AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 6/2021 | 12, 50 € ENSIMMÄINEN SYTYTTÄÄ VALOT Ford Thunderbird 1962 Tukialushävittäjät Koreassa OPEL KAPITÄN LAVERDA 750 ALFA GIULIETTA CHEVROLET EL CAMINO DIESEL Kansi_621 valtionhotelli.indd 2 Kansi_621 valtionhotelli.indd 2 13.9.2021 20.22 13.9.2021 20.22
LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh. +358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! SUURI VARASTO BELGIASSA NOPEAT TOIMITUKSET Anglo Parts Finland kokosivu.indd 108 kokosivu.indd 108 13.9.2021 19.59 13.9.2021 19.59
3 Ford Thunderbird 6 Bradford 14 Opel Kapitän 30 Mobilisti Jamb-O-Ree 36 Alfa Romeo Giulietta 38 Chevrolet El Camino Diesel 44 Autovalojen historiaa 48 Laverda 750 GT 54 Tukialushävittäjät Koreassa 74 Tatra-museo 82 Kuvatalkoot 86 Lancia Kappa SW Turbo 92 Autoihinsa ammutut, Pancho Villa 95 Uutisia, tapahtumia, kuultua 18 Lukijoiden postia toimitukselle 26 Ostetaan, myydään, vaihdetaan 62 Toimituksen ajoneuvot 70 Autojen puolue 96 Ajoneuvoarkeologi 97 Vaimon ääni 98 Vain tilaajan lehdessä Fiat 124:n pitkä tie museokilpiin 99 Täällä Markku Jaakkola, USA 102 Sisältö 6/2021 sislu621.indd 3 sislu621.indd 3 14.9.2021 10.24 14.9.2021 10.24. Mobilisti 7/19
Tunnettu automaailman visionääri Bob Lutz ennusti jo kymmenen vuotta sitten, että ajoneuvon perinteisestä hallitsemisesta tulee harvinainen erikoistaito, jonka taitavat vain ekspertit. Kun auto saadaan lopulta viimeisteltyä täydelliseksi, ”kuljettaja” voi katsoa vaikkapa Netflixiä tylsien työmatkojensa ratoksi. Hyvä esimerkki maailman muuttumisesta on sekin, että monessa nykykalustolla ajettavassa sarjassa kilpa-autoissakin on automaattivaihteisto ja ajonvakautusjärjestelmä. Mobilisti 6/18 . Profetia näyttää käyvän toteen, sillä jo nyt vaikuttaa siltä, että vanhanaikainen ajotaito elää enää pienessä marginaalissa. 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Bremer Pia Eloranta Outi Haapala Janne Halmkrona Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Jonni Enqvist Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Hannu Krohn Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Sysimiehentie 61 A, 00670 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. 5 KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Sysimiehentie 61 A, 00670 Helsinki hallituksen pj. Mob 4/2008) rattiin, hän pitäisi sitä luultavasti mahdottoman primitiivisenä ja vaarallisena pyydyksenä. Kehitys kehittyy, eikä se ole meiltä pois. Insinöörit menettivät uskonsa ihmisten ajotaitoon jo varhain ja hyvästä syystä. Vähintään osasyylliseksi on osoitettu uusien autojen turvallisuutta tutkiva Euro NCAP -ohjelma, jonka jakamat tähdet ovat kultaa kalliimpia. Suuri läpimurto kehityksessä kohti nykyaikaista autoa oli ajonvakautusjärjestelmä, joka keksittiin 90-luvun puolimaissa ja valtasi sen jälkeen nopeasti alaa. Uuden tekniikan yleistyessä tavalliset autoilijat ovat voineet suunnata sen vähänkin mielenkiinnon johonkin mielekkäämpään. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Voisi jopa kuvitella, että vanhat taidot kasvavat korkoa sitä enemmän, kuta harvinaisemmiksi ne käyvät. Itse ajamaan tottuneet kuljettajat eivät ole uudelle urheilumuodolle lämmenneet. Kaistavahdit ovat olleet arkipäivää jo jonkin aikaa, mutta Euro NCAP tarkisti taannoin arvosteluasteikkojaan siten, että täydet pisteet saavuttaakseen järjestelmän pitää toimia entistä nopeammin ja terävämmin. Harva enää muistaa, että varsinkin alkuvaiheessa ajonvakautusjärjestelmä myös aiheutti onnettomuuksia, kun kuljettaja ja auto yrittivät samanaikaisesti puuttua vaaralliseksi kehittyneeseen tilanteeseen. 5 Paakirjoitus_621.indd 5 Paakirjoitus_621.indd 5 14.9.2021 10.46 14.9.2021 10.46. Kaikesta teknisestä kehityksestä huolimatta heikoin lenkki on yhä vain kuljettaja. Ei niillekään taidoille nykymaailmassa arkikäyttöä ole, mutta minkä hyvänsä lajin hallitseminen on aina hienoa. PANKIT DANSKE FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Punamusta ISSN 0783-4616 Riippuu mihin vertaa V Viime aikoina on virinnyt vilkas keskustelu uusien autojen ajoavustimista, jotka tekevät autoilusta tahattoman jännittävää. Ajan oloon ajonvakautus kuitenkin kehittyi niin eteväksi, etteivät monet enää edes huomaa sen toimintaa – pitävätpähän vain itseään taitavina. Havainto onkin ehdottoman oikea, jos ajokokemusta on karttunut pelkästään nykyaikaisilla apuneuvoilla varustetuista autoista. Jos tavallisen autoilijan istuttaisi vaikkapa niinkin hyvän ja modernin auton kuin BMW 2002 Turbon (ks. 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Ennen pitkää suitsimattoman vanhan ajoneuvon kesyttävää kuljettajaa saatetaan katsoa ylöspäin samalla tavalla kuin taitavaa ratsastajaa tai miekkailijaa. Kuluneiden 25 vuoden aikana ajonvakautus on pelastanut varovaisesti arvioiden kymmeniätuhansia kuljettajia, jotka ilman sitä olisivat armotta menettäneet ajoneuvonsa hallinnan. Käytännön liikennetilanteissa tämä on johtanut siihen, että kuljettaja ja auto joutuvat ajoittain ottamaan erän painia siitä, kuka ohjaamossa oikein määrää. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Alusta pitäen tilastot kuitenkin osoittivat, että järjestelmä paransi ajoturvallisuutta, vaikka ajamisesta pitävät kuljettajat sitä vihasivatkin. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Jan Enqvist Mobilisti 6/21 . Auto saattaa tehdä automaattisen hätäjarrutuksen juuri kun pitäisi liittyä kiihdytyskaistalta moottoritielle tai kaistavahti vängätä autoa kohti tien reunassa ajavaa pyöräilijää, kun kuljettaja yrittää loitota reunaviivasta kiertääkseen tämän turvalliselta etäisyydeltä. Niin pian kuin autosta tuli kodinkone muiden joukossa, suurin osa kuljettajista on vain matkustanut autossaan ilman sen kummempaa kiinnostusta ajosuoritukseen. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Kai L. Kokeneet pedagogit osaavat myös kertoa, ettei ihminen opi sellaista mihin ei ole motivoitunut
Uusi tyyli oli edellisvuosien rakettiteemoihin nähden korostetun hillitty. . 6 . Amerikkalaisen automaailman villi 50-luku päättyi yhdellä iskulla marraskuussa 1960, kun Ford-yhtymä esitteli täydellisesti uusitut Lincoln Continentalit ja Ford Thunderbirdit. Mobilisti 6/21 Ford Thunderbird 1962 Kaukana Kaukana Novaja Zemlja Novaja Zemlja . Sen turvin Ford otti muutamaksi vuodeksi haltuunsa paikan kansainvälisen automuotoilun suunnannäyttäjänä. teksti: Jan Enqvist kuvat: Matti Ouvinen, Ford Thunderbird.indd 6 Thunderbird.indd 6 14.9.2021 11.34 14.9.2021 11.34. . .
7 F ord oli koko 50-luvun käynyt General Motorsin kanssa armotonta kamppailua automaailman herruudesta. Itsekantavalla korirakenteella oli monia etuja puolellaan, mutta mahdollisuus nopeisiin muotoilupäivityksiin ei kuulunut niihin. Uuden Thunderbird-polven esittelysykliksi muodostui heti 1958-mallista alkaen kolme vuotta, jonka ajan muotoilu pysyi pieniä koristemuutoksia lukuun ottamatta samana. Nelipaikkainen Thunderbird oli heti ensimmäisten myyntikuukausien kuluessa ehtinyt osoittautua menestykseksi, joten peruskonseptiin ei kajottu; seuraaja säilyttäisi mittasuhteensa ja dramaattisen matkustamonsa. Ensimmäinen Suomessa nähty Thunderbird oli todennäköisesti tämä Suomen Fordin 30-vuotisjuhlanäyttelyssä esiintynyt auto. Jos joku ymmärsi, mistä ukkoslinnun karisma kumpusi, se oli William Boyer. Silloin harvoin, kun kaikki osuu suurvalmistajalta kohdalleen, lopputulos on kuitenkin yleensä ylivoimainen. Päätös vuoden 1961 Thunderbirdin lopullisesta ilmeestä oli tehtävä jo kesällä 1958. Mobilisti 6/21 . Kaksipaikkainen 1955 Ford Thunderbird oli huolellisesti suunniteltu pyyhkimään pöytää Chevroletin pari vuotta aikaisemmin esittelemällä Corvettella. Milloin vihollinen näytti keksineen jotain uutta, pyrittiin tilalle tarjoamaan omaa, parempaa vaihtoehtoa niin pian kuin mahdollista. Boyerin kolmannen polven Thunderbird ja sen lähisukulainen, Engelin Ensimmäiset neljä virallisia teitä saapunutta Thunderbirdiä saatiin Suomeen vuonna 1960. Molemmat olivat pistämättömän tyylikkäitä ja molemmat voittivat: Boyerin ehdotuksesta tuli 1961 Thunderbird ja Engelin teos piti vain muuttaa nelioviseksi, minkä jälkeen siitä sukeutui loistoautojen estetiikan kerralla uusiin puihin pistänyt 1961 Lincoln Continental. 3/2010). Boyerin mallin valinta Thunderbirdiksi ei ollut sattumaa, sillä hän oli ollut mukana Thunderbirdin luonnostelemisessa 50-luvun alusta pitäen, aina ensimmäisistä kaksipaikkaisista hahmotelmista alkaen. Mob. Auto ei tiettävästi jäänyt Suomeen. Kun yleisö vasta parveili 1958-mallien esittelytilaisuuksissa, seuraajan suunnittelu oli jo pitkällä. Muotoilussa tehtäisiin kuitenkin radikaali irtiotto 50-luvun hullutteluista – seuraavasta Thunderbirdistä tulisi eheä kokonaistaideteos, nuorekas, mutta tyylikäs. Loppusuoran auetessa mukana oli kaksi hevosta, jotka olivat karanneet kauas muiden edelle: Elwood Engelin ryhmän eheän harkkomainen ehdotus ja William Boyerin joukkueen laatima, soljuvampiin ilmailuteemoihin nojaava työ. Resepti oli täydellinen menestys: vuosina 1958-60 Thunderbirdejä myytiin yhteensä miltei 200 000 kappaletta, mikä oli kalliille erikoismallille hurja luku. Mittasuhteiltaan tavanomaisista autoista dramaattisesti erottuva Thunderbird tuli luoneeksi kokonaan uuden autoluokan, jonka tunnusmerkeiksi muodostuivat kaikinpuolinen ylellisyys, itsekantavan korin mahdollistama erityisen matala siluetti ja leveän konsolin jakamat sisätilat, joissa matkustettiin ylellisissä erillisissä istuimissa. Teollista taidetta Taitavien käsityöläisten työstämät yksittäiskappaleet ja koriräätäleiden piensarjana valmistamat erikoisautot ovat alusta pitäen olleet autoharrastuksen tavoitelluimpia kohteita. Thunderbird.indd 7 Thunderbird.indd 7 14.9.2021 11.34 14.9.2021 11.34. Yli 25 000 ihmistä pääsi ihailemaan Thunderbirdiä ja muita Ford-uutuuksia huhtikuussa 1956 Helsingin Messuhallissa. Helsingin autonäyttelyssä Fordin osaston päätähtenä esiintyi isolla Lincoln 430-moottorilla varustettu yksilö. Sen se tekikin, mutta ylellisyyttä ja nuorekkuutta yhdistelevä Thunderbird-konsepti tavoitti kultaesiintymän pääsuonen vasta seuraavalla nelipaikkaisella 1958-60 mallipolvellaan (ks
Virheettömän mukavuuden tavoittelu oli johtotähtenä myös alustansuunnittelussa; jousituksen komponentit oli kiinnitetty itsekantavaan koriin runsailla kumivaimentimilla, jotka sallivat häiritsevän epätasaisuuden tullen pyörien joustamisen myös pituussuunnassa. Auton sivuprofiili oli kuin karkuun päässeestä Area 51:n ohjuksesta, ohjausevineen kaikkineen. Parhaiden pähkinäpuun juuriviilujen viimeisteleminen kojelaudoiksi ja somisteiksi on arvostettavaa käsityötaitoa, mutta 60-luvun alun avaruuteen kurkottavan teollisen muotoilun näkökulmasta myös liikuttavan vanhanaikaista. Juuriviilusta ei ollut tietoakaan, mutta kokonaisuuteen täsmällisesti sovitettua teollista muotoilua oli tarjolla senkin edestä. Se oli tarkoitettu hyväosaisille autoilijoille, jotka eivät ainakaan halunneet tunnustaa menettäneensä vauhdikasta asennettaan. Thunderbird.indd 8 Thunderbird.indd 8 14.9.2021 11.34 14.9.2021 11.34. Sanokaa Wixom, kun haluatte hyvää Avaruusteemasta poiketen painonsäästö ei kuulunut Thunderbirdiä ja Continentalia valmistavan Wixomin koritehtaan prioriteetteihin. Koneistetusta alumiinipaneelista valmistetut kojelaudan, konsolin ja oviverhoilun elementit kertoivat hölmömmällekin tarkkailijalle, että ihmiskunta oli matkalla kuuhun, ellei vielä pidemmällekin. Sekin kertoo asioiden tärkeysjärjestyksestä; korin jäykkyys ja äänettömyys olivat Thunderbird-asiakkaille paljon tärkeämpiä ominaisuuksia kuin itsekantavan korirakenteen teoriassa lupaama painonElwood Engelin näkemys tulevaksi 1961 Thunderbirdiksi hävisi kesällä 1958 William Boyerin ehdotukselle, mutta otettiin sellaisenaan seuraavan Lincoln Continentalin lähtökohdaksi. Amerikkalaisittain lyhyellä 113 tuuman akselivälillä ratsastava Thunderbird painoi ajokunnossa täydet kaksi tonnia – luultavasti enemmän kuin yksikään tuohon aikaan tuotannossa ollut kokoisensa auto. Thunderbird ei tavoitellut jämeräpartaisia setämiehiä, olipa heidän makunsa kuinka kehittynyt hyvänsä. Thunderbirdin muotokieli lainasi edelleen 50-luvulla vallan ottaneita ilmailuteemoja, mutta väisti taitavasti lapselliset ylilyönnit. Käsivaihteisto ja Lincolnin seitsenlitrainen moottori olivat kadonneet varustelistalta, joten kaikki Thunderbirdit kulkivat nyt automaattivaihteistoon kytketyn 390-kuutiotuumaisen FE-isolohkon turvin. Ohjausja jarrutehostimet tulivat vakiovarusteiksi. Urheilullisuudesta sanan perinteisessä merkityksessä ei ollut tietoakaan. Lyhyesti todettuna Thunderbird tarjosi kaiken minkä Continentalkin, mutta nuorekkaammalla asenteella. Upeimpienkin näyttelyluomusten kojelaudan mittarit ja katkaisimet viimeistään paljastivat sen, että asiaa oli tullut paikalliseen autotarvikeliikkeeseen. Toisin kuin edellisellä vuosikymmenellä, uusi Thunderbird onnistui kuitenkin näyttämään pistämättömän tyylikkäältä, katsoipa sitä mistä kulmasta hyvänsä. Vähintään yhtä suurta roolia jännittävien korilinjojen rinnalla näyttelivät Thunderbirdin sisätilat, joiden suunnittelusta vastasi alansa johtava erikoismies Art Querfeld. Boyerin Thunderbird ei ollut yhtä puhdas mestariteos kuin Engelin Continental, mutta parempi kohderyhmää ajatellen. Yksikään koriräätäli – Pininfarinaa ehkä lukuun ottamatta – ei olisi kyennyt rakentamaan autoa, jossa jokainen yksityiskohta olisi ollut niin hyvin kokonaisuuteen sovitettu. Fordin tunnusomaiset suuret pyöreät takavalotkin hehkuivat takapuskurin simuloitujen poistoaukkojen päissä kuin kaksinkertaiseen äänennopeuteen pystyvän F-4 Phantom -hävittäjän jälkipolttimet. Vaikeinta oli luoda uskottava loistoauto, jossa oli viimeiset nykyajan mukavuudet, joka toimi luotettavasti pitkillä huoltoväleillä ja jota pystyttäisiin valmistamaan kymmenientuhansien sarjoina. 8 . Autot vasemmalta oikealle: Ford Country Sedan, Thunderbird ja Mercury Meteor 800. Myös Mercuryn AF-15 oli todennäköisesti Fordin ”oma” tunnus, jota siirrettiin vuosittain uusiin malleihin. Uusia USA-Fordeja kuvattuna Hernesaaressa 1961. Mobilisti 6/21 Continental, vahvistavat säännön. Thunderbirdin AF-16 -kilpi on mielenkiintoinen, sillä seuraavana vuonna samalla tunnuksella liikkui 1962-mallinen koeajoautomme (viereisellä sivulla)
TM sai kuitenkin virallisilla laitteilla mitattua 0-100 km/h kiihtyvyydeksi 10,4 s – siis öljysoralla. Melkoisen suopea koeajoa lyhyempi raportti Thunderbirdistä julkaistiin TM:n numerossa 4/1963. Ainakin Tekniikan Maailma -lehti oli ilmeisesti aikeissa tehdä autosta ison koeajon, mutta vilkas liikenne Kouvolan ympäristön öljysorateillä ei sallinut kaikkien mittausten tekemistä kesällä 1962. 9 Holger Eklund kuvasi koeajoautomme marras-joulukuussa 1962, jolloin autoon oli säiden kylmetessä ehditty vaihtaa aggressiivisesti kuvioidut talvirenkaat. Lehti kuitenkin totesi, että neljän hengen kuormallakin Thunderbird oli 185 km/h mittarinopeudella vielä selvästi kiihtymässä. Seuraavana keväänä auto myytiin Mainos Taucherille, jolloin auto sai pitkäaikaisimman AF-51-tunnuksensa. Thunderbird.indd 9 Thunderbird.indd 9 14.9.2021 11.34 14.9.2021 11.34. Mobilisti 6/21
Kuvassa maahantuojan edustamia Fordeja USA:sta, Saksasta ja Englannista vyöryy kohti Helsinkiä Itäväylän täydeltä, kärjessään koeajo-Thunderbirdimme. 10 . Keväällä 1963 Ford tarjosi Taucherille mahdollisuutta ostaa esittelykäytössä olleen Thunderbirdin. Thunderbird.indd 10 Thunderbird.indd 10 14.9.2021 11.34 14.9.2021 11.34. Anttila ei kuulunut Mainos Taucherin asiakkaisiin, mutta -63 kevätkuvaston kuvat ehdittiin ottaa ennen kuin Ford luovutti auton Taucherille. Firman perustaja ja pääomistaja oli Per Henrik Taucher. kuva: Poppe Taucher, reprotyö Väinö Järvilehto, Foto-Par Ky. Ford otti keväällä 1963 PR-tarkoituksiinsa kuvan, jonka sommittelu on vaatinut hieman järjestelyjä. Mobilisti 6/21 Mainos Taucher oli Suomen suurin mainostoimisto, joka 50-luvulta alkaen käytännössä jakoi markkinat kilpakumppaninsa SEK:n kanssa
Ford Thunderbird oli nimittäin historian ensimmäinen premium-auto termin modernissa merkityksessä, vaikka lähestymiskulma olikin selvästi kunnianhimoisempi nykyiseen pohjalevyvariointiin verrattuna. Aina luotettava FE-sarjan isolohko jymähtää rauMoni Suomen Fordin maahantuoma Thunderbird myytiin diplomaattikunnalle. Englantilaisten lehtimiesten suhtautuminen Thunderbirdiin tuo mieleen kotimaisen lehdistön myöhempien aikojen suitsutuksen saksalaisille premium-autoille. Thunderbird-elämys koostuu pelkästään metallinhohtoisista ja mustista elementeistä. Lähtöselvitys tehty, Thunderbird 51 vapaa lentoonlähtöön Thunderbirdin ohjaamo on jotakuinkin niin täydellinen paikka kuin 60-luvun estetiikkaa arvostava ihminen voi kokea. Keväällä 1975 auto päätyi myyntiin erikoisautoja kaihtamattomaan Simo Korpisaaren autoliikkeeseen Tampereelle. Kuvan hillitty yksivärinen coupé oli jo jäänyt koristellumpien Landau-mallien jalkoihin, ja seuraavalle mallivuodelle koko Thunderbird-konsepti pantiin uusiksi. Premium on Mobilistin virallisen kannan mukaan sietämätön markkinointikielestä asiateksteihin uinut käsite, mutta tällä kertaa joudumme tekemään poikkeuksen. Sitä tarina ei kertonut, kuka auton omistajista oli sellaiset onnistunut löytämään. Ne olivat seuraavana vuonna väistyvää mallia, joka oli ollut tuotannossa jo vuodesta 1958 alkaen. Amerikkalaisen auton tähtihetki osui Euroopasta katsoen 60-luvun alkuvuosiin ja kantoi hieman vuosikymmenen puolivälin ylitse. Kojelaudan upeat alumiinikoristeet kaartuvat aistikkaasti jatkuakseen oviverhoiluissa ja valtavassa keskikonsolissa. Erikoinen piirre Suomen Fordin Thunderbird-tuonnissa oli se, että huomattavan moni auto myytiin uutena verottomasti diplomaattikäyttöön. Koeajoautomme rekisteröitiin AF-16 -tunnuksilla Suomeen jo ennen autokaupan vapautumista viimeistään keväällä 1962. Thunderbird.indd 11 Thunderbird.indd 11 14.9.2021 11.34 14.9.2021 11.34. Mobilisti 6/21 . 11 säästö. Omistajanvaihdoksen myötä auton tunnukseksi tuli AF-51. Vuodesta 1967 alkaen Thunderbirdistä tuli teknisesti tavanomainen rungollinen auto, jota tarjottiin – hui kauhistus – neliovisenakin. Tällaiseen autoon olisikin vaikea kuvitella parempaa väriyhdistelmää kuin metallinharmaa korisävy ja kokomusta nahkaverhoilu. Sitten koitti elokuu 1962 ja autotuonti vapautui. Perinteistään sakea englantilainen The Autocar -lehti koeajoi Thunderbird Coupén vuonna 1962 ja havaitsi sen olevan monilta ominaisuuksiltaan miltei yläpuolella arvostelun. Kontrasti 60-luvun alun reaalimaailman vaaralliseen ilmapiiriin on hurja; ihmiskunta eli veitsenterällä ja pelkäsi syystäkin taivaan putoamista niskaan. Parhaita asiakkaita oli Brasilian suurlähetystön toinen sihteeri Antônio de Arruda Câmara, joka vaihtoi Thunderbirdinsä uuteen vuosittain. Kuvaushetkellä 70-luvun lopulla auton omisti espoolainen Eerik Ahlberg. Jutun kuvituksessa herättävät huomion autossa tuolloin olleet Kelsey-Hayes -pinnavanteet, jotka olivat Thunderbirdissä alkuperäinen, kallis lisävaruste. Mediahuomiotakin Thunderbird sai pitkästä aikaa, kun vuonna 1978 perustettu V8-Magazine esitteli sen numerossaan 1/80. Entisöinnin valmistuttua Toura rekisteröi Thunderbirdin uudelleen matkan varrella kertaalleen menetetyillä AF-51 -tunnuksilla ja alkoi kerätä matkamittariin kilometrejä rauhalliseen tahtiin. Keväällä 1963 Fordin tiliä hoitanut luottotyöntekijä vihjaisi toimitusjohtaja Per Henrik Taucherille tarjolla olevasta uudenveroisesta Thunderbirdistä. Thunderbirdin huippuaikoina sentään vain tekniikka lainattiin valtavirran Fordeista, korirakenne oli kokonaan omansa. Polttoainetalous oli noina viattomina aikoina tässä hintaluokassa vain huono vitsi. Vuodenvaihteessa 1964 vuorossa oli neljännen mallipolven ensimmäistä vuosikertaa edustava Thunderbird Landau. Suomen Ford toi ensimmäiset neljä Thunderbirdiä maahan vuonna 1960. Aihetodisteiden valossa hopeanharmaa, mustalla nahalla verhoiltu Thunderbird oli Fordin PR-käytössä vuoden verran ennen kuin se myytiin toukokuussa -63 Mainos Taucher Oy:lle. Sitten järjen kyyninen ääni heräsi ja ilmoitti tylysti, ettei Tähtisellä millään olisi varaa johonkin niin upeaan. Kampin Autotalossa toimistoaan pitävä Taucher oli tuohon aikaan Suomen suurin mainostoimisto, jonka asiakkaisiin kuului monien muiden suurten yritysten ohella myös Suomen Ford. Keväällä 2017 Thunderbird oli näytteillä American Car Showssa Helsingin Messukeskuksessa. Tuhansien muiden vieraiden joukossa kuljeskeli Jyrki Tähtinen, joka oli ihaillut kolmannen polven Thunderbirdejä jo pidempään. Sieltä Thunderbird myytiin Porvooseen, mistä voidaan laskea sen uran harrasteautona alkaneen. Oma Thunderbird on joka tapauksessa mainio keino sulkea paha maailma ulkopuolelle. Suomen autotuonti oli ajalle tyypillisen valuuttojen vientisäännöstelyn vuoksi ailahtelevaa, mikä koski erityisesti kalliita dollarihymyjä. Uuden korimallin Boyer-lintuja muutti näille asteille harvakseltaan parin-kolmen auton vuosivauhdilla. Kuinka myydä auto mainosmiehelle. Amerikkalaistenkin autojen kauppa sai vauhtia, mutta Thunderbird-hintaluokan ohuessa yläpilvessä oli edelleen hiljaista. Siinä autossa oli jotain erityistä. Vietnamissakin asiat ottivat suunnan, josta ei enää ollut paluuta. Edistysusko ja lupaus loistavasta huomisesta jo tänään ovat vahvasti läsnä, eivätkä ole menettäneet voimaansa kuuden vuosikymmenen kuluessa. Mainosmaailmassa trendit vaihtuvat nopeasti, mutta Taucher piti komean Thunderbirdinsä epätavallisen pitkään, aina 70-luvun puoliväliin saakka. Vaikuttaa siltä, ettei niitä tilattu erikseen, vaan ne vain putkahtelivat jostakin. Vetypommi, noottikriisi, Sikojenlahden sekasotku, Kuuban ohjuskalabaliikki ja Kennedyn salamurha täyttivät uutiset. Toura kunnosti auton täysin, mutta huolellisesti vanhaa kunnioittaen; pian 60-vuotias nahkaverhoilu esimerkiksi on edelleen alkuperäinen. Suorituskyvyn oli tietysti oltava riittävä, mutta räimiminen NASCAR-radoilla tai kiihdysstripeillä ei enää ollut Thunderbirdin arvolle sopivaa. Sen jälkeen autolla oli useita omistajia, mutta tämän vuosituhannen puolella Thunderbirdiä potkaisi onni, kun se siirtyi helsinkiläisen Harri Touran omistukseen. Vuosikerta 1966 jäi alkuperäisten nelipaikkaisten Thunderbirdien viimeiseksi. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu, ja viikkoa näyttelyn sulkemisen jälkeen Tähtinen huomasi ihmeekseen olevansa Thunderbirdin omistaja. Tähtinen pysähtyi Taucherin vanhan ukkoslinnun äärelle ja totesi sen herättävän voimakasta omistamisenhalua. Sen futuristiseen kuplaan sulkeutumisen jälkeen kaikki on kerta kaikkiaan kunnossa. Menestyvät mainosammattilaiset ovat herkkiä ajan hengelle ja tyylille, joten Taucherin tarttuminen tarjoukseen voidaan lukea suositukseksi sekä hänelle itselleen että Thunderbirdille
Edes täyskaasukiihdytys paikaltaan ei ole millään tavalla väkivaltainen kokemus, vaikka The Autocar mittasi sen sujuvan alle kymmenessä sekunnissa. Korimuotoilulla on kaarevine sivulaseineen ilmeisesti myös eräitä aerodynaamisia ansioita, sillä harva vanha hardtop on niin vapaa tuulensuhinoista kuin Thunderbird. Voimalinjakin on täysin värinätön kautta käyttökelpoisen kierrosalueen. Amerikkalaisen 60-luvun autosuunnittelun johtoajatuksena oli täydellinen vaivattomuus, ja on vaikea kuvitella, mikä täyttäisi tämän ihanteen paremmin kuin Thunderbird. Kori on kuin yhdestä teräsjärkäleestä jyrsitty, eivätkä pyörien alle osuvat epätasaisuudet kanna matkustamoon asti, vaan kuolevat jonnekin alustan pehmeisiin kumielementteihin. Yleisö kiitti Fordia suorituksesta ja osti yli 200 000 kolmannen mallipolven luotilintua. Mobilisti 6/21 . Tervetullut parannus tehtiin vihdoin kolme vuotta tämän auton valmistumisen jälkeen, kun nelimäntäisillä puristajilla varustetut jäähdytetyt levyjarrut tulivat vakiovarusteeksi etuakselille. nestejäähdytteinen V-moottori, sylinteriryhmä ja -kannet valurautaa, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli syl.ryhmässä, 5 runkolaakeria, nelikurkkuinen Holley-kaasutin Iskutilavuus: 6 384 cm 3 , sylinterimitat 103 x 96 mm, puristussuhde 9,6 Teho: 300 hv (SAE)/4 600 r/min Vääntömomentti: 580 Nm (SAE)/2 800 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 3-vaihteinen momentinmuuntimella varustettu automaattivaihteisto (Cruise-O-Matic) Vetopyörästö: perävälitys 3,00 JARRUT Nestejarrut, alipainetehostin, rummut edessä ja takana OHJAUS Hydraulisesti tehostettu simpukkatyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 3,5 JOUSITUS Edessä: Erillinen, päällekkäiset tukivarret, ylätukivarsien yläpuolelle sijoitetut kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: Jäykkä akseli, lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 5,21 m Leveys: 1,93 m Korkeus: 1,36 m Akseliväli: 2,87 m Raideleveys (e/t): 1,55/1,52 m Omamassa: 2 010 kg Polttoainesäiliö: 76 l Rengaskoko: 8.00-14 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSARVOJA* Kiihtyvyys 0-96 km/h: 9,3 s, 0-402 m: 16,8 s Huippunopeus: 193 km/h VALMISTUSMÄÄRÄ 1962 Hardtop: 69 554 kpl Convertible: 7 030 kpl Sports Roadster: 1 427 kpl HINTA SUOMESSA 1962 Thunderbird Hardtop: 2 300 000 mk Chrysler New Yorker: 2 260 000,Jaguar Mk II 3,8: 1 960 000,Mercedes-Benz 220 SE: 1 867 000,Porsche 356 1600: 1 700 000,Volkswagen De Luxe Limousine: 610 000,*Mitatut arvot, The Autocar-lehti (UK) tammikuu 1961 Thunderbird.indd 13 Thunderbird.indd 13 14.9.2021 11.34 14.9.2021 11.34. Thunderbirdissä kaikki on helppoa, vaivatonta ja automatisoitua. Hydraulisesti tehostettu ohjaus kelpaisi tunnokkuudessaan esimerkiksi monille nykyvalmistajillekin, mikä on olennainen osa Thunderbirdin ajonautintoa. Itsekantaville korirakenteille tyypilliset rengasäänetkään eivät koskaan tavoita matkustamoa. Se ei ohimennen ajateltuna vaikuta paljolta verrattuna pari vuotta myöhempään Mustang-villitykseen, mutta omassa ylhäisessä luokassaan Thunderbird oli vähintään samanveroinen menestys. Thunderbird pitää minkä lupaa. Vaikka kovanaamaiset rallimiehet tuhahtelevat kaikelle tuollaiselle, on vaikea kiistää Thunderbirdin etevyyttä autona. Kahden tonnin omapainosta ja pehmeästä jousituksesta huolimatta Thunderbirdin ajo-ominaisuudet ovat hyvin nykyaikaiset; alppiteiden neulansilmiin ei tee mieli yrittämään pikataipaleen pohja-aikaa, mutta tavalliset maantien kaarteet auto selvittää milteipä ajatuksen voimalla. . Suorituskyky on 60-luvun suomalaisilla mittapuilla mieletön, muttei tunnu siltä. Parempaa voisi toivoa vain jarrujen osalta, sillä 11” rummut ovat kolme tuumaa leveistä kengistään huolimatta vähäväkiset yli 190 km/h huippunopeuteen pystyvän kaksitonnisen auton alla. 13 hoittavasti, minkä jälkeen ei tarvitse kuin kytkeä automaattivaihteisto drive-asentoon ja antaa linnun liitää. Ford Thunderbird 1962 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Kolmannen polven Ford Thunderbird käy esimerkiksi siitä, mihin jättiläisyhtymä pystyy silloin, kun resurssit onnistutaan kohdistamaan alusta pitäen oikein
Mobilisti 6/21 PIKKUJÄTTILÄINEN Kaksisylinterinen, vain 19-hevosvoimainen pakettiauto kuulostaa nykysuharin korvaan mätäkuun jutulla. Maanviljelijä Ääjälä hankkii kuljetuskalustoa Jowettin hyötyauto, Bradford, on ristitty syntymäpaikkansa, Bradfordin kreivikunnan mukaan, ja jutun auto on järjestysnumeroltaan 33881. Auton elinkaari oli varsin pitkä, jopa vuoteen 1934, jolloin esiteltiin Kestrel-malli, jota voidaan pitää myös nyt tutkinnan ja koeajon kohteena olevan Bradford Utility De Luxen kantaisänä ja äitinä. Vuonna 1920 esiteltyä Jowett Seveniä voidaan pitää tehtaan ensimmäisenä oikeana autona, joka sai huomiota myös Bradfordin kreivikunnan ulkopuolella. Minkä Jowett-tehtaan valmistama Bradford käyttöominaisuuksissa mahdollisesti häviää, sen se ottaa korkojen kera takaisin mielenkiintoisuudessaan harrastekohteena. Kansallisarkiston ajoneuvokortista käy ilmi, että TG-778, joita tunnuksia auto edelleenkin kantaa, on tullut maahan pakettiautona. Kuvien Bradford on tullut Suomeen Stockmannin Auto-osaston maahantuomana, alkujaan Utility De Luxe -mallina, missä De Luxe tarkoitti parempaa verhoilua, sivuikkunoita, takapuskuria ja astinlautoja. Niin vain sellaistenkin avulla pidettiin pyörät pyörimässä niukkuuden leimaamalla 50-luvulla ja aina seuraavan vuosikymmenen puolelle. Jowett valmisti tilauksesta kuusi Scott-moottoripyörää ennen kuin tämä sai oman tuotantonsa käyntiin. Timo Mononen B radfordin historia juontaa 1900-luvun alkupuolelle kun Jowettin veljekset valmistivat muille V2-moottoreita niin autokuin moottoripyöräkäyttöönkin. Autojen valmistus oli kuitenkin 1900-luvun alkupuolella se juttu, johon kannatti satsata, ja niin myös Jowettin veljekset valmistivat ensimmäisen autonsa vuoden 1906 alkukuukausina. 14 . Ääjälä tarvitsi ammattinsa vuoksi Bradfordia tavaroiden kuljettamiseen maailman toreille, mutta myös kapasiteettia henkilökulJ o w e t t B r a d f o r d 1 9 5 bradford.indd 14 bradford.indd 14 14.9.2021 13.39 14.9.2021 13.39. Kaiketi De Luxe -varustelun innoittamana ensimmäinen omistaja, maanviljelijä Keijo Ääjälä, kuitenkin asennutti tavaratilaan jakkarat, jolloin pakettiauton status yliviivattiin, ja korjattiin muotoon henkilöauto. Etelä-Amerikan Uruguayssa on bongattu joskus pickup -versiokin. Se toimi kehitysalustana vuonna 1910 markkinoille saatettuun pikkuautoon, joka liikkui ensin 810-kuutioisen boxerin 6,4 hevosvoiman siivittämänä ja kolmella vaihteella; myöhemmin uusittu 907 cm 3 moottori veikin kevyttä pikkuautoa jo hiukan rivakammin. Kaikkiaan pikkupakua valmistettiin 38 241 kappaletta vuosina 1947-53 ja kaikille löytyi ostaja autopulasta kärsivässä Euroopassa
Mobilisti 6/21 . 15 Jowett Bradford Valmistettu vuonna 1950, Jowett Cars Ltd., Bradford, Yorkshire, Englanti Maahantuoja Stockmann Oy, Auto-osasto Moottori 4-tahtinen sivuventtiili-boxer 1 005 cm 3 , vaihteisto 3-vaihteinen synkronoimaton vaihteisto, kuivalevykytkin Jäykät akselit edessä ja takana, lehtijouset Teräsrunko, puurakenteinen kori teräsja alumiiniverhouksin Rengaskoko 5.00-16", sähköjärjestelmä 12 V bradford.indd 15 bradford.indd 15 14.9.2021 13.39 14.9.2021 13.39
Harrastetalliin viimeksi tullut Bradford otettiin nyt tarkastelun kohteeksi ja koeajoon. Arvostettu brittiläinen julkaisu, The Motor, saavutti testissään vuonna 1952 huippunopeuden 85,9 km/h Bradfordin kiihdyttyä maksiminopeuteensa 47,6 sekunnissa. Vaihteet vaihtuvat ykkönen-kakkonen-kolmonen. Samassa testissä saatiin Bradford kuluttamaan 8,2 litraa sataselle matalaoktaanista polttoainetta, jota oli tuohon aikaan lyijylläkin terästetty. Entisöinnin laatua ja sitä valtavaa työtä minkä Heikki Kotiranta on pienen Bradfordin eteen tehnyt kumartaa allekirjoittanutkin. Kotiranta purki Bradfordin alkutekijöihinsä, kunnosti ja kasasi uudelleen ja uusi mm. 16 . Kahden miehen koeajomme päättyi höyrylaiva Suomen kupeelle, ikäneito hänkin, valmistunut vuonna 1906 Lehtoniemi & Taipaleen Konepajalla Joroisissa, mutta tekee silti vielä risteilyjä compound-höyrykoneensa voimin Päijänteellä. AC-mittarit ovat helppolukuiset, ja kaikille toiminnoille löytyy tyylikäs, oma näyttötaulunsa. Pieni auto kulkee nätisti myös nykyliikenteen mukana, mutta nitisee, natisee, korahtelee, keinuu ja vinkuu – juuri niin kuin kaikki tuon ajan kaikki pienet brittiläiset hyötyajoneuvot jo aktiiviaikoinaan. Kotitallistaan varovasti ulos hivutetulla Bradfordilla kierrellään aluksi Jyväskylän ruutukaavaa. bradford.indd 16 bradford.indd 16 14.9.2021 13.39 14.9.2021 13.39. Kaikki rikkoutuneet ja kuluneet osat piti valmistaa itse, mutta sitkeys palkittiin kahden vuoden tiiviin uurastuksen jälkeen tuoreella museoajoneuvotodistuksella syksyllä 2004 laatumaininnalla "entisöity uudenveroiseksi". Maksut jatkuivat vuoteen 1964 saakka jolloin seteleistä sipaistiin pari viimeistä numeroa pois ja veron määräksi muuttui 36 markkaa. Suorituksen tasoa kuvaa se, että Bradfordiin oli turha kysellä uusia osia mistään, niitä kun ei ole. Toinen nykyaikainen lisävaruste on huomaamattomasti korin kulmiin sijoitetut moottoripyörän vilkut. Välillä synkronoimaton vaihteisto tuuttaa vaimeasti rusahtaen varattua, mutta eteenpäin kuitenkin mennään. Kotirannallekin tuli vuorollaan aika luopua Bradfordista, ja paikalle saapui nykyinen omistaja, Jarmo Varjonen, jonka mukaan lähti myös pieni Morris Van. Huimaa on ollut kyyti, valmistajan lupaukset lunastettiin ja vähän ylitettykin. Mobilisti 6/21 jetuksiin tarpeen niin vaatiessa. Ääjälä vihelsi pelin poikki 9.2.1966 ja palautti kilvet, mutta pienen hyötyauton tarina ei suinkaan vielä päättynyt. Ajoneuvokortista käy ilmi, että jo tuolloin kirottu ajoneuvovero, joka vuonna 1951 oli 720 markkaa, oli vuoteen 1957 mennessä kohonnut jo huimaan 3 120 markkaan ja autoilijaa kuritettiin vielä 6 000 markan ylimääräisellä lisäverolla. Lämpöhalvauksen torjumiseksi autoon on asennettu nykyaikainen sähköflekti ja järkevä parannus on myös museoajoneuvotarkastajan siunaama. koko puisen korikehikon verhoiluineen. Hihnala nautiskeli autostaan aikansa, kunnes paikalle saapui ostohousut jalassa seinäjokelainen Heikki Kotiranta. 19 hevosvoiman, karvan yli litran vetoinen kaksisylinterinen pikkuboxeri puhkuu ja puhisee, ja vie autoa tasaisesti eteenpäin, eikä tarvetta tehtaan lupaaman 85 km/h huippunopeuden testaamiseen ole. Kurveissa auto keinahtelee lehtijousiensa varassa, mutta vaaraa kaatumisesta ei ole. Paluu maanteille Seuraavaksi Bradford muutti Naantaliin, Jorma Hihnalan hoiviin, jossa se tuli kunnostetuksi museokuntoon. Vain kuljettajan näkökenttään sijoitettu lämpömittari on nykyvalmistetta, ja se onkin tarpeellinen: autossa kun ei ole edes tuulettajan siipiä viilentämässä voimiensa tunnossa uhkuvaa pientä boxeria. Koeajon loppulausumana voimme todeta kunnioittavamme suuresti niitä maanviljelijöitä ja muita pienyrittäjiä, jotka näillä pienoishyötyautoilla takavuosina ovat päivittäisen leipänsä hankkineet. Myös jälkeenpäin lisättyjen peilien valmistaja, Cuppini, viittaa moottoripyörien maailmaan. Varjonen ohjustaa Bradfordia tarkasti ja tottuneesti tiestön pienissä korkeuseroissa. Tunnetun mittarivalmistaja Smithsin valmistama nopeusmittari pompahtelee, mutta senkin neula vakiinnuttaa paikkansa taajamanopeuteen saavuttaessa. Hyvää on paha parantaa Varjosen kokoelmassa on erilaisia harrasteajoneuvoja Ronald Reaganin käytössä olleesta Cadillacista pappa-Tunturiin ja kaikkea siltä väliltä. . Vaikka ovitolpissa olevat signaaliosoittimet ponnahtavatkin terhakasti pystyyn, nykypäivän kanssa-autoilijoiden havaintokentässä ei ole sellaista vaihtoehtoa, joten sähköisesti toimivat valosignaalit ovat välttämätön turvatekijä jo Bradford-kuljettajan omankin turvallisuuden takia
17 Ystävällinen torimyyjä Kangasniemeltä auttoi kuvauksissa jäljitellessämme maanviljelijä Ääjälän toimia Nousiaisissa 50-luvulla. Rouva Iitu Varjonen sai toimia vihanneslaatikoiden nostelijana kuljettajan kärsiessä selkäkivuista. Mobilisti 6/21 . bradford.indd 17 bradford.indd 17 14.9.2021 13.39 14.9.2021 13.39
Keskiviikkona 5. Tuulilasin erikoiskuljetusjutussa havainnollistettiin kloorin vaarallisuutta viittaamalla sen käyttöön taistelukaasuna ja Lappeenrannan lähellä Rauhassa vuonna 1938 tapahtuneeseen tuhoisaan junaturmaan. Me automiehetkin tunnemme Saabin historian lentokoneenvalmistajana, ja lentokonepuoli – nimenomaan Viggen-hävittäjän kehittäminen – synnytti 50-luvulla Saabilla tarpeen nykyaikaiseen tietojenkäsittelyyn. Mobilisti 6/21 koonnut: J.E. Rauhan onnettomuus oli itsenäisen Suomen siihen mennessä pahin rautatieturma. Lukijamme Pekka Piispa Haminasta muistutti meitä asiasta, jota emme muistaneet koskaan olleenkaan: Saabin merkittävästä roolista tietokonemarkkinoilla 1960-luvulta alkaen. . Onnettomuuden syyksi arveltiin kuljetuksessa jäähtynyttä nestemäistä klooria ja tehtaan säiliöiden ylitäyttöä. Moninkertaisella varmuuskertoimella pyrittiin varmistamaan se, että edes onnettomuuden tai tulipalon sattuessa tappava kloori ei pääsisi karkaamaan. . 6.11.1947 Tuulilasi 3/1971 uutiset621.indd 18 uutiset621.indd 18 14.9.2021 12.44 14.9.2021 12.44. Yhdistelmän kokonaismassa kuormattuna oli 35 tonnia, mikä ylitti tuolloisen suurimman sallitun kokonaispainon. Matkustajajunan kaksi ensimmäistä vaunua murskautuivat osaksi toistensa sisään ja moni sai surmansa, mutta ilmeisesti vielä useammat viidestätoista kuolonuhrista ja kolmestatoista loukkaantuneesta joutuivat järjestelyjunan rikkoutuneesta säiliövaunusta purkautuneen kaasun uhreiksi. Illansuussa tapahtui räjähdys, jota tehtaan työntekijät kuvailivat ”tussahdukseksi”, mutta joka kuitenkin oli riittävän voimakas romahduttamaan vankan kolmikerroksisen tiilirakennuksen, jonka sisällä kloorisäiliöt olivat. Onnettomuudessa Tainionkoskelle matkalla ollut matkustajajuna ajoi järjestelytöissä olleen veturista ja säiliövaunuista koostuneen junan perään. marraskuuta 1947 säiliöitä oli täytetty rautatievaunuista. Lämmetessään kloori laajeni, minkä seurauksena paine lopulta räjäytti yhden säiliöistä. Vain pari kilometriä kaupungin keskustasta sijainneella tehdasalueella oli kuusi 25 tonnin vetoista säiliötä valkaisuprosessissa tarvittavan nestemäisen kloorin säilyttämistä varten. 3 18 . 3 Mobilisti 3/07 . Ainakin alkuun ainoa hyväksytty veturi oli lauttakyläläisen Vaanon kuljetusliikkeen Jyry-Sisu. Mobilisti 3/07 . . Tuulilasin tuntemattomaksi jäänyt toimittaja lienee sekoittanut kaksi onnettomuutta toisiinsa, sillä kloorin ja uhrimäärän puolesta sopiva katastrofi sattui Raumalla marraskuussa 1947 – ei kylläkään rautateillä, vaan Rauma-Raahe Oy:n sellutehtaalla. Tuulilasi-lehden maaliskuun 1971 numerossa julkaistiin sivun juttu maan ensimmäisestä klooria kuljettavasta rekasta, joka oli vuoden alusta kuljettanut tätä erittäin vaarallista ainetta Finnish Chemicals Oy:n tehtailta Äetsästä Serlachiuksen Lielahden paperitehtaalle. hakea maistraatin lupa erikseen jokaisesta kaupungista, jonka läpi reitti kulki. Tämä johti pitkään lupahakemusten ketjuun eri virkaportaissa; yhdistelmälle piti mm. Tappava kaasupilvi levisi tehdasalueelle, 19 ihmistä kuoli ja 44 loukkaantui, osa eliniäkseen. Maanteillä onnettomuusriski oli varsinkin 70-luvun alussa moninkertainen rautateihin nähden, joten Finnish Chemicalsin säiliökalusto jouduttiin suunnittelemaan alusta pitäen kloorin kuljettamista ajatellen. Siitä Saabin tietokonepuoli vähitellen laaH.S. Siihen asti kloorin maakuljetukset oli hoidettu rautateitse erikoisvalmisteisissa säiliövaunuissa. Yhdessä kuormassa kulki kaksi sylinterinmuotoista irtosäiliötä, joiden seinämät olivat 13 millin teräslevyä. Säiliöt tarkastettiin kestämään 25 kilon paine, vaikka kloorin paine täydessä säiliössä oli vain 3-5 kg. Vertailupohjaa antaa se, että suomalaisen Pasi-miehistönkuljetusajoneuvon alkuperäinen panssarointi oli paksuimmillaankin ohuempaa kuin Finnish Chemicalsin kloorisäiliöissä käytetty. Toisin kuin Tuulilasin jutussa kerrottiin, Rauhan onnettomuudessa kyseessä ei ollut kloori, vaan niin ikään erittäin myrkyllinen rikkidioksidi
Ammattimaisen esiintymisen lopputuloksena saadaan tyytyväinen asiakas. Onni Vilkas oli Suomen kuuluisimpia liikennöitsijöitä ja hänen bussiyhtiönsä keltavihreät, vinttikoiratunnuksella koristetut autonsa yhtä tunnettuja. 3 Mobilisti 3/07 . Onni Vilkas oli kuollut edellisenä vuonna, joten Laaksonen pyysi hänen pojaltaan Jari Vilkkaalta vanhoja valokuvia malliksi. Aivan aluksi kiukkupussin annetaan rähjätä ja mekastaa sanottavansa ulos. Vuosituhannen vaihteessa Kotkan silloinen kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen sai kotiseutuhistorian innoittaman idean teettää Sibeliuksenpuistoon puurakenteinen leikkilinja-auto, jonka hän näki sielunsa silmin Onni Vilkas Oy:n väreissä. . Siinä opastetaan huollon työnvastaanottajia ja esimiehiä erilaisiin asiakkaisiin ja asiakastilanteisiin. Asiakaspalvelija ei kuitenkaan saa menettää omaa malttiaan, sillä asiakkaan kanssa kinaa ei voi voittaa, vaikka olisi kuinka oikeassa. Onneksi keikan saaneella kuorma-autonkuljettajalla oli yhteyksiä linja-autoja taksialalla toimivaan Jyrkilä Oy:n toimitusjohtaja Antti Jyrkilään, jolta hän tiedusteli omin luvin, kiinnostaisiko Sisun taltiointi. Sittemmin Datasaabiksi nimensä muuttanut yhtiö oli Ericssonin ja loppuvaiheessa myös Nokian omistuksessa ennen kuin tuli lamavuosina myydyksi brittiläiselle teknologiajätti ICL:lle. Kyllä kiinnosti, ja nyt leikkibussia kunnostetaan Jyrkilä Oy:n tiloissa, ellei ole jo valmistunutkin. Sanovat maailmalla, että ei mitään uutisia on hyviä uutisia, mutta kyllä nämä ovat paljon parempia. Kuluneiden parinkymmenen vuoden aikana Sibeliuksenpuiston Sisusta muodostui osa Kotkan kaupunkikuvaa, mutta pimeän tullen se joutui valitettavasti myös ilkivallan kohteeksi ja hämärätouhujen näyttämöksi. Yhytimme wieniläiset yhteen Sisun PR-osaston kanssa ja autoimme itse sen, minkä osasimme. . Eri aihepiireistä julkaistiin myös paljon koulutusmateriaalia, kuten oheinen Fordin vuonna 1950 päivätty lehdykkä nimeltään Selling on the Service Floor. Mobilisti 3/07 . Kaupunkikin on luvannut miettiä lopputulokselle sijoituspaikkaa, vaikkakaan ei ehkä enää alkuperäisessä tarkoituksessaan – sen verran ovat leikkipaikkojen turvallisuusmääräykset kahdessakymmenessä vuodessa muuttuneet. Kaiken A ja O on pitää henkilökohtainen mielipide omana tietonaan ja keskittyä faktoihin, joiden perusteella asiakas voi tehdä oman päätöksensä. Kun joku maailmalla jaksaa kiinnostua näin erikoisesta aiheesta, ja vielä tehdä sen muidenkin tietolähteiden kuin Wikipedian varassa, tottahan sellaisessa hankkeessa on mielellään avuksi. Wienissä majaansa pitävä verkkojulkaisu Rare & Unique Vehicles halusi tehdä tuoreimpaan numeroonsa jutun suomalaisen Sisun historiasta. Viime keväänä kaupunki päätti kipata huonoon kuntoon päässeen puubussin katopaikalle ennen kuin mitään ikävää ehtisi sattua. Sen jälkeen tilannetta ohjaillaan loitommaksi henkilökohtaisesta konfliktista ja ryhdytään toimiin, jotka ratkaisevat hankalan asiakkaan kiukun laukaisseen ongelman. Amerikkalaiset autojätit pyrkivät ensimmäisinä hallitsemaan koko ketjua aina raaka-ainehankinnoista firman visuaaliseen ilmeeseen ja huollon jälkimarkkinointiin. Mahtaakohan mikään tässä maailmassa olla niin vanhaa kuin toissapäivän tietokonetekniikka. 3 Mobilisti 6/21 . Lopputulos oli erittäin tunnistettava, vaikka useimmat bussin käyttäjät eivät sitä välttämättä Sisuksi tienneetkään. Koulutuslehtisen tarjoamat neuvot pitävät paikkansa vielä tänäkin päivänä. Yksi hyödyllisimmistä kappaleista oli arvatenkin hankalan asiakkaan kohtaamista käsittelevä, amerikkalaisittain otsikoituna: How to handle the hard guy. 19 jeni aluksi verottajan, pankkien ja lennonjohdon käyttämiin isoihin järjestelmiin ja lopulta aina kuluttajapuolelle asti. . Matkan varrella tehtiin yhteistyötä amerikkalaisen Univacin kanssa ja lopulta fuusioiduttiin sen kanssa. Koska aihe on kansainvälisestä näkökulmasta kaunistellen sanottuna haastava, tiedusteli päätoimittaja Pal Negyesi virka-apua Mobilistin toimituksesta. Esikuvaksi valittiin varhaisten sodanjälkeisten vuosien Sisu ja leikkibussi teetettiin Helsingin kaupungin rakennusviraston työpajalla. Vanhoille kotkalaisille leikkilinjurin esikuvaa ei sen sijaan tarvinnut erikseen selittää. Yle 13.4.2021 uutiset621.indd 19 uutiset621.indd 19 14.9.2021 12.44 14.9.2021 12.44
Mies osallistui itse kymmenen kertaa Le Mansin ajoihin, voitti America’s Cup -purjehduskilpailun Columbia-jahdin kipparina ja keräsi vuosien mittaan yhden maailman merkittävimmistä kilpaja urheiluautojen kokoelmista. 3 Mobilisti 3/07 . Laura Cunningham oli kotoisin Kaliforniasta ja niin nuoripari päätti asettua sinne. Mobilisti 3/07 . Kimmoke tekstinpätkään syntyi Cunningham-museon avajaiskauden vaatimattomasta esittelylehtisestä, joka löytyi toimituksen varastosta muita asioita etsiessä. 6/2003) oli onnellinen mies, joka pystyi valtavan perityn omaisuutensa turvin keskittymään itselleen tärkeisiin asioihin, kuten autourheiluun, avomeripurjehdukseen ja hienojen autojen keräilemiseen. . Harvoin tämä vanha toteamus nousee niin selvästi mieleen kuin neuvostoaikana juluutiset621.indd 20 uutiset621.indd 20 14.9.2021 12.44 14.9.2021 12.44. Cunningham-museon idea syntyi, kun Laura Cunningham otti asiakseen sivistää itseään siitä, mitä hänen miehensä autot oikein olivat. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kalifornian voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä koskevat muuttuvat verolait ja museon ylläpitämisen kustannukset pakottivat miettimään asioita uudelleen. Mob. Kokoelma myytiin kokonaisuudessaan Miles Collierille ja siirrettiin Floridaan, jossa sitä pidettiin esillä uuden omistajansa nimellä. Briggs Cunningham oli vuosikymmenien ajan säilyttänyt lähes kaikki koskaan omistamansa autot, eivätkä ne olleet aivan tavallisia autoja. Mobilisti 6/21 . Briggs Cunninghamia ei ollut vaikea vakuuttaa, ja niin museo avasi ovensa Costa Mesassa helmikuussa 1966. Idea automuseon perustamiseen syntyi, kun Briggs Cunningham oli nainut Riversiden kilparadan varikolla tapaamansa toisen vaimonsa Lauran vuonna 1963. Briggs Cunningham (ks. Cunningham-museon viimeiseksi aukiolopäiväksi jäi uudenvuodenaatto 1986. Historia on niin kuin se kirjoitetaan, sanotaan. 3 20
Siitä huolimatta tyyppi oli äärimmäisen tärkeä tiedustelutyökalu saksalaisten idänretkellä, jossa se opittiin tuntemaan nimellä lentävä silmä. Mobilisti onnittelee mallareita, jotka ovat pitäneet pintansa vuosikymmenestä toiseen, vaikka avustuksia jakavat julkiset tahot eivät todennäköisesti edes tiedä heidän olemassaolostaan. Veikkaamme vuotta 1970. 21 kaistua Tallinnan matkaopasta selatessa. Mobilisti 3/07 . 3 Mobilisti 6/21 . Mumford Musketeer uutiset621.indd 21 uutiset621.indd 21 14.9.2021 12.44 14.9.2021 12.44. päivänä kesäkuuta 1940 Tallinnan tehtaiden pillit ilmoittivat työväen vallankumouksen alkaneen. Muuttuvassa maailmassa mikään ei ole niin hyvää terapiaa kuin asiat, jotka pysyvät ennallaan. . Kehitysnumeroltaan välittömästi yhtä toisen maailmansodan menestyneimmistä hävittäjistä edeltävä kaksirunkoinen Fw 189 oli outo lintu. Yhdistyslehden päätoimittajana toimii Igor Kopilow, joka oli remmissä muistaakseni jo silloin. . Kirjasta ei löydy julkaisuvuotta, mutta valokuvien ja Tallinnan suurimpien hotellien luettelosta voi päätellä, että se on tapahtunut ennen suomalaisten rakentaman, vuonna 1972 avatun Viru-hotellin valmistumista. Fasistidiktatuuri kukistettiin… Toisin kuin Suomi, Viro oli vuonna 1939 antanut periksi Neuvostoliiton vaatimuksille ja antanut alueeltaan tukikohtia, joihin sijoitettiin 25 000 sotilasta. Elokuun 6. Kymmenillä tuhansilla neuvostomiehityksen aikana Siperiaan kyydityillä virolaisilla, joista vain harva palasi, saattaisi olla tapahtumien kulusta toisenlainen tulkinta. Juuri oppaan mainitsemana päivänä 21.7. 3 Mobilisti 3/07 . Sieltä löytyy miltei hakematta niin paksuja juttuja, ettei niihin olisi pystynyt edes APN. Silloin pikkupoikana Helsingin Harrastelijain Aitassa olo oli kuin ihmemaahan olisi joutunut. Kone ei ollut nopea eikä vahvasti aseistettu, mutta lentäjät pitivät siitä ja tyyppi oli omassa roolissaan saksalaisten taistelevien joukkojen silminä erittäin pätevä. Siitä ei mainittu mitään sen paremmin Korkeajännityksissä kuin asiallisemmissakaan ilmasotahistoriikeissa. Julkaisu tuli tutuksi jo 70-luvulla Viiskulman Harrastelijain Aitassa, mutta kymmenvuotiaana oikeiden harrastajien lentokorkeus tuntui liian huimalta. 1940 Neuvostoliiton korkein neuvosto tyydytti (Viron) eduskunnan pyynnön ja hyväksyi Eestin jäseneksi Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon tasa-arvoisena neuvostotasavaltana. Tämä pätee aivan erityisesti nykyisinä kaikkialle ulottuvan tietoverkon aikoina. Jotain meni ilmeisesti pieleen, sillä Musketeerin ykkössarjaa saatiin kaupaksi neljä kappaletta, ja vaikka kakkossarjaa myytiin jo kokonaiset kuusi, jäi valmistajan tarina siihen. Aamulla 21. Kirjan kustantaja, Neuvostoliiton uutistoimisto Novost (APN), herättää jo tietyn odotuksen sisällöstä, eikä se petä. Gloucestershireläinen Mumford on yksi uljaimpia epäonnistumisia lajissaan, ja sellaisen esite löytyi luonnollisesti toimituksen omista arkistoista. Messerschmittit, Spitfiret, Lancasterit ja muut itsestäänselvyydet olivat ennestään tuttuja Korkeajännitys-lehdistä, mutta Airfixin tarjonnassa oli oudompaakin kalustoa, kuten Boulton Paul Defiant ja Focke-Wulf Fw 189. Kolmipyöräisen, vuonna 1971 esitellyn Mumford Musketeer -maantieluodin tekniikka oli lainattu Vauxhall Vivasta, eikä menestyksen pitänyt alumiinirungon ja niukan lasikuitukorin puolesta jäädä ainakaan suorituskyvystä kiinni. Tarinan opetus on, että kaikkea lukemaansa ei pidä niellä pureksimatta – ei edes Mobilisti-lehteä. Erityisesti Päts oli aikaisemmin hakenut yhteistyötä suuren itänaapurin kanssa. Hyvä esimerkki on 70-luvun alusta asti julkaistu muovimalliharrastajien kerholehti IPMS-Mallari. Seuraavassa pieniä otteita oppaan näkemyksestä Viron historiasta: Vuonna 1934 porvarillinen hallitus pystytti fasistisen diktatuurin… On totta, että Viron demokratia oli Konstantin Pätsin tuona vuonna yhdessä kenraali Laidonerin kanssa tekemän vallankaappauksen jälkeen vähintään kyseenalainen, mutta se tehtiin nimenomaan Viron nousevia oikeistovoimia vastaan. . Tallinnasta tuli Eestin Sosialistisen Neuvostotasavallan pääkaupunki. Miltei yhdeksäänsataan kappaleeseen yltänyt valmistusmäärä riittää todisteeksi koneen tarpeellisuudesta. Historiallisen Pikk Hermannin tornin ylle nousi punainen vapauden lippu… Noin se sujui politbyroon ja matkaoppaan mukaan. Päts joutui nimittämään uuden hallituksen ja peli oli pelattu. Kesäkuussa 1940 Viro pakotettiin sallimaan vielä useamman divisioonan, yhteensä 90 000 neuvostosotilaan marssimisen maahan. Englanti on kautta autohistorian ollut enemmän tai vähemmän epätoivoisten rakennussarjojen ja pienvalmistajien luvattu maa
Nopeimmat, upeimmat ja kalleimmat muistetaan, mutta arjen puurtajat ja niiden käyttäjät jäävät helposti lehdellä soittelemaan. Neveran ilmoitetut suoritusarvot ovat joka tapauksessa meidän fossiilimiesten näkökulmasta järkyttäviä: 0-100 km/h 2,0 s, 0-300 km/h 9,3 s ja huippunopeus 412 km/h. Uskottavuutta kroatialaiselle pienvalmistajalle tuo joka tapauksessa se, että niin Porsche, Hyundai, Aston Martin, Seat, Renault kuin Koenigseggkin ovat päättäneet ryhtyä Rimacin asiakkaiksi. Aikansa tavanomaisesta rallija ST-varustuksesta ollaan nykyisillä Rimac Nevera uutiset621.indd 22 uutiset621.indd 22 14.9.2021 12.44 14.9.2021 12.44. 3 Mobilisti 3/07 . . Uusimman puolalaisen kollegalehden, Automobilistan, kansi ilahdutti suuresti. Mobilisti 6/21 Fw 189:n unohdettu rooli löytää vastineensa myös autohistoriasta. 3 22 . Euroopassa mediankäyttö on ehkä onneksi vanhanaikaisempaa, eikä isoja ruumiita ole vielä nähty. Levikkiluvut näyttivät kuitenkin jo takavuosina huolestuttavilta – silloin kun niitä vielä julkaistiin. Myöhempien aikojen harrastemarkkinat ovat nostaneet monien takavuosien itsestäänselvyyksien hinnat pilviin. Amerikkalaisista vanhoista julkaisuista sekä Automobile Quarterly että Hemmingsin julkaisema Special Interest Autos ovat heittäneet pyyhkeen kehään. . Se on suuri sääli, sillä molemmat perustuivat vanhanaikaiseen perusteelliseen asiantuntemukseen ja osaavaan lehtimiestyöhön. . Mobilisti-lehden toimialalla on viimeisten viidentoista vuoden aikana nähty melko kylmää kyytiä. Ehkä on parempi kuitenkin todeta Hillary Clintonin sanoin, että katsoimme syvälle Rimacin silmiin, emmekä löytäneet sieltä sielua. Tekniikan Maailma julkaisi Rimac Neverasta Ajettua-jutun numerossaan 15/2021 ja havaitsi sen eteväksi – kahden miljoonan euron hintaluokassaan. Täyssähköinen Rimac Nevera tuo hakematta mieleen suomalaisen Toroidion-konseptin, joka lupasi mullistaa sähköisen suorituskyvyn reilu viisi vuotta sitten. Aikoihin on eletty, kun maailman kohtutuin superauto on kroatialaista tekoa. Samaan kategoriaan kuuluva Collectible Automobile ilmeisesti sinnittelee vielä, vaikka viimeiset verkkopäivitykset näyttävätkin olevan kolmen vuoden takaa. Pääkuvana oli loistavan hieno slovenialaista valmistetta oleva Renault 4 GTL 1992, joka on taivaansinistä väriään lukuun ottamatta aivan samanlainen kuin allekirjoittaneen mökkiauto. Mobilisti 3/07 . . Sitäkin vähää kateutta, jota puolalaisveljen auton hienompi kunto herätti, oli omiaan lievittämään havainto, että siinä ei sentään ollut ensiasennuksena hienoa Blaupunkt Lübeck -radiokasettisoitinta. Ohessa kuitenkin näyte viimeksi mainitun kannesta joulukuulta 1998, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Toinen Automobilistan yllättävä iso juttu oli vanhoissa Norjan kilvissä koti-Puolassa kuvattu, heikohkosta aihiosta entisöity 1960 Plymouth Valiant V-200
uutiset621.indd 23 uutiset621.indd 23 14.9.2021 12.44 14.9.2021 12.44. Aavikkokisoja harvemmin seuraavana yllätyksenä tuli se, että historiallisesti Pariisi-Dakar -koitokseksi mielletty ralli ajettiin tänä vuonna kokonaan Saudi-Arabian maaperällä reitillä Jedda Ha’il. Mobilisti 3/07 . 2/2002) vuonna 2001 entisöitiin, tuli projektin kestäessä otettua yhteyttä kaikkiin tunnettuihin Bernerin kilpatallissa aikoinaan toimineisiin tekijämiehiin. ”Taidatte pojat olla tosissanne”, mies totesi, ja asteli nurkan taa pysäköidylle autolleen. Nykyajasta katsoen on vaikea edes käsittää sitä autopulaa, jossa Suomessa ennen tuonnin vapauttamista vuonna 1962 kärvisteltiin. 23 markkinoilla valmiita maksamaan tuhansia euroja tai dollareita. ”Nämä kuuluvat teille”, ilmoitti mies ykskantaan. Keväällä 1956 Hernesaareen saapunut Zephyr oli 76 000. Belgialaiset Emmanuel Eggermont ja Edouard de Braekeleer kilpailivat ensimmäisessä Dakar Classicissa VW Apal Buggyllä. Vuoden 1955 autokannasta vain 74 000 oli henkilöautoja, eli maassa oli yksi auto jokaista 59:ää kansalaista kohden. Keväällä 2021 Suomessa oli liikennekäytössä 2 830 000 henkilöautoa, eli noin yksi auto kahta asukasta kohden. Mies totesi vain: ”Eivät ne ole minunkaan. Kun BGG-1-tunnuksilla aikoinaan Monte-Carloon osallistunutta Barracudaa (ks. Yritin selittää, että vehkeet ovat arvokkaita ja etten mitenkään voisi ottaa niitä vastaan noin vain. . . Vuonna 1987 Ari Vatanen ja Bernard Giroux ajoivat kisan voittoon Peugeot 205 Turbo 16:lla. Kun Bernerin kilpa-autot kauden 1966 päätteeksi myytiin eteenpäin, ilmestyi ostajiksi sellaisia kölvejä, että arvioin heidän tulevan toimeen ilman aikamiesten varusteita. Irrotin ne autoista, varastoin työkalukaappiini ja otin eläkkeelle lähtiessäni mukaani. Speedpilot on yhä kiinni Juha Bernerin nykyään omistamassa autossa, mutta Heuerin kellot odottavat yhä parempaa käyttöä pöytälaatikossa. Luvut ovat hätkähdyttävän pieniä, mutta vielä surkeampia, kun huomaa niihin lasketun myös kuorma-autot. Kuka niitä olisi kaivannut?” Niin löysivät historiaa tihkuvat instrumentit BGG-1 -projektiiin. Alkuvuodesta ajetun Dakar-rallin yhteydessä ajettiin ensimmäistä kertaa myös classic-luokassa, joka houkutteli matkaan 24 seikkailijaa. Vuoden 1955 loppuun mennessä määrä oli kasvanut noin 142 000:een. Vuonna 1950 Suomessa oli ollut vaivaiset 61 000 autoa. 3 Mobilisti 6/21 . Ruotsissa vastaava luku oli 16, Tanskassa 27 ja autokurjuudestaan tunnetussa Norjassakin 35. Vatanen voitti Dakarin vielä vuosina 1990-91, silloin isommalla 405 T 16:lla. Mukaan päästäkseen kilpailuvälineen täytyi olla ennen vuotta 2000 valmistettu ja mallia, jolla on kilpailtu omana aikanaan Dakar-rallissa. Ford-Uutisten heinäkuun 1956 numeron pääkirjoituksessa asiaa käsiteltiin kylmien numeroiden valossa. 3 Mobilisti 3/07 . Vuodesta 2009 alkaen Dakar-ralli järjestettiin kymmenen vuoden ajan Etelä-Amerikassa (!) ennen kahta viimeistä koitosta, jotka siis on ajettu Saudi-Arabiassa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat Haldan valmistamat trippimittarit ja Heuerin kellot. Seuraavana vuonna voittoa juhli samanlaisella autolla Juha Kankkunen sen jälkeen, kun johdossa olleen tallikaveri Vatasen Peugeot 205 T 16 oli varastettu kilpailun kestäessä huoltoparkista. Kun asiaa sitten alkoi penkoa, kävi ilmi, että kilpailu on ajettu Pariisi-Dakar -reitillä viimeksi vuonna 2001. Sieltä palattuaan hän ojensi muovipussin, jossa olivat Monte-Carlon luokkavoiton vuonna 1966 ottaneen Plymouth Valiantin (BBM-33) alkuperäiset ralli-instrumentit: Halda Speedpilot -keskinopeusmittari ja Heuerin kellot. Tasanopeuskokeilla voittajaksi selvisi Marc Doutonin Sunhill-rantakirppu, mutta mukana nähtiin myös M.A.N.-kuormaauto; raskas kalustohan on ollut tärkeä osa Dakaria 80-luvulta alkaen. Kokenut mies katseli Vesa Liukkosen ja Oskar Lumon kätten jälkiä vaitonaisesti ja vinkkasi sitten allekirjoittaneen ulos pihamaalle. Kaluston laatukaan ei ollut kaikissa Pohjoismaissa sama, sillä Suomen vuoden 1955 autotuonnista 60 % tuli rautaesiripun itäpuolelta. Mob. Suomalaisvoittoja saatiin vanhan kunnon Pariisi-Dakarin aikoina neljä. Niistä ensimmäisen toi 1987 Ari Vatanen Peugeot 205 T 16:lla. Suomeen tuotu Ford. Kilpakalustosta vastannut mestarimekaanikko tuli syyskuussa 2001 – juuri kun epätoivoiset peltityöt olivat VR:n vanhoilla veturihalleilla loppusuoralla – tutustumaan tilanteeseen
Autokeskuksesta väistyttyään Väinö H. Kimmo Koistinen S uomessa Bluebird ohjautui ensiksi lappeenrantalaisen Aulis Ripatin Datsun-myymälään, jossa johtaja Ripatti söi kuormasta, ottaen sen omaksi autokseen. Mobilisti 6/21 Lasikaapin Lasikaapin Datsun Datsun Vantaan Ansatien Motonetin pääoven lähellä tarkkaavaista kulkijaa tervehtii odottamaton näky: lasikaappiin suljettu Datsun Bluebird vuodelta 1962. Broman, jonka isä Eric Broman aloitti Datsunien tuonnin Autokeskuksellaan, otti yhteyttä firman vanhaan luottoedustajaan ja kysyi, että olisiko Bluebird nyt kaupan. Mobilisti 6/21 24 . että hän joutui luopumaan ajokortistaan. Ripatin Datsun-liike osoittautui pian kuuluvansa maamme tehokkaimpiin alallaan ja vastasi parhaimmillaan yli kymmenestä prosentista koko merkin myynnistä Suomessa. Kyseessä on omituisen elämänkaaren läpikäynyt yksilö, joka kuuluu aivan ensimmäiseen maahantuontierään. Mielestämme varsin hieno ele, etenkin kun Bromanin liikeyhteys Datsun-Nissaniin on katkennut jo kauan sitten. Se oli, ja kompakti kaunotar päätyi varta vasten sille varattuun lasikaappiin Vantaalle. . lasikaapin_datsun.indd 24 lasikaapin_datsun.indd 24 14.9.2021 13.41 14.9.2021 13.41. Tästä kuultuaan Väinö H. Jokavuotinen osallistumisperinne katkesi kuitenkin tänä vuonna, kun korkeaan ikään ehtinyt herra Ripatti kaatui ja loukkasi itsensä sillä seurauksella. 24 . Broman on tehnyt kunniakkaan uran varaosakaupan parissa – Motonetin kaikki tuntevat. Eläkkeelle jäädessään Aulis Ripatti osti Datsunin yksityiskokoelmaansa ja kaksikko muodostui tutuksi näyksi Saimaan ympäriajoissa
Toimi heti! tarjouS Sinulle, Mobilisti lehden lukija! 5 numeroa Auto, tekniikka ja kuljetusta tai ajolinjaa nyt edulliseen hintaan Tarjous koskee vain uusia tilaajia. Mukana kiintoisia tieraportteja, kilpailuja ja paljon muuta. 25 € Hinta sisältää alv:n . AUTO, TEKNIIKKA JA KULJETUS on Pohjoismaiden suurin autoalan, kuljetusja kuormaustekniikan sekä kuljetustalouden erikoisjulkaisu, joka kattavasti tavoittaa suomalaisen elinkeinoelämän päättäjät. www.autotekniikka.fi www.ajolinja.fi SEURAA MEITÄ www.kuljetusnet.fi www.facebook.com/Autotekniikka www.facebook.com/Ajolinja TILAAMINEN Lähetä viesti ATK MB tai AJO MB ETUNIMI SUKUNIMI LÄHIOSOITE POSTIOSOITE numeroon 16303. Upeimmat autot, työkalut ja ammattiliikenteen kiinnostavimmat ihmiset löydät tästä lehdestä. AJOLINJA on tien päällä liikkuvien ammattilaisten lehti. Saat tilauksesta kuittausviestin ja postitse laskun. Mobilisti_225x285.indd 1 Mobilisti_225x285.indd 1 22.6.2021 10.15.01 22.6.2021 10.15.01 kokosivu.indd 108 kokosivu.indd 108 26.7.2021 18.25 26.7.2021 18.25. Palvelun hinta €
Muutamia Tatraplaneja liikkui tuohon aikaan lounaisen Suomen liikenteessä. Jarkko Heino Raisio Mitkä osat. Arviosi siitä, että enemmistö niistä olisi amerikkalaisia, on mielestämme rohkea – ehkä kaukolännen autot vain kiinnittävät huomiosi helpommin. Jari Nurmi Puolittain harrastusmielessä ympäri vuoden käytettävät autot ovat Suomessa todellinen ilmiö. Luulisin, että valtaosa maamme liikenteessä olevista museoikäisistä henkilöautoista on amerikkalaisia. Vanha tuttu rukki on pitkäaikaisen omistajansa mielestä parempi kuin pussillinen vuosituhannen vaihteen saippuapaloja, vaikka niitäkin saisi halvalla. Usein kysymys on siitä, että kunnossa oleva 80-luvun auto on edelleen täysin käyttökelpoinen liikenneväline, eikä mitään syytä vaihtaa uudempaan varsinaisesti ole. Hän on valmis luopumaan osista kohtuullista korvausta vastaan, jos kiinnostuneita löytyy. Niin tai näin, mielestäni kyseessä on genre, joka koskee suurta joukkoa, mutta josta on siihen nähden vähän lehtijuttuja. toimitus lukijat6.indd 26 lukijat6.indd 26 13.9.2021 16.35 13.9.2021 16.35. Nykyistä kasitietä ei 1950-luvulla vielä ollut. Tässä ryhmässä luulisin enemmistön olevan juuri 4-ovisia sedaneja. Yli 25-vuotiaita käyttöautoja on liikenteessä yhä paljon. Lehden monipuolisuus tekee siitä mielenkiintoisen. Ihme ja kumma, autoilija selvisi – ainakin muistitiedon mukaan – ja Tatrakin korjattiin vielä ajokuntoon. Itse ajan vuoden -88 Cadillac De Villeä kesät ja talvet. Reino Soilaksen puolesta Kari Lehtinen Lokirinne 6 A 12 02320 Espoo 0400489646 lehtkarim@gmail.com Alkuperäinen on kaunista Kiitos hyvästä lehdestä, varsinkin tämän vuoden numerot 1 ja 2 olivat mielestäni ihan huippuja. Kun olen katsellut museoikäisten jenkkisedanien myynti-ilmoituksia, yllättävän monet ovat myynnissä kesäja talvipyörillä, joten niillä ilmeisesti ajetaan ympäri vuoden. Joku on joskus määritellyt asian näin. Tatran omistajaksi oli merkitty Urmas Kujanpää Uskelasta ja haltijaksi Toivo Salonen Raisiosta. Todennäköisesti kolari sattui 1957. Jotain menneiden aikojen laadusta kertoo se, että autoni pakoputki on edelleen alkuperäinen ja iskussa. Mobilisti 6/21 26 . Itselläni olisi yksi toivomus. Auto katsastettiin uudelleen 1958, mikä todistaisi, että se kunnostettiin. Kun käyttöautoon tulee riittävän paljon korjauskuluja, se muuttuu harrasteautoksi. Silloisen tien mutkassa Mynämäen ja Laitilan välillä lähellä Lemminkylän tienhaaraa Tatraplan T600 törmäsi mäntyyn ja kiertyi sen jälkeen lepoon männyn alle. Amerikanautojen erikoislehdet keskittyvät customoituihin ja rakennettuihin erikoisautoihin, alkuperäiset ja varsinkaan sedanit eivät ole noiden lehtien aiheina. Auton saisi pienellä työllä museorekisteriin, mutta haluan säilyttää kaiken mahdollisimman alkuperäisenä. Eikä auton pelteihin (maalin lakka paikoitellen hieman kulunut) tai sisustaan ole mitään korjauksia joutunut tekemäänkään, moottori toki on ollut auki, kun mittarissa on jo melkein 400 000 km. 26 . Mutta noin yhteenvedoksi: maassamme on paljon saman ikäluokan jenkkiautoja, ja hyvin monilla se on käytössä ympäri vuoden, eli kyseessä on käyttöauto. Tatraa ja Škodaa myi Helkama Turun Yliopistonkadun myymälässään. Mobilisti 6/21 Kun Tatran perä heitti Tšekkiläisestä Tatrasta kertovassa artikkelissaan (Mobilisti 5/2021) Janne Halmkrona toteaa: ”Silloisilla ristikudosrenkailla Tatran vanhemmatkin mallit liukuivat sivuttain kohti tien vieressä seisovia lyhtypylväitä ja muita kohtalokkaita rakenteita.” Kuvissani kohtalokkaaksi rakenteeksi on osoittautunut mänty. Kaverillani on kuvien osat ja hän olisi kiinnostunut tietämään mihin autoihin osat kuuluvat. Terve ja hyväkuntoinen 80-luvun auto on liikenteessä aina iloinen yllätys, mutta Mobilistin sivuille sellaiset yltävät vain poikkeustapauksissa. Toki tuohonkin porukkaan mahtuu kaikenlaista virittäjää, mutta myös niitä, jotka haluavat säilyttää kulkupelinsä alkuperäisessä kuosissa. Arkistotietojen mukaan rekisteritunnus EI933 oli vuonna 1952 valmistuneelle autolle jo toinen. Suomalaisista ajoneuvolehdistä puuttuu tavallaan yksi genre, museoautoikäiset amerikkalaiset käyttöautot (tai voihan niitä toki harrastaakin)
Siinä oli mustavalkoinen kuva, josta sanottiin sen olevan Helsingistä ja että kyseessä on Romanian lähetystön auto. Palautamme sen ensi tilassa. Usein voittoautot vaihtoivat omistajaa pian arpajaisten jälkeen, sillä tuolloisissa oloissa voitto osui huomattavalla todennäköisyydellä ajokortittomalle henkilölle, eikä monella yksinkertaisesti ollut varaa pitää autoa, vaikka kortti olisi ollutkin. Nolointa tietenkin on, että kuva löytyi toimituksesta nyt 18 vuotta myöhemmin. Joku bussiretki. Veikko Elo Mikkeli Lähetystöauto Silloin tällöin yllätyksekseni eteen sattuu tuttuja kuvia, joskus kirjoissa (ulkolaisissakin), joskus lehdissä, esitelmien kuvituksena tai vaikkapa netissä. Ainakin matkaajien iloisista ilmeistä näin voisi päätellä. Auton lipputangossakin on Tšekkoslovakian eikä Romanian lippu (Tšekkoslovakian ja nykyisen Tšekin tasavallan lippu on pysynyt samana jo vuodesta 1918, siihen ei konsaan ympätty sirppejä, vasaroita tms.). Kun kuviin usein liittyy tekstiä, niin väärät tiedot toki kiusaavat! Mobilistin viime numerossa oli laaja artikkeli Tatra 603:sta. Teksti ei ihan sattunut kohdalleen. Arpajaisten järjestäjä on epävarma. Niistä löytyy usein hyvinkin harvinaisia ajoneuvoja! Niiden tunnistaminen herättää joskus pitkiäkin keskusteluryppäitä. Auto ei jäänyt meille, vaan myytiin minulla olevan tiedon mukaan eteläiseen Suomeen jollekin autoilijalle. Valokuva on tosiaan ottamani ja siinä kuljettaja odottaa kyyditettäväänsä Suomalaisen Klubin edessä osoitteessa Uusikatu 23, Oulu. Auto oli Tšekkoslovakian suurlähetystön auto, tuolloin CD-42 kuului sille. Tuttuja, koska olen itse ottanut ne. Lopuksi totean vain, että kiva artikkeli tuo Tatran juttu, kiitos sen kirjoittajalle. 27 Arpajaisvoiton jäljillä Isäni voitti -50 luvun alkuvuosina arpajaisten (SPR?) pääpalkintona olleen Kaiser henkilöauton AV-943. 27 Mobilisti 6/21 . Mutta Mikkelin torin reunalla. Siellä on usein vanhoja näkymiä kaupungista. Silloin oikeat paikkatiedot vielä seurasivat kuvia, mutta nyt kävi vanhanaikaisesti. Mobilisti 6/21 . Suurennuslasilla K.L.B.:n tapaan katsoen auton linjakylteistä näkee sen ajavan Helsinki-Sysmä-linjaa. En läheskään aina edes tiedä, miten ne ovat kohteeseensa joutuneet, vaan ei kai sitä kannata enää miettiäkään. Liekö Kaiser säilynyt. Oheiset kuvat on otettu auton hakumatkalta Helsingistä. toimitus Mikkelissä oltiin Numerossa 5/2021 olleessa Juhani Murron kirjeessä sivulla 30, kolmannen kuvan Volvo-bussi on Mikkelin torin reunalla. Kuva oletettiin otetun Viktor Ekin edessä, lukijat6.indd 27 lukijat6.indd 27 13.9.2021 16.35 13.9.2021 16.35. Muuta tietoa asiasta ei ole, eikä enää ole keltä kysyä. Risto Palokangas Oulu 0400-544045 Autoarpajaisten järjestäminen oli 50-luvulla suosittu tapa rahoittaa yleishyödyllisten järjestöjen toimintaa. Ehkä joku osaa valaista mysteeriä. Oheistamassani toisessa kuvassa näkyy taustalla tuolloin Klubitalossa toimineen valokuvausliike Helioksen ikkuna. Kari (Tapio) Tossavainen Kuvan putkahtamiselle on tässä tapauksessa luonnollinen selitys, sillä saimme kokoelmastasi kuvalainoja numerossa 7/2003 julkaistuun edelliseen Tatra 603 -juttuumme. On melko epätodennäköistä, että taksi-Kaiser olisi säästynyt, vaikka toisin toivommekin. Jan Enqvist Paikkatietokorjaus Hep, se artikkeli H-D-pyörästä 60-luvulla. Mikkelissä on muuten vireä Miun vanha Mikkeli -facebook-ryhmä
50 m Pattaya Beachistä. toimitus Ketoon, beibi Täydennystä Remu Aaltosen coupe-volvosta. Joten hiekkaa on jo ehtinyt kertyä pintaan. Bruno Vanhojen stadilaisten kanssa ei yleensä kannata alkaa kinata. Ehkä sopivat piristeet ovat rohkaisseet alkuperäisiä omistajia sujahtamaan sekaan, tai sitten muu liikenne on itsesäilytysvaiston ohjaamana kiertänyt rauskut kaukaa. toimitus Väärä kaapunni Studebaker-jutussa lyseokaverusten kuvaama Commander Starlight Coupe ei varmaankaan ollut kuvan ainoa Helsingin-kilpinen auto, koska se on kuvattu Aurorankadun ja Arkadiankadun risteyksessä Helsingissä. Paikka on Pattayan poliisiaseman sivukadulla n. Volvo 262C. Lambot olivat huumemiehiltä takavarikoituja ja seisseet kuvanottohetkellä jo jonkin aikaa. Tyylilleen uskollisena Remu ajoi coupen suoraan jalkakäytävälle keikkapaikan eteen näytille. On se vain silti yksi käheimmän näköisistä Lambo-malleista. Se on otettu 2000-luvun alkupuolella, tarkempaa ajankohtaa en muista. Pekka Tuovinen Ovat nuo mahtaneet olla käteviä kulkuneuvoja Pattayan liikenteessä. Ilmeisesti jompikumpi heistä pääsi välillä livahtamaan Helsinkiinkin. Olin tuolloin lamavuosina yhtyeen keikalla Porin Itäpuiston Honky Tonk Caféssa, ja tuolloin Remun keikka-autona oli nimenomaan ko. Harri Korpela Vanhojen stadilaisten kanssa ei kannata kinata, otto II. Mobilisti 6/21 mutta epäilen kuitenkin Fennia-korttelia, jossa olin tuolloin kesätsupparina. Remulla oli 90-luvun alussa "Remu Plays Hurriganes" -projekti. 28 . Jukka Pattayan Lamborghinit Jäljentäessäni digikameralla vanhoja paperikuvia osui silmään tämä autokuva. Tässä tapauksessa harhaan vei se tosiasia, että lahtelaiset lyseolaiset Kaila ja Virtanen dokumentoivat 50-luvulla järjestelmällisesti kotikaupunkinsa katujen mielenkiintoista autokalustoa. Kiitos täsmennyksestä. Ekillä olin myöhemmin muuttomiehenä, ja heidän päämajansa oli nokalla. toimitus Reino Leinon Renault Liitteenä kuva isoisäni Reinon Leinon ensimmäisestä omasta autosta Renault Juvaquatresta lukijat6.indd 28 lukijat6.indd 28 13.9.2021 16.35 13.9.2021 16.35
Pyydän arvoisaa toimituksen väkeä tuulettamaan ajatuksiaan sähköautoista. Jarkko Vuori Tuusula Taas säilyi yksi tarina suomalaisesta arkiautoilusta, kiitos. Toisin kuin voisi kuvitella, sähköautot eivät ole uhka klassikkoautoharrastukselle vaan pikemminkin päinvastoin. Ja toisaalta klassikkoharrastajat suhtautuvat usein autoiluun intohimoisesti kuten teknologiaan ylipäätään, myös sähköön. Kuva on todennäköisesti otettu 50-luvun puolessavälissä Lahden Pajukadulla, jossa Leinon perhe tuolloin asui. Sen verran tuosta liiteriin piilottamisesta voi todeta, että auton salaamisesta ei ollut kysymys – olihan viranomaisilla autorekisterin perusteella tarkat tiedot jokaisesta autosta. Kyseinen alus varmaankin liittyy Helsingin olympialaisiin 1952. Siitä kumpuavat lukuisat tarinat sotavuosina pukeilla ”piilossa” seisseistä autoista. Äitini ja tätieni muistin mukaan Rellu olisi ollut sota-ajan piilotettuna liiterissä, jonne se unohtui sodan jälkeen 10 vuodeksi. Minä katsastin juuri autoni ja katsastusinsinööri totesi: "Sinulla näyttää olevan Jeesuksen vanha Pösö". Siinä jutun kirjoittaja Kai Laine halusi saada oikeaksi todistetun sertifikaatin 1970-luvun Cadillacista (jos sellaisen hankkii), ettei Elvis omistanut kyseistä autoa. Mikähän on ollut tämän aluksen kohtalona. Jouko Hammar Ahdasmielisten ajatushautaamo Mobilisti 5/2021 Haja-ajatusalueen sähköautokriittiset kommentit ovat tunkkaisia kuin ullakolta löytyneet ukkivainaan villahousut. Toivon että Mobilisti ajoneuvokulttuurin erikoislehtenä malttaisi suhtautua positiivisesti autojen uuteen teknologiaan. Jos se maistuu vaarin välihousuilta, olkoon niin. Sitten toinen kuva: etualalla poseeraa isoisäni Reino ja taustalla näkyy "laiva" Stockmannin mainoksilla. Kun tähän vielä lisätään paljon puhuttu kuplautuminen, ei ihme, että viestintä epäonnistuu aina paitsi sattumalta. Armeija ei suinkaan pakkolunastanut kaikkia autoja rintamalle, mutta renkaat vietiin varmuudella. purki ja korjasi moottorin useita kertoja perheen keittiön pöydällä. Moni sähköauton hankkinut tai sellaisen hankintaa jo näinkin aikaisin suunnitteleva on yleisestikin autoilusta keskimääräistä kiinnostuneempi, myös vanhoista autoista. Vuosien saatossa hän mm. Se ei silti vähennä vanhojen perinneautojen kiehtovuutta ja tunnelmaa, joita lehtenne sivut ansiokkaasti välittävät. Nykyiset sähköautot ovat mainioita ajettavia, ne liikkuvat helposti talvella ja Lappiinkin niillä pääsee. Jan Enqvist lukijat6.indd 29 lukijat6.indd 29 13.9.2021 16.35 13.9.2021 16.35. Jukka Laks Vastoin yleistä käsitystä teksti ei ole niin kuin se kirjoitetaan, vaan niin kuin se luetaan. toimitus Puppua, herra alikersantti Luin juttua Mobilisti lehdestä 3/2021 Turhaa puppua -kolumnin. Mobilisti 6/21 . Luin uudelleen edelliseen numeroon kirjoittamani sähköautoja sivuavat pätkät, enkä löytänyt niistä kritiikkiä sähköautoja kohtaan. Juvaquatre vaihtui vuosikymmenen lopulla uudempaan Dauphineen. Reino-pappa osti Rellun ja laittoi sen taas ajokuntoon. Suomalaiseen liikenneja veropolitiikkaan aiomme vastakin suhtautua kriittisesti. Ne ovat varmasti parhaita vaihtoehtoja niille ihmisille, jotka sellaisen haluavat – eihän sähköautoja muuten kukaan ostaisi. 29 vuodelta 1938 (HE-775)
Päivitystahti kohotti etenkin pitkiin mallipolviin tottuneiden eurooppalaiskilpailijoiden kulmakarvoja, mutta sai järjestely monet omastakin väestä raapimaan päätään ihmetyksestä. Näiden ohella esimerkiksi taka-akseli oli entistä vahvempi. Sen verran General Motors oli valmis uhraamaan vasta vuoden ikäisen Kapitän-mallin korin ja tekniikan uudistuksiin. Kun P2-polveksi nimetyt Kapitänit lipuivat valokeilaan syksyllä 1959, saattoi niitä pitää lähes täysin uusina autoina. Sisätilat olivat muutenkin avarammat niin mittanauhan kuin vaikutelmankin puolesta – olihan ikkunapinta-alaa entistä enemmän. Edellisen polven (ks. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona ja Marko Rantasen arkistot 6 00 000 D-markkaa oli huomattava summa 1950-luvun lopulla. kapitan.indd 30 kapitan.indd 30 14.9.2021 13.42 14.9.2021 13.42. Olemuksessa oli yhä paljon tuttua, mutta liki kaikkiin komponentteihin oli tehty muutoksia. Myös jarrujen kitkapinta-ala oli kasvanut ja valojen yhteinen wattilukema hehkui jo 200:ssa. Konservatiivisessa Englannissa Vauxhallin vastaavat äkkiväännöt mallistossaan aiheuttivat vielä enemmän väristyksiä väärissä paikoissa. Kori oli entistä kookkaampi, moottorin tilavuus suurentunut parilla desillä ja tehoa saavutettu 10 hv lisää. Etenkään isompien Opelien etevyys luokassaan ei taas ole puhdas makuasia. Moottorin kiinnikkeet eristivät entistä paremmin värinöitä eikä omistajan tarvinnut vaivata enää päätään kojelaudan kellon vetämisellä kahdeksan päivän välein, sillä ajanmittaus oli sähköistetty. 30 . Oliko se huonoa vai hienoa, on täysin makuasia. Mobilisti 6/21 Opel Kapitän ”L” 1962 Kapteenin Kapteenin vieras vieras korostus korostus Ei ole ihme, että Opelin mallistosta oli havaittavissa amerikkalaisvaikutteita pitkin 50-lukua, sillä yhtiöllä ei ollut vielä tuolloin edes varsinaista muotoilustudiota, vaan tuotteet saivat hahmonsa enimmäkseen Detroitissa. Nyt takapenkille käynti ja siellä oleilu oli selvästi miellyttävämpää. Mobilisti 6/05) jyrkästi kaartuva katto söi pääntilaa ja pakotti takaovien aukotkin pienemmiksi, mikä oli tuottanut kritiikkiä asiakkaiden taholta. Ulkoisista uudistuksista tärkeimpiä oli kattolinjan suoristus takaosastaan
31 Kapteeneista oli moneksi. Mobilisti 6/21 . Niitä pidettiin säästökorvikkeina amerikkalaisille vastineilleen ja Opelit valittiin vasta perusteellisten suorituskyky-, ajettavuusja kestävyystestien perusteella. Autenriethin koripajan hardtop-coupé vuodelta 1960 oli hautaustautojen ohella eräs tuon ajan Käpitän-muunnelmista. Ruotsissa P2-polven Kipparit saivat katolleen jopa siniset majakat ja sireenit poliisien laivueisiin liitettyinä. Kotimarkkinoillaan ne olivat ennen kaikkea vähintäänkin kohtalaisesti menestyvien liikemiesten ja erilaisten ammattilaisten valintoja, vaihtoehtoja pienemmille Mercedes-malleille. Vientimarkkinoilla Kapitänit joutuivat arvatenkin hyvin vaihteleviin olosuhteisiin, vaikka esimerkiksi USA:n alueelle niitä ei toimitettu. Siinä missä amerikkalaishenkinen muotoilu oli toisille houkutin, toiset kokivat sen yliampuvaksi ja levottomaksi. kapitan.indd 31 kapitan.indd 31 14.9.2021 13.42 14.9.2021 13.42. Länsinaapurissa Kapitän oli tuttu myös poliisiautona. Niissä oli hintaansa nähden paljon tilaa ja voimaa, eikä käyttöominaisuuksia voinut haukkua ankeiksi tai yleistä kestävyyttä heikoksi
Kaikki yhden puolesta Opelin vientiosasto ilmoitti 1962 Kapitäneja rahdatun ulkomaille kaikkiaan 13 039 kappaletta, mikä oli melkoinen siivu vuosikerran 32 848 auton kokonaistuotannosta. Hän valitsi parhaan kunnostuskohteeksi ja hyödynsi toiset varaosiksi. Suomeen niitä saatiin uutena 58 kappaletta. Hän osti kaikki kolme aihiota ja isänpäivänä hän haki ne kotiinsa Kalantiin. Ahkera uudistuspolitiikka näytti kannattavan; kun P2:n ensimmäisen mallivuoden 1960 tuotantotilastot valmistuivat: niitä oli rullannut Rüsselsheimin linjastolta yli 47 000 kappaletta. Oli jo ennalta selvää, ettei kolmesta heikosta raadosta saisi elvytettyä kuin yhden toimivan auton. Ulkoisia eroja oli vain melko vähän, kuten maskiin integroidut sumuvalot ja komeammat pölykapselit, mutta sisällä tunnelmat erosivat selvemmin, muun muassa erillisten etuistuimien ansiosta. Täälläkin osa vallasväestä saattoi katsella niitä nenänvarttaan pitkin, yrittiväthän ne näyttää kovasti dollarihymyiltä, olematta kuitenkaan niitä. Se ei kylläkään merkinnyt helppoutta tai halpuutta, vaan vakavat ruostevauriot nostivat palan kurkkuun kerta toisensa jälkeen. Kaikki osalähteet raatoja ja ulkomaita myöten täytyi hyödyntää pyrittäessä autenttiseen lopputulokseen. Mahdollisuus valita perusmallin ja varusteiltaan hulppeamman L:n eli Luxuksen välillä oli varmaankin hyvä veto. Niistä kolme päätyi lopulta ruosteen raastamina Mynämäelle, jossa ne saivat hiipua suhteellisen rauhassa takaisin malmiksi maaperään. kapitan.indd 33 kapitan.indd 33 14.9.2021 13.42 14.9.2021 13.42. Joka tapauksessa isojen Opelien maine oli pitkään hyvä, eikä niiden ostajia epäilty ainakaan vastuuttomasta varainkäytöstä. Opelin etulattian reikiä irtileikattuna. Se oli lähes tuplaten verrattuna edellisvuoden tulokseen. Rantanen ei kuitenkaan ollut ensimmäistä kertaa isojen peltitöiden äärellä ja tiesi homman onnistuvan vain kärsivällisyydellä ja huolellisuudella. Vuonna 1999 tilanne kuitenkin muuttui, kun Marko Rantanen, merkin pitkäaikainen ystävä, sai vihiä esiintymästä. Tästä ei ollut helppoa jatkaa. Paria vuotta myöhemmin Malaga Rot/Alaska Grau -väriyhdistelmällä siunattu Kapitän alkoi olla jotakuinkin valmis. Kiinnostavia olivat myös vaihtoehdot voimansiirrossa: alkuun valinta kolmevaihteisen perusmanuaalin tai loikkarilla varustetun version välillä, sitten vuosimallista 1961 alkaen myös nelivaihteinen Hydra-Matic -automaatti ilmaantui lisävarustelistalle. Sitten into hiipui vähitellen; mallipolven viimeisenä vuotena, 1963, kysyntää riitti enää reilulle 11 000:lle Kapteenille. 33 Kapitänien asema oli Suomessakin jotakuinkin sama kuin muualla Euroopassa, ne ansaitsivat ylläpitonsa yritysten ja yksityisten kulkupeleinä sekä pirsseinä. Mobilisti 6/21
Hätätilassa ainakin yhden jäniksen voisi sijoittaa vielä ruumaan, jonka koko ja muoto ovat juuri niin oivalliset kuin korilinjat lupaavatkin. Ohjauspyörän ja muiden hallintalaitteiden mittasuhteet ja sijoitus luovat erittäin onnistuneen ensivaikutelman. Ikkunapinta-ala on vaikuttavan suuri; Opelilla matkaajat istuvat suoranaisessa näköala-autossa. kapitan.indd 34 kapitan.indd 34 14.9.2021 13.42 14.9.2021 13.42. Se sallittakoon, onhan kyseessä saman yhtymän tuote ja tehtaan muutaman vuoden takainen huippumalli. Oven ääni ei ole aivan Fisher-tasoa, mutta on silti niin tuhti, ettei monikaan eurooppalaisvalmistaja päässyt huomauttelemaan asiasta. Ainakin kesävermeissä puolitusinaa 60-luvun normaalivartaloista henkilöä on pystynyt reissaamaan Kapulla kohtalaisia etappeja ilman, että vieressä istuvan sukkanauhat olisivat aiheuttaneet hankaumia reisiin. Saksan eBaylta löytyi sittemmin myös setti tehdasuusia L-version pölykapseleita, vieläpä onnekkaaseen lähtöhintaan, sillä huutokaupan päättymisajankohta osui samaan aikaan jalkapallon MM-kisojen ratkaisupelien kanssa. Hyvin lähellä alkuperäistä olevaa verhoilukangasta saatiin paikallisen alan yrityksen kautta ja Rantasen äiti ompeli penkit uusiksi ammattimaisella otteella. Auringon säteet saavat sen kurvit ja hienostuneet kromiosat hehkumaan tavalla, josta nykyautoilijat voivat enää vain haaveilla. On makuasia, pitääkö Kapteenia komeana vai prameana, mutta kylmäksi se tuskin jättää ketään. Kattolinja on hyvinkin järkevä: se takaa pääntilan takapenkkiläisille ja suojaa samalla heitä pahimmalta paahteelta. Moottoriin löytyi osia vielä Suomestakin, esimerkiksi juuri sopivat 0,5-ylikokomännät pintautuivat Talvi-Heikki -tapahtumasta. Rantanen otti siitä autoonsa useimmat ylellisistä yksityiskohdista, kuten edistykselliset punaiset varoitusvalot ovien takareunoihin ja avattavat takatuuletusruudut. Ruotsista tänne uitetun L-mallin raadon myötä avautui mahdollisuus petrata varustetasoa. Ajoasento on monen vanhan laatuvaunun tapaan hämmästyttävän luonteva ilman ihmeempiä säätönappuloiden hapuiluja. Ei hikeä, kuten Amerikkalassa sanotaan Jäähtynyt moottori käynnistyy herkästi, kunhan on ensin vetänyt pienesti rikastinnupista. Erillisistuimista hän ei kuitenkaan sohvapenkkimiehenä innostunut, joten ne jäivät varastoon. Nyt enemmän kuin koskaan Vaikka Rantasella on Kapitänin jälkeenkin ollut monia jännittäviä projekteja ja niillä on saavutettu onnistuneita tuloksia, on Kipparilla ollut erityinen paikka hänen sydämessään, eikä se ole missään vaiheessa unohtunut täysin ajamattomaksi muumioksi tallin perälle. Ohjauspyörän tööttirengas on nokkelasti litistetty yläreunastaan, joten näkyvyys nauhamalliseen nopeusmittariin on esteetön. Kahvojen, listojen ja ikkunoiden muodot ovat kuin 1958 Chevroletista tai Pontiacista, mutta kaikki on hieman keveämpää ja järkevämpää. Selviä vuoden 1957 Cadillacin vaikutteita voi havaita tuulilasin alla olevan ilmanottoaukon rivoituksesta sekä sisällä kojelaudan perushahmottelusta. Sisään astuessaan ja oven sulkiessaan tuntuu alkuun kuin olisi istahtanut oudolla tavalla kisakuntoon trimmattuun ja hoikennettuun General Motorsin amerikkalaisautoon. Edessä on kahdelle tilaa ylellisesti, kolmelle välttävästi. Autoa Männäisten ruukin hiilihuoneen edessä tarkastellessaan ei tarvitse ihmetellä, miksi Kapitän miellyttää
Osa tästä kunniasta kuuluu tietenkin entisöijälle, jonka vaivannäkö on ulottunut pintaa syvemmälle. Vaihteensiirto ohjausakselilla on eräs parhaita lajinsa esityksiä, joita allekirjoittaneella on ollut ilo käyttää. 35 Matala murina kantautuu sisään vain himmeästi, eikä sen värinä kaataisi humalaista leppäkerttuakaan. Opel Kapitän P2 1962 MOOTTORI Tyyppi: 6-sylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori, hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli, 4 runkolaakeria, 1 Opel-kaasutin Iskutilavuus: 2 605 cm³, sylinterimitat 85 x 77 mm, puristussuhde 7,8 Teho: 90 hv (DIN)/4 100 r/min Vääntömomentti: 186 Nm (DIN)/1 300-2 500 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: kolmevaihteinen käsivaihteisto, valitsin ohjausakselilla, takaveto, perävälitys 3.9 JARRUT nestejarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS tehostamaton kiertokuulaohjaus, 3,75 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillinen, päällekkäiset kolmiotuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,82 m Leveys: 1,81 m Korkeus: 1,51 m Akseliväli: 2,80 m Raideväli (e/t): 1, 38/1,37 m Rengaskoko: 7.00-14 Sport Omamassa: n. Mobilisti 6/21 . Kapitän lipuu liikkeelle vaivattomasti, eikä piittaa, vaikka lähtö tapahtuisi kakkosella – vääntöä riittää. Kokonaisuutena Opel Kapitän lunastaa ainakin tämän yksilön muodossa jotakuinkin kaikki sille asetetut odotukset. Korin jäykkyys ei tuota pettymyksiä ja hennon hälyäänen tai toisen saa houkuteltua esiin vasta todella härskeissä töyssyissä; enimmän aikaa Opel on eleettömän äänetön ja aina ehdottoman jäykkä. Niillä main se alkaa teräsvöilläkin varustettuna muuttua hieman levottomaksi, mutta astetta rauhallisemmin edeten ovat kolminumeroisetkin keskinopeudet Autobahneilla vaivattomia ja miellyttäviä. Se on tilava, mukava ja vaivaton matkatai kaupunkiauto, jonka toiminta ja tuntuma herättävät luottamusta tehtaan kykyyn tehdä ylemmän luokan vaunuja. Varsin vaihtelevaa tiestön laatua edustanut koeajolenkki osoitti, etteivät routamontut tai muut töyssyt aiheuta vakavaa uhkaa matkaajien hyvinvoinnille. Ehkä tämänkin kohdalla suurin este legendan asemalle yltämiseen on hieman väärä merkki keulalla… . 1 310 kg Kantavuus: 610 kg SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6 V SUORITUSKYKY*: Kiihtyvyys 0-80 km/h: 11,0 s Huippunopeus: 150 km/h VALMISTUSMÄÄRÄ 32 848 kpl HINTA 1 229 000 mk (Opel Rekord 1700 2D 816 000 mk; Mercedes-Benz 180 1 261 000 mk; Ford Zodiac 1 018 000 mk; Plymouth Valiant 1 350 000 mk) * Tehtaan ilmoitus kapitan.indd 35 kapitan.indd 35 14.9.2021 13.42 14.9.2021 13.42. Maantienopeuksia Kapitän ei pelkää, ei ainakaan niin kauan kuin pysytellään alle 120 km/h -tahdissa. Suorituskyky ei tunnu huumaavalta, mutta aikansa liikenteessä vain amerikkalaiset ja todella kalliit eurooppalaiset sedanit ovat jättäneet sen helposti taakseen. Myös melutaso pysyttelee 100-110 km/h paikkeilla vielä hillittynä ja radiostakin – tässä tapauksessa Blaupunktista – pystyy nauttimaan. Vaikka alla ovat teräsvyörenkaat, eivät täyskäännökset pikitien kapeikoissakaan muodostu hikija tuskajumpaksi, vaan yhdessä loistavan näkyvyyden kanssa Opel on suorastaan hauska vekslattava kokoisekseen. Isot aplodit Rüsselsheimin insinööreille. Pikemminkin Kapitän edustaa mainiota kompromissia ajettavuuden ja mukavuuden välillä – siis aikakausi huomioiden. Ohitukset eivät ole poissa laskuista, mutta ihan mihin väliin tahansa ei Kapteenin keulaa kannata tunkea, hevosvoimia on sittenkin selvästi alle sata kappaletta. Pykälät löytyvät vaivatta ja lupsahtavat koloonsa kuin ajatus – pakkia myöten. Tehostamaton ohjaus on sekin harvinaisen hienosti toteutettu
Ruskeasta värimaailmasta ei tingitty. teksti: Matti Ouvinen kuvat: toimitus Pontiac Catalina 2D HT -73 on outo, mutta komea näky näillä main. Rodiraggari: Markus Ollikkala, Chevrolet Malibu / Ford Custom (Rodiraggarija potkuripää-palkitut ajoneuvot olivat niin härskejä, ettei niiden kuvia voi perhelehdessä julkaista.) Arvovieraat saapuvat mustilla autoilla, osa myös Mobilistin lukijatapaamisessa. Toyota Cressidan ensimmäinen Suomessa tunnettu polvi oli kuin 70-luvun Buick Century pienoiskokoon järkeistettynä. Mobilisti 6/21 Jummijammi. 36 . Jäävuoripalkinto: Risto Liimatainen, Honda CZ100 1966 . Mobilisti 6/21 36 . jamboree.indd 36 jamboree.indd 36 14.9.2021 13.44 14.9.2021 13.44. Idea Jamb-O-Reen sijoittamisesta samalle päivälle syksyyn siirtyneen Jokimaan rompetorin kanssa osoittautui mainioksi; yleisö vietti aamupäivän raviradalla aarteita etsimässä ja siirtyi jatkamaan päivää Ace Cornerille Mobilistin hiluihin. Parkkipaikat olivat täynnä hienoa harrastekalustoa, soitto soi ja sedät heiluivat. mikä Jamboree! Jo yhdennentoista kerran järjestetty Mobilisti Jamb-O-Ree osoitti, että pandemian väsyttämällä harrastekentällä on patoutunutta halua tapaamisiin. PALKITUT 2021: . PBY Catalina -lentoveneet olivat merkittävässä roolissa Pohjois-Atlantin sukellusvenesodassa, mutta se on ihan oman juttunsa arvoinen. Pussihousu: Kari Heinonen, Ford A 1930 . Potkuripää: Mika ”Kake” Kauko, Austin-kuormuri
Keisarikunnan pressa, Nissan President. Suomeen jo 50-luvulla tuotua Sun Valley -yksilöä entisöidään parhaillaan, mutta tämä Jamboreessa nähty auto on Yrjö Bremerin muutama vuosi sitten Kaliforniasta löytämä. Tämä norjalaisvalmisteinen1939 Adler Trumpf on tullut Suomeen jo vuonna 1968. Erikoisurheiluauto on parikin Potkuripää-palkintoa voittaneen Stig Fagerstedtin nuoruudentöitä! Virkistävää nähdä Cortina, joka ei yritä yhtään olla ralliuskottava. 37 Mobilisti 6/21 . Vierellä menevä 1957 DeSoto Fireflite Sportsman. 37 Patinoitunut paripyörä-Petteri, pakettivaunu parhaasta päästä. BMW 2002tii oli aikansa himoittuja ratarautoja. Mobilisti 6/21 . Ennen ilmastointilaitteiden yleistymistä tämä liikkuva kasvihuone sai Amerikan auringon alla liikanimen Death Valley. jamboree.indd 37 jamboree.indd 37 14.9.2021 13.44 14.9.2021 13.44. Monen vähemmistön urakehitys törmää lasikattoon. Siksi Pussihousu-palkinto myönnettiin vuotta nuoremmalla A-hopalla saapuneelle Kari Heinoselle. Mercury Monterey Sun Valley oli vuonna 1954 ensimmäinen lasikattoinen sarjatuotantoauto. Vuosina 1938-39 Den Norske Automobilfabrikk kokosi Kambossa Oslon eteläpuolella Adlereita. 1929 Ford A ja Petteri Eskola ovat ansainneet pussihousut jo aiemmin
38 . Risto Laineen Giulietta onkin harvinaisempi kuin moni eksoottisempi italialainen. Mobilisti 6/21 38 . Tuon ajan autoja ei myöskään keräillä yhtä innokkaasti kuin tehtaan vanhempia malleja. Mobilisti 6/21 Alfa Romeo Giulietta 2,0 1981 Kevätpuro Kevätpuro Alfa Romeon maahantuonti oli erittäin hiljaista 1980-luvun taitteessa. Janne Halmkrona giulietta.indd 38 giulietta.indd 38 13.9.2021 19.28 13.9.2021 19.28
Ainoa remontti, jonka hän joutui sille tekemään, oli seisonnassa juuttuneiden takajarrujen herkistäminen. Kokematon laskija ei välttämättä huomaa mitään eroa, tai voi jopa pitää urheilullisen laskijan suksia vaikeina kääntää. Jousitus ei missään nimessä ole pehmeä, muttei myöskään tarkoituksellisen kova. Se on edellisten omistajien mukaan ollut pitkään perheellä, joka piti autoa hyvin ja kävi sillä säännöllisesti Eurooppaan suuntautuneilla matkoilla. Vaihteensiirto vaatii melko pitkiä liikkeitä, mutta palkitsee mekaanisella kolahduksella halutun vaihteen löytyessä. Sieltä sen löysi syyskuussa Risto Laine, joka oli myymässä 1977 Mercedes-Benz 280 S:äänsä. Mussolinin Italian intresseissä oli pitää hienoja vaunuja valmistava yritys pystyssä. Sä oot mun Romeo Alfa Romeo oli kauan sitten yksi Italian hienoimpien autojen valmistajista. He myös tietävät, miten auton tulee käyttäytyä mutkaisella pikkutiellä. Moottori vääntää jo tyhjäkäynnin tuntumasta ja vetää nöyrästi. Mallistoon ilmestyi itsekantavalla korilla varustettuja neliovisia perheautoja, joiden tuotantomäärät olivat entiseen Alfaan verrattuna suuria, mutta uuden ajan autonvalmistajaksi yhä vaatimattomia. Ykkönen menee kuitenkin päälle tunnokkaasti loksahtaen. Hän on myös päättänyt, että käyntinopeusmittarin osoitin voi aivan hyvin liikkua vastapäivään. Auton omistaja, Risto Laine, ei yleensä käytä kumpaakaan niistä, sillä Alfan tuplakaasuttimien kiihdytyspumput ovat riittävät kylmäkäynnistykseen. Sen käyttöä pitää miettiä: nelikulmainen kromattu metalliosa painuu sormella oven sisään ja sen ympärillä olevassa muovikehyksessä on myös nelikulmainen reikä. Alfa Romeon ulkopinta on vaaleanruskea, verhoilu tumman metsäisen ruskea, istuimet ja mittaristo siltä väliltä. Vaihteisto on taka-akselin yhteydessä, joten vaihteensiirron tuntuma ei voikaan olla yhtä hyvä kuin jos laatikko olisi suoraan vivun alla. Kyllä polvet voivat olla hiukan tavallista enemmän linkussa. Ero suorituskyvyssäkin on nykymittapuilla pieni. Veglian valmistama mittaristo on asennettu konsoliin, joka tosin jää osittain autoon jo aikanaan asennetun urheilumallisen ohjauspyörän paksun kehän taakse, mutta kauneudesta on kärsittävä. 39 giulietta.indd 39 giulietta.indd 39 13.9.2021 19.28 13.9.2021 19.28. Alfan tuntumaa voisi verrata hyviin laskettelusuksiin. Kahden tuplakaasuttimen imuäänet kuulostavat herkullisilta. Moni perinteinen ranskalainen luksusvalmistaja lopetti kokonaan, toiset pyrkivät moderniin sarjatuotantoon. Matkanopeudessa Alfa osoittautuu hiljaiseksi. Ohjausta kritisoitiinkin jo omana aikanaan jäykäksi Tekniikan Maailman vertailutestissä 1981. En tiedä tuon ajan toimittajien lihaskunnon tasoa, mutta modernin tietokonetyöläisen voimin Alfan ohjaus ei ole liian raskas. Alfa jatkaa sinne, minne kuljettaja on sen suunnannut. Nykyautoja usein vaivaavat rengasäänet puuttuvat tyystin ja tuulen kohinakin on vähäistä. Alfa kuitenkin onnistui seuraavien vuosikymmenien ajan säilyttämään maineensa hiukan perusautoja hieMobilisti 6/21 . Tämä ei tarkoita pizzaa, sillä se kehittyi nykyiseen muotoonsa Yhdysvalloissa 1900-luvulla. Mutta vain italialaiset tietävät, että maitoa ei saa missään nimessä sekoittaa kahviin kuin aamiaisella. Mobilisti 6/21 . Tehoa on 80-luvun alun autoksi riittävästi, mutta silloin elettiinkin eri aikavyöhykkeellä kuin nykyään. Koneen ollessa kylmä sitä on myös pidettävä hetki käynnissä kaasuttelemalla, mutta sehän on vain ilo. Alfan ohjausvälitys korvaa suhteellisen raskauden epätavallisen hyvällä tuntumalla. Alfa ei eroa juuri millään mitattavalla tavalla muista saman luokanja aikakauden autoista. Tehtaan kilpa-autotkin olivat aikansa menestyneimpiä – seikka, jota pidettiin Mussolinin hallinnossa tärkeänä osoituksena kansakunnan voimasta. Siirrettyäni istuimen jalkojen suhteen sopivalle etäisyydelle, huomaan ohjauspyörän olevan yhä hiukan liian kaukana. Kokenut laskija taas nauttii hallittavuudesta, jota muut eivät osaa kaivata. Uutena tarinan Alfa on ollut helsinkiläisen rouvan omistuksessa. Kunhan auto pääsee vauhtiin, rattia kääntelee ilokseen. Ovi avautuu vuosikymmenien takaiseen maailmaan;1980-luvun alku muistetaan ruskean eri sävyistä. Alfa Romeolta odotettiin jotain muuta kuin vaunuja kreiveille, tehtailijoille ja kilvanajoon. Mittaristo on tyylikäs. Ohjauspyörän vasemmalla puolella ovat Alfan perinteiset kaksi ryyppyvipua. Alfa Romeo oli omalla tavallaan edellä muita, ongelmissaan siis. Se syö eleettömästi entiselle merenpohjalle tehtyyn tiehen syntyneet routavauriot. Ihminen on joustava olento, joten sopiva etäisyys löytyy tinkimällä tottumuksista. Ahaa! Kun painaa vasemman käden peukalolla kromiosaa sisäänpäin, saa etuja keskisormella otteen ruskeasta muovikehyksestä. Kolmivuotiaana auto siirtyi Tampereelle. Todennäköisesti erilaisista soittimista löytäisi parempia vertailukohtia, mutta niistä minulla ei ole kokemusta. Ohjauspyörä on pienehkö, eikä Alfassa tietenkään ole tehostinta. Samalla auto on kuitenkin omalla määrittelemättömällä tavallaan ainutlaatuinen. Juuri sellaiset olivat sodan jälkeen lähes kaikkialla vaikeuksissa. Vaihdevivun liikeradat ovat pitkät. Sen on piirtänyt selvästi omasta taiteestaan innostunut italialainen muotoilija. Sodan jälkeen maan poliittinen suuntaus muuttui. 39 A lfan ovenkahva on persoonallinen. Mersu lähti ja vaihdossa tuli Alfa, jonka historiasta oli tiedossa vain tarinoita. Alfan moottori vastaa kaasuun välittömästi, muttei käyttäydy hermostuneen urheilullisesti. Toinen niistä säätää kaasua, toinen rikastusta. Istuin olisi varmaankin ihan miellyttävä, mutta sen arviointia häiritsee hiukan periksi antanut selkänoja. Moottori ei vingahda, vaan murahtelee kaasupolkimen liikkeen tahdissa. Moottori vetää aluksi imusarja koristen, mutta ääni kiihtyy ärinäksi kierrosten noustessa. Vasta vuonna 2007 se vaihtoi omistajaa ja päätyi muutaman mutkan kautta autoliikkeeseen keväällä 2020. Totta kai tehostamaton ohjaus vaatii parkkipaikkapyörittelyssä kovempaa vääntöä, mutta samat ominaisuudet pätevät kaikkiin tehostamattomiin ohjauksiin. Alfa Romeo päätyi Italian valtion omaisuudenhoitoyritys IRI:n omistukseen 1933. Moottori herää, kun kaasupoljinta polkaisee terävästi juuri starttaamisen hetkellä. Mauri Salon (TM 20/1977) sanoin: ”Pyörät aivan kuin valuvat tien epätasaisuuksien yli kuin kevätpuro.” Tiukoissa mutkissa olevat töyssyt kyllä heilauttavat autoa, mutta eivät vaikuta liikesuuntaan yhtään. Italialaiset suhtautuvat intohimoisesti ulkonäköön, mutta myös siihen miltä asiat tuntuvat tai maistuvat. Niissä on siis muitakin ulkomaisia lisukkeita kuin ananas, jota sisältävä Havaiji kehitettiin Kanadassa 1962. Sillä oli mennyt huonosti jo 1920-luvulla, vaikka oli saanut valtion tukea. Moottorin ääni on jätetty todennäköisesti tarkoituksella taustalle muistuttamaan hienon tekniikan olemassaolosta. Massatuotetut ajoneuvot alkoivat olla ominaisuuksiltaan tasaveroisia käsityönä tehtyjen kanssa. Auto oli museokatsastettu jo ennen sen tuloa Laineelle
Mobilisti 6/2015) otettiin tuotantoon vasta vuosikymmenen lopulla, mutta se jäi harvinaisuudeksi. Alfan moottorit eivät silti käyttäytyneet kuin kilpa-autojen moottorit. Giuliettan valmistaminen ei varmaankaan maksanut yhtään vähemmän kuin Alfettan, mutta markkinoinnin kannalta ero oli suurempi. Muilla valmistajilla hienokin urheiluauto kulki yleensä maanläheisellä moottorilla, mutta jo 1950-luvulta alkaen Alfa Romeon moottorit olivat rakenteiltaan lähempänä kilpa-autojen tekniikkaa kuin perusautoja. Samaan aikaan mallistossa oli muitakin aukkoja. Uuden mallin vaihteisto ja kytkin siirrettiin taka-akselin yhteyteen, jotta auton painonjakautumaa saataisiin tasapainoisemmaksi. Jo pelkän akun siirtäminen taakse olisi merkinnyt 15 kilon painonsiirtoa. Ikään kuin italialaiset olisivat halunneet Alfasta monialavalmistaja Fiatin pienoismallin. Alfan johto oli varsin tietoinen siitä, että uusiakin malleja myytäisiin vanhojen kilpa-autojen maineella. Alfa Romeon perinteiset mallit eivät olleet ainakaan autotoimittajien silmissä vanhentuneita. Kevytmetallirakenteisissa moottoreissa oli kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia ja usein riittävästi kaasuttimia. Moottori pysyi lähes entisellään. Mobilisti 6/21 nompana valmistajana. Giulialle oli yhä kysyntää, ja se pysyi mallistossa vielä parin vuoden ajan. Takavetoa pidettiin yhä normaalina, eikä muilla valmistajilla ollut vieläkään kahta nokka-akselia kannessa tai kahta tuplakaasutinta kuin enintään joissain erikoismalleissa. Giuliettaa valmistettiin vuoteen 1985. Uutta Giuliettaa ei tehty kokonaan puhtaalta pöydältä, vaan se perustui moottoriltaan ja alustaltaan pitkälti Alfettaan. Valtio omisti Alfa Romeon, joten tehdas oli poliittisten virtausten armoilla ja näin ollen 1970-luvulle tultaessa myös maan johtoa painostamaan pyrkivien vasemmistolaisten lakkoilijoiden ilmeisimpänä kohteena. Vuodesta 1980 sen sai jopa kaksilitraisella, eikä Alfettaan ollut tarjolla sen suurempaa tekniikkaa. Alfa Romeon autoissa oli vakiona viisi vaihdettakin, kun samaan aikaan yhtä monta löytyi yleensä vain Porschen urheiluautoista ja Maseratin kaltaisista loistovaunuista. Parannetun painonjakauman lisäksi takajousituksesta tehtiin parempi ja kalliimpi kuin muilla. Mallistosta löytyi myös urheilumalleja, maastoautoja, pakettiautoja ja kuormureita, kuten isommillakin konserneilla oli tapana tehdä, mutta mittakaava oli aina pienempi. Molemmissa oli sama tai ainakin hyvin samantyylinen jousitus, vaihteisto ja moottori ja Giulietta oli vain seitsemän senttimetriä Alfettaa lyhyempi. Käytännössä sitä voisi kutsua jäykäksi akseliksi ilman sellaisen huonoja puolia. Shakespearen näytelmä Romeo ja Julia on italiaksi Romeo e Giulietta. Tehdas ymmärsi hyvin varhaisessa vaiheessa brändinsä suurimman vahvuuden, huomattavasti ennen kuin muut valmistajat. Kehittyvien maakuntien tukipolitiikan ajamana tehdas pystytettiin Etelä-Italiaan, kauas Alfan ja muidenkin autotehtaiden perinteisiltä alueilta. Kokonaan toinen asia on, olisiko vastaava tulos saatu aikaan helpommin ratkaisuin. Koska tekniikan hienous oli Alfa Romeon myyntiargumentti, piti tehtaan keksiä jotain uutta tekemättä koko tekniikkaa uusiksi. Alfettaa kalliimpana mallina myytiin 2000 Berlinaa. Giulietta oli myös massaltaan Alfettaa painavampi, sillä ainakin vuonna 1981 perusmallin Alfetta painoi 1 040 kiloa ja Giulietta samalla, 1,6-litraisella tekniikalla 1 070 kg. Ihan uudella V6 -moottorilla varustettu Alfa 6 (ks. Alfettan ja Alfasudin rinnalla tehtiin vielä jonkin aikaa vanhoja malleja, mutta vuosikymmenen puolivälissä mallistoa piti jälleen laajentaa. Pelkällä korin päivityksellä ei kuitenkaan voitu jatkaa. Sen korvasi lopulta Giulietta. Alfettaa pienempi, mutta Alfasudia isompi, 1960-luvulla suunniteltu Giulia oli yhä tuotannossa. Samaa rakennetta oli käytetty vuosia aiemmin Alfan kilpa-autossa, joten sille oli perustelut. Ne tunnettiin sitkeydestään ja tasaisesta voimantuotostaan. Pitkittäisen moottorin ja takavedon välissä olevaa ohjaamoa ei myöskään voinut kovin paljon pienentää auton muuttumatta kaksipaikkaiseksi. Sen piti olla mallistossa Alfettaa alempana, mutta näiden kahden mallin välinen ero oli minimaalinen. Nimi seurasi vanhaa periaatetta, muistoja Alfan menneisyydestä. 1980-luvun puolivälissä Alfa Romeo esitteli seuraajat molemmille malleille. Ensimmäinen yritys oli 1975 esitelty 1,6-litrainen, riisuttu Alfetta. Jostain syystä Alfa jatkoi samaan malliin ainakin yhden malliuudistuksen verran. giulietta.indd 40 giulietta.indd 40 13.9.2021 19.28 13.9.2021 19.28. Auto saikin nimekseen Alfetta, 1950-luvulla menestyneen F1-auton mukaan. Alfettasta valmistettiin samaan aikaan urheilullisemmin muotoiltua GT-mallia. Alfa käytti De Dion-jousitukseksi kutsuttua ripustusta, jossa renkaat hyvin suunnassaan pitävä jäykkä akseli oli erotettu koriin kiinnitetystä vetopyörästöstä. Akseli oli hyvin tuettu ja piti renkaat oikeassa asennossaan töyssyissä ja mutkissa. Niitä tehtiin kahdeksan vuoden aikana noin 380 000. Mä oon sun Julia Kuusikymmenluvun lopulla valtio halusi IRI:n laitoksilta tukea kehittyvien alueiden teollisuudelle. En suudella saisi sun huulia Jälkikäteen katsottuna vuonna 1977 esitelty Giulietta on autotehtaan malliston kannalta järjetön tuote. 40 . Se ei paljon tuotantokuluissa merkitse. Oikea iso Alfa oli kyllä suunnitteilla, mutta öljykriisi oli viivästyttänyt isomoottorisen Alfa kuutosen kehityksen. Hajurakoa yritettiin ylläpitää, mutta tehdas kilpaili itseään vastaan tarjoamalla myös Giuliettaan isompia moottoreita. Eroa kasvatettiin esittelemällä kaksilitrainen Alfetta, kun Giuliettan moottorit olivat aluksi 1,3ja 1,6-litraisia. Halvimpia pikkuautoja tehdas ei tehnyt ollenkaan ja neliovisissa sedaneissakin käytettiin tyyristä tekniikkaa. Pienen Alfasudin kehittäminen ja tuotantoon ottaminen oli suuri ponnistus, varsinkin kun samaan aikaan myös isompia malleja piti saada päivitettyä. Alfettan ja Alfasudin väliin oli tarvittu uusi malli, mutta sen suunnittelussa tehtiin kompromisseja. Se yllätti ainakin suomalaiset toimittajat, jotka olivat odottaneet perusmallia tehokkaampaa, kaksilitraista Alfettaa. Perusrakenteeltaan 90 ja 75 olivat yhä lähinnä Alfettan päivityksiä. Kaksi nokka-akselia ja kaksi kaksikurkkuista kaasutinta merkitsi yhä perustason ylittävää tekniikkaa. Sille tarvittiin korvaaja. Kokonaan uutta tekniikkaa ei haluttu suunnitella, ja 1,6-litrainen nelonen on ulkomitoiltaan aika lailla samankokoinen kuin kaksilitrainenkin. Sen pitäisi olla myös huomattavasti entisiä edullisempi, joten päätettiin rakentaa kokonaan uusi tehdas. Tehoakin oli enemmän kuin vähäisemmillä merkeillä oli tapana moottoreistaan saada. Kaikki tämä johti siihen, että Giulietta oli lyhyempi sieltä, mistä voi, tavaratilastaan. Jäykän akselin suurin huono puoli on suuri jousittamaton massa, koska vetopyörästö liikkuu jousituksen mukana. Alfettan seuraaja, Alfa 90, sai huippumalliinsa V6 -moottorin, kuten myös Giuliettan korvannut Alfa 75. Alfa Romeo oli käyttänyt nimeä Giulietta 1950-luvulla tuotantoon otetussa suositussa pikkuautossaan. Tehdas tarvitsi mallin, jota myytäisiin entistä suurempia määriä. Silti päivitettävää oli, sillä muotoilu on muodin lakien alaista ja muuttuu tietyn rajan jälkeen myyntikelvottomaksi
41 Tyypillistä italialaisajattelua: viisivaihteinen vaihteistoperä sisälaitajarruilla oli kilpatekniikkaa katuautossa. giulietta.indd 41 giulietta.indd 41 13.9.2021 19.28 13.9.2021 19.28. Vuoden 1985 hinnasto on Juhani Anttilan kokoelmista. Mobilisti 6/21 . De Dion -tuenta on harvinainen ja melko kallis jousitusratkaisu
Silti nimi Alfa Romeo piti sädekehänsä. Sitten öljykriisit, devalvaatiot ja inflaatio laskivat myyntimääriä koko 70-luvun ajan. Alfa Romeo päätettiin myydä. Kuvien auto on tullut maahan 1981, jolloin Alfa Romeoita tuotiin yhteensä 48. Vuoksi muiden en sua nähdä saa Alfa Romeon maahantuojana toimi Helkama-konserniin kuulunut Suomen Koneliike lähes katkeamattomasti vuodesta 1950 aina vuoteen 1986. Maahantuotujen autojen lukumäärä ei silti kasvanut kovinkaan nopeasti. Tehdas irtisanoi yllättäen Suomen Koneliikkeen maahantuontisopimuksen vuoden 1986 lopussa, minkä jälkeen maahantuonti siirtyi Alfa Romeo Svenska Ab:lle. Alfettan ja Giuliettan tuotanto ei missään vaiheessa kasvanut kovinkaan suureksi isojen tehtaiden mittapuilla. Nykyäänkin niissä näkee lähinnä iän tuomaa persoonallisuutta. Kun muistaa työsuhdeautojen verotuksen perustuneen moottorin tilavuuteen, olisi luullut kannattavammaksi tuoda Giuliettaa 1,6-litraisella moottorilla, jolloin se olisi käynyt alempaan veroluokkaan. Lehden mukaan Koneliike oli 1970-luvun loppupuolella Alfan ruotsalaisen tytäryhtiön piirimyyjä, ei siis enää täysivaltainen maahantuoja. Alfa Romeon maahantuonti oli siis vähäistä vuosikymmenien ajan. Massacesin mukaan tehdas ei ollut tehnyt voittoa yhdeksään vuoteen, eli se oli ollut voitollinen viimeksi Alfettan esittelyvuonna 1973. Myös Fiatin kanssa käytiin neuvotteluja komponenttien ja jopa automallin yhteistuotannosta. Eri kastiin me synnyttiin Vuonna 1982 johtaja Ettore Massacesi antoi haastattelun, josta saa melko hyvän käsityksen siitä, millaisissa vaikeuksissa Alfa Romeo oli. . Aikakausi vaikuttaa muutenkin olleen haasteellinen italialaisen tehtaan johtajalle, sillä haastattelussa mainittiin Massacesin olevan terroristijärjestö Punaisten Prikaatien tappolistan kärkipäässä. Italialaiset suunnittelivat hienoja autoja, mutta niiden saaminen kauas pohjoiseen oli pitkään ongelmallista. Autojen väri ja varustelu olivat mitä sattui. Vaikka lehtien esittelyissä ihmeteltiinkin maahantuonnin passiivisuutta, voi osasyyllistä todennäköisesti etsiä Alppien eteläpuolelta. Vuonna 1979 Suomeen tuoduiksi on merkitty yksi Giulietta, mutta yhä myös yksi vanhan mallin Giulia. Hän oli silti optimistinen, sillä työntekijöiden lakkoilu oli saatu vähenemään ja tuottavuus nousuun. Toiminnan mittakaavaa kuvaa se, että vuonna 1982 Suomeen tuotiin 1 753 Fiat Ritmoa. Samaan aikaan tehtiin malliuudistuksia, joita oli valmisteltu jo ennen Fiatin kosketusta, eikä uusi omistaja ihan heti omia ideoitaan tyrkyttänyt tilalle. 1960-luvun lopulla maahan tuotiin jo kymmeniä Alfoja vuodessa ja huippu nähtiin vuonna 1973, jolloin maahan saatiin lähes 200 Alfa Romeota. 43 Aiemmin tuotantoon otettu Alfetta oli mallistossa 11 vuoden ajan, joiden kuluessa saatiin valmiiksi noin 448 000 Alfettaa. Silti esimerkiksi etuvetoinen Alfa 164 muistetaan Fiatin omistuksen aikana esitellyksi malliksi. Aikakauden Alfa Romeoiden ulkonäköä pidettiin yleisesti kömpelönä. Toiminta olisi ollut kannattavaa, mikäli myynti olisi saatu nostettua 240 000 auton tuntumaan. Alkuaikoina autoihin ei saatu maahantuontilisenssejä kuin aivan yksittäiskappaleisiin. Niistä 35 oli Giuliettoja. Muistakaan Alfan omista malleista ei heti luovuttu. Laatuongelmia oli 1970-luvulla muissakin autoissa, mutta italialaisten kaupankäyntitapa oli ihan omanlaisensa. Yhdistyminen Fiatin kanssa oli monelle järkytys. Alfan tehtaat olivat toiminnassa viiden tai kuuden viikon pätkissä, jonka jälkeen tehtaat suljettiin taas kahdeksi viikoksi. Silloin Automaahantuojien yhdistyksen arkiston mukaan maahan tuli 4 Giuliettaa, 11 Alfettaa ja yksi Alfasud. Yleensä niiden ajo-ominaisuuksia ylistettiin, joten olisi luullut kaupan käyvän ainakin kohtuullisesti. Tuontimäärät vaihtelivat vuosittain, mutta yksittäisten maahantuotujen autojen jälkeen linja ei voinut olla kuin nouseva. Tehtaan malleja kyllä esiteltiin alan lehdissä. Haastatteluhetkellä autoja ei vain saatu myytyä tarpeeksi. Rahapolitiikan vapautuessa 1980-luvun lopulla yllättävän moni järkevänäkin pidetty suomalainen sijoitti autoon, joka oli käytännöllisen perusauton ja urheiluauton väliseltä harmaalta alueelta. Sieltä tarjottiin yhteistyösopimusta, joka kuitenkin peruttiin Fordin tehtyä paremman tarjouksen. Jostain syystä Suomen Koneliikkeen hinnastossa tarjottiin vuonna 1985 sekä Alfettaa että Giuliettaa ainoastaan kaksilitraisella moottorilla. Se kuulostaa hiukan oudolta rajaukselta, kun tietää Alfan käyttäneen iki-ihania Nissan Cherryn koreja 1983 esitellyssä Arna-mallissaan. Innostavat ajo-ominaisuudet yhdistettynä persoonallisiin teknisiin ratkaisuihin ylläpitivät Alfan uskottavuutta automiesten keskuudessa. Vasta vuosikymmenen puolivälissä päästiin 1970-luvun alun tasolle. Vuoden 1980 alussa Tekniikan Maailmassa tehdyn 1,6-litraisen Giuliettan esittelyn yhteydessä mainittiin, kuinka Suomen Koneliike oli saanut normalisoitua suhteet Alfa Romeon tehtaan kanssa. Alfa Romeolta oli vaikea saada autoja, ja kun saatiin, ei toimitus useinkaan ollut sitä mitä oli tilattu. Autot ja osat tuotiin tuohon aikaan Suomeenkin sovitettuina ensiksi ruotsalaisiin normeihin. Sitä todennäköisemmin yritys on tehnyt vastaavan piirimyyjäsopimuksen kuin Suomen Koneliikekin, eli toi autoja Ruotsista. Sen aikana työntekijät saivat työttömyyskorvausta, joka oli lähes palkan suuruista. Alfan haluttavuuden perusteet olivat näissä malleissa vahvasti läsnä. Alfettoja tuli maahan vielä jonkin aikaa, kunnes 75 korvasi sen. Alfa Romeo Giulietta 2,0 1981 MOOTTORI Tyyppi: nelisylinterinen rivimoottori, kaksi sylinterikanteen sijoitettua nokka-akselia, kaksi kaksikurkkuista Solex C40 -kaasutinta/kaksi kaksikurkkuista Dell´Orto DHLA 40 G -kaasutinta Iskutilavuus: 1 962 cm 3 , sylinterimitat 84 x 88,5 mm, puristussuhde 9 Teho: 130 hv (DIN) / 5 400 r/min Vääntömomentti: 180 Nm (DIN) / 4 000 r/min VOIMANSIIRTO Takaveto, kytkin ja viisivaihteinen käsivalintainen vaihteisto taka-akselin yhteydessä, tasauspyörästön välitys: 4,1 JARRUT Nestetoimiset kaksipiirijarrut, levyt edessä ja takana, takajarrut tasauspyörästön yhteydessä OHJAUS Tehostamaton hammastanko JOUSITUS Edessä: päällekkäiset kolmiotukivarret, vääntösauvajouset, kallistelunvaimennin Takana: kaksiniveliset vetoakselit, DeDion-putki, Watt-tuenta, viistosti eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITTOJA Pituus: 4,21 m Korkeus: 1,40 m Leveys: 1,65 m Akseliväli: 2,51 m Raideleveys: 1,36 m Maavara: 0,12 m Omamassa: 1 100 kg Rengaskoko: 185/65 HR 14 Huippunopeus*: 185 km/h *tehtaan ilmoitus giulietta.indd 43 giulietta.indd 43 13.9.2021 19.28 13.9.2021 19.28. Tähän ei Fordkaan pystynyt vastaamaan, ja niin Alfa Romeon omistus siirtyi vuonna 1986 IRI:ltä Fiatille. Ford lupasi suuria rakennemuutoksia ja nosti panoksia italialaisten empiessä. Automaahantuojien tilaston mukaan vuonna 1986 maahan tuotiin viimeinen Giulietta. Lopulta Fiat korotti tarjoustaan, joka sisälsi nyt myös lupauksen pitää kaikki italialaiset työntekijät yrityksen palveluksessa. Siinä vaiheessa Giuliettaa tai Alfettaa ei enää tunnettu, mutta niiden jälkeläinen, 75, oli voimissaan. Mobilisti 6/21 . Myynnin kasvattamisella Massacesi selitteli juuri tuolloin alaa järkyttänyttä yhteistyön aloittamista japanilaisen Nissanin kanssa. Nyt uudet Alfat tulisivat suoraan tehtaalta varustettuina ECE-normit täyttävillä moottoreilla, ei enää ruotsalaisten saastemääräysten kuristamina. Jälleenmyyjiä oli harvassa, eikä huoltoa saanut kuin muutamasta paikasta. Noihin aikoihin pietarsaarelaisen Reijo Tammisen yrityksen kerrottiin olevan Alfa Romeon virallinen Suomen maahantuoja. Alfan myöhemmätkin mallit kulkivat pitkään tehtaan omilla moottoreilla, joista Ettore Massacesi oli ollut ylpeä. Pohjanoteeraus Alfa Romeon tuonnissa oli vuosi 1980. 1970-lukuisen Alfettan tekniikkaan pohjautuva, mallistoon Giuliettan seuraajaksi tullut Alfa 75 pysyi tuotannossa vuoteen 1992. Massacesi kuitenkin vakuutti, ettei Alfa käyttäisi Fiatin moottoreita tai koreja. 1970-luvun lopussa oli siis aika, jolloin Alfoja tuli maahan lähinnä tilauksen perusteella. He olivat tosin jo melko marginaalinen ryhmä. Alfa Romeo valmisti vuonna 1981 hiukan alle 200 000 autoa. Lisenssiajan päätyttyäkään merkistä ei tullut massatuotetta Suomen markkinoilla. Varaosien toimitusajatkin olivat turhan säännöllisesti aivan liian pitkiä. Niistä 22 oli uusia Alfettoja. Tekniikan Maailman 1980-luvun taitteen esittelyissä mainitaan ohimennen ongelmista Alfa Romeon maahantuonnissa. Ensiksi otettiin yhteyttä Fiatiin. Yhteistyö Nissanin kanssa ei auttanut ja vuosikymmenen puolivälissä IRI oli painunut raskaasti tappiolliseksi
44 . teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Matti Ouvinen elcaminodl.indd 44 elcaminodl.indd 44 13.9.2021 17.09 13.9.2021 17.09. Mobilisti 6/21 Chevrolet El Camino Diesel 5,7 1979 Nokivasaralla Nokivasaralla vastatuuleen vastatuuleen Mitä tapahtuu, kun suosittuun avolavaan asennetaan eräs maailman epäsuosituimmista moottoreista. Peloton espoolainen Harri Sorvisto päätti kokeilla – mutta hän tiesikin, mitä oli tekemässä
Samoin oli suosittava voimakkaasti kolmivaihteisia Turbo-Hydramatic 350/400 -automaatteja ja vältettävä uudempia ylivaihdeversioita. Artikkelimme El Camino on kuitenkin vuodelta 1979 ja silti siinä vaikuttaa olevan täydellinen 5,7-diesel -option varustus kaikkia koristetekstejä ja mittariston alkuperäismallista hehkutusja varoitusvalopatteria myöten. Diesel-Caminoita rullasi tehtaalta vuosina 1982-84. LF9:n maine oli jo saanut naftatahroja, jonka seurauksena vuonna 1983 sen halusi vain 571 caministia. Tuolloin keulalle sai halutessaan pahamaineisen 5,7-litraisen LF9:n, jota suomalaiset taksiyrittäjät kutsuivat kohteliaimmillaan ”unelmien murskaajaksi”. Siitä seurasi melkoinen operaatio, kun piti etsiä oikean värinen mittaristopaneeli alkuperäisestä GM-dieselautosta, joka olisi saman aikakauden Atai G-korista. Rinnakkaistodellisuus Joitakin vuosia sitten Sorvisto havaitsi tarvitsevansa El Caminon kaltaista avolavaa. Mobilisti 6/21 . Sorvisto oli osoittautunut jo varhaisella iällä käsistään käteväksi ja teknisistä haasteista nauttivaksi rasvanäpiksi. Se ei vain koskaan päässyt eroon isoveljensä maineesta. 45 H enkilöautopohjainen El Camino (ks Mob 7/14) oli 1950-80-luvuilla Chevroletin hauska kevyttyökalu, joka sisarmallinsa GMC Caballeron tavoin kelpasi niin urbaanin pienyrittäjän ainoaksi ajopeliksi kuin maatilan heinäpaalin kuljettimeksi. Sorvisto ehti omistaa useitakin GM-Olds -dieselein varustettuja autoja ja oppi tulemaan niiden kanssa hyvin toimeen. Muiden kokemuksista viisastuneena Sorvisto analysoi kylmän rauhallisesti ongelmien syitä ja seurauksia ja kehitti niihin ennaltaehkäiseviä ratkaisuja. Seuraavana vuonna ”DIESEL FUEL ONLY”-tarrat lyötiin enää 98:n Caminon polttoaineen täyttöaukon laitaan. Itse asiassa se vain helpotti niiden hankkimista, kun useimmat omistajat halusivat halusivat eroon hinnalla millä tahansa, ennen kuin konepellin alla tapahtuisi jotakin dramaattista. Kohtalaisen kantavuuden omanneiden Caminoiden tekniikka seuraili tarkasti Chevyn henkilöautojen voimalinjoja, joten matkan varrella niiden etujousia kuormittivat vuorollaan suorat kuutoset, pikkuja isolohkokahdeksikot sekä uudemman ajan taloudelliset V6:t. Se edusti vaatimatonta 0,44 prosentin siivua 22 244:n auton kokonaistuotannosta. Kun sellainen ruosteeton, sopivasti kauhtunut oli paikallistettu USA:sta, heräsi ajatus dieselöinnistä. Eräiden lähteiden mukaan parina ensimmäisenä vuotena 5,7:n rinnalla olisi ollut myös 4,3-litrainen LT6 V6-diesel. Sellainen löytyikin uupuneesta elcaminodl.indd 45 elcaminodl.indd 45 13.9.2021 17.09 13.9.2021 17.09. Karhean muheva käyntiääni ja muikeat vääntöreservit jaksoivat ilahduttaa Sorvistoa vuodesta toiseen. Tämä oli täysin erillisenä GM-projektina kehitetty, syntyperäinen nokivasara. Sen palveluskelpoisuutta pidetään selvästi parempana kuin bensakoneeseen perustuvaa LF9:ää. Kun Oldsmobilen dieselmoottorien ongelmavyyhti alkoi paljastua (ks Mob 8/18), ei se vähentänyt Sorviston intoa niitä kohtaan. Ymmärtääksemme tapahtumaketjua, on siirryttävä 80-luvun alun Pohjois-Suomeen, jossa nuori Harri Sorvisto ihaili kotiseudulleen ilmaantuneita diesel-Oldsmobileja. Eräs varhaisen LF9-moottorin perisyntejä oli esimerkiksi varsinaisen vedenerottimen puute, jonka rakentamalla Roosamaster-ruiskupumppujen ja suuttimien elinikää sai pidennettyä tuntuvasti. Mistä oikein on kysymys. Kannenpulttien kaltaisiin perusongelmiin oli jo sitä ennen etsitty ja löydettykin ratkaisuja, mutta luonnollisesti osansa selviytymisstrategiassa oli moottorin asiallinen käyttö ilman revittelyä ja riittävän tihein öljynvaihdoin
46 . elcaminodl.indd 46 elcaminodl.indd 46 13.9.2021 17.09 13.9.2021 17.09. Mobilisti 6/21 Harri Sorviston seuraava projekti on 1926 Studebakerin rungolle rakennettu nopeusennätysauto-henkinen Bluebird Meteor, moottorina R-R Meteor V12
elcaminodl.indd 47 elcaminodl.indd 47 13.9.2021 17.10 13.9.2021 17.10. Siinä se kuitenkin on, käy ja kukkuu. Lopputuloksen toimivuus ei tullut tekijälleen yllätyksenä, ympäristölle kylläkin. Toimenpide ei sinänsä ollut kovinkaan vaikea, ovathan moottorit varsin läheistä sukua. Suuren Lännen aurinko on jättänyt väistämättä jälkensä, mutta yleisilme on siltikin siisti ja asiallinen. Korrektit Diesel-tekstit ja muut yksityiskohdat saatiin jäljitettyä kärsivällisyydellä. Nappulat ja kahvat eivät hilseile tai murene. nestejäähdytteinen 90 ° V-dieselmoottori, sylinteriryhmä ja -kannet valurautaa, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli syl. Allekirjoittaneelle istahdus El Caminon ohjaamoon on kuin paluu 80-luvun alun ja puolivälin autoliikkeisiin, kun uudet tai vähän ajetut avolavat houkuttelivat nuorta mieltä kovasti alhaisella hinnallaan ja tavara-autoksi ylellisellä varustuksellaan. Ohjauspyörän takana on edelleen mukava oikoa koipiaan ja ihailla vanhan muovikoulukunnan aikaansaannoksia kojelaudassa ja ovipaneeleissa. Kuminpolttoa ei kehtaa edes yrittää, mutta normiliikenteen tarpeet LF9 hoitaa keveästi puolikaasulla – ainakin silloin kun taakkaa ei ole päällä. Aihetta paremmin tuntevat eivät taas sulata helposti ajatusta siitä, että joku dieselöisi Caminonsa – etenkään pahamaineisella LF9:llä. 47 kalifornialaisesta Pontiac Grand Prix’stä. Koska diesel-V8 on paljon äänekkäämpi kuin bensiinikäyttöinen vastineensa, luulisi sen heijastuvan sisämeluna ohjaamoon, mutta kun ei. Käyttövoiman laadun kyllä tunnistaa, mutta murinat ovat kiihdytyksissäkin hämmästyttävän vaimeat. Chevrolet El Camino 1979 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Jos ei tietäisi tai olisi kerrannut El Caminon moottorihistoriaa, olisi varma kokonaisuuden alkuperäisyydestä. Tyylikäs muotoilu ei tietenkään haitannut asiassa. Jotakuinkin kaikki myös toimii edelleen – jopa mukavan runsaslukuisessa mittaristossa. Ottomoottori raivattiin pois tieltä ja tilalle nostettiin kunnostettu LF9-diesel. Vain yhdellä pienyrittäjällä olleen Caminon keulalla oli ostohetkellä tuoreehko Goodwrench-350 V8, jatkeenaan TH 350. Esimerkiksi hehkutuksen ohjelamput mittaristossa vakuuttaisivat kenet tahansa tehdastekoisuudesta. Mutta lisukkeeksi Sorvisto rakensi tuiki tärkeän vedenerottimen, joka onkin konetilan eräs harvoja poikkeamia GM:n silloisesta dieselvisiosta. . El Camino diesel on kaiken kaikkiaan varsin mainiolta tuntuva laite ja tekee kunniaa niin muutosten toteuttajalle kuin alkuperäisten rakenteiden valmistajillekin. Mikään ei ole jäämässä käsiin tai putoamassa syliin. Ja kiihdytyksistä puheenollen: diesel-Caminolla ei tarvitse jäädä jalkoihin. ryhmässä, 5 runkolaakeria, Roosa Master -jakajapumppu Iskutilavuus: 5 730 cm 3 , sylinterimitat 104 x 86 mm, puristussuhde 22,5 Teho: 120 hv (SAE net)/ 3 600 r/min Vääntömomentti: 300 Nm (SAE net)/1 600 r/ min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 3-vaihteinen momentinmuuntimella varustettu automaattivaihteisto (Turbo-Hydramatic 350) Vetopyörästö: perävälitys 2,29, tasauspyörästön kitkalukko JARRUT Nestejarrut, alipainetehostin, edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut OHJAUS Hydraulisesti tehostettu simpukkatyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 3,5 JOUSITUS Edessä: erillinen, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, kierrejouset, eteen suunnatut alemmat pitkittäistuet, viistosti eteen suunnatut ylätuet KORIRAKENNE Osittain kantava kotelopalkkirunko, kokoteräskori MITAT Pituus: 5,12 m Leveys: 1,81 m Korkeus: 1,37 m Akseliväli: 2,97 m Raideleveys (e/t): 1,49/1,47 m Omamassa: 1 400 kg SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V Harri Sorvisto. Mobilisti 6/21
48 . Enimmän aikaa autoilijat ovat kuitenkin kamppailleet pimeyden, hämärän ja tuhnukelin selättääkseen. Tässä muutamia valopilkkuja ja mustia aukkoja autovalaisimien taipaleelta. Yrityksiä ja erehdyksiä on nähty tuhansittain; osa tuikuista on sammutettu virastojen uumenista, osa on simahtanut omaan mahdottomuuteensa. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: kirjoittajan ja Mobilistin arkistot valkeus.indd 48 valkeus.indd 48 14.9.2021 13.56 14.9.2021 13.56. Mobilisti 6/21 48 . Sähkö voitti, mutta jo ennen sitä teillä liikkui liiankin kirkkaita valonheittimiä, mikä aloitti taistelun häikäisyä vastaan. Seuraavaksi keskusteltiin siitä, millä menetelmillä valkeutta tuotettaisiin. Mobilisti 6/21 Ajoneuvojen valaisinlaitteet eivät olleet itsestäänselvyyksiä autoilun alkuvuosina, mutta ne havaittiin välttämättömiksi
8 voltin laitteen keskeinen funktio oli tuottaa virtaa valaistuslaitteisiin. Hienoimmissa malleissa oli jopa kuljettajan paikalta hallittava kaukosytytys, jolloin tarve taistella pimeässä ja viimassa tulitikkujen kanssa poistui. Säädökset edellyttivät vähitellen myös takavaloja, joiden Sodan aikana jopa Englannin kuningashuoneen Daimler sai osittaisen valohimmennyksen. Ideana oli välttää ilmahyökkäykset yksinkertaisesti valotehoa vähentämällä. Siksi tekniikan kehittämiseen investoitiin ja vähitellen liekin muoto ja peiliheijastimet saatiin lähemmäs ihanteellista. Parhaat 1910-luvun asetyleenilyhdyt pystyivät valaisemaan tien yli 150 metrin matkalta, mikä oli kunnioitettava lukema verrattuna aikakauden sähkövalaisimiin. Monet kuitenkin hankkivat automobiileihinsa asetyleenivalaisimet, koska muuten ei auringonlaskun jälkeen nähnyt itse mitään, eikä tullut nähdyksi – mikä oli vaarallista etenkin kaupungeissa. Esders tilasi Bugatti Royalensa kokonaan ilman ajovaloja, koska "en koskaan aja pimeällä." Auton vierellä sen suunnittelija Jean Bugatti. Esikuvana toimivat rautateiden valaisinratkaisut. Niiden avulla kaupunkien ulkopuolellakin pystyi pitämään jonkinlaista matkanopeutta pimeässä, vaikka hepat itse huolehtivatkin pääosin hämäräsuunnistuksesta. Koska varhaisissa polttomoottoritai höyryautoissa ei ollut varsinaista sähköjärjestelmää, ei valaistukseen ollut alkuun muita realistisia ratkaisuja kuin asetyleeni. Eivätkä ratkaisut jääneet enää vain autotehtaiden ja autoilijoiden harkinnan varaisiksi, vaan useissa maissa valoista tuli lailla säädeltyjä välttämättömyyksiä. 49 Mobilisti 6/21 . Laki ei niitä vaatinut ja ne olisivat lisänneet massaa laitteeseen, joka usein jaksoi liikuttaa hädin tuskin itseään. Tulokset olivat kuitenkin hyödyltään huojuvia, yksistään standardien puute esimerkiksi jännitteen suhteen haittasi kehitystä laajemmassa mittakaavassa. Liekki vaihtuu hehkuun Autojen sähkölaitteistot yleistyivät. valkeus.indd 49 valkeus.indd 49 14.9.2021 13.56 14.9.2021 13.56. 49 V oisi luulla, että hevosvaunujen lyhdyissä olisi lepattanut pelkkiä säälittäviä kynttilöitä, mutta 1800-luvun jälkipuoliskolla tekniset edistysaskelet otettiin vastaan ajurienkin keskuudessa suurella innolla. Asetyleenilaitteistot kehittyivät uudelleentäytettävien kaasusäiliöiden muodossa, mikä oli varmempaa ja kätevämpää. Vaunuihin ilmestyi nopeasti kerosiini-asetyleeni -yhdistelmävalaisimia, jotka olivat varsin kirkkaita verrattuna pelkkiin öljylyhtyihin ja toimivat melko luotettavasti laukkanopeudellakin. Hollantilaisen Philipsin vuonna 1906 esittelemä ensimmäinen varsinainen ajoneuvokäyttöön suunniteltu sähköpolttimo hyödynsi tavallisissa kiinteistöpolttimoissa hyväksi havaittua wolframia. Tuohon aikaan hehkulamput kestivät huonosti tärinää, eivätkä edes sähköautojen virtajärjestelmät tarjonneet lampuille riittävästi voimaa loistamiseen, mikä selittää osaltaan kaasuja jopa öljylyhtyjen sitkeän säilymisen markkinoilla. Asetyleenikaasua saatiin omasta kehittimestä, jossa karbidipalojen päälle tiputettiin hitaasti vettä, joka taas tuotti reaktion seurauksena kaasua. Vauras belgialaisliikemies tri. Viimeistään Cadillacin 1912 esittelemästä sähköstartti-dynamosta alkaen auton virtajärjestelmää opittiin ajattelemaan kokonaisuutena, eikä vain erillisinä laitteina, jotka sattuivat olemaan kiinni samassa kulkupelissä. T-Fordissa vaihdettiin sähkövalaisimiin vuonna 1915. Lucas kehitti Englannissa varsin edistyksellisen 12 voltin valaisinkonseptin jo vuonna 1911, kun muu maailma löysi yhteisen sävelen 6 voltin jännitteestä. Yhdessä kankean tai jopa olemattoman valokeilan säädön kanssa moinen valovoima aiheutti vastaantulevalle liikenteelle jo vakavan häikäisyvaaran. Mobilisti 6/21 . Samoin niiden toimintavarmuus sateessa ja kovassa vauhdissa koheni, vaikka täydellistä varmuutta ei ollut helppoa saavuttaa. Tässä vaiheessa USA:n autoteollisuus johti kehitystä sähkövalon tuomisessa osaksi liikkumisen arkea, mutta eurooppalaiset seurasivat tiiviisti perässä ja ensimmäisen maailmansodan jouduttamana tilanne tasoittui vuosikymmenen lopulla. Jopa edulliseen Fordiin otettiin asetyleenilyhdyt vakiovarustelistalle 1909 alkaen. Kun kiinteistöjen sähköverkko ja hehkulamput jatkoivat jo edellisellä vuosisadalla alkanutta voittokulkuaan, oli siirtymä sähkötoimiseen valaistukseen myös ajoneuvoissa luonnollista. Ensimmäisissä autoissa oli vain harvoin minkäänlaisia valaisinlaitteita. Vuonna 1904 yhdysvaltalainen Peerless oli ensimmäisten joukossa mahduttamassa dynamoa autoon. Wolframihehkulanka kesti vaihtelevia olosuhteita paljon entistä paremmin. Useimmat lähteet antavat kunnian ensimmäisestä hehkulampuin toteutetusta ajoneuvovalaisimesta vuoden 1896 Columbia-sähköautolle
Muotorajoituksiakin oudompaa oli maan viranomaisten hannaaminen halogeeniversioita vastaan; ne sallittiin vasta 1978, vajaa vuosikymmen Euroopan jälkeen. Se oli ongelma, johon haettiin ratkaisua vielä pitkään Atlantin molemmin puolin. Täysumpion edeltäjiään selvästi parempi valoteho säilyi lähes täydellisesti alusta loppuun ja ne olivat myös verraten pitkäikäisiä. Mobilisti 6/21 väriksi valikoitui jo varhain punainen. Yllättävästi toinen ongelma, yöllinen kaahailu mutkaisella tiestöllä, ratkaistiin jo 1920-30-lukujen vaihteessa. Tarkkoja oltiin myös takarekisterikilven erillisvalaistuksesta, joka liitettiin yleensä takavaloon. Sen sisällä vallitsevassa tyhjiössä heijastinpinta säilytti kiiltonsa lähes muuttumattomana hehkulangan käyttöiän loppuun. Polttimoiden ja virtalähteiden kehittyminen ei vielä riittänyt, sillä rakenteeltaan autovalaisimet olivat edelleen lähempänä kaasulyhtyjä kuin moderneja ajovaloja. Niillä ei välttämättä ollut positiivista vaikutusta valokuvioihin tai näkyvyyteen, mutta erilaisilla High Output -versioilla sen sijaan oli silminnähtäviä seurauksia molempiin ja niistä tulikin suosittuja usein lyhyemmästä kestoiästään huolimatta. Muualla maailmassa täysumpioista innostuttiin isosti vain Englannissa ja Japanissa, joissa niitä valmistettiin 50-luvulta lähtien, luonnollisesti paikallisen normiston mukaisessa kuosissa. Niitä vastustettiin täällä ennen kaikkea korkeampien kustannusten ja ”materiaalituhlauksen” takia – kierrätystä täysumpioille ei ollut järjestetty tiettävästi missään. Silloin sallittiin vaihtoehtoisesti 5 ¾ -tuuman nelivalojärjestelmä, jossa sisemmät olivat pitkät umpiot ja ulommat pitkät ja lyhyet. Muita haasteita olivat sumuiset tai vaikkapa lumisateiset olosuhteet, jolloin tavallisten ajovalojen ylöspäin suuntautunut hajavalo saattoi muuttaa näkymän hämmentäväksi ”valoseinäksi”. Amerikkalainen Pilot-Ray -järjestelmä sisälsi yhden tai kaksi apukaukovaloa, joiden jalustat oli liitetty raidetangon päähän ja jotka seurasivat käännöksissä ohjauspyörän liikkeitä. Sitä ennen saksalainen Bosch oli jo tuonut markkinoille periaatteessa täydellisen dynamo-virransäädin-akku-käyttökytkin-ajovalot-paketin vuonna 1913. Niiden Hb-polttimo oli periaatteessa kaksilankainen H4, mutta vaati erillisen kantasovitteen ja kumisen tiivisterenkaan – viranomaiset kun vaativat eurooppalaisumpioita parempaa tiiviyttä. valkeus.indd 50 valkeus.indd 50 14.9.2021 13.56 14.9.2021 13.56. Lampun uuvuttua koko umpio vaihdettiin uuteen. Huonoa Sealed Beam -ratkaisussa oli jämähtäminen yhteen ja samaan valotekniikkaan ja -ilmeeseen aina vuoteen 1957 saakka. Hennohkona perusteena oli häikäisyvaara etenkin kohtaamistilanteissa, kun valonheittimien tehoerot olivat varsin suuret. Sealed Beamin kahdet kasvot USA:ssa polttimoiden vähittäinen nokeentuminen ja ajovalojen heijastimien väistämätön himmeneminen koettiin yhä vakavammaksi ongelmaksi, kun liikennetiheys jatkoi kasvamistaan, eikä liittovaltiotason katsastustointa pystytty luomaan. Sekään ei ollut lopputulokseltaan vielä ihan sitä, mitä ratkaisulta olisi voinut odottaa valovoiman ja -alan suhteen, mutta aloitti kuitenkin modernisointikehityksen. 50 . Ford onnistui ensimmäisenä murtamaan Sealed Beamien yksinvallan vuoden 1983 syksyllä uuden Lincoln Continental Mk VII:n myötä. Normiksi valittiin 7 tuuman pyöreä malli, jonka autotehtaat ja siten myös USA:n liikennevirasto asettivat standardiksi kaikkiin uusiin autoihin vuosimallista 1940 alkaen. Matalavalokeilaiset sumuvalot toivat tilanteeseen lopulta helpotusta, mutta kehitys tapahtui kiusallisen hitaasti. USA:n autoteollisuus oli naimisissa näiden kahden tuumakoon kanssa aina vuoteen 1975 saakka, jolloin liikennevirasto salli lopulta kulmikkaat täysumpiot. Niistä huolimatta – tai niiden johdosta – öiset maantiet muodostuivat usein vaarallisiksi vilkkaasti liikennöidyillä osuuksilla. Tarvittiin mekanismi, jolla valojen teho voitiin valita ohjaamosta käsin. Vastaavan ratkaisun toteutti sittemmin integroidusti Tucker ja paljon myöhemmin myös Citroën DS-mallissaan. Varsinkin jalankulkijat saattoivat jäädä kohtaamistilanteissa kirkkaiden kaukovalojen aiheuttamien häikäisyjen taakse tai sitten selvästi heikompien lähivalojen pimeään katveeseen. Koska Sealed Beamia oli tieliikennettä varten vain tasan yksi malli, sitä saisi edullisesti kaikilta huoltoasemilta – mikä oli kieltämättä helpotus vielä edellisvuonna vallinneeseen art deco -hurmaan. Autoteollisuus kääntyi alan suuryhtiöiden puoleen, jolloin Thomas Edisonin perustama General Electric pystyi tarjoamaan vuonna 1939 täydelliseltä vaikuttaneen ratkaisun. Sama päti monien eurooppalaistehtaiden harjoitelmiin samoina aikoina. Mieto epäsymmetrisyys helpotti yöllisiä kohtaamisia. Vuonna 1955 oli sentään onnistuttu nostamaan hieman 7-tuumaisten wattilukemaa ja ennen kaikkea poistettu ylöspäin suunnattu hajavalo – jonka oli aikanaan ajateltu helpottavan tien ylle asennettujen liikennemerkkien lukemista. Se oli Sealed Beam -täysumpio, jossa hehkulanka ja heijastin oli valettu yhtenäiseksi lasikapseliksi. Samoihin aikoihin huomio kiinnittyi myös heijastimiin, joissa otettiin käyttöön parabolisen muodon edut entisten lähes suorien peilipintojen sijaan. Niiden päälleja poiskytkentä edellytti vivun vääntämistä itse lampun kotelosta. Nelivalojärjestelmä oli USA:ssa niin kova juttu, että suosittuihin merkkeihin valmistettiin muunnossarjoja. Niin Packard kuin Nashkin kokeilivat pitkin 30-lukua vielä omia apukaukovaloja ojavaloideoitaan, mutta ne eivät olleet suunnattomia menestyksiä. Patentoidun setin otti vakiovarusteeksi ensin Hispano-Suiza. Kaksilankaisuus teki vaihtelun pitkiltä lyhyille ja päinvastoin modernin sujuvaksi ja vapautti keulan haluttaessa ylimääräisistä lyhdyistä. Ne tulivat yleiseen käyttöön 20-luvun alkupuolelta lähtien, mutta älykkäämpi ratkaisu oli mahduttaa samaan polttimoon kaksi hehkulankaa. Kaukoja lähivaloja vivusta valiten Virtajärjestelmien vahvistuessa ja polttimoiden tehostuessa 30 watin lähivaloihin ja 50 watin kaukoversioihin, tuloksena oli usein varsin häikäiseviä valaisimia. Sen myötä lähes jokaisessa automallissa oli ollut oma, erikoinen lyhdyn lasinsa, joita ei löytynytkään joka hyllystä. Guide Lamp Company on valmis ottamaan kunnian ensimmäisestä täysin ajoneuvokäyttöön suunnitellusta ajovalosta, jollaisen se esitteli vuonna 1915. Saksalaisen Osramin Bilux oli vuonna 1924 alan pioneeri, General Motorsin Guide-divisioona seurasi omalla Duplollaan vuotta myöhemmin
valkeus.indd 51 valkeus.indd 51 14.9.2021 13.56 14.9.2021 13.56. Mobilisti 6/21 . 51 GM:n Guideja Oldsmobile-divisioonien yhteismainontaa nelivalojärjestelmän aattona 1958. Amerikkalainen luksusmerkki Lozier käytti vielä vuonna 1912 karbidilyhtyjä
Se toi kaivattua lisäturvaa päivittäin kohdattaviin tilanteisiin, joissa ei voinut ajaa pitkillä, vaikka välitön piennarnäkymä olikin pimeyden vallassa. Vuonna 1952 maailma sen sijaan hämmästeli GM:n Guide-divisioonan Autronic-Eye -keksintöä. Erikoisuuksia edessä, takana ja sivuilla Polaroid-yhtiö valmisteli 1940-luvun lopulla aivan vakavissaan polarisoiviin valonheittimiin siirtymistä. Ne olivat etulokasuojaan sijoitettuja, yleensä huomaamattomiksi integroituja valkoisen valon lähteitä, joiden alaviistoon suunnattu, hillitty valokeila valaisi auton eturenkaan lähitienoon. Bosch patentoi ja julkaisi oman versionsa vasta seuraavana vuonna Mercedes 300 SL:n yhteydessä. Jo yksin katuvalojen aiheuttama valotaajuuksien ristiriita olisi voinut tuottaa yllättäviä tuloksia. Sillä saattoi suojella ainakin valkosivuMobilistin asiayhteydessä viimeinen merkittävä uudistus autovalaistuksen suhteen olivat halogeenivalot. Se ei ollut täydellinen toiminnaltaan, eikä koskaan saavuttanut täysin varauksetonta suosiota, mutta pysyi tarjolla miltei 30 vuotta. Niin kauan kuin heijastinpinnat ja etulinssit säilyttivät kirkkautensa, olivat halogeenivalaisimet yleensä huomattavan miellyttäviä matkakumppaneita. Epäsymmetrinen Eurooppa Eurooppalaisten valaisinvalmistajien yhteishankkeena julkaistiin vuonna 1954 epäsymmetriset ajovalot. Mainos on vuodelta 1971. Huomattavan moni perinteisellä hehkulankaumpiolla varustettu auto sai keulalleen uudet, läpivienniltään halogeenipolttimolle sopivat umpiot, koska valovoima ja kestävyys olivat ylivertaiset. Monesti sitä pahensi vielä perin hento johdotus, jonka takia polttimolle ei tullut läheskään sitä jännitettä kuin olisi pitänyt. Kalliiksi se kuitenkin tuli, sillä toisin kuin USA:ssa, Euroopassa melkoisella osalla autovalmistajista oli täysin omat ja mallikohtaiset umpiot, joita piti valmistaa nyt hieman muutettuina ja entistä pienempinä erinä. Pienentyneet heijastinpinta-alat vaikuttivat väistämättä haitallisesti valaisimien todelliseen tehoon. GM:n osittaisella tuella toteutetut testit osoittivat polarisoivien ajovalojen mahdollistavan turvallisemmat kohtaamiset pitkillä ja lyhyillä valoilla. valkeus.indd 52 valkeus.indd 52 14.9.2021 13.56 14.9.2021 13.56. Polarisoitua valoa tuottava ja sitä suodattava tekniikka oli sinänsä ongelmattomaksi testattua, yksinkertaista ja jopa kohtuuhintaista, mutta virallisten selontekojen varovaisesta kannatuksesta huolimatta amerikkalaiset eivät nähneet aiheelliseksi ottaa tuota teknistä loikkaa. Vasta sitten kun 80-luvun muotisuuntaukset alkoivat vaatia matalampaa keulailmettä, muuttui ajovalojen tilanne huonompaan suuntaan monissa automalleissa kautta maailman. Tämä ajoi eurooppalaiset ja amerikkalaiset lopullisesti omille poluilleen ajovalotekniikassa, vaikka kaukovaloissa USA:n normit olivat hyväksyttyjä täälläkin. Linssin muotoilulla saavutettiin oikean puolen lähivalolla selvästi entistä pidemmälle ulottuva valokeila. Ensiksi Cadillaceihin tarjolle tullut järjestelmä sytytti valot automaattisesti ympäristön valaistuksen vähentyessä. Seuraava merkittävä edistysaskel oli vuoden 1962 halogeenilanseeraus. Ongelmana oli oikeastaan vain siirtymävaihe, jossa tavallisin valoin ajavat olisivat joutuneet vuosien ajan häikäistymään sinervistä polaroideista, elleivät sitten olisi investoineet uuteen autoon tai vanhan auton muunnossarjaan. Sekin oli yhteiseurooppalainen hanke, jonka tuloksena esitelty H1-polttimo muutti käsitykset kaukovalojen ihanteellisesta tehosta dramaattisella tavalla. Samoihin aikoihin saatiin kaupalliseen levitykseen myös kaksilankainen H4-polttimo, josta muodostui muutamassa vuodessa laadun standardi kautta Euroopan. Alkuun jodi-valoiksi kutsuttuun innovaatioon suhtauduttiin kuitenkin hieman ennakkoluuloisesti useiden maiden lainsäätäjien taholta ja halogeenivalaisimet alkoivat yleistyä vasta vuosikymmenen lopulla. 60-luvun alussa Cadillac ja sitten monet muutkin luksusmerkit tarjosivat lisävarusteena erillisiä kääntymisvaloja. Lisäksi se osasi kytkeä kaukovalot pois päältä vastaantulijan kohdalla
Syksyllä 1968 Dodge-divisioona lanseerasi uudenlaisen Super-Lite -moottoritievalon. Suhtautumista niihin lievennettiin vähitellen täällä, mutta suotaviksi ne tulivat vasta EU-Saksa-myötävaikutuksen kautta. Mobilisti 6/21 . Kunnian valoista otti patenttihakemuksen muodossa hänen miehensä William G. Valkeutta on harvoin liikaa – ainakin vanhemman kaluston kanssa operoidessa. Mutta olipa valaisinjärjestelmä mikä tahansa, niin se kannattaa kuitenkin pitää kunnossa. Kuvassa 20-luvun lopun Chrysler Imperial. Suomessa ne koettiin lopulta niin vaarallisiksi, että jopa äärivalojen linssiin kuuluneet heijastimet tuli maalata umpeen ennen kuin rekisterikilvet heltisivät. Siitä suuntautui tien oikeaan laitaan voimakas, matala valokeila. Se oli yhden umpion ja yhden H1-polttimon ratkaisu, jossa valonlähde oli sijoitettu keulassa vasemmalle puolelle. Kun idea saavutti 80-luvulla Suomen valtakunnan rajat, aiheutti se liikenneministeriön eräässä johtavassa virkamiehessä rajun kieltohalun. Vuonna 1968 lukuisat USA:n kongressin aiemmin laatimat turvamääräyssäädökset astuivat voimaan. Ideana oli yksinkertaisesti lisätä autojen näkyvyyttä pimeässä tai vaikeissa olosuhteissa. Ja jos on vähäinenkin mahdollisuus joutua ajamaan autolla oikeasti pimeissä oloissa, niin valoista on viisasta puristaa ulos kaikki mahdollinen teho parhailla mahdollisilla polttimoilla ja muilla komponenteilla. valkeus.indd 53 valkeus.indd 53 14.9.2021 13.56 14.9.2021 13.56. Suomessa keksintö ehti hyödyttää autoilijoita pitkän tovin, mutta kiellettiin 70-luvun alussa, perusteena ”haitallisten heijastusten vaara”. Hetkellinen, yllättävä yhteneväisyys Suomen ja USA:n viranomaisten toiminnassa nähtiin 1960ja 70-lukujen taitteessa. Sopeutuvuusjärjestelmät eivät ole vielä aukottomia ja esimerkiksi mäenharjanteet saattavat tarjota hämmentäviä hetkiä led-auton kohtaaville vastaantulijoille. Ajatuksena oli eliminoida valaisemattomilla pikateillä ajamisen kiusallinen piirre: vastaantulijoiden takia ei kehtaisi käyttää pitkiä valoja, mutta lyhyillä pientareet ovat tukalan pimeät suhteessa etenemisnopeuteen. Se sai jonkin verran seuraajia oman talon muista tuotteista ja kalleimmista Chryslereistä, mutta jäi seuraavalla vuosikymmenellä käytöstä. Edessä niiden tuli heijastaa oranssia valoa sivuille ja takana punaista. Ne tarjosivat usein arvokkaan lisäsekunnin aikaa reagoida jonon pysähtymiseen. Ne olivat ehdottoman kiellettyjä Suomessa, kunnes EU:n eräät saksalaisosapuolet keksivät ne hieman muodistettuina uudelleen 2000-luvulla, jolloin niissä ei ole enää mitään pahaa. Wood ja monien vuosien ajan monet USA:n menevimmistä autoista varustettiin valmistajan tai omistajan toimesta Woodlite-ajovaloilla. Mutta eivät kaikki eivätkä aina, sillä autotehtaiden säästöhalu iskee aina myymälässä näkymättömiin paikkoihin, eikä osa uusista valoista pärjää vanhoille. Ledit ovat nykyisin aktiivisia ja sopeutuvaisia, alati ympäristöään tarkkailevia ja parhaimmillaan tehokkaampia valonlähteitä kuin koskaan ennen. Valkeus koitti – turhankin hyvin. Ne eivät kuitenkaan olleet teknisesti kovinkaan hienostuneita ja valaisuteho jäi korkeintaan keskinkertaiseksi. Mitäpä sitä ei muotoilun tähden tekisi. Loistokkuuden kääntöpuolena on häikäistymistilanteiden voimakas lisääntyminen. Oman pienen alalukunsa ansaitsee Fordin vuonna 1965 Thuderbirdissä käyttöön ottama sekventaalivilkku. . Autronic-Eyen toinen tuleminen tapahtui laajemmalla GM-rintamalla ja Guide-Matic -nimellä sitä tarjottiin jopa Chevroleteihin. Nyt kaikki uudet autot ovat siirtyneet enemmän tai vähemmän led-aikakauteen – ksenonien ynnä muiden vaiheiden kautta. Äärivalojen hyödyllisyys oli todistettavissa USA:n viranomaisten ja vakuutusyhtiöiden tilastoilla jo muutamassa vuodessa. Suomessa keksintö tunnettiin nimellä ojavalo ja konsepti oli suunnilleen sama – paitsi ettei täällä ehditty vielä halogeenivaiheeseen. Eräs näkyvimmistä olivat äärivalot. Japanissakin kehitelty idea otettiin myöhemmin koekäyttöön New Yorkin takseissa, joissa ne todistivat tehonsa tilastollisestikin. Vaikka Chrysler-yhtymä laittoi lobbarinsa asialle, ei yksikään osavaltio lopulta sallinut Super-Liteä ja se kiellettiin. Martha Wood Coughlanin vuonna 1928 suunnittelemat Woodlitet olivat tiettävästi ensimmäinen kaupallinen yritys projektorivalojen kentällä. Koska mallin koko takapaneeli oli yhtenäistä valoa, oli vilkkupolttimoiden määrän lisääminen ja sekventaalisesti rytmittäminen hauska pikku erikoisuus. Vasta saman vuosikymmenen alussa useimmat Detroitin hihnoilta rullanneet tuotteet olisivat täyttäneet nuo näkyvyysnormit ilman mitään lisävalaisimia, mutta muotoilutrendien myötä etuja takavalot olivat useimmissa malleissa pienentyneet ja sijoitettu vain miltei suoraan edestä tai takaa näkyviksi. Kun edullisen, muualla sallitun turvavarusteen kieltämistä ihmeteltiin, totesi virkamies lopulta, että lisäjarruvalot sallitaan ”vain kuolleen ruumiini ylitse”. Sittemmin saksalaiset keksivät sen 2010-luvulla uudestaan ja pian se lienee pakollinen varuste kaikissa… Toinen, kauaskantoisempi Thunderbird-idea olivat vuoden 1969 C-pilarien korkealle sijoitetut lisäjarruvalot. 53 jaan, ellei renkaita noin yleisemminkin. Vain muutama viikko hänen eläkkeelle jäämisensä jälkeen lisäjarruvalot sallittiin ja sittemmin niistä tehtiin uusissa autoissa pakolliset
teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen laverda.indd 54 laverda.indd 54 13.9.2021 17.25 13.9.2021 17.25. 54 . Mobilisti 6/21 Tie mittaamaton Laverda 750 GT 1972 Kuusikymmenluvun lopulla esitellyistä kohutuista uusista superpyöristä italialainen Laverda jäi suositumpien kilpakumppaniensa varjoon. Laverdoja saatiin jokunen Alppien tällekin puolelle
Tasainen papattaja heittäytyy hurjaksi ja vinkaisee kierrokset yli seitsemän tuhannen. Pyörän painopiste tuntuu olevan matalalla. Etujarruna pyörässä on mielettömän kokoinen rumpu. Moottori vetää tasaisesti. Kaasukahvan viereen on vain ruuvattu iso musta painonappi. Ykkönen räpsähtää päälle ikään kuin vaihteiston mielestä tyhjäkäynti olisi hiukan liian korkea. Vaihteisto toimii luotettavammin kuin kuljettajan refleksit oikean polkimen suhteen. Vieläkään se ei ole kaikkein keveimpiä, mutta ei enää häiritsevän jäykkä. 55 Laverda 750 GT 1972 L averda odottaa tallin oven takana. Vaihdevivun liikerata on pitkähkö. Laverdan jousitus on selvästi 70-lukuinen, eli kova jo kasaripyöriin verrattuna. Sen ohjaaminen vaatii silti enemmän yritystä kuin odottaisi. Vaihdepoljin on tällä kertaa oikealla. Vastaavat kytkimet oli tuossa vaiheessa jo pitkälle integroitu japanilaisten pyörien kahvoihin. Vaihteita on viisi. Laverda kulkee kaarteet vakaasti, mutta kääntämiseen se tarvitsee jonkin verran lihasvoimaa. Nyt koko pyörä tutisee. Vaihteisto toimii luotettavasti ja sen välitykset ovat sopivin välein. Lämmetessään moottori alkaa käydä tasaista tyhjäkäyntiä. Kahvat ovat 70-luvun kumikahvoiksi melko paksut ja pehmustetut. Se vetää nöyrästi, eikä esittele voimiaan rauhallisesti ajettaessa. Koko kouralla tosissaan puristettaessa Laverdan jarrussa laverda.indd 55 laverda.indd 55 13.9.2021 17.25 13.9.2021 17.25. Alkuperäinen kytkin on ollut epätavallisen raskaskäyttöinen, joten sen välityssuhteita on muutettu. Käynnistysmoottorin kytkinkin vaikuttaa jälkikäteen asennetulta. Laverda on kuitenkin ihan aikuisille suunniteltu, painaakin yli 200 kiloa. Kylmä moottori kaipaa kaasukahvalla herättelyä ja vastaakin kuljettajan toiveisiin innolla. Katkaisijat ja vivut ovat jo 70-lukuisiksi antiikkisia. Samalla teho kasvaa huomattavasti. Tyhjäkäynnillä tuntunut tutina häviää kierrosten noustessa pyörän lähtiessä liikkeelle. Kierrosten noustessa yli neljän tuhannen välittyy ohjaustankoon selvä värinä. Se käynnistyy kevyellä painalluksella mustaan nappiin ja käy tyhjäkäyntiä miehekkäästi papattaen. Satasen vauhdissa moottorissa on kierroksia noin 4 000. Isommalle vaihtaminen vaatii puolen sekunnin miettimisen; on muistettava ettei nosta vaihdevivun sijaan jarrupoljinta. Mobilisti 6/21 . Se näyttää pieneltä, sillä samassa tilassa on myös nykyaikainen matkapyörä, sellainen jättiläinen. Sen kaavio on nykyaikainen, eli ykkönen alas, loput ylös. Oikean resonanssitaajuuden löydettyään pyörän etuhaarukka vipattaa edestakaisin. Kahdella sormella jarruttamaan tottunut motoristi ei saisi jarruista mitään vaikutusta aikaan. Laverdassa ei poljinta ole. Nykypyörään tottunut joutuu kyllä keskittymään sen käyttöön, sillä yleensä oikealla jalalla käytetään jarrua. Yleensä tämän ajan pyörissä oli vielä käynnistyspoljin varalla, vaikka sähköstartti oli jo melko yleinen. Pyörä ei ole mitenkään erikoisen korkea, mutta Laverdan päällä istutaan erotuksena nykypyöriin, joissa istuin on yleensä osittain ikään kuin pyörän sisällä
Suuruuden houkutus vetosi myös pienempiin valmistajiin. Muitakin yrittäjiä alalla oli. Italialaiset kuitenkin vaurastuivat. Suurimmat alan markkinat olivat syntyneet Yhdysvaltoihin suurten ikäluokkien päästyä teini-ikään. Pietro Laverdan 1873 perustama yritys oli tosin valmistanut hyvin laajalti erilaisia metalliteollisuuden tuotteita aina kirkontornien kellokoneistoja myöten. Muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen Suomessakin huomattiin uuden motoristikulttuurin syntyneen. Kaikissa näissä esimerkkimaissa ala kasvoi suurten kotimarkkinoiden turvin, valtioiden rajoittaessa ulkomaisten tuotteiden tuontia. Tehtaat eri maissa alkoivat suunnitella suuria. Massimo Laverda ja Jack McCormack vaimoineen Laverdan tehtaan edustalla 1967. Mun edessäin on 1960-luvun puolivälissä moottoripyörämaailma oli muutoksessa. Pyörien kasvua seurasi suorituskyvyn nousu ja sen taivastelu sekä positiivisessa että negatiivisessa hengessä. Britit saivat kuulla Hondan suunnitelmista ja päättivät tehdä sille kilpailijan, kolmisylinterisen Triumph Trident/ BSA Rocketin. Vasen pyörä on 650-kuutioinen, oikea 750-kuutioinen prototyyppi. Ajoasento on sopivasti hiukan etunoja vauhdikkaaseenkin matkailuun, mutta moottoritienopeuksissa pyörä tärisee hiukan liikaa, jos nopeutta haluaisi pitää pidempään yllä. Menestyvän maatalouskoneiden tuotannon kylkiäisenä Laverdoilla oli varaa pyörittää moottoripyörätuotantoa, vaikka kannattavuus olikin heikkoa. Hondan johdolla sen pahimmat kilpailijat lähtivät Yhdysvaltoihin ja päätyivät myös muualle länsimaihin. Honda teki 450-kuutioisen ja seuraavaksi Suzuki ennennäkemättömän suuren kaksitahtisen pyörän, Suzuki T500 Titanin. Molempien tahojen historiikeista löytyy todellakin maininta siitä, että ison pyörän suunnittelu päätettiin aloittaa vastaiskuna toisen suunnitelmille. 56 . Yleisesti 500-kuutioista pidettiin yhä isona pyöränä, eikä monen valmistajan mallistosta löytynyt yhtään niinkään suurta pyörää. Päähuomio moottoripyörämaailmassa oli jo 1960-luvun alussa siirtynyt Japaniin. Pieni 75-kuutioinen voitti omassa luokassaan useita kertoja yli 2 000 kilometriä pitkän Italian ympäriajo Giro d´Italian. Jalkajarru tuntuu kevyeltä ja tehokkaalta, mutta sen käyttö jää lyhyellä koeajolla vähäiseksi. Totuus oli jossain tuolla ulkona, sillä 1960-luvun puolivälin jälkeen moni muukin tehdas piti isoa urheilupyörää tulevaisuuden hankkeena. Isompien pyörien suurin kilpailija oli pitkään todennäköisesti Fiat 500. Italialaiset tehtaat olivat kuitenkin pieniä ja suurin osa mallistosta oli keveitä käyttöpyöriä. Yleensä 1950-luvulla moottoripyörä oli halvin mahdollinen moottoriajoneuvo, joten eri maiden valmistajat keskittyivät tekemään luotettavia, yksinkertaisia laitteita. Ajoneuvolta ei enää vaadittu inhorealistista vastinetta rahalle. Sodan jälkeen moottoripyörävalmistus räjähti Italiassa, Saksassa ja ennen kaikkea Japanissa, vaikka viimeksi mainittua ei lännessä huomattu vuosiin. Kilvanajo ja urheilullisuus olivat myyntimallistoa suunnitellessa toissijaisia asioita, mutta kilpaa ajettiin kuten muutkin. Vaikka asiaa ei yrityksen historiikeissa suoraan tunnusteta, yhteydet leikkuupuimureita valmistavaan sukuyhtiöön ovat takuulla olleet hyvät. Hondan perässä tehtaat myös kasvattivat malliensa kokoa. Italia oli suojattu, mutta juuri tarpeeksi iso markkina-alue. Jo 1953 tehdas tarjosi pyörästään pitkiin kisoihin tarkoitetun erikoismallin jolle luvattiin huomattava kymmenen hevosvoiman teho. Mobilisti 6/21 onkin sitten hyvin tehoa. Vaikka italialainen teollisuus eli suojassa tullirajojen sisällä, ei kotimarkkinoillakaan ostettu enää moottoripyöriä, mikäli rahat riittivät Fiatiin. Koska oltiin Italiassa, myös niillä ajettiin tosissaan kilpaa. En löydä onnea, en Vielä 1940-luvulla Laverda tunnettiin maatalouskoneiden valmistajana. Moto Guzzi aloitti 700-kuutioisen V2-moottorin valmistuksen 1966, pieniin pyöriin aiemmin keskittynyt Ducati eteni hitaammin aloittamalla 350-kuutioisella 1965, jatkamalla 450 kuutioon 1969 ja 750-kuutioiseen V-2:een 1971. laverda.indd 56 laverda.indd 56 13.9.2021 17.25 13.9.2021 17.25. Vuosikymmenen loppupuolella länsimaisten moottoripyörien myynti romahti Euroopassa. Kohtuullisen vakavaan huimisteluun Laverdassa on riittävästi suorituskykyä, kunhan valitulle väylälle ei ole vielä istutettu tutkapönttöjä. Kawasaki ja Yamaha seurasivat niin nopeasti kuin kykenivät. Nykyajan mittapuilla melko vaatimattomia pyöriä alettiin kutsua jo superpyöriksi. Moni perinteinen valmistaja lopetti ja jäljelle jääneet joutuivat sopeutumaan pienempiin piireihin. Mallistoa laajennettiin ja Laverda valmisti myös skoottereita, mutta piti malliston sellaisena kuin kotimaiset markkinat halusivat, pieninä ja käytännöllisinä. Laverda keskitti omat panoksensa pitkän matkan luotettavuusajoihin. Vuonna 1964 Francesco nimitti poikansa Massimon Laverdan moottoripyörätehtaan toimitusjohtajaksi. Pietron lapsenlapsi Francesco Laverda ja Luciano Zen alkoivat 1947 päivätöidensä jälkeen suunnitella moottoripyörää. Nuoret miehet halusivat kahdelle pyörälle ja suostuivat maksamaan siitä. Se oli valmistustekniikaltaan yksi autohistorian yksinkertaisimpia tuotteita, eikä moottoripyörän tarvinnut olla kovinkaan monimutkainen kun sen hinta jo nousi Fiatia kalliimmaksi. Honda sai kuulla brittien suunnittelevan 750-kuutioista, joten he päättivät tehdä yhtä suuren. Brittien urheilumallit olivat jo kasvaneet viisisatasista 650-kuutioisiksi. Euroopassa käyttöpyöräily oli loppunut keskiluokan siirryttyä tulojen noustua autojen rattiin. Vielä poikkeuksellisemmaksi pyörän tekee sen onnistuminen. Satasen vauhdissa kattamaton Laverda tarjoaa miellyttävää ja kevyttä etenemistä. Yksinkertainen 75-kuutioinen nelitahtimoottori osoittautui niin toimivaksi, että Laverda pystyi 1949 perustamaan moottoripyörien valmistamiseen erikoistuneen yrityksen. Tuohon aikaan pienten valmistajien oli tapana ostaa pyöriensä moottorit ja muut isot komponentit niihin erikoistuneilta valmistajilta. Leikkuupuimurit pelastivat Laverdan. Francesco oli pitänyt tehtaan Laverdan 650-kuutioinen prototyyppi vuodelta 1966. Siellä toimi yhä kymmeniä kotimaisia valmistajia eli huomattavasti enemmän kuin Japanissa. Laverda ja Zen tekivät toisin: he rakensivat heti ensimmäisen mallinsa moottorin itse. Tarinan mukaan he olisivat valaneet osia moottoriinsa Francescon keittiössä
Francesco hyväksyi suunnitelman. Samalla purettiin BMW R69S ja Norton 650SS. Laverda oli vienyt jo aiemmin pieniä pyöriään Yhdysvaltoihin. Tarkoitus oli yhdistää japanilaisten nykyaikaisuus, saksalaisten luotettavuus ja italialaisten urheilullisuus brittien perinteisiin. Hondan moottori oli ollut tuotannossa jo vuodesta 1958 ja se oli osoittautunut tehokkaaksi ja luotettavaksi. American Eagle lakkasi olemasta 1971. Laverda teki samankokoisen pyörän, mutta keskittyi valmistamaan parempaa laatua kuin mihin Saarella pystyttiin. Niillä olisi tulevaisuutta myös suurimmilla markkinoilla. Laverda jäi vähäksi aikaa ilman maahantuojaa. Merkillä oli yli 100 jälleenmyyjää, mutta myynti ei vastannut odotuksia. Laverdan moottori oli sisäisestikin monessa suhteessa suurennettu Honda. Massimo tiesi, että Laverdalla ei ollut resursseja suunnitella moottoria kokonaan omin voimin. En oo toivoton Laverda toi 650-, ja 750-kuutioiset pyöränsä myyntiin 1968. Norton oli esitellyt 750-kuutioisen Commandon tammikuussa 1968. Hänen sanotaan ajaneen BMW R69S:llä arkisin ja Vincent Black Shadowilla juhlapäivinä. Massimo oli kuitenkin ehta motoristi. Pienempi pyörä voitti luokkansa ja vaikka yhdellä seiskapuolikkaalla ajettiin kolari, pääsi koko joukkue kymmenen parhaan joukkoon. Honda oli itse ottanut jonkin verran mallia kyseiseen moottoriin NSU:n Rennmax -kilpapyörästä, jonka Soichiro Honda oli nähnyt 1954. Hondan ja Triumphin seiskapuolikkaista ei vielä tiedetty mitään, mutta selvästi 650 kuutiota ei riittäisi ainakaan amerikkalaisille ostajille, eikä sille ollut ostajia kotimaassakaan. McCormick ei onnistunut American Eaglen kanssa yhtä hyvin kuin Hondan, mutta yritys oli kova. Hänen ideanaan oli myydä nimellä eri tehtaiden valmistamia pyöriä. Jack McCormack oli mies, joka oli ollut vastuussa Hondan legendaarisen menestyksekkäästä mainoskampanjasta. Ennen pyörien pääsyä sarjatuotantoon tehdas lähetti kaksi 650-kuutioista ja kaksi seiskapuolikasta Giro d ´Italiaan. laverda.indd 58 laverda.indd 58 13.9.2021 17.25 13.9.2021 17.25. Massimo matkusti Yhdysvaltoihin 1964 ja sieltä palattuaan päätti Laverdan alkavan valmistaa isoja, nopeita moottoripyöriä. McCormickin mukaan pyörää tutkittiin ja kehitettiin 18 kuukauden ajan Yhdysvalloissa ennen sen tuotantoon ottamista. Milanon moottoripyöränäyttelyssä 1967 esiteltiin 750-kuutioinen prototyyppi. Nyt hän suunnitteli omaa moottoripyörämerkkiä nimellä American Eagle. Massimo oli myös huomannut kuinka valtaosa Yhdysvalloissa myydyistä moottoripyöristä oli Hondia, joten hän ei pitänyt hondamaisuutta välteltävänä asiana. Se makEvel Knievel keulii 750-kuutioisella American Eaglellaan. Hän ei halunnut myöskään ottaa mallia brittien vuosikymmeniä aiemmin suunnitelluista moottoreista. 58 . Samaan aikaan Hondan suurin malli oli juuri myyntiin päässyt CB 450, joten Laverda oli kokonaisuutena selvä silloisten brittipyörien kilpailija. Vaik etsien mä vaellan Laverda aloitti suunnittelun tutkimalla maailman parhaita pyöriä. Puheet voi ainakin osittain laskea mainosmiehen kampanjoinniksi, mutta idea 650-kuutioisen suurentamisesta seiskapuolikkaaksi on hyvinkin voinut tulla tehtaan ulkopuoliselta taholta. Ennen kuin iso malli tuli tuotantoon, luotiin uusi yhteys. McCormick väitti Laverdan kehittäneen 750-kuutioisen mallinsa hänen ehdotuksestaan. Laverdasta tuli merkin huippumalli. Massimo Laverda on voinut olla asiasta myös helpottunut, sillä McCormickin kerrotaan jättäneen saamansa pyörät maksamatta. Massimo oli varmaankin kuullut Yhdysvalloissa kuinka sen ajan brittipyöristä pidettiin, mutta niiden laatuun ei luotettu, sillä Laverdan ensimmäinen iso pyörä on rakenteeltaan kuin brittejä vastaan suunniteltu. Massimo osti Sveitsistä Hondan 305-kuutioisen CB 77:n ja purki sen palasiksi. Molempien pyörien sylinterin kevytmetallikannessa oli erillinen valurautainen palotila, lohkot halkesivat vaakasuorassa ja kampiakselin kaulat olivat hondamaisesti 180 asteen päässä toisistaan. Italian markkinat oli lähes täysin suojattu ulkomaiselta kilpailulta. McCormick oli yritteliäs, muttei voinut mitään sille, että American Eagle 750 tuli myyntiin lähes samaan aikaan kuin nelisylinterinen Honda CB 750. Merkki oli ensimmäinen surmanajaja Evel Knievelin kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt, joten ainakin julkisuutta pyörät saivat. Ainoa Laverdaan verrattavissa ollut kilpailija oli Italjet Grifon, jossa käytettiin Triumphin 650-kuutioista moottoria. Mobilisti 6/21 malliston käytännöllisenä ja edullisena, vaikka pikkupyöristä kilpaversioita tehtiinkin. Uuden pyörän prototyyppi esiteltiin jo vuonna 1966 Lontoon moottoripyöränäyttelyssä. American Eaglen muut mallit valmisti Italjet, Kawasaki ja Sprite. Brittien isot urheilumallit kun olivat tuohon aikaan kaksisylinterisiä ja 650-kuutioisia
Levyjarrun pyörä sai myöhemmin. Norton Commandoon saatiin sähköstartti vasta 1975 ja sekin tarvitsi kylminä aamuina kuljettajan polkimella antamaa lisätehoa. Laverdan työn jälki oli erinomaista ja tehdas käytti parhaita saatavilla olevia komponentteja. Laverda kehitti ja muutteli malliaan hyvin varovaisesti. Naureskelijatkaan eivät toisaalta voineet kieltää laatua ja viimeistelyn tasoa. Sen jälkeen Laverda valmisti ainoastaan 750-kuutioista pyörää. BMW R69 ja brittitwinit olivat paljon kalliimpia. Laverdan 650-kuutioista ehdittiin valmistaa eri lähteiden mukaan 52, noin 100 tai jopa 200 kappaletta. Saksalaisten sähköosien käyttö oli jo yksinään epätavallista, mutta japanilainen startti italialaispyörässä lähes ennennäkemätön. Jarrut olivat Grimecan, mittarit Smithsin, kaasuttimet Dell´Orton ja jousituksen komponentit Cerianin. Laverdan moottori herätti kritiikkiä tai huvittuneisuutta, sillä sen yhdennäköisyys juuri tuotannosta poistuvan 305-kuutioisen Hondan kanssa oli liiankin ilmeistä. Roger Slater Engineering myi pyörää rakennussarjana, jotta se voitaisiin myydä 685 puntaan ilman liikevaihFinnpyörän mainoksissa oli Laverdan logo jo elokuussa 1971. Kampiakseli vaihtui melko aikaisessa vaiheessa brittityyliseen 360-asteiseen, jossa molemmat männät liikkuvat samaan suuntaan. Mobilisti 6/21 . laverda.indd 59 laverda.indd 59 13.9.2021 17.25 13.9.2021 17.25. Se otettiin aluksi käyttöön mallissa 750 SF, eli Superfreni, kirjaimellisesti superjarru. Laverdan S ja sen seuraaja SF ja SFC saivat nopeampina versioina huomion lehdissä, mutta perusmallina säilyi pitkään 750 GT, joka ainakin Italiassa oli myös maan myydyin iso moottoripyörä. Kuten pienvalmistajilla usein, muualta ostettujen komponenttien valmistaja vaihtui aina välillä. 59 soi 750 000 liiraa, kun kokonaan kotimainen Laverda 650 maksoi 670 000. Kuten jo 75-kuutioisesta aikanaan, tehtiin nytkin perusmallia tehokkaampi malli 750 S, ja en rinnalla jatkettiin enemmän matkailuun tarkoitetun perusmallin tuotantoa nimellä 750 GT. Massimo oli tietoinen italialaisten sähköjärjestelmien huonosta maineesta ja käytti lataukseen Boschin tuotteita. Käynnistyspolkimen italialaiset jättivät kokonaan pois ja asensivat pyörään Boschin lähes autoluokan akun pyörittämään japanilaista Nippon-Denson käynnistysmoottoria. Finnpyörän valikoimissa on näköjään ollut muitakin 1970-luvun alussa vähän myytyjä merkkejä. Motoristi-lehden pikku-uutisia alkuvuonna 1972. Pyörä silloisessa asussaan MP1-lehden keskiaukeamalla 1984. Se kuitenkin toimi ja oli luotettava. Grimecan jarrua ei Laverdalla pidetty riittävän tehokkaana, joten tehdas päätti tehdä paremman itse. Tämä ilmoitus painettiin Finn-Trial -kisan käsiohjelmaan. Vuonna 1970 Laverda 750 S sai maahantuojan Isosta-Britanniasta
Niitä valmistettiin vuodesta 1972 aina 80-luvun loppuun. Takana: keinuhaarukka Cerianin nestevaimentimin. Mun edessäin uusi tie Koeajettu Laverda on ollut uutena Riihimäellä paikallisen urheiluliikkeen ikkunassa esittelypyöränä. Aihetta käsiteltiin Mobilistissa 6/2010. Pyörän rahallisen arvon määrittäminen tehtiin aamulla ja Laverda matkusti Jurttilan luo Marttilaan. . Salo luopui pyörästään vasta vuosituhannen vaihteessa. Yhdysvalloissa Laverda kilpaili toisia tuontipyöriä vastaan. JARRUT Edessä: Laverdan 230 mm rumpu kahdella levittimellä. Finnpyörä toi Laverdan 750-kuutioisia Suomeen vahvistamattoman tiedon mukaan 27 kappaletta. Moni säännöksiltään tiukaksi tunnetussa Saksassa hyväksytty moottoripyörä ei kelvannut suoraan Suomen viranomaisille. Tuohon aikaan maahantuontiin liittyi tyyppikatsastus. BMW R75/5 maksoi 10 725,-, Moto Guzzi 850 GT 10 900,ja Harley-Davidson FX 1200 Superglide noin 16 000 markkaa. Pyörä on nähty MP-lehden keskiaukeamalla 14/1984. Maahantuonti siirtyi 70-luvun lopulla Granmotorille, joka toi maahan ensimmäiset kolmisylinteriset Laverdat. Laverda aloitti hyvissä ajoin kolmisylinterisen mallin suunnittelun. Vuonna 1972 Laverda 750 SF maksoi briteissä 995 puntaa valmiiksi koottuna. On selvää, että Laverda oli suosittu Italiassa ja harvinainen Iso-Britanniassa. Finnpyörä oli mainostanut jo edellisenä syksynä olevansa Laverdan maahantuoja, joten tyyppikatsastuksen voi olettaa vieneen aikaa. JOUSITUS Edessä: Cerianin nestevaimennettu teleskooppi. Ainakin moottoripyöräkerho 69:n vuoden 1972 ensimmäinen kerholehti Motoristi uutisoi Laverda 750:n päässeen läpi tyyppikatsastuksesta. Vuonna 1973 Laverda 750 GT:n hinnaksi ilmoitettiin 9 450 markkaa ja SF:n 9 990 markkaa. Vuonna 1973 Laverda 750 SF1 maksoi Isossa-Britanniassa 998 puntaa ja sen kilpailija Triumph T140V 625 puntaa. Laverda ei jäänyt ainoaksi italialaisvalmistajaksi, joka otti mallia japanilaistuotteista. Kotimaiset tullit pitivät Laverdan kilpailukykyisenä Italiassa, mutta monessa muussa maassa paikalliset tullit nostivat sen hinnan liian korkeaksi. Laverda oli siis japanilaisia kalliimpi. Lähes kymmenen vuoden aikana Italian suosituinta isoa moottoripyörää tehtiin yhteensä alle 20 000 kappaletta. Hän vaihtoi SF-mallin tankin takaisin GT-malliin kuuluvaksi ja pakoputket ja takaiskunvaimentimetkin alkuperäisiksi. Se oli melko mielivaltainen hyväksyntäprosessi, joka näin EU-aikana kuulostaa erikoiselta. Taas huomenna on Suomessa hintaero oli pienempi. Benelli teki oman kunnianosoituksensa Hondalle ottamalla 1972 tuotantoon mallin Sei, jonka moottori oli melko pitkälle kuusisylinteriseksi kasvatettu Honda CB500. Mobilisti 6/21 toveroa. Laverdan 750-kuutioisia on tällä hetkellä Suomessa enemmän kuin niitä uutena maahan tuotiin, joten pyörä on selvästi herättänyt kiinnostusta myös myöhempien aikojen motoristeissa. RUNKORAKENNE Moottoria kantavan rakenteena käyttävä alhaalta avoin selkärankatyyppinen teräsputkirunko. Laverdan hengissä säilyminen ja suhteellisen huono menestys perustuivat molemmat oikeastaan samaan asiaan. 60 . Ducati GT 750 maksoi 8 850,eli se oli yllättäen halvempi kuin Moto Guzzi, Laverda tai Suzuki, ellei kyseessä ollut kirjoitusvirhe. Saman taulukon mukaan Kawasaki 750 H2 maksoi 7 650,-, Suzuki GT 750 8 950,ja Honda CB 750 8 490 markkaa. Myöhemmin pyörää toi maahan Moto Italia Import. Leskisellä on ollut paljon moottoripyöriä. MITTOJA Pituus: 2 200 mm Leveys: 740 mm Korkeus: 1 020 mm Maavara: 150 mm Omamassa: 219 kg Rengaskoko e/t: 3,25x18 / 4.00x18 Huippunopeus*: 184 km/h *Tehtaan ilmoitus laverda.indd 60 laverda.indd 60 13.9.2021 17.25 13.9.2021 17.25. Pyörään hankittiin myös GT-mallin teleskoopin suojaputket ja ajovalon korvakkeet. Salo oli viettänyt talven 83/84 kaikki liikenevät tunnit Laverdan kimpussa. Laverdan isoa kaksisylinteristä valmistettiin vuoteen 1977 saakka. Italiassa Laverda maksoi 1 227 200 liiraa ja Triumph 1 357 000 liiraa. Silloin sen osti savonlinnalainen Juha Leskinen. VOIMANSIIRTO Viisivaihteinen vaihteisto oikeanpuoleisella jalkapolkimella, märkä monilevykytkin. Iskutilavuus: 744 cm 3 , sylinterimitat: 80 x 74 mm, puristussuhde: 8,9. Laverda 750 GT 1972 MOOTTORI Tyyppi: kaksisylinterinen poikittain asennettu rivimoottori, kannen yläpuolinen nokka-akseli, neljällä runkolaakerilla tuettu kampiakseli, kaksi Dell´Orton VHB 30 A -kaasutinta. SÄHKÖJÄRJESTELMÄ Boschin 12v 150 w tasavirtalaturi. Takana: Laverdan 230 mm rumpu yhdellä levittimellä. Ei ole tiedossa, kuinka paljon eri maista tuotujen pyörien tullimaksut vaihtelivat tuontimaan mukaan, mutta hintojen ero oli Suomessa huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa, jossa Laverda saattoi olla puolta kalliimpi kuin Triumph. Maailmankauppa ei ollut vielä kovinkaan vapaata ja moottoripyörien maahantuonnista joutui maksamaan isoja summia. Tällä kertaa pyörästä kiinnostui Juha Jurttila. Teho: 52 hv / 6 700 r/min. Sielläkin se oli huomattavasti kalliimpi kuin vastaavat japanilaispyörät. Asia neuvoteltiin valmiiksi kymmenisen vuotta sitten järjestettyjen Imatran vuosiajojen aikaan, keskellä yötä. Uuden mallin tai merkin hyväksyminen tieliikennekäyttöön kävi näin uutisesta. Laverdassa lähes koko sen historian ajan kiinni olleet S-mallin osat entisöitiin ja pidettiin tallessa, kuten siinä pitkään kiinni olleet sivulaukutkin. Sen sanotaan olleen turkulaisen merimiehen ja moottoripyöräilevien veljesten omistuksessa ennen siirtymistään riihimäkeläisen Asko Salon omistukseen. Silloin Salo kertoi sillä ajetun runsaan kymmenen vuoden aikana jo yli 250 000 kilometriä. Pyörä vaikuttaa lähes edulliselta kun sitä vertaa Suomeen hinnoiteltuihin länsipyöriin. Vaikka eri maiden normit olisivat olleet lähes samoja, oli jo mittaustavoissa sen verran eroja, että ainakin Suomeen tuotaviin ajoneuvoihin piti usein tehdä muutoksia. Aamulla miehet muistivat sopineensa asiasta täydellisesti, mutta hinnasta ei ollut puhuttu mitään. Suunnilleen samassa ajassa Norton Commandoja valmistui 55 000. Sanottiin, että jos pyörä ei olisi ollut arvostettu Laverda, ei sitä olisi enää kunnostettu. Suomen-maahantuonti oli Finnpyörä-nimisellä yrityksellä. Suomessa, kuten monessa muussa maassa, oli omat vaatimuksensa sille, millainen tieliikennekäyttöön hyväksytyn ajoneuvon kuului olla. Pyörä oli siinä vaiheessa ehtinyt kokea kolme täystuhoa edellisten omistajien aikana. Hondan alkuperäinen kahdeksanventtiilinen CB 750 ylsi lähes puolen miljoonan tuotantoon. Harrastukseen on kuulunut se, että pyöriä välillä myös myydään pois. Polttoainesäiliö, korkeammat männät ja kireämpi nokka-akseli olivat SF-mallista, tavarateline ja pakoputket aikansa tarvikeosia
Tilaa Hanaa-lehti, ja tiedät mitä kotimaisessa autourheilussa tapahtuu ja tapahtui aikanaan sisältää 15 numeroa/vuosi + Hanaa-lehden digiarkisto kokosivu.indd 108 kokosivu.indd 108 26.7.2021 18.29 26.7.2021 18.29
MYYDÄÄN kuva 9 Adler 2D Trumpf Junior -38 entisöity, säilytetty sisällä, nyt ei ole katsastettu, tarjousten perusteella. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se los tusten, vihjeiden yms. kuva 21 Simca Chambord -61 MR-katsastettu, V8, entisöity, katsastettu, tarjousten perusteella, Doduco virranjakajan kärkiä, kysy Doduco numerolla tai auton tiedoilla. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. pe 16.4. ehdottomasta virheettömyy destä. ma 29.3. Ferguson Diesel -56 kunnostettu, patinoitunut tuunaamaton. 40-luvun GMC osia: lohko, kansi, vaihteisto, ym., 30-40-luvun MB kuorma-auton osia: 2 dieselmoottoria, vaihteisto, runko, vanteita 6 kpl, hyttiaihio. Turpeinen 0400-960257 martti.turpeinen@elisanet.fi Espoo. Chevrolet -39 osia: konepelti ja välisarana, konepellin merkki, kromaamaton, tuuletusluukku ja kahva, melko hyvä maski, takalasinja takatuuletusikkunoidenkarmit, jäähdyttäjän kiinnityskehikko, käsijarrunkahva, oikean astinlaudan alkuperäinen uusi kumi, etuovien tuuletusikkunoidenkehikot, moottori osina, puskurinraudat, etuja takalamppujen kuvut, takaluukun rekisterivalokotelo, aurinkolippa, Chevrolet -56: etuja takapuskurit, pölykapseleita, mustat häikäisysuojat, Ford Taunus 17M P3: kunnostetut vanteet uusilla renkailla, hyvät etulokasuojat, puskurin-, moottorinja jarrujenosia, ym., Studebaker 50-64 kaikenlaista osaa, uusia puskurinkäpyjä, jarruja ohjausosaa, ym., Ford Mustang -66 uusi punainen kattoverhoilu, kylkikoristeet, ym., 90-luvun Subaru osaa, aluvanteita: Nissan Maxima ja Subaru Forrester. Hulkkonen 0400-911598 kmkhulkkonen@gmail.com Volga M21 -58 ei katsastettu. ma 17.5. ma 19.7. Niemiharju 0400-430682 jyni@netikka.fi Vähäkyrö. Horjamo 050-63050 jorma.horjamo@kolumbus.fi Kaarina. Mobilisti 6/21 huoltokäsikirja 37–48 kopio, vanteita, myös muutakin löytyy, ensisijaisesti kaikki kerrallaan. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Välilä 045-3508393 valilajukka@gmail. kuva 11 Chrysler Windsor C 48 -50 MRkatsastettu, tekniikka alkuperäinen 116 hv, Fluid-Matic vaihdelaatikko, hieno ja siisti, uudet ristikudosrenkaat, katsastettu, 15000€. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. Lahikainen 0505239560 paavo.lahikainen@hotmail.com Kangasniemi. 62 . pe 17.12. . Prusi 040-5518743 antti.prusi@jippii.fi Kangasala. Heikkilä 040-5223168. ma 18.10. kuva 12 Gaz M20 Pobeda -51 MR-katsastettu, tuotu Liettuasta, katonja penkkienverhoilut uusittu, maalattu, katsastettu. Mobilisti-lehti, Sysimiehentie 61 A, 00670 HELSINKI | aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. ma 29.11. Tilaushinta 2021 on 94 euroa kotimaassa ja irto nume ron hinta 12,50 euroa. Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. . Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Honkanen 0400-923246. Cadillac osia: -41 pölykapseli, 250€, -58 pölykapseli, 200€, Coupe -59 takasivuikkunat kehyksineen, vihreä sävylasi, 500€/kpl, takapuskurin keskiosa, 700€, Sedan -60 etuoven kylkilista, 500€, De Ville -97 alkuperäinen 16” kromivannesarja, 500€. kuva 13 EMW Sport Cabriolet -55 MR-katsastettu, entisöity, katsastettu, tarjousten perusteella. pe 24.9. www.mobilisti.fi . pe 5.11. Mäittälä 040-5849099 Porvoo. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti ja niiden on oltava perillä toimituksessa viimeistään kyseisen numeron aineistopäivänä. Kaupalliset ilmoitukset: Petri Niemenmaa 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi MOBILISTI 1/21 2/21 3/21 4/21 5/21 6/21 7/21 8/21 Aineistopäivä ma 11.1. . Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 62 Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 62 13.9.2021 17.31 13.9.2021 17.31. 300 merkkiä. pe 4.6. Alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. Rusko 0400735012. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Sysimiehentie 61 A, 00670 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@mobilisti.fi. pe 5.3. Ford T -23 toimiva moottori, ollut MR autossa, ajettu viime syksynä, yläkerta hyväkuntoinen, startti ja kaasutin hiukan aihioina, laturi puuttuu, asennettu siirtotelineelle, 600€. kuva 10 Willys 77 -36 melko hyväpeltinen, osiltaan lähes täydellinen, 4500€. pe 6.8. ma 6.9. ma 15.2. . Ter. Sällman 050-4065703 Kaj. Ilmestymispäivä pe 29.1. Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. com Loimaa. sallman@gmail.com Espoo
Aaltonen 040-7376758 lauri.aaltonen1@ gmail.com Helsinki. Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 63 Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 63 13.9.2021 17.31 13.9.2021 17.31. va 23 MB S 220 Sb -60 W111 alkuperäiskuntoinen, ex. Vanaja A2 -64 puoliksi purettu, osittain entisöity. omistaja, tallissa seisonnassa -98, hitsaamaton, todennäköisesti alkuperäismaali, harmaa verhoilu ja penkit, 3-istuttava etupenkki, Becker Mexico TG putkiradio, ehjä puusisustus, kaikki manuaalista, penkkien verhoilut kuluneet, vasemmassa ovessa pieni lommo, jarrut herkisteltävä. Suominen 0407059353 Mynämäki. kuva 38 IC Planeta Cafe Racer 350 -62 2-tahti, ehjä pyörä, 1600€, myös vaihto johonkin järkevään, Tunturi Automat -74 uutta: jarrut, renkaat, ym., moottori ja vaihteisto kunnostettu, 1600€/asiallinen tarjous. Suomen Pankin entinen edustusauto, 3. Ford Cortina osia: alatukivarret, työntötankoja, runkoaisoja MK1/2, kampiakseleita: 1,0/1,2/1,5/1,6, mäntäsarjoja 1,3/1,6, kunnostettuja kansia 1,5, GT osia: imusarja, MK1 vaihdekeppimekanismi ja kepinosia,, vihreä sisusta, konsoli, verhoilut, penkit, joissa korjaamista, MK2 vetoakseleita, etupäänniveliä, apusimpukka, 9" jarruhihnat ja -laikat, jarrujen suojapellit, levyjarrupuristimet 48 mm männille, etulokasuojat, -67 hyvät ovet, etutolpat, napoja, Anglia 59-68 kunnostetut alatukivarret, korjaussarjoja. Volvo Amazon GT puutteellinen projekti. Dodge 2D HT 55-56 NOS ikkunantiivisteitä, Chrysler 60-62 takalasi, 225 cid lohko, Service Manuals: Coronet -56, Fargo Truck -60, Shop Manual: Thunderbird -64, Datsun 100A tuulilasi, kapselit, uusi laturi, ym. Minkkinen 040-9661995 kminkkinen@ yahoo.com Merimasku. 60-luvun MB peltiosia ja vaihdelaatikoita. Pirkonen 0505216880 veke.vap@gmail.com Asikkala. Ahlfors 045-6776413 Espoo. Ford Zephyr MK3 etupuskuri, uudelleen päällystetty sininen kojelauta, äänimerkit, laturi, takavalot, ym., Consul 60-61 tuulilasi, tuulija takalasinlistoja, Consul MK1 uudenveroinen jäähdytin, Taunus 65-67 vanteet ja kapselit, Saab 96 60-64 2-tahti jäähdytin, laturi, vesipumppu, startti. kallunum@suomi24.fi Dodge Dart -65 peltiosia: 4D ovet, 100€/kpl, puskurit, 100€/kpl, takakansi, 150€, polttoainetankki, 150€, lukkopelti, 50€. Hakkarainen 0400-540730 Pihtipudas. kuva 22 Volvo PV 544 -63 B18 moottori, huollettu tasaisesti, toimiva, säilytetty lämpimässä, 5900€. Goggomobil T400 -59 osia: Metzeler 4.40-10 MS talvirenkaita vanteineen ja sisärenkaineen 2 kpl, kylkeen liitettävä trapetsikierteinen tunkki, yhteensä 60€/tarjous, Datsun Bluebird -66 polttoaineensuodatin, suodatinsäiliön lasikuppi, jokin muu lasikuppi, ovenlukko, vesipumpun Bearing akseli, vesipumpun tiivistesarja, kaasuttimen uimuri, hihna, 2 kpl käytettyjä vesipumppuja osineen, ym. pikkuosaa, kaikki yhteensä 30€/tarjous. Lindholm 0405553035 lindholmkj@gmail.com Espoo. Niskala 0404151363 vain puhelut Laukaa. Uusia ja käytettyjä 50-60-luvun autonvaraosia, mm. Mobilisti 6/21 . Fors 0440-850902. Toropainen 09-599509 yitoropainen@ gmail.com Espoo. 63 Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Sysimiehentie 61 A 00670 Helsinki Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE monen 050-3093130 kyosti.termonen@gmail.com Pori
lahjaksi . Kiuru 040-7048447 kiuru_m@yahoo.com Iitti. itselleni . kuva 40 Vjatka Elektron V-150M -75 skootteri, 5 kw 150 cc 2-tahtimoottori, käyttökunnostettu, rekisteröity, kärjetön sytytys, korkea maavara, 1500€/tarjous/vaihto MR-katsastettuun rekisteröityyn 2-pyöräiseen. Ford Thunderbird -71. Virtanen 040-8510210 Mäntsälä. Laine 0400710234 JOKKE.LAINE55@GMAIL. Karvinen 050-3589847 akar5200@gmail. Honda Civic 73-79 osia. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE Uusia tuulilaseja: Hanomag F45 2-värinen, Volvo F10/12 77-84, Scania 110-140 68-80, 50€/kpl. Alfa Romeo Spider -73 ajettu 120 tkm, hyväkuntoinen katto ja ovien tiivisteet, hyvät renkaat, 10500€. Nissan Sunny 5 D Wagon -87 ehjä, kunnossa, helppo MR, 2 renkaat vanteilla, ajettu 220 tkm, säilytetty kuivassa, ei liikenteessä, 1500€. MB W123 osia: hyvät takaovet, 150€/pari, turvavöitä, diesel pakoputkia, etulokasuojat 110€/pari, lamppuja, jousia, uusia jarruosia, ym., kysy. määräaikaistilaus 12 kk . 09-272 7100 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. 64 . Heikola 046-8978740 Marttila. Palmroos 050-5473005 Palmroosjarkko@ gmail.com Marttila. COM Lahti. Senior Mobilisti . kestotilaus* . com Kitee. Peiponen 045-6443726 turku. Mazda 626 -86 osia: aluvanteet kesärenkailla, jarrupalat, öljyja polttoainesuodatin 2,0 diesel. Virtanen 040-1506154 jkkvirtanen7@ gmail.com Jämsä. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 202__ Sysimiehentie 61 A 00670 Helsinki Puh. . Mobilisti 6/21 Tilaan ___ / ___ 202__ alkaen Mobilisti . kuva 64 kuva 65 MB 280 TE -85 W123 katsastettu, 5000€/tarjous, MB 300 TE 4matic Postimerkki Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 64 Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 64 13.9.2021 17.31 13.9.2021 17.31
Wikström 6-7 hv entisöity maamoottori, 1000€, käsikirjoja: Fordson Super Dexta, Pobeda, MZ ES 125/ES150, Volvo PV 544 ruotsinkielinen, tarjousten perusteella. MB hyväkuntoisia kovapahvitauluja 6 kpl, 70×64 cm, vuosimallit -09, -21, -31, -34, -36, -55, 500€/kpl, ex. Passinen 040-3753423 Kauhava. Atila 040-7181850 myös Whatsap Vaasa. Hallila 040-3712678 txt-viesti pa-ha@meiliboxi.fi Jalasjärvi. marjaleena.nurmela@kheikkilaoy.fi Seinäjoki. Kunnostettuja latureita ja startteja vanhempiin autoihin, traktoreihin ja työkoneisiin, purkuosia: Peugeot 505, 504, 405, 404, Mini 850, VW Kupla, eri Opel malleista, Simca 1000, Vauxhall Victor ovet, ym., Ford Custom kuorma-auto jarruventtiilejä, ohjaussimpukka, kardaani, tankki, ym., Anglia vaihdelaatikko. Kirja: Mercedes-Benz 1930-talets kompressorvagnar i Norden -92, Jan Melin, 143 sivua, yli 200 kuvaa, mukana suomalaisia autoja, ruotsinkielinen, uusia, 135€/kpl, Peugeot 405 GL –89 purkuosia: etuja takalampunlasit, uusi startti, ohjekirja, ensiapulaukku, tunkki, ym. Vartiala 0400-760609 Kouvola. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 5.11.2021 ja sen aineistopäivä on 18.10.2021. Uusia varaosia: UAZ maastoautot, GAZ69 ja GAZ66, kaikkea on, kysy. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteessa www.mobilisti.fi Järjestää FHRA Tampereen seutu ry Myyntipaikkojen tiedustelut iltaisin: 0400-735 727 Muut tiedustelut: 0400-623 276 office@fhra-tre.net www.fhra-tre.net TEIVON RAVIKESKUS, TAMPERE HUOM! Sisätiloissa tapahtunut muutoksia Myyntitilaa sisällä ja ulkona Yleisöä lähes 2.500 henkilöä VARAUSMAKSU: 10/20 MYYNTIPAIKAT: alkaen 25 Sisäänpääsy: myyjät klo 7.00 | yleisö 8.00 Aikuiset 8 | lapset alle 12 v ilmaiseksi La 9.10.2021 klo 08.00-14.00 -95 W124 katsastettu, 5000€/tarjous. Yliniemi 0400-285215 Nivala. Rämänen 040-5287254 exu5670@gmail.com Sulkava. kuva 81 Becker Europa TG 6/12V autoradio MB 170S ja 220 W187 malleihin, ULA alue 108 Mhz asti, huollettu, takuu 12 kk. 65 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys Petri Niemenmaa puh: 0400-425 063 tai sähköposti: petri.niemenmaa@mobilisti.fi. Mobilisti 6/21 . Veho kauppiaan kevytmetallinen merkki, 80×80 cm, 600€. Paaso-Rantala 0405702023 Ii. kuva 66 Volvo 244 GLE -80 ajettu 420 tkm, seissyt tallissa, valot ja jarrut ok., lyhdyt, kytkin ja jouset uusittu joskus, mekaaninen ruisku, tankin apupumppu uusi, pohjassa pientä hitsausta. Yli-Piipari 0400563928 matti.yli-piipari@ pp.inet.fi Kauhajoki Ford Capri -68 ja -73 suomalaiOstetaan ja myyda?a?n M621.indd 65 Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 65 13.9.2021 17.31 13.9.2021 17.31. 0400900799. Sarisalmi 040-9646034 Loviisa. kuva 80 Phänomen Granit kuorma-auton taka-akseli ja 4 kpl vanteita. kuva 60 kuva 61 kuva 62 Suzuki GS 400 E -79 ajettu 75 tkm, Honda CX 500 -82 ajettu 69 tkm, Suzuki 125 RG Gamma -92 ajettu 34 tkm. hyvää pientä osaa, kaikki yhteensä 50€. Hunter Tune-A-Line -65 2-pyöräsuuntauslaite, USA, sähköt kunnostusta, osiltaan pitäisi olla täydellinen, vähän käytetty, suomenkielinen alkuperäinen käyttöohje
Alkuperäisiä Union pleksisiä mainosvaloja 2 kpl, 2,0×0,6 metriä. kuva 91 Audi S2 -91 hyväkuntoinen, lähes alkuperäinen, DTM siipi takana, RS2 ahdin ja pakosarja, alkuperäiset osat mukaan, alkuperäiset vanteet 5 kpl ja huolto-osia, alusta ja jarrut kunnostettu, nahkasisustus, Audi soitin. Ajoneuvoesitteitä alkaen 60-luvulta, useimmat merkit, myös paketti-, kuorma-autot, traktorit, moottoripyörät, mopot, matkailuvaunut, ym., kotija ulkomaisia autolehtiä eri vuosikymmeniltä, yksittäin tai isommat erät. sointula@gmail.com Corbin-mittari, kaiken kuntoiset, Messerschmitt Kabineroller osia, myös kokonaiset raadot, entisöimätön vanha Vespa, mieluiten alkuperäisvärinen, myös metsäraadot. Autotalli Tikkutehtaankuja, Turku, 1 autolle, oma lukittava ovi, lämmin, kuiva, kerrostalon alakerrassa, sähkö, valaistus ja lattiakaivo, leveys 290, pituus 545, korkeus 225-285 cm, perikunta myy. Fast 050-5222751 Tampere. Lahtinen 040-5497467 Tampere. ewalds@gmail.com Porvoo Volvo 960 3,0 -95 farmari, tummansininen, ruosteeton, kaikki varusteet, mukaan 3,0 täydellinen varaosa-auto ja 2,5 liikkuva varaosa-auto, kaikki yhteensä 1800€. 040-516 0358 Yrjö Bremer, p. Sointula 0500-746396 esko. Nurmi 040-5420484 Kouvola. Ylönen 045-2015240 moottorimatti@ gmail.com Kuopio. Luoma 0451718765 Vantaa. Hämmästelyt suoritetaan Pohjois-Helsingissä. Speedline vanteet R4 R5 R6. Sisältää alakerran ja jonkinlaisen kilpakannen ja ehkä joitakin irto-osia. Lammi 040-3576064. Parviainen 044-2553443 pek.parviainen@hotmail.com Ii. 0440-222745 Salo. Maijala 040-7033021 maijalatim@ gmail.com 60-80-luvun MB oltava tieliikenneOstetaan ja myyda?a?n M621.indd 66 Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 66 13.9.2021 17.31 13.9.2021 17.31. 80-luvun Näin korjaan autoani kirjasarjan osat 1-31, 38, 39, kansioita 4 kpl, vain kaikki kerrallaan. Vanhoja autoradioita, kaiuttimia, kierroslukumittareita, ohjekirjoja, ym., 70-80-luvun V8 lehtiä 40 kpl. Renko 050-5291682 timo.renko@kotiposti.net Chevrolet 53-61 235 moottori ja vaihteisto, mieluiten kuorma-autosta. 500€, Ilola, 0400813222, Helsinki OSTETAAN Essex Super Six -30 Marvel VE 10195 kaasutin. com Kouvola. Kienzle parkkimittari, 100€, Volvo 80 vuotisjuhla rannekello, käyttämätön, 80€, 70-80-luvun junakyltti Helsinki-Oulu, 90€. kuva 90 Nissan Micra -90 MR-katsastettu, ajettu 97 tkm, katsastettu, uudet kesärenkaat, hyvät talvirenkaat, 2900€. 300€. Vanhoja venäläisiä sorveja, prässejä, hiomakone, jarrurumpusorvi, ym., myös osia ja tarvikkeita. 66 . Törkeän hienot aluvanteet Tippaan ja muihin Relluihin. Laari 040-5120910 jussi.laari@outlook. Kääpiöauto projekti, mieluiten melko täydellinen, kaiken kuntoiset. Härkönen 0456242442 pekka.harkonen@hotmail.com Fiat 850 rallimoottori. Hyytiäinen 0500256372 hyytiari@netti.fi Pieksämäki. Mobilisti 6/21 Hinnat tullattuna Helsingissä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. Päällä asialliset halpisrenkaat. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Old Cars World Oy Old Cars World Oy 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € 1932 Chrysler CM6 Roadster -projekti 12900 € 1966 Dodge Coronet avo 7500 € 1981 Chevrolet Stepside 15 000 € 1963 Chrysler New Yorker farmari 1966 Chrysler New Yorker 4D HT Yka?n ilmo_820.indd 2 Yka?n ilmo_820.indd 2 19.11.2020 16.12 19.11.2020 16.12 set korjaamokäsikirjat 2 kpl, 1000 sivua, kaikki sivut tallessa. Ewalds clas
Lahjoitetaan Dodge 3700 Gt takalasi ja takalokasuojan GT merkki. Toivainen 0449187688 heikkitoivainen@hotmail.fi Gilera Giubileo 175 mäntä, koolla ei väliä, kiertokanki ja tappi tai vaikka koko moottori. salo90@hotmail.com Datsun 100A latolöytö tai ajokuntoinen, kaiken kuntoiset. Lähteenmäki 0500-465105 newyorker@luukku. Ahlfors 045-6776413 Espoo. Mononen 0500-648826. Salo 040-7710267 teemu. Lahjoitetaan autolehtiä: TM 82-06 yli 500 kpl ja Autobild Suomi 04-13 noin 250 kpl, joitakin irtonumeroita 14-20, vain nouto ja kaikki kerralla. Autio 040-5581003. Hautala 0400585657 tuomas.hautala.yka@ gmail.com Pieni alle 5 tn painoinen telapuskukone harrastekoneeksi, iällä ja kunnolla ei väliä. com Nurmijärvi. -Osat ja tarvikkeet suorituskyvyn parantamiseen, myös asennettuina. Opel Kadett A -64 kaasutin, lattiamatot, vaihdetangon suojakumi, myös muita osia. Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 67 Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 67 13.9.2021 17.31 13.9.2021 17.31. Talvisäilytystilaa mobiileille, asuntoautoille ja -vaunuille Padasjoella, alkaen 150€/vuosi, asfalttitie perille asti. Kavander 0400-829533. -UUTTA: Moottorien dynaamiset tasapainotukset. Huoltoasemarekvisiittaa: öljypurkkeja ja -kanistereita, kylttejä, bensamittareita, kaikkea aiheeseen liittyvää. John Deere 1,5-6 hv maamoottori kunnostettavaksi, myös pelkkiä osia. Osia: Datsun 140Y B310 2D uusia ovia, oikea takaikkunan avausmekanismi, muita peltiosia, Ford Taunus MK1 kromiset katonkourulistat vinyylikattoiseen, Toyota Corolla Coupe TE71 kaikkea osaa, etenkin peltija sisustaosia, sekä isoettä pikkulamppuiseen. Koskinen 0400768733. Mobilisti 6/21 . Närvänen 0500-285896. 67 Täyden palvelun virityspaja -Moottorien säädöt ja mittaukset dynamometrillä. Laari 040-5120910 jussi.laari@outlook.com Savitaipale. Niemi 0505507769 jariniemi@elisanet.fi Ski-doo Elan kuomu tai koko kelkka varaosiksi. Gullman 040-9521336 rngullman9@gmail.com SEKALAISTA Vuokrataan talvisäilytyspaikka harrasteajoneuvolle tai -moottoripyörälle, huolto/korjaus. Saari 0400-612238 mikasaari1@gmail.com Minsk 125 -75 polttoainetankki. Helalantie 11, 21800 KYRÖ (02) 533 2686 info@sporttiauto.com kelpoinen, mieluiten MR tai alkuperäinen, hyvä noudetaan kauempaakin
Tutustu! Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 68 Ostetaan ja myyda?a?n M621.indd 68 13.9.2021 17.31 13.9.2021 17.31. Ilmoitusmyynti: 0400-425 063 / petri . Mobilisti 6/21 L E A T H E R & V I N Y L C L E A N E R & C O N D I T I O N E R VERHOILUPUHDISTE & NAHKARUOKA PRESCO OY PRESCO.FI INFO@PRESCO.FI TAPAHTUMATAKUU JÄRJESTÄJILLE Mikäli tapahtuma peruutetaan, ilmoitustanne ei laskuteta. niemenmaa @ mobilisti . fi TAPAHTUMAKALENTERI – 2021 (Ilmoitukset muodossa: päivämäärä, tapahtuman nimi, paikka, järjestäjän tiedot) 24.-27.9.2021 | La Festa Mille Miglia 2021 Italy Japan Friendship Rally | Fukushima Umihotaru, www.lafestamm.com 25.9.2021 | FHRA Mega Swap | Helsinki-Malmin lentokenttä, www.fhra.fi 1.-3.10.2021 | Concorso d'Eleganza Villa d'Este | Cernobbio, Comojärvi, Italia, www.concorsodeleganzavilladeste.com 9.-10.10. 2021 | Loska-ajo | Porvoo-Lahti-Hollola | Veteraanikuorma-autoseura, www.vetku.fi 9.10. 040 062 3276, www.fhra.fi RAJOITUSTILANNE ELÄÄ! SEURATKAA TAPAHTUMAJÄRJEST ÄJIEN JA VIRANOMAISTEN TIEDOTUSTA JA PYSYKÄÄ TURVASSA. 2021 | October Swap meet | Teivon ravikeskus, Tampere| FHRA Tampereen seutu, lisätiedot: puh. OTTAKAA ROKOTUKSET! WWW.MOBILISTI.FI Tilaajille kaikki Mobilistit näköislehtinä digiarkistossa. 68 .
Vuoden 1914 alkutaipaleen tarkkaan kuvitetun suolakaluston puitteissa tutustutaan mm. Luit aivan oikein. 69 Mobilisti koelukee Mobilisti koelukee Mobilisti koelukee Mobilisti koelukee Suolaa, suolaa, enemmän suolaa ”Landspeed” Louise Ann Noeth Bonneville Salt Flats Bonnevillen legendaarisesta suola-aavikosta on kirjoitettu vuosikymmenten mittaan kasapäin kirjoja, mutta tämä vahvasti kuvapainotteinen opus on sikäli erityisen mielenkiintoinen, että sen kirjoittaja on suola-aavikon tiimoilla elämäntyönsä tehnyt nainen, Louise Ann Noeth. Mies on edelleen mukana menossa niin kuin ennen vanhaan, ja eihän hän tätä kirjoitettaessa ole kuin vasta 98-vuotias. Kokonaan oma, erittäin kiinnostava lukunsa ovat Bonnevillessa ajaneet naiskilpa-ajajat, joita ei todellakaan ole ihan vähäinen määrä. Alex Xydiasilta, joka sai kunnian kirjoittaa teokseen ansiokkaan esipuheen. Pehmeäkantinen Bonneville Salt Flats on kirjaksi kuin kiehtova aarrearkku yksistään kuvamateriaalinsa ansiosta. John Cobbin, E.T. Connie Sulu Beavers-Nicolaides lienee maailman nopein naisseniori, sillä hän saapui 74-vuotiaana Bonnevilleen ja vetäisi Suzuki Hayabusalla kylmiltään 200 mph (321 km/h) kahteen suuntaan, mikä sai monen leuat loksahtamaan sijoiltaan. Puhumattakaan vuodesta 1960, jolloin Bonnevillessa tehtiin historiaa testaamalla ensimmäisen kerran suihkumoottoriautoa, pito kun on suolapinnalla ongelma. Hot Rod Magazine ja Robert Petersen olivat vuodesta 1948 alkaen tiivisti kuvassa. Kirjan kertomus etenee vaiheikkaasti nykyaikaan asti, mutta Mobilistin näkökulmasta jännittävintä lienevät alkuvuosikymmenten huikeat mustavalkokuvat. Ja kuten sanottu, erityisen mielenkiintoisia ovat 1940-50 -luvut. Xydias hehkuttaa esipuheessa, kuinka hän tempaisi autolla Bonnevillessa 193 mph (310 km/h). Teppo Valkjärvi N oeth sai teoksen koostamisessa apua kymmeniltä suola-aavikolla kilpaa ajaneilta henkilöiltä, kuten Art Arfonsilta, John Baechtelilta, Craig Breedlovelta, Wally Parksilta, sekä mm. Vuosien 1915-48 jaksolta tuskin kaikki muistavat, että britit olivat joukolla mukana mm. Suosittelemme lämpimästi tutustumaan myös sen antimiin. Britti Richard Noble puolestaan rikkoi maanopeusennätyksen ajamalla Bonnevillessa vuonna 1983 nopeudella 633 mph (1019, 468 km/h), mutta Art Arfonsin maineikas, 1960-luvulta tuttu Green Monster kummittelee sekin kirjan sivuilla – läpileikkauskuvalla höystettynä. 128 s., runsas kuvitus ISBN: 978-1-4671-0595-8 www.arcadiapublishing.com koelukee6.indd 69 koelukee6.indd 69 14.9.2021 13.16 14.9.2021 13.16. Maailman nopein nainen moottoripyörällä on puolestaan australialainen Valerie Thompson (53), jolla on hallussaan kahdeksan maa nopeusennätystä ja joka ajoi streamline-korisella moottoripyörällä huimat 328 mph (527,864 km/h). . Indianassa toimineen Nyberg Motor Worksin 1913 Endicott Specialiin, varustettuna 230 cid Rutenber-nelikolla. Heistä esimerkiksi Lee Breedlove ajoi Spirit of America Sonic I -suihkumoottoriautolla vuonna 1965 kahteen suuntaan mitatun keskinopeuden 310,14 mph eli 499,12 km/h. Mobilisti 6/21 . Xydias. Mainituista nimistä moni varmaan kilistää kelloa; esimerkiksi Wally Parks oli Hot Rod Magazinen luottokuvaaja. Itse asiassa vuonna 1940 ajettu 24 tunnin ennätys 161,180 mph (259,394 km/h) kyettiin murtamaan vasta niinkin myöhään kuin 1990. Tri Nathan Ostitchin Flying Caduceus -suihkuraaserissa oli vuonna 1947 lentokonepuolella käyttöön otettu General Electric J47 -suihkuturbiini, tutumpi Boeing B-47 Stratojet -suihkupommittajasta. Melkoinen outolintu vuodelta 1937 oli Ab Jenkinsin (Duesenberg) Mormon Meteor III, varustettuna 26-litraisella ja 750-hevosvoimaisella Curtiss Conqueror V12 -lentomoottorilla ja 3-portaisella manuaalivaihteistolla. Kirjassa on lisäksi erinomainen bibliografia niille, jotka janoavat lisää suolaa. Eystonin ja Reed Railtonin voimin, tietenkään Sir Malcolm Campbellia unohtamatta. Vuosina 1949-60 korostui harrastuspohjainen suola-aavikolla kisaaminen Bonnevillessa, olivathan Etelä-Kalifornian suola-aavikot kuluneet liikaa ylikäytön takia
Muutama tippa öljyä huopaan ja pariin muuhun näkyvään voitelukohteeseen muutti tilanteen laakista. Uuden tarran kiinnittäminen oven perään alkuperäisen päälle tuntui juhlavalta, vaikka totta puhuen se on aivan yhdentekevä “halkaistu hius”, jota ei edes itse näe kuin sen sekunnin, kun vilahtaa ovesta sisään. Valitettavasti kaikissa löytämissäni Aspeneissa tarra oli oikeastaan enää vain liuska valkoista muovia, jonka sisällöstä ei saa tolkkua. Siinä on varsin viisaasti paksu huopakiekko, joka öljyllä kyllästettynä pitää mekanismin notkeana pitkään. Olin äimänä, kun pieni pumppu sai aikaiseksi paljon reippaamman ruiskauksen kuin vanhan koulun selvästi järeämpi laite! Oli siis parasta tyytyä siihen ja jättää vanha jätti varalle vaikkapa lasinpesimiä varten – johon valmistaja on sen tarkoittanutkin. Sitä seurasi vielä pitkällinen fontin ja pistekokojen määrittely, kunnes uusiotarran ainekset olivat koossa. Mobilisti 6/21 E nsiksi päivitys aiempiin projekteihin: Aspenin tuiki tärkeät – elleivät jopa elintärkeät – lampunpesimet ovat nyt täydessä iskussa. Tekstissä viitattu liittovaltion ammoinen nopeusja matkamittaripykäläkin löytyi netistä. Tekstin rippeiden ja muiden Mopar-tuotteiden perusteella tiesin, että se oli ollut ns. Lopulta viime kesänä avustajamme Kalle Moilanen bongasi miltei luettavan tarran pitkään romuttamolla maatuneesta yksilöstä ja onnistui vieläpä saamaan sen ehjänä irti, mikä oli pieni ihme. Toisen puolen tehottomuuden syyksi paljastui pesurin suuttimen varren murtuminen jossakin menneisyydessä. Neljää neulaviilaa myöhemmin teräs-alumiiniseospuskuri oli antanut periksi muutaman millin ja osa mahtui koloon. Pian Aspenin ostettuani huomasin, että kuljettajan oven perässä olevasta tarrasta oli hävinnyt teksti lähes kokonaan. Seurasi ankaraa skannaamista ja eri taajuuksisilla valoilla tutkiskelua parhaaseen CSI-tyyliin, ennen kuin jokainen sana, numero ja välimerkki oli selvillä. Mobilisti 6/21 70 . Pieni, mutta kiusallinen ilmiö, joka on vaivannut Aspenia omistussuhteen alusta asti, on kartturin ikkunamekanismin jäykkyys. Nyt päätin selvittää asian juurta jaksaen ja valmistauduin mekanismin hienosäätöön, mikä veisi iän ja terveyden. F-korissa – ja varmasti monissa muissakin Mopareissa – mekanismin ytimenä on pystytanko, jota pitkin liukuu tuhti ohjainholkki aina akkunan liikkuessa. En olisi aikaillut toimenpidettä, jos olisin arvannut se olevan niin helppo. Se oli hd-mallia ja valettu kokonaan nailoniin, joten se olisi ollut erityisen sopiva maskin takana säälle altistuvalle systeemille. Pienen yllätyksen tarjosi pesurin moottori, jollaiseksi olin hankkinut vanhaa varastoa olevan amerikkalaisen. Koska materiaalin elinikäodote on korkea, ongelmaa lienee ratkaistu ja voin tuijotella mittaristoa alkuperäistä raikkaamman keskiön ylitse, tarvitsematta pelätä äänimerkin villiintymistä. Ennen asennusta päätin kuitenkin verrata sitä uutta kiinalaistuotantoa edustavaan pikku siristimeen, jonka olin ostanut projektin alkuvaiheessa alkuperäisen, mutta totaalisesti jämähtäneen japanilaisen teräsmöykyn tilalle. Asennusvaiheessa huomasin tunkevani kulmikasta kantaa pyöreään reikään; päällisin puolin identtisissä osissa oli täysin erilaiset kannat. Massaamalla sisään vaikkapa kupariputken pätkän olisi koko muovisarvekkeen saanut varmaankin stabiloitua, mutta koska varastossa oli ehjä käytetty, päädyin sen siistimiseen. Äänimerkin suhteen keskiön sisuksen muotoon leikattu ja esikuvaa mukaillen rei’itetty solumuovipatenttini näyttää toimivan. 70 . Vain vuotta, paria vanhemmissa autoissa se oli vielä tyylikäs ja kestävä eikä sisältänyt muuta informaatiota. Alas lasi menee kohtalaisen helposti, mutta ylöspäin veivatessa kampi on katketa tietyssä kohtaa taivalta. Mutta jossakin vaiheessa huopa kuivuu ja meno hyytyy. Se oli saatu lörtsättyä kokoon pursottamalla suurelta osin onttoon sisukseen silikonia, mutta veden kulkureitin tiivistys oli jäänyt puolitiehen ja siksi neste valui varren tyvestä pitkin puskuria. Vuosikerrassa 1980 tarra oli tylyn spartalaista rihkamaa ja siinä oli melko paljon tekstiä. Jos joku haluaa elvyttää 1980-mallin Suomi-Mopariaan yhtä hyödyllisesti, tarroja saa allekirjoittaneelta postikuluja vastaan. export-tarra, jossa todetaan auton olevan Chrysler-yhtymän tuote ja valmistetun vientimarkkinoille. Enää se ei soi ihan joka neliösentistä taputellen, mutta mielestäni aivan riittävän monesta kohtaa ja sopivalla paineella. Oviverhoilun irrotettuani ja tilannetta tarkasteltuani syy takkuiluun selvisi nopeasti: voitelun puute. Yritin hoitaa ongelmaa voitelemalla tiivisteitä, mutta se ei auttanut kuin vähän. Kimmo Koistinen Elvytystä ja halkaistu hius toimitusautot6.indd 70 toimitusautot6.indd 70 13.9.2021 20.08 13.9.2021 20.08. Töötti törähtää, kun keskiötä painaa. Lopuksi vielä hiuksen halkaisu
Se oli kohdallaan. Vikaa piti siis etsiä muualta. Kokeilusta kerrottiin Mobilistissa 5/2019. Laitteessa ei ole virta-avainta eikä keskipakosäädintä. Stefa oli uudenveroinen. Yhdellä säädetään luistin korkeutta, toisella tyhjäkäyntisuuttimen saamaa ilmamäärää. Pienen tinkimisen jälkeen lastasin laitteen Pontiac Trans Sportin tavaratilaan. Sain sen vaihdettua väkivalloin irrottamatta moottoria rungosta. Huonon kunnon lisäksi hintaa laski myös se, että trialin classic-kisoissa ajetaan pääasiassa vuosimallin 1984 tai vanhemmilla pyörillä. Takapyörän kuluneet laakerit, etuhaarukan vuotavat stefat, pimeät valot, kuparilangalla kiinnitetty sammutuskatkaisin, moottorin käydessä pitämä outo kolina ynnä muut pikkujutut saisivat odottaa. Pyörä oli yhtä kulunut kuin myyjä etukäteen lupasi, mutta myös ajokunnossa. Avasin oikeanpuoleisen suojakopan. Sen säätöarvoja ei löytynytkään Fanticin huolto-ohjeista. Muut viat saisivat odottaa, sillä ne eivät haitanneet minun tasoistani ajamista. Ajaminen oli sen verran hauskaa, että jäin miettimään oman pyörän hankkimista. Nyt oli käännyttävä kaasuttimen puoleen. Myyjä kertoi laitteen olevan kokonaisvaltaisesti kulunut ja että sen tyhjäkäynti oli liian korkea, mikä vihjasi ilmavuotoon imupuolella. Ei vaikutusta. Sen tyhjäkäynnin säätämiseen on yleensä kaksi ruuvia. Täytin raon vaseliinilla ja yritin tiivistää vuotoa sovittamalla akselin ympärille pätkän kutistesukkaa. Kytkinhäkin niittauksissa oli hiukan väljää, joten vasaroin niitä samalla tiukemmalle. Se pysyi tasapainossa ihan itsekseen. Ei auttanut, moottori huusi yhä tyhjäkäynnillä. Vuoden 1990 Fantic on classic-kuskeille liian uusi ja nykyaikaisilla trialpyörillä ajaville ihan liian vanha. Asia ei edennyt, sillä en ollut varma siitä, kuinka paljon lopultakin ajaisin moisella pyörällä. Se on myös ensiövedon hammaspyörän alla, joten siihen ei pääse käsiksi ennen kuin on purkanut kytkimen ja ensiövedon hammaspyörän. Mikunin kaasutin vaikutti juuri tähän pyörään tarkoitetulta viritysosalta, sillä siinä oli Fanticin alkuperäiseen ilmanpuhdistimeen sorvattu soviterengas. Ilmavuoto voisi olla myös kampiakselin päädyssä olevassa stefassa. Vauhtipyörässä olevan reiän on oltava magneetossa olevan reiän kohdalla 18 astetta ennen yläkuolokohtaa. Irrotin imusarjan, tiivistin sen ja kokeilin. Magneeton alla oli kuin olikin stefa, joka irvisti hiukan. Kampiakselin vasemman puolen stefa on öljytilassa, eli se kestää yleensä huomattavasti pidempään. Vauhtipyörän magneetit pyörivät sen alla olevan muoviin valetun sytytysmagneeton ympärillä. Laite oli kuitenkin rekisterissä, ajokuntoinen ja edullinen. Imupuolen kumiputki oli uusi, mutta tiivistin sen silti kokeen vuoksi liimalla. Mobilisti 6/21 . Fanticin kaasuttimen luistin säätöruuvi ei koskenut luistiin ollenkaan, eli sen toimitusautot6.indd 71 toimitusautot6.indd 71 13.9.2021 20.08 13.9.2021 20.08. 71 Mobilisti 6/21 . Sen alla oli Fanticin sytytysjärjestelmä, jossa on vähemmän liikkuvia osia kuin yhdessäkään näkemässäni ajoneuvossa. Internetin mukaan pyörässä piti olla 24-millinen Dell´Orton kaasutin mutta minulla oli käsissäni 26-millinen lattaluisti-Mikuni. Viime kesänä olin lähdössä kuvaamaan tässä lehdessä esiteltyä Laverdaa, kun huomasin samalla seudulla myynnissä olleen 125-kuutioisen Fanticin. Irrotin kaasuttimen. Vaikka se vaikutti kuuluvan tähän pyörään, ei sopivuudesta ollut mitään todisteita. Ei vaikutusta. 71 Riittävän huono K okeilin trialpyörää ensi kerran eläissäni pari vuotta sitten. Lyhyellä koeajolla huomasin, kuinka laite oli tehty ajettavaksi hitaasti. Kotona ajattelin korjata huutavan tyhjäkäynnin, sillä imuvuoto aiheuttaisi nopeasti moottorivaurion. Kävin kaupungissa ja ostin uuden stefan. Löysin netistä ohjeet magneeton ajoituksen tarkistamiseen. Pyörän siis luulisi toimineen juuri tällä kaasuttimella ainakin joskus. Mikunin lattaluistikaasutin on yleinen viritysosa. Samalla tarkistin kaasuttimen kohojen korkeussäädön. Jo omistamanikin kaksi moottoripyörää pääasiassa seisoivat pihalla
Ilmansaantia ei siis voinut säätää eikä luistia laskea alemmaksi. Ilmaruuvia kaasuttimessa ei ollut ollenkaan (ks. Loman kynnyksellä otin Tunturiin kilvet ja vakuutuksen A-Katsastuksen konttorilta ja ajattelin nautiskelevani metsäteiden romumaisemista ilman huolen häivää. yllä). Suuttimen vaihto hiukan suurempaan ei auttanut. Tai oikeasti ei ole, mutta sitä ei kuulu sanoa. 72 . Lähempi kaasuttimen purku peräkärrykyydin jälkeen datsan tallilla ei tuottanut parempaa tulosta. Nykyinen rekisterijärjestelmä on kuitenkin erittäin toimiva, sillä tässäkin tapauksessa rekisteriin palauttaminen oli pelkkä hallinnollinen toimenpide. Päätin riivata yhden niistä isommaksi. Mopo kuitenkin unohtui suulin perukoille vuosiksi. Savutus lakkasi, kun laskin kaasuttimen neulaa pykälän verran alemmaksi. Seuraavaksi pitää kai viimein opetella ajamaan. Raukka oli kokenut kovia palvellen vuosikymmeniä naispuolisen lehdenjakajan ajokkina. Nyt pyörä oli helpompi ajaa ja vastasi kaasuun todella sulavasti. Mopo lupasi, mutta ei jäänyt käyntiin. Ja sytytyksestä vika myös löytyi. Onneksi suuttimia oli useampi. Se on ainoa koskaan omistamani pyörä, joka nostaa pelkällä kaasukahvan käännöllä keulan ilmaan. Ensimmäinen reissu johti massiiviseen ukkossateeseen. Lopullisen reiän koon voi mitata käyttämällä kiillotusoraita eli vastaavan riivarin kokoista mutta pyöreätä työkalua. Nakkilan Pyörä ja Mopo-liikkeestä kuitenkin löytyi ulosvedin ja kärjet. Se on viisikulmainen kalvain, jolla pientä reikää voi suurentaa todella tarkasti, alle sadasosamillin kerrallaan. Toisella yrityksellä mopo alkoi ensin ampua kaasuttimeen ja lopulta hyytyi kokonaan keskelle autiota metsätietä. Pyörän mukana tuli kaksi tyhjäkäyntisuutinta. Laittanen sen taas ”liikennekäytöstä poistoon” ja kerään uutta intoa. Riivari on kellosepän käyttämä työkalu, jolla säädetään messinkisen liukulaakerin kokoa. Kipinä näytti tulevan, joka johti vianmäärityksen väärään suuntaan. Hänellä kun sattui olemaan vastaava mopo itsellään. Edellinen omistaja oli juuri ennen mopon siirtymistä meille poistanut sen liikennekäytöstä ja palauttanut myös kilvet. Mikunin rungossa oli kyllä paikka ruuville, mutta sitä ei ollut koskaan porattu auki. Tero Ilola toimitusautot6.indd 72 toimitusautot6.indd 72 13.9.2021 20.08 13.9.2021 20.08. Ei kuitenkaan niin autiota, ettei paikalle heti eksynyt paikallinen naisviljelijä apujaan tarjoamaan. Mobilisti 6/21 säätö oli pohjassa. Tyhjäkäyntisuutinhan vaikuttaa moottorin saamaan seokseen vielä ainakin neljäsosakaasulle saakka, eikä trialpyörällä usein sen kovempaa ajeta. Mikä tämä tämmöinen viritysosa on. Magneeton ulosvedintä ei ollut, joten homma jäi siihen. Koeajolla pyörä toimi kuten ennenkin, mutta kierrosten noustessa savutti jonkin verran. Lähes kymmenesosamillin suurentamisen jälkeen tyhjäkäynti rauhoittui. Kärkien ”seuraaja”, joka ottaa avautumiskäskyn vauhtipyörän epäkeskosta, oli täysin loppuun kulunut ja kärkiä oli jo aiemmin säädetty väkivalloin edes jonkinlaisen avautumisen mahdollistamiseksi. Tein kaasutinremontin suomalais-ugrilaiseen tapaan pientareella, vain todetakseni, ettei auta. Uusien kärkien, tulpan ja perusteellisen kaasuttimen puhdistamisen jälkeen Tunturilla on taas ilo taittaa taivalta. Janne Halmkrona tunturi vaihteeksi kilpiin T unturi Automat tuli ostettua ihan herätteenä Rauman Unajassa järjestetystä kyläkirpputoritapahtumasta kesällä 2014. Hinta ei ollut päätä huimaava ja lisäksi paikalla ollut juniorimme lähti hankintaan mukaan tasavertaisena osakkaana. Erittäin loivasti kartiomainen työkalu pudotetaan laakerin, tai siis suuttimen läpi, merkitään paikka missä se jäi kiinni, ja mitataan mikrometrillä oraan paksuus kyseisessä kohdassa. Toisin kävi. Säädin suutinta isommaksi pari sadasosaa kerrallaan
Paino: 4,3 kg. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Vaihdettava neliskanttinen terä. Työtason korkeus: 946 mm. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Moottori: 400V / 0,75kW. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Teho 500W. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu). 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 3kpl työkalutaulut. Terännopeus: 23 tai 54m/min. kanttausta ja kutistusta varten. Kitasyvyys: 700mm. Sisältää 6 rullaparia mm. Maks. Työkorkeus: 1200mm. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Oskillointi: 5 mm. Hiomapaperin mitta: 150 mm. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Moottori: 230V / 370W. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. 2,5mm teräspelti. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Paino: 1kg. teräspelti: 1,0mm. 1699€ tuotenro 513523 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Maks. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. 199€ tuotenro 511068 kokosivu.indd 108 kokosivu.indd 108 13.9.2021 20.26 13.9.2021 20.26. Maks. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. pellin paksuus 2mm
Ensimmäisen sukupolven suihkuturbiinit olivat korvia repivän kimeä-äänisiä, ja jälkeä syntyi. 74 . teksti: Teppo Valkjärvi kuvat: US NAVY •• •• •• •• valleyforge_ja_pantherit.indd 74 valleyforge_ja_pantherit.indd 74 14.9.2021 13.59 14.9.2021 13.59. Pääosaa niiden osalta näyttelivät Kissalan poikien Panther, räyhähenki Bansheen ulvoessa taustalla. Mobilisti 6/21 USA:n laivaston suihkuhävittäjät Korean sodassa Koreaa VEISUA USS Boxerilta operoineen VF-721:n Grumman F9F-2 Pantherit ilmaiskulennolla Korean yllä kesäkuussa 1951. Yhdysvaltain laivaston suihkuhävittäjät pääsivät tositoimiin Pohjois-Koreassa 1950–53
Kiinnostavana tosiasiana kesäkuussa 1952 tehdyn analyysin perusteella peräti 90 prosenttia MiG-15 -lentäjistä olikin neuvostoliittolaisia, eikä todellakaan valtaosin pohjoiskorealaisia. Neuvostoliitto miehitti pohjoisosaa ja amerikkalaiset eteläosaa. Yhtä Pohjois-Korean ilmavoimien tunnuksilla varustetuista MiG-15 -hävittäjistä lensi Neuvostoliiton ilmavoimien paras Korean-ässä, 23 ilmavoittoa kuitannut eversti Jevgeni Pepeljajev. Neuvostoliitto lennätti siis salaa rotaationa parhaita lentäjiään ulkomaisin tunnuksin. Pantherit on varustettu pommein ja raketein. Lisäksi mukana olivat brittitukialukset HMS Triumph, HMS Theseus ja USS Essexin (CV-9) haastava, puinen lentokansi oli ominainen kaikille Korean sodan amerikkalaisille lentotukialuksille. Kim Il-Sungin johtama laajenemishaluinen Pohjois-Korea aloitti Neuvostoliiton avustuksella ja 75 000 sotilaan voimin yllätyshyökkäyksen Etelä-Koreaa vastaan 25. Neuvostoliitto ja Kiina sekaantuivat Korean sotaan erittäin laajasti. Tapahtumat Koreassa saivat USA:n lehdistössä mitättömän vähän palstatilaa verrattuna esimerkiksi Vietnamin sotaan. Oikeasti Korean ilmasota oli myös paljon muuta. Korean sota oli ensimmäinen, jossa ilmasotaa käytiin pääosin suihkuhävittäjien kesken. Japanin Korean-miehityksen 1945 päättyessä alue jäi amerikkalaisten ja neuvostoliittolaisten haltuun, ja saman vuoden elokuussa Korea jaettiin kahtia 38. Tarkalleen ottaen Korean sota ei vieläkään ole päättynyt, koska vuonna 1953 solmittiin pelkkä edelleen voimassa oleva aselepo. Suihkuhävittäjiä operoi usealta amerikkalaiselta lentotukialukselta Yhdysvallat suuntasi Etelä-Korean avuksi omalta osaltaan melkoisella voimalla, maatukikohtien ohella myös yhdentoista lentotukialuksen voimin; alukset olivat mukana eri vuosina ja eri yhdistelminä. leveyspiirillä. Neuvostorotaatiota Korean sodan ilmasota oli hyvin monisärmäinen. Mittelö kesti vuoteen 1953. Siirtyminen suihkuhävittäjiin oli monin tavoin haastava. Käsittelemme tässä jutussa Yhdysvaltain laivaston ilmavoimien siirtymistä Korean sodan 1950-53 vauhdittamana suihkuhävittäjäkauteen. 75 K orean sotaa kutsutaan ”unohdetuksi sodaksi”, koska sen vaiheista ei järin usein kerrota. leveyspiirillä. Samaan aikaan P-Korean merijalkaväki suoritti maihinnousut Korean itärannikon Kangnungissa ja Samchokissa. Ennen kaikkea USA:n laivaston ilmavoimien suihkukoneet, joilla oli erittäin merkittävä tehtävänsä, unohdetaan yleensä täysin. Vaikka useimmat Koreassa käytetyistä tukialuksista rakennettiin sodan jälkeen, niissä oli potkurikoneille tarkoitetut puukannet, jotka eivät soveltuneet suihkuhävittäjille. kesäkuuta 1950. valleyforge_ja_pantherit.indd 75 valleyforge_ja_pantherit.indd 75 14.9.2021 13.59 14.9.2021 13.59. Eteläkorealaiset yllätettiin totaalisesti, ja raivoisasta vastarinnasta huolimatta Pohjois-Korea pääsi aluksi niskan päälle. Alkoi asetelmiltaan outo sota, jossa 1947 itsenäisiksi muuttuneet Yhdysvaltain ilmavoimat (USAF) joutuivat Korean taivaalla ottamaan mittaa Neuvostoliiton ja Kiinan ilmavoimista, jotka toimivat Pohjois-Korean ”pikku apulaisina”, ja niistä Neuvostoliitto toimi siellä salaa. Sota päättyi viimein 38. Länsivallat – USA, Kanada, Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka – menivät YK:n mandaatilla Etelä-Korean tueksi. Pelkkä aselepo – vapenvila Korean sodasta muodostui suhteellisen pitkä ja ennen kaikkea vaikea. Mobilisti 6/21 . leveyspiirille, josta se oli alkanutkin, eikä länsi lopulta uskaltanut YK:n mandaatista huolimatta jatkaa sotaa ja valloittaa Pohjois-Koreaa, koska pelättiin Neuvostoliiton ja Kiinan puuttuvan täysimittaisesti peliin. Useimmiten tuodaan esiin ainoastaan Yhdysvaltain ilmavoimien F-86 Sabre -suihkuhävittäjät vastaan Pohjois-Korean ilmavoimien MiG-15 -suihkuhävittäjät, ja siinä kaikki. NL yritti pitää asian visusti salaisuutena vuosikaudet, vaikka YK:n alaiset joukot epäilivät asiaa ja olivat siitä jyvällä. Pohjois-Korea pyrki valloittamaan nopeasti Etelä-Korean maa-alan kymmenen divisioonan voimin 38
Samalla ne tulittivat 3 817 laukausta 20 mm tykeillään erilaisiin sotilaskohteisiin. Ne merkitsivät onnenpotkua, koska USAF:n tammikuussa 1944 ensilentonsa tehneen Lockheed P-80 Shooting Star -suihkuhävittäjän toimintamatka ja sen myötä viipymisaika kohdealueella olivat jo riittämättömät. Pantherit pudottivat eräällä kerralla Pjongjangiin kolmessa aallossa 124 pommia, yhteensä noin 25 000 kiloa. Heinäkuussa 1952 suoritettiin rutiinitehtäviä. Lentotukialus USS Philippine Sean Pantherit iskivät laajalle alueelle, joka ulottui Soulista Wonsaniin; perspektiiviä antaa Pohjoisja Etelä-Korean kompakti pinta-ala. Pantherien tehtävänä oli pitää vihollishävittäjät loitolla omista pommikoneista. Uudetkin lentotukialukset vanhentuivat suihkukoneiden käyttöönoton myötä muutamassa vuodessa. Uudesta, kallistetusta kannesta oli etua Skyraidereille, jotka pääsivät nousuun ilman höyrykatapulttia. Navyn suihkareista saapuivat lentotukialus USS Valley Forgen F9F Pantherit vuonna 1950. Pantherit suorittivat 16 iskua ja olivat jo kriittisellä kerosiinirajalla, mutta niiden ansiosta merijalkaväen sotilaat pääsivät pinteestä ylivoiman edessä. Samassa lentäjät havaitsivat pohjoiskorealaisten Jak-9 -hävittäjien yrittävän hyökätä maataistelutehtäviä suorittaneiden Pantherien kimppuun, jolloin värvätty Eldon Brown ampui yhden Jakin alas 20 mm tykillä ja Plog tuhosi toisen. Mukana oli iso osasto AD-4 Skyraider -rynnäkkökoneita ja F4U-4B Corsair -potkurihävittäjiä. Vasemmalla Panther-suihkuhävittäjä valmiina nousuun lentotukialus USS Antietamin (CVA-36) kannelta katapultin avulla. Koukut on jo laskettu vaijerilaskua varten. McDonnell F2H-2 Banshee -pari VF-172 -laivueesta lentämässä USS Essexin ohi syksyllä 1951. Mobilisti 6/21 HMS Glory. Ne merkitsivät Panthereille ensimmäisiä pudotuksia Koreassa. 76 . Pantherit tarjosivat elintärkeää rynnäkkötukea vakavassa tilanteessa, jossa amerikkalainen merijalkaväen osasto oli vaarassa jäädä pohjoiskorealaisten saartamaksi. Tonttivuokran keräys alkoi Heinäkuun 3. Ratsuväki saapui apuun Panther-laivueen muodossa, varustettuna raketein ja 20 mm tykein, joissa oli sekä sirpaleettä panssarikranaatteja. Kumpikin vastaa karkeasti määritellen Etelä-Suomea Pori-Lappeenranta -akselin eteläpuolelta. päivänä 1950 menestyksekäs ltn Leonard Plog kohosi aamulla klo 06.00 taivaalle USS Valley Forgelta muutaman muun Panther-lentäjän seurassa. Pantherit tuhosivat noissa iskuissa yli 200 vihollista. Vaikka suurin osa amerikkalaisista lentotukialuksista oli Korean sodan syttyessä vain muutaman vuoden ikäisiä, ne edustivat teknisesti toisen maailmansodan päättymisvaiheen potkurikoneaikaa. McDonnell Banshee F2H-3 Valmistusmäärä: 895 kpl Miehistö: 1 Suihkuturbiinit: 2 kpl Westinghouse J34-WE-34, jälkipolttimet, työntövoima 2 x 14,5 kN Suurin nopeus: 930 km/h merenpinnan tasolla Toimintasäde taistelutehtävissä: 1 880 km Lakikorkeus: 14 000 m Nousunopeus: 30 m/s Aseistus: 4 kpl 20 mm Colt Mk. Ensimmäisinä U.S. Majuri Louis Steman joutui tiukkaan kaartotaisteluun MiG-15 -koneiden kanssa, ja onnistui osumaan ainakin yhteen Korean sotatoimialueen kartta. 12 -tykkejä; 8 kpl raketteja tai 6 kpl 230 kg pommeja valleyforge_ja_pantherit.indd 76 valleyforge_ja_pantherit.indd 76 14.9.2021 13.59 14.9.2021 13.59
Dun Ven (CHI) MiG-15 (paras kiin.) 10 33. Gi Ok Kim (DPRK) MiG-15 (paras pk.) 9 Kiinalla ja Pohjois-Korealla oli kummallakin neljä ässää. Koneiden tehtävänä isku pohjoiskorealaisiin maaleihin. F9F-2 Panther maataistelutehtävissä siltaa vastaan marraskuussa 1952. valleyforge_ja_pantherit.indd 77 valleyforge_ja_pantherit.indd 77 14.9.2021 13.59 14.9.2021 13.59. Konetyyppiä valmistettiin 895 kappaletta ja sitä käytti laivaston ilmavoimien ohella USA:n merijalkaväki. Mobilisti 6/21 . Lev Štšukin (RU) MiG-15 15 26. Sopivaksi osoittautui McDonnell F2H Banshee, yksipaikkainen, kaksimoottorinen suihkuhävittäjä, jossa oli jälkipolttimet. USS Valley Forgen komentotornissa erottuu kookas SXtutka-antenni. Hyvän yläkorkeuksien suorituskykynsä ansiosta Banshee soveltui Boeing B-29 -pommittajien saattotehtäviin, joihin matalampaan ilmanalaan paremmin sopinut Pantherkin toisinaan määrättiin. Ilmatorjuntaohjuksia ei vielä ollut, ja ani harvassa kommunistikoneessa oli tutka, joten korkealla lentänyttä Bansheeta oli lähes mahdotonta ampua alas. 77 vastustajaan. James Jabara (USA) F-86 Sabre 15+1 5. Siksi Bansheet toimivat merkittävän osan Korean sodasta MiGien kantaman ulkopuolella. Väistö tapahtui viime tingassa ja Steman kertoi säikähtäneensä jo itsekin, tuijotettuaan MiGin ilmanottoaukkoon. Tuntematon Banshee Pantherit tarvitsivat kiireesti tuekseen tehokkaamman konetyypin, koska kehitys eteni kovaa vauhtia. Traktoreita hinaamassa F9F Panther -suihkuhävittäjiä kohti höyrykatapulttia heinäkuussa 1950. Joseph McConnell (USA) F-86 Sabre 16 4. McDonnell Banshee F2H-2P -versiot lensivät merijalkaväen tunnuksin tiedustelulentoja. Loppuvaiheessa hän kertoi yhden MiGeistä lentäneen aivan suoraan häntä kohti. Jevgeni Pepeljajev (RU) MiG-15 19 +4 3. Stemankin päätti olla antamatta periksi, jolloin MiG-lentäjä todennäköisesti tilasi aamupalansa niin sanotusti takaisin yläkertaan. Korean sodan ässiä 1. Bansheen ja Pantherin suorasiipisyyden takia konetyyppejä ei nähty yhtä paljon tuonnempana tarkemmin mainitulla ”MiG Alleylla” kuin Sabreja. Nikolai Sutjagin (RU) MiG-15 21 +1 2. Etualalla Grumman F8F-2 Bearcat -hävittäjä. Vain kaksi Bansheeta menetettiin tutkaohjatun it-tulen uhreina
marraskuuta 1947. Ennen MiGien saapumista amerikkalaiset ehtivät pitää ilmaherruutta kuukausien ajan lentämällä suorasiipisillä F-84 Thunderjeteillä, P-80 Shooting Stareilla ja Panthereilla. Navyn tukialukset Korean sodassa (valm. Samoihin aikoihin koneisiin vaihdettiin tehokkaampi Pratt & Whitney J48-P-2 -turbiini, joita tehtiin Rolls-Royce RB.44 Tay -lisenssillä. Sillä hetkellä tarjolla olivat amerikkalaisista suihkuturbiineista Allison J33 ja Westinghouse J34, mutta koska varhaisia malleja ei pidetty riittävän luotettavina, USA:n laivaston ilmavoimat päätti tilata tehokkaampia Rolls-Royce Nene -suihkuturbiineja, joita Pratt & Whitney valmisti lisenssitunnuksella J42. Tilanteessa kolme Pantheria kohtasi 15 MiGiä P-Korean ilmatilassa. Heinäkuu 1951: F9F joutui neuvostoässä Pepeljajevin hiusristikkoon vain 200 metrin etäisyydellä. Hän totesi: ”Jos ihmisellä on huolia, katapultin jysähdys hälventää kaiken stressin…” ”MiG Alley” YK:n mandaatilla toimineet hävittäjälentäjät antoivat Pohjois-Korean luoteisosalle, jossa Jalu-joki laskee Keltaiseen mereen, kutsumanimen ”MiG Alley” (”MiG-kuja”). F9F Panther sai kelpuutuksen lentotukialuskäyttöön syyskuussa 1949, parahiksi tulevaa Korean sotaa varten. Mobilisti 4/2009). Vaikka voisi ajatella nopeampien Pantherien kuljettaneen raskaampaa pommikuormaa kuin muutamaa 118 kg sirpalepommia pohjoiskorealaisten siltojen it-asemien neutralointiin, Panther F9F-2:n suihkuturbiinin alkuvaiheen alitehoisuus vaikeutti huomattavasti nousua tukialuksen puukannelta, koska höyrykatapultti ei ollut sekään riittävän tehokas uusia koneita varten. Paineistettu ohjaamo Panthereilla lennettiin Korean sodassa yli 78 000 taistelulentoa, eniten kaikista laivaston ilmavoimien suihkukoneista. Jokaista erittäin järeää teräksistä siltakompleksia vastaan kohdistettiin keskimäärin 12 Pantheria, joista jokainen kuljetti neljää miinapommia. vuosi) • USS Valley Forge (CV-45) 1945 • USS Philippine Sea (CV-47) 1946 • USS Leyte (CV-32) 1946 • USS Boxer (CV-21) 1945 • USS Princeton (CV-37) 1945 • USS Antietam (CV-36) 1945 • USS Bon Homme Richard (CV-31) 1944 • USS Essex (CV-9) 1942 • USS Oriskany (CVA-34) 1945 • USS Kearsarge (CVA-33) 1946 • USS Lake Champlain (CVA-39) 1945 valleyforge_ja_pantherit.indd 78 valleyforge_ja_pantherit.indd 78 14.9.2021 13.59 14.9.2021 13.59. Sekä Pantherin että Bansheen ohjaamot olivat paiPitkäksi meni: F9F-2 Panther lipesi mereen USS Philippine Sean (CVA-47) lentokannelta elokuussa 1950. Puukannelle on myös täytynyt olla vaikeaa laskeutua talvella, jos kannelle myrskysi silmittömästi lunta. Laivueenkomentaja Weymouth seisoo nokkakartion päällä odottamassa pelastajia. Panther keskeisessä asemassa ”Corky” Meyer suoritti yksiturbiinisen Pantherin prototyypillä ensimmäisen koelennon 21. Vaikka NL ei ollut virallisesti mukana Korean sodassa, sen hävittäjät aloittivat toimintansa 1. Ensi aallossa tukialuksilta nousivat hitaimpina Skyraiderit, sitten Corsairit ja niiden jälkeen Pantherit ja Bansheet. Yhteistoimintaiskut purivat tehokkaasti, kiitos Panther-pilottien saamien korkearesoluutiovalokuvien sekä it-asemista että kohdealueista. Alueella amerikkalaiset liittolaisineen kävivät rajuja kaksintaisteluita ilmassa pääasiassa neuvostoliittolaisia ja kiinalaisia vastaan ja siellä käytiin ensimmäiset yhteenotot MiGien ja F-86 Sabre -hävittäjien välillä (ks. Skyraiderit suorittivat raskaimman pohjatyön, mutta ilman Panther/Banshee -avitusta ne olisivat olleet rynnäkkökoneina kovilla. MiGit toimivat Manner-Kiinan ja Pohjois-Korean rajalla olevasta Antungin (nyk. 78 . Vuonna 1950 Panther F9F-3 -versiossa testattiin nokkaan asennettuja neljää 12,7 mm raskasta konekivääriä, mutta vaikka toisesta maailmansodasta juontuneet aseet olivat tehokkaat, niiden suuliekit sokaisivat Bansheen lentäjiä pimeällä. Tilanne johti kuitenkin siihen, että janoista Neneä varten Pantheriin jouduttiin ideoimaan siipien kärkiin lisäpolttoainesäiliöt. Todellisuudessa Toko-Ri-nimistä paikkaa ei ole olemassa, mutta muilta osin teos on tarkkaa ajankuvausta; Michener vietti kirjaa varten viikkoja Korean vesillä USS Essexillä, lentotoimintaa seuraten, lentäjiä haastatellen ja höyrykatapultin huumaavia jysäyksiä kuunnellen. marraskuuta 1950, jolloin kahdeksan MiG-15 -konetta hyökkäsi viidentoista rynnäköineen North American P-51 Mustangin kimppuun. U.S. Ittuli oli ankaraa ja vähitellen myös tutkaohjattua, ja siltoja saattoi olla 20 kappaletta. Mainitut rautatiesillat saivat James Michenerin Korean sodan lentotukialuksista kertovassa loistavan realistisessa ajanhenkisessä romaanissa nimen The Bridges at Toko-Ri. Koska Panthereissa ei vielä aivan alkuvaiheessa käytetty ilmatankkausta, ne saattoivat viipyä ilmassa kerralla korkeintaan 1,5 tuntia, kun taas potkurikoneilla vastaava aika oli lisäsäiliöin vähintään 4 tuntia. Mobilisti 6/21 Uusia tuulia Vuonna 1951 amerikkalaiskoneiden menetykset nousivat niin paljon, että päätettiin luoda uudenlainen toimintamalli, jossa F9F Pantherja F2H Banshee -suihkuhävittäjiä operoitaisiin yhteistoiminnassa potkurikäyttöisten Skyraider-maataistelukoneiden ja Corsair-potkurihävittäjien kanssa. Dandong) tukikohdasta, Kiinan puolelta
Lentolaivue VF-72:n (Hawks) Grumman F9F-2 Panther lentotukialus USS Bon Homme Richardin lentokonehississä valmistautumassa nk. Bansheen suurimmaksi nopeudeksi mainittiin 930 km/h merenpinnan tasolla ja nousunopeudeksi Pantheria huomattavasti paremmat 30 m/s. Kone oli USS Oriskanylle laskeuduttuaan niin palasina, että kansimiehistö työnsi sen mereen. Tämän jälkeen MiGit hyökkäsivät ja avasivat tulen kahta jäljelle jäänyttä Pantheria vastaan. marraskuuta 1952 lentolaivue VF-781:n ltn E. marraskuuta 1950 lentolaivue VF-111:n komentajakapteeni William ”Bill” Amen, F9F-2B:llä, osallistuessaan YK:n mandaatilla Pohjois-Korean Sinuijun kaupungin siltojen tuhoamiseen, lähellä kuuluisan Jalu-joen suuta. Yli puoli tuntia kestäneen ilmataistelun tiimellyksessä Williams harvensi vielä kolme MiGiä, joten saldoksi muodostui neljä konetta. Baseball-tähti, kapteeni Ted Williams rynnäköi Pantherilla maamaaleja vastaan Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin valtatiellä 1, it-kranaattien osuessa. Myös Bansheessa oli siipien kärjissä lisäpolttoainesäiliöt, mutta erotuksena Pantheriin ne pystyttiin tyhjenemisen jälkeen pudottamaan. Huolimatta Pantherien suhteellisen hitaasta lentonopeudesta, niillä onnistuttiin pudottamaan myös seitsemän MiG-15 -suihkuhävittäjää vain kahta F9F:n menetystä vastaan. Suihkumoottori oli joka tapauksessa kovin alitehoinen. Juuri enempää ei voinutkaan ottaa katapultin rajallisuuden vuoksi. 12 -tykkiin, kahdeksaan rakettiin tai kuuteen 230 kg pommiin. Vasta salaLuutnantti Royce Williams osoittaa 37 mm kranaatin aiheuttamaa vauriota Pantherissaan. Tuossa vaiheessa Royce Williams jäi Panthereineen tappelemaan yksin kuutta MiGiä vastaan. Marraskuun 18. Pantherien noustua lumimyrskyrintaman yläpuolelle 3 600 metriin, ne havaitsivat MiGit 15 500 metrissä, niiden lakikorkeudessa. Williams ja kolme muuta F9F-lentäjää lingottiin höyrykatapultilla USS Oriskanylta lumimyrskyn raivotessa. valleyforge_ja_pantherit.indd 79 valleyforge_ja_pantherit.indd 79 14.9.2021 13.59 14.9.2021 13.59. Mobilisti 6/21 . Mies tuhosi 35 minuutissa neljä MiG-15 -hävittäjää, joita lensivät kokeneet neuvostolentäjät. McDonnell Bansheessa luotettiin neljään 20 mm Colt Mk. Se irtautui savuvana perässään taistelusta, Williamsin siipimies perässään. marraskuuta 1952. Williams selviytyi kuin ihmeen kautta vammoitta. Kahdeksaan siipitelineeseen mahtui Amerikan-tädin pommiterveisiä 1 572 kiloa, ja H8-höyrykatapultin piti lingota kaikki tämä taivaalle. Vaikka suoritus oli verraton, mainittu taistelu pysyi 40 vuotta täysin tuntemattomana, koska satamahyökkäyksen suunnittelusta ja tietosuojasta vastasi tiedustelupalvelu NSA. Grumman Pantherin aseistuksena oli neljä 20 mm AN/M3-tykkiä, joiden makasiineihin mahtui 760 kranaattia. Williams lensi palavan suihkuhävittäjänsä Suwonin tukikohtaan, jossa kone liukui mahallaan yli 1,5 km. Ensimmäisen laivaston ilmavoimien suorittaman MiG-15 -pudotuksen toteutti 9. Royce Williams nousi Grumman Pantherilla ilmaan lentotukialus USS Oriskanylta ja onnistui tuhoamaan vain 35 minuutin kuluessa peräti neljä MiG-15 -hävittäjää samassa yhteydessä, kun pohjoiskorealaiseen Hoerjongin satamakaupunkiin tehtiin niin sanotusti pintaremonttia. Kone kykeni 932 km/h nopeuteen 1 500 metrissä, ja sen nousunopeus oli 25,9 m/s. 79 neistettuja, ja mikä tärkeää, myös ilmastoituja. päivänä 1950 Pantherit pudottivat kaksi muuta MiG-15 -hävittäjää. Hän sai karistettua kaksi jäljelle jäänyttä neuvostokonetta kannoiltaan sukeltamalla 30 asteen kulmassa lumimyrskyrintamaan. Kiitospäivän paukkuun Korean vesillä 27. Neuvostoliitto myönsi asian vasta 40 vuotta myöhemmin. Paha kyllä, yhdessä Pantherissa ilmeni juuri ennen hyökkäystä ongelma polttoaineensyötössä, jolloin lentäjä joutui siipimiehensä kanssa palaamaan Oriskanylle. Amerikkalaisia kehotettiin radioitse olemaan hyökkäämättä, mutta Williams ilmoitti olevan liian myöhäistä, jonka jälkeen hän ampui nopeasti alas yhden MiG-15:n. Koneiden tehtävänä oli jäljittää seitsemän neuvostoliittolaista, Pohjois-Korean tunnuksin varustettua MiG-15 -hävittäjää, jotka lensivät Vladivostokin eteläpuolella. Neljä MiGiä 35 minuutissa Tasan kaksi vuotta myöhemmin, 18
Mobilisti 6/21 uksen rauettua Williams saattoi kertoa asiasta – edes hänen vaimonsa ei tiennyt asiasta. Grumman Panther Valmistusmäärä: 1 382 kpl Miehistö: 1 Suihkuturbiinit: 1 kpl Pratt & Whitney J48-P-6A, ei jälkipoltinta, työntövoima 27,8 kN Suurin nopeus: 932 km/h 1 500 metrissä Toimintasäde taistelutehtävissä: 2 100 km Lakikorkeus: 13 000 m Nousunopeus: 25,9 m/s Aseistus: 4 kpl 20 mm AN/M3 tykkejä; 8 kpl pommeja (yht. Marine Corpsin väreissä. Onni oli laivaston lentäjille laitamyötäinen, koska MiGejä ei sillä kertaa ilmaantunut, ja jokainen Superfortress pudotti kohteeseen 9 000 kiloa pommeja. heinäkuuta 1950. Boston Red Sox -joukkueen baseball-tähti Ted Williams lensi F9F:llä niin ikään U.S. Neuvostoliitolle pudotukset olivat niin kova pala, että sikäläiset lähteet vahvistivat Williamsin pudotukset vasta 40 vuotta myöhemmin. 1 572 kg) Neljän Grumman Pantherin muodostelma merenpinnan tasalla. 80 . Tulevista astronauteista myös maineikas John Glenn lensi F9F:llä, mutta Yhdysvaltain merijalkaväen riveissä. marraskuuta 1951 ltn Brainard yritti laskeutua Pantherilla USS Antietamille, mutta koska koukku ei tarttunut vaijeriin, kone syöksyi päin useita pysäköityjä hävittäjiä, jolloin Brainard kaatui. Nähtiin kuu-ukkoja Vaikka asiaa saattaa olla vaikea uskoa, maailman ensimmäinen kuun pinnalle jalkansa asettanut tuleva Apollo 11 -astronautti, Neil Armstrong, joka lausui kuun pinnalla juhlallisesti lastenrunon Mary had a little lamb, lensi Korean sodassa Grumman Pantherilla. Mikä teki Royce Williamsin ilmavoitoista erityisen merkittäviä. Joka tapauksessa Pantherit olivat yleensä aina Corsaireja ja Skyraidereita paljon nopeammin paikalla maajoukkojen tarvitessa tulitukea. Mutta jos tukialuslaskut olivat haasteellisia, eivät Panther-lentäjät selviytyneet myöskään Pohangin maatukikohdassa erittäin heikon sään vallitessa syyskuun 10. Ikäviltä tilanteilta ei voinut välttyä. päivänä 1952, jolloin peräti seitsemän muodostelmassa johtokonetta seurannutta merijalkaväen F9F-4 Pantheria törmäsi hernerokkasumussa vuorenseinämään. Lentolaivue 52:n (VF-52) Grumman F9F-3 Panther rullaamassa USS Valley Forgen katapultille Korean itärannikolla 19. Kaikki lentäjät saivat surmansa. Pantherit olivat myös edellä mainittuja konetyyppejä nopeampia huoltaa. Suojausasetelmassa yksimoottoriset Pantherit lensivät alempana ja jälkipolttimilla varustetut kaksimoottoriset Bansheet ylemmissä korkeuksissa. Nimenomaan se, että jokaista neljästä pudotetusta MiG-15 -koneesta lensi aiempaa runsasta sotakokemusta omannut Neuvostoliiton laivaston ilmavoimien lentäjä. Muilla konetyypeillä lentäneistä tulevista astronauteista Walter Schirra (F-84 Thunderjet) ja ”Buzz” Aldrin (F-86 Sabre) olivat hekin mukana karkeloissa. Rajansa kaikella USS Essexin Pantherit ja Bansheet saivat elokuussa 1951 epätavallisen tehtävän suojata Boeing B-29 Superfortress -pommituskoneita niiden iskiessä ”MiG Alleylla” sijainneeseen Rashiniin, aivan Kiinan ja Neuvostoliiton rajan pinnassa. Normaalisti suojauksesta olisivat vastanneet USAF:n F-86 Sabret, mutta niiden toimintamatka ei riittänyt. Vasemmalla ”scoreboard”, tuhottujen viholliskoneiden/-kohteiden näyttötaulu. Totta ja propagandaa Maataisteluun keskittymisen vuoksi Navyn F9F Panthereille ilmoitettiin kaikkiaan vain kahdeksan ilmavoittoa, mutta merijalkaväen pudotuksia ei moukaroitukaan F9F:llä, vaan muilla konetyypeillä. Hänen lentonsa päättyi äkkiarvaamatta heittoistuinhyppyyn, kun kone pudotettiin 1951 matalalennolla – erääseen laaksoon pirullisesti viritetyn vaijerin avulla. Ne osuivat täydellisesti. Yhtenä esimerkkinä 4. Williamsin laskeuduttua USS Oriskanylle, hänen Pantherinsa rungosta löytyi 263 luotien, kranaattien tai sirpaleiden aiheuttamaa vauriota. Neuvostoliiton antaman oman, virallisen ilmoituksen mukaan alas ammutut MiG-pilotit olivat kapteenit Beljakov ja Vandalov sekä luutnantit Pahomkin sekä Taršinov. valleyforge_ja_pantherit.indd 80 valleyforge_ja_pantherit.indd 80 14.9.2021 13.59 14.9.2021 13.59
Korean sodan keskeiset amerikkalaiset laivaston ilmavoimien suihkukoneet Grumman F9F Panther oli huomattavan kaunis, suorasiipinen yksimoottorinen päivähävittäjä, eräs laivaston ensimmäisistä lajissaan, jollaisilla myös Yhdysvaltain merijalkaväki operoi. Myös laivaston ilmavoimien maineikas taitolentoryhmä Blue Angels lensi Panthereilla vuosina 1949-54. Etualalla Vought F4U-4 Corsair -hävittäjä, taempana Douglas A-1 (AD) Skyraider -rynnäkkökone ja Sikorsky HO3S -helikopteri. Nuolisiipinen Grumman F9F Cougar, jolla oli sama tunnusnumero kuin Pantherissa, ei kuitenkaan aivan ehtinyt Korean sotaan. Panthereita oli laivaston ilmavoimien suihkukoneista Korean sotanäyttämöllä mukana eniten. Neuvostoliiton propagandakoneisto väitti sodan jälkeen härskisti pudottaneensa 1950– 53 uskomattomat 1 106 YK-mandaatin alaista länsivaltain konetta, vaikka totuus on se, että MiG-15 -lentäjät ampuivat alas vain 142 konetta. Mobilisti 6/21 . . Banshee juontui 1940-luvun lopun FH Phantom -suihkuhävittäjästä, mutta edellisessä oli raskaampi aseistus, suuremmat sisäiset polttoainesäiliöt sekä kaksi huomattavasti tehokkaampaa ja jälkipolttimin varustettua Westinghouse J34 -turbiinia. Yksipaikkaista McDonnell F2H Bansheeta hyödynsivät sekä laivaston ilmavoimat että merijalkaväki. Pantheria ja Bansheeta käytettiin niiden torjuntahävittäjäluonteesta huolimatta pääasiassa maataistelutehtävissä. valleyforge_ja_pantherit.indd 81 valleyforge_ja_pantherit.indd 81 14.9.2021 13.59 14.9.2021 13.59. Pantherista suunniteltiin nuolisiipistä versiota jo 1946, ja nuolisiipisten MiG-15 -hävittäjien aiheuttaessa kasvavassa määrin harmia luotiin Pantherin nuolisiipinen Cougar-serkku. Panther kehittyi sodan aikana kestäväksi ja toimivaksi maataistelutehtävissä. Lopputiivistelmänä voidaan todeta keskeisen tärkeän Pantherin eri versioineen kehittyneen kolmen sotavuoden aikana toimivaksi rynnäkkökoneeksi, mutta ennen kaikkea se sai kunnian olla ensimmäinen amerikkalainen lentotukialuksilta operoinut suihkuhävittäjätyyppi. F9F suorittamassa lähestymistä USS Philippine Sealle palatessaan pitkältä taistelulennolta Pohjois-Koreasta. Miehistöä lapioimassa lunta USS Valley Forgen lentokannella keväällä 1951 käyttäen lentokoneiden puskutraktoreita ja niihin kytkettyjä pyöriviä harjoja. Talvea Itäkiinanmerellä. Banshee, naispuolinen henkiolento, joka ulvonnallaan varoittaa lähestyvästä kuolemasta, juontuu irlantilaisesta mytologiasta. 81 Banshee-lentäjät eivät saavuttaneet tehokkaammilla, tutkalla varustetuilla joka sään hävittäjillään Koreassa ainuttakaan pudotusta, mutta toisaalta vain kolme tiedustelutehtävissä tyypillisesti toiminutta Bansheeta menetettiin it-tulessa
Esillä on useita erittäin uskottavia Pariisi-Dakar -henkisiä kulkupelejä. Erikoiset tekniset ratkaisut ovat johtaneet myös muotoilupuolella valtavirrasta poikkeamisen. Tatrat eivät ole seuranneet muotoilun tyylisuuntia oikeastaan kuin alkuvuosinaan. Kuvan ottamisen jälkeen vaunu on entisöity ja palautettu täydessä toimintakunnossa museolle. Raskas kalusto on edustettuna museossa hyvin. tatramuseo.indd 82 tatramuseo.indd 82 13.9.2021 18.23 13.9.2021 18.23. Varhaisimmissa malleissa oli perinteinen tikapuurunko, mutta Hans Ledwinkan suunnitteleman T 11 -mallin myötä Tatrat saivat omintakeisen putkirungon, joka oli pitkään Tatran tavaramerkki myös raskaan kaluston puolella. Museon ulkopuolella on seissyt vuosia katoksessa ainoa säilynyt Tatran valmistama Slowenska Strela -moottorivaunu vuodelta 1936. Jotakin kovin skandinaavista oli viimeisten Tatrojen muotokielessä. Jos haluaa nähdä kerralla kattavan kokoelman kaikenikäisiä Tatroja, kannatta suunnata lomareissu Tšekin tasavallassa sijaitsevaan Koprivnicen kaupunkiin nelisen tuntia Prahasta itään. Jos sen lisäksi haluaa kiireettömästi tutustua tšekkoslovakialaisen muotoilun kehitykseen, saattaa olla parempi ettei samalle päivälle suunnittele muuta ohjelmaa. Takana rankempaan käyttöön soveltuvia malleja. . 82 . Mobilisti 6/21 TATRA-MUSEO Viime numerossa esiteltiin Suomessa harvinainen Tatra. Myöhemmissä malleissa ilmajäähdytys ja takamoottori erottivat Tatrat muista aikalaisistaan. Kai Laine J os on kiinnostunut eriskummallisesta tekniikasta, kannattaa museokierrokseen varata ainakin puoli päivää
tatramuseo.indd 83 tatramuseo.indd 83 13.9.2021 18.23 13.9.2021 18.23. 83 Kulmikkaan korin lattialla kulkeva keskusputki on koko auton ainoa kantava rakenne. Vuonna 1921 esitelty T11 paalutti Hans Ledwinkan suunnitteleman keskusputkirunkoon perustuvan konstruktion. Nelisylinterinen Tatra 57A Roadster vuodelta 1935. Ovet ovat turhia hapatuksia. Moottorina 2-sylinterinen ilmajäähdytteinen boxer. Ranta-autolta näyttävä keltainen T12 on alun perin toiminut palokunnan miehistöautona. Vasemmalla rivi T12-malleja. Mobilisti 6/21 . Värin ja korirakenteen vuoksi ehdoton suosikkini. Tatran ulkonäkö pettää: antiikkisen kuoren alla on edistyksellistä tekniikkaa. Pääsuunnitteluvastuun kantoi Ledwinkan alaisena toiminut Erich Übelacker, joka jatkoi työtään sodan jälkeen Borgwardilla. Huomaa omintakeinen varapyörän sijoitus
84 . Moottorina oli kannen yläpuolisella kuningasakselikäyttöisellä nokka-akselilla varustettu hemi. Moottoriresiina vuodelta 1938. Päivitetyssä T70A:ssa oli suurempi moottori. Suurinta luksusta oli samaan korija runkorakenteeseen perustunut T80 V12-moottorilla. Autoja tehtiin kaksi kilpailukäyttöön, joista toista ajoi Josef Vermirovsky, joka myöhemmin oli mukana Tatran tehdasmuseota perustettaessa. Kuusisylinteristä T70-mallia tehtiin vain 50 kpl vuosina 1931-32. 603-ambulanssin prototyyppi vuodelta 1964. tatramuseo.indd 84 tatramuseo.indd 84 13.9.2021 18.23 13.9.2021 18.23. Niitä tehtiin 70 vuosina 1934-37. Nyt ei ole tarvetta erillisripustukselle. Edustuskäyttöön suunnitellussa autossa oli samanlainen keskusputkirunko ja erillisjousitus kuin pienemmissä malleissa. Mobilisti 6/21 Varhaisempi, tikapuurungollinen T sai alkunsa tehtaan edeltäjän, Nesseldorfer Wagenbaufabrikin U-tyyppinä; vuonna 1919 NW vaihtoi nimensä Tatraksi. Tuulilasi kuin 60-luvun alun Chevroletissa, muutoin näyttää isolta Volkswagenilta. T70 lienee ensimmäinen auto, jossa hydrauliset jarrut toteutettiin kaksipiirisinä
tatramuseo.indd 85 tatramuseo.indd 85 13.9.2021 18.23 13.9.2021 18.23. Taustalla viime numerossa mainittu maailmaa nähnyt Hanzelka-Zikmund -matkakirjailijakaksikon T 805. Sillä ei koskaan osallistuttu Monte Carlo -ralliin, mutta Vaclav Vrdlovec ajoi prototyypillä alle 2-litraisten luokan voittoon Itävallan Alpenfahrt-rallissa 1949. Vain neliovinen prototyyppi valmistui, mutta Muotoilija Jan Cinan piirroksissa esiintyivät myös farmari ja erittäin linjakas coupé. Kaksiovisia, alumiinikorisia Tatra 601 Monte Carloja tehtiin kaksi kappaletta. Alkujaan nelosella varustettu auto käy nykyään kasilla. Prototyyppi T 603 X vuodelta 1966. Takarulla toimi jarruna ja siirtoapuna asutuilla paikoilla, joissa potkuri olisi lennättänyt Gerda-tädin pyykit ympäri Koprivnicen katuja . Suunniteltu itärintamalle miehittäjien vaatimuksesta 1942. Muotoilija lienee ollut hyvinkin tietoinen Panhard CT24:stä, NSU Ro 80:sta ja Bertonen Chevrolet Corvair Testudo -konseptiautosta. 85 Ovista sen tunnistaa: V 855 lumikiituri ilmajäähdytteisellä V8-moottorilla. Tatran 3.5 -litraisella V8:lla varustettu trike. Mobilisti 6/21
Sinapinkeltainen japanilainen tappajaetana edustaa automuotoilua, jossa takasektorin näkyvyydelle viitataan kinnasta. nykyisin Vanhan Pehtoorin pihalle saapuu kaiken ikäisiä pyöriä kaikista valmistusmaista. 86 . "Jouduin ruotsalaisten leiriin..." Historic Grand Race -kisan ruotsalaisvieraat totesivat turvallisemmaksi pysytellä varikolla sateen kasteltua tunnetusti haastavan Ahveniston radan. Mobilisti 6/21 Klaukkalan cruising-tapahtumat keräsivät paikalle runsaasti osanottoa. Haltialan kesäkeskiviikkojen moottoripyöräkokoontuminen sai alkunsa Japsistarojen keskiviikkotapaamisesta. Olisiko Ford A palvellut joskus toriautona. kuvatalkoot.indd 86 kuvatalkoot.indd 86 14.9.2021 10.39 14.9.2021 10.39. Commer-pakettiautoprojekti ja pätkämallin Land Rover kuvattiin 60-luvun teemalauantaina. Espoon automuseon vuosikymmenkokoontumisissa nähtiin omina viikonloppuinaan eri ikäisiä autoja
87 1955 ja 1954 Buickit, avomalli konsa äärimmäisen harvinainen viisireikäinen Super-Roadmaster Convertible! Oranssin sävyjä Lahden Jokimaan raviradalta. Samalla hinta moninkertaistuu, mutta sehän on vain hienoa. Kuinka 700-sarjan Volvosta saa menevän näköisen. 87 Mobilisti 6/21 . Malmin pre-Cruising ei ole pelkille amerikanlotjille. Lähettämällä sen italialaiselle vaatehtimolle muodistettavaksi. 1937 Rolls-Royce 25/30 Drop Head Coupe on äänettömyydessään sopiva miimikollekin. Melkein kuin Herald. Vitamin C Orange ja Säkerhetsorans. Amerikan alkuperäiskansoja edustava päällikköoletettu, siis Cherokee Chief. Älkää missään nimessä kutsuko sitä Hondaksi. kuvatalkoot.indd 87 kuvatalkoot.indd 87 14.9.2021 10.40 14.9.2021 10.40. Huippuhieno 1963 Lincoln Continental Convertible kuvattiin Lapinjärvellä nauttimassa alkukesän auringosta. Mobilisti 6/21
Mobilisti 6/21 Chrysler 300. Kerran koimme isäni kanssa kummia, kun naapuriin tuli vierailulle mykistävän hieno auto. Tero Ilola ilolatalkoot.indd 88 ilolatalkoot.indd 88 13.9.2021 19.00 13.9.2021 19.00. Pidän lähes varmana, että auto oli varustettu keskikonsolilla, ja konsoliin oli kiinnitetty veneissä käytetyn kaltainen kompassi. Hieno rakennus on edelleen pystyssä ja toimii tätä nykyä päiväkotina. 88 . On vaikeata keksiä, kuka uskaltaisi ryhtyä Toronadoon tai Rivieraan, mutta -57 Chevrolet kaksiovisena, C10 Stepsidena tai Cadillac Brougham hyvinkin edullisella 6 000 € hinta-ajatuksella lienevät hyvinkin haluttuja. Missä on tuo auto nyt. Museo-Simca ja Oldsmobile Custom löytävät myös varmuudella uuden kodin. Kompassi oli vihreä tai siinä oli selkeästi vihreätä väriä. Lapsuudenkotini naapurissa Puistolassa, Vihtorinkujalla, oli korea pitsihuvila. Ja onko Luvialla tavatulla erikoisuudella jonkilainen Suomi-historia. Liike, Peten Vanhat Autot, vaikutti olevan suljettu, joten kuviin tallentui vain pihalla ollutta kalustoa. Maaseutumaisemaa ajellessa yllättävä näky oli amerikkalaisten autojen rivistöt upean vanhan hallintorakennuksen tai ehkäpä koulun pihalla. Tuolloin 1970-luvulla se oli Lidman-nimisen perheen omistuksessa. Se oli myös täsmälleen saman värinen, punainen, mustalla katolla. Lisäksi konepeltiin oli ulkopuolelle ruuvattu veneen sumutorvi, sellainen auton äänimerkin muotoinen, onneksi. Menimme ihailemaan autoa oikein läheltä ja mieleeni jäi omistajan venefanaattisuuden näkyminen myös Chryslerin varustelussa. Chrysler oli samaa, tai viereistä vuosimallia, kuin tämä Laitakarissa tavattu. Varmuudella se oli tyyppiä 300, ilman kirjaimia, kuten noissa välivuosimalleissa oli tapana. Lidmanit asuivat Töölössä ja kävivät viikonloppuisin ja enimmäkseen kesäaikaan Puistolassa
Kuskina Raimo Ilola, joka suorittaa myös kaivuutöitä. Se on takuuvarmasti enemmän kuin komean kokorautaisen -49 Buick Roadmasterin pyyntö. Mikä on jäljellä olevien osuus alkuperäisestä määrästä Starcrafteja tai Baron Cruisereita. Hinnatkin ovat hienoisessa nosteessa. Mercedes SL Rauman Syväraumassa. Näitähän on kaikkialla, mutta piilofarmarikentässä on havaittavissa selkeää aktivoitumista. Chevrolet Caprice STW jo kauniisti maisemoituneena Kauttualla. Lainahevonen livenneenä lumipenkkaan Rovaniemen talvisissa maisemissa. ilolatalkoot.indd 89 ilolatalkoot.indd 89 13.9.2021 19.00 13.9.2021 19.00. Grand Wagoneerien haluttavuus on suuressa maailmassa lähtenyt täysin käsistä ja jaloista; hienoimmista pyydetään jopa yli 50 000 euron hintoja. Puu-Raumaa ja puukylki-Jeeppi. Kannattaisiko. Tämä oli Starcraftista oikeaan matkailukäyttöön muutettu. Auton omistaja Kirsti Harjanti valvoo vieressä. Hyväkuntoisia näkee pitkän hiljaiselon jälkeen myyntifoorumeilla ja ilmeisesti kauppa myös käy. Paikallinen porhojen asuinalue, joka rajoittuu Syväraumanlahteen. Woody wagonit ovatkin sitten jo toinen juttu
Montakohan Sahara Beigen sävyistä Zwei Türige Limousinea mahtaa liikkua maailman maanteillä nykyisin. Tässä niistä muutamia, eikä tämä jää tähän. Kotimaisen ran Tornio -maskisarjan omaavalla 1972 Ford Gran Torinolla näyttäisi olevan tarina jos toinen takanaan. 1955 De Soto Fireflite Sportsman ei ole ihan jokapäiväinen näky edes ison veden takana. Suomen hammaslääkäriliitto suosittelee kromitahnan säännöllistä käyttöä. 1972-75 80. 1975 Chevrolet Caprice 4D HT, Suomi-auto eikä edes musta! Toiseksi viimeinen vuosikerta täysikokoista Chevyä ja neliovista hardtop-koria. Audi, jota edes Audi ei taida muistaa tehneensä. Jos kyseessä ei ollut mikään erikoiskireä versio, on se imenyt 92-oktaanista terveellä ruokahalulla. 90 . NL-platasta päätellen muuttoauto tai vastaava, vaikka taisi maahantuojankin kautta vilahtaa maahan muutama Torino. Mobilisti 6/21 Terveisiä kokkolasta Pitkäaikaislukijamme Petri Kokko lähetti meille aimo nivaskan valokuvia Kokkolan seudun ajoneuvoharrastuksesta muistojen kultaamilta takavuosilta. coccola.indd 90 coccola.indd 90 13.9.2021 20.28 13.9.2021 20.28. kuvat: Petri Kokko teksti: Toimitus Chevrolet Chevelle Coupe vuodelta 1970 on saanut aikanaan varsin kuvaavan rekisterilaatan. Perusmallina tämäkin GM-tuote on yhä jotenkin raikkaan näköinen. Samasta pohjalevystä ei tullut VW Derbyä, vaan Passat. Olisiko tämä yhä elossa ja hyvässä hapessa
Hmmm… Lokasuojien feikki-louverseineen ja kaksivärimaalauksineen se näyttäisi äkkiä katsoen eksoottiselta 1980 Chrysler LeBaron Salon LS Limited Coupélta, mutta siinä ei ole mallin ainutlaatuista verkkomaskia ja väriteemakin on normaalin Medallion-version valikoimasta. coccola.indd 91 coccola.indd 91 13.9.2021 20.28 13.9.2021 20.28. Mobilisti 6/21 . Samanlainen kiersi useilla omistajilla pk-seudulla joskus 70-80-lukujen vaihteessa. Päheä peli lajissaan. Aitosuomalainen metsäremontti, vain lumi ja vesi puuttuvat. Ilmeisesti joku on löytänyt jostakin astetta uhokkaammasta Moparista tipahtaneet louversit ja hyödyntänyt neuvokkaasti tilannetta. Lokasuojan merkki viittaisi jopa useampisylinteriseen voimanlähteeseen. Ainakin keulakoriste on ehtaa Chevyä ja muu taas näyttää jotenkin Edsel Pacerilta. Toivottavasti tämä 1968 Plymouth Satellite pääsi takaisin asfaltille. Suomessa ohuelle jääneen, varsin kauniin Camino-polven edustaja vuodelta 1966. 91 Onko tämä 1958 Edchev vai Chedsel. Jostakin tänne jo uutena tai melkein uutena eksynyt 1971 Cadillac Fleetwood Sixty Special. Teknisesti yhä etevä, mutta verhoilussa muovi oli jo vienyt voiton kaikesta muusta
Tilanne vain on sellainen, että en osaa löytää uusista autoista mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Tällaiset autot eivät päädy nettimyyntiin, niitä voi hankkia ainoastaan tuttujen kautta. t u r b o 1 6 Tuttu autoharrastajakaveri osui täsmäiskulla suoraan heikkoon kohtaani. Lisäksi laadukas Poltrona Frau -nahkaverhoilu on siistissä kunnossa. Jo minuutin koeajon jälkeen olin lumoissani. Integrale-turbo on ainoa Kappa-malleissa ollut nelisylinterinen moottori. Tosin osasyynä heikkoon kiinnostukseen on lompakko, hienosti sanottuna epätodellinen ”hinta/laatu-suhde”. Lancia Kappa tarjoaa mukavan äänetöntä kyytiä ja tarvittaessa myös hyvää tehoreserviä. Tekninen kunto, ominaisuudet ja varusteet Koeajon lopputulos ei oikeastaan voinut olla muu. Autosta ei pikaisen tutustumisen perustella löytynyt mitään teknistä vikaa, jopa automaatti-ilmastointi puhalsi kylmää. Viitoskoneita oli peräti neljä erilaista, kolme bensakonetta ja yksi diesel; kaksilitraiset vapaasti hengittävä sekä ahdettu (molemmat 20-venttiilisiä), 2.4-litrainen vapaasti hengittävä 20 venttiilinen, ja arkikappa.indd 92 arkikappa.indd 92 13.9.2021 18.43 13.9.2021 18.43. Muut olivat viisisylinterisiä, lukuun ottamatta suurinta, kolmilitraista Busso V-kuutosta. Jousitusmukavuus on jostakin syytä näissä varhaisten vuosien Kappa-malleissa parempi kuin myöhemmissä. Laillisissa nopeuksissa auto on lähes äänetön. Kappa-malliston kaksilitrainen bensaturbo nimittäin vaihtui 1998 uudempaan 5-sylinteriseen malliin, joka täytti konehuoneen entistä tarkemmin. Mobilisti 6/21 Uusi käyttöauto L a n c i a K a p pa S W 2 . Hyvän huoltohistorian ohella tärkein syy kauppaan oli matkustusmukavuus. Pisteenä ii:n päälle autossa on hieno ja mielenkiintoinen voimanlähde; kuuluisasta Lancia Delta Integralesta peräisin oleva nelisylinterinen 16-venttiilinen turboahdettu moottori. Markus Nieminen A utokaupan tehtyäni mietin, että ilmeisesti olen valtavirrasta hyvinkin poikkeava henkilö. Kappa on auto, jossa saa todella luontevan ajoasennon, kiitos hyvän perusergonomian, loistavien istuimien ja niiden sekä ohjauspyörän säätömahdollisuuksien. Tämä ei ainakaan helpottanut huoltotöitä. Samalla kun moni harrastajakaveri haaveilee uudesta hybriditai täyssähköautosta arkikäyttöön, olen itse innoissani 24 vuotta vanhasta italialaisesta. Hän tarjosi ostettavaksi erittäin hienoa ja jopa hieman eksoottista autoa maltillisella rahasummalla. 92 . Öljynvaihtoväleistä ja öljylaadusta hän on ollut erityisen tarkka. Kättelimme kaupat ja menimme lounaalle läheiseen kuppilaan. sähkölasit, sähkösäätöiset etuistuimet muistitoimintoineen ja automaatti-ilmastointi. Omistaja oli pitänyt tarkkaa kirjaa tehdyistä huolloista. Tiettävästi alustaa on vuoden 1998 uudistusten yhteydessä hieman madallettu ja jäykistetty. Ihastukseni kohteet eivät aina kohtaa edes autoharrastepiireissä. Tekniikka ja sisustus ovat sellaisessa kunnossa, joita tapaa ainoastaan asianharrastajien autoista; kaikki varusteet toimivat moitteettomasti, mm. Arvelin, että tämä olisi hieman helpompi huollettava ja ylläpidettävä kuin Lancian vastaava 5-sylinterinen
Kyseessä oli Boschin anturi, joten numero ylös ja yhteys paikalliseen varaosamyyjään. Edellinen omistaja kertoi, että vastaavaa kiukuttelua oli aiemmin aiheuttanut viallinen kampiakselin asentotunnistin. Mitään signaaleja ei näyttänyt tulevan. Hän vaihtoi viallisen hall-anturin tilalle samanlaisen Volkswagenista peräisin olevan osan ja Lancia saatiin takaisin liikenteeseen. Välillä signaali kulki, välillä ei. Paluumatkalla auto alkoi nykiä erikoisesti; yksi iso nykäys 10 tai 15 minuutin välein. suojattu varaosa, jota ei enää valmisteta. Pian selvisi, että kyseistä anturia ei ole saatavana Italiasta sen paremmin kuin Saksastakaan ja kyseessä on ns. Tosin vaarana oli, että vian löytäminen veisi rutkasti aikaa. Oireiden perusteella oli selvää, että kyseessä oli sähkövika, luultavimmin anturivika. Neidot pääsivät kuitenkin perille ja jopa takaisin. Mobilisti 6/21 . 93 2.4-litrainen 10-venttiilinen common rail -turbodiesel. Puolen tunnin matkan jälkeen nuorempi tyttö soitti auton taas nykivän. Omistajanvaihdoksesta johtuvaa kiukuttelua, arvelin. Perille päästiin silti ilman häiriöitä, mutta paluumatkalla huomasin taas nykäyksiä. Hintaa anturin vaihdolle kertyi 50 euroa. Tällä kertaa ei vienyt, epäilykset kohdistuivat ensimmäiseksi nokka-akselin asentotunnistimeen, joka toimi mittauksessa katkonaisesti. Taas nykii Seuraavalla viikolla Lancialla suunnattiin Etelä-Suomen mummolaan, puikoissa 17-vuotias juuri ajokortin saanut tytär. Kesän toinen reissu tehtiin myös Pohjois-Pohjanmaalle. Yritimme imuroida vikakoodeja vanhanaikaisesta 3-napaisesta OBD-pistokkeesta, tuloksetta. Seitsemän päivää ja 1 100 kilometriä Mukavan ajettavuuden ja hyvien tilojen innostamana tein retken suvun mummonmökille Pohjois-Pohjanmaalle. Vikaa oli kuitenkin tutkittava uudemarkikappa.indd 93 arkikappa.indd 93 13.9.2021 18.43 13.9.2021 18.43. Onneksi tällaisia osaajia löytyy. Nuoriso nautti mukavista istuimista ja tasaisesta kyydistä, mutta vaimon luotto Kappaan oli osin mennyt. Onneksi anturien toiminta on helppo mitata ilman tietoa vikakoodeista. Seuraavaksi otin yhteyttä autosähköekspertin tuntemaan ”anturiguruun”. Paluumatkalla nykiminen paheni, eikä autolla voinut kuin nilkuttaa tutun autosähköekspertin pajalle
Yllätys, yllätys; yhtään nykäystä ei ole tämän jälkeen esiintynyt. Mobilisti 6/21 man kerran. Järjestelmän kalleuden takia useimmat Nivomat-järjestelmät ovat autojen ikääntyessä vaihdettu perinteiseen jousitukseen. Suomen maahantuojan ohjelmassa oli ainoastaan Kappa sedan. Kokeilimme kaikkia mahdollisia tapoja moottori käynnissä ja sammutettuna. Lancia Kappa SW 2.0 turbo 16, vm. Täällä kertaa osaa oli heti saatavana, Hitachin valmistamana 55 € ja alkuperäisenä boschilaisena 80 euroa. Yritimme tutun Lancia-harrastajan kanssa lukea vikakoodeja, josko tällä kertaa saataisiin jotain ulos. . Kappa-mallinimi oli ollut Lancialla edellisen kerran käytössä vuonna 1919. Kappa esiteltiin 1994 Pariisin autonäyttelyssä. Valmistus tapahtui Fiatin tehtaalla Rivalta di Torinon kunnassa Torinon kaupungin lounaispuolella. Ostin halvemman ja ruuvasin sen paikoilleen. rivimoottori, 1998 cm 3 , kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, 16-venttiiliä, turboahdin, sähköinen polttoaineensuihkutus Teho: 205 hv, 300 Nm Pituus: 4 687 mm Leveys: 1 826 mm Omamassa: 1 550 kg Huippunopeus: 230 km/h Kulutus: 7.3 l/100km 90km/h, 9.5l/100km 120 km/h (valm. Lopputulos oli aina sama, ei yhteyttä moottorinohjaukseen. 1997 Moottori: 4-syl. Asianharrastajaa tällaiset asiat eivät haittaa, ne ovat vain luonnollinen osa mielenkiintoista harrastusta. 94 . Kappa SW:n muotoilusta vastasi Pininfarina. Ilmeisesti auto oli päättänyt, että tänne ette tule sorkkimaan, pitäkää piuhanne. Hankin joka tapauksessa uuden sytytysyksikön paikallisesta varaosaliikkeestä. Mitään isompia ruostevikoja autossa ei ole, ja nyt kun nykiminen viimein hävisi, kaikki toimii. Kaasutinmoottoreiden kanssa pelaavan pussihousunkin on hyvä hallita hieman uudempaa autosähkötekniikkaa. Mallistoa täydennettiin vuonna 1996 SW-farmarimallilla ja vuonna 1997 coupé-mallilla. Valmistuksessa käytettiin mahdollisimman paljon yhtenäisiä koripeltejä sedan-perusmallin kanssa. SW oli saatavana hydropneumaattisella Boge-Nivomat -takajousituksella, jossa oli automaattinen korkeuden säätö. Palataan vuoden tai kahden päästä asiaan ja katsotaan miten arkiautoilu on sujunut. Tuotantomäärä oli kuuden vuoden aikana 117 216 autoa. Pienissä vastoinkäymisissä on parasta, että niistä oppii. Sähköekspertti oli sitä mieltä, että kampiakselin ja nokka-akselin antureiden lisäksi syyllinen voisi olla sytytysyksikkö. Tavallinen järki-ihminen ei ehkä jaksa elää vanhan ja harvinaisen auton kanssa, jonka päälle merkkihuolto ei ymmärrä mitään (jos sellaista ylipäätään on), ja johon ei saa varaosia paikallisesta autotarvike liikkeestä. arkikappa.indd 94 arkikappa.indd 94 13.9.2021 18.43 13.9.2021 18.43. Jatkosuunnitelmissa on hieman nuhjuisen ulkoasun ehostus. ilm.) Rengaskoko: 215/55R16 Lancia Kappa, lyhyemmin Lancia K, (tyyppi 838), on italialaisen Lancian etumoottorinen ja etuvetoinen neliovinen viiden hengen luksussedan, jota valmistettiin vuosina 1994-2000. Jos eteen tulee haaste, johon oma taito ei riitä, harrastajaverkostosta löytyy aina joku osaaja. Muotoilusta vastasi Lancia Style Center yhteistyössä I.DE.A Instituutin kanssa. Maalipinnassa on naarmuja ja pieniä parkkipaikkakolhuja, eihän parilla tonnilla virheetöntä voi saada. Torinon Pininfarinan tehtaalla valmistettiin vain 9 208 Kappa SW:tä, mikä tekee autosta nykyään harvinaisen. Ilo palasi taloon En millään jaksanut uskoa, että ilman vahvistettua diagnoosia tehty osien vaihtaminen auttaisi. Auton perustana oli Alfa Romeo 166:n pohjalevy
Dodge Brothers valmisti myös kuorma-autoja, joita Yhdysvaltain armeija käytti mm. M eksikon vallankumouksen maineikkain kapinakenraali Francisco ”Pancho” Villa oli oikealta nimeltään José Doroteo Arango Arámbula. Umpinainen Sedan-malli maksoi 1 900 dollaria mutta avoin Touring vain 1 085 USD. sotiessaan Pancho Villan joukkoja vastaan. Perjantaina 20. USA:n joukkoja johtanut kenraali Pershing käytti kampanjan aikana vastaavaa Dodge Touringia. Tuona vuonna Dodgella oli tarjolla myös täysin hitsattu kokoteräskori, mutta Meksikon ilmastoon varmaankin sopi paremmin kangaskuomuinen Touring-malli, jollainen Villan auto oli. Vuoden 1919 Dodgessa oli 3,5-litrainen sivuventtiilinelonen, jonka teho oli 35 hv/2 000 r/min. Seuraavat 16 vuotta Pancho Villa terrorisoi seudun maanomistajia. turvamiehinä. Kuusitoistavuotiaana hän tappoi tilanomistajan pojan, koska tämä oli raiskannut hänen sisarensa. Hänen taustaansa ei aivan tarkkaan tunneta, mutta hänen arvellaan syntyneen 5.6. 1878 köyhään, velkaorjuudessa eläneeseen perheeseen. Ampujat käyttivät jopa ”dum dum”-luoteja, jotka on tarkoitettu lähinnä suurriistan metsästykseen. Villaan osui yhdeksän luotia, neljä niistä päähän. Hannu Krohn Mobilisti 6/21 . Pancho Villa oli kuollessaan 45-vuotias. Pancho Villa Paluumatkalla kaupungissa muuan kurpitsansiementen kauppias ryntäsi autoa kohti ja huusi: ”Viva Villa!” Tämä oli kuitenkin vain merkki salamurhaajille, jotka avasivat tulen kohti Villan autoa. Hänen mukanaan oli kolme turvamiestä ja kaksi muuta maatilan palkollista. Vaikka Pancho Villa oli noussut maaorjan pojasta ison haciendan omistajaksi, hänen ajoneuvonsa ei ollut sen kummempi kuin neljä vuotta vanha Dodge Touring. Ensimmäisen maailmansodan riehuessa Euroopassa Pancho Villan joukot taistelivat sekä Meksikon että Yhdysvaltojen hallitusten joukkoja vastaan vaihtelevalla menestyksellä. Villa ja hänen turvamiehensä kuolivat paikalla. Villa itse oli kuitenkin ehtinyt hankkia jo paljon omaisuutta, ja taistelun lopettamisesta hänelle luvattiin 10 000 hehtaarin hacienda. Viimeiset 50 guerrillaa Villan joukoista jäivät hänen palvelukseensa mm. Hänet haudattiin Parralin hautausmaalle, mutta kolme vuotta myöhemmin hauta avattiin ja Villan pääkallo varastettiin. Niinpä Madero murhattiin 1913. heinäkuuta 1923 Villa oli käynyt lähimmän kaupungin Parralin pankissa nostaakseen rahaa palkanmaksua varten. Murhaa ei kuitenkaan virallisesti selvitetty koskaan. Meksikon vallankumouksen käynnistyessä 1910 Pancho Villa oli 32-vuotias. Tämän vuoksi Villa pakeni vuorille ja ryhtyi lainsuojattomaksi. Hän sai myös vankilatuomioita, joiden aikana hän opetteli lukemaan. Madero ei kuitenkaan suostunut Villan ja muiden vallankumouksellisten vaatimuksiin suurmaanomistajien maiden jakamisesta sotilaille, jotka toteuttivat vallankumouksen. Useimmat taistelut tapahtuivat Meksikon pohjoisosissa lähellä Yhdysvaltain rajaa – joskus jopa USA:n puolella. Vallankumous alkoi Meksikon diktaattorin ja pitkäaikaisen presidentin Porfirio Díazin kukistumisella 1910 vaaliskandaalin jälkiseuraamuksena ja jatkui uuden perustuslain voimaantulon jälkeen vuonna 1917, kunnes PRI-puolue (Partido Revolucionario Institucional) sai maan hallintaansa vuonna 1928. 95 autoihinsa_ammutut_panchovilla.indd 95 autoihinsa_ammutut_panchovilla.indd 95 13.9.2021 20.06 13.9.2021 20.06. Presidentti Diazin syrjäyttäjä Francisco Madero oli värvännyt Villan puolustamaan vallankumousta ja nimittänyt hänet everstiksi. Jarrupoljin vaikutti vain takapyöriin, kuten tuohon aikaan oli tapana. Vain Ramon Conteras, joka onnistui ampumaan yhden salamurhaajista, jäi henkiin kertomaan mitä tapahtui. Sekavien vaiheiden jälkeen Villan johtamista joukoista tuli 1910-luvun lopulla jälleen terroristiryhmä (guerrillas), joka taisteli tarpeen mukaan ketä tahansa vastaan. Voimansiirrossa oli kartiokytkin ja 3-vaihteinen vaihteisto
Asiaa käsiteltiin laajasti erityisesti iltapäivälehdissä, ja nokkelimmat kieltäytyivät jopa poliisin puhalluskokeista liikennevalvonnan yhteydessä. Taksikokeen voi suorittaa kummallakin kotimaisella kielellä. näitä tapauksia varten ja pienet vahingot on kautta aikain pystytty sopimaan parhain päin paikan päällä. Pakollinen liikennevakuutus on olemassa mm. Samalla on vahingossa vedetty viemäristä alas toimialoja ja instituutioita, jotka ainakin välillisesti ovat toimineet osana sujuvan liikenteen selkärankaa. Tämä ymmärtääkseni saatiin kitkettyä vedoten niskoittelupykälään, mutta päällimmäiseksi mieliin jäi ajatus peltivaurioista, joita joku autollaan toisen autolle aiheuttaa. Seuraavaksi tutkitaan Y-tunnuksia. Kuulemani mukaan taksinkuljettajan koe ammattiin pääsemiseksi on naurettavuuden rajoilla. Lisäksi tulivat kortin saamisen jälkeen suoritettavat jatkovaiheet, joissa osaamista pyrittiin syventämään ja laajentamaan. Juridisesti ei liene velvoitetta ottaa yhteyttä vaurion kärsineeseen osapuoleen ja näin olleen saattaa itseään ”syylliseksi”. Maksamme Velkaa Tässä yhteydessä emme käsittele yhä massiivisemmaksi kehittyvää valtionvelkaa, vaikka vaikuttaakin siltä, että tyttäriltä menevät miljoonat ja miljardit sujuvasti sekaisin. Näin ainakin asioissa, jotka olivat mallillaan vielä lähimenneisyydessä. Mobilisti 6/21 P ohdimme autoiluun ja liikenteeseen liittyviä ongelmia ja niiden kasautumista käsillämme olevaan aikaan. Toisin on nyt. En ihmettele lainkaan, että harrasteautoja yhä harvemmin käytetään vilkkaassa arkiliikenteessä tai jätetään hetkeksikään ilman valvontaa. Aiemmin teoriaopetusta vaadittiin parikymmentä tuntia ja ajamista suunnilleen saman verran. Lyhykäisyydessään se tarkoittaa, että kenenkään ei tarvitse edesauttaa itsensä joutumista vastuuseen teoistaan. Ei vain uskalla. Tosin kysymysten määrää korotettiin hiljattain viiteenkymmeneen aiemmasta kolmestakymmenestä. Järjestelmä on syyllinen ja kaikki on rahastusta. Virheitä sallitaan kuitenkin yli 20 %, oikein pitää saada 38 kysymystä viidestäkymmenestä. Käytäntö on, että ajokokeeseen saapuu yleisimmin henkilö, joka on ajanut oikealla autolla 5,5 tuntia, eikä osaa sen kummemmin autonkäsittelyn kuin liikennejärjestelmänkään perusteita. . Juhlissa liikaa nauttinut ja väsähtänyt ystävä on voitu hyvillä mielin laittaa taksilla kotiin ja pienellä tippauksella varmistaa, että kuljettaja huolehtii potilaan sisälle saakka. Ajatus on täysin käsittämätön. Itsestään selvää on, että motivoituminen turvalliseksi, itsenäiseksi ja vastuulliseksi kuljettajaksi loistaa poissaolollaan. Ongelmat lähtevät perusajotaidosta, paikkatuntemuksesta ja mikä pahinta, asenteesta ammatinharjoittamiseen. Yhä karmaisevampia kokemuksia kertyy ja tarinoita kuuluu taksinkäyttäjiltä kautta linjan. Liikenteessä toimiminen edellyttää ajokorttia käytössä olevaan ajoneuvoluokkaan. Hyvä, mutta maito on jo suurimmaksi osaksi maassa. Samoin varhaisteinien lauman on saattanut laittaa kotimatkalle yksin ilman kummempaa huolta, taksiin luottaen. Nykyinen vaadittava tuntimäärä on teorian osalta 4 ja ajamisen osalta 10, josta puolet saa suorittaa simulaattorilla. Ajokokeen vaatimustaso puolestaan on aiempaan verrattua huomattavasti korkeampi. Taksilla liikkuminen on, ainakin omassa elämänympäristössäni, mielletty jotenkin kalliiksi, mutta kuitenkin hintansa arvoiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että suuresta osasta pakollista harjoittelua/opetusta luovuttiin ja tutkinnon, eli teoriakokeen ja ajokokeen vaatimustasoa korotettiin huomattavasti. Vilpin yrittäminen kokeessa on kuitenkin ollut niin yleistä, että ennen koetta kokelaille näytetään nykyään äidinkielellään ohje, jossa kerrotaan, mitä puijaus on ja että se on kiellettyä. Hylätystä kokeesta ei määrätä lisää harjoittelua, joten usein kokeessa käydään kymmenisen kertaa, samalla lopputuloksella. Lisäksi tulee ns. Jätetään sen murehtiminen tuleville polville. Tätä kirjoittaessa Traficom on juuri uutisoinut peruuttaneensa kymmenittäin taksilupia varattomuusperustein. Kotiopetus eli opetuslupa on yleistynyt, kuten myös poikkeuslupa ajokortin saamiseksi 17 -vuotiaana. Liikenneturvallisuus on yhä korostetummin meidän, ”kokeneiden” autoilijoiden varassa. Poikkeuksia joukkoon on toki mahtunut aina. Kautta aikain juuri taksit ovat olleet niitä luotetuimpia, ammattitaitoisimpia ja taitavimpia liikenteessä toimijoita. Tero Ilola autojenpuolue621.indd 96 autojenpuolue621.indd 96 14.9.2021 10.43 14.9.2021 10.43. Taksijärjestelmä on karmivin esimerkki tästä. riskientunnistamiskoulutus, jossa on ajoa neljä tuntia, simulaattorilla voi suorittaa niistä 3,5 h. Kysyä voidaan, ymmärretäänkö vastuu, jos ikäpoikkeuslasta tai omaa puolisoa ollaan viemässä ajokokeeseen nahkakaljuilla renkailla. Osin huomaamattamme autamme tai pelastamme päivittäin liikennetilanteissa kanssa-autoilijoita, joiden huomio kohdistuu epäolennaiseen tai kapasiteetti ei vain riitä. Muutamia vuosia sitten virisi vilkas keskustelu ikiaikaisesta itsekriminointisuojasta. Viimeaikaisessa lainsäädännössä on purettu normeja ja helpotettu kilpailua. Ajokorttiuudistus reilut kolme vuotta sitten muutti dramaattisesti ajokortin suorittamista, kuljettajatutkinnon muuttuessa tutkintopainotteiseksi. Kuten tiestömme korjausvelka, voidaan ajatella, että toimintatapojen ja kunkin liikenteessä toimijan oman moraalin ja tekemisen vastuun romahtamisesta muodostuu eräänlaista velkaa. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja, jos ja kun ”opettaja” ymmärtää vastuunsa ja omaa riittävät tiedot ja taidot siirtääkseen niitä eteenpäin. 96
Hallin keskelle, matalan aidan taakse, oli kerätty loistokkaammat Auburnit, Cordit ynnä muut Duesenbergit. Nykyään eniten vaarassa ovat kuulemma 70ja 80-lukujen japsiautojen osat. Eräät isä ja poika murtautuivat paikkaan, ja alkoivat järjestelmällisesti myydä tavaraa sieltä täysin julkisesti, jopa romutoreilla. Koska syyllinen ei ollut ensimmäinen ovensa menettänyt, jäljelle jää vaihtoehdoksi sama voro kuin edellisellä kerralla, taikka sitten aivan uusi ovien himoitsija, mikä lienee aika epätodennäköistä. Yksi mahdollisuus olisi tietysti ottaa laki omiin käsiin, kuten eräällä isokokoisempien miesten omistamalla tallilla lienee ollut suunnitteilla. Kun hän pari tuntia myöhemmin käveli kannun kanssa autolleen, huomasi hän että sen vierellä hääri nuorimies pyöriä irrottelemassa. Koska omistaja halusi auton olevan jatkossakin sadan pisteen yksilö, jouduttiin koko katto tekemään uusiksi. Pistipä kaverini hänet vielä ruuvaamaan irti ottamansa pyörät vikkelästi takaisin. Aina ei kaikkea pysty selittämään. Tyyppi saa jotakin selittämätöntä tyydytystä Fordin ovista. Onneksi monet osat ovat alihankkijoiden aikoinaan tekemiä, ja käytössä useissa merkeissä. Hän hukkasi omat ovensa, säilytti kenties niitä huolimattomasti, ja ne joutuivat romunkeräykseen. Kai Laine ROSMOT ROSMOT arkeologi_621 copy.indd 97 arkeologi_621 copy.indd 97 13.9.2021 20.33 13.9.2021 20.33. Seinällä nimittäin on kyltti: ”EMME ILMOITA VARKAUSTAPAUKSISTA POLIISILLE”. Itse haluaisin, edellisistä oudoista esimerkeistä huolimatta uskoa, että harrasteromut saisivat olla rauhassa, ihan ilman suunnattoman suuria investointeja elektroniikkaan. Joka tapauksessa ovet eivät sovi mihinkään muuhun malliin tai merkkiin. 97 E nnen pöllittiin kanttiautojen jäähdyttäjänkorkkeja, sitten alkoivat häipyä autoradiot ja erikoisvanteet. Koska hänellä oli muitakin tiloja, ei tuohon varastoon tullut käyntejä kovinkaan usein. Vaihtoivat varastoon jopa omat lukkonsakin. Jos autosta katoaa kalliit pyörät alta, syyllinen todennäköisesti suunnittelee niiden realisointia dollarinkuvat silmissä. Rosmo oli aloittanut oman neliovisen autonsa muuttamisen kaksioviseksi, mutta ryssinyt homman ja tarvitsi uusia aihioita. Ei nyt ihan hirveän yleinen auto, muttei mikään maailmanluokan harvinaisuuskaan. Sitten saa aina tallille tullessa juosta peräseinälle näpyttelemään koodeja, ja jännittämään, että toimiihan järjestelmä niin kuin pitää. Systeemien hinta varmaankin ylittää meidän tavallisten tallaajien koko harrasteauton arvon. Uskomattomin tarina, jonka olen kuullut, sijoittuu 80-luvun puolelle koti-Suomeen. Muutamia aikoja myöhemmin eräs toinen samanlaisen Fordin omistaja sai todeta, että myös hänen autonsa ovet oli vohkittu. Eräs harrastaja meni tallilleen todetakseen, että hänen vuoden 1960 full size-Fordistaan olivat kadonneet molemmat etuovet. Ohessa sekalaisia arvauksia: Rosmo halusi rakentaa itselleen 1960 Fordlentokenttäbussin. Hyypiön maailmankuvasta saa jonkinlaisen käsityksen, kun hän pikaisesti tulijaa vilkaistuaan jatkoi hommiaan vinkaten että ”täs on ihan hyvä radio ja akku, ota sä ne, mä tarviin vaa nää renkaat.” ”Sinä otat mitä?!” sanoi möreä-ääninen liki kaksimetrinen kaverini, ja vasta silloin ruuvaaminen keskeytyi, kun niljake tajusi, ettei tulija ollutkaan toinen haaskalle tullut osarosvo. Ensin varastetut olivat liian huonot. Eräässä suuressa museossa oli seinän vierellä rivi tiiviisti pakattuja tavallisempia museoautoja. Ei haluaisi edes ajatella, mitä moisen harrastajan päässä pyörii. Olen monissa maailman kokoelmissa nähnyt kaikenkattavia murtohälytysjärjestelmiä. Oviin oli kätketty salakuljetettua huumetta ja aluksi käsiin osuivat väärät ovet. Kerran yhdellä kaverillani jäi bensapiippuun miltei harrasteikäinen takamoottorinen pikkufiiu kolmostien varteen. Mobilisti 6/21 . Kaikki täydellisesti entisöityjä viimeistä niittiä myöten. Olisin kovasti ilahtunut, jos joku lukijoista tietää aiheesta jotakin. Tämä mysteeri liittyikin juuri tuohon ”viimeiseen niittiin” Kun auton verhoilu uusitaan, useimmiten siihen liittyvät pikkuosat menevät irrottaessa niin huonoon kuntoon, ettei niitä mielellään uudestaan käytetä. Tarina ei vielä päättynyt tähän. Iäkäs harrastaja oli kerännyt vuosikymmeniä autoja ja osia syrjäiseen varastoon. Silti, jostakin käsittämättömästä syystä, joku museovieras oli mennyt aidan yli ja leikannut Cordi 810:n täydellisestä kangaskatosta pienen palasen, saadakseen itselleen yhden läpivientirinkulan, josta käännettävä kilputin pujotetaan pitämään rätin alareunaa paikoillaan. Neliovisen perhesedanin ovilla ei suurta tiliä tee. Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jää se, että vorolla itsellään on vastaava auto, joka jostain syystä on ovia vailla. Tälle kaikelle pitäisi löytää joku ymmärrettävä selitys. Eli kyseessä on harrastaja. Tärveli siis suurella vaivalla tehdyn rättikaton, saadakseen osan, joita tarvikeliikkeet myyvät muutamalla kymmenellä pennillä. Oikeuteen asti pääsi eräs häikäilemätön teko jokunen vuosi sitten. Sama rättikattoa kiinni pitävä neppari löytyy halvimmasta Chevroletista ja kalleimmasta Cordista
Ja Sesam! Ovet aukenivat. Traktori näytti kauhealta. Lincolnilla Gracelandiin. Minusta pihapiiri oli jo vuosia täyttynyt traktoreista. Ovet lukkiutuivat, nopeusmittari ei toiminut. Covid-matkailua USA:ssa. Suomalaisen huoltovarmuuden astetta oli jälleen kohotettu hitusen. Hän pähkäili ja järkeili ja viimein noudatti yksinkertaista ohjettani: kaikki turha piipitys ja vilkutus pois. Vanha oli jo huono. Pojan viime kesänä ostama puimuri, Massey Ferguson, aloitteli uudessa kodissaan toista puintikauttaan. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Fiat 124. Mobilisti 6/21 Keisarillinen kesä Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Varashälyttimet hiljenivät, nopeusmittarikin heräsi. Sain kuitenkin pojalta kuvatervehdyksen Keski-Suomesta. Vain minä ja hevonen ja tietysti työ. Special T, voittajien vaunu. Hevosen kuljetus ei ottanut onnistuakseen. Sähkön toiminta tai toimimattomuus eivät ole hänen vahvinta osaamisaluettaan. 98 . Armaani huokaili. Vaan ei niitäkään näemmä ollut tarpeeksi. Aluksi hankkimani Land Rover Discovery ei yhtynyt suunnitelmiini. Muutaman monsuunisateen jälkeen alkoi lempeä syksy. Riisuttu malli on paras. Murskan eteen tarvitaan Massey Ferguson, jotta saadaan lehmien viljat litistettyä, isä ja poika totesivat yhteen ääneen. Keisarillinen kesäni sujui valkean unelmaratsuni seurassa saaren metsiä koluten. Minua jo hämmästytti, kun markille ei ollut ilmaantunut uutta kalustoa. Mutta se toimi, ja isä ja poika -kombinaatti vaikutti onnelliselta. Marketta Sandberg vaimo_621.indd 98 vaimo_621.indd 98 14.9.2021 12.57 14.9.2021 12.57. Vetäydyin saarelle yhdessä valkean arabioriini kanssa. V ietin mennyttä hellekesää kuin Venäjän viimeinen keisari Nikolai II. Auton peräkärryillä keikkui Murska. Kaikki, mikä liittyi sähköön, vastusti minua ja suunnitelmiani
Viimein syksyllä 1994 auto katsastettiin ja rekisteröitiin, mutta jäi sitten kylmään talliin odottamaan uutta innostusta. Koriltaan XAM-998 -tunnuksinen auto oli suhteellisen kovassa kunnossa ja pienehköt ruostevauriot oli jo korjattu. Urheilusedan Italiassa tuli valmistuksen lopun häämöttäessä markkinoille Fiat 124 Special T. Etuoven tilalle asensin purku-Ladan oven, koska Lada on Fiat 124:n lisenssiversio ja nopeasti katsottuna hyvin samannäköinen. 99 O O len muutaman vuoden sisällä saanut kunnostettua museoautokuntoon Volvo 144:n, josta oli artikkeli Mobilistin numerossa 3/2016, Fiat 127:n ja VW 1600 TL:n, jonka myin toissa kesänä muutamassa tunnissa. Tyttäreni avomies hoiti Keski-Suomessa huoltoasemaa ja teki autosta silloisen omistajan kanssa vaihtokaupan. Viisivaihteisen vaihteiston löysin Helsingistä Keltaisen Pörssin myynti-ilmoituksen perusteella. Sen jälkeen lisenssituotanto jatkui vielä pitkään muualla maailmassa, kuten Espanjassa (Seat 124), Turkissa (Murat 124) sekä mm. Bremer kyseli, mihin kaikki Fiat 124 -mallit ovat hävinneet, olivathan ne aikoinaan melko yleisiä. Ajattelin tuolloin, että kerron omasta entisöintiprosessistani sitten kun se on valmis. Maailmanlaajuisesti 124-malleja valmistettiin noin 4 miljoonaa kappaletta, minkä lisäksi sitä tehtiin Venäjällä Ladan nimellä vuodesta 1970 aina vuoteen 1988 yhteensä noin 15 miljoonaa kappaletta. Neljä valonheitintä ja lämmitettävä takalasi kuuluivat tavallisenkin Specialin varustuksiin, viisivaihteisen vaihteiston ja käyntinopeusmittarin sai lisävarusteina. Siihen aikaan malli oli jo harvinainen ja purkuautotkin pääosin sulatettu. Nämä olivat sen ajan perheautolle kovia lukemia. Fiat 124 esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 1966 ja valittiin seuraavana vuonna Vuoden autoksi Euroopassa. Maalipintakin oli kauhtunut ja verhoilu heikossa hapessa. Silloin 15 vuoden ikäisessä autossa oli niin paljon korroosiovaurioita, ettei omistaja aikeistaan huolimatta katsonut aiheelliseksi lähteä sitä kunnostamaan. Puuttuva kaksinokkainen moottori löytyi naapurin pojan nuoremmasta Fiat Super Mirafiorista. Pidin silti jatkuvasti silmäni auki ja hankin puuttuvia osia mahdollista myöhemmin tapahtuvaa kunnostusta varten. Tätä neliovista mallia valmistettiin 1973-75 eräänlaisena paremmin varusteltuna huippumallina. Yli 30 vuotta omistamani Fiat 124 sai kuitenkin odottaa vuoroaan viime syksyyn saakka. Aluksi siinä oli 60 hv moottori ja korimalleja oli tarjolla sedan, Pitkä tie museorekisteriin Pitkä tie museorekisteriin FIAT 124 Special T Joitakin vuosia sitten K. Eräältä Espanjan-matkaltani toin jopa sikäläisestä purkamosta siellä Seat-nimellä valmistetusta vastaavasta 124-mallista osia. Siinä oli kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 95 hv moottori ja vahvempi kytkin. Löysin kuitenkin Nurmeksessa silloin toimineesta purkamosta suhteellisen kokonaisen aihion ja Valtimolta yksityiseltä keräilijältä jo pitkälle riisutun yksilön. Käytön jälkiä oli siellä täällä, eniten oikeassa etuovessa. Etelä-Koreassa (Fiat-Kia 124) sekä lopulta vielä tämän vuosituhannen puolella Egyptissä Lada-Egyptin toimesta. Ovi meni kivuttomasti paikalleen ja toimi moitteettomasti, mutta sen profiili oli huomattavasti suorempi kuin Fiatissa. Mobilisti-tilaajasivut 6/21 . Fiat 124 sedan-mallia valmistettiin Italiassa vuosien 1966-75 aikana noin 1,5 miljoonaa kappaletta. Kun osilla ei ollut enää juuri kysyntää, olivat niiden hinnatkin muodollisia. L. Tehdas lupasi 95-hevosvoimaiselle Special T:lle 170 km/h huippunopeuden ja 0-100 km/h kiihtyvyydeksi 11,3 sekuntia. Ei auttanut kuin korjata alkuperäisessä ovessa olleet painumat ja asentaa se takaisin paikalleen. Tapio Kuokkanen fiat124.indd 99 fiat124.indd 99 14.9.2021 14.00 14.9.2021 14.00. Ne olivat pienemmällä koneella varustettuja ”karvalakkimalleja”, mutta niistä sai kuitenkin puuttuvia osia ja myöhemmin mahdollisesti tarvittavia varaosia. Pienempikoneiselle 75-hevosvoimaiselle Specialille luvattiin huipuksi 155 km/h. Vaihdon välineenä oli edellisen omistajan tarvitsema uusi akku. Kun kävin purkamolla useamman kerran, sain itse irrotella mitä tarvitsin ja hinta muodostui keräämäni kasan koon perusteella, muutamasta kympistä sataseen. Hankkiessani auton siitä puuttui moottori, joka kaksine yläpuolisine nokka-akseleineen ja 95 hevosvoimineen oli kysytty jokamiesluokan harrastajien piirissä
Fiat 124-kantaa oli rekisterissä vuonna 1979 yhä 3 033 kappaletta, kymmenen vuotta myöhemmin vain 291 kpl ja vuoden 2000 alussa enää 69. Fiatin toinen rakennusvaihe Viime syksynä otin projektin uudelleen esille runsaan 20 vuoden tauon jälkeen. Suuri osa, lähes 7 000, oli ns. 100 . Kauppa kävi Vuonna 1973 Suomessa rekisteröitiin 118 649 uutta henkilöautoa. Tiettävästi maahantuojan kautta Suomeen tuotiin vain sedania. Fiat 124:n jäljellä oleva kanta on siis enää hyvin pieni, erityisesti jo alun perin harvinaiseksi jääneen kaksinokkaisen twincam-moottoristen osalta. Välillä kaasutin tulvi ja välillä bensiiniä ei tullut lainkaan. Sen korjattuani moottori alkoi toimia hyvin. Koska tämäkään korjaus ei riittänyt, piti vielä löytää metalliputken mutkassa oleva korroosiosyöpymä, josta pumppu imi ilmaa. Loppuvuodesta tuli kilpailijaksi myös 16 800 markan hintainen Lada 1500 S. Joitakin vuosia sitten hankkimallani tukevalla ompelukoneella opettelin verhoilujen kunnostuksen. Korjaussarja ei ratkaissut ongelmaa, joten tavaratilassa olevasta säiliöstä lähtevien teräsputkien jatkeena olevat, lattian alapuolelle menevät kumiset läpivientiletkut oli uusittava. Voidakseen ajaa Volvo 144:n liikkeestä kotiinsa sai pinkkaan latoa vielä kolme tonnia lisää. Säilyneistä autoista saa osviittaa 2017 julkaistusta SAHK:n jäsenja kalustoluettelosta. Edellä mainitun luettelon luvut ovat suuntaa-antavia, koska kerhoihin kuulumattomilla voi olla ”piilossa” autoja, eivätkä kaikki kerhon jäsenetkään välttämättä ole ilmoittaneet kalustoaan. Autossa on Fiatin tapaan bensiinin kierrätys, eli tuloja paluuputki. Kaikissa pyörissä olevien levyjarrujen satulat saatiin kunnostettua ja jarrulevyt elpyivät rättilaikalla puhdistamalla. Niistä 15 on urheilullisia coupéja spider-versioita, jotka kalliina ja harvinaisina säilyvät paremmin hengissä ja joista suurin osa on myöhempien aikojen jälkituontia. Myydyistä Fiateista hieman yli 4 000 oli Italiassa tehtyjä ja runsaat 11 000 Espanjan Seateja, joita Autonovo Oy (Hankkijan tytäryhtiö) myi Suomessa Fiatin nimellä ja -logoilla varustettuina. Eurokankaasta löytyi tilaamalla jopa alkuperäisen tyylistä kangasta. Vuonna 1968 perusmallin rinnalle tuli uudistettu 124 Special (124 S), jossa oli 70 hv moottori ja mm. Ostoslistalle tuli jarrukumeja, -letkuja, ilmausruuveja, öljynpaineanturi, katkojankärjet, kondensaattori, suodattimia ym. Hinta taisi olla 12 000 mk. Näistä yhdeksän oli tämän artikkelin auton vuosikertaa 1973. Kaksi muuta ovat alajärveläisen museoautotarkastaja Toni Ukonmäen autoja. Perheautoluokassa Fiat 124 oli vuonna 1973 jo ikääntymässä ja niitä rekisteröitiin enää 268, seuraavana vuonna 111 kpl ja 1975 enää 25. Moottorin käyntiongelmien kanssa jouduin taistelemaan. Neliovisia luettelossa on vain kolme kappaletta, yksi niistä minun omistamani. Muutaman kuukauden päästä Fiat rekistefiat124.indd 100 fiat124.indd 100 14.9.2021 14.00 14.9.2021 14.00. Toinen niistä on museorekisterissä oleva vuoden 1969 Special ja toinen 1974 Special T. pompannappeja, eli Fiat kuussatasia. Tilasin myös Nokian Nordman-kitkarenkaat osallistuakseni Jyväskylän Talwiajoihin. Vertailun vuoksi todettakoon Saab 99 LE:n olleen huomattavasti tyyriimpi hankinta 30 900 markan hinnallaan. Viimeisenä sedan-versiona esiteltiin vuonna 1973 vastaavalla isommalla moottorilla varustettu 95 hv Special 1600 T. Mobilisti-tilaajasivut 6/21 farmari, coupé ja spider-avomalli. Italiassa neliovisen Fiat 124:n tuotanto lopetettiin vuonna 1974, kun markkinoille tuli korvaava 131-malli, tutummin Mirafiori; 124 coupén tuotanto päättyi vuonna 1975, mutta avo-Spiderin valmistus jatkui aina vuoteen 1985 saakka. Tuolloin perusmallin Fiat 124 maksoi 18 460, Polski-Fiat 14 980, Morris Marina 1300 14 900 ja Lada 12 300 markkaa. Osat toimitettiin parin viikon päästä kotiovelle saakka, pääosin Puolasta. Siinä on 18 Fiat 124merkkistä autoa. Ensimmäisenä oli Toyota 13 % markkinaosuudella, toisena Ford, 12,9 % ja kolmantena Fiat, 12,7 %. neljä pyöreää valonheitintä. Fiatin hintaa pidettiin kalliina, ja 1600-koneinen maksoi vielä enemmän. Alkukartoituksen jälkeen ryhdyin tilaamaan osia netin kautta, koska varaosaliikkeistä ei niitä enää juuri löytynyt. Itse ostin ensimmäisen uuden autoni, Fiat 127:n Kinnusen Auto Oy:stä Kuopiosta vuonna 1973. Vuonna 1970 mallille tehtiin kasvojenkohotus ja lisäksi tarjolle tuli Special T, jossa oli Spideristä lainattu 75-hevosvoimainen, kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu moottori
101 röitiin alkuperäisillä valkopohjaisilla XAM-998 -tunnuksillaan. . Mobilisti-tilaajasivut 6/21 . Merkki puuttui autosta jo saadessani sen ja kotimaisista purkuautoista olin löytänyt pelkästään 1400-merkkejä. fiat124.indd 101 fiat124.indd 101 14.9.2021 14.00 14.9.2021 14.00. Olisi nimittäin sen vuoro. Hymyssä suin Fiat 124:llä pärjää hienosti nykyliikenteen tahdissa. Nyt odottelen koronakurimuksen helpottumista ja ajotapahtumien käynnistymistä. Seuraava projektini, Volvo 164, on tarkoitus käynnistää kesän lopulla. Maalautettuani Fiatin JAK-autossa suoritimme museotarkastajan kanssa ennakkokatselmuksen. Marraskuussa ajelin illan pimetessä Kuopioon ja ihan yllätyin nelivalojärjestelmän H4-pitkien erinomaisesta tehosta. En tiedä, kuinka paljon mittari valehteli ja miten paljon myötäinen maasto auttoi, mutta viisari kiersi lähes kahteen sataan, reippaasti yli tehtaan lupaaman 170:n. Polkaisin mäen päällä sadan kilometrin nopeudessa kaasun pohjaan ja seurasin mihin asti nopeusmittari nousee, siinä riittää nimittäin asteikkoa kahteensataan ja vähän vapaata senkin yli. Kuukauden kuluttua paketti lopulta saapui ja Fiat saatiin rekisteröityä museoajoneuvoksi. Nopeutta piti mäen alla hidastaa reippaasti alkavan 80-rajoituksen lähestyessä, mutta neljän pyörän levyjarrut hoitivat hommansa kiitettävästi. Mallin voimavaroista on muistissani matka, kun 90-luvun puolivälin jälkeen kokeilin aamuyöstä menohaluja vähän ennen Nurmesta, jossa Savikylää lähestyttäessä on lähes kolmen kilometrin mittainen myötämäki. Tuo ylinopeusrikkomus oli varsin lyhytkestoinen, minuutin luokkaa tai vähän yli ja lienee jo vanhentunut. Umpioiden, jotka olin ostanut joskus kauan, kauan sitten Tattarinsuon hajottamosta Fiat 130-purkuautosta. Ohjauksen kanssa piti noissa nopeuksissa tosin olla jo tarkkana. Siinä tehtyjen havaintojen perusteella asensin radion keskikonsolin tyhjänä ammottaneeseen paikkaan ja jäin odottelemaan takakannesta puuttuneen 1600-merkin saapumista Italiasta
Pakoon Pandemiaa Lincoln Continental Mark III 1970, 8 päivää, 2 700 km ja 628 litraa bensaa Elettiin kesäkuuta 2020 pahimman Covid-pandemian aikana ja vietin juhannusta Jani Koskisen ja hänen tyttöystävänsä, Candin, luona. Mobilisti-tilaajasivut 6/21 . Markku Jaakkola roadtrip.indd 102 roadtrip.indd 102 14.9.2021 13.02 14.9.2021 13.02. 102 . Illan aikana keskustelu kääntyi lomasuunnitelmiin, ja koska mihinkään ei voitu oikein lentääkään, mainitsin pitkäaikaisen haaveeni automatkasta Gracelandiin.
Jani toi mukanaan 12 voltin tuulettimet, koska matkalla tulisi lämmin. Kirjoittaja. Vanhoissa luksusautoissa ilmastointi harvemmin toimii. Se oli musta 1969-malli, jonka voi nähdä That´s the way it is -videolla Next step is love -kappaleen aikana. Sen jälkeen alipainevuodot huipentuivat Michiganin kohdalla, jolloin tyhjäkäynti hävisi kokonaan. Candi oli löytänyt Route 66 -apin josta näki kaikki matkan varrella olevat nähtävyydet. Kätevää. Louisiin, josta Arkansasin kautta Memphisiin. Ja löytyi tietenkin: iskunvaimentimen alapäät olivat löystyneet ja hakanneet alapuslat ulos iskarin silmukasta – molemmin puolin! Eikö tällaista kuntotarkastuksessa nähdä. Mobilisti-tilaajasivut 6/21 . Päästessämme alas Chicagoa ympäröivältä moottoritieltä – jossa on muuten aika hurja liikenne – Lincoln päätti sammua valoihin. Mitään erikoista ei tarkastuksessa löytynyt apusimpukan vaihdon lisäksi, joten keskityin taka-akselin vaimentimien uusimiseen. Matkan aikana kanssa-autoilijat tööttäilivät ja nostivat peukkujaan. Hagertyn tarjoamalla harrasteautovakuutuksella ei voisi hinauttaa kuin lähimpään korjaamoon sadan kilometrin säteellä, mikäli jotain sattuisi. Ajattelin kuitenkin, että kun lämmityslaitekaan ei toimi, niin keskiarvo on ihan OK. Päivä 1. Onneksi moottori hörähti uudelleen käyntiin ja Lahden yö, tai ainakin melkein: saapuminen öiseen Chicagoon. Uusien takaiskunvaimentimien vaihtamisen jätin itselleni; etuiskarit oli jo uusittu tukivarsien puslien vaihdon yhteydessä. Listaan sisältyivät moottorin öljynvaihto, peräöljyt, pyöränkulmien suuntaus ja yleinen kuntotarkastus. Nykyään toki vyörenkaan mallinen. Sekään reissu ei sujunut ongelmitta, kun ilmastoinnin kompressori leikkasi kesken matkan kiinni. Kaikkien ällistykseksi se toimi. Allekirjoittanut alkoi tosin jännätä, eihän Lincoln ollut käynyt kotinurkkia pidemmällä sitten ostohetken 2014, jolloin sillä ajettiin Etelä-Karolinasta Detroitiin. Olihan heidän pihallaan vähän väliä harrasteajoneuvoja sekä 4.8 tähteä Googlen arvosteluissa (maksimi 5). Kaikkea pientä pitäisi kuitenkin tarkastaa ennen kuin uskaltaisi lähteä pidemmälle. Juhannuksesta selvittyäni ajattelin ulkoistaa tarkastuksen ja korjaushommat lähistöllä olevalle Brakes and More -korjaamolle. Olihan tuosta jo aikaa kuusi vuotta, ja olihan Mark III saanut uutta osaa vaikka kuinka, mukaan lukien ainakin kolme kaasutinremppaa ja kaksi uutta kaasutinta, joista viimeisellä, Edebrockin AVS2:lla, moottori tuntui vihdoin käyvän kunnolla. Vajaan 500 kilometrin matkaan kuluisi noin 5 tuntia, joka olisi myös hyvä koeajo Lincolnille. Illan kuluessa kävi selväksi, että loma-anomukset työpaikoille jätettäisiin heti alkavalla viikolla ja heinäkuun alussa startattaisiin Lincolnilla kohti Gracelandia. Matkasuunnitelmat olivat seuraavat: Detroitista Chicagoon, sieltä Route 66:iä pitkin Illinoisin läpi St. Ei siis muuta kuin huoltoaseman kautta kohti Detroitia, joka sijaitsee 30 minuuttia Royal Oakista länteen, ja on matkan varrella Chicagoon johtavalla moottoritiellä. Sovittiin, että minä hoidan auton kuntoon, ja Jani ja Candi suunnittelesivat matkan, joka siinä vaiheessa iltaa sisälsi jo myös osan Route 66:sta. Olihan jo päästykin 500 kilometriä ongelmitta. Southfield Roadin ja I-94 -freewayn liittymäkohdassa on vuoden 1964 maailmannäyttelyssä ollut “Uniroyal-rengas” -maailmanpyörä. Niihin tarvittiin tietenkin tupakansytytin, joten juuri ennen lähtöä Jani toiminnan miehenä irrotti vanhan tupakansytyttimen ja laittoi tilalle tarvikemallin, joka sattui olemaan vielä aivan alkuperäistä vastaava. Nostin myös auton etupään ilmaan katsoakseni, jos sieltä löytyisi jotain hälyttävää. Detroit, Michigan Chicago, Illinois Kaikki oli jotakuinkin kunnossa perjantaihin mennessä, kun Jani ja Candi saapuivat Royal Oakiin, lukuun ottamatta kojelaudan tupakansytytintä, joka on nykyään tärkeä puhelimen latausta varten. Näin siis myös Lincolnissa. Valitettavasti sen luokse ei pääse kunnolla pysähtymään, sillä maailmanpyörä on moottoritien varressa. Lincoln kulki kuin unelma 460-kuutiotuumaisen V8:nsa voimin. Ilmeisesti ei. Jani alkoikin takaluukun nähdessään nauraa, että koko tallin tavarat on sitten siirretty autoon… ja varmasti olikin. roadtrip.indd 103 roadtrip.indd 103 14.9.2021 13.03 14.9.2021 13.03. 103 . Pakkailin kaikenlaista tarpeellista mukaan, mikäli jotain sattuisi matkalla. G racelandiin ei tietenkään voi millä tahansa autolla mennä, mutta omistamani 1970-mallinen Lincoln Mark III (Mobilisti 6/2014) sopi tarkoitukseen erinomaisesti; olihan Elvikselläkin ollut Mark III. Candi lentäisi Memphisistä Floridaan kesken matkan, ja me Janin kanssa ajaisimme Memphisistä Toledoon “reitti vapaa” -periaatteella
roadtrip.indd 104 roadtrip.indd 104 14.9.2021 13.03 14.9.2021 13.03. Chicago, Illinois Springfield, Illinois Hyvin nukutun yön jälkeen menimme kahville Michigan Avenuelle. presidentti, Abraham Lincoln harjoitti lakia Lincoln -nimisessä kaupungissa Illinois´ssa ennen presidentiksi tuloaan ja hänet on haudattu Springfieldiin kaupunkiin, missä myös hänen presidentillinen arkistonsa on. Asiaa ei lainkaan auttanut, että pienen voimalaitoksen kokoinen isolohko-V8 puhalsi kuumaa ilmaa suoraan kuskin jalkatilaan. Jolietin vankilahan vilahtaa Blue Brothers -kulttielokuvan alussa, kun Elwood on noutamassa veljeään Jakea vankilasta 1974 Dodge Monacollaan. Matka jatkui kohti Pontiacin Route 66 -museota, ja tietenkin pakollista visiittiä Pontiac-museossa. Päätimme katsoa autoa tarkemmin seuraavana aamuna. Route 66 Diner -visiitin jälkeen matkamme jatkui vanhaa mutkittelevaa Route 66:iä myöten kohti Pontiacia (Illinois). Dicks On 66 on myös yksi tunnettu Route 66:n nähtävyyksistä. Pikaisen Chicagon teatterin edessä suoritetun kuvaussession jälkeen suuntasimme Route 66:lle kohti Jolietin kaupunkia. Vesipumppu ja letkut oli sentään hiljattain vaihdettu uusiin. Onneksi moottori ei sentään kuumentunut. Amerikkalainen ruoka on terveellistä ja kevyttä. Aikamme odoteltuamme ja googleteltuamme lähintä varaosaliikettä, Mark III hyrähti taas käyntiin kuin jälleenmyyhän hallista ilman mitään ongelmia. Koska Illinoisia mainostetaan “Land Of Lincoln” -nimellä, on syytä muistuttaa, että Yhdysvaltojen 16. Jolietiin mennessä ulkolämpötila oli kohonnut 35 asteeseen, joten Lincolnin sisällä alkoi olla hieman lämmintä. Tien varrella oli vanhoja huoltoasemia, dinereita ja jäätelökioskeja. Huomautetaan tässä vaiheessa, että auton jäähdyttimessä on tarra 80-luvun puolivälistä, jonka mukaan se on melkein vasta kennotettu. Päivä 2. Dicks on vanha Route 66 -hinauspalvelu, joka on vanhojen autojen ympäröimä. Polk-a-dot dinerin pihalle päästyämme Lincoln ei taaskaan tahtonut käydä. Lisäksi uuden tupakansytyttimen sulake kärähti. Springfield oli meidänkin päämäärämme. Mobilisti-tilaajasivut 6/21 pääsimme ontuen aivan Chicagon keskustassa olevaan hotelliimme. Puhelimen sentään pystyi vielä lataamaan takapenkin sytyttimistä. 104 . Mark III käynnistyi kuin mitään ongelmia ei olisi koskaan ollutkaan. Pandemian autioittamaa Chicagoa
Mobilisti-tilaajasivut 6/21 . Sedan-setien silmät lepäävät tällä seinustalla. Sellaista ei – kas kummaa – ollut näytillä Pontiac-museossa. Suomalaisittain eksoottisin lienee oikean reunan Ford LTD II 1977-79, niin kutsutulla sokealla C-pilarilla. roadtrip.indd 105 roadtrip.indd 105 14.9.2021 13.03 14.9.2021 13.03. 105 Joliet, IL. Korjaa tupakansytytin...taas! Pontiac Phoenix Hatchback Hutch, tehtaan telttaoptiolla. Sama varustelu oli saatavissa myös Chevy Novan viistoperämalliin. Rabbit Ranch oli suljettu
Näitä kojuja löytyy vielä sieltä täältä ympäri Yhdysvaltoja. Louisista matka jatkui Arkansasin läpi kohti Memphisiä. Omistaja oli leikkauksessa, joten sinnekään emme päässeet. mimeettistä arkkitehtuurisuuntausta. Taas alkoi Lincolnista moottoritiellä loppua veto, ja viereisellä kaistalla ollut 80-luvun puolivälin Ford-farmari näytti kiihtyvän nopeammin. Seuraavana oli vuorossa Henry´s Rabbit Ranch, jossa on siis kaneja, Volkswagen Rabbiteja ja kaikenlaista muuta outoa. Matti Suurosen perintö elää Livingstonin taajamassa Illinois'ssa. Tästä matkamme jatkui St. St. . Matka jatkuu seuraavassa numerossa. Louisin kuuluisan kaaren – Gateway Archin – luona. Jäätelötötterön muotoinen koju edustaa ns. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Abraham Lincoln -museo, Springfield, IL. Lincolnin korjauslistalla on ollut polttoainelinjojen lämpöeristäminen, mutta eihän sitä tietenkään ennen reissua tullut tehtyä. höyrylukon, joka haittasi moottorin käyntiä. 106 . Samalla pihalla oli myös suomalaisen arkkitehdin ideoima Futuro-talo. Olisi ollut kiva päästä tutustumaan, joten ehkä pitää tehdä toinen reissu. No, onneksi lomalla ei ole kiire.. Valitettavasti tämä oli sisältä aika huonossa kunnossa, mutta toivottavasti se kunnostetaan jossain vaiheessa. Tästä matka jatkui Country Classis -firmaan joka myy antiikkiautoja. Harmiksemme liike oli suljettu, mutta jo pihalla näkyi silmänkantamattomiin autoja. Onneksi sentään matkalle osunut Twistee Treat -jäätelökioski oli auki. Mobilisti-tilaajasivut 6/21 Päivä 3. roadtrip.indd 106 roadtrip.indd 106 14.9.2021 13.03 14.9.2021 13.03. Tyypillistä tällaiselle vaivalle on, että hetken jäähdyttelyn jälkeen kaikki toimii mainiosti. Aamu alkoi Abraham Lincoln -museon kierroksella ja sen jälkeen käynnillä suurmiehen hautapaikalla. Louisiin, jossa pysähdyttiin toisen suomalaisen arkkitehti Eero Saarisen suunnitteleman St. Gateway Arch, arkkitehtina Eero Saarinen 1963. Springfield, IL Memphis, TN Illan käyntiongelmia pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että 35 asteen lämmössä ajeltuamme polttoaine oli höyrystynyt ja aiheuttanut polttoainejärjestelmään ns. Oli siis aika pysähtyä huoltoasemalle vilvoittelemaan
VAUHDIN MAAILMA KERTOO NÄMÄ JA PALJON MUUTAKIN! kokosivu.indd 108 kokosivu.indd 108 13.9.2021 20.00 13.9.2021 20.00. TILAA SINÄKIN! KIINNOSTAVATKO VANHAT KILPA-AJONEUVOT JA TAKAVUOSIEN HUIPPUKULJETTAJIEN HIEMAN HARVINAISEMMAT TARINAT. HISTORIAN HAVINAA https://otavamedia.fi/tutustu-ja-tilaa/vauhdin-maailma VANHOJA KILPUREITA, MIELENKIINTOISIA TARINOITA JA TARINOIDEN KERTOJIA