Aikuisten puuhamaa — Camp Degerö Surcouf — kadonnut sukellusristeilijä Aikuisten puuhamaa — Camp Degerö Surcouf — kadonnut sukellusristeilijä KOEAJOSSA DeTomaso Pantera 1971 Sunbeam 900 De Luxe 1970 KOEAJOSSA DeTomaso Pantera 1971 Sunbeam 900 De Luxe 1970 VW 1200 Karmann Cabriolet 1965 VW 1200 Karmann Cabriolet 1965 Commando Fastback Commando Fastback N:o 7/2000 N:o 7/2000 Irtonumero 40,Irtonumero 40,
2 S ISÄLTÖ 7 / 2000 Pääkirjoitus Koeajossa De Tomaso Pantera De Tomason historiaa Volkswagen 1200 Cabriolet Bensaa suonissa II Surcouf — pelottava U-risteilijä Haarapääsky isosta lännestä — Lightning Norton Fastback — Ransu Koeajossa Sunbeam 900 Imp-kuvia 70-luvulta Renault Primaquatre 1937 Camp Degerö — aikuisten puuhamaa Treshers reunion — koneita USA:sta Detroitista itään... Jarruasiaa Pienoismallikuvausta Diana Light Straight Eight Peugeot 404 Länsi-Suomen kuvatalkoot Romuttamokierros Jukka Laitilan erikoiskuvia Harrastaja ja autonsa: Fiat 1100 Van 3 4 10 12 18 26 28 34 40 44 46 50 54 56 58 74 77 80 84 86 88 90 Uutisia, tapahtumia, kuultua Lukijoiden postia toimitukselle Ostetaan, myydään, vaihdetaan Jussin jorinat Kerhouutiset, tapahtumakalenteri 20 30 60 72 78 Kilpakuvia Ahvenistolta s.18 s.18 Treshers Reunion s.54-55 Treshers Reunion s.54-55 Sunbeam 900 s.40-45 Sunbeam 900 s.40-45 Renault Primaquatre 1937 s.46-49 Renault Primaquatre 1937 s.46-49
Mobilisti-lehti ja K.L.B ovat yli kahdenkymmenen vuoden ajan olleet lukijoiden mielissä yksi ja sama asia. En voi enkä myöskään ole halunnut ryhtyä miksikään hätävara-K.L.B:ksi. 09-2727 1020 Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Kai L. Schantz, Katja Bremer, Markus Jahn (taitto) Vakituisia avustajia Eino Ritaranta Kim Snellman Raimo Söderholm Ilpo Mikkonen Juhani Halmeenmäki Jussi Muotiala Juha Klemettinen Antti Hyvärinen Toimituksen osoite/Address Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Mainosasiat Terttu Kurki-Suonio puh. Lehti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Viis keksinnön käyttötarkoituksesta, kunhan jalat vain ovat tukevasti irti maasta... Mobilistia tehdään edelleen selkäytimellä. Parasta mahdollista uutta vuotta 2001 toivoo: Jan Enqvist. Materiaalia on tietysti kaukaa viisaasti kerätty talvea vasten hamstereiden lailla, mutta kuinka ja missä järjestyksessä se jalostuu lehtijutuiksi, on istuvien ja avustavien taiteilijoidemme varassa. Bremer e-mail: toimitus@mobilisti.fi www.kolumbus.fi/mobilisti Päätoimittaja/Editor Jan Enqvist Toimituksessa Henrik v. Oliko helppoa hypätä lauteille K.L.B:n kaltaisen ikonin ja tervaskannon sijaan, kysyy joku. Pitkän aikavälin toimituksellisista linjanvedoista on tässä lehdessä totta vieköön turha puhua. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Tätä työtä tehdään omalla persoonalla — syteen tai saveen. Pankit: LEONIA 800016-1166862 MERITA 134730-246714 MERITA 222118-10024 SHOP 572146-210727 Repro: CTP-tulostus Textop Oy Painopaikka: Martinpaino, Helsinki ISSN 0783-4616 Mekanisoitu kenttäkirnu vai kätevästi siirreltävä telttakiuas. Vastaus kuuluu karussa yksinkertaisuudessaan: Ei ollut. Koirat haukkuvat, kamelit huojuvat ja karavaani kulkee. Kiitos siitä kuuluu sille positiiviselle luovan hulluuden ilmapiirille, jossa tätä lehteä tehdään. 09-272 7100 fax 09-272 71027 hallituksen pj. Tätä kirjoittaessani käsitykseni Mobilisti 1/2001 -lehden sisällöstä on jotakuinkin yhtä hyvä kuin teidän lukijoidenkin. Hurmoksen mahdollistavat yhtä hyvin meille töihin ja avustajasuhteisiin ajautuneet ihmeen mainiot tyypit kuin kannustavat, pitkämieliset ja ennakkoluulottomat lukijammekin. Asia on kuitenkin niin, että en voisi asiasta yhtään vähemmän huolissani olla. 050-548 2670 Outi Lintunen puh. On ehkä pienen mietinnän paikka. Kain tapa tehdä lehteä selkäytimellä ja suurella tunteella on nähdäkseni ollut Mobilistin menestystekijä ylitse muiden — olkoonkin että se on joskus joitakin myös ärsyttänyt. Yksi niistä asioista jotka eivät ikinä muutu, on se mystinen tapa jolla lehden sivut numero toisensa perästä täyttyvät. 3 3 Kustantaja/Publisher Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki puh. Kiitos kaikille tasapuolisesti siitä. Luulisi siis, että vain flegmaattis-fatalistiTaivaanrannan maalareita nen luonteenlaatuni estää minua pureskelemasta kynsiäni kainaloihin saakka lopputulosta jännittäessäni... Asialinjalle palataksemme: kuvassa on maailman ehkä ainoa menestyksellä (?) käytetty moottoripyörän puukaasulaitteisto, joka aikoinaan ruokki isoa Harley-Davidsonia tuolla Kihniön puolessa. Silti on paljon asioita jotka pysyvät ennallaan, vaikka maailma ympärillä vähitellen muuttuukin. Ensimmäinen vuoteni Mobilistilehden peräsimessä on tämän numeron myötä täynnä. Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa
4. teksti, kuvat: J.E. 4 DeTomaso Pantera on tunnetuin italo-amerikkalaista urheiluautoista, eikä aiheetta: Väkivahvaa keskimoottorista Panteraa voidaan pienine puutteineenkin pitää perusidean — eksoottisen italialaisen korin ja amerikkalaisen voimamoottorin naittamisen — onnistuneimpana toteutuksena. Ajokokemuksena Pantera on niin lähellä täysiveristä 60-luvun prototyyppikilpuria kuin tavallisella kuolevaisella on toivoa päästä kokemaan..
5 5
Onnistunut kori ei tarvitse niskaansa ylimääräisiä siipiä, levikkeitä tai ilmanottoaukkoja — noita kansainvälisen lujitemuovisalaliiton lahjoja maailman autoilevalle yleisölle. Vaihteenvalitsimen tai polkimien sijoittelusta ei sen sijaan oikein saa pahaa sanaa sanotuksi vaikka vähän yrittäisikin. Sen muoto on sirolla tavalla kaunis ja kuitenkin — varsinkin takaa päin nähtynä — voimaa uhkuva. Panteran peräpeili ei monilla yksityiskohdilla koreile. Panteran hallintalaitteet ovat toiminnaltaan melko jäyhätoimisia, kuten tämän kaliiberin autoissa tapana on. Polkimet ovat suuren siälokasuojan vuoksi voimakkaasti sumpussa oikealla ja ratti saisi olla pystympi. Mutta jos siitä suoriutuu, istuu (erittäin) matalassa ohjaamossa kuin herran kukkarossa — sillä ehdolla, ettei satu olemaan paljon yli 180senttinen. Harmi vain, että autossa sinänsä hyödyllinen ohjauspyörä peittää enimmän osan päämittareiden tauluista. Superauto Kun lähes kuusilitrainen, vain reilun metrin mittaisiin peltisarjoihinsa puhaltava Cleveland V8 räjähtää käyntiin, helähtävät ikkunat viidenkymmenen metrin säteellä ja heikkohermoisimmat hakevat suojaa kellareistaan. Sisällä autossa melutaso on paljon pienempi kuin luulisi. Tässä tapauksessa neljä kolmetuumaista putkensuuta eivät suinkaan ole olemassa pelkästään näön vuoksi: Kun Clevelandin urkujen kaikki äänikerrat avaavat pelin, on messu sellainen että kuoron ensiääntä mielellään laulavat GTI-pojat ovat hetken verran hipihiljaa.. DeTomasolla on toisin sanoen ollut aivan oikea ergonominen lähestymiskulma ohjaamon layoutia miettiessään. Mutta jos on tarpeeksi notkea keinotellakseen itsensä sisään, ovat työolosuhteet yllättävän hyvät — edellyttäen että mittaa ei ole paljon yli 180 senttiä. Äänen sävy on paljon jännittävämpi kuin vastaavan voimanlähteen työskentely etumoottoriauton konepellin alla. Keskikonsolissa on mittareita niin että metsäsuomalaista hirvittää, mutta tärkeimmät tiedot — kierroslukuja ajonopeus — ovat luettavissa kahdesta suuresta kuljettajan näkökenttään nostetusta mittarista. Kun yksityiskohtia on niukalti, nousevat vähät tarpeelliset detaljit sitäkin paremmin esille: Se joka superautoista pitää, ei millään tahdo saada silmiään irti Campagnolo-magnesiumvanteista tai perän ilmettä hallitsevista — hm — noin neljänkymmenenviiden asteen kulmassa sojottavista neliputkista. Hetken Panteran ohjaamo on hyvin ahdas. Mittariston luettavuus on Panterassa heikolla tolalla: ratti peittää sinänsä hyvin näkökenttään nostetut päämittarit ja konsolissa olevia pikkumittareita taas ei tosiajossa ehdi seurata. Ohjaamoon Clevelandin messuaminen kuuluu edelleen voimaa ja testosteronia uhkuen, mutta aivan kuin syvältä maan alta. Jos ovat Panteran lihakset luettavissa jo sen muodoista, ei moottorin karjahtelu ainakaan ole omiaan mielikuvaa siloittelemaan. Kuten usein on asian laita silloin kun suuri määrä hevosvoimia lymyilee aivan lähistöllä, aistii Panterankin voimamoottorin olemassaolon yhtä paljon ihollaan kuin korvillaankin: Korkeaviritteistä amerikanmoottoria tyhjänä polkaistessa tuntuu siltä kuin vaaksan päässä oikeasta korvasta sijaitseva jättimäinen Holley synnyttäisi imullaan alipaineen koko lähiympäristöön samalla kun nelihuilusta jyrähtää ukkonen ja suuren moottorin pyörivät massat ottavat kierroksia kuin nuori Sean Penn parhaina päivinään. Panteraan ei ole aivan helppo astua sisään. Ratti on lisäksi erikoisessa, hieman pakettiautomaisessa kulmassa. Kirkkaankeltainen Pantera on erittäin vakavasti otettavan näköinen auto. 6 E ikä tuo mieleen väistämättä tuleva rata-auto ole mikään vähäisempi kuin koko 60luvun jälkipuoliskon kuuluisin kilpa-autolegenda — Ford GT 40. Siitä huolimatta hallintalaitteisiin tottuu nopeasti, eikä niiiden toiminnassa pienen totuttelun jälkeen ole juuri huomauttamista. Panteraa katsellessaan tulee huomanneeksi myös sen kuinka tehokas puhdas muoto on. 3 kierrosta), mikä yhdessä leveiden renkaiden ja pienehkön ratin kanssa teettää hieman hartiatöitä paikallaan käännettäessä. Kytkin tuntuu nestetoimisuudestaan huolimatta aluksi kankealta sekin. Autojen suuri ero on siinä, että GT 40:n yksinomainen olemassaolon tarkoitus oli voittaa autokilpailuja, kun Pantera taas oli alusta alkaen suunniteltu kaupalliseksi menestykseksi. Ohjaus on melko nopea (n. Pienen jäykkyyden kuitenkin sietää hyvin, sillä tarkka ja melko tunnokas hammastanko toimii auton liikkuessa moitteitta. Ei moottorin käyntiä tietenkään tarvitse korva pitkällä kuulostella sen erottaakseen, mutta korvaa ärsyttävät korkeat äänet on kuitenkin onnistuttu eristämään ulkopuolelle. DeTomaso Pantera ja Ford GT 40 ovat suurin piirtein samankokoisia keskimoottoriautoja ja niiden perustekniikka — Fordin valmistetta oleva V8 ja ZF:n viisinopeuksinen vaihteistoperä — on hyvin samankaltainen
ZF:n viisilovista käytellään ainoalla mahdollisella tyyliin sopivalla tavalla tukevaan konsoliin upotetulla lyhyellä tangolla, jonka kromattu kulissilevy pakko-ohjaa halutun välityksen kohdalla perille saakka. Kauan ei Pantera-kuski näissä puitteissa kaupungissa viihdy — liikennevaloissa seistessään peto vain värähtelee hermostuneesti omassa voimassaan ja karjahtelee kärsimättömästi alleen vapaita teitä. Vaihteiston menestyksekäs käytteleminen edellyttää jonkin verran harjoitusta sujuakseen jouheasti; kulissista huolimatta varsinkin H:n sakaralta toiselle alaspäin vaihtaminen (neloselta kolmoselle tai kakkoselta ykköselle) vaatii tarkkuutta, häkähouko unohtuu helposti vaihteiden välille valitsinta sotkemaan. Keskellä ovat kakkonen ja kolmonen. Kaikkein vakuuttavinta on kuitenkin auton loputtomalta tuntuva kiihtyminen käytännöllisillä maantienopeuksilla. Oikeanpuoleiseen pystypalkkiin jäävät siten nelonen ja viitonen. Kaupunkiajossa Pantera on paljon vaivattomampi ajettava kuin voisi pelätä. Kun kakkoselta heittää kolmoselle alun toistasataa mittarissa, on meno niin väkevää, että kuljettajan on vaikea vastustaa kiusausta vedättää kolmosvaihteella ajokorttinsa kerralla pyykkinarulle — sadankahdenkympin rajoitusalueella... Kaikki Panterat varustettiin tämän vuoksi uutena ilmastointilaitteella. Valojen vaihtuessa kaupungin viimeisessä risteyksessä Cleveland räyhähtää kiusaamattakin sellaisella rintaäänellä, että viereltäni lähtevän nopeaksi tiedetyn nyky-Volvonkin kuljettaja katsoo parhaaksi lähteä liikkeelle ihan sukkasillaan — aivan kuin Ensio Itkosen ajokoulussa ainakin. Näkyvyys autosta on muuten hyvä, mutta kaistaa vaihtaessa pitäisi kuljettajalla olla hävittäjälentäjän niska, eli kaularangassa pari niveltä lisää, jotta saisi katsottua myös katon leveän takapilarin katveeseen. Kunnollisen ajoviiman puuttuessa ei jäähdytysjärjestelmä sähköflekteineenkään oikein pysty poistamaan suuren V-muotoisen malmiklimpin ympärilleen hohkamaa lämpöä ahtaasta moottoritilasta. Iso pyssy Moottoritielle päästyään Pantera on omalla maaperällään. Panteran kiihtyvyys on väkevää Paikaltaan lähdettäessä moottorin puskema valtava momentti siirtää autoa tehokkaasti eteenpäin; Panteran painonjakauma on sellainen, että vahingossa ei kumeja tule savutelleeksi. Oikeastaan ainoat ajonautintoa häiritsevät asiat ovat helposti punaiselle hiipivän vedenlämpömittarin vahtiminen ja ohjaamon lämpötilan kohoaminen. Moottorin hukkalämpöä riittää myös ohjaamoon, eikä se sieltä auton seistessä mihinkään itsekseen poistu. mutta koeajoyksilöstä se on joskus tarpeettomana (?!!) poistettu. 7 ajelun jälkeen jäykkyyttä tuskin enää huomaa, kytkimen johdonmukaisen ja yllättävän pehmeän toiminnan kylläkin. Se, joka epäilee Panterasta puuttuvan eksotiikkaa tai jännitystä moottorin tavanomaisen rakenteen vuoksi ei tiedä mistä puhuu. Vaihdekaavio on kilpa-autoissa käytetty kaksinkertainen H, jonka vasemmanpuoleisissa sakaroissa ovat ylhäällä peruutusja alhaalla ykkösvaihde. Suurin kiitos tästä kuuluu heti alhaalta väkevästi vääntävälle moottorille ja erittäin siveätoimiselle — joskin raskaanpuoleiselle — kytkimelle. Pakoäänet ovat nekin kaikkea muuta kuin vanhan detroitilaisen väsynyttä lotinaa: Täyskaasulla vedätettäessä Panteran jyhkeä basso laulaa neljäntuhannen tuolla puolen sen verran tiukkasävyistä aariaa, että siihen ei mielellään mikään poikakuoron esilaulaja yritä sanaa väliin saada.. Suomalaisen kattonopeuden kohdalla Panteran moottori kiertää viitosvaihteella laiskalla 2.800 kierroksen minuuttinopeudella... Hyvä hänelle. Fordin patarautakahdeksikko ei ehkä kierrä yhtä korkealle kuin Ferrarin tai Lamborghinin täysmoottorit, mutta käytännöllistä potkua on sitten senkin edestä. Kulissin kolistelu on kertakaikkiaan hauskaa ja urheilullista puuhaa: Vrooaarrrr, kytkin alas, klak, kytkin ylös, Vrooaarrrr, mutka, jarrua, sama alaspäin, klak, Vrooaarrrrr — taas mennään
Jos auton antaisi itse valita sopivimman tilannenopeutensa, joutuisi Panteralla ennemmin tai myöhemmin vakavaan hakaukseen esivallan kanssa. Turvallisinta on tarkistaa nopeusmittarin näyttämä joka kymmenen sekunnin välein... Mutkaisemmallakin tiellä Pantera on hieno ajettava. Useimmista muista keskimoottoriautoista poiketen mukaan mahtuvat myös matkatavarat. 8 Panteran ajokäytös on erittäin rauhallista kovissakin kiihdytyksissä tai jarrutuksissa. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Panterassa olisi aineksia tiukkaankin kaarreajoon — tilannenopeus nousee pikkutielläkin helposti suuremmaksi kuin tarkoitus olikaan: Panteralle kun kertyy haipakkaa ennen kakkosen lyhyeksi jäämistä hieman tavallista enemmän... Ajokäytökseltään Pantera on tiukemmissa mutkissa lievästi aliohjaava, kuten hyvä tapa oikeastaan edellyttääkin. Ohjaus on — kuten todettu — hieman raskaanlainen, mutta myös tarkka ja hyvin tunnokas ajonopeudesta riippumatta. Olisi ehkä hieman liian rohkeaa väittää Panteraa käytännölliseksi autoksi, mutta omas. Mikäli itselleen pystyy tarvittavan budjetin myöntämään, on hankinnan hinta/laatu -suhde kuitenkin hyvä. Kun kuljettaja vielä istuu tarkalleen akseleiden välissä lähellä auton painopistettä, saa kuljettaja kaikissa tilanteissa tarkan tiedon renkaiden ja tienpinnan välisistä tapahtumista. Oma olisi hyvä olemassa Pantera on kokolailla järkevä valinta harrastuskohteeksi — valitettavan kallis vain. Raskaan (n.1.400 kg) auton leveät tassut pysyvät kaikin ajoin nopeudesta riippumatta tiukasti tien pinnassa. Mihinkään GTI-tyyppiseen paiskomiseen iso urheiluauto ei houkuttele; suurempi nautinto on viedä Panteraa harkitun jouheita linjoja pitkin kakkosja kolmosvaihteita tarpeen mukaan käyttäen. Kahden hengen matkailukäyttöön Pantera on erityisen sopiva. Nopeammissa pitkissä kaarteissa auto tuntuu puolestaan täysin neutraalilta ja ilahduttavan eleettömältä. Suuntavakavuus on myös hyvä, eikä ohjaustuntuma ohene vauhdin kasvaessa nimeksikään. Tavalliseen suuritehoiseen vakioautoon verrattuna juuri Panteran rauhallinen käytös tekee vaikutuksen. Luultavaa on, että aivan rajoilleen vietynä Pantera lopulta yliohjautuu, mutta silloin nopeutta täytyy olla jo niin ylettömästi, että sellaiseen tilanteeseen ei viisas ihminen voi liikenteessä joutua. Kallein yksittäinen komponentti on ZF:n vaihteistoperä, joka kuitenkin on asiallisesti käytettynä lähes ikuinen. Hieman paremman uuden perheauton hinnalla saa talliinsa raskaimman luokan superauton, jonka ylläpitäminen ei — kiitos maanläheisen tekniikan — ole kohtuuttoman kallista
Kun Panteraa polkaisee, vie moottorin puskema jykevä momentti autoa heti eteenpäin ilman että voima tuhraantuu turhaan kumien savutteluun.. Ghian Tom Tjaardan pääosin suunnittelema Pantera on nerokas superauto: teräsrakenteisena itsekantavana konstruktiona se sopi hyvin sarjatuotantoon ilman että ominaisuuksista tarvitsi lainkaan tinkiä — itse asiassa Pantera oli koriltaan jäykempi ja ajo-ominaisuuksiltaan paljon parempi kuin rakenteeltaan kosolti eksoottisempi edeltäjänsä Mangusta. Sekä Panteran valmistusmäärä että mallin kolmenkymmenen vuoden elinkaari ovat lyömättömiä tämän tasoisista autoista puhuttaessa. DeTomason ja Fordin vakaa aikomus myydä autoja tosissaan näkyi aggressiivisessa hinoittelussa: ennen öljykriisiä Panteraa myytiin USA:ssa LincolnMercury -diilereiden kautta alle 9.000 dollarin hintaan. 0,705:1. Vuodesta 1970 tähän päivään saakka Panteroita on valmistettu lähes kymmenen tuhatta kappaletta. Asia ei kuitenkaan Panteran kerran kokenutta yllätä — paljon tätä enemmän jännitystä ei kahden laillisen rekisterikilven väliin pysty pakkaamaan. 1,04:1; IV. . 101,65 mm, iskun pituus 88,9 mm, puristussuhde 11,0:1 Teho: 330 hv (SAE) @ 5.400 kierr.min Vääntömomentti: 52,5 mkg @ 3.400 kierr.min. Panteran painonjakautuma on keskimoottoriautolle sopiva 43/57 etu-ja takapyörien kesken. 1,47:1; III. Tasauspyörästö: perävälitys 4,22:1, tasauspyörästön lukko JOUSITUS Edessä: erillinen, päällekkäiset A-tukivarret poikittain, kierrejouset, kallistuksenvakaaja, hammastanko-ohjaus Takana: erillinen, päällekkäiset tukivarret poikittain, kierrejouset, kallistuksenvakaaja KORIRAKENNE itsekantava 2-paikkainen kokoteräskori (Ghia) MITTOJA JA PAINOJA Pituus: 427 cm Leveys: 183 cm Korkeus: 110 cm Akseliväli: 251,5 cm Raideleveys edessä/takana: 145/146 cm Paino tyhjänä: 1330 kg Ensiasennusrenkaat: edessä 185/70 VR 15, takana 215/70 VR 15 SUORITUSARVOJA* Huippunopeus: 254 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h: 5,9 s 0-160 km/h: 14,0 s 1/4 maili: 13,8 s * Valmistajan ilmoitus sa luokassaan se joka tapauksessa on varteenotettavimpia vaihtoehtoja. Fordin parhaisiin muskelimoottoreihin lukeutuva 351 Cleveland V8 oli sekin ominaisuuksiltaan paras mahdollinen valinta Panteran voimanlähteeksi: pikkulohkoisena sen paino oli kohtuullinen samalla kun kuutiotilavuutta oli niin paljon, että maltillisellakin viritysasteella oli voimaa kylliksi vähän raskasjalkaisemmankin tarpeisiin. VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 5-vaiht täysin synkronoitu ZF:n vaihteistoperä; välitykset I. 2,23:1; II. 0,846:1; V. 9 DeTomaso Pantera 1971 MOOTTORI Tyyppi: 8-sylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori (Ford USA) takaakselin etupuolella, sylinterilohko ja -kannet valurautaa, 1 nokka-akseli syl.ryhmässä Tilavuus: 5796 cm 3 , syl.halk. Panteran avut on tietysti huomattu muuallakin
De Tomaso — transatlanttista aatelia De Tomaso — transatlanttista aatelia. Fissoren valmistama kori oli alumiinia ja se oli rakennettu jykevän pitkittäisen keskikotelon ja apurunkojen varaan — hieman vanhan tutun keskusputkirungon tapaan. 1928) alkoi ajaa kilpaa heti kun se iän puolesta oli mahdollista. De Tomason kilpa-autot eivät saavuttaneet kovin mainittavaa menestystä, mutta se ei vauhtia hidastanut: 60-luvun puoliväliä lähestyttäessä oli aika vihdoin keskittää ponnistukset oikean tuotantomallin aikaansaamiseksi. Pientä keskimoottoriautoa vauhditti Ford Cortinasta lähtöisin oleva nelisylinterinen 1500-kuutionen “kentDe Tomaso Automobilin perustajalla Alejandro De Tomasolla ei itsellään ollut minkäänlaista teknistä koulutusta, mutta käytännön kokemusta kilparadoilta sitäkin enemmän. Seuraava tuotantomalli oli De Tomason läpimurto vakavasti otettavana superautona: Erittäin kauniilla Giorgetto Giugiaron piirtämällä korilla varustettu Mangusta oli rakenteeltaan periaatteessa Vallelungan kaltainen — kaikki oli vain pari numeroa suurempaa. Vuonna 1964 De Tomaso lähetti suunnittelemansa erittäin erikoisen auton Indianapolis 500kilpailuun. Autotehtailijaksikin De Tomaso päätyi kilpa-autoilun kautta. Moottori oli Englannin Fordin 1500-kuutioinen. Koko tuotantosarja vuosina 1965-67 jäi vain 58 valmistuneeseen autoon. Se oli OSCAn 750-kuutioisella moottorilla varustettu urheiluprototyyppi, joka oli tuohon aikaan hyvin epätavallinen keskimoottorikonstruktio. Tähtäin oli ainakin asetettu tarpeeksi korkealle: Mangusta on italiaa ja tarkoittaa mungoa — ainoata eläintä, joka tarvittaessa niistää kobrakäärmeen... Tällä kertaa voimaa oli riittävästi; moottori oli vaihtoehtoisesti joko 260 tai 289kuutiotuumainen Fordin pikkulohko. 10 Alkujaan argentiinalainen Alejandro De Tomaso (s. Ensimmäiset kerhokilpailunsa De Tomaso ajoi muunnellulla Bugattilla, mutta 50-luvun mittaan hän siirtyi ajamaan puoliammattimaisesti aikansa huippukalustolla, lähinnä Maseratilla ja OSCAlla. Auton rungon etuosa oli kaksinkertaista magnesiumvalua, jonka ontto sisus palveli polttoainesäiliönä! Auton voimanlähde edusti hieman maanläheisempää suunnittelua: Indy-autossa käytettiin ensimmäistä kertaa Fordin valmistetta olevaa V8-moottoria — De Tomason myöhempää tavaramerkkiä. Auton muotojen kerrotaan olevan itsensä Alejandro De Tomason kynästä. Keskilaivaan sijoitetun V8:n voimaa välitti edelleen ZF:n 5-nopeuksinen vaihteistoperä. Moottorina MangustasDe Tomason ensimmäinen “sarjatuotantoauto” ristittiin Vallelungaksi. Kilpauran huippuhetkiin kuului mm. tiläinen”, josta oli kahdella tupla-Weberillä ja muilla jekuilla puristettu 102 hevosvoimaa. Autolla ei kuitenkaan koskaan osallistuttu kilpailuihin, koska OSCAn omistaneet Maseratin veljekset eivät antaneet DeTomasolle lupaa käyttää moottoriaan itse suunnittelemassaan rungossa. Voimanlähteinä kokeiltiin luokasta riippuen monenlaisia moottoreita pienistä nelisylinterisistä aina kevytmetallivaluiseen boxer-kahdeksikoon asti. De Tomasolla oli myös riittävän hyvä itsetunto antaa ideoidensa käytännön toteutus ammattimiesten käsiin, vaikka tehtaan tuotteita joskus puolivalmiiksi moitittiinkin. Niin lupaava kuin Vallelunga olikin, se ei kuitenkaan ollut valmiiksi hiottu tuote. luokkavoitto LeMans’n 24 tunnin ajoissa 1958, jossa De Tomaso ajoi yhdessä Colin Davisin kanssa pikkuruisen 750kuutioisen OSCAnsa maaliin yli 140 kilometrin keskituntinopeudella. Mangusta oli De Tomason myrskyvaroitus superautoilevalle maailmalle. Vallelunga, Mangusta ja Pantera De Tomason ensimmmäinen tuotantoauto nimettiin Vallelungaksi Rooman lähellä sijaitsevan kilparadan mukaan. teksti: J.E. Rakenteeltaan auto oli — kuinkas muuten — mielenkiintoinen. Ensimmäinen De Tomaso -auto valmistui loppuvuodesta 1957. Seuraavan vuosikymmenen alkupuoliskolla De Tomason kilpa-autonsuunnittelu pääsi täyteen vauhtiin ja ponnistelut keskitettiin ennen kaikkea F1, F2 ja F3-luokkien avopyöräisiin monopostoihin. Yleensä DeTomason toimintaa kuitenkin johdettiin järkevin perustein ja jalat maassa — asia, josta italialaiset pienvalmistajat eivät aina ole olleet tunnettuja
Vuoden 1974 jälkeen Panteroita on tehty enää murto-osa alkuvuosien tuotannosta, mutta legenda elää... Tom Tjaardan piirtämää komeaa sedania vauhditti Fordin uskollinen 351 Cleveland V8, johon De Tomaso oli jo suunnitellut neljälle kaksois-Weberille sopivan imusarjan ja yläpuolisin nokkaakselein varustetut sylinterikannet. Lupaava tuote — Pantera — oli jo viittä vaille valmiina ja, mikä parasta, sen rakenne sopi sarjatuotantoon. De Tomaso Deauville oli valmistajansa ensimmäinen quattroporte, neliovinen malli. Aivan joka kadunkulmassa ei Deauvilleen silti törmää — vuosina 1972-85 saatiin Modenassa aikaan kaikkiaan 244 tällaista neliovista De Tomasoa. Mangustan vaikutus ostajiin oli toivotunlainen; vuosina 1967-70 niitä valmistui kaikkiaan 401 yksilöä, joista suurin osa päätyi luonnollisesti Yhdysvaltoihin. Vain tämä prototyyppi valmistui — resurssit oli jo suunnattu Mangusta-projektiin. Arvokkaasti muotoiltu herrasmiehen urheiluauto oli hyväksi havaittuun tapaan varustettu Cleveland V8:lla ja C6 -automaattivaihteistolla. Pantera on pysynyt tuotannossa pitempään kuin mikään todellisista superautoista. Sujuvalinjaisen raikas Pampero oli Vallelungan Spyder-muunnos. Mikään volyymimalli ei myöskään Longchamp ollut: kokonaistuotanto ylitti vaivoin 400 kappaletta koostuen 395 coupe-mallista ja 17 avonaisesta Spyderistä. Deauville ja Longchamp De Tomaso Deauville oli tehtaan ensimmäinen yritys ylellisten neliovisten markkinoille. Amerikkalaisen kytkentänsä (?) vuoksi monet omistajat ovat myös muunnelleet niitä mielensä mukaiseksi. Panteran myynti oli lähes kokonaan riippuvainen USA:n markkinoiden imusta. Jaguarin haastajaksi kalliista Deauvillestä ei ainakaan tuotantolukujen valossa ollut — valmistusmäärä jäi 244 yksilöön.. De Tomaso olisi saattanut jäädä pienvalmistajaksi muiden joukkoon, mutta syksyllä 1969 julkistettiin laaja yhteistyösopimus Fordin kanssa. Vaihteisto oli Fordin automaattinen C6, olihan auto tarkoitettu ylelliseksi pikemmin kuin urheilulliseksi. Noin 9.000 dollarin hintaisena Pantera oli tietysti kallis (Lincoln Continental maksoi n. Vuotta Deauvillen jälkeen esitelty Longchamp puolestaan esitti haasteen urheilullisten mutta konservatiivisten coupe-autojen luokkaan. SOHC-moottori ei kuitenkaan tullut tuotantoon asti: Ensimmäisten Deauville-yksilöiden konepellin alla oli normaali työntötankomoottori, joka hengitti nelikurkkuisen vakiokaasuttimen kautta. Fordin intressit olivat varmasti enemmän Ghian kuin De Tomason suunnalla, mutta De Tomasolle Ford tarjosi joka tapauksessa aivan ennenkokemattoman mahdollisuuden USA:n valtavilla markkinoilla. Seuraavana kesänä vauhti vain parani, kun Ford osti 80% DeTomason, Ghian ja Vignalen muodostaman yritysryppään osakkeista. Samaan aikaan Chevrolet-jälleenmyyjät tarkkailivat korttelin uutta kuningasta levottomina ja alta kulmain — vähitellen lihomaan päässyt Corvette oli vertailussa Panteraan auttamatta hätää kärsimässä. USA:n tiukkenevat saasteja turvallisuuslait aiheuttivat sen, että Deauvilleä ei koskaan edes yritetty hyväksyttää sikäläisillä viranomaisilla. Energiakriisi ja ennen kaikkea alati kiristyvät turvallisuusja saastemääräykset lopettivat Panteran tarinan volyymimallina lupaavasta alusta huolimatta lyhyeen: Vuoden 1974 lopussa Ford ilmoitti, että mallin tuonti USA:han lopetetaan. . Panteran myynnistä USA:ssa vastasivat Lincoln-Mercury diilerit, joilla ei oikein ollut aikaisemmin tarjota asiakkailleen urheilullista vaihtoehtoa. 11 sa oli periaatteessa sama pikkulohko-Ford V8 kuin Carroll Shelbyn AC Cobrassakin, mutta De Tomason käyttämä rakenne oli keskimoottorisena paljon kehittyneempi. Moottori oli sama kuin Panterassa ja Deauvillessäkin, Fordin Cleveland 351. Vuodesta 1979 alkaen lisättiin viisinopeuksinen manuaalivaihteisto lisävarustelistalle. Kolmen vuoden aikana Panteroita oli myyty USA:ssa 6.091 kappaletta, mikä on käsittämättömän suuri luku tämän luokan autosta puhuttaessa. Jos oli Deauvillen maali XJ6luokassa, oli vuosina 1973-86 valmistettu Longchamp yhtä selvästi tarkoitettu kilpailemaan sellaisia autoja kuin Jaguar XJS, M-B 450 SLC ja BMW 635 vastaan. $7.000), mutta oli autossa sitten jännitystäkin koko rahan edestä. Euroopassa malli kuitenkin saavutti paremmissa piireissä kohtuullisen suosion, vaikka se olikin huomattavasti kalliimpi kuin vaikkapa Jaguarin XJ6. Auto oli suunnattu ylellisten matkailusedanien luokkaan, jonka markkinoita oli hallinnut Jaguar XJ6
Kaiken keljuuden kruunasi kuplan outo öljymäinen tuoksu, josta vieläkin näen öisin painajaisia. Hallintalaitteisiin perehtyminen ei vie aikaa ihmeemmin, sillä niissä ei Sadan pisteen miksi ensimmäiseksi vetäisin katon alas kun lähdin tutkimaan juttumme autoa. Niinpä ei tarvitse ihmetellä, “AAS 11 on parempi kuin uutena”, väitti auton entisöinyt Matts Asplund (Hot Cars Oy). Vaikka perustekniikka ja ohjaintuntuma on ollut sama vuosikymmenet, voi kuplalla ja kuplalla olla merkittäviäkin eroja. 70-luvun puolenvälin “pahnapuhallin” tuhatkuusisatasella voimanlähteellä ja moderneilla renkailla on tuntumaltaan aivan eri auto kun otsikkomme “Küüpeli” rättirenkailla ja 1200-kuutioisella myllyllä. A llekirjoittanut ei lukeudu maailman kiihkeimpien kupla-fanien joukkoon, joten sitä höhlempää oli, että toimituskunnastamme juuri minut usutettiin ajamaan juttumme Volkkarilla. Tosin vivahde-eroja on aiheesta runsaasti. Siihen aikaan mutkainen hiekkatieosuus alkoi jo Kirkkonummen kohdalta. Teksti,kuvat: HvS mökkiä. Voi se ollakin näin. Sadat tuhannet suomalaiset muistavat miltä kupla tuntuu ajaa. Ainakin verhoilu on niin patinoimaton, että hyvä kun uskaltaa istua etupenkille. Tuolloin sain noin metrin pituisena heittelehtiä moisen takapenkillä mutkaisilla teillä, kun perheemme ajeli Helsingistä kohti Snappertunassa sijaitsevaa kesä12 AVO-KUPLA AVO-KUPLA. Jossain Degerbyn kohdalla alkoivat jo ensimmäiset matkapahoinvoinnin oireet, ja viimeistään Inkoon kohdalla lensi jo ektoplasma komeassa kaaressa maantienojaan — suloisten horsmien ravinteeksi. Jo pelkästään se tekee juttumme autosta erikoisen, mutta kun se kaiken lisäksi on vanha avonainen Suomi-kupla, emme malttaneet pitää näppejämme erossa aiheesta, vaan riensimme “ihmettä kaunista” katsomaan. Juttumme kupla suoritui moisesta täysin puhtain paperein. Ehkä otsikkoon olisi sopinut teema “miten tuliterää vastaava kupla vuodelta 1965 sopeutuu nykyliikenteen hektisen tempoon”. “Onneksi laitoin puhtaat farkut jalkaan aamulla”, ajattelen mielessäni, mikä on lienee kuvaavaa. Tosin antipatiat kuplaa kohtaan juontavat juurensa jo 60luvulta. Tosin päätöstä helpotti lämmin ja aurinkoinen syyssää. 12 Vaikka maassamme on tuhansia mr-rekisteröityjä autoja, niin harvassa niistä on mr-tarkistus mennyt läpi ilman mitään pikkuhuomautuksia. Ja toisaalta ei — jotain ominaista ja yhteistä on kuitenkin autoilla
Ensimmäinen havainto: oikealle taakse ei näe lainkaan kun rätti on alhaalla. Andersinin avo-kuplassa on kaikki uusittu, joten auto on verrattavissa kaikin tavoin tuliterään. Toisin sanoen ei olla kädet ja jalat suorana ns. Vastoin yleistä luuloa sanottakoon tässä yhteydessä vielä liikennevalistusta sen verran, että mummoasento on (tutkitustikin!) turvallisuuden kannalta parempi! Avo-kupla tuntuu pysyvän jotenkin taajamaliikenteen rytmissä. Haagan liikenneympyrää lähestyessä pitäisi ryhmittyä oikeanpuoleiselle kaistalle. Sitten alkaa varsin vauhdikas sessio, jota kutsutaan kuplalla ajamiseksi. Varpaan kärki ylettää juuri ja juuri kaasulle. 13 aalivaihteisessa Chevrolet Corvettessa (ks. Sitten pikaisesti takaisin peruuttamaan. Osasyynä on vaihteiden ei-sopivat välitykset. “Mikäköhän idiootti se tuokin on?”, taisi ohikulkijat ihmetellä ilmeistä päätellen — eikä syyttä! Näkyä olisi voinut luonnehtia sanalla outo. No, kurveissa mennään kuitenkin jämäkästi. Ongelmana on vaan se, että takaoikealle ei näe mitään ja ryhmittyä pitäisi. Kaiken lisäksi ne hakevat uria, joista suomalaisilla teilmitään jujuja ole. makaavassa kilpa-autoasennossa. Nykypäivänä tempo on kovempi ja VW:n 1200 boxerin pitää tosissaan ponnistella, jotta taajama-alueilla pärjäisi. Eli ei auta muu kuin nousta istuimelta ja kurkotella rätin yli. Liikenteen tukkeena ei ole, mutta tuntuu että konetta joutuu huudattamaan turhankin paljon. Niinpä jalat heiluvat kuin urkurilla, sillä polkimien liikerata on pitkä. koukkuasennossa. Vuonna 1966 kuplan kolmospykälän välitystä pidennettiin, mikä ei nykyliikenteen kannalta ainakaan helpottanut asiaa. No, käy se näinkin. Syynä on tosin Munkkiniemeä halkovan Huopalahdentien nykivä liikenne ja moottorin kapea vääntöalue, mikä aiheuttaa vilkasta vaihteiden käyttöä. Takaa ei onneksi tullut ketään, joten ryhmitys onnistui oivasti. Rätti on jo alhaalla, joten eikun pakki päälle ja peruuttamaan ulos tallista. Tuntuu että viittäkymppiä hipovassa kaupunkiajossa kakkospykälä on liian tiuha, mutta kolmosella taas oltaisiin alikierroksilla. mummoasennossa, mikä pelkistäen tarkoittaa sitä, että ollaan lievästi kumartuneena ratin päällä, kädet ja jalat ns. Siinä samalla yrittää sitten ohjastella VW:tä. Tuolloinhan voisi olla vielä selitettävissä miksei vaihdekeppiin oikein yletä. Välillä täytyy nousta ulos kurkkimaan tuleeko ketään oikealta pihaan, jossa talli sijaitse. Tosin osan menon kovuudesta voisi ehkä iskeä kovahkojen rättirenkaiden niskoille, jotka nätistä ulkonäöstään huolimatta eivät pääse oikein oikeuksiinsa kestopäällysteellä. Ei auta muu kuin peruuttaa auto pienissä pätkissä ulos. Kuplassa ja vuoden 1961 manudelta 1964 luonnehdittiin välityssuhteita “melko mukaviksi”, mikä varmasti päti 60-luvun puolenvälin liikenteessä. Mob 6/2000) on muuten se yhteinen piirre, että ykköselle ja kolmoselle vaihtaessa joutuu kumartumaan, jotta saisi vaihteen pykälään. 13. Tosin vauhti rajoittuu lähinnä sisätiloihin, sillä oikeaa kättä ja jalkoja saa liikuttaa tarpeeksi. Toisaalta poljinvoimaa ei tarvita juuri lainkaan. Tarkennettakoon vielä, että tässä ajellaan VW:llä ns. Ehkä muutaman vuoden kuluttua auto olisi hieman mukavampi ajaa, kun jouset olisivat hieman löystyneet. TM:n testissä vuo“Jousitus on melko kova — varsinkin yksin ajaessa” kertoi TM (2/64) testissään Volkswagen 1200:sta, eikä siihen ole muutoksia tullut näiden vuosien kuluessa. Pelkääjän puolelle tarvittaisiin sivupeili
Kyseisissä olosuhteissa voitaisiin asia ilmaista vaikka näin: se on hauskinta mitä voi tehdä housut jalassa, mikäli ei ajele ilman housuja (hehe, heh, ehehe...). Vaikka koeajoauton ohjauspyörä oli nätti ja valkoinen, oli se myös liukas ja tuntui vähän ohuehkolle. Jos ajetaan 86 km/h , niin lukema nousee jopa 8,6 litraan satasella. Eli eipä kupla ollut pienelläkään koneella niitä taloudellisimpia autoja. Niinikään rättikaton ollessa ylhäällä, moottorin ääni tuntui hiljaisemmalta kuin perusmallissa. Ainoa havaitsemamme ero oli se, että edessä olevan tavaritilan kannen vipu oli lukittava ja sijaitsi ratin vasemmalla puolella. Tosin jos ajeli hiekkateillä, olivat rättirenkaat kuulemma aivan kelvolliset. 14. Rohtuneet känsäkourani eivät tuntuneet saavan siitä otetta, joten hyvä että sitä hieman tukevoitettiin. jenkkipuskurit. Vaikka teoreettinen huippunopeus on siinä 115 km/h paikkeilla, niin käytännössä hieman alle yhdeksänkymppiä tunnissa on sopivin matkaa taittaessa. Kojelauta ja sisustus on täysin identtinen umpinaisen vakiomallin kanssa. Kun tuolloin tiedusteli, että eikö sitä voisi ajaa vähän nopeammin, kun kaikki tuntuivat menevän ohi ja oltiin vähän niin kuin tien tukkeena, oli vastaus oli varsin l a k o n i n e n : “Herroilla on kiire helvettiin — meillä ei!” Kiireettömyys oli ehkä perusteltua, sillä tuhatkaksisatasella koneella hieman alle seitsemänkympin nopeus on kaikkein taloudellisin. Ainakin kokonaispainoa löytyy n. Ainoa ero mitä ajamisessa tuli esiin kovakattoiseen kuplaan verrattuna oli se, että rätin ollessa alhaalla moottorin ääni tuntui kuuluvan vaimeampana. Tiettyä tuotekehittelyä kuplissa tapahtui myös sikäli, että ratti muuttui paksummaksi ja muovipintaiseksi vuosien myötä . Kun miettii suomalaisen tieverkoston tasoa 60-luvulla, niin moisilla teillä pääsi tuolloin ajamaan aivan kyllikseen. Vuoteen 1964 tultaessa, kuplan ohjausta oli juuri hidastettu hieman. Ehkä se vain tuntui siltä, tai sitten pehmeä katto “imee mökää”, kansanomaisesti ilmaisten. Tuolloin ehkä ylletään (alletaan ??) lukuun 7 litraa satasella. Hienon kokonaisuuden kruunaa ns. Miettikääpä sitä! AAS-11 rekisterinumero on ollut autossa vuodesta 1965 saakka. Alan teokset ja lehdet pitivät kuplaa yliohjautuvana, mutta tämän jutun vääntäjä ei kerta kaikkiaan oikein osannut tällaista ilmiötä huomata, ainakaan häiritsevässä määrin. Kaiken kaikkiaan avokuplalla ei ole nautinto ajaa taajama-alueilla, mutta rauhallisessa maantieajossa aurinkoisena kesäpäivänä sopivan mutkaisella maantiellä voi ihanampaa ajoelämystä hakea. avomallissa takapainoa voi olla jopa enemmän. Ilmeisesti sekään ei ollut hyvä, ja niinpä viimeisissä 70luvulla (Saksassa) valmistetuissa kuplissa oli taas nopeampi ohjaus. Jotain takatuuppari-Skodaa voitaisiin ehkä luonnehtia yliohjautuvaksi, mutta kuplaa — ehei! Kuplan normaalilla matkanopeudella pärjää vielä kehä III:n sisäpuolella. Hieman verbaaliakrobatiaa... Tämä tarkoitti sitä, että ohjauspyörä kääntyi kolme täyttä kierrosta ja vartin päälle. Normaalimallissa painojakauma oli 40/60, mutta maantiellä sitten sitä mukavampaa. Kun tätä juttua loihtiessa tuli tutkineeksi TM:n vääntämää kulutustaulukkoa kuplasta, selvisi sekin seikka miksi eräs lähisukulainen körötteli vaivaista seitsemääkymppiä hyvilläkin tieosuuksilla silloin kauhealla kuusikymmenluvulla. Siinä mielessä Kupla sopii kaupunkiliikenteeseen oivallisesti, että ohjauspyörää ei joudu tosiaankaan vääntämään voimalla. 60 kiloa enemmän ja korin vahvikkeet ovat etupäässä takapäässä. Niinpä moottoriteillä voi kerta kaikkiaan olla tympeä ajella, mutta lä ei ole pulaa
Ilmaputsarin koosta erottaa 1200-kuutioisen voimanlähteen oitis 1600-kuutioisesta. Taakse näki hyvin, vaikka kovin suurelta ei takaikkuna vaikutakkaan. Kaiken huipuksi koko kori oli vääntynyt kieroksi, sillä aikanaan tukipalkkeja uusiessa ei riisuttua koriosaa oltu tuettu tarpeeksi. Monin paikoin oli 80luvun entisöinnissä vain lätkäisty peltiä ruosteisten kohtien päälle, ilman että korroosioituneet kohdat olisi poistettu. Eniten työtä aiheutti edellisen entisöinnin tunarointien korjailu. Palveltuaan useilla omistajilla, päätyi juttumme VW Henrik Andersinin haltuun 80-luvun puolessa välissä. Auto näyttää hienolle tässäkin 80-luvun puolessa välissä napatussa häätallenteessa, vaikka pientä kieroutumaa oli rungossa hätäisen entisöinnin jäljiltä ym. Vuosi 1965 oli muuten eräs kaikkien aikojen menestyksekkäimpiä Volkswagenille Suomessa. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi Vaasasta hyvän VW tietämyksen omaava yritys —Hot Cars — joka sai kunnian ryhtyä hommiin. Korin oikominen entiselleen kysyi tolkuttomasti aikaa ja työtä. Andersinin mieleen juolahti ajatus totaalientisöinnistä. Auton moottori oli myös vaihtunut ajan kuluessa tuoreempaan versioon ja sen korvaaminen oikeata vuosimallia edustavaan moottoriin osoittautui yllättävän hankalaksi. Juttumme avo-kupla on vanha Suomi-auto. Vuosi oli sikäli historiallinen, että ensimmäistä kertaa VW nousi rekisteröintitilastojen ykköseksi. Tosin etsintätoimintaa hankaloitti lisäksi se, että haluttiin voimanlähteen olevan “edes” saman kuukauden tuotantoa kuin Epäsiistissä kunnossa ei juttumme auto ollut missään vaiheessa. Sykähdyttävää VW-mainontaa vuodelta 1965. pientä. Rättikatto istui hyvin ja oli eräs tiiveimmistä näkemistämme. Juttumme avomalli oli hankint a h i n n a l t a a n noin puolitoistakertainen perusmalliin (1200) verrattuna. Esimerkiksi Mini (6350 mk) ja Fiat 600 (5190 mk) olivat edullisempia. Seikan tekee a n s i o k k a a m maksi se, että yleisin kupla — VW 1200 — ei myöskään ollut länsiautoista edullisin hankintahinnaltaan (6450 mk). Vaikka auto ei lähtökohdaltaan ollut niitä huonoimpia, saatiin siihenkin uppoamaan liki 1500 työtuntia ennen kuin se oli valmis. Se on tullut maahamme maahantuojan toimesta 1965. Konetila on ilo silmälle. Kyseisen vuoden mittaan saatiin myytyä kaiken kaikkiaan 15, 354 kuplaa ja päälle vielä Volkswagenin muut mallit. Toisin oli seikka, jos joku istui takapenkillä. Se oli hieman aiemmin entisöity, joskin jälki ei ollut niin hyvää kuin miltä päältäpäin näytti. Toisaalta, jos joka ikinen osa puretaan ja korjataan/korvataan uuden veroiseksi, niin kyllähän siihen menee aikaa. Samassa sarjassa paini puolestaan Ford Anglia (6540 mk). Niinpä uusia palkkeja (kaasu)hitsatessa paikalleen koriin syntyi jännitteitä ja se kieroutui. 15. Kaikesta huolimatta auto palveli aikansa, kunnes muutama vuosi sitten H
Kuplien tunnistus on muuten oma taiteenlajinsa. Maalauksen suoritti muuten ammattitaidolla Vaasan Pelti ja Automaalaamo Oy, mikä mainittakoon jotta kunnia siitä menee oikeaan osoitteeseen. 1960-62. Entisöintikuvista nähdään miten pedanttia ja perusteellista puuhaa oli kyseessä. Yllä oikealla näkyy millä metodilla peltiä uusittiin kuplan edellisessä entisöinnissä 80 -luvulla. 16 autokin. Kaksi vuotta kesti ennenkuin sopiva moottori löytyi, mutta nytpä “ASU:n” voimanlähde edustaa käsitettä “matching numbers”. Korin rakenne: Takana haarautuvalla keskusputkella varustettu levyrunko, pulteilla alustaan kiinnitetty avonainen teräskori Pituus : 4070 mm Leveys: 1540 mm Akseliväli: 2400 mm Maavara: 152 mm Paino: 820 kg (760 kg, vakiomalli!) Huippunopeus: 115 km/t Kiihtyvyys (0-100 km/h): 29,6 s Kääntösäde: 11,2 m tenakaan niin hieno kun se on nyt”, pohti Matts Asplund taannoin. Vai tulikohan vaihteen vuoksi vähäteltyä. VW:n entisöintiä... Monelle pohjalevy olisi kelvannut yllä olevassa kunnossa, mutta onhan se hienompi “hieman” laitettuna. Koeajolenkin jälkeen voimme pohtia samaa . Kuvat: Matts Asplund /Hot Cars Oy. Alla näkyy samat kohdat oikealla tavalla korjattuna. Toisaalta se on uudempi kuin 1959, sillä vilkut ovat lokasuojien päällä. Kaikki kromiosat kromattiin uudelleen Ruotsissa. Kun kaiken huipuksi sisustus ja katto uusittiin alkuperäistä vastaavilla u u s t u o t a n t o materiaaleilla oli auto kuin uusi. Vaikea uskoa, että yllä näkyvä kojelauta on sama kuin alla olevassa entisöintikuvassa. Sen paljastaa maalatut tehtaan logot pölykapseleissa. Vaikka auto on näennäisesti hyvin samannäköinen juttumme auton kanssa on se hieman vanhempi. Jopa alkuperäismalliset uustuotantotarrat ovat paikallaan konetilassa. Sekään ei helpottanut, että moottorin tuli olla kunnostuskelpoinen. Kaikki osat on luonnollisesti maalattu ja hiekkapuhallettu. “Epäilen, onko auto ollut uuVOLKSWAGEN 1200 CABRIOLET Moottori: Taakse sijoitettu nelisylinterinen boxeri Tilavuus: 1192 cm3 Sylinteritilavuus: 77 x 64 mm Puristussuhde: 7,0 Suurin teho: 34 hv/3600 rpm(DIN), 40 hv/3900 rpm (SAE) Voimansiirto: Neliportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin Jarrut: Rumpujarrut edessä ja takana Etujousitus: Erillinen, eteen suunnatut pitkittäiset kaksoistukivarret, poikittaiset vääntösauvat ja kallistuksenvaimennin Takajousitus: Heiluri taka-akseli, eteen suunnatut pitkittäiset tukivarret ja poikittaiset vääntösauvat. Pintavärikin ruiskutettiin perusteellisesti joka paikkaan. Avonainen kupla vm. Vuodesta 1964 eteen päin ne oli kromatut
Koritehdas aloitti avokorien valmistamisen VW:n malleihin vuonna 1949. Avokuplan prototyyppi mallin lanseeraustilaisuudessa 30-luvun lopulla. Tämä malli sijoittuu välille 1951-55. Myös ei-näkyvät osat kestävät tarkastelun. Lähtökohta näkyy alla olevassa kuvassa. Tämä kuva on Suomesta, vaikka ulkomaalaiset kilvet ovatkin autossa. Avokuplia tehtailtiin hieman kauemmin kuin perusmallia, ts. 1965 tehtaan virallisessa mainoskuvassa. Kuvasta näkyy selkeästi oviaukkoon hitsattu väliaikaistuki, joka mahdollisti sen ettei kori menettänyt muotoaan hitsattaessa.. 000 avonaista kuplan koria valmistui Karmannin toimesta kuluneina kolmenakymmenenä vuonna. Tunnistus tapahtui tosin lähinnä pölykapseleiden perusteella, jotka ko. Takajarrut esillä. Mielestämme tämä on vuoden 1955 malli. Vuodesta 1974 oli etuvilkut puskureissa, mikä on eräs tunnistuskeino... Umpimallin valmistus loppui (Euroopassa...) tammikuussa 1978. Kuvassa näkyy myös jarrupääsylinteri, jonka irrottaminen “koossa olevasta” kuplasta oli varsin kelju ja hankala toimenpide. Kuvan tilaisuudesta meillä ei valitettavasti ole tietoa. Vuosimallit sijoittunevat välille 1971-73. Tätä edelsi jo muutamaa vuotta aiemmin valmistuneet pienemmät sarjat. 17 Avokuplien merkeissä Tyylikästä mainontaa 50-luvun puolenvälin kieppeiltä. Takajarrurummun irrottaminen vanhemmista kuplista oli varsin kelju toimenpide. Yllä näkyy yksityiskohtia etupään nivelistä entisöinnin jälkeen. Tosin kuvan takaa löytyi merkintä 1958, mikä lienee tämän kuvan ottamisvuosi. Vilkun paikasta s(ovenkahvan takana) ja pölykapseleista määrittelisimme vuosimalliksi 1956-60. Aiheemme VW-malli Karmann-tehtaan virallisessa mainoskuvassa. vuosina olivat kuten kuvassa. Tästä se alkoi. tammikuuhun 1980 saakka. Vaikka jostakin sattui löytämään tarpeeksi suuren hylsyn akselin päässä olevaa mutteria varten, niin viimeistään vääntövaiheessa alkoi ärräpäitä lennellä. Korin laittoa... Taustalla näkyy teksti (maali-sanan alla...) “Vuoden autonainen polttaa Bostonia”. Avokupla vm. Pitkä momenttivarsi vääntimen jatkona aiheutti vain sen, että auto heilui kuin viimeistä päivää, mutterin pysyessä hievahtamatta paikallaan. Kaiken kaikkiaan 332. Taustalla Itävallan Alpit ja etualalla VW. Suomalaisia avokuplia ryhmäkuvassa. Kori pohjaväreissä
Taaempana varjostaa evoluution ylempää oksanhaaraa edustava Porsche 910-6, jonka ratissa saattaisi olla joku ahkeraan maassamme vierailleista kovista ruotsalaiskuljettajista — ehkä Ulf Norinder tai Bo Johansson. Samanlaisia, joilla isot pojat ajoivat Le Mans’ssa, Nürburgringillä, Sebringissä ja mitä kaikkia moottoriurheilumekkoja niitä maailmalla onkaan. kuvat: Hannu Luukannel teksti: J.E. hankittiin ensimmäistä kertaa sitten Eläintarhan kulta-aikojen “oikeita” uusia kilpa-autoja — avopyöräisiä yksipaikkaisia ja FIAn ryhmien 5 ja 6 urheiluprototyyppejä. Hannu Luukannel oli 60-luvulla kameroineen aina siellä, missä kilpakoneet messusivat. Lolan saama “breadvan” -lempinimi on kyllä edellyttänyt keksijältään lievää vilkkaampaa mielikuvitusta — tavallinen kadunmies kun saattaisi pitää amerikanprotoa menevännäköisenä pirssinä.... 18 BENSAA SUONISSA BENSAA SUONISSA. Molempia autoja lennättää samanlainen kuusisylinterinen suorasuihkutettu boxer-moottori, teholtaan 220 hv. Tässä teille muutama oikea kilpaauto nähtynä Hannun putken läpi Ahvenistolla 1967-68. Alh.) Sinänsä kilpailukykyiset kaksilitraiset Porschet joutuvat katsomaan sivusta, kun lähtönsä tuhrinut David Piper jyräyttää seitsenlitraisella LolaChevrolet T 70:llään sittenkin ensimmäisenä pääsuoran jälkeiseen oikeaan. Uuteen iskukykyiseen kalustoon satsattiin vahvasti — maahan mm. Kaksi latuskaakin litteämpää Porsche Carrera 6:sta taittamassa sisään Ahveniston katsomon edessä kiertävään hevosenkenkään. Carrera 6:n teho/paino -suhde oli laatuunkäypä, variantista riippuen 906/910 painoi 600-700 kiloa. Kunnolliset puitteet ja luja vastus houkuttelivat tietysti myös kovia ulkomaisia kilpailijoita suomalaisen yleisön iloksi. Etummaisena on ilmeisesti AAW-tiimin Porsche 906-6 joko Pauli Toivosen tai itsensä Antti Aarnio-Wihurin ajamana. 18 OS A 2 Keimolan ja Ahveniston moottoristadionien valmistuminen 1966-67 käynnisti Suomessa rata-autoilun voimakkaan renessanssin
19 Alh.) Ahveniston moottoriradan varsinainen heyday osui avajaiskaudelle 1967. 19. David Piperin Lola T 70 (vas.) raivoaa startissa tietään piikkiin ohi kahden Porsche Carreran. Brabham Repco F3 oli hyvin läheistä sukua F2:lle. Syyskuussa areenalle saapui suuren luokan sirkus, kun maailmanmestari poikineen toi F2-kalustonsa vajaat pari kuukautta vanhalle radalle. sai olla vain yksi ja siinäkin kuvista päätellen vain yksi kurkku toiminnassa. Missä nämä kaksi kohtasivat, siellä oli tiukka kilpa käynnissä. Tässä herrat ottavat mittaa toisistaan F3-kilpailussa Ahvenistolla syyskuussa 1967. Kaasuttimia mm. Taakse jäivät niin oman tallin isäntä, Jack Brabham, kuin kivikova Lotus-kaksikko Jim Clark ja Graham Hillkin. Joakim Bonnierin jalanjäljissä pyrkivät ylöspäin kaksi nuorta ruotsalaislupausta, Reine Wisell ja Ronnie Peterson — myöhempiä F1-kuljettajia kumpikin. Kahden leveän takarenkaan asvalttiin piirtämät kuviot maalivaatteen alla kavaltavat, että lähtö ei Davidiltä sujunut aivan oppikirjan mukaan. Petersonin nimikirjoitus kuvan alareunassa on poimittu lomakkeesta, jolla hän imoittautui toukokuussa 1967 Keimolassa ajettuun kilpailuun. Rindt kuikuilee taustalla muikeana kuinka Lotuksella tehdään viimeisiä virityksiä Clarkin autoon. Piper oli vanha Suomen ystävä, hän oli ajanut Cooperilla ja Lotuksella kilpaa Eltsussa jo 50-luvulla. Jochen Rindt ei vielä tuolloin ollut maailmanmestari, mutta otti siitä huolimatta voiton Ahveniston vaativalla radalla. Luokkien merkittävin ero oli moottorissa, joka kolmosissa oli viritysasteeltaan tarkoin säädelty Fordin 1000-kuutioinen työntötankokone
Valitettava syy Fiat siinä upeassa ilmiasussa, missä se yhä on omistajallaan Veijo Pesosella.. Noita kirjeitä on minulla tallessa ehkä 20 kpl. Perssonin lisäetu on se, että saat tarvitsemasi avaimen jo pelkän lukon/avaimen numeron mukaan. Jos sinulla on esim 60-lukuinen SAAB (myös Volvo?), joissa käytettiin ASSAmerkkisiä avaimia, niin Perssonilta saat samanlaisen, ”alkuperäisen” ASSA-avaimen. Sain ne pelastettua roskikseen menolta ollessani hommissa Autoliitossa. Ynnä saat sen alkuperäisen näköisenä. Ja se on tänään Suomen vanha-Fiat kannan kukkasia! . Jo siitä hyvästä että mies on niin aloitteellinen, että lähtee Ruotsista Suomen Tuusulaan, 21.10.00 pidettyyn romutoritilaisuuteen, pienet kehut hänestä. Se on sota-aikainen eli 1942 tehty kolmeakselinen auto, joka ensirekisteröitiin Suomessa 1947, muuttuen myöhemmin paloautoksi. Ällistyttävän harvalla ihmisellä kun on sitkeyttä panna tapahtumia ”plakkariin” eli muistivihkoon tms. Vuoden 1933 Suomen Kuvalehdessä julkaistu autokuva. Nostalgia 2/94 kertoi näet ruotsalaisesta erikoisautojen veteraaniharrastajasta nimeltä Fred Lambert-Meuller. Tässä vuorostaan lehtileike, joka on tuumituttanut minua vuosia. . Osoite: Merita Tammela 114830-205182, Lentovarikon Kilta ry, Muistomerkkitili. . Entisöittämisestä siellä en nyt kyllä tähän hätään haaveilisi kuin korkeintaan jonkun heikäläisittäin kotoisan tutun Volgan kohdalla. . . Lapinjärven VPK:lla on mielenkiintoinen auto. Tilasin aikoinaan suomenkielistä Neuvosto-Karjala -lehteä ja leikkasin siitä lehdestä talteen tämän, muistaakseni 1981 julkaistun kuvan ”Petroskoin SA-HK:n ensimmäisistä Retkeilyajoista”. Mutta että Vendelin & Knuuttila olisi valmistanut auton. Ollut samalla piiloharrastajalla keskeneräisenä pian 25-30 vuotta. . Suomeen. Huhuavat jotta SISU kuorma-autosta harrastekohteena olisi tehty Suomessa kirja. Hän vaihtoi sen 1939 avoBuickiin. Nimi Sorri tuo mieleen avotyyppisen BMW kilpurin vuodelta noin 1939. . Joku brittiauto. Pieni jälkinaljailu sallittaneen: Kyseessä on sama AK, jonka pääkirjoitukset pullistelivat vihamielistä asiaa vanhojen autojen suuntaan, so. Äkkisiltään tuntuu vaikealta kuvitella, että Latviassa suoritettu entisöiminen sujuisi yhtään halvemmalla kuin Virossa, josta löytyy nykyisin useampikin osaava yrittäjä, tuoreimpana mainittavana Henkka Hammar, Turusta (Triangle Motor), Viroon loppuvuodesta 2000 siirtyvä entisöintialan yrittäjä. Härmälän lentokentälle puuhataan muistomerkkiä. Ruotsalainen lehti, jonka nimi ei leikkeestä enää paljastu, kirjoitti pari vuotta sitten, miten edullista on entisöittää auto Puolassa. ”Pärlan som blev ny i Polen”Helmi, josta tuli uusi Puolassa. . Lisätietoa Jörgen Jokinen. Kysyn vain: onko silloisen AK:n ja nykyisen Suomen Autokaupan strategiajohdon menettelytavoissa mitään eroa. Osataanhan sitä Suomessakin korjata lukkoja ja kopioida avaimia. . . Nimiä ei mainita. Auton tyyppinumero oli L7736, jos se nyt kenellekään mitään kertoo. . Vähemmän Latviassa tapahtuvasta entisöinnistä. Ellet toista kevätpuolella 2001 asiasta tiedottamista, liian varhainen alkutiedottelu unohtuu. Sielläkin tällaista työtä tarjotaan — ainakin ruotsalaisten juorulähteiden mukaan. Kehuttavani on lukkomestari (mitä lie titteli sisältää) Ingemar Persson, oheisessa käyntikortissa lisätiedot. Voisi ollakin, sillä tuossa Riihimäellä on hyvin samanlainen eurokorilla varustettu 1935 avo-Chevrolet. . Joskus 10 vuotta sieltä kirjoitteli silloin nuori mies kertoen olevansa synnynnäinen mobilisti ja janoavansa mobiiliyhteyksiä mm. Ja sama AK toisella kädellään hamusi suojelevan isällisesti kokoon niitä vanhimpia autoja yhteisessä ajotapahtumassa nähtävaksi ja ihailtavaksi... Yhtälailla löytyy alkuperäisiä avainaihioita USA-autoihin ja muihin euro-autoihin. Se on nyt seissyt jarrujen puolesta epäkuntoisena ja sen kunnostukseen toivotaan osavihjeitä. Ihan hyvä kertoa noin ajoissa, mutta vaaransa siinäkin on. Mitäkö tällä kaikella on Suomen kanssa tekemistä. Ennen kaikkea, olisiko auton pohjana kuitenkin ollut joku jo olemassa ollut auto. Julkaistakoon vaikkapa näytteeksi tämä kirje . Täytyyhän siellä nyt jotakin henkeä ja kalustoa edelleenkin olla. Lisätietoa: Ari Penttilä 0400-967 561. Siinä jutussa kerrotaan Latviassa entisöidystä Fiat 2300S Coupe 1961 autosta. Hollolassa järjestetään 8.4.2001 harrasteautonäyttely, kertoivat Tuusula-swapissa jaetut ”lentolehtiset”. Ehkä siksi kysymys suomalaisille lukijoillemme, onko kenelläkään kokemuksia Latviassa entisöittämisestä. . Sen osti eräs ”aloitteleva Fiat-harrastaja” nimeltä Veijo Pesonen. Järjestäjänä toimii Nuorisokahvilan ja Katutyön Tuki ry Nurkka. Ette arvaisi mitä autolle sittemmin tapahtui. Paripyörät takana, no, idea sekin.. Edessä näkyy aika murjomattoman makuinen etuvetoinen 1939 Adler Junior, sitten alkuaan MB 230 tms. Kustannusarvio on 1.3 miljoonaa mk, johon varat on tarkoitus koota keräyksellä. Suomessa ovat Euroopan huonoimmat ja ikääntyneimmät autot, jotka pitäisi teloittaa huomenaamulla kello viiteen mennessä, jotta Suomen edistyksellinen maine säilyisi. 20 Koonnut: K.L.B. Paljon on puhuttu autojen entisöinnistä Virossa. Helsingin Tattarisuolla vuosia toiminut auton osia kromaava liike nimeltään Kromi-Jussi lopetti näillä näkymin toimintansa. Oheistan vielä jostakin löytämäni kuvankin siitä autosta. Hän kertoo ostaneensa 1938 neliovisen avokorisen 1935 Chevrolet -auton, jossa oli saksalaisen Gläser-tehtaan tekemä avokori. AK (Autoklubi) peräänkuulutti yhdessä Ilta-Sanomien kanssa 1950-luvun lopulla Suomesta löytyviä vanhoja autoja Ilta-Sanomien vanha-autoparaatiin. Toinen tuollainen ”ei-niinkäänkaukana” ilmansuunta on Petroskoi
Johonkin maanalaiseen varastoon on voinut hyvinkin jäädä huomaamattomana seisomaan vähän ajettu Molotov-kuormuri tms. Ei ihme ettei maahantuoja ole hevin saanut myytyä edes kahta näyteautoaan, mutta vastaavat näyteautoina esiintyvät vakio-avolavapakut revitään esittelijöiden käsistä. Kuullaanhan tässä vähän väliä häthätää sisäänajetuista ent. Karjala 26.10-00 lehdessä kerrottiin mm. Kun tiedetään,että ensin korjasimme niistä parhaat omia käyttöjämme varten ja vielä toisen kerran ”sotakorvauksena” itäystävälle, oli siinä remppaamista! Jotkut lähes 10.000 täyskunnostustako. . Aikamoinen määrä ihmisiä... . Noin 12.000 itäystävää pääsi pakenemaan motista ja 16.000 ystävää jäi sinne. . Saattaa olla että motoroituja ajovälineitä saatiin sotasaaliiksi kaikkiaan, jotakin 5.000 kpl huitevilla. . Johon kaima vastasi aidon helpottuneesti, ettei Suomen Ford ole tuonut, eikä kai aiokaan tuoda, jenkki-Fordeja. Lähinnä nuo autot ja traktorit. Näin kertoi mm. Miksikö otan koko aihetta esiin. . Koska suomalaisia on väkenä ehkä kolmanneksen enemmän, Suomeen niitä olisi logiikan mukaan tullut toimittaa jotkut 18 kpl. Joskus melkein sisikuntaa vihloo, kun muistaa elävästi asioita ”vuodelta yks ja kaks”. CCCPmoottoripyöristäkin, miksi siis ei yhtä hyvin autoista. Niitä lienee saatu runsaasti lisää muista moteista. USA:ssa myydään massoittain mm. Kun taannoin Firestonerengastehtaasta kerrottiin, että yhtiö on toimittanut hengenvaarallisia renkaita etenkin USA:n Ford-tuotannon autoihin, Suomenkin TV ehätti hetimiten utelemaan Oy Ford Ab:n toimitusjohtaja Kaj Dahlmannilta ”miten vastaava tilanne Suomessa”. . 4x4 Quad-Cab´ia tai Durangoa. tavara-autoa. Yhtenä perusteena ehkä se omituinen tilanne, ettei Suomesta löydy ainuttakaan sota-aikaista Molotov (=GAZ AA) Stalinez jne. Tietty aika bensaslurkkeja (ahmatteja) ne tietysti ovat. Helsinki. Todellisia suomalaisten viherkuherautovihaajien toiveautoja. tekisi jo viisaasti, jos vaikenisi ”muistoistaan”. Näin tuollaisen aidon Molotov-kuormurin (= Ford AA 1930) hytiltään tosin vajaana, mutta kovin joutilaan oloisena Merijoen lentokentän aluella (28 km miehittämättömään Suomeen) pari vuotta sitten. Hän lienee onnistunut ostamaan sen jostakin kirpputorilta. Todellisuus: nolla. . Sundmanin veli, joten... Eli jos pakoputken piippu sojottaa viisi astetta väärään suuntaan, tottahan toki auto on hengenvaarallinen EU-Suomessa... Asuimme Porissa, Valtakadun varrella, vastapäätä Hotelli Otavaa ja Porin Oluttehdasta, ns Honkasen kirjapainon kaksikerroksisen asuintalon ylemmässä kerroksessa. . Varsinkin kun ne pitää hyväksyttää kaikenmaailman EUdirektiivien mukaisiksi. Historiamme tuntija Jorma Muurinen esitelmöi siellä mm. Noin Suomi-historiallisen kuvan! Voisin kuvitella että nämä uudet Volvo Patanokat on kuvattu Mäntyluodon satamassa, juuri Suomeen tulonsa jälkeen. Yhtä kaikki, Norjaan on näitä Maasto-Lincolneja myyty kuulemma 10-12 kpl. Kuinka ollakaan, kenraali Alonzo Sundman oli em. Ja kun valmistajakin mainostaa niitä härskisti henkeen ”köyhät älkööt vaivautuko” eli auto on heidän mielestään sovelias vain heille, jotka ovat ”Rich, Young ja Famous” eli nuoria, rikkaita ja kuuluisia. uutta Dodge Ram-sarjan jatkajaa. . Ihastuin vallankin rekisterikirjan sanomaan: on kuulemma ”kaksikäyttöauto” (siis mitä?) ja pakettiauto. Suomessa ei monikaan tiedä, että USA:ssa tehdään Lincoln-nimellä maasturia nimeltä Navigator (eikö se ollut aikoinaan jonkun Internationalmallin nimi?). . Voisihan sellainen toki näkyä jossakin automuseoistamme tai jopa ajotapahtumissa! Ynnä mikä sanoo, etteivätkö itäystävän ylijäämävarastot ehkä kysyttäessä yllättäisi. Olin 6-vuotias. esitelmästä Wiipurin arkistoyhdistyksen tilaisuudessa. Olavi Kokko. . Vaikka pidänkin hullun lailla arkisin eniten käyttämästäni ”tavallisesta” Mistubishi L-200 Extended Cab (pala jatkoa kuskin selkänojan takana) avolavapakusta, ihastuin mahdottomasti tämänvuotiseen L-200:aan, jollaista ennen kutsuttiin ”seka-autoksi”, nyt työ kunta-auto tai ”Crew Cab”, Eli 4 ovea ja tilaa 5:lle + 1,30 m pitkä lava. Sinne jääneistä kromattavista osista saatetaan tietää kormaamon naapurissa, eli Katto ja Kaide Oy:ssä. . Yhtäältä ehkä ymmärrettävääkin, pieniä, volyymiautojen massasta poikkeavia autoeriä, on raskasta myydä juuri Suomessa. Koko katu oli täynnä, niin pitkälle kuin katse ulottui, uusia Volvo Patanokka -kuorma-autoja!!! Ne oli tuotu ilmeisesti Mäntyluodon satamaan ja ajettu sieltä Poriin, jossa niille ehkä tehtiin lavat yms. Olen kyllä kuullut että tuollaisia mm. Se vaikka aluksi. Toisaalta taas Suomi jää tällä tavalla USA-autoissa ihan kehitysmaan tasolle. Heistä kaatui 7.000. 21 on omistajan poistuminen joukostamme. Porlammen motista, jonne suomalaiset saivat motitettua itäystävän elokuussa 1941, Viipurin takaisinvaltauksen yhteydessä. Helsinkiläinen Pasi Hakala lähetti meille seuraavan kuvan. Niillä on kuitenkin myös vastaava parempi nimensä, joka on Trilex-vanne. Fordia saa mm. Näitä on USA:ssa myyty vuodessa 39.250 kpl. Kuulin aamutokkurani läpi omituista huminaa ja hälinää alhaalta kadulta ja ryntäsin avaamaan ikkunaan selvittääkseni syyn. . Enemmän kuin jopa Cadillacin vastaavaa ”maasturia” nimeltä Escalade. Ajattelin itsekin kotvan autonvaihtoa. Niitä myytiin vastaavana aikana siellä 23.897 kpl. Siiskö myäs pakettiauton dieselvero jotakin luokkaa 900mk/vuosi. Se on tallella. Liikaa. Suomen General Motors Oy:n toimitusjohtajana oli noina vuosina Knut Sundman. Jeepiltä tuli uusi Jeep Varsity -maastoauto, ts hyvin hiottu 4x4 kaupunkiesitys ja Fordilta vuodeksi 2001 uusi F-150 Super Crew ym. . Ilmeisesti ei edes jatkossa. Liian vähän. Kalustoa saatiin sotasaaliiksi mm: 306 tykkiä, 246 kranaatinheitintä, 272 konekivääriä, 55 panssarivaunua, 300 traktoria, 673 autoa ja 4.500 hevosta, sekä 430.000 litraa bensaa ja 500.000 kg jauhoja. . Se tuli taas aika kiertelemättömästi ilmi: Suomen Ford ei ole kiinnostunut USA Ford -mallien myynnin aloittamisesta. Mitä nyt sitten vähän ajettuina eli käytettyinä Euroopasta. Yhdenkin sellaisen jos joku hankkisi, jo mahtaisivat suomalaiset iltapäivälehdet vaania sellaisen ajaja-omistajan jokaista virheliikettä. Tuntematon kuvaaja lienee ollut joku autoja noutamaan tullut kuljettaja, joka otti CCCP:n valmistamia Molotov ja Stalinez -kuorma-autoja täyskunnostettavina 1944-45 Volvo Oy:n korjaamolla.. Kuten tästä: Muistan kuin eilisen päivän heinäkuisen aamun vuonna 1940 — se saattoi myös olla 1941. Kokko osasi myös antaa selityksen — ainakin varteen otettavan — sille, että Mannerheim sai jo 194546 uuden Cadillac-auton. Omien tietojeni mukaan vain yksi 1930-40 -lukuinen neukkukuormuri jäi kai vahingossa Suomeen. Älä unta näe! Jo oli joku (vero)virkamies hilannut auton jonkunlaisen ”erikoispakettiauto”-nimikkeen alle, jossa se ”erikoisuus” oli lähinnä sitä, että saa maksaa henkilöauton dieselveron luokkaa 4.000 markkaa vuodessa ja kai ylikin. Kukaan ei vain henno (pelosta?) kysyä... 1920-luvun Fiat-autoissa ja monissa saksalaisissa autoissa käytettyjä ”puupinnapyörän kaltaisia” valurautapinnapyöriä kutsutaan paremmissa piireissä nimellä ”Sankey”-vanne. neliovisena ja 6-hengen ”pakuna”, jossa on lava takana Kaikki edellekerrottu jää suomalaisilta päiväuneksi. Säilyi ehkä siksi, että se ehdittiin vetää paloauton väriseksi ja ”naamioida” takaisin Ford AA:ksi vuodelta 1930-31. . Olisi tavattoman kiintoisaa kuulla lopulliset luvut. USA:sta ei voida tuoda kuin Chevrolet Van´ejä ja jatkossa ehkä, kenties, mahdollisesti, arvattavasti jokunen näyte-Chevrolet Pickup. Kun siirrytään samassa ajatuksessa isompaan, lähinnä kuorma-autojen kokoluokkaan, kansa kutsuu niitä ”tykkipyöriksi”. Taas kerran: eläköön(kö) se pohjosimaiden tasa-arvo... Eli nuorempien läsnäollessa K.L.B. . . Joko ”yleinen etu” sallii kertoa tällaisia sotasalaisuuksia jalon ystävämme siitä pahastumatta
Erinomainen yksilö, joka eniten kaipaisi parempia etulokasuojia. Seppo Mikkola vetää ansiokkaasti yhdenmiehen firmaansa nimeltä Raision Ruoste-esto. Ja huomaa: Se loppuosan ”...mobiilit” tekstityyppikin olisi voinut olla suoraa lainaa lehtemme kansilehteen painetusta. Muihinkin pitkäikäisiin Citikka-tyyppeihin. vihjatkoon Taistolle, puh. Tullille kun taitaa olla ylivoimaista kuvitella, että Suomessa voi asua joku A) vilpittömästi tietämätön B) lainkuuliainen kansalainen... Ehkä sekin, että (varaosa)suhteet Ruotsiin toimivat perinteisen sujuvasti ja ruotsalainen apuverkosto on vuosien takaista tuttua porukkaa. Turun suunnalla käydessäni tuntui kuin vähintäinkin joka viidennen talon kellarissa säilytettäisiin jotakin vanhaa ajopeliä. Lisäisinkö vielä erään aavistukseni. . Hänen hyvin harvinaisesta jälkituontiautostaan, 4-sylinterisestä 1961 Pontiac Tempest -autostaan oli mennyt automaattivaihteisto. Takana olevat pressuilla peitetyt tavaraniput, mitä lienee säilytetty niiden alla. Eikä siellä naapuri heti nyrmistele, jos joku lataa pihanperälleen pari ”romuautoa” vrt. Ellen tulkinnut väärin, sieltä saa paljon muutakin uutta osaa. . Pistäytyessäni syksyllä 2000 Porvoossa, mm paikallisella teollisuusalueella, näin tällaisen sateensuojaratkaisun. Ei siinä mitään, ei se minua nypi, mutta että kirjasintyyppikin samaa. Tavatessamme Kerttu näytti minulle mm. . Siis niitä tapauksia, joissa muutaman kymmenen tuhannen autosta revitetään takavuosien arvoisia kuusinumeroisia (?) jälkivero-vaateita. Eli tehdas teki näennäisesti samannäköisiä osia mutta meni ja ”kalibroi” (materiaalin paksuus, kiinnityspulttien määrä yms. Hevosajoneuvomuseon esineistö, johon kuuluu 25 museotraktoria. Samaan aikaan kun käytettyjä autoja on lyhyen ajan sisällä tuotu (uutisettieto) luokkaa 3.000 kpl ja sekin on vasta alkua! . Sen kuin pulttaat kiinni ja menoksi -koneita. Mikä pettymys! Lokasuojat olivat todella ihan uusia ja muuten OK, mutta tarkoitettu samanikäisen Bluebird STW:n etukupeille! Että siis henkilö-Datsunin ja Farmari-Datsunin lokasuojatkin osaavat olla erilaisia... . Kirjan takana on ART Sherlock Oy -niminen kustantamo, Jousitie 5, 20760 Piispanristi 0400-782300. Toinen mahdollisuus voisi olla se, että verraten kevyttä tallia siirretään nostamalla linjaan jo sisään ajetun auton kanssa. On se kumma. Ynnä, kun kaikki tökkiminen ja töniminen tapahtuu yläteitse, silloin etuja takapään kromi-, koristesekä lasi & muoviosat saattavat säilyä jopa ehjinä! . . Opasvihkosen nimi on Taideväärennöksiä Suomessa. . Ja sitten on tämä Suomen tulli, joka tekee kaiken mahdollisen voitavansa, jotta pahaa yrittämätön kansalainen ajaisi itsensä (tietämättään) kypsään jälPatanokka-Volvoja. . Peitteeksi käy kyllä kosolti halvempi korealainen halpapressukin, jollainen saattaa kestääkin jopa talven yli ja nehän nyt eivät monta satasta maksa. Tehtaalta saa halutessaan myös uusia tai (?) täyskorjattuja moottoreita. Mahdollisuuksia on kaksi: talli on (voidaan tilauksesta tehdä) niin pitkä, että auton voi ajaa talliin kuten se ajettaisiin parkkiruutuun. Kuvattu Tempest muistetaan Suomessakin. . Että 10.11.00 pidettiin Ameriikantie 656:ssa,74200 Vieremä, suuri ”irtaimen omaisuuden pakkohuutokauppa”. Juhani Halmeenmäen juttu ison Datsunautonsa entisöinnistä, Mob 6/2000) takapuskuri vaikuttaa takavaloineen kaikkineen lupaavan ehjältä. Entä ajatus tällaisen talli-idean soveltumisesta auton säilytyssuojaksi. Tarkistamattoman tiedon mukaan siellä uutteroi kymmenkunta laskupäätä pelkästään tänne vuosia sitten ja 3-5 kertaan jo katsastettujen ”korinvaihtosyntisten” tilille saamiseksi. Enempää ei asiasta enää hirvi pamista, taisin jo tälläkin herättää tullimme vainoharharyhmän iskuvireesen. Lukijamme, jonka nimi jäi arvoitukseksi, lähetti lehtileikkeen, jossa kuulutettiin kummia. Joku 10-12 vuotta sitten eräs ranskalaisten autojen päätoiminen tuntija-osaaja kertoi, että Frantsusmaalta saa jopa tehtaanuusia koreja esim Citroen Camionette -pakuun. Sieltä kun sai uusia lokasuojia! Siis liki 36-37 vuotta vanhaan japsiautoon! Lokasuojien tultua Raisioon niitä ryhdyttiin tietysti mielihyvällä ennen maalausta koe-asentelemaan. Tämänkin Datsun-auton (vrt. Meni tätä avokorista ja museoauto-kilvitettyä autoa koeajettaessa noin vain ”naps”, jotakin poikki! Tasan soratien ja asfaltin liitoskohdassa, ehkä jonkinlaisen tärähdyksen vuoksi. Turun suunnalta löytyy alan tuntijoita ja palvelupisteitä enemmän kuin mistään Siuomesta. . Se on: Land Rover sattuu olemaan auto, johon saa taivaallisen hyvin uusiakin osia. Siitä sitten osia hyödyntämään. Eikä sillä hyvä. Lehden kansisivulla lukee ”Roope Ankka ja Automobiilit”. Se on sitä, että ihmeen monissa tapauksissa näennäisesti 100% samalla tekniikalla muka pyörivät ja esim. 22 kuvat ehkä puoliluvatta. . Se malli, jota tänne tuotiin kymmeniä kenties, ehkä jopa 99%:sti vain (piilo)farmarina. Aivan samoin kuin taannoisen IS:n viikkoliitteen kokosivun kännykkämainos, jossa myös puhutaan ”mobilismista” tasan samanlaisin kirjaiminkin, kuin lehtemme kansinimi (kts kuva Mob 6/2000 uutiset). Sen, että täytyyhän sen vuosisataisen sivistyksen jotenkin näkyä myös kyvyssä arvostaa vanhaa ajokalustoa, vrt muu Suomi, jossa ei-hyödyllinen ”vanha romu” saa nuorilta haulikolla niskaan ja varttuneemmilta vähintäänkin ”miehekkään” katolleen käännön osakseen. Olen valmis kehua-ylistämään maan autokatsastajat ionosfäärisiin kehuihin joustavuudesta, yleisestä suhtautumistavasta, neuvokkaasta palvelusta jne. Asiaa tunsi ulosottomies Risto Pesonen, 017-8393 622, Iisalmi. Tätä rataa on ehkä pian syytä arvuutella tekijää tulevalle vastaavanlaiselle ”auto(entisöinti)väärennöksiä Suomessa” kirjalle. Missä luultavasti Suomen ainoaa säilynyttä 1957 Hudson Jet -autoa (ynnä 30-40 vuotta sitten purettua 1939-mallista USA-autoa), missä puoltasataa lelutai polkuautoa jne. Suomessa on painettu ja julkaistu jo neljän opaskirjan sarja aiheesta ”väärennetty taide”. Kävipä mäihä, arveli Seppo kun oivalsi soittaa Helsinkiin, RTO-Tuonti Oy:hyn. Toinen, samansuuntainen oppi Turusta. Irvikuvallista ehkä, mutta toisaalta alle jäänyt auto saa yläkertalaisesta itselleen aika hyvän sateensuojan. Ovien puuttuminen pudottaa tietysti ”tallin” hintaa, sillä ne maksavat tallin teossa ehkä eniten. Tarjolla oli mm. Siis peruuttamalla oikeaoppisesti vinoasennosta sisään. . muu Suomi. Silloinkin kun tuonti tapahtui ihan laillisessa mielentilassa. . . Tämännäköisiä talleja valmistaa Stefan Willner, 019-518154 tai 050550 8907. Ettäkö mistä sitten auto ajettaisiin sisään, kun ei ole oviakaan. Olen löytävinäni tälle Turkua imartelevalle tulokselle tämänkaltaisia selityksiä: Ensinnäkin Suomen vähälumisinta seutua, jolloin myös ajokausi ja samalla mahdollisuudet innostuksen ylläpitoon jatkuvat pisimpään. Siksi ei, että yleinen mobiili-”valistus” on Turun tienoolla sen verran valveutunutta, ettei kaikkea, mikä ei joka päivä liiku, heti ylihuomenna häädetä ”häpeällisenä romuna” pois... Eräs mahdollisuus päätelmäksi: joko Datsunit kuluivat nopeammin tai niitä tuotiin runsaasti enemmän kuin saman ikäja kokoluokan Toyota Crown -malleja. . Tiesitkö, että vaikkapa kokonaisen tehtaan tekemän tuliterän rungon — valmiiksi tehtaalla maalattuna! Vaikka kuinka on kyseessä panssarinpaksua tavaraa oleva Lantikka, sen runko on kotelomallinen ja osaa muuten sekin ruostua. No se ”uus-ahaa” elämys sitten. Näitä ”isoja” Datsun-malleja oli Orimattilassa 4-5 kpl, kun taas vastaavan ikäistä Toyota Crown -aihiota en löytänyt ainuttakaan, vaikka siellä piti oleman. Jopa puhki ja poikki asti! Mutta kun uusi Englannista maksaa kuulemma luokkaa 5.000 markkaa. Hehe... Ehkä jotakin tekemistä aineväsymyksellä. Siellä on entisöity monenlaisia autoja ja parhaillaankin on menossa Suomen oloissa auton entisöinti, joka valmistuttuaan tulee mykistämään upeudellaan... . Datsunin päälle pläjäytettyä autoa (traktorin kauhalla tms.) ei suinkaan pudotettu siihen mitenkään ylitsevuotavan hellävaraisesti, oletan. Käydessäni 3.11.2000 avustajamme Kim Snellmanin kera junalla Turussa — luit oikein, junalla — koin kahden valveutuneen yrittäjän ansiosta taas eräänlaiseen ”uus-ahaaelämyksen”. Kuvassa näkyvien suojien pituus oli kuuden metrin luokkaa.Päälle vedettävän pressun hinnaksi joku arvioi 2.000 mk. jo 1987 Tampereen Arpatehtaan kirjapainossa painettua 48-sivuista erikois-Aku Ankka lehteä. Ettei vain kerrottaisi haljuja, kerrotaanpa jotakin kivaakin. Ensin Taisto Lehtonen, autojakin entisöinyt autohajoittamon omistaja Mietoisista, kertoo harmistaan. Suomi (piilo)paku Tempestin. Liukasta lankkua alle, kavereita avuksi nostelemaan tai traktorilla, kyllä se onnistuu. 02-431 1224. Siellä on työn alla myös uudenlainen nousijamerkki, Datsun Bluebird 1964. Mietipä vähän, mitä nämä osat ovat mahtaneet maksaa uutena!!! . Ehkä pientä ihmettelyä siitä, miten yleensäkin tällaisissa ”kerrosvarastoinneissa” alle joutuneet autot tuntuvat kestävän ihmeen hyvin päälle ladotun auton painon. Toinen Kertun näppärä havainto koskee taidetta. Eteen jäävän tilaan voi vielä tuoda muuta talvisäilytettävää. Tässä alla olevan Datsun 220:n ovet eivät ole mitenkään pullistuneet eivätkä sivulasit ole menneet edes säröille. . Eipä silti. . Mitäkö tälläkin kuvalla tahdon viestittää. . Ja katit! oleellinen voimansiirtovälitysakseli yms. Saranat sivuun tai ylös, ovien sovitus, lukitus jne., kyllä maksaa. Tässä sitä oli sovellettu pitkän lautatavaran sadesuojaksi. Turun suunnalla syntyy vuodesta toiseen 2-3 kertaa enemmän hyväksyttyjä museoautoja verrattuna (asukasluku huomioiden) pääkaupunkiseutuun. Kuva on Orimattilan Romu Oy:n tarhasta 10/2000. naamapelleiltään samanlaiset saman merkin henkilöautomallit ja toisaalta STW:t, ovatkin monessa näennäissamoilta osiltaan haljun erilaiset! Taisto on löytänyt, totta kai alan miehenä, melko vaivatta tuollaisen ent. osoittautuivatkin erilaisiksi. asiat) osat toisiaan korvaamattomiksi! Ken tietää osiksi kelpaavan henkilö-Tempestin m/61 ja 4-syl. Raisiolaisen Eero Malisen elämänkumppani Kerttu on tarkka tyttö tekemään harrasteeseemme liittyviä tai niitä sivuavia havaintoja. Ällöintä noissa jälkiverotuksissa on, että alkuperäinen tuoja-korinvaihtaja saa maksaa aina rapsut. Edessä puolitettu V8, eli vinoon asennettu isokuutioinen rivinelonen ja erikoisuutena vaihteisto, joka sijaitsi vähän ennen taka-akselia!
Paikan omistajaa on kehuminen siitä, ettei hän ole tarjonnut Deutzkoneelle lekaa. Siellä niitä käytetään mieluusti vielä mm. . Muistan tapauksen ajalta, jolloin meillä oli kesämökki Espoon Siikajärven suunnalla. Suomeksi: oletan vahvasti ettei ainuttakaan Princessiä edes lähivuosina tarjottane MA-tarkastukseen. kerhon tyyppivastaavat-luettelo. Ymmärrettävän pottuuntunut talon isäntä alias auton tukiostaja-isä veti illalla pienet hörpyt, sappeentui lisää, nouti saunasta kirveen ja leipoi sillä kiukuspäissään Mersun kupeet uuteen ilmiasuun. Ja mitäkö tulli siis sai. Toisaalta se taas voi olla omistajalle kipeä paikka. En takaa että tarina meni ihan näin, mutta vuosien aikana tekemäni havainnot notkistavat minua uskomaan mitä vain... Eli ohi olis... Mutta: kyllä sen ”identiteetti” olisi ollut (ainakin vuonna 2000) todistettavissa. Röykän romuttamossa (67 km Klaukkalasta) kertoi kyllä muuta. Auto ostettiin näet näkemättä! Ja mitä saatiinkaan. Sellaisen, No 4/2000, sivuilta löytyy mm. On Renaultist-kerholehti, mutta väliaikoina ilmestyy parisivuinen ”vanhanajan” uutismoniste. Taasko sitä ollaan mukana tässä suomalaisperinteisessä kilpailuttamisvimmassa. Rohkea rokan syö. läpimitta 66 mm. Kun muka joku muu kuitenkin voisi tietää vielä enemmän. osien keskenään vaihdettavuus-soveltuvuuksia. Kerholehden nimi on Knight Rider ehkä siksikin, että Englannissa myydyt Wartburg 353 -autot saivat siellä lisänimen Knight. Romuauton jota makuutettiin useammat ajat taivasalla ja siitä aikanaan tullihuutokaupan kautta hajoittamoon. jotakin 1967 tms. TV-uutiset kertoi, että kaikki vähänkään vanhemmat Toyotaja ilmeisesti muutkin japsiautot ostetaan vimmalla Suomesta. . Entä, jos ikärajaa olisi nostettu SA-HK:n vaatimaan 35 vuoteen, olisiko näitä autoja vuonna 2012 tms. kuva. Niistä,joita saisi mm. EMW avo-Sport -autoista totuuden, joka Suomessa on usein unohdettu: niitä valmistettiin DDR:ssä vuosina 1949-55 vain 505 kpl, joista varmaan toistasataa (?) tuotiin Suomeen!!!. Oli jo kertaalleen saatu Suomeen, ilmeisesti jälkituontina, 1948-mallinen luiskaperäCadillac. Samaa on kerrottu mm. Muuan lisäesimerkki siitä, millaisia autoja emme ehkä jatkossa koskaan enää näkisi. . takseina. Ja he kaikki olivat niin onnellisia. Mutta kun me emme pysty, ehdi, emmekä aina edes uskalla olla selitystoimistona. No. . On vain tuota kokoa ja painoa, korkeutta maasta ehkä parin metrin luokkaa, jne. Samainen auto sitten yht´äkkiä hävisi.En tiedä onko jatkotarina puppua vai totta, mutta näin se suunnillen kai meni: Yht´äkkiä pihalle rynnii tullin kommandoryhmä vaatien autoa takavarikkoon. Nelisylinteristä Deutz-merkkistä varavoimamoottoria, joka on yhä kuin uusi. Kuten äskettäin saamamme viesti: ”Työnnettty keskeneräiseksi jäänyt vanha Volvo-paloauto tallista ulos, ehkä ihan vain haettavissa”. Jota tuolla hämäläisellä pihalla edelleen jatketaan... Älkääpä, te muut merkkikerhot, arkailko seurata esimerkkiä. Itse asiassa, kas, kun yksikään suo. . Virosta edullisesti ja Saksasta, DDR:n armeijan jäämistöstä kai uusinakin. Arne Åvall, mm. tarjolla MA-kilpiin senkään vertaa. . Se oli halpa jo osittain siksi, että sillä oli ollut yhden kesän aikana varmaan yli puolentusinaa omistajia ja paperit olivat ”jääneet jälkeen”. . . Miten tässä taas kerran palautui mieleen vuosi — jotakin noin 1969 ehkä — jolloin hyvä ystäväni osti hyvän keltamustan avo-EMW 327:n hurjaan 500 markan hintaan. Kaverin löydettyä hänelle houkuttelevan myynti-ilmoituksen eräästä ulkomaanelävien autolehdestä, toinen ystävä käänsi myyntiviestin suomeksi ja kolmas välitti rahat siitä paikasta sinne. Tulli näet laskutti kuulemma samat auton turmeltuneisuuteen katsomatta. merkkikerhon kautta saamalla jäsenmaksu kuittaantuu hetkessä! . Suomessakin jo orastavia keräilyarvoja hehkuttaneita, mm. 23 kiverotuspisteeseen. Jottako lohdullinen Happy End ja kevyt kenttäkosto valtiolle. Sen verran siinä sitten kierroslukuja kuitenkin saatiin tasattua, että sovittiin että auto kärrätään — ei ajeta — ensi tilassa tullin tarhaan. . Joka on ollut jo kolme vuotta Suomessa... Suomen Renault-kerho toimii hoksaavaisesti. Vallankin kun itse ei ole ehditty nähdä autoa ja kun viestissä voi olla jopa ”ilmaa”. Samaa tyyppivastaava-ideaa on noudattanut jo vuosia mm MB-klubi. . Samassa lehdessä oli runsaasti juttua DDR:n viimeisestä valtista kuorma-automarkkinoilla, eli IFA W 50 kuorma-autosta. Se että 1930 Letukkaan käy Ferguson-traktorin syl.putki, Tatraplaniin Indénor-dieselin osia, Armstrongin raidetangon päiksi Land Roverin vastaavat. Pikapistäytyminen mm. Ei tuon EMW 327:n moottori muuten mikään huima tehopaketti ollut, vaikka auto kulki senaikaiseksi kovaa: 135km/h. Muuan hankala tilanne tästä kyllä syntyy. . Cadillac 1948-49 Sedanette Leyland Princess Voimankehitin. EMW:n rivikuutonen oli suoraa perua 30-luvun BMW:stä, tehoa 57 hv käyntinopeudella 3.750 k/min. Kerholehti 4.7.2000 (Volume 24) kertoo mm. Peugeot 404 pickup -tyyppejä, oli siellä kaksinkin kappalein, rutussa ja päällekkäin. Niitä viedään kuulemma tukuttain kauas Afrikan maihin, vallankin kuulemma Nigeriaan. Upea asia, että monilla ihmisillä on niin paljon hyvää tahtoa, että sähköpostittelevat yms. Kyseessä on kuulemma Volvo tyyppiä 132 (Patanokka 50-luvulta?) . Eric Pellikka, pysyvästi Englannissa asuva lehtemme lukija alusta asti, lähetti kuvia, tietoa ja kerholehtinäytteen Englannin IFA-Wartburg -harrastajien kesätapaamisesta. Takatyöntöinen ja monimutkaisuuksia (lue:tietokoneita) välttelevä japsiauto on siellä hyvin himoittu ostokohde. Sehän ei mahtuisi edelleenkään 25 vuotta ja vanhempi raameihin ollakseen hyväksytettävissä museoautoksi. Jotakin kai aluksi tapahtui, mutta seuraavina (kymmenenä?) vuotena ei muuta kuin korin raikasilmatallennusta. Kuvamme kertoo ilmeisimmin toisenlaisesta tapauksesta. Oli ehkä joku sukulaispoika aikansa polkenut sikäläisessä makeisvalmistamossa suklaataikinaa saaden kylliksi kruunuja käytetyn auton ostoon. Olisi siis aina pystyselkäisempää jos omistaja itse vihjaisi jotakin. Silläkin taka-ajatuksella että faijakin siellä koti-Suomessa joskus pääsisi laatuauton ajomakuun. 1.800 MAILIA (tuhatkahdeksansataa) ajettu 1952-mallinen laatujenkki. Niitä tietoja esim. Se tuli kai Ruotsista. Kone oli valtavan pitkäiskuinen, eli siis sitkeä, iskunpituus oli 96 mm ja syl. meille viestejä toivoen sen-ja-senautoaihion pelastamista ”ennen romumiehen tuloa”. paikallismoottoreihin syvästi mieltynyt mobilisti, houkutteli minut tuonne Röykkään näyttääkseen 15 tonnin painoista ja 1912mallista koneihmettä siellä. Yhtä oleellista kai on, että edes joku viitsii koota Suomesta löytyviä, esim. Ehei.. . Muistanette hiukan epäonnisen, muttei laadullisesti suinkaan huonon BL Leyland Princess -auton, kts. Etteikö sitä oikein muka kehtaa esittäytyä tyyppivastaavana. Meille saatetaan soittaa rimpauttaa, sitä varmemmin kuta ehkä ”ilmaisempi” se voisi olla. Muuan harrastaja Länsi-Suomesta toimi täysin epäsuomalaisesti. Kadehtien totesin erään tien varrella asuneen kyenneen hankkimaan itselleen käytetyn MB 220S:n vm. Peugeot 404 ja 504 -tyypeistä. No, ystäväni ei jaksanut puurtaa tietään läpi pottuilevien virkamiesten — ja möi auton Australiaan!
. rekvisiittavarastossa. Ajomaisemat olisivat kuulemma upeat, pääpyörähtelyalue olisi tuossa Tallinnan itäpuolella, merenranta-alueilla, joilla aiemmin saivat kurvailla vain CCCP:n sukellusveneasiantuntijat yms. Jos vertaan Lappeenrannan ja Imatran seudun jo pelkkää väkilukua esim. Koska Suomessa vähitellen opittaisiin tajuamaan, ettei hiekkapuhallusta tehdä läheltä ja raivolla. ehkä sittenkin ideaa panna ne lihoiksi ja harrastajille ja sensijaan lainata harrastajakansalta muunkinlaisia autoja... Monet onnistuneet vanha-autoajot järjestänyt Simo Pyykkönen Tampereelta on mukana puuhaamassa yhteistä harrasteautoilla ajettavaa 3 päiväistä ”Retkeilyajoa” Virossa. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia se käytetty Hansa-piilopaku kestikin aivan ihmeitä. neuvoo joku, mutta kestääkö sitä kenenkään hermot tehdä. Jopa niin hyvin, että po. Viron vanha-autotoiminnan luultiin jo sammahtaneen Viron nousun myötä, ajojakaan ei järjestetty kuuteen kesään. Kuumentamalla jne. Tulos. Eli antoi tulla sitä hiekkaa ja painetta niin, ettei takuullakaan jää moitteenvaraa ruosteesta. Nyt kelpaisi tekniikaltaan täydelliseen laatuautoon vaikkapa neliovisen samanmerkkisen varakori USA:sta. Edessä seisoo taloon alkuaan ”Nuorten Radion” autona uinut, alkuaan hirmuhyvä 1935 Chevrolet, takana Kari Sarangon monivuotinen työmatka-auto Ford Oy:lle Hki/ Hernesaareen, alkuaan kuin uusi-kuntoinen viininpunainen 1939 Ford. Eräällä ystävälläni on USA:sta pian 12 vuotta sitten tuotu himoittu laatujenkki vm. Niitä kyllä löytyisi, mutta maahantuonti on alkaen 1998 hilkkua vaille sula mahdottomuus! Miten niin vuosiraja 1998 ja mahdottomuus. 1938. Aluksi käytetty auto, jotta nähtäisiin miten homma luistaa. Pellit peruuttamattomasti kiharalla. Reiluja ja tarvittaessa pelottavan kovasanaisia, mutta silti jalat maassa olevia tullaajia, joiden kanssa pystyi keskustelemaan ja joiden sana piti. Mahdollisesti Citroen Camionette, lähinnä pyörätyypistä päätellen. . Tuon kirjainsarjan takana ovat kuitenkin jo suomalaisillekin tutuiksi käyneet ”Tuusula (tai Hyrylä, miten vain) Swapin” ruotsinmaalaiset vetäjät, sympaattiset Håkan Jonsson ja Christer Appelqvist. Se kuvaa siihen mennessä eniten tosissaan tehdyn 1949 Checker -auton hiekkapuhallusta. Markus Järvi, joka sentään totisesti tuntee autot, sen kertoi. Kysymys lukijoillemme: Löytyykö Suomesta sellaista metallurgian suurtietäjää, jolta liikenisi joku ennenkuulematon parantava neuvo tuollaisten peltikihartumien tasaamiseksi. Se oli upea yllätys se! Håkan sanookin nyt kirjeessään, ”että varmasti tulemme uudelleen Imatralle”. Uusia sellaisia ja Kiinasta. Antoi autonsa jollekin hiekkapuhallettavaksi. Turun tienoon vastaavaan, onnistumisen ennusmerkit eivät olleet häävit. Pidin, anteeksi nyt itä-suomalaiset, BGT:n yritystä järjestää samanlainen swappi Imatralla 4.11.2000, pahaenteisen uhkarohkeana. Hoksasi männä keväänä eräästä kotimaisesta lehdestä kutkuttavan myynti-ilmoituksen. . Ajojen ajankohta jne. . tulee poikkeamaan itselleen asettamista ”säännöistä”, ts etten vain osallistuisi... Ensimmäinen ja vähältä pitää ainoa toivomani palaute kysymykseeni (kts Mob 6/2000), millainen auto oli Hansa, oli hyvin kannustava. Vieläpä coupe-mallina. Väitänkin tänä päivänä että Suomen tullin virkamiesten ja -naisten asenne aidosti HARRASTETTUUN vanha-autoiluun on murhannut tyrehdyksiin kaiken varaosa-avun ja lähestulkoon myös entisöintikelpoisten aihioiden maahansaannin. Kuvassa näkyvät autot ovat kai edelleen YLE:n omistuksessa, talon ns. edustaja lunasti sen myöhemmin omaksi autokseen. Hän muisteli että heidän firmaansa ostettiin joskus 60luvulla eräälle kauppaedustajalle auto. Pasi Hakala lähetti meille vanhan lehtileikkeen, jossa puhutaan silloin uudesta ilmiöstä: pankkiautoista. . En halua kuulostaa arvostelevalta, mutta molemmat lienevät nykyisin aika mykkiä menijöitä, ts. 24 malainen ei ole äkännyt jälkituoda uutta IFA diesel-kuormuria. Leikkeen pankkiauto-kuvana on arvioidakseni Kutterin korittama jokin auto. Syksyn Tuusula-Swapissa kävi kuulemma 1.100 maksanutta, joka ei ole huonosti vuodenaikaan ja vähäiseen aukioloaikaan (noin 7 tuntia) nähden. Imatran onnistumisen painoarvoa lisää vielä se, että tapahtuma koettiin perinteisesti iljanteisena päivänä eli pyhäinpäivänä 4.marraskuuta..! . tullin edelliset arvioitsijat, arvostettavat Asko Talsi, Markku Majasalo ym. . Eihän jälkituodusta varakorista saa millään ao. Tästä korkeahyttisestä, ”Nalle-Sisumaisesta” kuormurista ei irronne pahaa sanaa maailmalta. Joku oli tuonut koemielessä vain ne kaksi. Rainer pisti rahat pöytään je mennä viilettelee nyt kotikontujensa tosijyrkkiä mäkiä polkematta ylös! . .. Jonka jälkeen siitä Checker-yksilöstä ei ole kuultu pihaustakaan. Heiltä tuli 20.11-00 fax, jossa he fiksusti ”jälkiraportoivat” Suomessa järjestämiensä swappien (tai rompetorien) yleisömenestyksestä. . Nyt Virossa on uusien autojen tuottama vaikuttavin onnen huuma ja laantunut ja UNIC-kerhon ”kantaporukka” aikoo nyt tempaista ja uudella tavalla. Knight-lehden toimittaja arvailee sitä paitsi, että auto olisi ollut edelleenkehitelmä sotia edeltäneestä M.A.N -kevytkuormurista. Mutta kevyt kenttäihme tapahtui: BGT:n oman ilmoituksen mukaan Imatralla kävi 600 maksanutta! Siis vain 500 vähemmän kuin Tuusulassa. Käytin oheista kuvaa 3/1985 Mobilisti-lehdessä. Jotenkin harmi, että tällaiset korisovellutukset ovat kaikki haihtuneet käsistä joko ruostumalla tai niin, että niitä hyödynnettiin matkailuautoiksi mukailtuina. Nythän ne pelisäännöt lainehtivat miestä ja paikkakuntaa myöten... . Jotakin filmiä siinä väännettiin. Siinä tarjottiin ostettavaksi kahta sähkökäyttöistä polkupyörää. Kiinteästi kiharalla. Kaiken lisäksi niin, että he ovat tehneet karhunpalveluksen omalle maalleen: vanhojen autojen maahantuonneista saadut verotulot ovat enää varjo ajaslta, jolloin niistä saivat päättää mm. Tietty, suomalainen ostaja päätti perus-klassis-suomalaisesti ”että minunhan autoon ei sitten jää yhtäkään Amerikan reikää”. Eihän tällainen nyt ihan lehtemme toimiala-”vastuuseen” kuulu, mutta haittanneeko tuo, jos julkaistaisiin pari kuvaa. Kas kun kukaan ei henno jatkaa maahantuontia. Kysy sitä armaalta tulliltamme, joka suuressa vainoharhaisuudessaan pani asiat tuona vuonna ”uuteen EU-malliin” käyttäen uusien pelisääntöjen luojana miestä, joka tietysti, oman selkänojansa turvatakseen, varmuuden vuoksi rinnasti käyttöauto-Mersu dieselien uittelut Suomeen samaksi asiaksi kuin vanhojen harrasteautojen jälkituonti. ovat yhä vielä hieman auki, mutta tosissaan ollaan. . . . Joka hän lienee ennen puhallellut puhtaaksi jäänsärkijöiden pohjapanssareita. Syy lienee tuttu. Kiva kuulla. Näyttää siltä, että KLB mm. BGT Expo Hb kalskahtaa kyllä ensialkuun kuin kemialliselta kaavalta. Checker 1949 Chevrolet 1935 & Ford 1939 . Auto tuli Texasista, kuivalta alueeelta, mitä siinä nyt oli muutama reikä tavaratilan pohjassa yms. Heitä tulee totisesti nyt ikävä. Jos kerran on pakko puhaltaa (onko pakko?), sitten mieluiten lähes metrin etäisyydeltä ja vinosta kulmasta, muistuttaa läpirauhallinen huippuluokan entisöijämme, Markku Pönkänen — melkein tulistuen . Monista Pasin toimittamista kuvista lainaan tähän vielä tätä kuvaa vuoden 1993 kesäkuulta Eirassa. . Pellit ovat nyt kuin Äänisen aallot. Ystäväni Rainer Stolze on valpas mies. . viisastelijan läpiajamaa tapausta: sen korinkin kun tulisi ”kulkea ja pysähtyä” omin voimin. Ja korjaamattomissa — arvelen
Lahjaksi itselle t si itselle tai ystävälle. Lahjak a. Lahjaksi itselle tai ystävälle Tietoa, joka ei happane eik a ei happane eikä mene pois muodista. 25 7 numeroa vuodessa, 245,7 numeroa vuodessa, 245,4 numeroa vuodessa, 180,4 numeroa vuodessa, 180,25 Tietoa, joka ei happane eikä mene pois muodista. Lahjak a
54.000-67.000 km. Niinpä Ranska kaavaili etenevänsä saralla. Oma tiedustelukone Sukellusristeilijän erikoisvarustukseen sisältyi tiedustelukäyttöön tarkoitettu, U-veneen tornin takaiseen vesitiiviiseen suojaan sijoitettu vesitaso, joka oli luonnollisesti ranskalaisten omaa merkkiä Besson ja tyyppiä MB.411. 26 Surcouf lienee saanut nimensä 1700-luvulla toimineen kaapparihenkilön mukaan. Olisi epäilemättä ollut ikimuistoista omin silmin todistaa Surcoufin tulittavan ko. Tässä kohdin lienee pieni vertailu paikallaan, sillä myös japanilaissukellusveneet kuljettivat mukanaan tiedusteluvesitasoja, joita tosin oli peräti kolmin kappalein. Taistelukeskuksen etäisyydenmittauslaite vaikutti 12 kilometriin asti. Käyttöön Surcouf saatiin viimein vuonna 1934. Järeät 203-milliset tykit olisivat aiheuttaneet suorasuuntauksella melkoista jälkeä vaikkapa reipashenkisen laivastovierailun yhteydessä . Vedenalaisen rakentaminen aloitettiin Ranskan laivaston ensimmäisen maailmansodan jälkeisen kehittämisohjelman puitteissa vuonna 1926, ja vesillelasku tapahtui kolme vuotta myöhemmin. Vedenalaisen rakenteita tarkastellessa herättää ensimmäiseksi huomion lajissaan ainutlaatuinen, melkein (muttei aivan) “wäinämöistasoinen” tykkitorni: kaksiputkinen 203-millisineen. Sukellusristeilijä Surcouf “Kadonnut JÄLJETTÖMIIN” Sukellusristeilijä Surcouf “Kadonnut JÄLJETTÖMIIN”. Siellä Surcouf annettiin brittien puolella taistelleiden ranskalaisten alaisuuteen. kaliberin tykein, sillä suurimmalla 30 asteen korotuksella oli 123,2-kiloisten ammusten kantama muhkeat 27,5 km! Perusammusvaranto koostui varsin riittoisalta kuulostaneesta 600 ammuksesta. Saksahan oli tunnetusti lyöty ensimmäisessä maailmansodassa, eikä se saanut (virallisesti) vielä tuohon aikaan kehittää omaa sukellusveneasettaan. Surcouf kykeni avaamaan torninsa tykkitulen jo kahden ja puolen minuutin kuluttua pintaan noususta. Toimintamatka — 19 000 km — tähtäsi pitkäaikaiseen kaukopartiointivaanimiseen kaukana manner-Ranskan ulkopuolella. Kone viiletti edelleen sukellusristeilijän kyydissä kesäkuussa 1940, jolloin Surcouf suuntasi Ranskan Brestin tukikohdastaan (sukellusristeilijä oli tuolloin viettänyt pitkän jakson telakalla) saksalaisten hyökkäystä karkuun Englantiin. Ranskalaisten tarkoituksena oli puolestaan rakentaa ase, joka kykenisi toimimaan jopa 90 päivää merellä kauppalaivoja vaanien ja kaapparitoimintaa harrastaen. Ankarat tykit Vaikkei Surcouf hieman yllättäen saavuttanutkaan sodan aikana upotuksia, eikä siltä osin yltänyt sille asetettuihin, epäilemättä tuntuviin tavoitteisiin, ja huolimatta siitä, ettei Surcoufille koskaan rakennettu sisaraluksia, soveltui kookas sukellusristeilijä kauppalaivojen vaanimiseen — ainakin paperilla — täydellisesti. teksti: Juha Peltonen Aikanaan maailman suurin sukellusristeilijä oli iso ja tulivoimainen. Surcouf olikin maailman suurin sukellusvene aina siihen hetkeen, jolloin japanilaiset toisessa maailmansodassa rakensivat mittavat I.400-sarjan veneensä (3 kpl). Ensimmäinen MB.411 toimitettiin Surcoufille syyskuussa vuonna 1935 ja kaikkiaan tyyppiä valmistettiin tasan kaksi kappaletta. Torpedoja siunaantui kaksi enemmän kuin Surcoufissa, mutta mikä hurjempaa, toimintamatkaa järjestyi näillä Nipponin ihmeillä parhaimmillaan uskomattomat 30.000-37.500 merimailia, eli n. Ranskan laivaston 1930-luvun ylpeys ja tuon ajan maailman suurin sukellusvene oli vahvasti aseistettu sukellusristeilijä Surcouf — pelottavan näköinen 110-metrinen vedenalainen, jolle oli kuitenkin varattu ankara kohtalo. Sitä vastoin I.400:n 122 metrin pituus ylitti Surcoufin niukasti, 12 metrillä. Kone laskettiin veteen ja nostettiin sieltä nosturin avulla. Vastaavanlaisia Tervetuliaisten Lähetyskeskuksia asennettiin sivumennen todettuna tavallisesti ranskalaisiin 10.000 tonnin Washington-luokan risteilijöihin, joiden tonnimäärä ja risteilijäluokan nimitys perustuivat Yhdysvalloissa vuonna 1922 määriteltyyn laivastojen rajoitussopimukseen. Päätornin tulinopeudeksi ilmoitettiin kolme laukausta minuutissa. Varustukseen kuuluivat myös suunnattavat torpedoputket. I.400-sarjan veneet kykenivät pintakulussa 18,7 solmun ja sukelluksissa 7 solmun nopeuteen. Seuraavan vuoden alussa vesitaso noudettiin hetkeksi Surcoufilta testikäyttöön, koska tutkittiin mahdollisuuksia muuntaa kone yksipaikkaiseksi. Piskuisella Bessonilla suoritettiin sittemmin tiedustelulentoja Etelä-Devonin ja Dorsetin rannikoilta, jossa briteille outo konetyyppi kuulemma herätti bongarien keskuudessa ihmetystä. Japanilaismiehistön määrä ylitti Surcoufin 144 hengen lukemallaan, mutta 90 vuorokauden toiminta-aika vastasi täysin ranskalaisvenhoa. Japsiveneiden kansiaseistus oli kuitenkin hieman kevyempää ja tyypillisempää lajia: yksi 140 mm tykki ja 10 kpl 25 mm it-tykkejä. Ajatus noin järeästä kaliberista tosin kuulostaa maallikon korvissa melkoiselta; mieleen nousee elävästi visio tykkien sivusuuntaisen laukaisun jälkeisestä U-veneen pyörähtämisestä pituusakselinsa ympäri... Surcoufille kertyi puolestaan parhaimmillaan toimintamatkaa hieman “vaatimattomammat” 10.000 merimailia, eli lähes 19.000 kilometriä. Lopulta alkuperäinen kaksipaikkaisuus voitti ja Besson palautettiin sukellusveneeseen
Ranskan laivasto oli näet tuolloin maailman neljänneksi suurin ja moderni, ts. Totta kyllä, Saksa ryhtyi tuota pikaa rakentamaan sukellusveneitään täydellä vauhdilla — vuosi sodan aloituksesta jo melkein yhden U-veneen päivässä. päivän aamun koitteessa valtasivat brittiläiset sotilaspartiot Ison-Britannian satamissa olleet ranskalaisalukset silkalla miesylivoimalla. On myös muistettava lentotukialuspuolella pullistellut voimakas, vuonna 1938 käyttöön otettu Joffre, joka ylti 33 solmun reippaaseen huippunopeuteen. raskaasti varteenotettava tekijä. Ainuttakaan henkeä ei tietojemme mukaan pelastunut. kesäkuuta 1940. Normaali palveluskorkeus sijaitsi 5.000 metrissä ja toimintasäde oli 400 km. Jälkimmäisissä oli 330 mm päätykit. Britit torpedoivat Richelieun, mikä oli omiaan nostattamaan brittivastaista mielialaa PohjoisAfrikassa. Ilmeisesti britit eivät täysin luottaneet siihen, ettäkö kaikki sikäläisiin saapuneet ranskalaisalukset pysyisivät uskollisina; pakoa Saksaan pelättiin. Edeltäneen valossa voitaneen arvuutella: olisiko Ranskan laivasto kyennyt sukellusja pinta-aseineen täysitehoisena, samalla puolella ja taitavasti johdettuna muuttelemaan tilastoja. Amerikkalainen kauppalaiva ThompsonLykes onnistui nimittäin yön pimeydessä ajamaan sukellusristeilijän päälle helmikuussa 1942 U-risteilijän ollessa parhaillaan matkalla Länsi-Intian saarille. Alus oli kolmesta sisaraluksesta luokkansa ainoa, joka ehti palvelukseen ennen sodan syttymistä; Jean Bart ja Clemenceau eivät. Heinäkuun 3. Ainoat kuolemaan johtaneet yhteenotot sattuivat Surcoufilla, jolla yksi ranskalaissotilas ja yksi britti menehtyivät ja kolme haavoittui aluksella käydyssä käsiasetaistelussa. Bessonin tyhjäpaino oli köykäiset 760 kg!. 27 Suo mulle hauta pohjassa meren Kaikesta ajanmukaisesta varustuksestaan ja näennäisestä kaikkivoipaisuudestaan huolimatta Surcoufin taru päättyi karusti. Mikäli Ranska olisi valmistautunut täysipainoisemmin kansainvälisiin kovapanosammuntoihin, sekä säilynyt poliittisesti yhtenäisenä, ja jos tämän lisäksi kaikki Ranskan laivaston alukset tai niistä valtaosa olisi kyetty hyödyntämään täysimittaiseen taistelutoimintaan samalla puolella, olisi Saksalla oletettavasti ollut vastassaan paitsi nykyaikainen, myös melkoinen tulivoima. Tulivoimaa ja nopeutta edusti niin ikään vuonna 1934 valmistunut, 138 mm päätykein toteutettu hävittäjäalus Le Fantasque, joka 45 solmun (!) suurimpine nopeuksineen oli valmistuessaan maailman nopein lajissaan — saman luokan aluksia tehtiin kaikkiaan kuusi kappaletta. Pikku vesitaso ei kuitenkaan vajonnut aluksen mukana, koska se oli ilmahyökkäysvaurioiden seurauksena jouduttu poistamaan kyydistä korjauksia varten. Kun kaikkeen edellä mainittuun lisätään Surcoufin aseistus ja toimintakyky — ennen muuta spekuloidussa tilanteessa, jossa Surcoufille olisi päätetty rakentaa sisaraluksia — sekä kun muistetaan Saksan laivaston ylimmän johdon keskinäinen nahinointi ja sikäläisten torpedojen osittaiset, jo ensimmäisessä maailmansodassa alkaneet oiSukellusristeilijä Surcouf Pituus: 110 m Leveys: 9 m Korkeus: 9,07 m Rakennuspaikka: Cherbourg, Ranska, vv. . Laivastosopimuksen mukaan niitä olisi kuitenkin saanut olla 72 kpl. Silti, ikään kuin loppukaneettina, on jäänyt mietityttämään Ranskan laivaston 1930-luvun lopun eri seikoista aiheutunut hajaannus toisen maailmansodan alkuvaiheissa, sekä seikka, mihin suuntaan asiat olisivatkaan saattaneet kehittyä suotuisammissa puitteissa. Raskaat neliputkisin 380 mm tykein varustetut risteilijät Dunkerque ja Strasbourg (1937) pystyivät 29,5 solmun suurimpine nopeuksineen päihittämään brittien taistelulaivat Nelsonin ja Rodneyn. Saksalaiset sukellusveneet upottivat sodan mittaan paitsi noin 200 sota-alusta, myös arviolta 3.000 Liittoutuneiden rahtilaivaa, joista jälkimmäiset edustivat 15 miljoonaa bruttorekisteritonnia. 1927-34 Koneet: 2 kpl Sulzer-dieselit; 2 kpl sähkömoottorit Koneiden suurin teho: 7600 hv pintakulussa; 3400 hv sukelluksissa Suurin nopeus: 18 solmua pintakulussa 8,5 solmua sukelluksissa Toimintamatka: 10 000 merimailia 10 solmun nopeudella pintakulussa 6 800 merimailia 13,8 solmun nopeudella pintakulussa 70 merimailia 4,5 solmun nopeudella sukelluksissa Kansiaseistus: 2 kpl 203 mm (8 tuuman) tykkiä kaksoistornissa 2 kpl 37 mm it-tykkiä yksittäislaveteissa 4 kpl 13,2 mm konekivääriä (2 x 2 kpl) 1 kpl Besson-vesitaso (tiedustelukäyttöön) Keulaja keskiosastojen torpedoputket: 8 x 550 mm: 4 kpl keulassa, 4 keskellä (käännettävä, ulkopuolinen putkiyksikkö) Keulaja keskiosastojen torpedot: 14 kpl (käännettävä putkiyksikkö) Peräosaston torpedoputket: 4 x 400 mm: käännettävä putkiyksikkö Peräosaston torpedot: 8 kpl Miehistövahvuus: 118 henkeä Suurin sallittu sukellussyvyys: 80 m Tavanomainen polttoainemäärä: 280 t kutteluongelmat, olisi merellisistä asetelmista saattanut muodostua toisenlaiset kuin mitä historian lehdillä valaistaan. Ranska luhistui Saksan hyökkäyksen alla 22. Kone kykeni 190 km/h suurimpaan nopeuteen. Surcoufin tiedustelukoneena toimi nimen omaan tässä piirroksessa esiintyvä, aseistamaton Besson MB.411 -vesitasoyksilö, jota ryyditti 175 hv Salmson 9Nd -tähtimoottori. Sitä paitsi, aivan sodan alkaessa Saksalla oli U-veneitä ainoastaan 57, joista taisteluvalmiudessa 22 kappaletta. Päteväksi esimerkiksi ranskalaisten sota-alusten tehokkuudesta käy sen ajan nykyaikaisinta tekniikkaa edustanut, vuonna 1940 parahiksi valmistunut taistelulaiva Richelieu järeine neliputkisine torneineen. Varsin herkullinen arvoitus. Tapahtuman seurauksena Surcouf upposi Meksikonlahden syvyyksiin, eikä sen paremmin sukellusristeilijän kuin sen 118 hengen ranskalaismiehistön (toisten tietojen mukaan miehistömäärä oli 150) viimeistä lepopaikkaa ole tiettävästi kyetty paikantamaan. Britit antoivat ranskalaislaivoille neljä vaihtoehtoa: niiden tuli joko purjehtia Englantiin ja liittyä Royal Navyyn; saattaa aluksensa brittisatamiin vähennetyin miehistöin, jonka jälkeen miehistöt olisi kotiutettu ja laivat otettu haltuun; purjehtia esimerkiksi amerikkalaiseen satamaan ja luovuttaa aluksensa siellä; tai upottaa alukset kotisatamiinsa. Jälkiviisastelua Mikään ei tunnetusti ole helpompaa kuin jälkiviisastella
Tämän ”Skunk Works” –nimellä tunnetun toimiston piirustuspöydältä ovat lähteneet mm. Englantilaiskoneiden suhteen tapahtui kummallinen ja kalliiksi tullut episodi. Ei ihme, että tehtaalla puhuttiin salvetusta muunnoksesta. Siivilleen se saatiin tammikuun lopulla 1939. Kolme konetta lähetettiin Englantiin kokeiltaviksi, mutta niihin ei oltu alkuunkaan tyytyväisiä. Merkinnän YP-38 saanut sarjakone oli varustettu 1150 hv Allison-moottoreilla. – Mauno A. 28 Vaikka amerikkalaisen Lockheedlentokonetehtaan suunnitteluryhmässä ovat miehet vuosikymmenien mittaan vaihtuneet, ennakkoluulottomat oivallukset ovat seuranneet toinen toistaan. Salo Lightning vauhdissa. – Mauno A. Tavanmukainen muunnosrumba alkoi pyöriä. – Kirjoittajan kokoelmat 28 Lockheedin haarapyrstöinen salama Lockheedin haarapyrstöinen salama. He valitsivat koneisiinsa vanhemmat 1040 hv moottorit ilman turboahtimia, ja jostakin syystä halusivat vielä samaan suuntaan pyörivät potkurit. Salo Vas.) ”Yippee” kaartaa paalulle Los Angeles National Air Races –kilpailussa 1965. Piirustukset saatiin esittelykuntoon keväällä 1937, ja prototyypin tilaus tuli jo kesäkuussa. Normaalista poiketen moottorigondoleja jatkettiin runkopuomeiksi, koska niihin saatiin helposti sopimaan turboahtimet, jäähdyttimet sekä päälaskutelineen sisäänotto. Juuri ennen toista maailmansotaa näki tehtaalla päivänvalon eräs ennakkoluuloton ratkaisu, puomirunkoinen hävittäjä Lightning, jonka voi sanoa syntyneen puolivahingossa. Kolme kuukautta myöhemmin tuli tilaus 13 koneesta, ja elokuussa tilattiin 36 konetta lisää. Elokuussa 1942 Islantiin sijoitetun yksikön Lightning ampui alas saksalainen Focke Wulf Fw 200 –koneen, joka oli tyypin Teksti: Eino Ritaranta Alh.) Punainen ”Yippee”, P-38J, kilpaili kohtalaisella menestyksellä 1960-luvulla. Potkurit olivat vastakkainpyörivät kiertovaikutuksen eliminoimiseksi. Aseistus oli muutettu käsittämään yhden 37 mm tykin sekä kaksi raskasta ja kaksi kevyttä konekivääriä. Kokonaisluvuksi kertyi 9923 konetta. Molemmat lensivät korkealla ja jälkimmäinen lisäksi kovaa, yli kolme Machia. Kun käytettävissä olleet moottorit eivät suunnittelijoiden mielestä olleet tarpeeksi tehokkaita, päätettiin tarjota kaksimoottorista ratkaisua. Tuli erilaisia aseistuksia, valokuvausversioita, maataisteluja torpedokoneita, kaksipaikkainen harjoituskone sekä lopulta tutkalla varustettu kaksipaikkainen yöhävittäjämuunnoskin. Ne palautettiin tehtaalle ja lopputilaus peruutettiin. Viime aikoina ovat nousseet näyttämöille heidän stealth-innovaationsa, nuo tutkassa lähes näkymättömät koneet. Nokkaan saatiin mahtumaan julma aseistus: neljä 23 mm tykkiä ja neljä konekivääriä. U-2 -vakoilukone vuodelta 1955 sekä YF-12/SR-71 Blackbird vuodelta 1964. Ulkonemat runkopuomeissa ovat jäähdyttäjien ilmanottoaukkoja. Sotaväen taholta oli vuonna 1936 ilmaistu kiinnostusta nopeaan, korkealla lentävään hävittäjäkoneeseen. Englantiin tilattiin tuota pikaa 667, ja kotimaahan 673 konetta
Myös merialueilla siitä oli apua, samoin kuin kaksimoottorisuudestakin… Niinpä Lightningeillä saavutettiin Tyynen meren alueella enemmän ilmavoittoja kuin millään muulla tyypillä, joskin pudotustilastot jäivät suhteellisen vaatimattomiksi. Turboahtimien aukot näkyvät puomien päällä. 4 Munson: Aircraft of World War II Upeasti Tyynen meren tyyliin entisöity P-38L Chinossa vuonna 1982. Sodan jälkeen siviiliin myytyjä Lightningejä käytettiin jonkin verran valokuvaustehtävissä. Tällä rintamalla lentänyt amerikkalainen ässien ässä, majuri Richard Bong, saavutti kaikki 40 ilmavoittoaan Lightningillä. . – Mauno A. Lisätankein saavutettu pitkä toimintasäde teki Lightningistä erityisen sopivan saattohävittäjän. Viimeinen mohikaani, Lefty Gardner, kamppaili vielä yli 70-vuotiaana 1990luvulle saakka – varmaankin enemmän huvikseen kuin tosissaan. Laskuteline on pettänyt lennolta palatessa. Näkyvämpi ja aluksi melko lukuisakin osa niistä valjastettiin nopeuskilpailuihin, mutta joukko väheni vähitellen. – Kirjoittajan kokoelmat. Kun niillä varustettuja laivueita alettiin saada Englantiin, PohjoisAfrikkaan ja Tyynelle merelle, tulosta alkoi syntyä. 29 ensimmäinen ilmavoitto. Lähteet: Green: War Planes of Second World War, Vol. Salo 29. – Kirjoittajan kokoelmat Englantiin sijoitettuja Lightningejä suojauslennolla. Lockheed P-38J-15-LO Lightning Voimalaite: kaksi 1425 hv Allison V-1710 –moottoria Kärkiväli: 15,85 m Pituus: 11,53 m Korkeus: 2,99 m Lentopaino: 7938 kg Suurin nopeus: 666 km/h 7620 m:ssä Lakikorkeus: 13410 m Toimintasäde ilman lisätankkeja: 1890 km Aseistus: yksi 20 mm Hispano M 2 tykki, neljä Colt-Browning MG-53-2 –konekivääriä ja joki kaksi 726 kg pommia tai 10 rakettiammusta
Eero Vainikka Helsinki Muistaakseni outo sekameteliauto oli nimeltään “Any Car”. Vieressä oleva Austin-traktori on Nuffieldin esi-isä, tunnettiinhan Sir Herbert Austin myöhemmin Nuffieldin lordina. Olen todella ylpeä sinusta, olet sinnikkäällä tiedonjanollasi kasvattanut itsellesi mahtavat tiedot. Jos meidän tarvitsee odottaa vain seitsemän vuotta, on tilanne aivan toinen. Olemmehan tunteneet/tietäneet toisistamme pian 15 vuotta. Romuttamoiltakin alkavat Horizonit loppua. Itselläni on vuoden 1982 mallinen Talbot Horizon (ollut minulla jo 10 vuotta). Alldays on kyllä nimensä mukaisesti tarkoitettu maatalouden jokapäiväiseksi käyttötraktoriksi. No: siinä on haihdutusjäähdytys, joka tarvitsee suuren vesitilan vrt. En tiedä riittääkö meillä dynaamisilla ja menevillä kolmikymppisillä intoa säilyttää alkuperäisiä lattiamattoja, alkuperäisiä lisävarustepölykapseleita tai auton mukana tulleita 80-luvun alun Alpine-radiota Philips-kaiuttimineen vielä lähes 20 vuotta — maksaen koko ajan 500 markan vuotuista käyttömaksua ja 130 markan kuukausivuokraa lämpimästä ja kuivasta tallista siinä toivossa että voimme joskus hamassa tulevaisuudessa saada Horizonimme museorekisteriin. Pekka Myyry Muurame Saanko sanoa jotakin, Pekka, ihan näin meidän kesken. Katon ja takalokasuojat olit tunnistanut aivan oikein. Nyt kysyisin mitä muita autoja tuossa härvelissä on. Saunderson Universal puolestaan tulee kohti kuvan ottajaa, siis kuva on keulasta päin. Anssi Ahlberg Miten totta puhutkaan. Jatkakaa samaan malliin niin kauan kunnes tuo uhka on pysyvästi torjuttu. Olen vasta auton toinen omistaja ja aion tarkastaa sen museoautoksi heti kun se on mahdollista. kun ovat edelleen aika tuppuroita näissä traktoriasioissa... Ketteryyttä ja näkyvyyttä senkin muotoilulla on haettu. Mobilistin numerossa 6/2000 oli lukijat-palstalla kuva mielenkiintoisesta sekasikiöstä. Ovet saattaisivat olla 1964/65 Ford Falconista ja etulokasuoja näyttäisi olevan osittain peräisin — kuinka ollakaan — 70-luvun alun AMC Javelinista. Ankeaa olisi ajatella, että vaimoni kanssa huolella vaalimamme perheenjäsen olisi museokatsastettavissa vasta vuonna 2017, jolloin olisimme itsekin lähes viisikymppisiä (ja melkein jo museoiässä itsekin). Varaosatiskiltä löytyy erikoisempaa pisteosaa kovin satunnaisesti, tuulilasinpyyhkimen varsia mm. Alh.) Javelin on yksi harrastetuimmista AMC-malleista niin meillä kuin muuallakin. Pohdittaisiinko ent. Minne ovat hävinneet Hillman Minx Series V-VI -mallit, ehkä niitä ei koskaan paljon ollutkaan. Itse tunnistin siinä olevan ainakin Kuplaa ja vuoden 1957 Chrysler 300:sta. Ovissa olevat Horizon-tarrat loppuivat Minne menivät Minxit. Ylh.) Uudenkaupungin autotehtaan 8 miehen Horizon-prototyyppi 80-luvulta. Jatkakaa samaan malliin. Ne harvat Horizonit joita romuttamoilta löytyy, ovat ruosteisia ja rikottuja ja seisseet säiden armoilla jo vuosia. J.E. K.L.B. Helpommmalla pääsisimme jos iskisimme Wunderbaumit peruutuspeiliin, polkisimme Talbotia niin kauan kuin moottori jaksaa pyöriä ja hylkäisimme sen lopulta kilvettömänä läheiselle parkkipaikalle. Miksikö se näyttää höyrykäyttöiseltä. Kiteen pojan kanssa taas enemmän kirjallisen yhteistyön mahdollisuuksia. International Junior myös kulkee. J.E. Vielä kiitos erinomaisesta lehdestä. ei ole saanut enää moneen vuoteen. Marshall on nestejäähdytteinen yksisylinterinen. Claytonin telatraktoreita on kokeiltu myös Suomessa, mutta alkuperäistä telamallia (jotka muuten ovat kuvankin koneessa) pidettiin meidän olosuhteissamme pidoltaan huonona. Jatkossa olisi mukava lukea Mobilistista tarinaa AMC Javelin/AMX ja American -malleista. Vielä hieman AMC:stä Suurkiitos Mobilistille mielenkiintoisesta AMC Ambassador -jutusta. Jo nyt on huomattavissa kuinka vaikeaa tuon ikäiseen kotimaiseen autoon on saada osia, varsinkin kun edustus jossain vaiheessa siirtyi Scan-Autolta Maan Autolle ja sitä kautta Automaalle. Valitsimme kirjeesi parinkymmenen samansisältöisen joukosta siitä syystä, että olit moneen muuhun verrattuna säilyttänyt itsehillintäsi verraten hyvin. Päätoimittaja Jan Enqvist ja K.L.B. jo 80-luvulla, eikä vaihtomoottoreitakaan tunnu löytyvän kohtuuhintaan enää mistään. Museoikärajan nostamista kannattavia lukijoita ei sen sijaan ole tähän mennessä ilmoittautunut ensimmäistäkään... Talbotin ja muiden youngtimereiden puolesta Kiitos numerossanne 6/2000 olleesta kampanjoinnista MA-ikärajan nostoa vastaan. Molemmissa Natikoissa on yksisylinteriset moottorit. Oranssi traktori sen yläpuolella on todennäköisesti amerikkalainen Parret, jäähdytin on poikittain, koska tavoiteltiin hyvää näkyvyyttä etupyöriin, ja toisaalta eivät ruumenet paikalliskäytössä tukkineet jäähdytintä. Sivun 13 oikeassa laidassa olevat traktorit ovat molemmat Internationalin Mogul-malleja, eri vuosikertaa vain. Parretin vieressä oleva Ivel on niinikään amerikkalainen traktori ajalta jolloin traktori vielä haki nykyisiä muotojaan. Alinna) Any Car. 30 Tarkennuksia traktoriveikkauksiin Muutamia täsmennyksiä Mobilistin 6/2000 “Traktorikemut”juttuun: Se International-traktori jossa lukee kyljessä “Kerosene”; sehän on amerikkaa ja tarkoittaa yksinkertaisesti moottoripetroolia, jolla ko. On mukava nähdä, että edes joku arvostaa AMC/Rambler -tuotteita, mielestäni ne ovat turhaan aliarvostettuja. Korit kyllä kestävät, mutta moottorit ja vaihteistot alkavat 15-20 vuoden käytön jälkeen olla jo loppuunajettuja. monet kotimaiset paikallismoottorit
K.L.B:n mainitsemat Bücker (U.n päällä pilkut!) Jungmann ja Jungmeister on helppo erottaa: Jungmann oli 2-paikkainen, Jungmeister 1-paikkainen ja molemmat 2-tasoisia. Cadillac-kuvat 6/2000 numeron kuvatalkoissa Kiitos jälleen hienosta lehdestä. Olisi tietysti kiva kuulla miten tämän auton lopulta kävi. Tuo oli hurja ajatuksenakin, tuo, että Hansan nokalle pystyi laittamaan VW:n ilmajäähdytteisen koneen! Nykyisin varmaan myös Subarun koneen. inet.fi 050-5620904 Tampere Pelkäsin kyllä kevyen kenttävetoomukseni hyljeksityn Hansa-merkin puolesta menevän täysin tyhjille saleille. Saarimäki 0400-849302. Totta sekin, mutta korvetti oli tyyppinä tunnettu jo purjelaivojen aikana. Kiva että pari sanaa Hansa-autostakin Vaikka olen täyverinen VW-harrastaja, Hansa-merkillä on erityisasema ensimmäisenä autona, jota olen ajanut. Lopuksi. Tanskassa automuseossa jonka nimi on Europeisk Auto Museum. Mikäli lukijat tietävät jotain, ottaisin tietoja vastaan mielelläni. Mutta onko se ajatuksena kovinkaan väärin tehty. Luulen näet, että auto kuvissa on Checker, jotakin vuodelta 1949. K.O. Hansan kone. Itselläni on ikää vain puolet tuosta, joten... Kyllä Minx oli aikoinaan verraten yleinen auto Suomessakin. Veikkaisin että Suomen autorekisteri tuntenee enää korkeintaan viisi Hansa-autoa. Sukulaiseni kiersi aikoinaan kesälomallaan tällä autolla pitkät pätkät pohjoismaita. Erittäin hyvän Hansa Kombi -yksilön näin myös pari vuotta sitten suuressa mobiilinäyttelyssä Tampereella. 31 Lähetän ohessa kuvan ko. liian huonokuntoisina. Niitä tehtiin tietojeni mukaan (1958-61) 28.778 kpl. Lähettämäsi kuvat ovatkin siitä erikoisia, että ne kuvaavat Suomessakin varmaan kotvan taksina pyörineen Checker-yksilön vaiheita Suomi-taksikauden jälkeen. K.L.B. Osoitteesta http://homepages.ihug.co.nz/0rjsmith löytyy muuten paljon hyvää Borgwardtuotetietoa. Koriltaan Minx on britti-perheautoksi poikkeuksellisen tuhti ja laadukas, mutta niin ne vain ovat nekin hävinneet maisemasta. mallista. Mielenkiintoinen oli myös antamasi tieto Hansan koneen omapainosta: 86 kg. Valmistetuista kolmannes, eli 11.852 kpl, oli kombi-tyyppiä . “Vikaa“ oli vain siinä, että ne tuotiin Suomeen liian hyväuskoisesti ts. Kylmä totuus vuoden 2001 alussa, pian 50 vuotta myöhemmin: Ainuttakaan tuonikäistä Checkerautoa ei ole säästynyt, ei ainakaan ajokuntoisena! Pisimmälle entisöinnissä ehti muuan lappeenrantalainen yksilö (omistajan nimi Huikuri?) pian 12 vuotta sitten... Kiitos avustuksesta. Korvetti Mob 6/2000 jutussa Corvetteautoista, todettiin korvetin olevan viime sotien aikana kehitetty laivatyyppi. On olemassa kirja 1950-luvun ilmasirkuksesta Suomessa, jossa kerrotaan molempien koneiden loppukohtalot. J.E. Olen jostakin lukenut että Hansa-autoja olisi enää noin 120 jäljellä. Kyllä siitä selviää, etteivät Checker-paran kupeet enää olleet aivan “kolhuvapaita“... Ehkä joku tunnistaa auton vaikka rekkarista. En panisi pahakseni lisää juttua tuosta merkistä. Värikuvatalkoiden Cadillac 1950 Limousine -autoani esittelevissä kuvateksteissä oli pieni moka. Mutta että se olikin noin kevyt kone... Auton ovat entisöineet Matti Wallenius ja Ismo Koittola Timo Fredriksson Jyväskylä Saatoin ehkä turhaankin lisätä löylyä moitteiden lauteille ihan omienkin kokemusteni perusteelPyydän tunnistamista Tai ehkä tunnistuksen varmistamista. Ongelmia tuottivat hydrauliset ikkunannostimet, sähköisessä väliseinän lasin nostosysteemissä ei ollut ongelmia. Erittäin kiva kuulla tuo korvettitaustatarina. Kehtaan todeta: sääli.. Olivathan ne useamman vuoden New Yorkissa jo takseina toimineita kolhuisia raakkeja. Varsinkaan “maisteri“ ei hävenne suuria edes nykyisten Pitts-taitolentokoneiden rinnalla. Museo oli jossakin Tanskan maaseudulla, en muista tarkkaa osoitetta. Moni sai niistä kyllä, jos vain riitti kärsivällisyyttä kursia auton peltejä paremmiksi, ihan käypäsiä käyttöautoja. Sitä ehkä kovin moni ei enää tiedä, että molempia tehtiin vielä sotien jälkeen Espanjassa. Ilmeisesti epäilynne moottorin huonosta kestävyydestä pitää osittain paikkansa, koska muistan, että vaihtokoneena käytettiin VW:n ilmajäähdytettyä boxer-konetta. Kaikki olivat fullriggareita, eli täystakiloituja kolmine raakatakiloituine mastoineen. Sen rek.no oli MA-251. Silloin suurimpia olivat linjalaivat, fregatit olivat pienempiä ja korvetit taas sitäkin pienempiä. K.L.B.. Vaikka pyrinkin tekemään Senior-Mobilistista voittopuolisesti musta-valkoisilla kuvilla esiintyvää, noin iäkästä Suomivärikuvaa ei voi olla julkaisematta nimenomaan väreissä. Se on jopa ainoa auto, jonka kuvan olen ottanut kotisivujeni kuvagalleriaan http:www.geocities.com/MotorCity/Garage/4886. K.L.B. Kiva ettei. Kimmo Oravainen 017-301 1828/ilt. Isäni omisti aikoinaan tuollaisen farmarimallisen Hansan, rek YY-490. Jos aiemmin (1957-58) tehdyt Goliath-Hansa autot (suunnilleen sama auto) otetaan mukaan, yhteismäärä oli 43.686 kpl. Nostellessani (tai, miten vain:“siirrellessäni“) haltuuni tulleen Hansa Kombin varakonetta ihmettelin jo itseksenikin, kas, tuottivatko ne vähäisetkin salilla käynnit ehtymisiässä olevalle KLB:lle noinkin tuhdisti ruista hihoihin. Heikki Syrjämäki email: heiokki.vwbug@pp. Jokuhan kerran esitti, että Subarun kone ei ole muuta kuin rakennevirheistään vapautettu ent. Oivallista ajan tunnelmaa heijastaa myös kuva taivasalla, jossakin sillan katveessa, luultavimmin keväisinä iltapuhteina “paklatusta“ ja kotoista pölynimuri-maalausta odottavasta Checkeristä.Samasta kuvasta paljastuu myös nokkaan kiinnitetty AK:n kultainen autoilijaansiomerkki. Kuten tarkka lukija ehkä huomaa, minulla on ehkä liiallistakin vetovoimaa tuoda esiin noita outoja ja vaikeita. Hyvän Hansa-yksilön näin mm. Mikko Kulmala Uussillantie 28F 18 00950 Helsinki Tosi tervetulleita kuvia, kuomaseni! Checker-autoissa ei sinällään autona ollut mitään vikaa, ne olivat hirmu kestäviä jne
ruumisautoilla. Eli näinhän tämä tietojen talkoomainen keruu tehokkaimmin sujuu. Mannerheim“ (WSOY Porvoo 1988) Kuva ja sitä saattava teksti ovat selviä ja kertovat tapahtuman. Viimemainittu ei kuitenkaan voi olla Urpo Levo (Kekkosen adjutantti) vaan Lindeman. Toki niin teenkin, muttei niitä harrastamalla ystäväpiiri ainakaan helpolla laajennu... arvioi Englannissa kuvatun dieselkäyttöisen Standard Vanguard auton kuvatekstissä, ettei tälläisiä koskaan olisi tuotu Suomeen. Eri asia kokonaan on, tullaanko enää koskaan näkemään ketään, joka motivoituu edes Vanguardin korin entisöintiin. Marskin viimeinen auto Samainen Cadillac Limo, josta oli lyhyesti Mob 6/2000 Uutisia -palstalla. Helsingin Pasilassa sijaitsevalla vanhalla VR:n varikolla on muutama kunnostuksessa oleva Pikku-Jumpo. Erikoisautojen kerho Hieman alkuselitystä: kirjoittaja on vankasti ja pysyvästi Suomessa asuva Thomas Utriainen, Pirttimäenkatu 9, 76150 Pieksämäki. Tai edes “Register“, eli jonkinlainen kattorekisteri. Sain ajaa sen vastaavalla, mutta uudella ja ärhäkällä bensa-Vanguardilla, mutta hyvinhän se ajo silti meni. On ehkä vähän vahva ilmaisu, jos sanon harrastavani ruumisautoja, kertoo Thomas. Tervetuloa arpomaan se sivuikkunoiden nousutahti tai järjestys, jota oma ‘49 Buickautoni yhä tarjoaa jälkituotanto -”tehdasuusista“ järjestelmän osista huolimatta. tällainen, ainakin vielä 1958, jolloin kävin autokoulun. Kuten Thomas kirjoittaa: “Yritin etsii viiteitä sellaisesta toiminnasta Suomessa ja ulkomaille... Esitellessään diesel-Vanguardin tehdas houkutteli erityisesti paljon ajavia kiinnostumaan autosta. Kuulemma sananparsi sieltäpäin, tiedä häntä. Kirjoittajan mainitsemat veturit No 250 ja 312 kuuluivat kaikkiaan 20 yksilöä käsittäneeseen, alkujaan G7-veturisrjaan, joka myöhemmin sai tyyppimerkinnän Sk4, joka tarkoittaa kevytakselipainoista sekajunaveturia. Pekka Kauppinen Tanhurinne 5C 17 01450 Vantaa 09-8512850 Oli nautinto lukea noin mallikkaan tyhjentävää pikaselostusta, kiitos K.L.B. Kannattaa kysyä lisää alan yhdistyksiltä tai Haapamäen Veturipuistosta/Kimmo Alanko. Sivulla 20 samassa lehdessä oli kuva Mannerheimin sodanjälkeisestä Cadillac-Limosta vierellään mm. Heiltä onnistui tuonsuuntainen sarjassa dieselöinti aikoinaan 1974-77 mm. Varsinkin nuoremmat halveeraavat herkästi “karvalakkimalleja“, joissa ikkunat nousevat käsitoimisesti kammesta, ei hydraulisesti. Tässä J. Asia on toisaalta valtavan “kaukaisen eksoottinen“, koska varmaa lienee, ettei tällaisia koskaan tuotu Suomeen. Samoin niitä on höyryajan muistomerkkeinä rautatiepaikoilla pitkin maata. Sikäläiset ent. mutta kun tälläisen auton omistaja on jotenkin vinksahtanut ja autosta voitaisiin saada vähinmtäin rutto, auto nimitettää usein kylmäkuljetusauto tai raatovankkurit ym.“ Thomas toivoo Suomeen syntyväksi eräänlaista erikoisautojen harrasteyhdentymää. Alkuperäinen kuva on po. Kiitos täydennyksistä. Alkuperäiset bensaneloset irti (minne ne myytiin?) ja kilpailijalta, Maan-Auto Oy:ltä pikapikaa Peugeot Indénor dieselit noutamaan ja nokalle... Se oli oppilaiden keskuudessa hyvin suosittu auto, koska se käyttäytyi rauhallisesti ja oli sitkeäkäyntinen eikä sammunut helposti... Haapamäen veturipuistossa on useita pikku-Jumpoja, jotka eivät ole ajokuntoisia. 800-sasrjaan eli ne saivat numerot 800-899. Hänen toinen ja vahva kielensä on kuitenkin saksankieli. Hän löysi kuitenkin Internetistä mm. Hän kuoli vuonna 1990. Rohkea ajatus noina vuosina... ruumisautojen omistaja-ajajat saattavat jopa suorittaa lomamatkojaan ent. TR 2-urheiluautossa. Oli niitä “Vankuja“ dieselinäkin K.L.B. Toyota Crown autojen kohdalla. Sen perustana oli oikeastaan Triumph 1991cm 3 kone, jota käytettiin mm. Heinolta kuullun perusteella tulee mieleen vallaton, mutta ilmeisesti ihan oikeutettu ajatus. saksalaisen yahoon kautta käyttämällä hakussanaa “Leichenwagen“ kolmesataa osoitetta. “Hyvinvointikohtaus“ Se tuli. 1100sarjan veturit rakennettiin 194353 ja se käsitti 61 veturia lisää, jotka numeroitiin 1100-1118 ja 1129-1170. K.L.B. Heikki Arjanne Tampere Vanguard diesel oli sarjatuotannossa Mob 6/2000 “traktori-kuvatalkoissa“ julkaistu kuva dieselkäyttöisestä Standard Vanguard diesel -henkilöautosta saattaa harhauttaa uskomaan, että autossa käytetty dieselmoottori oli vain tätä autoa varten tehty. David B Bullivant Kellokoski Tuossa ehkä englanniksi kirjoitetun kirjeen ydin. Sain “hyvinvointikohtauksen“ Esko Leppä Nurmes “Hyvä kun kelpasi, sanoi valkealalainen“. Yhteensä Tk3:sia tehtiin siis 161 kpl, jolla valmistusmäärällä se oli VR:n runsaslukuisin höyryveturityyppi. Ellet omis. Thomas kirjoittaa kuitenkin ahkerasti ja kerta kerralta parempaa suomenkieltä, joten tässä suhteessa taputus olalle! Lainaan hänen pitkästä kirjeestään joitakin alkuperäisiä lauseitakin., En siksi että nostattaisin hupimieltä lukijoissamme, vaan ihan siksikin että moni Thomaksen ajatus saa niissä toisaalta jännän “suoran ja kerrasta puhuttelevan“ ilmaisun. Sen lisäksi ainakin ohimenevästi erilaisia sotasaalisvetureita yms. Käsi sydämellä tunnustettuna: oma muistini on täynnä tyhjää, kun etsin sieltä muistikuvaa diesel-Vanguardista. Jarkko Heino Niittykuja 1 Raisio Todella. Kuvan auto oli SA-7 -kilvissä vuosina 1956-57. Oli niitä! Turun Autokauppa Oy:n autokouluautona oli mm. K.L.B. Saksalaisten toimintaan sisältyy yhtä ja toistaa hauskaakin, ihan toisin kuin Suomessa, toteaa Thomas. Marsalkan viimeinen adjutantti (kuvassa) oli Carl Olof Lindeman, joka sittemmin kohosi kenraaliluutnantiksi. Ne kuuluivat ns. Eläköön höyry Mob 5/2000 jutussa kaivatiin tietoa Pikku-Jumpo höyryveturista. Näitä akselipainoltaan keveitä Tk3-tavaravetureita rakennettiin 100 kpl vuosina 1928-30. Täällä hauskuus on kuulemma kaukana. Olihan molemmilla sama maahantuojakin, silloinen Korpivaara & Halla Oy. Senior Mobilisti näet. Baldwin Locomotive Works valmisti 12 veturia, eli numerot 242253 vuonna 1898 ja loput 8 veturia, eli numerot 306-313 vuonna 1900 Philadelphiassa. Ehkä ne myöhempien aikojen systeemit toimivatkin, mutta nämä ensimmäisen lähdön vempeleet ovat kyllä minusta anteeksiantamatonta moskaa. Kaksi 800-sarjan veturia on säilynyt ulkoisesti kunnostettuina: No 852 on paikallisten, eläkkeellä olevien veturimiesten kunnostamana Pieksämäen rautatieasemalla ja No 859 Kouvolan rautatieasemalla. Asuinhan minäkin ammoin Valkealan kunnan alueella jotkut 67 vuotta (Utissa)... kirjan lähdeluettelon mukaan Mannerheim-museossa. ympäri maailman. inssiajoni. Sama kuva esiintyy Veijo Meren kirjassa Suomen Marsalkka C.G. autot, unohdetaan ensimmäisinä. Tämä Kouvolan veturi oli muuten aikoinaan vuokralla Karhula-Sunila radan yksityisellä rautatiellä ja sai nimen Ruuhvetti. Ensimmäinen oli heti täysosuma ja sen osoite on www.Leichenwagen.de. Se vain osaavasti dieselöitiin. Sieltä löytyy kuulemma toimintavinkkejä ruumisautoille yms. Kiitos K.L.B. Pikku-Jumpoja on vielä jäljellä siten, että ajokuntoisia niistä on Tapani Laaksomiehen kunnostama ja omistama 1168, Höyrymatkojen omistama 1009, Englannissa saakka kunnostettu No 1151 ja Suomen Rautatiemuseon omistama, Suolahden tallissa säilytetty No 1150. Eivätkä he kutsu niitä enää ruumisautoiksi vaan “Bestattungswagen“ (hautausauto tai ehkä saattoauto tms.). Kaikkiaan VR:llä oli sen 113vuotisen uran aikana käytössään 57 erilaista veturityyppiä ja yht 1.218 kpl höyryvetureita. “Erikoisautoilla“ Thomas ehdottaisi ymmärrettävän kaikkia “ei-ihan-tavallisia” autoja, kuten ambulanssit, ruumisautot jne. Marski ja adjutanttinsa. K.L.B. On se “niin väärin, niin väärin“ että sinänsä hyvät, mutta varhain käyttökautenaan kuolleet, mm. 32 la (1949 avoBuick samanlaisin ikkunoiden nostosysteemein). Olisi vain nappaistu uusista Fergusondieseltraktoreista koneet pois ja “Vankun“ nokalle. Pahaksi onneksi se joutui korjaamolle juuri sinä päivänä, jolloin jouduin ajamaan ns. Eli 2000-luvulla valmistuvaan entisöityyn Vanguardiin Ferguson-traktorista dieselkone nokalle. Toisaalta taas, mallin mukaan niitä olisi voitu hyvinkin jälkiasentaa Suomessa. Siis sivuikkunoiden osalta
Kumpaakaan J7:kaa ei tulla raiskaamaan asuntoautoksi tai muuksi kummajaiseksi, vaan ne tullaan säilyttämään mahdollisimman autenttisessa kuosissa. Ja muuten peevelin oikein... USApakukerhoon ei esim. Auto on Järvenpään tuntumissa. Tai jokin vielä kapeamman harrastesuikaleen porukka, esim. Auto oli hyvä ajaa, mutta kaikenlaisia häiriöitä kyllä oli, tyhjäkäynti ei esim. “provosoi “ porukkaa miettimään raikkaammin asioita... Muuten auto oli hyvin tehty, mm. Juha Liesilinna juha.liesilinna@pp.inet.fi. Kone oli kestävyydeltään heikko, siitä menivät laakerit ym. Hansan moottori oli kehno Mobilisti 6/2000 oleessa jutussa pyydettiin lukijoiden omia kokemuksia Hansa 1100 -autosta. “oikeiden kuorma-automiesten“ parissa. Tottavie muuta sanotaan, mutta kun menet, kyllä jonkun “hajuraon“ aistit. Entisöintiin en sanan varsinaisessa merkityksessä rupea, mutta käyttökunnostus on ajatuksena. Annoin vaihdossa siihen Jawa Six Days -moottoripyöräni. Niistä henkii hyvä ele: sitä sittenkin yhä tapahtuu, että aivan ulkopuolinen kantaa huolta harvinaistuvan auton liukumisesta kohti tuhoa. pakukerhoihin. Vaikea on kuitenkaan kieltää, etteikö Thomas puhuisi oikeaakin asiaa. Auto ei ollut minulla kuin reilun vuoden, Vaihdoin sen 1965 uuteen Angliaan. erikoisautojen rekisteri. Niin hyvä auto, etten soisi tällekään yksilölle lopullista metsähylky-raadon kohtaloa. Hän myös harmittelee “kattojärjestömme“ SAHK:n hinkuja ajaa museoauton ikärajan nostoa 35 vuoteen.Voiko noita koskaan tulla liikaa, hän ihmettelee! Nykyautoissa on niin paljon tietokoneohjattuja toimintoja ja kun samalla on hävitetty kaikki huolo-ohjelmat ja testerit, mene siitä entisöimään sellainen tekniikan ihme! “Ihan nuori en ole minkään ennä, mutta jos 60 ja nuoremmatpyhkäistään Museorekisteristä eikä koskaan tultaisi ennä hyväksymään, milla oikeudella viedään nuoremmilta sukupolvilta pois lapsuudenmuistot“ hän parahtaa. K.L.B. Se on työn alla ja tarkoitus saada liikenteeseen ensi kesäksi. Vähän kolkon pikku-ärsyttävästi ehkä todettu, mutta todistapa asiantila muuksi! Eihän siinä edes olisi mitään “pahaa“, vaikka paku-harrastajat aidosti tahtoisivat erillisen pakukerhon syntyä. ohjaamo oli hyvin viimeistelty. Vaikkapa kielivirheiden kera. Toinen on 1973 mallinen, eli se kunnon liukuoviversio. Siinä ei yleensä saa suurinta palkintoa (Suomessa), sensijaan usein “kylähullun“ tai “reuhaajan“ maineen. Vastaan: miksi. Kone oli kuin Volkkarista, paitsi että se oli vesijäähdytteinen. Joku voi tietenkin penätä, miksi emme anna heti tarkkaa osoitetta. taida olla liikoja menemisiä Citroën Camionettepakulla. Olemalla kloonattu “jäitä hattuun“ hokija, olet “normaali“, kaikkien mieleinen kansalainen... K.L.B. Kake 0400-410182 Että sitten tykkään tälläisista viesteistä. Jos nyt sattuu jostain tulemaan vastaan pinnoituskuntoisia 19x400 renkaita niin olisin kiitollinen tiedosta, nämä nykyiset kun tuppaavat kohta loppumaan ja uusia saa lähinnä kaukaa Saksasta tilaamalla. Juuri puhallettiin kukat pois kyljistä ja talvella uudempaa maalia päälle. Minulla on parikin kappaletta, 1980 mallinen joka on lähestulkoon päivittäisessä käytössä ja käy ja kukkuu tosi komeasti. Ja asiaan KLB kuulutteli Peugeot J7:n perään, että onko niitä taltioitumassa. Päinvastaisista puheista huolimatta ne ovat edelleen puoli-karsastettuja jotenkin “mopoja“ esim. Sen, että se on tavaraautomaisesti merkkiä Commer ja tullut alkuaan Suomeen umpikylkipakuna, ei saisi antaa hämärryttää muuatta totuutta. 33 ta autoa, joka hankintahetkellä oli ollut tuulilasia myöten läpiruosteessa ja jonka olet siitä entisöinyt, et ole tasavertainen harrastaja. Kai lukija ymmärtää, että vähän tässä K.L.B. Ihmekös puolet Suomen kunnista mm. Hän toivoo että saataisiin pystyyn tuollainen em. Cob ei kelpaa Oheinen Commer Cob (Hillman) oli viime talvena tuossa ilmiasussa ja oletan että auto on yhä tallella. Commer Cob oli maissa joissa ei tarvinut ketkutella kaikenmaailman piilofarmari (veron)kiertoratkaisuilla, kai yleensä Hillman Husky. Kaunokaisten kuvat löytyvät nettisaitiltani: http://personal.inet.fi/cool/juha.liesilinna/kulku.htm Että sillai. Heimo Varis Polvijärvi Peugeot J7 Ostelen irtonumeroita kun en ole tullut tilanneeksi, lähes kaikki numerot on kyllä tallessa, eli kiitos hyvästä lehdestä ja työstä. “hauturiystävät ry.“, omiaan. Laajentaisin tuon väliin putoavien autotyyppien valikoiman koskemaan jopa tavallisia pakuja. Osaisivat ne harraste-silpojatkin heti sinne... Hansa oli kaiken lisäksi ensimmäinen autoni. Oli sitten kyse miehitetystä Suomesta tai hautausautojen talteenotosta. Eikä hän yleensä ole aiheetta huolissaan, ellei aika sitä tapa, niin onhan toki nähty näitä vapaan kasvatuksen Herranlahjojen “muotoilu-aikaansaannoksia“... Sitä, että Commer Cobista auto ei juuri enää voi enempää tanakoitua. Minulla oli sellainen, ns. ym. Nyt voimia hajaantuu ja jakaantuu omiin merkki/tyyppi/maa-kohtaisiin jne. toiminut ennen kuin laitoin polttoaineputkeen välisuodattimen. kuin tikahtuisi henkiseen kapeuteensa (ei meil päi oo ennenkää-syndrooma)... Voin jopa neuvoa auton sijainnin, jos joku on aidosti kiinnostunut vaikkapa sen pelastamisesta. “Etkä tarvitse olla huippurakentaja, riittä kun olet tajunnut ota sellaista talteen, mitä kuka muu ei ole halunnut“, Thomas kannustaa Tervetuloa mukaan vain Thomas Utriainen 0400-161 299 (siellä vastaa “Taksi“ mutta vastaaja on useimmiten Thomas) Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka uskaltavat tulla ulos kuorestaan. piilofarmari, vuosina 1964-65
Tosin raadiltamme kului muutama viikko ennenkuin oivalsimme mitä ko. Tosin tällä vuoden 1969 Nortonilla on muitakin piirteitä, jotka tekevät siitä tutkimisen arvoisen. Lasten ja toimituskunnan suosikkihahmon, Ransu-koiran, kuono muistuttaa mielestämme juttumme Nortonin takalokasuojaa. Norton 750 Commando Fastback ‘69 RansuRansuRansuKoska juttumme moottoripyörällä ei ole lempinimeä, annoimme sille kylmästi sellaisen. osa muistuttaa, sillä sen verran omaperäinen se oli muotoilultaan. Koska koira edustaa idoleitamme, emme katso nimitystä halventavaksi. Teksti, kuvat: HvS
Kun kaksoiskehtorunkoa vielä uudistettiin hieman, saatiin entistä ehompi Nortoni, jolle annettiin vielä uusi raisu nimi — Commando Mainoksen mukaan koneen ja vaihteiston lisäksi myös takapyörä haarukkoineen ja vaimentimineen kuului kumivaimennettujen pidikkeiden erottamaan kokonaisuuteen. Niinpä moottorin sylintereitä kallistettiin eteenpäin ja asennettiin se joustavien kumityynyjen varaan. Nortonin Manx-mallit 50-60-luvun taitteesta olivat legendaarisia, mutta kehityksen kelkassa nekään eivät iänkaikkisesti pysyneet. Tosin jotain parantamisen varaa Commandossakin olisi vieläkin ollut. Nortonin Commandomallit lukeutuivat näihin ja ne olivat oikeastaan tämän maineikkaan tehtaan eräänlainen joutsenlaulu. Vuosikymmenen puolesta välistä lähtien vain harva malli menestyi. Tämä vaimensi tärinöitä jo kummasti. Johtuiko öljyvuodot vanhemmissa briteissä siitä, että niin moni harrastaja oli turakoinut kasaamisissa ja tiivisteiden käytössä, vai oliko kyseessä mp:n rakenteellinen vika. Värinät vaimenivat ja ajettavuus parani. Tosin erittäin hyvä ajettava!” Näin analysoi eräs kokenut suomalainen mp-mies Commandon öljytiiviyttä. KumAlh.) Commandoja 850-kuutioisella moottorilla sai vuodesta 1973.. Tässä taas tämä ikuisuusaihe, josta kiistellään. Tämän jutun yhteydessä oleva mainos konkretisoi selkeästi tämän seikan. “Samanlaisella ulkopuolisella öljynkierrätyksellä varustettu öljytykki kuin muutkin britit. Tasatahtiin pyörivän mäntäparin omaava voimanlähde ei käynniltään ole niitä tasaisimpia muutenkaan, mutta jos vapiseviin pyöriin jo muutenkin tottuneet britit pitivät tärinöitä haitallisina, niin silloin voidaan puhua jo ongelmasta. Tämä suomalaisessa mp-kielessä “kelluvaksi konehuoneeksi” ristitty teknillinen ratkaisu toimi kuulemma oikein hyvin. 1 960-luvun kuluessa brittiläinen mp-teollisuus ajautui yhä paheneviin vaikeuksiin. Mp oli suorituskykyinen, mutta voimanlähteenä oleva vertikaalitwini resonoi keljulla tavalla. Ylvään perinteen jatkajaksi lanseerattiin vuonna 1965 markkinoille 750-kuutioinen Atlas-malli. Sen yhdisti puolestaan eräänlainen levy
Pysyyhän vesikin paremmin vaakatasossa olevassa lasissa kun pystyyn kallistetussa. 1250 m) minuutissa . Testailun kohteena oli tosin juttumme Commandoa tuoreempi malli vuodelta 1970. Tähän saakka 4000 jalkaa minuutissa (fpm) on ollut eräänlainen raja-arvo, joka on männän ehdoton maksiminopeus, mikäli halutaan puhua missään määrin luotettavasta koneesta. Näihin aikoihin brittivalmistajien pahin painajainen aloitti Honda 750 Fourin muodossa maailmanmarkkinoiden valtaamiseen. “Se yritti kirjaimellisesti lennättää männät irti koneesta”, luonnehti oiva teos— Classic Superbikes — teemaa. Toisaalta Sivuposket vaikuttavat hieman kotonamaalatuilta, mutta ne ovat tehtaan jäljiltä. Viimeksi mainitun näkemyksen edustajat tarkensivat aihetta kiinnostavalla väittämällä: brittien moottorit kasattiin pystytasossa, kun taas japsien vaakatasossa. Siinä olisi sitten polvien mukava köllöttää ajon aikana ja näin oltaisiin periaatteessa saavutettu mukava ajoasento. Vaikka ajettavuutta ylistettiinkin — ja kuulemma ihan aiheestakin! — niin mp:n hinta ei ollut ihan kilpailukykyinen japanilaistuotteiden kanssa. Tosin Cycle World (3/71) kehui koeajonsa yhteydessä Commandoa “hämmästyttävän öljytiiviiksi ”! Juttumme Norton on vuosimallia 1969, jolloin mp oli olemukseltaan jo varsin konservatiivinen. Kiitosta sai esimerkiksi kytkintuntuma. Ulkomaisen lähdekirjallisuuden mukaan eräs Commandojen heikko lenkki oli kampiakseli. Toisaalta tiukkaan kaartaessa keskiseisontatuen jousi päästi tuen alas. Siksi japsikoneet olivat tiiviimpiä. Nykyään sekin on taaksejäävä käsite, sillä parantunut metallurgia on nostanut tätäkin käsitettä. Männän nopeus on lähinnä se tekijä, jonka nykypäivän insinöörit katsovat merkitsevän eniten koneen kestävyydelle tai iälle. Tässä todiste siitä, että “harmaat posket” olivat muidenkin värien yhteydessä Nortoneissa. Jos pitkäjalkainen nortonisti (paras nisti...) sitten istui sellaisessa asennossa, että raajat olivat sopivasti tarvittavilla polkimilla, niin johan höröttivät polvet mp:n sivuilla epämiellyttävästi viimassa. osat. Cycle Worldin testeissä sai puolestaan kritiikkiä Commando Fastbackin satula. Niinpä se ennätti raapia maata jo hyvissä ajoin ennen kuin maa on lähelläkään pakoputkia. 36 mallekin teorialle löytyy kannattajansa. räjäytyskuvien tutkailuun... Vaikka mainitut ongelmat poistuivat tuotannon kestäessä, oli niistä jonkin verran saatu huonoa mainetta Commandolle. Mikäli sattui olemaan liian lyhytjalkainen, joutui istumaan luonnottoman edessä, jotta jotain polvitukea olisi löytynyt. “Commando kiihtyy vaivatta 100 mailin tuntinopeuteen.Yli yhdeksänkympin (km/h) nopeudessakin tapahtuvien ohitusten yhteydessä ei vaihdetta tarvitsee juuri pienemmälle vaihtaa.” Itse voimanlähdettä koskeva juttu on kenties nykyajan näkökulmasta ihan mielenkiintoista luettavaa. Commando-teksti erottuu vielä niistä. Tosin edellytettiin vaan sitä, että ajaja sattuisi edustamaan sitä kokoluokkaa, mitä Commandon suunnittelijat olettivat tämän edustavan. “Commandon kone on nykyajan mittapuun mukaan “pitkäiskuinen ihme” (poraus 73mm, isku 89mm). 000 tuhatta yksilöä. Tässä Commando 750:n perusmalli, joka poikkesi satulan ja takalokasuojansa puolesta juttumme mp:stä. Candy-maaleja ei myöskään Englannissa suosittu, ja levyjarruja oli Nortonista turha etsiä ennen vuotta 1973. Niitä kuulemma tuhoutui runkolaakerien ohella hälyttävissä määrin! Vielä itsetuhoisempi oli Commandon korkeapuristeisen Combat-koneen (oli tarjolla vain vuonna 1972) omaava versio, joka lisäksi rikkoi (edellä mainittujen ohella) kannen tiivisteitä kiitettävää tahtia. Koeajomme ansiosta!” Vaikka Commandon kerrottiin olevan kokoluokassaan verrattain taipuisa mp, niin parhaiten siitä sai iloa moottoriteillä (tai suorilla teillä), joissa sen väkevä vääntö pääsi oikeuksiinsa. Vasemmalla pieni ryhmäkuva. Nimittäin kumipuslin tuettu takaripustus romppeineen oli hyvin tarkkaa säädöistään, ja jos kumiosat kuluivat tai menivät asetuksistaan, oli mp ajettavuudeltaan valovuosien päässä hyvästä. Se saavuttaa huipputehonsa 7000 kierroksen kieppeillä, jolloin männän nopeus on 4100 jalkaa (n. Säätö ei ollut mikään yksinkertainen juttu, vaan siinä sai säheltää kaiken maailman metallisten simmilevyjen kanssa aivan kyllikseen. Niinpä esimerkiksi Nortonin erillinen vaihdelaatikko-konekombinaatio katsottiin antiikkiseksi, sillä japanilaiset “paketoivat” samaan kasaan ko. Pahat kielet väittivät, että lehdistön testaamissa yksilöissä oli takapään tuennat säädetty hieman ylikoviksi. Liian pitkien jalkojen ollessa puolestaan kyseessä, joutui puolestaan istumaan aivan liian takana. Ajovaikutelmia ...Commandosta kertoili mm. “Luulisi, että vahvan 750-kuutioisen voimapaketin kytkin olisi rankka käsiteltävä, mutta näin ei ole. Itse asiassa niitä valmistettiin 25 tuhatta kappaletta enemmän kuin kaikkia muita kaksimukisia Nortoneita yhteensä. Tämä voi avata uuden näkökulman ns. Ei niin hyvää, etteikö jotain... “Pakoputket ovat takapäästänsä taivutettu ylöspäin, mikä tavallaan parantaa kaartokykyä. Istuinhan kaartuu etuosastaan tankin sivuille. Toisaalta alan lehdistö väitti Commandon olevan onnistunut yhdistelmä traditionaalista Nortonin ajettavuutta ja voimakasta suorituskykyä. Niin tai näin, Commando oli kuitenkin menestynein Nortonin sodan jälkeen valmistamista twineistä. Commandon ajettavuuden oivallisuudesta lähes kaikki tahot olivat yksimielisiä, mutta jotain hämminkiä tästäkin aiheesta oli löydettävissä. Commandojen kokonaisvalmistusmäärä oli muuten 55. Etualalla otsikon mp ja taustalla Commando 850.. Layock de Normanvillen juuri Commando-malleja varten loihtima kytkin, poikkeaa perinteisistä siinä, että kytkinlevyjen jousipaine on lähes kaksinkertainen totuttuihin verrattuna, mutta kytkinkahvassa tämä paineenkasvu ei tunnu juuri lainkaan!” Ajettavuutta kiiteltiin ja kaartokykyä ylistettiin. Toisaalta mitä pienistä, Commandon tankin muotoilu oli muuten kivan näköinen. Vaikka se lisäsi hieman resonointia, niin ajettavuus oli sitä jämäkämpää ja näin saatiin ajettavuudesta hyviä testituloksia. Täytyy muistaa, että seuraava lainaus on vuodelta 1971. Cycle World -lehti. Vinoiltuamme aiheesta tehtaalla , saimme hiljattain kuulla, että kyseinen jousi on vaihdettu tehokkaampaan. Tässä vaiheessa oikaisimme ajokin suosiolla, sillä ääni oli kamala. Niin ikään sähköstartti tuli Nortoneihin vasta viimeisen tuotantovuosien aikana, joskus 70luvun puolenvälin kieppeillä
Lähteestä riippuen erokaan ei ollut mitenkään hirveän merkittävä. Commandon huippunopeus oli 116,4 mailia tunnissa (187,3 km/h). pinnoitteesta pitävälle, sillä sitä ei ole säästelty. Tosin mainoksien mukaan japanilaistuotteen olisi pitänyt suoriutua 12,6:ssa sekunnissa. Mob 7/99). Commando oli tasan kuusisataa dollaria kalliimpi. Jos vertaillaan Commandoa, vaikkapa sensaatiomaiseen Hondan Tuuttiin, ei vaaka kallistu Nortonin hyväksi juuri muussa kuin varsinaisessa ajettavuudessa. Iskutilavuus: 745 cm3 Sylinterin halkaisija: 73 mm Iskun pituus: 89 Puristussuhde: 9.9:1 Teho: 60 hv/6800 rpm Jarrut: Rumpujarrut edessä ja takana Vaihteisto: Neljä vaihdetta Akseliväli: 145 cm Rengaskoko: 4.10 x 19 Paino: 190 kg Painojakauma: 46/54 Kulutus: n.5,5 litraa/100 km Huippunopeus: 187 km/h Kiihtyvyys (1/4 maili seisovasta lähdöstä): 13,11s Cycle World sai seuraavanlaisia tuloksia ...vuoden 1971 aikana. Tämän mahdollistaa laaja vääntöalue, joten ääritehoilla ei tarvitse voimanlähdettä juurikaan kuormittaa. the Beatles, joka muuten pelasti Britannian kauppataseen useana vuonna. Ei vielä ehkä kovinkaan radikaaleja eroja, mutta entä sitten kokonaisvaikutelma. Kahdeksaosamailiin brittituote tosin tarvitsi 8,14 sekunttia, kun japsituote suoriutui siitä 7,5 sekunnissa. Alh.) Mainonnassa hyödynnettiin “kelluvan konetilan” käsitettä selkeällä kuvalla. Ilmajäähdytteinen. Mitä nopeuteen, huolettavuuteen, luotettavuuteen ja hintaan tuli, niin vaaka kallistui Honda 750 Fourin hyväksi. Kuvaavaa voisi olla se, että “puolueettoman” englantilaisen moottoripyörälehden — Motor Cycle News’in — lukijaäänestyksessä Norton Commando oli voittajana viitenä peräkkäisenä vuonna , kun lukijat äänestivät vuoden moottoripyörästä. USA:ssa Kawasaki Mach III maksoi 995 dollaria, kun taas N. Tosin 750-kuutioinen Nortoni oli käynnistyvyydeltään siitä paremmasta päästä, mitä britti-twineihin tuli. Vas.) Jutussamme mainitun Kawasaki Mach III:n mainokset eivät olleet yhtä tyylikkäitä kuin Nortonin, mutta myyntiluvuista päätellen info meni perille. Meno on tasaista, joskin voimaa uhkuvaa. Se Englannin kauppataseen muutoksista 60-luvulla. Kauniisti sanoen Norton Commando ei mennyt aivan yhtä hyvin kaupaksi kuin esim. Kuvassa Commando 750 S, jonka pakoputket olivat erilaiset kuin juttumme kohteessa.. Lämpimänä Commandoa voitiin kunnioittaa maininnalla “first kick starter” (“ekalla potkulla käynnistyvä”). Kaikesta huolimatta Commandon tuotantokausi kesti vuodesta 1968 kymmenisen vuotta eteenpäin, mikä ei ollut huonosti. Vaikka Tuutti oli edullisempi, niin siitä löytyi vaikkapa levyjarrua ja sähköstarttia. Jos unohdetaan kättelyssä se, että ko. täytyy muistaa, että Commandon normaali käyttöalue jää huomattavasti alle tämän lukeman 4100 fpm. Commando suoriutui puolestaan 5,5 litralla. Toisaalta varttimailin Norton Commando taittoikin 13,11 sekunnissa, kun Kawalta kului peräti yksitoista sekunnin sadasosaa enemmän aikaa matkaan. 37 Mikä meni vikaan Tämän jutun aikana on jo epäsuorastitullut esille mikä meni pieleen. Jotta jotain vertailupohjaa olisi, voitaisiin vaikkapa vuoden 1971 motukoista ottaa Nortonin vertailukohteeksi 500-kuutioinen Kawasaki. Ehkä seikkaa auttoi englantilaisten kuluttajien isänmaallisuus. Kun Commandolla kaasuttaa, pääsevät kumiset moottorintuet oikeuksiinsa, eivätkä kädet tärise tippaakaan. Kromin määrä ilahduttaa ko. Kawasakin ajettavuus oli tunnetusti huonommasta päästä, niin sitä kovemmat olivat suoritusarvot. Kiihdytyksessä Nortoni otti hieman vahinkoa takaisin. Kun muistetaan vielä se, että markkinoilla oli parempiakin japsiprätkiä kuin esimerkkinä ollut, jotka muuten olivat nekin Nortonia edullisempia, niin ei tarvitse hirveästi ihmetellä miksi kävi kuten kävi. Niinpä pörröpäisten muusikoiden aatelointiin (1965) vaikutti kylmät kaupalliset ansiot, eivätkä mitkään taiteelliset uroteot. Jos jostain syystä nuorehko mp:n ostaja epäröi valinnan suhteen vaikkapa mainittujen kahden välillä, niin viimeistään hinnan tullessa puheeksi Norton sai jäädä. Moottori: Kaksisylinterinen ja nelitahtinen kansiventtiilikone. Kawasakilla puolestaan 124,8 mailia tunnissa (200,1 km/h). Bensankulutus oli Kawasakissa tilavuuteen nähden miehekäs: keskimäärin 7,4 litraa satasella. Kumilla tuetut osat on selkeästi omana osanaan kuvan alalaidassa. Brittiläisen mp-teollisuuden pelastaja, oikea kuusikymmenluvun pyörille nostettu ikoni. Siinä mielessä ontuva vertailukohde, että kyseessä on kolmemukinen kaksitahtikone (ks. Kerrassaan mahtavaa !” Ja niin päin pois....Äskeisen perusteella olisi voinut olettaa, että tässäpä sitten kerrassaan oiva mp. Esimerkiksi Nortonin Commando-koneella ei edes unelmoitu yllettävän johonkin sadantuhannen kilometrin ajomäärään — ainakaan ilman remonttia. Mutta sitä joutui polkemaan! Japseissa alkoi olla jo sähköstartteja. NORTON 750 COMMANDO FASTBACK Mittaristo on selkeä. Kaikesta huolimatta Norton Commando vaikutti konservatiiviselle ja antiikkiselle verrattaessa modernin näköiseen Kawasakiin. Noihin aikoihin mp:n ostajakunnasta nuoriso muodosti melkoisen osan ja kuka näistä haluaisi vaikuttaa aikaansa jämähtäneelle. Seikassa on vähän sitä samaa henkeä, kuin muinaisessa DDR:ssä, jossa itäsaksalaiset valitsivat säännöllisesti Wartburgin “vuoden autoksi”. Tosin se on mukana lähinnä sen vuoksi, että sen suoritusarvot olivat verrattain lähellä juttumme Nortonia. Äärimmilleen pelkistäen: hinta-laatusuhde
Jotenkin tuntuisi johdonmukaiselta maalata sivuposket samanväriseksi kuin tankkikin, mutta toisaalta myöhemmissä vuosimalleissa Nortonin kaksimukinen oli tasaiskuinen ja siitä kansaomaisempi nimitys ko. 38 Juttumme Fastback ... Norton seurasi kehitystä ja saatavana oli Commandostakin ko. trendin mukainen luomus.. kansainvälisessä polkuja moottoripyöränäyttelyssä. konetyypille: “tamma” . Vaan eipä niitä ole värjäilty ! 60luvun lopulla Norton Commandojen sivuposket olivat tosiaankin harmaat. Kuten kuvasta huomataan, ei kiinnityspisteitä ollut kovinkaan montaa. Kateellinen maallikko voisi hihkaista riemusta katsellessaan juttumme Nortonia, olettaessaan mp:n sivuposkia hornalla (se oiva hopeanharmaa kiuasmaali, köyhän kromi jne.) maalatuiksi. Tämän jutun ohessa näkyvät kuvat selventävät kuitenkin seikkaa, jota me emme käsitä. Kovaa tekniikkaa karuin kuvin .... Väriyhdistelmällisesti hieman outoa. tuennasta. on tuotu hiljattain maahamme Kaliforniasta. Ehkä brittikoneet tosiaankin kasattiin pystysuunnassa, kuten tekstissä spekuloitiin ... “Commando” tulee Norton Villiersin tallista ja sitä väitetään parhaaksi Englannissa valmistetuksi moottoripyöräksi yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ilmeisesti tämän kuvan suomenkielinen alkuperäisteksti (syyskuulta 1967) kertoo kaiken: “COMMANDO”— kuulun perheen nuorin vesa. Emme malttaneet jättää sitä pois tämän jutun yhteydestä. Hankintapäätöstä helpotti mp:n hyvä alkuperäiskunto ja vähäiset ajomailit — 20 000! Niinikään väri on alkuperäinen, joskin haalistunut ja patinoitunut. Tässä riemastuttava näky, joka antaa käsityksen koneen ym. Tässä Commandon voimanlähde purettuna. Normaali kaksisylinterinen “Commando” pystyy 160 km:n ja viritetty yli 220 km:n tuntinopeuksiin. Vas.)Kumivaimenteiseen tuentaan ei riittänyt pari osaa, vaan palikoita tarvittiin hieman enemmän. Oik.) Easy Rider -henkiset chopperit olivat kova sana maailmalla 1970-luvun alkuvuosina. Ylh) 850-kuutioisen Commandon öljyvoitelun kaavakuva selventänee myös 750-kuutioisen kyseistä. Englannin laivaston commandojoukkueen sotilas on noussut uuden, loistavan moottoripyörän “Commandon”, selkään Lontoossa äskettäin pidetyssä 38. Nostalgia Cycle Oy:n vetäjä, Esa Uusitalo, oli siellä etsimässä Suomeen rahdattavia harrastepyöriä, kun hän puolivahingossa osui erään paikallisen Norton-harrastajan talliin. Mp:n erikoinen olemus innosti hieman ennakkosuunnitelmista poikkeavaan hankintaan ja niin “ihme” päätyi maahamme. Vas.) Tästä näkyy mistä perä-konepaketti kiinnittyi runkoon. Ero ei ollut huomattava
Oik.) Ensimmäisissä Commandon vuosimalleissa oli vaakatasossa olevat pakoputket. Niinpä esimerkiksi VMPK:n luettelossa niitä oli n. nelisenkymmentä kappaletta. Toistaiseksi tiloissa on vain olennaisin; moottoripyörät ja toimitusjohtaja Esa Uusitalo. Yritys tuo moottoripyörät lähinnä Karusteella voisi olettaa. Esimerkiksi 50 tuhatta ajokilometriä omaava kolmisenkymmentä vuotta vanha moottoripyörä ei ole tavaton harvinaisuus. Syy minkä takia USA:n länsirannikko on otollista seutua käytettyjen moottoripyörien hankintaan, johtuu kaluston runsaudesta. Alussa tuontikohteina olivat vain Harley Davidsonit, mutta nyt painopiste on siirtynyt — kysynnän kasvun myötä — mm. Niinpä kansalaisten talleihin on kertynyt melkoinen määrä vähän ajettuja prätkiä. Myöhemmin ne taivutettiin päistään ylöspäin. Sen sijaan japsipyörät ovat huomattavasti edullisempia. Rapakon takana tuli reissattua moneen otteeseen, ja yleensä tuli rahdattua tuliaisina jotain kaksitai nelipyöräistä. Hankintahinta ei ole tolkuton — vrt. Erään lähteen mukaan ko. Niinpä hyviä Tuutteja on Nostalgia Cyclen kautta valunut jo useita maahamme. Jossain vaiheessa moottoripyörien välittäminen tutuille Jenkeistä muuttui sitten elinkeinoksi, kun Eku huomasi että silläkin voi ehkä elää. tämä olikin jo toteutunut. japsipyöriin. Vaikka ilmasto suosiikin moottoripyöräilyä, ei arkiliikenteessä näe moottoripyöriä läheskään niin paljon kuin rekisteröintitilastojen pehiljattain uudet tilat. Kärjessä Nortonit ja Triumphit. Lisätietoja myytävistä tuotteista voi kysellä numerosta 0500-704701. Toisaalta Kawasaki Z1 on siellä kohtalaisen arvostettu. Kerrottakoon että yritys ei ole mitenkään nirso tuotavan mp:n valmistusmaan suhteen, vaan kaikki mikä kelpaa asiakkaalle kelpaa yrityksellekin. Eräänä syynä on se, että moottoripyörää pidetään lähinnä huvittelutarkoituksessa tai leluna. Hienon kokonaisuuden kruunaa vielä remmivetoinen Roots-ahdin. USA:n osavaltion pitäisi edustaa maapallon moottoripyörätiheintä aluetta. Tämä oli taannoin Maunulan majalla Helsingissä Toimitusjohtaja Esa Uusitalo (puhelimessa) ja osa liikkeen valikoimasta.. Alh.) Commando ei ole harvinainen näky VMPK:n tilaisuuksissa. Tämä johtaa siihen, että moottoripyörää kohden ajokilometrejä kertyy uskomattoman vähän vuodessa. Norton Commando on suosittu harrastekohde maassamme. Myöskään pyyntihinnat eivät ole tolkuttomia — poikkeuksena Harley Davidsonit! Tosín vähäiset ajokilometrit eivät ole onnen tae, jos mp on seissyt käyttämättömänä vuosikymmenet. 39 Nostalgia Cycle Oy E sa Uusitalo askarteli vuosikaudet USA-autojen parissa, kun jossain vaiheessa tuli lisänä mukaan vielä innostus kaksipyöräisiin. Näin syntyi Nostalgia Cycle Oy. Alla tällainen kombinaatio. Tosin kaiken näköistä pientä somistetta on tiloihin tarkoitus loihtia ajan myötä. Pari vuotta sen jälkeen vielä 850 -kuutioinen “CafeRacer” versio kyseisestä (kuvassa). Suomi — joten muutkin kuin intomieliset mp-harrastajat voivat innostua hankintoihin. Mainittakoon, että maassamme korkealle noteerattu Honda 750 Four ei USA:ssa ole läheskään niin arvostettu kuin meillä. (Kuva: Lauri Lehtinen) Ylh.) Tästä kuvasta näemme miten “amerikkalaiseksi” saa Commandonkin, jos värityksen osaa valita oikein! Oik.) Vuonna 1970 tuli tuotantoon nopeampi versio Commandosta — Racing Commando. Sitten siellä viimeistään kelpaa näytellä asiakkaille mp-kalustoa, joka on tuotu maahamme kahdenkymmenen vuoden kokemuksella . Alh.) Commandon kone oli niin suosittu, että jotkut innokkaat istuttivat niitä vanhempien Nortonien Featherbed rungolle. Niistä vain muutama edustaa fastbackmallia, joten mukaan sopii hienosti myös juttumme yksilö . Kalustoa tuli joskus tuotua muillekin. Syynä voi olla verrattain runsas tarjonta. Jos HD:t lasketaan pois, niin kovimmissa hinnoissa ovat britit. Juttumme kuvat on otettu Pakilan VPK:n alakerrasta, jossa yritys avasi liforniasta
Impin varsinainen täky oli tietenkin siinä, että se oli yksi halvimmista keinoista päästä kiinni neljään omaksi ostettuun uuteen pyörään. Tämän Rootes-yhtymän kuopuksen maine kasvoi ajoittain itse autoa suuremmaksi: Impin ajoominaisuudet ja pirteä Coventry Climax -moottori kirjoittivat moottoriurheiluhistoriaa niin meillä kuin muuallakin. 40 Koea jossa Koea jossa. Autourheilumenestys oli kuitenkin vain myyntiargumentti muiden joukossa. teksti, kuvat: J.E. 40 Imp — sillä Imppihän se pikkuSunbeamkin on — kuuluu niihin autoihin jonka kaikki muistavat ja josta useimmilla on jonkinlaisia henkilökohtaisiakin kokemuksia
41 41
Tällaisia mietteitä pyörittelen päässäni kaasutellessani ylös Pertin tallin luiskaa Helsingin Kaivopuistossa. 1970-luvun alkuvuosina hän ajoi Sunbeam 900:lla rallia ja myöhempinä aikoina on talliin siunaantunut pari hienoa saman mallista museoautoa. Mikäli Pertti on autonkäsittelytaidostani huolissaan, hän salaa sen hyvin — heilauttaa vain kättään ja toivottaa hyvää matkaa... 1970-luvun taitteessa ei pikkuauton ostaja osannut haaveillakaan nykyisenlaisesta varustelutasosta. Impin kohtalona oli omana aikanaan joutua aina verratuksi BMC:n loistavaan Miniin, eikä asia ole ajan myötä miksikään muuttunut. Kun Pertti alkukesästä vieraili toimituksessa aivan muissa asioissa, johti kauniin kesänvihreä Sunbeam ajatukset kuin itsestään jutunteon suuntaan, ja tässä sitä ollaan. Impin ohjaamo on askeettinen, eikä verhoilumateriaalejakaan ole turhan päiten joka paikkaan tärvätty. 42 H elsinkiläinen Pertti Pihlajavesi on Imp-miehiä jo aikojen takaa. Molempien pienten englantilaistuotteiden maali oli sama, mutta keinot siihen osumiseksi kovin erilaiset: Siinä missä Mini sai autosuunnittelussa aikaan maailmanlaajuisen vallankumouksen, oli Imp radikaali vain englantilaisessa mittakaavassa: Takamoottori ja erillisjousitus olivat manner-Euroopassa olleet pikkuautoluokan arkipäivää jo 40-luvulta lähtien. Koeajamani yksilön Pertti oli löytänyt kuvien mukaisessa kunnossa Pohjois-Pohjanmaalta, jossa se oli aivan viime vuosiin saakka palvellut vanhemman rouvan arkiautona — mikä auton kunto huomioiden kuulostaa kerrankin täysin uskottavalta. 42. Pieni 875-kuutioinen ylänokkamoottori ei kylmänä vakuuta ainakaan väännöllään; parin epäonnistuneen yrityksen päätteeksi pääsen ankarasti kaasutellen ja kytkintä savutellen jyrkän luiskan ylös
68 mm, iskunpituus 60,4 mm Teho: 42 hv (SAE) @ 5.500 kierr.min. Moottorin huudattaminen ei Impin tapauksessa käy edes luonnon päälle, niin halukkaasti Coventry Climaxin pieni kevytmetalli-ihme kiekuu — sillä kustannuksella tosin, että niukalti verhoillussa ohjaamossa riittää mökää ja mekkalaa omiin tarpeisiin. Ei mikään matkailuauto Imp-kuskin hyväntuulisuus haihtuu nopeasti sitä mukaa kun tiet levenevät ja nopeudet nousevat. Nostalgia on käytössä pahoin kulunut sana, mutta Impin olemus on omiaan vetoamaan juuri ihmisten nostalgisiin tunteisiin. Kuskin työtilat ovat Impissä jopa yllättävän hyvät. 43 Kaupunkikuoriainen Huterasta alusta huolimatta Impin kanssa pääsee nopeasti sinuiksi. Impin jo valmiiksi välttävään perusergonomiaan saisi huomattavan parannuksen pelkästään rattia vaihtamalla: Kevyen auton tarkan hammastangon käyttelemiseen kun ei todellakaan tarvittaisi halkaisijaltaan puolimetristä ohutkehäistä muoviruoria. Tämä ei olekaan mikään ihme, sillä sellaisiin oloihin Imp on suunniteltu — kuten Englannissa autoilleet tietävät. Aikoinaan pirteäksi kehuttu moottorikin on pahasti alimitoitettu liikenteen nykytempoon nähden: Kehäteillä ei tee mieli pysähtyä valoihin varsinkaan vasemmalla kaistalla ajaessaan: Vauhdin kelaaminen takaisin kahdeksaankymppiin vaatii nykyautoihin verrattuna paitsi paljon aikaa, myös raskasta kaasujalkaa ja ahkeraa vaihdekepin käyttelemistä. Satasen rajoitusalueella kuljettaja saa jo painia hirmuisen metelin keskellä tosissaan pitääkseen ilkeästi kiemurtelevan peltikojun miten kuten suunnassaan — Impin suuntavakavuudesta ei voi vakavalla naamalla puhua. Just tollasella samanlaisella mä ajoin kuuskytluvulla jäärataa... Hermostunut kulku voidaan vielä laittaa ensiasennustyyppisten ristikudosrenkaiden tiliin, mutta eivät nekään kaikkea selitä. Muistan aina kun mentiin meidän punasella Impillä Kangasalle mummolaan, tapeltiin koko matka pikkusysterin kanssa ja viimestään Pälkäneellä sitä rupes aina oksettamaan... . Vielä 60-luvulla suurin osa muunkin Euroopan liikenteestä soljui pitkin kaksikaistaisia vanhoja maanteitä. Imp on siis karismaattinen pieni auto. Mutkaisella pikkutiellä kuudenkympin rajoitusalueella Imp tuntuu aivan kuin eri autolta. Impin jousituksen erikoisin piirre on eturipustus, joka on päältä katsoen järjenvastaisesti toteutettu heiluriakselein: etupyörät on kiinnitetty auton keskilinjalle nivelöityihin pitkiin tukivarsiin siten, että niiden kulma tienpintaan nähden pääsee muuttumaan joustoliikkeen aikana. Harvassa takamoottoriautossa on näin hyvä pääsy moottoritilaan. Imp todistaa jälleen kerran todeksi sen, että aivan tavallinen kansanauto herättää ihmisissä monesti lämpimämpiä tunneläikähdyksiä kuin kansainvälisten hintaoppaiden kärjessä keikkuvat keräilyharvinaisuudet. VOIMANSIIRTO takamoottori, nelivaihteinen täysin synkronoitu vaihteisto Tasauspyörästö: perävälitys 4,857.1 JOUSITUS Edessä: erillinen, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset Takana: erillinen, taakse viistosti suunnatut tukivarret, kierrejouset JARRUT nestetoimiset rummut edessä ja takana KORIRAKENNE itsekantava 2-ovinen kokoteräskori MITTOJA JA PAINOJA Pituus: 353 cm Leveys: 153 cm Akseliväli: 208 cm Paino ajokunnossa: 715 kg SUORITUSARVOJA* Kiihtyvyys 0-100 km/h: 29 s Huippunopeus: 128 km/h VALMISTUSMÄÄRÄ** 440.032 * Valmistajan ilmoitus ** Sisältää kaikki vuosina 1963-76 valmistetut Imp-muunnokset (Hillman ja Sunbeam Imp, Singer Chamois, Sunbeam Stiletto, Hillman Husky jne.) rinaa aidosta eletystä elämästä: Mun eka auto oli sellanen valkonen Imppi... Ja sellaiset muistetaan. Parin päivän mittaan ehti kuulla tuntemattomilta ihmisiltä monta taSunbeam 900 1970 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl. Ajoasento tietenkin on jalkatilaa syövän pyöräkotelon takia hieman vino, mutta se on piirre jota muutaman ajokilometrin jälkeen tuskin huomaa. Impillä liikkuessa ihmiset tulevat aivan spontaanisti kertomaan omia muistojaan. Nämä ominaisuudet ovat Impissä niin pinnalla, että edes naurettavan suuri ratti, tahmea (vaikkakin lyhytliikkeinen) vaihteensiirto ja melkeinpä itsestään kaistaa vaihtavat ristikudosrenkaat eivät onnistu hyvää ensivaikutelmaa pilaamaan. Jo muutaman kadunkulman päässä alkaa otteisiin tulla kummasti lisää varmuutta. Toisin kuin melkein kaiken hölmöilyn anteeksi antavan modernin etuvetoauton ratissa on Impin ohjaimissa suureksi hyödyksi jos on joskus joutunut miettimään mistä autolla ajamisessa oikein on kysymys. Kaarteeseen sisään ajettaessa perä pyrkii selvästi ulkokaarteen suuntaan, mutta vain aluksi: jahka Imp on ensin ottanut (kelvottomista) renkaistaan “löysät pois”, istuu se kaarteessa sittenkin aivan sievästi ja tukevan tuntuisesti. Etuakselin raideleveyden muuttumista sisäänja ulosjoustoissa ei oikeastaan huomaa kuin ehkä reunakiviä tai muita jyrkkiä epätasaisuuksia ylittäessään. Vaikka systeemi on paperilla huono, ei siitä — ihme kyllä — tunnu käytännössä olevan haittaa. nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinteriryhmä ja -kansi kevytmetallivalua, 3 runkolaakeria 1 kannen yläpuolinen ketjuvetoinen nokka-akseli Tilavuus: 875 cm 3 , syl.halk. Tilankäytön järkeistämiseksi ja auton painopisteen madaltamiseksi moottori on 45° kallistettu.. Nopea ohjaus, napakka alusta, riittävät jarrut ja kerrassaan loistava näkyvyys ovat sellaisia rakennuspuita joista hyvät kaupunkiautot tehdään. Mihinkään ei silti pääse siitä, että nykyautoon tottuneen autoilijan näkökulmasta takamoottorinen Imp on kokolailla erikoinen ajettava. Vaikka Imp oli aikanaan aivan kelpo auto, ei sillä nykyihminen mielellään vähänkään pitemmälle matkalle lähde. Mutkaisella kestopäällysteellä Imp tuntuu ensimmäistä kertaa sitten kaupunkikatujen olevan sinut itsensä kanssa. 60-luvun suunnittelua oleva takamoottorinen pikkuauto on nykyteillä auttamatta vähäväkinen; jos asia halutaan oikein rumasti sanoa, milteipä säälittävä pöristin. Vääntö: 7,7 mkg (SAE) @ 2.800 kierr.min. Moottoria ei tosin sen lämmettyäkään voi kehua miksikään vääntöihmeeksi, mutta reippaasti kierroksia käyttämällä pysyy muun liikenteen mukana ainakin kaupunkinopeuksilla vaivatta. Ainakaan valtaväyliä pitkin... Vaikka Impiä aikoinaan kehuttiin kaarrekäyttäytymiseltään hyvin neutraaliksi, yliohjautuu auto tällä rengastuksella varsin selvästi. Tilanne muuttuu edukseen pienemmillä maanteillä. Päällimmäiseksi ajatukseksi jää se, miten huikeasti nimenomaan pikkuautot ovat kolmessa vuosikymmenessä kehittyneet. Pienen kallistelemattoman takamoottoriauton vieminen tuntuu ajoittain jopa hauskalta. Oman aikansa lapsi Vaikka Imp siis onkin nykykriteerien mukaan melkoisen kelvoton autoksi, on siinä sitten senkin edestä oman aikansa henkeä
Vaikka alkujaan paloruiskun voimanlähteeksi suunniteltu Coventry Climax -moottori ei perusvireessään kummoistakaan suorituskykyä taannut, teki se oikein viritettynä Impistä nimensä veroisen. Impiä on melkein mahdoton muistella ilman että puhe kääntyy autourheilun suuntaan. Tiivis yhteys autourheiluharrastukseen ja heikko maine käyttöautona ovat aiheuttaneet sen, että hyvin säilynyt Imp alkaa olla todella harvinainen näky — niin Auton englantilaisista kilvistä huolimatta kuva on Keimolasta. taustatiedot: Ralf Pettersson Impin sinänsä jo aikansa eläneessä takamoottorirakenteessa oli muutamia yksityiskohtia, jotka mahdollistivat ominaisuuksien jalostamisen suorituskykyiseksi kilpa-autoksi. teksti: J.E. Chrysler lähti 60-luvulla GM:n ja Fordin jalanjäljissä vahvistamaan konserniaan eurooppalaishankinnoilla. 44 Rootes-yhtymän pikkuauto oli askeettinen pikkuauto, joka kuitenkin kätki vaatimattomuuteensa hämmästyttävän potentiaalin. Tämä Stiletto sai 70-luvulla rauhassa tuhoutua Helsingin Metsälässä. Vuodenvaihteessa 1966-67 Chrysler hankki itselleen ehdottoman määräysvallan Rootes-yhtymässä, niinpä tämäkin (viehättävä) neiti poseeraa Impin keulapellillä Chryslerin viisisakaraisen tähden alla. Suurin osa Suomeen tuoduista Impeistä oli luonnollisesti tavallisia askeettisia pikkuautoja, mutta myös 1966 esiteltyjä nopeakulkuisia Rallye Impejä ja coupekattoisia Stilettoja saatiin maahan jonkin verran. Keimolan moottoristadionin. Sunbeam Stiletton urheilullisen ilmeen kruunasivat ruutupeitteiset sumuvalot. Tässä muutama tunnelmallinen Imp-tuokio vuosikymmenten takaa. Vähäisin vaikutus asiaan ei varmaankaan ollut sillä, että maahantuojan — Wihuri-yhtymän — panostus kilpailutoimintaan oli voimakasta, omistihan yhtiö aikanaan mm. Parhaista ratamoottoreista puristettiin yli 100 hevosvoiman litrateho. . kova kato on kannassa käynyt. Kuka nyt tuollaisesta... 44 Imp — pikku paholainen Imp — pikku paholainen. Meilläkin Impeillä kilpailtiin menestyksellisesti sekä radalla että ralleissa. Tärkeimpiä olivat viritysystävällinen kevytmetallivaluinen ylänokkamoottori ja takajousituksen kaksoisnivelletyt vetoakselit, jotka eliminoivat tavanomaisen heiluriakselin ongelmat. Kyseessä on autotoimittajille järjestetty englantilaisten autojen testipäivä vuonna 1969, jossa saarivaltakunnan ylpeydet Rolls-Roycesta alkaen olivat kynämiesten tutustuttavina
Tuomo Alitalo räjäytti Impinsä moottorin näin komeasti SM-ratakisoissa Keimolassa 1974. Seuraavaan lähtöön moottori oli jo vaihdettu... Vieressä istuu Jyrki Tamminen. 45. 45 Wihuri pyöritti omaa Härmän häjyt -talliaan, jonka riveissä ajoi koko joukko nimimiehiä. Kuva: Hannu Luukannel. Yläkuvan auto on rataversio kuten levikkeistä ja vanteista näkyy. Koeajoautomme omistaja Pertti Pihlajavesi ajoi aikanaan Impillä ralliakin. Pikkuluokka (alle 1000cm 3 ) lähdössä kymmenen kierroksen koitokseen. Vaikka maahantuojan kilpatallin “häjyillä” Impeillä ei myyntimallien kanssa paljon tekemistä ollutkaan, ei se estänyt käyttämästä niiden tarjoamaa aasinsiltaa mainonnassa tehokkaasti hyväksi... Tässä tyylinäytettä vuodelta 1972. Kuvat: Heikki Vainikainen. Helsingin Vauhtikisat 14.5.1972 Keimolassa. Kuvassa selvästi erottuvat kuljettajat autoineen etualalta lukien: Kalevi Lahervuori (28) Sunbeam 900, Olavi Nissilä (186) Sunbeam 900, Juhani Karenmaa (27) NSU TTS, Kalevi Heloaho (24) Sunbeam 900, Kai Miesmäki (31) Sunbeam 900, Juha Sandell (35) Fiat Abarth, Pentti Rinta (34) Sunbeam 900... Koko 22 auton lähdössä vain Juhani Karenmaa (NSU) ajoi muulla kuin Impillä tai Abarthilla! Kuva: Heikki Vainikainen. Alemman kuvan ralliauto ei ole katollaan, mutta sellaiseenkin tilanteeseen ovat Wihurin koiranleuat varautuneet, kuten helmakotelosta näkyy
46 Onni on juuttunut mieleeni erityisesti harrastajana, joka ei kaihda outojakaan autoja. Sieltä löytyivät mm. Sieltä löytyi kuulemma vaikka mitä uuttakin osaa. Tatraplanin maahantuoja). Orimattilassa, Onnin kotona ja kahvipöydän äärellä, selvisi kuitenkin lisää mielenkiintoista Onnin työurasta. Samalla sain ehkä eräänlaisen selityksen ihmetykselleni, miksi juuri Renault. Jäi myös mieleen, miten Onni kehui varmaan 7080 vuotta alalla ollutta ranskalaista Depanoto-nimistä osien toimittajaa. Onnin Ranskan-löytö on varsinainen säilymisihme RENAULT PRIMAQUATRE 1937 Onnin Ranskan-löytö on varsinainen säilymisihme RENAULT PRIMAQUATRE 1937. Siinä tuli taas KLB:lle kaksi uutta (tai ”uus-unohdettua”) asiaa kerralla! Sain yleisen puheenhälinän keskellä vain sanottua Onnille, ”Jos olet ensi viikolla kotona, saatan änkeä käymään...” Kuinka ollakaan, seuraavalla viikolla se tilaisuus piipahdukseen Orimattilassa todella ilmaantui. Et saisi sitä kuvaa hieman suurennettua...” pyysi Onni. Seuraavaksi Onni entisöi neliovisen ja umpikorisen 1939 Buickin. Luulen että toinen niistä on sama, jonka sain entisöityä syksyksi 2000. Vallankin jäi mieleeni, miten Onni kertoi systemaattisesti haravoineensa Euroopasta yhä löytyvien, toimituskykyisiksi oletettujen varaosatoimittajien nimiä. Tuusula-tapaamisen jälkeen aloin kyllä muistella Onnin jutelleen ”jostakin sotia edeltäneestä Renault Primaquatre -autosta”, joka hänen oli tarkoitus entisöidä. Sen auton vikitteli häneltä omaan ns. Jungfeltin omistamassa Tampereen Laatuauto Oy:ssä, eli Renault-autojen tamperelaisella piirimyyjällä. Eikö vain ole monipuolista tämä vanha-autoja harrastava kansanosa! Mielikuvien uhri — vaiko edes. Huomasiko lukijani, miten jotenkin ”piilo-vähätellen” — noloa edes tunnustaa — edellä totesin: ”miksi juuri Renault”. Siis kirjanpito-osaaja, joka rentoutuu autotekniikan parissa. Jostakin oli vain tarttunut sellainen mielikuva, että ne olivat muita lyhytikäisempiä. . Vaikeimpia entisöitäviä oli kuulemma tuulilasi. ”Siinä Senior-jutussa, jossa kerrottiin viipurilaisesta Shell-dealeristä, Elias Karista, esiintyy melko pienenä kuva, jossa näkyy kaksikin ennensotaista Renault-autoa. Jo reippaat 20-25 vuotta sitten hän entisöi ennakkoluulottomasti 1951 Tatraplan-takatuupparin, jolla osallistui mm. Ja, jos vastaus tuli, se tuli aina ranskaksi. Onni kun oli ollut monet vuodet töissä mm. . . Se saattaa olla hyväksikin, mutta tihkuuhan sekin tieto jotenkin läpi työnumeroita kysyttäessä. Kohde oli harvinaisen selvä: Onni, Orimattila ja Renault... kieli myös kokonaisuuksia oivaltavasta lähestymisestä. Onnin tapa kartoittaa mm. Siten ristiriitaisia tapauksia, että niiden perusrakenne oli verraten tavanomainen, mutta nekin vilisivät teknisesti ketkuja yksityiskohtia. osien saantimahdollisuudet yms. Jopa se tosimuhkea 1937 iso Renault, joka välähtää filmissä, . moniin Retkeilyajoihin. Olisivatko omat mielikuvani etenkin sotia edeltäneistä Renault-autoista kovasti toisenlaisia, kuin muilla. Harrastajien kesken puhumme oikeastaan varsin harvoin siitä, mitä kukin harrastaja tekee elämäntyökseen. tuotemuseoonsa, Helkama Auto Oy (ent. Kieliongelmaan löytyi kuulemma ratkaisu perhepiiristä: Onnin tytär taisi tämän lajin kirjeenvaihdon... Raskassarjalainen tehtäväksi, kaikki oli isoa ja painavaa, mutta tulos, musta Buick, on hänellä yhä. Sieltä sai tilauksen toimitusta helpottavaa luettelomateriaalia sun mitä, ainoa tosiongelma oli kuulemma kieli. Sen istuvaksi ja tiiviiksi saaminen onnistui ehkä vain Depanoton toimittamien osien ansiosta. Sain oman L-200 Mitsubishi pick-upini huollon ajaksi lainaksi L-200 ”doppelin” — jolla tietysti halutti tehdä pikku maantielenkki. Englanninkielisiin kirjetiedusteluihin oli kai melko turha odottaa vastausta. Hatarasti taisin jopa tietää, että Onnin päätoimi on liittynyt kirjanpitoon. Siis lyhyesti: Ah, niin omaleimaisen ranskalaisia... Buickin jälkeen tuli entisöintivuoroon USA:sta jälkituotettu, kuulemma lähes helppo “välipala”, eli kahdenistuttava punainen avokorinen Triumph. urakuvioiltaan poikkeukselliset tuulilasin ja sivuikkunoiden kumitiviisteet, taisipa tuulilasin kehyskin tulla sieltä. Oli Juvaquatrea, Nervasportia, Viva Grand Sportia, Primaquatrea. Tampereella toimivassa tunnetussa autoliikkeessä, G. . Suomessa ne raskaimmat ja kalleimatkin Renault-mallit hävisivät liikennekuvasta oudon nopsaan. K.L.B. Senior-lehden ensimmäisen numeron (1/2000) ilmestyttyä yllätti Onni Hakulinen, Orimattila, minut Tuusularomutorin yhteydessä yllättävällä kysymyksellä. Suomalaisille ehkä mystisiä nimiä ja samalla liian monenlaisia malleja. Sitten oli vielä joku malli, joka oli ehkä yön siimeksessä salaa kopioitu saksalaisten 1939 Opel Kadett
Valotehossa Renault päihittänee edelleen useimmat aikalaisensa. Sopimus tehtiin Johanneksessa (joku Zilinogunorsk?) ja sopimuksessa hyväksyttiin molemminpuolisesti sen voimaantulo sodan syttyessä. Takalasi on myös selkeästi isompi kuin vaikkapa MB 170V:ssä ja takaluukun kromatut saranat ovat lähes suhteettoman suuret. 47 joka kuvaa Mannerheimin synttäreille 1937 autoillaan tulevia arvovieraita. Merkki sai itselleen jo 1930-luvulla vahvan maahantuojan (Korpivaara & Halla). oli 1930-luvulla paljon vaisumpaa. Sen lisäksi hän on käynyt koluamassa vanhoja kirjeenvaihtoja jne. Oliko sen maahantuoja, Ren-Auto Oy, jotenkin tehottomampi ja aloitekyvyttömämpi. Vastaava Renaultin näkyminen, mainostaminen jne. Jälleen uusi rekkari, nyt MD-945 Soininen möi 4.1.1952 autonsa opettaja Arvo Heikkoselle Pieksämäellä, jolla auto tosin oli vain lyhyen ajan. Eikä kukaan kai ajattele, että Peugeot olisi jotenkin syntymävaivaisesti Sitikkaa huonompi auto. Auto luovutettiin SA:n Huoltopataljoonan käyttöön Johanneksen Rokkalan kylän koulun kentällä, jossa sen otti SA:n puolesta vastaan kersantti, jonka perillinen tunnetaan Suomessa maanlaajuisesti: vastaanottoaja oli O. Tämän yksilön valmistenumero löytyy auton rintapellistä, siihen kiinnitetyn Renault-vinoneliön sisältä ja on 797494. Myöhemmin Soininen lunasti auton itselleen. Siellä teknikko Reino Soininen korjasi autosta sodan kolhuja parhaimpansa mukaan ja palauttaen sen myös bensiinikäyttöiseksi odottelemaan parempia aikoja. Auton papereiden mukana on säilynyt joukko numerotietoja, joiden perusteella tähän autoon on joskus vaihdettu moottori. Voisiko asian nähdä toisinkin. Auto myytiin uutena Viipuriin, jossa se sai kilvet V-2719. Onni näki myös valtavasti vaivaa etsiä esiin ja jututtaa muistajia. Oli sotavammoissakin siistimistä: ovissa oli luodin reikiä ja auto oli muutoinkin vaurioitunut kuulemma lähes kulkukelvottomaksi. Onnin Renaultin lähempi tarkastelu motivoi kyllä toteamaan tuon... Siitä oli tehty esisopimus jo 19. Se muutettiin karhean krouvilla tavalla puukaasulla käyväksi: takaluukku poistettiin ja tavaratilan pohja hitsattiin auki. Tällä autolla perhe Soininen teki sotien jälkeen pitkät Lapin-matkat aina Kilpisjärveä myöten, muistelee nykyisin Myrskylässä asuva Soininen j:r., Jalo Soininen. Auto myytiin uutena Viipuriin Onnin Renaultin taustatarina on lähes ainutkertaisen aukoton, kerrassaan kiehtovaa luettavaa. Katon keskiosa on edelleen vanhanaikaisesti pehmeää ”vinyylin tapaista” mutta kattoverhoilu kulkee sisältä katsottuna mielenkiintoisesti kahdessa korkeudessa, kuin toisen alle olisi piilotettu kattoluukku tms.. Moottori on tyyppiä 603A. toukokuuta 1937 ja senkin sopimuksen kopio on tallessa. lokakuuta 1939 ja auto sai SA-16733 -kilvet. Tiedossa ovat silti niin alkuperäisen, kuin nyt nokallakin olevan moottorin numerot. Onnin Renault valmistui Billancourtissa, Pariisin lähellä sijaitsevilla Renault-tehtailla, mallivuonna 1936-37. Talvisodassa auto palveli jossakin Karjalassa. Erikseen löytyvät vielä korin, rungon ja moottorinkin numerot. Näihin alkuvuosiin liittyvää tietoa ei autosta mitenkään liiaksi ole, joten ilahduttanette Onnia lisätiedoilla... Se kohta (kts Mob 4/2000) jossa Harry kertoo työurastaan Volvo Oy:n korjaamolla 1942, se jossa hän kertoo siellä säilytetyn uusia Renault henkilöautoja — kesken sota-aikaa! Eikö Renault-autoja rohjettu hevin ottaa edes sotaan, pidettiinkö niitä jotenkin hempuloina. Pakkolunastus SA:lle toteutettiin 7. Heikkonen joutui Ranskalaisten autojen ajovalot ovat myös aina edustaneet ikiomia ratkaisujaan — ja sitä edukseen. Yhtä vähän siihen on tarvetta Renaultin kohdalla. Citroëniä, toista ranskalaista, onnisti ehkä paremmin. Epätavallinen ja oudon iso on myös rosterista tehty takanumerovalon taustapelti. Samantyyppistä taustalle jäämistä edustaa myös alkuvuosien Peugeot-autojen myynti Suomessa. Huomaa työläästi tehtävissä oleva astinlaudan muoto, sekä poikkeuksellisen pulleat ja siksi kolhunarat kromatut pölykapselit. Noina aikoina Renault suolsi markkinoille 52. Ostaja oli Hackman Oy, edelleen toimiva firma. 399 autoa vuodessa. Entä esim. Vaihtuihan maahantuojakin heti sotien jälkeen Autorex Oy:ksi, joka vuorostaan sai paljon aikaan. Niinpä esim. Ranskalaiset ratkovat monia teknisiä ”finessejä” kovin kansallisylpeästi, muiden maiden tottumuksista piittaamatta. Alusta on tyyppiä ACL-2. Katolle tehtiin tavarateline pilkesäkkejä varten. Ajan oloon Renault lienee kuitenkin todettu kovia kärsineeksi ja kiusallisen kaavasta poikkeavaksi, ehkä vaikeatajuiseksikin koska se palautettiin siviiliin kesken sodan, 28.5.1943. Harry Niemisen kertoma oheishavainto sota-ajalta. Sodan sytyttyä auto pakkoluovutettiin SA:n käyttöön. Sotien jälkeen siihen ruuvattiin jälleen uudet tunnukset, nyt K-314. Se tuotiin lopulta junalla Varkauden asemalle, josta se hinattiin Hackman Oy:n Sorsakosken tehtaille (Viipurihan oli jo itäystävällä). Ahtisaari... bensiinin syöttöaukkoja on samaan säiliöön johtavasti takana kaksi, yksi kummassakin takakulmassa! Takalokasuojan muoto on myös aivan ennennäkemätön: Se ei näet suinkaan lopu takana roiskeläpän tasolle, vaan jatkuu takana, alahelman keskelle kaartuen, kunnes lokasuojat kohtaavat toisensa korin keskiviivan kohdalla
Jokin aika myöhemmin Onnille selvisi, että auto olikin valahtanut romikseen. Siitäpä pojat neuvoa kysymään Mikkelin poliisilaitokselta, joka neuvoi: ajakaa se auto tänne, niin katsastetaan nyt ensin auto. 48 tuona aikana syyttään autolla kolariin poliisiauton kanssa. Renault purettiin Onnin tallissa systemaatisiin osaryhmiin. Tuosta ratkaisusta ei ole kulunut kuin viisi vuotta... Sen ostivat nyt veljekset Heimo ja Martti Hulkkonen Juvan Narilan kylästä. Naapurin vakaa tarkoitus kun oli entisöidä Renault. Auto oli heidän yhteisomistuksessaan, mutta kummallakaan ei ollut ajokorttia autoa ostettaessa. Sieltä Onni pelasti sen toistamiseen — nyt pitääkseen ja entisöidäkseen auton. Se kuitenkin valmistui ja. Onni ostaa auton Onni osti auton noin 20 vuotta sitten. Seuraavaksi kartoitettiin osien hankintaan kykenevät mahdolliset toimittajalähteet, hankittiin teknistä tietoa, kirjallisuutta jne. Mutta ei sekään ihan tavallisesti mennyt! Auto tosin tuli Onnille, mutta kun naapuri tahtoikin ostaa sen, niin pitihän siitä luopua. Alkuperäisen maalin värisävy ja numerokin selvisivät esim. Juuri kukaan ei tuntunut tuntevan noin vanhoja Renault-autoja, mutta tuloksia syntyi silti. Renault-kerhoista oli paljon apua, eikä ollut kuulemma “mitenkään haitaksi”, vaikka liittyi ao. Sen maalin nimi on muuten Ile de France. ”Kaikkiaan Renaultin entisöinti oli varsin hankala juttu”, muistelee Onni . Heitä Renault jaksoi palvella vuoteen 1958, jolloin se poistettiin rekisteristä ja jätettiin seisomaan latoon. Suomesta ei saatu edes malliapua, yksinkertaisesti siksi, ettei löytynyt ainuttakaan ehjää vastaavantyyppistä autoa, joitakin aihioita kylläkin. No, ne ajokortitkin kuulemma hankittiin samalla reissulla. Veljekset kertoivat Onnille vauhdikkaan tarinan Renaultajastaan. Tästä nujakasta Renault tosin vielä kunnostettiin, mutta jätettyään sen jälkeen perhe Heikkosen parit kerrat yllättäen tielle, Renulle tuli lähtö. Näitä Renault-klubeja ovat mm Club Renault de Finlande ja Ranskassa Club des Amateurs D´Anciennes Renault. Pojat siitä autoa näyttämään, mitäs, kun oli kehotettu ajamaan.. kerhoon, vihjaa Onni. Maski ei muuten ole, kuten moni äkkisiltään luulisi, ”ohutta kromipintaista peltiä”, vaan paksua valutavaraa. Renault Toute L´Historie kirjasta
Lisätiedot kiinnostavat edelleen Onnia, tässä hänen osoitetietonsa: Onni Hakulinen Luhtikyläntie 712 16300 Orimattila 03778 2240 Eräitä vaikutelmiani pikaisesta koeajosta 26.lokakuuta 2000 Auton sivuventtiilinelonen on korvinkuultavan pitkäiskuinen ja harvakäyntinen. Sitten hämmästyt, 170V:ssä on 1,7 litrainen rivinelonen, tämän kone onkin 2,4 litrainen! Primaquatre painaa omapainona miehekkäät 1.240 kg! Sitä ei päältäpäin uskoisi. 49 Onni on jo tottunut autona kovin toisenlaisen Renaultin menorytmiin, se on sitkeävetoista, jos kohta ehkä vähemmän tulista. 85 mm, iskun pituus 105 mm Teho: 55 hv @ 3.500 kierr.min. . käsijarrusta, joka vaikuttaa kaikkiin neljään pyörään! Jarrut sinänsä ovat mekaaniset, eikä niiden pidosta aistinut mitään sellaista, mitä mekaanisilta jarruilta ei osaisi odottaa. Auton painoluokkaa pohtiessasi, luultavasti erehdyt. Mitä sanoisitte esim. Tie päättyi tuolloin Kilpisjärvelle — Siitä reitti Leppävirta Kilpisjärvi Leppävirta. Auto, jonka muuten huhuillaan uuslöytyneen tuolta suuresta itämaasta, jonne se ryöstäjien mukana kerran matkasi.... VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 3 vaihdetta eteen, II ja III -vaihteet synkronoituja KORIRAKENNE kotelopalkkirunko, 4-ovinen kokoteräskori MITTOJA JA PAINOJA Pituus: 431 cm Leveys: 157 cm Korkeus: 163 cm Akseliväli: 282 cm Raideleveys edessä/takana: 131/131 cm Paino tyhjänä: 1.240 kg Ensiasennusrenkaat: 5.50-16 museoautohyväksyttiin 30. Miksi hyvin toimivaa kokonaisuutta muuttamaan... Reino Soininen perheineen matkaili Renault’llaan Suomessa aina Kilpisjärveä myöten. Lähempi tarkastelu yllättää: kyllä tässäkin autossa, totta totisesti, ”erilaisuuksia” riittää. Eihän esim. Kone ei ollut varmaan vielä ehtinyt pidempien matka-ajojen puutteessa hioutua omilleen, koska jokin koneen äänessä oudoksutti. Alkuvaiheessa, koneen ollessa kylmä, käynti oli jotenkin rosoista, pehmeten — kuten Onnikin ennusti — matkan jatkuessa (ja koneen lämmetessä) vähemmän huomatuksi. auton 4,3 metrin pituus mitenkään heijasta ”raskaan auton” vaikutelmaa. Eräs Onnin tavoittamista auton aikalaisista on eläkkeellä oleva Sorsakosken tehtaan johtajan ammattikuljettaja, Veikko Sutinen. Vertaat sitä ehkä hengessäsi vaikkapa MercedesBenz 170V -malliin. elokuuta 2000. iso kahden hengen Peugeot 402 -avoupeus. Kuvassa Aina Soininen, Ester Grogerus ja Renault Saana-tunturin jylhissä maisemissa. Ettei vain 1950-luvun alkupuoliskon Renault Prairie -autoissakin olisi runsaasti samanmittaisia osia kuin Primaquatressa. Renault Primaquatre 1937 MOOTTORI Tyyppi: 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori, sivuventtiilit Tilavuus: 2383 cm3, syl.halk. Vannomatta ehkä paras: Tulihan tänne mm. Lähinnä jotakin 1950-lukuisista Renault Fourgonette -pakettiautosta. ovatkin kuulemma hyvin samanhenkisiä. Meno on tasasuhtaista, riuhtomatonta, eivät edes vanhanmalliset ristikudosrenkaat säikyttele yllättävillä imaisuillaan sivulle. toimitusjohtaja Henrik Luganderia. Renault vaikuttaa ensialkuun hyvin perinteisen tavanomaiselta — ainakin jos sitä vertaa saman aikakauden etuvetoiseen Citroën-autoon. keskijohdon autona ja että sillä ajettiin ennen sotia mm. Mittarit, moottori jne. Avomallisia Primaquatre-autoja ei Suomeen tainnut tulla edes näytiksi. Mittaripaketissa, nupeissa ja namikoissa, on samaa pelin perushenkeä kuin 1950-60 lukuisissa takatyöntöisissä Renault-pakettiautoissa. Jokin auton rakenteessa viestii, että tässä on jotakin tuttua. Hän muisteli Renaultin olleen uutena ns. Tämän auton Suomi-historiaa ovat onneksi kyenneet valottamaan eräät muistajat. Renault-tehdas ylläpiti noina vuosina pitkään hyväksi havaittuja perinteitä
Tällä kertaa “körrejä” edustaa ryhmä Nokia Networksin urheita työntekijöitä, jotka maastossa nautitun “oikeaoppisen” lounaan (borschkeitto, smetana, ruisleipä!) pääsevät varsinaisille tehtävärasteille. Suorituksesta otetaan aika. Jokainen ryhmäläinen ajaa vuorotellen. Myös kovapanosammuntaa voi ko. Jäljellä on enää ryhmän ajelutus T34/85 -panssarivaunulla ja illallinen. 50 On Puuhamaata, on Kesämaata, on Muumimaata ja sitten on vielä Sten Johanssonin isännöimä “aikuisten puuhamaa”, virallisemmin: Kaikennäköinen elämysmatkailu on nykyään in. Kouluttajina toimivat kjersantti Rygasev (kopsauttaa kantapäät yhteen ja käsi menee lipalle) ja korpaali Dmitrejev (kantapäät kopsahtavat jne.). Mjäärään ruhmanjohtahjat. Hienosti entisöity GMC:n sotakuormuri löytyy myös Stenin kokoelmasta. Hyvä että päätteiden ääressä näprääjätkin pääsevät kokemaan miltä työläisistä tuntuu! Ehkä paikan anti-taantumuksellinen ilmapiiri nostaa allekirjottaneessa esiin vanhan stalinistin, kun tällaisia tulee miettineeksi! Luonnollisesti ryhmät vaihtavat kaikkien suorituksen jälkeen paikkaa. Toimikaa!”. Näin repäisevästi aloitti puna-armeijan kenraaliluutnantin asepukuun pukeutunut Sten Johansson tehtävien delegoinnin Camp Degeröhön saapuneille yritysasiakkaille. Niinpä elämysmatkapuuhastelulla on ihan historiallinen side alueen historiaan. Tarjoilusta huolehtivat naiset on luonnollisesti puettu puna-armeijan uniformuihin. Sten Johansson oli aikanaan mielessään ideoinut jotain Ennen elämysmatkailijoiden saapumista pitää rastit vielä tarkistaa. Seuraavaksi “kenraaliluutnantti” Johansson komentaa koko porukan meren rannalle ja alkaa kanoottikisa. Tietty johdonmukaisuus on pidettävä! Camp Degerön ...tuntumassa kulki aikanaan Porkkalan miehitysvyöhykkeen läntinen raja. Sten Johansson (Uazissa) odottamassa Nokia Networksin elämysmatkailijoita Camp Degerössä, syyskuussa 2000. Sina johdat ryhmää njimeltään Novosibirsk. “ Traastuit tavaritsi. Erikokoisia renkaita on kolme kappaletta, ja tehtävä on yllättävän vaikea henkilölle, joka ei ole ennen kaivinkonetta käsitellyt. Teksti, kuvat: HvS 50 Camp Degerö Camp Degerö. kranaattikonekivääri ja Kalashnikovin tuoreimmat versiot. Joukkueet tuntuvat ottavan touhun melkein liiankin tosissaan. Tämä käsittää Opel-Mossen lisäksi puna-armeijan varusteita ja valokuvia Porkkalan miehitysajoilta. Se sujuu vauhdikkaasti SA:n entisellä Uazilla. Korpraali Dmitrijevin paimentama iskuryhmä Kaliningrad painuu puolestaan “pioneerirastille” perehtymään kaivinkoneen käyttöön. Näin rajua ohjelmatarjontaa ei Sten Johanssonin Camp Degerössä ole tarjolla, mutta muuten vaan ihmeellistä touhua ja ajoneuvoa riittää yllin kyllin paikan “historiallisessa hengessä”. Viimeksimainittu sisältää jo herkullista kokolihaa ja virvokkeitakin on varattu riittävästi. läskiksi! Kisan jälkeen tunnelma hieman kohoaa, sillä Uaz-maasturi (luonnollisesti venäläisillä rekkareilla ja punalipulla varustettu !) on kiikuttanut paikalle pari korillista “doupingia”. Mitä siitä tulisi jos kilpailijat heittäisivät homman ns. Mina jolen kenraaliluutnantti Kabanov ja jaan teidät kahteen ruhmaan tehtavarasteja varten. Ja pitäähän sitä! Ryhmä Kaliningrad lähtee ajamaan aika-ajoa maastoon merkittyä rataa pitkin Protolla (Sisu-merkkinen maasturi). Tunnelman maksimoimiseksi tämä ääntää äidinkieltämme venäläisittäin murtaen, joten pienellä mielikuvituksella voisi kuvitella olevansa puna-armeijan körrikoulutuksessa. Virvokkeita voikin jo nauttia, sillä varsinaiset tehtävärastit on jo käyty läpi. Ja sjina, juuri sjina, johdat ruhmaa, jonka nimi on Kaliningrad. Nuorten retkeläisten jännityksen saattaa aistia, sillä kukaan ei vielä tiedä mitä tuleman pitää. Näitä käytettiin myös Porkkalan miehitysalueella 50-luvulla. Äänenkäytöstä päätellen puolustusvoimat on menettänyt Sten Johanssonissa oivan vääpelin. Militaristisesti suuntautuneille henkilöille järjestetään jo matkoja Venäjälle, joilla on mahdollisuus urheilla puna-armeijan entisellä ajoneuvokalustolla. varuskunta-alueella enää palloile. Perusideana on laskea (kauhasta) narun varassa roikkuva vanha mäntä erikokoisten kaivonrenkaiden sisään. Näitä ovat mm. Toisaalta parempi näin. Onneksi tämän näköisiä sotilaita ei ko. reissuilla harjoittaa eksoottisilla aseilla. Vartiomies Upinniemessä joskus 50-luvulla. Illallinen nautitaan vanhan huoltorakennuksen kivijalkaan loihditussa tunnelmallisessa ravintolatilassa, jossa sisustuksena on neuvostoaikaista rekvisiittaa. Alunperin ne olivat päätyneet punaarmeijalle sodanaikaisen lend and lease sopimuksen perusteella
“ Tämän Zili oli menossa tankinkorjausautoksi Afganistaniin ja siksi tämä epätavallinen naamioväri. Ylh.) Pitkälavaisella Proto-Sisulla sai jokainen ajaa pienen maastolenkin. Näitä ei ollut SA:lla kuin yksi, ja sekin oli koekäytössä. Alunperin ideana oli kerätä venäläiskalustoa, jota käytettiin ns. Totta tosiaankin, lentsikka näyttää ihan siistiltä. Seuraavaksi katse osuu läheisellä pellolla seisovaan, teloilla varustettuun miehistönkuljetusvaunuun. 51. Numerossamme 5/2000 kerroimme Nuoli 12 -moottoritykkiveneestä, jonka omistajiin Sten lukeutuu. 51 tömän kestävyyden ohella sen erikoispiirteitä oli erittäin lyhyet nousuja laskukiidot. Sten väittää että se osallistui aikanaan Tsekkoslovakian miehitykseen (1968), joten jotain sen “kunniakkaasta” menneisyydestä on tiedossa. Tai sitten se jää tänne ja maalataan punaarmeijan väreihin”, valistaa Sten. “ Tuo Gaz ei ollut vielä käytössä 50-luvulla, mutta se on toimiva — ja kiva ! — laite. Niinpä ajokilometrejä näillä on kullakin välillä 20 -30 tuhatta. Tänne auton sisätiloihin aion loihtia muuten saunan. Niinpä kalustosta ei ole pulaa. Vaikka se on siviiliväreissä, löytyy sen läsnäoloon luonteva selitys... pidemmällä lavalla ja Valmetin 611-koneella . Lättäpään muoto tekee moottorista tähän tarkoitukseen oikein sopivan. Tästä tulee verraton saunamatkaauto...” Epäilemättä. Tämä lentokone löytyi Eestistä muutama vuosi sitten ja sen saisi suhteellisen helposti lentokuntoon. Kaksi elämysmatkailijaa sai istua tornissa ja kolmas pääsi sisätiloihin kuskin viereen. Sen kohtalo on toistaiseksi epäselvä, voi olla että se jatkaa matkaansa vielä ulkomaille. Punaisen maton puuttuessa se ehkä voisikin kompensoida tätä epäkohtaa... aikusten puuhamaata. Itse asiassa nämä ovat hyvin vähän ajettuja yksilöitä, sillä ne olivat vuosikymmeniä Ruotsin armeijan varmuusvarastossa. Ylh,oik.) Jännittyneitä retkeilijöitä jonottamassa kenttälounasta. On tosin toinenkin erikoinen vene, jonka historia tuntuu hieman epäilyttävältä. “Kauhistus! Ovatko venäläiset tehneet tarkkoja kopioita myös Scanian kuorma-autoista” päivittelee allekirjoittanut, kun huoltorakennuksen takaa löytyy kolme ruotsalaiskuormurin näköistä laitetta. Taustalla BTR 60 miehistönkuljetusvaunu. Tämäkin kuorkki on vähän ajettu (“1400 km!”) ja jostain Sten sai päähänsä että Zilin voisi käynnistää lehtemme delegaation kunniaksi. Hain ne itse Ruotsista parin tuttavan avulla. Nopeus maantiellä on n.50 km/h ja vedessä 5 km/h. Niinpä chartersotalaivalla saapuvat elämysmatkailijat joutuva rantautumaan naapurin laituriin. “Näitä Antonov-kakkosia käytettiin Porkkalan miehitysalueen huoltoja yhteyskuljetuksiin. Kaikesta huolimatta ensimmäisenä Camp Degeröhön savuttaessa pistää silmään massiivinen Antonov 2 -kuljetuskone. Siinä on muuten 6sylinterinen dieselkone. “ Tämä moottorivene kehitettiin N-liiton rajavartiolaitokselle jokiveneeksi”, väittää Sten ihmetellessämAlh.) Vauhdin hurmaa. Lenkki ei tällä kertaa ollut pitkä, sillä kaikkien piti ennättää kyytiin. Tässä on muuten vankka opetus! Jos autoja ei käytä tarpeeksi usein, saattavat haitalliset eliöt tai eläimet pesiä niiden uumeniin! Alh.) Pitäähän muutaman Uralmoottoripyöränkin kuulua kokoelmaan. Eikös siinä teidän lehdessä aikanaan kehotettu itse kutakin hankkimaan oma kuorma-auto. Kun Degeröstä tuli aikanaan hankittua melkoinen maa-alue, loksahtivat asiat aivan kuin automaattisesti kohdalleen. Alun perin minulla oli niitä useampikin, mutta olen myynyt ne. Elämäsi tilaisuus — osta oma Scania!” “Kiitos vaan, mutta mikä se tuo on. Sitä on myös ladosta löytyvä — niinikään uiva — miehistönkuljetuspanssarivaunu BTR 60. Kyseinen venehän keinuisi ilman muuta enimmäkseen Stenin laiturissa, mikäli veden syvyys vaan olisi ollut riittävä. Alh.) Gazin miehistönkuljetusvaunu ei ollut käytössä juttumme retken yhteydessä. Kaiken mattavihreyden keskellä hiekanvärinen Zil-kuorma-auto umpinaisella lavakatteella erottuu ehkä liiankin hyvin. Alumiinirunko on ruosteeton (eheh, heh) ja maalipintakin on moitteeton. Ne tulivat kotiin ajamalla — Haaparannan kautta! Reissu ei ollut niin rankka kuin olisi voinut olettaa, sillä tämä Scania on yllättävän mukava ajettava. Onneksi autolla ei ollut lähiaikoina tarkoitus tehdä reissuja, joten pesintä saa jatkua rauhassa. Se ei toiminut aivan ongelmitta, esimerkiksi telat tuppasivat irtoamaan turhankin helposti. Niitä valmistettiin vain kaksi kappaletta tällä koneella, joten tässä on nähtävissä puolet koko valmistusmäärästä. Porkkalan miehitysaikana. Onhan siinä jo tehostimet ym.. Lisähohtoa tuo se, että se on ns. Kiuas tonne perälle ja niin päin pois. Antonov on eräänlainen ilmailun legenda. Kaikenhan piti tilalla olla “Made in USSR”! “Älä peljästy, sillä minä ilmoitan sinulle suuren ilon. Tosin tarjonnan runsauden johdosta touhu hieman lipesi; niinpä tontille kerääntyi modernimpaa ja myös ei-venäläistä kalustoa. Puuhamaahan voi hyödyntää luontevasti alueen omaa historiaa! Kun vielä N-liiton asevoimien entistä kalustoa oli saatavissa verrattain edulliseen hintaan, ei materiaalinkaan keruu tuottanut ongelmia. Lättäpääkuutosen taivaallinen soundi jää Veneilyn merkeissä Kun nyt kerran ollaan meren rannassa, niin täytyhän toki muutama venekin löytyä Camp Degerön arsenaalista. Tämä T 34 tuli maahamme Stalingrad-elokuvan filmatisointia varten 80-luvun lopulla. Lohduksi löytyy kuitenkin pari armeijan entistä Uiskoa, joiden syväys on sen verran vähäinen, että rantaan saakka pääsee. Tosin konflikti ennätti loppua ennenkuin Zil ehti perille ja siksi se onkin täällä. uiva. Käsittämättällä kertaa kuulematta, sillä akkukenkiä kiinnitellessä tehdään liikuttava löytö: pikkulintu on tehnyt pesänsä moottorin päälle. Stenin vaunu on kuitenkin ex-punaarmeijan yksilö. Ettei vaan olisi Proto-Sisu!” “No sehän se”, valistaa Johansson.” Kaiken kukkuraksi vielä ns. Kyllä ne on ihan ruotsalaisvalmisteisia Scanioita vuosimallia 1973. Todennäköisesti sillä on ajettu kaiken kaikkiaan n.700 kilometriä”, valistaa isäntä. Muissa valmistuneissa oli Leylandin kone!” Palanen suomalaista hyötyajoneuvohistoriaa on siis tallennettu Camp Degeröhön. Lentotoimintaa haittaavia reikiä ole havaittavissa kangaspäällysteisissä siivissäkään, jotka on asiallisesti taltioitu koneen viereen , pressun alle. Katsos väliseinä keskelle lavaa, tonne oikealle lämminevesiboileri
52 me alumiinista tuulilasivenettä. Jonkun lähteen mukaan veneen on valmistanut lentokonetehdas. Esimerkiksi potkureita ei ole, vaan tilalla on vesisuihku, jota kääntämällä voidaan ohjata venettä. “ Miten tästä eteenpäin. Suomalaisisännät ovat järjestäneet retken maaseudulle ja bussi lipuu somasti pitkin läntisen Uudenmaan sorateitä. Tosin sotahistoria on aina kiinnostanut jossain määrin. Keskellä tietä köllöttää panssarivaunu ja muutama teloilla varustettu miehistönkuljetusvaunu. Toisaalta harva suomalainen muistaa vaikkapa Ulan Batorin kansanedustuslaitoksen poliittiset voimasuhteet, tai edes mikä järjestelmä siellä yleensäkään vallitsee. Tosin niitähän riittää. Jos suomalaisisäntien pokka vaan pitää, on tunnelma aito. Ylh.) Iloiset elämysmatkailijat odottamassa ajovuoroaan. Kuulostaa hieman James Bond -henkiselle, mutta voihan se pitää paikkansakin, että tämä 1500-kuutioisella Moskvitsin koneella varustettu alumiinivene olisi alunperin kehitetty jokipartioiden ajokiksi. Oikealla Opel-Mosse ja vasemmalla 20-millinen Madsen konetykki. Kai siihen syynä oli se että lukeutuu tähän korkkarisukupolveen... Ne oli kivoja ja niinpä päätin, että jonain päivänä hankin moisia itselleni. Sten valistaa ja täytyy todeta ettei ideapula vaivaa vastaisuudessakaan. Suomeen sen lahjoitti aikanaan Wärtsilä Oy:n venäläiset asiakkaat, jotka halusivat miellyttää suomalaisyrityksen johtoporrasta. Pari vuotta sitten Sten löysi sen erään lehden myyntipalstalta ja osti sen oitis kokoelmansa täydennykseksi. Esimerkiksi suurempien yritysasiakkaiden ulkomaalaisvieraille voidaan loihtia huomattavasti edellä kuvattuakin eksoottisempaa ohjelmaa. Ratti sekä kojelauta mittaristoineen on todennäköisesti napattu Mossesta. Venäjänkielisten komentosanojen kiiriessä ilmoille vangitut viedään jonnekin hämärään kellaritilaan, jossa kenraali Johansson heittää julmia venäjänkielisiä ukaaseja vieraspoloille. Elämysmatkoja on toki tarkoitus jatkaa vanhaan malliin. Punatähdet loistavat ajoneuvojen kyljissä. Ulkomaiset vieraat ovat totisesti totisia, sillä Suomen poliittisesta kokonaistilanteesta ei välttämättä olla aina aivan yksiselkoisesti perillä. Samoin aseistettujen sotilaiden kokardeissa, jotka parveilevat bussin ympärillä uhkaavan näköisinä. Tosiasiassa tässä katetaan pöytää elämysmatkailijoiden päivällistä varten. Väitteen puolesta puhuu se, että alumiinilevyt on niitattu lentokoneissa käytetyllä tekniikalla kiinni runkoon. Asiakkaan toiveiden (ja ehkä vähän maksupotentiaalinkin...) mukaan voidaan järjestää huomattavasti monipuolisempi ohjelmatarjonta. Oli mikä oli, erikoinen moottorivene on kyseessä. Saattavatpa jotkut olettaa Suomea jopa venäläisten miehittämäksi, mikä ei ainakaan lievennä tunnelmaa. Sitä voisi seuraavaksi kysellä. Alussa kuvattu ohjelmapaketti oli vain eräs mahdollisista. Alh.) Kanoottikisaan valmistautumista. Alh.) Ravintolatilojen sisustusta. Johansson valvoo herkeämättä toimintaa. Kuvitelkaa bussillista kansainvälisesti menestyneen suomalaisyrityksen kaukoidästä saapuneita yhteistyökumppaneita. Ehkäpä vene toimikin aikanaan YYA-henkisillä sorsastusreissuilla. “Ehkä se lopullinen niitti kiinnostukseen oli palvelu YK-joukoissa Golanilla. Jossain vaiheessa kaapatuille paljastetaan mistä on kyse. Siellä tuli kokeilleeksi erilaisia maastureita ja kuorkkeja. “Tämä on Raivo Roosnan kumivene” hihkaisee Sten ja osoittaa mattavihreää kumiläjää. Niinkuin kysymys siitä, mistä kiinnostus militarisitisiin laitteisiin sai alkunsa. Tuolloin yleensä tunnelma laukeaa, ja jos ei, niin viimeistään herkullisen venäläisen illallisen aikana (siis muutakin kuin kaalikeittoa...). Lahja otettiin varmasti “vilpittömän” onnellisena vastaan. Maailma on sen verran ihmeitä täynnä, että sekunnin murto-osan ajan epäilin jo kyseessä olevan tämän rikoshistoriallisesti merkittävän kulkuvälineen. Aihetta aiotaan hyödyntää myös matkailullisesti. Oik.) “Isä Josef, joka olet ...” Ei sentään! Tässä ei ole tosiaankaan kyse stalinistien iltarukoushetkestä, vaikka siltä vähän näyttääkin. S. Jossain vaiheessa on tarkoitus loihtia eräänlainen Porkkalan miehitysajan museo. Ylh.) Kenttätykki sopii tunnelmaan oivallisesti, vaikka onkin suomalaista valmistetta. Erikoisen taustansa lisäksi sen tekniikastakin löytyy erikoisia piirteitä. Stenin pokka ei kuitenkaan pidä, joten hän välttyy ainakin tämän kumiveneen historiaan liittyvältä tyhmältä lisäkysymykseltä. Tosin ensimmäinen maasturi oli USA:n armeijan sotajeeppi, vuosimallia 1944. Siitä on ollut jonkin verran puhetta paikallisten asukkaiden ja harrastajien kanssa. Oik.) Tekstissä mainittuja Scanian kuorma-autoja.. Siinä sitä sitten kaukoidän miehillä on miettimistä ja kertomista kotiin palatessaan. Sisälle ryntää tuimailmeinen venäläisupseeri, joka karjuen vaatii matkustajilta henkilöllisyyspapereita (“brobuska, brobuska...”) Eihän semmoisia löydy keneltäkään ja niinpä puna-armeija tyhjentää seuraavaksi bussin. Illanistujaisten ehdoton puheenaihe, jonka jälkeen kaivetaan suurennuslasit esiin ja ryhdytään etsimään karttapallolta Suomea ja jotain Degerbytä, jossa sijaitsee Sten Johanssonin isännöimä “aikuisten puuhamaa” — Camp Degerö . Olemme kiertomatkan päätteeksi saapuneet jo alueen “ravintolaan”, jonka sisustukseen “Raivon jolla” kuuluu. Yht’äkkiä pysähdytään. Oik.,ylh.) Nostalgiset valokuvat Porkkalan miehitysajalta ja Maximkonekivääri loihtivat idyllisen tunnelman..
Kuvien pullot olivat näytekappaleita, jotka löytyivät S. Porkkalan Parenteesista Useimmat ihmettelevät sanaa parenteesi, joka on synonyymi sanalle miehitys. Niinpä neuvostojoukkojen rakennelmia on tarkoitus entisöidä ja esitellä. Se luo jotenkin juhlavammat puitteet junalla matkustamiseen. Oik.) Ex-Wärtsilän jokivene. Lena Sélen, Berndt Gottberg. Johanssonin varastosta. Tutkimuksissa on hiljattain paljastunut, että N-liitto harkitsi vakavasti Suomen miehitystä jo vuonna 1945. Camp Degerö on ympyröity keltaisella. Tähän samaan ketjuun liittyy Camp Degerö, jonka alueella toimi aikanaan venäläinen rajavartioasema numero 2. Ylh.) Moskovitsin 1500-kuutioinen nelisylinterinen moottori vauhdittaa jokivenettä. Inkoo 09-295151, Kirkkonummi 0929671, Siuntio 09-260611 Yllä kartta miehitysalueesta. Alueen yrittäjien tunnus oikealla Kirkkonummen asemalla oli sentään selkeät kyltit 50-luvulla. Pullon takaosasta löytyy upea kartta, joka havainnollistaa “Suuren isänmaallisen sodan” vaiheet juomaa läträävälle. Antonovin kohtalo on vielä hieman epäselvä. Porkkalan Parenteesi-nimellä kulkee tänä päivänä paikallisten yrittäjien yhteenliittymä, joiden tavoitteena on hyödyntää alueen historiallista taustaa kulttuurija matkailumielessä. Kirjallisuutta aiheesta: Kuntien yhteystietoja:. Noin pelkistäen... Kunniakasta nimeä kantavaa juomaa saa nykyään tällaisena soft drinkkinä, jossa on rommia ja tuoremehua. Muita nähtävyyksiä aiheen tiimoilta pitäisi löytyä pitkin Porkkalan ympäristöä. Parhaimmillaan Porkkalan tukikohdassa asusti parisenkymmentätuhatta neuvostokansalaista, joista siviilejä oli n.7000-8000. Olennainen rooli operaatiossa olisi ollut Porkkalaan sijoitetuilla joukoilla. 50-luvun kuluessa kävi ilmi, että N-liitolla on merkittävämpiäkin tukikohtia Itämeren alueella kuin Porkkala. Pekka Silvast, Julk.Sotamuseo. Valmistusmaa on muuten Venäjä. Kai Brunila. Mainittakoon aiheesta vielä se, että N-liiton merivoimien komentaja, amiraali Gorshkov, vastusti viimeiseen asti alueen palauttamista suomalaisille. Niinpä sen sotilaallinen merkitys väheni vuosien mittaan. Toisaalta propagandamielessä tapahtumasta otettiin kaikki ilo irti. Jatkosodan päätytyttyä Neuvostoliitto vuokrasi viideksikymmeneksi vuodeksi Porkkalan alueen. Julk. Ennen, jälkeen ja Parenteesin aikaan, kirj. 53 Zili oli matkalla tankinkorjausautoksi Afganistaniin, mutta päätyikin saunaksi Suomeen. Porkkalan kohtaloita, kirj. Veneen huippunopeus on n. Riemukaariviritelmäkään ei näytä hassummalta. Paikan valinnallle oli kaksi syytä: se oli Suomenlahden kapeimmassa kohdassa (n.50 km) ja se sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Valitettavasti Molotovin Coctailia ei vielä tuoda Suomeen. Vaikka paikka oli lähinnä tarkoitettu merivoimien tukikohdaksi, oli alueella myös huomattavia maavoimien osastoja. Alueen palautus Suomelle (1956) ei siis ollut mikään hirveä uhraus. “Raivo Roosnan kumivene”. Julk.Kirkkonummen kulttuurilautakunta. 20 solmun luokkaa. Nykypäivän “Molotovin Coctail”. Degerbynseudun kylätoimikunnan yhdistys ry. Porkkala 1944-1956, kirj. Alh.) Kirkkonummen Tanskarlassa on navetta, jonka seinälle tuntematon neuvostotaiteilija loihti näin räväkän maalauksen rynnäköivästä merijalkaväestä. Ex-miehitysalueen kuntien elinkeinoasiamiehet valistanevat aiheesta kiinnostuneita yksityiskohtaisemmin siitä, mitä oli ja on missäkin
teksti, kuvat: Olli Lehtinen T-Fordista muokattu traktori, muutossatsi oli aikanaan maanviljelijöiden ruksattavissa Sears&Roebuckin katalogissa. Kitojen ulkonäöstä voisi päätellä että nurin menee jokin lähempänä vesaikkoa olevaa. Old Treshers Reunion Ol Old d Treshers Treshers Treshers Reunion Reunion Reunion Reunion. Joka kesä itsenäisyyspäivän viikonloppuna (4.7.) järjestettävä Old Treshers Reunion (vanhojen puijien jälleennäkeminen) Pohjois-Carolinassa on itärannikon suurin vanhojen maatalouskoneiden festivaali, joka kerää huiman määrän menneitten vuosikymmenien voimakoneita. Maatalouskoneiden valurautaisille penkeillekin löytyi omat keräilijänsä, tässä esillepanoa siistimmästä päästä. Jos olet kesällä suuntaamassa Yhdysvaltoihin, kannattaa ottaa suunnitelmiin Dentonin kovan teknologian päivät. Näyttelyä on hehtaarikaupalla mukaan lukien iso romutori, jossa on myytävänä mitä vain bensaasemakrääsästä vuosisadan alun magneettoihin ja hevosen satuloihin. Valtaosa kalustosta on erikokoisia traktoreita ja maamoottoreita. Kanadalaista alkuperää oleva Cockshutt-traktori 50-luvulta. Neljänneskokoon tehty Case-höyrytraktorin pienoismalli, joka pyöritti sahan pienoismallia. Onkohan Suomessa ainuttakaan merkin edustajaa. Myös täysikokoisia laitteita oli muutama paikalla. 54 Mieltymys vanhanaikaisiin mekaanisiin häksättimiin jotka puhisevat, pihisevät, kolisevat ja paukkuvat ei ole mikään suomalaisten erityispiirre, vaan myös USA:ssa ymmärretään niiden päälle. Vetoakseleiden päähän tulevat hammasrattaat vetävät isojen pyorien sisällä olevia hammasrattaita. Kaikkea muutakin mielikuvituksellista on paikalla alkaen polttomoottorikäyttöisistä pesukoneista aina höyrykaivinkoneisiin. David Bradley -merkkisiä leikkureita, jotka lienevät turhan tehokkaita ruohonleikkuuseen
Voimanlähteenä on 6sylinterinen ilmajäähdytteinen bokseri perässä. Oik.) Kun paikkana on Pohjois-Carolina ovat stocker-kilpurit aina kuviossa mukana. Tässä tosin harvinaisemmasta päästä: Chevrolet Corvair 61-64, jota sai alaslaskeutuvalla kylkiportilla tai ilman. Se joka väittää urheiluautoja peniksen jatkeiksi ei ole koskaan bongannut tällaista. Tällä 30-luvun puolenvalin coupella on 60-luvulla kisannut Pee Wee Jones. Ylh.) Maanviljelijöiden perustyökalu, avolavainen pick-up. Samalla alueella oli myos vetohevosvaljakoiden köydenvetokilpailuja.. Tekniikka tosin on Legends-autoissa vaihtunut isosta amerikanmoottorista moottoripyörän koneeseen ja korikin on kuttaperkkaa. Eipä tarvitse etsiä kauempaa esikuvaa Suomessakin nykyisin ajettavalle Legends-luokalle. 55 Ylh.) 50-luvun alun Oliver-traktori suorastaan uhkuu macho-fiilistä. Alh.) Höyrykaivinkoneiden onkaa ruvettiin nostamaan heti aamutuimaan ja päivän mittaan annettiin useita kaivuunäytöksiä
Perusresepti tunnettiin kyllä joka firmassa: Vaatimaton suorituskyky ja puuttuva voima yritettiin selittää parhain päin liimailemalla autoihin jos jonkinlaisia lastenpelottelukuvia, toteemieläimiä ja sen sellaisia. Muistatko Charlien enkelit, Danny Shown ja Saturday Night Feverin... Mitä, menikö päivä pilalle. Myöhemmin kompaktiluokassa tunnetuksi tullut mallinimi oli 1960-62 käytössä täysikokoisissa Dodgeissa. o siellä mitään. Dodge Dart Phoenix Coupe 1960. Onnen ongintaan voi todella ryhtyä missä vain... 56 56 Monen mielestä ei, mutta vannomatta paras. Hienoa, että yksi kuningaskobra on säilynyt Suomeenkin. Huomattiin myös, että auton ei tarvitse olla aina vain suurempi ollakseen puhutteleva. Erittäin aggressiiviset muodot eivät olleet tyhjää pullistelua: Vuonna 1970 Corvetten tiukimman LS-7 isolohkon 7,5 litran tilavuudesta otettiin 460 hevosvoimaa ja vääntöä kylliksi parin valtamerihinaajan tarpeisiin. Fordin sankarit olivat tuolloin Bruce McLaren ja Chris Amon, jotka ajoivat Carroll Shelbyn omistaman auton 24 tunnissa kauemmaksi kuin muut — 4.843 kilometrin päähän. Tulkoon halla, vieköön tulli ja vääntäköön emiirit sun muut visiirit bensahanoja pienemmälle — Vaasan veri ei vapise, eikä Detroitin rauta valita. Nyt, kun aikaa on kulunut kohta neljännesvuosisata, on King Cobralla äkkiä nostalgista nostetta. Vuonna 1966 Fordilla oli rintaa millä rykiä: Le Mans’ssa olivat 7-litraiset GT-40:t katkaisseet kilpailijoiltaan kerralla henkselit kolmoisvoitollaan. Kaukana pohjoisessa asuu nimittäin outo kansa, joka potkii kaikki mahdolliset tuulimyllyt vaikka kumoon saadakseen rakennettua jonkun syrjäisen petäjikön keskelle oman pikku amerikkansa. Detroitista itään, onko siellä mitään. Chryslerilla huomattiin 60-luvun alussa, että isoja elefantteja — GM:ää ja Fordia — ei kannata joka asiassa seurata. 70-luvun taitteessa Corvette oli ainutlaatuinen sekoitus kansainvälistä urheiluvaunua ja brutaalia amerikkalaista muskeliautoa. Kori kuorrutettiin luonnollisesti yksin tein erilaisilla muovilisäkkeillä — IMSA-tyyppisillä lumiauroilla ja ilmanottoaukoilla. De De Detr tr troitis oitis oitista itään, onk ta itään, onk ta itään, onko siellä mitään. Aivan puolueettomastikin katsottuna yksi surullisimmista muskeliauton loistopäiviin kurkottelevista “wannabe”-malleista oli Mustang II King Cobra. Amerikkalainen voimavaunu rämpi 70-luvun lopulla murheen alhossa. Monen mielestä paras urheilumoottori oli kuitenkin pirteä 350-kuutiotuumainen LT-1 -pikkulohko. kuvat: Jari Puhakka teksti: J.E. Kaikki Chrysler-tuotteet Imperialia lukuunottamatta käyttivät vuodesta 1960 alkaen itsekantavaa koria. Tylyjä nuo amerikkalaiset — laittavat tuollaisen pienen kilven ison Galaxien etulokasuojaan, hirvittävän määrän lowtech-rautaa pannuhuoneeseen ja nauravat päälle partaansa. o siellä mitään?. Onko konepeltisi alla äärimmilleen hiottu hienomekaaninen koneisto monine yläpuolisine nokka-akseleineen, kevytmetallisine erikoisosineen ja elektronisine hienouksineen. 302-kuutiotuumaisen saastekasin 139 hevosvoimaa eivät ehkä moisia varotoimia olisi edellyttäneet... Dodge Dart GT Convertible 1963 on hyvä ja hieno auto, joka sopii yhtä hyvin molemmille puolille Atlanttia
57 Tarra ruotsalaisen ’56 Imperialin perässä kuuluttaa ylpeästi: “riktiga bilar drar minst 2 liter/ mil!”, eli oikeat autot horivat ainakin kaksikymppiä satasella. Pitkän matkaa kolmatta tonnia painavaa autoa vauhdittavalla 354 cid hemillä ei liene suuria vaikeuksia sitoumuksen täyttämisessä... ’64 Polara 500 Convertible oli Dodgen kädenojennus niille, jotka halusivat raikkaalla tavalla tyylikkään ja ehkä hieman urheilullisenkin auton, mutta joiden mielestä kokoa ja kimallusta saisi olla enemmän kuin Dart GT:ssä (viereinen sivu). Fordin 60-luvun täyskokomallit eivät meillä vaivaksi asti katuja täytä — varsinkaan farmarimalliset. Tämän DeSoto Diplomat -farmarin arvaa Suomi-autoksi ilman mustia kilpiäkin — USA:ssa kun ei tämännäköistä DeSotoa tiedetä olevan olemassakaan. Rekisteritunnuskin on selvää Stadia. Toisin sanoen: harvinainen kuin mikä... Oldsmobilen imago oli 1950 ja 60-luvuilla kaikkea muuta kuin setämäinen. Tätä vuoden 1961 versiota vauhdittaa 6,5-litrainen (394 cid/325 hv) “Rocket Eight”. Yksi dramaattisimpia ja näyttävimpiä lajinsa edustajia on 1967 Chevrolet Impala Sport Coupe. Mootoritilassa on todennäköisesti Fordin erinomainen 289 V8 — ellei sitten peräti 352/390-FE-isolohko. Tämä yksilö on kuulunut Etelä-Helsingin katukuvaan iät ja ajat. Persoonallinen auto, jonka taika ei ehkä avaudu kuvakirjoja katsomalla.. Varsinkin Super 88 -malli oli esittelystään (1949) lähtien ollut nopean auton maineessa. Pystylamppuinen 1965 Country Sedan on tila-auto ajalta, jolloin kukaan ei vielä ollut keksinyt sitä sellaiseksi nimittää. Diplomat-vientimalli kiittää peruskoristaan pikemmin Plymouthia kuin Amerikan-Sotoa. 1962 Mercury Montereyn laakean takakannen alle mahtuisi vaikka Bobby Ewingin laguunimallinen uima-allas. 57 1940-luvulle jääneeksi luultu fastback-muoti koki uuden renessanssin 60-luvun jälkipuoliskolla
Viisi vuotta seisontaa oli tehnyt tehtävänsä myös oman projektini jarruille, joten “käy kaikki läpi” -kierros oli edessä. Polkimella painaen mäntä kyllä tulee ulos, mutta samalla tulevat nesteetkin, jollet ole todella varovainen! Toivottavasti mäntä ei myöskään lennä maahan tai likaiselle tallinlattialle... Ja sitten tutkimaan nestepuolen eli männän kuntoa. Monet kiusalliset pienistä ajomääristä johtuvat jumiutumiset saataisiin estettyä kuparitahnalla! Samoin tapit ja niiden reijät saavat kuparitahnansa, joten irrotus sujunee seuraavalla kerralla helpommin. Satulan ja palan puhdistettuihin vastinpintoihin ja palan taakse männän kehän kohtaan sipaistaan sitä erinomaista kuparitahnaa, joka on mobilistille erityisen hyvä aine. Satulan lämmittäminen liekillä olisi tiennyt varmaa tuhoa kumiosille ja minä kun halusin olla hellävarainen tiivisteille. Puutikulla kampesin suojakumia sen verran, että näin männän pinnan. Tätä rataa jatketaan kunnes mäntä liikkuu hyvin. Liukuvasaralla vetämällä ja tavallisella vasaralla palaa männän liikkeen suuntaisesti naputtelemalla sain nekin vihdoin irti. Kun harrastekäytössä ajokilometrit jäävät vielä vähäisiksi ja harrastaja arvostaa eri asioita kuin kaupallinen asentaja, on syytä opetella jarrujen niksit itse! Näin itse tehden taataan jarrujen toiminta pitkälle tulevaisuuteen, vaikka viimeistelynäpertely viekin kallisarvoista aikaa... Enhän vielä tiennyt, suostuisivatko männät liikkumaan, kun palatkin olivat mekaanisesti jumissa. Ilmaruuvi on niin halpa ettei vanhaa kannata käyttää, se kun kuitenkin on pehmeänä kulutustavaraa. Itse satulan runko-osakin kaipasi hoitoa koska palat olivat mekaanisesti jumissa: palojen liukupinnat puhdistetaan hyvin ruosteesta vaikkapa viilalla. Silti putki menee usein uusiksi, mutta yritä ensin saada letku pyörimään putkesta. Ainakaan tämän Volvon nelimäntäisen täysremontti ei kannata, vaihtosatula tulee halvemmaksi kuin osat. Samalla sipaistaan palojen reunoista “kraatit” ja maalit pois, näin ehkäistään palojen juuttuminen satulaan. Männän saat yleensä ulos satulasta painamalla jarruputkeen painetta vaikkapa rasvaprässillä. Mutta eipäs hosuta. Jos yrität saada putken juntturia pyörimään putkessa on putken uusinta varmaa, mutta kun letku liikahtaa irti, vapautuu jännitys putken pään ja juntturin välillä, jolloin juntturikin saattaa lähteä pyörimään! Olethan hankkinut valmiiksi letkuun menevän tulpan. Osta yksi juntturi, joka sopii autosi liitoksiin ja tulppaa se vaikkapa ruuvilla. Älä kampea mäntää vinoon, vaan yritä painaa tasaisesti männän koko kehältä. Näin ilmaamisprosessi helpottuu huomattavasti. Tällä kertaa näytti hyvältä, kovakrominen pinta kiilteli nyt jo ilta-auringossa. Ja jollei se ala liikkua, joudut vaihtamaan ainakin kovettuneen männän tiivistekumin. Kokoa satula uusilla tiivisteillä ja kelvolla männällä, mutta muista vaihtaa ilmaruuvi. Liukuvasara oli jo valmiiksi esillä, omani on se paloille tarkoitettu malli kahdella “käpälällä”. Jos mäntä ei kuitenkaan olisi lähtenyt liikkumaan jouheasti, tai se olisi ollut syöpynyt, tarvittaisiin uusia osia. Nyt avatusta putkiliitoksesta eivät pääse nesteet valumaan ulos kun tulppaat sen sokealla juntturilla. Näin männän pinta ja tiivistekumi pysyvät pitempään kunnossa. Jarrut — vauhdin pahin vihollinen vai harrastajan paras ystävä Jarrut — vauhdin pahin vihollinen vai harrastajan paras ystävä. Paineilman käyttö on myöskin kovakouraista, mäntä saattaa ponkaista ulos vaarallisen liukkaasti. Taas ruiskaistiin irrotusöljyä, mutta nyt suojakumin alle. 58 Jarrusatulat olivat täysin jämähtäneet: palojen tappeja sai naputella ilman mitään tulosta. Järjestelmän rakenne oli 60ja 70-luvulle tavallinen: edessä kiinteät, eli tappisatulat ja takana rumpujarrut. Tappi lähti hitaasti liikkumaan, ensin pyörimään ja sitten jo hieman ulospäinkin. Älä edes yritä liitoksen avaamista “kylmiltään” vaan uita liitosta irrotusöljyssä ja lämmitä. Jos käy hyvin ja mäntä liikkuu notkeasti, niin raotetaan taas sitä suojakumia hieman raolleen ja voidellaan männän ja suojakumin välinen tila jarrukumirasvalla. Jos sekään ei auta, niin joudut laittamaan jarruletkun takaisin kiinni. Lähdin kasvattamaan migillä tapin näkyvään päähän plottia, johon hitsasin mutterin kiinni. Silloin satula täytyy irrottaa autosta: etsi helpoin putkiliitos, se on usein letkun ja putken välinen eikä satulan ja putken. Uusilla kumeilla ja männällä tästäkin saa vielä kelvon, mutta jo ulkonäkö kertoo kunnostuksen tarpeesta! Oikealla uusi mäntä ja tiivistekumirengas sekä pölysuojakumi kiinnitysrenkaineen ja vasemmalla kokonainen uusi kunnostettu satula. Rasvanippoja saa usein samalla kierteellä kuin juntturikin on, ja voipa sovitteen tarvittaessa tehdä jarruputkiliittimestä ja rasvanipastakin. Ei muuta kun töihin! Teksti: Juhani Halmeenmäki Tämän näköisen jarrusatulan kunnostaminen onkin jo täysremontin paikka. Kun tapit olivat vihdoin poissa, oli vuoro irrottaa jarrupalat. Näin liukaste saadaan osien väliin, minkä ansiosta se kohta jo liikkuukin enemmän. Tapin päähän hitsaamaani mutteria käytin kahteen suuntaan: siihen sai hyvin kiinni liukuvasaran ja siitä myös pääsi kiertämään tappia. Sitten varovasti jarrupoljinta painamalla mäntää ulos (toiselle puolelle kannattaa jättää pala “toppariksi” vaikkapa 90° käännettynä) ja takaisin satulalle painamaan mäntä sisään. Ja kun pienikin liikahdus näkyi, niin äkkiä lisää öljyä ja liikettä vastakkaiseen suuntaan. Putkiliitoksiin ja ilmaruuvin kierteisiinkin sipaistaan sitä kupaJarruongelmien kanssa joutuu jokainen harrasteautoilija joskus tekemisiin, eikä ulkopuolisen työn laatuunkaan voi aina luottaa. Tapin saama lämpö yhdessä irrotusöljyn ja nitkuttamisen kanssa auttoivatkin
Satulan kiinnityspultti Jarrutyökaluja: ylävasemmalla levyjarrujen mäntien sisäänpainamiseen tarkoitettu vinka, alhaalla mutterinkulmia säästävä jarruputkiavain ja oikealla jarrupalojen irrotukseen tarkoitettu liukuvasara.. Avustajan painellessa jarrupoljinta pysyt tosin paremmin selvillä siitä, koska ilma on poissa järjestelmästä. Kitinänvaimennusjousi 9. Jos valitsit silikoninesteen, on varoituksen sana paikallaan: yhtään vanhaa tavallisen nesteen kyllästämää kumia ei saisi jättää jarrujärjestelmään. Kuparitahnaa sivellään punaisella merkittyihin alueisiin (ja jollei rakenteessa ole kitinänvaimennuslevyjä(1&3) myös palan taustaan männän kohtaan). Pintaruoste hioutuu kyllä pois kun jarruja aletaan käyttää varovasti. Jarrupala 3. Mutta jos tankissa ei ole kosteutta, ei jäänestoakaan tarvita! Tankin korkkia tosin joutuu availemaan useammin kuin jarrupääsylinterin korkkia — toisinaan kosteallakin säällä... Silikoninesteen moittijat sanovat sen jättävän kosteuspisaroita ruostuttamaan sylintereiden metallipintoja, sen puolustajat sanovat että järjestelmään ei pääse kosteutta, jollei neste sitä ime. Olenpa jopa kuullut että koiran renkaan merkkaus olisi tuhonnut levyn: huokoiseen metalliin imeytynyt urea sai tuon kohdan kulumaan nopeammin. Tai sitten kyseessä oli kuuma levy, johon kylmä “nestesuihku” osui vääntäen sen vinoon, levyä ei lähetetty kemialliseen analyysiin... Jos itse hiot ruostetta pois, palaa se heti seuraavalla kostealla säällä. Kieroissa levyissä näkyy helposti se viallinen kohta, lämpöshokista vinoiksi vetäytyneet levyt puolestaan ovat sinertäviä reunastaan. 1. Vertaapa bensan jäänestoon: sekin sitoo vesipisarat itseensä ja “liukenee” taasen bensaan. Suurin virhe on avata satulan puoliskot toisistaan: ne ovat tarkkuushiottuja, eikä niitä saa avata! Siksi niiden välisiä tiivisteitäkään ei ole tiivistesarjoissa... Silikonineste reagoi vanhaan nesteeseen ja turvottaa kumitiivisteet. Tyypillinen “tappisatula”, eli kiinteä jarusatula jossa palat liikkuvat tappien varassa. Ilmausruuvi 11. Palojen tappi 13. Mäntä 7. Useimmin vika on juuri tuossa lämmössä, hieman päällä makaava satula kuumentaa levyn, vaikket sitä ajossa huomaakaan. 59 ri-ihmettä — unohtamatta jarrukumirasvaa mäntään ja tiivisteisiin. Männän tiivistekumi 8. Aivan samalla tavalla kuin tavallinen jarruneste sitoo kosteuden eikä jätä sitä pisaroiksi. Jarrulevyille on vaikea tehdä tässä vaiheessa mitään. Jarrusatulan runko-osa 10. Tärkeää on kuitenkin se rauhallinen käyttöönotto, vältä täysjarrutuksia. Pölysuojakumin lukkorengas 5. Toinen asia onkin sitten jo filosofiaa; jotkut tuomitsevat silikoninesteen, koska se ei ole hydroskooppista. Ilmaus sujuu vaikka yksin, jos sinulla on takaiskuventtiilillä varustettu letku ilmaruuviin. Pölysuojakumi 6. Vasta jos jarrutettaessa tärisee aletaan etsiä syitä siihen! Tärinä polkimessa viittaa levyjen kierouteen, mutta tärinä ratissa jarrutettaessa onkin yleensä etupään tuennan väljyyttä. Kitinänvaimennuslevy 2. Suomeksi tavallinen jarruneste on vettä itseensä imevää, silikonineste ei. Nestettä on hyvä pumpata ulos reilusti, tuleepahan samalla vaihdettua sekin. Yksimäntäisissä liukuvissa satuloissa täytyy muistaa huoltaa liukupinnat: puhdistus ja voitelu. Kitinänvaimennuslevy 4. Tapin lukitussokka 12. Toisaalta uusikin levy ruostuu pinnaltaan nopeasti, eli turha hylätä levyä sen takia. Ethän kumminkaan ole muistanut vaihtaa sitä jokusen vuoden välein. . “Näkyvät” osat saavat kuparitahnaa, suojakumien alla oleville liukutapeille on oma vaalea tahnansa, mutta sen puutteessa voi sinnekin laittaa kuparitahnaa tai vesivaseliinia. Takapään jarrujen ja muiden jarruosien kimppuun käydään seuraavassa numerossa. Itse helpotan ilmausta painamalla männät sisälle jo ennen satulan asennusta: näin putkeen ei tule ilmaa niin kuin siinä tapauksessa, että männän painaa sisään vasta kun putki on kiinni. Jarrukumirasvalla voidellaan mäntä(6), tiivistekumi(7) ja pölysuojakumin (5) alle jäävä tila
”Jytä-Jammu”. Jenkkirekka Freight Liner ja puoliperävaunu, soveltuu 2 auton kuljetukseen, takalaitanostin, alum.telttaputket, 98.000mk. Jawa+MZ 125/3 osaa. venemoott.aihio 300mk. Cortina MKI uudet takaisk, Fairlane-62 etulokas, Cortina MKII maski, Kupan kansi jossa rek.kilven valo, Taunus-74 Skorpion-91 koneella, proj. Takavalot: Aspen-78, Volare-78, LeBaron-78-79, Newport-7981. Leivo 040-8114600 Hanko. Erkkilä 041-4635937. 0400955168 Jokioinen. Zephyr 6 vent.kansi+imusrj. Husqvarna Silverpilen-66 toinen kokonainen, toinen osina, paperit ok, yht.9500mk. Zundapp KS750 –39 sivuvaunulla, 43.000mk. Ford 20M XL-68 kats, ajoon tai MRkilpiin, 5500mk. Paperit kunnossa ja runsaasti varaosaa. Saab 96 –71 ja –76, ajokunt, poist. Triumph Herald 1200 –65 avo/kovakatto, kunnostettu-99, jonka jälk. valoja ja katkais. Vauxhall Velox-50 proj, 3500mk, AllisCalmers-57 leikkuupuimuri, 6-dies, ajokunt. –65-66, 2300mk. auto-osiin. Mannil 06-3833188 050-3361230. Ford Escort 1.3 –72 4D, kone+tekn kunnossa, kats 10/20, koukku, 2300mk. MZ-TS-75 125 huippusiisti, käy hyvin. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille . 200mk, Chevy-64 Full size shop manual 200mk. Volga-60, ei ajokunt, paperit on, uusia osia mukaan. Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon, alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Husqvarna Silverpile tankki, runko, keula, pakop.käyrä, vaimentaja, etu/ takavanne, ei moott. Toyota Crown-68 osina tai kok. Käytet.5.25/5.50x17 kesäreng.srj, runsaasti kulutuspintaa, 800mk. EM 56 mallisen Beladuksen nostolaite, diis.pump, lokas, apumoott. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. 0400-824040 Tku. Koivisto 0400-570372 Ruotsinkylä. 0500-895338 Oulu. Honkala 0400571586 Sjk.. kokonaan, 1700mk. MZ-ES-60 175 hyväkrominen, siisti, uutta mm. . Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä. Chevy 55-64 perävälitys 3.55 600mk, SB Chevy 2-kurkk. Proj: Kadett B-73 1.1, Rekord-68 farmari, ajokunt, ei rek, ei ruostekasoja. Opel purkuosaa mm: Rekord C/Commodore A-67-71 2/4D HT/Coupe/farm/ Sprint/GS/E. Uusia MoPar: maskeja, Valiant-66, Cordoba-76, Gran Fury Brougham-75-77, Royal Monaco-75-77, Newport-79-81, LeBaron-79. A Ford virranjakaja 500mk. jäljellä, hae pois 300mk. Velorex 560 –60, kuin uusi, omapaino 70kg/kuormitus 105kg, 4500mk. Opel B Coupe Kadett-67 osia alk.20mk, Datsun 100A –75, ei toimi, ei rek, laho kori, paljon tekn. Ford Y-bloki imus.tiiv 150mk. 0400-978203. Uurinen 050-3412165 Rauma. Osia: Caprice Stw-78, Cutlass Salon-79, ElCamino-72/-75, Dart-66. Osia: Datsun Finn/Bluebird-66, Volvo 144-145, Rellu 16 –70, Amazon-69, Fiat 238 paku, Mazda 1500 Van, Fiat 1100 –59, Granada 2D-78, Mini, Valiant-74, Oldsmobile-66, Zetor 25, MB 206 paku. Lankela 09-3491200 050-3209420. aj.500km, paljon osaa mukaan, 11.500mk/ vaihto ehjä/proj. Laukkonen 06-4887406. Peugeot 404 bensa-65 siisti myös sisältä, ajokunt, ei rek, paljon varaosia, 2500mk/tarj. Sekal.purkuosaa mm. BMW/EMW R35 uusia pakoputk, kalanpyrst.vaim, tankkimerkit, nop.mit.vaij, kahva/jalkatappikumit, satula, takavalo, kromipinnoja, ohj.tanko, kansitiiv, lihakouk.kahv, käsikirja, varaosakuvasto ym. rek, 1450mk. . M.K.P Grandesse-66, tanskalainen, entisöity-99, kaasuläm, hella, j.kaap, vedet wc ym. Datsun 200L perä, Aspen-80 kori+osaa, Valiant-69 kori. Honda 350 Four-75, alkuper, uusilla putkilla, kone remontoitu, valmis aihio MR-leimaan, 16.000mk. n.10 tkm kok.painoluokan ajokunt. Lambretta-66 150 LI-3/148, MR-kats. Kawasaki KZ250 C1/D1/G1-80-85 huoltokirja, 60mk. 050-5661602 Mikkeli. Service Manual.-81-83 ha/van, varaosakirja-79. Pietilä 02-6486755. k-autoon. Vanhan laivan prons./mess. 08-470381 0400487495. 040-5935778. Chrysler-27, entisöity-85, eritt.hyvä, 4 syl, mek.jarrut takapyörillä, MR-kats. Collanus 040-5830908 Espoo. Hämäläinen 040-5190142 Hvnk. ym. Kari 0405613659 Tku. 60 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi . Halme 08-422534. teht.alkuper. Uusi Olympia venemoott. Transit diesel-75. Autopurkaamon taltioimia –60-70-luv. MB 250B-70 harvin, 6-kone+autom, suomi paperit on, sisusta puutteellinen, ruostevaurioita, 1200mk. Volvo 142 puskurit ym. Venäl. 09-8746121 0400-746452. Ford 8” perämurikka, Capri-77. Lehtinen 040-7578987 Märynummi. Fury-70 etupusk.700mk, Olds 76-78 varaosakirja 250mk, 350/307 osaa, Ford FE startti 250mk, GM Van&Bolt 16.5 3kpl peltivan.400mk, Chevy BB uusi vesipump.400mk, Galaxie-65 ohj.simp, ei teh.200mk, GM X-runko 17 Splines vetoaks.750mk kpl, 4 pr. Lehtonen 03-3492226 0400-627164. Volvo 142 –73 1500mk, Volvo 144 –73 1000mk, ajokunt, ei rek. Opel Rekord Berlina-81 2.3dies, jakopäävika, kunnostukseen tai osiksi, 1500mk. Honda Tuutti-75-76 osia alk.100mk. dies. Kadett C/D/E osaa, 12/13 vant+renk. Ford Anglia-64 proj. Kats, sähköt, 950kg, 18.000mk. Lahtinen 050-3637270 Eurajoki. imusrj+Rochester peruskorj. kaasutin 300mk, Impala-62 siisti valokehys 150mk, Bel Air-64 ohj.simp. tai osiksi moott, vaiht, valot, sähköl toimii, ei papereita, myyd. 02-6325186 050-3093130. moottori. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina (myös fax käy) selvällä käsialalla tekstaten viimeistään neljä viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Esa 040-8243568 Hki. Ilmoitusten tulisi olla mahdollisimman lyhyitä. . kytkin, malli F, 1000mk. Michael Sedgwick autokirja, Gummerus, paljon kuvitusta, 150mk. pisteosaa, peltejä: Mini, Mailer, Vauxhall HAV, Bedford liukuovipaku, Studebaker Lark-62, Simca 1000 –69, Rellu R4, Standard 8/10, Wartburg, Corona MKI, Trabant ym. euroautojen laseja, 20-50mk kpl / yht.1500mk. 0500-918379. rek, yht.1200mk. 6 kone, hyvä sis. Volvo L-370 –61 MR-kats, aj.155 tkm, 25.000mk/vaihto vast. Kaiser-51 etupusk.150mk, Pyrkijä 1-syl. Myös vaihto autojen merkkeihin/20-30-luv. Rekord B/D/E/E2. Saab 2-tahtimoott. Kadett B1.9 etuaks, alum.öljypohja, koneen osaa, vaiht. Seppälä 040-5512628 Kvl. Volvo ka F86 –66 hytti ja vaihdelaatikko. Rif 09-2420595 0400-814488. 250mk. Mopar-kirjall. Haapalainen 08-757738 0500-525334. Routo 0400-712310. Valiant-67 4D ovia, ta.luuk.kansi 50mk kpl. Laakkonen 013-664340. Datsun 100A ”Ronalin” 12” hyvät alu.vant, huonot kumit, 4kpl, 400mk. Myös Volvo 140/ 160/240 osaa, kysy. Olympia veneen moott.+potk.aks, 12kpl messink. veneen potkuria 22-50cm 2-5 lapaa. yht.2000mk. Saab 96 –79/80 ei rek, 2 renk, 2500mk. Yhteystiedot: Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, fax 09-2727 1027 Ohjeita ostetaan-myydään-vaihdetaan-palstan ilmoittajille: M Y Y DÄ Ä N 30-40-luv. 09-2791003. Coupe-66 osina, paljon Sedan osaa. Edvarsson 09-2566516. Toyota Mark II-70, 1.omist, aj.130 tkm, alkuper, 2 renk, poist. Volvo F89 –77 6x2 rahtilavalla, kats, vero ok, töihin tai MRkilpiin, siisti, 25.000mk. Opel Rekord 1.7S –67 5D farmari, 3.omist, hyvä käyttökunto, kats, vero ok, kesärenk.+Festival GT vant, kone kunnostettu, rattivaihde, 5000mk/tarj. Kangas 06-4353637 0503755203. Viherkoski 024369708 040-5027708. Helin 050-5266474
tarrakilpiä. täysin uusittu, 12.500mk. ja päältä, maalattu-00, päivitt. NYT 250 MK/KPL (toimituskulut postiennakolla 35 mk) KARAPELLONTIE 8, 02610 ESPOO P. ilt.03-2226907 050-5411323. Volvo 66 Dl 2D Sedan Autom, Variaattori, rek, konevika. Toyota Crown-66 suora 6-kone, etusohvapenkki, kats, upea, tarjoa. 1952 rek.no NR-913 Huutokauppa pidetään perjantaina 12.1.2001 kello 14 alkaen Ähtärin automuseossa, jossa ajoneuvot etukäteen nähtävissä. Volvo Amazon-67, ajokunt, ei kats, 2200mk. ym. 040-5555044 Kajaani. Jaguar E-Type Roadster-67 Serie I 4.2l, kunnostettu, paljon uutta, teht. Ford FE 332-352.030 mäntäsrj.+renk 1000mk. peltivan.srj, hiekkapuh.+maal. Tomi 09-2418016 0400-445489. 050-5546524. Hinnat 200-7000mk/ tarj. suom. Glas Isar700 combi varaosiksi 300mk. Talbot 1510 dies.-86, vähän aj, tosi siisti, suoraan ajosta, 2 hyvät renk.ym.varustusta, 6500mk. USA-auto painotteisia alkuper. Uudehko Toyota KE20 Corolla merkkipari 50mk, Chevy II 5x14 5-pult. Carter moott.trimmasukirja-37 suom.kiel. kiihdytysautoksi, tarvittaessa Galant 2000 –80 mukaan varaosiksi, kats, yht. Paloposki 03-5461434 050-3565974. Impala/BelAir-65-69 paksut takajouset, lyhyet, pätkästy, 250mk pari. sivupahvit yht.80mk. Ford Mustang-76 2.3l 4-kone, ei kats, 6900mk. 02-4353587 040-7051231. 10.000mk (sis runs. Volvo 144 –71 aj.270 tkm, 2,omist, alkuper, pidetty hyvin, helpolla MR-leimaan, 12.500mk/vaihto. Kallio 0400-404316 Hki. Ford Taunus 1.6 GX Stw-82 ajokunt, ei kats, vaihto Escort MKI/Corolla KE 10-26/ Kadett B/C/Ascona A. 0405384446 Tku. Rekord A, Kadett B/C, Manta A. Käsikirjat: Rekord-65, Corolla-70-76+76-79/Crown-70-71/Corona-65-69, Chevy II-62, Agadian-64, MB-88 paku, Audi 100 –79>, Scania Vabis ka srj.56/66/76, Victor/VX4.90-64/Victor 101/VX4.9065, Taunus 17M-20M-67-68. 08-513439 0400-789257. Ford Capri MKIII-80 2.3 V6+autom, kats 9/00, 2 renk, vinyylikatto. Express-38 98cc mp, melk.valmis käyttöpyörä, valot puuttuu, 3500mk. 1928 rek.no HEC-628 Citroen Berline 4D vm. Ford Anglia-65, hyvä, kats 10/20, 10.000mk/tarj. AMC 232 kansi 150mk, American röökisyt.+pohja 50mk, Peugeot 404 nop.mit.-/käsijarruvaij. Brush (hieno replica) -07 Ford-T Touring -26 Chevrolet Laundau -28 Ford-A Tudor -30 Ford Standard 60 hv -39 Packard Eight -48 Chevrolet pick-up -51 Mercedes 190 SL -57 Mercedes 230 SL -63 Mercedes 350 SL -73 Daimler V-8 2,5 (Mk II) -64 Alfa Romeo Montreal -74 CLASSIC CAR OY p. 0400-505529. Lada-77 takalasi+etunavat yht.100mk, krom. 0400-490664 Lahti. Esiteet: Mercury 8-39, Chevy-37/-65, Taunus 12M-52, Sunb.Alpine-63-65/ Rapier-62, Sunb.-Talb.90 –53/MK3 Sports, Austin ym, kysy. Lisätiedot: puh. alkuper.todistus, nahkasis, kats, MR-kats, 245.000mk/vaihto. Matilainen 040-5897770 Hml. Mäkilä 02-4322113 0400-997857. Lahti 017-530263 0400154820. 09-891412 0505010621. Myyntiesitteet: Peugeot 104/204/304/ 404/J7. 10kpl, takavaloja 20mk, Toyota pikku-Corolla takapusk.50mk, Ford Consul-72 2.0 OHC. 050-5674601 Tku. Myös runsaasti osia autojen mukana. 0500-470 799, 0400-470 799 Myydään huutokaupalla seuraavat museoautot: Fiat 4D sedan vm. videokasetteja. Lataa ja purkaa akun automaattisesti. Vänskä 09-19124460. (takaosa) 5kpl uusia yht.140mk, Renault 12TL/TS uusi 3kpl käsijarr.vaij. Sopii 10-100 Ah auto-, veneja mp-akuille (12 V). 0400-776367 Vantaa. 0505428886 Ä:ki. NSU Prinz 1000 moott.+vaiht. Opel-64-85 osiksi/kunnostukseen mm. KTM Camping-69, upea, 3000mk sis.moott. Vartavasten veteraaniautolle tehtyjä SF ja 90 tarroja sekä FIN ja 80 magn. DKW F11/F12 ja Donau Combi osia. 0400-949445 Vantaa. Kelavuori 0505205043 Iisalmi. Hillman Super Minx-62, entisöity, hyvin hoidettu, tarjoa. Pääsymaksu museoon 20 mk. entis, uudet jarrut+laak, korissa hitsattavaa riittävästi, korj.paloja mukaan mm. 300mk. Mitsubishi Celeste 2000 GSR-78 esim. 60mk. 09-2731415 0500-455626. Morris laakereita, mäntiä ym.500mk. 06-414 7424, Topi Elsilä. Pehkonen 085305537. ajossa, historia tiedossa, 55.000mk. varaosatoimittajiin. 1956 rek.no YA-635 Fiat 4D vm. NSU Typ 110 – 66 siisti, aj.118tkm, varastossa-80 alk, NSU Typ 110-66 kori, sis. Ford Escort/Capri/Taunus/Escort Mexico. MB 230B –79, aj.340 tkm, moott. Opel Olympia-38 ha, täyd.proj, 7500mk. sälää)/vaihto Alfa/ Lancia/Fiat harrasteauto. Ford Cortina-64 1200 DeLuxe, entisöity, paljon uutta osaa, aj.93 tkm, moott. Heinkel Tourist skootteri 103-2A, entisöintiin, tarjoa. Pajula 03-3401062 0405238041. Hyttinen 0500-577089 Js. Tunturi Pappa67 alkup.+uutta osaa, 2000mk. Honda AN 600 auton 11 my.esitettä 150mk/50mk kpl. Tuominen Tuurint.1 66470 Jukaja. Mäenpää 0500-693422 Rauma. sökö. 100mk, Mazda 818 –76 maski+umpion kromit, etupalkki, tankki, öljypohja, alk.20mk. Kupla 1200 Export-61 proj, pohjalev. 0400-643784. Datsun Bluebird-66 ratti, mittaristo yht.200mk. Kontaktit venäl. Taunus17M –64, kats, MR-kats, ei laho. 050-3379421 Kokkola. Vauxhall etumaski 20mk, 100A Datsun 12” vant. takapenk. 50150mk. Volvo 142 –74, kats, ruosteeton, lähes MR-kelpoinen, hieno, historia tiedossa, 15.000mk. peruskorj.-99, ovet hiuk. kyn.kotelot, 3500mk. Ford Cortina-70-75 vas.uusi etulok, Ford V 8 & L i n c o l n & Z e p h y r 3 1 > + k a suom.korj.kirja. Toyota Corona-67, 1000mk/tarj. NSU Typ 110SC-67, siisti, ajokunt, aj.90 tkm, varastossa –77 alk. Fiat 124/127/128 Rally/132/850. Lada 1200S vannesrj. Saab V4-67, DAF 750 Variomatic, Isuzu Bellet, Sunbeam 900, Austin Allegro 1500, Fargo FK 160, Citroen DS 19. Fiat Ritmo 100S-88 1.6 TC/5-vaiht, aj.198 tkm, vaihto Fiat 850 har.auto, 128 farm, 131/132TC, 124/125S. Datsun Bluebird-65, aj.130 tkm, siisti sis. Tempo Matador 1500ccm-57 varaosakirja. Suzuki T500 –73, rek, ajokunt, lievä proj, 5800mk. 015-486966 040-7169663. Käsikirj: Corvair-63, Mopar-65, AMC Ambassador-68/69/Javelin&AMX-68, Cougar-68, Chevy-69, Ford Junior&DeLuxe Junior-38, Berline 7/1139. Suoraan Moskovasta ajettu Volga M-21 –60, eritt.siisti, ei rek, tullattu, rempattu kone ja jarrut, uusi vaihdelaatikko, kaikki alkuper.kunnossa, runsaasti osia, uudet renk. Toinen varaosiksi, 200mk. ruost, siisti kun mikä, 2 renk, vetok, radio, kl, 9000mk. 09-4209373 MK II Escort hyvä etupusk.200mk, kansia, moott.osaa, vaiht, etupalk, ham.tanko, 2 MKI must. 61 UUTUUS MOBITRONIC-AKKUVAHTI Pitää akun toimintakunnossa seisonta-ajan
Pannonia 250cc sivuvaunulla tai ilman, Jawa 350/638 – 90 5x13 4-pult. 0400764010. moott.rem. Universal England 8hv Boxer ilmajäähd, 1000mk. Jaakko 0400746555 Kerava. Skoda 440 –56 hyvä aloittamaton proj. kaikki ovet, takalaita, keulapellit, lokarit, maski, kello, listat ym alk.50mk. Mazda 929 Safir-76, eritt.hyvä, proj. 06-4847639. Glas Isar 2D T-700/2000 –64, alkuper, täysin ruosteeton, toinen purettuna. Fiat 600 –69, kats 10/20, uudet kesä/ talvirenk, paljon osaa mukaan, 8300mk. farkku, 15.000mk/tarj. Peltiautot: Citroen 1200 PickUp ja ruotsalainen. Parisienne Safari-62 farm. Pontiac 4DHT-65 Fullsize ovet, ta.luukk, kojelauta, muutakin, hyviä, yht.1500mk. 0405021991 Oripää. Tapio 040-5248205. Chrysler Newport-61 proj. Taunus-76/82 1.6-2.0 ja Corolla-83/87 e.v. Pienosimalleja ha, ka, sotamalli Dinky T. Condor A350 -73 4-tahti, sveitsin armejan, varust 2 pikakivääritelineellä ym, ajopäivä/huoltokirja mukaan, MRkats. 040-5266955. Pappa-Tunturi automaatti, kulkee hienosti, 2000mk. Jukka 0400-831955 Pirkanmaa. DAF variomatic-62, aj 61 tkm, entisöinti kesken, 3500mk. Fiat 500 Gabriolet Topolino-50, ehjä, hyvä ja alkuper. Tarjoa. Varaosa: Escort 68-74, Cortina 62-66+Lotus, Cort.-66-69, 70-75, Zephyr/Zodiac 62-, Trader 57, Transit 65-, Popular/ Prefect 32-53, 12M 60 +V4 –62, Taunus Transit 53-59. 1700cc kone, Renault 16 osia. Toyota, Daihatsu. 70mk kpl. 145 tkm, ei rek, seissyt-83 asti sisällä, moott. Jawa 250 Typ 579 –62 lisävaraust sukset ja käsivaihdevipu, MR-kats. A-H Sprite-Midget kova katto+muuta osaa. Honda CB 750 –73, läpimaalattu, uutta osaa yli 10 tmk:lla. Chrysler huolto/korj.kirja-39 suom, 500mk. MB 114 –70 alkuper. jumissa. automaatti ei toimi, nahkasis, hyvä, ruosteeton, Rostylevanteet, teräsvant, 5000mk. ilt.040-7530906 0405089934. Alkuper. Toyota Corona MKII RT-60 ovet, lasit, takaluukku ym. Datsun 1600 deluxe PL510, aj.139 tkm vain kesät, virheetön pohja, 9500mk. 1500mk. 0503284311 Vaasa. Bosch uudenver. Osina: Mopar-61-65, Valiant60-67, Galaxie-62, Mercury Stw-82, Chevelle-64, ElCamino-80, Wagoneer-75, Dodge Maxiwagon-82 360+727, Dart-66, New Yorker-77, Aspen-76-79, Royal Monaco-77, Cadillac 500cid, Mopar 440 proj.koneet ym. 40-luv. japsipyörien, mopojen tunnistamataonta krääsää. 300mk kpl. 200mk kpl. Solifer 10 uusi takanapa rattaineen. Rover 3500 –70 aj. 0400-525324 Loimaa. Juuso 0400-634652.. 2syl maatalousmoott. Oksanen 09-2963220 050-62606. BMW 1502 –77 paljon uutta osaa mukaan, 2500mk. 70-luv.IC Minsk osaa, pien. Suzuki T-250 –71 kaikki alkuper.osat mukaan, rek. Jaakkola 02-6460751. 0405437100. tekniikalla, osina tai kokonaan, 3000mk. Honda 750 –70, MR-kats, hp:saisko omat pois. Opel-62 moott.osina, täyd. huolto-/käyttökirjat, 3500mk/vaihto mp. Plymouth Fury Convertible-64 360cid+TF 727+8 leima loppuu vuodenlopussa, laittoa on, korinvaihto avo, 20.000mk/tarj. autoihin. MB 115 –71 220 be+ autom, aluvant, vetokoukku, laadukas MR-auto, 39.000mk. Sunbeam Rapier-59 harvinaisuus, hyvä, ajokunt, 5500mk. Rover 3 litre MK II Coupe-66, ajokunt, entisöimätön helmi, ruosteeton kori, tekn. Ajokunt: Jawa 350cc –60+Velorex 7500mk, Jawa 250cc –64 4000mk, Pannonia 250cc – 69+Torpedo, Pannonia 250cc 2kpl 25004000mk. 0400-458526 Hki. Jenkki-Fordin 3man. Dodge Coronet Stw-67 318 cid+TF 904+8 , kats 7/00, toimiva 6 heng. Vähän uutta/ vanhaa osaa engl. Keijo 0400-890479 Kajaani. Korj.oppaat: Golf/Jetta-74-84 ja Chevy+GMC Vans-68/89 80mk kpl. Ford-kirjat: korjaamo: Escort68-74/75-80, Capri 2000/3000 GT 68-, Capri II 75-, Taunus/Cortina 71-75, Taunus-74-76,80Consul/Granada 72-. Volvo PV kardaani, kansi, lohko, kampiaks, startti 300mk. Dodge Aspen-76 225+904 käy ja liikkuu, mätä, ei rek, ei pap, kokonaisena 2000mk, osina alk.10mk. laatikko 1000mk. jälk. Moskvitsh 400 –56 ”Piikkinokka”, pukeilla navetassa, kaikki osat mukaan, 9700mk. Raleigh 500cc –33 ja 350cc –28, avoim.kansivent, 15.000mk kpl. 09-3514064 0400-709166. 040-5182091 Kerava. Packard 120 –37 käsikirj, Automob.oppi-29 suom, Opel ka 3.6/2.5l41 käsik, Opel historia 1837-1937, Wanderer-23 käsik. Opel Rekord-73 2D Commodore 2.5l 6+autom, muutoskats.-89, nyt ei rek, käy ja liikkuu, 2500mk/tarj. 250 coupe ruiskulla, nahkasis, sähk.kattoluukku, autom, aluvant, koukku. suorakait.muot. Olli 0400-438355 Tku. Morris Marina 1.3 ja 1.8 suomal. toimii, 62.000mk. kunnostettu, kats-98, poist. Jaguar XJ6 Coupe-76 RHD BRG melko siisti, 34.500mk. 15.000, Chrysler New Yorker-68 laittoa on 12.000mk, Plymouth Fury-61 2kpl osina tai kokonaan 10.000mk, Dodge Adventurer SE 150 –79 8000mk, Meteor-59 kanadan Ford, ajossa viimeksi-63, hyvä, laittoa on, 20.000mk. vanteet, sopii esim. Juuri kats, matto puuttuu, 35.000mk. Porsche 911 T Sportomatic-71 Targa proj, mekaanisesti ok, ei rakenneltu, historia tiedossa, ruostetta korissa, ei pohjassa, aj.200 tkm, 45 tkm täyd. Norton Dominator-55 500cc Twin 80% osista löytyy, myös uutta, 16.000mk. 050-5689284 Punkaharju. Moto Morini 350cc –81 V2 koneella, ei rek, valmis ajoon, 15.500mk. MB-76 lavapaku, sisältä alkuper, pienellä MR-leimaan, aj.150 tkm, 7000mk. Taunus Turnier61 osia. 09-2793678. be.pumppu. Ojamo 990-46322-51303. 70-luv DKW ha runko, aks, konepelti, takapenkit. Chevrolet Bel Air 4D –53 alkuper.. 022431151 0400-525636. Koskinen 02-2402590 0500-457400. MB 190B –60 avokatto, mitt.lukema 25 tkm, alkuper, MR-kats, kats 10/20, 55.000mk/ei vaihtoa. tyyny, löytö, 65.000mk/tarj. Lisäksi pk:t. Datsun Bluebird SSS Hardtop 1.8 –83 910, harvinainen, alum.vant, 2 renk, pientä laittoa, 5000mk. VW Kupla-51 lähes alkuper, 2.omist, jopa alkuper. Mobilisti-lehdet 11kpl –84-96+vsk-97-99, 400mk. Ford Thames Freighter-61 1+6 heng.bussi, tekn. kilvistä, mukaan purettu varaosaauto paperein, 7900mk. 040-5306519 Salo. Opel-3132 6-syl 1.8l/4-syl. 050-5628683 Vantaa. Jormalainen 0407523935 Rmk. Saab 95 –70 7:lle, ei rek, peltityöt kesken, käy ja liikkuu, paperit ok, customointi aloittu, pelastettavissa?, 2000mk/tarj. Citroen Ami 8 farmari-74, täyd, hyvä, ainoa suomessa, rek. tai ajoon, alkuper. Cadillac Fleetwood Sixty Special-70 500cid, nahkasis, kaikki varusteet, ei rek, 20.000mk. 0400-626012 Tre. Citroen 2CV/6 –78, eritt.hyvä, rek. kaukovalot 500mk. 62 62 VW Kupla 1200 –64, rek, ei kats (pikkuvaivalla leimaan), jenkkipusk, 100% alkuper.kunto, 2900mk. 09-3426612 0505299249. Vauxhall Chevette-77 ajoon tai osiksi, 1000mk. 02-2585007 0400522137. 1.4l käsik. Benelli Tornado 650S-72 vaatii pientä laittoa, 17.000mk. 0400-204654 E-pohjanmaa. korj.kirja, tarjoa, varaosia runsaasti alk.100mk, lähetän varaosalistan veloituksetta. Nissan 280 ZX, Bluebird66, PMC Skyline, Crown-73, Taunus-66, 17M, Ariane-60, Vauxhall Velox-62. kesät, kats 6/00, 49.000mk. Ford Falcon Futura-67 4D rulaava, ajossa kesään asti, 2000mk. Höyrykone 1915 ja Auto käsikirja II-51 100mk kpl. Osina Chevy Impala Stw-78, ei tekn, Olds Cutlass ei tekn, Transit-68 ei peltejä, American-65, Dart-65. Hannu Olli 05-3212154 040-7645590. 0405532151 Turkhauta. ja Ford AA/ BB-33 varaosak
kv, kori 111, hieno nahkasis, kattoluukku, ruostevapaa, hyvä 2.8l kone mukaan, ei rek, 35.000mk/ tarj. Osina Datsun 200L-75 C130 korimalli, mm.hyvät verhoilut ja takapusk. hitsattavaa, 4200mk. Erikoiskirjakauppa Alfamer Oy Hämeentie 68, 00550 HKI Avoinna ark. Porsche 944 –85 aj.200 tkm, kattoluukku, cd-vaiht. 50-luv. Isuzu Bellett 1500 –68. Rap-57 mopo, uutta vast, 3000mk. Vauxhall Victor FE 2.3 –72, ei konetta ja lootaa, muuten täyd, hyvät pellit, pelasta paalilta, 100mk, vielä varastossa, voi hakea myös talvella. Useita 353W autoja raadosta helmeen, Sedaneita ja farmareita. Jalonen 02-8230369. Peugeot 404 Berline-64, MR-kats, huippuhieno, täysin läpikäyty, kats 10/00, 16.000mk. dies, aj. Kuvan 1:50 Volvo pienoismallit 300mk kpl. Varakori mukaan, 8500mk. Wartburg 311 Sedan-63, MR-kats, aj.54 tkm. 02-2387656 050-5561128. Uusia Volvon: kromeja, lamput, istuin/ sisäverhoilut, moott.ja jarruosaa ym. 150mk kpl, Mini-76 takakelkka 500mk. Eldorado esite, Kaiser-51 owners manual 210mk, Rambler-66 my.mieh.käsikirja 290mk. ratti+-putki, 50-luv. VW Kupla-51 vaihteisto 200mk, Pontiac62 alkup. Valmet 865 Terra miehistöohjaamo, hyvä, lentokonetehtaan tekemä. Clifford puutarhajyrsintä vahvoilla Japin koneilla, 500-2000mk. Tunturi Sport-63 runko+pikkuosaa, Solifer Speed-64 runko, NSU Helkama moposcootteriproj. kunnossa. Paljon FD osaa + PC peltiosaa. Manu 99046739881904. ainakin 120 tkm, nätti, 3500mk/vaihto. Anglia/ Cortina/Escort osaa, ei peltejä, alk.10mk. aluvant.6x14srj+1kpl 6.5x14. 0400917466 Kiuruvesi. perusteella. alkuper. Opel Rekord 1700 –61, kats, aj.110 tkm, 2 renk, tarjoa. 200mk, uusi termostaatti 100mk, Bowman lauhdutin ja kor.+säädetyt suuttimet 1000mk kumpainenkin, tiivisteitä. Toivanen ilt.017-723078. Nurminen 040-5950227. lohko, taka/etuaks, halvat. 0400-768733 Rmk. Wartburg 311 Camping-59 farmari ehjä proj, se, jossa ne kivat takasivuikkunat. Tarasoff 040-5437698 Vantaa. David Brown Cropmaster-52 traktori, alkuper. Ford Capri 1600L –70 MR-kats, 1.omist, tod.hieno, alkuper. aj. etulokas.+uusi texti, Vauxhall Viva HB uusi vas. ”Tapani Hovi”<t.hovi@pp.phnet.fi> Steyr-52 uusin renk, lokilämm, pieni kompressori ulosotolla, vähän aj, takalana, tiet. 0503445555. Sonkki 0405279220 Paimio. Nyman 040-5544358 Hki. DKW 250 –52 takalokari 100mk, Puch 250 TF etuvanne 100mk, Cezeta vanne 50mk, Moto-Vap uudet takaisk.250mk. Asiasta ymmärtävälle tarj. proj, ei laho. GM alkuper. Volga M21S konepelti, ta.luukk, tunkki, taka-aks, vant, koristeosaa ym. ark. Kosunen 0400909391 Varkaus. 63 Donau 3-6 (DKW)-59, MR-kats, 29.000mk/vaihto vanhaan MR-kats mpyörään. v-laatikko, Mustang-6465 uudet etupusk.kiinn.raudat, Wolfrace 6.5x14 aluvant, jako GM 4.75, 70-80-luv. 0405757983 Varkaus. Plymouth Duster-70 360cid+727+8 , täyd. 3000GT alusta, 22.000mk. MGB Roadster-65, koneella aj.4 tkm, suomiauto, sis. Uudet Opel Kadett B 1100 1.0mm ylikokomänn.+renk+tapit 600mk. Fiat 128 1100cc farmari-78, aj. Jyrsin Atomi vanha puutteellinen, moott. 03-5889090. Toyota Corona Mark II –73 2.3l 6-syl, 5-vaiht, kats, siisti ja hyvä, alum.vant, valmis kovaan ajoon, 17.500mk. Elo 024842759. Datsun Bluebird lasik. talvipaikka samaan hintaan. MZ TS 125cc –75, koneen laiton jälk. Volvo PV/Duett osia alk.10mk. 02-7360620. 100mk, Fordson Major Dexta trakt. rempattu tekn.+paljon muuta uutta, ripeä, 33.000mk/vaihto. 08510607. erik.vanteet, 8-pult. 80-luv Chevy Van ilm.laitt.kenno, Chevy-49 etujarrurummut, 30-40-luv. Ford Trader 6syl pystymallin korj. 7kpl käyttökunt. rengas, vene/ -moott, työkalu/-kone esitteeitä halvalla. Renault 16TS-73 oviverh, sisäkahvat, ta.luukk, koristeosaa ym. MB 250 SE coupe-65 dies. MGB-65 paperillinen suomiauto, romuläjä, 2000mk. imusrj. Yamaha 125 AS-3 –73, seissyt 20v, vähällä työllä MR-leimaan, 2 AS-3:n osia mukaan, 4000mk/vaihdossa Datsun Pick Up tai 45-60hv Traktori, nopea malli. Simca-59 parts book, Cad. Kaasalainen 040-7089890 Mouhijärvi. 1.1 sekä Kadett A 1.0 moott.tiiv.srj. IC Jupiter-78 +sivuvaunu, ei papereita, 2500mk. Opel pitkähänt. Jos ei kelpaa työnnän saunan uuniin. alun Camaro keulamuov. 80luv. Into ilt. 092943858 040-5182091. Cadillac Sedan de Ville-81, aj.80 tml, 6.0 V8 4-piste ruisku, käyttää 4-6-8:aa syl. ta.kylki, 70-luv. Ford Anglia Van 350 –61 1.3 vir/koneistettu, paperit ok, iso v-laatikko, levyt, uutta: isk, niv. Sorsa 050-5281413. Ford Escort 1.1-30 Van ”Tichi” 1.3 kone, Caprin tolpat, nopea ohj, pystyweber, sähköbe.pump, uudet jarrut+pa.putki, siisti maali, pohj. Corveten alum. Mp uusia 21” näppylärenk. yläosa, Chevy SB kiertokang.+män. Tarv. oik. ei koskaan tehty remonttia, unohda lumikola, 9900mk/vaihto pienkone, helikopteri pihalle. 0400786662 Masku. Wartburg 311 2D Hard top coupe-62, eritt.harvinainen, vaatii paljon työtä, osat kyllä löytyy. kaasujalan mukaan, sähköherkut, plyyshiverh, 62.000mk. kesät, 6000mk. Turpela 02-7627428. tulleet tilaukset ehtivät jouluksi.. Myös vaihto Terran vanteisiin. Sipinen 0405025104 Pmk. Jaguar aluvant, MB 115/123 ja vast. 0400952829 Tku. Varaosia myös erikseen. Lehmus 02-4701764. 040-5475225. Shop Manual: Linc.&Merc.-49-51, AMC73, Buick-60, Chrysler corp –57-59, Pontiac-65, Olds.-65+-59, Dodge Dart-63 70-950mk. 500mk kpl, 2kpl Sims ruiskutuspumppua 1500mk kpl, jakopään ratt. Thames Trader nc range parts list-62 200mk, Ford Zephyr V4/V6 my.esit. 0400790210. 1 perheellä, ei rek, osia mukaan, 1200mk. Tippa-Rellu 4D Sedan –70, hyvä moott, ei rek, 1000mk/tarj. Morris Marina 1.3 Coupe osina tai kokonaan, tod.halvalla. MB 300S W126 Turbodiesel-80 isokorinen, ei palapeli eikä korinvaihto, 46.000mk/vaihto. 9-17, la 10-14 1.-22.12. 9-18, la 10-14 (09) 774 2810 myös postiennakolla www.alfamer.fi Joulun parhaat kovat paketit KIRJAT • VIDEOT Nettisivumme uudistuvat: Kovakantinen, väri/mustavalko, 144s, 125 mk Kovakantinen, väri/mustavalko, 128s, 125 mk Pehmeäkantinen, väri/mustavalko, 100s, 98 mk Kovakantinen, mustavalko, 128s, 125 mk 18.12. 013-838116 0405271330. Volvo Amazon B18 moott. MB 115 –72 ja vanhemmat, uusi vas. Salonen 0400-992664 Kauhajoki. 0400578187 Kuo. Volvo PV 544 –65 osiksi tai entisöintiin, rullaava, 2000mk. vent.koneisto ja Lucas tasavirta gener. 350, 305 lohko+kiertokang+mänt. Nevala 040-5860640 Naantali. kiinn, +rummut 800mk. Hillman raato, haka Hakkapeliitta nastarenk. 040-7018642. Renault-Estafette 1.3 –79, kohtuukunt, runsaasti osaa mukaan, 5000mk/tarj. Wartburg 311 –56 (se 1:vuosimalli), täyd. 1 tkm, hyvä, 3500mk. etulokas, 60-luv. 300mk kpl. Värill./suomenkiel. muot.kirja 100mk+dies.kirja 50mk, Ford-48-59 model&engine idenfication guide juliste 100mk, Auton Korj.oppiII 50mk. kulunut, 2 kattoa, minulla 15v, helpolla MR-kilpiin, 30.000mk. levyin 150mk kpl. Koski 06-4146688 040-5372585. 050-5110077 Tku. syl.kansi 3000mk, käyt. pienin puuttein, harvinainen
Hakomäki ilt.040-5827649 Alahärmä. BMW 2D Sedan 321 –49, kunnostettu, 55.000mk/vaihto nuorempaan autoon. Trabant-61 ha, ei ajokunt, kaikki osat tallella, 2800mk. Jämsen 0400-238811 Äänekoski. 51 alkaen, yht. Volvo Sugga-57, huippukunto, 25.000mk. K-125 m-pyöriä purettuna 3kpl, suomen paperit, 1800mk. ilt.040-5529445. Etuvlkun kumipohja, kojelaud. Purkuosaa-37-70: Ford-27, BMW-48, Hansa 1100 –61, Volga, Pobeda, Mosset, Trabant, Jalta, IFA 9-8, Rellu 4CV, Mini ym. Myynti: • Kirjakaupat ympäri Suomen • www.usercom.fi tai puh. 035187087 040-7111520 ilt. YliPiipari ilt.06-2314798. oven pintapellit. pampulatiiv, oven tuul.ikk.tiiv, etuosan keskipala, oik.ovi. Volvo PV544 kojelaud.pääll, sisämattosrj, kaikkia kumitiiv, jarruletkut, syl, rummut, pääsyl, raidetangonpäät, olkatappisrj, ylätukivar.kiinn.srj, iskarit, hattuhyllynpahvi, koripahveja, ov. Triumph&MG osia ja varust, lähes kaikkia. Scania LS76 –66 säiliöauto, til.11,5m3, kats-99, ikäisekseen hyvä, 19.500mk. Volvo Viking L485 –63, ajokunt, 11.000mk. 0400-925352 Kemiö. Uudet/alkuper: Chevrolet Malibu-66 ja – 67 etupusk, Chevy Fullsize-64 4D vas. 64 Mobilisti-lehdet 1/3/5/6-82, 6/83, 2/84, 1/ 88 100mk yht. 09-5481957 040-9004677. Mazda 616 –78 syyläri, Mopar 318 dampperi, Fury III-67 ulom. Kivimäki 06-3151762 0503672109. 040-7276567. Datsun 1600 SSS täyd. Blaupunkt Köln-64-65, 6/12v, moottoroitu asemanvalinta, toimiva. pusk.osaa. Uutta/käyt. Johansson 09-8053997. 050-5946884 Vaajakoski. Ponttooni MB-56-61 raidetang.päät, e.val.lasit, 180D pakovent, 190D-200D65-67 kannentiiv, 615 220D männät, tapit, renk. Triumph GT 6:ssa, hyvä käyttökunto, maalattu, kats, 15.000mk. RALLIKIRJA ISILLE JA POJILLE: SORATEIDEN GRAND PRIX 50 VUOTTA AJATO N LAHJA IDEA! Suositushinta 249,• Viihteellinen lukupaketti kaikenikäisille • Ennen julkaisemattomia kuva-aarteita • Vanhoja autoja v. pääll, lattia/takaluukkumatto. 115-123 takapusk, 108 250S sin. Vanaja ka käyttämätön etuaks. Pobeda-56 hyvä proj. Mp osaa: Jawa 125/175/250/350, IFA/MZ rt, Yamaha AS3/RD 125cc, Suzuki GT 125/X4 125/PE 175, Vespa tavaraskoott, AWO 425. Tarrasrj: Solifer Speed, Capri, Jupiter TT+työkalulaat.kannentarra. Samppa 040-8273948 Nakkila. Opel Kadett –67 B1100 farmari, aj.90 tkm, MR-kats, hyvä, 7800mk/tarj. 60-luv. Chassis service manual: Buick-66,72, Oldsmobile-68,-71-73, Pontiac-66. Scania BF80 Airisto bussi-69, käyntikunt, 7500mk, kaunis korimalli. MG Midget-70 kats 5/00, ruosteeton, LHD, paljon osaa uusittu, 29.000mk. GAZ-72, käyntikunto, 3000mk. 050-5554592 Hki. Willys Jeep CJ-3B-54, MR-kats, hyvä ja alkuper, 38.000mk/vaihto harrasteautoon, myös proj. Mopon purkuosaa: Jupiter 50/219, Swing, Safir, Sport, TT, Solifer Export, Speed, Capri, SM, Tunutri Pappa, Sport, Monark, Cresent, Helkama Mini, Major, Hopeasiipi, Pyrkijä-58, Panther-58, Husqvarna, Jawa-80, Viktoria, Mustang ym. Björklund 0500-636809. kaasuttimet +imusrj.+vivut, myös vaihto Sunbeam Stiletto/Rallye IMP kaasuttimiin. IFA 2D Sedan F8-55 hyvä ja nätti, 38.000mk/vaihto. entisöintiin, 4500mk. Linja-auto Scania BR116S-79 puolituristi 50hlö, kats, ajoaika 2/02 loppuun, luotettava tekn, 48.800mk. Amazon tiiv: ovi, etu/ takalasi, ta.luukku, ovenikk.karva, ovenymp.pampula. 040-5647279 Rauma. 0400-470550. 09-3452828. 0500-474784. Ari 040-5054883 Ulvila. 040-5659588 Kauhajoki. Isuzu Florian-70 varaosaa. Suomiauto, 6+man, aj.187 tkm, alkup. Mercury Comet 4D –64 alkup. 09-5760 3600, UserCom Finland Oy / asiakaspalvelu. sis, kats+rek, voi museoida, 16.000mk/vaihto Caddy-65-76. kovakantinen KAIKKI SUOMEN MM-RALLIN TÄHDET Ensimmäisen kerran yhdessä kirjassa: Aaltonen, Alén, Auriol, Blomqvist, Grönholm, Kankkunen, Lampinen, Mikkola, Timo ja Tommi Mäkinen, Sainz, Salonen, Vatanen jne. Cortina Dl-68 2D MKII hyvät ovet 150mk kpl. 02-4331219 0400-322445. Bond Equipe 2.0 GT-70 6syl, 2-kaasaria, sama tekn. oik.etumatto, 110 e.jouset ym, osat uusia. Tunturi Sport uudet työkalulaatikot. Datsun Pick Up B 1500 –77 ruosteeton, hyvä, kats+rek, vero ok, priima, 3500mk. 250 kuvaa • 176 s. Volvo PV 831 osina, ruosteeton, uuttakin osaa mukaan. Chevy-46-72 truck series 4060 parts catalog ym, kysy. Harley-Davidson Electra Classic-84, siisti, 105.000mk/p.t. jarruineen, ei ikinä siis ollut autossa kiinni. Dodge-39 etulokas, lasit, ko.pelti, ta.luukk, aks, moott, laatikko, kojelauta, vant ym.alk.50mk. Opel Rekord 4D-67 1.9S hyvä, vero ok, ajokunt, osiksi tai kokonaan, 1000mk. Jaguar XJ6 Daimler-72, kats 4/00, ruosteeton, LHD, lievä proj, täysin ajokunt, 28.000mk/vaihto brittisporttiin tms. 0400494143 Iisalmi. Osia: Honda: 1100 Goldwing-82, 750CB –73+-74, 500CB-74 ja Kawasaki 1100GBZ-82. 02-7337788 0400-534234. Cutlass-79 etupusk/-lokas ym, Cedric tehost.simpukka, rattiputki, Scottdale koneen kumityynyt. Shop manual: Olds-58, Pontiac-67(Acadian, Beamouth). Virta 0400671968 Märynummi. ta.valot, Newport-68 kattovalo, Volvo 145 –73 vaiht, syyl, perä ym. Chevrolet Panel 3800 –56 ka umpikylkivani, 6+4v man, proj, tarvii pientä laittoa ja maalia, 15.000mk/tarj
Lehtimäki 0500472980 Tku. Uustuot. ruots. SS Chevellen 5-puola peltivant, sisustassa laittoa, muuten siisti, 35.000mk/vaihto. 0405877987 Mäntsälä. konerem. Riley 4 Sixty Eight engl.väriesite 150mk+pk. 2500mk. 013-825784. Talbot 1510 dies-86, aj. Peugeot 404-65 be. 09-8684 1110 email: old.cars@world.inet.fi UUDET “PROJEKTIT” TULOSSA! Tulossa Suomeen mm. bensa, konekippi+lava, ei rek, käyntikunt, 7800mk. Wheels 300mk+pk. Hillman Hunter, englantilaisittain ruostunut, 800mk. Kysy myös muita autoja! Niittyläntie 11, Helsinki. Austin Cambridge-62 osiltaan lähes täyn, käyntikunt, ei mätä, 2300mk. Rover 100 –62, suomiauto, paljon uutta osaa+renk. Danuvia 125 –57 unkarilainen mp, 1500mk. Tunturi-60-68 varaosakuvasto, M-61/M65/M-67/M-68 my.esitteet. Bedford 72 hytti+runko ym. Chevrolet El Camino-59, 283+350, Mikkikannet, cal cust venakopat ym, maalattu-99, 70-luv. nämä ruosteettomat Kalifornia-autot. 040-5935778. MB 230.6 –74, ei kats, osiksi tai kunnostukseen, siisti sis. Lindholm 040-7263725. vähän, siisti, 2 hyvät renk+varustusta, korj.käsikirj, 6500mk. 5kpl sota-aik. 300km, uudet kaasarit, 2700mk. Borgward ka hytti, ovet, e.lokas, ko.pelti, kojelauta, mittarit, tuulilasi, ohj.simp.+ratti, 1500mk. Tunturi PJ-46 –58 mopedi, täysin alkuper, MR-kats, huoltokirja tallessa, helmi. Mopar 318 kannet 200mk, Mazda 626 – 83-87 osia, Ford mainospressut 2x12m 2kpl, 600mk. Valmet 15 –54 bensa/petr. Opel Rekord 2000S –71 pa, kats 11/00, 5700mk. Autotoimitukset yli 15-vuoden kokemuksella. Miettinen 0400-561587 Kokkola. Renault Fregate-55 kone, laatikko, kard, perä, etu-/taka-aks yht.450mk. Volvo Amazon+PV 544 osia, merkkejä, listoja. Scania 80 –75 la, 45 paikk, kats, Webasto, vaikka MR-autoksi, hyvä, 20.000mk/tarj. Yamaha XS-2 650 –73 osina, rek, männät puuttuu, 12.000mk. Fiat 600 etu-/takaluukku 20mk kpl, Toyota Dyna-79 pa taka-aks+kard. Soita ja sovi tapaamisesta. Bedford-69 be. ja ehjä tekn, korissa ruostevaurioita, 3500mk. Komulainen 09-8788083 050-3821435. ilt. etuovi, takaovet, ko.pelti ja Opel Kadett B Sedan läm.takalasi, ta.luukku 100mk kpl. ilt.040-7598848. 0400-837310 Rautjärvi. rempattu-94, ryhdikäs kori, hyvät renk, 80hp, ei täysin alkuper.(Saab penkit, pakoputk. 050-5874268 SisäSuomi.. Goliath-61 ehjä vaihdelaatikko 500mk. paloauto, rosterisäil, kats-96, aj.15 tkm, hyvä, 10.000mk. Osaa alk.10mk: Vauxhall Victor-63 osiksi/entisöintiin, Ford Taunus 12/ 15M purkuosaa, uudempiinkin, Morris Marina coupe, Datsun 100A, Corolla KE 10/20/70. 09-8684 1111 fax. Uusia osia: Skoda, Opel, Bedford, Volvo, Simca, Toyota, Nissan, Jawa ym. 0400-429840 Tuusula. Johansson 050-3242495 Loviisa. ja pohjamaalattu, 2.7l suora 6-kone, 5000mk. ilt.Jarmo 03-3622442 040-5952144. uudet alustanosat, männät, kirjallisuus ym. Chevy Fullsize-71-75 oik. maali, helmoissa ruostetta, korj.pellit mukaan, kats 11/00, 48.000mk. Saab 99 –72 hyväpeltinen, kats+vero ok, 2 renk, 1700mk. Ford Anglia 1.0-66 2D kone, laatikko, kard:1200mk. Uudet Saab 99 –72-76 etu-/takapuskurit tehtaan paketissa 350mk kpl. 09-8746121 0400-746452. 65 Old Cars World Oy Yrjö Bremer GSM 040-516 0358 p. Peltoautoilijat älkööt vaivautuko, hp varusteista riippuen 1.7-2 tmk/tarj./vaihto. Skoda S100 –74, lahovikaa, 600mk. rakenneltu). VW 412E-72 aj.170 tkm, moott. 60-70-luv.eur/japan. 0400-416261 Hvnk. Uusia 60-luv.alun Volvo ka keulapeltejä, Euro+USA käyttöohjekirjoja, satoja, kysy. Fiat 1100 –64 kaappareilla, talvi-iltojen iloksi, tarjoa. 040-7559796 Muurame. pronssivalu Zwickau P70 keulamerkki 500mk+pk. lentokonnen mittaria+Wiiman kuomu yht. Daimler-Benz 350 SLC 2-2 Coupe V8 autom-73, aj.160 tkm, huolto-/käsikirjat, kantakortit, nahkasis, alkup. Mukaan niittokone, takapuskulevy, lumiketjut, hankmo, aura+laho peräkärry, 10.000mk. traktori, alkuper, ajokunt, 6200mk. vähän, 25.000mk. Kokonaisia varaosa-autoja: Viva-64 500mk, Rekord69 hyvä kori 700mk, BMW 316 uusin renk, hyvä kone, 800mk. Vauxhall Velox63 proj, kori hiekkapuh. Hinnat Suomessa, tulli ja autovero maksettuna! -50 Nash Statesman 45.000 -61 Porsche 356 80.000 -68 Dodge Coronet R/T 440 45.000 -69 Dodge Charger R/T “projekti” 38.000 -69 Chevrolet Camaro 35.000 -73 Triumph Spitfire 27.000 -73 Triumph TR6 58.000 -73 Opel GT “projekti” 17.000 -73 Dodge Challenger 318 35.000 -74 Corvette Targa 50.000 -74 VW 1303 avo 35.000 -75 Fiat X1/9 Targa 25.000 Bedford J5 –63 ka 6-syl. Setälä 06-3664164 0505532348. Koivusia 20cm puuautoja mm Duett, Cortina MKII, Escort, Fiat 500, AMX Javelin ym, tilauksesta muitakin, 40mk kpl+pk. Traktori käsikirja kopioita. 08-513439 0400-789257. Valmet 20 –63 piikkilang. Cadillac Eldorado-75 avon tyhjä korikehikko+kattomekanismi, sivulasit, sisustaa, koristeosaa, uutta alustanosaa, 425-500cid moott.osaa, etuveto v-laatikko ym, kysy. 300mk. 040-7087841/5005491. Volvo Amazon 4D-66, täysin alkuper, hyvä, 2 renk. mukaan, ei rek, aj. ja päältä, ajokunt, ei rek, paljon varaosaa, 2500mk/ tarj. Vauxhall Viva-65 purkuosaa alk.30mk. Tunturi Super Sport-85 1200mk, Fiat 850 -74 ovet, kone, v-laatikko: 1500mk. Scania L50 Turbo-72, aj.97 tkm, uudet renk+akut, hyvä tekn, helpolla MRleimaan, 19.500mk. 040-5825275 Pori. Suzuki GT 125 –76 rek, aj. Volvo 145 Espress-71, ei rek, ruostevikaa, 1000mk. siisti sis. kiristäjä, be/ petr, toimii, paperit on. Volvo 244 –77 500mk, Saab 99 400mk, 90 –85 800mk, Citroen DS-73 hyvä tekn, huono kori 800mk. V8 Magazine-78-91+Extrat 2000mk, 80luv. jälk. 0400-204654 Lapua. 09-7520562. Hermansson 0400-824631. VW 122/126A64 moot.ohje, Perkins 4.108 –69 ohje ja MB Typ M202b>204-54 100mk kpl+pk
Oldsmobile ka etulokas, sivupellit, vaiht, peräpää. käyttökirja+sähkökaavio 20mk. T-Ford tekn.osaa mm. Polara-70 avo 318, kulkee. Kanttiauton raato mm. (02) 4380 354 Willys sota_jeep Tyyppi M38 –52, ajokunt, ei rek, entisöity, vaatii uuden maalin ym. Asiall. Mattila 094209080. Antiikkipolkupyörien uusia: etuhaar, kis.silm, napoja, ohj.tang, lokas, ketjusuoj, pinn, polk.kumit, merk. 150mk pari, Abar. Lambretta Vega 75cc skoott-70, ei rek, paperit on, alkuper. Ford Fairlane 500 –63 V8 221 3V+ylivaihde, huippuhieno, paljon laitettu, 15.500mk/vaihto m-kelkkaan. Fordson-51 umpipakettiautoaihio, Chevrolet Loadmaster-48 ka, konekippi. kannentiiv 1100-18002100-2300-Abarth, sivuvilk. turvakaaret, 4-pistevyöt, rallipenkit, mutta taisi tulla liian nätiksi. Ford Taunus Coupe-74 2.3 V6, hieno, 11.000mk. takapusk, PV lämp.kenno, Amazon keulapala. Jawa 250 –60-63 kaasutin, mäntä, pakop.aukaisija syl.puolen ym. ja entisöimätön, 2 renk, paperit ok, 3.omist, 10.000mk/tarj. Ford-uutiset, 30-luv. 70 SE/Beltmoldings 7-osaa, takaval.osaa-70-4, lamp.keh.-70, keski-at-konsoli-71-74, ei peltejä/tekn. osaa, ei peltejä. Austin A40 v-laatikko, tuuli-/takalasi, etupaneli+mitt, ratti. BMW 520 –74, ei rek, alkuper. 0400-510995 Jalasjärvi. 0500-262828 Kokkola. 850 Sport c ul.ta.valot 400mk pari, 128 S C/3P alatukivar. Kirjat: TM koeajaa 3, AK:n suuri autokirja ja Vauhdin hurmaa-52 100mk kpl. Renault Dauphine-61 850cc moott, 3vaiht. Audi 100 Coupe S-74 aluvant, peruskorj, maalattu ym, sis. loota ym. Ford 2.0 V6 kone osina, 1.7 V4 –68 2kpl, 1-3l Kent-73?, Rekord-68 v.loota, Kupla-60 hyvä vaiht ym, Datsun 100A –75 osina, Chevrolet 6-syl moott-50?, lavaTransit-74 1.7 be. 2 syl.ryhmää, vaiht.osaa, startti ym. Uutta Fiat 600 helmalistat 250mk pari, kampiaks 300mk. Hietala 014-4262522. lamp.kiinn, iskarit, takarumpu+ratas, jar.keng, ta.val.kuoret, jalkatap, öljysäil.+huono tankki. Volvo PV uudet sisälok, B16 jäähd, kaasari, imu-+pakosrj, 3-vaiht. Zephyr pun. Challenger osaa mm. ja loistava, toinen mänreng. 050-5755699 Lohja. puuttuu, 2900mk-ei alle. runko kova (merkki?), tavarateline+reng.pidin+toinen huono, malliksi. Uski 0405620022 Pielavesi. 50-luv. Puhakainen 0405720060. saksal. Messerschmitt KR 200 3-pyör. ilt.019-6648092.. Saab 99 v-laatikko, Marinan mittarit ym, Kuplan 2 moott.+vlaatikko. laatikko, PV maski, B18 kone+venemännät, Amazon-70 maski, PV/Amaz. ym. Volvo PV 544 Sport-65 entisöity uusin osin Historic-tyyliin, mm. Volvo 5D STW-73, autom, amerik.vientimalli, aj.350 tkm, ajokunt, alkuper. BSA A10 Gold Flash-57 650cc twin, MR-kats, Plunger-runko, 36.000mk/tarj. Vanhanen 03-7881294. ilt. 0405920710 Jkl. Kainulainen 0407563094 Ristiina. Vainio 050-5472188 Lappi Tl. pientä, ainoa Suomessa?, 22.000mk. moott, ohj.tehost, 2 renk, 5000mk. Henrikseen 040-7772565 Kemi. Barracuda-70 avo, 426 Hemi, 13-350.000mk. kesken, 13.000mk. 50mk kpl 124A-1500L-1800-2100-2300. ym. lapsuus 80mk, Moott.urh.v.-88 40mk, 70-luv A3 huoltoasemien autokuvia 10kpl 100mk. 0405627927 Salo. 040-5580789 Vlk. Charger SE-69, 318, ei kulje, Charger SE-72 440, kulkee. Fiat 126 moott.+vaiht, BMW 700 vaiht. NSU OSL –vm. Volvo 244 –79 kats 10/00, täyskorj. Ei rek, täysin kats.kelpoinen, 32.000mk. 99018183434671. Jaska 040-5879906 Tku. Plymouth-61 3D farmari ilman konetta, 6500mk. 0405388830. 02-7624507 040-5484105. Ford Thunderbird-74 460cid, C6AT, Traction Lock, tehostimet, sähkö: kattoluukku/taka-, ovet, ikk, penkit, USA:ssa 7000mk. Volvo M47 mitt.vaij. tarj. takapenkit, Minin moott, vaiht, aks, pikkuosaa. 02-4384433 040-5166162. 66 Puh 02-416 2300 Fax 02-416 2330 e-mail:Triangle@PP.Macister.fi Raision Ruoste-esto Oy Varastokatu 6, 21200 RAISIO puh. vaihdelaatikko+240 kardaani, 3700mk. 50mk kpl. Matchless G3LS 350 –53 ajokunt, ei rek, vaatii MRleimaan viimeistelyn, 16.000mk. roiskarit 100mk pari, uudet Semperi ristikud.renk.4.80-12 500mk. Challenger 14” hienot kapselit, 2000mk+pk USA. A Vatanen Tuupovaara ja Iacocca autoelämänkerta 60mk kpl, Peltilehm
Häggblom 0400-451573. Kilpeläinen 040-5783192 Kajaani. 500mk, Honda CB takavalo, vilkut 300/100mk, toimivat viisarikellot, merkki. 03-6723603. Blaupunkt Munchen toimiva putkiradio, 6-12v, tarjoa. 100mk kpl, uusi mp. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Jaguar MK-9 –59, MR-kats, 6automatic, oik.ohjaus, kats 03 asti, hyvä, kattoluukku, 84.500mk/vaihto. Opel Olympia Rekord-67 alusta/kori hitsaamaton, tekn. kunnossa, kats 11/00, helpolla MR-leimaan, vain hyvään kotiin, 9500mk. mätä, käyttö/harrasteautoksi, mukaan 2 vara-autoa, 2800mk. 0503565290 Tku. Siihen tulevien ilmoitusten yms. Mobilisti-lehti julkaisee sitoumuksetta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. Vihti. Hilden 0500-472223. Suzuki GT 125 –76, rek, 2000mk. Chevrolet-28 kone 950mk. 06-4228545 0500-746396. Soita ja kysy lisää. Dodge Aspen takalasi 350mk, ta.luukk. Volvo Amazon B20 2D-69 ruma ja rupinen, koppa kova, pehmee kone, kats, jo kerran hylkyautovarikolta pelastettu, vieläkö matka jatkuu, 2000mk. Eskuri 0405230515. ehdottomasta virheettömyydestä. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Tilaushinta 2001 on 245 mk (kotimaassa) ja irtonumeron hinta 40 mk. Kangasniemi 050-3820225 Tuomioja. 200mk, ovi+-laseja, Plymouth Fury 4D67 ja Valiant-63-65 osaa. 03-3482673. Ford Escort RS 2000 –79 MKII, koneessa kaikki uutta, maalattu-97, täysin läpikäyty, aj. Uusia –65-80 autojen vesi-/bensapump, jarrukorjsrj ym. on oltava toimituksessa viimeistään 12.1.2001. 0400-405603 Hki. Petri 0408219440. Moskvitsh M407 –59 näyttelykunto, 21.000mk (750mk/kk-korko 0). moott, ovet, etu/ takasillat, pusk ym. ilmaisk, laatikko luistaa, 7000mk. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100. Sota-Jeepin osittain purettu raato, vaihdossa mp. Mp penkki, merkki. ilt. Opel Ascona A-74, kaikki tallella, suorat pellit, 1500mk, Opel Rekord C-70 farmari, hyvä, 1.omist, 6800mk, VW 1600 TL-70, 7800mk. Fiat 600/850/133 ja Saab 96 purkuosaa. Morris Oxford-59 4D ei kats, ei ajokunt, edullinen proj. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. Ford Thunderbird-77 351cid V8 3 suomessa, nahkasis, ei tärvelty, hyvä, suoraan ajosta hyvään kotiin, 35.000mk. 040-5236717. 99,GUNSON COLORTUNE testitulpat GUNSON EEZIBLEED ilmanpoistoon Kaasuttimia, huoltosarjoja ja osia Soita (09) 271 0229, fax (09) 271 1517 Kaasuttimien huoltoon ja säätöön sekä käyntihäiriöiden korjauksiin erikoistuneet Kaasutinexpertin sopimuskorjaamot: HELSINKI: J&E Autopalvelu (09) 340 5497 KLAUKKALA: Bensa-Sähkö-Expertti (09) 879 2872 KOKKOLA: Kokkolan Autoja Kaasutinexpertti (06) 830 1670 VANTAA: Kaasutinvarma (09) 563 6136 Isuzu Bellett vähän aj. ilt.Henttu 0400-448173 Valkeala. Chevrolet-49-52 kaikenlaista osaa. 0400-239942. Pontiac Bonneville 4D HT-61, aut+tehost, lähes täyd, alkuper, MR-kats, aj.100 tml, 35.000mk. Toyota Corona 1.5 4D-67, kats, hyvä, alkuper, 15.000mk. Ford Thames Trader-63 hytti. vähän, pyörästa 140h. Rellu 12TS-78, kats 11/00, ei erit. ohj.tanko 100mk, Kuplan vaiht, perä, jarrut, kaasari, imusrj, ilmanputs. BSA Bantam D5 Super 175cc –58 entisöity proj, puutteita. Kujala 040-5110597 Sjk. Juhani 017-2616153. Rantanen 0400528736 Tku. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen rakenneselostusten, vihjeiden yms. Laine 03-6741827 0500-478017.. MOBILISTI 1/2001 ilmestyy noin 9.2. Lehtonen 040-5827184 Tre. 040-5046400. 14.000mk 050-3469944 Rambler Ambassador Cross Country 990 –65 225+autom, lattiasifteri, jarru/ ohj.tehost, takana sääd. yht.2200mk. Vesalainen 0500-793515. BMW 2002 –71 autom, tod.hyvä kori, 6800mk. Riley Elf -66, Tax-free, MG Metron kone, levyjarrut. Mobilisti-lehti: Niittyläntie 11, 00620 Helsinki 67 myy edullisesti, toimitus postitse: APK-500 moottorin karstanpoistonaine ARCOgraphite musta moottoriöljy GUNSON akkulaturit, myös 6 V GUNSON yleistesterit, alk. 67 Mobilisti-lehti ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa
En väheksy mitään, mutta jos valinnan mahdollisuuksia olisi, ihanteeni olisi 4-ovinen umpiauto Eniten näen valveunia ”hieman isommasta ja kulkevammasta” autotyypistä kuten Reo, Hupmobile, Studebaker, Graham Paige, tms. Kawasaki GA-5 100cc –72, entisöintiin, 4000mk. ovi, 116sel oik.takaovi, 250114 kone+autom. 100% kunto, 14.500mk. 0400-412264 Orivesi. kotelo, etu/takapusk. 2-aks. kannet. 040-5016836 Lpr. ohjaamo, asiallinen, 1000mk. Bremer 09-27271024, 0400-801269 ja ilt. Ei vaihtoa. Toyota Corona Mark II 1900 HT RT72 –71, MR-kats, aj.173 tkm, siisti ja suorakylkinen, alkuper, 12.000mk./vaihto Haltek/Hestek. aihiot, Century listoja. Volvo N86 –72 täyd. Studebaker lark-60-62 jotain peltiosaa, uuttakin. ok. MB 180 –54-57 uusi jäähd.kehys+110111 käyt. ASE Capri-60, tekn. Kai L. Scania 111 –80 280hv, täysin alkuper, tekn. Citroen ID 19 –64 pitkälle entisity, osittain kasaamatta, hyvä ja alkuper. 050-3302032 Tre. Pyydän. Kromauslinja tarvikkeineen. VW Kupla-58, täysin alkuper, ei entisöity, aj.80 tkm. Auton suomalainen taustahistoria saisi minulta saman huolenpidon kuin itse autokin. Lupaan kuunnella notkeasti. Kawasaki Trial Boss 100cc-70, täysin alkuper, ainut euroopassa, entisöintiin. Virtanen 0400940252 Kerava. Heikkinen/ Ruokonen 06-3670111. Palonen 0405071499 Äänekoski. Pontiac Tempest Custom 4D-64, kats, MR-kats, alkuper. Yksi puute piinaa kuitenkin näin iän myötä yhä pahemmin: Minulla 43 vuotta ollut 1928 avo-Chrysler autoni (kats.) kaipaa tallitoverikseen noin 1929-33/39 mallista ”kanttiautoa”. Cadillac-50-52 startti, Buick55 uudet takaisk, 322std uusi mäntä, alkup. kannet, siivapyöriä. Ford Taunus 12MTS-64, alkuper, ajokunt, ei rek. Varmatoiminen matka-auto, 21.000mk/tarj. Uusi vaihtolava, aukeavat puulaidat, 8000mk. 0400-320235 Naantali. ilmanputs. 09-797836 Tilaa Mobilisti. Kontio-Sisu-73, SAauto, hyvä ja alkuper, 15.000mk. 040-5011112. 041-4427069 Lpr. 06-4376124 0500-664361. Imperial Crown Coupe-65, kats 8/00, 413cid+autom, sähköikk, penkit, anteni, 40.000mk. Ethän aristele kertoa ”hulluistakin tapauksista”. Vaihtolavalaitteet Nummi-73, 4m 8000mk, osia vanhoihin ka, myös vant.+renk. Lincoln Continental-73 ”Cannon”, MRkats. suomiauto, Ohc 6kone+man, ryhdikäs ja ruosteeton, vain kesäajoa, talvet tallissa. std, Mopar 2v imusrj-68, Warre-81 kone, ve.koukku ym, Pontiac 350 –75 korist. Kivelä 0400-825505 Tku. 68 AUTOM.TRANS@POWERMATIC.FI Osia: Ford Taunus 1.7 Super-64, Zephyr63 maskin säleikkö, takalasi, Vedette vlaatikko, Pobeda män.renk. Cadillac Hydramatic-55 laatikko 3000mk, 331 koneen osia mm. BSA 500cc-66 hyvä ajokunto. KUKA MÖISI HYVÄN ”KANTIN” Minulla on kyllä kalustoa kylliksi, 1960-lukuisia vaikka vaihdossa/osamaksuksi annettavaksi. Opel Rekord-64, 1.omist, aj.125 tkm, alkuper, 10.000mk. Kawasaki GA-2 – 72 90cc entisöintiin, 3900mk. virheetön, 114 Coupe oik. Nummi Universal-73 nosturi, tuppisovitteinen, eritt.hyvä, 4800mk. Olisiko sinulta, isovanhemmiltasi, perikunnaltanne, tms kanttiauto vapaana omistajanvaihdokseen
Värtö 0405031107. Scania, kaikki huom. Renault 20 TS-80 5-vaiht. MR-rek. 20 vuotta, ei rek. Rantanen 0400528736. ulkokahva. Rambler 660 Cross Country-65 3v-laatikko sähk. Honka 040-5301930. 0400-776367.. Pohjola 033464853 0400-660121. Wiima-68-69 kuskin tu.lasi tai koko auto, miel. Enduro mp, miel hyvä, koolla ei väliä, myös MR-kats kiinnostaa. keskiosa, vaatii kromauksen, muuten asiall, 1500mk. Datsun 240Z vanteet, kaps, etu/takapusk, ratin keskiö, äänimerkki. tehostin, sähkölukot/-kattoluukku, aluvant, kats, aj.210 tkm, +2 lähes kokon. Tuominen Tuurint.1 66470 Jukaja. Chevrolet 6500 ka-55 osia ja kirjallisuutta. Honda CB 350 –73 aj.67 tml, MR-kats, uudet renk, 18.500mk/vaihto. 02-7360620. Bedford Bliz 2.3 Dsl 5-vaiht. 60-70-luv. kromilistat, sisävalo ym. Mopar, muukin, ei yli 60 tmk, saa olla pientä laittoa. hyvää. työkalut, sisävalokupu ym. OSTETAAN Chevrolet-49 Fleetline hyviä listoja, maski ym, ei puolikuntoisia. Fiat X1/9 –75 täysin ruosteeton ja suorakorinen proj, 25.000mk. Timo 0400-525235 Tku. Datsun alkuper. 0405160358 Hki. Volvo Pyhimys-61 kokopeitt.kapselit (61-63), takalokarin kaaret. Tape 098788083 0400-426024. Vesalainen 0500-793515. Opel Senator A 3.0E Autom-81 CD malli hyvin varustein, toimiva, pientä ruostevikaa, kats-98, tarjoa. Tarjoa. Chevrolet Corvair 3 mäntää, 87.3 tai suuremmat. Toyota Hiace-76 lasinpyyhk.varret, verhoilu+Delivery van penkit, apukusk.puol. 040-5627927. Jarmo ilt.03-3622442 040-5952144. VW Pritschenwagen-65 25.000mk, Royal Enfield 500 Bullet-97, 25.000mk. 0407510057. Kosunen 040-5757983. Myös hyväkunt. Renault Caravelle-67 avo, alkuper. ylivaihteella (3.2l 6:lle). ja täysin ruosteeton Kalifornia-auto, täys.korj. Into ilt. laukut, MB 190SL-55-60 mek. Mini-64 virtalukko, Cooper 1275 moott.+v-laatikko. 0400781407 Säkylä. Volvo PV 544 ovia, ta.luukk, ovenkahv, kylkilistoja, istuimia, läm.laite, jar.keng, taka-aks, vant. edull, kaikki merkit huom. BMW Touring K-srj. Myös Kadett B 1.5-1.9. Ha-ka-bussien-työkoneiden käyttöohjekirjoja 60-luv. 0400746555. 69 1964 1970 useita 1970 1971 1977 1973 1965 1970 1972 1973 1970 1971 1971 1969 1959 1960 1972 Ammattimaista autoentisöintiä vuodesta 1987 Triumph Herald Triumph 2000 MK II Triumph Spitfire MK IV Triumph TR 6 o/d Triumph GT-6 Triumph TR Jensen Healey Jaguar MK II Jaguar E-type 2+2 Jaguar XJ12 Daimler XJ12 MGB GT pun. HT/avo siipijenkki, miel. Marleena 095216352 t/k-590933. savopohj.karjala suunnalta. Austin Maileri-69 hyvä, aj.86 tkm + Hydrolastic säätölaite, tarjoa. työkaluja. Sedanin. Oikarainen 0405515921. Valiant-63-66 tuulilasi. kone, ehjät penkit, tarvitsee maalia, 25.000mk. Imbert puukaasuttajan lauhduttaja ym. Tikkala 045-6734000 Ylihärmä. Tarj. ratti, alum.vant, tai koko raato. Ylijoki 0405157627. Volvo 145 –71-75 paku tai Datsun Pick Up-76-79 vain hyvät, miel. Norton Dominator55 be-tankki, lokas. Honkanen 08-625025 0400-890479. Lehtiä: Rele 5/70, TM 10/69, 6/70, 6,89/71, 13/72, 14/73. Drixon Honda CB450 Classic kilpapyörä, tehty parhaista osista mm. Myös koko raato. sähkölasien katkaisijat. banjoratti. 027621535 0400-525324. 0405075056 Tre. Opel Kadett B Caravan 1100 –72, Toyota Corolla KE 26V-71 farmari uutta osaa esim. Volvo 86 –66 paloauto säiliöllä, ajokunt ,kats, rek. Ford Cortina-66 oik.takalokas, katon verh, radion reijän peltiläppä ym. ehjä, Rekord E, Isuzu 2.3 myös. Plymouth Fury-67 Sport Fury etulokas. Timppa klo12-21 02-4383420. 211012021A työkalupussi+työkalut-6879, my.esitteitä ym. Peltisiä huoltamo-/autotarvike-kylttejä, lämp.mitt.kylttejä. 0405442395 Nokia. Esitelty Mobilistissa 3/99, 62.000mk. Vauxhall Velox Pasx ovien: sisäkahvat, tiiv, takaluukun tiiv, etulok. korj.peltejä, sisustaa ym. Opel Kadett 1.5B –69 alkup. 050-3302032. 0405604065. Tunturi-57 mopon pakoputki, äänenvaim, etulokari, takapyörä. 0400-416261. 0500-425499. Cadillac-59 hyvä, tarjoa. Cadillac-53 (myös 50-52) ja Buick-65-66 osia. 03-3560256 0503518222. Hämäläinen 0500-755259. Mahdollisemman vanha polkupyörä. ha 2-3000mk Uno, Taunus, Galant. kirjallisena 31.1.2001 mennessä: Lestijärven kunta Lestint.39 69440 Lestijärvi. Kupla-68 musta/valk.-kirjavat alkuper. penkkivehoilut. 040-5441699. Motocross Suzuki 125-400cc –68-76 osia, kuvia tai koko raato, tarjoa. 040-5160358 Hki. 0400-768733. Vaihdossa kats. 5000mk. Datsun 240Z vanteet+kapselit. VW Kupla-67 euro/USA puskurit, työkalulaatikko, 3-puol. Värtö 0405031107. kiilahihnapyörä, polt.ainesuod.+kotelo, vetovarret. merkkivalot, hanskalokero, vas.takalokas, miel. Valmet 33 kampiaks. 50-luv. ilt. Toivanen ilt.017723078. MB 220 W115 –69 hyvä alkuper.kunto, kats 8/00, tarj.perus. 02-2437858 0400-526196. 02-8211932. MGB Roadster-71 hyvä urheiluauto, mukaan kangaskatto, Tonneau Coverpeite, vararengas, stereot. Ford Thunderbird-64 alkup.vent.kopat, keskikons, 4-way penkin ja keskikons. 2D, takavaloja ym. autoa osiksi. Uusia 6v syt.puolia. Mäkinen 040-5898920. Päältä kuin uusi Hansa Kombi -62, seissyt n. Manu 99046-739881904. Rellu 8S-69 takalokas, etu/takapelti, kaikki lasit, puskurit. 0400-952829. alkaen opiskelijan muotoilututkimusta varten, miel. 13” kapselit, rostylet, Festival vant, oik.peili, Ventura 3.3 kaasari, kaps. Rantanen 050-3537911 Renko. Lisätied: Koskivähälä 0400-518110. Opel Kadett C 1.6-2-2E varaosakäyttöön, saa olla 5-vaiht. rekvisiittaa 1970-72. CZ Skoott-61 satula, vilkunlasit. Rolls Royce Shadow Rolls Royce Corniche Coupe Jensen Interceptor RHD, MR-rek. Renault Floride-62 etu/sivuvilk.lasit, takaval.lasit, ratti, ovenkahv, hansk.lok.kansi, poljinkumit ym. MB 450 SLC-72, MR-kats, aj.104 tml, 56.000mk/ vaihto. osat. BMW 1502 –75 sivupeilit, keskikons, alkuper. K.L.Bremer 09-27271024, 09-797836. Lockheed, Boyer, rosteri vent, Ecxel alum.vant, Suikola Motorsport kansi, Koni ym. osiksi, tekn. Studebaker Silver Hawk MB 190 SL Fiat 124 Spider avo www.paradisecars.com MYYTÄVÄT AUTOT: Cadillac-57-58 takapusk. Polameri 040-5793206. ja kitkalukko. VW Transporter –70/8 käyttöohjekirja, kaikenkiel, VW logollinen ajoneuvon asiakirjasäilytyskansio, alkuper. kello, halk.52mm, TC Marina 1800cc kone+loota. Opel Rekord coupe63-65 A tai –65-66 B hattuhylly MR-autoon, myös vihjeet. Ford 17M 2000S-35F Van/2700 –70 pa käsikirja, Datsun Bluebird-65 kapselit. merkit, vilk. Vänskä 09-19124460. Rover P4 80/100 vas.etulokas, takaovi, koristelistat, kapselit, alkuper. Daihatsu Charade G10 (vanhin korimalli), kunn.kelpoinen. Seppo 06-4228855. Kunta pidättää oikeudet hyväksytä/hylätä tarjoukset
V-tuki, jehtijousi, penkit. Datsun 1000 Deluxe-67 hyvät pusk, lampunkeh, helmalistat, vas.etulokas. Suzuki GT 550 alkup. 03-5134443 0400-834745. 0407397315. korj.srj, moot.osaa, sama kun Chrysler/ Mopar ha. pakosrj. Useat eri harrastajat kaipaavat eo osia. Opel Kadett B-67-73 hanttipuol.pyör. Pontiac-62 389cid moott. 40-50-luv. Coupe LS-68-73 listat ja merkit. Rauno 014-821842. Volvo 145 –70 oven/ta.luuk.tiiv, ehjä lattiamatto. 06-7247907. korjaamokirja tai kopio, kunn.ohjeet ym. Launiainen 09-8018439. Datsun Bluebird-66 etulokasuojat ja takapusk. Citroen B 11 Traction Avant-54 sopivat Pilot vant. Myös Lotus osat. IWL-Berlin skootterin omist.käsikirja, korj.kirja, laturi ym. 040-5345103. Tarjoa kirjeitse hinnallisena, kuva olisi kiva. Koskimies 027350081. MB 108/109/111/112 perä, välitys 3-3.5:1, miel. Vuotinen 024331219 0400-322445. ym. Tossavainen 017-4616267. Standard Vanguard-52 ratti, avattavien takasivulasien nupit. 02-8220929. etupenkit, pelkät selkänojat tai istuinosat, sivupeilit. nostolaitteet tai halpa traktori jossa laitteet kiinni. BMW 1500, 1800, 2000 4D Sedan-63-71 uusia tai hyviä peltiosia, etuiskarit. Toyota Corolla-71 KE-11 ovet tai tiiv, kontin tiiv, kirjallisuus, kuvat, huoltomuistio, tunkki, kaikkea liittyvää. Lincoln Capri-56 takapusk, vas.ta.lampun lasi, tuhkakupit, hanskalok.sisusta, vilkunvarsi, oik.etuov. ja vanhemmat peltiset autot, mp, ka, robotit, lentokoneet. be.suodatin, 60‘Special vinylikaton rajauslistat, kaikkea lisävarusteosaa. Morris Mini alkuper. ei vanhene. imusarja 4kurkk. kier.lukumitt, pikkukoneen tuplakaasari, imusrj, kaasari, vivut. iso lasi, radio, vaihdekepin nuppi, sähköant, kello, sisäpeili, ilmast.komp, be.korkki. Maksetaan hyvin. kaasarille. 0400-534234. Pietilä 02-6486755. 040-5441632. Koski 06-4146688 040-5372585. Nyman 040-5544358. esitteitä, miel. Datsun 240Z osia tai koko raato, paljon puutteita, tarjoa. Ford Escort RS 1600/2000/Mexico osat. 70 70 Dodge Brothers-35 ka kytk.koppa (sama –39 asti), 6syl sv pako/imusrj+tiiv, pukkikoriste-jäähd.korkki, lamput+lasit, halk.250mm, torvi, johtosrj (Moparissa sama), kard.ristikot, kuppeja (kiinn. Valmet-20 täyd. kokonainen Ardie 125cc mp. Honda S90 –68 kahvat, vilkut, ilmanputs.suojus ym. Volga 21K-62 uusi ratti. Honda Monkey, ei välttämättä rek, 215/ 70x15 kesä/talvirenk. Mopar E-body avo, 1.Challenger, 2.Barracuda-70-71 JH27, JS27, BH27, BS27. 040-5846828. osia. 60-70-luv. Ford Cortina MKII GT peltipakosrj, takasilta tai koko auto. 0503302032. MB 319-406 apumiehen penkki. 0400-618529. MB 911/1113 ka 4-veto etuakseli. Siemens-Schunkert. 60-70-luv. 09-2420595 0400814488. 4-pultti Jap kaikkea osaa. MOBILISTIN KERÄILYJULISTEET Mobilisti-lehden keräilyjuliste on joulun lahjavinkki sieltä paremmasta päästä, vaikka itse niitä mainostammekin. Mosse 407 –61 uudet etuolkatapit, jarrunauhat. 040-5547008. Harald 040-5612336. Chevrolet-37 ha maski, etulokas. Lehtonen 033492226 0400-627164. Datsun 100A sedan/120A coupe-71-75 kaikkia osia. 30-40-luvun 3-vaihde generaattori, 220240v jännite, 1.5-3kw, miel. vpoint3@aol.com Cadillac 331cid –55 ehjä lohko. Jokioinen 0400-955168. ilt.02-8416569. cadillac 429 /65 uutta tai hyvää moott.osaa, kojelaudan ”comfort control”ritilä, perän vas. EMW/BMW-48 umpiot, takavalot, tuulilas.pyyhk, mittaristo, vanteet. Pehkonen 08-5305537. sisäp.), raidetang.päät, öljysuod, kaas. Kyrkkö 03-5112517 050-5275708. Mercury-55 apukusk.puol. etelä-suomesta, en tarvitse papereita. Julisteita on toistaiseksi tilattavissa toimituksesta hintaan 70mk/kpl + postikulut. Julisteiden taiteellisesta suunnittelusta vastaa lehteämme taittava Markus Jahn. 050-3861703. T-Ford-26 takapyörät, jarrurummut+sisäkalut, kard+ratas, vir.jak. Volvo 242 GT my.esite, kaikkia 60-80-luv. Datsun Bluebird-65 ehjät punavalk.penkit, pun. 5cm lista, alkup. 60-luv. “Muistojen Helsinki” ja “Eläintarhanajot” -julisteista on otettu vain 300 kappaleen painos kummastakin. Volga 24 laatikkomallin taka-aks, 21 ratti, uudet tai hyvät kaps.+muuta uutta kromiosaa, mittariston plexikupu+plexiset häik.lipat. 040-5386088. sähköposti: toimitus@mobilisti.fi puh. vilkut, pakoputket (huonotkin), osat tai koko varaosa-pyörä, myös kirjall. Pellikka 040-5292944. Jaguar Mark 7 –53, tekn.kirjallisuutta, etupusk, peilit. 013-223394. 040-5373428. Holma 050-3526169. Määttä 050-5726231. Ascona A 1.95 merkit. lisävaruste niskatuet esim. 0503539920. Zündapp mp runko ym. 015-172073 040-5508122. saksal. etu/takapusk, kapselit. Antti Kukko 13720 Parola. Santala 040-5407488. Rambler Classic 770 –66 Stw takavalot, kylkilistoja. ym. Thames Van 62 vaihdelaatikko, Zephyrissä sama. Kohtuuhint. Jyry-Sisu. Opel Kadett B vas.etulokas, mustat kang/ vin. hydraul. Ford-39 Deluxe peltejä, myös huonot, korin oik.kylki, katto, etuaks. Morris Mini-75 ehjät mustat etupenkit, ratti. Maksan kyllä, kunnostusvalokuviakin kaipaillaan. Warre 353W-86 etulokas, tietoja varaosakanavista. Niemi 0400-481627. Volvo Laplander vinssi tai koko varaosauto, myös romut. Miniin liittyvä, myös osavihjeet. ajotex. Chevy 400cid SB lohko std alakerta, koko kone. rontissa, ei kullan kilohinnalla, tarjoa. Ojanen 0405048096. MKIII oik.takavalon kuori, halpa puukojetaulu, max.300mk. Ford Zephyr kunnostettu tai hyvä käyttökunt. 4kpl, takavalo, varapyöräteline, johtosrj, perälaak. kylkilista, myös vihjeet. Dodge37 hyvät kapselit. Elo 024842759. etumatto, hyväkrom. lukko, ilm. Honda CB 750 kolaroitu tai proj. Suzuki 380 GT-73 lokas, sivumerkit, satula, takavilk, esitteitä ym. 06-8351770 040-5829828. MB 110 –64 etu-/takapusk. MB 111 Coupe krom.kelp. Traktorin 4x16 rengas. ja toimiva amerikkalainen avo/HT 1960-76, ei rakennussarja. puskurit. 0505285288. Majanen 0405040669. Myös halpa varaosaauto. Julisteet on painettu erittäin korkealuokkaiselle paperille ja ne ovat kooltaan 70 x 50 cm. Ojanperä ilt. uutta/hyvää käyt. Buick-58 364cid 2 kurkk. 60-70-luv. ilt.050-5222725. ilt.050-5438448. kromipeili, alkup. Opel Rekord C/Commodore HT Coupe kori, proj tai halpa auto, kolaroitukin, miel. Carter kaasutin, kuskinpuol. Opel Rekord Caravan 3d B-66 takalokas.kaaret, etulokas, peltiosaa, ajovalot, tiiv, alustan osaa, nivelet, puslat, p.putki, isk, ym. e-mail. Helin 050-5266474. Sonkki 040-5279220. Oeberg ilt.040-7483467. 4 kone. 0500-895338. 0143781653 040-7394087. 09-272 7100 fax 09-2727 1027
Mukaan 2kpl MZ 175/ 60 paperill. Ei tarvitse olla ruosteeton, kaikki pyörillään olevat tarpeettomat romut käy, muttei pelkkä tyhjä kori. lokas, etuvilkut, etupään koristelistat, moott. Vidal-40 ohjaamo, mittaristo, moott, levypyörä ym. 040-5443199. Ford Transit 1.6 GX Stw-82 ajokunt, ei kats, vaihto Escort MKI/Corolla KE 1026, Kadett B/C, Ascona A, tarjoa. Bonneville-65 avo 389 tai 421 moott, ratti, pusk, lokas, kojelaud.pääll, takapusk. Moilanen 040-5067191. runkoa, AWO 425 v-laatikko, BMW-51 pitkäll.käsivivulla v-laatikko, 2kpl 50-luv. 03-5187087 ilt.040-7111520. Mopar 2D HT-57-59 projektiksi, myös Chrysler-60-61, stw tai 4D HT käy. 71 SEKALAISET 71 Lahjoitetaan Saab 99 1.85l –74 hyvät peltivanteet, nouto. Jaguar XJ6 I Series seur. sivutukirauta ym. Tuominen Tuurint.1 66470 Jukaja. Willys Overland-22 moott, runko, pyörät, peltejä ym. tuul.ritilät tai koko auto purettavaksi. painevaluosa, 15” spinnerikaps. pokkauksesta. T-bird-61-63 nostotunkki, ilmastointikompura, kapselit ym.-62 osat. lukko+av, ratti, etupusk. osiin. ehjään II Srj. 03-4335181 jätä viesti/ 0405476663 Forssa. alum. ChryslerDodge-Plym-Valiant-DeSoto-Imperial dealer albumit, color&data book. Löytyykö Oulun läänistä. Kaiser-50-54 kaikkea osaa. osat vaihdetaan II Series L osiin: Hyvät takaovet, huom. Haluaisiko joku lahjoittaa: Leyland Princess 2000, Morris/Austin Mailer, Morris Marina 1.3. Skoda 1000MB-67 kohtuukunt. Skoda S1000 osia. Pontiac-63 lamp.kehykset ja maskit eteen, ta.luuk. Kanerva ilt.0172811368. Osat ovat hyviä ja ruosteettomia, miel siis vaihto samankuntoisiin. osat. Uudet kromisosat Valiant 100 –65, Fury III-70 ja Aspen-80. Borg Warner vaihd. lev. IC saa olla puutteellinenkin. Etupusk, v-laatikko+turb. 0405942574. BMW alakertaa. 50-80-luv. tai srj, ym. jäähdyttäjään. ilt.019-6648092. Chevrolet-35 kone, maski ym. Vaihdetaan MZ RT 125-1/123-57 IC 350 49/58 projektiin. Ojanperä 0500-690147. manual.laatikkoon, vauhtipyörään ja kytk. osat. Jormalainen 040-7523935. Ilmast.kompress. 0503093130. L mallin ovet 1m lev, mit. 0500-425499. Juha 02-7624507 040-5484105.
Kiveniskemät täytyy korjata. Sellaisen löydät ainakin matkailuvaunukaupasta tai paremmasta rautakaupasta; tekeepä moisen itsekin muovisiivilästä ja kulhosta. Vasta loppukesästä säät olivat olleet tarpeeksi pitkään kuivat ja otolliset suojaamiselle. Se pelkkä ruosteenestokäsittelykään ei muuten riitä loskassa ja kosteassa kulkevalle arkiautolle, edes galvanointi tai sinkitys ei pelasta huolimattomuudelta. Siispä esityöstä pääsee helpolla, lisäreikiä ei kannata porata enempää. Ohuena aineena kotelosuoja valuu ja tunkeutuu rakoihin, siispä puhdistavia esivalmistelujakaan ei tarvita. 72 Ajankohtaisia tekniikkaja varaosavinkkejä . Kosteus menee läpi ja syö alustamassan alla peltiä yhä laaemmalti... Ruiskutettaessa on myös pidettävä rättiä käsillä — suojajämät kannattaa pyyhkäistä heti pois. Siis moottorisahakauppaan talvibensatankkaukselle! . Se kun oikein kerää muhivaa kosteutta, ja kohta sauma ratkeaa kunnolla auki. Itse asiassa käsin pystyy “säätämään” aineen leviämistä paremmin kuin paineilmaruiskulla. Itsepurkautuminen tyhjentää akun talven aikana ja jos akku tyhjenee, on vaarana jäätyminen. Tuo pesukerta ei tuonut muuta tulosta kuin vedestä Kotelosuoja-aineen ruiskutus onnistuu halvalla käsipumpullakin: ohut aine ei tarvitse suurta painetta levitäkseen suutinputken päässä olevasta hajoittimesta. Siivilään laitetaan erikoissuolakiteet ja kostunut suola valuu vatiin. Ilmeisesti akkuun kerääntyneet sakat lähtivät liikkeelle ja tuhosivat sen sitten lopullisesti parissa päivässä. Ensin käytin kokeiluuni Raksa-sarjan muovikalusteiden pesuainetta, mutta viime kesänä mitä sattui olemaan. Liotus puoli tuntia, puolet liuoksesta takaisin ämpäriin ja miehekästä hölskyttelyä valaisimeen jääneellä litkulla. Ovet kannattaa pitää auki ainakin muutaman tunnin kotelosuojaamisen jälkeen, takaluukku täytyy suojata sanomalehdillä ja konehuonetta varjella samoin. Ainoastaan yhden heijastimen reunassa kasvanut sammal ei lähtenyt. pienkonebensasta eivät tehoaineet haihdu säilytyksessäkään. Pelkkää ruiskuttelua vailla... Pakkasnestemittarikaan ei ole kallis investointi kun kalustoa on enemmän. Hiustenkuivaajakin käy. Kosteudenkerääjän voi tehdä itsekin muovisesta siivilästä ja vadista. Niiden lisäksi luukkujen reunat kaipaavat suojaa. Eli huolehdi myös sisätilojen kuivuudesta. Jussin Jorinat Jussin Jorinat Jussin Jorinat. Lisäksi akun liiallinen purkaminen ei ole hyväksi akun kestollekaan. Viime kesä kun ei säiltään ollut mikään lämpimin ja kuivin mahdollinen! . Kerrankin edullinen ja toimiva työkalu! . Siis pesuaine haaleaan veteen, umpiot irti autosta ja pesuliuosta täyteen. Usein ainakin tuulilasin pesuriin unohtuu pelkkä vesi. Bensastahan jo puhuttiin pari Moblaa sitten; muistutetaan vielä, että ns. Kunnon pesu ja vahaus suojaavat myös maalipintaa pikkuvioilta. Onpahan näet tullut tuhottua yksi akku jättämällä valot päiväksi päälle. Toisaalta joitain töitä on viisasta tehdä vasta nyt, kun auto on kunnolla kuivunut. Vanhassa autossa on ruiskutusreikiä jo valmiina koteloissa. . Kosteuspallo estää sisustan homehtumisen talven aikana. Kesällä ei tule lisänneeksi joukkoon viinaa. Tärinä ei myöskään tee hyvää akulle, itselläni meni kesällä vielä käyttökelpoinen akku loppuun tietyörytyytyksessä. Uusi pussillinen kosteutta imevää suolaa ei maksa kuin parikymppiä. Itselläni takaluukun kannesta valui suoja-ainetta vielä seuraavanakin päivänä! Työn suoritin tavallisella halvalla käsiruiskulla, siinä on sama idea kuin kaikissa pumppupulloissa mutta suutin on muoviputken päässä. Sitten ei enää olekaan mitään tehtävissä, jatko on ketjureaktiota: auennut sauma imee vettä ja aukeaa lisää. Syksyn viimeiset toimenpiteet kesämobiilin suhteen ovat käsillä, ja talvisäilytyspoppakonstit on syytä olla suoritettuna. Pahoja ruostevaurioita näkee jo alle kymmenvuotiaissa suosituissa länsiautoissa! Se takuuhan koskee vain puhkiruostumista ja silloinkin tietyin tarkoin ehdoin, kukkaset menevät “omaan piikkiin”. Etenkin japseilla on ollut tapana laittaa etulattiaan sauma ihan väärin. Nesteethän muistit tarkistaa. Lisäksi useimmat nykyiset akkuvaraajat eivät suojakytkentänsä ansiosta lähde varaamaan liiaksi purkautunutta patteria. Kotelosuoja-ainetta tuli omaan mobiiliin ruiskutettua vihdoinkin — melkein jo syksyllä. Öljynvaihdosta ketään ei varmaankaan enää tarvitse muistuttaa, vanha itseensä epäpuhtauksia imenyt öljy on syytä vaihtaa puhtaaseen. Siihen alustaan kannattaa muuten jatkokäsittelyissä käyttää joko kotelosuojan ja alustamassan planninkia, tai sitten kerros kumpaakin töhnää. Samalla voi vermeet sävyttää auton väriin... Silloin oli kyseessä kovin ohuella pinnoitteella oleva, jo kärsinyt Boschilainen heijastin. Jo 30% seos estää jäätymisvauriot seisovassa autossa. Ja tarpeen näkee sitten keväällä, mitä enemmän vettä astiaan on kerääntynyt, sitä hyödyllisempi se on ollut! Pieni varoituskin on tarpeen, astiaan kertynyt vesi on syövyttävää ja sitä ei saa joutua metallipinnoille. Halpa “vakuutus” vaikka auto seisoisi sisälläkin. . Toisaalta tuo hyvä juoksevuus ja tunkeutuminen tarkoittaa myös tahrivuutta. Sehän haihtuukin kuumalla säällä pois. Akkukin on hyvä ottaa sisälle ja ladata pari kertaa talven aikana. Ja pakkasneste ei ole ainoastaan jäätymisen estoa vaan myös korroosiosuojaa varten — syytä siis käyttää ympärivuotisesti. Lukijavinkkinä sain Isko Penttilältä kokemuksia ajovaloumpion puhdistamisesta: “Kokeilin yli vuosi sitten yhtä tummunutta ajovaloa, ja kokeilusta rohkaistuneena pesin loputkin ajan patinoimat viime kesänä hyvin tuloksin. Kyllähän kirkastuivat uuden veroisiksi.” Itsekin olen kokeillut pesua, mutta huonommin tuloksin. Ja sitten nuo lattiat: mattojen alla muhiva kosteus ja takaluukun kosteus mädännyttävät kaiken, vaikka pohja olisi kuinka tervattu. Muistathan käyttää pesuria pari kertaa, niin letkut ja suuttimetkin täyttyvät pakkasenkestävällä nesteellä. Huuhtelu puhtaalla vedellä muutamaan kertaan ja aurinkoon kuivumaan
Se oli järkevämpi ratkaisu: laskeskelin ettei noin iso remppa enää kannata, kun laakeritkin olisivat olleet vaihtolistalla. Esimerkiksi autoihin, joissa parkki on ajovalossa voisi parkkipolttimoksi vaihtaa kirkkaamman halogeenin. Halogeenipolttimoita löytyy uusista autoista muualtakin kuin ajovaloista. Olenpa muuten joskus porannut 1,5 millin poralla henkireijät muihinkin lyhtyihin. . juhani.halmeenmaki@nic.fi. Ensimmäiseksi todettiin kardaanin kannatinlaakerin tukikumin pettäneen, se oli sentään helppo osa. Pesu on kuitenkin viimeinen käyttökelpoinen puhdistuskeino kun muutakaan ei ole enää tehtävissä. Takaluukun kannen reunan alle sateensuojaan jäävään yläosaan porasin kaksi haihdutusreikää ja vastaavasti kaksi viemärireikää alareunan kulmataitteen alle. Mutta vian syy löytyi vasta vetoakseleita takaisin asennnettaessa: takapyörien laakerit loppu. Onneksi noita varaosia on kertynyt nurkkiin ja osatkin sopivat usein ristiin eri autojen välillä. Jänniteensäätimen (eli vanhemmalta nimeltään latausreleen) vaihto ei auttanut mitään, siispä laturi viisaammille. Jos joutuu parantamaan huonotehoiseksi menneen takalyhdyn tai vilkun valotehoa, on tämä helppo ratkaisu. Hinnat ovat nousussa ja varsinkin Kuplat ovat vielä voimissaan. Umpiotyyppisen ajovalon sisältä kun ei muutenkaan saa likaa pois! Ja niiden polttimon takana olevien kumituttien tarkoitus on muuten pitää se pöly ja roiskevesi pois ajovalosta. Samoin on laita polttimoiden ja releiden kanssa: tavaraa saa hakemalla hakea. Yksi asia jota harva tulee ajatelleeksi, on kysynnän ja tarjonnan laki: jos tavaroille yhtäkkiä tuleekin uudelleen menekkiä, pysyvät ne myös markkinoilla vähän kauemmin... Eikä tavalliseen tapaan niin että välys tuntuu heti pyörää heilutettaessa, vaan vain tietyssä kohdassa! Vieläkin on jäljellä remontin viimeinen osuus: Nyt kun kaikki muu oli kunnossa, kannattaa kardaaniin vaihtaa nivelristikot... Ja senhän tietää että syksyllä olikin sitten murheita tiedossa roppakaupalla. Tosin senkin saa sovitettua tavalliseen 15 millin isompaan kantaan “välikannalla”. Niitä ei siis kannata jättää turhana hyllyyn. Itse ymppäsin huonosti valaiseviin arkiauton peruutusvaloihin halogeenit, mitkään lisävalot kun eivät istu auton peräpäähän. Asennuksessa on lisäksi huomioitava merkki “TOP” tai “OBEN”, eli “ylös”. . . Jo keväällä oli kuulunut pientä ääntelyä, joka sitten voimistui voimistumistaan. Kamalat 17 voltin arvot eivät tienneet hyvää, ei muuta kuin kaikki sähkönkuluttajat päälle ja äkkiä kotiin. Ja minä kun olin siinä vanhassa Lucas-uskossa että diodien vuoto näkyy merkkivalon himmeänä loisteena tyhjäkäynnillä... Takapään meteli oli seuraavana listalla. Valoteho kasvaa olennaisesti! tavalliseen verrattuna suurempi kirkkaus samalla sähkönkulutuksella, ja siitähän hyötyy mobilistikin. Varsinkin nykyarkiautoni takavalojen kerrosrakenne kerää takaluukusta kosteutta itseensä, siinä kun on linssilevy avoimen heijastinpohjan ja pinta”lasin” välissä. Toinen neuvo oli irrottaa merkkivalon johdon töpseli laturin takaa, usein laturi lopettaa lataamisensa tuolloin. Onni onnettomuudessa oli se, että huomasin ylijännitteen ajoissa, muuten olisi tullut paljon uusimista... Akkuja ei kohtuuhintaan saa oikein mistään, tai sitten varasto on loppu ja lisää tulee koska sattuu. . Mekkala ei kuitenkaan loppunut siihen ja niin piti peräkin tarkistaa. Etuna näillä on Pienikantaisen halogeenipolttimon saa sovitettua isompaan 15 mm lampunkantaankin: polttimo asennetaan ensin sille tarkoitettuun 9 mm tarvikekantaan (vasemmalla) ja yhdistelmä (keskellä) sitten isoon kantaan (oikealla). Päiväsaikaan pelkkä parkkikin olisi näin riittävän kirkas toimimaan “huomiovalona” — ja pienellä sähkönkulutuksella. Ensimmäinen niitti oli laturi. Voltit nousevat, mutta ampeerit eivät. Tuossa kun koko kesä meni uuden lapsen eli MR-auton kanssa tohistessa, jäi arkiauto paitsioon. Ei muuta kuin yleismittari takaluukusta ja jännitettä kokeilemaan (se yleismittarihan on auton kaikkein tärkein työkalu). Se kun kuulemma oireilee juuri noin. Nyt tuuletus toimii, eikä uusista reijistä silti pääse uutta vettä tilallekaan. Kun vanha murikka oli pöydällä, löytyi syy meteliin: hampaista puuttui tavaraa ja kunnolla. Lataus tulikin sitten kuntoon, mutta vasta kunnostetulla vaihtolaturilla. Yhdistelmä lukittuu isoon kantaan kun kannan reunoja painaa ylhäältä aavistuksen sisäänpäin. Siispä juuri nyt pitää “tankata” ja ottaa varastoon ne viimeiset järjellisesti saatavat osat. Parempi ajaa toinen ladattu akku mukana jos sähkö loppuu siirtomatkalla kuin polttaa kaikki sähkönkuluttajat! Tuo johdon irrotus ei kuitenkaan aina auta, jotkut viisaat laturit alkavat ladata, vaikka johto olisi irtikin. Ainoa murhe on kanta; kaikki nuo halogeenit ovat 9 millin pienellä kannalla. 73 jääneitä tahroja heijastimeen... Useimmissa umpioissa kun on huohotuskanava, joka päästää kosteuden haihtumaan päällä olevien valojen lämmittäessä lyhtyä. Johdon pää täytyy tietenkin suojata hyvin mahdolliselta runkokosketukselta. Hiukkasen kannan reunojen vääntöä, ja paketti istuu paikallaan kuin isokantapolttimo. Kuuden voltin tavarat alkavat olla vähissä. Ei muuta kuin perämurikka, eli välitys kainaloon ja taas pajalle. Ehjä perä ja kannatinlaakerointi “imi” tuhannessa kilometrissä hieman väljät ristikot vaihtokuntoon! Opetus oli se, että yksi viallinen osa (tässä pyöränlaakeri) tuhoaa ympäristöään nopeasti ja toisaalta jo kuluneet osat menevät vaihtolistalle ripeään tahtiin, kun rasitus kohdistuu nyt niihin muiden komponenttien ollessa “tiukkoja”. Ensin polttimo 9 mm tarvikekantaan ja se kanta+halogeeniyhdistelmä sitten 15 mm kantaan autossa. Akkulatureita ja sytytyspuolia ei ole sitäkään vähää. Sähkökorjaamo Irto Turussa osasikin sitten kertoilla todennäköiseksi diagnoosiksi diodisillan (eli tasasuuntaajan). Lauantaiaamun ajossa huomasin kuinka mittarivalot yhtäkkiä kirkastuivat ja tuulilasipyyhkille tuli aivan uusi huippunopeus. Valotehoa tuli selvästi lisää
messinkiä, ruostumatonta terästä, nahkaa ym. Osat olivat mm. Itse auton rakenne ja tekniset ominaisuuden selviävät hyvin Mobilistin artikkelista, joten niistä ei sen enempää. Pohjoismaiden suurin yleistekninen aikakauslehti kertoi joskus pikku-uutisessa tyyliin “pienoismalli auton hinnalla” jostakin italialaisesta rakennussarjasta, jossa on tuhansia osia. Rekkoja tilasin myös Tieto-Nikkari -nimisestä liikkeestä ja vuoden -83 kuvaston saapuessa homma oli selvä: siellä oli tarjolla tämä Pocherin unelmarakennussarja Rolls-Royce Phantom II! Mallin hinta oli vuonna 83 1.680,00 joka kyllä pisti vähän jauhoa suuhun, mutta ostopäätös oli kuitenkin peruutamaton. Tuolloin “huipentui pitkä ja loistava” urani tehdastekoisten pienoismallien kokoajana. 74 “Pitkää ja loistavaa” pienoismallirakentajan uraani leimasivat 70luvun alussa — voisin kuvitella olleeni kahdeksan vuotta vanha — Airfix-, Revellja Matchbox -sarjojen 1:72 mittakaavaiset lentokoneiden mallit. 1:32 lentokoneiden (Spitfire, Messerschmitt ja Lysander) jälkeen olin viimein kypsä (“kypsä” voi tässä olla monimerkityksinen) käymään suurimman haasteen kimppuun. 70luvun loppupuolella minua kiinnostivat jo enemmän mallien yksityiskohdat, joka muovimallien kyseessäollessa tarkoittaa isompaa kokoa. Mutta olihan pakkauksessa mukana niitä vedellä liuotettavia siirtomerkkejä, joilla tuollaisia pikku vahinkoja saattoi peitellä. Eniten pidin “matchbox”-malleista niissä kun oli valmiiksi väriä eikä niitä tarvinnut maalata. 80-luvulle tultaessa olin jo päässyt käsiksi suuriin rahoihin (sillä olinhan kesätöissä kauppapuutarhalla), ja koska minulla oli määrättömästi joutilasta aikaa iltaisin (sillä opiskelinhan lukiossa), saatoin viimein toteuttaa tämän jokapojan unelman. teksti, kuvat: Mika Vesalainen Rolls-Royce Phantom II Drop Head Sedanca Coupé vm. Yleisen loistokkuuden ja yksityisMobilisti-lehden 6/2000 artikkeli s.78 ullakolle pölyttymään unohdetusta Pocher-pienoismallista palautti mieleeni mukavia muistoja 1980-luvun puolenvälin tietämiltä. Lisäksi kerrottiin kaikista toiminnoista, kuten ohjaus, jousitus ja toimivat valot. Siihen aikaan minulla oli lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi amerikanrekkojen kasaamisbuumi. 1932 POCHER-MALLEISTA JA PIENOISMALLIKUVAUKSESTA POCHER-MALLEISTA JA PIENOISMALLIKUVAUKSESTA. Aloin innostua autoista ja kokosin 1:32 mittakaavaiset Aston Martin Ulster -32 ja Bugatti type 59 -autot. On helppo kuvitella, millainen vaikutus tuollaisen lukemisella on kloppiin, joka siihen asti oli kamppaillut teknisten ongelmien kanssa jotka olivat luokkaa “saanko potkurin vielä pyörimään vaikka akselille taisi tursuta vähän liimaa?”. Maalaaminen olisi toisaalta ollut hyvä keino peittää kaikki ne kymmenet liimatöhryt, jotka hikiset pikkusormet koneiden runkoon ja siipiin jättivät. 70-luvun puolenvälin tietämillä keskityin lähes yksinomaan Matchboxin 1:72 panssarivaunuihin ja siitä koitui melkein taloudellinen vararikko: hanttihommista (kuten astioiden tiskaus ja mattojen pöllytys) ei saanut revittyä irti läheskään sellaisia summia, joilla kokoelman täydentäminen olisi sujunut haluamassani aikataulussa. Sitäpaitsi siihen aikaan minulla oli tapana kylvää joka ainut pikkuinenkin tarra tasaisesti ympäri konetta, joten ei ainakaan kansainvälistä tunnelmaa puuttunut kun kone oli alta katsoen amerikkalainen ja päältä katsoen neuvostoliittolainen (ja tuohon aikaan ei liennytyksestä puhuttu vielä halaistua sanaa!). Kenworttia ja GMC:tä tuli kuin Detroitin liukuhihnalta, mutta samoihin aikoihin malleihin alkoi tulla myös oikeita värejä (eikä kuten vielä muutama vuosi aikaisemmin, kun jokin brittien yöpommittaja sai miranoolipurkista paloauton värityksen) eikä vain sitä, vaan myös maalipinnan laatu tai sopiva himmeys merkitsi jotakin. Pöllytettyäni itseni näännyksiin, sain kuin sainkin haalittua itselleni koko sarjan ja saatoin keskittyä jo hieman vaativampiin ja isompiin malleihin
Tälle etäisyydelle kamera istutetaan jalustalle. Tai sitten kotkalaisen viljapellon laidalta, jossa kaksi pienoismallia lojuu hiekalla peitetyn levyn päällä. Seuraavaksi hääritään kameran kanssa mallin edessä ja yritetään etsiä etäisyys, jossa taustan maisema näyttää olevan parhaiten suhteessa mallin kokoon tai toisinpäin. Metsän reunan on syytä olla suora, sillä hiekkalevyn takareunan on nivellyttävä tarkasti metsän reunaan, jotta hämäys onnistuisi. tehty lätkä jonka keskellä on pienen pieni neulalla tehty reikä. 75. lentokonekuvat) jossa vähänkin isompi hiekanjyvänen saa jo niinkin hankaliin toimintaolosuhteisiin tarkoitetun lentokoneen kuin Lysander auttamatta keikahtamaan nokalleen. Nyt haetaan kameran korkeus siten, että hiekkalevyn takareuna osuu metsän etureunaan siten, että ne niveltyvät Jostakin Saksan sotilaskentältä 1940-luvun alkupuolelta: Adolf Galland on saapunut vaatimattomine autoineen lähteäkseen taas kerran kurittamaan brittilentäjiä. Kuvan lievä alivalottuminen vain lisää kuvan synkeää tunnelmaa. Siinä tarvitaan järjestelmäkamera jossa todellinen objektiivin läpi tuleva kuva näkyy etsimessä. Toisaalta: mitäs sitä sen kummemmin tarvitsee nostella, kaunishan se on vain katsellakin tuossa kaapin päällä. -35. Hiekkalevyn olisi syytä olla mahdollisimman vaakatasossa, sillä muuten mallin perspektiivi suhteessa maisemaan ei ole oikea, ts. Tässä tapauksessa etäisyyttä metsän reunaan oli n. Siinä yhdistyi mukavalla tavalla kaksi sen ajan tärkeintä harrastusta. 50 m. Seuraavana vuonna hankin sille vielä kaveriksi saman valmistajan saman hintaisen Mercedes Benz 500 K -rakennussarjan. malli näyttää laskevan alamäkeä tai kiipeävän ylämäkeä. Tekstissä mainittu “gestapo”-kuva jossa allekirjoittanut on enemmän tai vähemmän ajan henkeen pukeutuneena tuppautunut kuvaan mukaan ikäänkuin ylpeänä omistajana. Kesällä 1984 otin näitä pienoismallikuvia. neulanreikätekniikkaa. Ensin asennetaan malli hiekkalevyn päälle halutun maiseman eteen. Tällainen objektiivin “täyshimmennys” pudottaa filmille tulevan valon määrän tietysti aivan minimiin, mutta toisaalta syvyysterävyysalue on käytännössä laajin mahdollinen: sentin päässä objektiivista oleva kärpänen on yhtä terävä kuin metsänreuna sadan metrin päässä! Kameran oma himmennin on oltava täysin auki ja valotusajat ovat silti luokkaa 1 minuutti. Käytin pienoismallien kuvaukseen varsin erikoista ns. Rolls-Royce -kuvissa koivurivistö oli lähimmillään noin 20 metrin päässä ja hiekkalevy rajattiin koivukujan viertä kulkevan tien takareunaan. Alustaan, jolla mallit ovat, kannattaa kiinnittää enemmän huomiota kuin mitä näissä kuvissa on tehty: tavallinen hiekka tässä mittakaavassa alkaa jo näyttää soramontulta, saati sitten vielä pienemmässä mittakaavassa (kts. Seuraavaksi on etsittävä sopiva kuvauspaikka. Näissä kuvissa oikeaa maisemaa ovat metsän laita ja taivas, maa sen sijaan on levyn päälle kipattua hiekkaa. Jonkin normaalin tai lievästi laajakulmaisen objektiivin kameranpuoleiseen päähän kiinnitetään musta pahvista tms. 75 kohtien runsauden vastapainoksi korin osat hieman irvistelevät ja auto nirskuu ja narskuu nostettaessa, myös konepelti pamahtaa auki kun autoon hieman koskeekaan. Mercedes Benz 500 K-AK Cabriolet vm
Tärkeää on myös, että jalat ovat ns. Se onnistuu kohtuullisen helpostikin mutta ei yksin kovin hyvin, kuten “gestapo”-kuva osoittaa. Kohteen zoomaaminen lähemmäs on tuonut neulanreikähimmentimen näkyviin ja mustannut kuvan nurkat “Westland Lysander lähdössä viemään vastarintaliikkeen yhteyshenkilöä Ranskaan, lisäpolttoainesäiliöstä päätellen matka on pitkä.” Kuten tekstissä mainitaan, valotusaika on tällä kuvausmenetelmällä melko pitkä, joten ajan kuluksi voi kuvan ulkopuolelta vaikkapa puhallella potkuriin, jolloin se näyttää kuvassa pyörivän. Joka tapauksessa on syytä varautua siihen, että ensimmäisestä rullasta saa yhden siedettävän kuvan jos sitäkään, mutta seuraavasta voi tulla jo useitakin ja jos puuhaan oikein innostuu, pystyy tarkan mallin, hyvän alustan ja oikein suhteutetun maiseman kanssa hämäämään kenet vain. Näitä D-mallin rakennussarjoja on sitten tullut pari muutakin, mutta mitään “kerää koko sarja” buumia niistä ei kyllä tule! Vai... Koska harvassa kamerassa automatiikka huolehtii yli minuutin valotusajoista on syytä varmistaa kuvan onnistuminen haarukoimalla aikoja vaikkapa 5-10 sekunnin välein alkaen jostakin 45 sekunnista ja päätyen vaikkapa 70 sekuntiin. -84 syksyllä ruodikseen ja sen päätyttyä alkoi rakennussarjojenkin koko kasvaa aivan toisiin mittoihin: ostin syksyllä -86 jo pidemmän aikaa ihanteenani olleen tosi monimutkaisen Citroën DS 21 -rakennussarjan vuosimallia -73. 12 metrin päässä mallista. On tärkeää merkitä muistiin valotusajat eri kuvilla. “Gestapo”-kuvassa muistan seisoneeni jonkin jakkaran päällä keskellä peltoa n. Siihen kysymykseen minä en osaa vastata, vaivannäköä on niin monenlaista! Toisaalta eihän tuohon aikaan vielä tiedetty mitään sellaisista tekniikoista, enkä usko, että vielä nykyäänkään moni pystyy digitaalisesti tekemään niin tarkkoja rajauksia ja upotuksia, että ne päihittäisivät tällä tekniikalla tehdyt kuvat. (Tässä puhutaan nyt hiekkalevystä koko ajan, mutta tietysti jos haluaa nähdä vaivaa, voi laatia mitä uskomattomampia pohjalevyjä, kuten laatoitusta, asfalttia, nurmikkoa tms. Silti olen suhteessa autoon liian alhaalla ja hieman liian isokokoinen. Mitään yleispätevää aikaa ei voi antaa, sillä valotusaikaan vaikuttaa niin moni seikka; neulanreiän koko, objektiivin oma valovoima, kuvauspaikan valoisuus, mallin väri ja etäisyys kamerasta yms. Enkä minä varsinaistenkaan pienoismallien tekemistä ole jättänyt: enää se ei ole harrastus vaan osa toimenkuvaani. Jos olisin viitisinyt kuvata vielä neljännen rullan kuvia, kikat olisivat olleet jo paremmin tiedossa. Homman juju on hakeutua sopivalle etäisyydelle taustamaiseman ja mallin väliin siten, että on oikean kokoinen seisoessaan auton takana. 76 mahdollisimman saumattomasti toisiinsa. . Malli asetetaan parhaaseen mahdolliseen asentoon ja hiekkalevyn ulkonäkö tarkastetaan. tai näiden yhdistelmiä, kunhan vaan pystyy huolehtimaan siitä, että ne siinä mittakaavassa todellakin näyttävät siltä, mitä niiden halutaan olevan.) Nyt voidaan kuva ottaa. Siinä oli vielä Pocherin mallejakin enemmän toimintoja (mm renkaat eivät vain kääntyneet vaan ne kääntyivät todella liukkaasti). Kauan odotettu päivä on koittamassa, kunhan ensin selviää tältä käsittämättömän huonolta kentältä ilmaan!. maan pinnalla, sillä vaikka malli peittäisikin alaruumiin, niin silti ihminen näyttää olevan ikäänkuin poterossa tai polvillaan, jos hän seisoo liian alhaalla. No nyt kysyy moni nykyajan digitaaliseen kuvankäsittelyyn perehtynyt, että miksi nähdä moista vaivaa. Kehitin ideaa vielä askeleen pidemmälle ja tuppauduin itse kuvaan mukaan. Ja mitä sitten tapahtui. Spitfire MK-22/24 D-päivän tunnuksin
Ohjaus onkin todella kevyt, varsinkin kun sitä vertaa muihin 20-lukuisiin autoihin. Ensimmäisen valmistusvuoden aikana valmistettiin arviolta noin 7.000 Dianaa. Diana oli varustettu nestetoimisilla nelipyöräjarruilla, mikä oli vielä 20-luvulla jokseenkin harvinaista. Diana Light Straight Eight Phaeton 1927 teksti, kuvat: Raimo Söderholm. 77 G eorg von Pfaler on suomalaisen mobilismin uranuurtajia; hän alkoi kerätä vanhoja autoja jo silloin kun muut tuhosivat vanhoiksi romuiksi kutsumiaan kanttiautoja. Hän pitää sitä jo lähes niin perheenjäsenenä, että vaihtaisi ennemmin jopa sinappinsa ja sukkansa kuin Dianansa. Autoa myös kehutaan naisille sopivaksi, jopa vastustamattomaksi: helppo käynnistää, ohjata ja pysäyttää. Diana ja Moon Dianaa valmistettiin vuosina 1925-1928. Dianan ja Moonin lisäksi nestejarruja käyttivät mm. Suomessa maahantuojana oli P.Sidorow, jolla oli myös Moon-autojen edustus. Dianan edellisellä omistajalla oli ollut myös toinen samanlainen Diana, mutta se oli purettu osiksi ja moottori oli hyödynnetty veneeseen. Moon Motor Car Co valmisti autot tytäryhtiölleen Diana Motors Co:lle, kuten vuoden 1926 mainoksessa mainitaan. . Jori osti Dianan aivan 50-luvun lopulla ja sai sen entisöityä 60-luvun puolivälissä. Vuoden 1928 Suomen Kuvalehden tuontitilastojen mukaan Suomeen olisi tuotu noin 25 Dianamerkkistä autoa. Niiden turvin huippunopeudeksi mainitaan 87 kilometriä tunnissa. Vuoden 1928 mallit esiteltiin vielä Diana-merkkisinä, mutta alkuvuodesta 1928 Diana hävisi itsenäisenä automerkkinä ja mallit jatkoivat elämäänsä Moon-merkkisinä. Edellinen omistaja oli aikanaan vaikuttanut vahvasti pirtukaupan parissa, ja hän puolestaan oli ostanut Dianan tullihuutokaupasta, jonne se arvattavasti oli joutunut laittoman alkoholipitoisen nautintoaineen kuljetusvälineenä. Diana oli myös kuun jumalatar, josta Moon ( suomeksi kuu) -yhtiö arvatenkin keksi nimetä uuden automallinsa Dianaksi. Autoa ei aikanaan ollut käytetty kovin paljoa, koska Jori luonnehti auton kuntoa ostettaessa hyväksi projektiksi. Louis’ssa USA:ssa. Jos Diana oli naisten mielestä niin vastustamaton, niin miksiköhän suunnittelija valitsi jäähdyttimen korkin koristeeksi naisfiguurin, eikö siihen olisi paremmin sopinut joku Chippendale-tyyppinen broileri. Duesenberg, Chrysler ja Stutz. Jori sai kaupantekijäisiksi kyseisestä autosta kuitenkin joitakin osia mukaan. Toisaalta 50-luvulla kanttiautoharrastaja saattoi hylätä projektin oston vain sen takia, että muuten täydellisestä autosta puuttuivat pölykapselit! Diana oli ostohetkellä kaiketi vain noin 50.000 km ajettu ja siinä olivat vielä kiinni vuoden 1939 rekisterikilvet. Roomalaisessa mytologiassa Diana oli metsästyksen jumalatar, mikä selittää naisfiguurin kädessä olevan jousen. Monien aikalaistensa tavoin Diana koottiin eri valmistajien komponenteista, moottori esimerkiksi oli Continentalin valmistama neljälitrainen suora sivuventtiilikahdeksikko tyyppiä 12 Z, josta irtoaa tehoa eri lähteiden mukaan 72-75 hv. Samaisessa mainoksessa väitetään, että 15 naista 4 miestä kohden valitsee Dianan. Ennen Dianan markkinoilletuloa Moon valmisti kuusisylinterisiä autoja. Moon oli vuonna 1923 ensimmäisten amerikkalaisten autonvalmistajien joukossa alkaessaan käyttää autoissaan nestejarruja. Mainittakoon vielä että Dianan jäähdyttimen maski näyttää olevan suoraa lainaa belgialaisesta Minerva-autosta. Kahdeksansylinterinen Diana oli Moonin yritys lähteä mukaan loistokkaampien autojen markkinoille. Huhun mukaan Suomessa olisi vielä eri omistajilla niin paljon Dianan osia, että niistä saisi koottua yhden kokonaisen auton. Valmistaja oli Moon Motor Car Company St
Jo puolen tunnin tutkiskelun jälkeen huomasimme, että kyseessä on (jos mahdollista) vieläkin kovempa kamaa — Britannian Wartburg-,Trabant-, IFA-kerhon kerholehti. Petteri Kuusisto kertoi asiaa Toyota Carina TA 14 (vm.1975-77) aiheisista nettisivuista. Pääkirjoituksessa pj. “Karmeita alapäitä” ei kalenterissa ole, vaan kyseessä on hyvällä maulla tehty kuvakokoelma. Tarkempia tietoja itäsaksalaisten autojen parissa tapahtuvasta toiminnasta Englannissa saanee sähköpostitse. Aivan pienestä porukasta ei näköjään ole kyse, sillä kerhon toimihenkilöluettelosta päätellen jäseniä on satoja. Lisätietoa : . Naismallit ovat puolestaan Miss Kemi -kilpailun voittajia eri vuosilta. . Meri-Lapin Peltipappamopoilijat eli Los Dementitos, on julkaissut upean kalenterin. Kuvaajana on toiminut Jari Vesa. Ensin luulimme saaneemme käsiimme Ritari Ässä -fun clubin englanninkielisen tiedotteen, sillä julkaisun kannessa luki Knight Rider. Kuvista päätellen viimevuosilta, eikä 60-,70tai 80-luvulta... . ED Hughes kertoili retkestään tämän vuotisessa Trabant-kokoontumisessa Zwickaussa. Ajoneuvojen rakenteenmuutosanomuksien parhaat palat on koottu AKEn tiedoituslehtiseen. . Katsoimme aiheen mainitsemisen arvoiseksi, joten tässä se sitten mainitaan.. Nimittäin varsin “vankkoja” perusteita löytyi hakemuksista, kuten oheisista näytteistä ilmenee. Itse kalenteri on aiheeltaan tyylikäs mopohenkinen yhdistelmä “karmeita karvapäitä ja kauniita naisia”. . Esimerkkinä oli kuva maailman ainoasta Trabantista, jolla pääsee yli sata mailia tunnissa. Jutussa “Auto joka ei pystynyt päihittämään Trabia”, kerrottiin aiheesta ja muisteltiin lisäksi väistökoetta, jossa Trabi pärjäsi paremmin kuin A-sarjan MB. “Vain todellinen klassikko säilyy tuotannossa vuosikymmenet” irvailtiin artikelissa, jossa kerrottiin Daimler-Chrysler yhtymän suunnittelevan A-Sarjan Mersujen tuotannon lopettamista. . Ihailtuamme kuvaa hetkisen, paljastui kuvatekstistä, että ko. Knight Riderin sivuilla on huumoria melkoisesti, eikä fanaattisella paatoksella vakuutella harrastekohteiden erinomaisuutta, vaan hyväksytään ne sellaisena kuin ne ovat. nopeusennätyksen saavuttamisessa oli hieman apua traileristakin. Tosin MB: n seuraavat versiot olivat stabiilimpia. Kalenteri on tehty kemiläisvoimin ja sen hankinnasta kiinnostuneet ottakoot yhteyttä Tapio Vilmiin(040-5241749), jonka hengentuotteita ovat kalenterissa esiintyvät oivat aforismit. Kalenteria painetaan tuhat kappaletta ja sen avulla tavoitellaan 40 tuhannen markan tuottoa. Jutusta kävi vielä ilmi, että 200 000 Trabantia on yhä rekisterissä Saksassa. Kalenterin tuotto menee kemiläisen Mäntylän lastenja nuortenkodille. Tällä kertaa aiheena oli erityiskilvet... . Sieltä niitä on levitetty kaiken maailman julkaisuihin, joten miksi myös me emme ottaisi muutamaa lainausta aiheesta. Pari tuhatta Trabia eri maista kokoontui tilaisuuteen, joka pidettiin 24-25.6. Ohessa muutama pikku näyte... laatinut: HvS 78 . . . Yritämme tasapuolisesti kehua kaikkia kerholehtiä, mutta GM -Cruisersista löytyi jälleen sen verran kivaa pikkutietoa, että emme malttaneet olle tuomatta lehteä esiin, vaikka vain pari numeroa sitten kehuimme samaista julkaisua
Tällä hinnalla saa kivaa luettavaa 224 sivun verran. . Info 0400-661999. leffaa eräässä Helsingin suurimmista silloisista leffateattereista —Savoyssa — oli paikalla n. Järj. Lisätied. Järj. Uussessionistit on porukka, joka aikoo elvyttää linja-autokulttuuria omalla tavallaan maassamme. Nimimerkki “Ollijii” lähetti meille sähköpostiviestin, jossa suositeltiin liittymistä MSN Web Community -yhteisöön, joka kulkee otsikolla Masinistin kulttuuriyhteisö. Lisätied.040-5007972 /Pessi Manner, 040-5580896/ Jukka Laitila . 8-15. Mieleen tulee 70luvun loppu, kun jenkkiautot olivat vähän samantapaisessa asemassa. Tosin tarkoituksena on pitää toiminta varsin epävirallisena ja vapaamuotoisena, olematta kuitenkaan “rappiokäyttöharrastelinja-autoyhdistys”. Classic Car Club, ry. Tällä hetkellä ainoa jokavuotiseksi päätetty traditio on kokoontuminen Helsingin Linnunlaulussa “Taiteiden Yön” yhteydessä . Mielestämme tässä on oiva aihe uudenlaiselle trendille. Botnia Swap Meet, Ravirata, Seinäjoki. Teosta myy mm. . Lisätietoja aiheesta saa ohjesivulta: http://communities.msn.fi/help . Tosin normaali-infoa löytyy toki vielä kotisivulta (http://www. “Ainakin näin alussa olen haastajana lupautunut toimimaan vetoapuna”, Juhani kertoi lähettämässään tiedotteessa. . Masinistin kulttuuriyhteisö: Vanhojen ajoneuvojen ja työkoneiden harrastajien, suomalaisen motorisoitumisen vaiheista kiinnostuneiden eli sydämen sivistystä omaavien ihmisten keskustelukanava. . Moottoripyöränäyttely, Helsingin Messukeskus. Niin mitä, mihin, miksi. teistyössä saksalaisen Johannes Pfaffin avulla, joka toimittaa autohistoriallista postikorttisarjaa. Mitään entisöintitoimintaa ei ideaan sisälly, vaan bussien pitäminen liikenteessä on yksinkertaisesti tarkoituksena . Kaikki on suhteellista! Kesällä 84 allekirjoittaneen käydessä katsomassa ko. Järjestäjät eivät kuitenkaan lannistuneet, vaan ensi vuonna yritetään uudestaan jonkin leffan merkeissä. on 194 markkaa. Jonkin verran ajotuntumiakin on sisällytetty mukaan ja ne ovat kirjan parasta antia. . KS-Konepyöräseura ry. Helsinkiläinen Mika Virtanen entisöi vuosikaudet vuoden 1952 VW Kuplaa. Kokemusta eri autoista tekijälle onkin kertynyt useina vuosikymmeninä, joten otosta voisi luonnehtia sanoin runsas ja monipuolinen. Laiha lohtuu lienee se, että CARF on tässä(kin) ollut edelläkävijä. Lisätied. . Muuten oli kyllä kivaa... Valitettavasti tämä ei varmasti jää lajissaan viimeiseksi tapahtumaksi suomalaisesssa merkkikerhotoiminnassa. Club Alfa-Romeo Finland joutui sulkemaan kotisivunsa keskustelupalstan, sillä Web-sivuilla käyty (kerhon sisäisiä asioita) koskeva keskustelu meni muutaman harvan keskustelijan ansiosta epäasialliseksi ja liian henkilökohtaiseksi. 3-4.2. Lisäksi Markku haluaisi kehittää kerhotoimintaa Saksan Fordien merkeissä. Jussi Juurikkala on kirjoittanut oivan kirjan “Elämäni autot”, jossa tekijä kertoo vaikuttavimmista autoista , joita on kohdannut vuosikymmenien kuluessa. Lisätied. Autojen luettelo on tosi monipuolinen ja vuosimallit liikkuvat väliltä 1894-2000, Panhard Levassorista Ford Mustangiin. 17.12.Pop-antiikki ja design messut, Aktia Sali (entinen Koiton sali), Yrjönkatu 31, Helsinki. Kortit valmistaneella Johannes Pfaffilla on internetsivu (www.autostadt 2000.de), josta halukkaat voivat ihmetellä, mitä muita kuin kupla-aiheisia autopostikortteja on saatavissa . Los Dementitos. . Kun entisöintityö valmistui hiljattain, teetti Mika tapauksen kunniaksi oman kupla-postikortin aiheesta. 50 henkeä vähemmän kuin Grandin esityksessä. . Mp-Rompepäivä Jyväskylän Messukeskuksessa klo. 17.2. . 27.1. Timo Mononen (0500-648 826) tai Pentti Wikström (0400-904 532). Oheiset kuvat ovat tämänvuotisen kokoontumisen tiimoilta, jonne tuli peräti kolme bussia. Toisaalta tämä on turhaa nipotusta, sillä kateus tulee pinnalle kun katsoo mitä kaikkea kivaa Jussi Juurakkala on päässyt vuosien kuluessa tyypittämään. Markku Mäkisalo Porista kerää tietoja 50-,60ja 70-luvulla Saksassa valmistetuista Fordeista. 2-4.2. . (tiedot sitoumuksetta !) TAPAHTUMAKALENTERI 79 . Esimerkkinä esimerkiksi M-sarjalaiset ja Transitit. Harmillinen juttu, mutta eiköhän sulkeminen ole väliaikaista. KeskiSuomen Mobilistit ry. Järj. Saamiansa kortteja Mika on lähettänyt kiitokseksi henkilöille, jotka edesauttoivat projektin edistymisessä. . 0400-890 646/Juha Taanila tai 0400-885 888/Tapio Vasara Tammikuu Helmikuu 13.1. Porukkaa voisi luonnehtia nasevasti vaikkapa “käyttöharrastelinjaautoyhdistykseksi”. Asiasta kiinnostuneet voivat lähettää yhteysja autotietonsa Markulle osoitteeseen: Markku Mäkisalo, Uudenniityntie 70, 28760 Pori.. Siitä se varmaan lähtee! Lisätietoja toimintamuodoista: 040-558 0896/ Billy. Alustavasti Juhani suunnitteli ajankohdaksi elokuuta 2001, mutta yhteydenottoja hän toivoi jo nyt. Kerhon lehdessä hämmästeltiin sitä, että näytöksessä oli vain 60 henkeä. 014-639 235/Ari Orttu, 0500-448 812/Jyrki Taipale. Sekä henkilöettä pakettiautoista. Tässä tapauksessa se onnistui yh..... Reipasta yritystä löytyi Vantaan Harrasteautot ry:ltä, joka toukokuun cruisinginsa yhteydessä järjesti Bio Grandissa (Tikkurilassa) erikoisnäytöksen kulttileffa American Graffitista. Ideana olisi se, että kaikki moisen omistajat auton kuntoon katsomatta liittyisivät mukaan. Samassa tilaisuudessa olisi tarkoitus pohtia josko Corollalle ja Datsunille voisi perustaa omat kerhonsa. . . Järj. Perusideana on pelastaa vanhoja linjaautoja ja pitää niiden tiimoilta kokoontumisia ja kruisinkeja. ..... Lisätied. ”Tällä hetkellä vanhat bussit ovat arvostuksensa suhteen aallonpohjassa. Jo muutamalla tuhannella pääsee käsiksi kohtuullisella vaivalla liikenteeseen saatavaan yksilöön. 0400-952 829, e-mail: datsun@nic.fi. . Tmi P.A.D.M. Nyt on syytä riemuun, sillä (avustajamme) Juhani Halmeenmäki on puuhaamassa kokoontumista japanilaisvalmisteisille harrasteautoille. Tarkennusta seurasi. . Siihen nähden Vanha Ry:n tilaisuus oli menestys... Alfamer ja ovh. Talwiajot 2001 (ennen 1963 valmistuneille autoille). Niitä olisi ollut kiva lukea enemmänkin. Niinpä puolet painetuista (n.300 kpl) korteista jäi myyntiin Johannekselle ja puolet päätyi Mikalle Suomeen. carf.fi/ ohjelma. htm ). . Idea on hauska! Loput jäljelle jääneistä korteista voi puolestaan postitella juhlapyhinä tutuille ym. Kaiken kaikkiaan teos on hienosti kuvitettu ja kerronta on kevyttä sopivan asiapitoisuuden puitteissa. Järj. Sittemminhän niistä tuli varsin suosittuja!” Näin pohdiskeli uussessionistien pää, Billy Laitila, aihetta. Esimerkkinä vaikkapa ZIS 110:n käyttäytyminen soratiellä tms. Väinönpäivä -ajot (mopoille)klo11, Lumilinna , Tornio
Trapetsilinjoilla Peugeot 404:n muotoilu oli tilattu Battista Pininfarinalta ja se edusti Pininfarinan tuolloista “trapetsilinjaa”. Tässä oli nyt auto, joka matkustusmukavuudessa oli lähes DS:n tasolla, mutta ulkomuodoltaan hillityn tyylikäs ilman Citroënin avantgardismia tai muuta liioitteluksi koettavaa. En kuitenkaan voinut olla lainaamatta sitä, sillä mielestäni se kuvaa hyvin Peugeot 404:ää. Päivämatkojen pituutta mitattaessa 404 voitti mukavuudessa sen, minkä mahdollisesti vapaiden nopeuksien aikaan nopeudessa hävisi. Ihmiset, jotka olisivat halunneet kokea Citroënin paljon puhutun matkustusmukavuuden, mutta pitivät sitä liian modernina, saivat 404:stä oivan ajokin. Bensiinimoottorisena sen suorituskyky riitti hyvin 60-luvun maanteille. Dieseliksi se oli aika reipas kulkemaan. Varmaankin juuri samat toimittajat arvostelivat, että 60luvun taitteen uudet autot alkoivat näyttää kaikki samannäköisiltä. Citroën DS oli asettanut keskiluokan autoille uudet vaatimukset 50-luvun puolessa välissä ja Peugeot vastasi niihin hillityn tyylikkäästi tuodessaan 404:n parrasvaloihin keväällä 1960. Dieselmalli ei juuri suorituskyvyllä päässyt pröystäilemään, mutta kyllä se Mersulle pärjäsi huippunopeudessa. 80 Uudessa Peugeot’ssa oli viety matkustusmukavuus, ajoturvallisuus ja muotoilu uusiin ulottuvuuksiin. Jotkut moottoritoimittajat tosin kritisoivat Peugeot’ta, koska se muistutti heidän mielestään liiaksi muutamaa muuta Pininfarinan muotoilemaa mallia. Varsinainen trapetsilinjan uranuurtaja oli ollut Lancia Flaminia jo 1957. Vanhemmat autoilijat muistavat 40 vuotta täyttäneen 404:n hyvin, sehän oli meilläkin hyvin arvostettu auto — varsinkin dieselinä. teksti: Ilpo Mikkonen Porvariston hillittyä charmia 80. BMC toi samoihin aikoihin markkinoille koko joukon ns. Farina-malleja (Austin Cambridge, Morris Oxford, MG Magnette, Riley ja Wolseley) — elettiinhän BMC:llä juuri “badge engineeringin” kulta-aikoja. Toinen suuri asiakasryhmä olivat kuulemma itsenäiset ammatinharjoittajat kuten lääkärit, asianajajat ja apteekkarit. Peugeot 404 on eräs eurooppalaisen autoteollisuuden virstanpylväistä, jonka jopa Enzo Ferrari aikoinaan kelpuutti ajokikseen. Edellisenä syksynä Fiat oli esitellyt uudet edustusmallit 1800/2100. Itseasiassa niin toimivaksi, että kaikki Peugeot’n tärkeimmät mallit on sen jälkeen piirretty Pininfarinan toimistossa. Italialainen muotoilu yhdistettynä ranskalaisiin ominaisuuksiin osoittautui hyvin toimivaksi yhdistelmäksi. Peugeotin suorituskyky perustui enemmänkin mukavuuteen: Sillä pystyi ajamaan pitkiäkin taipaleita väsymättä. Euroopassa, kuten meilläkin, erityisesti myyntimiehet olivat 404:n suurkäyttäjiä. Se oli sosiaalisesti hyväksytympi kuin Citroën tai Mercedes. Sveitsiläinen Automobile Revue ennusti trapetsilinjoista vuonna 1959: “Pelkistetty selväpiirteinen muotoilu ilman kansallista omaperäisyyttä tulee miellyttämään kansainvälistä yleisöä”. Peugeot’n omistajat arvostivat usein autonsa tiettyä huomaamattomuutta. Varsinkin paljon ajavat ottivat 404:n omakseen. Se oli kuin hyvin isOtsikko on lainaa Luis Buñuelilta, kuten elokuvien ystävät varmaan tunnistavat. Mitäköhän olisivat tuumanneet 90-luvun malleista. Lausunto koski Fiatia, mutta sama olisi voitu sanoa Peugeot’stakin. “Hillittyä tyylikkyyttä” Autonostajat ympäri Eurooppaa, ja muuallakin maailmassa, olivat innoissaan uudesta Peugeot’sta
Olihan Peugeot’lla huonotkin puolensa. Korirakenteeltaan 404 oli ensimmäinen suunnitteluvaiheessa järjestelmällisesti kolaritestattu automalli. Ajo-ominaisuudet ja matkustusmukavuus olivat tietysti samaa korkeaa luokkaa kuin muussakin mallistossa. Vaikka 404 oli enemmän porvariston suosikki, kelpasi se myös “demokraattisiin kansantasavaltoihin”. Niitä olivat seitsemän hengen Familiale ja riisutumpi viiden hengen Commerciale. Takajousituksena oli jäykkä akseli, kierrejouset, eteen vinosti suunnatut reaktiotangot ja Panhard-tanko. Suosittu varuste oli kattoluukku, josta muodostuikin Peugeotille eräänlainen “trade mark”. Moottori oli varmaan tarkoitettu ensisijaisesti syksyllä 1961 Pariisin autonäyttelyssä esiteltyyn 404 cabrioletiin. Peugeot’n laajaan farmarivalikoimaan kuului myös viiden hengen break ja sen yksinkertaisempi versio commerciale break. Varustelu tietenkin koheni vuosien mittaan ja erilaisia malleja oli paljon. Vientimarkkinoilla 404 oli hyvin maltillisesti hinnoiteltu — paitsi meillä. 81. Tekniikkapuolella perusmoottori pysyi samanlaisena, mutta teholukemat vaihtelivat. Farmarimalleihin voitiin liioittelematta lisätä adjektiivi tilava. Vetopyörästönä oli Peugeotin tavaramerkiksi jo muodostunut kierukkaperä. Tämä malli oli tehty tavarankuljetukseen kauppiaille ja pienyrittäjille. Tekniikka oli perinteistä Peugeot’ta. Peugeot’n panostus asiaan oli kunnioitettavaa, tosin jotkut muutkin tehtaat aloittivat kolaritestit samoihin aikoihin. Itse varustelussa oli kaikki välttämätön, mutta vain vähän luksusta. Vaihdekaavio muutettiin tavanomaisemmaksi 1967. Samaa muotoilujuurta edustivat ajan isot BMC-mallit ja Fiatit. Huippua noin 140 km/h ja kiihtyvyys nollasta sataan vajaat 20 sekuntia. Luotettavaa tekniikkaa Peugeot 404 oli markkinoille tullessaan hyvin ajan tasalla, oikeastaan aikaansa edelläkin. Taattu menestys Uusi 404 oli välittömästi myyntimenestys. Edullinen hinnoittelu takasi sille mukavan menekin myös hintatietoisiin saksalaisperheisiin. Matkailuauto vailla vertaa Varustelu oli enemmänkin asiallista huolimatta mallimerkinnästä “Grand Tourisme”. Vetopyörästön rakenteen vuoksi 404:ää ei kannattanut hinata käyntiin, muistelivat diesel-Pösöjen kuskit. Sen ongelmana pidettiin siitä lähes aina kuulunutta pientä jurinaa. Matka-autona super luxe -varusteinen familiale oli ehdoton. Menestystä siivitti keväällä 1961 esitelty 404 Injection, maailman ensimmäinen alle kaksilitrainen ruiskumoottorilla varustettu henkilöauto. Moottorin kampiakseli oli alunperin tuettu vain kolmella runkolaakerilla, joka tosin muutettiin viidellä runkolaakerilla tuetuksi jo 1963. Moottori oli suurennettu 403:sen 1,5 litraisesta ja oli nyt hieman yli 1,6 litrainen (1618 cm ). Noihin arvoihin tarvittiin 65 DIN-hevosvoimaa. Huonoilla teillä kevyt perä tahtoi tehdä myös omia Pinin Farinan 60-luvun taitteen tyyliä: Peugeot’n yksinkertaiset peruslinjat kätkevät itseensä hämmästyttäviä muotoja, jotka vain odottavat löytämistään. Nämä mallit korvasivat 403:n farmarimallit. Useassa Itä-Euroopan maassa käytettiin 404:ää tovereiden virka-autona. Etuakselisto oli Peugetille uusi McPherson-systeemi lisättynä kallistuksenvaimentajalla. Voimansiirto oli vielä moottoriakin perinteisempää. Perinteiseen ranskalaistapaan moottorissa on vaihdettavat märät sylinteriputket. Alustan kokonaisuuteen liittyivät myös Peugetin käyttöön ottamat vyörenkaat. Uusi 404 olikin yksi ensimmäisistä automalleista, joka alusta alkaen oli suunniteltu vyörenkaille. Kardaaniakseli oli yksiosainen ja sijoitettu putken sisälle. Viisikymmentäluvun lopullahan turvallisuus ei juuri kuulunut autotehtaiden sanavalikoimaan. Mukavan jousituksen vastapainona oli heikohko kantavuus ja korin voimakas kallistelu. Siinä oli 403:sen 1,5 litrainen moottori. Suorituskyky oli ensiesittelyn aikoihin riittävä. Peugeot päätti rakentaa toisen tehtaan Mulhouseen pystyäkseen tyydyttämään kysynnän. Muut autotehtaat käyttivätkin 404:ää ja siitä saatuja vyörengaskokemuksia hyväkseen 60-luvulla. Vuonna 1961 myytiin 260.000 404:sta. Ranskalaisille kyseinen nimitys tarkoittaa autoa, jolla pitkätkin matkat sujuvat mukavasti ja matkustajien liikoja rasittumatta. Kaikki eivät tyytyneetkään Volgaan. Sitä lisättiin vuosien mittaan mallimerkintöjen parantuessa. Peugeot’ssa se tarkoitti pehmeitä istuimia, kyynärnojia sopivissa paikoissa ja ennen kaikkea mukavaa jousitusta. Suomeen tuoduissa autoissa se oli harvinainen varuste, mutta säilyneissä 404:ssa on yllättävän usein kattoluukku. Siinä oli 403:stä peräisin oleva kojelauta, karumpi sisustus ja alunperin 403:n 1,5litrainen moottori. Familiale, kuten ranskalaiset seitsemän hengen farmaria kutsuvat, oli aikansa varsinainen tila-auto. 81 tuva laatupuku ilman viimeisintä “haute couturea”. Moottoriin liittyi uutuutena myös elektromagneettinen tuulettimen kytkin, paremmin vapaatuulettimena tunnettu. Ansionsa oli varmaan Peugeot’n hinnoittelupolitiikalla. Sisustukseltaan se oli yhtä aistikas kuin berline ja sen vakiovarustus oli sama. Siinä oli lähes kaikki nykyisten tila-autojen ominaisuudet. Reaktiotangot saivat olla melko keveät edellä selostetun kardaanirakenteen ansiosta. Sitä ei voinut pitää minään pakettiautona, kuten farmareita usein 60-luvulla pidettiin. Kun valikoimaa täydennettin vielä vuonna 1963 dieselmalleilla (Indénor-moottorein), alkoi 404mallisto olla täydellinen. Farmarimallit esiteltiin syksyllä 1962. Ruiskumoottorin tuotanto käynnistyi ontuen, joten asiakastoimitukset alkoivat varsinaisesti vasta 1963. Cabioletin rinnalle esiteltiin syksyllä 1962 404 coupé. Peugeot 404:n liitettiin sellaisia adjektiiveja kuin kestävä, mukava ja väsymätön. Vaihteensiirtomekanismi oli muodinmukaisesti rattivaide, mutta vaihdekaavio oli Peugeot’n systeemin mukainen, jossa pakki ja ykkönen ovat samalla linjalla ja nelonen omalla linjallaan “Rättisitikan” tapaan. Kierukkaperä tykkäsi helposti huonoa hinauksesta. Samoihin aikoihin korvattiin viimein 403 pick-up vastaavalla 404-mallilla. Vanha 403 siirtyi viimein ansaitulle eläkkeelle 1966, jolloin mallistoon lisättiin halvempi 404/8-berline. Tällä saatiin pienennettyä jousittamatonta massaa, jolla taas saadaan etuina mukavuutta ja parempaa tiepitoa
Kyseinen firma kuului Kugelfisherille. Peugeotharrastuksen tukena on vireä kerhotoiminta. Jälkikäteen ajateltuna voisi pähkäillä oliko seikalla, että ko. Selkeät tasapainoiset linjat ovat ajattoman tyylikkäät. 404 Dieselillä murskattiin myös ennätyksiä (kuva oikealla). Tyylikkyys säilyy, vaikka muoti muuttuisikin. Tekniikka oli samaa kuin henkilöautoissa. Avolavoista suurin osa oli hyötyajoneuvoille ominaiseen tapaan dieseleitä. Punainen valo vilkkui ja puomit alkoivat sulkeutua, kun sillalle kaartoi renkaat kiljuen ja helmapelti maata viistäen “puupääpilliä” huudattava 404-ambulanssi. Syksyllä 1961 Pariisin autonäyttelyssä saattoi yleisö tutustua 404 cabrioletiin ja vuotta myöhemmin coupéhen. Molempien mallien korit valmistettiin Pininfarinan pajalla Grugliascossa Torinon liepeillä. Henkilöautojen lippulaivana oli ruiskumoottorinen Injection. Perusteluina esittäisin auton ominaisuudet ja yleisen olemuksen. Se säilyi tuotannossa 70luvun lopulle ja mm. Tehoa ruiskumoottorista löytyi aluksi 80 ja myöhemmin 88 DN hevosvoimaa. 82 kuvioitaan. Nigeriassa vielä pitempäänkin, kunnes 504 pick-up jatkoi ja jatkaa sen uraa. piilofarmareiksi, joissa oli takana selkä menosuuntaan lisäistuin. firma toimitti ruiskutuslaitteistoja myös saksalaistehtaille, jotain tekemistä ruiskumoottorin toimitusvaikeuksien kanssa. Lavaversiota tuotettiin erilaisilla lavarakenteilla ja mm. Silloin kun meno kävi kovaksi, oli Peugeot 404 parhaimmillaan. Maalamattomat korit kuljetettiin junalla Sochaux’on loppukokoonpanoon. Yleensä näissä malleissa oli ruiskumoottori. Tuttu nimi ruiskutuslaitteistosta. Aivan kuin suoraruiskutuksessa. Peugeot ja Mercedes-Benz ovat niitä harvoja valmistajia, jotka ovat pystyneet yhdistämään suihkuseurapiirien tyylin ja dieseltaksin taloudellisuuden samaan mallistoon: 404 Coupélla ja torikauppiaan dieselmoottorisella avolavapakettiautolla ei luulisi olevan juuri tekemistä toistensa kanssa — Peugeot kuitenkin molemmat valmisti. Peugeot’n elegantin olemuksen velvoittamana ei siis liikuttu aivan tusinatuotteiden sarjassa. Mieleen on jäänyt lähtemättömästi muistikuva Kyrönsalmen vanhalta sillalta, jossa rautatie kulki maantietä pitkin sillan yli (tai päinvastoin). sairasautokäytössä. Meillä nämä mallit ovat olleet luonnollisesti hyvin harvinaisia, mutta eivät ne muuallakaan yleisiä ole. Club Peugeot ry. Suomalaisen autoverotuksen ansioista 60-luvun lopulla rekisteröitiin paljon 404:sia pakettiautoiksi, ns. Tuotannon jatkuminen henkilöautomallin jälkeen oli mahdollista, koska avolavamallien tuotanto oli ulkoistettu Chaussonnimisille firmalle. Kuitenkin auton hyvät ominaisuudet veivät selvän voiton sen heikkouksista. Huippunopeudeksi saatiin parhaimmillaan 167 km/h. 82. Pilli huutaen liikkuivat usein myös poliisin käyttämät tummansiniset 404:t. Kyseessä oli ns. Eleganssin huipentumat Pininfarinan ammattitaitoa käytettiin hyväksi myös luotaessa 404:n coupéja cabriolet-versiot. kylmäkuljetuskorilla ranskalaisille kalakauppiaille. Ranskalaisen oivallinen tilankäyttö ja mukava jousitus olivat haluttuja ominaisuuksia mm. Euroopassa Peugeot Injectionin ostajat tekivät valintansa yleensä BMW 1800:n, Alfa-Romeon ja Mercedes 190:n välillä. epäsuoraruiskutus, jossa ruiskusuutimet suihkuttivat annoksensa suoraan avautuvan imuventtiilin kautta palotilaan. Moottori on luonteeltaan hyvin nöyrä ja tuntuu kokoistaan suuremmalta. Varsinkin maaseututaksit ja meillä koulukyytitaksit suosivat seitsemän hengen Familialea. Näky oli viisikuusivuotiaan mielestä kuin elokuvasta, kun ambulanssi-Pösö syöksyi juuri höyryveturin edestä pois sillalta laskeutuvaa puomia kattovilkulla hipoen. Se ilmestyi valikoimiin 60-luvun lopulla kun 403:n vastaava jäi eläkkeelle. Valmistusmäärät ovat olleet pieniä. Muotoilultaan kumpikin malli on hyvin onnistunut. Diesel-Pösöt olivat tuttuja takseja niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Hyötyajoneuvoiksi voidaan myös laskea taksit. Niitä näkyi kaupunkien poliisilaitosten lisäksi myös LP:n partioiden käytössä. Peugeot 404 harrasteautona Harrasteautona Peugeot 404 on kirjoittajan mielestä oiva valinta. Farmareista rakennettiin myös ambulansseja, jollaisia oli Suomessakin 60-luvulla vähän joka kunnassa. Todisteena on monia rallivoittoja ja luokkavoittoja nimenomaan rankoissa olosuhteissa Afrikasta (Safariralli) ja Etelä-Amerikasta. Se oli varustelutasoltaan superluxe, sisältäen kattoluukun ja yleensä nahkaverhoilun. Peugeot 404 Familiale oli aikansa todellinen monikäyttöauto. Hyötykäyttöön Varsinainen hyötyajoneuvo oli avolavamalli. Systeemin kehitteli Peugeotille saksalainen firma Georg Schäfer. Pärjäsihän 404 huonoillakin teillä
compart.fi/~ylimutka/club-peugeot. Onneksi 404:sia on jo älytty tallentaa, Peugeot 404 Berline (404 Grand Tourisme 1966) Tuotannossa: 1960-1975 Korimalli: 4-ov. 83. Moottori on pitkäikäinen ilman suurempia heikkouksia. Näitä tekstejä kirjoittaessa on paljastunut pieni ongelma. Tekniikaltaan 404 on selväpiirteinen. Olen tosin aina pitänyt 404:sta, mutta nyt kiinnostus taas heräsi. Kerho järjestää vuosittain mm. Internetistä kerho löytyy osoittesta www. Suomessakin 404:sia liikkuu liikenteessä yllättävänkin paljon. 1200 kg (varusteista riippuen) mutta useammalle yksilölle soisi käyvän flaksin siinä suhteessa. Useat yksilöt ovat olleet alusta alkaen hyvän hoidon piirissä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos on autoista kiinnostunut. Tämä koskee erityisesti dieselmalleja. Hehän usein joutuvat/pääsevät koeajamaankin näitä autoja! Pitäisiköhän kuitenkin seuraavaksi ryhtyä tutkimaan autokatoksen laajentamista. Kunnostettuja autoja näkee varsinkin kesäisin. — jokaiselle jotakin. Muutamia farmarimallejakin on säästynyt ja tiedänpä yhden piilofarmarinkin, joka taitaa olla yhä työkäytössä. . Peugeot 404 on kokemassa Euroopassa varsinaista renesanssia. Harrasteautoilijan unelma-auto rompetorikäyttöön olisi avolavainen 404 diesel. Korirakenne on kuitenkin selkeä ja erityispiirteenä helmapeltien ulkopellit ovat ruuvikiinnitteiset. diesel-rivimoottori, nestejäähdytys Teho: 60 hv (DIN)/4500 r/min Vääntömomentti: 120 Nm/2250 r/min Huippunopeus: 130 km/h Kulutus: 8-10 l/100 km Omapaino: n. 83 tarjoaa jäsenilleen apua varaosien hankinnassa ja tietopankkia entisöinnin tueksi. sedan Moottori: 1618 cm , 4-syl. 10-11 l/100 km Omapaino: n. Varsinkin Ranskassa ja Hollannissa on paljon 404-harrastajia. automallista. kombi Moottori: 1948 cm , 4-syl. Peugeot Veteraaniajot ja muitakin tapaamisia ulkomaanreissuja myöten. Pitkänmatkan ajokkeina Pösöt ovat nähneet suolattuja teitä keskimääräistä enemmän. Monet farmareita pakettiautoina pitäneet joutuivat tarkistamaan kantaansa. En tiedä miten oikeat autotoimittajat selviävät ko. Tämä takaa helpon vaihdettavuuden, mutta onko sisärakenteet samalla korjattu onkin toinen asia. Taustatyötä tehdessä kiinnostuu usein ko. Peugeot’t olivat aikoinaan hyvin haluttuja, joten “jobbarit” korjailivat niitä mielellään hieman oikaisten. Ranskalaiseksi jopa järkeenkäypä, “kaikkitietävien automiestenkin “ mukaan. Monissa maissa on vanhat autot tuhottu autonvaihtokamppanjoissa, joten jäljelle jääneet yksilöt ovat alkaneet kiinnostaa. ongelman kanssa. rivimoottori, nestejäähdytys Teho: 70 hv (DIN)/5500 r/min Vääntömomentti: 130 Nm/2500 r/min Huippunopeus: 146 km/h Kulutus: n. Matka-autona Super Luxe -varusteinen Peugeot 404 Familiale haki vertaistaan. Korin kunto on kaikkein ratkaisevin autoa kunnostettaessa. Iltakäyttöön “satamakahvilakierrokselle” kävisi 404 cabriolet jne. 1100 kg (varusteista riippuen) Peugeot 404 Break diesel (404 L 1971) Tuotannossa: 1963-1971 Korimalli: 5-ov. Tämä on useein jättänyt autoihin ikävät jälkensä
Onhan se aina tiedetty: Turun seuduilla entisöidään muuta maata ahkerammin. . Muutenkin, tämänmalliset ”Jeepit” ovat nyt, bensan hirmuhintojen vallitessa, jääneet oudon roisisti rappiolle. 84 Suomen tuotteliain entisöintipaikka. Hieman iltapohdintaa alan harrastajille: minne hävisi vielä 1950-60 luvuilla mm. Sittenkään aiheellista. Punainen 1947-48 Plymouth Coupe kuuluu Helge Bangille Turusta. Alh.) Eerolla on ehtymättömästi silmää kaikelle kaavasta poikkeavalle. Sieltä löytyvät enemmän tai vähemmän viralliset entistämöt kuten Nousiaisten entistämö (Reino ja Jari Krouvila), Raision Ruoste-esto ( Seppo Mikkola) ja Eero Malinen Raisiosta. monissa Ruotsin ajotapahtumissa, tässä Eskilstunassa. Eläintarhan varikkoalueella nähty samanlainen kelta-beige Chrysler. Vas.) Ettäkö ketään mobilisti-ikäistä tai -mielistä ei jaksa kiinnostaa niin halpa ja nuori ”nykyauto” kuin 1965 perus-Valiant. Ylh.) Toki tätä Eeron itselleen laittamaa 1939 Chrysler Royal Coupe -autoa on nähty ajotapahtumissa. Eräänä suuntaa-antavana mainintana heistä Mietoisissa vaikuttava autohajoittamon pitäjä, Taisto Lehtonen. kuvat: Eero Malisen arkisto tai K.L.B. Tällä kierroksella julkaisemme kuvanäytteitä lähinnä Eero Malisen kätten kautta valmistuneista, mutta aiheen käsittelyä jatketaan esittelemällä myös muiden töitä... a. Eikö vain melkoinen ”one of its kind”tapaus. Kaipa siihenkin sitten loppuvaiheessa ympättiin joku veekasi ja katosta jyystettiin madaltamisen jumalan hyväksi pari siivua pois. Jutun mukaan auton kaksi (silloin) lähinnä viimeistä omistajaa asuivat Muurlassa, Salon lähellä. Auto oli siinä vaiheessa jo kaksivärinen ja EI-881 kilvissä. RAISIOL RAISIOL RAISIOL RAISIOLAIS AIS AIS AISTT T TA TEHOENTISÖINTIÄ A TEHOENTISÖINTIÄ A TEHOENTISÖINTIÄ A TEHOENTISÖINTIÄ. Auto on kylläkin jälkituontia USA:sta, mutta ei se itsekseen tähän ilmiasuun hypähtänyt, ei. Ilmeisimmin sama auto, josta V8 Magazine julkaisi lukijat-lähetteinä parin kuvan ja yhden sivun mittaisen tarinan. Turku päihittää esim. Että miten tämä nyt sitten potkisi ohi vakiokaavasta. Ynnä toinen mokoma heitä jotka eivät kaipaa “haloota itsestään”. Jolla 4.000 markalla saa sentään ostettua jokusen litran bensiiniäkin... No toki, se kun on 1982 mallinen Tipparellu, jossa koko tekniikka on silti Renault 5:stä! Löytyi turkulaisesta tullihuutokaupasta ja tässä sama auto Eeron kunnostamana. vuosittain hyväksyttyjen uusien museoautojen määrässä asukasluvultaan 3-4 kertaisen pääkaupunkiseudun vähintään kolminkertaisesti. . Äskettäin valmistuneita (tai Helsingistä käsin huomiotta jääneitä) autoja löytyy Turun suunnalta niin vuolaasti, ettei niistä pysty kertomaan kuin otosmaisesti ja kuvatalkoo-idean tavoin. RAISIOLAISTA TEHOENTISÖINTIÄ Suomen tuo Suomen tuo Suomen tuo Suomen tuott tt tt tteliain entisöintipaikk eliain entisöintipaikk eliain entisöintipaikk eliain entisöintipaikka. Tätä korimallia on tehty vain jokunen sata kpl Haynes-koritehtaan alituotantona. Niinpä Eero on käynyt autollaan mm. Eeron käyttämä trailer-veturi on pohjakuntoonsa valuneesta AMC Jeep Wagoneerista näin säihdykkääseen ilmiasuun nostettu yksilö. Tämänpainoisen neliveto-dieselin vuotuinen dieselvero liikkuu yleensä 4.000 mk ylittävällä tasolla. Ajomieltä nostattavan oivallinen matka-auto, jota ei tarvitse mitenkään erityisemmin rutistaa pysyäkseen nykyliikenteen imussa. ”muijan torikassina” tai ”uudisrakennustyömaan motoroituna tiilikärrynä”... a. 84 . a. teksti: K.L.B. Kuva todistaa ihan muuta. Jota ei enää ehkä pitäisi kaapata ryöstöhyödynnöskäyttöön esim
Alh.) Eeron itselleen entisöimä 1929-30 Oakland Coupe 85. Keskuspainevoitelu, kumin ja monenlaisten nivelien runsastunut käyttö, jne. Eli ei olisi ehkä ihan väärin puhua maailman ensimmäisestä Hard Top -korityypistä. Vaikka 170S onkin ehkä hitusen helpompi entisöidä kuin 170V, jossa korin tukiaineksena on paljon puuta, on niitä pulmakulmia tässäkin. keskellä vedenlämpöä ja öljynpainetta osoittavat mittarit ja oikealla, kumma kyllä mustapohjaisena, nopeusja matkamittari. Ahkerimmalla Turun seudun vastaavanlaisten keräilijällä niitä on tallessa kuulemma viitisenkymmentä. Soikean mittaripohjan sisällä on kello (vas. Hyvän 170S:n omistajalle autonsa on varma sijoitus. Eikä kuvanäytteellä hyvä. ”Duplex” tarkoittaa sitä, että auto on muuten tutunomainen neliovinen avoauto (Phaeton tai Touring), mutta kattona ei olekaan tuulessa lepattavaa suflettikangasta vaan kovan kuoren päälle vedetty ”pergamentti” (vai miksi sitä kutsutaan?) Eli samaa pinta-ainetta kuin on puukori IFA ja DKWautojen koripäällyste. Mutta huomaa ovela ja ilmeisesti jo tehtaalla tehty vaihdekepin yläpään sisäänveto! Saati kulutusta kestävät”lattiamatot”. 85 Tuorein Eeron töistä on tämä Lloyd Aleksander Kombi. Se ”käsikaasu” muuten, sehän ei ole muuta kuin Cruise Controlin esiaste! Oik.) Eeron elämänkumppani Kerttu elää harrasteessa vahvasti mukana. Moni hairahtuu luulemaan helpoksi ”välityöksi” mutta noissa pienissähän niitä osahankinta yms. Ylh.) Tämä auto jälkituotiin USA:sta yli 10 vuotta sitten. vanhojen autojen tunnistamisessa. asioissa Suomi taitanee olla pahasti iltajunassa. Kyseessä on hyvin erikoinen korimalli: Duplex Phaeton. Näissä lelu-, polkuautojne. Puisen ja paksun ratinkehän sisään jäävät tutut ”viikset”, joista yksi lienee valonvaihtimen, toinen sytytyksen ajoituksen ja kolmas käsikaasun säädinviiksi. Syystä tai toisesta se värjötteli kuutisen vuotta tullin varastossa, josta paikasta Eero osti sen. Vas.) Hyvin mielenkiintoinen mittaristonäkymä. Kerttu nokittaa monet kaksilahkeisetkin mm. vaikeuksia usein vasta onkin! Oik.) Mercedes-Benz 170S vuodelta 1951 on tapahtumakentän vankkumattomia kestohimoittuja, eikä syyttä. Alh.) Eeron toinen hobby ovat nämä
Josta sen aikanaan joku virolainen tai baltti saa ostaa. Nämä tulivat aikoinaan Suomeen ilmeisimmin ilman hyttiä, ainakin tässä näkyvä hytin rääpäle on lainaa jostakin ihan muusta, ehkä vakio-Fergusta. appeni niitä leikkimielisesti kutsui, on yhä alkuperäisessä punaisessa värissä. Siis: tämä on silkkaa mielikuvitusleikkiä. Kuvan auton tarina on mykistävästi satumainen! Tuotu lähiidästä, tuosta rajan takaa, Suomen Lohjalle joskus 10 vuotta sitten. alan keltaisissa lehdissä, jolloin Taisto toimi heti. Olisi — toisaalta — pitänyt purkaa, tallentaa ja lokeroida arkistokelpoiseen muotoon jo kertynyttä kesän 2000 kuvasatoa. Josta nixmannit takavarikoivat sen sota-ajan tarpeisiinsa vaikkapa kirjanpidollisesti ”juutalaisomaisuutena”. Lisä ei kuitenkaan haittaisi, on se vain niin kiva auto ajaa ja leikisti vaikka hyödyntää. Tässä voi hyvinkin olla viimeinen Suomeen säästynyt ”iso Hanomag” traktori. romisalan yrittäjällä, pian 20 vuotta. Ostin toimituksemme sisääntulomaskotiksi... Enimmät vuodet niistä sisätiloissa. Kuvitellakseni ikuistamaan romiksien kummajaisia. Ympäten tietenkin ”maan tavan” mukaan nokalle Pobedan rivinelosen (siellä yhä). Tässä nähtävät kuvat otin lokakuussa 2000 itäiseltä Uudeltamaalta ja toisaalta Turun suunnalta. Tarinan voisi kuvitella edenneen näin kansainvälisesti: Auto tulee uutena vaikkapa Norjaan. Sekin on mahdollista että Buick jäikin Saksan kotirintaman käyttöön, ehkä maan itäosiin, jonne rynnätessään neukut vuorostaan riuhtaisivat sen ryöstösaaliinaan mukaansa suureen itään. Kuvat ja teksti: K.L.B. Yhden sellaisen, entisen sirkus-Hanomagin aihio, löytynee Olavi Sallisen tallentamana. Saadapa nähdä ja ennenkaikkea kuulla tälläinen jälleen ajokuntoisena! Jossakin Suomen suvisessa traktoristien kokoontumisessa... Niin tulee näitä marssijärjestyksiä ainakin itselleen muka selitettyä... Kuvan yksilössä olisi ehkä paljonkin ainesta talteenottoon 86 Ruskakauden 2000 ROMISKIERROS R R Ruskaka uskaka uskakauden 2000 uden 2000 uden 2000 ROMISKIERROS ROMISKIERROS ROMISKIERROS. Ja toisaalta — sitä nyt voi kuvitella tekevänsä rospuuttoaikanakin. Nikolajeff Oy toi näitä rauhanajan Hanomag-traktoreita luultavasti noin vuoteen 1954, Tämä on vuodelta 1951. . saksaksi Schlepper). Moni kun muistelee sotavuosia, jolloin vähän suuremmat mutta muuten samannäköiset Hanomagit vetelivät Wehrmachtin tykkejä pitkin Saksan taistelurintamia. ”Mahohankeli”, kuten mm. Ehkä ehjin Taisto Lehtosen (Mietoinen) 30-lukuisista Buick-raadoista, joista yksi korikotelo edustaa muuten harvinaista luiskaperä 4D -mallia. Tietous siitä että Suomi peittyy pian 3-5 kuukaudeksi lumeen, pani minut vielä kerran ponkaisemaan maaseutukierrokselle. Keskellä 1925 tms. Autoa tarjottiin Lohjalta ostettavaksi mm. Joku ehkä kokee oikeaksi nimittää sitä ”maantietraktoriksi” (vrt. Ja vieläpä valahtanut sinne Saksasta! Entä mihin sitä saksalaiset vuorostaan olivat tarvinneet. Mutta miten se aikoinaan Vennäinmaalle joutui. Oik.) Onhan noita ensilähdön 1960-luvun alun Transiteja (alias Ford FK 1250) jokunen onneksi säästynytkin. Jossakin vaiheessa, kauppatiehyiden auettua kapitalistiseen Suomeen, veli Valeri Venäjä tai Venno Viro myy sen jonkun Viruhotellin iltaistujaisten yhteydessä nestetoimisesti itsensä äkki-innostaneelle Suomi-pojalle. Ylh.) Erään nimeltä mainitsemattoman romiksen vintiltä marraskuussa 2000 löytynyt täydellinen 1928 nelos-Chevroletin valopaketti. Chrysler-auton ehjä lyhty. 86 . Kivaa hommaa, mutta kyllä niitä sijoitellessa niska kipeytyy. Kuvan ajolaite on ollut 83-vuotiaalla ent
ei tukipylvästä etuja takaoven välissä) umpikorinen Fiat. Entä tuo takana oleva keskimmäinen! Sekinkö tuttu. 87. Etujousia kuulemma puuttuu, muuten olisivat entisöinnin ainekset koossa. 1939-mallinen, 6koneella ensivarustettu, välipylväätön (so. Listoja myöten ”all there” -yksilö. Ylh.) Useiden Fiat 1100, eli Millecento-tyyppien ohella Taiston tarhasta löytyy myös vanhempi suipponokkainen Fiat 1100:nen, vuosimalli lienee 1949. Bombardier lumitela-auto! Jotakin siitä lienee jo hyödynnetty, vai tulisiko sanoa vandalisoitu, mutta olisiko elvytys sittenkään liian myöhäistä. Ylh.) Taistolla olevista 1962 Rambler-yksilöistä se täysin ehjin. Se tietty ”kokeilumalli”, jossa Sir Alec Issigonis esiharjoitteli sisätilojen maksimointia tulevaa Miniä varten. Varmuudella sotia näkemätön, vähäruosteinen ja ilmeisen vähän ajettu Italian-ihme. Alh.) Morris Oxford 1954 tms. Alh.) Ehkä lajissaan ainoa säästynyt Suomessa. Tämä oli näet kai Suomessakin 6-hengen auto! Kromit yhä lupaavasti kiillossaan, mitä nyt peltejä joutuisi vähän kohentelemaan.. 87 Renault Dauphine, useampia Vauxhalleja, ts. sitä tuttua kamaa
. Ei edes sillä klassis-nerokkaalla ratkailulla, että nokalle raijataan V8! — ajattelematta että parasta tässä autossa on juuri sen rivikuutonen. Ellei sitten keväällä 2001... Istu ja ylläty! Se on kuin onkin Hillman Minx! Olisiko vuosimallia 1953 tai 1954. Ehei, hyvät ystävät! . Vuosien takainen ystävämme, helsinkiläinen Jukka Laitila, kuvasi nämä aihiot vähän sieltä sun täältäpäin Suomea. Eli oudonkokoisen auton hosuen trailerille mukaanotto sisältää monta odottamatonta ansaa. Paremminkin vaikeroida, ”että romumiehen etsintäpartiot ovat tehneet huonoa työtä”. Kaikkeen se Kuplan kattokin käy! Tässä jättikokoisen telaketjumallisen International-traktorin ajovivuston suojaksi. Ikäänkuin yläosassa olisi makuusijat. Mutta tuo poikkeuksellinen korkeus. Huh, ihan tässä kylmä muistojen hiki kimpoaa omaankin selkääni! Opin näet eräitä asioita joskus kerralla, minäkin... Suodaan niille paremminkin eräänlainen ”linnarauha”, eihän niitä kukaan nyt hankien keskeltä lähtisi noutamaan. Hehkuttaakseen itsestään ”edistyksellisyyttä” täytyisi tietysti itkeä, eikä iloita, tuollaisesta asiantilasta. Joku varhainen Datsun päivettymässä Toyota Hiace-aihion katolla. Eivät nämä ketään pure. Kahdestakin syystä Syy yksi: Tuo trailerilla kuljettaminen. Suomessa näemmä automalli, jota aina vain nuoremmat sukupolvet raijaavat määrävälein innolla ja porukalla yhden kuusen alta toisen kuusen alle. Kuvat: Jukka Laitila Kuvien tekstitykset: K.L.B. Kakkularapsis! Tässä kyllä ainakin K.L.B.n henkeä melkein salpaa. Syy kaksi: tuo auto! Tuttuakin tutumpi englantilainen Armstrong Siddeley Whitley 1951-52. Tuntosarveni viestittävät: luultavasti ruosteisena, mutta vähän ajettuna tuonne romikseen sysätty yksilö. Tulihan se ruma sana sieltä... Taas kerran tuo klassinen tapaus. ”löytymättömien aihioiden aarremaa” ”lö ”lö ”löytymätt ytymätt ytymättömien aihioiden ömien aihioiden ömien aihioiden aar aar aarr r remaa” emaa” emaa”. . Teki se Ajokki-koritehdas vain monen mallisia ja muotoisia koreja! Kuten tämänkin, Bedford-alustalle rakennetun. Liian vähän kiinnityshihnoja; osaamaton hihnojen kiinnitystekniikka; unohtuneet ilmojen tarkistukset trailerin renkaista; huomaamatta, vähin erin ja ajan oloon löystyneet trailerin laakerit (usein jugoslavialaista moskaa!); uria tiessä; lavalle epätasapainosesti sijoitettu auto; kiire kotiin, liikaa vauhtia... . Minx-mallia, jota ei taida olla ainuttakaan museokilvissä. 88 . Yksi A-S W saatiin kyllä joskus 80-luvulla MA-hyväksytyksi Torniossa, mutta siihen se onkin muilta jäänyt... Ei sen enempää sulatettavaksi kuin pelastettavaksikaan. 88 Onpahan esitys, kuulemma Datsunin 1000-kuutioiseen tekniikkaan perustuva, niin mikä?! Leikkiautoksi ehkä vaarallisen suorituskykyinen, kevytmetallivanteet ja kaikki... En näet ole vuosikymmeniin nähnyt ainuttakaan vakavaksi tulkittavaa aloitetta tällaisen valmiiksi saamiseksi. ”Aarremaa”. Hämmästelkäämme niitä yhdessä... Silti joku Suomen valtion tilaus aikoinaan. . Vai oliko tuo katos siinä jo silloin kun tällä värkillä suoritettiin hyötyajoa
Jenkki-Ford se on. Hyvä jopa. Veikkaan näet, että tässä näette vielä kerran ammoin 1958noin 1962 (?) Stockmann Oy:n (Ford) auto-osastoa palvelleen hinurin! Se oli tuolloin eräänlainen uuden ajan airut suomalaisessa hinurimaailmassa. Joskus elettiin aikaa, jolloin vanhasta 1920-lukuisesta Indianmoottoripyöräraakista ei ollut kuulemma juuri muuksi kuin kottikärryn aineksiksi. Kuulemma erään kuopiolaisen liikennöitsijän itselleen korittama tapaus, ts. Luulen, ettei sille FordStockmann-Pitäjämäen aikoina järin paljon kilometrejä kertynyt. Ehkä viimeinen säilynyt sarjasta meijerikuljetusten pitkät maitoautot... Tämä Wiiman korittama Volvo tarttui Jukan matkaan 2.500 markalla.... Luulenpa, että moni toivoisi nyt lettua voitavan kääntää toisinpäin... 89 Voisivatko arvailuni osua oikeaan. lajissaan ikiomansa. 89 Linja-autot ovat Jukan mukaan nyt hyviä hankintoja. Jos nyt yleensäkään mikään vanha hinuri olisi syytä pelastaa, eikö sitten juuri tämä! Hataroituneen muistini mukaan nokalla vasaroi kuusipyttyisesti Suomessa jälkiasennettu britti-Ford Traderin diesel. Sentään ostettu uutena USA:sta siellä täydellisesti hinuriksi varustettuna!!! Tarkkaan hinauspuomeja silmäilemällä erottuu yhä teksti: ”Holmes Wrecker...” Lienee se tuossa jo tovin seissyt, koska eturenkaatkin ovat vajonneet renkaan alaosan verran maahan upoksiin. Volvo se on. Tosi kummasteltava tapaus: Sentään linja-auton pitkälle alustalle tehty 1950 Chevrolet ja, mikä vielä yllättävämpää: kotimaassa tehdyin 3-hengen hytein
Jotkut tavallisetkin Fiat-osat sopivat autoon ja erikoisempia saa Riihimäen Autoantikvariaatista. 1959 rinnalle tuli tehokkaampi 103H eli “Lusso”versio ja tavalliset henkilömallit uudistettiin jälleen kerran 1960, nyt Export’iksi ja muusta sarjasta muodoiltaan erottuvaksi Special-malliksi. Vuoden 1967 Fiat 1100R (Rinnovata = uudistettu) sai jäädä mallin viimeiseksi versioksi. Teksti, kuvat: Juhani Halmeenmäki TV-versio sai samalla tonnikaksisataisen moottorin. Etenkin kun auto on ikäisekseen näin hyvin säilynyt ilman mitään totaalista kunnostusta, varsinkin kromit ovat hämmästyttävän hyvät! Eikä tekniikkakaan ole ikäisekseen kansanautoksi mitään antiikkista, vaan itse asiassa ihan modernia. Seuraavaksi suunnitelmissa on jo hankitun Topolinon kunnostus, muttei tonnisatasen MR-tarkastuskaan ole poissuljettu ajatus... Kuten yleensä vanhemmalla autolla liikuttaessa, kiinnittävät ihmiset mukavasti huomiota tähänkin farkkuun. Taas muutettiin maskia, nyt esittelemämme auton mukaiseksi, ja jarruja parannettiin. Suomessa se on virallisesti tuo 1100 Van, mutta yhtä hyvin sitä voisi kutsua 103 Millecento Familiare’ksi. Mylly palasi tonnisataseksi (millecento) samalla kun Harrastaja ja autonsa: Fiat 1100 Van Harrastaja ja autonsa: Fiat 1100 Van. Tuona aikana kilometrejä on kertynyt noin 30.000 ilman isompia korjauksia. 1962 esiteltiin Torinon autonäyttelyssä 1100D, joka jakoi Specialin varsinkin perästään kulmikkaammat muodot, mutta yllätys: uudella keulalla... Yksilön vuosimalli on 1962 ja se on ollut Rami Haapasalon ja Marjo Tuomisen kesäkäytössä jo kymmenisen vuotta. Vihdoin moottoriakin suurennettiin 1221-kuutioiseksi, vaikka mallinimi säilyikin pienempään moottoriin viittaavana. 1100:n kori oli kokonaan uusi itsekantava, mutta moottori vanha 1089-kuutioinen. Dante Giacosa oli senkin isä, vaikka hänet paremmin Topolinosta muistetaankin. Familiare-henkilöfarmari tuli markkinoille heti seuraavana vuonna, ja jo kolmessa vuodessa oli autoja valmistettu yli neljännesmiljoona! Ensimmäinen nuorennusleikkaus tehtiin 1956, kun 103E-malli uudella keskilisävalollisella maskilla ja tehokkaammalla moottorilla esiteltiin. 90 Malli esiteltiin Geneven autonäyttelyssä 1953 ja sen juuret juontuvat aina vuoteen 1937 ja 508C-malliin saakka. Seuraava isompi uudistus eli 103D tuli jo 1957 ja Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin tälläkin autolla
Simpukan kääntövarsi nousee ylöspäin rintapellin yläsauman tasolle!. Tarjoavatpa nuo hallintalaitteet mahdollisuuden istua edessä hyvinkin tiiviisti. Ovet kaapparimallia, kapselit ja peilit alkuperäiset ja kiilto-osat hyvin säilyneet. Tarvittavat kohteet kuten öljynputsari ja nestekorkit ovat hyvin tyrkyllä ja entäs sitten tuo ohjaus. Varsinkin kun on kyseessä kontaktin muodostaminen vastakkaiseen sukupuolen on oikeanlaisesta autosta etua... Toisaalta virtalukko keskellä kojelautaa ja lattian läpi menevät polkimet juoruavat iäkkäämmästä designista. 103D Millecento Familiare eli suomeksi 1100 Van vuodelta 1962. Käytännöllisyyttä edustavat muovinen verhoilu, sohvapenkki ja rattivaihde. Malli elää kuitenkin Intiassa vieläkin nimellä Premier Padmini, ja olipa Euroopassakin Neckar Europa -merkkisiä satakolmosia. Varsinaisesti mallin korvaaja Fiatin hierarkiassa oli jo 1964 esitelty “124-kakkulaatikko” (eli Ladan esikuva), mutta miksi tappaakaan hyvin myyvää automallia! . Myös Argentiinassa lisenssivalmistettiin 103D -mallia. 91 Fiat 1100 Van Kori: itsekantava neliovinen Sedan tai Farmari Moottori: vesijäähdytteinen 1089cm 3 4-sylinterinen OHV edessä pitkittäin (1100D 1221cm 3 ) Voimansiirto: takaveto, nelivaihteinen vaihteisto rattivalitsimella, ykkönen synkronoimaton Alusta: edessä erillisripustus, kolmiotukivarret pallonivelin, kierrejouset ja putki-iskarit, kallistuksenvakaaja. Kyllä se työntötanko-tonnisatanen siellä jossain luuraa. Takana jäykkä akseli, lehtijouset ja putki-iskarit Ohjaus: kuulamutterivälitteinen ohjausvaihde Jarrut: rummut edessä ja takana (1100R edessä levyjarrut) Sähköjärjestelmä: 12V, tasavirtalaturi Mitat: pituus 391cm (1100R 397 cm), korkeus ja leveys 146 cm ja akseliväli 234 cm Massa: 825-915 kg Suorituskyky: huippunopeus 130 km/h, teho 55hv Hinta: 7490,vuonna 1964 LINKKEJÄ NETTIIN: www.carsfromitaly.com/fiat/index.html (hyvä linkkisivu) http://members.tripod.com.ar/fiatclasicos/images/pagina4.htm (historia Argentiinasta) www.geocities.com/MotorCity/Downs/4043/ www.geocities.com/MotorCity/Speedway/9972/fiat1100.html Netin kautta löytyi tieto Lahtelaisesta “Torino Mobil & Parts” varaosaspesialistista, puh 03-7842115 ja 040-7355150 KIRJALLISUUTTA: Brizio Pignacca: FIAT 1100 Giorgo Nada Editore Milano Italy Yleiskirjallisuutta Fiateista löytyy paljonkin mm Alfamerista MERKKIKERHO: Gruppo Fiat Finlandia, Puheenjohtaja Jarkko Heikka (040-5759460, email jheikka@netti.fi) MÄÄRIÄ: Valmistettu reilu miljoona, jäljellä Suomessa yhteensä muutama kymmenen 60-luvun mallia muu tekniikka sekä kori muuttuivat radikaalisti, jos nyt museoikäistä 25-vuotiasta perusrakennetta voi enää radikaalisti muuttaa! Etupyöriin saatiin joka tapauksessa levyjarrut, mutta valmistus jäi lyhyeen ja loppui vuonna 1969 Euroopassa uuden satakakskasin tieltä
JOENSUU Velj. YLIVIESKA A. KARHULA Autoportti Oy (05) 3400 770. HELSINKI Metro-Auto Viikki/Seat Keskus (09) 615 781. alk. FORSSA Koreeauto Oy (03) 422 3055. Laakkonen Oy (08) 632 850. Bensa tai TDi diesel. LAHTI Veljekset Laakkonen Oy (03) 883 2300. HUTTINEN Huittisten Keskusauto Oy (02) 561 200. Laakkonen Oy (013) 163 41. SAVONLINNA Savilahden Auto Oy (015) 518 40. NURMES Veljekset Laakkonen Oy (013) 264 3111. VAASA Vaasan Käyttöauto Oy (06) 315 6300. PIEKSÄMÄKI Veljekset Laakkonen Oy (015) 348 480. 117.900,PAL. Täysin uusi perheauto Seat Leon. K U LU T Seat Leon 1,6 bens. ROVANIEMI Pörhön Autoliike Oy (016) 334 3400. 4,1 l/100 km!* Seat Leon on täysin uusi automalli Suomen suosituimpaan kokoluokkaan. OULU Pörhön Autoliike Oy/Seat Keskus (08) 540 4200. Kulutus alk. TAMPERE Veljekset Laakkonen Oy (03) 288 8111. MIKKELI Savilahden Seat Keskus (015) 320 1045. M a a h a n tu o ja : A u to -S p a n O y Täyssinkitty turvakori, jolla on 12 v. HYVINKÄÄ Oy Autokuvio Ab (010) 555 2800. TORNIO Pörhön Autoliike Oy (016) 455 100. Laakkonen Oy (013) 264 3211. KUOPIO Velj. SALO Auto-Keto Oy (02) 733 2220. TUUSULA Tuusulan Ykkösauto Oy (09) 275 5755. PORI Auto Kalliomaa Oy (02) 631 1300. RAAHE Pörhön Autoliike Oy (08) 223 8945. VARKAUS Veljekset Laakkonen Oy (017) 366 5300. KOUVOLA Berner Oy Kymen Moottoritalot (05) 311 9551. IISALMI Velj. ohjaustehostin, 4 x airbag, ABS/EBV+ESBS, korkeusja syvyyssuuntaan säädettävä ohjauspyörä, kuljettajan istuimen korkeussäätö, ulkoilman lämpömittari, niskatyynyt ja 3 -pistetur vavyöt kaikille matkustajille sekä Isofix -lastenistuinkiinnikkeet. JYVÄSKYLÄ Jyväskylän Autotarvike Oy/Seat Keskus (014) 334 0166. LIEKSA Veljekset Laakkonen Oy (013) 524 611. Kuusi moottorivaihtoehtoa, bensa (100 180 hv) tai maailman taloudellisimmat TDi dieselit. Laakkonen Oy (017) 287 5200. SEINÄJOKI Seinäjoen Käyttöauto Oy (06) 418 5111. PORVOO Auto-Ettan Oy 0424-51111. IMATRA Kaakon Auto Oy (05) 433 3733. Silmiähivelevän tyylikäs, urheilullisesti muotoiltu 5-ovinen monikäyttökori, jossa iso muunneltava tavaratila. Laakkonen Oy (017) 821 3311. Antti-Roiko Oy (08) 420 052. HAMINA Autoportti Oy (05) 354 3000. LOHJA Lohjan Autola Oy (019) 332 71. TURKU Metro-Auto/Turku (02) 211 5500. HÄMEENLINNA Oy Autokuvio Ab (010) 555 2700. + TO I M . K u v ie n a u to t e ri k o is v a ru s te in . IKAALINEN Autotalo Laakkonen Oy (03) 459 2000. KOKKOLA Oy Autokuvio Ab (010) 555 4000. KAJAANI Velj. KITEE Velj. puhkiruostumattomuustakuu! * Seat Leon 110 hv TDi diesel/EU-kulutus: 6,6 l/100 km kaupunkiajo, 4,1 l/100 km maantieajo, 5,0 l/100 km keskikulutus. KAUHAJOKI Kauhajoen Käyttöauto Oy (06) 231 3577. PIETARSAARI Oy Autokuvio Ab (010) 555 4400. Hintaan sisältyy huippuvarustelu: Vakiona mm. ALAVUS Alavuden Käyttöauto Oy (06) 511 1991. VKO 0108 601500-0007 6 41 48 86 01 50 05 7. ESPOO Metro-Auto Kehä III/Seat Keskus (09) 415 41460. LAPPEENRANTA Berner Oy Auto-Berner (05) 451 5215