Neuvostoliitossa useampaankin työn sankari -kunniamerkkiin. Värivalinnoilla olemukseen pystyi vaikuttamaan tavallista voimakkaammin: tumma yksiväriteema tuotti riittävän vakavan ilmeen vaikka saksalaisen hautausurakoitsijan makuun, räväkkä pinkki-valko-musta maalipinta taas muutti auton bilehileen lippulaivaksi. Lopulta Teaguelta oli mennyt kotonaan ainoastaan neljä intensiivistä tuntia piirtää realistinen ja myyvä muoto. Enin osa Studen väestä piti Packardia ylimielisenä öykkärimerkkinä, joka ilmeisesti halusi opettaa yli 100 vuotta toimineelle Studebakerille, miten autoja tehdään. päätyi suosittelemaan Studebaker-Packard -yhtymän perustamista, sillä eri merkkien roolijako olisi selkeä ja mahdollisuudet kalliisiinkin investointeihin paljon paremmat
30 . Hudsonin johto oli todennut innovaation menevän yli heidän voimavarojensa, mutta salli Allisonin ottaa virkavapaata työskennelläkseen kilpailijan hyväksi. Sopivan vakaissa ajotilanteissa turbiinin automaattinen lukitus kohotti hyötysuhdetta. Uusien moottorien teho saattoi kylläkin asettaa vaihteiston sietokykynsä rajoille rajujen kuljettajien käytössä, mikä näkyi takuukorjausten määrässä. Yhtiö oli lunastanut oikeudet M.R.Hutchinsonin kahden risteävän, jättikokoisen vääntösauvan patenttiin 1934, mutta hanketta ei jatkettu. H-alueella planeettavaihdetta ei käytetty lainkaan, vaan auto lipui liikkeelle pelkän momentinmuuntimen varassa. Kokonaisuus toimi hienosti, jos kaikki oli koottu ja säädetty oikein tehtaalla ja jos huoltoportaassa oli tehty kotiläksyt ja opeteltu vuosittaisten muutosten seuraukset korjauksiin ja ylläpitoon. Vaihtoehtoisesti kuljettaja pystyi lähtemään kummalla tahansa ajoalueella, tilanteen ja toivotun kiihtyvyyden mukaan ja vaihtaa vauhdissa tarvittaessa toiselle alueelle. Packardin voimanpesän jatkeena oli joko Borg-Warnerin 3-vaihteinen manuaali, sama ylivaihteella tai päivitetty automaatti, Twin-Ultramatic. Sillä saattoi ajaa “D”-asennossa, jolloin se liikkeellelähdöissä ja alhaisilla nopeuksilla hyödynsi erillistä planeettavaihteistoa, jolta se automaattisesti siirtyi vähäisen rasituksen olosuhteissa tai riittävällä nopeudella momentinmuunninajoon. L-D -yhdistelmällä saavutettiin paras kiihtyvyys. Niin automaattivaihteistot kuin moottoritkin valmistettiin suihkumoottorituotannon rinnalla uusissa tiloissa Uticassa. Koko systeemi oli suunniteltu 6 voltin komponenttien ympärille, mutta loppuvuodesta 1954 Torsion-Leveliksi ristitty jousitus oli kuitenkin tuotantovalmis. Sen ei uskottu herättävän välitöntä innostusta kuin noin neljänneksessä asiakkaista, joten sitä tarjottiin lisävarusteena kautta malliston. packard.indd 30 packard.indd 30 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Packard halusi siitä yhä teknisemmän ja lukemattomien pienten mekaanisten parannusten ohella jousitukseen liitettiin automaattinen maavaransäätö sähkömoottorin, kahdeksan releen ja lukuisten pienempien komponenttien avulla. Radikaali konservatiivi Packardin tekniset ihmeet eivät rajoittuneet moottoriin, vaan myös jousitus oli radikaalisti erilainen. He rynkyttivät testimuuleja Detroitin tienoon ratapihojen pahimmilla pomppuosuuksilla ja verrattiinpa niitä mihin tahansa amerikkalaisiin luksusvaunuihin, vääntösauvajousitus osoittautui ylivertaiseksi eliminoidessaan nyökkimistä ja pohjaanlyöntejä. Autolle ja kuljettajille rankkaa rutistusta valvottiin USA:n Autoliiton toimesta, mutta sitä ei hyväksytty viralliseksi ennätykseksi, koska rata ei ollut “virallinen”. Hajuraon säilyttämiseksi Clipperin perusversiot rullasivat linjalta aina perinteisellä kierre/lehtijousiyhdistelmällä. Vain urheiluhenkisimmät pitivät sitä liian pehmeänä ja kallistelevana nopeissa, tiukoissa kaarteissa, joita vuoristoteiltä oli löydettävissä. Myös autolehdistö arvosti sitä, useimmat koeajajat kautta maailman puolsivat ratkaisua. Uusi kierros alkoi 50-l alussa, kun Hudsonin palveluksessa ollut insinööri William Allison oli tullut Packardille tarjoamaan patentoimaansa versiota. L-alueella eli planeettavaihteella siirryttiin momentinmuuntimeen vasta 100 km/h nopeuksilla ja autossa oli tätä hitaammin ajettaessa myös lievä moottorijarrutus. Se oli entistä hienostuneempi, joskin paikoin melko omaperäinen ja kaikkiaan varsin monimutkainen rakenteeltaan. Mobilisti 3/23 tua, sillä yhtiössä tiedostettiin tehon ja tilavuuden kilpavarustelun olevan vasta kiihtymässä ja tuottavan lähitulevaisuudessa aina vain rankempia myllyjä. Packardin V8:aa onkin luonnehdittu ensimmäiseksi moderniksi isolohkoksi, sillä tehtaan moottorispesialistit olivat laskeneet sen iskutilavuuden olevan kasvatettavissa aina 500 kuutiotumaan eli yli 8 litraan. Vuosia jatkuneiden kokeilujen myötä Packardin Forrest McFarland tiimeineen ja Allison olivat onnistuneet viimeistelemään ratkaisun jo huomattavan valmiiksi. Se oli edelleen momentinmuunninturbiinilla toimiva portaaton vaihteisto, mutta se operoi kahdella ajoalueella ja oli varustettu nopeuteen reagoivalla turbiinin lukituksella. Siinä kummallakin akselilla olisi kaksi pitkittäistä vääntösauvaa. Rapaantunutta sankaria kierrätettiin linnun rikkomine tuulilaseineen ympäri USA:ta. Suurten muutosten keskellä Nance näki viimeinkin tilaisuuden erottaa Clipper omaksi merkikseen ja autoja alettiin toimittaa ilman näkyviä Packard-tekstejä. Vähitellen ilmeni, että valtaosa etenkin kalleimmista malleista tilattiin Torsion-Levelillä varustettuna; keksintö oli saanut yleisön hyväksynnän. Alihankkijat toimittivat parastaan, mutta vielä loppusuoralla asiat meinasivat mennä mönkään, kun kaikki Detroitin tuotteet siirtyivät vuodelle 1955 12 voltin sähköihin. Nance vaihtoi mainostoimistoja kuin paitojaan, mutta mitään kovin ikimuistoista kampanjaa ei edes 1955 vääntösauvajousituksesta saatu aikaiseksi. Kun dealerit oikeasti näkivät “pelkkinä” Clippereinä toimitetut ensierät, seurasi vihainen reaktio; usko itsenäi1955 esituotanto-Patricianilla ajettiin varsin kunnioitettava 25 000 mailin (40 000 km) rupeama yli 167 km/h keskinopeudella Utican testiovaalilla. Sattumoisin amerikkalaisen autoteollisuuden isompi on parempi -käytäntö huipentui 15 vuotta myöhemmin Cadillacin 500-kuutiotuumaiseen jättiläiseen
Clipperien tehot olivat nyt 240-275 hv; isompien Packardien iskutilavuus kasvatettiin 6,1 litraan (374 cid) ja hevosvoimat 290-310:een, kaasuttimien määrästä riippuen. Painikkeet oli valaistu sisältäpäin, ja ne toimivat sähköisesti. 31 seen Clipperiin oli edelleen heikko. Jo nopealla silmäyksellä hän saattoi havaita edelleen lukemattomia kokoonpanovirheitä ja mitä tarkemmin hän tutki autoja, sitä pahemmalta kaikki näytti. Vääntösauvajousitusta hienosäädettiin, mutta muutokset olivat melko vähäisiä. Vuoden -56 mallisto olisi vielä komeampi, hulppeampi ja voimakkaampi. Ongelmia korosti vielä se, että Packardin myyntiorganisaatio oli rapistunut huonoina vuosia ja etenkin pätevimmät firmat olivat vaihtaneet merkkiä. Näin myös tapahtui. Piirimyyjiltä ja asiakkailta alkoi virrata heti tammikuussa, toimitusten alettua, valituksia viimeistelypuutteista niin korien kuin tekniikankin osalta. Suurin osa listoista oli korkealaatuisia, mutta joukossa oli myös muutamia “Reynoldsin kääreeksi” (samannimisen alumiinijätin mukaan) kutsuttuja, eräänlaisella alumiinifoliolla pinnoitettuja osuuksia, joiden siistinä säilyttäminen saattoi vanhemmiten muodostua työlääksi. Ajan hengessä enemmän oli aina parempi, myös koristelussa. Huonot uutiset kiirivät kauas ja merkin maine kärsi pahoin; jälleenmyyntiarvo romahti. Uutta oli lisävarustelistalle tuotu tasauspyörästön luistorajoitin. Vaihteistoa itseään vahvistettiin saatujen kokemusten sekä lisähevosvoimien perusteella, mutta tuhoutumaton se ei vieläkään ollut. Turvasyistä osa painikkeista passivoitui, jos vauhtia oli vähänkin. Ei ole varmaa, tiesikö Teague apulaisineen tekevänsä todennäköisesti viimeistä aitoa tuotanto-Packardia, mutta ainakin syntyy vaikutelma siitä, että kaikki luovuus oli pelissä. Sisätiloissa mittariston valko-kultayhdistelmä yhdistettynä laajoihin kiillotettuihin metallipintoihin oli kieltämättä vaikuttava, mutta pilvettömillä alueilla liikkuvien oli parasta pitää aurinkolasit käden ulottuvilla silloinkin, kun päivä porotti takaapäin. Vaikka tilanne tehtaalla saatiin vuoden mittaan hallintaan ja laatu palautettua lähelle aiempaa, oli vahinko ehtinyt jo tapahtua. Varsinainen laadunvalvontaosasto oli kiireessä virtaviivaistettu pois linjan lopusta, mutta välittömästi käynnistettyjen toimenpiteiden myötä voitiin helmikuun lopulla raportoida, että “jo kaksi autoa viidestä vastasi laadultaan alan keskivertoa”. Vanhat sukuvaakunat nostettiin esiin siellä sun täällä ja lähes jokaiseen koristeosaan lisättiin muotoja tai niiden yhteyteen lisättiin uusia listoja. Nancen oli pakko perua pesäero pikaisesti ja myymälöihin toimitettiin “PACKARD”-tekstit jälkikäteen autoihin kiinnitettäviksi, kuten myös muu “Packard Clipper” -materiaali. Mobilisti 3/23 . Nance laskeutui maaliskuussa kulmahuoneestaan hihnan loppupäähän ja otti sieltä pari miltei valmista autoa tarkempaan syyniin. Clipperien kohdalla muutokset olivat vähäisempiä; näin säästettiin kuluissa ja korostettiin niiden lopultakin toteutunutta eriyttämistä omaksi merkikseen. Enemmän ja parempaa Haasteistaan huolimatta Packardin vuosikerta 1955 oli myynyt kohtalaisesti, yli 55 000 autoa, joista reilut 38 000 Clippereitä. Mutta Nancen mielestä tuleen ei voinut jäädä makaamaan: lainarahalla yhtiön tuotekehitykseen panostettiin edelleen isosti. Studebaker-liitoksen myötä monet sitä edustaneet piirimyyjät saivat valikoimiinsa Packard Clipperit, joiden myötä monimutkaiset ongelmat kaatuivat täysin kokemattoman huollon niskaan. Puolet tehtaalta jo lähteneistä autoista vaati edelleen kallista, erikseen tehtävää viimeistelyä ja säätöä, ennen kuin ne voitiin luovuttaa edes dealereille. Maineongelmien myötä Packardin varastot alkoivat kuitenkin täyttyä mallivuoden loppua kohden ja yhtiön taloustilanne vaikeutui päivä päivältä. Oleellisinta oli kuitenkin viisastuminen edellisen vuosimallin tuotantohässäkästä. Sen alumiinikuori oli hieno uudistus. Richard Teague loihti Packardeihin lisää dramatiikkaa linjoja hienovaraisesti korostamalla. Conner Avenuella Vaikka Packardin liukuhihnatuotanto Conner Avenuen ahtaudessa saatiin pyörimään jotakuinkin suunnitellussa aikataulussa vuoden 1954 lopulla, se ei tarkoittanut, että asiat tapahtuisivat toivotulla tavalla. Se oli teoriassa mainio järjestelmä, nappuloiden sijoitus “satelliittiin”, miltei ohjauspyörän rinnalle oli edistyksellistä. Kun packard.indd 31 packard.indd 31 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Nettotappio nousi miltei 30 miljoonaan dollariin, mikä oli vakava summa siihen aikaan. Sisätiloihin lisättiin lukuisia hienostuneita yksityiskohtia, kuten kahvoja, valaisimia ja ornamentteja. Erään Patricianin toinen takaovi piti lopulta pakottaa auki sorkkaraudalla, koska sen saranat olivat niin vinossa. Itse asiassa Packardeissa yksityiskohdat vietiin lähes äärimmilleen niin ulkokuoressa kuin sisätiloissa. Aivan perusasiatkin, kuten laturit, pyyhkijät, kellot ja vastaavat saattoivat olla pimeinä tehtaalta lähtiessään ja ovet ja listat repsottaa näkyvästi. Takuukorjausten hyvitykset piirimyyjille tuplaantuivat hetkessä edellisvuoteen verrattuna. Vaihteen konkreettisista siirroista huolehtiva sähkömoottori ei välttämättä jaksanut vapauttaa mekanismia P-asennosta mäessä tai totellut komentoja kytkentöjen hapannuttua. Laatuongelmat muutoin hienon, uuden tuotteen suhteen olivat dramaattinen takaisku, josta toipuminen olisi ollut hankalaa vahvaltakin firmalta, saati sitten jo valmiiksi konkurssin partaalla tasapainoilevalta yhtiöltä. Ultramaticin hallinta muutettiin painonappitoimiseksi. Valitettavasti jyrkkään mäkeen pysäköiminen tai pidempi altistus suolalle ja sohjolle saattoi myös aiheuttaa valitsimien toimimattomuutta. Ilmiö oli tässä mittakaavassa uusi ja Nance otti tämän henkilökohtaisesti, olihan tilanne ainakin osittain hänen aikaansaama. Eikä ihme, olihan se historiallisen hienoa aikaa useimmille autonvalmistajille USA:ssa ja tuote tuore. Hihnalla oli yksinkertaisesti liikaa uusia työvaiheita – tehtiinhän korit nyt kokonaan itse – ja liian nopea tahti, jotta hankalissa, epäluonnollisissa asennoissa työskentelevät duunarit olisivat pystyneet ylläpitämään tavanomaista laatua
Niitä valmistettiin kahden vuoden ajan. packard.indd 32 packard.indd 32 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Pian kävi ilmeiseksi, että ongelmien summa kasvoi hallitsemattomaksi. Eräs kotimainen vaihteistomestarin yritti korjata vaihteistoa kahdesti, muttei onnistunut, joten homma oli vietävä loppuun omistajan omin voimin. Järjestelmä ei ole yliluonnollisen mutkikas, mutta vaatii kuitenkin oikeita, harvinaisia osia ja asiantuntemusta, joten sen täyteen kuntoon saattamiseen ei voi ryhtyä hetken mielijohteesta ja ilman asiallisia korjaamotiloja nostureineen. Studebaker-Packard Corporation poisti Packard-osan nimestään virallisesti vuonna 1962. Siten se laajensi toimialaansa ja sai haltuunsa joitakin puolustusministeriön tilauksia, mutta todennäköisimpänä selityksenä kaupalle on yksinkertaisesti verokikkailu. Nance joutui kohtaamaan oman kunnianhimonsa seuraukset. Packard-myymälät vähenivät yli parinkymmenen päivätahdilla. Ostovaiheessa Twin-Ultramatic -vaihteisto oli heikossa jamassa ja auto liikkui vain L-asennossa. Alle 29 000 autoa oli saatu valmiiksi ja niistäkin suurin osa seisoi dealerien pihoilla isot alennusmyyntikyltit ikkunoissaan. Silloin Packard esittelisi kokonaan uudet mallit, Clipper jatkaisi hieman päivitettynä. Uusien mallien suunnittelukustannukset olivat tuntuvia, eikä laadusta voitaisi tinkiä. Mutta varsinkin vuosikerta -56 häkellyttävine yksityiskohtineen tarjoaa silmänruokaa vaikka tuntikausiksi. Automaattinen tasonsäätöjärjestelmä on heräillyt eloon vain ajoittain ja on kokonaan sähkötoimisena kytketty varmuuden vuoksi pois päältä. Valmistusvirheiden määrä palautui jotakuinkin normaalille, vähäiselle tasolleen. Richard Teague oli jo valmistelemassa jättimäisiä, hyvin moderneja seuraajamalleja. 32 . Auto ei ole selvästikään kovin paljon ajettu ja sen yleisilme on hyvin ryhdikäs. Siellä ei missään nimessä voisi valmistaa kahta erilaista mallipolvea rinnakkain, tila ei riittäisi. Packardilla on voitu hullaantua yksityiskohtien lisäämisestä, mutta se ei ole tapahtunut laadun kustannuksella. Niillä rahoitettiin vuoden -56 parannustoimet ja valmistauduttiin vuoteen -57. Ainakin 60-luvun eurooppalaisen minimalismin ihailija saattaa tarvita Patricianin läheltä nähtyään kourallisen Lorazepamia, ennen kuin hengitys tasaantuu. On se Oven kahva ja koko lukkomekanismi huokuvat nekin ylellisyyttä ja korkealuokkaisia ratkaisuja. Mutta se mikä tarkemminkin tutkien ja tunnustellen käy ilmeiseksi, on korkea laatu. Aika kohdata totuus Vielä vuonna 1955 vanha, vahva maahantuoja Autola Oy tuotti Suomeen määrällisesti pienen, mutta mallillisesti ja varusteellisesti laajan valikoiman Packardeja ja Clippereitä. Kuljettipa kättä missä kohden tahansa, sormet löytävät jotakin tunnusteltavaa tai hiplattavaa. Seuraavan vuoden täysikokoiset hahmotelmat purettiin ja Teague siirtyi South Bendiin muokkaamaan Studebakereista hienostettuja “Packardbakereita”. Viimeinen Packard rullasi linjalta 22.6.1956, ilman mitään juhlallisuuksia tai sen suurempia hyvästejä. Mutta tilanne on muuttunut jälkituonnin mahdollisuuksien avauduttua. Toukokuussa 1956 ilmailuja sotateollisuutta edustava Curtiss-Wright tarjoutui ostamaan Studebaker-Packard -yhtymän. Amerikkalaiseen 50-luvun esineistöön tottunut sen sijaan virnistänee leveästi ja korkeintaan pyörittelee päätään kaiken sen ällistyttävän vaivannäön ja mielikuvituksen edessä. Ehkä tuotteiden laatuongelmiin pettyneenä tai yhtiön epävakaan tilan tiedostaen seuraavana vuonna virallista tuontia ei tiettävästi enää harjoitettu. Ensimmäisten lukkoperien takaisinkutsu ja sitä seurannut takaisinkutsun takaisinkutsu eivät todellakaan auttaneet asiassa. Packardin uutta mallia varten pitäisi palata East Grand Boulevardille – tuotantolaitteiden hankinnan jälkeen – tai siirtää tuotantoa Studebakerin South Bendin verraten antiikkisiin tiloihin. Luonnollisesti autoon on tehty tämän ohella muitakin, pienempiä elvytystoimia. Artikkelimme Patrician saapui maahan 2017 ja kuuluu nyt harrastajalle Etelä-Suomessa. Ennen kuin mitään ratkaisuja ehdittiin tehdä, lainahanat sulkeutuivat ja menekin vähäisyys teki Packardien ja Clipperien tuotannon jatkamisesta mahdotonta. The End James Nance onnistui kaapimaan vielä kymmeniä miljoonia dollareita lainarahaa pitkin vuotta 1955 ja -56 alkupuolella. Auton monimutkaisuus huomioiden yleinen toimivuus on pysynyt kuitenkin varsin hyvänä ja useimmat laitteistot pelittävät yhä tarkoitetulla tavalla. Aina kun siihen luo uuden katseen, kiinnittyy huomio johonkin, jota ei vielä ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla ollut huomannut. Sitä ennen, 1959, Conner Avenuen tehdas oli purettu kelvottomana. Tappiollisen yrityksen ostamalla muutoin huipputuottava konserni säästi rahaa. Ilmeisesti ainoa melkein uutena maahantuotu 1956-yksilö, ylellinen kaksiovinen The Four Hundred Hardtop, tuhoutui pian saavuttuaan onnettomuudessa raitiovaunun kanssa. Jos niille olisikin järjestynyt rahoitus, vähintään yhtä rajoittavaksi osoittautuisi Conner Avenuen tehdas. Mobilisti 3/23 1956-mallit alkoivat vyöryä Conner Avenuen hihnalta marraskuussa -55, kaikki tapahtui paremmin organisoidusti ja valvotummin. East Grand Boulevardin kompleksi hävitettiin lopullisesti vasta keväällä 2023. Ei täydellinen, mutta kuitenkin paremmin tehty ja toimivampi kuin edellisvuonna. Eniten on tullut vähäeleisen tyylikkäitä Clippereitä, mutta myös jokunen kalliimpi Executive ja jopa Patriciankin on saatu sittemmin tänne kauas Pohjolaan. Kaikkiaan Packardilla – ja Clipperillä – oli esittää hieno ja kilpailukykyinen malllisto. Patricianin – tai minkä tahansa tämän aikakauden Packardin – kohtaaminen on aina sävähdyttävä elämys. Uuden omistajan ensimmäisiin määräyksiin kuului Packardja Clipper-tuotannon mahdollisimman pikainen alasajo ja Conner Avenuen tilojen tyhjentäminen. Onko kaikkea jopa liikaa
Vaikka Twin-Ultramatic ei tuotakaan hieman uudempien automaattien välitöntä voimanpurkausta, on hevosvoimien ja väännön aistimus selkeä. Etusohva on pehmeän täyteläinen ja vähintäänkin viihtyisä paikka. Pysähdys ja jyrkkä käännös asfalttitielle antaa osviittaa moottorin muskeleista. Vain renkaista kantautuva vaimea rapina ja maiseman vaihtuminen paljastaa liikkeen. Kallistuma oli tavallisen Moparin isokorisen, export/hd-jousitetun vaunun luokkaa. Mutta se on kaiken glamourin alla aidosti sivistynyt ja vaikuttava auto – ehkä jopa aito Packard. Auto ei nyöki eikä vello, vaan reagoi pahempiin töyssyihin arvokkaan rauhallisesti ja eleettömästi, hieman huojahtaen. Jälleen kädet ja katse kohtaavat paljon kaikkea, mutta ei mitään rihkamaa. Tässä kohden pitää huomauttaa, että koeajoauton jousitus on selvästi hyvässä kunnossa; se ei äännellyt ja käyttäytyi kaikissa ajotilanteissa johdonmukaisesti. Vuoden 1956 Packard Patrician ei ole auto amatööreille tai laiskoille kiillottajille. Kuin juna ilman kiskoja, on ehkä ensimmäinen määritelmä. Ulospäin se kyllä ilmaisee sopivasti omaavansa matalamelodista uhmaa. Oli suorastaan hieman tylsää, kun tiukka u-käännös ei millään normaaliliikenteeseen sopivalla vauhdilla aiheuttanutkaan tarvetta ripustautua ruoriin, ettei olisi valunut kartturin syliin. Aistimus onkin ehkä osuvin termi tässä kohden, sillä moottori ei oikeastaan pidä ääntä itsestään maantienopeuksillakaan. Korkeakin fedora mahtuisi päähän kattoa hankaamatta ja kartturi istuu selvästi olohuoneen toisessa päässä. nestejäähdytteinen V-moottori, lohko ja kannet valurautaseosta, lohkoon sijoitettu ketjukäyttöinen nokka-akseli, hydrauliset venttiilinnostimet, 5 runkolaakeria, nelikurkkuinen Rochester-kaasutin Iskutilavuus: 6 129 cm 3 , sylinterimitat 104,7 x 88.9 mm, puristussuhde 10,0 Teho: 290 hv (SAE)/4 600 r/min Vääntömomentti: 549 Nm (SAE)/2 800 r/min VOIMANSIIRTO Twin-Ultramatic -momentinmuunninautomaattivaihteisto planeettavaihteella ja kahdella ajoalueella, painonappivalitsin ohjausakselilla, takaveto, vetopyörästön välitys 3.54 JARRUT Tehostetut nestetoimiset jarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS Tehostettu kiertokuulaohjaus, 3,8 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, kolmiotuet, pitkittäiset vääntösauvat, kallistuksenvaimennin automaattinen tasonsäätö Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset vääntösauvat, kallistuksenvaimennin, automaattinen tasonsäätö KORIRAKENNE Erillinen kotelopalkkirunko X-vahvikkeella, kokoteräskori MITAT Pituus: 5,55 m Leveys: 1,98 m Korkeus: 1,58 m Akseliväli: 3,22 m Raideleveys: 1,52/1,54 m Omamassa: 1 975 kg Rengaskoko: 8.00-15 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSKYKY* 0-96 km/h: 10,5 s VALMISTUSMÄÄRÄ 3 775 kpl, Packardin kokonaistuotanto 28 835 kpl, joista 18 482 kpl Clippereitä HINTA USA:SSA 4 160 USD (Packard Clipper DeLuxe 4d Sdn 2 731 $; Cadillac Fleetwood 60S 5 046 $; Imperial Southampton 4D HT Sdn 5 225 $; Lincoln Premiere 4D Sdn 4 601 $; Mercedes-Benz 220A 4D Sdn 4 980 $; Ford Mainline 4D Sdn 1 895 $) * Car Life, January 1956 packard.indd 33 packard.indd 33 17.4.2023 10.43 17.4.2023 10.43. Kun D on valittu ja kaasupoljinta painaa varovasti, Patrician lipuu pihan hiekkatietä aavemaisen hiljaisuuden vallitessa. Siinä on myös niin voimakasta tyyliä, ettei se todellakaan sovellu kaikkien makuun, ei edes kaikille maantielaivoihin tottuneille. V8 hurahtaa käyntiin jossakin hyvin kaukana ja tuntuu käyntinsä tasaisuuden puolesta suoralta kahdeksikolta. Ei olematonta, mutta kaukana kahvit loiskauttavasta draamasta, johon oli henkisesti valmistautunut. Patricianin kuljettaja ei tarvitse luotsin lupakirjaa, auto pysyy varsin kauniisti suunnassaan ja keulan miehekkäät ulottuvuudet on suhteellisen helppo hahmottaa kapeallakin väylällä. Nopeusmittarin kultaa valkoisella pohjalla -ratkaisusta voidaan kyllä keskustella, mutta se näyttää hyvältä. Selvä on, että todella vakavat montut aiheuttavat varmasti havaittavia vaikutuksia myös Patricianissa, mutta siinä vaiheessa moni aikalaistuote alkaisi harkita jo lentoonlähtöä, ainakin vakiojousituksella. . Suorastaan hermostuneena odottaa kuuluisan vääntösauvajousituksen tarjoamaa kyytiä mutkaisen pikkutien pikipinnalla. Siinä on sen verran vekkulia tekniikkaa, ettei visiitti tuttuun varaosamyymälään tuota välttämättä toivottuja tuloksia. Kiitos liikekuvaussessioon valitun tienpätkän, tätä ominaisuutta pääsi kokeilemaan useita kertoja ja vaihtelevin nopeuksin. Packardin ripustus ei ole tietenkään ikuinen; eräiden kumipuslien kuluma ja jo yksin vääränmalliset iskunvaimentimet pystyvät amerikkalaisten aktiiviharrastajien mukaan muuttamaan sen ominaisuuksia ratkaisevalla tavalla huonompaan suuntaan. Sen hohdokkaana säilyttäminen saattaa ajan mittaan tuottaa omistajalle useita “Vuoden asiakas”-diplomeja Auto-Sol -tehtaalta. Packard Patrician Touring Sedan 1956 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Ja kyllä, mattamustan turvamuovin vannoutuneimmat ystävät korkkaavat etuistuimelle asetuttuaan jo toisen Lorazepam-purkin, otsa kylmässä hiessä. Tuntee selvästi, että nyt liikutellaan huomattavia massoja, mutta liikkeet vain ovat hyvin rajoitettuja. Painonappivaihteiston hallinta on lapsellisen helppoa ja tottunut kuljettaja hoitanee kaiken kättä ohjauspyörältä irrottamatta. Jarrut ovat tunnoltaan vähäiset, mutta pysäyttävät auton kuivissa oloissa keveän tuskatta, ainakin ne ensimmäiset 4-5 äkkijarrutusta. Arizonan aavikon säihkeessä tilanne voisi kieltämättä olla toinen. Niin puslat kuin vaimentimetkin oli täsmäsuunniteltu juuri tätä ripustusta varten. Packardin vääntösauvaratkaisua kritisoitiin tuoreeltaan jonkin verran siitä, että se päästää auton kallistelemaan suhteettoman paljon verrattuna sen hyvään pitkittäishallintaan. Laitteiden toiminnot on merkitty selkeästi ja vaikka kaikki on kiiltävää, on ainakin kauniissa iltahämyssä mahdollista nauttia vain tavallisuudesta poikkeavasta tyylistä ilman ajamista välittömästi häiritseviä suunnitteluvirheitä. Verhoilumateriaalit ylellisine nailonkankaineen eivät jätä tulkinnan varaa siitä, ollaanko tekemisissä hintavan auton kanssa vai ei. Ohjaus on voimakkaasti tehostettu, mutta luokassaan ongelmaton. 33 Cadillacilla ei ole ollut tässä kohden mitään etumatkaa, ei ovea suljettaessakaan. Yllättävää kyllä, hallintalaitteiden muotorunsaus ja materiaalit yhdistävät tyylin ja käytännöllisyyden jopa keskimääräistä paremmin – jos ei anna kaiken hohdokkuuden hämätä. Auto ei todellakaan tunnu urheilulliselta, mutta liikahtaa tarvittaessa erittäin päättäväisesti eteenpäin. Mobilisti 3/23
34 . . Tarjoamamme palkinnot, vuositilaus ja kymmenen Työn Sankarit-albumia on toimitettu voittajille. Tämähän oli lehden historian kolmas kysely. Mobilisti 3/23 ain oikeita vastauksia V Mobilistin lukijatutkimus 2023 Osa lukijoistamme sai meiltä talvella joko sähköisesti tai paperipostin välityksellä kyselylomakkeen, jonka tarkoituksena oli selvittää mielipiteitänne lehden linjasta. Lukijatutkimus toi jälleen sekä hyviä että yllättäviä vastauksia. VARARENKAIDEN . Suurin vaihtoehto oli kaksi tuntia tai enemmän. Voisiko ne yhdistää samaan lehteen, jossa olisi vanha testamentti ja uusi testamentti samoissa kansissa?" lukijatutkimus2023.indd 34 lukijatutkimus2023.indd 34 17.4.2023 10.45 17.4.2023 10.45. Jonkin verran toivotaan lisää tee-se-itsejuttuja. TALVIAJON OPPEJA OPPEJA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2022 | 13,50 € S e n io r No. Vastanneiden kesken ei vieläkään arvottu vuoden 1939 Opel Kapitäniä eikä toivelomaa Lemin parantolassa, joten voimme olettaa lukijoiden halunneen saada mielipiteensä meidän tietoomme. Lehden lukemiseen käytetty aika oli porrastettu meidän mielestämme aivan liian pienellä asteikolla. Mobilisti 3/23 34 . Ihan oman tuntumamme mukaan lehteä luetaan lähes aina pidempään kuin mihin kyselyn asteikkoa riitti. . MS422_kansi.indd 2 MS422_kansi.indd 2 22.11.2022 11.33 22.11.2022 11.33 "Olen Mobilistin tilaaja, mutta luen satunnaisesti Mobilisti Senioria molemmat ovat mielenkiintoisia. Mobilisti-lehti on tehnyt lukijatutkimuksia melko säännöllisesti, ainakin siltä se lehden tekijöiden mielestä tuntuu. VARARENKAIDEN HISTORIA HISTORIA . Ainakin lukijat ovat yhä lehdelle uskollisia, sillä keskimäärin Mobilisti-elämystä on kestänyt 16 vuotta. Tällä kertaa tutkimuksen toteutus annettiin alan ammattilaiselle, Taloustutkimus Oy:lle. Pieni vähemmistö lukee vain artikkelin sieltä täältä. TALVIAJON . Yhtä suuri osuus vastaajista lukee lehden kannesta kanteen, loputkin heistä erittäin tarkkaan. Taloustutkimuksen väki osasi muokata kysymyksiä sellaisiksi, että vastauksia voisi verrata muiden lehtien keskimääräisiin tuloksiin. Valokuvaajan Valokuvaajan AUTOT! AUTOT! . Niitähän meillä on viimeisen vuoden aikana ollutkin aiempaa enem4 . Suunta pitää Tulosten mukaan lehden juttujen aiheet ovat pääosin onnistuneita. Janne Halmkrona V astausaktiivisuus oli epätavallisen korkealla tasolla. Asteikon sopimattomuudesta huolimatta Mobilistia luetaan keskimäärin huomattavasti pidempään kuin Taloustutkimuksen tiedostoista löytyneitä vastaavia lehtiä. Yli puolet vastaajista on lukenut lehteä vähintään 20 vuoden ajan. 115-vuotiaita mainos115-vuotiaita mainospärskeitä pärskeitä USA:sta USA:sta . Sen vuoksi osa kysymyksistä olikin meidän mielestämme hiukan koomisia. Edellisestä on tosin kenenkään huomaamatta kulunut jo 16 vuotta. Kyselyssä kun piti ehdottomasti selvittää, kuinka suuri osa vastaajista luki lehteä enintään varttitunnin, puoli tuntia tai esimerkiksi puolesta tunnista tuntiin
Heidän voi olettaa asuvan pientaloissa keskustojen ulkopuolella, sillä näin usean ajoneuvon 1970-luku on suosittu aikakausi juttujen aiheena. Aihepiiri otsikolla “ihmehärvelit” oli myös huomattavan suosittu. lukijatutkimus2023.indd 35 lukijatutkimus2023.indd 35 17.4.2023 10.45 17.4.2023 10.45. Vuonna 2017 omistimme kokonaisen erikoisnumeron tuolle ruskealle vuosikymmenelle. Kymmenes halusi vähemmän kanttiautoja, 12 prosenttia enemmän. Samoin puukaasuvehkeet kiinnostavat, ottakaa toimitukseen sellainen projektiksi." Moottoriurheilujutut jakavat yleisön mielipiteet. Niitäkään aiheita emme kokonaan lopeta, sen verran pieni ero suositumpiin aiheisiin oli. ja noihin pääsee käsiksi parilla satasella. Mobilistin ideana on aina ollut käsitellä muutakin kuin niitä suosituimpia harrasteiden kohteita. 35 män. J.A.P. Mobilisti 3/23 . Vastaus yllätti. Kaikkea ei voi lisätä eikä toisten ihailemia aiheita voi jättää pois. Kahdella kolmesta lukijasta on taloudessaan kolme tai useampi moottoriajoneuvo. Edes jokkishistoriasta ei tullut ainuttakaan soraääntä. Pieniä muutoksiakin tehtiin. Nyt kysymys muutettiin muotoon, jolla selvitettiin moottoriajoneuvojen määrää. Artikkeleissa kuvattujen ajoneuvojen ikä toi ristiriitaisia tuloksia. 35 Mobilisti 3/23 . Niissä kun on moottoripuolella tuttuja nimiä, mm. Moniongelmaisia lukijoita Vuonna 2007 tehdyssä kyselyssä käytetty lomake oli jälleen monen kysymyksen pohjana. "Jos samalla asiantuntemuksella ja paneutumisella tehtäisiin juttu vaikka Howardin/Cliffordin/ Agrian puutarhajyrsimistä 1960-luvulta, niin sitä lukisi mielellään. Jonkin verran vähemmän voisi käsitellä kilvanajoa, laivoja ja sukellusveneitä. Lähes neljännes vastaajista halusi lehteen lisää kasaria, viidennes vähemmän. Lukijat ovat pääasiassa keskituloisia. Siitä voi vetää johtopäätöksiä elintavoista. Pidämme siis 1960-luvun esillä ja käsittelemme muina aikoina valmistettuja ajoneuvoja mielenkiintoisten yksilöiden pintautuessa. Kahden kolmasosan mielestä niitä on sopivasti, yhden kolmasosan mukaan liian vähän. Juuri kenenkään mielestä aihe ei ollut liian paljon esillä. Kaikkien aikakausien ajoneuvoja pitäisi joidenkin mielestä käsitellä useammin, mutta vain ennen sotaisten ja 1980-90-lukujen ajoneuvojen katsotaan esiintyneen lehdessä liian usein. Silloin oli pidetty tärkeänä selvittää, montako autoa vastaajan taloudessa oli. Niitä siis vastustettiin ja haluttiin lisää yhtä aikaa. Lupaamme käsitellä jatkossakin 1960ja 70-lukuja ja niiden ajoneuvoja. Selvää suunnanmuutosta ei näiden tulosten perusteella voi tehdä. Odotetusti suosituinta aikakautta ovat yhä 1960ja 70-luvut
AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 8/2012 | 9,50 € En tule yoksi kotiin2.indd 2 12/3/12 11:58 AM lukijatutkimus2023.indd 36 lukijatutkimus2023.indd 36 17.4.2023 10.45 17.4.2023 10.45. Vapaata ajattelua Lomakkeessa oli myös kenttä, johon sai kirjata mielipiteitään aiheista, joita emme olleet huomanneet kysyä Saimme 1 091 kommenttia. Mobilistin digisivuilla on oma lukijakuntansa, mutta heistäkin suuri osa haluaa lehtensä myös paperisena kotiin kannettuna. Odotan näitä sotahistoriajuttuja, joka kuukausi ja ne ovat suurin syy miksi tilaan Moblaa." pitäminen kivikaupungissa ei ole kovinkaan yleistä. Mielenkiintoista olisi ollut jatkaa tämänkin kysymyksen asteikkoa. Harva haluaa lehden lukukokemukseen muutoksia. Kuinka moni lukijoistamme onkaan moniongelmaisia viiden, seitsemän tai 17 ajoneuvon omistajia. Olemme lukeneet ne kaikki, mutta jokaista Ilmailu, laivat ja sotahistoria eivät ole kaikkien suosikkeja; toisaalta lähes yhtä monelle ne ovat Mobilistin suola. Vain 13 prosentilla vastaajista oli taloudessaan ainoastaan käyttöauto. Mobilisti 3/23 "Sotahistoriaa käsittelevät jutut, kuten viimeisimmässä numerossa ollut juttu Caudron-Renaultista ja edellisessä ollut Vinka-Redigo ovat Mobilistin parasta antia. Samoin sotalaivoista ja sukellusveneistä kertovat jutut ovat loistavia. ETYK-erikoisnumero mainittiin useissa palautteissa. 36 . Kokonaan vailla moottoriajoneuvoja oli yksi prosentti vastaajista. Erikoishärvelit – kuvassa Myski-moottorikelkka – ovat monen suosikkiaiheita. Mobilistin lukijat eivät selvästikään harrasta ajoneuvoja vain lehden sivuilta, vaan myös ihan käytännössä
Se, mitä lukijatutkimuksessa ei voinut tutkia, oli syy tilauksen lopetukseen; emmehän voineet lähettää kyselyä entisille lukijoille. Olemme kiitollisia heille, jotka venyivät molempiin. 37 "Pyhätunturin vanhan hiihtohissin (1965) kohtalo sapettaa, sitä ei kukaan huomannut museoida, vaikka yhä on rippeet jäljellä. Sitä paitsi aihe on aika kaukana moottoriajoneuvoista, joiden ympärillä lehti on tähän asti pysynyt. . Saamme jatkuvasti uusia tilaajia toisten lopettaessa. Moottoripyöriä ja sukellusveneitä ei voi yhtä aikaa vähentää ja lisätä. Lehden tilaajakanta on siis keskimäärin uskollista, mutta pientä vaihtelua siinä on aina ollut. Mobilisti 3/23 . AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 8/2012 | 9,50 € En tule yoksi kotiin2.indd 2 12/3/12 11:58 AM lukijatutkimus2023.indd 37 lukijatutkimus2023.indd 37 17.4.2023 10.45 17.4.2023 10.45. Tutkimuksen ulkopuolelta saamiemme viestien mukaan lehden suurin kilpailija viime kuukausina on ollut sähköyhtiö. Järvimalmin jalostaminenkin olisi päätoimittajan mielestä erittäin kiinnostava aihe, mutta toimituskunnan asiantuntemus ei taida riittää aiheesta kirjoittamiseen. " toivetta emme voi toteuttaa. Talvikuukausina moni joutui valitsemaan kumman laskun maksavat, Mobilistin vai sähköyhtiön
Mobilisti 3/23 Suomen teitä Suomen teitä ristiin rastiin 1930-luvun kesämuistot tallentuivat mustavalkofilmille Pietisen valokuvaajaperheen ottamat hienot maisemakuvat vievät mukanaan nostalgiselle aikamatkalle. iskunvaimentajat, puskurit, ilmanpuhdistajan, polttoainesyöttöpumpun sekä Lockheedin nelipyörä-nestejarpietistenmatkassa.indd 38 pietistenmatkassa.indd 38 16.4.2023 12.17 16.4.2023 12.17. Suomen Moottorilehti kertoi lukijoilleen, että automaailmassa maineikkaiden Graham-veljesten nimellä varustetut Paige-tehtaan autot oli valmistettu uusimpien periaatteiden mukaan. Mobilistin lukijoita kiinnostavat varmasti myös kuvissa esiintyvät ajoneuvot. 38 . Eräs Suomen tunnetuimmista uutisja matkailukuvaajista, Aarne Pietinen näyttää pitäneen autoja varsin kuvauksellisina kohteina, eikä vain rekvisiittana. kartat: Maanmittaushallitus 1937–1940 A utomatkailuun keskittyvissä kuvakokoelmissa kameramiesten omat ajokit pääsevät useinkin etualalle. Tietysti automatkailuun kuuluivat myös vaihtelevat säät, tietyöt, rengasrikot... mutta ei anneta niiden häiritä – hyvää matkaa! Keski-Suomen maanteillä kierteli kesällä 1934 helsinkiläinen Graham-Paige, jonka rekisterinumero oli A-3517. Niissä oli siroviivaiset korit ja täydelliset varusteet sisältäen mm. Auto ei ollut aivan uusi, vaan ilmeisesti vuosimallia 1928, ja se oli ollut Pietisillä ainakin pari, kolme vuotta. Se pääsi 30-luvun alussa kuviin perheen syksyisellä sieniretkellä – josta julkaistiin kuvareportaasi – ja arkisemmin vaikkapa silloin, kun sitä pestiin Kasarmikadulla kerrostalon sisäpihalla. teksti: Vesa Pynnöniemi kuvat: Aarne Pietinen Oy, Museovirasto; Helsingin kaupunginmuseo; Lappeenrannan museot; Suomen Matkailijayhdistys, Doria.fi; Kansalliskirjasto. Vaikka nämä "Pietisen klaanin" vuosina 1931-39 ottamat kuvat ovat mustavalkoisia, ei niistä puutu kesäistä kauneutta tai valoa: melkein kaikissa paistaa aurinko täydeltä terältä. Kokoelmassa on suomalaisia näkymiä Hangosta Petsamoon ja Pohjanmaalta Raja-Karjalaan. Myös Pietisen pojat, Otso ja Matti olivat ammattikuvaajia – ja heidänkin autonsa esiintyivät esimerkiksi Suomen Matkailijayhdistyksen julkaisuissa
Hänelle kehittyi monipuolista ammattitaitoa; aina luotettavaksi tiedetty Aarne Pietinen oli vuodesta 1933 lähtien ulkoministeriön virallisena valokuvaajana edistämässä matkailua Suomeen. Junior de Luxea, samoin kuin vanhempaa Junioria, koottiin Dagenhamin Ford-tehtailla Englannissa. Ahkeralla kameramiehellä riitti asiakkaita. Kuvauksellisia näkymiä löytyi Soanlahden Koirinvaaralta, Tolvajärven harjulta ja Impilahdelta, missä viljelysmaisemat vetivät vertoja mille tahansa Suomen seudulle. Siellä hän perusti muutaman vuoden kuluttua huonekaluja patjatehtaan, joka hyödynsi miehen omia patentoituja keksintöjä. pietistenmatkassa.indd 39 pietistenmatkassa.indd 39 16.4.2023 12.17 16.4.2023 12.17. Aarne Pietinen Aarne Pietinen oli syntynyt vuonna 1884 Säkkijärvellä. 39 Mobilisti 3/23 . Valokuvaamo keskittyi mainos-, matkailuja teollisuuskuvaamiseen, ja menestyi erinomaisesti. Päijänne kierrettiin ympäri; käytiin Padasjoella, Sysmässä ja Hollolassa. Kaikkiaan Pietisen kamera tallensi kymmeniä tuhansia kuvia suomalaisesta yhteiskunnasta ja elämänmenosta. Tehtaan toiminta loppui laman kourissa 20-luvun lopussa; omaisuus meni pakkohuutokaupassa Nancy-vaimon ompelukonetta myöten. Valokuvausta pitkään harrastanut 45-vuotias Aarne Pietinen päätti keskittyä siihen. Seuraavana kesänä 1935 Pietisten autoksi vaihtui Ford V8 sedan. Akseli Neittamon kanssa Pietisellä oli vuosina 1929-1931 yhteinen yritys. 39 rut. Graham-Paige Vaajakoskella. Kuutoskoneiden tehot vaihtelivat vuonna 1928 eri malleissa 52 ja 97 hv:n välillä. Nopeasti laatuauton maineeseen noussut Graham-Paige soveltui matkailukäyttöön oikein hyvin. Aarne Pietisen uuden Fordin ensimmäinen kuvausmatka kesällä 1935 suuntautui itään, Raja-Karjalaan saakka. Onneksi pahan päivän koittaessa takataskusta löytyi valmiutta uuteen ammattiin. Sitten hän perusti Aarne Pietinen Oy:n nimellä tunnetun valokuvausliikkeen. Pääedustaja Autola Oy:n ilmoitusten mukaan vaihdelaatikko takasi vaunulle "jättiläisen voimat ja mukavan ajon korkeillakin nopeuksilla, pienin bentsiinija öljykuluin". Julkaisualasta kiinnostunut nuorimies oli jo vuonna 1909 kääntänyt ruotsista ja kustantanut ensimmäisen suomenkielisen mainontaoppaan "Ajanmukainen ilmoittaminen". Hän kuvasi muutaman vuoden ajan uutiskuvia Uudelle Suomelle ja kohta hänen nimensä oli säännöllisesti myös monen aikakauslehden, varsinkin Kansan Kuvalehden sivuilla. Fordilla Raja-Karjalaan Junior-malleja amerikkalaisempi ja tehokkaampi 90 hv:n V8 sedan soveltui paljon paremmin maantieajoon. Mobilisti 3/23 . Filmille tämä Graham-Paige-yksilö ikuistettiin Jyväskylän seudulla Korpilahden, Muuramen, Uuraisten, Vaajakosken, Toivakan sekä Leivonmäen maisemissa, maanteillä ja kyläteillä. Maantie (nykyinen E63/E75) kulki vuonna 1934 Saltunlahden rannassa, joten näköala Kanavuorelle oli komea. Pitemmillä ajomatkoilla tarvittiin tietenkin myös kanisterillinen moottoriöljyä. Seitsemine kehyslaakereineen moottori oli värinätön ja vaihteita oli neljä, joista neljäs oli suora; kolmostakin kehuttiin äänettömäksi. Opiskeltuaan polyteknillisessä opistossa hän työskenteli taloudenhoitajana isänsä perustamassa Karjala-sanomalehdessä ja toimitti Viipurissa ilmestynyttä pilalehti Ampiaista yhdessä taiteilija Aarno Karimon kanssa. Aarne toimi myös Matti Pietinen Oy:n puusepäntehtaan johtotehtävissä, mutta muutti isän kuoleman jälkeen Helsinkiin vuonna 1919. Kuhmoisissa erään maalaistalon väen arkielämästä otetut kuvat onnistuivat nekin; Suomen Kuvalehden mukaan niitä käytettiin menestyksellä Suomi-propagandaan ulkomailla. Mukana seurasi puoliso Nancy; hänkin käytteli tottuneesti kameraa. Sitä aika lailla muistuttanut Ford Junior de Luxe olisi ollut huokeampi, mutta hävisi sisätiloiltaan, eikä eurooppalaisille suunnatusta uutuusmallista irronnut kuin 32 hevosvoimaa. Siinä edesauttoi miehen aina korrekti käytös ja pyrkimys toimia huomaamattomasti, eikä niin häikäilemättömästi kuin monilla lehtikuvaajilla oli tapana. Koekilvillä varustettu Ford liikkui varsinkin Laatokan pohjoispuolella ja Sortavalan seudulla. Kaikkialta löytyi kauniita näkymiä, ja Graham-Paige istui niihin mainiosti, vaikka se ei ollutkaan muodoiltaan aivan viimeistä huutoa. Ottipa hän paljon kuvia myös Suomen presidenteistä, hallituksista ja virallisista tapahtumista. Pietinen kertoi, miten hänellä oli vielä myöhemminkin puhelin yöpöydällä – vanhasta tottumuksesta, kun uutiskuvaajalle tuli toimeksiantoja kaikkina viikonpäivinä, kellonajasta riippumatta. Valinta eri mallien välillä lienee ollut helppo, sillä Aarne Pietinen oli päässyt vuosikymmenen puolivälissä tukevasti jaloilleen taloudellisesti, henkilökohtaisen konkurssinsa jälkeen. Suistamossa ajettiin oivallisia maanteitä pitkin, vaikka paikkakunta sijaitsi Pietisen mukaan jo Aarne Pietisen tankkauttamassa autoaan Töölöntorin Shellillä. Kuvattavat eivät nimittäin olleet aina hyväntuulisia: Pietinen kertoi, miten hän kerran pyysi marsalkka Mannerheimia asettumaan hieman toisella tavalla kameran eteen, ja tämä murahti: "Minä asetun aivan niin kuin minä tahdon." – Toisaalta, Aarne Pietinen sai vuonna 1933 napattua valokuvan myös poseeraavasta, nauravasta Mannerheimista; liekö sitten ollut kyse samasta kuvaustilanteesta, harvinainen otos kuitenkin
Samanlainen auto, moottorinumeroltaan 3 569 175 nostettiin keväällä 1937 rahtilaivasta Helsingin satamalaiturille kameroiden räpsähdellessä. Ivalo–Kaamanen -linjan Sisu-postiauto lähdössä Kaamasesta vuonna 1935. Koko maan laajuisessa yleisökilpailussa se, joka arvasi numeron lähimmäksi oikeata, sai ilmaiseksi uuden V8-mallin. Suoritus ei ollut aivan vähäinen 1930-luvun autoille: Rovaniemen napapiiri-pylvään jälkeen ajomatkaa Petsamoon oli vielä 500 kilometriä, vähän päällekin. Nuoren Matti Pietisen Jäämerentiellä kohtaama kesy poro pääsi Motoring in Finland -automatkailuesitteen kansikuvaan. Vieläkin itäisempiä rajakuntia olivat Suojärvi Hyrsylän mutkineen ja Salmi Laatokan äärellä, siellä saatiin Uudenkylän maantieltä onnistuneita rantakuvia. Seuraavalle kesälle rekisterikilvet vaihtuivat taas parittomien vuosien valkoisiin, ja niin vaihtui Pietisen Ford-ajokkikin uudempaan. Voittajaksi tuli emäntä Olga Peltola Kilpualta. Lisäksi yläkulmassa oli pienellä myös vuosiluku. Hänen aviomiehensä kävi vastaanottamassa palkinnon, joka oli voittajan valinnan mukaisesti kuormuri, eikä henkilöauto. Aarne nojailee kuumana kesäpäivänä uuteen Fordiin ilmeisesti perheen kesähuvilalla. 40 . Valkopohjaisissa vuoden 1935 rekisterikilvissä oli nyt tunnuksena A-1451. Utsjoelle meni vain polku, mitä pitkin posti kulki kantomiesten selässä ja talvisin porokyydillä. Pietiset kävivät kääntymässä Kaamasen postitoimistolla; siellä saatiin kuvaan yksi ensimmäisistä Suomessa valmistetuista Sisu-postiautoista, jonka matkustajat odottelivat pihalla aikataulun mukaista lähtöä Ivaloon. Fordilla ajettiin myös Lappiin ja takaisin. Liinahamarissa kiinnitettiin etusäleikköön Yleisen Autoliiton jääkarhumerkki; sen autoturistit saivat ostaa päästyään Jäämeren rannalle. 30-luvun autokuvista näkee helposti ajankohdan: rekisterikilvet vaihdettiin vuosittain ja väri muuttui, joten tällä reissulla ne olivat mustapohjaiset. Tunnus sentään säilyi vuodesta toiseen, vaikka kilpiä piti uusia jatkuvasti. Etelä-Suomesta lähtien edestakaiseksi kokonaismatkaksi tuli 3 000 km. Jäämerentietä oli rakennettu Ivalosta Petsamoon toistakymmentä vuotta, se valmistui vasta vuonna 1931. V8 Fordor Touring Sedanissa keulan ilme oli modernimpi ja takapäässä oli käytännöllinen ulkoa avattava "matka-arkku" eli kiinteä tavaratila. Vuonna 1936 suunnattiin kesäiselle matkalle Kuusamoon. Pietinen oli kuvaamassa tuotakin merkkitapausta: kyseessä oli 20 000:s Suomeen tuotu Ford. Varapyörä oli luukun alla suojassa pölyltä ja varkailta. Syynä oli viranomaisten into valvoa tien päälläkin vuotuisen moottoriajoneuvoveron maksamista etukäteen – tai varsinkin maksamatta jäämistä. Mobilisti 3/23 "raukoilla rajoilla". Ivalossa maantie haarautui Inarin suuntaan, mutta Kaamasta pitemmälle pohjoiseen ei vielä voinut ajaa. pietistenmatkassa.indd 40 pietistenmatkassa.indd 40 16.4.2023 12.17 16.4.2023 12.17. Turhan tuntuisesta käytännöstä luovuttiin vasta sota-aikana
Traaginen tapaus, mutta ilman sitä Aarne-pojasta ei ehkä olisi koskaan tullut ammattimaista kameramiestä, eikä näitäkään valokuvia olisi olemassa. Suuryritykseksi kasvanut Matti Pietinen Oy joutui vararikkoon vuonna 1921. Etuvetoinen saksalaismerkki ilmestyi lukuisiin vuonna 1938 otettuihin valokuviin hämäläisissä maisemissa ja Pohjanmaan lakeuksilla. Eräänä kuvauskohteena Suomen autokannasta kesällä 1938 oli Buick Sedan. Pikkupojat ihailevat uutta, virtaviivaista V8-Fordia kesällä 1937 Karjalohjalla. De Luxe-varustus oli tarjolla vain 85-hevosvoimaisiin. Etupyörävedon ansiosta ajon käänteissä kerrottiin olevan vakavaa. Vuonna 1937 Aarne Pietinen vieraili entisessä kotikaupungissaan Viipurissa. Sen oli rakennuttanut Aarnen isä Matti Pietinen, joka oli liikemies sekä kansanedustaja; alun alkaen torpparin poika oli ollut kansakoulunopettaja. Mutta nuorempia Pietisiä pitkät ajotaipaleet eivät tuntuneet haittaavan, päinvastoin. Matkalla Rukatunturille vuonna 1936. Pienuudesta oli se hyöty, että kulutus jäi n. Samana kesänä DKW:llä kierreltiin myös Tampereen ja Hämeenlinnan seuduilla Näsijärven ja Vanajaveden rantateillä. Ford V8 De Luxessa oli tuhkakupit edessä ja takana, kaksi aurinkolippaa, sisävalot ja lukittava käsinelokero. Ottaessaan postikorttikuvan rautatieasemasta hän kävi itselleen varsin tutussa rakennuksessa – vastapäisessä "Pietisen palatsissa". Kaksi Aarne Pietinen Oy:n nuorta valokuvaajaa, Otso Pietinen ja Kalle Hirn telttailivat Pallastunturilla sekä Jäämeren rannalla. Sitä ennen tehtailija menetti henkensä 27.4.1918 Viipurin lääninvankilan joukkomurhassa, kun humalaisten punaisten joukkio tappoi noin 30 valkoista vankia. Tämä Ford kuvattiin muutamalla kesäisellä maantiellä Etelä-Suomessa valkosivurenkaineen, jotka olivat meillä aika harvinainen lisävaruste. Lapioihin nojailevista miehistä voi päätellä, että meneillään oli tietyö. Mobilisti 3/23 . De Luxe-malliversioon kuuluivat mm. Lapinmatkoja saksalaisautoilla Seuraava ajokki, jolla Pietisen klaani teki pitempiä kuvausmatkoja oli DKW Front F7. Lapinmatkalla DKW:llä käytiin sekä Enontekiöllä että Petsamossa, siis molempien käsivarsien suunnilla. Avattavalla katolla sai urheilullisen Roadsterin tai neliovisen Convertible Sedanin. pietistenmatkassa.indd 41 pietistenmatkassa.indd 41 16.4.2023 12.17 16.4.2023 12.17. kromattu etusäleikkö ja kaksi lasinpyyhkijää, lisähinnasta sai valkosivurenkaat. F7:n kaksisylinterinen kaksitahtimoottori (0,7 l) kehitti 20 hv (Meisterklasse) ja huippunopeudeksi kerrottiin 85 km/h. Umpikorimalleja olivat kaksiovinen Tudor, sedan eli Fordor, ja Coupe; lisäksi Touring-versiot luukullisella, hiukan ulkonevalla tavaratilalla. Nelipaikkaisen pikku auton sisätilat olivat kohtalaisen hyvät, mutta tavaratila oli perinteiseen tapaan hankalasti käytettävissä. Pietisen puusepäntehdas toimi vuodesta 1891 Viipurissa. Eräässä kuvassa Aarne Pietinen syventyy tutkimaan tiekarttaa Sysmässä; hän lienee kuitenkin jo keskittynyt matkailun sijasta lähinnä studiokuvauksiin. Tässä "matka-arkullisessa" loistoautossa oli suora kahdeksikko ja akseliväli ylitti pienimmässäkin mallissa kolme metriä (Series 40: 122 tuumaa eli 310 cm). Moottorien teholukema oli 107–141 hv. Aarne Pietinen lukemassa karttaa Sysmässä. Kuusikerroksisessa asuinja liiketalossa oli eräs Suomen ensimmäisistä hisseistä. 7 litraan sadalla km:llä. 41 V-kahdeksikon teho oli nyt joko 85 hevosvoimaa, kuten Pietisen autossa (3,6 litraa) tai 60 hv (2,2 litraa)
Kesän 1938 Lapinmatkalla oli mukana Kalle Hirn, Pietisen valokuvausliikkeen kuvaaja hänkin. 42 . Mobilisti 3/23 Pikataival hämäläisessä kylämaisemassa. Napapiiri-kyltti sijaitsi 8 km Rovaniemen pohjoispuolella. Etuvetoisen DKW:n ajo-ominaisuuksia pidettiin hyvinä varsinkin kaarteissa. pietistenmatkassa.indd 42 pietistenmatkassa.indd 42 16.4.2023 12.17 16.4.2023 12.17. Näsijärven tunnetuin matkustajahöyry S/S Tarjanne kuvattuna DKW:n ikkunasta. Keskiyön aurinko valaisee Opel Kapitänin ohjaamon Petsamossa
Aarne Pietisen kuoltua vuonna 1946, johtoon astui Nancy Pietinen, joka oli harjoittanut myös omaa liiketoimintaa Kirjotaide-nimisessä käsityöateljeessaan. . Sittemmin pojat Otso ja Matti pyörittivät studiota ja kuvalaboratoriota yhdessä – Otso vielä 1970-luvulla, kunnes se myytiin kuvatoimisto Pressfotolle. MS422_kansi.indd 2 MS422_kansi.indd 2 22.11.2022 11.33 22.11.2022 11.33 Tummia pilviä Rovaniemen yllä... Keskiyön aurinkoa kuvattiin Kapitänin kaksiosaisen tuulilasin läpi, ja Rovaniemellä auto parkkeerattiin valokuvaa varten upean Pohjanhovi-hotellin edustalle. Syksyyn 1940 mennessä "Kapteeneita" ehti valmistua vähän yli 25 000 kappaletta. 43 "Jäähdyttäjän naamio, joka on valmistettu valetusta metallista, kuvastaa mitä jykevimmin sitä voimaa, joka sen taakse on kätkeytyneenä", runoiltiin GM:n Automme ja me -lehdessä. Se oli juuri valmistunut entisen, kaksi vuotta aiemmin palaneen matkailumajan tilalle. Uuden Opelin menestystä pidettiin taattuna, mutta ensimmäisen mallisukupolven tuotanto keskeytyi jo alkuunsa toisen maailmansodan vuoksi. TALVIAJON OPPEJA OPPEJA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2022 | 13,50 € S e n io r No. Saksalaiskilpailijoista esimerkiksi neliovinen Wanderer (42 hv) maksoi Suomessa 6 500 mk Kapitäniä enemmän, ja sen hintaa laskettiin muutamalla tuhannella. Kuva samaisesta autosta oli Mobilisti Seniorin numeron 4/2022 kannessa. Käytössä oli "Euroopan uudenaikaisin vaunu", tilava Opel Kapitän. Rovaniemen Pohjanhovi-hotelli. Se, kuten Kolttakönkään matkailuhotellikin, tuhottiin saksalaisten vetäytyessä. 115-vuotiaita mainos115-vuotiaita mainospärskeitä pärskeitä USA:sta USA:sta . 4 . . TALVIAJON . . Mukavaa matkantekoa Turun ja Porin läänin rekisterissä olleella Buickilla. pietistenmatkassa.indd 43 pietistenmatkassa.indd 43 16.4.2023 12.17 16.4.2023 12.17. Hinta, 56 500 markkaa, oli vain 4 500 mk korkeampi kuin saman tehoisen, tekniikaltaan jo osaksi vanhahtavan Ford V8 Fordor sedanin. Valokuvaajan Valokuvaajan AUTOT! AUTOT! . VARARENKAIDEN . VARARENKAIDEN HISTORIA HISTORIA . Kesällä 1939 oli 20-vuotiaan Matti Pietisen vuoro käydä Otso-veljen kanssa autolla Petsamossa; mukana oli myös perheen ja suvun naisväkeä. Rakennuksen sisätiloissa otettiin ryhmäkuvia ulkomaillekin suunnattavia matkailuesitteitä varten – vuonna 1940 oli määrä pitää Helsingin kesäolympialaiset, joten kiinnostus Suomea kohtaan nousisi varmasti huippuunsa... Sodan jälkeen tuotanto jatkui melkein muutoksitta, uudemmat mallit erottaa pyöreistä ajovaloista. Opel Kapitän Valtakadulla huolettomana kesänä 1939. GM:n Saksassa valmistama tyylikäs itsekantava kori, tehokkaat jarrut, etupyörien Buick-tyyppinen erillisjousitus – kierrejousin – ja kuusisylinterisen 2,5-litraisen moottorin 60 hevosvoimaa, jotka nostivat Kapitänin vauhdin "kilpavaunujen tasolle" (126 km/h), muodostivat houkuttelevan paketin. Iso ja taatusti mukava, uudella väännöttömällä jousijärjestelmällä (siis kierrejousilla) varustettu Buick sai pääroolin eräissä Pietisten ottamissa saaristoja maaseutukuvissa Varsinais-Suomesta. Mobilisti 3/23 . Pietisen Mainosvalokuvaamo ehti olla neljännesvuosisadan ajan Suomen johtava alan yritys. Buick saaristotien lossissa Turun ympäristössä. Saksalaisjoukkojen lähdettyä lokakuussa 1944 kauppalan keskustasta oli jäljellä savuavat rauniot. Keväällä Suomessa esitellyn Opel-uutuuden kehuttiin mainonnassa kuvastavan hyvää makua ja halua päästä eteenpäin; se sopikin siis erinomaisesti kuvastamaan myös entistä modernimpaa Lapin-matkailua. Kolttakönkäällekin pääsi jo autolla, ja siellä käytiin tutustumassa nelikerroksiseen, funkkistyyliseen matkailuhotelliin. Pietisen klaanin nuoremmat jäsenet toimivat sota-aikana TK-kuvaajina ja siviiliin palattuaan taas perheyrityksessä
Kokoelma on näytillä teknologiayritys DA Groupin tiloissa, jossa siihen pääsee tutustumaan rajoitetusti ennalta ilmoitettavina vierailupäivinä sekä virtuaalisesti. päivänä vuonna 1987 valmistettu Regal oli viimeinen valmistettu GN. Auton onnistui varaamaan itselleen Buick-harrastaja ja piirimyyjä Bob Colvin, joka perheineen sai kunnian olla seuraamassa ajoneuvon kokoonpanoa tehtaalla. Turso-merimiinajärjestelmä, Hiisi-niminen vedenalainen valvontaja mittausjärjestelmä, Rahko-magneettisuojajärjestelmä sekä tytäryhtiö Surma Ltd:n taistelukestävyysja laivajärjestelmät, joita käytetään mm. Firmaan on sijoitettu yli kaksi miljoonaa, liikevaihto on jo yli miljoonan. Mobilisti 3/07 . Ja kuten Amerikassa niin usein, tämäkin päätyi huutokauppaan seistyään ”ajamattomana” 35 vuotta. Yleisesti ei ole mukavaa tai tavoiteltavaa jäädä viimeiseksi. sotalaivojen suunnittelussa. auton moottoriin. www.forum-marinum.fi . Myös GM:n oma kuvausryhmä oli paikalla dokumentoimassa merkittävän tapahtuman. U.S. Moottoritekniikka pyörissä perustuu jo tuotannossa oleviin laitteisiin, jotka ovat tuttuja ainakin Benellin ja QJMotorsin malleista. Vierailumahdollisuuksista DA Groupin tiloissa olevaan Vedenalainen sodankäynti -näyttelyyn ilmoitetaan Forum Marinumin verkkosivuila. Asiakkaana on kotimaisen laivaston lisäksi mm. Syy kokoelman sijoittamiseen firman tiloihin on se, että DA Groupin toimialaan kuuluu myös meripuolustusteknologia. Helsingin Levypuristamon toimitusjohtaja Lupu Pitkänen kommentoi lehtihaastattelussa, että ”Padel-halliin olisi ehkä saanut helpommin rahoitusta." Vinyyli on nykyisin myydyin fyysinen musiikkiformaatti. Sekä USA:ssa että Suomessa jo viimeiset pari vuotta vinyyliä on myyty enemmän kuin CD-levyjä tai C-kasetteja. Lisäksi se oli viimeinen General Motorsin Michiganin Pontiac-tehtaalta valmistunut ajoneuvo. 3 Mobilisti 3/07 . Mobilisti 3/23 koonnut: Toimitus . Kesäsesongin 2023 pakko saada -autotarvikkeisiin lukeutuu ehdottomasti “helppokäyttöinen” jarrusatuloiden maalaussetti. 3 44 . Viimeisimmän yhteistyöprojektin tuloksena kiinalainen Qianjiang alkaa valmistaa kaksisylinterisellä rivimoottorilla varustettua X 350-mallia ja sen 500-kuutioista isoveljeä. . Tuulilasiin oli teipattu suuri pahvi, jossa luki ”Built by the Best”, ”Good Luck” ja takalasiin ”The End” December 11, 1987. Barrett Jackson huudatti tämän 2022 käsittämättömään 500000 dollarin hintaan. Valmistenumeroltaan 1G4GJ1179HP465288, joulukuun 11. Se oli myös viimeinen valmistettu GM:n G-korinen auto(Malibu, El Camino Cutlass Grand Prix ym). Arvostamme suomalaisesta mytologiasta nimensä saaneita nimiä: DA Groupin valikoimiin kuuluu mm. Suoratoistopalvelut jyräävät, fyysisten äänitteiden osuus musiikkimyynnissä on vain 9 proseenttia. uutiset323.indd 44 uutiset323.indd 44 17.4.2023 13.34 17.4.2023 13.34. Tilaisuus oli hyvin tunteellinen ja useat työntekijät kirjoittivatkin saatesanoja ja jäähyväisiä mm. Harley-Davidson on tiettävästi tyypittänyt näitä aloittelijoillekin helposti omaksuttavia pieniä mallejaan myös Yhdysvaltoihin, mutta niitä ei ole tarkoitus tuoda sielläkään myyntiin saakka. Erään Buick Grand Nationalin kohdalla asia kuitenkin katsotaan hyvinkin merkittäväksi. Helsinkiläinen Lupu Pitkänen on perustanut Suomeen maamme ainoan vinyylilevytehtaan yli 20 v tauon jälkeen: Yksi kiekko valmistuu 25 sekunnissa. . Navy. Näin ollen se jäi ainakin hetkellisesti myös työttömäksi joutuneiden tehtaan 5000 työntekijän viimeiseksi autoksi. Kyllä siinä Erilaisia merimiinoja ja torpedoja Helsingin Messuhallissa järjestetyssä sotamuistonäyttelyssä syksyllä 1941. Pansion luolastoissa pitkään varastoitu historiallinen miinaja torpedokokoelma on pari vuotta sitten siirretty satamakaupunkina tunnettuun Forssaan. . Pyöriä aiotaan tuoda Yhdysvaltoihin käytettäväksi Harley-Davidsonin järjestämillä ensikertalaisille tarkoitetuilla ajoharjoittelukursseilla. Yhdysvaltalainen moottoripyöränvalmistaja Harley-Davidson on yrittänyt laajentaa mallistoaan pienempiin päin useampaan otteeseen vuosikymmenien mittaan
3 Mobilisti 3/23 . Prospector eli malminetsijä oli aikanaan Dodgen pickupien varustepaketti, jolla ei tavallisuudesta poiketen pyritty näyttävyyteen vaan käytännöllisyyteen. Nyt ennakkovarattavissa olevassa tuotantomallissa on alumiinirunko ja hiilikuitukori, joilla auton omamassa on saatu painettua alas. 45 Mobilisti 3/23 . Hyvä kanditaatti olisi Ram-pohjainen Prospector XL. Emme pitkitä jännitystä, vaan paljastamme sen jo tässä: se on pakoputken ja äänenvaimentajan sisäpuolen maalaussetti! Viimeinkin tuo pitkään laiminlyöty ja aina piinaava esteettinen haitta voidaan siirtää historiaan. Hmmm... Hellyyttävän sähköpakettiauton omistajan ei ole pakko tyytyä Volkswagen I.D. Kyseessä ei ollut mikä tahansa pitkä musta, vaan panssaroitu erikoisyksilö. Mutta esimerkiksi kaikki ikkunat säyilyivät ehjinä, joka kertoo siitä, että ohiolainen Hess & Eisenhardt (joka vastasi tuolloin useimmista Valkoisen talon erikoistilauksista) on tehnyt aikoinaan hyvää työtä. Ramsteri on hankittava erikseen. . Parhaalla akustolla WLTP-kantamaksi luvataan jopa 400 kilometriä, minkä pitäisi riittää enemmän kuin hyvin hilpeän retropakettiauton oletettavaan uutiset323.indd 45 uutiset323.indd 45 17.4.2023 13.34 17.4.2023 13.34. Varsinkin jos se on jonkun muun traileri tai jos joku tuntematon vastaa operaatiosta. . Vuodesta 1997 toiminut AEV on pitänyt mielenkiintoa yllä rajoittamalla tuotannon toistaiseksi vain kymmeneen yksilöön; edellinen erä tehtiin 2013. Tavaratilaan mahtuu kaksi eurolavaa tai 6x4 jalan rakennuslevy. Mutta miten sen saa näkyviin kokopeittävän pölykapselin ja umpinaisen levypyörän takaa. 3 Mobilisti 3/07 . Nyt asialla on American Expedition Vehicles -yhtiö Montanassa – alueella, jossa rihkamakauppiaat eivät ole menestyneet koskaan hyvin. Pelkän paketin hinnat, asennettuna, alkavat 30 000 dollarin tuntumasta. Jokaisen harrasteauton hyvinvoinnin turvaamisessa on vaikka minkälaisia haasteita, mutta ehkä turhauttavimpia ja vaikeimmin hallittavia ovat tilanteet, joissa aarretta joudutaan liikuttamaan trailerilla. Englantilaiset ovat synnyttämässä uudelleen ikonisen Morris Commercial –pakun, nyt sähköisenä. Dwight D. 45 naapurin Audi-mieskin menee hiljaiseksi, kun maalaat pinkin -59 Eldoradosi jarrusatulat tällä Candy Pink Metallic -sävyllä. Buzziin. Pakun kantavuus on 1000 kiloa ja kuormatilavuus 6,6 neliömetriä. Kuvitelkaa sitä ylpeydentunnetta, kun kaverinne seuraavan kerran työntää endoskooppinsa pakoputkeenne ja kohtaa sieltä unelmienne näkymät! Pysykää kuulolla ja jättäkää lompakkoon sen verran kahisevaa, ettette jää ilman, kun buumi pääsee vauhtiin – vielä ennen ensilumia. Kun ostosta oltiin siirtämässä trailerilla uuteen kotiin 16.3.2018, osui siihen autobahnalla viereiseltä kaistalta singahtanut ajoneuvo. Tarvittaessa tilaaja voi valita siihen vielä paljon muutakin, kuten snorkkelivarustuksen kahlaamiseen ja mikä parasta, pajan omat roiskeläpät. Seurannessa hässäkässä traileri kaatui ja Cadillac otti isosti osumaa. tykkäsi olla lähellä kansalaisia ja suosi panssaroimattomia, mahdollisimman ohuin pylväin varustettuja autoja, joten tämän limon pääasiallinen käyttötarkoitus on hieman hämärän peitossa. Mutta jo panoraamatuulilasin lohkominen kolmeen osaan luodinkestävyyden parantamiseksi kertoo kyseessä olleen raskaasti suojattu ajoneuvo vakavaan ammattikäyttöön. Konseptiauto esiteltiin jo vuonna 2019, jolloin kori oli käsin paukutettu alumiinista. Sitä pohtiessanne Mobilisti valmistelee syyssesongille henkeäsalpaavan oman tarvikesarjansa starttia. Auton toipumisesta ennalleen ei ole tietoa, mutta mikään viikonloppuprojekti se ei olisi edes panssaroimattoman Fleetwood Limon tapauksessa. Tässä on muutaman vuoden takainen esimerkki siitä, ettei sattuma tunne armoa: saksalainen hääautoyrittäjä teki kovan luokan investoinnin ja osti Sinsheimin tekniikan museosta USA:n presidentti Eisenhowerin hallinnolle kuuluneen Cadillac Fleetwood Limousinen vuodelta 1955. . Hiilikuitukorissa on käytetty pääosin kierrätettyä hiilikuitua, ja pienimmällä akkupaketilla esisarjan auto painaa 1 200 kiloa. AEV varustaa Prospector XL:t miltei kaikilla alustan extra-HD-palikoilla, mitä USA:n markkinoilta suinkin löytyy, sekä tietenkin kaatuvalaitaisella alumiinilavalla. Tekisikö mieli hankkia maailman söpöin uusi kuorkki. Mobilisti 3/07
“Tamroraf ruumisauto on liikkuva kylmiö neljälle kalmolle. 3 Mobilisti 3/07 . 2CV:tä on harrastettu niin pitkään, että lähes kaikkea saa uustuotantona, joten on rajansa mitä kannattaa lähteä itse korjaamaan. Ajoneuvo oli varustettu työturvallisuuden takaavilla vilkkuvaloilla ja spottivaloilla. RAF Latvijaan perustuvassa ruumisautossa oli tilaa neljälle vainajalle, ja sen eristetyn kuljetustilan luvattiin pysyvän +5 asteessa vaikka ulkolämpötila nousisi +40:een. Se saa uustuotantokorin ja –paneelit, jotka maalataan toivottuun väriin ja ruostesuojataan. Seuraavaksi kotimainen hyötytuote takavuosilta. Mobilisti 3/07 . Uustuotanto-2CV tehdään ranskalaisen Mehari Clubin galvanoidulle rungolle, jolla on Citroënin tehtaan siunaus. Luovuttaja-auton osat uutiset323.indd 46 uutiset323.indd 46 17.4.2023 13.34 17.4.2023 13.34. Tarvitaan luovuttaja-auto, josta otetaan identiteetti, tekniikka ja tarvittavat pienosat. 2CV Shop tarjoaa myös uudelleen rakennettua 2CV:tä. . 50 kilowatin pikalatauksella akusto latautuu puolessa tunnissa 20:sta 80 prosenttiin. Esimerkiksi galvanoitu runko maksaa parituhatta euroa. Mobilisti 3/23 pr-henkiseen kevyeen jakeluajoon. Suunnitelmissa on myös avolavaja pikkubussimallit. Rättisitikka on yksinkertainen kapistus, mutta sellaisenkin entisöintiin saa kulumaan aikaa ja vaivaa – ja hitsipuikkoa ja peltiä. . Sähkömormuskan hinnaksi arvioidaan tällä hetkellä 60 000 puntaa, mikä on varsin linjassa suurempien valmistajien sähköpakujen kanssa. Huomiota oli kiinnitetty myös helppoon siivottavuuteen; lattiat olivat muovimattoa ja kuljetuspulkat oli muovattu PVC-muovista. Se on suunnattu hälytysviranomaisille, sairaaloille ja tutkimuslaitoksille. Se on myös tärkeä suurissa rakennusprojekteissa, luonnonkatastrofeissa ja suuronnettomuuksissa”, kertoo Helsinkiläisen Tamro Oy:n englanninkielinen esite. 3 46 . Sen brosyyri löytyi graafikon pöytälaatikosta odottamasta hyvää hetkeä. Englannin Wiltshiressä toimiva The 2CV Shop myy lähes mitä vain rättäriin, mukaan lukien uustuotantopaneeleja, -korikuoriloita ja runkoja. Ja mikä parasta – tai miten sen ottaa – Morris JE on lähes sataprosenttisen brittiläinen tuote
Nykyisen käytännön mukaisesti halpojen ritsojen kohdalla, liike oli ilmoittanut kohteen nettihuutokauppaan. Oheisen mainoksen jakoi Mobilistin vilkkaaseen Facebook-ryhmään Juha Lukkarinen. 3 Mobilisti 3/07 . Mainonta oli 60-lukuisen svengaavaa. Kevättalven mukava piristys oli Kamuxin Malmin toimipisteeseen ilmestynyt Citroen Dyane 1972. Jukka Lindforsin kokoamassa artikkelissa kerrotaan Jaguarin päihittäneen Ferrarit sarjavalmisteisten urheiluautojen kilpailussa ja ulkomaisten vieraiden jyllänneen muissakin luokissa. . 24.2.2023 päättynyt kaupankäynti olisi mukava tapahtuma kahvipöytäkeskustelujen aiheeksi, mutta valitettavasti myyjäliikkeesseen iski ahneus, eikä korkeinta tarjousta hyväksytty. 19 tarjoajaa teki Tiinasta yhtensä 142 tarjousta ja hinta kohosi lopulta 3 990 euroon. maan turvallisuuspoliisin, SAVAK:in virka-autona. . . Siellä se tunnettiin nimellä Ariya Shahin. Kaikki huutokauppaan osallistujat oletettavasti kokivat pettymyksen, ja pienen hinnannousun tavoittelu koitui ainakin imagollisesti liikkeen tappioksi. Yle on julkaissut Areenassaan dokumentin Eläintarhan ajoista vuodelta 1954. Otsikko on raflaava ”Ulkomaalaisjuhlaa Eltsussa 1954”. Toisaalla tässä lehdessä esiteltyä Rambler Americania koottiin myös Iranissa vuoteen 1972 asti. 3 Mobilisti 3/23 . Niskan tukeminen lienee ollut vielä tulollaan. Ainoa voitto Suomeen saatiin Esko Lahden viedessä suurten moottoripyörien luokan. Nesteet imetään tieltä talteen. Työn hinta on 11 400 puntaa, mutta siihen eivät kuulu osat eikä ALV. uutiset323.indd 47 uutiset323.indd 47 17.4.2023 13.34 17.4.2023 13.34. Muistaako kukaan sitä Peugeot-miestä, silloin Eläintarhassa. AMC Americanin Iranissa kokoonpantu versio tunnettiin nimellä Ariya Shahin. Yle kertoo, että kilpailua oli tallentamassa yhdeksän kuvaajaa Filmiseppo Oy:stä ja että kisaa taltioitiin myös lentokoneesta. Mobilisti 3/07 . Kolmas osallistuja, ruotsalainen John Bengtsson vei Ferrarillaan voiton, Helinin tullessa toiseksi. 47 puhdistetaan ja kunnostetaan uuden veroisiksi. Pösö pääsee pahnoille. Alle 2000-kuutioisten urheiluautojen luokassa kilpaili kaksi suomalaista; Väinö Helin Triumphilla ja Siro Toivela Peugeotilla. Se oli yleinen mm. Kuskia viedään kuin vierasta sikaa. Se muodostui hittituotteeksi. Toivelan 203 Cabriolet oli olemassa ainakin vielä noin 15 vuotta sitten, toimitus pääsi näkemään keskeneräisen projektin, muttei tiedä sen myöhemmistä vaiheista. Pirteä kiikku oli ilmiselvästi ollut ymmärtävissä käsissä ja mukana seuraa rutkasti dokumentteja ja kirjanpitoa menneiltä vuosilta
Yhdysvaltoihin tilattu Ford of England -tuote, Anglia, laivattiin sinne marraskuussa 1958 Queen Elizabethilla. . . Projekti on hämmästyttänyt kaikkia etenkin siksi, että Ronald valitsi kohteekseen ihan tavallisen, 20 vuotta seisseen 4-sylinterisen perusmallin Fieron, eikä hieman uudempaa ja paljon suositumpaa V6-versiota. Kuningastiikeri on nähtävissä Parolan Panssarimuseolla 30.9.2023 asti. Mobilisti 3/23 Toivelan matka katkesi kuin, no puuhun. 100 000. 3 48 . Siro Toivela selvisi kilpailu-urastaan hengissä, mutta menehtyi sydänkohtaukseen 1961. Mikä vielä oudompaa, hän ei yrittänyt tehdä Fierosta Ferraria tai muutakaan kuumaa GT-vaunua, vaan tyytyi tehtaan näkemykseen kaikissa yksityiskohdissa. kuva: V-P. Mitähän Ronald Fingerin mielenterveyden kyseenalaistajat sanoisivat vuosien ponnistelun vaatineesta Vauxhall Vivan tai vaikka Renault 9:n elvytyksestä. Morris teetätti Dunlopilla kumiseoksesta valettuja lokasuojia, jollaisia yhtiö oli jo valmistanut erilaisiin kuorma-autoihin. Panssarikaluston ajonäytösten lisäksi paikalle kokoontuu vappuajon merkeissä harrastajoneuvoja. Toivottavasti Panssarimuseon kahviossa tarjotaan kuningastiikerikakkua vetonaulan kunniaksi. USA on osoittautunut ilmeisen raastavaksi ympäristöksi jopa 50-luvun erityisen vahvarakenteisille britti-Fordeille, sikäläisissä alan tapahtumissa niitä näkee vain harvoin. Mantrahan kuuluu, että on aivan yhtä kallista entisöidä epäsuosittu auto kuin suosittu, joten miksi valita harrastuskohteeksi muu kuin 1964 ½ Mustang, VW Kleinbus tai Ferrari. Isojen firmojen pakettiautoja on totuttu pitämään kolhumagneetteina, eikä ilmiö ole uusi. Panssarimuseon sisätilojen vetonaulana toimii tänä kesänä Panzerkampfwagen Tiger Ausf. Pehmeistä lokasuojista hyötyivät paitsi GPO:n omat autot, mutta usein myös muut, jotka osuivat tai joihin osuttiin, koska nirhuja oli vaikeampi saada aikaan. Panssarimuseon perinteinen Kevätsawutus-tapahtuma järjestetään 1.5. . Kaunis avomallin 203 lytistyi nokastaan pahasti ja hurjapäinen kuski kärsi aivotärähdyksestä ja luunmurtumista. Suoranainen ihme on, että vakavammilta vammoilta vältyttiin, sillä kuvasarjamme pelastustoimista päätellen ainekset olivat pahimpaan mahdolliseen. Siten hän soti nykyajan trendejä ja taloudellisia realiteetteja vastaan. Pintaa koristivat kaikkien osallisten signeeraukset. Parolassa. Britti-Fordien vientiä USA:n markkinoille on pidetty usein lähinnä symbolisena puuhasteluna, mutta 100 000:n auton raja ylittyi marraskuussa 1958 – 10 vuotta ensimmäisestä erästä. 1950-luvun alussa Englannin General Post Office (GPO, suunnilleen Suomen Postija telelaitoksen vastine) päätti varmistaa, etteivät heidän suuren laivueensa kuskit kolhi enää etukulmiaan ruvelle. Kyseessä on esisarjan vaunu, joka ei koskaan nähnyt taistelutilannetta; liittoutuneet kaappasivat sen kokoelmiinsa Henschelin testialueelta. Samalla ympättiin kumiset kulmasuojat konepeltiin, jotta kukaan ei olisi kolhinut päätään autoja huoltaessaan. Tieto muuttuu kiinnostavammaksi, kun tutkii mainoksista britti-Fordien sikäläistä valikoimaa. Monien silmissä yhdysvaltalainen Ronald Finger on radikaali toisinajattelija ja altruististen entisöintien esitaistelija. Mobilisti 3/07 . Epäitsekäs entisöinti. B, tuttavallisemmin Königstiger – siis kuningastiikeri. Iso kissa on lainassa Englannin Bovingtonista, ja meille se tuli Ruotsista, jossa se oli näytillä Arsenalen-museossa. Vanien tapauksessa osat poikkesivat vakiomallista myös muotonsa puolesta. Pehmeä materiaali ei olisi mahdollistanut ajovalojen luotettavaa asennusta, joten niille valmisteltiin tukirakenne lokasuojan päälle. . Hän kun käytti kolme vuotta 1985 Pontiac Fieron entisöintiin. Päätöksestä seurasi kunnianhimoinen ja ainutlaatuinen kumilokasuojainen Morris Minor Van. USA:n markkinoilla noin 10 000 autoa vuodessa on ollut kieltämättä pieni määrä, muttei kuitenkaan olematon. Minor Vanit korvattiin tylppänokkaisilla pakettiautoilla, jolloin ongelma väheni kuin itsestään, eikä kumiosia tarvittu niissä enää. Parhaimmillaan tarjolla on ollut jotakuinkin koko mallisto: Anglia, Prefect, Consul, Zephyr ja jopa Thames Van. Operointia on varmaankin helpottanut se, että pohjoiseen naapuriin, Kanadaan, on virrannut brittikalustoa vilkkaasti. Väitetään, että peribrittiläiseen tapaan GPO:n huolto-osastolla varalokasuojia säilytettiin virheellisesti, jonka myötä jokainen vasemman puolen vaihto-osa oli jo valmiiksi ja vakavasti muotopuoli – mutta yhä asennettavissa joustavuutensa ansiosta. Syystä tai toisesta Fordien vienti Yhdysvaltoihin ei pahemmin vilkastunut 60-luvun tuontiautobuumin myötä ja sittemmin tiukentuneet turvamääräykset tekivät toiminnasta kannattamatonta – Caprin kaltaista erikoismallia lukuuottamatta. Ääri uutiset323.indd 48 uutiset323.indd 48 17.4.2023 13.34 17.4.2023 13.34
Valotan tässä oman laajan rikkoutumiskokemukseni karvainta ja peruuttamattominta tapahtumaa. Käyntiääni oli hieman kovempi, eikä kaasun painaminen aiheuttanut kuutos-Caminoa kummempaa reaktiota. Saulin hyvin tuntema Ilkka Ruoppa US-Partsista oli hankintamatkalla USA:ssa ja valjastettiin ahtimen metsästykseen. Selvisi, että olin vahingossa ruuvannut hukkaportin aukeamattomaksi. Ahdinta valmistettiin erittäin rajallinen määrä ja oli selvää, että se maksoi maltaita. Jakeluasemalle siirtyminen oli lämmittänyt moottorin jo sopivasti, mutta ei kuitenkaan liikaa. Moottoritilaan oli asennettu myös ns. Jälkimmäinen, vuonna 1994 ostamani, oli ollut alkujaan Sauli Salmisen (Liha-Salminen Oy) omistuksessa. Välijäähdytin oli todennäköiseti vielä viileä ja Nesteeltä etelään nouseva mäki houkutti hieman kokeilemaan. turboruuvi, jolla sai helposti muutettua hukkaportin toimintaa ahtopaineen nostamiseksi tai laskemiseksi. Siinä esitellään joku mielenkiintoinen vaurioitunut osa tai osakokonaisuus, kuten vaikkapa katkennut kampiakseli. Jälkikäteen muistin selvästi nojailleeni ensimmäisen talviseisonnan aikana etulokasuojan reunaan konepellin ollessa auki, ja ajatuksissani pyöritelleeni sormieni välissä tuon säätimen herkkää nuppia. Veti ja suti poikkeuksellisen hienosti puoliväliin nousua, kunnes kuului voimakas ”pössähdys” ja soitto loppui kuin seinään. Oletin tapahtuneen täydellisen moottorivaurion, mutta vaikka peileistä näkyi vain koko tienoon peittävä valkoinen pölypilvi, moottori kävi normaalisti, eikä varoitusvaloja syttynyt. Ruoppa kävi Salmisen kertoman mukaan paikalla henkilökohtaisesti ja sai huomata, että kyseisiä turboja säilytettiin yrityksen kassakaapissa. Mobilisti 3/23 . Grand Nationalin alunperin alakanttiin ilmoitetun tehon ytimessä on pakokaasuahdin, joka Salmisen tapauksessa oli jo korvattu isommalla ja paremmin virtaavalla virityspuhaltimella. Oli kuitenkin käynyt niin, että Buickin seistessä Hakkilassa Salmisen tuotantolaitoksen pihalla jonakin yönä, rosvot olivat iskeneet ja varastaneet autosta muun muassa tuon mainitun turbon. Katkeaminen itsessään ei tietenkään ole ollut mikään hassunhauska tapahtuma, vaikka kiertokanki onkin saattanut samalla kurkistaa lohkon kyljestä päivänvaloon. Ajelin karkeasti aikavälin 1990-1999 Buickin Grand Nationalilla. Sellainen sopi vakuutusyhtiölle, mikäli Salminen sellaisen jostakin löytäisi. Buickin Grand Nationalista oli tuotantojakson loppupuolella tehty erikoismalli GNX, jossa oli suuremman virtauksen ja herkkyyden ansiosta myös korkeamman tehon kehittävä, samalle paikalle sopiva ahdin. 49 Sirpalevaara A merikkalainen Car Craft -lehti julkaisee jokaisessa numerossaan pienen uutisen otsikolla “Broken part of the month”, Kuukauden särkymä. Kattavista vakuutuksista huolimatta syntyi ongelma, kun vakuutusyhtiö ei suostunut hankkimaan tilalle vastaavaa, vaan edellyttivät tehtaan/valmistajan tarjoamaa osaa takuuturvan varmistamiseksi. Kahdella eri autolla, joista kumpikin oli osa Aro-Yhtymän maahantuomaa kymmenen auton erää. Kevään koittaessa ilmoitin auton liikenteeseen ja suuntasin ensimmäiseksi läheiselle Heikinlaakson Nesteelle hakemaan tankkiin tuoretta, korkeaoktaanista bensiiniä. Salminen oli tunnettu vauhtikallo ja Buickia oli teeman mukaisesti varustettu ja viritetty uudesta lähtien, paremman suorituskyvyn ja suuremman tehon aikaansaamiseksi. Ja niin Buick eli elämänsä loppuun asti tavallisella turbiinisiivellä varustettuna. Ahdin ei kestänyt sitä, vaan väänsi akselia sen verran, että siipi osui kammion reunoihin, pölyksi räjähtäen. Selvisi, että Buickien virittelyyn erikoistuneella Kenne Bell -yrityksellä oli tarjolla jokunen GNX-ahdin. Ahtimen hinta, noin 20 000 mk, oli tuolloin järkyttävä summa, sekä markkoina että dollareina. Puhallin oli vakion tavoin Garrett’in valmistama, mutta pakopesä oli suurempi, turbiinisiipi oli ainutlaatuisesti keraamista materiaalia ja pakokammiossa oli erityinen ”hiukkasansa” moottorista mahdollisesti irtoaville karstahiukkasille, jotta turbiinisiiven vaurioilta vältyttäisiin. Tero Ilola autojenpuolue323.indd 49 autojenpuolue323.indd 49 16.4.2023 11.56 16.4.2023 11.56. Tuolla turbolla varustettuna Buick tuli minulle myöhemmin ja auton voimavarat olivat selkästi eri luokkaa kuin aiemman, vastaavan Buickini
Tuplasti vikamahdollisuuksia siis. Mobilisti 3/23 50 . Paljon siitä ei lyhyen leima-ajan puitteissa kokemuksia enää kertynyt, mutta jotakin siitä parsittiin kasaan sieltä täältä. 50 . Firmaan ostettiin kerran Ford-yhdistelmä, jossa oli hyvä perävaunu ja vetäjän selässä vastaava kori. Juttu oli hyvä ja en pane pahakseni, vaikka raskaasta kalustosta löytyisi enemmänkin juttua. Varat eivät kuitenkaan mahdollistaneet veteraanin säilyttämistä uuden työkalun rinnalla. Tosin jos saivarrellaan niin Sisun päällä ei ollut vetopöytää, joten sehän oli "varsinaisen vetäjä"(kuvista ei kyllä näkynyt, että oliko vetokitaa), siis, ei "rekan". Martti kysyi hienovaraisesti olinko huomioinut nopeusmittarin mailinäytön. Pukumies kuvassa saattaa olla (muistivarauksella) Aulis Pihlajasaari Are oy:n(Ford) myyntipäällikkö ja paikka todennäköisesti Arela Jyväskylässä, joka oli Are oy:n korjaamo ja myös raskaamman kaluston keskus, jossa isänikin oli töissä. lukijat 343.indd 50 lukijat 343.indd 50 17.4.2023 11.07 17.4.2023 11.07. Sivun 88 alalaidan kuvassa epäilette ruosteista Chilessä kuvattua autoa White/Volvo tuotteeksi. No en ollut ja nopeuden laskeminen satasesta lailliseen 60 palautti ajettavuuden vakaaksi. Vielä eräänä heikkoutena oli auton sähköjärjestelmä. Huolto päättyi tietysti koeajoon, jonka minäkin sain suorittaa. Nokka auttoi painopisteen siirtämisessä. Kuskien keskuudessa autosta ei oikein pidetty, tietysti ikääkin sillä jo oli talon muihin autoihin verrattuna. Tässä yhteydessä autolle tehtiin vuosihuolto, johon minutkin joskus kelpuutettiin. Ainakin Scania ja Mersu valmistivat myös pitkään vastaavia malleja alueelle, johtuen alhaisesta etuakselipainosta. Myöhemmin siitä ja omistajasta tuli tallikavereitani. Yksi tarkennus kuitenkin. Tämä kuvaa Fordin haluttavuutta, mihin jutussakin viitattiin. Fordin myöhempää kohtaloa en muista. Lehteä selatessani rekisterinumeroskannerini hälytti. Ford oli ollut mieleinen työkalu, mutta tuli aika päivittää kalusto. Olen aiemmin repinyt pöytäämme leipää raskaan kaluston parista asentajana, ja ala kiehtoo yhä. Kyseessä on normi N10/12 Volvon Etelä-Amerikan serkku makuuohjaamolla. Voimaahan Fordissa kyllä oli. Mobilistin kommentteihin ei ollut paljon lisättävää. Niinpä Ford oli jätettävä Suomen Auton vaihtoautoksi. Muistini mukaan siinä oli kaksoisjohdotus, jossa runko ei toiminut maadoittajana, vaan joka kohteesta meni myös maajohdotus erikseen. Haja-ajatus palstalla oli pieni jutun pätkä ja iso kuva Ford Transcontinentalista. Auto tuli tutuksi jo Suomi-ajon osallistujana. Martila oli tapana ajaa Fordillaan joka kesä. Mitään suurta ei tarvittu. Nuoremmille kuskeille ei ollut enää tuttuja synkronoimattomat vaihteistot ym. Jouni Halonen Kivijärvi Etelän hedelmät Kiitos mainiosta lehdestä ja eritoten kyseisestä numerosta 1/23. Hytti oli korkea. Mobilisti 3/23 Varsinaisen vetävää Kiitos Suuresta rekkavertailusta Mobilistissa 1/23. AX-163! Sehän on Martin Fordin rekisterinumero. Olin 1980-luvulla nuorena ammattikoulun jälkeen jatko-opissa jyväskyläläisessä kuljetusliikkeessä raskaankaluston asentajaksi, ja juttu palautti samanlaisen auton mieleeni. Eräs nuori harjoittelijakuski kiipesi ohjaamoon ja totesi että "nyt minä olen urani huipulla". Mieleenpainuvaa oli, kun oston kohteena oli vain perävaunu ja auton selässä oleva kori, itse auto tuli kaupanpäälliseksi. Fordilla ajettiin muutama keikka, kunnes leima meni umpeen ja sen jälkeen kori nostettiin Scanian päälle, ja perävaunu jatkoi matkaansa talon muiden autojen perässä. Jukka Leino Sehän on Martti! Mobilistia 2/2023 lukiessa tuli mieleen kaksikin kohtaa, johon kirjoitan kommentti/kuulumiseni. Auton historiasta Martti kertoi mielenkiintoisen yksityiskohdan. Ikäisekseen ihmeen helppo, vakaa ja nautinnollinen ajettava. Kehä 1 oli jo silloin syvillä urilla, jotka pyrkivät viemään Fordiakin. Fordhan oli kuitenkin suosittu merkki raskaassa keskisarjassa kuten jakeluliikenteessä, mutta jostain syystä se floppasi juuri Transcontinentalin kohdalla, vaikka peruspalikoiden piti olla kohdallaan, olihan autossa hyviä komponentteja, Cummins, Fuller ym. Herkistelyä ja pientä laittoa
Matkalaisten alkuperäinen idea oli toistaa vuoden 1907 Pariisi-Peking-ajo, mutta Neuvostoliitto ei sitä sallinut. 51 Kauppa ei kuitenkaan käynyt. Olin ajamassa Suomi-ajon kahdesti ja vielä useammin osallistuin ajon järjestelyyn toimitsijana. Suuri haaste oli saada 12 jaksolle sitoutuneet jaksojärjestäjät vastaamaan vuorokauden mittaisen kilpailun pyörittämisestä osaltaan. Kun moottori koekäynnistettiin ja ahtimet lähtivät pyörimään, tuntui että munuaiset lähtevät irti. Näin se menikin. Toinen kiinnostava asia oli Haja-ajatusalueella mainittu Suomi-ajo. Suomi-ajon isä oli varmaankin Urpo "Upi" Vihervaara, joka toimiessaan UA-liiton toiminnanjohtajana näki näyn. Helsingistä lähtivät numerot 1-120, Hyvinkäältä 121-240 jne... Kuka jutun tekisi. 1960ja 70-lukujen vaihteessa liikennekilpailuilla oli merkittävä osa autoiluharrasteen parissa. Inarin kirkolla Kansallis-Osake-Pankin edessä autovanhus odotti paluukuljetusta etelään. Jaan kyllä mielelläni omaa tietoani ja kokemaani jos joku asiaan vihkiytyvä kirjoittaja löytyy. Keimolan kuvassa näkyy numeronamme 121, joka siis oli ensimmäisen Hyvinkäältä lähteneen numero. Kartturi isäni oli Hyvinkään UA:n puheenjohtaja. toimitus Vanhus Inarin kirkolla Järjestellessäni vanhoja Lapin kuviani törmäsin Inarin kirkonkylässä heinäkuussa 1967 ottamaani kuvaan, jossa komeilee ranskalainen Delaunay-Belleville vuosimallia 1910 hieman erikoisessa paikassa. Itseäni aihe kiinnostaa, mutta faktaa on aika ohuesti, mutta muistissa toki paljonkin. Delaunay-Bellevillen lisäksi retkellä oli myös Renault vuodelta 1906. Upi ja Olli olisivat vahvoilla, mutta eivät enää kirjoita. Ohessa valokuva Keimolasta, jossa ajettiin kierros matkailuajoa luu ulkona ikkunasta. Nämä jaksojärjestäjät olivat paikallisia UA-kerhoja, jotka Upi leipätyönsä kautta tunsi hyvin. Jarmo Salminen Kiitämme tiedoista! Ja jos Suomi-ajoihin vihkiytynyt ja jonkinlaisin kuva-arkistoin varustautunut kirjoittaja jostakin pintautuu, olemme avioimia ehdotuksille. Niin, tämäkin auto oli tietysti Ford. Mobilisti 3/23 . Ohessa leike Järviseudun sanomista, jossa projektiamme uutisoitiin. Liki vuoden aikana tolpalta oli jäänyt taskuun sen verran, että oli mahdollisuus ostaa Ford kotiin. Niillä ajettiin Ruotsin ja Suomen kautta Neuvostoliittoon, sieltä Georgian ja Armenian kautta Turkkiin, josta Etelä-Euroopan läpi takaisin kotiin Ranskaan. Auto oli tuotu kuorma-autolla Ivaloon, josta se oli omin voimin käynyt Nordkappissa. Valmetin linnavuoren asentaja sanoi, että koekäyttöhuone oli Napierille hieman pieni. Näin myös tehtiin, ja mahdollistettiin myös Mobilistin artikkeli 2023. Yli puoli miljoonaa kilometriä ajettu vanha taksi ei kai silloinkaan houkutellut ostajia. Olisi edes reittikartta joltain vuodelta, vaan kun ei ole. Upin rinnalla uurasti toinen liikenneopettaja Olli Kuusisto (Autokoulu Strada?). Janne Halmkrona Deltic Viime lehdessä mainittu Napier Deltic on Vimpelissä. Vahinko, että itselläni on kovin vähän dokumentointia ajosta. Lähtöpaikkojen välinen ajoaika oli noin 2 tuntia ja näin yhtenäinen ketju kiertäisi 24 tuntia Suomen teillä. Oli kuulema matkalla Moskovaan näyttelyyn. Minä puolestani myin Martille ajoautoksi isäni käytössä olleen auton, joka säilyi Martin päivittäisajossa yhtä kauan kuin Martilla ajokunto. Ajon ideahan oli, että lähtöpaikkoja oli 12 kpl ja lähtö jokaisesta paikasta tapahtuisi samaan aikaan. Olin samoihin aikoihin Upin kanssa melko tiiviissä yhteydessä, joten näin ja osallistuin aika monien hankkeiden pyörittämiseen. Martille tässä avautui mahdollisuus. Tuollaista pystiä en ole nähnyt ja melkoisella varmuudella sellaista ei ainakaan kaikille osanottajille jaettu. Erityisesti yllätti maahantuotujen autojen pieni määrä, vuonna 1965 vain 7 kpl! Jo edesmenneellä isälläni Vammalassa oli juuri tuollainen, rekisterinumero TTF-2. Timo Latvala Vauxi vau Ensinnäkin kiitos mielenkiintoisesta 196365 Vauxhall Veloxia käsittelevästä jutusta. Olivat ne mukana ollut tapahtumat mieleen painuvia. 51 Mobilisti 3/23 . Jarkko Heino Raisio Kuvan auto ei ollut yksin liikkeellä. Suomi-ajo oli kruununjalokivi liikennekisojen ykkösenä. Oman juttunsahan ajo ansaitsisi, mutta kuka sen kirjoittaisi. Kilometrejä tuli noin 15 000. Muistan auton melko hatarasti, mutta joitakin yksityiskohtia jäi pikkupojan mieleen takapenkillä lukijat 343.indd 51 lukijat 343.indd 51 17.4.2023 11.07 17.4.2023 11.07. Aikalaislehtijuttujen perusteella matka alkoi Nordkappista, jonne autot vietiin kuormurin kyydissä. Upilla oli taipumus myös toteuttaa näkyjään
Mutta tunnistaako joku, mikä on auton merkki ja malli. Ohessa ainoa löytämäni valokuva autosta. Siihen aikaan, kun painettu sana oli vielä arvossaan ja luettua tekstiä uskottiin, ilmestyi Suomessa useampikin harrasteautoilijoille tarkoitettu lehti.Kaikille näille julkaisuille oli ominaista se julmettu aatteen palo, jolla lehtiä lähdettiin tekemään. Toisaalta kiinnostaisi myös tietää, jos auto olisi kuitenkin vielä olemassa. Mikäli jotakuta harrastajaa kiinnostaa, voin kertoa joitakin lisätietoja autosta. TTF-2:n kantakorttikin löytyi, auton vuosimalli oli 1964. Kuvan tapahtumasta en osaa kertoa mitään. Liitteenä on kuva, jossa auton ohjaimissa on vaarini Lauri Heikkilä ehkä 1920-luvulla. Vesa Tiensuu Keimolan Datsunien arvoitus 1980-luvulla ajellessani mopolla jo – ikävä kyllä – toimintansa lopettaneella Keimolan moottoriradalla, hämmästelin alueella toimineen autopurkamon pihalla olleita oikealta ohjattavia jalukijat 343.indd 52 lukijat 343.indd 52 17.4.2023 11.07 17.4.2023 11.07. Veho, joka oli Austinin maahantuoja, jatkoi merkin edustajana fuusion jälkeenkin, vaikka muut BMC:n merkit jäivät Voimavaunulle. Yhtiö tosiaan toi noita Morris-yhtymän merkkejä, joita olivat Morris, MG, Wolseley ja Riley. Uusia rohkeita yrittäjiäkään ei taida tämän alan lehtien rintamalla olla näkösällä. Tämä seurue ei kuitenkaan taida olla matkalla sosialidemokraattisen nuorison piirijuhlille, vaan on pysähtynyt tankkaamaan bentsiniä SOK:n asemalta. Mukana matkassa on todennäköisesti ainakin yksi hänen veljistään, vaaleahattuinen Pentti. 52 . Näin vuosikymmeniä myöhemmin silmäillessä ensimmäinen havainto on amatöörimäisyys, mutta monen lehden kohdalla myös toimituskunnan verbaalinen lahjakkuus kukoistaa erinomaisella tasolla. Mobilisti 3/23 istuessani, esimerkiksi kolmivaihteinen rattimanuaali ja keskellä kattoa oleva sisävalo, johon penkillä pomppiessani kolhaisin usein pääni! Auto siirtyi Rekordin tieltä Ulvilaan vuonna 1973, jossa se ilmeisesti muutaman vuoden palveltuaan lopulta romutettiin. Kyseessä ei vuonna 1951 kuitenkaan ollut BMC, joka perustettiin vasta 1952 kun Austin ja Morris (Nuffield) liitettiin yhteen. Matti Heikkilä Pori Ei vielä BMC! Jutussa todetaan aivan oikein, että maahantuojana oli Voimavaunu Oy. Menneisyydessä on asioita, joita ei kaipaa, mutta pakko on myöntää, että erilaiset harrastuslehdet niin autojen, moottoripyörien kuin pienoismallienkin osalta ovat kärsineet melkoisen kadon. Pekka Myyry Mitä tankataan. Antti Ahtola Kaarinasta, ei Turusta Mobilisti 2/23 sivun 95 alareunassa oleva kuva kaatuneesta yhdistelmästä on silloiselta 1-tieltä (110) Kaarinan kunnasta (joka on nykyään kaupunki) Turun rajalle päin. Kuva otettu ilmeisesti kesällä 1970. Timo Hietanen Lieto Arvoisa Mobilistin setämiesosasto Näin itsekin setämiesoletettuna olemisen virallisen rajapyykin (60 v) ylittäneenä uskallan jo kaivella menneitä – tässä tapauksessa ihan vaan omaa kirjahyllyä
Osaisiko joku kertoa mistä oikeasti oli kyse. Juha Selänne Verojen välttämiseksi uusia ja hienompiakin autoja on purettu monessa maassa, joten tarina kuulostaa mahdolliselta ja se on joskus kuultu toimituksessakin. Jotta autoista ei tarvitsisi maksaa autoveroa, piti niitä purkaa, että ne tulkittaisiin varaosiksi, eikä autoiksi. 53 panilaisautoja. Mobilisti 3/23 . toimitus Jousasta Lehdessä oli juttua Jousan (jousan murteella Joutsa on Jousa) maantietukikohdan ilmasotaharjoituksesta. Autoja oli kymmeniä, ja kaikista oli jo purettu irti osia. Fouga CM.170 Magister Nykyisen Gripenin tavoin myös Saab Draken oli suunniteltu operoimaan maantietukikohdista. Tässä Mig-21F. Aaro Partanen Maantietukikohdista operoitiin kaikilla tärkeimmillä konetyypeillä. Ohessa muutanmia vanhoja kuvia. Saab 35S Draken. Toki autoista irrotetut osat olivat usein saman auton kyydissä. Helsingin satamassa, kun ongelma huomattiin, oli todettu halvemmaksi jättää autot Suomeen kuin laivata takaisin Japaniin. Aikaa on kulunut tästä jo noin 40 vuotta, ja edelleen tämä aihe tulee esiin kahvipöytäkeskusteluissa. Siksi autoissa oli sisällä niistä irrotettuja osia. Itse olen noita autoja nähnyt ja siksi uskon, että joku perä tarinassa on. Mutta kuka lataisi tiskiin kylmät faktat. lukijat 343.indd 53 lukijat 343.indd 53 17.4.2023 11.07 17.4.2023 11.07. Isot pojat näistä Datsuneista puhuivat, että "oli lastattu Japanissa väärin" -niiden piti olla vasemmalta ohjattavia, mutta väärin meni
Stenberg 040-5507184 jarit.stenberg@elisanet.fi Pusula. NSU 601 OSL -36 entisöinti kesken, kaikki osat tallella sekä varaosia, 7400€. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se los tusten, vihjeiden yms. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. pe 12.5. www.mobilisti.fi . Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@mobilisti.fi. . Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. . Virkkala 040. Ford V8 moottoreita: sivuventtiili 21-pulttinen, kunnostettu, apulaittein, 8BA 49-53 lisävarustein, 352 tyhjä lohko, kannet, ym., Ford 82Y Pickup tulipelti, Ford Thunderbird avo -60, Vidal A600/G120 osia, kapselit: Datsun Bluebird 64-66, Rambler 15” kokopeittävät. Ojalehto 0400-820555 seppo.ojalehto@gmail.com Riihimäki. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti ja niiden on oltava perillä toimituksessa viimeistään kyseisen numeron aineistopäivänä. pe 10.2. to 6.4. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. 54 . Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Tilaushinta 2023 on 94 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 12,50 euroa. Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 HELSINKI | aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. Ford Consul MK 2 -57 ja -58 MRkatsastettuja, toinen myydään, 7800€/kpl, Consul MK 1 jäähdytin, Consul 60-61 tuulilasi, tuulija takalasin kromilistoja, Toyota Carina TA 12 2T 1,6 kampiakselivikainen moottori, puna/musta takapenkki, Taunus 65-67 vanteet kapseleineen, Saab 96 60-64 2-tahti jäähdytin. Heikkilä 040-5223168 Huittinen. Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. Ilmestymisviikko 4 9 17 22 31 39 44 51 Ostetaan ja myydään_323.indd 54 Ostetaan ja myydään_323.indd 54 17.4.2023 11.10 17.4.2023 11.10. pe 1.12. kuva 9 Willys 77 -36 projekti, Suomi auto. Niskala 040-4151363 vain puhelut Laukaa. Jokila hannu.jokila@surffi. Mobilisti 3/23 5139231 p.virkkala@outlook.com Jyväskylä. net Forssa. com Ruovesi. pe 14.7. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Salonen 040-5282691 Jyväskylä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. Ilmoitusmyynti: Santeri Selin, Saarsalo Oy 044 238 0511 santeri.selin@saarsalo.fi MOBILISTI 1/23 3/23 3/23 4/23 5/23 7/23 7/23 8/23 Aineistopäivä pe 5.1. ehdottomasta virheettömyy destä. Alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. 300 merkkiä. Kanttiauton etuakseli, sopivuudesta ei tietoa, hitsailtu, vanteet ja navat näyttää käyttökelpoisilta, 50€. pe 13.10. MYYDÄÄN kuva 5 Fiat 508 Balilla -35 MR-katsastettu, moottori ja jarrut peruskorjattu, hyvät renkaat, patinoitunut, ei koskaan entisöity, säilytetty alkuperäisenä, 11000€. 4000€. Kanervo 0400-442164 Espoo. kuva 6 Buick Series 70 Roadmaster -42 osittain entisöity projekti, tuotu Nevadasta, tullattu ja verot maksettu, alusta ja tekniikka kunnostettu, kori ja viimeistely kesken, kuvassa -46 maski, oikea -42 maski mukaan, 8300€. Willys Station Wagon 50-60 projekteista jäänyttä ylimääräistä pisteosaa. Karhunen 0453440443 e.karhunen@hotmail.fi Tuusula. Saarinen 0405225158 renzo.saarinen@gmail. kuva 18 Ford Anglia 100 E -58 kunnostettu, alkuperäiskuntoinen, katsastettu, liikenteessä oleva, alkuperäiset kilvet, paljon alustanosia ja jotain korija konehuoneenosia, 5800€, asialliset tiedustelut. kuva 10 Vauxhall 12, kori, etupää, moottori pyörii, peltiosia, ovia, uusia tiivisteitä, ym. pe 8.9. . Ågren 0400825668 j.kuljetusoy@gmail.com kuva 19 Vanha sivuvaunu, 950€/myös vaihtoa voi ehdottaa. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille.
Rambler Classic 770 Convertible -65 6-sylinterinen suora 3,8 moottori, automaatti, MR-katsastettu, alkuperäinen, osin käyttöentisöity, siisti ja ehjä, jarruja ohjaustehostin, alkuperäinen ehjä nahkasisusta, 2 renkaat, erikoisvanteet ja alkuperäiset vanteet ja kapselit, ehjä sähkökäyttöinen rättikatto, 22000€. 55 Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11 00620 Helsinki Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE kuva 20 MB L710 -5 MR-katsastettu, hieno ja ehjä, katsastettu, ajettu 167 tkm, myydään omistajan sairastumisen vuoksi. Austin Westminster A110 -65 projekti, 3900€, Volvo T31 -56 1,5 traktoria osiksi purettuna, takalevy, kyntöaura, 2500€, Chevrolet Styleline -52 takaluukku, vanteita 2 kpl, kynnyskoteloaihiot, ym. Norrena 040-5083691 Tampere. Toivio 044-2566881 pekka.toivio@gmail.com Tampere. kuva 21 Cadillac De Ville -63 MR-katsastettu, hyvä alkuperäiskunto, ei rakennettu, katsastettu, säilytetty lämpimässä, jossa voi olla kaupanteon jälkeenkin, kunnes tarvitset, vaihdossa kävisi Citroen 2 CV. Yli-Paavola 040-7670533 Ruovesi. Ostetaan ja myydään_323.indd 55 Ostetaan ja myydään_323.indd 55 17.4.2023 11.10 17.4.2023 11.10. Jawa 353 250 -61 rekisterissä, käyttökunnossa, myydään tarpeettomana. Mobilisti 3/23 . Silen 0400-805115 mauri. kuva 24 Austin A 40 -61 hieno, alkuperäinen, hinta sopimuksen mukaan. Viljanen 040-7739300 Vantaa. Hautala 044-5544145 jouni.hautala61@gmail.com Salo. Korjaamokirja: GM Canadian Military Pattern Vehicles 15CWT/30CWT 4×2/4×4 -43, siisti, kovakantinen, 40€, nouto. silen@phnet.fi Mäntsälä. Sällman 0504065703 Espoo. Ronkainen 050-3527820 Hyvinkää. kuva 22 Jaguar 3.4 S -65 manuaali ylivaihteella, ohjaustehostin, MR-katsastettu, hyväkuntoinen alkuperäinen Suomi auto ajamista varten, ei entisöity, katso Mobilisti 2/20, 19500€. Citroen ID/DS korjattu 2,1 moottori, 1000€. osaa, Chevrolet -52 käyttämätön konepellin merkki, 400€, Cadillac osia: Coupe -59 takasivuikkunat kehyksineen, 500€/kpl, takapuskurin keskiosa, 700€, Sedan -80 etuoven kylkilista, 500€, De Ville -97 alkuperäiset kromipinta aluvanteet 7×16” 4kpl, 500€, Tabbert Royal -74 teliasuntovaunu, 10000€, 100 kpl Saab 900 Turbo suomalaisia muoviautoja tehtaan pakkauksissa, pituus 23 cm, 2700€
Senior Mobilisti . Chevrolet Corvair 60-64 145 cuinch moottorinosia, Corvair 6063 ja Chevy II 62-63 alkuperäinen hyväkuntoinen varaosakirja. fi Helsinki. Johansson 0403263511 Ruotsinpyhtää. itselleni . 09-272 7100 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. kuva 44 Pappa Tunturi -74 käyttöentisöity, paljon uutta, mm. Moottoripyörien osia: DKW RT125/MZ RT125 hyväkrominen äänenvaimentaja, sikarimallinen, piPostimerkki tuus 75 cm, tuloaukko 35,5 mm, 90€, uudet vaihdepoljin ja keskijalanjousi malleihin MZ ETZ125/150, jousi käy myös MZ TS250/MZ ETZ250, yhteensä 40€. Opel Kadett B -72 keulakoristeita 3 kpl, 10€, nahkapuku Motoral Karting -73, 240€, alkuperäinen Porsche kynä, 50€. Alatalo 040-7027034 jussi.alatalo@hotmail.com Riihimäki. Ford F 250 4×4 -83 automaattilaatikko, turbiini, vetolevy, ei jakolaatikkoa, Nissan Patrol 3,3 dieselmoottori, koekäytetty, myös toinen puolimoottori, LT 215/85 R16 115/112 10 PIR uudet renkaat. 56 . kuva 61 Toyota Lite-Ace 1,3 -80 toimiva, hyvään kotiin. Iitta 0400-784734 jarmo. kuva 45 Volvo 244L -77 MR-katsastettu, 2. Sinervo 044-2708501 tekstiviestillä Turku. Volvo 262C Bertone vanteet, hiekkapuhallettu ja maalattu, sopii myös 140/240-sarjoihin, 380€, Ford -40 kuorma-auton mittaritaulu, 100€, MB 808 ovet, 200e. Klassikkohuolto Hietanen, Lieto Huoltoa ja kunnostuksia harrasteautoille timo.hietanen@lvi-kon.fi www.lvi-kon.fi 040 529 0400 Ostetaan ja myydään_323.indd 56 Ostetaan ja myydään_323.indd 56 17.4.2023 11.10 17.4.2023 11.10. määräaikaistilaus 12 kk . . Mopar 3-vaihteinen laatikko, Hemi 270 cid vesipumppu, Ramcharger ohjaussimpukka, Fargo Service Manual -65. kuva 46 Range Rover -72 projekti, peltitöitä, puuttuu moottori ja etutakaakseleiden pitkittäistuet, 1500€, peltityöt tehtynä +2000€, katsastettuna +1000€. Sneitz 040-5898065 max. iitta@gmail.com Turku. Merinen 050-4639005 olli.merinen@ elisanet.fi Somero. kuva 42 Suzuki RE5 MR-katsastettu, seissyt tallissa vuodesta -12. MB 500 SE -87 alkuperäinen, siisti, ruosteeton, Klassik Data lk 3, uudet vanteet ja renkaat, katsastettu, kaikki toimii, 12000€. Ahlfors 045-6776413 Espoo. huomioidaan. kuva 63 Renault 12 TS -83 MR-katsastettu, hyväkuntoinen, siisti, katsastettu, mukaan myös paljon varaosia, 3500€/myös tarjoukset. kuva 40 Opel Kadett B -72 hyväkuntoinen, katsastettu, 1 omistaja, ajettu vain kesäisin, talvet lämpimässä tallissa, kuolinpesä myy, 4000€/ tarjous. Murtomäki 0456950940 Sastamala. Kohonen 050-3626235 velimattikohonen52@gmail.com Hyvinkää. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE kuva 41 Ford Taunus GT Coupe -73 MRkatsastettu, alkuperäiset vinyylikatto ja verhoilu, maalattu. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 202__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. Lehmus 0405062593 jarkko.lehmus@pp1.inet. Peuraus 0400-337472 Lempäälä. Triumph Spitfire/Herald 1200 katsastettu, ajokunnossa, nahkasisustus, 2 kaasutinta, rättikatto. Purkuosia: Peugeot 404 D -71, Ford Anglia -66, Opel Vectra A ja B, VW Golf 1,9 TD farmari -96. lahjaksi . Saviahde 044-7274484 vosa@live.com Vesilahti. Luoma 045-1718765 Vantaa. Kivikangas 040-1508164 seppo.kivikangas@gmail.com Seinäjoki. sneitz65@gmail.com Helsinki. Launomaa 0400-753412 launomaa.jokke@ gmail.com Hämeenlinna. kestotilaus* . Lagerström 0400-476528 Micke_lagge@ yahoo.com Raasepori. omistaja, ajettu 94 tkm, alkuperäinen väri ja sisustus, 2 renkaat, 6300€. Luokkala 040-58221305 Kokkola. Mobilisti 3/23 Tilaan ___ / ___ 202__ alkaen Mobilisti . moottori, maalattu, ei ajettu kunnostuksen jälkeen, siksi ei rekisterissä, 1400€. Keulamerkit: Volvo Diesel -59, Scania Vabis -68, 70-luvun Abarth kiinnitysruuveilla, 50€/kpl. Silvennoinen 040-1861093 Kuopio. Lähde 0400-917432 jaana.lahde@ gmail.com Tuusula
Halutessanne voimme toimittaa kirjanpitoa varten alvillisen laskun. Kuivala 040-5472651 rkuivala@gmail.com Oulu. Meillä Vehoniemenharjulla on monta syytä juhlia. 050 3657 023 I www.aut;omuseo.com (j /Vehoniemenaut;omuseo VEHONIEMEN AUTOMUSEO Vehoniemenharjunt;ie 92, 36570 Kaivant;o puh. Ostetaan ja myydään_323.indd 57 Ostetaan ja myydään_323.indd 57 17.4.2023 11.10 17.4.2023 11.10. com Vantaa. Voimme juhlia myös juuri entisöinniltään valmistunutta ”jätskifarmariamme”, jonka kanssa innolla odotamme tulevaa jäätelökesää. Yli-Piipari 0400-563928 matti.yli-piipari@pp.inet.fi Kauhajoki. Halda Twinmaster TWM2 toimiva, taustavalaistus ehjä, sarjanumero 66480, mukaan 80 cm vaijeri ja kulmaliitin mallia -98, kiinnityslevy puuttuu, ruuvit löytyvät, tarjousten perusteella. huhtikuuta aloittanut Veteraanimoottoripyöräklubi ry:n ”Suomimopot” -näyttely ja sokerina pohjalla: Tampereen Seudun Mobilistit jakavat klo 18.00 automuseon perustajan Olavi Sallisen nimeä kantavan Pirkanmaan parhaan museoajoneuvon entisöintipalkinnon vuodelta 2022. Oma-valintaiset tukisuoritukset Vehoniemen Automuseon tilille Aito Säästöpankki Kangasalan konttori FI94 4503 0010 4952 02 Tule noutamaan suoritustasi vastaan ainutlaatuinen posliininen Vehoniemen Ystävät keräilymuki Automuseolta. Omavalintaiset tukisuoritukset Vehoniemen Automuseon tilille Aito Säästöpankki Kangasalan konttori FI94 4503 0010 4952 02 Tule noutamaan suoritustasi vastaan ainutlaatuinen posliininen Vehoniemen Ystävät keräilymuki Automuseolta. kuva 80 Itäauton, ehkä Moskvitsh, uusia lampunlaseja. Moottoripyöräosastollamme on 1. Museonjohtajallakin on syntymäpäivä joka vuosi 10.5. kuva 82 Becker Mexico Cassette Vollstereo -79 autoradio 70-luvun MB autoihin, huollettu Saksassa, takuu 2 vuotta. 57 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Tervetuloa! Vehoniemen naiset Leila ja Pauliina Suutarinen ****** Mahdollisten muistamisten sijasta toivomme, että tuet meitä aurinkovoimalahankkeessamme, joka pienentää hiilijalanjälkeämme ja siirtymistä siten yhä vastuullisempaan kuluttamiseen. Vehoniemen Automuseo on avattu 40 vuotta sitten. huhtikuuta aloittanut Veteraanimoottoripyöräklubi ry:n ”Suomimopot” -näyttely ja sokerina pohjalla: Tampereen Seudun Mobilistit jakavat klo 18.00 automuseon perustajan Olavi Sallisen nimeä kantavan Pirkanmaan parhaan museoajoneuvon entisöintipalkinnon vuodelta 2022. Mobilisti 3/23 . com Oulu. kuva 81 Sinisalon Suomessa valmistama vähän käytetty ja hyvin säilytetty 2-osainen ajoasu, toimivat vetoketjut, ei mainostekstejä, sopii enintään 180 cm ja 80 kg, 120€. Roisko 050-5551030 esaprolaite@gmail.com Hollola. Lintula 040-7003787 kalevi1lintula@gmail. Paaso 0400-891901 kawasaki9@gmail. Museonjohtajallakin on syntymäpäivä joka vuosi 10.5. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy viikolla 3/23 ja sen aineistopäivä on 12.5.2023. Voimme juhlia myös juuri entisöinniltään valmistunutta ”jätskifarmariamme”, jonka kanssa innolla odotamme tulevaa jäätelökesää. Ilmoitusmyynti: Santeri Selin Myyntipäällikkö puh: 044 238 0511 santeri.selin@saarsalo.fi AJONEUVOKULTT UURIN ERIKOISLEHTI | 2/2023 | 12, 50 € TEE SE ITSE -MIEHILLE MITSUBISHI PAJERO AUTO PARIKAN TARINA FORD Fordor De LUXE Vauxhall VELOX ADLER AUTOBAHN SUomen ilmavoimien Maantietukikohdat moottoritehdas erkko & Markoff kansi223 copy.indd 2 kansi223 copy.indd 2 20.2.2023 13.12 20.2.2023 13.12 VEHONIEMEN AUTOMUSEO Vehoniemenharjunt;ie 92, 36570 Kaivant;o puh. Halutessanne voimme toimittaa kirjanpitoa varten alvillisen laskun. kuva 64 Mazda 929 3,0 GLX A -88 ajettu 214 tkm, katsastettu, virheetön plyysisisusta, 2 alkuperäiset aluvanteet, vaihtokin mahdollinen. Tervetuloa! Vehoniemen naiset Leila ja Pauliina Suutarinen ****** Mahdollisten muistamisten sijasta toivomme, että tuet meitä aurinkovoimalahankkeessamme, joka pienentää hiilijalanjälkeämme ja siirtymistä siten yhä vastuullisempaan kuluttamiseen. 050 3657 023 I www.aut;omuseo.com (j /Vehoniemenaut;omuseo Meillä Vehoniemenharjulla on monta syytä juhlia. Vehoniemen Automuseo on avattu 40 vuotta sitten. Moottoripyöräosastollamme on 1
Murtomäki 0456950940 Sastamala. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. Mäkikangas 044-5931831 jarmo.makikangas@ gmail.com Auton kyljelleen kaatamisen mahdollistavan kaatolaitteen, pukin, tms. 6800€/ asiallinen tarjous, MB 190 E Automatic -93 siisti, ajettu 97 tkm, ruostesuojattu, MR kuntoinen, kattoluukku, alkuperäinen MB radiokasetti, 2 renkaat, ym., mukaan huoltodokumentteja, 6300€. Hautala 044-5544145 jouni. Räisänen 0400-376783 pentti.raisanen@gmail.com kuva OST5 Rover 75 P4 -52 takapuskurin kävyt tai mahdollisesti koko takapuskuri. Rantanen 040-5098454. Kurki-Suonio 050-5238951 kurki-suonio@kolumbus.fi kuva OST4 MG MGA -59 15" levypyöriä 1-3 kpl ja pinnapyörä 1 kpl varapyöräksi. Mobilisti 3/23 kuva 88 MB 260E Automatic -88 MR-katsastettu, ajettu 160 tkm, siisti, käyttöohjeja ajopäiväkirja, dokumentit huolloista, kattoluukku ym., säilytetty lämpimässä. Jeep Cherokee XJ ulkoinen takapuskuriin tuleva, sivulle kääntyvä varapyöräteline, Senior Mobilisti lehdet 4/04, 3-4/05, siistikuntoiset ja leikkelemättömät. Opel Manta A korinosia, listoja, verhoiluja, ym., Honda CB 125 70-76 varaosapyörä, myös ilman moottoria, Peugeot 504 vaihdelaatikko. Kärkkäinen WhatsApp 050-5227650. Gabriel 00420777887157 tudorskoda@ seznam.cz Moottoripyöriä Jawa, CZ, BMW, Praga mallisia, kunnolla ja täydellisyydellä ei väliä, myös osia, järjestän kuljetuksen. 050 523 89 51 Puh. Tarjotaan 1 henkilöautolle paikka lämpimästä kimppatallista luotettavalle harrastajalle Tampereen Vehmaisissa, 185€/kk, sisältää veden, sähkön, myös kolmivaihevirta, ja lämmityksen, tallissa on yhteinen 20 m² pikahuoltopaikka ja wc-tila, vapautuu kevään aikana. Hartman 040-7509199. hautala61@gmail.com Ford 15m TS Coupe kaiken kuntoiset, myös pelkät osat. Maijala 040-7033021 maijalatim@ gmail.com kuva OST1 20-luvun pyöreä etuikkunanpieleen asennettava suunnanosoitin, jossa solenoidilla kääntyvä nuoli näyttää ajosuunnan, valmistajia mm. TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Karvanen 0400-473195 heikki.karvanen@jamicar.fi Vauxhall Cresta PA -61 listoja, sisustaa, ym. Gabriel 00420792444157 dosoto@seznam.cz SEKALAISTA Lahjoitetaan Dodge 3700 GT takalasi, Wartburg 353 varapyörä, nouto Espoosta. Vellonen 0500-958695. ohjausvaihde raidetangonpäillä, kunnossa, purkuosa, uusi sytytyspuola, virranjakajankansi ja -pyörijä, öljysuodatin, 2 kpl uusia suojakumeja. Fiat 1500 mieluiten toimiva moottori. Pulkkinen 0440-933409 olavi.pulkkinen@meiliboxi.fi MB W110 MR-katsastettu tai muuten hyväkuntoinen. Kivirasi 044-5476663. Stenij 0400-829475. com Vaihdetaan Range Rover -72 projekti tai 50-luvun Jaguar projekti pieneen pöytämallin sorviin jyrsinyksiköllä, etsitään myös yhteyttä henkilöön, joka voisi myydä pari harrasteajoneuvoa ulkomaille kohtuu provisiolla. Pulkkinen 0440-933409 olavi.pulkkinen@ meiliboxi.fi Millikoon kumit 340 mm 4 kpl, myös yksittäisiä. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. Contax, Leitz, Zeiss. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. VW T1, Skoda, Tatra, Tatraplan, kunnolla ja täydellisyydellä ei väliä, järjestän kuljetuksen. Helmenoja 0400-850459 markku.helmenoja@gmail.com MB 220 -52 6V startti Bosch EGD 0,6/6 AR5. Jurkola 0505475404. Perkola 040-5051799 tuukka@sahkourakointia.fi BMW R100 S RT/RS moottoripyörä, tarjoa kuvan kera. 050 523 89 51 Ostetaan ja myydään_323.indd 58 Ostetaan ja myydään_323.indd 58 17.4.2023 11.10 17.4.2023 11.10. Saloniemi 040-5480847. Ahlqvist 0505260915 tage.ahlqvist@multi.fi Datsun 240 Z myös projektit ja varaosat. Ahonen 0505248574 ahonen.kalevi1@gmail. Kotoneva 050-5974569. OSTETAAN Chrysler Airflow -34 Stromberg EE-22 kaasutin, myös muita osia. 58 . Mäkikangas 044-2930285 teijo.makikangas@outlook.com kuva OST3 DKW F7 virtalukko/valokatkaisin, valmistaja Peerboom & Schürmann, ehkä IFA F8 vastaavanlainen. kuva SEK1 Annetaan Fiat Tipo DGT 1,6 -89 osia: mm. kuva 90 MB E 200 -90 W124, bensa, manuaali, MR-katsastettu, hyvin pidetty ja huollettu, 5500€. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. Mononen 0500-648826. Helin 040-5497394 Helsinki. Ford tai Mercury 60-64 farmari, älä tarjoa muita, mieluiten MR-katsastettu ja tieliikennekelpoinen. Simson skootteri 64-80 entisöitäväksi, kunnolla ei väliä, myös osia, mistäpäin Suomea vaan. Chevrolet Corvette ja MB SL 500 hinta max. com Jyväskylä. Karvanen 0400-473195 heikki.karvanen@jamicar.fi Ford Taunus Transit pakettiauto. Hirvonen 0405352287 lhirvonen@yahoo.com Kirkkonummi. 20000€. Raunio 045-1131430 pyry.raunio@gmail. Land-Rover 88 57-58 paloauton osia: takalavan vasen laatikko, siihen pressu, takalamput, mittarit, alkuperäinen sireeni, vesisäiliö, letkurulla, 60-70-luvun sininen vilkku. Haapa 050-5529820 rolfhaapa@msn.com 70-luvun japanilainen 2-tahti moottoripyörä, romukasasta ajokuntoiseen. Ahlfors 045-6776413. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. kuva OST2 Chevrolet -29 kuorma-auton 6×20" etupyörät, kiinnitys vannekehään 6 pultilla. Austin A40 Somerset 1,2 moottorin sylinterinkansi tai koko moottori. tai koko auto osiksi
040-516 0358 Yrjö Bremer, p. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Old Cars World Oy Old Cars World Oy 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € 1932 Chrysler CM6 Roadster -projekti 12900 € 1966 Dodge Coronet avo 7500 € 1981 Chevrolet Stepside 15 000 € 1963 Chrysler New Yorker farmari 1966 Chrysler New Yorker 4D HT Yka?n ilmo_820.indd 2 Yka?n ilmo_820.indd 2 19.11.2020 16.12 19.11.2020 16.12 Ostetaan ja myydään_323.indd 59 Ostetaan ja myydään_323.indd 59 17.4.2023 11.10 17.4.2023 11.10. 59 Hinnat tullattuna Helsingissä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. Mobilisti 3/23
ARKISTOJEN AARTEITA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2023 | 13,50 € S e n io r No. 03-53 400 53 www.presco. TAVARAAUTOJA . Presco_98x130mm.indd 1 Presco_98x130mm.indd 1 6.4.2023 17.49 6.4.2023 17.49 OSTA IRTO NUMERO TAI TILAA! MYÖS DIGILEHTenä! www.mobilisti.fi 09-2727100 VANHAN KOULUN MOBILISTI SENIOR ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA! 1 . Presco Oy info@presco. 03-53 400 53 www.presco. KUVATALKOITA . PAL.VKO 2023-22 60 02 05 -2 30 1 6 414886 002050 23001 Mobilisti_Senior_123_viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Senior_123_viivakoodi.indd 1 1.3.2023 15:04:48 1.3.2023 15:04:48 MS123_kansi.indd 2 MS123_kansi.indd 2 20.3.2023 13.54 20.3.2023 13.54 ROMPEMARKKINAT Päijät-Hämeen 19-20.5.2023 Jokimaan raviradalla Lahdessa perjantaina iltatori ja lauantaina päivätapahtuma Harrasteautoille oma KLASSIKOT -parkki Alueella ravintola / puffetti Yleisölle Perjantaina klo 15:00-21:00, lauantaina 8:00-15:00 Pääsymaksu 5 euroa, ei paikoitusmaksua Myyjille Myyntipaikat ruutu 7x7m, 50 e/2pv, 5x7m 40 e/2pv Myyjät alueelle perjantaina klo 12 alkaen Lauantaina klo 6:00 alkaen Ei elintarvikkeiden myyntiä, ei ennakkovarauksia Tiedustelut arkisin 18-21 Matti Pikkarainen 040-7282375 Tervetuloa ! Päijät-Hämeen Mobilistit 040 669 6997 info@lumoautomotive.com Ostetaan ja myydään_323.indd 60 Ostetaan ja myydään_323.indd 60 17.4.2023 11.10 17.4.2023 11.10. 60 . SE LAADUKKAAMPI AUTONHOITOSARJA... Mobilisti 3/23 SE LAADUKKAAMPI AUTONHOITOSARJA... Presco Oy info@presco
Susirajan rompepäivät | Ylämyllyn automuseo, Liperi | www.susirajanmobilistit.fi 27.5. AHS:n 33. | Suomen Mercedes-Benz Klubi ry:n Kymenlaakson jaos, Team Kymi. Lexus-kokoontuminen | Mobilia, Kangasala | Sami Viitanen, 044 531 8200 27.5. Rompetori | Ideaparkin parkkialue, Lempäälä | Vehicle ry. klo. KESÄKUU 3.-4.6. Lähtö Inkeroisten Mobiilihalli. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat | Jokimaan ravirata, Lahti. Moto Guzzi meeting | Ace Cafe Lahti 4.6. Jenkkiautocruising | Ace Cafe Lahti alk. Rompetori/Masiinameeting | Rajamäki TTS, Nurmijärvi | Wanhat Masiinat ry. Putkiranta 0400 563 498 Jatkuu lehdessä 4/2023... Kopteri British Bike Day | Klo. American Car Show Oulu | Ouluhalli | American Car Club Oulu www.accoulu.fi 13.5. Vehoniemen Automuseon 40-vuotissyntymäpäivät | www.automuseo.com 13.-14.5. Ruovesi-ajo | Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry | www.ypmry.fi 28.5. Toukotaiwal-ajo | Kemi, klo 11.00 Keminmaan Auto Ky:n (ent. Savonlinnan retkeilyajot | Savonlinnan Moottorikerho ry. 61 Lumo TOUKOKUU 1.5. Pe 15-20, la 8-15. Äitienpäivärompetori | Espoon automuseo | www.espoonautomuseo.fi 16.5. Liedon rompetori | Metsämäen ravirata | Liedon Mobilistit Ry ristokoli@yahoo.com 6.-7.5. Kevät-Restauranta | Kangasala, Mobilia | Tampereen Seudun Mobilistit ry | www.tammob.com. Kuninkaantieajo | ennen v. vuosikokoontuminen | Karstula, Wanhat Wehkeet matkailualue P. | Ilmoittautuminen 30.4.2023 mennessä www.kymenautomobiilikerho.fi. Jenkkiautocruising | Ace Cafe Lahti 10.-11.6.Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot | Pomona, Jämsä | www.moottoriklupi.fi 11.6. SAHK:n retkeilyajot 2023 | Pori | www.satakunnanmobilistit.com/retkeilyajot-2023 10.6. 27.5. Rompetori ja Huutokauppa Vagnshallenilla | Pedersöre www.jnvbs.fi 0400 561340 10.5. Helatorstaiajot | Hotelli Korpilampi, Espoo | www.autohistoriallinenseura.fi 19.-20.5. Vatajan rompetoripelto | Sastamala 27.5. Mamas Classics XVI | Vaihmalan hovi, Lempäälä | www.mamasclassics.fi 27.5. 1993 valmistetuille museoja harrasteajoneuvoille. KevätTähti | Ajotapahtuma M-B –harrastajille Haminan, Miehikkälän ja Virolahden alueella. Classic Motorshow | Lahti, Lahden messukeskus | www.classicmotorshow.fi 6.5. Retro Trucks Lahes | 9-16, Paanakatu, Lahti | www.vetku.fi/retro-trucks-lahes-2023/ 6.5. Luuniemen Rompepäivät ja Suviajot | Iisalmi | SA-HK Savon Kerho ry www.kuopionautomuseo.fi 18.5. 044 558 8335 26.-28.5. Pyhimys-kerho 30 vuotta | Vehoniemen automuseo | www.automuseo.com 18.5. 10.6. Rompemarkkinat ja peräkonttikirppis | Kintaus | kuohunpoika@netti.fi 040 5926572 | www.keskisuomentieliikennemuseo.fi 3.6. Yli 25-v. 9.6. Skoda-kerhon 32. | LounaisLapin Euroautoilijat ry./Tarmo Hookana 044-292 2014 27.5. Classic Motorshown iltabileet | Ace Cafe Lahti | www.acecafelahti.fi 6.5. | www.paijat-hameenmobilistit.fi 19.-20.5. 18.00 13.5. Harrasteajoneuvojen ajokauden avaus | Metsämäen ravirata, Turku | 0400948995 Tapani Pulkkinen 6.5. Concorso d’Eleganza Villa d’Este | Comojärvi, Italia | www.concorsodeleganzavilladeste.com 20.5. Neste Kemi) pihalta. Rompetori | Vaasan automuseo | www.vaasanautomuseo.fi 14.5. Marko Niemi, puh. Itäharjun ajot | Turku | www.itaharjunajot.fi 18.5. Ranskalainen Visiitti | Humppilantie 9, 31600 Jokioinen | www.peugeotclub.fi 21.5. Rompemarkkinat | Oulun automuseo | www.oulunautomuseo.fi | 0500 444 9812 16.-18.6. 23. Gentleman´s Ride | Ace Cafe Lahti 27.5. | 044 240 6557 10.6. ajoneuvoille. Mobilisti 3/23 . 11.00 15.00 Ace Cafe Lahti 16.-17.6. TAPAHTUMAKALENTERI – 2023 (Ilmoitukset muodossa: päivämäärä, tapahtuman nimi, paikka, järjestäjän tiedot) Tapahtumakalenteri-ilmoitukset veloituksetta toimitus@mobilisti.fi (Ilmoitukset muodossa: päivämäärä, tapahtuman nimi, paikka, järjestäjän tiedot) Ostetaan ja myydään_323.indd 61 Ostetaan ja myydään_323.indd 61 17.4.2023 11.10 17.4.2023 11.10
Näyttää kuitenkin nyt siltä, että tukipäätöksen venyminen johtaa siihen, että Saimaan ympäriajojen ajankohta siirtyy Plymouthin osalta vuodella. Päätöstä toiveikkaana odottaen on ehtinyt miettiä seuraavien vaiheiden toteutusta tarkemmin. Tiedoksi sinne Sotaraudan Pasin suuntaan, että ajoneuvo taitaa vaihtua vuoden 1936 Adleriin tässä ajojen lähestyessä. Veli-Pekka Ääri kuva: SA-kuva Väritys: Jhl colorizing toimitusauto323.indd 62 toimitusauto323.indd 62 17.4.2023 13.41 17.4.2023 13.41. Moottorissa ja voimansiirrossa riittää töitä, mutta tekniikka on amerikkalaisen suoraviivaista ja koeteltua: Suoraa kuutosta ja simppeliä voimalinjaa takapyörille. Ennallistetaan tekniikka rekisteröitävään kuntoon. ja siihen kuului jalkaväkirykmentti kahdeksan. Viime viikot ovat menneet varrotessa museoviraston vastausta ennallistamistukeen. 62 . Ulkoisesti autoon ei kosketa. Kokoan näyttelyyn SA-kuvia ja tietoa ajoneuvon vaiheista. Mobilisti 3/23 62 . Yksi Aunuksen ryhmä divisioonista oli 11. Jarrurummut näyttävät maailmaa nähneiltä, mutta avaamallahan se sitten selviää. Toivottavasti nähdään paikan päällä Mobilistin omalla osastolla. Mobilisti 3/23 Talvelan Plymarilla kohti klassista Lahtea J ääkärikenraali Talvelan Plymouth tulee toukokuussa näytteille Lahden Classic Motorshow tapahtumaan. div. Seitsemän hengen Plymouth P6 (1938) toimi puoli vuotta Paavo Talvelan ja Aunuksen ryhmän esikunta-autona heinäkuun 1944 loppuun asti. Tässä vaiheessa projektia auto kulkee tapahtumaan trailerilla. Toivoisin toki, että kansallisesti mielenkiintoinen ura sotilastehtävissä ja sen jälkeen kaksikymmentä vuotta stadin taksitolpilla perustelisi ennallistamisen tärkeyden. Väinö Linnalle kiitos ajankuvasta. Tilanne tätä kirjoittaessa (15.4.) on se, että käsittely on vielä käynnissä. Olen myös itse tulossa osastolle hommiin, joten näkymisiin. Sen ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppania näkökulmasta olemmekin lukeneet ja katselleet jatkosodan rivimiehen maailmaa
Nyt pistoke irtosi ja pääsin kalastamaan laturin siitä roikkuvine säätimineen moottoritilasta pois. Päädyin lopulta avaamaan kolme laturin kahdesta kiinnityspultista. Sähkölaitteiden kanssa pidempään askarrellut tuttava kertoi, että jos laturin hiilet ovat kuluneet, voi magnetointi jäädä päälle vaikka laturi vielä lataisikin. Se on ihan normaalisti imusarjan alla mutta moottorihan autossa on kuljettajan takana poikittain ja laturi sen etupuolella. Matraan on vaihdettu uudet hiilet melko kattavan remontin yhteydessä pari vuotta sitten. Eri mallisilla pihdeillä vääntelykään ei auttanut. Laturi tosin piti pyöritellessä outoa jurinaa. Pistoke ei suostunut luovuttamaan otettaan. Tunnin nysväämisen jälkeen muistin jälleen olla pyrkimättä missään nimessä oikeisiin töihin autoalalle. Siihen oli päässyt käsiksi, kun pukille nostetusta autosta oli ensiksi irrottanut eturenkaan ja vetoakselin. Helpoiten asia selviäisi tarkistamalla hiilten kunto eli ottamalla laturi pois autosta ja kurkistamalla. Laturi on tietenkin kiinnitetty pulteilla, jotka lähtevät pyörimään tyhjää, ellei toisessa päässä olevaa mutteria lukita toisella avaimella. Vääntelin pistokkeen klipsejä ja työnsi ohuen veitsen terää eri puolille pistoketta mutta se ei luovuttanut. Pikaisesti vilkaisten laturin hiilet ja roottorin kulutuspinnat vaikuttivat aivan ehjiltä. Kielet eivät vain mahtuneet enää peruuttamaan ulos. Siinä olevat urat ovat niin pieniä, että kiilamaiset klipsit menevät kyllä voimalla paikoilleen mutta ei niitä saa ehjinä pois. Lopulta katkaisin muoviset klipsit veitsellä leikaten. Sain säätimen irti ja pääsin kurkistamaan pistokkeen kiinnitystä vastapuolelta. toimitusauto323.indd 63 toimitusauto323.indd 63 17.4.2023 13.41 17.4.2023 13.41. Kotona mitattuna akun jännite pysyi riittävän korkealla ja laturi selvästi myös latasi ainakin halvan yleismittarin mukaan. Siellä oli kaksi muovikieltä, joiden päässä oleva porras piti pistokkeen kiinni. Laturin kunnostuksen pitäisi onnistua nykyään ihan kotikonstein sillä komponentteja saa kyllä, vaikka kokonaista laturia ei enää olisikaan tarjolla. Siinä on selvä laakerivika, jota en ollut huomannut. Nyt se oli näköjään loppunut. Uusia latureita ei saa, enkä halunnut muutenkin ison työn yhteydessä käyttää aikaa laturinkin täysremontointiin, joten asensin hiilet säätimineen ja luotin siihen, että ne kestäisivät riittävän pitkään eli tuuriin. Se toistui muutamaa kilometriä myöhemmin. Tunnustelemalla sitten selviää, sopiiko avain kyseiseen kantaan ja mahtuuko se kääntymään. Tässä vaiheessa olin täysin rauhallisesti yrittänyt repiä pistoketta eri kokoisilla pihdeillä. Laturin säädin on siis uudehko tarvikeosa. Mobilisti 3/23 . Parinkymmenen kilometrin kotimatkan aikana valo paloi jo jatkuvasti. Kahta kättä ei tilaan mahtunut, joten jokaiselle yhden käden sormelle löytyi käyttöä. Nyt ei tarvinnut kuin aloittaa. Jos se pitää paikkansa, olin purkanut koko laitteen ihan turhaan. Laturi ei näy konetilan yläeikä alapuolelta. Se oli varmistettu muovisella klipsillä. Matrassa asian aloittamista tosin viivästyttää laturin sijainti. Yksi lähti vetämällä, toinen oli kahdeksan millin mutterin alla. Janne Halmkrona Tässä testataan sormella laturin hihnan kireyttä. Kiinnitin epähuomiossa aukaistun jakopään kiinnityspultin takaisin ja keplottelin laturin johdotuksia irti. Sen löytää sormilla tunnustelemalla, kun nousee tavaratilaan seisomaan ja kumartuu moottorin yli mahdollisimman pitkälle. Sekin asennetaan paikoilleen sillä samalla oikealla kädellä joka tilaan taipui. Pikkurilli ja nimetön tunnustelivat mutterin sijaintia, loput sormet etsivät avaimelle oikeata asentoa. Tällä kertaa ajattelin minimoida tavaratilaan kiipeämiset ja lastasin kontin valmiiksi puolilleen työkaluja, joita voisin tarvita. Olin koko ajan yrittänyt avata sitä ihan oikein. Olin jo vähällä rikkoa koko pistokkeen. Sen irrottaminen tuntui kohtuuttoman hankalalta. Muovista pistoketta en halunnut rikkoa, sillä se on osa auton johtosarjaa ja vaikeasti korvattavissa. Työn vaikeudesta piti vielä valittaa tuttavalle, joka kertoi juuri vaihtaneensa kymmenvuotiaaseen japanilaiseen perusautoon laturin ihan itse. Eri kokoisia avaimia pitää vain tarjota moottorin ja ohjaamon välissä olevaan onkaloon. Nykyautoon verrattuna Matran huolto alkoikin kuulostaa helpolta. Mutta jos hiilet ovat kunnossa, miksi latauksen merkkivalo palaa. 63 Siellä jossain M atra Murenan latauksen merkkivalo välähti ajon aikana. On hiukan hankala etsiä sopivat työkaluja valmiiksi, jos irrotettavia pultteja ja muttereita ei näe. Niiden vääntäminen puoleen tai toiseen ei auttanut. Johtoa riitti sen verran, että laturin sai ripustettua näkyviin ja siihen pääsi paremmin käsiksi. Näiden lisäksi nykyaikaisessa, siis vuoden 1981 laturissa, oli kahden johdon pistoke. Silloin tosin muistelen katselleeni roottorin kuluneita kosketuspintoja huolestuneena. 63 Mobilisti 3/23 . Aloin purkamaan moottorin takaa kurkistavaa laturia osiinsa. Säätimessä olevat aukot olivat liian pieniä. Muut kiireet ja saamattomuus estivät laturin päivänvaloon saamisen. Pistokkeen reunalla oli melko selvästi kaksi laturin säätimen muovikuoren sisälle painuvaa kieltä. Ei ihme, että maahantuojan tarjous vaihtotyölle oli kuulostanut arvokkaalta
Skannauksen avulla on kohtuullisen helppo verrata palkkien muodonmuutosta tehtaan ohjearvoihin halutuista mittapisteistä. Korjaustyön etenemistä valvottin tekemällä vertailevia 3d-skannauksia prosessin aikana (alla). Toinen 3D-mallin tarjoama mahdollisuus on suunnitella auton kiinnitys ja halutut vetosuunSkannaus alkutilanteesta. Ensimmäinen vaihe oli ristimittojen mittaaminen ripustuksista, joka osoitti kaiken olevan näiltä osin paikallaan. Parin viikon tuumailun jälkeen sieltä ilmoitettiin, ettei heillä ole sopivaa kiinnitystapaa oikaisupenkkiin, joten työtä ei voida tehdä. 64 . Autolle saatiin aika läheiseen ammattioppilaitokseen korinoikaisulinjalle. Haasteeksi muodostuivat etupäästään taipuneet runkoaisat, joiden oikaisu vaatii osaamista ja hydraulista voimaa. Seuraavaksi 3D-skannattiin Artec3DLeolla auton etuosa, alkutilanteen dokumentoimiseksi. Mobilisti 3/23 Oikomishoitoa 3D:n avulla 3D-skannnaus on loistava tapa tehdä monimutkaisia, kolmiulotteisia mittauksia, joiden käyttötarkoitus voi olla vaikkapa laadun tarkastaminen, dokumentointi, mittaaminen tai vastaava. No, itsehän tämä olisi heti pitänyt tehdä, tuumimme ja ryhdyimme kehittelemään sopivaa lähestymiskulmaa projektiin. Meille tuli yllättävä mahdollisuus päästä soveltamaan skannausta auton korin oikaisuun, harrastajan näkökulmasta. Korin etuosan peltejä on helposti saatavissa käytettyinä, hyvin edulliseen hintaan. Antti Pellinen T uttavapiirissä lipsahti talven liukkailla ojan puolelle 1990-luvun lopun BMW 325, nuoren omistajansa helmi. Apuun tulleelle hinausautolle sattui valitettava vahinko, auto pääsi irti hinauslenkistä ja tämän seurauksena BMW valui pitkän matkaa alamäkeä, suoraan tolppaan. 3d323.indd 64 3d323.indd 64 16.4.2023 12.26 16.4.2023 12.26
Lopulta mitat saatiin kohdilleen ja valmiiksi hankitut käytetyt peltiosat sopivat paikalleen. Peltien sovitus oikaisun jälkeen. Tämä tehtiin tukevien liinojen ja ketjujen avulla. Tämähän on sitä kestävää kehitystä. Työtä tehtiin noin päivä hyvinkin intensiivisesti; eniten aikaa kului kiinnitysten ja vetosuuntien miettimiseen. Mahdollista on myös suorittaa SolidWorks3D-ohjelmassa simulaatio tarvittavista voimista, joilla mennään taipuneiden palkkien myötörajan yli. Välillä otettiin uusi 3D-skannaus, jota alkuperäiseen vertaamalla voitiin todentaa muutoksen suunta ja suuruus. Muutoksen mittaaminen onnistuu suoraan kuvasta, johon voi zoomata lähemmäs tarvittavan määrän. 3d323.indd 65 3d323.indd 65 16.4.2023 12.26 16.4.2023 12.26. Tärkein asia oli toki nuoren harrastajan kokemus itse tekemisestä, sen sijaan että auto olisi viety romutettavaksi ja ostettu uusi tilalle. 65 nat jo etukäteen. Projekti täytti hyvin odotukset ja opimme kaikki uutta. Tämän jälkeen alkoi oikaisun konkreettinen tekeminen, josta ensimmäinen vaihe oli kiinnittää auto suunnitellusti nelipilarinosturin alle tolppiin. Mobilisti 3/23 . Tätä jatkettiin, kunnes oltiin halutussa mitassa, jonka jälkeen mentiin vielä hieman yli, kuten tuntemani tee-se-itse-mestari neuvoi. . Seuraavaksi otettiin käyttöön 10 tonnin hydraulinen oikaisusarja, jonka sai hyvin edullisesti läheisestä ”kiinakaupasta”. 3D-skannaukselle sekä mallintamiselle löytyi oivallinen käyttökohde myös TI-vauriokorjauksessa. E36-koriseen BMW:hen saa helposti peltiosia, sillä niitä harrastetaan paljon. Oikaisussa oli apuna myös lasersuuntaussäde, jolla muutosta oli helppo seurata
Fordin ajoitus osui siten nappiin, sen vakaimman tulonlähteen rakenteet olivat valmiita ajan haasteisiin. Onneksi aikakauden isolohkokulttuuri oli kuin luotu siihen puuhaan ja amerikkalaiset tottuivat vaivattomaan hinaamiseen Country Squireillaan ja muilla täysikokoisilla laivoillaan. Lisäksi samaan aikaan astui voimaan uusia puskurisäädöksiä ja muitakin turvanormeja. Fordin uudistaessa “normaalikoiset” – kuten silloin sanottiin – henkilöautonsa vuodelle 1973, noudatettiin USA:ssa vielä lujasti isompi on aina parempi -filosofiaa. Myös uudet päästönormit odottaisivat kulman takana. Hekin, jotka ostivat uuden Country Squiren hinuriksi, kokivat pienen yllätyksen. Myös GM:llä ohjattiin asiakasliikenne enimmäkseen työkalumaisten Suburbanien, vanien ja pickupien osastolle, sieltä löytyi laillista vetovoimaa jopa 3,6 tonnin harkoille. Eräs osa asiakaskuntaa ei kuitenkaan ollut valmis tinkimään koosta eikä voimasta: karavaanarit. Ja he tiesivät ostavansa lajinsa viimeisen, todellakin täysikokoisen puukylkifarmarin. AMC oli 70-luvun edetessä jättänyt isommat hinaushommat suosiolla saman talon Jeepeille. Se vaati niin sanotusti rintaa, millä rykiä – etenkin jos halusi jatkaa rekkojen ohittelua useamman prosentin nousuissakin. Vaikka Mikä lie vanha lankkukylkilossi, tuhahtaisi satunnainen ohikulkija. Mobilisti 3/23 66 . Samalla myös Country Squire muuttui vauraiden esikaupunkiperheiden itsestäänselvyydestä hieman pohdintaa vaativaksi vaihtoehdoksi: tarvitsemmeko todella niin isoa ja janoista farmaria. Vuoden kuluttua esittelystä öljyhanat sulkeutuivat. Amerikan sadattuhannet matkailuvaunuharrastajat tarvitsivat autoa, jolla olisi laillista ja mahdollista kiskoa heidän usein jättikokoisia kotiloitaan, myös jyrkissä nousuissa. Siksi tuohon vuosikertaan on suhtauduttu aina tavallista tunteikkaamin, niin haikaillen kuin haukkuenkin. Osittain hän olisi oikeassakin, mutta toisin kuin monet arkiseen aherrukseen tarkoitetut farmariautot, vuoden 1978 Country Squiret eivät ole suostuneet katoamaan historian hämäriin ihan niin helposti. Vuonna 1978 ainoa kaupasta uutena saatava amerikkalaisfarmari, jolle sallittiin 6 000 paunan vetotaakat, oli Ford Country Squire sekä luonnollisesti sen halvemmat versiot ja Mercuryn Colony Park. Mobilisti 3/23 TiikkiTiikkisomisteinen somisteinen kauppakassi kauppakassi F ord LTd C ounTry S quire 1978 M ikäli Fordin aikanaan poikkeuksellisen laajaa sosiaalista hyväksyntää nauttineen Country Squire -farmarimalliston tarina laajemmin kiinnostaa, niin sellainen on löydettävissä vaikkapa Mobilisti-lehden numerosta 2/15. Toinen öljykriisi oli pääsemässä tuolloin vauhtiin, joten Squire-asiakkaat tiesivät kurvailevansa vastavirtaan. Pian USA:n lainsäädäntö ja asiakkaiden toiveet siirsivät Fordin malliston painopistettä pois vakioeli täysikokoisista autoista. Tässä keskitytään sen vuosimalleina 1973-78 valmistettuun polveen ja yhteen alkuperäiskuntoiseen yksilöön. Markkinoilla ja etenkin Fordilla itsellään oli jo useita pienempiä tarjokkaita – jopa puukyljin. Mutta kun Chrysler lopetti isot farmarinsa vuosimallin 1977 päättyessä ja GM oli kutistanut omiaan samaan aikaan, jäi jäljelle vain Ford ja Mercury. Kaikki tämä tulisi vaikuttamaan tuntuvasti amerikkalaisautojen olemukseen ja rakenteisiin. Se oli haaste, johon oikeastaan kukaan ei ollut valmistautunut. 66 . Veto loppuu. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Matti Ouvinen maalaisorava.indd 66 maalaisorava.indd 66 16.4.2023 21.43 16.4.2023 21.43. Kun karavaanariharraste yleistyi 60-luvun lopulla, muodostui maagiseksi vetomassaksi 6 000 paunaa eli reilut 2,7 tonnia. Niilläkin hinattiin ja hinattiin myös esimerkiksi Ford LTD sedaneilla, mutta vakavimmat karavaanarit olivat aina suosineet farmareita niiden parempien rahtitilojen ansiosta. GM:n henkilöautopuolella ei ollut enää tarjokkaita tähän vetoluokkaan, mutta Chryslerin C-koriset sedanit olivat sentään yhä haasteen tasalla. Vielä saasteja kulutusnormien leikattua tehoja, oli jäljellä mukavasti vääntöä, joten tilanne ei vaikeutunut yhdessä yössä. Vaikka isojen Fordien myynti ei romahtanutkaan totaalisesti, lankesi niiden ja kaikkien muidenkin täysikokoisten maantielaivojen ylle uudenlainen epäilyksen varjo: oliko tällä tiellä enää tulevaisuutta. 45 vuotta myöhemmin on sopiva hetki tutustua siihen, mihin eräs aikakausi päättyi
Mobilisti 3/23 Dodge-pentastar -lippalakki ei ole ruumassa provokaationa, vaan antamassa mittakaavaa. Dodge ei ollut enää mukana isojen farmarien kuvioissa, kun tätä Squirea tehtiin. Huomaa oven yläpuolella oleva tuulenohjain, jollaisia löytyi liki kaikista isoista amerikkalaisfarmareista 70-luvulla. Istuintyynyt olivat helposti irrotettavissa. Kasvokkain olevat takaosaston istuimet olivat Fordin Wagonmaster-filosofiaa. 68 . Sen oli ainakin tarkoitus hillitä takalasin likaantumista. Aikuisille osastoa ei ollut vakavasti tarkoitettu. maalaisorava.indd 68 maalaisorava.indd 68 16.4.2023 21.44 16.4.2023 21.44. Takaovi on avattavissa myös kaatamalla se alas lastaussillaksi; hallinta on hyvin helppoa. Istuinten väliin sai lisävarusteena tenavakokoisen pöydän leikkejä tai virvokkeita varten
Ankeammat, mutta taloudellisemmat tuontiautot saavuttivat suosiota ja kotimaisissakin tuotteissa pääpaino oli siirtynyt laajalti keskikokoisiin tai kompakteihin malleihin. Fordin viimeiseksi jäänyt vanhan koulun maantielaivamallisto ei laajoista muutoksistaan huolimatta merkinnyt mitään mullistavaa vuonna 1973. Useimmat farmarit palvelivat perheiden kauppakasseina ja yleiskulkuneuvoina. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kuljettaja joutui liikkeelle lähtiessään valitsemaan D:n sijaan 1-vaihteen ja vaihtamaan siitä ylös kakkoselle ja vasta täyden vauhdin lähestyessä päästää kolmonen sisään D-asennossa. Kokeiltuaan ihan vaan pahuuttaan ajella entiseen tapaan koko ajan D:llä, hän tuli kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että tehtaan ohjeistusta kannatti noudattaa; muutoin moottoriparka joutui ponnistelemaan rasittuneen tuntuisesti, koska automaatti vaihtoi kakkoselle ja kolmoselle aivan liian alhaisella nopeudella. Sen sisätilat olivat materiaaleiltaan enimmäkseen muovin ja vinyylin juhlaa, mutta Fordin kohdalla niissäkin oli valinnanvaraa tavallista enemmän. Se oli mielenkiintoinen kompromissi matkapahoinvoinnin, tilankäytön ja kulkukelpoisuuden välillä. Öljykriisin myötä USA:n lainsäädäntöä ei lopultakaan kiristetty niin pitkälle ja nopeasti, mutta valmistajien oli varauduttava pahimpaan. Autossa oli sohvatilaa kuudelle aikuiselle ja 8 hengen versiossa vielä takana kahdelle tenavalle tai yhdelle notkeakoipiselle aikuiselle. Leveät rajauslistat kruumaalaisorava.indd 69 maalaisorava.indd 69 16.4.2023 21.44 16.4.2023 21.44. Mutta jo vuonna 1978 moni asia oli toisin. Joillekin matkustaminen Chrysler-tuotteissa selkä menosuuntaan aiheutti pahoinvointia, mikä ei ollut hauskaa. Siihen etenkin Country Squiren kaltaisella täysikokoisella versiolla oli toki rahkeitakin: istumapaikkoja 6-8 henkilölle ja rahtitilaa takapenkki kaadettuna 2,7 m³ plus vielä 0,25 m³ takaosaston lattian alla (6 hengen versiossa) eli yhteensä miltei 3 kuutiota. Lankkukyljellä kylille Vaalea perusväri pukee mainiosti “Colonial Teak”-puukuvioitua LTD Country Squirea, kun kaarramme sen kotipihaan Porvoon lähistöllä. Aktiivista turvallisuutta – etenkin hinausta ajatellen – oli mahdollisuus tilata auto nelipyörälevyjarruilla. Katsellessaan noin 160 000 km ajettua, USA:sta jo vuosia sitten hankittua jättiä tarkemmin, huomaa ettei lankkukylki-ilmaisu ole vitsailua: puuteippauksissa on oikeasti lankkujen reunoja esittäviä pitkittäisviivoja, kuin mahonkiveneen kannella. Siinä oli myös mieltä rauhoittava annos rakenteellista turvallisuutta. Country Squire sinnitteli kuitenkin kuvioissa aina 90-luvun alkuun. Sillä tiellä USA ja melkoinen siivu muustakin maailmasta yhä on. Kaikki tämä oli integroitu kokonaisuudeksi, joka oli erittäin hiljainen, pehmeästi kulkeva ja vielä viimeisenä vuotenaankin kohtuullisen suorituskykyinen. Muutoin seurauksena saattoi olla moottorin ylirasitus, sen operoidessa väännön ohjaamana liian alhaisilla kierroksilla. Kuten todettua, turva-ajattelu näkyi sisätiloissakin, jossa kaikki muu paitsi lasipinnat oli vuorattu paksusti joustavalla muovilla tai pehmeällä vinyylillä. Kun Fordin täysin uudet, pienemmät isot autot tulivat markkinoille vuodelle 1979, ei kansa vastoin odotuksia hypähtänyt riemusta. Kuten Motor Trend lehden toimittaja – hyvin kokenut karavaanari – huomautti tuoreeltaan, proseduuri oli helpommin kirjoitettu kuin toteutettu. Eristystä ja pehmeää kyytiä korostaessaan Ford tuli kylläkin varmistaneeksi sen, että usein heikommalla tiestöllä operoivat tai dynaamista ajosuoritetta tavoittelevat kuljettajat saattoivat käydä koeajamassa vielä Chevrolet Capricen tai Dodge Monacon, ennen kuin tilaus Dearborniin lähti. 69 rasti lisävarustelistalta kaikki oikeat ruudut, kuten HD-vetopaketin ja suurimman, 460-kuutiotuumaisen moottorin, oli hinaamisesta viety jo kiivain puhti. Ja kun bensajonoja muodostui jälleen huoltoasemien tienoille, enemmistö valitsi Fordilta jotakin vielä pienempää tai sitten avolavaisempaa. Käsikirjoihin oli laadittu uudet hinausohjeet pidempien nousujen tai muutoin raskaiden ajotilanteiden varalta. 122 x 244 cm) vanerilevyn – piirre, jota moni oppi arvostamaan vasta silloin, kun tarve äkisti ilmaantui. Perimetrirunko Fordin jo 60-luvulla kehittämine “torque box”-ratkaisuineen oli samalla sekä joustava että riittävän vahva. Ohjauspyörän “laiska A”-keskiö oli FoMoCo-tuotteille sittemmin ikoninen ratkaisu ja sitä hyödynnettiin myös nopeudensäätimen hallintanappuloiden ihanteellisessa sijoittamisessa. Fordin – joka oli jo 50-luvulta lähtien kutsunut itseään Wagonmasteriksi – patenttina oli takimmaisten istuimien sijoittaminen kylki menosuuntaan. Lisäksi oli – lisähintaan – kattoteline pituussuunnassa säädettävine poikittaistankoineen ja maalipintaa suojaavine listoineen. Hän ehdotti kierroslukumittaria osaksi vetopakettia. Niiden mukaan FoMoCon muutoin mainion SelectShift C6 -automaattivaihteiston omiin valintoihin ei voinut enää luottaa, vaan kuljettajan oli vaativissa olosuhteissa otettava vastuu sopivasta pykälästä. Tavaratilan lattialle sai pyöräkoteloiden väliin solahtamaan USA:n vakiokoon 4 x 8 jalan (n. Koeajajat pitivät kokonaisuudesta tuoreeltaan vuonna 1973, jolloin useimmat luonnehtivat sitä tyylikkääksi ja erityisen pehmeäkulkuiseksi. Eivät niin menestyksellisiä kuin vastaavat Chevroletit, mutta paljon halutumpia kuin Dodget tai Plymouthtit. Hatchback-koriset autot olivat yleensä perin pieniä, eikä tila-autoa ollut vielä keksitty, joten farmarit saivat palvella kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Toisaalta, jos otti istuintyynyt irti tai tyytyi jo tilausvaiheessa 6 hengen versioon, niin vapautunut, noin neljänneskuution lisätila oli varsin käyttökelpoisen muotoinen ja helposti hyödynnettävissä. Mobilisti 3/23 . Ensiluokkaista ympäristön ulossulkemista korosti vielä äänieristys, jonka myötä LTD:t ja muut isot Fordit olivat edelleen hiljaisempia kuin silloiset Rolls-Roycet. Fordin äänieristys oli niin korkealuokkainen ja matalavireinen 460 niin vähäeleinen käytökseltään, että varsinkin jos radio oli päällä, ei kuljettaja välttämättä erottanut mistään, mikä vaihde oli päällä. Esimerkiksi Country Squiren hieman laskenutta kysyntää selitettiin sillä, että Chevrolet oli jo vallannut “uuden koon” markkinat Capricellaan. Toimittaja tunnusti, että oli kerrankin ajanut parikymmentä mailia täyttä haipakkaa moottoritietä, ennen kuin huomasi, että oli rampilta kiihdyttäessään unohtanut klopsauttaa vivun kakkoselta D:lle. Tätä ratkaisua eivät muut amerikkalaiset farmarivalmistajat tarjonneet. Tarjolla oli jopa istuinosien nahkaverhoilu ja perusvinyylin rinnalla FoMoCon oma DuraWave-ihmemateriaali, joka näytti ja tuntui kankaalta, mutta oli yhtä tahranhylkivä ja pesunkestävä kuin vinyyli. Jos takimmainen istuin sijoitettiin GM:n tuolloiseen tapaan kasvot menosuuntaan, seurasi hankala pujottelu keskimmäisen penkkirivin kautta. Kansa jakautui inhorealisteihin ja amerikkalaista elämäntapaa arvostaviin; valtiovallan toimet jouduttivat viimemainitun kuihtumista henkilöautomarkkinoilta ja kansan siirtymistä ennen vain tavaraja hyötyajoneuvoina pidettyihin laitteisiin. Auton etuovet saattoi tilata kaksiosaisilla sähkölaseilla, joista etummaiset olivat erilliset pikku tuuletussiivut, joita hallittiin omilla nappuloillaan. Kojelaudan kulmikas, keskitetty perusrakenne oli sen verran hyvä, että se kelpuutettiin vähäisin muutoksin myös Mercury Grand Marquisiin ja Lincoln Continentaliin. Kauppakassi Kaikki 1970-luvun farmariasiakkaat USA:ssa eivät tietenkään olleet karavaanareita tai ainakaan varanneet wagoniaan pelkkään hinaamiseen. Itse asiassa se oli selvästi vahvempi kuin ennen, sillä uudet puskurija turvanormit olivat vielä vuoden 1973 suunnitelmissa muuttamassa autot hyvinkin pian liikkuviksi bunkkereiksi. Fordin ratkaisussa takapenkille pääsi kiipeämään suhteellisen helposti takaovesta – tai Magic DoorGatesta, kuten sen virallinen nimi kuului – eikä pahoinvointi ollut välttämättä ongelma, mutta tilaa siinä ei riittänyt kuin lapsille. Isot Fordit olivat joka tapauksessa suosittuja
maalaisorava.indd 70 maalaisorava.indd 70 16.4.2023 21.44 16.4.2023 21.44. Ovi jymähtää kiinni mukavasti; laatuvaikutelma on hyvä, mutta ei poikkeuksellisen hyvä. Avain klassiseen ohjausakselilukkoon, kiertoliike eteenpäin ja a-vot! 400-kuutiotuumainen (tarkalleen 402) V8 sähähtää vaimeasti ja asettuu kohta kehräämään tyhjäkäynnillä. Reagointi kaasupolkimeen on joka tapauksessa miellyttävän välitöntä ja ennen kaikkea silkkistä. Pehmustus on myös säilyttänyt rakenteensa kuljettajankin kohdalla, mikä ei ole itsestäänselvää tuon aikakauden ratkaisuissa. Jonkinlaisia tavaratilan suojapeitteitä lienee löytynyt FoMoCon lisätarvikelistalta, mutta turvaverkkoja tai rahdin kiinnityspisteitä ei ollut vielä nähty tarpeellisiksi Amerikassakaan. Tila on myös selkeän muotoinen ja kohtalaisen korkea. Tätä siis on merkitsee isompi on parempi. Lamppuluukut ovat pikantti yksityiskohta ja luovat autolle asteen ylväämpää imagoa. Oikea sorkka leveälle jarrupolkimelle ja SelectShiftin valitsimen siirto kohtaan D. Näkymä muhkean kojelaudan ylitse keulalle ja suoraviivaiselle konepellille palauttaa 70-luvulle nekin, jotka eivät aikakautta koskaan kokeneet. Kaikkiaan Ford LTD Country Squire tuntuu, kuulostaa ja vaikuttaa aivan maineensa veroiselta kulttifarmarilta. Tyydyimme siis availemaan luukkuja ja ihmettelemään tiloja silmämäärin. Useimmat tarvitsisivat kojelaudan päälle painettua stetoskooppia tai ikkunan avaamista varmistaakseen moottorin olevan käynnissä. Ainoa ja lähes väistämätön moite tulee ohjauspyörän keskiön puusomisteesta: se on kulunut puhki ulkopäädyistään, kuten 99,99 prosentissa näkemistäni yksilöistä. Jos liikkuu avarassa miljöössä, on se edelleen pätevä ydinosaamisensa alueella: se pystyy siirtämään ihmisiä ja heidän tavaroitaan mukavasti, turvallisesti ja ehkä jopa ripeästi suuriakin etäisyyksiä. Se ei tee sitä erityisen taloudellisesti tai urheilullisesti, mutta ei se ole sitä väittänytkään. Pienen totuttelun jälkeen melko voimakkaasti tehostettu ohjaus ei edellytä ylimääräisiä korjausliikkeitä routavaurioidenkaan kohdalla. Fordin ja yhtiön materiaalivalintojen kunniaksi on jälleen todettava, että kaikki vivut ja vipstaakit ovat pinnoiltaan ehjiä ja ne toimivat. Tuulensuhinat puuttuvat ainakin kohtuullisilla nopeuksilla, eikä hälyäänistä ole niistäkään riesaa. Vinyylisohva tuntuu miellyttävältä. Seuraa hillitty huojahdus, jotakin isoa on tekeillä. Kölnin Granadat saivat hoitaa niiden roolin ja niin myös kävi. Sivupaneelit kätkevät muun muassa varapyörän nerokkaine nostimineen. Tietenkin pienten mukavuusuhrausten vastapainoksi niillä pystyi luontevasti manöövereihin, jotka olisivat tuntuneet jo aika rajuilta tässä edeltävässä jätissä. Ilmiö ei ole täysin tuntematon edes saman aikakauden Continentaleissa, joiden ohjaussimpukka kiinnityksineen lienee paljolti samaa sukua. Pituus, leveys, korkeus… Klaustrofobia ei asu täällä. Mitä tulee matkustamon tiloihin, niin niitä voi luonnehtia parhaiten sanalla riittävä. Mobilisti 3/23 naavat lämminhenkisen kokonaisuuden. Vuoden 1978 USA:ssa LTD:n tuottama aistideprivaatio ei ole ollut enää mitenkään poikkeuksellista edes hintaluokassaan, mutta seuraajamalleja ajaneena on pakko myöntää, ettei kehitystä tässä suhteessa kyetty viemään enää eteenpäin. Vinyyli itsessään on pehmeää, sitkasta sorttia, mutta istuimen perusrakenne on kuitenkin suhteellisen tanakka. Pisteet Fordille. Kojelauta ja hallintalaitteet ovat tuttua ja turvallista Amerikan kauraa. Emme myöskään lähteneet kokeilemaan, montako kaljakoria sen ruumaan mahtuisi, koska kuivannuiva kirjoittaja ei käytä kyseistä nestettä. Kattoteline on tuhdin tuntuinen ja erityisen käyttökelpoinen esimerkiksi isohkoille laatikoille tai matkalaukuille, jotka saa lukittua säädettävien poikittaispienojen väliin. 70 . Ei hassumpaa tavalliselta perheautolta. Luotsi ei tunne hukkuvansa ohjauspyörän taakse. Käynkö minä täällä useinkin. Suomen Fordin ponnistelut amerikkalaistuotteiden täällä myymiseksi viilenivät jälleen voimakkaasti öljyn saatavuuden heiketessä ja dollarin kurssin vahvistuessa. Sorkan siirto oikealle ja varovainen painallus saa aikaan matalan murahduksen saatteleman lipumisen eteenpäin. Vaihtoja on vaikea havaita. Auto kokonaisuudessaan ei tosiaankaan hytky eikä vello vakavasti edes isommissa poikittaissaumoissa tai pahimmissa töyssyissä – ei ainakaan sallituilla nopeuksilla. Ne ovat kunnon terästä, joten ainakin kovahermoisempi voisi rojauttaa sisään vaikka kokonaisen V8:n, eikä kenenkään päivä menisi pilalle. Odottamaton yksityiskohta on lattian kolmannen penkkirivin peittävien luukkujen/selkänojien järeys. Terävimmissä montuissa ohjauspyörässä tuntuu kuitenkin sekunnin ajan jotakin hieman epämääräistä; kuin ajaisi puolityhjillä ristikudosrenkailla. Kauniina syysiltana Country Squiren luotsaaminen suomalaisilla pikkuteilläkin on rentouttavaa ja suorastaan nautinnollista. USA:ssa tuota aistimusta ei ole välttämättä kohdannut tiestön yleisen laadun myötä kuin hyvin harvoin; Suomen sivuteillä tilanne on pykälää rosoisempi. . Tavaratila itsessään on huolellisesti verhoiltu ja vaikka autoa on selvästi käytetty arjen askareissa, on tila edelleen kiitettävän siistissä kunnossa. Suomeen saattoi tulla uutena joku iso Ford-farmari tästäkin sukupolvesta, mutta ne ovat olleet yksittäiskappaleita joko lähetystöille tai todella määrätietoisille yksityisasiakkaille. Country Squire on siis kelpo jatke olohuoneelle, mutta miten on arkisen aherruksen laita. Kaikki on värikoodattua – ja ehjää. Huomattavan onnistunut värinäeristys pitää karkean asfaltin perusjyrinät siellä, minne ne kuuluvatkin: ulkona. Juttumme autoon on uutena asennettu vetokoukku, mutta kun kirjoittajalta puuttuu karavaanigeeni, emme yrittäneetkään etsiä peräämme mitään ylimääräistä. Kyseessä on lähinnä esteettinen haitta; ehkä joku jälkituotantospesialisti on jo kehittänyt sellaisen keinohartsiyhdistelmän, jota käytettäessä vain kuljettajan peukalot kuluvat. Jotakin pientä nitinää jostakin kaukaa takaa saattoi kuulua töyssyissä, mutta esimerkiksi kojelaudan tienoo vaikeni kuin muuri. Kehyksettömällä lasilla varustettu ovi – autohan on silloisten Fordien tapaan pillared hardtop – aukeaa herkästi ja loksahtaa mekanismiltaan herkullisen raskaasti. Country Squiren yleisolemus on ryhdikäs ja ajattoman tyylikäs – jos pitää kirjoittajan tavoin 70-l muotokielestä ja aitoa puustoa suojelevasta teippikollaasista. Aukiolevaa ovea katsoessaan hahmottaa, että sen väliin on täytynyt mahduttaa kohtalaisen järeä kylkitörmäyssuoja ja tarvittaessa kahdenkin sähköikkunan mekanismit ja muut vempaimet. Auton etukulmien sijainnin pystyy määrittelemään helposti, mikä auttaa siirryttäessä piha-alueelta kapealle paikallistielle. Mutta nyt takaisin isojen asioiden äärelle. Vauhtia ei kerry nykytykkien tapaan salamannopeasti, mutta kyllä tällä kerkeäisi ohi melkoisistakin yhdistelmistä. DoorGate toimii yhä varsin herkästi ja on sen verran jousikeventeinen, että hennompikin henkilö pystyy hallinnoimaan sitä yhdellä kädellä. Se luo kieltämättä turvallisuuden tuntua
maalaisorava.indd 71 maalaisorava.indd 71 16.4.2023 21.44 16.4.2023 21.44. 6 447 USD, (Ford Pinto Squire Wgn 4 343 $; Buick Estate Wgn 6 394 $; Chevrolet Caprice Classic Wgn 6 151 $; Mercury Marquis Wgn 6 292 $) Vakiomoottorina 1978 Ford-farmareissa oli 351-kuutiotuumainen, 145 hv:n V8 ja suurin tarjokas oli Vakiomoottorina 1978 Ford-farmareissa oli 351-kuutiotuumainen, 145 hv:n V8 ja suurin tarjokas oli 202-hevosvoimainen 460 cid. Fordin koko isojen farmarien tuotannon 1978 HINTA USA:SSA alk. Mobilisti 3/23 . 71 Ford LTD Country Squire 1978 MOOTTORI Tyyppi: kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen 90° V-moottori, lohko ja kansi valurautaa, ketjukäyttöinen nokka-akseli, hydrauliset venttiilinnostimet, 5 runkolaakeria, kaksikurkkuinen Motorcraft-kaasutin Iskutilavuus: 6 590 cm 3 , sylinterimitat 101,6 x 101,6 mm, puristussuhde 8,1 Teho: 162 hv (SAE net)/3 800 r/min Vääntömomentti: 426 Nm (SAE net)/1 800 r/min VOIMANSIIRTO Kolmivaihteinen SelectShift Cruise-O-Matic C6 -automaattivaihteisto, momentinmuunnin, takaveto, valitsin ohjausakselilla, vetopyörästön välitys 2,47 JARRUT Tehostetut 2-piiriset jarrut, edessä jäähdytetyt levyt ja takana rummut OHJAUS Tehostettu kiertokuulaohjaus, 4,1 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, kierrejouset, yksi ylempi ja kaksi alempaa pitkittäistukea, panhard-tanko KORIRAKENNE Kokoteräskori, erillinen perimetrirunko MITAT Pituus: 5,73 m Leveys: 2,02 m Korkeus: 1,44 m Akseliväli: 3,07 m Raideleveys: 1,62/1,63 m Tavaratila: 2,7 m³ (+ 0,20 m³ lattian alla, istuintyynyt irrotettuna) Omamassa: n. 71 Mobilisti 3/23 . 400 kuutiotuuman versio edustaa kompromissia vetovoiman, polttoaine202-hevosvoimainen 460 cid. 2 150 kg Rengaskoko: HR78-15 VALMISTUSMÄÄRÄ 71 285 kpl kpl, sis. taloudellisuuden ja hankintakustannusten kesken. 400 kuutiotuuman versio edustaa kompromissia vetovoiman, polttoainetaloudellisuuden ja hankintakustannusten kesken
Kaartin hävittäjälentorykmentti. 72 . Vierailujen kohdemaat eivät olleet sattumanvaraisia. Sieltä toimivat 1990-luvun alussa perustetut taitolentoryhmät Strizli MiG-29-kalustolla ja Russian Knights Suhoi Su-27-koneineen. Tällä matkalla kuuden hävittäjän tukikoneena oli Tupolev Tu-124. Ruotsalaiset tekivät toukokuussa 1972 kolmipäiväisen vierailun kymmenellä varhaisella, lyhytrunkoisella Saab J35A Drakenilla, vaikka paljon uudempi F-malli oli jo käytössä ja Drakenin seuraaja Saab 37 Viggen odotti jo nurkan takana palveluskäyttöön tuloa. kuva: Klaus Niska ilmastovierailut.indd 72 ilmastovierailut.indd 72 16.4.2023 12.37 16.4.2023 12.37. Mobilisti 3/23 Kubinkalaiset kylässä Punailmavoimien laivuevierailut Rissalaan Neuvostoliiton ilmavoimien kanssa harjoitettu vuoroin vieraissa -käytäntö toi sikäläisiä ylpeydenaiheita uteliaiden silmäiltäviksi Suomessakin – joskus ensimmäistä kertaa lännessä. Kaikissa näissä tapahtumissa neuvostoliittolaisena yksikkönä oli eliittilaivue, 234. Mobilisti 3/23 72 . Ruotsi taas oli puolueeton ja omasi omaa konetuotantoa. puoluekokousta. Kyösti Partonen N euvostoliiton ilmavoimat tekivät ensimmäiset laivuevierailut läntiseen Eurooppaan 1967, kun tusina MiG-21FL-koneita piipahti Uppsalaan Ruotsissa. Teksti "Komsomolskaja garantia" koneen numero 40 oikealla puolella, toisella puolella muistettiin 17. Hävittäjälentolaivue 31:n ratsuina MiG-21BIS-osasto näytti uuden alatyypin ensimmäistä kertaa lännessa kesällä 1974. Nato-maa Ranska ylläpiti hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja herätti liittoutuman organisaatiossa pahaa verta. Neuvostoliittolaiset tekivät saman vuoden syyskuussa vastavierailun Reims’iin, vain kaksi kuukautta aikaisemmin käyttöönsä ottamilla MiG-21:n kolmatta sukupolvea edustavilla MiG-21MF-koneilla. Ranskalaiset vierailivat Domodedovossa kesäkuussa 1971 Mirage IIIC-koneilla, kun Kubinkan tukikohta oli remontissa. Kubinkan lentokenttä oli otettu käyttöön 1935 ja sitä on pidetty Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän parhaita yksiköitä esittelevänä tukikohtana. Elokuu 1974, MiG-21BIS Karjalan lennoston ensivierailu Moskovan lähellä sijaitsevaan Kubinkaan tehtiin kesällä 1973 kuudella MiG-21F-13:lla, jolloin tukikoneena mukana oli Douglas C-47, vanha kunnon ”kolmonen”
MiG-21BIS edusti koneperheen neljättä sukupolvea. Sen valmistus oli aloitettu kaksi vuotta aikaisemmin ja se jatkui 1980-luvun puoliväliin. BIS-version rakennetta oli parannettu ja koneen selässä olevan polttoainesäiliön tilavuutta lisätty, joten se oli aikaisempia versioita hieman korkeampi, leveämpi ja sen muodostus jatkui kauemmas taakse. Voimakkaampi, kerosiinia meluksi ja lämmöksi muuttava voimalaite vaati myös enemmän ilmaa, joten moottorin ilmanottoaukkoa kasvatettiin halkaisijaltaan. Lisäksi vanhojen MiG-ohjaajien muunnoskoulutuksen arvioitiin onnistuvan verraten helposti. Tämä kehitysversio oli tuolloin vielä tuntematon alatyyppi lännessä eikä sen tyyppimerkintää vielä tiedetty. Suomalaisten käyttämä MiG-21F-13 kulki nimellä Fishbed-C. Vieraileva osasto saapui Antonov An-26:n tukemana kauniissa, aurinkoisessa säässä viidellä koneella. Kaartin hävittäjälentorykmentin edustajat saapuivat paikalle vuotta aikaisemmin käyttöönsä ottamilla MiG-21BIS -koneilla. Versio oli jäävä 21:n viimeiseksi tuotantomalliksi. Vieraiden osastoja sooloesityksen lisäksi paikalla vilahti myös vasta samana kesänä isäntälennostossa käyttöönotettu uusi kaksipaikkainen MiG-21UM, joka poikkesi selkeästi aiemmista lakatuilla metallipinnoilla olevista vanhemmista MiGeistä. Elokuussa 1974 vierailijat eli 234. Kubinkalaiset valitsivat vierailukohteekseen tukikohdan suomalaisen ystävyyslaivueen, Karjalan lennoston Siilinjärven Rissalassa, Kuopion pohjoispuolella. Lentonäytöspäivänä sää olikin sitten perinteisemmän vetinen. Suorituskyvyn kannalta merkittävä muutos oli Tumanski R-13-suihkumoottorin korvaaminen entistä tehokkaammalla R-25:llä. Näistä neljä oli pintakäsitelty paljasta metallipintaa muistuttavalla kirkkaalla lakalla, viidennen koneen ollessa kauttaaltaan vaaleanharmaa. Neuvostoliitossa peruskorjatut suomalaiskoneet palasivat kauttaaltaan hopeanharmaiksi maalattuina, joka tukee tätä tietoa. Kaikkiaan MiG-21 on ja jäänee maailman eniten valmistetuksi suihkuhävittäjätyypiksi yli 9 000 koneella – luku ei sisällä kiinalaisia Chengdu J-7 -koneita tai vientimalleina valmistettuja F-7-perheen tuotteita. Samoin MiG-23 osoittautui melko temperamenttiseksi laitteeksi, jonka lentämiseen piti suhtautua nöyrästi. Tämän myötä koneen nokan profiili muuttui hieman ja samalla imuaukon etureunan muodostava koneistettu rengas kapeni selvästi. Metallinväristä konetta ei vielä ollut korjattu, kauttaaltaan hopeanharmaalla käsitellyn koneen ollessa kertaalleen peruskorjattu ja harmaaksi maalattujen olevan kahdesti peruskorjattuja. Tämän koneen kohdalla ihmetyttää koneen iän, korkeintaan kaksi vuotta, ja lentoajan suhde. Mobilisti 2/2023). 73 olivat tuolloin kymmenisen vuotta käytössä olleet MiG-21:n ensimmäistä sukupolvea edustavat Mikojan-Gurevitsh MiG-21F-13-hävittäjät (ks. kuva: Klaus Niska Viiden koneen rivistön ensimmäisenä harmaaksi maalattu numero 35, muiden koneiden ollessa kirkkaalla metallilakalla käsiteltyjä. kuva: Klaus Niska ilmastovierailut.indd 73 ilmastovierailut.indd 73 16.4.2023 12.37 16.4.2023 12.37. Se tehtiin pari vuotta myöhemmin BISsin ja suureen MiG-23:een tutustumisen jälkeen, jonka kaksipaikkaisella versiolla käytiin lentämässä. Myöhemmin kokemus osoitti tämän olettamuksen oikeaksi. Mobilisti 3/23 . Värityksen on kerrottu ilmaisevan onko konetta peruskorjattu vai ei. Sen oletettiin ennakoivan myöhemmin hankittavia uudempia MiGejä, vaikka vielä tuolloin ei ollut päätetty ”hopeatorven” korvaavaa tyyppiä. Kahdesti peruskorjatulla koneella on joko lennetty ilman vaurioita yli tuhat tuntia tai se on käynyt kolarikorjaamolla jo kahdesti. Tyyppi aiheutti melkoista sekoilua läntisissä ilmailulehdissä Naton antaessa sille koodinimen Fishbed-L. Numero 37:n ohjaamolla neuvostoliittolaista ja siiven kärjen edessä suomalaista sotilaspukutyyliä. Sen kesyttämisessä ylimielisyys saattoi jäädä ohjaajan viimeiseksi virheeksi, jonka hän muisti lopun ikänsä. Taustalla osaston mukana saapunut Antonov An-12 -kuljetuskone. MiG-23 oli kookas ja teknisesti monimutkainen kone, eikä sen katsottu tarjoavan vastaavaa etua vanhempaan MiGiin verrattuna
Mukana oli useita koneita samoilla numeroilla kuin neljä vuotta aikaisemmin, mutta niitä oli maalattu ainakin osittain uudelleen. Isäntiä ja vieraita asettumassa muotoon virallisia seremonioita varten. Kääntyväsiipisenä kone on kookas ja teknisesti monimutkainen sekä varsin janoinen. Numero 23 ohjaajineen Rissalassa elokuussa 1978. Itse asiassa niiden runko oli pitkälti uudelleen suunniteltu sekä samalla kevennetty. arvostetun yhdysvaltalaisen Aviation Week & Space Technology -julkaisun kannen. Tästä tilaisuudesta otetut kuvat levisivät ympäri maailmaa eri ilmailulehtiin, valloittaen mm. Mobilisti 3/23 Elokuu 1978, MiG-23ML MiG-23 oli MiG-21:n seuraajaksi suunniteltu jokasään torjuntahävittäjä. Koneita valmistettiin yli 5 000 kappaletta. kuva: Klaus Niska Jälkimmäistä MiG-23-vierailua kesällä 1978 sää ei suosinut kuten neljä vuotta aikaisemmin. MiG-23:sta kehitettiin myös rynnäkkökonetyyppi MiG-27. kuva: Klaus Niska ilmastovierailut.indd 74 ilmastovierailut.indd 74 16.4.2023 12.38 16.4.2023 12.38. Sen suunnittelussa huomioitiin Vietnamin sodan kokemukset, pitäen arkkivihollisena suurikokoista F-4 Phantom-monitoimihävittäjää. Tämä vierailu oli ensimmäinen kerta, kun MiG-23 nähtiin lännessä, vieläpä ennen tuntemattomana uutena alatyyppinä. Varhaisissa versioissa oli tyypillisenä piirteenä sivuvakaajan pitkälle eteen jatkuva etureuna, joka oli Rissalassa vierailleissa toisen sukupolven MiG-23ML-alatyypin koneissa pienennetty. Siis kallis käyttää ja työläs ylläpitää. Tuolloin ohjaajakoulutuksessa ollut USAF:n pilotti kertoi sittemmin yhä muistavansa kyseisen numeron Elokuu 1978: MiG-23ML:n maailman ensi-illan yksi esiintyjistä oli kone numero 22. Aurinkoisessa säässä koneet pysäköitiin lentoaseman asematasolle nokatusten. Oletettavasti myös tutka. Koneelta ei vaadittu suurta ketteryyttä, mutta sen lentoonlähtöja laskeutumisnopeuksien piti olla MiG21:tä pienemmät. kuva: Klaus Niska MiG-23-koneiden ohjaajat lensivät vaaleansinisissä haalareissa ja valkoisessa kypärässä. Kuuden koneen osasto saapui Rissalaan elokuun ensimmäisenä, Karjalan lennoston MiG21F-13-koneiden vastaanottamana. Koska tutkaa ei tarvittu, sen eturunko oli muotoiltu uudelleen ja moottorin ilmanottoaukkojen edessä olleet säätölevyt oli jätetty pois, koska koneen toimintanopeuksilla matalissa lentokorkeuksissa niille ei ollut tarvetta. Kyseisen ruudun laukaissut kuvaaja kertoi hankkineensa otosten myyntituotoilla kaksi ammattilaismallin moottori-Nikonia. 74 . MiG-23:n prototyyppi lensi ensilentonsa 1967 ja tyyppi otettiin laivuekäyttöön 1973. Sen tyyppimerkintä selvisi vasta vuosia myöhemmin. Suomen, Ranskan ja Ruotsin vierailuja varten ML:stä riisuttiin varustelua: koneista oli poistettu kaikki siipiripustimet, infrapunaetsin ja osa mittareista
Sotilasilmailupiirejä ympäri maailman kohahdutti keväällä 1986 uutinen koneen saapumisesta laivuevierailulle Rissalaan saman vuoden heinäkuun alussa – tyypin, josta oli lännessä nähty siihen mennessä vain satelliittikuviin perustuvia erilaisia hahmotelmia. tukialuskone ja viimeksi MiG-35, joka jatkaa ensilinjan koneena, viimeisten MiG-29:en toimiessa Venäjällä harjoitushävittäjinä. Myöhemmin siitä on kehitetty monia eri alatyyppejä, mm. tapahtuneesta saapumisesta, että sitä oli seuraamassa suuri joukko kotija ulkomaalaisia ilmailutoimittajia ja -kuvaajia. Tähän saakka kaikki hyvin. kuva: Klaus Niska Poltto palaa! Ensimmäinen MiG-29:n julkinen sooloesitys maailmassa alkamassa Rissalassa toinen heinäkuuta 1986. Syksyllä samat koneet vierailivat sekä Ruotsissa että Reims’ssä Ranskassa. Mobilisti 3/23 . MiG-29:n suunnittelu alkoi 1974, se lensi ensilentonsa syksyllä 1977 ja otettiin palveluskäyttöön elokuussa 1983. Lehden kuvasta oli tunnistettavissa melkoinen lauma kotimaisista pienoismallipiireistä tuttuja kasvoja. Belenkov jyristeli koneellaan näyttävän matalan sään ohjelman ja osastokin esiintyi. Ensimmäiset kuvat uudesta tyypistä saatiin satelliiteilla Ramenskojen koelentokeskuksesta, jotka kertoivat koneen päämuodon ja summittaisen koon. Rivistön jatkoksi oli luvassa MiG-23. Vastustajina tähtäimessä olivat etenkin USA:n ja pienempien Nato-maiden käyttöön tuleva F-16 Fighting Falcon sekä Northropin YF-17-hävittäjä. Päivän mittaan alueelle koottiin maanäyttelyyn kotimaisia koneita: MiGit 15UTI ja 21UM, Fouga Magister, Piper Cherokee Arrow ja Rissalassa kunnostetut veteraanikoneet AVRO 504K sekä Messerschmitt Bf 109G6. Lentonäytöspäivän aamuna taivas oli umpipilvessä. Ehkä suurin muutos oli vierailun isäntien hopeanhohtoisten MiG-21F-13-koneiden vaihtuminen suojamaalattuihin MiG-21BISseihin. Samoin saatiin ensituntuma suurempaan, F-15 Eagle-ilmanherruushävittäjää vastaan suunnitellusta Suhoi Su-27-koneen prototyypistä. Siitä huolimatta everstiluutnantti J. Näillähän Kubinkan miehet olivat vierailleet Rissalassa jo kahdeksan vuotta aikaisemmin. kuva: Klaus Niska ilmastovierailut.indd 75 ilmastovierailut.indd 75 16.4.2023 12.38 16.4.2023 12.38. MiG-29A numero 02 laskeutuu vierailun aikana pidetyn iltanäytöksen aikana hidastaen menoa jarruvarjolla. nappiin. Niin ainakin luultiin, kunnes vierailijoiden komentaja näki maanäyttelykoneet. Koneita oli mahdollisuus kuvata tässä vaiheessa, mutta kirkkaan auringonpaisteen aiheuttama lämpöväreily teki kuvien laadulle tepposensa. Ne rullasivat kiitotien pohjoispäähän ja sieltä kentän toisella puolella olevan hallin edustan rullaustielle. Niistä yksikään ei osunut ns. Hyvä, ettei herra hyppinyt koppalakkinsa päällä vaatiessaan Messerschmittiä poistettavaksi, koska moisen natsikoneen kanssa MiG-23:a ei esitellä. Tätä koneperhettä on valmistettu runsas 1 600 yksilöä. 75 kannen ja ohjaamokuvan, jossa näkyi mittaritauluun maalattu pystysuora viiva auttamassa ohjauksen keskittämistä. Valokuvia tarkastellessa niiden maalauksissa on kuitenkin eroja. Elokuu 1982, MiG-23ML Jälkimmäisen Rissalan vierailun koneina oli ainakin numeroiden mukaan osittain samoja yksilöitä kuin neljä vuotta aiemmin. Niiden media-arvo oli kuitattu jo Rissalassa. Neuvostoliittolaiset lähtivät paluumatkalle kohti Moskovaa täyspilvisenä elokuun neljäntenä. Heinäkuu 1986, MiG-29A MiG-29 kehitettiin kevyeksi rintamahävittäjäksi, korvaamaan vanhenevia MiG-21ja MiG-23-koneperheitä. Elokuun sääkin oli varsin syksyisen tuntuinen. Seuraavaksi ne pysäköitiin ja peitettiin hiekanruskeilla pressuilla hallin edustalle, koneiden jäädessä osittain näkymään harvan mäntymetsän takaa. Jälkimmäisestä amerikkalaiskoneesta kehittyi sittemmin F/A-18 Hornet. Saapuessaan aamupäivällä, koneet lensivät muodostelmassa kentän yli ja laskeutuivat yksitellen Kuopion kaupungin suunnasta. Mersua ei viety pois eikä MiG-23:a tuotu maanäyttelyyn. Helsingin Sanomat uutisoi koneiden 1.7. Iltaa kohti pilvisyys lisääntyi ja sää heikkeni sateiseksi
Siellä näkyivät pysäytysverkon puomien ja verkon yläreunat. Koneen rullatessa sinne etualalla ilmavoimien Dodge pick-up kärkkyy koneen irrottaman jarruvarjon noutoa osaston kuljetuskoneena toimineen An-12:n edessä. Samoin osaston huoltokoneena oleva Antonov An-12 oli pysäköity kiitotien toiselle puolelle, nokka kohti katselijoita. Kone tuotiin lentonäytösillaksi maanäyttelyyn ja sen nokassa olevat suuret rahtiluukut avattiin sekä lattialla olevat rampit laskettiin alas, jolloin konetta oli mahdollista käydä mulkoilemassa myös sisältä. Rissalan lentokentän Juurusveden puoleinen pääty on hieman alaviistossa terminaalin suunnalta katsottaessa. Maassa pysäköidyn koneen ilmanottokanavat ja moottorin etummaiset turbiinin siivet saivat konetta zoomailevat Yhdysvaltojen lähetystön edustajat laukomaan ilmeisessä tiedustelutarkoituksessa runsain määrin maineikasta Kodachrome-diafilmiä. Tällä kertaa vieraileva MiG-29A tuotiin esille myös maanäyttelyyn. Soolokoneen laskeutuessa, oli sen laskunopeus liian suuri. MiG ohitti yleisöalueen ohjaajan voimakkaan jarrutuksen ansiosta nokka selvästi normaalia alempana, etummaisen laskutelineen joustintuen painuessa syvälle. Tässä ryhmässä mukana Rissalassa ollut MiG-29A-kone numero 10 on nykyään esillä Yhdysvaltojen Ilmavoimien museossa Wright-Pattersonin tukikohdassa lähellä Daytonaa Ohiossa. Kun MiGistä näkyivät enää sivuperäsimien yläosat, myös verkko heilahti alas: se pyydysti koneen. kuva: Klaus Nisk MiG-29 oli ensimmäistä kertaa esillä yleisölle maanäyttelyssä 1989. Neuvostoliittolaisten ensimmäinen ohjelmanumero ennen neljän koneen osaston esitystä oli yhden koneen taitolentoesitys, jonka aikana osasto nousi taivaalle. Samalla suuri määrä yleisöä vaihtoi suunnan pysäköintialueen sijasta kiitotien päähän, katsomaan millaista saalista verkkoon oli onnistuttu pyydystämään. Maanäyttelyssä oli edustava rivi Ilmavoimien kalustoa, yksija kaksipaikkaiset MiGit, Draken, Hawk ja potkurikoneita, muttei MiG-29:ää. Elokuu 1989, MiG-29A MiG-29 oli kolme vuotta aikaisemmin tapahtuneen maailman ensi-illan jälkeen käynyt lännessä muun muassa syyskuussa 1988 Farnborough’n ilmailunäyttelyssä Englannissa, sekä hävittäjänä että kaksipaikkaisena MiG-29UB-harjoituskoneena. Ensin jälkipoltolla esityslennolleen ponkaiseva soolokone ja sen jälkeen neljän koneen osasto. Ohjaaja laukaisi koneen jarruvarjon sen ollessa vielä ilmassa, jolloin varjon vaijeri katkesi. Niinpä koneella ei enää ollut samanlaista kansainvälistä uutuusarvoa kuin edellisellä visiitillä. Katsojat odottivat jännityksellä, meneekö lasku pitkäksi. Konetta rullataan vauhdikkaasti pois asematasolta osallistumaan näytöksessä. Vierailuun kuuluvan keskiviikkoillan lentonäytöksen avasivat Suomen ilmavoimat. Tällä kertaa tukikoneena oli suuri Antonov An-124, joita ei montaa ole ollut punatähtisten ilmavoimien väreissä. Yleisöalue oli lähin paikka, josta vierailevat koneet olivat nähtävissä kiitotiellä, niiden toimiessa honkain keskellä olevalta seisonta-alueeltaan. Näytöksessä esiintyivät totuttuun tapaan ensin isännät: Hawk-pari ja -soolo, Draken sekä viimeisenä herkkuna MiG-21BIS. Mobilisti 3/23 Lentonäytökseen saapui runsaasti katsojia myös pienkoneilla eri puolelta maata. Vierailevien, tuotannon alkupään koneiden sivuperäsimet oli päivitetty jättöreunastaan leveämpiin ja kuuden koneen osaston mukana oli myös kaksi hyvin varhaista tuotantokonetta. Kone on ilmeisesti näyttelyä varten maalattu uudelleen ja sen kupeeseen on lisätty kaartin yksikön tunnus, jollaista siinä ei ollut ainakaan Suomen vierailun aikana. Niissä ei ollut siiven yläpuolella sivuvakaajan etureunan jatkeena olevia omasuojaheitteiden laukaisulaitteita. Kuudesta MiG-29:stä kolmas ja viides ovat aivan tuotannon alkupään koneita, joissa oli alaevät sivuperäsimen alla. Neuvostoliittolaiseen tapaan kone rullattiin paikalle varsin rivakasti. kuva: Kyösti Partonen ilmastovierailut.indd 76 ilmastovierailut.indd 76 16.4.2023 12.38 16.4.2023 12.38. 76 . Iltanäytöksessä 1986 koneet toimivat siviililentoasemaa vastapäätä olevan sotilashallin edustalta. Toisaalta niissä oli sivuvakaajan alapuolella alaevät, jotka poistuivat tuotannosta varsin pian. kuva: Klaus Nisk Vuoden 1989 vierailijoiden MiG-29:t ja isäntien MiG21BIS:t vastaanottoseremonioiden aikana
Koulutusryhmät MiGiin oli jo jaettu ja matkalaukutkin miltei pakattu. Laivuevierailujen sarjan viimeinen visiitti oli Karjalan lennoston kuuden MiG-21BIS-hävittäjän vierailu Kubinkaan elokuussa 1991, Fokker F.27-kuljetuskoneen tukemana. elokuuta useita vuosia MiG-esityslentäjänä toiminut Jarmo ”Charles” Lindberg, myöhempi Ilmavoimien ja Puolustusvoimien komentaja sekä vuoden 2023 vaaleissa valittu tuore kansanedustaja. Kun näitä jaettiin neuvostoliittolaisille, he tunsivat itsensä kiusaantuneiksi. kuva: Kyösti Partonen ilmastovierailut.indd 77 ilmastovierailut.indd 77 16.4.2023 12.38 16.4.2023 12.38. Kolme päivää myöhemmin vanhoilliset kaappasivat vallan Neuvostoliitossa, joka päättyi Jeltsinin demokraattien vastatoimiin. Lennoston kaulahuivi on Karjalan musta-punaisissa väreissä. 77 Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu… Vierailujen aikana tapahtui kaikenlaista pientä, josta suuri yleisö ei tiennyt. He yhdistivät värit natsi-Saksaan. Mobilisti 3/23 . . Vuoden 1989 MiG-29:n vierailun soolokone järjesti yllätysnumeron myös ohjaajalleen. Samoja tankkeja käytettiin myös varhaisemmissa MiG-21-versioissa, joten tästä ei aiheutunut suurempaa hämminkiä. Ja verkkoonhan se kone meni! Värirajojen perusteella kone näyttää olleen samalla numerolla Rissalassa myös kolme vuotta aikaisemmin. Lähtöaskel jäi tällä kertaa ottamatta. Yleisö ei matalan lentokorkeuden takia kuullut äänivallin paineaallon aiheuttamaa pamahdusta, mutta konehallin ikkunat helähtivät rikki… Yhdysvaltojen lähetystön lisäksi tapahtumissa vieraili arvatenkin monien maiden sotilasasiamiehiä ja muita lähetystöjen henkilökunnaksi naamioituja tiedustelu-upseereita. Neuvostoliittolaisia ainakin, joista Drakenia tankattaessa eräs luki kannettavalle nauhurille sekunteja ja toinen nosti yleisöalueella jalustalle asetetun kameran aikalaukaisimella ilmaan, ottaen sillä täyden ympyrän kuvia 90 asteen välein. Kerran MiG-23-soolokone ohitti lentonäytöksessä yleisön kiitotien itäpuolella, ylittäen suihkuharjoituskonehallin hieman liian suurella nopeudella. Mustana hevosena kisaan jälki-ilmoittautunut F-18 Hornet valittiin seuraavassa toukokuussa molempien tyyppien korvaajaksi, alkuperäisen suunnitelman yhdestä MiG-29-laivueesta ja kahdesta laivueesta länsikoneita sijaan. Ensivisiitillä maassa olevasta koneesta putosivat henkilökunnan virheen takia lisäpolttoainesäiliöt asfaltille, samalla vaurioituen. Siellä suomalaisen MiGin taitolentoesityksen lensi 16. Suomi pudotti DX-hankkeesta (Saab Drakenin seuraaja) paperilla mukana olleen MiG29:n pois. Saman vuoden joulupäivänä Neuvostoliitto lakkasi olemasta. kuvat: Kyösti Partonen Muhkea ukrainalainen Antonov An-124 oli vierailevan osaston kuljetuskoneena vuoden 1989 vierailulla. Tässä kone ohittaa yleisöaluetta nokan painuessa alas täysjarrutuksessa jarruvarjon irrottua koneesta
Tässä yhteydessä myös vanhat pyöränlaakerit ja akselitiivisteen voi poistaa. Happonen323.indd 78 Happonen323.indd 78 17.4.2023 12.27 17.4.2023 12.27. Akkuporasta on apua pinnojen irrotuksessa. Vanhojen moottoripyörien pinnavanteet vaativat kunnostuksen osalta melkein aina pinnojen – yleensä myös vanteen – uusimisen. Navan sisäpuolelle tulevat pinnat ovat alle 90-asteisella kulmalla olevia ja ulkopuoliset vastaavasti yli 90-asteisia. Ennen varsinaista pinnauksen purkua kannattaa tarkoin tutkia ja kuvata sekä vanne että pinnauksen rakenne. Rasvanpoiston jälkeen kävi ilmi, että joiltakin osin anodisointi on syöpynyt puhki ja korroosio iskenyt paljaisiin kohtiin. Syöpymät vaikuttivat olevan kuitenkin enemmän pistemäisiä ja puhdistuivat yllättävän hyvin Tekno Seesamin ruosteen ja hapettumien poistoaineella. Timo Happonen J os kyseessä on kromattu vanne, on sen pinta harvoin siinä kunnossa, että kelpaisi edes puhdistuksen jälkeen asennettavaksi paikoilleen. Navan sisällä, laakereiden välissä on putki, joka taka-akselia kiristettäessä estää laakereiden jumiutumisen. Vanteessa olevat reiät kertovat mistä suunnasta pinna tulee reikään, joten senkään suhteen ongelmia ei tule. HAPPONEN TIMO Moottoripyörän takapyörän kunnostus oSA 1 Tällä kertaa kunnostettavana on enduro-Yamahan takapyörä. Tässä tapauksessa pyörässä on ajan tyylin mukaisesti kullanväriseksi anodisoitu alumiinivanne, joka oli riittävän suora ja kolhiintumaton. Putkea saa siirrettyä sen verran navan sisällä sivuun, että pitkällä tuurnalla pääsee lyömään laakerit ulos pesistään. Pinnoja saa alkuperäisvaraosina. Pinnat sen sijaan olivat niin pahoin syöpyneet, että ne korvataan alkuperäisvaraosana saatavilla kromatuilla pinnoilla. Tärkeää on myös mitata vanteen paikka suhteessa napaan esimerkiksi pitkän viivoittimen ja työntömitan avulla. Laakerit irrotetaan tuurnalla. Varsinainen kunnostustyö alkaa vanteen puhdistamisella. Homma lähtee käyntiin tietysti pinnauksen purkamisella. Yamahan tapauksessa homma on sikäli helppo, että kaikki pinnat ovat saman pituisia ja niitä on vain kahta tyyppiä, eli pinnausta on lähes mahdoton tehdä väärin. Napa oli tehtaan jäljiltä mattamusta ja maali sen verran kulunut, että Vanteen keskityksen mittaaminen napaan nähden tehdään pitkällä viivaimella ja mauserilla
Alumiiniosille kannattaa ruiskuttaa pohjille happoväri. Pintaväriksi navalle tulee mattamusta. päätin poistaa sen kokonaan. Jäljelle jääneet maalinrippeet lähtivät kevyellä hiekkapuhalluksella. 79 Vanteen viimeistely tehtiin metallinkiillotusaineella. Osat voidaan pestä mineraalitärpätillä. Koska napa on alumiinia, maalin pysyvyyden takaamiseksi pohjalle kannattaa laittaa ruiskutettava happoväri. Hiekkapuhalluksella poistetaan loput maalit. Vanhassa Nitro Mors-purkissa oli vielä sen verran ainetta jäljellä, että sain sillä vanhan maalin kuorittua suurimmalta osin pois. Maalinpoistoainepurkissa oli vielä jäljellä riittävästi; loput rapsuteltiin teräsharjalla. Happonen323.indd 79 Happonen323.indd 79 17.4.2023 12.27 17.4.2023 12.27. Mobilisti 3/23 . Pohjamaalin ja pinnalle ruiskutettavan mattavärin jälkeen napa saa jäädä rauhassa kuivumaan ja odottelemaan laakereiden asennusta.
80 . Mobilisti 3/23 MUU FIAT SEAT BMW 320 oli aikanaan nuorison haaveauto. Saksalaisilla yliluokan autoilla on Suomenlahden eteläpuolisissa maissa vankka suosio. Onko tämä Wagner-yhtymän huoltovarikko. kuvat: Timo Mononen kuvatalkoot323.indd 80 kuvatalkoot323.indd 80 17.4.2023 11.21 17.4.2023 11.21. Taustalla sähköliikkeen huoltoautona toiminut BMW 600, johon on jo mallailtu menevämpiä valsseja alle. Valitse merkki: Fiat 238 pirteän oranssina. Liekö neuvostovallan ikeestä vapautunut Baltian maa ostanut ensihätään käytettyjä poliisivaunuja Saksasta. Liettuan poliisin vanha olympiavolkkari. Kalustokirjossa riittää, niin idästä kuin lännestä. Väriteemasta ja teippauksen jämistä tekisi mieli arvailla auton tehneen virkauransa Hankkijan rautaja maatalouskauppojen leivissä. Vietiinhän meiltäkin Viroon vanhoja brankkareita
Olemme aiemminkin julkaisseet tästä Oldsmobile-hauturista kuvan, nutta harmillisen heikolla resoluutiolla. Miksi se muuten on kanarialinnun keltainen. Mutta eivät sittenkään riittävän haluttuja. P5-polven Taunukset ovat olleet haluttuja harrastekohteita, etenkin HT-versioina. 81 Mobilisti 3/23 . Arvailemme yhä sen korittajaa – satavarmasti eurooppalaisen koriverstaan tuotosta. Auton asemassa en harrastaisi enää pitkän tähtäimen sijoitustoimintaa, leppoisat eläkepäivät tähtäimessä. Näitä ei tarvitse väistellä enää joka risteyksessä: toisen polven Datsun Sinilintu-farmari. 81 Kaunis Opel Rekord CarAvan on tainnut harrastaa jossakin vaiheessa joogaa ja tarkastellut asioita ylösalaisin tai sitten se on liittynyt paikalliseen fight clubiin. Toki myös käyttötarkoituksessa ja ajoneuvojen olemuksessa oli tiettyjä eroja. Volvo F88 onnistui diesel-rintamalla paljon paremmin kuin nimikaimansa Oldsmobilella. Mobilisti 3/23 . Suomessa se kuitenkin pötköttää. kuvatalkoot323.indd 81 kuvatalkoot323.indd 81 17.4.2023 11.21 17.4.2023 11.21
Tämä tuotannon loppupäätä edustava DKW F12 -projekti ei taida päästä koskaan maaliin – vaikka sen keulaa koristi uutena rengasvaakuna, joka kuuluu nyt maailman halutuimpiin. Renault 5 näyttää avoimelta ehdotuksille. Takaoven lukon suunnittelusta lienee vastannut Chubb tai joku muu kassaholvitehtailija. kuvat: Kalle Moilanen kuvatalkoot323.indd 82 kuvatalkoot323.indd 82 17.4.2023 11.21 17.4.2023 11.21. Hiljainen paikka. Mutta vieläkään se ei ole antanut täysin periksi. 50-luvun puolivälin Opel Olympia Rekord CarAvan päätyi yksinäiselle harjanteelle viimeisiin puolustusasemiin jo kauan, kauan sitten. British Petroleumin vahva läsnäolo Suomenkin markkinoilla alkaa olla enää hämärä muisto, joten BP Super Mix -tarra hätkähdyttää sitäkin enemmän
83 Ankkaparvi nurkkaan ahdistettuna. Lähikuva paljastaa yhden Ankoista menettäneen melkoisen siivun pyrstöstään. Liekö tuosta enää lentäjäksi. Toinen pakuista on leikattu riittävän avoimeksi vaikka hautaustai kioskikäyttöön. Mobilisti 3/23 . Elämä ehtyi, Elite ei – ainakaan vielä. Monessako vuosikymmeniksi ulkoseisontaan unohdetussa autossa etujalkatila on pölisevän kuiva. Ford Thames 300E:n urakat tässä maailmassa on hoidettu loppuun; jäljellä on vain paluu malmista malmiksi. kuvatalkoot323.indd 83 kuvatalkoot323.indd 83 17.4.2023 11.22 17.4.2023 11.22. Sisäkuva paljastaa neuvostomuovien kestävän heikosti Suomen subtrooppista ilmastoa, mutta kannattaa silti vilkaista lattialle
Päätin varmuuden vuoksi mennä helpoimman kautta, eli teetin työn ammattiverhoilijalla, Laura Keihäällä. Hämmästyttävää sarjatyötä, kun tietää kuinka harvoin tällaisia autoja valmistuu entisöinnistä. Bertone-Alfaa on rakennettu kymmenisen vuotta, mutta hanke edistyy vääjäämättä kohti loppuaan. Askeleet taaksepäin Asiat eivät taaskaan edenneet yllätyksittä. Hyvin kattovinyylin asennus sujuikin, reilun viiden tunnin aherruksen jälkeen tyylikäs materiaali istui täydellisen rypyttömästi. Homman niksit olivat siis vielä tuoreessa muistissa. Mobilisti 3/23 Juulian totuudet – Osa 8, yksi askel eteen ja kaksi taaksepäin Autoentisöinnit eivät tapahdu niin kuin television viihdeohjelmissa – kahdessa viikossa raadosta näyttelyyn. Akseli Nokkala juulia8.indd 84 juulia8.indd 84 16.4.2023 12.43 16.4.2023 12.43. Vai valmistuuko näitä Suomessa edes joka kymmenes vuosi. K attoverhoilun uusiminen oli seuraavaksi vuorossa. Keihäs valikoitui hommaan sen takia, että hän oli sattumalta verhoillut edellisen vuoden aikana peräti kaksi Bertone-Alfan kattoa. Nyt Laura on siis tehnyt jo kolme Bertonen kattoverhoilua reilun vuoden sisällä. Homma arvelutti, koska Alfa Bertonen kohdalla homma ei ole aivan helpoimmasta päästä. Saisinko asennettua arvokkaan materiaalin virheettömästi yhden kaaren ja takaosan erikoisen neliskulmaisen teräskehikon avulla. Ennen kankaan asennusta kattopeltiin liimattiin huopamatto, vastaavaa materiaalia moni autotehdas käytti 60-luvulla. Autoon ei voisi asentaa laseja ennen kattokangasta, koska tekstiilin reunat jäävät lasitiivisteiden alle. 84 . Lopputuloksen tulisi olla täysin rypytön, mutta olisiko se. Vertailun vuoksi vanhemmassa Giulietta Sprintissä niitä on kuusi, samoin muun muassa Kuplavolkkarissa. Kattoon kuuluu ainoastaan yksi vinyylikangasta ylöspäin kiristävä teräskaari. Tilastojen mukaan seuraava tulee työn alle 30 vuoden päästä. Nyt kävi niin, että kattoverhoilua kiristävä uusi terästanko (kaari) oli liian pitkä ja se painoi kattopeltiin molemmille puolille pienet ”nännit”
Moottori ja vaihteisto Moottorin rakentaminen ja varsinkin kokoaminen on mielenkiintoista puuhaa ja ainakin osan siitä olisin mieluusti tehnyt itse. Ei auttanut muu kuin purkaa täydellisesti istunut kattoverhoilu etuosastaan yli puoliväliin saakka, jotta saisin irrotettua kaaren pois ja lyhennettyä sitä lisää. Huolelliset moottorinrakentajat ovat kullan arvoisia. Normaaliproseduuri on kakkosja joskus myös kolmosvaihteen synkronoinnin uusiminen. Valmiina ovat korityöt, maalaus, moottori, vaihdelaatikko, istuimet, kattoverhous, osa alustarakenteista sekä muutamia pienempiä osakokonaisuuksia, kuten lämmityslaite ja lasinpyyhkimien vivusto. Hän naputteli uretaanituurnalla ja pikkuvasaralla hellävaraisesti nännit alas. Sieltä ei löytynyt yllätyksiä. Mittausten perusteella olin lyhentänyt kaaren molempia päitä, mutta en näköjään riittävästi. Alfa Romeon sydän, kuvankaunis täysalumiininen, kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu voimanpesä olikin työn alla seuraavat kaksi vuotta. Onneksi asia huomattiin tässä vaiheessa, eikä vasta joskus myöhemmin, kun kone olisi ollut jo autossa paikallaan. Olin kyllä mitannut kaaren päät ja syvennykset, jonne nuo päät pujotetaan. Näin tanko oli paikallaan ollessaan – pienessä jännityksessä – taipunut suoremmaksi, ja kaaren päät olivat työntyneet pidemmälle kuin aiemmissa mittauksissa. Aina ei välttämättä tarvita edes uusia osia, jos vain purettuja vaihdelaatikoita tai niiden osia sattuu lojumaan nurkissa. Sekin pelotti. juulia8.indd 85 juulia8.indd 85 16.4.2023 12.43 16.4.2023 12.43. Aika kuitenkin oli koko ajan kortilla, joten olin vienyt koneen Pirkanmaalle moottorinrakentamiseen erikoistuneelle kaverilleni. Sylinterikansi sekä alakerta uudelleen auki, tutkimalla ja mittamaalla asia selviäisi. Syyksi paljastui yksi lievästi kiero kiertokanki. Mobilisti 3/23 . Yksi viivytys voimanpesäprojektiin tuli loppuvaiheessa, kun myllyn piti olla jo valmis. Moottori ei tuntunut pyörivän ihan normaalisti, kun sitä pyöritti käsin kampiakselin päästä. Työ ei lopulta ollut niin hankala, että sitä olisi kannattanut vältellä. 85 Tämä ei ilmeisesti tapahtunut heti asennuksen yhteydessä, ainakin huomasin asian vasta viikkojen päästä. Huh, katto oli reunoistaan jälleen suora ja maalipinta ehjä. Lipsuvat ne aikataulut muillakin. Harmitus oli suuri. Maalipinta ei saisi murtua, koska siinä tapauksessa edessä olisi vaativa korjaustyö maalarille. Vaihdelaatikon läpikäynnin ulkoistin myös, tavallaan vahingossa. Tuleen ei koskaan pitäisi jäädä makaamaan. Lahjoitin varaosia yhdelle osaavalle harrastajalle, joka taas lupasi vastapalveluksena tutkia ja tarvittaessa kunnostaa vaihteiston. Ehkä kevätaurinko antaa motivaatiota jatkaa. Moottorivelho Pertti ei jäänyt jahkaamaan. Oli viisainta pelata taas varman päälle. Kattokaari painoi kattoon kuprut, vaikka se oli kyllä mitattu ja lyhennetty. Britit käyttävät Bertonen kattomateriaalin tyypistä nimitystä ”snake bite”. Atri Aalto Miracle Teamista lupautui hätiin. Nelosja vitosvaihteen synkronointi ei yleensä kulu, joten esim. Kumma kyllä, vaikka valmista on paljon, aina vain enemmän tuntuu olevan tekemättä ja kesken. Itsestään materiaali ei näyttänyt nousevan paikoilleen. Lopuksi oli pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä työhön. Lisäksi piti hoitaa nuo kuprut katosta. Lyhensin tankoa 5 mm lisää molemmista päistä. Nyt entisöintiä alkaa olla takana kymmenen vuotta. Kieltämättä perforointikuvio muistuttaa käärmeenpuremia. . Nyt uudet mittaukset tankoon ja katon reunoihin. Ilmeisesti kattopelti oli painanut kaaren keskiosaa alaspäin. Kiirettä ei tosin ollut, koska homma eteni yskien myös omassa tallissa. Pellin kuprujen varovaiseen suoristukseen löytyy onneksi hyviä ammattilaisia. Kattoverhoilun takaisin asennus ahdisti ja lykkäsin hommaa kuukausitolkulla. Aina löytyi jotakin muuta, muka tärkeämpää tekemistä. nelosen synkronointirenkaan ja kytkentähammaspyörän voi vaihtaa käyttämään kakkosvaihdetta
Lähinnä näin vain jotain, josta varhaisteinin ymmärryksellä puuttui ainakin tarpeeksi leveät takarenkaat ja, paremman selityksen puutteessa, raakaa voimaa ja kaikkea sellaista. Mobilisti 3/23 SE ENSIMMÄINEN SE ENSIMMÄINEN Autonostospektaakkelini osalta kohtalon rattaat nytkähtivät liikkeelle roiman haaveilun muodossa, kun 1980-luvun alussa vielä kotona asuessani isäni ehdotti minulle, 14-vuotiaalle mopoa kinuavalle pojalleen, että mieluummin kuin vaarallisen kaksipyöräisen, hommaisimmekin yhdessä jonkun harrasteauton, ja siitä tulisi lopulta minun ensiautoni. Pikaisen lehtienostoreissun ja viiden minuutin innostuneiden selailujen jälkeen sukupolvet ja mielipiteet törmäsivät oikein kunnolla: isäni sormi oli pysähtynyt osoittamaan Sportscar Classics -lehden taivaansinistä Jaguar E-typeä. Mobilisti 3/23 86 . Lukemattomat olivat kuitenkin ne päivät, jolloin minä, tuleva automiehemme, selasin V8-Magazineja ja karkasin Sony Walkman -korvalappustereot päässä Dire Straitsin sävelin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Minun sormeni kun oli pysähtynyt V8-Magazinen pieneen kuvaan, jonka alla luki: " '78 Camarossa on Pontiacin 400 cid". Minä katsoin hänen ehdotustaan typertyneenä. Veekasilla. 86 . Ymmärrettävästi yhteisestä harrasteautoprojektista isäni kanssa ei koskaan tullut yhtään tuon enempää. Sieluni oli myyty. Jaakko Kanervisto camaro.indd 86 camaro.indd 86 17.4.2023 11.25 17.4.2023 11.25. Hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty, joten isäni ehdotti, että kumpikin valitsee autolehdistä omasta mielestään sopivan kohteen ja näin päätämme tulevan yhteisen harrasteemme merkin ja mallin. Nuoruuden intoa ja uhoa tarvittiinkin kovasti, kun olin mennyt pyhästi lupaamaan vessanpeilistä tuijottavalle totiselle miehenalulle, että minä se muuten ostan ensimmäiseksi autokseni Chevrolet Camaron. Noissa haaveissa oli kaikissa aina samat kaksi yhteistä nimittäjää: nuori mies ja unelmien Juuri mikään luonnonvoima ei liene niin nujertamaton kuin nuoren automiehen ensimmäisen auton ostokuume
Mobilisti 3/23 . Deutschland, Deutschland über alles Yllättäen noihin hattaraisiin suunnitelmiini tuli positiivinen nytkähdys juuri ennen ylioppilaskirjoituksia. Saattamassa ollut isä huusi varmuudeksi maailmalle lähtevälle pojalleen saatesanat perään: ”Et sitten tuo mitään jenkkiautoa!”. Ostin saksalaisen Auto, Motor und Sport -lehden ja toiveeni vahvistuivat: käytetyt Chevrolet Camarot olivat Saksassa minulle mahdollisen hintaisia! Kun puhelu Tampereelle uudelleen yhdistyi, artikuloin ryhdikkäästi: ”Kyllä kiitos, lähden mielelläni vuodeksi Saksaan töihin”. 18-vuotiaalle miehenalulle se oli totuuden nimissä jokseenkin vakavahko paikka, semminkin kun olisin kohta yksin vieraassa maassa, ei ollut internettiä, ei kännyköitä, eikä oikeastaan mitään muutakaan hajua yhtään mistään. Silloin 1980-luvulla internetittömässä maailmassa tuon autonostohaaveen toteuttaminen oli yhtä realistista kuin vaikka nykymaailman teinin uhoaminen reissusta syvälle jonnekin Burkina Fason takamaille hankkimaan vesipuhvelin kuolaimia. Päättäväisesti sujautinkin tietyn kuluneen Dire Straitsin c-kasetin putkikassiin matkashekkien kaveriksi. paluumuuttoauto oli laillista tuoda ulkomailta ilman veroseuraamuksia Suomeen, kunhan vierailla mailla oli ensin asuttu ja auto omistettu siellä yli vuoden ja auton ostohinta tienattu ulkomailla työskentelyllä. Itse en koskaan epäillyt autonhankintahaaveeni taloudellista, tai mitään muutakaan, järkevyyttä. Minulle taas tuo esitetty vaihtoehto ei tullut kuuloonkaan, olihan nuori vereni jo vuosikaudet myrkyttynyt amerikkalaisten veekasiautojen legendoilla. Maailmaa enemmän nähnyt ja kokenut isäni ei kuitenkaan sulattanut vahingossa paljastunutta suunnitelmaani käytetyn jenkin tuonnista paluumuuttoautona. Kummisetäni, tekstiilialalla elämäntyötään tekevän suorapuheisen ulkomaanmyyntipäällikön puhelimitse esittämä tarjous oli lyhykäisyydessään pysäyttävä: ”Kuulin, että haluaisit vuodeksi ulkomaille töihin. Voin järjestää sinulle vuoden harjoittelupaikan tekstiilitehtaaseen Saksaan”. Sanoinkin empimistä kovasti vieroksuvalle johtajalle, että soitan alle puolessa tunnissa takaisin ja sanon sitten kyllä tai ei. Juuri kukaan ei uskonut. Tosiasia kuitenkin oli, että kymmenisenkin vuotta vanhat Chevrolet Camarot olivat tuolloin 1980-luvun lopulla Suomessa vielä aivan utopistisen hintaisia itäsuomalaiselle pienen paperitehdaspaikkakunnan koulupojalle. Suomen sen aikaisen autoveropolitiikan tulkinnan mukaan ns. Lähtöpäivänä Seutulan lentokentällä heilautin rennosti kättä koti-Suomeen jääville vanhemmilleni. Vuosia oli nuppineulalla seinään kiinnittämäni GM:n F-korimallisen poniauton keskiaukeamakuva ensimmäinen näky minkä aamulla herätessäni näin, ja viimeinen näky mikä verkkokalvoilleni piirtyi ennen yötä. Olin heti kiinnostunut, mutta yksi aivan ratkaisevan tärkeä asia minun oli ensin tarkistettava. Kymmenvuotiaiden Camaroiden pyyntihinnat olivat tuolloin Saksassa noin 8 000 DEM. 87 Mobilisti 3/23 . 87 autonsa. Kuulemma jos joku auto on tuotava, niin toki uudenkarhea saksalainen laatukampe olisi järkevämpi, vaikka joku asiallinen BMW. Kavereilleni aloin hölistä: ”Niin, minä en mene inttiin vielä tänä vuonna, kun minä lähden Saksaan vuodeksi töihin ja ostan Camaron”. ”Kyllähän se unelmien Camaro nyt tuollaisen vuoden jumpan väärti on!”, ajattelin niin kirkasotsaisesti kuin autokuumeinen teinipoika vain voi. Ties monennenko tuhannen kerran sitä samaa, lievästi kohisevaa Dire Straitsin c-kasettia kuunnellessani päätin teini-ikäisen notkeasti, että pitääpä muuten sitten laittaa juuri tämä kasetti soimaan, kun vihdoin ensimmäisen kerran ajan sitä omaa Camaroani. Nyky-euroissa se olisi noin 3 400 €. Ei. Tuolloin kymmenvuotiaat Camarot maksoivat täällä suunnilleen 90 000 FIM. Pian jo viiletin kaasukahva apposen auki viritetyllä apinamopollani kotikylän R-kioskille. Tiedostin myös sen haasteen, että haaveideni auton hommaamisessa tulisi olemaan kiire, kun camaro.indd 87 camaro.indd 87 17.4.2023 11.25 17.4.2023 11.25. Niklattuja. Tavoitehakuisesti kuitenkin vaihdatin koko omaisuuteni Saksan matkasekeiksi, saldo näytti 8 400 sikäläistä markkaa, DEM. Tietenkään. Rahavarantojeni pienuus ei kuitenkaan tuntunut olevan enää juuri mikään ongelma hoksattuani, että autotpa ne ovatkin halvempia ulkomailla. Tuo arvo silloisessa Suomen valuutassa oli noin 19 000 mk
Pikaisella vilkaisulla näin myytävissä autoissa heti kolme Chevrolet Camaroa. Ja auki. Menin suoraan asiaan: ”How many cylinders?”. Asemarakennuksen vieressä oli tavallaan jo tutulta näyttävä käytettyjen amerikkalaisten autojen verkkoaitaus. Deutsche Bahn über alles Sinä viikonloppuna suhasinkin junalla ristiin rastiin kesäistä Saksaa välillä München-Stuttgart kolkutellen tuloksettomasti Auto, Motor und Sport -lehdessä mainostettujen jenkkiautomyymälöiden häkkitarhojen ovia. Kiitin ja menin ulos istumaan kaupan seinänvierustalle. Suuntasin sisään tuonne laturinhihnojen ja öljynsuodattimien sekamelskaan. Laitoin silmät kiinni ja artikuloin puhtaita totuuden sanoja: ”I BUY”. Pysähtyneestä autosta nousi noin nelikymppinen, pienehkö ja jotenkin kirjanpitäjän oloinen mies. Lopulta kuului hiljaisessa heinäpeltomaisemassa terve vinkkelikahdeksikon VROOM-kutsuhuuto, ja kääntyessäni äänen suuntaan näin hiekkatien päästä horisontista vauhdilla lähestyvän ja isoa tomupilveä nostattavan Camaron. Tuossa loppukesäisessä saksalaisessa maaseutunäytöksessä oli nyt jäljellä kolme peluria. Joka oli kiinni. Herra Küblerkin tuli ulos liikkeestään. Lyhyen puhelun tulos oli minulle tutuksi tullut ihan selvä “ei”; ei tällaisella aikataululla mitään Camaroita ostella. Selitettyäni tilanteen hän hieman pudisteli päätään, mutta sanoi soittavansa viereisen häkkivaraston omistajalle. Varmoin elkein irrotin paperin ja pyysin herra Kübleria soittamaan numeroon. Taulussa oli asiakkaiden myynti-ilmoituksia, valokuvat ja kaikkea. Pian puheluun vastattiin ja lyhyesti keskusteltuaan jätti antoi luurin minulle nyökäten, että kyllä tuo auto on vielä myynnissä. 88 . Vaan kolmas oli harmaanmusta ja veekasilla, hintapyynti 7 600 DEM. Tiskin takana oli työhaalareihin sonnustautunut parrakas järkälemäinen mies, haalareissaan luki rintapielen lapussa ”Kübler”. Jo hieman harhaileva katseeni osui seinässä olevaan korkkiseen ilmoitustauluun. Camaro über alles Herra Kübler varmisteli myyjän kanssa käytännön järjestelyt ja sain kuulla, että noin vartti menee, kunnes myyjä ja auto ovat täällä. Toinen myyntikandidaatti oli flake-erikoismaalattu näyttelyvoittaja, hintaakin yli tuplaten mitä putkikassistani löytyi. Manatessani vääräksi osoittautunutta ymmärrystäni liikkeen oletetusta aukiolosta, huomasin, että vähän matkan päässä oli jonkinlainen autotarvikeliike. Määräsihän Suomen autoverolaki yksiselitteisesti, että auton piti olla omistuksessa yli vuoden, eli käytännössä minulla oli tuolloin kokonaiset 4 päivää aikaa hommata se vuosikausia haaveiltu Camaro. Mobilisti 3/23 tulisin astumaan Suomessa armeijan harmaisiin vuoden ja neljän päivän päästä. Ehkä näin lauantai-iltana yllätyspuhelu, jossa vieraalla kielellä kysytään auton sylinterilukua, oli Sinsheimin takamailla jokseenkin outo, mutta sitten kuitenkin kuulin ratkaisevan vastauksen: ”Eight”, kahdeksan. Tuon tuiki tärkeän viikonlopun lauantain kääntyessä vääjäämättä jo iltapäivän puolelle, löysin lopulta itseni maaseudulta autionoloiselta kyläasemalta. Hetken hiljaisuuden jälkeen saksalaisella korostuksella miesääni vastasi englanniksi, että kyllä täällä englantia puhutaan. Ensimmäinen nuppineulapaperi kauppasi sinistä kuutoskoneista Camaroa, mutta kahdeksansylinteristä haaramoottoriahan oltiin tultu hakemaan. Yksi ehkä halusi päästä nuoruudenhairahduksestaan kunniallisesti eroon, toinen miltei syytön sivustaseuraaja vain seisoi työhaacamaro.indd 88 camaro.indd 88 17.4.2023 11.25 17.4.2023 11.25. Luurin saatuani oli toimintani jo perin suoraviivaista, ja kysyinkin välittömästi pakolliset alkumuodollisuudet: ”Do you speak english?”
Ah, siitäkö kiikasti. Yhden postikortin lähetin Suomeen, parhaalle kaverilleni Artolle. Ripityksen saanut Heinz-Peter kääntyi minuun päin ja kysyi: ”Vaimoni haluaisi tietää, että miten aiot maksaa auton?". Taitettuani tuntitolkulla öistä autobahnia, muistin yhtäkkiä totisenhassun lupauksen itselleni: se Dire Straitsin kasetti! Kaivaa kopeloin tuon c-kasetin putkikassista. . Olohuoneensa matolle yllättäen tulvivalla setelisateella oli aivan uskomaton vaikutus talon rouvaan: ensin tippuivat hänen ristityt käsivartensa suoriksi, ja samalla hänen tiukkaan puristettu suunsa loksahti auki. camaro.indd 89 camaro.indd 89 17.4.2023 11.25 17.4.2023 11.25. Olin onneni kukkuloilla. Miltei kättelyssä myyjä ehdotti koeajoa, joten kiitin herra Kübleriä avustaan, ja Camaro ruopaisi liikkeelle. Parvekkeella pulloa avatessaan oli huutanut naapurin isännälle: ”Ykä, tule lasilliselle, meidän Jake osti Saksassa Camaron!”. En sen suuremmin runoillut postikorttiin mitään, piirsin vain Camaroni virta-avaimen ääriviivat korttiin, ja alle ”Jake”. Nopeasti vastasin: ”Näillä rahoilla”, ja vedin putkikassini vetskarin auki ja käänsin kassin nurin. Tuttuakin tutummat sävelkulut nousivat ilmaan, palauttaen mieleen vuosien unenomaiset haavekuvat ajamisesta omalla veekasilla. 89 lareissaan tapahtumiin vedettynä, ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, nuori ulkomaalainen, jolla oli ostokoukku silminnähden niin syvällä sielussa, että loppuratkaisu näytti sinänsä selvältä. Heinz-Peterin kotona vaikuttavan suurikokoinen emäntänsä alkoi heti tiukalla äänenpainolla tivata jotain vaivautuneelta miesparaltaan. Arki alkoi rullata heti maanantaina, eli työharjoitteluni tekstiilitehtaassa käynnistyi saksalaisella täsmällisyydellä. Itse en tuolla kaukomailla kummemmin juhlistanut autonostoani. Onneksi olin aamulla ehtinyt vaihtaa kaikki matkasekkini oikeiksi D-markoiksi Münchenin päärautatieaseman pankissa. Mobilisti 3/23 . Myyjä suositteli, että ajettaisiin hänen kotiinsa tekemään paperityöt. Seuraavana aamuna otin puhelun koti-Suomeen. Kauppakirjan, maksun ja kahvittelujen jälkeen Heinz-Peter saatteli minut ulos. Onnitteli kohteliaasti hankinnasta, mutta se siitä. Vedin vaihdekaaviosta D:n päälle ja lähdin kevein mielin kotimatkalle. Vuosia myöhemmin äitini kuitenkin kertoi, että tuon puhelun jälkeen isä oli kävellyt suoraan Alkoon ja ostanut kuohuviinipullon. Muutaman kilometrin ajon jälkeen, autonomistaja Heinz-Peterin vakuutellessa, että kaikki Camarossaan toimii, totesin hänelle haluavani tosiaan ostaa tämän auton. Talon emännän kasvoille ilmestyi mitä kaunein hymy, hän niiasi ja sanoi lyhyen ytimekkäästi: ”Kaffee, gut?” ja lehahti keijukaismaisen kevyesti keittiöön iltakahvin keittoon. Isäni kuulosti lievästi hämmästyneeltä kertoessani minkälaisen auton olin hommannut. Olimmehan yhdessä aina haaveilleet hurjista jenkkiautoista, ja Arto oli ainut ihminen, joka tuntui uskoneen koko autonostoprojektiini
Liekö yksi automallin suosion syy amerikkalainen V8, joka on hieman helpompi ylläpitää kisakunnossa verrattuna eksoottisempiin Ferrarin, Porschen tai Matran voimanlähteisiin. Classic Endurance Racing 1 -luokan lähdössä oli peräti kymmenen Lola T70:a vuosilta 1966-1969. Tämä 1969 312 P kuuluu ehdottomasti samaan sarjaan, vaikka suurta menestystä ei vuoden 1967 kisoissa tullutkaan. Rata-alue sijaitsee keskellä kaunista maaseutua vuorten kupeessa 35 kilometriä Firenzestä. Mobilisti 3/23 Mugello Classic Kun Suomessa kaivetaan kalustoa talleista ja puhdistetaan talven pölyistä, Keskija Etelä-Euroopassa jo ajetaan. Euroopan Historic-ratakausi alkoi maalis-huhtikuun vaihteessa perinteikkäällä Mugellon moottoriradalla Pohjois-Toscanassa. Monen autoesteetikon mielestä maailman kaunein auto on ’67 Ferrari 330 P4. Ferrari palasi pienen notkahduksen jälkeen kestävyyskilpailujen kuumimpaan kärkeen seuraavana vuonna 512-mallilla. Tässä harmaa herrasmies Heinz Stamm Sveitsistä Aston Martin DB2/4 Bertone Competition Spiderilla. 90 . mugello.indd 90 mugello.indd 90 16.4.2023 12.45 16.4.2023 12.45. Ranskalainen Eugene Deleplanque ajoi Fifties Legends -luokassa vm. Ai pe..le että auto voi olla dramaattisen kaunis. Markus Nieminen Kuvastin kertoisi varmasti saman asian kun esteetikon silmä. Mobilisti 3/23 90 . Euroopan kisoissa näkee monia ultraharvinaisia autoja, mikä on tietysti yksi tapahtumien suola. ’59 Austin Healey 3000 Mk1:llä
mugello.indd 91 mugello.indd 91 16.4.2023 12.46 16.4.2023 12.46. Viimeksi mainittu järjestetään kahdella eri mantereella, Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa. Rajoituksesta huolimatta melkoinen lähtöruudukko, joka ulottui lähtöviivalta pääsuoraa edeltävään mutkaan saakka. Kommunikointia saattaa tosin vaikeuttaa se, että katsastajien äidinkieli on ranska ja kaikki heistä eivät puhu lainkaan englantia tai saksaa. Katsastajat mielellään juttelivat ja kuuntelivat auton omistajaa, mekaanikkoa tai kuljettajaa. Mugellossa Peter Auton katsastajien toiminta vaikutti jopa tarkemmalta kuin mihin yleensä on totuttu. Vaikka autojen katsastus vaikutti tiukalta, homma ei kuitenkaan ollut ilkeämielistä nipottamista. Tässä Peter Vögele valmistautumassa lähtöön. Siinä missä varttuneempaa väkeä kiinnostavat Fifties Legends -, tai Sixties Endurance -luokat, De Tomaso Pantera oli aikanaan harvinainen näky ratakilpailuissa ja nykyään se on vieläkin harvinaisempi. Sarjoissa ajavat tiimit ja kuljettajat ovat pääosin Britanniasta ja Saksasta. Porsche 908/3 vuodelta 1968 kuuluu Vögelen perheen kokoelmaan. Näitä autoja valmistettiin aikanaan vain kolme kappaletta, joista yksi kiertää ratoja edelleen. Viimeksi mainitun luokan ikähaitari yltää jopa 2000-luvulle saakka, ja lähdöissä nähdään mm. Mugellossa shown varastivat erityisesti Le Mansista tutut ”Silk Cut” -Jaguarit. Tarkoitus oli tietysti varmistaa, että autoihin ei tehdä muutoksia katsastuksen jälkeen ennen aika-ajoja tai kilpailulähtöjä. Tämä ei ole alalla mitenkään poikkeavaa, myös toinen suuri kilpailunjärjestäjä Masters toimii vastaavalla tavalla. Eroavaisuudet säännöissä eivät kuitenkaan tarkoita villimpää tai löysempää linjaa siten että autojen rakentaminen olisi vapaampaa. On selvää, että auton arvo liikkuu ennemmin kymmenissä kuin yksittäisissä miljoonissa euroissa. 91 R anskalainen klassikkoautokilpailujen järjestäjä Peter Auto on noussut viime vuosina yhdeksi Euroopan suurimmista kilpailujen järjestäjistä. Tallia pyörittävän Jussi Itävuoren lisäksi vuoden ’65 911:lla ajavat säännöllisesti myös Risto Virtanen ja Markus Palttala. Kaikkien luokkien säännöt eivät siis ole 100% yhteneväisiä alan kattojärjestö FIA:n kanssa. Määrää rajoittaa kunkin moottoriradan luokitus, Mugellon lähtöön voitiin ottaa 62 autoa. Rataharrastajille tarjotaan myös erillisiä testija harjoitusviikonloppuja. Porsche 996 ja 997 GT3 R -autoja. Vaasan seudulla majapaikkaa pitävä Carrera Classic -tiimi on tänä vuonna ainoa koko sarjan kiertävä suomalaistalli. Edellä mainittujen ratakisojen ja Tour Auton lisäksi tämän vuoden ohjelmassa on Paris-Cannes Rally, Rallye des Lègendes (Legendojen Ralli) ja naisille suunnattu Rallye des Princesses (Prinsessa-Ralli). Mukaan tulevia autoja olisi helposti useita kymmeniä enemmän kuin mitä radalle mahtuu. Mugellossa saksalaiset Detlef von der Lieck ja Ralf Kelleners jakoivat ajovuorot Classic Endurance Racing 1 -luokan lähdössä. Nyt organisaatio hallinnoi myös laajaa historic-ratasarjaa, jossa on iso määrä autoluokkia. Peter Auto on pyörittänyt jo kauan kahta merkittävää tapahtumaa Euroopassa; Le Mans Classic ja Tour Auto. C-ryhmän sekä Classic Endurance Racing -luokkien autot ovat niin nopeita ja näyttäviä, että ne eivät jätä ketään autoharrastajaa kylmäksi. Ylivoimaisesti suosituin luokka on Sixties Endurance. . Mobilisti 3/23 . Sääntöjä luodaan ja valvotaan Peter Auto on jo muutaman vuoden ajan tehnyt autojen teknisille vaatimuksille myös omia sääntöjä ja niiden tulkintoja. Luokkien kirjo ja suosio Luokkien runsaus ja ikähaitari tarjoavat yleisölle laajan kattauksen rata-autoilun historiaa. 91 Mobilisti 3/23 . Nelipäiväiset kilpailuviikonloput järjestetään kuudella tunnetulla radalla eri puolilla Eurooppaa; Mugello, Spa, Dijon-Prenois, Le Mans, Paul Ricard ja Estoril. Katsastajat kiersivät varikolla ja seurasivat tiimejä sekä autoja koko viikonlopun ajan myös varsinaisen katsastuksen jälkeen. Classic Endurance -luokan harjoituksissa nähtiin jopa vuoden 1969 Ferrari 312 P. Mugellossa mukana oli Virtanen (kuvassa). nuoremmat saattavat lämmetä Endurance Racing Legends -luokan autoista. Autotyyppi saattaa olla monelle suomalaiselle tuttu siitä, että Leo Kinnunen täräytti vastaavanlaisella autolla Targa Florion historian nopeimman ajan vuonna 1970
Kun vuosia huonosti toimineen lämmityslaitteen puhallin hiljenee lopullisesti, on edessä joko moottorien korjaaminen tai korvaaminen. Kojetaulu puretaan ns. Ensimmäisellä nopeudella hieman ylimääräisiä ääniä pitäen, sekä juuri ja juuri havaittavissa olevalla puhallusteholla. Kotitallille saavuttuani totesin helpotuksekseni, että puhallinyksikkö on onneksi irrotettavissa etutavaratilan kautta. No, kesäautoilu kauniissa säässä oli auttanut unohtamaan tämän ongelman, kunnes syksyn viimeinen kaunis viikonloppu houkutteli fiilistelemään kaupungin pimeille kujille. Täyden tehon käyttöönottoa on sitten seurannut reipasta kitinää ja sähkönkulutus on noussut niin, että saa valita haluanko pitää päällä ajovaloja vai puhallinta. Se on asento, jossa saat kyllä tehtyä vaadittavan työn, mutta et näe mitä teet; sinuun sattuu niin että melkein luovutat ja homma kestää kolmesta kuuteen kertaa pidempään kuin normaaleissa autoissa. Jani Hottola K esäauton lämmityslaitteen puhaltimen toiminta ei ole työlistan kärkipään asioita, varsinkin kun sillä listalla on kyllä riittänyt muutakin puuhattavaa. Ja onhan se puhallin tavallaan toiminut. Aikoinaan kyseisen työn tehneenä jo pelkkä ajatuskin puistatti. Ensimmäinen ajatus: vaatiiko puhaltimien vaihto kojetaulun irrotuksen. Syntyykö savumerkkejä, vai pystyykö Hän Joka Tietää estämään täystuhon. Eikä puhallustehon nousu ollut verrattavissa lisääntyneeseen mekkalaan. Puhallin ei toiminut enää millään nopeudella ja vuosia kestänyt viivyttely päätyi kulminaatiopisteeseen. Ruosteiset ruuvitkin irtosivat marinoinnin jälkeen. 92 . Ehkä syynä oli WD40 tai hiljainen Onneksi puhaltimeen pääsi käsiksi etutavaratilan kautta, eikä koko kojelautaa tarvinnut purkaa. Maantieajossa sähkö riittikin juuri ja juuri, kunnes tuli hiljaisuus ja sähkönkulutus väheni merkittävästi. Jokainen neljästä 44-vuotiaasta, ruosteisesta ristipääruuvista herätti vienon toiveen siitä, että hampaat irvessä vääntöä seurannut naksahdus olisi seurausta ruosteen periksi antamisesta, eikä ruuvin katkeamisesta. Mobilisti 3/23 92 . Mobilisti 3/23 Minkä taakseen jättää, Minkä taakseen jättää, sen edestään löytäÄ sen edestään löytäÄ Itsensä huijaaminen on huijauksista helpoin. esprit_osa2.indd 92 esprit_osa2.indd 92 17.4.2023 11.29 17.4.2023 11.29. Keskimoottorinen auto ei juurikaan säteile moottorin lämpöä ohjaamoon, joten lämpimälle ilmalle oli tilausta. Lotus-asennossa
Yllättäen roottori ei kuitenkaan irronnut moottorin rungosta. Sitten lankojen poisto, kiinnityskäpälien taivutus paikalleen ja paketti oli taas kasassa. Vai olivatko sittenkään. On selvää, etteivät tämän kaltaiset osat ole Lotuksen omaa tuotantoa, vaan alihankittu joltain suuremmalta valmistajalta. Pellistä prässätyn ja meistetyn moottorin pään kiinnityskäpälien taittamisen jälkeen sen säätöosa irtosi helposti. "Älä laitaa liikaa", sanoi Hän Joka Tietää, mutta suihkaisin vielä hieman lisää ennen lopullista takaisinkokoamista. Korjaavana toimenpiteenä puhdistus ja laakerien virkaa toimittaneiden pronssiholkkien uudelleenvoitelu. P.S. Savuaminen loppui voiteluaineen liuottimen haihduttua tai ylimääräisten käryttyä pois. 93 Mobilisti 3/23 . Moottorit ja puhaltimien siivet ovat toistensa peilikuvia. Siispä korjaamaan. Puhaltimien alkuperä selvisi melko pian, mutta koska ne ovat 70-luvun Opel Manta/Asconasta, ei niille ole ollut riittävää kysyntää uustuotantoon. Vuosikymmenien aikana kertynyt lika ja vanha vaseliini olivat muodostaneet tehokkaan hidasteen. Uudelleenpurku ja kuivaus olisivat varmasti paras ratkaisu ongelman korjaamiseksi. Menestys! Hmmm... Tämä vaatii tietäjiltä lehmän hermoja, koska yritän usein ensiksi löytää helpoimman, enkä suinkaan parasta tapaa hoitaa homman. Puhaltimet toimivat ja savut pysyvät siellä, minne kuuluvatkin. Mobilisti 3/23 . Korjaaminen Koska sähkölaiteosaamiseni rajoittuu lähinnä savun ilmaantumiseen liittyvien vitsien kerrontaan, aloitin korjaamisen soittamalla Hänelle Joka Tietää ja tiedustelin, onko jotain erityisen tyhmää, jota minun pitäisi varoa purkaessani moottoreita. Moottori pyöri nyt herkästi. Purkaminen alkoi asianmukaisen varovaiseksi ohjeistettuna. Kumpikin moottori toimi lähes äänettömästi sekä kohtuullisella puhallinteholla. Toimivat, myynnissä olevat moottorit ovat lähes keinuhevosen kakkaan verrattavia harvinaisuuksia ja tässä tapauksessa pitäisi vielä löytää kaksi eripuoleista puhallinta. Edelliseen juttuun oli livahtanut väärinkäsitys siitä, että Esprit olisi ollut joskus minulla talviautona. Ennalta hankkimaani voiteluainetta mainostetaan sen erinomaisella läpäisykyvyllä. Lopputulos Moottorit kiinni puhallinrunkoon ja kokeilemaan toimenpiteiden vaikutusta. Harrasteyhteisö klassikko-Lotusten ympärillä on vahva ja useimmat harrastajista ylläpitävät autojaan itse, joten tietoa on saatavilla. Käsissä pyörittäen lopputulos vaikutti vertailukelpoiselta. Hiilet puristukseen kuparilangalla, jotta irrotetun pään sai takaisin paikoilleen. 93 rukous, mutta lopputulos oli joka tapauksessa positiivinen. Ruosteinen akseli dremelöitiin puhtaaksi vuosikausien moskasta. Vähäiset jäljellä olevat puhaltimet ovat Opelja Lotus-harrastajien metsästyksen kohteena. Jokaisella harrastajalla tulisi olla ystäviä, jotka tietävät enemmän ja suostuvat vastaamaan puhelimeen, kun oma päättely ei enää riitä. Kun moottori oli nyt irrotettu, muttei purettu, pääsin suihkuttumaan suoraan moottorinakselin ja pronssiholkin saumaan. Puhaltimen siiville menevän roottorin akselin pintaruosteen poisdremelöinti ratkaisi ongelman. Ehkä Espritistä tuleekin talviauto. Espritin tuulettimessa on kaksi puhallinmoottoria, joista ensimmäisellä nopeudella on käytössä vain yksi. . Olin laittanut liikaa voiteluainetta purkamaani moottoriin. Kun yksikkö oli kädessä, saattoi moottoreita pyöritellessä todeta heti, että ne olivat jo nähneet parhaat päivänsä. Kokeilen kuitenkin "jätä auto talliin muutamaksi viikoksi ja palaa sitten asiaan"-vaihtoehtoa, joka toimikin tällä kertaa erinomaisesti. Ylimääräinen voiteluaine oli nähtävästi palanut pois ja/tai maapallon vetovoima hoiti asian. Kyseessä oli luonnollisesti lukijoiden sivistämiseksi tehty vakava tieteellinen kokeilu, eikä millään tavoin kirjoittajan laiskuuden tai mukavuudenhalun ilmentymä. Nihkeyden syykin alkoi avautua. esprit_osa2.indd 93 esprit_osa2.indd 93 17.4.2023 11.29 17.4.2023 11.29. Päätin tehdä kokeen paremmassa kunnossa olleen ykkösnopeuden moottorilla. Kyseessä oli kuitenkin taannoin omistamani Lotus Excel, joka galvanoidun runkonsa ja lasikuitukorin vuoksi ei ollut moksiskaan talviajosta. Osoittautui, että Hän Joka Tietää, oli jälleen oikeassa. Kuten yleensäkin ongelmatilanteissa, aukeaa ensiksi tietokone ja alkaa oppiminen toisten harrastajien kantapäiden kautta. Vaihto vai korjaus. Mistäs tuo savu oikein tulee
Se maksoi 1990-luvun alkuvuosina nykyään kohtuullisena pidettävät 70 000 markkaa. Mobilisti 3/23 94 . Nuori Jan-Erik Laine näki Uudessakaupungissa Raijan kioskia vastapäätä vanhan Cadillacin ja päätti hankkia samanlaisen. 94 . Yhdistys on ajanut alan edunvalvontaa pitkään, mutta on jäänyt etäiseksi monille harrastajille. sahk.indd 94 sahk.indd 94 17.4.2023 11.34 17.4.2023 11.34. Mobilisti 3/23 Vanhakin jo nuortuu Suomen Ajoneuvohistoriallinen Keskusliitto syntyi pienen piirin klubina, mutta kasvoi koko maan harrastajia edustavaksi instituutioksi. Tänä keväänä SAHK on palkannut toiminnanjohtajan tuomaan keskusliittoa paremmin näkyviin. Elettiin muutoksen aikoja. teksti: Janne Halmkrona kuvat kirjoittaja ja Jan-Erik Laine Y leensä 12-vuotiaana saatu innostus menee pian ohi, kasvavan lapsen kiinnostuessa muista asioista. Nuorimies poimi kesäisin lähiseudun maatiloilla herneitä urakkapalkalla ja sai kun saikin kunnioitettavan summan säästettyä. Hän harkitsi nopean kevarin ostamista 16-vuotiaana, mutta päätti vielä säästää saadakseen sen hienon auton, jonka oli päättänyt hankkia jo vuosia aiemmin. Yksinhuoltajan poikana hän ei voinut luottaa vanhempien ostovoimaan, joten rahat piti kerätä itse. Automobiili näytti tältä kesällä 1979. Into oli niin kova, että vanhemmat poimijat kyselivät teiniltä, pitääkö joka päivä tehdä uusi ennätys. Lopulta, 18 vuotta täytettyään, Jan-Erik osti kalleimman Cadillacin, joka oli sillä hetkellä myynnissä eli vuoden 1960 Coupé de Villen
Projekti tuotiin kotiin lainatulla Suzuki Carry -avolavalla. Mobilisti-lehden myyntipalstalta löytyikin Steyr-Puch. Aktiivista toimintaa ylläpidettiin melko pienen piirin kesken, sillä vuosikymmenen lopulla jäseniä oli 256. Sieltä löytyi Cadillacille sopiva talli, jonka perällä mies itse aluksi asui. 95 Saatuaan itselleen hienon auton, piti nuoren miehen päästä seuraavalle tasolle. Harri sai Janin tuomaan oman projektinsa Lahteen ja opetti monia entisöinnissä tarvittavia taitoja. Tuli löytää projekti, joka olisi kohtuullisen helposti tehtävissä. Laineen sininen 50-luvun Volkswagen ostohetkellä. Molemmat kuormat olivat laillisen rajoissa! Harvinainen ranta-auto, Fiat 500 Jolly on yksi Jan-Erik Laineen pitkäaikaisprojekteista. Herrat löysivät muitakin aiheesta innostuneita, ja tammikuussa 1959 rekisteröitiin Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi. Alkuaikoina aktiivisin toiminta keskittyi historiallisten autojen pelastamiseen tuholta, mutta pian järjestettiin jo ensimmäiset retkeilyajot. Omien autojen kunnostus jäänee lähiaikoina vähemmälle isomman projektin eli SAHKin keulakuvana toimimisen vaatiessa Laineen huomion. Vuosikymmenen lopulla klubi oli ajamassa tähän mennessä suurinta saavutustaan: vuonna 1978 saatiin voimaan liikenneministeriön päätös museoajoneuvoista. Jan-Erik muutti Lahteen opiskelemaan. Suzuki Carry on oivallinen autonkuljetin. sahk.indd 95 sahk.indd 95 17.4.2023 11.34 17.4.2023 11.34. Hän halusi opetella kunnostamaan itse vanhoja autoja. Lyhyessäkin ajoneuvossa oli yllättävän paljon tehtävää ja opeteltavaa. 1970-luvulla klubi alkoi saada kattojärjestön luonnetta, kun Helsinkiin perustettiin paikalliskerho. Lahden torilla hän näki ensi kertaa entisöidyn Steyr-Puchin ja odotti auton vierellä niin pitkään, että omistaja Harri Nordman saapui paikalle. Nykyään Laine omistaa itse entisöimänsä Steyr-Puchin ja kaksi projektitasolle jäänyttä erikoisuutta: Fiat 500 Jollyn ja Rolls-Roycen avomallin vuodelta 1967. Mikä SAHK. Harrasteajoneuvoja hän hankki vuosien mittaan useita: Kupla, Fiat 126, Teijo, Porsche 912 ja muutama kaksipyöräinen, joista Vespalla ajettiin pidempiäkin matkoja. Niitä syntyi pian lisää ympäri maata. Mobilisti 3/23 . Kaiken alku ja juuri, Cadillac, tuli myytyä, kuten moni muukin. Seuraavaksi Laine hankki käyttöautokseen jo tutuksi tulleen Suzuki Carryn. Auto oli niin sanotusti helppo projekti, mutta kyllä senkin liikenteeseen saamiseen meni työtunteja. Myöhempi Mobilistin päätoimittaja tarkkailee sivusta. Alle kolme metriä pitkässä autossa ei luulisi olevan kovin suuria ongelmia, joten se käytiin ostamassa. Vanhojen autojen arvostaminen oli aivan uusi ajatus 1950-luvun lopulla Kai Bremerin ja Georg von Pfalerin tavatessa ensi kertaa. Kerhon jäsen Mauri Salo, Tekniikan Maailman silloinen päätoimittaja, teki ensimmäisen Automobiili-lehden vuonna 1963. 95 Mobilisti 3/23 . Sen mukaan tarkastuksen läpäisseet, vähintään 25-vuotiaat ajoneuvot saivat erikoisvakuutuksen, joka oikeutti ajamaan vain 30 päivänä vuodessa, mutta jonka hinta oli myös vain 1/12 vastaavan ajoneuvon vuosimaksusta
Vuonna 1994 tullut 300 markan käyttömaksu oli vähällä langeta maksettavaksi myös museoajoneuvoille, mutta SAHK:n neuvottelujen avulla siltä vältyttiin. Mobilisti 3/23 Klubi on ollut vaikuttamassa monessa muussakin pienemmässä, mutta tärkeässä, asiassa. Pelkkä faktojen etsiminen ja alan hiilijalanjäljen selvittäminen ei kuitenkaan riitä, sillä nykyaikaisessa klikkimediassa asiat ovat miltä ne julkisesti sanottuna näyttävät, vaikka tilastot kertoisivat toista. Sitähän SAHK ehdotti jo vastauksessaan liikenneministeriön lähettämään lausuntopyyntöön 2002. sahk.indd 96 sahk.indd 96 17.4.2023 11.34 17.4.2023 11.34. Museorekisteröinnin ikärajan nostaminen 30 vuoteen nähtiin myös negatiivisena. Tässä tapauksessa ammatilla ei varmaankaan ole yhtä suurta merkitystä kuin harrastuksilla tai oikeastaan elämäntarinalla. Nykyään SAHK haluaa olla järjen äänenä mukana keskustelussa vihreästä siirtymästä ja sen vaatimista muutoksista. Hänen mielestään oli vaarana, että 1980-luvun museoajoneuvot päätyisivät liian helposti normaaleiksi käyttöajoneuvoiksi. Minkä tahansa harrasteauton saa väliaikaisesti pois liikennekäytöstä, jolloin vuosittaisten kulujen ero museorekisteröityyn on pieni. Puhutaan ajokielloista, ruuhkamaksuksi kutsutusta lisäverosta ja jotkut jopa vaativat polttomoottorien täyskieltoa. Sen vuoksi museoajoneuvon ikärajan nostoa kolmeenkymmeneenviiteen, jopa neljäänkymmeneen vuoteen tulisi harkita. Museorekisteröinnin taloudellinen merkityskin on pienentynyt. Sen vuoksi SAHK onkin palkannut uuden toiminnanjohtajan. Yhdistys on siis ollut vaa’ankieliasemassa moneen otteeseen erilaisiin viranomaispäätöksiin nähden. Vaikuttajan kanta Kaikki alan harrastajat eivät ole olleet samaa mieltä asioista kattojärjestön kanssa. Yhdistyksellä on ollut myös muita hankkeita. Siinä toivotamme hänelle onnea. SAHK pyöritti organisaatiotaan pitkään pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Sen mielipide on vaikuttanut viranomaisiin, joilla ei useinkaan ole ollut omaa tietämystä alalta. Päätoimittajana ja toiminnanjohtajana aloittanut Jan-Erik Laine on ammatiltaan toimittaja, jolla on näytöt autolehden tekemisestä ja valmiina hyvät kontaktit ympäri maata jäsenyhdistysten johtohenkilöihin. Lait, asetukset ja viranomaisten ohjeet eivät kuitenkaan ole vaatineet kaikkea huomiota. Nykyiset lait ja asetukset sallivat melko vapaan harrastamisen. Heidän asiakkaanaan museoajoneuvolla saa ajaa 90 päivää vuodessa ilman erillistä sopimusta, kenenkään päiviä laskematta. Nyt, lähes vuosikymmen myöhemmin, vuonna 1992 valmistuneita ajoneuvoja saa museorekisteriin. . 96 . Virallinen nimi onkin nykyään Suomen Ajoneuvohistoriallinen Keskusliitto. Nykyisen päätoimittajan Riitta Kastemaan jäädessä eläkkeelle, tilalle on pyydetty henkilö, jolla ei ole historiaa järjestötoiminnassa. SAHK pitää tärkeänä kertoa asioista päättäville, kuten myös jäsenilleen, että harrastuksessa kyse ei ole kaiken tuhoavasta bensalenkkaroinnista, vaan suomalaisille hyvin tutusta uusiokäytöstä, kierrätyksestä ja yksityisten ihmisten omin varoin tekemästä kulttuurihistorian säilytyksestä. Ikäraja nousi lopulta vuoden 2008 alussa, mutta sitäkään ei yhdistyksessä pidetty riittävänä. Niiden jokapäiväistä käyttöä eivät pidä edes vakuutusyhtiöt ongelmana. Jan-Erik Laine luotsaa nykyistä Automobiilia. Vuonna 1989 saatiin aikaan päätös museoajoneuvojen katsastuksesta joka toinen vuosi. Eräs yhtiöistä jopa lievensi tänä keväänä museoajoneuvojen vakuutuksen ehtoja. Vuonna 1991 poistui dieselvero museoajoneuvoilta, mikä helpotti kuorma-autojen harrastamista. Yhdistyksen tiedotuslehti Automobiiliakin tehtiin aikoinaan täysin harrastajavoimin, mutta jo aikaa sitten on siirrytty maksamaan korvausta päätoimittajalle ja taittajalle. Hetken aikaa Kai L. Lehden nimi ja vetovastuu muuttui kesken vuotta 1979. Järjen ääni Keskusliittoa tarvitaan silti yhä. Klubi-nimitys ei kuvannut kattojärjestöksi kasvaneen yhdistyksen toimintaa enää tällä vuosituhannella. Bremerin tekemä Mobilisti oli SAHK:n pää-äänenkannattaja. Laineelle on annettu tehtäväksi tuoda SAHK:n ajamia asioita esille oikeassa valossa jo ennen kuin harrastusta rajoitetaan tai edes mustamaalataan uutisoinneissa. Vielä vuonna 2014 liiton silloinen puheenjohtaja oli huolissaan verojen ja maksujen kiertämisestä museokalustolla
Olen jo tottunut puukehikolle tehtyihin koreihin, mutta nyt pitää totutella reidenvahvuisten hirsien sijaan tuollaisiin coctailtikku-kaliiperin rimakasoihin. Vaan himot ne on hiirelläkin. Itse sitä pitää tietysti kutsua taltioiduksi ”kulttuuriperinnöksi. Sitten jos oikein nykyaikaiseksi heittäytyy, niin voihan siellä varmaan Primus-keittimellä joskus pussikeittojakin lämmittää. Edellinen omistaja oli jo luovuttanut, uhkasi viedä tuon riippakiven kaatopaikalle pihaansa rumentamasta. Tällaisen tumpulan ei kannattaisi ikinä koskaan hommata mitään Duplo-Legoja haastavampaa projektia. Sisustus on vyötärölinjasta ylöspäin hyvä alkuperäinen. Kuinka sitä osaakaan itseään huijata. Matkailuperävaunuissa on kuulemma tapana olla kaikki nykyajan mukavuudet. Kai Laine arkeologi_323.indd 97 arkeologi_323.indd 97 13.4.2023 13.47 13.4.2023 13.47. Mobilisti 3/23 . Aikaa ja rahaa on vaikka kuinka paljon, mutta projekteja – niitä ei ole riittävästi. Mikään ei koskaan kuitenkaan etene toivotulla tavalla, vaikka toiveet olisi laskettu aika matalalle tasolle. Hetkinen! Kuka tätä oikein kirjoittaa. Koska kyseessä ei ole varsinainen entisöintiprojekti, tulee sisustus ehkä noudattelemaan ”käytä niitä materiaaleja, joita löytyy omista varastoista”-linjaa. Pussillinen rinkeleitä ja mehukattikannu riittänevät juhlaillalliseksi. Edellistä edellinen omistaja oli jo uusinut lattian, joten oli sentään jotakin, mihin kiinnitellä noita korvaavia rimanpätkiä. Ai-niin, ja tietysti se himmeähkö Hellesensfikkari, jota tarvitaan, kun lukee peiton alla niitä sarjakuvia. Jos jotain kivaa saa kohtuuhinnalla, täytyyhän siihen sormensa tietysti tunkea. Palataanpas nyt todellisuuteen. Siis lapsuuden telttaretkeilyä ilman totaalisen kastumisen pelkoa. “Mut ku…” Tuollainen koppero, joka on yhtä pitkä kun on leveä ja korkea, on oikeastaan aika hellyyttävän näköinen; pitihän se pelastaa. Kori on niin kevyttä tekoa, ettei mitään korinoikaisutyökaluja tarvitse, vaikka mitat olisivat jo vähän alkuperäisestä painuneet kasaan. Alaosa on osin tallessa, osin lahonnut ja loput hukassa. Vaunun katon paino oli lähinnä hutelon alumiinipellin varassa. Enpä olisi uskonut, että minäkin vielä semmoista perässäni kiskon. Edelliset omistajat olivat jo tuominneet Riipan työmaaparakiksi, kanakopiksi ja ongelmajätteeksi. Minä pidän tavoitteena, että kyydissä on patjat, peitot, tyynyt, ja pino Aku-Ankkoja. Minulla on aina huutava pula projekteista. Olen tosi lahjakas sekä metalliettä puutöissä, joten haastavatkaan projektit eivät yhtään pelota. Tarvitsee vain tehdä hiukan liian pitkiä pystypuita ja naputella ne paikoilleen, niin kioski on taas mitoissaan ja pellit pinkeinä. Käytiin siis hakemassa kotitalliin vuoden 1973 Sprite-matkailuvaunu. Alumiini pintamateriaalina on kelpo, mutta jos ainevahvuus ei suuresti maksalaatikkofoliosta poikkea, asettaa se vaatimuksia sen alla olevalle tukirakenteelle. Ajattelin, ettei noin pieni kapistus voi olla aivan hirmuinen projekti. Viimeisen liki viidenkymmenen vuoden aikana vesi on etsiytynyt saumoista peltien ja eristeiden väliin – tuloksena paljon kukkamultaa ja kovin vähän tukevia rakenteita. 97 RIIPPA RIIPPA Olen aina erityisesti arvostanut englantilaista muotoilua, varsinkin seitsemänkymmenlukuista
Järkyttävän hienot sontakärryt! Punainen väri oli suurimmaksi osaksi muuttunut ruosteenruskeaksi, mutta se ei vähentänyt ihastustani. V uodet kiirivät ja haudan lepo häämöttää joka päivä yhä lähempänä. Tempo-paskakärryt! Ja hintakin vielä edukas! Matkasuunnitelmat unohtuivat samalla siunatulla hetkellä. Siellä ei ollut matkatarjouksia, mutta yksi kuva vangitsi minut. Mobilisti 3/23 Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Yllättäen eksyinkin selailemaan tori.fipalstan ilmoituksia. Mobilisti vinssasi kärryt lavalle. Lähetin viestin ostoreissusta mobilistille ja pian olimme jo yhdessä romanttisella matkalla kohti Saloa. Onnellinen hymy valaisi kasvoni, kun katseeni tavoitti Tempo-kärryt. Mobilisti vaan hommiin aikataululla kohta, kohta, ihan pian, huomenna. 98 . Olen saanut havaita, että oma kauneuteni on ollut vikkelään katoavaa sorttia. Siitäkin huolimatta vuodet hänen kanssaan ovat laukanneet lailla arabioriini Heiluvan metsätiellä. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Rakkaustarinaa jo 30 vuotta Ford Capri 3000XL Paalilta pelastettu europoni. Muutama viikko kului lantakärryjen huumassa. Mobilistin tutisevaan partaan on tullut paljon valkeita jouhia. Mobilisti on luonteeltaan ja liikkeiltään kuin tervassa pyristelevä täi. Hetken mielijohteesta päätin ilahduttaa mobilistia ja varata meille kahdenkeskisen muutaman päivän kuherrusloman jonnekin. Sitten päätin, ettei onnenpäivääni nettikettuilu murskaa. Finnjetin sisällä Vierailulla Finnjetin konehuoneessa. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. Pyyhin liikutuksen kyyneliä katsellessani kuvaa kärryistä. Mobilisti kurvasi vielä Salon Mäkkärin pihalle. Tyrmistykseni oli mittaamaton, kun ostostani tylytettiin keskustelupalstoilla. Hienot Tempo-kärryt, oikein telikärryt. Teimme mukavan matkan. Hillitsin lomalla itseni enkä kertaakaan ottanut puheeksi ihastustani paskakärryihin. Jatkoimme romanttista päiväämme pikaruuan äärellä. Kun ketsuppi valui pitkin suupieliäni, katseeni hakeutui yhä uudelleen ja uudelleen parkkipaikalle. Jos niillä vaikka ensin vähän ajaa paskaa, sen jälkeen niistä riittää aihiota vaikka mihin. Sitten muistin mobilistin ja 30-vuotisen suuren rakkaustarinamme. Tajusin äkkiä, että ensikohtaamisestamme on vierähtänyt 30 vuotta. Olin herkistynyt vuosien määrästä. Ne ovat minun omani. Paluumatkalla otin kuvia yhdistelmästä ja lähettelin niitä iloisena facesivustolle. Marketta Sandberg vaimo323.indd 98 vaimo323.indd 98 17.4.2023 11.37 17.4.2023 11.37. Säröistä, rosoisista ja pilvisistä päivistä huolimatta ajattelin, että ansaitsemme pikaloman keväiseen Gdanskiin. Tosin meillä on paljon uudemmatkin Pronar-merkkiset lantakärryt, mutta kyllä joka tytöllä pitää olla omat paskakärryt. Päädyin ilahduttamaan vain itseäni. Jäin tuijottamaan kuvaa. Istuin posket punaisina onnesta hehkuen Zilin kyydissä
Mobilisti-tilaajasivut 3/23 . Timo Mononen capri3000.indd 99 capri3000.indd 99 17.4.2023 13.37 17.4.2023 13.37. 99 Keltaisilla Keltaisilla Kavioilla Kavioilla Ford Capri 3000 GTXL 1972 Ford Capri 3000 GTXL 1972 Kun Ford Capri esiteltiin 1969 olin 8-vuotias pojannassikka. Sähköurakoita tehtiin kaukomailla saakka ja kauppaneuvos Heinonen sai olla ylpeä yrityksestään. Jyväskylässä oli tuolloin vahvaakin vahvempi Ford-edustus, AREn monialayritys täytti kokonaisen korttelin, kaupan oli kaikenlaista tarvekalua radioista raktoreihin ja kauppa kävi
Ja näytillä oli todellakin kaikkea Traderista traktoreihin ja Cougareista Cortinoihin. Maailmalla Caprilla ajettiin kovaa niin radalla kuin jopa ralleissakin, Suomessa Capri oli haluttu myös käytettynä, ei tosin ralliin eikä radallekaan; useat Caprit päätyivät loppusijoituspaikkoihinsa hankittuaan ensin kannuksensa yhteispohjoismaisessa erikoislajissa, piparirallissa, rallye du vulvassa. Muuten tekniikan perusosat olivat sitä samaa, mitä käytettiin niinkin tavallisissa Fordeissa kuin Escort ja Cortina. Äänentoistoon oli myös panostettu Alpinen huippulaittein. Saksassa ei tyydytty paljon vähempään. Tarinamme Kuningas-Capri oli monien vastaavien tavoin päätyä romuttamolle. Jarko ja Keijo hakivat auton kunnostettavaksi syyskuussa 2021. Nyttemmin väylä on suljettu autoliikenteeltä. Keltaoranssissa autossa oli hiukan kiristetty pata, pitkä rivi varusteita ja jopa vinyylikattokin. Väriskaala oli hilpeän 70-lukuinen, ja sattuipa omalle kohdallenikin yksi sellainen noin vuonna 1983. Mobilisti-tilaajasivut 3/23 Y htiön kivijalkaa oli valettu Ford-tuotteilla jo autoilun alkuaikoina, mutta yritys kasvoi myös sotavuosina. Tuolloinen omistaja kuitenkin lunasti surulliseen kuntoon menneen auton itselleen vakuutusyhtiöltä, mutta myi sen sitten pian eteenpäin. Kepe Ortasuo, nyt jo edesmennyt, osaava Volvo-mekaanikko laitteli itselleen moisen laitteen. Herralle ominainen kynän jälki näkyy kyllä Caprissakin. Asia ei ollut kuitenkaan edistynyt, ja auto siirtyi Hämeeseen syyskuussa 2021. capri3000.indd 100 capri3000.indd 100 17.4.2023 13.37 17.4.2023 13.37. Auton runko oli suoristettu Hankasalmella ja siihen oli löytynyt osiakin korjauksen viemiseksi loppuun. Keijon Riley esiteltiin muutama numero taaksepäin, mutta nyt teki mieli menevämpää herkkua. Yläkerran näyttelyhalliin autot kuljetettiin hissillä ja sivuhuoneissa esitettiin Timo Mäkisen ja muiden sankareiden rallifilmejä taukoamatta. Bingo! Alkuperäinen rekisteritunnus RAT-338 kieli auton olleen alkutaipaleensa jossain Kymen läänissä. Isossa maailmassa Capreilla vedettiin isoa kovaa muun muassa Etelä-Afrikassa, jossa Basil Green Motorsin preppaamat Perana Caprit saivat nokalleen Fordin 302 kuutiotuumaisen V8 Windsorin, Mustangin peruja sekin. Olojen normalisoiduttua ARE järjesti joka kevät huikean autonäyttelyn. Ruhjoontunut Capri ei suostunut kuolemaan vielä Hankasalmellakaan. Auto oli tuttu näky parkissa iltaisin Asemakadulla Raatikellarin diskon edessä, jos ei osallistunut tuolloin vielä suosittuun ja mahdolliseen kortteliralliin Jyväskylän ruutukaavassa. Tuumasta toimeen ja tomerasti maaliin Kunnostus sai nyt uutta puhtia, kun isä ja poika ryhtyivät yhteistuumin töihin Caprin saattamiseksi entiseen loistoonsa. Piirtäjänä hääri muuan Philip Clark, joka oli ollut mukana myös Mustangia suunniteltaessa. Asian ulkopuolelta todettakoon, että myös muuan Markku Puputti, joka oli tullut tunnetuksi jo 60-luvulla hittibiisillään "Jestas sentään mitkä rinnat", hankki tienaamillaan Teosto-rahoilla itselleen nuorekkaan Caprin vuonna 1969. Samana kesänä Capri oli saanut mojovan tällin takakylkeensä, kilvet palautettiin 24.7.2007. Rintamalta rahdattiin Jyväskylään sotavammaisia Fordeja peruskunnostuksiin ja Puistokadulla riitti puuhaa. Todelliseksi kilpailijaksi noteerattiin ainoastaan Opelin Manta eri vaihtoehtoineen – kaunis ja kovakulkuinen auto sekin. Ei ollut Capri enää Ristiinassa, mutta löytyi Hankasalmelta. Korimalli ei muistuttanut mitään jo olemassaolevaa mallia, ainoastaan nimi "Capri" tuli perintönä persoonalliselta Consul Caprilta. Muistoissa kotikulmien Caprit Jyväskylän katukuvassakin Capreja vilisi, jos ei nyt kuin Vilkkilässä kissoja, mutta kuitenkin mukavasti. Ensin torilla ja sittemmin omassa toimitalossaan Jyväskylän ydinkeskustassa. Punainen auto oli varustelistan vaatimattomin 1600L, sen jälkeen oli “tyytyminen” GTXL Taunukseen. Auton mukana tullut oikea takakylki vaihdettiin, mukana tullut varaosahylsy sai luovuttaa monia muita pikkuosia. Sain nauttia pitkänokkaisen urheiluauton tuomasta statuksesta pienen hetken, ennen kuin se ostettiin alta. Sininen ovaali porautui monille aivolohkoon ja viitoitti tietä tuleville valinnoille. Ja hyvä niin. Caprin vaiheista ei ole tietoja, mutta Markun vanhoja biisejä kuulee silloin tällöin radiosta. Myös sähkölaitteet valittiin valmistusmaan mukaan, joko Lucastai sitten Bosch-hyllystä. Onneksi kohtalo puuttui peliin osaavan tekijän saatua ostettua auton, tai tässä tapauksessa projektin. Tallissa oli jo ennestään entisöidyt Escort ja Cortina. Mainittakoon vielä, että perusmalli 1300 "L" maksoi vuonna 1969 12 900 mk ja hieman pontevampi 1600 "L" 13 900.-, nykyrahaksi muutettuna noin 20 000 €. Se oli katsastettu viimeksi 22.5.2007 Kajaanissa, ja ollut viimeksi liikenteessä Ristiinassa. RS 2600 oli varustettu Weslaken tekemällä ruiskukoneella ja Euroopan ratoja tällaisella kiersi ainakin saksalainen monilahjakkuus Hans-Joakim Stuck. Vihje johdatti isän ja poika Jarkon autokaupoille Ristiinaan, jossa Caprin piti olla. Pitkä keula, lyhyt perä, sen ajan poniautomuotoilua ison veden takaa, kaunista vielä nytkin katsojan silmissä. Haluaa Caprin Keijo Nurminen, Jarkon isä, tiedusteli muutama vuosi sitten minultakin, josko tietäisin jossain myynnissä olevan Caprin. Euro-ponin ping pong Caprin kehityshistoria pallottelee Fordin Englannin ja Saksan Kölnin muotoiluosastojen välillä. Voimanlähteet valittiin valmistusmaan omista valikoimista; Dagenham tarjosi moottoreita 52 hv:n 1,3 Kentistä V6 3,0 144 hevosvoiman Essexiin. Vaan olipa Jyväskylässä yksi 3000 GTXL Caprikin. 100 . Autoja rakennettiin 2-ryhmään 6 kappaletta ja ne dominoivat Etelä-Afrikan ratasarjaa 1971-72. Saksalaiset Kölnissä taas 1,3 V4:sta melko brutaaliin 3,1 litran V6 Köln-murikkaan, joka puski kevyttä Capria 148 hevosen voimalla huimiin nopeuksiin Germanian autobaanoilla
Mobilisti-tilaajasivut 3/23 . Kyynärön kurveissa Siirrymme koeajelemaan autoa Kyynärön vanhan tanssilavan läheisille pikkuteille. 101 Kone kävi hienosti, ainoastaan huolellinen pesu ja perushuolto riittivät. Moottorin luulisi vetävän Ford Capri 3000 GT XL 1972 MOOTTORI Tyyppi: kuusisylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori, lohko ja kansi valurautaa, hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli, 4 runkolaakeria, Weber-kaasutin Iskutilavuus: 2 994 cm 3 , sylinterimitat 94 x 72 mm, puristussuhde 8,9 Teho: 138 hv (DIN)/5 000 r/min Vääntömomentti: 235 Nm (DIN)/3 000 r/min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen käsivaihteisto, valitsin lattialla, takaveto, vetopyörästön välitys 3.09 JARRUT Tehostetut levyjarrut edessä, takana rummut OHJAUS Hammastanko-ohjaus, 3,7 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, MacPherson-joustintuet, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, viistottaistuet KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4, 26 m Leveys: 1,64 m Korkeus: 1,31 m Akseliväli: 2, 56 m Raideleveys: 1,34/1,32 m Omamassa: 1 100 kg Rengaskoko: 185/70 HR 13 Isä ja poika Nurminen jatkoivat edellisen omistajan työtä ja vaihtoivat kolarivaurioituneen takakyljen. Kiirettä piti; valot tallissa hehkuivat monesti aamuyön tunneille, mutta nyt on hyvä – toiveiden auto siinä kuosissa kuin oli tarkoitettukin. Keväinen, puhdas asfaltti on aivan oikea pinnoite tämänkaltaiselle autolle – vaikka onhan näillä suditeltu soraränneissäkin. Myös auton jarrut ja nivelet saivat erikoishuomiota. Auton maalaus uudelleen keltaiseen alkuperäissävyyn hoitui ihan omin käsin, kotitallissa. Tyydymme kuitenkin testaamaan autoa yleisen turvallisuuden nimissä nopeusrajoitusten puitteissa, muut pikkutiellä liikkuvat huomioiden. Essex puhisee tuplaputkistaan, kun kiihdytän Capria sallitun rajoissa. capri3000.indd 101 capri3000.indd 101 17.4.2023 13.37 17.4.2023 13.37. Öljyt, suodattimet, sytytysosat ja vesipumppu, joka itki vähän, vaihdettiin. Vääntö on huimaava, vaikka oman Caprini käyttökokemuksesta onkin jo aikaa. Kovia kokenut auto kunnostettiin huolellisesti Capri on suosittu harrasteauto, joten siihen saa varsin helposti osia. Osia saa hyvin ja kaikki, mikä liittyy vanhalla autolla ajamisen turvallisuuteen, oli hyvä vaihtaa, kun auto oli muutenkin levällään. Luottoverhoilija Kangasalasta kunnosti penkit, ovipahvit, sisäkaton, ja laittoipa vielä ulkokattoonkin uuden vinyylin. Uudet puskurit löytyivät Motomobilista Saksasta, lattiamatto Brittiosasta
En kuitenkaan anna mielihalulle valtaa, vaan tyydyn siihen ajoelämykseen, joka on saavutettu normeja noudattaen. Vaihteisto on täsmällinen ja välitykset sopivat juuri täydellisesti niin urheilullisiin kiihdytyksiin, kuin letkeään lipumiseenkin. Kummallakin niitä on ollut ja on nytkin. Lisäksi tiedostan, että autoon on uhrattu mieletön määrä työtä, ja olisikin sydäntäsärkevää nähdä hieno Capri vaurioituneena, vain oman huolettomuuteni takia. Jarko nauttikkoon Capri-aarteestaan nyt ja tulevinakin kesinä. Kättelemme vielä vahvistukseksi. Mobilisti-tilaajasivut 3/23 Caprin liikkeelle vaikka nelosella, neljä henkilöä kabiinissa. Avaamme konehuoneen ja tarkastelemme näkymää. . Suljemme varovasti konepeiton ja Jarko lähtee renkaat hiukan vingahtaen kotimatkalle. Jarko Nurminen ja Capri. Keväinen aurinko painuu mailleen pikkuhiljaa, mutta jään vielä juttelemaan Keijon kanssa Fordeista yleensä. Mikään ei vuoda tai repsota, kaikki on oikeilla paikoillaan. Tanssilavan varjoissa Kuvaamme autoa vielä keväisen Kyynärön maisemassa. Caprin täsmällinen ohjaus antaa sopivasti vastetta, kun autolla kanttaa hiukan ahnaasti sisäkurviin. Yhteneväinen mielipiteemme on kuitenkin, että Capri 3000 GTXL on aikansa Kuningas-Capri, haluttu ja himottu vielä tänäkin päivänä. Capria on miellyttävää viedä mutkaan, se oikein houkuttelee pieneen ylinopeuteen. Ohjaamossa leijuu juuri se fiilis, joka on jäänyt aivolohkoon huolettomana nuoruutena. Tanssilava uinuu yhä talviuntaan. Kasettisoittimessa kuuluisi olla Hurriganesia. Jarko ajelee edestakaisin ja pysähtyy viimen tanssilavan pihamaalle. capri3000.indd 102 capri3000.indd 102 17.4.2023 13.37 17.4.2023 13.37. Automaattia ei oikein osaa kuvitella tähän autoon. 102
Hieman varpaisiinsa katsoen, hän totesi, että Superfast on nopein, jos Finnjetiä ei lasketa… Kai Laine V ielä vuonna 2005 Finnjetin kulkuhaluja testattiin itämerellä. Vauhtia saatiin kunnioitettavat 32 solmua, ja konetehoista oli käytössä silloin 90 prosenttia. Onneksi sain yhteyden Pentti Montoseen, entiseen Finnjetin konemestariin. Ruorin välitys oli täysin sähkötoiminen. Niiden kuvien esittämistä härveleistä ei maallikko suuriakaan ymmärrä. 103 Suurin, nopein ja täysin suomalainen Vuosituhannen alussa vierailin Hangosta liikennöivän Superfastin komentosillalla. Finnjet.indd 103 Finnjet.indd 103 16.4.2023 13.14 16.4.2023 13.14. Uteliaana kysyin kapteenilta, että kuinkas paljon Finnjetiä nopeampi hänen laivansa on. Sen mainonnassa oli pidetty suurta meteliä siitä, että Superfast on maailman nopein autolautta. Mobilisti-tilaajasivut 3/23 . Vain kolme vuotta myöhemmin Itämeren Vinttikoira oli tiensä päässä. En tiedä ovatko noiden kulttiesineiden muotoilijat saaneet tahoillaan yhtä paljon mainetta ja kunniaa… Finnjet olisi ehkä jäänyt muutenkin vieraammaksi, ellei isäni olisi tehnyt alukselle työnsä puolesta ekskursiota, jolta hän toi tuliaisiksi esitteitä ja pari rullallista kuvia. Useista pelastusyrityksistä huolimatta laiva joutui Intiassa polttopillien uhriksi. Itse en koskaan Finnjetillä matkustanut, mutta jo nuorena, innokkaana laivaharrastajana tajusin sen olevan jossakin määrin matkustajalaivojen tai ainakin autolauttojen kehityskaaren huipentuma. Tuolla pikkuisella puisella ohjauspyörällä hallittiin laivan kulkusuuntaa. Sanotaan vaikka niin, että sen linjat herättivät yhtä paljon tunteita kuin silloisen maailmani toinen tukipilari, täsmälleen samanlaisen muotoiluperheen lapsi: piimätölkki. Varsinkin nuo konehuoneotokset olivat jotakin sellaista, mitä ei silloin muualla päässyt näkemään. Koska olen aina kaikissa harrastuksissani ollut eniten kiinnostunut muotoilusta, en niinkään modernista teknologiasta, jätti Finnjet minuun pienemmän jäljen kuin ehkä olisi luullut
Finnjetin pääkoneina oli kaksi kaasuturbiinia, mallia FT-4C. Finnjet kulki yhdelläkin turbiinilla 24 solmun nopeudella. Tämä Esplendia-niminen ”votiivilaiva” Oli ripustettu baarin kattoon. Hän oli oikea mies kertomaan isäni ottamissa kuvissa näkyvistä laitteistoista ja niiden kanssa tehdystä työstä. Täysin sähköinen sekin. 104 Finnjet.indd 104 Finnjet.indd 104 16.4.2023 13.14 16.4.2023 13.14. Telegrammi/telegraafi oli länsisaksalaisen AEG:n toimittama. 104 . Samalla tuli opittua muutenkin paljon laivan konemestarin työnkuvasta. Mobilisti-tilaajasivut 3/23 Montonen oli Finnjetillä töissä koko laivan aktiiviuran. Ne loput 6-8 solmua maksoivat huomattavan paljon rahaa… Turbiinin vaihdon ajaksi potkuriakseli kytkettiin vapaalle, joten se ei jarruttanut suuremmin kulkua. Mustat kumitötteröt ovat tutkan näyttöjen heijastussuojia. On jäänyt epäselväksi, minne purjelaiva on kadonnut sen jälkeen, kun ravintolan sisustus uusittiin. Koska Montonen oli mukana laivalla kolmisen vuosikymmentä, tuli se hänelle perin tutuksi. maaliskuuta 1977, jolloin laiva lähti ensimmäiselle koeajolleen. 29 vuotta myöhemmin, 22.06.1996 hän lähti Bahamalta kotiin arvaamatta, että laiva romutetaan täysin toimintakuntoisena pari vuotta myöhemmin. Niitähän käytettiin DC-8-matkustajakoneissa ja esimerkiksi U-2 -vakoilukoneessa. Laivassa kaasujen virtaus pyörittää voimaturbiinia, jonka suuri pyörimisnopeus pudotetaan alennusvaihteella potkuriakselin tasanopeudeksi. Kyseessä on moottori, joka oli kehitetty lentokoneissa käytetystä Pratt & Whitneyn J75-turbiinista. Turbiinien huollot ja joskus vaihdotkin tehtiin aluksen ollessa kulussa. Ensikomennus oli 1. Lentokoneissa työntövoima otetaan ulosvirtaavista kaasuista. Nelisen tonnia painavan, 37 500-hevosvoimaisen turbiinin vaihto sujui muutamalta kokeneelta mieheltä nopeasti. Mobilisti 3/23
Isompia huoltoja varten turbiinit lähetettiin Finnairille. Työ tehtiin loppuvuodesta 1981 Hollannissa puolessatoista kuukaudessa. Apukoneina oli viisi Wärtsilä 12 V 22 -moottoria, jotka huolehtivat laivan sähkövoimasta. Kaukana ollaan kauniiden laivojen kauniista keuloista, jossa matkustavaiset voivat käsi kädessä haaveilla tuulen tuivertaessa hiuksia. Uudet Wärtsilän pääkoneet sijaitsivat omissa konehuoneissaan autokannella. Ne pyörittivät Strömbergin generaattoreita. Ilmakompressoreita oli myös kaksin kappalein. . Alkuaikoina akselit tärisivät suuresti potkurien kavitaation takia, mutta kun pyörimisnopeudet saatiin sovitettua toisiinsa, ongelma pieneni. Kun jokainen tiesi mitä teki, oli uusi turbiini käytössä kolmen tunnin kuluttua. 105 Aluksi purettiin ympäriltä äänieristetty kotelo, jonka jälkeen irrotettiin kaikki putket ja liittimet. Taustalla näkyy osa toisesta ontosta potkuriakselista. Komentosillalta voidaan ohjata meriveden pumppausta painolastisäiliöistä toiseen. Kerran joltakin asentajalta jäivät kiertokangen alapään pultit löysälle, jonka jäljiltä kiertokanki tuli blokin kyljestä ulos. Konemestarit joutuivat säännöllisesti tarkistamaan neljäkymmentä metriä pitkän potkuriakselin liukulaakereiden voitelun. Niistä voima vietiin konehuoneeseen, jossa Strömbergin sähkömoottorit vauhdittivat samaa alennusvaihdetta kuin turbiinitkin. Finnjet.indd 105 Finnjet.indd 105 16.4.2023 13.14 16.4.2023 13.14. Konehuone oli yhtä puhdas viimeisinäkin käyttövuosinaan. Mobilisti-tilaajasivut 3/23 . Tarvittaessa saatiin siirtymään satatuhatta litraa tunnissa laivan sivusäiliöstä toiselle. Finnjetin keulaan kasaantui muutamalla reissulla toista metriä jäätä, jota noiden ilmanvaihtokoppien ja vinssien päältä hakattiin pois käsipelillä tai sulatettiin kuumennetulla sammutusvedellä. Jokaisessa laakerissa oli oma lämpömittari. Laivalla oli aina mukana varakone. Uusi lohko saatiin konehuoneeseen autokannella olevan luukun kautta. Harmaa miehenmentävä putki on osa laivan tasapainosta huolehtivaa järjestelmää. Myöhemmin rakennettiin taloudellisuussyistä turbiinikäytön rinnalle dieselsähköinen järjestelmä. Akselin pyöriessä 171 kierrosta minuutissa, piti tunnelissa kulkea varovaisesti. Myös apukoneiden huolto ja kunnostukset tehtiin suurelta osin oman miehistön voimin
Autokalusto vuonna 1977 terminaalin edessä oli värikästä, muttei yhtä modernia muotoilultaan kuin Finnjet itse. oik. Mobilisti-tilaajasivut 3/23 Vuonna 1938 varastoksi suunniteltu rakennus muutettiin Finnjetin terminaaliksi. Ne vaihtuivat uusiin samalla, kun rinnalle rakennettiin dieselsähköinen voimansiirto vuonna 1981 Hollannissa. 170 metriä pitkän konehuoneen takimmaisimmassa huoneessa olivat peräsintä kääntävät työsylinterit. Paksu putki taustalla on turbiinin pakoputki. Nämä alkuperäiset vaihdelaatikot olivat hieman alimitoitettuja. Niistä ei ole otettu kuvaa, koska ne olivat niin mitäänsanomattoman näköisiä! vas. Finnjet.indd 106 Finnjet.indd 106 16.4.2023 13.14 16.4.2023 13.14. Alennusvaihde, jolla turbiinin 3 700 minuuttikierroksen nopeus pudotettiin potkuriakselin 171 kierrokseksi minuutissa. Moottoriöljyn suodattimet. Itse turbiinit olivat suurissa, eristetyissä valkoisissa laatikoissa. Separaattorihuone oli myös uutena hohtavan puhdas. Polttoaineen joukosta poistettiin vesi ja muut epäpuhtaudet. Kun siellä jouduttiin käsittelemään myös raskasta polttoöljyä, oli sen siistinä pitäminen haastavampaa. 106 . Kaikki polttoaine kiersi Alfa Lavalin separaattoreiden kautta päätankista päivätankkeihin. Paloturvallisuussyistä tätäkään huonetta ei silti voinut päästää siivottomaksi
107 PYSTYLAMPPUINEN RUOTSINMAALLA E ihän sitä skidinä tiennyt mistään mitään. Huikean pitkä tankkausletku riittäisi jokaiselle Mersulle Shellillä. Ainakaan tuolla kilvellä ei löydy mitään. Mobilisti-tilaajasivut 3/23 . Mikä kumma farmari on tippa-Rellun ja Dafin välissä. mersu.indd 107 mersu.indd 107 16.4.2023 15.25 16.4.2023 15.25. Ja perillä kaikki kulkemiset käytiin sillä Mersulla. Sitten kun joutui myöhemmin muiden autojen kyytiin sen tietysti tajusi – sen glamourin puuttumisen. Pihan yleisin auto on Mercedes-Benz. Voisiko THU-115 olla vielä hengissä. Muistan kuulleeni, että auto on diesel – tehden siitä jotenkin paremman. Kai Laine Ovatko nuo valkoiset muovit vain kiveniskemiä varten, vai oliko niillä muukin funktio. Kun noita kuvia nyt katsoo ja yrittää muistella oliko siinä jotain erityistä glamouria, kun pääsi Mersun kyytiin – no eipä tule mieleen. Ruotsin lähiöissä suomen kieli oli usein yleisin kieli hiekkalaatikolla. Sedällä oli auto – pystylyhtyinen Mersu. Koska verhoilu oli raikkaan vaalea, ja auto sisältä tilava, ei matkapahoinvointi niin herkästi iskenyt. Autot sentään Ruotsin kilvissä. Ei minulle koskaan kai selitetty millä tavalla paremman, tiedä olisinko selitystä ymmärtänytkään. Suomessa se oli rekisterissä, mutta työt veivät Ruotsiin, joten siellä häntä käytiin tapaamassa. Se oli kuta kuinkin ainoa auto, jossa olin matkustanut, joten se oli normaalitaso. Oli sen työhommiensa ansiosta saanut ostettua. Se kun oli vain sininen, sinisellä sisustuksella. Eikä sedän seuraava Mersu ollutkaan enää niin hieno, vaikka oli varmasti Suomen ensimmäisiä vaakalamppuisia yksilöitä. 107 Mobilisti 3/23 . Meidän perheellämme ei ollut edes autoa, ja toisaalta mihin sitä olisi tarvittukaan, kun kaikki oli kävelymatkan päässä
45-01905 CTEK NJORD GO Wall Mount LUKITTAVA SEINÄTELINE 19 90 CTEK NJORD GO sähköauton latausasemalle tarkoitettu lukittavissa oleva seinäteline*. 45-01906 takakansi722.indd 108 takakansi722.indd 108 24.10.2022 11.03 24.10.2022 11.03 kannet_MOB323_108.indd 108 kannet_MOB323_108.indd 108 17.4.2023 8.57 17.4.2023 8.57. Stabilisaattori estää bensiinin vanhentumisen sekä hartsin muodostumisen. Ehdoton lisävaruste CTEK NJORD GO -latauslaitteelle. 5 99 Absodry KOSTEUDENPOISTAJA MINI 450 g/35 m³ Pitää kosteustason sopivana ihmisille ja tavaroiden säilymiselle. PAL.VKO 2023-23 60 15 00 -2 30 3 6 414886 015005 23003 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 4.4.2023 9:39:43 4.4.2023 9:39:43 PAL.VKO 2022-45 60 15 00 -2 20 6 6 414886 015005 22006 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 30.8.2022 14:36:37 30.8.2022 14:36:37 Helsingin täyteen ahdettu Tattarisuon hylkyautovarikko joskus 1960-luvun lopulla. Laite kytketään suoraan voimavirtapistorasiaan. • Vaikutusalue 35 m³ • Kesto 1–3 kuukautta Autoon, mökille, asuntovaunuun, varastoon... Ainutlaatuinen kahdeksanvaiheinen lataus sekä kunnostustoiminto. • Lataa kaikki 12 V lyijyakkutyypit (myös GEL ja AGM) • Viiden vuoden takuu 89 90 CTEK YLLÄPITOLATURI MXS 5.0 12 V/5 A 45-5589 13,31/kg 50-00991 47,60/l 60-8071 11 90 Motul BENSIININ SÄILYTYSAINE 250 ml Takaa huolettoman ensikäynnistyksen. Poistaa tilasta kosteuden tehokkaasti. kuva: Matti Korjula Monikäyttöinen ja täysin automaattinen ylläpitolaturi. Sopii 2ja 4-tahtibensiinimoottoreihin katalysaattorilla tai ilman sekä kaikille bensiinilaaduille. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo takakansi522.indd 108 takakansi522.indd 108 12.9.2022 16.37 12.9.2022 16.37 PAL.VKO 2022-51 60 15 00 -2 20 7 6 414886 015005 22007 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 14.10.2022 9:24:35 14.10.2022 9:24:35 Helpompaa sähköistä autoilua CTEK NJORD GO SÄHKÖAUTON LATAUSASEMA Type 2 (3-vaihe, 11 kW) 799 00 CTEK NJORD GO on mukanasi kulkeva sähköauton latausasema, jonka voit kuljettaa kotoa vaikkapa mökille etkä tarvitse useaa latausasemaa. *riippulukko ei sisälly myyntipakkaukseen. Vähentää homeen syntymisen riskiä ja pahaa hajua