LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE | 5/2009 | 8,50 € LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE | 5/2009 | 8,50 € Veronväistelyä ja merimiesautoja Mini 50 vuotta Studebaker Champion Coupe ’49 | Wäinö – itse tehty Kupla Urheilu-pickupien outo tarina | Maailman kaunein linja-auto IFA BK 350 – pätevä itäpyörä
4 . Mobilisti 5/09 Studebaker Champion Coupe 6 Wäinö, itse tehty Kupla 12 Mini 50 vuotta Suomessa 26 Lava-Camaroita ja Firebirdejä 34 IFA BK 350 40 Fiat 128 46 Maailman kaunein linja-auto 52 Reijo Ervasti, harrastaja ja keksijä 56 Kumiosien valmistaminen 80 Massey-Ferguson 82 Pienoistraktoreita 84 Ilmailutalkoot 86 Goodwood Festival of Speed 88 Ranskan talkoot 90 Amerikantalkoot 92 Kuvatalkoot 94 Ford P7 -harrastusta 98 Uutisia, tapahtumia, kuultua 18 Lukijoiden postia toimitukselle 24 Ostetaan, myydään, vaihdetaan 60 Kerhouutiset ja tapahtumakalenteri 74 Jussin jorinat 76 Toimituksen autot 78 Kannen kuva: Rauno Aaltonen ja Henry Liddon huiskuttavat yleisölle Lontoossa palattuaan voittoisalta Monte-Carlon -retkeltään tammikuussa -67. Sisältö 5/2009 Turun Autokori Oy:n 60-luvun ensimmäisen puoliskon tuotannolle oli leimallista Ford Fairlanen uhkeiden pyöreiden takavalojen käyttäminen. Linja-autopiireissä suihkumoottorin jälkipolttoa imitoivat valaisimet tunnetaan ”tissivaloina”.
Fiat 128 Rallyn omistajan elämä ei välttämättä ole lainkaan kurjempaa kuin Mini Cooper -kuljettajan, eikä -55 Chevroletin omistaja nauti mistään sellaisista eduista, joita samanikäinen Nash ei tarjoaisi. Jos ajolaite ei kiinnosta ketään, on aivan sama, vaikka niitä olisi jäljellä enää yksi. Kai L. Fiat 128 otettiin sekin aikoinaan vastaan julkisuudessa melkoisin fanfaarein, mutta sen jälkeen on ollut hieman hiljaisempaa. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. PANKIT SAMPO 800016-1166862 NORDEA 134730-246714 OKO 572146-210727 PAINOPAIKKA Wellprint Oy, Espoo ISSN 0783-4616 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE H arrasteajoneuvojen yleinen haluttavuus on kummallinen juttu. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. 5. Jo uutena valtavan erikoisten tai kalliiden ajoneuvojen myöhempi korkea keräilystatus ei ole kovin yllättävää, mutta miksi yksi kansanmalli vetoaa harrastajiin ja joku toinen taas ei lainkaan. Oman tiensä kulkijalle kansainväliset arvostukset, tai pikemminkin niiden puute, tarjoavat mahdollisuuden tehdä loistavia ostoksia. Onko se haitta, riippuu ihmisen mielen rakenteesta. Ainoa, mikä oman tiensä kulkijoilta jää puuttumaan, on laajojen kansankerrosten kadehdinta. Kaikkien autohistorialliset arvot ovat kiistattomat, mutta miksi vain kaksi ensin mainittua on helppo myydä hyvään hintaan. 09-272 7100 fax 09-2727 1027 hallituksen pj. Tässä numerossa on laajat artikkelit mm. Itse asiassa suurin osa moottoriajoneuvojen runsaan sadan vuoden historian mittaan valmistetuista malleista on pilahinnoissa. Rambler Marlin henkii 60-lukua vähintään yhtä väkevästi, mutta Tomas Ledin ei aja sellaisella musiikkivideollaan, eikä moni tiedä sellaista autoa koskaan olleenkaan. 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Tunnustimme sitä, eli emme, haluttavuuden kylkiäisenä seuraavalla rahallisella arvolla on suora yhteys siihen, kuinka paljon ajoneuvoja säästyy jälkipolville. Vääryys siis rehottaa, mutta itkuun ei ole aihetta. Ihmiset, jotka eivät itse muista 60-luvusta mitään, tuntevat silti nostalgista kaihoa aikakauteen ja näkevät koko vuosikymmenen kiteytymän Mustangin muodoissa. Bremer e-mail: toimitus@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Enqvist Outi Haapala Janne Halmkrona Matti Ouvinen Kimmo Virtanen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Juhani Halmeenmäki Timo Happonen Jukka Heikkinen Esa Illoinen Tero Ilola Tapio Laaninen Ilpo Mikkonen Eino Ritaranta Vesa Rohila Kim Snellman Raimo Söderholm TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11, 00620 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. Miksi jostain laitteesta tulee himoittu ja kallis, kun joku toinen lähes vastaava ajoneuvo ei tunnu kelpaavan kellekään edes pienestä palkkiosta. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki puh. Jan Enqvist Arvokeskustelua Mobilisti 5/09 . Amerikkalaisista autoista 30-luvun Fordit ja 195557 Chevroletit ovat olleet haluttuja (ja kalliita) jo vuosikymmeniä. Eivät siksi, että ne olisivat mitenkään epätavallisen hyviä autoja, vaan siksi että ne edustavat kokonaisille sukupolville kultaista nuoruutta. Himoittua kulttiesinettä vastaavan, ja paljon harvinaisemman, laitteen voi saada murto-osalla suosikkimallin hinnasta. Jossain vaiheessa ennuste alkaa toteuttaa itse itseään; kun kerran muutkin noista tykkäävät, miksen sitten minäkin. Juuri siitä arkiautojen haluttavuudessa on perimmältään kysymys. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Esimerkkejä siitä, ettei ajoneuvon harvinaisuudella ole mitään suoraa yhteyttä hinnanmuodostukseen, on loppumattomasti. Mikäli se ei löydä itselleen riittävän vinksahtanutta harrastajaa, on viimeinen omistaja ennen pitkää romumies. Vaikka ikonisia ajoneuvoja – kuten klassisia Letukoita ja Kuplia, tai kaksipyöräpuolelta Harrikoita ja Tuutti-Hondia – tuntuu olevan maailma väärällään, pitävät ne aina arvonsa. Samasta ilmiöstä johtuu myös Kuplan ja Minin suosio – ne ovat oman aikansa muistojen kollektiivista kuvastoa. Yksinkertaisesti siksi, että vaikka kysymyksessä ovat miljoonin valmistetut mallit, Kuplan ja Minin ostajakandidaatteja on jatkuvasti enemmän kuin niistä eroon haluavia omistajia. Kun laitteella on hintansa, on siihen tehtävät investoinnit helpompi perustella itselleen. VW Kuplasta, BMC Ministä ja Fiat 128:sta
Mobilisti 5/09 Moottoroitu lasiveranta Studebaker Champion Regal Coupe ’49 Studebaker oli Suomessa ennen sotia suosittu auto. t ekst i: Ja n E nqv ist k u vat: Ja n n e H a lm k rona , M att i Ou v i n en Vuonna 1947 Studebaker oli, valvontakomission vielä miehittäessä hotelli Tornia, Suomen modernein auto. Ensimmäinen maahan saatu Champion oli Korpivaaran väelle juhlan aihe, vaikka asiakkaille niitä ei vielä riittänytkään toimitettaviksi.. Ennusmerkit olivat Studebakerin osalta poikkeuksellisen hyvät, sillä merkki oli ensimmäisenä USA:n suurista valmistajista ehtinyt esitellä täysin uuden sodanjälkeisen malliston. Merkin ma ahantuojalla, Korpiva ara Oy:llä, ei ollut mitä än syytä olla jatk amatta siitä mihin oli jä äty, kun bensiinin sä ännöstelyä alettiin purka a loppuvuonna 48. 6
7. Mobilisti 5/09
8 . Modernin lennokkaasta ulkonäöstä huolimatta varsinkin pienempi Champion-mallisto oli mittasuhteiltaan järkevä ja sen polttoaineenkulutus suorastaan pieni. Ensimmäinen länsisuomalainen omistaja oli Turun kunnallissairaalassa työskennellyt henkilö. Hänen nimensä ei valitettavasti ole tiedossa, sillä vanhasta rekisterikirjasta se on jostakin syystä huolellisesti sutattu. Korpivaaran ovi olisi varmaan käynyt tiheämpäänkin, elleivät ajat olisi olleet niin ankeat. Vastuksista huolimatta autoja kuitenkin tuotiin ja myytiin – käytännössä jaettiin – se mikä pystyttiin. Muiden valmistajien tavallisten perhemallien paino oli 50-luvun taitteessa kuitenkin jo puolentoista tonnin hujakoilla ja vuosi vuodelta kasvamaan päin. Tuontilisenssit olivat vakiintuneilla merkeilläkin kiven alla, eikä kansalla ollut rahaa. Aivan kaameaa peltokäyttöä Stude ei ilmeisesti kuitenkaan kokenut, sillä suurkeräilijä-muusikko Esko Rahkosen osuessa ostosretkillään paikalle vuonna -78 auto oli edelleen yhtenä kappaleena; ruosteinen ja täydellisen kunnostuksen tarpeessa tietenkin, mutta kuitenkin. Kesällä -59 mystinen terveydenhuoltopersoona myi Studebakerin edelleen Mynämäelle, maanviljelijä Eero Krappalalle. Parasta Studebakerin omistajan kannalta oli se, että rauhallisesti ajaen Championilla pääsi kymmenellä litralla sadan kilometrin päähän. Mäntyharjulaisen Jukka Mättölän ’49 Champion Regal Coupe on tullut Suomeen maahantuojan kautta, mistä on todisteena tehtaan museosta saatu auton syntymätodistus, jossa toimitustietojen sarakkeeseen on kirjattu ”destination Helsinki, Finland”. Kaikki sellaisen joskus nähneet muistavat tapauksen lopun ikäänsä, niin lähtemättömän vaikutuksen takaistuinta kiertävä valtava lasiveranta tekee. Reilusti alle viiden metrin kokonaispituus ja vain 1 300 kilon omamassa ovat tyypillisiä noin 15 vuotta Championia nuoremmille 60-luvun amerikkalaisille kompaktiautoille. Hyötynäkökohdat olivat ehdottoman ensisijaisia, joten tärkeintä oli saada maahan neliovisia perusmalleja taksimiesten ja viranomaisten käyttöön. Malli menestyi ja suuren veden takana Studebakerin jälleenmyyjillä oli ruuhkaa, miksei siis meilläkin. Mobilisti 5/09 S tudebaker vaikutti muutenkin sopivalta eurooppalaisiin oloihin. Korpivaaran tuontiohjelmaan kuului kuitenkin jostakin vaikeasti arvattavasta syystä myös tuonikäisten Studebakereiden muistetuin malli, kaksiovinen coupe. Auto palveli Krappalaa 60-luvun puoliväliin, minkä jälkeen se siirtyi pahaenteisesti talon nuorison ajoharjoitteluvälineeksi. Vuonna 1958 auto siirtyi Turkuun, jossa se sai TB120 -kilvet. Koska auto pysyi edelleen Turun ja Porin läänissä, säilyi rekisteritunnus ennallaan. Ensimmäiset kymmenen vuottaan savunsininen Studebaker liikkui Helsingissä AN-922-tunnuksin. Studebakerin vallankumouksellisen uuden muodon parissa hääri sotavuosinakin sellaisia tunnettuja nimiä kuin Raymond Loewy ja Virgil Exner – ei siis ihme, että yksityiskohtia sopii hämmästellä vielä yli 60 vuotta ensiesittelyn jälkeenkin.
Hyvä tuli, ja tänä kesänä autolla on osallistuttu tapahtumiin pitkienkin taipaleiden takana. Materiaalit vaikuttavat olevan tehtaan jäljiltä, joten aivan pohjalla Studebaker ei ennen 80-luvun taitteen entisöintiäkään ole ehtinyt käydä. Vakiovarusteena oli pikkuhienouksia, kuten maailman ensimmäisiin kuuluneet täysin itsesäätyvät jarrut. Vaikka Studebakerin coupe on rakenteellisesti aivan perinteinen sedan/coupe kiinteine sivuikkunankehyksineen Kuoriensa alta Champion edustaa vielä tukevasti sotaa edeltävää tekniikkaa. Hauska huomio on sekin, että vaikka amerikkalaiset autot ovat monen mielestä keskenään aivan samaa kauraa, poikkeavat Studen kojelautanäkymät yhtä selvästi kolmen suuren käsialasta kuin vaikkapa Hudsonista tai Nashistakin. Vallatonta asiallisuutta Vaikka Studebakerin kasvihuoneratkaisu on vanha tuttu, näyttää se aina yhtä huimalta. Modernin maailman hektisessä hengessä keskimmäinen kolmesta pienen teevadin kokoisesta päämittarista on kello. Studebaker Champion Sedan oli tuotu yksityisesti Suomeen uutena vuonna -48. Hallintorutiinien hoitamisen jälkeen tekniikka otettiin työn alle, jotta Championista saataisiin luotettava ajoauto. Vaikka Studebakeristoiseen kiertävällä takalasilla on ollut esittelynsä aikoihin keväällä -46, kun muut valmistajat vielä tarjosivat kansalle uudelleenlämmitettyjä sotaa edeltäviä mallejaan. Hankinta ei ollut hetken mielijohde, sillä kotona Mäntyharjulla oli jo ennestään ’63 Studebaker Hawk GT. Vaikutelmaa vain tehostaa verhoilun hempeän sininen ruutukuosi yhdistettynä valkoiseen keinonahkaan. Onnistunut painonhallinta ja perussuunnittelu kuitenkin toimivat niin hyvin, että ajaminen on erittäin helppoa ilman automatiikkaa ja keinotekoisia keventimiäkin. Keväällä -82 elvytystoimet olivat edenneet niin pitkälle, että Studebaker hyväksyttiin museoajoneuvoksi. Kaksivärinen 1947 Champion Regal Coupe liikkui aikoinaan Uudenmaan ZI-459-tunnuksilla. Seuraavana oli vuorossa vanhentuneen museotarkastuksen uusiminen, jonka Stude selvitti vaivatta, vaikka pitkä kokoelmassa seisominen olikin käynyt hieman ajokunnon päälle. Ikkunat ovat ajan hengessä suhteellisen matalat, mutta kun autossa ei oikeastaan ole kuin Aja B-pilarit sekä muutama mitätön välipuola, on sisätiloissa valoa aivan tulvimalla. Jämsäläinen Juvénin perhe teki kesällä -64 huiman kiertomatkan Välimeren ympäri. Kuvassa on meneillään laakeriremontti Etelä-Turkissa. Auto lienee edelleen tallessa.. Liikkeelle lähtiessä ensimmäinen yllätys on auton hallinnan kepeys. Auto oli vuosimallistaan päätellen mitä todennäköisimmin epävirallisia teitä maahan tuotu. Kuten vielä 50-luvun puoliväliin saakka oli Amerikassakin tapana, on kojelaudassa kunnolliset mittarit nopeudelle, öljynpaineelle, jäähdytysnesteen lämmölle ja latausvirralle. Mobilisti 5/09 . On vaikea kuvitella, millainen vaikutus etuovesta kaikkineen, on korimalli hengeltään enemmän hardtop kuin monet oikeat hardtopit. Auto liitettiin Eskon valmiiden autojen kokoelmaan, johon se kuului seuraavan neljännesvuosisadan ajan. Käynnistäminen tapahtuu 40-lukuisesti kytkemällä virta päälle kojelaudasta ja painamalla lattiaan sijoitettua nastaa startin pyörittämiseksi. Esko Rahkosen äkillisen kuoleman jälkeen Jukka Mättölä osti Studebakerin perikunnalta syksyllä 2007. Mittarinäkymät ovat asiallisesti ottaen kohdallaan, 50-lukuisen kepeästä leikillisyydestä ei ole toiminnallisuutta ajatellenkaan lainkaan haittaa. Stude-projektista vastasi vihtiläinen Risto Pöyhönen. Ensitöiksi autoon haettiin 80-luvun pitkien valkoisten kilpien tilalle vapaana olleet 50-luvun lopun TB-120 -tunnukset. Ensi talven projektina on auton maalaaminen uudestaan, sillä 80-luvun taitteessa laskettu pinta ei ole enää niitä parhaita. 9 Seuraavat neljä vuotta Rahkonen kunnostutti Championia monien muiden hankkeidensa rinnalla. Jukan ihmeeksi auton alkuperäisen Concord Blue -värisävyn kaavatkin löytyivät vielä väriliikkeestä. Kuten asiaan kuuluu, suhahtaa sivuventtiilimoottori ensimmäisellä yrityksellä käyntiin ja jää käymään tasaisen vaimeaa joutokäyntiä
Studebaker Champion Regal 1949 MOOTTORI Tyyppi: 6-syl. 10 . Raskaiden risteilijöiden rauhallisen uivaan kyytiin ei aivan päästä, mutta matka joutuu miellyttävästi. Tunnetuimpia olivat S.P.J. nestejäähdytteinen rivimoottori, sivuventtiilit, 1 hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli syl.ryhmässä, 4 runkolaakeria, yksikurkkuinen Carter-kaasutin Iskutilavuus: 2 779 cm 3 , sylinterimitat 76,2 x 101,6 mm, puristussuhde 6,5 Teho: 80 hv (SAE)/4 000 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 3-vaihteinen käsivalintainen vaihteisto, sähköinen ylivaihde, mäkipidätin JARRUT Nestejarrut, rummut edessä ja takana OHJAUS Simpukkatyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 3,75 JOUSITUS Edessä: Erillinen, poikittainen lehtijousi, poikittaiset alatukivarret Takana: Jäykkä akseli, lehtijouset KORIRAKENNE Erillinen kotelopalkkirunko, kaksiovinen kokoteräskori MITAT Pituus: 4,85 m Leveys: 1,78 m Korkeus: 1,54 m Akseliväli: 2,84 m Raideleveys (e/t): 1,42/1,36 m Omamassa: 1 320 kg Polttoainesäiliö: 64,3 l SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6 V VALMISTUSMÄÄRÄ 85 604 kpl (Champion, kaikki korimallit yhteensä) Korpivaaran albumeista peräisin oleva kuva tuliterästä ’50 Champion Coupesta vahvistaa todeksi sen, että vaikeina vuosina tuotiin myös vähemmän käytännöllisiä korimalleja; artikkelimme ’49 Coupe on myös Korpivaaran virallisesti maahantuoma. Yhdeksänkympin nopeudessa – juuri silloin kun lättäpää alkaisi muuten puhista työläästi – kaasun keventäminen kytkee ylivaihteen. Erittäin tärkeä mukavuusja taloudellisuusvaruste on sähköinen ylivaihde, joka auttaa painamaan hidaskäyntisen sivuventtiilimoottorin kierrokset maltillisiksi reippailla maantienopeuksillakin. Mobilisti 5/09 sa ei ole minkäänlaisia hydraulisia tai alipainetoimisia keventimiä, sen paremmin kuin automatiikkaakaan, voisi sen antaa kenen hyvänsä ajokortinhaltijan hoteisiin. Satasen matkavauhdilla Studebaker-kuljettaja pääsee 65 litran polttoainemäärällä todella pitkälle ennen kuin tankille on uudestaan asiaa. Amerikkalaisittain melko lyhyt akseliväli vain lisää ketteryyden vaikutelmaa. Helsingissä toimi useita liikkeitä, jotka hankkivat komeimman kalustonsa ulkomailta, lähinnä Ruotsista, merimiehiä bulvaaneinaan käyttäen. Cadillac saattoi mennä maantiellä menojaan, mutta kaupungissa Studebaker on ollut helppoudessaan tukevasti niskan päällä. Silloin auto ikään kuin ohittaa oman äänensä ja jättää sen kauas taakseen. AvoStudebaker säästyi, vaikkakin lohduttoman ruosteisena aihiona, aina 80-luvulle saakka, jolloin Seppo Sormunen sai vihiä autosta ja entisöitti sen. Serkkunsa öisille saalistusretkille toisinaan osallistunut K.L.B. Muutamaa vuotta myöhemmin käyttöön otetut ohjaustehostimet olivat suuri läpimurto, joka mahdollisti amerikkalaisten autojen kasvamisen aina vain älyttömämmän kokoisiksi. Championin tähti ei sammu maantielläkään. Suomeen joskus 50-luvulla harmaatuotu punainen ’51 Champion Regal Convertible on ollut aikoinaan meikäläisittäin melkoinen näky. Mitä todennäköisimmin sama ’50-mallinen Coupe palveli muutamaa vuotta myöhemmin Carl-Otto Bremerin poikamiesautona (pienten sumuvalojen, A-pylvään hakuvalon ja antennin sijoittelu). Studebakerin kuusisylinterinen perinnemoottori ei 80-hevosvoimaisena ole varsinainen voimanpesä, mutta tehopainosuhde on silti parempienkin kilometrinnielijöiden tasolla. Liikenteen rytmiä ei tarvitsisi pelätä edes kehä ykkösen jonoissa, varsinkin kun ohjauspyörän alle sijoitetun vaihteenvalitsimen liikkeet ovat lyhyet ja napakat. Ennen tehostimien yleistymistä raskaat vaunut olivat kuitenkin auttamattoman kömpelöitä. Jäähdyttimen suojaksi tulipalopakkasilla ohjaamosta laskettava kaihdin saattaa olla osa Korpivaaran alkuperäistä maahantulovarustelua.. muistelee auton olleen tehokas pimustushaavi. Jos 50-luvun taitteen USA:ssa oli pizzalähettejä, on kevyt Champion ollut ammattikunnan piirissä kova sana. Keinäsen, Vuorion ja Eskolan veljesten liikkeet. Kaikkein miellyttävintä on ohjausvaihteen ikäisekseen nopea välitys; vartin vajaa neljä kierrosta ääriasennosta toiseen on 50-luvun taitteen normien mukaan ollut lähes kilpa-autoluokkaa. Nopeudestaan huolimatta ohjaus ei ole lainkaan raskas, mistä voi kiittää paitsi ristikudosrenkaita, myös auton kevyttä rakennetta
Siinä pelissä ei Chevroletin tai Fordin kanssa voinut kilpailla. Olettakaamme, että minun onnistuu saada uusi auto tavalliseen kauppahintaan. Alamäki oli väistämätön. Sattumalta minulla ei ole pianoa. Jos amerikkalaiset todella olisivat halunneet järkiautoja, Detroit olisi valmistanut heille sellaisia. Loppua voitiin kuitenkin vain lykätä, ei väistää. Sitä ei ole suunniteltukaan tyydyttämään käyttäjien tarpeita, vaan se on arvattavasti tarkoitettu näyteikkunoita ja neliväri-ilmoituksia varten. Suurin osa autoja ostavasta yleisöstä ei kuitenkaan jakanut Charlton Ogburn Jr:n huolta. Autossa on niin paljon tilaa, että eteen mahtuu istumaan muotipiirtäjä ja kaksi tanakkaa johtajaa ja taakse kolme urheiluhousuista tyttöä kaikkine tennisja golfmailoineen ja vesisuksineen. ”Vuoden 1949 amerikkalainen auto muistuttaa loistoalusta enemmän kuin autoa. tuskaili aiheesta vielä muutaman sivun verran, mutta tärkein tuli sanottua jo ensimmäisessä kappaleessa. Suurin osa lehden artikkeleista ei tietenkään mitenkään liittynyt läntisten elämänarvojen puolustamiseen maailmankommunismin leviämistä vastaan. Maantielaivojen arveluttavuus siis tunnistettiin jo yli 20 vuotta ennen kuin niiden kehitys saavutti järjettömyytensä lakipisteen. Sen vuoksi en tarvitse autoa, jonka matkatavarasäiliöön mahtuisi sellainen.” Ogburn Jr. Kaukana idässä, Helsingin Tehtaankadulla, ei myöskään oltu innostuneita vuonna -45 Suomessa ilmestymisensä aloittaneesta Valitut Palat -lehdestä, joka koostui suurelta osin amerikkalaisen Reader’s Digest -emojulkaisun käännösartikkeleista. Kymmenen vuotta myöhemmin amerikkalaisia autoja myytiin lähes 9 miljoonaa kappaletta ja tuontiautojen yhteenlaskettu myyntimäärä oli noussut lähelle puolta miljoonaa. Vuosikymmenen lopulla Studebaker löysi tilapäistä helpotusta pienestä toisinajattelijoiden joukosta, jolle kompakti Lark tarjosi mahdollisuuden hypätä pois kilpavarustelun kierteestä ostamatta outoa ulkomaalaista autoa. Vuosimalli 1950 oli merkin kaikkien aikojen myyntimenestys, kun yli 320 000 uutta Studebakeria löysi ostajansa. Vuosimallin -64 jälkeen tuotantolinja evakuoitiin Kanadaan, jossa se rullasi vielä kaksi vuotta ennen kuin esirippu laskeutui 114-vuotiaan yhtiön edessä lopullisesti. Niistä vain vaivaiset 58 465 oli tuontiautoja. Ennakkoluulottomasta muotoilustaan huolimatta Studebakerin 1947-51 Championit olivat järkiautoja – jatkoa ajatellen liiankin järkeviä, vaikka myynti vielä sujuikin. Eurooppalaiset valmistajat vastasivat laajalla rintamalla Ogburn Jr:n rukouksiin, mutta tarjonta ei sittenkään kiinnostanut rikkaita jenkkejä laajassa mitassa: Vuonna 1955 USA:ssa myytiin 7 169 908 uutta autoa. Se oli silti edelleen vain noin viidesosa pelkästään Chevrolet-merkkisten autojen vuosimyynnistä. Mitä pidemmälle 50-luku eteni, sitä selvemmäksi kävi kuitenkin se, että suurin osa amerikkalaisista autonostajista etsi parasta hinnan ja sen vastineeksi saadun malmimäärän suhdetta. En tarvitsisi muuta kuin neljän hengen auton, mutta minun on ostettava kuuden hengen malli ja maksettava siitä suunnilleen 2 000 dollaria. 11 Evoluutio-oppia Aivan kaikki amerikkalaisetkaan eivät olleet innostuneita sodan jälkeisestä yleisestä kulutuseuforiasta. ?. Mobilisti 5/09 . Missään sen vaikutukset eivät näkyneet selvemmin kuin uusissa automalleissa, jotka olivat toinen toistaan suurempia, matalampia ja välkkyvämpiä. Esimerkistä käy Charlton Ogburn Juniorin kriittinen artikkeli vuoden -49 uusista amerikkalaisista autoista, joka julkaistiin käännöksenä Valituissa Paloissa samaisen vuoden keväällä. Yli neljän vuosikymmenen ajan poliittisesti epäkorrekti Valitut Palat oli rikkaruoho Suomen ja Neuvostoliiton alati syvenevää ystävyyttä vaalivien piirien ryytimaassa
Odotusaika oli teoreettisesti jopa kymmenen vuotta, kun vuonna -56 ostajia oli jonossa 30 000. Ojanperän toimesta auto sai, tekijäänsä kunnioittaen, nimen Wäinö. Sallinen taltioi Wäinön tekemän Volkswagenin latoon, jossa sen kesällä 1991 näki VW-harrastaja Juha Ojanperä, joka oli Vehoniemellä suorittamassa entisöintiopintojensa työharjoittelua. Entisöinnissä pyrittiin tekemään autosta mahdollisimman tarkasti sellainen kuin se alkujaan oli ollut. Kaksimoottorisen avo-Vidalin kyyti ei teutonista neitokaista miellyttänyt. Kekseliäänä miehenä tunnettu Wäinö ei lannistunut, vaan rakensi sussulleen Volkswagenin – punaisen, kuten vaadittiin. Korissa ei ole numerolaattaa, vain tyhjä paikka takapenkin edessä. Muutamissa muissakin osissa oli auton entisöineen Juha Ojanperän mukaan Kolmannen valtakunnan symboleja ja KdF-merkintöjä. Volkswagenista tekis ainutlaatuisen se, että se oli Neubergin itsensä tekemä. Yksi osien toimittajista olikin Puolustusvoimat, Neubergin työnantaja. Lopulta Wäinö Neuberg oli suostunut myymään auton, mutta halusi maksuna kuplavolkkarin. Sallinen kaavaili jo noihin aikoihin automuseon perustamista Vehoniemelle, mikä toteutuikin 80-luvun alkuvuosina. Auto kansalle Ajatus kansanautosta oli Euroopassakin ottanut kipinää autosuunnittelijoiden mielissä. Osa komponenteista oli luonnollisesti käytettyjä, joten ne jouduttiin ennen kokoonpanoa kunnostamaan. Armeijalla oli Volkswageneita, sekä henkilöettä pakettimalleina, ja sodan jäljiltä myös Kübelwageneita ja niiden osia. Pohjalevyyn on stanssattu katsastuskonttorilla sama numero kuin moottorilohkossa, joka puolestaan numeron perusteella viittaa Kübelwageniin. Amerikassa Henry Ford oli tehnyt ideasta todellisuutta, ja vuonna 1927 USA:ssa oli yksi auto kuutta kansalaista kohden; vanhalla mantereella sama suhdeluku oli hurjasti pienempi, Alla omenapuun. Kun Sallinen oli hakemassa Vidalia vuonna -74, Neuberg ilmoitti, että kaupan mukana tulisi myös Volkswagen, joka pitäisi säilöä ja museoida. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Janne Halmkrona, Matti Ouvinen Juha Ojanperän albumi, Mobilistin arkisto 12 . Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mutta saattaa äityä mitä mielettömimpiin tekoihin naisensa eteen. Omistajanvaihdoksesta päästiin sopimukseen, kun Ojanperä oli halukas entisöimään juuri tuon ikäistä kuplaa, ja auton tarina oli niinkin kiintoisa. Viimeinen katsastus oli vuodelta -73.. Auto oli ollut käytössä siihen asti kunnes Olavi Sallinen sen sai Vidal-kauppojen yhteydessä. Aivan tarkalleen ei tiedetä, mistä kaikki osat haalittiin, mutta Volkswagen niistä syntyi, ja rekisteriotteeseen merkittiin vuosimalliksi -56. Jos Volkkaria ei saa kaupasta, sellainen pitää rakentaa. 70-luvun alkupuolella Olavi Sallinen Kangasalta oli ostamassa Neubergilta Vidalia pitkän hiillostuksen jälkeen. Rekisteriin se saatiin kaksi vuotta myöhemmin. Pohjalevy on kaikesta päätellen vuosimallia -53 tai vanhempi, sillä siinä on kiinnikkeet sekä putkiettä varsimallisille iskunvaimentimille. Korikuorilo onkin tiettävästi -56 mallia, mutta ovet ja luukut eivät ilmeisesti yksikään kuulu samaan koriin tai vuosimalliin. Sellaisella oli Maria tottunut kotopuolessakin jo kulkemaan. Vaihteisto puolestaan on peräisin pakettiautosta, josta se alennusvaihteet poistamalla ja lautaspyörä kääntämällä on sovellettu henkilöautoon. Auton rakentaminen aloitettiin tiettävästi vuonna -56. Mobilisti 5/09 Wäinön alkuperäinen rekisterikirja. O ulussa myös ”panssarikenraalina” tunnettu persoonallinen kersantti Wäinö Neuberg sai 50-luvun puolivälissä saksalaiselta tyttöystävältään vaatimuksen: Volkkari piti saada. Asiassa oli yksi suuri mutta, Volkkareita kun ei tuontisäännöstelyn aikaan noin vain saanut
Vallankumoushankkeen tiimoilta vankeudessa ollessaan Adolf Hitler oli kirjoittanut yhden kirjan ja lukenut toisen. Ledwinka puuhaili kovasti samanlaisia projekteja Tatralla jo 30-luvulla, mutta natsit hiljensivät myöhemmin Ledwinkan vastalauseet tylysti. Lokakuisena iltapäivänä 1931 Ferdinand Porsche piti vasta perustamansa suunnittelutoimiston työntekijöille luennon, joka kesti pitkälle iltaan. Pienessä autossa erillisjousitus oli Porschen mielestä erityisen tärkeä. Vuonna 1932 Porschea lähestyttiin kahdelta taholta. Ajatukset ja muodot oli osaksi vilkuiltu erään Steyrillä Porschen kanssa työskennelleen Hans Ledwinkan papereista. Ensimmäinen oli moottoripyörävalmistaja Zündapp, joka oli kaavaillut pienen auton valmistamista. Auto oli ollut sotaan asti päivittäisessä käytössä, ja piilotettu erään linnan kellariin sodan ajaksi. Toinen kiinnostunut taho oli Neuvostoliitto. Autonäyttelystä tehtiin Hitlerin valtaannousun jälkeinen ensimmäinen suuri esiintyminen. Porschea pyydettiin itäonnelan valtakunnaninsinööriksi. Sieltä tämä veteraani oli ostanut sen pilkkahintaan, ja uuden akun ja parin polttimon vaihdon jälkeen ajanut tiehensä. Jo viisikymppinen herra ei kuitenkaan ollut enää vanhalla iällä valmis jättämään kotimaataan. Vierailu Neuvostoliittoon teki mieheen vaikutuksen. Rakentaisitte busseja Vuonna 1933 Saksa sai uuden valtakunnankanslerin, ja tämä mies sattui olemaan myös automiehiä. Suuren laman kynsissä kituvan Saksan vuosittainen Berliinin autonäyttely helmikuussa -33 oli tarkoitus järjestää himmennetyin lyhdyin; autokauppa kun kävi huonosti. Toisin kävi. Porschen kaavailema ilmajäähdytteinen moottori ei kelvannut Zündappille, joka halusi vesijäähdytteisen viisisylinterisen tähtimoottorin. Täällä auto oli rikkaiden etuoikeus. Mobilisti 5/09 . Ferdinand Porschen luonnos kesältä 1934.. Suurpiirteisiin luonnoksiin kuului ilmajäähdytteinen 26-hevosvoimainen nelisylinterinen moottori takana ja vääntösauvoilla toteutettu jousitus jokaiselle pyörälle erikseen. Näistä prototyypeistä yksi säilyi jälkipolville. Kevyen rakenteen saavuttamiseksi Porsche kaavaili muotoon prässättyä pohjalevyä, joka koriin pultattuna loisi ilmailuhenkisen itsekantavan rakenteen. Hitler, rinnallaan Göbbels ja Göring, piti mahtipontisen puheen, jolla sai autoteollisuudenkin Juha Ojanperän ensimmäinen havainto Wäinöstä. Porschelle luvattiin rajattomat resurssit, haastava työympäristö, mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja huvila Krimiltä. Autojen, moottoreiden ja muiden koneiden suunnittelijana maineikkaaksi noussut Ferdinand Porschekin haaveili Euroopan rahvaan autoistamisesta. Henry Fordin elämäkerta oli ollut Hitlerille kovin mieluisaa luettavaa. Kesällä -32 kolmea prototyyppiä testattiin, mutta vääntösauvajousituksen ja moottorin kanssa oli suuria ongelmia. NSU:kin oli kiinnostunut kleinauton, pikkuauton, valmistamisesta. Joulukuussa 1950 muuan vanha NSU:n työläinen, sotaveteraani, paukahti sellaisella Porschen toimiston pihalle. Porsche suostui ylpeytensä niellen. NSU:lle suunniteltujen prototyyppien moottori olikin jo nelisylinterinen bokseri, joskin 1,5-litraisena hieman Porschen alkuperäisiä suunnitelmia suurempi. Vidal ja Volkswagen trailerilla vuonna 1974. Zündapp vetäytyi projektista. Porsche uskoi, että kansanauto ei voisi olla vain pienemmäksi skaalattu iso kanttiauto, vaan sen piti olla jotain aivan uutta, jotta se voisi palvella tyydyttävästi. 13 kun yhden auton jakoi 211 ihmistä. Sellaiseen voisivat moottoripyöräilijät siirtyä vaurastuessaan. Kansanauto vaikutti hyvältä tavalta vedota joukkoihin
Amerikkalaiset tehtaat ja työläisten elintaso olivat Porschen mielestä kovin vaikuttavia. Vorwig ei lytännyt kansanautoprojektia täysin, mutta ongelmiakin oli. 14 . Kuumasieluinen Porsche piti Hitlerille palopuheen, joka teki vaikutuksen Führeriin. Porsche lähti sihteerinsä kanssa tutustumismatkalle Amerikkaan. Hän myös kehotti autotehtaita kehittämään pieniä kansan ulottuvilla olevia autoja. Mobilisti 5/09 pomot puolelleen. Puheita pidettiin aluksi pelkkinä lupauksina ja poliitikon suurina eleinä. Raportti oi pettymys sekä RDA:lle että Hitlerille. Adolf Hitler salli Porschen lähteä kehittämään Auto Unionin kilpaohjelmaa, vaikka alun perin Mercedes-Benzin oli ollut tarkoitus yksinään vastata valtakunnan autourheilumenestyksestä. Moni Porschen luotetuista työntekijöistä seurasi suurta suunnittelijaa jostain aiemmasta työpaikasta, kuten AustroDaimlerilta tai Steyriltä; Porschelle työskentely oli heille kunnia, vaikka Ferdinand olikin vaikea tyyppi, ja huonoina aikoina yksityisellä suunnittelijalla joutui tinkimään palkastakin. Pikkukylien talonpojat Itävalta-Unkarin syrjäkyliltä puhuivat yhteistä kieltä ja olivat siitä pitäen sinutteluväleissä. (LIFE) Esisarjan autoja, Berliini, 1938.. KdFvaunun alkuperäinen logo korvattiin sittemmin tutulla tuplaveesymbolilla. Kansanauton suunnittelu asetettiin autoteollisuuden keskusliiton, RDA:n, alaisuuteen ja Porsche sen johtoon. Konsepti oli hyvä, mutta vaati kehitystyötä, joten Vorwig ehdotti 30 lisäprototyypin sarjaa, joka valmistettaisiin paremmissa oloissa, ihan oikeiden autotehtaiden tiloissa. Todellisuudessa RDA:n jäsenet eivät uskoneet lainkaan, että 10 vuoden päästä kansanauto voisi olla todellisuutta. Kotimatkalla vierailtiin Englannissa, missä lordi Herbert Austin esitteli Porschelle tehdastaan. Tehtaat eivät lämmenneet ajatukselle, että valtakunnassa olisi vain ykAutostadtin peruskiven muuraus 1938. Samalla Hitler julisti suuret tavoitteet Saksan autourheilumenestykselle. Kansanauton ajatus pulpahteli Hitlerin puheissa säännöllisesti. Mies oli tosissaan. Eräskin BMW:n edustaja totesi Porschelle: ”rakentaisitte busseja, kyllä ne työläiset voivat bussillakin lähteä maalle, jos nyt aivan pakko on lomalle päästä.” Skeptikoiden joukossa oli muuan Heinz Nordhoff , joka oli Opelilla töissä. Moottoritietyömaita kuitenkin alkoi nousta pitkin Saksaa. kampiakselit pettivät jatkuvasti, ja Porschen autotallilla vikoja korjattiin yötä päivää. Packardin, Lincolnin ja Fordin tehtaisiin. Autotehtaat myötäilivät aluksi Hitlerin tahtoa, mutta vain silmänlumeeksi. Hitlerin mielestä työläisilläkin piti olla oikeus ja vapaus liikkua, ja ajaa omalla autolla vuoristoon viikonloppua tai lomaa viettämään. Veroja ja lakeja muutettiin. Detroitissa retkikunta tutustui mm. Werlin oli työskennellyt Porschen kanssa Daimler-Benzillä, ja keväällä -34 Werlin järjesti Hitlerin ja Porschen kanssa tapaamisen Berliinin Kaiserhof-hotellissa. Jouluun mennessä kaikki prototyypit olivat kuitenkin täyttäneet 30 000 kilometrin kiintiönsä, ja RDA:n edustaja Wilhelm Vorwig saattoi palauttaa testiraportin tammikuussa. Samana keväänä herrat Porsche ja Hitler kohtasivat. Vikoja löytyi, mm. Prototyyppien testaus oli jo aloitettu. Hitler lähti Porschen kansanautoprojektin henkilökohtaiseksi tukijaksi. Hitlerin mielestä valtakunnan kehitystä ei pitäisi enää mitata rautatiekilometreissä, vaan moottoritiekilometreinä. Sitä Porsche piti pienenä, vanhanaikaisena ja kehnona. Johtaja julisti autobahnien rakennusurakan, lupasi laskea autoverotusta ja löyhentää autoistumista rajoittavia lakeja. Autoasioissa Hitlerin uskottu mies oli Mercedes-diileri Jakob Werlin. Todellisuudessa autotehtaat tekivät kaikkensa jarruttaakseen projektia. Kupla syntyy Ensimmäiset prototyypit rakennettiin Porschen autotallissa
Keväällä 1937 syntyi päätös oman tehtaan perustamisesta. Kadonnutta säästökirjaa ei korvaisi mikään. Kansanauton tuotannon taustalle rekrytoitiin kansallissosialistinen työväenliike, Deutsche Arbeitsfront, DAF, tarkemmin sanottuna sen alajaos KdF. Säästökirjaohjelman ehdot olivat tylyt. Tehtaan työvoimana olleet sotavangit ja pakkotyöläiset vapautuivat ja alkoivat rellestää. Maksut piti suorittaa, eikä rahoja saanut takaisin, mikäli tuli toisiin aatoksiin. 15 si kansanauto. Huhtikuussa 1945 hälytyssireenit soivat. Stadt des KdF-Wagens tunnettiin jo tuolloin puhekielellä Autostadtina; Wolsfsburgiksi kaupunki ristittiin vasta sodan jälkeen. Eikä autoja, saati tehdasta, edes ollut vielä olemassa! KdF-säästökirjaohjelma oli nerokas metodi pääoman keräämiseksi kansalaisilta. 336 660 saksalaista ehti aloittaa säästämisen. Natsit pakenivat, ja tehdas jäi oman onnensa nojaan. Parisataa esisarjan autoa tehtiin käsityönä natsieliitin ja propagandakoneiston käyttöön. Noin neljän ja puolen vuoden säästämisellä työläisellä olisi varat kasassa omaa autoaan varten. Tehdasalue oli kuin majakka Mittellandin kanaalin varrella, mistä Hitlerin neuvonantajat ja alueen luovuttamista vastustaneet maanomistajat olivatkin varoitelleet. Mobilisti 5/09 . Ryöstelyyn liittyi myös vapaita saksalaisia. Hitlerin mieliksi ne kuitenkin esittivät tarjouksensa kansanauton tuotannosta tehtaiden yhteisenä tuotteena. Silti tehdas valmisti sodan aikana yhdessä alihankkijoidensa kanssa 55 000 Kübelwagenia ja 15 000 Schwimmwagenia. Pommitukset alkoivat 1944, ja tuhosivat tehdasalueesta arviolta 60%. Kraft durch Freude -organisaatio organisoi työläisille kulttuurija vapaa-ajanrientoja höystettynä raskaalla annoksella natsiaatetta. Alkuperäinen hintatavoite, 990 markkaa, ylittyi hieman, ja todelliseksi hinnaksi tuli 1 240 markkaa. Jäljelle jääneet koneet hajautettiin tehtaan lähistölle maaseudulle, ja kiinteiden koneiden osat piilotettiin puuarkuissa tehtaan alla kulkeviin viemärija kaapelointikouruihin. Suunniteltiin säästökirjaohjelma, jossa työväenliikkeen jäsenet saattoivat säästää viikoittain palkastaan viisi markkaa säästötilille. KdF:t autobahnilla 1943. Valtakunnanjohtaja ei ollut mielissään. Vuonna 2000 Volkwagen avasi tehtailleen Autostadt-teemapuiston, josta asiakkaat voivat myös, muun muassa, noutaa uudet autonsa, Helatorstaina 1938 Adolf Hitler muurasi tehtaan peruskiven valtaisissa propagandajuhlissa, joita todistamassa oli 70 000 kansalaista. Ammattiyhdistykseen oli pakko kuulua, ja se oikeastaan edusti enemmän työnantajia kuin työntekijäpuolta. Valtakunnankansliassa päätettiin siirtää tuotantolinja Belgian puolella sijaitseviin kaivostunneleihin. Tehdas valmisti myös puolitoista miljoonaa telttakamiinaa itärintaman holodnasta kärsivälle Wehrmachtille. Nopeamminkin oli mahdollista edetä, jos halusi. Volkswagenin kehitykseen perustettiin Gezuvor, Gesellschaft zur Vorbereitung des Volkswagens. Kansanauto ristittiin KdF-Wageniksi. RDA oli pois pelistä. DAF:n jäsenmaksuista kertyi iso kakku, ja sen kautta – ohi valtion kirjanpidon – rahaa esimerkiksi Saksan laivaston varusteluun. Suoraan luettuna ehdot eivät edes edellyttäneet auton luovuttamista, ne vain oikeuttivat auton omistuskirjaan. Amerikkalaiset tankit olivat vain kymmenen kilometrin päässä. Autostadt Arbeitsfrontin edustajat olivat katselleet paikkaa tehtaalle. Joukossa oli myös avomalleja.. Sen johtoon nimitettiin Porsche ja Adolfin uskottu automies, Werlin, sekä saksalaisen työväenliikkeen edustaja. Oli onni, että tehtaan voimalaitoksen turbiinien väliin pudonnut pommi osoittautui suutariksi; se olisi tehnyt lopun tehtaan elvyttämishaaveista sodan jälkeen. Strategisten liikenneyhteyksien, Mittellandin kanaalin, varrella oleva alue pakkolunastettiin maanomistajilta valtiolle; sinne tultaisiin rakentamaan sadan tuhannen asukkaan kaupunki ja autotehdas. Volkswagenista suunniteltiin pikaisesti sotaisammat maastoversiot, Kübelwagen ja Schwimmwagen. Työvoimaa rekrytoitiin Amerikasta asti; saksalaisemigrantteja saatiinkin houkuteltua autotehtaiden palveluksesta paluumuuttajiksi saksalaisen kansanautotehtaan palvelukseen. Volkswagenwerk valmisti myös muita sota-ajan hyödykkeitä kuten miinoja, Ju-88 -pommittajien osia ja myöhemmin V1-kostoaseiden komponentteja. Kübelien korit valmistettiin Berliinissä, tekniikka ja pohjalevyt uudessa kansanautotehtaassa. Sotatuotanto teki tehtaasta myös strategisen kohteen. Säästökirjan täytyttyä saksalainen olisi oikeutettu KdF-Wagenin omistuskirjaan. Sellaiseksi valikoitui Fallerslebenin alue Ala-Saksissa. Siitä saattoi säästää viisikymppiä noutamalla autonsa suoraan tehtaalta. Yksi lasti tuotantokoneita ehdittiinkin kuljettaa Belgiaan, kun tehtaan väki ja Porsche tulivat väliin. Sota keskeytti kuitenkin tuotannon aloittamisen. Amerikkalaisia ei kuulunut, sillä maajoukot eivät tienneet tehtaasta, eihän sitä Kymmenen vuotta kansallissosialistista tieurakointia. Keskeneräinen tehdas siirtyi sota-ajan tuotantoon
Henry Ford Jr. Tehtaan katto oli yhä pommitusten jäljiltä kuin seula, ja talvella sisällä poltettiin nuotioita, jottei koriprässien hydraulineste olisi jäätynyt. Työläiset vaativat ruokaa. Seuraavana vuonna merimiesautojen tuontimäärä oli lähes tuplat, 3 500 autoa. Jo ennen sotaa Datsunin edustaja oli ollut pitkällä vierailulla Porschen vieraana, ja saksalaisten luvalla mikrofilmannut piirustukset ja suunnitelmat lähetettäväksi Japaniin. Ei minkään arvoinen Brittiläinen pioneeriyksikkö otti alueen haltuunsa, ja sai tehtäväkseen perustaa korjaamon brittijoukkojen kuljetuskalustolle tehtaan tiloihin. Britit luovuttivat tehtaan Ala-Saksin osavaltiolle. Merimiesunioni oli omiensa puolella, ja ajoi tullittomien tuliaiskiintiöiden ja ulkomaanpalkkalisenssien summien korottamista, olihan autojen trokaaminen hyvää bisnestä merimiehille. Saksalais-ranskalaisesta ekumeniasta vaikuttuneet amerikkalaiset tulivat seuraavana päivänä. Ruokaa ei ollut, eikä töitäkään, olihan saksalainen teollisuus moukaroitu betonimurskaksi. Ennen sotaa hän oli ollut yksi Volkswagenin vastustajista autotehtaiden keskusliitossa, mutta hänessä oli miestä muuttamaan mieltään. Ensi töikseen Nordhoff vaihtoi tehtaan ulkopuolella olevan kyltin ”Wolfsburg Motor Works” kylttiin, jossa luki ”Volkswagenwerk”. Yksikön johtaja oli majuri Ivan Hirst. Nordhoff suostui Radcliffen pyyntöön sillä ehdolla, etteivät britit puuttuisi hänen tekemisiinsä. Saksan tulevaisuus oli länsiliittouman miehitysjoukkojen käsissä, ja kaikki vaiheessa. Aivan pientä ei merimiesautojen tuonti ollut. Joka paikassa vaelsi kodittomia, rintamalta palanneita resuisia sotilaita, keskitysleireiltä vapautuneita vankeja, irtolaisia, rintamakarkureita ja siviilejä. Britit päättivät, että pitäköön saksalaiset tehtaansa. Kun Vuonna -55 Suomeen tuli virallista tietä n. Vuonna -56 arvioitiin toimitusajaksi pahimmillaan kymmenen vuotta. Myös Schwimmwagenit olivat osoittautuneet miehitysjoukkojen käsissä hauskoiksi laitteiksi. Sodan jälkeen hän löysi itsensä tyhjän päältä. Saksalaisella laadulla oli hyvä maine Suomessa, joten tilauskirjat täyttyivät vauhdilla, samalla kun toimitusajat venyivät. Syksyllä 1946 rullasi tehtaan porteista kaikesta huolimatta jo kymmenestuhannes Volkswagen. He hakivat piilotetut koneet takaisin kätköistään ja valmistivat kaksi ensimmäistä autoa ennen kuin britit edes huomasivat. Ensimmäiset autot olivat rantautuneet Suomen kamaralle jo ennen tätä merimiesten mukana. Brittien joukoilla oli pulaa kuljetuskalustosta, ja Kübelwagen oli jo sota-aikana saavuttanut mainetta oivallisena keksintönä. Sodassa olleet olivat tutustuneet aseveljien tuomiin Kübelwageneihin. Jokaista johtavassa asemassa ollutta saksalaista käsiteltiin amerikkalaisten miehitysvyöhykkeellä natsina, ja sillä taustalla olevat joutuivat tyytymään hanttihommiin. Tehdasta tarjottiin myös brittiläisille autonvalmistajille. Münch, brittien tehtaan johtoon asettama teollisuuslakimies, sai käskyn väistyä. Vuosina 55-56 yli kolmannes maahantuoduista länsiautoista oli merimiesautoja. Etusijalla tuontilisenssien myöntämisessä olivat todelliset autontarvitsijat; keinosiementäjät, eläinlääkärit, maalaislääkärit ynnä muut suomalaisen agraariyhteiskunnan tärkeät hahmot. Kaikesta oli pulaa, ja autojen raaka-aineita hankittiin vaihtokaupoilla ja kepulikonsteilla. Nämä, briteille näytteeksi luovutetut autot, ja yksi ennen sotaa valmistettu KdFWagen vakuuttivat britit. Merimiesauto oli lehdistössä suosittu aihe, ja harmaata tuontia kritisoitiinkin monissa, etenkin vasemmistolaisissa, sanomalehdissä. Merimiehet ja ulkomailla työskentelevät saivat palkkansa ulkomailla ja ulkomaanvaluuttana. Rootesilla oli vertailtu Englantiin lähetettyä kuplaa Hillman Minxiin, ja todettu se hitaaksi ja meluisaksi. Tuurilla hän oli sentään välttynyt Opelilla työskennelleiden kollegoidensa kohtalolta; Opelin tehtaat johtajineen oli kuljetettu Neuvostoliittoon. Vaikka Nordhoff tunsikin lojaaliutta GM:ää kohtaan, olosuhteet vaikuttivat sellaisilta, ettei USA:n miehitysalueella olevalle Opelille olisi palaamista hänen taustallaan. Parin kuukauden jälkeen alue siirtyi briteille, kun miehitysalueet jaettiin liittoutuneiden kesken. Austinillekaan ei tehdas kelvannut. Kaikki pyrkivät jotenkin selviytymään. Lordi Rootes kävi paikan päällä ja totesi, että koko kuvio kaatuisi parissa vuodessa omaan mahdottomuuteensa. 16 . Ja jonot olivat valtavia. Saksa oli täysin raunioina. Tästä sai alkunsa noin kymmenen vuoden merimiesautokausi, joka päättyi osaltaan tuontisäännöstelyn vapauttamiseen, osaltaan lisenssijärjestelmän porsaanreikien tukkimiseen. Esittelytilaisuus oli näyttävä, ja se pidettiin Helsingin Senaatintorilla. Pakkotyöläisten vankileirejä valvoneen saksalaisen rangaistuspataljoonan katolinen pappi rekrytoi tulkikseen pakkotyöleiristä ranskalaisen, englanninkielen taitoisen kirkonmiehen, ja kaksikko ajoi anastetulla ambulanssilla anelemaan amerikkalaisilta apua. Autosta käytettiin suomennettua nimeä Kansanauto, ja Porschen nimeäkin tuotiin esiin ahkerasti. Ensimmäiset sata tilausta tuli brittiläisiltä miehitysjoukoilta. Sodan jälkeen bokserin sätkätys ei kuitenkaan kuulunut nousevan auringon maasta. Samalta jälleenmyyjältä saattoi saada – jonottamatta – vähän käytetyn tai käytännössä uuden merimiesauton, mutta tuplahintaan. Saksan General Motorsilla ennen sotia työskennellyt Nordhoff oli viettänyt aikaa USA:ssa, hän oli markkinointihenkinen ja tarmokas mies. Kuka oli tämä mies. Tehtaalla elettiin kädestä suuhun ja sekavissa olosuhteissa, kuten koko maassa. Suomalaislehdissäkin Kansanauto oli noteerattu näyttävästi lehdissä jo hitleriläisellä ajalla, joten täysin pimennossa kuplasta ei oltu. Käynnissä olleet neuvottelut tehtaan luovuttamisesta ranskalaisillekin kaatuivat. Mobilisti 5/09 ollut vanhoissa kartoissa. Tehtaan henkilökunnan rippeet yrittivät, kun ei muutakaan valoa tunnelin päässä näkynyt, siivota tehdasta. Autokauppa vain oli vaikeaa, sillä valuuttatilanne oli hankala. Alueen miehitysjoukkoja johtaneen eversti Radcliffen käskystä Heinz Nordhoff ryhtyi tehtaan johtajaksi. Koko maan jonossa oli 30 000 Volkswagenin odottajaa. Aseenaan Niilo Vällärin rautaisesti johtamalla Merimiesunionilla oli lakkoase; useampaan Ensimmäiset viralliset Volkswagenit Suomessa kesällä 1950. lähetystöineen totesi, ettei Volkswagen ole mikään arvoinen. Pysäköintialueen ”For British Officers Only”-plakaati sai myös lähteä. Loppuvuodesta -47 eversti Radcliffe pyysi Nordhoffia Volkswagenwerkin johtajaksi. Nordhoff sai töitä korjaamolta. Tammikuussa 1948 eräs mies marssi tohtori Hermann Münchin toimistoon. Tehdas oli tässä vaiheessa merkattu purettavaksi, olihan se osallistunut sotamateriaalin tuotantoon. 1 200 länsisaksalaista autoa, merimiesten ja muiden ulkomaanpalkkalaisten mukana maahan tuli lähemmäs 1 800 henkilöautoa – pääosin Volkswageneita. Kun autoja ei saanut Suomessa Volkswagen esiteltiin kesäkuussa 1950; samalla luovutettiin ensimmäiset kaksitoista mustaa kuplaa. Kysyntä oli niin suurta, että merimiesvolkkarin hinta saattoi nousta lähes kaksinkertaiseksi verrattuna virallisen maahantuojan listahintaan. Se ei voisi kilpailla teknisesti edistyneempien brittituotteiden kanssa. Muistettakoon, että vielä 60-luvun lopulla Suomessa oli yhtä paljon hevosia kuin henkilöautoja. Välillä tuotanto seisoi pitkiäkin aikoja, kun jotain olennaista puuttui. autoille. Ulkomaanpalkkalaisilla oli erityisoikeus lunastaa tuontilisenssejä mm. Muutamia yksilöitä oli maahan tullut jo merimiesautoina.. Kysynnän ylittäessä tarjonnan moninkertaisesti syntyi markkina kepulikonsteille ja keinottelulle
Yli kymmenen vuoden kuiva kausi automarkkinoilla oli päättynyt, ja jo 60-luvulle tultaessa Volkswagen oli noussut maan kolmanneksi yleisimmäksi henkilöautoksi. Suomen Kuvalehti kutsui toimintaa laillistetuksi salakuljetukseksi. Lisenssikauppaa hallinnoimaan perustettiin Sea Import Oy. Vielä 1961 Sea Import teki merimiesten puolesta kauppoja 490 miljoonan markan edestä. Liikemies Oleg Jakovlevin johtaman Sea Import Oy:n edustajat kalastelivat kirjeenvaihdon ja laivaradiopuhelujen kautta suomalaisia seiloreita maailman meriltä diilaamaan ulkomaanpalkkalisenssinsä heidän kauttaan. Hallituskin yritti suitsia harmaata autokauppaa, ja etenkin yksityisten trokarien toimia. Maria sai Volkswageninsa, ja Wäinö Mariansa. Pääministeri Sukselainen taipui unionin vaatimuksiin, mutta vaati samalla Merimiesunionilta toimia keinottelun estämiseksi. . Sukselaisen toinen hallitus päätti rajoittaa merimiesautojen tuontia. 17 Itse valmistetut ilmanohjaimet ja verhoilu kertovat Wäinön kotitekoisesta menneisyydestä. Hallitus päätti, että kukin merimies saisi tuoda vain yhden auton kolmessa vuodessa. Niin, siellä se Wäinö on. Kauppaja teollisuusministeri Pauli Lehtosalo ehdotti, että merenkulkujärjestöt voisivat perustaa yrityksen merimiesautojen kauppaa hallinnoimaan. Merenkulkujärjestöt eivät tätä nielleet, vaan uhkasivat pysäyttää kaiken siviilimerenkulun, ellei päätöstä peruta kolmessa päivässä. Se ei vielä pitkään aikaan haitannut, että Volkswagen oli teknisesti jo perin vanhanaikainen. Kansan Uutiset nimesi firman välittömästi Vällärin autopörssiksi. Edellä olivat vain Skoda ja Moskvits. Nykyisin Wäinö on nähtävillä Vehoniemen automuseossa. Moni Merimiesunionin jäsenistä oli myös ehdottanut tuontilupien jälleenmyyntiyrityksen perustamista jouduttuaan hämärien trokarien nenästä vetämäksi. Hyvän liiketoimen haistoivat myös monet yksityisyrittäjät, jotka järjestelivät merimiehiä tuomaan autoja heidän laskuunsa. Sea Importin kautta merimiehille jääneet tuotot olivat pienempiä, mutta ainakin firmaan saattoi luottaa, ja toiminta oli laillista. Mobilisti 5/09 . Niin, itse kun tekee, saa mitä haluaa. Tuontisäännöstelyn purkaminen vuonna 1962 teki kuitenkin lopun merimiesautojen kauppaamisesta ja maahantuonnista. Keväällä 1959 V.J. Samalla Välläri esitti myös muita vaatimuksia. kertaan unioni uhkasi katkaista esimerkiksi jäänmurtajien liikenteen, mikäli vaatimuksiin ei suostuttaisi
. Mobilisti 5/09 . . Ajatus kalskahtaa ihmeen loogiselta. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Koonnu t: Mobilisti 3/07 . Siellä hän näki hyvin säilyneen, Suomessa tehdyn sotakorvauskuunarin, kai museoituna. Olemme julkaisseet kuvan ainakin kolmesti ilman vähäisintäkään palautetta – mitä suuresti kummeksun! Kertoja tiesi nähneensä auton viimeksi jossakin kai Hämeenlinnan liepeillä, kanalaan sijoitettuna pesimäpaikkana. Itseänikin kiinnostavat nuo seudut, koska kokisin siellä asuvien tulleen ajatelleeksi, että lyhin (alle 500 km) matka länteen olisi Suomen rajan yli. Näin sen siellä Lopen, vai oliko se Nummi-Pusulan, keskustan tuntumassa vielä 80-luvulla. Kun tallissa oli vierellä pari muutakin autoa, kuka olisi korvannut, jos ne olisivat palaneet. En tahdo mustamaalata verhoilijaa. Konela käytti tätä niittikorista USA-ilmeistä bussia henkilökunnan kuljetuksiin. Olkoonkin, että se oli niitä aikoja, jolloin itäinhoni esti edes ajattelemasta sen pelastamista, tänään se olisi kaikkien uteliaisuutta herättävä autohistoriallinen ihmetys. Tuosta liitteestä luin mielenkiintoisen pikkutiedon: Audi oli ensimmäinen Saksassa tehty auto, jossa ohjaus oli sijoitettu vasemmalle, tämä tapahtui kai 1922. Honda ryhtyy kuulemma vuoteen 2013 mennessä valmistamaan sarjana 2-6 hengen lentokonetta. Uudesta Ilmailu-lehdestä löysin pari asiaa, jotka ehkä ovat arkituttua tavaraa ilmailuharrastajalle, ei ehkä niinkään maissa möyryäville. Hiukan vastaavanlainen tapaus oli Konela Oy:n aikoinaan itselleen uutena hankkima bensiinikäyttöinen bussi. On joskus sellainen tunne, että neukut tekivät parhaat autonsa heti sotien jälkeen, olihan heillä käytössään tuoreesti ryöstetyt saksalaiset autontekovälineet (mm. Kone oli kirjattu jo vuosia sitten varaosalähteeksi, lentokelpoista ei kukaan odottanut siitä enää syntyvän. Kävi vain niin – onneksi olin omassa tallissa – että nenään alkoi kantautua kitkerän pahaa palaneen hajua. Alkuperäinen Morane Rallye.. Opel), sekä hetken aikaa USA:n kaikenkattava apu. Muutama vuosi sitten hän teki pitkät automatkat Itä-Karjalaan, pääosin alueille, jotka eivät edes aikoinaan kuuluneet Suomelle, kuten Arkangeliin. 2 . Toinen, enemmänkin omakohtainen, muistini ärsyke on puhelinsoitto Hämeenlinnasta syksyllä 1984. Harhaanjohtavia opasteita Itä-Karjalassa. Soitti henkilö, joka harmitteli sitä, että heillä oli vielä 60-luvun alussa 1939 Audi Cabriolet, aidosti Suomeen uutena tuotu auto. Audi täyttää automerkkinä 100 vuotta. Lehdessä kerrottiin myös yksityisen osaajan, Suomussalmella asuvan Seppo Seppäsen tekemästä Rallye Minerva Experimental -alatasokoneesta. Tapahtui taannoin: verhoilutin auton. Luulisi että sikäläisiä ihmisiä kutkuttaisi ajatus kipaista Suomessa (vähän kuin oululaiset Ruotsissa) tarvitsematta tehdä tuhansien kilometrien lenkkejä Pietarin tai Moskovan kautta. Moottorille kelpaa nyt tavallinen bensa. Seuraavaksi halusin kääntää metallisen pääkatkaisimen nollille. Toiset ne osaa, saanen kadehtia. Eikä tämä pian 80 partaalla oleva heppu vieläkään hellitä reissaamasta. 3 18 . Mutta se oli niin kuuma, että polte tuntui jopa läpi hanskan. Avasin konepellin ja näin miten vedenlämpömittarin vaippa paloi keltapunaisena vinhaa vauhtia. Myös sen tie päätyi kanalaan kaakattajien tukikodiksi. Olen toki kuullut lentokoneista joiden voimanlähteeksi on istutettu VW-autonmoottori, mutta että myös Subaru. Hän lähetti kuvan Audista, jolla hän ajeli ylioppilashattu päässään Hämeenlinnan kaduilla. Uki Lindroth Masalasta on tavattoman ahkera vanhojen autojen harrastaja, mutta vielä ahkerampi maailmankiertäjä. Tempaisin jostakin kostean käsineen ja sain sillä johtopalon sammumaan. Tekijä koki hyväksi siirtää autoon jo asennetun päävirtakytkimen toiseen paikkaan. Ikäviähän nämä ovat vatvottaviksi ja tapaukset erilaisia, mutta kun kukaan ei vastaa edes suuntaa antavasti! . Seppänen istutti koneeseen Subarun bensamoottorin, kolmilapaisen potkurin ja muutti koneen nokkapyöräisestä kannuspyöräkoneeksi. Ensin polkupyörällä Italiaan ja pian perään moottoripyörällä ja autolla Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan asti. . Muistui vain mieleen viime kesä, jolloin eräässä maakunnan autokatoksessa paloi piloille RollsRoyce, Daimler, Alfa, Mercedes-Benz 170S ja erikois-Kupla. Etualalla Konelan bussi. Enemmänkin kysyn, entä jos palo olisi päässyt alkuun huomaamatta. Sen kunniaksi suomalainen maahantuoja liitti eräiden autolehtien sivuille erillisen värikuvaliitteen, jossa kerrattiin kansantajuisesti Audin olemassaolon historia. Runko ja peräsin ovat aitoa Morane Rallye -konetta, joka tuotiin Suomeen 1972
Fordin eväät selvitä tämän päivän talousahdingosta juontavat juuri tästä henryfordmaisesta ajattelutavasta. Saivartelua. Lehti oli eräänlainen erillisnumero sen kunniaksi, että SATL täytti 75 vuotta. Ylittäessäni kerralla kaksi tiellä makaavaa havuneulasta, takana istujat lentävät sufletin läpi. Punkan pajalle, Helsingin Takkatielle. Ollikaisesta en tiedä mitään, mutta joku vaisto sanoo, että samannimisiä seuraavan sukupolven jäseniä on esiintynyt autoalan paikoilla jopa 1970-90 -luvuilla. Jospa tuputtaisin muillekin ideaa, jonka toukokuussa toteutin. Eifelin merkki oli tosin kääntyvä, sitä sivuun taivuttamalla aukesi konepelti. Tältä sorapintaiselta kentältä operoivat määrältään vähäisiksi käyneet Messerschmitt-hävittäjämme. löytyy osoitteesta Koulukatu 37 A 20, 53100 Lappeenranta tai 0400-596 020. Klubin jäsenasioita hoitavalta Kaj Mielckiltä kantautui viesti: kirjain ”H” isolla kirjoitettuna esiintyy vain Mercedes-Benz 170 H (1934-36) yhteydessä. . Hänen mielestään ruostumisessa ei ole mitään suojaamiseen kannustavaa, sen sijaan sen estämisessä on. rallikuljettaja nimeltään Simo Lampinen. . Suomen Mercedes-Benz Klubi täytti mojovat 30 vuotta. Sama merkki taisi tosin koristaa myös Saksan Ford/Köln -tehtaan isomman, V8-koneella kulkevan henkilöauton nokkaa. ”Ynnä”, pohti Risto, ”kun kerran tiedät autosi olleen uutena Helsingin taksi (rek A-1531), jospa taksit jo silloin lyötättivät jousiin lisäpontta tai peräti antoivat asentaa yhden lisälehden?” Kun Punkalla sitten poistettiin se löytynyt yksi lisälehti, elävöitettiin jousia yksi kerrallaan ja uusittiin kitkapalat, että on kuin toinen auto! Sitä nyt unohtamatta, että lehtijousien päihin oli 81 vuotta sitten ensiasennettu muuan sen ajan Chrysler-etu: eräänlaiset kumityynyt. Kun muutamana viime kesänä kyselin kentästä, jolla itsekin kävin -40/50-luvuilla, eivät edes kaikki paikkakuntalaiset enää tienneet sellaista olleenkaan. Savitaipaleella ympäristöineen vaikuttava Yhteissanomat-lehtikin peräänkuulutti taannoin tietotallenteita tästä kentästä. Taipalsaaren lentokenttä oli 1944 perääntymisvaiheessa eräänlainen pikaratkaisu Ilmavoimiemme lentokentäksi. On pakko todeta pari sympaattisesti hämmästyttävää jatkohavaintoa: K. Viipurissa 1935 ikuistetussa kuvassa esiintyvät olivat siis SATL: n perustajajäseniä. Onpahan vain joku metsittynyt aukea. Muistan lääkärin, joka kerran totesi: ”ei pitäisi puhua niskatuesta, jos tarkoitetaan auton istuimeen liitettyä pääntukea.” Niskatuki kun kuulemma on, jos sellainen käy tarpeelliseksi, aina hopeasta… Takavuosina toiminut arvostettu ruosteeston edelläkävijä vastaavasti hermostui puhuttaessa ruostesuojauksesta. Risto siihen kysymään, onko jousille koskaan tehty mitään. Kenttä oli lyhyt, pölyinen ja muutenkin aika soveltumaton näille koneille, ja varsinkin starttivaiheessa vahinkoja sattui. Oliko myös brittien Ford Prefectissä sama, tai hyvin samantyyppinen merkki. Tutun Cortinan rinnalla esim. . Pertillä on yhä pari 20-luvun Buickia sekä vahva harrasteside Mersuihin. Asiaa tuntee myös Pertti Halinen, 040-515 8809. Wuomalla oli autoliike Viipurin keskustassa ja siellä myytiin uusia DKW-autoja ja Arwidson Oy:n tuotteita. 3 Mobilisti 5/09 . Helander toimi suomalaisten häätöön saakka Viipurissa linja-autoliikennöitsijänä ja firman autoissa luki Tienhaaran Auto. Niitä vastaanottaa Erkki Heinilä, jonka isä sai aikoinaan vuoden 1955 vaiheilla kunnian tehdä viimeisen lennon Messerschmittillä, ennen sen pystyttämistä museokoneeksi Utissa. Ovat ne tallitkin yhä Tienhaarassa 4-5 km Viipurista Suomen suuntaan tallella, kertoo eräs Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin ensijäsenistä, Kuopiossa pian 40 vuotta asunut dipl.ins. Miksi. Mielestäni tapaus huutaa pelastamistarvetta. Nyt on, sopivat kumit saatiin Scaniasta. Varmasti oiva ajatus, mutta eihän sellainen pussi voi pitkään kestää. asiantuntijoiden linjalle joskin huomaan, että käyttämiäni termejä toisinaan ”editointivaiheessa” muutellaan. . A. . Joku ryhmäpotretti 75 vuoden takaa pakkaa jäädä monelle liian etäiseksi tapahtumaksi. Ford-yhtiö on aina toiminut jotenkin esikuvallisen rationaalisesti, turhaa päällekkäisyyttä välttäen. Heinilä Jr. Autolla sentään ikää 81 vuotta. Kävin kesäkuussa Nousiaisten autohajottamolla, jossa varastoituu edelleen pelastuskelpoinen Consul, malli, jossa on viisto takalasi, kuten Angliassa. Ehkä, ehkä ei. Mikä mahtoi silti olla Fordin Dagenhamin tehtaan myyntija mallifilosofia 60 -luvulla. Kaappasin tämän kuvan Suomen Autoteknisen Liiton (SATL) jäsenlehdestä Satelliitti. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Koonnu t: Mobilisti 3/07 . Kuka ne mahtoi ostaa. Arvata sopii, oliko siellä ollut enää vuosiin minkäänlaista elonmerkkiä kumista. Edellisestä tuli mieleen monet neukkuautot uutena. Oliko niissä edes nykymallin mukaisesti yhteisiä osia, esim. Menenkö ehkä uudelleen muistivipuun julkaistessani tämän Virossa otetun lähikuvan mielestäni Ford Eifel -auton nokkamerkistä. Wuoman tytär, rouva A. Eräällä edesmenneellä muusikko-mobilistilla oli näitä takamoottoreita tallessa kaksikin. Hiukanpa aavistelen, ettei Suomessa ole montakaan Corsairtai Consul-yksilöä MAhyväksyttynä. pohjalevy. Kolmen saman oloisen auton tuottaminen rinnakkain ei kajahda kovin viisaalta. Itse kallistun em. valmistettiin kahta muutakin, aika samankokoista Ford mallia, Consulia ja Corsairia. . Pertti Helander. Silläkin uhalla, ettei auto ole missään tavanmukaisissa romukilohinnoissa. Nimi Aaltonen ei sano tässä vaiheessa miFord Consul.. 2 . Kehtaan väittää että löytyy jotain yhtymäkohtaa nykyaikaan, mitä sillä nykyajalla sitten halutaankaan ymmärtää. Ainakin Volgan takajousipakat oli pantu nättien nahkapussien sisään. 19 . (Meneekö nyt MA-tarkastus epäaitouden vuoksi uusiksi?) Ei ollut lasku niin kamala, ettei jonkun toisenkin, jolla on kivettyneet lehtijouset, kannattaisi harkita samaa. Kumpaakin tuotiin Suomeen alle 10 kpl näyte-erät. Samaa takatuuppari-Mersua tehtiin myös tyyppinumerolla 130, mutta kuulemma silloin ilman H-kirjainlisää. Korhonen, asuu Helsingissä ja muista sukulaista mainittakoon mm. Vein 1928 Chryslerini Vallilan Takomoon, ns. Olin pyytänyt Risto Pöyhöstä tekemään jotakin, koska autoni jousitus oli kuin rautakankea
Katseeni pysähtyi miettiväisenä varsinkin tähän, äkkituntumana ei niinkään harvinaiseen Skoda-malliin. . Toinen juttu, tuo avokatto, ennen sotia hyvin tavallinen ratkaisumalli. Olavi Salliselle (Kangasala). toiminnanjohtaja Heikki Haapaniemi. Seuraavaa mallia, SP 250/1 tehtiin 2 400 kpl, mutta tehtaan valuminen Jaguarin omistukseen lopetti omat haihattelut 1960. Todella: se toimi taksina, lienee tuttu näky Intian katukuvista. . Oskari Kurki-Suoniolla oli seitsemän poikaa, joista käsittääkseni jokainen toimi autotai ainakin venealalla. Avomalli, tilaa kahdelle, olemme kerran julkaisseet kuvankin autosta. ins. Olen muutamaan kertaan muistellut ihastuksella Stuttgartin Retro Classic -näyttelyssä näkemääni hyvin alkuperäisen MG TD:n olois. Tarina kuitenkin jatkuu. Ne jäivät ehjinä, elleivät tuhoutuneet Viipurin pommituksissa, itäystävämme haltuun. Sen sijaan tiedämme, että perustavassa kokouksessa olivat mukana myös Väinö Kuusijärvi ja dipl. Väinö Syvähuoko. 4 . Espoon Automuseossa säilytetään edelleen 1927 Moon-autoa, jonka Syvähuoko uutena osti. Nuo muutamat vanhat autot oli hankittu ensimmäisen Suomeen perustettavan automuseon alkukalustoksi. Ohut vaistoni panisi kysymään Pietarissa säilytettävän 1910-lukuisen Vauxhallin taustoja. Useimmat tietävät, että Vespa-skootterit tulivat markkinoille 1948. Mutta eikö tuo ”pestäväksi vietävä suvun lattiamattopaketti” tuolla takana ollut jotenkin hirviömäisen ruma. Viron vaiheista heidän vapauduttuaan voisi pamista pitkään, mitään toistamatta. Hän rakensi Viipurissa jopa oman henkilöauton nimeltään SEOMA. Nimestä tulee mieleen eräs herra Cugnot, joka hirmu kauan sitten, jo 1700-luvulla, hämmästytti kansaa ajelemalla kolmipyöräisellä höyryautolla. Armstrong-Siddeley, ja 847 kpl Borg-Warner -automaatilla tyyppiä DG 150. Berger, toi Suomeen kaksi. Moniko tietää, että yhteisnimellä Vespa APE tunnetut kolmipyöräiset tavaraja taksi-Vespat tulivat kuvaan mukaan jo 1952. Aussilehden mukaan niitä tehtiin 4 071 kpl esivalitsinvaihteistolla, kuten mm. . Tehtiin neloskoneen sijaan rivikuutonen ja ympättiin päälle pikkunätti avokori. Aarno Mikalan, SAHK:n perustajajäseniä hänkin, kautta. En hämmästyisi, vaikka vastauksessa myönnettäisiin, että ”auto tuli pelastettua hitleriläisten fascistien kourista”. . En edes tiedä, ketä kiittää kivasta kuvasarjasta vanhoja Skodia. . Toinen jo edesmenneistä pojista oli ehkä enemmänkin ilmailumiehiä. Näissä yhteyksissä ei saa unohtaa toista keksijää ja varhaiskauden SATL-jäsentä, dipl.ins. Italiassa toimii APE-kantaa vaaliva kerho, www.apevintage.com. . Mobilisti 5/09 tään, mutta Widingin Koenpajan suoraa jälkeläistä kävin jututtamassa Hämeenlinnassa joskus 1980-luvulla. Leda myi huonosti ja pienin muutoksin siitä tehtiin Daimler Conquest, joita löytynee Suomesta puolentusinaa, eniten niistä tietää Pekka Kastemaa, Helsinki. Joensuulaiset joutuivat siis kokoamaan käyväksi maailmoja kiertäneen palapeliyksilön, nostettakoon hattua. Jo yksin Wilsonin esivalintaisessa vaihteistossa riittää tajuamisen vaateita. Taisi se Skodan myynti Suomeenkin alkaa vasta 1949. Mielenkiintoiseksi auton tekee mm. – Fachwerkstatt und Ersatzteilhandel für historische LKW, www.lkw-restauration.de . SATL:n 75-juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös ajan tasalle päivitetty liiton historiikki, jonka oli koostanut sen eläkkeelle siirtynyt ent. Nämä varmoiksi tulkittavat tiedot periytyvät ins. Malli oli kuulemma teknisesti onnistunut, mutta myyntikohteena surkea. viereisen sivun mustavalkokuvat tunnistettaviksi. Edelliseen, ehkä yksitoikkoiseen henkilöesittelyyn lisään vielä asian, jota en toivoisi koskaan unohdettavan: SATL:n Viipurin perusporukka tallensi Viipuriin jo ennen itäystävän maa-aluetarpeita muutamia silloin vanhoja autoja. Sama insinööri Berger, joka suunnitteli parhaan Suomessa tehdyn lentokoneen, Sääsken. . Hiljaista taitaa olla. On sellainen tutina, että ainakin yksi taksi-Vespa on tuotu Suomeen käytettynä aika äskettäin. Siis heti sotien laannuttua oli intressejä tehdä jotakin noin ei-arkista – ja lopettaa mallin tekeminen juuri, kun olot ja myynti paranivat. Jäljelle jäävät vain he harvat, jotka yhä ovat jäljellä ensimmäisestä tutustumisaallosta. 20 . Mikä yhä yllättää, on tavara-Vespoille luvattu kantavuus, jopa 600 kg. Aavistelen, että Suomeen ehdittiin tuoda pari tällaista, miten on. Daimler jälkituotiin tänne yli 10 vuotta sitten, ja on käynyt välillä Virossakin laitettavana. Toyota Auto Finland -tiedote kertoo jänniä: Toyota ja Aston Martin ovat ryhtyneet yhteistyöhön. Aussien Restored Cars -lehdessä oli useamman värikuvan kera juttua 1957 Daimler Conquest Century Sports Type DJ 254 -autosta. Kuten Valeri, joka paitsi kustannuksia kaihtamatta osallistui 1942 Packard Limousinellaan SA-HK:n 50. Toyotan uudet pienet nelipaikkaiset IQ:t muuntuvat lisähintaan Aston Martinilla luksusautoiksi saaden samalla uuden nimen, Aston Martin Cygnet. Keksijä Syvähuokoa, jolla oli eräänä työkohteenaan petrolikäyttöisen puukaasuauton liikutettavuus, jututin aiheesta kerran 80-luvulla. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Ettäkö on turha kuvitella sellaista löytyvän Suomesta. Mainittu henkilö oli hyvin läheinen tuttu mm. Aarnon isä vaikutti Viipurin autokentässä. Samalla pyyhkiytyi pois tehtaan komea nimi, The Daimler Lanchester BSA Group of England. Syynä on ikääntyminen, jollekin toiselle elintasolle vaurastuminen. Oikaisen kuitenkin loppusuoralle. Aikavälissä 1951-54 tehtiin Englannissa 1 400 kpl Lanchester Leda -henkilöautoa, joita Motorex Oy, ins. Puhuttiin, että joku autoista saatiin lahjana kreivi Oldenburgilta. Muista viidestä veljestä lienee tunnetuimpia Tuomo, ”Kaasutinekspertti”, sekä autoja liikennetoimittaja Hannu, joka nykyisin käyttää suvun alkuperäistä sukunimeä Krohn; komea näyte autoalan vetovoimasta! Kakko-nimisestä en tiedä mitään. Hän ilmestyi 70-luvun puolivälissä Moottorilehden toimitukseen, jossa silloin palvelin. Ensinnäkin kortin takana kerrotaan tätä Kabrio-Limousine -avomallia tehdyn vain vuosina 1946-49. Ei mitään näkökenttää taakse. Saksassa toimii päätoiminen entistäjäfirma, jossa entisöidään vain hyötyautoja, myös järeää kalustoa, JFW Historische LKW e.K. Toinen oli Ilmo, joka muistetaan mm. Roy Wickströmiä. Eipä muuten ole, Joensuussa sellainen saatiin entisöityä valmiiksi kesäksi. Valeri Kirss, juristi ja junailija Luojan armosta, oli ensimmäinen tapaamani virolainen mobilisti. Tai paremminkin oli, tuollaista tuskin maastamme enää löytyy. . Ei mikään huojuva ähkyvaivainen esitys, vaan ihan oikea auto, jonka moottorikin oli omaa tekoa – Wickströmin konepajat, Vaasa. Yksi niistä oli 1910-lukuinen Vauxhall Prince, jotakin laadullisesti ja hinnaltaan ihan muuta kuin myöhempien aikojen Vivat yms. retkeilyajoihin, piipahti myös juttutuokiolla luonani antaen mm. Tuulilasilehden varhaisvaiheen päätoimittajana. Kysyn mitä Viro-Suomi -suhteille kuuluu tänään. Monenlaiset ovat tyrskyt, joiden läpi virolaisen harrastajan on täytynyt puskea. sen valmistajan tausta.
Sitä sitten odoteltiin tehtaalta puoli vuotta. . Romulaariin meni nyt sairaan hyviä autoja, vain siksi että ne ehtivät täyttää ne syntiset 9 vuotta. Jo pelkkä ajatus, että tämänsuuntaista voisi toteutua, lämmittää. . Vannoutunut alkuperäisyyden vaalija varmaan sylkäisee koko retrohökötyksen päälle, mutta eihän sellaisen maailmaan tuleminen edes heikennä ensimuotoisen MG TD:n haluttavuutta. Melko arkisen Hillmanin nokkavärkki oli noin aatelisvaikutteinen. Mobilisti 5/09 . Entä mitä tapahtui niille muutamille näkemilleni uusille MZ-pyörille, joita oli kaupan Läyliäisissä, eräänlaisessa ”köyhien Stokkan” tapaisessa halpamateriaalifirmassa. Se kun on takana ja sama kuin VW Kuplassa. Tuotteen lienevät ostaneet takaisin synnyinmaahansa saksalaiset Martin Wimmer ja Ralf Waldmann. Veikkaan että ei, vaan Maybach. Ostin pojalleni Helkamalta 175 cm³ Gilera-näytepyörän, lajissaan kai ainoan Suomeen tuodun. Taisin kuunnella sen ajan nuorta polvea, jopa omaa, silloin mopoikäistä poikaani. Legendaarinen nimi puri vielä toistamiseen, Gilera meni heti jollekin toiselle hairahtuneelle. Niitä tehtiin yli miljoona kpl, eivätkä ne meinaa kulua millään loppuun. puoliautomaattinen kytkin.. Joku perskeleen tietokone siinä sakkasi heti sisäänajon jälkeen. Kymmenkunta vuotta sitten Suomeen tuotiin muuttoautona myös aika alkuperäisilmeinen MG TD Lafer. Sitä ikäkantaa on romutuspalkkioilla ym. No, viisi vuotta sitten ostamani Malaguti-skootterimopo on kyllä lievittänyt tuota Italian-kammoa. . Yksi suuri syy nostaa Saksassa vanha-auton ikäkattoa 25:stä 30 vuoteen, oli MercedesBenz -mallisarja 201 eli ”köyhän miehen” MB 190 -pikkumersut (tuotannossa vuoteen 1992). 4 . Mietipä miltä näyttää IFA F 9 -henkilöauton nokkamerkki, niin pääset jyvälle. Oldtimer Markt 7/09 (D) kertoo, että lopultakin lähes legendaarisen maineen saaneen MZ-moottoripyörätehtaan (DDR) paluu Saksaan saattaa toteutua. Se näet toimii. Ja mitä tapahtuikaan. Täydet 80 vuotta täytti NAG-Protos, Saksassa tehty iso ja menohaluinen auto, jossa oli mm. Vailla suomalaista mielenkiintoa ei liioin voine olla toinen Saksasta kantautuva tieto. . Saksassa kuuluu olevan ainakin 3 000 MZ-ihailijaa ja mikäli MZ ”piikki” (125 cm³) todella palaa tuotantoon, sille on valmiina 600 varmaa ostotilausta. Taidekuva miljoonasti tehdyn 1931-33 mallisen nokasta. Horch, sanoisin. Mieleen jäivät silti soimaan katkerat muistot, kaunis pyörä, glamour-sävyinen tuotenimi ja itse tuote pelkkää epävarmuutta. Sen moottori on uudesta Toyotasta, samoin kuin, niin haluttaessa, automaattivaihteisto. Mahtaako tyydyttää vastaus, ne teurastettiin innolla kaikki, häntä, joka nyt on 4-8 vuoden ikäinen. Olisiko Packard 1932. Sen koommin ottaa tiukoille luottaa mihinkään, mikä on tehty Italiassa. Menee minultakin arvailun puolelle. Se kun oli olevinaan niin laatua, niin laatua. Letukka se siinä... Idea siitä, että maksetaan 2 500 euroa romutusrahaa, meni osaksi pahankerran killiin. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Uskottavan huhuntapaisen mukaan Suomeen on tuotu aikoinaan muuttoautona yksi Malesian TD. Sillä tarkoitetaan jo lähietäisyydellä museoautoluokkaa olevia autoja. Edessä on yhä kiinni hinausköyden pätkä; ettei vain silti olisi erityisen suojeltava malli. Nätti kuvarepro 1930luvulta. Voi olla että tuo jäähdyttimen korkki on erikoisvaruste, ehkä ei. . Kun se tuli, laite salamana kiinni ja saman tien myynti-ilmoitus. . Se aika raaka Vespan ilmekopio. Siellä puhutaan varsinaisten H-autojen (Historisch = museoauto) ohella myös autoluokasta, josta käytetään nimitystä H-juniorit. 21 ta retroautoa, joita tehdään Malesiassa. . Miksi siis luovuin ostoaikeista. Entä kun ja jos näitä liian nuoria säästettäväksi -autoja joku jatkossa kuitenkin haluaisi löytyvän. saatu teurastettua 17 %. Näin niitä siellä kymmenkunta vuotta sitten, ja eniten hämmästelin silloin tarjottujen uusien MZ -pyörien valmistusmaata, joka oli Turkki. Saksalaisilla autokannan nuorentajilla taitaa olla pallo hukassa. Sen kyllä tunnistaa jo korvakuulolla moottoriltaan vääräoppiseksi. Bensow oli kai luopumassa edustuksesta, eikä MZ -pyörällä enää ollut olevinaan vetovoimaa, eli hinta ei olisi ollut oston este. Nokkakorkiksi tämä tuntuu tingityn oloiselta. Että MercedesBenz. Ai mikä Malaguti. Opel Kadett D, joka oli Kadett -mallisarjan neljäs ja siihen mennessä etuvetoisena vallankumouksellisin, sai sekin kolmet kympit mittariinsa. Automallien synttäreitä satelee: Peugeot 403 Diesel esiteltiin 50 vuotta sitten. Muistan itse häveten, että aikoinaan 70-luvulla epäröin ostaa omakseni Jorma Vasaman (Bensow Oy) ostettavaksi tarjoamaa MZ 125 cm³ koeajopyörää. Toisaalta taas, jos sen kuvaa viitseliäästi, siitä kuoriutuu aika näyttävä. Eivät he, jotka luopuivat vanhasta saastuttavasta autostaan, ostaneetkaan toivottua uutta Saksassa tehtyä autoa, vaan romanialaisen Dacian. Moni romutusikäinen, 9-vuotias tai vanhempi, myytiin riemulla jonnekin Afrikkaan tai arabi-itään, missä niillä ajellaan tunnonvaivoitta 2-3 kertaa pidemmän ajan kuin mitä niillä olisi ajettu ilman romuhoukutusrahaa Saksassa. Kovin oli hylätyn näköinen tämä isoin Lancia keskellä Helsinkiä
Olli lähetti taas kerran, tapansa mukaan pyyteettömästi, hykerryttävän vapaasti autohistoriaa hyödyntäneen vanhan lehtimainoksen. . Avasimme uuden kollegalehti-yhteyden. Tosin autot olivat kaikki siitä aika läheltä, harvalla oli hätä kotiin. Tyylikäs kesäillan fi ilis, puuttui vain Martti Katajisto tai Tauno Palo pakoilemasta kauniita naisia. Olli J. Jälleen yksi heitä vaatimattomia ja vähä-äänisiä, joita hössöttävä valtakansa ei ehdi huomioida. muita nopeampi kotiinlähtö. Emätehdas kannustaa jopa perustamaan tukipisteitä, joista Mersutuntemuksia aistimaan haluava umpimaallikko voi vaikka vuokrata 15-25 vuotta vanhan Mersun. Kerrotaan ajotapahtumasta, johon osallistui mm. seuraavista työn alla olevista tai valmiiksi saaduista ajolaitteista Ruotsissa: Commer Caravan 1500 (englantilainen umpipaku), Nash 1926tai Jensen FF -entisöinneistä ennalta arvattavien tarina-aiheiden lisäksi. Jäi tunne toverillisesta hengestä, jossa kaikenlainen jousto oli silti mahdollista, esim. keskinäisenä vaihtona. Ano vaikka apurahaa opetusministeriöltä. Yhteistyökaverimme on Itävallassa ilmestyvä Austro Classic. Vaikka ovatkin hyvälaatuisia, kohdassa perinne & pysyväisarvo monen tunnemittari näyttää pelkkää tyhjää. 22 . Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Mukaan oli kelpuutettu tarinaa myös läpimädän MB 220 Cabrioletin ja 300 SL:n uskaliaasta aloituksesta jne. On vain niin, että kärsin aistia epäreiluuden, jolla joku vähemmän rahakkaan automallin elpyminen kuitataan. . Rajuin myyntikehu on silti tuo ”meille ei ole jätetty yhtäkään takakorvausanomusta”. osien laadun ala-arvoisuudesta entisöittäessäni 1949 Buick -avoautoani. Kävin pikipäin Kanavan autoillassa Vääksyn kanavan varrella 7. Tarkkaavainen lukijamme saattaa muistaa, että Yrjö Bremer kaupitteli pitkään 1949 mallia olevaa USA:ssa tehtyä Diamond -kuorma-autoa. 1940-50 luvun vaihteen Cadillaceissa ja Buickeissa käytettiin sähkö/nestetoimisia ikkunannostimia, joihin eräät USA:n jälkituottajat myivät uusia pumppuja ja sylintereitä korvaamaan alkuperäisiä, ajat sitten jumiutuneita. Aivan samanlainen, joita käytettiin aikoinaan brittien kuorma-autoissakin. heinäkuuta. . Takakorvaus. 4 . Ei ollut pyyntihintakaan totuuden nimessä kamala, mutta kun Tiamontti ei ollut se kotoisen tuttu, vaarillakin aikoinaan ajossa ollut Voortti eikä Kaania, niin eihän sitä nyt jotakin outoa Diamondia, kun ei mokomia tuotu Suomeen… Olen 3-4 vuotta sitten julkaissut Veho Oy:n 1949 kustantaman ison mainoksen Hesarissa, jossa kehotettiin varaamaan oma Diamond tulevista tuontieristä. Ojanen tekee upeaa työtä tallentaessaan kaikenlaista, mikä liittyy Suomen autohistoriaan. Daimler-Benz AG on lähtenyt systemaattisesti tukemaan ja kannustamaan harrastajia perustamaan Youngtimer Classic -kerhoja. . Mersulla on tajuttu, mikä etu merkillä on, kun puhutaan perinteistä, säilyvistä arvoista, jne. Joissa, kas kummaa, usein harrastetaan nimenomaan 15-25 vuoden ikäisiä Mercedes-Benz -autoja. Ei auttanut vaikka kerroin että alkuperäinen sivuventtiilikuutonen on sama Hercules, joita mm. Eli viherkuher-linjalta katsottuna mitä julkeinta toimintaa, jolla pyritään etenkin vanhojen Mersujen käyttöiän pidentämiseen. Lehdessä kerrottiin asiaa, josta on kyllä kuultu jo etiäisiä. Ilkuttu ”Itä-Saksan seisoja”, IFA, on nyky-Saksassa mielletty samaan tapaan Auditai DKW -autoksi kuin mitä keuruulaisessa mainoksessa jo 1955 väitettiin. Keskellä on tilaa lyhyelle Union-merkkiselle virta-avaimelle ja avaimen alla pitkähkö viiksi, josta pantiin päälle valot ja parkit. Heinäkuun puolivälissä uusi ostaja vähän räpläsi konetta ja sehän käynnistyi! Ensin neljällä käyden, pian tulivat sytytysjärjestykseen mukaan myös viides ja kuudes pytty. eräässä Porkkalan palautusta kuvaavassa uutiselokuvapätkässä. Opimme täällä Suomessa kutsumaan sitä Bangladeshlaaduksi. Totuin aikoinaan siihen, että monet USA:ssa toimivat vaikeasti löydettävien osien uustuottajat tekivät sontalaatua. kaksitahtinen Auto-Union 1000 SP coupe, Trojan Cabin Car, Austin A 40 1952, tai entisöintitarinat 1935 Renaultja Plymouthautoista, Glas 1700 (1966) pelastamisesta ym. . Siitäkin kuulin, ettei sellaista Diamondia uskalla ostaa, ties mikä kone nokalla. . Kun selaan läpi lehden numeroita tältä kesältä, löydän juttuja mm. Yksi ainakin tuli 1949 ja se näkyy mm. Toisaalta, mitä me nyt suotta nauramme, noinhan se taas Saksassa juuri menee. Sellainen tukipiste tarjoaa myös vanhojen Mersujen varaosapalvelua ja huoltoa. Pienikin tärskähdys kuopissa katkaisee virrantulon ja auton meno pysähtyy kuin seinään, käynti kuolee täysin siihen paikkaan. Lähetämme lehdet toisillemme ns. virtalukko. Mutta tuo Bangladesh-laatu näyttäytyy näemmä myös brittiosissa. Starttimoottori osoittautui melkein kulumattomaksi antaen viitettä siitä, ettei muukaan auto ollut kulunutta tavaraa. Valokatkaisin-osuus kyllä toimii, mutta virta-avaimen kolo on niin holo, eli väljä, että virran saa pysymään päällä vain, jos painaa avainta puoliväkisin oikealle. Kelasin läpi Raimo Söderholmilta saamiani Veteranbil Aktuellt -lehtiä. Siis elvytystyö, josta ei koskaan saa omiaan takaisin. Miksi olen näin piikikäs. Enkä edes nolostele sitä! En tajua, onko maailma menossa siihen, että kaiken on oltava sitä samaa tuttua ja varmaa, mitä harrasteveljilläkin on. Siinä on Korean Kioilla ja Hyundailla perässä tulemista. Mobilisti 5/09 . VW Karmann-Ghia -avoautoja tehtiin vuosina1957-74 oikeastaan valtava määrä, 81 053 kpl. Tapahtuma on tunnelmaltaan kotoinen ja tiivis. Sain hyvin vastaavia todisteita em. aikoinaan entisöi SYP:n uutena hankkimaa 1951 Cadillac Limousinea, hänen piti ostattaa työn suomalaisella maksajalla kai kolmas kierros näitä uusia pumppuja, ennen kuin niistä saatiin toimivat. Lähes joka paikka ja pultti, johon ostaja tunsi tarvetta koskea, avautui vaivatta. Ei vähiten siksi, että autot on pakattu kanavan varren puistomaisiin rantamaisemiin aika tiuhaan. Tästä Oulua vastapäätä ilmestyvästä ruotsalaisesta harrastelehdestä oli pari kansikuvanäytettä viime numerossa. . Yksi on varmaa, yleisöä riitti, yleensä ainakin orastavasti harmaaohimoista yleisöä. On vain ne puolentusinaa suosikkimerkkiä ja sitten onkin valintojen arsenaali loppu. Perä, eli takasilta, osoittautui Eaton -tuplaperäksi, eli tällä mennään maantielläkin kovaa. Sisu käytti. Kun entisöimme 1952 MG TD:tämme, siihen oli pakko hankkia Moss´in kautta osia, joita autossa ei Suomeen saapuessaan koskaan ollut, mm. Kun Markku Pönkänen esim. Korostan korostamasta päästyäni, ettei minulla todellakaan ole mitään näiden jokamiestason itsestäänselvyyksien esittelemistä vastaan
Luultavasti saat mitä toivot. Mikäli olen oikein aistimassa, yhä löytyy fiiniä väkeä joka luulee voivansa nuuhkia sieltä lannan hajua, yli 35 vuotta sen jälkeen, kun siellä viimeksi pidettiin eläimiä. . Olkoonkin, että he leijuivat osaksi aika satumaailmoissa, Helsingin kaupungin asenne kävi joka tapauksessa selväksi. Suomessa nähdyn vanhan tavaraja linja-autovalikoiman säilymiseksi, on henkiseltä arvoltaan mittaamaton. Olin juuri päättämässä urani (lue: sain potkut) Autoliiton Moottori-lehden toimituspäällikön tehtävistä, ja harkitsin tulevan Espoon Automuseon intendentin virkaa, sitä jopa Rafun kannustamana. Löysin toimituksen arkistoista tämän kuvan vuodelta 1937. Pienin Hesarista lukemani tukisumma. Mobilisti 5/09 . Vai onko silta sama. Helsingin ratikkahalleilta häädettiin henkilökohtaisten rangaistussakkojen kera yhdistys, joka yritti siellä automuseotoimintaa. Vai siitäkö kiikastaa, ettei mikään autoiluun liittyvä voi edes hipaista kulttuuria. Lienee tuttua, ettei Rafu ( Rafael Huhta) juuri apuselittäjiä tarvinnut. Perusteena vaikka paheista pois ohjaavaa puuhailua autojen parissa (lue: autojen leikkely tai ns. Tiedän oikein hyvin miten sen paikan saanti sinetöitiin. Lupaan hämmästyä jos sama rahanjakoelin antaa tukea. Vain pikkuvihje, Saksassa avattiin jo kolmannen saksalaisen suurkaupungin entinen ratikkahalli autohistorian palvelukeskuskäyttöön nimellä Meilenwerk. Museon terhakka ja viitseliäs porukka, erityisenä kehuttavana kirjan arkinen valvoja ja ehkäpä pääsihteeri Outi Lähteenoja, ovat tehneet upeaa työtä. Omaleimaisella terhakkaalla tavallaan, tietenkin, mutta ainakin sillä kertaa Rafun tomeruus tulosti hyvän sadon. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Oli viiltävä vääryys, että Espoon Automuseo sai keväisessä tukirahojen jaossa kaikki 2 000 euroa. Honkanen Mikkelistä on antanut mm. Kuulenko taas sitä tyypillistä Kade in Finland -mukinaa. Eli Espoon Automuseon ja Mobilistin syntyhetket kävivät aika samaan yksiin. Auto on Ford USA 1935, kuvan taakse on kirjoitettu ”Rovaniemi”. 4 . Onhan ihminen aina autossakin mukana! Mutta että niiltä kulttuurin vaikuttajatahoilta lohkeaisi joku arvostuksen siivu autoihmiselle. Kukaan ei ole erityisesti kääntynyt puoleeni, jotta pitäisin haloota Espoon Automuseon juhlavuodesta, teen sen täysin omasta aloitteestani. parantelu). . Ellei Honkanen olisi ryhtynyt toteuttamaan haaveitaan jo 30-40 vuotta sitten, sen aloittaminen nyt olisi myöhäistä, sula mahdottomuus. Toinen kimmoke pitää Espoon Automuseon lippua ylhäällä on museon 30-vuotisjuhlakirja. Tottakin, mutta kuinka moni häneen verrattavissa oleva alan mies on ollut samat vuodet täysin hiljaa. Hän kuitenkin hoiti sekä esiyhteydet, että sopimuksen sinetöivän jutustelun. Olisit varmaan saanut ne samat 2 000 ylittävät tukirahat, vaikka olisit joitakin viikkoja aiemmin tullut perustaneeksi muutamaan mieheen vaikka Vanhan Seinäpuhelimen Ystävät ry:n ja sille, tietysti jonnekin komeroon, museon. . . Koin yhteiset linjaukset Rafun kanssa kuitenkin huolestuttavan hankaliksi ja löysin sittemmin toisen ratkaisun, tämän lehden, jota luet. Otan esimerkin: panos, jonka yksityishenkilö Raimo O. Olin matkalla pelkkänä taustatukena. Ehei! Pannaan mieluimmin taiteen nimessä rahaa läikkymään vaikka itärajan takaisiin, Suomelle kuulumattomiin projekteihin. Rumia sanoja, myönnän. Kaikenmaailman sutarit ja kivenkolkuttajat valtaavat mm. Juhlajulkaisu on 78 sivua paksu, täynnä museon lähimaisemissa toimivien firmojen mainoksia, mutta etenkin vaivaa nähden tehtyjä juttuja, kirjoittajinaan tunnetut nimet kuten Urpo Koivisto, Risto Nieminen, Hannu Matikka, Tom Rönnberg ja Veli Tirkkonen (Retro -lehti), plus tietenkin museon oma väki, PerOlof Öller, Jussi Muotiala, Outi Lähteenoja ym. otsikolla nuorisotyön tukeminen. Matkasimme kevättalvella -79 pitkälle Turun ohi, Uus-Jaakkolan taloon, tekemään Espoon navetan omistajan kanssa sopimusta sen käyttämisestä automuseona. 23. Raimo O. Kuka ja miten aikoo lopultakin huomioida esim. Honkasen aikaansaannokset. Taannoin toteutettu tukirahan jako alan automuseoille todistaa asenteista: Espoon Automuseo sai esim. Mitä sitä edes kiertämään: Espoon Automuseo toimii vanhassa navetassa, entä sitten. Helsingin Mechelininkadun autokomppanian perinnemuistoja pullistelevat autohallit. Vertaa kuvaa Mobilisti 4/09 Viimeinen kesä -jutun kuvaan, jossa DKW 1938 ajaa samalla sillalla. En edes puolustele sanomisiani vaikkapa mätätai täyskuun ylilyönneillä. Rahanjakajien mielikuva entisöintiä harrastavista on paalutettu yhteen muka-totuuteen: ”Ne, jotka entisöivät, ovat sitä rikasta porukkaa”. Jossakin vaiheessa oli mukana myös varatuomari Dahlman Scan-Auto Oy:stä. vain 2 000 euroa. Että onhan miehellä ollut siihen varaakin ja mahdollisuuksia. Yritäpä samaa vetoamalla tarpeeseen säilyttää joku harvinaisuus. Suomessa kun kuuluu huhun mukaan olevan kulttuurielämääkin. Euroja huideltiin kymppitonneittain kyllä muille vastaaville tahoille
Koneen jatkeena on 6-pykäläinen vaihteisto, jossa on suunnanvaihtaja, kertoja ja 3 perusvaihdetta. Lähetän teille sähköisesti kuvia venäläisistä loistoautoista, kunhan joudan. Se on tekniikaltaankin pitkälti eurooppalainen, tosin siitä hieman etelämpää patonginpurijoilta lainatulla alustalla. 3 Roskalavat entisöinnin apuna Luin Hervannan kirjastossa Mobilisti nro 4/09 olleen artikkelin Alfa Romeosta ja ilokseni havaitsin, että auton säätämisessä oli käytetty apuna jätelavalta dyykattua Bosch-mittalaitetta. Siellä minulla oli ilomantsilainen korjaamopäällikkö Ismo Kontturi, innokas autokeräilijä ja taitava autoinsinööri. Ohessa kuva englantilaisesta coupe-mallisesta vanhasta autosta. Autoa valmistettiin 80/90-lukujen taitteessa vain 20 000 kappaleen erä. Matti Ouvinen Puuhatraktori Lehdessänne on niin mahtavasti monenlaista vempainta, että ajattelin kertoa tällaisesta saksalaisesta taidonnäytteestä, kenties sitä puutarhatraktoriksikin voisi sanoa. Itsekin puukaasu-Saabin käyttäjänä olen havainnut Tampereen Hervannan jätelavat oivallisiksi varaosalähteiksi. Kaiken kruunaa tuo vahva ranskalaijoista mainittakoon 24 Mobilisti 5/09 Nissan Figaro Lontoossa.. Mobilisti 3/07 Lukijo iden postia toimit uksell e Mobilisti 3/07 . Kuva on otettu tänä keväänä Lontoon Westminsterin kaupunginosassa. Brittiläishenkistä estetiikkaa on tässäkin kai tavoiteltu, eikä ihme, että Figarot ovat varsin suosittuja sumujen saarella. Lisäksi vaihteiston suunnanvaihtajalla saadaan takaulosotto pyörimään haluttuun suuntaan. Moottorina siinä on 1-sylinterinen 14 hevosvoiman ilmajäähdytteinen dieselmoottori, jolla on iskutilavuutta hulppeat 1,4 litraa. Laitoin auton, tuo kolmospolven Micra on Made in UK. Senkin päätöksen aiheutti pilalle sorvattu vaihdelaatikko. koiravartiointi olisivat tulevan syksyn jätelavakierrosta varten oivallisia. Itse asiassa häpeällinen seikka sekä briteille että japanilaisille; japanilainen laatu on mennyttä, samoin brittiläinen itsenäinen autonvalmistus. Teuvo Yrjömäki, katsastusmies, Tampere Ikävä kyllä joudumme tuottamaan pettymyksen, sillä Haagan roskalava oli paikalla vain kevättalvella siivoustalkoiden ja rakennustöiden ajan, eikä ole paikalla pysyvää herkkua. Itse asiassa häpeällinen seikka sekä briteille että japanilaisille; japanilainen laatu on mennyttä, samoin brittiläinen itsenäinen autonvalmistus. Sama hihna käyttää myös ruohonleikkuria, joka tulee traktorin alle kiinni, kuten kuvista näkyy. Matti Ouvinen Galileo, Figaro, Magnifico... Vempaimella on painoa 545 kg ja nostolaitteille luvataan kestoa yli 400 kg. Olin 90-luvulla kehitysyhteistyöprojekteissa projektipäällikkönä. Ohessa kuva Mobilistin toimittajista työssään. Matti Ouvinen Molemminpuolista häpeää Kyllä tiiminne sai Englannissa alleen aidon brittiauton, tuo kolmospolven Micra on Made in UK. 2 . Käyn silloin tällöin myös Helsingin suunnalla dyykkausreissuilla ja olisin todella kiitollinen tiedosta Haagan ammattikoulun roskalavan tarkemmasta sijainnista ja tietenkin myös kaikki muut asiaa koskevat tiedot kuten se onko alueella esim. Lasse Ericsson Jatkamme molemminpuolisen häpeän parissa. Kaiken kruunaa tuo vahva ranskalaisuus nimenomaan sillä tekniikkapuolella, joka ei ole sitä heidän vahvinta aluettaan… Juhani Halmeenmäki Ympyrä sulkeutuu, valmistihan Datsun sodan jälkeen Austin-tuotteita lisenssillä ja hyödynsi BMC:n B-sarjan moottoriin perustuvaa voimanlähdettä vielä 70-luvulla. Siinä missä B-sarjan moottori jatkoi pitkään Datsunin keulalla, on brittiläinen autosuunnittelu inspiroinut japanilaisia myöhemminkin. Olen merenkulkualalla, ja laivallani kulkee kaikenlaista ajoneuvoa formuloista puimureihin ja Rollseista Ponsseihin. Kyseessä on vuodelta -74 oleva Agria 4800 -pienoistraktori. Se on tekniikaltaankin pitkälti eurooppalainen, tosin siitä hieman etelämpää patonginpurijoilta lainatulla alustalla. Otamme kernaasti vastaan lukijoidemme kuva-aarteita, etenkin koto-Suomesta – miksei maailmaltakin – bongattuja metsien asukkeja, katujen kasvatteja ja kaikenlaisia ruostekukkien itämisalustoja. Kuvaan muutenkin mielelläni vastaan sattuvia kummallisuuksia. Siihen onneksi onnistui teetättää eräällä konepajalla uusi pääakseli, rattaita löytyi vielä Saksasta! Väittivät, että jossain vuoristoseudulla noita olisi enemmänkin vielä käytössä. Edessä on myös normaali ulosotto joka pyörii hihnan välityksellä. Hän tutustutti minut museoautojen ihmeelliseen maailmaan – ja sitä kautta Mobilisti-lehteen. Vetokykyä taisi olla peräti 2 000 kg ! Kyseinen Agria on ollut uutena Kiteen seurakunnan hautausmaalla yleistraktorina ennen kuin uudemmat Kubotat sen syrjäyttivät. Agriassa on myös hydrauliikkapumppu, joka mahdollistaa edessä jonkin hydraulisen laitteen, kuten etulevyn, käytön ja takana hydrauliset 4-pistenostolaitteet. Pätevä pieni traktorin korvaajahan tuommoinen on, kääntöjarrutkin löytyy, eikä kääntöympyrä muutenkaan ole mahdoton. Mazda MX5:n lisäksi brittivaikutteita on ollut Nissanin retromalleissa, joista mainittakoon Pao ja kuvassa oleva Figaro
Kuva on hyvälaatuinen. Materiaalia löytää YouTubesta kirjoittamalla hakusanaksi teamgunnar. Keijo Nurmentaus Kiitos harvinaislaatuisesta kuva-aarteesta. Matti Ouvinen Matti Ouvinen Moniko maahan tuoduista Agriatraktoreista on säilynyt. Pienoistraktorit ovat tyypillisiä keskieurooppalaisille maatiloille. Huomatkaa ruohonleikkurivarustus, joka ei säikähdä vähän paksumpaakaan heinää. Ajolasien lisäksi kuvasta voitaneen huomata, että tuulisen matkan päätteeksi Marski on myös sytyttänyt sikarin. Mobilisti 3/07 Lukijo iden postia toimit uksell e Mobilisti 3/07 . Avomaasturin kyyti on ollut varmaankin tuulista, sillä Marskilla on moottoripyöräilijän suojalasit nostettuna silmiltä lakin päälle. 2 . Tässä ote Hankkijan kuvastosta -69/-70. Mannerheim Aunuksen Karjalassa -42. Kuvan auto, tai ainakin yksi kolmesta Hitlerin lahjoittamasta Steyristä, muutettiin sodan jälkeen Mäntsälän puolivakinaisen palokunnan käyttöön paloautoksi. Kuvassa Mannerheim saapuu 75-vuotispäivänsä jälkimainingeissa rintamalle Hitleriltä saamallaan maastoautolla. Risto Ollikka Mobilisti 5/09 25 Marski ja maastoauto Avustan teitä seuraavan kuva-aiheen kera. Steyr 1500 A -tyypin ajoneuvoja valmistettiin sodan aikana noin 18 000 kappaletta. Tiesittekö, että AAW:n Porsche 917K:n nykytilaa voi seurata netissä. Kuva on hänen isänsä sotamuistoja, ja sikäli harvinainen, että se on otettu yksityisesti amatöörikameralla, ja on aikaisemmin julkaisematon. Muista yksilöistä ei tietoa ole korviini kantautunut. Kuva on otettu kesällä -42 Pisin kylän lähellä Aunuksen suunnalla. Tapasin tässä muutamia viikkoja sitten miehen, joka säilyttää harvinaista kuva-aarretta. Sama porukka entisöi aikoinaan myös Leo Kinnusen 917 Spyderin. Palopalveluksessa Steyrin ilmajäähdytetyn kasin korvasi Fordin V8.. Matti Ouvinen AAW:n 917K Ensiksi kiitos hienosta AAW-historiikista. Petri Timonen, mobilistinalku itärajalta Puuha-Günther kaiken hoitaa. Kiteellä on ilmeisesti toinenkin samanlainen, johon tosin on sovitettu jostain koppi ja rakennettu aura eteen. Taustalla Steyr 1500 A Kommandeurwagen. Palokorin Mäntsälän puolivakinaiselle palokunnalle teki tiettävästi mäntsäläläinen L.Sirén. 3 vielä liitteeksi vuoden -69 ja vuoden -70 Hankkijan kuvastoista skannatut myyntikuvat ja tiedot. Auto on tiettävästi Sotamuseon kokoelmissa. Näkyypä Agrialla olleen malleja enemmänkin. Näistä Kommandeurwagen-mallisia päällystökulkineita oli vain murto-osa. Kankeammin kääntyvän Agrian kuvittelisi kenties luontevammin Hallertaun humalaköynnösten sekaan paiskimaan töitään saksalaisella tunnollisuudella. Ainoa säilynyt lahjaSteyr kuvattuna kesällä -87 Kalkun varastolla. Aiemmin olemme nähteet nivelohjattuja malleja, jotka ovat kenties pengerretyille viiniviljelyksille tarkoitettuja. Kuva-aarteen lähteeksi mainittakoon Lauri A
Alex Moultoniin, jonka firma pystyi valmistamaan mitä erikoisimpia kappaleita kumista. Siitä syntyi BMC eli British Motor Corporation. BX-331 on kerännyt ympärilleen lehdistöä ja alan väkeä, jotka autoon pyrkivien miesten takaa näkyvä Raul Falin on kutsunut.. Tunnettu Mini-kirjailija Laurence Pomeroy on sanonut, ettei kukaan maailmassa olisi uskonut, että tällä työntötankomoottorilla voitettaisiin Monte-Carlo-ralli 13 vuotta myöhemmin. Mobilisti 5/09 A lec Issigonis sai tarpeekseen suuren autoyhtiön arkisista malleista, kun Austin Motor Company ja Morris Motors – Alecin työpaikka – löivät hynttyyt yhteen vuonna 1952. Se tulee kuivakkaasti sanoista Austin Drawing Office 15. Alec sai puhuttua muutaman luottomiehen Alvisilta mukaan projektiin, jolle annettiin nimiksi lähinnä salaisiin rakettikokeisiin viittaavia koodeja kuten XC/9001 ja XC/9002. 26 . Mini ehti Suomeen heti tuoreeltaan. BX-331 ja BX-332 olivat ensimmäiset Suomeen tuodut Morris Minit. Tunnettu virittäjä, kilpa-autoilija ja toi mittaja Jarmo Sukava on seurannut sen taivalta tiiviisti alusta pitäen. Iätön pikkujättiläinen 50 v. Hänelle ehdotettiin pestiä pieneltä mutta arvostetulta Alvisilta (Al = Aluminium, Vis = vahva latinaksi). Issigonis sai tehtäväkseen suunnitella BMC:lle pienen, kevyen ja taloudellisen auton, jossa olisi istumapaikat neljälle. Ne rantautuivat tänne kesällä 1959. Muuten auto oli Voimavaunun korjaamopäällikkö Nicke Garoffin käytössä. Sellainen oli BMC:n 803 cm³ moottori vuodelta 1951, ja sitä pidetään A-sarjan moottoreiden kantamallina. Autot olivat ahkerassa esittelyja testikäytössä, mutta maahantuojan edustaja Olavi Soininen ehti 332:lla Hankiralliin Carl-Gustav Fromin kanssa heti seuraavan vuoden helmikuussa. Kun auton muoto ja tekniikka alkoivat muistuttaa lopullista versiota, koodiksi vaihdettiin monille tuttu ADO15. Merkittävästi työtä rajoittavia käskyjä Sir Leonard antoi vain yhden: Voit ottaa minkä tahansa moottorin, kunhan se löytyy valmiina yhtiön tuotantoohjelmasta. Siihen kuului muun muassa alustan suunnitteleminen uuteen alumiinimoottoriseen V8-versioon. Muuttunut maailmantilanne johti kuitenkin siihen, että Alvis ajoi projektinsa liian kalliina alas, ja samaan aikaan BMC:n Sir Leonard Lord teki Alecille tarjouksen osallistua uuteen salaiseen projektiin. teksti: Jarmo Sukava, ingressi toimituksen kuvat: Matti Ouvinen, Mobilistin arkisto, Jorma Luseniuksen albumi Alecilla oli jo ammoin syntynyt ajatus kumin käyttämisestä jousielementtinä nimenomaan kevyissä autoissa ja näissä merkeissä hän oli tutustunut Dr. Niin vain kävi. Elettiin vuotta 1957
Erääksi selitykseksi on tarjottu sitä, että Austin oli ollut Oy Veho Ab:n myyntilistoilla jo pitkään sen aikaisesti katsottuna laajalla mallistolla. Alecin epäilyistä huolimatta päätettiin kehittää urheilullisempi versio ja työhön valittiin tunnettu kilpa-autorakentaja John Cooper. Cooper Car Company Vaikka Alec Issogonis oli rakennellut kilpa-autoja ja ajanut niillä, hän ei ollut se, jonka mielestä Mini olisi sopiva aihio kisatouhuihin. Jako kahteen yksikköön perustui siihen, että kummallakin merkillä oli omat vakaat kannattajansa; näin haluttiin palkita merkkiuskollisuus. Minin myynti ei alkuun ollutkaan sellainen menestys kun oltiin kuviteltu, ja ensimmäisenä vuonna niitä saatiin kaupaksi vain 20 000 kappaletta. Austin-tehtaan osoite oli Longbridge, Birminghamissä ja Morriksen Cowley, Oxfordissa. Ratkaiseva osuus siinä, että Minissä päädyttiin 10-tuuman pyöräkokoon Kärkijoukkoa Joka tapauksessa Minin virallinen esittelyja lehdistötilaisuus pidettiin 18. Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee näiden Suomi-Minien hämmästyttävän pienet valmistenumerot. hihnalta tullut auto. Juuri kun sanottiin, että ensimmäinen auto oli Austin, niin heti perään lisättäköön, että virallisesti ”the first Mini” onkin Old English White -värinen Morris Mini-Minor rekisterinumerolla 621 AOK. Morris sai ensimmäiset 10 autoaan ulos toukokuun yhdeksäntenä päivänä. Näin syntyi pitkäiskuinen Cooper, jonka 997 cm3 moottori tuotti 55 hv, ja joka saavutti yli 140 km/h huippunopeuden. 27 1959 BMC oli varustanut kaksi tuotantolinjaa uutta Miniä varten. Asiasta tekee merkillisen se, että tämä nimenomainen 621 AOK ei olekaan tuotantohihnan kautta tullut vaunu, vaan erään Cowleyn tehtaalla työskennelleen Albert Greenin käsin kokoama. . Jo seuraavana vuonna siihen tehtiin kymmeniä merkittäviä muutoksia ja pidemmässä juoksussa liki 150. Tekniikan Maailma 8/1959 ilmestyi elokuussa, mutta jo edelliskuun vaihteessa lehden toimituspäällikkö ja myöhemmin myös päätoimittaja Matti Korjula oli bongannut tuntemattoman pikkuauton Katajanokan satamassa. . On alleviivattu, että se olisi ensimmäinen sarjatuotanto-Mini, ja että aikaisemmat olivat prototyyppejä. Suomessa Mini kuvattiin jo yllättävän aikaisessa vaiheessa. Näistä kahdesta Austin ehti ensin, koska neljäs päivä huhtikuuta 1959 kaksi autoa rullasi tehtaalta. Kun vuonna 1959 uusi Mini valmistui hihnalta kahden tunnin välein, kului Greeniltä seitsemän tuntia kiinnittää kaikki yli 3 000 pulttia ja mutteria käsityönä. Näin voi ollakin, sillä ”virallisten” Minien alustanumerot alkavat sadasta, joten kummankin merkin protoja on voinut olla yhteensä 200 ennen varsinaisen massatuotannon alkua. Minin vetoakseleiden kuuteen kuulaan perustuvat tasanopeusnivelet suunnitteli tsekkitaustainen Alfred Hans Rzeppa. Autoina olivat sekä Austin (BX-190) että Morris (BX-332). Ensin kansainväliselle lehdistölle ja sen jälkeen briteille. Jonkinlaista valppautta vaaditaan, jos alkaa tarkastella Minin valmistushistoriaa laajemmin. Edessä oli liikuttavan pienet Lockheedin valmistamat,. Morris oli 385 ja Austin peräti 145 eli 45. Tehoa oli liian vähän ja painoa liikaa. Tätä järjestystä kiiteltiin siitä, että kansainväliset lehdet kirjoittivat omat innostuneen kiittelevät kommenttinsa sellaisinaan, eivätkä brittilehtien mahdollisesti jopa ilkeät huomautukset näin ollen ehtineet vaikuttaa journalistien harkintaan. Ilmeisesti summaa oli myöhemmin korotettu, koska British Leylandin johto ilmoitti juuri siitä syystä nollatuloksensa kutistuvan tappioksi ja irtisanoi sopimuksen. elokuuta 1959. Tuontikauppaa sieltä yritettiin voimistaa pontevalla iskulauseella: ”Ostakaa heiltä jotka ostavat meiltä”. . Hän työskenteli Amerikan Fordille, patentoi nivelet vuonna 1935, ja ensimmäistä kertaa ne olivat käytössä vuoden 1942 Fordin GPW-versiossa eli Jeepissä. Mobilisti 5/09 . Morriksen maahantuoja Oy Voimavaunu Ab oli myös pitkäaikainen brittiautomyyjä, ja yhtiön toimitusjohtajalla Raul Falinilla oli Standard Vanguardien kautta hyvä yhteys britteihin työskennellessään merkin maahantuojalla Korpivaaralla. Yleensä autot tuohon maailmanaikaan saapuivat Suomeen vastan kuukausien kuluttua esittelypäivästään – jos silloinkaan. Ihan kiitettävän nopeaa toimintaa Albertilta, ei siitä pahaa sanaa, mutta aina voi kysyä, oliko ihan tuotantoautosta vielä tässäkään kysymys. Mini-mallinimeähän ei tuolloin vielä käytetty, vaan oli Austin Seven, joka toisinaan kirjoitettiin muotoon Se7en ja Morris Mini-Minor. Vuoden 1959 Mini ei ollut aivan niin valmis kun uskottiin. Ei pidä unohtaa sitäkään, että Suomi oli merkittävä puutavaran toimittaja Englannin suuntaan. John Cooper sai 60-luvun alussa kaksi puntaa jokaisesta myydystä Mini Cooperista; vuoteen 1971 mennessä oli valmistettu kaikkiaan noin 150 000 (Englannissa vajaa 110 000) Cooperia. . Vielä elokuun puolella Korjula oli tehnyt monen sivun koeajomittaukset ja kuvaukset TM:ään yhdessä aisaparinsa Erkki Paasikankaan kanssa
Alex Moultonin kehittämät kumikartiojouset olivat yksinkertaisuudessaan nerokkaat. Vuonna 1954 Abingdoniin perustettu BMC:n kilpailuosasto, Competitions Department, sai osakseen nyt myös ralliCoopereiden rakentelun, jota koko ajan komistuvat tulosluettelot vain kiihdyttivät. Venttiilit olivat Nimonic 80-terästä, venttiilinohjurit Hidural-pronssia, kampiakseli EN40B -nitrausterästä ja kiertokanget muottiin taottua pintakarkaistua terästä. Kuviteltu muutaman tuhannen 997 Cooperin lisämyynti osui täysin pieleen, sillä Minejä myytiin saman tien yli 150 000 – ja nimenomaan Cooperin ja kilpailutoiminnan ansiosta. Downton Engineering Minin kilpailuhistoria kiertyy vahvasti John Cooperin ympärille, mutta taustalta löytyy upea menestystarina, joka toisin päättyi hieman surullisesti. Cooper S-mallien moottoreissa käytettiin erittäin kalliita huippumateriaaleja – samoja kuin sen ajan F1-, ja F2-autoissa. Kuningashuone lahjoitti valkoisen (Old English White), mutta sinikattoisen 850 Super De Luxe Minin presidentti Urho Kekkoselle presidenttiparin vierailtua Englannissa toukokuun alussa vuonna 1961. Eräässä kokeessa Forssan raviradalla mitattiin kuuden testiauton paikaltaan kiihtyvyys, ja seuraavalla kierroksella auton ylläpitämä keskinopeus. Cooperilla myös Rauno Aaltonen ja syksyllä RAC-ralliin toinen suomalainen, Timo Mäkinen. Britti on tarkkana poikana valanut pakosarjan pintaan sytytysjärjestyksen ja venttiilien välykset, mutta ei huomannut, että autossa ne jäävät rintapellin katveeseen näkymättömiin. Kuvan takapuolelle on painettuna teksti: Ei saa julkaista ennen 26.8.1959; tuolloin auto esiteltiin suurelle yleisölle. Auton valmistus aloitettiin Cowleyssa 12 päivää vierailun jälkeen, joten tänne se saatiin todella uunituoreena. Tekniikan Maailma järjesti tuhatkuutioisten autojen vertailutestin vuonna 1962. Menestys ei ollut sattumaa, vaan erittäin am28 . Alec Issigonis lahjoitti Mini Cooperin itselleen En. . Sitä ennen oltiin varmoja, ettei noin pienillä pyörillä voisi ajaa haluttuja nopeuksia, puhumattakaan vauhdista, johon Cooper-versiot ylsivät. Miesten myöhemmät saavutukset ovatkin tuttuja. Mobilisti 5/09 oli Dunlopin rengassuunnittelulla. Tikkusuora vaihdekeppi ja vasemmalle sojottava ilmanpuhdistimen imutorvi paljastavat moottorin 50-vuotta vanhaksi, mutta muuten paketti ei ole paljon muuttunut. Uuden uusi Morris Cooper oli nopein vaikka radan pinta sopi pienille pyörille huonosti. Toimitusjohtaja Raul Falin esittelee presidentille ylpeänä Morriksen tekniikkaa. Turvavöistä ei tuohon aikaan tiedetty, joten herää kysymys, onko autosta poistuminen tapahtunut tuulilasin kautta. mutta pikkuautoissa vielä äärimmäisen harvinaiset, levyjarrut. Richmond sai nopeasti mainetta ja menestystä nopeilla Mineillään niin, että lopulta Cooper Cars Companyn salamannopeat rata-Cooperit ja tehtaan rallitallin autot ajoivat Downtonin moottoreilla ja komponenteilla. Auton käyttäjä oli kuitenkin Sylvi Kekkonen, olihan hän perheessä ainoa, jolla oli ajokortti. Daniel Richmond perusti avovaimonsa Buntyn kanssa Downtonin kylään ihan oikeaoppisen virityspajan dynamometreineen ja virtauspenkkeineen. . Minin renkaat olivat alusta asti sisärenkaattomia. Takana näkyvällä Alkon tehtaalla ei liene osuutta asiaan. Ne mahtuivat pieneen tilaan, olivat rautajousia kevyemmät ja toimivat progressiivisesti niin, että jousivoima kaksinkertaistui kuormaa lisättäessä. Myös vetoakseleitten sisäpäissä olevat kumipäällysteiset ristinivelet olivat Moultonin tuotantoa. . Vuoden 1962 Monte-Carloon osallistui tehtaan 997 Kiinteästä maskista näkee, että kolariauto on Austin Mini Van
Suomalaisia tehdastiimin ”virallisia” kuljettajia ralleissa oli tallin olemassa olon aikana neljä – Rauno Aaltonen, Timo Mäkinen, Jorma Lusenius ja Simo Lampinen. Jorkka oli jälleen tallipäällikön peräämässä maailman kolmen parhaan Mini-ajajan joukossa. Raunoa taitaa vielä naurattaa edellisvuoden Monten voitto, varsinkin, kun Vic Elford jäi Porsche 911S:llä kolmanneksi. Aaltonen voitti BMC Cooperilla RAC:n ja Lusenius oli yleiskilpailun kuudes ja toiseksi nopein tallin kuskeista. Enzo sai uuden Downtonin virittämän auton vasemmanpuoleisella ohjauksella ja hankki myöhemmin vielä toisenkin. Sen jälkeen auto katosi BMC-tallin listoilta. Lusenius ajaa syksyllä BMC:n tehdasjoukkueen kanssa RAC-rallin Englannissa. . Takana vaanii Morris-mies Jommi Salomaa, jonka autoa rakenneltiin Honda Wirtasen tallissa. Jorma Luseniuksen ANR-3 -rekisteri kertoo, että auto on Austin 1275 Cooper S ja vuosi -65. Ainakin hän vielä johtaa takana näyttävästi luisuvaa Luseniusta. Vuoden 1965 Jyväskylän Suurajojen jälkeen BMC:n tallipäällikkö antoi lehdistölle lausunnon; ”Timo ja Rauno käyvät niin kalliiksi meille, että olen päättänyt olla ottamatta enää enempää suomalaisia ajajia talliini. 29 zo Ferrarille, joka kuitenkin kaikkien hämmästykseksi palautti auton. Paikallisissa jääratakisoissa monista pojista tehtiin miehiä, koska vääntö oli joskus armottoman kovaa. Niitä ovat Australia, Belgia, Chile, Espanja, Etelä-Afrikka, Italia, Jugoslavia, Portugali, Uruguay, Uusi-Seelanti ja Venezuela. Jyväskylä, 1966. Ikävä kyllä, olen nyt nähnyt Luseniuksen ajavan, ja tästä periaatteesta on luovuttava. Timon ilmeestä näkee, että Mini Cooperin suuret voitot ovat takana, eikä ole muuta tehtävissä kuin laittaa hattu päähän ja lähteä uusiin seikkailuihin kokonaan eritehoisilla autoilla. Coca-Cola -pullonkorkkeja keräämällä saattoi saada tuntuvan alennuksen Ministä vuoden 1966 suomalaisessa kampanjassa. Auto on meikäläisissä koekilvissä, mutta alta pilkistävä numero JBL 494D kertoo, että Ruotsin Harry Källström ajoi sillä samana vuonna RAC-rallissa toiseksi. Heidän takanaan oleva tumma kaistale ei ole metsää vaan yleisömuuri. Kartturit olivat yleensä brittejä, mutta neljä meikäläistä nähtiin tässäkin roolissa:. Hän käytti Miniä ahkerasti hoidellessaan asioita kotipuolessaan. Nyt vuonna 1968 irronnut kolmas sijakaan ei ollut huono, mutta Vic vei voiton Porsche 911T:llä – 6-sylinteriä ja yli 200 hv. Keimolan radalla oli neljä oikealle kääntyvää kaarretta ja vain kaksi vasempaan. Mobilisti 5/09 . Syy ei kuitenkaan ollut Minissä vaan siinä, että ohjauspyörä oli väärällä puolella. . Timo Mäkinen ajaa siellä Austin Healey 3000:lla ja BMC:n joukkueessa täytyy ehdottomasti olla kolme maailman parasta Mini-ajajaa”. . Paikka oli lunastettu. Mäkinen voitti, Aaltonen kolmas ja Lusenius kuudes eli Mineille kolmoisvoitto luokassaan. Minejä on valmistettu Brittein saarilla muuallakin kuin kahdessa päätehtaassa, mutta yllättäen ainakin yhdeksässä eri ”vieraassa” maassa. Timo Mäkinen on kookkaana miehenä saanut ehkä pienen edun siirtämällä painonsa sisäkaarteen puolelle
Mutta niin kävi, että vuonna 1970 oli edessä viimeinen kilpailu tehtaan kilpa-Cooperilla. Kun Don sääteli Cooperin venttiileitä varikolla, rouva istuskeli etupenkillä jalat auton ulkopuolella ja kutoi. Ne kuuluisat ”Longmanin kannet” teki hänelle kukapas muu kuin George Toth. Minit kutsuttiin huoltoon ja tiivisteet vaihdettiin kuparisiin. Kappale kaasuttimen historiaa. BMC Special Tuning Departmets Abingdonissa tulkitsi sääntökohdan ”kaasutin on vapaa, kunhan se sopii alkuperäiseen imusarjaan” muuttamalla kaksikurkkuiset Weber 45 DCOE-kaasuttimet yksikurkkuisiksi ja pulttaamalla ne SU:lle tarkoitettuun imusarjaan. Monenlaisia rally/race -nokka-akseleita on tullut sen jälkeen, mutta ovatko ne parempia, onkin jo toinen juttu. Se käytti niistä osan itse, mutta myi kansia myös edelleen ”tehtaan special-osina”. Sinne tulivat toisaalta myös Richard Longman, Bryan Slark, Steve Harris ja David Dorrington. Kuulostaako tutulta. Tiettävästi Suomen ensimmäinen takaisinkutsu koski Miniä. Hän menehtyi pian miehensä kuoleman jälkeen. Myöhemmin kaasarit löytänyt Mini-harrastaja oli miettinyt kovin, mistä tässä mahtaa olla kysymys, eikä ihme. Harmaan ruskea sodanaikainen kaarihalli, jossa oli osittain maalattia ja paljon saman aikakauden jyrsinynnä muita koneita. Niitäkin myytiin tehtaan Special Tuning -osina. Toinen Richmondin ja Downtonin loistava saavutus oli AEA648-nokka-akseli. Mooren virittämät Minit ja Cooperit olivat ajoittain maailman nopeimpia, ja yksi sellainen nähtiin Keimolassa 1966. David Dorrington valmisti koko Mini-maailman tuntemat LCB (Long Centre Branch) -pakosarjat Downtonille ja BMC:lle, mutta on jo vuosikymmenet vääntänyt niitä omassa firmassaan tuotenimellä Maniflow. Siinä pakoventtiileitä pienennettiin, jotta pakokanavien välinen kannas ei halkeaisi yhtä helposti kuin edeltäjässään. Taloudellisesti Mini ei koskaan päässyt jaloilleen. Kaikki loppuu aikanaan Ei Downton suinkaan ollut ainoa BMC-kilpatallin yhteistyökumppani. Toinen kansimies, Bryan Slark on alalla edelleen hyvin tunnettu ja arvostettu. Mobilisti 5/09 Pekka Keskitalo, Anssi Järvi, Kauko Ruutsalo ja Klaus Lehto. Jim Whitehouse ajatti Minejä ”Equipe Arden” -tallinsa nimissä ja hänet tunnetaan parhaiten läpihengittävistä alumiinikansistaan – niin sanotuista kahdeksanreikäisistä. Parhaimmillaan Downton tarjosi työpaikan lähes 80 ihmiselle. Vapputunnelmia vuodelta -66. Paikka oli juuri oikean näköinen. Nimi tulee Weberien kurnuttavasta käyntiäänestä. Richmondin pariskunta johti firmaa persoonallisella tavalla. BMC:n Special Tuning -osasto oli yksi suurimmista asiakkaista. Auto tuotiin kilpailupaikalle ajamalla se Englannista tänne ja kyydissä istui itse Don Moore vaimoineen. Jim kävi muutaman kerran Suomessa, koska Voimavaunun Morris-kilpatallille hankittiin joitakin moottoreita ja kansia Ardenilta. Luseniuksen Cooperiin tehtiin samanlaiset, mutta Weber-tunnukset hiottiin pois ja tilalle kirjoitettiin sähkökynällä ”El Trocco”. Kuskina oli Brian Culcheth ja kisa ajettiin Australiassa. 30 . . Syitä oli monia: Tuotantolinjat perustuivat ihmistyöhön, johdossa oli usein ”hyvä veli” -osaston väkeä ja aatelisia, BMC:n mallisto oli liian laaja ja aina kehitysvaiheessa, jotkut mallit olivat aivan liian kalliita valmistaa ja tehtaiden työmoraali oli välillä erittäin heikko ja lakkoaltis. ”Olisihan minulla ollut tiukempiakin virityksiä valittavana, mutta en arvannut, että teillä on näin kovatasoisia autoja täällä”, sanoi Donald hattuaan nostaen. Myöhemmin nimensäkin lyhentänyt Jan Odor perusti Janspeedin, Richard Longmanista tuli kenties maailman tunnetuin Mini-virittäjä omassa firmassaan. . Daniel vietti paljon aikaa paikallisessa pubissa, tai toisen mieliharrastuksensa, kalastuksen, parissa – yhä useammin työaikana. Silti hän sai kehitettyä alkuperäisen Cooper S -sylinterikannen ja sitä seuranneen 12G940kannen. Bunty ei kokenut itseään enää tarpeelliseksi ilman miestään ja firmaa. Lehdistö kiitteli ja piti tekoa rohkeana ja esimerkillisenä. Herrat Janos Odor ja George Toth muuttivat Unkarin kansannousun alta Englantiin vuonna 1957 ja olivat lopulta Downtonilla töissä. Slark ja Toth olivat äärettömän taitavia kansien ja kanavien muotoilijoita jotka parhaimmillaan tekivät 100 kantta viikossa. Samainen Culcheth ajoi 70-luvun puolivälissä Jyväskylän Suurajoissa 1,3-litraisella Morris Marinalla – voitti luokkansa ja ylpeili sillä, ettei pohjapanssariin ollut tullut yhtään naarmua. Myös Raunon sisko, Marjatta Aaltonen ajoi tehtaan Cooperilla RAC-rallin vuonna 1966, eikä ollenkaan huonosti. Kaksi merkittävää hahmoa Minin kilpailutoimissa laajemminkin katsoen olivat Don Moore ja Jim Whitehouse. Vaikka autoja myytiin kaikkiaan 5 378 776 kappaletta, niin voittoa niistä ei juuri jäänyt. Uusi Morris Mini aseman katolla.. Kanmattimaisen ryhmän työtä. Vastavierailu Jimin pajalle Avoniin ei tuottanut yllätystä. Häntä sanottiin Coopertiimin kauneimmaksi suomalaiskuskiksi. Oli tullut uusi aika, uudet miehet ja uudet ylpeilyn aiheet, mutta onneksi se ei ole Miniltä pois, eikä niiltä miehiltä, jotka tekivät siitä sankarin. Sitä mukaa kun Coopereiden kansainvälinen kilpailumenestys hiipui, Daniel Richmond keskittyi entistä rankemmin yksityisiin harrastuksiinsa ja kuoli vuonna 1974. Vuonna 1962 huomattiin maantiesuolan syövyttävän auton alla olevan jarrupainesäätimen alumiinitiivisteen. Kisasta tuli raju, ja kävi niin, että Timo Mäkinen sen voitti.
Mobilisti 5/09 . . Suomen pienin purukumitehdas Champion toi P ihalla, tallin oven edessä seisoo kuitenkin tämän tarinan pääesiintyjä jo valmiina ja voi olla, että kohta pääsemme ajamaan. . Katon pisaralistojen vedenpoistoaukot ovat pienemmät, takalasin kehysalueelta puuttuu laAidon ’59-mallin Minin tunnistaa muun muassa takaistuimen selkänojasta, joka ulottuu istuintasolla sivuseinään saakka. Kuvauksissa oli mukana kaikkiaan 40 Miniä, joista neljä British Leyland antoi kuvauksiin ja loput elokuvamiesten oli ostettava. Veteraanin ryhti on mitä suorin ja maalipinta vain charmikkaasti ajan vaalentamassa kuosissa. sia kiertävä pokkaus, ja puskureiden päät ulottuvat pidemmälle auton sivuille. Vaikka Mineistä on jo tehdastekoisenakin valmiina monia erikoisia malleja, niin maailmalla on ainakin 150 erilaista Minin rakenteisiin perustuvaa muunnosta. Konehuoneesta erottuu lasinen pissapojansäiliö ja tasaisen putkimainen laturin runko. sainvälisen kilpailutoiminnan tyrehtyminen 70-luvulle siirryttäessä vaikutti myös menekkiin. Elokuuhun 1959 saakka ilmanputsarin imutorvi sojotti jäähdyttimeen päin, mutta sen jälkeen tehdyissä autoissa vastakkaiseen suuntaan. Myöhemmin lasi vaihtui muoviin ja laturi oheni hiilisillan puoleisesta päästään. Minin ympärillä pyörinyt vauhdikas toimintaleffa ”The Italian Job” (1969) on jäänyt monille mieleen. 31 1959 Austin Seven Kaksi vanhaa… Steel Street Mini Garage on tallin epävirallinen nimi, mutta sopisi hyvin kuvioon. Ovien liukulasien lukoissa oli alun perin vain yksi kiinnitysreikä, eikä se pystynyt pitämään lukkoja oikeassa asennossaan. Se ei ole Coventryssä, vaan Suomen Turuus, vastapäätä Turun Sanomien komeaa automuseota. Auto on punainen Austin Seven vuosimallia 1959 – siis aito juhlavuoden malli, ja se valmistui Longbridgen tehtaalta lokakuussa. Elettiin jo säästön aikaa. Päästunttina oli ranskalainen Remy Julienne. Tero ja vaimonsa Marjukka onnistuivat ostamaan Sevenin joku aika sitten Ruotsista ja se on tiettävästi vanhin kilvissä oleva Mini Suomessa. Heti seuraavana vuonna sitä kavennettiin pyöräkoteloitten kohdalta. Samalla ovien lukkosalvan puoleis. Keräilykorttien kultaaikana Minin rallimenestystäkin hyödynnettiin. . Myös lasien liuku-urien vedenpoistoreikiä muutettiin. Suomen ”virallisen” Minikerhon, Mini Club Flying Finnsin, nykyisellä puheenkuljettajalla Tero Grönforsilla on tallina poliisien entinen autovarikko Rautakadulla, ja siellä on mielenkiintoisia Mini-projekteja. Jos joku on eri mieltä, niin käsi ylös. Siinä Michael Caine näytteli pääosaa, vaikkakaan ei kortittomana miehenä ajanut yhtään kohtausta. Vanteet koottiin alkuun niittaamalla, niin tässäkin Minissä, mutta hyvin nopeasti keskiöt kiinnitettiin hitsaamalla. Siihen tarvittiin myöhemmin poratut tuplareiät, joiden ansiosta lukkomekanismit pysyivät suorassa. Ennen tehtiin eri lailla Äkkiä katsoen tämä historiallinen Mini on kuin mikä tahansa kuusikymmenlukuinen, mutta todellisuudessa eroja on paljon. Pisaralistan olemattomat valumareiät ja takalasin ympäriltä sileä pelti ilman prässättyä upotusta kertovat, että vaunu on vuodelta 1959. Suomeen niitä on kulkeutunut vain jokunen – viimeisimpänä lienee Mobilistissakin esitelty valkoinen Midas
Kierrosten noustessa moottorin käyntiääni muuttuu erikoiseksi ja syynä on nelilapainen metallista prässätty jäähdyttimen fl ekti. Tässä vain joitakin esimerkkejä: Steve McQueen, Peter Sellers, Britt Ekland, prinsessat Anne ja Diana, Sylvi Kekkonen, Mary Quant, Marc Bolan, Jane Birkin, John Lennon, Paul McCartney, George Harrison, Ringo Starr, Mr. Etulattia muotoiltiin kokonaan uudelleen pienentämällä vesikaukaloita ja lisäämällä niihin vahvistavat pitkittäisuritukset. Luettelo jatkuisi vielä, mutta eiköhän tällä pääse pistesijoille tunnistuskilpailussa. Mineillä on aina ollut tunnettuja faneja ja omistajia. Ohjaus on tarkka ja nopea, eikä kovin raskas, renkaat antavat pienestä koostaan huolimatta jousitukselle aavistuksen pintapehmeyttä tasailemalla pikkukuoppia. Bean, Jordanian kuningas Hussein, Charles Aznavour, James Hunt, Jackie Stewart, Niki Lauda… Jos et tunne, vanhemmat auttavat. Ulkopeilejä ei ole, joten päätä tulee käännellyksi moneen kertaan, ettei kukaan pääse yllättämään sivuilta. Myöhemmin sekin muutettiin 16-lapaiseksi muovipotkuriksi, mutta nelilapainen otettiin BMC:n Special Tuning -katalogiin hienona ja kalliina kilpaosana, puhallusteho oli sen verran hyvä. Jo 1966 Championin Monte Carlo -purkkakuvasarjassa oli esitelty rallitähtiä ja heidän ajopelejään. ?. Mobilisti 5/09 vuonna 1968 markkinoille Rauno Aaltosen ja Timo Mäkisen kuviin perustuvan 60 kuvan Mini-Finns -keräilykorttisarjan. Parin kulman ja kaarteen jälkeen havahtuu siihen, ettei ohjauspyörän kehä vain näytä ohuelta; se myös on sitä – arviolta noin parin lyijykynän paksuinen. Ei heti tule mieleen, että ajossa on 50 vuotta vanha auto. ta profi ilia paksunnettiin. Ajettavuus tuntuu hyvältä. Sarviin! Virta päälle avaimesta ja käynnistys lattialla olevasta painikkeesta, joka sekin oli näköjään sittemmin erilainen. Ratin kehä on vastaavasti suuri, ehkä 15-tuumainen. Kasipuolikas moottori jää käymään yllättävän tasaisesti ja terveen oloisesti. Korin kynnyskoteloita muutettiin tuuletuksen parantamiseksi ja kosteusongelmien ehkäisemiseksi. Polkimet tuntuvat ahtailta, ykkösvaihde päälle kakkosen kautta ja arvokas lähtö kaikki tuntosarvet valppaina. Sisällä huomaa tikkusuoran vaihdekepin, jota jo seuraavana vuonna taivutettiin nupinpuoleisesta päästä kämmenen leveyden verran ylöspäin. 32 . Mini ja minä. On kiva päästä verestämään vanhoja muistoja ja huomata, että jotkut asiat osattiin sentään tehdä silloin kun oltiin vielä uusia. Tietysti aika kultaa muistot, ja tietty lukkarinrakkauskin on taatusti olemassa, mutta ei haittaa.
Tervetuloa mukaan juhliin ja koeajamaan uutuudet heti alkusyksystä oman MINI-jälleenmyyjäsi luona! www.MINI.. 50 vuoden villitys. Elegantti MINI 50 Mayfair ja viileän raikas MINI 50 Camden ovat kunnianosoitus MINIn vahvoille perinteille ja hienolle tulevaisuudelle. 33 Kauan eläköön 50-vuotias MINI! Automaailman suurin rakkaustarina saa nyt jatkoa kahden juhlavuoden erikoismallin voimin. Mobilisti 5/09
teksti: Tero Ilola | kuvat: Tapio Laaninen, asianomaisten albumit. Charmikkaiden herrojen jälleennäkeminen. Mobilisti 5/09 H eikki Heidenstrauch on omien sanojensa mukaan kauppamies ihan rotuaan myöten. Siemen myöhemmille pakettiautoviritelmille alkoi itää jo tuolloin, varhaisella 80-luvulla, aluksi toiseen suuntaan kuin myöhemmin.Silloisella Helsingin puhelinyhdistyksellä oli käytössään pieniä umpikylkisiä pakettiautoja, enimmäkseen Fordeja. Mies on elättänyt itsensä autokaupalla kaukaa viime vuosituhannelta. Osa kalustosta mahtui hallin varjoon, mutta myös katujen varsilla komeili myyntitarjokkaita. H geeniperimän ja ympäristötekijöiden on myös täytynyt loksahtaa juuri tähän kauppiasasetukseen. Sama pätee suomalaiseen autoverotukseen. Mukana on aina ollut tietty annos kekseliäisyyttä ja erikoisuuden tavoittelua. Yhteinen kieli löytyi heti. teksti: Tero Ilola | kuvat: Tapio Laaninen, asianomaisten albumit Mossen kanssa palaverissa. Mukana on aina ollut tietty annos kekseliäisyyttä ja erikoisuuden tavoittelua. Kun hänen kokemuksiaan kuuntelee, tulee mieleen, että vähintään geeniperimän ja ympäristötekijöiden on myös täytynyt loksahtaa juuri tähän kauppiasasetukseen. 34 . Autoja, erikoisia ja tavallisia Heikki kaupitteli vuosia Helsingin Malmilla, Traktoritiellä. Osa kalustosta mahtui hallin varjoon, mutta myös katujen varsilla komeili myyntitarjokkaita. KäytMossen kanssa palaverissa. Siemen myöhemmille pakettiautoviritelmille alkoi itää jo tuolloin, varhaisella 80-luvulla, aluksi toiseen suuntaan kuin myöhemmin.Silloisella Helsingin puhelinyhdistyksellä oli käytössään pieniä umpikylkisiä pakettiautoja, enimmäkseen Fordeja. Heikki Heidenstrauch ja Henrik Pyysing. KäytKaikki järjestyy Suomalainen rikos on häpeä ja vaiva sekä uhrille että tekijälle. pitteli vuosia Helsingin Malmilla, Traktoripitteli vuosia Helsingin Malmilla, Traktoritiellä. kaa viime vuosituhannelta
Ensimmäinen visiitti Floridaan lähti liikkeelle juuri ihan kevyestä huulenheitosta. Mobilisti 5/09 . Seuraavalla viikolla kaveri tuli lentoliput kourassaan, eikä auttanut kuin lähteä pakkaamaan. Heikki keksi, että ikkunat ja penkit lisäämällä pikkupakuista sai oivia farmariautoja. Liekkien kerrotaan näkyneen Helsingin keskustaan asti, eikä jäljelle jäänyt mitään mistä toimintaa olisi voinut jatkaa.. Kahdeksankymmenluvun puolivälissä kohtalo puutui peliin raskaalla kädellä. Traktoritien autohalli – ja sen mukana koko sen hetkinen kalusto – paloi maan tasalle. Eikä voitukaan tietää, sillä kai juuri Heidenstrauch keksi kokeilla jenkkifarmarin tuomista pakettiautona vuonna 1987. Sauli Koivisto häärii vierellä. Vuosi oli tuolloin 1979, eikä piilofarmaribuumista tiedetty vielä mitään. 35 poika Jässi heitti, että ”Lähdetäänkö faijan luo Amerikkaan?” No, Hessu siihen: ”Lähdetään vaan”. Sarjan alkupään autoja työn alla. Firmassa pyöri viljalti kaikenkarvaista kauppamiestä ja lennokasta juttua riitti. Monsieur Mossen Valmiita tuotteita odottamassa laivausta Floridassa vuonna-89 Prototyyppi-avolava keväällä -89. Jotenkin ajatus meni läpi myös katsastustoimistolla, ja autoilla tienasi valtavia rahoja. Myös Monsieur Mossen luona tuli vierailtua useamminkin, ja myöhempinä vuosina myös toisinpäin. Reissuja tuli jatkossa tehtyä useampia, ja Floridan suomalaiset alkoivat tulla tutuksi, jos eivät sitä jo Suomen ajoilta olleet. tötuntien tultua työajossa täyteen niitä sai ostaa käytännössä puoli-ilmaiseksi
”Kahden dollarin” suomalainen hieman isompien rahojen äärellä. Ennen elämäntilanteen vakiinnuttamista oli Heidenstrauchin tilanne Floridassa pahimmillaan seuraavanlainen: Rahaa oli taskussa kaksi dollaria, ei työpaikkaa eikä asuntoa. Niinpä syntyi nopea päätös vaihtaa mannerta. Kädessä noin sata tonnia läntistä valuuttaa.. Heikin kuljetuskalusto oli kovilla pahimman ryntäyksen aikoihin. Tyhjän päälle jääneen yrittäjämme kokonaistilanne alkoi näyttää hieman tukalalta monenlaisten velvoitteiden horjuessa niskaan kaatumisen partaalla. Luvattuun maahan lähdettiin, ja Florida oli luonteva kohde tuttuine suomalaisineen. Heidenstrauch kuskaili hinausautollaan Suomeen lähetettäviä autoja huutokaupoista rantaan, lastasi kontteihin ja lähetti Suomeen. Sitten välähti idea poistaa isosta jenkkifarmarista takapenkit ja korvata jalkatila vanerilevyllä. Tästä käynnistyi muoti-ilmiö, jonka suitsimisessa suomalainen autokatsastustoiKekseliäisyyttä tarvittiin myös pakkaamisessa. Ensimmäinen piilofarmari, jonka Heikki lähetti Suomeen, oli Chevrolet Caprice. Maine tunnollisena ihmisenä toki kulki mukana, eikä muuta tarvittukaan. Hommat luistivat, ja pikkuhiljaa Hessu alkoi viritellä omaakin liiketoimintaa. Karkkilalainen Väisäsen Alpo piti nurkilla korjaamoaan, ja työn lisäksi sieltä järjestyi majoitus. Mobilisti 5/09 Ison veden taa Oman yrityksen tuhoutuminen oli kova isku, mutta toisaalta kiintopisteen puuttuminen mahdollisti jatkomahdollisuuksien pohtimisen hieman laajemminkin. 36
Vanhat tapahtumat muistuvat tesäkäytössä ja muuten lämpimän tallin suojissa. Asia on helppo uskoa, sillä ruostetta ei ole, kuten ei muutakaan moitetta. Voi olla, mutta automiesten kesken ei aina tarvita edes sanoja. Rekisteriotteen mukaan Henrikin auto on Firebird Formula, mutta moottoritilassa hyrisee hiljainen ja taloudellinen kuusisylinterinen. Henrik halusi itselleen avolava-Firebirdin ja sellaisen hän myös sai. 38 . Yhdeksäntoista vuoden yhteinen taival Suomalaisten automiesten luona vieraili vuosittain monia talvea pakoon lähteneitä matkailijoita, joista monilla oli ajatus tai haave tietynlaisen auton hommaamisesta muistoksi kotiin. Hinausliike oli vielä voimissaan, ja kuljetusautoja oli useampia. Käytäntö oli tuolloin yleinen pitemmillä reissuilla. Floridan ajoja varten Pyysing osti itselleen Lincoln Town Carin, jonka sitten ennen kotiin lähtöään myi Heidenstrauchille. ”Kyytiin vaan”, näyttää auton pitkäaikainen omistaja. Mieluinen pick up on ollut vain ke. Yhteinen sävel löytyy heti, ja vanhojen valokuvien katselusta viriää remakka nauru. Heikki itsekin ihmettelee toiminnan laajuutta ja intensiivisyyttä näin jälkikäteen ja muistelee pilke silmäkulmassa tienattuja ja kaiketi käytettyjäkin rikkauksia. Auto ostettiin diilerihuutokaupasta yhdessä Heikin kanssa ja ajettiin pajalle muutostöitä varten. Pitkään yhteiseen taipaleeseen mahtuu paljon ulkopuolisten epäluuloja, tietämättömyyttä ja kateuttakin. Hyväkuntoisella autolla on vieläkin jokin arvo, nyt kun Pyysing aikoo lopettaa autoilun täyttäessään pian kahdeksankymmentä vuotta. Pyysing itse merkittiin Firebirdin maahantuojaksi, ja auto rekisteröitiin Suomeen keväällä 1990, niukasti ennen säännösten muuttumista. Kunnioitus on kaikinpuolista, niin miesten kesken kuin miesten ja auton välillä. Monen muun tavoin hänen ei ainakaan tarvitse harmitella saamattomuuttaan ryhtyä toimeen, uskaliaaseenkin sellaiseen. Pyysing viis veisaa veronkiertopuheista. . Sanotaan, että urheiluväki puhuu yhteistä kieltä. Puuveitsi oli jo liian tylsä kullan vuolemiseen, ja kiireiset vuodet ympäripyöreine päivineen vaativat myös veronsa. Näiden kolmen; Heidenstrauchin, Pyysingin ja tietenkin Firebirdin tapaamisessa liki kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen on jotain selittämättömän juhlallista. Nykyään Heidenstrauch viettää Suomessa eläkepäiviään. Katsastuskin sujui taas huomautuksetta. Eräs näistä oli Henrik Pyysing, joka vietti Floridassa talven 1989/90. Auto maksoi aikanaan muutostöineen kymmenisen tuhatta taalaa, rahti suomeen ja rekisteröintikulut siihen päälle hieman lisää. Toiminta tuli kuitenkin myytyä muun touhun lopettamisen myötä. Voidaan todeta, ettei kahdenkymmenen vuoden autoilu ainakaan kalliiksi ole Pyysingin osalta tullut. Amerikasta ostettaessa autolla oli ajettu melko tarkasti viisikymmentä tuhatta mailia, ja nyt mittari on juuri käännähtänyt toiselle sadalle tuhannelle. Vaikka kuljetuskapasiteetti ei kovin kummoinen olekaan, kuljetti veronkiertoautojen kulutusosatarve suomalaiset varaosakaupat yhdeksänkymmenluvun pahimman laman yli. Kaikki verot ja maksut on maksettu, mitä on pyydetty. Mobilisti 5/09 rävästi mieleen, eikä vastoinkäymisiä kokeneille tyypillistä katkeruutta kuulu jutuissa ollenkaan
Tarkoituksena oli 1 500 hengen voimin siirtää koko tehdas kuukauden loppuun mennessä. Neuvostoliiton miehittämällä alueella metsien suojassa sijainnut DKW:n Schopaun tehdas selvisi sodasta vähin vaurioin. Niitä miehittivät Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat. Itäisin osa liitettiin Puolaan korvauksena Neuvostoliiton rajan siirtämisestä länteen, alueelle joka vielä 1930-luvulla oli osa Puolaa. Pyörä suunniteltiin ja koekäytettiin ennen kuin tiedettiin, missä maassa valmistus aloitettaisiin. Sodan aikana DKW valmisti sotapyöriä, mutta yritykselle annettiin tehtäväksi muitakin projekteja. Tehtaan pääsuunnittelija Hermann Weber ja Kurt Bang suunnittelivat 2-sylinterisen kaksitahtisen bokserimoottorin. Tehtaan siirtämiseksi Neuvostoliittoon tehtiin heti kiireelliset suunnitelmat. Keskisestä Saksasta tuli Neuvostoliiton miehittämä vyöhyke. Näistä yli kolmesta tuhannesta hengestä noin 900 oli ulkomaalaisia sotavankeja ja 400 juutalaisia naisia. Työtä hidasti myös pakkausmateriaalien puute ja kuljetuskaluston vähäisyys. Vain kerran kilpaosastoon osui lentopommi, joka sekään ei aiheuttanut henkilövahinkoja. Helmikuussa 1945 pidettiin Jaltalla konferenssi, jossa Saksa jaettiin käytännössä viiteen osaan. Mobilisti 5/09. 3. kesäkuuta paikalle saapui 17 upseeria ja sotilasta valvomaan purkamista. Heti kun tuotanto saatiin käyntiin, niitä vietiin ulkomaille, aluksi ainakin Suomeen. Paikallinen työvoima oli nälkiintynyttä, ei pitänyt saamastaan tehtävästä eikä valloittajista ylipäänsä. Toukokuussa 1945 neuvostojoukot löysivät tehtaan työntekijöineen. Saksalaiset yrittiIFA BK 350 1954 Tämän moottoripyörän edeltäjäksi on väitetty lentokoneen käynnistysmoottoria. M aailman suurin moottoripyörien valmistaja 20-luvun alusta lähtien oli Auto Union -konserniin kuulunut saksalainen DKW. Saksan läntiset alueet jaettiin kolmeen viipaleeseen. Vuoden lopussa sen osien valmistus aloitettiin, mutta huvia ei jatkunut pitkään. Sota oli loppumassa. teksti: Janne Halmkrona | kuvat: Matti Ouvinen ja Janne Halmkrona Nyrkkeilijä 40 . Vuonna 1944 tehdas sai tilauksen lentokoneen starttimoottorin suunnittelusta ja valmistamisesta. Urakka osoittautui vaikeaksi
Sen lisäksi pulaa oli muun muassa teräsputkista, kuulalaakereista ja tietenkin ketjuista. Neuvostojoukot antoivat luvan aloittaa uuden, 60-kuutioisen yksisylinterisen moottoripyörän suunnittelun vuonna 1948. Sen moottoritilavuus oli kuitenkin sama kuin Simsonin tehtaiden tuottamaksi suunnitellun moottoripyörän, joten IFA:lle annettiin tehtäväksi suurentaa pyörä 350-kuutioiseksi. Weber kuoli Neuvostoliitossa, Heydenreich pääsi palaamaan Schopauhun vasta 1953. Neuvostoliittolaisten ylläpitämä suunnittelutoimisto suljettiin ja kaksisylinterisen bokserimoottorisen moottoripyörän prototyypit lähetettiin Neuvostoliittoon. Päijänne-ajoissa ei IFA:lla tosin enää toista kertaa menestytty ihan näin hyvin, vaikka vielä vuonna 1957 Itä-Saksan Hans Hermann ajoi viidenneksi MZ BK 350:llä. Vielä vuoden 1946 alussa tehtaalta purettiin kalustoa itään vietäväksi. Schopaussa työskenteli 925 henkeä. Suurimmat vientimaat olivat Puola, Bulgaria ja tietenkin Suomi. Yksi heistä oli Kurt Bang, joka pari vuotta aiemmin oli suunnitellut aiemmin mainitun kaksitahtisen bokserimoottorin. Kardaanin vetokumit ja katkojan kärjetkin saatiin lopulta helpommin lännestä kuin alkuperämaasta. Näistä liki kuusi tuhatta meni vientiin. Moottoripyörien komponenttien alihankkijat oli joko tuhottu tai ne olivat jääneet väärälle miehitysvyöhykkeelle. 41 vät turhaan neuvotella tehtaansa puolesta. Kyseisessä luokassa maaliin asti pääsi 34 kilpailijaa, joten IFA oli aikansa muihin pyöriin verrattuna kilpailukykyinen. Schopaun tehtailta viety laitteisto ja valmiit osat siirrettiin Iševskiin, jonne niistä koottiin täysin uusi moottoripyörätehdas. Vuoden tuotantotavoitteeksi oli asetettu 5 000 RT 125 -moottoripyörää. Onnenonkijat veivät minkä irti saivat. Pyörän konstruktion yhteys lentokoneen starttimoottoriin ei ole tiedossa. Vuosina 1945-46 puna-armeija vei noin kolmanneksen miehittämänsä alueen teollisuuslaitteista sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Silti vuonna 1953 alkanut tuotanto oli suunnitelmatalouden oppien mukaisesti laajaa. Rauhanajan tuotanto alkoi Schopaussa varovaisesti kirveiden, kiilojen, keittiötarvikkeiden ja paikallismoottoreiden valmistamisella sekä ajoneuvojen korjaamisella. Maahantuoja ei myöskään saanut Itä-Saksasta tarpeeksi varaosia. Tai ainakin yritettiin. Schopausta viedyn materiaalin arvoksi ilmoitettiin tasan 26 784 546,27 RM. Suurimmat ongelmat olivat Wilischalin koneiden siirron kanssa. Lokakuussa Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen tilalle perustettiin valtio nimeltään Saksan demokraattinen tasavalta. Sen mainetta tahrasi, ja ehkä myös myyntiä hidasti, lopulta vain kaksi pikkuasiaa: polttoaineen kulutus oli kova ja moottorin säätäminen vaikeaa. DKW:n pääsuunnittelija Hermann Weber ja Walter Heydenreich vietiin Iševskiin avustamaan moottoripyörätehtaan kokoamisessa. Vuonna 1950 tehtaalle perustettiin tekniikan sisäoppilaitos 200 oppilaalle. Loput laitteet ja rakennukset jäivät miehitysjoukkojen määräysvaltaan. Satapiikkiäkin suunniteltiin kardaanivetoiseksi, sillä moottoripyörän ketjuja valmistava tehdas oli länsiliittoutuneiden puolella. Maaliskuussa oli suurella vaivalla saatu 15 pyörää valmiiksi. Auto-Ala toi maahan saman tehtaan valmistamia moottoripyöriä alun perin nimellä DKW, Sitten DKW-IFA (joista piti poistaa kirjaimet DKW) ja lopulta nimellä MZ. Niitä valmistui kokonaiset 960 kappaletta, joista osa lähetettiin Suomeen. Pyörää koeajoi Hans Sprung, vanha DKW:n tehdaskuljettaja. Sivuvaunukäyttöön sopiva moottoripyörä puuttui valtion tehtaiden valikoimista. Koko vuonna saatiin valmiiksi vain 31 kappaleen nollasarja. Sitä ei tunnu harrastavan juuri kukaan, eikä niitä harvoja säilyneitäkään näe koskaan liikenteessä. Vuoden 1949 alussa uuden RT 125:n tuotannon valmistelu eteni hitaasti. Vuoden 1954 Päijänne-ajojen toiseksi ajoi Walter Bergström IFA:lla yli 250-kuutioisten luokassa. Auto-Alan miehet yrittivät saada moottoriin tehoa ja polttoainetaloutta paremmaksi. Siitä tehtiin kardaanivetoinen prototyyppi, mutta tuotantoa ei aloitettu. Polttoainetta se tosin vei moottoripyöräksi paljon. Itäiselle miehitysvyöhykkeelle perustettiin oma valuutta, Itä-Saksan markka, joka ei ollut vapaasti vaihdettavissa. Vuoden 1959 maaliskuuhun mennessä kaksisylinteristä kaksitahtibokseria valmistettiin noin 41 000 kappaletta. Vuonna 1953 maahan tuotiin 150 bokserimoottorista IFA:a, seuraavana vuonna yhtä paljon ja 1955 vielä 100 kappaletta. Hollantiin meni 110 ja Norjaan 150 pyörää. Vaijereita oli todennäköisesti suomalaisen maahantuojan helpompi teettää rahalla lännessä kuin itäsaksalaisen valmistajan, joka joutui käymään vaihtokauppaa. Vuodelle 1956 sovittu 50 kappaleen erä peruttiin. Polttoaineenkulutus ei juurikaan muuttunut, mutta tehoa saatiin hiukan lisää. Niitä teetettiin lopulta Länsi-Saksassa. Rantanen. Materiaalien saaminen oli vaikeaa, mutta saksalainen insinööri ei antanut sen estää tuotteen parantamista; vanha jäykkäperäinen ja levykeulainen malli sai takajousituksen ja teleskooppihaarukan. Bokserimoottorinen BK 350 oli koekäytössä. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1948 perustettiin yhtiö Industrieverwaltung Fahrzeugbau eli IFA. Aivan ensimmäiset pyörät koottiin Saksasta tuoduista osista. BK 350 otettiin aluksi hyvin vastaan, sillä se kulki kovaa. Mobilisti 5/09 . Pyöriä vietiin jo Hollannin lisäksi Ruotsiin, Tanskaan, Sveitsiin ja Suomeen. Jo vuonna 1946 siellä valmistuivat ensimmäiset DKW:n 350-kuutioiset nimellä ??-350. Mitsien tuonti loppui vuonna 1968 toimitusjohtajan sairastuessa. Silti Neuvostoliitto perusti Schopauhun suunnittelutoimiston, jossa työskenteli 70 henkeä. Vuoden loppuun mennessä saatiin valmiiksi noin sata moottoripyörää. Vuoden aikana valmistettiin 8 135 IFA-moottoripyörää. Auto-Alalla Suomessa IFA:a toi maahan entinen DKW:n maahantuoja, Helsingissä toiminut Auto-Ala. Sen sijaan tehtäväksi annettiin ennen sotaa ja sodan aikana valmistetun DKW RT 125:n tuotannon siirtäminen Schopauhun. DKW:n Wilischalin tehtaan koneiden tuominen Schopauhun sallittiin. Yksi takahaarukalla varustettu prototyyppi mallia BK 351 valmistui vuonna 1959, mutta sitä ei otettu tuotantoon. BK 350 on pyörä, jonka olemassaolon muistavat vain harvat. Sen teollisuus perustui alusta alkaen suunnitelmatalouteen. Kaksi sotaa aloittaneen valtion olisi tarkoitus pysyä tästä lähtien maatalousalueena. Vuonna 1953 IFA BK 350 saatiin viimein sarjatuotantoon. Suunnilleen saman hintainen ja yhtä nopea Jawan 350-kuutioinen vei IFA:n asiakkaat. Maahantuojan huolto sai pyörät käymään hyvin, mutta sytytystä ei yleensä kotikonstein saatu aivan kohdalleen. Tekninen laite saa pienemmästäkin syystä hankalasti ylläpidettävän maineen. Nyt niitä tehtiin yhteensä jo hiukan yli viisi tuhatta. Syyskuun neljänteen mennessä valmistui vain 367 moottoripyörää. Tuotantoa ei tahdottu saada vieläkään kunnolla käyntiin. He vaihtoivat kokeeksi yhteen pyörän Amalin kaasuttimet. Vuonna 1947 suunnittelutoimisto tuotti 250-kuutioisella kaksitahtisella bokserilla varustetun kardaanivetoisen moottoripyörän suunnitelmat. Maanviljelystä kylmään sotaan Vielä vuoden 1946 aikana miehittäjien kesken vallitsi virallinen yksimielisyys siitä, ettei Saksasta enää tule teollisuusmaata. Toisaalta tehtaalla oli samalla hyvä tilaisuus koeajaa pyörä kunnolla ja poistaa pieniä lastentauteja. Vasta vuonna 1951 saatiin satapiikin sarjatuotanto käyntiin. Sen prototyyppi valmistettiin pian Barkasin moottoritehtaassa. Komponenttien ja materiaalien hankkiminen lännestä muuttui vaikeasta lähes mahdottomaksi. Miehitysvalta oli lähinnä huolissaan kaoottisten järjestelyjen hyväksikäyttäjistä. Nopealla pyörällä osallistuttiin erilaisiin kilpailuihin ja menestyttiinkin. Yhdeksänneltä tilalta löytyi myös IFA BK. Vastaavat näyttelyt järjestettiin myös Berliinissä ja Budapestissä. Nyrkkeilijän elämä IFA BK 350 oli lähes joka suhteessa hyvä ja toimiva pyörä. Muutos ei kuitenkaan ollut merkittävä. Suomalainen entisöinti Muuttipa kerran, kauan aikaa sitten Hämeen Kalvolaan vanhempi mieshenkilö nimeltään Reino Rantanen ja hänen mukanaan moottoripyörä, IFA BK 350 vuodelta 1954. Näillä aloitettiin jo ulkomaan vientikin. Silti Leipzigin messuille vietiin neljä valmista moottoripyörää: kaksi Standardia, yksi Luxus ja yksi kilpapyörä. Materiaalipula ei ollut vieläkään hellittänyt. Bangin ja Brüssingin bokserikonstruktio nousi esiin. Vielä silloin varastossa olleet itäsaksalaiset moottoripyörät menivät nikottelematta kaupaksi, joten kysyntää niille olisi yhä ollut. Vuonna 1952 350-kuutioisen pyörän tuotanto päätettiin aloittaa. Kotimaahan jääneistä pyöristä suunnilleen 4 000 oli varustettu sivuvaunukäyttöön
Sisäkumin venttiili taitaa olla kokonaan irti. 1980-luku saapui ja ajat paranivat. IFA:n takapää tuntuu kaatuvan alle, kun pyörää vähänkään yrittää kääntää. Noin vuoden kuluttua, vuonna 1961 menivät Saita ja Reino kihloihin. Pekka Lehtonen on kokeillut pyörää ajamalla pihalla ympyrää ja sanoo sen käyvän pitkän seisonnan jälkeen vähän huonosti. Luulen aluksi ainakin toisen renkaan olevan epätasapainossa. Kävikö Hertta Kuusinen täällä. Pysäytän jalkakäytävälle. Meno vakautuu hiukan vauhdin kasvaessa, mutta kilometrin ajon jälkeen saavun liikenneympyrään. Polkaisen pyörän pärisemään ja lähden varovaisesti liikkeelle. Perässätulijat tuppaavat ohittamaan erittäin läheltä. Rengas on ihan tyhjä. Ostan huoltoasemalta uuden venttiilin ja paikkavaahtoa. Itä-Saksa Kehä kolmosella Yritämme ensimmäisen kerran päästä ajamaan IFA:lla perjantaina kesäkuun 12. En halua ottaa hankalasti riisuttavaa ja uudelleen puettavaa nahkapukua mukaani, joten heitän kelkkahaalarit auton kyytiin ja ajan Helsinkiin lainaamaan IFA:a. Ajat muuttuivat ja harrastajat saivat omat kanavansa kaupankäyntiin. Sähköosat löytyivät Lepistöltä. Sen laita painuu vanteen sisään ilman minkäänlaista vastusta. Vanha kumi on vain niin jäykkä, ettei paineen puute näkynyt paikallaan tai edes kävelyvauhdissa, vaikka istuin pyörän päällä. Veteraanimoottoripyöräilijöiden yhdistyksen kautta hän löysi tamperelaisen Matti Lepistön, jolta löytyi osia ja kunnostaminen saattoi alkaa. Kauppahinta oli huimat 300 markkaa. Muita osia piti vielä metsästää maakunnista. ” Niin pysyykin, mutta Helsingissä on hermostuttavaa ajaa noinkaan lyhyttä matkaa muita hitaammin. päivänä. 42 . Ei, kyllä tässä on nyt jotain vikaa. IFA:n entisöinti pääsi vauhtiin.. ”Kyllä se rengas vanteella tuon matkan pysyy. Vaasasta noudettiin moottoreita, Rääkkylästä pyöriä, moottorin osia sekä runko. Lopulta, vuonna 1983 IFA oli valmis. On kahdeksan astetta lämmintä. IFA sellaisena kuin se löydettiin, joskus 1970-luvulla. Vaahto pursuaa vanteen ja kumin välistä, muttei täytä rengasta. Puristan takarengasta. Pekka vei pyörän isänsä rakentamaan pajaan odottamaan parempia aikoja. Otamme siis saman tien takarenkaan irti ja viemme sen rengasliikkeeseen. IFA:n mittariin oli kertynyt noin 22 000 kilometriä ennen mittarin vaijerin katoamista. Käännyn pikkutielle ja kiihdytän lähelle taajamanopeutta. Pyörä oli heikossa kunnossa. Olemme varanneet aikaa kuvauksiin, enkä halua jättää asiaa hamaan tulevaisuuteen. Mobilisti 5/09 asettui asumaan Saita Maijalan emännöimään maalaistaloon. Pyörän vaappuessa olo on kuin veneessä istuisi. Soitan pyörän omistajalle, joka kehottaa minua ajamaan pyörän takaisin. Takarenkaassa näyttää olevan ilmaa, eikä vanne pinnoista heilutettaessa notku mihinkään suuntaan. Aikaa tähän menee kuitenkin niin paljon, että siirrämme koeajon seuraavan viikon tiistaihin. Samoihin aikoihin siirtyi moottoripyörän omistus Saitan pojanpojalle, Toivo Maijalalle. Kumpikaan ei auta. Tätäkö se itäinen laatu nyt on. Kokonaan uusia osiakin tehtiin. Pakoputki taivutettiin Sotkan huonekalutehtaalla ja äänenvaimentimet tehtiin itse vanhojen esitteiden ja valokuvien mukaan. Tiistai-aamuna ilmastonmuutos iskee. 1980-luvun alussa Pekkakin liittyi Mobilisti-lehden tilaajaksi ja VMPK:n jäseneksi. Aiomme viedä pyörän kuvattavaksi hiukan vaikeapääsyiseen paikkaan, joten odotettavissa on moottoripyörän työntämistä pitkin metsäpolkuja. Sylinterit porattiin, mutta uudet männät piti teettää Porissa, Ketolan valimossa. Maijalan talosta, tai itse asiassa sen aitasta, pyörän osti 1970-luvun puolivälissä Toivon pikkuserkku, Pekka Lehtonen. Osia ei silloin vielä saanut yhtään mistään, kun ei vielä ollut Internetiä tai edes Keltaista Pörssiä, mistä kysellä. Tiedän kokemuksesta, että parikin kilometriä moottoripyörän selässä pelkissä farkuissa pakastaa koko miehen näin kylmällä säällä. Pekka kertoo olevansa lähdössä mökille, ja pian kokonaan lomille, joten koeajoa pitäisi siirtää, kunnes hän ehtisi viemään renkaan korjattavaksi
Kuvassa vasemmalta korjaamopäällikkö, kaksi tuntematonta herraa, pyörän selässä Wolfgang Knorn, hänen takanaan Heinz Knorn, sattumalta samaan aikaan paikalla ollut Framon johtaja, Bruno Knorn ja tuntemattomaksi jäänyt sähkömies. 43 Auto-Alan korjaamolla 1955. Mobilisti 5/09 . Hans Hermann vuoden 1957 Päijänne-ajossa. Vasemman puoleisin ajaja on Hans Hermann MZ BK 350:llä. Tärkeitä papereita piti saada oikeudenkäynnin tuomarin käsiin vielä kahden tunnin sisällä. Wolfgang ajoi sorateitä pitkin niin kovaa kuin IFA:lla pääsi ja ehti ajoissa perille. Kuva on otettu Päijänne-ajosta lähellä Järvenpäätä, yhdellä kilpailun raskaimmista osuuksista. Hänen oikealla puolellaan Walter Stiegler ja Walter Winkler.. Wolfgang Knorn on juuri lähdössä IFA:lla viemään postia Tampereelle. Hänen vieressään Hans Fischler, sitten Walter Bergström Suomen ensimmäisen MZ Sportin selässä
Se on oikeastaan ihan myönteinen ilmiö, sillä hermostuneen urheilulliset pääkaupungin autoilijatkin tajuavat pitää kunnollisen turvavälin. Mobilisti 5/09 lenkaan rasittuneelta. Katajanokalle on 1 873 metriä. Lampea ympäröivä huvila-alue oli ennen sotaa ja sen aikana saksalaisomistuksessa. Saavun Kruunuvuoren entiselle huvila-alueelle. Se ei ole voinut lähteä tehtaalta muuten hyvin toimivana ja viimeisteltynä, mutta moottori keskeneräisenä. 44 . Nyt kaksitahtinen moottori kiertää kevyen tuntuisesti, eikä kuulosta ol. Ajoasento on ryhdikkään sotilaallinen. Kaikki hallintalaitteet toimivat täsmällisesti; vaihteet loksahtavat kuin nykypyörässä, jarrut ovat yllättävän hyvät. Rauhanehtojen mukaan alue siirtyi Neuvostoliitolle, joka antoi alueen Suomen kommunistiselle puolueelle. IFA:n kuljettaja käy selkä suorana päin ilmanvastusta. Silti kaksitahtisen moottorin huonot ominaisuudet ikään kuin korostuvat. Pekka oli kertonut minulle, ettei ole saanut moottorin säätöjä koskaan aivan kohdilleen. Rakennusliikkeelle sittemmin siirtynyttä aluetta ei koskaan saatu kaavoitettua rakennuskäyttöön, joten huvilat jäivät vuosikymmeniksi rapistumaan. . Jopa etujarru pitää kuin 20 vuotta uudemmassa pyörässä. Liikennevaloista tyhjäkäynniltä kaasua tasaisesti käännettäessä moottori yleensä vain hyytyy. Vasta yhdeksänkymmenen mittarinopeudella se vetää suurimmallakin vaihteella puhtaasti. Ainoastaan kaasuun vastaaminen on onnetonta. Isolla vaihteella ajettaessa kaasun vääntö ei lisää vetoa, mutta täyttää kehä kolmosen savuverholla. Tuskailen pyörän hyytyessä ylämäkiin, kunnes tajuan moottorin käyvän puhtaammin jos ajan vielä kahdeksankympin vauhtia nelosen sijaan kolmosella. Tämä maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin pakolla vuonna 1946 liitetty alue on asumatonta erämaata. Vaikka SKP myi Kruunuvuoren eteenpäin jo vuonna 1955, on se sopiva paikka itäpyörän kuvaamiseen. Nyt pyörä toimii lähes niin kuin sen pitäisi. Ohjauksen geometria on kunnossa, sillä pyörä kulkee vakaasti ja kääntyy luontevasti. Metsän keskelle menee lähes täysin umpeen kasvanut tie, jota pitkin työnnämme kuvaajan kanssa moottoripyörän erämaalammen rannalle. Kaasua pari kertaa pumppaamalla moottori yskii itsensä kierroksille ja lähtee vetämään. Selvästi se vaatisi vielä hiukan paneutumista, sillä pyörä tuntuu muuten hyvin saksalaiselta ja toimivalta. Osa moottorin käytöksestä on annettava käytön puutteesta anteeksi, läntisetkään tuotteet eivät pidä heitteillejätöstä. Jatkan Itäkeskuksen ohi kohti Laajasaloa
Mobilisti 5/09 . 45 IFA BK350 1954 MOOTTORI Tyyppi: kaksisylinterinen kaksitahtinen vastaiskumoottori ajoviimajäähdytyksellä Iskutilavuus: 343,3 cm³ Sylinterimitat: 58 x 65 mm, puristussuhde: 6,5 Teho: 15 hv /5 000 r/min Öljy/polttoaine sekoitussuhde: 1:25 VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen vaihteisto, jalkavalitsin, kuiva yksilevykytkin, toisioveto kardaanilla JARRUT Edessä ja takana 200 mm täysnapajarrut RUNKORAKENNE Kaksoiskehtorunko JOUSITUS Edessä nestevaimennettu teleskooppi, takana vaimentamaton plungeriperä MITTOJA Pituus: 2,15 m Leveys: 0,80 m Korkeus: 1,00 m Akseliväli: 1,40 m Maavara: 0,14 m Istumakorkeus: 0,74 m Omamassa ilman polttoainetta: 142 kg Tehtaan ilmoittama huippunopeus: 115 km/h Mallin tuotanto vuonna 1954: 3 000 kpl
Miksei italialaistehdas siis tehnyt etuvetoista autoa jo paljon aiemmin. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen Markku Sipilä ja nykyinen rouva ylpeinä uuden Fiatin rinnalla. Peilit on asennettu autoon jo aivan uutena, kevytmetallivanteet vasta hiukan myöhemmin.. Ensimmäinen nykyauto 46 . Mobilisti 5/09 Fiat 128 1970 Fiat on perinteisesti osannut tehdä sekä hyviä että huonoja pikkuautoja. Tehtaan ensimmäinen etuvetoinen auto oli niitä paremmin onnistuneita malleja, ainakin Markku Sipilän kokemusten mukaan
Kuten muutkin pienet Fiatit Suomessa, iäkkäinä ne joutuivat nuorisokäyttöön. Sivupeilejä ei tehdas ollut asentanut, joten Markku asensi Mininsä urheilukuvastimet Fiatiin. Vuosimallin -82 auton oli tuonut muuttoautona maahan pariskunta, joka taisi pitää Suomea hankalana maana amerikanautojen varaosien suhteen. Osa ei istunut italialaisen tavoin, joten Markku oikoi varovaisesti alkuperäisen puskurin takaisin paikoilleen. Lada sai lähteä hyvin pian. Vasta marraskuussa Markku lopulta sai autonsa. Auton mukana nimittäin tuli lasti yleisimpiä varaosia: moottorin hihnat, kumiletkut, virranjakaja ja muuta pientä. Pienen italialaisen kaupunkiauton jälkeen tuntui kuin olisi avaruusaluksella matkustanut. Vakiovarusteena muuten modernissa Fiatissa olisi yhä ollut antiikkinen tasavirtalaturi. Takapuskuri taipui. Kerran Fiatin perään ajettiin. 1980-luvun alussa lännestä Suomeen muuttoa suunnitellut perhe oli varmaan ajatellut, että ei näin kaukaa idästä saisi osia kuin Ladoihin. Sen alla oli nimittäin 128:n heikko. Buick teki jo koeajolla suuren vaikutuksen. Suojamuovit roikkuivat, koska maali oli kuivattu uunissa, jonne auto oli kuulemma unohtunut hiukan liian pitkäksi aikaa. Niissä oli vain kaksi asentoa: auki tai kiinni. Aivan joka talvena sillä ei ajettu, sillä työmatkat pääsi kätevästi linja-autollakin. Austin annettiin heti vaihdossa, mutta Fiat otettiin ajoon ja rekisteröitiin vasta seuraavan vuoden alussa. Maahantuoja toimitti uuden puskurin, mutta sepä olikin tehty Jugoslaviassa. Auto pelasi hyvin, mutta muutama vuosi myöhemmin Markku innostui työkaverinsa kanssa tilaamaan molemmille juuri vuoden auton tittelin saaneet Fiat 128:t. Paikallinen liike otti tilauksen vastaan. Elettiin kevättä 1970. Noina vuosina Markku muistaa jokaisessa katsastuksessa insinöörien aivan aluksi kaivaneen tavaratilan maton pois. Reikiä hän ei halunnut autoonsa porata, joten peilit asennettiin puristamalla Fiatin konepellin reunaan. Yhden talven ajaksi Markku osti käytetyn Ladan, koska hän teki Fiatille vähän perusteellisemman huollon. Vuonna 1986 Markku hankki itselleen Buickin. Markun käytössä Buick oli alusta alkaen vain kesäauto, Fiat jatkoi käyttöpelinä. Käyttöautoja idästä ja lännestä Fiat oli vuosien ajan perheen ainoa käyttöauto. 47 T amperelaisen Markku Sipilä osti ensimmäiseksi autokseen uuden Austin Mini 850:n vuonna 1965. Se talvi oli kauhea. Markku tilasi kaksiovisen autonsa vaihtovirtalaturilla ja Veglian urheilumittaristolla. Mittaristo saapuikin pian ja työkaveri sai oman neliovisensa mutta Markun kaksiovista ei vain kuulunut. Auto vanheni ja muiden vastaavien arvo laski. Kerran myyjä tarjosi autoa, jonka kerrottiin saaneen matkan aikana naarmun, joka oli maalattu maahantuojalla. Ladan kaasu, jarru ja kytkin olivat kaikki käytökseltään samanlaisia. Mobilisti 5/09 . Asiaa yritettiin hoputtaa, mutta tehdas ei yksinkertaisesti pystynyt valmistamaan autoja niin nopeasti, että niitä olisi riittänyt tarpeeksi edes suomalaisille. Markku ei kuitenkaan luottanut korjailuihin ja päätti odottaa niin pitkään että sai aivan tehdasuuden auton. Myöhemmin hän kuuli kuivuriin unohtuneen auton syttyneen salaperäisesti tuleen
Vanhoissa Ladoissa oli saman tyylisiä. No, vaihteistoa ei olekaan vielä 39 vuoden aikana avattu. Etuvetoinen, vuoden 1947 prototyyppi oli yksi kolmen auton sarjasta, joissa tutkittiin pienen ja edullisen, mutta silti käytännöllisen auton valmistamista. Etuvetoinen rakenne teki prototyypistä 100 E1 tilavan ja vakaan, mutta todennäköisesti epäluotettavan. Niitä oli vielä 1970-luvulla joissain Alfa Romeon malleissa, muissa henkilöautoissa en ole moiseen ennen törmännyt. Valokatkaisimet ovat tutun oloisia. Veglian urheilumittaristokaan ei oikeastaan tuo heti mieleen arvokasta lisävarustetta. Nykyään auton matkamittarissa on noin 250 000 kilometriä. Etsin katseellani ryyppyä ja löydän kaksi sopivan näköistä nuppia. Nykyautoissa ohjaamon halkaiseva ja tilaa syövä keskikonsoli puuttuu Fiatista kokonaan, lattia on aivan tasainen. Fiatin johto oli etuvetoa vastaan, joten Giacosa ei sillä kertaa lähtenyt edes suosittelemaan etuAuto tilattiin Veglian urheilumittaristolla.. Moottori pyörähtää pari kertaa ja kiekaisee heti täysille kierroksilleen. Vedän vasemmanpuoleisen ulos. Ikkunat ovat suuret ja ikkunapylväät pienet. Painan kiireesti rikastimen nupin alas. Prototyyppi valmistui 1947. 1950-luvun teknologialla hänellä oli eri ratkaisu kuin sotaa edeltävänä aikana tai 1960-luvun lopussa. Löydän ykkösen ja lähdemme liikkeelle. Vuonna 1996 Markku tarjosi autoaan museorekisteriin. Ehkä edellisen laman aikana. Ikä ja auton hintataso näkyvät ohjaamon yksinkertaisuutena. Siitäkin meni parikymmentä vuotta ennen kuin poikittaisen moottorin yhdistäminen etuvetoon yleistyi henkilöautojen hallitsevaksi rakenteeksi. Markku oli vienyt kuormalavoja kattotelineellä neljäkin kerrallaan. Renkaat ja jousitus on sijoitettu aivan kulmiin, kauas kuljettajasta. Autolla oli siinä vaiheessa ajettu noin 200 000 kilometriä, minkä olisi luullut olleen liian paljon pohjimmiltaan 60-luvulla suunnitellulle tekniikalle. Projekti kulki tehtaan sisällä numerolla 100. Katto on auton ainoa uudelleen maalattu osa. Se tuo ajoon vakautta ja auto tuntuu ajossa suuremmalta kuin onkaan. Uudenkarhean 39-vuotiaan nykyauton ohjaamo on avara. 48 . Autossa oli poikittainen rivimoottori edessä ja etuveto. Oikeanpuoleinen olisi ollut rikastin, vasen on näköjään käsikaasu. Isostakaan uudesta autosta ei löydä tällaista jalkatilaa. Museoajoneuvoasetuksessahan ajoneuvon ikä lasketaan valmistusajankohdasta, eikä ensirekisteröinnistä ja Markun Fiat on todistettavasti valmistettu jo 1970. Se taitaa olla italialainen erikoisuus. Niitä oli halpoina talviautoina vielä vähän aikaa sitten. Vetoakseleiden niveliä ei oltu vielä kehitetty kovin pitkälle. Pitkän uran tehnyt Giacosa ehti useaan otteeseen paneutua samaan ongelmaan. Väärä nuppi. Kulumaa ei juuri löytynyt, mutta koska moottori oli jo palasina, se remontoitiin. Alkuperäisiä osia sai vielä, mutta niiden toimituksen tiedettiin pian loppuvan. Auto vietti kaikki yönsä kuivissa sisätiloissa, joten sen pohjaa tai tavaratilaa ei ole vielä kertaakaan hitsattu. Se oli vuosia edellä aikaansa. Ohjauksessa on hyvä tuntuma, mutta se on jäykähkö. Auton alusta toimii erittäin hyvin. Moottorin kierroksia olisi hankala arvioida ilman käyntinopeusmittaria. Kierroksia vain löytyy lisää ja lisää, niiden käyttö ei vain kuulu käyntiäänessä ollenkaan. Nykyisin 128 on käynyt jo aikoja sitten niin harvinaiseksi, etteivät katsastajatkaan enää tiedä tätä Fiatin tyyppivikaa. Kuten moni muukin tunnettu suunnittelija, hänkin piti suurimpana haasteenaan halvan käyttöauton tekemistä. Käynnistän auton. Paljaiden peltipintojen lisäksi ohjaamossa on vain mustaa kiiltävää muovia ja muutama katkaisija. Mobilisti 5/09 kohta, joka ruostui nopeasti. Lopulta 1990-luvun puolivälissä auton moottori päätettiin kunnostaa. Ensirekisteröinnin päiväys vuodelle 1971 tuotti hiukan ongelmia, mutta asia ratkesi helposti. Vaihteisto oli sijoitettu samoihin kuoriin moottorilohkon kanssa. Giacosa suunnitteli uransa aikana hyvin paljon toisistaan poikkeavia konstruktioita kilpaautoista loistomalleihin. Urheilupeilit ja kevytmetallivanteet hyväksyttiin, koska ne olivat olleet autossa jo sen aktiiviaikana. Giacosa ei löytänyt ratkaisua riittävän edullisen ja samalla luotettavan nivelen valmistamiseen. Vaihteiston synkronointi on kunnossa, mutta vaihteensiirto on lepsu ja tunnoton. Nykyaikaista autoilua Monen mielestä Fiat 128 on nykyauto. Dante ja voimansiirtohelvetti Fiatin tekninen johtaja Dante Giacosa suunnitteli sodan aikana henkilöauton nimellä Tipo 100 E1. Auton suunnittelija on onnistunut tekemään pikkuauton, jossa on tilaa. Fiatin iskunpituus on erittäin lyhyt, joten moottori ei osoita normaaliajossa mitään rasituksen merkkejä. Lähes täsmälleen sama konstruktio tuli ensi kertaa tuotantoon vuonna 1959 Minin tullessa markkinoille. Kuulostaako tutulta. Moottori vetää tasaisesti kuin sähkömoottori jo aivan tyhjäkäynnin tuntumasta. Toinen telineistä petti tiessä olleen paikkauskyhmyn kohdalla, ja kattoon tuli niin suuria naarmuja, että se piti maalata uudelleen. Jarrutehostintakaan ei tämän hintaluokan autossa vielä ole, mutta jarruissa on riittävästi tehoa, kunhan poljinta operoi tosissaan. Moottori purettiin ja tarkistettiin. Moottori käy kaasu pohjassa tehdyn herätyksen jälkeen tasaisen eleettömästi tyhjäkäyntiä
Italian kaupungeissa pieni auto oli usein ainoa käytännöllinen ratkaisu. Lähes samaan aikaan esiteltiin Fiat 850, joka siis oli yhä takamoottorinen, jollaisina pienet Fiatit oli opittu tuntemaan. Giacosa oli laskuissaan myös oikeassa: Minin valmistus oli kalliimpaa kuin mitä britit luulivat. Giacosa oli ennakkoluuloton suunnittelija. Hän kertoi pystyvänsä valmistamaan Topolinon pituisen nelipaikkaisen auton, mutta vain jos sen moottori ja tekniikka olisi jommassa kummassa päässä autoa. Kun Vain kaavakuvat ovat säilyneet Giacosan etuvetoisesta prototyypistä vuodelta 1947. Lopulta Autobianchille tehtiin projektinimellä 109 auto, jossa oli poikittainen rivimoottori, etuveto sekä monikäyttökori, eli takapuskurista ikkunan yläreunaan aukeava luukku. Giacosa ehdotti kokonaan oman, keskikokoisen automallin suunnittelemista Autobianchille. Etuvetoisuutta vastustettiin sekä tehtaan myynnissä että johdossa. Projektin tarkoitus oli tehdä auto, joka olisi ulkoisilta mitoiltaan 500:n kokoinen, mutta sisätiloiltaan vähintään yhtä suuri kuin Topolinon suosittu farmariversio, Belvedere. Aluksi puhuttiin projektista 1001. Autobianchi tuli syömään näiden markkinaosuutta. Giacosa oli tottunut salaamaan projektejaan sekä lehdistöltä että tehtaan muilta osastoilta, joten tämäkin suunnitelma muutti nimeään pariin otteeseen. Perinteinen etumoottorinen takavetoinen ratkaisu ei onnistuisi. Sitten Dante aloitti mystisten äksien ja murtolukujen käytön. Seuraavan kerran Giacosa paneutui asiaan 1960-luvun alussa. Suuren tehtaan suunnitteluosastolla oli muitakin töitä. Se osoitti italialaisten ostajien hyväksyvän etuvedon. Primula Bianchi on tunnettu polkupyörien valmistaja. Primula oli ensimmäinen Fiatin suunnittelema etuvetoinen auto. Oman auton suunnittelu oli yhä liian kallista, mutta Bianchi kääntyi Pirellin ja Fiatin puoleen uuden autotehtaan perustamiseksi. Jälkimmäisen oli tarkoitus olla mallien 850 ja 600 etuvetoinen seuraaja eli hiukan pienempi kuin X1/1. Minissähän vaihteisto oli moottorin rinnalla sen kanssa samassa öljytilassa. Etuvetoinen kokonaisuus, jossa vaihteisto olisi moottorin kanssa samoissa kuorissa, olisi vaatinut aivan uudenlaisen kokoonpanolinjan. Desion tehtaalle tarvittiin lisää tekemistä. Dante Giacosa raportoi projekti 100:n tulokset yhtiön johdolle. Fiat haki yhteistyöllä suurempaa osuutta markkinoilta, jotka vaikuttavat täysin italialaiselta erikoisuudelta: äveriäiden pikkuautojen markkinoilta. Auto on aina ollut statussymboli, joten tyylikkäille, kalliimmille pikkuautoille oli Italiassa markkinarako. Primulassa käytetty työntötankomoottori sai väistyä. Autobianchi Primula. Prototyyppi X1/1 sellaisena kuin Giacosa sen olisi itse ottanut tuotantoon. Giacosa painosti yhtymän johtoa kokeilemaan etuvetoa. Tuotanto alkoi Fiat 500 Nuovan tekniikan ympärille tehdyllä Bianchinalla. Samaa suunnitelmaa alettiin kutsua nimellä X1/1. Valmistuksen yksinkertaistamiseksi moottori ja vaihteisto haluttiin pitää erillään toisistaan ja sijoittaa peräkkäin. Muutama vuosi myöhemmin hänelle annettiin tehtäväksi moderni seuraaja Fiat 500 Topolinolle. 49 vetoisen tuotantomallin tekemistä. Samaan aikaan kesken olivat 135 Dino, 130 ja 125 sekä farmarimallin 124. Kalliimman pään autoihin keskittynyt tuotanto alkoi 1899 ja päättyi toisen maailmansodan pommituksiin. Yhteisyrityksen nimeksi tuli Autobianchi. Autobianchi oli pieni valmistaja, ja sen myyntikanavat olivat heiveröiset verrattuna Fiatin resursseihin, mutta Primula teki sen mitä Giacosa oli siltä odottanutkin. Auto tuli tuotantoon vuonna 1964 nimellä Autobianchi Primula. Giacosa tiesi etuvedon edut tilankäytön ja ajettavuuden suhteen, mutta piti vielä tuolloin rakennetta valmistusteknisesti liian kalliina. Pitkän jahkaamisen tuloksena siitä tehtiinkin Autobianchi A112, ja vasta seuraavan projektin, X1/4:n, myötä saatiin Fiatille pieni etuvetoinen 127. Tämän vuoksi Giacosan 109:stä oli tulla liian leveä, mutta Fiatin teknikot keksivät tavan kaventaa moottorin ja vaihteiston yhdistelmää; kytkimen käyttövipu poistettiin moottorin ja vaihteiston välistä. Giacosa piti kuitenkin kaikista keskeneräisistä projekteista tehtaan tulevaisuudelle tärkeimpinä suunnitelmia X1/1 ja X1/2. Seuraava malli olikin Fiat 600:n pohjalle tehty Stellina, joka oli kaunis mutta myi huonosti. Tehtaassa valmistettiin polkupyöriä ja moottoripyöriä, kunnes vasta 1950-luvun puolivälissä autoasiaa harkittiin uudelleen. Vähemmän tunnettua on Bianchin synkkä menneisyys: Hekin valmistivat joskus luontoa saastuttavia autoja. Aiemmin Fiat oli myynyt alustoja ja tekniikkaa Morettin ja Vignalen kaltaisille pikkuvalmistajille jotka olivat valmistaneet niistä pieniä erikoisautoja. Sen ajan tehtaissa moottori ja vaihteisto koottiin ja testattiin eri osastoilla. Kasipätkä oli menestys, mutta niin Primulakin omalla tavallaan. Bianchi rakensi pian sodan jälkeen modernin tuotantolaitoksen Desioon, mutta omia uusia automalleja ei ollutkaan varaa suunnitella. Nykyisten tietojen mukaan sitä tehtiinkin tappiolla. Kytkimen käyttö toteutettiin vaihteiston pääakselin läpi tulevalla tangolla. Giacosa sai omaksi yllätyksekseen vapaat kädet moottorin sijoittamiseen: eteen tai taakse, kunhan auto olisi luotettava ja edullinen valmistaa. Tässä vaiheessa Dante Giacosa sekaantui asiaan. Fiatin mallistoon piti saada hiukan kasipuolikasta suuremmalla moottorilla varustettu auto, jonka sisätilat olisivat samaa luokkaa takavetoisen 1100:n kanssa, mutta auton tuli olla sitä kevyempi ja halvempi valmistaa. Tässä autossa voitaisiin kokeilla modernia suunnittelua, jota Fiatin myynti ja johto ei uskaltanut ottaa emoyhtiön omiin malleihin. Kokonaisluku-Fiat Giacosa aloitti pian uuden projektin. Hän oli tutkinut laajalti erilaisten rakenteiden soveltuvuutta tuotantoon ja käytäntöön. Loppujen lopuksi suunnitteilla oli pienehkö Fiat, jonka tuotanto ei saanut maksaa liikaa. Takavetoiset Fiat 124 ja 1100E esiteltiin 1966. Sillä kertaa projekti 100:n lopputulos oli takavetoinen Fiat 600. Myyntimiehet olivat olleet liian varovaisia arvioidessaan asiakkaiden makua. Käytännössä siis etuvetoinen. Aluksi Giacosan teettämässä X1/1 -prototyypissä käytettiin 850:n moottoria. Kokonaan uusi moottori oli suunnitelmissa. Mobilisti 5/09
Mobilisti 5/09 brittien vuosittainen käyttövero riippui moottorin porauksesta, italialaisessa laskentakaavassa paino oli moottorin tilavuudella ja sylinterien lukumäärällä. Alkuperäisen suunnitelmansa mukaisen takapään ja siihen tarkoittamansa nykyaikaisen hatchbackin Giacosa sai tehdä vasta myöhemmin, mutta silloinkin vain Jugoslaviassa valmistettuun malliin, eli Suomessa Zastavana tunnettuun autoon. Sekä ostajat että autolehdistö hyväksyivät mallin heti. Zastavan edustajat käyvät neuvotteluja Kongon hallituksen kanssa tuotantolinjan siirtämisestä Afrikkaan. Näin malliin olisi ollut helppo tehdä jälkikäteen moderni puskurista takalasin yläreunaan aukeava takaluukku. Fiat 128 jatkoi elämäänsä Jugoslaviassa nimellä Zastava Skala 55. Hänen mielestään autossa oli oltava oikean näköinen takaluukku. Jugoslavialaiset hyväksyivät omaan Zastavaansa Giacosan alkuperäisen viiston takapään ja ison takaluukun. Toiset autotehtaat tutkivat uuden Fiatin tekniikan tarkoin. päivänä 2008. Kaksiovinen otettaisiin tuotantoon maaliskuussa ja farmari toukokuussa. Siellä tuotanto päättyi lopulta marraskuun 20. Fiat teki vasta 128:n seuraajasta hatchbackin omille markkinoilleen. Osittain sen vuoksi 128 vaikuttaa nykyään hyvin tavanomaiselta; monia sen ratkaisuja on kopioitu. 50 . Esimerkiksi Peugeot 305 päivitettiin minimäisestä ratkaisusta, jossa vaihteisto oli moottorin kyljessä, kesken mallin samanlaiseen ratkaisuun kuin Fiatissa oli. Yhtymän johtaja, Vincenzo Bono, tuli tarkistamaan lähes valmiin auton. 128 elää yhä. . Vielä vuoden 2008 Belgradin autonäyttelyssä myytiin uutta 128:a nimellä Zastava Skala 55. Giacosa oli valmistellut tuotannon alkavaksi neliovisella mallilla vuoden 1969 tammikuussa. Auton valmistus jatkuu El Nascon tehtailla Egyptissä nimellä Nasr 128. Se suunniteltiin numerolla 138, mutta myytiin nimellä Ritmo. Tehkää siitä sittenkin sedan Uusi etuvetoinen auto siirrettiin Giacosan suosituksesta jo hyvissä ajoin suunnittelun etusijalle. Giacosa oli jo aiemmin ehdottanut turhaan kolmisylinteristä moottoria, joten hän tiesi nyt olla edes yrittämättä sellaista vääräoppisuutta. Egyptissä niitä valmistetaan nimellä Nasr 128.. Vuonna 2008 Skala 55 maksoi 362 644 Serbian dinaaria, eli 4 417 euroa. Se kelpasi sellaisenaan tuotantoon. Yksitoista oli valmistumassa. Tulevaisuus on Afrikassa Murtolukukoodeista päästiin eroon ja lopulta vanha, juoksevaan numerointiin perustuva 128 päätyi myös myyntinimeksi. Giacosa oli MOOTTORI Rakenne: 4-sylinterinen rivimoottori, sylinterilohko ja kansi kevytmetallia, kannen yläpuolinen nokka-akseli, viisi runkolaakeria, Weber 32 ICEV -alaimukaasutin Iskutilavuus: 1 116 cm³, sylinterimitat: 80,0 x 55,5 mm, puristussuhde 8,8 Teho: 55 hv (DIN)/6 000 r/min Vääntömomentti: 78 Nm (DIN)/3 200 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 4-vaihteinen täysin synkronoitu vaihteisto, lattiavalitsin JARRUT Nestetoimiset kaksipiirijarrut, edessä levyt, takana rummut OHJAUS Hammastanko-ohjaus JOUSITUS Edessä: erillinen, McPherson-tyyppinen, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvaimennin Takana: erillinen, McPherson-tyyppinen, poikittaiset kolmionmuotoiset tukivarret, poikittainen lehtijousi, joka kahdesta pisteestä tuettuna samalla toimii kallistuksenvaimentimena KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT: Pituus: 3,86 m Leveys: 1,59 m Korkeus: 1,42 m Akseliväli: 2,45 m Raideväli: 1,31 m Omamassa: 785 kg Tehtaan ilmoittama huippunopeus: yli 135 km/h Fiat 128 1970 tehnyt auton takapäästä tarkoituksella viiston. Italialaisen perheautonkin moottorin tuli kestää kovaa kierrätystä aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Brittein saarten tuotteiden. Bono määräsi tekemään luukusta suoremman, vaikka aikaa siihen ei olisi enää ollut. Se nimettiin Euroopassa vuoden autoksi heti 1969. Giacosa teetti autosta uuden kipsimallin vain kymmenessä päivässä. Nelisylinterisestä rivimoottorista tehtiin sen ajan mittapuilla erittäin nykyaikainen ja italialaiseen luonteeseen sopiva. Hän ei pitänyt sen ulkonäöstä. Toukokuun lopussa 1968 koekäytössä oli kolme toimivaa prototyyppiä. Muutoksia tehtiin silti vielä aivan viime hetkillä lähes valmiiseen autoon. Kannen yläpuolisen nokka-akselin tuoma venttiilikoneiston kierroskestävyys valjastettiin käyttöön tekemällä moottorista erittäin lyhytiskuinen
Mobilisti 5/09 . 51
Lapsen silminkin pystyin muutamassa sekunnissa ahmimaan futuristisesta kulkuneuvosta piirteitä, joiden perusteella sen alkuperän saattoi tunnistaa. Pikavuoroilla kulki tietenkin aivan toisen tason kalustoa kuin pääkaupungin lähitienoon maaseutulinjoilla. Se oli keltainen, siinä oli paljon läpinäkyvää pintaa ja sen keulalla luki ” Turku-Helsinki”. Maskista, viistoista ikkunapilareista ja muutamasta muusta yksityiskohdasta osasin päätellä, että se oli valmistettu Turun Itäharjussa. Outona pidetty bussiharrastukseni oli sukulaisten tiedossa ja he saksivat talteen Turun Sanomien artikkelin lokakuulta 1961. Nykyisen Matinkylän perukoille, Nokkalaan, kulki Jorvaksentien surkein kalusto ja se otti päähän! Jonkinlaisessa revanssihengessä aloin vahvasti diggailla Helsinki-Turku -linjan busseja. Mobilisti 5/09 L aitteen ufous oli kyllä hetkessä kuitattu. Ykköstiellä tulivat tutuiksi Pohjolan Liikenteen ulkomaan matkoja varten valmistetut, vessalla varustetut maantiennielijät ja Someron Linjan sulavalinjaiset Leylandit, mutta tällaiseen elämykseen en ollut varautunut. Lehdon kokoelmat, Carrus Oy Deltan arkisto, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto Tältä näytti tulevaisuus melkein puoli vuosisataa sitten. Otsikko ”Muovinen kori ilmatyynyillä” korosti sopivasti tekeleen suorastaan utopistista edistyksellisyyttä. Valoa kansalle, joka pimeässä matkustaa Monta kymmentä vuotta myöhemmin tulin tietämään, että tuon tajuntani räjäyttäneen bussin suunnittelija Eino M. Kukaties tilanne on sama jonkun muunkin kohdalla, joka varhaisella iällä on kohdannut ufon. Ylväästi muotoillut keltaiset pinnat osoittautuivat lasikuituisiksi; jostain sen tapaisesta synteettisestä materiaalistahan ufojenkin kai piti olla tehty. Siinä esiteltiin Someron Linjalle Autokori Oy:ssä valmistunut uusi linja-auto. Kertaheitolla kaikki siihen asti tuntemani linja-autot näyttivät museokamalta. Sinä aikana pysäkki ehti tyhjetä muista koululaisista, jotka lähes kaikki nousivat korskeampaan kulkuneuvoon kuin minä. Sinne kuljettiin bussilla, jota koulun jälkeen piti yleensä odotella ainakin puoli tuntia. Suku oli melkein sataprosenttisesti Turun seudulta kotoisin, ja siksi tuntui luontevalta pitää tätä Helsinki-Turkua omana linjanani, vaikka väliä normaalisti kuljettiinkin kuplavolkkarilla. Teksti: Esa Illoinen Kuvat: Eino M. Korin lisäksi keskimoottorinen Leyland-alustakin oli likimain hienointa mitä kuvitella saattoi. 52 . Tämä ufo liukui vastaan siinä yhdellä ykköstien suoralla ennen Paimiota. Turku-Helsinki Kiinnostus busseihin oli tarttunut koulussa. Eihän se kummajainen tietenkään varsinaisesti lentänyt, vaikkakin pian selvisi, että sen matkustajat kyllä leijuivat ilmatyynyillä. Autokori Oy:n malli ”Turku” esiteltiin syksyllä 1961.. Lehto oli jo vähän aiemmin ehditty Englannissa palkita juuri noiden Maailman kaunein Ihmisestä antaa varmaan aika murheellisen kuvan, jos hän tunnustaa kokeneensa elämänsä sykähdyttävimmän hetken jo kymmenvuotiaana, mutta niin vain on tainnut meikäläiselle käydä
”Turku”-nimike kytkeytyi nimenomaan tarkoittamaan kaarevilla sivuikkunoilla varustettua koriversiota, jonka perusrakenteeseen Autokori Oy:lle ja Lehdolle myönnettiin patentti. Lehto elokuussa 2004. Ja katostakin kuultaa läpi kelmeää valoa… Turun Sanomat hehkutti uutuutta 16.10.1961. Koteloissa kulkivat myös kanavat, joista kukin matkustaja saattoi kromatun läpän auki työntämällä laskea kohdalleen tuulilasin yläpuolelta sisään haukattua ulkoilmaa. Nyt Eino M. Tällä kokonaan auton keulan mittasuhteet muuttaneella uudistuksella oli huikea visuaalinen vaikutus. Suurten kylkilevyjen kiiltäessä sopivassa sivuvalaistuksessa saattoi ohuen laminakerroksen läpi nähdä lasikuitumaton ruutukuvion. Joku voisi moittia auton sisätiloja valoisuudestaan huolimatta karuiksi, ja kieltämättä ne henkivät samanlaista koleutta kuin 60-luvun muovirakenteet yleensäkin. Ainoana pehmentävänä tekijänä sisustuksessa istuinten lisäksi oli seinissä ikkunalinjan alla kulkeva kapeahko pehmustelista. Se kun oli valmistettu lasikuidusta samaan tapaan kuin Citroënin DSmalleissa, mutta laminoitu pinta oli auton sisäpuolella. Mobilisti 5/09 . Tätä ratkaisua uskaltautui kokeilemaan myös Turun ja Naantalin väliä liikennöinyt Yrjö Förbom parissa Volvo B655-mahurin alustalle rakennetussa autossaan. Auringonpaiste läpäisi helposti verhoilemattoman muovilevyn paljastaen sen sisälle kipsatun kuitumaton. Näin ainakin teoriassa; painetta kanaviin ei nimittäin juuri syntynyt. Kirkkaana päivänä valoa kuulsi läpi jopa katon keskiosasta. Asiaa pyrittiin auttamaan tekemällä turistibusseihin sivuikkunoiden ylle erillisiä kattoikkunoita, joiden ongelmaksi osoittautui pian vedenpitävyys, tai oikeastaan sen puute. 53 vanhemman mallisten Someron Linjalle tehtyjen Leylandien muotoilusta. Rakenne osoittautui pian ongelmalliseksi, kun kulmakohdista ja koristelistojen alta lähti liikkeelle hiussaumoja, joista ennen pitkää muodostui hämähäkinseittimäinen kuvio… Eino M. ”Se patentti myönnettiin teräskorille, jossa tukirakenne ja pintarakenne olivat samaa ainetta”, selitti Eino M. Kun hänen korissaan takaikkunatkin olivat huomattavasti totuttua isommat, riitti bussin sisällä taatusti valoa jokaiselle penkkiriville. Tuossa samassa vaiheessa linja-autojen korirakenteissa siirrettiin ensi kertaa linjakilvet katon rajasta tuulilasin alle, jolloin etupään ikkunapintaa voitiin korottaa 20-30 sentillä. Malli Turku Lasikuidun käytössä mentiin niin pitkälle, että muutaman ensimmäisen yksilön jälkeen valmistettiin alkuvuodesta 1962 Someron Linjalle puolisen tusinaa koria, joissa kylkilevytkin olivat samaa materiaalia. ”Sveitsistä hankittiin erikoisrakenteista laippaputkea, johon kaarevat sivuikkunat suoraan kiinnitettiin (kiilakumilistoilla).” Korin katon keskiosa koostui siis pelkästään yhtenäisestä lasikuitulevystä, johon suuremman lujuuden saavuttamiseksi oli valettu kookkaita, tähtimäisiä korkokuvioita. Lehto saman tien yhdisti myös kattoikkunat sivulasien kanssa yhtenäisiksi, katolle kaartuviksi lasiruuduiksi. Lehdon vallankumouksellisesta korista käytettiin aluksi mainonnassakin nimitystä malli ”Turku”, joskin sitä myöhemmin on haluttu kutsua vuonna 1968 esitellyn seuraajansa mukaan ”Airistoksi”. Jopa tavallisten, verkkotyyppisten hattuhyllyjen tilalla oli matkustamon koko pituudelta lasikuituiset kotelot, joiden päälle mahtui se hattu tai korkeintaan ohuehko salkku. Kyllähän ne edustivatkin pellin taivuttelua harmonisimmillaan, mutta vasta lasikuitu avasi mahdollisuudet aivan uuteen muotokieleen. ”Ei meillä siitä sen kummempia lujuuslaskelmia ollut, mutta ihMissä lasi loppuu, siellä muovi alkaa. Valon puute oli 60-luvun alkuun asti ollut linja-autojen sisätiloissa viihtyisyyttä rajoittava tekijä
Siitä pitäen asiakkaille ei enää tehty koreja lasikuituisella katolla eikä kattokanavilla. Monet liikennöitsijät olivat alun alkaen halunneet koriinsa metallisen keulan. Neoplan Hamburg esiteltiin keväällä 1961, ja jo syyskuun lopulla valmistui Autokorilla ensimmäinen malli ”Turku”. Häppeningiä nykyisellä Narinkkatorilla. Lehto. Niiden tilalla käytettiin kaksinkertaista vuorattua puurakennetta. Yleisvaikutelmaa kohensi sekin, että mm. Kissamaista kyytiä Someron Linja sisaryhtiöineen ehti hankkia tätä korityyppiä vajaan kolmen vuoden aikana kaikkiaan 30 kappaletta ennen kuin malli Ylväs näky vielä standardisoidussa muodossaankin kaksi vuotta tuotannon aloittamisen jälkeen. Viileämmillä keleillä kosteudella puolestaan oli taipumus kondensoitua isoille lasipinnoille ja kattoon, josta alkoi tipahdella pisaroita matkustajien niskaan. Someron Linjan kalusto myöhemmin rakennettiin lähes metrin verran pidemmille alustoille kuin ensimmäiset autot. Mobilisti 5/09 meen hyvin se kesti, kun Someron Linjalla yksi sellainen auto meni ympäri. Näistä busseista on yksi edelleen Savonlinjan omistajan, Raimo O. ”Joka kerran kun uusi erä autoja tuli, niissä oli entistä vähemmän muovia”, muistaa omistajasuvun nykyinen päämies Martti Koski. Neoplanin tekniset ratkaisut katolle kaartuvine ikkunoineen tekivät vaikutuksen.” Varsin nopeasti Lehto sovelsi omaksumansa vaikutteet käytäntöön. Siksi hänen sivuikkunansa yläosia alettiin sutikoida umpeen valkoisella maalilla, kunnes uusissa yksilöissä ruudun ylin kappale tehtiin valmiiksi tummansiniseksi ja vain vähän valoa läpäiseväksi. Kesällä 1962 näitä komistuksia riitti jo vakiovuoroillekin. ”Lasikuituosat vaativat aina kalliin muotin tekemisen, eikä niitä muotteja ollut juurikaan mahdollista muutella. Lisätila auton sisällä haluttiin tietysti hyödyntää, ja leveämmässä korissa keulakatteita piti muuttaa. viisi mahuri-Volvoa Turussa tasokkaiksi pikavuorobusseiksi korituttanut Etelä-Suomen Linjaliikenne. Ei sille tarvinnut muuta tehdä kuin uudestaan maalata”, myhäili Lehto haastateltaessa. Pian alettiin koko auton perä valmistaa metallista ja sen profi ili menetti hiukan kaarevuuttaan. Se oli muodoiltaan huomattavasti tätä ”orgaanisempi”. ”Sen piirtäminen kesti kuukauden verran”, hän itse muisteli. Laki salli nyt leveämmän korin, katon rakenne oli palautettu tavanomaiseksi, sivuikkunoita madallettu, jne. Kun alkuperäisessä mallissa maskin keskiosa irrotettiin huoltotoimia varten yhtenä kappaleena, aukesi koko keula nyt ulkoreunoistaan saranoituna kahteen osaan sivuille. Niinpä jo keväällä 1962 kaarevien sivuikkunoiden korkeutta madallettiin 12 sentillä. Vuoden 1963 alusta lukien linja-auton suurin sallittu leveys kasvoi 240:stä 250 senttiin. Honkasen, hoteissa Mikkelissä. Pikkuhiljaa kori muokkautui muiltakin osin. Tällä kannalla oli mm. Kaikki tämä rikkoi jossain määrin designin puhdaslinjaisuutta. Kun sarjat olivat pieniä ja koreissa tuli aina muutoksia autosta toiseen, ei lasikuidun käyttö ollut taloudellista. Someron Linja hankki aina autonsa lasikuituisella keulalla, mutta vuoteen 1964 kerittäessä kaikki muut katteet niissä taisivatkin olla jo metallia. Runsas lasikuituosien käyttö salli pintojen kumpuilevan pehmeämmin kuin teräsrakenteissa, ja loppujen lopuksi yhtäläisyydet jäivätkin vain kaareviin sivuikkunoihin sekä kattokanaviin. Turun evoluutio Kuten usein on laita yltiöedistyksellisten tuotteiden kohdalla, myös tässä bussissa paljastui yllättäviä asioita, joita ei suunnitteluvaiheessa ollut osattu ennakoida. Sen erotti lasikuituisesta sileistä muodoista, kun maskin yläpuolella kulkenut ”sikkaus” puuttui. Hän myönsi auliisti omaksuneensa siihen vaikutteita saksalaisesta Neoplan Hamburg -korista: ”Niihin aikoihin meillä pidettiin saksalaisia valmistajia edelläkävijöinä ja niitä seurattiin tarkkaan messuilla kierrettäessä. Silti kori oli yhä mahtava ilmestys kotimaisilla maanteillä. Vanhassa muotissa tehty lasikuituinen takapääkin jouduttiin sahaamaan kahtia, jotta sen keskelle voitiin asentaa kymmensenttinen levennysliuska. 54 . Samalla linjakilpikotelo halkaistiin kahden eri ikkunan taakse ja puskuri tehtiin taas erillisenä osana metallista. Valtavasti kasvanut ikkunapinta aikaansai kuumana kesäpäivänä hikiset olosuhteet auton kuljettajalle. Tämän vuoksi kuituosia alettiin korvata pellillä kunnes lopulta joissakin koreissa ei sitten välttämättä ollut yhtäkään lasikuituosaa”, kertoi Eino M. Lasikuituiset kylkilevyt kupruilevat helteessä. Autokorin mallia ei kuitenkaan missään nimessä voi väittää kopioksi saksalaisesta esikuvastaan. Merkittävämpi parannus oli perinteisen aurinkolipan korvaaminen suurella, rullalta alas kelattavalla kaihtimella. Saksalaisten esimerkki Lehto itse ei häikäisevällä luomuksellaan ylvästellyt. Vaikka lasikuitu pian omaksuttiin laajasti kotimaisessa koriteollisuudessa, joutui pioneeri kohtaamaan myös materiaalin ongelmat. Kuva: Esa Illoinen
Valmiiden korien toimitushintoja ei ollut sidottu ulkomaan valuuttaan ja tappiota tuli roimasti. Erimielisyydet Autokorin uuden toimitusjohtajan kanssa johtivat kuitenkin hyvin pian yhteistyön päättymiseen. pankkiauton sekä tämän paloauton Sauvon VPK:lle. Lehto jatkoi korien rakentamista Raisioon pystytetyssä omassa tehtaassaan. Vain tyylitelty maski ja yksinkertaiset ajovalot erottavat tämän ”Lehdon” Turun Autokori Oy:n vastaavasta tekeleestä.. Eino M. Kun Turun Autokorin tilat kävivät 60-luvulla ahtaiksi, ratkaistiin ongelma siten, että Eino M. Tästä muodostui tehtaalle menestysartikkeli, jota valmistettiin peräti kymmenen vuoden ajan. Niissä on taiteilijan kosketusta. Hän suosi linjoja, joita voisi luonnehtia pehmeän lennokkaiksi. Siinä kuljettaja siirsi valitsimen valmiiksi seuraavalle pykälälle, joka sitten kytkeytyi päälle kierrosluvun tasaannuttua täsmälleen oikealle kohdalle. Varsinaisen uransa autokoriteollisuudessa hän teki Turussa, jossa tuli Autokori Oy:n palvelukseen 50-luvun puolivälissä asettuen tekniseksi johtajaksi. Täytyy muistaa, että noihin aikoihin yli 90 % suomalaisista maaseutulinja-autoista perustui vielä niin sanotulle bulldog-rakenteelle, jossa moottori jökötti pystyssä nokalla, akselin etupuolella. Siellä hän ei kuitenkaan enää käyttänyt lasikuituosia. Syksystä 1963 alkaen Someron Linjan uusissa autoissa oli normaalisti Wilsonin puoliautomaattinen Pneumo-Cyclic-vaihteisto, joka sekin tasoitti kulkua. Lehdon innovatiivisuus ilmeni linjaauton korien lisäksi mm. Eino M. Hän oli hiljainen, ehkä jossain määrin syrjäänvetäytyvä hahmo, jonka muistetaan punastuneen helposti. Etuylitys oli niissä vähäinen ja kaikenlaiset töytäisyt etupyöriin välittyivät yleensä kohtalaisen tuntuvina matkustamoon. minkälaisia tarvikeosia 1961 oli saatavilla – en oikeastaan osaa löytää mitään kohtaa, jonka viimeksi mainitussa olisi saattanut muotoilla kauniimmin. Ujon oloinen ulkokuori kätki kuitenkin sisäänsä tavattoman vilkkaan mielen, josta kupli loistavia ideoita joskus yllättäviinkin tarpeisiin. Lehto Koritehtaassaan Lehto (kuvassa 3. Eino M. Se on maailman kaunein esine! . Lehto perusti 1964 Raisioon oman tuotantoyksikön, jossa hänen oli määrä valmistaa tehtaan tarvitsemia korien teräskehikoita ja tehdä pellityksiä alihankintana. Mobilisti 5/09 . . Koska se oli ollut Lehdon hallussa alle 10 vuotta, hän joutui maksamaan kauppasummasta 30 prosentin veron, ja näin liiketoiminnasta ei jäänyt käteen mitään. Lehdon kehittämä kaarevin sivuikkunoin varustettu korirakenne koki kuitenkin renessanssin 1968, jolloin Autokori liitti tuotevalikoimaansa ”Airiston” pelkistetymmän ”Auran” rinnalle. vasemmalta) koritti bussien lisäksi mm. Tuotanto jäi valitettavasti alle kolmeenkymmeneen yksilöön, kun 31 prosentin devalvaatio vuonna 1967 koitui firman kohtaloksi. En edes italialaisten huippusuunnittelijoiden tuotannosta. Ne oli rakennettu Leyland Leopard ja Royal Tiger Cub -alustoille lukuun ottamatta yhtä yksilöä, jossa alustana oli vastaavan tyyppinen Volvo B655. Myöhemmin valmistuneissa Leylandeissa ei enää ollut alussa ihastusta herättänyttä ilmajousitusta. Mikä tahansa alusta, jossa käytettiin makaavaa keskimoottoria, antoi takuuvarmasti mukavampaa kyytiä. hänen Saudi-Arabiaan suunnittelemassaan kastelujärjestelmässä sekä omiin tarpeisiin rakennetussa isossa katamaraanityyppisessä veneessä, tai vaikka luonnonkivestä tehdyn Iniön kesäasunnon monissa hienoissa yksityiskohdissa. Lehto päätyi näin valmistamaan Raisiossa omalla nimellään kokonaisia linja-auton koreja, jotka varsin läheisesti muistuttivat klassista malli ”Turkua”. Itse asiassa pidän tuota syksyllä 1961 kohtaamaani ufoa niin täydellisesti muotoiltuna, etten keksi yhtään muuta ajoneuvoa, joka menisi sen edelle. Edellä jo mainittu kasteluprojekti vei miehen Saudi-Arabiaan, jossa hän pääsi uudelleen taloudellisesti jaloilleen rakennuttaen jonkin ajan kuluttua itselleen talon Portugaliin, Faron pohjoispuolelle. Tavanomaisessakin Leylandissa kyyti oli silti 60-luvulla arvokkaan tuntuista, ainakin kun sen päällä oli Turun Autokorin juhlava kori. Voidaan väitellä siitä, oliko vuoden 1978 ”Airisto” esteettisesti millään tavoin ansiokkaampi luomus kuin vuoden 1961 malli ”Turku”. Pelkistetymmät turkulaiset Turun Autokori korvasi Eino M. ”Kun ei sellaisia tehtaalta saatu”, toteaa Martti Koski. Henkilökohtaisesti pidän häpeilemättä Lehtoa jopa nerona. jäänsä edullisempi. 55 muuttui ratkaisevasti. Lehto oli lähtöisin Sahalahdelta ja kouluttautui autoalalle Tampereen teknillisessä koulussa. Toiminta ajettiin kaikesta huolimatta alas siististi, ja sitoumukset täytettiin, mutta kiinteistön myynti tuotti lopullisen iskun. Lehdon klassisen korimallin syksyllä 1964 uudella, paljon karumman näköisellä konstruktiolla, joka epäilemättä oli tuotantokustannuksiltaan edeltä. Ajan sanelemat rajoitteet huomioon ottaen – siis esim. Lehto luetaan merkittäväksi tekijäksi suomalaisen autokorirakentamisen historiassa, mutta siitä huolimatta hän ei ilmeisesti koskaan saanut osakseen sen tason tunnustusta kuin olisi ansainnut. Ilmajousitettu Leyland Leopard jäi siis Suomessa harvinaisuudeksi. Jollakin tavoin esimerkiksi Lehdon malli ”Turku” tuo mieleen Bill Mitchellin 1963-mallisen Chevrolet Corvetten – siinä määrin kuin nyt linja-autossa ja urheiluautossa voi yhteisiä piirteitä nähdä! Vaikka nämä miehet olivat persoonina lähes toistensa vastakohtia, heidän luovuutensa ilmentymissä on samankaltaisuutta. Korimuotoilijana Lehdon kynän jäljen tunnistaa melko helposti. Joku Ferrari P3 tai Alfa Romeo T33 Stradale saattaa yltää samalle tasolle, mutta henkilökohtaisempi suhteeni tähän bussiin pitää sen aseman koskemattomana. Jotain asetelmasta kertoo se, että bussiharrastajien piirissä sitä nykyisin kutsutaan yleisesti ”välimallin turkulaiseksi”. Eino M. Eläkevuosinaan Lehto vietti yhä enemmän taas aikaa Turussa, jossa kuoli 82 vuoden ikäisenä marraskuussa 2005
R e ij o Erva st i M o b i ilih a r r a st a ja Timo Happonen 56 . Mobilisti 5/09 Oulunsalossa, Ervastin kylässä asuu mies, jolle juuri mikään ei tunnu olevan mahdotonta.
Grillikatos on saanut nimekseen V8-laavu, jossa pöydän ja pullotelineen virkaa toimittaa kahdeksanreikäinen V-moottori. Mobilisti 5/09 . Musiikkikeskus. Huumorin pilke silmäkulmassa Reijo kertoo omista laitteistaan ja niiden rakenteluun liittyvistä ratkaisuista. Tyylikäs tarjoilupöytä.. Motorwheel-konepyörä Vuonna 2000 Reijo oli Berliinissä seuraamassa jääspeedwayn MM-osakilpailua muutaman muun harrastajakaverinsa kanssa. Siellä yhdessä salissa roikkui katossa kummallinen yksipyöräinen laite, jonka sisäkehällä oli moottori. Autotalleista ja pihapiiristä löytyy hauskoja teknisiä oivalluksia, jotka kertovat omalla tavallaan erikoisesta tekniikan harrastamisesta. Kun miehen juttuja kuuntelee, tulee vakuuttuneeksi siitä, että kaikille ratkaisuille on järkevä perustelu. Hieno saranointiratkaisu. Audiovisuaalista nautintoa puolestaan tarjoaa Vauxhallin peräosasta rakennettu musiikkikeskus, jonka tahdissa sopii nautiskella virvokkeita ja grilliherkkuja. Suomessa ei kuitenkaan tiettävästi kukaan ole toimivaa laitetta tehnyt. Grillikin koostuu osittain vanhoista koneiden osista. Ennen kuin nyt. Laite on ristitty Ikiliikkuja Todellinen harvinaisuus: Humber 1913. Joutoaikaakin oli, ja tekniikan museoonhan silloin jokainen vähänkään itseään kunnioittava vanhan raudan ihannoija suunnistaa. Vastaavanlaisia laitteita on maailmalla rakennettu, ja niillä on jopa ajettukin, enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Reijon mottona on, että luomisen tuskaa ei saa rajoittaa. Nimittäin Reken autotallissa on sellainen, ja allekirjoittanut voi todistaa, että sillä voi jopa ajaa. 57 V uosien saatossa Reijo Ervastin käsissä on syntynyt mitä ihmeellisimpiä kulkineita. On ummen ajokasta, moottoripotkukelkkaa (Roulette Rakkine V2), entisöityä 1927-mallista sivuvaunu-Harrikkaa ja -59 DeSotoa, ikiliikkujasta puhumattakaan. Reijolle jäi siitä asti ajatus itämään, että tämähän se vielä puuttuu. Todella erikoinen kilpa-auto. V8-laavu
Kokonaisuutta hallitsee halkaisijaltaan 143 senttiä oleva rengas, jonka sisällä oleva, teräsputkesta taivutettu kehä on laakeroitu liikkuvaksi viiden apurissan avulla. Laitetta ohjataan vartalon liikkeillä kallistelemalla puolelta toiselle; ohjaustanko on vain kiinnipitoväline. Ilmiö on tuttu myös normaalien kaksipyöräisten moottoripyörien maailmasta. Peruslähtökohtana on Reijolla suunnittelussa ollut ergonomian lisäksi se, että muoviosia ei käytetä ja että laitteen tulee näyttää hyvältä. Näin saadaan yksipyöräinen jollain lailla pysytettyä hallinnassa. Laitteessa ei luonnollisestikaan ole jarruja, turvallisuussyistä. Siellä Reke näytti, miten laite tottelee komentoa. Pyörä alkaa vauhdissa harrastaa käärmemäistä kiemurtelua, ja rauhoittuu, kun vauhtia lisätään tai hiljennetään. Pienenä ongelmana tuntuu Reijon mukaan olevan voblausilmiö, jota esiintyy aika-ajoin. Käynnistäminen vaatii voimaa.. Kokemusta kuitenkin karttuu koko ajan, ja virallinen julkinen esiintyminen on ollut 7-9. 58 . Moottori on kohtalaisen korkeaviritteinen ja varustettu kahdella yläpuolisella kannella, koska kierrosluku on vakiomoottoria korkeampi. elokuuta Nallikarissa Oulussa Veteraanimoottoripyöräklubin järjestämässä Veteraanirallissa. Yksipyöräinen onkin varsin tyylikkään näköinen, ja jopa vaijerit ja polttoaineletku seuraavat hienosti rakenteen kaarevia linjoja. Kun kaasua löysätään, tulee nojata taaksepäin, vastaavasti nopeutta lisättäessä pitää painopistettä siirtää eteenpäin. Veto tapahtuu ketjuvälitteisen kumipyörän avulla sisäkehältä väkivahvan Puch-moottorin avustamana. Varsinaisen ajonautinnon saavuttamiseen tarvitaan vähintään 30-40 kilometrin tuntinopeus. Motorwheel-konepyörä RJE:ksi. Ervasti on rakentanut laitetta pikkuhiljaa. Mobilisti 5/09 Lämmityskäyttö on erittäin tarpeellinen. Esitys ei jääne viimeiseksi, sillä miehen tuntien rohkeus ajamiseen kasvaa harjoittelun myötä, ja toivottavaa olisi, että harvinainen Motorwheel hurjine kuskeineen nähtäisiin tulevissakin moottoritapahtumissa aina eteläistä Suomea myöten. Liikkeellelähtö vaikuttaa hieman koomiselta, mutta tarkoituksenmukaiselta; kuljettaja nimittäin nojaa voimakkaasti eteenpäin lähtökiihdytyksessä. Konepyörä koeajossa Lämmityskäytössä oli havaittavissa selvä, kilpamoottoreista tuttu, risiiniöljyn tuoksu. Reijo on toistaiseksi suorittanut vain lyhyitä koeajoja yksipyöräisellä. Jokainen voi mielessään kuvitella, miltä yksipyöräisessä tuntuisi joutua kuljettajasta matkustajaksi. Voitelun on syytä toimiakin, olisi nimittäin katastrofaalista, jos moottori leikkaisi täydessä vauhdissa kiinni. Kun nopeus kasvaa, nostetaan molemmat jalat tapeille, ja varsinainen ajaminen voi alkaa. Viimeinen puuttuva osa, pääpyörä, jonka päälle rengas tulee, löytyi viime kesänä, .
Mobilisti 5/09 . 59 Tasapainon hallinta on kohtuullisen vaikeaa hiljaisessa vauhdissa. Lähtöasento on harjoiteltava hyvin.
Witick 044-5527120 Kokkola. laatikolla. Nyman 040-5544358 Hki. Oldsmobile –66 Owners Man., Pontiac –73, 69 Sales Man., Vauxhall/Bedford varaosak. Aprilia Red Rose, Mini 1000 –76 hyväkunt., 2200e. käsikirja, siisti, tarj.per. Valtonen 0400485317. Glas 1700 5 kpl, Renault 4, Peugeot 304, 305, 404 pick-up, Goggomobil Isar, Alfa Romeo Berlina -69, M-50 moottori. Citroen Berline 2CV/2400 –56 rättisitikka kovalla katolla, pientä laittoa. Mobilisti 5/09 • Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille • Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. autoradioita/kas.soittimia, n. Hämäläinen 050-4243724 Hämeenlinna. Ford F-700 Big Job kuorma-auton peltiosia, mittaristo, konepelti, ym., osat hyväkuntoisia. Volvo Duett –68 pickup, jarrut, olkatapit ja ohj.nivelet uusittu, paljon osia muk., 2500e. Niinivaara 0400-320027 Halikko. Sovijärvi 0400405480. Dodge R6 –51 engl. nahkapuku noin 180 cm pitkälle, Friitalan nahkaa, tarj. Råholm 0400-887529 Närpiö. Toyota Crown 2000 4D –70 RS50, aloitettu proj., jarrut uusittu, hyvät pellit. mopo 60-64, myös epäkunt. VW Kupla -67 punainen, kats., 6 V sähköt, uudet renkaat, startti, kytkin, jarrut, ym. Simca Aronde Sport Coupe de Ville Plein Ciel –59 proj., entis. kuva 3 LASKURI: 1970 ykköskuva Jawa 50-luvulta, osia ainakin 2 pyörästä, 370€/vaihto mopoon tai veneeseen/tarj. Kulmala 0414315354 Satakunta. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72 V8, hienokunt., 8000e, Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –72 4,3i V6, alun perin 400, hyvä kori ja tekn., 5000e. Porsche 911 2,7 SC –74 3.0 litr. Ford Escort MKII 1.3 –79 MR-kats., siisti, aj. Pahikkala 0400-589664 Kalajoki. 12” 600 4×2, 127 13” 4 kpl pölykapselit, Fiat 1100 D –64 farmari v-laat.+rattitolppa, 10-25e. 100 km, 6200€/tarj., VW Kombiwagen osia: etuovet, liukuovi, 2 kpl vaihteistoja, starttimoottori, mittaritaulu, takavalot, ym., Toyota Crown -82 keskikonsoli. Niittymäki 050kats., aj. Virtanen 0400513188 Espoo. Toivonen 040-5401373 Mäntsälä. per. kuva 2 LASKURI: 1966 ykköskuva LASKURI: 1967 ykköskuva LASKURI: 1968 ykköskuva Finncat –80 moottorikelkka, kääntyvätelainen, Suzukin moottori, vähän aj., valmis MR, Husqvarna MC 258 A –83 vähän ajettu, purettu, tarkastettu, maalattu, varaosaja purkukirja, paperit ok., valmis MR, Suzuki T500J –72 MR-kats., 2-syl., 2-tahtinen, entisöity, Shoei sivulaukut ja teline. Ford Vedette –52 proj., kaikki peltityöt tehty, moott. Opel Festival vant. Smeds 0400-697292 Lappfjärd. takarummut, jako 4”, 100/pr. jenkki. Chevrolet BelAir/Impala/Caprice -67 käyttämätön punainen kojelaudan kangaspäällinen, 60€, raidetan. 200e. Oldsmobile –39 alkuper. Dodge R6 –51 engl. Saarelma 040-5640710 Hki. MB 230 Coupe –82 autom., kats., aj. kivisuojapellit, Rekord A ja B takalokas. Raiko 044-0621413 Mynämäki. Scania 36 -66 kuorma-auton hytin purkuosia. 050-3504296 Hki/Suonenjoki. Peugeot 305 –82 aj. Kemppinen 050-5946235 Loimaa. 400e, Eaton perä ilman vetoaks. Suomalainen 0500-415669 Hki. Volvo ka ja la metallisia 1:50 uusia pienoismalleja, Corvette: –78 hopeanvär. Heinonen 0505694232 Kaarina. per. hytti, joitain osia, 3900e/tarj. esim. Leussu 0500894444 Hyvinkää. Tanninen 040-7451121 Tre. Saastamoinen 0400-715386 Pyhäsalmi. -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. MR henkilötai kuorma-autoon. Jawa 350cc –56 pienipyöräinen, pun., 850e. Romppanen 090-112358 Hittola. 2 lasik. Rahikainen 040-7032201 Sammatti. Plymouth Valiant V200 4D Sedan –64 170 moott, 3 lov. Vaara 0400-813465 Hyvinkää. 6.00×16VW:n vanteilla. Romppanen 090-112358 Hittola. Kiiski 0500-162696 Joensuu. Valtonen 0500193225 Kotka. Mobilisti lehdet 1/03-7/06, yht. n. nykyautoon autom. Essex –25 proj., täydell. Jokinen 040-8440195 Hyvinkää. Matra Simca Bagheera Coupe –75 kats., aj. Niiranen 044-3688005 Kuopio. Audi GT Coupe –81 2,1 litr., alkuper. Männistö 044-5888933 Pori. Kontio Sisu purkuosia: Leyland moottori 150€, vaihdelaatikko 200€, hytti 50€, etulokasuojat 20€, myös muita satunnaisia osia, kysy. Ford T Touring -26 entisöintiprojekti, paljon uusia ja ylimääräisiä osia, moottorin lohko koneistettu, uudet männät ym., 6500€, Ahma-kaivuri (Valmet 361D traktori), kunnostettu, useita kauhoja, 2500€, Pikku Valmet takapyöräpainot, 50€. uudet nahkapenkin nahkat, -92 tekonahkaiset penkinpäälliset, esitt., ohjek., korj.kirjoja USA autoihin, ohjek. Yhteys tiedot: Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, fax 09-2727 1027 www.mobilisti.fi/myynti_ilmoitus.html Ford T -26 hyväkunt., kunn., Suomi auto, paljon osaa muk. kuorma-auton moott. Vanhoja autoja mp artikkeleita sisältäviä lehtiä, katso luettelo: http//personal.inet.fi/koti/a ri.lehtimaki/ , 3e/lehti+pk, luk.ottamatta 2000–luvun Mobilistit 4-5e. 60 . P70 Zwickau, alkuperäinen Suomi auto, rek.ote tallella, ajokuntoinen, aj. Ikonen 040-5515027 Kangasniemi. 40 kpl 60-luv. 300 merkkiä. 400e, Eaton perä ilman vetoaks. Niittymäki 0505726614. öljy-/ilmansuodattimia. Tarvainen 0400-794466 Orimattila. Volvoihin. kuva 5 LASKURI: 1972 ykköskuva Cadillac ”Roadrunner” -54 ei ajokuntoinen, helppo projekti. Triumph TR4A –62 pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. moott., kats., nahkasis., Fuchs vant., 14900e. > 100 tkm, tekn. 4 kpl, suoria, ehjät, 60e/tarj. Leander 040-7074680 Lahti. kuva 7 LASKURI: 1979 ykköskuva Triumph TR7 –81 siisti, hyväkuntoinen, kats., myös vaihto. Moskvitsh oik.puol. Chevrolet –52 v-laat. 250e. Aprilia Red Rose, ajoruohonleikkuri, 3-vaiht. Lehto 040-7099406 Vihti. 35 tkm. 177 tkm, ei ruost., lisävarust., 5600e. Sjöholm-Nikkanen 040-8451069 Salo. Happonen 0445329428 Rovaniemi. ok, lasikuitukori, keskimoott. kilvet, ei osapuutteita, helppo MR, 4900e. käy, hydrauliikka kunnossa, muk. SjöMR-kats., alkuper., ei entis. aloitettu, muk. Häyrinen 0400-592851 Pori. • Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harraste kalustoon, alle 20vuoti aiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeus tapauksissa. Purhonen 050-3064269 Hämeenlinna. Keitaanranta 050-5922616. 13”-16”, jako 4×130 mm, Felicia Roadster –60 proj., muk. kivisuojapelti, 30-50e. ruisku, helppo MR, 4000e. • Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina (myös fax ja sähköposti käyvät) selvällä käsialalla tekstaten viimeistään kolme viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä. 12” Escort 4 kpl, 4 kpl Fiesta, 13” etuveto Escort 4×2, 4 kpl Taunus, 1 kpl GT, 1 kpl Lotus, pölykapseleita, Fiesta pikkuosia, Fiat peltivant. tehty, Essex –28 proj., vain yhdessä, tarj. Halikko. 02-2472263. Raiski 040-7321231 Alavus. alk. > 100 tkm, tekn. 60-70-luv. Honda CB 750 Four -72 hyvä ajokunto, mustat kilvet, ei MR. 128 tkm, kahdet erik.vant., 3000e, alkuper. Sinisalo 0408386251 Humppila. kuva 1 LASKURI: 1964 ykkösja kakkoskuvat VW Kombiwagen –74 MR-kats., kats., entisöinnin jälkeen aj. DKW Donau 3=6 –59 MR-kats., 4300e/vaih. Mini 1000 –76 hyväkunt., 2200e. osina, (kansi puuttuu), syl.ryhmä, lohkot, kaas., pakoputkistoja, v-laat., kytkin, männät, ym., kaikki yht. Sisu Kontio 4×4 –66 vaihtolavalaitt., tykkipyörät, aj. 30e, Mopar A-body uudet 9” etujarrurummut, 120e/pr, 9” 5 pultt. per. kuva 4 LASKURI: 1971 ykköskuva Verhovina Sport ehkä noin –80, Neuvostoliittolainen mopo, ajokuntoinen, ei uusi, 300€. Laaksonen 0405565094 ilt. tavall. BMW 316 –82 lähes alkuper., siisti, alum.vant., ei kats., ajokunn., rek., verot ok., 750e. Peltivant. 200e. Elonen 050-5588403 Rauma. Honda CB 500 Four K1/K2 moott. per., kuolinpesä myy. 050-3504296 Hki/Suonenjoki. koneistettu. Lammi 0445393839 Pori. kuorma-auton moott. Myydään LASKURI: 2148 Harley-Davidson Electra Glide -70 MR-kats., entisöity, huippuhieno, 15000€. 4 kpl 12” Austin Mailer, Metro, Suzuki Alto, Datsun 120Y, Ford peltivant. lampunkehys, NOS uusia osia: IFA 1000S takalamppu, Opel Kadett A takalokas. Pappa Tunturi –84 rek., pun., 800e, -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. ok, lasikuitukori, keskimoott. Koistinen 050-3207716. Renault 4 aihioita, á 300e/kpl, Isuzu Bellett –64 300e, Audi 60 –70 500e, Saab 96 –64 2 tahti, 95 –61 ja –62, Elite –75 250e, Datsun 120Y –75 300e, 120Y –74 farmari, 300e, kesärenk. 28 kpl, 80e. Saab 93 ruosteettomat ovet, takaluukku, 230e. osat, runko ositt. • Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. MB 280S –69 W108, autom., kats., alkuper. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72 V8, hienokunt., 8000e, Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –72 4,3i V6, alun perin 400, hyvä kori ja tekn., 5000e. Lehtimäki 0400-234301 Porvoo ari.lehtimaki@pp2.inet.fi . pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. kuva 6 LASKURI: 1975 ykköskuva LASKURI: 1977 kakkoskuva LASKURI: 1978 kakkoskuva Opel Rekord 1900 L Coupe –67 hyväkuntoinen, alkuperäinen sisustus, ei ruostetta, kats., 8500€/ ei vaihtoa, Volvo 164 GL -74 nahkaverhoilu, manuaali katto, ei kats., samalla omistajalla 15v ajamatta, ei vaihtoa, Chrysler Windsor De Luxe –51entisöity 80-luvulla, samalla omistajalla 27v ajamatta, asialliset tarj. vaih. kopiot: Lambretta Cometa Vega, Heinkel Tourist 103A, ohjek.: Suzuki T125, Wartburg 1000+esitt., Taunus –61 uusi takavalonlasi, toimiva pysäköintimitt. Lehtovuori 040-5912988 Juankoski. 040-7535791 Siikajoki. osia: moott., vlaat., joitain peltiosia, laseja, vant. Ovaska 0400-837310. Väänänen 0503023969 Maaninka. ja perä, 60-70-luv. Jerkkola 0400-232450 Tre. BMW 2500 –72 MR-kats., alkuper., ei entis. Triumph 5 ”kylpyammeosat”. Alanne 0400-720215 Kuusankoski. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. esim. Aronde, 4500e, Aronde osia, Skoda Octavia, Felicia, 1200, Piikkinokka, 440, 445, 1000MB130L, 110R, Favorit uusia/käyt. David Brown 50 IDT 55-56 telapuskutraktori, proj., liikkuu, moott. man., kats., paljon uutta, kahdet renk., siisti, 3000e/vaih. 0445602595. käyntikunt., 3500e/mahd. kuva 8 LASKURI: 1980 ykköskuva KTM GS 250 –86 valkokilpienduro, mukaan 5 kpl renkaita ja tyyliin sopiva nahkapuku, 1000€. Käräjäoja 0400-776766 Raahe. Sovijärvi 0400Saab 96 –75 proj., myös vaih. 204 tkm, 3-pulttiset vanteet, ei kilpiä, paperit ok., takatukivarret ja takajarrut tehty, Hayes korj.kirja mukaan. Toivanen 050-4121193 Kuopio. Audi 80 2D 1,3 –77 alkuper., ei kilpiä, 150e, Toyota Starlet –85 etuveto, 200e, Yamaha Phazer –01 moott.kelkka. 320 tkm, moott. –68, korj.kirj. 50-luvun täydell. Niskala 014-630058 Laukaa. n. Salo 040-5170792 Lohja. 500 km, 6800€/tarj., Jawa, MR-kats., kats., entisöinnin jälkeen aj. esitteitä: auto, traktori, mp, mopo: Valmet 500 –68, Porsche Std –60, Ford Consul, Fiat 850, Opel Kadett Rallye, Tunturi-Puch 250, Tunturi Maxi, Start, Automat, Sport 74-80, Kawasaki 100, 350, ym., kysy. kattoa, 2200e, Skoda 445 paljon töitä, 500e, WSK mp runko+pyörät, 80e, muutama 14” ristikud.reng., 2 kpl 14” vant., jako 4×150 mm. Peugeot 404 –63 ja –70 proj., Saab 96 –75 ja –78 proj., myös vaih. 040-5436860
Austin Princess –77 varmatoiminen, kats., muk. (09) 27 10 229 www.kaasutinexpertti.fi HELSINKI: Autopalvelu Harklin, puh. puja, jarruosia, ym., kysy. Lisov 041-4901321 ilt., ei tekstiv. Ventola 050Fiat 124 Sport Spider 1.8 –77 2+2 paikk., kats., paljon uutta osaa: Maahantuoja ja tuukkumyynti: Suomen Kaasutinexpertti Oy, puh. 5e/500e, Opel Kadett C osia 7379 Sedan 2D/ 4D/Coupe/Caravan, Kutter 9 –78 la:n virheetön tuulilasi. opas: Fiat 126 73-77, VW Transporter/caravelle 90-95, kopio korj. 100 tkm, tekn. Eklöf 0445505998 Hämeenlinna. Esson vanha säiliö pumpulla, autom. 128 tkm, kats., 3600e, Allis Chalmers –53 alkuper., niittokone ja kyntöaura, siisti, kaikki toimii, 1200e. Tiedustelut: T.Suomalainen 0400-252586. Kotoneva 050-5974569 Ylihärmä. 050-4021051 Toimituksia kaikkialle Suomeen Nyt myös bensiinin ja dieselin tehoaineet sekä säilytyssuojaus bensiinille ja polttonestejärjestelmälle. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. Ford Anglia –52 proj., Lotus Elan +2 –71 proj., Westfield Seven SE putkirunkoauto radalle, Fiat moott., 5 vaih., lukkoperä, Ford Cortina MK I 63-66 purkuosaa, Mini lämm.laitt. 6”, jako 4×114.3. Leinonen 044-5005273 Laihia.. Joki 040-75768458 Tre. Chevrolet Southwind –83 6.2D, autom., paikat 6:lle, rek. Nyman 0405544358 Hki. Lisäksi erillinen hiomo ja hiontaan sekä kiillotukseen kuuluvat palvelut. 60e. Kontakt med ePost! Quality renovation of car parts. +49-179-9152824 Fax +49-69-78807687 kirstihoyden@hotmail.com NETTIKIRJAKAUPPA www.alfamer.fi Tuhansia tekniikkakirjoja. Suomalainen 0500-415669. aloitettu proj., 700e, ajokunt. BSA B-33 –53 MR-kats., 4000e. Siihen tulevien ilmoitusten yms. Alaamme kuuluvat autojen, moottoripyörien, veneiden ym metalliosien entisöinti sekä pinnoitus. VW:n vant. 0400-155579 Heinävesi. Solifer ja Tunturi mopot, 500-700e. Saab 96 –64 2 tahti, Saab 95 60-62 2 tahti, Moskvitsh Elite –75, Isuzu Bellett –64, Audi 60 –70, Ford Transit 100 –70, Renault R4 66-75, Datsun 120A –74, 120Y –75, Cherryt 80-82, 6.00×16 renk. Toim.aika 3-4 pv. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. David Brown Cropmaster, Zetor 25 osia, kuorma-auton mittareita: MB, Bedford, vaihto Fiat 128 2 ov. Ostetaan, myydään, vaihdetaan TYYLIKKÄÄSTI ERILAINEN velomopo KUN NOPEUS EI RATKAISE… E-MAIL: VELOMOPO @LMV.INET.FI GSM: 0400-304056 WWW.BLACKNROLL.COM Etsitkö m.p.osia, -pyörää, autoa SAKSASTA. Pirkonen 050-5216880 Vääksy. Puh: 02-2370354 olemme avoinna arkisin ma-to 07-15.30 pe 07-14.00 Osoite: Voimakatu 17, 20520 Turku (Itäharjun teollisuusalue) 62 . Fiat 600 –58 harmaa, keskeneräinen proj., 2200e, Fiat X1/9 –77 pun., kats., 6800e, molempiin muk. tykkivant. kuva 17 Opel Kadett D –81 aj. Nurmijärvi. Udelius 050-5213777 Vaasa. ok, kahdet renk., 2100e Puustinen 050-5272120 ilt./vkl. Kirsti avustaa Frankfurtissa. Mobilisti 2/07 Ostetaan, myydään, vaihdetaan tomoitu, 1700e, Yamaha YDS3 250 –66 ositt. 90 tkm, alkuper., ei ruost., siisti verh., ei kats., kahdet renk., 450e. Moto Guzzi V 65 –83 650cm³, täysin kunn., aj. Saab 900i Turbo –79 MR-kats., 6000e. (06) 8301 670 RENKO: Rengon Monitoimi A.Rantanen, puh. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se lostusten, vihjeiden yms. Lisätietoja: www.niklaamorautio.. korjaussrj, MB lasinpyyhkijän moott., käytettyjä vaihdelaat.: Austin A 40, Chevrolet ka –37, Saab 99 –72. Pobeda laseja ja muita varaosia, tilauksesta muiden venäl. 0505829397 ilt. osaa. Ohjek.: Oldsmobile –66, sales manual: Pontiac –69 ja –71, Vauxhall/ Bedford –68 engl. UUTUUSKIRJAT 34,00 27,90 Paradise Cars Repair Oy Britti-spesialisti Suomessa Katso myytävä t autot: www.paradisecars.com Isohiidentie 1211, 25380 REKIJOKI Puh. hinnat sop.muk. Yrityksellämme on seuraavat metallin pinnoitukset: kromaus, niklaus, kuparointi, kultaus, sinkitys, keltapassivointi, mustapassivointi ja antiikkipatina. Volvo Pyhimys runko ja akselistot. Liimatta 045-1375780 Riihimäki. Tilaushinta 2009 on 55 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 8,50 euroa. 200 tkm, siisti käyttökunto, 2000e/vaih. uutta ja käytt. Jyväskylä. MB 508D Kasten –70 aj. (09) 340 54 97 KOKKOLA: Kokkolan Kaasutinexpertti, puh. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Yhteys: puh. MOBI LISTI 6/2009 ilmestyy noin 24.9. 61 Kvalitetsrenovering av bildelar. Contact by email! Kaipaako autosi entisöintiä Olemme vuonna 1952 perustettu entisöintiin erikoistunut yhtiö. Karlsson 0400-806698 Porvoo. Volvo 244 –77 50v. varaosak., korj. Borgward Isabella Sedan –60 MR-kats., aj. Mobilisti 5/09 . Eskelinen 013Katso myytävät autot: www.paradisecars.com mii, huonot takarenk., rek., 2000e, nempään traktoriin. jako 4×108, RS 2000 peltiv., jako 4×108, alum. ovipahvit. Uutta osaa: Skoda 1101 olkat. autojen osia. Mobilisti-lehti: Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Fax 09-2727 1027 Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE. 0400-744587 ENTISÖINTI • HUOLTO • VARAOSAT . 02-728 7282, Gsm. kirja: Lambretta Cometa, Heinkel Tourist 103 A2, toimiva pysäköintimittari. MILLERS CLASSIC -voiteluaineiden jälleenmyyjät: 4 x 4 JAKOVAIHTEISTOT USA-AUTOT NYT VARAOSAT MYÖS NETTIKAUPASTA www.jamant.fi AUTOHUOLTO >>JAMANT OY>> Voitontie 12, 02820 ESPOO PUH: 09-855 8035, 0400-812535 avoinna: ma-ke 13.00-20.00 to-pe 10.00-17.00 62 . Ford Escort –73 kuolinpesä myy, 2200e. Vento 0500-964450 Ruokolahti. puhallin+moott., ratin keskimerkki, Fiat 1400 B –57 helmalista, vanteita: Ford Revolutio 5½×13, jako 4×108, Lotus peltiv. on oltava toimituksessa viimeistään 7.9.2009. 0400-744518 Vampula. juhlamalli, kats., aj. 7 heng., paljon varusteita, ohjeja korj.kirjoja Usa autoihin 1914-06, keulamerkkejä, kaps., Studebaker, Packard, Plymouth, DeSoto, Chrysler, Cadillac, Mack. Lagerspets 040-5806860 Tre. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niit tyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@ mobilisti.fi. uusia ja käytt. Mobilisti 5/06 teita, ei rek., verot ok, 510e. Luottokortilla tai e-maksuna läh.kulut euroa. Lehtonen 040-5539951 Tornio. Alajärvi. 70 tkm, hyväkunt., rek., kahdet renk., tiä 70 kpl, yht. 02-2472263 Tku. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Toyota Carina 1600 TA –73 ajokunt., ei rek., 300e/tarj. entisöijille. Vanhanen 03-7881294 Hollola. Partner invamopo, ajokunt.,pap. myynti@niklaamorautio.. ehdottomasta virheettömyy destä. 55 tkm, custom, 4300e. Paakkanen aj. 0400-643784 Kouvola. mp, mopo, lava-auto, Pyrkijä-62 mopo, Honda Monkey –77, molemmat proj.kunt., 100e/kpl. ok., 500e, Opel Rekord E 2.0E –84 CD malli osina tai kokon. Mönttinen 0503059128. annostelumittarilla ja tankkauspistoolilla, alkuper., toimii, ei vuoda, 1×2 m, 350e. 2009. osia, 750e
kuva 14 kuva 15 LASKURI: 2008 ykköskuva, , LASKURI: 2007 ykköskuva MB 230 SL Coupe HT/2400 –63 6-sylinterinen moottori, manuaalivaihteisto, MR-kats., automaatti-ilmastointi, valkosivurenkaat, kats., mukaan kovakatto, 35500€, Chevrolet 2D Standard Sedan –28 MR-kats., täysin entisöity, ajokuntoinen, mukana alkuperäinen pirtunkuljetuslaatikko, Waltham USA kellolaite, Suomi-auto, 30000€, lakkapuinen siirrettävä ratti, (Chevrolet/A-Ford), jäähdyttimen korkki Marmulas-Motometer lämpömittarilla, (Chevrolet/ Ford), Ford Taunus –52 VDO kellolaite, Petsamo keulamerkki, Hitachi autoradio 6/12V, Bauer carbiidilyhty, lyhtyöljylamppu, Ojaniemi 0400699050 Ilmajoki. kivisuojapellit, Rekord A ja B takalokas. Ford Escort Mk I Owner Handbook, lähes siisti ja ehjä, kirjaan sisältyy taiteltuna Lubrication and Maintenance Chart, Sevice Schedule, 5€ kuluineen. Asunta 0505872403 Ruovesi. Dodge Charger –67 MR-katsastettu, 12500€. tavall. Saastamoinen 0400-715386 Pyhäsalmi. aloitettu, muk. 40 kpl 60-luv. Essex –25 proj., täydell. Männistö 044-5888933 Pori. Mobilisti lehdet 1/03-7/06, yht. 2 lasik. Tarvainen 0400-794466 Orimattila. Elonen 050-5588403 Rauma. Vaara 0400-813465 Hyvinkää. vaih. Hp.20.800 eur P.040-5160358 SMV 10C -64 munanmallinen kevyt asuntovaunu, rek., siisti alkuperäiskunto. kuva 13 LASKURI: 2005 ykköskuva Alfa Romeo GTV 2.0 -87 kunnostettu, aj. Niskala 014-630058 Laukaa. esim. Moskvitsh oik.puol. Mobilisti 5/09 Ford T -26 hyväkunt., kunn., Suomi auto, paljon osaa muk. Vartiainen 0503977337 Kuopio. esitteitä: auto, traktori, mp, mopo: Valmet 500 –68, Porsche Std –60, Ford Consul, Fiat 850, Opel Kadett Rallye, Tunturi-Puch 250, Tunturi Maxi, Start, Automat, Sport 74-80, Kawasaki 100, 350, ym., kysy. Audi GT Coupe –81 2,1 litr., alkuper. Citroen Berline 2CV/2400 –56 rättisitikka kovalla katolla, pientä laittoa. lampunkehys, NOS uusia osia: IFA 1000S takalamppu, Opel Kadett A takalokas. Audi 80 2D 1,3 –77 alkuper., ei kilpiä, 150e, Toyota Starlet –85 etuveto, 200e, Yamaha Phazer –01 moott.kelkka. Eskelinen 040-5371525 Lapinlahti. Laaksonen 0405565094 ilt. Pori. Lehto 040-7099406 Vihti. MB 230 Coupe –82 autom., kats., aj. Honda CB 500 Four K1/K2 moott. kuva 16 LASKURI: 2010 ykköskuva BMW 4D Sedan 340/2870 -51 6-sylinterinen suora moottori, ei ruostetta, maalattu mustaksi, muuten täysin alkuperäinen, ehjä alkuperäinen verhoilu, ikkunat ja lyhdyt ehjät, kaikki osat tallella, myös kello. Tanninen 040-7451121 Tre. Aprilia Red Rose, ajoruohonleikkuri, 3-vaiht. Alanne 0400-720215 Kuusankoski. Smeds 0400-697292 Lappfjärd. Simca Aronde Sport Coupe de Ville Plein Ciel –59 proj., entis. ok, lasikuitukori, keskimoott. Sovijärvi 0400405480. MB 280S –69 W108, autom., kats., alkuper. käsikirja, siisti, tarj.per. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72 V8, hienokunt., 8000e, Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –72 4,3i V6, alun perin 400, hyvä kori ja tekn., 5000e. kattoa, 2200e, Skoda 445 paljon töitä, 500e, WSK mp runko+pyörät, 80e, muutama 14” ristikud.reng., 2 kpl 14” vant., jako 4×150 mm. 50-luvun täydell. siniset sisäkahvat, 15€/pari. Sinisalo 0408386251 Humppila. Peltivant. 02-2472263. 4 kpl 12” Austin Mailer, Metro, Suzuki Alto, Datsun 120Y, Ford peltivant. Lehtimäki 0400-234301 Porvoo ari.lehtimaki@pp2.inet.fi . 320 tkm, moott. 400e, Eaton perä ilman vetoaks. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE. Ford Escort MKII 1.3 –79 MR-kats., siisti, aj. man., kats., paljon uutta, kahdet renk., siisti, 3000e/vaih. Toivanen 050-4121193 Kuopio. Volvo ka ja la metallisia 1:50 uusia pienoismalleja, Corvette: –78 hopeanvär. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72 V8, hienokunt., 8000e, Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –72 4,3i V6, alun perin 400, hyvä kori ja tekn., 5000e. -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. Dodge R6 –51 engl. Ahlqvist 0500-739309 Tre. kuorma-auton moott. tehty, Essex –28 proj., vain yhdessä, tarj. Toivonen 040-5401373 Mäntsälä. jenkki. nahkapuku noin 180 cm pitkälle, Friitalan nahkaa, tarj. nykyautoon autom. öljy-/ilmansuodattimia. Romppanen 090-112358 Hittola. > 100 tkm, tekn. käyntikunt., 3500e/mahd. Peugeot 404 –63 ja –70 proj., Saab 96 –75 ja –78 proj., myös vaih. Pappa Tunturi –84 rek., pun., 800e, -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. DKW Donau 3=6 –59 MR-kats., 4300e/vaih. osina, (kansi puuttuu), syl.ryhmä, lohkot, kaas., pakoputkistoja, v-laat., kytkin, männät, ym., kaikki yht. gonpäitä Fullsize GM 71-76 malleihin, 10€, Oldsmobile c.cruiser stw farmarin takavalot, 40€, Caprice STW sisustan osia, mim. Länsikallio 0405849866 Kaskinen. Niittymäki 050kats., aj. 28 kpl, 80e. SjöMR-kats., alkuper., ei entis. Jutila 0405716064 Vihanti. 62 . Eaton perä ilman vetoaks. Lehtovuori 040-5912988 Juankoski. 4 kpl, suoria, ehjät, 60e/tarj. 12” 600 4×2, 127 13” 4 kpl pölykapselit, Fiat 1100 D –64 farmari v-laat.+rattitolppa, 10-25e. 200e. Rahikainen 040-7032201 Sammatti. David Brown 50 IDT 55-56 telapuskutraktori, proj., liikkuu, moott. ok, lasikuitukori, keskimoott. Kiiski 0500-162696 Joensuu. Volvoihin. per. osat, runko ositt. 200e. autoradioita/kas.soittimia, n. per., kuolinpesä myy. Sjöholm-Nikkanen 040-8451069 Salo. Porsche 911 2,7 SC –74 3.0 litr. Sovijärvi 0400Saab 96 –75 proj., myös vaih. Keitaanranta 050-5922616. Suomalainen 0500-415669 Hki. kilvet, ei osapuutteita, helppo MR, 4900e. 250e. Vaisto 0500-502852 ilt. Leussu 0500894444 Hyvinkää. kopiot: Lambretta Cometa Vega, Heinkel Tourist 103A, ohjek.: Suzuki T125, Wartburg 1000+esitt., Taunus –61 uusi takavalonlasi, toimiva pysäköintimitt. moott., kats., nahkasis., Fuchs vant., 14900e. Volvo Duett –68 pickup, jarrut, olkatapit ja ohj.nivelet uusittu, paljon osia muk., 2500e. 12” Escort 4 kpl, 4 kpl Fiesta, 13” etuveto Escort 4×2, 4 kpl Taunus, 1 kpl GT, 1 kpl Lotus, pölykapseleita, Fiesta pikkuosia, Fiat peltivant. mopo 60-64, myös epäkunt. MR henkilötai kuorma-autoon. Romppanen 090-112358 Hittola. Ford Vedette –52 proj., kaikki peltityöt tehty, moott. Chevrolet –52 v-laat. ja perä, 60-70-luv. koneistettu. Aronde, 4500e, Aronde osia, Skoda Octavia, Felicia, 1200, Piikkinokka, 440, 445, 1000MB130L, 110R, Favorit uusia/käyt. pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. osia: moott., vlaat., joitain peltiosia, laseja, vant. Renault 4 aihioita, á 300e/kpl, Isuzu Bellett –64 300e, Audi 60 –70 500e, Saab 96 –64 2 tahti, 95 –61 ja –62, Elite –75 250e, Datsun 120Y –75 300e, 120Y –74 farmari, 300e, kesärenk. Koistinen 050-3207716. Kangas 050-5205185 Seinäjoki. Sivunen 044-5506044 ilt. 09-272 7100 Fax 09-2727 1027 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. esim. Hki. kuva 11 LASKURI: 1998 ykköskuva Morris Mini Van –62 1380 cc moottorilla, alustassa kaikki uutta, moottori tehty, nahkapenkit, kori ruosteeton ja suora, Cooper S 10” vanteet hyvillä renkailla, edessä Cooper S levyjarrut, 10500€. Halikko. Valtonen 0500193225 Kotka. Aprilia Red Rose, Mini 1000 –76 hyväkunt., 2200e. hytti, joitain osia, 3900e/tarj. Niittymäki 0505726614. Vanhoja autoja mp artikkeleita sisältäviä lehtiä, katso luettelo: http//personal.inet.fi/koti/a ri.lehtimaki/ , 3e/lehti+pk, luk.ottamatta 2000–luvun Mobilistit 4-5e. Matra Simca Bagheera Coupe –75 kats., aj. Pohjonen 040-5860594 Lapua. 103 tkm., kats., vaihdossa voidaan ottaa jotain. 6.00×16VW:n vanteilla. kuva 9 LASKURI: 1982 ykköskuva 60-luvun alun Husqvarna mopo, ajokuntoinen, hyvin säilynyt, pakoputki ja moottorin suojapellit puuttuvat, 750€. Niemura 040-4660256 Hki. 128 tkm, kahdet erik.vant., 3000e, alkuper. Pahikkala 0400-589664 Kalajoki. Opel Festival vant. Triumph 5 ”kylpyammeosat”. 090-112358 Hittola. kivisuojapelti, 30-50e. 040-5436860. 13”-16”, jako 4×130 mm, Felicia Roadster –60 proj., muk. Oldsmobile –39 alkuper. Valtonen 0400485317. Mini 1000 –76 hyväkunt., 2200e. kuva 17 LASKURI: 2012 ykköskuva LASKURI: 2013 ykköskuva Renault 4 3 kpl: -62, 2 kpl 70-luvulta, varaosiksi, seisseet kauan, Caterpillar D7A raato, entisöijille osia: hydr.sylintereitä, moottorinosia, kytkin, perä, telarunkoja, puskulevy, apumoottorinvaihteisto, jne., Drott 4in1 kahtia leikattu kauha, ym. Sisu Kontio 4×4 –66 vaihtolavalaitt., tykkipyörät, aj. Volvo 142 -71 2×SU, MR-kats., hyvä, 3 omistaja, valkoinen, ei entisöity, uutta: kytkin, jouset, iskunvaimentajat, vakaaja, ruostesuojaus, kansi, 2 renkaat, kapselit, kehät ja tykkivanteet, osia mukaan, 4200€. Purhonen 050-3064269 Hämeenlinna. Häyrinen 0400-592851 Pori. Jurkka 0505916350 Nokia. Honda CB 100 –74 punainen, rek., lähes valmis MR, 940€, Saab q Tilaan Mobilisti-lehden ___ / ___ 200__ alkaen q itselleni q lahjaksi q kestotilaus* q määräaikaistilaus 12 kk q Tilaan Senior Mobilisti -lehden ___ / ___ 200__ alkaen q itselleni q lahjaksi q kestotilaus* q määräaikaistilaus 12 kk Mobilisti q Senior Mobilisti q q muutan tilaukseni kesto/määräaikaistilaukseksi q irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun q osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 200__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. Tarvainen 040-9003656 Vantaa. 0445602595. Toyota Crown 2000 4D –70 RS50, aloitettu proj., jarrut uusittu, hyvät pellit. BMW 316 –82 lähes alkuper., siisti, alum.vant., ei kats., ajokunn., rek., verot ok., 750e. –68, korj.kirj. 177 tkm, ei ruost., lisävarust., 5600e. Leander 040-7074680 Lahti. Niinivaara 0400-320027 Halikko. laatikolla. kuva 12 LASKURI: 2002 ykköskuva Chevrolet Corvette -77 350+TH 350, MR-kats., kats., läpikäyty, hyväkuntoinen, sisustus uusittu, moottori hieman piristetty, jarrut uusittu, jne, 16900€. 30e, Mopar A-body uudet 9” etujarrurummut, 120e/pr, 9” 5 pultt. siisti alkuperäinen sisusta ja maalaus. Morris Minor -49 MR-kats., moottori kunnostettu, uusi pakoputkisto, 7000€. alk. ruisku, helppo MR, 4000e. per. Plymouth Valiant V200 4D Sedan –64 170 moott, 3 lov. takarummut, jako 4”, 100/pr. 60-70-luv. käy, hydrauliikka kunnossa, muk. Jerkkola 0400-232450 Tre. Mazda 929 -83 aj.76 tkm, täysi huoltokirja, kats., 2 renkaat, ei ruostetta, täysin alkuperäinen. per. 090-112358 Hittola. Triumph TR4A –62 pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. Heinonen 0505694232 Kaarina. Ovaska 0400-837310. Saab 93 ruosteettomat ovet, takaluukku, 230e. uudet nahkapenkin nahkat, -92 tekonahkaiset penkinpäälliset, esitt., ohjek., korj.kirjoja USA autoihin, ohjek. > 100 tkm, tekn. Oldsmobile –66 Owners Man., Pontiac –73, 69 Sales Man., Vauxhall/Bedford varaosak. Nyman 040-5544358 Hki. Jawa 350cc –56 pienipyöräinen, pun., 850e. kuva 10 LASKURI: 1986 ykköskuva 1965 Ford Mustang convertible, 289V8, hienokuntoinen ja pilaamaton auto, teknisesti loistokuntoinen. BMW 2500 –72 MR-kats., alkuper., ei entis
Savolainen 040-5167092 Kuo. Taunus-76-79 kr.puskurit ym. VW 411 Variant –70, MR-kats, kats, aj. 61 Auto-Kulta Oy Valimotie 23, 00380 HELSINKI P. 12v be.lämm. Veikkola 0503769313 Tre. Victoria KR-26N Aero Sport 250cc –55, alkuper, käyntikunt. proj, pikkuhitsattavaa, 1000e/tarj. Chevrolet Chevy II Nova-64, MR-kats, 194cid suora 3.2 kuutonen+man, aj. Buick Special 2D ht -66-67 Buick Skylark 4D sed. (03) 5142660 www.vammalanrengaspalvelu.fi Valtuutettu maahantuoja tuotteet • laitteet • palvelut • koulutus 36220 Kangasala, puh. Virtanen 0400-669574 Ylistaro. Citroen CX 20 TRE, ilmast, hyvä, kats, siisti, 2500e. Ford T-26 hyvä kard.aks. 0424 66 331 www.autoglym.fi Nyt oN Vahausaika! Super reSin poliSh puhdistava vaha. 09-302 847, fax 09-340 1073 60-70-luv. Tarjous voimassa seuraavan Mobilistin ilmestymiseen asti. Mac Cullop moot.sahan uusia kärkiä a‘13e. Volvo 544 alkuper.kunt. Triumph Typ 490cc ohv –59-66 4xmänn.reng, 2x 69mm/ 2.7165”+30 öljyrenk. extra GloSS protection huippukiiltävä suojavaha. Väisänen 050-5554592 Hki. Austin A40 –62 kunnostuskelp, melko alkuper, ei rek, paperit ok, 500e. 050-3294459 Espoo. Lehtonen 040-5569631 Tre.. sis, 9200e. -73-79 Chevy Vega Dodge Polara/Monaco 2D ht -67-68 Ford Mustang -74-79 Ford Capri DKW F12 DAF 600/750 -60-63 Volga 24 -70 AUTOMAATTIVAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco-turbiinit ERIKOISALANA TH-700R4 vahvistukset ja korjaukset SEKÄ elektroniset vaihteistot esim. kattoluukk, ajokunt. penkit, ovi+sivupanelit tuhkakupein. 119 tkm, 2.omist, massattu, 3000e. Äärimmäisen tehokas puhdistaja ja suoja-aine. Oldsmobile 98 2D Club Sedan-49, MRkats, 303 Rocket V8+autom, hyvä ja varmatoiminen. Taunus-71-75 ovipahv, penkit, mittaristo, pusk. Superkova lasimainen viimeistelykerros. Kestävä syväkiilto etenkin tummille väreille. Ford Transit 1250D-69 kuljetusauto. Warren puola, mustalaat 40e. Uudet tu.lasit: Kadett A/C, Corolla KE10/20/30, Corona RT 60/62, Datsun 1000, Hillman Hunter, Morris Marina, Fiat 126, Viva HC 71>, VW 1500/TL, Volvo 142 50e kpl. Triumph 2000 MKII-71, kats, 6-syl, hyvä, 2800e/vaihto. VW 1600 Sedan Typ3 –72, uudet renk+alut, uusi maali, ruostesuojattu, kats, uusi sis ym. Firebird XP-21 –54 show catalog 35e, Plymouth Fury-57 showfolder 30e, Chevy Super Sport 30e+pk. Johansson 0503242495 Loviisa. Neckar770 ta.peili, e.vilk,ovi,takasivupahv, krom.maskilistat. ta.valot, etuvilk, mittaristo, ovet, etu/ta.luukk, listat, uusi käsijar.vaij, v.laat, ratti, syyläri, startti+laturi ym. uusi takavalo, 50e+pk. kats-05, 6800e/kpl. Jormalainen 0407523935. 09-588 5001 Erikoistarjous: Yksittäiskappaleina nämä lasit 20 € /kpl. Solifer Capri. 85 tkm, hieno alkuper. Vesa 0500-619619 Sjk. 4L-80E LAATUA, JOTA EI VOI SAADA HALVEMALLA! Automaattivaihteistojen erikoisliike HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA, Rajakylä Puh. Chevrolet 4D-34, MR-kats, kats, hieno, 15 500e. uudet, 45e. Ford Cortina-72 rullaava, 1.6 Kent kone osina, 200e. Reijo 050-3741548 Oulu. näyttelytasoinen lopputulos. Nikula 0400-663426 Kokkola. BSA 250 Star C 15 kansivent koneineen+syl, 130e. Nikula 044-2982250 Vantaa. Taira 040-5408007 Kurikka. 2 srj, toinen pun, toinen tummempi pun. Kosonen 045-6784700. MB 508D-75, aj. Cortina-73 vinylikatto, ovet, ko.pelti, ta.luukku, listoja, ta.valot. hiGh Definition Wax täydellinen suojaus yhdistettynä täydelliseen viimeistelyyn. MB 220 Seb W111 –61, 6-kone, alkup. 0400-132091 Prs. 76 tkm, kats, toimiva, 3000e. ym. ultra Deep Shine puhdistava kiiltovaha. Nissa Sunny uusi virtalukko 45e, Datsun 100A lämpöpatr, be.korkki, vilk.rele, työkalupussi yht.40e. Mobilisti 5/09 . aqua Wax Märälle pinnalle sumutettava vaha. Fiat 600 5.20x12 renk, pusk+kävyt, valoump. 63 Mobiilirenkaat • Kaikille Teille • Ristikudosrenkaat • Valkosivurenkaat • Sisärenkaat Hopunkatu 12 Vammala • puh. Kestokäsittely kaikille maalityypeille, muovi-, metallija kumiosille, sekä laseille. ja rautanivel, 37-80 purkuosaa ha/pa, startit, laturit, kaasarit, puolat, jakajat, mittarit, v-laatikot, kapselit ym. MB 300 SE-68, Rover 3 litre P5-62, molemm. VW Campingvagen 21-1500-IT/2400 – 66, paperit on, 2345e. Suomipyörä, paperit ok, 1200e. täyd. Lemmetty 0400-449483 Asikkala. SMV vaunu 2200e. Opel Kapitän 4D –50, MRkats, kats, hieno, 11 500e/vaihto
0503769313 Toijala. Termonen 050-3093130. com Ruotsi. Siren 0400-958596 Porvoo. ja osia, v-laat, muuta voimansiirtoa, kulutusosia erimerkkisiin vm. 55, syv. • Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. esitt., Helkaman iso mainostaulu, käyttämätön huoltovihko. 09-302 847, fax 09-340 1073 Katso myytävät autot: www.paradisecars.com Vanhojen autoradioiden korjaus Teleme Oy Valtakatu 66 53100 Lappeenranta 05-451 6111 teleme@wwnet.fi Suoritamme harrasteautojen ja moottoripyörien irto-osien raepuhallusta (lasikuula, hiekka) sekä pohjamaalausta. Ahola 0405381233 Järvenpää. Datsun 260C 4D Sedan -73 ei rek. Paakkanen 0400-955168 Jokioinen. VW osia: Transp. Niittylänpolku 7 00620 Helsinki Puh 050-5595061. Koistinen 040-7489283 Jyväskylä. Säädöt ja mittaukset tehodynamometrillä, viritykset ja tekniikkapäivitykset Katso lisää nettisivuiltamme. 6/09, 2750€. poikitt. varaosia, 1100e/tarj. 0400-202781 Uusimaa. välipalkit 660 ja 728 mm, oik. Lundahl 044-2047766 Tku. kunn., korissa peltitöitä, muk. Toivanen 0504121193 Kuopio. Evinrude Fastwin 18 hv –63 perämoottori, toimiva, huollettu, tank. osia: Transp. EBC -jarrut SuperFlex -alustanpuslat 356 Speedster ja AC Cobra –replikat, Triumph, MG ja Austin Healey varaosat Palvelut mm. Harkonen 0415463085. 300 merkkiä. omistaja. Kosonen 0505939882 Rantasalmi. Hokkanen 044-3094001 Hki. perusteella. t.kettunen@kolumbus.fi Täyden palvelun virityspaja Tuotteet mm. Renault 18 TL -81 osia: uusi oikea helma, lämmityslaitteenkenno ja kuulalaakeripuhallin, hyvä jäähdyTiivistet,moottorinosat,jarruosat Sisustusosat,Etu-takaakselinosat Tommy Rönngård 041-4699090 email:tommy@tawi.fi Amazon,PV,Duett Mobilisti 5/06 . Volvo Amazon osia: kardaanikori, takaluukunkori, bens.tankin kaulus, tuulilasi, teräsjakopää, etuvilkun pohja, takavalontiiv., ym., 10-65e. BMW 315 –81 siisti, moott., kytkin ja ruostesuoj. Saab 95 –70 farm., proj., moott. paperit ok, siisti kori, käyntiki mukaan, 250€. Kelomäki 050-3870597 Hki. Rambler American Custom DeLuxe –60 suora 6, nappiautom., ilmast., ajokunt., kats. MB 250 –79 aj. Muihin toimituksen sähköpostiosoit teisiin lähetettyjä ilmoituksia ei huomioida. Koskeli 0500-500237 Espoo. 83 tkm, kilvissä 5800e. A,B, myös jotain uutta osaa ko. rak.srj. 60e. kuva 23 LASKURI: 2031 ykköskuva Chevrolet Corvette -56 juuri valmistunut täysi entisöinti, kaikki uutta tai kunnostettua, historia tiedossa, 3. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä. 4L-80E LAATUA, JOTA EI VOI SAADA HALVEMALLA! Automaattivaihteistojen erikoisliike HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA, Rajakylä Puh. 68-71, kylkipaneeli 45 mm 68-79, käyt. Toyota Crown DeLuxe 2.2 D – 80 ajokunt., hitsattavaa, ei osapuutAUTOMAATTIVAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco-turbiinit ERIKOISALANA TH-700R4 vahvistukset ja korjaukset SEKÄ elektroniset vaihteistot esim. 05, tekn. Moskvitsh 1500M –71 aj. Hansa Goliath, MB, ym., 5-20€/kpl. 70 tml., 8600e. kunn., lev. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. 85. kuva 19 LASKURI: 2017 ykköskuva Ford 20 M -71 2.6 l V6, paljon uutta osaa. Mobilisti 5/09 96 2 kpl projekteja, Taunus 17M moottorin osia. Helalantie 11, 21800 Kyrö, (02) 533 2686 www.sporttiauto.fi Myyntipaikka 20/15 euroa Vapaa paikoitus Pääsylippu 2 euroa (museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään) Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma sunnuntaina 6.9.2009 klo 8.00-15.00 Mobiilimäen piha-alue, Hitsarinkatu 5, Turku Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma sunnuntaina 6.9.2009 klo 8.00-15.00 Mobiilimäen piha-alue, Hitsarinkatu 5, Turku kuntoinen, pienellä vaivalla kats., uudet kesärenkaat alum.vanteilla, uutta ja käytettyä osaa mukaan, 1500€/tarjous. kunn., muk. kuva 20 LASKURI: 2018 ykköskuva DKW Junior -63 MR-kats., vuosikats. Opel Kadett A –66 moott. aluvant., 2450e/tarj. –74 pienoism. 64 . Hautakangas 0400-604777 Akaa. ja osia, alkuper. autoihin, 1.7 cih2.8 cih moott. Yhteystiedot: Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, fax 09-2727 1027 Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi HUOM! Ilmoitukset vain osoitteeseen aineisto@mo bilisti.fi. kuva 22 LASKURI: 2026 kakkoskuva Alfa Romeo Giulia Super 1,6 -72 80-luvulla sisusta verhoiltu, moottori ja vaihdelaatikko laitettu, paljon ruostetta, tarj. Rehnström 0405003875 Espoo. 54-82 autoihin: vaijereita, kytkinosaa, bens.pumppuja, jarruosia, ym., kysy. Ostetaan, myydään, vaihdetaan BMW R80/7 –78 MR-kats., aj. toimii, tuotu Texasista, aj. • Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina (myös fax ja sähköposti käyvät) selvällä käsialalla tekstaten viimeistään kolme viikkoa ennen lehden ilmestymistä. VW Kupla 1200 –65 6 V, MRkats., 4500e/tarj./vaihto. Laine 040-7204087 ilt. koppa, Eberi BN4 bens.lämm., SF, 90 tarroja, Transp. vetok. 6871 ovet, luukut, takahelmap., pusk., hans.lokero 68-71, varap. Opel purkuosaa: Kadett A,B,C,D,E, Ascona /Manta A,B, Rekord A,B,C,D,E1,E2, Comm. kuva 18 LASKURI: 2128 ykköskuva 4kpl 14” pölykapseleita, ei tietoa mihin kuuluvat, tarvitsevalle sopivasti. Andberg 0505426776 Vantaa. 61 • Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille • Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Pekkola 041-5442885 Kouvola. Vänskä 040-8309357 Hki. Jussila 040-5578921 Hämeenlinna. Korpela 050-3593578 Ulvila. 205 tkm, hyvillä varusteilla ja tekniikalla, kats., 5800€. 139 tkm, RT:n kate, laukut, Suomi mp, 5000e. 12 tkm, Suomi auto, Skoda 105-130 uusia osia: 13” peltivant, 130 maski, kaasuvaij., helmalista, 76-87 varaosak., 80-90-luv. konepelti, krom. Ikäheimonen 040-7696022 Orimattila. Uusia VW tarv. vaihdettu, kats., asiall. Kuokkanen 0500183254 Valtimo. 1:25, aitoja VW pinssejä ja sat.varjoja. 58, kork. Austin A35 Two Door Saloon -58 osat löytyy, 50-luvun alun Austin J40 Junior-polkuauto kesken jäänyt projekti, tarj. tehty, vaal.sin., ei ruost., 2300e. Plymouth Fury III –70 838 cid, autom., MR-kats., kats., aj. perusteella, yhdessä tai erikseen. maski umpioilla, jäähdyttäjä. kuva 21 LASKURI: 2025 ykköskuva Ford Mustang 5.0 GT –91 aj. Eskelinen 013891266 Joensuu. VDO mittareiden NOS kromi/ mustia kehyksiä: esim. etulokas. Forsman +46706922353 HYPERLINK “mailto:mano.forsman@ o-vik.com” mano.forsman@o-vik. Opel jääkaappi –57 lähes uutta vast. 364 tkm, moott. ja kori hyväkunt., ei rek., varaosia muk., 650e, Saab 96 osia: mm. BMW 535i E28 –89 USA malli, aj. 70 tkm, hyväkunt., rek., kahdet renk., 1500e, Retro lehtiä 48 kpl ja HyrysysyMenolainen/Automobiili lehtiä 70 kpl, yht. • Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon, alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. EMW 340 Sedan –55 purettuna, osat tallessa, rullaava
korj.käsik., Gilera Runner 2-tahtimoott. Poutala 0405079838 Porvoo. kuva 26 1 kuva 27 Imperial LeBaron 4D HT –64 paljon uutta osaa mm. Hynynen 044-9497271 kuva 33 Chevrolet Malibu 4D -68 V8 307 ja Powerglide, siisti, alkuperäinen, kats., ajettu vain kesäisin, 2 omistajaa, 7555€. Johansson 050-3242495 Loviisa. Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. kuva 34 AMC Pacer Wagon D/L -78 MR-kats., hyvä alkuperäiskunto, aj. jarrut, hieman tekemistä ennen katsastusta, ajokuntoinen, CA auto, 5300€. Sundholm 0505536364 Koski TL. Chevrolet Beretta –88 osia: uudet takajarrukengät, takavalojen välissä oleva pleksi, Audin 200 Turbo –84 osia: uusi jousituksen yläpään laakeri, uusi sähköikkunoiden nostimien rele, etujousi tolppa, uudet takajarrusatulan kumit, Saab 99 -76 pienet rosteri pölykapselit, kitkarenkaat 205/60, 14” uudet kromatut pölykapselit, korj.kirjoja: Saab 900 79-85, Chevrolet Beretta/Corsica 87-96, Volvo 340/360 76-87, Toyota 2C,2C T moottori -89 Toyota Carina E alustan ja korin korj. 06-4127217 Seinäjoki. kuva 25 1967 Buick Skylark convertible, tervekorinen ja täysin alkuperäis kuntoinen auto, ehjä alkup. ohjekirja, Lambretta Luna/ Vega/ Cometa engl.kilelinen korj.kirja, pysäköintimittari. 65 tin, laturi. Tirkkonen 050-4589685 Lohja. Suomalainen 0500-415669 Hki. MB LA 321 –58 4-veto kuormaauto projekti, osat ja paperit tallessa. Wallenius 0400-716615 Hollola. Arola 050-3765223 Lapua. Mobilisti 5/09 . 040-546 3015 Klaukkala. kuva 28 Hiekkapuhalluskaappi 1×1×1 m, pyörivällä ulosvedettävällä pöydällä, 380€. Plymouth P8 4D –39 hieman peltitöitä, alusta kunnostettu, tulee Suomeen kesällä, 6000€. Alander 0400-500165. kirja, AT 190 sarjat, ST 191 sarjat, CT 190 sarjat, 5-50€. Pappa Tunturi Automat projekti, lähes kaikki osat löytyy, rullaava, joitain papereita löytyy, 250€. 76 tml., kats., 5800€. Opel Kapitän –62 projekti, lähes täydellinen, hiukan ruostetta, etulokasuojat vaihdettu, kansi irti koneesta, lasit ja lamput ehjät, vaihto HD/brittipyörä projektiin. kuva 24 LASKURI: 2032 ykköskuva MGA 1500 Roadster -59 MRkats., entisöity, kats., hyväkuntoinen, mukana entisöity autoputkiradio, 17900€. sisusta, teknisesti hyvässä ajokunnossa. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Uudet isommat toimitilat Old Cars World Oy 1948 Chevrolet Coupe 5800 € 1953 Cadillac Coupe projekti 6800 € 1954 Ford 2D Sedan 5200 € 1956 Chevrolet Bel Air 4HT 10800 € 1958 Chrysler Windsor 2d Hardtop 8500 € 1959 Chevrolet Pick-up 7000 € 1959 Imperial 4d HT 7650 € 1965 Mustang Convertible 20800 € 1966 Plymouth Sport Fury 2d HT 4500 € 1967 Buick Skylark convertible 11500 € 1967 Pontiac Firebird convertible 12500 € 1968 Chrysler 300 convertible 1968 Ford Mustang avo 10800 € 1972 Dodge Charger SE 10500 € 1977 Triumph Spit. Saikku 040-5071340 tekstiviestit Espoo. Ovaska 0400-848303 Hki. Chevy 350 sylinterinkannet, Chevrolet 70-96 käyttämättömät lokasuojan lasikuitulevikkeet, käytetty vas.puoleinen, Chevrolet Pickup 79-87 avattava takaikkuna, Ford Cortina 68-70 1-kurkkuisia kaasuttajia, ei GT, Suzuki T 125-II ohjekirjakopio, Heinkel Tourist 103A2 saksankiel. Jaakkola 045-1103114 Tku Citroen D Super 5 –74 MRkats., 15000€. Autoja: Fiat, Ford, Volvo, mopot: Solifer, Mobylette, Öglaend, Tunturi, ym., Piko –60 pienoisrautatie, 5000€/vaihto peräkärryyn tai mopoon. re 4500 € 1983 Datsun 280 ZX 5500 €. Hp.11.500 eur P.0405160358 Lämmin talli 17 m² myydään 24000€ tai vuokrataan 190€/kk Helsingin Siltamäessä
Volvo Amazon Kombi farmari projekti, siisti, lähes valmis. Vanha amerikkalainen paineilmatoiminen rengaskone Coats 10-10, 280€. Jawa 50cc moottoripyörän, (lypsyjakkara), vanteet napoineen, uudet renkaat 2,50”x16”. Litja 0400-466444 Vihti. Launiainen 0400490218 Heinola. Sten 0407100796 Vaasa. Volvo PV 444 HS -54 kori pää. 57 tkm, entisöimätön, hyvä alkuperäiskunto, 6200€. kuva 47 LASKURI: 2066 ykköskuva Honda Civic 1,5 GL –86 aj. Päivinen 0500-509302 Kontiolahti. Hietala 040-5814091 Kälviä. H.4750eur. Lahti 0400-242392 Mäntyharju. Närpiö. Ågrén 0451385625 Mynämäki. P.0405160358 kuva 38 LASKURI: 2043 ykköskuva Buick Sport Coupe 2D SSR –41 ainoa Suomessa. Juhola 0407503273 Jämsä. Renault 12 -78 kats., 2 renkaat, ylimääräisiä sisustan osia mukaan. EMV moottoripyörän pinnavanteet, 300€. Ahonen 0468845167 Raasepori. Salonen 050-5742298 Pori. kuva 43 LASKURI: 2053 ykköskuva Ford Taunus 2.0S -76 MR-kats., helppo harrasteauto, 2350€/vaihto yli 500cc Custom moottoripyörään. Salonen 0456385259 Nurmijärvi. Lampinen 0504657390 Porvoo. Opel 1900 GT -71 projekti, California paperit. Harikko 0408733361. kuva 35 LASKURI: 2033 ykköskuva Skoda 120L –82 käyntikuntoinen, osia mukaan, alkuperäiset kilvet, ei kats., 700€/vaihto mopoon. kuva 44 LASKURI: 2054 ykköskuva Peugeot J7 –76 matkailuauto, ranskalainen rekisteri, vakuutettu, siisti, toimiva, paljon osaa uusittu, 2900€/tarjous. Bäckström 0400-560628 ilt. Kolkki 045-2304469 Espoo. 2 kpl Gislaved Snö käytetyt 7.50×20 renkaat luultavasti Fordin 5-pulttisilla vanteilla, 4 aukkoiset, kulutuspintaa n. Luhtavaara 0500-595089 Eura. 66 . kuva 42 LASKURI: 2052 ykköskuva Honda Goldwing GL 1100 -81 MR-kats., aj. 145 tkm, lähes ruosteeton, samassa perheessä uudesta asti, vain harrastajalle, 1000€. VW Kupla 1200 –69 MR-kats., läpikäyty, vaatii pientä laittoa, harmaa, 3200€. kuva 41 LASKURI: 2048 ykköskuva Fiat 850 MR-kats., katsastettu 6/09. Lyyski 0500830289 Laihia. Mäkelä 0405108331 Laitila. 0440850902 Hki. 8 mm, Toikkanen 0400-220930 Konnevesi. Hietala 040-7311198 Kälviä. Antila 050-4017536 Kurikka. kuva 39 LASKURI: 2045 ykköskuva Toyota Crown -66 aj. VW Kupla –57 käyttöohjekirja, suhteellisen siisti. Skoda Octavia -60 käyntikuntoinen, varaosiksi tai laittoon, paperit ok., 300€. Auto tullattuna Helsingissä. Renault Dauphine tavaratilan kansipelti eteen, valk., suora, pintaruostetta, 40€, Daf B 130 moottori, lähes täydellinen, startti puuttuu, 50€. 146 tkm, helppo MR, kaikenlaista uutta ja käytettyä Crown osaa, Crown -65 runko ja kori ei mätiä, alkuperäiskilvet, ei rek. 61 tml., 10900€, MB 300 Coupe –80 diesel, alkuperäinen, 5900€, Chevrolet Corvette -87 kaipaa uuden sisustan, juuri maalattu, hyvä tekniikka, kaipaa säätöä, 8900€, Packard Clipper -56 ruosteeton, erittäin hyvä projekti, kaikki osat tallella, pilaamaton, 5000€. Karvinen 0400-278279 Joensuu. kuva 46 LASKURI: 2065 kakkoskuva Fiat 600 moottori kunnostettu, paljon varaosia, 2 renkaat, kori kaipaa laittoa, ei kats., 1400€. Mobilisti 5/09 kuva 29, 30, 31,32 Lincoln Continental Mark IV -73 ruosteeton, aj. Pääkkö 040-5002697 Anjalankoski. kuva 45 LASKURI: 2063 neloskuva LASKURI: 2064ykköskuva IFA F8 -54 avoautoprojekti, tarjousten perusteella, auto Isossakyrössä, Moskvitsh 401 -55 ajokuntoinen, ei rek., maalattu, uudet verhoilut. kuva 37 1983 Mazda RX7, hienokuntoinen 1.omistajan auto, hyvässä käynti ja ajokunnossa, 100% ruosteeton ja alkuperäinen yksilö. kuva 40 LASKURI: 2046 ykköskuva Ford A –30 MR-kats., hieno, valmiina ajoon, halvalla. kuva 36 LASKURI: 2039 ykköskuva LASKURI: 2072 ykköskuva LASKURI: 2073 ykköskuva LASKURI: 2074 ykköskuva LASKURI: 2075 ykköskuva Kimmo, jos on tilasta tiukkaa, laita vain yksi Vespa kuva Maserati 222 Biturbo 2800 erittäin siisti, 9500€ ja autovero noin 2000€, Vespa Sprint 150cc -63 valkoinen, 2000€, Vespa Gl 150cc -62 viininpunainen, 2300€, Vespa Sprint 150cc -65 turkoosi, 2200€, Vespa Gl 150cc –63 hopea, 2500€. IC –55 moottoripyörän alkuperäinen ohjekirja. Kuismanen 0400-476728 Valkeakoski
Palvelun hinta on € . 170 tkm, alkuperäinen, pilaamaton, 900€/tarj. Mononen 044-9136682 Oulu. Datsun 100 A kori läpiruostunut,. fi Pasi Muhonen, Transpoint Oy: Joensuun Rekkahuolto osaa peräkärryt! 700 hv:n VOLVO 1 2009 Hinta 7,40€ . Mobilisti 5/09 . Koskisuo 0405758085 Huittinen. 2 seuraavaa numeroa 9 90 VA IN Hinta 6,90€ www.ajolinja.fi TRUCKER MAGAZINE 1-2 2009 . Koskela 050-3302013 Tre. kuva 51 Blaupunkt Frankfurt autoradio kaiuttimineen MB Ponton mallin alkuperäisellä sovitteella, bakeliitti ehjä, huollettu, Hirschmann teleskooppiantenni saatavana. Suomen järein pilkki Nosturitarkastajan päivä Nyt se on valittu! Maailman vahvin 700 hv JYRÄÄ K K K K Kesäksi Suomeen! esäksi Suomeen! esäksi Suomeen! esäksi Suomeen! esäksi Suomeen! Pietikäisen Kuljetuksen legenda elää Vuoden 2008 Hyötyauto Kerax 500 2008 2008 2008 2008 2008 Tupatarkastus Topline-Scania PA L. Saarinen 050-3238936 Jalasjärvi. Opel Rekord alkuperäiset 14” aluvanteet 5kpl, 4x100, heikot kesärenkaat päällä, 50€, Fiat 127 -75 etuvalot. kuva 49 LASKURI: 2071 kakkoskuva Lincoln Premiere 2D HT –60 430 cid, matching numbers, ainoa Suomessa, 18000€. Saat tilauksestasi kuittausviestin ja postitse laskun. Palomäki 050-9209562 Nakkila. Yli-Piipari 0400-563928 Kauhajoki. Kotkavaara 050-4691958 Kalajoki. 79 tkm, hyvä, alkuperäinen, käyttöja korjauskirjat mukaan, uudet kesärenkaat, aj. Ford (USA) STW –77 ajettu viimeksi –93, Imperial Crown 4D HT –69 ollut MR-kats., nyt ei rekisterissä, IFA F8 Kombi –55 hyvä, LCM –89 matkailuperävaunu, väliseinällä, vähän vedetty, 2 kpl Hillman Minx –63 ja –66, vain toinen myydään, Minsk 125 cc –98. vain kesäisin, vihreä. kuva 54 Royal Enfield Dusanter 250 –61 MR-kats., 3000€. 80 tkm, siisti, ehjä, myös sisältä, 800€/tarj., BMW 520i Automatic –87 aj. Mazda 323 1,0 –78 purettu varaosiksi, toimiva moottori, kaikkia osia löytyy. Tamminen 0400-554618 Kuusamo. . V K O 6 4 1 4 8 8 1 6 3 4 8 7 9 1 w w w .a ut ot ek ni ik k a. Jaguar E-Type Coupe –61 pienoismalli, 1:43 uudenveroinen resiinimalli, alkuperäispakkaus, 90€. kuva 48 LASKURI: 2068 ykköskuva Rover 80 –62 ajokuntoinen, jarruja ei ole, paperit ok., helppo projekti, 3250€. enduro ajettu 7 km, Sachs 175 cc paikallismoottori, kuin Messerschmitt, käyttämätön, jumissa. Ulkoistaminen on edullista Osaaminen ei tunne lamaa Maailman tehokkai n 30 vuotta kehityksen kärjessä Iveco Eurocargo YLLÄTTÄÄ Arskan Kone Oy:n Ari Haapalainen KOEAJO PAL.VKO 6 414 881 8 840 95 9 1 TAI Huippu tutustum istarjous ! TILAA HETI! osin hitsattu, moottori kunnostettu, paljon hyviä osia, ei suuria puutteita, 1700€/tarjous. Palvelu toimii Soneran, Elisan, Tele. . Uudet Firestone 5.25×16 ristikudosrenkaat 2¼” valkosivuilla, mukaan sisärenkaat, 550€ tai vaihto vastaaviin 6.40×15 renkaisiin. Morris Marina 4D –78 MR-kats., aj. . kuva 52 Ford Capri GTXLR –69 MRkats., entisöity, siisti, erikoisvarustein, 6000€/tarj.. K.L.Bremer 0400-801269. Plymouth Belvedere STW –60 318 ja automaatti, ohjaustehostin, ajokuntoinen projekti, California tuonti, Datsun Fairlady –66 ajokuntoinen projekti, kangasja kovakatto, uudet renkaat, Honda CB 350 –72 varaosiksi ilman papereita. nlandin, DNA:n, Saunalahden ja Ainan liittymistä. . Janatuinen 0405228332 Vantaa. Tervo 0400-525483 Tku. Kujala 0405110597 Seinäjoki. Saari 024387229 Raisio. Tilaus on määräaikainen ja alkaa seuraavaksi ilmestyvästä numerosta. kuva 53 2 kpl Datsun 100A –77 aj. 67 Tilaa nyt maksuttomalla tekstiviestillä! Lähetä viesti ATK 2 tai AJO 2 ETUNIMI SUKUNIMI LÄHIOSOITE POSTIOSOITE numeroon 16303. 30€, Datsun 100A -76 etuvalot, takavalot, vilkut, rekisterivalot, 70€, BMW 500 sarja E28 kori -86 takavalot, 50€. Nordlund 050-3515407 Rauma
Suzuki GSX 1100 –82 moottori, toiset ehjät lohkot, kansi, nokkaakselit, sylinteriryhmä, männät, hyvät vanteet jarrulevyineen, hyvät renkaat, ym., yht. 43 tkm, erittäin siisti, 1 omistaja, kats., metallikulta/nahkakatto. 38 tkm, sopii. VW Kupla –70 käyttämättömät etulokasuojat, Volvo 164 maski, etupuskuri, tarj. Flink 0400-969477 Liminka. perusteella, VW Passat –73 2 kpl vanteita uusilla nastarenkailla, yht. kuva 61 LASKURI: 2094 ykköskuva LASKURI: 2095 ykköskuva Moto Morini K2 350cc -86 ei täysin alkuperäinen, kaikki poistetut alkuperäisosat mukaan, 1500€/ tarj., BSA Bantam D5 175cc -58 2-tahti, MR-kats., aito Suomipyörä, 1900€, 50-luvun Johnson perämoottori, sytytysvika, muuten kunnossa, 50€. kuva 56 Plymouth/Fargo –39 6-sylinterinen sivuventtiilimoottori, aj. 27 tkm, seissyt v. 600€. Nyman 040-5544358 Lohja. Opel Kapitän –39 musta, entisöintiin, kaikki osat löytyy, 2400€. etupenkki, takapenkin istuinosa, nahkaisia sisälistoja, mittaristo, ym., Thunderbird –60 osia: hyvä etupuskuri, maski, ikkunanlistoja, takavalot, ym. 68 . Lindroos 0400-207901 Vantaa. Valmet 361 -61 kunnostettu, maalattu, kaikki toimii, 3000€/vaihto MR-autoon, 2 kpl 10×28 traktorin sisärenkaita. Finholm 050-5241954 Kruunupyy. Savonen 0400-437355 Lieto. kuva 60 LASKURI: 2091 ykköskuva Oldsmobile Dynamic 88 -59 erittäin siisti, 14000€. Pohjala 0500-557486 Imatra. Nurmela 050-69800 Seinäjoki. Helenius 0505122844 Sipoo. Mansner 0500306929 Somero. myös 300 sarjaan, 200€, nopeus-, lämpöja polttoainemittarit, 10€, 80-luvun BMW 6-koneisiin uusi virranjakajankansi, pyörijä, 15€, BMW 500 sarjan 4 kpl alkuperäisiä E12 5½×14 vanteita, 20€. kuva 59 LASKURI: 2088 ykköskuva Kråkö –60 tuulilasivene, Mercury 500 –70 moottori, pituus 5,95, rek. Mobilisti 5/09 paaliin pian. Viitanen 0408279090 Hämeenlinna. Yamaha DS 6 –69 MR-kats., 1700€, Ford Trader 6-sylinterinen dieselmoottori, osittain kunnostettu, toinen moottori varaosiksi mukaan. ovi, Opel Rekord C takapuskuri, umpio, farmarin takajousi, maski, etuakseli, sivulasit, Vauxhall Viva Farmari -61 maski, konepelti, takaja etulasi, 12” vanteet, kapselit. kuva 67 LASKURI: 2110 ykköskuva Auto-Sähi sammutin rekvisiitaksi, 10€, BWM 518 -79 moottori, vaihteisto, tasauspyörästö, remontin jälkeen aj. Rautio 0400-820246 Tku. Volvo 340 DL –85 aj. 56 tkm, siisti, uusi puulava, 8800€. Rinne 044-0377730 Tre. Skoda 120 -85 vas. VW Kupla –65 historia tiedossa –77 lähtien, seissyt kuivassa, 1300€/tarj. kuva 62 LASKURI: 2097 ykköskuva Lada 2107 -88 aj. Haapanen 044-7019102 Pori. kuva 55 Dodge Monaco Brougham 2D HT –75 aj. kuva 65 LASKURI: 2104 kakkoskuva VW Kupla 1600 –73 pohja uusittu, kats., talvija kesärenkaat, 2500€. 100€. kuva 63 LASKURI: 2098 ykköskuva Mitsubishi Sapporo, lähes kaikki alkuperäisosat tallessa, eniten tarjoavalle. Honda Accord Sedan 1.6 –83 Hondamatic, aj. Tuominen 0440-771122 Hollola. 225 tkm., ajokuntoinen, ei rek., keskuslukitus, sähkölasit, ym., kaikki toimii, 150€, Volvo 245 2.3 –83 turbo, Intercooler, 5-vaihteinen, keskuslukitus, ohjaustehostin, ym., 350€. Volga –63 ja –68 ei rek., uusia ja käytettyjä osia: mm. Heikkinen 040-5402775 Suomussalmi. Viklund 019340174 Lohja. keskuslukitus, tilttiratti, ym., 2000€. erikoisautoksi/asuntoautoksi, projekti, paperit on, tarj. Laaksonen 040-7636271 Salo. 181 tkm, kiilahihna-CVTvaihde, hyvät talvirenkaat, kats. ohjeja korj.käsikirjoja, esitteitä USA autoihin alkaen Cadillac 1914, keulamerkkejä useisiin USA autoihin. 368 tkm, paljon lisävarusteita, mm. 8 henkilölle, mahdollinen vaihto vain MR-kats. Tupala 050-3777756 Asikkala. kuva 66 LASKURI: 2141 Bedford HAV Van pakettiauto, 1,05 bens.moottori. Konsén 040-5217565 Kuusamo. Skogberg 03-2651962 Tre. uusi moottori ja perä, tarj. Järvi 0400-483574 Loimaa. Lehto 040-7099406 Vihti. autoon. Härönen 040-1924956 Hki. kuva 64 LASKURI: 2099 neloskuva Commer KCB-4023 Van -70 rek. perusteella. Chevrolet 38-46 kuorma-auton uusi täydellinen jarrupääsylinteri. Mustalammi 040-7405084 Jalasjärvi. kuva 57 IFA F9 –55 MR-kats., 5900€, Harmaa Ferguson 20 bens./ petrooli, 2400€. Nissan Laurel SGL 2.0 C31 –86 bens., metalli tummansininen, siisti, 2 renkaat, kats., aj. perusteella. Jämsen 0400-238811 Äänekoski. Maserati Quattroporte –84 osia: vaal.ruskea oik. Kylänpää 046-6237533 Eurajoki. Uusia 60-90-luvun ralliratinkeskiöitä autoihin, Astral, Formuling, Luisi, Oba, Motoral, 18€/kpl. Koskinen 040-5774990 Äänekoski. Hillman Hunter MK II 4D –70 kori ja kromit lähes virheettömät, ei ruostetta, verhoilussa sanomista, 300€. Uusi-Hautamaa 050-5968711.. -92, kori ja sisusta ryhdissään, hyvä entisöintiaihio, ollut meillä uudesta asti, 500€. Haavikko 0400-364176 Tre. kuva 58 Honda CL-70 –73 MR-kats., hyvä alkuperäiskunto, mukaan paljon osia, toinen runko, johon paperit, 1400€
auto: Vammala, Huittinen, Turku, Salo, Helsinki. Maksut paikan päällä. !. Finnlines lähtee Vuosaaren satamasta 7.10.-09 klo 18 ja saapuu 12.10.-09 klo 6.45 Tiedustelut ER-matkat Kyröskoski puh 0400-732859 UUTUUS ALFAMER OY Hämeentie 109-111, 00550 Hki, kauppakeskus Arabia Puh. Mobilisti 5/09 . 07.00 08.30. Kirjaan on koottu runsaasti numeroja muita historiatietoja. Yhteyshenkilöt: Leo 0400 261 891 Matti 0400 891 133 I ke a Kehä II I Ko i v uky l ä Helsinki Lahti Havishalli Mannheim Veterama 7-12.10.2009 Lähde mukaan rompematkalle Saksaan. 17.00 21.00 ja la. Kirjassa kerrotaan Ferguson TE-20 -mallin historia ja sen erilaiset kehitysversiot nelivetomalliin saakka. Sisäänpääsy 5 €, alle 15 v. Huoltoasemakirjasta selviää, miksi kuivinkin öljyteollisuudesta kertova tietokirja kasvaa luistavaksi dekkariksi. (09) 774 2810 tai www.alfamer.. Siinä on myös laaja kattaus mielenkiintoisia työkoneita, jotka oli suunniteltu varta vasten Fergusonia varten. Ruuan tarjoilu on varattu järjestäjälle. Ilmoita ruutujen määrä, nimesi ja osoitteesi. 69 M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteeseen www.mobilisti.fi /myynti_ilmoitus.html LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE ROMPETORI ROMPETORI Havis-halli Koivukylä (Vantaa) Jalkapallohallissa E-75 (Lahti) Koivukylänväylä (Björkbyleden) La. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 28.000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 100.000 intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 24.9.2009 ja sen aineistopäivä on 7.9.2009. niemenmaa@mobilisti.fi . Vahvistusta ei lähetetä, mutta ylivarauksista ilmoitetaan. auto: Keuruu, Parkano, Hämeenkyrö, Tampere, H:linna, Helsinki Matkareitti 2. Myyjien sisäänpääsy pe. Matkan hinta 495€ Hinta sisältää bussikuljetukset, laivamatkat Finnlinesillä B-3 hytissä ja hotellimajoituksen Mannheimissa 2hh aamiaisella. 208 sivua, yli 200 kuvaa, hinta 34,00 168 sivua, lähes 300 kuvaa, hinta 34,00 Jälleenmyyjiltämme kautta maan tai puh. Ilmottautuminen kirjeitse, puhelimella tai faksilla. Kirja on mielenkiintoinen historiikki kaikille koneharrastajille sekä traktorihisto riasta kiinnostuneille. K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys Petri Niemenmaa puh: 0400-425 063 tai sähköposti: petri. Ferguson oli Suomen yleisimpiä traktoreita 50-luvulla. Kaikki muistavat nämä pienet harmaat traktorit. (09) 774 2810, www.alfamer.. mutta ennen kaikkea tässä kirjassa muistellaan ja kaivataan häpeämättä oikeita HUOLTOasemia. Myytävät ajoneuvot eivät saa vuotaa öljyä eikä vettä lattialle. Matkareitti 1. Huoltoasemakirja kertoo suomalaisen bensiinikaupan lähes satavuotisen historian Viipurin Revonhännän bensapumpusta Suomusjärven Kivihoviin. 19.9 klo 8.30 14.30 Myyntiruutu 30€ (6m x 3.5m) tai 20€ (3m x 3,5m) Paljon ruotsalaisia myyjiä. ilmaiseksi vanhempien seurassa
Kangas 050-5727022 Kankaanpää. Kari 040-5794943 Jyväskylä. Cadillac -62 runko, takaja etuakselit, Tiko nosturin hydr. Sherpa, Bargas, Saviem. kuva 75 LASKURI: 2139 ykköskuva MB 230S -66 mustat kilvet, ajokuntoinen, 4000€. Suomen rekisteriin, tarj. vaijerikela ja kääntösylinteri, kuorma-auton mekaaninen kippi, Mörkö Major osittain purettu, moottori pyörii, osia: Harmaa Ferguson, MF 65, etuakseli valuvanteilla ja 8.25×16” renkailla. Fordson Major etukuormaajan runko-osat, Ford Rhein V8 sivuventtiilimoottori, VW Kupla 2 kpl olkatappi etuakselistoa ja 3 kpl vaihteistoa. Veijalainen 040-5057749 Vantaa. Volvo varaosakirjoja, alk. Holm 0400949315 Inkoo. kuva 72 LASKURI: 2132 ykkösja neloskuva LASKURI: 2134 ykköskuva IFA F9 –56 mukaan paljon varaosia, Opel Olympia Rekord -55 ajokunnossa, Rekord 61-62 takavalot, Rekord -64 maski, ym., Nissan/Datsun uusia pääsylintereitä, takavaloja, ym., Simca Beaulieu maski, ym., James 150cc –57 MRkats., Plymouth Valiant -64 rek., kats., kirjallisuutta: Renault 4 ja 8, Oldsmobile -65, Simca/Chrysler 1000, 1307, 1100, Skoda 100-110 LS, Volvo 144 -73 pölykapselit, PV, 140, 240, 740 kirjoja. 60-luvun Kontio Sisu polttoainetankki 150 litr., 40-50-luvun Austin 70 konepelti, nokkamerkki ja maski, MB 200-240 70-75 W115 korisen oik. Mobilisti 5/09 Volvo osia: Duett oikea ovi, Amazon konepelti, takaluukku, kynnyslistat, maskit, PV taka-akseli vetoakseleineen, ei rumpuja, oikea takalokasuoja, lämmityslaite, muuta: startti, virranjakaja, imu/pakosarja yhdellä ja kahdella lähdöllä, pysty Zenith kaasutin pitkänokkaisella ilmanpuhdistajalla, koristevanteet 15” renkaille. Koskisuo 040-5758085 Huittinen. Heikkilä 040-4130883 Hyvinkää. 108 tml, Kalifornia tuonti, kats. Utriainen 050-4018682 Lieksa. etulokasuoja, sammutin/ käynnistin katkaisija ja vaijeri, konepellinvaijeri ja kahva, kuorma-auton laitalukot 2kpl, 20-70€. Ford Consul -52, Ford T -27 moottori, osia: Sunbeam, Audi 60-71, Ford Zephyr. Cooper 155/80 R13 valkosivurenkaat vanteineen, Kumho 175/80 R13 vanteineen, vanteiden pulttijako 4×100, Goodyear 205/75 R14 renkaat ilman vant., 200€/sarja. 56 tkm, alkuperäiskuntoinen, valkoinen/hopea, hyvä, rek., mukaan toinen sininen varaosapyörä, yht. MB 200 D –82 W123, aj. kuva 76 Chevrolet Pickup -58 6-sylinterinen moottori, manuaali, tervepeltinen, kats., käyttöentisöity, uudet renkaat. 320 tkm, rek., ei kats., MB 300 D –80 W123, varaosa-auto, hyvä moottori, 1800€. 0440-510521. 1500€. 174 tkm, täydellinen huoltohistoria, 1 omistaja, 3500€. 80€, takavaloja 2 paria, 1kpl etuvilkku, yht. Tuppurainen 040-5719996 Petäjävesi. kuva 74 LASKURI: 2138 ykköskuva Jaguar XJ40 Sovereign -87 aj. Poutiainen 050-5722597 Joensuu. 33 tkm, rek. V8, sinivalkoinen, BillBlass teema, kaikki varusteet, lasikatto, aj. Willys Jeep CJ 3A -50 poistettu rek. Huitti 050-5333903 Yliskulma. 136 tkm, kats., siisti peruskunto, huolto+akku+etuiskunvaimentajat, jne., 4250€/vaihto vanhempi paku/ avolava esim. Fordson Major Diesel –53 ajo-/ työkuntoinen, uusi akku, eturenkaat, 2000€. kuva 69 LASKURI: 2121 ykköskuva Mazda 323 1.3 HB 5D –81 MRkats., aj. Varjokari 0405343102 Nastola. Maunula 0405166161 Hämeenlinna. Nieminen 050-5438448 Tarvasjoki. -60, verhoilut tekemättä, 10000€, Willys Station Wagon -57 6-sylinterinen moottori, 4×4, vaatii täyden kunnostuksen, parempi kori mukaan, 1200€, MB 420 -87 ei sähkölisävarusteita, tekniikka päivitetty, 5000€, MB 280 -76 Ruotsin kilvet, 600€, MB 300D Automat -80 MR-kats., 5500€. Takra -52 traktori varaosiksi. 25€, uu. Reivonen 040-8412650 Uusikaupunki. kuva 68 LASKURI: 2115 ykköskuva Sergei 23 mm ilmatorjuntatykki. 100 tkm, ei ruostetta, sisustus virheetön. LuomaKyyny 040-5847724 Rovaniemi. 150€. 70 . kuva 71 LASKURI: 2123 ykköskuva Volvo Amazon Kombi -64 hyväkuntoinen, siisti ja ehjä sisältä, seissyt kuivassa 16v, historia tiedossa, mukaan ajamaton moottori ja muita osia, 2500€. Koivunen 040-5120019 Mäntsälä Magirus-Deutz 150D15 –65 kuorma-auto, MR-kats., aj. Henrikson 0440-171244. Poutiainen 0504380758 Joensuu. Haaparanta 0400734488 Kuhmalahti. 3500€. Lepistö 050-4873265 Sahalahti. Trabant P601 –81 huollettu, kats., toimii hyvin, 2750€, Ford Taunus 17M/20M 64-67 jäähdyttimen säleikköjä 2kpl hyviä ja 2kpl huonoja, yht. Lähdemäki 050-3479714 Lahti. polttoöljylle, linko kaupan päälle, 7500€. kuva 70 LASKURI: 2122 ykköskuva VW Kupla 1300 -72 hyväkuntoinen, ajettu kesäisin, aj. kuva 73 LASKURI: 2133 ykköskuva Fiskars 500 -64 mekaaninen kaivinkone, Trader 6-sylinterisellä moottorilla, seissyt 80-luvulta, moottoria käytetty, lähes täydellinen. Hiltunen 0405377695. Valiant/Dodge 61-66 sekalaista uutta ja vanhaa osaa. perusteella. Lincoln Continental Mark V-79 6.6 litr. 045-6305762. Ford F150 55-72 Stepside lava ja lokasuojat, ruosteeton, pikku kolhuja ja naarmuja, auringon polttama, helppo entisöidä, 500€. Citroen ID peltivanteita 2 kpl, vain hiukan ruosteessa, yht.10€. Laakso 040-7595539 Espoo. Opel Kadett C osia: tankki, konepelti, kojelauta, rattipylväs, puskuri, jäähdytin, takavalo, yht. 050-5387644 Tku. Honda CBX 550 F -85 aj. 80€, Renault Dauphine mittaristo, 40€. Rinta-Jouppi 0400-861365 Vaasa
Lappeenranta. Chrysler CM –31 osia: heikotkin korin osat käy, kunhan muoto ja mitat näkyisi, myös tiedot jonkin muun merkin/vuoden osien sopi. 6 kpl Commander 6.50×16 3” valkosivurenkaat, 800€, Cadillac -60 etupuskurin vas. Paakkanen 0400-955168 Jokioinen. Valmet 15/20 moottorinosia, ei lohkoja, Kupla -65 nokkapelti, mittarit, etu-umpiot, vilkunlasit, ym., PMC Skyline -66 ovet, maski, Moskvitsh -55 ovet, Audi 60 moottori, lokasuoja, maski, Corolla KE20 takaluukku, mitt, ym., Escort: 1,3 moottori, 1.1 moottori, perä, lehtijouset, 4D -69 ovet, Cortina farmari –69 ovet, takaluukku, konepelti, -65 ovet, takalyhdyt, Bellett –65 etunavat, Kadett: A punainen takapenkki, moottori, peltiosia, Rekord, -69 4D Sedan ovet, puskuri, vaihdelaatikko, Volvo: 140-240 osia, 360 –86 osina, moottorit: Elite -71, Fiat 600, Anglia, Skoda, 1000 MB, takavaloja: Kupla, Mini, Opel, Moskvitsh, Anglia, Skoda 1000 MB, lokasuojia: Volvo 140 sarja, Peugeot 305, 404, oik., Elite -71, Rekord A, Volvo PV, Taunus P3, -79, -69, -72 vas., Escort 82-83, Corolla -69, Skoda 1000 MB, Saab 96 -72, Golf -74, Kadett C vas., Plymouth -58/61 takalasit, -71 etupuskuri, Fury -70 etulampunkehykset, Sport Fury -71 etupuskuri, Dodge Lancer farmari -61 2 kpl ovet, maski, Thunderbird takavalojen vilkkusysteemi, Dodge Dart 4D -65 ovet, listoja, ym. Solifer –90 matkailuvaunujen myyntiesite, sisältää ns. Tynjälä 040-8751287 Jyväskylä. takaluukku, Opel CIH moottorin viritys nokka-akseli Enem X1, 2,0 E CIH moottori, Opel 5½×13 alum.vanteet, Festival vanteiden uudet keskiökupit, Ford Escort MK I farm. pientä, hevoskärryn pyöriä 7 kpl. malliin myös osia, laseja, ovia, 1000 MB uudet takavalonlasit, mäntäputkisarja, muita moottorinosia, purkuosia 1000 MB-135, MB 220 ~60. 0400-801269 Ostetaan Renault R8 tarjoa kunnosta riippumatta. 71 sia omist. perusmallit ja jos mahdollista myös tietoa Jubilee 25-juhlamalleista. takavalonlasi, 15€, Simca Aronde Sport Coupe de Ville Plein Ciel –59 aito Suomi auto., 3500€, Simca Aronde purkuosia, Renault 8/10 ovet, tuulilasi, nahkaratti, huono peltipakosarja, startti, takalevy, jossa paisuntasäiliö, ym. MB W111 vas. oikealla, maalattu, hienokuntoinen, 3900€. Kuva 80, 81 MB SEL 6.9 -79 kovapeltinen, ajokuntoinen, CA-auto, taxfree 8500€, Volvo 262 C Bertone Coupé -80 musta nahkasisustus, ollut pois liikenteestä 7 v., 7500€. takaluukku, sivuikkunat. Hirvonen 044-3258006 Tre. Kuva 84 Solifer SM -79 MR-kats., siisti, tarakka mukaan, 1190€. Opel Blitz –57 kuorma-auto. Kunnostettuja 2-tahti bensapumppuja, mittalasit uusittu, Esso, Shell, Mobil, Kesko, TB, 300-450€. Ford T –25 ja –26 moottorit, startti, ohjauspyörä, äänitorvi, Ford A -28 etulokasuojat, Ford T/A mallien pyöriä 16”, 19”, 21”, 23”, Plymouth –29 takaovet. Turkkila 0400-759197 Lappeenranta. 60-70-luvun autovarusteita, kirkkaat ja keltaiset sumulyhdyt, H4, etsijäja peruutusvalot, 6/12V autoradiot, ,vannekoristerenkaat, peilit, mittarit, 6V lamppuja. 0407544243 Oulu. etulokasuoja, konepelti, etupelti, 2 kpl “rhombusmaskeja”, oik. 15€. Borgward Isabella 60-61 purkuosia: moottori, kytkimen painelaakeri, ehjät takalokasuojat, oik. Ascona A/Manta A SR mittaristo, Ascona B 75-81 etulokasuojat, puskurit, etuvalot, maski, Commodore B 72-77 etulokasuojat, Commodore A pölykapselit, Kadett C: 1600 S moottori, vaihteisto, kardaani, GT/E pisarapeilit, Kadett B etulokasuojat, etuhiekkapelti, etuovet, konepelti, Manta A -72 takaakseli teräsjatke, Manta B -82 takaakseli, välitys 3,44, Rekord C -69 konepelti, farm. takaovi, takaluukku, konepelti, MB W115 ehjät ajovalot, Marchal siistit lisävalot, Dodge Dart -75 kokopeittävät kapselit, sisältä säädettävä peili, Volvo PV ja Saab 96 uudenveroiset kesärenkaat vanteilla, 21 kpl raskaan kaluston latureita ja startteja, kaikki kerralla 200€. Kallio 040-7340308. Åstedt 0504027533 Kuopio. Kuva 82, 83 Toyota Corolla DX -81 MRkats., aj. Rintamäki 040-5896982. pientä, Mitsubishi Tredia kunnostettu vaihteisto, 50€, 2 kpl uusia 5.60×14 ristikudosrenkaita. Peugeot 304 Farmari –77 oranssi, pressun alla 10 v., ei ruostetta näkyvissä, ei hitsattu, 1 omistaja. Ahlqvist 0500-739309. etuovi+verhoilu, 1 vanne, 4kpl alum.pölykapseleita, lämmityslaitteenkennot, ym. 17-20 Pori. Yamaha Trailmaster 100 70-luvun vaihteesta, väriltään keltainen, enduro mallinen, kaiken kuntoiset kiinnostaa, myös paperittomat, pieni telapuskukone harrastekäyttöön, iällä ja kunnolla ei väliä, kooltaan mahdollisimman pieni. Lindgren 0440-515256 Pori. Koivunen 0400-666538 Kärkölä. Kuva 77, 78, 79 MB 170 SD Kombi -54 harvinainen korimalli, käyttökunnostettu, vaatii laittoa, 19500€, Rolls Royce Silver Shadow -76 oma tekniikka, ohjaus vasemmalla, Suomen rek., Dodge Wayfarer Roadster -49 alkuperäinen suora 6-sylinterinen, Fluiddrive automaatti, kolmen hengen avoauto. etulokasuoja, oik. Metsola 0503401166. Lammi 044-5393839 ilt. VW Kombivagen -74 osia: etuovet, sivuovi, takaluukku, 2 kpl vaihteistoja, mittaritaulu, valoja, ym., Toyota Crown -82 uusi keskikonsoli, kojelautakäsijarru vaijereineen. käsikirjoja, alk. Ei romu. Koivumäki 050-9189163 Ylihärmä. Opel osia 60-88 uutta ja purkuosaa, lähinnä takavetoisiin, eurooppalaisiin joitain uusia kulutusosia: vesipumppuja, iskunvaimentajia, kytkinosia, ym., kysy. Hietalahti 0500-712306 Lahti. SMV 12 LYX -66 ja 25 CL –73 molempiin etuteltta mukaan, sisustat alkuperäiset, vaativat lattiaremontin, Ruotsin kilvissä, paperit ok., 2300€ ja 3400€, Volvo 142 GL –70 ajokuntoinen, pelleiltään melko hyvä projekti, seissyt 10v, 1000€. sekalaista. yläpala, 100€, MB 220 -59 etupuskuri, krom.kelpoinen, 200€. Tarvainen 0400794466 Orimattila. oik. 0400533781 Tku. Skoda osia: uusia moottori ja jarruosia takamoottorimalleihin 1000MB-135, piikkinokkaan ja Octaviaan, Octavia uusia osia: jarrupääsylinteri, pyöräsylinterit, kytkinlevy, männänrenkaita, kk-laakereita, vesipumppu, bens.pumppu, ym., myös purkuosia, Felicia –60 projekti, paperit ok, 1500€, Felicia Roadster lasikuitukatto, 250€, Skoda 445 koko auto, heikkokuntoinen, 350€, 110R Coupe projekti, 500€/tarj., em. Tuomisto 0500 842958 ilt. 0445476663. Mobilisti 5/09 . M-Benz 200 Diesel 1974. Saarimaa 0400-406018 Somero. 115tkm, kunnostettu, maalattu, mukaan paljon uusia osia, 4900€, Toyota Crown Royal Saloon -84 2,0l 6-sylinterinen 24valve 1G-GE moottori, automaatti, runsas varustelu, tuotu Japanista, ohj. 0400-643784 Kouvola. Hudson -36 koko auto tai osia, myös Terraplane käy. Kalliokorpi 0407644831 Pori. Koskinen 0400-768733
Kuva 1 Kuvan kaltainen polkupyörä, kaikenkuntoiset kiinnostaa. Morris Marina mielellään ajokuntoinen entisöintiin, Satakunnasta tai sen läheltä, kaikki huomioidaan. Kusnezov 040-5582121. Takala 0442557751. Mobilisti 5/09 vuudesta otetaan vastaan. Rummukainen 044-7302502. Kawasaki S2 350cc –75 osia tai koko raato, tarjoa ihan mitä vaan tai tietoa mistä saa. Termonen 050-3093130. Vuokrataan toimivaa mutta edullista tallitilaa harrasteajoneuvoille Turusta, paikkoja on useampi. Buick 51-52 korija pisteosia, Buick Straight 8 osia. 72 . Maamoottori John Deere tai Waterloo Boy kunnostettavaksi. Virtanen 0505534019. Sekalaiset Vuokrataan hallipaikkoja Kouvolassa, siisti, n. Tilaukset: 09-2727 100, fax: 09-2727 1027, sähköposti: senior@mobilisti.. Mobilisti 1/07 69 Mobilisti 1/07 69 Mobilisti Senior Lahjaksi itselle, ystävälle tai sukulaiselle M obilisti Senior vyöryttää jokaisessa numerossaan eteesi noin 350 autenttista kuvatallennetta – 1400 kuvaa/vuosikerta. Wartburg 311 DL –64 virheetön takapuskurin vasen pää. Lönnblad 040-8462766. Halen 0405555552. -59 MoPar 361 startti. 60-luvun kulmikkaat pienet 50×100 mm tarvikelisävalot, joissa pieni lippa linssinkehyksessä. Kylänpää 046-6237533. Opel Manta A -71 etupenkit. Kaikki ilmestyneet Senior Mobilisti lehdet. Keränen 0503306825 Suomussalmi. Tunturi Sport, Solifer Speed, Rabeneick Super Star, Jupiter 220 tms projektiksi. Moottoripyörä 250-350 cc MRkats., 4-tahtinen, 1-sylinterinen, jossa jalkajarru vasemmalla, esim. Toivanen 0504121193. Paloposki 044-5454554. Kiiski 05052156517. Lahjoitetaan Alfa Romeo Giulia 1300 lohko, männät jumissa. Sonne 044-3816770. Takaamme että yllätyt… Neljä numeroa vuodessa, vuositilaus kotimaahan 35 euroa. Dodge Aspen SE 4D Sedan –80 oltava erittäin siistikuntoinen, alkuperäinen, ilmastointi välttämätön, mieluimmin 5,2 l moottorilla, Simca Beaulieu MR-kats., ei projekteja. Ducati 350 cc, max. NSU Supermax 250cc 60-63 moottori tai pelkkä alakerta, ohjaustanko kahvoineen, nopeusmittari, soolosatula tai sen osia, takavalo, etuja takanapa. Mäki 0500-363020. Vitikainen 0456348734 Espoo. Toyota Celica RA 23 -77 oikea etulokasuoja, voi olla myös viallinen, hinta kunnon mukaan. 35 auton säilytyspaikka, aidattu alue kameravalvonnalla, osien vaihtoa saa tehdä, isompien hommien (hitsaus, ym.) teko kielletty, noin 10-15 käytäväpaikkaa vapaana, 50€/kk. Pietikäinen 050-9663763. Soita 040-5801455 kuva 1 LASKURI: 1981 ykköskuva Lahjoitetaan kuvan mukainen Bates mp kokokate kiinnikkeineen, ollut BMW R100/7 –77, vain nouto, hakijalla ei palautusoikeutta. Tietäisikö joku edullisen ratkaisun saada MB 170S:n huutavan vaihdelaatikon hiljaiseksi. Chevrolet Touring Sedan -37 moottori, ohjaussimpukka, lokasuojat. Vanhat lehdet järjestykseen. Arola 050-3765223. Kavander 0400-829533. Solifer Tavaramopo –87 sivupellit, ym. Sandström 0405484544. Mäkelä 040-5911451 Masku. osia, Öglaend Rally –72 työkalukotelot, pakoputkisto/ritilä, lokasuojat, jalkatappien kiinnitysputki, takalokasuojan kannake, ym. Sten 0407100796. Tunturi Sport 61-62 mopon runko tai kokonainen raato. Haverinen 040-5719400. Annetaan Autoteknillisiä säätöarvoja kirjasarja, 60-70-luvun autoista, noin 20 kirjaa. Lähteenmäki 041-4323974. Kotavuopio 044-0941558. Mobilisti Ajoneuvohisto riallinen aikakauskirja 2/2009 Mobilisti SENIOR Mobilisti Mobilisti 9€ Helsinki, Kruunuhaka Helsinki, Sörnäinen Taunus 1951 ”Muna”-Taunus 1939-51 Puukaasua nykyajassa Chrysler Suomessa osa II. Vuokrataan 16 m² lämmittämätön autotalli vain ajoneuvon säilyttämiseen, ei remonttitai varastokäyttöön, Helsingissä Pukinmäen aseman läheisyydessä. Magnethjulskåpa till Honda Monkey Z50A/Z50J –77. Kiviharju 0500-932999. Morris Marina TC 71-75 kaikkia osia: kromija pisteosia, sisustan osat, ym., myös muut Sport/Luxus Marinan osat, kiinnostaa. Mobilistit ja Seniorit kansioon! Toimituksesta saatavissa lahtikansioita hintaan 7 €/kpl + postikulut Tilaukset: 09-272 7100 toimitus@mobilisti.. Painopiste on ennen vuotta 1962 ikuistetussa ennennäkemättömässä kuvamateriaalissa. Mikroautoissa käytetty Crimeca jarrusatula, saa olla viallinenkin, SA-HK:n Helsingin kerhon järjestämien retkeilyajojen 40-vuotis ajomerkki. Jaguar 3.8 lohko/moottori, kunnostuskelpoinen tai kunnostettu. VW Karmann Ghia kaikki huomioidaan, myös projektikuntoiset. VW Kupla –59 osia: hyvät tuuletuslasien kehykset, peltinen pesunestesäiliö, takavalojen osia, tunkki, vinkkarit, ym. 0449588610. 3500€, myös kypärät kiinnostaa. Dähler 0503238666 Kouvola. Siironen 050-4119773 Sastamala. Maja 0400-254509. osia tai koko raato. Kangasoja 044-5242622. Tule mukaan kurkistamaan suomalaisen autoilun historiaan. Tullila 0400600605 Tre
Mobilisti 5/09 . Näköispainos ei tule irtomyyntiin. Tilaa 09-272 7100 www.mobilisti.fi. 73 Maailman ensimmäisen Mobilisti-lehden 1/79 näköispainos toimitetaan kaikille tilaajille numeron 7/09 mukana
Juhlajulkaisua on ostettavissa automuseolta, joka sijaitsee osoitteessa Bodomintie 35, 02880, Espoo. Kilpailun ajankohta on lauantai 15. 74 Mobilisti 5/09 Kerhouutiset Laatinut: Matti Ouvinen & Janne Halmkrona Ei enää sinisilmäinen Espoon automuseo täyttää tänä kesänä 30 vuotta. 0400-817 114 Pakollinen liikennemaksu TV-lupamaksun tilalle on tulossa kaikille kansalaisille pakollinen mediamaksu. TUL:n Satakunnan piiri järjestää yhdessä Suomen 2CV kilta ry:n Porin jaoksen kanssa maailmanhistorian ensimmäisen valokuva-autosuunnistuskilpailun, joka tottelee nimeä Votomopiili. telahäristimiä. Jopa pyöräilijät ja bussilla kulkevat kuluttavat teitä ja liikenteen infrastruktuuria – ja aiheuttavat päästöpaholaisia. Televisiottomat, kuurot, sokeat, internetin saavuttamattomissa asuvat ja jopa lestadiolaiset kaikki maksavat Kotimaan katsauksesta ja toissakesäisten lauantaitanssien uusinnoista, joissa Manne Attila on ikuisesti kuustoistakesäinen. Viipurin musossa nähtävillä on mm. 30-vuotista taivalta kunnioitetaan näyttävällä juhlajulkaisulla, jonka kansien väliin on painettu tarinoita ja tunnelmakuvia vuosien varrelta. Palannemme asiaan tarkemmin seuraavissa numeroissamme. elokuuta, ja paikkana Pori. Viipurin museo on vahvasti painottunut amerikkalaisten autojen kulta-aikaan. Sitä paitsi, kaikkihan käyttävät liikennettä. Mobilistin verotoimikunta ehdottaakin vapaaehtoista liikennemaksua mediamaksun kumppaniksi. Lisätietoja antaa Jarmo Eskelinen, 0400 324 495 / jarmo.eskelinen@futurist.?. Voto-mikä. Jeltsinin Mercedes, Hruštšov ZIL, Brežnevin Citroën DS, Elviksen Cadillac ja Juri Gagarinin -61 Pontiac Tempest. Maksu on pakollinen riippumatta siitä, käyttääkö Yleisradion palveluja tai omistaako televiosiolaitetta. Oikeassa Moottoritapahtumassa (Tornio) nähtiin mm. Pakollisen liikennemaksun piiriin kuuluisivat myös Sanni Sinnemäni ja Pentti Linkola. Kuva: Timo Happonen Museoita itärajan takana Viipurissa ja Terijoella on avattu komeat uudet automuseot. 1979 perustettu Espoon automuseo on myös pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut suomalainen automuseo. Ennakkoilmottautumiset ja lisätiedot: Päivi Luontola, puh. Kilpailussa sovelletaan eestiläisiä autosuunnistussääntöjä porilaisella kierteellä
Perinteinen rompetori, Muuramen Autotalo, 0400-640 956 22.8. Restaurantapäivä Pikkolan koulu, Kangasala, 0400-628 102 29.-30.8. Lahden näyttelystä raportoi niin edellämainitut kuin USA:n Ford-tuotteita arvostavien kummajaisten Ford Freak Magazinekin. Citroënin vetäydyttyä maasta touhua jatkoi I.E.S.-niminen . Maatalouden perinnetapahtuma Pappilan vainio, Isokyrö, 0400-363 834, Kyrönmaan Maatalousmuseo Osuuskunta 5.9. Historic Grand Race, Ahveniston moottorirata HRF, www.historicrace.fi 15.-16.8. Myllärit-tapahtuma Lady Pub, Tuorila, 0400-221 236 19.-20.9. Classic Motorshow onkin otettu positiivisesti vastaan harrastekentässä ajoneuvojen ikään, merkkiin ja valmistusmaahan katsomatta…. Sportscar Breakfast Club, kerhoriippumaton urheiluautokohtaaminen, Sipoo, klo 10-12, www.moottorikahvila.fi 22.8. Näsijärviajot Tampereelta Ikaalisiin, Tampereen Mobilistit, 0400-628 102 15.8. October Swap Meet Teivon ravirata, Tampere, FHRA, 0400-735 727, 03-214 2599 Ilmoita tapahtumastasi: toimitus@mobilisti.fi / 09-272 7100 TAPAHTUMAKALENTERI (tiedot sitoumuksetta) Mobilisti 5/09 75 Kerholehtikatsaus Suomen Britti-Ford -kerho täyttää tänä vuonna 20 vuotta. 13.-16.8. Masinistin `kulttuur päivät` Rautalammi, 0500-219 832 12.-13.9. Kulttuuriajot Länsi-Uudellamaalla, 10:00, Bembölen kahvitupa, HAK, pekka.kastemaa@maxinetti.fi / 044-330 5000 26.8. SccH:n autokolonna oli näytillä Helsingin Narinkkatorilla järjestetyssä viinitapahtumassa. 28.-30.8. STW Club of Finland Syyskokoontuminen ABC Riihimäki, www.stwclub.net 5.-6.9. Juthbackamarkkinat, Uusikaarlepyy, Jacobstadsnejdens Veteranbilssälskap 21.-23.8. Veteranmarknad, Rompetori, Havis-halli, Koivukylä, Vantaa 0400-261 891 / 0400 891 133 10.10. Syys-Heikki Mobiilimäen Piha-alue, Turun Seudun Mobilistit ry., 02-2385 775, mobiilimaki@tsmry.fi 12.-13.9. Top Weekend Sappee, FHRA, 0400-833 841 21.-23.8. Super América 80-luvun lopusta. Jänkhällä Jytisee-moottoripyörätapahtuma Saariselkä, 040-7446 127 15.8. Citroên Xantia-tapaaminen Meri-Teijo, Salo, jouko.helenius@citroenkerho.fi 15.-16.8. Rompetori Seinäjoki, 050-5523 486 19.9. Tapahtumaa ja kerholaisten autoja kunnioitti omenamehun ystävänä enemmänkin tunnettu pääministeri Matti Vanhanen. Kuopion rompepäivät ja Ruska-ajot, Kasarminpuisto, Kuopio, 0400-708 880, SA-HK:n Savon kerho ry. Argentiinan rättärituotannosta. Toukokuun Classic Motorshow on luonnollisesti kaikkien kerholehtien aiheena. kerhon ajokauden avauksesta hyisen sateisena toukokuun päivänä. Rompetori Oulun Laatukirpputorin piha-alue, 0400-688 472 21.8. Oulun VII Terva-ajot Sotkamossa 0400-587 558, juhani.jurvakainen@dnainternet.net 29.8. rma, jonka käsissä 2CV muotoutui ei kovin aistikkaaseen suuntaan, kuvassa esimerkiksi I.E.S. Siipimutterissa ylpeillään Vanhasen olleen kovasti kiinnostunut urheiluautoista. Kupittaan harrasteajoneuvoilta Blombergin aukio, Turun Seudun Mobilistit ry. Sports Car Club Of Helsingin Siipimutteri-julkaisussa raportoidaan mm. Näin kertoo SBFK:n pää-äänenkannattaja Puntahymylehti. Rautaa Rajalle-jenkkiautotapahtuma Saariselkä, 040-7446 127 22.-23.8. La-rompetori Mestarintie, Hämeenkyrö, 03-3713 943 6.9. 28.-30.8. Suomen 2CV Kilta ry:n Nyytiset kirjoittaa tuoreimmassa numerossaan mm
Nahkapaskan kahvan päällä näkyy rulla sitä oikeaa kaksipuolista teippiä, jolla liimattavat merkit pysyvät kunnolla paikallaan. Aikaakin noissa pikkuaskareissa meni hämmästyttävän paljon, vaikka apuna oli juniori. Ikkunaveivit lukittuvat akseliinsa C-mallisella sokalla, jonka irrottaminen onnistuu rätillä. Listojen ja merkkien napsauttelussa paikoilleen otin avuksi paksun muovikalvon, jota käytin ikään kuin kenkälusikkana. Se vaativampi oikea kylki uudessa maalissaan maalaamon tiloissa: ei enää jälkeäkään aaltoilusta ja kehän profiilikin on prikulleen oikea! Kuvatessakaan ei enää tarvitse kikkailla sopivalla valaistuksella, joka jättää takakyljen varjoon piilottaen samalla suurimmat virheet. 76 Mobilisti 5/09 Jussin jorinat – ajankohtaisia tekniikkaja varaosavinkkejä D atsun on nyt saanut sen kaivatun uuden maalipinnan, ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Muovisten lokasuojapeilien pinnan surkea kunto taasen loisti kontrastina uutta maalipintaa vasten niin räikeänä, että peilit oli pakko maalata. Maalauksen jälkeen tuleekin helposti vastaan myös muuta kunnostusta: kaikkien osien todellinen kunto kun ei erotu tasaisen virttyneestä kokonaisuudesta.. Itse käytin laminointikoneeseen tarkoitettua muovia, mutta vahva piirtoheitinkalvo olisi ajanut saman asian. Muutama odotettavissa oleva lisäkunnostustarvekin ilmeni. Onneksi www.nippelit. Takalyhtyjen kehysten kiinnityspulttien muttereiden alle kuului kumiset pehmusteprikat, joista ei luonnollisesti ollut kaikkien vuosikymmenten jälkeen juuri mitään jäljellä. Onneksi olin lajitellut ja merkinnyt pikkuosat purkamisen yhteydessä, eihän niitä enää olisi muistanut mikä minnekin kuuluu. fi -sivuilta löytyi mittojen mukaan vastaavia uusia (alinna). Mutta ylinnä olevan kaltaisia muovisia suojaliuskoja jouduin valmistamaan itse jäykästä muovikalvosta. Sivupeilit ja yksi oven koristepaneeleista kaipasivat ehdottomasti ehostusta, mutta pikkuosina ne pystyi paikkaamaan spraymaalilla. Muille kumija muoviosille riitti (luonnollisesti pesun jälkeen) käsittely hoitoaineella. Lyhdynkehysten kiinnityspulttien muttereiden kumiset pehmikeprikat valmistin itse huonekalujen jalkojen pehmikkeistä, joihin tein pultinreiän. Apulaista tarvittiin etenkin pitkien koristelistojen kanssa, jottei vapaana roikkuvalla listalla tehnyt turhaan naarmuja. Koska sellaisia ei saanut varaostatiskiltä, sai ne valmisDatsunin ikkunoita kiertävien koristelistojen peltisistä kiinnikkeistä iso osa oli ruostunut rikki, kuten kuvassa keskimmäinen. Eli osia jotka olivat ennen maalausta näyttäneet kelvoilta, mutta uuden maalin myötä erottuivat kokonaisuudesta nuhjuisina. Näyttelyja tuning-miesten suosima renkaiden ehostusvaahto palautti oikean värin sekä kiillon viime kesänä ostettuihin renkaisiin. Sama puolimatta muovipuskurimaali kelpasi hyvin myös oven koristepaneeliin. Samasta kalvosta leikkasin tuulilasin kehyksen listankiinnikkeiden alle kuuluvat suojalevyt, itse listankiinnikkeet löytyi Internetin nippelikaupasta mallin mukaan. Liuska on tärkeä maalipintaa suojaava osa, jonka poisjättäminen olisi näkynyt seuraavien vuosien aikana. Rätti kietaistaan veivin ja verhoilun väliin sekä pyöräytetään ympäri: sokan päät ottavat kiinni kankaaseen ja sokka tipahtaa irti. Jopa renkaat kaipasivat ehostusta, kittipöly kun on hyvin hienojakoista ja tunkeutuu sekä tarttuu joka paikkaan. Kalvo listan ja maalipinnan välissä saatoin olla varma siitä, etten jätä jälkiä tuoreeseen maalipintaan. Hoitoaineella, eli sellaisella kunnollisella vihertävällä geelillä, jota löytyy esimerkiksi Glymin ja Sonaxin valikoimasta, eikä silikonilla. Maalauksen jälkeiseen ehostukseen kuului myös paljon siivousta sekä pikkumeikkausta kuten pölyisten renkaiden käsittely omalla hoitoaineellaan, joka palauttaa niihin mustan värin. Tuo samainen kalvo sai toimia myös maalipintaa suojaavana kenkälusikkana listojen asennuksessa, näin ei ollut pelkoa pehmeän maalipinnan naarmuttamisesta. Muoviset peilit oli helppo homma: kevyt mattaus tonnisella vesihiomapaperilla, pyyhintä rasvanpoistoaineella ja mustaa muovipuskurimaalia. Jotkin kiinnikkeet vaativat kevyen napautuksen vasaran kumivarrella napsahtaakseen kiinni, mutta varmistin hellävaraisuuden laittamalla väliin vielä monin kerroin taitellun liinan. Lisäksi tuo muovimaali on hyvin peittävää ja tarttuvaa. Listojen, merkkien ja valojen sun muiden varusteiden asennus suoritettiin vasta kun auto oli saanut kuivua lisää rauhassa
Pyöreähköllä, hieman C-mallisella sokalla lukittuvan veivin saa onneksi helposti pois rätillä. Merkin maahantuoja on käyttöluvan saanut, mutta vain itselleen eikä edelleen luovutettavaksi. Rätti vedetään kahvan alle ja pyöräytetään: sokan päät ottavat kiinni kankaaseen ja sokan lukitus aukeaa. Loppuvatko tulevaisuuden museoautot 90-luvun alkuun, jolloin katalysaattori tuli autoihin, vaiko vasta 2000-luvulle kun elektroniikka tuli vieläkin vaikeammaksi korjata sitten joskus. Mutta monen muun tuoreemman vähän ajetun auton kohtalona on joutua arkikäyttöön ja sitä kautta tuhoon. Ensimmäinen maalauksen jälkeinen pesu oli suoritettava pelkällä vedellä, ja pelkäsin ensin hieman koko pesua. AHS:n ajoissa kokemani mukavan tunnelman perusteella kypsyi päätös erota paikallisesta SAHK:in jäsenkerhosta, ja liittyä AHS:ään. On todella hämmästyttävää huomata, kuinka harva välittää muusta kuin omasta mukavuudestaan kun kyse on pysäköinnistä mahdollisimman lähelle ovea. Katsellessani autoa tuli samalla mieleeni kaksi asiaa, joiden kanssa mennään nykyisin pahasti metsään. Mobilisti 5/09 . Mutta olisiko mitään mieltä seisottaa hyvää autoa sen takia, että joku harrastaja korjaisi tulevaisuudessa potin. K .L.B. Nyt kun aikaa maalauksesta on kulunut jo parisen kuukautta ja auto saa osallistua erääseen toiseen tapahtumaan on aika suorittaa se ensipesu oikein pesuaineen kanssa ja vahata auto. Tästä autosta voi sanoa, että se on varmasti alkuperäinen ja museokelpoinen ilman entisöintiä, sekä kuuluu museoautoksi! Mutta museorekisteriin se kelpaa kuitenkin vasta ensi vuonna, kun valmistumisvuoden loppumisesta on kulunut 30 vuotta. juhani.halmeenmaki@nic.fi Opel Rekord 2,0S vuodelta 1979 ei ehkä ole maailman sävähdyttävin automalli, mutta vain 5 491 kilometriä (siis alle kuusi tuhatta) ajettuna tilanne onkin toinen. Katsotaan sitten ensi kesänä onko kestotestin myötä saatu aikaan oleellista eroa pidemmälläkään aikavälillä. Pelko oli turhaa. Moottoripyörällä ajettujen Helatorstai-ajojen jälkeen päätin osallistua myös youngtimerajoihin, mutta Datsunilla ikään kuin ensiesittelynä. Mikäli yleisö piti sitä parhaana osallistujana luokassaan, on minullakin syytä olla tyytyväinen tulokseen. Syy on yleensä siinä, että se automerkki on rekisteröity tuotemerkki, jonka käytölle ei saa Suomessa lupaa. Ensinnäkin auton alkuperäisen maalauksen laatutaso: ei suinkaan virheetön, vaan kevyesti appelsiini ja roskiakin löytyy. Tahallisen hölmöilyn eteen olen joutunut nykyisin liki päivittäin omassa kotipihassani. Datsunin siellä – hämmästyksekseni – voittama People’s choice -pysti merkitsee itselleni paljon. Nuoremman juniorin ajo-opetus alkaa olla loppusuoralla. Niiden korvaajiksi keksin huonekalujen jalkojen alle tarkoitetut kumipehmustelätkät. Arkinen käyttöajo tarkoittaa kulumista, joka on käytännössä samalla yhtä kuin tuho pitkällä aikaperspektiivillä. Hämmästyttävä onnenpotkuhan moisen auton säästyminen on, koska se on suoraan MA-kelpoinen edustaen tismalleen sitä millainen kyseinen auto oli uutena, siis tehdastekoisena, ei entisöitynä. Lieneekö osansa asiaan sillä, että rättäristit ovat jo kauan olleet oma porukkansa omine kiltoineen. Nahkapaskalla pultin kokoinen reikä keskelle, ja uusi pehmusteprikka oli valmis, liimapuoli kromikehystä vasten. Vanha MA-ikä tai jotenkin järjellinen vakuutushinnoittelu saisivatkin harkitsemaan vakavasti auton säilyttämistä kevyemmässä käytössä, mutta kun kumpikin ovat utopiaa niin antaa sitten mennä eteenpäin, samalla yhä lähemmäs sitä vuotta, jolloin siitä tulee kissanruokapurkkeja, ja kauemmas mahdollisuudesta säästyä jälkipolville… . Tuo taloudellisen sekä sosiaalisen ajotyylin jatkuva opettaminen näyttää jättävänsä jälkensä myös opettajaan. Hämmästyksekseni jäsenluettelossa oli paljon tuttuja nimiä, muun muassa oma veljeni. Toisaalta tuollaiselle tuoremobiilille AHS on nuorekkaana ja kaavoihinsa kangistumattomana se oikea yhdistys. Vaikka en luekaan itseäni miksikään räyhäkkääksi kaahariksi, niin myönnän nykyisin harkitsevani entistä tarkemmin esimerkiksi ohituksen tai rajumman kiihdytyksen järkevyyttä. M istä näitä vähän ajettuja autoja oikein tulee. Naapuritaloon kun tuli uusi yritys ja sen myötä runsas asiakasliikenne autoineen. Ironista asiassa on se, että nämä vähän ajetut yksilöt saattaisivat olla juuri ne ainoat uudemmasta kalustosta säilyvät yksilöt, kun entisöinti vaikeutuu tai tulee jopa mahdottomaksi nykyisen sähköisen tekniikan myötä.. Eli nykymaalaus tarkoittaa myös pakolla asiakkaalle myytävää turhan kallista ja “virheellistä ylientisöintiä”, kuten tuon oman Datsunini vastavalmistunut pintakin on! Toiseksi tuo spekuloitu aika, jota tuoreempien autojen entisöinti ei enää onnistu ja ainoat harvalukuiset säästyvät autot tulevat olemaan näitä säilymisihmeitä. Neitseellisestä pinnasta lika irtosi jo normaalilla puutarhaletkun paineella, eikä kuivattavaakaan juuri jäänyt, vaan kevyt pyyhkäisy säämiskällä riitti. Minä olen nyt se, joka päättää auton kohtalon. Niinpä kiertotapoina käytetään lempinimeä kuten vaikkapa Volkkari, lyhennettä tyyliin NCF (Nissan club of Finland), tai sitten asiaan liittyvää neutraalimpaa sanaa, kuten esimerkiksi se Mopar. Tämä asia koskettaa ja puhuttaa myös itseäni, koska olen erään harvinaisemman, poikkeuksellisen vähän ajetun ja näin ollen erinomaisesti säilyneen auton omistaja. Kaiken lisäksi vasta toinen omistaja, joten tunnen auton historian juurta jaksain aivan alusta saakka. Pihatieni risteys tukitaan niin, että pikkuautollakin saa olla tarkkana jotta pääsee pihalle. P arin vuoden vakavan harkinnan jälkeen päätin vaihtaa mobiiliyhdistystä. Oikeuden omistaa autotehdas, jota ei useinkaan kiinnosta luovuttaa käyttöoikeutta suomalaiselle pienehkölle kerholle, koska samalla oikeaa käyttöä pitäisi myös valvoa. Tämän auton kohdalla tuo ajankohta on jo niin lähellä, ettei pelkoa joutua käyttöautoksi enää ole. Ikkunaveivien asentamisessa töppäsin alussa, kun en muistanut oikeaa asentoa. Olin tainnut joskus suositella hänelle AHS:ää, hänellä kun on jo kauan ollut alkuperäiskuntoinen 81-mallinen Rättäri. 77 taa ihan itse. Enkä nyt puhu vain sen vanhemman kaluston käytöstä, vaan nimenomaan arkiajosta käyttöautolla. Ja parhaimmat, tai siis pahimmat, pysäköivät röyhkeästi pihallemme, aidan sisäpuolelle. Tässä tapauksessa tulevaisuuden kaukaisuus ratkaisee: nykyinen museoikä kun on 31 vuotta, jolloin odotus kestää tuskallisen pitkään. Arvatkaapas, saako paikalle poliisiakaan, ja tekeekö naapurin yritys juuri mitään asian hyväksi. Automalli, jota ei tosiaan niin hirmuisen paljoa suosita vanhojen autojen porukoissa jostain syystä. Turun harrasteautotapahtumassa bongaamani Rekordin mittariin on kertynyt vasta reilut viisi tuhatta kilometriä, ja kunto on luonnollisesti liki uuden veroinen. Etenkin kun sekä tuotemerkkien että rekisteröityjen yhdistysten hyväksyntä ja valvonta kuuluu tuolle samalle instanssille. ihmetteli viime lehdessä, miksei merkkikerhojen nimissä ole selvästi mainittu sitä oikeaa auton merkkiä. Selkeät, mutta omatekoiset kyltit tuntuvat jäävän näiltä häiriköiltä kokonaan noteeraamatta, eikä piha-aitakaan tarkoita yhtään mitään. Ruuvimeisselillä tai koukulla kaivelu saattaa sekin onnistua, mutta rätti menee ahtaaseenkin väliin. Lähtisikö pöly, ja miten kuivata pinta. Käytännössä selvästi huonompi, kuin mitä automaalari tekee, tai edes suostuu tekemään, jos vanha auto maalataan nyt. Samalla sain taas uutta intoa harrastukseen, joka alkaa muuten helposti laantua kun pitää samaa autoa pitkään. Se talvella massan kanssa korjattu, repsahtanut oven sisäkahvakin istui paikalleen liki uuden veroisena. Oudoin lieveilmiö taitaa olla oman ajotyylin muutos ihan jo arkiliikenteessäkin. Vahavalinnan vaikeuden takia päätin jatkaa edellisnumeron testiä ja käyttää samoja Glymin, Sonaxin ja Turtlen huippuvahoja nytkin. Kotimaiseen byrokratiaan kuuluu luonnollisesti se, että virkamies (PRH) valvoo asiaa pilkun tarkkaan. Sopivaan kulmaan asennettuna veivin nuppi ei osu polveen, eli noinkin pienen asian sovittamisessa on jujunsa
Korin takapää ei roikkunut, kuten vanhoissa ”vosikoissa” melkein aina. Tai ei ihan, se oli nyt vedetty viereisen kadun varteen. Päälle kaatuvan huolestuttavia ruostetai kolarivaurioita en ole huomannut. On vain tuo romuttajan keksimä kaava: jos autolle kertyy ikää 9 vuotta, heti lahdattavaksi. Ikäväkin katsottava oli reilusti sitä, miltä näytti: sisätilassa hometta, aurinkolipat suorastaan mustana homeesta, radioantenni katkaistu, takalattialla oli kuuppakaupalla vettä ja takapuskurin vasen puolisko pakoputken yläpuolella oli ruostunut yläpinnastaan puhki. Ystäväni myös lohdutti, kuten ammattikuljettajalta sopi odottaakin: ”Jos edes viitsit vaihtaa ajallasi moottorin öljyt, ajat sillä ilman suuria ongelmia vielä ainakin 750 000 km.” Tuttu MB-harrastaja, joille näytin auton täyteen kirjattua huoltokirjaa, vaikeni oudosti – kunnioituksesta omistajaa kohtaan, hän seSeurasin reippaat neljä vuotta tämän -74 Mercedes-Benz 200D:n taivasalla seisomista. Enemmänkin hän kantoi huolta auton ajokunnossa pysymisestä, ajohaluja kun ikämiehellä yhä riitti. Arkiselta nenänkaivajalta tuntuu nykyisin täysin puuttuvan kyky hahmottaa arvioimansa ”romuauton” elvytysmahdollisuuksia. Kun harmittelin sitä, että jäänsiniselläni on sentään ajettu 365 000 km, sain pohjoisessa Suomessa asuvalta dieselosaaja-ystävältäni tomerat torut. Panin salamana pystyyn puhelinrumban, kuullakseni mm. että omistaja oli kuollut yli 90 vuotiaana. Yritän puolustautua tarjoamalla selitykseksi itselleni sepittämää ohjetta: jos lopetat kaikki hullutukset laakista, olet tosi vanha. Mitään oleellista ei tunnu edelleenkään puuttuvan, mitä nyt M-B -ruusuke jäähdyttimen vaipasta tietysti oli varastettu. Aurinko ja aika olivat haurastuttaneet takaselkänojan yläharjan päällysteen ruman rispaantuneeksi – ollapa sen suojana ollut edes joku irtohuopa. Sanoin, mielestäni jopa kehuvasti, että auto on liian hyvin pidetty ansaitakseen noin ilkivalta-alttiin seisotuksen. Tästä 34 vuotta sitten tehdystä autoyksilöstä hehkui jotakin kummallisen suojelusta kaipaavaa. Nyt heinäkuussa -09 huomasin säikähtäen että auto oli poissa. Neljä vuotta taivasalla jättää jälkensä. Neljä vuotta taivasalla jättää jälkensä. kalattialla oli kuuppakaupalla vettä ja takapusyritys anoa vaimoväeltä lupaa auton ostoon olisi kilpistynyt jo pelkkään sisätilojen hajuun. Huolestuin tosissani. Se menee kuulemma nyt niin, että mitä enemmän perusmallia löytyy, sen parempi. nykyisin täysin puuttuvan kyky hahPullon pohjalle unohtuneella vanhalla vahallakin Mersun alkuperäinen maalipinta elpyi yllättävän virheettömäksi.. Oikeutetusti, sillä onhan tuo mittarilukema 34 käyttövuodelle jaettuna emävähän. Vastaajaa ei ilkivallan riski huolettanut siten kuin minua. Voin hyvin kuvitella, että yritys anoa vaimoväeltä lupaa auton ostoon olisi kilpistynyt jo pelkkään sisätilojen hajuun. 78 Mobilisti 5/09 Toimituksen autot O n totta että ikäiseni ei pitäisi ostella lisää enää mitään – ei ainakaan autoja. Huippua vielä jotenkin kertyi, mutta se ohituskiihtyvyys! MB-kerhon sisäpiiristä saamani vihje oli uutta kuultavaa. Oudon vetoavasti myös se, että jos Mersu-mallistosta pitää nimetä karvalakkiversio, niin se on tämä. Nyt on kuulemma kipuamassa pintaan aivan uusi muoti, jolla tosin ei olisi ollut mitään osuutta ostopäätökseeni. kulkuhaluista. Kuulemma hitaimpienkin autojen kuljettajat, kuplia ja rättäreitä myöten, kyllästyivät aikanaan odottelemaan 200D-mallien ohitusaikeita. Soitin edesmenneen pojalle; ymmärsimme toisiamme ilmeisen hyvin, sillä 45 minuuttia myöhemmin omistin auton. Hidas mutta luunluja Ostopäätöksen tultua julki, ystävät ripittivät minua ilkeämielisillä letkauksilla MB 200 D:n ns. Minua kiehtoi erityisen kutsuvasti tämän 200D:n harvinainen, jopa alkuperäinen väri. Soitin vuonna -06 auton omistajalle. Mikään ei antanut viitettä siitä, että autoa käytettäisiin. Pelkkä viitseliäs pesu ja vähän vahapurkeista kiiltoa pintaan, niin jo olisi toinen ääni syyttäjänkin torvessa. Mersu seisoi erään vanhainkodin pihalla, aina samassa ruudussa. vuotta tämän -74 Merceseisoi erään vanhainkodin pihalla, aina samasantanut viitettä siitä, että mielestäni jopa kehuvasti, että auto on liian hyvin pidetty ansaitakseen noin ilkivalta-alttiin seisotukJäänsininen – huolenpitoa vai hölmöyttä. On myös arvuuteltu lamaa osaselitykseksi sille, että kaikki yksinkertainen vetoaa nyt ostajiin. Ohjekirjan mukaan tilavuudeltaan 1 988 cm³ nelisylinterinen 200D kulki huipuissaan 135km/h
Moottori ja muu tekniikka eivät tunnu kaipaavan mitään. Ensimmäinen, johon turhan monet Suomessa yhä tarttunevat: otetaan auto uudelleen hyötykäyttöön, eli ryöstöhyödynnetään se nopeasti loppuun. kuuluu asiaan, jotta auto ei jumiutuisi, mutta pelkkä noin 600 euron vuotuinen dieselvero on enemmän kuin autosta maksoin. Ikävissä keleissä ja talvioloissa noin vanha joutuu nuorempien autojen kanssa ”painiessaan” suhteettoman koville, rikkoontumisia sattuu vuorenvarmasti. Auto kelpaisi minulle tällaisena, luulen että tavallinen kadunkulkija ei liioin näkisi siinä mitään moitittavaa. Ellei se ole pyhä museoauto, se on päättäjien silmissä (viherpiipittäjät ja tätikerhot) niitä pahan kerran 9 vuoden iän ylittäneitä maailmansaastuttaja-”romuautoja”. Jos jäänsinisellä voisi tarpeen tullen ajella ilman kustannusähkyä vaikka pidemmänkin reitin, veikkaan, että auton kunto kohentuisi siinä sivussa. Vaihtoehtoja on kolme. K.L.B. Tämän päivän pizzalähetti-taustaiset Keket ja Kimit tietävät tarkoin mitä kukin auto kulkee ja tekevät ajankulukseen sylttyä haaveista Mobilisti 5/09 79 Jäänsininen Metsälässä kesällä 2009.. Mitä nyt lievä liikasavutus kaipaisi ehkä venttiilikoneiston puhdistusta ja ehkä ohjurien vaihtoa. Ruuhkaisen Suomen teille auto on myös melkeinpä vaarallisen laiska. Jälkeenpäin asennettu Monroe-ilmajousitus takana varmistaa sen, ettei auton ryhti rojahda edes 5-6 hengen kuormalla. Auton listahinta oli silloin 14 040 DEM. Viimeiseen tuotantosarjaan on jo tehty kaikki mahdolliset parannukset. En itse näe uudelleen käyttöautoksi ottamisessa mitään järkeä. Edut ovat ilmeiset, vältyt vähäiseen ajosuoritteeseen nähden epäreilulta dieselverolta ja katsastusaika venyy kahteen vuoteen. Jäänsiniseni tilanneen asiantuntemuksesta jo 1974 kielii, että autoon jo tehtaalla kiinnitettäviksi toivotut varusteet olivat kaikki täyttä asiaa: suurin mahdollinen akku, viisikankaiset vyörenkaat, vahvistetut etuistuimet (”taksimalli”), sivupeili myös oikealle, lämmitettävä takalasi, ei mitään automaatti-hömpötyksiä, vaan lattiavaihde, halogeenivalot ja Becker Europa -radio (415 DEM). Ainakin pinta vaatisi paikkausmaalausta, mutta mahtaisiko lopputulos olla kovinkaan mairitteleva, saati pitkäikäinen. Pohdipa hetken tykönäsi: minkä arvon annat autoa ostaessasi sille, että sillä on ollut vain yksi omistaja. Katsastajan täytyy olla sokea, ellei hän kokemuksellaan näe, että esim. Ei auta nurina, olisi kai pakko maksaa muutaman koeajokilometrin vuoksi täysi dieselvero ja palan päälle juosta kerran vuodessa katsastamassa minimaalisesti ajettua autoa. Ikävissä keleissä ja talvioloissa noin vanha joutuu nuorempien autojen kanssa ”painiessaan” suhteettoman koville, rikkoontumisia sattuu vuorenvarmasti. Eihän autoon mitään kannata uhrata, ”kun oli niin halpakin”. Joudut ajamaan omatunto herkkänä ja sinitakkeja peläten, vaikka et ole minkäänasteinen rikollinen. Kaikkine Saksan veroineen ja tilattuine lisävarusteineen hinta oli 16 526 DEM. on uusittu 2007, jonka vuoden joulukuussa auto viimeksi hyväksytysti katsastettiin. Öljyt on otettu tavaksi vaihtaa mieluiten etuajassa, mistään auton ylläpitoon liittyvästä ei ole pihdattu, jne. Vaihtoehtoja on kolme. Eli siis: romutettava pois silmistä. Olisiko moiseen hempeyteen vaikuttanut myös se, että uusi W123-korimalli oli jo tulollaan, ja nyt ostettu eli W115-pystylyhtymalli, oli jo viimeisiä valmistettuja. Kysymys on piinallinen vastattava. Sallimisen seurauksena kun voi syntyä jättimäinen parku: ”Minäkin kun (yllättäen) olen harrastaja-autoilija, minulle myös nuo edut!” Tämä nykyajan juttu: myös minulle, heti, nyt. Olisi sen ilmastoinninkin varmaan saanut, mutta mitä nyt sillä Suomen oloissa. Hän tiesi totuuden, joka pätee yhä. En itse näe uudelleen käyttöautoksi ottamisessa mitään järkeä. Oviaukon kynnyspeltien yläpinnoista löytyy orastavaa ruostevaivaa, oviaukon sisäkulmissa muhii, listojen alle tulisi kurkistaa, jne. Jäänsiniseni omisti ammattikoulun opettaja, joka poikansa kanssa haki tilaamansa auton toukokuussa 1974 Mersun Sindel. Niinhän se Suomessa tapaa mennä, mitään autolle tekemättä. Hieman kesäajoa tms. Ensimmäinen, johon turhan monet Suomessa yhä tarttunevat: otetaan auto uudelleen hyötykäyttöön, eli ryöstöhyödynnetään se nopeasti loppuun. Kysymys on piinallinen vastattava. Niinhän se Suomessa tapaa mennä, mitään autolle tekemättä. Sitä, vaikka seisoisi ajamattomana tallissa, lukitun oven takana. Kunhan se Kade in Finland -Suomessa vain rohjettaisiin sallia. Sisätilan homeet ovien osalta on auttavasti tainnutettu, sisäkatto on vaikeampi juttu. Vaihtoehto 3, virallinen hyväksyminen harrasteautoksi, olisi ihanteellinen. Toimituksen autot litti. Ostaja oli kuitenkin sodat ja pula-ajat kokenut tarkka mies, joka ei muoti-ilmiöitä kumartanut. Sain mielestäni auton maalipinnasta 95 % pelastettua. Tämän päivän pizzalähetti-taustaiset Keket ja Kimit tietävät tarkoin mitä kukin auto kulkee ja tekevät ajankulukseen sylttyä haaveista ajaa 200D:llä leppoisia työmatkoja. Eihän autoon mitään kannata uhrata, ”kun oli niin halpakin”. Mutta ei, kun ei. Saattaa olla että hammasharjahionta ja pikamaalaus vievät vain suttutyön puolelle. Ihan kuin autosi, tai sinä itse, olisitte jonkunlaisia lainsuojattomiksi kelpaavia tai päätoimisia veronkiertäjiä, p****les! Harrasteautoksi, jolla ajaisin muutama tuhat km vuodessa, jäänsinistä ei ainakaan vielä elokuussa 2009 saa. Eihän sitä lisäarvoa voi mitenkään punnita rahassa, mutta huomaat kuitenkin ylpeänä näyttäväsi moisia taustatietoja. Kelvatakseen museoautoksi, auto olisi kuitenkin ehkä maalattava uudelleen, kustannukset helposti 3 000€. Nyt joudut nilkuttamaan periaatteessa kylläkin luotettavalla autolla, mutta oudoin tai aina vain väliaikaisin kilpiratkaisuin. Ruuhkaisen Suomen teille auto on myös melkeinpä vaarallisen laiska. jäänsinisemme on 34 vuotta vanhaksi autoksi niitä parhaiten säilyneitä. Huoltoleimoja kun löytyy vihkosta katkeamaton sarja aina uudesta noin 350 000 km tasolle. Elettiin energiakriisin loppuvaihetta, ja tehdas antoi kuulemma noin 450 markan alennuksen autoa noudettaessa. Tulisi piipahdettua myös kauempana toimivien osaajien luona. Olinko lopputinkaan puolirikollinen kun pelastin jäänsinisen aika varmalta näyttäneeltä häivytykseltä. Vaihtoehto 2: museoautoksi. Tuulilasi, jäähdytin, tuulilasinpyyhkimet, ovitiivisteet, toinen tukivarsi, takajarrusatulat jne. Miten tästä eteenpäin. ngenin tehtailta henkilökohtaisesti
Molemmat ovat ominaisuuksiltaan kelvollisia esim. Oheisen kuvasarjan esimerkkitapauksissa olen käyttänyt paria helposti saatavilla olevaa kumilaatua. Turpoaminen alkaa heti, kun kappale on paistolämpötilassa. Kyseiset kumit eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia materiaaleja kaikkiin kumituotteisiin, mutta yleiskäyttöön sopivia ne ovat. Charles Goodyear keksi vulkanointiprosessin, mutta Thomas Hancock patentoi keksinnön ennen Goodyearia vuonna 1843. Hain paikalliselta kumikorjaamolta kuorma-autojen renkaiden pinnoittamisessa käytettävää Bandag-välikerroskumia, sekä ohuempaa, ns. Kumi toimii eristysnauhan tavoin ja tarttuu hyvin liiman ansiosta esim. Silloin esineen voi vielä ottaa uunista pois ja esimerkiksi lisätä muotin puristusta. Hyvä konsti on tehdä muotista sellainen, että paiston aikana jousitai ruuvivoimien Bandag-liimakumi on noin millinmetrin vahvuista. Kumin paistaminen Koska kumi paistetaan, eli vulkanoidaan, lämmön avulla, tarvitaan hommaan termostaatilla varustettu uuni. Luonnonkumin vulkanointi, jossa raakakumin, eli kautsun, molekyylit silloitetaan rikin ja lämmön avulla kestäväksi sidokseksi, keksittiin noin vuonna 1840. Valmistettava kumiosa tarvitsee muotin. Mobilisti 5/09 K umit jaotellaan nykyisin luonnonkumeihin ja synteettisiin kumeihin. 80 . Välikerroskumi on 5mm vahvaa. Vulkanoimatonta kumia voi leikata hyvin saksilla. Tällä kertaa vulkanoimme kumiosia kotikonstein. Paistamisen aikana kumi turpoaa jonkin verran, joten muotti kannattaa rakentaa siten, että turpoaminen kohdistuu esimerkiksi reikiin tai muihin avonaisiin muotin osiin. kumilistojen, stoppareiden, tiivisteiden ym. liimakumia. Prosessi aiheuttaa jonkin verran tuoksuhaittoja, joten suosittelen työn suorittamista esimerkiksi autotallissa tai hyvin tuulettuvassa muussa tilassa. teräkseen kiinni. valmistamiseen. Ilman vulkanointia raakakumi hajoaa nopeasti ilmassa olevan hapen vaikutuksesta, joten vulkanoitavaksi tarkoitettu kumi on esikäsiteltävä käyttötarkoituksen mukaan. Kumiosien valmistaminen Kumiosien valmistaminen saattaa kuulostaa vaikealta, mutta se on suhteellisen helppoa. Tässä lehtijousen kumiholkin valmistus. Valmis kappale noudattelee tarkoin muottia, joten pienimmätkin yksityiskohdat tulevat näkyviin. Varsinkin monimuotoisista kappaleista voi ottaa suoraan kipsimuotin ja valmistaa täydellisen kopion alkuperäisen kappaleen mukaan. Kotirauhan säilyttämiseksi hain paikallisen kodinkoneliikkeen takapihalta vanhan sähkölieden pelkästään kumin paistamista varten. Timo Happonen. Koska paistolämpötila on verrattain alhainen, muottimateriaaliksi sopii esimerkiksi metalli, puu tai jopa kipsi. Haju ei ole kovin epämiellyttävä, mutta saattaa tarttua vaatteisiin
Holkkiaihio painetaan ulkokuoren sisään ja lukitaan pultilla. Täten varmistetaan muotin täyttyminen kokonaan. Erilaisia itse valmistettuja kumiosia. 81. Muottia on kiristetty paistamisen aikana. avulla kumia voidaan puristaa kasaan. Lämpötila kannattaa pitää noin 120-130 asteen välillä ja tarkkailla paistettavaa esinettä välillä. Paistolämpötila ja -aika vaihtelevat kumilaadun mukaan. Osat voi laittaa suoraan paistoritilälle n.120 asteeseen. . Kumi kannattaa täyttää mahdollisimman tarkoin muottia vastaavaksi. Kumi ei ole kovin kallista ja se säilyy useita vuosia varastoituna. Bandag-kumille annettiin kumikorjaamolta ohjeeksi 120 asteen lämpötila ja ajaksi tunti jokaista senttimetriä kohden. Kumi ei tartu kiinni muottiin, joten mitään irrotusaineita ei tarvita. Muotista yli pursuava kumi ei haittaa paistamista. Mobilisti 5/09 . Vain harjoittelemalla ja kokeilemalla tämänkin homman oppii. Nämä osat valmistuivat vähän yli tunnissa. ja valmis osa on tiivis kokonaisuus
Eivät taida olla aivan originaalit, mutta ei kait veteraanitraktoriharrastusta pidä ottaa koko ajan liian vakavasti. Mitään suursuosiota nämä traktoriveljet eivät saavuttaneet. Monsieur MF 25 ja kaverit Meille tuotiin vuosina 1961-63 pientä, Ranskassa valmistettua Massey-Ferguson 25:ttä sekä vuosina 1963-64 vastaavaa MF 30 -mallia. Citroënin H-sarjalaiset, Fiatin 1100 T:t, Renault Goelettet, Volkswagen Transporterit, Volvo Duettit ja muut huoltoautot pyörivät pitkin maakuntia Massikoita huoltamassa. 82 . Multi-Power oli Massey-Fergusonin luoma pikavaihde, josta tuli vuosien saatossa käsite. Massey-Fergusonin suurtraktori 65 ja mahtavat takapyörät. Toimivan myyntiorganisaation lisäksi asiakkaille luotiin pikavauhtia huoltoja varaosaverkosto. Tuolloin perustettiin Massey-Ferguson -yhtymä, joka jatkaa edelleenkin traktoreiden valmistusta, nykyään AGCO:n suojissa. Aiemmin tämä tunnettu maatalouskauppa oli myynyt muiden muassa Porscheja ja Zetoreita. Teksti ja kuvat: Vesa Rohila Massey-Ferguson 25:n mittaristo vaikuttaa 2000-luvun traktoritietokoneen näyttöön verrattuna aika vaatimattomalta. Sen mullistavia rakenteita olivat hydraulinen kolmipistenostolaite ja työntövarsitunnusteluun perustuva painonsiirtojärjestelmä. Vaan hyvin näillä pärjättiin hevosaikakauden jälkeen. Isompi malli muuttui FE-35:ksi vuonna 1956. Suuryhtiön alkutahdit oli rummutettu Massikka-melodian tanakaksi tueksi vuonna 1953, kun herra Ferguson päätti lyödä hynttyyt yhteen kanadalaisen traktorija puimurivalmistaja Massey-Harriksen kanssa. Punaharmaa Massey-Ferguson siitä puolestaan tuli vuonna 1958, kun kaksi valmistajaa sulautui yhteen. Ferguson-systeemi teki maataloustraktorista monipuolisen ja modulaarisen työja voimakoneen. Pikkuharmaan rinnalle kehitettiin vuonna 1951 Ferguson 30 ja kolmea vuotta myöhemmin 35. Tomi Traktorilla pääsee huristelemaan 30 km tunnissa, jos peltopeliin on valinnut varusteeksi Multi-Powerin. Sen lisäksi muun muassa Seinäjoelle, Poriin, Lappeenrantaan ja Turkuun nousivat uudet korjaamotilat. MP:tä käytettiin isoissa ja pienissä malleissa, sekä myös nivelohjatuissa supertraktoreissa.. Niiden osuus merkin Suomen Mansikan värisiä Massikoita Massey-Ferguson on monen mielestä lähes synonyymi traktorille. Aluksi elovainioilla puitiin MasseyHarriksilla, mutta nopeasti myös leikkuupuimureiden nimi muuttui Massey-Fergusoniksi. Viisi vuotta tapauksen jälkeen maatalouskonerintamalla jyrähti jälleen. Ouluun avattiin keväällä 1962 komea uusi huoltokorjaamo. Paperin mukaan MF-traktoreiden lisäksi myös merkin leikkuupuimurit siirtyivät Hankkijalle. Maahantuojan hyviä asemia vahvisti lisäsopimus Massey-Ferguson -yhtymän kanssa. Myös huoltoautojen lukumäärä kolminkertaistettiin vuodessa, ja pian niitä huristi liikenteessä 160 kappaletta. Ferguson TE-20 sarjan traktoreista kehkeytyi sarkojen supersuosikki, jota valmistettiin 1946-56 reilut puoli miljoonaa konetta sen synnyinseuduilla Britanniassa. Massey-Ferguson 165 ja uudempi Palmu-hytti 1970-luvun alkupuolelta. Sulautumisen tuloksena syntyi uusi traktorijätti, jolla oli tehtaita Britanniassa, Ranskassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. MF 35 X:n moottorina kiehnää 3-sylinterinen Perkins, jonka teho on 41,5 hv (DIN). Mobilisti 5/09 H armaa Ferguson TE-20 oli yksi maatalouskonehistorian merkittävimmistä traktoreista. Malli oli aikoinaan yksi yleisimmistä traktorimalleista Suomessa. Näin vaikkapa kyntäessä pieni ja kevyt traktori väänsi viilua tehokkaasti, kun takarenkaista löytyi pitoa hankalissakin olosuhteissa. Lisäksi ainakin Intiassa ja Jugoslaviassa tehtailtiin lisenssillä yli 200 000 Harmaata Fergusonia. Irlantilaissyntyisen Harry Fergusonin luoma nerokas hydrauliikka perustui siihen, että työkoneen päällä olevasta maamassan painosta voitiin osa siirtää painonsiirtoautomatiikan avulla traktorin vetäville takapyörille. Hankkijan hyväsatoisia heiniä Suomessa punaiset Massikat rynnivät pelloille, kun Hankkija otti hoitaakseen merkin edustuksen vuonna 1961. Muussa tapauksessa talonpojan rallia voi ajaa 26 kilometrin tuntinopeudella
Isommissa koneissa ne olivat vakiovarusteena, mutta pienempiin traktoreihin koneellisen viilennyksen sai järjestettyä lisämaksusta. Kun hän tutustui Hankkijan osastoon, valokuvaaja oli hereillä.. Komean MF 1130:n keulalla uhosi turboahdettu Perkins AT6.354, josta irtosi puhtia 120 hv/2200 r/ min. Sillä sujui kaikki talon työt toukotöistä tuorerehun korjuuseen saakka. Pieni, punaharmaa MasseyFerguson 35 putkahti markkinoille vuonna 1958, ja sen tekniikka perustui Ferguson 35:een. Se oli riittävän puhdikas traktori 1960-luvun keskikokoiselle härmäläiselle maatilalle. He ihastuivat oivaan ohjaamoon ja tilasivat niitä vinhasti. No, onneksi merkiltä löytyi isompia koneita suurempiin tarpeisiin. . Kaiketi kajuutasta tuli niin hyvä, että tehtailija esitteli mallia Hankkijan miehille. Uutukaisen satasarjan lempilapseksi nousi Suomessa malli 165. 83 myynnistä oli kymmenkunta prosenttia. MF 25 soveltui tavallisille pientiloille, mutta isommille manttaaleille se taisi olla vähän liian heikko. Näitä super-Massikoita tuotiin koemielessä Suomeen vain muutama. Näitä malleja myytiin vähän paremmin, ja luultavasti ison Massikan ostaja sai kaupan päälle ainakin oranssin lippalakin. Teholtaan meidän maatiloillemme sopivampi 45 hv:n MF 135 kävi sen sijaan hyvin kaupaksi. Iso jyry-Massikka – alias 65 – esiteltiin Britanniassa joulukuussa 1957; Suomeen tuon ajan suurtehotraktori rantautui seuraavan vuoden puolella. Vuosien mittaan ohjaamon melutasoa saatiin vähennettyä ja tarpeellinen lämmityslaite tuli vakiovarusteeksi. Takarenkaina pyörivät 10-kankaiset 13 x 30” kiekot. Järeä 1080 maksoi vuonna 1971 peräti 35 000 markkaa, kun MF 165:n hinta oli 19 000 markan luokkaa, vähän renkaista ja muista varusteista riippuen. Mallimerkinnöiksi tulivat 130, 135, 165 ja 175. Tässä puolitelakoneessa oli hydraulisesti kiristettävät Svedlundin välipyörät ja kuormaajana ruotsalaisen Cranabin valmistama Vindel björnen SK 600, joka tunnettiin myös Vindel-Karhuna. Massey-Fergusonilta löytyi nelisenkymmentä vuotta sitten edellä kerrotuista vieläkin ärjympiä vehkeitä pottumaan kääntämiseen ja kauppa-autolla käymiseen. Pikku-Massikan ohjekirjassa valetaan uskoa Kekkosen aikakauden alun isäntämiehille: ”MF 25 traktori soveltuu ihanteellisesti pienten ja keskisuurten maatilojen tarpeisiin, mutta siitä huolimatta sillä on paikkansa myös kaikkein suurimmilla tiloilla. Ohjaamot asennettiin paikoilleen Hankkijan maahantulohuollossa Turussa. Mini-Roburin peruskoneena oli Massey-Ferguson 165. Se oli 5,8 litran ja 94 hv:n mylly. Hydrauliikka oli aikansa kärkitasolla, sillä työsyvyyttä ja niin kutsuttua mukautumisnopeutta hallittiin käsin vipstaakista asettamalla ja loppu hoitui automatiikan avulla. Presidentti Urho Kekkonen vieraili Turun Farmanäyttelyssä vuonna 1972. Metsätraktori oli tarkoitettu kaikenmoiseen pöllinajoon, ja kyllähän puutavara kulki joko välivarastolle tai suoraan kaukokuljetusreitin varteen. Huomaa voimaa uhkuva V8 ja 135 hv. MF 1100:n ohjausjärjestelmä oli hydrostaattinen, eli perinteinen mekaaninen yhteys oli korvattu ohjausvaihteen ja ohjaavien pyörien välillä hydraulisella välityksellä. Vuonna 1973 turvaohjaamon malli muuttui avarammaksi, jolloin sieltä oli parempi näkyvyys. Ahkera isäntä tai emäntä teki Massikan ja klapikoneen avulla talven polttopuut muutamassa päivässä, ja modernit viljelijät silppusivat karsituista rangoista haketta stokereissa poltettavaksi. Punaisen traktoriperheen pienokainen oli ranskalaisvalmisteinen, 30 hevosvoiman MF 130. Eräs satakuntalainen viljelijä halusi vuonna 1966 Massey-Fergusoniinsa turvaohjaamon. Sen nokalla puhkui voimiensa tunnossa Perkinsin 6-sylinterinen dieselmoottori A6.354. Satasarjan suosikiksi nousi 165 Massey-Fergusonin uudet 100-sarjan koneet esiteltiin vuonna 1964. Sen teholukemiksi mitattiin voimanottoakselin päästä mojovat 135 hv. MF 1100:n akseliväli oli 2,6 metriä, joten mitta oli reilu puoli metriä pitempi kuin esimerkiksi 165:ssä tai 175:ssä. Metsäkärrynä Mini-Roburin perässä viipotti tavallisesti Rysky 12 teliperävaunu tai jokin muu aikansa tomera tukkitraileri. Massey-Ferguson 65 oli tuttu näky maataloustöiden lisäksi myös pöllinajossa ja muussa urakoinnissa. Se maksoi tuplaten 165-malliin verrattuna, joten talonpojat eivät moisia maksi-Massikoita innostuneet tilalleen hankkimaan. Amerikassa valmistettiin myös V8-moottorista MF 1150 -mallia, jonka konepellin alle oli ruuvattu Perkins AV8.510. Meillä Suomessa sen menestys jäi melko vaatimattomaksi. MF 1150 esiintyi tehtaan esitekuvassa jokin riviviljelykone perässään. Katalogeihin ilmestyi 70-luvun puolella 4-sylinterinen, 90-hevosvoimainen MF 1080, jota valmistettiin Ranskassa. Metsävarusteltu kone maksoi vuonna 1967 noin 40 000 mk. Tilan Satakuusviitosta saatettiin tarvita peltotöiden ohella rahtiajossa tai metsätöissä, kun uutterat viljelijät hankkivat sivutuloja punaharmaalla konehevosella. Normaaleissa olosuhteissa se pystyy vetämään kaksisiipistä, 12-tuumaista auraa.” No, mikäpäs siinä, varmaan vainioilla viilu kääntyi, kun Kaksviitosesta löytyi 8 vaihdetta, ja olipa siinä sellainenkin varuste kuin tasauspyörästön lukko. Mobilisti 5/09 . Maatalousmallin hinta oli rapiat 12 000 mk ilman ohjaamoa. Vuonna 1976 esiteltiin MF-traktoreiden tehdasvalmisteiset ohjaamot, ja vuosikymmenen lopulla saapuivat ilmastoidut ohjaamot. Uusi tulokas oli MF 35 X, josta löytyi tasauspyörästön lukko ja lisävarustelistalta sai niin halutessaan valita uuden ja ihmeellisen Multi-Power -pikavaihteen. Hankkija tarjosi 60-luvun puolivälin krouvissa ammattilaisille myös Mini-Robur metsätraktoria, jonka peruskoneena toimi MF 165. Sen perusvaihteistona rallatti 6+2R, ja vuodesta 1969 alkaen myös siihen sai Multi-Power -pikavaihteen. Hankkijan varsinaiset ”syömähampaat” olivat MF 35 ja 65. Hän tilasi sellaisen nakkilalaiselta konepajalta, Pentti Palmu Oy:ltä. Neljä vuotta myöhemmin esiteltiin kehittyneempi versio aiheesta. Oivien ohjaamojen aika Kuusikymmentäluvun puolivälin traktorimiehet eivät enää viihtyneet ratin ja penkin välissä säiden armoilla. Kuutoset ja veekasit murisevat Hyvä kone Hankkijasta -nimisessä luettelossa oli tarjolla myös aikansa Massey-Ferguson suurtehotraktori, vuonna 1964 esitelty amerikkalaisvalmisteinen 1100. Nyt Massikat olivat muotoilultaan edeltäjiään kulmikkaampia
Amerikasta tuli ensimmäinen tiedossa oleva pienoismallikin, Avery, joka on vuodelta 1920. Hinta tuntuu korkealta, vaikka näitä on suhteellisen hyvin saatavissa. Se on muovia, vaikka venäläinen nettikauppa esitteli sen sanalla metal. Telatraktori JD 8430 on 300 hv tehoinen. 84 . Erilaisia pienoistraktoreita löytyy maailmalta tuhansia erilaisia, osa pienen valmistuserän ja eri valmistusmaiden takia vaikeasti saatavia. Skaalan tarkkuudesta on toisinaan tingittävä, jotta pienimmät detaljit erottuvat. Metallia sen olla pitää Kokoelman vanhin, punainen Massey Ferguson -leikkuupuimuri 60-luvulta, on hankittu Ruotsista nettihuutokaupan kautta. Pikku-Belarus tuo mieleen Nukkumatin matkat laajalla Venäjänmaalla… Juhlava leikkuupuimuri vm. 1949 on saksalainen Claas Europa (Universal Hobbies). Timo Teinilän kokoelma on kertynyt hiljalleen kymmenen vuoden kuluessa. Mobilisti 5/09 ”Äiti kato! Samanlainen Jontikka kun meillä!” Riemukas kiljahdus Suomen maatalousmuseon aulassa tulee pikkupojan suusta, mutta kymmenet traktoripienoismallit lukitsevat myös aikuiset tutkimaan vitriinejä. John Deeret edustavat eri traktorityyppejä. Toinenkin venäläinen löytyy, traktoripiireissä tuttu nimi Kirovets. Takana on MF 35 vm.1963, mutta mininä uusi (Universal Hobbies).. Äkkiä katsoen pienoistraktorit näyttävät leluilta, mutta sitä ne eivät ole. Perinteiset Britainsit ovat Teinilän suosimaa kokoa 1:32, mutta myös 1:43-kokoisia on paljon. Joukossa on myös leikkuupuimureita ja muita moottorivetoisia maatyökoneita. Suurin osa on nettikaupoista, muutama on löytynyt kirpputorilta tai säilynyt lapsuusajoilta. Hinta kasvaa vanhetessa Ensimmäinen traktori valmistettiin USA:ssa 1889. Metallia ovat vain pikkutraktorin akselit. Samaan aikaan tehtiin myös pienempiä, vaikka ei niin Ei koko traktoria pahenna Traktorien keräily ei ole harrastuksista pienimuotoisimpia, mutta Timo Teinilän traktorit mahtuvat kodin seinien sisälle. Leluauton koko idea kun on siinä, että pyörät liikkuvat, eikä peli hajoa kesken leikin. Hurjan näköisen MF 165:n (Corgi 1:43, 1965) pensasleikkuri on tarpeen englantilaisessa maantiemaisemassa. Suurin osa pienoismalleista on länsikoneita. Taina Saarinen Vihreä sarja Jontikoita. Uudet, 2000-luvun 1:32-kokoluokan traktorit maksavat 15-40 euroa. ”Pienoismallissa ei ole esimerkiksi silmiä”, nauraa Teinilä. Vaikka mittakaava vaihtelee, pienoismallissa pyritään yhdenmukaisuuteen esikuvan kanssa. Uusia minitraktoreita saa jo parilla kympillä, mutta alkuperäisessä pakkauksessaan olevan ehjän 50-60-luvulta peräisin olevan hinta pyörii 250 euron tietämissä. Se on metallia, mutta ratti ja leikkuupöydän nostomekanismi muovia. Hintahan nousee, kun myynnissä on vain yksi traktori ja ostajia on kaksi. Vitriinissä sievänä nököttävä oranssi Belarus valkoisine hytteineen erottuu. Ja koska Amerikassa kaikki on suurta, USA:ssa valmistetaan isoja pienoismalleja, kokoa 1:16. Normaali pyörätraktori on takavetoinen JD 4020 (Britains 1:32) ja nelivetoinen JD 6920 (Siku). Taustatietoja pikku-Averystä ei ole, mutta se on valettu raudasta ”yhdeksi puuksi”, joten pyörät eivät pyöri ja nykyään se lasketaan pienoismalliksi. Kokoelman pienoismallitraktoreita on esillä kesän ajan. Tuplatehoa 60-luvun alusta. ” Hyväkuntoisesta 1930-luvun traktorista jopa 500-1000 euroa voi olla käypä hinta. Matkalla näyttelyyn. Pienoismalleissa, miniatyyreissa ja leluissa on lumoa. Lelumaisesta yksityiskohdasta huolimatta siinä on tavoitettu leikkuupuimurin uljas luonne. Pikkuisenakin hurjan näköinen on britti, Ernest Doe & Sonsin raskaan sarjan nelivetoinen traktori on tehty kahdesta peräkkäisestä Fordson Majorista, etuakselia muuttamalla. Asian voi tarkistaa keneltä tahansa yli 1-vuotiaalta. Kesänäyttelyssä on esillä nelisenkymmentä traktoria. ” Yksityiskohtia on paljon, eikä niitä ole tehty kestämään leikkejä.” Lastenhuoneen lattialla pyörivät pikkuautot ovat lähinnä kokoa 1:43 ja 1:50. Britti neliveto-Doe, takana vas. Timo Teinilällä on runsaan sadan pienoistraktorin kokoelma. ”Tätä vanhempien traktoreiden hinnat ovat eri luokkaa. Yksi tunnistaa lapsuudesta tuttuja malleja, toinen löytää sen, jolla juuri ajoi. Linkkutraktorissa JD 7020 (Britains) pyörät eivät käänny, vaan ohjaus tapahtuu runkoa taittamalla. metallinen koottava, liukuohjattu County (Scaledown Models)
Työssään Tuorlan teknologian opettajana ja maanviljelijänä Teinilä saa puuhata oikeiden traktorien kanssa tarpeeksi. Se on malli, johon konkretisoituu monen suomalaisen mielikuva kunniakkaasta maanviljelyksen ideasta. ”Kun niitä kaavioita katseli puoli vuotta, ajattelin, että seuraavaksi kerään kaikkien vuoden 2008 lopussa olleiden CVT-vaihteistoistolla varustettujen traktorimerkkien pienoismallit”, Teinilä pohtii. County, Ploughmaster ja Roadless. Weise Toys, saks. Britains, brit. Seitsemän rullaa valokuvia täydensi satojen eri merkkien ja mallien kuvaarkistoa. ” Hopeanhohtoisessa Claas Europa -leikkuupuimurissa, jota valmistettiin 1949-78, on yksityiskohtien tarkkuus sähköjohtoineen, hihnoineen ja vesija hydrauliletkuineen huipussaan. Suosituimpia on myyty tuhansia kutakin. Repliagri, brit. Tractor Millenium -tapahtumaan kokoontui vuonna 2000 Englannissa, lähellä Newarkia tuhansittain alan harrastajia. Agroteknologian opintojen lopputyö käsitteli traktorien vaihteiston kehitystä. Näitä valmistettiin 1980-luvulle asti, jolloin valmistajien mallistoista löytyi sopiva traktori kaikkien tarpeisiin. Pienoistraktoreita ja muita maatalouskoneita –näyttely elokuun loppuun Suomen maatalousmuseossa Loimaalla. Teinilä kolusi näyttelyalueen, joka oli entinen Naton lentokenttä, ja löysi tuomisiksi muutaman pienoismallin ja hyvää traktoreista kertovaa lähdekirjallisuutta. Esillä oli 2000 erilaista traktoria, myös pienoismalleja. Valtran varaosapäällikkö Antti Strandman kertoo myynnissä olevan nyt 13 erilaista pienoismallia. Farmer, brit. Pienoismalli tekee täyttä kunniaa isolle 565:lle. SIKU, saks. Wiking, saks. Hollannin Zwollessa järjestetään marraskuussa kaksipäiväiset pikkutraktorimessut ja saksalaisilla on kesätapahtuma Husumissa. . Muistojen punainen traktori Suomalaisen Valtran pienversioita myydään samoissa kaupoissa kuin oikeitakin traktoreita, sekä leluettä pienoismallimuodossa. Planeettapyörästö ja paluu isoihin Isoja traktoreita Timo Teinilällä on viisi, joista kaksi toimintakuntoista harrastetraktoria. (Britains, 1980-85). Teinilän erityisen kiinnostuksen kohteena ovat vanhat pienoismallit ja Valmet-Valtrat, joita hänellä on 30 erilaista. Pienoismallitraktorien harrastajilla on vuotuisia tapahtumia eri puolilla Eurooppaa. Tai neljä, mikäli Doen kaksoistraktori lasketaan kahdeksi. Viimeinen County-traktori tehtiin kuitenkin vuonna 1995. Lamput aitoa kristallia. Uusista traktoreista aletaan tehdä pienoismalleja, jos isojen menekki on hyvä. Toinen on isoisän vuonna 1965 ostama David Brown 990, toinen on oma hankinta, vuoden 1964 Fordson Super 4 County. Se näyttää kunnon traktorilta, eikä pyörille nostetulta yksiön kokoiselta tietokoneohjatulta avaruustutkimusasemalta. Kopio on tarkka pienimmistäkin yksityiskohdistaan, joita tosin on isossakin varsin maltillisesti, ja rattikin kääntää renkaita. Pystypakoputkineen se on kuin nykyisten suomalaistraktorien kantaisä. Metallisia koottaviakin pienoismalleja on saatavana, edullisimman saa vähän alle satasella. Corgi, brit. Mutta niitä hän ei varsinaisesti kerää. Ros Model, Schuco, saks. ”Valmet on suomalainen, se on hyvä traktori, sen pienoismalleja on suhteellisen helppo saada ja hinnat ovat kohtuulliset, vaikka nousussa. Universal Hobbies, brit. Joal, esp. Joku tolkku on keräilyssä oltava Jokaisen keräilijän on erikoistuttava ja rajattava harrastustaan. Kämmenkoossa Volvon BM 2654:n innovaatiot, ilmastoitu hytti ja hydrauliikka, eivät näy. Teinilällä niitä on kolme. Valtran värisuora. Vain kolme vanhaa Valmetia, vähemmän käytetyt värit keltainen, sininen ja se toinen punainen, puuttuvat. Malli 6850 (JOAL) ja sen yleisimmät värit. Euroopassa yleisimmät 1:32-pienoismallivalmistajat: Agrartoy, saks. Yksityiskohtien tarkkuudesta tunnistaa pienoismallin. Timo Teinilän sadan erilaisen traktorin luettelointi on vielä tarpeetonta, ne menevät ulkomuistista. ”Mallit 20 ja 565 herättävät muistoja, niitä menee paljon syntymäpäiväja yrityslahjoiksi.” Punainen 565-avomalli 60-luvulta puski aikanaan lähes jokaisella pellolla. Tyylikkyyttä, joka ennakoi Claasin myöhempää Jaguar-mallimerkintää sen kaikkine mielleyhtymineen. Mobilisti 5/09 . 85 ketteriä nelivetoisia traktoreita, mm. MF:n 50-vuotisjuhlaminillä (2008, Weise Toys) ei ole mallikohtaista esikuvaa
Mobilisti 5/09 Kemble Air Day & Biggin Hill Airshow Matkustajien keskuudessa sikaflunssatapaus. Mikael Zelikman. Neuvostoliiton menestyneimpia, joskin tahattomia, vientituotteita: Yak-50 -taitolentokone. Mäntämoottorilla varustettu ilmatukikone palveli sekä Koreassa että Vietnamissa. Erikoisimpia Skyraiderista taistelutilanteessa pudotettuja aseita ovat olleet vessanpönttö ja tyhjät kaljapullot. Vuoden 1976 taitolennon maailmanmestarikoneita on lentokuntoisena enää nelisenkymmentä yksilöä. Virgin Atlantic juhlisti 25-vuotista toimintaansa Biggin Hillin lentonäytöksessä. Richard Branson matkalla katsomaan Jenson Buttonin F1-kilpailua. Maailman ainoalla siivelläkävely-muodostelmalentoryhmällä, Aerosuperbaticsilla, olisi kuulemma jälleen tarjolla vapaita työpaikkoja. Yhtiön B747 suoritti kaksi ohilentoa RAF:n Red Arrows -lentoryhmän saattamana. 86 . Douglas A-1 Skyraiderin palvelusura jatkui läpi 50ja 60-lukujen aina 70-luvun alkupuolelle. Lentokalustona on kaksi 30-luvun Boeing Stearmania. Britanniassa niita on kuitenkin pienen taitolentotiimin verran
Mobilisti 5/09 . Lisää brittien suihkuaikakauden alkupäätä. Taloustaantuman keskellä säätiö onnistui turvaamaan rahoituksensa, ja sen Vulcan on Brittein saarten suurin vetonaula tämän vuoden lentonäytöksissä. Tämä Englannissa nykyisin majaileva Sabre on maailman ainoa lentokuntoinen F-86A-mallisarjan edustaja.. Gloster Meteor NF11 -yöhävittäjä vuosimallia 1952 ja Deltajetsin operoima Hawker Hunter. Buchón-koneet esittivät muuten sekä Mersuja että Hurricaneja vuoden 1969 elokuvassa Taistelu Englannista (Battle of Britain). Merimyrkky oli Vampiren kehitysversio, joskin edeltäjäänsä hieman suurempi. Tässä Vampire-koneiden synkronoitu käynnistys ruutipanoksilla. Koneet palvelivat Espanjan ilmavoimia 60-luvun puoleenväliin saakka. Suomessa verenimijät lensivät viimeisen kerran vuonna 1965; Sveitsin ilmavoimien palveluksessa ne olivat 90-luvun puolelle. Buchón-liikanimi tarkoittaa suurta kitaa, millä viitataan keulan suureen ilmanottoaukkoon. Messeschmitt Bf109:n näköinen hävittäjä on Espanjassa sodan jälkeen valmistettu Buchón-versio varustettuna Rolls-Royce Merlin -moottorilla. Vulcan To The Sky -säätiön atomipommittaja pääsi tänäkin vuonna taivaalle lukuisista rahaja tekniikkavastoinkäymisistä huolimatta. 87 De Havilland Sea Venom -tukialushävittäjä rullaa Kemblessa. De Havilland Vampire toimi myös Suomen ensimmäisenä suihkuhävittäjänä. Hunter teki viime vuonna paluun aktiivipalvelukseen, kun Libanonin ilmavoimat kaivoi neljä Hunteria naftaliinista kurittaakseen maan pohjoisosista käsin toimivia islamistisia Fatah al Islam -militantteja
Autossa on Bugattille erikoisesti ketjuveto. Moottorina toimii 100-hevosvoimainen viiden litran rivinelonen varustettuna kannen yläpuolisella nokka-akselilla ja kolmiventtiilikannella. Bugatti Type 16 vuodelta 1912 on Ettore Bugattin itsensä käyttämä kilpuri legendaarisesta Mont Ventouxin mäkikisasta. Siis il maccherone volante. Mobilisti 5/09 Ari Vatasen Escort RS 1800, vuoden -81 Suurajojen, Akropolis-rallin ja San Remon voittaja-auto. Stanton Special vuodelta 1953 kantaa lisänimeä ”The Cropduster”. Goodwood Festival of Speed Mikael Zelikman. Persoonallisen näköinen uusseelantilaiskeksintö teki vuonna 1958 Uuden Seelannin maanopeusennätyksen kapealla maalaistiellä. 173,8 mailia tunnissa. Jaa se nopeus. Ei mikään rakettispagett i, mutta lentävä makarooni kuitenkin. Eteläisen pallonpuoliskon ihmeitä. 88 . Tuholaistorjuntaan käytetystä lentokoneesta peräisin oleva kompressoriahdettu DeHavilland Gipsy Major -moottori hönkii suoriin putkiin tulta sylkien
Valmistusmääräksi jäi 66 kappaletta. Aikana ennen nettipiratismia Mason ehti kerätä jonkin verran paalua, joten autoharrastukseen on varaa. Tämä yksilö on vuodelta -62. Vuonna 1970 Howmet TX:llä tehtailtiin vielä nopeusennätyksiä. Bond Bug, Reliant Scimitar ja Range Rover –pohjainen Popemobile, joka oli ensimmäinen luodinkestävä paavinkuljetusauto.. Nopeus oli vakuuttavaa, luotettavuus ei. FIA:n 6-ryhmän sääntöjen edellyttämä peruutusvaihde toteutettiin sähkömoottorilla. Mobilisti 5/09 . Vuonna 1938 Ferdinand Porschen suunnitelmat edustivat autoteollisuuden progressiivista suuntausta. 325-hevosvoimaisen Allison-turbiinin voima välitetään tienpintaan alennusvaihteen lävitse, muuta vaihteistoa autossa ei ole. Pink Floydin rumpali Nick Mason on autohullu. Kokispullomuotoilu tulee Amerikasta. David Ogle kuoli oman SX1000-urheiluautonsa ratissa samana vuonna. 89 Rauno Aaltonen Mini Cooper S:n ratissa. Tämä Audin museolta lainassa ollut Auto-Union Typ D vuodelta 1938 kehittää melkein 500 hevosvoimaa, joka oikeuttaa 340 km/h huippunopeuteen. Moffat voitti Coca Colan väreihin maalatulla Mustangillaan 32 kilpailua Australian Touring Car Championship -sarjassa 60ja 70-lukujen taitteessa. Kuuluisimmat Howmet-kuljettajat olivat Dr. Mestarin kuoleman jälkeisiä Ogle Designin tuttuja tuotteita ovat olleet mm. Paddy Hopkirk ajoi tällä autolla -65 Suurajoissa yleiskilpailun kuudenneksi. David Oglen perustama brittifirma valmisti vuosina 1962-64 Minin tekniikkaan perustuvaa SX1000-urheiluautoa. Howmet TX:n voimanlähteenä on kaasuturbiini. Allan Moffat tulee kuitenkin Australiasta. Daytonassa, Sebringissä ja Le Mansissa. Autoilla kilpailtiin vuonna 1968 mm. Dick Thompson, auton suunnitteluun osallistunut Ray Heppenstall ja Bob Tullius
Ranskan Ykä, hra. Airflown ensimmäinen tuotantokausi oli se kaikkein radikaalein. Ensimmäiseksi Hillman Minx Californian ja Alvis TD21. Ranskassa Mersut kasvavat rautaista metsää. Wolter myy harrasteaihioita Vichyn lähellä. Tässä puutarhan satoa. -38 Studebaker Commanderin vieressä tuulta halkoo De Soto Airflow vuodelta 1934. Matti Ouvinen. Lucien Rosengart valmisti jo ennen sotia Austin Sevenin ja Adler Trumpfin lisenssivariaatioita, omia autojaan ja erikoiskoritettuja Traction Avanteja. Vanhalla pitkällä radalla kilpaiileminen loppui – turvallisuussyistä – vasta 80-luvulla. Asiakkaat eivät lämmenneet. Kesälomatalkoot 90 Mobilisti 5/09 Ami 8 Break odottaa korjausvuoroaan Sevennien vuoristossa. Tässä viimeinen Rosengart, 50-luvun alkupuolella vähän aikaa tuotannossa ollut Ariette. Tämä taideteos koristaa kunniakkaan Clermont Ferrandin kilparadan pääporttia. Moottorina toimi yhä Austin Sevenin moottorin pohjalta kehitelty pieni lättäpäänelonen
Alfa Romeo 6C 1750 vuodelta 1931 on Euroopan vauraissa maissa kaikille tuttu. Matti Ouvinen. Tuotannon alkupään 99 edustaa puolestaan pohjoista eksotiikkaa. Heinäkuussa -67 Panhardin tuotanto loppui, ja Ivryn tehtaan valtasivat lopullisesti Rättärin pakettiversiot. Mobilisti 5/09 91 Mulhousessa vietettiin mobilistiviikonloppua heinäkuun alussa. Futuristiset autot eivät aina ole kaupallisia menestyksiä, riippumatta tuotteen ominaisuuksista. Ranskalaisilla on ambivalentti suhtautuminen amerikkalaisuuteen, eikö vain. Flake-maalattu Ford Fairlane ja Peugeot 604 mahtuvat kuitenkin sulassa sovussa samaan jonoon. Viimeiseksi Panhardiksi jäänyt PL24 osallistui Mulhousen retkeilyajoihin. Vieraat saivat ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua maailmankuulun museon reserveihin ja romuvarastoihin. Moottorina 474-hevosvoimainen 3-litrainen V12 kahdella mekaanisella ahtimella, renkaina kärrynpyörät, kuljettajina legendaarisia nimiä, kuten Lang, Caracciola, von Brauchitsch. –49-Buick ja Citroen C3 Torpedo. arviolta -25. Vuoden 1939 Mercedeshopeanuolesta (W163/ W154) puuttuu vain katteita. Mulhousen varastoissa pölyttyy mm
Liukuovi ei ole saavuttanut henkilöautopuolella suurta menestystä Darrinin jälkeenkään. Ambassador DPL (Diplomat) hardtopin oli tarkoitus tehdä suunnanmuutos selväksi vähän hitaammillekin. Malli on nykyisin harvinainen kuin mikä ja tämä Pomonassa kuvattu yksilö on vieläpä – istu ja pala – nelivaihteisella käsivaihteistolla varustettu. Amerikassa jatkettiin sodan jälkeen siitä, mihin vuonna -42 oli jääty. Mutta onpahan muuten vain häijyn näköinen muskeliauto.. San Josessa liikutaan hottentottien perinnemaisemissa. Mercury Cyclone Spoiler syntyi sisarensa Ford Torino Talladegan tavoin supernopeiden NASCAR-ovaalien vaatimuksesta. American Motors ponnisteli 60-luvun puolimaissa vimmalla eroon maineestaan taloudellisten mutta arkisten autojen valmistajana. Mobilisti 5/09 Amerikka on hieno maa, jossa yrittäminen kannattaa aina. Tärkeä osa hanketta oli Rambler-nimen pudottaminen edustavampien mallien nimestä vuonna -66, tilalle otettiin yhtiön nimen lyhenne AMC. Joskus yrittämisen vain soisi olevan hieman vähemmän väkinäistä kuin tämän ’69 Corvette-limon kohdalla. Jos kuitenkin huono maku on se oma juttu, voi omansa lähettää paranneltavaksi Kaliforniaan McJack’s Corvettes -pajalle. Kaiser Darrin oli uppoavan merkin viime hetken sankarillinen urheiluautohanke, joka perustui dramaattisen lasikuitukorin istuttamiseen Henry J:n rungolle. Auto napattiin Suomeen ihan siitä ruotsalaisten nenän edestä. Moottorina on Oldsmobilen suurta suosiota ”piireissä” aikoinaan nauttinut ”Rocket 8”. Vain 435 autoa saatiin aikaiseksi vuonna -54. Vuosimallien 1946-48 Dodget olivat uskomattoman lujia autoja ja parhaimmillaan silloin, kun ne eivät yritä olla herraskaisempia kuin ovatkaan. Auto siepattiin Suomeen. kuvat: Yrjö Bremer | teksti: Jan Enqvist. Tätä vuonna 1970 esiteltyä toisen polven mallia ei enää radoilla juuri nähty, sillä kilpaukot pitäytyivät vanhassa, oikeasti aerodynaamisessa hytissä. Amerikantalkoot 92 . Elefantinharmaa kaksiovinen ’46 Dodge DeLuxe herättää luottamusta vielä yli kuusikymppisenäkin. Tätä esitystä olisi väärin kutsua juurirodiksi, mutta ehdottoman tyylimukainen 60-luvun hedelmä se on – riippumatta siitä, onko se rakennettu vuonna -65 vai retrohengessä vasta viime vuosina
Ekoautoilun ei tarvitse olla ikävää ja askeettista. Pieleenhän sekin meni, ja Imperial poistui lopullisesti näyttämöltä parikymmentä vuotta myöhemmin. Emme mene arvailemaan, kumpi vuosimalli tässä on kyseessä, mutta entisöiminen kannattaa aina. kokolattiamatoilla. Cony deLuxe Van 360 -kartanoauto oli yksi japanilaisen verokäytännön muovaamista alle 360-kuutioisista tilaihmeistä. Kuljettaja istuu kaksisylinterisen voimanpesän päällä, ja mukaan mahtuu kolme kaveria matkatavaroineen. kuvat: Yrjö Bremer | teksti: Jan Enqvist. Yksi innovatiivisimmista farmariautoista kautta aikojen oli liukukattoinen 1963-66 Studebaker Wagonaire. Electra King on ollut hyvä sijoitus, sillä 70-luvun taitteessa listahinta oli noin 2 000 dollaria, nyt näköjään jo viisisataa enemmän. Muutama tällainen tuli uutena Suomeenkin. Valmistaja oli Aichiyhtymä, joka tämän kalifornialaisyksilön valmistuessa vuonna -67 oli jo osa Nissan-konsernia. Eikö amerikkalaisilla itsellään ollut tarpeeksi hardtop-tarjontaa, vai arveliko joku näitä tarvittavan USA:ssa, jahka Mustang saataisiin valmiiksi. Amerikan esikaupungistuminen ei vielä ollut saavuttanut täyttä raivoaan, eivätkä esikaupunkivaunujen markkinat siksi olleet vielä suurimmillaan. Amerikassa on koetettu myydä vaikka mitä, osa 2: Ford Capri 116E vuosimallia 1962-64. Menevyyttä korostavat American Racing Spectre -vanteet. Chrysler Imperial Newport Coupe 1951-52 oli muodikkaine korimalleineen ja Hemi-moottoreineen hieno vaunu. Tämä lujapeltinen yksilö oli tyrkyllä Pomonassa. Borgward ei ole mikään poikkeus, mutta pienestä käkikellomaan vaakunasta päätellen tämä Kombi voi olla jonkun pankkiirin muuttoautokin. Buick Century Wagon oli vuonna -55 kuitenkin yksi kotiäidin komeimmista tavoista noutaa pellavapäät kirkon kerhosta. Amerikassa on koetettu myydä jos vaikka mitä. Mobilisti 5/09 . Ehkä liiankin hieno, sillä hinta karkasi Cadillacin vastaavan Coupe de Villen yläpuolelle. Arvelemme, että katto ei ole koskaan pahasti vuotanut, mikä ei kylläkään ole auton ansio. Kuusikymmenluvun alussa perustettu Electra King -tehdas varusti autonsa alusta pitäen mm. Se ei ollut toimiva yhtälö, ja Chrysler yritti korjata asiaa nimeämällä Imperialin vuosimallista -55 alkaen omaksi merkikseen. 60-lukua vanhemmat farmarit ovat suhteellisen harvinainen näky. Perusmallin moottori oli vuonna -70 0,7 kilowattinen, mutta hevosvoimasodan riehuessa kuumimmillaan lisävarustelistalla oli myös 2,5-kilowattinen voimakäämikone. 93 Corvetten ensimmäinen inkarnaatio, kuusisylinteriset ’53/’54 -mallit, jäivät harvinaisiksi, ja koko mallin lakkauttaminen oli vahvasti tapetilla
Ennen vanhaan sovitettiin terveen auton nokalle joku toinen sinne mahtuva kone, usein jopa diesel. Kuvassa auto on luovutuskunnossa Helsingin Metsälän Niittyläntiellä, Y. Vaasasta ja Kuopiosta löytynevät samanlaiset, mutta niissä taitaa olla puolittain ”kangaskuve”. Bremerin Old Cars Worldin uusissa tiloissa. K.L.B. ei muuta kuin romuksi. Kapselit olivat nyt sisätiloissa, mutta tuomitun XM:n kaikki renkaat vanteineen oli tietysti heti myyty; luomaan lisähehkua jonkun teiniauton ”tuunauksiin”. Jonkalaisia on entisöimässä. Tämän -29 Volvo -kuorma-auton huomatessani tulin kai parahtaneeksi Honkaselle: ”Tyko Blomqvistin romutarhassa Lapinjärvellä maatui vuosikymmeniä ihan samanlainen hytti kuin tuo tuossa kuormurissa”. Selvästikin Suomi-auto on kuvan Kaiser 1951 Varkauden automuseossa. Tämän mallin ansiosta Willys oli 1930-luvun alussa USA:n kymmenen eniten myydyn merkin joukossa. Kaikesta suodattuu kuitenkin läpi muuan iloinen asia: Kuvat todistavat, ettei ”lama” ole haitannut harrastettamme. ”myllyrakennuksessa”. Vaikka vuosien säilytys, olkoonkin että katon suojassa, on päässyt hapettamaan osia, löytyy uusia, mm. 1953 Cadillac Eldorado, jollaista ei Suomessa ole koskaan edes nähty. Mitä luultavimmin oivassa ajokunnossa, vaikka raju taksikäyttö (?) näkyykin auton ryhdin notkahtamisena. Martti Janhusen tuorein hankinta on kesällä 2009 Savonlinnasta perikunnalta ostettu 1930 Whippet, eli ”pikku-Willys”. Olisiko kukaan. Jos kapseli olisi pudonnut, se olisi hyvinkin löytänyt tiensä kotiin. Johon Honkanen: ”se on juuri se sama hytti”! Vieressä seisoo ilmeisesti 100 % varmuudella ainoa Suomessa säästynyt Rochet-Schneider -kuorma-auto. Mobilisti 5/09 Kesän 2009 kuvakimaraa En muista aiemmin kokeneeni yhtä tapahtumantäyteistä kesää. Vierailin Raimo O. Selvyyden vuoksi: puhumme nyt erikoistuotetusta Cadillac-mallista, jonka tuotantomäärä jäi 500 kappaleen vaiheille. Kuva Juvolan autohajottamosta, Lemiltä. Vaikea hyväksyä arjeksi tätä nykykäytäntöä, jossa ”pienenkin” vian tullen auto heti romutetaan. Ettei peräti päinvastoin. 94 . moottorilohkoja, kampiakseleita, jarrurumpuja ym. Auto tulla tupsahti Helsingin kautta keskisuomalaiselle ostajalleen ilmeisesti nopeana ”nettikauppana”. Kun kuvasatoon ynnätään se muu, puolittain sattumanvaraisesti ikuistettu ”piensälä”, on kuvien valinnan tuska taas pari varvia tuskallisempaa. Riemastuttavaa huomata, että edes muutama massojen aikansa jumaloima Mercury on säästynyt 1980/90 -lukujen lauma-ajattelulta, eli ”nuorisoparanteluilta”. yhä, ja lisäksi 15 erilaista kanttiauton moottoria. Kaiserin takana näkyy neliovinen 1950 Mercury, oletettavasti Suomi-yksilö. ”kehitys” XM: n norjalainen omistaja oli ollut tarkka mies. Jokaisen pölykapselin taakse hän oli kirjoittanut nimensä osoitteineen. Muistona ajoilta, jolloin Willys porhalsi yhä suomalaisen Viipurin katuja, on vielä tallessa Whippetin rekisterikilpi vuodelta 1933.. Niitä säilytetään Nousiaisten autohajottamon ns. Ja taas mentiin. Reino Krouvila sai 60-luvulta alkaen ostaa toimialueensa merkkimyyjien yli-ikäisiä autojen varaosia, etenkin GM-osia, joista ehkä mainittavimmin Vauxhallja Bedford-osaa. Samassa suvussa vuoteen 2009 kulkenut Willys ostettiin uutena Viipurista. Ohessa on kuva yhä paketissaan olevasta dieselmoottorin kevytvalu-sylinterikannesta. Honkasen halleilla. Honkasen tuorein entisöinti on kuvan 1927 Ford TT -omnibussi. Nyt se ei käy koska ylijumalamme, herra tietokone, tekee vaihdon mahdottomaksi! Idioottimaista, tämä ns. Tarhan pihalla on 35 vuotta taivasalla maannut 1940-41 Saksan V8 Ford -hinausauto ja sille osin soveltuva vara-auto, -20/40 lukuisia vanteita ja akseleita, myös tykkityyppiä. Kuvan Citroen XM oli täysin naarmuton auto, joka norjalaisen turistin oli pakko hylätä Lappeenrannassa. Käärepaperista löysin nimen ”Indenor”. Kesäsesonkiin 2009 tuntui sijoittuvan ennätysmäärä tasavuosijuhlia kuten SA-HK 50 vuotta, Mercedes-Benz Klubi 30 vuotta, vain esimerkkejä mainitaksemme. Oli nokkahihna pettänyt ja seurauksena oli ollut moottorin täystuho, so
kojetaululla kynttilää. Suomen arvatenkin viimeinen 1935 International -hyötyauto elpyy ajokuntoon. Raimo Söderholm loihti kuitenkin hytinkin maalausvalmiiseen kuntoon. Vaikeinta on ollut hytin valmistaminen, koska alkuperäisestä ei ollut mitään jäljellä. hytin yksityiskohtia, pahveja ym. Eli jos pellit ovat virheettömät, ehkä mielessä käy ajatus ratin siirtämisestä myöhemmin vasemmalle. Auton pelasti muuan sen ajan uutterimmista harrastajista, jota ei enää näy. Helsingin Maitokeskus Oy:n jakeluautoina. Japanilaiset pitävät kuulemma autojaan hyvin, niillä ajetaan vähän ja niistä luovutaan maan saastevaatimusten kiristyessä pian, vain 5-6 vuoden käytön jälkeen. TT:n lattialta löytyvät myös ne kolme jalkapoljinta. Jo perinteeksi hioutunut tapahtuma koettiin Lemillä nyt 5. Kuvassa näkyvä tyylipuhdas vaihdetanko vaikuttaa takasiltaan, jossa se ”tuplaa” vaihteet. TT-malli ja lattialla on kuitenkin kunnon vaihteenvalitsin. Yltiöpäisen utopistinen tehtävä, kun sitäkin maaperää katselin. Sillä tuloksella, että kynttilän liekki lopulta halkaisi eräänä pakkasyönä tuulilasin. Miten on, mahtaisiko silti samanmallinen Diamond löytyä Vammalan palokäytöstä. Mitä ihmettä. Japanin ilmasto on kuulemma kuin Kaliforniassa. Tulijoista 90 % oli USA-kalustoa. MAkilpi istuu ihmeen hyvin ikä-Sherpan syntymästään vanhaan naamailmeeseen. Muovija lasiromu kun tulkittaneen yksinomaan ympäristön rasitteeksi. Kun selvisi, että auto on jopa Suomi-yksilö, osasin tunnistaa tapauksen. Kylän pääkaupan laaja parkkialue oli tupaten täynnä osallistujia. Kuva on ikämiehen kotiromuttamosta, joka sai häädön kesäkuun lopulla 2009. Eli on siitä netistä hyötyäkin… Lemi Cruising on Etelä-Karjalan tienoon jenkkiautopusaajien onnen hetkiä. kerran. Termi kai kuuluu: ”palauttamaan maiseman luonnontilaan”. He viettivät öitään autossa ja polttivat iltojensa valoksi mm. Tämän yksilön toi edesmennyt Kalevi Karjalainen (Jämsä) Suomeen jo 80-luvulla. Vuonna 2009 ajateltuna on lähes ylivoimaista kuvitella, että tässä samassa autossa majaili aikoinaan, 1970-luvun alussa, Helsingin Itämerenkadulla pari spurgua (puliukkoa). Pitkän varren päässä olevaa peilityyppiä, kuten Japanissa, sitä paitsi autossa oli ratti oikealla. Mobilisti 5/09 . Kuvan huippunätti ja maltilla ”nuorrutettu” Datsun Coupe toi tuulahduksen ehkä uudesta muoti-ilmiöstä. Oli ollut satojen työtuntien vaiva irrottaa ne autoista, ynnä varastoida hyllyille ja nyt. Saksasta alkanut vimma jälkituoda harrasteautoja Japanista on yltänyt Suomeenkin, siltä näyttää. Hän kuitenkin pillastui auton sisäiseen resuisuuteen ja myi sen edelleen ”keskeisempään Suomeen”. Vielä sille metallitavaralle ehkä joku uusiokäyttö syntyy, mutta entä ne noin 500 auton valoumpiota tai perävaloa. Vähän ajettu yksilö, koska tässä on kuorma-autosta tehty jo uutena paloauto. Rajamäellä nähdyn perusteella tuntuu kuin sitkeät vetoomukseni pakettiautojen elvytyksen puolesta olisivat lopultakin löytämässä vastakaikua: pakettiauto alkaa kelvata harrastekohteeksi! Kuva esittää runtelemattomaksi jätettyä Leyland Sherpaa. Diamondbusseja käytti ehkä pisimpään liikennöitsijä KetoSeppälä Luvialla. Ne sivupeilit näet. Nyt joku on äkännyt tarjota niille jatkokyytiä Suomeen asti. ”Yhteiskunta” – kuka se sitten viimetinkaan onkaan – joutui hävittämään 35 vuotta toimineen hajottamon. Neukkula kuulemma pursuaa Vladivostokin kautta Japanista rahdattuja muutaman vuoden ikäisiä japsiautoja, kaikissa ratit oikealla. Töitä edisti myös se, että USA:sta löytyi yrittäjä, joka valmistaa mm. Ensivilkaisulla tutussa ”Jaappanin urheilullisessa” oli kuitenkin jotakin vierastettavaa. Näitä kaunislinjaisia ”Natikoita” näkyi pitkälle 1940-50 -lukua runsaasti mm. Kun tätä kaksiovista 195152 Buick Hard Top -yksilöä silmäilin, jotakin perin tuttua tunki mieleen. Siellä elvytys eteni, ja nyt auto on yksi tämän autokokoelman komeimmista; vaihteeksi tosi iloinen jälleennäkeminen! Viimeinen Suomessa säilynyt, 30-lukua edustava Diamond T . 95. Ja, jos auto kulkee kivan hyvin, siirtoa tulee ehkä lykättyä
Nämä sivuvaunut uivat kuulemma Suomeen Virosta. Kuikuileva Belarus nelivedolla. Ursus ja keijukainen kerran kesällä. 96 . Viron ihme, -38 Buick Volgan koneella. AT-T, raskas telavetäjä Virossa Alumiininen niittivene hylkeenä Keski-Suomessa. Mobilisti 5/09 Jukka Laitila. Kuvatalkoot Työkalustoa eri kokoisille tarpeille, kuvattu Virossa. Kuvattu Joutsassa. Valmistusmaa: Neuvostoliitto. Mahtisonni telaketjuin ja levitetyin hytein
97 Citroën 2CV romunkeräyksessä keväällä. Mobilisti 5/09 . Pelastui viime hetkellä Klaukkalaan 2CV-Ollille. -58 Anglia Vilppulassa. Tämä olisi myytävänä, jos menisi tarpeeseen. Suomessa koritettu Dodge-linjuri – Suomessa. Kuvauspaikkana Peips, Viro.. Takamoottorinen Ikaruskaupunkibussi. Harmi, ettei tyylikkäästi koritettu GAZ ole enää liikenteessä. Pieni talo pyörillä
Taunus 20M TS korimallia P5 vuodelta -65 joutui ammattikoulussa autonasentajaksi opiskelleen Mikan harjoituskohteeksi, ja muun kunnostuksen ohella siellä valmistuivat myös perän korotuskappaleet, muistelee Lönnrot hymyillen. myyntimiehille ja eläinlääkäreille. teksti ja kuvat: Petri Juola 98 . Mika Lönnrotille se oli Ford. Viimeksi mainittua markkinoitiin yrityskäyttöön mm. Parikymppisenä Mika hankki seuraavan Fordinsa 17M RS 2000S HT:n vuosimallia -68. Siihen kun lisätään moottorin koko, korimalli ja vuosimalli huomataan, ettei nimi enää niin yksikertaisen ytimekäs olekaan, vaan ennemminkin koodihirviö. Katto, lasit, takaluukku, etuovet ja pohjalevy olivat pääpiirteittäin samoja, mutta muuten P7b oli eri auto. Vuosimalleina 1969-71 valmistettiin muodistettua P7b-hyttiä. Suomessa kansa onkin puhunut mm. Koripajan toimesta valmistiin myös avomallia. F ord P7 oli ylemmän keskiluokan takavetoinen henkilöauto, jota valmistettiin Fordin Saksan tehtailla vuosina 1967-71. Ensimmäisen Fordinsa mies hankki jo ennen ajokortti-ikää 17-vuotiaana. 17-metrisistä Fordeista. Kolmas P7 oli tummansininen vinyylikattoinen 20M XL 2300S 2d HT. Kun ajokortti vihdoin saatiin, rullattiin Taunuksella kaikki lähikylien raitit kavereiden kanssa moneen kertaan päästä päähän. Välillä se siirtyi kaverin omistukseen muutamaksi vuodeksi, kunnes Mika osti sen takaisin projektikuntoisena. HT on omistuksessa edelleen, vaikka onkin viettänyt viimeiset kymmenkunta vuotta tallissa odottaen pukissa valmiina olevaa moottoria takaisin keulalleen... Mobilisti 5/09. Sen edeltäjä oli takavetoinen Ford Taunus P5. Uuden korimallin myötä nimi Taunus jäi pois, ja P7-mallien varsinaisena mallinimenä oli varustetason mukaan yksinkertaisesti joko 17M, 20M tai 26M. Jutun kuvissa esiintyvät Mikalla ajossa olevat yksilöt: vuosimallia -68 oleva museorekisteröity hienokuntoinen 17M 2d sedan ja umpikylkinen 17M Van samalta vuodelta. Tämä kaverin kanssa kimpassa hankittu 71-mallinen coupe oli ylväs vehje ajella. Harrasteautoina Ford P7-mallit, varsinkin Ford 17M 1700S 2D Sedan 1968 ja Ford 17M 1700S Turnier Van 1968 Museoauto ja rompetorikäyttis Kyllä sen tietää, kun se oikea tulee vastaan. Auto kunnostettiin huolellisesti, ja tulipa siitä samalla jopa näyttelyvoittaja. Ensimmäisen vuosimallin eli -68:n koria kutsutaan P7a:ksi. Mikan juttu Mika Lönnrot on 45-vuotias autoharrastaja, jolla on useita P7-Fordeja. Ford P7:n seuraajaksi esiteltiin vuonna 1972 uusi edustava Consul/ Granada -mallisto. Fordin P7-malleja valmistettiin useina eri korimalleina: sedan, ht coupé, farmari ja umpikylkinen pakettiauto Van
Nykyään hänellä on kymmenkunta sellaista, joista kaksi siis ajossa, pari projekteina ja loput varaosa-autoina. Puskaradion ja tutuille soittelemisen avulla mainostettu tapahtuma keräsi pitkän soratien päähän Mikan mökille useampia autokunnallisia harrastajia, jotka eivät tunteneet toisiaan aikaisemmin. Mieleen muistuu myös kansakouluaikaisen luokkakaverin isän muriseva ja mag-aluvanteilla varustettu sellainen, joka murinasta päätellen oli varmaakin isolla V6-moottorilla. rompetoreilta varsinkin Ruotsin puolelta ja nettihuutokauppa eBay:stä. ?. Van rahtaa rompetorikuormaa Punainen umpifarmari on Mikan omien sanojen mukaan ”samalla sekä kesäkäyttis että rompetoriauto, ja ajettu on paljon”. Työmatkat Mersuasentajana työskentelevä Mika kurvailee kohta harrasteikään saapuvalla 190 Sportline -Mersulla, josta pidetään yhtä hyvää huolta kuin harrasteautoistakin. Uudempaa ei edes tee mieli, ellei sitten hyväkuntoinen W202-koppainen AMG satu kohdalle. Lähes 30 vuotta kestänyt harrastus on kerryttänyt runsaan oman varaosavaraston ja tietotaidon kyseistä automallia koskien. P7-aktiiviharrastaja M-Fordien harrastaminen ei Mikan kohdalla ole jäänyt vain autojen kunnostamiseen ja niillä ajamiseen, vaan hän on myös edistänyt niiden harrastamista maassamme.”Se oli vuonna 1982 tai -83, kun järjestin varmaankin Suomen ensimmäisen metristen Fordien kokoontumisajon”, Lönnrot muistelee. Käyttöautoina hänellä on toki ollut muitakin automalleja, myös eri valmistajilta. 4-vaihteisen manuaalivaihteiston ja perän välityssuhteet istuvat hienosti moottorin ominaisuuksiin. Osa ensimmäiseen kokoontumisajoon osallistuneista pitää edelleen yhteyttä tosiinsa. Vihreää sedania testatessaan huomaa ensimmäiseksi, että rattikarahkan sijaan siinä on yllättävän lyhytliikkeinen lattiavalitsin, jonka pussi tuo mieleen 80-luvun tarvikeosat, vaikka se onkin alkuperäistä 70-luvun alun designia. Vanhoille koneille ja laitteille perso Mika on aktiivinen Wanhat Masiinat -kerhon jäsen, ja osallistuu moniin tapahtumiin vuoden mittaan. Alkuperäinen V4 tiuhalla perällä kuljettaa 17M:ää taajama-ajossa hienosti, maantieajoa emme tällä kertaa käyneet kokeilemassa. ”Eipä sellaista olisi enää uskaltanut ostaakaan, ellei omavaraisuusaste olisi osien suhteen niin hyvä”, tuumaa Mika. Lähivuosina sen koria tosin täytyy alkaa kunnostaa, maalipinnan kupliminen paikka paikoin kun enteilee pahasti korroosion etenemisestä. Ja eikun koeajolle Kirjoittaja koeajoi autot samalla kun vaihdoimme kuvauspaikkaa. Farmaria voisi kutsua hyvän tuulen autoksi; ketäpä ei alkaisi heti hymyilyttää kuutosen sävelkulkuja kuunnellessa ja rattivaihdetta hämmentäessä. Kaksiovinen museorekisteröity 17M tuli Mikan kokoelmiin nelisen vuotta sitten. 99 harvinaisempana P7a-korimallina, ovat aina olleet se Mikan juttu. Tapahtuma järjestettiin parina kolmena vuonna peräkkäin samassa paikassa ja siitä poikineita tapahtumia järjestetään edelleen. Aikamoinen saavutus aikana ennen kännyköitä ja Internetiä. Mika on ollut 90-luvun alussa mukana perustamassa myös Finnish Ford P7 Club -kerhoa, joka nykyään toimii enää lähinnä vain vuosittain järjestettävän kesätapahtuman puitteissa. Alkuperäiseen nähden tuplaantunut teho saa Vanin pysymään helposti muun liikenteen mukana isommankin varaosakuorman kanssa, varsinkin kun perävälitystäkin on pidennetty reippaasti. Vihreä 17M oli jo ostettaessa hyväkuntoinen, mutta Mika on silti joutunut kunnostamaan sen jakopään, sylinterikannet, jarrut niin edessä kuin takana, sekä vaihtamaan uudet takaiskarit. Auto on ollut Mikalla yli kymmenen vuotta, ja se on palvellut luotettavasti. Siispä kilometrejä kertyy pakettiauton mittariin kesäisin runsaasti ja matkantekoa jouduttamaan autoon on vaihdettu Granadan 2.6 litran V6-moottori väsähtäneen 1.7 litran veenelosen tilalle. Jyrkässä soratien ylämäessä pito tietenkin irtoaa helposti, mutta muuten kyyti on mukavaa ja tukevaa. Ei tosin ole tiedossa onko värisävy juuri sama kuin aikakauden Escorteissa, joita näkyi useammin. Mika auttaa myös mielellään muita M-Fordin omistajia apunaan oma runsas varaosavarasto ja lukuisat harrastajakontaktit. Kosmeettisina parannuksina ovat uudet kapselit, oikeaa kokoluokkaa olevat valkoraitarenkaat, sekä eBay:stä löytyneet takavalot kehyksineen. Mobilisti 5/09 . Keskikonsoli on koristeineen jopa ylellisen oloinen. Varsinkin moottorin osien saatavuus on 2000-luvulla heikentynyt niin paljon, että auton ajossa pitämisen kannalta V4-moottorisen Fordin harrastaminen on haastavaa. 17M oli muihin nähden iso auto, ja kiinnitti siksi tietenkin pikkupojan huomion. Museoauto pyhäpäivien reissuihin Turkoosiin vivahtava vihreä Light Green -väri Fordissa tuo kirjoittajalle takauman 70-luvun alkupuoliskolle. Tulevien vuosien tavoitteena on pitää kuvien autot ajossa ja saada takaisin liikenteeseen jutussa aikaisemmin mainittu tummansininen 20M HT´71, sekä enemmän projektiasteella olevat: se jo parikymppisenä hankittu hopeanvärinen 17M RS2000S HT ja harmaa 20M 2300TS HT, molemmat vuosimallia 1968. Ajettavuus on auton ikä muistaen hyvä. Korin pisteja peltiosia ei tietenkään enää löydy vanhemmistakaan varaosaliikkeistä, mutta etsivä löytää niitä mm
TUUSULA Tuusulan Ykkösauto Oy (09) 275 5755. Uusi SEAT Exeo ylittää odotukset ratin molemmilla puolilla. LOHJA Lohjan Autola Oy (019) 332 71. JYVÄSKYLÄ Jyväskylän Autotarvike Oy/ Ahjoauto 0207 751 500. SEINÄJOKI Käyttöauto Oy (06) 418 5111. VANTAA Magneetti 020 712 3000. 28 276,22 € (+ toimituskulut) Kuvan auto erikoisvarustein. HYVINKÄÄ Autotalo Laakkonen Oy 010 309 2800. ROVANIEMI Pörhön Autoliike Oy 020 762 44. TAMPERE Autotalo Laakkonen Oy (03) 288 8111. TUNNE AJAMISEN LAATU.. KAJAANI Veljekset Laakkonen Oy 010 309 6400. 22 300 €, arvioitu autovero (143 g/km CO 2 -päästöllä) alk. SALO Salon Autotalo (02) 721 2100. LAHTI Veljekset Laakkonen Oy (03) 883 2300. JOENSUU Veljekset Laakkonen Oy 010 309 2500. Tule ja tunne itse! UUSI SEAT EXEO. KUOPIO Veljekset Laakkonen Oy 010 309 6100. 19 250 €, arvioitu autovero (184 g/km CO 2 -päästöllä) alk. Exeo -malliston keskikulutus 5.5 –7.9 l /100 km. YLIVIESKA Autotalo Antti-Roiko Oy (08) 411 2400. f i JÄLLEENMYYJÄT HELSINKI SEAT Center 010 533 3800. KOKKOLA Pörhön Autoliike Oy 020 762 44. ESPOO LänsiAuto Oy 020 712 3210. HÄMEENLINNA Autotalo Laakkonen Oy 010 309 2700. PORI Rinta-Joupin Autoliike Oy (02) 630 4700. FORSSA Forssan Laatuauto (03) 424 9300. Maahantuoja auto-span oy. KOUVOLA Berner Oy Auto-Berner 020 791 011. TURKU Magneetti 020 712 3500. 6 737,12 €, kokonaishinta alk. COMMON RAIL – MOOTTORI TÄYNNÄ SUORITUSKYKYÄ. LAPPEENRANTA Berner Oy Auto-Berner 020 791 012. HUITTINEN Huittisten Laatuauto Oy (02) 560 1670. s e a t . 1.8 TURBO Autoveroton hinta alk. Tehokkaat turboahdetut bensiinimoottorit ja uusi Common Rail TDI -dieseltekniikka tarjoavat enemmän tehoa ja vääntöä, mutta vähemmän melua ja päästöjä. 5 976,22 €, kokonaishinta alk. TERVAJOKI Rinta-Joupin Autoliike Oy (06) 478 7700. MIKKELI Rinta-Joupin Autoliike Oy (015) 360 090. CO 2 -päästöt 143 –184 g/km. 25 987,12 € (+ toimituskulut) 2.0 TDI Autoveroton hinta alk. OULU Pörhön Autoliike Oy/ SEAT Keskus 020 762 44. HAMINA Autoportti Oy (05) 754 3000. Ketterä huippualusta pitää renkaat tiessä, että sinä voit keskittyä oleelliseen, ajamisen ainutlaatuiseen nautintoon