ENNEN PELOTTI AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 4/2019 | 11, 90 € FIAT DINO Coupé JAC NEW-ERA, LÄNNEN VANHIN JAPSIPYÖRÄ FORD Pilot V8 MOSKVI TSH Elite Pickup LAHTI Classic Motorsho w TechnoClassica ESSEN kansi419.indd 98 28/05/2019 15.26
Uniikki koostumus vähentää työstöaikaa ja vaivaa huomattavasti. Vaivattomaan vahaukseen, levitys joko käsin tai koneellisesti. UPEA LOPPUTULOS HELPOSTI JA NOPEASTI sonax_4.indd 98 26/05/2019 12.51. Mobilisti 4/19 www.sonax.fi UUTUUS! SONAX Puhdistava carnaubavaha poistaa hetkessä pienet naarmut ja hapettumat, antaen upean kiillon ja kestävän suojan. 98
Fiat Dino Coupé 6 Moskvitsh Elite Pickup 12 Classic Motorshow 2019 18 Ford Pilot V8 28 Osien metsästystä Pilotiin 34 Toiviomatka, USA 1994 38 Techno-Classica Essen 48 Jare Sukava – virittäjäkuski 52 JAC New Era 60 Tehdaskäynti Bimotalla 80 Tarpeellisia siirtoja 83 Jokimaan romutori 84 Lahden mäyräkoiranäyttely 90 Ford-juhlien merkeissä 92 Jyskin automuseo, Gjern 94 Dodge Magnum Riadista 96 Uutisia, tapahtumia, kuultua 22 Lukijoiden postia toimitukselle 26 Ostetaan, myydään, vaihdetaan 66 Tapahtumakalenteri 77 Toimituksen autot 78 Kuvatalkoot 86 Ajoneuvoarkeologi 97 Vaimon ääni 98 Vain tilaajan lehdessä: RAF:n 617. laivue – Padonmurtajat 99-106 Sisältö 4/2019 sislu4.indd 3 28/05/2019 15.10
Suomi sai omansa syksyllä 1968, kun Helsingissä perustettiin Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö r.y. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Ensimmäisenä ongelmiin herättiin USA:ssa, jossa autosta oli viimeistään 50-luvulla tullut jokamiehenoikeus. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Kun ottaa maalikseen auton, ottaa samalla tähtäimeensä patriarkaatin, jonka syytä kaikki paha joka tapauksessa on. Saati, että olisimme löytäneet niitä käsittelevälle lehdelle lukijoita. Sisältö olikin sitten kuin suoraan Enemmistö r.y:n Alas auton pakkovalta -pamfletista. Auto on radikaaleille mainio vihollinen, sillä siinä yhdistyvät ihanteellisella tavalla monet raivostuttavat ja vastustettavat asiat. Kovan linjan feministien näkökulmasta kohde on vielä herkullisempi, sillä potenssiaan ratin takana kohottava automies vähät välittää naisten, lasten ja pienten eläinten turvallisuudesta. Seuraavalla vuosikymmenellä havahduttiin Euroopassakin, kun Autobahnien varrella kasvavat metsät alkoivat kuolla pystyyn. Paljon on niistä ajoista muuttunut, mutta autoa vastustetaan yhä kiihkeästi ja melkein täsmälleen samoilla perusteilla kuin 50 vuotta sitten. Ilmastonmuutoksen aiheuttama ahdistus antaa autonvastaiselle propagandalle aivan uusia mahdollisuuksia. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Suuri osa pulinasta käydään autojen ympärillä, sillä ne herättävät tunteita aivan toisella tavalla kuin lämmityskattilat tai kasvihuonekurkut. Mobilisti 4/19 KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki hallituksen pj. Yleisessä vasemmistoradikalismin aallossa 60-luvun lopulla kaikkialla länsimaissa nousi autoilua vastustavia yhden asian liikkeitä. Auto on ihmisen keksinnöistä kaikkein inhimillisin, melkein kuin elävä olento. Laitavasemmistolaisesti suuntautuneelle ihmiselle auto edustaa pinnallista statusta ja riiston hedelmillä pullistelua. Menevännäköinen kilpurikansi oli tarkoitettu vain houkuttelemaan automiehenalkuja, jotta nämä polkisivat kaupassa jalkaa niin pitkään että äiti varmasti ostaa kirjan. Siihen on hyvä syy, sillä muut pitävät aiheesta meteliä meidänkin puolestamme. Joukkojen mielipiteiden muokkaamisessa on suuri hyöty siitä, että autolla on ainutkertainen kyky herättää suuria tunteita. Tuskin mekään olisimme jaksaneet tehdä neljääkymmentä vuosikertaa vaikkapa arkkupakastimien ihmeellisestä maailmasta. paakirjoitus.indd 5 28/05/2019 15.13. Arvostettu englantilainen lastenkirjojen kustantaja Ladybird julkaisi vuonna 1977 kuvakirjan Man and his car, joka oli puhdasta propagandaa. PANKIT DANSKE BANK FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Forssa Print, Forssa ISSN 0783-4616 Hyvä vihollinen O lette ehkä havainneet, että ilmastoasioita ei viime aikoina ole juuri käsitelty Mobilistin sivuilla. Autojen määrän kasvaessa lisääntyivät myös niiden aiheuttamat ongelmat. Autoa on rakastettu ylitsevuotavasti, mutta myös sen vihaamisella on pitkät perinteet. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Bremer Pia Eloranta Outi Haapala Janne Halmkrona Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Timo Happonen Esa Illoinen Tero Ilola Markku Jaakkola Janne Kutja Kai Laine Jukka Laitila Jukka Luoma Markus Nieminen Arto Ratinen Marketta Sandberg Jarmo Sukava Raimo Söderholm Hese Tolonen Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11, 00620 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. Auton erityisasema on ymmärrettävä, perihän se aikoinaan hevosen paikan miehen parhaana ystävänä. Kai L. 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Onnettomuuksissa kuoli autoilijoita ja sivullisia kuin kärpäsiä ja kaupunkien ilma kävi sakeaksi lyijystä, häkäkaasusta ja hiukkasista. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Kritiikille oli sijansa Marlboro-miehen kultakaudella puoli vuosisataa sitten. Jan Enqvist Kaikki keinot ovat sallittuja sodassa ja auton vastaisessa taistelussa. Meno Suomen maanteillä oli vapaiden nopeuksien aikaan kuin Venäjän Keski-Aasiassa nykyään, ja onnettomuustilastot kauheata luettavaa. 5
Dinon jousitus käyttäytyy useimmissa epätasaisuuksissa yllättävän sulavasti; se ei tosiaankaan ole jokaisen tielle pudonneen männynneulasen tunnistava täryjyrä. Kuljettajan paikalle asettuu kuvaava kollega Halmkrona. Hän katselee lävitse keskeiset hallintalaitteet ja näyttää löytävän ne vaivatta. Asento takana ei ole mikään erityisen ylellinen, mutta kyllä siellä seuraavaan tavernaan saakka pötköttää. Kaikkialla on mustaa nahkaa ja vinyyliä vähäeleisen tyylikkäästi tikattuna. Valokatkaisin on hieman oudosti kojelaudan päällyslipan alareunassa, mutta muuten kuka tahansa italialaisautoihin tottunut on Dinon puisen ohjauspyörän takana kuin kotonaan. Edessä aukeavalle väylälle ilmaantuu useita loivia kaarteita ja Dino pääsee näyttämään kyntensä Grand Touring -vaununa. Matka taittuu, olosuhteiden niin salliessa, huomattavan joutuisasti ja mukavasti. Halmkrona painaa ykkösen silmään, nostaa tarkasti annostelevaa kytkintä ja antaa moottorin möyriä. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona ja Mobilistin arkistot J opa 180-senttinen toimittaja solahtaa melko vaivatta azzurronsinisen Dinon takapenkille, kunhan vasemman sorkan saa ensi aseteltua laadukkaalle matolle. Parasta on kuitenkin taustalla fiatdino.indd 7 28/05/2019 14.28. Niin kuljettajan kuin matkustajienkin kelpaa nauttia kuppimaisesti muotoilluilla istuimillaan keskipakoisvoimista tai vain maiseman vilahtelusta isojen ikkunaruutujen takana. Kuuma moottori vaatii kuumana kesäpäivänä hieman pidemmän sahauksen, mutta sipaisu kaasupolkimelle saa tuhansia liikkuvia osia sisältävän kokonaisuuden heräämään eloon ja karjaisemaan riemusta. Nyt mennään! Kaikki autossa istuvat nytkähtävät nopeasti taaksepäin, mutta teslamaista liimaantumista selkänojiin ei sentään ole havaittavissa. Se on erittäin kierrosherkkä ja tuntuu suorastaan rukoilevan, että kaasupoljinta käyttäisi vihainen, itsetuhoinen uroselefantti. Vaikka etuistuin on säädetty aika kookkaalle kartturille, eivät sen takana istuvan toimittajan polvet ole suussa. Alkumetrien jälkeen – kun paikallistie on havaittu vapaaksi eteen ja taakse – hän toteuttaa koneen rukoukset ja painaa pedaalia syvemmälle. Äänet ovat herkullisen maskuliiniset, mutta värinät niin vähäisiä, ettei edes empivä nunnakokelas saisi lihallisia ajatuksia. 7 Nautitaan korvien kautta Fiat Dino Coupé 1967 Nuorekkaan ja ajattoman kauniin GT-auton uskoisi olevan nälkäisen uuden polven aikaansaannos. Myöskään päänahka ei ole vaarassa jättää rasvajälkiä kattoverhoiluun. Fiat Dinon kohdalla idean alullepanijoiden ja suunnittelijoiden keski-ikä oli kuitenkin puolen vuosisadan luokkaa. Mobilisti 4/19 . Kone kuulostaa kehittäjiensä 12-sylinteriseltä kisaraivottarelta, vaikka polttoainetta liekitetään vain kuudessa kolossa. Ehkä se selittää osaltaan sitä, miksi pienimuotoisena läpiviety projekti onnistui niinkin hyvin. Moottorin joustavaa vetoa riittää 4ja 5-vaihteilla kiitettävän laajalle nopeusalueelle, mutta vaihto alaspäin mahdollistaa herkuttelun äänillä ja alustan toiminnalla. Halmkrona näyttää nauttivan hakiessaan kaarteissa pidon rajoja ja suurinta käytännöllistä matkanopeutta – ilman pienintäkään dramatiikkaa. Halmkrona käy lävitse ykkösen ja pakin osalta määrätietoisia otteita vaativat vaihteet ja herättää sitten Ferrari-teknologiaa edustavan moottorin eloon. Dino ei todellakaan pelkää nopeita kaarteita, vaikka kyseessä onkin ensimmäisen mallipolven yksilö jäykkine taka-akseleineen
Se edellytti niiden asentamista vastaavaan määrään GT-tuotantoautoja, eikä Ferrarilla olisi ilman valtavia investointeja resursseja moiseen. Toimenpiteestä aiheutuu silmämunien ulospullahdusvaara, mutta ei mitään tuskaa tai vikurointia. Lakimiesten kanssa laadittiin jo hyvinkin yksityiskohtaisia sopimusluonnoksia toimintojen yhdistämisestä monin osin, kunnes Enzo Ferrari raivostui liitekohdasta, jonka mukaan hänen olisi pitänyt hyväksyttää kilpatoimintojen budjetit Dearbornin pääkonttorissa. Ferrari lähestyi nyt Innocentia ja ehdotti Ferrari-moottorista GT-vaunua. Gianni Agnelli esikuntineen ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa lämmennyt ajatukselle, olihan hänen suuryrityksensä onnistunut luomaan Fiat 2300 Coupén kaltaisia komistuksia miltei täysin omin voimin. Tällä kertaa Agnelli oli jo huomattavasti kiinnostuneempi, sillä tiedot neuvotteluista muiden pelureiden kanssa olivat kantautuneet myös ToriKoeajoauto löytyi vuonna 1997 Kaliforniasta kulahtaneessa tilassa. 8 . Vanhan koulun taidonnäyte Elettiin 60-luvun alkupuolta Italian vauraammissa pohjoisissa provinsseissa. Vaikka sisätilojen desibelit pysyvät mainiosti kurissa, olisi radion hankinta tai ainakin sen kuuntelu ajon aikana loukkaus Maranellon ja Torinon insinöörejä ja heidän perinteitään kohtaan. Ilmastointia ei ollut edes lisävarustelistalla vielä tässä vaiheessa, mutta puhaltimen ja patopaineen yhdistelmä on niin tehokas, että pelkkien tuuletusruutujen raottaminen riittää alkukesän säälimättömässä paahteessa. Hanke olisi ollut periaatteessa täysin mahdollinen, mutta Innocentin enimmät voimavarat oli sidottu BMC-lisenssisopimukseen ja lisäksi ajatus ylellisen GT-kategorian tuotteista tuntui yhtiön johdossa hieman etäiseltä. Seuraavaksi Ferrari aloitti liukkaasti edenneet neuvottelut jättivalmistaja Fordin kanssa. Markkinoille tulvi Porschen kaltaisia sarjatuotantohaastajia, joiden hinnoittelu sai puoliksi käsintehdyt Ferrarit vaikuttamaan todella kalliilta, eivätkä suoritusarvotkaan enää riittäneet selittämään hintaeroa. Enzo Ferrarilla ja hänen urheiluautotehtaallaan meni hyvin, mutta markkinoita tarkasti seuraavana padrone Ferrari ymmärsi, että asiat voisivat olla paremminkin. Dino kuulostaa laitteelta, jonka paineaallolla sivalletaan kaistamerkinnät irti autostradan pinnasta. Jatkokäänteiden kronologiasta ei ole tieteellistä varmuutta, mutta Ferrarille katuautomaisempien tuotteiden luominen nousi entistä kiinnostavammaksi FIA:n uuden Formula 2 -moottorisäännön myötä. Kuva: Yrjö Bremer fiatdino.indd 8 28/05/2019 14.29. Moottorin luonteesta kertoo paljon se, että se kehittää huippuvääntönsä vasta 6 000 minuuttikierroksella. Halmkronan ajokierros päättyy voimakkaaseen testijarrutukseen, ja Dino vain vahvistaa uskoa italialaisten GT-osaamiseen. Erään version mukaan ensimmäisenä ehdokkaana oli kotimainen jätti, Fiat. V6 on joustava ja vetää puhtaasti kautta rekisterin, mutta keskialueen vääntöä saisi olla enemmänkin. Mobilisti 4/19 laulava moottorin aggressiivinen kurkkuörinä, joka saa ihon kananlihalle juuri oikeista paikoista. Enzo esikuntineen aloitti tunnustelut. Se oli temperamenttinen luku vuonna 1967 ja on sitä vielä puoli vuosisataa myöhemminkin. Vuoden 1964 lopulla oli palattava lähtöruutuun ja yritettävä uudestaan Fiatin kanssa. Innocenti harkitsi asiaa niin vakavasti, että Bertonelta tilattiin jopa prototyyppi. La dolce vita, huokaa kuljettaja ja päästää lämminveriset hetkeksi huilaamaan. Vuodesta 1967 alkaen FIA vaatisi F2:een luokiteltavia moottoreita valmistettavaksi 500 kappaletta vuodessa. Tiet Fordin kanssa erkanivat jo kynnyksellä. Muhkeista äänistään huolimatta moottori on kuitenkin iskutilavuudeltaan melko pieni, joten voiman esiin houkutteleminen vaatii reipasta kierrosten käyttöä. Kenties Ferrarikin voisi kokeilla jotakin ripauksen teollisempaa, toki omaa imagoaan varjellen, jos se löytäisi sopivan yhteistyökumppanin
Alkujaan Janon, Enzon ja hänen poikansa Dinon ideoimasta perusrakenteesta valittiin tähän hankkeeseen 65 asteen kulmaan rakennettu 2-litrainen V6, maailman ainoa lajissaan. Emomerkki pidettäisiin hienovaraisesti poissa kaikkien Dinojen identiteetistä. Samoin sarjavalmistus edellytti joitakin muutoksia. Mobilisti 4/19 . Takaripustus oli tässä ensimmäisessä mallipolvessa perinteinen jäykkä akseli lehtijousin, mutta siitä huolimatta ajo-ominaisuudet havaittiin suorituskykyä vastaaviksi – ainakin niin kauan kuin alla oli pitävää pintaa. Enzo ei halunnut vaarantaa Ferrarin kilpakentillä suurella vaivalla saavuttamaa mainetta edullisemmalla tuotteella, joten uusi mallisto ristittiin hänen 50-luvulla leukemiaan kuolleen poikansa Dinon mukaan. 9 noon. Ennen kaikkea GT-hankkeelle ilmaantui tärkeitä puoltajia niin Fiatilta kuin muualtakin: viimeisiä aikojaan Fiatin pääjohtajana vaikuttanut iäkäs Vittorio Valletta, yhtiön toimitusjohtaja Gaudezio Bono, Ferrarin toimitusjohtaja Pier Ugo Gobbato ja Weberin kaasutintehtaan johtaja Francesco Belicardi. He olivat tehtaan yleisneron, Dante Giacosan mukaan ykköslähdön miehiä – kuten kaikki Fiatin taholta projektiin kiinnitetyt insinöörit ja teknikot. He onnistuivat saamaan suurella egolla varustetut omistajatahot, Agnellin ja Ferrarin, pääsemään rakentavaan yhteistyöhön edes tämän varsin rajatun projektin merkeissä. Etenkin kaksi viimemainittua olivat hyvin diplomaattisia hahmoja, toisin kuin Enzo. Tulokkaan mallipaletista oli muodostumassa vähintäänkin mielenkiintoinen, tuotannon rajallinen mittakaava huomioiden. Fiat halusi luonnollisesti oman nimensä etusijalle, mikä sopi Ferrarille. Fiatin Dinojen alustoista vetovastuun otti yhtön teknisen toimiston Ettore Cordiano, apunaan Sergio Camuffo, Salvatore Bruno ja Severino Nutarelli. Auton merkistä jouduttiin keskustelemaan tovi. Fiat puolestaan valmistaisi oman merkkinsä alla Giorgio Giugiaron ja Marcello Gandinin Bertonella muotoilemaa Dino Coupéta sekä Pininfarinan luomaa Spider-avomallia. Ferrari valmistaisi Leonardo Fiovarantin Pininfarinalla muotoilemaa Dino 206 GT:tä, joka olisi ensimmäinen Ferrarin ideoima keskimoottorinen katuauto. Polttoaineen annostelusta vastaisi odotetusti kolmen tupla-Weberin patteristo, mutta Magneti Marelli järjesti siihen elektronisen Dinoplex C -sytytysjärjestelmän hieman tuotannon alkamisen jälkeen. Fiat varusti molemmat oman talon versiot viisilovisilla käsivaihteistoilla. fiatdino.indd 9 28/05/2019 14.29. Koeajot jouduttiin suorittamaan Torinossa, koska Ferrarin kaksi testikuljettajaa oli hieman aiemmin menehtynyt onnettomuudessa. Ferrarin väellä oli kuitenkin sananvaltaa etenkin tällä sektorilla. Mainittakoon, että vaikka kaikkien kolmen Dino-version moottorit tulivat samasta tehtaasta käytännössä samoilla ominaisuuksilla, oli Ferrarille toimitettavissa 20 hevosvoimaa enemmän kuin Fiatin 160 hevosvoiman muunnoksessa. Hän koeponnisti alkuperäistä Ferrari-moottoria laboratoriossaan ja totesi sen vaativan lukuisia rakenteellisia vahvistuksia selvitäkseen arkitodellisuudessa. Yksityiskohtien huolellinen hienosäätö testausvaiheessa kantoi hedelmää. Dino toimisi jatkossa tuotenimenä asiakaskunnalle, jolla ei vielä olisi varaa Ferrariin, mutta joka himoitsi sellaista. Kaikki kolme olisivat keskenään täysin eri näköisiä, eri akselivälillä ja koreiltaan eri verstaissa rakennettuja. Fiat vaati oikeutta rakentaa moottorit kokonaisuudessaan sekä tehdä niihin tarvittavia parannuksia arkikäyttöä ajatellen. Lisää konkareita ja tuorettakin verta Unkarilaistaustaisen Vittorio Janon ja Carlo Chitin jo 50-luvun lopulla Ferrarilla kehittämissä V6ja V8-kilpamoottoreissa oli yhä paljon potentiaalia. Enzo ei innostunut ajatuksesta, mutta Maranellon rajallisen kapasiteetin takia hänen oli pakko suostua järjestelyyn. Moottorin sarjatuotantokuosiin saattamisesta otti vastuun Fiatin moottoriosaston kokenut johtaja Aurelio Lampredi. Viimemainittu varaava purkaussytytys osoittautui kuitenkin vanhemmiten epävakaaksi ja lopulta todella haastavaksi matkakumppaniksi. Se olisi myös Dino-valikoiman kallein. Vaikka kyseessä ei ollut volyymituote tai Lämminverinen täysalumiinimoottori: kuusi sylinteriä, neljä nokka-akselia, kolme kaksikurkkuista Weberiä
. Vakaa kysyntä kannusti investoimaan vielä kaksi vuotta myöhemmin esiteltyyn päivitysversioon, jonka myötä entisestään vahvistettu moottori kasvatettiin 2,4 litraan ja takaripustus muutettiin erilliseksi, samaan aikaan esitellyn Fiat 130:n esikuvan mukaisesti. Valokeilan varasti tietenkin vuonna 1966 ensiksi esitelty Dino 206 GT, jonka muodot ja keskimoottoriratkaisu kiinnostivat suuresti ilman Ferrari-nimikylttiäkin. Mutta nyt se on koriltaan ja alustaltaan täysin hälyäänetön ja pakosoundeiltaan kutkuttava. Fiatin etumoottoriset Dino Spider ja Coupé vetosivat aivan toisenlaiseen asiakaskuntaan, mutta heitäkin löytyi jotakuinkin tavoitellut määrät. Bertone ja Pininfarina valmistivat Fiatille menevät korit, Scaglietti hoiti homman Ferrarin puolella. 1 131 kpl) Hinta (Sveitsissä): 33 500 sFr (Spider 31 500 sFr ; Alfa Romeo 2600 SZ Coupé 34 500 sFr; Ferrari 275 GTB/4 Coupé 54 000 sFr; Glas 2600 V8 Coupé 26 600 sFr; Mercedes-Benz 250 SE Coupé 36 400 sFr, Plymouth Barracuda S Fastback 24 500 sFr) tehtaat saivat kannustavia tilauksia ja tuhannet nautiskelijat vastinetta GT-investoinnilleen. V-moottori, sylinteriryhmä ja kannet kevytmetallia, 2 ketjukäyttöistä nokka-akselia kantta kohden, 4 runkolaakeria, kolme 2-kurkkuista Weber 40 DCN 14 -kaasutinta Iskutilavuus: 1 987 cm³, sylinterimitat 86 x 57 mm, puristussuhde 9,0 Teho: 160 hv (DIN)/7 200 r/min Vääntömomentti: 172 Nm (DIN)/6 000 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: viisivaihteinen Fiat-käsivaihteisto, valitsin lattialla, takaveto, Borg-Warner -luistonrajoitin, perävälitys 4.87 JARRUT 2-piiriset nestejarrut, edessä ja takana levyt, etulevyt jäähdytetyt, Mostervac-Bonaldi -alipainetehostin OHJAUS Tehostamaton simpukkaohjaus, ohjauspyörän kierroksia 3 JOUSITUS Edessä: erillinen, joustintuet ja viistot kolmiomaiset alatuet, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, 2 teles kooppi-iskunvaimenninta / puoli KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,51 m Leveys: 1,70 m Korkeus: 1,29 m Akseliväli: 2,55 m Raideleveys (e/t): 1, 38/1,36 m Rengaskoko: 185 HR 14 (Michelin XAS) Omamassa: n. Saapuessaan auton yleisilme oli melko uupunut, eikä moottori toiminut, joten se vaati perusteellisen entisöinnin sekä paljon aikaa ja intohimoa. Moottorin tuotantoa eriytettiin laadunvalvonnan tehostamiseksi, autojen kokoonpano sijoitettiin Rivaltan uuteen, kunnianhimoisesti suunniteltuun kompleksiin eikä muissakaan kustannuksissa pihdattu. Outolinnuiksi ne ehkä taantuivat, mutta tuskin koskaan ryhdittömiksi tai mielenkiinnottomiksi läjiksi. Mobilisti 4/19 . Monien eksoottisten, urheilullisten vaunujen tapaan Fiatin Dinotkaan eivät ehkä niittäneet mainetta nöyrinä kestävyysihmeinä, mutta tiivistä huolto-ohjelmaa noudatettiin, ne eivät muodostuneet ikääntyessäänkään merkkiliikkeiden takapihojen häpeäpilkuiksi. Hankkeen ansiosta Ferrari saattoi jatkaa F2-kirmailuissa, Fiat kiillotti kilpeään premium-luokan valmistajana, italialaiset koriFiat Dino Coupé 1967 MOOTTORI Tyyppi: 6-sylinterinen, nestejäähdytteinen 65. La dolce Dino, voisi joku sanoa. Eivätkä Dinon ajo-ominaisuudet häpeä edelleenkään monien nykytuotteiden rinnalla; millintarkka ohjaus ja kaarteenottokyky saavat kirjoittajan kaltaisen sedan-sedänkin naaman virneeseen. 11 minkään poistumassa olevan mallin suoranainen korvaaja, otti myös Fiatin johto Dino-hankkeen vakavasti. 1 280 kg SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSKYKY (mitattu: Spider, Motor Sport 3/67) Kiihtyvyys 0-500 m: 16,6 s 0-1000 m: 29,5 s Huippunopeus: 202 km/h VALMISTUSMÄÄRÄ 2 111 kpl (1968 1 516 kpl, Spider yht. Sen paljolti alkuperäisosin verhoiltu matkustamo kelpaa esimerkiksi onnistuneesta tavasta rakentaa näyttävä GT-luokan matka-auto järjellisin kustannuksin, mikä ei koskaan ole ollut itsestäänselvyys. fiatdino.indd 11 28/05/2019 14.29. Dinot saivat innostuneen vastaanoton niin kohderyhmän kuin ammattilaistenkin keskuudessa. Voittivatko kaikki. Tämä Yrjö Bremerin vuonna 1997 Kaliforniasta Suomeen tuoma Dino Coupé kertoo osaltaan perusrakenteen vakaudesta ja materiaalien korkeasta laadusta. Jos suorituskyky ei tyhjäkäynnillä 500 newtonmetriä kehittävien turbodieseleiden kuljettajia enää nykymaailmassa hätkähdytäkään, voi Dinon uskoa olleen melkoinen petoeläin 60-luvun nuhaisten perheautolaumojen keskellä. Bertonen coupé-version rakenteellisiin ja muotoilullisiin yksityiskohtiin vaikutti osaltaan myös Alfoillaan mainetta saavuttanut itävaltalaissyntyinen Rudolf Hruska, joka hänkin oli lopputuloksesta päätellen tehtäviensä tasalla
12 . Kaukana Suomessa saadaan tämän seurauksena markkinoille äärimmäisen halpa auto. Mobilisti 4/19 MOSKVITSH ELITE IZ 27151 PICKUP 1977 ELIITTIKUMPPANIN KOLME TARINAA Samaan aikaan kun iso autonvalmistaja taantuu kompromissiverstaaksi, ikivanha asetehdas pystyy luomaan sen tuotteiden pohjalta uusia, toimivia hyötyajoneuvoja. Teksti: Kimmo Koistinen Kuvat: Janne Halmkrona elite.indd 12 28/05/2019 14.38
Haaveet ajanmukaisesta autotuotannosta jouduttiin tosiasiassa hautaamaan jo AZLK:n suunnittelujohtaja Aleksandr F. Lännestä katsoen kuvaavaa AZLK:n kaltaisen suurvalmistajan oudolle saamattomuudelle oli sen reagointi maan huutavaan keveiden tavara-autojen pulaan. Ei kai vain kuormasta pudonnutta pimeää tavaraa. Hänen jälkeensä insinööreillä oli entistä vähemmän sananvaltaa mihinkään isompiin kysymyksiin. Kun vientimarkkinat alkoivat 60-luvun lopulla selvästi kuihtua, oli Moskvitsh-kompleksi entistä tiiviimmän poliittisen holhoamisen ja päsmäröinnin kohteena. Siksi AZLK:n insinöörit joutuivat taistelemaan oman laitoksensa ongelmien ohella myös alihankkijoiden pahenevien laatuvaikeuksien kanssa. Pahimmissa tapauksissahan niillä voisi levittää salakuljetettuja Raamattuja tai jopa Beatlesäänitteitä! Ei edes hyvin verkostoitunut toveri Andronov voinut tuhahdella näille vainoharhoille, sillä hänen tehtaansa sijaitsi vain muutamien kilometrien etäisyydellä vallan ytimestä. Edes piensarjavalmistukseen ei saatu muuta kuin perinteinen farmaripohjainen “Sedan Delivery”pakettivaunu, jonka kuljetuskapasiteetti oli perin rajoitettu. Se johti vastuuhenkilöiden keskuudessa turhautumiseen, epätoivoon ja lopulta välinpitämättömyyteen – kehitykseen, joka oli jo tapahtunut alihankkijoilla. Vastaava stagnaatio ja tehottomuus leimasi yhä suurempaa osaa koko Neuvostoliiton teollisuudesta. Kaikki tämä johti kalvavaan tehottomuuteen niin uudistushankkeissa kuin tuotannossakin. 13 I/3: PELKOA JA INHOA MOSKOVASSA V aikka laajalti tunnettuja Moskvitsh-henkilöautoja valmistettiinkin nimikkokaupungissaan varsin suuria määriä, oli tuotannosta vastaava MZMA-tehdas, sittemmin AZLK, savijalkainen jättiläinen. Olivatpa syyt puolueen luulosairaissa vahtikoirissa tai niitä pelkäävissä insinööreissä, oli lopputuloksena joka tapauksessa erään ajoneuvoluokan lähes täydellinen puuttuminen suurvallan metropolien kaduilta ja kujilta. Mobilisti 4/19 . Moskvitsh 433 elite.indd 13 28/05/2019 14.38. Sen seurauksena koko organisaation kyky ratkaista yksinkertaisiakin haasteita heikkeni vähä vähältä. Osaltaan tilannetta selitti kevyempien tavara-autojen ja jopa harmittomilta vaikuttavien farmarien ylle langennut syvä epäluulo viranomaisten taholta: mitä sellaisissa oli oikein tarkoitus kuljettaa. Neuvostoliiton keskusja paikallishallinnon kulisseissa nimittäin kamppailtiin tuon arvokkaan valuuttamyllyn komennosta vuodesta toiseen, eikä valtataistelijoiden joukossa ollut automiehiä. Maan autoteollisuudessa pitkään ja monipuolisesti vaikuttanut Andronov oli vanhemmiten muuttunut inhorealistiseksi konservatiiviksi, mutta hän oli kuitenkin pystynyt arvovallallaan johtamaan kehitysryhmiä ja saanut yhä jotakin aikaan. Päätöksenteko hidastui ja mutkistui; kompromissien myötä suunnitelmista karsittiin kaikki omaperäinen ja jäljelle jäi vain lukuisia variaatioita vanhenevasta Moskvitshista. Andronovin jäädessä eläkkeelle 70-luvun alussa
Abrahamyanin ensimmäinen johtajan ominaisuudessa läpiviemä suunnittelukokonaisuus oli Moskvitshin pickupja pakettiautoversiot. Toisen maailmansodan jälkeen kompleksi sai vapaammat kädet ja kaksipyöräisten valmistusluvut kasvoivat nopeasti. Pressukate oli tarjolla alusta asti. G oli kuin pienellä kuorma-auton lavalla varustettu, kaatuvalaitainen työkalu, F vuorostaan lähempänä sitä, mihin tähdättiin: umpinaisen modulaarisen tavaratilan tarjoava pakettivaunu. Toisaalta IzhAvton käyttämä teräs ja/tai pohjakäsittely oli heti alusta pitäen korkealaatuisempaa kuin emotehtaalla, minkä ansiosta ruoste pysyi pidempään loitolla. Abrahamyan Suomi sai pitkälavaisen Izh:n aivan ensimmäisten joukossa. ministeriöiden heittopussina. Tehdas onnistui tekemään toimitussopimuksen moottorivalmistaja Ufa:n kanssa – ohitse AZLK:n – jonka seurauksena IzhAvton voimanlähteet olivat pian uudempaa mallia kuin monissa Moskovassa valmistetuissa. Ei mennyt pitkään ennen kuin Iževskissä huomattiin AZLK:n kyvyttömyys hoitaa eräitä perusasioitakin. Niiden tuotanto jäi pitkään pieneksi, sillä keskushallinnolla oli tehtaalle parempaakin käyttöä. IzhAvton suunnittelujohtajaksi vuonna 1970 noussut, armenialaissukuinen insinööri Vladimir A. Hän rakasti yli kaiken jalkapalloa, mutta pienine tiimeineen hänellä oli myös hämmästyttävä kyky leipoa vähistä aineksista toimivampia ratkaisuja kuin moskovalaisilla kollegoillaan. Neuvostoliiton tärkein kevyt pakettivaunu, Izh-2715. Se täytti reilusti uudet autoverosäädökset avolavapakettiautolle. Hetken ongelmoituaan ja moskovalaisten selittelyjä kuunneltuaan iževskiläiset totesivat olevansa paitsi todella kaukana pääkaupungista, myös aivan eri ministeriön alaisuudessa. Esimerkiksi verhoilut tilattiin IzhAvtolle “siltä vähän edullisemmalta” alihankkijalta ja niin neuvostoliittolaiset kuin sitten venäläisetkin käyttäjät/harrastajat vannovat, etteivät moottorit ja voimalinjat olleet IzhAvton tuotteissa yhtä hyviä kuin moskovalaisissa – vaikka ne tulivatkin samoilta toimittajilta. Mobilisti 4/19 2/3: TOVERI ABRAHAMYANIN SORMIHARJOITUS U dmurtian tasavallassa sijaitseva vanha, kivääreistään tunnettu Iževskin asetehdas aloitti moottoriajoneuvojen valmistuksen jo vuonna 1928 moottoripyörillä. Abrahamyan oli tullut taloon jo moottoripyöräkaudella 1957, heti Moskovan teknisestä korkeakoulusta valmistuttuaan. Fordin A-malliin perustuvia avolavoja oli kyllä valmistettu Neuvostoliitossa kohtalaisia sarjoja jo 1930-luvulla, mutta niille ei ollut luontevia käyttötarkoituksia muualla kuin maataloudessa ja asevoimissa. 14 . Katseet kääntyivät nyt Iževskiin, jonne perustettiin tehtaan ajoneuvojaos, IzhAvto. Maan keskushallinto myönsi 60-luvun puolivälissä, ettei perheautojen tuotanto riittänyt missään nimessä kattamaan kotimaan kysyntää – etenkään tuntuvan vientiosuuden jälkeen. elite.indd 14 28/05/2019 14.38. Tiivis suhde mahtavaan puolustussektoriin mahdollisti vapaammat kädet ja hieman itsenäisemmän ajattelun. Urbaanissa siviilioperoinnissa vierastettiin rahdin jäämistä säiden ja varkaiden armoille. Se saisi ottaa kantaakseen osan Moskvitsh-valmistuksen taakasta ja jo syksyllä 1966 412-sarjan esituotantoyksilöt pörähtivät eloon Iževskin laitamilla. Voimalinjoissa IzhAvto pakotettiin alkuun käyttämään vanhemman mallin moottoria ja jarruja, mikä voi osaltaan selittää varhaisia mainekolhuja. Protomallit Izh-6G ja Izh-6F kuvastivat samalla neuvostoliittolaisten etäistä suhdetta avolavoihin. Sodan jälkeen maassa olikin tehty pickupeista vain protoeriä sekä yksitIzh-6F -proto vuodelta 1970 modulaarisine kuljetusosastoineen. V.A. Neuvostoliitossa puolustusministeriö oli ehkä kaikkein tehokkaimmin organisoituja ja IzhAvto puolestaan suoraan sen alaisuudessa, ei teollisuusym. Moskovan pääkonttori yritti pitää IzhAvton tiukasti talutusnuorassaan ja saneli kaikki ratkaisut
15 täiskappaleita kolarivaurioituneista sedaneista. Umpinaisella 2715:llä Neuvostoliitto sitten kuljettikin paljon, todella paljon, sillä muutakaan ei yleensä ollut tarjolla. Suurin osa 27151-pickupeista valmistettiin vientiin, jolloin ne varustettiin kotimaan versioista poiketen kiiltävällä maskilla, kulmikkailla itäsaksalaisilla ajovaloilla ja paremmilla kromipuskureilla. Kantavuudeksi luvattiin kotimarkkinoilla 450 kiloa, mutta kuten käytäntö sittemmin opetti, ei muutaman sadan kilon ylikuorma aiheuttanut pysyviä vaurioita. Vuonna 1972 tuotantovalmiina oli sitten virallisen tahdon mukainen Izh 2715 -umpipakettiauto, jossa “fleetside”-tyyppisen (korin etuosan kylkilinjaa noudattava lavan ulkopinta) lavan päälle oli kiinnitetty korkea peltikate. Mobilisti 4/19 . Kaikesta päätellen AZLK:n väki kuitenkin huolestui filiaalikseen luokittelemansa IzhAvton tehokkuudesta ja oikeista naruista vetelemällä keskushallinto totesi, että “kiitos, mutta hyötyajoneuvot eivät saa poiketa liikaa lähtökohdastaan”. Malli ei ollut kuitenkaan mikään välitön menestystuote, sillä 70-luvulla jokaista avolavaa kohden prässättiin noin kymmenen umpikaappia. IzhAvton tapauksessakin päätavoite oli umpimalli ja pickup otettiin mukaan lähinnä vientiponnistelujen tukemiseksi. Kiitos Suomen avaramielisten viranomaisten, IzhAvto sai kehittää pickupistaan myös pitkälavaisen muunnoksen. Vasta taakan toistuva kaksinkertaistaminen sai paikat lopulta ratkeilemaan. Izh 27151 Pickup pääsi sarjatuotantoon kaksi vuotta myöhemmin; sanelihan valmistuksen “helppous” ja yhdenmukaisuus sen olemuksen. Kokonaisuus oli muotoiltu huolellisesti ja eräiltä pikkupiirteiltään jopa mielenosoituksellisen viitseliäästi – olihan sen kunnioitettava henkilöversioiden esikuvaa. Pickupin suhteen hansikkaat ripustettiin naulaan hieman aiemmin, 1999. Abrahamyan ei kuitenkaan päästänyt käsistään mitä tahansa tekelettä, vaan kaikki perusratkaisut oli tehty amerikkalaisittain, eli hieman vaikeammin, mutta “oikein”. Yhtiö valittiin esimerkiksi tekemään Moskvitshin rallitiimin autot, joilla saavutettiin menestystä kansainvälisissä kestävyysajoissa 70-luvun alussa. Vaan niin hyvä oli Iževskin keveiden hyötyajoneuvojen maine 90-luvulle tultaessa, että valtakunnan hajoamisesta huolimatta tuotanto jatkui vuoteen 2001 saakka. Insinööri Abrahamyan jätti Iževskin ja maalliset jalkapallokentät taakseen jo 1977, mutta hänen perintönsä eli ja elää niissä kaikkiaan 2 317 493:ssa Moskvitsh-pohjaisessa ajoneuvossa, jotka Iževskin tehdas vyörytti ulos hihnoiltaan vuosien saatossa. Samalla linjalla valmistettu Moskvitshin viistoperäversio Izh 2125 Kombi oli sekin IzhAvton ja Abrahamyanin luomus, joten yhtiö saattoi todeta tehneensä paljon neuvostoliittolaisten pientavaroiden kuljetuksen mahdollistamiseksi. Mainittakoon, että IzhAvto kaappasi ajoittain valokeilan AZLK:lta. Lattia oli voimakkaasti muotoon pokattua terästä lujuuden lisäämiseksi ja kuormaamisen helpottamiseksi. Lava oli kaksoispellitetty, siinä oli laidoilla reilut sidontalenkit ja takaluukun pystyi avaamaan ja sulkemaan yhdellä kädellä. Realististen, mutta omaperäisten protojen kehittäminen oli joka tapauksessa leimallista IzhAvtolle koko sen olemassaolon ajan. Tehtaalla versioon suhtauduttiin varauksellisesti, sillä sen pelättiin houkuttelevan itäblokin maaseutuoloissa todella vakaviin ylikuormiin. Sen lava täytti Suomen lain uuden 185 sentin pituusvaatimuksen. Molemmat protot vietiin arvioitaviksi Abrahamyanin vanhaan opinahjoon, Moskovan NAMI:iin, jossa ne havaittiin rakenteellisesti ja toiminnallisesti täysin onnistuneiksi. Se oli kömpelön näköinen ja kuormatilaltaan pienempi kuin modulaarinen kuutio, mutta silti huomattava parannus siihenastiseen matalaan Moskvitsh-pakettivaunuun verrattuna. elite.indd 15 28/05/2019 14.39. Hieman myöhemmin IzhAvto esitteli vakavassa mielessä prototyypin neliovisen sedanin ja avolavan risteymäksi, mutta sille ei näytetty vihreää valoa
Järvisen hovimekaanikko Eero Talja ylläpiti autoa aina siihen asti, kunnes se pääsi viettämään eläkepäiviä varastossa. Teini-ikäisenä Vesa Järvinen koki Mossen vielä noloksi ilmestykseksi. Vesa Järvinen ja perhettä vuodesta 1977 lähtien palvellut Elite Pickup. Tässä tapauksessa ruoste ei ollut ongelma, kiitos IzhAvton ja Suomessa erikseen suoritetun suojakäsittelyn. Ohjaamossa odottaa muutama yllätys, eivätkä useimmat niistä ole ikäviä. Samoin ohjauspyörä on vähintään riittävän välimatkan päässä kuljettajasta. Hänen poikansa, auton nykyinen omistaja Vesa Järvinen muisteleekin kyseessä olleen alkuun jonkinlaisen piruilun. Jos hän sai sillä kyydin jonnekin, missä oli ikätovereita, hän käveli mielellään viimeisen kilometrin. Tärkeä takaluukku on kevytkäyttöinen, vain tukiketjuista poislahonneiden muovisuojusten puuttuminen pakottaa oikomaan niitä avatessa ja sulkiessa. 16 . 80-luvulla hän hankki uuden Toyota Land Cruiserin, mutta sekin jäi useimmiten seisomaan pihaan, jos Moskvitsh oli käytettävissä. Paitsi että Järvisellä ehkä oli tuuria yksilönsä suhteen, menestyksen salaisuutena on myös normaalin huolto-ohjelman noudattaminen – ylellisyys, josta aniharva tämän hintaluokan laite pääsi osalliseksi. Todennäköisempää on, että etenkin Suomen-tuonnin alkuvaiheessa niin valmistaja kuin Konelakin hakivat ihanteellista kompromissia hinnan ja varustelun suhteen, mikä saattoi aiheuttaa vaihtelua eri tuontierien kesken. Unto Järvisen päästyä taivaallisille pikkuteille, otti Vesa auton vastuulleen. Toisaalta eräissä Konelan Suomi-painatteissa ja Tekniikan Maailman koeajossa vuodelta 1977 näkyvät kaikki nuo tyylikkäät luksusosat, ilman että niitä hehkutettaisiin erikoiseränä. Tässä suhteessa kompaktin Moskvitshin tilankäyttö on todella onnistunutta. Nyt se ei ollut enää hävettävä, vaan erittäinkin tervetullut perheenjäsen, jota hänen omat tyttärensä ovat rakastaneet jo pienestä pitäen. Lavan koko ja muoto ovat niin hyvät kuin tässä kokoluokassa voi vaatia. Kuljettajan istuin tosin oli jämähtänyt koeajohetkellä pitkään samoissa asemissa olleena paikoilleen, minkä seurauksena 180-senttisen kirjoittajan on hieman vaikea yltää polkimille. Toisin kuin ehkä useimmat saman valinnan tehneet, rakennustarkastaja Järvisellä ei ollut valintaansa taloudellisia eikä aatteellisia syitä. Nykyään Mossella ajelu on Järvisten perheen kesäkauden kohokohtia, mutta miltä se tuntuu ulkopuolisen kokemana. Vertailu joihinkin Konelan esitekuviin tuo esiin muun muassa Järvisten auton niitä komeamman maskin ja putkimallisen takapuskurin, mikä tukisi tarinaa. Vaikka Mossen maine oli Suomessakin jo tuossa vaiheessa kauniisti sanoen häilyväinen, on tällä yksilöllä mittarissaan yli 224 000 kilometriä, moottoria avaamatta. Kun Moskvitsh sitten osoittautuikin yllättävän luotettavaksi ja mukavaksi kulkupeliksi, kiintyi Järvinen siihen kuin uskolliseen lemmikkiin. Kuva: Vesa Järvinen Pilkkireissulla Päijänteen jäällä 1980. Omillaan hyvin toimeen tulevan miehen pihassa seisoi muutaman vuoden ikäinen VW Kupla, eikä Järvinen johtanut myöskään vappuparaateja. elite.indd 16 28/05/2019 14.39. Korin eräät kiiltävät koristeosat olivat nuhjaantuneet ja kauhtunut maalipinta kaipasi enemmän kuin pelkkää vahaamista, joten auto maalattiin alkuperäissävyyn. Mobilisti 4/19 3/3: RAKENNUSTARKASTAJA JÄRVISEN ODOTTAMATON VALINTA A sikkalan kunnan rakennustarkastaja Unto Järvinen oli yksi niistä 670:stä suomalaisesta, jotka vuonna 1977 päättivät hyödyntää autoverolain piskuista porsaanreikää, ennen kuin se Toyota Timangin suosion inspiroimana tukittiin. Hyvin ajoitettu ostos oli markkinoiden edullisin uusi nelipyöräinen moottoriajoneuvo ja maksoi maltilliset 11 350 markkaa. Samalla alettiin jahdata uusia koristeosia, kohtalaisella menestyksellä. Täysin integroitu lava on suorastaan kaunis, vaikka takavalojen muoto ja sijoittelu ei ehkä annakaan aihetta kunniakirjojen jakamiseen. Ainakin muotoilu on onnistunutta. Moskvitsh seisoikin 15-20 vuotta, kunnes Järvinen innostui siitä uudestaan ja päätti kunnostaa sen tarvittavilta osin. Rakennustarkastajan ominaisuudessa Järvinen taittoi autolla melkoisia matkoja ympäri laajaa kuntaa, kesät talvet. Pickupeja tulikin Asikkalan seudulle kerralla ainakin kolme kappaletta, joista yksi todella oli SNS:n palveluksessa. Leveyttä ei ole liikaa, mutta muiden mittojen osalta itätuote pystyy haastamaan paljon suuremmat avolavat; esimerkiksi saman aikakauden vakiohyttinen Chevrolet C-10 tuntuu syliin tunkevan ohjauspyörän takia pituussuunMossen lava kalanperkuualustana,kuvassa Vesa Järvisen isä Unto, sisko Heidi ja veljet Janne ja Ville. Järvisten Mosseen on liitetty tarina siitä, että kyseessä olisi ollut paikallisen Suomi-Neuvostoliitto -seuran tilaama erikoismalli – juhlistamaan perustamisensa vuosipäivää. Eero Talja avustaa yhä mahdollisten teknisten ongelmien tullen, onhan hän tuntenut auton uudesta pitäen
Molempia termejä tulee käyttäneeksi aika harvoin halvimman hintaluokan itäautosta. Hallintalaitteet ovat melko hyvin käsillä, eivätkä vaadi sen ihmeempää opiskelua. Jopa taustapeilit lokasuojissa ovat yllättävän toimivat, vaikka ensivaikutelma onkin liikuttava. Ajolenkin lukuisat U-käännökset ja vekslauksetkaan eivät aiheuta stressiä, joskaan taakkaa ei ole kuin nimeksi. Sittenkin Moskvitshissa on jotakin luottamusta herättävää ja… pystyvää. Äänieristys on laillisilla ajonopeuksilla miltei riittävä. IzhAvtolla tiedettiin selvästi jotakin tavara-autojen tekemisestä . Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori, lavassa kaksoispellitys. 115 km/h Hinta: 11 350 mk (kevät 1977) * Valmistajan ilmoitus, täydellä kuormalla, tasaisella tiellä elite.indd 17 28/05/2019 14.39. 1 030 kg Kantavuus: 650 kg SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSKYKY* Huippunopeus: n. nassa aavistuksen naftimmalta, mitä on päältä päin katsoen vaikea uskoa. 17 Izh 27151 Elite Pickup 1977 MOOTTORI Tyyppi: 4-sylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinteriryhmä ja kansi alumiinivalua, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli kannessa, mekaaniset venttiilinnostimet, 5 runkolaakeria, kaksikurkkuinen kaasutin Iskutilavuus: 1 479 cm³, sylinterimitat 82 x 70 mm, puristussuhde 8,8 Teho: 75 hv (DIN)/5 800 r/min Vääntömomentti: 112 Nm (DIN)/3 400 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: nelivaihteinen synkronoitu käsivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, valitsin lattialla, takaveto, perävälitys 4.55 JARRUT 2-piiriset nestejarrut, edessä ja takana rummut, alipainetehostin, takajarrujen paineenrajoitin OHJAUS Simpukkatyyppinen ohjausvaihde JOUSITUS Edessä: erillinen, päällekkäiset kolmiotuet, kierrejousitus, kallistuksenvaimennin. Ohjaamossa pystyy keskustelemaan huutamatta, mutta Classic FM:stä nauttiminen kannattaa jättää parkkipaikoille. Todennäköisesti kyseessä on merkin historian onnistunein kuosi. Ohjauskin on aikakauden mittapuulla onnistunut: kohtalaisen kevyt ja nopea yhdistettynä mukavan kookkaaseen ja ohutkehäiseen ruoriin. Kevätroudan runtelemat paikallistiet eivät 70-80 km/h nopeuksilla saa ohjausta vetelemään tai lyömään käsille, vaikka alla oleva rengastus on karkea ja ankea. Silloin tunnelmat ratin takana saattoivat olla hieman levottomampia. Miltei tyhjästä lavasta ja mahtavasta kantavuudesta huolimatta Moskvitsh ei pompi eikä loiki töyssyissä, vaan ylittää ne siinä missä mikä tahansa 70-luvun perheauto. Mittaristo on englanninkielinen ja grafiikaltaan ja sommittelultaan ensiluokkainen. Autossa on kyllä selviä viimeistelyvirheitä, esimerkiksi kuljettajan oven istutus on hieman sinne päin ja ohjauspyörän muovimateriaali on antamassa periksi. MITAT Pituus: 4,14 m Leveys: 1,60 m Korkeus: 1,48 m Akseliväli: 2,40 m Raideväli (e/t): 1,25/1,27 m Rengaskoko: 6,40-13 Omamassa: n. Näkyvyys ulos on lajissaan hyvä, takaikkuna on juuri riittävän suuri, mutta kuitenkin niskaa auringolta suojaava. Moottori käynnistyy helposti ja tuntuu eloisalta, onhan siinä yli 70 hevosvoimaa. Vaihteensiirto ja kytkin ovat toiminnaltaan selkeitä ja keveitä, ei valittamista. Mobilisti 4/19 . Yleisvaikutelma Moskvitshista on huimasti parempi kuin sen maine. Suorituskyky on täysin riittävä nykyajan taajamahuristeluun ja legendojen mukaan Mosset olivat aikanaan vaikeita ohitettavia valtateilläkin
Mobilisti 4/19 Classic Motorshow 4.-5.5.2019 EI OO LAHDEN VOITTANUTTA lahti19.indd 98 28/05/2019 14.40. 98
MM mopon nimessä viittaakin todennäköisesti moottorin valmistaneen Minarellin menestykseen ratamoottoripyöräilyssä. Pyörä, joka oli lähempänä oikeata kilpapyörää kuin mikään, mihin aiemmin oli vilkkuja ja ajovaloja sommiteltu. Mistä onkaan löytynyt moinen värisuora Favoriteja suurten mullistusten ajoilta. Kyykkypyörien kyykkypyörä, ensimmäisen vuosimallin Gixeri eli Suzuki GSXR 750 1985, jonka huippunopeutta lisää tuntuvasti salaperäinen kirjainyhdistelmä SACS yhdessä Täysin Kelluva Jousituksen (Full Floater Suspension) kanssa. Helkama Raisu MM:n nimi antaa ymmärtää, että sillä olisi voitettu maailmanmestaruus. Porscheja ja italialaisia jaloverisiä sentään näkee, jos ei liikenteessä, niin ainakin ulkomaisissa lehdissä. 99 Opel Blitz, eli Salama, iski jo pysäköintialueella. Suomalaiset mopomääräykset eivät olleet voimassa missään muualla, joten maailmanmestaruuskisoja ei oikeasti ole voitu järjestää. lahti19.indd 99 28/05/2019 14.40. Joka tapauksessa Raisu oli maastoajossa aikansa etevin mopo. Mobilisti 4/19 . Honda S 800 Coupé 1968 ja Toyota 800 Sports 1966 sitä vastoin olisivat monelle aivan ennennäkemättömiä, ellei Toyotaa olisi nähty Mobilistin numerossa 4/2007. Etualalla teemaosaston erikoisimmat ajoneuvot, ainakin Mobilistin toimituksen mielestä. Ainakin rivin ensimmäinen 136 L on valmistettu ennen samettivallankumousta, eli koriprässejä ovat yhä käytelleet pääosin poliittiset vangit. Muutama vuosi sitten näitä ei olisi kelpuutettu vielä harrasteparkkiinkaan, nyt ne istuvat itsestään selvästi sisälle näyttelyyn
Teemanäyttelykin keräsi salin täyteen väkeä. lahti19.indd 100 28/05/2019 14.41. Etualalla Mobilistissa 8/2010 esitelty 1951 Porsche 356. Auto on myyty uutena Sveitsiin, josta se myöhemmin muutti toiseen vauraaseen, puolueettomaan maahan, Ruotsiin. Peugeot 301 Coupé 1935, jonka nuoruus on ollut hieman toisenlainen kuin ikäisillään Suomi-autoilla. 100 . Mobilisti-lehden osastolla lukijamme saivat paneutua lehden sisältöön syvemmälle kuin mitä painotuotteelta odottaisi. Mobilisti 4/19 Jälleen kerran väkeä oli paljon, mutta tunnelma hiljaisen harras. Etualan Morgan on vuodelta 2011, rivin takimmainen vuosikymmeniä vanhempi. Olojen rauhoituttua täällä idässäkin Peugeot suvaitsi lopulta kotiutua Suomeen. Suomessa sen pohjalta suunniteltiin Teijo. Britit ovat lahjakkaita tuotteissa, jotka eivät modernisoimalla parane. Mukana myös haju. Teijon omistajat voivat tuntea ylpeyttä nähdessään, kuinka paljon esikuvaansa hienostuneempi suomalainen tuote olikaan. Volkswagen Basistransporter, eli Peruskuljetin, oli tarkoitettu mahdollisimman yksinkertaiseksi ajoneuvoksi kehittyviin maihin. Tällaiseen sulavuuteenko kanttiautojen sahaajat pyrkivät, siinä yleensä onnistumatta. Saksassa valmistettuja CKD-rakennussarjoja koottiin eri maissa, mutta kokonaistuotanto jäi pariin tuhanteen
Huippunopeus nousi samalla huimaan 130 km/h lukemaan. Mobilisti 4/19 . lahti19.indd 101 28/05/2019 14.41. Edellisen 745 cm 3 moottorin neljä verohevosvoimaa olivat nimittäin kasvaneet viideksi. 101 Epätavallinen paluumuuttaja: Suomeen uutena myyty Ferrari 250 GT on palannut muutaman vuoden ulkomaankomennuksen jälkeen takaisin. Pahat kielet nimittäin juorusivat kuvan umpikylkisen Ford F-100:n kulkevan saksalaisella kaasuöljymoottorilla. Alfa 164, Citroën AX ja Porsche 928 edustavat kasaria, vaikka tarkkaan ottaen Porsche oli edellä aikaansa, se kun on todennäköisesti valmistettu jo edellisellä vuosikymmenellä. Dyna X 87 oli vuonna 1952 ensimmäinen Panhard, jonka kaksisylinterinen bokserimoottori oli jo 851-kuutioinen. Hyvä Suomi! Vuoden auto Euroopassa 1971 on yhä vuonna 2019 epätavallisen kaunis: taivaansininen Citroën GS. Saksalaista luotettavuutta amerikkalaisissa kuorissa. Se merkitsi huomattavaa tehon ja väännön, mutta myös vuosittaisen käyttömaksun lisäystä. Säleikköön kiinnitetyistä prenikoista päätellen kuvassa on epätavallisen ansioitunut Eliitin edustajan – ja vieläpä harvinaisessa alligaattorinvihreässä metallivärissä. Kasari ei enää merkitse kattilan tyyppistä syvää, pitkäkahvaista keittoastiaa vaan aikakautta, jolloin muovi oli mustaa tai harmaata ja punainen pelottavan räväkkä valinta
Jussi Juurikkala ja Erkki Paasikangas olivat ensimmäiset suomalaiset lehtimiehet, jotka pääsivät koeajamaan Ferrarin. Samantapainen hahmo oli ranskalainen urheilulääkäri Olivier Hugla, joka halusi palavasti mitellä toisessa suomalaisessa paraatilajissa, rallissa – ja aivan erityisesti arktisessa rallissa. Eräs miekkonen taas maksoi hinausmaksun ja otti sen jälkeen moottorin irti autostaan jättäen korin tänne.” ”Tämän dollarihymyn omistaa eräs tunnettu hanurinsoittaja”, kertoi Kajander pysähtyessämme vuoden 1956 mallia olevan De Soto Diplomatin eteen. Sankarillisille altavastaajille on kuitenkin aina ollut suomalaisten sydämissä erityinen paikka, joten pohjoinen yleisö otti urhean ranskalaisen omakseen. Vuodesta 1986 alkaen Hugla osallistui kahdeksaan Tunturiralliin ja jäi Edwardsin tavoin melkein joka kerta kilpailun viimeiseksi. Pyöriä ei ollut, vaan auto oli korjattu talteen suoraan pukeilta. Tarhasta vastaava kaupungin ylityönjohtaja Lauri Kajander kertoi autoista lukuisia hupaisia juttuja, kuten Yhteishyvän toimittaja asian muotoili: ”Eräskin Hudson m/1954 on ilmeisesti ollut puliukkojen asuntovaununa, sillä sieltä löytyi pulloja, riepuja ja muuta törkyä lattialta kasoittain. 3 koonnut: J.E. Maahantuojan, Importer Oy:n, valikoimista löytyi tuohon aikaan vastaus kaikkiin autotarpeisiin, kuuluivathan edustuksiin Ferrarin lisäksi Saab ja Messerschmitt. Avauskuvassa näkyy mm. 3 Mobilisti 3/07 . kaksi -37 Dodgea, toinen niistä seitsemän miehen mallia. Vähättelijöitä riitti ja mies luokiteltiin vitsiksi, mutta harva irvistelijöistä oli koskaan uskaltautunut K90-mäen lähtölavalle. . Auto oli lainattu kustantaja Olli Lyytikäiseltä, joka oli vastaanottanut autonsa edellisenä keväänä. Siellä kori sai muodistetun 1963-kuosin ja väri vaihtui metallinharmaaksi. Ferrari pysyi Suomessa aivan viime vuosiin asti, kunnes tuli myydyksi Hollantiin. Kesällä kuvatun TM-koeajon jälkeen Lyytikäinen kolaroi autonsa pahoin ja se lähetettiin tehtaalle korjattavaksi. Tekniikan Maailman numerossa 12/1961 julkaistun artikkelin kuvat otti toimituksen nuori apumies Mauri Salo. ”Tästä autosta voisi vielä saada kunOlli Lyytikäisen Ferrari 250 GT:lle annettiin happea Helsingin Kaivopuistossa TM:n koeajon yhteydessä kesäkuussa 1961. Samoihin aikoihin kun Tekniikan Maailman Ferrari-numero ilmestyi, SOK:n Yhteishyvä-lehden kansijuttuna oli Helsingin kaupungin hylkyautovarikko Pasilassa, silloisen kaatopaikan kupeessa Veturitien länsipuolella. Kerran tänne tuotiin mustalaisten Packard -49, jonka he seuraavana päivänä hakivat kovalla metelillä pois. Lukijamme Keijo Lastila Muoniosta lähetti meille oheisen leikkeen Lapin Kansa -lehden tämän vuoden tammikuun 26. Suojakankaalla verhottu auto näytti ulkoapäin erittäin hyväkuntoiselta, mutta kun suojavaatteen nosti ylös, paljastui, ettei autossa ollut lainkaan etuosaa. päivän numerosta, jossa käsiteltiin Olivier Huglan ihmeellistä tarinaa. Moottori oli takapenkillä, samoin vaihdelaatikko. Kuva: Mauri Salo uutiset4.indd 22 28/05/2019 14.43. Nyt se on iloksemme palannut maahan ja oli esillä Classic Motorshown vetonaulana Lahdessa toukokuussa. Kiitos siitä. Tekniikan Maailman koeajossa auto liikkui koekilvillä. Mobilisti 3/07 . . . Moni on kuullut englantilaisesta Eddie Edwardsista, mäkihypyn variksenpoikasesta, joka paikkasi lahjojen ja valmennuksen puutteen silkalla kovalla sisulla. Vähän myöhemmin se rekisteröitiin tunnuksella CA-725. C-alkuisia tunnuksia jaettiin tutumpien Aja B-alkuisten lisäksi Helsingissä lyhyen aikaa 60-luvun taitteessa. Nykyään paikalla on VR:n suuri varikkoalue. Ilman omaa huoltoa Euroopan ääreen ralliautollaan ajanut Huglo sai lappilaisilta improvisoitua apua tarpeen mukaan, eikä avuntarve ollut vähäinen
Kiitos Battler Brittonin, Korkeajännityksen ja lukemattomien elokuvien, länsiliittoutuneiden sankarit ovat paljon tunnetumpia kuin vaikkapa italialaiset kollegansa. Yhteishyvä-lehden leikkeen lähetti meille kauhajokinen Matti Luoma, kiitos. Viidenteen vuosikertaansa ehtinyt SAHK:n Tampereen-kerhon Hyrysysy Menolainen oli yksi parhaista. Kun Pirjo Bremer ei aikoinaan jaksanut kuunnella K.L.B:n haitarinsoittoharjoituksia, tämä vetäytyi Pasilan kaatopaikan laitamille vetelemään kurttua sydämensä kyllyydestä. Toinen mieleen tuleva asia on pääkaupungin muuttuminen reilussa 50 vuodessa. Lancaster-laivueesta. Muutaman tunnin kuluttua taistelulaivat Queen Elizabeth ja Valiant olivat uponneet, norjalainen säiliöalus Sagona menettänyt räjähdyksessä koko peränsä ja hävittäjä Jervis vaurioitunut pahoin. Kun Mäkipää vielä on lahjakas piirtäjä, Hyrysysy Menolainen oli kotikutoisesta layoutistaan huolimatta mainiota luettavaa. Vaikka Mobilisti ja V8-Magazine olivat Suomen ensimmäiset vapaasti myynnissä olevat harrastajille suunnatut lehdet, eivät ne suinkaan olleet ainoat alan julkaisut. Heistä karskeimmat palvelivat kaikkien nykyaikaisten taistelusukeltajien esikuvaksi nousseessa Decima Flottiglia MAS -yksikössä, jota komensi Junio Valerio Borghese. . Tämän numeron tilaajasivuilla on juttu kuuluisista ”Padonmurtajista”, eli RAF:n 617. Vielä harvinaisempaa on asiantuntemuksen ja järjestöaktiivisuuden yhdistyminen itseironiaan ja huumorintajuun. Tehtävän luonne huomioon ottaen on ihme, että he ylipäätään selvisivät hengissä. Huolimatta tavallisten armeijanyksiköiden heikohkosta esityksestä maailmansodan rintamilla, Italian ilmavoimilla ja laivastolla oli riveissään kansainvälisen vertailun kestäviä ammattimiehiä. Kertoi omistajan pyytäneen siitä 50 000 markkaa. . Sukellusvene Scirèltä lähteneet kolme kahden hengen miehitettyä torpedoa livahtivat brittien omille hävittäjilleen avaamasta torpedosulusta sotasatamaan, jossa oli kaksi kuninkaallisen laivaston taistelulaivaa ja paljon muita aluksia. 23 nollisen, joskin se vaatisi melkoisesti rahaa”, totesi Kajander. Kaikki kuusi italialaista sammakkomiestä jäivät tehtävänsä suoritettuaan vangeiksi. Mobilisti 3/07 . Viimeksi olen nähnyt Mäkipään seikkailuja Italialaisten taistelusukeltajien käyttämä miehitetty Maiale (possu) -torpedo uutiset4.indd 23 28/05/2019 14.44. Kerran väärinymmärretyn taitelijan sydän oli hypätä kurkkuun, kun selän taakse ilmestyi kesken sormiharjoitusten – kuin maasta polkaistuna – Quasimodon lailla käsiään roikottava laitapuolen kulkija. ”Et vois soittaa Eldankajärven jään?”, kuului miehen lauantai-illan toivottu. Monet kerholehdet olivat 70-luvun lopulla ehtineet ilmestyä jo vuosikausia. Mobilisti-lehti viettää tänä vuonna nelikymppisiään, kuten monet tietävät. Ennen oli eri. Molemmat taistelulaivat nostettiin myöhemmin matalasta vedestä ja korjattiin suurin ponnistuksin, mutta Italian laivasto oli onnistunut hankkimaan tilapäisen etulyöntiaseman vain muutaman sukeltajan urhean toiminnan ansiosta. Päätoimittajana oli vuonna 1979 juuri aloittanut Rainer Mäkipää, jonka monipuolisuus ja osaaminen niin kaksikuin nelipyöräistenkin härveleiden parissa hakee vertaistaan. Aivan varmuuden vuoksi todettuna: se DeSoton tunnettu hanuristiomistaja ei ollut K.L.B. Kivenheiton päässä silloisesta kaatopaikasta ja hylkyautotarhasta ovat Hartwall-areena, Ylen Iso paja ja maan suurimman kauppakeskuksen, Triplan, työmaa. Kun ostaja huomasi, että moottorin läpi kasvoi koiranputkia, katosivat ostohalut sen tien…” Aiemminkin on tullut ihmeteltyä, mistä ihmisillä riitti 50-luvulla rahaa miljoona-autoihin, joista tuli vain muutaman vuoden ikäisinä hylkyautotarhaan unohdettavaa arvotonta romua. Tätä Tatraa mallia -52 taasen kävi eräs mies katsomassa kesällä. 3 Mobilisti 4/19 . Kuuluisin Decima MAS:n monista uhkarohkeista operaatioista oli joulukuussa 1941 tehty isku Alexandrian satamaan. ”Mutta pelkän suuren kaarevan takaikkunan hinnalla saisi hinauskulut jo maksetuksi moninkertaisesti. 3 Mobilisti 3/07
Niitä riitti tännekin moniin tarkoituksiin. 3 Mobilisti 3/07 . Muistelen nähneeni Hispano V8:n esillä sekä Espoon automuseossa että Suomen ilmailumuseossa. . Espoon Automuseokin viettää tänä vuonna 40-vuotisiaan. . Racermoottorivene tyyppiä USA, 260 hevosvoiman Hispano Suiza V8 ja 48 solmun nopeus – huh, huh. . Eivätkä pyöreitä vuosiaan juhlivat päivänsankarit siihen loppuneet: Cadillac Club of Finland juhlii 30-vuotista taivaltaan Haikon kartanolla 16.6. . klo 12-17 suuren Cadillacnäyttelyn merkeissä. Kuva: Ville Isomäen kokoelmat Veli Oeschin VW Special Jyväskylässä 60-luvun taitteessa. Suurin osa Huhdan Saab-kokoelmasta muutti 80-luvulla Uudenkaupungin automuseoon. Museon toimintaa pyörittämään perustettiin vielä samana vuonna Espoon Veteraaniautoseura ry, joka hoitaa tehtäväänsä edelleen. Monet tuntevat autonistuinten irtopäälliset ”sukoleina”, mutta mistä nimi on peräisin. uutiset4.indd 24 28/05/2019 14.44. Mobilisti 4/19 ja päiväkirjamuisteluita julkaistavan VMPK:n Huimapyörä-lehdessä. Oy Zukolite Ab oli kotimainen yritys, joka valmisti istuinsuojia melkein autoon kuin autoon. Samassa Hyrysysy-Menolaisen numerossa julkaistiin moottoriveneen myynti-ilmoitus vuodelta 1938. 3 24 . Mobilisti-lehti onnittelee kaikkia toiminnassa mukana olleita. . Nykyään Espoon Automuseossa on nähtävillä 110 autoa ja 70 kaksipyöräistä ajoneuvoa. Museon syntymäpäiväperinteisiin kuuluvat myös juhlajulkaisut, joista 40-vuotisten kunniaksi julkaistiin toukokuussa järjestyksessä kuudes. Mobilisti 3/07 . Ne olivat alumiinikorisia ja perustuivat armeijan poistohuutokaupoista ja sotasaaliromun seasta sukellettuihin Kübelwagenin osiin. Tämä Helsingin Sanomissa vuonna 1969 julkaistu ilmoitus selvittää arvoituksen kertaheitolla. Numerossa 3/2000 julkaisimme jutun Tampellan insinöörien Kalervo Malisen, Olavi Arjaksen ja Veli Oeschin sodan jälkeen rakentamista kolmesta omatekoisesta urheiluautosta. Juttua kirjoittaessani sain ilon tavata Kalervo Malisen, jonka kertomaan tarina perustui. Rafu Huhdan Pakankylän kartanon entiseen sikalaan Pohjois-Espooseen vuonna 1979 avaama näyttely on Suomen pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut automuseo. ScanAutolla työnjohtajana toiminut Huhta oli Saabmies ytimiään myöten, ja alkuperäisen näyttelyn rungon muodostikin hänen kahdenkymmenen Saab 96:n yksityiskokoelmansa. Tietojen perusteella veneessä on ollut Hispano Suiza 8 -sarjan lentomoottori, joita valmistettiin ensimmäisen maailmansodan vuosista pitkälle 20-lukua melkein 50 000 kappaletta. Vasta avatun Espoon automuseon alakertaa 1980
Ei aivan, sillä kaikkein tärkein kysymys jää yhä vaille vastausta. Komean 1951-52 Buickin omisti Veken kaveri Erkki Kettunen. . Jenkki-Vekenä tunnettu Veikko Lampinen kunnosti itselleen vuonna -65 kyljelleen ajetun -51 Chevroletin, jossa oli tietenkin nuorenmiehen näkökulmasta tyyliä enemmän kuin junavaunullisessa Pobedoita. Saimme lehden Kari Heikkiseltä joitakin vuosia sitten. Vaeltava avustajamme Jukka Laitila puolestaan jätti toimitukseen kuvia, joihin on tallentunut Keski-Suomen varhaista jenkkiautokulttuuria. Mobilisti 3/07 . Muutama innokas nuorimies kokoontui syksyllä 1958 Helsingissä pohtimaan vanhojen ajoneuvojen harrastajia kokoavan yhdistyksen perustamista. . Retkeilyajoissa nähdään epäilemättä myös joitakin SA-HK:n perustavan kokouksen veteraaneja 60 vuoden takaa. gruppofiatfinlandia.fi/fiat130. näyttely nimeltä Mobilismi – liikuttava harrastus. uutiset4.indd 25 28/05/2019 14.44. Katrineholms Kemtvätt -pesulan A-100 -laivastosta kertoi Chrysler Internationalin asiakaslehti Courier tammikuun 1966 numerossaan. 25 Malisen albumeista löytyi kuvia hänen omastaan ja Arjaksen autosta, mutta ei Oeschin umpi-coupésta. . Tätä kirjoittaessani ilmoittautuneita autokuntia on 189, joista lähes 50 on liikkeellä ennen sotia valmistetulla kalustolla. . Piiraisen autopihalla Jyväskylässä. 3 Mobilisti 3/07 . Ulkomaalaisia autokuntia on tähän mennessä ilmoittautunut 14 kappaletta, 13 Baltiasta ja 1 Ruotsista. Veikko "Jenkki-Veke" Lampinen ja Keski-Suomen autoilumuotia 1965. Helsingissä. Bremer ja 1928 Chrysler SA-HK:n ensimmäisissä retkeilyajoissa 1960. Tänä keväänä arvoitus viimein ratkesi, kun Keski-Suomen-avustajamme Timo Mononen lähetti yllättäen kuvan, jossa Oeschin coupé möllöttää Oulun läänin kilvissä nk. Hanke eteni tehokkaasti, ja talvella 1959 yhdistysrekisteriin merkittiin Suomen Automobiili-Historiallinen Kerho, SAHK ry. Ovatko kaikki kolme erikois-VW:tä todella voineet kadota jäljettömiin. Ruotsissa amerikkalaiset ensimmäisen aallon bulldog-pakut – A-100, Ford Econoline ja Chevrolet G10 – olivat aikoinaan yleisiä, mutta Suomessa ne jäivät erikoisuuksiksi. Lisätietoja voi kysyä myös kerhon puheenjohtajalta Pertti Halmeelta, 041-528 9059. ”Tapaus suljettu”, kuten amerikkalaisissa rikossarjoissa tavataan sanoa. Katrineholmilainen Chrysler-diileri Motor & Handels Ab onnistui syksyllä 1965 lyömään lukkoon merkittävän kaupan, kun paikallinen kemiallinen pesula tilasi kerralla viisi uutta Dodge A-100 -pakettiautoa – neljä umpikaappia ja yhden pickupin. Suomen pieni mutta sitkeä Fiat 130-kerho järjestää mallin 50-vuotisen historian kunniaksi juhlakokoontumisen Fiskarsissa 3.8. Pirjo ja Kai L. Koppalakki, prätkärotsi, aurinkolasit ja spittarit kuuluivat oikean länsiautoilijan syysmuotiin. . Tapahtuman ohjelma tarkentuu kesän kuluessa ja siitä tiedotetaan kerhon verkkosivuilla www. Dodgeja Chevrolet-pakettiautot alkoivat saavuttaa meillä jalansijaa 70-luvulla, mutta Ford ei vahvalta eurooppalaiselta Transit-mallistoltaan viitsinyt kai edes yrittää amerikkalaisen Econoline-sarjan tuomista näille leveysasteille. 3 Mobilisti 4/19 . Kajaanissa toimivassa Kainuun museossa avattiin 5.6. Kaikki autot olivat samasta perusideasta huolimatta muotoilultaan täysin erilaiset, joten Malisen suullisesta kuvauksesta huolimatta Oeschin auton ulkonäkö jäi tuolloin mielikuvituksen varaan. SA-HK:n 60-vuotisjuhlien kunniaksi valtakunnalliset Retkeilyajot järjestetään lauantaina 15.6. Katrineholmilaisen Kemtvätt-pesulan Dodge A100 -laivastoa syksyllä 1965. Syyskuun puoliväliin asti auki oleva näyttely on toteutettu yhdessä Kainuun Mobilistit ry:n kanssa. Toiset 50 ajavat 1940/50-lukuisella kalustolla, joten pelko ajotapahtumien muuttumisesta pelkästään 80-luvun kalustoesittelyiksi on ennenaikainen. Ajoneuvoharrastus on soluttautumassa kulttuuripiireihin monella rintamalla
Lehteä on yhä tilattavissa toimituksesta. Alfa Romeo ja Datsun Cherry. Autolan, Nikolajeffin ja ScanAuton palveluksessa. 1960-luvun puolimaissa säätäneensä Nikolajeffilla Suomen Monacon kunniakonsuli Christian Von Töttermanin Pontiac GTO:n Tri-Power -kaasutinpatteristoa korvakuulolla. OH Specialin kyydissä olen joskus ollutkin pikkupoikana ja se oli hieno kokemus. 26 . Datsun Cherry esiteltiin Mobilisti 2000 -lehden numerossa 1/2015 yhdessä italialaisen sisarensa, Alfa Romeo Arnan kanssa. Mobilistissa auto oli esillä jo numerossa 5/2018. Niko Korpela Luultavasti suomalaisissa on jokin geenivirhe, joka ajaa miespolven toisensa perään moottoreiden pariin. Joitain näytekappaleita on saattanut tulla Suomeen jo aiemmin, mutta Mäki ei käsittääkseni ollut Jaltaa tuoneen Konelan palveluksessa vielä MM-ottelun alla elokuussa 1962. Jonkinlaisena automiehenä olen melko lailla eri mieltä. Maantieteeseen liittynyt hölmöys oli se, että Kokkolan seudulle sijoittuvassa kohtauksessa K.L.B. Isoisäni Frans Korpela oli myös automiehiä ja riihimäkeläisen Oiva Helmisen serkku. Lähes samannäköinen vuosimalli 1963 lienee kyllä esitelty elokuun 1962 vaiheilla, mutta malli tuskin ehti Suomeen aivan heti, ja vuoden 1964 malleja ei ainakaan ollut tarjolla vielä 1962. Kiitos hyvästä lehdestä, jonka uutta numeroa odottaa aina mielenkiinnolla. Mäki ajoi elokuvassa Jaltalla, johon hänellä toki oli myöhemmin paljonkin yhteyksiä, mutta vaikka Jalta esiteltiin 1962, vienti ulkomaille ja myös Suomeen alkoi vasta 1965. ja Olli Mäki lähdössä Jaltalla Jaltalle talvella -66. Mobilisti 4/19 Edelläkävijä Hauskaa kun TM julkaisi jutun Venäjän uudesta ylpeydestä, Aurus Arsenalista. lukijat419.indd 26 28/05/2019 14.45. Helminen rakensi 1960-luvun alussa Roverin alustalle OH Special -auton, joka kaiketi voitti TM-lehden omavalmisteisten autojen kilpailunkin. Isoisäni hankki aikoinaan peräti kahdeksan uutta yksilöä peräkkäin, kaikki karkkilalaisesta Auto-kehä Oy:stä. Jossain kohtaa elokuvaa nähdäkseni vilahti myös Ford Taunuksen korimalli P5, joka ei ollut tuotannossa vielä 1962. Lassi Siuruainen Taidamme elää aikapoimussa, josta käsin teemme pieniä piipahduksia lähitulevaisuuteen. Tasavallan presidentin autotallin Cadillacit olivat myös tuttuja, niitäkin hän on useamman kerran korjaillut. Hän on kertoillut mm. Mäestä kertova Hymyilevä mies -elokuva esitettiin televisiossa vuodenvaihteessa ja ainakin Helsingin Sanomat ja Apu kehuivat sitä tarkasta ajankuvasta. Elis Askin autona elokuvassa näytti olevan Rambler 1964. toimitus Sukuvika Nykyään 77-vuotias isäni teki pitkän uran autoalalla moottorija vaihteistoasentajana, ja työskenteli mm. Löytyisikö teiltä muuten tarinaa Datsun Cherryistä. Vanhimmat niistähän ovat jo 40-vuotiaita. Onneksi vaivaan on lääkkeitä, ja Mobilistin lukeminenkin on hyväksi havaittu korvaushoito. toimitus Ajankuvan vinoutumia Mobilistin 3/2019 pääkirjoitus Olli Mäestä herätti ajatuksia
44) puuttuvat sivupeilit. Sitten auto myytiin Raimo Vuorikoskelle ja isä siirtyi kuorma-autoilijaksi. Mammutti (muistaakseni nimeltään Veeti) on oululaisen taiteilija Kimmo Takaraution tekemä ja sitä ajelutettiin ympäri Suomea talovalmistaja Mammuttihirsi Oy:n PRtempauksena. Mammutissa oli hauska lisätoiminto: Kun hännästä veti, mahan alta työntyi esiin vehje. Isänikin ajoi -50 luvun alussa taksia Chevrolet -39 autolla. toimitus Peilit pois ja puistoon Tietääkö toimituksen jannut, miksi Datsuneista (Mob. Japanissa laki määräsi sivupeilien sijainnin, mutta sikäläiset automiehet kirosivat älyttömyyttä yhtä hartaasti kuin täällä manattiin joitakin omien lainsäätäjiemme aivoituksia. Siinä on vanhempaan Featherbed-runkoon sijoitettu Commandon voimalinja isolasticeineen. 27 näkyi Töysän Linjan linja-auto. ihmetteli Mobilistissa 3/2019 sivun 92 mainoksia. Ari Eskola Ahdettu Norton. -72 menin ensimmäiseen työpaikkaani Kankaanpään Onnin huoltoasemalle ja Marttilan Antti oli asiakkaana, auto oli silloin Datsun 220 Diesel. Teksti kävi kyllä oikolukukierroksella Juupajoellakin, mutta edes mainitsemasi Marttilan pihan polkuautoilija – Chevroletin nykyinen omistaja – ei huomannut virhettä. Toiminto otettiin kuitenkin pois käytöstä koska se herätti herkimmässä väestönosassa pahennusta. 1/2019 s. Vesa-Matti Peltola Orimattila Harva elokuva kestää erikoisasiantuntijoiden katsetta. Savonkylän lapsuudenkotini sijaitsi viitisen kilometriä Pärin talosta Orivedelle, joten tuttua oli paljon. Teoksen runko on harjateräksestä taivutettu kehikko ja jalkojen tukirungon pohjaan on hitsattu isot teräslaput, jotka on läpipultattu traileriin kiinni. Elukka pysyi kuitenkin visusti kiinni kärryssä. Kiitos oikaisusta. Autoverorasitus oli niin suuri, että pienikin säästö maahantuontihinnassa kannatti. Tampereella Kimmo yritti ajaa liian matalasta alikulusta, mistä oli seurauksena kärryn yhden akselin vääntyminen ja vekki mammutin otsaan. Tuomo Alanen Jämsä Suomalaisten paikannimien kanssa pitää olla tarkkana. Lohduttakaamme itseämme sillä, että ohjaajat ja rekivisitöörit tekevät varmaankin parhaansa. Karvamamutti (Mammuthus Pellis) Pärin piha. Marttilassa oli kioski josta isän kyydissä haettiin jäätelöä Mersu 170 VA:lla. TK Useimmat maahantuojat tilasivat autot tehtaalta ilman peilejä ja kiinnittivät vasta täällä tarvikepeilit, usein brittiläiset Tex-merkkiset. Lauri Lehtinen Deaktivoitu karvamamutti K.L.B. Mobilisti 4/19 . Kuulemani mukaan runkoa pitää tällaisessa asennuksessa kuumentaa punahehkuun ja sitten levittää sitä tunkilla, jotta Isolastic mahtuu. Kimmo on kynäruiskutaiteilija, ja tehnyt patsaita, figuureja ja lavastuksia työkseen parikymmentä vuotta aina menninkäisistä muinaiseen Egyptin maisemiin saakka. Setäni ajoi Toivosen Joukon puunkuljetusautoa -70 luvulla, Antti Marttilan muistan -50 luvulta taksimiehenä, auto oli silloin sininen Dodge, orivesiläisittäin ”Tötsi”. Varsinkin sellaisten, joita ei ole kartassa. Töysän Linja on keuruulaisen Jussi Töysän perustama yritys, vaikka Töysä tunnetaankin paremmin pohjalaisena paikannimenä. lukijat419.indd 27 28/05/2019 14.45. Jan Enqvist Mekaanisesti ahdettu höyhenpatja Tarkkasilmäiset lienevät jo huomauttaneet, ettei se vihreä remmiahdettu ollut Commando. Siellä usein Antin poika Jari ajoi pihassa polkuautolla jossa toimi pissapoika! Tosin toiminnan jälkeen Marttila vei polkuauton talliin.... toimitus Päri yhdellä ärrällä Olipa mainio juttu 3/19 Mobilistissa Juupajoen Pärin, ei Pärrin, talon -39 Letukasta. Toinen todennäköinen syy on se, että japanilaistyyppiset kauas eteen, lokasuojan etukolmanneksen kieppeille sijoitetut peilit olivat tarkoitukseensa melko kelvottomat. Hämeen murre teki näemmä toimittajalle tepposet... Antti otti aina koulumatkalta kyytiin, mikäli kohdalle sattui
28 . Uutuuksien vyöryssä Pilotin 30-lukuinen vanhanaikaisuus paljastui armottomasti. Risto Pöyhönen sai parin vuoden ajan seuraamamme Kai L. teksti: Jan Enqvist kuvat: Matti Ouvinen Pilot.indd 28 28/05/2019 14.48. Vuoden 1947 hirvittävän autopulan keskellä vankka auto otettiin vastaan hyvin, mutta suosio ei kestänyt pitkään. Oli tullut aika katsoa maailmaa uudelleensyntyneen Pilotin lasien takaa. Mobilisti 4/19 Ford pILOT v8 Rytmi Veressä Ford Pilot oli ensimmäinen valmistajansa sodan jälkeen esittelemä uusi malli. Kaksi vuotta myöhemmin Ford USA siirtyi vallankumoukselliseen ponttonikuosiin ja isot britti-Fordit seurasivat pian perässä. Bremerin Pilot-projektin valmiiksi toukokuiseen Lahden Classic Motorshow’hun
Mobilisti 4/19 . Suunnittelijat eivät jääneet vääntelemään käsiään, vaan päättivät antaa palttua hevosvoimaverolle ja varustaa auton isolla 85-hevosvoimaisella V8:lla. Lontoon autonäyttely oli huonoinakin aikoina yksi maailman suurimmista. Materiaalitoimitukset sidottiin vientimääriin, mikä pakotti englantilaiset autonvalmistajat keskittymään ulkomaankauppaan. Kuvion ytimessä olivat Suomen Pankin Helsingin ja Turun kauppakorkeakouluille myöntämät valuutat, jotka luovutettiin eteenpäin henkilöautojen tuomiseksi. Nelisylinterisiä pikku-Fordeja – Anglioita ja Prefectejä saatiin jokaista Pilotia kohden kaupaksi noin 15 kappaletta. Teknisesti Pilot perustui sotaa edeltävään pienimpään V8-malliin, Ford 22HP:hen. Yhdeksi tärkeäksi keinoksi nousivat ns. Kun autot myytiin, niiden hintaan lisättiin huomattava hyväntekeväisyyslisä, jolla puolestaan rahoitettiin kauppakorkeakoulujen uudisrakennuksia. Aikansa auto Melkein kaikki valmistajat tarjosivat ensihätään vanhoja 30-luvun mallejaan korkeintaan hieman muodistettuina. Ulkomaanvelan kanssa painiva hallituskin hoputti valmistajia, mutta päällimmäisenä huolena eivät suinkaan olleet brittiläisen autoilijan tarpeet, vaan kipeästi kaivatut valuuttatulot. Tukeva X-vahvisteinen runko ja erillisellä tavaratilalla varustettu neliovinen kori hyväksyttiin Pilotiin sellaisinaan. Lerche asettui uuden Pilotinsa kanssa kuvaan Bulevardilla keväällä -48. Kaikista kuljetusvälineistä paitsi Lancastereista oli pulaa, joten autotehtaat yrittivät materiaalipulasta huolimatta saada pyörät pyörimään niin pian kuin suinkin. 29 B rittiläinen imperiumi oli vuonna 1945 köyhä ja velkainen, niin sodan voittajiin kuin kuuluikin. Heti sodan jälkeen PR-kuviin ei välttämättä tarvittu nuoria mannekiineja, vaan ankarannäköinen herra hattuineen ja kainalosauvoineen kelpasi yhtä hyvin. Amerikkalaisesta kytkennästään huolimatta Ford of England ei ollut poikkeus. Pilot.indd 29 28/05/2019 14.48. hyväntekeväisyysautot, joita Suomen Ford toi ensimmäisinä sodanjälkeisinä vuosina noin 1 000 kappaletta. Toisaalla Euroopassa jopa jotkut sodassa häviön kärsineet maat nousivat jaloilleen Iso-Britanniaa nopeammin. Taustalla on Tampereen kenkätehtaan osasto, jonka yläpuolella mainostetaan Decca-levyjä. Taustalla on Vanhankirkon puisto. Isomoottorinen ja janoinen Pilot oli näennäisen järjetön uutuus pulasta kärsivässä maassa, jossa autoja verotettiin ankarasti moottorin iskutilavuuden mukaan ja jossa polttoaineen säännöstely jatkui kireänä aina kevääseen 1950 saakka. Suomessakin säännöstelystä luovuttiin jo 1949 ja kaikki länsiautot, jotka maahan suinkin saatiin, tekivät kauppansa vilauksessa. Pilot Helsingin kevätmessuilla huhtikuussa 1948. Ford Pilot kuului joukkoon, mutta onnistui vaikuttamaan monia kilpailijoitaan tuoreemmalta. Suurin osa oli pieniä Anglioita ja Prefectejä, mutta joukkoon mahtui vähintään parisataa Pilotiakin. Arvokkaan diplomaatinkin oli helppo alistua kaupallisiin hassutuksiin, sillä Piloteja koottiin Fordin Kööpenhaminan tehtailla. Fordin hyväntekeväisyysautot tulivat pääasiassa Dagenhamin tehtaalta Englannista. Enemmän kuin valmistajien isänmaallisuuteen, työväenpuolueen hallitus luotti vanhaan kunnon keppiin. Epäsuosittu ja vähäväkinen 2,2-litrainen pikkukahdeksikko oli aluksi tarkoitus korvata uudella pitkäiskuisemmalla 2,5-litraisella, mutta sekin havaittiin jo ensimmäisissä testeissä liian heikkotehoiseksi. Pyöränripustuksissa säilyivät Fordin ikiaikaiset poikittaiset lehtijouset niin edessä kuin takanakin, mutta etuHelsingin diplomaattikunnan vanhin, Tanskan ministeri, kamariherra F.L. Mies jää toimitukselta valitettavasti tunnistamatta, mutta hän kuului arvatenkin Fordin johtajistoon. Fordin osastoa vuonna 1950. Vuosina 1947-49 länsiautojen tuonti vaati Suomen Pankin kireän ulkomaanvaluuttojen säännöstelyn vuoksi erityistä kekseliäisyyttä
30 . nestejäähdytteinen V-moottori, hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli sylinterilohkossa, sivuventtiilit, 3 runkolaakeria, kaksikurkkuinen kaasutin Iskutilavuus: 3 622 cm 3 , sylinterimitat 77,7 x 95,3 mm, puristussuhde 6,15 Teho: 85 hv (SAE)/3 500 r/min Vääntömomentti: 190 Nm (SAE)/1 500 r/min VOIMANSIIRTO 3-vaihteinen mekaaninen vaihteisto, kuiva yksilevykytkin, perävälitys 4,11 JARRUT Edessä nestetoimiset, takana mekaaniset rumpujarrut OHJAUS Simpukkatyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 3,75 JOUSITUS Edessä: Jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, pitkittäinen kolmiotuki, kallistuksenvaimennin Takana: Jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, pitkittäinen kolmiotuki KORIRAKENNE Teräsprofiilirunko, neliovinen teräskori, katto pegamoidia MITAT Pituus: 4,44 m Korkeus: 1,68 m Leveys: 1,77 m Raideleveys (e/t): 1,40/1,47 m Omamassa: 1 475 kg Renkaat: 6.00-16 SUORITUSARVOJA* Kiihtyvyys 0-96 km/h: 20,5 s Huippunopeus: 132 km/h VALMISTUSMÄÄRÄ Pilot V8 1947-51: 22 155 kpl HINTOJA SUOMESSA (12/1950) Ford Pilot: 550 000 mk Dodge Kingsway: 740 000,Mercedes-Benz 170 S: 645 000,Peugeot 203: 440 000,Vauxhall Velox 6: 410 000,Ford Prefect: 280 000,Volkswagen: 300 000,* Mitattu, The Autocar-lehti 6/1948 Pilot.indd 30 28/05/2019 14.48. Mobilisti 4/19 Ford Pilot V8 1948 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl
Kovassa luokassaan autokunta tuli lopulta kahdeksanneksi. Uuden ajan mukavuuksia olivat rattivaihteet, lämmityslaite tuulilasin huurteenpoistosuuttimineen ja hieno verhoilu kokolattiamattoineen, takaistuimien jalkatukineen, kaikkineen. 31 akseli sai nyt ensimmäistä kertaa nestejarrut ja kallistuksenvaimentimen. Sarjatuotantokorit olivat Briggsin valmistamia. Brittien kotimarkkinoilla kojelauta oli bakeliittinen, mutta vientimalleissa paremmin aurinkoa ja kuumuutta kestävää alumiinia. Suomeen toimitetuissakin autoissa oli alumiinikojelauta, vaikka hornamaisista lämpötiloista ei meillä ollut suurta vaaraa. Kuningas Yrjö VI:lla oli sellaisia kaksi ja prinsessa Elisabeth käytti omaansa ahkerasti ennen vaihtamistaan modernimpaan ponttonikuosiin. Uusi maski ja etulokasuojat olivat Australian Fordilla työskennelleen Don Wardin käsialaa ja komeus viimeisteltiin suurilla kiiltävillä lyhdyillä. Valmistuksen päättyessä vuonna 1951 vain neljä vuotta aikaisemmin esitelty malli oli kuitenkin jo toivottoman vanhanaikainen. Piloteja valmistettiin viiden valmistusvuoden aikana runsaat 22 000 kappaletta, joista huomattava osa meni vientiin. Kori vastaa lähinnä 30-luvun puolivälin Amerikan-kuosia, mutta sitä ei tahdo Pilot oli hetken aikaa kuuma rallirauta ennen kuin hautautui 50-luvulla uutuuksien vyöryyn. Englannin kuningashuone suosi lontoolaisen Garners of Acton -koritehtaan puukylki-Piloteja. Pilot.indd 31 28/05/2019 14.49. Pilot oli tehtävänsä tehnyt ja sai mennä. Armstrongin tehokkaat kaksitoimiset iskunvaimentimet viimeistelivät jousituksen. Lontoossa sotilasasiamiehenä palvellut Tanskan prinssi Georg oli Pilotin omistaja, samoin Helsingin diplomaattikunnan vanhin, Tanskan ministeri, kamariherra F.L. Suomessa Bengt Kukkasniemi ja Antero Erätuli osallistuivat ensimmäisiin Jyväskylän Suurajoihin Pilotilla. Voimakkaana, kätevän kokoisena ja Amerikan-serkkujaan jäykemmällä alustalla varustettuna Pilotista tuli hetkeksi suosittu ralliase. Hänen korkeutensa kuningas Yrjö VI omisti kaksi erikoiskoritettua Shooting Brake -tyyppistä farmari-Pilotia. Kun pahimman yli oli päästy, automaailma alkoi kehittyä valtavaa vauhtia. Tulevaisuus kuului Euroopassa itsekantaville koreille, nelisylinterisille moottoreille, etuvedolle ja erillisjousituksille. Menestyksekkäin Pilot-kuljettaja oli englantilainen Ken Wharton, joka ajoi vuoden 1949 Monte-Carlossa yleiskilpailun viidenneksi ja voitti seuraavana vuonna Alankomaiden Tulppaanirallin. Pilot-ässistä menestynein oli Ken Wharton, joka sijoittui Monte-Carlossa kärjen tuntumaan vuosina 1948 ja -51 sekä voitti Tulppaanirallin keväällä 1950. Lordi pistää jatsiksi Pilot on muheva ja kiinteän näköinen ilmestys. Suurimmassa osassa Suomeenkin tulleista autoista istuimet olivat nahkapintaiset. Auto ei ole kovin iso, mutta näyttää jämerältä ja luotettavalta. Lerche. Pilot kelpasi paremmissakin piireissä. Nahkaverhoilu oli tarjolla lisähinnasta ja saavutti suuren suosion. Kaikkia heitä inspiroi auton kotimaisuus, sillä Dagenhamin lisäksi Piloteja koottiin myös Kööpenhaminassa ja monissa muissa Ford-tehtaissa Australiaa myöten. Mobilisti 4/19 . Vaikka kori oli melkein täsmälleen sama kuin vuosina 1938-39 Ford 22HP:ssä käytetty, Pilotin ilme saatiin pienin siirroin aivan omakseen ja hyvin englantilaiseksi
32 . Ei sellaista ole koeajoautossammekaan, mutta muuten verhoilu on ylellinen ja arvovaltainen. Ford joka tapauksessa mainosti sellaisia näkyvästi ja ilmoitti mallille tomeran 600 kilon kantavuudenkin. Pilot.indd 32 28/05/2019 14.49. Kompakti sylinterijärjestely sallii hyvän tilankäytön ja matalan painopisteen. Moottorin käynnistämisen hetkellä lordin lahkeeseen livahtaa salamanteri. Siinä luokassa perinteet ja tyyli painoivat enemmän kuin pintamuotiin päin otettu etunoja. Kolmivaihteisen laatikon rattivalitsin ei ole lajissaan huono. USA:ssa Ford V8 oli edullinen kansanauto, joissa ei avomalleja lukuun ottamatta nähty nahkaverhoilun kaltaisia hienouksia. Silti on syytä epäillä, mikä mahtoi olla syntisen rytmin vaikutus nuorison moraaliin. Fordin 85-hevosvoimainen V8 ei ole kiihkeä kierroskone – se vain tuntuu siltä. Ohjaus on melko nopea, vajaa neljä ratin kierrosta, eikä vaadi paljonkaan voimaa. Brittiautojen ylemmän keskiluokan charmi puri aikoinaan myös useimmissa eurooppalaisissa vientimaissa. Kysymys on nimenomaan äänimaailmasta, sillä Fordin V8 käy värinöiden puolesta vähintään yhtä turbiininpehmeästi kuin kilpailijoiden kuiskailevat kuutoset. Ratti tulee ajan tapaan syliin, mutta ei 40-luvun isoja autoja kuulukaan ajaa kadunkulmissa kädet suorina – nopeisiin liikkeisiin vaaditaan merkistä riippumatta apua hartioista saakka. Mobilisti 4/19 Pilotin brittiläiseltä kasvojenkohotukselta edes huomata. Vipu on vedetty hauskalle Smutkalle, jotta se väistäisi kuljettajan polven ykkösellä ja suoralla kolmosvaihteella. Paperilla Fordin V8:ssa ei ole voimaa yhtään enempää – ja vääntöä itse asiassa selvästi vähemmän – kuin ikäisessään Chevroletin kuutosessa, mutta vaikutelma on selvästi urheilullisempi. Syy, selitys ja kiitos kuuluvat viidakon villille rytmille, joka rullaa kuin Gene Krupa loistonsa päivinä. Lyhyen akselivälinsä ansiStandard Vanguardja jopa Armstrong-Siddeley -pickupeja tuli Suomeen, mutta Piloteja. Ykkönen on 30-luvun tapaan synkronoimaton, mutta siitä on mahdollisimman vähän haittaa, sillä kahdeksikko vääntää sitkeästi kuin kuminauhaa venyttelisi. Joillakin kypsymättömillä kuljettajilla ajovaihteen valintaan saattaa vaikuttaa sekin, että kaksoisputkista purkautuva jylhä kumu syvenee entisestään kuormituksen kasvaessa. Kolmosta voi käyttää kaikissa tilanteissa hitaasta hölkkävauhdista huippunopeuteen saakka. Fordin kuuluisa sivuventtiili-V8 jyskyttää ensitahdeista alkaen sellaista kapinallista komppia, että satavuotias kalmukkikin alkaisi lyödä jalalla tahtia. Kotimarkkinoillaan Pilot taisteli sieluista Wolseley 6/80:n ja Morris Sixin kaltaisten konservatiivisten herrasväen autojen kanssa. Kun musiikkiharrastuksistaan pääsee taas niskan päälle, huomio kiinnittyy Pilotin yllättävän helppoon ajettavuuteen
Suomessa tilanne oli erilainen, sillä amerikkalaisiakin Fordeja oli tarjolla riittävästi, olkoonkin että monella niistä oli kierretty sotavuosina Äänisjärvi. Jarruista ei lauluja kirjoitella, vaikka entisöinnin yhteydessä takajarrutkin muutettiin nestetoimisiksi. Nimismiehenkiharoissa sen saisi luultavasti sekoamaan pahanpäiväisesti, mutta kestopäällysteellä on ristikudosrenkaillakin ilo ajaa. Jousitus on brittiläiseen tapaan varsin tanakka, mikä on omiaan peittämään primitiivisten rakenteiden puutteet. Pilot ei ollut meillä harvinaisuus, mutta jätti täkäläiseen automaisemaan sen verran kevyen jalanjäljen, että harva jäi sitä ikävöimään. Toisaalta Pilot ei tässä suhteessa myöskään häpeä aikansa yleistä tasoa. Mobilisti 4/19 . 33 osta Pilot vaikuttaa selvästi ketterämmältä kuin Amerikan-serkkunsa. Pula-ajan hätävarasta onkin yllättäen tullut ovelan erilainen tapa nauttia yhdestä maailman suosituimmista resepteistä – Ford V8:sta. Vaatimattomia nelisylinterisiä Anglioita ja Prefectejä valmistettiin jokaista Pilotia kohden noin 15 kappaletta, mutta iso V8-malli piti yllä Fordin markkinaosuutta ylemmässä luokassa siihen asti, että täysin uudet Consul ja Zephyr saatiin tuotantoon 1950-51. Auto oli jo syntyessään vanhanaikainen, mutta täytti tehtävänsä kantamalla osaltaan Englannin Fordin muutaman vaikeimman pulavuoden ylitse. Nyt vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Pilot on kasvanut korkoa sitä mukaa kun kanta on käynyt ohuemmaksi. . Etuakselin kallistuksenvaimennin hoitaa tehtävänsä, sillä korin liikkeet pysyvät kaarteissakin kurissa. Perävälitys on 4,11, mikä on huomattavan pitkä 6.00-16 rengaskoko huomioiden. Pilot.indd 33 28/05/2019 14.49. Vanhaan tekniikkaan päin kallellaan olevat nuoretmiehet havaitsivat, että Pilot tarjosi pikkurahalla mahdollisuuden aitoon 30-luvun ajokokemukseen. Pula-ajan vastustamatonta charmia Ford Pilot on karismaattinen auto, enemmän kuin osiensa summa. Pilotista tuli antiikkia vain muutaman vuoden iässä. Mikä hienoa, Pilot taittaa hengästymättä matkaa myös maantienopeuksilla. Aikaansa seuraava vauras autoilija ei halunnut jäädä sellaisen ratista kiinni enää vuonna 1955, mutta autolle ilmaantui varsinkin kotona Britanniassa kokonaan uudenlaisia ymmärtäjiä
Siihen paloi kärsivällisyyttä ja metreittäin hopeasaumaa. Kolme niistä löysi ottajansa heti, mutta Pilotista ei kiinnostunut kukaan. Piirtämällä sen näyttötaulu uudelleen Pilot-henkeen saatiin moottorin lämmönvalvonta toimivaksi. Muut kampiakselin kaulat menettelivät, mutta takimmainen oli kulunut alamittaiseksi. Niin nolotti mallin puolesta, että tein kaupat. Jotain, joka maksaisi osan kustannuksistaan ajan myötä takaisin. 34 . Kun paljon paljon myöhemmin päästiin moottorin kanssa koneistamolle, jobinpostia tuli lisää: lohko oli päässyt jäätymään helmoistaan halki. Se tiesi monta juoksua kumialan liikkeisiin. Moottorin ylävesiletkut piti hankkia Australiasta asti. Mobilisti 4/19 Autoharrastajan AFRIKAN TÄHTI Päävoittona oikea osa Kotimaan syrjätiet ovat tulleet tutuksi viimeisen puolentoista vuoden aikana. Seitsemänkymmenen käyttövuoden jälkeen oli myös selviö, että jokainen korin kumitiiviste oli uusittava. Työnä se oli vaativa ja edellytti Helsingissä asuvan Kauko Latvan osia ja laitteita. Riston arviona alkuperäiset männät kelpasivat jatkamaan työtään. Uusi, mutta Ford Vedetteen tarkoittettu, löytyi T:mi Autohoidosta Espoosta. Uustuotantona tehty johtosarja tilattiin Englannista. Risto Pöyhönen juotti murtumat umpeen. Pilotiin on haettu osaa jos toistakin huhupuheen perusteella ympäri maata, joskus onnistuen, useimmiten ei. Jo ennen loppuvaiheen koeajoja huolta aiheutti Fordin sivuventtiilikahdeksikkoon liitetty taipumus ylikuumentua. Pilot taitaa olla täsmälleen päinvastainen tapaus. Vedenlämpömittari kapillaariputkineen oli tietysti rikki. Toki olisi voitu kunnostaa jotakin järkevämpääkin. Pilotin jäätyä takavuosina pois liikenteestä siitä oli tietysti ajan henkeen evakuoitu ensiasennusradio ja kello. H ämeenlinnalainen Alpo Ojaniemi oli tallentanut Eurajoelle vanhaan viljakuivaamoon neljä autoa. Alumiinista tehty kojetaulu oli pakko ootrata uudelleen. Koko venttiilikoneisto piti tietysti uusia läpeensä. Pilotille tunnusomaisia ohutrimaisia ja vaurioherkkiä maskiritilöitä löytyi nurmijärveläiseltä Tuomas Turuselta peräti kolme, joista yhdistelemällä saatiin yksi käypä. Myös kaikki kojetaulun nupit olivat murentuneet muodottomiksi ja vaativat täyttämistä ja uudelleenmuotoilua. Kampiakseli piti siis sekä täyttää että hioa. Pilotin alkuperäinen moottori ja vaihteisto löytyivät ladosta Turengista, tosin ilman apulaitteita. Virranjakaja, startti ja laturi, sytytysjohtojen peltinen koontiputki, ilmanpuhdistimen kotelo ym. Olisi ollut ehkä viisasta asentaa autoon moderni alumiinijäähdytin, mutta sittenhän Pilot ei enää olisi ollut pyhästi alkuperäinen… Tylsän köyhän näköiset mittarit olivat rikkomattomat, mutta äärettömän likaiset. K.L.B. Pilot.indd 34 28/05/2019 14.49. jouduttiin hankkimaan mistä satuttiin saamaan. Se, että letkun päiden läpimitta on erilainen, teki niiden löytämisestä työmaan sinänsä. Risto teki jopa jäähdyttimen yläsäiliöön luukun, josta on nyt pariinkin kertaan kalastettu ulos kaiken maailman kattilakiveä. Aikaa paloi sopivien löytämiseen ja muokkaamiseen. Melkein kuorma-automaisen rohjoja jäähdyttimiä jouduttiin ostamaan kolme, joista valittiin paras, joka sekin oli aika epämääräisen näköinen
Kuinka paljon mallia tuotiin Suomeen. Vaikka Pilotin ilme on kromiköyhän arkinen, nekin vähät, riivatut, piti kromata. Takasillan laakerit olivat aivan loppu ja pari vaihteiston ratasta käyttökelvottomia. Lista jatkuu Kangasverhoilu oli riekaleina, ja istuimien rungot vääntyneet. Ratkaisu oli ainoa mahdollinen, sillä mistään ei löytynyt alkuperäisiä osia. Hänellä kun on osia peräti kolmesta metsäraato-Pilotista. Kesän rompetoreilta sellaisia olisi löytynyt, mutta keskellä talvea ei voitu jähmettyä odottelemaan. Se kuitenkin puuttui, tai sitten sähkömoottori ainakin oli kovin vaiti. Piloteja tallessa. Vastaavissa USA-Fordeissa selvittiin yhdellä putkella, jollaisen tekee ukko kuin ukko juosten kusten. kenellä. Ne saatiin Tuomas Turusen metsä-Pilotista, mutta ilman valopesiä. Onneksi Risto keksi ratkaisun. Pian ilmeni, että tuulilasinpyyhkimien alipainemoottorikin oli mykkä. Vaan kyllä työaikaa paloikin. Pilot on todella saanut piiskaa lipeäpäällysteisillä sorateillä. Yksi Wartburg-kerhon avainnimistä, Riku Kukkonen, on perustanut Siilinjärven Pöljään DDR-autojen osia välittävän pienen yrityksen (Pöljän varaosakeskus, 0400142 568)). Kori oli miltei hämäävän ehjäpeltinen, mutta ans' olla: erillisestä, vahvaksi kuvitellusta tikapuurungosta löytyi syöpymiä ja repeämiä. Puuttuva ehjä parkkivalo löytyi Vääksystä Veikko Pirkoselta. On hyvä pitää mielessä, että pulavuosina oli yleinen tapa lähettää uudet autot Suomeen ainoana alustansuojanaan ohut maalipinta. Uudet löytyivät onnella Reijo Varjosen Autohoidosta. Oli hurjaa todeta, että ensiasennustuulilasi todellakin oli ihan tavallista ikkunalasia, joka särkyessään rikkoutuu inhan tikarimaisesti. Jotenkin kuvittelen, että sotien jälkeiset huonolaatuiset öljyt ovat osaselitys. Eurajoella kesäkuussa 2017. Puskurit olivat melko suorat, mutta kiilto ja pystysarvet olivat kateissa. Wartburg-harrastus on Suomessa yllättävän vahvaa, se ei vaan näy ruuhkaalueilla. Jenkki-Fordin varaosatarjontaan verratessa eroa on kuin yöllä ja päivällä! Eniten järjenvastaisia työtunteja tuhlaantui antiikkisiin varsitai sammakkomallisiin iskunvaimentimiin. Pölykapselit olivat haihtuneet maailman tuuliin. Parkit olivat rikki eikä takavaloista ollut jäljellä edes valojen kiinnitysputkea. Jokaista lokasuojaa oli rutattu ja niiden tarkka muoto oli kateissa. Onko kellään kuvaa tai tietoja Pilot-ambulanssista tai -pickupista. Eikä noina vuosina tunnettu painepesuria. Ristolla oli hirveä työ tehdä ne ja vielä soluttaa kulkemaan rungon aukkoja hyödyntäen ja kiertäen. missä. Astinlautojen ulkolistat ja ohjauspyörän äänimerkin kehän Risto kuitenkin joutui tekemään rosterista. Pilotin kaksoispakoputkisto oli auton muuhun alkeellisuuteen nähden aivan tollo ratkaisu. Apu löytyi taas taksiautoilija Tuomas Turuselta. Pilot.indd 35 28/05/2019 14.49. Niinpä jokainen iskari avattiin, sisäkalut sorvattiin, tiivistettiin, ties mitä! Talvea kun elettiin, mieleen tuli sellainenkin itsestäänselvyys kuin lämmityslaite. Myös sisäkatto oli rikki, kuten myös kaikki lasit. Itäsaksalaisen sähkötyön laatu nyt Jos tiedät, kerro! -Oliko Ford Piloteja taksissa. Loimaalta ne vihdoin löytyivät ja kromautettiinkin siellä nokkamerkin, etupään koristelistojen ja eri puolilta maata ostettujen ovenkahvojen kera. kaikista tiedoista kiittäen K.L.B
Tätä kirjoittaessani viimeinen lahjoitus tuli Lahden Classic Motorshowssa, kun eräs lukijamme toi lehtemme osastolle puuttuneen varapyörän käyttökelpoisine renkaineen, kaikkineen. Olen ikäni kaihtanut ostaa Fordeja. No, tulihan se sittemmin allekirjoittaneellekin selväksi. Vaan jopa itselläni on oma selittämätön lukkarinrakkauden kytky Ford-merkkiin – tämä penteleen Pilot: Kerran 13-vuotiaana pojannaskalina myöhästyin viimeisestä Kouvolan linja-autosta kotiini Uttiin, jonne oli 12 kilometriä. Ford V8 -kokeneet ovat ujosti varoitelleet, että moottorityyppi keittää helteellä helposti. 36 . Arvostukset ovat Englannissa kovin toisenlaiset. Luulen, että Suomessa Ford Pilot koettiin riittämättömän kokoiseksi toimiakseen taksina. Siihen aikaan Englannin Fordilla ei vielä ollut kyllin isoja peltiprässejä puristaa teräskatto yhdestä palasta, joten katon keskiosa piti verhoilla vanhaan malliin pegamoidilla. Kaikille auttaneille syvä kiitokseni. Kangas tuo mukavasti mieleen 1937-39 USA-Fordit. Ainakin omaan mieleeni on piirtynyt hyvin vanha Brookland´sin pilapiirros, jossa Pilot ohittaa vaivattomasti matalan urheiluauton. Risto rakensi istuimeen hieman modernimman säätömekanismin. Heiltä sain varaosakirjan, kytkentäkaaviot, ym. Yhdestä luksuksesta tingittiin. Kukkoselta saimme viimeinkin kaivatun kuusivolttisen ikkunanpyyhkimen moottorin ja vilkkureleen. Takaistuimella istuva knalliherra raapaisee samalla urheiluauton katosta kitkapintaa tulitikkuunsa sytyttääkseen sikarinsa. Myös hyviä yllätyksiä Koristeellisen kirjava ja erikoinen ohjauspyörä oli ehjä. Mobilisti 4/19 ei hurraata ulvottane, mutta on hyvä muistaa, että maassa ajettiin kuuden voltin sähköillä länttä pidempään. Tuota mekanismia ei sentään jaksettu enää palauttaa tehtäväänsä. Pilotia tehtiin mallina vuosina 1947-51 yhteensä 22 155 kpl. Hyppäsin kyytiin. Pilotissa on kangasverhoilu, sanoisin: kiva niin. Ei siksi, että ne olisivat muita huonompia, vaan siksi että Ford-kantaa pelastavaa väkeä on ollut kylliksi ilman minuakin. Toivottavasti museoajoneuvotarkastaja ei raippaa kovin lujaa. Käsityötuntien osuuden valmistamisessa on täytynyt olla ihan omaa luokkaansa. Opastavan kirjallisuuden löytyminen Pilotiin oli yksin talkoohenkisten lukijoittemme varassa. Tai sitten sen ostamista jotenkin hävettiin, koska 10 vuotta aiemmin tehdyt USA-Fordit olivat yhä ajanmukaisen näköisiä. Se kuulostaa oudolta, onhan moottorissa jopa kahdet vesipumput. Pääosan verhoilutöistä teki Lohjalla toimiva ilmiömäisen osaava Verhoiluliike Eemeli. Jos kuvitellaan että autoa valmistettiin täystehoisesti neljä vuotta, päästään reilun 5 000 auton vuosituotantoon. Siihen tämä vekkuli taksimies: ”Älä sie poika hättäile, siin Jykevän kaupan kohal' on mukava tehä U-käännös. Kerroin, että rahat eivät riitä koko matkaan, joten kävelisin loput. Alun perin kuljettaja pystyi kankaisesta nyöristä vetämällä nostamaan takalasin eteen verhon – britit lienevät häiriintyneet takana ajavien valoista. Pääset samal’ mukkaa.” JK: Kun mies 15-vuotta sitten täytti 90, soitin hänelle ja kysyin: ”Mihin osoitteeseen saan maksaa loput matkasta?” Voi sitä vanhan Karjalanevakon naurun tarttuvuutta. Sohvamallisen etuistuimen säätövarat ovat kuitenkin jo tehtaan jäljiltä nolon olemattomat, ihan kuin kuviteltu ajaja olisi joku yhdenkoon pölkky. Myös kaikki avaimet löytyivät ja jokainen lukko toimi. Valitsin kivalta vaikuttavan taksimiehen, jolla oli allaan uusi Pilot. Kuinka tässä näin kävi. Talsin valoisana kesäyönä Kouvolan Kymenlukon taksiasemalle taskussani sen verran rahaa, että arvelin pääseväni puoliväliin asti. Niiden ongelmista en nyt edes viitsi edes kertoa. Pilot.indd 36 28/05/2019 14.49. Oli jo ajettu lähelle Uttia kun muistutin kuljettajaa nolona lompsani vajavaisuudesta. Edes tavaratilan ulkopuoliset saranat eivät olleet murtuneet, kuten yleensä
Mobilisti 3/19 . www.mobilisti.fi – 09 2727 100 – Senior@mobilisti.fi Mobilisti Senior 2/2019 ilmestyy Kesäkuussa! Seniormainos.indd 41 08/04/2019 14.55. 41 MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2019 | 13,00 € S e n io r KATSO MENNEISYYTEEN Mobilisti Senior vyöryttää joka numerossa satoja alkuperäisiä mustavalkokuvia Suomen ajoneuvohistoriasta – K.L.B.:n lyömättömillä näkemyksillä, muistoilla ja kokemuspohjalla kommentoituna
. TOIVIOMATKA Oli kevättalvi 1994. Mobilisti 4/19 VARSINAINEN . . Säntillisesti jakkupukuun sonnustautunut nuori nainen epäröi päästää meitä koneeseen ja kutsui avukseen, mikäli mahdollista, vieläkin säntillisemmin pukeutuneen stuertinkaltaisen. Parin huonon valokuvan perusteella oli moottoripyörän myyntirahoista kaivettu sopiva tukku myyjälle. 5 000 kilometrin matka vikasuuntaan ei tietenkään näytellyt mitään roolia, kun coast to coast -road tripin visiointi oli lähtenyt käyntiin. Itse näytin lähinnä 1960-luvun Vietnamin sodan vastustajalta maihinnousutakkeineni ja -kenkineni, sekä värillisillä kangastilkuilla paikattuine farmareineni. Sekä Billy että minä olimme sen jälkeen myyneet moottoripyörämme, osin maksaaksemme rikkonaisen elämäntavan aiheuttamia velkoja, ja jäljelle jääneet rahat tietenkin polttelivat taskuissa. Matkamies Billy ja retken ensimmäinen yöpyminen. Erikoishitsaajana toiminut Uudestakaupungista Helsinkiin kotoutunut pitkän linjan greaser ja elämäntapajenkkiautomies Vesa ”Loiri” Niittyvuopio oli houkuteltu käyttämään vuosilomansa ja lomarahansa piristävän Amerikan-retken merkeissä. Käsittämättömän halvan hinnan vuoksi oli lähdetty tapaamaan myyjää, jolloin oli selvinnyt, että auto olikin Floridassa. Tarinan osatekijät olivat neljä suomalaista, läpimätä Mustang ja neljätuhatta kilometriä Miamista Los Angelesiin. Kirkkaan aurinkoisena kevätaamuna seisoimme Helsinki-Vantaan lentokentällä Delta Airlinesin passintarkastuspisteessä. . Billy kuitenkin liihotteli jo liian korkealla innostuksen siivillä, jotta tuollainen seikka olisi vaikuttanut ostopäätökseen. . Itse liityin joukkoon aivan viime hetkillä. . Se oli melkoinen reissu, mutta tulipahan tehtyä. Tarpeeksi monta kertaa Mustang-retkestä matkalle lähtijöiden kanssa puhuttuani päätin kuitenkin lähteä tutustumaan varsinaiseen ilmiöön ennen kuin etsisin sille vaihtoehtoja. Ensimmäinen uhri retkikunnan jäsenvärväyksessä oli moninkertainen Amerikan-kävijä ja Helsingin chopper-genressä voimakkaasti vaikuttanut Pete ”Dollar” Pesonen, joka ilmoittautui mukaan hetken mielijohteesta. . Pohdin tuolloin taideopintojen henkistämänä vakavasti muutosta elämäni suuntaan ja olin suunnitellut lähteväni Intiaan etsimään vastapainoa länsimaiselle materialismille. Yhdessä he ihmettelivät seurueemme vähäisiä matkatavaroita. teksti:Hese Tolonen kuvat: Hese Tolonen ja Jukka Laitila R etken syynä voidaan pitää minun, veljeni Iikan, sekä Jukka ” Billy” Laitilan irtautumista Walkka MC -moottoripyöräkerhosta. . Maata levottomana kiertänyt Billy oli törmännyt joutsalaisessa baarissa vanhaan tuttuunsa, Hartolassa USA-autokorjaamoa pyörittäneeseen Kari Koskiseen, joka oli vihjannut seudulla 16 000 markalla myynnissä olevasta 1967 avo-Mustangista. hese.indd 38 28/05/2019 14.51. Perääntymisen sijaan hän näki tilanteessa mahdollisuuden, Mustanginhan voisi ajaa kätevästi halki mantereen Kaliforniaan, josta toinen Billyn vanha tuttu Yrjö Bremer laivasi autoja Suomeen. Loirilla oli passinsa lisäksi vain lompakko ja hammasharja, Billyllä ja itselläni kummallakin armeijan leipälaukku olkapäällä järjestelmäkameraa ja filmejä varten. Parrakas ja pitkätukkainen Billy oli sonnustautunut Buffalo Bill -henkiseen hapsutakkiin ja piikkikärkisiin meksikolaissaappaisiin. 38
Emme tietenkään halunneet viedä mukanamme YYA-suomivarusteita maahan, josta saisimme kaikkea himoitsemaamme jenkkikamaa yllemme. Matkamies Billy ja retken ensimmäinen yöpyminen. Jossain vaiheessa yötä pysähdyimme hetkeksi nukkumaan, mihin Lincoln tarjosi mainiot edellytykset. Oli yö aikaa tutustua Miamiin ja hoitaa itsemme aamuksi 65 mailia pohjoisempana sijaitsevaan Lake Worthiin. Loputtomalta tuntuneen jankkauksen jälkeen virkailijat väsyivät ja päästivät meidät päitään pudistellen koneeseen. "Into the great wide open..." Alkuperäisinä säilyneitä USA:n toisen maailmansodan jälkeisen nousukauden maamerkkejä. Huomio kiinnittyi keskellä yötäkin katkeamattomana neljällä kaistalla vellovan nopearytmisen liikenteen hirvittävään volyymiin. Olisimme tosin saattaneet rämistellä eteenpäin myös Dodge Omnilla tai Toyota Tercelillä, mutta enemmistön diktatuuri oli kolme vastaan yksi -äänin kallistanut vaa´ankielen viimeisiä koskaan rakennettuja perinteisiä amerikkalaisia full size -autoja edustavan, ja toki vuokraamon kalleimman autotyypin puoleen. Miamia aikamme kierreltyämme ja hämmästeltyämme keskellä yötä avoinna olevia autokauppoja, suuntasimme rauhallisemmille seuduille. Täysikokoisten maassa Kuten siihen aikaan Amerikkaa valloittamaan lähteneiden ajoneuvoharrastajien tapana oli, myös meidän mannertenvälinen lentomme sujui takarivin tupakkapaikoilla, amerikkalaisten lentoemojen tarjoillessa courtesy-juomia lopulta koneen keittiön ja meidät erottaneen verhon välistä vain kättä ojentamalla. Valtava smaragdinvihreä Lincoln Town Car vaappui Miamin keskustaan johtavan super slabin betonilaattoja niellessään. Mobilisti 4/19 . Billyn oli ollut tyytyminen perusteluumme, eihän vuokrahintojen erotus tuntunut kovin suurelta lyhyen tarpeen johdosta, kun seuraavana päivänä kuitenkin vaihtaisimme varsinaiseen retkiajoneuvoomme. Aamun sarastaessa löysimme itsemme vanhassa varastokompleksissa toimivan baarin ja rämettyneen trailer parkin välimaastosta ihailemassa konvertoitua 1940 luvun GMC PD3751Greyhound-bussia ja muita ikuisen kesän mahdollistamia, meissä kateutta herättäviä asumisviritelmiä. Tämä olikin ollut yksi ison auton valintaa puoltava argumentti, mutta ryhtymällä yöpymään autoissa, tulimme avanneeksi Pandoran lippaan, jonka vaikutus muovasi jatkossa oleellisesti retkemme luonnetta. hese.indd 39 28/05/2019 14.51. GMC PD-3751. Lincolniin nojaillessamme jostain aamun hämärästä ilmestyi Motownin kulta-aikojen tunLämpimän ilmanalan mahdollistamaa asumismuotoa Floridassa. Jotenkin olimme selvinneet jatkolennollemme New Yorkissa ja lopulta ulos Miamin lentokentän ovella vastaan lyöneeseen trooppisen kosteankuumaan iltaan. 39 David Lee Rothia olemukseltaan muistuttanut Pesonen moottoripyöränahkatakissaan oli ainoa, jolla oli muutama vaihtovaatekappale pienessä duffelilaukussaan. Aikaa siirtymiseen oli runsaasti, joten ajelimme pitkin sivuteitä ja takakujia ihaillen kulahtanutta rakennuskantaa, antiikkisia neonvalokylttejä ja kaikkialle unohtunutta vanhaa ajoneuvokalustoa
Olimmeko tulleet tänne asti vain todistaaksemme hauskaa käytännön pilaa. Kadunnimet toistuivat samanlaisina etelästä pohjoiseen johtavan kantatien taajamissa ja me olimme vielä parikymmentä mailia Lake Worthista etelään. Kovien aikojen puristuksessa vanha ilme oli saanut syrjäisen reitin varrella usein säilyä muuttumattomana. Me jatkoimme kohti pohjoista ja pysähdyimme kantatien varrella pienelle Mart-huoltoasemalle noutamaan aamukahvit. Katselimme autoa ja toisiamme epäuskoisina. Kun ilmoittauduimme herra Mäkiselle ja kerroimme tulleemme noutamaan Mustangia, alkoi hän antaa ohjeita ”wreckerin” saamiseksi paikalle. I know, you guys with that car, there is no alternative!” Kieltämättä näytimme joltain Skid Row -tyyliseltä kokaiinirykmentiltä, joka oli tullut etsiskelemään lisää valkaisuaineita takakujilta. Juttutuokio jatkui hetken, kunnes yön hiipijä oli valmis jatkamaan mystistä lipumistaan eteenpäin. Yli 25 vuotta vanhojen autojen Suomeen välittämisen lisäksi havaitsimme miehen pyörittävän taksibisnestä. ”Tuolta se löytyy plaanilta…”, hän sanoi, osoittaen pihan peränurkkaa kohti. Suuren vaikutuksen tekivät renkaiden alla alas painuvat piikkikiskot, jotka estivät auton ajamisen luvatta palautusportista ulos. Kun selitimme yhteen ääneen aikovamme ajaa autolla Kaliforniaan, muuttui hänen ilmeensä hieman pohtivaksi. Asia selvisi, kun käännyimme paikallisen väestön puoleen. Päivä oli jo aamusta paahtavan kuuma ja jopa minä tunnetusti viluisena jouduin luopumaan kotimaan peruja jalkaan jääneistä mamiksista. Oikean kaupungin löydettyämme löytyi myös Mäkisenä tunnetun suomalaisen harrasteautoalan export-ekspertin tontti. ”Yea, I see that”, vastasi miekkonen. Billy ja Pesonen jännittävät testin tulosta. hese.indd 40 28/05/2019 14.51. Mobilisti 4/19 nelmaa henkivä tummanpuhuva herrasmies, joka alkoi salaperäisellä tyylillä puhella: ”Rock band, you guys are a rock band, for sure. Mustangin sijaintipaikan osoite oli kirjoitettuna paperilapulle. 40 . Hermostuneisuus lisääntyi Lincolnin ylellisessä matkustamossa. Kerran kuuma nuorisounelma makasi puolityhjin renkain kahden joskus muinoin huvipuistokäyttöön avonaiseksi leikatun Fiat 500:n jäänteen vieressä. Sinisen ja punaisen esineen luomaa irvokasta tunnelmaa lisäsivät vielä niiden lattian keskiosasta törröttävät perusväriä ja keltaista sektoreittain toistavat valtavat auringonvarjot. ”Fuckin’ hippies!” tokaisi Billy, viitaten USAteemalla esiintyneeseen coverbändiin, jossa molemmat noihin aikoihin vaikutimme. Mustangin silminnähden keskeltä notkahtaneessa korissa oli isoja kittipaikkoja, jotka olivat alkaneet irvistää reunoistaan. ”He means our band in Finland”, korjasin. Päätimme palata seuraavana päivänä elvyttämään autoa ja nauttia vuokra-Lincolnista viimeiset tunnit ennen kuin palauttaisimme sen vuokraamoon. Konehuoneessa lepäsi jo ikiuneen valmistautunut 170kuutiotuumainen kuutonen ja sen jatkeena kylläkin komealla keskikonsolivalitsimella varustettu, mutta tehonkestoltaan vaatimaton C-4 -automaatti. Alettiin olla Eino Grönin ja Anita Hirvosen rintamalohkolla. Parhaat päivänsä nähneitä laatikkomaisia amerikkalaisvalmisteita pestiin ja huollettiin floridalaiseen tyyliin kevyehkösti rakennetun korjaamon tiloissa ja autojen monikulttuuriset kuljettajat pörräsivät ajokkiensa ympärillä. Oikean kadun löydettyämme kruisailimme sitä edestakaisin, mutta numerot loppuivat mystisesti kesken. Käveltyämme kuivan heinikkoisen pihan läpi Mustangin luokse, selvisi syy miehen pidättyväiseen olemukseen. Aikaerohan se Aamulla heräilimme jet lagin ja baari-illan aiheuttamaan karkeahkoon olotilaan. Ovelle harppoessani havaitsin lehtitelineessä kirkuvan päivän Ilta-Sanoman lööpin ja ikkunassa karjalanpiirakkamainoksen. Päästyämme kohteellemme, seurasi armottomassa helteessä avonaisella takapihalla Loiri tarkistamassa Mustangin öljyjä ensimmäisellä pysähdyspaikalla. Panama City, Florida. Laahustimme kohti Mäkisen tonttia melkoisen matalaviereisinä. Oliko Billyä huijattu. Markalla ei tälläkään kertaa ollut saanut maailmaa
Mennessään hän huuteli kovaan ääneen, sanansa kaikille ympäröiville ihmisille yleisesti ja meille erityisesti suunnaten ”Oh shit, Finns! I do myself a favor, if I let you go!” Ajattelimme pohjatyön tehneitä maanmiehiämme kiitollisuudella. Yön jo laskeuduttua saavuimme Manateehen, jossa tunnettujen automerkkien myymälät sijaitsivat peräkkäin tien varressa. Suurimmaksi osaksi viimeinen osuus Interstate-verkostoa oli valmistunut tällä reitillä 1962, jolloin liikenteen valtavirta ja sen myötä raha oli siirtynyt vanhojen teiden varrella sijaitsevien palvelujen ulottumattomiin, mistä syystä uusimmat rakennukset edustivat 1950-luvun lopun arkkitehtuuria. Kaartaessamme vakuutusyhtiön vajamaisen rakennuksen pihaan kiihdytti paikallinen sheriffi peräämme renkaat komeasti vinkuen ja lähti hyökkäävän oloisena harppomaan autoltaan meitä kohden. Arvelimme, että niin lyhyellä matkalla tuskin kukaan ehtisi asiaa kysellä. Odotellessamme liikennevalojen vaihtumista ajoi mustavalkoinen Crown Victoria peräämme. Nähdessään Mustangin nousevan jaloilleen, Mäkinen oli kaivanut jostain siihen sopivia varapyöriä ja tyrkytti niitä mukaamme, Ihmettelimme hieman tarjousta, mutta nostimme pari yksikköä takaluukkuun kohteliaisuudesta. Myös kahvilan puolella yhdysvaltalaisten maantieruokaloiden perinteet olivat kunniassa. Suuri epäilyksen kohde oli luonnollisesti vaihteisto, mutta ihmeeksemme sen öljyt vaikuttivat palamattomilta ja vaihteet tarrasivat kiinni. Mustangissa tietenkin alettiin pikavauhtia etsiä passeja ja muuta dokumentaatiota kuuluvalla suomen kielellä. Olin jossain vaiheessa nukahtanut takapenkille, havahtuakseni keskellä yötä Tallahasseessa. ”Ihan hyvä” akku löydettiin korjaamolta ja renkaisiin saatiin ilmaa. Daytonan Bike Week olisi ollut käynnissä lähitienoilla, mutta päätimme sen sijaan suunnata suoraan länteen tutkimattomammille maanteille. Uudet GMC:t ja Pontiacit lepäilivät nurmella, ja niihin kohdistetut sadat halogeenit muuttivat yön häikäisevän kylmänvalkoiseksi kirkkaudeksi. Säilymäihme ajalta ennen franchise-ketjujen yliotetta. Kuutosmoottorin ja automaatin yhdistelmällä meno tuntui 90-luvunkin standardeilla laahaavalta ja pääteiden rytmissä olimme hätää kärsimässä. Näiden tosiseikkojen valossa oli ainoa vähänkään järjellinen ratkaisu suunnata osavaltioita yhdistävän Interstate-moottoritieverkon rinnalla kulkevalle vanhalle kantatielle. Tarpeitaan toimittava rekkakuski, jonka karvaiset polvet pilkistivät väliseinän takaa, huuteli karsinastaan kuulumisia ja minä vastailin toiselle seinälle sijoitetun urinaarion ääreltä. Pysähdyimme ensimmäisen kerran täysin 1960-luvun alun asuun jääneelle truck stopille juottamaan ontuvaa villihepoamme. Värikkäistä muovisista juomalasijäljitelmistä tarjoiltu kahvi oli laihaa kuin Puolassa ja päällimmäinen makukokemus oli uimahallikloori. Tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa 30 vuotta taaksepäin, tai olisimme autoilleet museossa, mutta mitään turisteille viritettyä nostalgiamateriaalia ei reitillä ollut, kaikki oli vain saanut rauhassa ränsistyä parhaaseen americana-henkeen. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että Floridan eläkeläisseudut olisi jätettävä taakse välittömästi. Vanhoina siirtokilpiautoilun veteraaneina koimme sen tavallaan hauskanakin, vaikka ymmärsimme sen oikeaan rekisteröintiin verrattaessa aiheuttaman lisähaasteen matkan edetessä kohti länttä. Korin rakenteet olivat myös niin pehmenneet Floridassa tyypillisen koteloihin pesiytyvän kondenssikosteuden vaikutuksesta, että etuja takapenkit keinahtelivat hieman eri tahtiin maantien epätasaisuuksissa. Vuoden 1994 menestyselokuva Forrest Gumpissa esiintyvän "Bubba Gump" -katkarapubisneksen esikuva. Toisin kuitenkin kävi. Loiri oli halunnut välttämättä nähdä tuon 50-luvun seksistisestä Tallahassee Lassie -rockkappaleesta tutun paikan, mutta ainoa mitä sieltä jäi itselleni mieleen, oli iloisin lumiukkoja poroteemaisin valoasetelmin Floridan kosteassa ikikesässä surrealistista tunnelmaa luonut ympärivuotinen joulukauppa. hese.indd 41 28/05/2019 14.51. Vielä tarvittiin vakuutus auton ottamiseksi laillisesti liikenteeseen. Saniteettitiloissa törmäsin Robert Crumb -sarjakuvien kuvastosta tuttuun ovettomaan yhden hengen WC-pönttöeriöön. Köyhimmän varustelutason Mustang ei todellakaan osoittautunut kummoiseksi urheiluautoksi. Lopullinen päämäärä oli San Francisco, josta lentäisimme kotiin kuukauden kuluttua. Matkalla Alabamaan Päästyämme liikkeelle oli päätettävä, mihin ajaisimme. Emme viitsineet kysyä, missä kilpi oli voimassa, mutta veikkailimme pidon loppuvan Daden piirikunnan rajalla tai viimeistään Floridan osavaltiosta poistuttaessa. Dealer-statuksella toiminut Mäkinen pystyi myöntämään meille tilapäisen ajoluvan, josta todisteena Mustangin takalautaan kiinnitettiin sähköteipin avulla pahvinen kilpi. Puheemme kuultuaan tuo kovaksikeitetyn näköinen jo vanhempi herrasmies kääntyi takaisin autolleen yhtä määrätietoisin askelin kuin oli äsken lähestynyt meitä. 1970-luku matkalla sulattoon. 41 epäuskon vallassa tehty sarja tyypillisiä elvytysliikkeitä. ”Help save the manatees”, luki mainostauluilla, mistä tajusin olevamme manaatin, tuon uhanalaisen mursumaisen jokieläimen nimeä ylpeydellä kantavassa kaupungissa. Ryypytyksen jälkeen kone heräsi henkiin ja ihmeeksemme alkoi käydä mukiinmenevästi tankkiin kaadetulla liemellä. Se onnistuisi parin mailin päässä sijaitsevassa vakuutusyhtiön konttorissa, jonne voisi ajaa ilman vakuutustakin. Mobilisti 4/19 . State Road -teille päästyämme tunnelma muuttui välittömästi
hese.indd 42 28/05/2019 14.51. Vastaanotossa meitä kyllä palveltiin, mutta tunnelma oli hieman takakireä neljän sirkusmaisesti pukeutuneen herran halutessa majoittua kahden vuoteen huoneeseen. Mobilen laidalta löysimme amerikanromuharrastajan unelmien täyttymyksen. Myytävänä ollut GMC "Crackerbox" -cabover, joka täytyi olosuhteista johtuen jättää ostamatta. Aamun kankeutta motellin pihalla. Jotain oli pielessä etelässä. Vaikkei ketään näkynyt missään, olimme varmoja, että meitä tarkkailtiin. Ajelimme päämäärättömästi ja väsymyksestä apaattisina pitkin kaupungin laitamia. Tehdessämme lähtöä kurvasi viereisen huoneen asukas Ford-työkaluautollaan raivokkaasti viereemme ja alkoi kirota Alabamaa ja kaikkea siihen liittyvää. Kaikki oli amerikkalaiseen tapaan myynnissä. Muutenkin koko paikka oli täysin ennallaan 1960-luvun alkupuolen asussaan, mukaan luettuna postikortit, joissa kurvikkaat neitoset paistattelivat uima-altaan äärellä Alabaman auringon lempeässä paahteessa ennen kuin otsonikato oli tehnyt harrastuksesta hengenvaarallisen. Onneksemme Mustangin tuulilasinpyyhkijät kuitenkin heräsivät eloon, vaikkakin vaivalloisesti. Oikeustalon katolla liehui Old Glory ja supermarketissa rotujako oli selvä, kassaja myyntihenkilöinä oli valkoisia, mustat pakkasivat ostoksia paperipusseihin liukuhihnan päässä. Aika ajoin heräsin sälekaihtimiin heijastuvaan mainosneonin aavemaiseen loimotukseen, kun sisäkkäiset ympyrät tolpan nokassa syttyivät ja sammuivat vuoron perään edestakaisin. Huoltoasemalla luimme hurrikaanivaroituksesta ja trooppista myrskyä edeltävä sade alkoi vihmoa. Vanha farmi oli muutettu ulkomuseoksi ja sinne jääneen esineistön lisäksi oli tiluksille haalittu kaikenlaista mielenkiintoista. Mobile, Alabama. Trooppisen myrskyn reuna Taylor Motelin yllä. Tietenkään niitä ei ollut kokeiltu aurinkoisessa Floridassa. Valomainos pylväässä houkutteli edelleenkin potentiaalisia tulijoita lupauksilla väri-TV:stä ja uima-altaasta. Olimme joutuneet rajan ylityksen ajaksi Interstatelle ja ohittavien rekkojen ilmanpaineen heiluttaessa autoamme ja renkaista ryöppyävien vesimassojen valuessa pitkin tuulilasia, tuntui olo lämmityslaitteettomassa Mustangissa varsin urheiluvenehenkiseltä. Ajo jatkui kohti Alabaman rajaa, ja nyt alkoi sää muuttua. Mobilisti 4/19 Ajoimme läpi yön, ja aamun alkaessa valjeta olimme saapuneet herkullisen näköisille katkaravustusseuduille. Kaikkialla oli pienipiirteisiä mukavasti koristeltuja vajoja ja rantojen laitureissa notkuivat ravustusveneet. Väsymys alkoi tuossa vaiheessa olla niin katatonista laatua, että kun kohdalle osui Taylor Motel -niminen majoitusliike, emme empineet kaartaa pihaan. Otimme osaa tapahtuneen kiroamiseen, mutta häivyimme nopeasti, ennen kuin kaveri saisi päähänsä alkaa epäillä meidän liittyvän tapahtuneeseen jotenkin. Ihastuimme erityisesti haalistuneita USA:n 200-vuotisjuhlaparaativärejä yllään kantaneeseen –muistikuvien mukaan – Federalavopaloautoon ja hahmottelimme jo, miten uljasta olisi jatkaa matkaa sillä. Maisema muuttui nopeasti synkän metsäiseksi ja sade alkoi kaatua päällemme täydellä voimalla. Hillbilly-Bob poseeraa unelma-autonsa edessä. Mieleen nousi Neil Youngin kappaleiden Alabama ja Southern Man painostava tunnelma. Pysähdyimme heittämään vettä jollekin tyhjälle teollisuustontille, josta kaikki kalppivat pikavauhtia takaisin autoon. Väsymyksestä huolimatta uni oli sinä yönä rauhatonta. Lampsiessamme aamiaiselle erääseen hampurilaisbaariin, oli ainoa asiakas lisäksemme ilmeisesti mielenterveyshoitolasta ulos jäänyt ikäneito, joka huuteli meille puolittaisia hävyttömyyksiä peräpöydästään. Todellisuudentaju kuitenkin voitti sillä kertaa ja ainoaksi ostokseksi jäi Loirin ladon kattoparrun välistä löytämä 1960-luvun John Deere -lippalakki. Päinvastaisista odotuksista huolimatta kukaan ei murhannut meitä yön aikana ja saimme todistaa aamua, joka valkeni yhtä harmaana kuin edellinenkin. Ohitimme toisen maailmansodan sankarilaivan USS Alabaman, joka nökötti masentuneen oloisena Mobile-joessa. Joku oli vohkinut keikkatyömiehen koneet ja työkalut yön aikana ja ilman varusteitaan oli mieskin hyödytön. Otimme lyhyen välikuoleman talveksi autioituneen hiekkarannan parkkipaikalla ja saimme kahvia kitusiimme yllättäen aamuksi auenneesta, talviteloilla olleeksi luulemastamme Pirate´s Cove -rantakahvilasta. Harmaassa säässä saavuimme Alabaman Mobileen. Ihmiset ajoivat ohitse pälyillen kolme varttia ylösrullattujen sivulasien takaa ja kaduilla oli oudon hiljaista. 42 . Edessä häämötti lähtö kotiin Tennesseehen
Olimme onnistuneet sekoittumaan paikallisväriin yli odotusten – seikka, jolla suomalaiset tunnetusti ylpeilevät matkakertomuksissaan. Katsottuaan eturipustuksia hän näytti Mustangin alatukivarsia pitkittäissuunnassa tukevien reaktiotankojen kiinnityskohtia alustassa. Ennakkoluulottomasti astuimme sisään tuohon ilmiselvästi mustan väestönosan erikoisliikkeeseen. ”You boys from Alabama?”, mutisi toinen yrmeästi. Mies laski auton alas, todeten ”It´s free. Olimme juuri Alabaman puolella seuranneet risukuormassa nilkuttavaa Datsunpickupin rähjää, ja kolmen serkuksen seuruetta ahtautuneena autoon, jonka ainoa kiiltävä osa oli takaikkunalle ripustettu luodikko. Mobilisti 4/19 . Perinteisesti USA:ssa kaikkea autoihin liittyvää löytyy tienvarren mainoskylttien perusteella. Ilmakaan ei ollut enää kovin lämmin, mutta taitoimme silti matkaa rättikatto alas laskettuna, sillä takapenkiltä ei juuri nähnyt maisemia katon ollessa ylhäällä. Pyöränmutteriavainta ei liikkeestä kuitenkaan löytynyt ja auto söi nyt eturenkaita hälyttävällä nopeudella. Päätimme jatkaa vanhalla kantatiellä kohti New Orleansia. Aioimme vaihtaa pyörän, mutta autosta ei löytynyt ristikkoavainta. Good luck!”. ”Shit, we thought you boys were from the swamps!”, he vastasivat lähes yhteen ääneen. Kyselimme innokkaina 1970-luvun disco-kuoseja, mutta valikoima oli päivitetty ilmeisesti kuuman 1980-luvun puolivälissä. Ylitettyämme Louisianan rajan alkoi eturenkaista kuulua katkenneiden teräslankojen rapinaa ja tajusimme pian, mitä Mäkinen oli tarkoittanut tarjotessaan vararenkaita. Ajettuamme vain hetken Louisianan puolella metsän keskeltä ilmestyi yllättäen näkyviin Pep Boys -tyyppisen paremman palvelun autonvaraosaliikkeen kyltti. Uudet kumit olisi saatava alle välittömästi. Louisianaa lähestyttäessä maisema muuttui ankeammaksi. Katsoessani ikkunasta hapsutakkista Billyä ja vihreään maatalouslippikseen sekä baseball-takkiin sonnustautunutta Loiria istumassa kärsineessä avoautonromussa, ymmärsin miesten reaktion. Ennen New Orleansia osuimme Brother John´s Men´s Shop -nimisen vaatehtimon kohdalle. Liiketoiminta tuntui pysähtyneen ja tiskin takana istuvilla sielunveljillä oli aikaa nauttia hieman apaattisina aamupäiväoluitaan. Kyseessä oli rämeen reunaan lanattu aukea, jolla oli yksinkertainen, ilmeisesti tulvavaaran takia neljän jalan korkuisten puupaalujen varaan rakennettu parakkimainen liiketila. 43 Hyvää huomenta Suomi Seuraavan etapin määritys tapahtui jälleen fiilispohjalta melko suurimittakaavaisesta koko USA:n kattavasta maantiekartasta. hese.indd 43 28/05/2019 14.51. Eteemme sattuikin Accurate Alignment -pyöränkulmien säätöpaja. Kuva: J. Laitila Tolonen ja Loiri poistumassa tyhjin käsin miestenvaatehtimon alennusmyynnistä. Billy ajoi Mustangin näyteikkunan alapuolelle ja minä sekä Dollar lähdimme kyselemään työkaluja. Tervehdimme iloisesti paikalliseen tapaan ”Howdy” vihreävalkoisissa raitapaidoissaan tiskin takana ilmeettöminä tuijottavia varaosamyyjiä, jotka eivät tehneet elettäkään vastatakseen. Vaatetangot olivat täynIlmeet vakavina rengasliikkeen pihalla. Kuva: J. Laitila Brother John (oikealla) ja sielunveljensä. Mustang ajettiin ulkotiloissa sijaitsevan pylväsnosturin päälle ja mustapipoinen asentaja pumppasi laitteen yläasemaan. Nyt ajatus hieman kylmäsi, kun tajusin muidenkin ihmisten suhtautuvan meihin pelon ja inhonsekaisella epäluuloisuudella. En muista mistä saimme ensimmäiset uudet renkaat, mutta matkan kestäessä aina rautalankaorkesterin alkaessa rytmikkään räpätyksensä, oli aika alkaa aktiivisesti tähystää mahdollisimman halvalta näyttävää Tire Shopia. Seurasi talveksi kuivunutta vaaleanruskean sävyistä rämeikköä ja huonokasvuista matalaa metsikköä. Missä oli joskus ollut apurungon kiinnityspisteet oli vain reiät, joiden läpi reaktiotangot pääsivät vatkaamaan edestakaisin. ”No, we are from Finland”, vastasimme iloisesti, mikä sai herrojen käytöksen muuttumaan silmänräpäyksessä lähes uhkaavasta rennon naureskelevaksi
Billy ajoi Mustangin jonkin hylätyn oloisen satavuotiaan tehtaan vierelle ja jalkauduimme viettääksemme eräänlaista alkumatkan päätösjuhlaa. Ahtauduimme Mustangiin ja itse vaivuin välittömästi uneen. Sisäpuolella avautui karu näkymä. Ainoa mahdollisuus oli käyttää patjaa peittona ja maata kovalla likaisella lattialla. Mobilisti 4/19 nään rennon väljiä pronssinruskean, violetinja vaaleanvihreän sävyissä kiilteleviä muodin luomuksia, joista Bogart ja kumppanit olisivat varmasti antaneet sielunsa. Ilmeisesti onnistuin, sillä joukkio punknuorisoa tarjosi minulle majapaikkaa luonaan. Lattialla oli epämääräistä palanutta roskaa ja huoneen takaseinustalla valtava jalan paksuinen vaahtomuovipatja. Joukkio vei meidät valtavan 1800-luvun etelävaltiolaiskartanon takapihalle. Päätimme lähteä kaikki ja laskeuduimme alas natisevia ja huojuvia portaanräyskiä. Näimme Easy Rider -elokuvasta tutut mahtipontiset hautausmaat ja valtavasti ränsistynyttä vanhaa rakennuskantaa, jonka viereen oli sulassa yhteisymmärryksessä noussut peilipintaisia pilvenpiirtäjiä. Nautimme oluet herrojen seurassa ja lähtiessämme John-veli ja hänen ystävänsä evästivät meitä sanoen: ”Don´t go to New Orleans! New Orleans is bad!” Tilastojen valossa sanomassa oli perää. Puiset askelmat puuttuivat osittain ja isäntämme, jotka ilmiselvästi olivat autiotalossa omin lupinensa, kertoivat jonkun pudonneen läpi lahoista portaista. Majoitukseen todettiin riittävän auton, mikäli yöpymistarvetta ilmenisi. Kun seuraavan kerran havahKajun kooking. Matka tuntui loputtomalta ja sekavissa mielikuvissa muistan kadulla olleen jonkin poliisioperaation, ilmeisesti ampumatapauksen johdosta. New Orleansin ranskalaiskortteleita ennen pyörremyrsky Katrinan aiheuttamia tuhoja. hese.indd 44 28/05/2019 14.51. Hyväunisena olin itse juuri nukahtanut, kun Dollarin hermot pettivät, ja hän ilmoitti: ”Ei helvetti, nyt riittää! Mä ainakin lähden menemään ”. Isossa olohuoneessa oli ilmeisesti poltettu nuotioita ja koko sisätila oli aivan musta noesta. Ilta ja yö kuluivatkin kaupungin kujilla New Orleansin voodoo-tunnelmaa henkivään mystiikkaan ja omalaatuisiin ravintoloihin tutustuessa. 44 . Tietysti suuntasimme kohti tuota pahuuden pesäkettä. Loiri ja Pesonen ilmestyivät yllättäen samaan läävämäiseen yöravintolaan, josta lähdimme kävelemään joukolla kohti majoitettamme. Selvisi, että hän oli lähtenyt tutkimusmatkalle hylättyyn tehtaaseen, missä oli joutunut piileskelemään varjoissa paikallisen jengin ilmestyttyä paikalle pitämään kenttäkokoustaan. Vuoden 1993 henkirikostilastoissa per capita ykkösenä komeili ensimmäinen pysähdyspaikkamme Mobile ja hyvänä kakkosena New Orleans. Saapuessamme New Orleansiin ajelimme aluksi ympäri kaupunkia sightseeing-mielessä. Poliisit käskivät meidän jatkaa matkaamme, kun jäimme tuijottelemaan ja kommentoimaan tilannetta. Laahauduimme yön viimeisessä hämärässä loputtoman pitkältä tuntuvan matkan autollemme, jonka yllättäen löysimme vaikeuksitta sokkeloisessa kaupungissa. Talon ulkoseinustaa pitkin johtivat valurautarunkoiset portaat yläkertaan. Mustangille päästessämme havaitsimme myös Billyn hiippailevan kohti matkavälinettämme vastakkaisesta suunnasta. Oli siis tasapainoiltava kiinnityslaattojen varassa varsin korkealla sijaitsevalle ovelle. Punkkarit vetäytyivät siistimpään sivuhuoneeseen ja jättivät meidät nauttimaan fasiliteeteista. Lämpöä oli enää joitain asteita ja ilman peitteitä oli mahdotonta saada nukutuksi. Jossain vaiheessa iltaa erkanin muusta ryhmästä päästäkseni paremmin kosketuksiin paikallisen väestön kanssa
Jo kaupunkia kiertävällä kehätiellä tunnelma oli kaukana leppoisasta. Kaupungin laidalta löysimme musiikkibaarin, jossa coverkappaleita soittavan yhtyeen kaverit irvailivat meidän tulleen ”to the hottest place in south”. Seurasi piinaava viisiminuuttinen, sheriffin roikkuessa sopivan välimatkan päässä kannoillamme. Kerättyämme itsemme riittävästi kokoon, suuntasimme Mustangin keulan ulos kaupungista. duin, auto oli ajettuna keskelle Bourbon Streetiä ja saatoin nähdä matkatovereideni hahmot jonkin Open all nightbiljardibaarin ikkunan läpi pooliin keskittyneenä. Suunnaksemme olimme ottaneet löyhästi Dallasin Teksasissa, jossa Hietaniemen yöbileistä tuttu avoletukkamies, nahkalakkiJunnu, piti autokorjaamoa. Kartasta katsottiin mielenkiintoiselta kuulostavia paikannimiä tai toteutettiin yksilöiden henkilökohtaisia toiveita ja fiksaatioita. Amerikkalainen tapa muuttaa on viedä talo mukanaan. ”You don´t even know how deep a shit you are in, if I find this car being stolen”, ilmoitti sheriffi, alkaessaan selvittää auton alkuperää radioitse. Vetojuhtana erikoislyhyt Kenworth 352 Pacemaker. Päättelimme kaupungin olevan jonkinlainen hallintokeskus, jossa pimeinä törröttävät virastotornit määrittivät maisemaa. Hänen käskytettyään takapenkkiläiset pysymään sijoillaan, jouduimme me edessä istuneet avaamaan takaluukkua, sheriffin valvoessa toimitusta käsi revolverinsa kahvalla. 45 ”You got drugs or weapons?”, alkoi kuulustelu. Samalla hetkellä ajoi paikallinen sheriffi leveä hymy huulillaan ohitsemme läpi katoksen, jonka alle olimme pysähtyneet. Karmaisevan heavy rock -illan kesken jätettyämme majoitumme johonkin motelliin. Pistäydyimme johonkin vanhantavaran liiteriin, josta mukaan tarttui korvaava laite auton mykistyneen radionauhurin tilalle. hese.indd 45 28/05/2019 14.51. Kun tie laski illassa tummuvan metsikön siimekseen, alkoivat punavalot loimottaa. Itse olin aina ollut viehättynyt Kris Kristoffersonin Me and Bobby McGee -kantrisikermän maantierakkaustarinasta, jossa tyhjätaskuina Baton Rougeen jämähtäneet liftarit nousevat ”dieselin” kyytiin, jatkaakseen matkaansa Kentuckyyn ja Kaliforniaan. Kun pääsimme jälleen maantielle, paljastui hymyn salaisuus. Vasta siinä vaiheessa tajusimme itsekin, ettei meillä ollut auton historiasta mitään käsitystä. Laitila Main street, USA. Mun täytyy päästä Teksasiin Seuraavana päivänä matka kulki jälleen pitkin entistä pääreittiä, jonka varrella aika seisoi ja miljöö sai rapistua kenenkään puuttumatta asiaan. Mobilisti 4/19 . Olimme selvästi tehneet vaikutuksen miekkoseen, mutta tuo tanskalaisen oloinen punapää ei ollut nähnyt esityksessäni mitään huvittavaa. Matkareittimme muotoutui jatkuvasti uudelleen. "Just another tire shop along the road." Kuva: J. Mielessä pyörivät jo kuvat Louisianan takametsien vankisellistä kaltereineen ja siilitukkaisine apulaissheriffeineen nuokkumassa tuolissaan haulikko polviensa yli asetettuna. Huomioi ikääntynyt ajoneuvokanta. Odotin kaupungin olevan jotain erityistä, mutta olisihan minun pitänyt tajuta laulun kirjoittajan korostaneen tilanteen ankeutta valitsemalla juuri Baton Rougen kaupungin. ”You smoke pot?” kyseli lainvartija tuimana, ja näin edettiin TV:stä tutulla kaavalla. Olimme todellisella USA:n takapihalla ja tievalintamme veivät meidät aina vain syvemmälle pysähtyneisyyteen. Muutama maili kaupungin ulkopuolella tuo veikkonen odotteli maissipellon reunassa, tiehen nähden poikittain pysäköidyn partioauton kiillellessä auringonlaskussa. Mustangin jäljet päättyivät New Jerseyhin, jossa se oli edellisen kerran ollut rekisteröitynä 1980-luvun alussa, mutta ilmeisesti se oli vaihtanut aina omistajaa rehellisissä merkeissä. Väsynyt Mustang huojui ilmanpaineessa, kun 18-pyöräiset yhdistelmät ohittivat meidät samanaikaisesti molemmilta puolilta mielenosoituksellisen läheltä. Kun naurahtelimme hieman kysymykselle, lainvalvoja täsmensi: ”It´s OK to have guns, I just don´t want to find them”, tehden selväksi, että liberaalit aselait olivat kunnia-asia näillä seuduilla. Pysähdyimme tankkaamaan öljypurkkipyramideja myöten autenttiselle 1960-luvun Union 76 -huoltoasemalle, jossa suoritin suurieleisesti vanhan magnetofonin roskapönttöönsiunausseremonian. Päivän valjettua löysimme itsemme Mississippi-joen rantatörmältä, lepuuttaen voipuneita kehojamme ja mieliämme, ja ihaillen Lucky Luke -albumeista tutun siipiratasaluksen manöövereitä joella
hese.indd 46 28/05/2019 14.51. Mobilisti 4/19 Sheriffin asenne alkoi sulaa ja hän alkoi jo olla kiinnostunut matkamme tarkoituksesta. Seuraava ajorupeama vaatikin sitten mieheltä lähes epäinhimillisiä ponnistuksia. Kun paikalle saapui toinenkin sheriffi, keskustelu muuttui leppoisaksi huulenheitoksi. Oli siis säästettävä ainoassa mahdollisessa kohteessa, ja se oli yöpyminen. Vaikka bensiini olikin halpaa verrattuna kotimaiseen hintatasoon, tuntui kymmenen dollarin seteleitä silti vilahtelevan tankkauksiin matkakassasta huolestuttavaa tahtia. Neljän täysikasvuisen, vaikkakin hoikan, miehen majoittamiseen se oli armottoman karu ja ahdas. Ratkaisuaan hän perusteli auton huonolla kunnolla. Toisen mallipolven avo-Mustangin takapenkki on tarkoitettu lähinnä muodolliseksi matkustustilaksi. Kaikkihan muistavat ”Freightliner Fever”kappaleen, jossa Red Sovine ohittelee rekallaan muita rekkakuskikantrin tunnetuisuuksia, muun muassa Dave Dudleyn Pittsburghissa ja Del Reevesin Shreveportissa. Laitila Kirjoittaja rengashommissa. Me räpsäisimme muistoksi muutaman valokuvan Grantin kaupungin tomerista lainvalvojista. Aamun valjetessa hämmästelimme paikan ylle tiivistynyttä mustanpuhuvaa savusumupilveä ja mietimme, mikä vaikutus kaikilla tuhansilla vastaavilla paikoilla oli saasteiden tuottajina. Kuva: J. Kuva: J. Selitin hänelle, että Suomi on hyvin köyhä sosialistinen maa ja että olimme koko ikämme halunneet päästä tutustumaan Amerikkaan avoautolla, mutta tämän parempaan eivät rahamme olleet riittäneet. Koko ratsian ajan sopivalla etäisyydellä pickupissaan väijynyt punaniska poistui paikalta tilanteen saamasta rauhanomaisesta lopputuloksesta turhautuneena, tienreunan soran lentäessä kaaressa auton renkaista. Yksinpä vintagevaatteemmekin todistivat maamme kaikinpuolista jälkeenjääneisyyttä. Ajoa oli jatkunut yhtäjaksoisesti aamuyölle ja nyt istuimme apaattisina lutkuttaen laihaa kahvia kitusiimme neonvaloilla koristellussa Shark Loungessa. Väittelimme myös siitä, miksi Billy halusi ajaa yksin koko matkan. Seuraava etappi oli Shreveport, joka niin ikään valikoitui kohteeksi kantrimusiikin pohjalta. Yhdysvaltojen valtava mittakaava aiheutti sen, että kartalla toisiaan lähellä olevilta vaikuttaneet paikat olivat todellisuudessa armottoman ajorupeaman päässä toisistaan. Laitila. 46 . Jossain vaiheessa yötä kaarsimme valtaisan truck stopin pihaan lepäämään. Kun yölämpötilat vielä putosivat nollan tuntumaan, ei ollut ihme että matkaryhmää alkoi vaivata krooninen väsymys. Totaalinen väsymys alkaa näkyä matkalaisten kasvoilla. DallaGrantin sheriffi on selvittänyt epäilyttävien muukalaisten aikeet, ja nyt jo hymyilyttää. Aamiaisen nautimme kuin lapsena mieliin painuneesta 1970-luvun Movin´ On -televisiosarjan kuvastosta lainatussa dinerissa, jossa rekkakuskeille oli varattuna oma osastonsa. Kotvan matkaa ajettuamme, pysähdyimme omenatortulle johonkin iloinen vanha pikkumummo -tyyppiseen kahvilaan tapahtunutta sulattelemaan. Tolonen ja Loiri aamukahvilla jollain truck stopilla taas yhden autossa vietetyn yön jälkeen. Koko yön kymmenet rekat ruksuttivat tyhjäkäynnillä, kuljettajien yrittäessä pitää huonosti lämpöeristetyt lasikuituja alumiinikoppinsa lämpiminä. Se taas johti tarpeettomiin hermonmenetyksiin ja pikaistuksissa tehtyihin päätöksiin, joita myöhemmin jouduttiin ihmettelemään
Todistimme Billyn siirtymistä zombieelokuvatyylisesti ovesta sisään ja sammuvan suoraan olohuoneen sohvalle. "On the long haul." hese.indd 47 28/05/2019 14.51. Peruuttaessani hiekkapihalla liikkeen kuplivalla peiliteipillä päällystetyn näyteikkunan luota poispäin, olin näkevinäni auton alla jotain liikettä. Havaitsimme, että kuoppaan osuessaan Mustangin etupyörät tekivät nopeita edestakaisia liikkeitä, aurauskulman muuttuessa monta tuumaa vahvasta aurauksesta vastaavansuuruiseen haritukseen. Miehen nimi on unohtunut, mutta hänen tarinansa elävät muistoissa. Hyvällä onnella olimme selvinneet tänne asti, mutta tilanteen vakavuus oli nyt selvillä. Sitä ennen auton purkaminen oli ollut helppoa, kun metallin lisäksi oli ollut vain materiaaleja, jotka saattoi polttaa öisin roviolla. (Tai taiteilija Tolosen tapauksessa ehkä sitä seuraavassa…) Pitkän linjan romumies, Frisco, TX. . Kirjoittaja irrottamassa tuliaisia 1958 GMC:stä. Saimme kokea todellista luokkaerojen tuntua, kun istuskelimme Loirin ja Billyn kanssa nukkavieruissa asusteissamme paikan leveillä ulkoportailla. Korjaamolle palattuamme jätimme kuitenkin Mustangin lepäämään ja ahtauduimme Junnun Chevrolet Suburbaniin. Sama matka oli siis ajettava takaisin Dallasin liepeillä sijainneeseen Friscon pikkukaupunkiin. Ajo jatkui koko yön, kunnes ylimääräisten mailien lopulta taituttua saavuimme Junnun pihaan. Johnny Carroll tai joku vastaava rockabilly-pioneeri oli kotoisin sieltä, ja nimi oli jäänyt Loirin mieleen. Pihalla porisseen väkijoukon keskelle lipui valkoinen limousine, josta asteli korskeasti tunnistamattomaksi jäänyt nuori rock-suuruus timanttikoristeisessa puvussa häikäisevän kaunis daami käsipuolessaan, ovimiesten kumarrellessa ja tyrkkiessä rahvasta kovakouraisesti sivuun pariskunnan kulkureitiltä. Oli lauantai-ilta ja oiva tilaisuus tutustua paikalliseen musiikkikulttuuriin. Mobilisti 4/19 . Dokumentoinnista vastasi Pesonen tai Loiri. Ajoin takaisin lähtöasemaan ja toistin peruutusmanööverin, toistenkin nyt yrittäessä tarkkailla ilmiötä peilistä. Yön kääntyessä aamuksi alkoi vuorokausien univelka kuitenkin painaa osaa joukkueesta niin voimakkaasti, että Suburbanin mummola-osasto alkoi kutsua vastustamattomasti. Tarina jatkuu seuraavassa numerossa. Paluumatkalla romuttamolta poikkesimme nuhruiseen pikkuputiikkiin ostamaan savukkeita. Kasoissa aarteita, kuten tämä 1957 Ford Fairlane. Löysimme Junnun ohjeistamana romuttamolle, jota piti yli 80-vuotias veteraani. Muistan miehen sadatelleen sitä, että muovi oli otettu autonvalmistuksen raaka-aineeksi 1930-luvulla. Hämmästelimme hehtaarin kokoisen peltihallin täyttäneessä Dallas City Limits -rockklubilla kokoillan showsikermää ja tarkkailimme kiinnostuneina teksasilaisen mahtipontista illanviettoa. 47 sin sijasta kartanlukijana toiminut Loiri suunnisti Fort Worthiin, joka oli pari sataa mailia lännempänä. Auton alustaa olisi korjattava, ennen kuin matka voisi jatkua. Jätimme ihmisraunion keräämään itseensä virtaa ja lähdimme kolmisin paikalliselle romuttamolle metsästämään osia kotimaassa odottaviin projekteihin
48 . kerran ja keräsi viiden päivän aikana noin 190 000 kävijää 41 maasta. Essen.indd 48 28/05/2019 14.53. lokakuuta 1954 sarjanumerolla 00043 ja laivattiin pari viikkoa myöhemmin USA:han. Mercedes-Benzin klassikkoauto-organisaatio jäljittää maailmalta erikoisen mielenkiintoisia autoja. Vanhimmasta ja eksoottisemmasta kalustosta puhuttaessa Bayerische Motorenwerke A.G.:n Eisenachin tehtaalla valmistettu korityypin 319/1 Sport oli ylitse muiden; näin vanhoja autoja Essenissäkään harvoin näkee. Vasta viime vuonna pintautuneessa latolöytö-328:ssa oli alkuperäinen runko pyöränripustuksineen. Alusta ja moottorikin ovat aina kuuluneet juuri tähän autoon, ja yllättäen kori on 1934-36 valmistetusta ensimmäisestä sarjasta, vaikka auto on ensirekisteröity vasta vuonna 1938. Siellä keskisinisen Mercedeksen rekisteröi Floridan Jacksonvillessä asuva tunnettu keräilijä. Siihen mennessä auto oli ollut rekisteröitynä 10 vuotta, joiden kuluessa sillä oli ajettu runsaat 35 000 mailia. Auto oli hänellä päivittäisenä kulkuneuvona, mutta sillä ajettiin luultavasti satunnaisesti myös kilpaa, kuten muillakin kokoelman pääosin eurooppalaisilla autoilla. Juhani Anttila Latolöytöjä oli tämänvuotisessa Techno-Classicassa aiempaa enemmän. Essenin näyttelyä varten kohta 60 vuotta sitten irrotetut kromiosat oli kiinnitetty, muilta osin 300 SL on löytökunnossa. Mobilisti 4/19 Työlki ellää, kaupal' rikastuu T e c h n o C l a s s i C a E S S E N 2 1 9 Essenin Techno-Classica järjestettiin tänä vuonna 31. 1960-luvun alussa 300 SL päätettiin ylimaalauttaa, mutta muutaman kromilistan irrotuksen, korin pellille hiomisen ja pohjamaalauksen jälkeen työ jäi vaiheeseen. Ferienabend GmbH, ja se on ostettavissa vain myyjäfirmassa entisöitynä. Häneltä auto siirtyi kolmannelle omistajalleen, US Navyn pilotille, joka myös käytti autoa päivittäin. Hiljattain floridalaisesta autotallista löydettiin W 198 -sarjan, eli lokinsiipi-300 SL:n, alkusarjan yksilö. Auto valmistui Stuttgartissa 28. Autoa kaupitteli Fa. Esillä oli yli 2 700 keräilyautoa, niistä valtaosa myytävänä. Auton seuraavan omistajan tiedetään varmasti käyttäneen 300 SL:ää kilpailuissa
Ilosta pääsee tässä tapauksessa nauttimaan 34 500 eurolla. Katukuntoisen 037:n pitkäiskuinen 4-sylinterinen turbomoottori kehitti 205 hv (DIN)/7 000 r/min, ja auton paino ajokunnossa oli 1 170 kiloa. Mitä ihmettä. Niin Ferrari antoi korien valmistamisen Carrozzeria Boanolle. Kausi 1985 jäi 037:n viimeiseksi ennen kuin se korvattiin SE 038:lla eli Delta S4:llä. Muodolliset 425 000 €. Huippuharvinainen Super De Luxe vastaa Cooperia valkoisen kattonsa ja laajennetun mittaristonsa puolesta, muttei tekniikaltaan. Mobilisti 4/19 . Kilpailukaudeksi 1984 tehtiin vielä 037 Evolution 2, mutta kaksipyörävetoisten autojen aika oli jo peruuttamattomasti ohitse. Tämä vuoden 1956 huhtikuussa rekisteröity prototyyppi, 0435GT on neljäs Pinin Farinan koritehtaalla valmistettu pitkäakselivälinen (2 600 mm) Ferrari 250 GT -sarjan auto. Austin Mini Mk1 Super De Luxe vuodelta 1966 on kokenut ”konkurssikuntoon“ entisöinnin. Pinin Farina valmisti esisarjalaisia kymmenkunta kappaletta vain havaitakseen, ettei tehtaan kapasiteetti riitä eikä rakenteilla oleva uusi tehdas valmistuisi ajoissa. Ferrari 250 GT Boanosta tuli Ferrarin ensimmäinen sarjatuotantomalli, jota valmistettiin 88 kappaletta. Essen.indd 49 28/05/2019 14.54. Ensimmäinen kausi kului uuden mallin testaamisessa, joten keskeytyksiä tuli paljon. Vertailtaessa nykyisiä nk. Ajatushan on mieletön! Toteuttaa viimeisimmällä 3D-lasertekniikalla aidon Cobra Daytonan skannaus, hankkia näköiskopiolle auton suunnittelijan Pete Brockin valtuutus, ja rakentaa sitten historic-kuljettajille maineikkaiden esikuvien tarkkoja jäljennöksiä! Jaa, että paljonko Cobra Daytonan kopio maksaa. Kaksi Shelby Cobra Daytonaa rinnakkain vuoden 1964 väreissä ja vielä tuon vuoden Le Mansin 24 tunnin kilpailussa käytetyissä numeroissa 5 ja 6… Pikainen ROM-haku korvien välissä: jälkituotantoa ovat! Sen vahvisti autojen kupeella oleva kylttikin. Tämä esisarjan 250 GT Boano Prototipo kuului näyttelyn kalleimpiin autoihin. Moottorina on vakio 850-kuutioinen pikkulohko. pikkuautoja alkuperäiseen Miniin, joutuu ihmettelemään, kuinka nelihenkinen perhe viikonlopun viettoon tarvittavine tavaroineen on aikoinaan mahtunut autoon. 49 Torinon Corso Marchella sijainneen Abarthin kilpailuosaston tiloissa kehitettiin Lancialle Stratosin seuraajaksi uusi keskimoottorinen B-ryhmän ralliauto, joita oli FIA-luokituksen saamiseksi rakennettava vähintään 200 kappaletta. Ralli-037 vastaavat arvot ovat ~350 hv (DIN)/8 000 r/min ja 960 kiloa. Cesare Fiorion johtama Lancian rallitalli sai Abarth SE 037, eli Rally 037 -autot käyttöönsä katuautosarjan valmistuttua kilpailukaudeksi 1982. RM Sothebyn huutokaupassa 037-luokitteluversion hinta nousi yllättävän korkeaksi, 770 000 € (ilman arvonlisäveroa ja myyjän palkkiota). 1983 Lancia 037 voitti rallin merkkimestaruuden Markku Alénin ja Walter Röhrlin ansiosta, vaikka joka kulmasta vetävä Audi Quattro alkoikin jo osoittautua nopeammaksi rajuista ominaisuuksistaan huolimatta
Lähes luonnollisen kokoinen toimiva malli oli tarkoitettu autotekniikan oppilaitosten ja -koulujen käyttöön. Mallimerkinnäksi tuli 350 GTS, Gran Turismo Spider. Volvon perustajan Gustav Larsonin käytössä ollut Volvo P36 Carioca vuodelta 1935. Saksan Autoliitto ADAC esitteli tekniikkaa 1950-luvulta. Lamborghini oli myytävänä, hinta ”2 950 000 € or make your offer.” Essen.indd 50 28/05/2019 14.54. Molemmat autot tehtiin erikoistilauksesta 1965. Kuten nykyään tavallista, Carrera 6:sia on olemassa enemmän kuin niitä tehtaalla koskaan valmistettiin. Unimogin tunnettuun tuotevalikoimaan kuuluvat mm. Mallia valmistettiin lokakuuhun 1967 mennessä kaksi esisarjalaista ja 62 tuotantoautoa. Mobilisti 4/19 Porsche 906, Carrera 6:nakin tunnettu putkirunkoinen, lasikuitukorinen kilpa-auto tuli ”sarjatuotantoon” Zuffenhausenissa lokakuussa 1964. etualalla oleva vuoden 1960 avomalli EZ 5 ja sen vierellä pilkottava Steckgrau-erikoisvärillä maalattu vuoden 1974 406 Cabriolet. 50 . Musta valmistui ensimmäisenä, ja syystä tai toisesta toisen väitetään tuhoutuneen. Tällaisia Lamborghineja valmistettiin kaksi kappaletta, musta ja kullanvärinen. Entisöintipaja Mog World oli tehnyt asiakastilauksena EZ 5:n entisöintityön, ja auto oli kaupan hintaan 49 000 euroa. Nopea auto oli yksityiskuljettajienkin ostettavissa, joten menekki oli taattu. Koritehdas Touring valmisti Spiderit valmistajan ensimmäisen sarjavalmisteisen mallin, 350 GT:n, pohjalta. Uudempaan autoon oli tehty 1 300 tunnin edestä entisöintitöitä eikä auto ollut myytävänä. Auton viereisessä lasikaapissa oli samalta ajalta peräisin oleva streamline-silitysrauta, jonka bakeliittikuori oli muodoltaan Carioca-Volvon kaltainen. Havainnetaulutkin ovat italiankielisiä. Kysyin tätä auton näytteilleasettajilta, jotka vastasivat tarinan olevan perättömän. Yllättävää on, että malli – tai ainakin sen jalusta – ei ole saksalainen vaan italialaisen polkupyöristään tutun Colnagon valmistama
51 Ford Capri RS2600 LWB Weslake oli FIA:n kakkosryhmän sääntöjen mukaan rakennettu kilpuri. Yksi niistä oli tämä Essenissä esillä ollut. Fordin voitettua Capreilla 1972 Euroopan vakioautomestaruuden niitä kehitettiin edelleen ja tällä RS2600:lla kilpailtiin Le Mansin 24 tunnin kilpailussa 1973 ja 1974. Alkuperäisessä kunnossa olevan -64 Corvetten pyyntihinta oli 59 500 euroa. Luokitustodistukseen kirjatuilla lasikuituisilla lokasuojilla, ovilla sekä etuja takaluukuilla auton paino saatiin painettua 930 kiloon ilman nesteitä. Kun 2,6-litrainen V6-moottori porattiin kolmelitraiseksi ja sylinterinkannet vaihdettiin Weslaken alumiinisiin, alun perin 150-hevosvoimaisesta moottorista saatiin 320 hv käyntinopeudella 7 600 r/min. Ulkoalueilla myytävänä olevien ”Amerikan(r)autojen” määrä on kasvanut saksalaisvalmisteisen peruskaluston rinnalla. Tällaisia projekteja näkyy joka vuosi, eikä kuvan MB 230 SL ”Pagoda” vuodelta 1964 ole edes haasteellisimpien joukossa. Arvattavasti sitä on nämä vuodet myyty hintaan 25 000 euroa. Näyttelyn pääsisäänkäynnin vastaisilla ulkoalueilla on myytävänä monenlaista kalustoa. Huomiota herätti Corvetten ”Ach Scheisse, mein Vater wird Corvette verkaufen, ABER ich liebe es! -henkinen myyntiapu”. Mobilisti 4/19 . Tämä yksilö on maatunut ”Trumppilassa” vuoteen 2014, ja tuotu sitten takaisin synnyinmaahansa. Helmut König, Jean Vinatier ja Gerry Birrell kilpailivat numerolla 53 Le Mansissa 1973. Essen.indd 51 28/05/2019 14.54. Sitä valmistettiin 1970-74, ja Ford Köln valmisti ensimmäiset kolme rata-autoa vuoden -72 Euroopan vakiomestaruussarjan kilpailuja varten. Auto myytiin USA:han 1974 ja säilöttiin lopulta 1981 kilpailu-uran päätyttyä konttiin, josta se otettiin päivänvaloon vasta 35 vuotta myöhemmin! Sittemmin kyseinen Capri entisöitiin vuoden 1973 Le Mans -asuunsa
Sitten tuli muita kavereita, ja mähän olin niinkuin maailman napa ja kyselin niiltä, että arvatkaas mikä toi on.” ”No mikä?” ”Kierroslukumittari.” ”No mitä siitä näkee?” ”No että montaks kierrosta ne on ajanu!” teksti: Esa Illoinen kuvat: Mobilistin arkistot, Heikki Vainikainen, Marko Mäkinen, Hannu Luukannel -Keimolan SM-osakisa toukokuussa 1972: Jare Sukava on kiilannut 850-luokan paalulle sadasosan erolla Kari Saloseen. ”Olin koulussa ekalla luokalla, kun muutettiin Tölikään, Ilmarinkadulle. Siinä ei ollut tonneja merkitty, mutta muistaakseni numeroita yhdeksään. Eturivin ulkoreunan Abarthissa istuu Pentti Rantanurmi. Kollegojenkin silmissä hänen ymmärryksensä ajoneuvotekniikasta on pistämätön. Eltsuun kauempaa tulleiden kuskien vehkeitä oli aina siellä Maan Auton tallissa, mutta kun lauantait olivat työpäiviä, ne piti työntää päiväksi ulos. Sille tasolle pitää kasvaa, ja oli aika, jolloin Jarenkin yhdisti moottoreihin vain palava innostus. Niitä oli nojalla Arkadiankadun puita vasten ja siinä niitä kuolattiin. OSA 1 /2 sukava.indd 52 28/05/2019 14.59. 52 . Mobilisti 4/19 SUKAVA Mies ja moottorit Virittäjä, kilpa-ajaja ja Tekniikan Maailman pitkäaikainen pääkoeajaja Jare Sukava on maineessa. Mä kysyin yhdeltä mekaanikolta, että ’mikä tää mittari on?’ Se sanoi että kierroslukumittari
53 J armo Sukava on ehta stadin kundi. Siksi mä menin sinne, kun sieltä sai mopon käyttöön omiinkin ajoihin. Se näytti vähän kuin kuulakärkikynältä, jossa säiliön tilalla oli ehkä puolen millin paksuinen teräslanka. Mobilisti 4/19 . Mutta se kulki aika raikkaasti. ”Vähän aikaa olin duunissa Lastenkodinkadulla prätkäkorjaamossa ja sieltä sain moottorisahan Tillotson-kaasarin, jossa läppäkoko oli vissiin 16 milliä – moottorisahat oli seiskavitosia ja tommosia, suurempia kuin mopon koneet. Meillä oli opettajana iso romuluinen äijä nimeltään Reino Lahtinen. ”Simonkentän parkkipaikalla myytiin sunnuntaisin autoja ja muahan kiinnosti. Ei se niin kiinnostunut moottoriurheilusta ollut, mutta Eltsu oli vaan tapahtuma missä kaikkien piti olla. ”Sieltä sain ensimmäisen mopon. Hän ehti kasvaa Helsingin Viidennellä linjalla ennen Ilmarinkadulle muuttoa ja asui vielä aikuisenakin samoilla nurkilla Mechelininja Sammonkadun kulmassa ”kolmessa eri kämpässä”. Niillä ei ollut kunnon hallia ennen kuin rakensivat Lauttasaareen sen ison tönön.” Itse Jare pääsi Helkamalle mopotsuppariksi. Kuvan Helkama Mini -mopo ei ole Jaren jäljiltä, sen huomaisi poliisikin. Niistä se alkoi. Eläintarhanajoissa oli tullut käytyä jo ennen kierroslukumittariepisodia. Mutta ensin vielä vähän mopoista. Semmosen kun laitoit mopoon, niin siinä oli noin kuusi heppaa heti valmiina. Osakaasulla piti ilmansaanti säätää neulaventtiilillä, ja samaten bensa. Siellä tuli semmonen äijä – metriviis hattu päässä, niin kuin Hondasta saTeinivuodet Sukava touhusi kaksipyöräisten kanssa. Ensimmäinen tallipaikka ”Mulla oli niitä aika monta, eri merkkisiä. Siinä ei ollut uimuria ollenkaan, vaan se oli sellainen kalvokaasari, mihin piti kampikammiosta letkulla ottaa paineet. Hän luuli että siinä oli joku Triumphin nelitahtinen, semmonen 100-kuutioinen.” ”Sillä lailla se alkoi, sitten mä osallistuin sillä mopokilpailuihin, joita oli Työväen moottorikerhon järkkäämänä. Semmonen oli mun ensimmäinen instrumentti. Se Mini-mopo oli naurettavan näköinen, renkaat oli aivan sileät, niin eihän se kumi pitänyt maastossa. Niillä oli semmonen Peugeotin tavarankuljetusprätkä, taisi olla kaksikin, kun se firma oli levittäytynyt vähän joka talon kellariin. Siellä oli mopoja tsuppareiden käytössä vaikka kuinka paljon – tietenkin, kun Helkama niitä valmisti. Se oli reilu äijä. Harvinainen vehje, tuskin semmosia enää löytyy mistään.” Mopoiässä Jare oli vielä silloinkin, kun kuvaan astui Honda Wirtanen. Helkamalla sai rakentaa eikä kukaan pitänyt lukua niistä laitteista.” Viritykset kävivät pian pelkkää moottorinvaihtoa vaativammiksi. Tunturi oli siinä mielessä kiva, että sen moottori oli yhtä kuin Tomos, joka valmisti myös perämoottoreita, missä pytty oli 60-kuutioinen ja kovakromattu. Kisojen jälkeen piti tietty yrittää fillarilla ajaa sitä rataa ja sitten vielä takaisin himaan – arvaa maistuiko mämmi sen jälkeen” Vain pakki puuttuu Harva poika saattoi vielä 50-luvulla toivoa mopoa rippilahjaksi, mutta kaksipyöräisiin piti jollain tavalla yrittää päästä käsiksi. ”Mulla oli semmonen mekaaninen kierroslukumittari, mitä käytti kotivirittäjät moottorisahojen säätämisessä. Autoihin ei vielä ollut asiaa, mutta piti olla seuraamassa kun niitä myydään. Tää kaupunki oli vielä niin hiljainen silloin, että meille kuului Tölikään kaikki harjoitusäänet ihan lyhentämättöminä. Herttoniemessä oli paikka mistä saatiin ostettua Tomoksen pyttyjä ja mäntiä.” Viritystaidotkin karttuivat kokemuksen myötä, ja varusteiden. Ei hän ole koskaan tämmöstä nähnyt´ Mä esittelin, että ´täs on tämmönen Demmin moottori, 50-kuutioinen´. Se oli mulla pitkään. Hirveet handut, se oli bokrannut. Helkamalla kun oli semmonen mitä sanottiin Mini-mopoksi, niin mä laitoin siihen sen Helkaman Demmin. Suomen Koneliike oli Larussa ja siinä oli kuljetustoimisto rannan puolella. Jossain liikennevaloissa moottoripyöräpoliisi tuli viereen ja näytti, että vedäs vähän tohon sivuun. Menin fillarilla, siinä sai ajaa mukavasti. Sanoi että jos joku sanoo olleensa lauantaina poissa sen takia että oli kipeä, niin tulee rangaistus, mutta jos sanoo reilusti, että oli kattomassa Eltsun harjoituksia, niin ei tule.” Polte pärinän perään veti Jarea keskustaa kauemmaskin. Kun laittoi sen moottorin kylkeen ja piti kaasun pohjassa ja liikutti sitä piikkiä ylös alas, se miten se värisi, kertoi mikä kierrosluku on. Mutta mopoajat oli tärkeitä. Se kysymään: ´Mikä helvetin peli tää on. ”Siellä oli niin paljon oppilaita, että välitunnilla ei olis voinut kaatua, kun ei ollut tilaa mihinkään suuntaan. Siinä oli paljon isommat kanavat kuin mopon valurautasylinterissä. Se luettiin siitä rungosta, jossa oli asteikko. Se oli 50-kuutioinen, mutta kun se oli nelari, niin se oli isokokoinen moottori, kun sylinterikannessa oli venttiilit ja kaikki vehkeet. ”Ne olikin, joo, mutta mä virittelin niitä. ”Kaikki crossikisat kävin kattomassa Ruskeasannalla tai Laakson kentällä. Ei pennin latia mukana, niin että nälkä oli aina hirvee. ”Ihan ekan kerran Eltsussa olin faijan kanssa. Itäharjun Ajoissa 1965 ylpeyden aiheena oli uusi BP:n haalari, samanlainen kuin työnantaja ”Honda” Wirtasella! sukava.indd 53 28/05/2019 14.59. Ja se oli täsmälleen saman näköinen, kukaan ei niitä erottanut. Jo pelkkä äänen kuuleminen pisti juoksemaan sinne.” Suurille ikäluokille oli 50-luvulla raivattava tilaa koulunkäyntiin sieltä mistä sitä löytyi, Jaren kohdalla Lapinlahdenkatu 10:stä. Rehellistä toimintaa.” 1950-/60-lukujen taitteessa Helkaman mopot olivat kuitenkin imagoltaan vähän nössöjä. ”Mulla oli Maan Autossa tuttu kaveri prätkätsupparina. Kun lähdin armeijaan, se jäi Wirtasen pajalle, ja kun tulin armeijasta ei ollut enää Wirtasen pajaa eikä mopoa.” Leif ”Honda” Wirtasella olikin ratkaiseva merkitys siinä, minkälaisille poluille Sukavan ura sittemmin suuntautui. Niitä oli siellä varastossa ja joskus me käytiin hakemassa sieltä kaverillekin mopo viikonlopuksi, vietiin sitten takaisin. Imukurkku piti hitsata putkesta, kun se oli 16-millinen, ja mopossa, oliko nyt 10-millinen. Hiton hieno
Ei se enää nykymaailmassa olisi mahdollista, etenkään siinä hintaluokassa.” Minin moottorissa taas männännopeus kävi jo kestävyyden päälle. Sehän veti kuin hullu, urku auki mentiin, sivu ilmassa. Sitten tultiin takaisin ja mä ihmettelin, että mistä se semmosen oli saanu. Se oli vanha lastenvaunutehdas ja pihassa sodanaikainen tai vielä vanhempi kaksikerroksinen omakotitalo ja työtila, jonka omistajat ikääntyessään vuokrasivat pois.” Sinne lyöttäytyi Jare Sukava Honda Wirtasen apuriksi, säntillisesti oikein työsuhteeseen. Pitkäiskuisuuden seurauksena männännopeus kasvoi kierroksilla liian suureksi. Sobieslaw Zasada oli voittanut sellaisella Euroopan rallimestaruuden ja Jare huomasi kuvista, että siinä oli komeat megafonit. Sen faija oli pianonsoiton kanssa tekemisissä, olisko ollut jonkunlainen opettaja konservatoriossa tai jossain.” ”Honda paneutui viritysprosessiin tosissaan, otti vakavasti tutkimuksen, niin kuin minkä tahansa tieteen alalla. ”Hondahan oli älyttömän sivistynyt kaveri, puhui viittä kieltä. Siitä sitten nousi käsi, että… ’Joo, ei ajokorttii…’ Se siirtyi sitten vuodella.” ”Ne poliisit oli ensin vähän vihaisiakin, mutta uteli sitten, että kerro nyt. Niiden autoja kun tehtiin, niin opin Minin rakentamisen”. Ministä tuli tietenkin kisalegenda, mutta Jare huomauttaa, ettei sen salaisuus niinkään moottoriin liittynyt. ”Rakensin semmoset sitten yhtenä sunnuntaina pajalla ja lähdin kokeilemaan Tölikan kaduille. Nimenomaan 1275:n (niin kutsutun ”Ison Ässän”) ongelmana oli, että pitkäiskuinen moottori rikkoi itse itsensä. Jare sai sen pienellä viiveellä. Mä selitin, että hitsasin pellistä megafonit ja panin kiinni ja lähdin kokeileen. Se puhui englannit ja saksat ja oli Ranskassakin ollut joskus duunissa elektroniikkahommissa. Ne sitten jo kysyi, että ’no, oliko se parempi?’ Mä huomasin, että niitä rupes naurattamaan ja ne sanoi, että ei tää nyt niin vakavaa ole, että he panee jonkun muodollisen lykkäyksen sitten.” Ammattivirittäjä Töitä riitti Jaren hypättyä Hondan kelkkaan. Nimenä, muttei ihmisenä. ”Ei se mitenkään erityisen otollinen ollut virittämiselle. Wirtasesta Sukava puhuu poikkeuksetta suurella kunnioituksella. Ne oli myös sillä tavalla merkillisiä, että niiden kannessa oli semmoset siamilaiset kanavat, jotka aiheutti monenmoista ongelmaa, kun ei riittänyt käsityskyky siihen, miten ne toimii. ”Jommi Salomaa ja Kristian Eden oli meidän ensimmäisiä sopimusasiakkaita (menestyksekkäitä 60-luvun puolivälin rataja jääratakuskeja molemmat). Yhä useampi halusi viritystä Mini Cooperiin, eivätkä maahantuojat Voimavaunu (Morris) ja Veho (Austin) hoitaneet muiden kuin oman talon kuskien autoja. Äidinkieli oli ruotsi, mitä ei kyllä huomannut sen suomesta ollenkaan. Mobilisti 4/19 nottiin – kysymään, että olisinko mä Ministä kiinnostunut. Minissä oli omalaatuinen kanLeif ”Honda” Wirtanen oli virittäjäguru, jolla olisi suuressa maailmassa hyvinkin voinut olla mahdollisuudet loistavaan uraan. Se asui tossa Päivärinnankadulla. Se luki paljon ja kirjoitti Vauhdin Maailmaan vuosikaudet tekniikkajuttuja. Niistä se opittiin tuntemaan. sukava.indd 54 28/05/2019 14.59. Huomasin ne jo jossain Aleksis Kivenkadulla ja yritin vetää sivukadulle, mutta siinä vehkeessä oli niin niin kauhea möykkä kun sitä laulatin, että kuului varmaan Suomenlinnaan asti. ”Männännopeus kasvaa 8 000:n jälkeen ihan älyttömäksi. ”Ajokortin hommasin armeijan jälkeen. Ajelin sen verran ilman, että kerkesin sen kortin saannin saada lykkäytymään muutaman kerran…” Kävi muun muassa niin, että Honda Wirtanen osti Steyr Puch 650 TR:n – tärkeää siinä nimenomaan se TR – ja Sukava rakensi sitä. Että ´hyppää kyytiin, hän heittää tässä Tölikässä pienen lenkin´. Ei se oikeastaan käynyt missään, mutta nero se oli.” Aika kului ja ajokortti tuli ajankohtaiseksi. Ne Minin A-sarjan moottorit oli tossa mielessä rajallisia. Se sanoi niitä virittelevänsä ja olevansa hankkimassa uutta pajaa, että ´tuu kattoon sinne.´ ”Hondalla oli tilapäinen talli jossain Runskilla, mutta ei siinä kauan mennytkään, niin se hankki verstaan sieltä Velodromin tienoolta mitä sanottiin Mäkelänkadun teollisuusalueeksi. 54 . Tää kaupunginosa oli siihen aikaan sunnuntaina ihan hiljainen, että missä tahansa risteyksessä olis voinut vetää kilpaa. Mini tuli vielä sellaiseen aikaan, että autojen ominaisuuksissa oli hirveän suuria eroja, ja sen ominaisuuksien yhdistelmä osoittautui onnistuneeksi. Paino ja ajo-ominaisuudet siitä teki kilpa-auton, ja matala painopiste ja se, että siihen sai hyviä renkaita. Sobieslaw Zasadan Steyr-Puch, tässä Puolan rallissa 1966, innosti nuoren Jaren meluisaan kokeiluun
Sitä duunia oli niin mielipuolisesti, ettei mikään aika riittänyt.” Sitten Wirtanen osti Ruotsista dynamometrin, jossa voitiin mitata irrotetusta moottorista tehoja. Koko lehden idea oli, että ne niin kuin tutki niitä asioita. Siinä meni matto jalkojen alta. Mä olin monta kertaa siellä köyden päässä, kunnes huomasin, että tää on niin sairasta hommaa, että olkoon joku muu!” Virittämisessä Jaren kiinnostus kohdistui erityisesti sylinterikansiin. ”Meillä oli asiakkaana Kalevi Koivisto, joka voitti jäärata-SM:n Volvo PV544:llä ja sen kautta tuli Volvo-virityksiä. Kävin sitten Käpylän iltaoppikoulussa ja semmosissa. Jos tässä nyt katotaan, että tossa on ovi, niin siitä ei voi tulla määräänsä enemmän ihmisiä, ja sama koskee sitä kantta: venttiileitä ja kanavia. Honda oli hommannut hiomakoneen, jolla pystyi muotoilemaan nokkia. Voisin jopa väitellä siitä aiheesta, kuinka virtauskanavat toimii. Faijapuoli kun kuuli, että olin Töölön Yhteislyseoon menossa, niin sanoi, että ’mene vaan, mutta mieti mistä saat fyrkat, hän ei maksa'. Siitä oppi hyvin sitä virtausteknistä kieltä. Vieläkin hirvittää ne kuviot, kun ei ajettu ollenkaan hiljaa, vaan kovaa. ”Armeija-aikana kävin Parolasta viikonloppuna siellä tekemässä kannen tai kaks, niin sai fyrkkaa. Jotain Volkkareitakin oli. Olihan siinä dynossa nyt joku kierroslukua ja vääntömomenttia kuvaava mittari, mutta vähän enemmän olisi tarvinnut olla.” Wirtasen kanssa touhutessaan Sukava alkoi kiertää tiiviisti myös kilpailuissa, olihan niissä mukana paljon heidän asiakkaitaan. ”Se oli tosin enemmänkin semmosta meluisaa viihdettä, kun ei ollut oikein hyviä mittalaitteita silloin, tai jos olikin, niin ei ainakaan meillä. Minin kannet olivat hyvin herkkiä ylikairaamiselle. Ja Simca 1150 Abarth, joka piti suurentaa 1300:ksi, mutta se meni vähän pieleen, kun ei saatu siihen mäntiä. Melkein kaikki virittämisen isot nimet, Porschet, Abarthit, ym. Että turha suurentaa ovea, jos tuulikaappi pysyy saman kokoisena, sehän on kuitenkin se kuristin. Myöhemmin saatiin sitten jo virtauspenkkejä, mutta ensimmäinen tehtiin Hondan kanssa itse pölynimurista, jolla pöllytettiin kalkkijauhoa. 55 sijärjestely; kyllä sen Harry Weslake oli suunnitellut, mutta ei se tarkoittanut, että se olisi yksinkertainen ja selkeä.” Minit olivat hallitsevana merkkinä Honda Wirtasen viritystoiminnassa, mutta kyllä muitakin laitteita rakenneltiin. Edénillä ei ollut osuutta tallikumppanin kaatoon tässä Mikkelin SM-osakilpailussa. ovat jossain vaiheessa olleet nimenomaan noiden virtausteknisten kysymysten kanssa ihmeissään.” ”Nyt kun jälkeenpäin miettii, niin kyllä siinä hyvin olennaisia asioita arvattiin. sukava.indd 55 28/05/2019 14.59. Joku onneton joutui menemään sinne hinattavaan autoon. Mobilisti 4/19 . ”Se oli aika sellaista taiteellista hommaa, sai improvisoida itsekin. Se saattoi jopa julkaista dynaamisia tuloksia joskus. Näki että se ei kato eteensä, vaan peiliin. Tämmösiä asioita alkoi siinä oivaltaa.” Työnantajansa esimerkin mukaan alkoi Jarekin vähitellen kartuttaa tietojaan lukemalla. Toiselle linjalle, Veikko Hiekkarannan rengasliikkeen sivuun, rakennettiin autohalliin levystä seinät Hondan nokka-akselikonetta varten ja siellä tilassa pystyi tekemään kansia. Maailmalla – Englannissa ja Amerikassa – alkoi 60-luvulla olla tunnettuja virittäjiä ja seuraamalla mitä ne tekee ja miksi, alkoi avautua virtaustekniset salat. Ja tulihan mulle englantilainen CCC-lehti (Cars & Car Conversions), jossa oli hyviä kokemusperäisiä artikkeleita viritysmenetelmistä. Silloin oli raha tiukassa.” Kansia syntyi sekä Hondan opeilla että omilla. Kielitaito riitti jotenkuten pääsemään kiinni ulkomaisiin alan artikkeleihin. ”Olin käynyt opparia vaan iltakoulussa. Ilkka Ruoppa, mun hyvä kaveri, hankki sitten semmosen Superflow-penkin Amerikasta ja yhden talven sen kanssa harjoittelin joka päivä ja joka ilta.” Vaikka Honda Wirtasen viritysverstas oli Jaren armeijasta palatessa jo lopetettu, jatkui miesten yhteistyö vielä Toisella linjalla nokkaakseleiden teon merkeissä. ”Jääradoillehan kuljettiin silloin ihan hinaamalla. ”Kyllä siellä duunia oli, mutta ikinä ei tienWirtasen tallin Mini Cooperit vauhtipotretissa: Jommi Salomaa selällään, ”Hampe” Edén ohittaa. Se oli purettuna siellä pajalla pitkän aikaa. Kuuloaistilla tehtiin… ja luuloaistilla. Köysi oli kahdeksan metriä, jos sitäkään, niin sitten kun se alkaa vedellä sivuttain… Ja sovittu oli, että vetoauton kuski ei jarruta, jos jotain tulee. Se ei ollut alkuun ollenkaan helppoa, mutta sitten kun tavallaan aukeni se taivas, niin se oli erittäin mielenkiintoista. Mä innostuin siitä muotoilusta ja työn suunnittelusta vähän liikaakin
Mua on naurattanut se jälkeenpäin ja olen kaikille sanonut, että uskokaa: opetus on parasta kauraa. Se oli vähäpätöisen tuntuinen juttu, mutta tärkeä. Sitten tuli vapaaksi imupuoli. Tommosilla kaiken maailman keinoilla rupes kulkemaan ihan eri tavalla.” ”Salosenkin rakentelu oli siihen asti sikäli tavallaan turhaa, että kun vanhat säännöt rajasi kaasarin siihen alkuperäiseen, niin se tuhosi kaikki mahdollisuudet lisätä tehoa. Salonenhan jaksoi rämpiä sen kanssa, ajoi kaiken maailman jääratoja sun muita, mutta ei Miniä saa kulkemaan mihinkään sillä. Meitä muita oli semmonen Jouko Saksa -niminen äijä ja Harton Rakekin tuli myöhemmin. Se meni hyvin, johdin tonniluokan kisaa kasipuolikkaalla Minillä, vaikka joku Pauli Toivonenkin siellä oli Impillä. Pienessä mitassa olin alkanut tehdä autoja kavereille. ”Kaverin faija oli duunissa Williamskustantamossa, jolla oli MADin oikeudet Suomessa. Sanoin että ’en mä sinne voi lähteä, kun mulla on tää Mini täällä ja pitkään tehnyt duunia sen eteen, että saan semmosta ajaa. Voimavaunulla mulla oli mahdollisuus kulkea korjaamolla pyhät arjet, mikä oli ihan Falinin ja Snellmanin Kimin ansiota. Mä olin sitä mieltä, että enköhän mä ton Keimolan osaa. Me sahattiin kaksi neljävitosta Weberiä poikki, pala pois, ja saatiin suora yhteys imukanavaan. Voit olla mielestäsi hyvä ja hiot ja harjoittelet sitä, mutta joku kohta voi silti olla ihan päin persettä, sitä ei vaan huomaa. Ruutsalon Kake, vanha kartanlukija, oli siellä huoltopäällikkönä. Ainakin palkkapäivänä huomasin jotain tämmöistä.” Niinpä Sukava lähti toimimaan itsenäisemmin. Iltahommina aina jatkettiin kisarakentamista töiden jälkeen.” Vaikka Sukava on ajanut kilpaa monenlaisilla autoilla ja vielä tämän vuosituhannen puolellakin, hänet muistetaan ennen kaikkea 70-luvun Mini-kuskina. Ennen piti ajaa sillä originaali-SU:lla, kun muuta ei ollut kasipuolikkaaseen luokiteltu. ”Ne haki Voimavaunun koulutuspuolelle äijää, ja mä sanoin, että olisin kiinnostunut jostain duunista, mutta kaikkein tärkeintä mulle on auton rakentaminen. ”Esimerkiksi kaasari vapautui. Että jos kone vaikka kiertäisikin 8 000, niin ei siellä käydä kuin kerran kierroksella, ja enemmän ajetaan 5 000:n alueella.” Talvella 1972 Jare sai sponssikseen amerikkalaisen MAD-hupilehden. Mobilisti 4/19 nyt, että missä se bisnes piilee. Moottoriasentajana oli Hyvärisen Heikki Nilsiästä, siitä valmensin itselleni mekaanikon, ja helvetin hyvä siitä tulikin. Mä olin niin väsynyt, kun olin rakentanut autoa läpi koko viikon ja viimeisen yön, ja ajattelin että ´Toivonenkin siellä tulee, menis saatana ohi ja näyttäis latua. ”Välillä oli paja Ehrensvärdintiellä Eirassa yhden Ahmajärven Karin kanssa. Sitten kun imupuoli vapautettiin, alkoi kavereilla tulla ongelmia siitä, kun ne usein valitsi liian rajuja nokka-akseleita. Oli ihan sama mitä rakentelit, mikään ei vaikuttanut. Mä en jaksa.` No, menihän se lopulta.” Voimaa vaunuun Suurimman kiitoksen kisamenestyksistään Jare Sukava antaa Oy Voimavaunu Ab:lle, jonka toimitusjohtaja Raul Falin oli ”aivan ylitsevuotavan innostunut” tukemaan kaikennäköistä kilpailutoimintaa. Lopulta yhden niistä sain itse ja sillä aloin ajaa kilpaa. Vaikka minkä nokka-akselin laitoit, niin kaasari oli aina se murheenkryyni. Ja kun se ajaminen alkoi olla niin voimakkaasti mun laji, niin se kaveri jäi yksin pyörittämään firmaa.” Jare oli osallistunut Keimolassa järjestetylle nopean ajon kurssille, aluksi vähän itseriittoisella asenteella. Seuraavalla viikolla Kim Snellman, joka oli siellä mainospäällikkönä, tuli vastaan, kaivoi sprigin povitaskusta sen listan, heristi ja sanoi: ’eikö se perkele tiedä, että meillä on täällä sellainenkin asia kuin budjetti!´ ”Pääsin Voimavaunun ’talliin’, jos näin voi sanoa. Eikä silloin kyseessä ole Cooper, vaan aivan perus-850:stä tehty rata-auto. Sen jälkeen mulla oli koko talo käytössä, siis sitaateissa. Falin tiesi, että olin kisannut ja tulin sille sanoneeksi, että olis kiva ajaa. Että oli näyttää, että jotain niillä rahoilla tehdään…” sukava.indd 56 28/05/2019 14.59. Se järkkäsi sieltä diilin, jonka vastineena toimitin niille valokopioita kisatuloksista ja valokuvia. ”Siellä oli opettajina Hans Laine ja Luseniuksen Jorkka ja kai Arpiaisen Mika. Niillä oli budjetti, ne sai tehtaalta fyrkkaa ja jakoi sitä Kari Saloselle, Sukavalle, ja niin poispäin. 56 . ”Sehän oli sitten taivaanlahja. En halua lähteä just kun on kesä ja kausi tuloillaan.’ Toinen ongelma oli, etten tiennyt riittääkö kielitaito sellaiseen aamusta iltaan koulutukseen.” Voimavaunulle Jare kuitenkin päätyi. Ne ehdotti, että olis lähettäneet mut Englantiin tekniseen koulutukseen, uusien mallien varalta, jota sitten täällä hyödynnettäisiin. Mutta niin vaan putosi kierrosajasta sekunti vai oliko se jopa puolitoista. Se on eri asia tehdä se kuin nähdä siinä parannettavaa.” ”Ensimmäisen kisan ajoin Tapiolan jääradalla. Siitä tuli yhtäkkiä yllättävän iskukykyinen peli vakioautojen pikkuluokkaan, kun FIA:n 2-ryhmän säännöt antoivat vuodesta 1970 alkaen paljon aiempaa enemmän vapauksia. Ei ne tajunneet, että se kierroslukualue mitä me käytettiin, oli alhaalla. Se kysyi ’mitä osia tarvitsisitte?’, otti lapun ja kirjoitti siihen listan, pani nimensä alle ja sanoi, että ’menkää varastolle ja sanokaa että antavat nämä teille’
sukava.indd 57 28/05/2019 14.59. 57 Minejä ja muitakin Sukavasta sukeutui oikeastaan nimenomaan Kari Salosen päähaastaja. Jatkoin matkaa, mutta kolmanneksi jäätiin.” ”Lopen sepäksi” kutsuttu Kari Salonen oli hyvin omatoiminen auton rakentelija hänkin. Niin tarkalla se oli.” ”Me johdettiin sitä kisaa ihan lopulla, mun ajovuorolla. Laitoin sitten saman, mutta kun Zandvoortin Vuonna 1973 oli vähällä tulla voitto Keimola 500:ssa. Muun muassa vuoden 1973 Keimola 500 -kisassa, mihin mä tein 1 300:n moottorin. Mobilisti 4/19 . Se oli aika surullista ja mä ajattelin, että ei tää voittaminen nyt niin kivaa olekaan.” Hyvissä väleissä Sukava ja Salonen silti olivat. Sen ekan mä hävisin, oli sytytys pielessä, eikä tarkastuksesta huolimatta sitä huomattu. Yritin korjata sitä varikolla. Siellä oli heti miehet nostamassa konetta takaluukusta ja kiinni Miniin. ”Oli meillä paljon yhteistyötäkin. Mä ajoin miljoonaa ratavarikolle ja sinne moottoriin kaadettiin summassa öljyä. Oltiin jo vähän niin kuin voittajapoikia siinä, kun öljynpaineet yhtäkkiä laskee. Perässä tulevat Martti Kangas ja Harri Ruusu. Voitin sitten ne kolme seuraavaa lähtöä. Menin sen koneen kanssa Salosen pajalle Lopelle ja homma oli jo aika viime tipalla. ”Meillä oli neljä kilpailua, kaksi lauantaina ja kaksi sunnuntaina. Hyviä vanteita, kestivät ihan siinä missä jotkut Minilitet.” Kari teki jossain vaiheessa Minin klassiseen A-sarjan moottoriin yläpuolisen nokka-akselin. (Huomaa varhainen Bell-integraalikypärä.) 1976 (yllä) ajettiin SM-luokat 5-ryhmässä, mutta Jaren autona oli aina vain Mini. Ne otti Minilite-vanteista sen puolamallin ja tekivät muottiin levennyksen, olisko olleet 6, 7 tai 8 tuumaa. Jare Sukavan kovin meriitti kilpa-autoilijana oli yhden viikonlopun aikana 1974 ajettu Suomen mestaruus alle 850-luokassa. Käytettiin sitä koria, millä Kari ajoi 850:ssä. ”Aikamoinen homma, mutta ei se yhtään nopeampi ollut. suunnitteli kilpailustrategian ja varikkokäynnit. Taisin tehdä siitä jutunkin jonnekin otsikolla ’Kullantekokone’.” Maailmalla Kävi Sukava ulkomaillakin kokeilemassa, pari kertaa Mantorpissa ja kerran Malmön liepeillä Sturupissa. ”Siinä näkyy takakulmassa noi teipatut letkut, kun oli rakennettu kolmas bensatankki takakonttiin ja piti saada vähän huohotusta systeemiin.” Pipo päässä tallipäällikkönä toiminut Honda Wirtanen, joka mm. Kari sanoi, että nyt on lähdettävä Keimolaan, mutta kokeillaan käykö se. Uran isoimpana meriittinä voikin pitää tämän päihittämistä vuoden 1974 rata-SM:ssä, joka ratkaistiin Keimolassa yhden viikonlopun aikana. ”Karin setä oli töissä valimolla ja ne teki vanteita meille. Kiinnostavin keikka, vaikkakin epäonninen, suuntautui Zandvoortiin. Mä ajattelin, et jumalauta jos se ei nyt käy – tätä on niin paljon ajateltu ja kokeiltu – niin olkoon käymättä! Mennään ettei myöhästytä. Karin vaimo ja lapset itki ja itse se oli kuin persuksiin ammuttu karhu. Olin ennen lähtöä kysynyt meidän formulamiehiltä, että mikä välitys teillä on siellä Zandvoortissa, ja pari äijää sanoi, että sama kuin Keimolassa. ”Siellä Hollannissa meni aika-ajossa moottori, ainoa kerta, kun mulla on kone kisassa mennyt. Kampiakselista piti saada hammashihnalla veto siihen ja… hatunnoston arvoinen juttu tavallaan, mutta jäi ihan kesken
Sanoin, että ”semmosilla Dunlop SP:illä. Miten se tommosella autolla ajaa?’” Myöhempinä aikoina Jare näytti kykyjään hyvinkin paljon Ministä poikkeavilla autoilla. ” Kytölän Antti, joka niitä autoja Timolle rakensi, kertoi että kyse oli siitä, että ne laittoi pienimmän mahdollisen renkaan autoon saadakseen pienennettyä välityksiä. Vaikka kaari olis ollut titaanista tehty, niin ei se mitään jäykistä, jos se kiinnitetään hötöpeltiin. Rengas istui hyvin vanteella. Mielenkiintoisin niistä oli A-ryhmään rakennettu Chevrolet Camaro, jolla tuli kotimaan radoilla hätisteltyä isoja Bemareita, Turbo-Volvoja sun muita. Se kysyi multa yhtäkkiä, että ’hei, paljonko noissa Mineissä oikein on tehoa?´ Sanoin että 125 on helvetin hyvä, mutta useimmissa on 110 ja sillä Hallitsevana Suomen mestarinakin Sukavan profiiliin liittyi erottamattomasti virittäminen. Joku ihmetteli Eltsussa juustoleikkureita Timo Mäkisen Minin alla. Niihin aikoihin, kun Jare Sukava alkoi intensiivisemmin seurata tapahtumia, sellaiset jutut olivat monille vielä mustaa magiaa. Jukka Sihvonen repäisi aiheesta korskean jutun Vauhdin Maailmaan. Dunlopilla esimerkiksi oli semmonen pyöreäkulmainen rengas, SP Sport. Ne oli ihmeissään: ’Se rallin Euroopan mestari. ”Tuisku Urpiala oli siellä myös ja sillä mekaanikkona Ruotsin armeijan eversti, joka puhui jännästi suomea. 58 . ’No vedä niillä sitten ens kisa.’ Vein ne Keimolaan ja varikkopilttuussa kaverit kysyi, että ’etsä meinaa näillä ajaa, helvetin hienot renkaat, mistä oot saanut?’ Sanoin, että en mä, nehän kuluu. Mä että ei, mutta ne on halvimmat, semmosilla pitää ajaa mitkä saa hommattua. ”Mehän lopulta Mineissä päädyttiin 13 tuuman renkaisiin, tai siis vanne oli 13 tuumaa, mutta rengas niin matalaprofiilinen, ettei se ulkomitta kasvanut. Ei se pito vaan ne välitykset! sukava.indd 58 28/05/2019 14.59. Sanoin että totta kai ne mulle käy. Kuviteltiin että kun se on tunnetun valmistajan sporttirengas, niin se on parempi kuin vakiorengas. ”Voimavaunussa oli varsinainen korjaamo alhaalla ja ylätasanteella uusien autojen kunnostus ja Kytölän Antin koppi, missä se teki Timolle niitä Minejä. Minillä oli kilpailtu niin paljon, että monet teki hyviä renkaita siihen: Dunlop. Sen porukat kyseli, että minkälaisilla autoilla Suomessa kisataan. Koko suora oli yhtä tyhjää… öljy yksinkertaisesti niin kuin kavitoi niillä kierroksilla. Sitten ne ihmetteli, että eihän ne pidä mitään! Niitä ei ikinä olisi saanut kääntää, olis ajettu vaan sillä ensimmäisellä asetuksella ja sillä siisti. Mun yks kaveri oli ollut telakalla hitsarina ja se teki saumat. Kerran Timo kysyi multa, että minkäslaisilla renkailla sä ajat siellä Keimolassa. Mulla oli mukana kassissa suomalaisia kisaohjelmia ja niistä näkyi osanottajien joukossa ’Pauli Toivonen, Sunbeam Imp’. Meillä oli talli siinä Teboililla, ihan Vanhan Porvoontien alussa. Se kysyi, että pitääks ne hyvin. Timo piti jalkaa siinä rengaspinon päällä ja kysyi, että 'käviskö nää sulle?’ Ne oli Miniliten vanteilla. ”Kun Timo Mäkinen ajoi Eltsussa Minillä, niin siinä oli muistaakseni Kellyn renkaat, hyvin erikoinen merkki, ja ehkä ton levyset”, Jare näyttää peukalon ja etusormen välillä. Nehän piti kaikki hitsata uudestaan, Minissäkin jo niin tehtiin. ´Ei pide käyttä se öljy mite mainosta’, se sanoi.” ”Zandvoortissa oli mukana erittäin kova kuski nimeltä Han Tjan, siviilissä se oli Hollannin Datsunin lakimies. Samaan aikaan, kun renkaat parani, niin tämmöset asiat korostui. ”Sen rakensin ihan raaka-aineista lähtien, kun Ilkka Ruoppa oli ostanut korin Itävallasta. Tulihan siitä hitonmoinen ero. Kyllähän samoja kierroksia käytettiin muillakin radoilla, muttei niin pitkiä aikoja kuin siellä. Monessa muussa autossa oli sellainen rengaskoko, ettei niihin kukaan tehnyt kunnon renkaita.” Kaikkein parhaisiin ei Mini-kuskikaan silti usein päässyt käsiksi. Ja säädetty pyörän kulmia sitten, lisää camberia ja niin poispäin.” Jo Jaren oman aktiiviuran alkuvaiheissa tulivat kuvaan sileät slicksit. Semmosta nuukuutta, joka toimii vain ja ainoastaan itseään vastaan.” Oikein nojaamalla Ei muissakaan asioissa aina ole osattu nähdä asian ytimeen, siitä Jare löytää helposti esimerkkejä. Se eversti kysyi, että ’mite öljy sine käytät?’ Nostin purkkia ja näytin. Oli valmiita renkaita, jos vaan maahantuoja tykkäsi niitä tänne tuoda. Siinä meni laakerit. Suomalaiset möljät käänsi renkaan toisinpäin, korvasi sen kuluneen ulkosivun kulumattomalla sisäreunalla, että painoa tuli enemmän kulumattomalle pinnalle, mutta samalla kapeni kontakti asfalttiin. Olennaista siinä oli, että teki ensin koriin vahvistelaput, joihin kaari kiinnitettiin. Mutta vielä 70-luvun alussa kaaret oli sellaisia, että se oli ihan sama kuin olis laittanut henkarin roikkumaan sinne kattoon.” Renkaissa on eroja Juuri renkaissa tapahtuneella kehityksellä oli valtava merkitys rata-ajossa kansallisellakin tasolla. Se antoi paremman lopputuloksen kuin jos olisi ollut parempi pito, mutta väärä välitys. ”Oltiin Keimolassa varikkopilttuussa Toivosen Henkan kanssa ja katottiin jotain kisaa. Mulla oli Sunoco sponssina ja ajoinkin sen öljyillä. Kyllä se oli kaukana mistään kilparenkaasta.” ”Monet toimi muutenkin ihan hullusti. Goodyear, Avon, Firestone. Mobilisti 4/19 pääsuora aukesi, niin mulla oli jo kaikki ulkona
Jos saman luokan autoissa on noin suuri painoero, voi heti sanoa, ettei ole mitään jakoa. Sylinterit on ehdottoman pyöreät ja lieriömäiset, ei kartiot. Oli pakko sanoa, että jos et sä pysty tekemään semmosta jälkeä mitä halutaan, niin viedään muualle. ’Älä puhu paskaa’, sanoi Henkka, että hän just sai Ranskasta uudet moottorit, joissa on jotain 157 heppaa eikä silti kerkiä Mineille ollenkaan.” ”Piti oivaltaa tämä: Mini painoi jotain viisja-puol, 560, jotain tämmöstä, ja Simca seitsemän ja puolisataa kiloa! Henkka ei ottanut huomioon sitä, halusi vaan niin kuin monet muutkin tuijottaa siihen hevosvoimamäärään. Meistä tulikin sitten Aarnon kanssa oikein hyviä kavereita.” Työsarka Voimavaunulla valmensi Jarea myös uran seuraavaan vaiheeseen Tekniikan Maailman palveluksessa. ”Yksi ilmiö oli semmonen järjetön keventäminen. Camaro kulki hyvin, iso voitto vain jäi puuttumaan. 80-luvulla Jare pääsi käsiksi mittaiseensa rassiin. Siitä alkoi Jare Sukavan tarinassa uusi luku, johon palataan toisessa osassa. Vaikka entispäivän ammattimiehet oli ylpeitä siitä, että ne osasi nojata sorviin just tosta kulmasta, että tuli tarkkaa työtä, niin näihin uusiin koneisiin ei tartte nojata mistään kulmasta.” ”Aarno Erolan, vanhan motocrosskuskin, kanssa mulla oli näistä koneistusmenetelmistä aikanaan oikein kunnon periaateriita. Semmoset Morris Marinat oli koneistajalle hyvää kauraa, kun niissä piti aina jotain porata. Kokeet osoittaa valtavaa ohivuotoa, eli sylinteripaineet karkaa sieltä renkaiden ja sylinterin välistä. Ei sinne tehtaan jäljiltä panna kampiakselia ja kuvitella tai toivota että se toimii, vaan kaikki laakeripesät pitää ajaa uudelleen niin, että se linja on ehdottoman suora kaikki laakerit huomioiden, ja että ne on suorassa kulmassa sylintereihin nähden. ”Siinä on menty aivan eri tasolle. Siitä tulee helvetinmoinen kitka, koska ne urat ei myötäile mitenkään sitä liikettä. Millinen pelti painaa seitsemän kiloa neliö. Että se pinta on hoonattu tietyllä rasterilla, niin että siihen tulee tietty kuvio. Semmosissa asioissa on saatu aikaan hemmetin paljon parannusta uusilla sylinterinhiomakoneilla. Toisaalta niistä koneista on jäänyt – ikävä sanoa – se semmonen ihmishölmöilyn mahdollisuus pois. Ja vielä semmonen rata kuin Keimola, että lähdetään radan hitaimmasta kaarteesta kiihdyttämään ylämäkeen.” Keveyttä toki tavoiteltiin, mutta monesti keinoilla, joiden tarkoituksenmukaisuus oli kyseenalainen. Se takaa tiiviyden. Jos poraat kaljalasin pohjan kokoisia reikiä, saat aika pirun monta reikää porata, että saat niistä neliön kokoon. Esimerkiksi sylinteriryhmä, se mihin kampiakseli laakeroidaan, runkolaakeripesät, kaikki niiden linjaukset pitää tehdä uusiksi. 59 lailla. Olin silloin Voimavaunussa, missä mulla oli koneistettavien moottoreiden suhteen vähän valtaa päättää missä se tehdään. Opittiin herkistelyä ja tarkistelua.” ”Sitten porausten suhteen, että sylinterin ja männän välykset on täsmälleen oikein. Ei sitä männänrenkaat pysty takaamaan, jos sylinteri on väärin hiottu. Siinä hommassa jatkoin 1978 asti, kunnes Voimavaunu lopetettiin.” . Voimavaunulla kun etenkin viimeisessä toimenkuvassa sai herkistellä tuntumaa alla olevaan autoon. Niillä oli hirveän laaja mallivalikoima: Minit, Marinat, Jaguarit, Bentleyt jne. Siellä pihan perällä oli halli ja töissä vain neljä, viisi äijää, ja mä olin sen pomo. Äijät porasi millin terillä reikiä ovipylväisiin! Kun se oli reikiä täynnä, se näytti kevyeltä. ”Mä olin koeajaja, mulla oli oikein käyntikorttikin. Jare Sukava katsoo, että suurin muutos on tapahtunut tarkkuudessa. Sillä oli niin hyvät koneet, että niillä sai juuri niin hyvää jälkeä kuin tarvittiin. Ei ennen kiinnitetty huomiota sellaiseen, että jos se rasteri (ristikko), hiontakulma, on väärä, niin voi käydä, ettei siinä ole kulmaa ollenkaan, vaan poikittaista viivaa, jolloin pidetään niin kuin vähän paikallaan sitä hiomapäätä. ”Laruunhan perustettiin erikseen oikein arvoautohuolto. Jos asiakas tuli valittamaan, muttei osannut sanoa, missä oli vikaa, niin mun tehtävä oli se selvittää. ”Ei pide käyttä se öljy mite mainosta!” sukava.indd 59 28/05/2019 14.59. Mobilisti 4/19 . Lauttasaaren sijainnissahan oli se onni, että oli moottoritie vieressä. Sillä oli koneistamo Pitäjänmäellä ja toinen Järvenpäässä. Todellisuudessa ne ei keventäneet yhtään mitään, paino säilyi käytännöllisesti ottaen ennallaan, vaikka tehtiin kauhee duuni.” Pitkään jatkuvalla uralla virittäjä luonnollisesti ehtii nähdä huiman kehityksen alalla käytettävissä työvälineissä ja -menetelmissä
teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen JAC_New_Era.indd 60 28/05/2019 15.02. Ainoa Mobilistin toimituksen tiedossa oleva ennen sotaa länteen päätynyt ajoneuvo on tavaramoottoripyörä. 60 . Mobilisti 4/19 J A C N e w E r a 1 9 3 5 Ei mikään peltilelu Japanilaisia moottoriajoneuvoja ei tunnetusti viety länsimaihin ennen 1950-luvun loppupuolta
Entinen omistaja kertoi ajaneensa JAC:llä perunoita Tikkurilan vanhan poliisiaseman takana olleelta pellolta. Vuosimallia 1935 esittävässä kuvassa japanilainen graafikko oli kääntänyt polttonestesäiliön tekstit tankin oikealle kyljelle miltei peilikuvikseen. Naapurinpoika Ari Valkonen hinkui pyörää itselleen 70-luvun lopulla, mutta silloin sitä ei hänelle myyty. 61 ac New Era on laite, jota ei kuuluisi Euroopassa tai oikeastaan missään länsimaassa edes olla, sillä 1930-luvun puolivälissä japanilaisia moottoriajoneuvoja ei juuri riittänyt vientiin. Japanilaisesta historiankirjasta löydettiin kuvia vastaavanlaisista ajoneuvoista. Tampereelta kerrottiin ystävästä, joka oli liikkunut todennäköisesti samalla laitteella osuuskaupan lähettinä Rauman seudulla. Valkonen purki pyörän ja puhallutti rungon puhtaaksi. Seuraava tarina kuultiin Vantaalla, kun paikalle sattui mies, joka tunnisti pyörän ja antoi entisen omistajan yhteystiedot. Kului pari vuosikymmentä, mutta Alanko pysyi yhtä ehdottomana. Olihan kuitenkin kyseessä täysin ajokuntoinen laite. Sekään ei herättänyt suurta kiinnostusta, sillä saman vuoden aikana laitetta tarjottiin ostettavaksi useaan otteeseen. Samalla menisi vaja. J JAC_New_Era.indd 61 28/05/2019 15.03. Valkonen asui yhä lähiseudulla ja kävi lähes vuosittain tiedustelemassa mahdollisuutta JAC:n ostamiseen. Aika oli kypsä JAC:n myynnille, kunhan Valkonen lupaisi olla myymättä pyörää eteenpäin. Pienellä poraamisella sylinteri saatiin sopivaksi Kuplan 88 millin männälle. Pyörää oli selvästi käytetty paljon, sillä moottori oli kulunut. Muutama suvi myöhemmin 1950-luvun alussa Matti Alanko ystävineen Helsingin Puistolasta lähti Turun suuntaan katsomaan myynnissä olevaa vanhaa HarleyHavidsonia. Vuosituhannen vaihteen lähestyessä hän kuitenkin siirsi tonttinsa tyttärilleen, jotka päättivät lopulta myydä sen. Pari vuotta myöhemmin muutama päätyi ulkomaillekin, mutta vain keisarillisen armeijan miehittämiin maihin. Tavaralavasta oli jo aikaa sitten tehty komposti ja tilalle oli alettu rakentaa vanerista umpikoria. Tarinan mukaan kuvien pyörä olisi ollut Japanin suurlähetystön käytössä, mutta se ei kuulosta kovin uskottavalta, sillä Oy Transaktor Ab mainosti täysin samanlaista JAC New Era -tavaramoottoripyörää Helsingin Sanomissa maaliskuussa 1936. Hän oli Oy Transaktor Ab markkinoi New-Era -moottoripyöräkuljetusvaunua kiivaasti Helsingin Sanomissa keväällä 1936. Transaktor toi maahan myös yhdysvaltalaisia autotuotteita. Puukorilla varustettu JAC vietti vuosikymmeniä Matti Alangon vajassa Helsingin Puistolassa. Pyörä oli muuten kokonainen, mutta moottori oli irrallaan. Heinäkuussa 1947 sitä myytiin rivi-ilmoituksessa pakettiautona. Todisteena on säilynyt valokopio vanhasta valokuvasta. Seuraavan kerran JAC ilmestyy pikkuilmoituksiin heinäkuussa 1947 otsikoituna pakettiautoksi, myyjänään Kustaankatu 8A:n talonmies. Todennäköisesti se oli ainoa maahan tullut, sillä ilmoituksissa myytiin vain yhtä pyörää ainutlaatuisena tilaisuutena. Alangolla oli yhä omia suunnitelmia laitteen suhteen. Matkalla aiottiin koukata kurkkaamassa Hämeenlinnassa kolmipyörää, jonka toivottiin olevan Harley-Davidsonin Servi-Car. Laitteen omistushistoria on yhä hiukan puutteellinen. Harva päätyi edes siviilikäyttöön. Jossain vaiheessa moottori irrotettiin, suunnitelmana käyttää sitä veneen voimanlähteenä. Kirjaimet olivat oikein päin, mutta takaperoisessa järjestyksessä. Pyörää käytettiin muutama kesä ja sen muistetaan jaksaneen nousta lava täynnä ihmisiä jyrkänkin mäen päälle. Onneksi suurin osa pisteosista oli yhä tallella. Vastaava teksti tehtiin Arinkin pyörään. Istuimeen aikoinaan kuulunut selkänoja ja jalkojen edessä olleet tuulenohjaimet puuttuivat, eikä vastaavia ole löytynyt. Mobilisti 4/19 . Kompostiksi päätyneen metallilavan tilalle tehtiin tiikistä uusi. ”Ainutlaatuisuus” vain vaihtui ”halvaksi”. Paikan päällä kävi ilmi, että kyseessä oli tuntematon japsilaite. Ei kuitenkaan ole tiedossa, miten japanilainen tavaramoottoripyörä päätyi myyntiin Helsingin Unioninkadulle. Ari Valkonen sai ostaa sen vuonna 1999. Koska oltiin liikkeellä tyhjällä kuorma-autolla, Alanko teki kaupat. Hassutteluinnon laannuttua JAC säilöttiin tontilla sijainneeseen vajaan
Seuraavana vuonna hän valmisti jo V8 Magazinen numerossa 5/1983 juoruttiin japanilaisesta kolmipyörästä. Jarrut pitävät hyvin, mutta vaikuttavat vain takapyöriin, joten hätätilanteissa JAC todennäköisesti lukitsee molemmat takapyöränsä ja heittäytyy luisuun. Moottorin tutinan tuntee sekä tangossa että penkissä. Vasemmanpuoleisen runkoaisan päällä, astinlaudan edessä on käsijarruvipu. Ensimmäinen Japanissa tehty moottoripyörä valmistui 1908. Etupyörän valurautainen haarukka kyllä seuraa töyssyjä ihan hyvin, mutta sen liikerata on huvittavan pieni, suurimmillaan vain muutaman senttimetrin. JAC_New_Era.indd 62 28/05/2019 15.03. Vaihde on kakkosella, joten nostan kytkimen. Mobilisti 4/19 hakenut laitteen aikoinaan Turun seudulta eli melko läheltä Raumaa, jonne edellinen tarina viittasikin. JAC liikahtaa ja jatkaa hitaasti, vaikka lisään kierroksia. Ykkönen on todellinen ryömintävaihde. Astinlaudat ovat lähes yhtä leveällä, sillä ne ovat rungon takaosan muodostavien aisojen päällä. Oikealla polkimella jarrutetaan takarenkaita, edessä ei jarrua olekaan. Vauhti kiihtyy jo nopeaan kävelyvauhtiin. Tankin vasemmalla sivulla on vaihdevipu. Poljin on ihan jumissa, ei liikahdakaan. Kytkin pohjaan ja vaihde kakkoselle. Sen tuntee ohjaustangon lievänä vetelynä kiihdytyksissä. Kärryjäkään ei juuri käytetty, eikä ratsastaminen ollut sallittua kuin ylimystölle. 62 . Oikean puolen kahvaa kiertämällä lisätään kaasua, vasemmalla säädetään sytytystä. JAC jaksaa kuitenkin vetää ja kiihtyä. Säännösten määrä kasvoi entisestään polkupyörien maahantuonnin päästyä vauhtiin vuosisadan lopulla. Japanilainen on tehnyt oikean koneen eikä virtuaalimoottoria. Pyörä on suuri eikä tunnu ollenkaan pienikokoiselle japanilaiselle tarkoitetulta. Laitteessa on kaksi maastovaihdetta ja yksi matkailuvälitys. Tiestö oli jätetty tarkoituksella kehittämättä, sillä paikallisjohto halusi pitää naapurikaupunkien hallitsijoiden hyökkäysreitit mahdollisimman hankalina. Käytännössä molempia siis kierretään yhtä aikaa. Nopeuden arviointi perustuu tuntumaan, mittariahan ei ole. Vasemmalla polkimella avataan kytkin, joka on odottamattoman kevyttoiminen. Postivaunuille määrättiin öinen ajovalopakko 1870 ja tiellä alasti liikkuminen kiellettiin 1871. Hidastaessani risteykseen avaan kytkimen ja moottori sammuu varoittamatta. Pyörä on jo käynnissä, enkä aio sammuttaa sitä, sillä lämpimänä käynnistäminen on hankalaa. Pyörillä kulkeva liikenne kasvoi niin nopeasti, että sitä varten piti säätää ensimmäiset tieliikenneasetukset. Etuvalo on !915 perustetun – ja yhä valoja tekevän – Koito Manufacturing Co.:n valmistetta. Kakkosen ja kolmosen väli on melko suuri, sillä moottorin kierrokset laskevat tyhjäkäynnin tuntumaan. Sarvesta härkää Ohjaustanko on leveä. Sen teki 20-vuotias Shimatsu Narazo asentamalla itse tekemänsä kaksitahtimoottorin polkupyörän runkoon. Ensimmäinen loksahdus taaksepäin kytkee ykkösen. Takajousitus on mitoitettu satojen kilojen kantavuuden mukaan, joten tyhjänä perä pomppii. Yhdysvaltalaiset perustivat maahan hevosvetoisen postivaunulinjan ja rautateitä rakennettiin. Vasemmalla on puolipuristin ja ryyppy. Työntämällä sitä eteenpäin saa pakin päälle. Uusi aika Vielä 1800-luvulla Japanin suurimpien jokien yli ei mennyt siltoja. Ei onnistu, vasen takapyörä vain lukkiutuu ja raahautuu asfaltilla. Jousituksen toimintaa on vaikea havaita. Koko Japanin kattavan keisarivallan synnyttyä 1860-luvulla, maa luopui kertaheitolla keskiaikaisesta feodaalisesta yhteiskuntajärjestelmästä ja aloitti nopean teollistumisen. Valkonen kertoo männän joskus jäävän kohtaan, josta sitä on vaikea saada polkimella liikkeelle. Moottorin veto tulee vain vasemmalle takapyörälle. Yritän polkaista moottoria käyntiin. Sen saa kuulemma liikahtamaan työntämällä pyörää varovasti eteenpäin kolmonen päällä
JAC_New_Era.indd 63 28/05/2019 15.03. Taka-akselin voitelujärjestelmä edustaa 1800-luvun teknologiaa. 63 Kehuttu epäkeskolla toimiva ketjunkiristin. Kaikkea ei tarvitse kopioida lännestä; äänenvaimennin on selvästi aitoa japanilaista muotoilua. Mobilisti 4/19
64 . Mobilisti 4/19 JAC New Era 1935 MOOTTORI Tyyppi: ajoviimajäähdytteinen yksisylinterinen nelitahtimoottori, sivuventtiilit, roiskevoitelu, Amal-kaasutin Iskutilavuus: 649 cm 3 , sylinterimitat 87,4 x 108 mm, puristussuhde: 4,7 Teho: 16,5 hv/ 3 000 r/min VOIMANSIIRTO Erillinen vaihteisto, käsivalitsin, kolme synkronoimatonta vaihdetta eteen ja peruutusvaihde, toisioveto ketjulla vasempaan takapyörään JARRUT Mekaaniset rumpujarrut molemmissa takapyörissä, ei etujarrua JOUSITUS Edessä: kierrejousitettu risuhaarukka Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset RUNKORAKENNE Etuosassa teräsputkirunko, takaosa niittaamalla koottu teräspalkkirunko MITAT Pituus: 2,76 m Leveys: 1,31 m Ohjaustangon leveys: 0,95 m Lavan mitat: 1,10 x 1,15 m Omamassa: 340 kg Kantavuus: 560 kg JAC_New_Era.indd 64 28/05/2019 15.03
Uuden aikakauden kunniaksi Japan Automobile Company JAC nimesi uuden moottoripyörämallinsa nimellä New Era – uusi aikakausi. Ainakin Kurogane, Aikou, Toko Kogyo ja SSD valmistivat armeijan käyttöön kopioiksi väitettyjä V2 -moottorisia moottoripyöriä vuodesta 1937 alkaen. – kolme rengasta Kolmipyöräisestä hyötyajoneuvosta tuli erittäin suosittu. Mobilisti 4/19 . Tuontituotteiden hinnat nousivat kuitenkin 1930-luvun laman seurauksena moninkertaisiksi, joten Japanin johto aloitti voimakkaan kampanjan kotimaisen teollisuuden synnyttämiseksi. Vuonna 1930 maan oma teollisuus valmisti 1 350 kaksipyöräistä, 300 kolmipyöräistä ja 458 nelipyöräistä moottoriajoneuvoa. Kokonaisen teollisuudenalan kehittäminen tyhjästä vaati nopeaa länsimaisten tekniikan lisenssien hankkimista tai kopiointia. Osakokonaisuudet, kuten moottori tai vaihteisto saattoivat päätyä mallinnettavaksi aivan eri valmistajan tuotetta muistuttavan ajoneuvon yhteydessä. JAC_New_Era.indd 65 28/05/2019 15.03. JAC kehitti pian oman, jonkin verran Japia muistuttavan moottorinsa. Maahan hankittiin teollistuneista länsimaista laitteita käyttöön, mutta myös kopioitaviksi. Kuroganen omistama JAC otti tuotantoon New Era -kolmipyöräänsä yksisylinterisen moottorin rinnalle 750-kuutioisen V2:n vuonna 1937. Kevyemmät mallit taas saattoivat selvitä yksipyörävedolla, vaikka tasauspyörästö ja kaksipyöräveto olivat jo normaaleja vastaavissa länsilaitteissa. Vaikka laitteita ei ajateltu vientiin, nimi saattoi olla englanninkielinen. Tässä pyörässä on silti aito Birmighamissa valmistettu Amal. 15 ja loppuvuosi Sh?wa 1, joka oli uuden keisari Hirohiton aikakauden nimi. Suurimmat olivat melko järeitä, lähes kuorma-autoluokkaa. JAC valmisti myös kaksipyöräisiä moottoripyöriä, vaikka keskittyikin hyödyllisempiin kolmipyöriin. Vuodesta 1919 alkaen Japanissa sai ajoluvan ilman tutkintoa, kunhan ajoneuvon iskutilavuus oli riittävän pieni. Japani oli 1920-luvulla Harley-Davidsonin toiseksi suurin vientimaa heti Australian jälkeen ja Indianiakin myytiin maahan huomattavia määriä. Japanilaiset sen sijaan valmistivat. Vuonna 1923 Japanissa oli vain 3 022 kuorma-autoa, suurelta osin tuontia. Kolmipyöräiset kasvoivat sodan jälkeen moottoripyöristä pieniksi pakettiautoiksi ja jopa kuorma-autoiksi. Alkuvuosi oli siis Taish. Tasauspyörästön puutteesta huolimatta peruutusvaihde oli yleinen hienous. 65 nelitahtimoottorin ja sen pohjalta 20 moottoripyörää myyntiin. Kolmipyöriä amerikkalaiset eivät valmistaneet lainkaan. Vuosikymmenen lopulla yksisylinterisen moottorin sijaan yleistyi 750-kuutioinen V2, joihin otettiin melko yleisesti mallia lännestä. Nimien JAC ja New Era käytöstä luovuttiin vuosikymmenen lopulla ja suurin osa autoista, moottoripyöristä ja kolmipyöristä koostuvasta tuotannosta myytiin Kuroganen nimellä. Ainakin Daihatsu ja Mazda valmistivat JAC New Eran kaltaisia ajoneuvoja. Japanissa on vuosisatojen ajan mitattu aikaa jaksoina, jotka vaihtuvat päätöksen mukaan. Keisarikunta oli pohjimmiltaan yhä maatalousvaltainen kehitysmaa. . Maata käytännössä hallinnut sotilasjohto kannusti muitakin valmistajia aloittamaan armeijan suosimien länsituotteiden luvattomien kopioiden valmistamisen. Militaristisesti hallitussa maassa ne menivät pääosin armeijan käyttöön. Aluksi raja oli 350, sitten 500 ja lopulta vuodesta 1933 alkaen 750 kuutiosenttimetriä. Moni tehdas teki toisiaan muistuttavia kolmipyöriä, joita yhdisti yksisylinterinen sivuventtiilimoottori, jonka tilavuus riippui paikallisesta ajokorttilainsäädännöstä. Näiden lisäksi Yhdysvaltain kolme suurta autonvalmistajaa teki Japanissa omia tuotteitaan huomattavasti enemmän kuin paikalliset tehtaat. Muutamaa vuotta myöhemmin sotaan valmistautuvat japanilaiset irtisanoivat sopimuksen, mutta jatkoivat pyörien valmistusta nimellä Rikuo. Keisari Taish?n kuollessa joulukuussa 1926 loppui hänen nimeään kantanut aikakausi. Kuvien kolmipyöräisen JAC New Eran ohjaustanko kävisi Harley-Davidsonin osasta ja Hitachin valmistaman magneeton taas kerrotaan olevan Boschin kaltainen. Erikoinen kirjoitustapa, jossa pyörän nimi kirjoitetaan oikealla kyljellä väärin kopioitiin entisöinnin yhteydessä japanilaisesta lähdekirjallisuudesta löytyneistä vanhoista kuvista. JAC oli yhdistynyt suurempaan Tokyu Kogyo Kuroganeen jo 1920-luvulla. Erään teorian mukaan japanilaiset pelastivat Harley-Davidsonin konkurssilta ostamalla pahimpana lamavuonna 1932 moottoripyörien valmistuslisenssin ja tuotantolinjan, sekä maksamalla lisenssimaksuja tuotetuista pyöristä. Kurogane oli yksi Japanin ensimmäisistä autonvalmistajista. Ajoneuvotyyppi on yhä suosittu monessa Kaukoidän maassa. Länsimaiden seuraaminen näkyi myös nimeämisessä. Moottoriajoneuvojen ja koneiden yleistyminen tapahtui todella nopeasti. Vuonna 1935 kolmipyöräisten hyötyajoneuvojen kuutiotilavuus oli eri valmistajilla yli 600 kuutiosenttimetriä. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä japanilaiset valmistajat olivat melko pitkälle määrittäneet suosituimman kolmipyöräisen hyötyajoneuvon tekniset ominaisuudet. Vuodesta 1868 käytäntönä oli aloittaa ajanlasku alusta aina uuden keisarin astuessa valtaan. Rajan alittava kokoluokka oli kolmipyörissäkin suosittu. Se oli käytännöllisin ratkaisu Japanin kapeille teille ja keskiaikaisiin kaupunkeihin. Yhteistä niille olivat myös lavan alta moottorin sivuille yltävä runko ja jopa samantyyppiset hallintalaitteet. Japanilaiset siis kopioivat toisiaankin. Ajan tavan mukaisesti mallia otettiin muualla toimiviksi osoittautuneista ratkaisuista. Aluksi New Era kulki brittiläisellä Japin moottorilla. Tehtaan tiedetään valmistaneen jopa joitain kymmeniä 1 200-kuutioisia pyöriä keisarilliseen saattuekäyttöön. Kurogane päätyi lopulta osaksi Nissania. Viisi vuotta myöhemmin valmistettiin jo 1 672 kaksipyöräistä, 10 358 kolmipyöräistä ja 5 334 nelipyöräistä. Kaasutin on poikkeus: Mikuni sai lisenssin valmistaa Amalin kaasuttimia vuonna 1932. Vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen tuonti kuitenkin tyrehtyi. Japanin moottoripyöräteollisuus oli syntynyt
Volvo -55 kuorma-auto varaosiksi, tekniikka paikallaan, 3 kpl si. MYYDÄÄN kuva 8 Chevrolet Master De Luxe -37 MR-katsastettu, kunnossa ja siisti, katsastettu, 19900€. kuva 9 Cadillac Series 60 Opera Coupe -38, malli 38-6127, 346 cid sivuventtiili V8, 1 omistaja vuodesta -85, ruosteeton alkuperäinen auto, entisöity, ajettu hyvin vähän, 49900€. . Kaupalliset ilmoitukset puh. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. MB 180 D -58 entisöinti projekti, paperit löytyvät. kuva 18 kuva 19 Chevrolet Pickup 3100 -54 MRkatsastettu, 24000€, Jawa 250 -62 sivuvaunulla, 2600€, Honda Goldwing -78 MR-katsastettu, 4000€. Körkkö 0400-690782 pekka.korkko@pp.inet.fi Rovaniemi. Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 HELSINKI – aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. kuva 15 Jawa CZ 353/249 -57 MR-katsastettu, entisöity, uutta: pakoputket, äänenvaimentajat, etuja takateleskoopit, vanteet, pinnat, satulan verhoilu, ym. Kaiser -51 hyväkuntoinen, pientä korjausta liikennekäyttöön, mukaan paljon osia puretusta -54 autosta, 12000€, Mitsubishi Galant -81 hyväkuntoinen, hyvä moottori, 3000€/ tarjous. Alle 20-vuotiaiden . 0400 425 063. Aihiot: Ford T -25, Chevrolet Pickup -29. . Tulla 0400-377783 ristoilmosakari@gmail.com Kangasniemi. Uutela 0400-552800 mattiuut@ gmail.com Kotka. Erlan 175 -52 ruotsalainen moottoripyörä, muuten entisöimätön, mutta ILO moottori kunnostettu uusilla osilla, 1700€, CZ 455.02 250 -62 musta, alkuperäinen, kaikki osat paikallaan, 1600€. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille. www.mobilisti.fi Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 66 28/05/2019 15.05. Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. . Heinonen 0405136628 chrysler195@gmail.com Kuopio. Suominen 0400-971402 Loimaa. Ford T osia: uusia astinlautoja 2325, etulattian peltiosia, lieverenkaan vanteet, ym. 300 merkkiä. com Topeno. kirjallisuutta ja osia. 66 . Salonen 0500732899 jukka.salonen6@luukku. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti viimeistään kolme viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Viskari 050-5382001 Orivesi. Raivio 050-5148454 mikaelraivio@yahoo.com Turenki. Siukosaari 0400-443593 anssi.siukosaari@gmail.com Espoo. kuva 11 Austin 16 Saloon -48 MR-katsastettu, alkuperäinen, kunnossa pidetty, ajettu 151 tkm, historia tiedossa, korjaamokirja, 14000€. Toivainen 044-9217001 ei viestejä niklastoivai5@gmail.com Tampere. ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Vepsä 0500-875211 Loimaa. kuva 14 Puch 125 SL -52 MR-katsastettu, läpikäyty uusilla osilla, 3590€. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Mobilisti 4/19 kuva 10 Chrysler Imperial 4D SDN -51 MR-katsastettu, tekniikka alkuperäinen, matching numbers, 331 Hemi 5,4, 180 hv, Fluid-Matic vaihdelaatikko, sähköikkunat, jarrutehostin, katsastettu. Ahlqvist 0505260915 tage.ahlqvist@multi.fi Kronoby. Willys Model 77 -36 projekti, 5500€. Heikkilä 040-5223168. Chevrolet Impala 4D HT Flattop -60 entisöintiin tai varaosiksi, 6000€/ei vaihtoa, Bedford CA pakettiauton uusi keulapelti, varaosakirja, ym. Ollila 0400-166030 Vähäkyrö. . Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. Chrysler Royal 1938, 7-hengen, 180 000 km, MR; Chrysler New Yorker 1964, 7-hengen, "kuin uusi"; Packard 1927, koossa ja ajokuntoinen, 4-ovinen umpimalli, Lada Samara 2001, 43 000 km, "Ota talteen!" 0400 801269 K.L.B.
Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se lostusten, vihjeiden yms. Pirkonen 050-5216880 Vääksy. VW 52-62 osia: 50-luvun pakettiauton pyöreä Hella takavalo, 50€, Kupla: -59 rekisterikilven valo, kapseleita, valo-osia, -63 hyvä alkuperäinen vararengas ja vanne, alkupe1951 MG TD, vastikään entisöity hienokuntoinen museoajoneuvo, 28900€, Grips Garage Oy, Vantaa, 050-3420686, www.gripsgarage.com Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 67 28/05/2019 15.05. ehdottomasta virheettömyy destä. Ford Escort –73 kuolinpesä myy, 2200e. www.gripsgarage.com +358 10 292 7423 / Erkki Hakala verhoomo@gripsgarage.com Grips Garage Oy Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Toimipiste nyt myös Turussa: Ravurinkatu 15, 20380 Turku vä käytävänarumatto, 65×770 cm, 2 kpl Boxer penkkejä. (06) 8301 670 RENKO: Rengon Monitoimi A.Rantanen, puh. puhallin+moott., ratin keskimerkki, Fiat 1400 B –57 helmalista, vanteita: Ford Revolutio 5½×13, jako 4×108, Lotus peltiv. uutta ja käytt. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. 60e. (09) 27 10 229 www.kaasutinexpertti.fi HELSINKI: Autopalvelu Harklin, puh. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. osaa. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. tykkivant. Olipa kyse istuimen pienen repeämän korjaamisesta tai täysentisöinnin vaatimasta uudelleen verhoilusta, saat suoraan meiltä uudelleen verhoilusta, saat suoraan meiltä kaikki alan palvelut. Eklöf 0445505998 Hämeenlinna. kuva 17 Opel Kadett D –81 aj. Kotoneva 050-5974569 Ylihärmä. Eskelinen 013Katso myytävät autot: www.paradisecars.com mii, huonot takarenk., rek., 2000e, nempään traktoriin. 050-4021051 Toimituksia kaikkialle Suomeen Nyt myös bensiinin ja dieselin tehoaineet sekä säilytyssuojaus bensiinille ja polttonestejärjestelmälle. 128 tkm, kats., 3600e, Allis Chalmers –53 alkuper., niittokone ja kyntöaura, siisti, kaikki toimii, 1200e. puja, jarruosia, ym., kysy. (09) 340 54 97 KOKKOLA: Kokkolan Kaasutinexpertti, puh. 6”, jako 4×114.3. Mobilisti 2/07 Ostetaan, myydään, vaihdetaan tomoitu, 1700e, Yamaha YDS3 250 –66 ositt. Mönttinen 0503059128. Tiedustelut: T.Suomalainen 0400-252586. Borgward Isabella Sedan –60 MR-kats., aj. 90 tkm, alkuper., ei ruost., siisti verh., ei kats., kahdet renk., 450e. Ford Anglia –52 proj., Lotus Elan +2 –71 proj., Westfield Seven SE putkirunkoauto radalle, Fiat moott., 5 vaih., lukkoperä, Ford Cortina MK I 63-66 purkuosaa, Mini lämm.laitt. aloitettu proj., 700e, ajokunt. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. 70 tkm, hyväkunt., rek., kahdet renk., tiä 70 kpl, yht. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niit tyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@ mobilisti.fi. 67 . Tilaushinta 2019 on 88 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 11,90 euroa. MOBI LISTI 5/2019 ilmestyy noin 2.8.2019. Solifer ja Tunturi mopot, 500-700e. Paakkanen aj. Ventola 050Fiat 124 Sport Spider 1.8 –77 2+2 paikk., kats., paljon uutta osaa: Maahantuoja ja tuukkumyynti: Suomen Kaasutinexpertti Oy, puh. Siihen tulevien ilmoitusten yms. Mobilisti-lehti: Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Fax 09-2727 1027 Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE 62 . jako 4×108, RS 2000 peltiv., jako 4×108, alum. Mobilisti 4/19 . Kaura 0400751800 Kauhajoki. on oltava toimituksessa viimeistään 15.7.2019 kello 16.00 mennessä. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Fiat 600 –58 harmaa, keskeneräinen proj., 2200e, Fiat X1/9 –77 pun., kats., 6800e, molempiin muk. Korjaamme ja vaihdamme myös avoautojen kangaskatot, ja jos alkuperäistä kattoa ei ole enää saatavana, syntyy sellainen alkuperäisiä tai sitä parempia materiaaleja käyttäen. 0400-155579 Heinävesi. MILLERS CLASSIC -voiteluaineiden jälleenmyyjät: 4 x 4 JAKOVAIHTEISTOT USA-AUTOT NYT VARAOSAT MYÖS NETTIKAUPASTA www.jamant.fi AUTOHUOLTO >>JAMANT OY>> Voitontie 12, 02820 ESPOO PUH: 09-855 8035, 0400-812535 avoinna: ma-ke 13.00-20.00 to-pe 10.00-17.00 vuventtiili EC moottoria, Sisu -57 osia: ohjauslaitteita, vaihdelaatikko, kytkinasetelma, laturinja startinosia, 2 kpl ehjiä CAV releitä, tankki, Scania 56-110 osia: kompressori, käsijarrukelloja, 56 alusta akseleineen, käsijarrun limppu, ilma, 110 2 kpl maskeja, 111 maski, jäähdytin, 2 kpl sivuikkunoita, linja-auton hyAJONEUVOJEN VERHOILUTYÖT Grips Garagen verhoomo toteuttaa museoja klasikkoajoneuvojen verhoilutyöt laadukkaasti pitkän kokemuksen tuomalla varmuudella ja luotettavuudella
kuv a 25 Heinkel Tourist 103A2 -65 MR-katsastettu, entisöinnin jälkeen ajettu 1774 km, säilytetty tallissa, mukaan korjauskäsikirja ja osia, VW LT Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 68 28/05/2019 15.06. auranen@gmail.com Jyväskylä. irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun . määräaikaistilaus 12 kk . Helalantie 11, 21800 KYRÖ (02) 533 2686 info@sporttiauto.com räinen valkoinen vaihdekepinnuppi. Auranen 040-3638696 lauri. 68 . osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 201__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. kuva 24 Bedford J2 -66 MR-katsastettu, ajettu 82 tkm, 1 omistaja, uudet renkaat, 5500€. Kytkimen työsylinteri, Ford Anglia uusi suojakumi, pyyhkijän varret. Hänninen 040-1939355 Hämeenkyrö. -UUTTA: Moottorien dynaamiset tasapainotukset. lahjaksi . muutan tilaukseni kesto/määräaikaistilaukseksi . Triumph Herald 1200 -67 ei rekisterissä, ruosteeton, 900€, Triumph Herald 13/60 lähes kaikkia purkuosia. Hänninen 040-1939355 Hämeenkyrö. kuva 23 DKW F11 Junior -62 hyväkuntoinen projekti, mittarilukema 17 tkm., kaikki osat löytyvät, varaosia paljon. Senior Mobilisti . -Osat ja tarvikkeet suorituskyvyn parantamiseen, myös asennettuina. Ketonen 0503559436. Salminen 044-3426821 Nurmijärvi. autot ovat intohimomme entisöinnit, korjaukset, myynti, välitys puh. . Kytkimen työsylinteri, Ford Anglia uusi suojakumi, pyyhkijän varret. Nieminen 044-9122600 Vihti. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE Täyden palvelun virityspaja -Moottorien säädöt ja mittaukset dynamometrillä. kestotilaus* . 09-272 7100 Fax 09-2727 1027 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. Mobilisti 4/19 Tilaan ___ / ___ 201__ alkaen Mobilisti . Sällman 050-4065703 Espoo. itselleni . 040 900 6030 www.trianglemotor.com FIAT 124 SPORT SPIDER CS1 1800, 1978 21 000 € TUTUSTU MYYTÄVIIN AJONEUVOIHIN: WWW.TRIANGLEMOTOR.COM avo, Austin Westminster A110 Automatic -65, MB 240D automatic -80, Volvo T31 -56 tarktori, mukaan kyntöaura ja puskulevy, Saana-Trailer -73 telttaperävaunu. Projekteja: Cadillac Sedan De Ville -59, Ford Galaxie 500 Sunliner -62 TRIANGLE MOTOR CO
Suomalainen 0500-415669 heikki.o.suomalainen@gmail.com Projekteja: Cadillac Sedan De Ville -59, Ford Galaxie 500 Sunliner -62 avo, Austin Westminster A110 Automatic -65, MB 240D automatic -80, Volvo T31 -56 tarktori, mukaan kyntöaura ja puskulevy, Saana-Trailer -73 telttaperävaunu. auton simpukka, kirjallisuutta: ostajan käsikirja Escort -68, ohjekirjat Volvo 142/144 -71, 240 -83, 244 -77, Lambretta Cometa/ Luna/Vega instructions for repair shops, VW service addresses -91, Gilera Runner FX käsikirja, Heinkel Tourist 103A2 korjauskäsikirja saksaksi. kuva 27 Opel Rekord Olympia 1,7 -63 lähes alkuperäinen, katsastettu, ajettu 99 tkm, ajokuntoinen, pientä laittoa, historia tiedossa, 2950€. Toyota Corolla 1100 -69 kokonainen, lattiamatot puuttuvat, vihreä, kauan ajamatta, mukaan paljon uutta ja käytettyä osaa, mm. Kasper 0440-874000 tero.kasper@gmail.com Nummela. Mobilisti 4/19 . Myllyniemi 0400-503698 Ilmajoki. Sällman 050-4065703 Espoo. moottori, paljon renkaita, 1000€. Austin, Austin-Healey, Bentley, Daimler, Jaguar, Land Rover, Lotus, Morris, MG, Range Rover, Rover, Rolls-Royce, Triumph Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 69 28/05/2019 15.06. 69 28/Transporter niskatuet ja ratti, 30-luvun. Myöhänen 0500-895627 Kuopio. Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa | myynti@gripsgarage.com | +358 10 292 7420 BRITTIAUTOJEN VARAOSAT KLASSIKKOMALLIEN VARAOSAT, VOITELUAINEET & TARVIKKEET Mm. Osia: Ford Cortina uudelleen kennotettu GT jäähdyttäjä, ylävesiletku, kunnostetut Lotus 5,5×13 peltivanteet, -69 mustat oviverhoilut ja takapenkin päädyt, 63-66 osia runsaasti, Cortina/Anglia hyviä pölykapseleita, Anglia 59-68 ulkopuolinen varapyöräteline, Taunus MK I -75 etuja takavilkunlasit, Fiat Twin Cam 2.0 kunnostettu moottori. kuva 26 Sunbeam Rapier IV Coupe HT -65 MR-katsastettu, Suomi auto, alkuperäiskuntoinen, hyvin toimiva, katsastettu. Pirkonen 050-5216880 veke.vap@ gmail.com Vääksy
Willys STW -55 projekti, seissyt lämpimässä, Opel Rekord 4 D 1700/2540 -63 projekti, seissyt lämpimässä, kotelosuojattu, PeuHinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. Mäenpää 040-5381185 turo4@ luukku.com Lahti. Juovanen 0440996662 a.juovanen@gmail.com Aura. kuva 41 kuva 42 Zündapp KS125 Sport -73 vähän käytetty, ollut rekisterissä, ajettu 335 km, 2800€, Moto Morini 125 Cross Country -72 1-sylinterinen 4-tahti kansiventtiilimoottori, koemielessä maahantuotu, ajettu 1517 km, pintaruostetta, ei puhkiruostumia, takavalo, sivukotelot, akkuteline ja työkaluboksi tallessa, hyvä aihio, 250€. Aaltonen 045-2661889 bellett@luukku.com Luvia Ford 15M -67 käyttämättömäteetulokasuojat pohjamaalissa. Fiat 600 uusi etupuskuri tehtaan Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 70 28/05/2019 15.06. kuva 40 Fiat 124 Spider -78 teknisesti toimiva, hyvät renkaat, uusi katto mukaan, helppo MR. Karko 0405360542. takalasin kromikehys, takapuskuri, takaluukku ja -ovi, ym., Saab 99 vararengas, Toyota vanne, rattiin äänimerkinpainike. 70 . MB 50-89 osia: mm. Harmaa Ferguson -56 bensa-petroli, 3200€, Scania 50 MR-katsastettu, vaihtolavalaitteet, ajettu 65 tkm, 15800€, Autobianchi Giasdiniera 500 -74 katsastettu, 9800€. Rautavuori 0400-411449 esko.rautavuori@kolumbus.fi Järvenpää. Murtomäki 045-6950940 Sastamala. Lång 050-3848825 Mikkeli. 220 ruiskumoottorinlohko Ponttoon ja W111, W115 ovia, lokasuojia, ym., W136 mittareita. konepellit. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com Old Cars World Oy 1977 MGB Roadster 5500 € 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1968 MGB GT hyväkorinen Kalifornia-auto 5900 € 1970 Fiat Racer 850 3900 € 2000 Pontiac Trans-Am avo 15800 € 1973 Dodge Charger SE 400V8 13500 € 1977 Triumph Spitfire, hyväkorinen projekti 4900 € 1988 Rolls-Royce Silver Spirit II 19500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € Katso lisää autoja: www.oldcarsworld.com Yka?n ilmo_219.indd 2 22/02/2019 10.41 geot 305 GLD -81 moottorivaurio, tupakoimaton, 1 omistaja, historia tiedossa, seissyt lämpimässä. Bärling 045-1383316 Lahti. MB W123 osia: mm. osaa, Bosch 5A11548 K 8253 halogen lisä-/ojavalo?, hyväkuntoinen kromi ja lasi, 50€. Lindell 0400-5550132 Porvoo. Bellett 65-67 osia: hyvät lampunkehykset 2 kpl, etuparkkilinssit, tuulilasin pesulaitteen käsipumppu, nupissa S kirjain, oikea kunnostettu etujarrusylinteri, alkuperäinen tunkki, polttoainesäiliö, ym. Mobilisti 4/19 kuva 35 kuva 36 Sunbeam 900 -69 MR-katsastettu, Daimler Sovereign 2,8 -70 MR-katsastettu, Opel Vectra A21 -88 hyvä tekniikka, siisti sisusta, MR vaatii alustan peltitöitä ja maalauksen, 30-luvun Chevrolet
Mobilisti 4/19 . (02) 238 5775 Pääsylippu 4,(museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään) Turun Seudun Mobilistit ry email: mobiilimaki@tsmry.. Su 2.6.2019 klo 8-15 Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5, Turku Myyntipaikkavaraukset Puh. Mopedin osia: Simson uutta: kytkinlevyt 30€, eturatas, 20€, Tunturi City Morini uusi kytkinrumpu, 10€, Helkama Mini GT -67 penkinaihio, 10€, lampun kromikehikko, 30€. 220 ruiskumoottorinlohko Ponttoon ja W111, W115 ovia, lokasuojia, ym., W136 mittareita. 4100€/ tarjous. (02) 238 5775 www.tsmry.. Kortelainen 046-9084087 reiska14@hotmail.fi Juuka. Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 71 28/05/2019 15.06. Mäkelä 050-5843205 anttioj.makela@gmail.com Salo. kuva 43 Volvo 164 -75 automaatti, melko hyvä, ajokuntoinen, ajettu 255 tkm, seissyt kuivassa tallissa, 3 rengaskertaa vanteineen, vetokoukku, alkuperäinen Volvo radio, ym. MB 50-89 osia: mm. Silen 0400-805115 mauri.silen@phnet.fi Levanto. Teemana JAWA 90 vuotta www.tammob.com paketissa, 100€. 71 Turun Seudun Mobilistit ry Hitsarinkatu 5, 20360 TURKU Puh. email: mobiilimaki@tsmry.. Turun Seudun Mobilistit ry email: mobiilimaki@tsmry.. Karko 0405360542
Sähköposti: helpdesk@yourex.se Puh (09) 4245 0205 TUT UST U UUT EEN VER KKO KAU PPA AM ME www .you rex.fi SIS ÄL TÄ Ä AL V:N 90-600-3025 90-600-3073 Generator 12V-65A GE-7127 Generator 12V-63A GE-7509 Generator 12V-60A DP 90-620-3005 Generator 12V-30A GE-7058 Generator 12V-60A ST-3115 ST-3124 ST-3257 Passar: Volvo – flera modeller Passar: Volvo – flera modeller Passar: VW – Veteranmodeller m.m. Opel Kadett B -72 merkkejä 3 kpl, Opel musiikkia, C-kasetti, yhteensä 20€, 12-15” alumiinivanteita, YJRacingin kirjoja ja lehtiä. Passar: Ford USA – flera modeller Passar: GM, Chevrolet – flera modeller Passar: Chrysler/Dodge – flera modeller Passar: Ford USA – flera modeller Passar: Ford USA – flera modeller Passar: Chrysler/Dodge – flera modeller ST-3510 91-484-0127 EFEL 06000 Passar: GM, Chevrolet – flera modeller Passar: flera engelska bilmodeller och traktorer Passar: Albin/Marin, Volvo Penta/ Marin – flera modeller Generator 12V-55A Startmotor 12V, 9k Startmotor 12V-1.5kW Startmotor 12V Startmotor 12V Dynastart 14V-0.9kW Startmotor 5”cc 12V 147,31€ 184,51€ 159,71€ 111,35€ 172,11€ 147,31€ 333,31€ 148,55€ 196,91€ 148,55€ 148,55€ 293,63€ kuva 44 kuva 45 Datsun 240 Z -72 MR-katsastettu, vähän ajettu, huoltoja korjaustoimenpiteet kirjattu, 24000€, Citroen 2 CV 2 omistajaa, ajettu 48 tkm, alkuperäinen maalaus ja tekniikka, ei hitsattu, uutena ruostesuojattu. Suomen Pohjois-Korean suurlähetystön, 18000€/ vaihdossa ehkä jotain kivaa. Gube 0400-404960 jgube8@gmail.com Kauniainen. Uutela 0400552800 mattiuut@gmail.com Kotka. Myyjille sisäänpääsy klo 6.00 alkaen. www.yourex.fi Laaja valikoima autosähköalan varaosia autoihin, kuorma-autoihin, veneisiin ja koneisiin. 1973 MG MGB GT, Suomi-auto hyvällä historialla, MR, 13900€, Grips Garage Oy, Vantaa, 050-3420686, www.gripsgarage.com MB 280 SL -80 MR-katsastettu, entisöity, ruosteeton, ajettu 276 tkm, automaatti, kovaja kangaskatto, Becker Europa, alkuperäinen Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna sunnuntai 7.7.2019 klo 8-15 Tervetuloa kaikki myyjät ja ostajat Ahveniston moottoriradan perinteiselle rompeja kirpputorille! Pysäköinti radalla. Johansson 040-3263511 Ruotsinpyhtää. ilmaiseksi Myyntipaikat (käteismaksu) · parkkiruutu: 20 euroa · 2 parkkiruutua: 30 euroa Ei elintarvikemyyntiä, ei ennakkovarauksia. Opel Kadett B -72 merkkejä 3 kpl, Opel musiikkia, C-kasetti, yhteensä 20€, 12-15” alumiinivanteita, YJRacingin kirjoja ja lehtiä. Johansson 040-3263511 Ruotsinpyhtää. MB 260 S -89 ajettu 229 tkm, täydellä huoltokirjalla, ex. Perälä 0400-879239 jussipp@gmail.com Helsinki. kansiremontti, 6300€. kuva 46 Buick Park Avenue -79 MR-katsastettu, 1 omistaja, hyväksytyn tarjouksen perusteella. Harrasteajoneuvoparkki ja paljon muuta nähtävää! Tapahtuman järjestävät Hämeen Mobilistit ja Ahveniston Moottorirata www.hameenmobilistit.fi Sisäänpääsymaksut (käteismaksu) · henkilölippu 5 euroa · moottoripyörä 5 euroa · perhelippu (lapset alle 16 v) 10 euroa · auto matkustajineen 10 euroa · harrasteajokit yli 30 v. Kahvioja ruokailupisteet. kuva 47 MB 280 SE -79 ajettu 280 tkm, hyvät kromit, hieno sisusta, sähkökattoluukku ja -lasit edessä ja takana, etulokasuojat ja helmat vaihdettu, katsastettu, 4200€. Mobilisti 4/19 kuva 65 kuva 66 VW Caddy -86 1,6 bensa, MR-katsastettu, siisti, ajettu 69 tkm ajettu, huollettu, jakopää tehty, uudet jarrut, ym., alkuperäinen valkoinen lavakate mukaan, 3800€, MB 190E -85 W201 2,0 bensa, automaatti, MR-katsastettu, siisti, ajettu 181 tkm, huollettu, paljon uutta osaa, juuri tehty mm. Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 72 28/05/2019 15.06. Värtö 040-5031107 mikko.varto@ iki.fi Helsinki. 72 . Kokko 040-7098165 txt viestit Helsinki
Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 73 28/05/2019 15.06. MB 280 SL R107 Roadster -85 5-vaihteinen manual, MR-katsastettu, Suomi auto, 1 omistaja, entisöimätön, alkuperäinen, alkuperäiset kilvet, huoltohistoria uudesta saakka, kovaja pehmeä katto, RST putkisto, puinen ja alkuperäinen ratti, uudet Vredestein Classic renkaat, ei vaihtoa. Helminen 0400-440838 mercon@netti. fi Tampere. Nurmi 050-5693437 Riihimäki. 73 väri, musta nahkasisustus, mustat matot, kaikki juuri uusittu, Classic Data 3 luokka, 17300€. Juntunen 0400-806750 Huittinen. Palin 0400-130319 Pyhtää. Mobilisti 4/19 . Ahvenanmaan maaherran, tekniikka paikallaan, peltitöitä tehty, 2 kpl Fiat 126 -76 toinen kunnossa, rätti kattoluukku, toisessa pientä laittoa, Buick 2D HT -51 projekti, lasipuhallettu, happovärissä, toimiva tekniikka paikoillaan. Miettinen 0405821971 heikmiet@gmail.com Kuopio. kuva 71 Citroen BX GTI 1,6 projekti, osiltaan täydellinen, melko siisti, mukaan TRS varaosa-auto, 450€/tarjous. Salminen 0400-241784 pasi68. Laine 0400227306 iltapäivisin Turku. Hämäläinen 046-5913640 Joutseno. Mitsubishi uusi bensatankki, 50€, Renault uusi vetoakseli, malli ei tiedossa, 50€. Purkuosia: Opel Kadett A/B, Ford Granada MK II, Cortina MK II, Anglia, Mazda 818, VW Kupla, ei tekniikkaa, moottorit: Datsun 100A, Sunbeam Aveanger, Renault 5, Fiat 850, uusia osia: jarrupaloja, kärkiä, kytkinlevyjä, ym., korinkorjauspalat Honda Accord/Civic 73-82, Datsun/Nissan lähinnä 80-luvulta. salminen@gmail.com Jämsä MB 500 SEC -86 automaatti, MRkatsastettu, kattoluukku, ilmastointi, sähköpenkit ja-ikkunat, säilytetty tallissa, hyvä. Koivumäki 050-9189163 hannu.koivumaki@kolumbus.fi Ylihärmä. kuv a 70 MB 190 -83 MR-katsastettu, hieno, 3700€, Fiat 130 -75 projekti, ex. 1981 Rolls-Royce Silver Spirit, siisti ja ryhdikäs, MR, 19800€, Grips Garage Oy, Vantaa, 050-3420686, www.gripsgarage.com VW Golf 1,6 CL MK 2 -85 saa rekisteröityä ilman laittoa museoautoksi, ajettu 300 tkm, hyvä maalipinta, talvet lämpimässä tallissa, katsastettu, 1500€. Vilagi 040-5818498 Sastamala. Audi 100 CC -86 ajettu 450 tkm, varaosiksi tai projektiksi, 800€. Wikström XA, YA, XB, YB moottorin sylinteri, täydellinen sylinterinkansi, venttiilit varusteineen
kuva 83 Royal Enfield Lightweight 26” naisten polkupyörä, patinoitunut, 250€. kuva 81 10 kpl 60-luvun Mobiloil öljypurkkeja, osa avaamattomia, 40€/kpl. Lindgren 0400-903788 petri.lindgren@luukku.com Iitti. Hämäläinen 040-6897590 jussi.hamalainen.private@gmail.com Hämeenlinna. com Lohja. Kirjallisuutta: Hillman Minx de Luxe -61 käyttämätön käsikirja, mukaan suomenkielinen käännös, 40€, Austin Healey Sprite käsikirjakopio kansiossa, 25€, Austin Haley Sprite ja MG Midget MK1 varaosakirjakopio kansiossa, 25€, Ford Thunderbird -64 Shop Manual, käyttämätön, 30€. Nurmi 040-5420484 Kouvola. UAZ 2,4 -95 ex. 09-855 7178 Kirjoja: Chevrolet 29-37 henkilöja kuorma-autojen huoltokirja suomeksi, 50€, Austin 2WA, WA; SWA -52 kuorma-autojen käyttöja huolto-ohjeet suomeksi, 20€, Triumph 1200 1st Edition omistajan korjaamokirja englanniksi, 30€. Valkama 0500-650143 k.valkama73@gmail.com Kokkola. MB 300 CE Sportline -92 ajettu 172 tkm, ruosteeton, hyvät varusteet, ilmastointi, sähköpenkit, ym., huollettu, siisti, 9999€. Kara 0500-160177 tomikara1@ gmail.com Lapua. MB 180 meridiesel ja ZF sähköohjattu laatikko, mukaan vannasputki, potkuriakseli 30 mm/2,5 m, potkuri, kyljessä numerosarja MB 6360110801, tarjousten perusteella/vaihto johonkin mielenkiintoiseen. kuva 82 Datsun 100A alkuperäinen Clarion nuppiradio, ei kaiutinta, testattu, 100€+lähetyskulut. Yli-Piipari 0400-563928 matti.ylipiipari@pp.inet.fi Kauhajoki. kuva 96 Ford Bronco -90 5 h. henkilöauto, bensiini 5,0 V8, 188 hv, 4-vaihteinen, 4×4, napalukot edessä, voimanulosotto, ABS jarrut takana, omamassa 2100 kg, 3950€. Lakka 0400585625 tapiiri@pd.inet.fi Kouvola. Automobiili lehtiä, täydelliset vuosikerrat 00-18, Hyrysysy-Menolainen lähes täydelliset vuosikerrat 84-99, tarjousten perusteella. Ikonen 0403224243 ikonen.kpj@gmail.com Jyväskylä. Valkonen 0400-810809 Vantaa. Mobilisti 4/19 …JO VUODESTA 1979 VUODEN 2019 AJONEUVOMUSEO Espoon Automuseo Bodomintie 35, 02740 ESPOO www.espoonautomuseo.com info@espoonautomuseo.com p. Honda Prelude -82 13" alkuperäiset vanteet, myös Accord/Civic, 5 kpl, 1 käyttämätön, suorat, ei kolhuja, ei keskiökuppeja. Nurmi 044-0333008 koti.nurmi@gmail. Blaupunkt Frankfurt autoradio stereo 70-luvun autoihin, huollettu, eri automalleihin ja -merkkeihin. Sjöman 0400-271464 Rovaniemi. Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 74 28/05/2019 15.06. Laakkonen 0400-653723 p.laakkonen@pp.nic.fi Joensuu. armeijan, hyvä tekniikka, perät sekä vaihteisto kunnossa, 1500€. Tikkanen 0400434017 Mäntsälä. Volvo 960 A 3,0 -95 farmari, siisti, tummansininen, ajettu 300 tkm, ruosteeton, kaikki varusteet, mukaan 2 kpl varaosa-autoa, 3,0 hyvillä osilla, 2,5 ajokuntoinen, vain kaikki yhdessä, 3500€/tarjous. 74
Uusimman teknologian Nanodrive-öljyt tämän päivän autoihin. MC1600: Monikäyttörasva jarruihin, kestää lämpöä, ei jähmety pakkasella, ei vahingoita kumiosia, kestää vesija suolasumutusta. Tilaa tuotteet www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää: kurki-suonio@kolumbus.fi tai +358 50 523 8951 Senior-työpohja_20032014.indd 2 6/8/17 11:21 AM LK ja LT -mainossivu.indd 83 8/22/18 10:45 AM Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 75 28/05/2019 15.06. MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Mobilisti 4/19 . Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. RESURS: Moottorin ja voimansiirtolaitteiden kunnostusaine toimii osia purkamatta, Vähentää kitkaa, pienentää kulumista, parantaa taloudellisuutta. Saatavana valmiina moniin autoihin. Voidaan teettää mittojen mukaan. TRAKRITE: Edulliset pyörien suuntauksen testauslaitteet. Harrastajaystävällinen hintataso. HICLONE: Pyörrekiihdytin parantaa moottorin sylinterintäytöstä, lisää tehoa ja kiihtyvyyttä, vähentää kulutusta. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. GASTESTER: Pakokaasutesteri kaasuttimien säätöön ja testaukseen. Pa lv el un ta rj oa ja t: Lä hi Ta pi ol a Ke sk in äi ne n Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t TULOKSET PUHUVAT NYT! EVANS: Vedetön jäähdytysneste, kiehuu vasta 180º C, ei jäädy, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Kysy myös Colortune-testitulppaa lasi-ikkunalla. 75 Aina matkasi varrella! OULU Oulun automuseo KARSTULA Wanhat Wehkeet KUOPIO Kuopion automuseo PIETARSAARI • JAKOBSTAD Pietarsaaren moottorimuseo • Jakobstads motormuseum VAASA Vaasan autoja moottorimuseo LIPERI Ylämyllyn wanha automuseo Automuseo Myllyn vanhat autot PETÄJÄVESI Keski-Suomen tieliikennemuseo LAVIA Linja-autoja koriteollisuus museo Lavia Oy UUSIKAUPUNKI Uudenkaupungin automuseo KANGASALA Mobilian autokylä Vehoniemen automuseo SASTAMALA Kotajärven autoja traktori museo ESPOO Espoon automuseo MÄNTYHARJU WHD automuseo LAHTI Suomen moottoripyörämuseo ASIKKALA Antin automuseo LAPPEENRANTA Etelä-Karjalan automuseo TUUSULA Tuusulan automuseo SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. MC1000: Metallia pinnoittava rasva laakereille ja liukupinnoille. PULSTAR: Pulssisytyttimille pienempi kulutus, parempi teho, puhtaammat päästöt. MILLERS OILS: Aikakauden vaatimusten mukaiset yksiasteöljyt ja moniasteöljyt klassikkoajoneuvoihin. ITG: Öljyttävä avosoluvaahtosuodatin on pestävä
Fiat 131 Mirafiori Farmari, kaiken kuntoiset, Peugeot 404 ehjä kuljettajanistuin, myös muita osia. com Saarentaus. FSO/Polski Fiat kaikkia ja kaiken kuntoisia osia, myös koko auto. Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 76 28/05/2019 15.06. Särösalmi 040-5588631. Palin 0400-130319. Karko 040-5360542. Vilppula 0400-144019 jussi.vilppula@gmail. Ristola 040-5252332 vesa.ristola@ gmail.com Helsinki. Isuzu Bellett -65 osia: moottorin kannentiiviste, imu-/pakosarjantiiviste, raidetangonpää, takajarruletkut, vaihdelaatikon stefa, siistikuntoinen etukangasmatto, hyväkuntoinen 3-runkolaakerinen moottori. kuva OST1 Chrysler Newport 2D HT -70 oikean takahelman koristelista. Laivanen 050-5541038 kauko.laivanen@lanciaclubfinland.fi kuva SEK1 Selvitän Mercury Monterey -63 omistushistoriaa noin vuosilta 6378, vanhin tiedossa oleva rekisteri ZNU-65, oletettavasti uutena Uudellemaalle rekisteröity. Kangas 050-3285207 olli.i.kangas@gmail.com Kauhava. Aaltonen 045-2661889 bellett@luukku.com Camaro -95 vanteet, mieluiten alkuperäiset 17", jako 5×4,75/5x120,65 mm, leveys 7-8,5". mittari -37, Ariel 500 ja 1000 ja Triumph Trident osia, myös muitakin. Mattila 0400-511063 risto.mattila@mecaworks.fi Kuvan mukainen vetoauton peili tai pelkkä varsi. 76 . Mobilisti 4/19 OSTETAAN Mobylette AV 44 mopon molemmat sivupellit, värillä ei väliä. Annetaan tarvitsevalle: Austin A60/ A55 Cambridge tuhkakuppi ja Suzuki GT380 Service Manual. Laakso 050-3829356 freebird131@ hotmail.com Zündapp KS 750 projekti, osia 615xxx PV projektiin, MB 220 W180 osia, HD osia: mm. Kylänpää 045-6137500 m.kylanpaa@ hotmail.com Virranjakajan osaluettelo. Toivonen 050-5907077 vilma.toivonen@gmail.com Lancia autosoitin ADM 838 ollut alkuperäisenä ainakin Lancia Kappassa, takana pyöreä moninapaliitin, josta linjatason lähtö takakaiuttimien lisävahvistimelle
Cars and Coffee, Jenkkiautocruising | Ace Corner, Lahti 10.8 VW BugNic #27 | Badhusparken Mariehamn | Järj. Kansallinen museoajoneuvopäivä 8.6. www.hhaky.net Tiistain vapaamuotoinen kokoontuminen | Bembölen kahvitupa, Espoo | 18:00 | www.autohistoriallinenseura.fi Kuun ensimmäisen perjantain vapaamuotoinen kokoontuminen | ABC Alajärvi klo 19:00 Porschet joka tiikon to | Mersut joka kuun toinen ma | Minit ja britit joka kuun viimeinen ke | Ace Corner, Lahti Katso Ace Cornerin tapahtumat osoitteessa http://www.ace-corner-finland.fi/kalenteri/ Ilmoita tapahtumastasi: toimitus@mobilisti.fi / 09-272 7100 (tiedot sitoumuksetta) TAPAHTUMAKALENTERI 2019 Ilmoita tapahtumastasi! toimitus@mobilist i.fi (Huom. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät | Saukontie 23, Oulainen | Weteraanikonepäivät.fi, Jouni Aitto-oja 0500 282562 5.-6.7. Koot: S, M, L, XL, XXL ja XXXL Tilausnro: 65-115 Hinta 20,20,Mobilisti 4/19_Mobilisti 21.5.2019 12.47 Siv Ostetaan ja myyda?a?n 419.indd 77 28/05/2019 15.06. Puh. tiedustelut 15.4.2019 mennessä scandv8@earlyfordv8.no 5-7.7. Ålands VW-Klubb. Valtatie 8 Romutori | Laitila | www.laitilanromutori.fi 15.6. Gildan laatua. Kurvaa Kangasalle -kokoontuminen | Mobilia & Vehoniemi klo 11alkaen | www.mobilia.fi 8.6.Kankaanpää Custom Show | ( Reiman alue) Kankaanpää | Viereisellä urheilukentällä rompetori | Tied. Vanhojen kulkupelien kokoontuminen | Lammin Kirkkokallio, 16900 (Mommilantien ja valtatie 12:n risteyksessä) | 045 110 7140 Seppo K 26.-28.7. HAK ry:n Kulttuuriajo 2019 SAHK ry:n 60. Musta paita. Suomen Volvo-kerhon kesäpäivä | klo 10-15 | Mobilia, Kangasala | Kuulumistenvaihtoa, peräkonttimyyntiä | Lisätietoja puh. Evoralli Evo-moottorisille 1984-99 | Pyhäranta Camping | lisätiedot: Facebook/Evoralli TOISTUVAT TAPAHTUMAT KESÄKAUDELLA Tiistain vapaamuotoinen kokoontuminen | Bembölen kahvitupa, Espoo | 18:00 | www.autohistoriallinenseura.fi Kuun ensimmäisen perjantain vapaamuotoinen kokoontuminen | ABC Alajärvi klo 19:00 Stadin Cruising | Kuun ensimmäinen perjantai | Malmin Lentoasema, Kauppatori, Helsinki Mobilistit perjantaisin, prätkät torstaisin | 16-19, Tyrväänkylän kahvila, Sarkiantie 422, 38210 Sastamala. 27. (09) 449 801 Varastomyymälä avoinna: Ke 17-19, La 10-14 aviationshop.fi Ilmailun tavaratalo Apollo 11 50 vuotta juhlapaita Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta Apollo 11 laskeutumisesta kuuhun. Suur-Saimaan Ympäriajo | Mikkeli | www.mikkelinmobilistit.fi & www.ekva.fi 29.-30.6. 28–30.6.Valtakunnalliset Veteraanimopedipäivät | Asikkala Vääksy Hotelli Tallukka | www.samoha.fi/vvmp 29.6. Rompetori & Klassikkoskootterit kohtaavat | Virkkalan kalkkitehdasalue, Lohja | Kenneth Lemström, 050 320 8484, www.autohistoriallinenseura.fi 8.-9.6. Oldtimer Run | Mikkeli, Visulahti |www.oldtimerrun.info 29.-30.6. Hälläpyörämarkkinat, rompeja kirpputori | Hämeenlinna, Ahveniston moottorirata | www.hameenmobilistit.fi 16-18.7 DDR-ajoneuvot kokoontuvat | Karstula | www.warreteam.com, Riku Kukkonen 0400-142568, Kari Palokas 040-5951554 13.7. Vanhojen kulkupelien kokoontuminen | Lammin kirkkokallio, 16900 (Mommilantien ja valtatie 12:n risteyksessä) | 045 110 7140 / Seppo 15.6. Sorsakosken Rompetori ja Wanhat Wehkeet | Sorsakoski | www.sorsakoski.fi 8..-9.6. Naisten automobiiliajot | Piippuaukio, Forssa 9:30 alkaen | www.naistenautomobiiliklubi.fi 24.7.2019 Raurasta tehryt -konetapahtuma |Lavian tori, klo 17 alkaen | Risto Kukkula 0400 723223 27.7. Etelärannikon ajot | Fiskarsin tori, klo 10 |Benny Silfver, 0400 586 559, bennysilfver@gmail.com, www.autohistoriallinenseura.fi 27.7. 100 % puuvillaa. 27. 0500-593489 8.6. Mobilisti 4/19 . 0400 622422 7.7. Forssa Pick Nick | Pilvenmäki, Forssa | www.pick-nick.com/ 10.8. | Järj. 040 716 7659, www.kymenautomobiilikerho.fi 21.7. Big Wheels & Savo Vintage | Pieksämäki | www.bigwheels.info 20.7. Perinteiset rompepäivät | Tempotalli, Kauhajoki | Suupohjan Mobilistit ry 29.6. Pohjoismainen Ford V8 kokoontuminen | Hortenissa, Norjassa. valtakunnallinen Retkeilyajo | Backaksen Kartano, Vantaa | www.hak-ry.fi, tai puhelimitse Tapani Lahtivirta 040 722 4754, Pekka Äijö 050 557 3888 15-17.6 Megaromppeet Iisalmessa | Iisalmi | Paikkavaraukset: Usko Väisänen. Pienet arkiautoklassikot kohtaavat | Ilmatorjuntamuseo, Tuusula, www.autohistoriallinenseura.fi 29.6. SSAH-toritapahtuma | Salon tori, 17:00 alkaen | buikkipena@gmail.com 5-7.7. Malax veterantraktor | klo 10-17. Suomen Kääpiöautoyhdistys ja Svenska Mc-bilklubben. Cars and Coffee, Jenkkiautocruising | Ace Corner, Lahti 20.7. Marinat ja muut parjatut britit (ex-Morris Marina-kokoontuminen) | Top Camping Vaasa | 040-7713838 3-4.8 EuroFord Nordic 2019 | Badhusparken, Maarianhamina | Ford Classic & Motorsport Club. Karkkilan rompetori | Karkkila | Luotiracing 0405387145 14-16.6 VW-Weekend #8 | Hovimäki Camping Somero, Hovimäentie 28, Hirsjärvi | Classic VW Club Finland ry | 040 753 4526 14-15.6. 4.8. Info: 0400-859619. International Indian Rally 2019 Finland | Ellivuori, Sastamala | www.indianmotorcycle.fi / ELOKUU 2.-4. Info: 0400-859619 9.-11.8. vuosiajokokoontuminen | Hotelli Anttolanhovi, Hovintie 224, 52100 Anttola | lisätietoja Hannu Teivaala 0400 412 555 3.8. www.moottoriklupi.fi 14.-15.6. 77 KESÄKUU 8.6. Restauranta-markkinat | Teivon ravikeskus, Tampere | www.tammob.com 6.7. 0505269153 16.6. järjestys: päivä, tapahtuma, paikka, yhteystiedot) Kajanuksenkatu 12, 00250 Helsinki Puh. Ribäcksvägen 4, 66140 Övermalax | Lisätiedot: Håkan Stenfors 050-5525399 tai www.malaxveterantraktor.fi 20.7. Kemiön traktorikavalkadi | Kemiö, klo 11.00 17,00 | fredriksson.diana@gmail.com 6.7. Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla | Kouvola, klo 9-15 | Jouko Peri, puh. Savonlinnan retkeilyajot | Savonlinna | www.savonlinnanretkeilyajot.fi 8.6. Suur-Jämsän Perinnepäivät & Ajot, Pomona, Jämsä. Info: 044-5235603. Kopteri British Bike Day | Ace Corner, Lahti HEINÄKUU 3.7. Rompemarkkinat | Oulun Automuseo | Tiedustelut: sihteeri@oulunautomuseo.fi<mailto:sihteeri@oulunautomuseo.fi 8.6. Suuri Cadillac-juhlanäyttely & Cadillac Club of Finland 30 vuotta | Haikon kartano, Porvoo | www.cadillacclub.fi 28-30.6 Ålandsrallyt 2019 | Käringsund, Eckerö | Pohjoismainen kääpiöja mp-autojen yhteistapahtuma. 08 Borgward-Seura ry:n 34
Katsastusmies palasi toimistolleen ja soitti useita puheluita. Mobilisti 4/19 Matrasta Talbotiksi M Matra saatiin juuri ja juuri ajokuntoon edellisen lehden mennessä painoon. Pyysin korjaamaan otteessa olevat tiedot korkeampaa auktoriteettia edustavan tyyppitodistuksen mukaisiksi. Sopiessani näyttöajan konttorille ynnäilin että Matran sähkölaitteista oikean puolen sähköikkunasta ja sumuvaloista tulisi silti huomautettavaa. Sitä eivät pykälät sallineet. Se nimi tyyppitodistuksessakin lukee.” Parinkymmenen minuutin paperitöiden ajoin 40 euroa köyhempänä takaisin kotipihaan virallisesti kolmipaikkaisella Talbotilla. Katsastaa sitä ei heti uskaltanut, sillä ajovalot toimivat vain osittain, eikä moottori käynyt kunnolla. Kun autoni tuotiin maahan vuonna 2003, ei kyseistä tyyppitodistusta kuitenkaan löytynyt ja auto rekisteröitiin eri tiedoin. Asia olisi kuitenkin mahdollista oikaista autoa museorekisteröitäessä. Otin katsastajan kanssa puheeksi Matran virallisen kaksipaikkaisuuden. Katsastukseen ajaessani sumuvalot kuitenkin korjaantuivat itsekseen. Tarkalleen samanlainen auto oli 1980-luvun alussa tehdyssä tyyppikatsastuksessa merkitty kolmipaikkaiseksi. Janne Halmkrona toimitusautot419.indd 78 28/05/2019 15.05. Toisen koeajon jälkeen moottori alkoi pysyä tyhjäkäynnillä, tosin hiukan ontuvalla, kolmannella jopa jumittunut bensamittari heräsi henkiin. Se ei ollut kuitenkaan ajankohtaista. Lopulta hän kurkisti ovenraosta ja kysyi: ”Haluanko että auto rekisteröidään uudelleen Talbot-Matra Murenaksi. 78
Etupään ripustukseen löytyikin suurin osa tarvittavista vakaajatangon päiden sekä yläja alatukivarsien puslista US-Partsista ja maailmalta. Tältä osin elämä hymyilee ja kun pakosarjakin saatiin vaihdetuksi eräänä kauniina iltapäivänä, tapahtuu kaikki vielä vähemmällä puksutuksella. Aspen kulkee nyt astetta – mutta vain astetta – siistimmin ja hiljaisemmin. Rengasmelu on nykyisinkin keskeinen häiriötekijä, saati sitten metalli vasten metallia kaahatessa Toisekseen, ainakin ne kumityynyt, joita pääsee tunnustelemaan, ovat yhä ehjiä ja pehmeitä. Pallonivelien ohella rasvanippoja löytyi vielä muun muassa raidetangosta, joten operaatio ei ollut turha. Entä lopputulos alkukesän ähellyksistä. Toki ongelma poistuisi puristamalla kaikki vanha ulos, mutta minulla ei ollut hinkua hävittää huippuluokan antiikkitavaraa noin rujosti. Kimmo Koistinen toimitusautot419.indd 79 28/05/2019 15.05. 79 Pientä Hienosäätöä A spenin talvi sujui rennommissa merkeissä kuin oli tarkoitus. Valitettavasti osa F (ja M)-korin poikittaisille vääntösauvoille ominaisista ”ylimääräisistä” tukipuslista alkaa olla Aspenin osalta eläkeiässä. Luppoaikaa pyrin kuitenkin hyödyntämään varaosahankinnoilla. Alkuperäinen suunnitelma sisälsi myös aikomuksen vaihtaa korin ja apurungon väliset kumityynyt sekä vääntösauvojen vastaavat eristeet tuoreempiin. Toimenpide oli tekijälleen melko kivuton, mutta auton puolikivettyneet osat panivat kovasti hanttiin ja välillä täytyi turvautua lekan ja prässin kaltaisiin voimakeinoihin, ennen kun asiat etenivät. Voitelu tuotti hetken päänvaivaa, kun törmäsin netissä havaintoihin vanhan Mopar-kuiturasvan ja tavallisten uusien alustamömmöjen yhteensopimattomuudesta. Siinä ei sinänsä ollut mitään odottamatonta. Ajatus niiden korvaamisesta tavallista jääkiekkoa kovemmilla uretaanilimpuilla ei houkutellut. Ohjaus on vakaampi kuin koskaan ja kilometrit taittuvat entistä huomaamattomammin. Alatukien osalta asennusta päätettiin lykätä vielä tuonnemmas mekaanikon aikatauluongelmien takia, mutta ylätukivarsien ja vakaajan päätypuslat saatiin vaihdettua. Siksi päätänkin katsauksen vanhaan detroitilaiseen toteamukseen: So far so good. Vaihtoehtona olisi ollut umpialumiinisia tai -teräksisiä. Se hoitui ST Motorsilla Espoossa ja homma kruunattiin vielä alustan voitelulla. Metallipuslat ovat ehkä jonnekin Kalifornian silkkiteille sopiva ratkaisu, mutta routa-Suomen karkeilla kärrypoluilla silmälasit todennäköisesti tärisisivät alas kuljettajan kärsältä. Aspen haluaisi selvästi niellä taivalta enemmän kuin ehdin sen kanssa pelata. Se sai nivelrikkoisen allekirjoittaneen luopumaan kaikista isommista operaatioista kesää odotellessa, eivätkä luottomekaanikko Jonni Enqvistin loputtomat kiireet oman kisakalustonsa kanssa auttaneet asiassa lainkaan. Säilytyspaikka osoittautui niin kylmäksi, että vielä huhtikuussakin rakennus olisi kelvannut kuumia paikkoja paenneiden lumimiesten vastaanottokeskukseksi. Ratkaisu löytyi Suomen Voiteluainekauppa Oy:n maahantuomasta LE (Lubrication Engineers) Almagard 3752:sta. Se, missä hyvän kunnon ja oikeat säädöt havaitsee välittömästi, on ajettavuus. Kun kaikki oleellinen oli tehty alustassa, koitti viimeinkin kannustava hetki hoitaa ohjauskulmien säätö lopullisempaan kuosiin. Mobilisti 4/19 . Tuo texasilaisfirman alustarasva on juoksevuuslämpötilaltaan tavallista korkeampi ja sen on havaittu tulevan toimeen miltei kaikkien muiden rasvojen kanssa. Halukkuus siihen laski kahdesta syystä: ensinnäkin ne eristetyynyt/puslat, jotka sain noihin kohtiin tilatuksi, eivät enää olleet kumia vaan polyuretaania. Niidenkin korjaaminen edellyttäisi vaihtoa luunkoviin uretaanikoppeloihin – jotakin, mihin on jossakin vaiheessa pakko myöntyä, sillä alkuperäiset tehdasosat on ilmeisesti myyty loppuun jo monta presidenttiä sitten
Käyttäjät ovat konservatiivisempia kuin suunnittelijat, eivätkä osta pyörää, joka ei näytä Bimota_tehdas.indd 80 27/05/2019 20.40. 1980-luvulla tehtaan tiloissa pistäytyi valokuvaaja Franco Rossi. Suunnittelijat ovatkin vuosikymmenien aikana kehitelleet useita ehdotuksia etujousituksen parantamiseksi. Siinä syy, miksi Bimotoissa käytettiin japanilaisia mittaristoja ja katkaisimia. Myyntimenestyksiä niistä ei ole tullut. 80 . HB1 oli siis ensimmäinen Hondan moottorilla varustettu Bimota, SB2 puolestaan toinen Suzukin voimanlähteeseen luottanut. Mobilisti 4/19 Franco Rossin Silmin Bimota Herrat Bianchi, Morri ja Tamburini perustivat vuonna 1973 yrityksen, jonka tarkoituksena oli valmistaa sarjatuotettujen moottoreiden ympärille parempia moottoripyöriä. Valmistaja käytti tuohon aikaan pelkästään japanilaisia moottoreita, vaikka läheskään kaikki tehtaat eivät moottoreitaan erikseen myyneet. Yhä toteutumatonta tulevaisuutta kuvissa edustaa prototyyppipyörä Tesi. Yleisesti etujousituksena käytetty teleskooppihaarukka on ainakin teoriassa monessa suhteessa vajavainen. Bimota myi jonkin verran pyöriä myös rakennussarjoina ilman moottoria. Yritys nimeltä Bimota aloitti puhtailla kilpapyörillä, mutta jatkoi melko pian katulaillisiin laitteisiin. Siinähän ohjausgeometria ja jopa akseliväli muuttuvat jarrutuksen ja jousituksen liikkeiden aikana. Sillä pienvalmistaja yritti tehdä jotain, jota isotkaan eivät olleet uskaltaneet. Niiden perässä oleva numero kertoi kuinka mones Bimotan malli oli kyseessä saman tehtaan moottorilla. Jälleenmyyntihinta on ollut väkisinkin korkea jos tehdas joutui ostamaan valmiin moottoripyörän saadakseen siitä moottorin. Bimotan mallit nimettiin alusta pitäen yksinkertaisella koodilla, jossa ensimmäinen kirjain merkitsi moottorin valmistajaa, toinen Bimotaa. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Franco Rossi R ossi vieraili naapurikaupungissa sijaitsevalla tehdasalueella useinkin, sillä kuvissa näkyy 1982-83 tuotannossa olleen HB3:n valmistusta, mutta myös SB5-pyöriä, jotka olivat tuotannossa vuonna 1985. Kuvissa puretaankin uusista 1 100-kuutioisia Hondista tekniikkaa asennettaviksi Bimotan HB3:iin
81 oikealta. Siinä käytettiin Hondan VF400F:n V-4 -moottoria. Yhteistä niille ovat olleet nimi Tesi ja pienet valmistusmäärät. Tuotantomalleissa ohjaus oli mekaaninen. Bimota valmisti napaohjattuja moottoripyöriä myyntiin vasta 1990-luvulla, ja ne jäivät harvinaisiksi jopa Bimotan asteikolla. Ensimmäinen prototyyppi valmistui 1983. Rossin kuvissa esiintyy kuitenkin ensimmäinen prototyyppi, jonka ohjausvälitys toimi vielä hydraulisesti. Sen pohjalta Bimotan johtaja Massimo Tamburini palkkasi miehen. Bimotan kantavana ajatuksena on ollut parempien moottoripyörän runkojen tekeminen. Tehdas väittää olevansa yhä toiminnassa, vaikka tuotanto on tiettävästi keskeytetty Sydämensiirrossa Honda CB 1100 F ja Bimota HB3. Ei vakiomallejakaan paljoa tehty, suosituin malli on tiettävästi ollut 1990-luvun SB6, jota valmistettiin toista tuhatta. Tehdas oli kuitenkin konkurssin partaalla, eikä kehitystyöhön ollut varaa. Bimotan Tesi on yksi kunnianhimoisimmista etujousituksen parannusehdotuksista. Moottorit on aina hankittu ulkopuolelta, yleensä Japanista. Insinööriksi opiskellut italialainen Pierluigi Marconi teki 1980-luvun alussa lopputyönään puhtaasti teoreettisen suunnitelman keinuhaarukasta moottoripyörän etujousituksena. SB5 oli tehtaan ensimmäinen kädenojennus käytännöllisyyden suuntaan, olihan siinä mahdollisuus myös matkustajan kyydittämiseen. Bimota teki pian myös 750-kuutioisen prototyypin ja ilmoitti ottavansa napaohjatun moottoripyörän tuotantoon vuoteen 1987 mennessä. Mobilisti 4/19 . Bimota_tehdas.indd 81 27/05/2019 20.40. SE oli valmistajan ensimmäinen sarjatuotantomalli, joita tehtiin yhteensä 101 kappaletta. Bimota on valmistanut useita erilaisia napaohjattuja malleja
Takahaarukan nivelöiminen samalle linjalle eturattaan kanssa mahdollistaa ketjulinjan pysymisen samanmittaisena takahaarukan liikkeistä riippumatta. Mobilisti 4/19 Ensimmäinen, vuonna 1983 julkistettu napaohjattu Tesi on yllättävän viimeistelty. Kytkinremonttia konstruktio ei varsinaisesti helpota. Molemmin puolin olevat painemittarit liittynevät prototyypin hydrauliohjauksen tarkkailemiseen. Bimota_tehdas.indd 82 27/05/2019 20.40. Moottorien lisäksi myös mittaristot, kahvat ja katkaisijat olivat peräisin japanilaisilta elimenluovuttajilta. 82
Rähjäyksessä oli vissi logistinen järki, sillä auto oli tarkoitus viedä Vihtiin käyttöönottohuoltoon Risto Pöyhöselle, joka oli juuri saanut valmiiksi osastollemme tulevan Ford Pilotin. Mobilistin osaston palvelutiskinä palvelee Koskisen linjan vanha Kutter-bussin keula, joka ajautui aikoinaan Janne Halmkronan omistukseen talokauppojen seurauksena. Sieltä se haettiin näyttelyn rakennuspäivänä Matti Ouvisen ajamalla Alfa-ambulanssilla, jonka paarivarustus oli siksi aikaa jätetty rakenteilla olevalle osastollemme. Tiski saapui Lahteen K. Armstrong-Siddeley Whitley on ensiluokkaisten pyöränlaakereidensa ansiosta kevyt työnneltävä. 99 TARPEELLISIA SIIRTOJA Classic Motorshown näyttelyosastot rakennetaan enimmäkseen vapaan intuition vallassa talkootöinä – niin myös Mobilistin. Siitä huolimatta toimituksellekin jää aina jotain pientä puuhaa. Koistisen ajaman täyteen kuormatun Hiace-pakun kyydissä. Kuten aikaisempinakin vuosina, suurimman osan osastollamme olleista ajoneuvoista toivat paikalle niiden avuliaat omistajat. Hese Tolosen Norton on pieni esine, jonka kuljettaminen talviseisontapaikastaan Jyväskylästä Lahteen vaati kuitenkin suunnittelua. Salamannopean purun jälkeen pikapakettiauto suuntasi takaisin Helsinkiin, josta Koistinen palasi sukkulana takaisin Konalasta hakemansa Ferrari 348:n ratissa. Mobilisti 4/19 . Nopean purun ja uudelleenkuormauksen jälkeen oli aika suunnata takaisin EteläSuomen tieverkolle, jolla eri kuljetuksemme jo etenivät tarkasti koordinoituina, kuin taitavan kapellimestarin ohjaamina. Mestari itse oli estynyt, joten Keski-Suomen avustajamme Timo Mononen improvisoi näyttelynalusviikolla Nortonin Riku Roudon moottoripyörämuseolle Lahteen. omaosasto_ja_ilolanmayrakoirat.indd 99 27/05/2019 22.41. Vasemmalta oikealle: Outi Haapala, Pia Eloranta, Nana Bremer ja Roosa Itäkannas. Jan Enqvist Aamujumppa on kaiken A ja O, sen tietää Tinttikin. Kimmo Koistisen ideoima Mobylettes-kvartetti palveli lukijoitamme iloisesti koko näyttelyviikonlopun ajan. Tänä vuonna aamu aloitettiin toimituksessa voimisteluharjoituksella, jonka tuloksena K.L.B.:n -28 Chrysler saatiin kaivettua hallin perimmäisestä nurkasta SA-Jeepin vetämän trailerin päälle
84 . Kimmo Koistinen Neljännen polven 1982-85 Toyota Celica Supra oli mallin viimeinen takavetoinen variaatio. jokimaa.indd 84 27/05/2019 18.22. 2 1 9 Romua, rautaa ja luksusta Päijät-Hämeen Mobilistien rutiinilla järjestämän Jokimaan raviradan tapahtuman ehdottomassa pääroolissa on rompe – jota oli ihan riittävästi, kiitos vain myyjille. 1 9 . Myötämielisten katseiden alle lipuneilla komistuksilla olisi täyttänyt puoli lehteä, mutta painomustetta säästääksemme poimimme mukaan vain aukean verran terästä Tokiosta, Detroitista ja vähän niiden väliltäkin. Silti reilut 30 vuotta uudempi Kenworth W900 saa sen näyttämään laitteelta, jota puuhakkaat lapset työntelevät hiekkalaatikolla, kunnes äiti käskee aterialle käsienpesun kautta. Kaikki moottorivaihtoehdot olivat nelosia, mutta silti Celicassa oli vielä hieman liikaa autoa suomalaisyleisölle, joka oli vasta aloittelemassa huoletonta velkavetoista elämäänsä Pohjolan talousihme-Suomessa. Etenkin USA:n markkinoilla kohtalaisen hyvin menestynyt malli jäi täällä siten harvinaisuudeksi – kolmannen polven edeltäjänsä tapaan. Mobilisti 4/19 J o k i m a a n r o m p e m a r k k i n a t 1 8 . Onko konepelti tämän linjakkaan Auto-Union -hardtopin arvokkain osa. Valveutunut hipsterikeräilijä maksaisi noin ihkusta patinasta maat ja taivaat – vaikka naulaisikin konepellin sitten olohuoneensa seinälle ja ajaisi loput autosta kierrätyskeskuksen takapihalle… Vuoden 1951 maailmassa umpirautainen Chevrolet 3100 -pickup ei ollut mikään pikku ruipelo, etenkään Euroopassa. 5 . Tuttuun tapaan tapahtuma tarjoaa myös mainion syyn ulkoiluttaa omaa harrastevaunua
Datsun kestää ja säästää, myös avolavana. Vietiinkö kaikki takaisin synnyinmailleen, vai miksi malli on nykyään niin harvinainen Suomessa. Juuri kun luuli tämän sukupolven japanilais-pickupien kuolleen maastamme miltei kokonaan, pintautuu näinkin pirteä uusi yksilö. Vuosina 1957-65 valmistettua mallia vietiin muutama hajakappale jopa USA:n markkinoille. Vasta kun pysähtyy toljottamaan yksityiskohtia tarkemmin, tajuaa miten kunnianhimoinen hanke 1600 SL on ollut Togliattin suunnittelutiimille. Mikä mainiota, näitä myytiin Suomeen jo uutena. 85 Wartburg 311/3 Coupé kääntää katseita hardtop-korillaan. Ei ylös nostettavia sivulaseja, vaan erilliset selluloidisuoj at ja keveä kuomu. Tässä yksilössä on vieläpä harvoin nähty ”tonneau cover” takaosaston suojana. Mainio ratkaisu yksin tai kaksin ajaessa; muutoinhan korimalli ei varsinaisesti edusta pohjoisen pallonpuolisk on arkirealismia . Näitä ei riittänyt joka nurkalle vuoden 1935 lama-Suome ssa: Ford Deluxe Phaeton. Alkuperäisvanteet ja -kapselit ovat varmaankin hakusessa… ”Extra sauber” Opel Rekord E 70-luvun lopulta on jo ehta harvinaisuus missä tahansa, etenkin lampunpesimin ja takapenkin niskatuin varustettuna. Datsun 240C 2d HT vuodelta 1972 pystynee pelastamaan kenen tahansa 70-lukua tai Datsun-Nissaneita arvostavan päivän. Auto eroaa perus-Ladasta yllättävän monella tavalla, niin sisältä kuin ulkoakin. Mobilisti 4/19 . jokimaa.indd 85 27/05/2019 18.22
Wihuri Oy teki Volvo 445:n alustalle tiettävästi jopa 25 farmariautoa 1950-luvun lopulla. Suomalainen farkku oli edellä emoyhtiön tuotetta, sillä vasta vuonna 1960 Volvon itse valmistamaan Duettiin saatiin yksiosainen tuulilasi. Kutina on hirveä, muistakaa siis käsitellä lasikuitua varoen. Silloin se kuvattiin luonnossa melko kaukana tämän kuvan ottopaikasta. Vuosi oli 1959. Auto on selvästi pelastettu lähemmäksi asuttuja seutuja mutta sisätiloihin se ei näytä pääsevän. Muistitko ottaa kirppurokotuksen. kuvatalkoot_419.indd 86 27/05/2019 21.35. International Harvesterin kuorma-autojen nelivaloilme jäi yhden tuotantokauden ihmeeksi. Näin saattaa käydä, mikäli et. 86 . Mobilisti 4/19 Kuvatalkoot Sateella tiukas -56 Chrysler istuu hiekkalaatikolla kuin kissa. Commer on nähty ennenkin Mobilistin (5/17) sivuilla
87 Uaz Power Wagon. vast.: toimitus@mobilisti.fi Ostettuaan Hanomagin Mercedes jatkoi vuosien ajan suosittujen hyötyajoneuvojen valmistusta, tosin moottori vaihdettiin Mersun omaan. Näitä ei tehtaalta lähtenyt kuin avolavallisina mutta paloautokonversio oli melko yleinen. Todella hieno 1970-luvun taitteen Land Rover Forward Control 2B. kuvatalkoot_419.indd 87 27/05/2019 21.35. Landini-traktori Italiasta. Mobilisti 4/19 . Hehkukuulamoottorin käynnistäminen vaati päättäväisyyttä ja nestekaasutohon. Yst. Millä alustalla. Annetaan liiteriä siivotessa löytynyt skootterin osa. Koristuksesta päätellen tämän saksalaisvalmisteisen auton omistaja on keskittynyt amerikkalaistyyliseen kaupankäyntiin. Puuttuuko jonkin Terrot VMS1:stä sivupelti
88 . Cadillac teki vuonna 1960 niin hienon auton, että ei paremmasta väliä. Ford F-150 vaikuttaa hienostuneelta ja näppärältä taustan Internationalin rinnalla. Mobilisti 4/19 Kuvatalkoot Sateella tiukas Sipoo ei selvästikään ole kaukana Amerikasta. Kertokaa te, lukijat vaikka osoitteeseen: toimitus@mobilisti.fi Toukokuisessa lumisateessa kuvattu Buick on kilvestä päätellen tullut Suomeen jo joitain vuosikymmeniä sitten, eli pirteänä keski-ikäisenä. Mikroauton iän määrittelyyn ei toimituksen ammattitaito riitä. Ehkä juuri siitä syystä tämä yksilö on jäänyt kunnostamatta: tekniikka ja peltiä kun on jonkin verran enemmän kuin Kuplassa. Kerrankin 1970-luvun taitteen Kuplan katolle on nostettu jotain muutakin kuin 1950-luvun matkalaukku ja sukset. kuvatalkoot_419.indd 88 27/05/2019 21.35
Bedford-pohjainen kirjastoauto on saapunut päätepysäkilleen. Suzuki Carrystä tulee varmaankin jossain vaiheessa uuden ajan kääpiöautoharrastuksen perusta. Harvennushakkuun jäljiltä metsästä löytyi siellä jo jonkin vuosikymmenen rauhassa levänneet Fiat 600 ja Peugeot 403 Commerciale. Mobilisti 4/19 . Ainakin niitä on kerätty talteen jo jonkin aikaa ja muutama entisöitykin on nähty liikenteessä. Peugeotilla on selvästi oltu ihan juuri lähdössä palauttamaan pulloja kauppaan. Jäikö jotain palauttamatta. 89 Uudesta saakka Suomessa samalla omistajalla ollut Lincoln; Etolasta saa kaikkea kumista ja muovista, joten muoviaikakauden amerikanlaiva sopii hyvin kuvaan. kuvatalkoot_419.indd 89 27/05/2019 21.35
Autosta poistumiset punaisille matoille eivät suju tästä ratkaisusta aivan yhtä näyttävästi, mutta kaikki kuitenkin näkevät, ettei kyseessä ole ihan perusmallin Rolls. Viimemainittu seikka onkin saattanut vaikuttaa yhtiön ratkaisuun; olisihan perin turhauttavaa, jos yleisö ei huomaisi uusrikkaan vaurauden todellista tasoa. Ingressi ja kuvat: Tero Ilola kuvatekstit: Kimmo Koistinen Mercedes W123 Lang edustaa Daimler-Benzin pitkän taksijatkumon ehkä hedelmällisintä vaihetta. Jopa Rolls-Royce joutui itsenäisyytensä loppuaikoina turvautumaan niin sanottuihin "helppoihin" ratkaisuihin Silver Spur II:ta jatkaessaan. ilolan_mayrikset.indd 90 28/05/2019 15.09. Myöhemmin käsitteen piiriin on mielletty kaikki normaalia pidemmät autot, jotka on usein tarkoitettu erityisen merkittävien henkilöiden kuljettamiseen. Tila-autojen ja pikkubussien myötä Mercedeksen Lang-versiot käytännössä katosivat vuosituhannen vaihteen jälkeen. Sinänsä hillitty jatkos on lisätty yksinkertaisesti keskelle autoa, eikä sitä ole yritettykään sulauttaa takaoveen tai C-pilariin. Etenkään sodanjälkeisellä kaudella näissä Lang-malleissa ei yleensä ollut väliseinää ja useimmat tilattiin dieselmoottorein, mutta eräillä periferia-alueilla Langit joutuivat myös edustustehtäviin. Varsinainen edustusauto se ei ollut, vaan pikemminkin suhteelliseen arvokas täsmätyökalu taksiyrittäjille. Jo hyvissä ajoin ennen toista maailmansotaa Saksankin pirssibisneksessä tarvittiin umpivaunuja, joissa olisi tilaa useammalle kuin kolmelle matkustajalle. Vain hieman aiemmin Hooper ja eräät muut kunnianhimoiset pajat tarjosivat paljon viitseliäämmin toteutettuja perinteisiä limusiiniversioita Spurista, mutta markkinoiden rihkamoituminen ja RR:n imagon hiipuminen pois vanhan rahan suosiosta veivät pohjan niiden ponnisteluilta. Määritelmä juontaa vallitsevan käsityksen mukaan Limousinin alueelle Ranskan keskiosaan, jossa rahtiajureilla oli vaunuissaan paimenten viittoja muistuttavia kangaskatoksia suojana säältä. Pohdittavaksi jääkin, riittääkö pelkkä akselivälin pidentäminen tekemään autosta limusiinin, vai vaadittaisiinko suorituskyvyltä, mukavuudelta tai yleiseltä arvostettavuudelta jotakin vähimmäistasoa. Mobilisti 4/19 LAHDEN PITKÄT & PAKSUT Limousine-nimitys on perinteisesti tarkoittanut autoa, jossa ohjaamon ja matkustamon välillä on lasi – paitsi tietenkin Saksassa, jossa se on korvannut sedan-termin ja jossa Pullman tarkoittaa vuorostaan limousinea. Arkiseen taksimalliin perustuva Lang teki riittävän suuren vaikutuksen limusiineihin tottumattomiin kansalaisiin. Samaan aikaan esimerkiksi Lähi-Idässä tällaiset vaunut muodostivat ajoittain liki 2/3 koko taksikannasta, eivätkä näin ollen säväyttäneet enää ketään. Tässä Lahden Classic Motor Shown parkkipaikan tarjontaa, ainakin mitä tulee tavallista pidempään akseliväliin. 90 . Alasta vakavasti kiinnostunut Mercedes ei tietenkään halunnut jättää apajia kilpailijoille, vaan kehitti yhdessä alihankkijoidensa kanssa piensarjavalmisteisen pitkän sedanin jopa seitsemälle hengelle. Loikka tehtaan ainoaan oikeaan limusiinimalliin, 600 Pullmaniin tai erikoiskoritettuun S-luokkaan olisi ollut liian suuri niin yrityksille kuin julkisellekin sektorille
Kukaan ei voi sanoa, etteikö tämä kierrätystaloudesta syntynyt ja ehkä – piankin – sen kautta katoava limusiini tekisi lähtemätöntä vaikutusta asiantuntijoihinkin. Divisioonan villiintyvä muotoilu ei todellakaan helpottanut limo-osaston elämää, mutta he yrittivät pitää yleisilmeen mahdollisimman muodollisena ja arvokkaana. Asiakaskuntaan kuului vuosikymmenien ajan kuninkaallisia, liike-elämän eliittiä, showbisneksen hahmoja, hautaustoimistoja sekä valtiollisia tahoja miltei kaikkialta maailmasta – mukaanlukien monet Suomen tasavallan presidentit aivan tuotannon loppuun saakka. Taustalla pilkottaa poikkeuksellisen aistikas Saab 99 harvinaisella Meule à Tronçonner’n korilla, mutta etualaa hallitsee mitä ilmeisimmin DIY-konsernin Oldsmobile Cutlass -uniikkiluomus. Laatu viittaa siihen, että Kehitysaluerahasto, Sitra tai jokin muu valtiollinen taho on tukenut projektia isosti. Se, mistä ei tarvinnut vielä tässä vaiheessa tinkiä, olivat tietyt peruselementit, kuten oven sijoitus etäälle leveästä C-pilarista (ne tyylikkäät astumiset iltapuvussa punaiselle matolle!), oviaukon korottaminen leikkaamalla se kattoon asti (korien madaltuminen oli vaikeuttanut kuljettavuutta koko 50-luvun), keskirivin kokoontaittuvat ja silti mukavat istuimet, täysleveä ja täysin pois näkyvistä laskeutuva välilasi sekä kookkaat hatut salliva sisäkorkeus. Tässä vuoden 1958 Series 75 Fleetwood Limousine tai virallisemmin 9 Passenger Imperial Sedan (välilasiton versio oli ilman Imperial-nimikettä). Luonnollisesti autossa oli lukemattomia muitakin vain 75-sarjalle ominaisia yksityiskohtia ja ominaisuuksia, joiden ansiosta se pysyi globaalina limusiinien standardina aina 80-luvun etuvetokauteen saakka. Maailman suosituin perinteisten limusiinien valmistaja oli pitkään Cadillac. Eräät merkit viittaisivat siihen, että teos olisi saanut alkunsa tai ainakin palvellut Norjassa, jolloin se saattaisi olla yksinkertaisesti vanhan ruotsalaisen esikuvan mukainen pitkä taksi. Tämä 1980 Toyota Crowniin perustuva outolintu on rikastuttanut maamme harrasteautokenttää jo vuosien ajan. Siinä on kaikki, mitä limolta voi vaatia: miehekäs jatkopala keskellä autoa, leveät helmarosterit (joka on viitseliäästi ulotettu myös takaluukun alareunaan!), paksusti topattu vinyylikatto, tummat lasit, jännittävät oranssit oopperavalot epäsymmetrisesti asemoituina (triplavaloista seuraa kolminkertainen dramatiikka saapumisiin!), korimallille ominainen pieni taka-ikkuna huomaamattomasti kehystettynä ja kaiken kruununa vielä bumerangiantenni analogisille tv-lähetyksille. Japanissa tilanpuute ei ole suosinut kuin hyvin varovaisia, Saab 900 CD:n kaltaisia jatkoksia ja syystä tai toisesta välilasillisetkaan limusiinit eivät kuulu kulttuuriin kuin vasta kaikkein korkeimmalla valtiollisella tasolla. Se oli myös käytännössä ainoa amerikkalaisvalmistaja, joka teki kaiken omassa talossa. Mobilisti 4/19 . 91 Taitaa olla tuplakattaus skandinaavista muotoilua. Heinel ja muut pajathan jatkoivat naapurissa varsin arkisiakin autoja nimenomaan taksiyrittäjille aina 70-luvulle saakka. ilolan_mayrikset.indd 91 28/05/2019 15.09. Buick käytti omasta A-hytistään nimitystä "Our little limousine", mutta tuskin hekään olisivat uskoneet, että vastaavalla Oldsilla voitaisiin päästä näihin korkeuksiin. Puskurit ovat Super Saloon -luksusmallista, mutta dieselmoottori kertoo perus-Kruunusta
ford_aukeama.indd 92 27/05/2019 23.09. 92 . Mobilisti 4/19 KUN FORD YRITTI ENEMMÄN Jyväskylässä Fordia edusti vahva Are Oy. Porin olut, sittemmin Karhu, oli yksi suurkäyttäjistä. Huomaa Transitin katolle nostetut Jerikon pasuunat ja ahterin 90:n lätkä. Keväällä 1969 yritys järjesti keskellä kaupunkia melkoisen "Motoraman". Escort on selvästi näyttelyn tähti, mutta sikarimainoksen takaa pilkistää aggressiivisen näköinen Mustang. Fordin D-sarja oli suosionsa huipulla vuosikymmenen vaihteessa. Edustukseen kuuluivat myös suositut Thomsonmatkailuvaunut. Esillä olivat niin Saksan, Englannin kuin USA:nkin Fordmallit sekä hyötyajoneuvot ja työkoneet
ford_aukeama.indd 93 27/05/2019 23.09. 93 Ford Capri 3000GT oli meikäläisittäin tykki peli. Ford oli uusi länsituote, sotalaivat puolestaan käytettyinä Neuvostoliitosta hankittuja Riga-luokan fregatteja. Mobilisti 4/19 . Ford Escort poseeraa saattajien (escort) Hämeenmaa ja Uusimaa edustalla. Tässä se nauttii uuden kotimaansa ilmastosta ja tiestöstä. Mikään kuvan kulkupeleistä ei taida olla enää vahvuudessa
Buick teki kaksiovisia Phaetoneja vuonna 1932 vain parikymmentä kappaletta vientiin. Mobilisti 4/19 Muunlaisia museoita* JYSK AUTOMOBILMUSEUM * Juttusarjassa esitellään pienimuotoisena sarjana museoita, joihin ei ehkä tulisi vahingossa eksyneeksi. 94 . Jysk.indd 94 27/05/2019 22.18. ”Autoja tylsästi parkkeerattuna riveihin”, on kai automuseoita halveksivien ykköslause. Autot ovat tiiviisti vieretysten, juuri niin kuin niiden ei tiukkapipoisimpien mielestä kuulemma pitäisi olla. Reilut viisikymmentä vuotta sitten perustettu Jysk Automobilmuseum on kerännyt suuren määrän kalustoa kattojensa alle. On hyvin mielenkiintoista katsoa näennäisesti ihan samannäköisten autojen eroavaisuuksia. Monenmoisia kokoelmia kolunneena koin pitkät rivit opettavaisiksi. Jos haluaa yhtyä ajatukseen, kannattaa välttää Tanskan Gjernin pikkukaupungissa sijaitsevaa Jyskin automuseota. Voihan toki vertailuja tehdä kirjallisuudesta ja netin rajattomassa tarjonnassa, mutta kyllä oikea rauta aina painotuotteen ja pikselit voittaa. Koska kaikki niistä eivät kuitenkaan ole välttämättä ajokunnossa, toiseksi hienoimmillaan ne ovat museoissa. Kai Laine A utot ovat hienoimmillaan kun ne ovat ajossa. Siellähän ne kuitenkin näkee omin silmin, ja vieläpä aika läheltä
Vuonna 1940 harva auto näytti yhtä leveältä ja matalalta kuin Hudson. Harvassa autossa konepellin pituus on noin hulppea suhteessa tuulilasin korkeuteen. Museossa on useita Euroopassa koritettuja amerikkalaisia autoja. Taustalla hieman yläpainoisen oloinen tikas-Adler. Kardaani kulkee rungon yläpuolella, perämurikka on pultattu tynnyrimäiseen takarunkopalkkiin, takajousitus on toteutettu poikittaisella lehtijousella ja kierrejousilla. 95 Maybach SW 38:n alusta sisältää uskomattoman määrän eriskummallisia ratkaisuja. Oikealla: Herttainen Messerschmitt, vieressään mahtava 12-sylinterinen sveitsiläisen Graberin korittama Cadillac. Mobilisti 4/19 . Useimmiten keulakoristeet ovat olleet kohollaan muusta korilinjasta. Jysk.indd 95 27/05/2019 22.18. Tässä ihmisfiguuri Nashin keulalta. 1938 Nash Ambassador ei kyllä olisi kovin yleinen vakiomallisella korillakaan, saati tanskalaisella Jensen og Son -avohytillä. Oikealla: Levypyörillä varustettu Auburn V 12
Timo Niskanen H eti artikkelin nähtyäni totesin siinä esitetyn autohistorian olevan pitkälti oikein, mutta jäävän alkupäästään vajaaksi. Kauppojen tuotto näet tuppasi perustumaan törkyhintaisiin lisätöihin (niihin suunnitelmallisiin claimin paikkoihin), joita tilaajien oli pakko ostaa saadakseen projektinsa valmiiksi. Olisiko 2-ovisuus haitannut perheen kulkua taakse. Timo Niskanen Saudi-Arabian Riadissa vuosina 1978-1979. Kaupanteko kesti enintään minuutin Penan tietämättä tarkemmin mitä osti, koska auto oli Suomessa. Musta sen olisi tosin pitänyt olla, mutta tummanvihreäkin kelpasi. Penalle riitti, että auto oli pitkä amerikanrauta. Ei aikaakaan, kun myin Valmetin Bagdadin-toimiston sohvalla illanistujaisissa Magnumin Pena V:lle, vientiprojektien legendaariselle turkulaiselle konemestarille. Sotkut tulivat syliin, kun meidän kaikkien piti poistua vähin erin maasta talouden mentyä kuralle Iranin sodan pitkittymisen vuoksi. Magnum.indd 96 27/05/2019 22.22. Valmetin toimisto purettiin pykäliä noudattaen sakoitta. Ajattelin nyt viiveellä kommentoida, olihan auto aikanaan minun. Mobilisti 4/19 Riadin Magnum Sattui läppärin sisältöä plärätessäni silmiin jo useamman vuoden takainen 5/12 Mobilistin juttu Lähi-Idästä tuodusta Dodge Magnumista. En tiedä kuinka siinä sittemmin kävi. Kone, Nokia ja rakentajistakin ne, jotka ovat edelleen olemassa. Ei silti, osasivat ostajatkin hankalia olla, mutta epäluotettavia heistä tuli vasta rakentajien jo poistuttua, silloin monesta syystä. Siitä tuli totuus, vaikka asia oli päinvastoin. Silminnäkijänä en malta olla kommentoimatta myöskään jutussa vilahtavaa käsitystä suomalaisten rakentajien heikosta pärjäämisestä arabien kanssa neuvotellessaan. Ensimmäinen ostokriteerini oli, ettei auto saanut olla ainakaan Trans Am, jollaisen jo omisti mukaani asiantuntijaksi lähtenyt Järvenpään GMpisteestä sapattivapaalle jäänyt projektin huoltopäällikkö. Paperit ja äänikirje jäivät luettaviksi ja auto talliin. Olin palannut maisemiin ja halusin autosta eroon, koska olin ostamassa uutta. Autossa oli tuotaessa saudikilvet, joista ehti koitua harmia, jos hupiakin. Osalle rakentajista ja näille vientitakuut antaneille sopi hyvin, että irakilaisista ostajista tehtiin ketkuja, kun lasku lankesi. Ajoin auton myöhemmin Kuwaitin kautta Bagdadiin ja sieltä parin kuukauden kuluttua, kotilomalta mukaani lähteneen vaimoni kanssa, Syyrian ja Turkin läpi Suomeen. Tiedän sen, koska minä auton alun perin Riadista hiekkaa pureskelleena vientiopiskelijaharjoittelijana ostin. 2 000 km ja se seisoi yhdessä lukemattomista käytettyjen uudenkarheiden autojen katoshalleista Dammamin tien varressa. 96 . Ratkaisematta oli vain kumman, äidin vai tyttären, joita hän vakuutti näyttämiensä valokuvien esittävän. Veronmaksajien piikkiin vientitakuiden vuoksi kaatuneiden loppusaatavien ongelmat johtuivat suurimmaksi osaksi kyseisten rakentajien omien asioidensa hoidon laiminlyönneistä, erityisesti Irakin tullin kanssa. Kaupan kunniaksi istuttiin auton myyneen vanhan beduiiniveljesparin kanssa yö nuotiolla, rupateltiin niitä näitä ilman yhteistä kieltä, syötiin tulella grillattua kamelia ja juotiin kuppi poikineen kahvia ja sokeriteetä. Pentti oli huono kirjoittamaan. Niinpä hän saneli meidän muiden kuunnellessa mukaani seuraavalle lomalleni C-kasetille aika rohkeat terveiset ja ohjeet ystävättärelleen, ammattistripparille, joka asusti Turussa Penan omakotitalossa ja jolle lupasin auton viedä. Olimme molemmat Dodgesta aivan lääpällämme. Toimialoilla oli kulttuurieroa. Hänen kaverinsa oli paremmin aiheesta perillä aiheesta ja kannusti kauppoihin. Osallistuin usein Bagdadissa 80-luvun vientirakennusbuumin vuosina jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina järjestettyyn suomalaisten paikallispäälliköiden tiedonvaihtokokoukseen. Meikäläiset kusettivat irakilaisia mennen tullen, eikä ollut suotavaa kenenkään tehdä huonoa sopimusta, jossa olisi jo kaikki tarpeellinen mukana. Toinen ja ratkaiseva kriteeri löytyi, kun kaverini makasi syvällä pellin alla iltahämärissä. Hän sanoi tarvitsevansa sellaista mennäkseen silloisessa Leningradissa vihille ja seilatakseen autolla häiden päätteeksi Nevski Prospektia nuorikkonsa kanssa. Samoin tekivät mm. Dodgella oli ajettu n. Kun joku rakentajista ilmoitti saaneensa uuden urakan, toinen heti tenttasi häntä varmistuakseen, että sopimukseen oli varmasti kirjoitettu sisään "claimin paikka". Kysyin malttamattomana minkä kokoinen moottori siellä oli ja vieläkin muistan sanatarkasti vastauksen: "En tiedä kuinka iso, mutta iso!" Sillä selvä
Taaskin ensimmäisenä kalliimman luokan ajopeliin, sillä kertaa Cadillaciin. Itse aion pysyä tutuissa ja turvallisissa mekaanisissa jarruissa. Mobilisti 4/19 . Vielä ei ole ehditty selvittää mikä meni pieleen, mutta lätäkön sijainti ja koko viittaavat totaalisesti pettäneeseen työsylinterin kumiin. Jarruvoima välitettiin yleensä tangoilla, joskus vaijereilla. Kaverin isä tajusi tilanteen salamannopeasti ja onnistui kiilaamaan mukaan antamani pöllin pyörän eteen. Näin ollen auton jarrut ovat aina paljon tehokkaammat kuin moottori, tai ainakin niiden pitäisi olla. Onneksi sekä hinaavassa Rancherossa että hinattavassa LTD:ssä oli 5 tuntimailin törmäyksen kestävät turvapuskurit. . Puhutaan siis aikakaudesta, jolloin läheskään kaikissa autoissa ei ollut edes nelipyöräjarruja. 97 Helsingin mobilistien perinteisellä vappuajelulla Dallapé-Sisun jarruista levisivät nesteet Porvoon torille. Sain vuosia sitten pelastettua romumiehelle jo luvatun kahdeksan hengen farmarin. Vuodesta 1967 alkaen ne tulivat pakollisiksi USA:ssa ja muu maailma seurasi pian perässä. Jotkut pikkuautot sinnittelivät vielä viisikymmenluvulle saakka tankotai vaijerivälitteisillä jarruilla. Läpiruostunut putki ei enää pitänyt nesteitä sisällään, poljin meni pohjaan ja auto oli vapaa rullaamaan maan vetovoiman osoittamaan suuntaan. Hinaus onnistui, mutta projekti ei koskaan edistynyt, joten autosta tuli luovuttua muutaman vuoden seisottamisen jälkeen. Joku hihna vähän kiristyi pikkuisen rummun ympärille, ja seisontajarruksi kelpasi saranoitu keppi, jonka toinen pää pudotettiin maahan. Moottorin tehosta riippuen niiden kiihdyttäminen maantievauhtiin kestää muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin. Arkeologi_419.indd 97 28/05/2019 15.11. Kun nestepaine leviää putkistossa tasaisesti, jarrujen säätäminen on huomattavasti helpompaa. Kai Laine Tankoihin me luotamme O nhan sitä tullut vuosien varrella erinäisiäkin jarruvammaisia autoja ajeltua. Vaikka jarrua painoi mielestään riittävästi, auto valui hiljalleen kiinni vetoauton takapuskuriin. Tarinan opetus: Selvittäkää putkistojenne ja letkujenne kunto. Varhaisimmat nestepainejarrujen patentit ovat yli sata vuotta vanhoja. Siinä olevan rummun halkaisija on niin pieni, ettei siitä ole matkavauhdin hillitsijäksi. Kaveri hinasi auton isänsä kanssa kotikadulleen, Hyvinkään mäkisimpään kohtaan. Sitten keksittiin hydrauliikka. Käsijarrunkin oli joku purkanut tarpeettomana. Hätävaraksi annoin auton mukaan ison koivuklapin. Hydrauliikka oli toiseen maailmansotaan mennessä käytännöllisesti katsoen korvannut mekaniikan. Moottorin voima välitetään vaihteistolta perälle tukevalla kardaaniakselilla ja sieltä pyörille ranteenpaksuisilla vetoakseleilla. Palatakseni tuohon alussa mainitsemaani voimien suhteeseen. Silloin se tapahtui: toinenkin piiri antautui. Yöllisellä hinailulla tuli pian huomattua, että jarrupiireistä vain toinen toimi. Tangot eivät tunnetusti vuoda. Jokainen niistä, painosta ja moottorista riippumatta, pitäisi silti tarvittaessa saada hillittyä pysähdyksiin muutamassa sekunnissa. Ei voi kuin ihmetellä, että kaksipiiriset jarrut tulivat myyntiin vasta nelisenkymmentä vuotta nestejarrujen keksimisen jälkeen. Onneksi vika havaittiin taukopaikalla, eikä silloin kuin tarhalasten kevätretki pelmahtaa pusikosta tielle. Pienimmät ja suurimmat jäävät haarukan ulkopuolelle. Moottorijarrutusta ja käsijarrua käyttäen on selvitty joskus useammankin viikon työmatkoista. Parempi olikin, sillä jos auto olisi päässyt karkuun, se olisi syöksynyt alapihan naapurin olohuoneen katon läpi. Varoitin uutta omistajaa jarruviasta. Kampakeraamisella kaudella, kun autot muistuttivat lähinnä hevosetonta hevoskärryä, eivät jarrutkaan olleet kummoisia. Koska autossa ei vieläkään ollut tekniikkaa, ei automaattivaihteiston parkkilukkokaan ollut käytettävissä. Tämä tarina on tosi Edes kaksipiirisyys ei välttämättä takaa, etteikö ongelmia voisi olla tiedossa. Kotikadulle saavuttuaan uusi omistaja seisoi mäessä jarrulla, isänsä irrotellessa hinausköyttä. Autot painavat keskimäärin tonnista kahteen. Siinä ei olisi ollut lohtua edes siitä, että ohjuksen ensimmäinen omistaja oli USA:n Suomensuurlähetystö. Mikä sitten on syy hydrauliikan käyttöön. Jarruvoima, jonka siis teoriassa pitäisi olla suurempi kuin moottorin teho, välitetään lyijykynää ohuemmilla rautaputkilla, ja nesteen karkaamisen estää vain muutama kumihuullos mäntien päässä. Henkilöautoista ensimmäisenä hydraulijarrut tulivat Duesenbergiin 1920-luvun alussa, ja yleistyivät muutaman vuoden kuluessa myös tavallisemmissa autoissa. Sisu on kuitenkin synkronoimattomalla vaihteistolla varustettu ja sen käsijarru vaikuttaa suoraan kardaaniin
98 . Voin vain kuvitella, miten nautinnollinen matka hänellä oli ollut, kun oli ajaa jyryyttänyt muinaismuistollaan maailman ääristä kotipihaan. Toinen ostohousutempaus tapahtui pian ensimmäisen jälkeen. Seisoin traktorin vieressä ja katselin kun armaani teki sille kunniaa. Ulkoa kuului tuttu kronksutus. Mobilisti 4/19 Ostohousut Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Yhdessä on kyllä sovittu, ettei näillä näkymin ostohousuja vetäistä jalkaan. Sade hakkasi pirtin ikkunaan ja siitepölynorot piirtyivät lasin pintaan. M obilistin farkkujen taskuissa on reikiä ja lahkeet repsottavat. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Padonmurtajat-erikoispommituslaivue Kuninkaallisten ilmavoimien 617. Marketta Sandberg Vaimon_aani4.indd 98 28/05/2019 15.11. Rover ei pitänyt siitä, että lainasin sitä pojalleni. Mobilisti haki rehupaaleja, mutta sattui samalla reissulla hankkimaan vaihtolavan. Edellisestä vaihtolavavahingosta olikin kulunut likemmäs kymmenen vuotta. Yhtäkkiä nekin housut muuttuvat ostohousuiksi. laivue perustettiin varta vasten erityistehtävien toteuttajaksi – erityisin asein. Nyt se odottaa vuoroaan terijoensalavan katveessa. Se alkaa pian olla kunnossa. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. Tunnistin äänen, eikä se saanut minua innostumaan. Loukkaantui niin, että sekoitti vellit ja puurot. Omalle autoilulleni kuuluu huonoa. Mies huhuili oven raosta: ”Morjens, tule katsomaan, hain meille Belaruksen.” Laahustin pihalle
Akselivaltojen öljyteollisuus taas oli kaukana Romaniassa ja siten RAF:n ulottumattomissa. Heinäkuussa Wallisin onnistui kuitenkin päästä lentokonetuotandambusters.indd 99 27/05/2019 22.38. Tämä jätti houkuttelevimmiksi kohteiksi vesivoimaloiden padot. laivue "DAMBUSTERS " Ei ole itsestään selvää, että tarunhohtoisen maineen saavuttanut yksikkö onnistuu säilyttämään sädekehänsä läpi raskaiden sotavuosien. Olemassa olevat pommit olisivat hyödyttömiä niitä vastaan, joten RAF tarvitsisi suurempia pommeja ja niiden kuljettamiseen soveltuvia isompia pommittajia. Wallis ryhtyi opiskelemaan kemiaa ja räjähdysaineiden teoriaa, pommien aerodynamiikkaa, metallurgiaa sekä pommien virittämistä ja tähtäämistä. Möhnen pato oli juurestaan yli 30 metriä paksu, yli 40 metriä korkea ja harjaltaankin vielä kahdeksan metriä paksu. 500 paunan pommi pystyisi tuskin edes naarmuttamaan sellaista rakennelmaa. Mika Zelikman TUOJAT B arnes Wallis oli sodan syttyessä arvostettu 53-vuotias lentokonesuunnittelija. Sodan alkuvuosien tärkein raskas brittipommittaja Vickers Wellington oli hänen luomuksensa, mutta nopeasti kävi ilmi, että niiden turvin ei sotaa voitettaisi. Haasteeksi jäi myydä idea RAF:lle ja ilmailuministeriölle. Mobilisti 4/19 . Ongelmana vain oli, ettei RAF:lla ollut vuonna 1940 lentokonetta, joka pystyisi kuljettamaan yli 10 tonnin kuorman. Wallisin laskelmat osoittivat, että 10 tonnin painoinen virtaviivainen pommi pudotettuna 13 000 metrin korkeudesta saavuttaisi yli 1 500 km/h nopeuden ja uppoaisi yli 40 metrin syvyyteen. Kiinteässä aineessa kulkeva räjähdysaalto saisi aikaan paljon enemmän tuhoa kuin ulkoilmassa tapahtuva räjähdys. Kuninkaallisten ilmavoimien 617. Pommitustarkkuuden heikkous kannusti pudottamaan ennemmin suuren määrän pieniä pommeja kuin muutaman suuren. RAF:n pommituslennoston suurin pulma sodan alussa oli lentopommien puute. Lähes kaikki Saksan tärkeimmän teollisuusalueen vesija energiatarpeet olivat patojen varassa. Keväällä 1940 Britannian sotateollisuus pyöri täydellä teholla pelkästään pitääkseen valtakunnan turvassa saksalaisten maihinnousulta, joten kaukaa haetut ideat 50 tonnin painoisesta raskaasta pommikoneesta kaikuivat ymmärrettävästi kuuroille korville. Saksassa oli kolme suurta patoa: Möhne, Eder ja Sorpe. Hän tuli siihen lopputulokseen, että hiilikaivosten tuhoaminen olisi mahdotonta. Wallis alkoi pohtia mitä hän insinöörinä voisi tehdä sodan päättymisen jouduttamiseksi. 99 TULVAN 617. Valikoima oli vähäinen ja sekä kooltaan että teknologialtaan peräisin ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Wallisin tähtäimessä olivat kuitenkin Saksan sotaponnistusten kannalta tärkeimpien kohteiden, kuten hiilikaivosten, öljyvarastojen ja vesivoimaloiden tuhoaminen. Wallis alkoi tarkastella mahdollisuutta saada pommi uppoamaan mahdollisimman syvälle. Vickersin pääsuunnittelijana Wallis kuitenkin tiesi, mikä oli teoriassa mahdollista, ja vakuuttui parin viikon laskelmien jälkeen siitä, että sellainen pommittaja olisi teknisesti toteutettavissa. Kaikki olivat Ruhrin alueella lyhyen matkan päässä Englannista. laivue kuitenkin pysyi RAF:n pommituslennoston terävimpänä kärkenä läpi toisen maailmansodan. Tällaiset kohteet olivat kuitenkin massiivisia ja hyvin puolustettuja
Koska normaalit pommit eivät juuri pomppineet, Wallisin piti löytää sopiva muoto. Wallis ratkaisi ongelman yksinkertaisesti laittamalla pallon vastakierteeseen ennen pudottamista. Viikkoa myöhemmin kolme koepudotusta onnistui vahvistetuilla pommeilla ongelmitta. Joulukuussa Wallis oli itse Wellingtonin tähtääjän paikalla pudottamassa ensimmäistä pommia Dorsetin rannikon edustalla. Tämän jälkeen Wallisin keksinnön kulku puolustusministeriön byrokratian läpi nopeutui. Pommituksen onnistuminen vaatisi ohjaajalta hyvin tarkkaa työskentelyä. Tarvittavien räjähteiden määrä olisi pienempi, mikäli pommin saisi vietyä aivan padon viereen, mutta torpedojen käyttäminen oli mahdotonta, sillä saksalaiset olivat suojanneet padon edustan torpedoverkoilla. Seuraavat viisi kuukautta Wallis tutki parasta mahdollista muotoa uudelle pomppupommilleen. dambusters.indd 100 27/05/2019 22.38. Valtavassa vesialtaassa tehdyissä kokeissa pyrittiin löytämään oikea suhde pommin painolle, irrotuskorkeudelle ja nopeudelle. Tämä kaikki oli tehtävä yön pimeydessä, raskaan ilmatorjuntatulen alaisena. Tulosten perusteella Wallis sai yllättäen pyynnön rakentaa paljon pienemmän pommin, joka mahtuisi De Havilland Mosquiton kyytiin. Empiminen puolustusministeriössä jatkui, kunnes itse Churchill puuttui asiaan helmikuussa ja käski toteuttaa patopommitukset. Seuraavien kuukausien aikana Wallis rakensi 1:50-kokoisen mallin Möhnen padosta ja räjäytteli pieniä panoksia vedessä sen vieressä. Mikäli hän saisi rakennettua pommin, joka pomppisi veden pinnalla ja sitten uppoaisi aivan patomuurin juureen ennen räjähtämistään, saisi patovalliin kohdistettua mahdollisimman paljon tuhoavaa energiaa. Onneksi ylimääräiset kokeet osoittivat, että hyrrävoimien ansiosta tynnyrin muotoinen pommi toimisi yhtä hallitusti. Möhnen padon murtaminen vaatisi 35 tonnin pommin. Tehkää se Vuoden 1942 puoleenväliin mennessä Wallisin ehdotus sai virallisen hyväksynnän, ja hän sai luvan rakentaa kuusi prototyyppipommia ja varustaa yhden Wellington-pommittajan kokeita varten. Se murtui täysin laskelmien mukaan. Mobilisti-tilaajasivut 4/19 nosta vastaavan ministerin puheille, ja projekti sai alkusysäyksensä. H-hetki olisi vajaan kolmen kuukauden päästä. Pommin tuli pomppia ennakoidusti ja upota tietyn matkan päässä. Tulokset olivat lupaavia, ja Wallis toisti kokeen mallipadolla. Wallis pääsi kokeilemaan teoriaansa räjäyttämällä käytöstä poistetun 50 metrin padon Walesissa. Sellaisen uusi nelimoottorinen Avro Lancaster pystyisi kuljettamaan. Pienikin myöhästyminen siirtäisi hyökkäystä vuodella. Teknisten ongelmien ohella operaatio asetti valtavia inhimillisiä haasteita. Kosketusetäisyydellä muurista räjähtäneen pommin teho kasvoi niin, että kolmen tonnin panos riittäisi padon murtamiseen; se tarkoittaisi viiden tonnin painoista pommia. 100 . Brittien sotalaivaston päälliköt haaveilivat pomppivan pommin käyttämisestä taistelulaiva Tirpitzin upottamisessa. Nopeuden oli oltava täsmälleen 380 km/h, lentokorkeuden tasan 50 metriä, ja pommi oli pudotettava tarkalleen 800 metrin päässä padosta. Korkeus oli liian suuri ja pommin runko liian hento. Kun pallon muotoisen pommin mitat varmistuivat, selvisi, ettei se mahtuisi Lancasterin kyytiin. Ensimmäinen koe epäonnistui; pommi pomppasi pari kertaa ja upposi sitten äkisti. Wallis kokeili isompia palloja, mutta tulos oli sama. Huolta aiheutti kuitenkin se, että saksalaiset saisivat vihiä teknologiasta ja oppisivat käyttämään sitä brittejä vastaan. Aika oli vähissä, sillä Wallis tiesi, että ainoa mahdollinen ajankohta hyökkäykselle oli toukokuussa, jolloin vedenpinta olisi korkeimmillaan. Hän raahasi kotonaan vanhan kylpyammeen pihalle, viritti ritsan ammeen reunalle ja vietti iltapäivän lastensa kanssa kokeillen erimuotoisia kiviä eri nopeuksilla ja korkeuksilla. Sen sijaan, että olisi vetänyt jonkin olemassa Valmistaviin harjoituksiin kuului tuntitolkulla matalalentoa englantilaisen maaseudun puidenlatvoja ja kiviaitoja hipoen. Hallittavuuden kannalta helpoin muoto olisi ollut pallo, mutta niillä oli taipumus sukeltaa kolmen pompun jälkeen. Sitten Wallis muisti viimeisen sotaa edeltäneen loman lastensa kanssa, jolloin he viettivät aikaa heittämällä litteillä kivillä ”leipiä”. Kokeiden tulokset olivat masentavia. Syyksi paljastui ensimmäisen vesikosketuksen aiheuttama pallon pyöriminen, mikä sai pallon sukeltamaan seuraavan kosketuksen jälkeen. Wallisin vaivatessa päätään teknisillä asioilla, RAF:n Bomber Commandin komentaja Arthur Harris hoiti käytännön järjestelyitä
Möhnen tekoaltaan veden korkeus oli vain metrin verran padon harjan alapuolella. laivueen pilotit, suunnistajat ja tähystäjät kokoontuivat käskynjakoon, ja saivat lopulta tietää laivueen tehtävän. Gibson suostui kokeilemaan 20 metristä. Gibson alkoi suunnitella lentoreittiä. Huhtikuun 15. Kello 16:00 laivueen koko lentävä henkilökunta, 133 miestä, kutsuttiin viimeiselle käskynjaolle. Pian Itä-Englannin asukkaat saivat tottua 50 metrin, ja kokemuksen karttuessa 15 metrin korkeudella kirkontorneja pyyhkiviin Lancastereihin. Möhnen padon päissä sijaitsevien tornien välinen matka tiedettiin tiedustelukuvista, joten siitä voitiin laskea, mihin kohtaan tähystäjän ikkunaa tähtäysmerkit laitettaisiin. Vika teki tehtävästä mahdottoman, joten Munro miehiBarnes Wallisin pomppiva pommi prototyyppikokeissa Dorsetin rannikolla joulukuussa 1942. Toukokuun 15. 173 taistelulennon kokemuksellaan hän oli yksi pommituslennoston arvostetuimpia pilotteja. laivueen tukikohtaan Scamptoniin. päivänä saapuivat kovat pommit Scamptoniin. Gibson kutsui koolle kansainvälisistä joukoista kootut 21 miestä: brittejä, australialaisia, uusiseelantilaisia, kanadalaisia ja amerikkalaisia. Toinen viiden koneen ryhmä hyökkäisi Sorpen padolle käyttäen pohjoisempaa reittiä. Guy Gibson ja osa hänen miehistöstään: tähystäjä Fred Spafford; radisti Bob Hutchison, etuampuja George Deering, ja suunnistaja Harlo Taerum. Tarkka lentokorkeus taas saatiin määriteltyä koneen pohjaan viistosti asennettujen valonheittimien avulla. Tynnyripommia varten pohjassa oli kaksi A-kirjaimen muotoista telinettä ja sähkömoottorin avulla pyörivä laakeroitu akseli vastakierteen aikaansaamiseksi. Toukokuun alussa ensimmäiset tehtävää varten modifioidut Lancasterit saapuivat 617. Se oli liian painava ja runko liian heikko. Viiden koneen reservi oli nousemassa vasta kahden tunnin päästä. Mobilisti-tilaajasivut 4/19 . Seuraavana päivänä muillekin miehistöjen jäsenille kerrottiin iskun kohde, mutta tukikohdan muu henkilöstö jatkoi valmisteluja ikään kuin kyseessä olisi harjoituslento. Ennakkoluulottomalla ratkaisulla saatiin riittävä määrä räjähdettä torpedoverkkojen ohi ja sen jälkeen uppoamaan patomuurin altaanpuoleiseen juureen ennen räjähdystä. Operaatio kuunvalossa Tasan 21:10 punainen merkkivalo lähetti amerikkalaisen Joe McCarthyn johtaman ryhmän matkaan. Kolme viikkoa ennen hyökkäystä Wallis alkoi epäillä pommituskorkeuden olevan liian suuri. 101 olevan laivueen ensisijaisiksi koetuista Saksan aluepommituksista, Harris päätti perustaa kokonaan uuden. Tarkkaa tähtäystä vaativan tehtävän luonne edellytti, että hyökkäykset oli tehtävä kirkkaana yönä kuun valossa. Ensimmäinen pudotus johti pommin murskautumiseen. Uusiseelantilaisen Les Munron kipparoima Lancaster oli yön ensimmäinen uhri. Kaikki lentäjät olivat veteraaneja, jotka olivat jo suorittaneet pakolliset 30 taistelutehtävää. päivän aamuna kaikki 617. Kolmas viiden koneen ryhmä oli reservissä. Viisikko seurasi pidempää pohjoista reittiä, joten se lähti matkaan kymmenen minuuttia ensimmäistä hyökkäysryhmää aiemmin. Uusista koneista oli poistettu ylätorni ja pommiluukut. päivänä kaksi ensimmäistä pommia oli valmiina koetta varten. Patopommitushanke oli vielä huippusalainen, eikä edes Gibsonille kerrottu operaation yksityiskohtia. Toukokuun kahdeksantena uudet Lancasterit suorittivat onnistuneet koepommitukset, ja 13. Toisen aallon reitti kulki pohjoisempana Vlieland-saaren yli ja liittyi ensimmäiseen reittiin Ruhrin pohjoispuolella. Hänen tuli vain koota laivue ja aloittaa matalalennon harjoitteleminen neljän päivän kuluessa. Valokiilojen kohdatessa toisensa lentokorkeus olisi tarkalleen 50 metriä. Kone sai Hollannin yläpuolella ilmatorjunnasta osuman, joka hajotti sisäpuhelinjärjestelmän. Kun se saapuisi Möhneen, osaisi Gibson, mikäli olisi vielä hengissä, johdattaa heidät oikeaan maaliin. Gibsonin johtaman ensimmäisen 9 koneen ryhmän kohteena oli Möhne ja mahdollisesti Eder. Pommituslennosto oli menettänyt paljon koneita ja miehistöjä lento-onnettomuuksissa, ja matalalento oli ohjesäännön mukaan ankarasti kiellettyä. Uuden yksikön komentajaksi kutsuttiin 25-vuotias laivueenkomentaja Guy Gibson. Aamulla yksinäinen Mosquito palasi öiseltä tiedustelulennolta. Uusien miehistöjen saadessa käskyn harjoitella nimenomaan puiden tasalla räimimistä, ilo oli ylimmillään. Toinen koe varmisti epäilyn. Ensimmäinen ryhmä lentäisi Hollannin yli Rotterdamin eteläpuolelta, Eindhovenissa sijainneen Luftwaffen tukikohdan kiertäen, välttäen ilmatorjuntakeskittymän Ruhrin alueella ja etenisi suoraan kohti Möhneä. Hämärälentämistä harjoiteltiin päivänvalossa siten, että koneen kuomu peitettiin keltaisella kelmulla ja miehistö käytti sinisillä linsseillä varustettuja laseja. Sää oli suotuisa. Laivue sai myöhemmin numerokseen 617. dambusters.indd 101 27/05/2019 22.39. Mekaanikot saivat välillä kaivella puunoksia koneiden jäähdyttimistä. Neljä viikkoa ennen suunniteltua H-hetkeä saatiin ratkaistua kysymys, kuinka määriteltäisiin lentokorkeus ja tarkka etäisyys padolle
Kasselin kaupungin ja sen kuuluisan Karlsaue-puiston. Mobilisti-tilaajasivut 4/19 neen joutui kääntymään takaisin kotiin. Gibson lähti ensimmäisenä kokeilemaan onneaan. Gibson lensi padon yli samaan aikaan keskittääkseen ilmatorjunnan huomion itseensä. Jollain ihmeellä Lancaster onnistui nousemaan takaisin ilmaan, mutta pommi oli repeytynyt irti. Maisemat olivat samannäköiset kuin käskynjaossa käytetyssä pienoismallissa, mutta kuunvalossa kylpevästä näystä ei voinut nauttia pitkään, kun ilmatorjunta avasi tulen kymmenestä eri pisteestä. Gibson kaarsi takaisin ja käski John Hopgoodia hyökkäämään seuraavana. dambusters.indd 102 27/05/2019 22.39. Seuraavaksi oli Mick Martinin vuoro. Hieman heidän takanaan Bill Astellin ohjaama Lancaster törmäsi voimalinjoihin. Hopgoodin kone sai osuman, ja haavoittunut tähtääjä pudotti pommin liian aikaisin. Kolme miestä ehti pelastautua laskuvarjoilla. Muutaman läheltä piti -tilanteen jälkeen Gibsonin ryhmä saapui Möhneen. Myös Rice kääntyi takaisin tukikohtaan. Sillä välin Gibson, Martin ja Hopgood jatkoivat eteläisempää reittiä 15 metrin korkeudella Alankomaiden yli. Möhnen pato iskua seuraavana päivänä. 102 . Australialaisen Robert Barlown Lancaster tuhoutui osuttuaan voimalinjoihin, ja Vernon Buyersin miehistön kohtaloksi koitui saksalaisten ilmatorjunta – molemmat Hollannin yllä. Ederin padon tulvavedet peittivät alleen mm. Seuraava takaisku tapahtui, kun Geoff Rice arvioi lentokorkeuden väärin ja hänen Lancasterinsa osui merenpintaan. Vesimassojen rauhoituttua pato oli kuitenkin yhä pystyssä. Kone jatkoi padon yli ja syöksyi maahan. Lancaster sai Ederin pato pommitusta seuraavana päivänä. Lancaster selviytyi laukaustenvaihdosta padolla sijaitsevien patterien kanssa ja pudotti pommin napakymppiin
103 osuman oikeaan siipeensä, mutta onneksi polttoainesäiliö oli tyhjä, eikä tulipaloa syttynyt. Pommittajat jäivät odotuskuvioon. Padonmurtajien onnistuminen oli vaikeina aikoina briteille vähintään suuri propagandavoitto. Kanavan penkereet olivat 617. Matalahyökkäyksiä ei selvästikään voitu jatkaa tai muuten laivue lakkaisi ennen pitkää kokonaan olemasta. Nyt kävi ilmi, että hirvittävistä tappioista huolimatta laivue oli ollut Ruhrin patoja vastaan hyökätessään onnekas. Päivän sarastaessa paluumatkalla Youngin kone sai osuman ja joutui tekemään pakkolaskun Pohjanmereen. Möhnen tehtävän suoritettuaan Gibson, Shannon, Maudslay ja Knight jatkoivat kohti Ederin patoa. Martinin pommitus oli tarkka, mutta pato ei vieläkään antanut periksi. Kone sai ilmatorjunnasta osuman sadassa metrissä ja putosi liekeissä maahan, surmaten Holdenin ja koko Guy Gibsonin vanhan miehistön. Takavasemmalla kuuden tonnin korttelipommi (12 000 lb). Seuraavana oli vuorossa Henry Maudslay, joka toisella yrityksellä pääsi läpi, mutta pommi osui suoraan padon muuriin ja räjähti Lancasterin alla tuhoisin seurauksin. Hengissä selvinneet saivat välittömästi sotasankarin statuksen, ylennyksen seuraavaan sotilasarvoon ja viikon loman. Vasta syyskuussa 1943 keksittiin, mikä olisi 617:n seuraava tehtävä. Laivueen vaakuna sai tunnuslauseen “Apres moi le deluge”, “Minua seuraa tulva”. Se sijaitsi niin syvällä laaksossa, etteivät saksalaiset olleet nähneet tarpeelliseksi sijoittaa paikalle ilmatorjuntaa. syyskuuta 1943 jouduttiin perumaan huonon sään vuoksi. Patoaltaista paennut vesi tulvi hiilikaivoksiin ja huuhtoi tehtaita jopa 75 kilometrin päässä alajuoksulla. Toukokuun patohyökkäys jäi sodan ainoaksi, eikä Barnes Wallisin pomppivaa pommia käytetty toista kertaa. Valtava määrä kotieläimiä sai surmansa laaksoissa. laivue pommittaisi Mussolinin Palazzo Veneziaa. Paluumatkalla Möhnen padon murtaneen David Maltbyn Lancaster iskeytyi Pohjanmereen. Mobilisti-tilaajasivut 4/19 . Laivueen uuden toimintamallin mahdollistajaksi tuli SABS-tähtäin (Stablised Automatic Bomb Sight) joka oli yksi ensimmäisiä tietokoneavusteisia lajissaan amerikkalaisen Norden-tähtäimen ohella. Sen sijaan 617. Uusi suunta Pian George Holdenin kuoleman jälkeen laivueen komentajaksi nousi 26-vuotias Leonard Cheshire. Arthur Harris, joka harvoin kyseenalaisti miestappioita, arveli ettei pommituslennosto tekisi toista Viktorian ristin arvoista iskua. Gibsonille myönnettiin brittien korkein sotilaskunniamerkki, Viktorian risti. lähetettiin myös pudottamaan Italiaan lentolehtisiä. Kolmen lähestymisen jälkeen he pääsivät pudottamaan pommin, mutta yksi osuma ei riittänyt, vaan pato jäi pystyyn. Aseena olivat ensimmäistä kertaa uudet kuuden tonnin korttelipommit, joita oli tarkoitus pudottaa 50 metrin korkeudelta ja aiheuttaa sortuma penkereissä. Heinäkuussa Harris ehdotti Mussolinin salamurhaamista pommi-iskulla. Ensimmäinen yritys 14. Elitistisenä snobina tunnettua Gibsonia paljon helpommin lähestyttävä Cheshire oli tositoimissa kaikkea muuta kuin lepsu. laivueelle yhteensä neljätoista miehistöä kaatuneina. Olivatko hirvittävät 40 prosentin tappiot perusteltuja saavutettuun strategiseen hyötyyn nähden. laivueen 66 % menetykset näyttivät todella pahalta, ja laivue saikin liikanimen “Suicide squadron” (itsemurhalaivue). lähetettiin pommittamaan PohjoisItaliassa sijaitsevaa voimalaa, jossa onnistuttiin täydellisesti. Hakoteillä Tehtävään lähteneistä 133 miehestä 53 oli saanut surmansa ja kolme oli jäänyt vangiksi. Shannon yritti viisi kertaa lähestyä patoa – tuloksetta. 617. Gibson jäi Scamptoniin pariksi päiväksi ja kirjoitti henkilökohtaiset kirjeet jokaisen surmansa saaneen omaisille. Lentotukikohdat ja liikenneväylät olivat veden alla. laivueen Lancastereiden seuraava maali. Shannon pääsi yrittämään uudelleen, ja pommi osui oikeaan kohtaan, mutta pato kesti. Iskua johtanut Guy Gibson määrättiin aktiivipalveluksesta PR-tehtäviin. Ilmatorjuntaa häiritsemään lähetettyjä Mosquitoja ei näkynyt eikä kuulunut, ja pian toinenkin Lancaster sai osuman. Saksalaisille iskun seuraukset olivat monin verroin pahemmat. 125 tehdasta tuhoutui tai vaurioitui pahasti, loput jäivät ilman sähköä. Reserviryhmän koneet yrittivät hyökätä Sorpella ja kahdella muulla padolla, mutta sumun laskeutuessa laaksoihin ne eivät saaneet yhtään osumaa. Kirjeessään pääministerille hän ehdotti, että 617. Kohtalokas patoisku Dortmund-Ems -kanava on 150 kilometriä pitkä väylä, joka yhdistää Ruhrin laakson teollisuusalueet Itäja Pohjanmeren satamiin. Matalalennon vaarat olivat kahdessa operaatiossa maksaneet 617. Seuraavana päivänä uuden komentajan, George Holdenin johtamat kahdeksan Lancasteria suuntasivat takaisin kohti Ruhria kahdessa aallossa. RAF:n pommisortimenttia. Les Knightin ohjaama kone osui puuhun ja joutui vaurioituneena pudottamaan pomminsa summamutikassa ja suuntaamaan kohti kotia. Neljäntenä lähestyi Melvin Youngin kone. Barnes Wallis itki kuullessaan menetyksistä. Matkalla Pohjois-Saksan yli Holden päätti nousta erään kirkontornin yli sen sijaan että olisi kiertänyt sen. Ihmishenkiä tulva vaati 1 295, joista yli puolet oli venäläisiä sotavankeja. Hollannin yllä miehistö joutui kuitenkin hylkäämään koneen. Hän palasi taistelutoimintaan vuotta myöhemmin, ja sai surmansa syyskuussa 1944 Mosquiton ohjaimissa. Nyt Gibson ja Martin lensivät hänen rinnallaan hajottaakseen ilmatorjuntatulen yhden sijasta kolmeen maaliin. laivue pantiin tauolle siksi aikaa, kun sotilasjohto mietti, mihin erikoistehtäviin koulutettua yksikköä voitaisiin käyttää. Jäljelle jääneet koneet saapuivat maalialueelle, joka oli sumun peitossa. ”Valkosipulina” tunnetussa kanavaiskussa menetettiin viisi konetta ja 41 miestä, eikä aiheutettu penkereille näkyviä vaurioita. Knight uhrasi itsensä pysytellen ohjaimissa viime hetkeen asti. McCarthyn miehistö pääsi ainoana toisesta ryhmästä Sorpen padolle. Veteraanien ärtymykseksi 617. Loput yhdeksän Lancasteria pääsivät turvallisesti kotiin. David Maltby pudotti viidennen pommin, ja Gibson oli jo kutsumassa David Shannonin miehistöä, kun pato yhtäkkiä sortui sadan metrin leveydeltä, ja 134 miljoonaa tonnia vettä alkoi syöksyä alas laaksoon. Youngin pudottaessa viimeisen käytettävissä olevan pommin Ederin pato viimein murtui, ja Möhneäkin suurempi vesimassa vyöryi alas laaksoon tuhoten kaiken tieltään. dambusters.indd 103 27/05/2019 22.39. Alun voitonriemun sijaan astui pian pessimismi. Churchill piti liian suurena riskiä, että pommit osuisivat puolueettomaan Vatikaaniin, eikä myöntänyt lupaa. Pommituslennoston yleiseen, noin viiden prosentin tappiotasoon verrattuna 617
Heinäkuun alussa Cheshire – nyt toista päivää P-51 Mustangin puikoissa – johti Lancaster-muodostelman Tallboy-pommeineen kanaalin rannalla sijaitsevan Mimoyequesin ylle. ottaisi senkin homman itselleen. Siirtyminen pommituksiin suurilta korkeuksilta pienensi tappioita ratkaisevasti. erikoistui korkealta toteutattaviin tarkkuuspommituksiin. Limogesin Gnome-Rhône -lentomoottoritehtaalla toimii nykyisin Renault'n sotilasajoneuvodivisioona.. Cheshiren maalinosoitus oli niin tarkka, että pian laivue merkitsi omia Mosquitojaan käyttäen maaleja myös RAF:n pääpommituslaivastolle. Tehdas tuhoutui lähes täysin, mutta vain yksi siviili sai surmansa, ja hänkin vain siksi, että oli palannut tehtaalle hakemaan polkupyöräänsä. Cheshire ei kuitenkaan ollut tyytyväinen maalinosoituksen tarkkuuteen, ja sai onnistuneesti lobattua sen puolesta, että 617. Liittoutuneiden etenemisen myötä kostoaseiden vaara ja niiden kyky uhata Lontoota hälveni. Aerodynaamisesti muotoiltu runko saavutti lähes äänennopeuden kuudesta tuhannesta metristä pudotettuna. Matalalla lennettyjen itsemurhaiskujen jälkeen 617. Kahdeksan maanjäristyspommia putosi tarkalleen kohteeseen, kaivoivat 25-35 metriä leveät ja 15 metriä syvät kraaterit ja sorruttivat saksalaisten kaivamat tunnelit niin pahasti, että 90-prosenttisesti valmis projekti hylättiin kokonaan. Maakohteita vastaan ei tarvittu edes suoraa osumaa, sillä syvälle maaperään uponnut pommi sai räjähtäessään aikaan maanvyörymän ja lähirakennusten sortumisen. Normandian maihinnousun myötä tehtävien luonne muuttui. Muihin kohteisiin lukeutuivat strategisesti tärkeät sillat ja rautatielinjat. Kolme 5 400 kilon painoista Tallboy-pommia lävisti tunnelin seinämän, ja niiden aiheuttama sortuma viivästytti saksalaisten panssareiden etenemistä maihinnousurintamalle muutamalla ratkaisevalla päivällä. Siellä rakenteilla ollut V3-ihmease oli valtaisa kiinteä tykistökompleksi, jonka viisikymmentä 127 metriä pitkää putkea olisivat sylkeneet tappavan kranaattikuorman Lontooseen alle kahdessa minuutissa. Mobilisti-tilaajasivut 4/19 Matalahyökkäyksistä luovuttuaan 617. laivue sai tehtäväkseen Ranskan Limogesissa toimineen GnomeRhône -lentomoottoritehtaan tuhoamisen. 104 . Siviilien pommittaminen olisi ollut hurja propagandatappio, eikä kohde sopinut millään tavalla RAF:n pääpommituslaivastolle. Ihmeaseen rakentaminen loppui Padonmurtajien iskun jälkeen tunnelien romahdettua. Wallisin uusi ihmepommi Tallboy debytoi 9. Mimoyeyquesin V3-tukikohan rauniot kertovat yhä karua kieltään Tallboy-maanjäristyspommien tuhovoimasta. Helmikuussa 1944 617. merkitsi onnistuneesti maalin 150 metrin korkeudelta käyttäen nelimoottorista Lancasteria syöksypommittajana. Tammikuun 1944 iskussa V1-laukaisupaikkoja vastaan Ranskan Pas de Calais’ssa 617. Dambustersin kirurgintarkka isku toteutettiin inhimillisesti. 617:n huomio kiinnittyi nyt merellisiin kohteiTallboyn perusajatuksena oli suuri lentonopeus. Yhtenäisenä kappaleena valetulla teräsrungolla pyrittiin varmistamaan pommin tunkeutuminen syvälle kohteeseen yhtenä kappaleena ennen räjähdystä. kesäkuuta, kun Cheshiren ohjaama Mosquito johti 25 Lancasterin osaston pommittamaan Saumurin rautatietunnelia. oli luottanut Bomber Commandin Pathfinderlaivueen Mosquitojen merkitsemiin maaleihin. dambusters.indd 104 27/05/2019 22.40. Siellä työskenteli 2 000 ranskalaista siviiliä, pääosin naisia. Leonard Cheshire merkitsi soihduilla muille Lancastereille pommituskohteen 20 metrin korkeudelta, mutta sitä ennen hän lensi matalalla kolme kertaa tehtaan yli, antaakseen työläisille aikaa paeta. Lancasterista poistettiin yläampumo toimintasäteen lisäämiseksi
105 siin, pääasiassa sukellusvenetukikohtiin. Dambustersin Lancasterit tekivät välilaskun Skotlannissa, josta ne lensivät Pohjanmeren, Ruotsin ja Suomen yli Arkangeliin. Viikkoa myöhemmin Tirpitz löytyi Tromssasta, jonne se oli hinattu kylkirepeämä pikaisesti paikattuna. Kone sai pian osuman myös vasemman puolen sisempään moottoriinsa, eikä Pohjanmeren ylittämisestä ollut enää mitään toivoa. Perillä niitä odotti kova ilmatorjunta. Carey suunnisti vuorten yli Ruotsin Lappiin. Kuusi konetta teki pakkolaskun ja loput olivat hajallaan ympäri pohjoista Venäjää. Sekä Suomen että Ruotsin yllä Lancasterit kohtasivat ilmatorjuntatulta, ja yksi koneista sai sen verran vaurioita, ettei voinut jatkaa matkaansa. Sankasta savusta ja kiivaasta ilmatorjunnasta huolimatta 17 Lancasteria pudotti Tallboynsa kuuden tuhannen metrin korkeudelta. Viereen pudonneiden pommien paineaallot aiheuttivat lisää tuhoa. Ensimmäinen Tallboy putosi kello 8:41. dambusters.indd 105 27/05/2019 22.40. Pommi oli räjähtänyt vain 20 metrin päässä laivasta, sen paineaalto oli vääntänyt potkuriakselin, repinyt kyljen auki ja aiheuttanut uuden vuodon. Laivan omat savunkehittimet olivat poissa pelistä, eikä sellaisia ollut asennettu Tromssan rannoille. Tehtävää varten koneista poistettiin ilmanvastusta lisäävät ylätornit ja pommiruumaan asennettiin lisäsäiliöt. Korjausten arvioitiin vievän yhdeksän kuukautta, mikä oli Saksan silloisessa sotatilanteessa ikuisuus. Sillä välin 617. Yhdeksän koneen ensimmäinen aalto pudotti kuormansa puolessa minuutissa. Tirpitz oli selviytynyt 33 aiemmasta hyökkäyksestä torpedoja syöksypommittajilla sekä pienoissukellusveneillä. Jättiläinen sitoi yksinään kolme brittien taistelulaivaa Skotlantiin; niitä pidettiin valmiudessa siltä varalta, että Tirpitz purjehtisi avomerelle. Saksan laivaston suurimmasta aluksesta oli enää vain kelluvaksi tykkipatteriksi. Hän vaati sen upottamista hinnalla millä hyvänsä. Vuonoa ympäröivillä vuorilla oli lukuisten it-pattereiden lisäksi peitesavua tuottava putkiverkosto, jonka arvioitiin peittävän Tirpitzin kymmenessä minuutissa suojaan savuverhon taakse. Noin kymmenen minuutin lentomatkan päässä sijainneessa lentotukikohdassa oli Fw 190 -hävittäjiä valmiudessa, mutta ne eivät ehtineet ilmaan ajoissa. Syyskuussa 1944 Tirpitz oli ankkurissa Altavuonossa Pohjois-Norjassa, liian kaukana Tallboyllä aseistetuille Lancastereille. Jokainen niiden ampuma kranaatti painoi pari tonnia, ja olisi pudottanut oikeassa kohdassa räjähtäessään kaksikin Lancasteria. Kaksi muuta koneiden pudottamaa Tallboyta meni ohi, mutta kolmas löysi perille savusta ja pilvistä huolimatta. Yllättävästä suunnasta tulevan hyökkäyksen laskettiin antavan kahden minuutin ikkunan pudottaa pommit ennen kuin Tirpitz katoaisi näkymättömiin. Ilman ajantasaisia karttoja ja luvattua radioyhteyttä vain puolet koneista löysi määrätyille neuvostokentille. Koko miehistö selvisi hengissä pakkolaskusta, jonka jäljiltä Easy Elsie -nimellä tunnetun koneen jäänteet ovat yhä maastossa. Tietämättömänä Tirpitzin kärsimien vaurioiden laajuudesta RAF alkoi suunnitella uutta iskua. Vuonna 1939 vesille laskettu 50 000 tonnin taistelulaiva oli 250 metriä pitkä ja sen aseistuksena oli 120 tykkiä, joista kahdeksan 15 tuuman pääaseen ammukset kantoivat yli 25 kilometrin päähän. Tromssa oli jo Lancasterien ulottuvilla Skotlannista käsin. Varsinainen pommitusisku oli tarkoitus tehdä sieltä käsin ja jatkaa sen jälkeen lentoa kotiin Britanniaan. Pelottavaa sotakonetta käyttämään tarvittiin 1 700 hengen miehistö. Siitä huolimatta Carey teki viisi ylilentoa, ennen kuin tähystäjä vihdoin pudotti Tallboyn. Kaksi B-24 Liberator -konetta kuljetti huoltohenkilökunnan ja tarvikkeet Neuvostoliiton Arkangeliin. Tähtäys jäi kuitenkin lyhyeksi. Australialaisen Bill Careyn Lancaster sai osuman oikean puolen uloimpaan moottoriin jo ensimmäisellä ylilennolla. Tällä kertaa menetettiin vain yksi Lancaster. Syksyn tullen päivät olivat käymässä lyhyiksi, joten kolmas pommitus lähetettiin matkaan vain pari viikkoa edellistä yritystä myöhemmin 12. laivue palasi pahimman epäonnistumisensa näyttämölle, Dortmund-Ems -kanavalle. marraskuuta 1944. Muutaman niistä arvioitiin osuneen ainakin lähelle, mutta jälkeenpäin suoritettu tiedustelulento varmisti kohteen olevan yhä pystyssä ja päällepäin vahingoittumaton. Operaatio oli siksi suoritettava vaiheittain. Armonisku Tirpitzin tutka havaitsi lähestyvät pommittajat aamunkoitteessa 8:09. Kolmentoista tuuman paksuinen panssarikylki repesi kuudenkymmenen metrin matkalta, ja Tirpitz Altavuonossa 1944. Näin myös kävi. Taistelulaivan panssarointi oli niin vahva, että tavanomaiset pommit vain kimposivat sen kannesta. Kuukautta myöhemmin tiedustelukone raportoi taistelulaivan kadonneen mystisesti Altavuonosta. Lokakuun lopussa 617:n Lancasterit suunnistivat jälleen kohti Tirpitziä. Sitä tiedustelulento ei havainnut, että yksi pommeista oli räjähtänyt tarpeeksi lähellä, puhkaissut Tirpitzin kylkeen 150 neliömetrin reiän ja tehnyt taistelulaivasta merikelvottoman. Vaurioituneista koneista osia haalimalla britit saivat lopulta kasaan 27 koneen iskuosaston. Dambusters kohtasi vain hajanaista ilmatorjuntatulta rannikolta ja kahdelta ilmatorjunta-alukselta. Mobilisti-tilaajasivut 4/19 . Tiedustelulennot tuottivat kuitenkin jälleen pettymyksen; Tirpitz oli yhä pystyssä. Neljä ensimmäistä osui laivaan ja viides meni vain kymmenen metriä ohi. Lähes äänennopeudella kuudesta kilometristä pudonnut viisi ja puolitonninen murkula läpäisi kannen ennen kuin laivan miehistö edes kuuli sen tulevan. Kello 8:22 Lancastereihin saatiin näköyhteys, ja hetkeä myöhemmin Tirpitzin 15-tuumaiset pääaseet avasivat tulen, vaikka kohteet olivat vielä 20 kilometrin päässä. Liittoutuneiden ilmaherruuden myötä suurin osa operaatioista voitiin nyt toteuttaa päivänvalossa. Jättiläisen upottajat Kaikkein houkuttelevin maali oli taistelulaiva Tirpitz. Räjähdykset laivan sisällä repivät 15-metrisen aukon Tirpitzin kylkeen ja alus alkoi kaatua. Sen matka Arkangelista kohti Altavuonoa sujui ongelmitta, eivätkä Lappiin tukeutuneet saksalaishävittäjät nousseet ilmaan. Taistelulaivasta oli kuitenkin tullut Churchillille pakkomielle. Amiraali Dönitzin johtama komitea julisti Tirpitzin korjauskelvottomaksi. Tarkka Tallboypommitus tyhjensi kanavan vedestä 15 kilometrin matkalta ja poisti kanavan käytöstä sodan loppuun asti. Saksalaiset olivat varautuneet Tirpitzin ilmapuolustukseen huolellisesti. Norjaan ankkuroitunakin Tirpitz oli uhka Pohjois-Atlantin merenkululle ja liittoutuneiden elintärkeille huoltokuljetuksille USA:sta
Kaikki 617:n laivueen koneet selvisivät Tirpitzin upottamistehtävältä kotiin. Tallboyn ja Grand Slamin valmistus oli kallista ja työlästä, joten pudottamatta jääneet pommit oli tuotava takaisin. XXItyypin U-veneiden tuotantoon tarkoitetun bunkkerin kahdeksan metriä paksun betonikupolin päälle pudotettiin peräti yksitoista Grand Slamiä kuuden kilometrin korkeudelta. maaliskuuta 1945, kun padonmurtajien pudottamat Grand Slamit ja Tallboyt kirjaimellisesti nostivat sillan ilmaan. . Siitä huolimatta silta oli joka kerta saatu käyttöön alle vuorokauden kuluttua pommituksesta. Ensimmäisten Focke-Wulfien saapuessa paikalle Lancasterit olivat jo pudottaneet pomminsa ja poistuneet näyttämöltä. RAF:n tiedustelu-Mosquito saattoi 13. Ilmapuolustuksesta vastuussa olleen hävittäjälaivueen komentaja joutui sotaoikeuteen ja sai kolmen vuoden tuomion. Suuri pamaus Sodan viimeisinä kuukausina 617:n huomio kääntyi taas Saksaan. Vuonna 2018 Dambusters sai ensimmäisenä brittiyksikkönä käyttöönsä uudet F35B Lighning -hävittäjät. Pian laivue siirtyi suihkuaikakauteen English Electric Canberra -koneilla; sen jälkeen Dambustersista tuli osa RAF:n strategista ydinpommituslaivastoa Avro Vulcan -kalustolla. Vain noin kahdeksansataa Tallboyta ja alun toista sataa Grand Slamiä valmistettiin sodan aikana. Yksikään ei läpäissyt kattoa, mutta massiiviset räjähdykset saivat rakenteen sortumaan. neljän minuutin kuluttua Tirpitz oli kallistunut 40 astetta. Kehlsteinhaus-nimellä tunnetun päärakennuksen sijaan pommit tuhosivat Hitlerin asuintalona toimineen Berghof-huvilan. Bielefeldin rautatiesilta tilapäiskorjattuna vuonna 1946. laivue sai kalustokseen Lancasterin jatkokehitelmänä syntyneet Avro Lincolnit, joilla osallistuttiin heti 50-luvun alussa Malaijan kriisin aikaisiin tehtäviin Kaakkois-Aasiassa. Hävittäjät nousivat ilmaan vasta yhdeksän minuuttia sen jälkeen, kun Tirpitzin kapteeni oli tehnyt hälytyksen. Bielefeldiä seurasi kuusi muuta siltaa ja Valentinin sukellusvenetukikohta Bremenissä. marraskuuta tallentaa katolleen kääntyneen jättiläisen Tromssan edustalla. 617. Laivue sai käyttöönsä Barnes Wallisin uusimman aikaansaannoksen, 10-tonnisen Grand Slam -pommin. Muutaman kuukauden ajan – ennen Hiroshimaa – Grand Slam oli maailman tuhoisin pommi. Grand Slam -pommien aiheuttamia tuhoja Valentinin sukellusvenesuojissa Bremenissä. Kello 8:50 kallistuma oli jo 70 astetta, ja pari minuuttia myöhemmin Kriegsmarinen ylpeys kaatui. 971 miestä menetettiin. dambusters.indd 106 27/05/2019 22.40. Toisen maailmansodan jälkeen 617. Parisataa miehistön jäsentä selvisi rannalle asti, ja ilmataskuista saatiin myöhemmin pelastettua vielä 84 henkeä. Maaliskuussa 1945 käyttöön tullut 10-tonninen ja kymmenmetrinen Grand Slam oli Tallboyn jatkokehitelmä, joka tuli mahdolliseksi Lancasterin B1-version myötä. 617:n viimeiseksi operaatioksi toisessa maailmansodassa jäi isku Hitlerin Kotkanpesää vastaan Obersalzbergissä. Sen ensimmäinen kohde, Bielefeldin rautatiesilta Luoteis-Saksassa, oli ollut pommitusten kohteena aiemmin jo 54 kertaa, ja sen tuhoamiseksi oli pudotettu yli 3,5 miljoonaa kiloa räjähteitä. Sitkeälle kolossille löi kohtalon hetki 13. laivue oli niiden ainoa käyttäjä