klo 10–17 alle 7 v. klo 9–17 su 7.5. Muista isää Classic Motorshown pääsylipulla! AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, RASKASTA KALUSTOA, TRAKTOREITA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! Liput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7–15-vuotiaat 10 € Avoinna la 6.5. veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS Lisätietoja osoitteesta classicmotorshow.fi.
Omavalmisteinen moottorikelkka 4 Ford Ranchero GT 6 Peugeot 203 Commerciale 14 Austin A40 Countryman Mk II 22 Auton kuvaamisopas 30 Velosolex 1700 36 Jokioisten museorautatie 64 John Tjaardan unelma-autot 66 Spa six hours 74 Goodwood revival 76 Silverstone classic 78 Bogotan sotamuseo 82 Messerschmitt KR 200 84 Brubaker Box 90 Veterama, Mannheim 94 Uutisia, tapahtumia, kuultua 44 Lukijoiden postia toimitukselle 50 Ostetaan, myydään, sekalaista 54 Toimituksen autot 62 Autojen puolue 71 Mobilisti koelukee 72 Juulian totuudet 80 Happosen verstas 88 Autoarkeologi 97 Vaimon ääni 98 Tilaajien lisäsivuilla: Henry Ford-museo 99 Bostonien kimppuun Messerschmittillä 103 Sisältö 7/2022 M722_sislu.indd 6 M722_sislu.indd 6 24.10.2022 18.16 24.10.2022 18.16
Silloisen Lumikon oli työkseen suunnitellut korkeasti koulutettu työryhmä. Jo 1988 kuollut Koivulahti suunnitteli ja rakensi kaikenlaista lyhyehkön elämänsä aikana, osoittaen muutenkin laaja-alaista teknistä tietämystä ja kättentaitoja. Molemmat kaverukset olivat aikansa propellihattuja. Myöhemmin Tuikkala kunnostautui Hyvinkäällä etenkin karting-autoilun parissa. Kuvat on otettu pian kelkan valmistumisen jälkeen Hyvinkään Munckinkadun varrella sijaitsevalla, nykyisellä Sahanmäenpuiston alueella. Kelkan rakentamisen aikoihin he olivat siirtyneet oppilaista pajan työntekijöiksi. Hyvinkään Vauhtipuistossa sijaitseva karting-rata on nimetty hänen mukaansa. MOOTTORIKELKKA MALLIA KOIVULAHTI-TUIKKALA MOOTTORIKELKKA MALLIA KOIVULAHTI-TUIKKALA Moottorikelkkojen valmistus alkoi Suomessa 1960-luvun lopulla. Kelkka myytiin kuulemma Vaasaan. Samaan aikaan tai ehkä jo aiemmin oli ajettu huomattavan kehittyneen oloisella kelkalla, joka oli kahden VR:n työntekijän itse vapaa-ajallaan tekemä. Tuikkala kuului samaan teknisesti, kättentaidoiltaan ja musikaalisesti lahjakkaiden sarjaan. kolme sähkökitaraa ja niille vahvistimen. Tuikkala on myöhemmin kertonut, että ainakin telaketju ja sen rakenne aiheuttivat kestävyytensä vuoksi heille toistuvaa päänvaivaa. Mobilisti 7/22 II säni Veikko Koivulahti rakensi yhdessä kaverinsa Niilo Tuikkalan kanssa moottorikelkan joskus 1960-luvun puolivälin jälkeen. . Isäni teki uransa veturisähköasentajana, Tuikkala muistaakseni pajan moottoriosastolla. Moottoreita lukuun ottamatta Tuikkala suunnitteli ja rakensi autot kokonaan itse. Nämä molemmat, jo edesmenneet kaverukset olivat lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta, ja tulleet 1960-luvun alussa Hyvinkään VR:n konepajalle konepajakouluun. Erikoisuutena oli kitaroissa käytetty lähetin, jonka isäni oli valmistanut ruotsalaisen rautalankayhtye The Spotnicksin tarjoaman esikuvan mukaan. Kelkka kulki Sachsin moottorilla, mutta oli monilta muilta osin täysin omaa tuotantoa. Kuvat on teetetty ja digitoitu diakuvista kesällä 2022. Jossain vaiheessa ajopeli vietiin kaverusten syntymäpaikkakunnalle Kauhajoelle, jossa tätä vähän ajettua kelkkaa myi Ilkka-lehden palstailmoituksen mukaan isäni isä, Arvo Koivulahti tammikuussa 1968. 4 . Moottorikelkan rakentamisessa he saattoivat hyödyntää konepajan suomia mahdollisuuksia alkaen aina pajan omasta valimosta. Ennen kelkkaa hän oli rakentanut mm. Tästä syystä ne ovat myös säilyttäneet värinsä hyvin yli 50 vuoden ajan. Hänen ympärilleen muodostui paikkakunnan urheiluautoilijoissa jaosto, johon kuului joukko kilpa-ajoa harrastaneita poikia. Juha Koivulahti omavalmistemoottorikelkka.indd 4 omavalmistemoottorikelkka.indd 4 24.10.2022 15.36 24.10.2022 15.36
PANKIT DANSKE FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Punamusta ISSN 0783-4616 Kuluttava kysymys V ähänkään tavallista suuremmalla harrasteautolla liikkuva saa tottua vastaamaan samaan kysymykseen. Jokapäiväisessä käytössä olevilla autoilla ajetaan yleensä ainakin 10 000 kilometriä vuodessa, usein huomattavasti tätä enemmän. 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Janne Halmkrona TOIMITUKSESSA Pia Eloranta Outi Haapala Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Timo Happonen Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Hannu Krohn Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Kyösti Partonen Vesa Pynnöniemi Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ILMOITUSMARKKINOINTI 09-2727 1028 / Matti Ouvinen ilmoitusmyynti@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Yleensä niitä kauniita lomapäiviä tai viikonloppuja on sen verran harvoin, että ajettua kilometrimäärää ei oikein kehtaa itselleenkään tunnustaa. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Nollakelille suosittelisin modernimpia kumeja, mutta kovalla pakkasella käytetyt ja melko vanhatkin renkaat pitävät erittäin hyvin. Totta kai ahdistusta voi lieventää sillä, että harrasteen tarkoitus on olla laajempi kokonaisuus kuin tien päällä ajetut kilometrit. Harva kuitenkaan siihen ryhtyy. Saatu vastaus aiheuttaa ihmetystä ja arvioita harrastuksen kalleudesta. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11 00620 HELSINKI hallituksen pj. Harvalla harrasteautolla taas ajetaan läheskään niin paljon edes kymmenessä vuodessa. Arviot ovat yleensä oikean suuntaisia, mutta väärästä syystä. Harrastuksessahan on periaatteessa kolme puolta. Ei vanhoja laitteita osteta sen vuoksi, että ne olisivat huomattavasti mukavampia ajaa tai muuten mitattavasti parempia kuin uusi tai edes keski-ikäinen suomalainen käyttöauto. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Sitä saa edullisemmaksi vain laitetta enemmän käyttämällä. Jos ei ihan hölmöön kauppaan innostu, saa ihastuksestaan yleensä suunnilleen saman summan seuraavalta intoilijalta, vaikka auto siinä välissä olisi vanhentunut kymmenenkin vuotta. Kohtuullisen edullisenakin pidetty tila maksaa helposti tuhansia euroja jo muutaman vuoden omistuksen aikana. Mutta eipä harrasteajoneuvojen ole tarkoituskaan olla kulkuneuvoja, ainakaan enää. Kuinka hienoa olisikaan tuoda puoliso elokuvista lämpimällä sohvapenkillä istuen, lasinpyyhkijöiden pitäessä öisen näkymän kirkkaana. Kalliiksi harrastuksen yleensä tekee kuivan säilytystilan ylläpito. Näistä ajaminen ei ole läheskään aina se merkittävin osa. 5 kuva: Volker von Bonin (Museoviraston kokoelmat) Paakirjoitus722.indd 5 Paakirjoitus722.indd 5 24.10.2022 19.28 24.10.2022 19.28. Harrasteautolla ajetaan tunnelman vuoksi. Vaikka syksyllä sataa, ei muutama ajokerta ajoneuvoa ruostuta. Se on joskus helppo sekoittaa ajo-ominaisuuksiin, sillä moottorin ääni, kaasuun vastaavuus ja ohjauksen tuntuma ovat oikean ikäisissä autoissa nautittavampia, kuin mihin uusi tekniikka pystyy. Näin on, vaikka bensiini tätä kirjoitettaessa maksaa yli kaksi euroa litralta. Janne Halmkrona Mobilisti 7/22 . Samalla melutaso, hyötysuhde ja ohjauksen raskaus pysäköitäessä voivat järkyttää henkilön, joka on ajanut vain nykyaikaisella autolla. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Polttoaineellahan on vain marginaalinen merkitys ajoneuvoharrastuksen kuluissa. Jos suvusta tai naapurista ei löydy sopivaa navettaa, joutuu tilasta maksamaan. Samaan ei uudella autolla pääse. Tunnelmaa luo myös auton muotoilu, sisustan tyyli ja moni muu pieni asia, joka ei vaikuta käytännön ajamiseen millään tavalla, mutta kohottaa ajajan paikalla vietetyn hetken arjen yläpuolelle. Ohikulkija, joka haluaisi keskustella erikoisesta laitteesta, mutta ei tiedä mitä kysyä, tiedustelee auton polttoaineen kulutusta. Autoileva ohikulkija laskee kulutuksen arvon verrattuna omaan käyttöautoonsa. Kai L. Harrasteautoilu on kallis harrastus, mutta ei polttoaineen tai edes auton ostohinnan vuoksi. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Tai jos hankkisit talvirenkaat. Laite on sentään ollut vakuutuksessa ja ajokunnossa koko kesän, eikä mittariin ole tullut kuin muutama sata kilometriä. Ajaminen, ropaaminen ja sosiaaliset suhteet. Lumikelillä on sitä paitsi hauskempaa liikkua vanhuksella, jonka ainoa luistonesto on kuljettajan korvien välissä. Kyllä 41 vuotta vanhalla urheiluautolla tai 60 täyttäneellä edustuslossilla voisi tekniikan puolesta ajaa työmatkojaan, onhan niillä ennenkin pärjännyt. Vähistä kilometreistä ja kuukausia kestävästä säilytyksestä saatu yhtälö tekee ajetusta kilometristä kalliin. Miksi säilöä hieno ajoneuvo talveksi
Tulokset olivat hyvin... Luovuus ulottui vähitellen myös hyötyajoneuvojen puolelle. 6 . teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Matti Ouvinen ja Mobilistin arkistot ranchero.indd 6 ranchero.indd 6 25.10.2022 12.27 25.10.2022 12.27. Tilanne tuntui inspiroivan Detroitin autointoilijoita kehittämään entistä rennompia ja elämäniloa pursuavia metalliveistoksia. Mobilisti 7/22 Hyvin amerikkalainen Hyvin amerikkalainen työkalu työkalu Ford Ranchero GT 1970 USA oli 1960-luvun lopulla sisäisten ristiriitojen ja kansainvälisten konfliktien repimä maa. amerikkalaisia
Tuossa vaiheessa Chrysler ja AMC päättivät jättää nuo pippalot väliin. Vuoden 1970 Torino/Fairlane-polven valmisteluissa poikkeuksellista oli Shenkin ja hänen esimiestensä hetkellinen itsevarmuus. Marraskuussa 1968 Najjar tiimeineen oli jo pitkällä vuosikerran 1970 täysin uuden Ranchero-korin muotoilussa, kun hänet korvattiin vahvassa nousujohteessa olleella Gene Haldermanilla – ensimmäisen Mustangin keskeisellä hahmottelijalla. Ilmailuteollisuuden palveluksessa opintojaan rahoittanut ja sieltä vaikutelmia imenyt Shenk heitti läpimurtotyöllään hyvästit Detroitin 60-lukua hallinneelle uusasiallisuudelle. A-mallistakin oli pickup-versiot, avoja umpihytillä. Mutta suuressa lännessä kaikki kasvoi nopeasti ja vuosikymmenen lopulla Chevellestä oli muokkaantunut jo kohtalainen maantielaiva ja Ranchero puolestaan vaihtanut Falconia lievästi suuremmalle Fairlanen alustalle – El Caminon aiheuttaman paineen tiedostaen. Sen sijaan, että Fordin tuotesuunnitteluosasto – johdossaan muuan Lee Iacocca – olisi tavalliseen tapaansa sanellut monet oleellisista muotoiluja mittasuhdepiirteistä, jätettiin se nyt yhden ehdotuksen osalta katveeseen ja edettiin ranchero.indd 7 ranchero.indd 7 25.10.2022 12.27 25.10.2022 12.27. Tässä vaiheessa aussit puistelevat päätään ja toteavat, että heidän oma poikansa, Lewis Bandt suunnitteli vuodelle 1934 Ford Utility Pickupin 5-ikkunaisen coupén pohjalta. Mobilisti 7/22 . Oppilaan onnenpotku Shenk, joka oli Fordin muotoiluosaston nuoria tulokkaita, sattui olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja kykeni tuottamaan tarvittavia piirustuksia muita ripeämmin. Ford ja GM joutuivat jo 60-luvun alussa isojen kysymysten äärelle: jatketaanko henkilöautopohjaisten avolavojen kehitystä täysikokoisten vaiko uusien kompaktien mallien pohjalta. Amerikkalaiseen tapaan Fordinkin mallipolitiikka oli tuolloin levotonta, eikä isoja päivityksiä emmitty toteuttaa taajaan tahtiin. Halderman jatkoi Najjarin jäljissä ja sai kiitollisen tehtävän liittää Rancheron keulaksi Bill Shenkin luoma uusi Torino/Fairlane-komistus. Nuorempi väki saattaa sanoa, että kaikki alkoi vuoden 1957 Ford Rancherosta, ensimmäisestä modernista avolavan ja henkilöauton yhdistelmästä. Jopa luksuksen ja hyötyajoneuvon yhdistelyä oli kokeiltu, kun Studebaker sekä Hudson Terraplane ja sitten vielä Hudson ottivat 30-luvun lopulla valikoimiinsa pickupit – viimemainitun jatkaessa niiden parissa aina vuoteen 1947. Vanhemmat eurooppalaiset naurahtavat tuohon ja sanovat, että esimerkiksi Standard Vanguard Pickup liitti ylemmän keskiluokan henkilöauton ja avolavaisen työkalun parhaat puolet jo vuosia ennen Rancheroa. Ford loikkasi suoraan pienimpään Falconiinsa, Chevrolet keskikokoiseen Chevelleen; molempia voi pitää lievästi yllättävänä arkirealismin tunnustamisena. Lisäksi Shenkissä oli vielä tässä vaiheessa sellaista kipinää, joka sai hänen esimiehensä ja studion mallinikkaritkin innostumaan hänen visioistaan. Pikakelaus 60-luvun lopulle Fordin Ranchero ei ollut suunnaton menestys, mutta sen verran kiinnostava, että GM liittyi kilpaan vuoden 1959 Chevrolet El Caminollaan. Euroopassakaan idea ei lyönyt leiville, mutta Japanissa seuraajia löytyi. Ford oli kuitenkin tehnyt sen jo kotikentillään: T-mallista oli tarjolla tehdasvalmisteinen Roadster Pickup vuosina 1926-27 ja pykälää raskaammasta TT:stä avolavaversio vuodesta 1917 lähtien. Lisäksi lukuisat tarviketuottajat tarjosivat T-malliin avolavojen jälkiasennussarjoja viimeistään 1910-luvun puolivälistä alkaen. Keulan muotoilusta vastasi aina väistämättä yhtiön henkilöautopuoli, mutta hytti, lava ja muut yksityiskohdat olivat Fordin hyötyajoneuvo-osaston käsialaa. Se oli ensimmäinen Ute, josta kaikki alkoi, periaatteessa. Pienten, mallilogojen tapaisten yksityiskohtien kanssa askarrellut Shenk onnistui erottumaan massasta ja sai ylennyksen ennen aikojaan. Osastoa veti pitkään John Najjar, joka tunnettiin omaperäisistä ideoista, kuten vuosien 1958– 60 kookkaista Lincolneista. 7 A A volava ja samalla myös henkilökuljetin: työn, huvin ja hyödyn loistava hybridi – ainakin teoriassa. Idea ei siis ollut uusi, kun Ranchero esiteltiin vuodelle 1957. Sen mukana Ranchero oli 60-luvun lopulla jo neljännessä kehityspolvessaan
Sisätiloista saattoi muokata varsin urheilullisen korkeaselkänojaisilla kuppi-istuimilla, kromatulla lattiavalitsinkonsolilla ja integroidulla kierroslukumittarilla. Tulokas perustui samoihin “385”-isoranchero.indd 8 ranchero.indd 8 25.10.2022 12.27 25.10.2022 12.27. Hulppeaa kokonaisuutta oli mahdollisuus korostaa vaikkapa vinyylikatolla ja GT:n tapauksessa myös mattamustalla konepellillä. Shenk oli seurannut karsintaprosessia konttorinsa ikkunasta ja oli aivan tohkeissaan, kun näki mallinsa parhaaksi valittuna. Uuden korin myötä Rancheron asemaa markkinoiden ylellisimpiin lukeutuvana hyötyajoneuvona korostettiin kattavalla versioja lisävarustevalikoimalla. Huolimatta El Caminon varsin tuhdista Fisher-korista, oli farmari-Chevellen runko joissakin tilanteissa kovilla ilman päällä olevaa umpikoteloa. Muut 11 savimallia 1:1-mittakaavassa oli FoMoCon perinteiden mukaisesti päällystetty maalia esittävällä hopeisella muovikalvolla, mutta kaikkensa peliin pannut Shenk oli tilannut omaansa varten kirkkaanpunaista kalvoa. Ehdotelma oli itse asiassa niin hyvä, että seuranneiden parin kuukauden aikana ei tarvittu kuin kaksi varmistavaa prototyyppikatselmusta normaalin neljän sijaan, kunnes korimuottien valmistelulle näytettiin vihreää valoa. Hienoin niistä oli luukkulamppuinen; varmaankin sarjavalmisteisten hyötyajonevojen historian ensimmäinen esitys lajissaan. Tannerta tömistämään Elettiin muskeliautojen huippukautta, joten oli väistämätöntä, että myös avolavat osallistuisivat hevosvoimien kilpavarusteluun. Monet ehdotelmista olivat toki varovaista kompromissitavaraa, mutta Shenkin tarjokas uudeksi Mercury Montegoksi (Shenk oli virallisesti Mercury-osaston mies) oli vakuuttanut hänen esimiehensä siinä määrin, että he sallivat sen edetä loppusuoralle saakka tutkan alla. 8 . Näön vuoksi Uusi vuoden 1970 Ranchero vaikutti pidemmältä, leveämmältä ja nälkäisemmältä – ja myös oli sitä. Yksi kerrallaan mallit raakattiin kisasta ja hinattiin pois katselmuspaikalta. Shenkin luomus jäi paikalle viimeisenä ja itse Iacocca pyöri sen ympärillä pitkään. Kääntöpuolena oli pahinta kilpailijaa, El Caminoa heikompi vetokyky; eroa oli noin 200 kg, vaikka autojen kantavuus oli lähes sama. Mobilisti 7/22 vaihteeksi studion ehdoilla. Rancheroissa ilmiö oli huomattavasti vähäisempi. Ennen 70-luvun turvamääräysten pakottamia rakennevahvistuksia, aikalaiskoeajajat raportoivat El Caminoiden selvästi havaittavasta lavaosan kiertymästä suurten, toispuolisten epätasaisuuksien kohdilla. Hyötykuorma oli voimalinjasta ja varustelusta riippuen puolen tonnin molemmin puolin. USA:n Ford-harrastajien keskuudessa onkin vetotehtävissä suosittu voimakkaasti F-sarjan pickupeja, täyskokoisia farmareita sekä vuoden 1972 tai uudempia Rancheroita niiden erillisrungon ansiosta. Tai sitten oli mahdollista valita vaikkapa jokin kolmen hengen sohvapenkeistä, SelectAire-ilmastointi, Philco-Ford -stereoradio, “Rim-Blow”-ohjauspyörä (jossa äänimerkki annetaan kehää puristamalla) ja lisäsisävalojärjestelmä. Tunnelma kohosi entisestään, kun hänen esimiehensä totesi Iacoccan ohjeistaneen, että Shenkin dramaattinen punainen on liian hyvä Montegoksi; siitä tuleekin seuraava Torino/Fairlane. Koska Ranchero jakoi keulansa Fairlanen kanssa, tuli myös uudesta avolavasta aggressiivisimman ja menevämmän näköinen kuin koskaan ennen. Se oli ilmaantunut valikoimiin 1968, korvaamaan asteittain vanhat FE-sarjan V8:t. Kesällä 1967 järjestetty virallinen katselmus vuoden 1970 keskikokoisista malleista oli ratkaiseva koitos. Yleismies Ypsilantista sai edelleen hankittua perus-Rancheronsa tarkoituksenmukaisella 155 hevosvoiman ja 4,1 litran suoralla kuutosella ja rattikarahkalla kolmine synkronoituine vaihteineen, mutta enemmän vauhdin ja väännön huumaa kaipaaville oli tarjolla kolme eri kahdeksikkoa: 302-, 351ja 429-kuutiotuumainen. Vain koriosasto oli varmistanut sen yksityiskohtien tuotantokelpoisuuden projektin edetessä – tämäkin oli tapahtunut Shenkin aloitteesta. Alkuun se palveli Thunderbirdin hienoimpana voimanlähteenä, hillityssä 360 (SAE) hevosvoiman vireessä. Fairlane-farmariin perustuva korirakenne oli edelleen itsekantava, kuten se oli ollut vuoden 1960 Falcon-siirroksesta lähtien. Lopulta jäljellä oli tarvittavat kaksi: Montegon ja Torino/ Fairlanen tulevat hahmot. Rungottomuus oli periaatteessa tehokasta, isomoottoristenkin versioiden omamassa liikkui kohtuullisen puolentoista tonnin paikkeilla. Neljä perusmallia – huipulla GT ja puuteippikylkinen Squire – poikkesivat monin yksityiskohdin toisistaan ja esimerkiksi keulaan oli tarjolla kolme keskenään tuntuvasti erilaista ilmettä. Korimittojen ja akselivälin lievästä kasvusta huolimatta lavan ja hytin mitat olivat jotakuinkin ennallaan; miltei kaikki uusi pelti upposi keulan komistamiseen. Varsinainen norsu myymälähuoneistoissa oli kuitenkin tuore 429-isolohko Limasta, Ohiosta. Itsekantavuudesta oli huonolla tiestöllä myös jonkin verran rakenteellista etua. Ensimmäinen oli 220 hv:n luottojuhta Windsorin valimosta, seuraava taas uuden Clevelandin laitoksen rakentama yleiskone, joka oli saatavilla 250ja 300-heppaisina versioina. Ranchero, kuten El Caminokin, olisi tarvittaessa luksustai muskeliauton korvike niille, jotka tarvitsivat vain vähän henkilökuljetuskapasiteettia, mutta paljon tavaratilaa. Takalaita suljettuna lavan pohjalle sai pyöränkoteloiden väliin makaamaan 202 x 114 cm levyn tai laarin saattoi täyttää 1 107 litralla teoreettista nestettä
9 Sekä Australian että Etelä-Afrikan Fordilla oli omat henkilöautopohjaiset avoalavansa . Mobilisti 7/22 . ranchero.indd 9 ranchero.indd 9 25.10.2022 12.27 25.10.2022 12.27. Rancheron kahdet kasvot: vauhtipullistelijoiden GT ja ylellinen Squire puukylkineen
Tehtaan liukuvärjätty “Laser”-teippaus on ajalta, kun koko teippi-idea oli vielä uusi ja ihmeellinen. 429:n lohkossa hyödynnettiin perinteisen insinööritaidon ohella myös tietokoneavusteista suunnittelua, joka vaikutti osaltaan siihen, että se oli reilut 45 kiloa keveämpi kuin sisarmoottori 460. Tavoitteena oli luoda voimanlähde, joka olisi viritettynä kyllin tehokas ja kestävä menestyäkseen kilparadoilla ja toisaalta tuotettavissa niin taloudellisesti, että sitä voisi hyödyntää laajalti myös erilaisissa katuajoneuvoissa. Kookkaasta ovesta livahtaa sisään isompikin karju ja avolavaksi hytissä on tilaa suorastaan ylellisesti – myös pituussuunnassa. Moottorin jatkeeksi oli tarjolla 3ja 4-vaihteiset käsivalintaiset voimansiirtimet – joista jälkimmäisessä oli Hurstin keppimekanismi – sekä järeä SelectShift Cruise-O-Matic C6 -automaatti. Maltillisempi sisar 460 sinnitteli tavara-autoissa 90-luvulle saakka. Cobra Jetin teholisistä tehdas ei puhunut mitään, mutta ainakin se näytti uhmakkaalta haastajille. H & M oli harjoittanut pitkään menestyksellistä kilpatoimintaa juuri Fordin valmisteilla, kun yhtiön oma NASCAR-osasto oli pantu jäihin. Fordin lyhytaikaisen johtaja Semon “Bunkie” Knudsenin kannustamana Holman & Moodyn vetäjät John Holman ja Ralph Moody otettiin mukaan, kun 429:n täysi potentiaali haluttiin houkutella esiin katuautojen vuosimalleihin 1969-70 sekä silloisiin NASCAR-kuvioihin. Saastelaitteita tai kulutusnormeja huomioimatta suunnitellun 429:n tuotantokausi jäi lopulta vain muutamaan vuoteen; todellinen maailma ilkeine tosiasioineen saavutti ja tappoi sen 1973. No, ei kyseisellä sisarella ollutkaan tarkoitus rikkoa varttimailien ennätyksiä, vaan liikuttaa maantielaivoista suurimpia vähäeleisen hienostuneesti tai siirtää omakotitalon kokoisia matkailuvaunuja hengästymättä yli Kalliovuorten. Lopulta Rancheron keulalla oli Torinon perillisen, LTD II:n kulmikas naamailme, mutta vuosikerta 1979 jäi mallin viimeiseksi USA:ssa. Kevyt perä, kevyt mieli Ranchero on ilta-auringossa komea näky ja vaikka en ole kirkkaiden punaisten sävyjen ystävä, väri on GT-versiossa harvinaisen luonteva. Sen viisi runkolaakeria ylimitoitettiin tarkoituksellisesti kestämään elämää NASCAR-ovaaleilla ja kiihdytysradoilla. Rancheroissa 429 esiintyi vuonna 1970 kahdessa teholuokassa ja kolmella eri nimellä: 360 hevosvoiman Thunder Jetinä ja 370 hv:n Cobrana sekä jälkimmäisen Cobra Jet -versiona. ranchero.indd 11 ranchero.indd 11 25.10.2022 12.28 25.10.2022 12.28. Hyvin harvojen uutena saapuneiden Rancheroiden joukossa oli ainakin yksi tulinen GT – aivan kuten El Caminoissakin oli varmuudella ainakin yksi SS isolohkoineen. Todennäköisesti jopa tekijät itse yllättyivät 429:n elinvoimaisuudesta. Yksityiskohdilla oli kuitenkin suuri merkitys niiden luonteeseen. Suomessa Rancherot jäivät uusina lähes täysin vieraiksi, eikä El Caminoitakaan nähty kuin aalloittain ja vasta 60ja 70-lukujen vaihteessa. Suomi-yksilön ilmaantumista odotellessamme päätimme tutustua tähän keskimääräistä autenttisempana säilyneeseen voimavaunuun. Mobilisti 7/22 . Empiiristen kokeiden perusteella sohva on oikeasti kelvollinen kolmelle hengelle. 429:n vireysasteen nostossa otettiin käyttöön esimerkiksi isommat venttiilit, avarammat imuja pakokanavat, tiukempi nokka-akseli, takoalumiiniset männät sekä muuta vahvaa ja nopeaa. Venttiilien lievästi oudot kulmat ja sijoitus mahdollistivat hyvän kaasuvirtaustehokkuuden ohella myös kannen avarammat vesikanavat, jotka puolestaan vähensivät potentiaalisia lämpöpiikkien alueita. GM-tuotteella oli kieltämättä muutamia valtteja: sen muotoilua oli hiottu entistä hienostuneemmaksi, varustepolitiikka oli miltei yhtä ylenpalttista kuin Fordilla ja mikä ehkä oleellisinta, El Camino SS oli saatavissa jopa 454 LS6 -hirviömoottorilla, jonka 450 hevosvoiman edessä Ranchero jäi usein toiselle sijalle. Ankarimmat kilpaja luokitusautot, kuten Mustang Boss 429:t (ks Mobilisti 4/2000) valmistettiin Fordin luottoalihankkijalla, Kar Kraftilla. Uusi aalto koitti vasta halvemman dollarin kaudella 80-luvulla, jolloin autokin oli tänne jo helpommin mahtuvaa kokoa. Sekä imuettä pakoventtiilien kulmat suhteessa toisiinsa sekä sylinterikanteen ja lohkon pituusakseliin nähden ovat amerikkalaisiin perinnekahdeksikkoihin verrattuna mielenkiintoisen erilaiset. Se on edelleen hauska yksityiskohta. Ärhäkän 429:n kehitystiimin ytimessä olivat FoMoCon insinöörit Jack Passino ja John Cowley. Vaivan palkka Pioneerityöstään ja ennakkoluulottomuudestaan huolimatta Ranchero hävisi vuodesta toiseen El Caminolle. Tekniikka vaikuttaa sekin pääosin korrektilta. Sen etäiset serkut jatkoivat vielä pitkään Argentiinassa, Australiassa ja Etelä-Afrikassa, mutta Pohjois-Amerikassa nähtiin 80-luvun alussa vain puolivirallinen Durango. Silloin autoverosäädösten tulkinta salli tämänkin mallisten avolavojen tuonnin pakettiautoina. Sen “semi-hemi” tai “polysfäärinen”-kansi muistutti hieman Chevroletin 454:ää, jolla pyrittiin saamaan Chryslerin käyttämän hemi-palotilan edut pykälää yksinkertaisemmalla ja kompaktimmalla mekaniikalla. Hauskan näköinen laite perustui tuoreeseen kompaktisuosikkiin, Fairmontiin, mutta ainoastaan parisensataa yksilöä valmistettiin alihankkijan toimesta – Fordin siunauksella ja takuilla. Täysin uudet muodot ja muskelimoottorit vuodelle 1970 piristivät kyllä kauppaa muutamalla tuhannella autolla, mutta silti Lorainin tehtaan hihnalta rullasi Ohion taivaan alle puolet siitä määrästä mitä Chevroletin herrat puristivat ulos El Caminoitaan. Rancheroiden tuonti jäi ensiaallossa näytekappaleiden tasolle, toisen aikana ei ollut oikein enää mitään myytävää. Se on uudelleenmaalattu jossakin vaiheessa alkuperäiseen Candy Apple Red -sävyyn, mutta sisätilat ovat yhä paljolti tehtaan jäljiltä. 11 lohkomoottoriperheen ratkaisuihin kuin sen rinnalla Lincoln Mk III:ssa debytoinut 460. Shenkin komea kuosi kesti vain kahden vuoden ajan, sitten Ranchero siirtyi pykälää järeämmän uuden Torinon rungolle. Palotilan erikoisen muodon ohella huomio kiinnittyy siihen diagonaalisesti sijoitettuihin venttiileihin. Artikkelimme auto ei ole viettänyt nuoruuttaan täällä, vaan on saapunut keskuuteemme vasta 2017. Fordin estämättä Chevrolet saavuttikin hetkeksi jalansijaa monien suomalaisyritysten palveluksessa, mutta öljykriisi seurannaisvaikutuksineen hillitsi mielenkiintoa. Se ei ole ehkä luksukas, mutta klaustrofobia ei uhkaa. Cobrassa sana Jet toi mukanaan konepellin aukosta sojottavan “shaker”-ilmanoton ja siihen liittyvän Ram-Air-imujärjestelyn
Auto on kokoisekseen myös varsin ketterä ja pienehköt urheilupeilit näyttävät odottamattoman paljon maisemaa juuri sieltä, mistä tarvitseekin. HD-jousitettuna sen kulku tyhjänäkin on hyvä kompromissi kantavuuden ja ajettavuuden välillä. Tulokset ovat nuhapumppuihin tottuneelle sedan-sedälle vakuuttavia. Muutkin materiaalit kabiinissa ovat ikääntyneet kauniisti, Ford ei ole valinnut muovejaan hinnaston kaikkein edullisimmasta päästä. Lukuun ottamatta pientä repeämää kuljettajan puolella, sohva näyttää ja tuntuu kuin uudelta. Mobilisti 7/22 Raskas ovi liikkuu herkästi; sen sulkeutumisääni ei ole kuitenkaan holvimainen, vaan jotakin hieman arkisempaa. Mainittakoon, että takalasin kalvotus vihjaa korimallin erääseen perusheikkouteen, punaniskaisuuteen. Automaatin valitsin D:lle ja irtautuminen arjen ja hitauden rajoituksista voi alkaa… Etenkin soratiellä ajojalkineeksi voisi suositella sukkia tai keveitä aamutossuja, sillä kaasupedaalin varomaton koskettelu loikkauttaa Rancheronkin kokoista lossia kuin tuulenpuuska tyhjää karkkikäärettä Kauppatorin rannassa. Enin osa koeajolenkistä oli roudan runnomaa pientä pikitietä sekä tyypillistä suomalaista soratärytystä, mutta munuaiset eivät olleet missään vaiheessa vaarassa. Hipaisu kaasupolkimelle muistuttaa siitä, että keulalla on muutakin kuin suuria toiveita. Vailla integroitua kattolippaa, ranchero.indd 12 ranchero.indd 12 25.10.2022 12.28 25.10.2022 12.28. 12 . Puolilämmin 429 Thunder Jet käynnistyy hetkessä ja asettuu rennon raskaasti sykkivälle tyhjäkäynnilleen. Rakenteellisesti ei ollut havaittavissa mitään ilmeisiä heikkouksia tai hälyäänien lähteitä, vaikka totaaliseen teräsharkkotunnelmaan auto ei aivan yltänytkään. Hetken totuttelun myötä voimavaroja voisi yrittää hyödyntää alhaisenkin kitkan pinnalla, mutta ajatus talviajosta ilman parinsadan kilon lyijyharkkokuormaa lavalla tuntuu silti epärealistiselta. lämmön sekä polttoainevarantojen osoittimet – ja niin epäurheilullinen kuin rahalla saa. Se vetää puhtaasti ja hytisyttää raameja vain sen verran, että sisälläolijat tiedostavat GT-hengen asustavan auton uumenissa. Itse asiassa niin vakuuttavia, että ylimielisyyden ja tarpeettoman riskinoton todennäköisyys olisi ilmeisen korkea, jos tällaisella liikkuisi päivittäin. Ranchero on varsin hiljainen jonnekin 90100 kilometrin tuntumaan, sitten eri lähteistä nouseva kumu muuttaa tunnelmaa hieman rata-automaisemmaksi. Mittaristo on äärimmäisen pelkistetty – vain nopeuden. Vinyylipäällysteinen istuin ei tuota välitöntä ihastusta, mutta loppukesän viileässä illassa ahterilla ei ole myöskään mitään hinkua päästä pois sen päältä. Yhdessä ison takalasin kanssa Rancherolla pärjäisi urbaaniympäristössäkin. Mutta vaikka siitä ei ehkä välity Daytonan superovaalin intensiivinen vauhti ja tärinä moottorin kierrosten pauhatessa punaisen viivan tuolla puolen, hoitaa se perustehtävänsä informaation välittäjänä asiallisesti. Lämmettyään Thunder Jet tekee kaiken siltä vaaditun äärimmäisen vaivattoman ja luotettavan tuntuisesti. Hyvä ajoasento löytyy vaivatta ja kaikki eniten käytetyt vipstaakit osuvat käpälään vaikka pimeässä. Ohjauksessa on yllättävänkin paljon tuntoa ja auto kulkee pinnalla kuin pinnalla ilman mitään kaitsemista tai säätämistä. Tai oikeastaan näillä bensiinin hinnoilla pitäisi sanoa, että ilman parisadan kilon kultaharkkolastia ei Thunder Jet Rancherolla pärjäisi talvisessa arkiliikenteessä. Vaihdot ovat rajuissakin kiihdytyksissä hienostuneita ja reagointi kaasupolkimeen on vaihteiston osalta niin sulavaa, että enimmän aikaa luulisi ajavansa jollakin portaattomalla tietokonetekeleellä eikä perinteisen hydrauliikan ja mekaniikan mestarinäytteellä. Saman aikakauden japanilaisten avolavojen kuljettajat olisivat kyllä vaikuttuneita, mutta Fisher Bodyn veroista tuntumaa sulkemisesta ei synny. Tunnetta korostaa vielä C6-automaatin saumaton toiminta: olematon momentinmuuntimen viive ja aina oikealta tuntuva pykälä päällä. Voiman annostelu jarruille – edessä lisävarustelistalta poimitut levyt – on ainakin pitävällä alustalla ongelmatonta ja helppoa. Taakaton Ranchero voisi kumittaa varmaankin korttelikaupalla kuivaa asfalttia, mutta se ei ole allekirjoittaneen suurinta huvia, joten keskityn kokeilemaan sen voimavaroja ohitustilanteissa
Toinen aikakauden amerikkalaisautojen outous ovat turvavyöt, jotka tässäkin tuotteessa ovat olleet alkujaan turhauttavaa yhdistelmäsalpaista mallia. Mobilisti 7/22 . . 13 voi yläviistosta paahtava aurinko tehdä Rancherolla matkaavista nopeasti aitoja punaniskoja. Siinä vaiheessa kun amerikkalaisautoilija on taistellut salvat kiinni toisiinsa oikeassa järjestyksessä, on Volvo-kuski ollut jo puolitiessä perille. 500 kg Rengaskoko: E78-14 4PR SUORITUSKYKY* Kiihtyvyys 0-96 km/h: 8,8 s 0-400 m: 16,7 s/138 km/h VALMISTUSMÄÄRÄ 3 905, koko 1970 Ranchero-tuotanto 21 640 kpl HINTA alk. Onko noin tehokkaassa avolavassa sitten mitään järkeä, on tietenkin toinen juttu. Koska sitä ei ole tarkoitettu irrotettavaksi, ovat sen liikeradan rajoittimet tuhteja kumitettuja teräsvaijereita, jotka eivät rämise tai sotkeennu ikääntyessäänkään. No, sitä varten ovat cowboy-hatut ja sombrerot, joita onneksi mahtuu pitämään takaraivollaan, sillä selkänoja ei ole kiinni takalasissa. 1 570 kg Kantavuus: n. Mutta selvää on, ettei tätä GT-versiota ole suunniteltu otsa rypyssä ryppyotsaisille asiakkaille. Kiitettävän leveä luukku on vääntösauvakevennetty ja aukeaa tasaiseksi lastaussillaksi. Rancheron lava on selkeämuotoinen, kaksoispellitetty ja vankalta pohjalevyltään voimakkaasti urastanssattu, joten perusasiat ovat hyvällä mallilla. 3 011 USD, (Ranchero Squire 3 011 $; Ranchero Pickup 2 739 $; Chevrolet El Camino Custom 2 631 $; Ford F-150 Pickup 2 675 $) * Noin 90 kg raskaampi Torino Brougham 2D HT Thunder Jet 429-C6 -voimalinjalla, Motor Trend 2/70 ranchero.indd 13 ranchero.indd 13 25.10.2022 12.28 25.10.2022 12.28. Kahva on kaukalon puolella, joka pitää sen puhtaana jättöpyörteen kurakuorrutuksesta, mutta voi vaatia ylimääräisiä liikkeitä, jos lavalla on jonkinlainen kate tai pressu. Pyöräkoteloiden muodot ovat tarkoituksellisen niukat ja täsmälliset. nestejäähdytteinen 90° V-moottori, lohko ja kansi valurautaa, 1 ketjukäyttöinen nokka-akseli, hydrauliset venttiilinnostimet, 5 runkolaakeria, nelikurkkuinen Autolite-kaasutin Iskutilavuus: 7 022 cm 3 , sylinterimitat 111 x 91 mm, puristussuhde 10,5 Teho: 360 hv (SAE)/4 600 r/min Vääntömomentti: 651 Nm (SAE)/ 2 800 r/ min VOIMANSIIRTO Kolmivaihteinen SelectShift Cruise-O-Matic C6 -automaattivaihteisto, momentinmuunnin, takaveto, valitsin ohjausakselilla, vetopyörästön välitys 3.0 JARRUT Tehostetut 2-piiriset jarrut, edessä jäähdytetyt levyt ja takana rummut OHJAUS Tehostettu kiertokuulaohjaus, 3,5 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 5,31 m Leveys: 1,92 m Korkeus: 1,35 m Akseliväli: 2,89 m Raideleveys: 1,53/1,52 m Kuormatilan mitat: pituus 202 cm, sisäleveys: 114 cm (pyöränkoteloiden välissä), tilavuus: 1 107 l Omamassa: n. Nostokorkeus on hillitty, eihän kyseessä ole mikään nelivetomonsteri. Systeemin toivottomuus on ilmeisesti saanut jonkun aiemman omistajan avaamaan työkalupakkinsa, sillä alkuperäisvöistä ei ole jäljellä enää juuri mitään. Entä se arkisin puoli, kuljetuskyky. Ford Ranchero GT 1970 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Jos harrastaisi motocrossia tai veisi päivittäin sapuskapaaleja kavioeläimille, olisi Ranchero houkuttelevan sivistynyt ratkaisu tilanteeseen. Tässä polvessa rahdin kiinnityspisteitä ei vielä ole, mutta harvassapa ne tuohon aikaan olivat muissakin keveissä tavara-autoissa. Takaluukku on siistilinjainen ja toimii yhdellä keskelle sijoitetulla kahvalla. Sen sijaan siinä on vähintään riittävä annos aikansa huoletonta hulluutta – pitäen samalla kuitenkin edes yhden pyörän kiinni maanpinnassa
Lähes samalla logiikallahan lisättiin moneen autoon viitonen 1980-luvulla, viisivaihteisten laatikoiden yleistyessä. Pösön etuovi aukeaa edestä. Peugeotin moottori kiertää rauhallisesti ja vääntää 203commerciale.indd 14 203commerciale.indd 14 25.10.2022 16.05 25.10.2022 16.05. Käytännössä Pösö lisäsi kolmivaihteisen h-kaavion ulkopuolelle nelosen. Jousitus on miellyttävän pintapehmeä. Ohjaus on laadukkaan sulava. Pikkutieltä valtatie 12:lla siirryttyä on aika kytkeä ylivaihteelle eli neloselle. Tällöin autossa on tasaista kuljetustilaa takaovesta kuljettajan selkänojaan saakka. Keskialueellakin Pösö menee suoraan eikä välystä tunnu. Auton 45 hevosvoimaa kuulostaa aneemiselta luvulta, mutta riittää näinkin suuren auton kuljettamiseen ihan hyvin, kunhan ei odota kiihtyvyydeltä liikoja. Jarrut vaativat jonkin verran voimaa, mutta toimivat. Ovi napsahtaa kiinni kevyellä vedolla. Vaihteensiirron kaaviossa oma logiikkansa, vaikka sitä ei Peugeotin lisäksi moni valmistaja, jos yksikään, ole käyttänyt. Tilaa saa helpolla lisää yksinkertaisesti nostamalla istuinosa ylös ja kaatamalla selkänoja alas. Kolmas vaihde on suora ja riittää taajamanopeuksiin. Ohjauspyörä on suuri. 14 . Sitä pitää vetää kymmenisen senttiä ennen kuin startti kytkeytyy. Vaihteiston jousikeskitys ohjaa vaihteen luotettavasti perille, pakille vaihtaminen vaatisi vetoa jousikeskitystä vastaan. Virta-avain on pieni ja peltinen. Laatikko on suunniteltu aikana, jolloin autoissa oli yleisesti vain kolme vaihdetta ja sellaisen kaavio monen autoilijan oppima. Ykkönen on lyhyt, lähes heti liikkeelle lähdön jälkeen voi hakea kakkosta nostamalla vaihdevipu suoraan ylös. Rattilukkoa ei tässä mallissa vielä ole, sehän vaatisi virtalukon sijoittamisen ohjausakseliin. Tuntuma on kermainen, kuten saman aikakauden Mersuissa usein. Vaikutelma on sen suhteen huomattavasti tyydyttävämpi kuin Kuplalla tai joillain saman aikakauden Fiateilla ajaessa. Se kulkee soratien kuoppien yli täristämättä, mutta selvästi kantaisi tavaratilan täydeltä jäätelöä. Peugeotin nopeus kiihtyy luontevasti yleisrajoituksen tuntumaan ja hiukan ylikin. Virtalukko on kojetaulussa kaukana oikealla. Mobilisti 7/22 peugeot 203 commerciale 1955 JäätelöJäätelöauto auto K auniina kesäpäivänä harmaa farmariauto näyttää vakavan juhlalliselta, aivan toiselta kuin jäätelötehtaan käytössä olleen hyötyajoneuvon kuuluisi. Peugeotin ohjausakselille sijoitetussa kaaviossa siis ykkönen on alhaalla takana, pakki sen yläpuolella, kakkonen ja kolmonen samalla linjalla keskellä ja nelonen edessä ylhäällä. Sen istuimelle on helppo laskeutua, mutta hankala jäädä, istuin kun on auringon kuumentama ja polttaa selkää. Käynnistysmoottoria käytetään erillisestä nupista vetämällä. Vaihteensiirron tuntuma on napakka. Pösön kerättyä lisää vauhtia löytyy kolmonen viemällä vaihdevipu suoraan alas. Avaimella saa virran moottorille. Moottori pyörähtää terhakasti ja pitää tasaista nelisylinterisen pörinää. Tällä autolla ei varmaankaan ole liikoja ajettu, sillä harva entistäjä saa kuluneesta rattivaihteesta yhtä toimivaa suurellakaan vaivalla
Kalle ei itse kovin usein ehtinyt jäätelöä kioskista myymään, mutta sosiaalisena ihmisenä oli mielellään työntekijöitä tuuraamassa. Viimein vuonna 1974 Mäkinen ilmoitti Tampereen suomalaisen jäätelöliikkeen toiminnan lopettamisesta. Tampereella moni muistaa vuosikymmeniä Keskustorilla silloista Sandbergin myymälää vastapäätä olleen kioskin. Jälkeenpäin Kalle kertoi muuttaneensa pois pääkaupungista, koska oli tehnyt sopimuksen pääkaupungin italialaisten ja kreikkalaisten jäätelömestareiden kanssa. 203commerciale.indd 15 203commerciale.indd 15 25.10.2022 16.05 25.10.2022 16.05. Hän saikin 1925 luvan pika-ajuriksi – siis taksikuskiksi. Valio laajensi toimintaansa teollisesta tuotannosta myös vähittäismyyntiin eli hankki omia kioskeja ja osti paikallisia yrityksiä. Yleensä ovien pieni määrä ja varsinkin katon pieni määrä ja varsinkin katon puuttuminen lisäävät autojen puuttuminen lisäävät autojen elinikää huomattavasti. Yleensä ovien harrasteikäisiksi. Mäkinen oli aktiivinen ja perusti useita eri alojen liikkeitä; jäätelöbaarin, paperija koulutarvikeliikkeen sekä valojäljentämön. teksti: Janne Halmkrona teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen kuvat: Matti Ouvinen auton kohtuullisesti mäkiäkin ylös hengästymättä. Sillä oli vakiopaikka kerrostalon autohallissa. Hän ei myöskään luopunut Peugeotistaan. Siellä hän rakensi käsin työnnettävät rattaat ja aloitti jäätelön myynnin kaupungin asukkaille. Kalle muuttikin vasta vihityn vaimonsa kanssa Tampereelle 1920-luvun alkupuolella. Kuva Kalle Mäkisen liiketoiminnan alkuajoilta. Jäätelön oli oltava suomalaista 1800-luvun lopulla syntynyt Kalle Edvard Mäkinen päätyi jo nuorena Asikkalasta Helsinkiin sekalaisten töiden perässä. Hän menehtyi neljä vuotta myöhemmin. Muutamaa vuotta myöhemmin hän perusti toiminimen Tampereen suomalainen jäätelöliike. Koska jäätelöä myytiin tuolloin vain kesäisin, tarvitsi Kalle toisen ammatin. Paljoa kovempaa sillä ei kieltämättä pääsisi, mutta eipä tarvitsekaan. Huhtikuussa 1979 Peugeot poistettiin rekisteristä. Siellä ainoastaan pari vuotta kiertokoulua käynyt nuori mies ehti tehdä kaikenlaista ennen muuttoaan Tampereelle. Oikeassa hyötykäytössä olevat Oikeassa hyötykäytössä olevat ajoneuvot säilyvät hyvin harvoin ajoneuvot säilyvät hyvin harvoin harrasteikäisiksi. Onneksi poikkeuksiakin löytyy. Toukokuussa 1924 hän on arkistojen mukaan vuokrannut tuhannen markan vuosivuokraa vastaan myyntipaikan yhdelle jäätelökärrylle. Peugeot oli pitkälle 1960-luvulle jatkuvassa käytössä kuljettamassa jäätelöä ja tarvikkeita. Autosta pidettiin muutenkin hyvää huolta. Vaikka taksiura päättyikin jo 1935, pysyi Kalle lopun ikäänsä kiinnostuneena autoista. Moottoriteilläkin voi pysyä oikealla kaistalla, eikä Peugeotilla tarvitse silloinkaan pelätä jäävänsä raskaan kuljetuksen tien tukkeeksi. Tampereen suomalainen jäätelöliikekin haluttiin jossain vaiheessa ostaa, mutta Kalle ei sitä myynyt. Satasta lähestyvässä vauhdissa Peugeot ei vielä anna vaikutelmaa kaikkensa yrittämisestä. Suorituskyky riittää täysin rajoitusten mukaiseen liikenteeseen suurella osalla tieverkkoa. Onneksi elinikää huomattavasti. Taksiautoilijan uransa aikana Kalle omisti useamman henkilöauton. Hän oli päässyt jäätelön valmistukseen töihin sillä ehdolla, että ei perusta ainakaan Helsinkiin kilpailevaa yritystä, kunhan jäätelönteon oppii. Aikanaan Kalle sai jäätelötoiminnalleen myös kotimaista kilpailua. Vuonna 1955 hän hankki farmarimallisen Peugeot 203:n, jolla kuljetettiin jäätelöä eri puolille Tamperetta ja jopa Hämeenlinnan sivutoimipisteeseen saakka. poikkeuksiakin löytyy. Liikkeen nimeen tarvittiin Kallen sanojen mukaan sana suomalainen, koska kaupungissa toimi tuolloin myös italialaisen Minettin suvun pyörittämä jäätelöalan liike
Auto saatiin ajoon ja kuvattavaksi Vehoniemen automuseon tiloista. Avoimessa katoksessa vietettynä aikana pari ruostepistettäkin oli löytänyt metallia, joten auto päätettiin puhdistaa paljaalle pellille ja maalata. Vasta Reku Mäkisen muutettua, piti auto sijoittaa kesäpaikalle Höytämöön, ja siellä maapohjaiseen katokseen. Peugeotin sota-ajan arkistot ovat pääosin tuhoutuneet, mutta silloin tiedetään suunnitelPeugeotia hinataan pois katoksesta, jossa se oli jo jonkin aikaa viettänyt. Auton sisustus on kattoverhoilua myöten alkuperäinen. Eurooppalainen autoteollisuus oli siis jo tuolloin matkalla kohti suursarjoina valmistettuja, käytännöllisiä pikkuautoja, eikä isonkaan yrityksen kannattanut panostaa tuotekehitystään malleihin, joita olisi myyty vain vähän, vaikkakin kalliilla. Hänen perikuntansa lahjoitti sen Vehoniemen automuseolle 2019. Monesta yksi Ennen sotaa Peugeotin mallistossa oli eri kokoisia henkilöautoja. Iso V8-moottorinen 801 jäi kuitenkin prototyyppiasteelle kuten Citroënin 22 CV: kin. Niiden nimeämiskäytäntö oli jo vakiintunut kolminumeroiseksi luvuksi, jossa ensimmäinen numero merkitsi kokoluokkaa, toinen oli nolla ja kolmas kyseisen luokan juokseva numerointi. Sitä oli joskus päällemaalattu vanhojen maalivaurioiden päälle. 16 . Reku halusi toimittaa autonsa jarrujen kunnostukseen Kaihulalle, joka ei ollut kuullutkaan moisesta säilymästä, vaikka luuli tuntevansa merkin harrastajat hyvinkin laajalti. Kallen poika Reino ”Reku” Mäkinen piti sitä arvossa. Sodan jälkeen asia korostui, sillä vasemmistolainen hallinto päätti verottaa isomoottorisia loistoautoja aiempaa ankarammin. Reku oli aina sitä mieltä, että harvinainen auto kuuluu museoon. Kovin usein sillä ei ajettu, sillä 2000-luvun alussa se ällistytti vanhojen Peugeotien korjaamiseen erikoistuneen Olavi Kaihulan. Siinä vaiheessa auto oli ollut katoksessa jo jonkin aikaa. Kuten moni muukin valmistaja, massatuotettujen pikkuautojen rinnalle myös Peugeot suunnitteli jotain suurempaa. Peugeot jatkoi 1946 mallistonsa pienimmän 202:n tuotantoa. Vuonna 1990 Peugeot hyväksyttiin museorekisteriin entisöimättömänä. Siitä tosin tarjottiin useaa eri versiota. Maalipintaa lukuun ottamatta tarvittavat korjaukset olivat vähäisiä. Se oli kuolinisku muutenkin alamäkeä laskeneelle ranskalaiselle erikoisautoteollisuudelle. Kuva: Meelis Niin 203commerciale.indd 16 203commerciale.indd 16 25.10.2022 16.05 25.10.2022 16.05. Vehoniemessä Peugeotin alkuperäinen kunto osoittautui lähempää katsoen jo hiukan rapistuneeksi. Mobilisti 7/22 Peugeot jäi talliinsa. Farmarissa Peugeot omaksui samalla käytännön tehdä hyötyajoneuvoversiot pidemmällä akselivälillä kuin samaan tekniikkaan perustuvat sedanit. Perusmallissa oli neljä ovea ja kattoluukku. Peugeot pysyi lämpimässä säilössään pitkälle 2010-luvulle. Sen lisäksi tarjolla oli tietenkin avomalli, avolavainen pakettiauto sekä farmarimalli, jonka korissa tehdas palasi 1930-luvun alussa hylättyyn ratkaisuun; teräspula pakotti tekemään sen korirakenteita puusta. Vääksyn kartanon sähkövian vuoksi vuonna 1941 palaneen päärakennuksen rauniot sopivat auton taustalle täysin, vaikka kieltämättä tuovat mieleen ennemmin Ranskan maaseudun kuin tamperelaisen jäätelökauppiaan. Sillä ajettiin lähiseudulla kuvauspaikkaa etsimään, kunnes pikkutien risteyksestä pilkahti jännittävä pylväikkö. 1930-luvun lopulla mallistossa oli siis pieni 202, keskiluokan 402 ja jonkin aikaa sitä pienempi 302
Sen pidemmälle ei yksikään näistä edennyt. Tammikuussa 1944 tiedetään Peugeotin Louis Dufresnen hahmotelleen sodan jälkeistä mallipolitiikkaa. Peugeotilla katsottiin tuoreimpien autouutuuksien suuntaan. Ilmanvastuksen vähentämistä korostavat yksityiskohdat jäivät lopulta pois auton löytäessä oman muotonsa. Miehityksen aikana valmistettiin prototyypit ainakin 10 ja 6 verohevosvoiman autoista. Vaihteistossa oli jo tuossa vaiheessa ongelmia. Mobilisti 7/22 lun ainakin kolmea eri automallia. Se olisi tehokkaampi ja käytännöllisempi kuin pieni 202, mutta ei mainittavasti pienempi tai hitaampi kuin 402 tai esimerkiksi Citroënin Traction Avant. Vaikka ei ollut aikomus kehittää tarkoituksellisen erikoista ja uutta tekniikkaa auton konepellin alle, oli silti suunniteltava kokonaan uusi automalli tuotantolinjoineen ja toivottava sen menevän niin hyvin kaupaksi, että toiminta olisi kannattavaa. Se osoittautui taloudellisesti paremmaksi periaatteeksi. Pelkkä kori olisi huomattavasti kalliimpi kehittää kuin sotaa edeltävien mallien, sillä siihen ei haluttu erillistä runkoa. Vuosittainen käyttövero olisi silloin huomattavasti edullisempi kuin mitoiltaan lähes samankokoisilla, mutta isommilla moottoreilla varustetuilla kilpailijoilla. Tehoa seitsemän verohevosvoiman eli alle 1 300-kuutioisesta moottorista otettiin aikakauden mittapuillakin vain kohtuullisesti, 42 hevosvoimaa. Tyylin piti siis olla niin uutta, että auto ei vanhenisi ihan heti. Siitä on moneksi Peugeot oli vastannut 1930-luvulla Citroënin tekniseen edistyksellisyyteen keskittymällä malliensa muotoiluun, mutta pitämällä niiden tekniikan perinteisenä. Itsekantava kori olisi suurina sarjoina valmistettuna halvempi ja kevyempi mutta vaatisi niin suuret investoinnit, että autoja olisi oikeasti myytävä ennen näkemättömän suuria määriä. Nyt Peugeotin piti tehdä vastaava liike. Vaikka Eurooppa oli köyhä, jälleenrakentaminen oli kovassa vauhdissa ja uusia automalleja suunniteltiin kaikkialla. Yhdysvalloissa oli otettu uusia henkilöautomalleja tuotantoon vielä 1940-luvun alussa. Keskitunneli saatiin pienemmäksi tekemällä avoimen kardaaniakselin tilalle putken sisälle koteloitu vetoakseli, joka välitti voiman matopyörän avulla eli akseli kiinnittyi tasauspyörästön alalaitaan, ei keskelle kuten perinteisesti. Umpimallin ja avokattoisen neliovisen prototyyppejä tehtiin tiloissa, jotka olivat yhä huonossa kunnossa. Peugeot yhdisti aluksi suunnitelmissaan sotaa edeltävien aerodynaamisesti muotoiltujen malliensa linjoja amerikkalaisiin. Mallistoa laajennettaisiin myöhemmin, kunhan siihen olisi varaa. Moottorista tehtiin monessa suhteessa modernimpi, kuin miltä se nykyautoilijan silmissä näyttää. Vuonna 1946 uudet jarrut ja vaihdelaatikko asennettiin 202:n alle testattaviksi. Yhteen malliin sitoutuminen tarkoitti tosin sitä, että sen piti onnistua ja olla niin hyvä, että voisi pysyä mallistossa pidempään kuin Peugeotit 30-luvulla. Takomon pommi203commerciale.indd 18 203commerciale.indd 18 25.10.2022 16.05 25.10.2022 16.05. Sen mukaan tehtäisiin vain yksi malli seitsemän verohevosvoiman luokkaan. Palotilat saatiin järjestettyä puolipallon muotoisiksi, jota tuohon aikaan pidettiin hyötysuhteeltaan parhaana. Kesällä 1944 liittoutuneet tekivät maihinnousun ja pian Peugeotillakin päästiin avoimemmin valmistelemaan rauhan ajan tuotantoa. Kolme runkolaakeria riittää vaivatta halutuille tehoille ja kierroksille. Menihän tehdas selvitystilaan 1934, otettuaan etuvetoisen Traction Avantinsa tuotantoon. Niistä viimeisimmissä oli nähty jo integroituja etuvaloja ja lokasuojia sekä leveä jäähdyttäjän säleikkö, dollarihymy. 18 . Samoin kannen yläpuolisesti nokka-akseli olisi ollut vain turhan monimutkainen rakenne. Citroën oli ottanut suuren riskin suunnitellessaan uutta tekniikkaa aikana, jolloin rahat olivat muutenkin vähissä. Piirrettiin V8-moottorinen loistoauto 802, kymmenen verohevosvoiman ylemmän keskiluokan malli ja 202:n seuraaja kuuden verohevosvoiman luokkaan
Voi ainakin olettaa, ettei rakennuslupien hyväksymiseen mennyt yhtä pitkään kuin omakotitalon laajennusluvan saamiseen eräissä Etelä-Suomen kunnissa, sillä jo 1948 lokakuussa uusi automalli esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä. Niitäkin tuon ajan ranskalaisilta valmistajilta löytyi, tekihän esimerkiksi Panhard pikkuautoa, jonka kantava rakenne oli kevytmetallivalua. 19 tettua kattoa ei ollut vielä ehditty korjata ja sen työntekijöiden niskaan satoi säännöllisesti. Edeltäjänsä tapaa farmarimalli oli oikeasti tilava, olihan jo sen akseliväli 20 cm pidempi kuin sedanin. 203 pysyi valikoimissa vuoden 1960 helmikuuhun, jolloin valmistui viimeinen eli 685 828:s Peugeot 203. Henkilöautojen tuomiseen valuuttaa myönnettiin senhetkisen taloudellisen tilanteen ja poliittisten päätösten perusteella. Tuotannon käynnistämisessä oli omat ongelmansa, mutta auto oli pääasiassa toimiva. Vuonna 1955, jolloin kuvien auto on tuotu, myönnettiin maahantuontiin vieläkin epätavallisen vähän valuuttaa, vaikka Helsingissä järjestettiin iso autonäyttely. 203 ei vanhentunut teknisesti, mutta sen muotoilu ikääntyi nopeasti. Peugeotin osastolla oli esillä kaksi 203:sta, niiden uusi moottori ja muutama 202. Avolava, umpikylkinen pakettiauto, ikkunapaku ja henkilöfarmari olivat kaikki suositumpia kuin pirskahtelevan kepeä avomalli. Pieni päivitys nosti tehon 45 hevosvoimaan 1952. Autoja myyvien liikkeiden ei tarvinnut kilpailla hinnalla, palvelulla tai valikoimalla. Simca 9 Aronde Commercialen olisi saanut 625 000 markalla ja lähes kääpiökokoisen Austin A30 Countrymanin 452 000 markalla. Seuraavana vuonna Peugeot toi markkinoille uuden mallin, joka perustui teknisesti pitkälti 203:n sisuksiin. Ilmiö on varmaankin sama, kuin mitä ovien lukumäärän vähentäminen tai katon pois jättäminen tekee harrasteauton haluttavuudelle. Siinä oli myös kolmas penkki, jota ei Commercialessa ollut. Pian 203:n eri versioita karsittiin, sen farmarimalli jäi pois tuotannosta 403:n vastaavan tieltä. Tilankäyttö, ajettavuus ja arvostus olivat siltä väliltä. Farmarimalli oli käytännöllisempi ja hyödyllisempi kuin sedan. Suomessa Peugeot 203 Break Commerciale maksoi vuonna 1955 630 000 mk, Familiale 698 000 mk ja sedankorinen Berline Luxe 543 000 mk. Henkilöfarmari 203 Familialen lisäksi oli myös enemmän hyötykäyttöön painottunut 203 Commerciale. Työtä tekevän pakettiauton ja äveriään henkilömallin väliin jäänyt farkku oli pitkään monessa suhteessa vähän kumpaakin. Farmarimalliset autot etsivät tuohon aikaan vielä paikkaansa. Mikä tahansa henkilöauto oli kallis sijoitus ja sellaisena sen statusarvo korkea. Eino Elon voitto Jyväskylän suurajoissa muistetaan meillä Suomessa, mutta samaa menestystä nähtiin myös Monte Carlon rallissa ja muissa Euroopan kisoissa. Ulkomaan valuutan käyttöä säännösteltiin tiukasti. Myös 203:n peruja ollut moottori kasvatettiin lähelle puoltatoista litraa ja jousitusta modernisoitiin. Familialen puskurit olivat kromatut ja kylkeä koristi lista. Joillekin autonomistajille se tarkoitti alhaisempaa haluttavuutta. Ne jäivät melko harvinaisiksi. Tuon ajan maahantuontiluvut eivät perustuneet kysyntään, vaan valtiovallan rahatilanteeseen. Jo prototyyppivaiheessa ongelmia aiheuttanut vaihdelaatikko tosin päivitettiin perusteellisesti vasta 1954. Näistä 45 961 oli mallia Commerciale, Tämänkin maan auto Maan Auto Oy aloitti Peugeot 203:n maahantuonnin jo 1940-luvun lopulla. Ankein vuosi oli 1953, jolloin maahantuojan kautta saatiin vain 34 Peugeotia. Esittelihän vain muutamaa vuotta myöhemmin Citroën automallin, joka oli kaasunestejousituksineen kuin seuraavalta vuosituhannelta. Peugeot 203 oli suosittu, ja kuten muutkin länsiautot, olisi mennyt paremminkin kaupaksi, jos niitä vain olisi maahan saatu tarpeeksi. Jokaiselle myyntiin saadulle autolle oli useampi ostaja jonossa. Kaikki hinnat sisältävät silloisen hinnantasausmaksun. Peugeot 203 menestyi kilvanajossa. Seuraavina vuosina rahaa ei saanutkaan enää käyttää yhtä kevyesti. Käytännössä kysyntä oli pitkään suurempaa kuin tarjonta. Esimerkiksi vuodeksi 1952 maahan haluttiin uusia autoja, jotta Suomi antaisi hyvän kuvan olympialaisiin saapuneille ulkomaisille vieraille. Tekninen leikittely oli selvästi ajan henki ranskalaisessa teollisuudessa. Peugeot 203 Commerciale 1955 MOOTTORI Tyyppi: nelisylinterinen rivimoottori, kansiventtiilit, kolme runkolaakeria, Solex 32 PBIC-kaasutin Iskutilavuus: 1 290 cm³, sylinterimitat: 75 x 73 mm, puristussuhde: 6,8 Teho: 45 hv/4 500 r/min Vääntömomentti: 86,3 Nm/2 500 r/min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen synkronoitu käsivalintainen vaihteisto, valitsin ohjausakselilla, kolmas vaihde suora, neljäs ylivaihde, putken sisälle sijoitettu kardaani, takaveto, tasauspyörästön välitys 6.25 JARRUT Tehostamattomat Lockheed-nestejarrut, rummut edessä ja takana SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 voltin tasavirtalaturi OHJAUS Tehostamaton hammastanko-ohjaus JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, poikittainen lehtijousi Takana: jäykkä akseli, kierrejouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,53 m Leveys: 1,65 m Korkeus: 1,60 m Akseliväli: 2,78 m Omamassa: 1 085 kg 203commerciale.indd 19 203commerciale.indd 19 25.10.2022 16.05 25.10.2022 16.05. Silloin maahan tuotiinkin epätavallisen paljon kovalla valuutalla maksettuja länsiautoja, Peugeotejakin kokonaiset 1 250 kappaletta. Hinnassa kahden farmarimallin välillä olikin suurempi ero. Se oli rakenteeltaan moderni, mutta ei huikennellut turhan eksoottisilla ratkaisuilla. Peugeotin piti siis suunnitella kokonaan uusi auto, kehittää itsekantava kori ja sen tuotantotekniikka sekä tehdä uudet tehdasrakennukset piloille pommitettujen tilalle. Peugeotin mallistossa asiaa sekoitti vielä kahden, lähes samanlaisen farkun myynti. Toisessa ääripäässä tehdas tarjosi useaa hyödyllisempää koria. . Mobilisti 7/22 . Peugeot sen sijaan jatkoi omaksumallaan linjalla. Suurin ulospäin näkyvä ero näiden välillä oli kromin määrässä. Vanha Peugeot 202 pysyi mallistossa vuoteen 1949, jolloin 203 sai perusauton rinnalle eri korimalleja. Koriltaan uusi 403 erosi täysin edeltäjästään. Pösö valmisti kaksiovista coupé-versiota ja avomallia. Vertailun vuoksi saksalainen farkku Ford Taunus 15M Kombi oli vain 599 000 markan hintainen, mutta saman emoyhtiön kotimaassaan valmistama Ford Country Sedan STW jo huomattavan kallis 1 444 000 markan arvollaan. Silloin tuoduista 441 Peugeotista vain pieni osa oli hyötyajoneuvoja. Peugeot 203 oli monessa suhteessa juuri sitä, mitä Euroopassa tuohon aikaan tarvittiin
Umpikylkinen jakeluversio sopi sekä pakettiettä mainosautoksi. Ahterissa häämöttää vielä ammoisen belgialaisen rekisterilaatan haamukuva. Turistiauto, joka jäi tänne. Mitä mahtoikaan tapahtua. Tässä Knorr-lihaliemen ja polkuautojen valmistajan näkemykset aiheesta. Merimiesauto. Farmari Farmari -talkoot -talkoot 203commerciale.indd 20 203commerciale.indd 20 25.10.2022 16.05 25.10.2022 16.05. Pohjoinen Uusimaa, toukokuu 2022. Tässä ranskalaisten santarmien piiska-autona toiminut 203. Farmariauto löysi usein käyttöä virkavallan ja pelastustoimen ajoneuvona. 20 . Mobilisti 7/22 Näkymä 203:n tuotantolinjalle Peugeotin Soxhaux'n tehtailla. Murjottu 203-farmari seisoo yksinään metsässä. 203:n korien siirtelyyn tehtaalla käytetty mielenkiintoinen järjestelyveturi
Myös Suomessa Peugeot 203:n mainonnassa kehuskeltiin Afrikan-matkojen saavutuksilla. 203commerciale.indd 21 203commerciale.indd 21 25.10.2022 16.05 25.10.2022 16.05. 21 Ranskatarkolmikko Michèle d’Orgeiz, Jeanine Delbert ja France Degand taivalsi 203-farmarilla 30 000 kilometrin matkan Pariisista Keski-Afrikkaan talvella 1955-56. Ranska eli yhä siirtomaa-aikaa, ja retkikunnat Afrikkaan olivat keskeinen tapa osoittaa automallin kestävyyttä. Mobilisti 7/22
Siitä, mitä seuraavaksi tapahtui, on useita eri tulkintoja ja viimeisen elossaolleen osapuolen – joka oli prinssi Philip itse – muistot tilanteesta tuntuivat pelkistyvän vuosikymmenien varrella. Molemmissa tapauksissa Burzi toimi johtaja Lordin siunauksella ja ainakin hänen silmissään vei pisteet kotiin. Asetelma toistui vain hieman myöhemmin isomman kokoluokan A40-sarjan kanssa; tuolloin Burzi muokkasi näyttäviä amerikkalaispiirustuksia, joita oli Koton ohella ollut tekemässä Tucker Madwick. Joukossa oli myös Austinin suosituimpiin kuuluvan, pienen A35:n seuraaja. Eräs suosikkiteemoista olivat autot, yleensä nopeat sellaiset. Joka tapauksessa pitkänhuiskea prinssi oli hyvin tuttu hahmo niin Englannin autonäyttelyissä kuin -tehtaissakin. 22 . Niiden myötä heräsi mielenkiinto myös nelipyöräisten suunnitteluun ja tuotantoon. Brittiläisellä perinnemuotoilulla ei pärjättäisi loputtomiin, ei ainakaan pienten perhevaunujen ankarasti kilpaillussa luokassa. Joulukuussa 1955 hän oli vierailulla enimmäkseen arkisia perusajoneuvoja valmistavan Austinin Longbridgen tehdaskompleksissa. Battista Farinaa ei puolestaan tarvinnut pitkään suostutella luomaan jotakin suuaustin_a40.indd 22 austin_a40.indd 22 25.10.2022 13.17 25.10.2022 13.17. Mielenkiintoisin osuus oli kaikesta päätellen tutustuminen suunnittelustudioon, jossa prinssi pääsi näkemään osastoa vetävän Ricardo “Dick” Burzin tuoreimpia sommitelmia sekä täysikokoisia savimalleja. Liike-elämän kovan koulun läpikäynyt Leonard Lord ei ollut ehkä niitä kaikkein sulavasanaisimpia hahmoja, joten hän kysyi hämmästyneenä suoraan: Ketä siis. Sodan jälkeen USA:n autoteollisuus näytti viitoittavan tulevaisuuden linjat, joten amerikkalaissuunnittelijoiden konsultointi oli enemmän kuin loogista. Prinssi katsoi aiheelliseksi ottaa asian esiin, mutta lähestyi sitä mutkan kautta. Prinssin vuoro oli hämmentyä hetkeksi, mutta sanoi sitten ensimmäisen muistamansa automuotoilijan nimen: Pininfarina, esimerkiksi… Kuninkaallisella vieraalla ei ollut mitään sananvaltaa Austinin asioihin, mutta johtaja Lord osasi lukea rivien välistä vinkin vaisuista muotoiluehdotuksista ja otti sen vakavasti. Sittemmin Carrozzeria Pininfarina oli saavuttanut kotimaassaan Italiassa vankan maineen niin ylellisten unelma-autojen kuin tyyliteltyjen arkituotteidenkin kehittäjänä, joten se oli täysin realistinen yhteistyökumppani. Liukuhihnan varrella hän kävi uteliaana lävitse koko tuotantoprosessin, isäntänään luonnollisesti itse pääjohtaja Leonard Lord. Itsekantava A30 oli niin iso suunnanmuutos 40-luvun lopulla, että Lord oli pyytänyt Raymond Loewyn esittämään näkemyksensä siitä. Uskottavimmassa versiossa prinssi ei kohteliaana miehenä tietenkään esittänyt suoraa kritiikkiä tulevien mallien estetiikasta – olivathan ne makuasioita – mutta hän oli nähnyt jo sen verran maailmaa, että ymmärsi uusien tuulten puhaltavan. Eikä Battista “Pinin” Farina studioineen ollut mitenkään tuntematon Longbridgessä, olihan Lord itse omaksunut häneltä vaikutteita vuosia aikaisemmin – silloin heikosti menestyneeseen A90 Atlanticiin. Valitettavasti se, eikä oikeastaan mikään muukaan saanut prinssi Philipin sydäntä hypähtämään innostuksesta. Loewyn toimiston kautta hanke ohjautui Edsel Fordin arvostamalle Holden Kotolle, jonka toimittamat suunnitelmat Dick Burzi sitten voimakkaalla otteellaan englantilaisti. Mobilisti 7/22 E nglannin prinssi Philipillä oli yleensä monta rautaa tulessa. Hän kysäisi johtaja Lordilta, että oltiinko Austinilla koskaan ajateltu ulkopuolisen suunnittelijan hyödyntämistä. Kerrotaan hänen jopa opiskelleen kaiken muun ohessa teollista muotoiluakin. Jos hänen kuninkaallinen korkeutensa olisi ollut paremmin perillä suunnitteluosaston tapahtumista, olisi hän tiennyt, että Austin oli jo käyttänyt ulkopuolista apua muotoilussaan
On hyvin todennäköistä, että Farinan alkuperäinen ehdotus Austinille oli “urheilufarmari” eli isolla takaovella oleva monikäyttöauto. Farina oli piirtänyt oman näkemyksensä Fiat 1100:n pohjalle jo vuoden 1955 alussa ja siitä hän päätti lähteä jalostamaan uutta Austinia. Italialaissyntyinen Burzi tuli aikalaisten mukaan hyvin toimeen vierailevan maestron kanssa – olihan herroilla yhteinen kulttuuritausta. Mutta miten englantilaisen kuninkaallisen ja italialaisen koriräätälin aivoitukset kohtasivat juuri Austinin vanhoillisilla tehtailla. Urheilufarmari. Idea vain kaksitilaisesta, pienestä perheautosta oli verraten uskalias; lähes kaikissa isommissakin vaunuissa oli lähtökohtana tuolloin kolmen erillisen ”laatikon” rakenne, eli niissä oli erillinen tavaratila matkustamon takana. Kiitos uuden, paljon kulmikkaamman korin, A40 Farina – kuten sitä alettiin pian kutsua – oli sisältä selvästi tilavampi kuin vanha, kurvikas A35, vaikka ulkomittojen kasvu jäikin Prinssi Philip vierailulla Austinin tuotantolinjalla. Farinaan oli tehnyt ilmeisen suuren vaikutuksen muuan GM:n vuoden 1954 näyttelyautoista, Chevrolet Corvette Nomad. Se oli luokassaan käynniltään sivistynyt, taloudellinen, helppo huoltaa ja ennen kaikkea toimintavarma. Se tuntui kuitenkin liian rohkealta niin tärkeässä mallissa, joten Dick Burzi muokkasi jälleen piirustuksia ja teki Farinan hahmotelmasta erillisellä tavaratilalla varustetun; vain takapenkin farmarimainen kaatomahdollisuus jätettiin jäljelle. Edeltävä A35 katsottiin täysin riittäväksi lähtökohdaksi, vaikka se merkitsi alle litraista moottoria ja puolimekaanisia jarruja. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Mobilistin ja kirjoittajan kokoelmat relle englantilaistehtaalle. Lisäksi hän tiesi, että 1952 alkaneen BMC-fuusion edetessä talossa riittäisi mallistoa ja mainetta useammallekin miehelle. Oltuaan talossa vuodesta 1929 ja työskenneltyään jo 17 vuotta Leonard Lordin alaisuudessa, Burzi tiesi varsin tarkkaan, mitä johtaja toivoi ja mikä miellytti brittiasiakkaita. austin_a40.indd 23 austin_a40.indd 23 25.10.2022 13.17 25.10.2022 13.17. Mobilisti 7/22 . Farina lensi pian Birminghamiin tapaamaan Lordia ja herrat löivät kättä päälle uuden pikkuauton suunnittelusta ja huomattavasta 84 000 punnan palkkiosta. Tai oikeastaan se alkoi jo reilua vuotta aiemmin Torinossa, jossa Battista Farina halusi luoda jotakin käytännöllisen urheilullista – sellaista kuin hieman aiemmin esitelty radikaali näyttelyauto Chevrolet Corvette Nomad. 1954 Chevrolet Corvette Nomad -konseptiauto. Siksi hän ei tuntenut oloaan uhatuksi edes Farinan kaltaisen kuuluisuuden rinnalla, vaan mukautui tilanteeseen. Todettakoon, että englantilaisen keskivertotyöläisen bruttotienestit vuodessa olivat tuohon aikaan noin 480 puntaa... Lisäksi hänellä oli jo mielessään konsepti, mikä voisi sopia hänen ensimmäiselle brittiasiakkaalleen. Vain tehdasfarmarit muodostivat tästä selkeän poikkeuksen, eivätkä nekään olleet vielä yleisiä. Farina ei tehnyt tästä kynnyskysymystä, säilyiväthän hänen päälinjansa miltei koskemattomina. Siinä olisi pitkä katto, tylpähkö perä eikä matkustamon tai tavaratilan välillä ollut kiinteää seinää. 23 Austin A40 Countryman Mk II 1962 Joulukuussa Birminghamissa Voisi sanoa, että ensimmäisen modernin sarjavalmisteisen monikäyttöauton tarina alkoi Edinburgin herttuan, prinssi Philipin vierailusta Austinin Longbridgen tehtailla Birminghamissa joulukuussa 1955. Hänellä oli varmasti myös aavistus siitä, että britit vielä muuttaisivat mieltään tilaratkaisusta. Vanhaa ja uutta Samalla kun uuden A40:n ulkoinen olemus hahmottui huomattavan ripeää tahtia, valmisteli tekninen osasto sen alustaa ja voimalinjaa. Kyseinen A-sarjan moottori oli toisaalta muodostumassa jo eläväksi legendaksi. Eri muunnelmineen A-moottoria valmistettiinkin lopulta noin 14 miljoonaa kappaletta. Siinä yhdistyi käytännöllisyys urheiluauton alustaan ja ominaisuuksiin
Toisaalta vallitsi lievää hämmennystä siitä, oliko kyseessä siis farmari vai mikä. Sen mittasuhteet, olemus ja sisäjärjestelyt ovat kuin myöhemmin suureen suosioon nousseista monikäyttöautoista, mutta käsitettä ei tunnettu vielä 50-luvun lopulla. Samoin tavaratila oli perusasennossaan pieni ja oudon muotoinen. Tehtaalla savimallit ja protot olivat tavallista suuremman mielenkiinnon kohteena ja osa kyynisistä suunnittelijoista nimitteli uutuutta “pakettiautoksi”. Pininfarinan muotoilema Fiat 1100 TV Transformabile. Uuden Countrymanin takasohvan istuinosa kääntyi tarvittaessa farmariautomaisesti vasten etuistuimien selkänojia, jonka ansiosta tavaratilan lattia oli aina tasainen. Se johti heikkoon äänieristykseen, vaatimattomaan verhoiluun ja moniin pikku puutteisiin perusvarusteissakin. Tästä kuultuaan muuan johtoportaan jäsen ilmoitti seuraavan, omasta mielestään pakettiautoa valmistelevan työntekijän saavan kenkää ilman neuvotteluja. Eräs vakavimpia kritiikin aiheita oli kuitenkin tilojen niukkuus. Lisäksi tuo pitkäkattoisuus kutkutti: oliko se farmari, sedan vai jotakin aivan uutta. Ruuman pohja ei ollut täysin tasainen ja jos takapenkin selkänoja kaadettiin, oli syntynyt tila lattialtaan selvästi kalteva. 24 . Mutta olosuhteisiin nähden edistysaskel oli tuntuva. Hän saattoi siis antaa päteviä vinkkejä takaseinän muuttamisesta kaksiosaiseksi oveksi. Mielenkiintoinen piirre oli toki takapenkin selkänojan kaatotoiminto, jolloin tavaratila jatkui etupenkkien selkänojiin saakka. Countrymanin kaksiosainen takaluukku oli niin suuri, kuin korin mitoitus suinkin salli, joten Austin otti selvästi kaiken irti monikäyttökonseptista. Farmaria tai muuta käytännöllisempää odottaneet pettyivät ainakin hieman, A40 oli sittenkin vain pieni sedan, jossa toisella penkkirivillä oli tavallista enemmän pääntilaa. Farina oli jo vuonna 1956 saanut pajallaan piensarjatuotantoon Fiat 1200 “Sports Wagonin”, jossa perusrakenne oli jotakuinkin sama. sijalle 1959 Monte-Carlo -rallissa. Kuten sedanissakin, hattuhyllyn virkaa hoiti rullattava vinyylipeite pienine kääntölukitesalpoineen. Mutta ensimmäisen mallipolven yksityiskohdista oli tingitty monin paikoin, jotta hinta olisi saatu pidettyä mahdollisimman houkuttelevana. Edessä kaikki oli hyvin, mutta takapenkin jalkatilat olivat tukalahkot aikuisille. Mutta koska sinne johtava aukko oli varsin ahdas, ei sen täysipainoinen hyödyntäminen ollut mahdollista. Pat Moss-Carlsson ja Ann Wisdom-Riley toivat A40:n naisten sarjan voittoon ja kunnioitettavalle yleiskilpailun 10. Taakse jäivät esimerkiksi Carl-Otto Bremer ja Juhani lampi Saabeineen. Sedaniin verrattuna ruuman pohja ja alempi luukku olivat myös vahvempia rakenteiltaan. Sekin riitti aiheuttamaan pienen kohahduksen kautta Euroopan, olihan auton olemus niin kaukana edeltäjästään kuin suinkin mahdollista. Pieni perä, suuret mahdollisuudet Maestro Farina totesi varmaankin jossakin palaverissa, että “mitä minä sanoin”, kun britit vain tovi A40:n myynnin aloittamisesta kertoivat tarvitsevansa autosta sittenkin farmaritai monikäyttöversion isoine takaluukkuineen. Ketään ei tiettävästi erotettu, ja tehtaan väki keskittyi tehtäviinsä. Autolehtien koeajajat pitivät tulokkaan ajo-ominaisuuksista, muotoilusta, taloudellisuudesta ja korin tukevuudesta. Kun uusi A40 Farina esiteltiin syksyllä 1958, oli tarjolla vain kaksiovinen sedan. Mistään varsinaisesta urheilullisuudesta ei voinut kuitenkaan puhua. Ongelma-alueista huolimatta kokonaisuus osoittautui silti niin elinkelpoiseksi, että kaupankäynti kaikilla markkina-alueilla alkoi lupaavasti. Takaluukku kaatui alas lastaussillaksi, mutta oli siihen puuhaan liian hento. Tuloksiakin syntyi. Ratkaisu osoittautui oikeaksi: kun A40 Countryman saatiin Austin-myymälöihin vuosi sedanin ensi-illasta, käynnistyi myynti varsin vilkkaana. Alhaisempi painopiste, suurempi raideleveys ja hieman venytetty akseliväli sekä alustan yksityiskohtien parannukset kohensivat ajettavuutta tuntuvasti. A40 Countryman on sittemmin leimattu maailman ensimmäiseksi sarjavalmisteiseksi hatchback-autoksi, mutta aikalaiset pitivät sitä vain tavallista pienempänä Ricardo "Dick" Burzi piirtopöydän ääressä. Paineeseen yleisön taholta päätettiin reagoida, etenkin kun perussedankin myi hyvin. austin_a40.indd 24 austin_a40.indd 24 25.10.2022 13.17 25.10.2022 13.17. Mobilisti 7/22 hillityksi
Näin saavutettu, reilut 8 senttiä pidempi akseliväli mahdollisti paitsi entistä vakaammat ajo-ominaisuudet, mutta ennen kaikkea ratkaisevasti paremmat jalkatilat – vain hieman tavaratilan perusmitoista tinkien. Korostettakoon vielä, että vaikka A40 Farina -malli muistetaan hatchback-perästään, edusti jonkin verran edullisempi, pieniluukkuinen sedan silti koko ajan pääroolia sen myynnissä. Ainoastaan pohjalevyn takaosaa sekä takalokasuojia tarvitsi päivittää. 25 farmarina. Sisäistä kasvua Arkielämässä niin asiakkaat kuin tehtaan oma väkikin havaitsivat A40:n sisätilojen ahtauden pahimmaksi menestyksen esteeksi. Mallin elinkaaren verraten varhaisessa vaiheessa ainoaksi taloudellisesti realistiseksi ratkaisuksi tilaongelmiin osoittautui akselivälin kasvattaminen. Keulan ilmettä yksinkertaistettiin ja kevennttiin varsin onnistuneesti. sija. Näin syntyi A40 Mk II vuodelle 1962. Niiden myötä esimerkiksi imuääniä oli vaimennettu ja uuden SU-kaasuttimen avulla siitä puristettiin 3 hevosvoimaa enemmän. Ei edes vaatimaton suorituskyky muodostanut yhtä vakavaa haittaa, olihan mallilla saavutettu vuoden 1959 Monte Carlo -rallissa naisten sarjan voitto ja koko kisan 10. Runsaampien sisätilojen ohella uudistus toi kaikkiin versioihin täyshydrauliset jarrut, modernimmat hallintalaitteet, laadukkaamman verhoilun ja lukuisia muita pikku mukavuuksia. Mobilisti 7/22 . Tärkeä osa Mk II -kokonaisuutta olivat tuttuun 950-kuutioiseen moottoriin kohdistetut parannustoimet. Yleensä se on työläs operaatio etenkin itsekantavassa rakenteessa, mutta A40:n kohdalla taka-akselin pieni siirto jousipakoillaan kohti perää ei vielä vaatinut kaikkien koriprässien uusimista. Vaikka näin saavutettu 37 hv:n lukema ei tehnytkään paperilla suurta vaikutusta, oli Mk II selvästi edeltävää versiota kulkevampi: 0-96 km/h onnistui austin_a40.indd 25 austin_a40.indd 25 25.10.2022 13.17 25.10.2022 13.17
Kaikkiaan Englannissa ja CKD-kokoonpanoa harjoittaneissa maissa valmistettiin 342 180 kappaletta A40 Farina -sarjan autoja. 26 . Kaikista näistä muutoksista huolimatta A40 oli ohittanut kaupallisen huippunsa jo Mk I:n kaudella. Osana BMC:n moottorien uudistusohjelmaa Mk II sai vielä vuoden 1962 puolella keulalleen 1100-kuutioisen version luotto-A:sta. Voimaa oli nyt jo 48 hv, joten A40 selvitti jyrkimmätkin mäet vaivatta – vaikka täydellä kuormalla. 600 rankkaa rahtaria Suomen autotuontija verokäytännöt suosivat hyötyajoneuvoja, etenkin säännöstelyn kaudella. A40 Farina Countryman Van austin_a40.indd 26 austin_a40.indd 26 25.10.2022 13.17 25.10.2022 13.17. Kysyntää riitti kuitenkin niin paljon, että molemmat korimallit – sedan ja Countryman – sinnittelivät valikoimissa aina vuoteen 1967. Siksi huomattava osa tänne tuoduista alkupään A40-malleista tilattiin tehtaalta umpipakettiautoina. Mk II oli teki kaiken vieläpä tuntuvasti hiljaisemmin kuin edeltäjänsä. Mobilisti 7/22 nyt 27,1 sekunnissa, kun sama kiskaisu oli vaatinut aiemmin 35,6 s. Se joutui kilpailemaan paitsi muiden eurooppalaisvalmistajien, mutta myös oman talon Minin ja sitten vielä teknisesti kehittyneemmän Austin/Morris 1100:n kanssa
Kojelauta on tyylikäs. Koeajoreitin kohteeksi valittiin läheinen Jokioisten museorautie ja sen Minkiön asema. Ne ovat selviytyneet hienosti vuosikymmenien haasteesta. Yksinkertainen, kantava jousitus ei pelännyt kelirikkoa tai melkoisia ylikuormiakaan. Vipstaakien laatutuntuma on erinomainen; kaikki toiminnot ovat sulavia ja sormille välittyy kiistaton tieto siitä, onko laite päällä vai ei. Mieleen tulee heti, että paluu Corollan kojelaudan mitäänsanomattomaan muotoköyhyyteen tulee olemaan kulttuurishokki – ja niinhän siinä sitten kävikin. Farinalla asemalle Seppo Myllyoja soi meille tilaisuuden tutustua helmeensä hehkuvan kauniina kesäpäivänä. Moottori käynnistyy helposti kylmänäkin ja tarvitsee näin kesällä vain vähän ryyppyä. Vasta noin 108 000 kilometriä ajettu yksilö on lähes täysin tehtaan kuosissa, mikä osaltaan todistaa Austinin huolellisista materiaalivalinnoista ja kokoonpanon laadusta tuohon aikaan. Aikalaiskuvien runsaus, mainokset ja harrastajien yhä hellimät lukuisat yksilöt viittaisivat kuitenkin kaikkiaan tuhansiin A40-mallisarjan edustajiin. Norsunluun valkoinen katto keventää vaikutelmaa oivallisesti ja samalla valkoisella maalatut vanteet pillerikapseleineen viimeistelevät sympaattisen kokonaisuuden. Taaskaan ei mitään syytä häpeilyyn tai selittelyyn; tämä vuoden 1962 Italiainen Innocenti aloitti A40:n lisenssivalmistuksen 1959, mutta kun Austin esitteli Mk II:n, italialaiset eivät tyytyneet tehtaan parannuksiin. Eräs niistä on Seppo Myllyojan omistama vuoden 1962 Mk II 950 Countryman. Kaikki hallintalaitteet ovat löydettävissä ainakin päivänvalossa helposti ja niiden funktiot on merkitty selkein tekstein. Rispaantuneiden etuvilkku-parkkiyhdistelmien tilalle on vaihdettu nos-osat, muutoin liikutaan paljolti vuoden 1962 näkemyksissä. Ovet sulkeutuvat napakalla vedolla ja kuulostavat pykälää paremmilta kuin vaikkapa Ford Anglian vastaavat, mutta kovin korkealle rimaa ei voi hilata tässä suhteessa. Materiaalit A40:n sisätiloissa ovat kauttaaltaan hyvälaatuisen tuntuisia, varsinkin kun muistaa sen olleen varsin edullinen tuote. Vaalea, panssarilaivan harmaa sävy ei imartele kaikkia autoja, mutta yksinkertaisen kantikasta Austinia se jotenkin pukee. Pitkään yhdellä omistajalla Tampereella ollut auto on A40-perinteiden mukaisesti kaksivärinen; Mk I:t kruunattiin yleensä mustalla katolla, Mk II:t taas valkoisella. Voimanlähde on hiljainen ja lähes värinätön useimmilla kierrosalueilla. Portugalin silloisia käytäntöjä emme lähde arvailemaan, mutta Suomessa Austinin maahantuoja Veho tilasi tuomiensa farmaripakettiautojen oheen aina korrektit verhoiluosat ja takasivuikkunoiden tiivisteet, jotta lain sallima muutos henkilöautoksi olisi voitu toteuttaa myöhemmin mahdollisimman siististi ja asiallisesti. Austinien varaosaja myyntipuolella Jyväskylässä pitkän uran tehnyt ja sekä molemmat versiot A40 Countrymanista uutena omistanut Teuvo Mononen muistelee, että nämä pikkuvaunut pärjäsivät Suomessa hyvin. Van luotiin tiettävästi vain Suomen ja Portugalin markkinoille. Mobilisti 7/22 . Leveyttä voisi olla enemmänkin, mutta ainakaan kesävermeissä olkapäät eivät iske kipinää toisistaan. Yläosassa on turvapehmustus, joka on säilyttänyt värinsä ja muotonsa virheettömänä kaikki nämä vuodet. Briteille puupaneelien poisjättäminen on varmaankin luonut perin ankean vaikutelman, mutta mannereurooppalaiselle nykysilmälle ratkaisu on vain eduksi. Syntyy vaikutelma, että täytyisi nousta parikin hintaluokkaa ylemmäs, ennen kuin eurooppalainen perheauto ottaisi hajurakoa tähän Austiniin. A-sarjan moottori käynnistyi yleensä helposti paukkupakkasillakin, Smithsin kookas lämmitin – varmaankin Kanadan markkinoille mitoitettuna – piti kabiinin ilmapiirin kodikkaana ja tuhti kori pani tavallista paremmin hanttiin ruostepeikoille. Mittaristo on klassinen 50-60-luvun leveä horisontaaliesitys, jonka muodoissa ja merkkien fontissa silmä lepää. Ovet ovat kiitettävän suuret, mikä yhdessä kippaantuvien etuistuimien kanssa tekee myös takapenkille kulkemisesta suhteellisen helppoa. Muuan harvoja tyyppikohtaisia heikkouksia oli vaihteensiirtomekanismin näkyvä osa; vaihdekeppejä meni kaupaksi havaittavasti enemmän kuin autoissa keskimäärin. He ottivat isomman loikan ja vaihtoivat takaoven Farinan alkuperäisidean mukaisesti yksiosaiseksi – askel lähemmäs orastavaa hatchback-innostusta. Korroosiosta ei näy jälkiä missään. Sekin on tuotu tänne alkujaan pakettiautona. Etuistuimilla on kokoluokka huomioiden hienosti tilaa joka suuntaan. Kiiltävät osat ovat ruostumatonta terästä, kromia ja paikoitellen alumiinia. Ilmeisesti maan askeettinen pääministeri, professori Salazar, oli samoilla linjoilla kuin hänen kollegansa Fagerholm, Sukselainen ja kumppanit Suomessa. austin_a40.indd 27 austin_a40.indd 27 25.10.2022 13.17 25.10.2022 13.17. 27 oli harvinaisuus, niitä ei brittilähteiden mukaan tehty kuin noin 600 kappaletta, joskin suomalainen todisteaineisto viittaisi suurempiin lukemiin. Käytettävissämme olevat tilastot eivät erottele A40 Vania Austinin muista samaan aikaan täällä myydyistä pakettiautoista, kuten J2 Omnivanista, A35:stä tai ½ tonnisesta, joten tarkkoja tuontimääriä ei ole toistaiseksi saatavilla. Luonnollisesti korroosio vaikutti lopulta myös A40-kannan harvenemiseen, mutta niin kauan kuin ruoste pysyi hallinnassa, malli oli hyvin haluttu käytettynäkin – mitä ei voi todellakaan sanoa kaikista aikakauden pikkuautoista tuontisäännöstelyn päätyttyä
austin_a40.indd 28 austin_a40.indd 28 25.10.2022 13.17 25.10.2022 13.17. Tiedustelut: 0400-550360. kaikki Mk II Countryman-mallit 948 cm³ moottorilla, vastaava sedan: 35 133 kpl) HINTA (kaikki tiedot v.1961, ei pakettiautoversioita) 695 000 mk (A40 De Luxe Sdn 680 000 mk; Austin 850 Seven 573 000 mk; Glas Isar 700 Kombi 590 000 mk; Morris Minor Traveller 725 000 mk; VW De Luxe Sdn 575 000 mk) * Autocar 26.1.1962 Artikkelimme auton omistaja on valmis luopumaan siitä pitkän yhteisen taipaleeen päätteeksi. nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinterilohko ja -kansi valurautaa, ketjukäyttöinen nokka-akseli sylinteriryhmässä, 3 runkolaakeria, muuttuvakurkkuinen SU-kaasutin Iskutilavuus: 948 cm³, sylinterimitat: 63 x 76 mm, puristussuhde: 8,3 Teho: 37 hv (DIN)/5 000 r/min Vääntömomentti: 67 Nm (DIN)/2 500 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: nelivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, 1. 28 . Mobilisti 7/22 Austin A40 Mk II Countryman 1962 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl. vaihde synkronoimaton, valitsin lattialla, takaveto, perävälitys: 4.55 JARRUT Yksipiiriset tehostamattomat Lockheed-nestejarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS Tehostamaton ruuvi ja tappi -ohjaus, 2 1/2 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillinen, kolmiotuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 3,68 m Leveys: 1,51 m Korkeus: 1,46 m Akseliväli: 2,21 m Raideleveys (e/t): 1,20/1,19 m Omamassa: 735 kg Renkaat: 5.20-13 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSKYKY* 0-96 km/h: 27,1 s 0-400 m: 23,7 s Huippunopeus: 126,1 km/h Polttoaineen kulutus: 7,2 l/100 km tasaisella 80 km/h nopeudella VALMISTUSMÄÄRÄ 14 744 kpl (sis
austin_a40.indd 29 austin_a40.indd 29 25.10.2022 13.17 25.10.2022 13.17. Se on pelkistetyn tyylikäs, sisältä huoliteltu, ketterä ja tarjoaa hyvää, varmaa kyytiä. Kytkin on kevyt ja tunnokas. Lyhyehkön yhteiselon perusteella vinyylipäällysteiset istuimet ovat vahvaa keskitasoa. Battista Farinalla ja Longbridgen väellä on edelleenkin syytä ylpeyteen A40:n suhteen. Materiaalit ovat kestävän tuntuisia ja niiden siisteydestä päätellen kyseessä ei ole pelkkä tuntuma. Terävimmät rypyt ajopinnassa välittyvät matkalaisille, mutta mikään täryjyrä A40 ei ole. Yläluukun aukeamiskulma on suuri, mutta silti keskimittainenkin joutuu varomaan päätään sen terävien kulmien suhteen. Tavaratila on A40:n kohdalla erityisen mielenkiintoinen. Maantiellä A40 etenee määrätietoisesti, kaupungissa taas ketterästi. Mutta kun tulee isommalle raitille ja vaihtaa neloselle, huomaa ajavansa 60-luvun englantilaista pikkuautoa. Jos sillä ei olisi ollut niin kovia haastajia omasta takaa, olisi siitä varmaankin muodostunut vielä suositumpi ilmiö. 29 versio A:sta on siistin ja ongelmattoman tuntuinen perusmoottori. Esimerkiksi virvokkeen nauttiminen vauhdissa olisi mahdollista, mutta kartturina en yrittäisi trimmata viiksikarvojani ennen kuin auto on parkissa. Takaistuin on sekin tyydyttävä, jalkatilaa ei ole niin paljon kuin edessä. Itse tila on hillitty takapenkkiä kaatamatta, mutta farmariasennossa tunnelma on kuin pienessä pakettiautossa. . Auto pysyy kyllä vaivatta normaaliliikenteen mukana taajamanopeuksissa ja etenkin kolmosen käyttöalue on mukavan laaja nurkkapyörimistä ajatellen. Ykkönen on synkronoimaton; suurempien pykälien vaihdot on tehtävä rauhallisesti narskahdusten välttämiseksi. Merkillepantavaa on niiden hyvä ryhti yli 100 000 kilometrin ja 60 vuoden jälkeen; istuipa kuljettajan tai kartturin tontilla, ahterituntuma on mukavasti tukeva. Mk I:stä poiketen alaosa on riittävän luja tämän kantavuusluokan työkalukäyttöön ja on sekin helposti hallittavissa yhdelläkin kädellä. A40 Countryman on kokonaisuutena suorastaan hauska, pieni yleistyökalu. Välitykset saavat sen tuntumaan hieman hengästyneeltä yli 70 km/h nopeuksilla, eikä tunnu hyvältä omaksua marssitahdiksi paljon yli 80 kilometriä tunnissa. No, kyllähän paljon myöhemmätkin hatchback-nikkarit ätyröivät ja kompastelivat saman haasteen edessä, joten pioneerille voi antaa anteeksi tämän verran. A40:n voimavarat ja välitykset ovat joka tapauksessa sen henkiset, ettei kaahailuasenteella pitkälle pötki. Sitä voi pitää siistillä pikku rullalla selkänojan takayläreunassa, mutta jos haluaa suojata tavarat katseilta – penkin ollessa ylhäällä – niin vinyylin voi virittää takaluukun yläosaan pienillä, veneilijöille tutuilla kääntölevyklipseillä. Ilmiö on tyypillinen tälle vaihteistolle sen ikääntyessä, mutta häiritsee korkeintaan kilpa-ajajia tai sellaisiksi itseään luulevia. Takaluukun yläosa nousee kevyesti ylös, tukivarren lukittuessa automaattisesti ja alaosa kellahtaa puolestaan lastaussillaksi. Toisaalta se on ollut uutena houkuttelevan edullinen ja kyennyt kuljettamaan dramaattisesti enemmän ja isompaa tavaraa kuin 90 prosenttia kilpailijoistaan. Aikalaiskoeajajat ovat kyllä pöristäneet tyytyväisenä melkein satasta aamusta iltaan, mutta silloin melu ja sen sävy muuttuvat selvästi rasittavammiksi. Jousitus ja värinäeristys ovat jälleen tyypillistä eurooppalaista 60-lukua: mukavuus isoissakin heitoissa on kohtalainen, mutta koko ajan vaistoaa, ettei alla ole mikään kallis laatuvaunu tai amerikkalainen taikamatto. Hattuhyllyn korvaava vinyylipeite on erikoinen ratkaisu. Valitsinvipu on helposti tavoitettavissa ja sen liikkeet selkeitä ja mukavan lyhyitä. Kallistelu on vähäistä ja auto informoi kuljettajaa hyvissä ajoin siitä, jos jotakin rajua on tapahtumassa. Mobilisti 7/22 . Ohjaus on nopea ja varsin täsmällinen. Systeemi on vaikkapa muoviseen tai lasikuituiseen hattuhyllyyn verrattuna hankala, eikä sen päällä voi pitää mitään raskaampaa. Vaihteisto ei sekään tuota suuria pettymyksiä vanhoilla briteillä ajaneille. Se on helposti pyöriteltävä, eikä vaadi muskelimiestä puikkoihin edes pysäköintitilanteissa
Yhdistelen valokuvissani siis arkkitehtuurivalokuvausta, graafista sommittelua ja autovalokuvausta. Sattumalle on silti aina paikkansa, suunnitteli reitin kuinka hyvin tahansa. Ammattini puolesta minua kiinnostaa graafinen suunnittelu ja sommitelmat noin yleensä sekä estetiikka. Autollani on Instagram-tili nimellä Classic_Karmann_Ghia. Valokuvausmatkani ovat aina jonkinlainen seikkailu. Kuvaan autoani lähinnä taiteellisesta lähtökohdasta, en informatiivisesti, kuten esimerkiksi autoesittelyissä tehdään. Seuraava kesä on nyt kuvattu ja sama harrastaminen jatkuu. Pääperiaatteet Tämä on myös tarina siitä, miten aloin koota kuvaharrastustani Instagramiin ja miten kuvat syntyvät. Halusin kokeilla, pääsenkö tuon autoharrastajan painajaisen eli talven yli, jos lataan kuvan per päivä Instagramiin. Kiiltävien autojen vastapainona suosin jämeriä ja karheita tehdasalueita, varikkoja tai muuten hylättyjä alueita, jotta kuvauskohteen ja taustan välillä olisi mahdollisimman voimakas kontrasti. Juha Rista O len taideteollisella alalla työskentelevä autointoilija, FVWA:n eli Volkkariyhdistyksen aktiivi, mutten ammattivalokuvaaja, tehtäköön se selväksi heti alkuun. Lataan Instagramiin yhden kuvan joka päivä; jos saat inspiraatiota valokuvistani, niin ei muuta kuin seuraamaan. Paikkojen valintaa auttaa esimerkiksi puhelimen GPS-navigaattori, josta voi vakoilla kaupunginosia tai muita kaupunkeja, josko siellä olisi jotain avaruudesta katsoen kiinnostavan näköistä. Paikan valinta Kun liikun kaupunkiympäristöissä, katselen aina paikkoja ja rakennuksia, joista saattaisi löytyä kiinnostava tausta. Säännöt Itselläni on vieläpä omia sääntöjä valokuvilleni, jotta kuvat eivät alkaisi toistaa itseään. Mobilisti 7/22 . Muistio paikoista toimii tosin hyvänä motivaattorina kruisailuun. Sattumanvaraisuus ja löytämisen ilo tekee kruisailuista todella mielenkiintoisia. Vastapainona esimerkiksi uusimmat nykyarkkitehtuurin helmet saattavat julkisivuissaan tai arkkitehtuurisissa ratkaisuissaan tarjota erittäin hyvän taustan harrasteautojen kuvaukselle. Kuvia tulee otettua ”helposti” kruisailun lomassa, jolloin etsin paikkoja ja itse kuvaussessiot kestävät muutamia minuutteja. On hyvä päättää, mihin kuvat omasta mielestäsi päätyvät: Itselle, lehteen, sosiaalisen mediaan vai valokuvatulosteiksi asti. Entisenä rullalautailijana katson kaupunkia eri silmin kuin moni muu. Mainittakoon, että tosiasiassa parhaat kuvat tulevat silti aina joko matkalta kohteelle tai yllättäen uuden paikan löytymisen yhteydessä, sattuman saattelemana. Puhelin on kaikkea muuta kuin uusinta mallia, ja jo elämää nähnyt, eli ihan peruskännykällä voi sada kohtalaisen hyviä kuvia, kun näkee hiukan vaivaa. Harrastusta aloittaessani asetin itselleni muutaman pääperiaatteen siitä, miten kuvaan. Olen ottanut kaikki jutun kuvat Applen iPhone9 -älypuhelimen kameralla. Isot teollisuusalueet ja maamerkit tapaavat paljastua kattojensa puolesta. No, pääsinhän minä. Mikäli ajattelet näin, tästä artikkelista voi olla apua. Lehtijutuista saattaa löytyä myös ajankohtaisia paikkoja, jotka ehkä haluaa käydä kera auton katsomassa. Paikkojen muistaminen jälkikäteen on hieman kuin karaokeen meno: listoja selatessa ei muista kappaleen kappaletta, kun pitäisi ilmoittaa oma toivelaulu. Isot julkiset rakennukset ovat ehdottomasti potentiaalisia kohteita, jos niissä pääsee kuvaamaan helposti esimerkiksi parkkipaikoilla tai vastaavilla. 31 Ihasteletko aina autolehtien valokuvia ja muiden harrastajien aikaansaannoksia, mutta et saa omasta aarteestasi mielestäsi hyviä kuvia. Kirjoitan kännykkäni muistioon aina mahdolliset kuvauspaikat ja kun sitten vihdoin pääsen ajelulle harrasteautollani, tiedän jo kohteen minne ajaa. Kuvaan yhdessä paikassa vain kerran, ja takaisin samalle "Kiiltävien autojen vastapainona suosin jämeriä ja karheita tehdasalueita" autokuvaus.indd 31 autokuvaus.indd 31 25.10.2022 13.38 25.10.2022 13.38. Tämä on hyvä apu reittisuunnittelussa. Tietysti ammattikalustolla ja järjestelmäkameralla saa parempaa jälkeä, mutta tämä juttu kertookin ihan normaalin autonrassaajan valokuvausharrastuksesta. Tarjolla on ainakin muutama niksi ja hieman ajattelun aihetta
Tämä on ehdotonta. Mobilisti 7/22 tontille ei palata, tuli kuvista mitä tahansa. Tämä mielestäni tekee kuvista kiinnostavampia, ja katsojan huomio kiinnittyy kuvien taiteelliseen puoleen ja asetelmaan enemmän kuin paikan tunnistettavuuteen. Mainoskuville on sitten eri säännöt. Pitää muistaa, että julkisilla paikoilla saa ihmisiäkin pääsääntöisesti kuvata tästä huolimatta, kunhan julkaisu ei ole kohteita loukkaava. Jos siirtelen esineitä, laitan ne takaisin paikalleen. Tylsätkin paikat voivat luoda harmonisen ja tasapainoisen taustan auton esiin tuomiselle. Näin kuvasyöte on monipuolista. Tämä aiheuttaa tietysti valokuvaajalle lisähaasteen, mutta on toisaalta mielestäni harrastuksen suola. Olen tästä eri mieltä. Luonnossakaan ei saa lähtiessä jättää leiriytymisaluetta huonompaan kuntoon kuin tullessa. Kuvauspaikoilta ei saa ikinä myöskään ottaa mitään tavaroita tai muistoesineitä mukaansa, jos vaikka kuvaa teollisuusalueella tai vastaavalla paikalla. Kuvissani ei myöskään näy ihmisiä omasta tahdostani, joten en loukkaa myöskään kenenkään yksityisyyttä. Kuvaan myös pelkästään autoani yksin ilman ihmisiä tai muuta sisältöä Instagram-syötteessäni. Lisäksi kuvaan pääsääntöisesti niin, että kuvauspaikkaa ei voi tunnistaa. Lieneekö kyseessä kuvaustilanteen rentous, jos paineita onnistumiselle ei ole. Eli sitä saa mitä tilaa, sanonnan varsinaisessa merkityksessä. Erillisiä lupia en kysy ennakkoon kuvauksiin, sillä kuvaan julkisilla paikoilla haittaamatta kenenkään työtä, asumista tai kulkemista. Hassua kyllä, useimmat hyvät kuvat syntyvät hyvin arkisessa ja jostain syystä jopa mielenkiinnottomassa ympäristössä. Kuvat toistavat tiettyä rytmiä: joka toinen päivä on niin sanottu kokokuva ja joka toinen päivä detalji-, tai lähikuva. 32 . Noudatan aina rehellisyyden periaatetta, häiriötä ei saa aiheuttaa missään mielessä. Autovalokuvauksen kannalta pilvinen ja ”tylsä” ja harmaa sää on kuvatautokuvaus.indd 32 autokuvaus.indd 32 25.10.2022 13.38 25.10.2022 13.38. Sää ja vuodenaika Usein autoihmiset ajattelevat, että kaunis ja puhdas auto on kuvattava kauniissa kesäsäässä. Paikkaan ei saa vaikuttaa
Tämä voi olla hyvä tehokeino, koska mieli kyllä täydentää kuvan jättämät aukot. Autojen iso ominaisuus kuitenkin on niiden eri pintavärit. Tähtään selkeyteen ja vahvuuteen, eli taustojen tulisi olla hyvin pelkistettyjä. Auton väri suhteessa taustaan tai jopa samanväriseen taustaan nähden voi luoda mielenkiintoisen valokuvan ainekset. Rauhallinen tausta on helpompi rajata ja jatkokäsittelyt yms. mustavalko Värien käyttö tai värien ylikorostus voi olla kuvassa mielenkiintoinen tehokeino, samoin vastavärien tai yhteneväisen värimaailman käyttö. Tilaa tulisi katsoa innovatiivisin silmin aina ennen itse kuvauksen aloittamista. Pilvisellä säällä autoon tulee kaikkein tasaisin valo, ja kiillot pääsevät oikeuksiinsa ilman ylivalotuskohtia. Eri säässä kuvaaminen voi olla mielenkiintoista esimerkiksi auringon suunnan tai varjojen suhteen. Näkemiseen ei ole aukotonta opetusmetodia. Välillä auton ei tulisikaan näkyä kokonaan kuvissa. Innovatiivisuus ja rohkeus Kun löydän kuvauspaikan, arvoin aina taustan valon ja varjojen kiinnostavuuden. Tämä kuvan ”idean” tai ”jipon” kokeilu on kaikkein hauskin osio, kun kokeilee jotain uutta kuvaustekniikkaa tai kuvakulmaa, outoa paikkaa, rakoa tai vastaavaa. 33 tavuudeltaan kaikkein paras, ja meillä Suomessa tuota pilvistä riittää. ovat helpompia. Alkukesän raikkaus voi tukea haluttua tunnelmaa, ja loppukesän viileät ja puuskaiset aamut voivat osoittautua erinomaisiksi kuvaukseen. Valon taittuminen värillisistä peltipinnoista luo myös kiinnostavia värivariaatioita, jotka usein näyttävät kuvissa hyviltä. Parkkitalot ja puistot sekä kauppakeskukset ovat rauhallisia juuri aamuhetkinä. Vaikka valokuvassa auto ja tausta ovat pääosassa, usein suuri merkitys on sillä, mitä kuvasta jättää pois. Käsittelemällä kuvia tiettyjä asioita voi korostaa tai vaimentaa, tai jopa poistaa. Vahvat varjot voivat olla myös mielenkiintoinen tehokeino. Heikko kamera ei toista hämärässä valokuvattua tilannetta hyvin ja kuvasta saattaa tulla utuinen ja kontrastiton. "Usein suuri merkitys on sillä, mitä kuvasta jättää pois." autokuvaus.indd 33 autokuvaus.indd 33 25.10.2022 13.38 25.10.2022 13.38. Edes hyvä kännykkä ei poista näitä kuumia kohtia peltipinnoista. Itse suosin kuvaustilanteiksi sunnuntaiaamuja monestakin eri syystä. Mitä kurjempi, tasaisempi ja tylsempi ilma, sitä parempi kuvaussää. Käsittelemällä huonosta kuvasta ei hyvää saa. Kamerakännyköissä yökuvauksessa tarvittava valoteho tulee olemaan keskeisin ero hyvän ja huonon kännykkäkameran välillä. Puhki palanut on puhki palanut. Mobilisti 7/22 . Aamukruisailut rauhassa ja yksin ovat ajonautinto jo itsessään. Kokeile rohkeasti eri kuvakulmia ja erikoisiakin elementtejä kiinnostavan väritai valo-varjokombinaation yhdistelemiseksi. Värivalokuvaus on haastavampaa kuin esimerkiksi mustavalkokuvien ottaminen, mutta mielestäni värit tekevät mielenkiintoisempia tunnelmia kuin mustavalkokuvat. Mitään uutta ei voi syntyä, jos ei kokeile rohkeasti. Aamun valo, iltapäivän polte ja iltahämy sekä pimeäkuvaus ovat kaikki mielenkiintoisia tehokeinoja harjoiteltaviksi. Väri vs. Tämä innovatiivisuus ja näkeminen lieneekin kaikkein vaikein omaksua. Dramaattiset pilvet ennen nousevaa myrskyä tai syksyiltainen sivuvalo ovat omiaan tuomaan mielenkiintoa varjoihin ja valoefekteihin. Pääperiaatteen on kuitenkin oltava että raakavalokuvan on oltava hyvä jo lähtökohtaisesti. Rauha, tasapaino ja symmetrisyys luovat aina mielenkiintoisia asetelmia. Epäonnistu rohkeasti! Itse suosin hyvin graafista tyyliä, joka perustuu vahvoihin kontrasteihin tai illuusioihin tilasta. Tämä auttaa taustan rauhoittamisessa ja anonymiteetissä. Tästä syystä helpoin valokuvausolosuhde lienee pilvisää ja päiväaika. Selkeät kuvat ovat helppo ymmärtää ja itse kohde saa enemmän fokusta ja voimaa. Ensinnäkin kuvauspaikat ovat tyhjiä ja pääsy monen yrityksen ja julkisen tilan pihoille on mahdollista ilman häiritseviä kanssaparkkeeraajia tai muuta vilinää. Isompi riski tarkoittaa myös aina isompaa onnistumisen mahdollisuutta – tosin myös epäonnistumisen riskiä
34 . Kuvauspaikan esineet, raot ja välit on hyvä ottaa huomioon kuvauskulmaa päätettäessä. Tämä keino "Epätarkat ja sumeat objektit etualalla tai taustan epätarkkuus luovat kolmiulotteisuuden." autokuvaus.indd 34 autokuvaus.indd 34 25.10.2022 13.38 25.10.2022 13.38. Syvyysvaikutelma, kuvan fokus tai tarkkuuden kohdistaminen detaljikuvissa toimii hyvänä ja luonnollisena yksityiskohdan esiin-nosto metodina. Irtotavaraa ja apuvälineitä kannattaa käyttää apuna esimerkiksi kompositiossa tai sommitelmassa. Illuusiot ja vaikeasti käsiteltävät pinnat tai syvyysvaikutelman hämääminen voi tehdä kuvasta erittäin mielenkiintoisen katsojan näkökulmasta. Autossa auringon polttopisteet usein ovat haitta ja aiheuttavat kamerassa heijastuksen tai kiillon, joka ottaa liian ison huomion kuvassa. Vaikeasti ymmärrettävä peilaus tai auton asettelu moniulotteisten pintojen väliin voi luoda illuusion tilasta, joka näyttää mielenkiintoiselta. Kaikki apuvälineet auttavat vaihtelemaan kuvaustilanteessa lopputulosta, jotta ei toista liikaa itseään kuvatessa. Itse pidän näitä illuusiovalokuvia erittäin palkitsevina kuvaajalle. Mustavalkokuvissa tulisi keskittyä vahvoihin valo-varjo-yhdistelmiin tai isoihin objekteihin, jotka autojen kanssa luovat mielenkiintoisia muotoja kuviin. työpaikoilla. Näin ei aiheuteta häiriötä, jos vaikka trukkilavat tai puukapulat ovat ovien avaajina yms. Mustavalkokuvat näyttävät usein myös kaksiulotteisimmilta kuin värivalokuvat, sillä syvyysvaikutelma voi kärsiä värien pinnoissa tapahtuvien himmenemisten puuttumisen vuoksi. Apuvälineet, kuvauspaikan rekvisiitta ja sommitelma Kierrellessä eri kaupunginosia ja jopa eri kaupunkeja, on hyvä tarkistaa, onko kuvauskohteessa näkyvillä mitään irtokappaleita kuten styroksia, romua, pölyä tai puupalikoita, joita voisi käyttää tehokeinona. Vain tausta peilaantuu, mutta kohde ei. Peilaavien pintojen, kuten lasin, peilien tai vesilammikoiden ja muiden luontaisten peilipintojen hyväksikäyttö antaa mielenkiintoa kuviin ja voi auttaa illuusioiden luomisessa. Nämä kuvat ovat vaikeita, mutta saattavat olla erittäin palkitsevia onnistuessaan. Valo tulee pääsääntöisesti auton kuvissa yleisesti etupuolelta tai sivuttaissuunnassa, mutta vastavaloon kuvaaminen voi luoda myös vahvan tunnelman. Kummallekin tyylille on paikkansa ja itsekin vaihtelen värikuvien ja mustavalkokuvien välillä. Tämä on hieno tapa luoda luonnollinen rajaus kohteesta. Epätarkat ja sumeat objektit valokuvan etualalla tai taustan epätarkkuus luovat hyvän kolmiulotteisuuden kuvalle, joka entuudestaan nostaa auton kuvan keskiöön. Pilvisellä ilmalla tätä välillä haittatekijää ei tarvitse niin harkita, koska kuvissa on tasavalo. Tämä on hyvä tehostekeino, kun kerrostumia ja kuvan muita esineitä ottaa kuviin etutai taka-alalle. Mobilisti 7/22 Värillisten taustojen löytyminen on nykypäivänä helppoa, koska arkkitehtuurissa käytetään tällä hetkellä paljon värilaseja ja mielenkiintoisia rohkeitakin rappausvärejä. Autovalokuvauksessa syvyysvaikutelma nostaa kohteen hienosti esille, jos kuvattava auto näkyy jonkin etualalla olevan taustalla tai jopa välistä. Esimerkiksi puolentoistalitran juomapullo autossa tulee joskus ihan uuteen käyttöön, kun tiettyyn kohtaan halutaan lätäkkö kuvaa varten! Peilipintojen hyödyntäminen myös niin, että itse asiassa auto ei peilaannu, voi olla myös tehokeino. Perspektiivillä tarkoitetaan kuvakulmaa eli miltä korkeudelta tai etäisyydeltä kuva otetaan. Nämä tekevät kuvasta usein kiinnostavan. Vääristymät ja peilaukset saattavat olla usein myös sattumia. Mikäli ensikatsomalta ei oikein ymmärrä, mitä näkee ja joutuu miettimään, miten kuva on otettu, on saavuttanut jotakin. Valo, syvyys ja illuusiot Valon suunnalla on suuri vaikutus kuvan tunnelmaan eli miten peilaukset tai valo osuvat autoon. Nämä tulee aina tosin palauttaa alkuperäisille paikoille, vaikkakin tavarat saattavat vaikuttaa roskilta. Kännykkäkamerat ovat pieniä ja mahtuvat paljon pienempiin aidan ja trukkilavojen koloihin kuin esimerkiksi järjestelmäkamera. Vesi-, lasi-, ja peilipinnat auttavat illuusioiden luomisessa perspektiivistä puhumattakaan. Varjot antavat mahtavan mahdollisuuden innovoida sekä tehdä vahvoja kuvioita sekä autoon että taustaan tai maahan
En mainitse tässä vaarallisimpia paikkoja, mutta sanottakoon, että kiipeän aina turvallisesti kahta kättä käyttäen. Välillä auto on selkeästi etualalla ja tausta pienemmässä roolissa; välillä auto on vain pieni osa koko kuvaa, mikäli tausta tai ympäristö on valtavan iso tai näyttävä. Tasoerot näyttävät hyvältä oli kyse ajorampista, parkkitalosta tai korkeuksista otetusta kuvasta. Innovaatioita etsiskellen kannattaa lueskella autolehtiä ja imitoidakin itsessään mielenkiintoa herättävien kuvien estetiikkaa. Varovaisuutta tulisi aina noudattaa kiipeiltäessä eri rakennelmissa. Tämä toimii hyvänä tehokeinona, mutta autoa tosin näkyy näissä kuvissa vähemmän. Kun valokuvia on kertynyt tarpeeksi ainakin talven varalle, tulee päättää tapa, miten kuvat julkaisee ja millä julkaisutahdilla. Osa autoista näyttää parhaalta matalalta tai takaviistosta tai jopa suoraan yläpuolelta. Detaljikuvat ovat hyvää vaihtelua, ja niissä usein tunnelma on vahva, ja lähikuvassa jää paljon myös kameran ulkopuolelle ja mieli kuvittelee loput. Jos kuvat taas tulostaa, on paras neuvotella valokuvaliikkeiden tai tulostustalojen kanssa parhaan lopputuloksen ja paperilaadun valinnasta. Instagramiin. Myös sosiaalisissa medioissa on paljon autosivustoja ja sisältöä tuottavia tahoja, joita seuraamalla voi pohtia, haluaako kuvata vai luoda liikkuvaa kuvaa eli videoita, joita kännykkäkameralla on nykyään suhteellisen helppo tehdä. Mobilisti 7/22 . Järjestelmäkameroiden kapeaan syvyysterävyyteen ei pienikennoisilla kännyköillä ja pokkareilla pääse. Tässä muutama niksi ja periaate miten itse käytän kännykkäkameraa autoharrastukseni dokumentoimiseen, reissujen valokuvaamiseen ja kipinänä lähteä kruisailemaan. Kamerakännykän otan aina esiin vasta, kun olen turvallisesti aloillani ja pidän aina jostain kiinni tavalla tai toisella. Autolehtien kuvat ovat järjestelmäkameroiden ja vahvojen käsittelyjen lopputulosta, joten älä pety, jos kamerakännykällä nopeat räpsyt eivät ihan yllä ammattilaisen tasolle. Usein käsittely toimii, kun ottaa yhden napsun taaksepäin siitä mikä omin silmin näyttää hyvältä. autokuvaus.indd 35 autokuvaus.indd 35 25.10.2022 13.38 25.10.2022 13.38. Itse haluan, että kuvat ovat vain lievästi käsiteltyjä, jotta alkuperäinen tunnelma ja tarkoitus eivät jää nykytekniikan jalkoihin. Itse venytän tätä rajaa joskus hiukan liikaakin... Käsittelyn tulisi vain korostaa oikeassa elämässä kuvaajan kokemaa tapahtumaa tai valoilmiötä. Koko auton kattavassa kuvassa taas valo ja kiillot ovat isommassa roolissa. Mittakaavaleikkiä Autovalokuvauksessa suosin myös skaalan ja kuvakoon muuttamista yleiskuvasta erikoislähikuvaan; se pitää kuvat mielekkään vaihtelevina esim. Kalvoja ja sävykäyriä voi valita vapaasti, ja omia säätöjä voi tehdä mielensä mukaan, kunhan muistaa kohtuuden lopputuloksen kannalta. Tietysti peilejä tai värilaseja yms. Anna aikaa kehitykselle ja kuvausseikkailuille, ja kuvaa kaluston sanelemien rajoitteiden puitteissa. Eli seuraa hyviä autovalokuvaajia ja isoimpia ja laadukkaimpia lehtiä, jotka tuottavat myös paljon sisältöä nettiin (kuten Mobilisti, Evo, Octane Magazine ja vastaavat). Itse julkaisen tasaisella rytmillä, ja aina vuoroin eri kuvakokoja vaihdellen. Autovalokuvauksessa on tärkeää oppia tunnistamaan auton parhaat valokuvaukselliset puolet. Tästä voi oppia paljon ja sovellettuna voi olla uuden idean pohjana. Käsittely ja loppukäyttö Mikäli kuvat tulostetaan, on hyvä opetella jokin kuvankäsittelyohjelma, jotta kuvien sävyt, kontrastit ja kirkkausasteet vähintäänkin pystyy säätelemään. Dronella en kuvaa. Nauttikaa ajopeleistänne ja kuvatkaa ne talven pitkiä iltoja varten! Onpahan jotain autoiluun liittyvää harrastetta kesää odotellessa. toimivat usein turvallisina paikkoina kuvata autoa yläkulmista. Suomessa on mitä parhaimpia paikkoja autoharrastajan löydettäviksi ja valokuvattaviksi. Isoa skaalaa käyttäessäni kiinnitän erityistä huomiota siihen, että kuvassa näkyvät pinnat kuten asfaltti tai varjot tai seinät ovat erittäin rauhallisia, jottei kuvasta tule liian sekava. voi kantaa mukana myös autossa, jos oikein haluaa paneutua asiaan. Jotta näihin edellä mainittuihin kuvakulmiin pääsee, välillä huomaa olevansa talojen katolla, paloportaissa tai riippuvansa muissa rakenteissa apinan lailla. 35 auttaa luomaan mielenkiintoisen kuvan sattumanvaraisesti, koska ikinä ei tiedä mitä kohteista löytyy. Hyviä kuvia! . Laajoissa kuvissa skaalan paljastavat elementit on hyvä rajata pois, jotta vain auto on niin sanotusti mittatikkuna kuvassa. Auton saa näyttämään lähes lelulta, mikäli oikein iso tausta osuu kohdalle. Parvekkeet, ylikulkusillat jne. Seuraa muita Kuvaaminen on näkemistä, ja sitä oppii parhaiten katsomalla kuvia. Sosiaalisen median, varsinkin kuvapainotteisen Instagramin kaltaisilla alustoilla on usein helppo käsittelyohjelma samassa
Ranskalaiset ovat aina rakastaneet yksinkertaisia kansanajoneuvoja, jotka parantavat elämänlaatua halvalla, mutta tyylikkäästi – ja mieluiten ilman ajokortin kaltaista kansalaisten vapautta ja tasa-arvoa rajoittavaa byrokratiaa. Vuonna 1947 solmitaan yhteistyökuvio British Petroleoumin kanssa. Kun Velosolex tulee myyntiin, sen hinta on vain ranskalaisen minimikuukausipalkan verran. Sillä ajaa Jacques Tatin herra Hulot. Vuonna 1966 VelosoleVelosolex.indd 37 Velosolex.indd 37 25.10.2022 13.53 25.10.2022 13.53. Velosolexista tulee Ranskassa suursuosikki ja osa katukuvaa. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Janne Halmkrona PP ariisi, miehitetty Ranska 1941. Sen selässä nähdään niin Brigitte Bardot kuin Charles Aznavourkin. Tipalla bensaa kulkeva äärimmäisen simppeli “cyclomoteur” on juuri sitä, mitä lääkäri on määrännyt. Vuonna 1954 kone kasvaa 49 kuutioon. Vuosien varrella tulee pieniä parannuksia varustelutasoon. Ranskalaiset onnistuvat kääntämään epätodennäköiset ja oudot asiat muodikkaiksi; pappamaisesta cyclomoteurista tulee jopa trendikäs 1960-luvun opiskelijaradikaalien ja moppitukkien parissa. Vuoden 1970 Le Mans -elokuvan kuvauksissa Steve McQueen liikkuu radan pitkiä etäisyyksiä Velosolexilla, jakaen nimmareita faneille. Vuonna 1960 mainostetaan, että Velosolexeja on valmistettu siihen mennessä yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kansa on köyhää ja polttoaine yhä säännösteltyä. Rauhan saavuttua Ranskaan ja Eurooppaan Solex aloittaa apumoottoripolkupyörien tuotannon vuonna 1946. Toinen kaasutinfirma Solexin perustajista, Marcel Mennesson, saa patentin apumoottoripolkupyörälle. Ja mitä olisi Ranska ilman sikäläistä Dannyä, Johnny Hallydaytä, joka luonnollisesti poseerasi kuvissa Velosolexin kera. Sota-aikana ensimmäisiä malleja valmistetaan piensarjana Solex-tehtaan työntekijöiden käyttöön. Mikä parasta, miehitetyssä Ranskassa säädetään vuonna 1943 laki, joka määrittelee moottoripolkupyörän ajoneuvoksi, jolla liikkumiseen ei tarvitse ajokorttia, ja sillä saa ajaa jo 14-vuotiaana. Sen kahden litran peltikannuun – viikon tarve ahkeralle kuskille – sekoittamaa Solexine-kaksitahtipolttoainetta 6 % öljyseoksella myydään pian joka paikassa, vuoteen 1962 mennessä jopa tuhannella huoltoasemalla ympäri Ranskaa. Alkupään mallit ovat 38-kuutioisia ja tuottavat 0,4 hevosvoimaa. Edeltävän vuoden ajan sitä on kehitetty ja koeajettu – tässä kai kuuluisi sanoa “salaa natseilta”, vaikka se tuskin Pariisissa olisi onnistunut. Koska kansanajoneuvon operoiminen pitää olla helppoa, tarvitaan valmiiksi sekoitettua kaksitahtibensaa. Ei sanonut, mutta olisi voinut. “Saatte apumoottoripolkupyöränne minkä tahansa värisenä, kunhan se on musta”, sanoi Solex-tehtaan Marcel Mennesson aikoinaan
Syksyllä 1952 Korpivaara mainosti Velosolex-esittelyä Helsingin Kauppakorkeakoululla järjestetyillä polkupyörämessuilla. Kaupungeissa, joiden oloihin Velosolex olisi paremmin sopinut – ei mopoilla juuri ajettu. Matkan varrella oli romuisan näköinen takapiha, jonne innostuttiin kurkkimaan. Kaksi kertaa kalliimmilla oikeilla mopoilla ajettiin maaseudulla, niillä mentiin moottorisahan kanssa metsätöihin ja loskasohjossa kylille kauppaan. Sen kaasutinliiketoiminnot myydään Matralle, apumoottoripolkupyörien valmistus Motobecanelle. Ainakin Helsingin, Turun ja Tampereen kokoisissa taajamissa oli jo melko toimiva julkinen liikenne. Ranskan Indokiinassa – Vietnamissa – Velosolexilla oli vahva markkina-asema ennen Honda Cubin menestystä. Sohjokelillä ja savisella pinnalla renkaaseen tarttuvan aineksen kerrottiin haittaavaan kitkaa, mikä ei varsinaisesti yllätä. arpajaisvoittona Tekniikan Maailman jouluarvonnassa. Brändi on myös herätetty eloon modernien sähköpyörien muodossa; niiden veto on sentään ketjulla, mutta vanhaa voimapakettia symboloiva kuhmu on integroitu uusiin malleihin esimerkiksi akkukoteloksi, jotta pyörillä olisi tunnistettava Velosolexin hahmo! Liian urbaani mopoksi. Meille tuttujen Pappa-Tunturien ja Soliferien pellistä prässätyt rungot olivat tukevampia, ja kestivät suomalaisen maaseudun käytön savotoilla ja peltoteillä. Solex-sähköpolkupyörässä on haettu ikonista muotoa. Vuonna 1963 – ilmeisesti maahantuojan varastoon yli jääneitä – Velosolexeja oli mm. MBK:n konkurssin myötä valmistus Ranskassa päättyy vuonna 1988, tuossa vaiheessa Velosolexeja on tehty yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Velosolex oli kyllä halvin moottoroitu ajoneuvo vuoden 1960 Suomessa, mutta sen ominaisuudet eivät tainneet vastata markkinoiden odotuksia. Meillä mopot kehittyivät ihan omaksi ajoneuvoluokakseen, ja yksivaihteinen kitkapyörävetoinen ranskalaispapatin jäi jalkoihin. Meille Suomeen Velosolexit rantautuivat olympiavuodeksi. Velosolexeilla ajetaan kilpaa, ja niihin saa viritysosia. Vuosien varrella erilaisia Velosolexin kopioita on tehty niin Unkarissa, Englannissa kuin kaukoidässäkin. Velosolex.indd 38 Velosolex.indd 38 25.10.2022 13.53 25.10.2022 13.53. Tuulisella 1970-luvulla Solex ajautuu talousvaikeuksiin. Tekniikan Maailmakin koeajoi Velosolexin talven 1960–61 aikana – jopa lumikelillä. Mobilisti 7/22 xin saa ensimmäistä kertaa muun värisenä kuin mustana. Velosolex-nostalgiaa ei voi aliarvioida. Herrat olivat nauttineet bistrossa päivän päätteeksi parit pastikset, ja lompsivat kohti majapaikkaansa. Aidan takana on polkupyörä Elettiin aikaa ennen ajanlaskumme alkua, kun koronavirus ei vielä jyllännyt maan päällä. Jacques Tatin legendaarinen herra Hulot ajoi tietysti Velosolexilla vuoden 1958 komediassa "Enoni on toista maata". Pikkupoikamaisella innostuksella pihalla havaittiin sielukkaan rytöinen apumoottoripolkupyörä, joka Brigitte Bardot nähtiin monesti Velosolexin selässä. Ainakaan nuorisolle hidas ja äänetön putputin ei meillä kelvannut. 1990-luvulla Solex-kaasuttimien merkkioikeudet hankkinut Magneti Marelli yrittää käynnistää valmistusta uudelleen Unkarissa, mutta hanke ajautuu kiville. Pitkän linjan autoharrastaja Marko Kangas oli suomalaisine tovereineen Pariisin Retromobile-näyttelyssä helmikuussa 2019. Seuraava aktiivisempi tuontiyritys on selvästi ollut vuonna 1960, jolloin Korpivaara ilmoitteli taajaan Velosolexeista. Etäisyydet saattoivat olla pitkiäkin, ja tiet huonoja. Mopoihin tuli kaksi, jopa kolmekin vaihdetta ja niiden suorituskyky kasvoi. 38
39 Puutarhuri Rinne raportoi Velosolex-reklaamissa kokemuksiaan mainiosta kulkuneuvosta. (H.S. Velosolex.indd 39 Velosolex.indd 39 25.10.2022 13.53 25.10.2022 13.53. Jo kahta vuotta myöhemmin – oletettavasti myymättä jääneitä – apumoottoripolkupyöriä lahjoitettiin viisi kappaletta TM:n jouluarvonnassa. Korpivaaran myyntiponnistelut taisivat olla turhia. Helsingin Sanomat 27.05.1959. Rinne lienee saanut omansa ensimmäisessä tuontiaallossa 1952, jolloin Velosolexeja esiteltiin Kauppakorkeakoulun pyöränäyttelyssä syksyllä 1952. 2.11.1952) Velosolex 1700 -mallia mainostettiin ahkerasti vuonna 1960. Mobilisti 7/22
Olin odottanut sietämätöntä kaksitahtimoottorin räpätystä ja mekkalaa, mutta Velosolex putputtaa ja vetää terapeuttisen rauhallisesti. Jarruja sen sijaan on kolme – käsijarrut molemmissa päissä ja jalkajarru takana. Koskahan perustetaan merkkikerho. Sen sijaan käyn menomatkalla ostamassa tyyliin sopivan lätsän, sillä apumoottoripolkupyörä on selvästi ajoneuvo, joka vaatii ajotaitohattua. Kuva: Holger Eklund Velosolex.indd 40 Velosolex.indd 40 25.10.2022 13.53 25.10.2022 13.53. Laite ei ryöstäydy käsistä; vipu ei tunnu juuri vaikuttavan mihinkään, mutta niin kai kuuluu tehdä. Mobilisti 7/22 tunnistettiin Velosolexiksi. Hiekalla moottori vastustelee sen verran, että lähtö on parempi tehdä kovalla pinnalla. Käännän kaasuttimen vivun käynnistysasennosta oikeaan laitaan. Koronapandemian myllertäessä oli aikaa shoppailla, ja niin kävikin, että netti-ilmoituksia selatessa Marko bongasi Padasjoelta Velosolex-projektin. Suomalaisryhmä päätti, että tuollaiset hankitaan koko joukolle. Muutaman polkaisun jälkeen moottori käynnistyy. Marko Kankaan lisäksi projekteja on jo muillakin. Osat levitettiin pöydälle, ja sitten alettiin miettimään miten – ensisilmäyksellä yksinkertainen – laite saataisiin kasaan. Moottorin kampikammion painevaihteluilla toimiva kalvopumppu syöttää moottorin pyöriessä bensaa ja ylimääräinen johdetaan takaisin tankkiin. Sitten vain lähdetään polkemaan. Laite oli täysin osissa, mutta paikallinen maalari oli jo maalannut sen rungon kultaisine koristeraitoineen. Sieltä löytyivät myös uudet renkaat. Syntyi päätös, että sellainen pitäisi olla joka miehellä. Tehoa vai vääntöä. Se on selvästi mitoitettu 1940–50-lukujen ranskalaisille, ehkä jopa erityisesti naisille. Lain mukaan ajaessa tulisi käyttää kypärää, mutta pyöräilypotta riittää, mikäli ajoneuvon omamassa on alle 35 kiloa. Kaasari on äärettömän simppeli, eikä siinä ole edes kohokammiota. Tavallaan se on aikaansa edellä, tai sitten olemme taantuneet takaisin 1950-luvun pula-aikaan. Moottorin kyljessä oleva polttoainetankki oli ruosteinen ja kuhmuinen, joten sen tilalle ostettiin uudemman mallin muovinen vastaava Hollannista. Naisillehan Velosolexia ainakin kotimaassaan mainostettiin. 40 . Velosolex on kompaktin kokoinen 19-tuumaisine pyörineen, vähän kuin nykyajan kaupunkiveivaimet. Se oli haettava. Syksyllä 2022 Mobilistin virallinen pyöräilijä voitiin kutsua tyyppaamaan laite. Moottori lasketaan vivusta etufillarin päälle ja sylinterin kyljessä olevan liukusäätimen voi asentaa pikkiriikkisen kaasuttimen kyljestä kurkkua kuristavaan “start”-asentoon, mikäli kone on kylmä. Luokan ajoneuvoissa saa olla 1000 W maksimiteho, ja suurin sallittu nopeus on 25 km/h. Hallintalaitteet ovat simppelit. Kypärää ei nyt tullut mukaan koeajoretkelle. Runko jouduttiin purkamaan kolmesti, kun jokin osa jäi välistä ja merkitsi alusta aloittamista. Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen tarkasteli maailmankuulua Velosolex-apumoottoripolkupyörää Ranskan teollisuusnäyttelyssä Helsingissä 1959. Ilkka Langer kuvasi Velosolexin pariisilaisella takapihalla. Muuten laite on kuin mikä tahansa polkupyörä. Muuten Velosolex oli lähes kokonainen. Varusteina on soittokello, pakkariin integroitu työkalulaatikko ja magneeton voimin palavat ajovalot. Oikeassa kahvassa on myös puolipuristimen vipu, jolla moottori sammutetaan; sillä voi halutessaan avustaa käynnistystä. Kaasukahvaa ei ole, eikä oikeastaan kytkintäkään. Lain silmissä Velosolex kuuluu luokkaan L1e-A, eli se on pienitehoinen mopo tai moottoroitu polkupyörä – eli sanan alkuperäisessä muodossa MoPo
Hollannista tilatut valkosivurenkaat ovat erityisesti apumoottoripyöriä varten vahvistetut. Öljynipalla varustettu Torpedo-napa on valmistettu Fichtel & Sachsin Scwheinfurtin tehtailla, jotka kärsivät pahoja vaurioita syyskuussa 1943, kun liittoutuneet pommittivat Saksan kuulalaakerituotannon keskusta. Mobilisti 7/22 . Velosolex.indd 41 Velosolex.indd 41 25.10.2022 13.54 25.10.2022 13.54. 41 Tavaratelineen alta löytyy peltinen työkalulaatikko, jossa rengasraudat, tulppa-avain, Tiptop-paikkasarja ja kiintoavaimet kulkevat kätevästi mukana. Velosolexeihin löytyy hyvin osia, sillä ne olivat pitkään tuotannossa hyvin pienin muutoksin. Niillä ajetaan jopa kilpaa, joten myös viritysosia, kuten sylintereitä, mäntiä ja kaasareita on suoraan Internetistä tilattavissa! Jalkajarrullisten takanapojen suhteen ranskalaiset joutuivat tyytymään vanhan miehittäjämaan tuotteisiin
Nykyisissä sähköavusteisissa pyörissä moottorin vääntömomentti voi olla jopa 60 Nm, vaikka lain säätämä maksimiteho on 300 W. Velosolex kulkee sen verran kovaa, että vauhti voittaa kävelemisen, muttei ole vielä niin huimaava, että baskeri lennähtäisi päästä viimassa. 1950-luvun Ranskassa se on ollut tyylikäs ja halpa ajoneuvo vaikkapa kyläpapille, ovelta ovelle kiertävälle patonkikauppiaalle tai kotioppitunteja antavalle hanurinsoiton opettajalle. Sen moottori on lähempänä lennokkimoottoria tai jotain 1900-luvun alkuvuosien konetta. Velosolex.indd 42 Velosolex.indd 42 25.10.2022 13.54 25.10.2022 13.54. Satula on aivan liian alhaalla minulle, ja punnerran polvet koukussa mäen päälle. Mikään ei siis vieläkään voita kuutiotuumia. Liian urbaani isännälle Velosolex on äärimmäisen yksinkertainen toteutus aiheesta moottoriajoneuvo. Suomalaisessa talvessa, maaseudun pitkillä etäisyyksillä, moottorisaha pakkarilla ja karvalakki päässä se on ollut auttamattoman hento ja tehoton – eikä oikein pohjalaisen karpaasin tyyliin sopiva. Mobilisti 7/22 Kurvaan pihasta vanhalle maantielle jyrkkään ylämäkeen. Kyse taitaa olla enemmänkin vääntömomentista, semminkin kun moottorin kierrokset putoavat mäissä pois huipputehon alueelta. Pysähdyttyäni keskipakokytkimen pitäisi irrottaa veto moottorin kierrosten laskiessa tyhjäkäynnille, laitetta ei siis tarvitse käynnistää uudelleen joka liikennevaloissa. Nykyaikainen 50-kuutioinen mopo tuottaa noin 3 Nm vääntöä. Moottori taitaa alamäessä enemmänkin vastustella kuin lisätä vauhtia. Tuntuma on sen verran hutera, että tekee mieli jarruttaa kaikilla kolmella jarrulla. Siinä ei ole akkua, monimutkaista kytkintä tai vaihteistoa, eikä huolia jäähdytyksestä tai öljynvaihdoista. Velosolexin geometria on perinteisen loiva, joten se on vakaa myös yhdellä kädellä ajaessa; etuhaarukan yhteydessä oleva moottori tosin tuntuu painona ohjaustangossa. Kierrokset laskevat, mutta kone ei sammu. Tasanko loppuu ja tie kääntyy alamäkeen. Ilman käsiä ajamista en testaa, sillä tahdon säilyttää hampaani. Kantapäät kolisevat polkiessa seisontatukeen, joka taittuu takapyörän sivuille. Näytän kädellä suuntamerkkiä. Täyspitkät lokasuojat ja kuraläpät sekä ketjunsuoja pitävät lahkeet puhtaina. Tasaisella se jaksaa jolkottaa ominkin voimin arviolta kahtakymppiä, mummomankelille normaalia matkanopeutta. Säälin hennon tuntuista runkoa, enkä murjo täydellä kirimiehen kiivaudella, vaikka vauhti uhkaakin hiipua. Sen tai moottorin säädöt ovat hiukan hakusessa, sillä Velosolex mieluummin sammuu kuin lakkaa vetämästä. Rättärimäinen ennakoiva ajotyyli auttaa pienempiin mäkiin, mutta näin pitkässä mäessä alkuvauhti ei kauan auta; tässä tulee lämmin. Hmmm, sehän olisi täydellinen baaripyörä klaukkalalaiselle graafikolle… . Ja mikä parasta, se kulkee sata kilometriä puolellatoista litralla bensaa. Oikeat mopot alkoivat jo vuonna 1960 mennä kovaa vauhtia ohi Velosolexin kaltaisista kevytsarjalaisista. Vaihteita oli jopa kolme, tehoa ja hintaa yli tuplasti. Eipä reitillä toisaalta niitä liikennevalojakaan ole. Hätätilassa matka jatkuu polkien seuraavaan palkkapäivään asti. Vielä epäilyttävämmän näköinen on viistoputken litteä liitos emäputkeen. Lähden takaisin ylämäkeen, ottaen vauhtia tasamaalta. Saavun risteykseen ja kurvaan vanhan työväentalon kohdalta vasemmalle. Yhdessä niiden hidastusvoima riittää, mikä onkin tarpeen, sillä alamäen jälkeen tulen päätien risteykseen. Hämmentävintä on se, miten luotettavasti laite lähtee joka kerta käyntiin muutamalla polkaisulla. Kovakuntoinen kilpapyöräilijä tuottaa viiden minuutin vedossa Velosolexin luvatun tehon ja ylikin, mutta jopa 30 Nm vääntöä. Kun sen nostaa etupyörän päältä pois, vauhti kiihtyy. On vaikea sanoa, onko moottori avuksi vai hidasteena näin jyrkässä mäessä. Kammet ovat isolle miehelle liian lyhyet, eikä niillä oikein saa voimaa välittymään ketjulle; kampien lyhyyden myötä polkeminen on melkoista sotkemista sitten, kun vauhtiin on päästy. Tasaisessa maastossa paidanselkämys ja kainalotkin pysyvät kuivina. Tie jatkuu tasaisempana, ja Velosolex saavuttaa matkavauhtinsa sympaattisesti pöpöttäen. On vaikea uskoa, että moottorissa olisi edes luvattua 0,6 hevosvoimaa – etenkin kun itse tuotan toisen mokoman sen lisäksi. Vaikka kammet ovat liian lyhyet, on maavaraa silti varsin vähän; kurveihin kannattaa mennä polkimet vaakatasossa moottorin voimin. 42 . Joudun nousemaan jopa putkelle, polkemaan seisten. Teen vauhdikkaan u-käännöksen sisäpuolen jalka polkimelta irrotettuna, ja huomaan, että takahaarukka tuntuu hieman letkulta. Se ei pidä meteliä, ei savuta, eikä sotke. Papatus yltyy vauhdin kiihtyessä – kännykän GPS:n mukaan aina 45 km/h vauhtiin asti. Olen ajanut tehomittarilla varustetulla maantiepyörällä paljon, ja tiedän, miten tällainen mäki nousee esimerkiksi 500 watin teholla
kaksitahtimoottori, puhallinjäähdytys, 1-kurkkuinen (8 mm) Solex-kaasutin, yhdeltä puolelta laakeroitu kampiakseli Iskutilavuus: 49 cm³, sylinterimitat 39x40 mm, puristussuhde 8,0 Teho: 0,6 hv/2 500 r/min VOIMANSIIRTO Kitkarullalla etupyörään, keskipakoiskytkin JARRUT Käsijarrut edessä ja takana, takana jalkajarru RUNKORAKENNE Hitsattu, teräsputkea ja levyä, takahaarukka koottava SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6V, magneettosytytys, sähkövalot edessä ja takana MITTOJA Pituus: 1620 mm Korkeus: 1000 mm Ohjaustangon leveys: 570 mm Akseliväli: 1000 mm Omamassa: 28,5 kg SUORITUSKYKY * Huippunopeus: 28,4 km/h Kiihtyvyys 0-400 m: 64,2 s Polttoaineenkulutus: 1,1–1,4 l/100km HINTA 37 900 mk *Tekniikan Maailma 6/1961 Velosolex.indd 43 Velosolex.indd 43 25.10.2022 13.54 25.10.2022 13.54. Mobilisti 7/22 . 43 Velosolex 1700 1961 MOOTTORI Tyyppi: 1-syl
Pietinen, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat Boeing 747 teki ensilentonsa vuonna 1968. 3 Mobilisti 3/07 . Mobilisti 3/07 . Projekti oli viedä Boeingin konkurssiin, varsinkin kun valtion tuki yliäänikone 2707:lle lakkautettiin 1971. Kolmen vuoden kehitystyön jälkeen ensimmäinen 747 pääsi koelentovaiheeseen 1968. Tarjouskilpailun voittanut Boeing työllisti parhaat miehensä 2707-projektissa, jonka tekniset tavoitteet olivat kovat. Taloudellisesti laitteen kannattavuutta epäiltiin alusta alkaen, mutta koska Euroopassa ja Neuvostoliitossa suunniteltiin myös ääntä nopeampia matkustajakoneita, pidettiin Yhdysvalloissakin tärkeänä pysyä kilvassa mukana. ”Kaikkialla Suomessa kannattaa pitää yllä lentokenttäpalveluita sähkölentämisen tarpeisiin”, ministeri korostaa. Yläkansi ohjaamon takana olikin alkuaikoina usein matkustajien oleilutilana. Koska 2707:n saaminen käyttöön kuitenkin kestäisi pitkään, tehtiin rahtikoneesta myös matkustajaversio. Liikenneministerinämme toimiva Timo Harakka esiintyi Helsingin Sanomissa vieraskynäosiossa 7.9.2022. Kuva: A. Mobilisti 7/22 koonnut: Toimitus . Myös turvallisuuden tehostaminen poikkeuksellisessa maailmantilanteessa tulee mainittua. Nyt viimeiset koneet ovat valmistuneet tehtaalta! uutiset722.indd 44 uutiset722.indd 44 25.10.2022 14.11 25.10.2022 14.11. Koneen suunniteltiin kulkevan kolminkertaisella äänen nopeudella ja sen laajaan runkoon oli aikomus ottaa ennennäkemätön määrä matkustajia. Koneen ulkonäössä rahtikäyttö näkyi rungon yläpuolelle nostettuna ohjaamona. Siellä se veisi mahdollisimman vähän tilaa. “2004. 3 44 . Sen ajateltiin tulevan vain väliaikaiseen käyttöön. . Harakka maalaili rohkean futuristista kuvaa sähköiseksi muuttuvan ilmailun mahdollisuuksista ja Suomen roolista sen edelläkävijänä, lähinnä toiminnan mahdollistavan infran luojana. Jos liikenneministerin visioita aletaan toteuttamaan, niin voisiko järjen ääni voittaa myös Malmin osalta. Toimituksen taiteellinen johtaja päätti kysyä paikallisen ammattikoulun korjaamolta huoltoaikaa Pösölleen. Kuulkaas, meillä nyt kuitenkin pyritään siihen, että huollettavat autot olisivat nuorempia kuin opiskelijat!” Pitkin hampain työn vastaanottaja kuitenkin myöntyi, että ajan voisi saada, koska auton mallisarja väistyi tuotannosta vasta 14 vuotta sitten, jolloin ammattikoulun opiskelijat olivat jo syntyneet. . Siinä meillä on valmis lentopaikka, joka taipuu helposti kaikkiin visioituihin tarpeisiin ilman vuosia ja kymmeniä miljoonia vaativia kaavamuutosja aluejärjestelyjä. Huoltolan töitä vastaanottanut opettaja kysyi auton tietoja, ja vuosimallia. Merkittävä osa lentoyhtiöistä piti konetta liian suurena, eikä niitä uskallettu tilata kuin pieniä määriä. Malmin lentoaseman tulevaisuudesta käydyssä kädenväännössä esitettiin kentän säilyttämisen puolesta juuri noita samoja argumentteja. Samaan aikaan Boeingin toiseksi parhaat miehet asetettiin suunnittelemaan konetta, jonka pääasialliseksi käyttökohteeksi ajateltiin rahdin kuljettamista. Siinä vaiheessa yliäänikoMalmin lentoasema loistonsa päivinä. Yhdysvaltojen hallinto tuki 1960-luvulla projektia, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja ottaa tuotantoon tulevaisuuden matkustajakone. Kaupalliseen käyttöön se otettiin 1970. Vasta myöhemmin sinnekin asennettiin istuimia. Siihen mahtui enemmän istuinpaikkoja, kuin mitä odotettiin tarvittavan. Sähköinen ilmailu sivuutettiin lähinnä utopistisena haihatteluna. ”Sähköinen liikenne tuo Suomeen tuloja, työtä ja hyvinvointia” Käytännön järjestelyistä Harakka paaluttaa, että ”iso askel sähköiseen ilmailuun on otettavissa vielä tänä syksynä perustamalla matalalentoverkosto”, jonka takia ”pelastushelikoptereita ja rajavalvonnan ja Puolustusvoimien kalustoa voidaan käyttää nykyistä paljon laajemmin”
3 Mobilisti 7/22 . Jumbon tarina kerrottiin tarkemmin Mobilistin numerossa 5/2021; sen löydät kätevästi digitaalisesta lehtiarkistostamme. Juna kulkee taas. Mobilian Tukka tuulessa -näyttelyssä esitellään avoautoilua vuosien varrelta. Kone oli siis tuotannossa yli 54 vuoden ajan. Projektiin oli käytetty paljon rahaa ja aikaakin oli mennyt monta vuotta pidempään kuin 747:n koko kehitykseen. Mikään haihattelija Hinkkala ei kuitenkaan ole, vaan kokemusta ja asiantuntemusta on laajasti, erityisesti VW:n tuotannosta. Erittäin ruosteinen ja puutteellinen” Tähän täkyyn lankesi Marko Hinkkala Kangasalta ja nouti ilokseen avustajamme Tero Ilolan mökkimetsikössä pari vuotta maskottina toimineen VW Transporterin. Mobilisti 3/07 . Junakeula seisoi ensimmäisellä mättäällään yli 50 vuotta, Ilolan pihalla pari vuotta ja kenties pääsee nyt jo katon suojiinkin. 3 Mobilisti 3/07 . Kun myynti-ilmoitus on tarpeeksi houkutteleva, kauppa käy: ”Junakeula vuodelta 1955. Auton ja tien museo Mobilian uudessa Tukka tuulessa -avoautonäyttelyssä esitellään kymmenen hyvinkin erilaista näkemystä avoautosta. Vauhtia ja vapautta symboloivat avoautot ovat olleet tuotantomääriltään jo pitkään marginaalisia, mutta rakentaneet koko ajan voimakkaita mielikuvia. Massojen matkailu lähti nousuun ja isoja koneita tarvittiin. Toivottomin mahdollinen aihio. Viimeinen Boeing 747 nimittäin valmistui vasta lokakuussa 2022. uutiset722.indd 45 uutiset722.indd 45 25.10.2022 14.11 25.10.2022 14.11. . Matkustajakoneet ovat tunnetusti pitkäikäisiä, joten voi odottaa 747:n pysyvän taivaalla vuosikymmenien ajan, ehkä mallin satavuotisjuhlaan saakka. Nähtävillä on niin perhekäyttöön soveltuvia, kuten Triumph Herald tai Saab 900 Turbo, kuin urheilullisia kaksipaikkaisia katseenkääntäjiä Chevrolet Corvetten tai Alfa Romeo Spiderin tapaan. Sen takia lähes kaikki valmistajat ovat esittäneet omia näkemyksiään avoautoista. On silti yllättävää, kuinka pitkään 1960-luvulla väliaikaiseksi ratkaisuksi tarkoitettu kone oli tuotannossa. Kokonaistuotannossa päästiin 1 572 kappaleeseen, mukaan lukien prototyypit. Kuten asiaan kuuluu, tehtiin tästäkin koneesta eri versioita ja sitä kehitettiin. Joukossa on myös vuosimallin 1959 MGA e-Roadster modernilla sähköauton tekniikalla. Traileriin liittyvä mukava yksityiskohta oli myös, että peruuttaminen haastavaan lastauspaikkaan sujui Hinkkalalta ammattilaisen ottein, eikä niin usein nähtyä kärryn irroittelua ja lihasvoimalla äheltelyä tarvinnut tällä kertaa kokea tai katsella. 45 neella oli 115 tilausta 25 eri lentoyhtiöltä. Boeing 747 oli vääristä suunnitteluperusteistaan huolimatta oikea kone oikeaan aikaan. . Lastaamisessa vierähti hyvä tovi, kun raato kiskottiin nahkoineen metsästä trailerille. Ainakin olisi sen ansainnut. Yhdistelmä oli myös havaittu Eurajoki-Kangasala-reitillä, josta saatiin raportteja pitkin päivää
Hondan suuri määrä ei olekaan yhtä yksinkertainen selittää. Veteraanimoottoripyöräkerho on julkaissut tilastoja heidän kauttaan vuosina 1985–2021 tehdyistä museoajoneuvojen tarkastuksista. uutiset722.indd 46 uutiset722.indd 46 25.10.2022 14.11 25.10.2022 14.11. Tilastoista voi arvella VMPK:n toiminnan olleen melko pientä vielä 1980-luvulla. Jawan 250-kuutioista 353-mallia on tarkistettu 247. RMW tunnetaan maailmalla Pagoda-Mercedesten entisöinneistä, niitä pajalla on valMaris Bebriksen luotsaamassa Riga Master Workshopissa entisöidään Alfa Romeo 6C 2500 Sport Freccia d'Oron tai Alvis Healeyn kaltaisia erikoisautoja. Ensimmäisenä vuonna tehtiin vain 18 museoajoneuvotarkastusta. Onko se puhdistuksen jälkeen maalattu, passivoitu vai onko se vaihdettu uuteen vastaavaan. 30 suosituimman listalla yllätyksen tuottaa lähinnä sijalta 22 löytyvä Condor. BMW taas on selvästi suositumpi vanhana harrastepyöränä kuin mitä se on ollut uutena. Onko harrastuksen suosio hiipumassa vai taloudellinen motivaatio pienempi kuin ennen. Seuraavana vuonna oli viimeinen mahdollisuus tarkistaa vanhan 25 vuoden säännön mukaan, joten silloin tehtiinkin kaikkien aikojen ennätys, 1 057 museotarkistusta. Voikin epäillä Tuutteja tuodun maahan käytettynä viimeisen 30 vuoden aikana useampia kuin mitä maahantuoja aikanaan toi uusia. Mobilisti 3/07 . se, että perinteistä käsityötaitoa on ollut hieman helpommin saatavilla kuin länsimaissa. Asiakas saa tällä tavalla täydellisen datan auton jokaisesta komponentista kuvineen. Vuoden 2007 jälkeen taso oli melko pitkään lähellä viittä sataa, mutta on aivan parina viime vuonna laskenut kolmensadan pintaan. Näin suuri osa niistä ei ole säilynyt museorekisteriin, vaan juuri tuota mallia on jälkituotu käytettynä huomattavia määriä. Työn vaiheet on dokumentoitava tarkasti. Yksistään 1990-luvun puolivälissä Lahdessa toiminut epävirallinen maahantuoja-seikkailija toi muutamassa vuodessa useita kymmeniä Tuutteja Yhdysvalloista Suomeen. Eikä hän toiminut yksin, käytettyjä japanilaispyöriä tuotiin paljon, niitä kun sai muutamalla satasella pakettiauton täyteen lännen romuttamoilta. Niitä on näköjään jo VMPK:n hyväksyminäkin Suomenkin museorekisterissä kokonaiset 123 kappaletta. Juhani Anttilan ja Olli Saarnion mainiossa kirjassa Japanilaiset moottoripyörät Suomessa 1960-1975 kerrotaan Tuutin eri versioita tuodun Suomeen isoksi pyöräksi huomattavan paljon, eli yli 700 kappaletta. Yamaha on pitkään ollut maailman tuotantotilastoissa kakkonen ja Kawasaki neljäs. Japanilaiset ovat samassa järjestyksessä kuin niiden valmistajat myyntitilastoissa. Viroon ja Latviaan on viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana syntynyt useita entisöintipajoja. Suosituin merkki tässäkin tilastossa on Honda. Ainakin 1990-luvulla moottoripyörien vakuutukset olivat toimituksen omassa piirissä kalliimpia kuin nyt, vaikka rahan arvon muuttumista ei otettaisi huomioon. Mobilisti 7/22 . Siitä luku nousi melko tasaisesti vuoden 2006 575 tarkastukseen. Museorekisteröintiin oli huomattava taloudellinen motivaatio, kun hitaankin mutta isohkon pyörän vakuutus laskettiin kuutiotilavuuden eikä suorituskyvyn mukaan. Vastaavia suomalaisessa liikenteessä suosittuja merkkejä ovat myös kaksi seuraavaksi suosituinta merkkiä, nimittäin Tunturi ja Jawa. Niiden vuosittainen määrä on noussut yli sadan vasta 1992. Yksi tällainen on Riiassa toimiva Riga Master Workshop (RMW, rmw.lt), joka tekee tarvittaessa hyvinkin eksoottisia entisöintejä. Kansainvälinen menestys ei varmaankaan vaikuttaisi suosioon VMPK:n listoilla, mutta Hondan tuonti Suomeen alkoi ensimmäisenä länsimaana jo 1960, joten merkillä on myös pitkä paikallinen historia. Vai mitä sanotte esimerkiksi Alfa Romeo 6C 2500 Sport Freccia d'Orosta vuodelta 1943. 3 Mobilisti 3/07 . Se on ollut maailman suurin valmistaja jo 1950-luvulta alkaen. Suosituin malli museokilpiin tätä kautta päässeistä on Honda CB 750 eli Tuutti-Honda, joita löytyy kokonaiset 520 kappaletta. Jawoja myytiin Suomessa tuhansia, joten satojen yksilöiden säilyminen yhdestäkin mallista on itsestään selvää. Sehän on Sveitsin armeijan käyttöön tehty pyörä, joita ei uutena ole ulkomaille viety. . Ei aivan jokapäiväinen entisöintikohde. Neljäntenä on BMW, sen jälkeen Yamaha, Suzuki ja Kawasaki. 3 46 . Se on aina ollut kallis merkki ja voinut jäädä monen nuoren miehen mieleen kohteena, joka hankitaan myöhemmin, kunhan siihen on varaa. Sitä varten pajalla on käytössä oma tietokoneohjelma, johon listataan jokainen ruuvi ja mutteri ja erityisesti se mitä kullekin komponentille on tehty. Nämä laitteet on Sveitsin armeija poistanut käytöstään hyväkuntoisina, joten ne on varmaankin saanut heittämällä tai pienellä ehostamisella museokilpiin. Työ vaatii maailmalta löytyvien vastaavien autojen tutkimista ja valtavan määrän opiskelua, jotta kunnostettavat rakenteet, materiaalit, värit – tekniikasta puhumattakaan – tulevat tehtyä mahdollisimman tarkkaan samalla tavalla kuin aikanaan tehtaalla. Taustana on mm. Tällaisten autojen omistajat ovat myös hyvin tarkkoja kaikista yksityiskohdista
3 Mobilisti 3/07 . Kaukoidässä näin ei ole, joten sen takia on luonnollista että sieltä löytyy asiakkaita. Avustajamme vieraillessa pajalla syyskuussa, työn alla oli mm. Toisaalta, jos nyt olet nopea, niin saatat saada käsiisi joitakin huppuharvinaisuuksia tolWorld Of Classics -museo Tumbassa on suljettu. Rahat on käytetty leveään elämään, kuten muskeliveneisiin, huviloihin. Paikka on ollut avoin yleisölle nimellä ”World of Classics”. . Joku keräilijä varmasti tahtoisi esimerkiksi suomenkieliset Elvis-elokuvien julisteet. uutiset722.indd 47 uutiset722.indd 47 25.10.2022 14.11 25.10.2022 14.11. Kokoelman kerännyt Leif Ivan Karlsson on entinen raggari, joka on onnistunut luomaan itselleen miljoonaomaisuuden. Koko kokoelma tulee myyntiin. 3 Mobilisti 7/22 . Tällaista kokoelmaa on harvoin tarjolla Euroopassa, joten nopeimmat saattavat tehdä elämänsä kaupat vielä tämän vuoden puolella. Mobilisti 3/07 . Kuvien museo sulki ovensa viimeisen kerran, juuri hieman ennen kuin tämä lehti lähti painoon. Toisaalta olemme erittäin ajoissa, koska kaikki kuvien autot tulevat juuri nyt myyntiin. Saksassa, Hollannissa ja Britanniassa) on riittävästi laadukkaita entisöintipajoja tyydyttämään kunkin maan paikallinen kysyntä. Nytkin ollaan myöhässä. Siellä ne huutokaupataan eniten tarjoavalle. Nostalgiakrääsän haalimiseen markkinoilta on selvästi uhrattu aikaa ja rahaa. Autot ovat kaikki huippuentisöityjä, ja useimmiten mallistojen huipulta. Onhan Ruotsissa aina ollut hienoa kalustoa, mutta harvoin näkee näin hulppeata otosta yhdellä kertaa. Se on ollut yksi maailman suurimmista viisikymmenluvun USA-autoihin keskittyneistä museoista. Autojen kerääminen aloitettiin vuonna 2014, ja kokoelmaan kelpuutettiin vain priimakuntoiset yksilöt. Toimitusjohtaja Maris Bebris kertoi, että Euroopassa (esim. 47 mistunut jo 15 kappaletta. Esimerkiksi Power Meetiin on saavuttu tyyliin sopivasti helikopterilla ja niin edelleen. Mobilisti-lehden ykköstavoite ei ole olla ajankohtainen. Autot ovat rakennettu jokaista mutteria myöten vastaamaan tehdasuutta autoa. Autot uitetaan tulevan talven aikana valmistusmaahansa. Ruotsissa, Tukholman eteläpuolella Tumbassa on ollut vuodesta 2015 ällistyttävän hieno yksityinen USA-autojen kokoelma. Paja ei kuitenkaan ole keskittynyt pelkästään Mersuihin. Yleensä asioista kerrotaan vuosikymmeniä sen jälkeen, kun ne ovat tapahtuneet. 60-luvun MGB ja erittäin harvinainen Alvis Healey Sports Convertible vuodelta 1953. Tavoitteena oli saada halutusta mallista aina se harvinaisin ja varustelluin versio. RMW:n asiakaskunta on pääasiassa kaukomailta, esimerkiksi Singaporesta, Malesiasta ja Uudesta-Seelannista. Ja tämä oli siis täällä meillä Pohjolassa! Koronan jälkeiset rajalliset talousresurssit pakottivat sulkemaan paikan kuluneen kesän päätteeksi. Kalusto on tulossa myyntiin
Eikä mitä tahansa plakaatteja, vaan kyseessä ovat kaikki Suomessa tehdyt, suomenkieliset Elvis-elokuvajulisteet! Yhteyden myyjiin saa numerosta 08-53020091 tai sähköpostilla: info@worldofclassics.se . Vuodelle 2022 rahaa onkin jaettu esimerkiksi Jokioisten museorautatien ratatöihin, Swan-purjeveneen kannen kunnostukseen ja Suomen ensimmäisen kirjastoauton 3D-rakennemallinnuksen teettämiseen. Miltä kuulostaisi kokoelma kehystettyjä, alkuperäisiä Elvis-elokuvajulisteita. Rahaa ei ole kenellekään annettu täyttä summaa, vaan yleensä noin puolet projektin hyväksytyistä kustannuksista. Jostain syystä tukea saaneet henkilöautot ovat vanhempia kuin mitä harrasteautot keskimäärin nykyään ovat. Moinen härveli jäi ainakin tämän lehden toimituksen henkilökunnalle mieleen. . Moottorille luvattiin 0,9–1,3 hevosvoimaa, ja veto tapahtui kitkarullalla Solexin tapaan. Olisi mielenkiintoista tietää, johtuuko myönnettyjen avustusten iän painottuminen noinkin vanhoihin aikoihin päättävien tahojen näkemyksistä, vai ovatko nuorempien historiallisten autojen omistajat nukkuneet onnensa ohi. Mobilisti 7/22 kullisemmalla hinnalla. Tapahtuman lisätiedot sekä majoitustarjoukset Keski-Suomen Konepyöräseuran nettisivuilla. Emme ole vielä päässeet tutustumaan kyseiseen näyttelyyn, mutta eiköhän miltei jokainen autoharrastaja ole kokenut postimyynnin iloja ja suruja. Uusin henkilöauto on vuoden 1952 Mercedes-Benz, joita listalla on kaksikin kappaletta, 300 sedan ja 170 DS. Museovirasto ei tue pyytämättä, vaan heille pitää tehdä hyväksytty hakemus. Larus-perämoottori oli tuotannossa vuosina 1952–54, ja tuotantomääräksi on arveltu jopa 800 kappaletta. Auto-Koneistamon takana olivat Hyryläisen veljekset Kauko, Tauno ja Taisto. Postimuseon mukaan näyttelyssä saa käsityksen esimerkiksi siitä, minkälainen prosessi kauppojen tekeminen etänä oli ennen internetiä ja sähköposteja. 3 Mobilisti 3/07 . Sitä käsittelevien pikku-uutisten mukaan Peravesin rekisteröinti olisi ollut ongelSysy-apumoottoreita tarjottiin 50-luvun alussa. Helsinkiläinen Auto-Koneistamo Oy esitteli vuonna 1950 Sysy-apumootttorin. Liikenne, kuten Museovirasto sen ymmärtää, on erittäin laaja alue. Ulkomailta uusien tai käytettyjen osien hankinta– kokonaisista autoista puhumattakaan – on perustaltaan yhä edelleen postimyyntiä, vaikka kaupat tehdäänkin reaaliaikaisesti netin kautta ja kuljetuksesta huolehtii useasti kuriiriyhtiö. Säästö tämän hintaluokan autoissa voi olla erittäin huomattava. Mobilisti 3/07 . Se sai nimen Larus Minutus, siis pikkulokki. Paketoidut unelmat -näyttely on pystyssä 14.10.2022-17.9.2023. Kymmenestä tukea saaneesta kumipyörillä kulkevista moottoriajoneuvoista vanhin on Juha Paavolan vuoden 1926 Velie 60, jonka jäähdyttäjän ja puskurien pinnoittamiseen on luvattu 3 000 euroa kuuden tuhannen kokonaiskustannuksista. Lisäksi siellä voi muun muassa kuvata itsensä postimyyntiluettelon kanteen, jos haluaa samaistua oikein tosissaan vanhoihin aikoihin. Avustuksia nimittäin voi hakea kulkuneuvojen lisäksi myös liikenneympäristön ylläpitoon tai kunnostukseen. Autoja pääsee katsomaan vielä tämän syksyn aikana, kun ottaa yhteyttä omistajaperheeseen. Tekeillä oli jopa 4 hevosvoiman Larus-moottori. . Larus Minutuksen sai vielä jatkokehitelmän, tehokkaamman PM62-perämoottorin, jossa oli jopa kaksi hevostoimaa. Helkaman tiedotteessa – ehkä vuodelta 1951 – kerrotaan Ruotsissa rekisteröidyn jo 150 000 moottoripolkupyörää. Toisaalla tässä lehdessä esitelty Velosolex ei ollut yksin. Kuten kuvista voi nähdä, paikka on sisustettu asiaankuuluvalla rekvisiitalla, joka tulee myös kokonaisuudessaan myyntiin. Kohteeseen suunnitellut toimenpiteet ovat myös olleet pysyviä korjauksia, kulutusosia, kuten uusia renkaita, ei Museovirasto ole rahoittanut. Kun autot ovat tuossa ihan naapurissa, eivät rahtikustannuksetkaan muodostu ylivoimaisiksi. Maantieliikenteeseen avustuksia on jaettu melko monelle kohteelle. . Se esittelee postimyynnin kehitystä vuosikymmenien varrella, etenkin suomalaisesta näkökulmasta. Alan lehdissä esiteltiin 1980-luvulla omituinen sveitsiläinen ajoneuvo nimeltään Peraves Ecomobile. Sysy-apumoottorista tuli myös ketjuvetoinen malli. Lisäksi viranomaiskulut jäävät pienemmiksi, autothan ovat jo valmiiksi Euroopassa. Laitetta ei voinut kutsua moottoripyöräksi, sillä paikoillaan ja hitaassa vauhdissa se pysyi pystyssä lentokoneen laskutelinettä muistuttavilla apupyörillä. Postimuseon uusi näyttely valottaa postimyynnin historiaa Suomessa. Rahaa on ollut jakamassa kumipyöräliikenteen lisäksi raiteella, vesillä ja ilmassa kulkeva liikenne. 3 48 . Museovirasto on jakanut avustuksia liikenteen kulttuuriperintöön vuodesta 1994. Kirjastoauton, hevosvetoisten vaunujen ja Teijon tehtailla valmistetun irtosementin kuljetukseen tarkoitetun perävaunun lisäksi avustuksia ovat saaneet myös yksityisten omistamat henkilöautot. Toinen 800:n “lurjuksen” erä tehtiin tiettävästi vuosina 1955–56. Kuten muissakin kohteissa, myös niille myönnettyjen tukien perusteluissa kohteen tunnettu historia Suomessa on ollut tärkeässä osassa. Lisätietoja: postimuseo.fi. uutiset722.indd 48 uutiset722.indd 48 25.10.2022 14.11 25.10.2022 14.11. Jos kauppa toteutuu ilman välikäsiä, se on varmasti merkittävä säästö molemmille osapuolille, koska silloin kummankaan ei tarvitse maksaa prosentteja huutokauppayhtiölle. Iso osa tavarasta on valitettavasti rekvisiitaksi tehtyä rekvisiittaa, mutta joukossa on oikeita aarteitakin. Sysyn pohjalta kehitettiin myös perämoottori. Suurempi menestys oli Auto-Koneistamo Oy:n Larus-perämoottori. Uudistuksena myös autonosakauppiaat ovat tervetulleita tapahtumaan entisten motskarija osakauppiaitten lisäksi. . Se oli BMW-moottoripyörän tekniikalla liikkuva täysin koteloitu kaksipyöräinen, ikään kuin purjekoneen ohjaamo tien päällä. Tampereella sijaitseva Postimuseo on avannut “Paketoidut unelmat”-erikoisnäyttelyn. Keski-Suomen Konepyöräseura järjestää Jyväskylän Rompepäivän taas oikealla paikallaan lauantaina 14.1.2023 Jyväskylän Paviljongissa. Viime aikona rahaa on jaettu noin 350 000 euroa vuodessa. Tälle vuodelle jätetyistä 67 hakemuksesta tukea on myönnetty 29:lle
Peraves oli kuitenkin sinnikäs ja jatkoi tuotantoa vuodesta toiseen. Kyseistä 240-sivuista teosta on yhä rajoitetusti saatavilla, kertoo kustantaja tiedotteessaan. Paljon on kirjoitettu Englannin autoteollisuuden tuhosta, mutta aina ei tule ajatelleeksi sen moniulotteisuutta. Mitat ovat 35 x 50 cm, joten kokonaisuus on näyttävä, muttei hallitsematon. 2000-luvulla tuotanto siirtyi Tšekkeihin ja mallia kehitettiin teknisesti mutta myös valmistuskustannuksiltaan edullisemmaksi. Alkuperäistä mallia valmistettiin alle sata kappaletta. Parikymmentä vuotta tästä eteenpäin britit olivat jo menettäneet asemiaan tuntuvasti, muun muassa punnan kurssivaihteluiden takia. 49 Matchboxin tuotantolinja. 3 Mobilisti 3/07 . Jos kustantantaja kuulostaa tutulta, niin kyseessä on sama taho, joka on julkaissut kiitoksia keränneen “Höyrylaivalla Tallinnaan”-opuksen. Vuonna 1991 se sai saksalaisen hyväksynnän ja pääsi sitä kautta EU:n liikenteeseen. 3 Mobilisti 7/22 . Kaksipyöräinen oli kuitenkin suhteettoman kallis ja meni kaupaksi hitaasti. Mobilistin toimituksen kuuleman juorun mukaan Suomeen olisi viimein tuotu yksi Peraves, mallia Monotracer. Siinä on 1920-50-lukujen mainosjulisteita seuraavilta varustamoilta: Deutsche Afrika-Linien, Hamburg Süd-Amerika, United States Lines, Sitmar Line, French Line, Union-Castle Line, Nya Rederi-Aktiebolaget Svea, Navigazione Generale Italiana, Suomen Höyrylaiva Oy, Holland-America Lijn, Laeva Reederei Hans Schmidt ja Frassinet. Sitä on saatavissa 28 euron hintaan ja vain suoraan kustantajalta. Silmiin osui tasan 60 vuoden takainen uutinen siitä, kuinka yksistään Lesney-yhtiön Matchbox-pienoisautoja suollettiin silloin liukuhihnalta eri mittakaavoissa yhteensä yli 1 000 000 kappaletta viikossa! Yhtiöllä oli silloin 20 tuotantolinjaa, joilla ahersi liki 1 500 henkilöä. Kyseessä oli voimakkaasti vientivetoinen liiketoiminta; Lesney ylpeili tuolloin sillä, että se vei brittiautoja jopa rautaesiripun taa. Tämän päivän Monotracer kulkee tietenkin sähköllä. Hieman myöhemmin tuotanto Englannissa alkoi hiipua, eivätkä edes kaukoidässä valmistetut brittiyhtiöiden tuotteet onnistuneet säilyttämään markkinaosuuksiaan. . Jos tähtäimessä on hieman tavallisuudesta poikkeava seinäkalenteri vuodelle 2023, niin Oy Raud Publishing Ltd on tuonut tarjolle laivateemaisen “Shipping Posters Calendarin”. Laite oli tarkoitettu jokapäiväiseen ajoon, joten valmistajalla oli ainakin suunnitelmissa lisävarusteina suksiboksi ja apupyörien tilalle asennettavat tukisukset. Mobilisti 3/07 . mallista eri puolilla maailmaa. Laite on tiettävästi saatu viime kesänä myös rekisteröityä. uutiset722.indd 49 uutiset722.indd 49 25.10.2022 14.11 25.10.2022 14.11. Markkinaosuuksien lähes täydellinen menettäminen käsitti paitsi 1:1-ajoneuvot, mutta samoihin aikoihin myös pienoismallit. Tiedustelut: peter.raudsepp@elisanet.fi. Uuden mallin nimeksi tuli Monotracer. Sveitsissäkin meni kolme vuotta ennen kuin valmistaja sai 1982 valmistuneen prototyypin hyväksytettyä liikennekäyttöön.
Paula Kinnunen Walesin Matchbox Corgi – tai tarkemmin Welsh corgi. Kuvassa lukee: Perttulasta lähtö 1926 Mikä mahtaa olla tapahtuma. Mitä tulee prinssi Philipin ja ilmailun suhteeseen, huomautettakoon, ettei jutussa puhuta mitään hänen sota-aikaisista aktiviteeteistaan tai sotilasurastaan. Kuningataräiti Elisabeth keksi itselleen tuon tittelin erottuakseen samannimisestä tyttärestään kuningatar Elisabethistä. 50 . Viittaus lentäjäsankaruuteen olikin brittien harrastamaa kuivakkaa lukijat722.indd 50 lukijat722.indd 50 25.10.2022 14.18 25.10.2022 14.18. Pahoittelemme tapahtunutta. Sakari Lehtonen Ohutta käyttöutua Moro! Isäni Mobilisti-lehteä (6/2022) lukiessani huomasin parikin virhettä jutussa, joka kertoi Kuningatar Elisabeth II:n autoharrastuksesta, molemmat olivat samalla sivulla (104). Porukkaan sisältyy myös yksi dorgi, mutta ei yhtään gorgia. Kimmo Marttinen Lappeenranta Mikäli kyseessä on Nurmijärven Perttula, se on tässä aivan kivenheiton päässä paikasta, jossa lehden ulkoasua askarrellaan kasaan. Raimo Korhonen Joku siis oikeasti lukee näitä juttuja. Ensimmäinen oli heti otsikossa: Käyttöutojen kuningatar, luulempa, että otsikon pitäisi olla Käyttöautojen kuningatar eli a oli unohtunut auto-sanasta pois. Toinen oli kuvassa, jossa Elisabeth roplaa Auxilary Territorial Servicen (ATS) Vauxhall Pickupia, samalla kun kuningataräiti Mary seuraa vierellä... Philip kouluttautui 50-luvulla Kuninkaallisten ilmavoimien vierailevana oppilaana lentämään jotakuinkin kaikella, mitä RAF:lla oli tuolloin tarjolla. Matti Ouvinen Kuninkaallistäsmennyksiä Lehdessä 6/22 oli juttua nyt edesmenneen kuningatar Elisabethin vaiheista autojen parissa. Kennelja seurapiiritoimittajamme ollessa juuri tuolloin Butuben kruununprinsessan häissä, jouduimme luottamaan kuvien henkilötunnistuksessa brittimediaan, heikoin tuloksin. Kuningattaren isä oli Yrjö VI (ei siis Yrjö IV). Mobilisti 7/22 Divarikuva Yksi mielenkiitoinen " ajelupäivä" näköjään. Kaipaisin myös lisätietoa kuningatar Elisabethin kolarialttiiksi osoittautuneesta lentäjäsankarimiehestä, prinssi Philip sota-aikana palveli laivastossa eikä suinkaan lentotukialuksella. Siten hän omasi vuosien harjoittelun myötä monimoottorija mittarilentopätevyydet. Rakennusta en tunnista, mutta autojen määrä on tuolle ajalle poikkeuksellinen. Silloisen prinsessan ollessa auton kimpussa tilannetta seuraa kuningataräiti Elisabeth ei leskikuningatar Mary, joka oli nyt kuolleen Elisabethin isoäiti, puoliso kuningas Yrjö V. Kuvassa on kuningataräiti Elisabeth, (Elisabeth Angela Marguerite Bowes-Lyon) eikä Mary. Kiitos muuten mielenkiintoisesta aiheesta, toivoisin lisää Englannin kuninkaallisten autoharrastuksesta juttuja
Vuoden 1959 Citroënin IDja DS-mallien jokaisen kuukauden rekisteröintimäärät yhteen laskettuna on 420 kappaletta. ID, samoin kuin DS sekä D – hienoja persoonallisia. Onneksi Auton ja tien museo Mobilian sivuilta löytyy Autotuojat ry:n toimesta joka vuoden lopussa kirjoitetut ensirekisteröintitilastot vuodesta 1956 alkaen. Eri vuosikymmeninä kirjoitetuissa alan historiakirjoissa on usein käytetty melko sekalaisia lähteitä. Tilastoja lukiessani sain vaikutelman, jonka mukaan Sitikoita olisi myyty todella vähän. Janne Halmkrona Kaksipyöräinen dinosaurus Tervehdys ja johan oli kerrankin kakspyöräpuolelta jotain mielenkiintoista ikivanhaa ja nimenomaan suomihistorian omaavaa, esim briteistä voi nätisti tuoda jos jonkunlaista ikivanhaa tai sodanjälkeista päristintä raadoista ajokuntoisiin ja valmiisiin entisöityihin, siellähän niitä ja tavaraa piisaa yhä markkinoille enenevästi vapautuen kuten täälläkin harrastevehkeitä. Hän voitti kuitenkin tuolla jaksolla vain 1985; edellisenä ja seuraavana vuonna ykkönen oli Björn Waldegård. Vesa-Matti Peltola Orimattila Rallihistoriassa luotimme uskottavalta näyttävään lähteeseen. Autotuojien 1970-luvun tilastoissa on joulukuun kohdalla sarake, johon on laskettu kyseisen automallin myynti koko vuoden ajalta. Kankkunen toki voitti Celicalla myös Norsunluurannikon rallin 1985. Viimeisen kolhunsa hän taisi aiheuttaa vain pari vuotta ennen kuolemaansa. Ajat ovat muuttuneet, työtilat kadonneet tai kallistuneet ainakin, propaganda jauhaa vihreää siirtymää menestyksellisesti harrastusten siirtyessä toisiin juttuihin… Noh, Douglas on hieno ja joku tuommoinen vielä innostaisi, joku todella alkeellinen eikä tarvitsisi suorituskyvyn perässä laukata eikä sitä moiselta odotettaisikaan mutta taitoja tarvii olla, suhteita ja vehkeitä enempi kuin minulta löytyy loppulaskuun rutkasti heijastuen. Nyt tiedän, kun tämän elämän projektit on jo tehty. CZ-skootterit on aikansa peilejä ja persoonallisia. Vaan eiköhän kuuskytlukuiset ja nämä viimeiset ole niitä missä sitä jotain silmällekin. Tästä sain vahvistuksen luomalleni käsitykselle autojen pienestä tuontimäärästä, vaikka kyse oli tilastoinnin erosta. Mukaan pistän kuvan erityisen hyvin taltioidusta Opelista, liekö ostettu sähköauto vai mitä lukijat722.indd 51 lukijat722.indd 51 25.10.2022 14.18 25.10.2022 14.18. Kimmo Koistinen Korjaussarja 6/22:een Sanoitte numeron 6/2022 Toyota Supra -jutussa, että kun Toyota Celicalla voitettiin Safari-rallit 1984–86, ykkönen oli kahdesti Juha Kankkunen. Safari-ykköseksi mies ajoi myös 1991 ja 1993, ja viimeksi mainittuna vuonna alla oli jälleen Celica, mutta eri sukupolvea kuin 1980-luvun puolivälissä. Erilaiset autot on jaettu eri tilastoihin, joten on esimerkiksi tiedossa, että Kuopion lääniin rekisteröitiin yksi ambulanssi vuoden 1959 elokuussa, se oli merkkiä Ford ja valmistettu Länsi-Saksassa. Mobilisti 7/22 . En sillä hetkellä keksinyt syytä eroon, mutta soitin Sitikoita jo vuosikymmeniä harrastaneelle henkilölle. Huono puoli tilastoissa on niiden perinpohjaisuus, joka tekee tiedonhausta hidasta. Vasta nyt huomasin, että vaikka Uutisia, tapahtumia, kuultua -palsta on jo vuosia sitten muuttunut Haja-ajatusalueeksi, sisällysluettelossa esiintyy edelleen vanha nimi. Se on huomattavasti enemmän kuin mitä aiemmin luulin, mutta ei myöskään ole aivan yhtenevä Autowikin väittämien 386 ID:n ja 11 DS:n kanssa. Kun Mobilistin juttuihin etsitään tietoja, on tapana luottaa aikalaisten tekemiin tilastoihin. Jokaisen yksittäisen vuoden tilastoja käsittävä dokumentti on noin 140 sivua pitkä. SM:hän se graalin malja on sitikkapuolella, vaikka hienon kyydinhän nuo perhemallitkin antoivat, mutta kutonen nokalta puuttui isoista kalleimmista sitikoista paitsi XM:stä joka kait se viimeinen harrastelun arvoinen Citroën. 1952 avo-Cadillac, hieno kun mikä mutta merkki valitettavasti suomessa liian yleinen, joka heijastuu himoon ja hintoihin, ennenmuinoin kelpasi joka kori ja vuosimalli merkiltä, nyt ei tunnu kelpaavan erikoisen hienot yksilöt jotka erikoisen halpoja tai 1950-60 luvun Eldoradot muttei enää 70-lukuiset. 51 ironiaa, sillä mies, joka osasi lentää millä tahansa suihkuhävittäjästä helikopteriin, ei onnistunut hallitsemaan omia autojaan siinä määrin, että olisi välttänyt niillä nolot peltikolarit. Harrasteikäisiä Lincolnejakin vaivaa pääosin sama aleilmiön kuin Cadillacia ja Imperialia, puhumattakaan kansanomaisemmista isokorisist – olipa tolppia tai ei! Mustang Convertible 1973: viimeinen iso vonkale ennen ankeita aikoja, joista aloitettiin taas ponnistelut päätyen escortin näköispainoksiin museoikäisiä ajatellen mutta makuasia tykkääkö mistä vai mistään. Autowiki-nettisivustolla kerrotaan, että ID 19:ää tuotiin vuosina 1957–68 kaikkiaan 2 050 ja näistä 386 vuonna 1959. DS 19:ääkin tuli maahamme saman lähteen nojalla yhteensä yli 400. Jokaiselta kuukaudelta on tiedossa minkä merkkisiä ja mallisia autoja on rekisteröity eri lääneissä. Näyttää siltä, että olet oikeassa myös Citroënin maahantuontilukujen suhteen, tai ainakin lähes. Nykysitikat...otetaanpa seuraava aihe ja syy samantapainen kuin vaikkapa nyky Alfojen. Hän muisteli autoja tulleen todella vähän, mutta ei ottanut kantaa lukumääriin. Samassa lehdessä oudoksutti väite, jonka mukaan Citroënin IDja DS-malleja olisi ennen 1970-lukua myyty Suomessa enimmillään kymmenkunta vuodessa. Vaikeita ylläpidettäviä ja reilu 10-vuotias oli jo liian vanha huolettomaksi käyttöautoksi sanoo myöhemmin CX:n, BX:n kuin Xantiankin omistanut allekirjoittanut, vaikka tuommoista ei sitten ikään tullut omistettuakkaan ja kuka toisin väittää laskekoot säilyneet kaasunesteyksilöt myyntimääriin. Edellisellä vuosikymmenellä vastaavassa kohdassa on vain joulukuun myyntiä ilmoittava luku. Niihin Autowikinkin tieto todennäköisesti perustuu. Supra joo, tuommoinen punainen 2,8i oli nuoruudessani Vaasassa lumihangessa vuositolkulla kuten 280Z:kin ja todella outolintu Subaru XT huligaanien oivina kohteina syrjäisellä parkkipaikalla mutta toivottavasti ne joku pelasti edes käsiteltyinä talteen, en tiedä. Julian totuus on mielenkiintoinen jättiprojekti mutta enpä tähän ikään tiennyt että pohjamaalatut osat olisi oltava 2K-epoksilla vedettyjä ennen pintamaalia. Tuommoinen ID muistaakseni oli Alahärmän kunnanlääkärillä joskus 70-luvun alkupuolella, ollen minun ihanneautoni. Lincoln-kekkerit antoi hienoja kuvia oikeista luksusautoista jopa nykymittapuunkin mukaan, tai sanotaanko jotta varsinkin niihin verrattuna. Eri vuosina tilastojen tarjoama sisältö on muuttunut vain vähän. Ikävä juttu eikä auton syy vaan harrastajien kadon vähän merkki kuin merkki ja liian ison tarjonnan tarkoittaen, että tuhatmäärin tuotu ihan myyntimielessäkin silloin kun oli imua ja jälkisatoa kannetaan nyt
52 . Kerran näytteillä oli erikoinen auto (ainakin minulle; ehkä ei teille) Renault Rambler Ambassador. Moottoripyörän rekihän se taitaa olla, jalaksien metallikiinnikkeet ovat jäljellä. lukijat722.indd 52 lukijat722.indd 52 25.10.2022 14.18 25.10.2022 14.18. Mobilisti 6/22:n ilmestyttyä hän sai välittömästi puhelinsoiton, ja lukijapalstalla tarjottu Husky lähti soittajan matkaan uuteen kotiin. Matti Ouvinen Chers mobilistes! Numerossa 3/22 oli juttu de Gaullesta ja hänen rakkaista jumalattaristaan (déesses) ja murhayrityksestä, jonka Citroën DS tehokkaasti esti. AMC:n ja Renault'n yhteistyön Belgiassa valmistettu hedelmä luovutettiin preHillman minx -metsäraato Nurmijärvellä. Hän lähetti oheisen kuvan omasta kinneristään – niiden tunnettujen Joka Poika -lehden ohjeiden mukaan tehtynä 1950-luvun taitteessa. tapaa todeta niiden olleen lujia. Tapahtuma on sopivasti sekä sisäänettä uloslämpiävä. Viimeksi Mobilistin numerossa 6/2022 kirjoittaa Matti Ouvinen "ja Hillmanit olivat lujatekoisia ikiliikkujia" Vain kerran Commer Cobin hiukan töyssähtelevässä kyydissä olleena kiinnostaa tietää mihin tämä näkemys perustuu. Noita tehtiin jopa kaupallisissa määrin, joten koritehtaan laatta lienee ihan aito asia. Hannu totesi, että kinneri tuo edellisen lehden kuvissa oleva laite ei ole. Yhtään täyssähköautoa, saati latauspistettä en parin viikon reissullani sielläpäin nähnyt ja samaa EU-aluetta ollaan, joten mitenkähän se nyt näin. Nyt näyttää toimituksen nuorempi väki liittyneen ruotuun. Mutta autoihin. Juuri tämän lehden ollessa menossa painoon saimme sähköpostiviestin Antti Rautiaiselta. Yhä aina pintautuvat Super Minxit yms. Lähellä Ranskan-kotiani on kaupunki nimeltä Châteauvillain, jossa järjestetään vuosittain veteraaniautonäyttely. Mobilisti 7/22 mutta kuvattu Mlinistä Dubrovnikiin vievän tien alkupäästä syyskuussa 22. Lukijamme Hannu Rintala tarttui viime lehden lukijapalstalla esiteltyyn kinneriksi luokiteltuun kuoriloon. Pitkänkin heitteillejätön jälkeen ne tuntuvat pitävän ryhtinsä, ja kromit kiiltävät. lujittavat tätä havaintoa, mutta asiat muuttuvat sitten Impien ja Avengerien aikana. Hänhän ei viitannut Algerian sotaan, vaan puhui Algerian "tapahtumista", les "événements d'Algérie". Petri Kokko Kokkola Kylän suurin kypärä Ohessa vanhan paloauton kuva Lahdesta, sininen tavaramopo on kuvattu Äkäslompolossa Jounin Kaupan käytävällä. 1922 Benz-paloauto, oven vaakunasta päätellen Lahden kaupungin vanha. Näin se lehti toimii. Kauko Kaskinen Turku Ei kinneri, vaan reki. Tarkastelimme itsekin kuvaa uudemman kerran. Pertti Nuottimäki Söderbärke Pelkästään toimituksen havainnot Rootes-metsälöydöistä tukevat vaikutelmaa lujasta laadusta. de Gaullen suhteesta Algeriaan voidaan olla kyllä muutakin mieltä. Matti Ouvinen Lujat Rootesit Hillman ja Commer Cob -autoista K.L.B
Joka Poika -lehden ohjein tehty kinneri koeajettiin lehdessä 6/2013. lukijat722.indd 53 lukijat722.indd 53 25.10.2022 14.18 25.10.2022 14.18. Tommy Granholm Fayl-Billot, Ranska Kinneri se ei ole, toisin kuin Hannu Rintalan autotallin katossa roikkuva aito asia. Ja henkilökohtaisena lisäyksenä todettakoon, että vastapäinen naapurini asui de Gaullien naapurissa lapsena Colombey-les-deux-Églisessä ja kertoi, että rouva oli hyvin ystävällinen. Muita yhteistyöautoja valmistettiin myös Argentiinassa. Mobilisti 7/22 . Auto oli panssaroitu ja varustettu puhkeamattomin renkain. 53 sidentille 1962 rek.nrolla 6 PR 75. Ensimmäisen murhayrityksen jälkeen sisäministeri Roger Frey tilasi kuvan auton presidentille tämän lupaa kysymättä. Kun auto esiteltiin de Gaullelle, hän sanoi: "Missä on minun DS:ni?" Tietääkseni de Gaulle ei koskaan autoa käyttänyt
www.mobilisti.fi . kuva 11 Citroen 2CV AZL -57 iso projekti, kori ja runko eivät ehkä ole samasta autosta. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. . . Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. 54 . Ihanamäki 0400-808560 Jurva. kuva 20 MB 1620 -67 alusta kunnostettu, hytti tekemättä. Tuikkala 0400-463848 jukka.tuikkala@gmail.com Lahti. Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. ma 17.10. Ginman 0400-670000 peter@ packard.fi Espoo. kuva 12 Skoda -55 entisöitäväksi, osiltaan täydellinen, mukaan käyttämättömät etusuojat, tarjousten perusteella. 041-5469515 Turku. Chevrolet Corvair 60-64 145 cu inch moottorien purkuosia. ma 28.11. ma 16.5. pe 3.6. Ahlqvist 050-5260915 tage.ahlqvist@multi.fi Kruunupyy. Etelävuori 040-5290826 pete.etela@gmail.com Siuntio. pe 4.11. ma 18.4. Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti ja niiden on oltava perillä toimituksessa viimeistään kyseisen numeron aineistopäivänä. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille. kuva 9 kuva 10 Pontiac Oakland 4D Touring Cabriolet -28 hieno, säilytetty lämpimässä, 24000€, Willys Jeep Station 475 Wagon 4 WD/2640 -54 hieno, säilytetty lämpimässä, 12000€. Laitinen 0400545809 jol200976@gmail.com Viitasaari. ehdottomasta virheettömyy destä. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Mobilisti 7/22 hammaspyöräsarja High Speed 3:1 vaihto, 500€. pe 16.12. AJS M 16 350 -59 MR-katsastettu, alkuperäinen, Jaguar XJ 6 -89, viininpunainen, hyvät varusteet. 300 merkkiä. Tilaushinta 2021 on 94 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 12,50 euroa. Björkbom 040-5002845 pesupetteri1@ gmail.com Loimaa. ma 14.2. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@mobilisti.fi. pe 23.9. kuva 13 Ford Vedette -49 MR-katsastettu, siisti verhoilu, alkuperäinen ja vähän ajettu, 7500€. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Pobeda osia: konepelti, takaluukku, pitkiä akseleita, 2 vaihdelaatikkoa, kromattuja puskureita, lasinnostimia, ym. Saviahde 044-7274484 vosa@live.com Vesilahti. . ma 7.3. MOBILISTI 1/22 2/22 3/22 4/22 5/22 7/22 7/22 8/22 Aineistopäivä ma 10.1. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se los tusten, vihjeiden yms. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Ford T osia: TT taka-akselin painelaakeri sarja, uusi SKF laakeri ja asennusosat, 100€, T 24-27 uusi Ford -38 60 hv, MR-katsastettu Loimaan Munakeskus pakettiauto, entisöity, seissyt vesipumpun takia muutaman vuoden, uudet pumput mukaan, 29000€, Austin J4 -62 avolava, MR-katsastettu, peltityöt ja maalaus ammattimaisesti tehty, 8500€, Saab 900 avo, Suomessa tehty, ajettu 79 tkm., 6900€. 56 -60 moottoripyörä, tekniikka kunnostettu uusilla osilla, uudet kromiosat, pinnat ja renkaat, . Koski 040-8675604 Kärsämäki. ma 18.7. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. Alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Lehtonen 041-5445542 Laitila. IC Typ. ma 28.3. pientä osaa. pe 5.8. Ostetaan ja myydään 722.indd 54 Ostetaan ja myydään 722.indd 54 25.10.2022 14.21 25.10.2022 14.21. Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 HELSINKI | aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. ma 5.9. . Ilmestymispäivä ma 31.1. kuva 17 kuva 18 kuva 19 MYYDÄÄN kuva 8 Brough Superior 8 cyl Drop Head Coupe -35 MR-katsastettu, täysin entisöity, vain asialliset tarjoukset. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa
Hiltunen 050-3430692 hannulanmarjatila@gmail.com Savonlinna. Suominen 050-5561128 rsuominen@ saunalahti.fi Turku. -UUTTA: Moottorien dynaamiset tasapainotukset. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. Ikonen 040-5454650 pj.ikonen@ gmail.com Joensuu. kuva 23 Ford Taunus 17M -65 kaikki osat tallessa, muuten huonossa kunnossa, mätä lattia, kardaanitunneli kova. kuva 21 Crescent 1151 Sport -64 Flinta moottorilla, entisöity, rekisterissä, hieno, helppo MR, 1500€. Helalantie 11, 21800 KYRÖ (02) 533 2686 info@sporttiauto.com TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Täyden palvelun virityspaja -Moottorien säädöt ja mittaukset dynamometrillä. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. -Osat ja tarvikkeet suorituskyvyn parantamiseen, myös asennettuina. Termonen 050-3093130 kyosti.termonen@gmail.com Pori. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. kuva 22 Jawa 250 MR-katsastettu, kunnostettu, kärjetön sytytys, rengaskoko 3.50-19, perikunta myy, 3000€. 050 523 89 51 Harrasteajoneuvojen maalaustyöt Maalaamo Refinish 040 7494982 Pälkäneentie 180 13600 Hämeenlinna 045 1512 141 korijakorroosio@gmail.com Ajoneuvojen ja metalliesineiden PELTITYÖT JA HITSAUKSET ÄMMÄLÄN Ostetaan ja myydään 722.indd 55 Ostetaan ja myydään 722.indd 55 25.10.2022 14.21 25.10.2022 14.21. Neckar Jagst ja Fiat 1100/1200 sopii ilmeisesti Neckar Europe, käyttämättömät alumiinieloksoidut vannekoristekehät, 100€/ sarja. Kohonen 050-3626235 velimattikohonen52@gmail.com Hyvinkää. 55 Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11 00620 Helsinki Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE maalattu alkuperäisellä sävyllä, alkuperäinen rekisterikirja ja -kilpi tallessa, 1390€, BMW R100/7 äänenvaimentajat, 147€, Giuliari sporttisatula, 135€, moottorilohko, 75€, MZ 125 ES uusi kiertokankisarja, käynee myös RT 125 pyöriin, männäntappi neulalaakerilla, 75€. 050 523 89 51 Puh. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. Mobilisti 7/22
Niskala 040-4151363 vain puhelut Laukaa. Kaasalainen 050-3563843 sami.kaasalainen77@gmail.com Jyväskylä. Senior Mobilisti . . kestotilaus* . itselleni . kuva 39 Daf 55 Variomatic -69 varaosiksi, uusia vetoakseleita: 140A, Civic, 304, 305, R5, R18, vetonivelet: Civic, Ritmo, Cherry, 120A, Kadett, 99, 900, Passat, laturit: Cherry, 131, Escort, Civic, Kadett, Horizon, Solara, Corolla, 340, startit: 100A, Taunus, Civic, Corolla, Domingo, Carina, Golf. lahjaksi . määräaikaistilaus 12 kk . Jaguar E-Type kojelaudanpään kromihelat, yhteensä 160€, takaoven tuen vastahela, 20€, MK2 simpukka, oikeanpuoleinen ohjaus, 40€, käytettyjä tukivarsia, levyjä, satuloita, ym., Rover P6 2000-3500 uusi tuulilasi, 190€, Rover 75 115 hv diesel ilmastoinnin uusi Behr Hella kompressori, 200€, Rover 75 2,5 moottorinlohko, kiertokanget, männät, ajettu 136 tkm, 150€, Alfa Tipo 101 ratti, tavaratilan kumimatto Alfa logolla, Tossavainen 0400-865522 Porvoo. kuva 40 Jeep Cherokee S -75 3-ovinen, Suomi auto, uutena rekisteröity yksityishenkilölle, seissyt kauan, säilytetty kuivassa, 5500€. kuva 41 VW Derby 1,1 -78 tarjousten perusteella. 56 . Ostetaan ja myydään 722.indd 56 Ostetaan ja myydään 722.indd 56 25.10.2022 14.21 25.10.2022 14.21. Käyttämättömät Volvo Amazon, Duett, Mini, Opel, Ford, BMW pyöreät Robolight umpiot, 4 umpiota, 3 kantaa, 4 jousta ja 12 hehkulamppua, 180€. Hämäläinen 0400-267220 Loviisa. Huotari 044-5489354 urpo.huotari@outlook.com Kuhmo. 09-272 7100 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. Plymouth Belvedere 4D -67 tyhjä kori, paperit ok, Slant Six moottoreita, lohkoja, kansia, 3-vaihteinen manuaali, latureita, ym. porkka@srv.fi Kouvola. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 202__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. Virtanen 0447751206 pekka@virtanen.fi Salo. Toyota Crown 64-84 varaosa-, korjaamoja omistajan käsikirjoja, Postimerkki myyntiesitteitä, 15-80€/kpl. Ahlfors 045-6776413 Espoo. kuva 42 Audi 100 GL –72 seissyt kauan, ajosta seisomaan, moottoria korjattu aikoinaan, ruostevikoja lokasuojissa, uusi lokasuoja varalla, 500€. Mobilisti 7/22 Tilaan ___ / ___ 202__ alkaen Mobilisti . Porkka 040-5450506 ari. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE Ford Zephyr MK3 etupuskuri, uudelleen päällystetty sininen kojelauta, äänimerkit, laturi, takavalot, ym., Consul MK1 hyvä jäähdytin, Taunus 65-67 vanteet kapseleineen, Saab 96 60-64 2-tahtisen jäähdytin, laturivesipumppu, startti, kampiakselivikainen Toyota Carina TA12 2T 1,6 moottori, punamusta takapenkki. Nieminen knieminen58@gmail.com Sastamala. Salminen 0500-605262 markku.j.salminen@kesko.fi Espoo kuva 43 Simca 1100 -77 läpikäyty ja kunnostettu, kunnostuksen jälkeen ajettu 6500 km, vetokoukku, radio ja kasettisoitin
Sainio 0400-549362 txtviesti mantero. Aaltokoski 040-5844135 aatsis@gmail. Ostetaan ja myydään 722.indd 57 Ostetaan ja myydään 722.indd 57 25.10.2022 14.21 25.10.2022 14.21. kuva 61 Chevrolet Caprice -80 5,7 V8, 350 automaatti, käyttökunnostettu, 6900€/vaihto vanhempaan autoon, esim. kuva 85 VW Kupla 58-67 Blaupunkt Frankfurt 6/12V autoradio norsunluunvärisillä tai vaaleanharmailla nupeilla, huollettu, vuoden takuu, myös antenneja ja kaiuttimia. Japanilainen Mitsuba GT Horn Type MEH-2F 12V Vintage käyttämätön äänitorvi, 50€. Alhamo 0400-621264 erkki.alhamo@gmail.com kuva OST1 Husqvarna moottori tai kokonainen/puutteellinen 4-tahti Husqvarna, kauppaan johtavasta vihjeestä palkkio. com Kärkölä. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteessa www.mobilisti.fi Chrysler New Yorker Brougham 4D HT -73 440 cd moottori, automaatti, vinyylikatto, jarruja ohjaustehostin, sähköpenkki ja -ikkunat, ilmastointi, ajettu 34 tml, 15000€. MB W110/111 korimallin vasen takalokasuojan sisäkaari. Kivistö 0400373737 sallatoimi@gmail.com Kieto. Nordlund 0400126655 Vantaa. Talbot Horizon osia: moottori, vaihteisto, ym. Hyvönen 045-2675333 Padasjoki. Ahonen 0400708644 ahonenjt110@gmail.com Muurame. Kankainen 0414607110 Hamina. com Jyväskylä. Yli-Piipari 0400-563928 matti.yli-piipari@ pp.inet.fi Kauhajoki. Salonen 050-5300166 jouni.salonen@nokiantyres.com Lempäälä. Austin Maxin korjaamokäsikirja, Rover korjaamon ohjeajat, BMC 2,2 diesel korjaamokäsikirja, Morris 1 tonnin korjauskäsikirja. Annala 044-3781875 Maalahti. Ford P100 -89 124 tkm ajetusta pahoin ruostuneesta autosta MR tasoisia purkupisteosia. Kolari 050-3268569 kepakolari@ gmail.com Tampere. Koivisto 040-5894966. sekalaista osaa. Kinnunen 050-5358088 kadettkj38@hotmail. 57 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Fors 0440-850902. Rautiainen 0445070660 Hollola. Mobilisti 7/22 . OSTETAAN Datsun Finn 70-74 vain hyväkuntoiset. kuva 60 Toyota Tercel -82 AL 20 1290 moottori, MR-katsastettu, ajettu 177 tkm, siisti ja toimiva, sairauden takia, 1300€. 30-60-luvun jenkki tai muu. kuva 90 Honda CB 750 Seven Fifty -99 suoraan ajosta, ajettu 81 tkm, huollettu, käsirahana käy ehjä Tunturi mopo, 3700€. K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys toimitukseen puh: 09-2727 1028 tai sähköpostitse: ilmoitusmyynti@mobilisti.fi. kuva 81 Käyttämättömät 24V suuntaviitat, pituus 32 cm, vain nouto, 100€. muuta pientä, kysy, edullisesti. sainio@gmail.com Chevrolet -38 216 moottorin vesipumppuja tai korjaussarjoja, myös muita osia. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 16.12.2022 ja sen aineistopäivä on 28.11.2022. kuva 83 4 kpl Alfa Romeo vanteita 6,5 J×15 CH 41,5, pulttireikien etäisyys 5,8 cm, Ø 9 cm, kesärenkaat 195/65 R 15, 100€. kuva 89 VW Caddy -92 diesel, hyväkuntoinen, ajettu 315 tkm, katsastettu, viety talvisäilöön. Marschan nicky.marschan@gmail.com Helsinki kuva 84 Ford A 19" vanteet 4 kpl, vaihdelaatikot 2 kpl, mäntiä 12 kpl, ym. Juoperi 0400-564533. 30-luvun Ford-pinnavanteet akselilla, 20-luvun puupinnavanteet hyvillä Nokia Paavo renkailla
Laitila 044-9582860 mika.laitila@formin.fi Chrysler -57 kaikenlaista osaa: mm. Salo 040-5381221. Gabrielova 00420608076540 drmgabriel47@ gmail.com Ostetaan ja myydään 722.indd 58 Ostetaan ja myydään 722.indd 58 25.10.2022 14.21 25.10.2022 14.21. Partanen 040-8323180 henap88@ hotmail.com Ford/Mercury 60-64 Country Sedan, Ranch Wagon tai 61-64 Commuter, Colony Park, etusijalla MR ja tieliikennekelpoinen, ei muita vuosimalleja. 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Old Cars World Oy Old Cars World Oy 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € 1932 Chrysler CM6 Roadster -projekti 12900 € 1966 Dodge Coronet avo 7500 € 1981 Chevrolet Stepside 15 000 € 1963 Chrysler New Yorker farmari 1966 Chrysler New Yorker 4D HT Yka?n ilmo_820.indd 2 Yka?n ilmo_820.indd 2 19.11.2020 16.12 19.11.2020 16.12 Ford Taunus Transit pakettiauto. sisusta, alusta, moottori/vaihteisto osat 55-64, myös kokonaiset. Zwickau P70 55-59 projekti. 58 . Eronen 050-5310661 eronentero@ gmail.com Skoda, Tatra, Tatraplan kunnolla ja täydellisyydellä ei ole väliä. Gabriel 00420777887157 tudorskoda@ seznam.cz VW T1, Datsun 180 SSS Coupe, Ford Cortina GT. 040-516 0358 Yrjö Bremer, p. Pulkkinen 044-0933409 olavi.pulkkinen@meiliboxi.fi Ford Taunus 12M/15M/17M kaiken kuntoisia, erityisesti umpikylkiset pakettiautot/farmarit ja 4-oviset sedanit, myös pelkät osat. Mäkikangas 044-2930285 teijo.makikangas@outlook.com 50-60-luvun alumiinisia linja-auton pölykapseleita. Mäkikangas 044-5931831 jarmo.makikangas@gmail.com Chevrolet/GMC/Ford 55-56 pickup tai kuorma-auton hytti tai kokonainen projekti raato. Karvinen 0400-278249 coolhotrods@ gmail.com Harley-Davidson ylimääräisiä vanhoja osia kaikki kerralla pois. Mobilisti 7/22 Hinnat tullattuna Helsingissä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p
Mobilisti 7/22 . fi Seinäjoki. valurautavanteet, Ø n. Rissanen 0503763850 jouko.rissanen@netikka. MENI JO Ostetaan ja myydään 722.indd 59 Ostetaan ja myydään 722.indd 59 25.10.2022 14.21 25.10.2022 14.21. kuva SEK2 Annetaan vanhan auton. 590 mm, leveys 75 mm, lievereunat, kiinnitys napaan 5 ruuvilla, saa noutaa. 59 Antaa näyttävän vedenhelmeilyn Yli 25 vuoden kehityksen tulos Helpottaa puhtaanapitoa 3-5 vuoden takuukäsittelyt Voidaan pestä kaikilla autonpesuaineilla Hylkii likaa ja antaa syvän kiillon Ei jäl Ei jälkitarkastuksia Nanokeraaminen suojakilpi autollesi SEKALAISTA kuva SEK1 Annetaan Hillman Husky laho, mutta täydellinen. Rautiainen 0445070660 Hollola
Suo anteeksi: tätä en tuputa! Ollut omistuksessani 38 vuotta, joten ”ostajalla on väliä”. CHRYSLER 1935 Neliovinen, rivi-6, ei Airflowmalli. Mieluiten ei edelleen kauppaaville. Auton sisustan puinen väliseinä on ruma ja huono. Bremer, 0400-799730 (jätä viesti) Ostetaan ja myydään 722.indd 60 Ostetaan ja myydään 722.indd 60 25.10.2022 14.21 25.10.2022 14.21. Valmistusmäärä 44 kpl (?). Hinta: ei varmasti kaatava, mutta autosta ei saa tehdä rodia! AK:n ns. CHRYSLER NEW YORKER 1964 Se ”aika tunnettu” toinen kahdesta uutena Suomeen tuodusta seitsemän hengen autosta. Yhteydenotot: Kai L. Auto on katon suojissa Lappeenrannassa. Mittarissa 74 000 km, ei hirveästi uutta häpeile. Purettuna mutta osat jotakuinkin tallella. Kulkee, pysähtyy, on istuinten verhoilua vaille MR-kypsä. Ollut minulla 36 vuotta. Ostettu uutena Poriin Hotelli Otavan omistajalle. Kuttilalta pitäisi järjestyä uusi tuulilasi, ei kummoinen muodoltaan. lyhyt umpikori, takana iso ”kapsekki”, nokalla hyväkulkuinen rivi-8 moottori. Harvinainen limousine maksoi uutena tuplaten tavallisen 5 hengen Armin verran. Joten, vaikka Britteihin uudelleen vietäväksi. Ratti ja mittarit (ehjät) ovat oikealla, Huonoa: hyvinkääläiset ”herranlahjat” ehtivät kivittää edellisellä omistajalla tuulilasin rikki. Se on vähemmän kuin itse maksoin sen pelastaakseni. Auto on komea, 7 hengen ja välilasilla. SINUN VUOROSI PELASTAA. Englannista Hollannin kautta Hyvinkäälle kymmenen vuotta sitten jälkituotu 1954-55 ARMSTRONG-SIDDELEY LIMOUSINE. On joitakin muitakin. Uusia A-S osia saa yhä yllättävän hyvin Englannin tai Australian A-S klubeilta, kunhan viitsii puhua kieliä ja ottaa yhteyttä. autoon kiinnitettävä lääkärin merkki. Koko auton elinkaari tiedossa. Vielä ehtisi noutaa! Hyvää: Auto on rungollinen, kori rypytön, ilmeisen vähän ajettu, kaikki uskoakseni tallessa, kummallisen hyvät pellit ja maski ja jopa puskurit, tavallinen rattivaihde ja (äärimmäisen hyvin kulkeva ja luotettava) 6-moottori yhdellä kaasuttimella. 60 . 3 000 tinkimätöntä euroa ja se on sinun. Mobilisti 7/22 09-2727 100 | www.mobilisti.fi OSTA IRTO NUMERO TAI TILAA! NYT MYÖS DIGILEHTenä! www.mobilisti.fi 09-2727100 VANHAN KOULUN MOBILISTI SENIOR ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA! MYYDÄÄN PACKARD 1927-28 Neliovinen ns
Suomen Mercedes-Benz Klubi ry www.suomi.mercedes-benz-clubs.com Ostetaan ja myydään 722.indd 61 Ostetaan ja myydään 722.indd 61 25.10.2022 14.21 25.10.2022 14.21. +358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! Anglo Parts Finland Quality Parts & Service Suomen toiseksi paras harrasteautolehti Tähdelliset Lehden voit tilata liittymällä jäseneksi – samalla saat muita etuja! Ei edellytä Mercedes-Benzin omistamista. Mobilisti 7/22 . 61 LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh
Kävimme myös ajelemassa pienen lenkin, vaikka ajokunnon määritteleminen ei tähän suppeaan raporttiin kuulukaan. Toki lähes ajamaton auto toimii uuden aikalaisensa tavoin ja Juutilaisen reaktiosta päätellen auton kiihtyvyys olisi myös määritelty moitteettomaksi. kuva: Mikael Kokka Kuva: Rami Ilola toimituksenautot.indd 62 toimituksenautot.indd 62 25.10.2022 14.26 25.10.2022 14.26. Amerikassa tällaiset autot tyypillisesti myydään erikoisautohuutokaupoissa ja mm. Laajempi tarkastus on hinnaltaan vaihteleva, riippuen kohteen vaativuudesta. Barrett-Jacksonilla 2022 tammikuussa vastaava vaihtoi omistajaa hintaan 60 500 dollaria. Hintaa tutkimukselle kertyi 248 euroa, jota pidän kohtuullisena. 62 . Raportti saapui postissa parin viikon kuluttua ja oli mieluista luettavaa. Tarkastusraportteja on kahta eri kattavuutta ja itse valitsin suppeamman. Hinta, jonka raportin mukaan tästä autosta Euroopassa nykyään saa, on 41 000 euroa. Vähäisinä määrinä valmistettu erikoismalli olemattomalla ajomäärällä on selkeä sijoituskohde. Tässä tapauksessa tulokseksi saatiin 1-, johon voi olla erittäin tyytyväinen. Käytimme Classic Datan tarkastajan, tuusulalaisen Anssi Juutilaisen kanssa erään syyskesän kauneimmista aamupäivistä Dodgea nuohoten ja valokuvaten. Auton yleisilme todettiin moitteettomaksi, sekä tarkemmin myös sisustus, ikkunat, moottoritila, lava sekä alusta. Tero Ilola Anssi Juutilainen työssään. Kunnon todettiin vastaavan matkamittariin lukemaa, joka syyskuun puolivälissä talviseisontaan mennessä oli 8 854 mailia. Sen kunto dokumentoidaan sanallisesti ja valokuvin, ja historiasta poimitaan mahdollisuuksien mukaan kohteen arvostukseen vaikuttavat seikat. Oleellinen osa raporttia on ajoneuvon arvonmääritys, joka perustuu hyvin laajaan tietokantaan toteutuneista kaupoista. Yritys/järjestelmä on saksalaista alkuperää ja väitetysti Euroopan suurin ja tunnetuin harrasteajoneuvojen kuntotarkastuksia suorittava taho. Suomessa markkinat ovat suppeat ja onkin todennäköistä, että mikäli autoa olisi joskus tarkoitus kaupitella, ostaja löytyisi muualta maailmasta. Jos ajoneuvo on entisöity tai rakenneltu, määritetään myös uudelleenrakennusarvo, joka peilaa käytettyjen työtuntien ja kunnostukseen sijoitetun pääoman määrää. Tätä käytetään tyypillisimmin vakuutusyhtiön suuntaan todistamaan laitteen arvo ennalta mahdollisen vahingon varalle. Siinä ajoneuvo ajoneuvo kuitenkin tutkitaan erittäin tarkasti. Mobilisti 7/22 Pieni punainen Kuormuri T eetin pieneen punaiseen avolavaani Classic Datan kuntotarkastuksen. Markkina-arvo oli selkeästi noususuuntainen, mikä olikin odotettua. Tosin ajomäärä oli nelinkertainen. Kunnon kokonaismäärittelyssä käytetään numeroasteikkoa 1-5 ja numeroiden välissä on vielä mahdollista tarkentaa arviota plussalla tai miinuksella
Pehmitin sen kuumentamalla kaasuliekillä punaiseksi ja valssasin ohueksi. Uusi suodatinverkko osoittautui myös liian lyhyeksi, joten jatkoin alkuperäisen verkon parissa. Ruotsalainen valmistaja on aikanaan katsonut tarpeelliseksi suojata hanan tuloputket ohuesta metalliverkosta tehdyllä sukalla. En löytänyt kovajuotetta, joten tinasin renkaan yhtenäiseksi. Puhdistin siinä yhä olevia tiivisteliiman jäänteitä. Yksi yllättävän usein käytetyistä laitteista on kultasepän valssi. Leikkasin Mobilisti Jamb-O-Reen palkintojen nimikyltiksi tarkoitetusta messinkilaatasta kapean suikaleen. Joko bensiini, tiivisteliimat tai molemmat ovat muuttuneet sitten vuosituhannen vaihteen, sillä hanan täyttänyt musta möhnä oli sukan tiivistämiseen käyttämääni uutta liimaa. Mobilisti 7/22 . Tilaa hanan putkien ulkopuolella ei ole kuin noin milli, joten sinne ei mahtuisi asentamaan erilaisia kiinnikkeitä. Verkko teki siihen pari kymmenystä lisää. Olin siis keskittynyt projektiin, joka omasta mielestäni oli turha ja vei vain aikaa muilta kiireisemmiltä töiltä. Jäin jälleen miettimään touhun järkeä. Nyt sen voisi viedä rekisteröintikatsastukseen. Istuessani mopon osien äärellä, katselin ympärilleni. Vaihteet loksahtivat paikoilleen, moottori veti kakkosellakin ylämäkeen ja jopa valot toimivat täysin. Mopo oli seissyt pölyyntymässä lähes kaksi vuosikymmentä edellisen käyttökerran jälkeen, joten oli selvää, että sen yksinkertainen polttoainelinja oli tukossa. Keskityin miettimään, miten teknisen ongelman voi ratkaista käsillä olevin työkaluin. 63 Mopon tarkoitus S yksyn lähestyessä alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että Monarkin saaminen ajokuntoon viivästyisi entisestään. Mikään teräksinen tai edes teräslangasta tehty lukkorengas ei mahtuisi. Tarkemmin katsoen suodatinverkon alkuperäinen kiinnitysrengas oli yhä hanan sisällä. Sen kanavat olivat tukossa. Olen ihan itse korjannut sen tiivisteliimalla ja rautalangalla kolmeen kertaan, ensiksi 1984, seuraavan kerran 2001 ja vielä kerran viime keväänä. Tankki piti puhdistaa. Saatavillani olevat työkalut edustavat kieltämättä osittain samaa sarjaa Monarkin kanssa; niitäkään ei joka vuosi käytetä. Työpöydän uumenista löytyi vanha taskukellon jousi. Kesän mittaan sille oli tehty monenlaisia korjauksia, joiden tuloksena laite oli teoriassa teknisesti ihan kunnossa. Nyt olisi ollut sopiva hetki tilata uusi hana uudella suodattimella, mutta jostain syystä en halunnut. Pieni huuhtelu ei auttanut oireisiin, joten siirryin kovempiin aineisiin. Se puristaa verkkoa messinkirengasta vasten yllättävän suurella voimalla. Tässä vaiheessa saavutin sen mielentilan, johon pitäisi pyrkiä. Janne Halmkrona toimituksenautot.indd 63 toimituksenautot.indd 63 25.10.2022 14.26 25.10.2022 14.26. Vastaavia kokemuksia eri tiivisteliimojen huonontuneesta bensan siedosta minulla on muitakin, joten verkkosukka piti saada kiinni ilman liimaa, kun niihin ei enää voinut luottaa. Sain kuin sainkin jännitettyä jousen suodatinverkon sisälle. Vaikuttaa siltä, että Monarkin ropaaminen on mielekkäämpää vapaa-ajan viettoa kuin sillä ajaminen. Taivuttelin suikaleesta renkaan, joka meni juuri ja juuri polttoainehanan syvennykseen. Alun perin puristuskiinnitys on ollut sarjatuotantoon sopiva ja edullinen tapa saada verkko pysymään tiiviisti paikoillaan. Laite lähti terhakkaasti käyntiin ja toimi lyhyellä koeajolla täysin. Sitä en ollut vielä suunnitellut ihan loppuun saakka. Juottaminen ei onnistuisi. Sen tuoteselosteessa luvataan polttoaineiden kestoa, mutta niin vain oli aine hajonnut ja lähtenyt pieninä paloina liikkeelle ja tukkinut hanan. Keväällä suurella innolla alkanut mopon kunnostus oli hiipunut ja alkoi olla selvää, että laite saadaan kyllä hyvään ajokuntoon, mutta käyttöä sille ei välttämättä vieläkään olisi. Raaputettuani sen pois häiritsemästä, yritin irrottaa polttonesteen tuloputket, mutta ne olivat tiukassa ja olisivat voimankäytöllä vain hajonneet. Kokonaisuuden painoin hanan syvennykseen varovaisesti naputtaen. Sukka oli tietenkin irronnut renkaasta. Kipinä oli Ilo Pianon vahva puoli, polttonesteen saanti ei. Polttonestesäiliöön kaadettu bensiini muuttui tasaisen ruskeaksi. Vaikka verkko on messinkiä, jäi se niin hapettuneeksi ja likaiseksi, ettei juottamalla saisi kiinni minkäänlaista rengasta. Olin tilannut ruotsalaisesta erikoisliikkeestä varmuuden vuoksi uuden suodattimen, se kun ei maksanut kuin pari euroa. Se on käsikäyttöinen laite, jolla voi ohentaa metallilevyä. Samalla mietin koko toiminnan järkevyyttä. Hanan kiinnityksen jälkeen kokosin mopon ja lisäsin hiukan polttonestettä. Osa ei ollut edes edullisen hintansa arvoinen, sillä siinäkään ei ollut rengasta, joka kiinnittyisi hanan syvennykseen. Jos siis haluaisin. Se oli alun perin kiinnittynyt hanaan painamalla suodattimen tyvessä oleva metallirengas hanassa olevaan syvennykseen. Puhdistettuani säiliön, jäin tarkkailemaan bensahanaa. Polttonesteen kulun estävä töhkä ei ollut ruskeaa vaan mustaa. Nyt rengas piti saada suodatinverkon alapäähän kiinni. Se on ruostumatonta terästä ja erittäin jäntevä mittoihinsa nähden. Yksinkertaiset asiatkin voi tehdä monimutkaisesti. Sen tilalle ei mahtunut tekemään minkäänlaista ruuvikiinnitystä tai ulkopuolista klipsiä. Kaavin pihatien reunasta hiekkaa säiliön pohjalle, suljin korkin ja pyörittelin tankkia sylissäni. Renkaassa käyttämäni materiaali oli alle puoli milliä paksua. Venytin rengasta vasaroimalla sitä pyöreän tangon päällä sen verran, että se ei enää mennyt hanan syvennykseen kuin voimalla. Jätin syrjään pohdinnat projektin järkevyydestä ja muista töistä. Kyllä näin simppeli osa pitäisi pystyä korjaamaan ihan itse. Se ei vain suostunut käymään kunnolla. Katkaisin jousesta messinkirenkaan sisälle sopivan pätkän
teksti ja kuvat: Matti Ouvinen Austinin taustalle ajettu HKR5 on yksi kolmesta Hyvinkään-Karkkilan rautatien Pikkupässi-veturista. Voin ajaa sen tuohon viereen…” Vuosina 1898-1974 Humppilan ja Forssan välillä kulkenut kapearaiteinen rautatie palveli alueen teollisuutta, ja ajettiinpa radalla henkilöliikennettäkin vuoteen 1954 asti. Mobilisti 7/22 K uvauspaiKKa : Minkiön asema A ustin A40:n omistaja asui kätevästi Jokioisilla, joten tuntui itsestäänselvältä kuvata se Minkiön asemalla. museorautatie.indd 64 museorautatie.indd 64 24.10.2022 17.58 24.10.2022 17.58. Museojunien ajokausi keskittyy kesään, mutta satunnaisia ajoja on myös talvella. Seuraavan kerran museojunien kyytiin on mahdollista päästä joulukuun 3. Toisen luokan vaunussa on uninen tunnelma, mutta entäpä kolmannen luokan. Höyryveturi numero 5 oli Jokioisten rautatien käytössä vuodesta 1948 lähtien. Jokioisten museorautatielle on koottuna paitsi radan alkuperäistä kalustoa, myös Suomen muiden kapearaiteisten rautateiden vetureita ja vaunuja. 64 . Aktiivipalveluksensa jälkeen se myytiin Walesiin, jossa se entisöitiin paikallisen museorautatien käyttöön. Samalla saimme tekosyyn vierailla myös rautatiemuseon talleilla. Liikenteen lakkauttamisen jälkeen osa radasta purettiin, mutta 70-luvun lopulla harrastajat saivat ostaa jäljelle jääneen radan Minkiön ja Jokioisten välillä. 38,5 tonnia painava belgialaisvalmisteinen veturi on kapearaiteisten rautateiden järeämmän pään edustaja. Lamavuosina vanhalle ratapenkereelle palautettiin – osittain työllistämisrahoin – kahdeksan kilometrin rataosuus Minkiöstä Humppilaan. Ajossa on sekä höyryettä dieselvetureita, ja museorautatien vieraille vuokrataan resiinoja, joilla voi pumpata vaikkapa laavulle paistamaan makkaraa. Tällä pätkällä operoitiin vuodesta 1978 lähtien. Umpivaunu on replika Jokioisten rautatien henkilökaluston matkustajavaunusta. Tampellan tehtailla vuonna 1918 valmistunut HKR5 oli ensimmäinen itsenäisessä Suomessa tehty höyryveturi. Se saatiin Jokioisiin jo vuonna 1969, ja sillä alkoi museoliikenne vuonna 1971. Museorautatietoiminta Jokioisten radalla alkoi jo sen aktiiviaikoina. Lisätietoja voi katsoa museon verkkosivuilta osoitteessa www.jokioistenmuseorautatie.fi . ja 4. Mikä parasta, saimme kuulla harvoin esitetyn lauseen: “Haluatteko höyryveturin kuviin. 2002 valmistunut lämmin veturitalli mahdollistaa vaunukaluston huoltamisen ympäri vuoden. päivä järjestettävässä Joulupukin Juna -tapahtumassa. Sieltä se ostettiin takaisin Jokioisiin vuonna 2006
Sen jälkeen sitä käytettiin vielä Äänekosken tehtailla vuoteen 1966 asti. Sen kunnostus alkoi 1996, ja veturi liikkui ensimmäisen kerran omin voimin kaksi vuotta myöhemmin. Mobilisti 7/22 . Suomen vanhin ajokuntoinen höyryveturi löytyy Jokioisten museoradalta. Samalla – etenkin puukaasun kanssa hengenvaaralliselta vaikuttanut – ohjaamon oven juuressa sijainnut pakolaulaja vaihdettiin pystyputkeksi. Loviisan-Vesijärven rautatietä palvellut vuosimallin 1909 Tampella oli aktiiviliikenteessä vuoteen 1960 asti. Viimeksi se on kulkenut Bedford-kuormurin koneella. Se palveli Äänekoski-Suolahden rautatietä vuoteen 1943 asti. Amerikkalaisvalmisteinen Porter on vuosimallia 1901. museorautatie.indd 65 museorautatie.indd 65 24.10.2022 17.58 24.10.2022 17.58. Seisottuaan Loviisan keskustassa maamerkkinä vuoteen 1982 asti se onnistuttiin pelastamaan museolle. Tämä numeroa 3 kantava tuli Jokioisten rautatielle vuonna 1960, ja se on siellä yhä. 65 Äänekosken-Suolahden rautatietä palvellut saksalaisvalmisteinen vuoden 1938 moottoriveturi "Mummo" odottaa moottoriremonttia. Valmetin lentokonetehdas valmisti sotakorvauksina itäystävälle 76 kappaleen sarjan puukaasukäyttöisiä moottorivetureita. Niistä kymmenen jäi Suomeen, jossa ne konvertoitiin dieseleiksi ja ne saivat tyyppinimen Move 21
Hänen piti luoda virtaviivainen konseptiauto, joka hyödyntäisi uusinta koritekniikkaa ja olisi edelläkävijänä myös muodoiltaan. Konservatiivisuudestaan tunnetun Henry Fordin valistunut poika Edsel oli toista maata. Vain takamoottori sai selvästi laimeamman hyväksynnän, se olisi kelvannut vain puolelle vastanneista. Lincoln-Zephyr myi oikein hyvin: se kantoi Edsel Fordin vastuulla olleen Lincoln-divisioonan viimeisten lamavuosien yli. Suuri enemmistö sen näyttelyissä nähneistä suhtautui unelma-autoon positiivisesti. Viereisellä sivulla: Briggs Dream Car, John Tjaardan virtaviivainen unelma vuonna 1933. Tuotantoon se kuitenkin tuli jo vuonna 1936 Lincoln-Zephyrinä, ei kuitenkaan aivan yhtä radikaalina kuin Briggs-konsepti. Fordin johto, varsinkin Henry itse, oli myös pidettävä pimennossa, ettei hanketta lopetettaisi heti alkuunsa. Suunnitelma oli salainen, Chryslerille siitä ei tietenkään voitu hiiskua mitään. kuvat: Detroit Public Library, National Automotive History Collection John Tjaarda (1897–1962), kuvassa 1930-luvun puolivälissä. Kuitenkin yhteistyö Fordin kanssa, varsinkin Lincoln-tuotannossa, uhkasi olla hiipumaan päin. Mutta varalla oli toinenkin versio, jonka moottori oli edessä; tämä valittiin tuotantomalliksi. Suurempi ja kalliimpi Model K ei olisi siihen pystynyt; huippumallin valmistus loppui vuonna 1939. Hän myös osallistui sen toteuttamiseen innokkaasti. Moottoritilaan pääsyä rajoitti keskellä peräevä, eivätkä takaikkunatkaan olleet näkyvyyden kannalta parhaat mahdolliset. Siellä oli kehitteillä oma virtaviiva-auto, jonka valmistus Airflow-malleina oli alkamassa. 66 . Taustapeilinä oli katolle sijoitettu periskooppi. Käytettävissä olisivat suuren Briggs Manufacturing Companyn rahat ja resurssit – ja Tjaardalla oli jo takataskussaan suunnitelmansa, joita hän oli kehitellyt useiden vuosien ajan. Päätettiin siis tehdä jotain, mikä voisi auttaa Ford Motor Companyn tuotantolukujen nostamisessa takaisin lama-aikaa edeltäneiden vuosien tasolle. Briggs-prototyypissä oli tylppä keula ja voimakkaasti suippeneva perä, kuten aerodynaaminen design tuolloin edellytti. kuva: The Henry Ford -museo, Dearborn Tjaarda.indd 66 Tjaarda.indd 66 24.10.2022 16.34 24.10.2022 16.34. Edsel Ford oli ollut – ainakin nimellisesti – yhtiön johdossa vuodesta 1919 lähtien, ja hyväksyi edistyksellisen kori-idean saman tien. Virallisesti projekti toteutettiin ulkopuolisena työnä ja vielä Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1934 korostettiin, että "tulevaisuuden auton" oli rakentanut Briggs, eikä sitä kaavailtu tuotantomalliksi. Mobilisti 7/22 Sterkenburgista Sterkenburgista Corteziin Corteziin Hollantilais-amerikkalainen John Tjaarda sai vuonna 1932 toimeksiannon, jollaisen kaikki autonsuunnittelijat haluaisivat piirustuslaudalleen edes kerran. teksti: Vesa Pynnöniemi John Tjaardan unelma-autot T jaarda toimi muotoilujohtajana Briggs-yhtiössä, joka valmisti autonkoreja Fordille ja Chryslerille. Lincolnin mallistossa uutuus oli silti kuin toiselta planeetalta. Briggs Dream Car oli erittäin onnistunut – siitäkin huolimatta, että muodot poikkesivat melkoisesti totutuista
Los Angelesissa Tjaarda alkoi saavuttaa mainetta autoalalla: jo vuonna 1924 hänet mainittiin kuuluisana hollantilaisena korisuunnittelijana autonäyttelyn tuomaristossa. Nuoren muotoilijan asiakkaiden kerrotaankin olleen enimmäkseen elokuva-alan suuruuksia. Eipä niitä ollut sarjatuotannossa Euroopassakaan, Tatra 77 esiteltiin vasta vuonna 1934. Takatuuppari-Sterkenburg Edsel Ford piti hyvänä ajatuksena, että Lincolnin imago ajanmukaistuisi, ainakin halvemmassa hintaluokassa (Lincolnille "halvempi" tarkoitti ylemmän keskiluokan autoa Yhdysvalloissa). Earl ei kuitenkaan innostunut virtaviivaisista autoista, joten Tjaarda siirtyi pian Briggsin leipiin muotoilujohtajaksi. Meneillään oli Chrysler Airflown prototyypin Trifonin parantelu kohti tuotantoversiota, kun Edsel Ford käväisi Briggsillä. Niihin aikoihin Tjaarda oli alkanut luonnostella aerodynaamisia muototutkielmia ikiomasta Sterkenburg-suunnitelmastaan. Tjaardasta tulikin lopulta yksi unohdetuista lahjakkuuksista autonmuotoilun alalla. Harley Earl tuli myöhemmin tunnetuksi General Motorsin pääsuunnittelijana. Alankomaiden Arnhemissa vuonna 1897 syntynyt Tjaarda opiskeli lentokonesuunnittelua Englannissa, palveli kotimaansa ilmavoimissa ja työskenteli jonkin aikaa insinöörinä Fokkerin lentokonetehtaalla. kuva: Detroit Public Library, National Automotive History Collection Tjaarda.indd 67 Tjaarda.indd 67 24.10.2022 16.34 24.10.2022 16.34. Se oli näkyvästi mukana Imperialin lehti-ilmoituksissa; hintaa ei mainittu, mutta se oli arvatenkin korkea. Mobilisti 7/22 . Eräänä toisena makutuomarina oli filmitähti Douglas Fairbanks, "Bagdadin varas". Parin vuoden kuluttua Tjaarda palkattiin Locke & Companyn koritehtaalle New Yorkin Rochesterissa. Näyttäviä erikoisautoja piirteli Tjaardan ohella Los Angelesin Hollywoodissa syntynyt, hiukan vanhempi Harley Earl, jonka isä perusti paikkakunnalle autokoriverstaan jo vuonna 1908. Touralette oli kaksiovinen phaeton, jonka mies teetti ensin itselleen Chrysler Imperialin alustalle. Fordin luksusmerkille Lincolnille piti saada uuden Model K:n rinnalle pienempi ja edullisempi mallisarja. Siellä valmistui ensimmäinen hänen merkittävistä luomuksistaan. Rättikatto taittui hienosti aivan vyötärölinjan tasalle. Hän muutti 26-vuotiaana Yhdysvaltojen länsirannikolle. Linjoiltaan Touralette oli perinteisen tyylikäs, erikoisuutena oli korin rottinkikuvioinen takaosa. 1930-luvun alussa aerodynamiikka oli noussut autoalalla kiinnostavaksi tekijäksi muotoilussa, vaikkei USA:n markkinoilla ollutkaan vielä yhtään todellista virtaviiva-autoa. Alankomaista Atlantin yli Kuten hyvin monella varhaisella aerodynamiikasta kiinnostuneella autonsuunnittelijalla, myös Tjaardalla uran lähtökohta oli ilmailun piirissä. Sterkenburgin pohjalta sellainen myös tehtiin, mutta ensin piti selvittää, miten ostava yleisö reagoisi. Tjaardan ura eteni, ja vuonna 1930 hän oli GM:llä Harley Earlin johtaman Art and Color Studion palveluksessa. Erikoismalli otettiin myös tuotantoon ja niitä rakennettiin muutamia (Sotheby's-huutokauppakamarin mukaan vain viisi) vuonna 1928. 67 Menestyksen myötä John Tjaardan tulevaisuus näytti olevan hyvissä kantimissa. Valitettavasti tiet Briggsin kanssa erkanivat ovet paukkuen, sitten toinen maailmansota lopetti henkilöautotuotannon, eikä jatkokaan sodan loputtua ja 1950-luvulla ollut designerille helppoa. Tästä viirtaviiva-Sterkenburgista Tjaarda kehitti sulavalinjaisen Briggs Dream Carin
Moottorin, vaihteiston, jäähdyttimen, akun ja koko taka-akselinkin sisältävä paketti oli tarkoitettu irrotettavaksi korjauksia tai huoltoa varten, kiinnityskohtia oli vain kolme. Itse asiassa Sterkenburg C3 oli suunniteltu keskimoottoriseksi, V8 oli taka-akselin etupuolella ja vaihteisto takimmaisena. Virtaviivaisuus tuli vähitellen mukaan suunnitelmiin, ja viimeisin Sterkenburg, josta rakennettiin puinen malli, oli Tatraakin vauhdikkaamman näköinen. Tjaardan vuosien mittainen, huolellinen työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan. Sterkenburgiin piti tulla itsekantava kori ja erillisjousitus. Ensimmäiset suunnitelmat eivät olleet aerodynaamisia, vaan "kantti kertaa kantti" -mallisia, vaikkakin tekniikaltaan edistyksellisiä. Suunnittelija sai jokseenkin vapaat kädet työskennellä kaikessa hiljaisuudessa Briggsin tehtaan viidennessä kerroksessa. Kovina kilpailijoina olivat niin ikään keskihintaiset, mutta 8-sylinteriset Packard One-Twenty ja Cadillacin pikkuveli LaSalle. Keväällä 1931 julkistettiin, että Detroitissa oli perustettu sijoittajaryhmä hyödyntämään Sterkenburg-suunnitelmia. Perinteisellä korilla varustettu samanpainoinen ja -tehoinen auto kulkisi korkeintaan 130 km/h vauhtia. Lincoln-Zephyrin tuotantomalli oli ulkonevasta keulastaan huolimatta aerodynaamisempi kuin Chrysler Airflow. Juuri Sterkenburgin ansiosta hän lienee saanut paikan Briggsin tehtaalla ja autohistoriaan varsin näkyville paikoille jääneet Dream Car sekä Lincoln-Zephyr pohjautuivat pitkälti alkuperäiseen suunnitelmaan. Tjaarda kertoi myöhemmin, että Briggs-auton luomisvaihe oli hänelle onnellista aikaa: "Näin pitkäaikaisen unelmani toteutuvan ja sain olla tekemisissä Edsel Fordin kanssa; miehen, jolla oli hyvää makua ja arvostelukykyä." Onkin suorastaan epäreilua, että Edsel muistetaan nykyisin vain nimeään kantaneesta autorumiluksesta ja flopanneesta brändistä, joka näki päivänvalon kauan hänen kuolemansa jälkeen. Tjaarda teki autosuunnitelmansa ilman tarkkoja matemaattisia laskelmia tai tuulitunnelia, mutta korien lujuudet ja aerodynaamiset muodot onnistuivat sormituntumallakin, käyttäen "guessomatics"-menetelmää. Tjaarda oli taitava piirtäjä ja omasi hyvän tyylitajun. Molemmissa olisi ollut sama 82-hevosvoimainen V8, virtaviivamallissa Tjaardan suunnittelemalla automaattivaihteistolla. Moottori eteen ja myyntiin Sterkenburgia yritettiin saada tuotantoon pariinkin otteeseen, mutta se ei päässyt lähtökuoppia pitemmälle. Unelma-autosta tuli eräs vuoden 1934 Chicagon maailmannäyttelyn tähdistä; sitä ennen se kiersi maata Lincolnja Ford-kauppiaiden luona. Tjaarda kertoi, että aerodynaaminen muotoilu vähensi ilmanvastusta 45 prosenttia ja 75 hv:n moottoriteholla saavutettaisiin 175 km/h huippunopeus. kuva: Detroit Public Library, National Automotive History Collection Ensimmäiset, kulmikkaat Sterkenburg C3 -hahmotelmat olivat vuodelta 1926. Takatai pikemminkin keskimoottorinen – tosin tässä vaiheessa ei vielä toimiva – Briggs Dream Car esiteltiin Fordin omassa Exhibition of Progress -näyttelyssä New Yorkissa joulukuussa 1933. Ensimmäisen tuotantovuoden myynti oli Lincoln-merkille erinomainen, 17 715 autoa; vuonna 1937 määrä nousi 25 243 Zephyriin. Tämä olisi ehdottomasti saanut toteutua: tyylikäs puolittainen virtaviiva-auto vuodelta 1931. Edsel Ford vieraili usein katsomassa, miten projekti eteni. kuva: Detroit Public Library, National Automotive History Collection Tjaarda.indd 68 Tjaarda.indd 68 24.10.2022 16.34 24.10.2022 16.34. Viisi prototyyppiä oli määrä saada valmiiksi, mutta tämäkin yritys kariutui pian. Lincoln-Zephyr esiteltiin marraskuussa 1935. Mobilisti 7/22 Kuten Tatra, Tjaardan jo varhain 1920-luvulla vapaa-ajallaan hahmottelemat luonnokset olivat kaikki takamoottorisia. Tjaarda kaavaili jo vuonna 1926 prototyyppien rakentamista, mutta rahoittajia ei ilmaantunut. Ensimmäinen malli oli suunnattu melko edulliseen, noin 800 dollarin hintaluokkaan. Tjaardan luomus muistutti melko lailla Paul Jarayn, Hans Ledwinkan ja Ernst Übelackerin Tatraa – tai päinvastoin. Kävi siis päinvastoin kuin Chryslerin ja De Soton Airflow-malleille, joiden kysyntä lopahti noTästä viirtaviiva-Sterkenburgista Tjaarda kehitti sulavalinjaisen Briggs Dream Carin.kuva: Detroit Public Library, National Automotive History Collection Läheskään kaikki Tjaardan suunnitelmat eivät päässeet piirustuspöytää pitemmälle. Näyttelyversio pohjautui virtaviivaiseen Sterkenburgiin, mutta muodot olivat siloittuneet ja auto oli mittasuhteiltaan tasapainoisempi kokonaisuus. 68 . Moottori-vaihteisto-voimansiirto oli kokonaisuutena yksinkertainen, eikä nykyautojen perässä olevaa tavaratilaakaan erityisemmin kaivattu. Malleiksi kaavailtiin tavanomaisen näköistä kaksiovista halpisversiota ja sen rinnalle 1 800 dollarin hintaista aerodynaamista sedania. Jälkimmäiseen olisi tullut pitempi, 132 tuuman akseliväli. Hinnat alkaen -malli oli suhteellisen edullinen, 1 275 dollaria ei ollut paljon pyydetty tyylikkäästä uutuudesta, jonka konepellin alla oli V12. Tämä ratkaisu tarjosi selviä etuja: moottorin melu ja hajut eivät häirinneet matkustajia ja ajettavuuden sekä jarrutusten kannalta painojakauma oli parempi kuin kovin etutai takapainoisissa autoissa. Sterkenburg-nimi lienee ollut peräisin Tjaardan kotitilalta Hollannissa. Briggs Dream Carin ja siitä kehitetyn Lincoln-Zephyrin ulkonäkökin oli onnistuneempi kuin Airflowssa tai monissa 1930-luvun alussa julkisuutta saaneissa koemalleissa, esimerkiksi Sir Dennis Burneyn takamoottorisessa virtaviiva-autossa
Lincoln-Zephyrin halkileikkauksesta näkee prototyypin ja tuotantomallin yhtäläisyyden nokkaa lukuun ottamatta. Suomessakin uusin Lincoln, siis Lincoln-Zephyr herätti ansaittua huomiota. Konservatiivisuus teknisissä ominaisuuksissa saattoi olla eduksikin; varsin moni edistyksellinen autoprojekti on kaatunut liialliseen kunnianhimoon. kuva: The Henry Ford -museo, Dearborn Symmetrinen kojelauta oli selkeän yksinkertainen. numero 7/2001. 69 peasti. Eikä hintakaan ollut haastatellun lahtelaiskauppiaan mukaan mikään huimaava hienoimman luokan vaunulle, vain siinä sadan tuhannen korvilla. Se kävikin äkkiä: kerrotaan, että luonnos, joka sitten toteutettiin lähes muuttumattomana, syntyi tunnissa. Bob Gregoire suunnitteli tunnetuimman Briggs-unelmaa seuranneen Lincoln-mallin, todellisen klassikon eli Continentalin vuonna 1939. Tjaarda haki sille patentin syksyllä 1935. Sterkenburgin erillisjousitus oli vaihtunut Henry Fordin suosimiin poikittaisiin lehtijousiin ja jäykkiin akseleihin. Fordin nuori muotoilujohtaja (vuodesta 1935 alkaen) teki läheistä yhteistyötä Edsel Fordin kanssa ja oli tietysti mukana Zephyr-projektissa, eli osa kunniasta kuuluu toki hänellekin, mikseipä myös Edselille. Lincoln-Zephyr toimi kutakuinkin niin kuin pitikin. 4,3-litrainen 110 hv:n moottorikaan ei ollut erityisen onnistunut, mutta olihan se kuitenkin V12. Auton tekniikasta ja ajo-ominaisuuksista enemmän Mobilistin koeajossa, ks. Mobilisti 7/22 . Fordmyyjä saattoi kehaista, että jopa tasavallan presidentti oli sitä tarkastellut yksityiskohtaisesti Helsingin autonäyttelyssä keväällä 1936. kuvat: Detroit Public Library, National Automotive History Collection Briggs Dream Carin etumoottorinen versio kaksiovisena. Mittakaava toki oli toinen ja Zephyrin moottori edessä. Se oli kevyt, luja ja edullinen valmistaa. Englanninja monen muunkielisen wikipedia-artikkelinkin alkulauseissa mainitaan Lincoln-Zephyrin suunnittelijaksi Eugene Gregorie. Nestejarrut tulivat vasta vuosimalliin 1939. Horisontaalisen nopeusmittarin numerot ylsivät 110 mailiin tunnissa eli ilmoitettuun huippunopeuteen asti. Itsekantava teräskori oli sentään melkein ennallaan, ensimmäisenä USA:ssa. Ensimmäinen Continental Cabriolet tehtiin Edsel Fordin Myös etumoottorisessa unelma-autossa oli kevyt, itsekantava kori. "Bob" Gregorien sinänsä ansiokas kädenjälki näkyy kuitenkin lähinnä auton nokassa, sehän piti suunnitella uusiksi etumoottorin vuoksi ja koska Chrysler Airflown virtaviivalinjat eivät yleisöä miellyttäneet. The Henry Ford -museo, Dearborn Tjaarda.indd 69 Tjaarda.indd 69 24.10.2022 16.34 24.10.2022 16.34. Maine on kuitenkin katoavaista. Zephyr otettiin vastaan paljon paremmin, eikä haitannut, että sen vanhahtava tekniikka ei oikeastaan vastannut modernia ulkomuotoa. kuva: Google patents; The Henry Ford -museo, Dearborn Edestä päin Lincoln-Zephyr ei muistuttanut Kupla-Volkkaria, kuten Briggs Dream Car teki. Pikaisesti takaviistosta katsoen voisi erehtyä, ainakin näyttelyjä varten puoliksi riisutusta autosta. Unelmat alkoivat karista Vaikka tuotantomallin edistyksellisyys rajoittui lähinnä koriin ja sen muotoihin, Zephyristä tuli John Tjaardalle pitkä sulka suunnittelijan hattuun
John Tjaardan seuraava muotoilullinen riemuvoitto antoi odottaa itseään – eikä sitä koskaan tullutkaan. "Siirtymä sotataloudesta kulutusyhteiskuntaan tulisi tarkoittamaan paljon enemmän kuin pelkkä 'miekoista auroihin' -ajatus piti sisällään. Kaikki Fordille rakennetut koeautot, moottorit, piirustukset ja jopa valokuvat katsottiin jostain syystä tarpeettomiksi ja ne hävitettiin. Tjaarda oli sanonut mielipiteenään jo vuotta aikaisemmin, että USA:n voitto tulisi antamaan kipinän uudelle, entistä paremmalle amerikkalaiselle elämäntavalle. Hän patentoi monia keksintöjään, jotka liittyivät sekä autoihin että kodinkoneisiin. Hän peri isänsä taidot ja vaikutti vuodesta 1958 lähtien Italiassa: nuoremman Tjaardan ansioluettelosta löytyvät esimerkiksi Ferrari 365 California, De Tomaso Pantera, Fiat 124 Spider ja kymmeniä muitakin onnistuneita luomuksia. Merkittävintä oli, että samaa perusautoa kaavailtiin valmistettavaksi eri maissa: USA:n Briggs-tehtaan ohella olisi Englannissa ollut valmistajana Daimler, Ranskassa Mathis, Saksassa Auto Union ja Ruotsin tuotannon olisi organisoinut Axel Wenner-Gren. Pölynimurikauppiaana vaurastunut Wenner-Gren perusti Electroluxin ja vaurastui lisää niin, että hän oli lopulta eräs aikansa superrikkaista. Henry Ford esittelee jättikokoista karttapalloa Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1934. "Heille annettiin lupa hyödyntää mitä tahansa tietoa, minkä katsoivat tarpeelliseksi osana kansainvälistä autoprojektia." Briggs-yhtiö toivoi voivansa korvata tuolloin vähenevää Ford-korivalmistustaan, mutta toinen maailmansota sotki sen suunnitelman. kuva: Detroit Public Library, National Automotive History Collection Tjaarda.indd 70 Tjaarda.indd 70 24.10.2022 16.34 24.10.2022 16.34. Mikään listatuista ei osoittautunut suureksi menestykseksi. Teollisuusmies oli yhdessä ranskalaisen autonvalmistaja Émile Mathisin kanssa idean takana vuonna 1938. Keksijöiltä ja suunnittelijoilta jäävät suuret rahat tavallisesti saamatta, eikä Tjaardakaan päässyt niihin kiinni edes oikeusteitse. Valitettavasti sodan päätyttyä moni muukin pyrki samaan, sitä paitsi jo ennen sotaa toimineilla valmistajillakin oli kova kiire käynnistää tuotantonsa. Poika lähti Eurooppaan Perustettuaan omaa nimeään kantavan suunnittelutoimiston John Tjaarda alkoi keskittyä enemmän teolliseen muotoiluun, sota-aikana kun ei juurikaan tarvittu tyylikästä autodesignia. Piirros noin vuodelta 1946. Jälkimmäisiä olivat esimerkiksi edelleenkin modernin oloiset jääkaapit ja kokonaiset minikeittiöt. Mukana oli kiinnostavia nimiä, kuten Tucker (listan ainoa "full-size"-auto, joka pyrki sarjatuotantoon), John Tjaardan Cortez, Keller, Playboy, Darrin, Duesenberg, 3-pyöräinen Davis ja jälkipään erikoisuuksina Aerocar, Airphibian ja Flying Auto. Tavoitteena oli yksinkertainen rakenne, alhaiset tuotantokustannukset ja helppo huollettavuus. S. Automotive News -lehti luetteli vuonna 1948 kaikkiaan 23 uutta yhtiötä, joilla oli suunnitelmia henkilöautotuotannon aloittamisesta USA:ssa. Hän jatkoi Briggsillä eri suunnitelmien parissa, joista merkittävin olisi ollut pieni poikittais-takamoottorinen auto, jonka hän patentoi vuonna 1936. . Huomaa tyylikäs V8-koristeinen metallikaide! kuva: The Henry Ford -museo, Dearborn Briggs-unelman jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa (Lincoln-Zephyr madallettuna): Continental Cabriolet New Yorkin maailmannäyttelyssä vuonna 1940. 70 . Amerikan mahdollisuudet tuottaa välineitä liikkumiseen ja hyvään asumiseen olisivat suuremmat kuin mitä kukaan osasi edes kuvitella." – Ihan oikeassahan mies olikin: 1950-luku toi tullessaan ennennäkemättömän elintason amerikkalaisille. Ikävä asia Tjaardan kannalta oli, että hänen mukaansa vuosien työn tulokset tuhottiin säälittä. Mobilisti 7/22 käyttöön ja hänen toiveittensa mukaisena. Arvatenkin tällainen kohtelu, ja lisäksi ainakin riidat patenttioikeuksista johtivat siihen, että Tjaarda lähti. Briggsin lopulta menetettyä Fordin asiakkuuden koritehtaalla keskityttiin Chrysleriin. Autojakaan Tjaarda ei unohtanut, vaan mies yritti vielä kerran saada pystyyn oman autotehtaan. Lincoln-Zephyriä muokattiin urheilullisemmaksi muun muassa madaltamalla koria ja lisäämällä "eurooppalaisia" yksityiskohtia, kuten varapyöräkotelo auton perään. Myös Edsel Ford oli mukana; hän hymyilee oikeanpuoleisen pylvään kohdalla. Poika, Tom Tjaarda loi itse oman uransa designerina. Tjaarda sai North American Motors -yhtiöön mukaan pari nimekästä kumppania mm. kuva: The Henry Ford -museo, Dearborn Sähköautoja ei monikaan suunnitellut 1930-luvulla, mutta Tjaarda patentoi sellaisenkin vuonna 1938. Cortez-autosta oli valmiit suunnitelmat, vieläpä useista eri malleista, ja niitä oli tarkoitus valmistaa Texasissa vuodesta 1948 alkaen jopa 70 000 auton vuosivauhdilla. Fordilta, mutta rahoituksen puute oli nytkin liian suuri este. Erittäin taloudelliseksi mainostettu Cortez jäi toteutumattomaksi unelmaksi. Oikeudenkäynnit jatkuivat 1950-luvulle saakka; Tjaarda vaati silloin jo 6,5 miljoonan dollarin korvausta Briggsin monille automerkeille tekemistä itsekantavista koreista ja muista sopimusrikkomuksista. Ohjaimissa tunnettu amerikkalais-ruotsalainen autoilija, paronitar Alice Staël von Holstein. kuva: Google patents Tjaardan oma projekti, Cortez-auto jäi unelman asteelle, eikä päässyt tuotantoon rahoituksen puuttuessa. Tjaardan kertoman mukaan hänen koeautoaan esiteltiin myös Ferdinand Porschelle ja Auto Unionin J. Niitä valmisti ainakin Defoe-telakkayhtiö Michiganista, se oli siirtymässä sotalaivoista rauhanajan tuotteisiin vuonna 1944. Rasmussenille näiden vieraillessa Briggsin tehtaalla. Pikku ajokissa oli 4-sylinterinen ilmajäähdytteinen moottori, itsekantava kori pohjalevyllä ja erillisjousitus
Mobilisti 7/22 . Platalla tehdään jo joitakin kaivaustöitä ja sen johdosta käytössä ollut alue oli aiempaa suppeampi ja pirstoutunut. Kovasti mietityttää, että tiesivätkö nuo ensimmäiset pioneerit moottorityyppiä suunnitellessaan, että sen ääni on oleva hienoin mahdollinen, vai tuliko tuo elämys lisämausteena. Nimitys itsessään on hieman väärä, sillä hyvin vähäisissä määrin väkeä lähtee enää Malmilta Helsingin keskustaan; kuulumiset ja kalustokatselmukset hoidetaan lentokentällä ja pääosa painelee sieltä kotiin. Sää oli enimmäkseen poutainen, mutta erittäin kolea. Helleraja ylittyi vielä sunnuntainakin, vaikka iltapäivällä satoikin rajusti jopa suurikokoisia rakeita. Menneenä kesänä ammennettavaa oli rutkasti tarjolla, ihan viime metreille saakka. Viikonloppua oli vietetty veneillen ja alueen saarien luonnosta nauttien. Vanhan kansanviisauden mukaan kesän vitamiineja pitäisi imeä itseensä kaikin aistein ja pyrkiä sitten talven synkimpinä hetkinä ammentamaan niistä voimia jaksaakseen taas seuraavaan kevääseen. Tero Ilola autojenpuolue722.indd 71 autojenpuolue722.indd 71 24.10.2022 16.39 24.10.2022 16.39. Vakiokuntoisten tehdasvaimennettujen hiljainen humina, avarampien putkien lossimainen lotkotus, tai korkeiden puristusten ja nokka-akselien parhaimmillaan aikaansaava rätinä. Niinpä alueella maleksiminen jäi monilta lyhyeksi ja ulosmenoväylät jonoutuivat tiiviisti kotiin suuntaavista autokunnista. Amerikkalaiset autot ohjattiin omaan mittavaan karsinaansa ja muut alueen laitamille. Seisoskelin seurueeni kanssa keskellä arviolta kolmenkymmenen matelevan haaramoottorin aiheuttamaa kakofoniaa. Tuohon elokuun viimeiseen viikonloppuun kesä myös selkeästi päättyi ja syksy sai heti seuraavina päivinä. Historiankirjoista löytyy maininta, että ilman näitä kunnianhimoisia valmistajia meillä ei ehkä olisi näitä moottoreita laisinkaan. Kaikki omalla tavallaan hienoimpia tekniikan sulosointuja. Saimaa oli rasvatyyni ja huumaavan hiljainen mäntykangas tuoksuineen puristi rannassa istujan syleilyynsä. Vaikka tilanteen saattoi myös haistaa, liittyi kokemus pääosin kuulohavaintoon. Ajokauden päättyminen syksyn sateisiin vie nämä äänet kuukausiksi tallien uumeniin ja kenties näistä muistoista voi myös ammentaa sitä jaksamista talveen ennen seuraavan kesän kokemuksia. Hieman myöhemmin toisaalla, Malmin kulttuurihistoriallinen lentoasema 2.9.2022 Menestykseksi muodostunut kuukauden ensimmäisen perjantain pre-cruise keräsi jälleen paikalle satamäärin monipuolista harrastekalustoa. V8-moottorin historia ulottuu 1900-luvun ensimmäisiin vuosiin ja varsinaisessa läpimurrossa 1910-luvulla pääosassa olivat ranskalainen De Dion Bouton ja amerikkalainen Cadillac. 1-8-4-3-6-5-7-2. Kuinka upeita vivahteita tuohon kauneimpaan moottoriääneen voikaan liittyä. 71 Kesän vitamiineja Saimaa Puumala 28.8.2022 S unnuntai aukesi pilvettömänä ja lämpötila alkoi kohota jo aamuvarhaisella. Ihmeteltävää riittäisi ihmiselämäksi, mutta yhdestä viikonlopusta kesässäkin on helppoa olla onnellinen. Erityisesti vesistöjen äärellä Suomen luonto tarjoaa elämyksiä, joista suuri osa maailman väestöstä ei osaa edes haaveilla. Tuli mieleen tuo kesän vitamiinien kerääminen ja mainitsin siitä myös ääneen
Jos muistat taksi-Crownien bussiplyyshit, Veglia Borlettin, Springalexin ja olet joskus repinyt sormenpääsi istuinsuojien kumileksujen teräskoukkuihin, kirja on juuri sinua varten. Liekö kyseessä tahallinen, lukijan löydettäväksi jätetty kiusa, vai kenties uppiniskaisen kustannustoimittajan munaus, se jää salaisuudeksi. Tarinoissa toistuu ratkiriemukkaita välähdyksiä itse kunkin kokemasta menneestä ajasta. Röngän kieli on vivahteikasta ja nautittavaa luettavaa. Aikaisemmissa kertomuksissa autot ovat muiden, mutta loppua kohti keskitytään Röngän omiin, varsin monipuolisiin hankintoihin. “Automiesten kylä” on sarja kertomuksia, joissa kuljetaan outokumpuistuneen Kuusjärven kylästä lopuksi pääkaupunkiseudulle, Helsingin Tapanilaan. 72 . Sieltä on löydettävissä myös Automiesten kylässä esiintyvä virhe erään auton mallimerkinnän osalta. Sellaista ei ole kuitenkaan luvassa, kirjailija toteaa tarinan tiimoilta tavatessamme. Sattumuksia tarkastellaan kulloisenkin tarinan auton tai autojen kautta, joten harrastajat hahmottavat ajankohdan muutaman vuoden tarkkuudella ilman erillistä mainintaa. Saatat tunnistaa henkilöitä tai yrityksiä, joihin olet törmännyt oikeastikin. Näin ollen kirja muuttuu antoisammaksi, jos Röngän aiempi tuotanto on vähänkään tuttua. Rönkä viittaa toistuvasti romaaneihinsa, joihin kertoo lainanneensa tiettyjä autoja tai niitä omistaneita henkilöitä. Erityinen ulottuvuus tarinaan syntyy, jos tunnet Outokumpua tai Koillis-Helsinkiä. Mutta jos elämän varrella on kertynyt autoihin teknistä ymmärrystä, josta on viljalti hyötyä jokapäiväisessä elämässä tai jos muistot kehystyvät kulloisenkin auton mukaisesti, niin minkäs teet. ISBN 978-952-69426-3-6 koelukee.indd 72 koelukee.indd 72 24.10.2022 16.42 24.10.2022 16.42. Tuntuu, ettei kalustossa ole minkäänlaista johdonmukaisuutta, impulsiivisesti mennään pikkurellusta ässämersuun. Sekin tyypillinen automiehen piirre. Hän vähättelee asiaa hieman, ja nykymuodin mukaisesti myös pahoittelee. Tero Ilola Matti Rönkä: Automiesten kylä Matti Rönkä Automiesten kylä Kirjakauppaliitto/Otava 2022 Kovakantinen, 186 s. Mobilisti 7/22 Mobilisti koelukee Mobilisti koelukee M atti Rönkä on automies. Jää vaikutelma, että Rönkä vilauttaa kirjassaan joitakin varsin intiimejä seikkoja elämästään, ikäänkuin pohjustaakseen syvempää elämänkerrallista tarinaa
Varsinaisia hyötyajoneuvoja teoksessa vain sivutaan, mutta henkilöautopuolelta se kattaa kaikki vakiintuneesti maahantuodut valmistajat. Moni myyntitilastojen lukema taatusti hätkähdyttää; joku suuruudellaan, toinen hentoudellaan. Faktallisesti teos edustaa luotettavaa asialinjaa ja virheitä joutuu etsimään tavallista tehokkaammalla suurennuslasilla. Ne kaikki tuodaan esiin kuvien ja aikalaiskommenttien sekä myyntitilastojen avulla. 73 Mobilisti koelukee Mobilisti koelukee S uosittu “Auto 70-luvulla”-teos saa nyt ansaitsemansa seuraajan, kun sama tekijä ja kustantaja ovat julkaisseet kirjan “Auto 80-luvulla”. Näkökulma autoiluun on puhtaasti suomalainen, mikä ei ole huono asia, sillä 80-luvulle osui lukuisia kansallisia erikoisuuksia piilofarmareista petroliin ja maahantuojien jälkiasennusturboista maasturien verokohtelun muutokseen. Runsaine kuvineen ja kattavine teksteineen se soveltuu niin selailuun kuin syvällisempäänkin tutkiskeluun. Kakkospainokseen voisi harkita myös joidenkin vanhojen lehtimainosten tarkempaa ajoittamista; nyt lukija joutuu hieman pähkäämään, että mihin kohtaan vuosikymmentä mikäkin sinänsä ensiluokkaisista leikkeistä osuu. Viimemainittu tuo kirjaan esimerkiksi talvipäivien karheaa arkirealismia, mutta kääntöpuolena on 80-luvun keveän kameratekniikan rajoittuneisuus, jonka myötä laatuvaihtelua esiintyy jonkin verran. Kimmo Koistinen Timo Laitinen: Auto 80luvulla arkiautoja ja erikoisuuksia Timo Laitinen: Auto 80-luvulla: arkiautoja ja erikoisuuksia Kustantaja: Alfamer, 2022 Kovakantinen, 200 sivua, satoja kuvia ISBN: 9789524723381 koelukee.indd 73 koelukee.indd 73 24.10.2022 16.42 24.10.2022 16.42. Mukaan poimittujen aikalaiskoeajajien kommenttien perusteella hahmottuu mielenkiintoinen vaikutelma siitä, että ainakaan erään suuren keskieurooppalaisen automaan valmistajat eivät olisi tehneet yhtäkään virhettä koko vuosikymmenen aikana – monien kilpailijoiden törmäillessä avuttomina pimeydessä. Mobilisti 7/22 . Kuvitus koostuu harvemmin nähdyistä lehtimainoksista ja esitteistä sekä tekijän omista, erittäin kattavista valokuva-arkistoista. Se jatkaa tyylillisesti ja laadullisesti siitä mihin edeltäjä päättyi. Mutta niinhän se meni, viimeistään tuolloin horjumaton autobahnusko nousi ammattimaisen autotoimittajan perusedellytykseksi myös autobahn-vapaassa Suomessa. Selvästi aidolla innolla laadittua Auto 80-luvulla -kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kyseisen aikakauden henkilöautoista ja niiden asemasta maassamme. Vaikka kirjassa ei ryhdytäkään luettelemaan jokaisen täällä myydyn automerkin jokaisen mallin vuosittaisia hevosvoimia tai hintoja, on niitäkin ripoteltu tekstiin kiitettävästi ja rinnalle on viitseliäästi etsitty hahmottamista helpottavia vertailulukuja
Puolet kisassa ajetaan auringonlaskun jälkeen pimeällä. Suomesta oli mukana Carrera Classicin Porsche 911 -joukkueella Jussi Itävuori, Risto Virtanen ja Markus Palttala. Molemmat suomalaisjoukkueet ajoivat koko kuuden tunnin kisan ilman isompia ongelmia. Juha Liukkonen ajoi aikaisempien vuosien malliin luxemburgilaisen autokunnan Mustangilla. Kilpailun luonteeseen kuuluvat tekniset murheet ja pienet kontaktit. Belcar Historic Cupissa Gust Van Haelstin ajokkina oli mielenkiintoinen Mazda RX3, siis 818:n wankelmoottorinen versio. Hamusen autokunta otti hieman kosketusta GT40:n kanssa, joka aiheutti ylimääräisen varikkokäynnin. sija 54 autokunnan joukossa. Tuloksena aika-ajon12. 911 selvisi urheasti maaliin, kuljettajinaan Jussi Itävuori, Markus Palttala ja Risto Virtanen. Mobilisti 7/22 Neljä päivää ja kuuma kuusituntinen Spa Six Hours Jokavuotinen iso neljän päivän tapahtuma historiallisille kilpureille Spa-Francorchampsin radalla syys-lokakuun vaihteessa. Varsinaisessa kilpailussa Porsche toimi hienosti. Sitä korjattiin myöhään perjantai-iltana ja koko lauantai aamu. Viivalla oli peräti 18 Ford GT40:ä, mikä pisti miettimään onko kisasta tulossa hiljalleen merkkiluokka. Kilpailulähtöihin ei villisti ulvova Mazda selvinnyt. kierroksella. Toinen suomalainen joukkue oli Shelby Mustang team Henry Hamunen ja Mika Laine. Mustang-autokunta Hamunen/Laine olivat kokonaiskilpailussa 37/90 ja omassa luokassaan 8/18. Porsche-teamin moottori alkoi ravistaa rajusti aika-ajoissa. 74 . Tämä sympaattinen belgialaisjoukkue ajoi vuoden 1965 MGB:llä kokonaiskilpailussa sijalle 35/90. Liukkosen autokunta joutui aloittamaan kisan varikolta ja ehti nousta jo sijalle 33, ennen kuin auton moottoriongelmat pakottivat keskeyttämään 44. Parhaimmillaan laji voi olla koko perheen harrastus. Kaikki nopeimmat autot myös olivat GT40:ä. spasixhours2022.indd 74 spasixhours2022.indd 74 25.10.2022 14.32 25.10.2022 14.32. Kuten nykyaikaiseen moottoriurheilun turvallisuuskulttuuriin kuuluu, kisan kulkuun kuuluivat lukuisat safety car -jaksot. Osallistujien määrä on rajoitettu 90 autoon. Lähtölistalla on luonnollisesti aikakauden legendoja: Ford GT40, AC Cobra, Aston Martin DB4 GT, Jaguar Type-E, Ford Mustang, Ferrari 250 SWB, Porsche 911,… ja monta muuta. Markus Nieminen V iikonloppuna ajetaan useita Masters -sarjan kilpailuja, mutta pääkoitos on kuuden tunnin kestävyyskisa vuonna 1965 ja sitä ennen rakennetuille Touring-, GTja prototyyppiautoille. Kisa ajetaan kahden tai kolmen miehen joukkueilla. Ongelmaksi osoittautui vaurioitunut kytkin, joka saatiin korjattua juuri ennen kisan alkua. Kisa alkaa lauantaina klo 16 ja loppuu kello 22. Vasemmalla nuori herra Harold ja oikealla isä Arnold Herreman. Arnold ajoi viikonlopun aikana myös ”Pre 66 Grand Prix Cars” -luokassa omistamallaan harvinaisella vuoden 1961 LDS F1-autolla. lähtöruudusta kokonaiskilpailussa sijalle 34/90 ja omassa luokassaan sijalle 7/20. Kisa alkoi kuivana, mutta vähitellen sadekuurot lisääntyivät ja kisan loppupuolella olosuhteet olivat jo tosi märät ja haastavat. Eurooppalaisissa historic-kisoissa tapaa useita isä-poika ja jopa isä-tytär -tiimejä. Lopputuloksissa Porsche-team Itävuori/ Virtanen/Palttala nousi 65
"GT40-merkkiluokan" voittoon (ja yleiskilpailun ykköseksi) ajoi kuuden tunnin jälkeen Olivier ja David Hartin sekä Nicky Pastorellin komentama autokunta. Pikes Peak -mäkikilpailun vuonna 2018. Mobilisti 7/22 . Parhaaksi suoritukseksi jäi vuoden 2011 Le Mansin yleiskilpailun 7. Jon Minshaw'n ja Phil Keenin kuskaama Lola T70 ajoi Masters Sports Car Legends -lähdön paalulle, muttei lähtenyt kisaan. Ickxiä arvelutti auton iso koko, ennen tätä viikonloppua hän ei ollut ajanut Falconilla lainkaan. Keltainen oli päivän muotiväri. 75 Belgian F1-legenda Jacky Ickxin tytär Vanina ajoi aktiiviuransa aikana useissa eri rataluokissa. sija. spasixhours2022.indd 75 spasixhours2022.indd 75 25.10.2022 14.32 25.10.2022 14.32. Lyhyen juttutuokion aikana hän kertoi eläköityneensä kilpa-ajajana, js ajanut ainoastaan muutamia yksittäisiä kutsukilpailuja, mm. Pelkästään harrasteparkin ja ratavarikon välillä on melkoinen korkeusero! Vanhat kilpurit ovat hienoja, mutta hauraita. Harrasteparkissa nähtiin kaikkea ykköskoppaisesta Passatista lähinnä Top Gearistä tuttuihin Ultima GTR:n tapaisiin erikoisurheiluautoihin. Vinkki tapahtumaan matkustaville: hyvät kengät. Spassa Vanina ajoi brittitallin Ford Falconia
Sittemmin nämä hybridit tunnettiin Triton-nimellä. Mobilisti 7/22 Goodwood Goodwood Revival Revival 16.-17.9.2022 kuvat: Mika Zelikman tekstit: Matti Ouvinen Eksoottisella skandinaavisella taustatarinalla on jo arvonsa. Osana BMW:n näyttelyosastoa kunnioitettiin lontoolaista Carlton Carriage Companyä, joka rakensi viitisenkymmentä Rolls-Royce -koriluomusta 1920-30-luvuilla. 76 . The Grafton -cyclecar JAP-moottorilla ja muhkea Austin Hall-Scott -hirviö 10 litran lentomoottorilla. Triumphin moottori oli oman alueensa ykkönen. Kilpureita molemmat. goodwood22.indd 76 goodwood22.indd 76 25.10.2022 14.34 25.10.2022 14.34. Nortonin Featherbed-runko oli lajinsa parhaita. Carl-Otto Bremerin vanha Ferrari 750 Monza tunnetaan maailmalla jääratakilpurin lisänimellä. John Vickers yhdisti käytettynä ostettuun Nortoniin Triumphin koneen, ja syntyi JV Special
Atlantin sukellusvenesodassa kannuksensa ansainnut konetyyppi löytyi myös Suomessa julkaistuista neuvostokoneiden tunnistusoppaista; niitä valmistettiin jo ennen sotaa pieni sarja lisenssillä itäonnelassa, ja myöhemmin koneita meni punailmavoimille myös lend-lease -apuna. Auton rakentaja Bill Sadler menestyi autolla mm. Suomen taivailla Catalinaa ei tiettävästi silti nähty. PBY Catalina -lentovene on muuten vain kaunis. 77 Oton vanha Ferrari johtaa joukkoa. Taaempana alumiinipelti rytistyy, ja kohta on asiaa vakuutusyhtiöön. Watkins Glenin urheiluautokisoissa 1958. Tänä keväänä 90-vuotiaana kuollut Sadler rakensi elämänsä aikana lukuisia kilpureita ja oli myös miehittämättömien ilma-alusten pioneeri. Klemm on tuttu alatasokone Suomessakin (lue Mobilisti 8/2020). goodwood22.indd 77 goodwood22.indd 77 25.10.2022 14.35 25.10.2022 14.35. Mobilisti 7/22 . Sadler Mk2 vuodelta 1957 on varustettu Chevroletin pikkulohkolla ja 1930-luvun MG:stä otetulla ENV-esivalintavaihteistolla
Kaudella 1978 Keke ajoi F1-debyyttinsä Theodore Racingin autolla Etelä-Afrikan GP:ssä. sijalle. Mobilisti 7/22 SIlverstone Classic 27.8.2o22 Maserati 250F on yksi 50-luvun kuuluisimpia grand prix -autoja. Hävittäjälentäjänä toiminut Cameron Millar osti vuonna 1967 Maserati Centro Sud -tiimin kaluston ja varaosat. Kuvien CM5 valmistui 70-luvun lopussa skottilaiselle Maserati-keräilijälle. Millar rakensi kaksi autoa vararunkojen ympärille, ja pian häneltä pyydettiin lisää. kuvat: Mika Zelikman tekstit: Matti Ouvinen silverstoneclassic.indd 78 silverstoneclassic.indd 78 25.10.2022 14.47 25.10.2022 14.47. 78 . 1980-luku alkaa olla aikakautta, jonka autoista kiinnostuneet ihmiset muistavat parhaiten. Saksan GP:ssä Hockenheimilla Keke ajoi Theodorella 10. Vuosien varrella Millar on rakentanut yli kymmenen täydellistä replikaa 250F:stä. Keke Rosbergin maailmanmestaruudesta tulee tänä syksynä neljäkymmentä vuotta. Kauden mittaan Keke ajoi myös ATS-tallin autolla. Rover SD1:t olivat suosittuja Euroopan vakioautomestaruussarjan kulta-aikojen kapinoissa. Kuvien huippuhieno yksilö on uustuotantoa. Kisa keskeytyi tekniseen vikaan, ja seuraavissa osakilpailuissa pikkutallin suorituskyky ei riittänyt mukaan kilpailuihin
silverstoneclassic.indd 79 silverstoneclassic.indd 79 25.10.2022 14.47 25.10.2022 14.47. Moottorina Chrysler-V8. Ferves Ranger on mainio varikkokulkuneuvo. Fiat 500:n ja 600:n teknisistä osista tehtyä töpöä sai myös nelivetoisena, mutta tämä yksilö näyttäisi olevan takavetoinen. Kuvan auto on kuitenkin 70-luvun valmistetta. Koripaneelit tehtiin Englannissa, lennätettiin Italiaan, autot koottiin Modenassa De Tomason tehtaalla, ja viimeisteltiin Longbridgessä. De Tomaso Mangustaan perustuva SV XPover saatettiin konseptiautosta tuotantoon 300 päivässä. Mobilisti 7/22 . MG SV XPower sai alkunsa niinä aikoina, kun italialaisamerikkalainen Qvale oli Roverin pääomistajana. Roverin katolla vielä Sinclair C5, mikrotietokonepioneeri Clive Sinclairin kehittelemä apumoottorinojapyörä. Bristol 411 (1969-1976) otettiin vielä uudelleen tuotantoon 2010-luvulla. 79 Kuinka selität työkavereille, että lähdet viikonloppuna SM-tapahtumaan. Tuotantomäärä jäi n. Britannian kokoisilla markkinoilla on tilaa jopa sateenkaarikansan omalle klassikkoautokerholle – Gay Classic Car Groupissa on yli 1 000 jäsentä! Rover P6 on selvästi vielä 1960-luvun tuote. Koripaneelit olivat hiilikuitua, moottorina Fordin Modular-sarjan V8 (vasemmalla olevassa SVR-versiossa ahdettuna). Leyland Princess oli ehkä jopa liian moderni 1970-luvun britanniaan. 84 yksilöön
Olin hetken henkisesti aivan rikki. Käänsin grillin kammesta koria kylkiasentoon, mutta pahaksi onneksi grillin säätötankojen lukot olivat jääneet auki. Nyt olisi nopeasti löydettävä uusi hiekkapuhalluslaite. Nyt vuosien päästä asialle voi tietysti nauraa, mutta tuona syksyisenä päivänä huumorista ei ollut tietoakaan. Nyt homma kiireesti valmiiksi ennen sadetta. Korivauriot eivät lopulta olleet kovin pahoja. Tuosta kirosanasta ”kiire” sainkin kunnon opetuksen. Välineet ja sopiva paikka löytyivät tällä kertaa Riihimäen suunnalta, Mommilan aseman seudulta. Hiekkapuhalluslaitteen säiliön teräskorkki jumiutui säiliöön niin kovalla voimalla että sitä ei saatu auki millään. Kori oli grillissä ulkona ja se piti saada valmiiksi saman päivän aikana, koska sääennuste lupasi illaksi vesisadetta. Hän nyppi oikean takakyljen painauman ylös ja naputteli kyljen siististi muojuulia4.indd 80 juulia4.indd 80 25.10.2022 14.48 25.10.2022 14.48. Loput kolot päätin puhaltaa hiekalla. Muita yllätyksiä sen sijaan tuli. Ei edes parimetrisellä jatkovarrella eikä lekalla hakkaamalla. Oli lauantai, mutta lähimmät maataloustarvikeliikkeet olivat vielä auki. Masennushetken jälkeen nostimme kolmen miehen voimin korin takaisin grilliin ja jatkoimme hommat loppuun. Tuo oli päivä, jolloin olisi ollut parempi jäädä vuoteeseen. Akseli Nokkala K ori pääsi jälleen kerran näkemään maanteitä trailerikyydissä. Palkin korjauksen suhteen ongelmia ei ollut. Auton kori putosi maahan oikealle kyljelleen. Juulian totuudet – Osa 4, vastoinkäymisten kautta eteenpäin Tutkimme automaalari Hemmon kanssa lasipuhalluksesta saatua koria. Ajoimme pika pikaa Lopen suunnalle, josta sopiva säiliö onneksi löytyi. Tilanne näytti muuten hyvältä, mutta auton alustasta löytyi useita koloja ja kohtia, joihin lasipuhaltaja ei ollut yltänyt. Lisäksi Hemmo oli sitä mieltä, että moottoritilan alla oleva poikittaispalkki olisi korjattava ennen pohjatöiden aloitusta. Onneksi Hemmo taitaa maalaushommien lisäksi myös peltityöt. Paikka valittiin myös siksi, että kyseisen talon isäntä – tuttu autoharrastaja – lupasi korjata etupalkin
Saumoihin uitettiin ohutta epoksia. Keskustelun lopputulos oli se, että huolellisesti epoksoidulla ja korisaumatulla autolla voi ajaa vuodesta toiseen ilman minkäänlaista ruostumisen pelkoa. Minuakaan ei ollut vaikea taivutella siihen, että rimaa nostettaisiin enemmän näyttelyauton tasolle. raakaa työtä, esimerkiksi kylkien hiontaa pitkällä tuella, eli ”höylällä”. Pelkästään tallissa seisovista monumenteista en niin perusta. Asia aiheutti myös Hemmolle harmaita hiuksia. Epoksoituja ja saumattuja koreja on joskus projektin keskeydyttyä jouduttu jättämään taivasalle jopa useaksi vuodeksi, ilman että koriin olisi ilmestynyt pienintäkään ruostepilkkua. Tarinan opetuksen jokainen jo arvaa: Älä koskaan kiirehdi! Siitä ei seuraa mitään hyvää. . näyttelyautolla ollenkaan ajaa, ja vieläpä säässä kuin säässä. Tarkkaa muotoa vaativat kohdat jätettiin mestarille itselleen. Toisin sanoen rälläköintiä ja hitsaamista. Tämä tarkempi sovitus kaatui tavallaan vahingossa päälle nyt maalaamolla, koska Hemmo oli sitä mieltä, että tällainen auto ansaitsee jotakin aivan muuta kuin ”tavallisen käyttöentisöinnin”. Tämä edellyttää huolellisen työn lisäksi sitä, että koripeltien on oltava ehdottoman puhtaat liasta ja rasvasta ennen epoksointia. Vihdoinkin pohjatöihin Aiemmat vastoinkäymiset korin kanssa alkoivat pikkuhiljaa unohtua ja luukut istuivat koriin kuin hansikas käteen. Keskustelimme Hemmon kanssa siitä, voisiko ns. Hommaan riitti yksi kokonainen työpäivä, eivätkä pahimmat skenaariot projektin kustannusten noususta onneksi toteutuneet. Mielestäni autolla tulee ajaa, mielellään usein ja myös pitkiä matkoja. Yleensä se hieman mutkittelee. Ilman sitä hommasta ei olisi tullut mitään. Jos ovien ja luukkujen istuvuus ja rakojen tasaisuus ei ole hyvä maalauksen jälkeen, peli on lähes menetetty. Mobilisti 7/22 . 81 toonsa. Vanhojen autojen tapauksessa hommaan tarvitaan yleensä useita työpäiviä. Luonnollisesti töitä oli pakko jakaa siten, että minä tekisin enemmän ns. juulia4.indd 81 juulia4.indd 81 25.10.2022 14.48 25.10.2022 14.48. Tarkka sovittaminen vaatii hyvää ammattitaitoa ja kokemusta, jotta ovia ympäröivät raot saadaan kauttaaltaan tasaisiksi. Nyt pääsimme pohjatöiden kimppuun. Kylkien suoruuden ja oikeiden muotojen vaatimus kasvoi entisestään, kun auton väriksi sovittiin hopeanharmaa metalliväri ”grigio chiaro metallizzato”. Kyljen etuosa ei ollut kärsinyt putoamisessa. Viimeisteleviä peltitöitä Seuraavaksi ruuvasimme Hemmon kanssa luukut paikoilleen. Luukkujen sovitukset metallitöineen olisivat oikeasti kuuluneet aiempiin korin peltitöihin. Sehän on juuri tällaisen GT-auton oikea käyttötarkoitus. Hän yritti taivutella minua tavalliseen perusväriin. Hemmon mukaan pohjatöiden määrä nousisi ratkaisuni takia ainakin 30 prosentilla tavalliseen väriin verrattuna. Auto oli kuitenkin tehtaalta lähtenyt hopanharmaalla metallivärillä ja siihen oli nyt sopeuduttava. Laajempaa kokemusta pohjatöistä minulla ei ollut, mutta Hemmo lupasi valmentaa ja opastaa työn edetessä. Seuraavaksi peltipuhdas kori ruiskutettiin huolellisesti 2K-epoksilla joka puolelta, mukaan lukien sisäosat sekä luukut kaikkine koloineen. On siis varsin vaativa työ saada linja virheettömäksi. Ensimmäinen työvaihe oli koko korin pesu silikonin ja rasvanpoistoaineella. Olen nähnyt Keski-Eurooppalaisissa klassikkonäyttelyissä lukuisia vastaavia, entisöityjä coupé-Bertoneita, ja hyvin harvoin tuo kyljen viiva on suora. Nyt oli käsillä viimeinen hetki ovien ja luukkujen tarkkaan sovitukseen. Hommaan tarvitaan kovia keinoja, metallin vääntämistä muotoon, sen poistamista tai sen lisäämistä. Tässä tapauksessa autokorimestari oli tehnyt ainoastaan suuret linjat kuntoon eikä millimetrin tarkasta luukkujen sovituksesta ollut edes sovittu. Maalauksen jälkeen niihin ei ole mahdollista tehdä isompia korjauksia, ainoastaan asennon säätöä. Siitä olisi saatava luotisuora. Mestari ja kisälli -sopimus Oli selvää, että pohjatyöt ennen varsinaista maalausta tulisivat vaatimaan runsaasti työtunteja. Budjetin karkaamisen pelossa sain tehtyä sopimuksen siitä, että osallistuisin itse työhön niin paljon kuin suinkin pystyin ja kykenin. Sellainen tulisi paljastamaan jokaisen pienenkin epätäsmällisyyden. Yksi tällainen suurta ammattitaitoa vaativa kohta korissa oli kylkien keskellä kiertävä pellin pokkaus
82 . Aikanaan kapteeni Antonio Ricaurten 1756 itselleen rakennuttama kompleksi edustaa hienosti paikallista 1700-1800-lukujen siviiliarkkitehtuuria. Kyösti Partonen M useossa esitellään Kolumbian sotahistoriaa yli 200 vuoden ajalta yhdeksässä suuressa salissa ja kahdella sisäpihalla – vanhaan aikaan kolumbialaisten kapteenien palkkaus on ollut ilmeisen kohdallaan! Vuonna 1982 perustettu museo rakentuu aiemman José Maria Córdovan sotilasakatemian asemuseon tuliluikkujen ja muun kaluston ympärille. Ihailtavana on univormuja, aseita, kunniamerkkejä, lentokone, helikopteri, laivojen pienoismalleja ja muutama kulkuneuvo. Mobilisti 7/22 Kun matka vie kauas KOLUMBIAN SOTAMUSEO, BOGOTA Kolumbian sotamuseo sijaitsee maan pääkaupungissa Bogotassa, historiallisessa Candelarian museokeskuksessa. Sisäpihoista pienemmällä on itsenäisen Kolumbian merkkimiesten, kenraali Bolivarin, amiraali Padillan Cessna A-37 Dragonfly osoitti kyntensä rynnäkkökoneena jo Vietnamin sodassa Se on ollut suosittu tyyppi Latinalaisessa Amerikassa eikä pelkästään vihamielisiä naapureita vastaan, vaan myös inhojen huumeparonien yritystoiminnan häiritsemisessä. Bogota.indd 82 Bogota.indd 82 25.10.2022 14.50 25.10.2022 14.50. Koneen tunnusta ei mainita, vain tyyppi "A-37" on maalattu siihen. Instituutio esittelee Kolumbian sotilaallista historiaa ja sen asevoimien – ilmaja maavoimien sekä laivaston – kehitystä maan itsenäisyyden aikana. Kone suunniteltiin aluksi T-37 “Tweet" -suihkuharjoituskoneeksi, jo aika kauan ennen Twitterin syntyä. Isänmaallisessa armeijassa palvellut ja 50-henkistä joukkoa johtanut urhea kapteeni Ricaurte kaatui vuonna 1814 Venezuelassa, kenraali Simón Bolivarin johdolla käydyssä San Mateon taistelussa kuninkaallisia joukkoja vastaan. Museossa on nähtävillä sekä historiaa että esineitä aselajittain ja teemoittain. Kapteenin kohtaloksi koitui räjähdysonnettomuus, kun hän sytytti tykin ruutia taistelun tuoksinassa
Suuremmalla sisäpihalla ovat vuorostaan lentolaitteet, ajoneuvot ja veneet. Lisäksi museo palvelee historian ja kulttuurin tutkijoita oman erikoisalansa laajalla kirjastolla ja valokuvakokoelmalla. Ratsuväen koulun väreissä oleva, alkujaan Kaiser-Jeepin kehittämä 1965 M715 perustui Jeep Gladiator -siviilimalliin. Bogota.indd 83 Bogota.indd 83 25.10.2022 14.50 25.10.2022 14.50. Mobilisti 7/22 . Kansallisen armeijan 1980-luvulla käyttämä kuorma-auto, AIL M325 "Command Car". tuhdimpi runko ja järeämmät akselistot. Bell UH-1 Huey tai Iroquois, on myös hankkinut kannuksensa Vietnamin sodassa. . 83 ja kapteeni Ricaurten pystit sekä raskaampaa aseistusta. Kukapa ei muistaisi "Ilmestyskirja: Nyt"-elokuvassa Wagnerin “Valkyrioiden ratsastuksen” soidessa laskeutuvaa parvea miehistönkuljetuskoptereita. Vierailu on suomalaisen setämiehen yleisimmän diagnoosin, kiinnostuksen sotahistoriaan, saaneille pakollinen, mikäli matka vie seudulle. Taistelut päättyivät vasta 2002. Meillä lusikka-haarukka-mysteeri, heillä erikoispintakäsitelty rynnäkkökivääri-lapio-yhdistelmä. joulukuuta 1980 presidentti César Gavirio Trujillon määräämään operaatio Casa Verdeen (Vihreä Talo), virallisemmin “Operaatio Kolumbiaan”, pitkään jatkuneessa sisäisessä konfliktissa vallankumouksellisia joukkoja vastaan. Sijaiskärsijöille todettakoon, että museo on varsin pieni, joten aikaa siellä ei kulu kauhean paljon. Sotaraudassa oli mm. Tyyppi eri versioineen on ollut länsimielisen maailman pyöriväsiipisten sotilasilmailijoiden suosikkikalustoa vuosikymmenet. Moottorina oli kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettuna suora kuutonen, joka sai kyseenalaista mainetta kestävyyden ja runsaan öljynkulutuksen takia. Kolumbialaisen kopterin tunnusnumero on ollut aikoinaan suihkukoneessa eikä suinkaan helikopterissa! Tämä yksilö on osallistunut 9. Konepyörä, Harley-Davidson, vihreä. Paikka soveltuu muillekin aihepiiristä, sekä sekalaisista kulkupeleistä, kuten moottoripyöristä, veneistä ja lentolaitteista, viehättyneille
Proto vastasi jo hyvin pitkälti 1953 tuotantoon tullutta, nyt kunniakasta Messerschmitt KR 175 -kääpiöautoa. Ihmiset halusivat moottoripyörän sijaan katon päällensä, ja Messerschmitt tarjosi juuri tähän tarkoitukseen sopivan ajolaitteen. Ne erosivat toisistaan verhoiluilla ja erilaisilla, raikkailla väriyhdistelmillä. Messerschmitt oli kuitenkin laadukas tuote lajissaan, kun hiukan malttoi penkoa toisenlaista sotahistoriaa. Odotettu kaksipaikkainen prototyyppi valmistui Helsingin olympiakesänä 1952. Exportia saatiin myös Suomeen myöhemmästä tuotannosta. Eri malliversioitakin oli kolme: Standard, Export ja De Luxe. Kabinenroller oli saatu kehitettyä aikansa huipputuotteeksi ja sitä vietiin ympäri maailman kaikenlaiseen käyttöön. KR 200 De Luxe oli kruunattu lentokonemallisella, norsunluunvärisellä ohjaustangolla. Fend tajusi kuitenkin, että jatko edellyttäisi lisäpääomaa, kaksipaikkaisuutta sekä muutakin jalostusta. Nyt oli peli yli kylien... Yleensä homma meni niin, että saksalainen kone syöksyi savuvana perässään maahan. Se ristittiin Messerschmitt Kabinenrolleriksi. messerscmittk200.indd 84 messerscmittk200.indd 84 25.10.2022 15.03 25.10.2022 15.03. Kansa vaati myös lisää vauhtia. Uusi, voimakkaampi 200-kuutioinen kone tuli Sachsilta 1955, raideväliä levennettiin, jousia ja iskunvaimennusta parannettiin ja moottorikin lepäsi kumityynyjen varassa. 175-kuutioinen kone kiidätti kolmipyörää huimasti, mutta lisää oli luvassa. Messerschmittillä laskutelineitä suunnitellut Fritz Fend oli kehittänyt 1946 ensin käsikäyttöisen invakinnerin sotaveteraaneille, mutta vasta 2,5 hv:n moottorilla se alkoi kiinnostaa väkeä. Mobilisti 7/22 Otsikon viittaus Korkeajännitys-sarjoihin ontuu hieman, mutta toisaalta isolle osalle 60-70 -luvuilla syntyneistä Willy Messerschmittin nimi on tullut tutuksi juurikin niistä seikkailuista, joissa Willyn suunnittelemat tappokoneet mittelivät voimiaan brittien Spitfiren ja Hurricanen kanssa. Timo Mononen S odan jälkeen lentokoneiden valmistus oli Saksassa kielletty. Hän lähestyi entistä pomoaan ja ehdotti kahden hengen ajoneuvon sarjatuotantoa. Fend Flitzer-nimellä sitä valmistettiin 50-l alkuun mennessä noin 250 kappaletta. Ja olihan niitä Suomessakin. Suomi sai esisarjasta 6-12 Standard-versiota, enimmäkseen meillekin tuotiin De Luxe -mallia. Kentältä tullut palaute meni perille ja jo saman vuoden syksyyn mennessä tehdas sai tehtyä tuotteeseensa kymmeniä parannuksia. Regensburgissa tehtaalla oli tilaa suuriinkin projekteihin, mutta yllättäen tarjoutui jotain pienempää, paljon pienempää. Willy Messerschmittin piti keksiä tehtäväksi jotain muuta. Invalidikäyttöön oli tarjolla jopa 13 eri mallivariaatiota asiakkaan toiveiden mukaan. Tietoa ja taitoa oli, mutta mitä tilalle. 84
Suomeen tuotujen määrä ei ole tarkasti tiedossa, asiantuntija-arvion mukaan niitä olisi ollut noin 700 kappaletta. KR200-mallia niistä oli noin 36 000 kappaletta. KR lienee säilynyt perheessä, kun seuraavaksi omistajaksi on merkitty ammattikoululainen Tapio Pentsinen samoilla tunnuksilla. Kyllä riitti myyntimiehillä laatusanoja. oli imenyt itseensä kosteutta siinä määrin, että koko laite oli pahoin korroosion raiskaama. Valokuvien perusteella myös etulokasuojat ovat vaatineet suuria toimenpiteitä. Importerilla oli silloin kaksi ahkeraa työmiestä, K.L.B. ja sittemmin formulakasvona ja -äänenä maailman maineeseen noussut Jorma Pulkkinen. 85 Tuttu Korkkareista Messerschmitt KR200 1963 Lentokoneitakin sai taas valmistaa Saksassakin, ja Willy Messerschmitt luopui kääpiöautotehtaastaan Fendin ja Valentin Knottin hyväksi tammikuussa 1957. Hannulla KR oli hupija harrasteajoneuvona vuoden verran. Knott oli tehnyt Messerchmittille alihankintana etuja takajarrujen lisäksi myös ketjukoteloita, niinpä siirtyminen Fendin partneriksi oli luontevaa. Jormalta KR on siirtynyt ruotsinkieliselle postimiehelle Tor Kyrklundille Porvooseen ja viimein kesällä 1984 laukaalaiselle teknikko Pentti Rytköselle, joka työskenteli tuolloin Kemiran tehtaalla ruutiasiantuntijana. Uutuutta markkinoitiin tarmokkaasti. Tätä nimenomaista ultraharvinaisuutta on Janne Petersen päässyt kerran koettamaankin Englannin Messerschmitt-kerhon kokoontumisajossa Ketteringissä. KR tarkastettiin ja lopputuloksena jo kerran kunnostettu KR annettiin Janne Petersenin hoiviin Helsinkiin. KR on myöhemmin siirtynyt Lahdesta Mäntsälään, jossa tunnukseksi on vaihtunut AP-768 ja omistajaksi koululainen Hannu Virta. Räjähdysherkällä työpaikalla työskentelyyn KR:n roplaaminen antoi varmaakin vastapainoa. Mobilisti 7/22 . Omistajaketjussa seuraavana löytyy helsinkiläinen Jorma Ajalin. Numero 89002, osoitteena Importer, Helsinki, Suomi Autorekisterikeskuksen tietojen mukaan tämä sarjanumerolla 89002 valmistunut yksilö on rekisteröity Suomeen 23.07.1963. Ensimmäisellä kierroksella "entisöinti" oli toteutettu sangen hutiloiden ja Jannen työ KR:n palauttamiseksi entiseen loistoonsa alkoi rakenteisiin puhalletun, runsaan hiekkapuhallushiekan poistamisella. Kääpiöauto on käynyt siis läpi perusteellisen kunnostuksen ihan pikkunippeleitä messerscmittk200.indd 85 messerscmittk200.indd 85 25.10.2022 15.03 25.10.2022 15.03. Tuotanto jatkui Fahrzeug und Maschinenbau GmbH nimellä Lilienthalstrassella Regensburgissa, mutta sopimuksen mukaan tehdas käytti Messerschmittin nimeä tuotteissaan. KR 200 -mallia valmistettiin kolmen ensimmäisen tuotantovuoden aikana noin 15 000 kappaletta, ja tuotannon loppuun mennessä kaikkia yhteensä 25-40 000. Hiekka, joka oli jäänyt runsaalla maalilla kuorrutetun KR:n kaikkiin mahdollisiin rakenteisiin. Valikoimaan kuului kolmipyöräisten lisäksi myös nelipyöräisiä malleja, avomalleja, tuotettiinpa yksi ainut "Sport"-mallikin, joka oli kuomuton avomalli pienellä tuulilasilla ja pienellä maavaralla. Käsiä ei kuitenkaan nostettu pystyyn, vaan kaikki ruosteet korjattiin tällä kertaa huolellisesti. Eikä siinä vielä kaikki: "Tarjoaa vähäisen polttoaineen kulutuksen Korkean jälleenmyyntiarvon Alhaiset verot”. "Katettujen moottoripyörien kuningas, Tarjoaa miellyttävää mukavuutta Halpa Nopea Kätevä Ihanteellinen näkyväisyys Erinomaiset talvikeliominaisuudet ja nousukykykin 33%". HJ-213 -tunnuksen saanut KR 200 rekisteröitiin Lahteen, jossa muurari Heikki Pentsinen toimitteli sillä asioitaan. Lopputulemana Janne Petersen on tehnyt valtavan työn korjaillessaan jonkun muun kötöstyksiä
Siitä riitti hyvää jaettavaa myös harrastekavereille. Matkatavarat on pinottu tavaratelineelle keoksi ja kaikki mahdolliset kolot on tungettu täyteen pientarvikkeita. Päätämmekin hetimiten, että Maria saa toimia testihenkilönä, Jukan toimiessa kuskina. Luottamustoimen seurauksena Pentti Rytkösen ja Janne Petersenin välille muodostui ystävyyssuhde. Kanssaihmisten reaktiot pärisevää kääpiöautoa kohtaan ovat myös palkitsevia; kasvojen ihmetys vaihtuu nauruun ja iloisiin ilmeisiin ja peukutusta tulee välittömästi. Yllättäen perheen naispuolinen jäsen, Maria on halunnut lähteä mukaan kuvaussessioon. Jukka kertoo Messerschmittin olevan hänelle loistava stressinpoistoväline, hauskakin sellainen. Kuvitelmissani näen 60-luvun ja nuorenparin yhteisellä matkalla Lappiin. Se mainoksen talvikeliominaisuuksista. Kääpiöautoa nyt tarkastellessa huomio kiinnittyy auton edelleenkin loistavaan ulkoasuun. Eräänä kesäisenä sunnuntaina Kun suunniteltu kuvauspäivä koitti, oli pitkästä aikaa aurinkoinen heinäkuun iltapäivä. Tällä kertaa ei lähdetty kurvailemaan Jyväskylän ruutukaavaan, vaan suuntasimme Seppälän teollisuusalueelle, jossa poikasina kävimme seuraamassa vanhempien motocross-kavereiden harjoituksia ja kilvanajoja. Neuvoja ja opastusta katsastusbyrokratian kiemuroissa häneltä sai aina pyydettäessä. Tässä kohtaa pitää todeta, että oma tietämykseni kääpiöautoista rajoittuu lähinnä Iskelmäprinssi-elokuvan kilvanajokohtaukseen, jossa kääpiöautot mittelevät kuvitteellisissa kisoissa Hyrylän vanhalla raviradalla. KR:stä on tullut koko perheen suosikki ja kyytiin pääsyä oikein jonotetaan. Tutustumme vielä tavaratilaan ja sen kätköihin, hienoa on. Selailemme nurmikolla ruutiteknikko Rytkösen huolellisia, kauniilla käsialalla kirjoittamia ohjeita ja kertomuksia KR:n vaiheista. Museoajoneuvotarkastus suoritettiin Rautalammilla Sisä-Savon Mobilistien toimesta 14.9.1997. Ja se on hyvä se. Rehti mies oli ansainnut konjakkipullonsa eläkkeelle jäädessään. Jannen työtä helpotti edes hieman se, että hänen haltuunsa oli ajautunut piirimyyjänä toimineen helsinkiläisen moottoripyöräpioneeri Otto Brandtin varaosavarasto. Eikä ihme, jäätelön syönti liittyy aina reissuihin ja söpö kääpiöauto on myös huomion keskipiste missä vain päriseekin. Vaikka kulku on jossain hiukan pomppivaa tai kulmikasta, se on kuitenkin vakaata. Kääpiöautolla on ajettu säännöllisesti niin auringonpaisteessa kuin pilvipäivinäkin, ja sitä on huollettu Pentin yksityiskohtaisten huoltoja ylläpito-ohjeiden mukaan erityisen huolellisesti. Kun kaikessa lopussa on kiitos, niin tässä tapauksessa suuret kiitokset Janne Petersenille ja Hannu Virralle tietoaukkojen paikkaamisesta ja muustakin informaatiosta, ja tietysti herrasväki Ala-Könnille mahdollisuudesta tutustua hulvattomaan laitteeseen. Rekisteritunnus TÄjotakin jäi mieleen ja se että jyväskyläläinen poliitikko, Arvi Hakkarainen käytti autoa vaalikamppiksensa vetonaulana. Siirrymme ottamaan vauhtikuvia juuri siihen 90 asteen kurviin, jonka viereisellä tontilla KR on saanut viimeiset museokilpensä. Nykyinen kotipaikka Kääpiöauto ja omistajansa Pentti Rytkönen oli tullut tutuksi Jukka Ala-Könnille yhteisen harrastuksen myötä. Oman raihnaisen ruotoni olisimme saaneet kyllä pulkkaan sisälle, mutta ruhon ylösnostamiseen olisi tarvinnut apuvoimaa. Moottorikin on aivan kuiva, eikä hikoile öljyä eikä muutakaan saumoistaan. Esan kanssa vuodesta 1979 yhdessä autojen ja motskareiden katsastusasioita toimitelleena voin todeta Suomessa olleen ainakin yksi katsastusmies, joka ei turhista nurissut, vaikka hoitikin hommansa selkeän asiallisesti. Romantiikka kuvitelmasta oli kaukana, vaikka kabiniissa leijuisikin miehekkään Mennen-partaveden tuoksu. Itsellä ei ollut varaa kuin neuvostoliittolaiseen IC -kolmipuolikkaaseen, mutta kyllä silläkin rataa kiersi. Niinpä suuria korjauksia ei Jukan aikana ole jouduttu kertaakaan tekemään. Muutoskatsastus tehtiin Jyväskylän katsastuskonttorilla jo seuraavana päivänä, 15.9.1997 katsastusinsinööri Esa Vainion toimesta. Sen ajokin etuhuulesta roikkui punainen kieli, seuranaan rivi hampaita. messerscmittk200.indd 87 messerscmittk200.indd 87 25.10.2022 15.03 25.10.2022 15.03. Jukka ajaa KR:n sopivalle sektorille, mutta pahaksi onneksi takapyörä sutii ja vekotin jysähtää paikalleen. Jukan kasvoilta paistaa kuvun läpi vilpitön innostus Messerschmittin kuljettamiseen. Miehet kättelivät, kahvit juotiin ja kumpikin oli tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä jonain päivänä saan minäkin lusikoitua raihnaisen ruotoni KR:n sisään ja saan fiilistellä kabiinissa. Vuosien väsytysja viivytystaistelun tuloksena Pentti ilmestyi eräänä päivänä, noin kymmenen vuotta sitten, Jukan automaattivaihteistoverstaalle, ilmoitti raskain sydämin luopuvansa harrastuksestaan ja luovuttavansa rakkaan KR:n seuraavaan kotiin – kunhan harrastus vain jatkuisi samanlaisella sitoutumisella kuin hänen hoivissaan. Käynnistämme koneen ja kuuntelemme vaimeaa pörinää, kurkkupurkin näköinen äänenvaimentaja tappaa tehokkaasti isommat melut, mutta onkin muodoltaan sellainen, ettei se toimi ainakaan tehoa lisäävänä instrumenttina. Entisöintityö on tehty aikanaan huolella, vaivoja säästämättä ja siitä on pidetty hyvää huolta. Muistan myös toisen, punavihreän yksilön, jota Tapio Meriö korjaili prätkätallillamme. Ohjeet ovat niin yksityiskohtaiset kuin vain teknikko voi laatia. KR sai näin hyvän kodin ja siitä on sen jälkeen huolehdittu juuri niin kuin luovutettaessa oli sovittu. Takaisin asiaan: Jukka Ala-Könni saapuu sovitusti paikalle pärisevällä kääpiöautollaan. . Kaikesta päätellen KR on tullut jäädäkseen Ala-Könnin perheeseen. Ruoho ei ole edes märkää, ja kabiinista kuuluu Marian vilpitöntä naurua. Nyt paikka on rakennettu taajaan ja krossia ajellaan jossain muualla... Luukut avataan, pariskunta kömpii autosta ulos, ja availemme luukut tarkempaa tutustumista varten. Taas poikettiin aiheesta. Herrasväri nytkyttää autoa hieman, KR irtoaa ja saamme aseteltua sen sopivasti aurinkoon. 87 myöten ja on myöhemmin palkittu lukuisilla kirkkaimmilla palkinnoilla ja huomionosoituksilla eri näyttelyissä. Räpsäisemme pari vauhtiottoa ja siirrymme KAK:n nurmikolle jutustelemaan ajokin ominaisuuksista ja muista valttikorteista. Mobilisti 7/22 . Aina tavattaessa Jukka kyseli Pentin halukkuudesta luopua rakkaasta harrasteautostaan. Näillä vastaavia reissuja tehtiin silloin ja vielä nytkin, asenteesta vain on kysymys. Lentävää meno ei ollut, mutta painonsa turvin se kyllä eteni tasaisesti puuskuttaen 14-vuotiaan kollin alla
Oma lukunsa sen sijaan on juotetun liitoksen purkaminen. Raami koostuu teräsvaluosista ja paksuseinämäisestä putkesta. Messinkijuotos vaatii noin 900 asteen lämpötilan, ja kohteen tasainen lämmittäminen riittävän kuumaksi, muttei liian kuumaksi, on suorastaan akrobatiaan verrattava suoritus. Alla: Liitoksien tapitukset ja purettu liitos. Itse olen törmännyt useisiin puolikkaisiin runkoihin, jotka on huvin vuoksi katkottu laikkakoneella. Vaikka juotokHapponen722.indd 88 Happonen722.indd 88 25.10.2022 15.05 25.10.2022 15.05. Vanhojen liitoksien purkaminen on varsin mielenkiintoista, koska terästappien paikat ja lukumäärä vaihtelevat eri liitoksissa. Tämän mallin rungot alkavat olla jo aika harvinaisia ja uustuotantona niitä ei juurikaan tehdä. Kaikki liitokset on tehty messinkijuotoksilla siten että putki on sovitettu valukappaleeseen ja lukittu läpiporatulla terästapilla. Teräslankaharjalla hiomalla tappien paikat löytyvät, ja ne voi poistaa tarkalla poraustoimenpiteellä. Timo Happonen Rälläkällä pätkitty 1924 Harley-Davidsonin runko on lohduton lähtökohta. Mobilisti 7/22 HAPPONEN TIMO 20-lukuisen moottoripyörän rungon korjaus Kun kulmahiomakoneet Suomessa aikoinaan yleistyivät, vanhat moottoripyörien rungot kelpasivat mainiosti kohteiksi testaamaan katkaisulaikkojen tehoa. 88 . T ällä kertaa korjauskohteeksi on valikoitunut noin 1924 valmistettu Harley-Davidsonin runko
Cobra 900 -juoksutetta ja juotetikkuja. Tapitus ennen juottamista. Jonkin verran on maailmalla tarjolla ihan laadukkaita uustuotanto-osia näihin vanhempiinkin runkoihin. Juoksutteen täytyy olla lämpötila-alueella, jossa messinkijuote sulaa. Juotettavat osat on hyvä puhdistaa hiomalla ja sovittaa siten, että putki liukuu kakistelematta valuosan sisään. Juoksute on pulverimaista ja voidaan levittää sekoittamalla se ensin pieneen määrään vettä. Alkuperäinen putki on tuumamitoitukseltaan 1,1/4”mikä on hyvin lähellä 32 millimetriä. Emäputki sekä moottorin ja astinlautojen kiinnikkeet löytyivät repro-osina. AGA:n juoksute Cobra 900 toimii välillä 850-1 100 celsiusta. Hiottu liitososa. Juoksutetta ei kannata säästellä, sillä juoksutteettomiin kohtiin juote ei tartu, vaan pinta oksidoituu ja hylkii juotetta. Happonen722.indd 89 Happonen722.indd 89 25.10.2022 15.05 25.10.2022 15.05. Mobilisti 7/22 . Messinkijuotteena käytin ihan normaalia messinkijuotoslankaa. Juottaminen onnistuu riittävällä lämmöllä. sen saakin tasaisesti sulatilaan, tahtoo valuosa murtua ympäriltä. Alla: Vanhan juotteen poistoa. Messinkiliitos on erittäin luja, ja rungon mahdolliset rasituskohdat ovat muualla kuin juotoskohdissa. 89 Kierreindikaattori. Runkoputkimateriaaliksi valitsin 32mm halkaisijaltaan ja 2mm seinämävahvuudeltaan olevan hydrauliputken. Yksinkertainen runkojigi. 32 mm hydrauliputkea. . Senpä vuoksi on viisainta katkaista pois otettava putki valukappaleen juuresta ja jyrsiä sisällä oleva putki pois suorahiomakoneella ja kovametallijyrsimellä. Uustuotanto-osia. Rungon korjaamista varten kannattaa tehdä jonkinlainen runkojigi. Mittatarkkuus on hyvä ja materiaali vaikuttaa laadukkaalta. Jos on mahdollisuus tehdä jigi käyttäen alkuperäistä runkoa, homma helpottuu paljon. Mitoissaan oleva korjattu runko
Valmis Box. Ei yhtäkään ovea vasemmalla kyljellä, katossa keskellä irrotettava paneelipala. brubaker.indd 90 brubaker.indd 90 25.10.2022 15.12 25.10.2022 15.12. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Mobilistin ja kirjoittajan arkiskot Investoija Mark Hansen Brubaker Boxin vierellä vuoden 1972 paikkeilla. Mobilisti 7/22 Tila-auto ennen tila-autoja Brubakerin laatikko Automaailma on täynnä lähtökuoppiinsa kaatuneita hankkeita; jotkut ovat kompastuneet jopa kahdesti. Rankat komposiittipuskurit vain imitoivat surffarien suosimia puuparruja – tai niin ainakin virallinen versio kuuluu. Brubaker Box on näitä jälkimmäisiä. 90 . Hän oli keskeisenä hahmona jatkoa yrittäneessä Automecca-yhtiössä
Päältä katsoen ei olisi helpolla uskonut sen pohjalevyä yhteiseksi VW Kuplan kanssa. Kekseliäs, keveä ja kestävä komposiittipalkki edessä ja takana naamioitiin puuparrun näköiseksi, jotta sulavaan olemukseen saataisiin ripaus karheutta. Hän päätti hankkia sille näkyvyyttä omalla autoprojektillaan. Äärivalot ja monet muut tarpeelliset, mutta pienerinä kalliisti tuotettavat – ja liittovaltion viranomaishyväksyntää edellyttävät – komponentit saatiin eri merkkien valmiista laareista järkevin kustannuksin. Apunaan suunnittelijat Todd Gerstenberger ja Harry Wykes, Brubaker valitsi korimateriaaliksi lasikuidun. Hän piirsi radikaalin hahmotelman, jonka tilankäyttö oli erittäin tehokasta ja muotoilu vauhdikasta. brubaker.indd 91 brubaker.indd 91 25.10.2022 15.12 25.10.2022 15.12. Popular Mechanics kauppasi hieman samassa hengessä suunniteltuja “Boonie Bugin” piirustuksia vuonna 1976. Brubaker Box oli hänen jännittävä välihankkeensa 60ja 70-lukujen vaihteessa. Myös tekniikka oli ainakin alustavissa suunnitelmissa VW-sukuista, mutta jossakin vaiheessa realistisemmaksi vaihtoehdoksi nousi Chevrolet Corvairin paljon tehokkaampi boxer-kuutonen Powerglide-vaihteistoineen – ratkaisu, johon monet Kleinbus-harrastajatkin olivat päätyneet. Alueen surffauskulttuuria vierestä seuranneena kunnianhimoinen Brubaker päätti sanojensa mukaan tarjota kansalle parempia rantaelämän kulkimia, kuin joka puolella vilistävät VW Kleinbussit. Mutta laatutietoisena hän vakautti rakennetta sisäänrakennetulla turvakaarella ja rajoittamalla ovien määrää: autoon ei lopulta tullut kuin yksi, iso liukuovi, joka sijaitsi oikealla kyljellä. Se oli vain eräs Brubakerin innoittamista tila-automuunnelmien rakennussarjoista. Siten tuulilasiksi sovitettiin AMC Javelinin vastaava ja takalasi taas poimittiin Chevy El Caminosta. 91 K orostettakoon heti alkuunsa, ettei Curtis Brubaker ole mikään haihattelija, vaan Learjetillä ja GM:n Cadillac-divisioonassa uransa aloittanut yleisnero, joka elättää itsensä nykyisin muhkean patenttikansionsa kautta saamillaan tuloilla. VW:n rohkeasti keulalle sijoitettu polttoainesäiliö siirrettiin akselien väliin ja muotoiltiin siten, että sen yläosan aiheuttamaa kohoumaa lattiassa saattoi hyödyntää eräänlaisena sisustuselementtinä. Suunnittelutiimi piti päänsä muutenkin kylmänä ja pyrki löytämään mahdollisimman paljon valmiita osia USA:n autoteollisuuden alihankintaketjun uumenista. Mobilisti 7/22 . Puskurien kanssa hieman hulluteltiin. Oikean kyljen iso liukuovi tarjosi helpon kulun matkustajille, mutta kuljettajan on täytynyt taivutella itseään ainakin jonkin verran pyrkiessään sisään tai ulos. Jätettyään Detroitin talvet taakseen ja muutettuaan takaisin nuoruutensa Kalifornian auringon alle, hän perusti Brubaker Group -suunnittelutoimiston
Mobilisti 7/22 Niin lähellä... Auto sai siellä erittäin innostuneen vastaanoton ja tuloksena oli 160 000 dollaria piensijoittajilta. Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta, tarvitsi enää vain tilata Volkswagen of North Americalta muutama tuhat uutta Kuplan alustaa ja homma voisi pyörähtää käyntiin. Alustoja toki löytyi, olihan VW suuressa suosiossa alueella, mutta niiden kunto osoittautui kuitenkin niin vaihtelevaksi, että käsityönä tapahtuva kunnostustyö uudenveroiseksi olisi pakottanut nostamaan lopputuotteen hinnan yli kipurajan. Ensiksi hän osti uusia Kuplia piirimyyjiltä, ideana purkaa tarpeettomat osat ja myydä ne kulujen kattamiseksi. Se osoittautui työlääksi ja epätaloudelliseksi ratkaisuksi vakavaa sarjatuotantoa ajatellen. Se oli hankkeelle kuin potku vyön alle, mutta Curtis Brubaker tunsi vastuuta sijoittajien rahoista – ja olihan hän itsekin investoinut laatikkoonsa paljon aikaa, rahaa ja voimavaroja – joten oli yritettävä vielä kiertotietä. brubaker.indd 92 brubaker.indd 92 25.10.2022 15.12 25.10.2022 15.12. Niiden varassa sarjatuotanto voitaisiin saada käyntiin. Haettuaan suunnitelmalleen ensin patenttisuojaa, Brubaker vei Brubaker Boxiksi nimeämänsä prototyypin vuoden 1972 Los Angeles International Motorsports Show’hun. Korimuottien tekeminen ja sarjatuotantovalmiuden saavuttaminen vaati lopultakin niin suuria pääomia, että oli turvauduttava ulkopuolisiin rahoittajiin. Etupaneeliin asennettua Kuplan nopeusja polttoainemittaria on joutunut ehkä hieman tihrustamaan tarkkoja havaintoja tehdäkseen. Mutta sitten VW sanoikin “ei”. Kuljettajalla oli miltei urheiluautomaisen makaava ajoasento. Enimmät hallintalaitteet löytyivät vasemmalta seinältä. Potentiaalisiin tuotevastuukysymyksiin vedoten alustojen myynnistä kieltäydyttiin. 92 . Seuraavaksi Brubaker alkoi avustajineen jahdata Kuplia autopurkamoilta ja toivoi löytävänsä ruosteettomia, helposti elvytettäviä Kalifornia-alustoja. Brubaker vuokrasi riittävät tilat noin 400 auton kuukausituotantoa ajatellen ja julkaisi aikeensa myydä valmiiksi rakennettuja Boxeja karvan alle 4 000 dollarin, joka oli vajaat parisataa enemmän kuin VW Kleinbus. Sarjatuotannon tapaista toimintaa hetkeä ennen ensimmäistä konkurssia
Sitä käytettiin post-apokalyptisessä TV-sarjassa “Ark II”. Brubaker huolehti alkuvaiheessa laadukkaista pr-kuvista ja teetti myös hienon esitteen idean markkinointiin. Mutta syystä tai toisesta harrastajat eivät syttyneet siitä, vaikka elettiin nousevan vanivillityksen vuosia. TV-sarjan nimikkotähti eli taustalla komeileva “Ark II” oli myös Curtis Brubakerin ideoima ja patentoima konseptiauto selviytymään maailmanlopun jälkeisessä arjessa. Automecca-niminen sijoittajaryhmä – jota veti yksi alkuperäisistä ideaan investoineista tahoista – käynnisti Boxin rakennussarjojen tuotannon Roamer Sports Van -nimellä. 93 Koska vaihtoehtoisia, realistisin kustannuksin toteutettavia alustaratkaisuja ei ollut tarjolla, oli lappu pantava luukulle vain neljän Boxin valmistuttua luovutuskuntoon. Olivatpa ne vanhaa varastoa tai uustuotantoa, ne kuvastavat joka tapauksessa mallin yhä herättämää mielenkiintoa. Alkuperäisten muottien uskotaan olevan jo käyttökelvottomassa kunnossa, mutta siitä huolimatta USA:ssa on ilmeisen taajaan tarjolla ainakin useimpia Boxin koripaneeleita. brubaker.indd 93 brubaker.indd 93 25.10.2022 15.12 25.10.2022 15.12. Niistäkin yksi oli suunnittelijansa jatkokehitelmäproto. Mutta toisaalta, onhan sitä oudompaakin tapahtunut. Mobilisti 7/22 . Väistämättömän konkurssin jälkeenkin monet näkivät Brubaker Boxissa yhä potentiaalia; olivathan esimerkiksi korimuotit jo valmiit ja kaikki vaikein työ takana. Tuotanto hiipui vain noin 25 setin kohdalla. . Olisiko radikaali, tila-automainen Brubaker Box osoittautunut kaupallisesti kannattavaksi hankkeeksi, jos VW olisi päättänyt myydä alustoja vuonna 1972. Brubaker muokkasi yhdestä esisarjan autosta tämän “Ark Roamerin” nelisen vuotta konkurissin jälkeen. Jotenkin vaisto sanoo, ettei
Fabrique Nationalen, belgialaisen asetehtaan huipputuote: FN M50 750 cm³ sivuventtiilinelosella. Myös Hohon pientraktorikuiskaaja Tuomo Pasanen pitää mainita, miehen Suomesta raahaama sota-aikainen BMW myytiin perjantaina tontilta alta aikayksikön – Puolaan. Erikseen pitää mainita sankarimatkaajat Timo Maijala ja Jan-Erik Laine, jotka taittoivat matkaa 1955 Ford Panel Vanilla, jossa voimalaitteena oli Mercedes-diesel! Vauhtia saavutettiin parhaimmillaan 105 km/h, mutta Kasselin mäet imivät nopeuden pahimmillaan noin neljäänkymppiin. Mobilisti 7/22 Saksan ja ehkä koko Euroopan merkittävin ja myös tunnetuin rompetori avasi taas porttinsa parin vuoden koronatauon jälkeen. Timo Mononen K aikkien pussihousujen paratiisinakin tunnetulle tapahtumalle on ollut vahva tilaus: jo aamukymmenen jälkeen perjantaina, ns. Käynnistysnäytöksiä tarvittaessa. Ainoa, mikä kiinnitti huomioni, oli että useita myyntipaikkoja oli jäänyt lunastamatta ja että todella pitkän matkan myyjät olivat jääneet pois, ehkä kustannussyistä. Eivätpä olleet muutkaan huonoja kauppiaita. Myyjistä suurimman lastin oli paikalle tuonut Lahden monitoimimies Riku Routo, kuljettajanaan maailmanmestari ja moniosaaja Kuljetuspalveluja halukkaille. Macke Fröbergin vahingoksi pitää lukea pyödästä varastettu NSU:n magneetto, harmitti todella vietävästi. Huippulaatuisia uusmaalattuja tankkeja japseihin ja Ducatiin. Loppupäivästä myös henkilökohtaisia henkilökuljetuksia. Ostohousut jalassa Suomalaisia romustajia oli liikkeellä ostohousut jalassa runsaasti, paikkakunnan hotelleissakaan ei voinut olla törmäämättä maanmiehiimme. Veterama, Mannheim 2022 Veterama, Mannheim 2022 94 . Ja heitä riitti, kaikenmaalaisia. Ennen jäykät saksalaiset ja muunkin maalaiset myyjät ovat nyt joutuneet opettelemaan nettikaupan salat, mutta kyllä perinteisillekin markkinoille riittää tilausta. Suomalaiskauppiaita oli paikalle ilmaantunut kuitenkin kymmenkunta. ammattilaispäivänä, porttien ulkopuolelle alkoi muodostua jonoa hyvin varustautuneista romustajista. mannheim.indd 94 mannheim.indd 94 25.10.2022 15.17 25.10.2022 15.17. Parin koronavuoden aikana on syntynyt patoutunutta kysyntää niin ostokuin myyntipuolellakin
Perjantai oli siis ammattilaispäivä. Setra S6, saksalaista premium-laatua vuodelta 1955. Sunnuntaina tehtiin kai parhaat viime tingan kaupat, mutta silloin tiimimme oli jo VW Transporterissa nokka kohti Travemündea ja Finnlinesin Finnladya. Tšekit ja puolalaiset olivat myös hyvin edustettuina ja moni parempi laatupyörä lähtikin juuri näihin suuntiin. Samanlainen löytyy Nurmijärveltä Korsisaaren Liikenteeltä tilausajoja varten hienosti entisöitynä! Bonanza Chopper. 95 Janne Ahonen. Kampikammion P.F. mannheim.indd 95 mannheim.indd 95 25.10.2022 15.17 25.10.2022 15.17. Varaosasektoreilla, niin autokuin motskaripuolella, oli tarjolla runsaita buffet-pöytiä, painottuen kuitenkin saksalaisten omiin merkkeihin. Autotorin tarjonta oli kuitenkin laihempi kuin koskaan oman historiani aikana. 199 DM:n sijoitus on muuttunut 500 euroksi. kirjaimet tulevat tietystikin sanoista Peugeot freres, Pesosen veljekset. Järjestäjän loistavasti järjestelemät ruokaja juomapisteet helpottivat romukansan nälkää ja janoa sopivin välein. Oli vähällä lähteä Suomeen... Ranskalaisissa moottoripyörissä saa sielua ja patinaa pikkurahalla. Vähän urheilullisempi lokariauto. Peugeot P55, 125 cm³ "Doppelport"-kevytkuljin. Eikä tarjolla ollut vain markkinamakkaraa ja olutta, muutakin sai mahan täytteeksi. Mukavaa kyytiä 25 hengelle. Mobilisti 7/22 . Kuluista välittämättä pari suomalaista kauppiasta oli tuonut tarjolle raskasta pohjolan rautaa, Saabin ja Volvon, toivottavasti nekin myytiin. Autobahnreise Tapahtuman järjestäjä onnistui mielestämme järjestelyissään loistavasti kaiken koronakuriDiesel-kyltit säilyvät muistoissa, mutta ei unohdeta vielä, ainakaan hajua. Hienomekaaninen laite selvisi kysyttäessä ehdaksi Peugeotiksi. Moninkertainen sankarimatkaaja Timo Maijala Suomen Lahdesta luottaa Fordiin ja Mercedes-teknikkaan. Kirjaimet B ja V johtavat lentoveneistään tuttuun telakkajättiin, Blohm und Vossiin. Rikun tontilla kävi huiske ja vaimo Maarit saikin kirjoitella useammatkin paperit mukana olleista harvinaisuuksista. Kansaa oli liikkeellä runsaasti, lauantaina jopa tungokseen asti
. Oli myymättä vielä lauantaina. Farmarien korit rakensi Karosserie Miesen Bonnissa. Varma. Seuraava osoite taisi olla Poznan, Puola. Mennen tullen lepo, lorvailu ja herkuttelu Finnlinesin paateilla tuli tarpeeseen. 1936 Terrot kaupan ranskalaisella myyjällä. Loistavan matkaseuran lisäksi pitää miehen ansioksi lukea myös noin 20 km matkan taivaltaminen jalan yhdessä päivässä Maimarktin loputtomilla myyntikujilla. Itse käytin apuvälineenä polkupyörää, jonka luovutin lähtiessäni loppuajaksi Timo Maijalan käyttöön. Opel-laatua vuodelta 1951. Venäjäläinen sukellusveneen turbiini. Etuveto kuin Velosolexissa konsanaan. Tres chic. Myynnissä vieläkin Sveitsin Willisaussa. Ensi vuonna uusi reissu ja uudet kujeet. Itse poikkesimme vielä Frankfurtin harrasteajoneuvokeskuksessa, Autostadtissa ja Hampurin ajoneuvoharrastajien sunnuntaitreffeillä. Se. DE-DE, pieni kilpamoottoripyörä Ranskasta. Polkutraktori "Tähden Lento" oli sitä parempaa lelulaatua. Volvo 145 -piilofarmari oli tuotu tarjolle vaivoja säästämättä Hämeestä. mannheim.indd 96 mannheim.indd 96 25.10.2022 15.17 25.10.2022 15.17. Pedalpower Electric Motosystem New Jerseystä. Saksassa riittää nähtävää ja koettavaa. Akun paino takaritsillä saattaa vaikuttaa ajo-ominaisuuksiin dramaattisesti. Mobilisti 7/22 muksen jälkeen. 96 . Transporterin mittariin kertyi Jyväskylä – Mannheim -akselin autobahneilla yli 3 000 kilometriä. Riku Routo kättelee kaupat Victoriasta. Kotimainen. Kivikova latolöytö Baijerista. Aikaa kului 8 päivää, mutta pari-kolme lisäpäivää olisi mennyt helposti. Sää oli syksyisen Saksan lämmin, ei satanut, ja matkakumppanini Hannu Haapakoski saattoi jopa pukeutua suosikkiasuunsa, shortseihin. Hieno pyörä hintaan 6 500 €. Käyttötarkoitus tuntematon
Vielä jäi vähän mietityttämään, että kuinka se puukapulapyöräinen avoauto tähän tarinaan liittyy, vai liittyykö ollenkaan. Tiettävästi jossakin Ivalossa oli jäätielle hyytynyt kaksikymmenlukuinen avoauto keskelle järvenselkää, eikä veekasi suostunut enää lähtemään käyntiin. Kun tarinat yleensä muuttuvat ajan kanssa erikoisemmiksi, tämä tarina oli hiipumassa tylsyyden harmaaseen tilaan, kun arkeologimme siitä vihdoin kuuli. Ja kummallisinta koko jutussa on se, että auto ei suinkaan ollut hylätty jäälle, vaan ajettu täydellä miehityksellä sulaan, jolloin kaikki autossa olleet menehtyivät. Nyt vuosia myöhemmin teleoperaattorit olivat saaneet taas puhelinyhteydet toimimaan etäisimpiinkin Suomemme kolkkiin. Arkistolähteissä oli joen jään läpi mennyt kolmekymmenlukuinen umpiauto. Autiot alueet rehevöityvät, ja viljavimmatkin vainiot lopulta kuluvat loppuun. Tämä onnenpotku antoi uutta intoa asian selvittämiseen. Onhan toki mahdollista, että sukelluslaitteita vielä tarvitaan, eihän arkeologeilla ole tapanansa suinkaan luovuttaa. Pyritään eläytymään edes mielikuvitusmaailmassa tavallisuudesta poikkeavaan. Vielä uusi soittelukierros, ja lopulta vyyhti alkoi hiljalleen selvitä. Homma hautautui muiden tärkeämpien kiireiden alle, mutta aina välillä käväisi mielessä, että pitäisiköhän kuitenkin asia selvittää loppuun. Yleensä tarinat kommelluksista paranevat vuosien varrella. Siinä entropia oli jostain kummallisesta syystä tasoittanut vuosien varrella kaikki särmät, ja täyttänyt laaksot, niin että jäljelle oli jäänyt vain tavallinen romuautotarina. Esimerkiksi kun nuorena liftattiin tavallisen 200D Mersun kyytiin, on se vuosia myöhemmin muuttunut ässämersuksi. Ihminen taistelee entropiaa vastaan kaikilla rintamilla. Miten voi näin erikoinen tapahtuma jäädä pois myöhemmistä tarinan versioista. Mobilisti 7/22 . Eihän kukaan jaksaisi pitkään lukea, tai varsinkaan katsoa telkkarista, arkipäivän askareita, ellei odotettavissa ole muuta kuin sitä, jatkuvasti ja aina vain. Tämmöisiä tarinoita lienee lukuisia, mutta kun kyseinen uppoauto sattui olemaan arkeologimme harrastamaa merkkiä, niin pitihän tietysti huhusta ottaa selko. Koska auto oli jo vanha, eikä kukaan ollut siitä erityisen kiinnostunut, niin sinnehän se jäi. Suuressa mittakaavassa kaikki tavallisesta poikkeava tulee jäämään lyhytaikaiseksi. Ihminen pyrkii erottautumaan, tekemään näkyvää ja muistettavaa. Jos silloin satoi ripsuttamalla, niin liftaustarina aloitetaan varmasti kertomalla kesän pahimmasta kaatosateesta. Löytyi jopa henkilö, joka lupasi tulla näyttämään sen jo aikoinaan mainitun paikan. Tämän takia kertomakirjallisuus on niin suosittua. Ei olisi mahdotonta, että Lapin läänissä on tapana pukkailla veden alle useitakin samanmerkkisiä automobiileja. Tiedämmehän, että silloin saksalaiset hävittivät kaiken mennessään, mutta tämä tarina kertoo vuosikymmeniä myöhemmästä ajasta. Kai Laine kuva: Juhani Ahola, Museoviraston kokoelmat. Kyseessä ei ollut mikään lyhytaikainen telealan lakko, ei laitevika, eikä edes Lapin sota. Yhtäkkiä puhelimella ei saanut ketään asianosaista kiinni. Yleensä tarinoissa sylinterit ja tehot lisääntyvät, eivät vähene... 97 Kaikki huhut eivät Kaikki huhut eivät johda lapiohommiin johda lapiohommiin L uonnossa kaikki erikoinen tahtoo ajan kanssa arkipäiväistyä. Voihan olla, että pitäisi vielä kesälomilla käydä vähän Lapin kirkkaita järviä soutelemassa. Korkeat vuoret tasoittuvat, syvät rotkot täyttyvät. Auto nostettiin tietysti onnettomuuden jälkeen ylös tutkimuksia varten. Yritin tarkennella puhelimessa auton yksityiskohtia, ja lopulta oli päädyttävä todennäköisimpään vaihtoehtoon: jäät veivät rannalta sen saman auton, jolla oli ajettu poliisinkin arkistoihin jäänyt turma. Jos ei ole mahdollisuuksia tehdä mitään huomattavaa, yritetään edes ajatusten tasolla nousta keskiverron yläpuolelle. Poliisin arkistoista löytyi kyllä kyseisen merkkisen auton uppoaminen, mutta siihen ne yhtäläisyydet loppuivatkin. Kunnes kevät armeliaasti saapui ja auto painui jäiden läpi järven pohjaan. Useita mielenkiintoisia puheluita myöhemmin asia oli tullut riittävän selväksi, matkaan oli lähdettävä, paikka oli löydettävä, auto pelastettava! Kun paikalliset vielä sanoivat, että Lapin tunturijärvissä on käsittämättömän kirkas vesi, ja että auton saattaisi jopa nähdä pinnalta, olivat odotukset korkealla. (Meidän Vantaanjokeen kun työntää kätensä rannetta myöten, niin ei todennäköisesti näe sormenpäitään, ja loppuviikon kädessä on paha ihottuma...) Tuttavapiirin kaikki sukellusta harrastavat oli jo soiteltu valmiiksi, ja Lapin karttaan hahmoteltu ajoreittiä, kun kaikki puhelinlinjat katkesivat. Seuraavassa erikoinen tapaus Suomen Lapista. Tämä riippuu tietysti paljon kokijoiden normaalista kokemuspiiristä. arkeologi_722.indd 97 arkeologi_722.indd 97 25.10.2022 15.21 25.10.2022 15.21. Alkuperäisessä tarinassa järven jäälle oli jätetty puukapulapyörillä varustettu avoauto. Hän sanoi, ettei siellä mitään näkyvää enää ole, kun jo ensimmäisenä keväänä jäidenlähdön mukana levisi koko autonraato murusina pitkin joenpohjaa. Jos mersukuskin rouva sattui olemaan mainittavan hyvännäköinen, niin arvatenkin tarina elää nykyään jo hemaisevan blondin vahvistamana. Tarinan veekasi olikin arkistojen mukaan oikeasti kaksitoistasylinterinen. Tämän johdannon jälkeen on helppo ymmärtää mikseivät arkipäivän tavalliset muistot jää useinkaan vahvasti elämään, mutta kommellukset ja sattumukset muistetaan sitä paremmin, mitä erikoisempia ne ovat olleet. Joki ja järvi voivat mennä sekaisin, mutta noina vuosikymmeninä automaailman kehitys oli niin vauhdikasta, etteivät noin eri-ikäiset autot muistuta toisiaan pätkääkään. Jos arjessa ei tapahdu koskaan juuri mitään, on tavallinen sulakkeen palaminen jo suuri ja ikimuistoinen asia, mutta jos normaali arki sisältää startittoman auton jokaaamuista käyntiin työntöä, ja jokainen pysäyttäminen on jarruttomuuden takia mahdollinen seikkailu, ei totaalinen sähköpalokaan edes tunnu kummalliselta. Toistuvista yrityksistä huolimatta kukaan ei vastannut puhelimiin, joten reissu jouduttiin siltä osin perumaan ja sukellusvarusteet nostamaan takaisin kaappiin. Vuosia myöhemmin, jonkin toisen projektin yhteydessä, tutustuin erääseen sukellusta harrastavaan nimismieheen, joka oli kotoisin Inarin seuduilta
Marketta Sandberg vaimo_722.indd 98 vaimo_722.indd 98 23.10.2022 16.36 23.10.2022 16.36. Jatkuva sade oli tehnyt puinneista liki mahdotonta. Minä tulen Fahr-uskovaisesta suvusta. Vilja päätyy todennäköisesti loppujen lopuksi vientiin. Mobilisti upotti kätensä kullankeltaiseen kauraan ja totesi, ettei rikkoja näy. Mobilisti pui Fahrilla alkuvuosina rahtia jopa 200 hehtaaria vuodessa. Meidän Fahr M900:mme on vuosimallia 1978. Ja erityisen vaikeaa oli pysyä pinnalla juurikin Massikalla. Isä Putin korotteli viljan hintaa, ja mobilisti päätti oikein ottaa tarkemman ja uudemman puimurin sadonkorjuutyöhön. Mobilisti korjasi sen ja aloitti puinnit. 98 . Fahr tuli takaisin taloon eikä merkki enää vaihtunut. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. Hankimme sen yhdessä rakkautemme alkutaipaleella 1990-luvun alussa. Fahrilla saa puitua puhdasta viljaa, joka kelpaa myyntiin. Fahr on ainoa asia, josta olemme aina olleet samaa mieltä. Mobilistikin tulee Fahr-uskovaisesta perheestä. Torpedokoneita jahtaamassa Mersumiehet Boston-jahdissa. Silloin isoisä oli mennyt vaihtamaan Fahrin Massey Fergusoniin. Poika saisi puida lehmien viljat Massey Fergusonilla, ja hän itse keskittyisi myyntiviljoihin Fahrilla. Kun muut rakastuneet laittoivat kotejaan, me aloitimme puimurista. Mobilisti 7/22 Fahr-uskovaiset Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Myös hänen kotitilallaan oli puitu Fahrilla. Armon vuonna 2022 Fahrin tuulitunneli oli särkynyt. A urinkoinen, lämmin ja kuiva syksy sai mobilistin hykertelemään. Kun olin pikkutyttö, kotitilalla puitiin aina Fahrilla lukuuottamatta yhtä 1970-luvun alkupuolen aikaista märkää syksyä. Häivähdys onnistumisen tunnetta läikähti hänen rinnassaan. Fahr kesti ja jälki oli upeaa. Ehkä se olikin puimurimerkki, joka meidät yhdisti ja on pitänyt yhdessä. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Ei ole museo niin kuin ennen Pettyneenä Henry Ford -museossa. Siellä Fahr pui, missä Massikka ui, isoisä oli sanonut ja lähtenyt jälleen puimurikaupoille
Taystalla olevalla autolla Ronald Reagan kiidätettiin sairaalaan vuoden 1981 ampumavälikohtauksen päätteeksi. Mobilisti-tilaajasivut 7/22 . Myöhemmin – ulkopuolisen painostuksen vuoksi – hän joutui avaamaan tilat myös suuren yleisön ihmeteltäväksi. Pysäköi se Bugatti Royalen viereen. Pahat kielet kyllä väittävät että Henry rakennutti tämän pikku museonsa lähinnä viihdyttääkseen itseään ja varakkaita tuttaviaan. Vuosien käyttämättömyyden jälkeen tämä ainoa Saksassa koritettu Bugatti Royale on herätetty taas ajokuntoon. Yksistään rakennuskompleksi on vakuuttava. Kai Laine Satojen neliöiden avarassa tilassa kaunottaren linjat pääsivät oikeuksiinsa. Hiljentykäämme. Auto on vuosimallia 1972, mutta on muutamaan otteeseen päivitetty uudemman näköiseksi. Korin räätälöi Karosserie Lugwig Weinberger Münchenissä vuonna 1932. Niin tai näin, kokoelmasta kehkeytyi yksi maailman suurimmista automuseokokonaisuuksista, ja se on vieläkin suurin Yhdysvalloissa. Ja ennen oli paremmin, minulla on siitä omakohtaisia kokemuksia ja kaiken lisäksi kuvalliset todisteet. Kauniisti kaartuvat katot ja arvokas parkettilattia tuovat tunnelman että ollaan tekniikan katedraalissa. historiaa tallentava, tutkiva ja opettava tarkoitus, joten sellaiseksi Henrykin omaansa kutsui, ja kaiketi siellä noitakin asioita jossakin muodossa tehtiin jo alkuvuosina. henryfordmuseo.indd 99 henryfordmuseo.indd 99 24.10.2022 17.34 24.10.2022 17.34. 99 ENNEN OLI PAREMMIN Henry Ford -museo, Dearborn, Michigan, USA Joskus aivan kauhean kauan sitten eräs Henry oli kerännyt hiukan joutorahaa ja perusti museon. Kuinka saat Duesenbergin näyttämään pieneltä. Nykyään sama auto on ängetty muiden kilpureiden kanssa ahtaasti seinien väliin. Museoilla kuuluu olla mm
Kattoholvien alla oli tyylikkäästi asetettu autoja ikäkausittain tai aihepiireittäin yhteen. Henry Fordin museo ei ole koskaan ollut vain automuseo, mutta nyt se ei enää valitettavasti ole enää ollenkaan automuseo. Puinen runko, ei takajousia, ei ohjauspyörää. Junat ovat niinkuin ennenkin. Ensimmäinen koskaan tehty Mercury-merkkinen auto esiteltiin marraskuussa 1938, ja seuraavana vuonna Mercury Eight oli tuotannossa. 100 . Niitä saatiin jopa meille Suomeen. Koko museota ei ole suinkaan tärvätty. 999, jolla Henry Ford ajeli St Clair -järven jäällä lähes puoltatoistasataa. Molemmat näyttävät hyvältä parkettilattialla. Minulla ole mitään lapsia vastaan, olenhan sellainen itsekin, mutta eikös tuon puuhamaan olisi voinut sijoittaa johonkin muuhun tyhjillään olevaan rakennukseen. Tuolla Dearborn-Detroit -akselilla vaikuttaisi olevan useampiakin vapaita liiketiloja. Pakkoko oli tuhota tuo Kymmenluvun Teekkosessa ei ole kilpastuukissa mitään pappamaista, kuten ei myöskään vieressä olevassa Miller-V8-Fordissa vaikka se onkin etuvetokikkare. Vuoden 1962 keskimoottoriprototyypin voimanlähteenä oli Taunuksen 1,5-litrainen V4, ja se oli suunnattu enemmänkin brittiurheiluautojen markkinoille. Mobilisti-tilaajasivut 7/22 Kun kävin ensimmäisen kerran Henry Fordin museossa, jouduin toteamaan, että onpa hieno paikka. Mustang ennen Mustangeja. Yhteensä kokoa on lähes 19 litraa! Nopeusennätys oli voimassa vain muutaman viikon, mutta maine oli jo saavutettu. Ford rakennutti 10 kilpuria Harry Millerillä vuoden 1935 Indianapolis 500:aan. Seuraavan vuoden Mustang II -konseptiauto oli jo lähempänä lopullista Falcon-pohjaista tuotetta, mutta huhumylly pantiin käyntiin jo ykkösversiolla. En edes haluaisi kuvailla sitä pettymystä jonka jouduin kokemaan tämänkesäisellä käynnillä. Mutta museon keskialue, joka on ollut yksi edustavimmista autokokoelmista ikinä, on muutettu lastentarhaksi. Nyt, viimeisimmällä vierailulla kun oli kerrankin riittävästi aikaa, ei sitä sitten enää tarvittukaan. Yhden sylinterin tilavuus on myöhemmistä Fordeista tuttu 289 kuutiotuumaa, mutta tässä tapauksessa niitä on neljä. Siellä oli niin paljon nähtävää ettei yksi päivä millään riitä. Koska olin vieraana vielä talviaikaan, oli vierailijoita niukanlaisesti, joten sain rauhassa kuvailla jalustan kanssa. henryfordmuseo.indd 100 henryfordmuseo.indd 100 24.10.2022 17.34 24.10.2022 17.34. Tämä yksilö ei tiettävästi koskaan ehtinyt sinne asti. Samoin kaikki valtavat höyrykoneet ja muut härvelit ovat tyylikkäästi vanhoilla paikoillaan, eli niiden kanssa saa vietettyä kyllä aikaa ongelmitta. Tiloissa oli seesteinen tunnelma. Vieläkin välillä pysähdyn nautiskelemaan noista kuvista. Sama kävi seuraavillakin kerroilla. Prototyyppi tämäkin
. Jos en olisi koskaan ennen käynyt mainitussa museossa, toteaisin, että onpas paljon kaikkea, ja joukossa vielä erikoisia autojakin. Se että kaikki seinät ovat täynnä multimediatauluja ja digimaailman virikkeitä on ihan varmasti nykylapselle tärkeätä, mutta entäs me muinaislapset. Yritän nyt tässä lopuksi olla positiivinen. Niiden esillepanossa ei tunnu olevan mitään ymmärrettävää logiikkaa. Ja voitte vaan arvata, että yritin… Tähän asti esittelemissäni museoissa olen suositellut ihmisiä vierailemaan. Toisaalta siinä rumien väliseinien paljoudessa on joka tapauksessa niin eksyksissä, ettei niitä muutamaa autoa paljoa tule ihmeteltyä, kun lähinnä miettii, että löytääkö täältä kirkuvien lasten joukosta enää ihmisten ilmoille. Ennen sivuventtilikahdeksikkoa Ford puuhasteli ilmajäähdytteisen tähtimoottorin kanssa. Koritehdas Buddin valmistaman prototyypin lähtökohtana oli 1962 Ambassador. Ne vähät näytillä olevat autot on siroteltu pääosin aivan sekaisin ympäri museota. 101 historiallinen museo. Osa on varastoituna jonnekin “kaikkein pyhimpään”, mihin ei tavallinen kuolevainen pääse. Osa lienee myyty jo aikoja sitten. Harmi että tämä jäi prototyyppiasteelle, sillä oli kuulemma monin osin parempi autona. Vieressä yksi ensimmäisiä lättiksen harjoitusvaluja. Lapsille tekniset museot ovat suorastaan ikimuistoisia, siksi tuollaisia paikkoja tarvitaan. Noh, kyllä Chryslerkin on rankka esitys. En ehkä taivaisiin asti ylistäisi, mutta en varmaan maanrakoon haukkuisikaan. XR 400, AMC:n vastine Mustangille. henryfordmuseo.indd 101 henryfordmuseo.indd 101 24.10.2022 17.34 24.10.2022 17.34. P.S. Mobilisti-tilaajasivut 7/22 . Missä ne autot sitten ovat. Osa kuvista on otettu tänä kesänä, mutta suurin osa silloin kun oli kunnollista. Luulisi että Mercury-perämoottoreita mainostettaisiin Mercuryn kyljessä, vaan kun Kiekhafer-yhtiöllä ei ole mitään tekemistä Ford Motor Corporationin kanssa. Sainhan siellä nytkin täyden päivän kulumaan. Edelläkirjoitetun pohjalta jokainen lukija tehköön ratkaisunsa, missä tuntinsa hukkaa, jos tuolle maailman kolkalle sattuu erehtymään
Ei niin kaunis, mutta vakuuttavan kokoinen. Kyllä mahtaa lunta pelottaa, kun tuo kita lähenee. Rooseveltiä palvellut V12-moottorinen 1939 Lincoln K-Series "Sunshine Special", ensimmäinen virallinen Valkoisen talon auto. Ainoa koskaan asumiskäytössä ollut yksilö on isolla rahalla ylihienoksi entisöitynä museossa. Todella raskaan raudan ystäville museo on käymisen arvoinen. Lasit luodinkestäviä, rättikatto ei. Autorivistöä siltä ajalta, kun Henryn museo oli vielä entisellään. henryfordmuseo.indd 102 henryfordmuseo.indd 102 24.10.2022 17.34 24.10.2022 17.34. Mummot mittakaavana. Kahdenkymmenen tonnin painoista auraa työnsi kaksi höyryveturia. Se oli käytössä Canadian-Pacific -rautateillä 1920-luvulla. Franklin D. 102 . Mobilistista 5/22 tuttu Buckmeister Fullerin Dymaxion-talo. Mobilisti-tilaajasivut 7/22 1952 Dodge on saanut makkaramman ulkokuoren. Oscar Mayer -makkaratehtaan Wienermobileita on rakennettu mainosautoiksi vuodesta 1936 lähtien, ja se on suorastaan käsite Amerikassa
Ensimmäistä kertaa Suomen ilmavoimien historiassa käyttöön saatiin moderni ensilinjan kone. Suomeen hankittua alatyyppiä G oli alettu valmistaa kesällä 1942. Douglas Boston Yhdysvaltojen armeijan ilmavoimat tarvisivat 1930-luvun lopulla uutta rynnäkkökonetta. Ensimmäiset Bostonit toimitettiin kesällä 1942 RAF:n riveistä. Iljushin DB-3F Ympäri maailmaa kehitettiin1930-luvun puolivälissä moderneja pommittajia, joille olivat yhIljushin DB-3F sai myöhemmin nimen IL-4 boston.indd 103 boston.indd 103 25.10.2022 11.45 25.10.2022 11.45. Vuosien varrella moottoriteho kasvoi uusien moottoriversioiden ja niihin lisättyjen ahtimien tuottamana ja aseistustakin lisättiin. Kaksimoottoriseen yksitasoon haluttiin sisäänvedettävä laskuteline ja kehitteillä olleet tehokkaat tähtimoottorit. Sarjavalmistus alkoi 1939 lopulla Ranskan ilmavoimille. Sitä käytettiin paitsi rynnäkkökoneena myös pommittajana, torpedokoneena, yöhävittäjänä ja tiedustelukoneena. Suuri osa niistä palveli eri rintamaosien laivaston ilmavoimien palveluksessa. Mobilisti-tilaajasivut 7/22 . Saksan alkaman hyökkäyksen johdosta länsiliittoutuneiden tukea Neuvostoliitolle laajennettiin lokakuussa 1941. Myöhemmin toimitettiin myös USAAF:n uudempia alatyyppejä. Ensimmäinen erä koneista oli uusia. Se oli yksi 1930-luvun puolivälissä syntyneistä, sisäänvedettävällä laskutelineellä varustetuista yksitasoista, jotka korvasivat muutamassa vuodessa perinteiset kaksitasot muutamia viimeisiä mohikaaneja lukuunottamatta. Douglas päätyi ennakkoluulottomasti sisäänvedettävään nokkapyörälaskutelineeseen. Utissa olevassa Messerschmitt Bf 109G-2 -koneilla varustetun lentueen ohjaajat alkoivat punoa juoniaan kuriirikoneiksi luultujen kulkijoiden päiden menoksi. USA:n Iso-Britanniaa ja Kiinaa varten säätämän Lend-Lease-lain (vuokrausja lainauslaki) uusi tulkinta mahdollisti materiaalitoimitukset myös Neuvostoliittoon. Kaikkiaan kolmannes Bostonien tuotannosta päätyi kantamaan punatähtiä. Bf 109 sai tulikasteensa Espanjan sisällissodassa. Tiedettiin Englannista lennettävän saksalaisten valloittaman Norjan yli kuriirilentoja Ruotsiin ja kuviteltiin havaittujen lentojen olevan sukua näille yhteyslennoille. Mitä lentoja nämä olivat ja miten niiden torjunnassa onnistuttiin. Saksan luhistuessa keväällä 1945 sataysejä oli valmistettu noin 33 000 konetta. Uusista koneista haluttiin suurin mahdollinen hyöty, näin syntyi varsinainen ässälaivue. teksti: Kyösti Partonen kuvat: Kirjoittajan kokoelmat, SA-kuva S uomen ilmavoimat saivat kevättalvella 1943 “laivueen verran” Messerschmitt Bf 109G-2-hävittäjiä. Yhdysvaltojen lisäksi koneita tilattiin Hollannin Länsi-Intian ilmavoimille, mutta muutamaa konetta lukuunottamatta niitä ei ehditty toimittaa ennen japanilaisten hyökkäystä. 103 Mersumiehet polttavat Mersumiehet polttavat Bostonia Bostonia Torpedopommittajia piinaamassa – Messerschimitt, Boston ja DB-3F Suomalainen ilmavalvonta havaitsi kesällä 1943 korkealla Etelä-Suomen yli lännestä itään lentäviä koneita, jotka laskeutuivat piiritetyn Leningradin alueelle. Koneet jaettiin kolmelle lentueelle, joista yksi sijaitsi Malmin lentoasemalla Helsingin maalaiskunnassa, toinen Utissa Kouvolassa – jonkin matkaa Lappeenrannan suuntaan – ja kolmas Kotkan pohjoispuolelle juuri valmistuneella Kymin Juurikorven kentällä. Toimittamatta jääneet ranskalaiset ja hollantilaiset koneet päätyivät Englannin kuninkaallisille ilmavoimille, joka antoi nimen Boston ja myöhemmin yötoimintaversiolle Havoc. Sen E-malli palveli kesällä 1940 Ranskan valtauksessa ja taistelussa Englannista. Syksyyn 1944 mennessä koneita oli valmistettu lähes 7 500 kappaletta. Loppuerä ja myöhemmin tappioiden korvauseksi saadut täydennyskoneet olivat käytettyjä – käytettyjä Mersuja tuotiin Saksasta siis jo kauan ennen autoverolain muutosta… Koneiden käyttäjäksi perustettiin Lentolaivue 34, jonka ohjaajiksi sen komentaja, majuri Ehrnrooth, sai valita muista laivueista sopivaksi katsomansa pilotit
Kouvolan yllä vieraalle saatiin korkeudeksi kahdeksan kilometriä. Juhannuksen alla aamuyöstä saatiin jälleen ilmoitus Kouvolan IVAK:lta: surinaa Messerschmitt-konetta tankataan Studebaker-säiliöautosta Suulajärvellä toukokuussa 1944. Näitä lentoja toteutettiin monenlaisella kalustolla: British Overeas Airlinesin siviilirekisteröidyillä, menohaluja uhkuvilla suojamaalatuilla Mosquitoilla, norjalaisten ohjaamilla Lockheed Lodestareilla, nelimoottorisen Liberator-pommikoneen rahtiversiolla ja AB Aerotransportin oranssinvärisillä Douglas DC-3 -matkustajakoneilla. Sattumalta kohdatun pommikoneen toinen moottori sammui Mersu-lentäjän tulituksessa, mutta kone pääsi karkuun painuen pilveen. Neuvostoliitossa Iljushinin suunnittelutoimistolta syntyi kaukotoimittaja DB-3. Toisen oli kohdannut viidessätuhannessa metrissä matkalla itään vääpeli Jutila ilman ilmavalvontatietoja. Erkinheimo tulitti koneen toisen moottorin savuamaan, jolloin sen kierrokset laskivat. Koneita alkoi saapua laivueisiin alkuvuodesta 1941. Koska hylkyä ei löydetty, niin se merkittiin Erkinheimon vaurioittamaksi. Suurin osa näistä oli DB-3M -tyyppiä joka tuli tutuksi mm. Mersun koko ammusvaraston loppuessa kuudessa tuhannessa, kohteen toinenkin moottori savusi. Muutamaa päivää myöhemmin, kesäkuun alussa, ylikersantti Gerdt ja kersantti Leino jahtasivat “kuriirikonetta” Leningradin liepeille löytämättä sitä. Tehtävälennot alkoivat varhain aamulla, jolloin ne saapuivat metsästysmailleen päivän valjessa. Punalippuisen Itämeren laivaston ilmavoimat käyttivät Bostoneita torpedokoneina. Pian Erkinheimon Nisse näki sen jättämän tiivistysjuovan pilven päällä, joka kuitenkin katosi. Niillä käytiin elokuussa 1941 Saarenmaalta käsin pommittamassa Berliiniä. Koneen kotimatkan katkaisi myöhemmin kapteeni Puhakka, joka oli taiturimainen ohjaaja ja varsinainen tarkka-ampuja. Suuri kone muistutti DB-3F:ää ja siinä oli tunnuksina punatähdet. Tästä huolimatta Bostonin konekivääriampuja osasi asiansa ja onnistui puhkaisemaan Messerschmittin öljysäiliön ja rikkomaan koneen ahtimen – sen palaset tekivät moottorista selvää. Pari päivää myöhemmin laivaston pelastusoperaatiota suojannut Mersu-pari kohtasi kaksi Bostonia, joita La-5-hävittäjät suojasivat. MT-201:llä lensivät mm. Sen pommikuorma oli 2 500 kiloa, mutta pitkän matkan retkillä 1 000 kiloa. Lisäksi vaihdettiin rungon yläpuolinen taka-ampumo uuteen pallo-ampumoon, johon asennettiin vielä aikaisempaa tulivoimaisempi konekivääri. Mobilisti-tilaajasivut 7/22 teistä sisäänvedettvät laskutelineet, tehokkaat moottorit ja säätöpotkurit. Iljushin DB-3F kehitettiin DB-3M:stä vaihtamalla siihen tehokkaammat moottorit, parantamalla tähystäjän työpistettä nokkaa jatkamalla ja lisäämällä siihen ikkunoita. talvisodan taivaalla. Mersujen noustua kuuteentuhanteen Kössi hajautti parin, jotta vieras kone löytyisi todennäköisemmin. Keväästä 1943 alkaen havaittiin korkealla, noin kahdeksassa kilometrissä Salpausselän suuntaisesti itään lentäviä koneita. Kone painui pilveen sään heiketessä samaan aikaan. Koneen tullessa Vesivehmaan kohdalle Mersu-pari starttasi Utissa. Saapuen lännestä, ne ylittivät Norjan tai kaartelivat Tanskan salmien kautta. Lento jatkui vielä melkoisesti, siilä maalina niillä olivat Suomenlahden länsiosissa ja Itämerellä taivaltaneet alukset – etenkin rautamalmia Saksaan kuljettavat rahtialukset. Nämä koneet pyrkivät perille auringon ensisäteiden valaistessa maan. Aina ei voi voittaa. Toukokuun lopussa Utissa päivysti luutnantti Karhila kersantti Erkinheimon kanssa. Muistelmissaan kaimani kertoo aamuöllä tulleen surinailmoituksia Turun suunnasta. IVAK:n mukaan Immolassa kuultiin voimakasta surinaa, joka katkesi yhtäkkiä; ehkä kone oli poistunut Suomen alueelta. Koneen nimeksi vaihdettiin myöhemmin Il-4. Lentotapaa ja -aikoja ynnäillen Suomessa oletettiin, että havaitut kohteet olivat Lontoosta Leningradiin lentäviä kuriirikoneita. Jatkosodassa se oli merkittävässä roolissa Helsingin alkuvuoden 1944 suurpommituksissa ja kesän 1944 suurhyökkäyksessä. Kapteeni palasi koneineen kotiin, Mersu yltäpäältä öljyssä. 104 . Karhila joutui keskeytttämään takaa-ajon happilaiteongelmien vuoksi. Tämän taiston tuoksinassa vänrikki Nuorala ja ylikersantti Erkinheimo päättivät kahden Bostonin vaelluksen, ylikessun saadessa tililleen myös La-5:n, yhden “Lavotskan” jäädessä epävarmaksi Nuoralan ampumana. Kaukopommituksen lisäksi koneita käytettiin myös tiedusteluun ja torpedokoneina. Jallitussuunnitelma Pelin Bostoneita vastaan aloittivat toukokuun alussa kaksi aiemmin Fiat-koneilla lentänyttä virtuoosimaista ohjaajaa. vänrikki Kirjonen, yliluutnantti Erkinheimo ja luutnantti Tani. Saksalaiset tiesivät englantilaisten ja ruotsalaisten lentävän kuriirilentoja Ruotsiin. Ensimmäisen sai saaliikseen Suomenlahdella lentomestari, Mannerheim-ristin ritari Oiva Tuominen. “Sieltä oli tulossa Lontoo-Pietari kuriirikone, kuten Ivak (Ilmavalvonta-aluekeskus) ilmoitti”. Sitä valmistettiin vuoteen 1945 asti, jolloin oli valmistunut noin 5 200 konetta. Huomaamatta oli jäänyt, että varhaisaamuisin kohti länttä luikki Suomenlahdella enemmän punatähtisiä torpedokoneita kuin mitä niitä palasi. boston.indd 104 boston.indd 104 25.10.2022 11.45 25.10.2022 11.45. Ne starttasivat saarretun Leningradin alueelta ja kalibroivat lentokorkeutensa majakan seinään maalatun viivan tasalle. Kuriirilentoja
Venäläinen väisti kohti Mersua, ja lähestymisessä uuteen hyökkäykseen ohjaamo jäätyi ja Iljushinin näki vain vaivoin. Elokuun 1943 lopulla Suomenlahdella länteen pyrkineen Bostonin perään johdettiin ensin Kymistä Mersu-pari, joka ei löytänyt sitä. Kuun puolivälin jälkeen ilmavalvonta ilmoitti kymmenessä kilometrissä itään lentävästä koneesta. Boston merkittiin Alakoskelle vaurioitettuna, koska sen kohtalosta ei saatu tietoa. 105 heidän pohjoispuolellaan, suuntana itä. Yhden Mersun kerrottiin lentävän länteen. Jahtiin lähtivät Lahtela ja Jutila. “Kuriirikoneiden” ampujat oli otettava vakavasti. Sen miehistön havaittua suomalaisten lentoonlähdöstä kertovat pölypilvet, ohjaaja lisäsi korkeutta. Kone lähestyi Vaasan radan suunnasta jatkaen Riihimäeltä Lappeenrannan suuntaan. Sieltä ylös ja sama toistui. Elokuussa yritettiin tavoitella useampaakin Bostonia, mutta useimmiten niitä kohtaamatta. Ja molemmat osuivat. Sinne ei suomalaisten ja saksalaisten toiminta-alueen rajan takia ollut menemistä – merialue oli yhteistä pelikenttää. boston.indd 105 boston.indd 105 25.10.2022 11.45 25.10.2022 11.45. Mobilisti-tilaajasivut 7/22 . Näin liu’ussa kohti Leningradia lentävä Iljushin jäi jatkamaan lentoaan vasen moottori lievästi savuten. Malmilta startannut luutnantti Lahtelan vetämä Messerschmitt-pari oli onnekkaampi: he tavoittivat amerikanraudan kuudessatuhannessa metrissä Porkkalan edustalla, alkaen ahdistamaan sitä. Punatähtinen Douglas A-20G Boston Kaukasuksella. Tukikohdassa jännitettiin, palaako lennolta Lahtelan Kuije vai Jutilan Lasse. Muutamaa päivää myöhemmin kävi samoin. Punatähtinen Boston Riiassa 1943. Lopulta Viipurista noussut hävittäjä ampui koneen vasemman moottorin tuleen. Radio oli mykkä. Havaittuaan kaksimoottorisen korkeammalla, Mersumiehet lähtivät tavoittelemaan sitä. Radiohäiriöt estivät tilanteen seuraamisen, kunnes äkkiä tuli ilmoitus: kaksi konetta pudonnut Jääskessä! Toinen palavana itään ja kaksimoottorinen kaakkoon. Päivystyshävittäjissä vänrikki Kirjonen ja kersantti Tanner kiipesivät lähelle Mersun lakikorkeutta. DB-3F:n taka-ampuja oli osannut tehtävänsä. Alakoski sai ensin vaiennettua konekivääriampujan ja sitten vasemman moottorin, kunnes S-kaarrolla kohti merta laskeutuva punakone oli jätettävä polttoaineen loppuessa. Koneen laskeuduttua nähtiin sen olevan Kuijen. Punatähtisen koneen pakoputkista tupsahti paksua savua sen ohjaajan työntäessä kaasukahvat kaakkoon, kaartaen samalla korkeutta pudottaen kohti Viron rannikkoa, jonne päästyään se lensi pinnassa Viron mantereen yläpuolella. Tannerin ongelmat selvisivät hapenpuutteesta johtuviksi. Koneen pysähdyttyä mekaanikot juoksivat ihmettelemään koneen pyrstöä. Tällä kertaa Jätin pyssyt reistailivat. Uudessa Kymin tukikohdassa kuultiin Bostonin lentävän pilven yläpuolella kentän yli, juuri kun Mersut valmistautuivat starttaamaan. Vangittu itäilmailija kertoi tehtävänä olleen Suomenlahden tiedustelu ja ilmatorjunta oli tulittanut heitä Suursaaresta, Helsingistä ja Hangosta. Bostonin lentäessä itään, se palasi ennen TallinAlasammuttu Boston Tallinnassa. Se meni menojaan. Väistö sivulle ja toveri veti jälleen kohti Mersua. Aseet eivät toimineet. Hyvä osuma sivuperäsimeen oli repinyt sen verhoukset irti. Jahti jatkuu Juhannuksena jahdattiin jälleen Bostonia, tuloksetta, Heinäkuun ensimmäisellä viikolla Suomenlahdella seilanneen Boston-koneen tavoitti Morane-lentäjien ykkönen, lentomestari “Jätti” Lehtovaara. Kirjonen siirtyi tiivistysvanaan ja vaiensi ampujan, jonka jälkeen hän ampui runkoa ja koneen vasenta moottoria. Kaksimoottorinen oli DB-3F, josta saatiin ainakin kaksi vankia. Myöhemmin saatiin tieto, että Jutilan tulittaessa oli ammuttu takaisin. Elokuun alussa, jälleen aamuöllä, lähdettiin rannikkoa lännestä itään taivaltavan Bostonin perään. Sinne meni! Laskussa Kirjonen ihmetteli sivuperäsimen toimimattomuutta. Nyt myös Tanner pääsi hyökkäysasemaan, mutta yllättäen Messerschmitt kallistui syöksyyn ja putosi 5 000 metriin. Malmilta lähtenyt Mersu-pari Lehtovaara ja Alakoski onnistui paremmin, kiitos Virossa toimineen saksalaisen tutkan toimittaman maalitiedon. Vankia epäiltiin laivueessa härskistä valehtelusta, vaikka tällä kertaa hän ilmeisesti puhui totta. Tasan kuukautta aikaisemmin konekivääriampuja oli ampunut Jutilan alas. Miehet laskeutuivat viimeisillä polttoainetipoillaan Kymiin. Lähestyttäessä tiivistysvanaa, sitä vetävä kone tunnistettiin DB-3F:ksi, jonka konekivääriampuja lähettikin terveisensä tulijoille
Valojuovat osuivat oikeaan moottoriin, jonka moottoripellit hävisivät jättövirtaukseen. Kun tehtävä vaikutti jo epäonnistuneen, näkyviin tuli alus, jota vastaan tehtiin menestyksellinen torpedohyökkäys. Tanilla oli yksi lento jäljellä ja vasta puolikas voitto… Vielä samana päivänä jahdattiin toista kuriirikonetta joka se meni menojaan. Pilvet estivät havainnoinnin, kunnes Kouvolasta nähtiin koneen olevan 4 500 metrissä. Kone oli tehnyt pakkolaskun Hiitolaan. Boston vavahti jälleen osumista ja sen vasen moottori alkoi savuttaa. Mobilisti-tilaajasivut 7/22 nan saksalaisten ilmatorjuntaa takaisin meren päälle. kuriirikone, vaikka kahdessa tunnistetussa ja varmassa tapauksessa koneet tuhoutuivat Suomen alueella, vaurioitetun ollessa tyypiltään epävarma kone. Hänen muistettiin onnistuneen ampumaan Äänislinnassa alas kaksi yksinäistä, nopeaa Petljakov Pe-2-tiedustelukonetta hitaalla Moranella. Saksalaiset nostivat 300 metriä rannasta kahden ja puolen metrin syvyyteen uponneen koneen ja se kuljetettiin Tallinnan sataman kautta Helsinkiin ja edelleen Valtion Lentokonetehtaalle Tampereelle. Luukkanen havaitsi koneen ja pääsi ampumaankin sitä, mutta Boston pääsi jälleen pilven suojaan. Hyökkäykseen osallistui lähes kolmekymmentä Pe-2-syöksypommittajaa ja neljä Boston-torpedopommittajaa. Hylyn ollessa syyskuun puolella satamassa Helsingissä, joukko Mersulentäjiä kävi tutustumassa siihen. Touhua ihmeteltiin, mutta lisääntyneet torpedohyökkäykset Itämerellä alkoivat tuottaa tulosta. Tulokset Mersu-laivue kohtasi hieman yli vuoden aikana Bostonin 14 kertaa niin, että tapahtumasta kirjoitettiin ilmataistelukertomus. Samalla oikealla leimahti. Kamenkassa tehtiin kahden koneen tuhouduttua vajaassa viikossa omat johtopäätökset Etelä-Suomen yli kulkevan reitin turvallisuudesta. Varttia myöhemmin lähetettiin luutnantti Evinen ja vääpeli Fräntilä koneen oletetulle reitille. Leinon tulitus sytytti oikean moottorin tuleen ja sinetöi koneen kohtalon. Bostonin kippari yritti ensin loivassa syöksyssä saavuttaa pilven idempänä, mutta peräsinten katveessa olevan Mersun tulittaessa konetta, punapilotti veti koneen tiukkaan luisuun, välttäen osumat ja pakottaen Tanin vetämään ylös. heinäkuuta 1944. Erkinheimo pudotti yhden Bostonin. Alus upotettiin vain yhden Bostonin menetystä vastaan. Kouvolan ja Lappeenrannan välillä pilvessä oli suuri aukko ja korkealla oli vain ohutta pilveä. Näistä kahdeksan on voitu varmistaa tuhoutuneiksi neuvostoliittolaisista arkistolähteistä, yksi on Ilmavoimien esikunnan epävarmaksi pudotukseksi arvioima ja viidessä tapauksessa kone on arvioitu vauriotetuksi. Noustuaan Uudenkaupungin pohjoispuolella 6 000 metrin matkalentokorkeuteen, Boston aloitti lentonsa itään. MT-215 lähdössä tehtävälle. IVAK oli tilanteen tasalla ja ensimmäisenä Tampereen Härmälästä starttasi vänrikki Kirjonen tavoittelemaan konetta. Boston saatiin hetken päästä käpälälautaan ja Mersut havainnut ampuja lähetti niille tuliset terveiset Berezinallaan. Perään kiihdytti vielä itse laivueenkomentaja, majuri Luukkanen, josta oli sanottu, että “sehän kyttää lentoja kuin mikäkin nuori kessu!” Kirjonen ei runsaan pilvisyyden takia löytänyt konetta. Komennukselle lähtiessään Tani vastasi kolleegoiden kuittailuun turhasta reissusta ampuvansa koneen alas kolmella lennolla. Käytyään Liepajan edustalla, se lensi pohjoiseen etsien sopivaa maalia. Tani oli tämän alueen länsireunalla, kun Boston ilmestyi pilvestä – ja vielä lähellä. Lokakuun alussa Uttiin lähetettiin lentueen varapäällikkö luutnantti Euramo ja ylikersantti Leino, joita seurasi vääpeli Tani. Paikalla olijat lupasivat laskea lennot. Ohjaaja veti koneen puunlatvoihin Luumäen laitamilla. kesäkuuta 1943, mutta myös vääpeli Jutila kaatui samassa ilmataistelussa. Yksi niistä ammuttiin alas 17. Utista palannut Tani oli tilanteen tasalla ja kun Aaltosta ei näkynyt koneella, hän otti sen ja kiisi Euramon perään. Boston oli lentänyt Viron yllä Riianlahdelle. Seuraavaan hyökkäykseen lähtiessä Tani passasi koneen nopeuden sopivaksi tulittaen oikeaa moottoria ja valmistauneena jälleen väistöön, pääsi ampumaan sitä. Nuo kaksi konetta kuuluivat punalippuisen Itämeren laivaston 1. Tani oli hiljentänyt ampujan ja ampunut molemmat moottorit savuamaan. Tämän väistön jälkeen Boston pyrki alapuolella olevaan pilveen, onnistuen siinä. Kymistä komennettiin luutnantti Euramo ja vääpeli Aaltonen samaista kohdetta tavoittelemaan. Viimeisenä startanneesta Bostonista saatiin aamuyhdeksältä IVviesti, että se matkasi Turun pohjoispuolella kohti itää viidessä kilometrissä. Kone oli Kössi Karhilan sanoin “upea laiva”. Lentäjäsankarit Lehtola, Karhila, Kirjonen, Valli, Puhakka ja Tanskanen poseeraavat. Malmilta lähtenyt pari näki koneen Hämeenlinnan kohdilla ja pääsi lähelle, mutta taitava lentäjä väisti pilveen ja pääsi karkuun. Varmuutta ei saatu kuin muutaman tunnin päästä. Koneen vauriot pakottivat sen pakkolaskuun mereen matalaan veteen 15 kilometriä Tallinnan koillispuolella. Se ei tullut näkyviin, ja Tani palasi kotiin. Konekivääriampuja ei ollut koko tänä aikana tulittanut. Kymin Juurikorvesta torjuntaan lähteneet Mersut eivät ehtineet ajoissa “palaselle”. Venäläiset luulivat sitä panssarilaiva Väinämöiseksi. Ohjaaja oli painanut koneen syöksyyn. boston.indd 106 boston.indd 106 25.10.2022 11.45 25.10.2022 11.45. Kaartin miinaja torpedolentorykmentille. Vaan kuinkas sitten kävikään. Pian pommittajan rungossa tömähti eikä ampuja enää ampunut. . 106 . Viimeinen kuriirikoneen takaa-ajo tapahtui lokakuun puolivälissä. Näistä tapauksista kolmessa oli kyseessä ns. Nyt Utista lähtivät Tani ja Leino. Tämä toistui vielä kahdesti, mutta oikeasta moottorista ulos valuvat öljyt kertoivat siihen tulleista osumista. Mersu syöksyi pilveen ja sen läpäistyään, jäi pilven alle odottamaan Bostonia. Puna-Bostoneiden menestyksellisin operaatio Suomessa oli “Operaatio Hurrikaani”, saksalaisen ilmatorjunta-alus Nioben upottaminen Kotkan satamaan 16. Lähes kolmannes lokakuusta oli kulunut, kun aamuyöllä Kamenkan kentältä starttasi useita torpedokoneita alusjahtiin. Taustalla MT-203, jolla ylil. Syysmetsästyskausi Syyskuussa oli hiljaisempi jakso, mutta lokakuun alussa Messerschmitt-laivueelle annettiin tehtäväksi “kuriirikoneiden” tuhoaminen. Lisäksi samaa reittiä lentäviä DB-3F -koneita samasta yksiköstä tavattiin joitakin kertoja
ILMESTYMISPÄIVÄ 10.11.2022 mobilisti OY | www.mobilisti.fi albumimainos_722.indd 107 albumimainos_722.indd 107 24.10.2022 17.41 24.10.2022 17.41. 1 100 sivua hyödyllisiä autoja! 100 sivua hyödyllisiä autoja! 17,50€ (sis. ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI EILINEN EI RUOSTU IV Työn sankarit Eilinen ei ruostu_IV_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu_IV_kansi.indd 1 21.10.2022 11.34 21.10.2022 11.34 Isänpäivän pidetyin lahja lehtipisteistä! Satoja kuvia autoista töissä: limousineista linjureihin
45-01906 takakansi722.indd 108 takakansi722.indd 108 24.10.2022 11.03 24.10.2022 11.03. 45-01905 CTEK NJORD GO Wall Mount LUKITTAVA SEINÄTELINE 19 90 CTEK NJORD GO sähköauton latausasemalle tarkoitettu lukittavissa oleva seinäteline*. kuva: Matti Korjula Monikäyttöinen ja täysin automaattinen ylläpitolaturi. Ehdoton lisävaruste CTEK NJORD GO -latauslaitteelle. • Lataa kaikki 12 V lyijyakkutyypit (myös GEL ja AGM) • Viiden vuoden takuu 89 90 CTEK YLLÄPITOLATURI MXS 5.0 12 V/5 A 45-5589 13,31/kg 50-00991 47,60/l 60-8071 11 90 Motul BENSIININ SÄILYTYSAINE 250 ml Takaa huolettoman ensikäynnistyksen. Vähentää homeen syntymisen riskiä ja pahaa hajua. Stabilisaattori estää bensiinin vanhentumisen sekä hartsin muodostumisen. Poistaa tilasta kosteuden tehokkaasti. 5 99 Absodry KOSTEUDENPOISTAJA MINI 450 g/35 m³ Pitää kosteustason sopivana ihmisille ja tavaroiden säilymiselle. *riippulukko ei sisälly myyntipakkaukseen. Ainutlaatuinen kahdeksanvaiheinen lataus sekä kunnostustoiminto. PAL.VKO 2022-45 60 15 00 -2 20 6 6 414886 015005 22006 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 30.8.2022 14:36:37 30.8.2022 14:36:37 Helsingin täyteen ahdettu Tattarisuon hylkyautovarikko joskus 1960-luvun lopulla. Sopii 2ja 4-tahtibensiinimoottoreihin katalysaattorilla tai ilman sekä kaikille bensiinilaaduille. Laite kytketään suoraan voimavirtapistorasiaan. • Vaikutusalue 35 m³ • Kesto 1–3 kuukautta Autoon, mökille, asuntovaunuun, varastoon... Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo takakansi522.indd 108 takakansi522.indd 108 12.9.2022 16.37 12.9.2022 16.37 PAL.VKO 2022-51 60 15 00 -2 20 7 6 414886 015005 22007 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 14.10.2022 9:24:35 14.10.2022 9:24:35 Helpompaa sähköistä autoilua CTEK NJORD GO SÄHKÖAUTON LATAUSASEMA Type 2 (3-vaihe, 11 kW) 799 00 CTEK NJORD GO on mukanasi kulkeva sähköauton latausasema, jonka voit kuljettaa kotoa vaikkapa mökille etkä tarvitse useaa latausasemaa