Mobilisti 7/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 7/2023 | 12, 50 € LUKEMISEN ILOA BMW 320i BMW 320i T T aunus C abrio aunus C abrio "Konsta" Kärhä | Harley-Davidson 1200 Toyota Camry | Höyhensarjan hyökkäysvaunut SAAB 39 DRAKEN Austin HEALEY SPRITE ENGLANNIN KESÄTAPAHTUMIA QED-erikoisjahti kansi_723.indd 2 kansi_723.indd 2 23.10.2023 8.43 23.10.2023 8.43
klo 9-17 Su 5.5. klo 10-17 LIPUT Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7-15 vuotiaat 10 € Alle 7 v. veloituksetta aikuisen seurassa ENNAKKOLIPUT: www.tiketti.fi www.classicmotorshow.fi. AVOINNA La 4.5
Mobilisti 4/23 . 3 BMW 320i 6 Ford Taunus Cabriolet 14 Pertti Kärhä – Päitsin sankari 22 Volvojen byggaajat 28 Toyota Camry 32 Harley-Davidson 1200 44 Saab Draken 62 Austin Healey Sprite 72 Brittikesä 76 Höyhensarjan tankit 82 Happosen verstas 30 Haja-ajatusalue 38 Lukijoiden postia 42 Ostetaan, myydään, sekalaista 52 Tapahtumakalenteri 58 Autojen puolue 57 Toimituksen autoja 58 Masokistin päiväkirjat 60 3d-tarinoita 68 Kuvatalkoot 70 Juulian totuudet 80 Autoarkeologi 89 Vaimon ääni 90 Sisältö 7/2023 Tilaajien lisäsivut Mannheimin rompetaivas 91 Mysteeriladoja 95 Chryslerin ruuvikeksinnöt 97 MOB723_003_sislu.indd 3 MOB723_003_sislu.indd 3 23.10.2023 8.46 23.10.2023 8.46
Lokakuussa 1939 Fokker lainasi sitä tuttavapariskunnan häämatkalle. Kokonaistehoksi telakka joka tapauksessa mainosti 2 000 hevosvoimaa, jota vasta osittain hyödyntäen saavutettiin alustavissa testeissä melkoinen 29 solmun nopeus. H ollantilais-saksalais-yhdysvaltalainen Anthony Fokker tunnetaan etenkin I maailmansodan hävittäjälentokoneistaan, mutta ilmailun ohella hänen toinen intohimonsa oli purjehtiminen. liittyi New Yorkin tienoon huvijahtirivistöihin, omistajansa terveyden vähitellen heikentyessä. Muut aluksella olleista pelastuivat täpärästi, kun liekehtivä luksusjahti vajosi pinnan alle. laskettiin vesille 20.6.1938. Automaattinen sammutusjärjestelmä oli asennettu vain konehuoneeseen. Se edusti tuolloin vielä melko eksoottista teknologiaa, jonka mahdollisuuksiin useimmat isojen veneiden veistämöt vasta tutustuivat. Osa moottorien jalustoista tehtiin puolestaan hoikista liimapuuristikoista – ratkaisu, joka tuntuisi rohkealta tänä päivänäkin. Valtavan huomion saattelemana Q.E.D. Kaikki tämä mahdollisti lähes 7 tonnia keveämmän omamassan verrattuna tuon ajan normaalirakenteisiin 110 jalan (33,5 m), kolmepotkurisiin puualuksiin. Fokkerille se oli kuitenkin tuttua ilmailusta, joten hän tiesi, mitä oli tekemässä. Yhteistyössä newyorkilaisen Consolidated Shipbuilding Corporationin spesialistien kanssa Fokker piirsi aikalaisekseen suorastaan ufomaisen kaarevan kokonaisuuden. Se on lyhennys latinan kielen ilmaisusta, Quat Erat Demonstrandum, “Se, mikä oli toteennäytettävissä”. Voimanlähteissä Fokkerilla oli hieman valinnanvaikeuksia ja aluksen teknisistä tiedoista on monta versiota. Kaikessa hän pyrki huomioimaan ennakkoluulottomasti ilmanja virtausvastuksen sekä keveyden. Mobilisti 7/23 Herra Fokker vieraassa elementissä Kokeellinen huvijahti Q.e.D. Ainakin aluksi päämoottorina palveli maineeltaan horjuvaisen Stirling Enginen 800 hevosvoiman Vimalert V-2500-1. Yli 250 000 dollaria – todella vakava summa tuohon aikaan – maksanut Q.E.D. Sisustuksen raikkaat pastellisävyt ja rottinkikalusteet tekivät siitä erittäin viihtyisän; iltaa saattoi viettää pääsalongin rätisevän takkatulen äärellä. Kimmo Koistinen qed.indd 4 qed.indd 4 23.10.2023 8.52 23.10.2023 8.52. Sen testaukset sekä ilmastointijärjestelmän viimeistely ja muu loppusäätö vei kuukausia. 4 . Kaarissa ja muualla missä ei käytetty vaneria, turvauduttiin parhaimpiin mahdollisin rakennepuulaatuihin, valkotammeen sekä Oregonin ja Virginian mäntyyn, Filippiinien mahonkiin ja tiikkiin. Yksi miehistön jäsenistä jäi liekkien saartamaksi, eikä päässyt ulos. 1930-luvun lopulla hän päätti suunnitella unelmiensa moottorijahdin. Sen rinnalla konehuoneessa murisi tiettävästi 2 kpl Wright Typhoonin meriversiota. Keveys merkitsi esimerkiksi rungon monien osien rakentamista vedenpitäväksi käsitellystä filmivanerista. Jo aluksen nimi oli mielenkiintoinen, Q.E.D. Aluksen ollessa iltahämärissä Hudson-joella, pääsi tuli irti takan tienoilta. Herra Fokkerin merellinen koe oli päättynyt lyhyeen ja vain pari kuukautta myöhemmin hänen oma taipaleensa katkesi alle 50-vuotiaana keuhkokuumeeseen
Mikäli ratsu pärjäisi, ihmeteltäisiin, miksei se aiemmalla omistajalla menestynyt kisoissa yhtä hyvin. Mitä jännittävää se on ostanut vanhan tilalle. Samaan aikaan myynti ei saisi olla liian julkista, sillä ystäväni halusi hillitä juorukellojen kilinää. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Eikä kukaan koskaan kysy suoraan asianosaiselta. Onko se rahapulassa, onko lääkäri lukenut sille madonluvut. 5 Hevosmiesten tietotoimisto H evonen on paljon harrasteautoa hankalampi ja kalliimpi kapistus omistaa. Puskaradion uutistoimitus on välittänyt luotettavat ja vähemmän luotettavat tiedot nopeasti ja varmasti jo ennen reaaliaikaisia somekanaviakin – sitäkin enemmän nykyaikana. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Osittain samat lainalaisuudet pätevät sekä hevosten että harrasteautojen kauppaan. Jos – tai siis kun – se menee rikki, se pitää viedä Helsingin Viikkiin, maan ainoaan täysin varusteltuun merkkihuoltoon. Parhaimmillaan myyminen voisi kuulemma johtaa monenlaiseen parranpäristelyyn. Sen voisi jopa myydä hieman alihintaan jollekin, joka tunnetusti ratsastaa hyvin. PANKIT DANSKE FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Punamusta ISSN 0783-4616 VERKKOLEHTI JA DIGIARKISTO TILAAJILLE! www.mobilisti.fi Mobilisti 7/23 . Heti, jos jonkun auto on myytävänä – vaikkapa Mobilistin ilmoituspalstalla – alkaa kuiskinta. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. paakirjoitus723.indd 5 paakirjoitus723.indd 5 22.10.2023 11.26 22.10.2023 11.26. Kai L. Mikäli kilpamenestys ei vastaisikaan odotuksia, voitaisiin spekuloida, että sille myytiin viallinen ratsu, tai ei vain osaa; lälläslää, eipä sitä menestystä saakaan rahalla. Miksi se sitä myy. Kulut juoksevat koko ajan, vaikkei eläin juoksisi metriäkään. 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Janne Halmkrona TOIMITUKSESSA Pia Eloranta Outi Haapala Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Timo Happonen Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Hannu Krohn Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Kyösti Partonen Vesa Pynnöniemi Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ILMOITUSMARKKINOINTI Roni Hurskainen, Saarsalo Oy 044-752 0320 roni.hurskainen@saarsalo.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Nelijalkaista urheiluhevosta, jonka kanssa on eletty ja treenattu lähes päivittäin viimeiset kymmenen vuotta ei myytäisi kenelle tahansa. Liikuntaakin heppa kaipaa mieluiten päivittäin. Se pitää opastaa laitumelle aamulla, loimittaa sään mukaan ja tuoda yöksi sisään, kaudesta riippuen. Sitä ei laiteta yhdellä tekstiviestillä seisontavakuutukseen talven ajaksi, eikä sitä taltioida kylmään latoon kymmeneksi vuodeksi odottamaan parempaa aikaa. Sen polttoainejärjestelmä vaatii heiniä parin tunnin välein, muuten se menee rikki. Samoin tiedetään heti uusista hankinnoista. Seurasin kesällä läheiseni hevosen myymisen vaikeutta. Suomi on pieni maa, ja lähes minkä tahansa harrasteen tai ammatin parissa sana kiirii nopeasti. Samalla jupistaisiin, että kyllähän se on helppoa kun on varaa noin hienoon hevoseen. Kun joku harrastepiireissä tunnettu myy rakasta harrasteautoaan, alkaa huhumylly pyöriä. Matti Ouvinen Kuvitus on luotu Adobe Firefly -tekoälyn avustuksella. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11 00620 HELSINKI hallituksen pj
Mobilisti 7/23 BMW 320i 1977 Luokan priimus Kuvauspaikka: Pinsiön taimisto, www.pinsiontaimisto.fi BMW320i.indd 6 BMW320i.indd 6 23.10.2023 9.12 23.10.2023 9.12. 6
Kojetaulu kiiltää eri tavalla kuin ohjauspyörän nahka. BMW:llä on ilo tormuuttaa mutkaista, mäkistä pikkutietä. 125 hevosvoimaa ei kuulosta paljolta, mutta BMW painaa vain 1 050 kiloa. Ei kuulu tuulen kohinaa eikä mekaanisia ääniä. Se on kuitenkin suunniteltu jo 70-luvun alkupuolella ja perustuu sitäkin vanhempaan tekniikkaan. Bemarin uusi malli ei siis ollut ainoa, mutta se on ollut muistetuin esiEntisöinti ei tarkoita kaikille ihan samaa. Moottorin käyntiääni on lähinnä mitäänsanomaton, joka on tyypillistä rivinelosille. Jousitus on kovahko, mutta seuraa routavaurioisen tienpinnan muotoja kuten kuuluukin. Sitä sanotaan ensimmäiseksi urheilulliseksi keskiluokan autoksi, jolle olisi ollut hurja kysyntä. Siinä on kuulemma tehostin, jota ei heti uskoisi, sillä kääntäminen hitaassa vauhdissa vaatii kohtuullisesti voimaa. Metallinhohtoinen pronssipinta ei enää kasarin muotiväreihin kuulunut. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen ja Pasi Ahoniemi BMW320i.indd 7 BMW320i.indd 7 23.10.2023 9.12 23.10.2023 9.12. Niihin kuuluvat myös moottoritilan yksityiskohdat eli myös ne ajan mittaan helposti vahingoittuvat muoviosat. Jotkut haluavat pitää alkuperäiset yksityiskohdat, vaikka ne eivät ihan uudenveroisia olisikaan. Istuinten pinta ja lattiaverhoilu on kuvioitu mustan ja harmaan yhdistelmillä. Polkimet ovat riittävän kaukana toisistaan ja niiden vaste tuntuu luontevalta. Toisille riittää kiiltävä ulkonäkö eikä tekniikan toimivuuteen panosteta paljoakaan. Kevyeen autoon voimaa on riittävästi. Tämä BMW on epätavallisen hyvin viimeistelty ja harvinaisempi kuin uskoisi. Välitykset ovat pitkät, ja vaihde on pidettävä nelosella melko koviin nopeuksiin, jotta venttiilikoneiston rahina ei kuulu. Melko usein pyrkimys tehdä kaikki itse merkitsee tinkimistä niistä työvaiheista, joiden parissa ei olla ihan omalla alalla. Mittaristo kaareutuu ohjaajan näkökenttään. Satasen vauhdissa moottori kiertää noin 3 000 r/min. Jälkikäteen numeroita vertaillen ei 1500 myynyt ainakaan ensimmäisinä tuotantovuosinaan mainittavasti paremmin kuin samaan aikaan valmistettu pieni BMW 700. Y leensä BMW:n 300-sarjaa tulee pidettyä ikäänsä uudempana autona. Vaihteensiirto yllättää; vanhojen Bemareiden vaihteensiirron tuntuma on ollut ajamissani niin usein hento, että tämän laatikon pehmeä loksahdus yllättää. Pirellin Cinturatot ovat nykyajan bemanisteille kapeat ja korkeat, mutta tämän auton alla ne antavat vakaan tuntuman. Siitä huolimatta penkki on myös miellyttävä. Ohjauksen tuntuma on kilpa-automaisen terävä. Kytkin on kevyt. Bemmi liikkuu kevyen oloisesti. 1970-luvulla liiallista ohjauksen tai jarrujen tehostamista pidettiin haitallisena, se kun vei ajamisesta tuntuman. Tämän auton suhteen ainoastaan väri kavaltaa auton 70-lukuiseksi. Kaikki nippelit ovat nähtävästi uusia, suurin osa ainakin. Auto on yllättävän hiljainen tässäkin vauhdissa. Mustan ja harmaan yhdistelmillä on saatu paljon eri sävyjä aikaan. Väri kiiltelee kuten uudessa autossa, mutta siltä vaikuttavat auton yksityiskohdatkin. Ohjauspyörä on pienehkö. 4 000 yläpuolella teho kasvaa nopeasti kierrosten noustessa. Nykyään höyhenenkeveiksi tehostettujen autojen hallintaa ei kritisoida yhtään. Vaihdekepin nupin sisältä löytyy erikoinen lisävaruste, vaihdelukko. Ohjaamo on täysin väritön. Vaihteistoa ei olekaan kunnostettu eikä entisöity, se on käytännössä uusi. Alle 2 000 kierroksella vedätettäessä venttiilikoneistosta kuuluu rapinaa. Moottori vetää kiltisti jo tyhjäkäynniltä, mutta ei taida pitää liian pienistä kierroksista. Auto jatkaa kuljettajan haluamalla linjalla, vaikka tien aallot ja urat yrittäisivät sortaa sitä suunnastaan. Jarru tarvitsee selvästi enemmän poljinpainetta kuin nykyautoissa, mutta se ei ole yllätys. Viitonen on selvästi matkailuvaihde isoille teille. Se pitää kuljettajan paikoillaan ihan eri tavalla kuin 70-luvulla oli tapana. BMW tuntuu rehelliseltä ja alkukantaiselta – suhteellisesta moderniudestaan huolimatta. Autossa on urheilullinen Recaron erikoisistuin. Uudehko luokka BMW:n historiasta muistetaan usein kertoa kuinka aivan uuden autoluokan synnyttänyt malli 1500 pelasti koko tehtaan 1960-luvun alussa. Keskiluokan neliovisia, suorituskykyisiä autoja oli tarjolla myös ainakin Alfa Romeolla, Roverilla ja monella muulla yhtiöllä. Sen yläpuolella kone on hiljainen
8 . Näiden seuraajaksi tehtiin 300-sarja. BMW320i.indd 8 BMW320i.indd 8 23.10.2023 9.12 23.10.2023 9.12. Lahdessa heinäkuussa kuvattu, uskottavasti kulahtanut 1970 BMW 2002. Erittäin kaunis vuoden 1968 BMW 1600-2 havaittiin Helsingissä syyskuussa. Mobilisti 7/23 Vanhempiakin Bemareita vielä näkee
Sen koriakin väitetään neliovisesta lyhennetyksi, mitä se nyt käytännössä tarkoittaakaan. Ne eivät olleet 1950-luvulla menneet kaupaksi ja vielä 60-luvulla tarjotuista hieno 2000 CS oli myynyt huonosti, mutta ei läheskään yhtä huonosti kuin vielä hienompi 3200 CS. Niiden ja hiukan isommilla moottoreilla varustettujen seuraajien tuotanto jatkui 1970-luvun puoliväliin. Pienehkö auto ei ollut kovinkaan käytännöllisen kokoinen, mutta ei myöskään tiloiltaan yhtä rajoittunut kuin perinteiset urheiluautot. Nollakakkoset myivät vastaavassa ajassa yhteensä yli 860 000 kappaletta. Nollakakkoset oliva yhä suosittuja ja teknisesti edelleen ajanBMW320i.indd 9 BMW320i.indd 9 23.10.2023 9.12 23.10.2023 9.12. Yksistään vuonna 1972 nollakakkosia myytiin yli 125 000, joista puolet mallia 2002. Pikkuauto perustui teknisesti neliovisiin sedaneihin. Seuraavalle luokalle BMW oli löytänyt oman alansa; nopeat keskiluokan autot. Suurimmalla moottorilla varustetusta 2002:sta tuli parissa vuodessa tehtaan parhaiten myynyt malli. Lyhyempi, kaksiovinen auto, joka tunnettiin tehtaan sisällä koodilla 1600-2 otettiin tuotantoon 1966. Vuosikymmenen loppupuolella mallistoon liitetyt neliovinen 2500 ja coupe-korinen 2800 CS olivat omassa luokassaan menestyksiä. Vaikka menneisyydessä hienojen mallien myynti oli takkuillut, haluttiin linjalle myös jotain hienompaa. Neloskoneisen tekniikan ympärille tehtiin persoonallinen coupe, 2000 CS, joka jäi suhteellisen harvinaiseksi. Vuonna 1972 esitelty viitossarja ei myynyt tuotannon alkuvuosina niin hyvin kuin luulisi. Se suunniteltiin halvalla, eli kokonaan uutta autoa ei tehty. Vaikka pitkin 1950-lukua voittoa tehtiin kääpiöluokan autoilla, oli tehdas silloinkin pyrkinyt tarjoamaan myös luksusta. Alkuperäisen uuden luokan seuraajaksi kehitettiin neliovinen malli, jonka nimityksessä yhdistyi numero 5 ja moottorin iskutilavuus. Mobilisti 7/23 . Samaan aikaan suunniteltiin myös edullisempaa versiota. Pohjimmiltaan 1960-luvun alussa suunniteltu auto tarvitsi seuraajan. Seuraavana vuonna suosikin myynti oli jo hitaassa laskussa. Pikkuautojen mallinimi muuttui pian virallisestikin 02-päätteiseksi, joka merkitsi kaksiovisuutta. Jopa sitä kalliimmat ja isommat kuusisylinteriset menivät kaupaksi hiukan paremmin. Nyt BMW oli löytänyt reseptin, jolle oli kysyntää. 9 merkki entistä urheilullisemmista neliovisista autoista, joita ilmestyi markkinoille 1960-luvun alkupuolella. Näistä kielteisistä kokemuksista huolimatta päätettiin tehdä uusia ylemmän luokan malleja, joissa käytettäisiin kuusisylinterisiä moottoreita. Yrityksen taloudellinen tilanne parani nopeasti ja jo 1960-luvun puolivälissä mallisto laajeni. Uuden luokan neliovisia perusmalleja BMW valmisti reilut 350 000 kymmenen vuoden tuotannon aikana. Isoiksi tai ainakin kalliiksi autoiksi tuotanto on ollut kohtuullisen vauhdikasta, sillä näitä E3ja E9-korisia autoja tehtiin yhdeksän vuoden aikana yli 250 000. BMW alkoi pikkuhiljaa ymmärtää urheilullisen malliston merkityksen
Hofmeisterin mutkaksi tunnettu takasivulasin kehyksen muoto pysyi joka mallissa vielä pitkään. Edeltäjä oli saanut kritiikkiä pienistä tiloista varsinkin takaistuimella, eikä sen tuuletusta ollut kukaan pitänyt riittävänä. Autoon asennettiin maahantuojan korjaamolla lukkoperä (3 026,-), Recaron istuimet (2 265,-), Motorsport-vanteet (1 592,-), mekaaninen kattoluukku (3 670,-), etuspoileri (939,-), takaspoileri (437,-), teippisarja (692,-) ja muuta pientä. Neliovinen 5-sarjainen oli selvästi sitä uudempaa sukupolvea. BMW onnistui tekemään tuotteen, joka ei ollut yhtä kallis kuin oikeat urheiluautot, mutta antoi aikansa bensalenkk… automielisille miehille hiukan enemmän kuin vastaavan hintainen Ford, Opel tai muu massatuotantomerkki. Glasin ja siis myös BMW 1600 GT:n mittaristo kaareutui kohti kuljettajaa jo 60-luvun lopulla. Rahoituksen rajat ovat varmaankin pitäneet 316:n suosittuna. Mobilisti 7/23 mukaisia, mutta 60-luvun alun saippualaatikkotyyliä edustanut kori yhä selkeämmin jäljessä päivän muodista. Halvimmat kaksi erotti helposti, niissä kun oli vain kaksi etuvaloa. Hintoja ei oikein voi verrata nykyaikaan. Samalla rahalla olisi saanut uuden pienen länsiauton tai keskikokoisen itäauton. Autot piti maksaa vielä niitä nopeammin. Se oli käytännössä Glas GT varustettuna BMW:n moottorilla. Laatuvaikutelmankin pitäisi olla keskitason yläpuolella, mutta hinta ei silti saisi nousta oikeiden urheiluautojen luokkaan. 10 . Paul Bracq oli aloittanut BMW:n päämuotoilijana 1970. Bracq modernisoi korin 500-sarjan tyylin mukaiseksi. Kuten asiaan kuuluu, ostosten järkevyyttä ei autolehden toimittaja kritisoinut, mutta analysoi uudistusten merkitystä, lähinnä lukkoperän vaikutusta ajo-ominaisuuksiin. Nollakakkosten seuraajaksi suunniteltiin mallia, joka säilyttäisi kaikki edeltäjänsä hyvät puolet mutta olisi monessa suhteessa uusi. Kääpiöautoja vielä kymmenen vuotta aiemmin valmistaneen tehtaan asiakkaita kuvattiin suomalaisessa alan lehdessä lauseella: ”Niiden ostajina on ollut urheiluhenkistä laatuautoa havitteleva nuori tai nuorekas ihminen, jolle Mersu on joko liian kallis, ukkomainen tai liian iso.” Ainakaan autolehtien koeajajat eivät olleet pettyneitä. Vuoden 1977 seitsemännessä Vauhdin maailmassa esiteltiin, kuinka hieno 320i:stä tuli varusteltuna. Ajo-ominaisuuksia kehuttiin aikuisemmiksi, mutta yhä riittävän urheilullisiksi. Palotilan ja polttoaineen syötön kehityksellä oli moottori saatu luovuttamaan muutama hevosvoima enemmän ja silti hyväksymään matalaoktaanisempi polttoaine. 2002 oli ollut monen vuoden ajan tehtaan parhaiten myynyt malli, ainakin ulkomailla. Odotukset olivat korkealla. Kalleimmassa mallissa oli tuolloin melko uusi Boschin polttonesteen suihkutusjärjestelmä K-Jetronic. Tuulilasi-lehden testissä neljänkin valon tehoa pidettiin silti kehnona. Sekään ei vielä kaikille riittänyt. Nykyään ei pidetä ollenkaan epätavallisena, että uuden saksalaisauton ostaja haluaa lisävarusteita jopa kymmenien tuhansien eurojen edestä, mutta harva BMW320i.indd 10 BMW320i.indd 10 23.10.2023 9.12 23.10.2023 9.12. Ostajat olivat jo suurimmaksi osaksi unohtaneet BMW:n tekniikaltaan lyhytikäiset kääpiöautot ja tehtaan tuotteilla alkoi olla samanlainen imago kuin nykyäänkin. Vuoden 1977 huhtikuun hinnastosta vielä löytyvä BMW 1502 maksoi 39 900,-, perusmallin 316 tasan kymppitonnin enemmän, 318 jo 54 900,ja 320 58 700,-. Kojelaudan ergonomiaan panostettiin. Hänen piirtämänsä mallisto seurasi monessa suhteessa juuri eläkkeelle jääneen Wilhelm Hofmeisterin tyyliä. Kaareva, kuljettajaa kohti kiertyvä mittaristo oli BMW:n ensimmäinen laatuaan, tai oikeastaan toinen. Kaksilitraisissa niitä oli neljä. Vaikka Bracq siirtyi Peugeotille 1974, hänen suunnittelemikseen väitetään pari vuotta myöhemmin mallistoon tulleet 6-, ja 7-sarjaiset sekä tietenkin nollakakkosten seuraaja. Uusi oppilas Heinäkuussa 1975 esiteltiin uusi 300-sarjainen. Takapenkin tilojen ei vieläkään luvattu riittävän kuin kahdelle ei kovin mittavalle matkustajalle, vaikka lääniä entistä enemmän olikin. Tekniikan Maailma oli jopa kutsunut BMW 1600-2:n tuuletuksen alempaa nopeutta ”kuolevan viimeiseksi henkäykseksi.” Nyt 300-sarjan puhalluksen sanottiin vievän tupeen päästä tai ainakin poistavan hilseet. Yksi sähköisesti säätyvä sivupeili maksoi 635 markkaa ja ajovalojen pesulaite 944,-. Suomessa progressiivinen verotus teki hintaeroista merkittäviä. Auton piti olla urheilullinen, mutta silti koriltaan perusmallinen kaksiovinen sedan. Meillä vuonna 1977 myydyistä Bemareista 1502 ja 316 olivat suosituimpia. Suomi oli nykyistä köyhempi maa, inflaatio laukkasi ja asuntolainojen maksuaika oli muutama vuosi. Moottori, jossa oli kannen yläpuolinen nokka-akseli ja viisi runkolaakeria ei kaivannut kuin pienen päivityksen. Kori tai sen muotoilu oli auton ikääntynein kokonaisuus. Vanha nollakakkonen ei kuollut vielä pariin vuoteen, sillä malliston halvin, 1502 jäi tuotantoon vuoteen 1977 saakka. BMW:n ostettua Glasin 1960-luvulla, oli jonkin aikaa valmistettu urheiluautoa BMW 1600 GT. Aluksi 300-sarjan halvin oli 316, sen yläpuolella 318, 320 ja 320i. BMW:n 300-sarjan silloinen huippumalli 320i kustansi jo 70 900 markkaa. Siltä odotettiin laatua ja nopeutta. Jutussa luetellaan jokaisen lisävarusteen hinta, muttei mainita loppusummaa, joka yksinkertaisella yhteenlaskulla nousee 19 467 markkaan
Aluksen ainoa Markon ottamien kopioiden perusteella mekin tiedämme, että kuvien auto tuli Suomeen 1.2.1977 Hans Gutzeit-nimisellä laivalla. Vuonna 1977 niitä löytyi automaahantuojien ensirekisteröityjen autojen tilastoista 318 kpl. Marko sai toistakymmentä mappia lainaan ja kävi ottamassa tolkuttoman määrän valokopioita. Kaasutinmoottorinen 320 on ollut huomattavasti suositumpi, niitä tuotiin samana vuonna jo 130 kpl. 11 niitä maksaa yhtä pikaisesti kuin 70-luvulla piti. Näiden tietojen mukaan Suomeen olisi maahantuojan kautta tullut yhteensä vain 23 BMW:n 320i-mallia. Isoja Bemareita rekisteröitiin muutamia per malli, 520 oli kohtuullisen suosittu, sillä niitä rekisteröitiin 213. Autosta on tuolta ajalta yhä tallessa käsin kirjoitettu huoltokirja, jonka mukaan laitetta on huollettu erittäin säännöllisesti. Tuolloin luokkia oli vain kolme, alle 1 500 cm³, 1 500-2 000 cm³ ja yli kaksilitraiset. Mobilisti 7/23 . Sen tarkempaa erittelyä ei autotuojien yhteistilastoista löydä. Urheilullisia ja varsinaisia urheiluautojakin tuodaan maahan jatkuvasti, ainakin pieniä määriä. Siihen aikaan 320i on ollut harvinainen ja erikoinen näky. 1970-luvun lopulla niitä ei tuonut maahan juuri kukaan. Elämäntyönsä kortistojen kanssa tehnyt rouva ei pitänyt ajatuksesta, joten kortistost siirtyivät hänen mukanaan ensin Veholta Veba-Autolle ja pian sen jälkeen Oy BMW Suomi Ab:lle. Maahantuojana toimi vielä 70-luvun alussa Haka-auto, jossa oli tapana ylläpitää tarkkaa tilastoa tuoduista ajoneuvoista. Sieltä se päätyi 1989 Vimpeliin omistajalle, joka piti sen seuraavalle vuosituhannelle. Kolmisatasten rinnalla myynnissä ollut, vanhaan korimalliin perustunut malliston halvin 1502 oli meillä suosittu. Välikokoa 318 tuotiin 1977 vain kahdeksan, automaattivaihteista 320A-mallia neljä ja halvinta 316-mallia kokonaiset 442 kappaletta. Samassa lähetyksessä ei toista polttonesteen suihkutuksella varustettua ollut, mutta kaasutinmoottorilla varustettuja 320:a yhteensä 20. Vuosia myöhemmin silloisen maahantuojan johto päätti lopettaa kortiston ylläpidon ja käski viemään mapit roskiin. Valtikan siirtyessä Veholle, mukana tuli maahantuontikortistoja ylläpitänyt rouva. Yllätys oli suuri, kun kävi ilmi, että hänellä oli tallessa merkin eri mallien maahantuontitiedot. Seuraavina vuosina myytiin kuusisylinteristä versiota, jossa oli kaasutin, joten se tunnettiin numerolla 320 ilman i-päätettä. 300-sarja on merkitty tilastoon yhdellä numerolla, joka kattaa mallit 316-320. Nelisylinteristen kaksilitraisten tuonti Suomeen päättyi vuoden 1977 jälkeen. Niistä kahdeksan tuli maahan vuonna 1977. Työsuhdeautoja verotettiin jo moottorin tilavuuden mukaan, mutta 300:n kaikki mallit jäivät samaan veroluokkaan. Niitä rekisteröitiin 588. Vuonna 1990 matkamittarissa on kirjan mukaan ollut 261 000 kilometriä. Samojen arkistojen mukaan kuvien auto myytiin 28.3.1977 Seinäjokiselta piirimyyjältä Ilmajoelle. Teknisten huoltojen lisäksi auton peltejä on korjausmaalattu ja pohjaa hitsattu useaan otteeseen. BMW-kerhon aktiivi ja silloinen arkistonhoitaja Marko Salokorpi tutki merkin maahantuontia ja sai yhteyden arkistoja aikanaan ylläpitäneeseen rouvaan, joka vielä silloin oli maahantuojan palveluksessa. Vuosituhannen puolivälin jälkeen matkamittarin merkinnät olivat jo lähellä 400 000 kilometriä. Viimeinen merBMW320i.indd 11 BMW320i.indd 11 23.10.2023 9.12 23.10.2023 9.12
Verhoilussa ajetut kilometrit näkyivät. BMW320i.indd 12 BMW320i.indd 12 23.10.2023 9.12 23.10.2023 9.12. Pasi teki lähes kaiken itse maalausta myöten. 12 . Mobilisti 7/23 BMW ennen entisöinnin aloittamista vuonna 2007
Yhdentoista vuoden harrastamisen jälkeen BMW valmistui vuonna 2018. Se ei ihan onnistunut. Verhoilu on kokonaisuudessaan uusi alkuperäisosa. . Myyjä ei tainnut ymmärtää kuinka korkealle Pasi viisivaihteisen laatikon olisi arvostanut, sillä vaihteisto irtosi parin sadan tarjouksella, johon tuli tosin kuljetuskulut päälle. Tämän projektin seuraajaksi tuli hankittua BMW 323i, mutta alkuperäisen ostoksen entisöinnin venyessä se myytiin eteenpäin. BMW:n E21-korinen 300-sarja oli tuotannossa vuoteen 1983. Viisivaihteinen vaihteisto löytyi nettihuutokaupasta. Tuohon aikaan valmistajalta sai vielä alkuperäisosia, jotka ovat nykyään saavuttamattomissa. Kori maalattiin lämmittämättömässä tallissa syyskuussa, viime tipassa ennen kylmiä säitä. Silloin suunnitelmissa oli entisöidä pahoin ruostunut ja jo satoja tuhansia kilometrejä nähnyt BMW viiteen vuoteen. BMW 320i 1977 MOOTTORI Tyyppi: pitkittäinen rivinelonen, lohko valurautaa, kansi kevytmetallia, viisi runkolaakeria, kannen yläpuolinen nokka-akseli, Bosch K-Jetronic-polttoaineen suihkutus Iskutilavuus: 1 990 cm³, sylinterimitat: 89 x 80 mm, puristussuhde: 9,3 Teho: 125 hv (DIN)/5 700 r/min Vääntömomentti: 175 Nm (DIN)/4 350 r/min VOIMANSIIRTO Kuiva yksilevykytkin, viisivaihteinen synkronoitu vaihteisto, takaveto, perävälitys 3.64 JARRUT Kaksipiiriset nestejarrut, edessä levyt, takana rummut, alipainetoiminen tehostin OHJAUS Tehostettu hammastanko, 4 ohjauspyörän kierrosta KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori JOUSITUS Edessä McPherson-joustintuet, poikittaiset alatukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset Takana etuviistoon suunnatut kolmiotukivarret, joustintuet, koriin kiinnitetty vetopyörästö, kaksiniveliset vetoakselit ja kierrejouset MITTOJA Pituus: 4,36 m Leveys: 1,61 m Korkeus: 1,38 m Akseliväli: 2,56 m Raideleveys ed/tak: 1,38/1,40 m Omamassa: 1 050 kg Rengaskoko: 185/70HR13 SUORITUSKYKY* Kiihtyvyys 0-100 km/h: 9,9 s. Se löysi markkinoilta lokeron, jossa urheilullisuus ja käyttöautoilu yhdistyivät hintatasoon, johon moni pystyi. Pasi vei projektikuntoisen ajoneuvon kimppatallille, jossa sitä siirrellessä oven ulkopelti retkahti irti. Vastauksen yhteydessä myyjä kysyi, halusiko mies tehdä suoran tarjouksen. Mobilisti 7/23 . Vauhtipyörän koneistus ja osa sisustuksen ompeleista ja muutaman osan keltapassivointi piti teettää, mutta muuten Pasi teki itse lähes kaikki työvaiheet. Autossa on nyt Recaron istuimet, BMW Bavaria-radio ja siihen automaattinen antenni, lukkoperä, Blaupunktin niskatuki kaiuttimilla ja harvinaiselta kuulostava vaihdekepin toiminnan estävä lukko vaihteensiirtimen nupissa. Pasi tiedusteli saksalaiselta myyjältä lähettäisikö tämä vaihteiston Suomeen. BMW vaihtoi omistajaa marraskuussa 2001. Seuraavat puolitoista vuotta meni talon remontointiin, se oli ainoa tauko, jolloin BMW sai odottaa vuoroaan. Kun lähetys oli saapunut Suomeen, varmistui se mitä oli kuvien perusteella epäiltykin; laatikko oli käyttämätön. Sanomattakin on selvää, että hänellä ei ollut kaikkien projektiensa keskellä aikaa elvyttää vanhaa ja väsynyttä ostostaan. Kun kerran vauhtiin oli päästy, tuli autoon etsittyä myös aikansa lisävarusteita. Niitä valmistettiin 1 364 039 kappaletta eli enemmän kuin mitään BMW:n mallia sitä ennen. Auto katsastettiin vielä vuonna 2001, vaikka alkoi olla jo melko väsyneessä kunnossa. Marko sanoo omistaneensa ajan mittaan yhteensä kymmeniä E21-korisia autoja, joista suurin osa oli mallia 323i. Moottorin liikkuvat osat on uusittu, jarruissakin ainoa vanha osa on polkimen runko. Sen osti Marko Salokorpi, jolla oli lähtenyt vastaavien Bemareiden harrastus jo vakavasti käsistä. Kuvien perusteella siinä oli yhä tehtaan suojat eli se vaikutti käyttämättömältä. Vaikka aikaa kului, BMW:tä kuitenkin rakennettiin lähes jatkuvasti. 13 kintä on öljynvaihdosta elokuulta 2000. Huippunopeus: 182 km/h *tehtaan ilmoitus BMW320i.indd 13 BMW320i.indd 13 23.10.2023 9.12 23.10.2023 9.12. Se säilyi hänellä kuitenkin kokonaisena ja hyvässä tallessa. Vuonna 2007 Marko myi auton Pasi Ahoniemelle, jolla oli vakaa aikomus entisöidä BMW. Entisöintiin alun perin varattu viisi vuotta jäi kauas taakse. Kun yhden osakokonaisuuden vaihtoi uuteen, alkoi viereinen näyttää liian väsyneeltä ja vaihdettiin sekin. Tallikaverit ihmettelivät, aikooko Pasi oikeasti tehdä tuosta auton. Se tuotiin maalattuna juuri hankittuun omaan talliin. Peltiäkin on vaihdettu monta neliömetriä. Entisöinti lähtikin vähän käsistä, sillä BMW oli lähes joka puolelta kulunut
14 . Teksti: Kimmo Koistinen Kuvat: Matti Ouvinen sekä Mobilistin arkistot taunus_cab.indd 14 taunus_cab.indd 14 23.10.2023 9.18 23.10.2023 9.18. Mobilisti 7/23 Onni onnettomuudessa Ford Taunus De Luxe Cabriolet Deutsch 1951 Vain saksalaisten turistien kokeman liikenneonnettomuuden johdosta tämä harvinainen, käsityönä valmistettu avo-Taunus jäi Suomeen. Onnena onnettomuudessa oli auton välitön päätyminen täällä tavallista päättäväisemmän henkilön haltuun. Onni potkaisi vielä kolmannenkin kerran, kun se täyden palvelusuransa jälkeen siirtyi suvulle, jossa asiat viedään sitkeästi kunnialliseen päätökseen
Siinä oli pohjalevy/runkopalkkiyhdistelmä, johon kori hitsattiin kiinni. Näistä naljailuista huolimatta Taunus edusti ensiesittelynsä aikoihin USA:n tuoreimpia, 40-lukua enteileviä trendejä: ei astinlautoja perusversiossa, lokasuojiin sulautetut ajovalot ja ponttonikoria lähestyvä kylkiprofiili. taunus_cab.indd 15 taunus_cab.indd 15 23.10.2023 9.18 23.10.2023 9.18. Koska Taunus oli alkujaan tähdätty pykälän Eifeliä edullisemmaksi ja koska Kolmannen valtakunnan uusien säädösten myötä 1,2-litraisen moottorin suunniteltu iskutilavuuden kasvattaminen ei tullut enää kyseeseen, akseliväliä voitiin venyttää vain hillitysti. Eivätkä Kölnin saksalaisinsinöörit tyytyneet pelkkään perinnetekniikan ylläpitoon, vaan esimerkiksi jarrut muutettiin nestekäyttöisiksi ja ovien lukitusta parannettiin – vaikka kaapparimallisesta saranoinnista ei luovuttukaan. Kiitos pienemmän ilmanvastuksen sekä vaihteiston uusien välityssuhteiden, saatiin huippunopeutta kuitenkin hilattua muutamia kilometrejä korkeammaksi. Valmistuskustannukset ja omamassa oli pidettävä kurissa, jos tuote haluttiin pitää kilpailukykyisenä. 15 E ifel ja Taunus ovat Saksassa sijaitsevia vuoristoalueita; 1930-luvulla ne olivat myös Saksan Fordin malleja, luotettuja keskiluokan vaunuja eurooppalaiseen mittakaavaan. Se saikin kotimaassaan pian ilkeähkön kutsumanimen Buckel – kyttyrä; Suomessa se tunnettiin sittemmin muna-Taunuksena. Tekniikaltaan Taunus ei edustanut suurta loikkaa Eifelistä. Alkuvuosina korit valmisti Ambi-Budd Berliinissä, koska Kölnissä ei ollut vielä omaa prässäämöä. Kokonaisuus oli luja ja mahdollisti korirakenteiden muuntelun paljon helpommin, kuin täysin yhtenäisessä itsekantavassa ratkaisussa. Ensimmäinen valmistunut sodanjälkeinen Taunus ja sen tuotantolinjaa. Vuonna 1939 esiteltyä ensimmäistä Taunusta ei yleensä pidetä muotoilun mestariteoksena – ei, vaikka sen hahmotteli koko yhtiön pääsuunnittelija E.T. Sen 34 hevosvoiman sivuventtiilinelonen keulalla jatkoi lähes sellaisenaan. Mobilisti 7/23 . Rakenteeltaan kokoteräksinen Taunus haki vielä kompromissia uusimpien itsekantavien ja perinteisten rungollisten välillä. Vuosia aiemmin myyntiin tulleen Eifel-mallin sirot kurvit vaihtuivat Taunuksessa huomattavan koruttomaan virtaviivaan. Gregorie yhdessä tarkasta tyylitajustaan tunnetun Edsel Fordin kanssa. Kuin rasvatahra Fordin laitokset Kölnissä vaurioituivat pahoin sodassa, mutta tehdas – sen enempää kuin valikoiman ainokainen henkilöauto Taunus – ei ollut valmis luovuttamaan, vaan palasi kartalle Taunus Standard 1949 uudenmallisilla puskureilla ja astinlaudoin. Huomaa maalatut kapselit. Kuitenkin sisäja tavaratiloista haluttiin selkeästi entistä avarammat, mikä onnistui enää vain muotoja pullistamalla. Mutta sen seurauksena Taunuksen olemuksesta tuli hieman pyylevä. Omamassaa karttui kuitenkin hieman enemmän, ja tilankäytössä oli omat pienet haasteensa
Vuosina 1939-42 Taunusta ehdittiin valmistaa yli 7 000 kappaletta, suurin osa viranomaiskäyttöön ja Wehrmachtille. Kohtalokas retki Suomeen Suomeen saatiin vähintään kymmeniä ensimmäisen Taunus-polven edustajia. Kiitos korinsa edistyksellisten alkuperäisratkaisujen, oli Taunus ulkoisesti edelleen täysin ajantasainen, kun tuotanto starttasi uudelleen vuonna 1948. 16 . Alustamalleja taas käytettiin esimerkiksi neliovisten, lähinnä takseiksi ja poliisiautoiksi tarkoitettujen pitkien sedanien lähtökohtana, joita muun muassa koripaja Wilhelm rakensi. Tuontierä Helsingin Katajanokan satamassa. Niiden kohdalla kölniläinen Karl Deutsch GmbH omasi enemmän tai vähemmän Saksan Fordin virallisen koriräätälin roolin, olihan se valmistanut avomalleja viimeistään Eifelistä alkaen. Pienemmät pajat, kuten Migö ja Drauz, olivat myös jakamassa kakkua omilla versiollaan. Vuonna 1950 Deutsch tarjosi sekä 2että 4-paikkaista avo-Taunusta; ne erosivat melkoisesti toisistaan niin pellitysten, ikkunoiden kuin kuomunkin osalta. Vuoden 1951 loppuun mennessä Kölnin hihnalta rullasi lähemmäs 77 000 “kyttyrää”, kaikki sen muunnelmat mukaan lukien. taunus_cab.indd 16 taunus_cab.indd 16 23.10.2023 9.18 23.10.2023 9.18. Fordilla oli onneksi perinteisesti hyvät suhteet Neuvostoliittoon, joten aikansa veivaamisen jälkeen Taunusten korimuotit saatiin hakea länteen. Mobilisti 7/23 sitkeästi kuin rasvatahra. Pakettiautoista oli suhteellisen helppo muokata ikkunallisia farmariversioita, niitä syntyikin jonkin verran. Periaatteessa samoista lähtökohdista luotiin myös avovaunut. Vuoden 1952 alussa esitelty seuraajapolvi, P1, jatkoi kulmikkaammalla, mutta yhä harkitun kokoisella korilla ja aluksi jopa samalla tekniikalla. Vuoden 1948 lopulla Kölniin hankitut prässit oli viimein saatu toimimaan ja Taunuksen ainokainen korimalli, 2-ovinen sedan, pääsi tasaisempaan sarjatuotantoon. Ihan mutkattomasti tuotantoa ei kuitenkaan saatu rullaamaan, sillä Ambi-Buddin tehdas oli jäänyt Berliinissä itäsektorille ja vaikka muotit olivatkin siellä turvassa, ei raunioissa valmistettaisi mitään vielä pitkään aikaan. Sen läpi katsottuina sodan muistot näyttivät taas astetta etäisemmiltä. Sittenkin ne piti viedä ensin Wolfsburgiin VW:lle ja Karmannille Osnabrückiin, sillä vain näissä laitoksissa oli kapasiteettia ja valmiudet saada muotit kiinni hydrauliprässeihin. Mielenkiintoista kyllä, vuonna 1949 esitelty Spezial-versio onnistui muuttamaan Taunuksen ulkoista olemusta merkittävästi vain muutamilla harkituilla lisäkromeilla ja muokkasi sisätilat hillityn tyylikkäin somistein aivan uudelle tasolle. Koripaja Wilhelmin “woody”-farmari, Drewsin voimakkaasti muokkaama avoversio ja Paplerin rakentama “kübelwagen” poliisille. Se tarvitsi alkuun vain hyvin kevyen yksityiskohtien päivityksen kelvatakseen nousevan Saksan katukuvaan. Toisen tulemisensa myötä Taunus-kauppa sai sodasta toipuvassa Euroopassa uutta tuulta purjeisiinsa, olihan yksin Saksan länsivyöhykkeellä lähes 190 sodasta selviytynyttä Ford-myymälää. Hulppeampien versioiden ohella Taunus-valikoimaa laajennettiin alustamalliin, keveään pakettiautoon sekä avoautoihin, joita useampikin paja nikkaroi pieninä erinä. Kaikki Spezialeja. Tätä mukavuuteen ja ylellisyyteen tähtäävää linjaa täydensi vielä vuodelle 1951 esitelty huippuversio De Luxe, jossa pienten yksityiskohtaparannusten ohella tuulilasi vaihtui yksiosaiseksi. Saksalaisia tekniikkatuotteita ei ollut koskaan kovin vaikeaa myydä suomalaisille ja tässäkin tapaukSpezial-versio kuvattuna uutena Helsingissä. Huippunopeutta pystyttiin nostamaan hieman, välityksiä ja rengaskokoja vekslaamalla
Mobilisti 7/23 . 17 taunus_cab.indd 17 taunus_cab.indd 17 23.10.2023 9.18 23.10.2023 9.18
18 . Mobilisti 7/23 taunus_cab.indd 18 taunus_cab.indd 18 23.10.2023 9.18 23.10.2023 9.18
Nahkaverhoilu uusittiin täydellisesti vanhoista rippeistä saadun mallin mukaan räätälöitynä. Vaikka korin ruostevauriot olivat olleet vakavia, merkittävää oli sittenkin aihion täydellisyys ja rikkomattomuus. Omistaja oli samaa mieltä: Taunus on liian sympaattinen tuhottavaksi ja kaupat syntyivät. Heti alkuun täytyy todeta, että kangaskuomulla varustettuna metallihohtoinen Taunus ei todellakaan näytä “munalta” tai “kyttyrältä”, vaan jonkin luksusvaunun pikkuveljeltä. 19 sessa menekkiä rajoittivat asiakkaiden empimistä enemmän mitä ilmeisimmin valuuttaja ulkomaankauppaongelmat. Jollekin saksalaiselle tai saksalaisseurueelle Deutschin 1951 naputtelema neljän hengen avo-Taunus oli luonteva matkantekolaite silloinkin, kun keula suuntautui valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Vaurio tulkittiin niin vakavaksi, että vakuutusyhtiölle oli halvempaa lunastaa auto omistajaltaan, kuin alkaa korjauttamaan sitä täällä tai hinauttamaan hylkyä takaisin Saksaan. Pikemminkin tulee jotenkin mieleen Bertaunus_cab.indd 19 taunus_cab.indd 19 23.10.2023 9.18 23.10.2023 9.18. Olipa se päällä tai laskostettuna, kuomu muuttaa auton olemusta huomattavasti enemmän kuin vanhojen pr-kuvien perusteella odottaisi. Mutta sitten jotakin meni pieleen, Taunus joutui onnettomuuteen, joka katkaisi taipaleen. Hänellä oli kaikesta päätellen poikkeuksellisen hyvät edellytykset ja vahva tahto saattaa auto jälleen elävien kirjoihin. Suomen tiestöltä perusversionakin lähes täysin kadonneen mallin erikoiskoritetun muunnelman elvyttäminen ei kuulunut taatusti niihin helpoimpiin projekteihin. Kuomu sen tekee Mobilisti-lehdellä oli ilo ja kunnia tutustua tähän erikoisuuteen vaihtelevilla maantieja taajamarupeamilla. Sanomattakin selvää on, että lopputulos kannatti museorekisteröidä – mikä onnistuikin vaivatta keväällä 2023. Nyt Taunuksen palautuminen tien päälle vauhdittui ratkaisevasti. Alkoi hidas, mutta huolellinen entisöintiprosessi. Siksi hän siirsi soihdun veljenpojalleen Jouni Nääpälle, joka oli tottunut hankaliin koritöihin Opeliensa parissa. Hän piti oudosta, mutta jo varsin väsyneestä kaunottaresta ja teki siitä tarjouksen. Sittenkin kun sen ruostevauriot olivat muodostuneet katsastuksen kannalta ylivoimaisiksi, hän otti yhä omin voimin pöristävän avovaunun maatilansa yleiskuljettimeksi. Tuhti monikerroksinen kuomu rakennettiin puolestaan Akaan Verhoomossa vastaamaan Deutschin ammoisten käsityöläisten näkemystä laadukkaasta säänsuojasta. Osia etsittiin ja löydettiin Suomesta, Saksasta ja muualta maailmalta. Aikana ennen nettiä haastavat entisöinnit vaativat usein vielä enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä kuin nykyisin. Tekniikkaa löytyi verraten helposti ja jopa kotimaisilta rompetoreilta, mutta kaikki kojelaudan, verhoilun ja korin pisteosat olivat vaikeita tai lähes mahdottomia metsästettäviä. Mobilisti 7/23 . Enimmät alkuperäisosat saatiin kuitenkin elvytettyä ja loput korvattua NOS-aarteilla. Taunus Standardja Spezial-sedanit olivat sellaisia, cabriot eivät. Esimerkiksi tuulilasia lukuun ottamatta kaikki alkuperäiset ikkunalasit olivat ehjät. Vuodenkin ikäinen auto oli kunnostaan riippumatta keskiluokan ihmiselle jo palvelusikänsä ensimmäisen kolmanneksen lopulla, ellei jo pidemmällä. Artikkelimme auto saapui maahamme tiettävästi turistien mukana. Mutta mitään Sunset Boulevardin palmujen katveessa lipuvaa maantielaivaa tästä pienokaisesta ei tietenkään saa. Tässä kohden eksoottiselle Taunukselle kävi onnenpotku, sillä sen sai lunastettua itselleen Tampereella vaikuttanut toimitusjohtaja Pertti Parpola. Toisin kuin britti-Fordien kohdalla, Saksasta tehdyissä tilauksissa ei ollut varaa kokeiluihin, vaan jokainen vientivaluutan pisarakin käytettiin vain järkeviin malleihin. Teknisesti suuntautuneella Arvo Nääpällä oli useita rautoja tulessa, joten asiat eivät edenneet räjähdysmäisellä nopeudella, mutta vähitellen esimerkiksi mittavat ruostevauriot tulivat taidolla korjatuiksi pienen akaalaisen korjaamon toimesta. Tässä kohden on syytä muistaa, että nousukauden Saksassa – siis länsivyöhykkeellä – taloudessa meni sen verran lujaa, että käytetyt autot menettivät arvoaan huomattavan nopeasti. Siinä roolissa se puursi vielä vajaan vuosikymmenen, kunnes nykyisen omistajan, Jouni Nääpän setä Arvo kiinnitti siihen huomiota tilalla vieraillessaan. Alkuperäisen metallihohtosävyn mukainen tuore pinta korostaa vielä eroa usein tummanpuhuviin sedaneihin. Vuosituhatkin ehti vaihtua ja vuodet jälleen vieriä, kunnes kypsään ikään ehtinyt Nääppä totesi Taunuksen jäävän häneltä hyvin todennäköisesti kesken. Korin osittaiset, alkujaankin yksilöllisenä käsityönä veistetyt puurakenteet Nääppä korvasi itse kotitallissaan. Näin myös tapahtui ja lopputulos oli niin onnistunut, että Taunuksesta tuli vuosien ajaksi hänen käyttöautonsa
Herkästi kiertävän, kauniisti käyvän koneen aherrustilannetta oli vaikea arvioida, ennen kuin korva tottui oikeaan kierrostasoon. Pisteet Fordille, Deutschille ja entisöinnin laadulle. Kuten lähes kaikissa aikakauden autoissa – isommissakin – luonteva marssinopeus tuntuu asettuvan jonnekin 70-80 km/h paikkeille. Istuin on mukava ja keskivertoa tasaisemmin tukeva. Toki se viestittää kuljettajalle jyrkemmän röpelön kohdalla, että tästä voisi edetä muuhunkin suuntaan, mutta kuka tahansa ristikudoksiin tottunut osaa erottaa tuon disinformaation ja auto pysyy reitillään ongelmitta ja seilaamatta. Tekisi mieli sanoa, että melkein kuin Taunus olisi rullannut aikoinaan Lincolnin tuotantolinjalta. 20 . Etuistuimet ovat luokassaan poikkeuksellisen uhkeat, eikä takanakaan ole pehmusteissa pihtailtu. Kaikki on kuin tehtaan jäljiltä. Saksalaisen koulukunnan mukaisesti hyvin eristetty kuomu vaatii laskostettuna melkoisesti tilaa, ja se jää näkökenttään. Asfalttiröpelöt, jotka eivät suistaneet Taunusta kurssiltaan, eivät myöskään saaneet sitä voihkimaan, vapisemaan tai vääntyilemään. Istuimet täyttävätkin matkustamon tavallista perusteellisemmin. Ovet toimivat työteliään, ruosteisen elämän viettäneeksi avomalliksi erityisen miellyttävästi – kölniläisten tuhti runko/pohjalevypaketti ei ole ollut lainkaan hassumpi ratkaisu raskaisiin olosuhteisiin ja kattorajoitteisille koreille. Pituustilaa on reilummin, eikä edes hongankolistajan tarvitse potkia kojelautaa tai kolkutella kattokaaria. Kuljettajan olosuhteet etuvasemmalla ovat siis kaikkiaan hyvät, mutta eivät sentään loistokkaat. Vinkkareista päästiin eroon juuri näihin aikoihin ja siksi Taunuksessakin modernista vilkusta on tehty iso numero: sen toiminnan ilmaisin on ohjausakselilla, niin näkyvällä paikalla kuin mahdollista. Ainakin kuomu alhaalla takaosastoon kehtaa sijoittaa pari aikuista leimautumatta Guantanamo Bayn kuulusteluteknikoksi, joskin istuma-asento siellä on miltei kuninkaallisen korkea. Usein vasta hetken kuluttua huomasi jättäneensä tuntuvan osan voimavaroista hyödyntämättä, kun oli polkenut enemmänkin pedaalin ympäristöä kuin sitä itseään. Ohjausakselille sijoitetulla valitsimella kaikki kolme eteenpäin vievää vaihdetta löytyivät oikealla ranneliikkeellä saattaen vaivatta. Mutta sen voi todeta, että vankan tuntuinen sen kori ainakin on. 2,5 kierrosta) ja sen vaatima hillitty voima tekevät kääntyilystä ja vekslaamisesta stressitöntä, vaikka näkyvyys taakse onkin vakavasti rajoittunutta. Ei raketti, ei spagetti Suolakurkkuajan perheauton perustalle rakennettuna Taunus ei tietenkään ole mikään raketti, mutta pikkupaikkakunnan nykyliikenteessä ei tarvitse olla tientukkona. Mobilisti 7/23 gerac-Triumph 2000: hillityn kokoinen, mutta yksityiskohdiltaan varsin ylellinen avoauto. Maltilliset mitat auttavat tietenkin asiassa, mutta avoautoksi Taunus vaikuttaa erittäin vahvarakenteiselta. Sen ja ohjauspyörän sijoittelukulmat kohtaavat onnistuneesti; kehä ei hankaa reisiä eikä se koostaan huolimatta uhkaa nousta keskimittaisen kuljettajan näkökenttään. Ensikertalaiskuski antaa sen sijaan miinusta polkimien, etenkin kaasusellaisen asennosta rintapellin ja kardaanitunnelin paikkeilla. Vivuston tuntuma oli miellyttävän pehmeä, kuitenkin velttouden välttäen. Toimittajan leveällä sorkalla oli vaikeuksia löytää oikea painantakohta jonkin verran vastusta tarjoavasta pedaalista. Taunus on kapea, joten kahdella edessä rentoutuvalla Oktober Fest -persoonalla ilmapiiri voisi olla jo melko intiimi. . Esimerkiksi vääntölujuuden taatusti haastava hidas kääntyminen peltotielle ja pudottautuminen asfaltin terävältä reunalta vinottain hiekalle ei saanut aikaan mitään elonmerkkejä korissa. Paikoin pahasti routinut vanha asfaltti ei saanut ohjausta sekoamaan, vaikka alla olikin ristikudosrengastus. Ohjauksen nopeus (n. taunus_cab.indd 20 taunus_cab.indd 20 23.10.2023 9.18 23.10.2023 9.18. Jossakin kalliissa ökytuotteessa huolitellut yksityiskohdat kuuluvat tietenkin asiaan, mutta tässä tapauksessa keskiluokankaan ei ole tarvinnut tinkiä elämän laadusta. Mutta nälkämaan kasvattien tapauksessa ei ohjauspyörän ahkera veivaaminenkaan johda etupenkkiläisten käsirysyyn. Vaikka availee ovia ja tonkii paikkoja, ei löydy mitään viitteitä monia piensarjatuotteita vaivanneista ja yhä vaivaavista “riittävän hyvä, ei sinne kukaan katso”-ratkaisuista. Norsunluunvalkea, kookas ruori on edustanut aikansa luksusta ja on edelleenkin hulppean näköinen. Kun Taunusta tutki kuvausten yhteydessä vielä tarkemmin, herätti Deutschin tekemä muunnostyö entistä enemmän kunnioitusta. Sen ollessa viritettynä päälle, aukeaa pienehköstä takaikkunasta onneksi sen verran kuva-alaa, että mahdolliset virkavallan edustajat havaitsee maantiellä ajoissa ja välttää näin negatiivisen palautteen nolot tilanteet. Koska enin osa koeajosta tehtiin katto haivenet hulmuten -asennossa, on vaikea sanoa, onko Taunus täysin hälyäänetön. Jarrujen toiminta ei herätä huolta nopeudesta, vauhti laskee selvästi nopeammin kuin se nousee
Polttoaineen kulutus: n. nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinterilohko ja -kansi valurautaa, hammasrataskäyttöinen nokka-akseli sylinteriryhmässä, 3 runkolaakeria, 1-kurkkuinen Solex-kaasutin Iskutilavuus: 1 172 cm³, sylinterimitat 63,5 x 92,5 mm, puristussuhde 6,6 Teho: 34 hv (DIN)/4 250 r/min Vääntömomentti: 71 Nm (DIN)/2 300 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: kolmevaihteinen käsivalintainen vaihteisto, 1. taunus_cab.indd 21 taunus_cab.indd 21 23.10.2023 9.18 23.10.2023 9.18. 21 Ford Taunus De Luxe Cabriolet Deutsch 1951 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl. Mobilisti 7/23 . vaihde synkronoimaton, valitsin ohjausakselilla, takaveto, perävälitys 4.85 JARRUT Yksipiiriset tehostamattomat nestejarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS Tehostamaton simpukka-ohjaus, 2 1/2 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Tikapuurunko ja pohjalevy yhteenhitsattu; avomallissa teräskori osittaisin puuvahvikkein MITAT Pituus: 4,08 m Leveys: 1,48 m Korkeus: 1,58 m Akseliväli: 2,39 m Raideleveys (e/t): 1,18/1,22 m Omamassa: 1030 kg Renkaat: 5.90-15 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6 V SUORITUSKYKY* Huippunopeus: 105 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h: 44 s. 9,5 l/100 km tasaisella 80 km/h nopeudella VALMISTUSMÄÄRÄ Ei tiedossa, vakioumpimallien tuotanto 27 059 (1951); koko mallipolven tuotanto 69 928 kpl HINTA (SAKSASSA) 8 830 DM (Taunus De Luxe Sedan 7 070 DM; Taunus Standard Sedan 5 770 DM; Opel Kapitän 4-ov Sedan 9 600 DM; Opel Olympia Cabrio-sedan 6 600 DM) * Teht.ilm
22 . Mobilisti 7/23 Pertti Kärhä Pertti Kärhä Päijänteen sankari Kärhä.indd 22 Kärhä.indd 22 23.10.2023 12.20 23.10.2023 12.20
Kolmikko voitti joukkuekilpailun ja nyt Kärhän nimi alkoi nousta aivan uuteen arvoon. Totta kai tartuin tilaisuuteen. Kaasuttimeen vaihdettiin suutin isommaksi ja takapään huiluja eli pakoputkia nostettiin ylemmäs, ettei pyörällä jäisi kiinni traktorin uriin. Noinkin kova tulos vaatimattomalla IC:llä oli mahdollista ainakin siksi, että sivutiet olivat peilijäässä ja siten pyörien tehoerot tasoittuivat. Tuon, siis vuoden 1956 kisan voitti Wendelin Jawalla, Raimo Reini oli toinen Neuvostoliiton tehtaan IC Six Days -mallisella pyörällä. Tämän Jawa-tallin kolmosjoukkueen muodostivat Kärhä, Keijo Benjaminsson ja Teudor Lampiluoto. ”Se oli Salpausselän moottorikerhon pyörä. Teudor Lampiluoto oli Jawalla viides. Siinä touhussa hänelle jäi ohjaustanko käteen. Etenkin moottoripyörät alkoivat vetää magneetin lailla puoleensa. Lahteen paluun jälkeen elämä alkoi pikkuhiljaa pyöriä moottoripyörien ja myöhemmin myös autojen parissa. Markus Nieminen kuvat: Mobilistin arkistot, Kärhän kokoelmat ja Holger Eklund (via Scuderia Naftalin) P ertti Kärhä lähetettiin neljävuotiaana Ruotsiin, jossa hän asui sotalapsena kahdeksanvuotiaaksi saakka. Sain starttinumeron 118.” ”Olin tuolloin töissä Mäntsälässä Sukulan tallilla, jossa pyörää rakennettiin. Kokoonnuimme kerholla kerran viikossa ja saimme ajaa pyörällä vuorotellen hiekkakentällä, jossa on nykyään jäähallin kenttä. Siihen Kärhä osallistui samaisella Puchilla, jossa ei tiettävästi ollut ainoatakaan korjaamatonta osaa. Onneksi tuo tapahtui ennen kisaa, koska kisassa se olisi varmuudella pettänyt. Kilpauran alkuvuodet 1954-1956 Ensimmäiset moottoripyöräkilpailut Kärhä ajoi 16-vuotiaana vuonna 1954. Nuori Kärhä noteerattiin luonnollisesti Jawa-maahantuojalla Koneliikkeessä. Shellillä Kärhä sai ensikosketuksen Päijänteen ympäriajoihin, koska huoltamo toimi ajojen taukopaikkana. Benjaminsson tuli Hyvinkään piirimyyjän IC:llä maaliin neljäntenä. huhtikuuta 1938. Meitä oli toistakymmentä poikaa ja yksi tyttö. Wendelin sai jossain vaiheessa Kärhän kiinni ja meni ohi. Tuohon aikaan mikään moottorilla liikkuva ei ollut nuorelle pojalle vaatimatonta. Pyörä painoi 185 kg ja siinä oli 14 hevosvoimaa. Ohjelmassa oli maarata-, jäärataja suunnistusajoja. Päijänne-ajossa olisi tullut Kärhä.indd 23 Kärhä.indd 23 23.10.2023 12.20 23.10.2023 12.20. Nyt oli yö aikaa rakentaa ohjaustangon kiinnitys uusiksi.” Kisassa Koneliikkeen tallipäällikkö Karl-Gustav Wendelin starttasi numerolla 119 Kärhän perään. Korttisählinki 1957 ja runsaasti Päitsin kakkossijoja Vuoden 1956 aikana annetut näytöt riittivät siihen, että 1957 Pertti Kärhä oli jo virallinen Jawa-kuljettaja. Maaliin mies pääsi, vaatimattomasta kalustosta huolimatta. Kärhä oli tavallisella IC:llä kolmas. ”Tarvaisen Pentti muutti Australiaan ja möi pyöränsä edullisesti, kun siitä puuttui yksi vaihde. Lahden piirimyyjänä oli Siltasen autoliike, josta kyseistä neuvostopyörää tarjottiin Päijänne-Ajoon. Iltatöistä kertyi pikkuhiljaa sen verran rahaa, että nuorukainen sai hankittua ensimmäisen moottoripyöränsä, 150-kuutioisen Puchin. Joukkuekilpailut olivat tuohon aikaan muodissa. ”IC ei kelvannut kenellekään kokeneemmalle kuskille, joten lopulta sitä tarjottiin minulle. Nastoja ei silloin ollut. Siellä hän näki mielenkiintoista kalustoa, vaikkakin se sodan jälkeisessä Suomessa olikin nykymittapuulla vaatimatonta. Syntymähetki lienee ollut jonkinlainen enne, koska 50-luvulla miehestä tuli todellinen Päijänteen metsien kesyttäjä, viisinkertainen voittaja. 23 Pertti Kärhä syntyi Lahdessa päijänneajon yönä, 24. Eräs taksimies tuli perjantaina kokeilemaan pyörääni ja hän hyppyytti etupäätä paikallaan etujarrun kanssa, kokeillen jousitusta. Mobilisti 7/23 . Seuraavana vuonna 1955 oli vuorossa ensimmäinen Päitsi. Pikkupoikana Kärhä notkui Lahden Linja-Autoaseman Shellillä. 1956 Konela oli antanut Päijänteen ympärillä oleville piirimyyjille käskyn, että jokaisen tuli kustantaa yksi IC-kuljettaja Päitsiin. Siitä se kaikki taisi alkaa.” Kärhä teki Shellillä iltatöitä koulun jälkeen, muun muassa siivoamalla linja-autoja. Kärhä muistelee, että ensimmäinen kaksipyöräinen moottorilla kulkeva, millä hän ajoi, oli satapiikkinen James. Näyttö Suomen kovimmassa moottoripyöräkilpailussa oli nyt annettu. Jatkossa Kärhä liimaantui Wendelinin perään ja siinä tuli hyvää kokemusta ajamisesta. Seuraavaan kisaan, Helsingissä ajettavaan kolmen päivän ajoon, Kärhä pääsi kolmen pyörän joukkueeseen. Se oli vakiomallinen pyörä yhdellä kaasuttimella”. Puristevaluosat, joilla ohjaustanko on pultattu kiinni, hajosivat
Miettisen Olli toi kisasta kultaa ja minä hopeaa.” Joukkuekilpailun voitti Länsi-Saksa. Piste tarkoitti käytännössä yhtä minuuttia, ajat laskettiin minuutin tarkkuudella. Kisan voittaja ja voittajajoukkue oli käytännössä enduron maailmanmestari. Ajoimme aikoja toistemme korteille ja huomasin asian vasta Otalammen aseman at:llä. Tiettävästi tuo laskentavirhe oli järjestäjien tiedossa, mutta helsinkiläiset antoivat voiton mieluummin ruotsiin, kuin Lahden moottorikerhoa edustavalle Kärhälle. Kansainvälisesti kilpailun virallinen nimi oli International Six Days Trial. Asfalttiradoille ei ollut sopivaa kalustoa, se jäi vähemmälle. Göran vaihdettiin lopulta Kärhään, koska tämä oli juuri ajanut kovan näytön kolmen päivän kisassa Helsingissä. Tiihonen ajoi numerolla 25 ja minä 65. Tuloslaskennan taustalla oli se, että tuohon aikaan Helsingin moottorikerhon miehet eivät aina katsoneet hyvällä maakuntien naapuriseurojen menestystä. Tšekkoslovakia voitti joukkuekisan. Muistan kun kaasutin mäkeä ylöspäin ja yhdessä serpossa ketjut hyppäsi päältä pois, pakkautuivat eturattaalle ja vaihteiston pääakseli katkesi. Se oli siinä.” Seuraavana vuonna 1960 Itävallassa Kärhältä murtui telaluu ja seurauksena oli taas Leiriolot vuoden 1957 kuuden päivän ajoissa olivat askeettiset. Ensimmäinen kisa järjestettiin jo 1913 Englannissa, Carlisle’ssa. Onneksi Wendelin huomasi asian ja kone saatiin käymään. 1960 saavutuksena oli kolmas sija, yhden pisteen jaettua voittajaparia Benjaminsson/Hokkanen perässä. Päitsistä tuli jatkossa mitaleita joka vuosi: vuonna 1958 ja 1959 Kärhä ajoi toiseksi yhdellä pisteellä voittajalle jääneenä. Olin ensimmäisen päivän jälkeen nollilla virheillä, Wendelin oli keskeyttänyt. Annoin siellä väärän kortin pois ja sain uuden.” Hävisin kisan yhdellä pisteellä ruotsalaiselle. Siinä meni kullan mahdollisuudet. Mobilisti 7/23 jopa voitto ilman aikakorttisekaannusta. Six Days -kilpailulla oli todella pitkä historia 1950-luvun mittapullakin. Suomen joukkueen mukana paikalla oli usein Lasse laakso, joka oli tuolloin Vauhdin Maailman päätoimittaja. Trophyssa oli kuuden miehen (ja pyörän) joukkue, jolla piti olla käytössä oman maan valmistama pyörämerkki. Joukkueessa oli Olli Miettinen, G-K Wendelin ja Grönqvistin veljekset Göran ja Vidar. Joukkuekisojen ohessa käytiin myös kuljettajien välinen kilpailu. 24 . Kärhä kertoo: ”Meillä vaihtui Tiihosen kanssa aikakortit. Six Days Trial Kuuden päivän kilpailu – Six Days Trial – oli tuohon aikaan maailman vaativin moottoripyöräkilpailu, todella rankka sekä kuljettajille että kalustolle. Puolet porukasta keskeytti jo ensimmäisenä päivänä. Göran otti asian rauhallisesti, mutta Vidar oli käärmeissään, kun velipoika hyllytettiin. Siinä joukkueet olivat nelimiehisiä. Seikkailut ulkomailla Vuoden 1957 kilpailu oli Tšekkoslovakiassa. Neljäntenä päivänä paistoi aurinko ja tein pyörään kärkihuoltoa. Hiekkaradoilla ajoin kierrosennätyksiä Jawalla.” Miehen veri veti kuitenkin kestävyysajoihin, erityisesti Päitsiin sekä Six Days Enduroon. Myöhemmin 1981 kattojärjestö FIM muutti nimen muotoon International Six Days Enduro. Kärhä muistelee tuota elämänsä ensimmäistä Six Days -kisaa: ”Vettä satoi ja myrskysi. Myös kisassa sää oli märkä ja mutainen, maaliin selviytyi vain 12 motoristia 92:sta. Rankkaan kisaan starttasi 92 motoristia, joista vain 12 selvisi maaliin. Ennen puhuttiin maantieajosta ja luotettavuusajosta; tämän päivän kielenkäytössä enduro lienee oikea ja kuvaavin nimi kilpailumuodolle. Pääasiallinen kilpailu käytiin eri maiden joukkueiden kesken, ja voittajajoukkue sai kunnian järjestää seuraavan vuoden kilpailun. Vuonna 1961 Kärhä ajoi toipilaana murtuneella jalalla kolmanneksi. Laitoin vahingossa maajohdon väärään kohtaan ja kone ei käynnistynyt. ”Meille tuli Wendelinin kanssa jostakin asiasta riitaa 1962 Garmischissa (miehet olivat Six Days kisassa Garmisch-Partenkirchenissä) ja siinä yhteydessä Wendelin haukkui minut lyttyyn: Olit helvetin tyhmä, kun et vaatinut Päitsin tulosten korjaamista silloin, olisit voittanut kisan.” Kärhän mielestä asia oli menneen talven lumia ja sillä oli aivan turha enää vaivata päätään. Suomessa ei moottoripyöriä valmistettu, kilpapyöristä puhumattakaan, joten Suomen tiimi osallistui ”Hopeavaasi” sarjaan. Kärhä voitti ainoana kuljettajana ilman virhepisteitä. Aikaa oli mennyt sen verran, että sain 18 at-virhepistettä. Vuoden -59 Tšekkoslovakian kisasta Kärhä muistelee: ”59 mentiin taas tšekkiin, me johdettiin joukkuekisaa alkuvaiheessa. Suomen joukkuetta valittaessa Kärhälle ilmoitettiin, että valitettavasti et nyt pääse mukaan, mutta sinun aikasi tulee vielä. ”Ajoin maarataa, jäärataa, motocrossia, tt-ajoja ja trialia. Kärhä.indd 24 Kärhä.indd 24 23.10.2023 12.20 23.10.2023 12.20. Kärhälle selvisi vasta viisi vuotta myöhemmin, että tuon 1957 Päitsin pisteet oli laskettu väärin. Vuoden 1958 Six Daysissä ei ollut Suomesta yhtään osallistujaa. Kuuden päivän kilpailun arvostus motoristien keskuudessa oli kova, ja luokkavoittajat olivat kukin epävirallisia maailmanmestareita. Joukkuesarjoja oli kaksi, Trophy ja Silver. Kärhä näyttää kirjahyllystään vuoden 1957 suomenmestaruusmitalia ja kuittaa: ”Katsopas, tuohon aikaan nämä mitalit olivat hassun pieniä, aivan kuin rintapieleen kiinnitettävät sotamitalit.” Kärhä kaasutteli uran alkuvuosina hyvällä menestyksellä muissakin lajeissa
Voitin luokan, Hokkanen oli toinen ja Ervin Smider NSU:lla kolmas”, kertoo Kärhä ja jatkaa: ”Luokkavoitto oli täpärällä. Rupesin hitsaamaan runkoa bensatankin alta sen enempää miettimättä ja porukka juoksi kauhuissaan pajasta ulos. Kärhä ihmetteli aikanaan kovasti sitä, miksi asiaan ei puututtu. Näin järjestäjille jäi puoli tuntia aikaa laskea kisan lopullisia tuloksia, samaan aikaan kun ajajat olivat vielä radalla. Varikon alamäessä pyörä leikkasi taas hetkeksi kiinni ja olin menettää pelin. 25 keskeytys. Me mentiin muutaman kilometrin päähän johonkin pajaan, jossa pääsin korjaamaan runkoa. Hylkäyshän siitä tuli. Kärhä muistelee: ”Ajoin pyörääni sisään ja kone rupesi kolisemaan. Reitti meni yhdessä kohtaa meren rantaa pitkin ja pääjoukko Moottoriurheilulehdessä 4/1962 käsiteltiin Päijänteen ympäriajoa 14 sivun erikoisartikkelilla. Tšekit hakivat hanakasti joukkuekultaa ja tulivat vaatimaan meitä hidastamaan vauhtia. Kärhä täytti yksinään artikkelin aloitussivun. Vuonna 1965 suomalaiset Jawa-miehet olivat tšekkoslovakialaismerkin tehtaalla. Olin vuoren laella ja nostin pyörän kannon päälle, jotta se pysyi asennossaan sen aikaa, kun sidoin rungon nippuun varakaasuvaijerilla. Runko tuli kuitenkin kuntoon.” Kärhä jatkaa: ”Päivän päätteeksi oli juryn kokous, josta joukkueen johtaja toi viestin, että saat jatkaa, jos pystyt todistamaan hitsauksen mukana kulkeneilla laitteilla. Kisavalmistelut alkoivat tavalliseen tapaan. Olavi laittoi 14-piikkisen. Päätin säästää konetta rata-ajoon ja vaihdoin rattaan 15-piikkiseen. Kärhä.indd 25 Kärhä.indd 25 23.10.2023 12.20 23.10.2023 12.20. Kone leikkasi kiinni viimeisenä päivänä ennen viimeistä pikistä, joka oli tunnin mittainen tt-ajo asfalttiradalla. Taustalla oli se, että tšekkiläinen alihankkija oli menettänyt sopimuksen Jawa-tehtaan kanssa ja alihankkija teki tahallaan heikkoja runkoja ja sabotoi sillä tavalla Jawa-joukkueita. Jos joku kuvittelee, että ennen peli oli rehellistä ja kilpakumppaneita kunnioittavaa, erehtyy pahemman kerran. Järjestäjämaa suosi usein omiaan eri tavoilla ja moottoripyörävalmistaja vastaavasti oman maan joukkuetta. ”Olimme itse kasaamassa uusia pyöriä aivan uusista työstölämpöisistä osista. Oli kyllä lähellä.” Kuuden päivän kisassa ajettiin tuohon aikaan päivittäin tyypillisesti 400-500 kilometriä. Mobilisti 7/23 . Viette meiltä joukkuepisteitä, he manasivat. Vuoden 1963 kisa oli Itä-Saksassa Erfurtissa. Tuosta joukkueemme johtaja Alhon Reiska suuttui tosissaan, otti tšekkiläistä niskasta kiinni ja painoi hänen korvansa moottoriin kiinni ja huusi. Ainakin yksi bulgarialainen joutui keskeyttämään rungon katkettua. Näillä pyörillä mentiin myös Man-saarelle, jossa kaikki suomalaiset keskeyttivät.” ”Man-Saarella starttiparinani oli Sammy Miller. Joukkuekavereina olivat Packalen, Hokkanen ja Benjaminsson. Kärhän kanssa keskusteltaessa paljastuu moottoriurheilun raadollisuus. Tunnista ensimmäinen puoli tuntia ajettiin kelloa vastaan ja toinen puoli tuntia piti vain selviytyä ajamalla maaliin. Sain vieläkin moottorin pyörimään ja pääsin maaliin. ONKO TUO MUKA SUN MIELESTÄ NORMAALI MOOTTORIN ÄÄNI?” Episodin jälkeen Kärhä sai uuden sylinterin, joka oli korvamerkitty tšekkitähti Vladimir Stefanille. Jawan edustaja oli sitä mieltä, että pyörässä ei ole mitään vikaa. Sain at-pisteitä heti aamulla, kun en saanut minuutin aikana pyörää käyntiin. Jäin startissa viimeiseksi, mutta sain porukan kiinni ja ajoin kärkijoukosta ohi. Tšekkiläiset ja itäsaksalaiset olivat vahvistaneet runkoja tankin alapuolelta. Kone kävi aina välillä ja sitten sammui. Sääntöjen mukaan pyörää ei saanut korjata muuten kuin mukana olevilla työkaluilla.” Runko-ongelmia oli kisassa muillakin. ”Pyörästä tuli pirun nopea ja ajoin tuona vuonna runsaasti pohja-aikoja.” Suomen joukkue johti kisaa, kunnes koitti kilpailun neljäs päivä. Se ei selvästi ollut kunnossa. ”Jawasta katkesi runko, kun sen pistehitsaus petti. Sain kuitenkin koneen pyörimään ja pystyin jatkamaan. Yleensä me ajettiin 13-piikkisellä eturattaalla. Simsonin tehtaan portilla olevalla at-asemalla yleisön joukosta tuli mies, joka viittoi seuraamaan. Tätä Kärhän 1962 luokkavoittoa seuraava luokkavoitto tuli muuten Suomeen vasta 1994 Kari Tiaisen ajamana. 1950ja 1960-luvuilla esiintyi melko yleisesti vilppiä ja sabotointia. Jawa-tehtaan rekat toivat pyörät paikalle puulaatikoissa ja kukin joukkue kasasi pyöränsä paikan päällä. Vuonna 1961 Walesissa Kärhä ajoi luokassaan toiseksi. Meidän joukkueenjohtaja Puti Wendelin sanoi, että antaa mennä vaan, joten emme hidastaneet. Omassa porukassa ongelmia ei ollut, kotimaiset kuljettajat auttoivat kilpaveljiään niin paljon kuin mahdollista. Oli pirun kiire, jotta pyörät saatiin nippuun ennen kolmen päivän kisaa. Viimeinen päivä oli lyhyempi, maastossa parisataa kilometriä ja lopuksi tunnin pituinen tt-ajo. Näin pääsin ajamaan vuorelta alas. Välissä ehti kulua 32 vuotta. ”1962 Garmisissa meiltä meni joukkue rikki, kun Packalen ajoi venäläisen kuskin kanssa yhteen ja molemmat keskeyttivät
Tuon kultakauden aikana voitto karkasi käsistä ainoastaan 1966, jolloin Kärhältä repesivät oikean polven nivelsiteet. Hopeasijojen kausi kääntyi kultakauteen. Illalla palkintojen jaossa, kun tšekin joukkue käveli sisään, he eivät olleet huomaavinaankaan meitä suomalaisia. Minä nilkutin eteenpäin hitaasti. Kaikkein vaikeimmaksi voitoksi Kärhä muistelee vuoden 1964 kilpailua. Kärhä.indd 26 Kärhä.indd 26 23.10.2023 12.20 23.10.2023 12.20. Äijät olivat kovin nyrpeän näköisiä, kun olivat olleet juuri tehtaan edustajan puhuttelussa. Se oli tšekeille kova pala. Kärhä viimeisissä Eläintarhanajoissa vuonna 1963. Seuraavana vuonna hän siirtyi ratamestarin hommiin. Kisan vei nimiinsä Ruotsin Hans Ericsson. Vaarana oli, että pyörä jäisi mereen. Kaikkein makeimmalta voitto maistui vuonna 1962, koska niin monta kertaa ennen tätä se oli ollut lähellä. Seuraavana aamuna hotellilla vedimme Valtsun (mekaanikko) kanssa pitkää tikkua siitä, kumpi joutuu istumaan hinattavan pyörän päällä ja kumpi saisi vetää. Itse en olisi siihen kyennyt. Lämpö oli virhe, jälkeenpäin ajateltuna kylmässä hautominen olisi ollut paljon parempi. ”Leivonmäen lähellä mulla murtui luu kädestä, sitä haudottiin ensin Jyväskylässä kuumassa, mutta kävi niin että käsi turposi pahasti. ”Yksi episodi oli vuonna 1966, kun olimme menossa Ruotsiin Villingsbergiin. Päitsin voitot ja jatko Kärhä voitti Päijänteen Ympäriajon vuosina 1962-1965 ja vuonna 1967, yhteensä siis viisi kertaa. Päitsin Kärhä ajoi vielä omalla pyörällään 1967 ja voitti. Kuskeina oli minun lisäksi Mauri Penttilä, Olavi Hokkanen ja Lars Dufvelin. Me Suomessa luotimme vanhaan pyörämalliin, mutta Jawan päämies Tšekistä oli sitä mieltä, että jos ette ota uusia pyöriä, ette mene Ruotsiin ollenkaan.” Lopulta saimme kuitenkin luvan osallistua ja toimme Suomeen ensimmäisen arvokisamitalin. Edellisenä vuonna kisa oli päättynyt pahaan kaatumiseen yli satasen vauhdista. Laskuvesi ehti vaihtua nousuvedeksi ja tilanne rupesi pelottamaan, kun pyörä sammui meren rantaan. ”Huhdan Jaakko (ratamestari) kuoli ja minut ja Hokkasen Olavi saatiin puhuttua 1968 kisan ratamestariksi. Mobilisti 7/23 ajoi laskuveden aikaan. Turvonneen käden takia en pystynyt kääntämään kaasua. Lisäksi sain apua Olavilta. 26 . Meillä oli samanlaiset varusteet, joten kukaan ei arvannut takaapäin, kun Olavi huolsi tauoilla minun pyörääni. Kuvassa vasemmalla voittaja Pertti Kärhä, keskellä kolmanneksi tullut Keijo Benjaminsson ja oikealla toiseksi ajanut Olavi Hokkanen. Ilman Olavia olisin joutunut keskeyttämään.” Jawan tehdas lopetti kilpailutoiminnan vuonna 1966, eikä Kärhän aktiivikilpailu omilla kustannuksilla tuon jälkeen olisi ollut mahdollista. Siellä oli tullut kovaa huutia asiasta: "Miten helvetissä pystytte selittämään, että häviätte uusilla pyörillä suomalaisille amatööreille?!" Meillä oli tunnelma korkealla”. Valtsu sai lyhemmän korren, mutta pyörä lähtikin yllättäen aamulla käyntiin.” Käyntiongelman syyksi paljastui myöhemmin kärkien maadoitusvika, kärkipaketista oli yksi niitti poikki. Onneksi Jawassa oli kaasukahvassa ruuvi, jonka pystyi kääntämään kiinni niin, että kaasu jäi auki-asentoon. Tuota vikaa ei pystynyt huomaamaan kisan aikana normaalissa kärkien vaihdossa. Sain kuitenkin jollain konstilla pyörän ylös kaupunkiin. Tuona vuonna kultamitali jaetiin Kärhän ja Olavi Hokkasen kesken. Olimme joukkuekisassa kolmas ja Tšekkoslovakia jäi neljänneksi. Pikiksillä kipu unohtui ja pystyin ajamaan. Laihduin seitsemän kiloa, kun tehtiin Olavin kanssa kahteen mieheen Tämä kolmikko oli Päitsin yleiskilpailun kolme parasta vuonna 1963
Kun Jawan tehdas lopetti kilpailutoiminnan, Koneliike tarjosi Kärhälle mahdollisuutta kokeilla rallia Isuzulla. Hullu olin, kun lähdin mukaan.” Aivan kadunmies Kärhä ei tainnut kuitenkaan olla, koska hän ajoi kisassa kolmanneksi. Päitsin voittajat vuosina, jolloin Kärhä oli mukana: 1955 H. Mieli teki vielä kokeilla, pystyykö kadunmies ajamaan Päitsiä. Reissu oli todella rankka. . Keskustelusta Kärhän kanssa käy selväksi, että vanhoina aikoina Päijänne-Ajon voitto edellytti katkotonta ympärivuotista harjoittelua. Kärhä.indd 27 Kärhä.indd 27 23.10.2023 12.20 23.10.2023 12.20. Tähän aiheeseen palaamme lehden seuraavassa numerossa. Mobilisti 7/23 . 27 koko reitti seitsemän viikon aikana. Ilman kovaa rautaista kuntoa ja rutiinia oli aivan turha haaveilla voitosta. Andersson, Ruotsi NV 1956 Carl-Gustav Wendelin Jawa 250 1957 Bengt Svensson, Ruotsi Monark 250 1958 Carl-Gustav Wendelin Jawa-CZ 250 1959 Olavi Hokkanen Jawa-CZ 350 1960 Olavi Hokkanen Jawa-CZ 350, Keijo Benjaminsson Jawa-CZ 250 1961 Olavi Hokkanen Jawa-CZ 350 1962 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 1963 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 1964 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350, Olavi Hokkanen Jawa-CZ 350 1965 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 1966 Hans Ericsson, Ruotsi Husqvarna 250 1967 Pertti Kärhä Jawa-CZ 350 Pertti Kärhästä tehtiin henkilöhaastattelu Moottoriurheilulehteen 5/1963. Vuonna 1969 roolit olivat toisin päin, minä ajoin 0-pyörää.” Ratamestarin työ oli vähintään yhtä rankkaa kuin harjoittelu ja kilpaileminen. Kärhän perässä Lars Dufvelin. Olavi tuli joka aamu Sipoosta aamuyöstä ja lähdimme merkkaamaan metsiä. Kärhä on valmentanut suomalaisia ratamestareita ja osallistunut myös kuskien valmentamiseen. Kilpailussa Hokkanen meni 0-pyöränä ja minä purkupyöränä lopussa. Myös reitti on muuttunut. Kivaa se ei enää ollut. Vuonna 1956 Kärhän kilpapyörässä oli 14 hevosvoimaa ja se painoi 185 kiloa. 1950-luvulla pelkät siirtymäosuudet olivat vaativia, henkilöautolla niistä ei päässyt läpi muun muassa kelirikon takia. Nykyisin siirtymät vaativat enemmänkin malttia. Keventävänä asiana oli ainoastaan se, että enää ei ollut pakonomaista tarvetta jatkaa ajamista vielä sittenkin, jos luita menisi poikki. Aktiiviuran jälkeen Kärhä on ollut aktiivisesti mukana lajissa kuusi vuosikymmentä. ”Vuonna 1980 vuonna ajoin Päijänteellä veteraaneissa, Mauno Suni oli edellisenä vuonna voittanut Suzukilla. Nykyään pyörät painavat noin sata kiloa ja tehoa löytyy 40-50 hevosen verran. Kuten kaikissa moottoriurheilulajeissa, myös endurossa on tapahtunut valtava muutos. Päivät olivat pitkiä. Liian lujaa ei kannata ajaa, koska muuten nastat sulavat renkaista irti. Esimerkkinä kokenut ratamestari Veli-Matti Mäkinen tunnetaan Kärhän kasvattina
Se ei kuitenkaan ole mikään hyökkäys Volvoa vastaan, vaan realismiin pyrkivä poikkileikkaus tuhansien duunarien arjesta iloineen ja suruineen. Samalla hän tutustui lukuisiin työntekijöihin ja pääsi kuvaamaan heidän vapaa-aikaansa ja perhe-elämääkin. Se on varsin toimiva yhdistelmä Jensenin valokuvia sekä havaintoja ja haastatteluja Volvon Torslandan tehtaalta Göteborgin laitamilla. Mobilisti 7/23 Olipa kerran autotehdas Göteborgissa Göteborgissa Käsiimme osui Jens S. Volvon johdolle oli selvinnyt, että Jensen kuunteli ja kuvasi myös niitä duunareita, jotka eivät syystä tai toisesta rakastaneet työnantajaansa ja raskasta puurtamista. Jensenin kirja “Dom kallar oss bilbyggare” (Sanovat meitä autonrakentajiksi) vuodelta 1978. Kimmo Koistinen Jens S. Jensen: Dom kallar oss bilbyggare Kustantaja: Aktuell Fotolitteratur/Fyra Förläggare AB, 1978 ISBN: 9185246 31X volvoduunarit.indd 28 volvoduunarit.indd 28 22.10.2023 12.08 22.10.2023 12.08. Robotit ovat sittemmin korvanneet huomattavan siivun ihmisistä, mutta Torslandan kompleksi on yhä aktiivinen Volvon henkilöautotuotannossa. Nykysilmin katsottuna asiat tehtiin toisin 70-luvun puolivälissä. 28 . Luvassa ei siis ollutkaan perinteistä kiiltokuvasarjaa kansankodin ylpeyden palveluksessa ahertavista, herkästi hymyilevistä mallikansalaisista. Seuraavana vuonna hän julkaisi kirjan havainnoistaan. Jensen ei lannistunut porttikiellosta, vaan livahti vielä sisään tavallisten tehdasvierailijoiden joukossa, nähdäkseen miten tunnelmat olivat muuttuneet. Suojavarusteisiin tai -vaatteisiin ei ole suhtauduttu intohimoisesti ja tupakkia on palanut kartonkikaupalla. Se, että joukossa on ollut suomalaisia aikakauslehtiä lukevia duunareita ei ole tietenkään yllätys, mutta Lähi-Idästä ja Afrikasta lähtöisin olevan työvoiman osuus on jo merkillepantavan suuri. Valmistusvaiheisiin on lukeutunut edelleen paljon käsityötä, toisinaan oudoissakin asennoissa. Jensen piipahteli tehtaalla vielä seuraavana vuonna, mutta 1977 hänelle ilmoitettiin, ettei hän ollut enää tervetullut, ei edes ilman kameraa. Tekijä sai vuonna 1975 luvan pyöriä jättimäisessä kompleksissa ilmeisen vapaasti kameran kanssa, autonvalmistusta ikuistamassa
29 volvoduunarit.indd 29 volvoduunarit.indd 29 22.10.2023 12.08 22.10.2023 12.08. 29 Mobilisti 7/23 . Mobilisti 7/23
Listojen ja muiden prässättyjen koristeosien oikominen onnistuu, kun työhön käyttää riittävästi aikaa sekä tarkoituksenmukaisia työkaluja. Varsinkin pitkien koristeosien tilaaminen ja lähettäminen ulkomailta voi osoittautua ongelmalliseksi. Käytin hommaan kolmea vasaraa, joiden lyöntipinnat hioin tasaisiksi. Otin työn alle vanhat Dodgen ja Mersun kylkilistat, molemmat ruostumatonta terästä. Happonen723.indd 30 Happonen723.indd 30 23.10.2023 9.38 23.10.2023 9.38. Vanhoistakin saa käypiä, mutta se vaatii työtä. Materiaalivahvuus niissä on hieman yli puoli millimetriä. Dodgen listoissa oli painaumia ja muotovirheitä. Hiontavaraa ohuissa listoissa ei ole nimeksikään, mutta hiomakankaalla päällystetyllä kapulalla hiomalla saa selville, onko materiaalia vielä muokattava. Kun uusia koristelistoja ei saa, jää vaihtoehdoksi joko niiden oikaiseminen tai uusien valmistaminen. . Muotoa voi tarkastella sivelemällä listaa sormien välissä. 30 . Varovasti tukiraudan avulla vasaroimalla sain reunat oikeaan muotoonsa ja listan oikaistua. Vastinraudat muokkasin työhön sopiviksi kulmahiomaja penkkihiomakoneella. Lopullisen kiillotuksen voi tehdä hiomalaikoilla ja tarkoitukseen sopivilla vahoilla. Jotta korjaus onnistuisi, pitää työkalut valmistella kulloisenkin työn mukaan. Mobilisti 7/23 HAPPONEN TIMO Koristelistojen oikaisu Vaurioituneita listoja. Jos kohoumia tai painaumia on, ne tulevat esiin hiomalla pintaa kevyesti. Mersn lista oli taipunut ja muuttanut muotoaan, mikä aiheutti lisähaasteita. Listoja vasaroitaessa on tärkeää tehdä homma erittäin hellällä kädellä. Materiaali on yleensä kiillotettua ruostumatonta terästä tai anodisoitua alumiinia. Mersun lista oli vääntynyt ja muuttanut muotoaan, joten katsoin parhaimmaksi ensiksi käsivoimin vääntää listan niin suoraksi kuin mahdollista. Vuosikymmenien käyttö näkyy listoissa kolhuina ja himmentyminä. Timo Happonen K oristelistat vanhoissa ajoneuvoissa on tarkoitettu nimenomaan koristeiksi. Materiaali on ohutta ja helposti vioittuvaa. Listan kiinnikkeiden poistaminen ennen oikaisua. Dodgen listat oli kohtuullisen helppo oikaista sopivien muotorautojen avulla, koska teräviä painautumia ei ollut. Tarvittiin siis muutamia muokattavia rautoja romulaatikosta korjausten tekemiseen. Mersun lista oli taittunut irrotettaessa hankalasti siten, että reunakanttaukset olivat painuneet sisäänpäin. Muotovirhettä jäi tietysti, koska molemmat reunat olivat painuneet sisäänpäin. Itselleni tulivat yhden auton kylkilistat keskeltä taitettuna. Ne ovat näkyvällä paikalla auton kyljissä, lokasuojissa ja ovissa. Silmällä ei välttämättä näe painaumia tai pullistumia, jotka lopulta kiillotetussa listassa jäävät ikävästi näkyviin. Helpointa on tietysti hankkia uudet listat entisöitävään ajoneuvoon, mutta aina se ei ole mahdollista
Muotovirheet löytyvät parhaiten tunnustelemalla. Oikealla erilaisia oikaisutyökaluja. Lommot oiotaan hellästi vasaroimalla. 10 Vastinrauta hiotaan listan muotoon sopivaksi. 31 Vasaroiden lyöntipinnat kiillotetaan. Mobilisti 7/23 . Sopiva työkalu mahtuu reunakanttauksen alle, ja reuna palautuu oikeaan muotoon naputtelemalla. Happonen723.indd 31 Happonen723.indd 31 23.10.2023 9.38 23.10.2023 9.38. Mersun listan muoto palautetaan käsin taivuttamalla. Yllä lista oikaistuna ja valmiina kiillotettavaksi
32 . Tässä silmäys alkupään selviytyjään . teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Matti Ouvinen ja Mobilistin arkistot toyotacamry.indd 32 toyotacamry.indd 32 23.10.2023 12.07 23.10.2023 12.07. Mobilisti 7/23 MIETOA CHARMIA MIETOA CHARMIA Toyota Camry DX 1,8 Sedan 1984 Toyota Camryn lipuminen myymälöihi n aiheutti alkuun vain pieniä maininkeja, mutta sitten se löysi tiensä asiakkaiden sydämiin. 40 vuotta myöhemmin Camry-kaup poja on tehty yli 21 miljoonaa kertaa. Se, mikä ei kelvannut suomalaisill e, muodostui erääksi halutuimmi sta autoista USA:ssa ja Japanissa
Muualla maailmassa tilanne on ollut täysin toinen. Camryn silloinen, siis toinen sukupolvi, osui Suomessa työsuhdeautojen kannalta niin mainioon hintarakoon, ettei sitä voinut sivuuttaa pelkällä tuhahduksella. Piiloudu näkyvälle paikalle Etenkin alkuvuosinaan Camry oli olemukseltaan todellinen harmaa eminenssi, huomiota herättämätön, ketään suututtamaton ja teoriassa kaikille keskiluokan asiakkaille kaikilla markkina-alueilla soveltuva. USA:ssa niin Ford kuin GM kävivät 80-luvun alkupuolella sen kanssa vakavia neuvotteluja mahdollisista yhteisistä malleista. Ne, jotka odottivat vaivalla ansaittujen rahojensa vastineeksi edes vähän säihkettä ja statusta, kiersivät Toyota-myymälät kaukaa. Automarkkinat olivat tuolloin selvästi pieniin päin, esimerkiksi GM panosti valtavasti rajuihin kutistustoimiin ja jopa Cadillaceista oli tulossa suunnilleen 240-sarjan Volvojen kokoisia etuvetokompakteja. Tekniikka perustui alkuun tuoreisiin 1,8ja Ensimmäinen Camry, Celica Camry. Parhaimmillaan niitä myytiin täällä tuhansia vuodessa. Sitten mallia hilattiin kohti segmenttinsä ylälaitaa ja kysyntä hiipui hetkessä; se oli noussut hinnaltaan ja olemukseltaan liian lähelle Euroopan ylpeyksiä. Ohjaus oli hammastanko-sellainen. 33 C amry on kiinnostanut suomalaisia tai yleensä ottaen eurooppalaisia autonostajia vakavasti vain muutamina hetkinä. Äärimmäisen varovaisen tyylittelyn seurauksena ne, jotka halusivat hyvin varustellun ja mukavan auton kateutta herättämättä, kirjoittelivat innolla nimiään kauppakirjoihin. Ainoa selkeä myötätuulen kausi vallitsi täällä 1980-luvun jälkipuolella ja seuraavan vuosikymmenen alussa. Se on asettunut vähitellen luokkaan, jota hallitsivat ja hallitsevat täkäläiset mahtimerkit, joiden halutuimpana ominaisuutena on jo pitkään ollut mahdollisuus kiitää kuvitteellista supermoottoritietä 200 kilometrin tuntinopeudella tunnista ja päivästä toiseen. Toyotan huomattavan laajassa valikoimassa ne menivät täällä osin päällekkäin sekä Carina II:n että Cressidan kanssa, mikä ei välttämättä auttanut niiden kaikkien myynnissä. Lisäksi tuossa ylemmässä keskiluokassa on tullut vuosi vuodelta tärkeämmäksi se, ettei tuote missään nimessä ole aasialainen, ainakaan nimeltään. Edessä negatiivinen olkapoikkeama varmisti ajettavuutta vaikeissa jarrutusoloissa. Sosiaalinen paine on vahva vaikuttaja autoasioissa. Mutta ennen kuin tämä oli selvillä, kaavailtiin juuri Camrysta perustaa mitä erilaisimmille kehityshankkeille. Korissa hyödynnettiin korkealujuusteräksiä, jotka olivat nousemassa muotiin Japanin autoteollisuudessa. Yksistään USA:ssa niitä oli ensimmäisten 39 vuoden aikana myyty noin 13,5 miljoonaa kappaletta – hybridiversiot pois lukien. toyotacamry.indd 33 toyotacamry.indd 33 23.10.2023 12.08 23.10.2023 12.08. Siten saavutettiin parempi vääntölujuus keveämmällä omamassalla. Vuosi 1985 merkitsi otteen lipsumista ja 986 auton lukemalla tipahtamista hittilistan sijalle 40. Miedon kuoren alla Camry oli Toyotalle merkittävä tapaus jo suunnitteluvaiheessa, 80-luvun taitteessa. Mobilisti 7/23 . Siksi siitä tuli merkin ensimmäinen etuveto, jossa moottori oli poikittain. Ensinnäkin sen piti olla kooltaan yleispätevä, ei liian pieni, ei liian suuri. Niistä ei lopultakaan seurannut mitään erityisen mehukasta ja Toyotan päätös siirtää Corollan ja sitten myös Camryn tuotantoa Yhdysvaltain maaperälle sementöi lopulta pesäeron. Niin japanilaiset kuin yhdysvaltalaisetkin autonostajat löysivät pienten alkunikottelujen jälkeen Camrysta kaipaamaansa hillittyä luksusta, riittävää suorituskykyä normaaliliikenteeseen sekä luotettavuutta, vieläpä järkevin kokonaiskustannuksin. Eturipustuksessa päädyttiin MacPherson-joustintukiin, takana erillisripustukseen kierrejousin ja viistottaistuin. Kun Carinaa myytiin täällä melkein 1 700 kappaletta vuonna 1983, jäi Camryn menekki alkuhehkutuksesta huolimatta 772 autoon ja vanheneva Cressida hyytyi alle puolentoistasadan. Koska etuveto oli niin iso periaatteellinen muutos ja koska pelissä voisi olla iso siivu koko alan tulevaisuutta, toteutettiin se merkille ominaisella perusteellisuudella. Suomessa ensimmäinen Camry-mallisto vuonna 1983 sisälsi viistoperäiset Liftbackit sekä konservatiiviset sedanit. Toyotan erittäin vahva suosio kaikkialla maailmassa – juuri noissa tulevaisuuden kokoluokissa – teki siitä halutun yhteistyökumppanin. Seuraavana vuonna asiakkaat löysivät Camryn hetkeksi ja yhteensä 1 135 kappaleen voimalla se nousi rekisteröintitilastojen sijalle 33. Tiedossa oli, että ponnistus kannattaisi joka tapauksessa, koska uuden välikoon Camryn ohella samasta pohjalevystä muokattaisiin heti perään ainakin Corona/Carina-mallien seuraava polvi. Toyota ei todellakaan kiirehtinyt etuvetoon siirtymisessä edes pienimmissä malleissaan, ja silloinkin kun se oli lopulta tapahtunut Tercelissä, jätettiin moottori pitkittäin. Camrya olemukseltaan ja kooltaan lähellä olevan Carinan sai halutessaan houkuttelevasti halvemmalla ja toisaalta Cressida-asiakkaat ovat saattaneet ihmetellä, miksi heidän hankintansa arvoa laimennettiin tarjoamalla samantapaista ulkoasua astetta edullisemmin. Muuallakaan Euroopassa Camry ei hätyytellyt kärkisijoja, mutta maailmanlaajuisesti sen kysyntä selkeästi vauhdittui
Tilanteen mutkistamiseksi Camry tunnettiin kotimarkkinoillaan pitkään myös nimellä Vista, jälleen myymäläjärjestelyjen takia. Sekava tuotepaletti selittyy tässäkin kohden paljolti Toyotan kahdella rinnakkaisella jälleenmyyntiorganisaatiolla Japanissa; kummallekin oli kehitettävä jotakin edes näennäisesti erilaista kaupattavaa. USA:ssa mallin maine sai alkuvuosina tahroja parin takaisinkutsun, automaattivaihteistorikkojen sekä moottorin lievien savutusongelmien johdosta. Voimansiirtoon saattoi ruksia 5-vaihteisen käsivalintaisen tai neliportaisen automaatin. Camry havaittiin erittäin taloudelliseksi ja mukavan pehmeästi kulkevaksi laitteeksi, josta oli vaikea löytää vakavia suunnitteluvirheitä. Voisi kuvitella, että Japanissa entisöijät kohtaavat melkoisia vaikeuksia jo yksistään takaluukun tekstien tai erilaisten keulamaskien kaltaisia yksityiskohtia jahdatessaan. Se myös asettui markkinarakoon, joka kiinnosti 80-luvun alun taloudellisuutta arvostavia asiakkaita. Asiakkaat reagoivat kaikkeen tähän positiivisesti ja Camryjen kysyntä kasvoi. toyotacamry.indd 34 toyotacamry.indd 34 23.10.2023 12.08 23.10.2023 12.08. Vastaavasti myös ylivertaisia ominaisuuksia etsiessä kävi aika pitkäksi. Männänrenkaiden epänormaali kuluminen ja siitä johtunut savutus oli ilmeisesti seurausta moottorin kallistuskulmasta. Celica Camryn tarina päättyi ymmärrettävästi vuosimallin 1982 mukana. Kenties valmistajansa yltäkylläisen mallipolitiikan tai ehkä vähäeleisen muotoilun johdosta kysyntä ei pompannut nollasta sataan vielä vähään aikaan – vaikka autolehtien koeajajat antoivat tulokkaalle puoltoäänensä. Tulokkaan nimeäminen Camryksi oli selvää jo vuosia etukäteen. Se oli läpeensä vahvaa keskiluokkaa. Siitä oli muodostunut keulaa madallettaessa suunniteltua jyrkempi ja voitelua jossakin määrin vaikeuttava. Tehdas toteutti Camryyn vähitellen pieniä parannuksia ja täydennyksiä: esimerkiksi automaattivaihteistoon tuli vakioksi ylivaihteen (4. Toyotan myötähäpeää herättämättömän oheistarpeiston kauppa kävi hyvin Suomessakin. Pohjalevy ja perustekniikka olivat jotakuinkin ennallaan, mutta keulasta ja perästä muutaman sentin kasLiftback ja Sedan vuoden 1986 Pohjois-Amerikan asussaan; neljä erillistä sealed beam -valaisinta keulalla on jo korvattu eurooppalaishenkisillä yhtenäisumpioilla. Nimi otettiin käyttöön 1980; malli oli tuolloin Celica Camry, tarkkaan ottaen Coronan lievästi urheilullisen sedan-version hienoin muunnos. Joissakin lehdissä epäiltiin takajousituksen kantavuutta, arvosteltiin alustan käytöstä rajuissa väistöissä, kritisoitiin Liftbackin takaistuimen pääntilaa ja huomautettiin sisustan hälyäänistä. Toyota leikitteli pitkään erilaisilla kruunuihin viittaavilla mallinimillä ja “camry” on muunnos kyseisen päähineen japaninkielisestä ilmaisusta. Pientä eksotiikkaa edustivat onttojen nokkaja kampiakselien kaltaiset ratkaisut. Pienten vaikeuksien kautta voittajaksi Saapuessaan ensimmäinen Camry herätti luonnollisesti suurta uteliaisuutta Toyotalle uusien ratkaisujen ansiosta. vaihde) manuaalinen poiskytkentämahdollisuus, iskunvaimentimet vaihdettiin kaasuversioihin ja moottorivalikoima Euroopassa monipuolistui elektronisella bensiininsuihkutuksella varustetulla versiolla ja turbodieselillä. Ajovalojen tehokkuuskaan ei tehnyt vaikutusta, muotoilu oli ajanut optiikan realiteettien ohitse. Seuraavan sukupolven tullessa vuodelle 1987, alkoi Camryn ainoa todellinen kultakausi Suomessa. 2,0-litraisiin rivinelosiin (Suomessa ensin vain 1,8); pian perässä seuraisivat vastaavan kokoiset dieselit sekä 16-venttiilinen versio isommasta bensakoneesta. Kuluman syyja seuraussuhteeseen saattaa kuitenkin liittyä muitakin tekijöitä, sillä molemmilla bensiinimoottoreilla on vuosien varrella saavutettu satojentuhansien kilometrien taipaleita pelkillä perushuoltotoimilla ja nokkahihnojen vaihdoilla, lukemattomien Camry-omistajien ylistäessä niiden kestävyyttä
Mobilisti 7/23 . 35 toyotacamry.indd 35 toyotacamry.indd 35 23.10.2023 12.08 23.10.2023 12.08
Varusteiltaan pääosin normaalin auton erikoisuus ovat panostukset äänentoistoon. Entistä hiljaisempana ja oikein hinnoiteltuina uudet Camryt olivat muutaman vuoden ajan hyvin yleinen näky täällä. Siitä huolimatta sitkeästi rekisterissä pysytelleitä tapauksia löytyy yhä sieltä täältä; usein selityksenä ovat olleet hyvin vakaat, pitkään jatkuneet omistussuhteet. Hänet saisi todennäköisesti mahdutettua myös selkeämuotoiseen tavaratilaan, ehkä jopa selkärankaa murtamatta. Auto on ollut alkuun AGA:n laivueessa, arvatenkin jonkun nousujohteisen väliportaan päällikön käytössä. Reinin yksilö on ensimmäisen Camry-polven parhaan tuontivuoden 1984 satoa. Ei paha. Kun autossa ei ole ollut myöskään mitään voimakasta särmää, joka herättäisi omistamisen ylpeyttä, selviytymisennuste on ollut synkkä. Mutta sitten kaikki muuttui 90-luvun alussa ja malli vajosi nopeasti hiljaiseloon Suomessa ja vähitellen muuallakin Euroopassa. Yhteistä kaikille sisustusmateriaaleille näyttää olleen vaihtelevien lämpötilojen ja ajoittaisen ultraviolettivalon yliannostuksen sieto. Mobilisti 7/23 vaneen korin pyöreämmät muodot saivat sen näyttämään täysin toisenlaiselta autolta. Vaikka väliin mahtuu sittemmin useita omistajia, on näihin päiviin mennessä mittariin karttunut vasta reilut 165 000 kilometriä, mikä selittää osaltaan auton hyvää alkuperäiskuntoa. Mobilistin koeajon jälkeen moottori on klassisten starttipöllähdysoireiden takia avattu ja venttiilinohjurien kumien sijaan syylliseksi osoittautuivat epätasaisesti kuluneet männänrenkaat. toyotacamry.indd 36 toyotacamry.indd 36 23.10.2023 12.08 23.10.2023 12.08. Niiden vaihto ja hoonaus ovat siirtäneet ongelman pois päiväjärjestyksestä taas jonnekin 160 000 kilometrin päähän tulevaisuuteen. Ajan hengessä myös neliveto tuli kohta tarjolle. Suurella vaivalla siihen on esimerkiksi rakennettu pienet, muuhun sisustukseen sopeutetut kaiutinkotelot kojelaudan päihin. Jokelalaisen Johannes A.F. Se kuvastaa sitä, että värittömyydestään huolimatta Camry on merkinnyt 80-luvun Suomessa jollekin paljon. Ehkä jopa edustava luonnossa Nyt meillä oli tilaisuus kokeilla äänieristystä ja kaikkea muutakin käytännössä. Ei venymistä, ei vanumista, ei valahtaneita värejä. Sisällä ollaan beigeyden ytimessä, eräitä keskiruskeita somisteita ja jälkiasenteisia harmaita suojamattoja lukuunottamatta. Ovi aukeaa ja sulkeutuu merkille ominaisen kevyesti. Japanilaiseen tapaan erilaisissa muovilaaduissa ei ole säästelty, vaan sormet ja silmät löytävät lukuisia variaatioita pintakuvioista ja kovuusasteista. Tämä yhdistettynä pieneen kulutukseen ja hyvään perusluotettavuuteen, on merkinnyt usein keskimääräistä runsaampia kilometrejä vailla mitään huoltoja. Komea se ei ehkä ollut vieläkään, mutta ainakin se oli selvästi oma itsensä. Reinin omistuskaudella tekniikasta huomiota ovat kaivanneet takaripustuksen jouset ja eräät puslat sekä käytössä väistämättä väsynyt kaasutin. Kuljettajan istuimelta arvioiden tilanpuute ei ole aiheuttanut 98 prosentille käyttäjistä vakavia ongelmia, tunnelma on suurien ikkunapintojen korostamana suorastaan avara tähän kokoluokkaan. Luokan tyyliin paremmin soveltuva farmariversio korvasi Liftbackin. Pitkästä aikaa läheltä kiiltävänä ja hohtavana nähtynä varhainen Camry on mukavan näköinen ja alkaa kulmikkuudessaan jo erottua nykymassasta – ehkä jopa edukseen. Siitä lähtevää ääntä ei voi kuvailla holvimaiseksi, mutta ei siinä mitään hentoa tai halpaakaan ole. Ajoasento on varmaankin hahmoteltu sopiAuton ainoat muotoilukikat löytyvät mittaristosta. 36 . Mutta suurten joukkojen päitä se ei välttämättä käännä vielä vähään aikaan. Kuvaaja Ouvinen takapenkillä vakuuttaa viihtyvänsä hyvin, eikä edes hänen tuuhea tukkansa kohtaa kattopintoja. Tekstiilivalinnoissa on onneksi vallinnut selkeä yksimielisyys ja miellyttävää plyysiä on hiplattavissa niin istuimissa kuin ovissakin. Ympäristön reaktiot sikseen ja sisälle nauttimaan 80-luvun keskiluokan elämästä. Sedan, joka selviytyi Suomessa Camryjen keskeinen vihollinen on ollut korroosio, vaikkei malli koskaan mikään himoruostuja ollutkaan. Sen ohella rivistöjä on harventanut aikanaan vaisuhko jälleenmyyntiarvo, jonka seurauksena ylläpitoon investoitiin kolmansien ja neljänsien omistajien toimesta vain äärimmäisen pakon edessä. Tietenkin vaivannäkö viittaa myös siihen, että auto on ollut niin hiljainen, että äänentoistosta on pystynyt nauttimaan
Sikäli kuin moottorissa on värinöitä, on ne onnistuttu vaimentamaan hyvin. Saksassa tilanne olisi toinen, mutta reittimme sattui nyt jäämään kokonaan Suomen rajojen sisäpuolelle. Moottori käynnistyy iloisesti ja purisee normaalin suoran nelosen tapaan. Tehostettu ohjaus on eleetön ja riittävän nopea. Ainahan voisi olla enemmänkin hevosia pedaalin komennettavissa, mutta kyllä Camryn 90 kappaletta riittävät lähes kaikkiin arjen tarpeisiin. 37 maan enemmistölle maapallon autoilijoista ja tässä kohden omaperäiset sohvapenkkimieltymykset omaava toimittaja huomaa kuuluvansa kerrankin enemmistöön. Uskomme tämän. 53 840 mk; Toyota Camry 2,0 GLi 104 140 mk; Nissan Stanza 1,8 GLS 5 ov 80 980 mk; BMW 518 115 500 mk; VW Santana CX 1,8 92 600 mk) * Valm.ilm. Vaikka alla ei ollut mikään huippurengastus, tilannenopeuden täytyy olla todella pahasti pielessä, ennen kuin Camry lähtee kuivalta asfaltilta kyntämään ojia tai edes vakavasti harkitsee sitä. Sen käynnin kuulee, mutta melutaso tuntuu pysyvän maantienopeuksiin saakka ylellisen vaimeana ja miellyttävän sävyisenä karkeallakin asfaltilla. Kehitystä 20 vuotta uudempaan Corollaan ei ole oikeastaan havaittavissa, ei ainakaan parempaan suuntaan; Camryn hillityt nojatuolit hoitavat tehtävänsä kunnialla. Estetiikka on tietenkin makukysymys, mutta tokkopa Camry on saanut ketään pyörittelemään päätään tai potemaan pallearevähdystä naurukohtauksen seurauksena. Auton mittasuhteet ovat helposti hahmoteltavissa, etenkin keulan osalta. Suuremmissa nopeuksissa 4ja 5-vaihteiden laajat vetoalueet puolestaan helpottanevat matkailukotiloiden ja vastaavien ajelehtijoiden ohisingahtamista. Korkeintaan naapurien niskat ovat kipeytyneet, kun he ovat nakelleet niitä eurooppalaistuotteeseen astellessaan. Toyota Camry 1,8 DX 4D Sedan 1984 MOOTTORI Tyyppi: nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori, lohko valurautaa, kansi kevytmetallia, 1 hihnakäyttöinen nokka-akseli sylinterikannesssa, hydrauliset venttiilinnostimet, 5 runkolaakeria, 2-kurkkuinen Aisan-kaasutin Iskutilavuus: 1 832 cm3, sylinterimitat 80,5 x 90,0 mm, puristussuhde 9,0 Teho: 90 hv(DIN)/5 200 r/min Vääntömomentti: 142 Nm (DIN)/3 400 r/min VOIMANSIIRTO Viisivaihteinen käsivaihteisto, valitsin lattialla, etuveto, vetopyörästön välitys 3.58 JARRUT Jäähdytetyt levyjarrut edessä, takana rummut, alipainetehostin OHJAUS Tehostettu hammastanko-ohjaus, 3,2 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, MacPherson-joustintuet, kallistuksenvaimennin Takana: erillisjousitus, MacPherson-joustintuet, 4 viistottaistukea, 2 pitkittäistukea, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,41 m Leveys: 1,69 m Korkeus: 1,39 m Akseliväli: 2,60 m Raideleveys: 1,46/1,42 m Omamassa: 1 060 kg Rengaskoko: 165 SR 13 SUORITUSKYKY* Huippunopeus: 175 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h: 12,0 s HINTA SUOMESSA 82 670 mk (Toyota Corolla 1,3 Super 3 ov. Korin hälyäänistäkään ei ollut haittaa, vaikka matkalla ylitettiin muutama jyrkän linjan töyssykin. Kokonaisuutena Toyota Camry osoittautui maineensa veroiseksi tasaiseksi kokonaisuudeksi. Monet asteen hintavammista euroegoilijoista ovat joutuneet hipsimään sukkasillaan pitääkseen matkalaisten korvat yhtä rennossa asennossa. Kulultaan Camry on aikalaisten havaintojen mukaisesti miellyttävän pehmeä, olematta kuitenkaan velton lötkähtelevä. Jarrut ovat turvallisen tunnokkaat, jotka aikalaisten mukaan alkavat vaatia kohtuuttomia voimia vasta kuudennella peräkkäisellä 100-0 km/h pysäytyksellä. Se ei vaadi huomiota osakseen routineella pinnalla, sen enempää kuin taskupysäköinnissäkään. Mobilisti 7/23 . Vielä kun muistaa, että koko lauma tyytyy maantiellä alle kuuteen litraan menovettä sadalla kilometrillä, niin mikäpä on kaasutellessa. On paha mennä väittämään, että se olisi missään mitattavassa ominaisuudessa luokkansa parasta antia, mutta yhtä vaikeaa olisi mollata sitä joukon heikoksi lenkiksi. toyotacamry.indd 37 toyotacamry.indd 37 23.10.2023 12.08 23.10.2023 12.08. Se kallistelee nopeissa kaarteissa varmasti enemmän kuin useimmat eurooppalaiset, mutta ei sen ohjaimissa tunne olevansa merihädässä. . Camry ei millään tavoin uhoa moottoriteiden voimaa tai valtaa, mutta siinä on tukevasti alavääntöä, joka vähentää hämmentämisen tarvetta urbaaniympäristössä ja tekee liikkeellelähdöistä vaivattomia
. päivä se sai kolme täysosumaa Tallboy-bunkkeripommeista ja upposi nopeasti vieden mukaOpel Astra GSe:n tunnistaa jo 70-luvulta tutuista keltavalkoharmaista tunnuksista. Laulaja Robert Bardzimashvilin Datsun Tbilisissä. Samalla on havaittu, että vanhan koulun automiesten nostalgiahermoja kannattaa kutkutella kunkin merkin historiasta kumpuavilla mallimerkinnöillä ja nimeämiskäytännöillä. 3 Mobilisti 3/07 . Auto on Datsun 240K GT, eli Skyline. Ennenhän E-kirjain tarkoitti polttoaineen suihkutusta – einspritzung auf deutsch. . Saksalainen taistelulaiva Tirpitz vaurioitui Alattiovuonossa brittien Lancaster-pommittajien iskussa syyskuussa 1944. Vanhan maailman automerkit alkavat hiljalleen ymmärtää historiansa erottavana tekijänä markkinoilla kilpailua tuoviin uusiin autovalmistajiin verrattuna – esimerkiksi kiinalaisautoihin tai sähköistymisen tuomiin uusiin tekijöihin. Mobilisti 7/23 koonnut: Toimitus . Jos muotoiluosaston näkemyksiin voi luottaa, eivät BMW:n munuaiset ole kasvamassa entisestään, vaan uusi polvi saattaa olla jopa käännös parempaan päin. Opel on palauttanut legendaarisen GS/E-merkinnän mallistoon. 3 38 . Georgialaiset kommentoijat tiesivät auton kuuluneen paikalliselle laulajatähdelle, Robert Bardzimashvilille. Facebookissa pintautui vanha katukuva Georgian pääkaupungista, Tbilisistä. Muotoilujohtaja Adrian van Hooydonkin mukaan uusi Neue Klasse on niin edistyksellisen näköinen, että näyttää kuin oltaisiin hypätty yhden autosukupolven ylitse. Neue Klasse -konseptin kerrotaan enteilevän BMW:n tulevien sähköautomallien näköä. Marraskuun 12. uutiset 723.indd 38 uutiset 723.indd 38 23.10.2023 9.55 23.10.2023 9.55. Vision Neue Klasse -konseptin renderöinneissä on BMW:n näkemys urheilullisesta sedanista – unohtamatta 1960-luvulla esitellyn Uuden Luokan takasivuikkunoiden kuuluisaa Hofmeisterin niksausta. BMW:n markkinointiosasto on herättänyt henkiin vanhan Neue Klasse -nimityksen. . Nykyisessä Astra GSe-mallissa se luonnollisestikin tarkoittaa sähköä – elektrizität. Liikenteen seassa ui sininen coupe, jota väitettiin tennispelaaja Alexander Metrevelin palkintoautona saamaksi Mustangiksi, mutta kuvassa ei selvästikään ole Mustang. Se hinattiin Tromssan edustalle ankkuriin. Kommenttien määrästä päätellen kumpikin coupe on jäänyt neuvostoliittolaisessa katukuvassa mieleen. BMW Neue Klasse -konsepti ennakoi merkin uutta muotoilua ja kutittelee nostalgiahermoja. Mobilisti 3/07
3 Mobilisti 7/23 . Agenttimme Orvo Välilä on seurannut Pohjois-Texasissa VN-25:n paluuta lentävien kirjoihin. Vuonna 1979 ensilentonsa tehnyt konetyyppi palveli ilmavoimiemme koulukoneena neljä vuosikymmentä. Mobilisti 3/07 . uutiset 723.indd 39 uutiset 723.indd 39 23.10.2023 9.55 23.10.2023 9.55. Osassa koneista oli tuore moottorikin. DeLoreanin tytär Kathryn myös autotehtailija, joskin toistaiseksi vasta sellaiseksi aikova. Tämä Corvette-pohjainen menijä tulee olemaan kuitenkin selvästi edulliTirpitzin purkamisessa kesti yli kymmenen vuotta. DeLorean tekee paluuta tyttären johdolla. Norjan valtion omaisuudeksi katsottu hylky myytiin sodan jälkeen romukauppiaalle, joka käytti yli kymmenen vuotta valtavan taistelulaivan arvokkaiden materiaalien pelastamiseen. Mitä isät edellä, sitä tyttäret perässä. Koska ilmailualan sääntely on tiukkaa, on myös VN-25 palaamassa rekisteriin Experimental-luokassa, missä vaatimukset huollolle, polttoaineille ja luville ovat huomattavasti helpommat – ja edullisemmat. Panssarilevyjä käytetään yhä Oslossa työmaamonttujen peitelevyinä. Vinkan (VN-25) ensikäynnistys Teksasissa. Sanonta sopii autoalalle, sillä onhan edesmenneen John Z. Neljä koneista myytiin USA:han. 3 Mobilisti 3/07 . . Vauhdikkaaseen koriin on ympätty puolipakolliset lokinsiipiovet, joita DeLoreanien ystävät varmaankin arvostavat. 39 naan tuhat miehistön jäsentä. Kuten arvata saattaa, tähtäimessä eivät ole arkiset kauppakassit, vaan uudet superautot. Alusta ja voimalinja tulevat miltei sellaisenaan Chevrolet Corvetten C8-polven mallista. Lokakuussa VN-25:n Lycoming-moottoria koekäytettiin ensimmäisen kerran Texasin taivaan alla. Viisitoista konetta huutokaupattiin lentokelvottomina; niiden rungoille oli tullut täyteen 7 000 tunnin maksimiraja. Ennen kuin yhtäkään autoa on valmistunut tai ennen kuin sillä on edes mallinimeä, DNGM on ilmoittanut myyvänsä niitä rajoitetun 42 kappaleen erän. Isänsä näyttävään finanssikatastrofiin päättyneen esikuvan mukaisesti Kathrynin firma käyttää uusimmassa tuotteessaan jo olemassaolevaa tekniikkaa. Nyt ne on korvattu saksalaisvalmisteisilla Grob-koneilla. 39 Mobilisti 7/23 . Toisaalta konetyyppi on maineeltaan niin lujatekoinen, että varsinaista huolta koneiden kestävyydessä ei tiettävästi ole. Valmet Vinka -koulukoneet poistuivat käytöstä viime syksynä. Ensimmäinenkin tuote, alkuperäisen DMC-12:sta seuraaja, malli JZD, on vielä tekeillä, mutta silti Kathrynin vajaa vuosi sitten perustama DeLorean Next Generation Motors on jo esitellyt toisen mallinsa – tai ainakin sen havainnekuvia. Osa Vinkoista museoitiin tai lahjoitettiin koulutuskäyttöön ilmailualan oppilaitoksille. Norjalaislehtien mukaan Tirpitzin panssarilevyjä voi yhä nähdä Oslon rakennusviraston käytössä työmaakaivantojen peitelevyinä!
Audin tiedotusosasto on pitkästä aikaa muistanut sen kanssa samaan yhtiöryppääseen päätyneitä saksalaismerkkejä, jotka eivät onnistuneet työntymään enää uudestaan lehvästön läpi päivänvaloon. Mobilisti 3/07 . NSU:n wankel-moottoriprojekti oli imemässä firman kassan tyhjäksi, joten pikkurahatkin kiinnostivat. Lisäksi alle vaihdetaan 70-lukua henkivät vanteet pillerikapseleineen. Ihminen on outo otus: koko ajan pitäisi olla uutta ja parempaa, mutta silti haikaillaan jatkuvasti entisten aikojen ja asioiden perään. Eräs tuoreista takavuosien elämyksiin tähtäävistä tarjokkaista on japanilainen Flex-yhtiön Toyota Tacoma Renoca Windansea -pickup. uutiset 723.indd 40 uutiset 723.indd 40 23.10.2023 9.55 23.10.2023 9.55. Täysikokoinen Tacoma on tarkoitettu lähes yksinomaan USA:n markkinoille, joten ne ovat harvinaisuuksia Euroopassa. Tuotenimeksi valittiin Ramses, Ramseksesta oli tarjolla useita korimalleja, aina ranta-autosta kyttyräkatteelliseen hyötyversioon. Flex asentaa autoihin muun muassa uuden keulapellityksen, tuhdimman ja tylymmän puskurin sekä paremman pohjapanssaroinnin. 3 Mobilisti 3/07 . Flex ei ole mikään eilisen teeren tekijä retro-Toyotien suhteen, onhan yhtiö nikkaroinut jo tovin eri Land Cruiserien vanhoistuksia. Uusi Toyota Tacoma ja sen vanhennettu retroversio. Tarinan uusimman version mukaan Egyptin orastavaa autoteollisuutta edustaneen yhtiön edustajat olivat käyneet Neckarsulmissa keväällä 1960 ehdottamassa NSU Prinzin eräänlaista lisenssituotantoa, eikä saksalaisten tarvinnut kolkutella ministeriöiden ovia näytesalkun kanssa. Voimansa tunnossa olleet egyptiläiset suunnittelisivat ja rakentaisivat korit itse, joten NSU:n rooliksi jäi vain voimalinjojen ja alustojen toimittaminen. . Sellaisen tänne kilpiin saaminen vaatisi hyvinvoivaa pankkitiliä, pitkähköä pinnaa ja voimakasta tahtoa. Tai ei se ollut ihan NSU Prinz, vaan sen raskaisiin oloihin tottunut maalaisserkku. Tätä dilemmaa heijastelevat erilaiset retroautot, joiden valikoima tuntuu täydentyvän jälleen hyvää vauhtia. Odotamme mielenkiinnolla, etenkin tuotannon mahdollista siirtämistä Pohjois-Irlantiin tai vaikkapa Uudenkaupungin autotehtaalle… . 3 40 . Egyptiä hallitsi tuolloin hyvin suosittu, Cadillac-laivueestaan tunnettu presidentti Nasser, joka halusi laajentaa maansa teollisuuden hentoa pohjaa, jotta kansakunta olisi jatkossa vähemmän riippuvainen niin idän kuin lännenkin tuesta. NSU on eräs niistä ja sen myötä on voitu nostaa esiin merkin muutama outo sivujuonne, kuten Ramses, Egyptin prinssi. Lopuksi koko hoito maalataan uudelleen yhtenäisen sävyn takaamiseksi. Mobilisti 7/23 sempi kuin puhdasoppisempi JZD
Luonnollisesti näitä ohjeita tulee muokata seisonnan pituuden ja säilytysolosuhteiden mukaan; auton korin ulkoisten osien suojaaminen on sekin aivan oma lukunsa. Ajoneuvojen talviteloille saattamisesta on olemassa monia koulukuntia. Bensiiniauton ajosesongin viimeinen tankkaus aina 98 oktaanisella, vaikka käyttäisi normaalisti miedompaa. 3 Mobilisti 7/23 . Polttoainejärjestelmään laitettava"estrogeeneja"eli säilytysaineita tai pienkonebensiiniä. Ei välttämättä tankkia täyteen, vaan pumput/ kaasutin. 3. Ja irtonaiset kumiym.matot pois! Sinnekin sanomalehtiä tilalle. Etenkin poliisija taksikäytössä erittäin hyvän maineen ansainnut takavetokomistus jätti moniin amerikkalaisiin syvän kaipauksen, mutta tuskin kehenkään muuhun niin syvää kuin Mike Kennisiin New Yorkin osavaltiosta. Lisätietoja saa Limited Edition Motorcars -yhtiöltä. Myöskin hiirten pääsyä sisätiloihin tulee yrittää estää, muistaen vanha 1 cm sääntö: nuori hiiri menee lyijykynän kokoisesta reiästä sisään! Ovet on ehkä hyvä jättää ensimmäisen asteen lukitukseen, etteivät tiivisteet litisty – myös tavaratilan luukku. . Ramses oli muotoiltu tyhjästä aloittavan tehtaan kannalta “realistisesti”, eikä lopputulosta voinut kutsua komeaksi, vaan ei kyllä NSU Prinzkään ollut mitään missiainesta. Hinnat ovat edelleen kohtuulliselta vaikuttavia, 7 900 ja 12 300 dollarin haarukassa. hydraulijärjestelmissä on pieni esipaine niiden jumiutumisen ehkäisemiseksi. Nämä poljinten kiilaamiset eivät ole välttämättömiä, mikäli omistaja käy pumppailemassa niitä ajoittain. Jos renkaat ovat uusimislistalla, niin turhahan niitä on siinä tapauksessa säästellä. Ikkunoita ym. Myöhästyitkö Crown Vicin -hankinnasta. 4. Ramses täytti kuitenkin tehtävänsä omalla, pienellä panoksellaan ja kelpasi niin ammattikuin siviilikäyttöönkin. 2. Sopivaa kappaletta käyttäen kiilattava esim. 41 kunnioittaen siten erästä Egyptin arvostetuimmista faaraoista. Fordin viimeinen iso, rungollinen V8-sedan, Crown Victoria, tuli tiensä päähän jo vuosia sitten, joten uusia ei enää helpolla löydä. – kuitenkin vasta sitten, kun moottori on käytetty "kuumaksi". Tässä on lukijamme P. Oebergin lähettämä vanhahkon koulukunnan versio, joka kannattaa lukea ajatuksella ja hyödyntää haluamallaan tavalla. Joukossa on niin siviilikuin poliisiversioita, kuten myös FBI:lle valmistettuja spesiaaleja. 4. Ramses sai pian enemmän piirteitä Prinzeistä, joten joko he kopioivat sitä tai tilasivat myös korikehikoita Saksasta. Auton huolellinen suojaus maksaa pitkän päälle vaivan. luukkuja avattava sen verran, että ilma liikkuu ja auton sisätiloihin aseteltava hyvin paljon sanomalehtiä – keräämään ilmaiseksi kosteutta itseensä ja estämään uv-valoa. Viimeinen Crown Victoria rullasi Fordin tuotantolinjalta syyskuussa 2011. Nyt laivueen säilytyskustannukset ovat nousseet turhan korkeiksi ja ainakin osa lähtee kiertoon. Vuonna 1961 pienimuotoisena käynnistynyt ja moniin eri korimalleihin laajentunut tuotanto hiipui vuonna 1973, kun itsenäisyytensä menettänyt NSU lopetti ikääntyneen Prinzin ja sen tekniikan valmistuksen. uutiset 723.indd 41 uutiset 723.indd 41 23.10.2023 9.55 23.10.2023 9.55. 1. istuimen ja jarrupolkimen, kuin myös kytkinpolkimen väli siten, että ko. Ajomäärät ovat Kennisin mukaan enimmäkseen muutamien kymmenientuhansien kilometrien paikkeilla, hän poimi parhaat talteen silloin, kun niitä sai vielä vaivatta ja sopivasti hoikentuneeseen hintaan. Hän tuli hamstranneeksi niitä vähän käytettyinä vaikuttavat 85 kappaletta. 3 Mobilisti 3/07 . Akut pois ja piiput piiloon, eli ei ole haitaksi peittää imuilman ottoa moottorista ja sulkea pakoputki räsyllä tms. Nostetaan tai kevennetään (korista tai rungosta, ei jousista) autoa siten, etteivät renkaat kanna koko auton painoa. Mobilisti 3/07 . . Jokaisessa on varmasti omat oivalluksensa, eikä ehdotonta oikeaa tai väärää ole välttämättä olemassa
Nyt on menossa Citroën DS Super 1973 ja Austin A40 Mk II 1962. Mobilisti 7/23 Mitä maksaa. keskustaa, vain kilometrin päässä paloasemalta. Myin auton eteenpäin, koska en jaksanut uskoa jaksavani henkisesti enää rakastaa vanhaa uskollista kumppaniani. Voisinko saada teidän kauttanne kahdelle autolle hinnat. Osasiko jo lukijoistamme auttaa. Sinne myös minä olin menossa, kuten olin edellisenäkin vuonna. Olen myös tallentanut 25 jalopuuvenettä ja 6 betonivenettä, mm. Olen kunnostanut autoja veneharvinaisuuksia koko ikäni. Myin auton, kun sain takaisin vanhan Customini kunnostukseen. 42 . Vaikka tuho oli totaalinen, niin vanhat vahvat amerikanraudan pellit ja alakerran tekniikka selvisivät suorina ja varsin toimivinakin vielä. Koirani sain vaivoin ulos takaovesta ennen kuin liekit tulivat konehuoneesta tulipellin reijistä sisälle. Yleisöä siis riitti, ja lähes kaikki ottivat selfietä tästä harvinaisesta museoauton palosta. Ajoin lättäpäälläni noin 1 000 kilometriä vuosittain. Vasta noin kolme vuotta sitten Fordini ajot loppuivat tulipaloon keskellä Koski Tl:n. Vaimoni verhoili auton ja edesmennyt Reino Krouvila katsasti Customini museoajoneuvoksi seuraavana vuonna. Lopulta paikalle ehätti Kosken suurin sammutusauto kuuden miehen voimin kilometrin päästä uudelta asemaltaan jälkisammutukseen. Autoni oli rekisteröity 8 hengelle, joten takasalonki oli aivan erikoinen tapahtumissa neuvottelutilana. Itse osaamme määrittää hinnan vain laskemalla kaupan jälkeen saadut rahat. Buickissahan on suora 8 ja Dynaflow-automaatti, alipaineella toimivat pyyhkärit, ikkunat ja etusohva. Tulipalo kesti noin puoli tuntia. toimitus Tuhkana tuuleen Kiitos hyvästä lehdestä ja etenkin numerossa 4/23 olleesta Ford Custom jutusta. Melkein viisi vuotta sillä kierreltiin erilaisissa tapahtumissa ja näyttelyissä, kokoontumisissa ja tilausajoissa. Kiitos jo etukäteen! Iikka Kaikkonen Tämä on toimitukselle aivan liian vaativa kysymys. Molemmat ovat vuosimallia 1972, malleiltaan Opel Manta SR ja Saab 99. Tämä Trollö 38 -moottoripursi oli jo vuonna 1970 ensimmäinen kaareton betonivene jäissä ajotesteissä Suomessa ja taisi olla myös maailmassa. Minulla oli välillä ajossa ja tapahtuma-autona myös Buick Flxible Super -ruumisauto 1950, jonka ostin keskellä talvea tammikuussa Lappeenrannasta. Hauturi oli ollut pari vuotta vähän heitteillä raggareilla. Noita Buickeja tehtiin Flxiblen korittamana 30 kpl ambulansseiksi ja hautureiksi. Ajoin Buickin loskaja suolasohjossa kesärenkailla meille tänne länsirannikolle tapahtuma-autoksi. Kuvassa näkyy auto ennen tulipaloa voimansa päivinä. Auto oli myös Antiikki-, Taideja Kierrätyskauppamme mainosautona melkein koko ajan magneettilogoineen. Jäljellä taitaa olla koko maailmassa vain 5 ja yksi Euroopassa. Eivät ehtineet apuun, koska oli Kosken Kohauksen valmistelut menossa. Buickin Pitäisi vielä nykyään olla Suomessa ja Kannuksessa, minne veimme hänet trailerilla. maailman ensimmäisen suomalaisen Trollö-betoniveneen. Minun sammuttimeni tyhjeni, eikä yleisöstä kellään ollut sammutinta – eikä ämpäriä – vaikka autoni paloi rivitalon edessä Harkätiellä. Tämän testiveneen jälkeen uskallettiin myös lukijat723.indd 42 lukijat723.indd 42 23.10.2023 10.02 23.10.2023 10.02. Ostin vuosimallin 1950 Ford Custom 4D DeLuxen vuonna 1996
Joka tapauksessa kerrottiin yleisesti poikien kesken, että kun Stormbomin pojat opiskelivat Helsingissä, he kävivät usein kotona Torniossa viikonloppuna Saab Sportilla. Kone oli alunperin maastovihreä. Kuvan vaunut saivat nimen spider, koska mm. Juttu on tilaajillemme luettavissa sähköisessä lehtiarkistossa. Muutenkin BLMC:n savijaloilla seisonut jättiläinen olisi erittäin kiinnostava ja laajan artikkelin aihe. Nyt kun se alkaa olla valmis, huomattiin – tietysti – että listat näyttävät verraten karseilta. Mikäli tarvitsette jotain tietoa tästä, niin yritän avustaa mahdollisuuksien mukaan. Bemarin maalaus (granitrot) oli pakko uusia. Vanha kansahan puhui hermafrodiittitankeista, jos sotakoneen sukupuoli oli epäselvä. toimitus Pärisevä pirssi on Sport Torniolaisena muistan hyvin Stormbomin poikien Saab Sportin. Ja tällaisena varovaisena aikana tulisi ottaa huomioon myös muunsukupuoliset tankit. Pertti Kostamo lukijat723.indd 43 lukijat723.indd 43 23.10.2023 10.02 23.10.2023 10.02. Buggy oli nopea ja ketterä lääkärien suosima vaunu. En ole ketään löytänyt. Mobilisti 7/23 . Ehkä häneltä voisi kysyä. Olisi mukava, jos tekisitte jutun vaikkapa Leyland Princessistä tai Triumph 2000:sta. Siihen aikaan ei ollut yleisiä nopeusrajoituksia maanteillä. toimitus Tankerous Viimeisimmän numeronne tankkeja koskevaan artikkeliin liittyen heräsi mielenkiintoni tankkien sukupuolen määrittelystä. 43 44ja 48-jalkaiset valmistaa ilman kaaria eli rakennekennostoilla, joissa mm. toimitus Koskuen puhallin Ohessa kuva DeHavilland Vampiresta, joka on Koskuella kolmostien varrella. Pekka Tarkela 044 5904644 Juuri tässä lehdessä Timo Happonen kertoo listojen oikomisesta. värinsä puolesta muistuttivat hämähäkkiä. Olen koittanut löytää viime vuosien Mobilisteista jotakuta, joka Suomessa korjaisi (= oikoisi ja tarvittaessa pinnoittaisi) koristelistoja. 43 Mobilisti 7/23 . kalusteet muodostivat jäykkääjiä muiden rakenteiden ohella. Kysymykseni: onko teillä toimituksessa tietoa tällaisista toimijoista. Miten tankin sukupuoli määräytyy. Olen sitä kunnostanut, ja laitoin siihen tunnukset, jotka puolustusministeriö oli siihen määrännyt. Mitä tankkien sukupuoleen tulee, sitä pitänee nykyisin kysyä tankeilta itseltään... Matkaa on nykyään 737 km, Silloin tiet olivat vielä sorateitä, mutkaisia ja matka pitempi. Muistelen siinä olleen hakuvalonkin siihen aikaan ja väriltään sen olleen silloin punainen. Tapio Aho Autohistorialliset korimallit juontavat lähes järjestään hevosvaunujen historiaan – semminkin nimiensä puolesta. Jouko Heikola Listojen perässä Minulla on 1975 E3, Suomi-auto, ja koko ikänsä täällä ollut (ja pysyy). Artikkelissa kun mainittiin naaraspuolinen tankki. Ari Eskola Oulu Leyland Princessin tarina kerrottiin lehdessämme jo numerossa 5/2010. He ajoivat usein yöaikaan, kun oli vähän liikennettä, Helsingistä Tornioon viidessä ja puolessa tunnissa. Viisastelut sikseen. Arvostaisin vinkkiä kovasti. Olen tehnyt historiikin tästä koneesta! Reijo Maja Vaunumuseo Le Carrozze d’Epoca -museossa Roomassa on esillä 150 kärryä. Triumph 2000:n tarina on käsitelty lehdessä 4/2000, vieläpä maahantuojan leivissä työskennelleen Kim Snellmanin toimesta. Lehti on hyvä. Wallotnesch ja muut tuntemani varaosalähteet ovat kuivia
Mobilisti 7/23 Harley-Davidson U 1200 1937 Työhevonen Työhevonen Isot sivuventtiilimoottoriset Harley-Davidsonit ovat pitkäikäisiä laitteita. 44 . teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen ja Juho Karko harley37.indd 44 harley37.indd 44 23.10.2023 10.05 23.10.2023 10.05. Tällä pyörällä on ajettu yksinään tällä vuosituhannella yli satatuhatta kilometriä
Se minun on nyt tarkoitus kesyttää. Karkon tallitiloista löytyy useita perinteisten moottoripyörämaiden tuotteita. Sivutuki on pitkä ja kaukana edessä. Kaasukahvaa säädellessä moottori kuulostaa heräävältä eläimeltä, suurelta sellaiselta. Tähän koeajoon pitääkin keskittyä tosissaan. Jalan liikerata on kuin kuorma-auton ohjaamossa. Seuraavaksi otan tukevan otteen kahvoista. Jalkatappien sijaan pyörässä on astinlaudat. Vasemmalla kädellä voi halutessaan käyttää etujarrua, mutta sen teho on kuulemma niin hento, että kannattavuus puristelulle on heikko. Siirrän pyörää vasemmalla jalalla työntämällä muutaman senttimetrin. Pyörä on selvästi nähnyt tietä, sen verran kuluneita sen metallipinnat ja ruskea maali ovat. Istuin on leveä ja pehmeä. Ei tainnut mennä ykkönen päälle. Lähin kestopäällystetty tie tosin löytyy jo parin kilometrin päästä, joten aivan skutsissa ei tämäkään entinen maatalousrakennus ole. Vasemmalla kädellä työnnän vaihdevivun niin pitkälle eteen, kuin se vain menee. Vedän vaihteen vapaalle ja jälleen niin pitkälle eteen kuin se menee. Mobilisti 7/23 . Ohjaimissa ei ole paljonkaan yhteistä modernien moottoripyörien kanssa. On brittejä, saksalaisia ja jenkkejä. Juho ottaa pyörää sarvista kiinni ja valmistautuu herättämään mekaanisen ratsunsa. Kun sen päästää eteenpäin, ottaa kytkin kiinni. Hassua kyllä, sen kaavio on tuttu; etummaisena on ykkönen, sen jälkeen vapaa ja sen perässä vivulle löytyy lokerot kakkosesta neloseen. Jarrua pääsee siis polkemaan vasta kun jalka on nostettu vaaksan verran ilmaan. Ne on sijoitettu mukavasti kuljettajan alle. Iso mies polkaisee muutaman kerran, ja Harrikan moottori herää sykkimään. Ainoastaan kaasukahva ja jarrupoljin ovat nykyisillä sijoillaan. Poljen kytkimen uudelleen pohjaan. Vipu kuitenkin menee ehkä milliä pidemmälle kuin edellisellä yrityksellä, sillä nyt pyörä lähtee liikkeelle. Vaihdevipu on polttonestesäiliön vasemmalla kyljellä. Näin saan vaihteiston rattaat hiukan eri asentoon. Ääni ei ole kova, mutta hallitseva. Taitaa olla parempi pyrkiä vaihtamaan vauhdissa vapaalle, jotta pysähtymistä voi hallita jarrulla. Varovainen nilkan oikaisu, mutta mitään ei tapahdu; moottori vain ärjähtää tyhjää. Se on kirjaimellisesti niin korkealla, että jos jalkapohjan laskee laudalle, on poljin nilkan edessä. Se on kaksiosainen. Oikeanpuoleisen laudan yläpuolella on jarrupoljin. Tälläkään kertaa ei vaihteistosta kuulu kytkeytymisestä kertovaa klopsahdusta. Jos sillä aikoo pysähtyä kytkin pohjassa, on laite tasapainotettava oikealla jalalla – eli juuri sillä millä myös pääasiassa jarrutetaan. Hän avaa toisen polttonestesäiliön hanan, antaa kaasuttimelle ryypyn ja säätää ohjaustangon vasemmalla kahvalla sytytyksen sopivan myöhäiselle. Vasemmalla ranteella käännetään ennakkoa hiukan aikaiselle, ja oikealla herätellään moottoriin kierroksia. Tällä kertaa kohteenamme on rennosti sivutuen varaan nojaileva Harley-Davidson. 45 J uho Karkon piilopirtti sijaitsee pääkaupunkiseudun erämaiden syövereissä. Lasken aluksi jalkani kytkimelle ja koukistan nilkkaa niin, että kantapää painaa vivun alas. Se menee heilauttamalla taka-asentoonsa. Vasemmanpuoleisen astinlaudan päällä on kytkinpoljin. Kantapäällä alaspäin polkiessa kytkin vapautuu. harley37.indd 45 harley37.indd 45 23.10.2023 10.05 23.10.2023 10.05. Vasemman käden kahva pyörii kuten oikean käden kaasukahvakin; sillä säädetään sytytysennakkoa. Otan otteen todella leveästä ohjaustangosta ja nostan jalkani pyörän yli. Pyörän odottaessa kärsivällisesti tyhjäkäynnillä, käyn mielessäni läpi sen hallintaa eri tilanteissa. Istuimelle pitää laskeutua yllättävän alas
46 . Mobilisti 7/23 harley37.indd 46 harley37.indd 46 23.10.2023 10.05 23.10.2023 10.05
Hyvin ruokittu Moottoripyörä kasvoi Yhdysvalloissa jo hyvin varhaisessa vaiheessa suuremmaksi kuin Euharley37.indd 47 harley37.indd 47 23.10.2023 10.05 23.10.2023 10.05. Käsijarru ei odotetusti juurikaan vaikuta pyörän nopeuteen. Nostan kytkimen ja jatkan kävelyvauhtia risteyksestä vasemmalle. Nyt vaihteen kytkeytymisen tuntee kolahduksena. Pyörä kääntyy melko pienessä tilassa, mutta u-käännöstä tehtäessä pitkä ja kaareva ohjaustanko kääntyy niin pitkälle, että yltää koskemaan reiden syrjään. Kiihdytän aluksi varoen vauhtia ja vaihdan kolmoselle. Nopeissa jarrutuksissa tai hankalassa maastossa tasapainoillessa brittien järjestelmä on huomattavasti helpompi. Joudun siis polkemaan kytkimen auki vasemmalla jalallani, samalla kun annostelen oikealla jarrua. Täältä on päästävä takaisinkin. Karko on asentanut pyöräänsä melko pitkät kokonaisvälitykset. Vauhdissa ohjaus vakautuu eikä pomppiminen vie pyörää pois tieltä. Ajoasento on, sanoisinko miehekäs. Kolmipyöräisen kuljettaja voi turvallisesti pitää molempia jalkojaan polkimilla vaunun pysähtyessä. Vauhti täytyy hidastaa pysähdyksiin, jotta näen risteyksessä olevien puiden takaa, onko isolla tiellä liikennettä. Sen keskellä on risteys. Tien pinta on muuten tasainen, mutta siinä on satunnaisia routakuoppia. Harrikalla jarrutettaessa on käytännössä nostettava molemmat jalat polkimilleen samaan aikaan, kun vasemmalla kädellä siirretään vaihdetta. Veto taakse ja vipu liukuu vapaan ohi kakkoselle. Ohjaustanko on leveä ja sopivan kaareva. Mobilisti 7/23 . Vaihde pitää laskea vapaalle jo vauhdissa, silloin voin pitää pyörää paikoillaan jalkajarrulla ja pyörää pystyssä kytkinjalalla. Ei ihme, että suuri osa näistä pyöristä varustettiin sivuvaunulla jo uutena. Silloinkin kierrokset laskevat aluksi todella matalalle. Vaikka pyörässä on epätavallisen pitkät välitykset, on jo juoksuvauhdissa vaihdettava kakkoselle. Täysin epäröimättä moottori vääntää pyörän soratielle liiankin nopeaan vauhtiin. Oikean jalan nostaminen jarrupolkimelle hidastaa vauhtia luotettavan tuntuisesti. Juho sanoo Harrikan sopivaksi matkanopeudeksi satasen tai yli. Kaksipyöräisellä joutuu ennakoimaan, kumpi jaloista on varattava pitämään pyörää pystyssä. Risteyksessä on sen verran kasvillisuutta, ettei siitä näe tuleeko vasemmalta liikennettä. Tie jatkuu edellistä suuremman peltoaukeaman läpi. Nykyaikaista autoa ajaessa ei oikeastaan tarvitse kuin yhden jalan ja käden käyttöä, moottoripyörissä on yhä tekemistä joka raajalle. Kestopäällysteellä Harrikan ajovälitykset osoittautuvat pitkiksi ja runko vakaaksi. Voimaa löytyy yhä kiihdytyksiin, mutta taajama lähestyy ja hidastamiseen pitää jälleen keskittyä. Pyörä pomppii jalkojen alla, jousitetun istuimen säästäessä kuljettajan selkää ja takamusta. Pidän vasenta jalkaani valmiiksi kytkimellä, eli nilkan on oltava ojennettuna ja jalka ikään kuin ilmassa. Vauhdin hidastuttua riittävästi työnnän vaihteen vapaan yli ykköselle. Jarrupoljin jää nilkan eteen. 47 Nostan jalkani astinlaudoille. Niiden kohdalla iso Harrikka nousee ilmaan. Ehkä panostus minulle oudon pyörän tekniseen hallintaan vie terän keskittymisestä tasapainon ylläpitoon. Harley-Davidson on tehty aikana, jolloin briteillä oli jo käytössä käsikytkin ja vaihteensiirto polkimella. Tasapainoa ylläpidetään sillä hetkellä istuimen ja oikean käden varassa. Karkon piilopirtti jää taakse. Nyt Harrikka lähtee liitoon. Soratien kaartuessa oikealle, pääsen metsästä pellon poikki vievälle suoralle. Varovainen kaasun kääntö kiidättää Harrikan peltoaukean poikki. Käännän samalla ennakkoa aikaisemmalle, senkin säätö on pidettävä mielessä. Kone käy matalilla kierroksilla, lähellä tyhjäkäyntiä kääntäessäni kaasua hiukan pidemmälle. Nelonen osoittautuu moottoritievälitykseksi; sitä ei kannata käyttää ennen kuin satasen rajoitusalueella. Ennen sotaa ei brittipyöriäkään viety länteen kuin pieniä määriä. Kantapää alas ja tiukka ote vaihdevivusta vasemmalla kädellä. Liittymässä on pieni ylämäki. Siihen on helppo uskoa. Kolmannella vaihteella moottori kiertää vielä rauhallisesti yleisrajoituksen tuntumassa. Harrikka on hiukan epävarman tuntuinen kävelyvauhdissa. Harrikalla ajaessa huomaa, että tasaisella tiellä automainen järjestelmä on melko leppoisa. Järjestelmää eivät asiakkaat tai valmistajat hyväksyneet Yhdysvalloissa vielä vuosiin. Suomalainen kestopäällyste on niin tasainen, että lähes jousittamattomalla pyörällä ajaessa ei normaaleissa nopeuksissa parempaa oikeastaan kaipaa. Harrikan nuoruuden aikaa muistuttava soratie päättyy kestopäällystetyn tien risteykseen
Pyörien omistajista yritettiin saada merkkiuskollisia monin tavoin. Mobilisti 7/23 roopassa. 48 . Viime vuosisadan ensimmäisellä kymmenyksellä moottoripyörä alkoi olla tavallisen kansalaisen saavutettavissa. Käytännön massatuotannolla auto saatiin niin halvaksi, etteivät huomattavasti pienempiä määriä valmistavat moottoripyörätehtaat pystyneet kilpailemaan niitä vastaan ainakaan hinnalla. Moottoripyörien markkinaosuus laski Yhdysvalloissa auton valloittaessa kadut ja tiet. Meillä Euroopassa keskiluokka ajoi yhä enintään polkupyörillä. harley37.indd 48 harley37.indd 48 23.10.2023 10.05 23.10.2023 10.05. Auto oli yhä liian kallis, mutta ei pitkään. Tuotannon huippu tosin jäi Yhdysvalloissakin melko varhaiseen aikaan. Vanhalla mantereella yleisiä kuutiotilavuuteen perustuvia käyttömaksuja ei lännessä tunnettu, ja leveitä ja suoria teitä löytyi helposti. Otto Brandtin Harley-esite vuodelle 1937 oli suoraa Amerikan tavaraa, vain olennaisimmat tekstit oli suomennettu. Moottoripyörästä tulikin lännessä joko työkalu, tai yhä useammin harraste. Indian teki 1913 lähes 32 000 moottoripyörää ja oli lukemalla maailman suurin alan valmistaja. 1920-luvun lopulla maassa oli vielä useita valmistajia, mutta käytännössä vain kolme merkittävää: Excelsior, Indian ja Harley-Davidson. Henkilöautosta tuli jo ensimmäisen maailmansodan aikaan Yhdysvalloissa keskiluokkaisen kansan kulkuneuvo, varsinkin kun Ford hinnoitteli autonsa erittäin aggressiivisesti. Kilpailu varsinkin Harley-Davidsonin ja Indianin välillä oli kovaa. Koska oltiin kapitalismin kehdossa, moottoripyörävalmistajat keksivät erilaisia markkinointikeinoja, joista ainakin edustajien järjestämät merkkikohtaiset kokoontumisajot kuulostavat yllättävän modernilta idealta. Tuon ajan säännöt sallivat tehtaiden erikoismallien käytön kilvanajossa, joten sellaisiakin oli kaikkien pakko tehdä. Vastaaviin lukuihin ei Yhdysvalloissa päästy enää pitkiin aikoihin
Yhdysvaltalaiset moottoripyörätehtaat olivat jo sata vuotta sitten kehittäneet alan harrastajista heimon tai joukkueen, joka piti omiensa puolta. Harley-Davidsonilla tiedettiin, että sekaventtiilirakenne oli vanhentunut. Vaikka maailma ei antanut paljoa aihetta optimismiin, käytettiin vähäisiä resursseja tuotteiden kehittämiseen. He olivat pitkään sitä mieltä, että viimeiset sekaventtiiliset J-sarjan pyörät olivat parhaita, mitä koskaan oli valmistettu. Excelsior oli Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin moottoripyörien valmistaja. Suuremmat pyörät säilyttivät sekaventtiilinsä vielä parin vuoden ajan. Se tuli myyntiin 1936. Mobilisti 7/23 . Jotkut pitivät muutosta huononnuksena, olihan rakenne ollut pahimman vastustajan, Indianin, käyttämä ja nyt oma merkki oli hypännyt vastustajan leiriin. Sen kokoiset Excelsiorit ja Indianit olivat suosittuja, joten vastaava piti saada. Yksityisten ostajien lisäksi isoja pyöriä myytiin myös työkseen niillä ajaville eli poliisivoimille ja armeijalle. Seuraavana vuonna myös isot sivuventtiilimallit päivittyivät. Pienissä brittipyörissä ja Chevroletin autoissa käytettiin jo kansiventtiilejä. Indian oli jo jonkin aikaa käyttänyt sivuventtiileitä. Kun Iso lättäpää tuli markkinoille, ne olivat juuri romahtamassa suurlaman vuoksi. Vaihteistoon saatiin neljäs vaihde. Meillä asiat olivat toisin. Kauas ja vielä takaisin Yhdysvaltalaisia moottoripyöriä tuotiin myös meille Eurooppaan. Valmistajien markkinointityö ei nähtävästi ollut mennyt hukkaan. Se oli kieltämättä hyötysuhteeltaan paras rakenne muuten, paitsi kustannusten suhteen. Isoihin pyöriin tarjottiin lisävarusteena peruutusvaihdetta, olihan valtaosa niistä sivuvaunukäytössä. Pahimman laman aikaan suunniteltiin jo urheilullista pyörää, jossa olisi kansiventtiilit. Sen omisti Ignaz Schwinn, joka ilmoitti syksyllä 1931 yrityksen lopettavan moottoripyörien valmistuksen. Harley-Davidsonin sivuventtiilipyörien voittokulku ei sujunut aivan mutkattomasti, mutta siitä ei voi syyttää pelkästään lastentauteja, jotka alkuun vaivasivat tätäkin uutuutta. Lopputuloksena vuonna 1928 esiteltiin Harley-Davidsonin malli D, jossa oli sivuventtiilit. He tutkivat, mikä olisi lopputulokselta haluttu suorituskyky. Vastapuolen tekniikkaa kuului vähätellä, mutta samalla rakennettiin ainakin henkinen este oman, ylivertaiseksi kehutun tekniikan muuttamiselle. harley37.indd 49 harley37.indd 49 23.10.2023 10.05 23.10.2023 10.05. Yksityiset harrastajat eivät ostaneet Yhdysvalloissakaan enää uusia leluja, mutta poliisivoimien ajoneuvohankinnat auttoivat pitämään tehtaat pyörimässä. Kun yhden pyörän hallintaan oli tottunut, oli toiseen merkkiin vaihtaminen vaikeata. Vielä 1920-luvun lopulla Harley-Davidsonin moottoreissa oli sekaventtiilit eli imuventtiili pakoventtiilin yläpuolella. Tilanne oli huono, eikä kukaan tiennyt kuinka pitkään se jatkuisi. Hän odotti laman syvenevän ja jatkuvan vuosikymmenen loppuun saakka. Vuodelle 1930 nekin jäivät pois ja tilalle saatiin sivuventtiilinen V-sarja. Harley-Davidsonin tuotanto laski 3 703 pyörään vuonna 1933. William Harley insinööreineen lähestyi ongelmaa käytännöllisesti. Mallistosta puuttui 45 kuutiotuuman eli 750-kuutiosenttinen moottoripyörä. Suomessa iso moottoripyörä ei juuri koskaan ollut omistajansa harrastetai huvitteluväline. Ne saivat kansiventtiilipyörään suunnitellut uuden rungon, tankin ja pyörät. Moottorissa luovuttiin perinteisestä hukkaavasta voitelusta. Aluksi näytti siltä, että Schwinn olisi ollut oikeassa. Isoja Harrikoita tiedetään olleen poliisin käytössä jo 1920-luvulla, ajoihan eräs nuori ylioppilas Urho Kekkonen sellaisella toimiessaan Etsivän Keskuspoliisiin palveluksessa Kajaanissa. Yhden kilpailijan poistuminen siirsi osan jäljellä olevista asiakkaista tietenkin Harley-Davidsonille. Liikettä pohjalla Merkin kannattajat olivat jo tuolloin intohimoisia. 49 Ehkä tehokkain keino oli Indianin päätös pitää kaasukahva sinnikkäästi vasemmalla kädellä, kun Harrikassa se oli oikealla. Molemmat puolet kehuivat estottomasti omiaan. Moottorin suurin iskutilavuus kasvoi 80 kuutiotuumaan eli yli 1,3 litran tosin 74-kuutiotuumainen jatkoi sen rinnalla. Tyyppikoodi alkoi aikaisemman Veen sijaan kirjaimella U. Seuraavaksi suunniteltiin halvin moottori, jolla se saavutettaisiin
Se oli rekisterissä mutta purettu, puutteellinen ja jossain vaiheessa koottu osittain eri pyörien osista. Juho osti pyörän 2008 Seinäjoelta. Metsänostajien piti päästä taloihin, joihin ei vienyt kunnollisia teitä. Ostajat olivat paikallisille isoja herroja, käyttiväthän he suuria tai suurilta vaikuttavia rahasummia seuduilla, joissa elettiin yhä lähes vaihdantataloudessa. Se on kuitenkin poistunut kilvistä jo niin aikaisessa vaiheessa, ettei tietokannoista historiaa enää löydy. Jos veneellä ei päässyt, mentiin kuljettajan ohjaamalla moottoripyörällä. Mattamusta Harrikka näki vuosittain tietä 20-30 000 kilometrin verran. Siinä vaiheessa oli sopiva hetki suuremmalle remontille. Sylinterien kannet vaihtuivat tosin suomalaiseen taidekäsityöhön. Puutavaraa ostettiin kiertämällä maaseudun taloja. Juho etsi siihen jatkuvasti aikalaiskorrekteja alkuperäisosia. Puutavara kuljetettiin vesitse, joten kesällä yhtiön miehet liikkuivat veneillä. Muutama vuosi sitten hän laski ajaneensa pyörällään noin 100 000 kilometriä. Juho Karkon pyörä on perusmallinen U. Mobilisti 7/23 Isoja pyöriä käytettiin syrjäseuduilla muutenkin. 50 . Se oli myyty uutena Kemi-yhtiölle, joka on todennäköisesti ostanut pyörän maahantuojan ohi suoraan tehtaalta. Vaihteistossa on neljä vaihdetta ja moottorin iskutilavuus on 1 209 cm³, eli 74 kuutiotuumaa. Juho löysi juuri oikean vuosimallin rungon, josta sai korjaamalla vielä hyvän. Juho teki erittäin kuluneeseen moottoriin remontin ja otti pyörän ajoon. Metsäyhtiöt laajensivat toimintaansa. Yli 500 kilometrin matkaa Rovaniemeltä Petsamoon ei pidetty epätavallisena seikkailuna, vaikka kaksipyöräisellä ajettiinkin porojen ja hevosten tallomaa polkua pitkin, teitähän ei tuolloin vielä aurattu. Miehellä oli muitakin pyöriä, mutta ne olivat museokilvissä ja yleensä tallissa, Harrikka taas ajossa aina kun ei tarvinnut isompaa tavaraa kuljettaa. Se oli kesäisin pysäköitynä ulos Helsingin Herttoniemessä. Materiaalina on kevytmetalli, jonka valu on sen verran paksumpaa, että kanteen on saatu tilaa pidempikierteiselle sytytystulpalle. Kevytmetalliset kannet parantavat moottorin jäähdytystä, joten tehdaskin siirtyi niihin melko pian Juhon pyörän valmistumisajankohdan jälkeen. Hän maalasi tankit mattamustiksi ja piti pyörää pääasiallisena kulkuneuvonaan vuosien ajan. Laite oli Suomi-kyhäelmä, jonka pyörät, tankit ja vaihdelaatikko olivat malliltaan moottoria uudempia. Juho hoiti pyörällä kaikki arkiajonsa ja niiden lisäksi kävi mökillä Padasjoella sekä matkaili Viroon ja Lappiin. Värimallit ruskealle sekä koristeviivoille saatiin Yhdysvalloista. harley37.indd 50 harley37.indd 50 23.10.2023 10.05 23.10.2023 10.05. Se kun oli väri, jota ei yhdenkään tuttavan pyörästä löytynyt. Se oli suomipyörän runko ja saattaa olla juuri tämän moottorin yhteyteen kuuluva. Pyörä maalattiin tehtaan valikoimista vain sinä vuonna löytyneellä ruskealla sävyllä. Niissä mallina on käytetty tehtaan valurautakantta, joskin palotila on muotoiltu 1950-luvun urheilumalli K-sarjaisen mukaan. Matkustaja istui talvisin reessä pyörän perässä, kesällä sivuvaunussa. Juhon pyörän moottorin numero 5025 löytyi Timo Happosen listoilta. Pyörä on todennäköisesti ollut käytössä vielä pitkään sodan jälkeen. Moottorin kunnostuksen lisäksi loputkin yksityiskohdat vaihdettiin vuosimalliin 1937 kuuluviksi. Pyörillä taitettiin talvisinkin järkyttäviä etappeja. Edellisen vuosimallin runkohan oli vielä eri tyyppiä, eikä vuoden 1937 jälkeen maahan enää tullut montaakaan isoa lättäpäätä. Harley-Davidson U 1937 MOOTTORI Tyyppi: ajoviimajäähdytteinen V2, sivuventtiilit, jokaiselle venttiilille oma nokka-akseli, yksikurkkuinen Linkert-kaasutin Iskutilavuus: 1 209 cm³, sylinterin mitat 84,1 x 108,7 mm, puristussuhde 6,1 (erikoiskansilla) Teho: noin 40 hevosvoimaa VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen käsivalintainen synkronoimaton vaihteisto, vaihteenvalitsin polttoainesäiliön vasemmalla laidalla, monilevykytkin jalkapolkimella JARRUT Mekaaniset rumpujarrut edessä ja takana JOUSITUS Edessä: risukeula, kierrejouset, kitkaiskunvaimentimet Takana: ei jousitusta Istuin jousitettu pyörään kierrejousin MITAT Pituus: 2 300 mm Leveys: 940 mm Akseliväli: 1 550 mm Rengaskoko: 4.00x18 Omamassa: 250 kg Harrikka eri kehitysvaiheissaan, Juho Karko vaihteeksi Triumphin selässä. Runkokin taisi olla osittain itse tehty. . Samana vuonna tulleita pyöriä tiedetään säilyneen muitakin, yhdessä niistä on seuraava moottorin numero. Niitä Juho vaihtoi oikeisiin sitä mukaa kun sellaisia pintautui. Harley-Davidsonin rungoissa ei ollut sarjanumeroa vielä 1930-luvulla. Nykyään Juholla on kuusi vanhaa pyörää ja vaimolla kolme, joten kilometritkin jakautuvat useammalle laitteelle eikä Harrikka näe aivan yhtä paljon tietä kuin ennen. Alkuperäiset olivat valurautaa, Juhon pyörässä on nyt lietolaisen VT-Cyclesin poikien valmistamat kannet
Mobilisti 7/23 . 51 harley37.indd 51 harley37.indd 51 23.10.2023 10.05 23.10.2023 10.05
to 6.4. com Lohja. Korpela 040-7417105 kimmo.korpela@kayttoauto.fi Tuuri. 60-luvun Datsun Bluebird ja Finn osia paljon ja vanteita, pikaisesti, MYYDÄÄN kuva 8 Ford T -27 projekti, melko hyvät lokasuojat, konepellit ja ovet, korissa töitä, ei mahdoton tehtävä, joitain pikku puutteita saattaa olla, 4200€. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille. Ilmoitusmyynti: Roni Hurskainen, Saarsalo Oy p. kuva 21 Jussi 610 -63 laahakaivinkone, Volvon moottorilla, siirtokunnossa, 4900€. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@mobilisti.fi. . 300 merkkiä. Sällman 050-4065703 Espoo. pe 12.5. . Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. Niskala 040-4151363 vain puhelut Laukaa. pe 14.7. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. Tilaushinta 2023 on 94 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 12,50 euroa. Ferguson TA20/2000 -59 bensiini, ajokuntoinen, säilytetty katoksessa, mukaan peräkärry, kyntöaura, piikkiäes, lantapiikit, niittokone, perunanistutusaurat, lattahihnapyörä, 2650€/tarjous. kaikki kerralla pois. pe 1.12. pienempää osaa, tarjousten perusteella. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Hyyryläinen 0400-682111 oh@machineexport. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti ja niiden on oltava perillä toimituksessa viimeistään kyseisen numeron aineistopäivänä. osaa, Cadillac osia: Coupe -59 takasivuikkunat kehyksineen, takapuskurin keskiosa, Sedan -60 etuoven kylkilista, DeVille -97 alkuperäiset kromialuvanteet renkaineen, MB W123 keltaiset keinonahka etupenkit, oikea sivupeili, Saab 900 Turbo muoviauto, pituus 23 cm, 30€, ruuvipenkki Record No 5, 140€. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. pe 8.9. kuva 9 GMC CKW 253 -42 MR-katsastettu, entisöity, belgialainen nestekippi, lavalla kamina lämmitteinen työväen kuljetuskoppi. Ilmestymisviikko 4 9 17 22 31 39 44 51 Ostetaan ja myydään_723.indd 52 Ostetaan ja myydään_723.indd 52 22.10.2023 11.30 22.10.2023 11.30. Kervinen 0405633380 Kotka. Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. Norja 040-5827068 jouni.norja@gmail. ehdottomasta virheettömyy destä. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se los tusten, vihjeiden yms. 044 752 0320 roni.hurskainen@saarsalo.fi MOBILISTI 1/23 3/23 3/23 4/23 5/23 6/23 7/23 8/23 Aineistopäivä pe 5.1. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. pe 13.10. Ford Consul MK2-57 MR-katsastettu, 7800€, Consul MK1 jäähdytin, Consul 60-61 tuulilasi, tuulija takalasin kromilistoja, Zephyr MK3 uudelleen päällystetty sininen kojelauta, äänimerkit, laturi, takavalot, Taunus 65-67 vanteet kapseleineen, Saab 96 60-64 2-tahti jäähdytin, Toyota Carina TA 12 2T 1.6 moottori, kampiakselivikainen. Silvola 040-5335895 sami.silvola@hotmail.com Pirkanmaa. pe 10.2. . Vuotinen 0400-826547 Vehmaa. Ford A osia: 2 kpl vaihdelaatikoita, 3 kpl purettuja moottoreita, ylikoko mäntiä, 3 kpl 6V puolia, 4 kpl 19" vanteita, virranjakajanosia, vesipumppuja, ym. Keränen 050-4001845 Muhos. www.mobilisti.fi . 52 . Kivistö 0400373737 sallatoimi@gmail.com Lieto. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. . Austin Westminster A110 -65 projekti, 3900€, Volvo T 31 -56 1,5 traktoria osina, mukaan takalevy ja kyntöaura, 2500€, Chevrolet Styleline -52 takaluukku, vanteita, kynnyskotelot, konepellin merkki, ym. Mobilisti 7/23 MB 220 S 56-58 4 kpl projektimoottoreita osina, osapuutteita: kanget, männät, virranjakajat, kaasuttimet, tarjousten perusteella, MB 220 SE -59 projektimoottori osina, mukaan 2 imusarjaa ja 2 korkeapainepumppua, osapuutteita mm. fi Vaala. kanget, männät, virranjakaja ym. . 60-luvun Toyota osaa, sopii Corona -67. Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 HELSINKI | aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. kuva 20 Volvo Titan -64 10 pyöräinen, ajokuntoinen, sisällä säilytetty, hyvä entisöintiprojekti, 4500€. Alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa
0400-826256, Raisio. Renault 4 Ducellier käytetty virranjakaja, 50€, ja Renault 4, ei 800 moottori, 8, 10, 12, 15, 17 uusi virranjakaja, 70€. Ikonen 0400326003 Kuopio. Laajanaho rikno57@gmail.com Sipoo. kuva 22 Scania L50 S 42 -69 MR-katsastettu, vetolava, nosturi, 7500€. 2.500e / tarjous. Peerless Six 91 -28 myyntiesite, sisäsivut siistit, taka-aukeamalla takakannessa tahroja, niitit ruostuneet, keskiaukeama irtonainen., kannet hieman nuhraantuneet. Salo 040-5381221 taistosalo1@gmail.com Karkkila. Ford Transit -72, avolava, paripyörät, tuplapyörät ja uudet etulokasuojat mukaan,rungossa Hiabvalmius, vähän ajettu, 1-om, ei ajokuntoinen, hp. kuva 80 Konepellin keulakoriste, pituus 30 cm. Helle p. Ostetaan ja myydään_723.indd 53 Ostetaan ja myydään_723.indd 53 22.10.2023 11.30 22.10.2023 11.30. Huhta 0400-368524 mara.huhta@gmail.com Kokkola. kuva 60 Dodge RAM B250 -89 lyhyt korinen, V-6 3,9 ruisku, MR-katsastettu, ruosteeton, ehjä ja alkuperäinen Suomi auto, historia tiedossa, hyvin varusteltu, katso Mobilisti 7/21, hinnassa hiukan neuvotteluvaraa, koska autossa jonkin verran huoltoa, 18000€. Mobilisti 7/23 . Nurminen 0400-218497 pekko.nurminen@ gmail.com Jyväskylä. Vanhemman Audi type 44 ja VW osia: etukelkka, etujoustintukia, uusi jarrutehostinyksikkö, -85 ehjät takaluukku ja ovet, ei ruosteessa, alatukivarret, ym., 2-litrainen 5-sylinterinen moottori, Golf 2 etuiskunvaimentajia vaihdettavilla iskareilla, jonkin verran ruiskuosia. 53 Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11 00620 Helsinki Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE hinnoista sovitaan. 0415469515 Turku. Kosunen johan.kosunen@gmail.com Varkaus Pienen kilpatallin loppuvarasto, 340€. kuva 41 Moskvitsh 1500 M -73 MR-katsastettu, hyväkuntoinen, maalattu, uudet ovien tiivisteet, verhoilut ja kesärenkaat, ajettu 6900 km, katsastettu, tarjousten perusteella. Hänninen 040-1939355 Hämeenkyrö. Johansson 040-3263511 iltaisin Strömfors. Jokiniemi 050-4003021 kari.jokiniemi1@gmail.com Salo. kuva 81 Marmulas Motometer keulakoristemittari, leveys 21,5 cm, 170€. Silfver 0405129478 ari.silfver@gmail.com Kerava. kuva 40 VW Scirocco TS Automatic, nahkasisusta, laittoa ja hitsattavaa löytyy, mukaan vasemman helman ja takakaaren korjauspala ja alkuperäiset alumiinivanteet, käyntikunnossa, vaihteisto toimii, ajettu pihassa, säilytetty sisällä, 450€
osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 202__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. OSTETAAN Mopar 6-sylinterinen sivuventtiilimoottori, voi olla projekti, kunhan on kokonainen. 041-5469515. Kunnostuskelpoinen MB 300 Adenauer. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE kuva 82 Buick pölykapselit 3 kpl, pientä kulumaa pinnassa, vain nouto, yhteensä 50€. Moottorin vakava käynti on suureksi osaksi riippuvainen kampiakselin muodosta ja tasapainosta. Hyvönen 045-2675333 Padasjoki. kuva 83 Blaupunkt Frankfurt 6/12V autoradio Opel Kadett B malleihin, huollettu, vuoden takuu, myös teleskooppiantenneja. Nordbäck 046-5845330 lassenordback@gmail.com Gilera Giubileo 124 Extra osia tai kokonainen moottoripyörä. Yli-Piipari 0400-563928 matti.yli-piipari@ pp.inet.fi Kauhajoki. Harley-Davidson FXST Softail Standard -01 88 cid., ajettu 82 tkm, 10000€. Bärling 045-1383316. Vaittinen 040-5555881 Naantali. com Lahti. Opel Vectra A 1,8 Merit Sedan -95 hyvä, ajokuntoinen, ei tuunattu, ei katsastettu, uutta: pakoputki, jäähdytin, tuulilasi, lämmityspuhaltimen moottori, etujouset, 2 renkaat, helppo MR, tarjousten perusteella, Opel Ascona/Manta A/B RT peltivanteet 4 kpl, 100€. Mononen 0500-648826 globetrotter@hotmail.fi Austin A 40 MK II -62 etulokasuojat tai sopivat ajovalojen takana olevat kurakupit, mieluiten Varsinais-Suomesta. Senior Mobilisti . kuva 91 Honda XL 600 V Transalp, siisti, uudet renkaat, akku, hyvät ketjut ja rattaat, Giv pikairrotettavat laukut, öljyt ja suodattimet vaihdettu vuosittain, säilytetty talvet lämpimässä, 3500€/vaihto harrasteautoon, esim. com Piikki Kawasaki, Suzuki tai Yamaha 68-75 kunnolla ei väliä, myös Suzuki T250 ja Yamaha RD350. Heinonen 0449140445 harri.heinonen61@gmai. Saivo 0400-723034 jermujj@gmail.com Ford Mustang Fastback 65-68 proAutoelektronisten laitteiden ja vakavakäyntisten moottorien säädön erikoisliike Teidänkin moottorinne voi käydä PAREMMIN KUIN KOSKAAN suorittamalla kampiakseliin dynaaminen tasapainotus. Fors 0440-850902 Ilmajoki. nappisilmä Lada, Pappa Tunturi -76 automaatti, alkuperäinen, paitsi tarvikevaimennin, alkuperäiset hyvät renkaat, runkolukko, 2 avainta, helppo MR, kauan ajamatta, 2. lahjaksi . Heikola 0468978740 jouko.heikola@gmail. Oksanen 045-3437270 veikkotapio@gmail. itselleni . com BMW 501/502 2,6/3,2 V8 moottori, öljyn lämmönvaihdin, vasen pakosarja, tuuletusikkunan tiivisteet. BMW R100 tai R80 78-84 moottoripyörä, MB 180 6V Bosch startti. omistaja, rekisterissä ja seisonnassa, aman todistus on, 1750€. 54 . . SPORTTIAUTO Helalantie 11, 21800 KYRÖ, (02) 533 2686 info@sporttiauto.com Ostetaan ja myydään_723.indd 54 Ostetaan ja myydään_723.indd 54 22.10.2023 11.30 22.10.2023 11.30. kestotilaus* . Mobilisti 7/23 Tilaan ___ / ___ 202__ alkaen Mobilisti . määräaikaistilaus 12 kk . Kaipila 040-7396996 akikaipila@gmail. 09-272 7100 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. com Postimerkki Ford A -28 takapenkki, 4,5-21 ulkoja sisärenkaita
Lahjoitetaan Steyr Baby -38 2 kpl vanteita, vain nouto, en lähetä. Seppälä 040-5446241 mattiseppala65@ gmail.com Asikkala. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Turunen 045-3564114 markus.turunen@elisanet.fi Laukaa. Mononen 0500-648826 globetrotter@ hotmail.fi Annetaan vuokralle 100 m² lato lankkulattialla säilytystilaksi. Huonompikin käy. Jos joku tuntee tapauksen, niin kaikki info otetaan vastaan kiitollisena. 1952-53 Mercury mittaristo ja takavalot, 15" vanne Laine 0400 900 799 SEKALAISTA Annetaan Saab 99 -72 varaosiksi tai kunnostettavaksi noutoa vastaan. Laakso 050-3829256 freebird131@hotmail.com Helsinki. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Grand Prix radio 1980-luvun BMW, Mercedes ja Porsche Desing ”Black” yleismalli 1960ja 70-luvun autot Europa radio 1960ja 70-luvun Mercedes Desing ”Chrome” yleismalli 1960ja 70-luvun autot Ostetaan ja myydään_723.indd 55 Ostetaan ja myydään_723.indd 55 22.10.2023 11.30 22.10.2023 11.30. 55 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi • Radiot • Antennit • Vaimennus • Kaiutttimet • Vahvistimet • Asennustarvikkeet Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Gabrielová 00420608076540 drmgabriel47@gmail.com 1952-1954 USA Ford tai Mercury etupenkki ja tuulilasi. info@presco.. Ilmoitusmyynti: Roni Hurskainen Myyntipäällikkö 044 752 0320 roni.hurskainen@saarsalo.fi jekti. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy viikolla 51 ja sen aineistopäivä on 1.12.2023. Lahjoitetaan keräilijälle Rickenbacker -28 hyvät oviaihiot, purettu Suomi autosta, muuta autosta ei ole jäljellä. 9-17 Kartanonherrantie 7, 02920 Espoo / Juvanmalmi p.010 29 22 800 info@sk-autosound.fi Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Mobilisti 7/23 . Gabriel 00420777887157 tudorskoda@ seznam.cz Skoda 1200/1201 avolava, ambulanssi tai pakettiauto, kaiken kuntoiset, järjestän kuljetuksen. SE LAADUKKAAMPI AUTONHOITOSARJA... ________________________________________ CERAMIC ULTRA SPEED WAX UPEAN VEDENHELMEILYÄ TUOTTAVA SiO2 SUOJAKÄSITTELY: EHKÄISEE LIAN TARTTUMISTA JA SUOJAA UV SÄTELTÄ Modern Sound For Your Classic Car Katso lisää: sk-autosound.fi Myymälä/Asentamo Ark. Laine 0400 900 799 03-53 400 53 presco.. Henkilö, jota kutsuttiin nimellä "Lökäpöksy-Antti", on omistanut jonkin aikaa 1952 Mercury woodyfarmarin. Seuraava omistaja(?) on tehnyt peltityöt autoon. Pehkonen mauri.pehkonen@ gmail.com Mazda, Nissan, Datsun ja muut autot valmistusvuoteen -85 asti, mieluiten Coupe, kaiken kuntoiset, järjestän kuljetuksen. Talvisäilytystilaa Padasjoella kaikenlaisille ajoneuvoille, asfalttitie perille, alkaen 150€/vuosi. Mahnala 050-5643318 jukka.mahnala@gmail.com Sastamala
56 . 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Old Cars World Oy Old Cars World Oy 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € 1932 Chrysler CM6 Roadster -projekti 12900 € 1966 Dodge Coronet avo 7500 € 1981 Chevrolet Stepside 15 000 € 1963 Chrysler New Yorker farmari 1966 Chrysler New Yorker 4D HT Yka?n ilmo_820.indd 2 Yka?n ilmo_820.indd 2 19.11.2020 16.12 19.11.2020 16.12 14.12.2023 Aino Areena Järvenpää H H Autoja Liikennegaala 10 vuotta autojaliikennegaala.fi Ostetaan ja myydään_723.indd 56 Ostetaan ja myydään_723.indd 56 22.10.2023 11.30 22.10.2023 11.30. Mobilisti 7/23 Hinnat tullattuna Helsingissä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. 040-516 0358 Yrjö Bremer, p
Rahanahneus on kuitenkin niin suurta, että useimmilla on puhelimessaan Mobilepay-maksusovellus, jonka avaamalla löytyy myös huijarin oikea nimi. Joidenkin vedätysten tiimoilta olen ollut mukana oikeusjutuissakin, eräässä oli kantajia 27 kappaletta, kun samaa olematonta tavaraa oli saatu myytyä Tori:ssa melkein kolmella tuhannella eurolla. Kuviakin oli mukana, tosin Chevroletin kansista. Sven oli tietävinään jotakin amerikkalaisista autoista, mutta kärähti pahasti, kun kyselin Plymouthin tekniikasta. Hänellä oli tarjolla koppa 1962 Plymouthista, mutta pahaksi onneksi puhelimensa oli juuri huollossa, eikä kuvaa näin ollen pystyisi ottamaan. Myös kokonaista projektiautoa olen metsästellyt. Yhdestä kannesta tuli kuvakin, mutta tarkempia tietoja oli vaikeata saada, Eetu kun oli pahasti työkiireinen. Jallulla oli juuri sopivasti asiaa kirkonkylälle, ja paketti olisi lähtenyt heti matkaan. Myös kannenpultteja oli tarjolla 20 €/pari. Pelottavaa on kuitenkin tilanne, jossa joku asioista oikeasti perillä oleva taho alkaa tehtailla huijausmyyntejä, maan kenties jo muutenkin poltellessa jalkojen alla. Halpakin oli, hinta oli vain 40 € ja postikulut päälle. Maksua varten oli luvassa tilitiedot ja kuva myyjän henkilöllisyystodistuksesta ja heti maksun jälkeen saataisiin ”lohkot” liikkeelle. Yhteistä on myös salaiset puhelinnumerot. Niitä rahoja ei takaisin kuulu, eikä näille nimimerkkien takana toimiville huijareille oikeasti koidu mitään kunnollisia rangaistuksia. Kokonainen ja jollakin tavalla toimintakuntoinen coupe oli tarjolla pikkurahalla ja seuraavana päivänä oli tarkoitus saada lisätietoa ja kuvia kaupan kohteesta. Ruotsista oli tullut heräteostettua 1966 Barracuda, joka oli vaarassa joutua hylätyksi, mikäli ostajaa ei löytyisi. Hän oli juuri muuttamassa Vaasasta Hangon suuntaan ja hieman vaikeuksissa usean autonsa kanssa. Sven soitteli pakkauspuuhien keskeltä. 57 Huijareita Huijareita O len muutaman kerran tullut nettipalstoilla höynäytetyksi keräilyharrastukseeni liittyen, kun oikeastaan ainoa keino päästä käsiksi parhaimpiin löytöihin on maksaa ostos etukäteen mukisematta ja toivoa parasta. Käytetyt irtoaisivat 220-240 eurolla, kunnostetut haarukkaan 500-550 € ja uudet 850-900 €/pari. Länsinaapurin rekisteripaperit olivat kunnossa, mutta Suomen kilpiin autoa ei ollut saatettu. Kansia tarjottiin useammaltakin taholta. Eetu Lahdesta tarjosi kantta ja lupaili, että imusarja saattaa myös löytyä. ”Kolmepuolikas”, kuului vastaus. Yhteistä näille kaikille onnenonkijoille on, että ei oikeasti tajuta mitä ollaan ostamassa tai myymässä. Olen ollut aktiivisesti ostoaikeissa Chryslerin isolohkon sylinterinkansien, kannenpulttien ja kytkinkopan suhteen. Toki tarina ontui siinäkin mielessä, että kannesta puhuttiin yksikössä. Vain 1/3 hinnasta oli määrä maksaa etukäteen ja lopullisen ostopäätöksen saisi tehdä, kun tavarat olisi toimitettu kotiovelle. Kaveri oli ottanut kuvan hallilta, jossa osat sijaitsivat ja ilmoitettu valunumero ei täsmännyt mihinkään Mopar-osaan. Viime kuukausina helppoheikit ovat muuttuneet yhä röyhkeämmäksi. Yhteyttä otetaan tekstiviestillä omasta puhelimesta ja jopa soitetaan ja jutellaan mukavia. Lähetin hänelle kuvan Dodgen 273:n jakopäänkopasta ja kertomansa mukaan osa oli juuri samanlainen. Mobilisti 7/23 . Jallu lähestyi kytkinkoppa-asiassa. Erittäin perusteellinen viesti tuli ilman nimeä, jossa tarjottiin closed chamber -kansia monen tasoisina. Tero Ilola autojenpuolue723.indd 57 autojenpuolue723.indd 57 22.10.2023 11.32 22.10.2023 11.32
Suomi-autossani runko otettiin aivan ensimmäisenä työn alle. Svinhufvud -suku ja Kotkaniemen museo ovat olleet todella auttavaisia tietojen ja valokuvien etsinnässä ja onhan löytöjäkin tehty! Auto tosiaan kuljetettiin Helsingistä Luumäelle luovutustilaisuuden jälkeen ja sai siellä presidenttiperheessä kutsumanimen ”Fluffy”, joka tulee sanasta ”fluffig”, pörröinen tai pehmeä. Tukholman Chevroletin alamäki oli jo alkanut, joku paikallinen tee-se-itse-asentaja oli boksannut rungon, ja laikannut tukipalkit moottorille ja vaihteistolle pois, sekä rakentanut tilalle uudet. Seuraavana otetaan työn alle Chevroletin alkuperäinen 50-hevosvoimainen ja 194-kuutiotuumainen 6-sylinterinen moottori, joka näyttää ulkoisesti ehjältä, mutta on jumissa. Moottoria ei ole vielä purettu, eikä tarkempaa tietoa osatarpeista vielä ole. (kts. Vaikka alkuun pohdinkin ostokseni järkevyyttä, niin kuin tapana on, ei tässä ole pelkästään tumput suorina seisty. Kaikkein tärkeimmät, puuosat ja pellit, näyttivät olleen hyvässä kunnossa, niihin naapurimaan rautasaha ei ollut vielä ylettänyt. Mob 8/2021). 58 . Runko oiottiin tehtaan mittoihin, kiinniniitattu ja vioittunut aisanpää, johon etujousen etukiinnike tulee, otettiin varaosa-auton rungosta. Sitten se niitattiin oikeaoppisesti Coupé de Pekan runkoon. Liekö tekoäly tiennyt itseäni paremmin minun tarvitsevan moisen. Pasin ja Miikkan korjattavana ovat vielä USA:sta saadut astinlautojen kiinnitysraudat, jotka nekin niitataan runkoon paikoilleen, käynnistyskammen läpiviennin ja uuden akkutelineen ohella. Oletettavasti auton pehmeät penkit olivat presidenttiparin mieleen. Onni oli vielä muutenkin matkassa, autoarkeologi Kai Laine oli kaverinsa kanssa aina halunnut käydä Ruotsissa, joten vara-Letukan nouto sopi paremmin kuin hyvin saman matkan yhteyteen, eikä minun tarvinnut edes itse lähteä hakumatkalle mukaan. Osiakin oli hukkunut, onneksi alkuperäinen moottori löytyi ulkoa räystään alta. Mobilisti 7/23 Tilannekatsaus Presidentin Chevrolet Coupé de Pekka – Fluffy K uin suuremman johdattelemana, sosiaalinen media toi toistuvasti silmieni eteen myynti-ilmoituksen Tukholman alueella Ruotsissa sopivasti kaupan olevasta vuoden 1931 Chevrolet sedanista. Täyttä elämää Luumäellä Tietoa auton vaiheistakin on saatu lisää. Autolla ajettiin kolarikin heinäkuussa 1937. Runko oli kiero myös sivuttaissuunnassa, sekä ruostunut puhki takaosan poikkipalkista. Tarkempi tutkiskelu osoitti runkoaisojen päiden taittuneen alas, ilmeisesti auton pellolle retuuttamisen yhteydessä, Laitialan kartanon mailla 1960-luvun puolivälissä. Nämäkin epäkohdat saatiin korjattua, ja runko puhallukseen ja pohjamaalaukseen. Parisen vuotta on kulunut siitä, kun hankin presidentti Svinhufvudilla olleen 1931 Chevrolet Coupé de Ville -projektin. Jos jollakulla sattuu olemaan sopivasti (ja tietysti sopivaan hintaan) osia tarjolla tällaiseen moottoriin ja vaihteistoon, niin niitä voi tarjota allekirjoittaneelle. Turun Orikedolla sijaitsevan Pasin Auto ja Koneen isä ja poika -duo, Pasi ja Miikka Martineero joutuivat muutaman viikon suostuttelun jälkeen ottamaan pallon rungon kunnostuksesta. Mika Jaakkola toimituksenukkopekka.indd 58 toimituksenukkopekka.indd 58 23.10.2023 10.12 23.10.2023 10.12. Kaupat voitiin siis tehdä
Auto koki vain pienen tönäyksen. Toisen vaimonsa, Aune Hätisen kanssa Veikko avioitui sota-vuotena 1943, eikä ole tietoa mihin silloinen häämatka suuntautui. Kreivitär Brockenhuus-Schack ja hänen Coupe de Villensä. . Coupé de Pekan taltioineen edellisen omistajan, hiljattain edesmenneen Juhani Ovaskaisen papereista löytyi tieto, että auto olisi ollut Maggien käytössä Ukko-Pekan kuoltua, mutta varmuutta asiasta ei vielä ole. Belgialaisen mainoksen lopussa on maininta ”General Motors Continental S.A.”, joka tarkoittaa Belgiassa Antwerpenissä sijainnutta General Motorsin tehdasta. Autokin saatiin metsästä takaisin tielle, mutta Reetu kiukkuuntui sen verran tapauksesta, että käveli vihaisena takaisin Kotkaniemeen, eikä enää ikinä sen jälkeen ajanut autoa. Tanskalaisessa FDM Motor -lehdessä vuodelta 1931 kerrotaan kreivitär Brockenhuus-Schackin omistaneen myös Coupé de Ville -mallin. Korin saloja Automallin taustoistakin on selvinnyt uutta. perustettiin Belgian Antwerpeniin vuonna 1924, ja ensimmäinen Chevrolet valmistui sieltä vuonna 1925. Suomen lisäksi automallia on mainostettu ainakin Norjassa, Hollannissa, Ruotsissa, Saksassa, Tanskassa, sekä Belgiassa. Sodan aikana liittoutuneet pommittivat rankasti Antwerpenin satama-aluetta ja tehdas tuhoutui. "Fluffy" Luumäellä Viipurin läänin koekilvissä. Hänen 93-vuotias poikansa tosin arveli auton olleen lainassa paikalliselta General Motorsin edustukselta, sillä kreivittärellä ei itsellään ollut edes ajokorttia. Hassu tapauskin autosta muistettiin sen Kotkaniemen ajalta. Valmistusmääristähän ei ole tietoa, eikä Amerikan Chevrolet tunne tällaista ”Town Car” -korimallia lainkaan. Vaikka ensimmäisten lehtitietojen mukaan Chevrolet romuttui käyttökelvottamaksi, totuus oli hieman toinen. 59 Mobilisti 7/23 . Jostakin syystä Reetu menetti auton hallinnan ja ajoi tieltä metsään. Tie oli kuitenkin liian kapea ja autot ottivat kiinni toisiinsa. Hollannin Amsterdamissa oli esittelyssä yksi tällainen Coupé de Ville Auto RAI autonäyttelyssä tammi-helmikuussa 1931. Kalle Westerlund muistelee teoksessaan ”Seitsemän Presidentin kuljettaja” auton olleen Ukko-Pekan pojan, Veikko Eivind Svinhufvudin käytössä häämatkalla Euroopassa. Neljäs auto löytyi belgialaisesta mainoksesta, jossa Coupé de Ville -mallinen Chevrolet komeilee sikäläisissä rekisterikilvissä. Maggie loukkasi rytäkässä kaulansa välilasin ikkunaan, ei kuitenkaan pahasti. Joskin ensimmäisen vaimonsa Maggie Lundqvistin kanssa häämatka vuonna 1932 suuntautui niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Aulangolle. Matka sujui hienosti, kunnes käännyttiin maantieltä (Vanha Viipuriin menevä tie) ja suunnattiin takaisin Kotkaniemeen. Se on selvinnyt, että Tokiossa esiteltiin vuoden 1931 GM Japanin ensimmäisessä vuotuisessa näyttelyssä oikeanpuoleisella ohjauksella oleva yksilö. Voisi hyvin olettaa, että autot ovat sieltä peräisin. Coupé de Villen lisäksi korimallista käytettiin useissa Euroopan maissa nimeä Town Sedan. Mobilisti 7/23 . Eli autoja on todennäköisesti valmistettu ainakin 4 kappaletta, joista yksi oikeanpuoleisella ohjauksella. Chevroletin välilasi oli veivattu alas ja Maggie roikkui sen yli puhumaan miehensä Veikon kanssa. 59 Kuljettajana ei kuitenkaan ollut Ukko-Pekka, vaan insinööri Sohlman, joka oli sivuuttanut vastaan tulevaa kuorma-autoa. Tehdas oli alkujaan toinen GM:n laitos Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Tiedossahan oli, että Chevroletin Coupé de Ville -kori on tehty Euroopassa. Reetu istui ratin takana, Veikko pelkääjän paikalla neuvomassa ja välilasin takana matkustamossa Ukko-Pekan tyttären tyttäret Ulla ja Ruth Sommar, sekä Maggie. toimituksenukkopekka.indd 59 toimituksenukkopekka.indd 59 23.10.2023 10.12 23.10.2023 10.12. Tämä sama kiertue osui myös tuohon edellä mainittuun Amsterdamin AutoRAI-näyttelyyn. Tehdas sulki lopullisesti ovensa vuonna 2010. Ilmeisesti sen vuoksi arkistoja tuolta ajalta ei ole säilynyt. General Motors Continental S.A. Helsingin rekisterinumero A-6474 siinä kuitenkin oli vuonna 1950. Sitä tukisi myös GM:n ja Englebert -rengasvalmistajan ”Chevrolet-karavaani”-mainoskiertue, joka matkasi isoimpien kaupunkien läpi Belgiassa ja Hollannissa, ja jossa myös yksi Coupé de Villekin oli mukana. Veikko Eivindin piti opettaa Kotkaniemen pehtoori Reetua (Fredrik Virtanen) ajamaan autoa
Eli takaisin kotitallille ja kaasuttimien irrotukseen. Yllätys oli melkoinen, kun tyhjäkäynti oli reippaasti rikkaalla, vaikka tyhjäkäyntiruuvit olivat auki vain kahden kierroksen verran. Perussäädöt oli tehty korvakuulolta, joka vaikutti alkuun ihan hyvältä, mutta oli selvää, että säädöt eivät olleet ainakaan liian laihalla. Seos oli yhä rajusti rikkaalla, ruuvien kiinni kiertäminen ei vaikuttanut siihen juuri lainkaan! Oli ilmeistä, että syy on muualla kuin säädöissä ja epäily lankesi kunnostuksen jälkeisessä kasaamisessa tapahtuneeseen virheeseen. Pään raaputtelun ja sytytyksen ajoituksen tarkistuksen jälkeen ryhdyimme kokeilemaan radikaalimpia ratkaisuja. Kohti uusia pettymyksiä Kuljettajan puolen luukkuvalo oli oirehtinut säännöllisen epäsäännöllisesti jo jonkin aikaa. Lisävoiman käyttö ei vaikuttanut järkevältä ratkaisulta, joten laitoin sattumakaasutinosalaatikostani kalastamani vanhat ruuvit takaisin paikoilleen. Mobilisti 7/23 Masokistin päiväkirja Masokistin päiväkirja Vaikeimmat ongelmat eivät yleensä synny siitä, ettei tiedä jotain vaan siitä, että luulee tietävänsä, vaikkei tiedäkään. Olin vaihtanut säätöruuvit uusiin, kun vanhojen kannat oli vuosien varrella murjottu jo hieman kärsineen näköisiksi. Ongelma oli tällä ratkaistu. Jani Hottola L otuksen katsastuksen aika läheni, joten oli jo aikakin käydä hienosäätämässä aiemmin kunnostetut kaasuttimet. esprit_osa6.indd 60 esprit_osa6.indd 60 23.10.2023 10.52 23.10.2023 10.52. Se sujui vanhasta tottumuksesta reippaasti ja ennen kuin ehdin ryhtyä purkamaan kaasuttimia, huomasin suureksi hämmästyksekseni, että kolmessa neljästä kurkusta ei säätöneuloja näkynyt kurkun puolelta lainkaan! Syylliseksi osoittautui pyrkimys kauneuteen. 60 . Uudet, aivan oikeat osat olivat kuitenkin muutamia millin murto-osia suurempia. Vedimme kaikki tyhjäkäyntiseoksen säätöruuvit lopulta kiinni saakka. Tämä mittaero johti siihen, että kiristäessä ruuveja ne jäykistyivät niin, että vaikutti siltä että, ruuvi on pohjassa, vaikka se ollut vielä edes säätöalueella. No, säätämisen piti oleman pikku homma, kun pääsimme lykkäämään Hänen Joka Tietää hallinnoiman päästömittarin Espritin pakoputkeen
Auto on maalattu aikaisemmassa elämässään kerran punaiseksi, ja sitten siniseksi. Oman lisämausteen matkan tunnepuolelle toi se, että tämä oli ensireissuni Espritillä synnyinseuduilleni, missä lapsena haaveilin Espritin kaltaisista autoista. Kuljettajan ikkunan karmin säätö, ohjausakselin kunnostus, jalkatilan ilmavuotojen tiivistys, vasemman puolen moottorin kiinnitystyynyn tarkastus, kattostereon asennus ja niin eteenpäin. Mobilisti 7/23 . Kiitollisena tästä jatkoin alkuperäisen ongelman selvittelyä yksin. . Kauden päätös Lotuksen talviunille vientiin sisältynyt 500 kilometrin ruska-ajelu kohti pimenevää iltaa oli mukava tapa päättää ajokausi. Tämä oli havaittavissa myös johdotuksessa, vaikeuttaen johtojen värien tulkintaa. Koitin ensin hakuammunnalla, korvaamalla luukkuvalojen releet uusilla. Mutta ne saavat odottaa ensi kevättä. Pienellä kirkonkylällä Pohjois-Karjalassa ei 80-luvulla juuri eksotiikkaa näkynyt. Toki reissulla tuli mieleen ensikauden työlistaa. Lasisulakkeen hehku on muuten melko kaunis, vaikkei se iloa tuotakaan. Kun hallussa on oikea dokumentaatio eivätkä aikaisemmat omistajat ole kehitelleet laajempaa miinoitusta, on sähköongelmien selvittely loogisuudessaan aika palkitsevaa. Vaikka minulla olikin Espritin kytkentäkaavio, vaikeusastetta nosti aikaisempien omistajien suurpiirteinen suhtautuminen auton maalaamiseen. Kaikki asiaan vaikuttavat releet irti ja nyt kokeilimme niitä nyt yksi kerrallaan. Sulake paikalleen, akun napa kiinni, sulakkeen kaunis hehku ja pettymys. Varsinaiseksi viaksi paljastui lamppuluukun moottorin hajonnut diodi. Diodi paikalleen, moottori kasaan ja kiinni johtoihin. Netin kautta sain vahvistuksen diodin tyypille ja sellainen löytyikin paikallisesti elektroniikkakomponenttien erikoiliike Radioduosta. Sähkötyöt eivät todellakaan kuulu vahvuuksiini. Olimme päässeet siis takaisin lähtötilanteeseen. Kokeilin eristää vuoron perään kaikki ykkössulakkeeseen yhteydessä olevat mahdolliset oikosulun lähteet. Lopputuloksena oli sykli: Tämä se varmaan on. Viidentoista poltetun sulakkeen nostin kädet pystyyn ja hälytin paikalle Hänet Joka Tietää. Tai siis vaihtanut tilalle melkein samanlaiset releet. Eikä Esprit ole ollenkaan pahempi matka-ajossakaan. Vanhat releet paikalleen, ja sulakekrematorio oli nyt historiaa. esprit_osa6.indd 61 esprit_osa6.indd 61 23.10.2023 10.52 23.10.2023 10.52. Vaihtamalla luukkuvalojen moottorit keskenään pystyin varmistamaan, että ongelma on moottorissa. Asialle oli siis tehtävä jotain. Ja palaa välittömästi paikalleen asettamisen jälkeen. Moottorin kiinnitys, luukkuvalon työntötangon hienosäätö ja auto on valmiina katsastukseen. Painotus sanalla melkein. Nykyään siellä on hyvin aktiivinen harrasteautoiluyhteisö, jonka jäsenet ovat toteuttaneet omat, lapsuudessa vielä saavuttamattomalta tuntuneet unelmansa. 61 Tilanne oli niin paha, että olin alkanut arastelemaan autoa ihastelevien pikkulasten moikkaamista luukkuvaloilla vilauttamalla. Jossain oli selkeästi oikosulku, joten oli syytä ryhtyä järjestelmällisempään vian etsintään. Luulin ymmärtäväni Olin poistanut releen kerrallaan, mutta Hän Joka Tietää, tiesi toimia toisin. Sulakkeen polttajaksi osoittautuivat luukkuvalojen moottorin ohjauksen releet, jotka olin korvannut hakuammuntavaiheessa uusilla releillä. Menestys! Moottori toimi niin kuin pitääkin. Unelmat ovat tärkeitä. Moottorin avaamalla näki, että yksi diodeista oli rikki. Tämä ei poistanut ongelmaa ja nyt huomasin myös, että ykkössulake on palanut. Väärien releiden vaihtaminen ei ainakaan auttanut luukkuvaloihin, se vain poltti sulakkeet. Vaikka polku kohti ratkaisua olikin välillä melkoisen turhauttava, sai tämä projekti minut kuitenkin pohtimaan sähkötöiden mielekkyyttä uudesta lähestymiskulmasta
Tunnanin tuotannon käynnistyessä aloitettiin jo seuraajan suunnittelu: lopputuloksena tästä syntyi itsensä näköinen kaksoisdeltasiipinen Draken. Ilmailuvälineissä apua saatiin ensin amerikkalaisesta suunnittelutaidosta ja sitten saksalaisista suurten nopeuksien aerodynamiikkatutkimuksista, joita ruotsalaiset saivat haltuunsa toisen maailmansodan jälkeen. Kyösti Partonen Pääkoelentäjä Bengt R. 62 . Kuva: Saab AB draken.indd 62 draken.indd 62 23.10.2023 10.24 23.10.2023 10.24. Olow valmistautuu Drakenin ensilennolle tammikuussa 1952. Niiden avulla syntyi Saab 29 Tunnan-hävittäjä. Se oli eräs maailman parhaista – aikana, jolloin monikaan ilmailun suurvalta ei pystynyt vastaavaan. Koneen nokassa olevaan paksuun pitot-putkeen on asennettu koelentoinstrumentointia. Mobilisti 7/23 Saab 35 Draken Vapauden vankka vartija Ruotsalainen Saab tuli tunnetuksi ennakkoluulottomista ratkaisuistaan sekä lentokoneissa että autoissa
Näin uuden hävittäjän kehitystä jatkettiin ja täysikokoisen prototyypin ensilento nähtiin syksyllä 1955. Jokaisessa mainituista neljästä tyypistä oli omanlaisensa siipiratkaisu. Ruotsalainen aakkossoppa Ensimmäisissä ruotsalaisissa J35A (Adam)-koneissa oli lyhyt takarunko. Se haluttiin palveluskäyttöön seuraavan vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Saabilla ei jääty huonommaksi, vaan Linköpingin suunnitteluosaston käytävillä tehtyjen paperilennokkien heittelykokeiden jälkeen päädyttiin kaksoisdeltasiipeen. Lansen taas muistutti suuresti USA:laista Lockheed P-80 -hävittäjää muutettuna kaksipaikkaiseksi ja suoran sijaan nuolimuotoisella siivellä varustettuna. Kone oli rakenteeltaan hyvin paljon tavallisuudesta poikkeava: nokkapyörälaskutelineellä ja lisenssivalmisteisella Daimler-Benz DB605B -moottorilla varustettu puomirakenteinen työntöpotkurikone. Eräänä alan ensimmäisistä yrityksistä Saab ajatteli ohjaajan työturvallisuutta asentamalla koneeseen heittoistuimen – jottei hän joutuisi pakkotilanteessa potkurin silpomaksi. Kun sarjan kesken käyttöön otettiin tehokkaampi jälkipoltin, koSaab 210 Lilldraken rakennettiin rohkeasti valitun kaksoisdelta-muotoisen siiven ominaisuuksien tutkimiseksi ja sen toimivuuden varmistamiseksi. Miragessa oli puhdas deltasiipi ja MiGissä pyrstöllinen delta. Vastaavia hahmotelmia tehtiin monien muidenkin lentokonetuotantoa harjoittavien maiden esikunnissa. Myöhemmin koneeseen vaihdettiin R-R Goblin -suihkumoottori, jolloin syntyi ensimmäinen ruotsalaisvalmisteinen suihkukone. Tunnan haluttiin päiväja Lansen yöhävittäjäksi. Saavutetut tulokset osoittivat siiven toimivan myös pienillä nopeuksilla, josta ei ollut aikaisempaa tutkimustietoa käytettävissä. J21R:ää seurasivat ennen Drakenia alusta pitäen suihkukoneiksi suunnitellut Saab 29 Tunnan, ensimmäinen eurooppalainen kone nuolimuotoisella siivellä sekä Saab 32 Lansen. Saab B18:a valmistettiin molemmilla moottorityypeillä. Mobilisti 7/23 . Drakenin kehitys ja muunnokset Tunnanin ensilennon aikoihin ja Lansenin suunnittelun ollessa täydessä vauhdissa, Ruotsin kuninkaallisten ilmavoimien, Flygvapnetin, pitkän aikavälin suunnitelmissa nähtiin jo 1948 tarve ääntä nopeammalle hävittäjälle. Näitä seurasi Saabin ensimmäinen hävittäjä J-21, josta tehtiin myös rynnäkkökoneversio. Kuva: Saab AB draken.indd 63 draken.indd 63 23.10.2023 10.24 23.10.2023 10.24. Kuva: Saab AB Saab 29 Tunnan perustui ruotsalaiseen insinööritaitoon, saksalaiseen suurten nopeuksien aerodynamiikan tutkimukseen, englantilaiseen moottoriin ja yhdysvaltalaiseen tietotaitoon. Sillä korvattiin ennen sotaa Saksasta tilatut Dornier 215:t, jotka saksalaiset pitivät itse, aloitettuaan maailmanvalloitushankkeensa. 63 S aabin syntyyn ja ensimmäiseen konetyyppiin B17, sekä toisen maailmasodan aikana aloitettuihin siviiliprojekteihin tutustuttiin Mobilistin numerossa 6/2023. Varsin perinteistä kokometallikonetta seurasi ajalleen tyypillinen kaksimoottorinen tiedusteluja pommikone, Saab 18. Näiden haaveiden toteutuessa syntyivät mm. Dassault Mirage III, English-Electric Lightning, Lockheed Starfighter ja MiG-21. Kone muistutti paljon tähtimoottorista Dornier 17:a ja V-moottorista Do 215:ttä. Siinä toteutui samalla kertaa Saabin myöhemmin valmistamissa konetyypeissä esiintynyt ennakkoluuloton ajattelutapa ja valmius normaalista poikkeaviin ratkaisuihin. Malli otettiin Flygvapnetin käyttöön keväällä 1960. Siiven toimivuuden varmistamiseksi valmistettiin lopullista Drakenia pienempi koekone Saab 210 ”Lill-Draken”. Alun perin hävittäjäksi suunnitellun Tunnanin kehityksessä saatiin merkittävää apua saksalaisten sota-aikaisista tutkimuksista nopeiden koneiden aerodynamiikasta sekä yhdysvaltalaisilta suunnittelijoilta. Niitä käytettiin myös YK-tehtävissä Kongossa 1963. Kuva: Saab AB Saab 32 Lansen suunniteltiin alunperin yöhävittäjäksi, mutta sitä käytettiin myöhemmin myös rynnäkkötiedusteluja elektronisen sodankäynnin koneena
Tiedustelukone E (Emil) oli varustettu kameranokalla tutkan sijaan. Kuva: Saab AB draken.indd 64 draken.indd 64 23.10.2023 10.24 23.10.2023 10.24. Koneet olivat kalliita, eikä niihin myönnetty rahoitusta. Osa vanhempia lyhytrunkoisia koneita muutettiin myöhemmin kaksipaikkaisiksi harjoitushävittäjiksi, Saab 35C (Cesar). Välissä ollut B (Bertil) oli parannettu hävittäjäversio, kuten myös D (David). Jussi oli DK-208. Saabin Drakeniin tutustuttiin Linköpingissä kesäkuussa 1961. Pitkään hierottu kauppa Suomeen toteutui viimein vuoden 1970 keväällä. USA:han myytiin muutama kone yksityiselle, USA:n ilmavoimille ja laivaston ilmavoimille vastailmatoimintaa tuottavalle yritykselle, joka sai alkuperäisen kalustonsa mukaan nimen ”Draken International”. Myös näitä muutettiin aiemmista D-mallin koneista. 64 . Tämä muutos tehtiin myös suomalaisiin Filippeihin ja Ässiin. Viimeisenä ja ainoana vain käytettyjä koneita hankkineena ostajamaana oli Itävalta, jonka koneet olivat D-mallia. Ensimmäinen Suomeen toimitettu Bertil tehtaan lennolla Ruotsissa. Ensimmäiset MiGit saapuivat Karjalan Lennostolle Rissalaan keväällä 1963, jolloin muutama kone varastoitiin Hämeen lennostoon Luonetjärvelle. Syksyllä kysyttiin uusinta F-mallia varustuksella, jolla ruotsalaiset eivät suostuneet myymään konetta Suomeen. Kuukautta Drakenin koelentojen jälkeen tutustuttiin Ranskassa Dassault Mirage III:een, jonka kaksipaikkaisella versiolla saatiin myös lentää. Kone oli vielä kehitysvaiheessa, niiden toimitukset viivästyivät runsaasti ja samaan aikaan tapahtui ääntä nopeammin lentävien hävittäjien läpimurto – moni konetyyppi vanheni käsiin muutamassa vuodessa. Gnatien huonon käyttöasteen takia varastoidut MiG-21:t otettiin palvelukseen Hämeen lennostossa ja niihin ryhdyttiin suunnittelemaan tiedusteluvarustusta. Kumpaankin näistä maista ostettiin Mirage III:n eri versioita. Alkuperäisistä ruotsalaisista hävittäjäversioista viimeinen oli F (Filip), joista F1 oli ilman infrapunaetsintä, jollainen koristi F2:n nokan alapuolta. Pari ensimmäisinä hankittua Filipiä Lapin lennoston uljaissa maisemissa hankien peittämien tuntureiden yläpuolella. Jo 1960-luvun alussa tutkittiin mahdollisia uusia hävittäjävaihtoehtoja. Siinä kone vedetään nopeasti pystyyn ja oikaistaan takaisin vaakalentoon melkoisesti nopeutta ja ilmataistelussa tarpeellista energiaa menettäneenä – Drakenin siipipinta-ala oli samaa luokkaa kuin kaksion lattiapinta-ala. Asia ratkesi vuotta myöhemmin, kun Neuvostoliitto tarjosi Suomelle MiG-21F:ää, joka kuului sarjaan tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Hankinta Suomeen Suomen ilmavoimien saatua ensimmäiset kevyet Folland Gnat-hävittäjät 1958, ei onni hymyillyt. Mobilisti 7/23 neen takarunkoa pidennettiin ja sen perusmuoto saavutti lopullisen muotonsa. Filipiin lisättiin 1980-luvun alkupuolella ilmanottokanavien alapuolelle kaksi ohjusripustinta. Tämän poikkeavan lentotilan taklaamista varten Ruotsissa varustettiin kaksipaikkaisia koneita oikaisuvarjolla, jolloin niillä manööveriä harjoiteltaessa ja sen epäonnistuessa, oli kone mahdollista oikaista vielä varjon avulla. Siipiratkaisunsa ansiosta Draken oli ilmeisesti ensimmäinen konetyyppi, jolla oli mahdollista toteuttaa myöhemmin neuvostoliittolaisen koelentäjä Pugatshevin Suhoi Su-27:llä tunnetuksi tekemä Cobra-liike. Ne palvelivat sotilaskäytössä vuoteen 2005 saakka. Kuva: SA-kuva Kuuden 1972 Suomeen lennetyn Bertilin sivuvakaajan yläosaan maalattiin koneen siirtolentäneen ohjaajan etutai lempinimi. MiG oli parasta, mitä oli saatavissa ja tässä tapauksessa vieläpä erittäin edulliseen hintaan. Sen valmistuksen aikana ohjaamon kuomu vaihdettiin pulleampaan, kehyksettömään malliin ohjaajan näkyvyyden parantamiseksi. Gnat pystyi yliääninopeuteen vain syöksyssä. Tämä muutoksen jälkeen koneen alatyypiksi vaihtui J ( Johan). Toinen siiven aiheuttama, normaalista poikkeava lentotila oli supersakkaus, jossa kone vajosi hitaasti alaspäin, olematta oikaistavissa normaalein ohjainliikkein. Vientikauppoja Tanskan ilmavoimille myytiin 1960-luvun loppupuolella D-malliin perustuvat hävittäjät, rynnäkköja tiedustelukoneet sekä samaan malliin perustuvat pitkärunkoiset kaksipaikkaiset. Muut olivat Mikko, Pekka, Hantta, Kari ja Vihtori. MiG-hankinta lopetti suurimman kiireen länsihävittäjän hankintasuunnitelmille. Muita maita, joihin kauppoja yritettiin saada aikaiseksi, olivat Sveitsi ja Venezuela. Lentämään päästiin sekä kaksipaikkaisella että D-mallin prototyypillä
Lennostolla oli edeltävän kesän aikana käytössään kolmea suihkuhävittäjätyyppiä: Gnat, MiG-21 ja Draken. Muuton ollessa käynnissä, sai lennoston komentaja Teppo J Suonperä traagisesti surmansa virkapaikallaan Luonetjärvellä. Sen hyveenä pidettiin myös Ruotsin puolueettomuutta verrattuna Nato-maihin – kuin myös Varsovan liittoon. Kaksi ensimmäistä konetta lennettiin Luonetjärvelle vapun jälkeen 1972. Kauppa sisälsi 12 F:n suomalaisen S-version kokoonpanon Valmetilla Hallissa, kuusi käytettyä yksipaikkaista tutkasta riisuttua B-mallia harjoituskoneiksi, taistelunjohtojärjestelmän, aseet ja varaosat 200 miljoonan markan hintaan. Hämeen lennosto lensi Gnatien viimeisen lennon syksyllä 1972, Drakenien korvatessa sen. Poikkeuksellisen suorapuheisen brittikoneen esittelijän mukaan "Mirage on niin paljon parempi, että tätä on turha lentää." Kaksimoottorinen kone oli tehokas, lisäksi sen nousukykyä pidettiin hyvänä, samoin elektroniikkaa ja aseistusta. Jälkimmäisten koulutuksessa käytettiin myös ruotsalaisia kaksipaikkaisia koneita. Suihkukoneelle harvinaiset kannuspyörät suojaavat takarunkoa osumasta maahan. Vuosikymmenen lopussa, kauppojen lähestyessä toteutumista, vaihtoehtoina olivat Dassaultin Mirage F.1, English-Electricin Lightning, Mikojanin MiG-21MF ja Saabin 35F Draken, joka oli nyt saatavissa suomalaisten haluamalla varustuksella. Sää oli viivyttänyt siirtolentoja, joka aiheutti lehdistössä ihmettelyä, mitä ihmeen joka sään hävittäjiä nämä muka ovat. Samoihin aikoihin koulutettiin Ruotsissa kaksi Koelentueen ja myös kaksi Hämeen lennoston ohjaajaa Ruotsissa F-malliin. Vertailun tulosten selvittyä henkilökunnalle annettiin paljon puhuva käsky, jossa kehotettiin välttämään koneiden keskinäisen kaartokyvyn vertailua julkisesti, erityisesti Gnatin ja Drakenin välillä. Ässän, ja myöhemmin Filipin, aseistuksena oli vasemmassa siivessä oleva 30 mm:n Adentykki (Akan m/55) ja ruotsalaiset versiot yhdysvaltalaisperäisistä ohjuksista Hughes Falcon (Robot Rb 27 HM-55 ja Rb28 HM-58) sekä AIM-9J Sidewinder (Rb24J). Gnat tiedettiin hyvin ketteräksi eikä myöskään MiG ollut mitenkään kankea. SKDL:n edustajien vastustus tuskin yllätti ketään. Hämeen lennoston saadessa hävittäjäkaluston, se siirrettiin Rovaniemelle, Napapiirin reunalle. Kuitenkin poliittiset ”yleiset syyt”, kauppapolitiikka, Wallenbergien mahtisuvun ja ruotsalaisten lobbaus johtivat Drakeniin valintaa. Muuten kone oli hidas, polttoaineenkulutus suuri ja sen toiminta-aika liian lyhyt. draken.indd 65 draken.indd 65 23.10.2023 10.24 23.10.2023 10.24. Tämän jälkeen simulaattorikoulutus tapahtui Ruotsissa, oman simulaattorin käyttöönottoon saakka. Näitä koneita verrattiin ilmassa toisiinsa. Muuton jälkeen, Drakeneilla ja Fouga Magistereilla varustettuna, yksikön nimeksi vaihdettiin itsenäisyyspäivänä 1974 Lapin lennosto. Toinen kuuden ohjaajan ryhmä koulutettiin kesällä 1972 Luonetjärvellä ja kolmas ryhmä kevättalvella 1974. Englantilaisen Rolls-Royce -moottorin ja yhdysvaltalaisen tutkan sekä ohjusaseistuksen ei annettu rikkoa tätä illuusiota. Mobilisti 7/23 . Koelentäjien valinta koneeksi olisi ollut Mirage. Draken Suomessa Ensimmäiset kuusi suomalaista Draken-ohjaajaa koulutettiin Ruotsissa. Luonetjärvelle jäänyt lennoston osa nimettiin uuden tehtävänsä mukaisesti tiedustelulentolaivueeksi, "Kake" lennolla ennen kuin se suojamaalattiin. Supersakkauskoulutus pysyi Ruotsissa, jossa se lennettiin sitä varten varustetuilla ruotsalaisilla kaksipaikkaisilla. Kuva: Eino Ritarannan kokoelma Filip jarruttaa laskussa aerodynaamisesti. Hankintapäätös tehtiin valtioneuvostossa keväällä 1970 ja valinta hyväksyttiin eduskunnassa kesäkuussa äänin 127 puolesta ja 35 vastaan. 65 Syksyllä 1966 tutustuttiin English-Electric Lightningiin. Bertilit, tai paremmin suomalaiseen suuhun sopivammin Petterit, olivat varustukseltaan riisuttuja eikä niissä ollut kuin ”konemiehen tutka”, joka oli tutkan paikalla oleva, yhtä raskas betonimöykky
Näitä asennettiin Filippeihin ja Ässiin 1980-90-lukujen vaihteessa. Mobilisti 2/2023). Samassa yhteydessä hankittiin kaksi CS-mallin kaksipaikkaista harjoitushävittäjää lisää ja korvaava kone aikaisemmin vaurioituneen ja käytöstä poistetun BS:n tilalle. Etelä-Suomen ilmapuolustuksen tehostamiseksi tehtiin päätös hankkia Ruotsista 18 käytettyä F1-mallin Drakenia. Se sai nimekseen ”Kreivi von Rosen”, maaliskuussa 1918 valkoiselle armeijalle annetun Thulin D-yksitason lahjoittajan mukaan. Ensimmäinen koneista valmistui koelentoihin kevättalvella 1974. Samassa yhteydessä Ässiin lisättiin myös omasuojaheitteiden laukaisimet takarungon molemmin puolin olevien ilmanottojen lähelle. Mobilisti 7/23 kalustonaan MiG-21F-koneita, joista kehitettiin tiedusteluversio, sekä Fouga Magistereita. Saatuaan Drakeninsa, käytti myös Satakunnan lennosto harjoituksissa maantietukikohtia. Muutokset Saapuessaan koneista oli poistettu ruotsalainen varustus, joka korvattiin suomalaisilla radioja suunnistusvarusteilla. 66 . Tätä ei toimitettu koneiden mukana, mutta kotimaassa kehitettiin Drakenia varten vastaava ”tietovuo”-järjestelmä, jolla S-mallin koneet varustettiin. Samalla hankittiin omaehtoisen koulutuksen mahdollistamiseksi kolme kaksipaikkaista CS:ää ja lunastettiin kuusi aiemmin vuokrattua BS:ää. Satakunnan lennosto hävittäjälennostoksi Poriin sijoitetulla Satakunnan lennostolla ei ollut ollut varsinaista taistelukonekalustoa Vampireiden (ks. Viimeinen koneista valmistui 1975 ja vastaanotettiin seuraavan vuoden alussa. Hankinnan varmistuttua aloitettiin kotimaisen kokoonpanon valmistelu Valmetin lentokonetehtaalla Kuoreveden Hallissa. Viimeisten Ässien valmistuttua Kuorevedeltä, ostettiin lisäksi kuusi F1-mallin FS-versiota Lapin lennoston hävittäjälaivueen kasvattamiseksi 18 koneen määrävahvuuteen vuoden 1976 aikana. Kalustouudistuksen suunniteltiin käynnistyvän perinteiseen tapaan Satakunnan lennostosta ja sen jälkeen oli tarkoitus korvata Lapin lennoston Drakenit sekä viimeisenä Karjalan lennoston MiG-21:t, jotka olivat katraan uuDrakenin tunnusomainen siluetti. Hankinnan pehmentämiseksi poliittisille päättäjille, kerrottiin Satakunnan lennostolle hankittavan ”puolilaivueellinen” koneita, osan mennessä Lapin lennoston käyttöön. Kauppaan sisältyi myös simulaattori ja huoltosopimus. Alkuperäinen suunnitelma oli korvata Drakenit uudella, länsimaisella konetyypillä ja MiG:t MiG-29:llä. Nopeat muutokset Euroopassa Neuvostoliiton hajotessa ja rautaesiripun repeytyessä muuttivat nämä suunnitelmat. maa-asemien ja koneen välisten tiedonsiirtojärjestelmän avulla. Nämä molemmat tyypit olivat suihkuharjoituskoneita, jotka tosin olivat aseistettavissa. Cesar ja keskimmäisenä Bertil Rovaniemellä 1985. Myös neuvostoliittolaisten Sidewinderiin perustuvien R-13M-ohjusten käyttö mahdollistui. Samassa yhteydessä rakennettiin Tampereen naapuriin Pirkkalaan uusi lentokenttä, jonne yksikkö muutti Porista jo ennen Drakeneiden käyttöönottoa. Ohjusvarustuksen kasvattamiseksi lisättiin Ruotsissa koneisiin ilmanottoaukkojen alle ohjuskiskot, jolloin siivissä olevien kahden ohjuksen lisäksi koneiden ohjuskapasiteetti kaksinkertaistui. Kone on lyhytrunkoisesta Adamista muunnettu Cesar. Lisäksi ruotsalaiselle Draken-kalustolle voitiin lähettää taistelunjohtotietoja, kuten lentosuuntia, korkeuksia, nopeuksia ym. Uudet tilat soveltuivat paremmin laivueelle. draken.indd 66 draken.indd 66 23.10.2023 10.24 23.10.2023 10.24. Koska Karjalan lennosto oli hakenut viimeistä MiG-21lentoa juhlistavaan koneeseen Ilmavoimien esikunnasta lupaa ja insinööripäähallinto oli sen evännyt, niin Lapin lennostolaiset ymmärsivät olla kyselemättä tyhmiä ja maalasivat keltuaisen omin lupineen. Niissä ei vielä ollut kannuspyöriä. Koneet tulivat Suomeen ja ne otettiin käyttöön 1980-luvun puolivälissä, Valmetilla suomalaiseen varustukseen päivitettyinä. Mobilisti 4/2013) jälkeen. Lapin lennosto otti harjoituksissaan käyttöön myös ennen Drakeneiden saapumista MiG-21F-koneilla koeponnistetun hajautettujen maantietukikohtien, poliittisesti korrektisti ilmaistuna varalaskupaikkojen, verkoston (ks. Eläkkeelle 1980-luvun loppupuolella valmistauduttiin kaikkien kolmen lennoston kaluston, myös Karjalan lennoston MiG-21:en, uusimiseen seuraavalla vuosikymmenellä. Sarjan debyyttikone sai juhlallisesti nimen ”Kake”, hankinnassa mukana olleen ja Norjassa helikopterionnettomuudessa menehtyneen kenraali Kauko Pöyhösen muistoksi. Draken-järjestelmään kuului lisäksi Volvo TL12 -hinureita sekä Mercedes-Benz 319 -pakettiautoon perustuvia mobiileja elektroniikkahuoltamoita diagnostiikkajärjestelmineen. Varsinaiseen kokoonpanoon päästiin lentokonetehtaan ”lännen puolella” 1971. Viimeisen virallisen Draken-lennon koneeksi valittu Ässä DK-215 maalattiin näyttävään erikoismaalaukseen. Lennosto oli kyllä ottanut ensimmäisenä käyttöön Fouga Magisterit 1958 ja tuli myös BAe Hawkin ensimmäiseksi käyttäjäksi 1980. Päätökseksi tuli korvata kaikkien lennostojen taistelukonekalusto yhdellä länsimaisella tyypillä, joksi valittiin McDonnell Douglas F-18 Hornet. Käytännössä tämän hankinnan jälkeen molemmilla lennostoilla oli täysivahvuinen hävittäjälaivue ja muutama kaksipaikkainen harjoituskone. Ilmavoimat sai ensimmäiset koneensa kesällä 1974. Olihan suomalainen varatukikohtajärjestelmä kehitetty ottaen oppia nimenomaan ruotsalaisten Drakeneilla käyttämästä hajautetun toiminnan mallista
SAAB 35S Draken 1974 Tyyppi:Yksipaikkainen, kokometallirakenteinen yhdellä suihkuturbiinimoottorilla varustettu ääntä nopeampi joka sään hävittäjä. Mobilisti 7/23 . Ässälle oli laskettu alkujaan 1 500 lentotuntia, joka nousi lopulta 2 700 lentotuntiin. Pahan päivän tullessa Ruotsista olisi saatu varastoituja lisäkoneita. Itävallan ilmavoimat hankkivat ja käyttivät viimeisenä Drakenia. Toisessa tapauksessa harjoituslennolta Tikkakosken kenttää huonossa säässä lähestyneen Filipin lähestymismenetelmää muutettiin ja ilmeisesti korkeusmittarin lukuvirheen johdosta kone osui puihin, ohjaajan menehtyessä. Pituus: 15,34 m Kärkiväli: 9,42 m Siipipinta-ala: 49,22 m² Korkeus: 3,89 m Tyhjäpaino: 7 422 kg Suurin lentoonlähtöpaino: 12 430 kg Huippunopeus: M 2,0 Lakikorkeus: 20 000 m Nousunopeus: 175 m/s Kiitotievaatimus: 1 220 m Laskumatka jarruvarjolla: 880 m Sisäinen polttoainemäärä: 2 820 l Ulkoinen polttoaine: kaksi joko 525 l tai 1 200 l lisäpolttoainesäiliötä Drakeneita on mahdollista nähdä seuraavissa museoissa ja muistomerkkeinä: Ilmavoimamuseo, Tikkakoski (S ja kesäisin CS ja FS) Kaakkois-Suomen ilmailumuseo, Lappeenranta (S), Kymin ilmailumuseo, Kymi (FS) Suomen ilmailumuseo, Vantaa (BS), Hallin keskusta (S), Pudasjärvi (S), Rovaniemi, lennosto (S) Turun lentoasemalle vievä tie (BS) ja Tuulos (FS). Suomen puolustusvalmiuden kohentamiseksi Drakeniin koulutettiin enemmän ohjaajia reserviin kuin mitä käytössä olevaan kalustoon olisi kriisitilanteessa tarvittu. Lentoturvallisuustilasto Suomen ilmavoimissa oli maailmanluokkaa: 28 käyttövuoden aikana poistettiin kaksi konetta lentotoiminnassa tapahtuneiden haavereiden jälkeen. Se oli aito joka sään hävittäjä ja tässä roolissa päivitti MiG-21BISin. Ergonomiastaan tunnettu Saab ei pettänyt tässäkään tapauksessa ja lisäksi huollettavuutta helpotti koneen modulaarinen rakennetapa. Tutka: PS-011/A Tähtäin: 7B Moottori:Yksi Rolls-Royce Avon Srs 300 Mk 60 (Volvo Aero RM6C) EBK 67 -jälkipolttimella varustettuna, teho jälkipoltolla 78,4 kN Aseistus: 30 mm Aden tykki, 2/4 Falcon/ Sidewinder/Atoll AA-2-ohjusta ja 75 mm raketteja. Ensimmäisessä tapauksessa Petterissä syttyi generaattoripalo lentoonlähdössä ja ohjaaja toi koneen onnistuneesti takaisin kentälle. Draken palveli Ilmavoimia pitkään ja hyvin. Konetta ei korjattu enää lentokäyttöön, vaan siitä tehtiin maanäyttelykone. Virallisten seremonioiden jälkeen koneita siirtolennettiin vielä niiden loppusijoituspaikkoihin eri ammattioppilaitoksille, museoille ja murskattaviksi. 67 simpia koneita. Alatyyppi 35Ö perustui Davidiin. Niinpä Rovaniemellä lennettiin Drakeneilla vielä pari vuotta pidempään, Drakenin käyttö Suomessa päättyi 8. Kuva: Saab AB draken.indd 67 draken.indd 67 23.10.2023 10.24 23.10.2023 10.24. Satakuntalaiset luopuivat ensimmäisenä Drakeneistaan vuoden 1997 aikana, mutta rovaniemeläisten koneiden vaihto siirtyi myöhemmäksi MiG-21BIS-koneita vaivanneiden rakenneväsymisten takia. Drakeneiden numerointi tyypeittäin: DK-201, DK-203...DK-223 (parittomat numerot): S, DK-202, DK-204… DK-212 (parilliset numerot, DK-206 kahdessa koneessa) BS, DK-225, DK-227… DK-271 (parittomat numerot) FS ja DK-262, DK-264… DK-270 (parilliset numerot) CS. Kokonaislentoaika Suomessa oli noin 74 000 tuntia. elokuuta 2000 pidettyyn jäähyväistilaisuuteen. . Lisäksi ostettaessa kone oli jo pitkään käytössä ollut tyyppi, josta lastentaudit oli karsittu. Osaston laskeutumisen jälkeen Ilmavoimien Drakenien viimeinen esityslento lennettiin laivueen keltamustiin väreihin maalatulla ja laivuetunnuksen visentillä koristellulla keltamustalla koneella
Perusmuodot näyttävät olevan aivan samat, keulapeltiä on lyhennetty kaarevan osan verran ja vilkut on siirretty puskureihin. Tämänkertainen potilas haettiin uudelleen avatun perinneravintolan kautta 3D-hoitoon. Skannatusta tavaratilan kannen 3D-mallista yhdistimme vanhan ja uuden muodon. Kun 3D-mallinnus oli saatu valmiiksi, tulostettiin isolla Ultimaker Method XL Vuosimallin 1972 ja 1973 keuloja verrattiin Artec Studio 3d -ohjelmassa. Seuraavaksi sama toimenpide kohdistettiin alkuperäistä ilmiasua edustavan 60-luvun 911-yksilön keulaan. Niin oli käynyt tämän 1972 Porsche 911 Targan kanssa. 68 . Etulokasuojia on madallettu vilkkujen verran. Nyt olivat tiedossa tarvittavat muutokset alkuperäisten muotojen palauttamiseen. Sijoitimme skannaukset päällekkäin Artec Studio 3D -ohjelmassa ja teimme värien avulla vertailun eroista. Mobilisti 7/23 VANHENNUSLEIKKAUS T ietyssä vaiheessa auton elinkaarta on tapana pyrkiä nuorentamaan auton ulkonäköä; sitten koittaa aika, kun usein jo itsekin entinen nuori haluaa palauttaa alkuperäisen ilmiasun. Se oli muutettu aikanaan vastaamaan uutta, 1973 lanseerattua mallia. 3d723.indd 68 3d723.indd 68 23.10.2023 10.25 23.10.2023 10.25. Keulapellin etuosan kaarevan jatkeen ja etulokasuojien jatkon päätimme ratkaista tulostamalla. Sen jälkeen leikkasimme Geomagic Design X -ohjelmassa uudenmallisesta keulapellistä puuttuvan osan. Aloitimme projektin etupäästä, joka skannattiin Artec 3D Leo -skannerilla. Etuhelma tarvittaisiin ja onneksi se löytyi valmiiksi hankittuna. Samalla paransimme hieman alkuperäistä etupellin lukitusta, joka on kokemukseni mukaan vanhassa mallissa aika vaikea saada toimimaan luotettavasti. Eroja on jo silmin nähden puskureissa, keulapellissä ja pieneltä osin lokasuojissa. Uusiakin osia olisi saatavilla, mutta aivan tähtitieteelliseen hintaan, joten meille se ei ollut vaihtoehto. Varsinainen mallin rakentaminen tehtiin SolidWorksillä
Pajalla eivät siis kiireet lopu, 3D-valoa tarvitaan pimeään. 3d723.indd 69 3d723.indd 69 23.10.2023 10.25 23.10.2023 10.25. Päätimme tehdä samalla menetelmällä tilavarausmallit myös etuvilkuista. 69 -tulostimella säänkestävästä abs-muovista kaarevat osat. Kulmapaloihin tehtiin tilavaraukset etuvilkuille. Se, kuinka itse etuvilkut tulostamalla tehdään on juuri mietinnän alla; tarkoitukseni on avata tämä konsepti teille jatkossa. Osat sopivat suoraan paikalleen ja tavoitteen mukaan muuttivat ilmiasun vastaamaan vuosimallia 1972. Mobilisti 7/23 . Niiden rakentamiseen palaamme tulevissa jaksoissa, kunhan saamme pähkäiltyä kuinka itse toimivat etuvilkut on järkevintä tehdä 3D-tulostamalla. Samalla paranneltiin keulapellin lukitussalpaa. Niiden kiinnitysmutterit asennetaan insertteinä muoviin. Viikonlopun kestävän tulostuksen jälkeen oli sovituksen aika. Antti Pellinen Kun oikeat mitat oli saatu vertailuautosta, uudet keulan osat mallinnettiin Solidworks-ohjelmalla
kuvat: toimitus, Tero Ilola, Marko Kangas & Katja Piiroinen kuvatalkoot723.indd 70 kuvatalkoot723.indd 70 23.10.2023 13.14 23.10.2023 13.14. Mercedes-Benz SLK:n toinen sukupolvi "formulakeuloineen" täyttää ensi vuonna jo 20 vuotta. 70 . Tapahtuman taustalla vaikuttaa Liperin Elämystapahtumat ry, joka koostuu paikallisista vapaaehtoisista. Yhdistys järjesti tänä kesänä harrasteajoneuvotapahtuman lisäksi rekkasekä vesistötapahtuman, joiden lisäksi syksyllä järjestettiin myös vanhoja maatalouskoneita paikalle kerännyt tapahtuma. Mobilisti 7/23 Liperin myllymiljööllä järjestettiin vauhdikas tapahtuma heinäkuisena viikonloppuna 29.7, kun Liperin Harrasteajoneuvotapahtuma keräsi paikalle tuhatpäisen yleisön. Tyylikäs Taunus Transit -juomakuljetin tuo mieleen, voisiko retrohenkisiä tuotemerkkejä elvyttää kausiluonteisesti – esimerkiksi automuseoilla tai nostalgiatapahtumissa myytäviksi. Mobilisti 7/23 70 . MG Magnette -kanta lienee Suomessa laskettavissa yhden käden sormilla. Vaikka sää näytti uhkaavalta, vieraat eivät antaneet periksi, vaan saapuivat innokkaana ihailemaan noin sataa erilaisia kulkuneuvoa. Kübelwagenin pitäisi olla tuttu muualtakin kuin Korkeajännitys-sarjakuvista. teksti: Otto Karttunen IFA-parka kasvaa sieniä iltakävelyreitin varrella – vain kymmeniä metrejä asutusta tontista
Mobilisti 7/23 . 71 Sammal kasvaa molemmissa, mutta arvatenkin vain akvaariosäilytyksessä ollut Celica Turbo 4WD. Auto pötköttää Valencian seudulla ulkosäilytyksessä – ehkä odottaen tulevia historic-koitoksia. Opel Mantan ralliratto on päättynyt aikapäiviä sitten. Tämä yksilö saattaa olla myös Alpina-varustesarjalla varustettu. A-ryhmän ralliluokitusmalli on varmasti haluttua nostalgiaa – ehkä myös tulevaisuuden historic-aihioksi. kuvatalkoot723.indd 71 kuvatalkoot723.indd 71 23.10.2023 13.14 23.10.2023 13.14. Montalbano-Tipo on harvinainen näky, mutta samassa kuvassa Kaiser Dragonin kanssa yhdistelmä on vieläkin arvaamattomampi! Erikoismallissa oli lohikäärmeennahkaa jäljittelevä vinyyliverhoilu – aitoa kun saa nykyään niin harvoin. Rellu vitosen vetokykyä on lisätty – no ainakin Alpine-vanteilla! Alpine B9 oli BMW:n hovivirittäjän parantelema painos 7-sarjasta 80-luvun alussa
Austin-Healey Sprite Mk I oli British Motor Corporationin vastaus edullisen, mutta sporttisen pikkuauton kysyntään. Euroopassa kaikki merkittävinä autotehtaina itseään pitävät verstaat tarjosivat sodanjälkeisille markkinoille jos jonkinlaisia pieniä avoautoja. Mobilisti 7/23 Austin-Healey Sprite Mk I 1958 Pienet perinteet Pienet perinteet kunniaan kunniaan Pieniä urheiluautoja ei ole ollut mielestäni koskaan liikaa. 72 . Kun auto esiteltiin Monacossa, pari päivää GP:n jälkeen, tilauksia alkoi tulla ovista ja ikkunoista. Timo Mononen frogeyesprite.indd 72 frogeyesprite.indd 72 23.10.2023 10.31 23.10.2023 10.31
Tuskin se olisi karuja ralliteitämme kestänytkään. huom.) oli seisonut jo jonkin aikaa surullisen näköinen pikkuauto. Joukon auto on lähtöisin Helsingistä. Ratkaisu vipuvarsineen oli kallis ja se hylättiinkin jo alkuvaiheessa. Tuolloin ne edustivat kansainvälisesti arvostettua laatua ja vieläpä omalta saarelta. Osavalinnoissa käytettiin taattua brittivalikoimaa linjalla Lucas Girling Amstrong. Mobilisti 7/23 . Löytö Konalasta Jyväskyläläiseen Jouko Lukkoseen olen tutustunut jo kauan sitten yhteisen moottoripyöräharrastuksen kautta. Cave kiidättivät ajokkinsa luokkavoittoon lähes ylivoimaisesti. Monipuolisella miehellä on kotitallissaan Harley-Davidson vuodelta 1930, alkuperäisellä sivuvaunulla varustettuna, ja paljon muitakin veteraanipyöriä. Tupla-SU:t ruokkivat pientä peruskonetta rivakkaan menoon aivan pikku muutoksin. Yksinkertaiseen monokokki-runkoon istutettiin 43 hevosvoiman ja 946 kuution moottori, joka oli jo vuosia osoittanut toimivuuteensa Austin A35 ja Morris Minor 1000 -henkilöautojen nokalla. Elettiin aikaa 70-luvun puolivälissä, muistelee Jouko. Pieni avoauto ei tuolloin ollut kovinkaan tavallinen tuontikohde, mutta niitä saatiin tänne kuitenkin jokunen. 73 B MC:llä oli kokemusta pikkusporteista jo sotaa edeltävien Austin Sevenien muodossa, jonka erilaiset urheiluversiot olivat suosittuja Britanniassa edullisuutensa, yksinkertaisuutensa ja lujuutensa takia. Suomi oli vielä tuolloin takapajula Austin-Healeyn suhteen. Pellit oliJouko Lukkonen ja sammakko. Pienehköön tavaratilaan pääsi vain auton sisäpuolelta. Auton muukin rakenne oli sangen yksinkertainen, ovenkahvat olivat auton sisäpuolella, verhoiluja ovissa ei ollut. Omasta mielestäni Gerry Coker tiimeineen teki oikean valinnan sijoittaessaan mulkosilmät kiinteästi konepeltiin. Sokerina pohjalla, tai itse asiassa nokassa olivat "Frogeye/Bugeye"-etuvalot; mulkosilmät, jotka oli tarkoitettu käännettäviksi kohti taivasta, kun niitä ei tarvittu. Auton alustasta vastasi Barry Bilbie. Ja tähän pieneen Austin-Healeyyn, joka on tullut Suomeen silloisen Austin-maahantuoja Vehon toimesta. Konepelti taittui yhtenä palana kohti taivasta ja antoi mekaanikoille loistavat huoltotilat. Jouko sai Helsingin vinkkimiehiltä tiedon, että Konalan Sisu-Auton korjaamon pihalla (vuosia sitten purettu rakennuskompleksi, toim. Idean kopioi myöhemmin Porsche, 928-mallissaan. Auto esiintyy myös Vehon mainoksessa 1958. Ensimmäinen palkintopaikka tuli 1958 Alpine Rallyssa. Taakse laitettiin jäykkä akseli erikoisilla lehtijousien pituussuunnassa pätkäistyillä puolikkailla, ja kokonaisuus viimeisteltiin Amstrongin vipuvarsi-iskunvaimentimilla. Tehtaalla autot saivat alleen silloisista brittirenkaista parhaat, Dunlop Gold Seal -logo komeili 13" ristikudosrenkaan kyljessä. Kotikaupunkimme edustaja Sisä-Suomen Autokeskus ei myynyt ainuttakaan Mark-ykköstä. Tarkkaa määrää voi vain arvailla. Jäi stuertillekin tukeva tukku setelirahaa taskuntäytteeksi. Menestys Yhdysvaltain laajoilla markkinoilla sinetöitiin juuri samalla hetkellä. Kunnianpalautus Kotona Jyväskylässä auto ensitöiksi pestiin. Lisävarusteena tarjottiin ulkopuolelle ruuvattavaa tavaratelinettä. Sprinzel & W. Yksin helmapeltien takaa kaavittiin hiekkaa, multaa ja muuta likaa neljä ämpärillistä. Auton omistanut laivastuertti löytyi, lasku kuitattiin ja Jouko sai auton Sisu-Auton tarhasta. Muitakin BMC-perusosia lainattiin, hammastanko Morris Minorista, etuakseli kierrejousineen pikkuisesta Austin A35-mallista. Matkan varrella, 19581961, BMC-tehtaat valmistivat yhteensä 48 987 Austin-Healey Spritea; niistä suurin osa Abindonissa Englannissa. Auto oli tuotu korjattavaksi, mutta lunastamisessa oli jotain vaikeutta. Mies myös ajaa pyörällään aktiivisesti ja on ollut mukana Harley-Davidson Club Finlandin kaikissa pääralleissa vuodesta 1981! Myös musiikkiharrastukseen riittää aikaa. English Old White -värinen auto olikin aika reppanan näköinen; likahuntu oli peittänyt auton, sen odoteltua lunastamistaan häkistä jo jonkin aikaa. Ready to Race BMC:n kilpailuosasto vei pienokaisensa myös kilparadoille, ratasarjoihin ja ralleihin. Ärhäkkä pikku Healey oli kuitenkin menestys ympäri maailmaa ja ne ovat vieläkin suosittuja historic-kilpureita. Spriten suunnitteli Don Healey, joka sai myös nimensä auton logoon. frogeyesprite.indd 73 frogeyesprite.indd 73 23.10.2023 10.31 23.10.2023 10.31. Australiassa koottiin myös jonkin verran näitä söpöjä pikku avoautoja. Jatkoa seurasi Yhdysvaltojen Floridassa: Sebringin 1959 12 tunnin koitoksessa auto kiiti oman luokkansa ykköseksi. J
Mobilisti 7/23 vat niin haperot, että ne piti uusia kokonaan; uudet löytyivät Englannista AH Sparesin valikoimista. Kulutusosia sai mistä vain BMC-liikkeestä, mistä vain maailmankolkasta. Nopeusmittari ei toiminut, Lucasin tasavirtalaturin päässä oleva herkkä instrumentti, alennusvaihde oli antautunut. Vauhdin tasaantuessa pienen moottorin ääni muuttuu tasaiseksi pörinäksi. Liekö kaipuuta aikoihin, jolloin autot olivat autojen näköisiä ja tyttöset kuljeskelivat kesämekoissaan Kirkkopuistossa. Vaihteisto on napakka, pykälät löytyvät sen kummemmin etsimättä. Turvallisuuden nimissä jarrut uusittiin. Pieni auto vonkuu ja volisee kiihdyttäessä, tuuli pörröttää hiuksia. Rekan vannekeskiön pyöriessä pääni korkeudella, tulee väkisinkin hieman pelottava tunne. Sitten kasaan uusilla tilkkeillä. Jarrukengät, -putket ja uudet sylinterit toimitti Brittiosa huippuvauhtia. Onneksi osa löytyi seuraavana kesänä Englannin romutorilta, samoin kuin uudet puskurit. Tuuli pörröttää hiuksia Vuosien mittaan rumasta ankanpojasta on kuoriutunut kaunis joutsen. Mittarit ovat selkeät, Smiths-valmistetta. Selviämme kuitenkin turvallisesti takaisin ruutukaavaan, ennen kuin palaamme satamaan tutkimaan konepellin alla olevaa tekniikkapakettia. Kysymys saa koko ryhmän hymyilemään, voisihan se ollakin, jos American Austiniin perustunutta Bantamia ei olisi keksitty jo aikaisemmin. Autosta poistuminen on aivan yhtä hankalaa kuin sinne ujuttautuminenkin, oven saa auki vain sisäpuolelta, ja vaatii raihnaiselta ruumiiltani erikoisliikkeitä. Ammattimiehen neuvoon luotettiin, eikä konetta ole tarvinnut avata sen koommin. Risto pyöritteli lattialla olevia osia jalallaan ja kysyi: Onko paloja pois. Joukon Austin-Healey Sprite elää ja voi hyvin, ja jokainen pyrähdys Jyväskylän ajorajoitetulla keskusta-alueella saa ihmisille hymyn huulille. Hauskana yksityiskohtana on toiselle puolelle painettu logo MORRIS! Lätkää saattoi käyttää kummassakin sisarmerkissä. Kori hiottiin pellille ja uuden maalipinnan suihkuttivat Sisämaan Auton huippumaalarit. Ohjaustuntuma on tarkka ja auto etenee muun liikenteen mukana sen kummemmin polkematta. Lippalakkipäinen pikkupoika kysyy vakavana: Onko tämä Aku Ankan auto. Mukana oli jyväskyläläinen alkumobilisti Hannu Asunta, joka etsi osia omaan Jaguar-projektiinsa. Niiteistään irronnut Austin-teksti kiinnitettiin uudelleen venttiilikoppaan. 74 . Kotona purettiin moottori lattialle alkutekijöihinsä, asiantuntijana hääri toinen alkumobilisti, Risto Höylä. Ei. Jyväskylän rannan moottoritiellä auto osoittaa taas pienuutensa Nesteen bensarekan pyrkiessä rinnalle. Myös iltakulkijat Jyväskylän satamassa tulevat ihmettelemään pellin alla olevaa tekniikkaa. Donald Healeyn suunnittelema pikkuauto on loistava osoitus siitä, että jo valmiina olevista konsernin osapaleteista voi poimia parhaat palat ja tehdä niistä mainion urheiluauton. Lähdemme koeajamaan autoa Jyväskylän satamasta Kuokkalan sillan yli. frogeyesprite.indd 74 frogeyesprite.indd 74 23.10.2023 10.31 23.10.2023 10.31. Auto sai museostatuksen jo parikymmentä vuotta sitten. Auton koko keula nousee ylös yhtenä palana, paljastaen monokokkirunkoon kiinnitetyn BMC-voimanpesän.
Mobilisti 7/23 . 610 kg Renkaat: 5.20-13 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 12 V SUORITUSKYKY* 0-96 km/h: 20,5 s 0-400 m: 21,8 s Huippunopeus: 133,4 km/h Polttoaineen kulutus: 6,57 l/100 km tasaisessa matka-ajossa VALMISTUSMÄÄRÄ 48 987 kpl (kaikki vuosimallit yhteensä) HINTA ENGLANNISSA 669 puntaa *The Motor May 1958 frogeyesprite.indd 75 frogeyesprite.indd 75 23.10.2023 10.31 23.10.2023 10.31. nestejäähdytteinen rivimoottori, sylinterilohko ja -kansi valurautaa, ketjukäyttöinen nokka-akseli sylinteriryhmässä, 3 runkolaakeria, 2 SU-kaasutinta Iskutilavuus: 948 cm³, sylinterimitat 63 x 76 mm, puristussuhde 8,3 Teho: 43 hv (DIN)/5 200 r/min Vääntömomentti: 71 Nm (DIN)/3 300 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: nelivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, 1. 75 Austin-Healey Sprite Mk I 1958 MOOTTORI Tyyppi: 4-syl. vaihde synkronoimaton, valitsin lattialla, takaveto, perävälitys 4.55 JARRUT Yksipiiriset tehostamattomat Lockheed-nestejarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS Tehostamaton hammastanko-ohjaus, 2 1/3 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillinen, kolmiotuet, kierrejouset Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset neljänneselliptiset lehtijouset KORIRAKENNE Itsekantava monokokki-kokoteräskori MITAT Pituus: 3,48 m Leveys: 1,35 m Korkeus: 1,22 m Akseliväli: 2,03 m Raideleveys (e/t): 0,91/1,13 m Omamassa: n
Mk1 ja Mk2 -autojen jälkeen hän perusti Lotus Engineeringin, jonka ensimmäinen tuotos oli tämä Mk3, joita valmistui kolme kappaletta vuosina 1951-52. Sir Sidney Cotton oli ilmatiedusteluvalokuvauksen pioneerejä. Se oli hyvä savuverho myös Natsi-Saksan yllä lentämiseen. Nuori Colin Chapman alkoi rakentaa kevyitä kilpureita Austin Sevenin pohjalle. Sodan jälkeen Britanniassa oli suorituspaikkoja ja mahdollisuuksia kaikenlaiseen kilpa-autoiluun. Hän operoi tätä Lockheed Electra Junioria 1930-luvulla työskennellessään ranskalaisen Dufaycolor-värifilmin vientiedustajana. Cotton nappasi koneella suuren määrän kuvia Saksan joukkokeskityksistä toisen maailmansodan alla. Perinteikkäällä moottoriradalla nähtiin mm. brittikesä.indd 76 brittikesä.indd 76 23.10.2023 10.37 23.10.2023 10.37. Mobilisti 7/23 BRittikesä kuvat: Mika Zelikman Silverstone Classic -tapahtuma tunnetaan nykyään Silverstone Festivalina. Kuljettajina Nick Swift ja Mark Burnett. 76 . Koneeseen oli piilotettu kolme ilmakuvauskameraa, joita käytettiin pilotin penkkiin kätketyllä laukaisimella. Kone on juuri palautettu lentokelpoiseksi. tämä Miniin perustuva Ogle SX1000
Vuonna 1947 ensilentonsa tehnyt Grumman Albatross -lentovene tarjosi suojaa paahtavalta auringolta Goodwood Revivalissa syyskuussa. Mobilisti 7/23 . tämä Williams FW19, joka toimi kaudella 1997 Jacques Villeneuven ja Heinz-Harald Frenzenin ajokkina. Australialainen Amphibian Aerospace Industries on julkistanut aloittavansa konetyypin uudelleenvalmistuksen turbiinimoottoreilla. 77 Silverstone Festivalin "päälähtönä" oli 80-luvun F1-autojen Masters-sarjan kisa. Austin-polkuautojen kilpailu on Goodwood Revivalin yleisösuosikkeja. Moottorien suhteen Masters on yksityyppiluokka, kaikki ajavat Fordin DFV:llä, joihin saa yhä osia. brittikesä.indd 77 brittikesä.indd 77 23.10.2023 10.37 23.10.2023 10.37. Auton entisöinti on käynnissä, tavoitteena ajaa Daytona Beachillä ennätyksen satavuotisjuhlissa. Tuhannen hevosvoiman Sunbeam ylitti ensimmäisenä 200 mailin tuntinopeuden vuonna 1927. Osa kalustosta on uustuotantoa, mutta tämä yksilö on hienosti patinoitunut vanha raaseri. Ohessa järjestettiin tuoreempien Formula 1 -kilpurien näytösajoja, jossa mukana oli mm. Vuoden 1925 Sunbeam oli pienimmällä iskutilavuudella varustettu autojen maanopeusennätyksen haltija, kun Henry Seagrave kellotti lukemiksi 245,15 km/h keväällä 1926
Ajaminen Auto nähtiin Vintage Sports Car Clubin mäkikisoissa Wiscombe Parkissa toukokuussa. brittikesä.indd 78 brittikesä.indd 78 23.10.2023 10.37 23.10.2023 10.37. 78 . Mobilisti 7/23 16-vuotias Richard Wellesley rakensi vuonna 1937 tämän kaksimoottorisen erikoisurheiluauton kahdesta BSA:n kolmipyöräisestä kevytautosta. Etuja taka-akseleita vetäville V2-moottoreille on molemmille omat kierroslukumittarinsa, kaasunsa ja kytkimensä
Tässä on kuitenkin Triumph Stag -kerhon rivistöä Silverstonen nurmikkoparkissa. Umpimallia tehtiin 87, näitä spidereita vain yksi. Akselit ovat toki vuoden 1918 ranskalaisesta Le Zebrestä, runko saman aikakauden Peugeotista. Vuosina 1962-64 valmistettu Apollo GT oli yhdistelmä Intermeccanican italialaista koria ja alustaa ja amerikkalaista Buick-tekniikkaa. Auto oli näytillä syyskuun alussa Hampton Court Concours d'Elegancessa. Stag party on brittien termi polttareille. Kokoteräskorisessa aerodynaamisessa autossa oli Hoffmanin oma X8-moottori. brittikesä.indd 79 brittikesä.indd 79 23.10.2023 10.37 23.10.2023 10.37. Hoffman Motor Developments rakensi tämän X-8 -prototyypin vuonna 1936. Bugattin 90-luvun inkarnaatio, EB110, on tuttu tietokonepeleistä. Mobilisti 7/23 . 79 Le Zebre on aika uskottavan näköinen esitys, mutta kuuluu silti kategoriaan modernit käsityötaidon näytteet. Valmistusmäärä 139 kappaletta. Fisher-koritehdas havitteli Hudson-autotehtaan valtaamista, ja teetti auton Rod Hoffmanin yhtiöllä esitykseksi tulevasta Hudson-mallistosta. Moottorina on ensimmäisen maailmansodan Curtiss Jenny -kaksitasosta tuttu 8,2 litran Curtiss OX-5 V8
Tarkkaa muistikuvaa niiden tilasta ei ollut. Uustuotanto-osat harvoin vastaavat mitoiltaan tai laadultaan tarkasti alkuperäistä. Alkuperäinen ja sen alla tarvikepuskuri. Asia vahvistui, kun kaivoin auton alkuperäisen vanhan puskurin varastosta vertailua varten. Löysin hyllystä 2 mm paksua joustavaa kumia, josta leikkasin kiinnikkeen muotoa vastaavat palat. Ne ovat olleet koskemattomana varastossa 12 vuotta. Pähkäilimme, että eräs seuraavista työvaiheista olisi ovien kokoaminen. Nyt puskuri on sovitettu ensimmäisen kerran paikalleen ja huonostihan se näyttää istuvan. Tämä metallipintojen väliin tuleva ”kumitiiviste” suojaa koripellin maalipintaa lohkeilemiselta. Kyseessä on vietnamilainen uustuotanto-osa, jonka mitat ja muoto eivät ole aivan samanlaiset kuin alkuperäisessä. Talli on nyt siivottu. juulia12.indd 80 juulia12.indd 80 22.10.2023 11.53 22.10.2023 11.53. Tätä varten kaivoin varastosta kaikki koristelistat esille. Raportoin tästä myöhemmin. P uskurin sovitus jäi ensimmäisellä kerralla kesken, kun omasta takaa ei löytynyt sopivia pultteja. Naarmuinen se kyllä on. Onneksi listat tuottivat positiivisen yllätyksen: niissä ei ollut isompia kolhuja tai muita vaurioita, muu80 . Mobilisti 7/23 Juulian totuudet – Osa 12, Inventointia tauon jälkeen Sain viimein Juulian ympäristön siivottua varaosaröykkiöistä ja nyt homma pääsee tauon jälkeen taas liikkeelle. Akseli Nokkala Kaikenlainen ”tätä voi joskus tarvita” materiaali on hyödyksi projekteissa. Laatu uudessa rosteripuskurissa on mielestäni hyväksyttävällä tasolla, ei aivan sataprosenttinen, muttei missään tapauksessa huono. Mobilisti 6/2023. Puskurin sisäpuolella on tällaiset kiinnikkeet, jotka puristuvat 12 mm pultilla kiinni korin takaosan koripellissä oleviin painanteisiin. Kyllä tämä tästä. ”Projekti ei etene” -ahdistus vaivaa vielä, mutta pahin tuska on hellittänyt. Eihän tuo tietysti suuri yllätys ollut. Koristelua korille Juttelin projektin seuraavista askeleista autoa rakentaneen kaverin kanssa. Ks. Nyt on vain selvitettävä, saisiko vanhasta puskurista vesihionnalla ja kiillottamalla niin hyvän, että se kelpaisi. Nyt oli selvitettävä, missä kunnossa vanhat listat ovat
Jos joku jäi viimepäivityksestä ihmettelemään mainitsemaani tuumakoon pulttia, korjattakoon tässä asia. Kyllä tämä sentään on ihan metrinen, kuten Juulian muutkin ruuvit ja mutterit (Dunlopin jarruosia lukuun ottamatta). Sillä välin Kun listat on kiillotettu ja ruuvit saapuneet, pääsen toivottavasti pian tositoimiin ovia kokoamaan. Sisälattian äänieristys jäi viime talvena kesken, ja se pitää hoitaa nyt loppuun. Sen jälkeen viimeistely puuvillalaikalla ja kiillotussaippualla. Tämäkin jää vielä nähtäväksi. Jää nähtäväksi, miten tämäkin homma onnistuu. Pääasia, ettei puutteita ollut, kaikki listat olivat tallessa. Mukamas kuminen hallitunkin nostokorvakkeen suojakumi ei ollur kumia nähnytkään, se oli jotain superhalpaa kierrätysmuovia. Kokemuksen mukaan toimitusaika on nopea. Lattiatai pöytätilaa ei pienehkössä autotallissa tunnu olevan koskaan tarpeeksi. Kierre on 12-millinen 1,5 millin nousulla. Yksi ovilasin kangaspäällysteinen lista uupui, mutta sellainen löytyi Naantalin Golden Silver Oy:n hyllystä, kun kävin siellä muitten asioitten takia. Nyt siis pitää naputella lommot niin suoriksi kuin mahdollista, ja sen jälkeen hioa naarmut pois. Ne tilasin saman tien brittiläisestä Classic Alfa -liikkeestä. Toinen vaihtoehto on kuljettaa auto trailerilla kaverin tallille, jossa on autonosturi. Mahdollisesti vesihionta karkeuksilla 600, 1 000 ja 2 000 hoitaa homman. Miksi tällaista kiinanroskaa saa myydä, kun oikea laadukas kumi olisi lähes ikuista. Uutena se hieman jousti, mutta kovettui ja mureni parissa vuodessa. Nykyään tosin tavara makaa usein Suomen päässä. Inventaariossa puuttui ainoastaan muutamia erikoisruuveja; esimerkiksi sellainen, jolla säädetään ovilasin kallistusta. Listojen lisäksi kaivoin uusien varaosien joukosta tiivisteet, jotta mahdolliset puutteet nähdään. juulia12.indd 81 juulia12.indd 81 22.10.2023 11.53 22.10.2023 11.53. Vaikka varaosalähetys tulisi parissa päivässä Englannista Vantaan tulliin, saattaa mennä pahimmillaan viikko, ennen kuin kotimainen rahtifirma ottaa osat kuljetettavaksi. Uusia vastaavia löytyi ihan oman kylän ruuviliikkeestä. 81 tama pikkulommo siellä täällä. En malta olla mainitsematta tätä kirottua roskaa, mitä maanlaajuiset autotarvikeketjut myyvät. Listojen inventaariossa ei ollut puutteita. Parhaimmillaan tavara on tullut alle viikossa. Seuraaviin töihin lukeutuu myös vaihdelaatikon ja kytkimen asentaminen paikalleen. Kaikissa on tietysti pintanaarmuja. Mahdollisesti se onnistuu omassa tallissa ilman nosturia, kun tunkkaan autoa vajaat puoli metriä ylöspäin sopivien pukkien varaan. Yksi haaste tällaisessa isossa projektissa on tilan riittävyys. Odotusaikaa voi totta kai käyttää muuhunkin. Mistä lie vatulointi johtuu, tullista vai kuljetusliikkeestä. . Vanhan ruosteisen ja kuluneen pultin ensimmäinen mittaus antoi väärän tuloksen. Selvää on, että käyttöautot saavat asua taivasalla. Kahden auton talli ei riitä kuin yhdelle projektille ja silti on ajoittain ahdasta. Mobilisti 7/23
Perästä ja lattiasta avoimen panssarilaatikon sisällä kyyristeli tanketit.indd 82 tanketit.indd 82 22.10.2023 11.53 22.10.2023 11.53. teksti: Vesa Pynnöniemi kuvat: Imperial War Museum; NARA; Ansaldo S. Ne eivät enää ehtineet rintamalle ja jäivät siksi vähälle huomiolle. Hiukan kehittyneempi, moottoroitu Ansaldo MIAS (1935) oli vähän yli kuutiometrin kokoisena yksi pienimmistä telaketjuilla ajettavista sotakoneista kautta aikojen. Tyypiltään vaunut olivat selvästikin, joskaan eivät nimeltään, ensimmäisiä tanketteja. 82 . Pienuudestaan huolimatta niillä piti pystyä jossain määrin taistelemaan, tai ainakin varovasti tiedustelemaan vihamielisellä alueella. Sodankäynti oli muuttumassa liikkuvammaksi – jopa niin, että yksittäisten sotilaiden voitiin odottaa kohta etenevän moottorivoimalla. Aseistuksena oli 1–2 konekivääriä, joskus pst-kivääri tai eräissä tapauksissa pieni tykki. Armeijan mekanisointiin tuntui löytyneen edullinen, lamavuosina houkutteleva ratkaisu uudesta kokoluokasta: yksinkertaisista ja halvoista tanketeista tuli erittäin suosittuja monissa maissa. Tankette eli "pikkutankki" oli brittimajuri G. Itse asiassa alkuperäinen prototyyppi oli ollut juuri sellainen. Kokeneemmat ranskalaissotilaat, jotka saivat yhden arvioitavakseen, olivat sitä mieltä, ettei tornia vailla ollut pikku Ford soveltuisi taisteluvaunuksi. Le Q. Valtavien, kymmenmetristen "liikkuvien linnoitusten" tärkein suunnitteluperuste oli ollut piikkilankaesteiden ja leveiden kaivantojen ylityskyky (Mobilisti 6/23). Kovin tarkkaa rajaa eri kokoluokkien välille ei vedetty, ja kevyiksi luokitellut panssarivaunut kasvoivatkin sittemmin paljon suuremmiksi. maailmansodan lopulla ympärysvaltojen sotatuotantoon 3 tonnin M1918-tankillaan. Jos tanketin kokoiseen vaunuun saatiin sopimaan tornikin, sen taisteluarvo lähenteli jo 1930-luvun kevyitä tankkeja. Se saattoi pitää paikkansa, ainakin verrattaessa erinomaiseen Renault FT -malliin – joka oli varsinkin tykkiversiona jo kevyt tankki. Painoa niillä oli vajaasta parista tonnista suunnilleen viiteen tonniin, kun sekä ulkomitat että panssarointi olivat niin lähellä minimiä kuin mikä vaikutti vielä järkevältä. Nämä höyhensarjalaiset tehtiin yhdelle tai kahdelle sotilaalle. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen panssariaseen kehittelijät palasivat takaisin lähtöasemiin. Vieläkin pienempiä panssaroituja laitteita rakennettiin: kaikkein minimalistisin oli yhden miehen työntämä pyörien päällä ollut teräskilpi, jonka takaa pystyi katkomaan leikkureilla piikkilankoja tai ammuskelemaan kiväärillä. Tuhannet panssari-Fordit olisivat ehkä päätyneet tykistön vetotraktoreiksi. Martelin nimitys hänen itse rakentamansa prototyypin kaltaisille vaunuille. Siellä kehitettiin 1920-luvun lopulla myös "tanketit" eli erittäin kevyet panssariajoneuvot. Niin suurta kokoa ei kuitenkaan enää tarvittaisi sellaisessa liikuntasodassa, jonka jo aavisteltiin korvaavan perinteisen asemasodankäynnin. A.; Lusto Suomen metsämuseo, Johanna Keräsen kokoelma; December 1924, Hakkapeliitta 8/1928, Kansalliskirjasto; SA-kuva; Leander9999 CC 4.0; Fortepan/Berkó Pál, Carsten Krüger Wassen, Banznerfahrer CC 3.0; Biblioteca Virtual de Defensa: Guerra Civil CC 1.0; Wikimedia TT ankkien laajamittainen tuotanto käynnistyi vuonna 1916 Iso-Britanniassa 28-tonnisella Mk I -mallilla. T-20 Komsomolets oli tanketin ja tykinvetäjän risteytys. Mobilisti 7/23 Höyhensarjan hyökkäysvaunut Höyhensarjan Höyhensarjan hyökkäysvaunut hyökkäysvaunut Koulutus käynnissä tuoreella sotasaaliskalustolla. Ford-autotehtaan piti osallistua 1
83 kahta kevyttä 6,5 mm:n konekivääriä käyttelevä sotilas, jonka jalkaterät jäivät näkyviin, takaliston lisäksi. H. Laitteen äärimitat olivat 1,5 x 0,89 x 1,12 m. Fullerin "Plan 1919" antoi silti esimakua siitä, millaista liikuntasota voisi olla – ja olikin, vuonna 1940; hyökkäyssuunta vain oli päinvastainen. Takapyöräohjausta ei kuitenkaan saatu toimimaan täysin tyydyttävästi. Ansaldo MIAS oli osittain panssaroitu, aseistettu kahdella kk:lla ja moottoroitu – joskin yhden hengen miehistölle ei ollut edes istuinta, vaan sotilas eteni kumarassa minihyökkäysvaununsa perässä. C. Mobilisti 7/23 . Martelin keksintö edusti puolitelamallia, missä ohjaukseen käytetty umpikuminen pyöräpari oli takana. Morris Commercial -yhtiöltä tilattiin kahdeksan prototyyppiä, joiden paino kipusi lähelle kolmea tonnia 8 mm:n panssaroinnilla. Kolmipyöräisenä ajo-ominaisuudet lienevät olleet arvaamattomat. "Wooden Wonder" valmistui puusta ja vanerista Maxwell-auton alustalle. Yksija kaksipaikkaiset versiot olivat ohjaamon leveyttä lukuunottamatta samanlaisia. Vuonna 1925 Martel rakensi puutarhavajassaan yhden miehen tankin. Pian keskityttiin kahden miehen malliin. Voimakkaassa iskussa kauas etulinjojen tuolle puolen olisi hyödynnetty uutta tekniikkaa, eli hyökkäysvaunujen ohella panssaroituja lentokoneita sekä motorisoitua jalkaväkeä. F. Tanketti hyväksyttiin jatkokehittelyyn, ja päämääränä oli kevyt tiedusteluvaunu. Kuvassa on kahden miehen versio, jonka ohjaamo oli leveämpi kuin yksipaikkaisessa. Fuller oli ehdottanut salamahyökkäystä, jota ei päästy toteuttamaan Saksan antauduttua. Salamanderien tuotanto ehti vain käynnistyä maailmansodan loppuun mennessä ja isot tankkitilaukset peruttiin tarpeettomina. Testeissä oli havaittu, että Morris-Martelin ajaminen ja samalla ampuminen konekiväärillä oli käytännössä vaikea suoritus. Sopwith Salamander -maataistelukoneita ja 40 tonnin Mk VIII -tankkeja aiottiin valmistaa jopa tuhansia. vuosisadan soturi mekaanisella ratsullaan" eteni vaivattomasti maastossa ja nousi jyrkkääkin mäkeä; ajokki teki kirjoittajaan suuren vaikutuksen. Haarniskoitu ritari Insinöörimajuri Martel oli ollut mukana suunnittelemassa vuodelle 1919 suurta offensiivia, jonka piti nujertaa saksalaiset tankkien voimalla. Kuten paikalle osunut, sotateoreetikkona mainetta saanut kapteeni B. tanketit.indd 83 tanketit.indd 83 22.10.2023 11.53 22.10.2023 11.53. Taistelupaino lienee ollut n. Sotilaallisesti kaukokatseinen esikuntaupseeri J. Liddell Hart kertoi Daily Telegraphissa, koeajon aikana "20. 0,6 tonnia. Morris-Martel -tankettia kokeiltiin Britanniassa 1926– 27. Carden Loydin yhden miehen tanketista tehtiin myös pyöräversio. Vuoden 1918 Ford oli ensimmäinen panssarivaunu, johon sopii tanketti-nimitys. Aivan uutta olivat myös Mk IX -miehistönkuljetusvaunut, joihin mahtui kymmeniä sotilaita. Nopeutta lienee löytynyt 16 hv:n moottorilla 24 km/h. Frera-moottoripyörän 250-kuutioisella koneella varustetun prototyypin tiedot ovat hajanaisia eri lähteissä, mutta italialaistehtaan esitteen mukaan etupanssari kesti Mauser-kiväärin luodit ja ajonopeus oli parhaimmillaan (ajajan kävelyvauhtia vastaavat) 5 km/h, peruuttaessa 2,2 km/h. Telakoneisto tuli Roadless Traction -yhtiöltä ja 20 hv:n moottori oli vaunun nokalla. Sellaisiakin yhden miehen vaunuja, joissa panssarimies makasi vatsallaan, kehiteltiin eri tahoilla; niitäkään ei nähty taistelukentillä. Martelin mielestä armeija tarvitsi massoittain pieniä panssarivaunuja; ne olisivat tulevaisuuden jalkatai ratsuväkeä. Molempia telojakin pystyi jarruttamaan erikseen, jolloin vauhti hidastui aina käännettäessä ja osat kuluivat nopeasti
84 . Vaunu oli silti hyvin monikäyttöinen ja suosittu. Vaunusta kehkeytyi jatkossa kevyt tankkisarja Light Tank Mk I–VI; viimeinen näistä oli brittien pääasiallisena panssarikalustona toisen maailmansodan alkuvaiheissa. Brittien omissa kk-vaunuissa ei siis ollut kattoa ja kahta kulmikasta kupolia sotilaiden päänupeille; monissa vientija lisenssiversioissa ne kasvattivat tankettien korkeutta parillakymmenellä sentillä. Yleismalliksi suunnitellun Universal Carrierinkin moottorina oli Ford, 85-hevosvoimainen V8; se sijaitsi nyt takaosassa keskellä. Moottorina oli yhä Fordin nelisylinterinen ajajan ja ampujan välissä. Carrierista puolestaan kehitettiin edelleen Universal (Bren) Carrier. Se ja muut tornittomat Carden Loydin "jälkipolvet" palvelivat liittoutuneiden yleistyöjuhtina, ja erilaisia versioita tehtiin paljon. tanketit.indd 84 tanketit.indd 84 22.10.2023 11.53 22.10.2023 11.53. Carden Loyd Mk VI oli kevyt ja halpa tanketti. Kevyttä, tavallisesti panssaroimatonta Loyd Carrieria valmistettiin sitäkin n. Ainoa Suomeen ostettu, uudempi malli on Parolan panssarimuseossa. Carden-ritarin laatikkomaisessa ajokissa oli kevyt kk takaa avoimessa, kulmikkaassa tornissa. Kummatkin alkuperäisistä omistajista jatkoivat Vickersin palveluksessa, mutta Cardenin kuoltua vuonna 1935 lento-onnettomuudessa Loyd perusti oman yrityksen. Carden Loydin konseptin mukaisesti tulevina vuosina valmistettiin tuhatmäärin tanketteja, kevyitä tankkeja sekä kuljetusvaunuja. Kapean pikku tanketin alla oli vain telaketjut, joten apupyöristä aiheutuva lisäpaino vältettiin. Moottori oli T-Fordista; pyörävaununa puolentoista tonnin painoinen laite pääsi maantiellä jopa 50 km/h vauhtiin. Tuotantoon tämä "rukoilijasirkka" ei päässyt. Testien perusteella päätettiin, että hänen piirtämiään tanketteja valmistettaisiin kahta lajia: ensinnäkin jalkaväelle ylhäältä avointa, 1,2 metrin korkuista Carden Loyd Carrier -mallia. Carden Loyd Carrierin paremmin sotavarusteltuun rinnakkaisversioon Mk VII, eli tiedusteluvaunun koemalliin, tuli täydet 360 astetta pyöritettävä pieni kk-torni. Normaalisti aseistuksena oli Bren-kk, osassa myös pst-kivääri tai myöhemmin PIAT-heitin, joita kaikkia voitiin käyttää joko vaunussa tai sen ulkopuolella. Carrierin tuotantomalliksi tuli vasta Mk VI -versio, jota valmistettiin brittiarmeijalle vuodesta 1928 lähtien. Brittien jalkaväen kuljetusvaunujen tyyliin miehistön suojaus oli huono, eivätkä sisätilat olleet ihanteelliset. Ensimmäiset prototyypit olivat tässäkin tapauksessa yhdelle miehelle. Alkupään malleista tehtiin tosin sellaisetkin versiot, missä oli ketjuvetoinen, alas laskettava pyöräpari: maantieajossa ohjattiin pienellä takapyörällä. Suuryhtiö Vickers-Armstrongs osti John Cardenin ja kapteeni Vivian Loydin firman vuonna 1928. Lehdistö nimitti ajaja-ampujia "haarniskoiduiksi ritareiksi", vaikka tanketit eivät ainakaan ulkonäöltään vastanneet romanttista mielikuvaa. Ajajan kupoliluukku on kohotettuna. Edeltäjiinsä verrattuna Universal Carrier oli isompi, joten kyytiin mahtui helposti neljä sotilasta. Universaali kuljetusvaunu Itseoppinut insinööri John Carden oli eräs parhaista vaunusuunnittelijoista Britanniassa. Mobilisti 7/23 Martelille ilmestyi kilpailija Carden Loyd Tractors -yhtiöstä, joka sekin sai tilauksen kahdeksasta koevaunusta. Sillä kaksi miestä ja konekivääri varusteineen etenisivät nopeasti, vaikkakin epämukavasti ja aika turvattomasti. 26 000 kpl sodan aikana. Telojen kestävyyttä oli onnistuttu parantamaan, joten kömpelöistä pyörävirityksistä voitiin luopua. Universal Carrierin valmistusmäärä eri versiona oli 113 000 vaunua, niistä yli puolet tehtiin Kanadassa ja USA:ssa. Universal Carrier harjoituksissa keväällä 1941. Kahden miehen ruumisarkkua muistuttanut teräsrunko voitiin tulittamisen jälkeen laskea taas suojaan. – Kakkossijalle suosiolla jäänyt "Q" Martel teetti vielä toisen mukaelman omasta vaunustaan Crossleyn tekniikalla ja Kégresse-teloilla, mutta sekään ei tullut tuotantoon. Ennakkoluuloton upseeri oli sittemmin vaikuttamassa brittitankkien, erityisesti cruiser-mallien kehitykseen ja yleni kenraaliluutnantiksi. – Merkillisin monista erikoisversioista oli "Praying Mantis": koemalli pystyi kohottamaan konekiväärinsä näköesteiden yläpuolelle, joten vaunun mataluus ei haitannut toimintaa. Yksinkertainen ja kevyt perusmalli, kaksipaikkaiseksi levennettynä ja ilman pyöriä, osoittautui Morris-Martelia paremmaksi. Kuvassa on Ruotsiin tullut koevaunu, joka on museoitu. Niihin lukeutuivat radiolla varustettu tulenjohtovaunu, "Wasp"-liekinheitinvaunu, krh-vaunu, jalkaväen tiedusteluvaunu, ja tietenkin perusmallia tarvittiin kuljetusja vetotehtäviin
CV-35:n tapaan aseistuksena oli vain kaksi konekivääriä, vaikkakin tornissa. Uusia, isompia tankkeja oli valmiina vain vähän; niistäkin infantry-mallit olivat hitaita ja cruiserit huonosti suojattuja. Enemmän tai vähemmän modifioituja sotasaalisvaunuja olivat lisäksi kevyet ja raskaammatkin tankit, joita Ranskan armeijalta jäi huomattavat määrät. Paremman puutteessa torjuntakeinoksi kävi sekin, että kevyet tanketit kaadettiin miesvoimin nurin. Medium Mk II oli taisteluvaunuksi jo ikäloppu, joten brittien panssariase oli heikoissa kantimissa. Pienikokoisia vaunuja valmistettiin Fiatin ja Ansaldon tehtailla pari tuhatta vuosina 1933–1938. Saksalaisen Legion Condorin PzKw I -vaunut eivät nekään loistaneet Espanjan taisteluissa. Myöhemmin joidenkin UE-vaunujen perätilaan asennettiin 28/32 cm:n raketinheittimiä. Niitä käytettiin miehitysjoukkojen partiointiin Espanjan sisällissotaan osallistunut italialainen CV-vaunu. Se oli silti mukana Puolan ja Ranskankin valtauksessa, vieläpä operaatio Barbarossassa. Britit menettivät huonosti sujuneessa taistelussa Ranskasta 331 kevyttä tankkia, kun armeija evakuoitiin Dunkerquesta. Puolalaiset tanketit TK-3 ja TKS mahtuivat näppärästi Polski-Fiatin lavalle. 88 hv:n Meadows-moottorilla nopeutta oli jopa yli 50 km/h, mutta 4-metrinen vaunu oli liian lyhyt suhteessa leveyteen ja korkeuteen. Panssari oli 4–15 mm:n paksuinen ja aseina yhä konekiväärit, eli tanketteja nekin käytännössä olivat. Vuonna 1941 useita satoja UE-tanketteja varustettiin 37 mm:n pst-tykillä (Pak 36) ja kilvellä, jotka kiinnitettiin kannelle. Pohjois-Afrikassa nähtiin jokunen 20 mm:n Solothurn pst-kiväärillä varustettu CV35, mutta niistäkään ei ollut torjumaan brittien Matilda II -tankkeja. Vickersin – edellä jo mainittu – Light Tank Mk VI oli sodan syttyessä Royal Armoured Corpsin standardivaunu – joka olisi kelvannut enää harjoituskäyttöön. Kuvan mallissa toisen kk:n tilalla oli isoputkinen liekinheitin. Osa meni vientiin, mutta päämallit CV-33 ja CV-35 muodostivat Italian panssarivoimien selkärangan. Tanketteja oli mukana jo Abessinian-sotaretkellä, missä etiopialaisjoukot tuhosivat ja valtasivat niitä väijytyksissä. Wehrmachtille kelpasivat myös kaikki ranskalaiset vaunut, kevyimmästä Renault UE Chenillette -mallista lähtien. Kevyesti panssaroidut brittiläis-saksalaiset telatykit toimivat itärintamalla Laatokan eteläpuolella ilmeisesti kohtuullisen hyvin, vaikka näyttivät pahasti ylija yläpainoisilta. Kerrotaan, että eräskin kolonna pysäytettiin vierittämällä isoja kiviä vaunujen eteen ja taakse, minkä jälkeen ne oli helppo tuhota; kääntyvää torniahan niissä ei ollut. Meno oli niin keikkuvaa, että tornissa olleet vaununjohtaja ja ampuja joutuivat useinkin pitelemään kiinni kaksin käsin. Muutostyö tehtiin Ranskassa insinööri ja Wehrmachtin tykistöupseeri Alfred Beckerin toimesta (Mobilisti 4/15). Vasemmalta Renault FT, 4,5 tonnin Vickers-Carden-Loyd Model 1933 ja ensimmäinen Suomeen hankituista "6 tonnin" Vickers-vaunuista. Suomeen PzKw I -vaunuja lähetettiin jatkosodan aikana, ja saksalainen kevyt panssarikomppania käytti niitä Uhtualla. Light Tank Mk VI:ssa huipentui kymmenvuotinen kehitys, missä pääasiat olivat jääneet kustannussyistä sivurooliin. tanketit.indd 85 tanketit.indd 85 22.10.2023 11.53 22.10.2023 11.53. 85 Pikkutankit rintamalla Kovin suuria sankaritarinoita ei tankettikalustolla saatu aikaiseksi missään sodassa. Kanaalin yli vetäytyneiden brittien jälkeensä jättämistä pienistä Mk VI -tankeista rakennettiin ensimmäiset telatykit Saksan armeijalle. Carro Veloce L3 oli italialaisversio Carden Loyd Mk VI:sta. Etulinjassa tanketteja oli hyvin vähän vuoden 1940 lopulla. Kokovertailua vuodelta 1935. Ne olivat melkein yhtä isoja kuin vaunut ja painoivat 1,2–2 tonnia. Saksalaiset saivat käsiinsä toista tuhatta ehjää tai korjauskelpoista vaunua, ja niitä käytettiin edelleen kuljetuksiin, mutta myös aseistettiin eri tavoin. Espanjan sisällissodassa Francoa avustaneiden italialaisten vapaaehtoisjoukkojen CV:t jäivät alakynteen tasavaltalaisten Neuvostoliitosta saamille T-26 ja BT-5 -tankeille. Lähinnä koulutuskäyttöön tarkoitetun PzKw I:n tuotanto loppui vuonna 1937. Liittyessään mukaan toiseen maailmansotaan Italian armeijan tankettimäärä oli yhä suuri, ja ne kaikki olivat jo täysin vanhanaikaisia. Tankettien sukua tämä ensimmäinen tuotantoon tullut Panzerkampfwagen kuitenkin oli: Kruppin prototyyppi pohjautui osittain Carden Loydiin, ja aseistuksen ohella panssarointi oli heikko. Aseistamaton pikku UE oli tehty Carden Loydin mukaiseksi; erityispiirteinä olivat puolipallokupolit katolla ja pieni kipattava kuormalava perässä. Saksalaisillakaan ei ollut liikaa panssarikalustoa, joten sotasaalisvaunuja hyödynnettiin monipuolisesti. Mobilisti 7/23 . Kun torni poistettiin, rungon takaosaan saatiin sovitettua tykkimiesten lisäksi aika järeä 105 mm:n tai joidenkin tietojen mukaan jopa 150 mm:n haupitsi. Painonsa ja ulkomittojen puolesta se oli tanketin ja kevyen vaunun rajamailla; yleensä se luetaan jälkimmäisiin
Eräillä 1920-luvun kehitelmillä tavoiteltiin telaketjujen säästöä siten, että maantiellä ajettiin pyörien varassa. Molemmat maat olivat Vickers-Armstrongsin asiakkaita. Kannakselle sijoitetun rykmentin kalustona todettiin olevan 90 "Christie ja Vickers"-vaunua (BT ja T-26), sekä 30 kpl tanketteja. Kaukoidässä tanketteja käyttivät pääasiallisesti kiinalaiset sekä Kiinaa valloittaneet ja miehittäneet japanilaiset. Tornissa oli 47 mm:n pst-tykki, mutta nekin vaunut tehtiin ohuesti panssaroiduille, siis haavoittuville Vickers-rungoille. Kolmisenkymmentä Landsverk ja DAF -autoa sekä viisi Carden Loyd -tankettia jäivät saksalaisten jalkoihin muutamassa päivässä. Edellisessä oli etumoottori ja kk-torni takana, jälkimmäisessä uusi Hino-dieselnelikko siirrettiin taakse ja torniaseena oli 37 mm:n tykki. Vaikka Vickers-Carden-Loyd Mk VI pystyi hyvällä tiellä ylläpitämään 45 km/h vauhtia, muut koeajotulokset olivat heikkoja, eikä näitä tanketteja hankittu lisää. Suomalaisten ohella myös japanilaiset ja puolalaiset havaitsivat hankkimansa testivaunut käyttökelvottomiksi. Moottoriksi tuli Volvon 85-hevosvoimainen suora kuutonen; 4,5 tonnin painoiset kk-vaunut koottiin Ruotsissa. tanketit.indd 86 tanketit.indd 86 22.10.2023 11.53 22.10.2023 11.53. Japanin omia malleja Type 94 ja 97 (Te-Ke) tehtiin toista tuhatta vuosina 1935–1940. Venäläiset valmistivat T-27 -tiedusteluvaunuja yli 3 000 kpl vuosina 1930– 1933 ja niitä saatiin sittemmin Suomeenkin sotasaaliiksi. Tšekkitankit olivat enimmäkseen isompia malleja kuin tanketit, joita oli valmistettu vientiin. Japanilaisetkin ostivat mallikappaleet Carrier Mk VI:sta ja havaitsivat ne liian pieniksi. Kiinaan hankittiin jostain syystä enimmäkseen amfibioita ja muutama tavallinen tanketti. Panssarointi oli heikko (6 mm), aseistuksena yksi kk. Mobilisti 7/23 sekä suojaustehtäviin; telatykeiksi ja pst-vaunuiksi muutettuja versioita lähetettiin itään tai muille rintamille. Suomen rajalle ilmestyi samana vuonna ensi kertaa puna-armeijan hyökkäysvaunuja. Suomen höyhensarjalaiset Chenillette (pieni telaketjuajoneuvo) Saint-Chamond modèle 1921 oli kummallisin – ja varmasti surkein – vaunu, millä panssarimiehemme ovat harjoitelleet. Mittojensa puolesta 5-tonninen "panssarintuhooja" sopii tankettien joukkoon. Puolan panssarikaluston pääosa koostui Carden Loydiin pohjautuvista, hyvin pienistä TK ja TKS-tanketeista. Huolimatta tehokkaasta aseistuksesta T-13:n menestys jäi vaatimattomaksi. Meille niitä oli tarkoitus hankkia nopeiksi tiedusteluvaunuiksi, mutta huippuvauhti oli pyörilläkin vain 24 km/h, teloilla vaivaiset 5 km/h. Britanniasta tilattiin vuonna 1933 Vickers-Armstrongsin laajasta valikoimasta kolme vaunua kokeiltaviksi. Lisäksi Puolan armeijalla oli käytettävissä toistasataa isompaa ja varsin kelvollista 7 TP -vaunua, eli Vickers Mark E:n dieselmoottorista puolalaisversiota. Tanketitkin joutuivat isompien japanilaisvaunujen ohella koviin taisteluihin amerikkalaisia vastaan ja ohuesta panssarista johtuen tappiot Tyynenmeren sodassa olivat suuria. Vickers-Armstrongs valmisti vuonna 1935 Belgian armeijalle 42 kpl tanketteja, joissa oli torni 13,2 mm:n konekiväärille. Kun varsinaisia taisteluvaunuja oli hankittu Ranskasta kovin vähän, ei kotimaansa puolustajille ollut Belgiassakaan mahdollista käyttää panssarivoimia merkittävästi. Monimutkaiset ja huterat ajokit eivät olleet onnistuneita, ei myöskään ranskalainen Saint-Chamond. Asia alkoi olla ajankohtainen; itänaapuri rakensi jo voimakasta panssariasetta itselleen. Muuallahan Mk VI osoittautui menestystuotteeksi; sitä myytiin pariinkymmeneen maahan ja kopioita rakennettiin eri puolilla. Suurta taisteluarvoa ei puna-armeijan köykäisillä tanketeilla ollut. Paino, 2,7 tonnia, oli kasvanut reilusti alkuperäiseen brittimalliin verrattuna. Vickers-Carden-Loydin kevyttä vientimallia mainostettiin Sotilasaikakauslehden numerossa 10/1935. 86 . Ennen Saksan hyökkäystä belgialaiset rakensivat lisäksi yli 200 T-13 -vaunua. Suomen armeijan seuraavat vaunuostokset tehtiin vasta vuosikymmenen kuluttua. Gotlannissa ja suojasivat saarta maahanlaskujoukkojen hyökkäysten varalta. Niiden taisteluarvokin oli pieni syyskuun ensimmäisenä 1939; toimintakunnossa oli silloin 440 vaunua. Haluttiin selvittää, sopivatko ne Karjalankannaksen olosuhteisiin – ja pystyikö siellä ylipäätään toimimaan tankeilla. Light Tank Model 1933 oli tarkoitettu Vuonna 1924 Suomen panssarikalustoon kuului Renaultien ohella erikoinen Saint-Chamond. Ne palvelivat mm. Silti T-27 voitiin jopa ripustaa Neuvostoliiton nelimoottorisen TB-3 -pommikoneen alle ja kuljettaa ilmateitse. Siirtyminen pyöriltä teloille kesti apumoottorin voimalla 10 minuuttia ja muutos takaisin pyörille oli hankala operaatio. Esimerkiksi Ruotsiin oli tilattu 48 kpl AH-IV -mallia (Stridsvagn m/37). Jo Tšekkoslovakian miehitys keväällä 1939 oli tuonut Saksan panssarivoimille laadukasta kalustoa ja tuotantokapasiteettia, mitä hyödynnettiin tulevissa salamahyökkäyksissä. Liian harvalukuisina näistäkään ei ollut paljon vastusta saksalaisten nopealle etenemiselle kohti Varsovaa. Vickersin pienin myyntimalli ei päässyt mihinkään, jos lunta oli yli 40 cm, eikä murtovoima riittänyt puiden kaatamiseen. Pyörilläkin liikkunut vaunu on ikuistettu Benz-Gaggenau-kuormurin ja SA-kilvissä olleen Harley-Davidsonin kanssa December-joululehden piirrokseen. Kahden miehen malli, 3 tonnin painoinen härveli, oli vaikeasti ajettava kummallakin tavalla. – Alankomaissa vieläkin vähemmän, siellä oli keskitytty panssariautoihin, eikä tankkeihin. – Kääpiöhyökkäysvaunuiksi niitä kutsuttiin Suomessa: kupoleillakin varustettuna vaunun korkeus oli vain 1,44 m; pituus oli Upseerin käsikirjan (1939) mukaan 2,6 m ja leveys 1,8 m
7 tonnin painoinen, tuolloin siis keskikokoinen kevyt tankki. Valmistaja mainosti mallisarjaa (1933–1936) kevyeksi hyökkäysvaunuksi, mutta pikemminkin se oli tanketti. Eikä tuokaan olisi ihmeemmin parantanut miehistön mahdollisuuksia. Vuoden 1941 alussa niitä löytyi kunnostettuina Suomen armeijalta 30 kpl. Kolmas mallikappale, lyhytputkisella 47 mm:n tykillä ja tornilla varustettu 6 Ton Alternative B, oli suurin Kannaksella vuoden 1934 aikana testatuista vaunuista: se oli yli 4,5 metriä pitkä ja n. Brittien tositoimissa huonosti pärjänneeseen Light Tank -sarjaan tuli vielä kaksi 40 mm:n tykillä varustettua lisäystä, 8–9 tonniset Mk VII Tetrarch ja Mk VIII Harry Hopkins, mutta molempien tuotanto loppui pian. Mittojen, teknisten tietojen ja tuotantolukujen lähteinä ensisijaisesti Jane's WWII Tanks and Fighting Vehicles, The Complete Guide (Leland Ness, 2002) ja Pictorial History of Tanks of the World (Peter Chamberlain & Chris Ellis, 1972). Nousukyvyltään FT-vanhus oli jopa parempi. . Malli kelpasi kuitenkin puna-armeijalle: Neuvostoliitossa tehtiin siihen perustuen yhteensä nelisen tuhatta T-37 ja T-38 -tiedusteluvaunua. Tanketin ja panssaroidun tykinvetäjän eroavaisuudet saattoivat olla melko olemattomia. T-38 -amfibiovaunua ollaan valtaamassa Messuhallin sotamuistonäyttelyssä syksyllä 1941. Metrin verran Vickersin "6-tonnista" lyhyempien mallien paino oli 3,3–3,8 tonnia ja kahden miehen vaunujen torniaseena oli konekivääri. 87 vain vientiin. Myös brittien alunperin Jaguarin 6-sylinterisen (4.2-litre) voimalla liikkunut tiedusteluvaunu Scorpion vuodelta 1973 oli samaa kokoluokkaa. Sekin painoi kuitenkin 8,6 tonnia, eli monta kertaa enemmän kuin kevyimmät tanketit. USA:n merijalkaväki sai 1950-luvulla M50 Ontos -vaunuja, joiden kuusi pitkäputkista sinkoa oli näyttävä arsenaali pienen pst-vaunun tornissa. – Renault oli sekin mukana Kannaksen ajokokeissa ja osoittautui vertailussa yllättävän hyväksi: se eteni metrin paksuisessa hangessa ja hävisi Vickers-tankille talviolosuhteissa vain niukasti. Modernia Wiesel 2:ta on kokeiltu myös robottiversiona: tanketeille voi siis sittenkin olla vielä käyttöä, ja ehkä entistäkin pienempinä, kun autonomisissa "panssaridrooneissa" ei enää tarvita miehistöä. Sotasaalis-amfibioita käytettiin meillä jatkosodan alussa erillisissä vesivaunujoukkueissa. Tanketit siirrettiin koulutuskäyttöön ja heikoimmin panssaroituja amfibiovaunuja hyödynnettiin meilläkin harjoitusmaaleina. Yksi neliömetri 10 mm:n paksuista terästä painaa 80 kg. Venäläisten suunnittelema T-20 Komsomolets -telaketjutraktorikin kävi tiukassa paikassa myös kk-vaunuksi, vaikka sen päällä olleilla penkeillä pystyi kuljettamaan tykin kuuden hengen miehistön. Tosin USA:n kevyet vaunut olivat painaneet jo M2A4-mallista (1940) lähtien yli 10 tonnia ja tonnit vain lisääntyivät M3/M5-malliversioissa. Porschella suunniteltu Wiesel 1 -vaunu Munsterin panssarimuseossa. Se antoi suojaa tavallisilta kiväärikaliiperin luodeilta, mutta jos vihollisella oli edes pst-kiväärejä, tanketit olivat pulassa. Nopeudeltaan (enintään 7,5 km/h) se ei tietenkään vastannut 1930-luvun vaunuja. Lisätilauksia ei kuitenkaan tehty, eikä mallisto ollut muissakaan maissa järin suosittu – hinta oli tietenkin korkeampi kuin tornittomalla Mk VI:lla. Halpuutensa ansiosta tanketteja oli rakennettu 1930-luvulla niin paljon, että monen maan panssarivoimat olivat sodan alkaessa pitkälti niiden varassa; paremman kaluston suunnittelua ja hankkimista oli laiminlyöty. Jos lisättiin etuja kylkipanssarien paksuutta sentillä tai parilla, painoa kertyi helposti liikaa – tanketin moottoria sekä telakoneistoa olisi pitänyt vahvistaa. Panssarin minimipaksuudeksi katsottiin tuolloin puoli tuumaa eli 12–13 mm; kaikki tanketit eivät yltäneet siihenkään. Koekappale todettiin ajettavuudeltaan kelvolliseksi sekä kesällä että talvella. Näitäkin vaunuja saatiin omille joukoillemme runsaasti saaliiksi (Mobilisti 1/85). Aseet ja ammukset kehittyivät nopeasti ja tehokasta torjuntatulta oli vastassa aina vain enemmän. He olivat tosin vain säältä suojassa pressun alla. Sodan lopulla "kevyt tankki", esimerkiksi amerikkalainen M24 Chaffee, oli jopa kaksi kertaa niitä raskaampi. Tuhansien järvien maassa uiville tanketeille olisi ehkä ollut käyttöäkin, mutta Vickers-amfibio ei vakuuttanut kyvyillään, eikä sitä pidetty tarpeellisena. Mobilisti 7/23 . Kannaksen ajokokeita johtanut eversti Taavetti Laatikainen totesi, ettei tälläkään Vickers-mallilla ollut keveytensä takia edellytyksiä liikkumiseen talvisessa maastossa. Toinen niistä on tallella kööpenhaminalaismuseossa. Lopulta harjoitusmaaleiksi Toisessa maailmansodassa pienet tanketit tulivat nopeasti tiensä päähän. Panssarin paksuus oli 7–11 mm, huippunopeus kunnioitettavat 60 km/h. Pienimpiä sotakoneita, siis tanketteja, ei tehty taistelutehtäviin käytännössä enää lainkaan. Tanketin mittoihin jäi saksalainen Wiesel, joka tuli tuotantoon 1980-luvulla: helikopterikuljetuksiinkin sopivan 3,5 m:n pituisen vaunun paino puristettiin vain 3–5 tonniin ja sen kompakti ykkösmalli tuo mieleen Carden Loydin tai Renault UE:n. Niitä paljon tuottanut Neuvostoliitto lopetti viimeisimmän, eli T-70:n valmistuksen vuonna 1943; sen paino hipoi jo kymmentä tonnia. tanketit.indd 87 tanketit.indd 87 22.10.2023 11.53 22.10.2023 11.53. Kokeiltavaksi saatiin brittitehtaalta myös kevyt amfibiovaunu, joka tuli vain lainaksi, ja joka palautettiin pian. Tanskaan ostettiin pari vielä kevyempää, silti kk-tornillista "Patrol Tank"-tankettia; hyvin lyhyt, 2-tonninen versio oli tarkoitettu lähinnä mellakantorjuntaan. Karvaiden kokemusten myötä kevyenkin painoluokan – noin 5–10 tonnin painoisten – hyökkäysja tiedusteluvaunujen suosio hiipui olemattomiin. Huomaamattomuus ja liikkuvuus olivatkin ainoat keinot, millä tankettimiehistöt saattoivat selvitä taistelukentällä tai edes sen läheisyydessä. Vickers Mark E -nimisinä näitä vaunuja ostettiin Suomeen muutaman vuoden kuluttua 32 kpl korvaamaan vanhentunut Renault FT -kalusto. Kesäkokeiden jälkeen hän tosin huomautti, että se voisi sittenkin olla käyttökelpoinen Kannaksella, jos ajajilla olisi riittävästi ajotottumusta
Mobilisti 7/23 Mika Koskinen: Suomalaisen Saabin jäljillä R uotsalaisen lentokonetehtaan suomalainen alihankkija valmisti autoja vuosikymmenien ajan. Kirjan kuvitus on runsas ja valittu tukemaan tarinaa. Aiheista suurta osaa on sivuttu lehtien, myös Mobilistin, sivuilla mutta ei vielä koskaan näin perusteellisesti esitettyinä. Janne Halmkrona ISBN 978-952-472-357-2 Kustantaja Alfamer, 2023 200 sivua 34,90 euroa JAakko Pertilä: Helsingin raitiotiet I – 1890-1950 O n hämmästyttävää, ettei Helsingin raitioteiden historiasta ole aikaisemmin julkaistu todella kattavaa esitystä. Kekkosen ajan syrjäseutujen teollistamisja työllisyysprojekti kehittyi vuosien mittaan omatoimiseksi tehtaaksi, joka ei suostunut olemaan pelkkä kokoonpanolinja. Saabia on lähestytty niin monelta puolelta, että kaikkia otsikoita ei kannata tähän luetella mutta omat kappaleensa saavat Kekkosen ajan teollisuuspolitiikka, poliisivoimien ajoneuvohankinnat, suomalaisten kehittämän Saab 90:n tarina ja paljon muuta. Kirjaan on haastateltu Saabeja Uudessakaupungissa alkuaikoina valmistaneita työntekijöitä ja autojen käyttäjiä poliiseista poliitikkoihin. Ja näin innostuneesti kirjoittaa toimittaja, joka ei harrasta kiskoliikennettä laisinkaan! Kimmo Koistinen ISBN: 978-952-7260-33-3 Kustantaja Laaksonen, 2023 Sidottu, 336 sivua, n. Nyt on, ainakin ensimmäisten 60 vuoden osalta. Mika Koskinen on kirjoittanut aiheesta kirjan, joka käsittelee aiheen monet eri puolet niihin tarkkaan syventyen. 88 . Se on vääjäämättä johtanut välillä tinkimiseen taiton taiteellisesta tasapainosta, mutta parempi niin, pääsevät vanhatkin kuvat esille. Jos haluat tietää varhaisten raitiovaunujen huollosta ja kiskojen kunnossapidosta talvisin, tämä opus tyydyttää uteliaisuutesi. Juha Pietikäisen tekstiä kirjassa on suomalaisen Saabien rakentajia kuvaava luku. 300 valokuvaa, n. Runsas ja herkullisen laaja-alainen kuvitus sekä sen tyylikäs sommittelu sivuille täydentävät kokonaisuutta siten, että kirja palvelee niin kronologisena tietoteoksena kuin selailunautintoa etsivien aarrearkkuna. Siitä on kiittäminen aiheeseen todella syvälle päässyttä Jaakko Pertilää ja korkeaprofiilista Kustantaja Laaksosta. Jos vaikkapa rahastajien univormut tai keskenään kilpailleiden liikenneyhtiöiden kuviot ja poliittiset kytkökset kiinnostavat, tarjoavat Pertilän tutkimukset vastauksia niihinkin, sanoin ja kuvin. Ilkka Kanerva kertoo kirjassa pitäneensä Saabeista niin paljon, että on ministeriaikoinaan itse ajanut pitkiäkin matkoja kuljettajan istuessa vierellä, vaikka säännöt eivät moista vaihtoa olisi sallineet. Emoyhtiön suunnitelmista huolimatta Suomessa suunniteltiin itsenäisesti useita erikoismalleja, joita saatiin myös tuotantoon. 50 karttaa ja noin 100 piirrosta, lehtileikettä ja matkalippukuvaa ISBN: 978-952-7260-33-3 Ovh: 49 € MOBILISTI KOELUKEE kirja-arvostelut.indd 88 kirja-arvostelut.indd 88 22.10.2023 11.56 22.10.2023 11.56. Massiivinen, tyylikäs ja erittäin monipuolisesti aihettaan käsittelevä teos avaa näkymän jo kauan sitten kadonneeseen Helsinkiin, jossa hevoset raatoivat joukkoliikenteessä ja koko kaupunki etsi vielä hahmoaan. Hevoset korvautuivat melko pian sähköllä, kun tekniikka kehittyi ja reittiverkosto laajeni
Koska kaikki eivät osaa itse pelastautua, tarvitaan niitä muita, jotka hoitavat sen pelastamisen, joko virkansa puolesta, tai hyvää hyvyyttään. Tallit ovat pullollaan edellisiä projekteja. Jäljellä oleva aika lasketaan sekunneissa. Keskimmäisen penkkirivin haasteena on se kippausmekanismi. Olympiaherkkuja. No sarjakuvistapa tietysti, siellä sitä on viljelty kutakuinkin viisikymmentä vuotta – ensikäyttäjästä ei vain ole täyttä varmuutta. Auto on sen verran harvinainen, että mallikappaleita ei ihan joka nurkassa pyöri. Pari vuotta uudemman keskipenkki itse asiassa jo löytyi, ja se lienee sovitettavissa paikoilleen. Suuri kiitos tuntemattomalle ahertajalle. No niin siinä sitten kävi, että pihaan ilmestyi taas hiukka lisää projektia. Mobilisti 7/23 . Olisi muuten kiva joskus nähdä kyseiseen poliittiseen päätökseen liittyviä asiakirjoja, onkohan sellaisia olemassa. Jotain on menossa todella pahasti pieleen. Kun tälläkään kertaa eivät viranomaistahot osallistuneet pelastusoperaatioon, piti se toteuttaa vapaaehtoisvoimin. Suomen kielessä pelastautuminen ja pelastaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Eli osien metsästyshaasteiden kanssa painiskellaan taas. Kuitenkaan ne eivät ole kantavia rakenteita, kuten vielä edellisissä korimalleissa, joten auto pysyy ryhdissään, vaikka puuosat lahoaisivat olemattomiin. Jotain muuta sitä ehkä saattaa huutaa, mutta ei varmasti tuota kaikille tuttua lausahdusta. Kukahan tämän pelastajan pelastaisi. Autoraukka ei itse osaa pelastautua. Harvinainen amerikkalaiseksi USA autoteollisuus pukkasi viisikymmenluvulla tavallisia sedan-koreja satojatuhansia vuodessa, tämmöistä lankkukylkifarmaria vain alle kaksi ja puolituhatta autoa. Auton ensimmäisestä neljästä vuodesta ei ole ainakaan vielä löytynyt dokumentteja, mutta vuodesta 1956 tähän päivään auton vaiheet ovat pääosin selvillä. Miten näitä ehtii koskaan harrastaa, kun kaikki aika menee pelastusoperaatioissa. 89 PElastautukoon PElastautukoon ken voi ken voi K uvittele itsesi pahimmanlaatuiseen kiipeliin. Täysin absurdi ajatus, eikö totta. Kun auton kohtaloksi tulee joutua hylätyksi, se usein jää niille sijoilleen ja menee siitä sitten koko ajan vain huonommaksi. Auto on peruskoriltaan tavallinen USA-Ford, joten ainakin etupenkin luulisi olevan helppo nakki. Vai onko se harrastus, se pelastaminen. Onhan tuommoinen kolmen penkkirivin sivuventtiilimoottorinen puukylkifarmari sen verran lutusen näköinen härveli, ettei sitä olisi voinut jättää pelastamatta. Kun uutena samalla rahalla olisi saanut kuuden hengen Packardin, ymmärtää miksi nämä jäivät kuriositeetiksi. Täytynee muistaa se matemaattinen tosiasia, että viisikymmenluvun autot eivät ole nykyään viisikymmentä vuotta vanhoja, niin kuin helposti ajattelisi, vaan ne ovat jo seitsemänkymmentä vuotta vanhoja. Mistäkö tuo huudahdus on peräsin. Vain niitä kehotettiin pelastautumaan, jotka voivat; autohan ei voi. Eli, jos joku lukijoista mahtaisi tietää, kuka tätä hitsaili, niin silloinhan olisi toivoa ehkä vielä päästä kadonneiden penkkien jäljille. Tässä kohden olisi mukavaa, että lukijoista edes osa nyökyttelisi päätään hyväksyvästi. Eipä taida löytyä ainoastakaan kaunokirjallisesta tuotteesta, eikä sen koommin tietokirjoistakaan. ei vaan siis pelastettu. Jos niitä ei löydy, niin kyllähän aina jotakin sohvia löytynee. Ne koristelistat ovat muuten olleet tämän ikäisessä ihan oikeata puuta, ei mitään lasikuitujäljitelmää, niin kuin pari vuotta uudemmissa vastaavissa. Kuulin viime talvena yhdestä projektista, joka oli tylysti hylätty soramontulle, ja joka todellakin oli pelastamisen tarpeessa – ainakin minun mielestäni. Selitys saattaisi olla se, että olympiavuonna helpotettiin uusien autojen tuontia, jotta pääkaupunkiseudun katukuva ei näyttäisi ulkomaisten kisaturistien silmään ihan niin ankealta. Soramontun kaunotar Näin ollen jonkun muun täytyy pelastaa se – jos se joku tuntee tarvetta siihen. Silti se on kaikille tuttu. On varsin erikoista, että tämmöinen luksusfarmari on edes tullut Suomeen. Pelastautuminen on jotakin joka tehdään ihan itse, pelastamista tekevät ulkopuoliset. Joskus parisenkymmentä vuotta sitten auton jäljet katosivat pitkäksi toviksi, ja juuri niinä vuosina joku on tehnyt autoon mittavat peltityöt. Semmoisten pikkuseikkojen, kuten ettei niistä kolmesta penkkirivistä ainutkaan seurannut autoa, ja että se lättis lienee jo jossakin rodissa ja ettei alkuperäisistä puuosista ole jäljellä hammastikunkaan vertaa, ei annettu häiritä tätäkään pelastusoperaatiota. Mutta onpahan ainakin tämä palanen Suomi-historiaa nyt sitten pelastunut... Mitä sitten tästä eteenpäin. Viimeinen penkkirivi on rakenteeltaan yksinkertaisin, mutta sen tekeminen tyhjästä vaatisi ainakin hyvän mallin. Kuinka moni meistä tällä suurimman hädän hetkellä huudahtaa: ”Pelastautukoon ken voi”. Peltitöiden yhteydessä ne kolme penkkiriviä on varmaankin irrotettu, kun koko lattia on tehty uudestaan. Kai Laine arkeologi_723.indd 89 arkeologi_723.indd 89 23.10.2023 12.30 23.10.2023 12.30. Todennäköisesti valmistetuista autoista on lähes 99 % tuhoutunut kuluneina vuosikymmeninä, joten jäljellä olevat mahtuvat jo pienimmänkin nakkikioskin parkkipaikalle. Niin, jokos keksitte, että mistä se on tuttu
Vaatteet huolettivat minua. Aamupuuroa syödessäni nostin katseeni ja jäin yllättäen tuijottamaan sitä ainoaa kampraattia, joka sattui olemaan paikalla. Marketta Sandberg Uusi ura vaimo723.indd 90 vaimo723.indd 90 22.10.2023 12.11 22.10.2023 12.11. Jo ensimmäisen työpäivän jälkeen koulun keittolan ruokatarjonta sekä mukavat työkaverikaunottaret olivat tehneet häneen lähtemättömän vaikutuksen. Mobilisti katseli minua suu auki virkkomatta sanaakaan. Sekin ratkesi kuin itsestään. Poika sai pidettyä pätevyytensä istumalla monta päivää Teamsissä, jopa ohi odotettujen sukujuhlien. Mobilisti oli tukka suittuna, parta ajeltuna puhtaissa vaatteissaan kuin uusi mies. Konerasva on pinttynyt niihin, mobilisti itsekin havahtui käytännön ongelmiin. Parin päivän hinkkauksen jälkeen kädet puhdistuivat. Vihdoin mobilisti sai kysyttyä, että oikeinko vaimo on tosissaan. Vapaaehtoisia ei ilmoittautunut. Mobilisti 7/23 Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Minulla oli ensiapukortti mennyt vanhaksi, pojalla ammattipätevyyksien määränpää häämötti runsaan viikon päässä. Taisin käyttää sitä viimeksi, kun olin mukana, kun kuopus syntyi, hän muisteli. Ei riitä, että ihminen ikääntyy. Käsien kanssa voi olla ongelmia. Pahinta on erilaisten pakollisten korttien vanheneminen. V uodet jatkavat juoksuaan. Onneksi minulla on erikoispuhdistusainetta hätätapauksia varten. Mobilisti oli puhunut kavereilleen vaateongelmastaan. Annoin ohjeet hiusten ja parran saattamisesta katseiden kestävään kuntoon. 90 . Ensin homma kulki, sitten Fahr kulki niin hyvin, että se jopa porautui huomattavan syvälle märkään kaurapeltoon. Raislerin ruuvi Suoruuvihäksättimiä. Ensimmäisen työpäivän aamuna ahtauduimme molemmat mobilistin Miniin. Idän voimalla puimuri vedettiin takaisin pinnalle ja nyt kädet ristissä odotellaan, ettei uudet sateet uhkaa suomalaista ruuantuotantoa. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Veterama Mannheimin romutaivas Mysteeriladoja Suomalaisia Samara-tutkielmia. Minut valtuutettiin hankkimaan itselleni sijainen koulunkäynninohjaajan toimeeni, jotta voisin osallistua ensiapukurssille. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. Mobilistin oma garderobi olisi saanut aikaan naurunremakan teinien keskuudessa. Kaveri toi kirpparilta hienon keltaisen pelipaidan ja siistit sekä ehjät farkut. Mobilisti! Nyt saisivat kaiken maailman koneistamopajat ja varaosien metsästyskeikat jäädä kahdeksi päiväksi. Raskaan kahden päivän työviikon jälkeen mobilisti keskittyi uudelleen puintitöihin. Tietenkin! Minulla oli vain pari päivää aikaa saada mies puhtaaksi ja siistiksi. Vanha Fahr M900 saisi odottaa, kun puimamies suuntaisi kunnan hommiin. Jätin hänet runsaslukuisten naispuolisten työkavereideni ympäröimäksi. Puolet oli puitu ja sadetta luvassa. Olin häikäistynyt. Ilmoitin välittömästi esimiehelleni, että sijainen on löytynyt
Mobilisti-tilaajasivut 7/23 . Tapahtuma on huippu ja monet suomalaisetkin ovat ottaneet sen jokasyksyiseksi traditioksi. Kauppa kävi ja moni suomesta kuljetettu pyörä jatkoi matkaa Tsekkiin, Hollantiin, Puolaan. ääriharvinainen Lilac 250cm 3 Japanista, valmistenumerolla 1! Kauppa kävi, välillä virkistystä sai hyvin hoidetuista olutja ruokapisteistä. Tänä vuonna retki toteutettiin pikalennolla Frankfurtiin, vuokraamosta Jeep Renegade alle ja baanaa pitkin suoraan pelipaikalle. Vahva suositus, jawohl! Kuvia lisää somessa Mobilistin facebook-sivulla. Tarjolla oli totutusti tavaraa laidasta laitaan, samoin kuin yleisöä. Myös suomalaisia myyjiä oli useita paikalla motskariosiossa. Koronavuosi oli muisto vain, ja liikkeellä oli kansaa aivan huippuvuosien malliin. Suomen kieli pirskahteli siellä täällä, mm. 91 V eterama ei petä, eikä ole pettänyt niiden ainakin kymmenen vuoden aikana kun olemme tehneet syysvaelluksen kaikkien romustajien taivaaseen. mannheim2.indd 91 mannheim2.indd 91 23.10.2023 10.48 23.10.2023 10.48. Jonoja toki oli, mutta olipa kansaakin liikkeellä. Timo Mononen Vain ranskalainen keksii tällaista, Derny Tandem 98cc Durcher -mosalla. Viimein romutaivas aukeni; sääkin oli lähes helteinen 26 astetta ja sehän helli rompekansaa. Tavaraa oli tosiaankin tarjolla laidasta laitaan, ja moni löysikin mukavaa kotiin vietävää. Pekka Kosken luotsaamien Mersukerholaisten suista. touring-malli. Anna meille meidän jokapäiväinen hunajamme – Volkkarilla kuljetettuna. Merkki oli erityisen tunnettu velodromikilpailujen peesipyörinä käytetyistä mopoistaan, mutta tämä oli ns. Tuliaisina takaisin mm. Hunajata, hunajata, Ruotsin sydänmailta. Perjantaina portit aukesivat "ammattilaisille" 12.00 ja jonoa oli kadulle asti
Mobilisti-tilaajasivut 7/23 Osta lentokone, pihankoristeeksi tai pikkuprojektiksi. Dresdeninläisen Gläserin nikkaroiman avomallin tuotantomäärä 3 329 kpl. mannheim2.indd 92 mannheim2.indd 92 23.10.2023 10.48 23.10.2023 10.48. 92 . Monkey Mann on voittaja, paperivaivainen Simson SR50 "Bunny" Harppi-Saksan viimeisiltä vuosilta jäi myymättä. Schön. Wanderer W23 Cabrio odotteli vielä sunnuntainakin uutta kotia
mannheim2.indd 93 mannheim2.indd 93 23.10.2023 10.48 23.10.2023 10.48. Suorastaan kullanhohtoinen ja superhieno Renault Floride – hintapyynti 29 900 €. Ryhdikäs siivekäs 60-luvun alusta, vaan ei se ainainen Peugeot 404 tai Morris Oxcford, vaan iso Fiat. Euroopassa supersuosittu VW tölkkikin tarvitsee varjoa helteeessä.Olisiko jopa Oettingerin nikkaroima kuutoskoinen WBX6. Zündapp peräprutku 600 €. Vuosimallia 1978, eli viimeisiä Länsi-Saksassa rakennettuja "käfereitä". 93 Hintaesimerkkejä laanilta : Donnet Zetel 1927, 4 300 € Lapuissa lisähuomio: "kilpuritai spesiaaliaihioksi"! Kupla 1303S avo ruosteineen 5 900 €. Mobilisti-tilaajasivut 7/23
Santamaria teki mopoja myös lisenssillä Zündappille. Saksalaisetkin ymmärtävät "maantie-Junkersin" hoitavan hommansa oivasti myymäläkäytössä – huomattavasti paremmin kuin Volkwagenin vastaavat pakut... Kesäisten säiden helliessä rompestajia kelpasi nauttia myös ruokaja juomamyynneistä. mannheim2.indd 94 mannheim2.indd 94 23.10.2023 10.48 23.10.2023 10.48. Karvaisemmalle sukupuolelle sopisi paremmin kahvilakilpuri-henkinen – mutta vanhoista kuvista päätellen alkuperäiskuntoinen –1950-luvun Santamaria Tigrotto -mopo. Giulia käy kilpuriksi, 155 poliisiautoksi ja Alfasud...paloautoksi! Romutaivaasta löytyi kaikkea. Amerikan-unelmia leluautojen ystäville ja Mercedes-Benz -lautassarja tyylikkäässä puulaatikossa. Mobilisti-tilaajasivut 7/23 Alfa Romeosta on Italiassa moneksi. Kerettiläinen mielipide kenties, mutta kasvojenkohotuksen jälkeinen viirusilmäkissa on parannusta alkuperäiseen ulkoasuun. 94 . Barbie-elokuvan innoittamana pinkki Piaggio olisi varmasti ollut kesän kuumin kulkupeli
Kansiossa on joitain kymmeniä värikuvia Lada Samaroista. Janne Halmkrona K uten edellisessä Mobilistissa kerrottiin, alkoivat neuvottelut AvtoVazin ja Valmet automotiven välillä 1994. Sen kanteen on kirjoitettu Lada Samara -uusi ja vanha. Niiden alkuperä on arvoitus, mutta todennäköisesti kuvat ovat tulleet meille Konelan pääkonttorilta, kun sitä tyhjennettiin toistakymmentä vuotta sitten. Prototyyppi oli esillä jo Frankfurtin autonäyttelyssä 1995 syyskuussa, vaikka yhteistyösopimus allekirjoitettiin vasta marraskuussa. Nosto-ovessa erottuu suurentamalla teksti: "Muotoilu". Kun lehti, jossa asiaa käsiteltiin oli mennyt painoon, löytyi Mobilistin toimituksen arkistoiksi kutsutuista sekalaisista laatikoista pieni minialbumi eli vihkonen kymppikuville. 95 MYSTEERILADOJA Mobilistin arkistoista löytyi kuvia Lada Samaran aiemmin tuntemattomista muotoilututkielmista. Mobilisti-tilaajasivut 7/23 . mysteeriladoja.indd 95 mysteeriladoja.indd 95 22.10.2023 20.52 22.10.2023 20.52. Tarkoituksena oli suunnitella Euroopan markkinoille oma Lada Samaran malli, joka valmistettaisiin Uudenkaupungin autotehtaalla
Mobilisti-tilaajasivut 7/23 Mobilisti 7/23 . Mystiseksi kuvien autot tekee ensiksi se, että osassa kuvia punainen auto on farmarimallinen, osassa taas viisiovinen monikäyttökori. mysteeriladoja.indd 96 mysteeriladoja.indd 96 22.10.2023 20.52 22.10.2023 20.52. Sitä voisi olettaa Eurosamaran kehitysmalliksi, vaikka juuri tuo maski ei tainnut tullakaan tuotantoon. 96 Kuvissa on harmaa ja punainen Samara tai ehkä kaksi punaista ja yksi harmaa. Perässä on kahdet erilaiset valot ja puskuri. Farmarimallin suunnittelu on merkinnyt sitä, että Uudessakaupungissa on oltu valmiita toteuttamaan huomattava osa auton koria suomalaisin voimin. Auton keskilinjalla on peili, joten samasta autosta saa ikään kuin kaksi erilaista mallia. Lopullinen Eurosamarahan oli peltiosiltaan venäläinen mutta yleensä maskiltaan ja sisustukseltaan suomalainen. Jos valokuvan ottaa vasemmalta kyljeltä, heijastaa peili sen puolen valot ja puskurin toisellekin puolelle, joten näyttää siltä kuin molemmat takavalot olisivat pyöreitä. Sen ohjaamon muotoilu on tosin jo hyvin lähellä lopullista Eurosamaraa. Kuvat on kehitetty lokakuussa 1994 eikä noin valmiita malleja ihan parissa kuukaudessa tehdä. Toinen mystinen fakta on kymppikuvien takana oleva kehityspalvelun leima. Oikealla kyljellä auto näyttää taas ihan toisenlaiselta, sen puolen takavalo on pystyssä. Ulkoisesti harmaaseen autoon on nähtävästi lisätty etuspoileri huomiovaloineen ja keulaan modernimpi maski. Jos kuvat ovat todellakin Eurosamaraan johtaneista prototyypeistä, on projekti ollut tekeillä jo huomattavasti ennen kuin siitä on edes neuvoteltu vakavasti venäläisten kanssa. Farmarimallia emme tienneet Samarasta kenenkään edes suunnitelleen. Tämä laite ei taida olla ajokuntoinen auto vaan muotoilututkielma. Punainen tai punaiset autot ovatkin mystisempiä kohteita. Samaran pohjalle on tehty muotoilututkielmia, joista harmaa on lähempänä perusmallista 90-luvun venäläistä tuotetta. Eurosamara vaikuttaa myös olleen luultua kunnianhimoisempi projekti. Keulaa on muotoiltu pyöreämmäksi ja ajovalojen tilalla on pyöreät mallit. . Auton takapäästä on kaksi versiota tai olisiko parempi sanoa niitä olevan neljä. 96
Odotetusti MSA pystyi etenemään kaikissa mahdollisissa maasto-oloissa, lumessa ja avovedessä. Kuormaamattomana se ui jopa 16 km/h mutta esimerkiksi tietyillä matalan kasvillisuuden peittämillä pinnoilla sekä hyvin kiinteillä alustoilla se oli hyvin hidas, nopeus jäi selvästi alle 5 km/h ja hiekalla oli tyytyminen reiluun 3 km/h möyrintään. Chrysler-yhtymä vastasi haasteeseen ja sai Marsh Screw Amphibianin (Suoruuviamfibio) testikuntoon vuonna 1963. Tavallisimmin into laantui laitteen kiusalliseen hitauteen sekä hankalaan ohjattavuuteen. Sovelluksia kokeiltiin sitkeästi: Fordson-traktoreihin oli 1920-luvulla saatavilla talviajoa varten Armstead Snow Motor -asennussarja, jolla koneen voima välittyi ajopintaan kookkailla “lumiruuveilla”. Lumella taas mentiin vaichryslerinruuvit.indd 97 chryslerinruuvit.indd 97 23.10.2023 12.11 23.10.2023 12.11. MSA oli kokonaan alumiinirakenteinen ja painoi siksi vain reilun tonnin. USA:n laivaston pioneeriyksiköissä nousi 60-luvun alussa tarve ajoneuvolle, jolla voitaisiin liikutella puolen tonnin kuormia tai kuutta miestä varusteineen täysin tiettömissä ja vetisissä oloissa, hieman kuin Vietnamin loputtomilla riisipelloilla. Näiden ohella lukuisat muut keksijät ympäri maailmaa yrittivät saada tätä pyörät ja telaketjut korvaavaa ideaa hyötykäyttöön. Toisen maailmansodan aikana saksalainen Johannes Raedel kehitti lumisilla vuorenrinteillä etenemään pystyvän ruuvikulkuneuvon. Mobilisti-tilaajasivut 7/23 . Ohjaus tapahtui Bendixin sähkömagneettisten kytkimien avulla, kääntymissuunnan ruuvin pyörimistä rajoittamalla. Vaihteisto oli järeä TorqueFlite 727, josta voima jatkoi ruuveihin ketjujen välityksellä. Voimalinja alkoi 225 kuutiotuuman suoralla kuutosella eli tutulla Slantilla, joskin sen harvinaisella alumiiniversiolla, johon oli ympätty vahvistettu kampiakseli. Ratkaisevan tärkeät suoruuvit tai roottorit, kuten Chrysler niitä kutsui, olivat polyuretaanitäytteiset, joten ne eivät menettäisi kelluvuuttaan vaurioituneenakaan. 97 Suo, ruuvi ja häksätin Chrysler Marsh Screw Amphibian & Riverine Utility Craft P yöriviä sylinterimäisiä ponttooneita, joiden pintaan on tehty jättimäinen ruuvikierre, on yritetty hyödyntää vaikeissa maasto-olosuhteissa ja jopa amfibiokulkimissa 1800-luvulta lähtien
Kohtalaisesta testimenestyksestä huolimatta Mekongin suistoalue jäi tälläkin kertaa vaille Chrysler-mönkijöitä ja protot siirrettiin reservin varastoihin. Mobilisti-tilaajasivut 7/23 vatta yli 40 km/h. Kokeet ruuvien laippakokoa kasvattamalla eivät edistäneet asioita. Ohjattavuus vaati kokemusta ja joissakin tilanteissa MSA eteni parhaiten peruuttamalla. Voimanlähde oli nyt 440-kuutiotuumainen, 380 hv:n V8 vahvistettuna versiona ja sen perässä kirnusi jälleen TF 727, joskin 2-vaihteiseksi lukittuna. chryslerinruuvit.indd 98 chryslerinruuvit.indd 98 23.10.2023 12.11 23.10.2023 12.11. Kimmo Koistinen Bendixin sähkömagneettinen ohjausjärjestelmä. 98 . Seuraava Chryslerin muunnelma teemasta nähtiin 1969, kun lähes 6 tonnin Riverine Utility Craft jymisteli testialueille. 60 asteen mäennousukyvystään huolimatta se ei selviytynyt jyrkistä joenpenkereistä, koska ruuvien päät jämähtivät suoraan maaperään. Vedessä se eteni jopa 29 km/h ja suurin saavutettu maanopeus oli 36 km/h, mutta kaikkien alustojen yhteenlaskettu keskinopeus oli alle 17 km/h. RUC nousee maihin. Laivasto ei täysin vakuuttunut, joten asia jäi hautumaan. Se kykenisi kuljettamaan jo enemmän miehiä, tonnin kuormaa tai vaikkapa laskemaan vesistöön miinoja
99 Mitä olisi joulu ilman ERIKOISALBUMIA. Joulun suosikkilahja! Vain lehtipisteistä! www.mobilisti.fi 1 100 sivua nostalgisia autokuvia! 100 sivua nostalgisia autokuvia! 18,50€ (sis. Mobilisti 7/23 . ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI EILINEN EI RUOSTU V Paluu menneisyyteen Eilinen ei ruostu_V_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu_V_kansi.indd 1 21.10.2023 15.36 21.10.2023 15.36 albumimainos_eer5.indd 99 albumimainos_eer5.indd 99 21.10.2023 15.50 21.10.2023 15.50
*riippulukko ei sisälly myyntipakkaukseen. Poistaa tilasta kosteuden tehokkaasti. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo takakansi522.indd 108 takakansi522.indd 108 12.9.2022 16.37 12.9.2022 16.37 PAL.VKO 2022-51 60 15 00 -2 20 7 6 414886 015005 22007 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 14.10.2022 9:24:35 14.10.2022 9:24:35 Helpompaa sähköistä autoilua CTEK NJORD GO SÄHKÖAUTON LATAUSASEMA Type 2 (3-vaihe, 11 kW) 799 00 CTEK NJORD GO on mukanasi kulkeva sähköauton latausasema, jonka voit kuljettaa kotoa vaikkapa mökille etkä tarvitse useaa latausasemaa. Ehdoton lisävaruste CTEK NJORD GO -latauslaitteelle. • Lataa kaikki 12 V lyijyakkutyypit (myös GEL ja AGM) • Viiden vuoden takuu 89 90 CTEK YLLÄPITOLATURI MXS 5.0 12 V/5 A 45-5589 13,31/kg 50-00991 47,60/l 60-8071 11 90 Motul BENSIININ SÄILYTYSAINE 250 ml Takaa huolettoman ensikäynnistyksen. • Vaikutusalue 35 m³ • Kesto 1–3 kuukautta Autoon, mökille, asuntovaunuun, varastoon... Sopii 2ja 4-tahtibensiinimoottoreihin katalysaattorilla tai ilman sekä kaikille bensiinilaaduille. Ainutlaatuinen kahdeksanvaiheinen lataus sekä kunnostustoiminto. Stabilisaattori estää bensiinin vanhentumisen sekä hartsin muodostumisen. 45-01906 takakansi722.indd 108 takakansi722.indd 108 24.10.2022 11.03 24.10.2022 11.03 kannet_MOB723_108.indd 108 kannet_MOB723_108.indd 108 23.10.2023 10.56 23.10.2023 10.56. 45-01905 CTEK NJORD GO Wall Mount LUKITTAVA SEINÄTELINE 19 90 CTEK NJORD GO sähköauton latausasemalle tarkoitettu lukittavissa oleva seinäteline*. Laite kytketään suoraan voimavirtapistorasiaan. PAL.VKO 2023-51 60 15 00 -2 30 7 6 4 1 4 8 8 6 1 5 5 2 3 7 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 23.10.2023 7:50:24 23.10.2023 7:50:24 PAL.VKO 2022-45 60 15 00 -2 20 6 6 414886 015005 22006 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Viivakoodi.indd 1 30.8.2022 14:36:37 30.8.2022 14:36:37 Helsingin täyteen ahdettu Tattarisuon hylkyautovarikko joskus 1960-luvun lopulla. 5 99 Absodry KOSTEUDENPOISTAJA MINI 450 g/35 m³ Pitää kosteustason sopivana ihmisille ja tavaroiden säilymiselle. kuva: Matti Korjula Monikäyttöinen ja täysin automaattinen ylläpitolaturi. Vähentää homeen syntymisen riskiä ja pahaa hajua