AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 6/2023 | 12, 50 € SUOMESSA HYVIN TEHTY Saab 96 Sport 1963 Saab 96 Sport 1963 VW PAssat | Willys-Knight 1926 Sinclair C5 Speden Jäljillä Volvo PV444 EUROSAMARA Coupe DE Ville -62 kansi_623.indd 2 kansi_623.indd 2 18.9.2023 9.27 18.9.2023 9.27
Saksan Liittotasavallan perustamisen jälkeen olot alkoivat maan länsiosissa helpottaa nopeasti 50-luvulla. Näyttelyjärjestäjä tarjoaa harrastekerhoille veloituksetonta tilaa tarpeen mukaan 1-2 osastoruutua (ruutu = 6 x 6 m) . Pikkuauto ei ollut enää pelkkä säästöporsas, vaan kätevin kulkuneuvo ahtaiden keskustojen ruuhkautuvilla kaduilla. Perässä seurasivat 60-luvulla japanilaiset. Tilaa on entiseen tapaan koko Lahden urheiluja messukeskuksen laajuudelta, viidessä hallissa. Niillä on sijansa myös tavarankuljetuksessa, maanviljelyksessä, rakentamisessa ja huvikäytössä. Vuonna 1936 Fiat esitteli modernin 500 ”Topolinon” ja USA:ssa Willys erikoistui 30-luvun lamavuosina pieniin nelisylinterisiin malleihin. Osastomyynti yrityksille käynnistyy myös. Polkupyörä vaihtui moottoripyörään ja siitä usein kääpiöautoon, joka tarjosi sentään säänsuojan. Paikka Lahden Messukeskus Salpausselänkatu 7 15110 Lahti Näyttelyn aukioloajat 4.–5.5.2024 la 9.00–17.00 su 10.00-17.00 Helsingin Kaupunginmuseo / Simo Rista. NÄYTTELYSANOMAT Syyskuu 2023 Julkaisija: RLO Events Oy Osastovaraukset käyntiin Classic Motorshown 4.5.5.2024 osastot ovat nyt varattavissa classicmotorshow.fi -verkkosivuilla. Kaikki pienet ajoneuvot eivät suinkaan ole henkilöautoja. Vuonna 1945 saksalainen sai olla onnellinen siitä, että oli hengissä, polkupyörä oli jo luksusta. Pienten ajoneuvojen suunnittelua on toisinaan innoittanut pula ja joskus harvoin erikoisuudentavoittelu, mutta kannattavassa teollisuustoiminnassa kysymys on ennen muuta todellisiin tarpeisiin vastaamisesta. Pikkuautoja on valmistettu aina, mutta suurmenestykseen niistä nousi ensimmäisenä 20-luvulla Austin Seven. Fiat 600 oli suomalaisten suosiossa 60 ja 70-luvuilla. Fiatin uudet takamoottorimallit saavuttivat 50-luvun puolivälin jälkeen valtavan suosion, ja Alec Issigonis määritteli koko konseptin uudelleen vuoden 1959 Minillään. Pyörän satulasta sääsuojaan Sodan jälkeen oltiin uuden edessä. Tarjolla on osastotilaa 6 x 6 m ja 3 x 3 m ruutukokoihin perustuen, lisäksi saatavilla on muutamia 4 x 5 m loosheja, joissa on valmiina seinät ja katto. Haluttavuutta siivitti meillä edullisuus ja saatavuus, mutta alkujaan pieni koko oli tarpeellinen ominaisuus italialaisissa kylissä, joissa katujen leveys oli määräytynyt ennen autojen aikaa. Massatuotettu pikkuauto oli edullinen hankkia, halpa ylläpitää ja se kulutti polttoainetta tuskin enemmän kuin moottoripyörä. Lisätiedot: Petri Niemenmaa puh. P ieni voi olla kaunista, mutta olisi liioiteltua sanoa sen olevan sääntö. Tapaamisiin Classic Motorshowssa 2024. Kääpiöt kuolivat sukupuuttoon, mutta pikkuautot nousivat uuteen suosioon. 0400 425 063 petri.niemenmaa@rloevents.fi classicmotorshow.fi Classic Motorshow 4.–5.5.2024 Vuoden 2024 teema on ”Pieni on kaunista” Classic Motorshown perinteen mukaisesti näyttelyssä on satojen muiden museoikäisten ajoneuvojen lisäksi teemanäyttely, jonka aihe on vuosittain vaihtuva. Parhaimmillaan joka kymmenes auto Suomessa oli ’kusiainen’. Aika ajoi kuitenkin nopeasti niiden ohitse: Volks wagen oli saanut massatuotannon käyntiin, ja pian kääpiöauton hinnalla sai jo oikean auton. Kevyttä jokamiehen autoa valmistettiin ennen pitkää lisenssillä myös Saksassa, Ranskassa ja USA:ssa. Tulevana keväänä teeman ajoneuvoja yhdistää se, että ne ovat pieniä. Mikäli kaksi ruutua jää vielä pieneksi, saavat yhdistykset lisäruudutkin edulliseen yhdistyshintaan
3 Sinclair C5 6 Lada Eurosamara 12 Saab Sport 18 Volkswagen Passat 26 Willys-Knight Model 66 34 Mobilisti Jamb-O-Ree 49 Old Car City 50 Kirskuvat linnoitukset 62 Volvo PV 444 72 Speden jäljillä 76 Cadillac Coupe de Ville -62 82 Hayride 86 Vaivan arvoisia 90 Haja-ajatusalue 42 Lukijoiden postia 46 Ostetaan, myydään, sekalaista 52 Tapahtumakalenteri 58 Autojen puolue 59 Toimituksen autoja 60 3d-tarinoita 68 Happosen verstas 70 Juulian totuudet 80 Masokistin päiväkirjat 88 Kuvatalkoot 92 Autoarkeologi 97 Vaimon ääni 98 Tilaajien lisäsivut Iso-museo 99 Saab 17 102 Gdanskin työmuurahainen 106 Sisältö 6/2023 MOB623_003_sislu.indd 3 MOB623_003_sislu.indd 3 18.9.2023 9.38 18.9.2023 9.38. Mobilisti 4/23
TUTUT LAATUMERKIT JA EDULLISET HAASTAJAT Lue TM-digipalvelussa 4.10. alkaen! SUURI TALVIRENGASVERTAILU. 44,70 €) tilaus.tekniikanmaailma.fi/digi Tarjous voimassa 24.10.2023 asti. Tilaa TM DIGI 3 kk 15 € (norm. NASTOILLA VAI ILMAN
PANKIT DANSKE FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Punamusta ISSN 0783-4616 VERKKOLEHTI JA DIGIARKISTO TILAAJILLE! www.mobilisti.fi Mobilisti 6/23 . Kokemukseni mukaan yhtä hyvään valon ja varjojen leikkiin pääsee asettelemalla erilaisia studiovalaisimia ajan kanssa pitkin kuvattavaa tilaa. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11 00620 HELSINKI hallituksen pj. 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Janne Halmkrona TOIMITUKSESSA Pia Eloranta Outi Haapala Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Timo Happonen Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Hannu Krohn Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Kyösti Partonen Vesa Pynnöniemi Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ILMOITUSMARKKINOINTI Roni Hurskainen, Saarsalo Oy 044-752 0320 roni.hurskainen@saarsalo.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Kuinka monen julkaisun talous pelastuukaan, kun ammattilaisia ei enää tarvitse palkata kirjoittamaan eikä kuvaamaan joka tarinaa. Niiden sisältö ja lauserakenteet ovat virheettömiä, lähes täydellisiä. Janne Halmkrona Mobilistia ei tee tekoäly, vaan mielipiteillä ja ennakkoluuloilla varustettu ihminen. Nekin ovat vaatineet analogisen ihmisen toimintaa ja ajatusta. Toimitusta lähellä oleva taho antoi ilmaiselle tekoälyohjelmalle tehtäväksi kirjoittaa Mobilistiin lukijankirjeen ja toimituksen vastauksen siihen. paakirjoitus623.indd 5 paakirjoitus623.indd 5 17.9.2023 14.40 17.9.2023 14.40. Vastaavan valokuvan voisi siis ottaa, mutta sen valmisteluun tarvitsee päivän aikaa ja pakettiautollisen ammattikalustoa. Julkaisemme molemmat tämän lehden lukijanpalstalla. Me emme todellakaan kuvittele, etteikö vastaavia tekstejä voisi kirjoittaa koko vehjettä näkemättä. Vastaavasti Mobilistin lukijanpalstalle tulee yhä käsin paperille kirjoitettuja viestejä. Korvien välissä kuviteltua toimintaahan esiteltiin miestenlehdissäkin vuosikymmenien ajan. Internetissä on viime aikoina tullut vastaan suomeksi kirjoitettuja sivustoja, joiden tekstit mietityttävät. Mobilistin sisältö on ihmisten kirjoittamaa virheineen ja asenteineen, oikeasti ulkona maailmalla koettuna. Tällä kertaa teimme poikkeuksen. Samalla artikkeleissa on outoja ajatusvirheitä. Viime aikoina maailman mediakenttä on uutisoinut laajalti keinoälyn tuloa. Niissähän on usein täydellisyyden ja outojen virheiden yhdistelmiä. Ihan kuin keinoälyn tekemissä kuvissa. Kuvia otetaan munat turpeessa. Keinoäly on tehnyt tekstejä vasta lyhyen aikaa. Esimerkiksi some tarjosi minulle kuvaa, jossa Greta Thunberg korjaa isoa ja likaista dieselmoottoria. Kai L. Emme käsittele pelkästään historiaa, vaan myös tätä hetkeä. Mobilisti ei kuitenkaan niin tee. Se on tiettävästi viemässä työpaikat kaikilta tietokoneen näppäimistön ääressä töitä tekeviltä. 5 Huoli on kova M obilistin pääkirjoituksissa on tapana ilmaista huolestuneisuutta jostain. Sen lisäksi on käsitelty ajoneuvoharrastuksen tilaa, ehkä tulossa olevien EU-määräysten vaikutuksia sekä muita nykyajan tai tulevaisuuden ongelmia polttomoottoreilla elävälle kansanosalle. Meidän onkin joskus jätettävä mielenkiintoisia ajoneuvoja esittelemättä, kun laitteen kunto ei salli lyhyttäkään testausta sen omin voimin. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Niin nytkin. Jos järjestelmä on jo nyt siirtynyt työkaluksi tekstien tuotantoon, on odotettavissa erilaisten julkaisujen muuttuminen enenevässä määrin automaattisesti tuotetuiksi. Mobilistin ajoneuvoesittelyissä on jo pitkään ollut tärkeänä elementtinä koeajo. Suomalaisten virkamiesten tulkinnat verosäädöksistä ovat lähes vakioaihe. Tehän varmaankin huomaatte, mistä kirjeestä on kyse. Media ei tosin vaikuta pelkäävän oman työnsä puolesta, koska jokainen meistä pitää omaa tekstiään niin suuren luovuuden osoituksena, ettei sitä tietokone koskaan opi jäljittelemään. Haluamme kertoa lukijoillemme ajoneuvoista myös sen, miltä laite tuntuu ja kuulostaa. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Yleensä ajan kulku ja nykyajan kotkotukset ovat pelottaneet. Tällä kertaa huoli ei tosin koske ajoneuvoja. Samassa kuvassa Gretan toisen käden sormissa oli liian paljon niveliä. Asia on silti jäänyt pyörimään mielen perukoille. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Se oli kuin valokuva, joskin sillä erotuksella, että valaistus oli liiankin onnistunut
Totta ihmeessä sellainen löytyy myös Suomesta. Kuten monet Sinclairin keksinnöt, se oli kunnianhimoinen tuote ja ehkä hieman aikaansa edellä. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Janne Halmkrona sinclair.indd 6 sinclair.indd 6 18.9.2023 13.35 18.9.2023 13.35. Mobilisti 6/23 Sukkela Sukkela Sukkela Sukkela SUKKULA SUKKULA SUKKULA SUKKULA SINCLAIR C5 Taskulaskinmaestro ja mikrotietokonepioneeri Sir Clive Sinclair oli aikaansa edellä ja toi markkinoille sähköavustetun velomobiilin. 6
Sinclair kerää alamäkeen vauhtia, ja sen pienten pyörien kanssa saa hieman pelätä soratien töyssyjä. Ohjaustanko on kuljettajan polvitaipeissa reisien alla, mutta se on oikeastaan järkevä ratkaisu, mikäli laitetta aikoo polkea lihasvoimalla. Kyseessä on hieman projektikuntoinen yksilö, jonka virta-avain on kateissa, eivätkä esimerkiksi valot toimi, mutta ajoneuvo on niin erikoinen, että emme jää odottamaan täydellisen concours-entiösöidyn – Olavi Virran entisen – matching numbers -yksilön pintautumista. Moottorin ylikuormittuessa veto katkeaa automaattisesti. Stongassa on jarrukahvat eteen ja taakse ja nappula kaasulle. Samoin etuja takavalot ovat Sinclairiin tehdyt, siinä missä esimerkiksi 80-luvun pienmerkkien urheiluautoissa suosittiin sarjavalmisteisten autojen takavaloklustereita ja Morris Marinan ovenkahvoja. Sen peräpeilissä on aiemman omistajan jäljiltä aurinkopaneeli, joka näyttää vanhalta – sellainen, joita on vanhoissa taskulaskimissa, mutta vain isompi. Se on edullinen myös aerodynamiikan ja voimansiirtoja ohjausjärjestelmien rakentamisen kannalta. LED-osoittimet kertovat akun varauksen ja tehon. sinclair.indd 7 sinclair.indd 7 18.9.2023 13.36 18.9.2023 13.36. Ne saa molemmat soralla lukkoon, ja irtopinnalla toista takapyörää jarruttaessa lähtee C5 kampeutumaan hieman poikittain. Sinclair on viritetty toimimaan auton akulla ja apukaapeleilla, koska laitteeseen kuuluvat 12 voltin lyijyhyytelöakut puuttuvat penkin sivuilla olevista koteloistaan. Oikeastaan näin futuristisen ajoneuvon koeajossa pitäisi pukeutua hopeanväriseen spandex-haalariin ja kultakalamalja-kypärään, mutta Mobilisti on sentään perhelehti. Soratiellä seisoo valkoinen puikula, joka on kuin tieteiselokuvasta. C5 on selvästi pitkälle harkittu teollinen tuote. Penkin ja polkimien tai tangon etäisyyttä ei voi säätää, yksi koko sopii kaikille – yhtä huonosti. Anna mun ajaa mökkitie Astun muovikuuppaan kuin kylpyammeeseen. Etukatteeseen syttyvät led-osoittimet näyttämään akun varausta ja sen tuottamaa tehoa; mikäli polkee, moottori ei ole niin kovilla. Se onnistuu, mutta mikään varsinainen ergonomian ihme Sinclair ei ole. Hevoset laukkaavat laitumella. 7 SUKKULA SUKKULA SUKKULA SUKKULA n kesäilta. Asettelen jalat pienille polkimille ja koitan asemoida ne niin, etteivät ne osu apuvirtakaapeleiden kahvoihin. Ajoasento vaikuttaa mielenkiintoiselta. Etupyörällä on vannejarru, oikeaa takapyörää hidastaa 2,5 tuuman piskuinen rumpu, jonka kahvassa on myös lukitus pysäköintiä varten. Aurinkopaneeli on jälkiasenteinen, mutta varmaan 80-luvulta. Soratie viettää alaspäin niitylle, joten annan varovaisen sykäyksen kaasua vasemmalla peukalolla, ja Sinclair nytkähtää liikkeelle – ei kovin raivokkaalla voimalla. Kolmipyöräisen ajoneuvon perusluonteeseen kuuluu se, että jos etupyörä väistää töyssyn, niin jompikumpi takafillareista sen OOOO Valoille oli omat Sinclairia varten suunnitellut umpiot. Testaan jarruja. Jopa sen vanteet ja renkaat on varta vasten siihen suunniteltu ja Sinclairin logoilla varustettu. Ne toimivat. Olemme länsiuusimaalaisella maaseudulla. Mobilisti 6/23 . Siinä on vain yksi asento, veto on siis päällä tai pois
Sähkökomponenttien sijoitus ei luo uskoa laitteen sateenkestävyydelle. 8 . Kammet ovat lyhyet kuin lasten polkuautossa, ja silti varpaat kolisevat koko ajan etukatteen seinämään. Onneksi C5:stä ei ainakaan putoa korkealta. Harvoin on näin tehottomaan ajoneuvoon kaivattu lukkoperää! Vauhdikkaassa kaarreajossa itseluottamus yltyy toistojen myötä, ja Sinclair alkaa irrota hieman pelottavasti luisuun, vaikka yritän pitää painon mahdollisimman matalalla sisäkaarteen puolella. Polkeminen tuntuu sen sijaan varsin toissijaiselta tavalta edetä. Mobilisti 6/23 varmasti löytää. Vain jyrkimmissä u-käännöksissä kahvat osuvat kuskin jalkoihin ja painavat jarrukahvoja, mikä saa vauhdin tyrehtymään ja näpit jäämään väliin. Ylämäessä sähköavustuksesta loppuu voima ja polkemalla takapyörästä pito, sillä veto välittyy vain vasemmalle takapyörälle. sinclair.indd 8 sinclair.indd 8 18.9.2023 13.36 18.9.2023 13.36. Pohkeilla ja reisillä saa kuitenkin tuotettua huomattavasti lisää vääntöä ylämäkiin, vaikka nojapyörien perusongelmana onkin se, ettei jyrkissä paikoissa voi nousta putkelle polkemaan. Taskulaskintaituri Englantilainen Clive Sinclair loi mainetta jo 1960-luvulla taskuradioiden ja niiden rakenOhjaustanko jää kuskin polvitaipeisiin, mutta se on yllättävän toimiva ratkaisu. Kun suhaan kameramiehen mieliksi soratien alamäkeen viettävää mutkaa edestakaisin, pääsen pari kertaa ylös kääntöpaikalle asti ottamalla tasaisemmalta osuudelta vauhtia moottorilla ja polkimin avustamalla. Jousitusta ei Sinclairissa ole, mutta eipä sitä ole suunniteltukaan mökkitielle. Ohjaustangon sijoittelu polvitaipeisiin tuntuu oikeastaan varsin luontevalta. On parempi lopettaa, kun pyörät osoittavat vielä alaspäin. Kyllä Sinclairin tunnistaa Lotuksen suunnittelemaksi – keskusputkirunko ja muovikori. Kevyttä ajoneuvoa on helppo siirrellä myös lihasvoimin, esimerkiksi jyrkempää U-käännöstä tehdessä; sen jaksaa nostaa keulasta pystyyn yhdellä kädellä
sinclair.indd 9 sinclair.indd 9 18.9.2023 13.36 18.9.2023 13.36. Mobilisti 6/23 . 9 Brittikeksinnöt on yleensä rakennettu sieltä täältä suurempien valmistajien arsenaaleista poimituista komponenteista, mutta Sinclairiin teetettiin jopa vanteet ja renkaat tehtaan logoilla. Penkin sisällä on tavaratila ja rengaspainesuositukset
Sinclairin tärkeimpänä tavoitteena oli pitää tietokoneiden hinta halvempana kuin kilpailevilla japanilaistai amerikkalaisvalmistajilla. Tuona vuonna Sinclairin liikevaihto oli 27,6 miljoonaa puntaa, ja se teki voittoa yli yhdeksän miljoonaa. Onneksi puolisosialistisen Britannian valtionyritys National Enterprise Board osti puolet firmasta ja rahoitti sen epäonnistuneita seikkailuja. 10 . Mobilisti 6/23 nussarjojen valmistajana. Lotus vastasi kokonaisuudessaan prototyyppien kehittämisestä, ja Sinclair-kuskeille painettiin jopa asiakaslehti. Ajoneuvotehdas Sinclair oli jo 70-luvun lopulta kehitellyt ajatusta sähkökulkuneuvosta, ja vuonna 1983 perustettiin Sinclair Vehicles. Molempien kehityskustannukset olivat valtavat, ja kaupallinen menestys heikkoa. Sen johtajaksi palkattiin Barrie Wills, joka oli työskennellyt vastikään Pohjois-Irlannissa nurin menneen De Loreanin viimeisenä toimitusjohtajana. Vuonna 1974 Sinclair valmisti yli 100 000 taskulaskinta kuukaudessa. Samaan aikaan Clive Sinclair osasi ennustaa tulevan tuhon ja pelasti persauksensa ovelasti, perustamalla erinäisten järjestelyjen kautta uuden firman, jonka ensimmäinen tuotos oli rannetaskulaskin, josta seuraavana askelena olivat mikrotietokoneet. sinclair.indd 10 sinclair.indd 10 18.9.2023 13.36 18.9.2023 13.36. Muita 1970-luvun Sinclair-kehitelmiä olivat mm. Samaan aikaan Sinclair työskenteli teknisen alan toimittajana. Sinclairin kotitietokone ZX80 oli menestystuote, samoin 1982 esitelty Spectrum. LED-näytöllä varustettu Black Watch -rannekello ja kahden tuuman AEG-Telefunken -monitorilla varustettu kannettava Micro TV 1 -matkatelevisio. Sinclair Executive oli ensimmäinen todellinen taskuun mahtuva taskulaskin. Mikrotietokonepioneeri Clive Sinclairin omaisuudeksi kerrottiin sata miljoonaa puntaa. Vuonna 1983 Clive Sinclair aateloitiin kunnianosoituksena työstään brittiläisen tietokoneteollisuuden edistämiseksi. Sinclair Radionicsin suuri läpimurto oli 1972 esitelty, maailman ensimmäiseksi taskulaskimeksi monessa lähteessä luokiteltu Sinclair Executive – noin telkkarin kaukosäätimen kokoinen kapula, joka oli aikansa ohuin ja kompaktein tuote. C5:n suunnittelussa konsultoitiin Lotus-autotehdasta, jonka tyypillisiin rakenteisiin kuului keskusputkirunko ja muovikori. Tuotannosta vastaavan Hooverin huoltoautojen luvattiin hoitavan myös Sinclairit
1985 julkaistussa C5 Driver -merkkilehdessä kerrotaan, että Lotus rakensi puolentoista vuoden aikana parikymmentä prototyyppiä, ja testasi niitä mm. Pääosin postimyyntinä kaupattavan Sinclairin kivijalkamyyntiorganisaatioksi oli värvätty Comet-kodinkoneliike, joka lupasi myös tarvikkeita ja vara-akkuja. . penkin pehmuste, havaittavuutta parantava turvamasto, taustapeilit ja sadevarustus sekä tonneau cover. Sinclairin tuotemerkki ja malliston oikeudet myytiin Amstradille seuraavana vuonna. Vastaavana Lotus-insinööreinä toimivat Colin Spooner – joka myös oli työskennellyt De Loreanilla – yhdessä veljensä Brianin kanssa. Suurella kunnianhimolla kehitetty tuote oli kuitenkin varsin kelvoton kulkuneuvo. Samaan aikaan julkaistu Sinclair QL -tietokone oli myös floppi, ja Sir Clive Sinclairin yritykset ajautuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Akun latausaika oli kahdeksan tuntia. Tiettävästi Sinclair C5:n valmistusmäärä jäi 17 000 yksilöön. Hurjissa visioissa tavoiteltiin myös malliston laajentamista suurempiin sähköautoihin. 1985 Sinclair C5 MOOTTORI 12V tasavirtamoottori, teho 250 W, maksimikierrokset 4 100 r/min VOIMANSIIRTO Moottori: Alennusvaihde 13:1, hammashihnaveto oikealle takapyörälle Polkimet: Ketjuveto, välitys 2,1:1 (eturatas 42, takaratas 20) AKUSTO 12V lyijyakku (38 ah) JARRUT Edessä: vannejarru (u-jarru) Takana: 2,5” rumpujarru vasemmassa pyörässä OHJAUS Tankovälitteinen ohjaus etupyörällä, kääntösäde 5,8 m KORIRAKENNE Teräksinen keskusputkirunko, kori ruiskuvalettua polypropyleenia MITAT Pituus: 1,74 m Leveys: 0,75 m Korkeus: 0,80 m Akseliväli: 1,30 m Raideleveys takana: 0,63 m Omamassa: 45 kg (yhdellä akulla) Rengaskoko (e/t): 62-203/54-305 Lisävarusteena tarjottiin mm. 11 esimerkiksi joissain myyntiesitteiden kuvissa on esisarjan lasikuitukorinen C5. Sinclair yritti jatkaa valmistusta toisen sopimuspartnerin kanssa, mutta hanke kaatui mahdottomuuteensa. Kuljettajan takana oli tavaratila, ja lisävarustekatalogissa mm. Britannian turvallisuusvaliokunta antoi sille niin murhaavan arvion, että Sinclair haastoi järjestön johtajan oikeuteen – turhaan. Uuden ajoneuvon huippunopeudeksi ilmoitettiin 24 km/h ja toimintasäteeksi 20 kilometriä – lisäakulla enemmän. Hoover-kodinkoneiden huoltoautojen luvattiin palvelevan myös Sinclair-asiakkaita. sinclair.indd 11 sinclair.indd 11 18.9.2023 13.36 18.9.2023 13.36. Tammikuussa 1985 Lontoon Alexandra Palacessa esiteltiin Sinclair C5, sähköavusteinen kolmipyöräinen kevytkulkuneuvo, jolla sai ajaa ilman ajokorttia, vakuutusta tai kypärää. Polkeminen oli selvästi ajateltu lähinnä avustamaan liikkumista, ja silloin ajoneuvo täytti lain määritelmän poljettavasta kulkuneuvosta. Sen moottori oli liian tehoton ja toimintasäde – kuten sähköhärveleillä yleensäkin – puolet ilmoitettua huonompi. Jopa Sir Stirling Moss oli rekrytoitu sitä koeajamaan ja kommentoimaan. Sinclairin myöhempien keksintöjen joukossa oli useampia sähköpolkupyöriä, joista yksikään ei ollut menestys. sadeasu, tonneau cover ja pressukatteet ajokin sivuille. Mobilisti 6/23 . Britannian autoteollisuuden MIRA-testikeskuksessa ja kuuluisan Prescott hill climb -kisan reitillä. Sinclair aikoi myydä niitä satatuhatta kappaletta vuodessa, ja sopimusvalmistajaksi oli valittu kodinkoneistaan kuuluisa brittitehdas Hoover, jonka Walesin kompleksissa Sinclairien kokoonpanon uhottiin työllistävän 200 henkeä. Matala ja hitaasti liikkuva kinneri oli autojen seassa hengenvaarallinen puikula, eikä se tainnut oikein sopia saarivaltakunnan säätiloihinkaan. Jo vuoden 1985 syksyllä Hoover ilmoitti yhteistyön lopettamisesta. Keksijä itse jatkoi tuotekehitystä aiemmin ansaitsemansa omaisuuden turvin
Ne ovat ainoa kauneusvirhe kirkkaan vihreän metallinhohtoisessa maalipinnassa. Sen kahvan musta muoviosa on pienempi kuin vuosituhannen vaihteen autolta odottaisi. Modernin käynnistykseneston vaatima elektroninen piirihän pullisti avainten kahvaosat. Istuinten kankaat vaikuttavat käyttämättömiltä eikä auton muoviosissa näy missään auringon valon aiheuttamaa haalistumaa. Auto on myös ollut poissa liikennekäytöstä talvisin ja nähtävästi silloinkin kuivassa tilassa säilössä. Vauhdissa Samara.indd 12 Samara.indd 12 18.9.2023 10.17 18.9.2023 10.17. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen ja kirjoittaja LL ada on ollut pari päivää omenapuun oksien alla, joten sen katolle ja tuulilasin eteen on pudonnut muutama pieni ja jo pehmennyt omena. 12 . Mobilisti 6/23 Lada Eurosamara 1998 Lähes uusi ja Lähes uusi ja kotimainen kotimainen Mobilistin hallituksen puheenjohtaja Kai L. Pihalta tielle peruuttaminen tuottaa yllätyksen. Auton avain vaikuttaa vanhemmalta kuin itse auto. Raja on helposti nähtävissä. Moottori käynnistyy terhakasti ja jää tasaiselle tyhjäkäynnille kuten modernilla länsimaisella moottorinohjauksella kuuluukin. Auto on sen verran uusi, että sen ohjauksen odottaisi olevan tehostettu mutta ei, Ladaa ohjataan käsivoimin. Sellaiseksihan vasta 25 vuotta nuori Eurosamara on laskettava, ainakin tämän lehden ja K.L.B.:n asteikolla. Kulmikkaista komponenteista koottu alaosa taas on selvästi peräisin 1980-luvun Neuvostoliitosta. Bremer hankki itselleen Suomessa kootun nykyauton. Sen huomaa. Sekin painottuu omistuksen alkuaikoihin; vuoden 2014 jälkeen eli yhdeksän viime vuoden aikana autolla on ajettu vuosittain melko säännöllisesti parisataa kilometriä. Keskiäkäisen kuljettajan voimat kyllä hyvin riittävät pyörittelyyn. Itse mittaristo taitaa silti olla itäistä valmistetta. Lähes normiksi tulleen oikealla takana sijaitsevan peruutusvaihteen tilalla Samaran pakki löytyy edestä vasemmalta. Ovipahvitkin edustavat suomalaista designia. Matkamittarissa on 12 804 kilometriä. Tässä ei taidakaan olla vielä käynnistyksenestoa. Kaareva yläosa edustaa 90-luvun länsimaista muotoilua. Kojetaulu on osittain venäläinen, osittain Suomessa valmistettu. Se tekee 25 vuoden aikana keskimäärin 499 kilometriä vuodessa. Vaihteensiirto tuntuu kankealta tai oikeastaan uutuudenjäykältä. Auto annettiin lehden toimitukselle lainaan, työmatkaa varten
Sille ei kuitenkaan voi mitään, että yksinkertaisen laskutoimituksen mukaan vuosituhat vaihtui jo 23 vuotta sitten eli ysärin alussa valmistetut autot ovat jo yli 30-vuotiaita. Pelkkä ikä ei kuitenkaan tee teknisestä laitteesta mielenkiintoista. Lämmityslaitteen säätönuppi ja ajovalojen korkeussäätö taas eivät anna luotettavaa vaikutelmaa. Ehdimme kotiin vielä saman päivän iltana. Viidennen vaihteen kytkeminen edellyttää vivun tunkemista kiinni matkustajan istuimeen. Neuvostoliitto tunnetusti hajosi. Neuvostoihmiselle suunniteltiin 1980-luvulla kansanauto, joka toi henkilöautoilun länsimaiselle tasolle, ainakin osittain. Vielä suurinta sallittua ajettaessa moottorin ääni ei kuulu lainkaan. Moottorin ääntä ei kuule muulloin, kuin jos kiihdyttää risteyksistä liikkeelle lähtiessä joka vaihteella voimakkaasti. Jousitus tuntuu alusta alkaen pitkäliikkeiseltä. Saabien jäljillä Seuraavana ajopäivänä autoon lastataan kolme täysikokoista autoalan kirjoittajaa sekä jokunen repullinen valokuvauskalustoa. Venäläinen on tehnyt jousituksen, jolla on miellyttävä matkustaa roudan ja huonon ylläpidon rikkomilla pinnoilla. Alkumatkan mutkaisella osuudella tehostamaton ohjaus osoittautuu ihanan tunnokkaaksi. Kierroslukumittaria ei ole, mutta suurimmalla vaihteella Lada vetää jo melko maltillisista nopeuksista. Moottorin vikavalo syttyy pariin otteeseen, mutta myös sammuu aikansa loistettuaan. Moottoritiellä Samara osoittaa olevansa tekniseltä rakenteeltaan kunnossa. Teknisesti Samara oli yksinkertainen, mutta valtakunnassa nyt vain ei ollut tapana panostaa kuluttajahyödykkeiden, kuten lasinpyyhkijöiden sulkien saatavuuteen. Hienot vanhat autot, kuten paras rockmusiikkikin, on yleisimmän mielipiteen mukaan tehty jo 1960-luvulla tai viimeistään 70-luvun alussa. Samaralla ei hidastetöyssyjä tarvitse varoa, se vain keinahtaa kummun yli nopeudella, jossa urheilullisempi saksalainen jo pomppaisi ilmaan. Käytännössä häikäilemättömimmät rikolliset nousivat järjettömiin rikkauksiin. Ajoasento on hankala, mutta ei mahdoton. Se ei ajossa haittaa: auto kallistuu kaarteissa, mutta jatkaa mutkittelematta samaan suuntaan. Tällä kertaa ajoneuvon mielenkiintoisin osa taitaa olla sen valmistamisen ympärillä kiehunut maailma. Väki jonotti vuosikausia autoa, jonka ylläpito tiedettiin vaikeaksi. Hotelli Jämsän pihalla kuvatun Saab 99 Turbon jälkeen matka jatkuu Joutsaan, jossa vuorossa on toinen urheilumallinen ruotsalainen eli Saab 96 Sport. Moottori vetää ja vaikuttaa mitattavia arvojaan tehokkaammalta kaikilla kierrosluvuilla. Lada lähtee yhtä pirteästi tien päälle kuin yhdenkin miehen lastilla. 13 ohjaus oikeastaan antaa urheilullisen vaikutelman. Oliko se eilen 1990-luku edustaa ajoneuvoharrastajille yleensä nykyaikaa. Puhaltimen nuppi tutisee itsekseen ja korkeussäädön kahvasta ei ota selvää toimiko se vai pyöriikö akselissaan tyhjää. Kojetaulun katkaisijoista osa tuntuu tukevatekoisilta. Myöhemmin Samara palautetaan K.L.B.:n kiinteistölle 13 645 kilometriä mittarissaan. Tuulen suhinatkin ovat hiljaisia. Länsimaissa muutokselle hurrattiin. Kuljettajan istuimen selkänojan säätö on rikki. Venäjällä koottu Samara ei saanut kiitosta hiljaisuudestaan, joten se on varmaankin annettava suomalaisen kokoonpanon ansioksi. Jämsässä takana on jo yli 200 kilometriä. Kuten Neuvostoliitossa oli tapana, kansanauto päätyi halutuksi ylellisyydeksi. Selkänoja on juuttunut hiukan liian pystyyn. Se hiljenee herra Koistisen aseteltua kannen alle paperitupon. Yksityiskohtien laatuvaikutelma tosin palauttaa tunnelman itäiseksi. Suomessa Lada Samarana tunnetun auton kehitystyössä käytettiin jälleen länsimaista tietotaitoa, Porschen avustaessa tekniikan suunnittelussa. Autosta tehtiin etuvetoinen ja sen korista monikäyttöinen, kuten suurin osa länsimaisista pikkuautoista oli ollut jo jonkin aikaa. Hansikaslokeron kansikin rämisee ärsyttävästi. En tiedä, johtuuko vaikutelma yhdestä väärin säädetystä istuimesta, mutta siinä jonkin aikaa istuttuaan eivät matkustajan istuin tai takapenkki anna paljoakaan miellyttävämpää vaikutelmaa. Tilalle saimme Venäjän, joka oli yhä suuri, mutta ei ainakaan virallisesti pyrkinyt aloittamaan maailmanvallankumousta, kuten edeltäjänsä. Kommunismista luopuminen tarkoitti teollisuuden yksityistämistä. Jarrupoljin vaatii myös keskivertoa enemmän voimaa. Perustekniikaltaan auto tuntuu onnistuneelta. Hidastetöyssyn yli ajaessa huomaa, mihin käyttöön alusta on suunniteltu. Vaihteensiirto on sillä rajalla, onko se uutuuden napakka vai hiukan liiankin jäykän puolella. Se keskittää melko voimakkaasti. Samara.indd 13 Samara.indd 13 18.9.2023 10.17 18.9.2023 10.17. Vaikka siinä on normaaleina pidettävät 3,6 kierrosta, tuntuu auton reagointi nopealta. Jokainen sulkeutuu kevyellä painalluksella luotettavan kuuloisesti loksahtaen. Mobilisti 6/23 . Ladaa on ilo viedä mutkiin. Kuljettajan istuimen säädön puutetta yritetään kompensoida vaihtamalla kuljettajaa säännöllisin väliajoin. Ehkä auton keveys auttaa tehon tuntuun. Moottori on erittäin joustava. Samaa tasoa on ovien toiminta
Tuotannon aloittamiseen suhtauduttiin skeptisesti, mutta jo elokuussa kerrottiin ensimmäisen koe-erän valmistumisesta. Eräissä lähteissä väitetäänkin Samaran olleen jonain 90-luvun alun vuonna Saksan viidenneksi myydyin auto. AvtoVAZin saksalainen tytäryhtiö tiesi Samaran suosion hiipuvan pian, kyseessähän loppujen lopuksi oli ikääntyvä automalli. Nykyään 90-luvun sanomalehtiä lukiessa ällistyttää, kuinka suomalaisetkin lähtivät tosissaan sijoittamaan itään. Uudenkaupungin tehdas liitettiin moneen erilaiseen projektiin. Samara.indd 14 Samara.indd 14 18.9.2023 10.17 18.9.2023 10.17. Itäsaksalaisetkin oppivat nopeasti huomaamaan eron Saksassa valmistetun ja saksalaisten edes osittain suunnitteleman tuotteen välillä. Tämä projekti ei johtanut lopulta mihinkään, vaikka asiaa uutisoitiin 1996 lehdissä lähes sovittuna. Maaliskuussa 1996 ensimmäiset Eurosamarat ajoivat ulos linjalta, varsinainen tuotanto alkoi tosin vasta syksyllä. 14 . Samaan aikaan suomalaisella henkilöautotuotannolla oli ongelmia. Satojatuhansia Saabeja valmistaneella Uudenkaupungin autotehtaalla oli enemmän kapasiteettia kuin tekemistä. Suomessa tehtiin vuosikymmenen alussa yhä avomallisia Saabeja ja niiden lisäksi Opel Calibraa, jonka sopimuksesta GM pyrki eroon. Yhteistyösopimus allekirjoitettiin marraskuussa 1995. Osat sinne olisi tehty Uudessakaupungissa. Siirryttyään läntisen järjestelmän alaisuuteen moni itäsaksalainen oli yhä suhteellisen köyhä, mutta sai palkkansa Saksan markoissa. Esimerkiksi 1990-luvun puolivälin jälkeen GM suunnitteli vakavissaan Opelia valmistavan kokoonpanotehtaan pystyttämistä Viipuriin. Jälkikäteen voi olla vaikea muistaa sitä tosiasiaa, että monen länsimaisen yrityksen idänbisnes vaikutti lupaavalta ja oli jopa hyvin kannattavaa, oman aikansa. Saksalaisella Porschella oli päinvastainen ongelma; uutta Boxsteria olisi myyty enemmän kuin ehdittiin tekemään. Monella alalla odotettiin optimistisina kuohunnan loppuvan lähiaikoina ja demokraattisen järjestelmän muuttavan maan sivistyneeksi oikeusvaltioksi. Samaran kokoonpanon laatu oli yhä itäistä ja varustelu omalla tasollaan. Ensimmäiset Suomessa kootut Samarat ajoivat linjalta maaliskuussa 1996. Heidän entinen unelmansa oli nyt markkinoiden halvimpia autoja. Itäisen Saksan asukkaille Samara oli aiemmin ollut lähes saavuttamaton unelma. Kaikki tiet johtavat Saksaan Samaran suunnittelussa oli käytetty länsimaista tietotaitoa, kuten monessa vastaavassa neuvostoprojektissa sitä ennenkin. Prototyyppi oli esitelty jo syyskuussa Frankfurtin autonäyttelyssä. Jo vuonna 1994 olikin aloitettu neuvottelut AvtoVAZin ja Valmet Automotiven välillä Euroopan markkinoille suunnatun Samaraan perustuvan erikoismallin valmistamisesta. Mobilisti 6/23 Oligarkkien nousu ei häirinnyt länsimaisia sijoittajia. Uudenkaupungin tehtaan myyntimiehet ovat takuulla olleet alansa parhaimmistoa, sillä he saivat tehtaalleen kahden täysin poikkeavan tuotteen kokoonpanon; saksalaisen luksustuotteen ja Saksan markkinoille suunnatun halpamallin. Saksojen yhdistyttyä Samara löysi yllättävän suuret vientimarkkinat. Niinhän ei käynyt, mutta vuosien ajan moni länsimainen yritys sijoitti ja toimi Venäjällä. Keväällä 1997 uutisoitiin Porschen kanssa tehdystä sopimuksesta Boxterin kokoonpanosta Suomessa
Alle neljänneksen nousu jälleenmyyntihinnassa on merkinnyt huomattavasti pienempää eroa verottomassa valmistajan hinnassa. Vastaava Eurosamara GL 73 900,-. 15 Moneen käyttön Eurosamaran pohjana toimi 1,5-litraisella moottorilla varustettu viisiovinen monikäyttökorinen auto. Samara.indd 15 Samara.indd 15 18.9.2023 10.17 18.9.2023 10.17. Auto tunnettiin Saksassa nimellä Lada Samara Baltic, Suomessa Eurosamarana. Perusmallissa ei ollut suomalaista maskia ja varustelu oli muutenkin kevyempää. Autoissa oli myös mahdollisuus puujäljitelmään kojetaulussa ja kattoluukkuun. Jäljen väitettiin olevan lujempaa kuin alkuperäisen. Eurosamaran hinnoittelu oli tietenkin itämaista kalliimpaa. Jo 1997 kerrottiin että Suomen markkinoille ei tarjota kuin GL-mallia. Sedania ei Suomessa koottu. Toimitusjohtaja Juhani Riutta ilmoitti tehtaan kapasiteetin riittävän 100 000 autoon vuodessa. Mobilisti 6/23 . Suomalainen autoverotus oli tuohon aikaan vielä progressiivista nettohinnan, eikä päästöjen mukaan kuten nykyään. Varusteluvaihtoehtoja oli kaksi, perusmalli ja GL. Sisustuksessa ovipahvit ja kojetaulun yläosa ovat suomalaista suunnittelua, alaosa taas neuvostodesignia. Kori pohjustettiin sinkkifosfatoinnilla ja kotelot saivat kuumavahakäsittelyn. Länsiautot koottiin vanhassa autotehtaassa, Samaraa varten rakennettiin tuotantolinja entisiin telakkahalleihin Uudenkaupungin satamaan. Toimivaa perustekniikkaa ei turhaan alettu virittämään, vaan autoa paranneltiin niiltä osin, joissa saatiin kohtuullinen hyötysuhde. Autossa käytettiin yli sataa suomalaista tai eurooppalaista komponenttia itäisten sijaan. Kokonaan venäläinen Lada Samara maksoi vuonna 1997 14 990 Saksan markkaa ja Samara Baltic Sveitsissä Samaraa tarjottiin myös paikallisen lainsäädännön sallimana kevytautona, jonka suorituskyky oli rajoitettu 45 kilometriin tunnissa. Turvatyynyn sisältävä ohjauspyörä hankittiin Volkswagenilta. Viisiovinen 1,5-litrainen Samara maksoi 59 900 markkaa vuonna 1997. Vanhoja hinnastoja selaamalla se vaikuttaa silti kohtuulliselta. Saksassa suhteellinen hintaero oli vielä pienempi. Kytkin, lasinpyyhkijän moottori, lasinpyyhkijöiden varret sulkineen, renkaat ja akku olivat länsituotteita. Opelia ja Saabia valmistettiin vuosittain molempia runsaat 10 000 kappaletta. Varsinainen kokoonpano tehtiin kuitenkin erillisessä teollisuuskiinteistössä. Suomalaiset muotoilijat modernisoivat Samaran keulan ja perän. Äänieristykseenkin panostettiin. ”Länsimaisille autonvalmistajille Venäjän markkinat ovat huikean kiinnostavat. Tarkoitukseen oli perustettu tytäryhtiö Euromotive. Samassa haastattelussa hän kertoi Ladan venäläisen valmistaja AvtoVAZin olevan tulossa osakkaaksi Uudenkaupungin autotehtaaseen. Se pieni ero Korin rakentaminen ja maalaus tapahtuivat vuonna 1997 annettujen tietojen mukaan samoissa tiloissa kuin länsiautojenkin. Samaraa oli tarkoitus koota enintään 6 000 jo vuonna 1996. Ainakin lisävalot, kevytmetallivanteet ja kuljettajan turvatyyny olivat lisävarusteita. Ladan kori koottiin Suomessa ABB:n hitsausroboteilla. Valmet voisi toimia linkkinä yhteistyölle.” Riutta toivoi löytävänsä tehtaalle kolmanneksi omistajaksi myös länsimaisen yrittäjän
Sehän tuli pakolliseksi viikkoa myöhemmin, lokakuun 1.1998. AvtoVAZin omistama saksalainen markkinointiyhtiö kiisti vielä tuossa vaiheessa menekkivaikeudet ja väitti Hampurin varastopihaa liian pieneksi. Kuvien auto on ensirekisteröity 23.9. Näiden neuvottelujen lopputuloksesta ei uutisoitu. Vasaman mukaan lopuista Samaroista neuvoteltiin Auto-Vision kanssa. Suomessa kootuissa autoissahan käytettiin vain 1,5-litraista moottoria. Suomessa Konela lupasi Eurosamaralle kahden vuoden täystakuun ja kuuden vuoden puhkiruostumattomuustakuun. . Autolle ei löytynyt kysyntää oikein mistään. Tosiasia oli kuitenkin, että Baltic ei saksalaisille kelvannut. Ainoastaan jarrut jäivät ainakin kerran jumiin, jota voisi näin jälkeenpäin arvioida vähäisen käytön seuraukseksi. Kokonaistuotanto jäi yhteensä hiukan yli 14 000 yksilöön. Saksalainen autoilijoiden järjestö ADAC arvioi Lada Balticin vuonna 1997 taloudellisimmaksi ylläpidettäväksi luokassaan, joten auton olisi luullut kelpaavan piheimmille saksalaisille. Eurosamara ei ollut ainoa yritys alallaan. Niiden kysyntä oli tällä kertaa vilkasta, sillä liikkeet myivät uuden Eurosamaran noin 50 000 markalla eli kolmannesta halvemmalla, kuin mitä niistä oli aiemmin pyydetty. Belgiassa myytiin paikallisesti konvertoitua avomalliakin. Fiat Puntoon olisi samalla hinnalla saanut jo takaovetkin mutta vain 1,1-litraisen moottorin. Perheessä oli toinen auto, joka oli aktiivisemmassa käytössä. Joko suomalainen työ on ollut oletettua edullisempaa tai valmistaja kompensoinut hintoja. Autojen rekisteröinnillä oli tosin kiire. Autoa ei ollut myynnissä Suomessa kuin Konelalla, joka hankki autonsa EuroLadan kautta ja myi niitä listahinnalla kaikkiaan vain muutamia kymmeniä. Siinä vaiheessa tehtaan satamassa oli 1 600 Eurosamaraa. -EuroLada taisi hinnoitella auton väärin, Valmet Automotivesin varatoimitusjohtaja Veli-Pekka Vasama kommentoi.” Tuotanto loppui siis heinäkuussa 1998. Kysyntä ei ollut odotusten mukaista. Sveitsiläinen Automobil Revue ei erotellut tuotantoautojen listallaan Suomessa koottua Samaraa venäläisistä, vaikka eri moottorivaihtoehdot löytyivät kirjasta. Autot tulivat myyntiin kauppiaille ympäri Suomen. Suurin osa niistä myytiin Saksaan ja Suomeen, tosin ainakin Sveitsissä ja Belgiassa oli myös maahantuontia. Helena Konttinen kuvien Eurosamaran uutena mieheltään syntymäpäivälahjaksi. 16 . Ei sinne eikä tänne Sopimuksen mukaan Samaroita oli tarkoitus koota Suomessa kolmen vuoden aikana yhteensä 60 000. Yleensä luotettava Revue tosin listasi vuoden 1998 Samaran tehokkaimmaksi tuotantomalliksi 120-hevosvoimaisen wankelmoottorisen version. Eurosamaran hinnalla olisi Suomessa saanut huomattavasti pienempiä autoja; kolmiovisen Peugeot 106:n tai Nissan Micran. Porrasperäisestä Samarasta tarjottiin myös hiukan äveriäämpää versiota eri nimillä myyntimaan mukaan: Diva Belgiaan, Sagona Ranskaan ja Forma Saksaan. 1998 joten siihen ei ole vaadittu käynnistyksenestoa. Käytiin Ladalla joskus kauempanakin ja yhden kesän se oli lainassa tuttavalla, jonka omaa autoa tarvittiin perheen pojan kesätöissä. Jotenkin jo pelkän sisustuksen uusimisen olisi luullut maksaneen enemmän. Talvet auto oli ladossa. Helena vietti kesäisin paljon yksin aikaa lapsuudenkodissaan Kangasniemellä ja tarvitsi autoa kauppamatkoja ja lähiseudun sienestysreissuja varten. Iltasanomat uutisoi 19.9.1998: ”Samaran valmistus lopetettiin heinäkuussa, eikä sitä aiemmin varsinaisesti edes markkinoitu Suomeen. Nykyäänhän usean keskiluokan auton saa varustelutasoa lisäämällä jopa puolta kalliimmaksi kuin perusmallin. Samara.indd 16 Samara.indd 16 18.9.2023 10.17 18.9.2023 10.17. Sekään ei auttanut. Jo tammikuussa 1997 lehdissä kerrottiin, kuinka satamaan oli kertynyt puolitoista tuhatta autoa odottamaan laivausta Hampuriin. Eurosamaran Helena muistaa luotettavaksi autoksi. Sen todelliset tuotantomäärät ovat hämärän peitossa. Mobilisti 6/23 16 450,eli ero ei ollut ihan kymmentä prosenttia. Auto-Visiolla oli suunnitelmissa viedä Euro-Samaroita Venäjälle ja Puolaan. Suomalainen Auto-Visio osti parin kuukauden neuvottelujen jälkeen niistä ne 400, jotka täyttivät täysin EU:n vaatimukset
17 Lada Eurosamara 1500i MOOTTORI Tyyppi: nelisylinterinen rivimoottori, hammashihnakäyttöinen kannen yläpuolinen nokka-akseli, kansi kevytmetallia, lohko valurautaa, elektronisesti ohjattu polttonesteen suihkutus, 5 runkolaakeria Iskutilavuus: 1 499 cm³, sylinterimitat 82 x 71 mm, puristussuhde 9,9 Teho: 71 hv/4 800 r/min Vääntömomentti: 118 Nm/2 400 r/min VOIMANSIIRTO Viisivaihteinen synkronoitu vaihteisto lattiavalitsimella, etuveto, perävälitys 3.71 JARRUT Kaksipiiriset nestejarrut, alipainetehostin, edessä levyt, takana rummut OHJAUS Tehostamaton hammastanko, 3,6 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: joustintuet, poikittaiset alatukivarret, viistot pitkittäistuet, kallistuksenvaimennin, kierrejouset Takana: yhdystukiakselisto, toisiinsa poikittaispalkilla yhdistetyt eteen suunnatut pitkittäistukivarret, kierrejouset KORIRAKENNE Itsekantava teräskori MITAT Pituus: 4,05 m Leveys: 1,62 m Korkeus: 1,40 m Akseliväli: 2,46 m Raideväli e/t: 1,39/1,36 m Maavara: 14 cm Omamassa: 1 030 kg SUORITUSKYKY* Huippunopeus: 156 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h: 12,5 s KULUTUS 93/116/EY Kaupunkiajo: 10,0 l/100km Maantieajo: 6,2 l/100km Keskikulutus: 7,5 l/100km *valmistajan ilmoitus Samara.indd 17 Samara.indd 17 18.9.2023 10.17 18.9.2023 10.17. Mobilisti 6/23
Se ei oikeastaan haluaisi edetä näin rauhallisesti pois pihalta. Tämä on taajamaan sopiva yleisvaihde. Ote pois ojauspyörästä ja vipu löytyy etsimättä. Ovi paukahtaa kiinni kerralla. Valmistajan piti sopeutua asiaan ja tarjota urheilullisempia versioita. Kolmonen löytyy, kun vaihdevivun vain siirtää ylös. Mutkaisella tiellä Saab kulkee kovempaa kuin 60-vuotiaalta odottaisi. Ne ovat kevyttoimiset, kytkin tulee poljettua pohjaan lähes vahingossa. Ei ihme, että näillä on ajettu kilpaa. Isot kapeat renkaat antavat saabsport.indd 18 saabsport.indd 18 18.9.2023 10.25 18.9.2023 10.25. Moottori pitää hermostunutta räpätystä. Moottori ottaa kierroksia sen verran nopeasti, että vapaalla laskemisen jälkeen kaasua pitää käsitellä varoen, ettei vedon palautuminen nykäise. 18 . Äänestä päätellen auto ei ole enää uusi, tömäyksen seasta kuuluu rämähtävä taustaääni. Kakkonen löytyy pitämällä vaihdevipua ohjauspyörän kehän lähellä ja laskemalla sen alas. Vaikka sitä voisi lulla italialaiseksi tarvikeosaksi, on ratti Saabin omaa tekoa. Saab rääkäisee käyntiin. Lisäksi autoon on asennettu Haldan mittarikokonaisuus keskinopeuksien laskemista varten. Suomeen Saab Sporteja tuli kymmeniä. Melkein mieluummin käyttää kytkinpoljinta pehmentämään vedon kytkeytymistä. Mittaristo on kieltämättä urheilullinen. Moottori on pieni ja suhteellisen kireä. Pieni kaksitahtimoottori ei silti nyykähdä, vaan nykäisee auton liikkeelle. Hiljainen keskustelu jää taka-alalle moottorin rynnätessä kierroksille. Vain harva niistä säilyi ehjänä menevien miesten käsittelyssä. Silti se vetää kevyttä autoa jo pienillä kierroksilla. Pyöreitä mittareita on sijoitettu peltiin porattuihin reikiin niin paljon kuin vain mahtuu. Se on aika helposti oikean käden löydettävissä. Auton omistaja Tero Nikkanen antaa hiljaisella äänellä ohjeita auton hallintaan. Istuin on pehmeä. Kolmonen ja nelonen ovat linjalla, jolle vaihteensiirron jousivoima pyrkii. Maalipinta ei ole enää uudenveroinen, mutta sisustus on siisti. Joutsan keskustassa ei tee mieli kiihdytellä, joten Saab joutuu alistumaan ja pidättelemään. Kaksitahtinen kuulostaa tehokkaalta ja hinkuu liikkeelle. Käännän kojetaulussa olevaa avainta ja polkaisen samalla kaasua. Saabin moottori esittää uskottavasti kilpa-autoa. Kytkin pohjassa vaihdevipu on kevyt vetää taakse ja nostaa ylös ykköselle. Vapaakytkin antaa auton rullata, kun jalan nostaa kaasulta. Sen kytkeytyminen ei ole kovinkaan pehmeätä. Auto on entisöity jo vuosikymmeniä sitten. Polkimet eivät ole suoraan linjassa kuljettajan edessä vaan hiukan oikealla, kohti auton keskilinjaa. Saabin ohjaustuntuma on tyypillinen hammastangolle: se tuntuu tarkalta, mutta ei keskitä kovinkaan voimakkaasti. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen OO hjauspyörän suuri puukehä on ohut ja tyylikäs. Kytkin ottaa jo todella matalalta ja hiukan yllättäen. Melko pian huomattiin, että lentokonetehtaan insinöörien suunnittelema pikkuauto soveltui erittäin hyvin myös kilvanajoon. Mobilisti 6/23 Saab 96 Sport 1963 Herhiläinen Herhiläinen Saabin ensimmäisten autojen oli tarkoitus olla edullisia ja käytännöllisiä. Vaihteensiirtovipu on ohjausakselilla
sija yleiskilpailussa. Vanha kilpuri nousee satasen vauhtia Joutsan seudun mäkiä kuin isompansakin. Saab pitää tämän vauhdin pintakaasulla. Isommalla tiellä päästän Saabin irti. Lähes saman tien se päättäväisesti sammuu. Olemme löytäneet miehen ruumiin Kuvien auto on rekisteröity 23.10.1963 rekisteritunnuksella LED-53 jolloin sen Jens Stormbom Suurajoissa 1962. Meno tuntuu hurjemmalta kuin onkaan. Johto on kiinni ja auto lähtee käyntiin, mutta tyhjäkäynnillä entistä korkeammilla kierroksilla huutaminen antaa ymmärtää bensiinin olevan vähissä. Siitä huolimatta moottori on koko ajan vetänyt nykimättä jo pienillä kierroksilla. Rullattuani suoran päässä olevalle levennykselle asia tarkistetaan. Rajusta laskeutumisesta huolimatta tuloksena oli 39. Joutsan varalaskupaikalla kännykän satelliittipaikantimen mukaan mittari näyttää hiukan liikaa, joten mittarinopeus 110 vastaa suurinta sallittua. Saatuaan uutta bensiiniä Saab käy selvästi paremmin, mutta ei vieläkään ihan täydellistä tyhjäkäyntiä. Saabilla voi. Saabilla voisi yrittää päästä lähimmälle asemalle, mutta huonolla tuurilla se jäisi lähimpään risteykseen. 20 . Vapaakytkimen päästäessä auton rullaamaan vapaasti, on sopiva hetki keskustella auton omistajan kanssa moisen automaattisen ylinopeuden rajoittamisen syistä. Mobilisti 6/23 mahdollisuuden pitää huonollakin alustalla korkeita nopeuksia. Neljässä tuhannessa ääni ja käynti tasaantuvat. Tiet olivat sorapintaisia, eikä yleisimmillä pikkuautoilla oikeastaan voinut niin kovaa ajaa. Moottorin kierrosluvun lähestyessä kolmea tuhatta äänitaso kasvaa, ikään kuin kone ei pitäisi paljoa korkeammista kierroksista. Viiden tuhannen lähestyessä auto tuntuu siltä kuin olisi saavuttanut sille oikean kierrosluvun. Saab ei edes ole kovin meluisa korkeilla kierroksilla kaasu pohjassa kiihdyttäessä. Tero tulee siihen tulokseen, että joko jakajan johto on irronnut – vastaavaa on tapahtunut ennenkin – tai autosta on bensiini loppu. Moottorin tyhjäkäynti on hiukan liian korkealla ja polttonestemittari näyttää tyhjää. Autolla ei ole ajettu viime vuosina kovinkaan paljoa. Kaasun pohjaan polkemalla Saab lähtee ihan tuntuvasti kiihtymään, hetkeksi. Käytön puutetta. Moottori laulaa puhtaasti auton liitäessä kestopäällysteellä. Pitkän ja laajan suoran aukeneminen edellä tuo kuljettajalle kiusauksen huippunopeustestiin. Tänäänkin vauhti on eri asia kuin mitattava nopeus. Sen kaasuttimet eivät varmaankaan ole ihan puhtaat ja antavat eri sylintereille hiukan eri seosta. Silti jostain syystä veto ja käyntiääni tasaantuvat kierrosluvun noustessa yli neljän tuhannen. Huoltoautona toimivalla Eurosamaralla päätetään lähteä noutamaan muutama litra. Vaikka nykyään suosituista isomoottorisista harrasteautoista saakin erilaisen vaikutelman, ei 60-luvun alun suomalainen autoilija kovin usein lähestynyt satasen nopeutta. Saabin tankissa on kieltämättä edellisvuotista polttonestettä. saabsport.indd 20 saabsport.indd 20 18.9.2023 10.25 18.9.2023 10.25
Moottori oli viritetty kulkemaan kovaa. Saab on todennäköisesti ollut kohtuullisen hyvässä alkuperäiskunnossa, sillä entisöinnissä sen sisustusta ei vielä tarvinnut uusia, se tehtiin vasta myöhemmin. Sen jälkeen ei Saabin rekisteripapereihin ammattinimikettä enää kirjattu. Omistajaa se vaihtoi vielä pari kertaa ennen kuin päätyi vuonna 1980 Hannu Asunnalle. Saabilla aloitettiin todellakin tyhjältä pöydältä, sillä työhön nimetyn 15 hengen työryhmän jäsenillä ei kenelläkään ollut kokemusta saabsport.indd 21 saabsport.indd 21 18.9.2023 10.25 18.9.2023 10.25. Pisaraakaan verta ei ehtinyt lattialle Automerkki Saab syntyi sodan lopulla, kun lentokonetehtaalla tutkittiin mitä rauhan aikana kannattaisi tehdä. Maassa oli jo moottoripyörien ja henkilö-, sekä kuorma-autojen tuotantoa. Menevä auto vaihtoi omistajaa ja paikkakuntaa usein. Vuonna 1966 Saab siirtyi Renlund AB:n omistukseen. Seuraava omistaja oli kylmäkkö, hänen jälkeensä hitsaaja, liikkeenharjoittaja, myyjä ja vuonna 1974 sähköasentaja. Stormbom oli ajanut edellisellä käyttöautollaan Sunbeam Rapierilla myös kilpaa. Suunnittelu aloitettiin markkinatutkimuksella, tai niin ainakin väitetään. Mobilisti 6/23 . Vuotta myöhemmin haltijana oli jo peltiseppä. Sellaisesta ei tosin ole jäänyt todisteita Saabin arkistoihin. Se varmisti moottorin kunnon kaasu pohjassa ajettaessa ja toi tapahtumaan samalla autenttisen 60-luvun tuoksun. Nyt voimanlähde on vakiomallisen Sportin tehoinen ja käyttäytyy joustavammin. Hän oli päässyt elokuussa 1963 asepalveluksesta siviiliin Turun Pansiosta. Niitä suunniteltiin muuallakin. Yleinen käsitys autonvalmistajien joukossa kuitenkin oli, että sodanjälkeisessä Euroopassa tarvittaisiin edullisia kansanautoja. Muutama vuosi sitten auto päätyi useita Saabeja omistavalle Tero Nikkaselle Joutsaan. Nyt sen haltijaksi merkittiin mainospäällikkö Savolainen. Seuraavaksi auto siirtyi Juha Lehtosen omistukseen vuonna 1993. Saabillakin sanotaan ajetun kilpaa, mutta niistä ei ole tarkempia muistikuvia. Moottoripyöriäkin teki jo useampi valmistaja. 21 omistajaksi on merkitty Tornion Olut Oy. Tasanopeussarjana ajettujen kilpailujen kovaa ajettavat erikoiskokeet olivat lyhyitä pätkiä, eikä turvakaaria tai monipistevöitä vaadittu ollenkaan. Nykyisin suosittu historic-ralli syntyi 1990-luvun alussa. Tässä vaiheessa Lehtosen aikana käytössä olleet viritykset poistettiin moottorista, sillä siitä haluttiin helppokäyttöisempi. Volvolta kerrottiin, että kannattavalle kuormureiden tuotannolle he eivät suvaitsisi kilpailua, mutta lentokonetehtailijat voisivat kaikin mokomin yrittää osaamistaan pienen henkilöauton valmistajina. Ahvalle soitettiin lähimmästä puhelimesta ja kaupat sovittiin sillä ehdolla, että Jens ja Sunbeam noudetaan tien varresta pois. Auto oli virvoitusjuomatehtaan toimitusjohtajan pojan Jens Stormbomin käytössä. Vuonna 1962 Jens osallistui Pohjola-ralliin Sunbeamilla ja muutama vuosi myöhemmin hän ajoi kilpaa jo Volvo Amazonilla. Aluksi kisat tunnettiin veteraanirallin nimellä, eivätkä ne olleet yhtä totista kilvanajoa kuin nykyään. Hän entisöi auton, joka museokatsastettiin 1992. Matkalla Helsinkiin oli Sunbeamin kardaaniakseli irronnut pulteistaan. Lehtosen mukaan sen ajan säännöilläkin piti ajaa välillä niin kovaa kuin autolla pääsi. Automatiikan tarjoaman tuoreöljyvoitelun avuksi Juhalla oli tapana lisätä polttonesteen sekaan hiukan risiiniöljyä. Jens oli alustavasti lämmitellyt vanhan Torniolaisen kaverinsa, Vesa Ahvan kanssa autonvaihtoa Helsingin myymälässä. Juha Lehtonen osallistui Saabilla useaan kilpailuun. Ainoastaan kypärä oli pakollinen. Vuoden 1996 jälkeen auto vaihtoi jälleen omistajaa pariin otteeseen
Vienti lähti liikkeelle hitaasti. Brittiläiseen imperiumiin kuuluvissa tai kuuluneissa maissa vaadittiin oikeanpuoleista ohjausta, jota ei aluksi Saabiin saanut. Yhdysvalloissa pikkuauton kokoonpanoa hahmotteli Willys-Overland, Brasiliassa Vemag. Se oli tuttu menestyksestään autourheilussa. Koulukone Saab Safir oli 91 ja pikkuautosta tulisi siis Saab 92. Vuonna 1955 Saab esitteli kolmisylinterisen moottorin, jonka tilavuus tosin säilyi lähes entisellään. Venezuelasta ilmoitettiin, että bensiini oli maassa niin halpaa, että siellä ei myydä kuin isoja amerikkalaisia autoja. Voimanlähdekysymyksessä päädyttiin kaksitahtimoottoriin. Mobilisti 6/23 autojen valmistamisesta. Se olisi helpoin ratkaisu tehtaalle, jolta puuttui vielä moottoreiden valmistukseen tarvittavat laitteetkin. Saab oli kuitenkin tunnettu merkki myös seuduilla, joilla sitä ei myyty. Usein kilpailun pääsi hyväksytysti läpi alle puolet lähtijöistä. saabsport.indd 22 saabsport.indd 22 18.9.2023 10.25 18.9.2023 10.25. Tehtaan siviiliprojektit oli päätetty numeroida alkaen matkustajakone Scandiasta numerolla 90. Nigeriaan toimitettiin yksi auto. Saudi-Arabiasta pyydettiin neliovista avomallia, jossa olisi kaksi sohvaistuinta ja ilmastointilaite. Lagosin edustaja lupasi tilata niitä lisää, kunhan Saab tekisi siitä neliovisen, oikealta ohjattavan ja asentaisi autoon muovisen sisäkaton, joka olisi helppo pitää puhtaana. Aluksi tarkoituksena oli testata tuotetta ja etsiä mallin heikkouksia. Jostain syystä vientimahdollisuuksia tutkittiin melko kaukaisiin maihin. Toisaalta kisat olivat vaativia. Saabin miehet olivat aktiivisia monin tavoin. Meidän on avattava holvi Vaikka Ruotsin taloudellinen tilanne oli huomattavasti parempi kuin monella sotaa käyneellä maalla, oli länsinaapurillakin pula ulkomaan valuutasta. Monissa Euroopan maissa harjoitettiin protektionistista politiikkaa, joka esti tai vaikeutti ulkomaisten autojen maahantuontia. Menestys tuli yllätyksenä kaksisylinterisellä moottorilla varustetulle autolle, jossa oli vain kolme vaihdetta. Lisenssituotantoa suunniteltiin ihan tosissaan ainakin Japaniin, Yhdysvaltoihin ja Brasiliaan. Lähtökohdaksi otettiin DKW:n kaksisylinterinen, jonka patentit olivat sopivasti juuri rauenneet. On tosi, että aluksi ralleissa ei ajettu niin kovaa kuin mahdollista, vaan mahdollisimman tarkoin tiettyä keskinopeutta, joten absoluuttinen suorituskyky ei taannut menestystä. Jos sen lisäksi pääsi mahdollisimman virheettömään tulokseen, oli auton ominaisuuksien ja luotettavuuden oltava parempia kuin monilla kilpailijoilla. Kilvanajo auttoi tässäkin. Ryhmän konsultiksi kutsuttu Sixten Sason piirsi jo 1945 auton, joka oli hyvin lähellä lopullista tuotantomallia. Ainakin Intia, Pakistan, Burma, Ceylon, Etelä-Afrikka, Uusi Seelanti, Australia ja Brittiläinen Uusi Guinea olivat listalla. Lentokonetehtaan insinööreille itsekantava kori oli luonnollinen ratkaisu. Mallinimeksi tuli 93. Saab 93 oli malli, jota päätettiin viedä Yhdysvaltoihin. Vaikka Ruotsissa ajettiin yhä tien vasenta reunaa, oli ohjaus eri puolella kuin brittiautoissa. Pohjoismaat ja Suomi olivat yhtä vaativia kumppaneita. Jo koesarjan autoilla oli ajettu kilpaa ja menestytty. Vuonna 1956 autoja oli Yhdysvalloissa vasta muutama. Saab oli jo hyvissä ajoin maininnut eri maissa toimiville, lentokoneita edustaville yrityksille mahdollisuudesta myydä myös autoja. Jo toukokuussa 1949 joutui Saab tekemään sopimuksen maan hallituksen kanssa autojen viennistä ulkomaille. Perustelut eri yritysten kariutumisille olivat vaihtelevia. Tehtaan johdossakin oli epäilyksiä pienen kaksitahtiauton viennistä isojen lossien maahan. Numero 94 päätyi Sonett-urheiluautoon, joita valmistettiin vain kuusi kappaletta. Suomessa tuontilisenssejä myönnettiin pitkään ennen sotaa tehdyn myynnin perusteella, jolloin Saabeja ei vielä edes valmistettu. 22 . Käytännössä siitä sovittiin optimistisesti, ennen kuin automallia oli saatu edes tuotantoon
23 Carl-Otto Bremer ajoi 1950-luvun lopulla kilpaa perusmallin Saab 93:sta trimmatuilla autoilla. Mobilisti 6/23 . saabsport.indd 23 saabsport.indd 23 18.9.2023 10.25 18.9.2023 10.25. Kuvassa Carl-Otto Bremer ja Juhani Lampi matkalla 1960 Jyväskylän suurajojen voittoon. Auton erottaa uudeksi malliksi lähinnä takavaloista ja sivuikkunoiden muodosta. Carl-Otto Bremer ja Juhani Lampi Monte-Carlo -rallissa 1960. Vuoden 1960 aikana hän on vaihtanut rekisterinumerolla AR-900 kulkevaan Saab 96:n. Kaksitahtinen Saab oli hieman altavastaajana vuoristoteiden mäissä. Sekin on viritetty perusmallista
Tiesin, että tehtävänäni tulisi olemaan toisten ohittaminen Vuonna 1964 julkaistiin pankkiryöstöstä kertova romaani 13 mehiläistä. Porsche, Jaguar, Austin-Healey… Kolmen päivän ja 2 400 kilometrin jälkeen lista oli lyhentynyt huomattavasti. Saabin kohdalla Sport on kuitenkin saanut oman sarakkeensa. Suomessa Saab oli urheilullisen auton maineessa. 24 . Etuistuimet olivat huomattavasti perusmallia paremmat, Haldan keskinopeusmittari vakiovaruste ja moottori viritetty 50-hevosvoimaiseksi, jonka sai lisämaksusta kiristettyä 57 poniin. Sport 850 tuli nyt myyntiin Ruotsiinkin. Farmarimallissa oli Saabin ensimmäinen nelinopeuksinen vaihteisto ja moottorin tilavuus kasvoi 841 kuutiosenttiin. Vuonna 1963 autoja sai tuoda vapaasti. Saab ei selvästikään ollut amerikkalaisille käyttöauto, vaan lelu tai kilpuri. saabsport.indd 24 saabsport.indd 24 18.9.2023 10.25 18.9.2023 10.25. Silloin autojen maahantuonti oli vielä virallisesti myönnettyjen lisenssien varassa, joten käyttöön saadulla ulkomaan valuutalla on varmaankin hankittu niin monta autoa kuin mahdollista, eli edullisempia perusmalleja. Aluksi 96:n vaihteisto oli tosin yhä kolmivaihteinen. Saab Sporteja rekisteröitiinkin kesäkuussa viisi, heinäkuussa samoin, elokuussa 10, syyskuussa kuusi, lokakuussa kaksi, joista toinen on kuvien auto ja marraskuussa yksi, kuten joulukuussakin. Vuonna 1959 sinne vietiin yli 6 000 Saabia. Hän oli valinnut Saab Sportin, vaikka tiesi auton herättävän liian paljon huomiota automiesten keskuudessa. . Pian eurooppalaiset seurasivat perässä, Sportista tuli myös Monte Carlo 850. Auton oli myös oltava luotettava. Vuonna 1964 Sporteja saatiin kilpiin kokonaiset 47 ja 15 vielä vuonna 1965. Autoja myytiin kilpamenestyksellä, mutta tehtaan malliston suunnitteluperusteet olivat yhä käytännönläheisiä. Myyjiä ja lentokoneteollisuuden työntekijöitä oli myös paljon. Ne olisivat herättäneet ihan liian paljon huomiota. Saab esitteli nelitahtisen V4-moottorinsa 1966. Saab on ollut sopiva kompromissi suorituskyvyn ja vaatimattoman ulkonäön välillä. Monen muun kuljettajan lisäksi Väinön poika Carl-Otto ajoi Saabeilla kilpaa jo 1950-luvulla ja menestyi, tuoden merkille maineen kovakulkuisena autona. Maahantuojana toimi Importer Oy, jonka Väinö Bremer oli perustanut yhdessä Paavo Linkolan kanssa. Granturismo oli jälleenmyyjiä varten tarkoitettu vetonaula, ei käyttöesine. Sen keula ja tekniikka olivat hyvin lähellä perusmallia, mutta erojakin oli. Kirja on todennäköisesti kirjoitettu jo vuoden 1963 aikana. Se vaati jatkuvaa kovien kierrosten käyttöä, mikä kolmivaihteisen vaihteiston kanssa ei ollut helppoa. Se oli pohjimmiltaan modernisoitu 93 farmarimallin isommalla moottorilla. Sen rinnalla valmistettiin jonkin aikaa kaksitahtisiakin versioita. Ehkä kireällä kaksitahtisella oli ollut omat ihailijansa. Usea harrasti kilvanajoa. Silti päähenkilö huomaa epäonnekseen innokkaan automiehen kiertävän autoaan. Koska merkki oli saanut urheilullisen maineen, eikä alkuperäinen Sonett ollut päässyt tuotantoon, oli urheilullisen mallin tarve kova. Seuraavana tuotantoon otettiin farmarimalli 95. Tarvitaan lisää rahaa Saab tutki 1957 ensimmäisten Yhdysvaltoihin vietyjen autojensa ostajien ammattijakaumaa. Importerin pajalla viritettiin tehtaan osilla perusmallin Saabit kulkemaan yhtä kovaa kuin tehtaan autotkin, ainakin niin voisi Bremerin ja kumppaneiden menestyksen perusteella päätellä. Minnekään muualle ei vielä silloin viety kuin enintään muutama sata autoa vuodessa. Pian farkun jälkeen vuorossa oli 96. Merkillepantavaa kirjassa on rikosta toteuttavan miehen autovalinta. Se oli pohjimmiltaan täysverinen kilpa-auto, hyvässä ja pahassa. Vuosien 1961 ja -62 kohdalla ei listalla ole yhtään Sportia. Hän vie intoilijan ajelulle, ettei tälle jäisi päällimmäiseksi mieleen pankin edustalla odottanut Saab, vaan sen suorituskyky ihan muualla. Kilpailuun lähti 63 osallistujaa, joilla oli toinen toistaan uskottavampaa kalustoa; Mercedes 300SL. Autovalinta oli ajanmukainen, olihan Simo Lampinen voittanut vuoden 1963 Jyväskylän suurajot Saab Sportilla ja Rauno Aaltonen tullut kolmanneksi omallaan. Vaikka autoa oli pidetty sopimattomana isoihin autoihin tottuneen maan markkinoille, tuli Yhdysvalloista jo varhaisessa vaiheessa merkittävin vientimaa. Hiukan eri tavalla varusteltu, mutta yhtä nopea 96 Special oli myös tuotannossa jonkin aikaa. Varmuuden vuoksi oli ostettu harmaa yksilö, joka oli vielä sotkettu huonoja teitä ajamalla. Perusmalleihin ei tuoreöljyvoitelua tarjottu, sillä sen moottorin lohkoon vaatimat poraukset olivat kalliita toteuttaa. Yritystä viennille oli yhä; Saabeja laivattiin Brasiliaan, Kuubaan, Marokkoon, Etelä-Afrikkaan ja tietenkin Euroopan maihin, joista merkittäviä määriä oikeastaan vain Belgiaan ja Hollantiin. Ryöstön päätteeksi oli tarkoitus päästä nopeasti kauas. Mehiläisten pistoksilla aikaansaatu turvotus tekee kasvoista tunnistamattomat tapahtumien ajaksi. Toisaalta takapenkin jalkatila oli kutistunut ja pitkälle viritetty kaksitahtimoottori hankala luonteeltaan. New Yorkin maailmannäyttelyssä 1958 esiteltiin ensimmäinen urheilumalli: Saab Granturismo 750. Sen jälkeen ei listalta Saab Sportia tai Monte Carloa löydä. Minulla oli allani hyvä auto Vasta helmikuussa 1962 esiteltiin urheilumalli Saab Sport 841-kuutioisella moottorilla. Carl-Otto Bremerin kilpahistoriaa on käsitelty kattavasti Mobilisteissa 8/10 ja 1/11. 750-kuutioista Granturismoahan ei kotimaassaan koskaan virallisesti myyty, vaikka niitä sinne parikymmentä päätyi. Virimalli Granturismo sai keväällä 1960 myös uuden 96-mallin korin ja neljä vaihdetta, mutta kulki yhä 750-kuutioisena, sillä se oli kilvanajossa yleinen luokitusraja. Romaania rakentaessaan on kirjailija harkinnut tarkoin jokaista yksityiskohtaa. Saab 93 Granturismo-mallia valmistettiin 605 kappaletta, joista 546 vietiin Yhdysvaltoihin. Kirjan nimi viittaa ryöstäjän naamioitumiseen; hän painaa mehiläisiä kasvojaan vasten. Carl-Otto Bremer ja kumppanit olivat jo Saab 93:n aikaan menestyneet meillä ja maailmalla, mutta silloin ei lähes valmista kilpa-autoa saanut kaupasta, Sporteja sai vuodesta 1963 alkaen. Siinä kirjoittaja Marko Tapio kuvailee hyvin tarkoin tapahtumapaikkana toimivan Tampereen keskustaa ja ajan tapoja. Mobilisti 6/23 Kolmeen esittelyautoon asennettiin Haldan mittarit ja ne ilmoitettiin GAMR-ralliin. Kolmella erillisellä kaasuttimella varustettu kaksitahtinen Sport tuotti vain pari hevosvoimaa enemmän kuin 750-kuutioinen edeltäjänsä, mutta oli vastaavasti helpompi käsitellä. Suomen maahantuojien rekisteröintitilastoihin ei aina ole eritelty eri malleja. Tämän mallin polttoaineeseen ei tarvinnut itse sekoittaa voiteluöljyä, sillä Sportissa oli automaattinen tuoreöljyvoitelu. Yhteensä Suomeen rekisteröitiin siis 30 Saab 96 Sportia vuoden aikana. Yhdysvalloissa se tunnettiin nimellä Granturismo 850. Suuri osa oli lääkäreitä. Aluksi valmistettiin myös nelitahtista Monte Carlo V4-mallia, mutta sille ei enää ollut kysyntää. Pankkirosvon autona ei ole voinut toimia mikään brittiläinen urheilumalli eikä isomoottorinen amerikkalainen. Saabit olivat päätyneet sijoille 1, 6 ja 17. Saabin menestys Monte-Carlon rallissa 1962 ja 1963 innosti muuttamaan Granturismon nimen Yhdysvalloissa muotoon Monte Carlo 850. Tämän menestyksen jälkeen myynti lähti vauhdilla liikkeelle
25 MOOTTORI Tyyppi: kolmisylinterinen kaksitahtimoottori, lohko valurautaa, kansi kevytmetallia, tuoreöljyvoitelu, 4 runkolaakeria, kolme Solex 34 BIC -kaasutinta Iskutilavuus: 841 cm³, sylinterimitat: 70,0 x 72,9 mm, puristussuhde: 9 Teho: 52 hv (DIN)/4 500-5 000 r/min Vääntömomentti: 93 Nm (DIN)/3 500 r/min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen synkronoitu käsivaihteisto, valitsin ohjausakselilla, kuiva yksilevykytkin, erikseen kytkettävä vapaakytkin, vetopyörästön välitys: 5,14 JARRUT Edessä: Lockheed-levyjarrut Takana: rumpujarrut OHJAUS Hammastanko-ohjaus, 2,5 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillinen, poikittaiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: U-kirjaimen muotoinen, keskeltä koriin tuettu jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V, 160 W Bosch-tasavirtalaturi. MITAT Pituus: 4,02 m Leveys: 1,57 m Korkeus: 1,48 m Akseliväli: 2,49 m Raideväli ed/tak: 1,20/1,20 m Rengaskoko: 155/15 Omamassa: noin 800 kg SUORITUSKYKY* Huippunopeus: 145 km/h Kulutus: 9-10 l/100 km *valmistajan ilmoitus Saab 96 Sport 1963 saabsport.indd 25 saabsport.indd 25 18.9.2023 10.25 18.9.2023 10.25. Mobilisti 6/23
Mutta pelkkä jäähdyttävän veden lisääminen ei tietenkään riittänyt, vaan nimenomaan Passat oli VW:n mittakaavalla valtava teknologinen loikka. Vaikka menestysmalli on pysytellyt yhtiön valikoimissa samalla etumoottori ja etuveto -perusratkaisulla nyt jo puoli vuosisataa, edustaa tämä ensimmäinen polvi filosofialtaan vielä hyvin erilaista lähestymiskulmaa keskiluokan liikkumistarpeisiin. 26 . teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Matti Ouvinen sekä Jori Kelkan ja Mobilistin arkistot passat.indd 26 passat.indd 26 18.9.2023 12.55 18.9.2023 12.55. Mobilisti 6/23 Volkswagen Passat LS 1973 VOITTO vain muutamalla litralla vettä Asteittainen ilmajäähdytyksestä luopuminen toi Volkswagenin myyntiin uutta puhtia
Auton olemus suurine ikkunapintoineen oli raikas ja samalla myös hillitty. Suurista odotuksista huolimatta vuodelle 1970 esitelty, viime hetkellä VW-logon alle siirretty K70 ei saavuttanut valtaisaa kansansuosiota. Tämä toteutui 1969 ja NSU sulautettiin Auto Unioniin, osaksi VW:n kasvavaa imperiumia. Eikä se ollut vielä 70-luvun alussakaan täysin itsetuhoista, globaali VW-kauppa kävi varsin vakaana, lähinnä vain Typ 3 -nimellä tunnetun keskiluokan malliston kysyntä oli hiipumassa. Alkuun ne kanavoitiin Auto Union -tuotteisiin; olihan siellä pantu alulle useitakin etuvetoprojekteja 1950-60-lukujen vaihteessa, kun Daimler-Benz isännöi taloa. Volkswagenin tarkoituksena oli korvata sillä Typ 4 eli iso takamoottorinen 411/412-mallisto farmareineen ja kaikkineen, mutta ehkä äkkiratkaisuista hermostuneena yhtiössä kaadettiin jäitä hattuun, ja K70 asemoitiin tiukasti 4-ovisten porrasperäisten sedanien markkinarakoon. Alusta joustintukineen oli ajanmukainen ja Detlef Banholzerin suunnitteleman etupyörien negatiivisen olkapoikkeaman osalta suorastaan esimerkillinen keskihintaisten sedanien luokassa. Jopa kaukovalojen merkkituikku oli joidenkin mielestä häiritsevän kirkas Suomen kaamoksessa. 27 J oidenkin aikalaisten mielestä Volkswagen Golf olisi kehitetty ilmajäähdytteiseksi ja takamoottoriseksi, ellei VW:n pitkäaikainen pääjohtaja, professori ja tekniikan tohtori Heinrich Nordhoff olisi kuollut vuonna 1968. Niissä oli kuitenkin vierasta teknologiaa, kuten DKW:n suunnittelemat korit ja Daimler-Benzin omistuskaudelta peräisin olevat moottorit. Audi 80 toimi Passatin pohjana. Autoalan suurimpiin voimatekijöihin lukeutuneen Volkswagenin insinööriarmada ei suhtautunut tilanteeseen erityisen humoristisesti, vaan halusi luoda tilalle jotakin täysin omaa. Etuvetoisena se erottui luokassaan edelleen massasta, muttei maksavia asiakkaita innostaen. passat.indd 27 passat.indd 27 18.9.2023 12.55 18.9.2023 12.55. Uusi, EA 827:ksi nimetty SOHC-moottori nokkahihnoineen vaikutti lupaavalta ja oli sijoitettu keulalle pitkittäin. Kauppa kaikilla keskeisillä markkina-alueilla starttasi reippaasti 2ja 4-ovisten porrasperäsedanien voimin. 80 sai alan lehdistöltä pääosin positiivisen vastaanoton ja kruunattiin Euroopan vuoden autoksi 1973. 80 ja pasaatituuli VW:n leiriin päätynyt Audi valmisti varhaisempaan DKW F102:een perustuvia etuvetoisia, nestejäähdytteisiä ja nelitahtisia keskiluokan vaunuja hyvällä menestyksellä jo 60-luvun puolivälistä alkaen. Mutta ainakin suomalaiset autojournalistit pääsivät huomauttelemaan 80:n monista puutteista ja kyseenalaisista ratkaisuista tavalla, joka kuulostaa vieraalta Audin nykyiseen elitistiseen imagoon verrattuna. Vuonna 1969 tilanne selkiytyi nestemäiseen, etuvetoiseen suuntaan: tulevat Audit jatkaisivat merkin, ei VW:n käytäntöä. Vahvan kysynnän myötä ei ollut erityistä kiirettä ja toisaalta vanhan pääjohtajan kaudella oli vaarana päätyä suunnittelemaan ilmajäähdytteistä takatuupparia. Mobilisti 6/23 . Vuoden 1972 jälkipuolella paketti oli valmis esiteltäväksi nimellä Audi 80. Audin teknisen suunnittelun johtaja Ludwig Kraus vastaisi koko pruljan päälinjoista, insinööri Franz Hauk työryhmineen toteuttaisi uuden moottorin ja NSU:n kautta taloon tullut nuori lupaus, Hartmut Warkuß, piirtäisi ajattomat muodot, joiden sisään kaikki pakattaisiin. Volkswagenin 1964 alkaneella omistuskaudella Unionin merkeistä Audi valikoitui elinkelpoisimmaksi, ja siihen panostettaisiin. Toisaalta raskaan velkataakan alle musertuvalla NSU:lla oli valmiina erityisen lupaava ylemmän keskiluokan sedan, K70, joka tipahtaisi VW:n syliin, jos se saisi ostettua NSU:n osake-enemmistön. Koeajoyksilöistä tuntui löytyvän runsaasti hälyääniä niin korista kuin alustastakin, vaihteensiirto toimi nihkeästi ja moottoreissa oli käyntihäiriöitä. Valtavalla arvovallallaan hän oli pitänyt Volkswagenin erittäin tiukasti alkuperäisessä Kupla-konseptissa, jossa auton ainoa vesivaranto oli pissapojan säiliössä ja voimanlähde taka-akselilla. Nordhoffin jälkeen muutospaineet alkoivat lopulta purkautua
Mobilisti 6/23 Nämä oireet kertoivat paitsi niistä vaikeuksista, joita kokeneetkin insinöörit kohtaavat, kun suunnittelu aloitetaan jotakuinkin puhtaalta paperilta, mutta myös VW-NSU-Auto Union -organisaatioiden yhteensovitusongelmista. Halvin perusmalli ja S sekä kallein TS noudattivat Giorgetto Giugiaro vastasi VW:n uuden sukupolven muotoilusta 1970-luvulla. Esimerkiksi taka-akselin ripustus oli täysin erilainen; Audin joustintukien sijaan Passatissa käytettiin matalampia kierrejousia, sillä siitä oli tekeillä Variant-farmariversio, Typ 33, joka saapui puolisen vuotta myöhemmin. Se omasi paljon yhteisiä piirteitä Audin kanssa: voimalinja, eturipustus ja koko pohjalevyn perusmitat. Kuten muutamien kilpailijoidenkin kohdalla, arkirealismille ei annettu vielä täysin periksi, jonka seurauksena tuotannon alkuvuosien viistoperät eivät olemuksestaan huolimatta olleet monikäyttökorisia, vaan perinteisiä kolmen osaston sedaneita. Annettiinpa tuollainen mahtikäsky tai ei, vajaa vuosi Audin jälkeen esitelty Passat onnistui välttämään lähes kaikki sen virheet. Vasemmalla esittelyssä EA272-prototyyppi. Viimeistelyn ohella merkittäviä eroja oli myös ulkoisessa olemuksessa. Audi 80:n peräkkäämpi kori toi sille niukan voiton ruuman koossa ja käytettävyydessä, mutta Passat-myyjä saattoi huomauttaa VW:n takahutlarin huolitellummista yksityiskohdista sekä Variant-versiosta. Kokoonpanon laatua ei vain kehuttu, vaan pikemminkin ylistettiin. Passat Alkukesästä 1973 Passat-mallisto – Typ 32 tehtaan koodikielellä, B1-polvi harrastajien keskuudessa – ehti myymälöihin. Vaikka isojen VW 411/412 -mallien perusteella voisi olettaa, Giugiarolta ei vaadittu lähtökohdaksi viistoperäisyyttä, vaan kuten maestro on myöhemmin muistellut, se tuntui olevan ajan henki 70-luvun alun Euroopassa ja siksi luonteva lähtökohta. Siinä missä Audit halkoivat pimeyttä vain pyörein valoheittimin – joita oli varustetasosta riippuen kaksi tai neljä – Passateissa keulaa komistivat suosituimmiksi oletetuissa Lja LS-versioissa suuret, kulmikkaat umpiot. Vaikka pohjalevy oli Audin kanssa sama ja korissa selvää sukulaisuutta, oli Passat Giorgetto Giugiaron/Italdesignin käsialaa. Hän oli suunnitellut VW:lle jo 70-luvun vaihteessa kauaskantoisen prototyypin, EA 272:n. Se oli viistoperäinen, keskikokoinen neliovinen sedan, jonka hahmosta ammentaisivat inspiraatiota niin VW kuin Audikin vielä vuosien ajan. 28 . Mutta se ei ollut täysin suora kopio siitä, teknisestikään. VW:llä oli selvästi päätetty näyttää konsernin tulokkaille, miten homma hoidetaan. passat.indd 28 passat.indd 28 18.9.2023 12.55 18.9.2023 12.55. VW:n omamassa oli muutaman kilon suurempi, mikä tuskin oli seurausta huolimattomasta materiaalipolitiikasta, vaan vahvisteista oikeissa paikoissa. VW-tuotteista voitiin olla muuten mitä mieltä hyvänsä, mutta korkealuokkainen viimeistely oli aina ollut ollut leimallista niille. Seuranneiden tapahtumien valossa vaikuttaakin siltä, että Wolfsburgin pääkonttorin kulmahuoneesta jyrähti uuden pääjohtajan, Rudolf Leidingin käsky siitä, ettei tuollaista hapuilua saisi tapahtua – ei etenkään Audi 80:n pohjalle rakentuvassa uudessa, tehtaan kannalta mullistavassa Volkswagenissa. Pienempää hienosäätöä oli toteutettu kymmenissä yksityiskohdissa, aikalaisten mielestä parempaan suuntaan. Passatiin Giugiaro onnistui piirtämään ennalta tarkkaan määriteltyjen perusmittojen ympärille keveän särmälinjaiset korit: kaksija nelioviset viistoperäsedanit sekä viisiaukkoisen farmarin
Perusteellisuuden ymmärtää, kun huomioi miten totaalisesta VW:n ajatusmaailman muutoksesta oli kysymys. Mobilisti 6/23 . Tilannetta mutkisti alkuvuosina se, että vanha Kupla muodosti edelleen VW-kaupan selkärangan Suomessa, joten myyjiä täytyi psyykata hellän määrätietoisesti. Myyjiä viihdytettiin, koulutettiin ja heille toimitettiin huomattavan perusteellista taustamateriaalia myös kilpailijoista ja niiden ominaisuuksista. Mutta Passat osoittautui olevan oikea tuote oikeaan aikaan. Käsivaihteiston välitykset ja valitsimen siirtomekanismi poikkesivat hieman Audin vastaavista. Se on rekisteröity täällä syyskuussa, ostajana oli kampaaja-iskelmälaulaja Vuokko Hepo-oja Kemistä. Sittemmin valikoima täydentyi dieselillä ja bensiininsuihkutuksella varustetulla GLI:llä. 29 puolestaan Audin kaavaa valojen muodossa ja määrässä. Mutta menestys ei tullut tyhjästä, vaan VW ja Wihuri-organisaatio panostivat Passatiin alusta asti isosti. Sulosäveliä ja hiuslakkaa Passatien myynti Suomessa alkoi kesällä 1973 ja artikkelimme auto on eräs alkuerien saapujista. Se jakoi jälleen pohjalevynsä Audi 80:n kanssa ja täytti 80-luvun odotukset – aiheuttamatta kuitenkaan enää vastaavaa kohahdusta kuin edeltäjänsä. Myös maailman raju muuttuminen öljykriisin, orastavien päästönormien ja kolariturvallisuuskysymysten muodossa sai monet kokeneetkin kauppiaat huokailemaan huolestuneena. Paremmat varustetasot L:stä eteenpäin toivat mukanaan myös ikkunoita reunustavien koristelistojen, teräsvyörenkaiden ja laminoidun tuulilasin kaltaisia ylellisyyksiä. Tilastoista syntyy vaikutelma, ettei Suomessa ollut asiakkaita molemmille. Kokonaan uusi sukupolvi saatiin vuodelle 1981. Se pisti Ford Cortinan, Datsun 160J:n, Opel Asconan ja Peugeot 304:n kaltaiset kilpailijat koville täkäläisillä markkinoilla. 80 starttasi täällä erittäin vahvasti ja sitä myytiin alkuun lähes tuhannen auton vuositahdilla, mutta kun Passat-kauppa käynnistyi, menekki muuttui. passat.indd 29 passat.indd 29 18.9.2023 12.55 18.9.2023 12.55. 80 ylitti puolen miljoonan myydyn auton rajan kesällä 1975, Passatia oli vahvemman piirimyyjäverkoston tuella saatu kaupaksi lyhyemmässä ajassa jo hieman enemmän. Suomessa Audi kuului vielä tuolloin Vehon merkkeihin, VW Wihurille. USA:ssa Passatista ei Dasher-tuotenimellä tullut suurmenestystä. Parin ensimmäisen vuosikerran pieni outous puolestaan oli äänetön vilkku. Audi 80 koki siellä vastaavia haasteita Fox-nimisenä. Pari vuotta myöhemmin puskurit vaihtuivat töytäisy-ystävällisemmiksi muovilerpukkeiksi. Pasaatituulet puhaltavat Kotimarkkinoillaan lähes identtisesti hinnoitellut Audi 80 ja Passat puhuttelivat hieman eri kohderyhmää ja molemmat myivät hienosti. Vuokko oli viritellyt laulajan uraansa hyvällä menestyksellä 60-luvun alussa, voittaen yhden alan kilpailun ja esiintymällä suosionsa huipulla olleen Suomenkin Volkswagen-organisaatiossa suhtauduttiin pieteetillä merkin uudistumiseen. Huolimatta Audin aggressiivisesta hintapolitiikasta, Passat puhalsi 80:n vuosiksi myyntitilastojen marginaaliin. Passat siis teki näyttävän läpimurron Euroopassa ja monilla muillakin markkina-alueilla, muodostuen keskiluokan perhevaunujen kestosuosikiksi. Vielä paremmin maaliin osui VW:n seuraava suuri loikka, käytännössä Kuplan korvannut Golf. Koko merkin imago oli rakentunut täälläkin ilmajäähdytyksen sekä takamoottorisuuden ja -vetoisuuden ympärille ja nyt asetelma heitettiin kerralla toiseen ääripäähän. Kun tähän yhdistettiin kojelaudassa asiasta vain vaisusti ilmaiseva merkkivalo, vaati vilkku hieman tavallista enemmän tarkkaavaisuutta kuljettajalta. VW-konserni sai kuitenkin moneksi vuodeksi lohtua Golf/ Rabbitista, joka räjäytti luokkansa pankin samaan tapaan kuin Hondan Civic joitakin vuosia aiemmin. Voimalinja ei tarjonnut suuria yllätyksiä Audi 80:een tutustuneille. Jo mallin esittely omalle organisaatiolle ja sidosryhmille oli suuren luokan show tilausjunineen, Leo Lastumäkineen ja kymmenine koeajoautoineen. Lähtötasona oli 60 hv:n 1,3-litrainen, seuraavana 1,5-litrainen 75 hevosen voimilla ja huippuversiona sama 85 hv:n tehoisena. Lopultakin Volkswagen, joka oli oikeasti lämmin ja jonka ikkunat pysyivät auki ilman hail-tervehdystä! Paitsi että uusi nestelämmitteinen kiuas piti pakkasen poissa, oli se myös tarkasti säädettävissä, mikä ei ollut itsestään selvää vielä sen ajan perheautoissa. Täällä toiseksi hienoimman LS-varustetason autot eivät olleet varastomalleja, joten yksilö on joko esittelyvaiheen näyteauto tai sitten se on varta vasten tilattu. Sähköpääkeskus oli huollon helpottamiseksi sijoitettu moottoritilaan ja sen myötä vilkkurelekin naksutuksineen oli siellä. Se ei ensivuosinaan kaivannut kuin verraten pieniä parannuksia, kuten halogeenivalot sekä ison takaluukun, joka saatiin tuotantoon 1975. Oliivinvihreä yksilö esiintyi myös maahantuojan asiakaslehden kansikuvissa. Eräs kutkuttavimmista piirteistä aikalaisille oli lämmityslaite. Siitä, tai ainakin sen GTI-versiosta tuli välitön kulttiauto. Voimansiirto tapahtui käsivalintaisesti neljällä eteenpäin vievällä lovella tai kolmivaihteisella automaatilla
Ranskassa ratsastettiin ylellisyydellä. Passat oli myös kolariturvallisuudeltaan tilastojen paremmasta päästä. passat.indd 30 passat.indd 30 18.9.2023 12.55 18.9.2023 12.55. Vaikka Olive metallic -maalipinta ei ollut huippuharvinainen tuotannon alkuvaiheessa, oli se jo 90-luvulla silmiinpistävä erikoisuus. Nykypäivänä ei uuden automallin esittelyssä arvottaisi kahta autoa yleisölle, vaan jaettaisiin ämpäreitä. Maahamme saapui vuonna 1973 mukavat 798 Passatia. Suomessa valttina olivat uuden etuvetoisen Volkswagenin tilat. Mutta kävellessäni omistajan pihaan, orastanut ylimielisyyteni vaihtui laakista hämmästykseksi, kun metallikellanvihreä viistoperä tuli näkyviin pensaiden takaa. Mutta 70-luvulle tultaessa hän oli jo löytänyt uuden päätoimen ja nautti arvostusta lahjakkaana kampaajana Kemissä. Edessä jalkoja pystyy oikomaan ja asentoa vaihtamaan kuin paremmassakin lossissa. Takapenkille käyntiä kehuttiin aikanaan helpoksi ja sitähän se kieltämättä yhä on. Sen sisarmalli Audi 80 pystyi lopulta samaan ja jopa selvästi vähäisempiin hylkäysprosentteihin, mutta ensimmäisten vuosien ruostealttius ja tekniset heikkoudet muodostivat tuntuvasti laajemman ongelmavyyhden. Siellä Kelkka siivosi, puunasi ja elvytti auton kohta kohdalta, kunnes käsillä oli koriltaan ja voimalinjaltaan huomattavan alkuperäisenä ja ryhdikkäänä säilynyt yksilö. Noin kolmannesta vaivasi ruoste jo reilun 10 vuoden ikäisenä, joskin yksinkertaisemmat kokonaisuudet, kuten pakoputkisto ja jarrut aiheuttivat tyypillisimmät hylkäykset. Mainittakoon, että seuraavana vuonna niitä tuli tänne jo 1 465 kpl, joista 236 Variant-farmareita. Aikansa mietittyään Kelkka ruuvasi trailerin kiinni käyttöautoonsa ja kävi lopulta noutamassa vakavasti harvinaistuneen 1973 Passatin vuokratalliinsa kaukaa Kemistä vuonna 2018. Jatkossa hän keskitti laulukeikkansa enenevissä määrin lähemmäksi kotiseutuaan. Aikalaistoimittajien havainnoissa oli siis jotakin perää. Hän kävi tutustumassa tähän vähän ajettuun, mutta katsastamattomaan ja eräin kohdin huomiota vaativaan yksilöön. Australialaiset eivät olleet uskoa Kuplan valmistajalta Passatin kaltaista moderniutta. Artikkelimme yksilö on eräs harvoista ensimmäisen vuoden selviytyjistä, joita on rekisterissä enää 5 kpl. LAM-120 Uudet Volkswagen Passatit on nykyään tavallinen näky Itä-Helsingin esikaupungeissa. Auto on nyt joka tapauksessa kutkuttavan lähellä museorekisteröintikuntoa, ja sitä – tai konservointiprosessia – saatetaan yrittää jatkossa. Passat kuuluu luokkaan laitteita, joita ei tavattu sääliä tai säästellä ja joilla ajettiin ympäri vuoden niin kauan, kunnes ruoste lopulta armahti väsyneen puurtajan. Etuvilkut olisin kyllä sijoittanut muualle kuin puskuriin, mutta ehkä niiden varaosahinnat olivat hyvinkin kohtuullisella tasolla… Kuten VW-tuotteelta voi odottaa, luukut toimivat kuivan asiallisesti, ilman helinöitä tai räminöitä. Kun Hepo-oja luopui autostaan 28 vuoden omistussuhteen jälkeen, siirtyi se erään kaukokatseisen kemiläisen harrastajan varastoon. Pitkäjänteinen harrastaja alkoi lopulta viritellä auton myyntiä. On tietenkin makuasia pitääkö jonkin auton linjoista tai ei, mutta nykyajan alija ylimuotoiltujen puikuloiden maailmassa Passat B1 näyttää lajissaan poikkeuksellisen raikkaalta ja rehdiltä. Tällöin sen huomasi etenkin VW Golf Mk I -intoilijana tunnettu Jori Kelkka pk-seudulta. Itse asiassa niitä on näkynyt alueella jatkuvasti jo 1970-luvulta lähtien. Ystävällinen vuokraisäntä oli luvannut sille tilaa. Siksi tämän artikkelimme auton kohtaamista odotellessa kämmenet eivät kostuneet eikä kelloa tullut vilkuilleeksi tavallista enempää. Ruotsin katsastuslaitoksen havaintojen perusteella ensimmäiset Passatit olivat hieman keskimääräistä kestävämpiä. Ensikohtaaminen ei kuitenkaan johtanut vielä kauppoihin. Valitettavasti ensimmäisen omistajan kauppakirja, samoin kuin huoltovihko ovat kateissa. Varaosiakin tarvittiin ja eräät kokonaisuudet jarruista pakoputkistoon täytyi uusia kokonaan. Mobilisti 6/23 Onni Gideonin orkesterin solistina. Auton kunnosta päätellen hän oli ilmeisen huolellinen, muttei kovin ahkera autoilija; 90-luvun puoliväliin mennessä matkamittari oli kiertynyt vasta hieman yli 40 000 kilometrin kohdalle. Auto osoittautui ruosteettomaksi ja ainakin auttavasti omin voimin liikkuvaksi. Ihmetykset “Oliko se toisiaan näin hyvän näköinen!?” ja “Onpa se särmä ilmestys saksalaiseksi perheautoksi!” pulpahtelivat suustani, kun ihailin näkyä. Taipaleelle oli kuitenkin osunut pieniä vastoinkäymisiä sivullisten toimesta; auton takaluukussa ja puskurissa on yhä jäljet pienestä peräänajosta. 30 . Minne tuulet vietiin. Tuskin se sentään maailman helpoin harppaus on, mutta sana ujuttautuminen ei tule heti mieleen. Ruotsissa omistajat olivat tavallista tyytyväisempiä autoonsa, etenkin suorituskyvystä ja ajo-ominaisuuksista pidettiin. Volkswagen Passat oli perin tavallinen näky myös vuosituhannen alun Itä-Helsingissä. Takasohva ei ole mikään lasten ja hampurilaiskääreiPassat-mainontaa kolmesta suunnasta. Lämpimästä Golf-suhteestaan huolimatta hän oli alkanut vilkuilla merkin muitakin edustajia ja kiinnostunut Passatin ensimmäisestä versiosta. Ajot vähenivät ja 90-l jälkipuoliskolla auto poistui rekisteristä. Olemukseltaan neutraaleina niihin ei kiinnittänyt juurikaan huomiota, eikä kaveripiiriin osunut ketään, joka olisi paukutellut henkseleitään sillä, että vanhemmat ajavat Passatilla. Tilaa on mukavasti, hattu tai mauton turbotupsupipokin mahtuisi keskimittaisen matkaajan kupolia peittämään
Ei enempää, ei vähempää. Olen vaikutettu, vaikka ajomäärä hillitty onkin. Passat kulkee maantiellä kaitsematta, allekirjoittanut ei kaipaa enempää tuntoa ohjauspyörään. Passat ylittää koeajoreitillä huomattavan määrän maantieteellisiä muodostelmia, jotka oppaissa tunnetaan nimellä töyssy-gupp. Kun siistiin, hallittuun kulkuun yhdistetään mielenkiintoinen äänimaailma ja käytännölliset välitykset, niin stressitaso laskee silmissä. No, ainakaan vaihtelevalla pinnalla tapahtuvissa jarrutuksissa ei pitäisi syntyä hämminkiä – kiitos negatiivisen olkapoikkeaman. puhdasta. Alusta vaikenee nyt kuin muuri, vaikka 70-luvun ammattilaiskoeajajat saivat senkin voihkaisemaan. Se ei ole kuumaverinen tai majesteettinen voimanlähde, mutta ei siinä ole mitään noloakaan. Vaihteiston vetoalueet ja moottorin reilu vääntö tekevät taajamapyörittelystä hauskaa – mitä isot ikkunapinnat ja hieno näkyvyys etuviistoon eivät ainakaan vähennä. Niin kuin pitäisikin olla Passatin kivirekimäisemmät vuodet olivat vielä kaukana edessä, mutta silti se luo jotenkin odotettua pehmeämmän ja sivistyneemän vaikutelman alustaltaan. Värien valahtamista, muovien rypistymistä tai minkään pinnan halkeamia tai repeämiä ei ole havaittavissa. Siinä on jo turvavyöt ja turvakori, mutta sittenkin siinä on jotakin hyvin yksinkertaista ja... Valmistusmaasta riippumatta aika on valitettavan usein tehnyt tehtävänsä ajoneuvojen 70-lukuisissa keinomateriaaleissa, mutta ei Passatissa, ei ainakaan tässä yksilössä. Ajoasentoa ei tarvitse hakea, samaa mittakaavaa edustavan omistajan jäljiltä kaikki on kuin räätälöityä. Ainakaan kolmen hengen ja kamera-jalustapakaasin taakalla ei tunnu vielä siltä, että pohjaaminen olisi vakavasti otettava riski. Mielenkiintoisella äänimaailmalla tarkoitan tässä tapauksessa sitä, ettei Passat tunnu taajamassa mitenkään erityisen hiljaiselta autolta, mutta kun siirrytään 100 km/h lukemiin karkealla asfaltilla, melutaso ei nousekaan. Terve kaasutinnelonen eurooppalaisen arkirealismin haasteisiin. Kallistelu nopeassa, jyrkässä rampissa on voimakkaampaa kuin nykykalustolla, mutta vauhtia pitää olla tosissaan liikaa, ennen kuin Passatin tassut irtoavat kuivalla pinnalla. Mobilisti 6/23 den kuljetuskaukalo, vaan parikin miesplösilöä mahtuu sinne tuskatta. . passat.indd 32 passat.indd 32 18.9.2023 12.55 18.9.2023 12.55. Auto tuntuu niiden kohdalla kiitettävän jäykältä ja hiljaiselta, vain jokin verhoilupaneeli takana kehtaa päästää pienen niksahduksen. Passat luikahtaa liikkeelle vaivatta. Istuimet on vuorostaan verhoiltu pehmeähköllä, mutta miellyttävällä villa-keinokuituseoskankaalla. Se ei yritä olla liikkuva komentokeskus huomisen yli-ihmisille tai tunteettomalla litiumsydämellä varustettu maapallonpelastaja. Pehmustus on miltei muhkeanpuoleista – siis saksalaistuotteeksi – ja ensivaikutelma lupaa hyvää selälle ja reisille. Taskupysäköintiä pitäisi hieman treenata, sillä perän ulottuvuuksien hahmottaminen ei ole läheskään niin helppoa kuin keulan, ja joku unohti ruksia lisävarustelistalta oikean puolen ulkotaustapeilinkin. Tuulensuhinoiden puute ja renkaiden tehokas kohinaeristys lienevät avaintekijöitä tässä tapauksessa. Se ei ole myöskään geenimanipuloitua valasta imitoiva asfalttimaasturi tai jatkuviin yli 250 kilometrin tuntinopeuksiin tarkoitettu maantieohjus, vaan se on mukava arkiauto tavallisille ihmisille. Kulku on sileää ja värinäneristys eräitä paljon uudempia perhevaunuja tehokkaampaa. Vaihteiston veivaamista ei tarvitse treenata tai opiskella, se on toiminnaltaan selkeän sutjakka. Moottori käynnistyy erittäin kosteana ja sateisenakin päivänä helposti, ja purisee niin siististi, ettei ilmansuodattimen päälle asetetun maitolasin kermaantumisesta ole pelkoa. Kuljettajan näkymiä hallitsee ohuehkokehäinen ohjauspyörä, erittäin selkeä ja toimiva mittaristopaketti sekä muovipuuviilutus, jossa epäsaksalaisittain ei ole säästelty. Jos taajamassa oli hauskaa, niin pikatiellä se riemu vasta alkaa. Mutta mitä tapahtuisi lumimyräkässä tai soralla. Tuntuu oudolta luonnehtia 1973 VW Passat LS:ää viattomuuden ajan huolettomaksi kulkimeksi, mutta sitä se tavallaan on. 32 . Ehkä happosateiden seurauksena oli jouduttu kaatamaan Wolfsburgin tienoon plastiikkipuita yli oman tarpeen. Koska emme löytäneet elokuiselta Vantaalta vielä lunta tai jäätä, joudumme luottamaan tässä kohdin insinööri Banholzerin laskelmiin. Kevyt kytkin on samaa maata ja tarjoaa mukavasti tuntumaa kitkapintojen kohtaamiseen. Laillisilla maantienopeuksilla se on luokassaan hämmästyttävän hiljainen eriö, jossa ohitettavien autojen puhina alkaa erottua. Ohjaus on nopea ja tervetulleen kevyt, insinööri Banholzer on selvästi ollut oikeilla jäljillä
nestejäähdytteinen, nelitahtinen rivimoottori, sylinterilohko valurautaa, kansi kevytmetallia, hammashihnakäyttöinen nokka-akseli sylinterikannessa, 5 runkolaakeria, yksikurkkuinen Solex-kaasutin Iskutilavuus: 1 471 cm³, sylinterimitat 76,5 x 80,0 mm, puristussuhde 9,7 Teho: 75 hv (DIN)/5 800 r/min Vääntömomentti: 114 Nm (DIN)/3 500 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: nelivaihteinen synkronoitu käsivalintainen vaihteisto, valitsin lattialla, etuveto, vetopyörästön välitys 4,11 JARRUT Kaksipiiriset tehostetut nestejarrut, edessä levyt, takana rummut OHJAUS Tehostamaton hammastanko-ohjaus, 3,8 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillinen, kolmiotuet, joustintuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, 2 pitkittäistä tukivartta, Panhard-tanko, kierrejouset, kallistuksenvaimentimena akselin sisäinen vääntösauva KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,19 m Leveys: 1,60 m Korkeus: 1,36 m Akseliväli: 2,47 m Raideleveys (e/t): 1,34/1,33 m Omamassa: n. 890 kg Renkaat: 155 SR 13 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSKYKY* Kiihtyvyys: 0-100 km/h 13,1 s; 0-400 m: 18,8 s Huippunopeus: 160 km/h** Polttoaineen kulutus: 7,6 l/100 km (100 km/h) VALMISTUSMÄÄRÄ 114 139 kpl (koko Passat-tuotanto 1973) HINTA 26 720 mk (Seuraavat hinnat 3/74: Passat 2D 23 980 mk; Passat TS 2D 28 355 mk; VW 1300 15 980 mk; VW 412 2D 29 980 mk; VW K70 LS 34 980 mk; Audi 80 S 23 980 mk) * TM 14/1973 ** Tehtaan ilmoitus passat.indd 33 passat.indd 33 18.9.2023 12.55 18.9.2023 12.55. Mobilisti 6/23 . 33 Volkswagen Passat LS 1973 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl
34 . reksti: Kimmo Koistinen kuvat: Janne Halmkrona sekä Mobilistin ja Kari Rydmanin arkistot willysknight.indd 34 willysknight.indd 34 18.9.2023 11.21 18.9.2023 11.21. Mobilisti 6/23 willys-knight model 66 7 passenger tourer 1926 Lupsakka Lupsakka luistiventiililuomus luistiventiililuomus Joskus pelkkä moottori tuppaa määrittämään koko auton: diesel-Mercedes, ilmajäähdytteinen VW tai luistiventtiili-Willys-Knight. Kaikki tietävät nokivasaran rouskutuksen ja pahnapuhaltimen sirkutuksen, mutta mistä luistiventtiileissä ja Willysin varhaistuotteissa oli kysymys
Toinen uhka pienistä toleransseista ja vaatimattomista öljylaaduista muodostui pidempien seisotusten yhteydessä, jolloin luistit saattoivat jämähtää kiinni toisiinsa. Kaksin joskus kaunihimpi Charles Knight jatkoi kehitystyötä ja esitteli muutamaa vuotta myöhemmin jalostuneemman version, jossa oli kaksoisluistit – siis kaksi sisäkkäistä, liikkuvaa luistia. Keväällä 1904 hän julkaisi ja patentoi oman ratkaisunsa. Palotapahtuman heikon hallinnan takia savutus ja korkeahko öljynkulutus kuuluivat nekin autoilun arkeen. Eikä kaksoisluistiventtiili ollut kunnianhimoisuudestaan huolimatta muutenkaan täysin ongelmaton. Joukossa oli amerikkalainen lehtitalon omistaja Charles Knight. Tilanteen paljastuminen varomattoman käynnistysyrityksen yhteydessä merkitsi kallista vahinkoa. Lautasventtiilien kehittyminen pitkin harppauksin poistikin useita niiden perusongelmista 20-luvulla ja luistitekniikka menetti etulyöntiasemiaan vuosi vuodelta. Imuja pakokanavien mitoitusta saatettiin avartaa ja palotila muotoilla vapaammin. Valmistustoleransseja kiristettiin versio versiolta ja samalla kasvoi kiinnileikkaamisen vaara, jos öljy ei ollut tarpeeksi korkealuokkaista tai sitä oli liian vähän. Innokkeen uudenlaisen moottorin kehittämiselle antoi pettymys hänen ostamaansa Knox-automobiiliin. Monissa varhaisissa moottoreissa oli imutahdin alipaineella avautuva imuventtiili, joka ei tarjonnut parasta mahdollista hyötysuhdetta. Mutta ne eivät olleet välitön menestystarina; vielä 1900-luvun alussa ne olivat monesti moottorin heikoin lenkki. Kokemuksen karttuessa voitiin todeta ainakin se, että toisin kuin lautasventtiilit, luistimoottorit eivät pelänneet karstaa, vaan kävivät suorastaan paremmin kilometrien karttuessa. Tätä taustaa vasten ei ollut mitenkään ihmeellistä, että monet insinöörit ja tavalliset autoilijatkin haaveilivat paremmasta ratkaisusta. Tämän takia luistiventtiilien käyttö kovilla pakkasilla edellytti erityistä huolellisuutta, jos moottori päästettiin jäähtymään totaalisesti. Tuloksena oli hiljainen, vähemmän huoltoa vaativa ja mekaanisesti yksinkertaisempi moottori. Knight ei heti löytänyt kuvaavaa nimitystä idealleen ja puhui alkuun teleskooppisesta venttiilimekanismista, ennen kuin keksi osuvamman sleeve valven – luistiventtiilin. Tässä kohden voi myös huomauttaa, ettei Charles Knight tietenkään operoinut teknologisessa tyhjiössä, vaan luisteihin ja niiden kehitykseen vaikuttivat panoksillaan lukuisat insiwillysknight.indd 35 willysknight.indd 35 18.9.2023 11.21 18.9.2023 11.21. Luisteja liikutti “nokka-akseli”, jota vuorostaan kampiakseli pyöritti. Öljyteknologian kehittymisen myötä etenkin talvikäytön riskit vähenivät kuitenkin ratkaisevasti jo 20-luvun kuluessa. Mutta kun rakenne monimutkaistui, nousivat myös vaatimukset öljyn laadun ja määrän suhteen. Mutta urheilullisemmat asiakkaat eivät luonnollisesti pitäneet tästä ominaisuudesta, vaan valitsivat kernaasti lautasventtiilitekniikkaa tarjoavan automerkin herkemmin kiertävine moottoreineen. Öljynkulutusongelmaa pyrittiin jatkuvasti vähentämään erilaisin pikku parannuksin. Luistiventtiilikään ei ollut täysin ongelmaton, alkuun huonona puolena oli muun muassa runsaahko öljynkulutus ja siitä seuraavat pakokaasupöllähdykset. Koska öljyn viskositeetin moderni säätely otti 1900-luvun alkupuolella vasta ensiaskeleitaan, eivät talvilaadutkaan olleet monasti paljon vaseliinia notkeampia. Käytännössä sekä imuettä pakokanavaa sääteli nyt oma luistinsa, jonka ansiosta palotapahtuma oli entistäkin tarkemmin hallittavissa. Mobilisti 6/23 . Myös valmistustarkkuudelta ja materiaaleilta vaadittiin tavallista enemmän. Hänellä ei ollut muodollista pätevyyttä automoottorien suunnitteluun, mutta hän oli intohimoinen tekniikan harrastaja. Lisäksi yhä perin primitiiviset öljyt ja polttoaineet aiheuttivat voimakasta karstoittumista, jonka seurauksena sylinterikansien avaaminen ja venttiilien puhdistus kuuluivat rutiinihuoltotoimiin 1 000-2 000 kilometrin välein. 35 P erinteiset lautasventtiilit ovat olleet pitkään itsestäänselvyys nelitahtisissa polttomoottoreissa. Sen paras tehoalue oli varsin matalilla kierroksilla, mikä oli hyvä asia useimmissa normaaliliikenteen tilanteissa. Se oli periaatteessa mainio kokonaisuus: epätoivoisesti nakuttavien lautasventtiilien sijaan sylinterien seinämissä oli imuja pakokanavat, joiden virtausta sääteli kussakin sylinterissä ylös-alas liikkuva putkimainen luisti, jossa oli vastaavat aukot. Lautasventtiilit ja niiden karkeat käyttömekanismit olivat äänekkäitä – mitä usein hyödynnetty ilmajäähdytys vain korosti. Niiden oikean ajoituksen saavuttaminen ja säilyttäminen oli pahimmillaan erittäin haastavaa. Se oli äänekäs ja tehoton ja Knight analysoi ongelmien keskittyvän lähinnä venttiilimekanismiin. Myös sytytystulppa voitiin sijoittaa palotapahtuman kannalta ihanteellisesti
Mobilisti 6/23 Kuvien ottamisen jälkeen auto on saanut keulalleen myös korrektin jäähdyttimenkoristeen. 36 . willysknight.indd 36 willysknight.indd 36 18.9.2023 11.22 18.9.2023 11.22
Samalla päättyi Knight-lisenssin ja luistiventtiilitekniikan käyttö. Willys hävisi nimestä 1963, kun muodostettiin Kaiser-Jeep Corporation, eikä se ole tehnyt paluuta. Kukaan tuskin pystyi kiistämään Willys-Knightien korkeaa peruslaatua ja rakenteellista tukevuutta, mutta kautta kaikkien myyntivuosien täälläkin jouduttiin taistelemaan luistiventtiileihin kohdistuvia epäluuloja vastaan. Jo sitä ennen Stearns oli siirtynyt muistojen kirjoihin ja ylemmän keskiluokan päätuote Willys-Knight lopetettiin 1933. Useimmat kehuivat poikkeuksellisen vähäisiä huoltokustannuksia, koska esimerkiksi venttiileitä ei tarvinnut säätää tai puhdistaa ja koska auto kaikkiaankin oli niin huoleton matkantekijä. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla muotoutui Willys Corporation, johon kuului muun muassa Curtiss-lentokoneja moottoritehdas, kanadalainen Russell Motor Car Company sekä arvostettu vaihteistotalo New Process. Sen perusteella merkin tuotteet nauttivat käyttäjiensä keskuudessa huomattavan korkeaa luottamusta. Meillä ja maailmalla Willys-Overland -lipun alla valmistetut tuotteet onnistuivat saavuttamaan vankan maineen myös USA:n ulkopuolella. Eivätkä kokemukset olleet välttämättä peräisin Willys-tuotteista, sillä käyttihän niin moni eurooppalaisvalmistajakin Knight-lisenssiä. Uhmakas kasvu johti taloudellisiin vaikeuksiin 20-luvun alun lievän taantuman myötä, mutta lopulta niistä selvittyään John Willys sai vuonna 1925 ostetuksi myös luksusvalmistaja Stearnsin, josta tuli sitten Stearns-Knight. Paluuta tavallisiin ajoneuvoihin yritettiin 50-luvulla, mutta onnistuneesta Aero-sarjasta huolimatta kysyntä ei riittänyt ja 1955 yhtiön ajoneuvotuotanto USA:ssa jäi taas pelkkien Jeepien varaan. Mutta Overland pomppasi vielä 2000-luvulla Jeepin luksusversion nimeksi. Se ei kuitenkaan selvinnyt vuonna 1929 alkaneesta suurlamasta, vaan merkki ajettiin alas 1931. Seuranneina vuosina urheiluosastolle tulivat tarjolle muutkin Willys-automobiilit ja 20-luvun puolivälissä maassamme oli jo runsaasti Willys-Overland ja -Knight -vaunuja. 37 nöörit sekä USA:ssa että etenkin Englannissa. Tämä juonsi juurensa todennäköisesti 1910-luvulla saatuihin katkeriin kokemuksiin aivan liian paksujen öljyjen kanssa. Englannista neuvoteltiin lisenssi Lanchesterin värinää vaimentavaan moottorin kiinnityspatenttiin. Koko Willys-yhtymästä oli vuosikymmenen puolivälissä jäljellä enää Willys-Overland Motors, joka tuotti vuosimalliin 1942 saakka amerikkalaisella mittapuulla pieniä, varsin pelkistettyjä Willys-henkilöautoja. Ensimmäinen käyttäjä oli luonnollisesti Charlers Knightin perustama ja 1906 myymälöihin saatu Knight, tai Silent Knight, kuten valmistaja sitä kutsui. Se säästi öljyä ja oli astetta helpompi rakentaa kuin Knightin kaksiluistinen. Vaikka W-K -kauppa kävi Suomessakin varsin hyvin, koettiin Stockmannilla tarpeelliseksi kerätä käyttäjäkokemuksia lukuisilta yritysja yksityisomistajilta, joista koostettiin erillinen mainosvihkonen vuonna 1926. Suomeen Overlandeja saapui viimeistään 1912, kun Stockmannin urheiluosasto otti merkin edustuksen. Viimemainitulla saarella etenkin muuan Harry Ricardo – joka tunnetaan paremminkin pyörrekammiodieselien kehittäjänä – onnistui tehostamaan luistiventtiileitä siinä määrin, että sen varaan rakennettiin tuhansien hevosvoimien lentomoottoreita niin Bristolin, Napierin kuin Rolls-Roycenkin toimesta. Etenkin kylmäkäynnistykset kovilla pakkasilla huolestuttivat. Ruotsissa merkki nautti 20-luvulla vielä suurempaa menestystä, joten luistiventtiilien soveltuvuus Pohjolan olosuhteisiin tuskin oli pelkkää maahantuojien mainospuhetta. Vaativien valinta Ennen kuin luistiventtiilit alkoivat jäädä teknologisesti jälkeen, ehtivät ne tehdä hienon, joskin jo pahasti unohtuneen uran etenkin loistoautoissa. On myös huomattava, ettei kaikkien pienvalmistajien metallurgia ollut vielä niin tasalaatuista kuin amerikkalaisissa suursarjatuotteissa, mikä saattoi paljastua erityisesti äärilämpötiloissa. Pari kommentoijaa rehvasteli jopa sillä, että oli onnistunut käynnistämään kylmässä vajassa yöpyneen Willys-Knightinsa auton omalla sähköstartilla lähes 30 pakkasasteessa ilman mitään erikoiskikkoja tai ongelmia. 1910-luvulla Willys oli monen vuoden ajan USA:n toiseksi suurin henkilöautovalmistaja ja valikoimiin kuului jopa luistiventtiili-V8. Amerikkalaiset Peter Burt ja James McCollum puolestaan jalostivat ideaa jo vuonna 1909 kekseliäällä yksiluistisella moottorilla, jossa luisti kiersi käynnin yhteydessä hieman pituusakselinsa ympäri. Willys-Knight Charles Knight menestyi lehtikustantamonsa ja luistilisenssiensä turvin hienosti. Viisaasti valmistaja ja/tai maahantuoja kowillysknight.indd 37 willysknight.indd 37 18.9.2023 11.22 18.9.2023 11.22. Mobilisti 6/23 . Panhard oli vuonna 1940 ilmeisesti viimeinen luistiventtiilien hyödyntäjä, Daimler oli luopunut niistä vasta viitisen vuotta aiemmin. Sittemmin Willys-Overlandiksi nimetty ja Ohion Toledossa päämajaansa pitänyt yhtiö hankki luistilisenssin 1913, jolloin tuotenimi vaihtui Willys-Knightiksi. Eräs hänen merkittävimpiä asiakkaitaan oli John N.Willys, joka oli vuodesta 1908 omistanut Overland-autotehtaan. Kaiser Motors oli ostanut Willys-Overlandin jo pari vuotta aiemmin sen modernien tuotantolaitosten sekä suositun Jeepin takia, ja vaihtanut nimeksi Willys Motor Companyn. Ajoneuvojen sijaan käyttökohteiksi valikoituivat paikallismoottorit sekä lentokoneet. Toisaalta oli loogista laajentaa myös alaspäin; Willys-Overland Whippet oli pienehkö vaunu 20-luvun jälkipuoliskolla, joka oli alkuun lupaava menestystarina – lautasventtiileistään huolimatta. Ranskalaiset Panhard & Levassor ja Voisin sekä Peugeot olivat kaikki luistilisenssin haltijoita. Tukevasti ylempään keskiluokkaan sijoittunut Willys siirtyi samaan aikaan kokonaan kuusisylinterisiin voimanlähteisiin ja myi keskimäärin 50 000 autoa vuodessa. Belgian ylväin valmistaja Minerva ja Englannin kuninkaallinen hovihankkija, saksalaisesta lähtökohdastaan omille teille irtaantunut Daimler edustivat Mercedeksen ohella ehkä kaikkein arvovaltaisimpia luistitekniikan hyödyntäjiä. Joukossa oli saksalainen Mercedes, joka yli 10 vuoden luistikaudellaan tunnettiin tuotenimellä Mercedes-Knight. Niiden rinnalle nousi 40-luvun alussa kevyt sotilasajoneuvo, joka opittiin tuntemaan nimellä Jeep. Nopeasti eurooppalaiset luksusvalmistajat etenkin teknisimmästä päästä innostuivat ostamaan sen valmistuslisenssin. Koko yhtymän vuosituotanto rikkoi parhaimmillaan yhä 200 000 yksikön rajan, mikä oli lievästi yläpainotteinen markkinarako huomioiden hieno saavutus
Mutta toisaalta voi kuvitella, että asiat saattoivat saada nopeasti synkkiä käänteitä, jos käyttäjä oli hajamielistä tai huoletonta sorttia. Maisemasta päätellen voitaisin olla jopa Torniossa. Onneksi öljy oli siihen aikaan miltei yhtä halpaa kuin saippua, eikä vaihdettavaa suodatinta ollut lisäämässä kustannuksia. Mobilisti 6/23 rosti öljyn tärkeyttä myös omistajan käsikirjassa: sen oli oltava vuodenaikaan sopivaa, mahdollisimman korkealaatuista ja sitä oli oltava aina riittävästi. Helsingin Leimasintehdas Oy:n omistajan, Aarne Dahlströmin tilanne oli ilmeisen suotuisa, ostihan hän kerralla peräti kaksi Willys-Knightia: seitsemän hengen avo-Tourerin ja vastaavan Sedanin. 38 . Leimallisesti W-K Vaikka vuoden 1926 edullisimmat Willys-Knight mallit 56 ja 70 eivät olleetkaan hinnoiltaan loistoluokan luksusvaunuja, olivat isommat 66-sarjan vaunut jo sen verran arvokkaita, että henkilökohtaisen – tai yrityksen – talouden tuli olla hyvässä hapessa sellaisen hankkimiseksi. Niiden joukossa olevista autottomista kuvista saattaa päätellä, että reitti on kulkenyt ainakin Bremenin kautta etelämmäksi Saksaan ja Ranskan Rivieralle. Kanttiautoiksi varsinkin Tourerin aktiiviura oli pitkä, se poistui rekisteristä ensimmäisen kerran tiettävästi vasta vuonna 1947, 21-vuotiaana. Negatiivit löytyivät Kari Rydmanin isoisän peruja olevista arkistoista. Esimerkiksi artikkelimme auton, Willys-Knightin vuosikerran 1926 suurimman ja tehokkaimman malli 66:n 3,9-litraisen suoran kuutosen öljytilavuus oli muhkeat 9 litraa! Silloisten mineraaliöljyjen nopean väsymisen johdosta vaihtoväli oli vain tuhat mailia eli 1 600 km. Hän myös nautti niistä ja teki ainakin avomallilla matkoja aina Keski-Eurooppaa myöten. Todennäköisesti se on huilannut sotavuosina, kun polttoaineiden, öljyjen ja renkaiHelsingin Leimasintehdas Oy:n johtaja Aarne Dahlströmin seurue teki Willys-Knighteilla jopa Etelä-Eurooppaan suuntautuneita retkiä. Veromerkistä voi päätellä, että on vuosi 1926. willysknight.indd 38 willysknight.indd 38 18.9.2023 11.22 18.9.2023 11.22
Samaisen tarinan mukaan veljesten sukset menivät pysyvästi ristiin, mikä pysäytti jo pitkälle edistyneen entisöintiprojektin. Monet sen apulaitteistakin ovat hyvin autenttisen oloisia. Näin monimutkaisen ja erikoisen vaunun elvytyshän on loppumaton projekti, josta löytyy aina jotakin pientä petrattavaa. Autoon oli jo entisöinnin alkuvaiheissa teetetty uusi nahkaverhoilu sekä kuomu. Tai jos tarkkoja ollaan, lähes loppuun. Viereisessä kuvassa oltaneen Italian ja Ranskan rajalalla Mentonissa. Kaikkiaan syntyi vaikutelma vahvasta laatuvaunusta, joka ei pelkää jokaista monttua tai nimismiehen kiharaa. Kori on maalattu uudelleen, mutta kaikesta päätellen sille ei ole tehty täydellistä uusimista, vaan esimerkiksi ovissa on ajan patinaa. Kartturin paikalla saattoi puolestaan havaita, etteivät lokasuojat suurista ulottuvuuksistaan huolimatta väpättäneet tai mittava konepelti voihkinut kiinnikkeissään. Kartturin oven nahkaverhoiluun on suunniteltu tyylikäs lukittava “satulalaukku”, joka ei ehkä niele kaljakorin muotoisia esineitä, mutta viikon pyykit sinne saisi varmaankin sullottua. Taustalla siiintää hotelli Negrescon torni. willysknight.indd 39 willysknight.indd 39 18.9.2023 11.22 18.9.2023 11.22. Niin kauan kuin vauhtia ei ole valtavasti, on takasohva kerrassaan mainio paikka maisemien ihailulle ja jos auto on viiden hengen kuosissa, niin jalkoja pääsee oikomaan kuin olohuoneessa. Rekisteritunnus AG-501 on sama, jolla auto tuli tutuksi monissa varhaisissa automobiilitapahtumissa 50-60-lukujen vaihteessa. Teknisiä ongelmia jossain matkan varrella. Vaikka eräät tienpätkät olivat nykymittapuulla miltei citymaasturin testiradaksi kelpaavaa, ei takapenkillä tullut tunnetta siitä, että istuisi taskussa lämmenneellä lakumatolla. Sitten se päätyi hyvänä aihiona veljeksille Askolassa, jotka perimätiedon mukaan jakoivat entisöintiurakan joko riidan seurauksena tai suunnitellusti siten, että toinen otti työn alle alustan ja tekniikan, toinen taas korin ja verhoilun. Eikä siellä istuessa tullut mieleenkään etsiä katseellaan jotakin kauhukahvaksi kelpaavaa, vaan Willys selvitti töyssyt tyylikkäästi pitkällä akselivälillään ja harkituilla jousivakioilla. Se on pitkä ja korkea, vaikka kuomu onkin laskostettuna. Toisen veljeksen menehtyminen verraten nuorella iällä jumiutti tilanteen lopullisesti. Huolimatta lähes sadan vuoden mittaisesta vaelluksesta tämän kuoppaisen maapallon ankealla siivulla, joka Suomena tunnetaan, ei Aarne Dahlströmin kahden Willys Knightin seurue Nizzan rantakadulla, Promenade des Anglais'lla vuonna 1928. Kun sitten oli tilaisuus päästä ohjauspyörän taakse, terävöityi laatuvaikutelma entisestään. Etuistuin on selvästi kahdelle tarkoitettu, mutta siinäkään loikoillessa ei ole vaaraa klaustrofobiasta tai olkapäiden hiertymistä. Toimittaja pääsi koeponnistamaan tässä tapauksessa molemmat kiinteät istuinrivit ja vieläpä hauskan vaihtelevalla tiestöllä, josta osa vastasi täysin 1920-luvun suomalaista maaseutuväylää. Puissa ei ole lehtiä, reissussa ollaan oltu varhain keväällä tai myöhäisessä syksyssä . Lopulta Lohjalla ja pääkaupunkiseudulla vaikuttava yrittäjä Seppo Lindeqvist sai hankituksi aihion syksyllä 2022 ja saattoi viedä entisöinnin loppuun. Mobilisti 6/23 . Autossa on hyvin tilaa edessä ja takana. Takaosastoon mahtuu mukavasti, vaikka keskimmäisen rivin istuimet olisivat avattuna. Luistit laulamaan Kuten kanttikauden seitsemän hengen avoautolta voi odottaakin, on Willys-Knight iso ilmestys. Sen sijaan kaasutin oli jossakin vaiheessa vaihtunut hieman uudempaan malliin, ja alkuperäisen mekaanisen bensapumpun kunnostusta odotellessa sen tehtäviä hoitaa moderni sähköversio. Joka tapauksessa se palasi taas liikenteeseen vain pari kesää myöhemmin ja pysytteli riveissä ilmeisesti vuoteen 1962. Niin eheä kokonaisuus on kuitenkin kyseessä, ettei museorekisteriin pääsy tuottanut mitään vaikeuksia. Eivätkä nuo taittotuolitkaan ole mitään lasten jakkaroita, vaan kelvolliset täysikokoisillekin ihmisille. Itse moottoria ei ole välttämättä koskaan uusittu, ainakaan siinä ei näy mitään ulkoisia viitteitä remontista. Osa niistä sulkeutuu kuin hienon lipaston laatikko, jossakin joutuu käyttämään hieman voimaa. 39 den saatavuus oli äärimmäisen vaikeaa
Vaihde silmään pitkällä, miehekkäällä valitsimella, tunnokas kytkin varovasti ylös ja Willys lipuu liikkeelle. Jarrut toimivat alhaisilla nopeuksilla riittävän hyvin ja voisin kuvitella hennomankin ihmisen jaksavan pysäyttää tämän maantielaivan ilman jalkakaramppia – ainakin taajamatahdista. Eivätkä ohjaamojärjestelyt ole tässä vaunussa niin sattumanvaraisia kuin monessa 30 vuotta nuoremmassa laitteessa. Kokoisekseen Willys ei ole hassumpi pysäköitävä, kunhan ei tarvitse peruuttaa vilkkaalla tai ahtaalla paikalla. Kaasua annostellessa Knight-moottori ei muuta hienostunutta luonnettaan, ja pysyttelee äänimaailmaltaan niin matalissa sävelissä, ettei ohikulkijoiden ole tarvinnut arvailla, onko kyseessä luksustuote vai ei. Kakkosen laajan vetoalueen ansiosta korttelikurvailu hoituu melkein kuin automaatilla ajelisi. Valitsimen liikeradat ovat poikkeuksellisen selkeät ja vaihdot – taas pienen totuttelun myötä – niin sujuvia, ettei tarvitse ihmetellä tehtaan laatumainetta. Saksalainen Bosch vetää yllättäen pisteet kotiin hakuvalo-taustapeiliyhdistelmällään, joka lienee asennettu autoon jo uutena tai hyvin varhain. Entä se kaikkein tärkein osa, luistiventtiimoottori. willysknight.indd 40 willysknight.indd 40 18.9.2023 11.22 18.9.2023 11.22. Willys osoita väsymisen merkkejä. . Kokonaisuutena Willys-Knight 66 onnistuu välttämään hienosti kaikki oireet rihkamasta tai alimitoituksesta. Sen hyödyntäminen samalla kierrettävänä valokatkaisijana on mainio oivallus. Olen kohdannut hiljaisemmankin varhaisen suoran kuutosen, mutta siinä oli suunnilleen saman verran hevosvoimia kuin Willyksen starttimoottorissa, joten vertailu ei ole reilu. Sen luistiventtiilimoottori herättää eleettömyydellään ja väännöllään voimakkaita luottamuksen tunteita, eikä se päästä nykyöljyillä enää pienintäkään tuprahdusta millään kierrosalueella. Willys aiheutti kiitettävän vähän “mitä ne oikein ajattelivat, kun ne laittoivat tämän tähän?”-ihmettelytilanteita. Jopa ohjauspyörän asento ja polkimien sijoitus tuntui lähes nykyaikaisen luontevalta, mitä ei voi monestakaan 20-luvun menopelistä sanoa. Moottorin murina voimistuu ja vauhti kasvaa, on aika vaihtaa ylöspäin. Kojelaudan yksityiskohdat ovat huoliteltuja ja ne ovat kestäneet ajan ja sään rasitukset vakuuttavasti. Vääntöä on kuin höyryveturissa ja hetken harjoittelun jäljiltä sillä pystyisi tekemään niin tarkasti hallittuja lähtöjä, ettei takapyörien lipsahduksesta olisi pelkoa jäälläkään. Peili on kerrankin sen verran kupera, että siitä oikeasti näkee edes jonkin verran rinnalle pyrkivää tai takaviistossa hyörivää liikennettä. Aikalaistensa tapaan seitsemän hengen Willys on miehekäs esitys, jonka sujuva operointi vilkkaassa liikenteessä on vaatinut ja vaatii edelleen jonkin verran lihaksia, tarkkaavaisuutta ja ennakointia. Se välittää isompia epätasaisuuksia kuljettajan sormiin, mutta pyrkii etenkin asfaltilla pitämään suoran ajolinjan, eikä lähde harhailemaan. Vaikka kuomu on amerikkalaiseen tapaan pieneen tilaan laskostuva, ei sen taakse näe paljoakaan. Erittäin nopea ohjaus on koko ajan selvästi voimaa vaativa, eikä kevene merkittävästi vauhdissakaan. Seppo Lindeqvist ja pehmeäkäyntinen W-K. Ergonomian tai selkeyden riemuvoitto se ei todellakaan ole, mutta toisin kuin lukuisissa aikalaisissaan, Willysin päällikön paikalla ei tarvitse istua pitkään, kun jo käsittää melko hyvin sen, miksi mikäkin vipstaaki tai mittari on juuri siellä missä se on. Ehkä se ei ole aivan Packard-tasoa kulun silkkisyydessä ja hallintalaitteiden herkkyydessä, mutta ylemmän keskiluokan vaunuksi se on kunniakas saavutus. Toisaalta se ei pane pahasti hanttiin pysäköintitilanteissakaan, vaan on johdonmukainen kaikilla nopeuksilla. Lämmin kone murahtaa helposti eloon lattianastaa painamalla – johon yltääkseen ei muuten tarvitse ottaa balettitunteja – ja asettuu välittömästi käymään pehmeästi ja tasaisen matalasti puhisten. Mistään Bugatti-henkisestä kokonaistaideteoksesta ei voi kuitenkaan puhua
Sedan 2 295 $; W-K Model 70 5 P. nestejäähdytteinen, nelitahtinen rivimoottori, sylinterilohko valurautaa, kansi alumiinia, kaksoisluistiventtiilit, joita liikuttaa hammaspyöräohjattu käyttöakseli sylinteriryhmässä, 7 runkolaakeria, yksi 1-kurkkuinen Tillotson-kaasutin imuilman esilämmityksellä, ilmanpuhdistin Iskutilavuus: 3 874 cm³, sylinterimitat 82,5 x 120,6 mm, puristussuhde 6,5 Teho: 60 hv/3 200r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: kolmivaihteinen synkronoitu käsivalintainen vaihteisto, valitsin lattialla, kuiva lamellikytkin, takaveto JARRUT Mekaaniset nelipyöräjarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS Kiertokuulaohjaus, 3,0 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, Watson-nauhaiskunvaimentimet Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, Watson-nauhaiskunvaimentimet KORIRAKENNE Teräsrunko, puuvahvisteinen teräspeltikori MITAT Pituus: 4,90 m Leveys: 1,79 m Korkeus: 1,85 m Akseliväli: 3,20 m Raideleveys (e/t): 1,42/1,42 m Omamassa: 1 620 kg Renkaat: 32 x 620* SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6 V VALMISTUSMÄÄRÄ 28 614 kpl, koko vuoden Willys-Knight -tuotanto yhteensä HINTA (USA:SSA) 1 750 USD (W-K Model 66 7 P. Tourer 1 250 $; Ford Model T 5 P. Tourer 3 250 $) *Alkuperäinen koko willysknight.indd 41 willysknight.indd 41 18.9.2023 11.22 18.9.2023 11.22. Tourer 380 $; Cadillac Series 314 Custom 5 P. Mobilisti 6/23 . 41 Willys-Knight Model 66 7 passenger Tourer 1926 MOOTTORI Tyyppi: 6-syl
Challenger-palautetta: Kalevi Parikka lähestyi toimitusta numeron 5/2023 Challenger-jutun tiimoilta. . Mobilisti 6/23 koonnut: Toimitus . Tämä ei kuitenkaan ollut sallittu varuste alle 1800 kg:n omamassan omaavissa pakettiautoissa. Helsinkiläisen Jarno Ilolan Chevrolet El Camino (NBH-34) oli 1990-luvulla varustettu virtaviivaisella, lasikuituisella lavakatteella, eli amerikkalaisittain camperilla. Tuo vaadittu alue piti olla katettua, tai vaihtoehtoisesti koko lava auki taivasta myöten. Yllätyksekseen hän ei muistanut automallin lausumiseen liittyvää sananvaihtoa, mutta oletti jonkun myyjistä olleen itse epävarma oikeasta ilmaisusta, ja kääntäneen siksi asian taitavasti huumoriksi. Tarjolla oli yksi korimuoto ja yksi moottori, teholtaan 55 hv. Parikan arkistoista löytyi myös kuvia autosta myyntivarastossa sekä vihreästä sisar-Challengerista, jonka myöhempiä vaiheita on jonkin verran vuosien varrella harrastajien keskuudessa arvuuteltu. Minimi sisäkorkeus oli 131 cm, joten ongelma tuli ratkaistuksi tuon korkuisen vanerilaatikon asentamisella kuitukatteen aukon suojaksi. Soulin Hyundai-elämyskeskuksessa on esitelty Ponyn – ensimmäisen Hyundai-henkilöauton – historiaa. Kontaktimme, Ahvenanmaan kuulu kiihdytysajaja Bosse Nylund muisti auton hyvin. Nykyisin sanottaisiin win-win, katsastus tuli hyväksyttyä ja pakettiauto pystyi paljon paremmin palvelemaan alkuperäistä käyttötarkoitustaan. Elettiin veronkiertopakujen kulta-aikaa ja tästä ideoituna oli katteen kattoon tehty reikä, joka ns. Vanhan maailman automerkit voivat kehuskella pitkällä historiallaan huomattavasti syvemmällä rintaäänellä kuin alan tuoreemmat tulokkaat Kaukoidästä. Maailmalla on jo vuoden päivät juhlittu ikonisen ensimmäisen sukupolven Renault Twingon kolmekymppisiä. Värivaihtoehtoja oli seitsemän, muuta ei tarvittu. Mobilisti 3/07 . Tupa oli varmasti täynnä Vantaan Biliassa 30.-31.10.1993, sillä sävylasien ja radiovalmiuden lisäksi Twingon luvattiin tarjoavan ajomukavuutta niin maantiellä kuin kaupungissakin. . suksiboksifarmareissa vaadittiin minimissään tavaratilan ”korkeaksi osaksi”. Johtajaksi palkattiin George Turnbull British Leylandilta, joka toi mukanaan käytännössä Morris Marinasta vastanneen suunnittelutiimin. Auto kuitenkin kunnostettiin kolarin jäljiltä huolellisesti alkuperäiseen loistoonsa ja myytiin sitten Ruotsiin. . Japanilaismerkit on jo hyväksytty, mutta harva haikailee vaikkapa Hyundai-klassikoiden perään. Ystävänsä Tor-Erik ”Tutte” Johansson oli auton saarelle tuonut, mutta piti sitä vain kotvan. 3 Mobilisti 3/07 . Seuraavaksi omistajaksi ilmaantui paikallisen pankinjohtajan nuori poika, joka ystävineen suisti Challengerin päin kalliota. Ponyssa hyödynnettiin Hyundain kokemuksia Ford Cortinan lisenssituotannosta sekä Mitsuuutiset623.indd 42 uutiset623.indd 42 18.9.2023 11.27 18.9.2023 11.27. Katsastuksessa sovitelma kuitenkin todettiin sääntöjen vastaiseksi. Tuo vihreä, vinyylikattoinen NL-601 poistui rekisteristä tultuaan Auto-Parikalta myydyksi, ja siirtyi Ahvenanmaan kilpiin. Meillä tämän ”tila-auton” ensiesittelystä tulee ihan näillä hetkillä kuluneeksi tuo museoautoksikin vaadittu aika ja ensimmäisiä mulkosilmiä voi esitellä museotarkastajille vuodenvaihteen jälkeen. 3 42 . Valppaimmat harrastajat muistanevat, että Pony oli korealaisen suurteollisuuskonsernin jännittävä hyppäys autoteollisuuteen. Espoossa 90-luvulla asunut Ilkka Langer sai syyskesällä 1993 ihan henkilökohtaisen kutsun tämän maailman uutuus/tila-auton ensiesittelyyn
Sitä pidettiin myös hankalana painoteknisesti, koska siinä oli liikaa yksityiskohtia ja värejä, jolloin se ei toiminut esimerkiksi mustavalkoisena versiona kirjepaperissa. Volkswagenin ja Porschen USA:n maahantuoja Max Hoffman ehdotti logoa, joka symboloisi merkin juuria, voimallisuutta ja laatua. 3 Mobilisti 6/23 . Musta-punaiset raidat ja hirvieläimen sarvet olivat viittaus Württemberg-Hohenzollernin osavaltion vaakunaan. paavillista pickupia, Peugeot-rälläkkää, polkupyöriä ja Ari Vatasen 205 T16 -ralliautoa voimansiirtopaketteineen. Porschen virallinen logo on vain sen omalla tekstityylillä kirjoitettu sana “Porsche”, mutta autojen keulaa on koristanut jo vuodesta 1952 lähtien sama vaakuna. . Peugeot voi kehuskella valmistaneensa ensimmäiset autonsa jo 1800-luvulla, ja sen museo esittelee 130 autoa, 50 moottoripyörää ja tuhansia muiden alojen Peugeot-tuotteita kahvimyllyistä tiskikoneisiin ja putkiradioista kulmahiomakoneisiin. Keulamerkin suunnittelusta järjestettiin Saksassa kilpailukin, mutta yksikään tuloksista ei miellyttänyt Porschea. Saimme agentiltamme muutamia tuorekuvia Peugeot-museon antimista. 3 Mobilisti 6/23 . Porschen markkinointiosaston graafikko Hanns Lohrer sai tehtäväkseen suunnitella uusia keulamerkkejä. Peugeotin...PSA-konsernin...Stellantis-korporaation... vai mikä se nyt onkaan... Mobilisti 3/07 . Tehtävän merkin suunnittelusta sai Porschen muotoilija Franz Xavier Reimspiess. uutiset623.indd 43 uutiset623.indd 43 18.9.2023 11.27 18.9.2023 11.27. Ranskalaisille tyypillisesti museolla on myös ravintola, joka tarjoilee kohtuuhintaista bistroruokaa. Jo kymmenen vuotta myöhemmin keulamerkki havaittiin vanhanaikaiseksi svengaavalle 60-luvulle. 43 Mobilisti 3/07 . Seoulin Hyundai-museossa on Pony-teemanäyttely, ja mukana on myös varhaisia prototyyppejä ja Giugiaron konseptiautoja. Lohrer tunnetaan myös Peugeot-museossa Poissyssä voi ihailla mm. 43 bishiltä ostettuja moottoreita ja tässä lehdessä esitellystä Passatistakin vastanneen Giorgio Giugiaron muotoilua. . Vaakunassa yhdistyivät voimaa symboloiva, takajaloillaan seisova hevonen, joka oli myös viittaus hevosten jalostuksesta tunnetun Stuttgartin kaupungin vaakunaan. Citroënin museo sijaitsee Aulnay sur Bois’ssa, Peugeot-museo Poissyssa. ranskalaistuotteille on omat museonsa tehtaiden varjossa
3 44 . Mobilisti 3/07 . Eurajoen romuttamolla nähtiin kesällä tyylikkään 60-lukuiselta vaikuttava pikavene. Silloinhan Venäjältä tuotiin milloin mitäkin, usein ainoana perusteena “kun halvalla sai”. . Museotkin musertuvat. Amerikkalainen tuottaja-ohjaaja Michael Mann on yllättäen luonut suuren budjetin draamaelokuvan Enzo Ferrarista ja hänen autoyhtiönsä vaikeista hetkistä 1950-luvun lopulla. Isolla rahalla toteutettuun museoon karttui pitkälti yli 300 harvinaista moottoripyörää sekä tuhansia tieliikenteeseen liittyviä esineitä. Se on kuitenkin valmistettu rajan takana, joten voi olla uudempi, kuin National Motorcycle Museum Iowassa on suljettu ja John Parhamin kokoelmat huutokaupattiin syyskuun alussa. Esimerkiksi Volvo 740:n romutustahti on ollut 1 488 autoa viimeisen vuoden aikana. Ferrari-elokuva tulee teattereihin jouluksi. 3 Mobilisti 3/07 . Ruotsalainen Car.info -sivusto tarjoaa kattavasti tietoa länsinaapurin automarkkinoista. Syyskuussa joukkoon liittyi National Motorcycle Museum Iowasta. Parham kuoli 2017 ja kävijöiden – joilta ei koskaan peritty pääsymaksuja – vähäisyyden takia hänen leskensä Jill Parham päätti sulkea museon kesäsesongin 2023 lopuksi. Koko museokokoelma moottoripyörineen ja muine keräilyesineineen huutokaupattiin syyskuun alussa. Saab 9000:n lukemat ovat 667 romutettua autoa ja kanta vain noin 15 000 yksilöä. . Ruotsin romutustilastojen kuningas on Volvo V70 (vuosimallit 1997-2016), joita on liiskattu viimeisen vuoden aikana 8 568 kappaletta! . Muun muassa “Miami Vicen” luojana tunnettu Mann on ohjannut urallaan useita arvostettuja draamaja jännityselokuvia ja on siviilissä autoihmisiä, joten tulevaan tuotantoon uskaltaa suhtautua varovaisen optimistisesti. Pääosaan valittu Adam Driver on läpikäynyt rankan muuntautumisprosessin muistuttaakseen ulkoisesti Enzoa. Michael Mannin ohjaaman Ferrari-elokuvan pääosaa – Enzoa – esittää Adam Driver. Se perustui John Parhamin kokoelmaan ja avattiin 2001. Sen tilastopalvelusta näkee esimerkiksi automerkkien ja mallien määrät Ruotsin rekisterissä ja muutoksen valittuna ajanjaksona. Tuolloin yksi Ferrari-tallin kilpureista aiheutti useiden katsojien kuoleman Mille Migliassa ja koko yhtiön tulevaisuus oli vaakalaudalla. . Elokuva “Ferrari” on jo ehditty kyseenalaistaa kriitikoiden taholta, sillä siinä ei ole juurikaan italialaisia näyttelijöitä, vaan lähes kaikki ovat Hollywood-hahmoja. Enzo Ferrari koki samoihin aikoihin melkoisia mullistuksia myös yksityiselämässään, mikä ei helpottanut asioita. Mobilisti 6/23 Porschen 1960-luvun näyttävistä mainoksista. Sen sijaan Driverin jäyhä, vähäeleinen persoona on jo luonnostaan varsin lähellä esikuvaansa, mikä selittää roolituksen. Ehkä on hyvä, ettei näistä innostuttu. Maailmalla on lopetettu varmaankin tuhansia museoita kaikilta elämänalueilta. Villi 90-luvun itä näkyy yhä oudoissa löydöissä Suomen romuttamoilla. Uusissa logoehdotuksissa pyöriteltiin ajatusta P-kirjaimen ympärillä, mutta ne eivät saaneet kannatusta, ja Porsche pitäytyi tutussa vaakunassa. uutiset623.indd 44 uutiset623.indd 44 18.9.2023 11.27 18.9.2023 11.27. Niitä on kuitenkin rekisterissä vielä yli 55 000. Mainosjulisteistaan tunnetun Hanns Lohrerin piirtämiä Porschen logohahmotelmia 1960-luvun alusta
Akkua ja jäähdytintä lukuun ottamatta täysin alkuperäiskuntoinen, tappiinsa varusteltu auto on viettänyt koko ikänsä Datsun-dealerin yksityiskokoelmassa eräänlaisena palkintoesineenä – olihan tämä versio varattu vain menestyneimpien myymälöiden valikoimiin. Tässä tapauksessa lentäjäsankaritar Amelia Earhartin 1937 Cord 812. 3 Mobilisti 6/23 . . Se on vasta 33. Massiivisen entisöintiurakan jälkeen auto vaihtoi jälleen omistajaa; uusi isäntä järjesti sen pääsyn USA:n kansalliseen, historiallisesti merkittävien ajoneuvojen rekisteriin. Kun Earhart suunnistajineen oli kadonnut Tyynellemerelle kesällä 1937, anoi hänen aviomiehensä George Putnam lupaa myydä rouvan laaja jäämistö. Earhart oli ilmailun ohella aina innostunut myös autoilusta ja tunnettiin pitkään ilmajäähdytteisten Franklinien ystävänä. Amelia Earhart, Lockheed Electra ja Cord 812. Myydyn yksilön matkamittarissa on vasta muhkeat 28 mailia, mikä selittää osaltaan hintaa. 45 miltä näyttää. Elokuun lopussa Mecumin huutokauppakamari myi Datsun 280ZX 10th Anniversary Editionin vuodelta 1980 hintaan 231 000 Yhdysvaltain dollaria. Amelia, hänen suunnistajansa Fred Noonan ja Lockheed Electra ovat edelleen kateissa. 3 Mobilisti 3/07 . uutiset623.indd 45 uutiset623.indd 45 18.9.2023 11.27 18.9.2023 11.27. Kyseinen dealeri oli kyllä ottanut sivuun monia muitakin Z-sarjan autoja, jotka nekin myytiin samassa huutokaupassa. Mobilisti 3/07 . . Datsunitkin maksavat, ainakin Z-sellaiset. Jossakin vaiheessa siihen vaihdettiin toisenlainen Cord-moottori, mutta siitä pidettiin muuten hyvää huolta. auto kyseisellä suojelulistalla, aiemmin siihen on otettu mm. Kadonneen kadonnut on löytynyt – ja jo entisöitykin. Minttikuntoisesta Datsun 280ZX:stä maksettiin 231 000 taalaa Amerikassa. Veneen tiedetään tulleen Suomeen Laatokalta, oletettavasti edullisesti. Franklinin kaaduttua laman syövereihin, oli aika etsiä uusia merkkejä. Kyseessä oli kymmenvuotisjuhlaspesiaalin erikoisin värimuunnelma, punamusta, jota valmistettiin vain 500 kappaletta. Viimein hän selvitti oikean korin sijainnin ja miltei vuosikymmenen mittaisen taivuttelun jälkeen hän sai hankituksi senkin. Vain auton olinpaikka on tiedossa. Kalifornian lain mukaan kadonneen omaisuuteen ei saanut koskea seitsemään vuoteen, mutta tuomioistuin ymmärsi erityisolosuhteet ja salli huutokaupan 1939. Auto hävisi julkisuudesta, eivätkä myöhemmät omistajat tienneet enää mitään sen alkuvaiheista. Niistä viimeiseksi jäi etuvetoinen, hiekanvärinen Cord 812. Neuvostoliittolainen pikasleepysleeppari bongattin Eurajoen romuttamolta. 90-luvulla muuan harrastaja päätti jäljittää auton ja löysikin ensiksi sen moottorin, joka oli jo toisessa Cordissa. “Bullit”-elokuvan alkuperäinen Mustang
Tämä ei ollut oikein eikä kohtuullista, mutta tästä en enempää luettele, koska uskon teidän ammattilaisina tuntevan Suomen historiaa, etenkin autoiluhistoriaa tuolta osin paremmin kuin minä. Mobilisti 6/23 Kuu, ei intiaanipäällikkö Viime lehden lukijapalstalla, sivulla 48 mv-kuvassa oleva kanttiauto on tunnistettu arvoisan toimituksen johdosta vm 1926 Pontiaciksi. Koska edustatte ammatillista journalismia, en kehtaa sen enempää perustella teille sitä, mitä julkisuus jonkin asian ympärillä muokkaa kyseisen asian ympärillä olevia mielikuvia myös poliittisesti. Jos ei muuten, niin säälistä Ukrainan kansalaisiin, erityisesti lapsiin so ihmisiin kohdistuneita ohjusja muita murhaiskuja vastaan. Hely Pylvänäinen Joutsasta muistelee: "Auton jäänteet on Paappasen Villen Commerin jäänteet. Jotenkin tuntuu irvokkaalta, että lukiessani Mobilistin lukijoiden somekirjoittelua, siellä Putinin Venäjän, sekä aiemman Neuvostoliiton aikakausien, sotilasdiktatuurien saavutuksia ajoneuvotuotannon suhteen tuodaan esiin positiivisessa valossa. Tämä ei käy yksiin oikeustajuni kanssa tämän päivän tilanteessa, vaikka ymmärrän, että suurin osa näistä somekirjoituksista ei todellakaan ymmärrä asiayhteyttä. Commerilla kuljetettiin aikoinaan sian porsaita, kanoja, sahtia ja pontikkaa. Auto on oikeasti kuitenkin vm 1926 Moon 6-60 Sedan. Meillä on jo nyt paljon tietoa siitä, miten kansainvälinen urheiluvaikuttaminen on pääsääntöisesti irtisanoutunut Venäjän kanssa tehtävästä yhteistyöstä johtuen Venäjän raa'asta hyökkäyssodasta Ukrainaa, sen sivilisaatiota, infrastruktuuria ja vapautta kohtaan. 46 . 0504872523 Mobilismia ja ihmishenkiä No niin no, tiedän ettei moottoriajoneuvo ole poliittinen toimija, ei sen enempää kuin moukarinheitto. toimitus Villen vanha Julkaisitte Mobilistissa kuvan Joutsasta, kun Lars Wolf löysi auton raadon. Pirtukauppaa ei siihen aikaan enää Joutsan alueella käyty." Aaro Partanen 0505388044 lukijat.indd 46 lukijat.indd 46 18.9.2023 11.30 18.9.2023 11.30. Omilla sosiaalisen median alustoillamme esiintyvän keskustelun moderoimiseen ei ole muutenkaan riittävästi henkilöresursseja, mutta emme koe perustelluksi sensuroida kategorisesti keskustelua rikollisvaltioiden autoista, niin kauan, kun keskustelu ja mielipiteet säilyvät hyvän maun ja lainopillisten pykälien oikealla puolella. En ihan tiedä, kuuluuko noita kirjoituksia alustanne taholta moderoida, vai miten se pitäisi tehdä, mutta selkeää kannanottoa asian tiimoilta toivoisin Mobilistin somejulkisuuden otsikoinnissa ja omissa kannanotoissanne. Mika Jaakkola SAHKin historiatyöryhmä p. Edelleen, en perustele tätä hötöksi asti, koska luotan ammattietiikkaanne. Pitkäaikaiset lukijamme varmasti ovat havainneet lehtemme ja kustannusyhtiömme suhtautumisen itänaapurinamme vaikuttavan suurvallan tekemisiin ja elkeisiin, eikä viime aikojen hyökkäyssota Ukrainaan ole muuttanut tuota asennetta ainakaan lievempään suuntaan. Tähän pakettiin kuuluu myös se, että Venäjän agressiivisia toimia asiassa ei uutisoida positiiveen sävyyn. Mosse on Mosse, kaikki kunnia meille suomalaisille, kaikille jotka historian saatossa mossella ajoivat, ei siinä mitään... Neuvostoliittolaiset autot eivät ole syyllisiä Neuvostoliiton rikoksiin, eikä Venäjällä valmistettu auto ole vastuussa Venäjän valtion synneistä. Se, mitä toivoisin on, että tämä nykyinen maailmanpoliittinen kurja asianlaita otettaisiin jotenkin huomioon. ...mutta mutta, ei edellämainitusta yms tilanteista johtuen tuolloin Suomeen kohtuuhinnalla juuri muualta ajoneuvoja myytäväksi rahdattu. Jari Juslenius Kiitos polveilevasta palautteestanne. No jos rahdattiinkin, ei niihin ollut monellakaan mahdollisuuksia. Kuten sanotte, moottoriajoneuvo ei ole poliittinen toimija, eikä historiankirjoitusta tule rajoittaa myötämielisen suhtautumisen piirissä olevien maiden ajoneuvoteollisuuden historiaan. Jos itäautoja jostain pitää syyttää, se on niiden ominaisuuksista, joita pyrimme arvioimaan ilman värittyneitä laseja silmillämme
Toivon, että otatte tämän rakentavassa hengessä ja harkitsette kritiikin huomioon ottamista tulevissa lehtenne numeroissa. On totta, että näillä ajoneuvoilla on oma arvonsa ja historiansa, mutta samalla on tärkeää tarjota lukijoille monipuolisempaa sisältöä, joka kattaa laajemman kirjon vanhoja ajoneuvoja. heinäkuuta Vuokatti Areenalla. Olen huomannut, että vaikka Mobilisti-lehti kattaa laajasti vanhojen ajoneuvojen maailmaa, siinä keskitytään usein tiettyihin ajoneuvoluokkiin ja -merkkeihin. Ymmärrän, että lehtenne resurssit ja aikataulu voivat asettaa rajoituksia sisällön monipuolisuudelle. Sivun neljä alinta kuvaa, Chrysler, Cadillac, kolmen auton rypäs ja Mercedes Esso pumppujen vieressä ovat Vuokatti Motor show näyttelystä joka järjestettiin 8.-9. toimitus Saimaa-ilmiö Hei, Uusin Mobilisti tuli. Kuitenkin uskon, että kuuntelemalla lukijoiden palautetta ja tarjoamalla laajemmin vaihtelevia aiheita, Mobilisti-lehti voisi houkutella entistä laajempaa yleisöä ja palvella paremmin erilaisten ajoneuvoharrastajien tarpeita. Kävinpä muuten Hillmanilla katsomassa laivoja ja hyppäsin S/S Enson kyytiin. Kiitos, että otitte aikaa lukea palautettani. Hienoja ovat! Janne Prokkola Hyvä Mobilisti-lehden toimitus, Haluan ottaa tilaisuuden käyttääkseni ja antaa palautetta Mobilisti-lehden sisällöstä. Artturi Dahlström Helsinki Kiitos vilpittömästä palautteestanne! Arvostamme aina lukijoidemme näkemyksiä ja pyrimme kehittämään lehteämme vastaamaan monipuolisesti erilaisten harrastajien tarpeisiin. toimitus Vinttiyliikomisarion kulmahuone -palsta keskittyy poliisiautojen harrastamiseen. 47 Mobilisti 6/23 . Kari Roivainen, Vuokatti motor show staff, yksi monesta talkoolaisista Pahoittelemme paikkojen sekoittumista, kesälomien aikana kuvia tuli niin monesta torvesta, eikä lehden loppukokoonpanon aikana ollut mahdollisuutta tarkistaa edes perusasioita, lähinnä arvailla mistä tämäkin kuva voisi olla. Lisäksi olisi hienoa nähdä enemmän artikkeleita vanhojen ajoneuvojen restauraatioista ja projekteista. Sivun 86 kuvatekstissä on pieni virhe. Jatkakaa hyvää työtä ja tarjotkaa lukijoillenne inspiroivaa ja monipuolista sisältöä. Kunnostusprosessit tarjoavat paljon opettavaista sisältöä ja voivat inspiroida lukijoita omiin harrastuksiinsa. 47 Paikat sekaisin Mobilisti lehti 5/23 sivu 88. Esimerkiksi vanhat poliisiautot ovat vain yksi esimerkki lukuisista kiinnostavista aiheista, joita olisi hyvä käsitellä enemmän. Päätimmekin perustaa erityisen "Vinttiylikomisarion kulmahuoneen", jossa käsittelemme tulevissa numeroissamme vanhojen poliisiautojen historiaa, hankintaa ja kunnostusta. Vaikka lehtenne tarjoaa lukijoille monipuolisen valikoiman artikkeleita vanhoihin ajoneuvoihin liittyen, haluaisin tuoda esiin erään kritiikin kohteen. Mobilisti 6/23 . Toivoisin, että lehtenne pyrkisi esittelemään enemmän harvinaisia ajoneuvoja ja erikoisempia ajoneuvoluokkia. S/S Saimaa on nykyään Museoviraston hallinnassa. Olemme todellakin ottaneet huomioon toiveenne vanhojen poliisiautojen kattavammasta käsittelystä lehdessämme. lukijat.indd 47 lukijat.indd 47 18.9.2023 11.30 18.9.2023 11.30. Tässä uudessa osiossamme perehdymme muun muassa legendaarisiin poliisilegendoihin, kuten Apotti Valdemariin ja Rike Rantaseen, sekä tarjoamme vinkkejä siitä, kuinka muuttaa tavallinen käytetty henkilöauto hienoksi poliisiautoksi kotikonstein – sinne menee sinivalot ja sireenit, ja hetken päästä naapurustokin partioauton nähdessään laittaa automaattisesti turvavyön kiinni! Kiitos vielä kerran palautteestanne ja aktiivisesta osallistumisestanne Mobilisti-lehden kehittämiseen. Voisitte esimerkiksi käsitellä erilaisia restauraatiotekniikoita, haasteita ja ratkaisuja, sekä antaa vinkkejä harrastajille
Aku Poutanen lukijat.indd 48 lukijat.indd 48 18.9.2023 11.30 18.9.2023 11.30. Yhden huomion kuitenkin tein ja haluaisin oikaista sen. Mobilisti 6/23 Pituudella on väliä Kiitos lehdestä ja erittäin mielenkiintoista artikkeleista. Erityisesti artikkeli MB w116:sta oli mukavaa luettavaa. Lieneekö ollut jollain norskilla aikomus entisöidä, koska auton takapenkillä on useita maskeja autoon! Marko Loisa Lappeenranta Luontohavainto Tervehdys! Jos metsälöytöpalstalla ensi lehdessä on kolo, tällä voi yrittää tilkitä. huom.) pidä ihan paikkaansa. Itsellä on edellisen korimallin 280 SEL (w108) ja sen pituus tehtaan ilmoituksen mukaisesti on tasan 5,00m eli artikkelin väite ei tuolta osin (eurooppalaisten versioiden osalta, toim. Hannu Kauremaa MB 280 SEL -70 Terveisiä Lofooteilta Autoja hylätään joka paikassa, kuvien auto seisoo Norjassa Lofooteilla Svolvaerin kaupungissa teollisuusalueella. 48 . Artikkelissa sanotaan että "Uusi huippusedan oli perusmuodossaankin pidempi kuin edellisen sukupolven L-versio..." Artikkelissa olevassa auton tekniset tiedot kohdassa mainitaan 350SE:n pituudeksi 4,96 m. Päivätyönsä tehnyt auto löytyi Varsinais-Suomesta Perniön Mathildedalista. Arvuuttelin merkkiä hetken, lopulta päädyin Škodaan. Tuunausta on aloiteltu leikkaamalla katto irti, ja naamiointi koivunlehdillä etenee, kuten kuva näyttää, syksy kerrallaan
teksti: Matti Ouvinen kuvat: Matti Ouvinen & Janne Halmkrona Potkuripää-palkinto: Chevrolet-traktori. Lahden veteraanisoittokunta vastasi musiikista. Lehdistön suosikkina palkittiin Nissan President. Tänä vuonna musiikkiviihteestä vastasi Lahden veteraanisoittokunta, jonka hilpeät sovitukset mm. 49 Mobilisti Jamb-O-Ree 2023 Mobilisti Jamb-O-Ree 2023 Mobilistin ystävät kokoontuivat elokuun lopussa Lahteen, Moottoripyörämuseon ja Ace Cafen pihamaalle nauttimaan kesän viime säteistä hyvässä seurassa. jamboree23.indd 49 jamboree23.indd 49 18.9.2023 11.33 18.9.2023 11.33. Rodiraggari-rautasahalla palkittiin tämä rajusti rakennettu Packard. Mobilisti 6/23 . Kesämoposta ja Moottoripyörä on moottoripyörä -kappaleista ilahduttivat yleisöä
50 . Näin käy, jos ei muista tyhjentää sitä kojelaudan keskelle asennettua pientä kukkavaasia auton jäädessä seisomaan. oldcarcity.indd 50 oldcarcity.indd 50 17.9.2023 14.48 17.9.2023 14.48. Mobilisti 6/23 O ld C ar C ity O ld C ar C ity White, Georgia on tyypillinen etelävaltioiden pikkukaupunki – paitsi että siellä on Old Car City, outo jättikeräelmä autoja, joiden ainoa tehtävä näyttää olevan maaperän rikastuttaminen raudalla ja muilla jalomalmeilla. Tässä huolimattomuudesta todistaa 1939 Chrysler Royal, vieläpä Haynesin coupe-korilla. kuvat: Sami Wallentin, teksti: Kimmo Koistinen Chevyjen väliin on linnoittautunut hieman epätyypillisempi avolava, Studebaker Champ 60-luvun alkupuolelta
51 Pontiac Star Chief Executive vuodelta 1966 on säilyttänyt ryhtinsä vakuuttavasti. Mobilisti 6/23 . Sitten sealed beamit himmenivät ja kaikki oli ohi. Huomaa oikean levyiset valkosivut ja kapselit = melko vähän ajettu 1967-yksilö. Ei edes poikkeuksellisen nopea perä estänyt tätä Ford Fairlanea päätymästä keularajoitteisen a etelän syvään hiljaisuuteen. «« Kuoleva Dodge Charger kohotti katseensa vielä kerran taivaalle ja huokasi heikolla äänellä: Ehkä näin ei olisi käynyt, jos olisin saanut levyjarrut edes etuakselille... Toisen polven Camaro on vain niitä autoja, jotka näyttävät hyviltä metsäraatoinakin, ilman konepeltiä tai pyöriä. «« Chevrolet Bel Air 4D HT 1957 ei ollut kaikille asiakkaille rakkautta ensisilmäyksellä, mutta nousi sitten hyvinkin halutuksi laitteeksi 70-80-lukujen vaihteen 50’s-buumin myötä. oldcarcity.indd 51 oldcarcity.indd 51 17.9.2023 14.48 17.9.2023 14.48. »» Voi, voi, jonkun pitäisi sulkea ovi tästä 1957 Cadillacista, muuten akku tyhjenee! Uhkea Ukkoslintu ei taida jyrähdellä enää
Chevrolet 27-28 osia, -29 kuormaauto aihio, Vidal vaihdelaatikko, Suzuki T20-T250 aihio ja osia, runkoja: Suzuki YAMA YG 80, Twinjet 100. Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. Viskari 050-5382001 Orivesi. pe 14.7. kuva 8 BMW -36 MR-katsastettu, kuolinpesä myy. . Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Hyyryläinen 0400682111 oh@machineexport.fi Vaala. Ilmoitusmyynti: Roni Hurskainen, Saarsalo Oy p. 52 . Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. kuva 10 Harley-Davidson Hummer 125 cc -59 USA Title ja tullipaperit ok., alkuperäinen, moottori kunnostettu USA:ssa, ei käynnistetty Suomessa, paljon vanhoja kuitteja mukaan. Reo Wolverine -28 MR-katsastettu, entisöity, ajokuntoinen, ei katsastettu, 35000€. pe 8.9. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. pe 10.2. Remander 044-3570488 jremander@gmail.com Espoo. kuva 12 GAZ 51 MR-katsastettu, lava ja rappukippi. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@mobilisti.fi. pe 13.10. Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. Opel Olympia Rekord P1 -59 2-ovinen farmari, seissyt kauan, moottori pyörii, osiltaan melko täydellinen, tarjousten perusteella. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. to 6.4. Hautajoki 0500946066 tuomas.hautajoki@gmail. MB 170 Va -51 MR-katsastettu, entisöity 70-luvulla ja uudelleen -22 tekniikka läpikäyty ja kunnostettu, alusta tarkastettu ja massattu, puskurit ja jäähdyttäjänkehys uudelleen kromattu, uudet kesärenkaat, 26100€/asialliset tarjoukset. com Vihanti. www.mobilisti.fi . Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. Ketonen 045-6778507 koutsikalle@gmail.com Loppi. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se los tusten, vihjeiden yms. . 300 merkkiä. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. . pe 1.12. Alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. 044 752 0320 roni.hurskainen@saarsalo.fi MOBILISTI 1/23 3/23 3/23 4/23 5/23 6/23 7/23 8/23 Aineistopäivä pe 5.1. . pe 12.5. Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 HELSINKI | aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. net Nakkila. ehdottomasta virheettömyy destä. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. Poyhonen 045-1480614 nokopekka@gmail.com Nurmijärvi. Aalto 040-7635965 aara@dnainternet. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti ja niiden on oltava perillä toimituksessa viimeistään kyseisen numeron aineistopäivänä. kuva 13 kuva 14 Zündapp -50 mopo, maalaukset tehty, siisti, moottori purettava, paljon osia mukaan, Crescent MYYDÄÄN kuva 7 Chevrolet Imperial Landau -28 4-sylinterinen kansiventtiilimoottori, MR-katsastettu, alkuperäinen Suomiauto, katsastettu, 22000€. . Ilmestymisviikko 4 9 17 22 31 39 44 51 Ostetaan ja myydään_623.indd 52 Ostetaan ja myydään_623.indd 52 18.9.2023 11.39 18.9.2023 11.39. Koivula 044-3373282 Forssa. Suninen 0400-250122 m.suninen@gmail.com Lappeenranta. Mobilisti 6/23 kuva 9 Austin -54 kuorma-auto, MR-katsastettu, ollut vähäisellä käytöllä. Tilaushinta 2023 on 94 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 12,50 euroa
Norontaus 0405708856 norontausharri@gmail. pientä osaa, kaikki mitä löytyy yhteensä 200€. Mäkelä 0500-563459 jukka.makela@ppi.inet.fi Isojoki. Rouvinen 0505955305 jt.rouvinen@gmail.com Joutsa. kuva 22 Ford Anglia farmari -66 MR-katsastettu, hieno, ajettu 106 tkm, katsastettu, 8500€. Koskela 0400-593573 Pori. Laine 0400-479738 tplaine@gmail.com Naantali. Volvo Amazon osia: vaihdelaatikko, kansi, lokasuoja, tavaratilankansi, pölykapseleita, tuulilasi, ym. kuva 26 Datsun PL410 1300 Bluebird -66 toimiva, ei hitsattu, katsastettu, patinoitunut. Virtanen 0447751206 pekka@virtanen.fi Salo. Mobilisti 6/23 . kuva 24 Volvo Duett -65 katsastettu, 9500€/ei vaihtoa mihinkään. Opel Kadett B 1.1 SR toimivat alkuperäiset Solex pystyimukaasuttimet, vähän käytetyt, otettu suoraan ajosta irti, sisältää: kaasuttimet, Ostetaan ja myydään_623.indd 53 Ostetaan ja myydään_623.indd 53 18.9.2023 11.39 18.9.2023 11.39. Pennala 050-5700077 Otsop@hotmail.com Joensuu. Ford Taunus 12M V4 -63 seissyt kauan, moottori pyörii, ei rekisterissä, paperit löytyvät, mukaan varaosia, 700€, Rambler Rebel 4D 3,8 -67 projektiksi/varaosiksi, 1000€. Aalto 040-8217707 arkisin 9-16 aaltomarko8@gmail.com Nokia. Skofelt 040-7787206 Lahti. Salah 0400-776844 ravesalah@ gmail.com Hamina. Takaluoma 0400-895738 sannatakaluoma2@gmail.com Oulu. 53 Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11 00620 Helsinki Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE polkupyörä, alkuperäinen, uudet renkaat, 150€. kuva 23 Opel Kadett A -66 1,0 tai 1,1 moottori, pyörii, lamput, puskurit ja listat irrotettu, kaikki tallessa, ruostetta löytyy, ei paha, ollut kuivassa, lasit ehjät, sähköjohdot katkaistu konehuoneesta, kunnostukseen, tarjousten perusteella. Heininen 0400-430893 Asikkala. Volvo Duett alkuperäinen kattoteline, säilytetty sisällä, 300€/tarjous. kuva 25 Ford Taunus Transit avolava -65 ajokuntoinen, rekisterissä, ei katsastettu, hiukan osia mukaan. kuva 20 kuva 21 Panhard 4D Sedan -60 projekti, lähes täydellinen, toinen etulamppu puuttuu, kovapeltinen, paperit ja avaimet löytyvät, Morris Minor 2D Sedan -62 osiltaan täydellinen projekti, kovapeltinen, paperit ja avaimet löytyvät. com Äänekoski Ford A ja T moottorinosia, Ford Junior sivuventtiilimoottori, Peugeot 203 konepelti, Autobianchi Panoramica -62 ovet, tavaratilan kansi ja sen alla oleva moottorinkotelopalkki, Fiat 600 vaihdelaatikko, tavaratilankansi ja konepelti, Daf 55 Variomatic -69 metsäauton saa hakea ilmaiseksi. Peugeot 404 -63 entisöity, hieno, uudet renkaat, katsastettu, 5000€
Takko 040-5277542 katri.takko@ gmail.com Lieto. Uppa 0400-623269 matti@uppa.fi Ylöjärvi. Hiltunen 050-3584756 rhiltunen70@gmail.com kuva 44 Saab 96 -78 jokapäiväisessä ajossa, katsastettu, ajomäärä ei tiedossa, kopan tiiviste tihkuu öljyä, ei alkuperäinen väri, ovien lukoissa hämminkiä, ehjä tuulilasi ja kattoverOstetaan ja myydään_623.indd 54 Ostetaan ja myydään_623.indd 54 18.9.2023 11.39 18.9.2023 11.39. lahjaksi . com Kangasala. Kämäräinen 0400-777289 kamarainenkimmo@gmail.com Keminmaa. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 202__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. Virtanen 040-1506154 jkkvirtanen7@gmail.com Jämsä. kuva 27 Toyota Corolla 1100 KE 10 -69 MR-katsastettu, ajettu 39 tkm, katsastettu. moottoreiden osia, noudettava Lokalahdelta, kaikki yhteensä 300€. Purkuosia: Anglia, Mini 850, Simca 1000, Opel Olympia Rekord, Kadett, Vauxhall Victor, Morris Marina, Saab 96, Sunbeam Imp, Ford Custom kuorma-auto, Dodge/Valiant moottorinosia, paljon purkuosia Peugeot 505, 504, 405, kunnostettuja tasaja vaihtovirtalatureita ja startteja. Citroen CX -75 korjaamokäsikirja, käytetty, ehjä, tahrimaton, 4,5 cm paksu. Saab 96 -79 kauan seissyt moottori, noudettava Maskusta, 100€, Slant Six osia: 198 ja 225 cid moottorit, TF 904 vaihdelaatikko, man. Senior Mobilisti . Nikkari 0400274691 olavinikkari@gmail.com Kolari. kuva 38 Ford Corsair -64 alkuperäinen maalaus, hieno, ajettu 71 tkm kesäisin, historia tiedossa, mukaan alkuperäiset ristikudoskesärenkaat valkosivuilla, Volvo 244 DL -76 ruosteeton, suojattu, läpikäyty ja huollettu, ajettu 69 tkm, katsastettu, uudet renkaat, Ruotsin rekisterissä, voidaan rekisteröidä Suomeen, 8500€. Lindholm 0445051526 krister.lindholm@live.fi Raasepori. 09-272 7100 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. Passinen 040-3753423 Kauhava. Kuusniemi 044-3736805 kostaja@kostaja. Vento 0400-430410 Lappeenranta kuva 41 Saab 95E V4 Van/2500 -70 piilofarmari, MR-katsastettu, alkuperäinen, Postimerkki ruosteeton, ajettu 65 tkm, ollut aina suvun hallussa ja rekisterissä, katsastettu, 2. 54 . kuva 42 Muuli 500 X hiekkapuhallettu, maalattu teollisuusmaaleilla, sähköt uusittu, uudet renkaat. kestotilaus* . . omistaja. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE venttiilikopan, vivuston, suodattimet ja imusarjan, 650€. jäähdytin, sylinterinkansia, 13" vanteet, pari kaasutinta, ym. itselleni . kuva 40 Ford Transit -78 matkailuauto, ei käytössä, kunnostettava ja sisustettava, sisältä tyhjä, ei katsastettu. kuva 43 Adria 380 -76 asuntovaunu, vähän käytetty, ei rekisterissä, seissyt kauan katon alla. Hanomag F45 uusi tuulilasi, 50€, kulkeutuu Jyväskylä-Tampere-Turku. määräaikaistilaus 12 kk . Mobilisti 6/23 Tilaan ___ / ___ 202__ alkaen Mobilisti . Tamminen 040-7343003 kari.o.tamminen@ elisanet.fi Tampere
Ilola 0400-813222 Helsinki. MB W116 uudet puskurit kumeineen, myös muuta MB osaa, valurunkoinen hyvä vannesaha, korkeus noin 2 m, kitasyvyys säädettävissä, pöydän kallistus, 16A voimavirta, muutama terä mukaan, 480€, Liplast öljysäiliö, hyväkuntoinen, valuma-altaalla, 1500 litraa, 50€. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. Mönttinen 0405203747 arim@europe.com Kajaani. Tirkkonen 040-9609408 zesizeims@ hotmail.fi Oulu. Ilmoitusmyynti: Roni Hurskainen Myyntipäällikkö 044 752 0320 roni.hurskainen@saarsalo.fi AJONEUVOKULTT UURIN ERIKOISLEHTI | 2/2023 | 12, 50 € TEE SE ITSE -MIEHILLE MITSUBISHI PAJERO AUTO PARIKAN TARINA FORD Fordor De LUXE Vauxhall VELOX ADLER AUTOBAHN SUomen ilmavoimien Maantietukikohdat moottoritehdas erkko & Markoff kansi223 copy.indd 2 kansi223 copy.indd 2 20.2.2023 13.12 20.2.2023 13.12 hoilu, vapaakytkin toimii, takaritilä, vetokoukku, ei talvirenkaita. Formula ratinkeskiöt, kiinnitys 3 ruuvilla rattiin ja äänimerkinpainike: BMW, Chrysler, Ford Fiesta, Cortina, Mazda, Peugeot, Range Rover, Passat, Volvo,10€/kpl. kuva 81 Polttoainetankki, 50 litran, luultavasti MB. kuva 83 Käyttämätön RST 14” pinnakapselisarja, takavetoisiin, 120€. Hottola 050-3849159 jani.hottola@gmail.com Helsinki. Kosunen 040-4104273 Johan.kosunen@ gmail.com Varkaus. kuva 63 Volvo 740 2,0 GL -89 ajettu 225 tkm, huoltokirja, katsastettu, omistajia 3 kpl Lapista, helppo MR, ensisijaisesti vanhojen autojen harrastajalle. 050 523 89 51 CVH moottorin alakerta uusilla osilla, oikaistu CVH kansi, alkuperäinen 15" RS-T aluvannesarja, 14" pelti kesäja talvirenkaat kapseleineen, ym. Yli-Piipari 0400-563928 matti.yli-piipari@ pp.inet.fi Kauhajoki. kuva 80 Marmulas Motometer keulakoriste, siipien väli 21,5 cm, 150€. Rautiainen 040-5041300 CHNGRL460@gmail.com Helsinki Blaupunkt Frankfurt 6/12V autoradio Opel Rekord A/B malleihin, alkuperäinen etulevy ja kiinnitysosat ohjeineen, huollettu, vuoden takuu, radioita ja antenneja myös muihin 60-luvun Opel malleihin. kuva 60 Mazda 626 Hardtop 2,0 Coupe -82 projekti, vähän hitsattavaa ja tarkistelua, seissyt kauan, myös vaihto johonkin. 55 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Salo 0400-601983 Rovaniemi. Mobilisti 6/23 . kuva 61 Volvo 740 GL 4D Sedan -88 MRkatsastettu, alkuperäinen, massattu, Blaupunkt Toronto radiokasettisoitin, sisustus alkuperäinen ehjä ja siisti, säilytetty lämpimässä, ajettu kesäisin, kuolinpesä myy. Kuivamäki 0400-445358 spectreal-lt-007@outlook.com Tampere. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. Collectible Automobile siistiä lehtiä 10/02, 12/02, 2/03, 4/03, 10/03, 12/03, 2/04, 12/04, 4/05, 10/05, 110€€/5 kpl tai 25€/kpl, lisäksi toimituskulut +7 €/nippu tai / kpl. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy viikolla 44 ja sen aineistopäivä on 13.10.2023. Monaco F1 GP -84 ohjelmalehti kolmella Keke Rosbergin kuvalla, alkuperäinen Porsche kuulakärkikynä, 50€. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. Johansson 040-3263511 Strömfors. kuva 62 Ford Escort 1.6 Laser Rallye -89 kärkijakajalla ja kaasutinmoottorilla, ajokuntoinen, ei katsastettu, mukaan RS-Turbo täysi korisarja, Bosch K-Jetronic mekaaninen polttoaineen suihkutuslaitteisto osineen, RST pakosarja, kunnostettu TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Fiat X1/9 72-78 käytettyä osaa: vaihdelaatikko, ovenlasit, takalasi, katto, konepelti, lämmityslaite, uusia huolto-osia. Heikkinen 040-8011844 artohei1977@ hotmail.com Hämeenlinna. kuva 65 Jaguar XJ-S -83 HE 5,3 V12, Getrag 265 5-vaihteinen manuaalivaihteisto, 16" Arden vanteet, muutoksia moottorin imuja pakopuolilla, kunnostettu Fenair automaatti-ilmastointi, ajettu 112 tkm., 29000€. kuva 64 Citroen BX 16 TRS -89 automaatti, ajettu 96 tkm, katsastettu, ohjaustehostin, 2 renkaat, hyväkuntoinen, toimiva, 3300€. Ostetaan ja myydään_623.indd 55 Ostetaan ja myydään_623.indd 55 18.9.2023 11.39 18.9.2023 11.39. Finholm 050-5241954 finholmb@ gmail.com Kruunupyy. Hänninen 0400-410515 hanninenpsa@gmail.com Jokimaa. osaa, kysy tarkemmin. Lindberg 044-5080806 Eura. 90-luvun alun autoesitteitä: saksalaiset, italialaiset, ranskalaiset ja japanilaiset merkit, 5€/kpl+pk. Bussman 045-8820448 carljbussman@gmail.com Raasepori. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. 050 523 89 51 Puh. Hietikko 0400661981 vesa.hietikko@netikka.fi Seinäjoki. Koivula 0400-783670 iltaisin Forssa. Volvo 343 GLS projekti, 230F moottorilla, nyt kaasutin, 5-vaihteinen, ajettu 196 tkm, seissyt kauan, moottori pyörii, ei käynnistetty, 500€. Nieminen 040-5485983 Hyvinkää
Mustonen 040-5063446 soitot/ viestit. diplomaatti, tehtaan maalissa, ei ruostetta, huoltokirja. Ota yhteyttä! 040 669 6997 info@lumoautomotive.com Ostetaan ja myydään_623.indd 56 Ostetaan ja myydään_623.indd 56 18.9.2023 11.39 18.9.2023 11.39. Vartiala 0400-760609. Pulkkinen 0440-933409 olavi.pulkkinen@meiliboxi.fi Toyota Camry 1,8 -84 Si moottorisen pisteosia: konepellin lukituksen osia, kaasutin, ym. com Tampere. kaikki Ruutuliput. pientä. Mobilisti 6/23 Kirja: Jan Melin, Mercedes-Benz 1930-talets kompressorvagnar i Norden -92, 143 sivua, yli 200 kuvaa, mukana myös suomalaisia autoja, 35€/kpl. 0407709901. Koivisto 0505204777 marjo.a.koivisto@gmail. Moilanen 050-5905686 1973antti@gmail.com Hollola. Rissanen 050-4044046 Vantaa. MB 220 D -97 manuaali, ajettu 228 tkm, katsastettu, 2 renkaat, helppo MR, 3300€. OSTETAAN MB 180 Bosch 6/a AR 22 6V startti, pelkkä ankkurikin riittää. kuva 90 MB 260e Automatic 4D -91 MRkatsastettu, hieno, myös vararenkaat löytyvät. riedrichrein611@gmail.com BMW 501/502 2,6/3,2 V8 moottori, etulokasuojanvilkut ja kumitiivisteet, kello. com PMC/Prince Motor Company kyltit, mainokset, ym., varaosakirjat A150 ja Gloria malleista, kokonaiset autot ja osat. Austin Allegro uusia alustan-, tekniikanja korinosia, myös ehjät käytetyt Hydragas yksiköt. 56 . VW Trens ja autokirjoja, mm. kuva 91 MB 300 D -91 MR-katsastettu, ajettu 410 tkm, ex. Erilaisia hyviä autolehtiä vuosikertoina, mm. Pennala 0505700077 Otsop@hotmail.com Kai L. Nuppola 0453191164 oskari.nuppola@gmail. Bremer, Lappeenranta 0400 799 730 OSTETAAN Tiedätkö mistä löytyisi Gutbrod Superior 1951-52 moottori ja vaihdelaatikko. Mononen 0500-648826 globetrotter@ hotmail.fi kuva OST1 Cadillad Fleetwood -59 kapseli, GAZ 51 -57 10 ampeerin sulakkeet, takavalon lasi. Salovaara 0503137646 osapalvelu@gmail.com Full Size Ford tai Mercury farmari 60-64, mielellään MR ja katsastettu. Suokas 0400426228 suokas.vesa@gmail.com Harrasteautoksi 30-60-luvun Packard, Studebaker tai joku erikoisempikin, voi olla MR-katsastettu tai projekti, mistä päin Suomea tahansa, välimatka ei ole ongelma. Bärling 045-1383316 kari.barling@gmail.com Desoto Diplomat 55-56 osia, myös kokonainen auto. kuva 84 80-luvun 2-tahti Husqvarna leikkuri, bensahana tiputtaa, 100€. Tirronen 050-5865321 kari.tirronen@ hotmail.fi Nokia
+358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! Anglo Parts Finland Quality Parts & Service Ostetaan ja myydään_623.indd 57 Ostetaan ja myydään_623.indd 57 18.9.2023 11.39 18.9.2023 11.39. 040-516 0358 Yrjö Bremer, p. Mobilisti 6/23 . 57 Hinnat tullattuna Helsingissä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Old Cars World Oy Old Cars World Oy 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € 1932 Chrysler CM6 Roadster -projekti 12900 € 1966 Dodge Coronet avo 7500 € 1981 Chevrolet Stepside 15 000 € 1963 Chrysler New Yorker farmari 1966 Chrysler New Yorker 4D HT Yka?n ilmo_820.indd 2 Yka?n ilmo_820.indd 2 19.11.2020 16.12 19.11.2020 16.12 LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh
Mm. Opel Vectra Hatchback 96-99 1,6 tai 1,8 moottorilla, myös projekti, katsastamaton, moottorivikainen, kolaroitu, ym. Peugeot 404 -65 bensamoottorisen vauhtipyörä, Ø 285 mm, kytkinasetelma, Ø 245 mm, kytkimen Ø 215 mm. Murtomäki 0456950940. Koskinen 040-5823412 viestit. teroilola@icloud.com P. Laakso 050-3829356 freebird131@hotmail.com Hercules 6-sylinterinen sivuventtiilibensa moottoreita, etenkin JXC ja JXD moottoreita, Sisunkin lisenssi versioita, myös sopivia vaihteistoja. Gabriel 00420777887157 tudorskoda@seznam.cz D oDge L i ` L R eD e xpRess T Ruck 1979. Honda Civic Sedan -97 vihreä Japanin malli, varaosa-auto tai ehjä. Nyberg 040-8663809. Mobilisti 6/23 SYYSKUU 17.9. Skoda, Tatra, Tatraplan, Volkswagen T1 auton, kunnolla ja täydellisyydellä ei väliä, järjestän kuljetuksen. Mänty 045-1279937. Hp.90000e. Ostetaan ja myydään_623.indd 58 Ostetaan ja myydään_623.indd 58 18.9.2023 11.39 18.9.2023 11.39. 1 400 km www.lafestamm.com 7.10. 58 . Sainio 0400-549362 mantero.sainio@gmail..com Rover 3000 P 5 -62 vasen olkaakseli, vanhempaa mallia. Museoitu 2005. October Swap Meet | Teivon Ravikeskus, Tampere | myyntip. Ilola, Hki. 0400-623276 14.10. 0400-735727, lisät. Ilola 0400-813222. Moni tavoin hienompi kuin uutena. Buick -38 Delco-Remy 6V laturi, tyyppimerkintä 1101052, 1101053 tai 1101055, samanlaiset ainakin Buick -39 tai vastaava 6V 3-hiilinen laturi. Rompetori | Terminaalinkatu 3, Lappeenranta | myyntip. 045-319 1164 21.10. La Festa Mille Miglia | Tokio, Japani | reitin pituus n. www.ypmry.fi LOKAKUU 6.-10.10. Helenius 0400-259815. MP-rompetori | Humppilantie 43, Humppila | Myyntipaikat 0400-526 275 iltaisin TAPAHTUMAKALENTERI – 2023 (Ilmoitukset muodossa: päivämäärä, tapahtuman nimi, paikka, järjestäjän tiedot) Tapahtumakalenteri vetäytyy talvitauolle, kiitos kaudesta 2023! Tapahtumakalenteri-ilmoitukset veloituksetta toimitus@mobilisti.fi (Ilmoitukset muodossa: päivämäärä, tapahtuman nimi, paikka, järjestäjän tiedot) Citroen 2CV -61 nopeusmittari/ tuulilasipyyhin, myös rikkinäinenkin käy, kunhan tuulilasipyyhin osa on paikalla. Pilkuntarkasti dokumentoitu mittarilukema n.9000 mailia. +358 400 813222. Kolari 050-3268569 kepakolari@ gmail.com Kaikkia Direct Connection ja Mopar Performance viritysja tarvikeosia, Dodge Plymouth V8 mallien osia. alkuperäiset uudenveroiset renkaat tallella. Juupajoki-/Orivesi -ajo | Ylä-PIrkanmaan Mobilistit ry. 1-2 kpl 7.25R13 Michelin ZX renkaita. 360cid (5.9L) Police Special, automaatti, lukkoperä, tehostimet. Virallisen maahantuojan tuoma, uutena 1981 myyty Suomiauto
Pääsin jopa hypistelemään aarretta, vaikka kauppoihin ei vielä päädyttykään. Ajattelin, että parinkympin suuruinen jäsenmaksu on mitätön hinta siitä, että joku näkee vaivaa harrastuksen edistämiseksi, harrastajien yhteen saattamiseksi. Vastaus pamahti Siuntiosta vain minuuttien kuluttua, kuvaliitteellä käyttämättömästä maskista, vielä Aro-Yhtymän numerotarroin varustettuna. Kerhon toiminnan peruskiviä ovat jokavuotinen Mopar-meet ja neljästi vuosittain ilmestyvä kerholehti FMAgneetti. Kummallisen vaativat tai monimutkaiset projektit etenevät kuin itsestään, kun oma harrastelu tuntuu jäävän yhä varmemmin suunnittelun asteelle. Laitoin kuitenkin huhun myös tuonne MFC:n Swap-osastolle, ilmoittaen vakavan ostohalukkuuteni kyseiseen osaan. Omassani on kiusalliset ruuvireiät valopesureille, vaikka säleikkö muuten on ihan virheetön. MFC, Mopar Finland Crew on uudempi porukka, jonka jäsen siis tätä nykyä myös olen. Kokoontuminen pidettiin tänä vuonna Tampereella ja paikka vaihtelee laajasti, mahdollistaen kohtuullisen ajomatkan monista maamme kolkista. Viestittelyyn liittyy oleellisesti valokuvamateriaali ja päällimmäisenä ihmetyksen aiheenani on ollut ajoneuvokaluston korkea taso; harvinaisuudet eivät olekaan kovin harvinaisia. Toiminta on osin hyvin samankaltaista perinteisten merkkikerhojen kanssa, mutta myös hyvin ”päivittäisaktiivista”, puhelimen viestiryhmien suoltaessa ehtymätöntä sisältöään. Myyntipalstalla käy kauppa paremmin kuin turuilla ja toreilla, kun markkinointi on kohdennettua samanhenkisille ihmisille. . autojenpuolue623.indd 59 autojenpuolue623.indd 59 17.9.2023 14.53 17.9.2023 14.53. Toinen kummastusta aiheuttanut juttu on ollut jäsenistön aikaansaavuus. Yhdistys osallistuu myös merkittäviin autonäyttelyihin oman osastonsa kanssa, jossa kahvia on aina jäsenille tarjolla. 59 Kerhojen Mies Liityin hiljattain kahteen Mopar-autoihin keskittyvään merkkikerhoon. WhatsAppissa toimiva Jäsenryhmä on tarkoitettu yleiseen kuulumistenja ajatustenvaihtoon ja Swap-ryhmä tavaroiden, lähinnä varaosien ja ajoneuvojen kaupitteluun. Digitalisoitumisesta huolimatta edelleen on tarvetta myös perinteisemmälle yhteydenpidolle. Tero Ilola F MA, Finnish Mopar Association on 1991 perustettu maanlaajuinen, rekisteröity yhdistys, jonka toimintaperiaate on lyhykäisyydessään ”palvella kaikkia Chrysler-konsernin tuotteista kiinnostuneita ihmisiä.” Jäseniä on tätä nykyä jo satoja ja vaikuttaa, että toiminnalle on selkeä tilaus. Ryhmästä tuntuu myös löytyvän korkeata asiantuntemusta rakenteluun, erityisesti moottoreihin liittyen, eikä tyhmiäkään kysymyksiä ainakaan julkisesti sellaisiksi tuomita. Mobilisti 6/23 . Ostettuani Mobilistissakin esiintyneen Dodge Li`l Red Express Truckin muutama vuosi sitten, sain Aro-Yhtymässä vuosikymmeniä työskennelleeltä ystävältäni vinkin, että Aron Konalan pihakirpputorilta oli joskus myyty sellaiseen kuuluva käyttämätön nelivalomaski. Olen yrittänyt tuota varaosaa paikallistaa monista yhteyksistä, toistaiseksi turhaan
60 . Koko maailmasta ei tuntunut löytyvän pakettimallin poikittaispalkkia, mutta omista rojuista pintautui neljännesvuosisata sitten hankittu henkilöauton vastaava. Kiinnitys Powerglideen on sama, mutta itse palkki on pakussa pitempi. Etuakselisto oli vielä paikallaan ja moottori lojui lähimaastossa, taka-akselia ei heinikosta löytynyt. sekajuna, pitkähyttinen avolava. Tätä vauhtia projekti saattaa valmistua joskus kuluvan vuosisadan lopulla. L änsi-Suomi, maamme viljava Junakeula-aitta tarjosi parastaan ja Pyhärannasta ilmaantui 60-luvun puolivälin Doppelkabiner, eli ns. Tarina oli kaunis, ajoneuvo oli hankittu perheeseen paikalliselta sähköyhtiöltä muutaman vuoden ikäisenä ja sitten rikkouduttuaan jäänyt metsään seisomaan. Paloittelin laturinraudan ja liimasin palaset surullisella tig-taitamattomuudellani kohdalleen. Kävin käsipelillä raapimassa peräkärryyn voimanlähteen ja muut irto-osat suunnitellakseni loppuraadon noutamista kaikessa rauhassa. Aikaa kohellukseen kului kaikkiaan pitkän työpäivän verran, mutta oli mukava todeta, että osa sopi paikalleen moitteettomasti. Hinaus-Vallamosta soitettiin seuraavana aamuna, että herkku on kyydissä ja matkalla. Luonnossa vietetyt vuosikymmenet olivat tehneet urakkansa huolella, eikä traktorilla runnotussa korissa oikein suoraa paikkaa ollut jäljellä. Mobilisti 6/23 Corvair etenee etanan harppauksin SekaJunan jäljillä I kuisuusprojekti Corvair 95 -pakettiauto otti pienenpienen askeleen eteenpäin, kun puutteellisesti paikoillaan ollut automaattivaihteisto tuli viimein asianmukaisesti kiinnitettyä. Voin lämpimästi suositella yritystä mikäli länsirannikolla ilmenee hinaustai kuljetustarvetta. Innostuin tekemään laudoista manuaalivaihteiston palkin mukaisen jigin ja katkoin liian kapean automaattipalkin ajatuksena jatkaa sitä ihan peruskulmaprofiililla. Oli sovittu, ettei mitään kiirettä noudolle ole. Tero Ilola toimitusautot623.indd 60 toimitusautot623.indd 60 18.9.2023 11.40 18.9.2023 11.40. Käteen osui kuitenkin Chevyn leveä laturin kiinnitysrauta, joka oli samaa ainevahvuutta ja jossa näytti olevan sopivia mutkia ja taitoksia. Koin kuitenkin asian tiimoilta erittäin positiivisen asiakaskokemuksen. Soittelin eräänä perjantai-iltapäivänä laitilalaiseen hinausliikkeeseen, josko heillä olisi intoa käydä tiedustelemassa metsälöytö ja selvittämässä sen saamista jollakin keinolla mullan seasta kyytiin. Juniori suoritti loppusaumauksen ja hionnan jälkeen tuote on kuin tehtaan linjalta. Huomasi kuitenkin ostaneeni kaunistuksen, ainakin saattaakseni sen ihmisten ilmoille ja mahdollisesti jotenkin kunnostuksen kohteeksi
TILAA MOBILISTI! TILAA MOBILISTI! www.mobilisti.fi | 09-2727 100 omamainos_623.indd 108 omamainos_623.indd 108 17.9.2023 15.24 17.9.2023 15.24. Digitilaus 70€ / 37€. Tilaajan lisäsivuilla joka lehdessä extraa! Tilaajan lisäsivuilla joka lehdessä extraa! Vuositilaus kotimaahan: 94€, Senior: 50€. Voit maksaa osissa
Mobilisti 6/23 Liikkuvat linnoitukset Panssarivaunujen kehitys maailmansotien välisenä aikana oli melkoista hakuammuntaa. 1933); Google Patents; Wikimedia Brittien Mk IV -tykkivaunu on jäänyt jumiin estekaivannon pohjalle. Merkillistä sinänsä, kun eräs ensimmäisistä tankeista oli ainakin periaatteessa jo modernien taisteluvaunujen kaltainen. liikkuvat_linnoitukset.indd 62 liikkuvat_linnoitukset.indd 62 18.9.2023 11.46 18.9.2023 11.46. Aikakauden taktilliset opit johtivat kuitenkin siihen, että panssarikalustoksi suunniteltiin jopa viisitornisia linnoituksia tai toisena ääripäänä yhden tai kahden miehen tanketteja. "Hyasintti"-nimen saanut rumilus on kuvattu Cambrain taistelussa marraskuussa 1917. Mukana oli 378 taisteluvaunua ja läpimurto onnistui. C. 62 . teksti: Vesa Pynnöniemi kuvat: SA-Kuva; Helsingin kaupunginmuseo; New York Public Library; The Fighting Tanks Since 1916 (Washington D
Ensimmäisten tankkien tähystysja viestitysmahdollisuudet olivat kehnot ja ajaminen vaati neljän miehen yhteistyötä; johtaja oli myös jarrumies. Tämä Saint-Chamond sai hyökätessään täysosuman saksalaistykistä ja miehistö haudattiin vaununsa vierelle. Vaunu kiipesi melkoisten esteiden yli, miehistö pysyi toimintakuntoisena, kun sisäilma oli hengityskelpoista ja ajaminen oli helppoa. Tankkien hyvä suoritus huomattiin kotirintamallakin; tosin operaatio jäi vaillinaiseksi, kun jalkaväki ei pystynyt hyödyntämään yllättävää menestystä pysyvästi. Aseistusta oli jaettu molemmille kyljille, joten kahden tykin sekä kahden konekiväärin (tai "naarasmalleissa" neljän kylki-kk:n) ampumasektorit kasematti-ulokkeistaan olivat rajalliset. Täydellinen ei Renault FT-17 tietenkään ollut, mutta valmistajansa ensi yritykseksi erinomainen. Cambrain taistelu marraskuussa 1917 oli ensimmäinen, missä suuri määrä eli kaikkiaan 378 taisteluvaunua otti keskitetysti osaa yllätyshyökkäykseen. Ranskassa aluksi valmistetut Schneider CA1 (14 t) ja Saint-Chamond (23 t) olivat huonompia kuin brittivaunut, mutta kumpiakin tuotettiin 400 kpl. Saksalaisten Siegfriedeli brittiläisittäin Hindenburg-linjalla oli piikkilanka-aitavyöhykkeen lisäksi kolme peräkkäistä estekaivantoa. Kolmen ryhmiin jaetut vaunut etenivät vaiheittain, pudottaen kukin "fascine"-kimppunsa suunnitellusti omaan kuoppaansa, minkä jälkeen päästiin useita kilometrejä vihollisen puolelle. Hitaasti matelevat melkein kymmenmetriset "maalaivat" olivat hyviä maaleja saksalaisten tykistölle, eikä ohut panssarointi riittänyt suojaksi muita kuin korkeintaan kiväärikaliiperisia aseita vastaan. Suunniteltiin jo, että vieläkin parempia malleja virtaisi rintamalle pian tuhansittain, jolloin ympärysja keskusvaltojen välinen näännytyskamppailu saataisiin lopultakin päättymään. Miehistön olosuhteet vaunuissa olivat melkein sietämättömät katkun, kuumuuden ja melun takia. Yksi tykki tai vaihtoehtoisesti konekivääri vaikutti riittämättömältä, jos Renaultia vertasi isompiin läpimurtovaunuihin. 63 B rittien harhautusmielessä vesitankeiksi nimeämät telaketjuhirviöt ilmestyivät syksyllä 1916 maailmansodan länsirintamalle. Cambraissa kuitenkin todistettiin panssarivaunujen potentiaali huolimatta siitä, että melkein puolet vaunuista menetettiin: 71 tankkia jäi maastoon mekaanisen vian vuoksi, vihollinen tuhosi 65 kpl ja 43 juuttui kiinni. liikkuvat_linnoitukset.indd 63 liikkuvat_linnoitukset.indd 63 18.9.2023 11.46 18.9.2023 11.46. Kevyet vaunut pyrkivätkin tekemään yhteistyötä suurina "parvina". Tähystysaukoista silmille kimpoilleet luotien sirpaleet ja sisäpuolisten bensiinisäiliöiden aiheuttama vaara tulla elävältä krematoiduksi eivät parantaneet tunnelmaa. Uuden, kieltämättä pelottavan näköisen sotakoneen shokkivaikutus haihtui pian, kun vastustajat huomasivat 28-tonnisten Mark I -tankkien haavoittuvuuden. Suomen hyökkäysvaunurykmentin ensimmäisenä kalustona ollut Renault FT oli eniten valmistettu maailmansodan vaunu: niitä tehSuomeen vuonna 1919 hankittuja Renault FT-vaunuja paraatissa Helsingin Senaatintorilla. Suuren koon takia vahva lisäpanssarointi olisi tehnyt niistä liian raskaita 105 hevosvoiman Daimler-Knight -luistiventtiilimoottorille. Kömpelöitä ja kaatumisherkkiä 30 tonnin painoisia A7V-vaunuja tehtiin vain 20 kpl; saksalaisten panssarimiesten käytössä olikin enimmäkseen briteiltä vallattua tai maastoon jäänyttä sotasaaliskalustoa. Saksassa panssarivaunutuotanto ei lähtenyt pahan resurssipulan takia käyntiin ennen kuin oli jo myöhäistä. Eri tahoilla suunniteltiin kuitenkin jo raskaampia, jopa superraskaita vaunuja, mutta mikään niistä ei päässyt mukaan sotaan. Pikku vaunussa oli kahden hengen miehistö, joten aseistuksen määrästä oli tingittävä. Asemasodan läpimurroissa tankkien piti pystyä ylittämään kaivantoja. Siinä oli 360 astetta kääntyvä tykkitorni, järkevästi jaetut sisätilat, 39 hevosvoiman moottori takimmaisena väliseinällä erotettuna; se ei selvästikään ollut vain teräslevyillä päällystetty traktori, vaan suunnittelijat osuivat heti oikeaan peruskonseptiin. Renault, raskaani Eräs kevyt ranskalaisvaunu pääsi, ja se osoittautui nykyistenkin tankkien esikuvaksi. Melutaso oli tosin siinäkin niin korkea, että johtaja/ampuja kommunikoi edessä istuneen ajajan kanssa parhaiten potkimalla tätä selkään. Ensimmäiset ranskalaisvalmisteiset vaunut olivat isoja, yksinkertaisia teräslaatikoita, joiden maasto-ominaisuudet eivät olleet kehuttavat. Kuten laatikkomainen A7V, nekin rakennettiin käytännössä amerikkalaisten Holt-telatraktorien päälle. Apuna käytettiin puolentoista tonnin painoisia oksakimppuja. Lyhyestä Renaultista ei oikein ollut estekaivantojen ylittäjäksi, vaikka perässä olikin apuna metallinen "suksi". Kaikissa oli yksi tykki ilman tornia ja 2-6 konekivääriä; miehistöä oli ranskalaisvaunuissa 6-8, saksalaisessa peräti 18. Taktiikan mukaan tankkien piti esteet selvitettyään tukea kiväärimiesten hyökkäystä, siis niittää ympäriltä puolustajia ampumahaudoista ja erityisesti kk-pesäkkeistä. Teknisessä luotettavuudessa oli jo muutenkin paljon parantamisen varaa: ensimmäiseen panssarivaunujen hyökkäykseen Sommessa osallistuneista 49 tankista vain 9 onnistui tehtävässään; muut joko myöhästyivät lähdöstä, juuttuivat kiinni tai rikkoutuivat. Mk IV selvittikin jopa 3 metriä leveän montun, mutta aina sekään ei riittänyt. Mobilisti 6/23 . Moottori oli samassa tilassa 8 miehen kanssa. Viimeisiin taisteluihin vuonna 1918 ehtineessä Mk V:ssä oli korjattu pahimpia epäkohtia hallintalaitteiden ja miehistön turvallisuuden suhteen; moottoritehokin nousi 150 hevosvoimaan Ricardon uudella 19 litran lautasventtiilikuutosella. Jättiläisten haasteet Puutteistaan huolimatta Mark I–V -tankkeja valmistettiin Iso-Britanniassa lähemmäs 2 000 kpl, eniten Mk IV -mallia. Vaununjohtajalla ei ollut juurikaan keinoja pysyä perillä tilanteesta ulkopuolella. Samalla suojattiin kiväärimiesten etenemistä
maailmansotaan. Kokonaispainoa kertyi 13 tonnia, kun myös leveyttä tuli lisää; mukaan mahtui nyt kolmas miehistön jäsen. maailmansodan tankkien yhteenotossa. Vaunussa oli neljä isoa tykkiä ja seitsemän konekivääriä. Mobilisti 6/23 tiin Ranskassa yli 3 000 ja lisäksi USA:ssa 950 kpl amerikkalaisten omaan käyttöön. Uusi malli olisi ollut jo keskiraskas vaunu, kun alkuperäinen Renault oli puolet sitä kevyempi. Teknisesti heikkoina, kömpelöinä ja erittäin epäluoSaksalaisten salainen ase, 120 tonnin K-Wagen ei ehtinyt mukaan 1. Tankkimarkkinoilla ei kuitenkaan esiintynyt 1920-luvun alussa tarvetta uutuuksille. Yksi Renaultin FT-sotatuotantoon osallistuneista autotehtaista, Delaunay-Belleville teki oma-aloitteisesti parannetun prototyypin. Ranskan armeijan Char 2C oli useampitornisista tankeista suurin, joka otettiin palveluskäyttöön. Voittajasta ei tullut täyttä selvyyttä, osapuolten tarinat poikkesivat toisistaan. Saksalaisille oli suurta etua siitä, että siekailematta tulen avanneet viholliset olivat naaraita: konekiväärien luodit eivät läpäisseet 20–30 millin paksuista Kruppin terästä. Kokemusta ei ollut karttunut muusta kuin hidasliikkeisestä jalkaväen tukemisesta etulinjan maastossa, eikä oikeastaan lainkaan yllättävistä iskuista syvemmälle selustaan. Piirros: Mick Bell CC 4.0 liikkuvat_linnoitukset.indd 64 liikkuvat_linnoitukset.indd 64 18.9.2023 11.46 18.9.2023 11.46. Apuun tullut Mk IV -tykkivaunu osui vuorostaan 6-paunaisellaan saksalaiseen, jolloin pari muuta näköpiirissä ollutta A7V:tä lähti toisaalle osallistumatta ampumakilpailuun. Voittajia hylätyn saksalaisen A7V:n vierellä. Kyseinen vaunu, "Mephisto" vietiin sotasaaliina Australiaan ja se on Queenslandin museossa. Molemmat tykkivaunut saivat osumia vastustajiinsa, ja miehistötappioita tuli kummallekin puolelle. FT:n jatkokehittely jäi myöhemmäksi, ja se keskittyi telarakenteen paranteluun, jotta huippunopeus saataisiin vähän korkeammaksi kuin 7,5 km/h. Neuvosto-Venäjällä rakennettiin 116 kopioitua "Russki Renoa" ja Italiassakin toistasataa hiukan parannettua Fiat 3000 -lisenssimallia. Siinä oli alkuperäinen keula ja torni 37 mm:n Puteaux-tykille, mutta suuremman 100-hevosvoimaisen moottorin vuoksi runkoa ja teloja pidennettiin metrillä. 64 . Sitä vastoin A7V:n 57-millisen pikatykin ammukset repivät isoja aukkoja niitattuihin 12 mm:n panssarilevyihin, mikä pakotti britit perääntymään verissä päin. Cachyn kylän lähellä 24. Todella liikkuva sodankäynti oli vielä vuosien päässä tulevaisuudessa ja ratsuväen perinteistä asemaa haluttiin sitkeästi pitää yllä. huhtikuuta 1918 eräs Saksan harvoista vaunuista kohtasi yllättäen kaksi brittitankkia. Tankki vasten tankkia, pum pum Sotahistorian ensimmäinen tankki tankkia vastaan -taistelu käytiin hitaasti – korkeintaan ripeää kävelyvauhtia. Monen Euroopan maan ohella niitä vietiin Brasiliaan, Kiinaan ja Japaniin. Sodan päätyttyä Ranskalla oli tarjota suuri määrä ylijäämävaunuja. Jäljelle jääneet kaksintaistelijatkin poistuivat ajamalla paikalta; kertaalleen jo jalkautuneet saksalaiset vasta myöhemmin huomattuaan, ettei heidän "Nixe"-vaununsa ollutkaan syttynyt palamaan. Oik. Raskaan sarjan elefantteja Sotilaalliselta kannalta panssarivaunu oli merkittävä keksintö, mutta sitä ei osattu käyttää vielä 1920tai 1930-luvullakaan. Se piti hylätä moottorin rikkouduttua parin kilometrin päässä, joten britit saivat ainakin moraalisen voiton tässä harvinaiseksi jääneessä 1
Mobilisti 6/23 . Varsinaisten telaketjujen ohella takapäässä vaunun alla oli vielä kaksi lisätelaa, jotka voitiin tarvittaessa kytkeä vetämään. Krupp ja Rheinmetall rakensivat 1934–1936 viisi prototyyppiä, joista kolme sai sittemmin kunnian esiintyä propagandakuvissa ja -filmeissä Norjan valtauksesta. Char 2C:lle kaavailtiin vielä seuraajaakin, joka 140-tonnisena olisi ollut liittoutuneiden raskain tankki 2. Etummaisessa, 3 miehen tornissa oli 75 mm:n tykki ja konekivääreistä yksi "Lentävän elefantin" sadan tonnin paino aiheutti ongelmia. Ulkomaisissa julkaisuissa raportoitiin piirroskuvien kera yli 80 tonnin läpimurtovaunusta, jossa oli sekä 155että 75-milliset tykit, ja joka 12 metrin pituisena ylittäisi viisimetriset kaivannot. Omat miehistöt räjäyttivät toimintakuntoiset vaunut, etteivät ne joutuisi ehjinä saksalaisjoukkojen käsiin. Saksan myöhemmät, maailmanmaineeseen nousseet panssarivaunut eivät juurikaan muistuttaneet näitä koemalleja. Vaunu oli aikanaan suurin ja voimakkain missään armeijassa. Torneissa oli erikoisuutena stroboskooppinen tähystyslaite. Vaikka Saksan sotaponnisteluja haittasi krooninen resurssipula erityisesti moottorien valmistuksessa, siellä suunniteltiin muitakin panssarivaunumalleja, vieläpä massatuotantoa ajatellen. 180 hv:n Argus-moottorilla 19 tonnin painoinen vaunu olisi liikkunut kaksi kertaa Renaultia vauhdikkaammin. "Lentävä elefantti" oli 90– 100 tonnin järkäle, jonka etupanssarin vahvuus oli 75 mm ja pystysuorissa kyljissäkin oli 50 mm terästä. Niiden taistelupainoksi olisi tullut pitkälle toistasataa tonnia, mikä aiheutui suuresta koosta, eikä niinkään paksusta panssarista; se oli sama kuin A7V-vaunussa eli 30 mm. Kaksi sisäkkäistä sylinteriä ja vinhasti pyörivät pystysuorat raot saivat aikaan optisen ilmiön, missä laaja näköala ympäristöön vaikutti esteettömältä; silti katsojan pää oli suojassa. Yli 10 metrin pituinen Char 2C ylitti jopa 4,25 m leveän kaivannon. Sir William Trittonin patentin mukaisesti vaunun alla oli neljä rinnakkaista telaketjua. Ranskan näkyvin panos varhaisimpien superraskaiden tankkien kehitykseen oli 69 tonnin Char 2C, joka otettiin palveluskäyttöön. Tankkikehittelynkin piti tapahtua salaa, joten vuonna 1925 alkaneen työn tuloksena "Grosstraktor"-prototyyppejä kokeiltiin kesällä 1929 tankkikoulussa, joka oli todellisuudessa myös testilaitos Neuvostoliiton Tatarstanin alueella. Näillä jättiläisillä oli pituutta 12,7 m ja pääaseistuksena neljä 77 mm:n tykkiä. maailmansodan loppuvaiheissa tunnetuimpana Maus-projekti Saksassa. Tornien välissä oli valtava moottoritila, jossa oli keskellä käytävä kolmelle (!) mekaanikolle: he valvoivat ja huolsivat kahta polttomoottoria ja diesel-sähköjärjestelmää vaunun ollessa liikkeelläkin. Ainakaan mahastaan tämä elefantti ei ehkä olisi jäänyt kiinni. K-Wagen oli suurine ulokkeineen kuin liikkuva bunkkeri. Tornit ja linnoitukset Vuoden 1918 tappion jälkeen Saksan uudelleen varustautuminen, tai ainakin sen valmistelu, käynnistettiin jo ennen kuin se oli luvallista. Prototyyppi oli jo tekeillä seuraavan vuoden alussa, mutta projektista luovuttiin, kun Mark I -vaunujen tuotanto asetettiin etusijalle. Tykeille ja konekivääreille oli kohtalaisen hyvät ampumasektorit, mutta peräti 6 m leveä vaunu piti purkaa osiin rautatiekuljetuksia varten. 65 tettavina ensimmäiset tankit olivat yhä monen ammattiupseerin mielestä pikemminkin haihattelua kuin uusi ratkaiseva ase. Saksan antauduttua voittajat määräsivät, ettei K-Wageneita saanut edes koeajaa, vaan ne hajotettiin. Huippunopeutta löytyi eri moottoriversioilla (joista parikin oli sotasaalista Saksasta) 13-15 km/h. Erikoislaatuinen propagandavoitto oli Char 3C, jota ei liene ollut olemassa muuten kuin paperilla tai vakoilijoiden mielikuvituksessa. Kaikkein raskaimmat sotakoneet jäivät tosin vielä kokeilematta, kun maailmansota loppui marraskuussa 1918. Vaunuista tuli arvokasta kokemusta suunnittelijoille, jotka loivat seuraavaksi raskaamman kolmitornisen tankin "Neubaufahrzeug"-salanimellä. "Oberschlesien"-niminen projekti oli edistyksellinen ja ikään kuin Renault FT:n raskaampi seuraaja. Jo kesällä 1916 britit alkoivat tosissaan suunnitella tankkia, joka selviytyisi Mk-sarjaa paremmin tykistökeskityksissä. Kalleutensa vuoksi – ja koska sota oli ohi – mallia ei rakennettu kuin 10 kpl vuonna 1921. Kuvat tosin muistuttivat kovasti Char 2C:tä. 12 kpl näitä kaksitornisia FCM F1 -vaunuja tilattiin lopulta vuonna 1940, mutta projekti ei enää edennyt kovinkaan pitkälle ennen kuin Ranska antautui. Kahden 105 hv:n Daimler-moottorin voimalla laite olisi möyrinyt vihollisen kimppuun hitaasti, mutta jokseenkin varmasti. Kuten K-Wagen -projektissa, prototyypit olivat valmistumassa, kun sota loppui ja päätti tämänkin hankkeen. Ylimmäisenä oli vaununjohtajan kupoli. Char 2C -vaunut esiintyivät propagandassa voittamattomina vielä toisen maailmansodan alussa, mutta taisteluihin ne eivät osallistuneet. Siinäkin oli moottori takana, ajaja edessä ja pyörivä tykkitorni keskellä – mutta lisäksi vielä kaksi kk-tornia suunnattuina etuja takasektoreihin, joten tulivoimaa riitti. Sekaannuksen syynä saattoikin olla vuonna 1923 modifioitu 2C bis, jonka etutorniin vaihdettiin lyhytputkinen 155 mm:n haupitsi. Korkeissa esikunnissa ei päästy yksimielisyyteen siitä, mikä tai mitkä olisivat parhaita liikkuvat_linnoitukset.indd 65 liikkuvat_linnoitukset.indd 65 18.9.2023 11.46 18.9.2023 11.46. Aseistuksena oli (yhtenä vaihtoehtona) nokalle asennettu 6-paunainen (57 mm) tykki ja lisäksi 6 konekivääriä laatikkomaisen rungon eri puolilla. oli takatornissa. Vickers A1E1 Independentin 47 mm:n tykkiä säesti neljä konekivääriä omissa torneissaan. maailmansodassa, jos se olisi saatu ajoissa rintamalle. Grosstraktoriin nähden aseistusta oli lisätty: päätornissa oli 75ja 37-millinen kanuuna, aputorneissa konekiväärit. Rheinmetallin, Kruppin ja Daimler-Benzin valmistamat vaunut olivat 16 tonnin painoisia, 6,5 metrin pituisia ja 75 mm:n tykkitornin lisäksi peräpäässä oli kk-torni. Kahden 650-hevosvoimaisen Daimler V6-moottorin voimalla meno olisi saattanut olla aika vaikuttavaa, mutta sitä ei siis koskaan nähty. Jalkamiehen nopeudella liikkuvat vaunut olivat alttiina torjuntatulelle, se ei ollut yllätys. Saksassa aiottiin mennä vieläkin pitemmälle superraskaassa sarjassa: maailmansodan loppuhetkinä oli eräällä berliiniläisellä tehtaalla kaksi puolivalmista K-Wagenia. Voimansiirto teloille tapahtui sähkömoottorien välityksellä. Miehistöä oli viisi. Kesken jääneitä suunnitelmia superraskaiden vaunujen valmistamiseksi oli myös Neuvostoliitossa, Japanissa ja 2. Vuonna 1917 aateloitu Tritton oli ratkaisevassa asemassa ensimmäisten tankkien kehitystyössä, mutta raskain malli ei tullut tuotantoon
Sekä Saksassa että Neuvostoliitossa rakenneltiin erinäisiä monitornisia tankkeja, joten tietoa oli kulkeutunut varmasti jo aiemminkin brittien kannalta vääriin paikkoihin; tärkeimpänä ehkä tieto siitä, että Lontoossa idea useammasta tornista otettiin vakavasti. Myöhemmin saatiin taas lupa tehdä painavampiakin prototyyppejä, kuten Medium T1, mutta sarjatuotantoon niitä ei tullut, kuten ei muitakaan amerikkalaistankkeja ennen 1930-luvun loppuvuosia. Kaikissa maissa vaunujen kehitystyöhön osoitetut määrärahat olivat niukkoja 1930-luvulle asti. Esikuva, eli Independentin prototyyppi jäi siitä mallista ainoaksi, eikä samankaltainen (mutta kahdella kk-tornilla karsittu ja puolet kevyempi) Vickers Medium Mk III päässyt tuotantoon asti. Iso-Britannia oli teknisesti edellä muita, vaikka sielläkin vuosittaiset hankinnat jäivät pieniksi ja laivaston tarpeet olivat etusijalla. Vaunulla oli pituutta 7,6 m ja kun se ei ollut kovinkaan leveä (2,7 m), ohjaaminen oli hankalaa. Siinä moottori oli edessä, ajajan vierellä; tilava 3 miehen tykkitorni oli vaunussa takimmaisena. Ranskan armeijan vanhemmalle upseeristolle ei puolestaan valjennut se tosiasia, että panssarivoimia ei pidä käyttää tipoittain. Kuvan paraatikalustona viisitorninen T-35 ja pienimmästä päästä kahden miehen tanketti T-27. Militaristisissa kilpailijamaissa vaunutyyppiin panostettiin paljon, mikä tosin oli enimmäkseen hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. 66 . Ensimmäisen suursodan päätyttyä Britanniassa ja USA:ssa rakennettiin jossain määrin Renault FT -konseptinkin mukaisia prototyyppejä keskiraskaista tankeista. Independentin pyörivän tykkitornin ympärillä oli neljä kk-tornia, joista takavasemmalla ollutta voitiin käyttää myös ilmatorjuntaan. Toisen maailmansodan alkuun mennessä britit osittain hukkasivat johtoasemansa pähkäillessään erilaisten infantryja cruiser-malliensa kanssa. Järkevän oloisia uutuuksia, esimerkkeinä Vickersin Medium C vuonna 1926 ja varsinkin 6-ton (1928), ilmaantui silloin tällöin eri maissa. Vuonna 1930 rakennetussa Mk III:ssa oli jo radiolaitteisto ja suunnittelussa tavoiteltiin alhaista sisämelua. USA:n panssarijoukot, Tank Corps, lakkautettiin, eikä jalkaväen piirissä ollut kiinnostusta tankkeja kohtaan. Brittien Medium Mark D ei ollut onnistunut, jolloin siellä tuotantomalliksi ja panssarimiesten vakiokalustoksi tuli varsin erityyppinen Vickers Mk I/II. Eräs Sandhurstin kuninkaallisesta sotakorkeakoulusta valmistunut nuori luutnantti sai istua viisi vuotta Lontoon Towerissa luovutettuaan vuonna 1932 vaunun piirustukset saksalaisille. Hän oli viimeinen keskiaikaisessa tornilinnoituksessa rangaistuksensa kärsinyt vanki ja siirtyi vapauduttuaan Itävaltaan. Ratsuväeltä jopa kiellettiin niiden käyttö. Miehistöä oli 8, ja vaununjohtaja pystyi puhumaan miesten kanssa kurkkumikrofonien ja kuulokkeiden kautta. Näin oli tosin tehty jo sodan kestäessä, kun oli huomattu pelkästä kk-aseistuksesta aiheutuva vaara kohdattaessa vihollistankkeja. Kun tuleville uusille vaunuille määrättiin 15 tonnin maksimipaino – siltojen varjelemiseksi ja rautatievaunujen painorajoitusten takia – yli 20-tonninen M1921 pantiin syrjään. Type 95 (1934) oli hyvin aseistettu: siinä oli 2 kanuunaa omissa torneissaan sekä konekivääri perätornissa. Amerikkalaisten Medium M1921 oli kehityskelpoinen, mutta vastassa oli aselajien välisiä ristiriitoja. liikkuvat_linnoitukset.indd 66 liikkuvat_linnoitukset.indd 66 18.9.2023 11.46 18.9.2023 11.46. Uutuuden teknisiä yksityiskohtia haluttiin varjella liialta julkisuudelta, mutta Independent joutuikin suuren vakoiluskandaalin keskipisteeseen. Raskas läpimurtovaunu Char B1 edusti Sotasaaliiksi saadut T-28 "Postijunat" saivat nimensä eräästä vaunusta löytyneistä puna-armeijan kenttäpostisäkeistä, mutta nimitys sopi Suomen oloissa jättikokoiselle tankille muutenkin. Sitä pidettiin oikein hyvänä, mutta Independentin tapaan liian kalliina. Mobilisti 6/23 vaunutyyppejä – tai mikä panssarivoimien rooli oikeastaan pitäisi olla. Sama ohjaussuhdeongelma koski kaikkia pitkiä vaunuja: rautateille ei ylileveitä kuormia mahtunut, mutta pituudesta ei voinut tinkiä, jos haluttiin pitää kyky ylittää leveitä kaivantoja. Painoa vaunulla oli 26 tonnia. Sota-aikana mies oli tekemässä radioon saksalaisten englanninkielisiä propagandalähetyksiä; siitä langetettiin sitten toinen viisivuotinen vankeustuomio. Yleinen kehitys vei kohti yksitornisia keskiraskaita taisteluvaunuja, kuten Somua S-35, T-34, Panther ja muut vastaavat, mutta sitä ennen saivat liikkuvat linnoitukset tilaisuutensa, ja varsinkin suuren yleisön huomion. Nimensä mukaisesti Independentin oli määrä pystyä toimimaan itsenäisesti, eli siinä yhdistettiin maailmansodan urosja naarasvaunut yhteen malliin. Jättiläisiä vai kääpiöitä Kaikissa tapauksissa ei tarvittu monia torneja, vaikka vaunussa oli tykkejä enemmän kuin yksi. "Hermafrodiitti"-muunnoksiin tuli tykki, mutta vain toiselle kyljelle. Armstrong Siddeleyn V12 tarjosi 370 hv tehoa ja paljon paremman suorituskyvyn kuin sodanaikaiset vaunut: huippunopeus oli 32 km/h. Japanissakin innostuttiin kokeilemaan useamman tornin linnoituksia. Raskaiden tankkien osalta Vickers jatkoi Char 2C:n aloittamalla useiden tornien linjalla: vuonna 1926 A1E1 Independent -tankin prototyyppiin niitä tuli peräti viisi. Kuten pari edeltäjäänsä, projekti hylättiin liian monimutkaisena. Independentin panssarin paksuus oli 13-28 mm ja painoa vaunulla oli 33 tonnia. Propaganda-arvoltaan ne olivatkin erinomaisia vaikkapa paraatien vetonauloina. Se oli virhe, jonka vuoksi Saksa vei voiton salamasodassa vuonna 1940
Kaksitornisen SMK-vaunun aseistuksena oli 76,2 mm:n ja 45 mm:n tykit päällekkäisissä torneissa. 67 ranskalaista kaksijakoista ajattelua. Propagandaa: Saksan Neubaufahrzeug-prototyyppejä hyödynnettiin Norjan valtauksessa. Ensimmäisen maailmansodan brittitankkien perintö näkyi lopuksi 80 tonnin TOG-prototyypeissä vuosina 1939-1941. Miehistöt hylkäsivät teknisesti hataria vaunujaan. Summan suurin T-35 oli kolmella tykillään aseistuksen puolesta uhkein maailmansotien välisen ajan vaunuista ja ainoa viisitorninen, joka pääsi tuotantoon. Tämän jälkeen monitornisia vaunuja ei ole juurikaan nähty. liikkuvat_linnoitukset.indd 67 liikkuvat_linnoitukset.indd 67 18.9.2023 11.46 18.9.2023 11.46. Aseistus oli sama kuin T-35:ssä, paitsi ilman pienempiä tykkitorneja, jolloin miehistönä oli vain 6 miestä. T-100 oli tosin lähes samanlainen kuin SMK, eli liiankin raskas ja kankeakäyttöinen maastossa. Siinä oli panssaritaisteluihin tarkoitetun 47 mm:n tornikanuunan lisäksi 75-millinen haupitsi sijoitettuna matalalle keulaan. Vickersin 6-tonniseen perustuneen T-26:n tykkimalleja ja alunperin Christien USA:ssa suunnittelemia BT-sarjan vaunuja valmistui venäläistehtailta useita tuhansia 2. Muissakin maissa aikaisemmin hyvin suositut kevyet tanketit alkoivat vähitellen jäädä syrjään; niille oli vaikeata keksiä muita perusteluja kuin halpa hankintahinta. Hiukan ristiriitaista oli, että nopeaksi vaunuksi suunniteltu A9/Mk I (1937) edusti paremminkin linnoitus-koulukuntaa, kuin paksusti panssaroitu Churchill: ensimmäisessä cruiserissa oli tykkitornin edessä kaksikin kk-tornia. Tekniikaltaan tämäkin neuvostotuote oli epäluotettava, mutta Suomen armeija käytti sotasaalisvaunuja joltisellakin menestyksellä vielä jatkosodan aikana. Punaisen torin paraateissa T-35 esiintyi kunniakkaasti 30-luvun jälkipuoliskolla. Taisteluarvoa paransi jo ennen talvisotaa asennettu 50-millinen lisäpanssari; suomalaisten Vickersit eivät pystyneet sitä läpäisemään. Panssarivaunujen valmistajana Neuvostoliitto oli 1930-luvulla omaa luokkaansa. Kanaalin toisella puolella raskas jalkaväkitankki Churchill Mk I (1941) muistutti puolestaan Char B1:tä; sen myöhemmistä malleista jätettiin tosin runkohaupitsi pois. Kääpiöt, eli T-27 sekä amfibiot T-37 ja T-38, jäivät pian pois tuotannosta. Hyökättäessä jalkaväkeä vastaan voitiin toki ammuskella tähtäilemättäkin, haupitsin ampujana toimi ajaja. . Ranskan pääasiallisena taisteluvaununa 1930-luvulla ollut Char B1 bis oli omalaatuinen sekoitus vanhaa ja uutta: se muistutti brittien Mk-sarjan vaunuja maailmansodan ajoilta. Prototyyppivaihetta pitemmälle ne eivät päässeet, kun vaunutyypille ei ollut enää tarvetta. Miehistöä oli 10 ja vaikuttavan näköinen 9,7 m pitkä kolossi pääsi jopa 30 km/h nopeuteen 500-hevosvoimaisella Mikulin V12-moottorilla. Jälkimmäinen sopi vain kiinteiden maalien tuhoamiseen jo senkin vuoksi, että tähtääminen tapahtui osittain vaunua kääntämällä; putki liikkui vain ylös tai alas. Pituutta T-28:lla oli 7,4 m, leveyttä 2,9 m ja korkeutta 2,8 m. Kaksitorniset SMK ja T-100 -prototyypit lähetettiin talvisotaan, jotta saataisiin selville erilaisten raskaiden vaunujen paremmuusjärjestys. maailmansodan alkuun mennessä. Sen sijaan suomalaiset pääsivät tutustumaan kolmitorniseen T-28 "Postijunaan". Saalisvaunuja oli kaikkiaan seitsemän, ja enemmänkin niitä olisi saatu kerättyä, jos käytettävissä olisi ollut voimakkaita hinaustraktoreita. Raskaan panssarivaunujoukkueen johtaja Albert Räsänen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi vuoden 1941 lopulla; hänen vaununsa on nyt Parolan Panssarimuseossa. Vuonna 1933 alkoi raskaiden vaunujen tuotanto: 28-32 tonnin painoista T-28 -mallia tehtiin kaikkiaan muutamia satoja ja yli 45 tonnin T-35 -jättiläisiä 59 kpl 1934-1939. Talvisodan kuvassa SMK lojuu vaurioituneena Summassa. Mukana oli myös yksitorninen, kymmenisen tonnia kevyempi KV-1, joka vei vertailussa voiton ja otettiin tuotantoon. Keskustornissa oli 76,2-millinen ja aputorneista kaksi oli varustettu 45 mm:n tykillä; lisäksi oli vielä kaksi kk-tornia. Lataaja ja radisti olivat taaempana; ylhäällä tornissa oli ainoana miehenä vaununjohtaja/torniampuja. Vuonna 1931 puna-armeijalle tehtiin 393 pikkuista T-27 -tankettia ja 100 kahdella kk-tornilla varustettua T-26A -vaunua. Vuotta myöhemmin määrät moninkertaistuivat ja suunta oli siitä lähtien kohti raskaampaa kalustoa. Raskaita tai superraskaita tankkeja ei suinkaan unohdettu, mutta yksi torni riitti jopa Maus-hiirulaisessa. 10-metristen vaunujen kaivannonylityskyky oli erinomainen, mutta liikuntasotaan ne olivat täysin sopimattomia. Se sopikin varmasti paremmin meikäläiseen maastoon, vaikkei mikään keijukainen ollutkaan. TOG I ja II olivat jo lähtökohtaisesti vanhan malliset, joten niiden suunnittelijatiimiksi sopi mainiosti Mk I -vaunuista aikoinaan vastannut "The Old Gang" (William Foster & Co.). Panssarointi oli vain 30 millin vahvuinen, 3,4 m korkea jättiläinen erottui Ukrainan aroilla jo kaukaa ja komentajalla oli toivoton tehtävä yrittäessään johtaa miehistöä tehokkaasti. Vaunut osallistuivat sotatoimiin Saksan hyökätessä itään, mutta eivät menestyneet lainkaan. Hinauskaluston puuttuessa jouduttiin jättämään ei-kenenkään-maalle myös Summassa miinaan ajanut 55-tonninen SMK-vaunu, joka muuten voisi nyt olla todellinen harvinaisuus museon kokoelmissa. Joissakin lähteissä kerrotaan T-35:n olleen mukana talvisodassa, mutta näin on tuskin tapahtunut. Mobilisti 6/23 . Pituutta koevaunulla oli melkein 9 metriä
68 . Materiaali on käytännössä 316 L ruostumaton teräs, joka kestää 550 ºC lämpöä. Testaukseen käytimme alipainenostimen osaa. Tarpeisiin kuuluu Ultimaker Method 3D-tulostin. Mobilisti 6/23 Kokonaisten ajoneuvojen 3D-tulostusta odotellessa voidaan kokeilla vaikkapa vaativien metalliosien valmistusta samalla tekniikalla. Aluksi tarvitsimme sopivan materiaalin, joka tässä tapauksessa on BASF Ultrafuse 316L. Tämän ohella tarvitsemme Ultimaker Method X -tulostimeen metalliin soveltuvan tulostussuutimen, Labs Gen 2:n. Ensimmäisessä vaiheessa imusarja tulostettiin PLA-muovista, joka on helppo ja hyvä materiaali prototyyppiin. Tämä kysymys on varmasti monen harrastajan mielessä. Onneksi tämä onnistuu helposti Solid Worksin skaalaustoiminnon avulla. Yli 45 asteen kulmat on syytä tukea, mallintaMetallin tulostus 3d_623.indd 68 3d_623.indd 68 18.9.2023 11.48 18.9.2023 11.48. Selvyyden vuoksi tein oheisen kuvituksen 3D-ohjelmalla. Hieman enemmän työtä tarvitaan tarpeellisen tuennan suunnittelulle tulostuksen aikana. Kokeilupalikka Aloitin työn suunnittelun kertaamalla, kuinka lankamallin 3D-tulostimella voidaan tulostaa metalliosia. Aiemmassa jutussa (Mobilisti 2/2023) kerroin imusarjan suunnittelusta Triumph Heraldiin. Lisäksi lataamme metallin tulostamiseen sopivan tulostusprofiilin, joka tässä tapauksessa säätää kammion lämpötilan 60 asteeseen ja suuttimen 245 celsiusasteeseen. Imusarjan 3D-mallissa tulee ottaa huomioon kutistuma tulostusprosessin aikana. CNC-koneistuksen kavereilla taas on koko ajan niin kiire, että realisti luopuu toivosta saada tämän tapaista projektia heidän työjonoonsa. M inkälaisia mahdollisuuksia on itse valmistaa metalliosia 3D-tulostamalla. Näin olemme taas kerran tilanteessa, jossa on realistisinta tehdä osa itse omilla vehkeillä. Koska imuja pakosarja sijaitsevat samalla puolella, on lämpötila niin suuri, etten usko muovin kestävän. Oikea osa on kuitenkin valmistettava metallista. Nyt on tähtäimessä ankarille lämpötiloille altistuva imusarja. Antti Pellinen Havainnekuva järjestelystä, jossa tulostetaan metalliosa lankamallin 3D-tulostimella
Aikaa sain kulumaan seuraavasti: mallin muutokset 1 päivä, samoin tulostus, mutta sintrauspalveluun 5 päivää. Lopputuloksena on erittäin luja, 550 lämpöastetta kestävä osa. Palvelussa osa sintrataan lopulliseen lujuuteen uunissa, jonka lämpötila on 1 380 astetta. Mobilisti 6/23 . Kolmas vaihe on lähettää näin valmisteltu osa sintrauspalveluun, joka on materiaalivalmistajan ylläpitämä. Sintraus on käytännössä tapa muodostaa lopullinen lujuus kappaleeseen, kuitenkaan sulattamatta sitä. 69 Jouni Jalkanen on hyödyntänyt 3D-tulostettuja komponentteja polkupyörän rungon valmistamisessa. 3d_623.indd 69 3d_623.indd 69 18.9.2023 11.48 18.9.2023 11.48. Takahaarukan alaputken osa on suurella rasituksella, mutta senkin voi valmistaa tulostamalla. . Mieleni täyttää onnentunne, Herald saa sittenkin imusarjansa, eivätkä CNC-ystäväni kuormitu jatkuvista “milloin olisi aikaa?”-kyselyistä. Siitä poistetaan turhat muodot, eli hiotaan terävät reunat ja vastaavat. Asian varmistamiseksi käännyin vielä ystäväni Jouni Jalkasen puoleen, jolla on kokemusta metallista tulostetuista osista pyörän rungon rakentamisessa. Aikataulu on noin puolet ja kulut noin 1/5 osa siitä, mitä tulostus maksaisi palvelusta tilattuna. Tämä osa on vielä hyvin helposti työstettävissä ihan kotikonstein. Hänen kokemuksensa ovat hyvin positiivisia mittatarkkuuden ja kestävyyden suhteen. Budjetiksi asetin 250 euroa, jossa on mukana materiaali ja sintraus; suuttimelle ja lopulle tulostusmateriaalille on jatkossakin käyttöä. Projekti tuntuu tätä taustaa vasten varsin toteutuskelpoiselta. malla osaan tarpeellinen ”jigi”. Näiden toimien jälkeen voidaan toteuttaa itse tulostus, jolla luodaan niin sanottu Green Part
Polttoainemittari on helpompi säätää irrottamalla nesteanturi tankista ja liikuttamalla ko70 . Lämpötila-anturi ja mittarin näyttämä pitää saada suhteutettua oikein. Varmin tapa on mitata moottorin nesteen lämpötila esimerkiksi käyntilämpöisestä moottorista ja säätää neula osoittamaan normaalilämpötilan lukemaa. Tällä kertaa keskitytään vuoden 1965 GT-Cortinan kolmeen lisämittariin. J atketaan brittilaitteiden käsittelyä. Neljäs on ampeerimittari, jonka toimintaperiaate eroaa muista. Pienen meisselin avulla osoitin saadaan kohdalleen. Virta saa vastuslangan lämpiämään, joka taivuttaa kaksoismetallijousta. Polttoaine-, lämpöja öljynpainemittareilla on jokaisella oma anturi, joka säätää mittarin näyttämää. Jousi on kiinnitetty erittäin hentojen liuskojen avulla neulaan, joka siirtyy näyttämään kulloistakin vallitsevaa tilannetta. Timo Happonen Hammastettu osa liikuttaa neulaa. Mobilisti 6/23 HAPPONEN TIMO Cortinan lisämittarin huolto Tällä kerralla laitetaan kuntoon Cortina GT:n lisämittareita. Nollalukema on helppo säätää, mutta koko skaalaa varten pitää ottaa huomioon esimerkiksi lämpömittarissa moottorin jäähdytysnesteen lämpötila. Simppelien brittimittarien säätäminen onnistuu kotikonstein, ja palaneen säätimen voi korvata modernilla elektronisella versiolla. Mittarit on suunniteltu nerokkaasti siten, että sekä alaettä ylärajoja voi säätää. Otetaan yksi niistä käsittelyyn, koska kaikki kolme ovat toimintaperiaatteeltaan samanlaisia. Joskus viisari ei asetu näyttämään joko nollalukemaa tai täyttä lukemaa, vaan jää jonnekin asteikon väliin, ali tai yli. Neulaan nivelletyt osat on mahdollista kääntää siten, että osoitin näyttää oikeita kohtia asteikolla. Edellisessä numerossa huollettiin britti-Fordin kaasutin. Happonen623.indd 70 Happonen623.indd 70 18.9.2023 11.52 18.9.2023 11.52
Piti vain muistaa, että Cortina on + maadotteinen ja säädin sen mukainen. Harvinainen, mutta todella kätevä ratkaisu kun mittareita säädetään. 71 hon vartta. Tässä tapauksessa se oli kärähtänyt. Mobilisti 6/23 . Brittiautossa on muistettava tarkistaa maadoituksen napaisuus. Suuri apu oli Lappeenrannassa toimivan Pulttikanava-yrityksen huippuosaaja Mika Timperistä, joka neuvoi minkälainen säädin kannattaa hankkia. Säädin toimii kärkien avautumisja sulkeutumisperiaatteella, mikä vanhemmiten aiheuttaa epävarmaa toimintaa kärkien hapettuessa. Kehys on kolmella sakaralla kiinnittyvä bajonettityyppinen rengas. Sen saa kiertämällä auki. Sen voi nykyisin korvata elektronisella regulaattorilla. Happonen623.indd 71 Happonen623.indd 71 18.9.2023 11.52 18.9.2023 11.52. Yläasennossa mittarin tulee näyttää täyttä ja ala-asennossa tyhjää tankkia. Kehys irtoaa kääntämällä. . Öljynpainemittari säädetään vastaavasti, mutta varminta on tarkistaa öljynpaine ulkoisella mittarilla. Moderni komponentti on edullinen, varmatoiminen ja huoleton. Näissä mittareissa on vielä yksi ominaisuus, mikä helpottaa aukaisemista. Yksi ongelma näissä lisämittareissa on 5 voltin jännitesäätäjä, joka säätää jokaiselle mittarille menevää jännitettä. Palanut säädin ja uusi elektroninen säädin, joka toimii varmemmin ja pidempään. Mittari purettuna
Hän oli ensimmäinen sikhi, joka voitti kansainvälisen autokilpailun ja Safarirallissa hänen menestyksensä ei jäänyt ainoaksi kerraksi. Timo Mononen A utoa suunniteltiin hartaasti, projekti alkoi jo 1943. Muistan Yrjö Bremerinkin tuoneen jonkun yksilön Suomeen Yhdysvalloista. Puitteet olivat sangen karut. Etuveto oli hylätty, korin muoto oli hyvin amerikkalainen, joskin pienempi, kokoonpanossa oli hyödynnetty vain parhaiden kansainvälisten valmistajien hyviksi havaitsemia tuotteita. Volvon ensimmäinen itsekantavalla korilla varustettu “personvagn” esiteltiin ensi kertaa Tukholman kuninkaallisessa tennishallissa 1. Mobilisti 6/23 . Vaihteita hämmennettiin pitkällä kepillä kolmevaihteista laatikosta. Vähät vaihtoautot mahtuivat omaan pihaan ja Tellervonkadun varrelle. syyskuuta 1944, mutta teolliseen tuotantoon se pääsi täysillä vasta toisen maailmansodan päätyttyä. Omistajilla, Riihimäen perheellä, oli aina viimeisimmän mallin Volvot myös siviiliajokkeinaan. 73 Lapsuudessani oli moniakin suosikkiautoja, yksi niistä oli Volvo PV. Seppälässä oli oma autopurkamo, merkittävä liiketoimi sekin. Kompleksin takapiha oli silloin pikkupoikien paratiisi. Hannu Mikkola luotti siihen uransa alkuaikoina, samoin ruotsin Tom Trana sekä tietysti Singh Joginder, “lentävä sikhi”, joka voitti Safarirallin PV:llä vuonna 1965. Jyväskylän Suurajojen aikaan koko kortteli kuhisi rallisankareiden Volvoja, osia haettiin ja autoja huollettiin korjaamon ylähallissa. Me kaksi saimme hoitaa liiketoimia sangen itsenäisesti heidän poissa ollessaan. LaMa-Auto oli Matti Lahtisen sekä Paavo ja Pauli Luukkosen kukoistava liiketoimi. Opintiellä Nyt tutustuttavana auto on puuppolalaisen Volvo-harrastajan, Mauri Ekosen silmäterä. Auton tuli olla kestävä, laadukas ja sopiva 5-henkisen skandinaaviperheen turvalliseen ja lämpimään kuljettamiseen kaikkina vuodenaikoina, kaikenlaisilla ajoalustoilla. Aikanaan koko liiketoiminta siirtyi Seppälänkankaalle, jossa se jatkaa edelleenkin, tosin uusissa käsissä. Läheinen Volvo-liike ei voinut olla vaikuttamatta asiaan. Se oli kuitenkin menestystuote, niin Ruotsissa kuin ulkomaillakin. Inspiraatiota haettiin tietenkin kilpailijoista, etuvetoideaa lainattiin kaiketi DKWsta, korin muotoja ainakin Hanomagista. On pakko mainita, että auto oli myös kova luu osaavien kuljettajien käsissä. Työtehtäviin kuuluivat myös pienet oman kaluston korjailut. Omistajaansa ja rakentajaansa Mauri Ekoseen tutustuin jo noin vuonna 1976, kun saimme olla kesätöissä Palokassa, Jyväskylän maalaiskunnassa toimineessa legendaarisessa autopurkamossa. Autoa ei alun perin ollut tarkoitus valmistaa kuin muutamia tuhansia. Näytillä oli suuren suunnittelijajoukon synnyttämä, aivan uudenlainen Volvo. Hämeen Autovaruste Oy Lapsuudenkotini lähistöllä Jyväskylän Tellervonkadulla toimi 1930 perustettu Hämeen Autovaruste. Se oli luotu Helmer Pettersonin, Erik Jernin sekä Gustav Larssonin johdolla, ja siitä tulisi maamerkki Volvon matkalla kansainväliseen kuuluisuuteen. Kesän lopussa kädet olivat aika kurjassa kunnossa. Volvoja vilahteli tienoolla taajaan, hoidettiinhan koko kattaus yhdessä toimipisteessä: Telluksella oli automyymälä, varaosat ja korjaamo. Riihimäkien pojat, ikäiseni Ari ja Vesa kuuluivat kaveripiiriini. Vesijohtoa tontille ei tullut, joten peseytyminen oli sangen haasteellista. Onnistunut kokonaisuus oli kuin kädenojennus Ruotsin kansalle, heillä oli nyt saatavana laadukas kotimainen henkilöauto, joka ei vain täyttänyt toiveita perheen liikkumisesta helposti ja turvallisesti, vaan antoi työtä ja toimeentuloa. Mukana bisneksissä oli myös Antti Pajunen. Työtehtäviimme kuului autojen purkua ja osien myyntiä, isännät olivat kauppareissuillaan useasti. Autossa oli nelisylinterinen 1 414 cm³ B4B-moottori, joka tuotti 40 hevosvoimaa 3 800 kierroksella, aikansa huippukone. Yhdysvaltojen laajasta mallikartasta esikuvaksi poimittiin ainakin 1941 Mercury. Ruotsalaisten duunarien ohella kasvavat joukot siirtotyöläisiä, joukossa paljon suomalaisia, saivat leipänsä suosituksi osoittautuneen tuotteen valmistuksesta. Lihalaatikkoon kerättiin vettä ojasta, joka sitten asettuessaan puhdistui jonkin kerran. Yhdessä parakissa syötiin ja keitettiin kahvia, toisessa oli puhelin. Stefa oli antautupv54.indd 73 pv54.indd 73 18.9.2023 11.57 18.9.2023 11.57. Kerran työksi annettiin neliveto-Sisun jarrujen korjaus. Sitä myytiin jopa Yhdysvalloissa kohtalaisia määriä, mutta vasta jatkokehitysmalli 544 otti tosissaan tuulta purjeisiin – olihan siinä jo 12 voltin sähkötkin. Firma myi myös Volvoja. Niitä käytiin ihailemassa myymälässäkin, joka sijaitsi aivan koulumatkani varrella
Uni ei tullut silmään seuraavana yönä. Auto oli maalattu Volvon marooninpunaisella metallisävyllä, joka oli ensimmäistä kertaa tarjolla erikoistilauksesta vuonna 1954, mutta pinta oli kolhiintunut sieltä täältä säilytyksessä. Keskeneräinen auto syöpyi Maren verkkokalvoille, mutta yhteistä kieltä ei myyjän kanssa meinannut löytyä, ei sitten millään. Palokunta totesi homman olevan ohi, mutta ruiskuttelivat säiliönsä tyhjiksi, kun kerran olivat paikalla. Testiä ruutukaavassa Siirrymme koeajamaan autoa tuttuun Jyväskylän ruutukaavaan. Viimeisenä vaihtoehtoa oli kilauttaa kaverille. Ruotsissa Volvoon oli vaihtunut Duettin nelilovinen vaihteisto, joka soveltuu alkuperäistä paremmin kaupunkiajoon. Käsi taskuun ja riittävä määrä kruunuja ja euroja myyjälle lapaan. Mare ja Antti saivat rajoitettua palon ajamalla Vanajalla tontin toiseen päähän ja nostamalla Nummi-nosturilla muutaman auton välistä. Mare entisöi ammattikoulussa ensimmäistä omaa tuulipussi-Volvoaan. Varaston aarteisiin lukeutuivat uudet, kauniit verhoilukankaat, jotka Mare ompeli omin käsin kuosiinsa ja asensi paikoilleen. Hyvin paloivat tyhjätkin hylsyt. Öljyssä kylpeneet jarrukengät käskettiin putsata Kosanilla polttamalla. Jukka Koskelin taisi kaupparuotsin ja kauppa saatiin sovittua. Se sai jäädä paikoilleen, kun kerran toimi hienosti. Lattiat oli myös korjattu, joskin hitsarilta oli saattanut olla lanka vähissä, sillä pellit oli hepattu kiinni vain sieltä täältä. Ruotsalainen seppä oli kyllästynyt projektiinsa ja tuonut sen tyrkylle Faluniin. Laitettiin portit kiinni ja pidettiin loppupäivä vapaata. Auto oli entisöity, no, tarkemmin ilmaisten jäänyt keskeneräiseksi. Aletaan kaikki alusta Kotona oli aikaa tarkastella, mitä oli tullut ostettua. Autosta puuttuivat lähes kaikki kiiltävät osat. Kaiken kruunasi pakoputken leijonantassupää sekä Volvon logolla koristettu, lukittava polttoainesäiliön korkki. Löytö Falunista Kerran Talviajoissa tulikin puhe kesäisestä tutustumisesta Volvoon. Nyt myös pohjapellit kantavat koria ja lattiat ovat muutenkin kuin alkuperäiset. Auton kunnostus kesti nelisen vuotta. Joku sinne jäi kuitenkin vahtiin. Auto matelee helposti muun liikenteen mukana, kierrämme Jyväskylän Kirkkopuistoa kaukaa. Paavo Luukkonen kirjoitti hyvät työtodistukset ja suositteli kumpaakin alan jatko-opintoihin ja muihinkin töihin. Mobilisti 6/23 nut ja se piti vaihtaa. Marella Volvo-harrastus jatkuu edelleenkin, tontilla on kymmeniä erilaisia Volvoja, ja poikakin on innostunut jalosta lajista. Se oli valkoinen ja kävin silloin tällöin ihmettelemässä sitä. Turussa odotti traileri parkkipaikalla, parkkimaksu maksettuna. Ei käynyt huono kouluenglanti, ei edes keskisuomalainen puuppolan rallienglanti. Suotta sitä ei tehty, auto pelaa kuin uutena ja sillä on ilo ajaa. Puuppolan puusepät valmistivat filmivanerista muotin, joiden päällä naputeltiin pohjapelteihin sopivat jäykisteurat. Vaihteet napsahtelevat päälle vaivattomasti ja Becker Europa pv54.indd 74 pv54.indd 74 18.9.2023 11.57 18.9.2023 11.57. Alueen seuraava omistaja sai varmaankin kaivaa tontilta muutaman metrin saastunutta maata; joskus oli päässyt jostain vähän öljyäkin lurahtamaan maapalloon. Vanteiden snobirenkaat pääsivät uuden kiiltävän pinnan saaneina jatkoon, muita kromiosia metsästettiin kissojen ja koirien kanssa milloin mistäkin. B4B-moottori sai Hiomo Kantasella uudet laakerit ja männänrenkaat – vanhaa Eeron varastoa, ja kannen kunnostus tehtiin samassa paikassa. Jarruosat ja nivelet löytyivät omasta hyllystä, ne olivat rompepäivälöytöjä sieltä täältä, pääosin Ruotsista. Maasto oli öljyn ja bensiinin vahvasti kyllästämää ja tuli karkasi ensimmäisen Duettin tankkiin silmänräpäyksessä. Maren PV on Ruotsin tuontia ja löytö Falunin 2010 rompepäiviltä. Auto jäi toistaiseksi Faluniin. Myyjä lupasi toimittaa sen kohtuullista 1 000 kruunun korvausta vastaan Tukholmaan, jossa olisi parin viikon päästä toinen romutori, josta Mare saisi poimia toiveittensa PV:n kyytiinsä. Tuli syksy, Mare lähti amikseen, minä kauppaopistoon. Katsastuksessa ei huomautuksia tullut ja Taipaleen Jyrki vahvisti onnistuneen entisöinnin omalla museoleimallaan. Vero, 4,90 €, jäi valtion tappioksi, alle 10 euron veroja ei peritä. Jokakesäiset Volvo-kokoontumiset ovat kalentereissa hyvissä ajoin, kuin myös Keski-Suomen Mobilistien Talviajo. Kekseliästä. Asia ei kuitenkaan häirinnyt, lattiaa piti korjata muutenkin. 74 . Duett räjähti ja palo jatkui autosta toiseen, koko rivin verran. Tulityötkin kävivät siten tutuiksi. Ruotsin pläkkäri oli oikaissut lattioissa sen verran, että jäykisteet olivat jääneet tekemättä. Auto hinattiin puomilla laivaan; piti kuitenkin varata kaksi autopaikkaa. Maski piti purkaa kärsivällisesti, pienenpienet ruuvit piti nitkutella ja liottaa yksi kerrallaan, mutta lopulta kaikki aukenivat ja pienat saatiin kiillotettua entiseen loistoonsa
Volvo on hieno. Olemme samaa mieltä. PV:stä muokattiin myös avoautoja. Japanilaiset turistit ihmettelevät yliopistoa ja heti perään Volvoa – "sou bjyyti" – mitä Volvo onkin. Seesteinen kesäsunnuntai näyttää parhaat puolensa, suihkulähde solisee auringonpaisteessa ja Volvo kimaltelee. Volvo oli silloin kova rauta, ja on vielä nytkin. Mobilisti 6/23 . Summa summarum Volvoa nyt tutkiessamme, olemme yhtä mieltä siitä, että Volvon suunnittelijoiden pyrkimys luoda uusien markkinoiden vaatima vahva ja turvallinen auto sodan vielä runnellessa Eurooppaa, oli hyvä veto. Osia on hyvin saatavana, uustuotantona niitä valmistaa monikin yritys ja vanhoista varastoista löytyy vielä paljonkin hyödynnettävää. Moottori vetää tuskatta, riittää hyvin kruisailuun. Vauhdin hiukan kasvaessa päästän rohkeasti irti ohjauspyörästä, mutta ei hätää, ohjaus keskittää heti. Paikkaa ei olisi voinut paremmin valita, juuri toiselta puolelta katua legendaarinen Kello-Hinkkanen lähetti vuosikausia Volvon kaltaisia rallirautoja matkaan Jyväskylän Suurajojen ensimmäiselle pikakokeelle, Harjulle. Volvo on siinäkin mielessä kiitollinen harrastettava, että lähes kaikki perustavara on samaa, mutta laadukasta alihankkijoiden valikoimaa, mitä muutkin paremman luokan valmistajat käyttivät. Matka jatkuu Jyväskylän yläkaupungille. Lopuksi siirrymme kuvaamaan autoa tarkemmin Harjun portaiden alapäähän. nestejäähdytteinen, nelitahtinen rivimoottori, sylinterilohko ja kansi valurautaa, hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli sylinteriryhmässä, 3 runkolaakeria, yksi 1-kurkkuinen Zenith-kaasutin Iskutilavuus: 1 414 cm³, sylinterimitat 75 x 80 mm, puristussuhde 6,5 Teho: 44 hv (DIN)/4 000 r/min Vääntömomentti: 93 Nm (DIN)/2 200 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto*: kolmivaihteinen synkronoitu käsivalintainen vaihteisto, valitsin lattialla, takaveto, perävälitys 2.92 JARRUT Yksipiiriset tehostamattomat nestejarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS Tehostamaton kiertokuulaohjaus, 3,2 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillinen, kolmiotuet, kierrejouset Takana: jäykkä akseli, kierrejouset, viistottaistuet KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,35 m Leveys: 1,69 m Korkeus: 1,56 m Akseliväli: 2,60 m Raideleveys (e/t): 1,28/1,30 m Omamassa: 875 kg Renkaat: 5.90 x 15 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6 V VALMISTUSMÄÄRÄ Yhteensä 196 004 kpl (1944-58) * Alkuperäinen pv54.indd 75 pv54.indd 75 18.9.2023 11.57 18.9.2023 11.57. Vahvoja Volvoja on säilynyt paljon nykyajan harrastekäytössä ja merkkikerhoja on runsaasti kautta Euroopan. Nelilovinen vaihteisto auttaa asiassa. . Saman naamataulun jakoi hyötyauto Duett, josta jalostui umpikylkimallien lisäksi 5 hengen tila-autoja sekä erilaisia lavaversioita moneen eri käyttöön. Auto oli onnistunut kaikilta osin ja sen erilaisista variaatioista saivat nauttia tavallisten kansalaisten lisäksi myös erilaiset viranomaiset. 75 soittaa sunnuntaipäivän säveliä kaiuttimestaan. Kaiken kaikkiaan, kiitos Volvolle Göteborgiin, hienon auton suunnittelitte, suureen tarpeeseen. Poliisiautoina niitä oli Suomessakin, poliisi-PV vilahtaa myös Hurriganes-elokuvassa "Ganes". Lapsiperhe kulkee kuvaussessiomme ohi ja pikkupoika peukuttaa. Volvo PV444 1954 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl
Hämäläinen esitti miltei jokaisessa Uuno Turhapuro -elokuvassa vuoristoneuvos Tuuraa, tuota Uunon ylistressaantunutta appiukkoa. Suomen Koneliike toi Alfa Speden lempiravintola Casa Mare Helsingin Lauttasaaressa. 76 . Pöytä oli takimmaisten penkkien välistä kadonnut, samoin auton perässä uutena ollut WC. Liekö asiaan myötävaikuttanut legendaarisen Suomen Koneliikkeen sijainti muutaman sadan metrin päässä Tapion kotitalosta. Kyseisellä tontilla on edelleen Speden ja Kaukisen vuonna 2000 perustama yritys, Spede-Idea. Olikin hämmästyttävää, ettei esimerkiksi konehuone ollut hapettunut eikä pahasti ruosteessa. Hän kunnosti auton ja ajelikin sillä jokusen vuoden, mutta ainakin toistaiseksi viimeisen katsastuksensa Iveco läpäisi vuonna 2002 ja on siitä lähtien seisonut hallin päädyssä, lähinnä suojakilpenä ilmalämpöpumpulle, kun tietä lingotaan talvella. Katolle oli tehty telineet, Ivecoa oli käytetty filmauksissa myös ruudun ulkopuolella kuvausautona. Spede päätti myydä auton saman tien Raimon veljelle – kahdeksalla markalla. Spede oli tilannut autonsa Recaron sähkösäätöisillä etupenkeillä varusteltuna. Ruoka oli edelleen hyvää! Lauttasaarentien varrella oli myös edesmenneen teatterineuvos Tapio Hämäläisen kotitalo. Speden ystävä Riitta Väisänen oli ajellut Ivecolla jopa Saksan reissun, omistaja Matti kertoo. P ienen salapoliisityön jälkeen elokuvassa Uuno muuttaa maalle (1986) esiintynyt keltainen Iveco löytyikin Speden pitkäaikaisen keksijä-ystävä, Raimo Kaukisen veljeltä. Myöskään sisusta ei tuulilasin ylänurkan vesivuodosta huolimatta ollut lainkaan homeessa. Iveco ei mennyt 90-luvun lopulla katsastuksesta läpi pienen ruostevaurion vuoksi, mutta Spedeä ei auton korjailu kiinnostanut, Raimon ehdotuksesta huolimatta. teksti ja kuvat: Jari Tyyskä Nostalgisten elokuvien jäljillä Suomen suvessa. Hyvä ruoka, parempi mieli Nastolasta päästimme 32-vuotiaan Theman irti moottoritielle ja ajoimme luu ulkona kuuman kesäisen Helsingin läpi Lauttasaareen, ravintola Casa Mareen, joka oli yksi Speden lempiravintoloista. Tulihan tänä vuonna kuluneeksi puoli vuosisataa ensimmäisestä Uuno Turhapuro -elokuvasta. Otsikon kuva: Atte Matilainen via Museoviraston arkistot Speden_jaljilla.indd 76 Speden_jaljilla.indd 76 17.9.2023 15.00 17.9.2023 15.00. Mobilisti 6/23 Sain nyt jo edesmenneeltä Fiat-aktiivilta vihiä, että kotimaisen viihteen suurmiehen, Pertti "Spede" Pasasen Iveco-asuntoauto olisi edelleen olemassa. Tiedon innostamana aloimme suunnitella kesäretkeä 2023 museoautolla, tällä kertaa Spede-tuotannon lähteille. Siviilissä Hämäläinen tunnettiin aikanaan myös Alfa Romeo -kuljettajana
77 Romeota suomeen vuosina 1950-1986 ja samoilla paikoin toimi myöhemmin Lauttasaaren Autokeskus ja Essem-huolto. Spedewagen Vihdin PuuhaParkissa . Kyseisellä 164 Twin Sparkilla näyttelijät Anu Hälvä ja MaiBrit Heljo ajelivat kesäisessä Helsingissä, Esko Salmisen istuessa takakontissa! Eldorado on edelleen olemassa harrasteautona, mutta Alfan maallinen taival päättyi Keski-Suomessa viitisentoista vuotta sitten, joten pelastusyrityksemme kuivui kasaan. Vieraina kävi muun muassa Spede, joka esitteli venesuksea Paukulle. Uuno-elokuvien autoista kaksikeulainen Wartburg ja Mersukupla saattoivat olla tunnetuimmat, mutta tiettävästi eniten ruutuaikaa saivat Tupla-Uunossa (1988) esiintynyt Cadillac Eldorado ja Uuno Turhapuron veli (1994) -leffan Alfa Romeo 164. Saunat ovat nimetty Paukun, Tollon ja Tyynen mukaan, mutta illalla saunat lämpiävät vain lisämaksusta. Ja Juha Kankkunen, joka oli tuolloin vuonna 1991 Lancialla tehdaskuljettajana, lähti Themalla hakemaan Paukkua metsästysmajalta hotellille ja sitten tultiinkin ja kovaa! Perillä Käpylässä Paukulla oli lirut housussa. Alla: Alfa 164 ja Esko Salminen, elokuvassa Uuno Turhapuron Veli. Tämä oli pettymys siinä mielessä, ettei huoltoasemalla ollut minkäänlaista viittausta sen enempää Uunoon kuin Veijoonkaan. En kyllä muista, olisinko aiemmin tullut ajelleeksi kuivalla asfaltilla, yleisellä tiellä, oletetusti laillista nopeutta, renkaat pitorajan tuolla puolen... Stoppi oli lyhyt ja lähdimme kohti Vihdin PuuhaParkia. Tämä toi joskus tiukkoja tilanteita aikatauluihin. Aamusauna kuului majoittumiseen, itse olisin halunnut illalla ottaa Paukun saunassa paukut ja sitten lähteä käymään Helsingin yössä. Ramppi jyrkkenikin huomattavasti odotettua enemmän ja lopulta mutkasta tultiin ulos renkaat ulvoen. Jossain Lapinkylän paikkeilla tuli eteen ramppi, johon laskettelin mielestäni rajoituksen mukaisesti, alle satasta. Alfan viimeisen omistajattaren perheelle valjennut ex-autonsa Turhapuro-historia oli kuitenkin ilouutinen! Tärpättiä Hietaniemen hautausmaan kautta ajoimme majoittumaan Käpylään, Finlandia Park Hotelliin, jossa kuvattiin vuosina 1990-1996 tv-sarjaa Hyvät herrat. Ajankohtaista sarjaa kuvattiin hektisellä rytmillä ja illalla televisiossa esitetyt jaksot purkitettiin lopulliseen muotoonsa usein vasta esityspäivänä. Suksenhan Pasasen ystävä, Raimo Kaukinen, rakensi. Ne olivat aikoja, joita monet Alfistit edelleen kaiholla muistelevat, kuten myös niitä 1990ja 2000-lukujen Alfa Romeoita. Totta kai minun oli 32 vuotta myöhemmin lavastettava ajoon lähtö omalla Themallani samaisen hotellin edestä, esikuvan mukaisesti kuljettajan lakki päässäni. Vuoristoneuvos Tuuraa esittäneen Tapio Hämäläisen kotitalo Lauttasaaressa. Menimme baari Mustan Härän tiskille, sanoen samat sanat kuin Nasse-Setä leffassa Uuno Epsanjassa: Kuba Libreläinen. Mobilisti 6/23 . ei kun Tyyskä! Speden_jaljilla.indd 77 Speden_jaljilla.indd 77 17.9.2023 15.00 17.9.2023 15.00. (Kuvakaappaus 30.6 2021 Sub) Park Hotel, Lancia Thema ja Kank.. Kaks! Go West Aamulla suuntasimme Länsi-Espooseen, kultiksi nousseen Veijo Esson maalliselle paikalle, nykyiselle Neste Mankkaalle. Hotellia on muutettu vain vähän vuosien varrella. Lavastuksessa pysyivät housut sentään kuivana
Ravintolan tiloissa ikuistettiin Muuttaa Maalle -elokuvan tiekokouksen kohtaukset. Koppasin Kappasta toisen akun ja jo päästiin liikkeelle kohti Jyväskylää. Perimätiedon mukaan Spede olisi jossain tuoreeltaan nähnyt auton, ihastunut siihen ja vuokrannut sen esiintymään Uuno muuttaa maalle -elokuvassa, kertoo auton nykyinen omistaja, PuuhaParkin toimitusjohtaja Janne Uotila. 80-luvun alussa oululainen Markku Päivärinta suunnitteli ja toteutti yhdessä Pentti Ollikaisen kanssa Kuplavolkkarista varsin persoonallisen painoksen. Vuoden 2009 paikkeilla auto oli reilusti ränsistynyt ja Nettiautossa myynnissä, josta Janne hankki Kuplan itselleen. Hän kunnostutti sen, mahdollisimman paljon elokuva-aikaista mallia kunnioittaen. Vidnäsin Lomakartanon ruokalista on silkkaa Speteä. Meitä monia ilahduttaa myös jokakeväiseksi suunniteltu harrasteautotapahtuma, Lusi Oldschool Motorshow kartanon pihapiirissä. Mobilisti 6/23 Saavuimme PuuhaParkkiin, jossa odotti audienssi "Spedewagenin" kanssa. 78 . Jyväskylään liittyy Nykäsen Matti ja hänen Antti Virmavirta, Tiina Lymi ja Lancia Dedra Akvaario-leffan kuvauksissa kesällä 1992, "Kolille lähdössä". Oikeassa laidassa olevassa punaisessa mökissä asui Uunon isäukko. 40 hevosvoiman vakiokoneesta kutiteltiin 120 hv:n teho, ohjauspyörä oli aitoa puuta ja hansikaslokeroon kätkeytyi telkkari ja videonauhuri. Mersun maskia kantava nokkapelti aukesi hydraulisesti, johon haettiin patenttiakin. Suomessa Dedraa myytiin vuodet 1990-1994, 474 kpl. Speden_jaljilla.indd 78 Speden_jaljilla.indd 78 17.9.2023 15.00 17.9.2023 15.00. Vuosikymmenten varrella kartano on viettänyt hiljaiseloa, mutta viime aikoina Vidnäs on kokenut uuden kukoistuksen, sillä kolmisen vuotta isännöinyt Depnerin perhe on jatkanut Uuno Turhapuron aloittamaa maatilamatkailua. Auto myös puhui joko mikrofonilta suoraan, tai nauhalta monella kielellä. Kuinka ollakaan, Theman akku veti itsensä oikosulkuun kotitallissa, juuri lähdön hetkellä. Koko 90-luvun valmistettu Lancia Dedra oli yksi mukavimmista perheautoista, edeltäjämallien Prisman ja Deltan puristisen urheilullisuuden jäädessä taka-alalle. Mikä olisi osuvampi päivän viimeinen etappi, kuin käydä siellä, missä Iveco ja Spedewagen vuonna 1986 esiintyivät ja kahta Uuno leffaa kuvattiin: Vidnäsin kartanossa Heinolan Lusissa. Speden vieraillessa Ala-Räävelillä Riitta Väisäsen vanhempien mökillä, (jossa kuvattiin Pikkupojat-elokuva 1986) oli Pasanen havainnut lähistöltä idyllisen kartanon ja pihapiirin, jota oli mahdollista käyttää kuvauksissa. (Kuvakaappaus Yle Teema 18.1.2022.) Uuno muuttaa maalle -elokuvassa vuoristoneuvos Tuuran ostama kartano. Lusista oli enää 20 km kotiin Pertunmaalle, jossa pidettiin reissutauko; seuraavalla viikolla jatkettaisiin. Jälleen kerran, jos italialaiseen autoon tulee häiriö, ei se jätä tienposkeen! Tästä on noin 1 000 430 kilometrin henkilökohtainen kokemus. Vielä on ainakin sivupakoputket autoon laitettava, Janne tuumaa yhdestä PuuhaParkin maskoteistaan. Kotieläimiä, vuokramökkejä, caravan-alue, juhlatiloja, rantasauna ja pienimuotoinen golfkenttä, aivan kuten Uuno ideoi! Kesäisin toimii pieni ravintola isoine terasseineen, eikä Turhapuro-historiaa ole unohdettu ruokalistastakaan
Joensuusta otimme suunnaksi Heinäveden Tulilahden entisen retkeilyalueen, joka kätkee synkän salaisuuden yli 60 vuoden takaa ja mietityttää edelleen. Pian kotona Pertunmaalla laskeskelin (k)ilometrejä tulleen 1 240. Vuonna 1993 ensi-iltansa saaneessa Akvaariorakkaus-elokuvassa Tiina Lymi sekä Antti Virmavirta ajelivat Helsingistä Kolille Lancia Dedralla, joka oli Suomen kansallismaisemassa todellinen erikoisuus. Elokuvassa näkyy myös vaaralle nouseva mutkainen serpentiinitie, jota on tuskin koskaan muulloin liikkuvassa kuvassa kohdattu. Speden_jaljilla.indd 79 Speden_jaljilla.indd 79 17.9.2023 15.00 17.9.2023 15.00. Vuonna 1909 Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa Kolin vierailun jälkeen: "Kolilla. Minä lähden Pohjois-Karjalaan Pian mekin olimme toteuttamassa Kolille lähestymistä, mutta kun en ollut aiemmin käynyt Juice Leskisen muistopatsaalla Juankoskella, sekin hoideltiin samalla startilla. Nyt alkoi muikkuhampaitakin pakottamaan, mutta epäilin, ettei Linda ole sunnuntaina muikkujen kera Mikkelin torilla ja tiedusteluviesti osoitti epäilyksen oikeaksi, ei ollut. Päivärinteentien numero 21:n kiviaitaan on kiinnitetty kuparilaatta, jossa on Speden ajatelma: "Ei minulla ole toteutumattomia haaveita. Voi rähmä, mikä reissu! Saavuimme Mikkeliin ja mikäpä olisi luonnollisin reissun viimeisin kohde, kuin käydä Suomen ainoassa vahakabinetissa tapaamassa oikeaa Spede-vahanukkea. Tästä ajoimme sateessa Harjuille Jyväskylän Suurajojen maisemiin, jonne Alen, Toivonen, Mikkola, Salonen ja kumppanit revittivät 80-luvulla parhaimmillaan yli 600 hevosvoiman raivolla, allaan Delta S4, S1 Quattro ja 205 Turbo 16. 1920-luvulla parantolaksi rakennettu kartano on hulppea rakennus, sekin Höytiäisen rannalla. Siellä on muutenkin mukavasti aika jumissa, siinä talossa ei tapaa turhia julkkiksia ja tosi-tv tähtiä. Vanha Lancia Thema oli jälleen mukava matkantekijä. Paikalliset ovat kertoneet, että sarjassa samassa kohtauksessa kameran kääntyessä, saattoi ranta todellisuudessa vaihtua Höytiäisestä Pieliseen ja päin vastoin. Uusin vahanukke on presidenttimme Sauli Niinistö, vuodelta 2012. Vajaa vuorokausi Kolilla ja sitten pitikin lähteä jo kotia kohti. Muun muassa Jean Sibeliuksen ja Eero Järnefeldin kerrotaan ammentaneen luomisvimmaansa alueelta. Aikanaan kohauttaneesta leffasta tuli samalla erityisesti Tiina Lymin läpimurtorooli. Mobilisti 6/23 . 79 kritiikkiäkin saanut muistomerkkinsä. Miikkulassa järjestettiin opastettuja kierroksia yleisölle viimeisen kerran kesällä 2013, ja tämän jälkeen käyttämättöminä olleet rakennukset purettiin pois vuonna 2017. Spede Pasasen kotitalo Kuopion keskustassa. Visulahdesta ajoimme hymy korvissa Mikkelin keskustaan, missä muikut jäivät saamatta, mutta Eepin grillin kevyt mättö ajoi asian hyvin. . Markku Pölösen Karjalan kunnailla -sarjaa esitettiin vuosina 2007-2012 ja kuvitteellinen Miikkulan kylä oli rakennettu armeijan asuntoalueelle, Höytiäisen rannalle. Yksi elämäni suurimmista kokemuksista." Samoja reittejä Lieksan kautta Vienan Karjalaan ajeli aikoinaan myös Elias Lönnrot. Laskeuduimme Kolia kohden harvinaisemmasta suunnasta, pohjoisesta päin. Kontiolinna, Hoivakoti Hesperia. Reilusta sateesta johtuen emme poikenneet Kuopion torilla paikallisilla hodareilla, emmekä edes kalakukoilla, vaan pötsin täytti sisätiloissa Subway. Tekeminen ja haaveileminen on minulle yksi ja sama asia. Rikkaan reissun ainoa näennäinen ongelma oli tiltannut akku. Illalla Suomen tunnelmallisimmassa kylpylässä, 240 metrin korkeudessa ja yllä helmeilevän Pielisen, oli aika nauttia suomen kansallismaisemasta, jonka katseluun ei koskaan kyllästy. Jotenkin Thema istuu luontevasti vanhan kartanon pihapiiriin. Eh nimittäin, olipa hieno reissu. Se on mielestämme luonnossa erittäin hieno yhdistelmä taidetta sekä kiistatonta faktaa Matin menestyksestä, ilmalentojen pituudessa läpi koko kasarin. Kuopiossa Rikkaiden rinteeksi nimitetyllä asuinalueella on Speden nuoruuden kotitalo vuosina 1942-1953. Sarjassa Roseniuksen isää ja poikaa esittäneiden Heikki Kinnusen ja Peter Franzenin hotelli Kontiolinna on edelleen olemassa, ajoimme sen pihassa hiljakseen lenkin. Jos joku asia alkaa kiinnostaa, niin ryhdyn toteuttamaan sitä". Retki-Lanciassamme oli vajaat 500 hv vähemmän, me nousimme ja laskimme harjut elegantisti pehmeällä alcantaralla istuen ja suuntasimme kromimaskin kohti Pohjois-Savoa. Kolin naapurissa sijainnut, Kontiolahden SF Filmikylä on valitettavasti pelkkä muisto
Tässä muutama esimerkki. Uustuotantovalot kiinteine muovikehyksineen saavat toistaiseksi kelvata, onhan valojen laseissa sentään alkuperäisen kaltaiset Carello-merkinnät. Sähkötekniikka on kummallista. Lisäksi testattiin vielä lataussäätimen toiminta. Ei siis puhettakaan, että aikaa liikenisi Juulia-projektille. Valojen suhteen isompia mutkia ei ollut. ”Nyt lataa”, oli tuomio. Tältä sepältä löytyvät kaikki mahdolliset aparaatit vanhojen sähkölaitteiden analysointiin, tietysti myös 6-volttisen laturin testipenkki. Se toisi uutta intoa. ”Ei lataa”, murahti mestari ja totesi: ”Laturi on koomassa”. Ulospäin näkyvät takavalojen lasit kehyksineen ovat puolestaan uudet, joten ne eivät aiheuttaneet lisätöitä. Elo-syyskuun vaihteessa iski ”projekti ei etene”-ahdistus, ja jotakin oli tehtävä. Mobilisti 6/23 Juulian totuudet – Osa 11, Asiaa ja asian vierestä K aivoin esille kuplamuoviin käärityn takapuskurin ja päätin asentaa sen paikalleen. Vanhempi 6-volttinen lopetti lataamisen ja akusta loppui virta moottoritielle. Harmitti, mutta oikeasti tällainen kahden päivän viive on aika mitätön asia kokonaisuuden kannalta. Ensin etsin käsiini käytetyn laturin satasella ja kuvittelin selviäväni ongelmasta nopeasti sen vaihdolla. Perheen teinit liikkuvat kesäkaudella Kuplavolkkareilla, ja nyt kumpikin temppuili. Taas ajettiin testipenkissä. Omassa tapauksessani asiaa ei kummemmin tarvitse tutkia. Siitä on tehty jopa tutkimuksia. No eihän tuo hankittu laturi tietenkään toiminut, joten vein vanhan laitteen maineikkaalle kyläsepälle tutkittavaksi. Kuului vaimea pamaus ja kipinät sinkoilivat ympäri verstasta. Ainoastaan kaksi valojen muovitaustoista irronnutta mutteria piti korvata uusilla ja liimata paikoilleen. Vaikka projektia varten hankittu pulttija pientarvikevalikoima on vuosien varrella täydentynyt hyvinkin laajaksi, tarvittavia tuumakoon pultteja ei löytynyt. juulia11.indd 80 juulia11.indd 80 18.9.2023 12.02 18.9.2023 12.02. Nyt oli tietysti lauantai ja kaikki erikoisliikkeet kiinni. Koko autossa ei edes ole kovin montaa sähköjohtoa, saatikka sähkölaitetta. 80 . Puskurin kiinnitys tökkäsi alkuunsa. Jarrujen kanssa asian ymmärtää hyvin, koska Alfa Romeo varusti autot ainakin vuoteen -65 saakka brittiläisillä Dunlopin jarruilla. Ajatuksena oli, että puskurin ja takavalojen asentamisen jälkeen edes yksi kohta autosta – perä – näyttäisi valmiilta. Seuravaksi hän ruuvasi laturin kiinni testipenkkiin, jossa sitä voi ajaa eri kierrosluvuilla. No, se siitä, tämäkin homma siirtyy. Kesäkaudella talon kaikki harrasteautot ovat aktiivikäytössä, ja niiden kanssa on aina jotakin säätöä. Tarvittavia pultteja saisi vasta maanantaina. Näissä varhaisissa Bertone-malleissa takavalojen kehykset kuuluisivat olla metalliset, mutta sellaisia ei autossa ole ollut mukana eikä uusia ole saatavana. Seuraavaksi mestari järjesti laturille jonkinlaisen sähköshokin. Enpä olisi edes uskonut, että puskuriin tarvittaisiin tuumaiset pultit. Uudemman ’73-mallisen jarrut puolestaan oikuttelivat. Tuomio: ”Tyhjäkäyntikierroksilla ei lataa, vaatii jonkin verran kierroksia, ennen kuin säädin herättää laKesä oli työn merkeissä kiireinen, kuten viime osassa kerroin. Menihän koritöihin ja maalaukseen reilusti yli kolme vuotta! Miksi projekti ei etene. Erikoista on etenkin se, että mystinen sähkövika ilmenee vuoden 1965 Volkswagenissa. Akseli Nokkala Mutterin liimaus takavalon taustaan. Eläkeikäinen mestari purki ensitöikseen laturin atomeiksi ja totesi, että kaikki komponentit näyttävät olevan hyvässä kunnossa. Myöhemmin takavalot on toki helppo korvata aidoilla metallikehyksisillä, jos sellaiset jostakin löytyvät
Seurasi lisää tutkimista ja ilmeni, että takana toinen jarruletku oli tukossa. Kun monenlaista tällaista pientä – ja isompaakin – väliprojektia pukkaa säännöllisesti kiireisen ansiotyön oheen, ei ole ihme, että Juulia ei juuri ole edennyt muutamia pikkuasioita lukuun ottamatta. 81 Kalusto vaatii huoltoa ja usean auton loukossa tilanne kääntyy toisinaan kaaokseksi. Nysväsin illan aikana ”koomasta herätetyn” laturin kiinni autoon. Pelkästään yksi painallus ei juuri hidastaisi auton vauhtia. Ehkä se valo sammuu ajan kanssa. Käytettynä ostettu laturi kaipasi defibrillaattoria. Auto tosin toimii moitteetta, joten toistaiseksi on ajettava ”Torino by night” mittaristolla. Koskaan ei ole ladannut yhtä hyvin. Alkuperäisiä Boschin kuuden voltin säätimiä taas ei saa mistään järjellisellä hinnalla, joten asian annettiin olla. Hidastimet Uudemman Kuppelon jarrut aiheuttivat vielä isomman työmaan. Aiheesta ei ole aiempaa kokemusta, joten jää nähtäväksi vaikuttaako pinnoitus moottorin toimintaan. Kesä on nyt kääntymässä syksyyn ja harrasteautot ajetaan pikkuhiljaa yksi toisensa jälkeen talviunille. juulia11.indd 81 juulia11.indd 81 18.9.2023 12.02 18.9.2023 12.02. Seuraavaksi vaihdettiin tietysti uudet jarruletkut taakse. Pikkuhiljaa Kuplan itsepäisyys alkoi hellittää ja jarrut toimivat viikko viikolta paremmin. Kun kaikki komponentit oli tarkastettu ja ilmaus tehty kahteen kertaan, poljin oli edelleen pehmeä ja kunnollinen jarruvoima löytyi ainoastaan pumppaamalla. Kesän yhtenä käyttöautona palveleva ”youngtimer” sytytti moottorin häiriövalon reippaassa moottoritieajossa ja asia piti tutkia. Arvelimme, ettei kiinalainen jälkituotantosäädin toimi aivan samalla tavalla kuin Boschin alkuperäinen. Kevään ja kesän aikana talliin on kerääntynyt ainakin neljän harrasteauton varaosia. Ennen kun jatkan projektia tosimielellä, talli vaatii kunnollisen inventaarion ja siivouksen. Puolan ongelmat No, ei tässä tietenkään vielä kaikki. Asialle ei kuitenkaan voi tehdä mitään, koska säädin on yhdeksi klimpiksi valettu möykky, jota ei voi purkaa. Tällä tyylillä mentiin pari viikkoa ja kävin tutun VW-gurun luona ilmaamassa jarrut kerran viikossa uudestaan. tauksen”. No, ei auttanut uuden erityyppisen sylinterin vaihto sekään. Ensin vaihdoin jarrupääsylinterin kahteen kertaan, koska ensimmäinen osoittautui häthätää tehdyn vaihdon jälkeisessä tarkemmassa tarkastuksessa vääräksi tyypiksi tähän autoon. Mobilisti 6/23 . Nelosen puola ja kaikki tulpat vaihdettiin, mutta valo palaa yhä. Tätä – sen paremmin kuin huonokuntoista pääsylinteriä – en osannut ollenkaan odottaa, koska auton edellinen omistaja oli teettänyt autoon (muka) täydellisen jarruremontin. Ainakaan teoriassa siitä ei pitäisi olla haittaa, lämpö pysyy paremmin putken sisäpuolella. Obd-mittaus kertoi sytytyskatkoksista nelossylinterissä. Yksi tällainen oli, että Juulian pakoputkisto sai keraamisen Cerakote-pinnoituksen. Tähän hätään ei enempää ollut tehtävissä, joten koulutin teinejä uudenlaiseen ajotyyliin: aina risteystä tai muuta mahdollista pysähtymistä lähestyttäessä piti pumpata kevyesti jarrua, jotta jarruvoimaa löytyisi sitten tarpeen tullen. Aika kaukana oltiin täydellisestä. Mitään tehonlisäystä tällä en tavoittele, vaan lähinnä sitä, että putkiston ulkonäkö säilyy siistinä ja kestää aikaa. Aloin epäillä, saako kotteroon jarruja edes kaikki komponentit vaihtamalla. Se toivottavasti vapauttaa lisää aikaa projektille.
82 . teksti: Jaakko Kanervisto kuvat: Matti Ouvinen cadillac.indd 82 cadillac.indd 82 18.9.2023 12.04 18.9.2023 12.04. Mobilisti 6/23 Cadillac Coupe de Ville 1962 TaivaanTaivaan-sininen sininen Kaukana kavala maailma – tämä Aleksis Kiven aikainen sanonta voi helposti tulla mieleen sille onnelliselle, joka istuu kuskin paikalle vuosimallin 1962 Cadillacissaan, sulkee oven, valitsee automaattivaihteiston D-pykälän ja alkaa suoristaa oikeaa nilkkaansa. Kouvolassa kokemus jatkuu jo toisessa polvessa
Autolla oli siinä maailmassa enemmän kuin vain välttämättömän pahan rooli, paremminkin arkeen ja elämään kuuluva luonteva, miltei perheenjäsenen osa. Ymmärrettävästi Cadillacin suunnittelijat halusivat merkin asiakkaiden viihtyvän kaikkein parhaiten. Yhtäkkiä takavuosien unelcadillac.indd 83 cadillac.indd 83 18.9.2023 12.04 18.9.2023 12.04. Kaikissa normaaleissa ajotilanteissa iso Cadillac käyttäytyy sulavasti, ja auto tarjoilee reiluin mitoin sitä, mistä merkki tuli tunnetuksi autoilevalle maailmalle. Kaikki on istuinten mukavuudesta värisävyjen kautta matkustamon suunnittelun yksityiskohtiin asti viimeisen päälle hienostunutta. Haaveiden liekki kuitenkin kyti, ja 1980-luvun lopulla mahdollistunut uustuonti roihautti Suomessa vanhahkojen hienojen autojen ihailun täyteen loistoonsa. Vaihtoja ei huomaa, mutta myöskään kuminauhamaisuutta ei ole havaittavissa – siitä pitää huolen moottorin Yllästunturin profiilia imitoiva, 500 newtonmetrin yläpuolella pysyttelevä vääntökäyrä. Tämä on autoilevan maailman suunnannäyttäjän rauhallisen varma tyylinäyte siitä, millaista luksusluokan autoilu oli Amerikassa vuonna 1962. Eri markkinoilla oli tuohon aikaan aivan eri lähtökohdat ja tavoitteet, eikä kumpikaan tulokulma auton suunnitteluun ollut sen suuremmin oikea tai väärä. Yleinen tulotaso salli moisen ylellisyyden vain harvoille, ja monet heistäkin varoivat keikuttamasta venettä liian näkyvillä menestyksen symboleilla. Muotoilukin alkoi rauhoittua ikonisista kromikylläisistä siipikaunottarista, ja mikä tavallaan tärkeintä – matkustusmukavuus säilyi huipussaan. Vaikka voimaa massiivisen auton liikutteluun on varmasti riittävästi, ei matkalaisille kuitenkaan missään vaiheessa kantaudu rahvaanomaisia tuntemuksia suoritettavasta työstä, niin silkkihansikkain voimaa annostellaan. 60-luvulle tultaessa mallit ovatkin jo monien mielestä myyttistä Cadillacia parhaimmillaan. Suomessa, kiitos muun muassa armottoman autoveromme ja luterilaisen etiikan, Cadillac pysyi harvojen herkkuna. 50-luvulla hyväksi havaittua perustekniikkaa oli harkiten hiottu uusien mallien myötä vaativan asiakaskunnan mieltymysten mukaan. Mobilisti 6/23 . General Motorsin Cadillac-divisioona onnistui vuosi toisensa jälkeen omassa markkinasegmentissään kiitettävästi, ja merkki vahvistui lopulta maailmanlaajuiseksi käsitteeksi. Tunnetusti Amerikan mantereella välimatkat ovat pitkiä ja tiet suoria – autossa vietettiin paljon aikaa ja tien päällä tuli viihtyä. Ei nykäyksiä, ei empimistä, ei odottelua, kaikki vain tapahtuu niin kuin kuljettaja haluaa. Verraten matalaviritteinen, yli kuusilitrainen veekahdeksikko tuntuu vääntävän loputtomasti. Kotimarkkinoitaan tuolloin suvereenisti hallinnut yhdysvaltalainen autoteollisuus luonnollisesti vastasi näihin vaivatonta, miellyttävää ja miksei lompakon niin salliessa ylellistäkin liikkumista halajavien asiakkaiden tarpeisiin. Riittävään omamassaan yhdistettynä pitkä akseliväli ja pitkäliikkeinen jousitus mahdollistavat unohtumattoman tyynynpehmeän ja leijuvan ajokokemuksen. Yli kolmesataa hevosta tuottavan moottorin turvin ja ajamisen hallintaa helpottavien ohjausja jarrutehostimien myötä kyytiläisiä ympäröi matkustuskokemus, jota voisi liioittelematta kuvata vaikka määreellä “erittäin miellyttävä”. Sukulainen suorilta mailta Vuosimallin 1962 Cadillacin runsautta on helpompi ymmärtää, jos miettii 60-luvun alun amerikkalaisia automarkkinoita Cadillac-divisioonan suunnittelijoiden vinkkelistä. Voimalinjan neliportainen Hydra-Matic -vaihteisto toimii eleettömän hienostuneesti läpi kaikkien ajotilanteiden. Matkanopeudesta tai tien pinnasta riippumatta äänimaailma on hillitty, kuten muutkin aistittavat asiat ympärillä. 83 M atkustamon pehmeillä sohvapenkeillä on tilaa amerikkalaisen reilusti. Syheröisillä pikkuteillä koulitut Vanhan mantereen autosuunnittelijoiden tuhahtelevat ”eihän tuolla ajaessa edes tunne tietä” ja tulevat samalla lausuneeksi suurimman mahdollisen kohteliaisuuden Amerikan luksusautobrändin alustasuunnittelijoille
Sanonta “ei mennä merta edemmäs kalaan” osoitti toimivuutensa, kun naapurikaupungin maahantuontiyrittäjän listoilta löytyi tarjolla vuoden 1962 Cadillac. Kaliforniasta Kouvolaan Talvella 1988 Itä-Suomessa, Kymenlaakson Kouvolassa jääkiekkokassiaan raahaava 17-vuotias miehenalku, Esa Backström, eli tietämättään juuri mahdollisimman onnellisten tähtien alla: isänsä, perheen maalausliikkeen omistajayrittäjä, oli näet ehdottanut reippaan rasavillille jälkeläiselleen, että mitäs jos hommattaisiin joku hieno harrasteauto. Uudelleenmaalauksella ei ollut vielä pakottavaa kiirettä, joten muutaman ensimmäisen omistajavuotensa Esa kurvaili valkeankuosisella Cadillacilla. Valinta oli toisaalta omaperäinen, rohkeakin. Esan mielessä autonvalinta kirkastuikin laakista: Cadillac sen olla pitää. Kaveriporukassa Cadillacissa ei niin sanotusti suuremmin laulettu, vaikka mieleinen reissuja cruisailukulkine se kaikille olikin. cadillac.indd 84 cadillac.indd 84 18.9.2023 12.04 18.9.2023 12.04. Esa käytti isoa autoaan arkiajoissaan, satoi tai paistoi. Juuri ajokortin saaneelle Esalle, enemmän tai vähemmän normivallattomalle teinille, 1962 Cadillac oli todellakin kertaluokkaa, jos toistakin hienompi ensiauto. Vaikka saman mantereen säveliä komppasivat kaikki, niin nuorelle miehelle Cadillac ensiautoksi oli poikkeuksellisen hieno valinta. Hienoja aihioita saa nyt Amerikasta, kunnostetaan se yhdessä. Auto oli laivattu Suomeen joitakin kuukausia sitten, ja edusti kuuluisaa kategoriaa: ruosteeton Kalifornia-auto, ensimmäiseltä omistajalta. Olivathan kaveriporukan, kotikylän raikulipoikien autovalinnat järjestään perinteisiä konettaja-takapyörää -rätkyttimiä. Tarkempien tutkimusten perusteella tuo myynti-slogan tai luonnehdinta saattoi hyvinkin pitää paikkansa, sikäli ryhdikkääksi ja ehjäksi ja todellakin ruosteettomaksi Cadillac osoittautui. Mikäs olisi hyvä merkki ja malli. Yksityisten tuojien lisäksi myös ammattimaisempaa maahantuontitoimintaa syntyi vastaamaan kysyntään, ja lukuisat muutaman miehen pienyritykset tarjosivat kirjavia palvelujaan muutenkin nousuhuumaiselle kansalle. Nuorelle Esalle unelmien autonvalinta oli lopulta helppo rasti. Cadillac on perheenjäsen. Uuden ostoksen valkoinen maalipinta oli suht’ tuore ja sinänsä hyvä, mutta maalariyrittäjäperheen omistukseen siirtyessään autotulokkaan laatuvaatimus tässä asiassa oli ymmärrettävästi korkealla. Eija Backström matkalla jäätelölle lastenlasten kanssa. Nuorukaisen ensiautoon nyt vain tuppaa kertymään kilometrejä, niin tässäkin tapauksessa, ja käyttöentisöidyn auton sohvapenkeillä tuli koettua nuoruuden yläja alamäet ja seikkailut, kuten tuohon elämänvaiheeseen kuuluu. Ja hyvin toteuJuuri maalatulla autolla matkalla Loviisan cruisingiin elokuussa 1991. Se todellakin näkyi Suomen turuilla ja toreilla – hienon potentiaalista autokalustoa alkoi vilistä niin autoharrastetapahtumissa kuin jopa arkiliikenteessäkin. Tuodun kaluston kirjo ja kuntohaitari ulottui laidasta laitaan, mutta ”nyt niitä saa” oli päällimmäinen tuntemus. Mobilisti 6/23 ma-autojen maahantuontihinnat laskivat liki mahdottomista luvuista täysin hyväksyttävälle tasolle. Loistava esimerkki kekkoslovakian arjen vastakohdaksi oli Suomenkin televisiossa esitetty American Graffiti -elokuva (hassuna suomalais-ugrilaisena kompurakäännöksenä elokuvan nimi Suomessa oli Svengijengi ´62). Uustuonti lähti Suomessa todellakin hurjaan vauhtiin. Cadillac virka-ajossa sukulaistytön häissä. Suomen ankeahkoa autokantaa rantautui piristämään huomattava määrä varsinkin amerikkalaisvalmisteisia 50ja 60-lukujen maantielaivoja. Auto ei toki ollut täydellinen, mutta kun kokeneempi tieteenharjoittaja Reijo-isäkin oli suuresti ostoksen kannalla, niin Esasta tuli kuin tulikin Cadillac-mies. Kun Cadillacin uudelleenmaalauksen hetki koitti, niin kaukaa viisaasti se toteutettiin alkuperäisellä vaaleansinisellä DuPontin värisävyllä Newport Blue Metallic. Alkuperäinen vaaleansininen sisusta kelpuutettiin ajoon huolellisen puhdistuksen jälkeen. Yhtään muskeliautoja tai niitä imitoivia tekeleitä väheksymättä, niin onhan Esan rauhallisen tyylikäs valinta tavallaan eri maailmasta. Olihan häneen tehnyt lähtemättömän vaikutuksen 50ja 60-lukujen amerikkalainen musiikki, elokuvat, tyyli, ylipäänsä kaikkinainen viattoman ajan americana. Toki autosta pidettiin perheessä erittäin hyvää huolta, mutta toisaalta se oli ”vain” nuoren miehen ensiauto. 84 . Kaikki tuo positiivinen elämänasenne ja tietynlainen rajojen rikkominen materialisoitui niukassa Itä-Suomessa yltäkylläisen Cadillacin muodossa
Maailman myllerryksistä oli kuitenkin aina hyvä palata kotiin ja ymmärtäväisen tuntuiselle oman Cadillacin sohvapenkille. Vanhan kansan mekaanikko otti mielellään haasteen vastaan. Cadillac Coupe de Ville 1962 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Kuten kerrankin työreissun muistelussa itäsuomalaisen pikkukaupungin valtakadulla 90-luvulla: liikennevalot vaihtuvat vihreiksi, Esa päästää Cadillacin kohti vapaata tietä ja kelaa viime komennustaan ”…no siellä Uralin kupeessa Ufassa sain jostain, varmaan työmaalta, pahemmanlaatuisen verenmyrkytyksen. Cadillacin kuski höllää oikean jalan pedaalia. Kuski jatkaa rauhassa tarinaansa: ”…sen verran vielä olin tajuissani, että ymmärsin että täältä on päästävä kotiin. Ensimmäisen kerran neuvo tai mielipide tuli, kun Esa kaavaili ajavansa autollaan myös läpi talven. cadillac.indd 85 cadillac.indd 85 18.9.2023 12.04 18.9.2023 12.04. Siivekkään sukupolvenvaihdos Vaikka asunnot vaihtuivat ja työt veivät Esan ympäri Kymenlaaksoa, ulkomaille ja välillä Helsinkiinkin, Caddy onneksi pysyi. Jostain Kehä III:n rampilta koettiin epä-Cadillacmainen nilkutus kotitalliin, mutta ammattilaisen hoivissa iso tekninen komponentti huollettiin uutta vastaavaan kuntoon. Vaatimattomasta pakkasproppujen vaihdosta eskaloitui koko moottorin läpikäynti. Maailmassa on kaikki hyvin. Kauhea kuume nousi, melkein taju lähti…”. Samoin käytiin myöhemmin moottori läpi. Näytti ihan vanhalta putkilaitokselta. Hulppea Cadillac myötäeli Backstömien elämää, arkea ja juhlaa. Mobilisti 6/23 . Ihan maailmanlopun paikka…”. Ehkä perheyrityksen talous olisi laman jälkimainingeissa vaatinut omaisuuden realisointia, mutta isä-Reijon neuvosta ja mielipiteestä kannatti taas ottaa vaarin. Nopeusmittarin viisari lopettaa nousunsa, sohvapenkkien selkänojien pehmustejouset suoristuvat taas. Sukupolvenvaihdosta perheen maalausliikkeessä järjesteltiin milloin laman tai muiden syiden perusteella ja ajat, tavat ja elinympäristöt muuttuivat. 85 tettiinkin – kyseinen maalipinta on autossa yhä. Hoipuin kuumeissa kentälle ja koneeseen. Mitä nyt istuimen selkänojat ottavat matkustajia tiukempaan syleilyynsä. Samaan aikaan viereisellä kaistalla sukupolvia tuoreemman saksalaisvalmisteisen sporttisen auton ohjastaja tuntuu päättävän kiihdyttää vanhan jenkkilotjan ohi oikein kunnolla, kierrokset kuuluvat yltyvän vaihde vaihteelta huomattavan korkealle. nestejäähdytteinen 90 asteen V-moottori, sylinterilohko ja -kannet valurautaa, ketjukäyttöinen nokka-akseli sylinterilohkossa, kansiventtiilit, 5 runkolaakeria, 4-kurkkuinen kaasutin Iskutilavuus 6 391 cm³, sylinterimitat 101,6 x 98,4 mm, puristussuhde 10,5 Teho: 325 hv (SAE)/4 800 r/min Vääntömomentti: 583 Nm (SAE)/3 100 r/min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen Hydra-Matic -automaattivaihteisto, nestekytkin, takaveto, vetopyörästön välitys 2,94 JARRUT Tehostetut 2-piiriset jarrut, rummut edessä ja takana OHJAUS Tehostettu kierukkaohjaus, 3,3 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, kolmiotuet, kierrejouset Takana: jäykkä akseli, pitkittäistuet, kierrejouset KORIRAKENNE Erillinen X-runko, kokoteräskori SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V MITAT Pituus: 5,64 m Leveys: 2,03 m Korkeus: 1,43 m Akseliväli: 3,29 m Raideleveys ed/tak: 1,55/1,55 m Omamassa: 2 100 kg Rengaskoko: 8.00 x 15 VALMISTUSMÄÄRÄ: 25 675 kpl, koko Cadillac-tuotanto 160 840 kpl Esa ja Reijo Backström. Tarkan ja tinkimättömän mekaanisen entistämisen jälkeen lopulta moottori säädettiin käynniltään uutta vastaavaksi. Rauhallisesti Esa painaa kaasupedaaliaan aina syvemmälle ja jatkaa tarinaansa turbiinimaisesti kiihtyvässä Cadillacissaan: ”…heräsin sitten paikallisesta sairaalasta. . Vyötä kiristettiin muissa asioissa, ja Cadillac pysyi yhä omassa tallissa. Cadillac museorekisteröitiin ajallaan. Kun laskeuduttiin Seutulaan, niin ajattelin, että kyllähän sitä vielä Caddyllä cruisataan…”. Vain kahdesti isä-Reijo puuttui poikansa suunnitelmiin ja toteutuksiin Cadillacin osalta. Cadillacissa ei huomaa eikä kuule omaa kiihtyvyyttä. Vanhan mantereen uusi rauta alkaa kuitenkin jäädä vääjäämättä takavasemmalle. Lukuisissa perheen valokuvissa vaaleansininen Cadillac esiintyy erinäisissä tilanteissa taustalla, tekemättä sen suurempaa numeroa itsestään, vähän kuin mummolta peritty hieno sukupiironki tai sohvapöytä. Viereisen kaistan autossa näytään tehtävän kiihdytyksen eteen töitä ihan tosissaan, miekkailu vaihdekepin kanssa on jo perin totista. Auton status saattoi sen virstanpylvään myötä joissakin piireissä nousta, mutta omistajalleen se oli yhä sama turvallinen luottokampe, jonka tutun ohjauspyörän takaa oli tullut koettua elämän kirjoa ja arkea tyynesti vuosikymmeniä. Reijo onnistui muotoilemaan mielipiteensä siten, että lopputuloksena autokaunotar sai kuin saikin viettää pakkaskuukaudet firman tallissa vällyjen alla. Jossain vaiheessa jyhkeä Hydra-Matic -automaattilaatikko alkoi olla perusteellisemman huollon tarpeessa. Toinen eriävä näkemys koitti suurempien voimien ehdotellessa Esalle auton myyntiä. Vaaleansininen Cadillac komisti usein Mannerheimintien aamuruuhkaa, ja vuodet vierivät
Lähtörytmi oli ainakin katsojien mieleen; edellisten jarrutellessa horisontissa, olivat jo uudet sankarit viivalla. Ford tietenkin pääosissa, seuranaan koko Amerikan merkkikirjo. "Ajakaa sopivan lujaa, mutta täysillä". Varikolla kisalaitteista huomasi, ettei hienoja museovärkkejä ollut joukossa. hayride.indd 86 hayride.indd 86 17.9.2023 15.03 17.9.2023 15.03. Elokuisen viikonlopun sää oli mainio: ei kuuma, ei kylmä. Turvallisuus huomioitiin. Puumalan Pistohiekalla on kuitenkin toisen maailmansodan aikainen hiekkapintainen lentokenttä, jossa voi vetää 1/8 mailin rykäisyjä – ja niitä siellä kesäisin revitelläänkin. Silmäkarkkia setämiehille. Moottoripyöriäkin oli viivalla ennätysmäärä. Ensi vuonna uudestaan, elokuun kalenteriin merkintä siitä jo nyt. Aluksi kuljettajille pidettiin neuvoa-antava kokous. Aikaa 1/8 mailin vetoon käytettiin yleisesti kymmenen sekunnin molemmin puolin. Kaikilla, kuskeilla ja yleisöllä, oli hauskaa. Kypärä oli pakollinen ja monenlaisia päähineitä nähtiinkin. . Yhtään laitetta ei hajonnut näissä soolovedoissa. Kisakalusto oli pääosin harsittu kasaan ylijääneistä ja käyttökelvottomista varaosista, joita ruoste piti kasassa. Kuskit eivät sentään olleet ylijäämää; salskeat karjut olivat ehtaa 50-60-luvun kamaa, jos eivät vanhempiakin. teksti: Timo Mononen kuvat: Timo Mononen & Kalle Moilanen K upletin juonihan on, että viivalle tuodaan laitteita, jotka ovat valmistettu riittävän kauan aikaa sitten. Omasta ja muidenkin mielestä tapahtuma oli hyvin järjestetty, ja yleisökin oli huomioitu loistavasti. Homma pääsi hyvin alkuun ja ennen puolenpäivän taukoa sai käydä kokeilemassa vehkeitten venttiilinnousua soolona. Masa Saloranta orkestereineen oli viihdyttänyt kansaa jo lentokentällä, mutta illalla lavalla vasta bileet olivatkin. Samalla päätyi tarinoimaan ajajien kanssa. Portit aukesivat lauantaiaamuna 19.8. Aurinko vain kurkisteli pilvien raosta, eikä uhannut kiehauttaa kansalta aivoja pihalle. Se oli hyvä, sillä varjopaikkoja alue ei juuri tarjonnut. Kuuluttaja Kalle Luostarinen piti showta hyvin kasassa ja yleisö nautti täysin rinnoin näkemästään. Oman mausteensa antoivat näyttävät lähettäjätytöt, Flag Girlit. Suomessakin olisi hienoja rantoja, mutta niillä ajamiseen on vaikea saada lupia. 86 . Voima puhui ja hiekka lensi kaaressa ja kauas. Lähtöviivan takapuolella oli asianmukaisille ja ilmiasultaan koreammille laitteille oma parkkinsa, jossa paistatteli päivää yli 300 toinen toistaan herkullisempaa harrastepeliä, nekin pääosiltaan Uuden mantereen luomuksia. Kovasti kasvanut yleisömäärä asetti omat haasteensa ruokailupalveluille, mutta siitäkin selvittiin. Kellot seisautettiin klo 17.00 jälkeen. Tiiviiseen ohjelmaan kuului myös cruising Puumalan keskustaan ja iltabileet Pistohiekan lavalla. Kisailijoita ja yleisöä oli saapunut paikalle ympäri Suomea. Kisakalusto, vähän alle 60 ajokkia, koostui pääosin yhdysvaltalaistaustaisista laitteista. Mobilisti 6/23 S opivan lujaa , S opivan lujaa , mutta täySillä mutta täySillä Maailmalla on toinen toistaan hienompia hiekkarantoja, joilla ajetaan laskuveden aikaan suuren suosion saaneita hyvänmielen kisoja
Punaviivalle asti. 87 Willys-Knight taipuu myös pistohiekalle. Iskät kierrättävät. Moottoriksi on kuitenkin vaihdettu se iänikuinen veekasi. Raatoraaseri näyttää kevyeltä ja nappularenkaat tuovat pitoa. Keppivetoinen harppisaksalaatti, Simson. hayride.indd 87 hayride.indd 87 17.9.2023 15.04 17.9.2023 15.04. Mobilisti 6/23 . Olisiko aihiona Ford Popular
Tyhmästä päästä kärsii koko lompakko. Ensisavut, ja vaikka säädöt olivat vielä hyvin karkeat, oli moottorin äänimaailmassa jo lupaus etsitystä äänigasmista. Kaasuttimien kokoamisvaiheessa selvisi myös syy halpuuteen. esprit_osa4.indd 88 esprit_osa4.indd 88 17.9.2023 15.04 17.9.2023 15.04. Ajoin toiveikkaana säätösessioon, unelmoiden jo mutkateistä, joilla pääsen johtamaan kuuden kaasuttimen orkesteria koko sävelalalla. Kuusi kaasutinta kuusisylinterisessä moottorissa sisältää vankan lupauksen säätämishaasteista. Koska FRPA40-kaasuttimia ei ole käytetty missään muussa sarjatuotantoautossa, ei korjaussarjaakaan löytynyt kotimaasta. Valistuneemmat lukijat voivat jo tässä vaiheessa päätellä, että palaamme tähän myöhemmin. Sarjasta puuttuivat kiihdytyspumppujen kalvot. Minun tuli pärjätä ilman kumpaakaan näistä. Minua oli peloteltu kaasuläpät yhdistävien vivustojen säätämisen vaikeudella, joten en purkanut niitä sen enempää, kuin itse kaasuttimien kunnostus vaati. Kunnostaminen Kunnostaminen alkoi ihan perinteisellä purkamisella ja ultraäänipesulla. Tai siis Hänen Joka Tietää tuli pärjätä ilman kumpaakaan näistä. Harrasteautoilumielessä ajatus kuuden kaasuttimen imuäänistä oli kuitenkin vastustamaton. Mobilisti 6/23 Masokistin päiväkirja Masokistin päiväkirja Savumerkkejä A A lfa lfa Romeon kuuluisa V6-moottori oli alun perin suunniteltu julkaistavaksi jo 70-luvun alkupuolella Alfa 6 -nimisessä isossa sedanissa. Jani Hottola Ennen soittamista kaasutinorkesteri tarvitsi ultraääniä. Ovatko ratkaisun avaimet Hänellä Jolla On Kaikki Vimpaimet. Nämä haasteet voi toki vielä moninkertaistaa ostamalla moottorin kaasuttimineen varaosa-autosta, joka näytti siltä kuin sitä olisi käytetty sukellusveneenä. Aikoinaan kaasutinsarjoja oli valmiiksi perussäädettyinä vaihtosarjoina, jolloin auton seisonta-aika saatiin minimoitua. Ostin sitten uuden sarjan, jossa oli kaikki tarvittavat osat. Investointini 3,2-litran ultraäänipesuriin oli jo aiemmin osoittautunut erinomaiseksi ja tässä puuhassa se oli suorastaan korvaamaton. Vaikka kyseessä on kuusi erillistä kaasutinta, ovat niiden kaasuläpät erillisissä kolmen kaasuttimen läppärungoissa. Masokistin päiväkirja Masokistin päiväkirja 88 . Vuoden kestäneen kunnostus ja säätämiskierteen jälkeen mieleeni hiipi ajatus siitä, että ehkä kyseinen ääni olikin seireenien laulua. Kuusi kaasutinta, säätämistä, epätoivoa, verta ja puutöitä. Ostin tietenkin halvimman setin, mitä internetin ihmemaailmasta löytyi. Ensimmäinen öljykriisi lykkäsi auton tuotantoon tulon vuoteen 1979, jolloin kuudella yksikurkkuisella Dellorto FRPA40 -kaasuttimella varustettu iso Alfa oli jo aikamoinen reliikki verrattuna kilpailijoiden sähköisillä polttoaineensuihkutukselle varustettuihin edustuspeleihin. Ensimmäiset säädöt FRPA40:n perussäätö tehdään tehtaan korjaamokäsikirjan mukaan suurelta osin niin, että kaasuttimet ovat irti moottorista, Alfan huolto-organisaatioilleen toimittamassa testauspenkissä
Lopputulos ei ehkä olisi saanut käsityönopettajani kehuja viimeistelyn osalta, mutta itse piehtaroin mielessäni loppumattomassa nerokkuudessani. Varsinainen vuotokohta oli laakerien ja akselien välissä. Lähes kaikki läppäakselit vuotivat. Olin arastellut läppäakselien irrottamista, peläten rikkovani jotain. Tämän olisi pitänyt hälyttää etsimään juurisyytä, mutta itsepetos ja luotto kaasuvivuston jouseen vei uuteen säätösessioon. Halasin Häntä Joka Tietää. järki-ihminen), ja kokeneena alipainejärjestelmien vuotokohtien metsästäjänä, löytyi hänen vimpainkokoelmastaan luonnollisesti myös savukone. Savu levisi laajalle alueelle niin nopeasti, että oli mahdotonta paikantaa vuotoja. Sitten, yön pimeinä tunteina sain nerokkaan älynväläyksen. Ensimmäiset yritykset moottorissa kiinni olevien kaasuttimien kanssa eivät tuottaneet tulosta, parhaimmista kännykkäendoskoopin käyttöyrityksistä huolimatta. Laakereiden tiivistyksessä käytettiin ilmailualalla käytettävää nestemäistä tiivistemassaa. Muun katraan haasteiden vuoksi Alfan kimppuun käyminen venyi kuitenkin vasta kesän puolelle (katso esim. Ei enää vuotoja! Huomasin tosin, että läppäakselien palautusjousien voima ei riitä palauttamaan läppiä aivan kiinni saakka. Ratkaisun lähteillä. Kaasuvivustot ja läppärungon akselien läpiviennit ovat kaasutinpatterin keskellä ja alhaalla. Harjoittelu sujui erinomaisesti, jos ei huomioida sitä, että puukotin itseäni talttapäisellä ruuvimeisselillä kämmeneen. Tein testipenkin ja kiinnitin kaasuttimet eristelevyineen ja tiivisteineen siihen samalla tavalla, kuin ne asennetaan moottoriinkin. Olimme edelleen kaukana hyväksyttävistä arvoista, mutta nyt kaasuttimet sentään reagoivat loogisesti säätöihin. Uhrasin yhden näistä harjoituskappaleeksi, purkamisen opetteluun. Paikansimme vuodon jälleen kaasuttimien juurien paikkeille. Teen imusarjan puusta! Savumerkkejä Ideana oli tehdä testipenkki puusta, jolloin voisin käyttää savukonetta yhteen kolmen kaasuttimen sarjaan kerrallaan, työntäen savua joko moottorin tai ilmanputsarin suunnasta. . Lopullinen ratkaisu. Ensiksi luulin vuodon tulevan laakerin läpi, joten vaihdoin vain laakerien tiivisteet. Mercedes-Benz -harrastajana (ns. Suurin osa läppäakselin laakereista oli aivan toivottaman jäykkiä. Näkymä oli lähinnä koominen. Ja mikä parasta, se toimi! Paikansin nopeasti yhden vuodon läppärungon ja itsetehdyn tiivisteen väliin. Mobilisti 6/23 . Mobilisti 5/2023). Tämä laakerien vaihtamisen välttämättömyys ilmeni vasta lauantai-iltana, mikä olisi voinut rikkoa viikonlopun remppa-flown, mutta Moposport oli auki harrastajaystävällisesi myös kesäsunnuntaisin, joten sain vietyä laakerien vaihdon loppuun vielä viikonlopun aikana. 89 Lopputuloksena oli kuitenkin pettymys. Kaikkien laitteiden haltija suositteli höyryhengitystä. Hän, jolla on kaikki vimpaimet Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka tärkeää on olla ystävä, joka tietää kaiken ja jaksaa auttaa tietämättömämpiä. Talven aikana irrotin kaasuttimet jälleen moottorista. Tämä oli kuitenkin pienempi löydös. Korjaamotason harrastetalli pylväsnostureineen varmistaa sen, että hän ei joudu koskaan sukeltamaan yksinäisyyden syövereihin. Näin saisin erinomaisen näkymän kaasuttimiin kaikista suunnista. Kuinka paikantaa vuodot paikasta vai vaihdanko vain summittain kaikki osat. Se paljasti vuotoja paitsi tiivistepinnasta, myös läppäakseleilta. Tilannetta hämmensi vielä se, että FRPA:n säätömahdollisuudet eroavat selvästi perinteisistä Dellorton ja Weberin kaasuttimista. Ihmettelin kumisia, kannen ja kaasuttimen välissä olevia eristelevyjä, joiden luulin olevan jonkun edellisen omistajan tuunaamia. Bonuksena savu jätti vielä tiivisteeseen selkeät vuotopolun jäljet. Syy löytyi vanhoista tiivisteenjämistä huonosti puhdistetun läppärungon pohjasta. Eristelevyjen putsaus, uusien tiivisteiden teko ja odotin jo tulevaa kevättä innostuneena kuin autoharrastaja, joka odottaa kevättä… ööö… todella paljon. Epäilys kohdistui siten läppärunkoihin. Toinen harrasteautoilun kannalta tärkeä ystävyys on Hän, Jolla On Kaikki Vimpaimet. Pitkä projekti lähenee maalia ja kuulen mielessäni jo orkesterin lämmittelevän soittimiaan. Valitettavasti mutkatiet eivät vieläkään päässeet nauttimaan Alfan aarioista. Kun purin vivuston, huomasin syyn sekä sen palautumisen väkinäisyyteen, että läppäakselin vuotoon. Ovensaranasta improvisoidun ulosvetäjän avulla sain laakerit näppärästi irti. Tiivisteaineen kuivuttua testaus ja täydellinen lopputulos. Jälleen kerran siirtokilpiä hakiessani huikkasin luottavaisena, että tämä on viimeinen kerta! Ja kuinka ollakaan, menestys! Saimme kaasuttimet hyväksyttäviin säätöihin. Emme saaneet säätöjä lähimaillekaan asiallisiin arvoihin. Kotiin palattuani purin kaasuttimet irti. Kaasuttimet eivät reagoineet säätöihin loogisesti. esprit_osa4.indd 89 esprit_osa4.indd 89 17.9.2023 15.04 17.9.2023 15.04. Paikansimme lopuksi ilmavuotoja suoraan kansiin kiinnittyvien kaasuttimien ja kansien välisiin liitoksiin. Oletuksena oli, että laitoin tiivisteainetta liikaa ja että siistimällä pois ylimääräiset, ongelma poistuisi. Kaasuvivusto oli kyllä liian jäykkä ja palautus vaatii välillä apua. Tarkempi tutkinta osoittikin, että alkuperäiset, bakeliitin kaltaisesta, lämpöä kestävästä materiaalista tehdyt eristelevyt löytyivät kumisten, itsetehdyiltä tiivisteiltä näyttävien viritysten alta. Hän Joka Tietää ilmaisi skeptisyytensä diagnoosistani, ja kuten yleensä – lue: aina – hän oli oikeassa. Onneksi minulla oli varaosana muutama niin kutsuttu metri-Dellorto, eli FRPA-kaasutinsarjasta aikoinaan jokamiesluokan käyttöön pätkitty yksittäiskaasutin. Arastelin läppäakselien purkua, joten laitoin saumaan ilmailukäyttöön tarkoitettua nestemäistä tiivistettä
Goliath Express 1100, aina oudon kiehtova Borgward-tuote. Marilyn on ajaton mielenkiinnon kohde. Mobilisti 6/23 Joskus vanhojen, väsyneiden autojen kuvaaminen vaatii melkoista rämpimistä. Kuvat: Kalle Moilanen Vaivan arvoisia Vaivan arvoisia Vaivan arvoisia Käytiinkö kolmas maailmansota jo 50-60-lukujen vaihteessa. F-sarjan Vauxhall Victor ja surullinen raunio ovat kuin vuoden 1945 Euroopasta, vain liian uusia. Niin myös Jeep FC-150. Joku on halunnut tehdä tästä seksikkään “pillared hardtopin” leikkaamalla ikkunanraamit ovesta. Aikanaan vitsailtiin isojen autojen pelastusveneinä käytettävistä mopedeista, mutta tämä on ensimmäinen näkemämme käytännön sovellus. Joskus se ei ole vaivan arvoista, joskus taas linssiin osuu erikoisia tai muuten vaan ajatuksia herättäviä näkymiä. Tästä helppo projekti talveksi. 90 . moilanen623.indd 90 moilanen623.indd 90 17.9.2023 15.05 17.9.2023 15.05. Harvinainen Datsun 200L oli maantielaiva japanilaisittain. Joku moukka voisi vitsailla tällaisen Alfan kohdalla jotakin keitetystä makaronista, mutta pois se meistä. Painovoima tekee sen, mistä sille maksetaan
Onko se tehdastekoinen. Sitkeitä sissejä kumpikin. Vakavasti stereoideja nauttinut Minor, jollaisia näkisi mieluusti joskus elävien kirjoissakin. ON! Onko se Standard Vanguard. Ei taida syöksyä enää. Mobilisti 6/23 . On, Phase 1 Pickup. Onko se harvinainen. moilanen623.indd 91 moilanen623.indd 91 17.9.2023 15.05 17.9.2023 15.05. Renaultin Colorale vastasi tarvittaessa moneen tarpeeseen – paitsi säilytysviettiin. Morris Six 50-l alusta. Samainen Crown on myös toiminut Suomen Ritari Ässän liikkuvana tukikohtana, josta sankari on syöksynyt ulos Evinrude-kelkallaan. 91 Tila-auto ennen tila-autoja, SUVi ennen SUVeja... Automaailmassa näkee harvoin näin selviä sivupersoonatapauksia. On. Toyota Crown on toiselta minuudeltaan Dodgen/Fargon “Paksukuono”. Oulun K-rauta on yhä siellä, ja Mobilistikin roikkuu menossa mukana
Pietarsaaren hyväntekeväisyystapahtumaan Project Liv Cruising 3.0 osallistui noin tuhat kävijää. 92 . – Osallistujamäärä oli hyvä ja saimme erittäin positiivisen vastaanoton. kuvat: Michael Åbonde lukijoidentalkoot.indd 92 lukijoidentalkoot.indd 92 18.9.2023 12.09 18.9.2023 12.09. Mobilisti 6/23 Mazda MX5:n ensimmäinen (NA) sukupolvi on jo harvinaisuus. Kaikki tuotot menivät suoraan Project Livin toimintaan. Viisitoista pitkäaikaissairasta lasta sai myös valita, minkä auton kyytiin he halusivat, mikä oli jännittävä kokemus heille. Alueella on monia mielenkiintoisia ajoneuvoja, eivätkä kaikki esimerkiksi ole lipuneet ympäri kaupunkia amerikkalaisella avoautolla. Kaikki, joilla oli harraste-ajoneuvo, kutsuttiin osallistumaan. Tällä kertaa Veteranbilsällskapet järjesti tapahtuman yhdessä Persauki Motorsportin kanssa. Tapahtuma järjestettiin 3. syyskuuta sunnuntai-iltapäivänä Pietarsaaren keskustassa Maria Malm -kentällä. Projekt Liv -hyväntekeväisyysyhdistys edistää pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän perheidensä elämää. Ruoste on käynyt monen mäksän pään menoksi. Tämä tarkoittaa, että meillä oli paikan päällä hieman erilainen moottoriporukka, nimittäin viritettyjä eurooppalaisia ja japanilaisia autoja, kertoo Michael Åbonde, Jakobstadsnejdenin veteraaniautoyhdistyksen jäsen. Cruisailluun osallistui 170 autoa ja noin kymmenen moottoripyörää. Asiasta kertovat järjestäjät Jakobstadsnejdens Veteranbilsällskap ja Persauki Motorsport
Lasikuitua on myös Futuro-kioski, Jyväskylän legendaarinen Grilli 21, joka pelastettiin Lahteen Riku Roudon museon pihalle. Ahvenistonharjulla nähtiin kerralla kaksi Dodge A100 -bussia, sininen ja punainen. 93 Mobilisti 6/23 . Muovipulkat: Mini Marcos ja perhemallin Lotus, 2+2-paikkainen Elan Plus 2. kuvat: Timo Mononen kuvat: Michael Åbonde lukijoidentalkoot.indd 93 lukijoidentalkoot.indd 93 18.9.2023 12.09 18.9.2023 12.09. 280 hevosvoimaa välitetään nelivedolla tiehen, joten nollasta sataseen sujuu alle kuudessa sekunnissa. GMC Typhoonin konepellin alla suhisee turboahdettu 4,3-litrainen V6. Mobilisti 6/23 . 93 Britit Kohtasivat tänä vuonna Lahden moottoripyörämuseolla. Se on nimensä mukainen, pieni. Ahveniston Historic Grand Racen harrasteparkissa bongattiin tanskalainen MKP Petit -matkailuvaunu. Saarivaltakunnan autojen ystävät pääsivät Business Cityn kaupunkikierrokselle aidolla Lontoon double deckerillä
lukijoidentalkoot.indd 94 lukijoidentalkoot.indd 94 18.9.2023 12.09 18.9.2023 12.09. Valkoinen väri havainnollistaa 90-luvun taitteen Passatin "Muumikeula"-lempinimeä. tiepalvelu-Kupla, toisen polven Volkswagen Scirocco ja maukkailla valonpesimillä varustettu R5. kuvat: Kauko Kaskinen & M.O. Variantin virittämisestä on vastannut Karrosserie Langschnautzer, aus Dumkopflingen, Deutschland. Kauko Kaskinen vieraili Ahvenanmaalla kesälomallaan, ja sattui paikallisen Volkswagen-yhdistyksen kesätapaamiseen. 94 . Mobilisti 6/23 Nurmijärven mobilistien perinteisessä kesäajossa nähtiin mm
Renault 5 Alpine Turbo tarjosi 110 hevosvoimaa potkun kera. Harvemmin nähty Austin Square Body -pickup. Myytiinkö näitä myös Morriksen, Rileyn ja Wolseleyn keulamerkeillä. Mobilisti 6/23 . 95 Fiat Panda 4x4:n voimalinjasta vastasi Steyr-Puch. Saab 900 ja Toppola-camper. Turbo alkoi tehdä tuloaan myös pienten viistoperäautojen sporttiversioihin. Autobianchi A112, seudun nopein postiauto. Amerikkalaisen Armbruster & Stagewayn rakentama kuusiovinen lentokenttätaksiv ersio Opel Omegasta sai saksalaisemerkin siunauksen, ja myytiin Opel-verkoston kautta. kuvat: Kimmo Koistinen lukijoidentalkoot.indd 95 lukijoidentalkoot.indd 95 18.9.2023 12.10 18.9.2023 12.10. Tuulisten peltoaukeiden ystävä
Koska viimeksi bongasit kaksi kattokäkeä kerralla. kuvat: Matti Lensu lukijoidentalkoot.indd 96 lukijoidentalkoot.indd 96 18.9.2023 12.10 18.9.2023 12.10. Silti ajoneuvoja oli yli 120 ja rohkeimmat liikenteessä jopa kaksipyöräisillä tai hytittömällä traktorilla. Mobilisti 6/23 Koski TL:n kesän huipennus on Kosken Kohaus -tapahtumapäivät. Kohauksen Harrasteajoneuvotapahtuman isompi uudistus tähän vuoteen oli livebändi, musiikista vastasi Big Daddy & Rockin´Combo. BMW 700 ja Standard Vanguard Phase II eivät ole jokapäiväisiä näkyjä. Yleensä keli on suosinut, mutta tällä kertaa ei. 1935-36 Ford -paloauto on aivan kääpiö jopa 70-lukuisen Scanian rinnalla. 96 . Ovatko kaikki autot sateessa punaisia tai harmaita
Vaihteiston lisäksi tavaraa ei juurikaan tullut sieltä ostettua, joten auto oli vieläkin mukavan tyhjä. OSA 3. Eli jossakin siinä metsästysjuttujen joukossa tuo tieto oli kaiketi ilmaistu, mutta minulta oli kyllä mennyt tyystin ohi. Eihän se mahtunutkaan, mutta onneksi kuorma saa törröttää kaksi metriä auton pituudesta yli, kunhan se on asianmukaisesti merkitty. Antakaa minulle vielä muutama neljännesvuosisata lisää aikaa, niin voi olla, että joku käyttää siitä jo termiä ”valmis” vaikka tarkkaavaiset lukijat muistavat, että oikea termi on ”valmiimpi”. Nyt auto siis ei ollut enää tyhjä, eikä varsinkaan tyhjän näköinen. Päällimmäiseksi tietysti taas kaikkea kevyen näköistä kuten makuupusseja ja retkipatjoja. Myöhemmin tämän rungon takapää ja artikkelissa ”Innostunut sonni” (Mob 4 /2014) mainittu, Suomesta löytynyt rungon etupää on hitsattu toisiinsa, ja projekti on muutenkin edennyt pienin harppauksin eteenpäin. Sen jälkeen pinosimme kaiken takaisin kyytiin. Toivoin, että olisimme edes vähän keskustelleet mahdollisuudesta saada se rungonpätkä ostettua. Ruostekukkia ja sidontaa No mutta hyvä. Koska itse kattoteline on aika hentoinen alumiininen, enempikin koriste, täytyi sidonnat varmistaa muuallekin. Niin hyvä oli näkösuoja, että meinasi usko loppua, kun yritti paikallistaa kohtaa, mihin tavarat jätettiin. Rungon etupää oli leikelty pois, eli painavampi takapää oli jäljellä. Eli aivan turhaan olimme jumpanneet runkoa auton katolta sisätiloihin. Siinä oli myös takajouset ja taka-akseli jarrurumpuineen kaikkineen, eli painoa oli taas luvassa kotimatkalle. Laivalla oli onneksi aikaa, ja autokannella tilaa pieniin uudelleenjärjestelyihin. Muutamassa kuukaudessa se oli kasvanut kituliaasta risukosta valtavaksi pöheiköksi. Paikan omistaja kutsui meidät iltaa istumaan, kun nyt oli tultu käymään. Kai Laine arkeologi_623.indd 97 arkeologi_623.indd 97 18.9.2023 13.42 18.9.2023 13.42. Ensin tyhjensimme auton sisätilat kokonaan. Mobilisti 6/23 . Melkein sisällä Jaa kuinka se runko muka mahtui auton sisälle. Koko matkalla takaisin Tukholmaan ei tullut eteen mitään ongelmia, mutta laivalla aloimme miettiä taas Suomen poliisien mahdollista mielenkiintoa kuljetuksiimme. Olin jo aika kypsä, kunnes lopulta päästiin lähtemään. Kevään aikana oli säästetty hieman lisää rahaa, jotta saisi lunastettua sen ensimmäisessä kauppaerässä ostamatta jääneen vaihdelaatikon. Seuraavaan reissuun kuitenkin menee taas kuukausia. Sitten ujutimme rungon autoon sisälle. Asiasta ei tahtonut tulla selkoa, mutta kävimme nyt kuitenkin katsomassa runkoa, koska nyt sen pääsi sentään näkemään, kun ei ollut lunta päällä. K un edellinen lasti oli saatu kotiin, oli edessä ruotsalaisen hotellin pusikkoon väliaikaissijoitettujen osien noutaminen. Tällä kertaa ajettiin omalla autolla perille asti. Börgele! Ensimmäisellä reissulla olimme käyneet katsomassa kanttiauton rungosta tehtyä, lumihankeen hylättyä peräkärrynraatoa. Ihme ja kumma, ei ketään. Ne oli helppo heittää tyhjään autoon. Aamulla aarre käytiin kiskomassa traktorilla etupihalle, jossa siitä rälläköitiin kaikki asiaankuulumaton pois. Niinpä köydet risteilivät kaikkien ovenkahvojen ja puskurinnurkkien ympäri. Ei ainuttakaan virkapukuista näkynyt koko satamassa. Osien myyjä, Per Börgel oli tällä välin varovaisesti kysellyt maatalon isännältä, että mahtaako sille kärrylle tulla käyttöä, vai voisikohan sen saada ostettua. Akselin irrottamisen jälkeen runko nostettiin traktorin avulla varovasti meidän rahtiproomumme katolle ja sidottiin kaikilla käytettävissä olevilla köysillä kiinni. Mutta ei, metsästysjutuilla jatkettiin pimenevään iltaan. Kuka meitä tällä kertaa olisi vastassa. Yritin vielä kysyä Periltä, että pitäisiköhän nyt kuitenkin vielä varmuuden vuoksi yrittää kysyä sitä runkoa, kun nyt oltiin nenätysten. Hotellille päästyämme pusikkoa ei meinannut tunnistaa samaksi. Jännityksellä saavuimme Suomen kamaralle. Mutta siellähän ne olivat. 97 “METRIÄKÄÄN “METRIÄKÄÄN ETTE AJA TÄLLÄ ETTE AJA TÄLLÄ KUORMALLA KUORMALLA TÄSTÄ” TÄSTÄ” OSA 3. Siinä sitten yritin olla kohtelias ja seurallinen, ja nauraa oikeissa kohdissa vitsejä. Eli kuorma oli siltä osin laillinen, ja ehkä hieman huomiota herättämättömämmän näköinen, ainakin suoraan edestä katsottuna. Herrat keskustelivat kolmisen tuntia metsästyksestä, josta en suomeksikaan osaa pitkään jutella, ruotsista puhumattakaan. En tainnut siihen aikaa omistaa ainuttakaan räikällä kiristettävää sidontaliinaa, joten koko helahoito todellakin sidottiin köysillä. Per vastasi, että sen rungon voi hakea huomenna, eikä maksa mitään. Jäljelle jäänyt osa oli aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Menomatkalla jännitettiin, että mahtavatko akselit olla vielä tallessa. Lähtö venyi juhannusviikolle asti
Tunnistin hevoskopin, vaikka ajat puun alla metsikössä olivat muuttaneet sen ulkoista habitusta. Tein suuren päätöksen ja otin suuren autolainan. Menneet tulivat välähdyksinä mieleeni. Hevostrailerin lainaaminen jatkui, mutta pääsin sentään itse vetämään koppia. Yhtenä elokuisena iltapäivänä mennyt aika lipui pihaan. Minä seisoin pihalla ori Muiston-Poika vierelläni. Mieli oli täynnä odotusta ja toivoa hyvästä lypsikistä. Jatkoin lahjusten antamista. Olin ollut hyvin kateellinen siitä aikoinaan. 1990-luvun lopulla syntynyt yhteinen rakkautemme ilmentymä veti lavakettu-Mitsubishillään vanhan hevostrailerin navettapihalle. Kahvipaketteja, maitoa, naudanlihakimpaleita. Datsun Patrol maksoi 40 000 markkaa ja maksoin sitä niin kauan, että uutta autolainaa ei ole tullut enää koskaan otettua. Ja harvoin niitäkään, kun laukka oli herkässä. Sekin oli kaukana uudesta, koska valmistusvuosi oli 1983. Jäin vilkuttamaan, kun ori asteli lastaussilta kopisten traileriin. Kuiskasin sille aina, että ole kiltisti, että pääset naapurien kyydissä vastakin raveihin. Entinen hyvä naapuri oli menehtynyt. 98 . Stal 258 Gdanskin työmuurahainen. Pahaksi onneksi minulla ei ollut enää varaa sijoittaa traikkuun penniäkään. Vasta 2000-luvun alussa sain oman hevoskopin. Kiitin kohteliaasti kaikista kyydeistä, joita Muiston-Poika aikoinaan sai. Onneksi olin jo varhain suunnannut kaiken mielenkiintoni länsisuomenkarjaan. Sarvellisten kuljettamiseen ei kukaan mielellään lainannut yhtäkään traikkua. Kysyin pojalta menneisyyden haamun tulevaisuuden suunnitelmia. Ehkä siitä tulee kyttäyskoppi tai sitten kunnostan sen takaisin entiseen loistoonsa, hän vastasi.Marketta Sandberg Menneisyyden haamu vaimo623.indd 98 vaimo623.indd 98 17.9.2023 15.07 17.9.2023 15.07. Juuri hän, joka pyyteettä lainasi minulle hevostraileriaan. Näin sieluni silmin hetkiä, joina kiskoin koppiin vielä poikimattomia hiehoja. Mutta traileri oli jäänyt muistuttamaan menneistä vuosista ja ruuna Willy L.M:n voitoista. Tavararöykkiöiden alta pilkistävät olkatoppausbleiserit saavat hymyn huulille siivouksen yhteydessä. Nojasin mobilistin lähimpään romuinstallaatioon ja vajosin ajatuksissani kaukaiseen menneisyyteeni. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Isoja museossa Pienen automerkin näyttely Saab 17 Ruotsalainen vintturi. Se tavoitteli oikeastaan vaan iltaravien viimeisiä rahoja. Käytin paljon lahjuksia. Minä jatkoin lypsytouhuja ja toivoin parasta. Olin sukinut oritta niin, että sen punarautias karva kiilsi. Sen ensimmäisen ja toivottavasti myös viimeisen. Ori oli jo iällä ja sen ura oli ehtoopuolella. Mobilisti on tarkkana miehenä tehnyt siihen pohjan täysin uusiksi. Jotkut törmäävät omaan 1980-lukuunsa esimerkiksi siivotessaan vinttejään tai vaatehuoneitaan. Uskon ja toivon sen olevan ikuista laatua. Mobilistia hävetti lainausrumbani ja niinpä yllytettynä vaihdoin vieroitetun varsan vuonna 2001 Pa-Li-merkkiseen hevostraileriin. Mobilisti 6/23 Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Vanhat vaatteet on käytetty tarkkaan loppuun, ja jos jotain on jäänyt, niillä on pyyhitty kuraa syksyisin lehmien utareista. Ammattikuskit olivat hevosta vastaanottamassa kilpailupaikalla. Lypsykone odotti käynnistämistä. Jo kauan sitten hänkin oli joutunut luopumaan hevosistaan, lehmistään ja tiluksistaan. Tällä kertaa mobilisti oli asiaan aivan syytön. K asarivuosikymmenellä elämäni oli karua. Telikoppi kuitenkin ja edelleen käytössä. Meillä ei tällaisia yllätyksiä ole ollut. Se odotti kyytiä. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. Tarvitsin vetoauton. Toisinaan olin letittänyt sen pitkän otsatukan ja sitonut siihen onnenrusetin. Katsoimme toisiamme kysyvästi ja epäilimme menneisyyden haamun laskeutuneen navettapihalle. Sitten kaikki muuttui. Auto oli minusta silloin niin hieno. Poika oli parkkeerannut trailerin rehuauman eteen. Hän katseli esiinmarssia rinnallani partaansa haroen. Lehmäkauppojakin tehtiin
Vaihteistona on Borg-Warnerin 4-vaihteinen manuaali. Jo sodan aikana 1942 Rivolta oli hankkinut uuden tuotantolaitoksen Milanon laidalta Bressosta. Moottorissa oli kaksi peräkkäistä mäntää yhteisellä palotilalla. Autoihin peruskansalaisella ei ollut mitään mahdollisuuksia. Kului kuitenkin vuosia, ennen kuin sodan kaaoksesta alettiin palata hitaasti kohti normaalia yhteiskuntaa. Diva oli myös hyvä vientituote, sitä vietiin mm. Pohjoisja Etelä-Amerikkaan, Aasiaan, Australiaan ja myös Pohjoismaihin (Suomen myynnistä ei ole tietoa?). Kansan suussa 125 tunnettiin nimellä Isoskootteri (Isoscooter). Mallia valmistettiin vuodesta 1957 vuoteen 1963 yhteensä 50 000 kappaletta. Tällä rakenteella saavutettiin hyvä teho, alhainen polttoaineen kulutus ja kompakti koko. Kattauksessa oli isoja ja pieniä autoja, moottoripyöriä ja yllätysnumerona jopa moottorikelkka. Jatkoa seurasi. Mahtipontisesta myyntisloganista huolimatta Furetton suosio oli vaisu, se jäi tavallaan yhtiön harjoittelumalliksi. Uusi Iso 125 esiteltiin 1952. isomuseo.indd 99 isomuseo.indd 99 18.9.2023 12.21 18.9.2023 12.21. Tilanne oli tuttu myös meillä Suomessa. Uusia tuotteita tuli markkinoille tasaiseen tahtiin; Isomoto, Isocarro, Iso GT, Iso Sport ja Iso Ciclo. 99 M oottoriajoneuvovalmistaja ISO Rivoltan juuret ovat yhtiössä Isothermos, joka valmisti jääkaappeja ja kylmäkoneita. Uuden sijainnin ja uusien tilojen taka-ajatuksena oli mahdollistaa siirtyminen ajoneuvopuolelle. Chevroletin 5,4-litrainen pikkulohko Holleyn nelikurkkuisella kaasuttimella tuotti 350 hevosvoimaa. Pitkästä yhtenäisestä kahden istuttavasta satulasta tuli standardi, ja se syrjäytti aiemmissa malleissa tarjotun yksin istuttavan. Pyörään suunniteltiin täysin uusi kaksisylinterinen 125 kuutiosenttimetrin kaksoismäntämoottori, joka oli saanut vaikutteita tunnetusta Puchin voimanlähteestä. Myyntisloganiksi tuli ”Furetto, se täydellinen skootteri”, joka italian kielellä riimittyi hyvin muistettavaan runomuotoon. Tässä yksilössä on harvinainen omenanvihreä metalliväri. Renzo Rivoltan into lähes rajattomille kevytmoottoripyörämarkkinoille oli kova ja seuraavan tuotteeseen satsattiin paras osaaminen. Levyjarrut kaikissa pyörissä. Tässä yksilössä on mallille tyypillinen kaksisävyinen väritys. Insinööri Renzo Rivolta osti yhtiön vuonna 1939 ja sodan jälkeen hän päätti ajaa alas jääkaappituotannon ja keskittyä moottoripyörien valmistukseen. Iso-tehtaan ensimmäinen konepyörä oli yksisylinterinen kaksitahtinen 125-kuutioinen Furetto, joka esiteltiin 1948. 150:stä tuli erittäin suosittu ja sitä valmistettiin vuoteen 1962 saakka. Melko kookas tuhdilla tekniikalla varustettu auto ei lopulta ollut kovin painava, 1380 kg. Markus Nieminen Torinon ISOt ajoneuvoT Ison eniten valmistettu kaksipyöräinen oli 150 F, joka tunnettiin nimellä Diva. Mobilisti-tilaajasivut 6/23 . Sodan jälkeen kansa janosi edullisia vähän kuluttavia kaksipyöräisiä. Vuonna 1957 uusi Iso 150 F syrjäytti jo vanhanaikaiseksi käyneen Iso 125:n. S-malli tarkoittaa Grifon tapauksessa irrotettavaa Targa-kattoa. Torinon kansallisessa automuseossa oli keväällä ja kesäkaudella esillä mielenkiintoinen ISO erikoisnäyttely. Pyörä myi hyvin
Miehen seuraava unelma oli valmistaa kalliita GT-autoja, joissa osin yhdistyisi nopeitten matkailuautojen amerikkalainen, saksalainen ja italialainen koulukunta. Tämä auto oli suunniteltu kilparadoille luomaan merkille mainetta ja sitä varten yhtiöön palkattiin insinööri Giotto Bizzarrini. Mobilisti-tilaajasivut 6/23 Pikku-ISO, eli Isetta Viisikymmentäluvun alussa Renzo Rivolta suunnitteli kokonaan uuden konseptin, ajoneuvon joka oli auton ja moottoripyörän välissä. Yhtiön ensimmäinen luksusluokan GTauto – Iso Rivolta IR 300 – esiteltiin vuonna 1962. tuoreöljyvoitelu, 4-portainen kardaanivaihteisto peruutusvaihteella, puoliautomaattinen kytkin, vaihteen näyttö ja vapaavaihteen merkkivalo ajovalon päällä. Iso Grifo A3 L Yhteistyö amerikkalaisen General Motorsin kanssa syveni ja sieltä saatiin jatkossa kaikkia tarvittavia moottorityyppejä 5,4-litraisesta aina 7-litraiseen saakka. Viimeisin luomus, 500-kuutioisella bokserilla varustettu moottoripyörä esiteltiin vielä 1961, mutta prototyyppi ei enää päässyt tuotantoon. Se esiteltiin 1953 pian sen jälkeen, kun yhtiö oli saanut uuden nimen Iso Autoveicoli. . Kilpa-autot tunnettiin mallimerkinnästä A3/C, jossa c-kirjain tulee sanasta competizione. Vuonna 1971 talous alkoi yskiä ja GM vaati Isolta etukäteismaksun ennen moottoreiden toimitusta. Kori on Bertonen ja Giugiaron käsialaa, alustan suunnitteli insinööri Giulio Alfieri ja voimanlähteeksi saatiin Corvetten V8. Ensimmäinen näistä oli Iso Grifo, joka ehti myyntiin vuodesta 1965 alkaen. BMW oli sodan jälkeen pitkään huonossa taloudellisessa tilanteessa, ja BMW 250 (BMW Isetta) toi yhtiön talouteen huomattavan piristysruiskeen. Vuodesta 1962 alkaen kaikki yhtiön resurssit päätettiin keskittää autoihin ja moottoripyörien tuotanto päättyi. Iso 200 (1952-1952) suunnattiin vaativammille motoristeille, joille 125 oli liian kesy. Isoscooter Iso 125. Iso 200 oli aikanaan hyvin hienostunut ja nopea pyörä. Lelen muodoista vastasi Bertonen pääsuunnittelija Marcello Gandini. Vuosikymmenen vaihteeseen saakka Ison autobisnes sujui kohtalaisesti, mutta kilpailu Maseratin, Aston Martinin ja muiden hieman isompia sarjoja valmistavien luksusmerkkien kanssa ei ollut helppoa. 198-kuutioisena tehoa oli 10,5 hv. Samalla yhtiön nimi vaihtui; se oli nyt Iso Rivolta. Isetta on kahden hengen kääpiöauto, johon sisään astuminen tapahtui avaamalla koko keulan peittävä etuovi. Isettassa on neljä pyörää, kääntyvät etupyörät ja takana lähekkäin sijaitsevat kiinteät takapyörät. Seuraavaksi esiteltiin edustusluokan auto Iso Fidia 1968 ja GT-auto Iso Lele 1969. Ideana oli olla pienempi ja halvempi kuin markkinoiden halvin auto (Fiat Topolino), mutta kuitenkin yhtä taloudellinen kuin moottoripyörä. 100 . Umpikorisena uusi laite olisi turvallisempi kuin moottoripyörä ja se tarjosi suojaa säältä. Sen moottori periytyi Iso-skootterista, mutta tilavuutta suurennettiin ensin 200-kuutioiseksi ja myöhemmin 236-kuutioiseksi. Seurauksena Iso siirtyi Fordin asiakkaaksi. Öljykriisi 1973 oli viimeinen niitti arkkuun, kassa oli tyhjä ja velkoja maksamatta. Yhtiö valmisti jopa 160 000 Isettabemaria, ennen kuin aika ajoi niistä ohi. Mallinimen numerot tulivat hevosvoimalukemasta. Isetta peri Isomoton 200-kuutioisen moottorin, josta tehtiin hieman suurempi 236 kuutiosenttimetrin versio. Seuraavan vuoden vetonaula Torinon autonäyttelyssä oli urheilullisempi Iso A3. Isettasta ei tullut Italiassa Renzo Rivoltan sille odottamaa riemuvoittoa, mutta menestys tuli myöhemmin saksalaisen BMW:n kautta. Seuraava unelma oli luksusautot Vuonna 1957 Renzo Rivolta aloitti moottoripyörien ja kääpiöautojen tuotannon alasajon. Samalla yhtiön oli suunniteltava uusia automalleja Amerikan markkinoita varten. Etuovi pitää sisällään tuulilasin ja ohjauspyörän, jotka kääntyvät oven mukana sivuun. Tämä uusi mullistava kanamunan muotoinen kääpiöauto on tietysti kaikkien tuntema Isetta. Rivolta möi Isettan lisenssin myös Ranskaan (VELAM Isetta) ja Brasiliaan (Romi Isetta). Isomoto 125 isomuseo.indd 100 isomuseo.indd 100 18.9.2023 12.21 18.9.2023 12.21. Jälkimmäisestä syntyi Iso 250, jonka moottori päätyi Isettaan. Siinä oli mm
Teräsputkirunkoinen alumiinipaneeleilla ja lasikuitukeulalla varustettu kelkka painaa 172 kg. 1960-70-luvun vaihteessa ISO valmisti jopa moottorikelkkoja. Pierluigi Raggin suunnittelemalla ratkaisulla tavoiteltiin mahdollisimman kompaktia kokoa. Iso Flying -nimistä kelkkaa myytiin Euroopan lisäksi USA:ssa ja Kanadassa. Mobilisti-tilaajasivut 6/23 . Reimsin 12 tunnin kilpailussa. Yhtiön ensimmäinen uuden linjan mukainen auto esiteltiin vuonna 1962; nopea, ylellinen ja kallis Iso Rivolta IR 300. Tekniikka ei tällaista väärinkäyttöä kestänyt ja seurauksena oli heikosti kestävän auton maine. Iso Rivolta GT-malleja valmistettiin välillä 1964-1970 ja tämä on tiettävästi vanhin säilynyt yksilö. Neljäsatasesta ei tullut suosittua, lähinnä siksi että arkikäytössä näihin lastattiin aina vähintään kaksikertainen määrä painoa sallittuun nähden. Valmistusmäärä oli vain 1000, eikä niistä ole montaakaan säästynyt. Kanadan markkinoilla kelkan nimeksi tuli Ski Cortina. isomuseo.indd 101 isomuseo.indd 101 18.9.2023 12.21 18.9.2023 12.21. Moottori oli palvellut mm. Voimanlähteenä oli yksisylinterinen 368 kuutiosenttimetrin kaksitahtinen Sachs, joka tuotti 24 hv 5 500 minuuttikierroksella. Vaativa asiakas halusi kuitenkin nopeamman auto ja tähän yksilöön asennettiin jo uutena A3/C -mallin 356 hevosvoiman kilpamoottori. 101 Innovatiivisena valmistajana Iso kantoi kortensa kekoon jopa hyötyajoneuvopuolelle. Tekniikkaa: Kaksisylinterinen nelitahtibokseri, 392 cm 3 , 14 hv 4700 rpm, 4-vaihdetta, rumpujarrut, Pituus 3880 cm, paino 610 kg. Tämä punainen yksilö on koriltaan samanlainen kuin IR 300-malli. Tässä vanhojen italialaiskylien kapeille kaduille sopivassa 400-työjuhdassa on hytin alle sijoitettu kaksisylinterinen bokseri. Saatavana oli jopa sähköstartti. Taustalla Iso Lele (1969-74)
102 . Kyösti Partonen MM aailmantilanteen synkistyessä 1930-luvun puolivälin jälkeen, havahduttiin myös Ruotsissa puolustusvalmiuden kehittämiseen. Syksyllä 1938 päätettiin luopua AFF:n projekRuotsalaisen neljännen lennoston B17A. Puuttuvaa suunnitteluosaamista paikkaamaan ASJA oli palkannut joukon amerikkalaisia insinöörejä avustamaan koneen suunnittelussa. Tämä on niiden tarina. Syksyllä 1937 havaittiin, ettei Northrop täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia. Se oli keskitasoinen, sisään vedettävällä laskutelineellä varustettu kokometallinen yksitaso. Maassa oli useita pienehköjä lentokonetehtaita, joista merkittävimmät olivat AFF, AB Förenade Flygverkstäder ja ASJA, AB Svenska Järnvägsverkstädernas Aeroplanavdelning. AFF tarjosi tähän omaa, erikoisen näköistä, puolitoistatasoista ja sisään vedettävällä laskutelineellä varustettua suunnitelmaansa. Pari yksilöä toimi pääasiassa maalinhinaustehtävissä lyhyen aikaa 1960-luvun alussa. Kuva Saab Saab17.indd 102 Saab17.indd 102 18.9.2023 12.26 18.9.2023 12.26. Ilmavoimissa palveli myös kolmas Saab, valmistajansa ensimmäinen lentokone, SAAB 17A. Sille oli selkeä tarve: varmistaa ja tuottaa odotettavissa olevaa kansainvälistä konfliktia varten sotilaskoneita Flygvapnetille. Kuitenkin ASJA oli kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt omaa projektiaan nimellä L-10. Ensimmäisenä suurempana työnä oli Junkers Ju 86 -pommikoneiden (ruotsalainen merkintä B3) lisenssivalmistus. AFF:llä ei kuitenkaan ollut resursseja tämän hankkeen toteuttamiseen, joten se siirrettiin kesällä 1938 ASJA:lle. Vanhentuneen Hawker Hart -armeijayhteystoimintakoneen, pääasiallisina tehtävinään tulenjohto ja näkötiedustelu, seuraajaksi oli hankittu Northrop 8A. Saabin pääomistajina olivat metalliteollisuuskonserni Bofors-Nohab ja Axel Wenner-Gren Elektrolux-ryhmästä. Mobilisti-tilaajasivut 6/23 molari molari maalihommissa maalihommissa S a a b 1 7 Ruotsalainen Saab on hyvin tunnettu Suomessa Uudenkaupungin autotehtaan tuotteiden, matkustajakoneiden Saab 340 ja 2000 sekä Ilmavoimia pitkään ja hyvin palvelleiden Safir-koulukoneen että Draken-jokasään hävittäjän ansiosta. Hallituksen ja teollisuuden johtohahmojen yhteistyössa perustettiin Trollhättanissa keväällä 1937 Svenska Aeroplan AB, SAAB. Ilmavoimat, Flygvapnet, olivat pienet ja sen kalusto koostui pikemminkin ikivihreistä kuin moderneista tyypeistä
Kuva: Eino Ritarannan kokoelmat Flygvapnetin kuudennen lennoston SAAB B17A-koneiden näyttävä rivistö. Kuitenkin Yhdysvallat katkaisi sotamateriaalin toimitukset ulkomaille kesällä 1940, Etiopian ilmavoimien Saabeja rivissä. Kriisi mahdollisuutena Syksyllä Neuvostoliitto haastoi Baltian maat ja Suomen Saksan kanssa solmitun ns. Yritys irtaantui Nohabista, joka keskittyi moottorituotantoon. Uutuuden lento-ominaisuudet osoittautuivat heti varsin hyviksi, tosin peräsinohjainvoimat olivat suuret ja pyöräjarrujen tehokas toiminta vaati pumppaamista. Loppuvuodesta 1938 tilattiin koneesta kaksi prototyyppiä, tavoitteena ensimmäisen valmistuminen vuoden 1939 loppuun mennessä. Mobilisti-tilaajasivut 6/23 . Saabilla tämä merkitsi osan Fiat G.50-hävittäjistä ja kaikkien 44 Brewster Model 239:n kokoonpanoa sekä siirtolennoilla olevien muiden tyyppien tankkauksia ja huoltoja. Oman projektin suunnittelu eteni. Tyypin tuulitunnelikokeita tehtiin sekä Tukholmassa että Kaliforniassa. Syöksykierreominaisuuksien parantamiseksi takarungon alle lisättiin evä ja kaasuttimen imuaukko siirrettiin nokan päältä moottorin oikealle puolelle, koska moottorilla oli taipumusta sammua oikeanpuoleisessa kierteessä. Tällä oli myös suora vaikutus ruotsalaiseen lentokoneteollisuuteen, kun länsimaista lentokalustoa alkoi virrata Ruotsin kautta Suomeen. 103 tista ASJA:n hyväksi. Bristol Mercury XXIV -moottorilla varustettu prototyyppi lensi ensilentonsa toukokuussa 1940 Linköpingissä, kakkosen seuratessa kuukautta myöhemmin. Flygvapnet suostui Suomen eduksi priorisoimaan nämä tehtävät Linköpingissä tapahtuvaa Junkers Ju 86 -valmistusta tärkeämmäksi. Kuva: Saab Saab17.indd 103 Saab17.indd 103 18.9.2023 12.26 18.9.2023 12.26. AFF:n projektin hyllyttäminen johti eri intressiryhmien väliseen ristiriitaan, jonka seurauksena lopulta maaliskuussa 1939 ASJA:n ja SAABin Trolhättanin toiminnot yhdistettiin AFF:n Linköpingin kanssa SAABiksi,joka muuntui kansan suussa erisnimeksi Saab. Kuva: Saab SAAB 17BS oli muhkeilla kellukkeilla varustettu meritoimintakone. Ribbentrop-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan mukaisesti. Neuvostoliitto vastasi tähän hyökäten Suomeen marraskuun lopussa 1939. Prototyyppien koelentotoiminnan alkaessa Saab alkoi suunnitella Pratt & Whitney Twin Wasp -moottorin asennusta koneeseen. Talvisota oli syttynyt. Toisen maailmansodan syttyminen syyskuun alussa 1939 aiheutti haasteita myös Saabin toiminnalle: yhdysvaltalaiset suunnittelijat jättivät Ruotsin palaten kotimaahansa, yhteydet ulkomaille heikkenivät ja samalla myös ulkomaalaiset hankinnat vaikeutuivat merkittävästi. Baltian maat hyväksyivät Neuvostoliiton vaatimukset, mutta Suomi ei. Toinen prototyyppi lensi ensi kertaa amerikkalaisvalmisteisella Twin Wasp -moottorilla kesäkuussa 1941
Kuva: Raimo Rasehorn via Kyösti Partonen SH-2 lennossa. Viimeiset koneet poistettiin Flygvapnetin käytöstä 50-luvun puolivälissä. Mobilisti-tilaajasivut 6/23 joka johti etsimään hätäratkaisuksi korvaavaa moottorityyppiä. Viimeiset varaosat Etiopiaan myytiin Ruotsista kesällä 1966. Maaliskuussa 1944 päätettiin kouluttaa yhteensä kymmenen tanskalaista lentoupseeria viidessä laivueessa. Koneet oli päätetty jättää ostamatta. Saab 17 asiakkailla Ensimmäiset tuotantokoneet luovutettiin laivueille keväällä 1942. Saman vuoden elokuussa tilattiin vielä 88 koneen sarja ja pari viikkoa myöhemmin 60 konetta lisää. Svenska Flygtjänst modifioi koneensa maalinhinauskäyttöön. Ruotsissa koneen käyttö jatkui maalinhinaustehtävissä Ruotsin valtion omistamina ja Svensk Flygtjänst AB:n sekä AVIA:n operoimina. Konetta käytettiin Saabilla myös heittoistuinja lentoonlähtörakettikokeiluihin. Kuva: Raimo Rasehorn via Kyösti Partonen Saab17.indd 104 Saab17.indd 104 18.9.2023 12.26 18.9.2023 12.26. Kokonaistuotannoksi prototyyppien lisäksi tuli 322 kappaletta eri moottoreilla ja laskutelinevaihtoehdoilla. Nämä lennettiin Västeråsista Bishoftuun. Samalla tarjotuista kuudestatoista Curtiss H 75A Hawkista ruotsalaiset eivät olleet kiinnostuneita; Suomeen ne sen sijaan kelpasivat. Sen kookkaita muotosuojia käytettiin myös syöksyjarruina. Ruotsissa valmistettujen Twin Wasp -moottorien luvattomien kopioiden tuotanto oli viivästynyt, ensimmäisten moottorien liukuessa linjalta vasta keväällä 1943. Tanskalaiset koottiin keväällä 1945 Såtenäsiin ja yksikkö sai käyttöönsä 15 Saab B17C:tä. Moottoreista 115 oli kunnollista ja 14 varaosiksi kelpaavaa, joita ei ehkä ostettu. Varsinainen ensimmäinen sarjatilaus tehtiin vuoden 1940 lopussa 86 koneesta ja toinen 88 kappaleesta pari kuukautta myöhemmin. Sellaiseksi saatiin 120 kappaletta italialaisia Piaggio P XI -voimanlähteitä. Uudet hinauskoneet Sotien jälkeen ilmavoimissa käytettiin maalinhinauskoneina pääasiassa hollantilaisperäistä Fokker CX -tiedusteluja syöksypommituskonetta sekä brittiläisiä Bristol Blenheim-pommittajia. Se oli toimintavalmiina 4.5.1945 Tanskan saksalaismiehitystä vastaan, joka romahti jo saman päivän iltana. Se vieraili kaksi vuotta sitten Suomessa esiintyen Kaivopuiston lentonäytöksessä. Ruotsissa museoitu entinen Svensk Flygtjänstin kone on kunnostettu lentokuntoon Flygvapnetin väreihin. Etiopian ilmavoimat osti 16 17A-konetta keväällä 1947. Niitä käyttäen rakennettiin loppuvuodesta 1942 alkaen 77 kappaletta B-17C-koneita. Näiden jo talvisodassa tulikasteensa saaneiden konetyyppien huippunopeus oli parhaimmillaan puolet modernien suihkukoneiden vauhdista. Viimeinen hinauskone poistettiin Ruotsin siviilirekisteristä 1969. Yksi Svensk Flygtjänstin operoima kone myytiin elokuussa 1957 Itävaltaan, joka käytti sitä vuoteen 1964, ja kaksi konetta myytiin keväällä 1959 Suomen ilmavoimille. Mielenkiintoinen rakenneratkaisu liittyi koneen sisään vedettävään laskutelineeseen, joka jäi yläasennossa siiven alapinnan ulkopuolelle. Maatiedustelun lisäksi koneita käytettiin meritiedusteluun ja syöksyja liukupommitukseen sekä lopuksi rakettiaseistuksella rynnäkkökoneina ja maalinhinauskoneina. Syyskuussa 1943 aloitettiin Ruotsin hallituksen suosiollisella myötävaikutuksella tanskalaisten poliisijoukkojen koulutus, den Danske Brigade. Viimeisen Fokkerin tuhouduttua ja Blenheimien poistuttua riveistä, käyttöön olivat tulossa Folland Gnat -hävittäjät, Fouga Magister -suihkuharjoituskoneet ja Saab Safir -alkeiskouluOletettavasti maalihihan hoitoa talviolosuhteissa. Seuraavana yönä koneisiin maalattiin Tanskan kansallisuustunnukset. Lisäksi Ruotsiin ostettiin Twin Waspeja myös saksalaisten sotasaalisvarastosta Toulousesta, vaikka suomalaiset olivat varoittaneet samasta varastosta hankittujen moottorien kärsineen vakavasta korroosiosta. Varustuksen mukaan 17B saattoi olla B 17B1 syöksypommittaja tai S 17B tiedustelukone, joita olivat 17BL maakone ja S 17BS kiinteillä kellukkeilla varustettu meritoimintakone, joita valmistettiin 38 kpl. Koneita hankittiin viisi lisää 1950, 1951 kymmenen ja 1953 vielä 15 konetta. Kaksi entistä Etiopian ilmavoimien konetta on myös kunnostettavina, ruotsalaisten hankittua etelän auringossa pohjoista paremmin säilyneet aihiot. Kuva: kirjoittajan kokoelmat Saab 17 hinaa maalihihaa. Vilkas harjoitustoiminta Ruotsissa jatkui 12.5.1945 asti, jonka jälkeen tanskalaiset palasivat Kööpenhaminaan junalla. Lopulta syyskuussa 1959 viisi konetta myytiin Svensk Flygtjänstille. Pyörien ja kellukkeiden lisäksi maakoneet voitiin varustaa sisäänvedettävin suksin. Tuotantoon Saab B-17 -koneessa oli voimakkaasti esillä amerikkalainen geeniperimä – monet rakenteelliset yksityiskohdat, ohjaamon tilavuus ja yleiset järjestelyt, pääasiallinen moottorivaihtoehto ja potkuri. 104 . Moottorina 17A:ssa oli Twin Wasp, 17B:ssä Mercury XXIV ja 17C:ssä Piaggio. Tilatut koneet toimitettiin joulukuun 1941 ja joulukuun 1944 välillä
Mobilisti-tilaajasivut 6/23 . Pian koneiden saavuttua, niillä aloitettiin maalinhinauskokeilut ja harjoittelu. Kuva: kirjoittajan kokoelma SH-1:n lennot päättyivät koneen mentyä mahalleen Porissa.Kuvassa erottuu hyvin maalihihan vinssiä käyttävä potkuri. Laskutelineiden peitelevyt muistuttivat jääkiekkomaalivahdin patjoja. Jo vuoden 1960 alussa Uttiin lennettiin pommittajavarustuksesta riisuttu entinen punailmavoimien Iljushin 28 varusteltuna maalinhinausja ilmakuvauskoneeksi. Nämä pirteän keltaisiksi maalatut koneet saapuivat Suomeen vuodenvaihteen 1960 molemmin puolin. Päätehtävä oli jo Iljushinin työsarkaa. Tähän tarkoitukseen käytettävissä olevilla määrärahoilla Suomeen ostettiin Ruotsin valtiolta kaksi konetta keväällä 1959. Kuva: Raimo Rasehorn via Kyösti Partonen Käyttöhuolto menossa. Vanhat koneet tuottivat paljon työtä suhteessa lentoaikaan. Siinä kone vaurioitui pahoin mm. Vanhaa konetta ei korjattu, joten näiden epäonnisten koneiden käyttöajaksi Suomen ilmavoimissa jäi alle puolitoista vuotta. Hinauskoneen nopeus oli vain hieman Blenheimiä suurempi, mutta nyt käytettävissä oli sentään tehtävään hyvin varusteltu ja erikseen osoitettu tyyppi. Kesällä 1960 Il-28:lla lennettiin jo hinauslentoja Saabin ohella. Rissalassa käytiin ainakin matkalennoilla Utti Tampere Rissala Utti. Kierrosten laskettua matkalennolla Utista Ouluun, seurasi pakkolasku suolle Oulun läänin Pyhäjärvellä. Käyttäjät eivät ilmeisesti suuremmin surreet näitä menetyksiä, vaan pikemminkin olivat helpottuneita. Onneksi koneessa ollut kolmen hengen miehistö ei loukkaantunut hurjasta jäljestä huolimatta. Jälkimmäinen koneista tuhoutui elokuussa 1960, vähän yli puolen vuoden käytön jälkeen. Sillä ei talvella lennetty, vaan sitä käytettiin sekä tekniikan että ohjaajien koulutukseen maassa, ennen kuin koulutusryhmät lähetettiin kursseille koneiden valmistusmaahan. Erityisesti jarruja korjattiin usein ja niiden takia tapahtui pieniä vaurioitakin. Ainoaksi jäänyt, ensimmäisenä saatu kone pääsi seuraavan talven yli, mutta kukistui jo toukokuun 1961 lopussa Porissa lentoonlähdön epäonnistuttua ja koneen suistuessa mahalleen kiitotien ulkopuolelle. rungon katketessa. Tyyppi sai lempinimen ”jääkiekkomaalivahti”, laskutelineen muotosuojien muistuttaessa maalivahdin suojuksia. Saab 17A käymässä Siilinjärven Rissalassa Kuopion pohjoispuolella. Esson komea 1949-55 DAF-säiliöauto toimittaa polttoainetta Vaasassa. Nikitaksi kutsutun koneen nopeuskin oli Gnateille ja Fougille paljon sopivampi. Kesällä 1960 Vaasassa oli ennätykselliset kolme maalinhinauskonetta valmiina vetämään maaleja Pohjanlahden yllä: Kaksi Saabia ja yksi Il-28. 105 koneet, joten ilmapuolustukseen oli budjetoitu jo runsaasti. Kuva: Ilmavoimat Saab17.indd 105 Saab17.indd 105 18.9.2023 12.26 18.9.2023 12.26. Svenska Flygtjänst AB oli luopumassa käyttöönsä annetuista vanhoista, Twin Wasp -moottoreilla varustetuista Saab 17A-hinauskoneista. Ne sijoitettiin Karjalan lennoston Kuljetusja tiedustelulentueeseen Utissa. Alkuvuonna 1960 tapahtuneen tyyppikoulutuksen lisäksi koneilla lennettiin maavoimien tueksi muutamia rynnäkkölentoja; varsinaisiin hinaustöihin päästiin kevään korvalla. . Svenska Flygtjänst teki näiden 1944 valmistuneiden koneiden luovutushuollot ennen luovutusta. Musta hevonen idästä Koneita hankittaessa ei ollut tietoa neuvostoliittolaisten puolustusvälinehankintojen mahdollisuudesta. Yhteyskone-Beaveriin asennettiin maalinhinauslaitteisto, mutta se oli vielä edeltäjiään paljon hitaampi
Laitteen valmistaja on Huta Stalowa Wola (Stalowa Wolan tehdas), suuri rakennusja puolustusalan toimija, joka operoi mm. Suomi-yhteys tehtaaseen löytyy sen kautta, että se valmistaa kranaatinheitintornit Patria AMV:n puolalaisen lisenssiversion (KTO Rosomak) pohjalle rakennettaviin M120 Rak -ajoneuvoihin. 106 . Mobilisti-tilaajasivut 6/23 Työmuurahainen Puolasta G danskin telakan työmuurahainen on Puolassa 60-luvulla valmistettu Stal 258 -laituritraktori, ja sen uudemmat versiot tunnetaan tyyppinimellä WA-2. Kantavuus on jopa 2 000 kiloa! Maailman pelastamiseksi tai päästöjen vähentämiseksi näitä tuskin on valmistettu, vaakakupissa on varmaan painanut kotimaisuus ja kotimainen energia, kivihiilellä tuotettu sähkö. Niillä ei ajeta porttien ulkopuolelle, mutta telakan sisäpuolella niillä kulkevat niin ihmiset, materiaali kuin työkalutkin. Se ei ollut juuri tämä telakka, mutta siinä vieressä. omaa terästehdastaan Puolan Stalowa Wolassa. kuvat: Harri Karmala gdanskinsahkoautot.indd 106 gdanskinsahkoautot.indd 106 18.9.2023 12.27 18.9.2023 12.27. Telakalla kerrotaan että presidentiksi asti edenneen Lech Walesan homma sähkömiehenä olisi ollut tälläisten autojen huolto ja lataaminen
Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Teho (hv): 5,5. Maks. Pyörintänopeus: 400010000rpm. Paino: 1kg 249€ tuotenro 511068 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. 1190€ tuotenro 513925 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 499€ tuotenro 541745 Työkaluvaunu jääkaapilla Jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. Ilmantuotto (l/min): 495. työpaine (bar): 8. Hiomapaperin mitta: 150mm. Selvä lisävaruste autotalliin, joka tekee vaikutuksen myös naapuriisi. Paino: (kg): 122. Kompressorilohko valurautaisilla sylintereillä takaa hiljaisen toiminnan ja pitkän käyttöajan. Nostokorkeus 70-600mm Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. Jännite: 230 V Paino: 1355 kg Nostokapasiteetti: 4200 kg Nostokorkeus (mm): 1880 Sulake (A): C16 Mitat (PxLxK): 5400(4430)x4920x2190mm www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Vapaa korkeus rampin alla 1760mm. Maks. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Tilavuus (l): 200. Nettopaino: 1280 kg. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Kaikki hinnat sis. 5390€ tuotenro 513556 Säilytysnostin 4:lle autolle / 4200kg Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Jääkaappi sulautuu loistavasi autotalliin pitäen juomasi aina kylmänä ja käden ulottuvilla. Mukana 1,5 mm suutin. nostokyky 1500kg. Kompressori 5,5hv 200litraa Laadukas kompressori, joka sopii korjaamolle, autotalliin jne. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Tippakaukalot ramppien väliin sisältyvät toimitukseen. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia, aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa joten sitä on helppo siirtää. Vaatii noin 10-12 litraa hydrauliöljyä. Moottorin teho: 350W. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Huoltovapaa alumiinisähkömoottori, säädettävä painekytkin kahdella ulostulolla, 200 litran säiliö. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. 119€ tuotenro 505183 U U TU U S! U U TU U S! TA RJ O U S!. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Tilavuus (l): >70 U U TU U S! 269€ tuotenro 502992 Hallitunkki 1500kg Erityismatala hallitunkki korjaamo& harrastuskäyttöön vähimmäiskorkeus vain 70 mm, mikä tekee siitä täydellisen urheiluautoille. Oskillointi: 5mm. 1/4” liitoskierre. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Kaksi ylintä laatikkoa ovat normaaleja ja ne voidaan avata ja käyttää kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, loput alla ovat vain visuaalista tarkoitusta varten ne piilottavat jääkaapin oven. Jännite (V): 400
Laite kytketään suoraan voimavirtapistorasiaan. Sopii 2ja 4-tahtibensiinimoottoreihin katalysaattorilla tai ilman sekä kaikille bensiinilaaduille. 5 99 Absodry KOSTEUDENPOISTAJA MINI 450 g/35 m³ Pitää kosteustason sopivana ihmisille ja tavaroiden säilymiselle. Poistaa tilasta kosteuden tehokkaasti. 45-01906 takakansi722.indd 108 takakansi722.indd 108 24.10.2022 11.03 24.10.2022 11.03 kannet_MOB523_108.indd 108 kannet_MOB523_108.indd 108 17.9.2023 15.15 17.9.2023 15.15. • Vaikutusalue 35 m³ • Kesto 1–3 kuukautta Autoon, mökille, asuntovaunuun, varastoon... Stabilisaattori estää bensiinin vanhentumisen sekä hartsin muodostumisen. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo takakansi522.indd 108 takakansi522.indd 108 12.9.2022 16.37 12.9.2022 16.37 PAL.VKO 2022-51 60 15 00 -2 20 7 6 414886 015005 22007 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 14.10.2022 9:24:35 14.10.2022 9:24:35 Helpompaa sähköistä autoilua CTEK NJORD GO SÄHKÖAUTON LATAUSASEMA Type 2 (3-vaihe, 11 kW) 799 00 CTEK NJORD GO on mukanasi kulkeva sähköauton latausasema, jonka voit kuljettaa kotoa vaikkapa mökille etkä tarvitse useaa latausasemaa. *riippulukko ei sisälly myyntipakkaukseen. kuva: Matti Korjula Monikäyttöinen ja täysin automaattinen ylläpitolaturi. 45-01905 CTEK NJORD GO Wall Mount LUKITTAVA SEINÄTELINE 19 90 CTEK NJORD GO sähköauton latausasemalle tarkoitettu lukittavissa oleva seinäteline*. • Lataa kaikki 12 V lyijyakkutyypit (myös GEL ja AGM) • Viiden vuoden takuu 89 90 CTEK YLLÄPITOLATURI MXS 5.0 12 V/5 A 45-5589 13,31/kg 50-00991 47,60/l 60-8071 11 90 Motul BENSIININ SÄILYTYSAINE 250 ml Takaa huolettoman ensikäynnistyksen. Ainutlaatuinen kahdeksanvaiheinen lataus sekä kunnostustoiminto. Ehdoton lisävaruste CTEK NJORD GO -latauslaitteelle. Vähentää homeen syntymisen riskiä ja pahaa hajua. PAL.VKO 2023-45 60 15 00 -2 30 6 6 414886 015005 23006 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 4.9.2023 10:39:15 4.9.2023 10:39:15 PAL.VKO 2022-45 60 15 00 -2 20 6 6 414886 015005 22006 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 30.8.2022 14:36:37 30.8.2022 14:36:37 Helsingin täyteen ahdettu Tattarisuon hylkyautovarikko joskus 1960-luvun lopulla