Mobilisti 8/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE | 8/2008 | 8,50 € Syvemmälle ei pääse AAW Racingin historia Norton International ’36 Ford V8 De Luxe Convertible ’38 Mercedes-Benz 220 S ’61 Peel P50 ’63 Datsun 1500 Pickup ’75 Jeep Wagoneer Limited ’79 SR-71 Blackbird Paljon kuvatalkoita
Kiikun kaakun Autoileva nuorallatanssija Jean Sunny kiersi autosirkuksineen 50ja 60-luvuilla maailmaa esittelemässä kahdella pyörällä ajoa ja muita huimia temppuja. Gangsteri-sitikan kaappariovet sidottiin turvallisuussyistä köydellä kiinni, jotteivat ne aukeaisi huimistelun melskeissä kohtalokkain seurauksin. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Hannu Ahvenen albumi 2 . Kuvat luovuttanut taho, joka itsekin kokeili ”motorisoitua nuorallatanssia” kertoi, ettei homma aivan kaikilta onnistunut. Mobilisti 8/08. Kotkan seudulla vaikuttavat reippaat nuoret miehet päättivät kokeilla Sunnyn temppuja touhuun sopivalla ranskalaisvaunulla. Ja mitä suuren maailman isot pojat edellä, sitä Suomi-poika perässä
3 Mitä isot edellä: Jean Sunny ja Simca Helsingin Vauhtitiellä. Mobilisti 8/08 . Sitä pienet perässä: Huimat suomalaiset kaatuvissa autoissaan.
6 Mercedes-Benz 220 S ................... 89 Jussin jorinat ............................... 68 Ratkaisu kasvihuonepäästöihin ...... 48 Norton International Model 30 ...... 114 Uutisia, tapahtumia, kuultua ......... 42 AAW Racingin tarina 1/4 ............... 20 Lukijoiden postia toimitukselle ...... 96 Toimituksen autot ......................... 90 Värikuvatalkoot .......................... 104 Kuvatalkoot ............................... 102. 14 Datsun 1500 Pickup ..................... 58 Blackbird – maailman nopein ........ 88 Zen ja Harley-Davidson ................. 30 Peel P50 ..................................... 76 Tapahtumakalenteri ...................... Sisältö 8/2008 4 Mobilisti 8/08 Ford V8 DeLuxe Convertible ............ 26 Ostetaan, myydään, vaihdetaan ..... 113 Schweinerei ............................... 36 Jeep Wagoneer Limited ................. 98 Mobilisti koelukee ...................... 108 Panssariparaati .........................
Ensimmäisessä pääkirjoituksessa myönnettiin lehden irtonumerohinta, 10 markkaa, kalliiksi. Kustannusalasta jotain ymmärtävät kollegat eivät empineet varoittaa: ”Tuosta ei voi tulla mitään”. Viimeinen havainto on ehkä terveellinen reunahuomautus niille harrastajille – nykyinen päätoimittaja joukkoon luettuna – joille 80-luvun autot tuntuvat ikuisesti pysyvän nykyautoina, vaikka ne ovat taittaneet taivalta jo neljännesvuosisadan. Mobilisti, samoin kuin jenkkiautopuolen kollegalehti V8-Magazine, saivat ilman markkinointitoimenpiteitäkin lentävän lähdön. Alusta pitäen esillä pidettiin korostetusti ajoneuvoja, joiden säilyminen oli uhattuna. Uusi lehti oli perustajalleen – Kai L. Sosiaalinen tilaus omille lehdille oli kentällä niin voimakas, että tieto kulki harrastajapiireissä suusta suuhun ja levikit kehittyivät rakettimaisesti. Vuonna -79 Neuvostoliitto oli mahtinsa huipulla, eikä kukaan selväjärkinen olisi ennustanut itäisen systeemin konkurssia vain runsas kymmenen vuotta myöhemmin. Irtonumeromyyntiin repropainos ei tule. Lähes ainoa kriteeri on ollut alkuperäisyys, mutta siitäkin on tarpeen niin vaatiessa sujuvasti joustettu. Keräilijähamstereita rauhoitettakoon tiedolla, että uusintapainoksen kanteen sijoitetaan selvästi erottuva ”näköispainos”-teksti, jottei tilaajalahjamme sekoita herkkiä divarimarkkinoita tai houkuttele hämärämiehiä liikkeelle helpon rahan toivossa. Tosin se oli pitkään myös ainoa, mutta se ei saavutusta juuri himmennä. Sitä se olikin, sillä mustavalkoisessa lehdessä oli vain 32 sivua. Suomessa tuskin rohjettiin spekuloida sillä, kuka valittaisiin kekkoseksi Kekkosen jälkeen. Niille lukijoille, joiden mielestä lehdessä nykyisin käsiteltyjen ajoneuvojen ikäjakauma on pielessä suuntaan tai toiseen, muistutettakoon että nykyisillä tekijöillä on 30 vuotta enemmän ajoneuvohistoriaa käsiteltävänään kuin K.L.B:llä vuonna -79. Tilanne on mielestämme niin epäoikeudenmukainen, että julkaisemme numeron 1/79 uudelleen näköispainoksena. Vietnam-krapulaa potevan USA:n presidenttinä oli Jimmy Carter, joka tuskaili Iranin vallankumouksen aiheuttamia murheita. Alku olikin varovainen. PANKIT SAMPO 800016-1166862 NORDEA 134730-246714 OKO 572146-210727 PAINOPAIKKA Wellprint Oy, Espoo ISSN 0783-4616 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE T ämän numeron myötä täyttyy Mobilisti-lehden 30. Bremer e-mail: toimitus@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Jan Enqvist TOIMITUKSESSA Katja Enqvist Outi Haapala Janne Halmkrona Matti Ouvinen Kimmo Virtanen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Juhani Halmeenmäki Timo Happonen Jukka Heikkinen Esa Illoinen Tero Ilola Tapio Laaninen Ilpo Mikkonen Eino Ritaranta Vesa Rohila Kim Snellman Raimo Söderholm TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11, 00620 Helsinki ILMOITUSMARKKINOINTI Capesland Oy Petri Niemenmaa puh. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Naurettavan pienestä painoksesta johtuen suurin osa nykyisistä lukijoistamme ei ole koskaan edes nähnyt ensimmäistä numeroamme, saati lukenut sitä. Lehti on muuttunut ajan kuluessa, mutta ympäröivä maailma on muuttunut vielä enemmän. Ensimmäisen numeron painosmäärä vaihteli muistajasta riippuen 1 200 ja 1 800 välillä. Jan Enqvist Mobilisti 8/08 5 Lehti parhaassa iässään. vuosikerta. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Lukijoiden plärätessä Mobilistin ensimmäistä numeroa Khomeinin radikaalit islamistiopiskelijat tunkeutuivat USA:n Teheranin suurlähetystöön ja ottivat 52 amerikkalaista panttivangeikseen. 0400-425 063 petri.niemenmaa@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Suomalainen harrasteautolehdistö syntyi kuitenkin onnellisten tähtien alla. 09-272 7100 fax 09-2727 1027 hallituksen pj. Ensimmäistä Mobilistia selatessaan voi huomata, että aikaa on kulunut, mutta linja on pitänyt. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Kai L. Ensimmäisessä numerossa oli myös yllättävän paljon kuvia autoista, jotka olivat lehden ilmestyessä tuskin kymmenvuotiaita. KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki puh. Parin vuoden sisällä Mobilisti oli vakiinnuttanut asemansa oman aihepiirinsä ykköslehtenä. Nykyinen painos on kaksikymmenkertainen, mikä 30 vuoden takaisille epäilijöille tiedoksi. Lehden sivuille kuuluivat alusta asti kaikenlaiset ajoneuvot karvoihin katsomatta. Bremerille – melkoinen uhkayritys, vaikka taustalla olikin yhteistyökumppaneita. Tilaajat saavat sen ensi vuoden varsinaisen juhlanumeron 7/2009 mukana kotiinsa. Onpa tosin sivujakin käytössä hieman enemmän, sillä käsissäsi olevassa kaikkien aikojen paksuimmassa numerossa on sivupinta-alaa noin neljän Mobilisti 1/79:n verran. Kaikkien aikojen ensimmäinen Mobilisti-lehti on jo pitkään ollut himoittu keräilyharvinaisuus
6 . Mobilisti 8/08
Olivathan ensimmäisen maailmansodan kauhut vielä tuoreessa muistissa suurvaltojen johtajillakin. Autolla tehtäväksi ajateltu matka Tervolasta Helsinkiin oli taittunut junalla, ja nyt piti matkaa varten hankkia avomallinen auto – ja nopeasti sittenkin. Keinäsen Helsingin-liikkeestä lennosta ostetulla avo-Fordilla. Hammaslääkäri Kaiharjun hätähankinta Ford V8 De Luxe Convertible 1938 Kolmikymmenluvulla automatkailu ulkomailla ei ollut mikään jokamiehen huvi. Mobilisti 8/08 . Ylempi keskiluokka suuntautui tavoissaan yhä enemmän läntiseen moderniin elämäntapaan, ja autokauppa kävi. Torniolaisen varakkaan poikamiehen Soini Kaiharjun teki mieli Monte-Carloon. Onnettomuus ei ollut määrätietoiselle Kaiharjulle edes hidaste; matkaan lähdettiin S.P.J. Paige oli Kemijoen pohjassa, mutta Monte-Carloon piti päästä. Automatka ei saisi jäädä toteutumatta sellaisen hataran tekosyyn varjolla, että auto puuttui.. Laivaliput oli ostettu valmiiksi ja kaikki suunnitelmat tehty. Kymmenet miljoonat ihmiset eri puolilla Eurooppaa eivät voineet aavistaa, että maailman ja heidän kohtaloistaan oltiin jo päättämässä Saksan valtakunnankansliassa ja Kremlissä. Paige oli Kemijoen pohjassa, mutta Monte-Carloon piti päästä. Kulisseissa häämötti kaiken aikaa suursodan uhka, mutta harva uskoi maailman olevan niin hullu, että se todella syttyisi. Pahaksi onneksi matkailuväline, avomallinen Paige, lipsahti kuitenkin Tervolan lossilta Kemijokeen. Automatka ei saisi jäädä toteutumatta sellaisen hataran tekosyyn varjolla, että auto puuttui. 7 K esällä -39 suomalaisilla meni paremmin kuin koskaan. Vuosikymmenen alun lama oli muisto vain, ja elintaso nousi nopeasti. Autolla tehtäväksi ajateltu matka Tervolasta Helsinkiin oli taittunut junalla, ja nyt piti matkaa varten hankkia avomallinen auto – ja nopeasti sittenkin. Hammaslääketieteen lisensiaatti Soini Kaiharjulla oli kiireisempiäkin ongelmia kuin maailmantilanteen murehtiminen. Laivaliput oli ostettu valmiiksi ja kaikki suunnitelmat tehty. teksti: Jan Enqvist | kuvat: Matti Ouvinen koi maailman olevan niin hullu, että se todella ongelmia kuin maailmantilanteen murehtiminen
Yksi pieni seikka oli kuitenkin omiaan luomaan epävarmuutta edessä olevia pitkiä korpitaipaleita ajatellen; virtalukon pohja oli kulunut tai hapettunut, eikä Ford startannut kovinkaan suurella varmuudella. Samaan aikaan Soini Kaiharju pinni Fordillaan kohti pohjoista jossain Tsekkoslovakiassa. Kaiharju ei turhia nikotellut, vaan tarttui tilaisuuteen empimättä. Tämän tiedon jälkeen Erkki ei saanut hetken rauhaa, vaan alkoi järjestää rahoitusta kuntoon ja suunnitella hakumatkaa ensimmäiselle mahdolliselle päivämäärälle. Ehdoton vaatimus avomallisesta korista uhkasi muodostua vakavaksi ongelmaksi, mutta S.P.J. Suomalaisten ”petos” sai vuoristoarmeijan komentajan, kenraalieversti Rendulicin antamaan käskyn kaikkien suomalaisten taajamien polttamisesta vetäydyttäessä. Sovittiin, että Matti ottaisi auton tilanteesta selvää käydessään pääsiäisen pyhinä kotona Torniossa sukuloimassa. Ensivaikutelma ei osoittautunut lähemmässäkään tutkimuksessa vääräksi; Ford oli erittäin hyvässä kunnossa lähes 30-vuotiasta kattokangastaan ja lokasuojien pieniä maalivaurioita lukuun ottamatta. Ford jatkoi Soinin lesken, Sirkka Kaiharjun, palveluksessa. ”Käytä kuin omaas’”. Näin Lassi Kaiharju sai käyttönsä auton pienellä työvelvoitteella ajeluttaa setäänsä kaupungilla tämän niin halutessa. syyskuuta, Soini Kaiharju pääsi lähtemään Tallinnasta onnellisesti kohti Helsinkiä. Soini-setä heitti Helsinkiin päästyään Fordin avaimet Lassille suurieleiseen tyyliinsä, ja lausui. Käsillä olevan tilanteen vakavuus ei kuitenkaan jäänyt häneltäkään huomaamatta. Asiat jatkuivat vielä hetken lähes entisellään, kun suomalaiset olivat välirauhansopimuksen mukaisesti häätävinään saksalaisia Lapista, ja saksalaiset vetäytyivät hiljaisen herrasmiessopimuksen mukaisesti omaan tahtiinsa kohti Norjaa. Neuvostoliitto esitti Suomelle tukikohtaja aluevaatimuksia ja armeija määrättiin lokakuussa suuriin ylimääräisiin kertausharjoituksiin Kannakselle. Polttoaineen ankarin säännöstely purettiin vuonna -48 ja renkaitakin alkoi olla saatavilla – ainakin jos suhteet olivat kunnossa. Teknisempi automies olisi saattanut kiinnittää huomiota suunniteltujen vuoristoreittien ja Fordin mekaanisten jarrujen väliseen ristiriitaan. Auto oli jo niin silmiinpistävä, että Torniosta kotoisin oleva työkaveri Matti Husa tuli maininneeksi, että kotona päin oli samanlainen, mutta avomallinen. Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan, ja elokuun edetessä oli pakko alkaa suoriutua kotimatkalle. Juuri ennen Saksan hyökkäystä Kaiharju oli päässyt livahtamaan Puolan läpi Baltiaan ja oli jo matkalla kohti Tallinnaa. Sellaiseksi löytyi oma veljenpoika Lassi Kaiharju, joka työskenteli kesällä -52 Helsingin kaupungin revisiovirastossa maatalousasiantuntijana. Kuusikymmenluvun taitteessa Soini Kaiharju täytti 70 vuotta, mutta käytti yhä Fordia säännöllisesti. Edes Suomen valtiojohto ei tiennyt, että Ribbentropp ja Molotov olivat elokuussa jakaneet Euroopan kahtia siten, että Suomi kuului yhdessä Baltian maiden kanssa Neuvostoliiton etupiiriin. Venäläisiä tilanne ei tyydyttänyt alkuunkaan, ja pian valvontakomissio alkoi tiukkaan sävyyn vaatia Suomelta todellisia sotatoimia saksalaisia vastaan. Erkki ratkaisi asian tankkaamalla auton ja varakanisterit piripintaan Torniossa, minkä jälkeen autoa ei sammutettu ennen kuin ihmisten ilmoilla Jyväskylässä. Matkaan lähdettiin Effoan liikennöimää Helsinki-Tallinna-Stettin -linjaa myöten. Vain Monte-Carlon nähneet renkaat joutuivat lähtemään hieman ankeampiin maisemiin itärintamalle. Kaikki sujui hyvin, ja Erkki saapui Helsinkiin onnellisena yövyttyään Kuhmoisissa nuorimman enonsa vieraana. Kaiharju jatkoi hammaslääkärin töitä praktiikallaan Torniossa lääkintäluutnanttina, ja Ford jäi epäkäytännöllisen korimallinsa takia talliinsa kruununraakiksi. Autoja matkailuinnostuksestaan huolimatta Soini Kaiharju ei ollut erityisen taitava kuljettaja. Summa oli noin neljännes uuden VW Kuplan hinnasta, eli Ford ei ikäänsä ja epäkäytännölliseen korimalliinsa nähden ollut erityisen halpa. Kauppa syntyi, ja Erkki suuntasi kohti etelää avomallisella voimavaunullaan. Henki oli päällä, ja Erkki päätti saman tien tilata uuden katon Amerikasta. Vaikka sininen Ford olikin arkiauto, oli Erkki kuitenkin sielultaan jo tuolloin autofriikki; Husan heitto pohjoisen vihreästä avo-Fordista ei mennyt ohi korvien. Hän autoili edelleen mielellään pitkiäkin matkoja, mutta esimerkiksi reissullaan Helsingin olympialaisiin hän tarvitsi avukseen paikallistuntemuksella siunattua kuljettajaa. Samoihin aikoihin Saksan ja Neuvosto-Venäjän ulkoministerit sopivat Moskovassa Suomenkin kohtalosta, mutta sellaisesta Soini Kaiharju ei tiennyt mitään. Oikea sota alkoi suomalaisten maihinnoususta saksalaisarmeijan selustaan Tornioon lokakuun alussa. Kesä -39 muistetaan erittäin kauniina, eikä kukaan nauttinut siitä huolettomampana kuin Soini Kaiharju, joka kuunteli V8:n rauhoittavaa kumua Gotthardin solan kallioseinistä matkallaan Välimeren turkoosien vesien äärelle. Saksalaiset olivat täysin yllätettyjä, ja tärkeä rajakaupunki päätyi suomalaisiin käsiin kiivaiden taistelujen jälkeen melko vähin vaurioin. Elokuun loppupäivinä matka jatkui Puolan puolelle, jossa jännitys oli käsin kosketeltava. Tornio kuitenkin säästyi, ja nyt jo avioituneen Soini Kaiharjun praktiikka jatkoi toimintaansa sillä erolla, että alkuvuodesta -45 lähtien asiakkaita sai jälleen laskuttaa. Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Synkkä syksy kääntyi kohti vielä pimeämpää talvea. Pimeällä saattoi ajaa suureenkin kaupunkiin ilman että oli huomannut edes lähestyvänsä sellaista. Tiedustelun tulos oli rohkaiseva. Saksan Puolan-hyökkäyksen aattona, 30. Ajat olivat hieman toiset kuin nykyään, eikä toimenpide ollut niin yksinkertainen kuin olisi. Tämä käsky koitui mm. Perillä poikamies nautti Rivieran ilmapiiristä, ja kävi ehkä pelaamassa jokusen frangin kasinollakin. Sota Kotiinpaluun jälkeen oli vaikea enää muistaa niitä kepeitä tunnelmia, joissa matkaan oli pari kuukautta aikaisemmin lähdetty. Olympialaiset olivat ja menivät, mutta sama käytäntö oli voimassa Soini Kaiharjun myöhemmilläkin Helsingin-reissuilla. Täyttä varmuutta siitä, jatkuiko matka tietä myöten jo Tallinnasta vai vasta Stettinistä ei ole, mutta Monte-Carloon Kaiharju kaikesta huolimatta pääsi. Jännitys Saksan ja Puolan rajalla kiristyi äärimmilleen, ja nootit sinkoilivat suurvaltojen välillä. Erkki ajoi tuohon aikaan, keväällä -65, päivittäiset ajonsa sinisellä neliovisella -38 Fordillaan. Aseveljeyden kestäessä asiat sujuivat, mutta Suomen tehtyä Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan syyskuussa -44 entisistä aseveljistä tuli vihollisia. Jatkosodan aikana Tornio oli Lappiin sijoitetun XX saksalaisen vuoristoarmeijan tärkeä huoltokeskus. Uusi elämä Helsingissä Samaan aikaan vajaa tuhat kilometriä etelämpänä nuori sisustusarkkitehti Erkki Blomroos työskenteli maineikkaassa Märtha Blomin toimistossa. Tuollaisille karvahienouksille ei kuitenkaan ollut nyt sijaa: Ford oli komea, moderni, nopea ja – mikä tärkeintä – avomallinen. Fordia oli säästetty alustavasti sillä taka-ajatuksella, että joku Kaiharjun suvun nuoremmista vesoista haluaisi ottaa sen hoitaakseen, mutta saattaisi se olla myytävänäkin. Vastoin yleistä käytäntöä sekä Soini Kaiharju että Ford saivat viettää sota-ajan kotonaan. Rovaniemen kohtaloksi. Vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä voimat kuitenkin ehtyivät, ja Kaiharju siirtyi autuaammille ajoradoille. Ford palveli niin hyvin, että Kaiharjulla ei ollut tarvetta vaihtaa sitä uudempaan edes sen jälkeen, kun autoja alkoi taas olla saatavilla 50-luvulla. Keinäsen liikkeestä löytyi apu; liikkeen omistaja tarjosi pulassa olevalle asiakkaalleen omaan käyttöön ajattelemaansa vihreää avo-Fordia. Avokori oli Soini Kaiharjulle tärkeä asia, ja epäilemättä yksi tärkeimmistä syistä fordin pitämiseen. Loppukesästä Euroopan ilmapiiri muistutti upeinta kesäpäivää ennen uhkaavaa rajumyrskyä. Takaisin riviin Ford odotteli edelleen tallissa parempia aikoja ilman renkaita. Perillä Ford osoittautui sellaiseksi kuin se oli kuvattukin; hyväkuntoiseksi ja vajaa 80 000 kilometriä ajetuksi. Pahimpaan valmistautuva maa vaikutti paikoin lähes autiolta. Kaikki oli tähän asti sujunut hyvin, lukuun ottamatta Puolassa varastettua Fordin lipputankoa. Vähän ajettu ja sodissa rähjääntymätön auto astui takaisin palvelukseen moitteettomassa kunnossa. Auton olisi siis tuontisäännöstelynkin aikaan saattanut saada, mutta täysikokoinen avoauto olisi ollut ison kiven alla. Kesäkuun alussa Erkki lähti junalla Tornioon mukanaan Sirkka Kaiharjun kanssa puhelimessa sovittu kauppahinta, 2 000 markkaa. 8 . Mobilisti 8/08 Helsinkiin päästyä lähdettiin heti tarkastamaan pääkaupungin autoliikkeiden tarjontaa
Jostain kummasta oli löytynyt chicagolaisen Warszawski-tavaratalon postimyyntiluettelo, josta löytyi sopiva katto hintaan $ 34,80. Paketti noudettiin ja avattiin pamppailevin sydämin. Entisöimättömän auton tarkastelu tarjoaa lisäksi mahdollisuuden antaa asiaankuuluva arvo Fordin alkuperäisen 30-luvun kokoonpanotyön laadulle. Ford on kuitenkin edelleen lähinnä sydäntä, eikä jälkikasvukaan ole välttynyt tartunnalta. 9 Leskeksi jäänyt rouva Sirkka Kaiharju luovutti Fordin Erkki Blomroosille kesäkuussa -65. Fordin sivuventtiili-V8 on yksi autohistorian suurimmista legendoista, eikä sen osakseen saamassa ihailussa ole vähäisintäkään liioittelua. Kaikki mitä on tehty, voidaan laskea helläksi konservoimiseksi; ammoinen osittainen ylimaalauskin ehdittiin tehdä alkuperäisen kaltaisilla selluväreillä. Verhoilu on täysin vuoden -38 kokoonpanolinjan jäljiltä, eikä nahkaverhoilun arvokasta patinaa voisi rahalla ostaa, vaikka virheettömiksi entisöityjä V8 Fordeja onkin maailma väärällään. Muita entisöintitoimenpiteitä autoon ei ole tähän mennessäkään tarvinnut tehdä. Viitisen vuotta sitten kajottiin tekniikkaan ensimmäistä kertaa syvemmin, kun Erkki teki Fordiin elämänsä ensimmäisen moottoriremontin yhdessä poikansa Antin kanssa. Katon asentamisen jälkeen Fordille tehtiin sen ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kosmeettinen kohennus, kun auto maalattiin osittain uudelleen. voinut kuvitella. Adlerin jäljet päättyvät tällä tietoa Esko Rahkosen kokoelmiin, eikä Erkinkään yksityyppipäätös pitkän päälle pitänyt; 70-luvulta alkaen talliin on alkanut ilmestyä myös parempia englantilaisvalmisteisia autoja. Määrätietoisen kamppailun jälkeen lisenssit saatiin kuntoon, ja ennen pitkää Ruoholahden postista lähetettiin Erkille saapumisilmoitus. Itse asiassa avo-Fordin hankinta oli aikoinaan ollut looginen päätös keskittyä yhteen merkkiin, sillä aikaisempia kokemuksia oli jo kertynyt Erkin isän -48 Ford Pilotista ja omasta sinisestä -38 Ford sedanista. Niinä aurinkoisina päivinä kun kaikki meni hyvin, ei keMobilisti 8/08 . Henry Fordin askeettiset teesit olivat vähitellen jäämässä taka-alalle, kun hänen tyylitietoinen ja muotoilusta kiinnostunut poikansa Edsel sai vähitellen enemmän vaikutusvaltaa yhtiössä. Erkki Blomroos. Moottorin turbiinimainen käynti ja eloisa suorituskyky kaikilla kierroksilla olivat luokassaan aikoinaan kerta kaikkiaan vailla vertailukohtaa. Siinä olisi monella myöhemmällä loistoautonvalmistajalla opiksi otettavaa. Ihme ja kumma, Warszawskin tarkat tavarankerääjät olivat onnistuneet lähettämään täsmälleen oikeanlaisen katon. Ford V8 Avomallinen Ford V8 on kaunis katsella. Paigea varten aikoinaan rakennetun tallin takaseinään oli jouduttu tekemään pieni laatikkomainen laajennus kesällä -39 hankittua pidempää Fordia varten. Sievää muotoiluakin vaikuttavampaa on Erkki Blomroosin auton miltei täydellinen alkuperäisyys. Vuosimallista -32 alkaen tasaisesti näyttävämmäksi kehittynyt Amerikan kansanauton muotoilu oli vuosien 1937-38 paikkeilla parhaimmillaan. Erkin poika Antti liikkuu kesäisin ilmojen mukaan joko isältä perityllä vanhalla sinisellä neliovisella Fordilla tai sitten hieman viilatulla Amallin Suomi-roadsterillaan. Ei moottori arkikäytössä täydellinen ollut, sillä sitä vaivasivat lähes loppuun saakka taipumus ylikuumenemiseen ja sytytyshäiriöt. Se onnistui hyvin, sillä Ford-tekniikka oli vuosikymmenien harrastamisen seurauksena tuttua. Nuoruuden harharetkiin voidaan laskea kesällä -59 kaverin kanssa kimppaomistuksessa ollut Karmannin avokorilla varustettu -38 kuutos-Adler. On lähes uskomatonta, että Erkki on läpi vuosikymmenten pystynyt vastustamaan houkutusta entisöidä auto piloille. Kaikkein läpikotaisimmin muotoiltu sotaa edeltävä auto oli Edselin lempilapsi Lincoln Zephyr, mutta -38 Ford on myös täynnä pieniä muotoiluoivalluksia, jotka tekevät siitä erittäin viehättävän. Helppoa tähän saakka, mutta valuutan lähettämiseksi piti anoa lisenssivirastolta lupa ulkomaankaupan tekemiseen
Vuoden -38 Ford on läpikotaisin muotoiltu – moottoritilaansa myöten. Ford on ollut uudesta lähtien ajossa ja katsastettuna joka kesä.. 10 . Mobilisti 8/08 Ilmanpuhdistimen koteloon juotetun venttiilin kautta moottorille sai annosteltua huikkabensaa Tornion pakkasissa. Tuulilasin toisessa kulmassa on Lotta Svärdin tunnus, ja toisessa vuoden -69 veromerkki. Entisöintitoimenpiteitä ei ensimmäisten 70 vuoden aikana ole juuri tarvinnut tehdä
11 S.P.J. Keinäsen autoliikkeessä uuteen Fordiin asennettiin suuntaviitat, sumuvalo ja sivupeili. AXX-99 -tunnukset Ford sai palattuaan Helsinkiin neljännesvuosisadan Lapin-komennuksen jälkeen vuonna -65.. Mobilisti 8/08 . Erkki Blomroosin mielestä varustelu on riittävä, sillä sitä ei ole sen koommin tarvinnut täydentää
Kirurgintarkasti oikein säädettyjen jarrujen kanssa saattaa kuivalla kelillä tulla toimeen, mutta talviliukkaat ovat olleet varsinkin väsyneille yksilöille myrkkyä. Epätasaisuuksien yllättäessä mukavuuden säilymisestä vastaavat lähinnä korkeat ristikudosrenkaat. Auto menee suoraan, ja pitkienkin etäisyyksien taittaminen on sileällä pinnalla leikintekoa. 12 . Alustaa ja jarruja ei valitettavasti voi suitsuttaa yhtä varauksettomasti. Tai tarkemmin ajatellen; niistä on vaikea keksiä mitään kaunista sanottavaa. Moottori vetää vahvasti, ja lattiavalitsimella varustetun vaihteiston käsitteleminen on hienon synkronoinnin ja täsmällisen kaavion ansiosta nautittavaa leikkiä, Kokonaisuuden kannalta Fordin ehdottomasti vaikuttavin osa on sen voimalinja. Kaiken kaikkiaan ajo-ominaisuudet ovat rauhalliseen etenemiseen riittävät, mutta eivät juuri muuta. Monessa muussakin suvussa on merkkiharrastusta useammassa polvessa, mutta harvalla enää tallessa perheeseen yli 40 vuotta sitten ensimmäisiltä omistajilta ostetut autot. Aivan kuten jäykkä etuakseli ja lehtijousissa pihisteleminen, vaijerijarrujen käyttäminen vielä 30-luvun lopulla oli vanhan Henryn ”keep it simple” -päähänpinttymän arveluttavimpia seurauksia. Tyyppiharrastuksen hyvä puoli on se, että tällaisten pienten puutteiden kanssa oppii elämään. Varsinainen heikkous ovat mekaaniset jarrut. Blomroosien -38 Fordit eivät – kuten rivien välistä voi lukea – ole myytävänä. Yritetään kuitenkin: Poikittaisella lehtijousella tuetut jäykät akselit hoitavat tehtävänsä kestopäällysteellä tyydyttävästi. Ford V8 De Luxe Convertible 1938 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Ennen sotia valmistettu Ford on paria puutetta lukuun ottamatta täysin pätevä väline nykyaikaiseenkin liikenteeseen. Mobilisti 8/08 nenkään hymy kuitenkaan ollut herkemmässä kuin Fordin omistajan. nestejäähdytteinen V-moottori, hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli sylinterilohkossa, sivuventtiilit, 3 runkolaakeria, kaksikurkkuinen kaasutin Iskutilavuus: 3 622 cm 3 , sylinterimitat 77,7 x 95,3 mm, puristussuhde 6,12 Teho: 85 hv (SAE)/3 800 r/min Vääntömomentti: 198 Nm (SAE)/2 000 r/min VOIMANSIIRTO 3-vaihteinen mekaaninen vaihteisto, kuiva yksilevykytkin, perävälitys 4,33 JARRUT Mekaaniset vaijerikäyttöiset jarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS kuulamutteri-tyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 4,3 JOUSITUS Edessä: Jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, pitkittäinen kolmiotuki Takana: Jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, pitkittäinen kolmiotuki KORIRAKENNE Teräsprofiilirunko, kaksiovinen kokoteräskori MITAT Pituus: 4,56 m Korkeus: 1,74 m Raideleveys (e/t): 1,41/1,48 m Omamassa: 1 215 kg Renkaat: 6.00-16 VALMISTUSMÄÄRÄ De Luxe Convertible: 4 702 kpl. Ainoa tapa saada jarrut säädettyä oikein on kokeilla jarrutuksia hiekalla ja tutkia pyörien lukkiutumisjärjestystä; säätää ja tutkia, tutkia ja säätää. . Blomroosin perheessä harjoittelua on takana pian viisikymmentä vuotta
Mobilistin verkkosivuilla www.mobilisti.. Mobilisti 8/08 13 Köyhän ei kannata ostaa huonoa Mobilisti-lehden tilaushinta vuodelle 2009 on 55 euroa. voitte nähdä näkyjä, kuulla ääniä tai paeta pahaa maailmaa lystikkääseen Pussihousu-peliin. Samasta osoitteesta voitte tilata kätevästi vanhoja numeroita, kansioita ja tehdä tilauksen itselle, ystävälle tai vihamiehelle. Maltillisesti tarkistetun tilaushinnan vastineeksi tarjoamme tilaajillemme 8 entistä paremmin toimitettua numeroa ja uusintapainatuksen Mobilistin ensimmäisestä numerosta 1/79. Ä ly k ä s S u u n n it t e lu K y Köyhän ei kannata Lehtitilaukset 09 272 7100 www.mobilisti.?. Syvemmälle ei pääse – Mobilisti, oikeiden potkuripäiden lehti vuodesta 1979. Kaikki tilaajat – ja vain tilaajat – saavat ensimmäisen Mobilistin näköispainoksen lehden 30-vuotisjuhlanumeron, 7/2009:n, mukana kotiin toimitettuna
Mobilisti 8/08. teksti: Janne Halmkrona, kuvat: Matti Ouvinen 14 . Kaiken A ja O Mercedes-Benz 220S 1961 Kaikki hienot, vanhat saksalaisautot eivät ole tulleet Kalifornian kautta Suomeen. Tämän Ässämersun ensimmäinen omistaja oli Oy Alkoholiliike Ab
Asiat tehdään niin kuin ne ohjeiden mukaan kuuluukin. Mercedes-Benzin oli seurattava aikaansa. Vuonna 1998 auto vaihtoi toisen kerran omistajaa. Jarrut laitettiin, kytkinsylinteri uusittiin, konetilan kumiletkuja vaihdettiin, ja ässä oli jälleen oma luotettava itsensä. Nykyisin osoitteessa toimii Helsingin käräjäoikeus. Kun asiaan kuuluu juhlia, kymmenet tuhannet saksalaiset noudattavat ohjetta ja nousevat yhäaikaa pöydälle laulamaan volksmusikia, paikallista humppaa, käsissään litran vetoiset kolpakot. Silloin esiteltiin korimalli W180, joka tunnettiin esitteissä yhä nimellä 220. Kaarevat panoraamatuulilasit ja ohuet ikkunapilarit tekivät autoista keveitä ja lennokkaita, vaikka ne eivät oikeasti olisi olleet kumpaakaan. Auto sai sen verran liikuntaa, että ei ihan jumiin mennyt, mutta Mersu ei ole vieläkään nähnyt ensimmäistä sataatuhatta kilometriään. Suomen valtion käteisrahojen loppuessa vuoden 1957 maaliskuussa lopetettiin kaikki valtion maksusuoritukset kahden viikon ajaksi. Kuulin lapsena ensimmäisen kerran saksalaisista, kun aikuiset puhuivat keskenään paheksuen hotellin seisovasta pöydästä kassikaupalla ruokaa vievistä turisteista. Alkoholi on aina ollut Suomessa poliittinen kysymys. Joissain malleissa oli vielä vuonna 1955 erilliset etuvalot, aivan kuin silloin ennen, 30-luvun hyvinä vuosina. Huoltokirjan mukaan seuraava, 99 tuhannen huolto olisi pian teetettävä valtuutetussa korjaamossa. Samaan aikaan herra Fagerholmilla oli muitakin töitä. Jämsäläinen yrittäjä piti Mersua hyvin. Auton historia ensimmäisen omistussuhteen aikana ei ole tiedossa. Alkon johdolla oli riittävä tarve edustaa. Korille ei tarvinnut tehdä mitään muuta museokatsastusta varten. Fagerholm. Alkolla oli muitakin pomoja kuin pääjohtaja. W111 eri variaatioineen oli tuotannossa vuoteen 1968. Panoraamatuulilasi, valoisa ohjaamo sekä ensimmäistä kertaa jäähdyttäjän säleikkö, joka on leveämpi kuin korkea, vaikuttavat W111:n ilmeeseen paljon enemmän. 15 L änsiautojen maahantuonti oli tuontilisenssien säätelemää vuonna 1961. Amerikka teki pian avaruusaluksia, mutta myös ranskalaiset ja italialaiset modernisoivat mallistojaan. Tuon ajan tuotesuunnittelu on ollut sen verran hidasta, että vuosi tai kaksi aiemmin Kaukolännessä esitellyt yksityiskohdat eivät ole ehtineet vaikuttaa Mersun ulkonäköön. Yksityisten ihmisten oli yhä vaikeata hankkia itselleen ainakaan edustavia länsiautoja. Jopa heikosti aikaa kestävä luunvalkoinen ohjauspyörä oli, ja on yhä, alkuperäinen ja virheetön. Johtajia on kuitenkin ollut sen verran useita, että yhdellä autolla ei ole selvitty. Järjestelmällinen ihminen onkin pihi. Valtion laitokset olivat erikoisasemassa, kunhan ajoneuvolle oli tarpeeksi suuri tarve. Mobilisti 8/08 . Vuonna 1999 Juha-Pekka Lappalainen toi vuoden 1963 MGB:nsä vaihtoon Lempäälään ja Mersu muutti Helsinkiin. Tekniikka vaati ne tavalliset pikkuremontit. Ei ole tiedossa kenen käytössä nyt koeajettu Mercedes on pääsääntöisesti ollut. Auton persoonaan vaikuttavat aivan muut asiat. päivänä vuonna 1961. Yleisesti kotona hyväksytyt käyttäytymissäännöt eivät pidäkään enää aivan paikkaansa, mutta numerot ovat yhä samoja kuin kotimaassa. Harrastajat erottavat mallit toisistaan korimallin tunnusnumeron perusteella.Vuonna 1951 esitelty aivan uusi automalli, Mercedes Benz 220 ei eronnut tyyliltään sotaa edeltävistä autoista kuin lokasuojiin upotetuilla ajovaloillaan. Mitä on saksalaisuus. Erilliset lokasuojat ja runko, pysty jäähdyttimen säleikkö ja kaappariovet pitivät autot huomattavasti valmistumisaikaansa vanhemman näköisinä. Hiukan vanhempana sain kuulla, että heille ei saisi antaa tulitikkuja. Muu maailma oli siirtynyt yhtenäisiin ponttonikoreihin heti, kun vain saivat uudet prässit tehtyä, pääasiassa jo 1940-luvun kuluessa. Väliin mahtuu L ja K Oy Alkoholiliike Ab:n johtajistoa ei valittu tehtäväänsä liiketaloudellisin perustein. Auto aiheutti lehtikirjoitteluaallon ja eduskuntakyselyn. Tulitikutkin kuuluvat selvästi järjestelmällisyyteen: Kun järjestelmä käskee polttamaan, silloin poltetaan Lappi. Samaa peruskoria myytiin eri nimillä riippuen lähinnä moottorin koosta ja varustelutasosta. Amerikkalaiset autot menivät yhä kauemmaksi avaruuteen ja niitä oli muidenkin seurattava. Auton pieniä siipiä on pidetty kaukaisen lännen imitaationa, mutta kyllä idea evistä on ollut yleisesti ilmassa muillakin. Siivet ovat W111-korimallin Mersun ulkonäössä loppujen lopuksi aika pieni elementti. Fagerholmin hallitus kaatui syksyllä. Pomoja sillä joka tapauksessa on kuljetettu sen vajaan neljän palvelusvuoden aikana. Tämä korimallin W187 sedan oli tuotannossa vain vuoteen 1954. Jopa perinteistään yleensä kynsin hampain kiinni pitävät britit siirtyivät suureksi osaksi yhtenäiskoriin ennen Saksan eliittiä. Mercedes-Benz on pitkään tehnyt autoja, joiden mallinimi pysyy samana, vaikka auto muuttuisi ulkoisesti täysin. Nyt sen nähtiin liikkuvan Lempäälässä. Ylijäämän voi loogisesti ottaa mukaan matkalle.. Vuodelle 1959 esitelty Mercedes-Benzin kori W111 olikin jo lähtemässä nousuun amerikkalaisten perässä. Lokasuojien yläpinnat olivat hilseilleet, joten ne piti maalata. Autolla on tähän mennessä ajettu 98 000 kilometriä. Systemaattinen ohje saunomisen suorittamiseen kaikkine välivaiheineen on kehitetty Saksassa. Saman kevään aikana kansalaisia säästäväisyyteen kehottanut SDP:n pääministeri Fagerholm vastaanotti uuden virka-autonsa. Osa heistä oli poliittisia suuren linjan miehiä, osa huolehti käytännön sujumisesta. Vuonna 1964 auto myytiin yksityiselle. Cadillac Series 75 Fleetwood oli kallein henkilöauto, joka sinä vuonna tuotiin maahan. Lopputuloksen yksityiskohdat eivät ole missään nimessä ainutlaatuisia, mutta kokonaisuus on veistoksellinen. Tämä malli oli tekniikaltaan hyvin lähellä edeltäjäänsä, mutta itsekantavana yhtenäiskorina kyse oli aivan eri autosta. 1950-luvulla sekään ei riittänyt pitkään. Aamiaisesta maksetaan sama summa, vaikka joku toinen söisi enemmän. Todennäköisesti kuljettajan ajamat autot ovat olleet tarvittaessa kaikkien johtoryhmän jäsenten käytettävissä. Kaikkein tärkeimpiä numeroita ovat todellisuutta mittaavat luvut. Hän toimi kansanedustajana, pääministerinä, eduskunnan puhemiehenä, ja näiden lisäksi lukuisissa muissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä. Alkon pääjohtajana vuodesta 1952 vuoteen 1968 toimi K.-A. Hän keskittyi kokonaisuuteen ja kävi Alkon tiloissa vain tarvittaessa. Ollessaan järjestelmän ulkopuolella, ulkomailla, ovat säännöt toiset. Neliovista mallia valmistettiin yhteensä 973 000 kappaletta, joista 161 119 mallia 220 S. Halpa saksalainen ajoneuvo näyttää halvalta, sitä ei koristella äveriäämmän näköiseksi niin kuin jossain muissa maissa. Samalla autot madaltuivat ja levenivät, joten niistä tuli myös pidemmän näköisiä. Avainsana saksalaisuuden ymmärtämiseen on järjestelmä. Fagerholm aiheutti pääministerikaudellaan skandaalin autovalinnallaan. Se oli kirkkoautona ja pysyi hyvässä kunnossa. Espanjalaisen hotellin aamiaispöydässä nähty saksankielinen kielto ruoan viemisestä matkaevääksi yhdistettynä lapsuuden muistoihin taas tuo järjestelmällisyyden syvimmän olemuksen, matematiikan, näkyviin. Veho toimitti Alkolle uuden Mercedes-Benz 220 S:n elokuun 25. Numerot ovat sääntöjen ydin. Hypähtelyä Mercedes Benz teki vielä 1950-luvun puolivälissä autoja, joita ei ensi silmäyksellä tunnista niin uusiksi. Sanomattakin on selvää, että Fagerholm ei huolehtinut Alkon juoksevista asioista. Omistajan osoitteeksi merkittiin Helsingin Salmisaarenranta 7, eli Alkon tehtaat. Ja meitä ympäröivä, jokapäiväinen todellisuushan mitataan rahassa. Laatu ja yksityiskohdat olivat entisellään, mutta tyyli oli hypännyt kerralla kymmenen vuotta eteenpäin
16 . Mobilisti 8/08 Arvokas auto ei kiihdy, mutta sillä voi kulkea korkeata nopeutta.
Hillitystä värimaailmasta huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, auto antaa itsestään arvokkaan vaikutelman. Saksalainen kuljettaja ajoi autoaan ihan itse. Se on ollut kallis ja tuntuu yhä arvokkaalta. Sama vaikutelma säilyy ajossa. Mercedes-Benz 220 S vuodelta 1961 on yhä vanhan hyvän ajan saksalainen ajoneuvo. Absoluuttisesti, numeroilla arvioiden, Mercedes on raskas, hidas ja hintaluokkaansa nähden huonosti varusteltu. Niin sen kuuluukin olla, sehän on Mercedes-Benz. Korkea taso ei insinöörille merkitse varustelutasona tunnettua leikkikalukokoelmaa. Saksalainen insinööri onkin suunnitellut autosta ylellisen. Ohjaamo on vähättelyn mestarinäyte. Moottori vain humisee arvokkaasti taustalla. Insinöörin laatukäsitys ei näy esitteissä, se tuntuu auton käsittelyssä. Toisaalta ei myöskään ohjaustehostinta, sillä ohjauksen vaatima voima on täysin samassa suhteessa polkimien tukevuuden ja auton etenemisen tyylin kanssa. Perinteisesti saksalaisen kalliin auton varustelutaso on ollut yksinkertaisempi kuin japanilaisen perusmallin. Tuulen kohina ikkunoissa puuttuu täysin. Se ei ole sama asia kuin kallis, sillä Mersu ei selvästikään koristaudu yksityiskohdillaan. Se ei ole kansanauto. Vaihteiston toiminta on sujuvaa, ohjauksessa tuntuu kermamainen pehmeys – hammastankoa ei kaipaakaan. Levyjarrut. Auto tuntuu silti täysin hintansa väärtiltä. Entisöimättömän auton kymmeniä vuosia vanha ovi sulkeutuu todella hienosti: Lopulliselta kuulostava tömähdys, ja olen sisällä turvassa. Toisaalta lämmityslaitteen puhallinta ei mielellään pidä täysillä, se nimittäin kohisee ja kovaa. Saksalainen insinööri on yllättäen tehnyt auton, jota ei voi arvostella numeroilla tai mittaustuloksilla. Mercedes-Benz on saksalainen auto. Kun Saksassa tehdään halpa kansanauto, lopputulos on maailman eniten myyty auto, joka on halvasta tuotannostaan huolimatta luotettava ja toimiva. Saksalainen ei tee esinettä, joka olisi jotain muuta kuin miltä näyttää. Alkuperäiset ikkunatiivisteet ovat hiljaisempia kuin monessa uudessa autossa. Kermamainen arvokkuus Annettiinkohan tämä auto minun koeajettavakseni, koska allekirjoitin vastaukseni erääseen lukijankirjeeseen lisäyksellä: ”Vähempi mersumies”. Ihan turhia koristuksia, puhumattakaan että autossa olisi Amerikkalassa keskiluokankin autoihin jo 1950-luvulla liitettyjä hilavitkuttimia: sähköikkunoita, ilmastointia tai automaattivaihteistoa. Aikuinen omistaja. Nyt, kolmannen vuosituhannen kuluessa, asiat ovat tosin hiukan muuttuneet. Mobilisti 8/08 . Ohjaustehostin. Toisaalta auton kevyt muotoilu on selvästi edellä ajettavuuden vanhanaikaista fyysisyyttä. . Nykyaikaisen kevyeksi tehostettu ohjaus olisi väärässä paikassa, tällä autolla ohjauspyörää väännetään pysäköitäessä kaksin käsin ja polkimia poljetaan huolella. Kaksoiskaasuttimien ruokkima iso moottori rikkoo hiukan vaikutelmaa, sillä se vaatii hiukan herättelyä. Mitä niillä tekee. Harmaa, koreilematon sisustus kertoo saksalaisesta tyylikkyydestä, joka hävisi maailmasta 1970-luvun mustan muovin vallatessa autojen sisustukset. Mersulla on selvästi sielu, sillä se on parempi kuin, siitä mitatut numerot kertovat. Saksalainen urheiluauto. Auto on uutena ollut takapenkillä matkustavan herran käytössä, mutta ohjaamon henki on selvästi se, että omistaja ajaisi tällä mielellään itse. 17. Loistoautoa tehdessään saksalainen tekee auton, joka on täynnä maailman hienointa viimeistelyä, mutta siitä huolimatta luotettava ja toimiva. Sitä paitsi taskupysäköintiä ei ollut vielä keksitty. Mercedes kiihtyy omaan tahtiinsa, kuskin yrittäminen ei asiaa juurikaan muuta. Käytön puutetta. Silti auto on omankin aikansa mittapuilla askeettinen. Kyllä, toimittaja löytää sisältään pienen mersumiehen. Niillä oli siellä lännessä jo automaattisia kaasupolkimiakin, nykyään tasanopeussäätiminä tunnettuja laitteita. Mersu on omalla tavallaan erittäin hyvä ajaa, mutta nuoren miehen pyrkivään ajotyyliin se ei sovi. Vauhtiin päästyään se kulkee pintakaasulla ylämäetkin ja moottoritiellä 120:n nopeutta ikäisekseen yllättävän hiljaisuuden vallitessa. Korkea, valoisa ohjaamo antaa ylevän näkökulman rahvaaseen. Suuri, luunvalkoinen ohjauspyörä loistaa harmaan pellin ja kankaan keskellä, ympärillään kromattuja mittareita ja ruskeata puuta. Mersua ajetaan eikä ohjailla. Ylellisyys onkin Mersun sisäinen asia, ei turhien koristeiden ja keksintöjen lisääminen perusautoon. Korkeinta mahdollista tekniikkaa, mutta silti luotettava ja toimiva. Niin, moottori on suuri ja painava, vaikka ei sillä oikeastaan tilavuutta ole kovinkaan paljoa. Arvokas auto ei kiihdy, mutta sillä voi kulkea korkealla nopeudella. Ergonomiaakaan ei ollut vielä keksitty, katkaisijat ovat hiukan siellä täällä
Mercedes-Benz 220 S b (W111/2) MOOTTORI Tyyppi: kuusisylinterinen rivimoottori, kannen yläpuolinen nokka-akseli, 4 runkolaakeria, 2 Solex 34 PAJTA -alaimukaasutinta Iskutilavuus: 2 195 cm³, sylinterimitat 80 x 72,8 mm, puristussuhde 8,7 Teho: 110 hv /5000 r/min Vääntömomentti: 172 Nm /3 500 r/min VOIMANSIIRTO 4-vaihteinen, käsivalintainen vaihteisto ohjausputkeen sijoitetulla valitsimella Välitykset: 1: 3,64, 2: 2,36, 3: 1,53, 4: 1,00 Vetopyörästö: perävälitys 4,1 JARRUT I-piiriset nestejarrut, alipainetehostin, 230 mm rummut edessä ja takana OHJAUS kuulamutteri-tyyppinen ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 3,75 JOUSITUS Edessä: päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja Takana: heiluriakseli, kierrejouset, pitkittäiset tukivarret KORIRAKENNE Itsekantava neliovinen kokoteräskori MITAT Pituus: 4,88 m Leveys: 1,80 m Korkeus: 1,50 m Raideleveys edessä/ takana: 1,47 m/1,49 m Massa ajokunnossa: 1 350 kg Huippunopeus: 165 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h: 15 s Kulutus: 14 l/100 km 18 . Mobilisti 8/08 Amerikkalaiset autot menivät yhä kauemmaksi avaruuteen, ja niitä oli muiden seurattava.
Mobilisti Senior. Maailma näyttää paremmalta mustavalkoisena. Mobilist i Ajoneuvo historiall inen aikakaus kirja 4/2008 Mobilist i SENIOR Mobilist i Mobilist i 9€ Mercede s-Benz -autoja Suomess a osa II Avokant illa Italiaan ja takaisin Minkä ikäisenä auto talteen. Mobilisti 8/08 19 Ä ly k ä s S u u n n it t e lu K y Maailma näyttää paremmalta mustavalkoisena. Sisältää ennätys määrän kuvia! Neljä numeroa vuodessa, 35 € Lehtitilaukset 09 272 7100 www.mobilisti.?
Tarra on pudonnut, enkä enää tiedä ketä kiittää. Toivon pääseväni käymään varhaiskevään ulkomaisilla messuilla. ”Ostin sen lähes sokkona erään traktorimyyjän takapihalta, oli kai jo menollaan romuttajalle”, hän kertoo. Älä vaadi minua yllättymään, jos juttukohteena on Mini, Kupla tai Volvo Amazon. . Noloa tunnustaa: en edes tiennyt tai muistanut, että myös Ford on joskus tehnyt 3-sylinterisiä dieselmoottoreita. Saa olla täyden päivän merellä tarvitsematta kantaa huolta ruuhkaisesta maihinnoususta. Niihin tallennettiin jännittäviä rinnakkainajoja, nopeuksien kukaties kieppuessa 200 km/h tuntumissa. Olin vedellyt omalla Seat Altea dieselilläni edestakaiset Travemünde-Bremen -välit setämäistä satasta. Tarjolla voisi pitää saksankielistä autokirjallisuutta, jota Suomessa kielitaidon puuttuessa ei ihmeemmin arvosteta. Ideana oli ajaa yhtä soittoa autobahneja hyödyntäen Travemünde-GeneveTravemünde -reitti. Onnistuneesta läpiviennistä antoi marraskuussa kehut jopa Tuulilasi-lehti, josta Tapio Ketonen osallistui Mannheimin matkaan. Hinta oli niin muodollinen, että riski harrastevedon sammumisesta ei olisi edes harmittanut. Itämeri lillui rasvatyynenä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Osastot eivät siellä käsittääkseni suuria maksa. Ostokohde oli sen verran iäkäs, ettei sen ensivarusteisiin kuulunut edes ohjaamoa. Mobilisti 8/08 Mobilisti 3/07 . Kaksinaamaisesti, kuten aina: ensin tehdään autokauppaa mielistelevä ”edistyksellinen” kuvatarina romutettavasta autosta. Se on kuin saisi harrastukseen uutta happea. Kun yömyöhällä löin pääni tyynyyn, tunsin itseni aika kuhnuriksi. Ja kun kevät sitten Suomeen saapuu, olet moisen matkan ansiosta valveutuneemmin kartalla. Paluumatka meritse Travemündestä Helsinkiin oli taivaallisen ihana. Oltiin tultu miehissä noutamaan Saksasta kullekin tosikulkevat kalut, kernaimmin Audi V8 turbodieselit. Finnlines-yhtiön laivat ovat ihana lepokeidas vuodenvaihteen tili& verosulkeisten uuvuttamalle harrastajalle. Eikä se harrastus suinkaan rajoitu pelkkiin esitteiden keruuseen, päinvastoin. Muilla merkeillä kun ei kuulemma oikein kehdannut kotiin palata. Sen jos ylitti, meni oitis perheneuvotteluksi. Kerrankin on aikaa nauttia kiireettömyydestä. . Itse tein helmikuisen Bremenin-matkan vaimoni kanssa omalla henkilöautolla. Hänelläkin on ikää 60 ja rapiat. Jälkeenpäin miltei kaduin päätöstäni, bussi olisi ollut kaikin puolin paljon huolettomampi vaihtoehto. Olo oli kuin olisi omistanut laivan. Sekin paahtoi omana kertomuksena autobahn-osuudet sen minkä urku salli, keulilla alan vanha kettu. Vaikkapa ikähenkilö, jonka kasvutausta ei liity vähääkään maanviljelyyn tai metsänhoitoon, mutta harrastaa silti maansiirtokoneita. Bremenissä. Eli noin 70 % kirjan runsaista mainoksista on vain ruotsiksi, toisin kuin tekstiosuus. Oli hyvin ajatuksia virvoittavaa istua iltaa kahden äärimmäisen erilaisen autoporukan kanssa. Auto oli turvoksiin asti täynnä tietapahtumia kuvaavia kameroita. Tunnelman kruunasi se, että aluksesta puuttui Ruotsin-laivoilta tuttu rappusilla norkoileva, kaljasta puolipöhnäinen humusakki. Jos olet suunnitellut kulkevan ajolaitteen ostamista Bremenistä, sen Suomen-rantaan ajaminen on puolen päivän juttu. Löppösen Leipomo Viipurista sentään mainosti itseään kahdella kielellä. Esimerkkinä oleva harrastaja rusnaa pienehkön kaupungin omakotipihallaan 1969-mallista Fordson-traktorikaivuriaan. Uusimallisella Alfa-Romeo turbodieselillä oli liikkeellä kaksi suomalaista nuortamiestä jonkun TV-puljun tiliin. Oudon arkaillen, mutta yltyvän varmasti, innostutaan myös Suomessa tämäntapaisiin messumatkoihin. Harrastajamme naapuri vuorostaan purkaa harrastepaineitaan ajolaitteisiin, jotka on tehty ennen toista maailmansotaa. Kaverilta löytyy MA-kilpinen messinkinokka T-Ford viime vuosisadan. Luettelo on 114-sivuinen ja virsikirjakokoa. Harrastekerhon jäsen hän on ollut pian 30 vuotta, mutta monikaan ei tuntene häntä, koska häntä ”ei suuremmin ole nähty näillä autoilemassa”. Bremen tai Stuttgart, siellä aistii kevään kokolailla sellaisena kuin se Suomeenkin paria kuukautta myöhemmin yltää. Perin omaperäistä ja kekseliäisyyttä osoittavaa. 2 . Toinen porukka oli ikämiehistä muodostuva autokauppiasryhmä. Sain oheisen 1908 julkaistun luettelon aikoinaan yksityiseltä henkilöltä, jonka nimen kynäilin tarraan, jonka liimasin luetteloon. Moottori on Fordin diesel, mutta vain kolmisylinterinen. Meille nyt sattui Hampurin liepeillä saksalaisittain ehkä normaali ”Stau”, eli ruuhka, mutta sekin läpäistiin noin 80 pakkopysähdyksen jälkeen. Mannheimiin tarvittiin Tuulilasin jutun mukaan jo kaksi bussia, joiden mahat olivat palatessa täynnä vanhavempeleitä; eniten moottoripyöriä ja niiden osia. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua 20 . Matka mihin hyvänsä Euroopan keskivaiheilla olevaan maahan on kuin piristysruiske. On upeata tavata ihmisiä, joiden harrastekohde poikkeaa kaavasta. Merkillepantavinta on sen ajan kielistrategia: Kirjan julkaisija ei nähtävästi edellyttänyt, että jokainen kirjassa mainostava yritys esittäytyy kahdella kielellä, ruotsiksi ja suomeksi, kuten kirjan kansi antaa olettaa. Olen pitkään elätellyt ajatusta suomalaisten harrastajien yhteisestä myyntiosastosta esim. 4 . Lisäksi saatavilla on huikean hyvää muonaa ja juttuseuraa. Seuraavaksi, ehkä jo samassa numerossa, julkaistaan populistis-markkinointihenkinen juttu jostakin, ah niin keräilyn arvoisesta autosta. Siellä voisi houkutella saksalaisia harrastajia osallistumaan tai seuraamaan suomalaisia harrastetapahtumia. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Koonnu t: . Parasta matkassa oli, että laiva oli puolityhjä, ruuma kun oli kyllä täpötäynnä rekkoja. Jopa – ellei varsinkin – tällä iällä. Hyvällä onnella matkan ajaa 3 tunnissa. Virvoittavan hauskaa porukkaa, nauraa sai niin, että mahasta otti. Näin ne muutkin lehdet hiljaa hiihtelevät perässä. Alkaa kevään odotuksen aika. Matka Bremenistä Travemündeen on vain hätäiset 200 km. Ja mikä on innostuessa! Matkan toteutus ei voisi olla helpompaa: ER-Matkat Kyröskoskelta ( Eero Rantanen) on kartuttanut itselleen näitä reissuja järjestäessään valtavan kokemuksen ja rutiinin. Autoasiaa siitä on turha hakea, mutta se kaikki muu ehkä. Tätä luettaessa syksyn pimeimmät hetket on jo ohitettu
Ensin tutkitaan, sitten vasta hutkitaan, kuuluu suomalainen sananlasku. Onnekseni lemiläiset vielä lykkäsivät liittymispäätöstään. Skoda-aihio lienee noudettu laanilta aika myöhään syksyllä. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Koonnu t: ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, moottoripyörä vuosimallia 1902 ja pari 50-luvun Indianpyörää. Se kai haittaisi lappeenrantalaisten ”maisemia” vaikka välissä on yli 20 km kutakuinkin pelkkää metsää. Lisäohjeita voinet kysyä myös Keijolta, 0400-455 919. Neukkupommarit saivat taloon täysosuman 6.2.1944 yöpommituksissaan. Hänellä oli oma lentokone ja helikopteri. Kun näitä peruskaavasta poikkeavia harrastelaitteita silti löytyy, eikö niiden omistajia voisi houkutella ihan omanlaisiinsa ajoihin. Keijo suosittaa RED Line ShockProof öljyä, josta saa tietoa osoitteesta www.roadmachine.. Millä tavoitteella lehti puhuu nelinkertaisesta määrästä. Marraskuisessa Suomen Skoda-kerhon kerholehti Skodaviassa kerrottiin 1939 Skodahenkilöautosta, jonka jäsen Iiro Jaakkola osti talteen Esko Rahkosen laanilta. Kuvassa näkyy neljä purkukuorströmin käyttösäpaikkamme Lemi (25 km Lappeenrannasta) olisi marraskuussa liitetty Lappeenrannan kaupunkiin, en siis saisi pitää kesäpaikkamme (vanha maalaistalo) pihalla Skoda 1939. 27 000 tankkia maan turvaamiseen. Halusin kuulla edes pätkän puolustuksen puheenvuoroa. Sen jälkeen oli alakerran tekniikka kuulemma paljon helpommin purettavissa. . Jopa alle 25 000 km ajetun olen nähnyt menevän puristimen kitaan! Tunnettu nurmijärveläinen Skoda-harrastaja ja mobilisti (mm. Ehtymätön moottoripyöräkentän muistaja Teuvo Vuorela kiikutti toimitukseen oheisen kuvan. Eivät edes tappajat ja raiskaajat taida saada noin ylimitoitettuja korvausvaatimuksia! Nygårdin ”romuautot pilaavat paikkakunnan lähivirkistysalueen ilmettä” kuulemma. Kaivataanko niiden yhteyteen edes suuria yleisömääriä. uudenveroiseksi entisöity 1939 Chevrolet) Keijo Nurmentaus, antaa tietoa, jota voi hyödyntää myös monen muun merkin omistaja. Nygårdin mukaan häneltä on pakolla viety pois kalustoa, suoranaisesti jopa varastettu osia ja kokonaisia autoja. Miehen ”autonromuja” on nyt vainolla häädetty 25 vuotta. vouhot jatkossa kieltää entisöinninkin. (040-5951408, Asutustie 15, 45410 Utti.) . . Tiedän parikin ikämiesomistaja-tapausta, jotka päättyivät surkeasti: auto ei kelvannut kenellekään perikunnan jäsenelle, vaikka ajomäärät olivat muodollisia. Uusi, kahta komeampi, tehtiin vuoteen 1947 mennessä nykyiseen paikkaansa Helsingin Tehtaankadulle – jonka Suomi, ” hyökkäyssodat aloittaneena” sai sotakorvauksena täysimääräisesti maksaa. . Tuorein uhkasakko on noussut jo 30 000 euroon. Kuka blokkaa ajoissa talteen tarinoita heidän kaltaisistaan. Mobilisti 8/08 . Mikäli minua on oikein informoitu, Nygårdin tontti sijaitsee teollisuusalueella ja erittäin lähellä kaatopaikkaa. Liikkuessaan omalla kylällä hän saa tuta halveksuntaa, uhkailuakin. Jos niitä vielä olisi edes yritetty hoitaa (ruostesuojaus ja vahaus) ne olisivat täysin ruostevapaita. Siellä tarvitaan mm. Hesarin 16.11. Jos kesäpaikkamme Lemi (25 km Lappeenrannasta) olisi marraskuussa liitetty Lappeenrannan kaupunkiin, en siis saisi pitää kesäpaikkamme (vanha maalaistalo) pihalla viittä useampaa autoa. Vanhat kilpa-autot, pelkästään aidot 7-hengen autot, pikkuhiljaa omana ryhmänään jopa vain pakettiautot, jne. Pyydän arvaamaan, kuka sen väittelyn voittaisi! Kuka pahansuopaisuuden ja tekopyhyyden ylijumala tällaisenkin pykälän keksi?! Nykyinen systeemi, jossa näemmä kuka vain nenänkaivaja on oikeutettu lampsimaan pihalleni (kotipiiriini) laskeakseen siellä näkemiensä, mielestään ”kaatopaikkakuntoisten” autojen määrän, heijastelee jo noitavainon piirteitä. Hesarin jutusta löytyi ennen kuulematon ”kaava”, jonka turvin voi tapahtua kummia: ”kaupunkialueella sijaitsevalle tontille saa varastoida enintään viisi ajokuntoista autoa”. Tyhjänä ollut talo tuhoutui täysin. Kerralla pantiin poroksi jopa 10 raitiovaunun ylärakenteet. Takatuupparimallisarjaa 1000-1100 on rekisterissä 12 kpl, 100-110 29 kpl ja 120/130 550 kpl. Lainaan häpeämättömästi Skodavia-lehdestä rekisteritietoja vanhoista Skoda-malleista: vuosimallia 1958 (mallit 440-Felicia) on rekisterissä enää 1 kpl, 1959: 4 kpl, 1960: 8 kpl, 1961: 6 kpl, 1962: 25 kpl, jne. 21 2 . En puolusta näköalatonta, taivasalla suojatta varastointia. Samat päätoimiset yksisilmäiset, jotka saattavat kyllä luihun kohteliaasti esittää: ”et viitsisi tulla tuolla autokaunokaisella (siis: romusta entisöidyllä) kuskiksi tyttäreni häihin?” Vielä vihje: suomalaisten, varsinkin muutama sata km vuodessa ajavien autoharrastajien taivaalle laskemat myrkyt ovat pieni kakun murena siitä mitä tapahtuu rajamme itäpuolella. Auto on hirveässä kunnossa, mutta saattaa olla sama yksilö, joka oli vuosia kilpa-ajajana tunnetun Walter Bergströmin käyttöauto. Voin omasta puolestani arkailematta lisätä: kun näette Keijon toteuttamien entisöintien laatutason, uskotte myös, mitä mies puhuu. . ilmestyneessä numerossa oli jälleen mielenkiintoinen kertomus sarjasta Helsingin korttelit. Jostakin lähiviikkojen lehdestä luin, että vielä 1950/60-luvuilla Helsingin kaupungin liikennelaitos hävitti vanhoja raitiovaunuja polttamalla ne Haagan alueella. Omakotitaloni pihalla Helsingissä seisoo, valitettavasti, 1949 Diamond -kuorma-auto taivasalla. Vapaa-aikoinaan hän teki mm. kuvan Lotus-kopion. Kuvassa ollaan jäällä, renkaissa sen mukaiset piikit. Tietty tihutyöjengi rikkoo edelleen Nygårdin – kuitenkin kaikitenkin – omassa kotipiirissä seisovaa kalustoa. . . Vierellä seisoo Veikko Vuorela ja kuvan kilpasikarissa istuu Rauno Virtanen. Pelastettu auto on mallia Kabrio-Limousine, eli katon keskiosa on alas rullattavaa mallia, tavallaan avoauto, mutta kovin kattoreunoin. Nygård kertoi 16.11.-08, ettei hänen pihallaan suinkaan ole ”80 käytöstä poistettua henkilöautoa ja 10 linja-autoa”, vaan yhteensä runsaat 20 autoa. Kuka, ja millä eväillä, näistä muka häätö-oikeutetuista vihervouhoylipapeista tulee vaadittaessa kanssani raastupaan väittelemään aiheesta pihallani seisovien autojeni ajokuntoisuus. Vai aikovatko ko. Kukaan ei kuitenkaan pysty väittämään, ettenkö olisi toteuttanut sekä autoa, että viereistä omenapuuta suojaavia toimenpiteitä. Simpukkaan vaan parempaa pintapainetta tarjoavaa vaihteistoöljyä. rma (BV Aviation) Helsingin Malmilla. Soitin Nygårdille, jota en ole koskaan tavannut. Jos sinulla on tiedossasi varaosavihjeitä 1938-39 Skodaan, uskoisimme että Jaakkola ilahtuisi. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Tämä ”Rauskina” tunnettu kaveri on heitä, jotka tekevät enemmän kuin puhuvat. Jokaisen pitäisi tajuta, että tämä vaihe on ensiaskel tulevaa entisöintiä ajatellen. 4 . Jutun höysteeksi Hesari julkaisi upeita kuvia pommitetun lähetystötalon lopullisista raivaustöistä 1950. Vähän samaan tapaan kuin kääpiöautoilijat pitävät yhtä. Hesarin numerossa 14.11-08 oli taas, tällä kertaa monen palstan tarina kajaanilaisesta Klaus Nygårdista. Näillä ääripään ajoneuvoilla on tunnetusti vaikea osallistua alan ajoihin, joissa hallitsevin ajokalusto on suorituskykyistä, juuri 30 vuoden rajan saavuttanutta. Tuoreimpana hankintana kaveri nouti Ranskasta ajokuntoisen De Dion Boutonin vuodelta 1906. Ajorytmit eivät oikein natsaa keskenään. Sulan kelin tullen Rauskia nähtiin usein myös Keimolan radalla, usein samoissa yhteyksissä kuin Keijo Hollming. Näin kuului HS:n teksti, sanatarkasti. Omana kokemuksenani kehtaan lisätä havainnon: etenkin viimeiset takamoottoriset Skoda-mallit olivat lähes turtia ruosteelle. Keijo kertoo miten hän sai vuoden -62 Octaviansa takertelevan ohjaussimpukan kuntoon. Nyt puhuttiin alueesta Helsingin Bulevardin varrella, jolla sijaitsi mm Neuvostoliiton suurlähetystö. Tankkeja, joista ei takuulla löydy katalysaattoreita tai hiukkasloukkuja
maa noutavaa kuorma-autoakin, 1950 Chevrolet, 1940 Ford Hävittäjä, 1937 Sisu ja ehkä osista koottu omatekele, kenties 1940 Volvo. vuottaan melkoinen lehtiharvinaisuus Suomessa, ruotsinkielinen Kuriren-lehti. Tällä tietämällä viimeisiä aitoja Packardeja, ”niitä 6-hengen lotjia”, kuten ennen ilkuttiin, on jo jälkituotu, tai tullaan lähiaikoina tuomaan Suomeen, puolisen tusinaa. Vai kävikö tässä kuten Ford Anglian kanssa. Siitäkös möly nousi! Sait valtion verokonttorilta laskun, joka sisälsi autoasi koskevan valmisteverovaateen! Montakohan T-mallia on Suomessa koottu vain omia, alkuperäisesti autossa olleita osia korjaten. Niin silti oltiin olevinaan samaa mieltä jonkun merkille kateellisen aikoinaan keksimän herjan kanssa. Esimerkkinä Hillman, etenkin Minx. Että jo valmistuneesta oikeaoppisesti toteutetusta Ford A -entisöinnistä jäi melkein toisen auton verran osia tähteeksi, ei kuitenkaan koria tai hyttiä. Kuvan alla tekstintekijä kertoo, että Jens tai Jöns, olkoon nyt nimensä mikä hyvänsä, teki tallissaan hämmentävän havainnon. Niinpä Jöns väsäsi kasaan vielä toisen A-mallin. Ainoana vallattomuutena tuo hytti, jollainen olisi kyllä hyväksyttävästi istunut Fordin T-mallin, ei kuitenkaan enää A:han. . Suoraselkäisenä suomalaisena ajattelemattomasti vähän kai kerskuit siellä, että ”tein tämän oikeastaan useamman T-Hopan osista kokoamalla”. En kuitenkaan muista koskaan nähneeni Suomessa Pilotpohjalle tehtyä ambulanssia tai avolavapakua. Kun sellainen vilahti jossakin Harry Potter -elokuvassa, kansa tahtoo (parin kuukauden ajan) vain Anglioita. Veikkaan, että liian usein ne apinoidaan tai kopioidaan arviot suoraan ulkomaanelävien autolehdistä. Toisin kävi huippuarvoauton alumiinisen takaluukun joka yksinkertaisesti suli pois. Montako löytyy Suomesta 2000-luvulla, tuskin puolta tusinaa useampaa. Eikä tuhoutuneita suinkaan ollut vain kaksi. Kukaan ei enää jauha esim. Herjan, joka saattoi olla käyttökelpoinen kamppausase joskus 50 vuotta sitten. Moniko meistä on edes nähnyt sellaisen elefantin. Tämäntyyppiset vanteet olivat aikoinaan vakiona yhtä hyvin halvassa 1928 nelos-Letukassa kuin samanikäisessä Packardissa. Hannu on tehnyt meille jo aikaa sitten pakinan aiheesta autosanasto, mutta aihe elää ja poikii ylen aikaa. Se kun kuulemma on viimeinen setämäinen Letukkamalli. Auto on 1954 Chevrolet Bel Air 2 D HT. Kuvaavan esimerkin tarjonnee vuosien 1953-54 Chevrolet-mallisto. Tiedättehän: palovakuutus, akku irti, päävirtakytkin. Siihen aikaan ei vielä tunnettu erillisiä diplomaattikilpiä, ja auto oli kuvassa A-151 tms. Riskinä sekin, että nokalla voi vielä olla se patavanhoillinen, vuodelta 1929 juontuva ”Stove Bolt” -kansiventtiilikuutonen. Hän arvelee syyksi, että joskus rengas joudutaan vaihtamaan pyörää navasta irrottamatta. Perä, vaihdelaatikko, jarrurummut. Silläkin uhalla tämä tositarina: ohessa näette kuvat kahdesta ”muutama aika sitten” autotallipalossa tuhoutuneesta arvoautosta Suomessa. Happy End silti, sitä veroa ei koskaan pantu maksuun. Samaa juttua koristi upea kuva neukkujen diplomaattiautona palvelleesta avokantista, ehkä 1928 Packardista. Kuten huomaatte Stuttgartin-tuotteen takaluukku ja takapuskuri jäivät ehkä korjauskelvollisina elämään. Lehden kertomana niitä tehtiin 66 378 kpl. . Samassa AmCarissa julkaistiin kuva vuoden 1929 C-Cab mallisesta Ford A -avolavapakusta. Mietiskelyyni, miksi lukkorenkaassa lukkovanne sijoitetaan aina vanteen ulkopintaan, otti kantaa kollegani, toimittaja Hannu Krohn. Näin ajattelevia varten vohkin (toivottavasti ei tule laskua perään, kuten helposti ruotsalaisilta) norjalaisesta AmCar-lehdestä tämän kuvan. . Joko me, Rainer L, uskallamme paljastaa syyn, miksi kerran 70-luvulla juoksit pelästyksestä lähes päin seiniä. En kai saisi olla niin ”negatiivi”, että aina narisen jostakin. Julkaisen nämä kuvat palosuojelumielessä. . Mistä kansalaiset ammentavat vuorenvarmat arvionsa jonkun auton makeudesta, näyttöarvosta. Että siis sellainenkin on. Aivan muinais-foininkialainen, jos sitä vertaa jumaloituun 1955-57 -malliin. Eli ei ovia, vaan pelkkä puolikuun muotoinen oviaukko. Ehkä oheinen Pilotin korjaamokirjasta nappaamani piirros käy todisteesta. Väriä sisältävä aikakau. Vaasassa ilmestyy 50. Hannulle, joka on sentään työkseen tekemisessä teknisen sanaston kanssa, oli uutta nimitys ”junapyörä” tarkoitettaessa etenkin kanttiautoissa usein käytettyä levypyörää. Rentouduin taannoin katsomalla Jack Lemmonin tähdittämää komediaa ”Etusivu uusiksi”. Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua 22 . Mobilisti 8/08 Mobilisti 3/07 . Nettiä tiuhaan seuraava tuttuni vahvisti epäsuorasti ikivihreänä kukkivan Packardarvotason. Siinä Lemmon lohkaisee tuoreesta kihlatustaan: ”Sitä paitsi hänen isällään on Packard”. Jossakin välissä kummitteli joku selväjärkinenkin virkamies. vuosien 1948-50 -malleista sitä vanhaa joutoskeidaa ”Packard-malli, joka tuo mieleen raskaana olevan elefantin”. . Kuvat olivat Heden ottamia ja saatu ehkä käyttöön Valtion tiedotuslaitokselta. Diplomaattisuudesta ei kai viitannut mikään. . -kilvin. Eipä se paljoja lohduttele, mutta jääkö näin pahasta tuhotapauksesta enää mitään pelastettavaa. Silläkin uhalla, että menee juoruilun puolelle, jostakin maailmalta kuultu kuin uutinen: monet sellaiset autot, joilla ei ole tähän asti ollut muka minkäänlaista haluttavuutta, nykivät nyt ylöspäin. Sikäli outoa, että luukun sisällä säilytetty vararengas ei palanut. . Olit juuri mennyt itse entisöimälläsi Ford T-mallilla rekisteröintikatsastukseen. 4 . Todiste siitä, miten rikkaan moni-ilmeistä suomen kieli voi olla. Hän kertoi havainneensa, että jos niitä nettiin myyntiin tulee, ne menevät aina ensimmäisenä. Taannoinen mainintani, että Ford Pilotia myytiin Suomessa myös alustana, pani pari puolituttua empimään koko asian todenperäisyyttä. Kun kaikkea kaikille on ollut läkähdyksiin saakka jaossa, se väki, joka ei tahdo ajaa samoilla kuin valtaosa harrastajista, ryhtyy huomioimaan vähälle jääneitä
Kunnioitettava aikaansaannos. Kävi mielessä yksi mahdollisuus auton häviämiseen rekisteritilastoista. 4 . Mikä kuvassa hämmentää, on tuo takaistuin, se taitaa nimittäin olla ihan laillisesti paikallaan. Eli tuo sama suitsimaton isottelu, mikä joskus tulee läpi sotavuosien ”Äänisjärven kiertäjien” muisteloista, näkyy poikivan myös harrastekentällä kuulluista perinnetiedoista. Virkamieskatsastaja kun heittäytyi taas kerran täydeksi ilkimykseksi. Kun ”ei voida todistaa auton Suomi-alkuperää”, vaikka kojetaulussa lukee isolla Oy Autola Ab, Helsinki. Graham-Baige. ”Kynällä korjattavaksi mahdoton asia ratkesi, kun muutoksen hakija näki asemalla kävelevän vanhan tuttunsa, johtavassa asemassa olevan harmaapää-katsastajan. Tuli soitto Rauman tasolta. palstalla da museohyväksytty 1935 Graham-Paige rekisteröityä. Niitä tehtiin kuitenkin aikavälissä 1960-68 Puolassa, ehkä useampikin sata. Tuli taas mieleen se pariinkin kertaan kertomani tositapaus ystäväni Posche autosta. Tämä on tässä vaiheessa kai ainoa autosta käsiin saatu kuva, joten etupään muoto jää arvailun varaan. Jotakin 1939 Ford Taunuksen oloista kuvan tekeleessä on. Kuvan otti aikoinaan edesmennyt ahkera ammattikuvaaja, Holger Eklund. Mikäli en aikoinaan 70-luvulla ihan kulkenut unissani, tapasin Porvoon liepeillä erään herra ”Pekka Pensaan”, joka kehui äskettäin ostaneensa vain 6 000 km ajetun, eli kunnoltaan kuin uuden Chevrolet kuormurin – juuri saman. Kone kuuluu olikätovereita kyseenalaistamaan tarinan totuudenmukaisuutta, juttu saakin ihan uusia ulottuvuuksia. En minäkään. . Nokasta löytyy nimittäin ihan eri auton merkkinimi, ts. . No ei kai, kun nykylaitoksen edeltäjä ARK itse tuhosi koko arkistonsa. Oletteko joskus kuulleet automerkistä nimeltään Stal. Hän lisäksi arvailee, että auto voisi olla jonkun IVOlaisen tekemä (Imatran Voima Oy). Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Käytössäni on kyllä risuaitakielistä paikallista tekstiä, mutta yritä nyt tajuta siitä mitään. Diana 1927, Chrysler 1928, MB 170V, Morris Minor, Opel Manta 1976 ja 1928 Chevrolet kevytkuorma-auto. 23 silehti, joka ilmestyy peräti 20 kertaa vuodessa, joka toinen keskiviikko. Auto on ehkä 1955 Ford. Korvenkontio löytynee osoitteesta pekka.korvenkontio@kolumbus.. Korvenkontio tiesi kertoa, että kuva on ikuistettu 1949 Helsingissä Hämeentie 152 edessä. Kun ei enää löydy ikätovereita kyseenalaistamaan tarinan totuudenmukaisuutta, juttu saakin ihan uusia ulottuvuuksia. Menossa on ehkä joku 60-luvulle ominainen liikennekilpailu. Soittaja kertoo ostaneensa auton aikoinaan, oliko se nyt Voitto Rantasen romiksesta, ja entisöineensä sen itse. Paige on kaiverruksessa venytetty muotoon Baige. Jostain syystä sanasta Porsche oli tipahtanut r-kirjain pois ja rekisterikirjassa luki ”Posche”. Kuultuaan ongelmasta, hän lausuu ”ota tuosta pahvikuppi ja kaada siihen itsellesi kahvia”. Kovasti näyttäisi ikään kuin Citroën 2 CV olleen esikuvana. Nykyomistajan kysyessä autoaan koskevia tieFord STW. Ystäväni haki katsastusasemalta korjausta nimen muotoon, mutta sielläpä häntä tiskillä palvellut rouva lausuihe, jotta ”ei sitä voi enää muuttaa, autonne on ihan omansa, taitaa olla tyyppikatsastuksetkin hoitamatta – sopiiko että varaamme teille sitä varten ajan”. Viisi minuuttia myöhemmin hän palasi korjatun rekisterikirjan kanssa, eikä lysti maksanut penniäkään. . Nykyomistajan kysyessä autoaan koskevia tietoja AKE:sta tuli sieltä yhden lauseen sisältävä vastauskirje kuuluen suunnilleen ”Tiedostomme ei tunne tätä autoa”. Eli kunnia elvytyksestä ei ihan menekään Esko Rahkosen piikkiin. Kun ”ei voida todistaa auton Suomi-alkuperää”, vaikka kojetaulussa lukee isolla Oy Autola Ab, Helsinki. Ei kai sellaisia tarvittu, jos autossa oli takaistuin mallia ”kaikki verot maksettu”. Kerroin edellisen lehtemme uutispalstalla Lars Asplundin ongelmista saada museohyväksytty 1935 Graham-Paige rekisteröityä. Kuvassa auto kulkee vuoden 1948 rekisterikilvissä H-1587. Virkamieskatsastaja kun heittäytyi taas kerran täydeksi ilkimykseksi. Lehdestä numero 7/08 löytyi aukea joka koostui muutamien suomenruotsalaisten omistamista harrasteautoista. Mobilisti 8/08 . Vilauteltu tyyppikatsastus jotakin luokkaa 6000 markkaa.. Pekka Korvenkontio lähetti meille oheisen kuvan Suomessa itse tehdystä autosta. Viimemainitusta mainitaan ihan satuja: ”isoisä löysi tämän entisen paloauton aivan romuna entisöiden sen”. Oltaneen Helsingin Hakaniemen torin alueella, taustalla ajat sitten purettu Shellin asema. . Mutta miksi sitten etulokasuojan alakulmasta erottuu painonumerot
Muistan vielä tuotujen F-mallien lukumääränkin: 14 kpl. Ellen väärin muista, hänkin on syntynyt 1935, ollut nyt kai eläkkeellä 25 vuotta. ovi oli saranoitu edestä, ei enää kaapparimaisesti takaa. kääpiöautoista jenkeille tietokirjan saaden siihen kuvia meiltäkin. Monessako autossa 2 CV:n ohella olet nähnyt kuvastakin paljastuvan etuikkunan aukaisuratkaisun. K.L. Yhdestä ainoasta säilyneestä olen kuullut. Kukaan ei ole tähän päivään mennessä määritellyt mitä tarkoitetaan sanalla ”romu”. Mobilisti 8/08. Olimme jo tietoisia, että seuraavat uudet Saabit tulevat olemaan tyyppiä ”96”, jossa oli oleva rajusti suurennettu takalasi. Sinne on vasitenkin löydettävä tiensä, sinne ei todellakaan osu vahingossa!! Perillepääsyä edeltää kuoppainen soratie ja monta mutkaa. Kuvateksti kun puhui lyhyen aikaa vuosina 1959-60 välikössä tuotetusta Saab 93F -mallista. Suureksi ja ikäväksi yllätykseksi puolet maahan saaduista Saabeista oli kuitenkin tyyppiä 93F, eli oven saranoinnin vaihtumisesta huolimatta yhä pienellä takalasilla. Vaan kun ei taida olla. Jospa tällainen toisten yksityispihojen kunnioituksesta täysin piittaamaton sosiaalitanttojen raati kertoisi, mistä alkaen joku ajoneuvo luokitellaan romuksi! Saako esim. . Oliko edes ajateltu pyytää lausuntoa joltakin vanhojen autojen arvoja tuntevalta, ei! On mm. Päästyään eläkkeelle hän omistautui täysin vanhoista ajoneuvoista kirjoittamiselle. L. Bremer tulla vastavierailulle päättelemään, mitä roinaa näiden torpedoihmisten pihoilla luvatta kasvaa tai maatuu. Kymmeniä! Kaikki tämä oli paikallisen lehden aikaansaannosta! Lehti julkaisi etusivullaan kuvan tästä, heidän mielestään laittomasta kaatopaikasta. Tiippanan oli pakko tuhota työnsä turvaajaksi varattuja varaosa-autoja. Se oli väriltään musta ja aika hyvä. Packard-harrastajille uusi lisäsyy rykiä, kun on tuota rintaakin. . Oli tultu metsän siimeksestä, kuin paremmassakin 007-elokuvassa, hiipien ja päivää sanomatta, Tiippanan tontille. Veikkaan, että auto on yhä tallessa jossakin päin Suomea. Tuli toinenkin samaa tyyppiä oleva viesti kuin Kajaanista kantautunut. ollut juttu kertoi vallan hirmuisia: että sielläpäin makaa jonkun ”keräilijän” 170 autoa. Stal Puolasta Packard 1940 24 . B:n turha ehdotella työtilaisuuksien – siis entisöintitöiden – luomista työttömyydestä kärsivään maakuntaan, kun paikalliset nähtävästi parempiosaiset kadehtijat oitis torpedoisivat sinne ehkä syntymässä olevaa työllisyyttä. Vaikka uusia (länsi)autoja joutui silloin odottamaan, että oli työtä taivuttaa henkilö, jolle oli jo luvattu isolasi-Saab, ottamaan sittenkin tämä F-malli. Palvelin automyyjänä, no, tittelissä luki myyntipäällikkö, tuolloin Importer Oy:tä, Saabin silloista maahantuojaa. Jossakin syvällä metsässä, kaiketi aika näkymättömissäkin, mutta kun kaksi niistä näkyy tieltä katsottuna! Hellanlettas tentään! Kävikö tässäkin tapauksessa samoin kuin Rautjärvellä asuvan ja toimivan Arto Tiippanan Alfa-Romeoja Mercedes-Benz -korjaamon kanssa. Siurun mukaan 1940 Packardiin. Oli tarjolla lehdessämme joskus 10 vuotta sitten. Nykyisin tulkittuna F-mallin pitäisi oleman keräilymielessä ehkä himoituin. Länsi-Suomi -lehdessä 13.11. Lehti ei vaivautunut edes kysymään selitystä. Tiippanan osaksi jäi kuulla vierailusta vasta lehden etusivulta. Noin ne heikot… Kysyin kerran Siurulta mihin sarjatuotantona tehtyyn autoon sai ensimmäisenä tilata varusteeksi ilmastoinnin lisähintaan. Edellisessä lehtemme numerossa hairahduin uskomaan kanadalaista tekstiä punaisen Saab 93:n alla. F oli tyyppitunnus uudistukselle, jota oli hartaasti toivottu, so. 4 . Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . . K. Tiippanan kotitalon pihapiirissä sijaitseva hyvätasoinen autokorjaamo on äärimmäisen syrjäisessä paikassa, jokseenkin itärajan pinnassa. Bill teki mm. leen kokoluokkaa 300 cm 3 . Mies on oudosti unohtanut meidät, yhteys katosi hänen muutettuaan San Diegosta muualle. Bill Siuru, toisen polven suomalainen USA:ssa, vaikutti työikänsä USA:n ilmavoimissa kai aika korkea-arvoisena upseerina. Läksimme noutamaan näitä uutuuksia tuolloin poikkeuksellisesti Hangosta, josta ne oli tarkoitus ajaa siististi Helsinkiin
Mobilisti 3/07 Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia Uutisia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia tapahtumia kuultua Mobilisti 3/07 . Mobilisti 8/08 . 25 Yrjö Bremer otti nämä kuvat USA:sta 19.11.2008 paikasta, jossa tuskin yksikään – ainakaan Suomalainen – on tätä ennen saanut käydä.. 4
Miten auto oli sinne tullut, ja mitä sille on myöhemmin tapahtunut, en tiedä itse, mutta automaalaamon nykyiset yrittäjät eli Aimon pojat Juhani ja Marko Laaksonen saattaisivat muistaa jotain, jos asia kiinnostaa noin suomalais-autohistoriallisessa mielessä.. Clas Ewalds Porvoo 0400-807912 clas.ewalds@pp.inet.fi Hei, kyseessähän on Volkswagen Typ 147, eli kansankielellä Fridolin. Kävin lapsuuteni maisemissa Nikkilässä ja ajattelin käydä samalla katsomassa onko eräs plantaasi vielä täynnä Toyota Crowneja ja muita härveleitä, niin kuin vielä joku 17 vuotta sitten kun mopolla siellä päristelin. Huotari Kuhmo Näistä(kään) emme paljoa ymmärrä, mutta valmistajan laatta antaisi ymmärtää, että laite on valmistettu englantilaisella lisenssillä Bilbaossa. Suitsutuksenne noista parjatuista entisajan arkiautoista ja niiden taltioimisesta on onnistunut vallan hyvin. Aikamoinen sekoitus mallejahan se on: alustalevy on enimmäkseen Typ 14, eli Karmann-Ghiaa, perästä hieman modifioituna, Westfalian tekemässä korissa on vaikutteita Typ 3:n keulasta ja Typ 2:n perästä. 2 . U. Oli muistaakseni harmaa umpipaku. kun saunat ja kaikki löytyi takaosasta. Antti Blomroos Jossain toimituksen makasiineissa on vedos Heikki Vainikaisen 70-luvulla Suomessa kuvaamasta Fridolinista. Jan Enqvist Kukahan tämänkin pelastaisi. Jan Enqvist Super Minx Olen lueskellut lehteänne jo useamman vuoden ja tilaajanakin olen ollut jo jonkin aikaa. Lisää historiasta voi vilkuilla täältä: www. Moottori otettiin Typ 1:stä kuorrutettuna Typ 2:n osilla jne. 19 oli pieni juttu VW-”postiautosta” Ainakin yksi tuollainen ”Fridolin” on ollut Suomessakin. Lisäksi ulkona oli pari jotain kai britti(?)traktoria. Valinta ei päätynyt kokoonsa nähden epäilemättä kalliiseen Fridoliniin, sillä muuten kenenkään ei tarvitsisi pähkäillä sitä, oliko sellainen Suomessa vai ei. Mobilisti 3/07 Lukijo iden postia toimit uksell e Mobilisti 3/07 . Omistaja oli jo kuollut, ja kun naapurilta kysyin, niin perikunta kai omistaa loput romut pihalla ja varastorakennuksessa. Omasta mielestäni lehden parasta antia on ehdottomasti se, että ennakkoluulottomasti on käsitelty niin jenkkilotjia, brittejä, traktoreita, lentokoneita ja ties mitä muuta pärisevää ja savuavaa. Sami Väänänen Emme yleensä paljoja tuumaile, mutta kenttäkuvat ovat aina tervetulleita. Ladossa muuten oli vielä ennen sortumistaan 90-luvulla melkoisen komea alkuperäiskuntoinen Opel Kapitän, joka kai sentään ehdittiin pelastaa muualle ennen ladon sortumista. Tien toiselta puolelta bongasin vanhan sortuneen ladon rippeistä jonkun varmaan 50-luvun Roverin sivuventtiilimoottorin, sun muuta sälää. vw-fridolin-ig.de Tuolta löytää paljon kuvia. Siinähän se oli taivasalla kaikkien kiinnostuneiden katseltavana, eikö lie saanut mistään kattoa päänsä päälle. Jos kuvien julkaisulle on tarvetta niin, siitä vain. Jan Enqvist Fridolin Uusimmassa Mobilistissa (07/08) s. Toivottavasti niistä on hyötyä. Ihmettelen monien valituksia mitä erilaisimmista aihealueista. Jyrät ja muu raskas kalusto on siitä kätevää, että ne eivät ulkosäilytyksestä juuri pane pahakseen. Pihalla majaili silti vielä Ajokki-korinen bussi, jota oli joskus alettu rakentaa matkailukäyttöön. 3 Nikkilän romua En tiedä mitä tuumaatte, kun laitan teille pari kuvaa, mutta toivottavasti niistä on jollekin apua ajan oloon. Muistan että Sipoon Paippisissa Aimo Laaksosen automaalaamon pihalla sellainen oli pitkään 70-luvulla jonkinlaisena varastona. Jatkakaa samaan malliin. 26 . Ja kuten voi huomata, ovat Etelä-Kalifornian pojat iskeneet näppinsä myös näihin. Eipä ollut enää. Mallorcan matkalla (9/08) bongasin Palma Novassa eräässä liikenneympyrässä kuvan höyryjyrän, joka oli päällisin puolin hienossa kunnossa. Mobilisti 8/08. Kansanvaunuksi hinnat ovat hirveitä, +50 tuhatta taalaa, vaan olisipa uniikki Volkkari omistaa Suomen kamaralla, kenties jopa ainut. Kiitos. Hämärien muistikuvien mukaan auto olisi tullut maahan arvioitavaksi Postin autohankintoja ajatellen
Joka muuta väittää, hänellä on kova työ selittää, miksi hyviä Minxejä ja Super Minxejä löytyy aina vain, vaikka mallia ei varsinaisesti ole vaalittu. Mobilisti 3/07 Lukijo iden postia toimit uksell e Mobilisti 3/07 . 3 Tuossa eräänä lauantaina sattui paikallisessa lehdessä olemaan ilmoitus Hillman Super Minxistä. Tilankäytöltään esikuvallista etuvetopakua voidaan pitää Peugeotin nykyistenkin pakettiautojen suorana esi-isänä. 15-20 vuotta. Hillman Super Minx on luja ja hyvin tehty auto. keskireikä puolestaan on aivan erilainen, samoin pultinreikien kartio. Ajatus lähti välittömästi kiitämään kohti omaa parjattua, mutta sympaattisen näköistä arkiautoa menneiltä vuosilta. Skannailin vanhoja negoja ja tämmöinen tupsahti sieltä esiin. Ostin vähän aikaa sitten VW LT-28:n (1983) ja sain auton mukana 4 kpl kuvan mukaisia vanteita. Mutta kaikkein parasta olisi saada jotain tietoa siitä, minkä näköinen auto on alun perin ollut, osien värit, yms. Kun netti ei auta, Mobilisti tekee sen: Allekirjoittaneen aikoinaan omistamasta Super Minxistä julkaistiin laajahko artikkeli Mobilistin numerossa 3/96. Autoa lähdettiin ihan kolmen hengen voimin ihmettelemään, ja kerrankin puhelimessa kerrottu, ”autoa on säilytetty kuivassa”, piti paikkansa. Aikaa kuvan ottamisesta vain on n. Kysyn tätä nyt Teiltä, kun arvelin että tiedätte, tai osaatte ohjata kysymyksen tietäjille. Jan Enqvist Piilo-ooppeli Oheinen hiano ooppeli löytyy Pirkanmaalta alle 5 km etäisyydellä valtatie 3:lta. Internetin ihmeellisestä maailmastakaan ei löytynyt kuvia kuin ulkoapäin, ei yhtään kuvaa sisustasta tai konehuoneesta, alustasta puhumattakaan. Olisiko teillä tietoa missä autossa käytettin tällaisia vanteita. Sekin hankittiin tasapainottamaan raggarimaisia amerikanjenkkejä. Turhautuneena tietoa etsivä Emme väitä tunnistavamme vanteita, mutta arvelemme niiden olevan paljon vanhemmat kuin LT:si. En tiedä kenen auto on ja myykö maanomistaja sen jos joku kysyy, mutta hylätyn talon pihan reunalla se joka tapauksessa makoilee. Lisäksi tällä vuosikymmenellä on ollut isot artikkelit ainakin DS:stä, CX:stä ja SM:stä. Mikko Räsänen Riihimäki Olen ihmeissäni, että näet asian tuolla tavalla. Kun en edes tarkkaan muista mistä kuva on otettu. Kyseessä on mitä ilmeisimmin LT:ni ikäisen auton vanteet, koska tietojeni mukaan vanteet olivat olleet säilytyksessä LT:ssäni n. nimim. Jan Enqvist Chenard & Peugeot Mikä maa, mikä valuutta. Jotkut väittävät, että vanhemmiten kaikista autoista tulee ooppeleita, mutta sehän ei voi olla läpeensä paha asia. Olisi tarvetta muutamalle pisteosalle, kuten Hillman-merkeille ja oikealle vilkkukuvulle eteen. Eifel Auto on Peugeot D3A, jota valmistettiin kai 70-luvun kynteen asti. 2 . En ymmärrä lainkaan moitettasi Citroën-juttujen vähäisyydestä, sillä meillä on aivan hiljan ollut pitkät artikkelit mm. Joskus joku kuva saattaa jostain löytyä mutta ei kunnon juttua. Kyselisinkin, onko lehdessänne ollut juttua kyseisestä mallista ja pyöriikö Suomessa näitä Super Minxejä kovinkin paljon. GS:stä, Amista, Meharista ja Camionnettesta. Hyvä ystäväni veikkasi näiden olevan jonkin Fiatin vanteet. Niinpä olen sitten hankkinut alta 25-vuotiaana ensimmäisen MA-projektini, tasapainottamaan kovasti raggarinomaisia jenkkilotjiani. 2 CV:stäkin on ollut lyhyempiä juttuja, mutta sitä ei ole käsitelty laajemmin. 27. Mutta eipä ole Miniä, Kuplaa, AmazoMobilisti 8/08 . Alkujaan auto ei kuitenkaan ole Peugeotin suunnittelua, vaan se näki päivänvalon sotavuonna -41 Chenard & Walcker -merkkisenä. Jurkka Suomalaisen autoveronkiertoperinteen kukkasena Opel on aloittanut taipaleensa umpikylkisenä pakettiautona ja sivuikkunat on saatu puhkaista vasta tietyn kilometritai ikärajan täytyttyä. Jan Enqvist Arvoisa toimituksen väki. Kainuusta kumminkin. Ei hätää, lukijamme vastaavat varmasti. 25 vuotta, joten tuonkaan vanhuksen nykytilasta ei ole tietoa. No, Ranska lienee maa ja frangi valuutta, mutta mikäpähän lienee pakun tarkempi malli. Jenkkejä kyllä on joka lehdessä aina kyllästymiseen asti, eikö niillä ole tuo omakin lehti, V8. Kyseistä kuljintahan on tehty monia eri versioita (itselläni Belgi-malli, jolla mm Dupond ajaa Tintti-albumissa),on pakuja, nelivetoa, Meharia, Dyanea... Jan Enqvist 2CV kunniaan Näin Mobilistin tilaajana ja Rättäri-harrastajana olen erittäin pettynyt, ettei lehdessänne ollut mitään juttua 2CV:n 60vuotisjuhlan kunniaksi!! Ihmettelen muutenkin Citroënien ja eritysesti 2CV:n puuttumista lehtenne juttuvalikoimasta. Vanteet ovat halkaisijaltaan 14”, ja niiden pulttijako on sama kuin LT:ssä (5x160). Petri Timonen Mobilistinalku itärajalta Onnittelumme onnistuneesta autovalinnasta
Jan Enqvist nia tai Dartiakaan. Mauno Hirvinen Kapitalistinen hapatus nosti isä aurinkoisen kuoleman jälkeen yllättävän nopeasti päätään – lakattua puuta ja käyttötarkoitusta ajatellen aivan tarpeettoman hienoa viimeistelyä. Ulkomaillekin niitä myytiin, sillä lukijamme isä, vanha merikapteeni, oli tulkkina saksalaisille kun näitä myytiin sinne. Tuo laite ei ole nähnyt Steyriä eikä 1930-lukua. Jan Enqvist ”VW-Steyr” Katselin tässä viimeisintä mobilistia ja löysin kuvan huimasta Folkkarista, josta puuttui takasivuikkunat ja kori oli muutenkin varsin muokatun näköinen. Alueella lojui myös, 20-lukuisia paloautoja, Sturmeja yms. Raadosta kunnostettu SuomiBelvedere Edellisessä Mobilistissa oli juttu ’51 Belvederekaksikosta. Koska lehti ei tätä kirjoittaessa ole vieressä, en voi vannoa että masiina on sama kuin mukana olevissa parissa kuvassa, jotka esittävät ”1939 VW Steyriä”. Mobilistissa ei koskaan ole ollut tapana käsitellä jonkun automallin tasavuotissynttäreitä. Varmaa on se, että yhtäkään amerikkalaista merkkiä ei ole Mobilistissa käsitelty yhtä kattavasti kuin Citroënia. Me käsittelemme autohistoriaa, ja siihen kuuluvat kaiken maailman laitteet. vanhat Stieglitz-harjoituskoneet, jotka myytiin eteenpäin siviili-ilmailijoille. Jan Enqvist PS. Mobilisti 8/08. Antti Blomroos 28 . Tämä auto oli Moskovan automuseossa. Saksalaisille pyöriä myytiin kymmeniä, ja ne ilmeisesti jatkoivat sotilaallista uraansa erinäisissä heimoja rajakahnauksissa ties kuinka pitkään. Se on ihan itse kuplavolkkarista tehty. Forssassa oli 60-luvulla suuri romuliike, Romu-Erkko, joka oli eräänlainen armeijan hoviostaja. Sakemannit meinasivat kunnostaa ne ja myydä sotapyöriksi Pohjois-Afrikkaan. Sotanorsuksi Afrikkaan Lukijamme, joka vaatimattomuuttaan haluaa pysytellä nimettömänä, kertoi lisää viime numerossa käsiteltyjen sota-Zündappien myynnistä ulkomaille. Me voisimme tehdä samanlaisen Citroënista, vaikkapa heti 2 CV:n satavuotisjuhlan kunniaksi. pikkupojalle huimaavan kiinnostavaa. 4 . Lisäksi pölykapseleissa on erikoiset VW:n logot hammasrattaan ja tyylitellyn ”pyöreän hakaristin” ympäröimänä. Liitän vielä oheen iloksesi ruotsalaisen kollegalehtemme Classic Motorin vasta ilmestyneen Amerikan-erikoisnumeron. Tämäkin pätee kaikenmaalaisiin autoihin. Huomionarvoista on kaappariovet. Kävelin taannoin pahki tällaiseen kuvaan, jossa jutun Suomi-auto mitä ilmeisimmin on ketjukolarin perään ottavana osapuolena etummaisena. En myöskään ymmärrä vastakkainasettelua Eurooppa vastaan USA. Se, että joku lehti haluaa rajata aihepiirinsä jonkun maan tuotteisiin, ei nähdäkseni ole meille mikään syy toimia samoin. Janne Halmkrona Vain surffarit puuttuvat Viitaten Mobilisti 7/2008 sivun 22 juttuun ”Woody” Mossesta, lähetän tässä kuvan umpikylkisestä Woody-Mossesta. Viimeisenä mukaan ehti näköjään Opel Rekord Caravan. Löysin kuvat jostain päin ihmeellistä WWW-maailmaa, eikä minulla ole masiinasta sen tarkempaa tietoa. Tosin jenkkien folkkarisivustoilla oltiin sitä mieltä, että tuollaista yhteistyössä toteutettua VW Steyriä ei olisi koskaan tehty ennen sotia, vaan joku edellisistä omistajista on tehnyt sellaisen toisen maailmansodan jälkeen yhdistämällä Steyrin korin folkkarin alustaan ja etupäähän. Tuonaikaisessa Suomessa on ollut melkoinen sattuma ottaa Plymouthilla peräänsä toinen samanmerkkinen, vaikkakin neljä vuotta uudempi. Kuva on otettu keväällä 2006, kun Kymen Automobiilikerhon porukka oli käymässä Moskovassa. Olemme samaa mieltä volkkarisivustojen kanssa. Mobilisti 3/07 Lukijo iden postia toimit uksell e Mobilisti 3/07 . Sota-Zündappeja Erkon kautta kulki kymmeniä, niitä oli myös Forssan seudulla siviileillä ajossa. Alitajuisesti olemme ehkä lähteneet siitä, että lukijoidemme yleissivistys on näissä asioissa sellaisella tasolla, että ikonisimmat autot ovat heille tuttuja. Erkon käsien kautta kulkivat mm. Jukka Laitila Ruovesi Kuvan takana on vuosiluku -63
29 www.classicmotorshow.fi LAHDEN MESSUKESKUS 2.-3. Mobilisti 8/08 . TOUKOKUUTA 2009
teksti: Matti Ouvinen | kuvat: Janne Halmkrona ja Tuukka Erkkilä N PPPPP UUUU KKKKKKK CCCC IIIII P NNN EEE HHHHH EEE III M M M M M ÄÄÄÄÄÄ ÄÄÄ P 30 . Datsun 1500 -72 Fordin F-sarjan pickup oli parinkymmenen vuoden ajan Amerikan myydyin ajoneuvo. Mobilisti 8/08. Siinä, missä pickup on amerikkalainen kansanauto, se on meillä Kekkoslovakiassa ollut lähinnä veronkierron väline ja pienen ammattilaispiirin käyttämä arkinen työkalu. F-pickuppia on valmistettu enemmän kuin kuplavolkkaria
Näistä mainittakoon mm. Vasta 80-luvulla saatiin avolavapakuihin sopivia lumiauroja yms. Puolentoista vuoden aikana, minkä nuorisopikkis oli markkinoilla, ehdittiin myydä noin kaksi tuhatta Timangia! Myöhemmin samanlaista juikulointia nähtiin mm. Lavalla olevat tavarat kastuvat ja likaantuvat, ja talven tullen lavaa saa lapioida lumesta puhtaaksi. ja etenemiskykyisiä nelivetopickupeja, jotka korvasivat monen kiinteistöhuolto. Vuosien varrella monet muutkin maahantuojat joutuivat turvautumaan lavojen pidentämiseen ja muihin muutoksiin pickupiensa myynnin mahdollistamiseksi Suomessa. Aivan autoilun alkuvaiheesta lähtien avolava on ollut yksi keskeinen markkinoille tarjottava korimalli; olivathan ensimmäiset autotkin eräänlaisia hevoskärryjen motorisoituja jälkeläisiä. Avolavakeplottelua Suomalainen autoverokäytäntö on usein mahdollistanut veronkierron erilaisiin hyötyajoneuvopykäliin vedoten. Tietyissä käyttötarkoituksissa pickup on kuitenkin umpipakettiautoa käytännöllisempi. Varsinaisia rekisteröintitilastoja ei pickupeista kuitenkaan ole, sillä ne on aina rekisteröity joko henkilö-, pakettitai kuorma-autoiksi, tavaratilan avoimuutta tai umpinaisuutta ei ole tilastoissa katsottu olennaiseksi. Sodanjälkeisessä Suomessa tavarakalustoa sai helpommin kuin henkilöautoja, tästä syystä maahamme rantautui mitä omituisimpia pickupejakin. n lavaversio, Caddy, tarjosi uskomattoman pienet sisätilat, epäkäytännöllisen tavaratilan ja mahdollisuuden säästää autoverossa. Suomen oloissa avolavapakettiauto on hankala. Sekä Peugeot että japanilaiskaksikko ovat yhä suosittuja maailman vähemmän kehittyneissä kolkissa, joissa ne toimivat usein myös improvisoituina asejärjestelmien alustoina. Pickup-tarjonnasta vastasivat kalliit amerikkalaiset, Peugeotin 403 (myöhemmin 404) ja uudet japanilaiset, näistä mainittavimpina Datsun Bluebirdin ja Toyota Crownin avolavaiset versiot. Tämä luova säästäväisyys on siunannut autokulttuuriamme mm. Timangi oli markkinoiden halvin auto, ja sitä markkinoitiin urheilullisena nuorisoautona. Sekä Peugeotia että japanilaiskaksikkoa yhdisti se, että, ne olivat aika täydellisesti eri autoja kuin henkilöautomaisemmat sisarensa. TVH:n käyttämät Standard Vanguard -pickupit sekä muutama Panhard-avolava! Tuontisäännöstelyn aikana Suomen autokantaa rikastutettiin jos jonkinlaisilla kummajaisilla; kaikki kelpasi, mille vain saatiin lisenssejä. P ickupeja on kuitenkin aina ollut Suomessa. Dieselmoottorisina ne olivat myös huomattavasti taloudellisempia kuin aiemmat bensiinikäyttöiset avolavat; Peugeotia oli tosin jo 60-luvulta lähtien saanut myös Indenor-dieselillä varustettuna, olihan se muutenkin omana aikanaan melko rujo ja työkalumainen verrattuna henkilöautomaisen herkkiin japanialaisiin. piilofarmareilla ja henkilöiden kuljettamiseen tarkoitetuilla pickupeilla. Tällaista ei valtiokaan voinut sietää, ja Timangista tehtiin loppu keväällä 1977, kun verottoman avolavapakettiauton lavan vähimmäismitta korotettiin 185 senttiin. Myös mm. 80-luvun Camaroja Firebird -pickupmuunnosten muodossa. 70-luvun pickup-ilmiö oli 1976 myyntiin tullut Toyota Timangi. 70-luvulle tultaessa Toyotan pickupiksi tuli Hilux. 31. Volkswagen Gol. rman käytössä hitaat ja kömpelöt traktorit. Sen lavan pituus täytti juuri ja juuri vuonna 1971 määritellyn 150 sentin pituusmääritelmän, joten sen sai rekisteriin verovapaana pakettiautona. Sääntelyn purkamisen jälkeen markkinat hieman normalisoituivat. Itäystävä tarjosi avolavan ystävälle Moskvitsia ja Puolan autoteollisuus Polle-pickupia. Markkinointi oli jopa niin räikeää, että se sai paheksuntansa Autoja liikennetoimittajat ry:ltä. Caddyn lavaa pidennettiin maahantuojan toimesta, jotta 185-sentin vaatimus saatiin täytettyä. Esimerkiksi maanviljelijälle, jonka pitää helposti saada heiteltyä kappaletavaraa paikasta toiseen, avolava on käytännöllinen ratkaisu; etenkin jos autolle on katettu säilytystila huonon sään varalta. Hiluxien ja Datsunien lavalla on nähty niin kranaatinheittiMobilisti 8/08
Luupäästä oli luonnollisesti tarjolla myös umpikylkiset ja avolavalliset pakettiautoversionsa. Tästä suivaantuneena Aulis Ripatti antoi ”Reemerille” valtuudet viedä Datsun pois ilman korvausta, ja Reemerihän vei. Datsun Bluebird oli ensimmäinen japanilaisauto, joka saavutti todellista menestystä Pohjolassa. Sellaisilla puolilla, kuten roskalavoilla ja huollon romupihoilla kun tapasi lojua kaikenlaista kiinnostavaa vanhempaa kalustoa. Datsun pickupin historia Tuontisäännöstelyn päätyttyä Suomen automarkkinoille saapui uusi peluri kaukaa nousevan auringon maasta. ripitti Ripattia pickupin kohtalosta, olihan se varsin terveenä säilynyt auto lajinsa edustajaksi. Henkilöautomaisemmat jenkkiavolavat, kuten Ford Ranchero ja Chevrolet El Camino eivät oikeastaan olleet vertailukelpoisia Datsunien tai Hiluxien kanssa, ja niitä harvemmin nähtiin vastaavanlaisessa arkisessa työkäytössä, maalarien tai rakennusäijien monttuajossa. Mallisarja esitteli asiakkaille uusia vaihtoehtoja asiakkaille, sillä 620:tä sai maailmalla mm. 1965 esitelty L520sarjan pickup saavutti jo maailmalla laajempaa suosiota, ja oli mukana luomassa amerikkalaista kevyiden pickuppien LUV-markkinoita. Kai L. tonki, vakaumukselleen tyypillisesti, ensimmäisenä takapihoja ja muita autokaupan julkisivun varjoisammalle puolelle jääviä alueita. Mobilisti 8/08 miä kuin ilmatorjuntatykkejäkin. Bluebirdin naamapelleillä varustetut erillisrungolliset hyötyversiot olivat kuitenkin selkeästi henkilömallia järeämpää tekoa. Se oli helppo ja ketterä ajettava, jonka seurauksena sillä ajoivat mielellään myös naiset. Samoilla jäljillä seurasivat muutkin markkinoillamme menestyneet avolavapakettiautot. Autokaupan dirika, Aulis Ripatti, pyysi Kain kahville, jota hörppiessään K.L.B. Auto-Ripatin takapihalta löytyi hyvin säilynyt, mutta roskalavaksi elämänsä ehtoopuolella alennettu Datsun pickup vuodelta 1975. Amerikanpickupit olivat raskaampia ja kalliimpia. Moottorina oli 1 500-kuutioinen rivinelonen, joka toi ulkoisesti mieleen BMC:n B-sarjan kansiventtiilimoottorin. Pickup tunnettiin mallinumerolla L320. Siihen tarjottiin nelivetoa ja dieselmoottoria, jotka tekivätkin pickupista taloudellisen työkalun sellaista tarvitseville. Vuosikymmenen lopussa 620 sai seuraajansa, 720:n, joka vastasi Datsunin, sittemmin Nissanin, avolavatarjonnasta 80-luvun. Yhden Datsunin tarina Elettiin vuotta 1987. pitkällä lavalla ja jatketulla King Cab -ohjaamolla. Esittelemämme malli edustaa Datsunin GNL620-sarjaa, joka oli tuotannossa vuosina 1972-1979. Bremer oli Lemillä sijaitsevan kesäpaikkansa lähimaastoissa liikkuessaan Lappeenrannassa. Datsunhan valmisti 50-luvun lopulla lisenssimallia Austin Cambridgestä, ja sen moottoria kehiteltiin eteenpäin Japanissa. Sikäläisellä Nissan-jälleenmyyjällä Auto-Ripatti Oy:llä vieraillessaan K.L.B. 32 . Auto ajettiin, jumittavista jarruistaan huolimatta, Lemille, jossa se sai toi
Nöyrästi palvellut Datsun lähti joka kevät katoksessa säilytyksen jälkeen varmasti käyntiin, ja sitä palkittiin palveluksestaan teknisellä ylläpidolla ja pienellä kunnon ehostamisella vähän kerrallaan. Kesällä 2008 Datsun sai museorekisterisiunauksensa, kenties ensimmäisenä lajityyppinsä Datsun-merkkisenä edustajana Suomessa. Tarkoituksena on ajella ristiin rastiin ja ottaa kuvat jossain. Aro-Yhtymän D-autovalikoima vuodelta -67. Oranssi betonimylly?” ”Betonimylly! Ja sille pitää saada Village People -kypärä päähän! ”Mä en kyllä ole mitenkään uskottavan näkönen raksaäijänä, en mä oo tehny eläissäni päivääkään rehellistä työtä...” Näin meillä suunnitellaan kuvauksia. 33 on ajoneuvohistoriallista arvoa. Samalla myös perinteinen koeajo-osuutemme tulee hoidettua. Allekirjoittanut on pukeutunut hohtavanpuhtaisiin lainahaalareihin ja keltaiseen raksakypärään koko loppupäivän. Raksalle ratsuni hoi Eräänä päivänä toimituksessa: ”Pitäis kuvata se Kain Datsuni, onks teillä mitään ideoita?” ”No eiks me voitais viedä se vaikka Musiikkitalon monttuun, sehän on raksaduunarin auto?” ”Eiku...puetaan joku rakennusmieheks ja otetaan lavalle jotain kamaa ja ajellaan ristiin rastiin?” ”Ai niinku mitä. Dodgeja ja Datsunien muodostelmassa mukana myös Datsun 520 -pickup. Pahasti mädäntyneen lavan tilalle saatiin uusi Amerikasta, kun Yrjö Bremer löysi sopivan romikselta Kaliforniasta. Kehä kolmosen liikennevaloissa viereisen auton nuoripari katsoo huvittuneena, kun söpön vaaleansinisessä pickupissa luu ulkona pön vaaleansinisessä pickupissa luu ulkona Mobilisti 8/08 . Erityistä ylpeyttä K.L.B:lle tuottaa maanläheisen, rukkaset kädessä ajettavan työmuurahaisen museoajoneuvostatus; kenties arjen ahertajillakin on ajoneuvohistoriallista arvoa. Hankalimpia löydettäviä olivat mittarit ynnä muut pisteosat, jotka olivat auton kovan uratien varrella saaneet kokea huonoa elämää enemmän kuin autotohtori määrää. Sitä piti vain pidentää vanhan lavan jäänteillä sen verran, että jo alkuaan pidennetyllä lavalla varustettu Datsun täytti ahneen suomalaisen veroherran vaatimukset. Talvehtimaan Ratsu vietiin syksyllä tuttuun paikkaansa, Lemille. Pari päivää myöhemmin voimaryhmä on IKH:n pihalla lastaamassa upouutta punaista betonimyllyä ja A-tikkaita vasta maalatun sinisen Datsunin lavalle. Vuodet vierivät, Datsun porskutti tehtävissään mökillä. Syksyllä 2007, hetken mielijohteesta, Kai hinasi pickupin trailerilla Helsinkiin; mieleen oli noussut auton entisöiminen katsastusja museorekisteröintikuntoon! Eri puolilta Suomea haalituilla varaosilla Datsunin entisöinti saatiin käyntiin. mia arvostettuna pihatraktorina seuraavat kaksikymmentä vuotta. Datsun pickupeja: 320, 720 ja 520.
Vaikka perusteluja on aina väkisin keksittävä, se pohjimmaisin syy on kuitenkin aina sama: ”Tällaisen mä halusin.” Ja aina on ollut tietty autoilijaporukka, joka on halunnut pickupin. Henkilöauton peruja oleva lämmityslaite on yleensä vähintäänkin erinomainen lämmittämään vain kahden istuttavaa pickup-ohjaamoa; se on jotain toista kuin kylmän, etenkin väliseinättömän, umpipakettiauton tapauksessa. Pidätämme oikeuden hinnanmuutoksiin. Kuvan autot erikoisvarusteltuja. Datsun on hallintalaitteiltaan varsin nykyaikainen ja henkilöautomainen. Henkilöpickupien helmasynti, ahdas ohjaamo ja penkin säätövaran rajoittuneisuus, pitävät huolen siitä, että hujopeilla on tukalaa. www.nissan.fi VARAA KOEAJO JO TÄNÄÄN! NISSAN. Takavetoinen, kantavalla jousituksella varustettu pickup on lisäksi talviselta etenemiskyvyltään vielä umpipakuakin huonompi. Avolavapaku on epäkäytännöllinen. LUOTETTAVA TYÖKAVERI. . Kartanonherra otetaan yleensä suopeammin vastaan, kun duunareita tai talonpoikia tullaan Packardin sijaan jututtamaan hieman rytöisellä avolavalla kumpparit jalassa. Tyhjänä perän pompotus paljastaa rujon työkaluluonteen, mutta jo kevyellä kuormalla alustan käytös rauhoittuu huomattavasti. Ajan pickupilla, käyn kalassa, olen äijä. Siksi uusi NP300 Pick Up on parhaimmillaan niin työmaalla kuin tielläkin. UUSI 4x4 NP300 Pick Up Hinnat alkaen 25 800 € rötväävä raksamieheksi tekeytynyt toimittaja odottaa valojen vaihtumista, jo oman koomisen naamiaisasunsa unohtaneena. Se on joillekin pickup-miehille egon jatke, tapa kertoa omasta elämäntavastaan ja -asenteestaan. – 31.12.2008. Sen voi varmasti moni lukija hiljaa myöntää itselleen. Varsinkin kuormansidontakaarella varustetulle lavalle pystyy lastaamaan pitkää lautatavaraa helpommin kuin umpipakettiautoon. Se on kuin hevimiehen nahkarotsi; se kertoo muille kanta1975 Datsun 1500 Pick Up MOOTTORI Tyyppi: Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori, kansiventtiilit, kaksikurkkuinen Hitachi-alaimukaasutin Iskutilavuus: 1483cm³, sylinterimitat 78.0 x 77.6 mm, puristussuhde 8,3 Teho: 77 hv Vääntömomentti: 117 Nm VOIMANSIIRTO Vaihteisto: 4-vaihteinen käsivalintainen vaihteisto, lattiavalitsin, takaveto JARRUT 2-piiriset nestejarrut, rummut edessä ja takana OHJAUS Simpukka JOUSITUS Edessä: erillinen, pitkittäiset vääntösauvat Takana: jäykkä akseli, lehtijouset KORIRAKENNE Teräsprofiilirunko, 2-ovinen teräspeltihytti, teräspeltilava MITAT Pituus: 4,52 m Leveys: 1,60 m Korkeus: 1,55 m Akseliväli: 2,79 m Raideleveys (e/t): 1,26/1,30 m Omamassa: 1 070 kg Kantavuus: 1 090 kg jastaan. 34 . Suomen oloissa lavalla olevat tavarat ovat säiden armoilla. Auton valinnassa järkiperusteet eivät kuitenkaan ole tärkeimmät. Rumpujarrujen taipumus haukata, siis itsetehostus, kertoo auton iästä ehkä enemmän kuin mikään muu. Mobilisti 8/08. Ihmisläheisyydestä kertoo se, että Datsunilla ajaisi mielellään päivittäin. Asia olisi kyllä toisin, mikäli kuljettajalla olisi mittaa keskimääräistä enemmän. Pienellä ohjaamotilalla on kuitenkin yksi etu puolellaan. Paras työkaveri on sellainen, joka helpottaa työtaakkaa ja jonka seurassa on mukavaa. Pickupissa on tiettyä urheilullisuutta ja lifestyleä. Vaihteisto on tarkka, ohjaus kevyt ja helppokäyttöinen. Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. Joillekin se voi olla myös keino laskeutua tavallisten duunarien tai talonpoikien tasolle. Nöyrästi vääntävän 1 500 -kuutioisen kansiventtiilikoneen voimat riittävät jopa hermostuneen nykyliikenteen mukana etenemiseen. Mitään arvokasta ei tavaratilaan sovi jättää, ellei sitten ole varustanut lavaa lukittavilla säilytyslaatikoilla. Takuu 3v./100 000 km. Monenlaisen kappaletavaran kuljettamisessa pickup on kuitenkin kätevä. • 4x4 • Ilmastointi • Kauko-ohjattava keskuslukitus • Tasauspyörästön luistonrajoitin • Radio/CD-soitin • Sähkösäätöiset sivupeilit • Sähkötoimiset lasinnostimet • Kuljettajan ja etumatkustajan turvatyynyt ALKAEN 25 800 € Tarjous voimassa 1.10. NP300 PICK UP VAKIONA MM
www.nissan.fi VARAA KOEAJO JO TÄNÄÄN! NISSAN. Paras työkaveri on sellainen, joka helpottaa työtaakkaa ja jonka seurassa on mukavaa. Kuvan autot erikoisvarusteltuja. – 31.12.2008. LUOTETTAVA TYÖKAVERI. • 4x4 • Ilmastointi • Kauko-ohjattava keskuslukitus • Tasauspyörästön luistonrajoitin • Radio/CD-soitin • Sähkösäätöiset sivupeilit • Sähkötoimiset lasinnostimet • Kuljettajan ja etumatkustajan turvatyynyt ALKAEN 25 800 € Tarjous voimassa 1.10. NP300 PICK UP VAKIONA MM. Siksi uusi NP300 Pick Up on parhaimmillaan niin työmaalla kuin tielläkin. UUSI 4x4 NP300 Pick Up Hinnat alkaen 25 800 €. Pidätämme oikeuden hinnanmuutoksiin. Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. Takuu 3v./100 000 km
Yksilön kuljetin Sopivan auton hankkiminen ei ollut ollut helppoa. Vihreä kaupunki, Kuherville, oli pormestari Sanni Sinnemänin valtakaudella kieltänyt yksityisautoilun – ja jopa tupakoinnin – keskustassa, mutta vanhan koulun herrasmies ei henkilökohtaisesta kulkuvälineestään tingi – ei vaikka sen kanssa joutuisi tekemään suuriakin uhrauksia työmatkallaan. teksti: Matti Ouvinen kuvat: kirjoittaja, Tuukka Erkkilä ja Janne Halmkrona 36 . Jaakkolalla, kuten kaikilla muillakin, oli välillä päiviä, jolloin kaikki meni poskelleen. K uhervillen kuntaliittymän seuraavan vuosineljänneksen budjetteja oli leikattu tuntuvasti; millä ihmeellä puisto-osaston pojille saisi selitettyä, että polttoainetta ruohonleikkureihin ei nyt vain saataisi, ruohoa jouduttaisiin leikkaamaan lihasvoimin toimivilla laitteilla. Talouslautakunnan kokous ei ollut mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Nyt sai riittää. Jaakkola paiskasi työhuoneensa oven kiinni ja marssi päättäväisesti hissille, joka vei hänet virastotalon kellarin pysäköintihalliin. Nyt oli paakku osunut pahemman kerran tuulettimeen. Mobilisti 8/08. Aivan kuin sitä ei olisi tarpeeksi epäsuosittu laskutikkumies jo muutenkin. Tyhjä parkkihalli kaikui Jaakkolan askelien alla, kun hän tarttui autonsa peruutuskahvaan ja lähti kohti metroasemaa. Metroasemien ovien mitat rajoittivat valintaa, eikä asemien hisseihinkään mahtuisi millä Kuoren sisällä Jaakkolaa otti päähän, isosti
Mobilisti 8/08 . Jaakkolan valinta oli kohdistunut brittituotteeseen, joka mahtui onneksi metroon. Lähden Sähköinen ujellus kertoi Jaakkolalle seuraavan idän suuntaan menevän metron saapumisesta. Jaakkola nousi autoineen metroon, joka katosi ujeltaen pimeään. Kiireiset, sähköisten, keskitetysti ohjattujen pakkokuljettimien armoilla olevat vangit. Hän hypisteli villankangastakkinsa povitaskuun piilotettua sikaria, tietäen että sen hallussapidosta hän voisi menettää työpaikkansa. 37 tahansa. Länsimainen yksilöllinen elämäntyyli oli tukahdutettu, ihmiset pakotettuja maanalaisiin joukkojensiirtimiin, sieluttomiin tunneleihin, joissa alistetut sätkynuket poukkoilivat kuin saaliskalat sumpussa. Sen löytyminen oli onnenkantamoinen, sillä hänen valitsemaansa automallia oli valmistettu alle viisikymmentä kappaletta Man-saarella 60-luvun alussa. Jaakkolaa ei kuitenkaan kiinnostanut, mitä ihmiset ajattelivat. Helsinki oli Helsinki, Vantaa oli Vantaa, Espoo oli Espoo. Taloudellinen uhraus oli suurtyöttömyyden ja taloudellisen laskusuhdanteen pohjalla kärvistelevän yhteiskunnan rivivirkamiehelle suuri, sillä vanhan Peelin hinta oli ollut kymmeniä tuhansia euroja – keräilyharvinaisuus näes. Jaakkola katseli kulmiensa alta metrovaunussa matkustavia ihmisiä. Vaikka hänen ulkokuorensa oli tyyni, sisällä sielussa kyti punahehkuinen vihan kekäle. Virkattuun pipoon ja maihareihin pukeutunut epäsiisti nuori rastapäinen nainen tiuskaisi ohi mennessään: ”Fasisti!” Menisi töihin, ajatteli Jaakkola, ja suoristi hattuaan metrolaiturilla. Ainakin puolet heistä oli työttömiä. Autoilu vapaata ja bensa halpaa. Ohikulkijat katsoivat paheksuen Jaakkolaa, joka laskeutui metroaseman laiturille hissillä. Erään matkustajan koira. Hän muisti hyvin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen hyvät vuodet, jolloin elämä oli vielä ollut elämää
Lierot oli viety puhtoiseen Espooseenkin. Sörnäisten metroasema jäi taakse, ja Jaakkolan mieltä piristi ajatus siitä, että seuraava pysähdys olisi jo kantakaupungin alueen ulkopuolella, lähiövyöhykkeen rajalla, jossa hän voisi poistua alemman tason yleisön keskuudesta, yskivien ja pärskivien, syrjäytyneiden, moniongelmaisten ja muuten vain inhottavien ihmisten kansoittamista oransseista muovilieroista. Vapaa vyöhyke Juna pintautui tunneleista maan kamaralle ja pysähtyi Kalasataman asemalle, rajavyöhykkeelle. Mobilisti 8/08 oli hakeutunut vaunun sivustalla olevan lämpöpatterin viereen lämmittelemään, ja lämmittelemässähän monet matkustajatkin olivat, sillä julkinen liikenne oli niitä harvoja ilmaisia asioita maailmassa. Puutarhakaupunkeihin vievät linja-autot. 38 . Pilkallisesti hän puhalsi sikaristaan paksut savut aurinkoiseen iltapäivään. Hermosavut olivat paikallaan, eikä Jaakkola jaksanut välittää aseman ovella vihaisena mulkoilevista vartijoista; ulkona, kantakaupunkivyöhykkeen rajan toisella puolella heillä ei olisi mitään toimivaltaa. Kerrankos sitä aloittaisi viikonlopun hieman etuajassa. Päästyään asemalta ulkoilmaan hän sytytti sikarin. Jaakkola tarttui kahvaan ja nousi ajoneuvoineen junasta. Sillä muka säästettiin energiaa ja ilmastoa, vaikka järjestelmän sähkönkulutus olikin edellyttänyt terawattituntikaupalla idästä ostettua energiaa sillä välin, kun päättäjät tappelivat uusien ydinvoimaloiden rakentamista vastaan – ja maksanut valtavia määriä ruuhkaSuomen ulkopuolella asuvien veronmaksajien rahaa
Moottorisahamainen pärinä ja sininen savu täytti maiseman. Insinööri Saarinen oli kuulemma saanut hankittua erän naudanlihaa mustasta pörssistä…?. 39 kiihdyttivät aseman viereiselle Itäväylälle, kyydissään niitä onnekkaita, joilla vielä oli työpaikka kaupungissa. Kotona Jollaksessa, suljettujen porttien takana, olisi edes viikonloppuna turvassa pahalta nykymaailmalta. Entisiä yksityisautoilijoita heistäkin suuri osa, sittemmin noihin keskitysleirikuljetuksiin pakotettuja, Jaakkola ajatteli tumpatessaan sikarinsa ja käynnistäessään Peelin 50-kuutioisen DKW-moottorin. Saamarin polkumankelit, Jaakkola ajatteli pöristäessään kohti Kulosaarta. Mobilisti 8/08 . Vastaantuleva pyöräilijä heristi sormeaan pörisevälle kääpiöautolle. Tyhjäkäynti muuttui pärinäksi, ja väriltään, muttei vaikutuksiltaan vihreä Peel kiihdytti pyörätietä kohti itää. Jaakkola istui hymyillen Peelin kyytiin, nosti salkkunsa kyytiin, sulki koko kyljen mittaisen oven ja kytki vaihteen ykköselle
Peruutusvaihteen virkaa toimitti takaseinään sijoitettu kahva. Tridentin jälkeen Peel Engineering suunnitteli 2+2-paikkaisen Miniin perustuvan Viking Sport -coupen. Kuplamaisella pleksikuomulla varustettu Trident oli kuin suoraan avaruudesta. Se oli Peelin kaksipaikkainen versio. Sumujen saarella turvauduttiin kolmipyöräisiin koppimopoihin tai rakennussarjasta koottuihin urheiluautoihin. Kolaritestien tulokset olivat metallista autoa huomattavasti vakuuttavampia, mikä kertoo Peel Engineeringin vankasta osaamisesta lasikuiturakenteiden saralla. Sodanjälkeisessä Isossa Britanniassa tieliikenne kulki yhä paljolti pienillä maalaisteillä. Kääpiöautoille oli siis markkinoita, ja sen huomasivat muutkin kuin britit. Kolmipyöräisen ajoneuvon, jossa ei ollut peruutusvaihdetta, sai rekisteröidä paljon kevyemmin verotetuksi kevytmoottoripyöräksi, jolla vieläpä sai ajaa pelkällä moottoripyöräkortilla. Sitä seurasi P50. Suomalainenhan ajaa vaikka kahdelle hengelle rekisteröidyllä, 80-lätkällä varustetulla yhdeksän hengen piilojameksella, mikäli sillä vain jotenkin voi välttyä veroilta. Autot olivat pieniä. Kolmipyörä aikuisille Mutta miksi ihmeessä tuollaista ajoneuvoa valmistettiin. jäykkyysja kolaritesteissä. ehti jopa luopua päivätyöstään. Osaavat ne brititkin. Itsekantavalla lasikuitukorilla varustettu yhden hengen koppimopo oli varustettu 50-kuutioisella DKW/Zweirad Union -kaksitahtimoottorilla ja kolmivaihteisella vaihteistolla. Samaan aikaan halvin Mini oli viidensadan punnan arvoinen, ja BSA Bantamin, siis ennensotaisen DKW RT125 -moottoripyörän kopion sai sadallaviidelläkympillä. Vuosikymmenen lopussa Peel Engineering valmisti myös kuuden kappaleen esisarjan lasikuituista Miniä, joista yksi on säilynyt. Viking Performanceksi ristitty firma valmisti noin 25 Viking Sportia Surreyssä, manner-Englannissa vuosina -66 ja -67. Samaan suoneen iskettiin esimerkiksi Heinkel Trojanilla tai myöhemmin Reliant Robinilla tai Reliantin urheilullisella Bond Bugilla – niin myös Peelillä. Sitten löydettiin porsaanreikä, joka teki Isettasta varsin suositun 60-luvun kulttikulkineen. Aika oli ehkä kuitenkin ajanut kääpiöiden ohitse. P50:n seuraajaa, Peel Tridentiä valmistettiin yli seitsemänkymmentä. Peel P50:n myyntihinta oli 200 puntaa. Britit olivat ostaneet Heinkeliltä valmistuslisenssin kääpiöauton britannisoituun versioon. Mobilisti 8/08. Brightonin lakkautetuilla rautatiekonepajoilla valmistettiin BMW Isettaa vuodesta 1957 lähtien. Yhtiön ambitiot kohdistuivat myös autoihin. Nykyisin autoista on jäljellä vain noin puolet, ja aitojen P50-yksilöiden hinnat kipuavat jopa viiteenkymmeneen tuhanteen euroon; replikoita saa halvemmallakin. Muut tuhoutuivat mm. Muuan Kai L. Bremer aloitti vuonna 1964 Trojan-kolmipyörien maahantuonnin. Isettastakin tehtiin teknisesti kolmipyöräinen kaventamalla sen takaraideväli lain sallimaan minimiin. Autoa markkinoitiin sloganilla ”Almost cheaper than walking”, siis melkein kävelyäkin halvempaa. Man -saarelainen venealan yritys, Peel Engineering valmisti 50-luvulta lähtien Peelin kaupungissa lasikuituveneitä ja moottoripyörien katteita. Sodanjälkeistä brittiteknologiaa edustavan moottorikulkineen, viime lehdessä esitellyn Velocette L.E.:n ostaakseen joutui lyömään tiskiin enemmän puntia kuin Peeliä ostaessa! Sivuhuomio kenties, mutta liittynee asiaan. Ensimmäinen kokeilu oli Peel Manxcar. Aluksi menestys oli vaatimatonta, etenkin kun 50-luvun lopulla esitelty Mini ja muut kansanautot tarjosivat huomattavasti varteenotettavampia vaihtoehtoja surkeille kääpiöhäristimille. Vain kahden viikon päästä Englannista ilmoitettiin, että Trojanien valmistus oli lopetettu. Myynti alkoi vauhdikkaasti, ja K.L.B. Hantaakista omistaja pystyi paitsi peruuttamaan, myös vetämään autoa perässään kuin matkalaukkua. Peel P50 – Maailman pienin sarjatuotantoauto 40 . Peel P50:n valmistusmäärä jäi alle viiteenkymmeneen, arviolta 48 P50-mallia näki päivänvalon Peel Engineeringin konepajalta vuosina -63 ja -64
Se on kuitenkin ollut tieliikenteessä kevytmoottoripyöräksi kilvitettynä. 41 Peel P50 MOOTTORI 1-sylinterinen ilmajäähdytteinen 2-tahtimoottori (DKW), 4,5 hv VOIMANSIIRTO 3-vaihteinen vaihteisto, valitsin ohjausakselilla vasemmalla puolella, ketjuveto. Sillä kontrolloidaan valoja, katolle asennettuja hiirenkorvamaisia vilkkuja ja moottorin sammutuskytkintä. Kesti, joka kertoi omistavansa vähän samantapaisen auton, mutta pienemmän. Ja näin oli, sillä hän oli kerran – siitä on nyt parikymmentä vuotta – vaihtanut perämoottorin Peel P50 -henkilöautoon, laitetta edes näkemättä. Tilava kokoisekseen Peeliin on helppo kiivetä sisälle. Mobilisti 8/08 . JARRUT Mekaaniset rumpujarrut edessä ja takana. KORIRAKENNE Itsekantava lasikuitukori ALUSTA Erillisjousitus MITAT Pituus: 1,34 m Leveys: 0,99 m Korkeus: 1,20 m Paino: 59 kg Suomi-kuorilo Jos jotain epätoivoista häristintä on valmistettu 48 kappaletta, on suorastaan itsestäänselvyys, että ainakin yksi on kulkeutunut Suomeen. Ensimmäiseen U-käännökseen tullaan, muka varovaisesti, mutta silti melkein kattokerhoon liittyen. Sen toi maahan turkulainen Insinöörien Hankintakeskus Oy. Tilaa on yhdelle hengelle riittävästi. Neljä ja puolihevosvoimainen kaksitahtimoottori on kuljettajan oikealla puolella pyöränkotelossa. Kerran kääpiöautoilijat pysähtyivät joukkoajelullaan kaupan pihaan Keravalla. Siis, Peelillä ajaminen tuntuu vähän samalta kuin olisit lehtiroskiksessa moottorisahan kanssa, ja joku olisi tyrkännyt rodekan rullaamaan jyrkkään alamäkeen. Kääpiöautoseuran Timo Ruoho kertoo, että vehkeellä pitäisi pääsemän jopa seitsemääkymppiä; kukaan ei vain ole uskaltanut vielä kokeilla huippunopeutta. Hallintalaitteet koostuvat ratin vasemmalla puolella olevasta kolmipykäläisestä vaihteenvalitsimesta, ratista ja normaaleista jalkapolkimista. Intoa entisöintiin ei kuitenkaan koskaan ollut, joten Peel säilyi patinoituneessa alkuperäiskunnossa. Laivalla konemestarina työskennellyt Paavo ajatteli, että kääpiö olisi mukava puhdetyö ja entisöintikohde töiden ohessa. Koppi kiihtyy valtaisan pärinän saattelemana, vähän kuin olisi sisällä valtaisan lehtipuhaltimen imutorvessa. Säilytystilan puutteen takia Peel päätyikin myöhemmin sijaiskotiin Suomen Kääpiöautoyhdistykselle, jonka maskottina se on ollut näytillä useissa autotapahtumissa. Ratti on lähes linjurimaisen suuri, ja istuma-asento on ryhdikäs. Koeajoyksilömme on tullut maahan 60-luvun puolivälissä. Valokytkimenä toimii Vespa-koppimoposta peräisin oleva kytkinklusteri ratin keskiössä. Polkimet ovatkin sitten pienet ja lähekkäin, parhaiten ajaminen onnistuu balettitossuissa tai sukkasiltaan. Pieninkin ohjausliike muuttaa Peelin suuntaa; valtava ratti on täysin ylimitoitettu pienille Avonin valmistamille renkaille. Pärinä täyttää tummanvihreän lasikuitukopin, ja on aika heittää hyvästit turvalliselle elämälle. Se lähtee käyntiin omasta, tarkoitukseen varatusta käynnistyskahvastaan tempaisemalla. Peelin maahantuonnin ja ensirekisteröimisen välillä kului useampia vuosia, kenties sen saattamisessa edes jotenkin tieliikennekäyttöön hyväksyttäväksi. . Lähes yhtä kapea kuin pitkäkin kolmipyörä nostaa etutassua etenkin vasemmalle käännyttäessä ja suuremmilla nopeuksilla suuntavakaus on vähintäänkin epäilyttävä. Paikalle saapui herra P. Auto oli löytynyt erään Paavon työkaverin veljen ostaman omakotitalon varastosta. Ratin keskiössä on valonvaihdin, joka ei kylläkään ole alkuperäinen. Peruutusvaihdetta ei ole, mutta tarvittaessa koppimopoa peruuttaa pieniä matkoja helposti; avataan vain ovi ja potkitaan vasemmalla jalalla vauhtia. Koko vasemman kyljen mittainen ovi on saranoitu takaseinän puolelta, kaappariovi siis. Teoria osoittautuu todeksi myös Peel P50:n kohdalla. Pakoputki on hyväksytty Suomen tieliikennekäyttöön.. takapyörää suojaava täysimittainen roiskeläppä ja katolle siirretyt vilkut, jotka ovat arviolta jostain 60-luvun Morris-kuorma-autosta. Siitä todistavat mm. Takaseinässä oleva peruutuskahva auttaa, mikäli takaperoista etenemistä tarvitaan pidempiä matkoja
teksti: Jan Enqvist kuvat: Matti Ouvinen ja Tuukka Erkkilä 42 . Kaikki arvo Rangelle, mutta Jeep Wagoneer ehti ensin. Mobilisti 8/08 Herrasmiesmaastureiden isä ja äiti. Meillä Euroopassa viitataan usein Range Roveriin ensimmäisenä todella sivistyneenä maastokelpoisena ajoneuvona
Tosielämän ajeluissa keskikulutus kohosi tarkoillakin kuljettajilla helposti kahdenkymmenen litran kauheammalle puolelle, vaikka ilmoitetut normikulutukset muuta väittivätkin. Nykyaikaisen katumaasturikulttuurin siemenet oli tässä vaiheessa jo kylvetty ja hyvällä idulla – varsinkaan hienommin varustetut Wagoneerit eivät täysistä maasto-ominaisuuksistaan huolimatta enää juuri poikenneet päällystetyiltä väyliltä. Pahaksi onneksi Jeepin jatkuva neliveto ei ehtinyt olla markkinoilla vuottakaan, ennen kuin OPEC alkoi kuristaa öljyhanoja syksyllä -73. Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan Wagoneer-mallisto löysi lopullisesti oman tiensä, kun kaksipyörävetoiset mallit ja umpikylkipakettiauto pudotettiin tuotannosta. Alkupään Wagoneer-mallisto oli laaja ulottuen askeettisista työkaluista lähes ylellisiin kartanovaunuihin . Laitteita ei tilattu postimyynnistä, vaan taso pidettiin auton mukaisena: Becker Monza neljine kaiuttimineen oli kova sana vuonna -79.. Verovapaus oli sellainen porkkana, että 70luvun loppua lähestyttäessä eri merkkisiä maastureita tuotiin maahan jo merkittäviä määriä. Jeepin lippulaivassa oli American Motorsilta ostettu 5,3-litrainen V8, GM-peräinen automaattivaihteisto, ilmastointilaite, ohjausja jarrutehostimet, runsas koristelu ja ylellinen kangasverhoilu – kaikki vakiovarusteina. 43 W illys esitteli Wagoneerin asiaankuuluvin fanfaarein marraskuussa -62. Tyypillisiä asiakkaita meillä olivat VR, puolustusvoimat ja palolaitokset. Tässä suhteessa Jeep ei tosin ollut yksin, sillä niin ikään jatkuvalla nelivedolla varustettu Range Rover kulutti lähes yhtä paljon. Perusmallit olivat kaksipyörävetoisia henkilöfarmareita ja ohjelmassa oli jopa pakettiauto. Maailman tunnetuin maastoautojen valmistaja siirtyi samalla karuilta takamailta trendikkäisiin esikaupunkeihin. Eikä vain kerran, vaan kahdesti. Automaattivaihteisto oli saatavana lisävarusteena kaikkiin malleihin alusta pitäen, ensimmäisenä maailmassa tässä luokassa. Koska järjestelmä ei koskaan saavuttanut meillä suosiota, varustettiin Suomi-autot eurooppalaisilla radio/kasettisoittimilla. Sotajeeppi syntyi armeijan tarjouskilpailun perusteella, näytteli merkittävää roolia sodassa ja osoittautui myöhemmin myös rauhan töissä pistämättömäksi työkaluksi. Uusi vetojärjestelmä tunnettiin kauppanimellä Quadra-Trac, ja se sai ominaisuuksistaan alusta pitäen osakseen lähes yksimielistä hymistelyä. Kaikissa malleissa oli aivan uusi, ja amerikkalaisittain henkeäsalpaavan uskalias, yläpuolisella nokka-akselilla varustettu suora bensiinikuutonen. Siinä missä Wagoneer oli kotimaassaan tyypillisesti automatisoitu herrasmiesmaasturi, tilasi merkin maahantuoja Wihuri Oy meille malliston maanläheisimpiä malleja kuutosmoottoreilla ja käsikäyttöisellä voimansiirrolla. Monenkarvaisia ristisiitoksia, trendikkäämmin crossovereita, tavataan väittää käänteentekeviksi uutuuksiksi. Quadra-Trac oli teknisesti nerokas järjestelmä, mutta polttoaineen pihistäminen ei kuulunut sen hyveisiin. Wagoneer sai alkunsa markkinaehtoisesti ja osoitti, että maastoja salonkikelpoisuus voidaan yhdistää samassa ajoneuvossa. 70-luvun edetessä jatkuvasti kohoava autovero sai yksityisetkin kiinnostumaan nelivetoisista autoista. Super Wagoneerin vaikuttavuutta oli omiaan pönkittämään sen 6 000 dollarin hintalappu, mikä asetti sen samaan luokkaan Cadillacin, Lincolnin ja Mercedesin parempien mallien kanssa. Hienoimmat niistä olivat USA:ssa suosittuja 8-raitasoittimia. Nelivetomallisto jakautui kahtia siten, että pääasiassa maantiekäyttöön tarjottiin erillisellä vääntösauvajousituksella toteutettua etuakselistoa ja vakavampaan maastokäyttöön järeällä lehtijousitetulla jäykällä akselilla varustettuja malleja. Mobilisti 8/08 . Verovapauden takana oli ajatus saada maahan riittävästi sopivaa kalustoa otettavaksi kriisitilanteessa puolustusvoimien käyttöön. On harvinaista, että autonvalmistaja luo kokonaan uuden ajoneuvoluokan, vaikka väite on yleinen varsinkin nykyisin. Wagoneer oli siitä pitäen valinnan mukaan joko sivistynyt tai erittäin sivistynyt neliovinen maastohenkilöauto. Suurin osa asiakkaista ei ehkä olisi sellaista tarvinnut, mutta maastoautot olivat verovapaita edellyttäen, että niissä oli mahdollisuus voiman ulosottoon. Herrasmiesmaastureiden isä ja äiti Wagoneeriin oli tehtaalta saatavilla jos jonkinlaisia äänentoistolaitteistoja. Wagoneerin päivittäistä käyttöä tekninen taka-askel ei haitannut vähääkään, pikemminkin päinvastoin, mutta vannoutuneet Jeep-miehet olivat silti pahoillaan. Mallivuodelle -67 Jeepin oma hieno ylänokkamoottori sai antaa tietä umpikonservatiiviselle AMC:n kuutoselle. Kaikki automaattivaihteiset Wagoneerit varustettiin itselukittuvalla keskitasauspyörästöllä, jonka myötä valinta kaksija nelivedon välillä jätettiin tarpeettomana pois. Wagoneerin myöhemmän statusikoniksi muodostumisen kannalta tärkein yksittäinen askel oli mallivuodelle -66 esitelty Super Wagoneer. Suhteellisen pieni valmistaja, Willys, kuitenkin onnistui tempussa. Wagoneer Suomessa Suomessa maastokelpoisia ajoneuvoja hankittiin pitkään vain tositarpeeseen. Seuraava suuri uutinen oli maailman kehittyneimmän nelivetojärjestelmän esitteleminen mallivuodelle -73
Verovapaudesta huolimatta isojen maastureiden hinta – ja varsinkin käyttökulut – olivat sellaista luokkaa, että aivan kansanautoja niistä ei tullut. Toinen omistaja maalautti auton uudelleen alkuperäisen kaltaisella sävyllä 90-luvulla, mutta muuten auton hyvä alkuperäiskunto ei aiheuttanut toimenpiteitä. Sisältä Wagoneerin kallein versio on keskiluokkaisen ihmisen silmin lähes vatsaakääntävän ylellinen. Säämiskään verhottu rautakanki Ylellisyydestään huolimatta Wagoneer on uutena Suomeen tuotu, eikä siinä siksi ole juuri. Verottomuudesta huolimatta hinnat ohjasivat kauppaa meillä siten, että jokaista Wagoneeria kohden myytiin ainakin kymmenen halvempaa Cherokeeta. Kauttaaltaan vaalean ruskeiksi sävytetyt nahat, tekstiilit ja muovit ovat tosikäyttöä ajatellen mahdollisimman epäkäytännöllisiä. Wagoneeria ajetaan lakeerikengillä, ei lantaisilla kumiteräsaappailla. Wagoneer Limited Tuusulalaisen Janos Niemisen 1979 Wagoneer Limited on yksi noin kymmenestä tuona vuona Suomeen tulleesta samanlaisesta. Maahantuoja yritti meillä kohtuullistaa käyttökuluja asentamalla jopa Wagoneereihin Valmetin kuusisylinterisiä dieselmoottoreita, mikä ei ollut aivan linjassa auton alkuperäisen luonteen kanssa. Neliovinen Cherokee mahdollisti samalla sen, että Wagoneeria voitiin vapaasti kehittää aina vain ylellisemmäksi. Myöhemmin vakiintuneen luksusmaasturitrendin mukaisesti Wagoneer Limitedin käyttäjäksi ei selvästikään ole ajateltu karua erämiestä. Wagoneer Limited on Super Wagoneerin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Kymmenet teddykarhut ovat joutuneet antamaan ainoansa pelkkien lattiamattojen eteen. Varustelultaan auto on lähes naurettavan runsas, eikä metsässä mönkiminen ole komeasti koristeltua Wagoneeria katsellessa ensimmäiseksi mieleen tuleva käyttötarkoitus. 44 . Vuoksen maisemissa auto viihtyi kymmenkunta vuotta, minkä jälkeen se siirtyi pääkaupunkiseudulle. Kaksi vuotta aikaisemmin ensiesitelty neliovinen Cherokee oli nyt Jeepin todelliseen työkäyttöön tarkoitettu henkilömaasturi, ja siten luonnollisesti Suomen-malliston selkäranka. Crys-Auton Imatran piirimyyjä Vuoksenmaan Auto Oy luovutti Wagoneerin ensimmäiselle omistajalleen marraskuussa -79. Korea ulkokuori ei tietenkään periaatteessa ole pois maasto-ominaisuuksista, mutta rengastyyppi kertoo paljon – siinä missä karumman Cherokeen ensiasennusrenkaat olivat korkeat ja karkeakuvioiset, varustettiin ylelliset Wagoneerit valkosivuisin asfalttirenkain. Mobilisti 8/08 Toyota Land Cruiser, Range Rover ja Wagoneerin kansanpainos Cherokee alkoivat todella näkyä katukuvassa. Sellaiset ovat mukavat ja ohjautuvuudeltaan hyvät, mutta tien ulkopuolella hienolla pintakuviolla ei tee mitään, vaikka auto muuten möyrisikin. Uudella vuosituhannella auto vaihtoi omistajaa vielä kerran ennen siirtymistään Janokselle tänä syksynä
Nyt kun meikäläisetkin autot ovat samanlaisia, ei asiasta pidetä enää niin suurta meteliä. Aikoinaan tätä kuului Euroopassa alan piireissä moittia, puhuttiin tuntuman puutteesta. Virta päälle, mittariston varoitusvalot syttyvät; avaimen starttiasentoon kiertämisen jälkeen valot sammuvat, mikä on merkki siitä että moottori käy; vaihteenvalitsin D-asentoon ja jalka pois jarrulta; kas, me liikumme. Limited-varustus ilmastointeineen kaikkineen on 70-luvun Suomessa ollut joka tapauksessa jotain aivan käsittämätöntä. Wagoneeriin on käytetty varmasti sata kiloa erilaisia äänieristemateriaaleja. Jos sekään ei auttanut, saattoi keskitasauspyörästön lukita täydellisesti hansikaslokeroon sijoitetusta kiertokytkimestä.. Ei tosin sillä, että mitään oleellista puuttuisi: Sähkökäyttöiset sivuikkunat ja istuimien sähkösäädöt olisi saanut lisämaksusta, mutta sellaisia ei meillä ole katsottu tarpeellisiksi. Mobilisti 8/08 . Yksi on varmaa: ylellisten Quadra-Trac -nelivetojärjestelmällä pääsi pitkälle pelkästään ajamalla ja pitämällä vaihteenvalitsimen D-asennossa. Äänettömyys, vaihteiston automaattisuus ja keveiksi tehostetut hallintalaitteet toimivat parhaansa mukaan yhteistyössä etäännyttääkseen kuljettajan ikävästä ulkomaailmasta. Wagoneerissa istutaan korkealla, joten sinne joutuu kiipeämään. Siitä eteenpäin kaikki on kuitenkin kuin amerikkalaisessa paremman väen vaunussa yleensäkin. Mikäli pitkälle edettyä koitti tenkkapoo, voitiin istuimen viereen sijoitetusta kytkimestä valita jakovaihteiston hidas alue. 45 muuta kuin mallin vakiovarusteet
Ominaisuuksia yli tarpeen Maastoon ei tee yhtään mieli, vaikka Wagoneerin monipuolinen nelivetojärjestelmä sen sallisikin. On vaikea uskoa, että autossa on raskaat jäykät akselit ja lehtijousituenta molemmissa päissä. Vanha iso korimalli jäi malliston huipulle yleisön painostuksesta Grand Wagoneer -nimellä, vaikka alkuperäisenä tarkoituksena oli pudottaa se tuotannosta. Kysyntä jatkui vahvana aina vain, ja vuonna -62 esitelty ikoni pääsi lepoon vasta mallivuoden -91 jälkeen, kun se vihdoin teki tilaa samannimiselle seuraajalleen. nestejäähdytteinen V-moottori, ketjukäyttöinen nokka-akseli syl.lohkossa, hydrauliset venttiilinnostimet, 5 runkolaakeria, kaksikurkkuinen kaasutin Iskutilavuus: 5 896 cm 3 , sylinterimitat 103,6 x 87,4 mm, puristussuhde 8,5 Teho: 175 hv (SAE net)/4 000 r/min Vääntömomentti: 386 Nm (SAE net)/ 2 400 r/min VOIMANSIIRTO 3-vaihteinen GM Turbo-Hydra-Matic -automaattivaihteisto, jatkuva neliveto, keskitasauspyörästön luistonrajoitin, maastovälitys 2,57, kytkettävä keskitasauspyörästön kiinteä lukko, perävälitys 3,54 JARRUT 2-piiriset nestejarrut, alipainetehostin, edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut OHJAUS kuulamutteri-tyyppinen hydraulisesti tehostettu ohjausvaihde, ohjauspyörän kierroksia 3,3 JOUSITUS Edessä: Jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, kallistuksenvaimennin Takana: Jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset KORIRAKENNE Teräsprofiilirunko, viisiovinen kokoteräskori MITAT Pituus: 4,66 m Leveys: 1,92 m Korkeus: 1,70 m Raideleveys (e/t): 1,51/1,47 m Omamassa: 2 000 kg Polttoainesäiliö: 83 l SUORITUSARVOJA* Huippunopeus: 160 km/h * Automobil Revue 1979 tumasta ei paljon kannata puhua, eikä Wagoneer suoriudu maantien pitkistä suorista ilman kuljettajan pientä holhoamista. Kuusilitrainen V8 tekee työtään väkevästi, mutta lähes täysin äänettömästi. Jeep Wagoneerista muodostui vanhetessaan pistämätön statussymboli varsinkin kotimantereellaan. Maastovaatimukset aiheuttavat väistämättä sen, että parhaiden henkilöautojen liihottelevaan mukavuuteen ei aivan päästä, mutta pelottavan lähelle kuitenkin. Ohjaukselle jaettavat kehut jäävät sen vaivattomaan keveyteen ja nopeaan välitykseen. Vastauksesta riippumatta Wagoneer on yksi autohistorian suurista tarinoista, muutenkin kuin kirjaimellisesti. Help. 46 . Vaikealla 80-luvulla, jolloin amerikkalaiset autot alkoivat menettää loistoluokassa asemiaan eurooppalaisille, Wagoneer säilyi erittäin haluttuna. Tyypillinen omistaja tarvitsee harvoin edes nelivetoa. Ohjautuvuudeltaan Wagoneer tuntuu erittäin ketterältä. Pelkkä vihjaisu riittää tarvittaessa nopeaankin kulkusuunnan muuttamiseen. Suuntavakavuus vaikuttaa kuitenkin alustan puolesta hyvältä, vaikka akseliväli on – jälleen maastoajon vaatimuksista lähtien – amerikkalaisittain ajatellen lyhyt. Suuri kysyntä johti absurdiin tilanteeseen vuonna -84, kun Jeep esitteli kokonaan uusitun Cherokee/Wagoneer -malliston. Oikein pahassa paikassa voidaan keskitasauspyörästö lisäksi lukita kokonaan käsinelokeroon sijoitetusta kiertokytkimestä. Tunpoudella on hintansa, sillä on syytä epäillä suuren osan polttoainelitroista kuluvan vaihteiston ja voimansiirron öljyjen lämmittämiseen. Toisin kuin monet valmiiksi hiihdettyä latua sujutelleet nykyiset katumaasturit, Wagoneer oli salonkikelpoisuudestaan huolimatta aina oikea maastoauto. Kokemus kertoo, että tällaisen tunnelman luomiseen tarvitaan paljon uusiutumattomia luonnonvaroja. Kehittyneellä nelivetojärjestelmällä ja lähes ihanteellisella painonjakaumalla on varmasti ansionsa tässä arvostelukohdassa. Kaarteen keskelle sattuvat terävät epätasaisuudet, nimismiehenkiharoista puhumattakaan, aiheuttaisivat epäilemättä ylimääräistä ohjelmaa raskaista akseleista johtuen. Juuri tästä äänettömästä vaivattomuudesta lankeaa aikanaan lasku huoltoaseman mittarilla. Raskaan perävaunun vetämisessä polttoainetta palaa vieläkin enemmän; kolmenkymmenen litran rajan puhkaiseminen on maantielläkin lähellä, kun liikutaan vetokyvyn ylärajoilla. Sellaisia ei kuitenkaan nyt näy missään, eivätkä monet amerikkalaiset Wagoneerin omistajat tiedä sellaisia olevan olemassakaan; miksi siis murehtia. Kokonaan toinen asia on, ostettiinko niitä tositarpeeseen. Isoista amerikkalaisista tuttu raskas aliohjautuminen loistaa poissaolollaan. Mobilisti 8/08 autojen ostajat ovat aina halunneet irti epätäydellisen planeettamme rosoiselta pinnalta, ja autojen valmistajat ovat tehneet parhaansa toteuttaakseen maksukykyisten asiakkaiden toiveen. Automatiikka kesyttää voiman pehmeäksi mutta vuolaaksi virraksi, joka sallii nopeuden kiihdyttämisen nopeasti ja huomaamattomasti. Jeep Wagoneer Limited 1979 MOOTTORI Tyyppi: 8-syl. Mikäli luistonrajoittimella varustettu keskitasauspyörästö ei riitä, voidaan etuistuimen vieressä olevasta vetokytkimestä kytkeä päälle hidas alue, mikä moninkertaistaa pyörille menevän vääntömomentin. Autolla pystyy ajamaan aivan epähuomiossa tuntuvalla ylinopeudellakin. Kadunkulmissa ja maantiellä Wagoneer on hämmästyttävän mukava auto. . Kestopäällystetyt kaarteet Wagoneer selvittää vähin kallisteluin ja neutraalisti ohjautuen. Ainoastaan hontelo ohjaustuntuma häiritsee, mutta kun autoa ajaa silmillä sormenpäiden sijasta, asiat sujuvat. Aivan kuten parhaissa nykyisissä loistomaastureissa, nämä hienoudet ovat Wagoneerissakin lähinnä aina tärkeän uskottavuuden saavuttamiseksi
Vuonna -74 Wihuri perusti mm. Autossa käytettiin vasta seuraavana vuonna tuotantoon otettua jatkuvaa Quadra-Trac -nelivetojärjestelmää. Neliovisen Cherokeen esitteleminen 70-luvun lopulla siirsi Wagoneerin lopulta puhtaasti loistoluokkaan. Jeepin maahantuojaksi tytäryrityksen, joka nimettiin Crys-Autoksi. Amerikkalainen ralliässä Gene Henderson voitti Press On Regardless -rallin vuonna -72 osuvasti Moby Dick’iksi nimetyllä Wagoneerillaan. Ei, vastaus ei ole Audi Quattro. Tässä yksi: Millä autolla ajettiin ensimmäinen FIA:n ison kansainvälisen rallin nelivetovoitto. Kompakysymykset ovat urheilumiesten illanistujaisten suosittua ajanvietettä. Mobilisti 8/08 . Vuonna -79 Crys-Auto myytiin Maan Auto Oy:lle Wihuri Oy:n luopuessa vähitellen kaikista autotoiminnoistaan.. Lancian tehdasjoukkue sekä koko joukko yksityistalleja Datsun 240 Zja Ford RS -kalustollaan. Kilpailun puutteesta voitto ei johtunut, sillä paikalla olivat mm. Kuva: Holger Eklund Paria vuotta vanhempi tehtaan lehdistökuva esittää kaikella mahdollisella automatiikalla ja upottavilla kokolattiamatoilla silattua V8 Wagoneeria. Suomessa Jeepin maahantuoja oli Wihuri Oy Autola. 47 Super Wagoneer oli 60-luvulla todellinen metsänvartijan Cadillac – hintaansa myöten. Autojen erilainen rengastus kertoo paljon ajatellusta käyttötarkoituksesta. Kuva: Reinhard Klein Suomeen tuodut Wagoneerit olivat useimmiten perustyökaluja, siinä missä suurin osa USA:ssa myydyistä autoista oli ylellisiä esikaupunkivaunuja. Hirvittävään hintalappuun sisältyikin sitten kaikki, ilmastointia, automatiikkaa ja ”antiikkikullan” värisiksi eloksoituja koristeita myöten. Munkkiniemen rannassa uutena vuonna -74 kuvattu palolaitoksen johtoauto oli varustettu kuusisylinterisellä moottorilla, käsivalintaisella vaihteistolla ja kätevästi vesiletkulla pestävillä vinyyliverhoilulla ja kumimatoilla. Erhard Dahm ja Jim Callon sijoittuivat samanlaisella autolla kolmanneksi
Pahnapuhaltimesta turboladeriin 48 . Ralleissa hänen vierellään istui usein tallin luottokartturi Anssi Järvi.. Mobilisti 8/08 Osa 1/4 AAW Racingin tarina Antti Aarnio-Wihuri nousi kuljettajana nopeasti kotimaan kärkitasolle
Ja siinä hommassa olen koko ikäni ollut tekemisissä mitä erilaisimpien koneiden kanssa”, hän itse painottaa. Talvitien kokoelma ja Mobilistin arkisto Eltsun loppu – VW-tallin alku. Täysin sokkona ei Pauli Toivonen uuteen hankkeeseen suostunut. Kilpatoimen keulakuvaksi ja dynamoksi AAW pestasi Pauli Toivosen, jonka sopimus Citroënin kanssa oli kätevästi katkolla elokuun lopussa 1963. Högforsin konepajakoulussa perusoppinsa saaneen Ikäheimon isä oli ajanut jäärataa. ”Se ensimmäinen auto oli minun työnäytteeni. Vakioautojen ottamista mukaan Eltsuun oli hieman oudoksuttu, mutta yleisö hyväksyi ne avosylin. Olin siinä vaiheessa vielä koeajalla. Tuloksena oli valtava yhtymä, jonka toimiin lukeutui mm. ”Multa jäi teknillinen korkeakoulu kyllä puoleentoista kuukauteen, mutta minähän olen maanviljelijä. Tämän tyyppinen kilpailu kiinnosti luonnollisesti automaahantuojia, ja niinpä radalla debytoivat sekä Datsun Bluebird että Volkswagen 1500, kuljettajinaan Eläintarhan veteraanit Heimo Hietarinta ja Aatos ”Atski” Wassman. Tälle piti nimittäin ehtiä rakentaa kilpa-auto Itäharjun ajoihin, jotka järjestettiin Turussa syyskuun alussa, vain viikko sen jälkeen, kun Pali otti vastaan toimensa VW-Auton markkinointipäällikkönä ja kilpatallin vetäjänä. Mobilisti 8/08 . Vakioautoja seurannut F3-finaali näet päättyi heti startin jälkeen traagiseen Örjan Atterbergin kuolonkolariin, joka sinetöi perinteeksi muodostuneen kilpatapahtuman kohtalon lopullisesti. Sitovaa sopimusta ei tehty heti. Ja Antti Ilmarilla oli ideoita. Kun Itäharjun kisat oli ohi, ja istuttiin Jullaksen kartanon saunassa koko porukka, Antti Aarnio-Wihurin luotsaama AAW Racing toi kansainvälisen tason autourheilutoiminnan Suomeen. Hän pääsi kokeilemaan Wassmanin Eläintarha-ajokkia helluntain tienoissa -63, voittaen sillä maarata-ajot sekä Tampereella että Forssassa. ”Se Atskin auto oli oikeastaan mun itseni virittämä laite.” Antti Ilmari Aarnio-Wihuri Antti Aarnio-Wihuri – eli ”AAW” – oli poikkeuksellisen taustan omaava nuori mies. Kartanoa ja tilaa hän hallinnoi varhaisesta kouluiästä lähtien. Jo 50-luvulta lähtien kilpaa ajaneella ”Palilla” oli valtava määrä kontakteja, joista nyt koitui hyötyä. Volkswagenin ja pian myös Porschen maahantuonti. ”Vallalla oli kaiken maailman ennakkoluuloja Volkkarin kehnoista ajo-ominaisuuksista. Kansanauton kilpailuttamisessa oli jo tehty pioneerityötä Ruotsin puolella, mutta Suomessa kaikki piti aloittaa kutakuinkin puhtaalta paperilta. Vakioautojen lähtöruudukon toisessa rivissä erottuu Aatos Wassmanin vaalea VW 1500. Hän oli menettänyt isänsä vain kolmen vuoden ikäisenä, mutta perinyt tämän jälkeen Turun seudulta mahtavan Jullaksen kartanon. 49 T avattoman kaunis sää kunnioitti äitienpäivää keväällä 1963. ”Laittelin Eeron autoja, ensin Ifaa ja myöhemmin Mini Coopereita. Kisassa Wassman ja Volkswagen eivät selvinneet maaliin. Puhe Antin omista virityspuuhista saattaa äkkiseltään kuulostaa oudolta, mutta WihuriYhtymässä monet pitivät häntä 60-luvulla koko konsernin pätevimpänä yleismekaanikkona. No Eero ja Pali sattuivat sitten naapureiksi Kaarelassa. teksti: Esa Illoinen kuvat: Hannu Luukannel, Mauri Vuorinen, Hannu Kahi, Holger ja Marita Eklund, Jyrki K. AAW oli vasta 23-vuotias, mutta yhtymän kakkosjohtajana ja omistajasuvun edustajana hän sai helposti tahtonsa läpi merkin maahantuojafirmassa. Jääratahommissa mukana pyörineelle Keijolle tuli tutuksi samalla paikkakunnalla vaikuttanut Eero Alén – Markun isä. Halusin osoittaa ne vääriksi”, hän selittää. Hän oli talvella sijoittunut toiseksi Monte-Carlo -rallissa ja nostanut saavutuksellaan tuntuvasti kotimaista kiinnostusta lajiin. Hänen äitinsä Rakelin uusi avioliitto merenkulkuneuvos Antti Wihurin kanssa avarsi luonnostaan uteliaan nuorukaisen horisonttia entisestään. AAW:n isän, tukkukaupan uranuurtajan Hjalmar Aarnion yhtiö fuusioitiin Wihurin liiketoimintaan 1961. ”Sitä paitsi, lähdin 14-vuotiaana merille, ja sielläkin oppi ymmärtämään tekniikkaa.” Perustetaan kilpatalli Eläintarhanajojen kokeilun jälkeen Antti Aarnio-Wihuri päätti, että Volkswagenia ja etenkin sen porrasperäistä 1500-mallia oli syytä ajattaa järjestelmällisesti kotimaisissa autokilpailuissa. Linnanmäen tivolimusiikkiin ja vuoristoradan kolinaan sekoittui alempaa Vauhtitieltä kantautuva kilpamoottorien kumu ja bensansekainen pakokaasun katku. Toivonen oli tuossa vaiheessa ehkä kaikkein valovoimaisin suomalainen rallikuljettaja. Itse asiassa Keijo Ikäheimo aloitti työsarkansa VW:n kilpatallissa jopa vähän ennen Pauli Toivosta. VW oli harjoituksissa ison luokan neljänneksi nopein. Toista yritystä Eltsussa ei tullut, sillä vuosi 1963 jäi Eläintarhanajojen historian viimeiseksi. Sitä ennen oli vielä vakioautojen kilpailu, jossa kilpailivat yhteislähtönä yli ja alle 1150 kuutiosenttimetrin luokat. Antti Ilmari sanoi, että kun työ on niin erikoislaatuinen, niin otetaan koeajalle ensin. Eläintarhanajot lähestyivät odotettua loppuhuipennustaan, formula kolmosia. Koulun hän kävi pääosin yksityisesti, mutta elämästä vieraantuneeksi ei Antti Ilmaria voinut väittää. Hämmennyksen keskellä tuskin kukaan oivalsi, mitä koppiautopuolella nähty VW 1500:n ratadebyytti merkitsi suomalaiselle autourheilulle. Kilpatallin tarina alkoi maanläheisesti Volkkareilla. ”Siitä se alkoi”, sanoo Antti AarnioWihuri 45 vuotta myöhemmin. Siihen tehtävään Toivonen ehdotti Karkkilasta lähtöisin olevaa Keijo Ikäheimoa. Eturivissä ovat Holger Laineen Volvo, Esko Keinäsen Alfa Romeo ja Olli Lyytikäisen BMW; Wassmanin vierellä Jaakko Kallion Fiat 1500.. VW:lle tarvittiin tietenkin asiansa osaavaa autojen rakentajaa. Pali kertoi Eerolle, että Wihurille tarvittaisiin sopivan ikäinen mies, joka olisi innostunut kilpahommista”, Ikäheimo kertoo
No helvetti! Meillä oli aluksi niitä kaiken kaikkiaan kuusikymmentä!” AAW täräyttää. Minua ei yksikään työnjohtaja siellä VW-Autolla neuvonut mihinkään!” Ikäheimo sai myös varsin vapaat kädet hakea rakentamiinsa autoihin suorituskykyä kaikin sääntöjen sallimin keinoin. Palotiloja muotoillessaan hän käytti apunaan kannesta auki leikattua lohkonpuolikasta. Kilpatoiminta alkaa Ikäheimon kehitelmä kulki heti debyytissään aika hyvin. Ne olivat siinä mielessä huonot, että ne olivat rautaputkea. Palin kartturina kisassa istui itsekin kuskin paikkaa havitellut nuori Hannu Mikkola. ”VW on nyt lähtenyt tosissaan mukaan kilpailutoimintaan”, julisti Pauli Toivonen julkisuudessa. Se oli toivoton moottorilla, joka kiersi, ja jonka vääntö oli korkealla. Keijo Ikäheimon äänestä kuvastuu yhä ylpeys hänen asemastaan talossa: ”Olin nimenomaisesti suoraan Toivosen Palin ja AAW:n alainen. Nokka-akseli, kevennetty venttiilikoneisto, suurennetut kanavat. Entistä enemmän hän sai painoa sanojensa taakse sijoittuessaan Helsinki-rallissa kakkoseksi vain kaksi sekuntia Simo Lampisen Saabille hävinneenä. Sittenhän minä myöhemmin teetin niihin kaikenlaisia rattaita Kometilla, Vantaalla” Keijo Ikäheimo kertoo. Volkkarista oli tullut markkinoille S-versio, jossa sentään oli tuplakaasarit ja tehoa jo vakiona ainakin 15 hevosvoimaa enemmän. Toivosen näyttämä esimerkki näkyi Helsinki-rallissa silläkin tavoin, että mukana oli jo muitakin hyvään vauhtiin yltäviä Volkswage50 . Siinä Itäharjun ajojen Volkkarissa oli vielä normaali vaihteisto. Kas kun se oli Wihurin koritehdas, niin pääsin sinne tekemään semmoisia. ”En tiedä annettiinko meille liian kova aika yhdellä pätkällä, mutta lopputulos oli hyvä”, muistelee Hannu. ”Löysin siihen myös isommat kaasuttimet. Kaikki siinä muutettiin, mikä oli mahdollista sen ajan puitteissa. ”Tein pitkää päivää saadakseni sen Itäharjun auton siihen kuntoon, missä se oli. Mobilisti 8/08 Virittäjävelho Keijo Ikäheimo oli VW-tallin ensimmäinen työntekijä. Imusarjathan täytyi sen ajan sääntöjen puitteissa säilyttää alkuperäisinä. ”Volkkarin kone oli rakenteeltaan niin umpinainen, että sisään ei muuten päässyt näkemään oikein mistään”, hän muistelee. ”Olen joskus hymyillyt, kun rallikuskit naureskelee, kuinka monta sataa hevosvoimaa heillä on enemmän tai vähemmän kuin jollain muulla. Niitä ei voinut kuin kiillottaa sisältä, koska seinämävahvuus oli niin ohut.” ”Kokemusta VW:n koneiden virittämisestä oli tässä vaiheessa niin vähän, että viritys haki koko ajan linjaansa. Kun siinä pisti isompaa vaihdetta päälle niin se ei tahtonut jaksaa heti lähteä kunnolla, kun kierrokset putosivat vääntöalueen alapuolelle. Kyllä vain: Pauli Toivonen ja Hannu Mikkola saman tuulilasin takana! ”Tiikeri” jahtaa Helsinki-rallissa Simo Lampista ja Hannu yrittää pysyä kärryillä reitistä.. hän sanoi, että nyt Keijon työsuhde muutetaan vakinaiseksi”, Ikäheimo muistelee. Pakoputkisto muutettiin tietysti suoraksi, sen minä tein Wiimalla nopeasti. Ikäheimon rakentelulähtökohdat olivat paremmat kuin AAW:llä keväällä. Sen moottorin kanssa oli iso homma. Pauli Toivonen oli Itäharjun ajojen alle 1600 kuutiosenttimetrin luokassa toinen heti Eino Kalpalan Alfa Romeon jälkeen, ja taakse jäi esimerkiksi samassa startissa mukana ollut Holger Laineen isomman luokan Volvo. Puristussuhde nostettiin niin korkealle kuin vain uskalsi”, Ikäheimo kertoo
Kisa jäi häneltä kesken, kuten myös Berndt Janssonilta (oik.), mutta Henny-Brit Ehringe selvisi maaliin asti Milli Särkilahden (nyk. Sikäläisen maahantuojan, Scania-Vabisin kautta Toivoselle järjestyi tilaisuus ajaa kaudella 1964 noin puolessa tusinassa ulkomaisessa rallissa ruotsalaisella VW 1500 S:llä. Jonakin vuonna sillä olisi voinut, Montessa sovellettujen tasoituskertoimien ansiosta, ajaa jopa yleiskilpailun voitosta. Muilla mailla vierahilla Kuten sanottu, Ruotsissa Volkswagenilla oli kilpailtu jo pitkään. ”Se oli oikeastaan tehtaan toivomus, että näin tehtäisiin. 1500 S:n olivat saaneet alleen mm. ”Se oli pitkä kilpailu, eivätkä 2-ryhmän Pauli Toivonen ja Anssi Järvi (auton takana) hakivat 1964 Monte Carlosta pokaaleita Herttoniemessä rakennetulla 1-ryhmän Volkkarilla. Wolfsburgin tehdas hääri operaation takapiruna. Mobilisti 8/08 . Ensio Mikanderista kehkeytyi Pauli Toivosen uskollinen adjutantti, joka istui välillä myös hänen kartturinaan. Samanlaisen oli hankkinut itselleen myös motocross-tähti Aarno Erola. Scanian kanssa sen yhteistyökuvion sitten neuvottelin”, AAW kertoo. Vuonna 1964 ykkösryhmäläisille ei ollut kuitenkaan omaa sarjaansa, vaan ne joutuivat kilpailemaan 2-ryhmän viritettyjen autojen kanssa. 51 neita. Tässä ollaan elokuussa 1964 lähdössä SpaSofia-Liege -ralliin, joka päättyi keskeytykseen.. Pauli Toivosen kaltaisen parhaissa ajovuosissaan olevan tähtikuljettajan houkutteleminen VW-talliin ei varmasti olisi onnistunut ilman että tiedossa oli jatkoa myös kansainväliseen uraan. Aivan ensin lähdettiin kuitenkin MonteCarloon omassa tallissa 1-ryhmän sääntöihin rakennetulla 1500 S:llä. VW:n parissa leipäänsä ansainneet Kyösti Landen ja Ensio Mikander. Niinpä Antti Aarnio-Wihuri junaili kuvion, jonka kautta Pali pääsi kilpailemaan myös ulkomailla. Lampinen) luotsaamana. (Oik.)Pali ja ruotsalaiset merkkikollegat Jyskälässä 1964
”Tiikerin” otteissa oli kuitenkin ajoittain liikaakin näyttämisen halua, sillä hänellä oli tapana pyörähdellä turhan usein. Toivosen pioneerityö kantoi hedelmää, ja porrasperäisen Volkkarin suosio kilpa-autona kasvoi kovaa vauhtia. ”Niihin ei voinut oikein tehdä muuta kuin hiukan pääsuutinkokeiluja. ”Eihän se auto ylämäessä mihinkään kulkenut, mutta alamäet mentiin sitten sitäkin kovempaa”, muisteli Pali itse myöhemmin, ilmoittaen arvostavansa tuota ajosuoritusta yhtenä uransa parhaista. Etupuskurin sisällä oli molemmissa päissä hemmetinmoiset painolimput. Jos nyt oikein muistan, niin kyllä siihen vähän iskareita vaihdettiin ja jotain sellaista, mutta eipä paljon muuta”, AAW kertoo. Palin matka päättyi kuitenkin tienposkeen, kun kaksi vaihdetta jumittui päälle yhtä aikaa. Mobilisti 8/08. Yhteistä niille oli myöhemmin niin tutuksi käynyt ulkomuoto ja Porschen ensi kertaa tuotantoon kehittämän 6-sylinterisen moottorin peruskonstruktio, mutta muuten prototyypeissä kokeiltiin monenlaisia ratkaisuja, etenkin polttoaineen syötössä. VW-merkillä koristeltuine kypärineen, vaikkakin heidän autonsa oli Karin omakseen hankkima. Oli se huimaa touhua niillä jarruilla! Volkswagenin tehdas oli vahvasti yrityksessä mukana, vaikka pysyttelikin täysin kulissien takana. Fordin kisakuvioihin tuomat Cortina GT:t tarjosivat Volkkareille kivikovaa vastusta jo jääradoilla, ja VW-kuskeja syyteltiin ”taktisesta Porsche 901 52 . Porsche 901:ssä tosiaan käytettiin erikoisia Solexin ylivirtauskaasuttimia, jotka jäivät myös Keijo Ikäheimolle mieleen. ”Seuraavana talvena sitten osallistuin Tampereella johonkin tunnin ajoon tai sentapaiseen. Debytantti-Antti ja Prototyyppi-Possu ”Menin lokakuussa 1963 sotaväkeen, ja piti keksiä hyvä syy, jolla saisi lomaa. Porschen tuotekehitysosasto halusi yleensä pitää tiukasti kiinni näistä prototyypeistä, koska niitä tarvittiin monessa vaiheessa lähes päivittäin testeihin. Vuonna 1964 mukana oli VW:n lisäksi enemmän tai vähemmän maahantuojan tukemina Saab, Volvo, BMC ja kuvasta poistuneen Skodan tilalle tullut Ford. Sarjavalmistus pääsi alkamaan vasta vuotta myöhemmin, ja sillä välin peliin puuttui Peugeot. VW:t tahtoneet sietää suurta kilometrimäärää, korkean puristussuhteensa ynnä muun virittämisen johdosta. Pat Moss-Carlsson äityi antamaan hänelle vuosikausia miestä seuranneen ”Tiikeri”-liikanimen. ”VW ei halunnut virallisesti nimeään julkisuuteen, mutta kisan jälkeen Toivonen ja tiimin ruotsalaistähti Berndt Jansson kutsuttiin päiväksi Wolfsburgiin, missä tehtaan miehet tivasivat heiltä palautetta autosta, ja kaikki tämä nauhoitettiin. Ne kun kaivoin sieltä pois, niin auto keveni semmoiset kaksikymmentä kiloa!” Ikäheimo Totisempi koitos oli Hankiralli, johon Toivonenkin ehti mukaan. Audi Quattron henkinen isä. Moottori-lehdessä laskettiin lisäkustannuksiksi, ilman panssaripohjaa, lisävaloja ja GT-istuinta vain 700 markkaa, kun perusmallin lähtöhinta oli 12 050 markkaa. Vääntösauvajousia säätämällä lisättiin takapyörien camber-kulmaa aina puoli astetta vääntösauvan pykälää kohden. Niistä mainittiin tehtaan puolesta, etteivät he edes löydä sellaista valmistajaa, joka pystyisi toimittamaan riittävän märän levyjarruja”, Anssi Järvi muistaa. E hkä yksi autohistorian tunnistettavimmista muodoista, Porsche 911 on elänyt piirteiltään ja perusideoiltaan varsin samanhenkisenä jo 45 vuotta. Eikä muistaakseni meinattu millään löytää siihen autoon sopivia iskunvaimentimia. Tässä ykkösryhmäläisessä muutokset perustuivat lähinnä herkistelyyn, osien sovitukseen, tasapainotuksiin ja sen sellaisiin. Hain ja sain lomaa sitä varten.” AAW:n parina jääratamaratonissa ajoi Ensio Mikander. Tästä huolimatta yksi harvinaisista ja varhaisista 901-prototyypeistä kulkeutui Suomeen, Antti Aarnio-Wihurin käsiin. ”Niillä ruskeilla kirjekuorilla oli taloudellisesti iso merkitys, kun Kari opiskeli, ja minä olin kotona lasten kanssa.” Pauli Toivonenkin sahasi jäitä sen, minkä ulkomaankiireiltään kerkesi. Lehdistön koeajettavaksi tarkoitettuja autojakin alkoi tulla tehtaalta vasta toukokuussa -64. Muutosten sanottiin parantaneen kiihtyvyyttä nollasta sataan 4-5 sekunnilla ja nostaneen huippunopeuden jonnekin 150-160 km/h välille. Ranskalaisvalmistaja oli varannut itselleen oikeuden kaikkiin kolminumeroisiin mallitunnuksiin, joissa keskimmäinen numero oli nolla. Kauden avauksessa Riihimäellä parhaat Volkkarikuskit olivat motocrossarit, Sten Lundin Ruotsista ja Aarne Erola. Alustaa madallettiin kiinnostavalla tavalla. Sen takia rupesin itsekin ajamaan”, selvittää Antti. Johtoportaalla oli kuitenkin ärsyttävä taipumus lainailla niitä omiin ajoihinsa, ehkä halunaan näyttää suunnitteilla olevia uutuuksia liikekumppaneille. Niin Porsche joutui viime tingassa muuttamaan oman autonsa mallinumeron 911:ksi. Tulos ei ehkä edellisvuoden kakkossijan rinnalla vaikuta hääviltä, mutta Pali päihitti ruotsalaiset merkkikollegansa ja teki kanssakilpailijoihin väkevän vaikutuksen. Vakionokka-akseleista – niitä kun meillä oli paljon käytettävissä – löysin etsimällä sellaisia, joissa oli hiontavirheinä suuremman tehon antavia ajoituksia”, Keijo Ikäheimo muistelee. Osia ei juuri saanut vaihtaa. Heidän jälkeensä viidennelle sijalle ajoi vastikään junioreista noussut Ensio Mikander. Volkswagenia väitettiin varsin edulliseksi autoksi rakentaa rallikuntoon. ”Siinä laatikossa oli sellainen ongelma, että jos vaihtoi huolimattomasti vaikka kakkosesta kolmoselle, niin se kakkonen ei aina tullutkaan kokonaan päältä pois, vaan jäi lukitukseensa, mutta kolmonen meni silti päälle”, muistaa Keijo Ikäheimo. Talven mittaan Toivonen ja Kari Sohlberg ehtivät jakaa samankin auton piiskatessaan VW:n Tampereen jääratamaratonissa neljänneksi. Ja kotona Suomessa Kilpailu oli kovaa kotimaisillakin rallipoluilla. Sohlbergien nuoressa perheessä kilpailemiseen suhtauduttiin varsin ammattimaisesti. Voiton kisassa vei – Ikäheimon Wihurille sattumoisin avustanut – Eero Alén parinaan Olli-Pekka Paroma Mini Cooperilla. Porsche 911:n sarjatuotannon alkuun oli vielä aikaa puoli vuotta, vaikka malli olikin esitelty jo edellisenä syksynä Frankfurtin autonäyttelyssä tunnuksella 901. Tehtaan koeyksilöiksi ja lehdistön testattavaksi ehti kuitenkin valmistua autoja, jotka kantoivat tyyppimerkintää 901. ”Iso-Antti” nähtiin saman talven jäillä vielä Porschellakin, eikä kyseessä ollutkaan ihan mikä tahansa vehje... Jos Porsche olisi saanut tahtonsa läpi, ei ikoniksi kehittynyttä autoa kuitenkaan tunnettaisi 911:nä. Siinä kisassa oli mukana myös itse AAW. Vanhan kartturinsa Anssi Järven kanssa Pauli Toivonen ylsi -64 Monte-Carlossa yleiskilpailun kymmenenneksi voittaen luokkansa. Sen oikea projektinumero tehtaalla oli nimittäin 901 ja sillä tunnuksella se myös esiteltiin yleisölle ensi kertaa Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 1963. Vammalan SM-osakilpailuvoitosta huolimatta alle 1 600 -kuutioisten jääratamestaruus meni Kari Sohlbergille. ”Niissä ensimmäisissä autoissa oli ne Solexin ihmeelliset kaasarit”, muistaa AAW. Sen alkuperäiset muodot ovat peräisin Ferry Porschen pojan ”Butzin” kynästä ja moottorin suunnitelussa taas hääri pääjehuna Ferryn sisarenpoika Ferdinand Piëch, josta myöhemmin tuli yksi autoteollisuuden kaikkien aikojen tunnetuimmista johtajista ja mm. ”Itse neuvoteltiin kisajärjestäjien kanssa starttirahat”, kertoo Tutu Sohlberg. Tämä johti siihen, että joskus koeyksilö tahallaan maalattiin pelkällä pohjavärillä, jottei kukaan kravattikaula kehtaisi sillä liikkua! Alkuperäinen Porsche 901 – tai 911 – on auto, jossa näkyi vahvasti omistajasuvun peukalonjälki. Suurimmaksi puutteeksi todettiin rumpujarrut. ”Sehän oli käytännössä ihan katuversio, mutta tehoa oli jo silloin sen verran, että se meni. Hankiksen voitto meni Volvon Tom Tranalle, ja Volkkarinkin menestys jäi länsinaapurien varaan, kun Rune Larsson ajoi toiseksi. ajosta”, kun Toivosen väitettiin tahallaan hidastelleen Fordeja Sohlbergia avustaakseen. Suomessa kun oltiin, auto sai kyytiä myös jääradalla, sillä X-ryhmässä saattoi asettua viivalle jokseenkin millä tahansa laitteella. Jääradoilla Kari ja Tutu Sohlberg edustivat merkkiä menestyksellä ja tyylikkäästi mm
Toivosen kohtalona Yyterissä oli joka tapauksessa hylkääminen. Kesän tullen hän alkoi koluta myös ralleja ja voitti oitis juniorisarjan kolmessa kisassa putkeen, nousten saman tien yleiseen luokkaan. AAW:n ajo lopputalven 1964 jäillä nousee sikäli merkittäväksi virstanpylvääksi moottoriurheilun historiassa, ettei sitä ennen oikein kukaan muu ole voinut osallistua 911-mallisarjan autolla viralliseen kilpailuun! Miestä itseään vain vaimeasti hymyilyttää ajatus siitä, että hän olisi vastannut 911-sarjan maailman kisadebyytistä. ”Rami taisi aloittaa maaliskuussa -64”, arvelee Ikäheimo. Toivosen ohella VW-tallin autoja ajoivat Ensio Mikander, sekä vähän yllättäen vielä aika kokematon Hannu Mikkola. Ongelmaksi osoittautui, että ralliVolkkarin pohjapanssari häiritsi pahasti lohkoa viilentävää virtausta ilmajäähdytteisen moottorin alapinnoilla. Väinölänniemen kapea puistolenkki Kuopiossa oli VW:lle sopivaa maastoa, ja siellä Pauli Toivonen onnistui korjaamaan voiton Esko Keinäsen Cortina GT:n lauettua. Myös perässä rutistava Ensio Mikander kamppaili kärkisijoista, samoin kuin Toivonen, jolta kuitenkin jäi kisoja väliin ulkomaan kiireiden takia.. ”Siellä ajettiin metsäautoteitä, ja yhdessä kohtaa oli välitie. Meillä oli kova tarve saada apua, ja tätä kautta sitä sitten löytyi”, Ikäheimo kertoo. ”Niiltä suli koneet”, muistaa Mikkola. Kun sanoin, ettei paljon mitään ole tiedossa, niin Pauli siihen että katsotaan, jos meiltä sulle jotain löytyisi”, Mikkola muistelee. Syksy saa, lumi peittää maan Talven tullen Herttoniemen muuten miesvaltaisiin joukkoihin liittyi Tutu Sohlberg, joka palasi taas edustamaan VW:tä jääradoille. Suurajot jäivät Mikkolalta kesken melko varhaisessa vaiheessa. ”Kannen jäähdytysrivat olivat myös aika pienet. Yyteri-rallissa, Antin viimeisessä junnuna ajamassa kisassa, saatiin aikaan pieni sensaatio, kun VW-tallin kuskien väitettiin oikaisseen pikataipaleella. ”Antilla oli todella niin hyvät yhteydet Porschen tehtaaseen jo niinä vuosina”, vahvistaa Ikäheimo. Kari Sohlberg toi VW:lle ensimmäisen Suomen mestaruuden talven 1964 jäiltä. ”Mutta ainakaan minä en siitä kilpailussa ajanut. Volkkareilla koluttiin maaratoja ja kestopäällysteitäkin. Ratakausi -64 alkoi totuttua vaisummin, Eltsun tarinan tultua loppuunsa. 53 muistelee. Herttoniemessä 78 neliön tiloissa Ikäheimolla oli nyt apunaan myös toinen mekaanikko, Raimo Kanerva. Kilpailijaleireissä arvioitiin, että VW:n moottorit oli viritetty liian kireälle. ”Olin yrittänyt ajella Simcalla, eikä siitä tahtonut tulla oikein mitään”, kertoo Hannu. ”Hän oli Korpivaaralla työskennellessään ollut Toivosen mukana rallihommissa ja tullut sieltä hänelle tutuksi. ”Rami keskittyi alustoihin, hankintahommiin ja varsinkin renkaisiin: laittoi vanteille ja tasapainotti. ”Ne panssarit tehtiin Wiimalla myös. Kumpikin kärsi kuitenkin totaalisen moottorituhon melkein samanaikaisesti. Kun sitä käytiin katsomassa, niin todettiin että sitä vetäen pääsee hyvin”, kertoo AAW. Myös Toijalan raviradalla Pali pystyi pesemään Ford-kaartin. Kisareissuilla oltiin oikeastaan aina eri huoltovaunuissa, joihin VW-Auton korjaamolta pyydettiin pitkäaikaisempia asentajia kavereiksi.” Jyväskylän Suurahjoihin lähdettiin jonkinmoisin odotuksin. Toivonen pystyikin tässä Helsingin Moottorikerhon rallissa pesemään kilpailijansa jättäen Raimo Kossilan (Volvo) ja Simo Lampisen (Saab) himmeämmille palkintosijoille. ”Aika hyvin se alkoi – taisin olla jossain yhdeksännen tienoilla – mutta sitten meni puola. Merkittävää oli, ettei Jouko Valli omalla Cortinallaan pysynyt ”Tiikerin” kyydissä. Samoihin aikoihin VW ensimmäisenä automaahantuojana antoi kilpailuosastonsa käyttöön aivan omat korjaamotilat. Hän Pauli Toivosen ansiosta ralli-Volkkari opittiin tuntemaan ”pahnapuhaltimena”. Nimi juontui ilmajäähdytteiselle takatuupparille ominaisesta äänestä. Niitä sitten kokeiltiin monenlaisia”, Ikäheimo muistaa. ”Jos olisi löysempi ollut, niin mihinkään ei olisi kerinnyt”, kivahtaa sellaisiin väitteisiin Keijo Ikäheimo. ”Saattaa olla, mutta en uskalla vannoa”, hän myhäilee. Sitä ennen hän oli kuitenkin talvikauden jälkeen ehtinyt voittaa 500-rallin ja olla Salpausselkärallissa kakkonen. Toivonen ja Mikander pääsivät pidemmälle, Palin kivutessa parhaimmillaan yleiskilpailun neljännelle sijalle ajettuaan kerran EK-tuloksissa kakkoseksi. Sieltä ei suuria jäähdytystehoja pystynyt siirtämään, ja sen takia moottori helposti kuumeni”, Ikäheimo valaisee. Paulista en voi tietää, se väitti ettei ajanut”, AAW jatkaa. Auto ei vaan enää lähtenyt käyntiin” Hannu kertoo. Pauli Toivonen oli edelleen ainoa VW:n täydellä tuella kilpaileva kuljettaja, mutta Mikkolan ja Mikanderin lisäksi osittaista tukea nauttivat myös Heikki Vanhakartano, Rainer Luotonen, Fordille siirtyneen Kari Sohlbergin serkkupoika Klaus sekä veteraani Gunnar ”Bubi” Granroth. ”Sattui sitten Pauli tulemaan vastaan Lauttasaaressa Isokaarella, ja kyselemään suunnitelmiani. Lisäksi niihin oli tehty reikiä, jotta koneen jäähdytys pelaisi paremmin. Mobilisti 8/08 . ”Minäkin olen ollut mukana Jullaksen kartanossa viettämässä viikonloppua Ferry Porschen kanssa!” Omat tilat ja lisävoimia AAW osoittautui nopeasti melkoiseksi rattimieheksi. Kossila oli juuri nousemassa kotimaiseen kärkikaartiin voitettuaan Itärallin ennen kakkoseksi ajanutta Antti Aarnio-Wihuria. ”Kone kului väljäksi, ja ohipuhallus tuli niin kovaksi, että alkoi hajota koko vehje.” Myöhemmin syksyllä HMK-rallissa oli 1500 S:ien panssareita lyhennetty tuntuvasti
904 oli käytännössä tehty täysin ratakilpuriksi, joskin se oli mahdollista rekisteröidä myös siviililiikenteeseen ja osoittautui ralleissakin yllättävän kestäväksi. Prototyyppiluokassa 904:lla kilpailtiin sekä 6että 8-sylinterisin moottorein. Tämä tapahtui aikana, jolloin Porschen valmistamilla moottoritilavuuksilla vain harvoin oli mahdollisuus kilvoitella yleisvoitosta urheiluautojen klassikkokisoissa. sija vuoden 1965 Hankiksessa taisi olla Antti Aarnio-Wihurin siihen mennessä paras rallisaavutus. (1965). Vielä kerkiää ”Pahnallakin”! Ensio Mikander näyttää Sääksjäven jääradalla VW:n takavaloja Fordille loikanneelle Kari Sohlbergille. 5. Porsche 904 Toivonen menetti Hankirallin voiton 1965 reitiltä harhautumisen takia. Kisan päättäneessä Vanhankaupungin jääratakokeessa jätettiin kartturit rannalle, mutta asia ei enää ollut korjattavissa. Tuulitunnelikokeisiin ei ollut aikaa, joten muodot syntyivät edeltäneistä kisaprotoista saaduista kokemuksista ja intuitiosta. 54 . Sen kantava rakenne muistutti Lotus Elanin keskusputkirunkoa, mutta ikään kuin katamaraanitoteutuksena. EK-ajoissa Antti ylsi parhaimmillaan kolmanneksi. 904:n perusversio toi Porschelle 1964 kaksoisvoiton Targa Florion yleiskilpailussa. Mobilisti 8/08 P orsche 904 rakennettiin kovalla kiireellä tehtaan uudeksi kilpavälineeksi talvella 1963-1964. Myös 904:n muotoilusta vastasi ”Butzi” Porsche, joka henkilökohtaisesti pitää sitä onnistuneimpana luomuksenaan. Se suunniteltiin alun perin 911:een rakenteilla olevaa kuutoskonetta silmällä pitäen, mutta kun moottori ei vielä alkuvuodesta 1964 ollut kypsä koviin kansainvälisiin kisoihin, tuli moottoriksi Carrera 2:sta entuudestaan tuttu 2-litran 4-sylinterinen, josta saatiin aluksi noin 180 hevosvoimaa. Myös Carrera GTS-nimellä tunnettu 904 oli keskimoottorinen, kuten sitä edeltäneetkin Porschen varsinaiset kilpa-autot. Sitä haluttiin myydä myös asiakkaille, josta syystä tavoitteeksi asetettiin 100 kappaleen valmistussarja, jolloin auto kelpuutettaisiin GT-luokkaan. Tämä saavutettiinkin jo huhtikuussa 1964. Elanin kardaanin kätkevän runkokotelon sijasta 904:ssä oli vähän hennommat kotelot auton kummallakin laidalla, ja lasikuitukori liimattiin alustan päälle, jolloin kokonaisrakenteesta tuli jäykkä
Tutu Sohlberg pahoitti tästä mielensä niin, että jätti oman lähtönsä VW:llä ajamatta. Niiden ulkonema sai virallisesti olla viisi milliä, mutta kaikkialla eivät järjestäjät pitäneet tästä tiukasti kiinni. Naisten luokan voitto meni sitten vielä tässä vaiheessa omalla VW:llään kisanneelle Taru Ketoselle, joka pian perikin Tutun paikan VW-tallissa, kun tämä vaihtoi miehensä seuraksi Fordille. Antti AarnioWihuri oli hankkinut Porsche 904:n, jollaisella tehdastallikin edelleen kilpaili. Toisessa VW:llä ajamassaan Hankirallissa vuonna -65 Toivonen ja hänen kartturinsa Lars Lindholm olivat varsin lähellä merkin toistaiseksi suurinta voittoa. Yleisö sai nähtäväkseen myös täysin kansainvälisen tason ratakalustoa. Matala lasikuitukorinen ohjus joutui rapaisella lentokenttävarikolla aika outoon ympäristöön, mutta se oli ehdottomasti kuumaverisin laite, mitä Suomeen oli sillä vuosikymmenellä tuotu. Kari Sohlberg edusti VW:tä näyttävästi, vaikkei talvella 1964 alla ollut auto kuulunutkaan varsinaiseen tallikalustoon.. Ratakapina kuumenee 1965 puhallettiin kotimaiseen rata-autoiluun uutta henkeä, kun Turussa, Artukaisten lentokentällä, järjestettiin keväällä ensimmäiset Sadan Auton ajot. Rallikäyttöön odoteltiin jo kesällä kovasti VW:n luvassa ollutta isompaa, 1600-kuutioista konetta sekä levyjarruja etupyöriin, mutta SuurTuulikki ”Tutu” Sohlberg oli pärjännyt jääradoilla hyvin jo Volvolla, mutta silloin vielä tyttönimellään Bärlund. Kuplan pohjalle rakennettu MAC1 oli tiimin oma keksintö, jolla Pali voitti X-luokan toisen lähdön, mutta sai aikansa perusteella tyytyä kolmanteen sijaan. Kaikki kilpailunjärjestäjät halusivat sen omaan kisaansa, että pääsivät mainostamaan sen mukanaoloa”. Tappio ehkä kirveli erityisesti sen takia, että lopputulosta rasittivat harhaanajosta langenneet 30 virhepistettä. Kari Sohlbergin lähtöpaikasta alle 1600:ssa syntyi riitaa, kun hän joutui starttikokeessa käyttämään vierasta autoa. Artukaisissa 904:n sai ajettavakseen Pauli Toivonen. Keijo Ikäheimo ei muista, että 80-hevosvoimaisiksi mainitut moottorit sinällään olisivat sanottavasti poikenneet ralleissa käytetyistä: ”Suorat putket niihin vain vaihdettiin radalle, ja kaikki turha paino karsittiin autoista.” Näillä eväin AAW ja Pali ottivat alle 1600-kuutioisten lähdössä toisen ja kolmannen sijan kotikaupungin sankarin Jouko Vallin Cortina GT:n jälkeen. Vaasan raviradalla Antti itse istui 904:n ohjaimiin ja vei X-luokan sekunnin erolla Jouko Valliin, joka tällä kertaa oli Ford Mustangin puikoissa. Sen päätehtävä oli lähinnä olla semmoinen yleisömagneetti. Saman verran oli eroa MAC1:n kolmanneksi tuoneeseen Pauli Toivoseen. Siellä ei Ikäheimon edelleen kehittelemää Toivosen auton pakoputkea hyväksytty ennakkokatsastuksessa, ja niin ainoaksi VW-tallin edustajaksi jäi AAW, joka joutui päästämään neljä Cortina GT:tä edelleen. Kärsittyään ajoittain kaasuttimen jäätymisestä Pali toi pitkässä kisassa autonsa toiseksi vain 29 sekuntia Rune Larssonin Volvo 544:lle hävinneenä. Syksyllä -65 Itäharjulla ei VW 1500 S:ien vauhti enää oikein riittänyt Cortinoille, joiden ryhmässä Jouko Valli oli jo saanut autoonsa Lotuksen koneen, mutta Grand Turismo -nimikkeellä ajetussa X-luokassa AAW oli 904:lla ylivoimainen, voittaen Timo Mäkisen ”koirankopin” 20 sekunnilla. Kruunumalliset kynnet olivat jo vallitsevaa muotia. Forssassa viikkoa ennen SM-avausta kaksikko jätti tässä järjestyksessä jälkeensä kaikki Cortina GT:t, mutta mestaruuskamppailussa osat kääntyivät toisin päin. Radalla oli asvalttipinta vain kiitorataosuudella, ja taivaalta satoi räntää, mutta tapahtuma synnytti silti uutta innostusta Eläintarhanajojen jälkeen. Volkkaritkin olivat toki Artukaisissa mukana. Mobilisti 8/08 . Talven jäillä syntyi usein kähinää liukuesteistä. AAW antoi näyttöä nopeasta kehityksestään pannen välillä päihin jopa Pauli Toivoselle. Toivonen sai Vaasassa käskettäväkseen tallin kaikkein uusimman aseen, joka oikeastaan soveltui tämän tyyppisiin kahinoihin paljon 904:ää paremmin. AAW todisti Hankiksessa myös rallivauhtinsa kohentuneen entisestään ajamalla viidenneksi jättäen taakseen Fordin, kylläkin vaikeuksia kokeneen, tehdaskuskin Bengt Söderströmin. Renkaiksi Rami Kanerva oli hankkinut leveäpintaiset Semperit-teräsvyörenkaat. Kilpakumppaneinaan Palilla oli luokassa X muun muassa erinäinen parvi F3-autoja, Eero Alénin Morris Cooper S, Onni Vilkkaan Mersu sekä Seppo Immasen talvirenkailla varustettu Jaguar D-Type! Viimeksimainittu kummajainen pääsi ensimmäisessä mutkassa tuikkaamaan jopa kärkeen, mutta Toivonen meni pian vaivatta ohi ja voittoon ennen kakkoseksi ajanutta Alénia. Perän välitykset olivat pakettiauton yhtä hammasta tiuhemmat. Seinäjoen maaradalta hakivat Pali ja AAW kaksoisvoiton 1500 S:llä, ja Porista tuli peräti kolmoisvoitto järjestyksessä AAW, Toivonen, Mikander. Niiden koneiden huhuttiin saaneen ratavireen, maavaraa oli madallettu ja iskareina äärimmäisen jäykiksi säädetyt Konit. ”Täytyyhän se myöntää, ettei siitä oikein rehellistä kilpailua syntynyt. Tapahtumaa oli todistamassa myös itse Ferry Porsche, jonka AAW oli kutsunut vieraakseen. ”Sehän oli kilpailijoihin nähden ylivoimainen auto”, myöntää AAW Porsche 904:stä. Tasaisesti pisteitä kahminut Ensio Mikander ylsi parhaana VW-kuskina SM-pronssille. VW-talli teki Fordilla ajavaa Sohlbergia vastaan protestin, jonka seurauksena hänen oli lähdettävä matkaan joukon hänniltä. 55 hallitsikin yhä suositumpaa naisten luokkaa, jossa välillä nähtiin mukana myös rouva Marja Aarnio-Wihuri. AAW:llä oli Artukaisissa myös Englannista lainattu tehdasvireinen, tasan litran tilavuuteen porattu Hillman Imp GT, jonka taival omassa lähdössään kuitenkin jäi yhteen kierrokseen, kun pissapojasta puuttui vesi! Artukaisten tapahtumiin mahtui myös vuosikymmenien jälkeen jokseenkin herttaiselta kuulostava välikohtaus. Ei Pali tosin voinut väittää olleensa kilvan nopein mies, sillä se kunnia kuului Raimo Kossilalle, joka menetti voiton oman kartturinsa huomattua liian myöhään kilpailukorttiin erikoiskokeella merkityn väärän ajan. Väinölänniemellä oltiin matkassa vain porrasperä-Volkkarein varustautuneina. Magneetti Artukaisten jälkeen AAW:n ratakalustoa pyrittiin ulkoiluttamaan aina sopivan tilaisuuden tullen
56 . Hän teki sen itse kavereidensa kanssa omasta katuautostaan, vaihtamalla vain yksinkertaisesti takaluukkuun Porsche 356:n koneen.” Aito MAC1 myytiin lopulta Als-Auton korjaamonhoitaja Melenille. Koneesta haluttiin sekä vääntävä että kiertävä. Keijo Ikäheimo epäilee jälkikäteen, mahtoiko laitteessa olla pissapoikaa ollenkaan. Artukaisten ensimmäisissä Sadan Auton ajoissa kiihdytettiin matkaan soralla. Hevosvoimia piti olla jotain 70. Auton terävyydestä ei oikein saatu selkoa, kun tuulilasi sumeni rapakelillä ja matka tyssäsi alkuunsa. Sen rekisterikin, BA-100, oli vielä kiinni joissain kisoissa. AAW kepitti Artukaisissa myös Rootesilta lainattua Imp GT:tä. Sitten siihen tuli minun tekemät imusarjat – semmoiset erikoisen suuret tekeleet. ”Wiimalla tein siihen vielä pakosarjat. Se keventäminen oli tärkeää Antti Ilmarille. ”MAC1 tehtiin alun perin esittelyautona olleesta valkoisesta Kuplasta. Rakensin sen pitkäiskuiseksi niin, että tilavuudeksi tuli 1 720 cm³. ”Lokasuojat ja konepelti vaihdettiin lasikuituisiin, ja vain kuskille oli penkki sisällä. Purin sen saman tien. MAC1 meni jo osakaasulla sinne pohjaan niin, että kolahti”, Ikäheimo ylpeilee. Mobilisti 8/08 MAC1 – Riemukupla Porsche 904:n kotimainen debyytti tapahtui matalalle asvalttiohjukselle vieraassa miljöössä. Niihin tuli jättiläiskokoiset kaksikurkkuiset Solex PII42-kaasarit perään”, hän kertoo. VW-Autolla oli jarrupenkki, joka pystyi ottamaan vastaan vain 120 hv, ennen kuin meni pohjaan. Etualalla oleva avomallinen Porsche 356 ei hätistellyt kärkeä.. Siitä otettiin sitten parhaat osat, ja minä laitoin vielä lisäksi siihen isommat sylinterit ja männät. Okrasalta Itävallasta hankittiin moottori. Hän vaati, että pois leikatut palat säästetään, niin että hän pääsi itse punnitsemaan ne ja näkemään, kuinka paljon painoa oli saatu pois.” Parhaassa vireessään MAC1:n väitettiin kiihtyneen nollasta sataan kuudessa sekunnissa. Värittömäksi ei 60-luvun kotimaista X-luokkaa voinut väittää. 60 -luvun puolivälissä kotimaisten maaja osin asvalttiratojenkin ehdoton väriläiskä oli vapaassa X-luokassa kisannut VW MAC1. Talvirenkaista oli apua ja niin pystyi Seppo Immanen edelliseltä vuosikymmeneltä ja Scuderia Askolinilta periytyvällä Jaguar D-typellä hetkeksi peittämään Toivosen Porsche 904:n näkyvistä. Toivonen varoi koluamasta lentokenttäradan tynnyreitä kovin läheltä ja voitti varman päälle ajaen runsaan vartin kestäneessä kisassa toiseksi tulleen Minin vain seitsemällä sekunnilla. Autoa kevenneltiin jatkuvasti. Leikattiin 50 millin reikiä sinne sun tänne. Keijo Ikäheimo kertoo, kuinka viattoman näköisestä valkoisesta kuplavolkkarista kehitettiin pelottavasti ärjähtelevä peto. Siinä oli erikoinen kampiakseli ja nelireikäiset kannet, joita halusimme käyttää, mutta niitä ei kai saanut hankittua erikseen, niin piti osaa koko moottori”, Ikäheimo muistelee. ”Vaihdelaatikkoon saatiin lyhyemmät välitykset niin, että teetin itse siihen rattaat.” Autoa laihdutettiin myös huomattavasti. Myöhemmin on monessa yhteydessä epäilty, että autoja olisi ollut ainakin kaksi kappaletta, mutta Keijo Ikäheimo kumoaa tämän väitteen ehdottomasti: ”MAC1:een ei pidä sekoittaa Ensio Mikanderin Kuplaa. ”Okrasalta tullessaan siinä oli yksikurkkuiset kaasarit sukkelilla pitkillä imusarjoilla
Jyväskylässä kartturina istui Kalevi Leivo. Kauden päätteeksi nimittäin Pauli Toivonen siirtyi muhevan tarjouksen houkuttelemana ranskalaisten leipiin, minne adjutantti Mikander häntä seurasi. Kilpailuohjelma oli ollut merkin imagolle mannaa. Viimemainitussa hän oli repäissyt pohja-ajat kaikilla erikoiskokeilla ensimmäistä lukuun ottamatta. 57 ajoihin ne eivät vielä ehtineet. Toivonen joutui keskeyttämään. AAW ja Pali ampaisivat alle 1600-kuutioisten lähdössä kärkeen, mutta eivät lopulta voineet mitään Jouko Vallin Cortina GT:lle. Artukaisissa ihmeteltiin Volkkareiden suoria pakoputkia ja kovaa kulkua. . Kivikovassa kansainvälisessä porukassa Pali joutui tunnustamaan paremmikseen vain Mini-legendat Timo Mäkisen ja Rauno Aaltosen. Pauli Toivonen jätti VW-Auton hyvän työn tehneenä. ”Kun minä aloitin VW:llä, oli Wiiman tehtaan piha täynnä myyntiä odottaneita 1500:ia, mutta ei siinä pitkää aikaa mennyt, kun ne kaikki olivat kadonneet”, vahvistaa Keijo Ikäheimo. Suurajoissa Pali yltyi ajosuoritukseen, jonka sittemmin nimesi unohtumattomimmaksi kotimaan kisamuistokseen. ”Siellä oli niin kova sumu, ettei mitään nähnyt”, selitti Toivonen käsittämätöntä eroa vain viiden minuutin pätkällä. Tässä esitellään yhden sesongin satoa, josta osansa lienee tuonut myös Marja-rouva.. Kilpailemisen makuun päästyään Antti Aarnio-Wihuri kolusi ahkerasti niin ralleja, ratoja kuin jääratojakin. Heinolan seuduilla ajettiin lyhyehkö pikataival, jolla hän repäisi uskomattoman 26 sekunnin pohja-ajan. Antti päihitti tässä kisassa tallinsa tähtikuljettajan. VW MAC1 oli suuri yleisön suosikki etenkin maaradoilla ja erilaisissa sprinteissä. Jyväskylän Suurajot 1965 lukeutuu Pauli Toivosen VW-vuosien kohokohtiin. ”Parhaan viikonlopun saalis oli muistaakseni 12 pyttyä”, AAW arvelee. Pali oli menneellä kaudella kilpaillut tehtaan Porsche 904:llä Monte-Carlossa ja Alppirallissa. Asfaltillakin sillä pärjäsi vielä 1965, jolloin Pauli Toivonen mm. Uudet fastback-malliset VW 1600 TL:t etupään levyjarruineen saatiin viimein tositoimiin syksyllä. Hänen VW:nsä arveltiin olleen 200 kiloa painavampi ja teholtaan 15-20 hv heikompi kuin näiden Cooper S:t. Turun Itäharjulla möyrysi Kuplalla hetken ”GT-luokan” kärjessä pitäen takanaan jopa AAW:n Porsche 904:ää. Ensio Mikander ylsi ”viistoperällä” Helsinki-rallissa kenties elämänsä ajoon selvitessään mainiosti Mäkisen ja Aaltosen jälkeen kolmanneksi. Pauli Toivosen yhteistyö Lars Lindholmin kanssa oli päättynyt Hankirallin onnettoman haksahduksen jälkeen. Mobilisti 8/08 . Se suoritus nostatti ”Tiikerin” mainetta entisestään ja hänen kartturinaan ollut Anssi Järvi vahvistaa, että miehellä alkoi todella olla kysyntää Manner-Euroopassa. Tuo kisa oli jäävä tällä erää molempien viimeiseksi VW-tallissa. Se pohja-aika jäi ainoaksi, mutta Pali toi Volkkarinsa maalin kolmannella sijalla, häviten vain maailmaa valloittaneiden Timo Mäkisen ja Rauno Aaltosen tehdas-Mineille
Väinö Hollming oli yksi heistä. Mobilisti 8/08. 58 . J a n n e H a l m k r o n a Väinö Hollming ja kumppanit Suomalaiset moottoripyöräilijät olivat maailman parhaita jo kauan ennen asfaltilla ajamisen yleistymistä
Hiljaisuuden peittää kymmenien moottoreiden yhtäkkisen heräämisen ärjyntä. Kilpailuja järjestettiin tiheällä aikataululla, mutta silti matkoilta tuotiin usein myös kauppatavaraa, siis taidetta. Samalla vuosikymmenellä hän löysi alan, joka myöhemmin toi elannon; Hollming aloitti taidekaupan. Varsinainen kiinteä liiketila hankittiin vasta 1940-luvun lopulla, mutta jo aiemmin kauppaa käytiin kotoa käsin. Usein hän lähti kumppaneineen kilpamatkoille maaliskuussa ja palasi vakituisesti kotiinsa vasta syyskuussa. Hänen ulkomailla ajamiensa kisojen määrä tai edes maiden lukumäärä ei ole tiedosSeinäjoen rata-ajot 1939: ”Kyllä Michelin on aina hyvä, taas tuli 2 ensimmäistä palkintoa NSU:lla, jota sopii juhlia pulloakin kallistammalla.” Saksassa käytiin Eileriede-ajoissa vuonna 1938.. toa käsin. Maalauksia pakoputkeen Väinö Hollming syntyi erittäin varakkaaseen perheeseen vuonna 1917. Usein tosin, ainakin kotimaisissa kilpailuissa, rämäpäinen Väinö sekoittui lehdissä julkaistuissa tuloksissa harkitsevampaan Vilhoveljeensä. Hollmingin naapuri muisteli vuosikymmeniä myöhemmin kysyneensä kerran Väinöltä taidekaupan perustamisesta. ”Ensimmäiset taulut tuotiin ulkomailta Nortonin pakoputken sisälle käärittyinä”, oli Hollming oli erittäin aktiivinen kilpailija. Hollming pärjäsi hyvin. Kun pyörä on saatu vauhtiin, hypätään sen selkään ja nostetaan kytkintä. Hänen ulkomailla ajamiensa kisojen määrä tai edes maiden lukumäärä ei ole tiedossa. Kapealle sorapohjaiselle kierrokselle lähtee kymmeniä pyöriä, joista johtopaikan ottaa jälleen hyvän startin saanut Otto Brandt. ”Ensimmäiset taulut tuotiin ulkomailta Nortonin pakoputken sisälle käärittyinä”, oli Väinö vastannut. 59 M inuutti ennen kilpailun alkua yleisö hiljenee. Hollming oli erittäin aktiivinen kilpailija. Hollmingin naapuri muisteli vuosikymmeniä myöhemmin kysyneensä kerran Väinöltä taidekaupan perustamisesta. Heillä oli suuria kivitaloja Helsingissä, iso tontti Meilahdessa ja kesämökkitontteja Itä-Suomessa. Suuri urheilujuhla on alkanut. Kestopäällysteitä ei Suomessa tunnettu kuin Eltsun ajoissa, Pyynikin ajojen ratakin päällystettiin vaiheittain vasta 1950-luvun kuluessa. Kaksipyöräluisu Kaduilla ja teillä järjestetyt moottoripyöräkilpailut vaativat ajajiltaan aika lailla eri taitoja kuin nykyisin. Suurin ero nykyiseen oli radan pinnassa. Molemmat kun kilpailivat jonkin verran sekä autoilla että moottoripyörillä. Kolmella veljeksellä oli jokaisella oma lastenhoitaja, joiden lisäksi talouteen kuului köksä ja sisäkkö. Jonkin verran varallisuutta perheeseen kuitenkin jäi, sillä Väinö aloitti kansainvälisen kilvanajon jo 1930-luvulla. Mobilisti 8/08 . 1920-luvun lopulla perheen pää, Arvid Hollming, takasi tuttaviensa lainoja väärään aikaan,;tuli 1930-luvun lama ja vei lähes kaiken. Lähtömerkki annetaan lippua heilauttamalla, yhä hiljaisuuden vallitessa. Päästessään kaatumatta maaliin, oli Väinön nimi viiden ensimmäisen joukossa. Kilpailijat keskittyvät. Magneeton pitää pyörähtää kunnolla jo alussa, jotta korkeapuristeinen moottori saisi riittävän kipinän. Odottelun jännitys purkautuu hirvittävään rynnistykseen; ajajat työntävät pyöriään niin, että silmissä mustenee
Lehtitietojen mukaan Väinö menetti ensimmäisen hampaansa kaatuessaan maaratakisassa Kampin kentällä syksyllä 1932, vain 15-vuotiaana. Vanhan kilpapyörän kallistusvarat tulevatkin nopeasti vastaan nykyaikaisella radalla ajettaessa. Isoissa luokissa voitiin samalla ohjata takapyörää ainakin Nortonin moottorin kymmenen sentin iskupituuden tuomalla väännöllä. ”Kilpa-ajaja par préférence, Väinö Hollming, on syntynyt kilpa-ajajaksi, ja jos lisäämme, että hän on oppinut ajamaan ajokillaan jokseenkin samaan aikaan kuin kävelemäänkin, on meillä selvyys hänen olemuksestaan nykyhetkellä saadessamme hänet langan päähän.” Ensimmäisen oman moottoripyöränsä hän sai vuonna 1930, 13-vuotiaana. Ruotsiin ehdittiin vielä uudelleenkin: ”Vuoden viimeinen Ruotsin-matka sujui Hollmingilta ja Lönnforsilta mainiosti. Belgiassa järjestetyissä kisoissa olivat mukana Euroopan sen ajan parhaat kuljettajat. Kotimaisissa lehdissä sanottiin Väinön ”Hyvä fyysillinen kunto, pää, joka ei saa olla heinillä täytetty, teräksiset hermot ja paksu lompakko.”. Ruoka-annokset tosin menivät kerjääville saksalaislapsille jo menomatkalla. Hollming voitti sateen kostuttamalla radalla isojen kilpapyörien luokan 500-kuutioisella Nortonillaan, vaikka lehdissä kerrottiin ennen kaikkea ruotsalaisilla olleen mukana huippukuljettajia nykyaikaisilla kilpapyörillään. Koneemme olivat sopimattomia siihen leikkiin, mutta kokemusta saatiin.” Suomalaiset olivat osallistuneet katupyörillään maastokilpailuun. Siitäkin huolimatta, että Hollming ajoi Shell-yhtiöltä lahjaksi saamallaan bensiinillä toisten käyttäessä spriitä, ja että hänen koneensa paino oli 30-40 kg suurempi kuin ruotsalaisten kilpailijoiden, tuli hän sarjassaan voittajaksi. Jonkin verran rahaa porukalla selvästi oli, mutta nykyaikaista kalustoa ja polttoainetta ei tahtonut saada mistään. Paluumatkalla kilpailtiin Tanskassa, missä Hollming voitti, ja Lampinen sekä Lönnfors saavuttivat kolmannet sijat luokissaan. Vastaavasti mutkissa siirryttiin eteen, jotta etupyörä pitäisi paremmin. Maaliskuussa Hollming katkaisi sormensa Porvoon jääradalla, mutta ajoi siitä huolimatta vielä kolme erää. Mutta oikeuden nimissä, eikä tämä ole hänen äitinsä vika, hänen hyväkseen on laskettava ne monet sotavuodet, joiden aikana hän kunniaa saaden osallistui sotiin erikoisalallaan moottoripyöränajajana.” Sodan ajan Väinö oli moottoripyöräkuskina, koulutti moottoripyörällä ajoa ja toimi TK-kuvaajana. Jääradalla hän ehti kilpailemaan myös Ruotsissa ja Norjassa ennen varsinaisen kesäkauden alkua. Polttoainetta ei myönnetty Suomessa huviajeluun ollenkaan. ”Ajoimme läpi kukoistavan Ruotsin ja Tanskan, halki raunioituneen Pohjois-Saksan sekä kuumeisen jälleenrakennuksen keskellä elävien Hollannin ja Belgian. Kevyet, matalat moottoripyörät olivat hallittavia huonollakin pinnalla jousitusten alkeellisuudesta huolimatta, eikä niiden jarruiltakaan vaadittu suuria tehoja. ”Vieläkö minä ehdin viiden kilometrin ajoon?” Hollmingin kilpaurasta on kirjoitettu lehdissä lähinnä eri kisaselostusten yhteydessä. Hän ei tiennyt olleensa pitkään tajuttomana, vaan tiedusteli ensimmäisenä: ”Vieläkö minä ehdin viiden kilometrin ajoon?” Väinö ajoi jo 1930-luvulla kilpaa myös Euroopassa. Etuhaarukalla oli reilusti jättöä, joten pyörät kulkivat vakaasti, ja ohjaustangot olivat leveitä, vaikkakin matalia. ”Nyt se oli muutettu maastonopeusajoksi, tai skrammeliksi, niin kuin ruotsalaiset sitä kutsuivat. Mukaan saatiin silti monia pohjoismaisia suurnimiä. Ensimmäinen ulkomaanmatka sodan jälkeen Kesällä lähti maamme kärkimiehiä ulkomaille ajamaan kilpaa. Historiikkia hänen urastaan ei ole tehty, mutta paljon tietoa voidaan löytää aikakauden lehtileikkeistä. Toiseksi tuli Pentti Sirkiä, hänkin Nortonilla. Takalokasuojan päällä oli tyyny, jolle ei niinkään menty makaamaan ilmanvastuksen pienentämisen vuoksi, vaan paino siirrettiin kiihdytyksissä sutivalle takapyörälle. Automme oli muuten enVäinö Hollming ja kumppanit simmäinen suomalainen ajoneuvo, joka sodan jälkeen oli tilaisuudessa ylittää Euroopan sodan runtelemien maiden rajat.” Matkalla oli koettu paljon vaikeuksia. Hämeenlinnan Aulangon ajoissa 1950-luvun lopulla käyneet muistavat yhä TT-pyörien tulleen kaksipyöräluisussa kapealla soratiellä, jonka molemmilla puolin oli katsojia tai muita esteitä. Soralla ajettaessa kallistusvaralla ei ole niin suurta merkitystä, eikä aikakauden renkaissa ollut kestopäällysteelläkään nykyaikaista pitoa. Kysyttäessä menestyksen reseptiä, Hollming kertoi: ”Hyvä fyysillinen kunto, pää, joka ei saa olla heinillä täytetty, teräksiset hermot ja paksu lompakko.” Kallo halki Vuonna 1947 reissaaminen ja menestys alkoi jo talvella. Pieni kierto kaasukahvasta, ja takapyörä irtosi sladiin. Hollmingin kone on sitä paitsi koottu Suomessa useammasta eri koneesta, eikä ole muutenkaan samaa luokkaa kuin naapurimaan miesten viimeistä huutoa ole vat kilpapyörät.” Niin, Väinö Hollming kumppaneineen oli maailman huippujen joukossa. Kaikki ruoka piti varata mukaan jo kotimaassa, Saksaa varten juomavesikin. Seinäjoella 1935 Väinö ajoi voittoon, mutta ei huomannut kilpailun päättymisestä kertovaa lipun heilahdusta, vaan jatkoi seuraavalle kierrokselle. Suomalaisten pyörät eivät sopineet hankalalle radalle, mutta Väinö sijoittui vakiopyöräluokassa NSU:llaan ensimmäiseksi. Eri lajeja ei oltu vielä kovin selkeästi erotettu toisistaan. Paikallisten kisojen voittaja saavutti kuitenkin ensimmäisen kansainvälisen tason voittonsa vasta sodan jälkeen. 60 . Moottorien huipputeho ei ollut niiden tärkein ominaisuus, vaan vääntö. Tuohon aikaan kilpailujen järjestäjä usein maksoi koville kuljettajille osallistumismaksua saadakseen tunnettuja nimiä reklaameihinsa. Kisoja ei tosin kutsuttu Grand Prix, eli Suuri Palkinto -kisoiksi turhaan, sillä voittajat saivat yleensä suuria rahasummia. Viikkoa myöhemmin hän ajoi Maarianpäivän ajoissa 350-kuutioisissa toiseksi ja 500-kuutioisisssa kolmanneksi. Jo keväällä Hollming oli sopinut englantilaisen Ernie Thomasin kanssa tulevansa tämän kanssa ajamaan eri puolille Eurooppaa. Mobilisti 8/08 Katupyörinä nykyään tunnettujen laitteiden runkogeometria ja moottori oli rakennettu toimimaan myös huonosti pitävällä pinnalla, meillä usein soralla. Heti vuoden 1946 keväällä ajettiin moottoripyörillä useita kisoja Suomessa. Etuhaarukka murtui, ja Väinö makasi kolme päivää tajuttomana sairaalassa. ”Ilkeänä, kuten olemme, selityksenämme tähän on se, että hän syntyi hetkeä liian aikaisin, sillä hänen ensiesiintymisestään Kampin kentän dirt-trackajoistahan kului vuosia, ennen kuin hän lopullisesti murtautui läpi Eläintarhanajoissa 1946. Herrat Sirkiä, Lampinen, Ginman, Lönnfors ja Hollming pakkasivat pyöränsä kuorma-auton lavalle ja lähtivät kiertämään ulkomaita. Saman vuosikymmenen aikana hän aloitti kilpailemisen. Saxtorp oli aikaisemmin Pohjoismaiden kuuluisin kilpailu. Saman kesän aikana ehdittiin Norjaan Pohjoismaisiin Mestaruusajoihin, sekä paluumatkalla Saxtorpiin, Ruotsiin. Kilpatoimintaan myönnettiin polttoainetta vain, kun lipputulot menivät sotainvalideille. Kilpakumppanin saapuessa katsomaan potilaan vointia, Väinö heräsi moottoripyörän ääneen. Eläintarhanajotkin järjestettiin, mutta niissä ei ajettu autoilla, eivätkä palkinnot olleet rahallisesti kovin suuria
Heti kun armeijan harmaista päästiin, ajettiin kilpaa. Väinö sai uuden Nortonin 1948. Varapyörä pois ja kilpapyörä tilalle. Vuoden 1947 Eltsun lähtö. Jääradalle päästiin jo vuoden 1946 alussa. Kuljetusautona toiminut Buick 1934-1935. Röntgenkuva on otettu Tšekkoslovakiassa syksyllä 1947 ajetun kolarin jälkeen. Kalloon tuli halkeama ja kuusi hammasta irtosi. Eläintarhan ajojen voittaja 1946. Huoltoauto kulki yhä puukaasulla. Kyllä Tanskassakin ajettiin soralla: 1946 Bogense
Kilvanajo jatkui kuitenkin totisena, jopa Nürburgringin lähtöluettelosta löytää Cooperilla ajavan Väinön Formula kolmosten luokasta. ”Muutama taulu on taas myytävä, että uusi kone saadaan tilalle.” Viisisatasten luokassa Hollming piti vuoden parhaana tuloksenaan seitsemättä sijaa Bernin GP:ssä. Lisenssit myönnettiin kiitokseksi, koska liitto oli tukenut kilpailutuotoillaan sotainvalideja. Lehti lopettaa haastattelun tiedustelemalla Hollmingin kaarteenottotaidon salaisuutta, jonka Väinö sanoo oppineensa englantilaisilta: ”Se johtuu jarrutuksesta, joka saadaan aikaan pienillä viiksillä, jotka minullakin on. Vuosikymmenen lopulla Väinö oli jo hyvin tunnettu nimi maailmalla. Hän kuntoutui ja palasi kilpailemaan seuraavana vuonna. Kaarretta lähestyttäessä on vain kohotettava päätään, silloin turpajouhet jarruttavat juuri sen verran kuin on tarvis.” Kova meno jatkui. Sieltä Moto Guzzia ei tuotu enää takaisin, jostain syystä se palasi tehtaalle. Parin Suomessa ajetun kilpailun jälkeen Hollming lähti ulkomaan kisoihin. Hollming vietti yli kaksi kuukautta tšekkiläisessä sairaalassa. Hän saikin käyttöönsä Moto Guzzin tehdaskilpapyörän kaudeksi 1951. Takajousitus oli yhä plungereilla. Vuoden 1948 Manx oli selvä -30-luvun Internationalin jälkeläinen. Toisin kuin Nortonin kilpapyörät, Guzzi ei ollut yleisesti myynnissä, joten sille olisi ollut muitakin ottajia. Väinö Hollming ajoi kilpaa viimeisen kerran autolla 1960ja 70-lukujen vaihteessa. . Kesä jatkui ulkomaisissa kilpailuissa. Ura italialaistallissa jäi jostain syystä lyhyeksi. Menestyvä taidekauppias jatkoi kilpailemistaan pitkään, mutta ei lopulta enää päätoimisesti. 1950-luvun alussa hänet nähtiin mm. Jarruviikset Vuonna 1948 Suomen Moottoriliitto sai tuontilisenssin parille uudelle Norton Manx -kilpapyörälle. Lopulta, elokuussa kausi päättyi Hollmingin loukkaantumiseen. Mobilisti 8/08 ajavan Thomasin tallissa. Väinö rullasi maaliin viidentenä. 350-kuutioisen Velocetten moottori oli ”tomahtanut” Itävallan GP:ssä 400 metriä ennen maalia. 62 . Näissä autoissa käytettiin usein Nortonin moottoripyörän moottoria. Tässä vaiheessa Hollmingin ura jatkui aktiivisena. Hän heitti pyörän kyljelleen ja tähtäsi kahden talon väliin. Tšekkoslovakiassa järjestetyssä kisassa Väinö joutui väistämään radalla harhailevaa vanhaa naista 160 kilometrin tuntinopeudessa. Väinö Hollming sai uuden pyörän. Silloin alla oli 1600-kuutioinen BMW. Eläintarhanajoissa Hollming joutui keskeyttämään. Viisikymmenluvulla Hollmingin nimi esiintyy lähtöluetteloissa yleensä enää autojen yhteydessä. Kisassa oli nimittäin jopa 31 osanottajaa, joista suurin osa ajoi tehtaan erikoiskoneilla, Hollming yhä sotaa edeltävällä Nortonillaan. Ohjelmassa oli neljä kilpailua Belgiassa, kaksi Sveitsissä, yksi Ranskassa ja Hollannissa, sekä osallistuminen mantereen huomattavimpaan kilpailuun: Man-saaren ajoon. Otsaluu, nenä-, ja poskiluu murtuivat, yläleuka halkesi ja kuusi hammasta irtosi. Tehoa oli hiukan enemmän, mutta suurin näkyvä ero vanhaan oli risukeulan vaihtuminen teleskooppihaarukaksi. kilpanumerolla varustetun Jaguar XK 120:n ratin takana. Paikalliset lehdet kirjoittivat Hollmingin olevan ainoan, joka ylipäänsä pystyi antamaan jonkinlaisen vastuksen pelätyille englantilaisille tehdaskuljettajille. Eläintarhan ajoissa isokokoinen Otto Brandt oli tapansa mukaan nopein lähtijä, mutta hento Väinö ohitti hänet ajamalla. Juhannuksena herra ehti käymään Suomessa kertomassa kansainvälisistä kisoista. Liuku päättyi pyörän kannalta avoimeen tilaan, mutta Väinön pää kolahti rakennuksen kulmaan. Väinö Hollming ja kumppanit ”Se johtuu jarrutuksesta, joka saadaan aikaan pienillä viiksillä, jotka minullakin on.”. Moottorilehti 5/1948 sisältää Väinön haastattelun, jossa kerrotaan Hollmingin olevan lähdössä Eläintarhanajojen jälkeen uudelle kiertueelle Eurooppaan. Olisivatko toistuvat loukkaantumiset saaneet Väinön neljälle pyörälle. Tässä vaiheessa Hollming jatkoi kansainvälistä kilvanajoaan, mutta perusti taidekaupalleen ensimmäiset kiinteät tilat. Tšekkoslovakiassa, Tabor-radalla ajetuissa kilpailuissa hän tuli toiseksi
63 Oikea kilpapyörä P orilainen verstaan omistaja Paavo Ketola osti itselleen käytetyn Norton-kilpapyörän vuonna 1948. Paavon pojan kertoman mukaan Ketola oli saanut pelastettua pyörän itselleen Vaasasta, juuri kun si. t e k s t i : J a n n e H a l m k r o n a , k u v a t : M a t t i O u v i n e n j a k i r j o i t t a j a Mobilisti 8/08 . Porin seudulla majaili kymmenien vuosien ajan Norton, jota yleisesti luultiin Väinö Hollmingin entiseksi kilpapyöräksi
Viimeinen maininta ajetusta kisasta löytyy vuodelta 1963. Paavo, pojat ja veljenpojat ajoi. Muuten tekniikka oli yllättävän ehjää. Simo tiesi pyörällä ajetun viimeksi kymmeniä vuosia sitten, joten laite purettiin osiin edes yrittämättä käyntiin. Toisen paikallisen tarinan mukaan pyörä olisi kolaroitu tai hajonnut Porin Tiilimäellä pidetyssä kisassa ja myyty silloin Ketolalle. Vanha kilpakone oli nuorten miesten kaahattavana kymmenien vuosien ajan, mutta se ei koskaan pudonnut soramontun pohjalle rikottavaksi. Silloin Raimo Ketola voitti Porissa oman luokkansa Nortonilla. Kisoja ajettiin todennäköisesti sen ajan sorateillä tai jopa ruohokentille tehdyillä radoilla. Hänellä oli useita kilpapyöriä, mutta vain yksi Norton, joten paikallisten lehtien tulosluetteloista voi seurata pyörän uraa. Pyörä hinattiin auton perässä Poriin. Vanhoja kilpapyöriä harrastava Simo Nieminen osti sen Hämeenlinnaan. Nelivaihteinen vaihteistoVäinö Hollming ja kumppanit tä oltiin myymässä Ruotsiin. Pyörää ei ollut missään vaiheessa tarkoitus entisöidä. Paavo Ketolan omistuksen ajalta Nortonin historia on selvä. Moottori oli selvästi koottu joskus vain näön vuoksi, joten se tarvitsi täyden remontin. Mobilisti 8/08 vat Nortonilla kilpaa Satakunnan sarjassa. Nortonilla menestyttiin, jopa voitettiin useita kisoja. Toiseksi tuli tuolloin vielä tuntematon Jarno Saarinen Adlerilla. Vihdoin vuoden 2007 syksyllä Norton vaihtoi omistajaa. He osallistuivat urheilukoneluokkaan, joka oli aikansa harrastajaluokka. Alkuperäisyyttä ei muutettu 2000-luvun taidekäsityöksi. 64 . Väinö Hollming sai uuden Nortonin vuodelle 1948, joten vanha pyörä onkin joutanut myytäväksi. Paavo Ketola ajoi kilpaa. Sen alkuaikojen omistussuhdetta ei epäilty, mutta kilpapyörä ei ollut koskaan ollut rekisterissä, joten varmaa tietoa sen ensimmäisestä omistajasta ei ole. Ketolan Norton säilyi tallessa vuosikymmenien ajan
Pyörä on erittäin vakaa, paitsi jos mutkassa on Norton International on oikea kilpapyörä. Simo sai Englannista virallisen tiedon pyöränsä lähdöstä tehtaalta. Britit osasivat jopa sanoa moottorin, rungon ja vaihteiston kuuluvan yhteen. Moottorilla jarruttaminen on tehokasta ja helposti kaasukahvalla säädettävissä. Ykkösen löytäminen on silmin nähden hankalaa, eikä Simo oikein ole halukas ajamaan pyörällä niin kuin sillä uutena ajettiin: soralla sladissa. Vasta peruskorjattua moottoria ei ole vielä ajettu aivan sisään, joten sillä ei nytkään kierrätetä aivan täysiä kierroksia. No, pyörä vääntää ihan yrittämättä hitaassa vauhdissa kostealla asfaltilla takapyörän sutimaan. Jo sen käynnistäminen vaatii voitontahtoa. Nortonia kunnostettaessa ei vaihdettu yhtään osaa pelkästään näön tai varmuuden vuoksi. Jo sen käynnistäminen vaatii voitontahtoa. Etuhaarukka on eri pyörästä, tosin sekin on oikean ikäinen. Se oli lähetetty 17.4.1936 maahantuojalle, Arwidsonille. Simo kyllä väittää hallitsevansa soralla ajon, mutta hän ei halua enää itse kaataa kymmenien vuosien ikäistä maalipintaa pitkin tietä. Pitkäiskuinen pyörä pitää tehokasta paukutusta, pitäähän korkean puristussuhteen jossain näkyä, tai siis kuulua. Tai, kuten kuvaushetkellä, sähkökäynnistimen takapyörien alle. Nortonin voima on matalien kierrosten väännössä, ei kierrättämällä haetussa tehossa. Mobilisti 8/08 . Pyörällä tietysti myös ajetaan. Pyörä on kuvattu Aulangon ajojen alkuperäisellä radalla.. Se pysyi niin lähellä 1960-luvun alun kisakuntoa kuin mahdollista. Simo on pitänyt rajana 4 500 kierrosta, mutta niilläkin kierroksilla veto on jo ohutta. Pam Papam Pam Norton International on oikea kilpapyörä. 65 kin oli yhä erinomaisessa kunnossa. Jarrut ovat niin hyvät tai pikemminkin huonot kuin kuuluukin, eli ne riittävät huonolla pinnalla
Niemisen pyörässä olevaa kaksoissytytystäkään ei löydä mistään kuvasta. Herra Craigilla ei ollut mitään intressejä vakiomallien kehittämiseen, koska hänelle ei siitä maksettu. Onko pyörä tunnistettavissa vanhoista valokuvista. Mobilisti 8/08 pomppua tai aaltoa, silloin takajousitus pompottaa. Olisiko Niemisen pyörä koottu 1940-luvun tankista ja rungosta, jotka on yhdistetty 1930-luvun tekniikkaan. Vuosikymmenen loppupuolella moottori oli jo saanut kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia. Nortonille 1940-luvun lopussa tullut suunnittelija oli ällistynyt nähdessään tuotekehittelyn keskittyvän yhä melkein pelkästään yksisylinteristen kilpamallien viilaamiseen. Sen perään on sulkuihin kirjoitettu nimi Sirkiä. 66 . Kuvia selatessa huomaa polttoainetankin tekstin muuttuneen jossain välissä. Ensimmäinen kunnolla toimiva takahaarukka sai Nortonit käyttäytymään niin hyvin, että Manx oli jälleen kilpailukykyinen, vaikka kilpailijoiden moottoreista saikin enemmän tehoa. Hän oli mukana myös Väinö Hollming ja kumppanit. Tehtaan nimitys kilpamalleille oli International. Yksi sylinteri riittää Moottoripyörävalmistaja Nortonin sekä pelasti että kaatoi kilpatoiminta. Simo Niemisen Norton on todistetusti lähetetty Suomeen uutena tehtaalta. Herra Mooren sukset menivät ristiin tehtaan kilvanajopuolen uuden päällikön, Joe Craigin, kanssa. Norton oli kilpailuissakin jo helisemässä italialaisia ja AJS:ää vastaan, mutta vuodeksi 1950 tehtaalla oli kilpailukykyinen vaihtoehto: Manxit saivat ”Featherbed”-rungon. Talven aikana Walter Moore suunnitteli moottorin, joka teknisestä epäluotettavuudestaan huolimatta voitti muutamia kilpailuja ja aloitti Nortonin menestyksen. Kenen pyörä se olikaan. Runko on ehjä eikä vaikuta hitsatulta. Niemisen pyörän takajousitus taas on eri mallia kuin Hollmingin vanhemmassa pyörässä. Maahantuoja on säntillisesti merkinnyt rungon ja moottorin numerot. Nortonin yksisylinterinen kilpamoottori oli kansainvälisissä GP-kisoissa koko vuosikymmenen menestynein laite. Ketolat taas ovat todistettavasti ajaneet samalla pyörällä kilpaa 1940-luvun lopulta aina Jarno Saarisen ensimmäisiin kisoihin saakka. Siinä vaiheessa vakiomallit olivat jo vanhentuneita, mutta niiden myyntiä jatkettiin, olihan niille ennenkin löytynyt ostajia. Niiden moottori perustui yhä 1930-luvun alussa suunniteltuun tekniikkaan. Kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustetun yksisylinterisen moottorin kehittäminen alkoi jo syksyllä 1926. Asiakkaat eivät enää ostaneet vakiomalleja, joissa oli vanhentunut runko. Sen kilpaversiot olivat sekä nopeita että luotettavia. Kaksoissytytys tuli tehtaan kilpapyöriin 1934, mutta hävisi vuoden-parin päästä. Menestys jatkui. Hollmingin leikekirjasta löytää ensisilmäyksellä useita kuvia Väinöstä samanmallisen Nortonin selästä. Plungerin rungossa kiinni olevat osat ovat eri mallia, eikä niitä voi runkoa sahaamatta vaihtaa. Tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä runkonumerohan kuuluu yhteen moottorin kanssa. Tätä asiaa tutkiessa saapui toimitukseen tieto Arwidsonin vanhojen arkistojen säilymisestä. Norton-tehtaan ensimmäinen takajousitus toimii, mutta siitä on myös haittaa: pyörän on oltava joustovaran verran korkeampi, joten sen painopistekin on ylempänä. Arwidsonin vuonna 1936 maahantuotujen moottoripyörien joukossa on yksi Norton International mallia 30. Kuvat eivät ole selvässä aikajärjestyksessä, joten menee jonkin aikaa ennen kuin huomaa Väinö Hollmingin ajavan selvästi kahdella eri Nortonilla. Moore lähti NSU:lle ja suunnitteli siellä Nortonille tekemäänsä hyvin paljon muistuttavan moottorin. Plunger-tyyppinen takajousitus tuli saataville 1936. Nykyään kyseistä magneettoa ei ole montakaan jäljellä maailmassa, mutta Simo Niemisen pyörässä sellainen on. Kuka tahansa kohtuullisen varakas ajaja saattoi syyttää vain itseään, jos ei kaupasta ostamallaan Nortonilla pärjännyt. Kansioihin on käsin kirjoitettu maahantuotujen moottoripyörien tietoja. Norton ei myynyt moottoreita erikseen, joten formulakuljettajat joutuivat kunnollisen moottorin saadakseen ostamaan koko pyörän. Vakiomallit olivat aluksi lähes samoja kuin kilpaversiotkin, mutta pian myynnissä olevat kilpamallit ja tehtaan omat kilpurit kehittyivät eri suuntaan kuin katupyörät. Uusi suuri ostajaryhmä olivat Formula 3 -kuljettajat; pienessä kilpa-autoluokassa 500-kuutioinen moottori oli hyvin suosittu ja kilpailukykyinen. Väinö Hollmingin pyöränä tunnettu Norton onkin toisen kovan tason ajajan entinen kilparatsu. Suuren vallan tuotesuunnittelussa saaneen Joe Craigin työsopimuksessa nimittäin pidettiin palkanmaksuperusteena lähes yksinomaan Nortonin kilpamenestystä. Siinä oli etuteleskooppi, jota ei 1930-luvulla tuoduissa pyörissä ollut. Featherbed-runkoa ei pystytty tekemään niin paljon kuin olisi mennyt kaupaksi. Ne ovat samat kuin Simo Niemisen pyörässä. Joe Craig oli aktiivisesti mukana suunnittelussa. Toimiva, 1930-luvun alussa kehitetty perustekniikka pysyi entisellään, mutta yksityiskohtia paranneltiin jatkuvasti. Pentti Sirkiä kiersi samoja kisoja ulkomailla Hollmingin ja kumppaneiden kanssa. Tämä moottori vei Nortonin lama-ajan läpi ja pelasti koko merkin. Tehdas antoi tällä kertaa Arthur Carrolille tehtävän: uuden kilpailukykyisen moottorin piti tällä kertaa olla sekä nopea että luotettava. Viimeiset Norton Manxit myytiin 1963. Pitkän sisäisen kinan jälkeen, vuonna 1953 Norton meni konkurssiin. Se pyörä, jossa on tankin teksti pienellä, on selvästi vuonna 1948 maahan tullut Norton. Velocette käytti omissa kilpapyörissään jo nykyaikaista keinuhaarukkaa, mutta Norton ei sellaista tehnyt kuin vasta sodan jälkeen. Carroll teki aivan uuden moottorin, joka tosin muistutti sylinterimitoiltaan ja nokka-akselin vetotavaltaan hyvin paljon edeltäjäänsä. Olisiko sinne yksilöity kilpapyöriä. Todennäköisesti juuri tämän ajan menestyksen vuoksi tehtaan johtokunta keskittyi liikaakin kilpamenestykseen. Ajajien menestys ei enää rajoittunut tehtaan kilpapyörän saamiseen tai järjettömän kalliisiin yksittäiskappaleisiin. Pyörän vastaanottajaksi on merkitty vähittäismyyjän nimi Vuoma. Menestys näkyi sekä kilpamallien että siviilipyörien myynnissä. Tehdas selvisi 1930-luvun lamasta pitkälti voittamalla suuren osan vuosikymmenen kilpailuista. Sodan jälkeen lopulta virallistettiin kilpaversioiden kutsumanimi Manx, katumallien säilyessä Internationaleina. Mistä palapelistä oikein onkaan kyse. Uuden omistajan käsissä tehdas vetäytyi omasta kilpatoiminnastaan vuonna 1954, mutta yksityistallien käsissä Manx jatkoi ja menestyi. Yleisesti oli tiedossa pyörän kuuluneen Väinö Hollmingille ennen Ketolan omistusta. Nortonin mallejakin vuodesta 1934 alkaen. No, Väinö on 1940-luvun lehtileikkeissä kertonut ajavansa useista pyöristä kootulla laitteella, joten kai se tankkikin on joskus vaihtunut. Joka vuosi tekniikka parani hiukan Craigin viilatessa moottoriaan. Toisaalta jousituksen tuoma korkeus lisää hiukan kallistusvaroja
ensimmäisellä sodanjälkeisellä kilpakiertueella Eurooppaan vuonna 1946. Sen runko on vaalea, Niemisen pyörässä ei ole kuin mustaa väriä. Porilainen tarina Ketolan ostamasta, paikallisessa kilpailussa kolhiintuneesta kilpapyörästä voi loppujen lopuksi pitää osittain paikkansa. Väinö Hollmingin oma Norton International esiintyy tunnistettavasti vain 1940-luvun kuvissa. Tuotantomalleissa reikiä ei ole. . Ennen sotaa hän ajoi useimmiten NSU:lla, Nortonin vakiomallilla sekä 350-kuutioisella Velocettella. Sirkiä oli Raine Lampisen hyvä ystävä. Varmaa tietoa pyörän alkuperästä ja myöhemmästä kohtalosta ei ole. Ketola on voinut ostaa pyöränsä kolaroituna, mutta Sirkiältä, ei Hollmingilta. Kumpikaan ei ollut neljän parhaan joukossa. Kun Lampinen ei ehtinyt kisaan, Pentti sai ajaa Lampisen pyörällä. Siinä olevat kevennysreiät ovat erittäin epätavallisia. Erikoista pyörässä on sen takajousitus. Muitakin pyöriä kuvista tunnistaa, mutta kilpamalli International näyttää ilmestyvän vasta sodan jälkeisiin kisoihin. Seuraavana vuonna lähtöluetteloon on merkitty Hollming ajamaan uudella Nortonillaan, mutta Sirkiä tällä kertaa Triumphilla. Tarina pitänee siis muilta osiltaan muuten paikkansa, edellisen omistajan nimi vain on vaihtunut ajan kuluessa. 67 Norton International Model 30 1936 MOOTTORI Tyyppi: Yksisylinteinen nelitahtimoottori kuningasakselikäyttöisellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla, kuivasumppuvoitelu hammaspyöräpumpulla, Kaasutin: Amal TT9 Iskutilavuus: 490 cm 3 , sylinterimitat: 79 x 100 mm Teho: noin 32 hv / 5 200 r/min Vääntö: paljon VOIMANSIIRTO Ensiöveto avoimella ketjulla, erillinen nelivaihteinen vaihteisto, ei käynnistyspoljinta, kuiva kolmilevyinen kytkin, toisioveto ketjulla Välityssuhteet: 4,14; 4,88; 5,91 ja 7,86 JARRUT Vaijerivälitteiset rumpujarrut RUNKORAKENNE Teräsputkikehtorunko, edessä kolmella kierrejousella jousitettu risukeula ilman heilahtelunvaimennusta, takana plunger-jousitus kierrejousin ilman vaimennusta MITTOJA Pituus: 2,04 m Leveys: 0,69 m Korkeus: 1,06 m Akseliväli: 1,39 m Polttoainesäiliö: terästä, tilavuudeltaan 19 litraa Öljysäiliö: terästä, tilavuudeltaan 4 litraa Eturengas: 27 x 3,00 Takarengas: 27 x 3,25 Omamassa: 140-150 kg riippuen varustuksesta Huippunopeus: 175-185 km/h riippuen välityssuhteesta Eläintarhan ajojen lähtö vuonna 1946. Lehtihaastattelussa Väinö kertoo ajavansa usean eri kilpapyörän osista Suomessa kootulla laitteella. Väinö on voinut jopa itse ostaa matkoillaan Englannista tehtaan entisen kilpapyörän. Niitä tehtiin vain muutama. Jousituksen kiinnitys on muutenkin tunnistettavasti erilainen. Vuonna 1948 Porin Lentokenttäajoihin osallistuivat molemmat, sekä Hollming että Sirkiä Nortoneilla. Mikä olikaan oikea Hollmingin pyörä. Hänellä voi tosin olla käytössään Lampiselta lainattu Norton.. Mobilisti 8/08 . Sirkiän käyttämä pyörän etujarru on saman tyyppinen, mutta pyörän runko on eri värinen kuin Niemisen pyörässä. Väinö Hollmingin pyöränä tunnettu Norton onkin toisen kovan tason ajajan entinen kilparatsu. Todennäköisesti tästä syystä Sirkiän alla vuoden 1946 Eläintarhan ajojen lähtökuvissa oleva pyörää ei voi tunnistaa Simo Niemisen pyöräksi. Nortonin historiakirjat mainitsevat kevennysreikiä käytetyn vain ja ainoastaan ensimmäisissä takaa jousitetuissa tehtaan kilpapyörissä. Joskus Sirkiä ajoi Lampisen vanhalla pyörällä samassa lähdössä Rainen kanssa. Hollming ajaa pyörällään Eläintarhan ajoissa keväällä 1946, joten se on todennäköisesti tuotu Suomeen jo ennen sotaa
Tiedustelulennoilla käytettiin SR-71A -tyyppiä.. Kolmetoista vuotta aikaisemmin Concordeakin nopeampi lentokone oli kuitenkin poistunut aktiivikäytöstä. Ihmisuhrien määrä oli vähitellen käymässä poliittisesti sietämättömäksi; miehistötappioiden tuoma ikävä julkisuus oli lisäksi tekemässä SR-71 – Maailman nopein mustarastas Concorden tehdessä viimeisen kaupallisen lentonsa vuonna 2003, lehdissä kirjoitettiin, kuinka ihmiskunta ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti korvasi nopean kulkuneuvon hitaammalla. B lackbirdin tarina alkoi 40-luvun loppupuolella. Rautaesiripun laskeuduttua keskelle Eurooppaa muodostui läntisen tiedustelun silmissä musta aukko. Mobilisti 8/08 Kelly Johnson Kolme Blackbirdiä salaisen tukikohdan kiitoradan päässä. Keskellä korotetulla takaohjaamolla varustettu SR-71B -harjoituskone. teksti: Mikael Zelikman kuvat: NASA, US Department of Defence, Mobilistin arkistot 68 . Vuosien 1945-1955 välisenä aikana yli kaksisataa amerikkalaista lentäjää kuoli tai katosi tiedustelulennoilla Neuvostoliittoon ja sen valtapiiriin. Se ei kuitenkaan lannistanut taistelutahtoa. Seuraavalla vuosikymmenellä Sputnik-satelliitin laukaisu ballistisen ohjuksen kyydissä loi amerikkalaisille painajaiskuvan neuvostomaaseudusta täynnä pitkän kantaman ohjusten tukikohtia ja M-4 Bisonja Tu-95 Bear -pommittajalaivueilla miehitettyjä lentokenttiä. Yksikään tuolloin käytössä olleista konetyypeistä ei ollut vakava vastus Neuvostoliiton ilmapuolustukselle. Itäisellä imperiumilla oli selvästi pahat mielessä, mutta CIA:n tiedusteluosastolla oli puolestaan keinot vähissä
69 U-2 vastasi ensilennostaan 1955 lähtien USA:n salaisesta ilmatiedustelusta..60-luvulla se sai rinnalleen A-12ja SR-71 -yliäänikoneet. Vähäisillä lennoilla saatu tiedustelumateriaali oli kuitenkin niin ennennäkemättömän hyvälaatuista, että kiusaus jatkaa lentoja kävi liian suureksi. Tarinan pilasi kuitenkin se, että kaikkien yllätykseksi Powers selviytyi ennätyksellisen korkeasta laskuvarjohypystään hengissä. Härkävankkurit U-2 koneiden vielä viettäessä iloisia hetkiä Neuvostoliiton ilmatilassa, sen seuraajan kehitystyö oli pääsemässä täyteen vauhtiin. Tunnuksista ei näissä puuhissa juuri perustettu. He, jos jotkut, voisivat luoda lentävän prototyypin ennätysajassa. Kelly Johnsonin luotsaamalla osastolla oli entuudestaan legendaarinen maine. Skunk Works oli vastannut mm. CIA jatkoikin lentoja käyttäen reitteinään NL:n ilmapuolustuksen katvealueita. Ei kestänyt kauan ennen kuin Neuvostoliitto teki touhusta vastalauseen, ja Eisenhower joutui antamaan käskyn ylilentojen lopettamisesta. Kansainvälisen lain mukaan itsenäisen valtion ilmatilan loukkaaminen voidaan suoraan tulkita sodanjulistukseksi. U-2:n oli tarkoitus olla vain tilapäinen, ehkä pari kolme vuotta kestävä ratkaisu. ensimmäisen amerikkalaisen sarjatuotantoon päässeen F-80 -suihkuhävittäjän prototyypistä – 15 kuukaudessa suunnittelupöydältä koelentoihin. Vakoilukoneen olemassaolo oli pidettävä salassa. Vapunpäivänä 1960 kapteeni Francis Gary Powersin kone ammuttiin alas Sverdlovskin lähistöllä Neuvostoliiton yllä. Virallisen selityksen mukaan Pakistanista säätiedustelulennolle nousseen Powersin happilaite oli pettänyt, ja tajuntansa menettäneen lentäjän kone ajautunut vahingossa neuvostoilmatilaan. Vain vuotta myöhemmin konetyyppi oli jo operatiivisessa käytössä. Elokuussa 1955 ensimmäinen U-2:n prototyyppi rahdattiin keskelle Nevadan autiomaata sijaitsevaan, salaista tutkimusta varten perustettuun Groom Laken lentotukikohtaan. U-2 oli käytännössä suihkumoottorilla varustettu purjelentokone. U-2 Huippusalaisen kehitystyön tuloksena syntynyt U-2 oli ensimmäinen varta vasten rauhan oloissa suoritettavaan salaiseen ilmatiedusteluun suunniteltu lentokone. vakoiluohjelman salassapidon mahdottomaksi. Neuvostoliittoon suuntautuneet ylilennot U-2:lla loppuivat siihen. Amerikkalaisille tuli kuitenkin yllätyksenä se, että neuvostotutkat pystyivät seuraamaan konetta heti ensimmäisestä ylilennosta alkaen. Muutama vuosi myöhemmin presidentti Johnson kielsi julkisesti vihamielisten valtioiden ylilennot miehitetyillä lentokoneilla rauhan aikana. Se ei kuitenkaan estänyt Kuuban ylilentoja vuoden 1962 ohjuskriisin aikana, sillä Yhdysvallat vähät välitti siitä, mitä mieltä kuubalaiset asiasta olivat. Lupaavin kehityssuunta näytti alusta asti olevan tutkaheijastuksen vähentäminen ja nopeuden Mobilisti 8/08 . Nykyisin alue tunnetaan Area 51:nä. CIA pyysi Lockheedin Skunk Works -osastoa kehittämään vakoilukoneen, joka tarjoaisi miehistöille haavoittumattomuuden edes muutamaksi vuodeksi. Siihen mennessä Neuvostoliitto olisi varmasti kehittänyt ilmapuolustusjärjestelmiään U-2:lle vaarallisiksi. Sivun alareunassa NASAN väreihin maalattu U-2, jolla uskoteltiin maailmalle Sverdlovskissa alasammutun Francis Gary Powersin olleen rauhanomaisella säätiedustelulennolla.. Sen puolustuskeino oli ennätyksellisen suuri 75 000 jalan (22,5 km) lentokorkeus
Polttoainejärjestelmä Koska koneen rungon sisälläkin lämpötila saattoi nousta yli 120 Celsius-asteeseen, Blackbirdit käyttivät erikoislentopetroolia JP-7, jonka leimahduspiste oli korkeampi kuin tavallisen JP-4:n. Tämän tuloksena suhteellisen isokokoisen Blackbirdin tutkapalaute oli ainoastaan 10 m² kun esimerkiksi F-15 hävittäjällä se on peräti 100 m². Moottorit Pratt & Whitney J58 oli maailman ensimmäinen kaksivaiheturbiinimoottori. 122 cm polttovälin objektiivilla oli 15 senttimetrin erottelukyky 25 kilometrin lentokorkeudesta. Osittain tästä syystä Blackbirdit vaativat oman tankkerityypin KC-135Q. Matkalentokorkeudella laitteella ei tietenkään ollut ongelmia tähtien havaitsemisessa – päiväsaikaankaan. pystyvakaajat oli valmistettu muovikomposiiteista. Hätätapauksessa SR-71 sai käyttää tavallista JP-4:ää, mutta silloin nopeus oli rajoitettu vaatimattomaan Mach 1,25:een. Joidenkin tietojen mukaan Vietnamin sodan aikana Blackbirdeja vastaan olisi laukaistu satoja ilmatorjuntaohjuksia yhdenkään osumatta. Käytännössä miehet joutuivat lentämään kypärä tiukasti kiinni lähes koko lennon, joka saattoi kestää jopa 12 tuntia. Molempien moottorien yhteydessä oli pieni 600 cm 3 trietyyliboraani-säiliö. Tämä vaihemuutos tapahtui noin Mach 1,8 – 2,0 nopeudella. Pääsensori oli joko optinen kamera tai tutka. Valmiiksi ohjelmoitu ANS laskettiin nosturilla takaohjaamon takana olevaan tilaan. Käytännössä moottori muuttui patoputkimoottoriksi yli Mach 2 nopeuksilla. SR-71:n järjestelmät Koelentäjä Donald L. Tämän lisäksi se oli ensimmäinen jatkuvaan jälkipolttokäyttöön kelpuutettu moottori. Mobilisti 8/08 Painepuku Suuresta lentokorkeudesta johtuen miehistön oli käytettävä astronauttityyppisiä painepukuja. Koneen suunnittelussa oli käytetty alkeellista stealth-teknologiaa, eli häivetekniikkaa – runko oli päällystetty rautaferriiteillä ja mm. Käytännössä, vaikka Blackbird olisikin havaittu, kuten usein näytti tapahtuneen, kone oli jo kilometrien päässä aseiden ulottuvilta ennen kuin ohjuksia oli edes ehditty laukaista. pystyvakaajat oli valmistettu muovikomposiiteista. YF-12A.. Mallick ja Blackbirdin hävittäjäversion prototyyppi. JP-7 toimi myös jäähdytysja hydrauliikkanesteenä. Lisätakuuna koneen polttoainetankit oli paineistettu typellä. Kamerassa oli fi lmirulla, joka riitti vajaan 5 500 km pitkän kaistan kuvaamiseen. ANS:ää kutsuttiinkin lempinimellä R2-D2 Tähtien sota -elokuvan mukaan. Koneen suunnittelussa oli käytetty alkeellista stealth-teknologiaa, eli häivetekniikkaa – runko oli päällystetty rautaferriiteillä ja mm. Käytännössä tämä oli tekijä, joka rajoitti koneen toimintasädettä, sillä typpeä ei voitu tankata ilmassa. Vuonna 1976 MiG:illä Japaniin miseksi. Alkuvaiheessa tutkan kuvanlaatu oli heikko ja se oli toissijainen työkalu, joka oli tarkoitettu käytettäväksi vain pilvien peittäessä kuvauskohteen. Tähtipaikannuksen epäonnistumisen varalle oli kuitenkin inertiaalipaikannusjärjestelmä, jolla pääsisi ainakin muutaman mailin tarkkuudella maaliin. Kertomuksien mukaan kielellä työntämällä mikrofonin sai nostettua ylös nenää vasten, mikäli yhtäkkiä alkoi kutittaa. Yli kahdenkymmenen vuoden uran aikana yhtäkään Blackbird-konetta ei menetetty, eikä edes vahingoitettu vihollistoiminnan seurauksena. Pin Peg oli näistä ehkä mielenkiintoisin: se kuunteli ja nauhoitti NL:n SA2 -ilmatorjuntaohjuksille tutkalta lähetetyt ohjauskäskyt ja lähetti ne sopivasti vääristeltyinä kohti laukaistua ohjusta. . Tämän tuloksena suhteellisen isokokoisen Blackbirdin tutkapalaute oli ainoastaan 10 m² kun esimerkiksi F-15 Käytännössä, vaikka Blackbird olisikin havaittu, kuten usein näytti tapahtuneen, kone oli jo kilometrien päässä aseiden ulottuvilta ennen kuin ohjuksia oli edes ehditty laukaista. Säiliö riitti noin 16 käynnistykseen. Jälkipolttimen liekki oli jopa 10 metriä pitkä. Koko reitti kuvattiin 35 mm fi lmille (ensimmäinen ruutu oli reitin koodi ja toinen oli tyypillisesti lainattu Playboy-lehdestä), ja näin saatiin alkeellinen liikkuvan kartan näyttö. Moottorin melkein 7 metrin pituus kasvoi peräti 15 sentillä moottorin lämmettyä, ja maatestien aikana se muuttui peräti läpinäkyväksi. Se oli hitaampi, eikä päässyt yhtä korkealle kuin SR-71. Pienen jääkaapin kokoiseen laitteeseen mahtui teleskooppi, 61 tähden sijainnin sisältävä tietokanta, hyvin tarkka kello, sekä koko lentoreittiä käsittelevä reikänauha! Vertailemalla havaittuja tähtiä tietokannassa olevaan tähtikarttaan ja ottaen huomioon maantieteellisen sijannin, kellonajan, päivämäärän, kallistusja pystykulman, laite pystyi määräämään lentokoneen sijainnin. Samasta syystä kameran laukaiseminen oli ohjattu ANS:n avulla. Tiedusteluvälineet SR-71:n pääsensori oli sijoitettu irrotettavaan osaan koneen nokassa. Puvuissa oli automatiikka, joka turvasi lentäjien selviytymisen ohjaamon paineistushäiriön sattuessa. Ainoa hävittäjä, jonka oletetaan olleen mahdollinen Blackbirdin kiusaaja, oli neuvostoliittolainen MiG-25, erityisesti sen tiedusteluversio. Venttiilien auetessa ilma kulki neljännestä ahtimen vaiheesta kuutta ohivirtausputkea pitkin suoraan jälkipolttimeen, ohittaen näin polttokammion ja turbiinin. Muuan erikoisuus oli kemiallinen sytytysjärjestelmä. SR-71:een oli kuitenkin ahdettu runsaasti elektronisia puolustusjärjestelmiä niinkin mielikuvituksellisilla nimillä kuin Blue Dog, Big Blast, Pin Peg ja Mad Mouth. 70 . Joidenkin tietojen mukaan Vietnamin sodan aikana Blackbirdeja vastaan olisi laukaistu satoja ilmatorjuntaohjuksia yhdenkään Ainoa hävittäjä, jonka oletetaan olleen mahdollinen Blackbirdin kiusaaja, oli neuvostoliittolainen MiG-25, erityisesti sen tiedusteluversio. Samasta syystä kameran laukaiseminen oli ohjattu ANS:n avulla. Näin korkealta kuvattaessa Mach 3 maanopeus vaati erillisen liikkuvan peilin sijoittamisen linssin eteen terävän kuvan saamiseksi. Käytännössä miehistö omisti kaiken energiansa koneen ohjaamiseen, tiedustelutoimet oli pitkälle automatisoitu. . Tämä neste syttyi joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa. Vuonna 1976 MiG:illä Japaniin loikanneen Belenkon mukaan MiG-25 oli kuitenkin voimaton Blackbirdejä vastaan. Ohjaus Miehistön pitäessä konetta ilmassa noina aikoina ennen GPS:ää, tiedustelutehtävän vaativan suunnistuksen hoiti Astro-Inertial Navigation System (ANS). Puolustusjärjestelmät Yli kahdenkymmenen vuoden uran aikana yhtäkään Blackbird-konetta ei menetetty, eikä edes vahingoitettu vihollistoiminnan seurauksena. Sää olikin Blackbirdien suurin vihollinen; moni tiedustelulento peruutettiin viime hetkellä kohteen yllä olevan pilvipeitteen vuoksi. Ennen jokaista lentoa ANS:n reikänauhalle ohjelmoitiin tiedustelureitti sisältäen Machin luvut, kallistuskulmat ja käännöspisteet, sensorien käynnistyspisteet jne
Nämä vähentäisivät paljastumisen mahdollisuutta tai vähintäänkin tekisivät koneen seuraamisen tutkalla mahdottomaksi. Moni luulikin pyrkivänsä astronautiksi. Hausta ilmoitettiin vain harvoille valituille, eikä hakijoille sen kummemmin kerrottu, mihin he olivat hakemassa. Kone huojui pahasti ilmassa, koska sen painojakaumaa ei ollut trimmattu nousua varten. Lennonjohtoa pyydettiin olemaan raportoimatta seudulla tehdyistä epätavallisista havainnoista. Mach 3 nopeudella ilmavirtauskitkan aiheuttama lämpeneminen edellytti, että koneen rakenteet oli valmistettava titaanista. Testien laajentuessa koneen olemassaolon salassapito oli käymässä vaikeaksi. Kun radioyhteyttäkään ei saatu, oli koelennoksi muuttunutta koekiitoa seuranneilla pomoilla sydänkohtaus lähellä. Lopullinen konsepti hahmottui vuoden 1958 aikana. Vielä oudompi oli laivaston ehdotus heliumpallosta laukaistavasta patoputkimoottorilla varustetusta lentokoneesta. Koska moottorikehdot olivat olennainen osa koneen runkoa, Lockheed otti poikkeuksellisesti vastuun niiden toteuttamisesta. Vuoden 1958 aikana Lockheedin Kelly Johnson hahmotteli alustavat vaatimukset: matkalentokorkeus 90 000 jalkaa (27 km), kolminkertainen äänennopeus, yhden tai kahden hengen miehistö ja 2 000 mailin (3 200 km) toimintasäde. Suunnitelman olennaisin osa oli työntövoimajärjestelmä. Titaani on verraten kevyttä ja sen lujuus säilyy suhteellisen korkeissa lämpötiloissa. Koneita oli menetetty onnettomuuksissa jo kaksi. Convairilla oli jo kokemusta B-58:sta, Mach 2 nopeudella kulkevasta keskiraskaasta pommikoneesta. Vuoteen 1964 tultaessa Groom Laken testikampanjaan osallistui jo yksitoista A-12:ta. Väitetään lisäksi, että koneiden valmistukseen olisi käytetty Neuvostoliitosta ostettua titaania. Projekti ristittiin A-12:ksi. Hakijoiden lisäksi heidän vaimojensakin. Vuonna 1957 CIA käynnisti operaatio Oxcartin ja lähetti tarjouspyynnön huippunopeasta tiedustelukoneesta Lockheedille ja Convairille. Hakukriiterit maailman nopeimman lentokoneen ohjaajaksi olivatkin käytännössä samat kuin ensimmäisillä Mercury-astronauteilla: minimi 2 000 lentotuntia, joista ainakin 1 000 tuntia Centuryluokan hävittäjissä. Sen haittapuolena raaka-aineen kalleuden lisäksi on työstämisen vaikeus. Ensilennon oli määrä tapahtua 20 kuukauden päästä. Kokonaislentotuntimäärä nopeudella Mach 3 oli tässä vaiheessa vain yhdeksän tuntia. Vallankumouksellisen lentokoneen suunnittelutyö ei ollut täysin suoraviivaista, ja kaikenlaisia murheita oli paljon. Rakettimoottoreissa käytettynä sen etuna olisi paras mahdollinen ominaistyöntövoima, mutta ilmaa hengittävästä lentokoneesta vetysäiliöt tekisivät jättiläiskokoisen, jopa 150 metriä pitkän, eikä toimintasäteestä silti tulisi kummoinen. Ensilento vahingossa Liittovaltion ilmailuhallituksen kanssa oli sovittu suljetun ilmatilan laajentamisesta Groom Laken ympäristössä. Kun Shalk viimein sai koneen alas kuivuneen järven pinnalle, laskeutumisesta noussut pölypilvi peitti A-12:n kokonaan. Tutkakaiun kannalta haasteellisin yksityiskohta oli koneen kaksi pystyvakaajaa. Toisella, tällä kertaa virallisella, koelennolla A-12 ylitti äänen nopeuden ensimmäistä kertaa. Kokelaan oli lisäksi oltava naimisissa ja hänellä oli mieluiten oltava myös lapsia. Ilman nopeusetua lentokoneen oletettiin häviävän ohjuksille lentokorkeuskisassa ennen pitkää. 71 reipas kasvattaminen. Koko järjestelmä koostui kolmesta osasta: varsinaiset moottorit, ilmanottokanavat ja näiden kanavien ohjausjärjestelmä. Moottorien kehdot olivat halkaisijaltaan jopa koneen runkoa suuremmat. Matkaa kertyi vain parisen kilometriä, eikä kone noussut pariakymmentä jalkaa korkeammalle. Niinpä jo vuonna 1963 CIA järjesti tietovuodon, jonka mukaan Groom Lakessa kehiteltiin YF-12 -torjuntahävittäjää. CIA rekrytoi A-12:ta varten ainoastaan yksitoista lentäjää. Kelly Johnsonin päiväkirjamerkintöjen mukaan heliumpallo olisi ollut halkaisijaltaan täyden mailin (1,6 km) mittainen! Muutenkin ehdotuksiin kaksivaiheisista ratkaisuista, joissa varsinainen tiedustelukone laukaistaisiin emokoneesta, suhtauduttiin nihkeästi ylimääräisten logistiikkakustannusten vuoksi. Huhtikuussa 1962 Skunk Worksin koelentäjä Lou Shalk teki A12:lla ensilennon – vahingossa. Projektin alkuvaiheessa Lockheedilla huomattiin, että kesäaikana tehdyt titaanilevyjen pistehitsaukset pettivät lyhyessä ajassa, kun taas talviaikana tehdyissä hitsauksissa ei havaittu minkäänlaisia ongelmia. Maaliskuussa 1963, kun kauan odotetut J58-moottorit olivat saapuneet, A-12 pääsi jo Mach 2,5 asti. Kone kävi vielä muutaman arviointikierroksen tutkaheijastusten minimoimiseksi, ja elokuussa 1959 Lockheed sai virallisen luvan aloittaa koneen rakentamisen. Lukemattomien miestyötuntien jälkeen selitykseksi paljastui kesäaikana vedenjakeluun lisätty kloori. Yhtenä vaihtoehtona tutkittiin myös vedyn käyttöä polttoaineena. Mobilisti 8/08 . Olihan titaania ennenkin käytetty koneiden joissain osissa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun jopa 85 % koneen rungosta yritettäisiin valmistaa titaanista. Idean kehittelyyn käytettiin runsaasti voimavaroja, kunnes Johnsonin painostuksesta ajatus haudattiin. Niinpä ne valmistettiin muovikomposiitista, ensimmäistä kertaa ilmailun historiassa
Blackbird-laivueen näkemyksen mukaan jokainen miehistö oli yhtä pätevä kaikkiin tarjottuihin tehtäviin. Tyypillinen tiedustelulento ja sen valmistelut 72 . Niinpä esiin tulevat tehtävät lennettiin vuorotellen. Dipsey Doodle Rullausluvan saatuaan SR-71 ja sen mukana pakettiautollinen mekaanikoita jatkoi kohti kiitotietä. Tankkauksen loppuvaiheessa, säiliöiden ollessa lähes täynnä, tankkerin perässä pysyminen vaati joskus jopa jälkipolttimien käyttöä. Polttoainetalouteen ja lentonopeuteen vaikuttivat suuresti vallitseva ilman lämpötila; myötätai vastatuulella ei noilla nopeuksilla ollut mainittavaa vaikutusta. Yliäänilennon estyminen jostain teknisestä syystä aiheutti usein ylimääräisiä huolia polttoaineen riittämisestä kotiin tai seuraavaan ilmatankkaukseen asti. Tämän takia yöllisiä tankkauksia pyrittiin välttämään, vaikka koneisiin myöhemmässä vaiheessa lisättiin koko etupaneeliin heijastuva lasersäde-keinohorisontti asentotiedon parantamiseksi. Lämpötilan odottamaton lasku taas saattoi tehdä tiukat käännökset vaikeiksi koneen pyrkiessä lentämään tarkoitettua suuremmalla vauhdilla. Tyypillisesti tähän aikaan myös ensimmäiset tankkauskoneet nousivat ilmaan. Lennon jälkeen miehistö joutui selittämään lento-osaston sihteerille, minkä takia lentopäiväkirjaan oli merkitty yölentoaika vaikka nousu ja lasku olivat tapahtuneet päivällä. Mach 1,7 kohdalta alkoi ylisoonisen tarkistuslistan läpikäyminen: ilmanottokanavapiikin aseman, ohivirtausovien ja ilmanottokanavan ilmanpaineen seuranta taulukoiden arvoja vastaan. jokaisen ilmatankkauksen yhtey dessä, eli noin 3 200 km välein, olivat vielä työläämpiä. . Esimerkiksi ilman lämpötilan nousu 20 asteella saattoi kasvattaa polttoaineenkulutusta 20-30 %. Erona tavalliseen käytäntöön oli se, että lentomiehistö ei itse tarkistanut konettaan ennen lähtöä (se olisi varmaan joka tapauksessa ollut hieman hankalaa painepuvuissa). Vasta tankkauspuomin ollessa kytkettynä Blackbirdistä saatiin väliaikainen lankapuhelinyhteys tankkerin miehistöön. Molemmat moottorit sammuneena lasku 80 000 jalasta 10 000:een kesti kuutisen minuuttia ja antoi koneelle noin 180 km liidon. Ainoat suorat merkit antoi DME-laitteen esittämä etäisyys majakkaan, joka päivittyi 33 mailia minuutissa ja se, että reitistä riippuen aurinko saattoi nousta lännestä. Mobilisti 8/08 NASA:n SR-71B vastaanottaa tonneittain JP-7 -erikoislentopetrolia ilmatankkeristaan.. Blackbirdit tankattiin yleensä heti nousun jälkeen, vaikka tarvittaessa koneet kykenivät nousemaan täysilläkin tankeilla. Varamiehistön tehtäviin kuului päämiehistön avustaminen lennon valmisteluissa. Hämärästä aamunkoittoon… ja kaikkea siltä väliltä Lentäjien kertomusten mukaan nopeus ei tuntunut välillisesti ohjaamoon. Eräällä talvisella harjoituslennolla SR-71 nousi Bealen tukikohdasta alkuiltapäivällä, suunnisti kohti itää, näki auringon laskevan itään, kävi yön puolella, sitten kääntyi ympäri kohti länttä, näki auringon nousevan lännestä ja laskeutui takaisin kentälle myöhemmin iltapäivällä. Käytännössä näin tehtiin vain harvoin. Koneen polttoaineenkulutus oli pienimmillään Mach 3,2 nopeudella. Käytäntö oli, että seuraava lento olisi heidän. Päämiehistön saapuessa koneeseen, 15-20 mekaanikon vahvuinen joukko oli suorittamassa koneen viimeisiä tarkastuksia ennen moottorien käynnistämistä. Koska muuta ilmaliikennettä ei näin korkealla ollut, SR-71 pääsi lentämään suoritusarvojen ja polttoaineenkulutuksen kannalta optimiprofiililla, mikä tarkoitti jatkuvaa lentokorkeuden kasvua koneen keventyessä. Siviililennonjohdolle lähetetty lentosuunnitelma ulottui aina 60 000 jalkaan. Riittävän tehokkaan paineilmajärjestelmän puuttumisen takia moottorit käynnistettiin käyttäen kahta yhteen kytkettyä Buickin veekasia aina 80-luvun alkuun asti. Tiedustelulennon varsinaiset valmistelut alkoivat 18-20 tuntia ennen lentoa. Jokaiseen lentoon oli määrätty sekä päämiehistö että varamiehistö. Lentoonlähtötarkistus tehtiin neljän mekaanikon voimin ja se kesti nelisen tuntia, minkä jälkeen päämekaanikko kävi vielä puolet tarkastuskohdista läpi uudelleen. Koko nousu ja ilmatankkerin kohtaaminen tehtiin radiohiljaisuudessa. Suunnittelutoimisto piti lentobriefingin pääja varamiehistön kanssa edellisenä paivänä, jolloin käytiin läpi lentoreitti, ilmatankkaussuunnitelmat, varakentät, mahdollinen ilmapuolustus ja viimeisimmät sääennusteet. Tuon korkeuden ylittäessään Blackbird katosi lennonjohdon kannalta olemattomiin. Jos kiihdyttäminen matkalentonopeuteen oli miehistön kannalta työläs, niin laskeutuminen ja hidastaminen, joka jouduttiin tekemään mm. Mikäli ilmanottokanavien ohjauksessa tapahtui virheitä, välittömänä seurauksena oli kanavan sakkaaminen tai jopa moottorin sammuminen. Ennen lentoonlähtöä suoritettiin vielä perusteellinen moottorien koekäyttö kiitoradan alussa sillä aikaa kun varamiehistö tarkasti autolla koko kiitoradan etsien ja poistaen mahdolliset vieraat esineet
A-12:n ja SR-71:n kehitys oli ollut lähes samanaikaista. Koneen tarjoamien tiedustelutietojen pääkäyttäjät olivat laivasto ja tiedustelu, eritoten CIA. Ja kuinka moni lähtee lentonäytökseen katsomaan miniatyyrikokoisia tiedustelulennokkeja. Näille neljän tunnin lennnoille ei koskaan ollut puutetta vapaaehtoisista miehistöistä, koska vaihtoehtona oli 15 tunnin matka “ihmisrahtina” ilmatankkerilla. Koska SR-71:iä oli jo tässä vaiheessa toimintaan nähden liikaa, yksi kone siirrettiin NASA:lle. Nykyaikana suuri osa SR-71:n suorittamasta tiedustelusta on myös mahdollista suorittaa miehittämättömien, ns. Koneet oli kunnostettu ja niiden varustusta oli päivitetty mm. Vietnamin sodan päättyminen vuonna 1973 siirsi lisää koneita varastoitavaksi. Tiedustelukoneen ongelmana oli myös vanha sopimus miehitettyjen tiedustelukoneiden käytön kieltämisestä. Vuoden 1967 loppuun mennessä kaikki 31 tilattua konetta oli toimitettu tilaajalle. Yhtenä pulmana oli se, että yksikään CIA:n lentäjistä ei ollut saanut tyyppikelpuutusta temperamenttiseen A-12:een. Habun raskas huolto suoritettiin Bealessa, joten koneet siirtolennettiin säännöllisesti Tyynen valtameren yli. Ohjelman pahimmat vastustajat olivatkin ilmavoimien esikunnassa. U-2 osoittautui haavoittuvaksi Kuuban yläpuolella, ja ainakin yksi kone oli menetetty tiedustelulennolla. Koneiden romuttamisestakin pyydettiin tarjous Lockheediltä, mutta lopulta ilmavoimat totesi, että koneet olisi parempi siirtää museoihin. Siinä vaiheessa kone oli käytännöllisesti katsoen valmis operatiiviseen käyttöön, ja kaikki tilatut 15 konetta olivat valmiina. Virallisesti SR-71 poistui lopullisesti arsenaalista vuonna 1999. Samaan aikaan kolme SR-71 -konetta kuitenkin jatkoi NASA:n palveluksessa koelentotoiminnassa, kunnes vuonna 1994 kongressi, vedoten tiedustelukapasiteetin vajeeseen, päätti palauttaa SR-71:t aktiivipalvelukseen, tosin ainoastaan kolmen koneen vahvuudella. Presidentti oli torjunut toistuvat pyynnöt sallia Kiinan tai Vietnamin salaiset ylilennot. Lopuksi todettakoon, että 90-luvun huhut ”Aurora”-koneesta, joka olisi huippusalainen ja huippunopea SR-71:n korvaaja, ovat samassa sarjassa Elvis-havaintojen kanssa. Vaikka sarjan viimeinenkin kone oli vuonna 1967 rakennettu, koneiden keskimääräinen lentotuntimäärä oli vain 2 300 tuntia, eikä mainittavaa korroosiota tai väsymistä ollut koneissa havaittu. Lennoilla saatu tiedusteluaineisto oli siihen aikaan poikkeuksellisen arvokasta ja se otettiin innolla vastaan. Palvelukseenastuminen Jatkuva jännitys Kuuban ympärillä antoi lisävauhtia koelentotoiminnalle. Johnsonin mukaan CIA suostui, ja ensimmäinen A-12 -tiedustelulento suoritettiin Kuuban ilmatilassa. SR-71 -ohjelman rahoitus poistettiin budjetista. Vuonna 1965 Vietnamin sodan laajentuminen lupasi A-12:lle uuden mahdollisuuden päästä tositoimiin. Koneella lennettiin onnistuneesti tyypillistä tiedustelulentoa vastaava kuuden tunnin koelento, saavuttaen Mach 3,29 nopeus ja 90 000 jalan korkeus. A-12:n kohtalo oli kuitenkin sinetöity; koneet oli määrätty varastoitaviksi ja niiden tilalle tulisi ilmavoimien operoima A-12:n kaksipaikkainen sisartyyppi SR-71. SR-71 oli pakotettu lentämään kohdealueiden rajoilla. Niiden kotitukikohdaksi tuli Beale Air Force Base Pohjois-Kaliforniassa. Paikalliset asukkaat antoivat Blackbirdille lempinimeksi Habu, pahamaineisen paikallisen myrkkykäärmeen mukaan. Ironista kyllä, A-12 oli ainakin alkuun parempi tiedustelutietojen kerääjä, sillä toisen ohjaamon puuttuminen mahdollisti suuremman kameran käyttämisen! Yhtäläisyyksien johdosta yksikkökustannukset laskivat, mutta pidemmän päälle tämä koitui A-12:n kohtaloksi. Pisin Okinawalta suoritettu lento oli Iranin ja Irakin välisen sodan aikana suoritettu 25 ilmatankkerin tukema 12 tunnin tiedustelulento sota-alueelle. Vuosia myöhemmin, kun Blackbirdien olemassaolo oli laajasti tunnettu ja lentäjäksi pystyi vapaasti hakemaan, pelkkä lääkärintarkastuksen laajuus ja perusteellisuus pelotti monet potentiaaliset hakijat. kaukotiedustelulaivueen U-2 lähdössä suorittamaan tehtäväänsä Irakin yläpuolelle viimeisimmän sodan aikana.. SR-71 kunnostautui myös vuoden 1973 Jom Mobilisti 8/08 . Sitten presidentti Johnson yllättäen antoi luvan suorittaa tiedustelulennot Hanoin ylitse. “Miten niin ilmavoimissa. Illalla he suunnistivat paikalliseen topless-baariin, kuten tapana oli. Sieltä käsin seurattiin pääasiassa Neuvostoliiton sukellusvenetoimintaa Kuolan niemimaan tukikohdissa. Kesän 1967 aikana lennettiin vielä seitsemän lentoa lisää. Ohjelman puolustajat perustelivat kantaansa sillä, että tiedustelusatelliittien radat ovat tiedossa, toisin kuin lentokoneiden aikataulut. Porukalla oli siviilivaatteet päällä ja peitetarinat valmiina. Lisäksi paljon halvemmin operoitava U-2 oli yhä käytössä, ja se pystyi viettämään tuntikausia kohteen yläpuolella. Siellä viehättävä baarineiti kyseli herrasmiehiltä, kuinka kauan pojat olivat olleet ilmavoimien leivissä. Tämä nimi tarttui, ja ilmavoimien sisällä koneita ja niiden miehistöjä alettin kutsua Habuiksi. Okinawalta käsin lennettiin Vietnamiin ja Koreoiden rajavyöhykkeelle, sekä Neuvostoliiton itäisille alueille. Koska CIA:n operaatio oli riippuvainen ilmavoimien logistiikkatuen jatkumisesta, se joutui antautumaan kun ilmavoimat alkoi vaatia vastuuta strategisesta tiedustelulentotoiminnasta itselleen. . taustat tarkistettiin mahdollisten kommunistikytkentöjen varalta. 73 Kippur -sodan aikana. 99. Koneen iällä eläkepäätöstä ei voida selittää. Eräs ryhmä oli koulutusmatkalla Burbankin tehtaalla Kaliforniassa. Sodan tiedustelulennot lennettiin New Yorkin osavaltiossa sijaitsevasta tukikohdasta. Tämän CIA myöhemmin kiisti. Miksi SR-71 sitten oikeastaan poistui keskuudestamme. Vuonna 1970 NASA tiedusteli mahdollisuutta käyttää Blackbirdiä avaruussukkulan kehitystoiminnassa. Vuoden 1997 alussa SR-71:t astuivat taas palvelukseen. A12:lle olisi käyttöä varmistamaan, ettei Neuvostoliitto tuo ohjuksiaan takaisin. Pian sieltä lennettiin virallisesti ensimmäinen A-12 tiedustelulento. Strategic Air Commandin komennon alla SR-71 jatkoi A-12:n työsarkaa Okinawalta. Me emme ole ilmavoimista.” “Kylläpäs olette. reaaliaikaisilla satelliittilinkeillä. Eläkepäätös Kylmän sodan päättyminen muutti geopoliittista tilannetta. Konetta operoi kuitenkin ilmavoimat, jonka määrärahoja kone verotti karttuisalla kädellä. Satelliitteja eivät rajat sen sijaan haitanneet. Kelly Johnson tarjosi Lockheedin koelentäjiä. Samanaikaisesti tehtiin päätös siirtää kuusi muuta konetta varastoon. Lyhyen siirtymävaiheen jälkeen viimeinen SR-71 poistettiin virallisesti käytöstä tammikuussa 1990. Toukokuussa -67 ensimmäiset A-12:t saapuivat Japanin Okinawan saarella sijaitsevaan tukikohtaan. SR-71 nousi ensimmäistä kertaa siivilleen joulukuussa 1964. Alussa filmi oli lähetettävä kameran valmistajalle Kodakille New Yorkin osavaltioon kehitettäväksi. Pääeroina oli SR-71:n pidempi runko ylimääräisiä polttoainetankkeja varten, sekä toinen ohjaamo tiedustelu-upseeria varten. Vuodesta 1984 alkaen SR-71:t saivat toisen pysyvän tukikohdan RAF:n Mildenhallin kentältä Englannissa. Turvatoimissa oli välillä puutteita. Kriitikot vetosivat myös vanhentuneeseen tekniikkaan ja tiedustelusatelliittien tulemiseen. Osa lennoista suuntautui Itämeren alueelle. Myöhemmin laboratorio perustettiin Japaniin, ja tiedustelutiedot olivat saatavissa 24 tunnissa. Muutama harjoituslento ehdittiin lentää ja jopa yhden uuden miehistön tyyppikoulutus järjestää, kunnes presidentti Clinton lopetti rahoituksen lokakuussa 1997. Teillä on samanlaiset hassut mustat kellot kuin kaikilla muillakin lentäjillä”. Tarinoiden mukaan moni huippulentäjä menetti kaiken, ja sai komennuksen toimistohommiin Blackbirdlääkärintarkastuksessa löytyneen piilevän vaivan takia. Hallitus ei voinut enää perustella molempien ohjelmien rinnakkaiseloa. SR-71 Blackbirdeista tunnetuin, SR-71, syntyi toista viulua liian pitkään soittaneiden ilmavoimien turhautuneisuudesta. UAV-koneiden avulla. Yksi syistä oli sisäpoliittinen
Alhaalla oli talvinen autiomaa, mutta missä päin maailmaa, oli jo vaikeampi sanoa. Bill Weaver, USAF:n koelentäjä ja Lockheedin insinööri Jim Zwayer nousivat Edwardsin tukikohdasta Kaliforniassa tarkoituksenaan tutkia menetelmiä parantaa koneen ilmanvastusta suurilla Mach-luvuilla. Paikallisen karjatilan omistaja sattui olemaan paikalla nopeammin kuin ammattimainen SAR-miehistö olisi ehtinyt, vaikka Weaver olisi hypännyt ennalta sovittuna aikana Edwardsin tukikohdan yläpuolella. Laukaisun jälkeen nopeudella Mach 3,35 lentävä lennokki seuraisi esiohjelmoitua tiedustelureittiä. YF-12:n mukanaan kantamalla AIM-47A -ilmatorjuntaohjuksella oli poikkeuksellisen pitkä toimintasäde ja hyvä liikkuvuus. Menestyksekkäistä testeistä huolimatta Pentagon ei tilannut yhtäkään tuotantokonetta ja ohjelma lopetettiin vuonna 1968. A-12:n miehistö onnistui poistumaan koneesta, mutta laukaisuoperattoori hukkui mereen painepuvun täyttyessä vedellä. Cowboyn helikopteri seisoi vähän matkan päässä. Ohjelmasta luovuttiin pian lennokin törmättyä emokoneeseensa vuonna -66.. Siellä sitä piti odottaman Mid-Air Recovery System -järjestelmällä varustettu Hercules-kone joka nappaisi paketin ilmasta. He kävivät Zweyerin laskeutumispaikalla vain todetakseen että kunnon insinööri oli kuollut. Pian sen jälkeen automaattinen ilmanottokanavan säätöjärjestelmä meni pois päältä, ja Weaver kytki sen manuaaliohjaukselle. YF-12:n kohtaloksi koitui olla puolustusministeri McNamaran tuolloisen lempihankkeen, F-111:n, kilpailija. Se olisi suoraan kilpaillut North American XB-70 Mach 3 -pommikonehankkeen kanssa. Itse lennokissa oli ilmanpainekytkimellä varustettu itsetuhopanos. A-12:n huippunopeus ja lakikorkeus, yhdistettynä edistyneeseen Hughes-tutkaan ja -tulenohjausjärjestelmään, tekisi siitä hyvän vastuksen mahdollisille Neuvostoliiton yliäänipommittajille. RB-70, Blackbirdin pommiversio, ei koskaan päässyt suunnitteluvaihetta pidemmälle. Tajunnan selkiydyttyä hän kuuli kankaan räpyttelyä ja tajusi samalla, että hänen kypäränsä visiiri oli jäätynyt kiinni. Muutama onnistunut koelaukaisu ehdittiin suorittaa, kunnes vuonna 1966 D-21 törmäsi emokoneeseensa heti laukaisun jälkeen. Kohtalokkaan käännöksen hetkellä oltiin oltu jossain Uuden Meksikon, Coloradon, Oklahoman ja Teksasin raja-alueilla, keskellä ei mitään. Myöhemmin hankkeesta tuli projekti Tagboard. Kankaan räpyttely, jota Weaver kuuli pudotuksen aikana, oli peräisin istuinvyön jäänteistä – hänet oli kirjaimellisesti revitty hajoavasta koneesta. . Vuosien 1966 ja 1973 välillä yhdeksäntoista Blackbird-konetta menetettiin erilaisissa onnettomuuksissa. Tiedustelutehtävän päätteeksi lennokki suunnisti kohti myötämielisiä maita ja pudotti laskuvarjolla kameran filmeineen. Tämän takia koneen painopiste oli epätavallisen takana, minkä seurauksena pitkittäisvakavuus oli marginaalinen. Kun Weaver tuli tajuihinsa, hän näki valkoisen valon ajatellen olevansa kuollut, koska mahdollisuuteen selviytyä koneen hajoamisesta Mach 3 nopeudella oli vielä vaikeampi uskoa. Kone alkoi heti kaatua oikealle siivelleen samalla kun nokka ampaisi ylöspäin. Heti tämän jälkeen Lockheed lopetti D-21/A-12 -ohjelman. Tällaisena D-21 näki jonkin verran operatiivista käyttöä, ja joidenkin tietojen mukaan yksi olisi menetetty “raskaasti puolustetun alueen” yllä. Jäljelle jääneet lennokit muutettiin B-52 -pommikoneesta laukaistaviksi rakettimoottorin avulla. Se pystyi kohtaamaan korkealla tai merenpinnan tasolla lentävät kohteet samalla, kun YF-12 pysytteli optimaalisella risteilykorkeudella. Vain pari viikkoa tämän kokemuksen jälkeen Weaver oli taas SR-71:n ohjaimissa. Blackbirdin kääntösäteen huomioiden he voisivat päätyä mihin tahansa näistä osavaltioista. Weaver työnsi tikun eteenpäin ja yritti kehottaa Zwayeria pysymään koneessa kunnes korkeus olisi vähentynyt riittävästi, mutta kiihtyvyydet tilanteessa olivat sitä luokkaa, ettei miehen suusta tullut ymmärrettävää puhetta. Sen jälkeen, käyttökokemuksien ilmeisesti kasvaessa, yhtäkään konetta ei menetetty vuoteen 1989 asti, jolloin räjähtänyt moottori tuhosi yhden koneen hydrauliikkajärjestelmän. . M-12 selässään D-21 Tagboard -patoputkilennokki. Runsaan 5 tonnin painoisella lennokilla oli yli viiden tuhannen kilometrin kantama ja lakikorkeuttakin 95 000 jalkaa. Ilmatankkauksen jälkeen kone kiipesi 78 000 jalan korkeuteen kiihdyttäen Mach 3,2 nopeuteen. Todennäköisyys viettää yö kojoottien seurassa oli suuri. Viisitoistametrinen titaanista valmistettu, patoputkimoottorilla varustettu D-21 -lennokki oli tarkoitus laukaista kolmen Machin noepudella varta vasten sovitetusta M-12:ksi nimitetystä kaksipaikkaisesta A-12 -koneesta. Gary Powersin vuonna alas ampumisen suorana seurauksena CIA aloitti vuonna 1962 tiedustelulennokin kehittämisen. Vajaa kolme sekuntia ilmanottokanavan sakkaamisesta SR-71 menetti ohjattavuutensa ja hajosi ilmassa. Visiiri jäässä hänellä ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut aavistustakaan korkeudesta, eikä laskuvarjon kuntoa myöskään voinut todeta. Vasta vuonna 1977 eräs toimittaja näki outoja lentolaitteita lentotukikohdan varastossa, kauan sen jälkeen kun ohjelma oli jo lopetettu. Epäillen ilmiötä hallusinaatioksi Weaver kääntyi ympäri ja näki lehmipojan kävelevän häntä kohti. Kun Blackbird aloitti esiohjelmoidun 35 asteen kallistuman käännöksen, oikea ilmanottokanava sakkasi. Jo ennen kuin Weaver laskeuduttuaan sai laskuvarjon pois päältään, kuului kysymys: “Voinko auttaa?”. Hämmästyttävää on, että Tagboard-ohjelma onnistui pysymään salassa. Jollakin ihmeellisellä tavalla hän oli selvästikin selviytynyt onnettomuudesta ja oli matkalla maahan. Mobilisti 8/08 BLACKBIRDIN ENNÄTYSKIRJA Pysyvä lentokorkeus vaakalennossa 85 069 jalkaa (1976) Suurin nopeus suorassa lennossa 3 508 km/t Suurin nopeus 1 000 km matkalla 3 347 km/t 24 000 km lento ilman välilaskuja 10,5 tunnissa (1971) Lento Beale AFB -tukikohdasta Farnborough:n ilman välilaskuja jolloin New Yorkin ja Lontoon välinen (5 584 km) osuus lennettiin 1 tunnissa ja 55 minuutissa Lontoo – Los Angeles 3 tunnissa 47 minuutissa (1974) Yhdysvaltojen ylitys länsirannikolta itärannikolle 1 tunti 9 minuutia (1990) SR-71 suoritti 17 300 lentoa, joiden aikana kertyi 53 490 lentotuntia joista 11 674 oli yli Mach 3 nopeudella. Kaikista Blackbirdeille tapahtuneista onnettomuudesta hurjin tapahtui eräänä tammikuun päivänä vuonna 1966. Myöhemmin selvisi, että hän sai surmansa heti koneen hajottua. Laskuvarjo näytti olevan kunnossa, ja jonkun matkan päässä hän helpotuksekseen näki myös Zwyerin varjon. Pian automaattilaukaisulla toimiva varjo kuitenkin nykäisi, antaen samalla merkin siitä, että oli turvallista avata viisiri. Projektin sivujuonteet Eräs pelastuminen 74 . Tusinan variantit Eräs kehitysversio oli YF-12 torjuntahävittäjä
MiG-21 vei Suomen Ilmavoimat aikanaan kahden Machin nopeuksiin. Markku Nummelinin värikuvat. Tilausnro: 57-047 Hinta 49,LeSK Lentosotakoulun yksiköt ja koneet. 150 m/v valokuvaa. 40 sivua. 162 sivua. Tilausnumero: 57-065 Hinta 44,1944 (Suomen ilmavoimat 6) Jatkosodan viimeinen vuosi . 192 sivua, kauttaaltaan värillinen. 192 siv, yli 300 valokuvaa. Koko A4, 256 sivua, n. Tilausnumero: 57-956 Hinta 49,50 1943 (Suomen ilmavoimat 5) Tiivis ja runsaasti kuvitettu esitys ilmavoiminen toiminnasta ja operaatioista vuonna 1943. Kovakantinen. Koostuu pääasiassa TK-filmeistä. 233 mustavalkokuvaa. Kirja on laatuaan ensimmäinen, mutta ei viimeinen. Kovakantinen. Kovakantinen, 352 sivua, 260 mustavalkokuvaa, 4 karttaa, 27 värikuvaa, 5 väriprofiilipiirrosta. Tekstit ovat kokonaan tai lyhennelminä myös englanniksi. kovakantinen. Runsaasti valokuvia ja taulukoita. 208 sivua, yli 300 valokuvaa. Kovak. Tilausnumero: 57-044 Hinta 49,Moottorit jyllää ilmassa ja maalla... Kovakantinen. Kovakantinen. Pituus 62 min. Tilausnumero: 57-014 Hinta 29,LENTO-OSASTO KUHLMEY Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Kovakantinen, koko B5, 48 sivua. 12-200 Hinta 28,Mobilisti 08 4.12.2008 10:37 Sivu 1. Tilausnumero: 57-967 Hinta 49,50 MiG-21 Suomen Ilmavoimissa Jyrki Laukkanen. Walter Schuck saavutti 206 ilmavoitostaan valtaosan Jäämeren rintamalla. Tilausnumero: 57-064 Hinta 48,PUNATÄHDESTÄ HAKARISTIIN Ilmavoimiemme käytössä olleet sotasaaliskoneet. 288 sivua + kuvaliite 16 sivua.Kovak. Tilausnro: 07-100 Hinta 17,Saatavana myös: P-51 Mustang A6M Zero P-38 Lightning Tähtimoottorit Grumman Cats WW1 koneet SUOMEN ILMASOTA 1939-45 DVD Suomen ilmavoimien toimintaa talvija jatkosodassa. Mikä johti kuitenkin tappioon. Tilausnumero: 57-022 Hinta 20,SUOMEN SUKELLUSVENEET Markku Melkko. Tilausnro: 57-055 Hinta 35,ILJUSHIN IL-28 Jyrki Laukkanen. Kajanuksenkatu 12, 00250 Helsinki Puh. Paljon kuvia tukikohdista ja miehistä ankarissa oloissa. 240 sivua. DVD:ssä mukana kaikki Suomen tärkeimmät konetyypit Brewsteristä Mersuun. Tiivis ja runsaasti kuvitettu esitys ilmavoimien viimeisestä sotavuodesta jatkosodassa. Sivuja 176. 170 sivua + kuvaliite 16 sivua. Tilausnumero: 57-983 Hinta 49,50 TEHTÄVÄ UTISSA Teos keskittyy Lentolaivue 24:n neljännen lentueen toimintaan vuoden 1940 yhdeksänä ensimmäisenä päivänä. Mukana on 230 kuvaa 88 eri Vanaja-mallista. Viimeiset kahdeksan pudotusta tulivat Me 262 -suihkuhävittäjän ohjaimissa valtakunnanpuolustuksessa. Tilausnro: 57-220 Hinta 30,SOTAVÄNRIKKI KUSTAA KOTSALO Lentäjä toisessa polvessa Helsinkiläinen Kustaa Kotsalon veri veti tietenkin taivaalle ja jatkosodan sytyttyä hän sai upseerikurssinsa parhaimmistoon lukeutuvana anoa siirtoa ilmavoimiin tähystäjäkurssille. Koko A4, 240 sivua. 160 sivua, runsas kuvitus, kauttaaltaan nelivärinen. Kovak. 57-833 Hinta 15,PUDOTUS! Hävittäjälentäjänä Jäämerellä ja valtakunnanpuolustuksessa. Tarkat tiedot ja paljon valokuvia. Il-28 oli Suomen ilmavoimissa käytössä maalinhinaus-, kartoituskuvausja meritiedustelukoneena vuosina 1960-1981. Tilausnumero: 57-031 Hinta 49,50 FOUGA MAGISTER Kirjassa on 192 sivua, yli 300 valokuvaa, koko A4, kovakantinen, kauttaaltaan nelivärinen. 128 sivua. (09)449 801 Varastomyymälä avoinna: KE 17-19, LA 10-14 www.aviationshop.fi e-mail: shop@aviationshop.fi SAAB 35 DRAKEN Draken oli Ilmavoimien ensimmäinen jokasään torjuntaan kykenevä hävittäjä. 208 sivua, noin 300 valokuvaa, kovakantinen. A4. Yli tunti mahtavaa mylvintää naapurien iloksi. Tilausnumero: 57-042 Hinta 27,90 SAKSAN SUKELLUSVENEET Takaa-ajajista takaa-ajetuiksi Tässä kirjassa sukellusveneissä palvelleet kertovat omin sanoin partiomatkoistaan ja sukellusvenesodasta. Tilausnumero: 57-017 Hinta 39,50 VIIMEISEEN ASTI Luftwaffen hävittäjä-ässien nousu ja tuho Kesällä 1939 Luftwaffen hävittäjälennostolla oli ajanmukaisin kalusto ja parhaiten koulutettu henkilökunta. Tilausnro: 57-063 Hinta 26,00 LENTÄJIEN JUHANNUS -07 Lentäjien Juhannus 2007 on koottu pääosin vuoden 2007 näytöksen aikana järjestetyn valokuvauskilpai-lun kuvista. Koko A4, 192 sivua. Tilausnro. Kovakantinen. Kovakantinen. Alkuperäiskuvien lisäksi kirjan sivuilla komeilevat entisöidyt autot. Tilausnumero: 57-041 Hinta 28,00 PIENI LENTOKONEKIRJA Lentokoneista kiinnostuneille pojille tehty kirja, jossa on esitelty tavallisimmat suomalaislla lentokentillä nähtävät koneet, myös sotilaskoneet ja helikopterit. Mielenkiintoinen, tarkkoihin tutkimuksiin perustuva dokumentti Osasto Kuhlmeyn toiminnasta Suomessa. Kovakantinen. Kovakantinen. Startup, Run-up, Take-off, Aerobatics, Landing. Sen tehtävänä oli torjua Sisä-Suomeen suuntautuneet ilmahyökkäykset. Draken osoittautui suorituskykyiseksi ja luotettavaksi työkaluksi. Myös varttuneille harrastajille. CHECKFLIGHT GUSTAV CD Aito Mersun moottori äänessä. Suomen sukellusveneet kertoo kaiken suomalaisista sukellusveneistä, niiden lyhyestä mutta merkittävästä palveluksesta meripuolustuksen kärkenä 1930-luvulta jatkosodan loppuun. Uusi korjattu painos. Sivukuvapiirroksia koneista. Tilausnumero 57-062 Hinta 35,VANAJA Tämä teos esittelee yhden maailman parhaista kuorma-automallistoista, vuosina 1948–71 valmistetun Vanajan. Yli 50 värivalokuvaa. Tilausnumero
Saab 900 -79 moott., 2-kaas., 4 vaiht. tavall. Nummisalo 050-3463740 Vantaa. SjöMR-kats., alkuper., ei entis. Citroen Berline 4 D Sedan -52 MR-kats., kats., 1.9 litr. • Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harraste kalustoon, alle 20vuoti aiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeus tapauksissa. per. per. Neulanen 0400-501601 Marttila. -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. ruisku, helppo MR, 4000e. 2 lasik. autoradioita/kas.soittimia, n. Triumph 5 ”kylpyammeosat”. Dodge R6 –51 engl. MB 230 Coupe –82 autom., kats., aj. Volvoihin. Leussu 0500894444 Hyvinkää. v-laatikko, takaikkuna ritilä, EMS ruisku, ym. Heinonen 0505694232 Kaarina. Renault 4 aihioita, á 300e/kpl, Isuzu Bellett –64 300e, Audi 60 –70 500e, Saab 96 –64 2 tahti, 95 –61 ja –62, Elite –75 250e, Datsun 120Y –75 300e, 120Y –74 farmari, 300e, kesärenk. aloitettu, muk. Mobilisti 8/08 • Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille • Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Ahokas 0400-996353 Heinola. Saastamoinen 0400-715386 Pyhäsalmi. Kauppinen 050-5241818 Hki. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72 V8, hienokunt., 8000e, Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –72 4,3i V6, alun perin 400, hyvä kori ja tekn., 5000e. Dodge R6 –51 engl. Peugeot 205 Rallye 1.3 –89 aj. hytti, joitain osia, 3900e/tarj. kivisuojapelti, 30-50e. Stenroos 0400-534079 Pöytyä. 050-3504296 Hki/Suonenjoki. nahkapuku noin 180 cm pitkälle, Friitalan nahkaa, tarj. Valtonen 0500193225 Kotka. Tanninen 040-7451121 Tre. 35€. Opel Festival vant. 13”-16”, jako 4×130 mm, Felicia Roadster –60 proj., muk. Niinivaara 0400-320027 Halikko. Peltonen 0505230038 Hattula. Vanhoja autoja mp artikkeleita sisältäviä lehtiä, katso luettelo: http//personal.inet.fi/koti/a ri.lehtimaki/ , 3e/lehti+pk, luk.ottamatta 2000–luvun Mobilistit 4-5e. Toyota Crown -70 aloitettu proj., MYYTY. Essex –25 proj., täydell. 0445602595. Huotari 0445489354 Kuhmo. mahd. Bedford, malli tai vm ei tiedossa, tarj. 128 tkm, kahdet erik.vant., 3000e, alkuper. Nyman 040-5544358 Hki. 250e. > 100 tkm, tekn. per. Simca Aronde Sport Coupe de Ville Plein Ciel –59 proj., entis. Torikka 050-3610137 Lappeenranta. lampunkehys, NOS uusia osia: IFA 1000S takalamppu, Opel Kadett A takalokas. Kivimaa 050-5565420 Kouvola. ok, lasikuitukori, keskimoott. 400e, Eaton perä ilman vetoaks. 02-2472263. 30e, Mopar A-body uudet 9” etujarrurummut, 120e/pr, 9” 5 pultt. Triumph TR4A –62 pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. esitteitä: auto, traktori, mp, mopo: Valmet 500 –68, Porsche Std –60, Ford Consul, Fiat 850, Opel Kadett Rallye, Tunturi-Puch 250, Tunturi Maxi, Start, Automat, Sport 74-80, Kawasaki 100, 350, ym., kysy. pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. 4 kpl, suoria, ehjät, 60e/tarj. Suomalainen 0500-415669 Hki. 12” Escort 4 kpl, 4 kpl Fiesta, 13” etuveto Escort 4×2, 4 kpl Taunus, 1 kpl GT, 1 kpl Lotus, pölykapseleita, Fiesta pikkuosia, Fiat peltivant. Laaksonen 0405565094 ilt. saada, miel. Oldsmobile –39 alkuper. Lehto 040-7099406 Vihti. kuorma-auton moott. Citroen Berline 2CV/2400 –56 rättisitikka kovalla katolla, pientä laittoa. Peugeot 404 –63 ja –70 proj., Saab 96 –75 ja –78 proj., myös vaih. per. Kananen 0400-203683 Hki. 400e, Eaton perä ilman vetoaks. Elonen 050-5588403 Rauma. 60-70-luv. Koukonen 040-5066655 Hki. Niskala 014-630058 Laukaa. 28 kpl, 80e. Aprilia Red Rose, ajoruohonleikkuri, 3-vaiht. kopiot: Lambretta Cometa Vega, Heinkel Tourist 103A, ohjek.: Suzuki T125, Wartburg 1000+esitt., Taunus –61 uusi takavalonlasi, toimiva pysäköintimitt. Sovijärvi 0400Saab 96 –75 proj., myös vaih. Honda CB 500 Four K1/K2 moott. lukuun ottamatta rata-alustaa ja -vanteita. Valtonen 0400485317. vaih. MYYDÄÄN kuva 1 Rugby -27 2.8 litr. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. Sovijärvi 0400405480. kilvet, ei osapuutteita, helppo MR, 4900e. Toivanen 050-4121193 Kuopio. Oldsmobile –66 Owners Man., Pontiac –73, 69 Sales Man., Vauxhall/Bedford varaosak. > 100 tkm, tekn. tehty, Essex –28 proj., vain yhdessä, tarj. Ford Vedette –52 proj., kaikki peltityöt tehty, moott. Romppanen 090-112358 Hittola. Liimatta 045-1375780 Riihimäki. 40 kpl 60-luv. 12” 600 4×2, 127 13” 4 kpl pölykapselit, Fiat 1100 D –64 farmari v-laat.+rattitolppa, 10-25e. Audi 80 2D 1,3 –77 alkuper., ei kilpiä, 150e, Toyota Starlet –85 etuveto, 200e, Yamaha Phazer –01 moott.kelkka. osat, runko ositt. mopo 60-64, myös epäkunt. Sisu Kontio 4×4 –66 vaihtolavalaitt., tykkipyörät, aj. Jawa 350cc –56 pienipyöräinen, pun., 850e. Rahikainen 040-7032201 Sammatti. Plymouth Valiant V200 4D Sedan –64 170 moott, 3 lov. Halikko. v-laat., 250€. MB 280S –69 W108, autom., kats., alkuper. Lampinen 0400224358 Tku. laatikolla. säiliöauto, 4500€. Sinisalo 0408386251 Humppila. kivisuojapellit, Rekord A ja B takalokas. 040-5436860. Honda VF 1000R -84 2950€. nykyautoon autom. Porsche 911 2,7 SC –74 3.0 litr. Hyväkunt. Rover 75 -49 alumiinikori, 7000€, Studebaker Dictator -37 siisti, kats., varapyörät sivuilla ym., 17000€, Hudson Terraplane –35 ei ruost., massattu, vaatii maal. Fiat 500 –63 entis.proj., 1700€, NSU Prinz 3 entis.proj., 600€, Maxwell kanttiauton moott. Viitaniemi 0400-482178 Hattula. Toivonen 040-5401373 Mäntsälä. talvirenk. 50-luvun täydell. vaih. Keitaanranta 050-5922616. takarummut, jako 4”, 100/pr. Vaara 0400-813465 Hyvinkää. Koistinen 050-3207716. kuorma-auton moott. Lehtimäki 0400-234301 Porvoo ari.lehtimaki@pp2.inet.fi . Pahikkala 0400-589664 Kalajoki. molemmat yhdessä, paras tarj./ mahd. tankki, hyvät renk., 10500€/tarj. Aittola 045-6717239 Tammisaari. 6-syl., moott., täysin alkuper., hieno patinointi, ei entis., rek., kats., uudet renk., 16900€, 044-2104030 Oulu. Niittymäki 050kats., aj. Simca Beaulieu -56 kori; hyviä peltiosia, kromilistoja, puskurit. Chevrolet -37 ka osia: konepelti ja tuulilasi, yht. 4 kpl 12” Austin Mailer, Metro, Suzuki Alto, Datsun 120Y, Ford peltivant. 300€ tai vaih. MB 190 B –63 hyväkunt., ajokunt., peltitöitä, MB 200 D –66 hyväkunt., ajokunt., uusi pohja, peltitöitä, tarj. Toyota Crown 2000 4D –70 RS50, aloitettu proj., jarrut uusittu, hyvät pellit. jäähd., kaas., bens. Väyrynen kauppa@olutkori.net Pohjois-Pohjanmaa. Leander 040-7074680 Lahti. käyntikunt., 3500e/mahd. Audi GT Coupe –81 2,1 litr., alkuper. ja kasauksen, 8500€. Romppanen 090-112358 Hittola. Scania 110 70-luv. Smeds 0400-697292 Lappfjärd. Chevrolet –52 v-laat. Purhonen 050-3064269 Hämeenlinna. proj., pap. Lintula 0400-322784 ilt. öljy-/ilmansuodattimia. Aronde, 4500e, Aronde osia, Skoda Octavia, Felicia, 1200, Piikkinokka, 440, 445, 1000MB130L, 110R, Favorit uusia/käyt. • Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina (myös fax ja sähköposti käyvät) selvällä käsialalla tekstaten viimeistään kaksi viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Matra Simca Bagheera Coupe –75 kats., aj. Mobilisti lehdet 1/03-7/06, yht. koneistettu. Alanne 0400-720215 Kuusankoski. Citroen DS 2,1 Pallas –68 MRkats., hienokunt., 19600€. Volvo Duett –68 pickup, jarrut, olkatapit ja ohj.nivelet uusittu, paljon osia muk., 2500e. Fiat 125 Special –72 osiltaan melko täydell. Jaguar XJS -76 5,3litr., autom., pikkulaittoa, Jaguar XJS –76 5,3litr., man., ei pap., pap. man., kats., paljon uutta, kahdet renk., siisti, 3000e/vaih. Niittymäki 0505726614. Citroen BL 11 Sport Legere –52 ajokunt., kats., etupäässä vähän laittoa, uutta mm. moott., 56 hv, uusi akku, vähän aj., 10500€. jenkki. 6.00×16VW:n vanteilla. Moskvitsh oik.puol. Kiiski 0500-162696 Joensuu. Lehtovuori 040-5912988 Juankoski. alk. kattoa, 2200e, Skoda 445 paljon töitä, 500e, WSK mp runko+pyörät, 80e, muutama 14” ristikud.reng., 2 kpl 14” vant., jako 4×150 mm. per., kuolinpesä myy. MB 280 SE -84 W126 purkuosia, koko auto puretaan osiksi. BMV maamoottori. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72 V8, hienokunt., 8000e, Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –72 4,3i V6, alun perin 400, hyvä kori ja tekn., 5000e. DKW Donau 3=6 –59 MR-kats., 4300e/vaih. Volvo ka ja la metallisia 1:50 uusia pienoismalleja, Corvette: –78 hopeanvär. ok., 1000€, ei jokamiesluokkaan. BMW 2500 –72 MR-kats., alkuper., ei entis. Mini 1000 –76 hyväkunt., 2200e. käsikirja, siisti, tarj.per. Peltivant. 200e. Kawasaki KLX 250 –83 rek. Loimaa. 300 merkkiä. Peugeot 203 –54 MR-kats., hienokunt., kattoluukku. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä. Jerkkola 0400-232450 Tre. 177 tkm, ei ruost., lisävarust., 5600e. Tarvainen 0400-794466 Orimattila. uudet nahkapenkin nahkat, -92 tekonahkaiset penkinpäälliset, esitt., ohjek., korj.kirjoja USA autoihin, ohjek. 050-3504296 Hki/Suonenjoki. 320 tkm, moott. Ahlqvist 0405683165 Pietarsaari. Kuivanen 0500-442023 Kankaanpää. Yhteys tiedot: Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, fax 09-2727 1027 www.mobilisti.fi/myynti_ilmoitus.html Ford T -26 hyväkunt., kunn., Suomi auto, paljon osaa muk. Pappa Tunturi –84 rek., pun., 800e, -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. Hallikainen 0400-691895 Keminmaa. Widen 040-7140117 Kemiö. Saab osaa. Saab 93 ruosteettomat ovet, takaluukku, 230e. Traktorin IH750 etukuormaaja entisöintiin, 200€, Bedford Pickup peltiosia, ei virheettömiä: konepelti, ovet, etulokas., 10€/kpl tai kaikki yht. MR henkilötai kuorma-autoon. 45 tkm, alkuper. ja perä, 60-70-luv. per. osia: moott., vlaat., joitain peltiosia, laseja, vant. 200e. –68, korj.kirj. 29-30 vastaaviin osiin. Aprilia Red Rose, Mini 1000 –76 hyväkunt., 2200e. Sjöholm-Nikkanen 040-8451069 Salo. käy, hydrauliikka kunnossa, muk. esim. 76 . Ford Escort MKII 1.3 –79 MR-kats., siisti, aj. ok, lasikuitukori, keskimoott. moott., kats., nahkasis., Fuchs vant., 14900e. osina, (kansi puuttuu), syl.ryhmä, lohkot, kaas., pakoputkistoja, v-laat., kytkin, männät, ym., kaikki yht. Männistö 044-5888933 Pori. David Brown 50 IDT 55-56 telapuskutraktori, proj., liikkuu, moott. BMW 316 –82 lähes alkuper., siisti, alum.vant., ei kats., ajokunn., rek., verot ok., 750e. • Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. Nokia Hakkapeliitta NR06 165x14, ilman vant. esim. Ovaska 0400-837310. Häyrinen 0400-592851 Pori
maasturi, pak.auto, mp tai k-auto. 53 tml, kunto loistava, 27000€. Mäkelä 0400-606911 Laitila. Eklöf 0445505998 Hämeenlinna. osaa. kuva 17 Opel Kadett D –81 aj. 128 tkm, kats., 3600e, Allis Chalmers –53 alkuper., niittokone ja kyntöaura, siisti, kaikki toimii, 1200e. täydell., 1200€. Kotoneva 050-5974569 Ylihärmä. jarrut ja kytkinsyl. Suzuki GS 500M Katana, ei käyntikunt., polttoaineja sähköpuolella vikaa, osiltaan suht. Eskelinen 013Katso myytävät autot: www.paradisecars.com mii, huonot takarenk., rek., 2000e, nempään traktoriin. Mini Cooper 1275 -68 entis., 6200€, Vespoja 13kpl: mm. uusittu, 900€/tarj. Cadillac Fleetwood Limousine –56 MR-kats., Suomiauto, alkuperäiskilvet, 69000€/vaih. 90 tkm, alkuper., ei ruost., siisti verh., ei kats., kahdet renk., 450e. Volvo 164E -73 ei rek., pap. Juutilainen 045-6765889 Savitaipale. Volvo 142 Grand Luxe –73. Ford Anglia –52 proj., Lotus Elan +2 –71 proj., Westfield Seven SE putkirunkoauto radalle, Fiat moott., 5 vaih., lukkoperä, Ford Cortina MK I 63-66 purkuosaa, Mini lämm.laitt. Tammelin 0440-753000 Lahti. puja, jarruosia, ym., kysy. Escort 1,3 80-86, Orion 83-86, Sierra 82-86. (09) 340 54 97 KOKKOLA: Kokkolan Kaasutinexpertti, puh. jako 4×108, RS 2000 peltiv., jako 4×108, alum. Haapala 0400-728315 Joutsa.. Lehtinen 0440-658978 Alavus. 6”, jako 4×114.3. Rolls-Royce Silver Shadow 1 –67 MR-kats., aj. Mönttinen 0503059128. Timperi 040-5932925 Hausjärvi. Mäkelä 040-5108331Laitila. Ventola 050Fiat 124 Sport Spider 1.8 –77 2+2 paikk., kats., paljon uutta osaa: Maahantuoja ja tuukkumyynti: Suomen Kaasutinexpertti Oy, puh. K 750 –67 sivuvaunu mp., rek, pap. aloitettu proj., 700e, ajokunt. Taavitsainen 046-8996279 Iisalmi. Niinivaara 0400-320027 Halikko. Pönkänen 050-5353798. MR-kats. Solifer ja Tunturi mopot, 500-700e. MILLERS CLASSIC -voiteluaineiden jälleenmyyjät: 4 x 4 JAKOVAIHTEISTOT USA-AUTOT NYT VARAOSAT MYÖS NETTIKAUPASTA www.jamant.fi AUTOHUOLTO >>JAMANT OY>> Voitontie 12, 02820 ESPOO PUH: 09-855 8035, 0400-812535 avoinna: ma-ke 13.00-20.00 to-pe 10.00-17.00 mm. uutta ja käytt. Mobilisti 8/08 . 70 tkm, hyväkunt., rek., kahdet renk., tiä 70 kpl, yht. Calthorpe 500cc -37 voittanut entis. Ford 68-82 kaikenlaista uutta osaa, ei peltiosia. Opel Admiral B kaikenl. purkuosaa: pisteja peltiosia, moott., apulaitteet, merkit, listat, ovet, lasit, ym., ei pusk. Suhila 0400-759483 Kemi. Ford Escort –73 kuolinpesä myy, 2200e. Ford Escort 1,3 CHV tehdaskunn. (06) 8301 670 RENKO: Rengon Monitoimi A.Rantanen, puh. kilpailuja, Bedford ka:n etupää: hytti, toimiva moott., ei lavaa, 800€. Väinölä 040-7323534 Lemu. Tiedustelut: T.Suomalainen 0400-252586. (09) 27 10 229 www.kaasutinexpertti.fi HELSINKI: Autopalvelu Harklin, puh. Chrysler Cordoba -77 318+727, tekn. Paakkanen aj. 77 62 . 050-4021051 Toimituksia kaikkialle Suomeen Nyt myös bensiinin ja dieselin tehoaineet sekä säilytyssuojaus bensiinille ja polttonestejärjestelmälle. Fiat 600 –58 harmaa, keskeneräinen proj., 2200e, Fiat X1/9 –77 pun., kats., 6800e, molempiin muk. ja sisustan pientä laittoa, 5500€. Mobilisti 2/07 Ostetaan, myydään, vaihdetaan tomoitu, 1700e, Yamaha YDS3 250 –66 ositt. Lehtonen 0400-566975 Tre. värissä, Popolino 125cc, ei kaukomaista tuotuja, 1100-2900€. toimii hyvin, vaatii maal. ok, bens.pumppu puuttuu, muuten kaikki osat tallessa, takapäässä hits. puhallin+moott., ratin keskimerkki, Fiat 1400 B –57 helmalista, vanteita: Ford Revolutio 5½×13, jako 4×108, Lotus peltiv. 0400-155579 Heinävesi. moott., sop. Borgward Isabella Sedan –60 MR-kats., aj. Ford Thunderbird Landau –67 390 cid, C6 autom., MR-kats., hyväkunt., 19200€. GL, Sprint, Rally 200cc, Elite -54 MR-kats., alkuper. 60e. runkopalkissa laittoa, 4100€. ja maal., sähköt vaihd. tykkivant. Moskvitsh M-401 –53 hits. Pirkonen 050-5216880 Vääksy. Santaoja 0440-721802 Nakkila. ok., musta, aito ja alkuper., 1850€+pari aitoa muovipottaa. Hirvelä 050-3868520 Jokioinen. 12 V järjestelmään, startti rikki, ehjä sisusta, kulj.puol
Ojanperä 0400-267304 Kuusankoski. 80 tkm, maalivikaa, moott. MB 230 Coupe –82 autom., kats., aj. Toivonen 040-5401373 Mäntsälä. Oldsmobile –39 alkuper. Ovaska 0400-837310. Aprilia Red Rose, Mini 1000 –76 hyväkunt., 2200e. Anttila 0400-237285 Kuorevesi. 4 kpl, suoria, ehjät, 60e/tarj. 250e. Purhonen 050-3064269 Hämeenlinna. Saab 93 ruosteettomat ovet, takaluukku, 230e. 12” Escort 4 kpl, 4 kpl Fiesta, 13” etuveto Escort 4×2, 4 kpl Taunus, 1 kpl GT, 1 kpl Lotus, pölykapseleita, Fiesta pikkuosia, Fiat peltivant. Suomalainen 0500-415669 Hki. jenkki. Cadillac Seville –77 5.7 litr. per. osia: oviverh. toinen varaosiksi, ei pap., 1000€/ tarj. 090-112358 Hittola. Leussu 0500894444 Hyvinkää. 6.00×16VW:n vanteilla. sisusta, alkuper. lampunkehys, NOS uusia osia: IFA 1000S takalamppu, Opel Kadett A takalokas. Ojala 0400-955402 Loimaa. Raivio 050-5148454 Hki. tavall. -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. auto tai MR-kats. autoradioita/kas.soittimia, n. VW Kombiwagen -74 ei pap., ei moott., 200€, Ferguson 20 TEF -56 diesel, ei rek., pap. Lehto 040-7099406 Vihti. Volvo Amazon 121 2D Sedan -66 ehjäpeltinen, ajokunt., ei rek., tekn. per. Halikko. ja M45 v-laat., muk. per. Pahikkala 0400-589664 Kalajoki. Lehtovuori 040-5912988 Juankoski. VW Kleinbus T1 2-piiri jarruputkisarja -08/67, 50€+läh.kulut. Pappa Tunturi –84 rek., pun., 800e, -72 ei rek., autom., vihr., 500e, kuolinpesä myy. ja kasaus. alk. talvirenk.. Leander 040-7074680 Lahti. per., kuolinpesä myy. esim. 50€ tai erikseen, 30-luv. DKW Donau 3=6 –59 MR-kats., 4300e/vaih. Ahlfors 045-6776413 Espoo. Alfa Romeo Giulia 1300 Super –72 varustettu 1750 Spider moott., pientä laittoa, muk. 200e. Valtonen 0400485317. BMW vanhempi 500-srj, 14” alkuper. kilvet, mahd. 13”-16”, jako 4×130 mm, Felicia Roadster –60 proj., muk. 30e, Mopar A-body uudet 9” etujarrurummut, 120e/pr, 9” 5 pultt. B19A moott. Nahkaiset saksalaiset suutarin tekemät uudet ajosaappaat, 43/44, 160€, kotimaiset uudet perusnahkasaappaat, 43/44, 80€. esim. Aronde, 4500e, Aronde osia, Skoda Octavia, Felicia, 1200, Piikkinokka, 440, 445, 1000MB130L, 110R, Favorit uusia/käyt. Vanhoja autoja mp artikkeleita sisältäviä lehtiä, katso luettelo: http//personal.inet.fi/koti/a ri.lehtimaki/ , 3e/lehti+pk, luk.ottamatta 2000–luvun Mobilistit 4-5e. Saarelma 040-5640710 Porvoo. Haikola 0445421126 Ylivieska. Niinivaara 0400-320027 Halikko. Cadillac –69 alkuper. uudet nahkapenkin nahkat, -92 tekonahkaiset penkinpäälliset, esitt., ohjek., korj.kirjoja USA autoihin, ohjek. Heinonen 0505694232 Kaarina. Jawa 350cc –56 pienipyöräinen, pun., 850e. 60-70-luv. osat, runko ositt. siisti, suorakylkinen, ei suuria puutteita, sähkölasit ja -penkki, ohj.-ja jarruteh., 6500€/tarj./vaih. kattoa, 2200e, Skoda 445 paljon töitä, 500e, WSK mp runko+pyörät, 80e, muutama 14” ristikud.reng., 2 kpl 14” vant., jako 4×150 mm. Audi GT Coupe –81 2,1 litr., alkuper. Koistinen 050-3207716. MR henkilötai kuorma-autoon. Romppanen 090-112358 Hittola. Sovijärvi 0400Saab 96 –75 proj., myös vaih. Männistö 044-5888933 Pori. aloitettu, muk. siisti, alkuper. Niittymäki 050kats., aj. Smeds 0400-697292 Lappfjärd. laatikolla. Esitteitä: Ford LTD –80, Ford Wagons -80 LTD, Fairmont, Pinto, ClubWagon, 10€/kpl, Ford LTD –90 peltikaps. 320 tkm, moott. 4 kpl 12” Austin Mailer, Metro, Suzuki Alto, Datsun 120Y, Ford peltivant. Alanne 0400-720215 Kuusankoski. paljon varaosia, 2800€. muk., Suomiauto, aj 180 tkm, ei rek, pap. 180 tkm, rullaava, löytyy alkup. 128 tkm, kahdet erik.vant., 3000e, alkuper. BMW 316 –82 lähes alkuper., siisti, alum.vant., ei kats., ajokunn., rek., verot ok., 750e. 200e. Tanninen 040-7451121 Tre. Mobilisti 8/08 Ford T -26 hyväkunt., kunn., Suomi auto, paljon osaa muk. > 100 tkm, tekn. ok, lasikuitukori, keskimoott. Juvonen 040-887325 Kyröskoski. käyntikunt., 3500e/mahd. Laakso 0405724249 Seinäjoki. Sjöholm-Nikkanen 040-8451069 Salo. Chevrolet –52 v-laat. proj., hits., puhallettu ja pohjamaal., puuttuu pintamaal. takarummut, jako 4”, 100/pr. Mini 1000 –76 hyväkunt., 2200e. ok, lasikuitukori, keskimoott. Häyrinen 0400-592851 Pori. Keitaanranta 050-5922616. Volvo Duett –68 pickup, jarrut, olkatapit ja ohj.nivelet uusittu, paljon osia muk., 2500e. Volvoihin. Peltivant. 50-luvun täydell. 295 tkm, aito turbo, varaosia muk., 2900€, Alfa Romeo Giulietta2.0 -83 vähän aj., helppo proj., hyväkunt. kivisuojapellit, Rekord A ja B takalokas. ylivaihde vapaakytkimellä, kats., Suomiauto, mustat kilvet. 1972 Chevrolet Corvette roadster, numbers matching 350V8 +autom.,hyvässä käyttökunnossa oleva ja pilaamaton alkuperäinen auto. 400e, Eaton perä ilman vetoaks. Plymouth Valiant V200 4D Sedan –64 170 moott, 3 lov. Elonen 050-5588403 Rauma. Uusitalo 040-5880661 Oulainen. Honda CB 500 Four K1/K2 moott. Vaara 0400-813465 Hyvinkää. nykyautoon autom. Romppanen 090-112358 Hittola. Mobilisti lehdet 1/03-7/06, yht. koneistettu. esitteitä: auto, traktori, mp, mopo: Valmet 500 –68, Porsche Std –60, Ford Consul, Fiat 850, Opel Kadett Rallye, Tunturi-Puch 250, Tunturi Maxi, Start, Automat, Sport 74-80, Kawasaki 100, 350, ym., kysy. Nyman 040-5544358 Hki. Hovi 0414446580 Salo. Honda CB 750 Four -72 aito tuutti, ei entis., mustat kilvet, moott. Rahikainen 040-7032201 Sammatti. Sisu Kontio 4×4 –66 vaihtolavalaitt., tykkipyörät, aj. Virtanen 050-5373728 Tku. kunn., uudehkot renk., ketjut, rattaat, akku, ym., 4000€. Volvo 245 2.1 Turbo B21 ETIC -85/84 aj. Toyota Crown 2000 4D –70 RS50, aloitettu proj., jarrut uusittu, hyvät pellit. vaih. 02-2472263. 2 lasik. 28 kpl, 80e. Volvo ka ja la metallisia 1:50 uusia pienoismalleja, Corvette: –78 hopeanvär. Valtonen 0500193225 Kotka. Perniö. pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. Yamaha 250 Street -72 helppo MR, alkuper. Dodge R6 –51 engl. Hp.22.500 € 040-5160358 BMW/EMW 340 Sedan 50-luv., rullavana, muuten purettuna. käy, hydrauliikka kunnossa, muk. ruisku, helppo MR, 4000e. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72 V8, hienokunt., 8000e, Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –72 4,3i V6, alun perin 400, hyvä kori ja tekn., 5000e. ok., 2500€, Alfa Romeo Alfetta GTV6 -86 Suomiauto, aj 215 tkm, paljon uutta, poist liikennekäytöstä, 8900€. Kiiski 0500-162696 Joensuu. Opel Festival vant. Chrysler New Yorker -65 413+727, kats., verot ok, suht. Moskvitsh oik.puol. Triumph TR4A –62 pun., ei ruost., Kalifornia-auto, hienokunt., tarj. 78 . Lindell 0400-393714 Rovaniemi. Ford Anglia hyvä entis.aihio, muk. 4500€. Lehtimäki 0400-234301 Porvoo ari.lehtimaki@pp2.inet.fi . Sovijärvi 0400405480. Peugeot 404 –63 ja –70 proj., Saab 96 –75 ja –78 proj., myös vaih. Renault 4 aihioita, á 300e/kpl, Isuzu Bellett –64 300e, Audi 60 –70 500e, Saab 96 –64 2 tahti, 95 –61 ja –62, Elite –75 250e, Datsun 120Y –75 300e, 120Y –74 farmari, 300e, kesärenk. Stellberg 0400-794681 Turenki. Jerkkola 0400-232450 Tre. Karttunen 0405-694975 Joensuu. tehty, Essex –28 proj., vain yhdessä, tarj. Cadillac 2D -60 osat+rahaa. MB 280S –69 W108, autom., kats., alkuper. Niittymäki 0505726614. Sinisalo 0408386251 Humppila. öljy-/ilmansuodattimia. Ford Fairlane 500 4D -63 289, rattivaih., man, sähk. Oldsmobile –66 Owners Man., Pontiac –73, 69 Sales Man., Vauxhall/Bedford varaosak. 177 tkm, ei ruost., lisävarust., 5600e. Porsche 924 -81 ajokunt. Citroen Berline 2CV/2400 –56 rättisitikka kovalla katolla, pientä laittoa. Essex –25 proj., täydell. kopiot: Lambretta Cometa Vega, Heinkel Tourist 103A, ohjek.: Suzuki T125, Wartburg 1000+esitt., Taunus –61 uusi takavalonlasi, toimiva pysäköintimitt. Speedline vant. mp. Laaksonen 0405565094 ilt. Audi 80 2D 1,3 –77 alkuper., ei kilpiä, 150e, Toyota Starlet –85 etuveto, 200e, Yamaha Phazer –01 moott.kelkka. Haapakoski 0400413724 Iisalmi. lopun, 40-luv. Porsche 911 2,7 SC –74 3.0 litr. Mäkelä 040-5911451 Masku. Toivanen 050-4121193 Kuopio. osia: moott., vlaat., joitain peltiosia, laseja, vant. 090-112358 Hittola. Alfa Romeo 90 V6 Quadrifogliooro –85 moott. vaih. Tarvainen 0400-794466 Orimattila. kivisuojapelti, 30-50e. Matra Simca Bagheera Coupe –75 kats., aj. Eaton perä ilman vetoaks. vetokahva mustaa vinyyliä, 1 kpl vetokahvan kromipääty, takaluukun Vmerkki, 1 kpl pölykaps, yht. Ostetaan, myydään, vaihdetaan Lincoln Mark IV 2D HT–72 V8, hienokunt., 8000e, Chrysler Imperial LeBaron 4D HT –73 V8, MR-kats., hieno, 10000e, Chrysler Newport –72 4,3i V6, alun perin 400, hyvä kori ja tekn., 5000e. 40 kpl 60-luv. 80€. Ford Cortina 1.6 4D Deluxe, aj. Auto kats.7/08 ja rekisteröity suomeen. Rönnberg 0400217647 Karjaa. Chevrolet Caprice Stw –84 ja Pontiac Parisienne Stw -85 osina. mopo 60-64, myös epäkunt. ok., alkup.kunt., vanteet maal., uudet renk., 2600€. 1000€., Triumph Trident T160 750 -75 lähes kasassa oleva helppo proj., ex.Kormas, Suomi-mp., n. Tuominen 0400-979470 ilt. moott., kats., nahkasis., Fuchs vant., 14900e. Volvo 242 DL -79 aj. ok. Bergman 0400246070 Jyväskylän mlk. raidetangonpäät. kilvet, ei osapuutteita, helppo MR, 4900e. ja peltivant., pulttijako 5x120, yht. Simca Aronde Sport Coupe de Ville Plein Ciel –59 proj., entis. Victoria Werge Ag FM 38 L ”Vicky” moottori, Ford 85 hv 32-38 uusi kiertok.laakeripari, metallisorvin uusi nelileukapakka 150 mm. uudempaan Suzuki/Honda 750 tai isompaan. ja perä, 60-70-luv. käsikirja, siisti, tarj.per. 040-5436860. David Brown 50 IDT 55-56 telapuskutraktori, proj., liikkuu, moott. vaurio, ehjä moott. Tuomas 040-5788876 Pello. BMW 2500 –72 MR-kats., alkuper., ei entis. hytti, joitain osia, 3900e/tarj. Standard Vanguard uudet alkuper. Ford Vedette –52 proj., kaikki peltityöt tehty, moott. kuorma-auton moott. Suzuki Samurai 1,3 -82/89 avo, kats., kaksi kattoa, 3000€/vaih. osina, (kansi puuttuu), syl.ryhmä, lohkot, kaas., pakoputkistoja, v-laat., kytkin, männät, ym., kaikki yht. > 100 tkm, tekn. Saastamoinen 0400-715386 Pyhäsalmi. Tunturi –64 rek., alkuper.kuntoinen, 1800€. naputtaa, sisältä koht. 12” 600 4×2, 127 13” 4 kpl pölykapselit, Fiat 1100 D –64 farmari v-laat.+rattitolppa, 10-25e. Niskala 014-630058 Laukaa. nahkapuku noin 180 cm pitkälle, Friitalan nahkaa, tarj. SjöMR-kats., alkuper., ei entis. MRkats. 0400202781 Uusimaa. man., kats., paljon uutta, kahdet renk., siisti, 3000e/vaih. bens.tankinanturi. –68, korj.kirj. Aprilia Red Rose, ajoruohonleikkuri, 3-vaiht. Ford Escort MKII 1.3 –79 MR-kats., siisti, aj. vaih. Triumph 5 ”kylpyammeosat”. V8 monipisteruisku+TH400, ei rek., kulkee hienosti, nahkasis., lisävarustein, 2500€. alum.vant. toinen B19A moott., ja M45, kohtuu helppo MR, 650€/mahd. 3kpl, 10€, Mobilisti lehdet 1/79, 2/79, 50€/kpl, Mobilisti vsk 81-92, 25€/vuosi. GM auton, Chevrolet, Pontiac, Oldsmobile, Buick, AC peruskorj. Töyräs 050-5251631 Varkaus. 0445602595. Salminen 040-7397111 Nurmijärvi
MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun lehti vanhojen ajoneuvojen harrastajille muk., Ford Escort 1300 GT mittaristo, paineasetelma, kytkinlevy, imusrj., kaikki yht. 1300€, Skoda 110 -71 ei rek., 300€, Jawa mp 50cc -58 ei pap., 300€, Honda Civic 73-79 osina, 100€. Volvo Amazon -59 proj., tarj. Morris Marina Special 1800 –77 autom., alkuper.kunt., ei kats., noin 4000€. Nuutila 0400-606193 Nokia. pientä laittoa, 9000€. Volvo 142 –71 entis. tai osiksi, pohjassa paljon hits., päältä siisti, hyvä moott. kunnossa oleva kampiaks, Honda CB125 Twin -77> hyväkunt. Vuorenmaa 050-5751637 Porvoo. Hp.8700 eur. Hankila 040-5572055 Pyhäjärvi. kirja, TM lehtiä 64-66.Nieminen 0405344597 Vammala. De Soto –39 siisti, alkuper. Skoda 120 LS -84 alkuper.kunt. Tilaushinta 2009 on 55 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 8,50 euroa. Matikainen 0400-497386 Nokia. Peugeot-Uutisia 65-70 hajanum., Sisu-Viesti 77-83 hajanum., Kontio-Sisu -esite, Sisu varaosakirjall., Suomen autokoriteoll. Philips autoradio, 50€. Virkkala 0405535738 Karkkila. Packard 1939 Coupe MR, ylivaihteella. Uusi kapillaarilämpömittari, 80€, 60-luv. Pasanen 0407452482 Sipoo. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. Sandell 0400-997687 Rauma. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. per. Maico GR 250 Crossi –86 takajarruvika, uusi takarengas, jarrupalat, seissyt pari vuotta. saksankiel. takalokas. P.040-5160358 Volvo valomainos irtokirjaimin, 46x340cm, 600€, Amazon PA -68 2+3 henk., ei rek, Amazon PA -68 2 henk., kolaroitu, osittain purettu, ei rek., yht. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se lostusten, vihjeiden yms. bens., MR-kats., alkuper., 4900€. hist. ok, kattoverh. johtosarja, Honda CB 125k 3-5 B6 käytt. Siurua 040-5791143 Pudasjärvi.. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niit tyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@ mobilisti.. ohjek., Indian Motorcycle Model 340-B engl.kielinen korj.opas vanha kopio, 22-95€. Heinola 0405373963 Nakkila. Karlsson 050-4587744 Porvoo. Fiat 25 R -57 traktori, täysin kunn., alkuper.kunt., pap. ehdottomasta virheettömyy destä. kielinen, myös muita merkkejä, 20-60€, Datsun 240Z, 260Z 7978 Coupe, 2+2, 2396/2565cc uusi engl.kiel. Lindström 0400-616640 Houtskär. 2009. per. Mobilisti 8/08 . Peter Ginman 0400 670000, peter@ packard.. Toyota Celica TA-22 -71 ja Toyota Celica RA-40 –80 tarj. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. Laaksonen 02-8220802 ilt. 2 kpl Kawasaki 90 -72 toinen kokon., toinen osiksi purettuna. entis.proj., ei rek., ollut katon alla, käyntikunt., pienellä vaivalla entis., 800€. ei tietoa, ei pyöri käsin, 80€. ok, uusi konepelti, moott. Pyhäranta. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Mobilisti-lehti: Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Fax 09-2727 1027 Sähköposti: aineisto@mobilisti.. Kekkonen 0503610146 Ylämaa. Puranen 0400-852098 Kuusankoski. ok., saa rek., ei vaihtoa. jolla aj. . Ajokuntoinen ja ruosteeton Kalifornia auto, tarvitsee uudet penkin verhoilusarjat ja maalauksen, täysin alkuperäinen ja pilaamaton auto. ja takalamppu, etulokas., etupumput kiinn.kolmioineen, 125 Ardie-Werk AG alkuper. paljon uutta osaa: renk., kromiosia ym., maal. Syyshintaan 23.500€. engl. Ford Galaxie –64 oik. korj.opas, MB Type 190c/190Dc varaosaluettelo –61, Suzuki GT 750cc –73 uusi alkuper. MOBI LISTI 1/2009 ilmestyy noin 30.1. proj., muk. Siihen tulevien ilmoitusten yms. 140 tkm kunnostuksen jälk., tarj. moott., kunn. etulokas., etuvilkunlasit+pohja, 50€, Ford 289-390 ventt.kopan tiiv., 10€, Ford Customline –52 pölykapselit, 20€. on oltava toimituksessa viimeistään 16.1.2009. 79 . per. 250€, Hillman Super Minx 1.7 litr. 1968 Ford Mustang hardtop, 289V8+autom. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. MB 170 S -52 hieman keskener. Pakari 0400-476000 Hämeenlinna. Peugeot 404 Familiare -62 1.5 litr
85 tml, kaikki lisävar. 20 tml, toimiva ilmast., Rally Wheelsit, 11900€, Ford Thunderbird -73 MR-kats., täysin alkuper., aj. Jukakoski 040-5522227. *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. 81 tkm, hienokunt., 3000€/vaih. määräaikaistilaus 12 kk Mobilisti . tai osiksi, käyntikunt. Lappalainen 0400180767 Rovaniemi. Sisu Kontio –74 aj. . Santoo 0500-631428 Parkano. Suomalainen 0500-415669 Hki. Moskvitsh 403, 407, 408 ja Volga 21, 24 uusia ja käytt. Plymouth Fury III 4D Sedan -70 V8 383 cid, autom., tehostajat, MR-kats., Suomiauto, hist. autoihin, mm. 133 tkm, kats., siisti, hyväkunt., 2 renk., muk. Velling 040-5373470 Ypäjä. runsaasti varaosia, 880€. Heinkel Tourist 103A2 saksankiel. moott., lisälaitt. Tilaan Mobilisti-lehden ___ / ___ 200__ alkaen . 6-syl. Datsun 100A, alk. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin lehti vanhojen ajoneuvojen harrastajille Mobilisti 2, 5/87, 1, 3/90, 2€/kpl, V8 Magazine vskt -01, -02, 8€/vsk, -06, -07, 12€/vsk, -95, -99, -00 kansioissa, 12€/vsk, Late Great Chevy: Special Finland Issue 3/93, 10€. määräaikaistilaus 12 kk . Honda Gold Wing GL 1000 MRkats., alkuper., voidaan talvisäilyttää. kestotilaus* . 13200 km, 65000€/ei vaih., 60-luv. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 200__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. kunn., verh., tuplaputkisto, jarrut, isk.vaim. Chevrolet 48-52 k-auton runko tuplaperällä, hyvät renk., 3-kaatokippi, vaijeri Hiab, 750€/tarj., Volga M21 moott. osia, Volga 24 -75 proj. Astral/Formuling/ Luisi/Oba/Raid/Victor ratinkeskiöitä: Audi, Alfa Romeo, BMW, Bedford, Citroen, Chevrolet, Datsun/ Nissan, Daihatsu, Ford, Fiat, Hillman, Honda, MB, Mitsubishi, Opel, Peugeot, Renault, Saab, Skoda, Suzuki, Subaru, Talbot, Toyota, Volvo, Vauxhall, VW, ym., kysy, 25€/kpl. Zenger 0400-162798 Rauma. kestotilaus* . Roiha 040-5931691 Kemi. ja kytkin, koekäytetty vain määräajoin, 1200€. sivuventt. Wartburg irto-osia: moott., v-laatikoita, kaikenl. 09-272 7100 Fax 09-2727 1027 Sähköposti: toimitus@mobilisti.. lahjaksi . 72 tml, tehdasuusi moott., jolla aj. osina, 120€, Anglia -66 takapusk., jäähd., lampunpohjat, pun. Senior Mobilisti . Termonen 050-3093130 Pori. Sirkiä 050-4380760 Nurmijärvi. Uusia isk.vaimentimia vanh. Forsman 0400-804894 Pieksämäki. bens.tankin anturin tiiv., sop. Silvola 040-5335895 Tre. 185x14” peltivanteilla, alkuper. toimii, 13600€. 80 . Renault 6 –70 MR-kats., aj. Lohilahti 0400-687150 Jääli. Seat Ibiza GL 1.5 –87 aj. itselleni . Mobilisti 8/08 . muutan tilaukseni kesto/määräaikaistilaukseksi . Buick Invicta 2D HT Sport Coupe –62 MR-kats., 401 Nailhead ja Dynaflow täydell. takaosan seinäverh., 100e, Austin Mini 850 taka-aks., ovet liukuikkunoilla, takaja etulasi, luukut, rattiaks., 120€. tied., aj. Uusia 60-90-luv. 4 nastarenk. 20€/kpl. korj.käsik., Gilera Runner Fx ohjekirja, käy myös uudempaan 4-tahtiseen, Lambretta korj.kirja, engl./ suomi, toimiva pysäköintimittari, Chevy Pick Up 79-87 avattava takaikkuna, Chevy 350 syl.kannet, Ford Cortina 68-70 ei GT, kaasuttajia, imusrjt, ilmanpuhdistajat. lahjaksi . Kokkonen +372 56494633 Tallinna. Ford k-auton renkaat ja vanteet 2 kpl 7.50-20. Finholm 050-5241954 Kruunupyy. Chevrolet Monte Carlo –71 350/350 tekn., MR-kats., aj. 160 tkm, hyväkunt., kiinteä lava, Toyota Hiace –81 vähän aj., alkuper.kunt., Datsun. pientä ja isoa osaa. Chrysler 4,1litr. Tilaan Senior Mobilisti -lehden ___ / ___ 200__ alkaen . irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun . Hakomäki 0505288259 Ylistaro. USA pickup. MoPar tarra ikkunaan: AirTemp by Chrysler Corporation, Plymouth ja Valiant logoilla varustettu ensiapulaukku, Dodge Aspen hyvät Nokian Hakkap. itselleni . ym., 9500€/vaih. MoPar 60-77 kaikki mallit
Laine 040-7204087 ilt. www.varastopalvelu.. M121BV, myös muita osia siivellisiin. 139 tkm, RT:n kate, laukut, Suomi mp, 5000e. Kirsti avustaa Frankfurtissa. Forsman +46706922353 HYPERLINK “mailto:mano.forsman@ o-vik.com” mano.forsman@o-vik. VW 1200 Kuplan alkuper. 09-302 847, fax 09-340 1073 Katso myytävät autot: www.paradisecars.com Vanhojen autoradioiden korjaus Teleme Oy Valtakatu 66 53100 Lappeenranta 05-451 6111 teleme@wwnet.fi Mobilisti 1/08 . ok., 500e, Opel Rekord E 2.0E –84 CD malli osina tai kokon. Escort 1.1 moott., eturipustus, perä, lehtijouset, Escort 4D –69 ovet, Cortina –69 farm. 68-71, kylkipaneeli 45 mm 68-79, käyt. konepelti, krom. Liimatta 045-1375780 Riihimäki. alkuper. EMW 340 Sedan –55 purettuna, osat tallessa, rullaava. paikoillaan, 700€. koppa, Eberi BN4 bens.lämm., SF, 90 tarroja, Transp. kunn., muk. Esson vanha säiliö pumpulla, autom. Pobeda laseja ja muita varaosia, tilauksesta muiden venäl. 0505829397 ilt. autoihin, 1.7 cih2.8 cih moott. BMW 535i E28 –89 USA malli, aj. David Brown Cropmaster, Zetor 25 osia, kuorma-auton mittareita: MB, Bedford, vaihto Fiat 128 2 ov. 300 merkkiä. Koivumäki 050-9189163. kunn., lev. Säkkinen 040-8658446 Tornio.. rek. Toyota Carina 1600 TA –73 ajokunt., ei rek., 300e/tarj. rak.srj. Airaksinen 041-7706088 Vantaa. välipalkit 660 ja 728 mm, oik. 0503769313 Toijala. 0400-744518 Vampula. +49-179-9152824 Fax +49-69-78807687 kirstihoyden@hotmail.com NETTIKIRJAKAUPPA www.alfamer.fi Tuhansia tekniikkakirjoja. Karenius 0400894588 Perniö. Saab 900i Turbo –79 MR-kats., 6000e. hinnat sop.muk. ja osia, v-laat, muuta voimansiirtoa, kulutusosia erimerkkisiin vm. entisöijille. Udelius 050-5213777 Vaasa. • Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina (myös fax ja sähköposti käyvät) selvällä käsialalla tekstaten viimeistään kolme viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Ohjek.: Oldsmobile –66, sales manual: Pontiac –69 ja –71, Vauxhall/ Bedford –68 engl. vaihdettu, kats., asiall. Rehnström 0405003875 Espoo. VW Kupla 1200 –65 6 V, MRkats., 4500e/tarj./vaihto. toimii, tuotu Texasista, aj. Karlsson 0400-806698 Porvoo. osia: Transp. Vuotinen 0400322445. varaosak., korj. Austin Princess –77 varmatoiminen, kats., muk. ohjekirja, ym. vetok. 200 tkm, siisti käyttökunto, 2000e/vaih. Blaupunkt Frankfurt De Luxe TR -62 autoradio, 6/12 V, muk. aluvant., 2450e/tarj. 55 tkm, custom, 4300e. Opel Kadett A –66 moott. Opel matk.auto –64, Opel ka –67, Bedford J6 –65 etupää, moott. Nyman 0405544358 Hki. Luottokortilla tai e-maksuna läh.kulut euroa. Harkonen 0415463085. Volvo 244 –77 50v. Vänskä 040-8309357 Hki. Koskeli 0500-500237 Espoo. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä. mp, mopo, lava-auto, Pyrkijä-62 mopo, Honda Monkey –77, molemmat proj.kunt., 100e/kpl. Yhteystiedot: Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, fax 09-2727 1027 Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi HUOM! Ilmoitukset vain osoitteeseen aineisto@mo bilisti.fi. Sisu hiilidioksidisammutin, 60-70-luv. Koistinen 040-7489283 Jyväskylä. Säädöt ja mittaukset tehodynamometrillä, viritykset ja tekniikkapäivitykset Katso lisää nettisivuiltamme. 67 Klubimme tekee 30-vuotisjuhlansa kunniaksi kirjan “Johtotähti Suomen teillä”. Messuosastomme on varustettu tietokoneella ja skannerilla, voimme siis tallentaa digitaalija paperikuvia. 6871 ovet, luukut, takahelmap., pusk., hans.lokero 68-71, varap. Osastolla voit tutustua klubimme monipuoliseen toimintaan. VW osia: Transp. opas: Fiat 126 73-77, VW Transporter/caravelle 90-95, kopio korj. (03) 715 2581 tai 0400-494659 www.usaosa.fi usa-osa@phnet.fi Saab 900 Turbo Aerolook –84 aj. tai varaosiksi: Volga 21 –60, Fiat 600 SL –73, Fiat 850 –75, Moskvitsh 4D 407 –61, FSO 1500 Pickup, Renault 12 TL 4D –76, 2 kpl Rover 75 4D –52, Ford Escort 1.6 GLX 4D –84, Citroen 2CV –63, -75, Saab 96 –75, 76, Morris 1100 –62+, Vauxhall Viva –65, Teijo –76, MB 300D –78, MB 230B –79, Peugeot 504 Pickup –89, 2 kpl Opel Rekord Olympia –55, Rekord C 2D 1.89 –71, Kadett A –65, alkuper. Lehtonen 040-5539951 Tornio. Lisov 041-4901321 ilt., ei tekstiv. Vanhanen 03-7881294 Hollola. Plymouth –52 MR-kats., 12000€. Ostetaan, myydään, vaihdetaan BMW R80/7 –78 MR-kats., aj. Nurminen 0500-266545 Vantaa.Uusia isk.vaim. Ikävalko 019-734256 Riihimäki. 70 tml., 8600e. alle 2 tkm, ei aivan alkuper., helposti muutettavissa, muk. • Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. esitt., Helkaman iso mainostaulu, käyttämätön huoltovihko. uusia ja käytt. kirja: Lambretta Cometa, Heinkel Tourist 103 A2, toimiva pysäköintimittari. parit: Corona 78-81 etu, Celica 8185, Carina 77-81 taka, Mazda 323 77-79 etu, Fiat/Seat 132/Polski Fiat 132P 72-86 etu, 125/Polski 125 7484 taka, Polonez 1500 79-83 taka, 70-80-luv. pickupissa, 50-luv. osia, 750e. ovipahvit. Yhteys: puh. Helenius 0400-735550 Tre. Mobilisti 5/06 teita, ei rek., verot ok, 510e. 55, syv. 0400-202781 Uusimaa. 81 62 . varaosa-auto, E13 moott., kansi irti, hyvä sin. Nurmijärvi. 10€, myös kokon. Tavoitteenamme on saada kuvia ”turvaan” perheiden kansioista ja kenkälaatikoista. korjaussrj, MB lasinpyyhkijän moott., käytettyjä vaihdelaat.: Austin A 40, Chevrolet ka –37, Saab 99 –72. 61 • Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille • Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Toim.aika 3-4 pv. ja osia, alkuper. Muihin toimituksen sähköpostiosoit teisiin lähetettyjä ilmoituksia ei huomioida. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. EBC -jarrut SuperFlex -alustanpuslat 356 Speedster ja AC Cobra –replikat, Triumph, MG ja Austin Healey varaosat Palvelut mm. Tuo Mersu-valokuvasi osastollemme Lahden Classic Motorshowhun 3.-4-5.08 Harrasteautoja! www.supercarsca.com USA-OSA OY Osto-myynti-vaihto-rahoitus Amerikkalaiset autot, varaosat, erikoisvanteet, huollot ja katsastukset Autojen tuonti USA:sta ja nyt myös Sveitsistä! Purkuautoja yli 100 kpl Avoinna Ma-Pe 8-18, muina aikoina sopimuksen mukaan Työmiehentie 24, Heinola Puh. 7 heng., paljon varusteita, ohjeja korj.kirjoja Usa autoihin 1914-06, keulamerkkejä, kaps., Studebaker, Packard, Plymouth, DeSoto, Chrysler, Cadillac, Mack. Termonen 050-3093130. A,B, myös jotain uutta osaa ko. 0400-643784 Kouvola. Chevrolet K20 p-u -82 takapusk., takajarrurummut napoineen, listoja, Dodge/Plymouth 63-64 takapusk., Ford 289-302 moott. 12 tkm, Suomi auto, Skoda 105-130 uusia osia: 13” peltivant, 130 maski, kaasuvaij., helmalista, 76-87 varaosak., 80-90-luv. 70 tkm, hyväkunt., rek., kahdet renk., 1500e, Retro lehtiä 48 kpl ja HyrysysyMenolainen/Automobiili lehtiä 70 kpl, yht. 0400-432732 Hki. Ford Thunderbird 2D Coupe –78 alkuper., lähes virheetön, ehjä sisältä, muk. Tiilikainen 0442806259 Eura. 54-82 autoihin: vaijereita, kytkinosaa, bens.pumppuja, jarruosia, ym., kysy. takaluukku, ovet, Taunus p7 lokas., takakyljet, Taunus Transit –64 ovet, Anglia osia, Kadett B lokas., ovet, ym., Rekord C 4D -69 ovet, pusk., v-laat., lokas., PMC Skyline -66 ovet, maski, Moskvitsh –55 ovet, Audi 60 maski, moott.: Moskvitsh –65, Elite – 71, Standard Vanguard, Skoda 1000 MB, Anglia, Kadett A, Rekord PII, Audi 60, Toyota Crown –71, Plymouth –58 mittaristo, takalasi, –61 takalasi, Fury –70 alum.lampunkehykset, Sport Fury –71 etupusk., Dodge Lancer farm. Tervetuloa! Suomen Mercedes-Benz klubi ry. kilpi, entis. 100 –78 500€/tarj. Paakkanen 0400-955168 Jokioinen. Ovaska 0400-837310 Rautjärvi. 02-2472263 Tku. Klubimme on perustettu 1979 ja on Daimler AG:n Mercedes-Benz Museum GmbH:n jäsen. osina, 100€, erilaisia ajovalopolttimoita iso laatikko. MB 250 –79 aj. Volvo Pyhimys runko ja akselistot. BMW 315 –81 siisti, moott., kytkin ja ruostesuoj. Rambler American Custom DeLuxe –60 suora 6, nappiautom., ilmast., ajokunt., kats. etulokas. Korpela 050-3593578 Ulvila. www.sporttiauto.. Saab 96 –64 2 tahti, Saab 95 60-62 2 tahti, Moskvitsh Elite –75, Isuzu Bellett –64, Audi 60 –70, Ford Transit 100 –70, Renault R4 66-75, Datsun 120A –74, 120Y –75, Cherryt 80-82, 6.00×16 renk. kunn., jonka jälk. Audi 60 1,7 -70 eritt. Moto Guzzi V 65 –83 650cm³, täysin kunn., aj. –74 pienoism. Alajärvi. Kuvia tarvitaan kirjaan, mutta myös klubimme arkistoihin. Thule kattoteline. 58, kork. Ostetaan, myydään, vaihdetaan TYYLIKKÄÄSTI ERILAINEN velomopo KUN NOPEUS EI RATKAISE… E-MAIL: VELOMOPO @LMV.INET.FI GSM: 0400-304056 WWW.BLACKNROLL.COM Etsitkö m.p.osia, -pyörää, autoa SAKSASTA. 4L-80E LAATUA, JOTA EI VOI SAADA HALVEMALLA! Automaattivaihteistojen erikoisliike HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA, Rajakylä Puh. Plymouth Fury III –70 838 cid, autom., MR-kats., kats., aj. 301 tkm, kats., siisti, paljon lisävar., 2000€. Jussila 040-5578921 Hämeenlinna. Helalantie 11, 21800 Kyrö, (02) 533 2686 Tuotteet mm. Leinonen 044-5005273 Laihia.. aj. • Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon, alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Saab 95 –70 farm., proj., moott. Moskvitsh 1500M –71 aj. Kuva voi esittää mitä tahansa Mersua maalla, merellä tai ilmassa, mutta kirja painottuu lähinnä autoihin. 364 tkm, moott. osina, 9” perä ilman tasauspyörästönlukkoa osina, ollut 70-80-luv. kunn., korissa peltitöitä, muk. Suomalainen 0500-415669. Partner invamopo, ajokunt.,pap. asennuslevy, MB 190 siivellisen bens.moott. Uutta osaa: Skoda 1101 olkat. 85. 83 tkm, kilvissä 5800e. 1:25, aitoja VW pinssejä ja sat.varjoja. Ford ka täydell. Vento 0500-964450 Ruokolahti. juhlamalli, kats., aj. maski umpioilla, jäähdyttäjä. taka-akseli, 7.50×20, 5-pultt., 300€, Sisu Kontio –64 nelivedon v-laat., 250€, Kontio 62-65 mittaristo, IFA F8 taka-aks., 4 kpl levypyöriä, 100€, 2 kpl Wartburg moott. annostelumittarilla ja tankkauspistoolilla, alkuper., toimii, ei vuoda, 1×2 m, 350e. ok, kahdet renk., 2100e Puustinen 050-5272120 ilt./vkl. poikitt. moott. Vesterinen 044-2567750 Nummi-Pusula. Leppänen 050-5481873 Joensuu. BSA B-33 –53 MR-kats., 4000e. 56 tkm, 3500€/tarj. Pro. 60e. 05, tekn. Jyväskylä. osia, toinen vaihteisto. 100 tkm, tekn. Kelomäki 050-3870597 Hki. Lisätiedot www.mb-klubi.fi tai puhelimitse 09-325 0961 Paras kuva palkitaan. Opel purkuosaa: Kadett A,B,C,D,E, Ascona /Manta A,B, Rekord A,B,C,D,E1,E2, Comm. Mobilisti 8/08 . Chevrolet Southwind –83 6.2D, autom., paikat 6:lle, rek. MB 508D Kasten –70 aj. Awo 425 T 250 -52 hyvä käyttökunto, rek., täydell. varaosia, 1100e/tarj. Lagerspets 040-5806860 Tre. Datsun Cherry 3D HB -82 neliölamppuinen sin. UUTUUSKIRJAT 34,00 27,90 Tiivistet,moottorinosat,jarruosat Sisustusosat,Etu-takaakselinosat Tommy Rönngård 041-4699090 email:tommy@tawi.fi Amazon,PV,Duett Mobilisti 5/06 . –61 2 kpl ovia, mittaristo, Dodge Dart 4D –65 ovet, takaluukku, listoja, ym., Malibu/El Camino –73 konep, lokas., MB 200 –72 ohjek., autopostikortteja, moottorit: Moskvitsh –65, Elite –71, Standard Vanguard, Skoda 1000 MB, Anglia, Kadett A, Rekord P2, Audi 60, Toyota Ccrown –71, 2tahti bens.mittaripumppu. siisti, kats., aj. Ford 4000 –69 rek., alkuper. autojen osia. 5e/500e, Opel Kadett C osia 7379 Sedan 2D/ 4D/Coupe/Caravan, Kutter 9 –78 la:n virheetön tuulilasi. Uusia VW tarv. VW:n vant. Joki 040-75768458 Tre. Eskelinen 013891266 Joensuu. Toyota Crown DeLuxe 2.2 D – 80 ajokunt., hitsattavaa, ei osapuutAUTOMAATTIVAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco-turbiinit ERIKOISALANA TH-700R4 vahvistukset ja korjaukset SEKÄ elektroniset vaihteistot esim. Opel jääkaappi –57 lähes uutta vast. Mitsubishi, kysy, uudet etu-umpiot Audi 80 72-75 3 kpl, alk. ja kori hyväkunt., ei rek., varaosia muk., 650e, Saab 96 osia: mm. sisus, keulan osat, apulaitt., kaas., imuja pakosrj, lohko, luukut, penkit, 2 kpl std mäntiä + kk:t, ei etutolppia, alk. Volvo Amazon osia: kardaanikori, takaluukunkori, bens.tankin kaulus, tuulilasi, teräsjakopää, etuvilkun pohja, takavalontiiv., ym., 10-65e. 99€. 25€. tehty, vaal.sin., ei ruost., 2300e. Rauhala 050-3825400. com Ruotsi
Valitse paras klassikko.. Mobilisti 8/08 Auto-Kulta Oy Valimotie 23, Pitäjänmäki, 00380 Helsinki, puh. 82 . 09-588 5001 Autolasien erikoisliike Erikoistuulilasi Myymme ja asennamme – tuulilasit ja takalasit – USA-autojen lasit 1925– Mobiili-autojen lasit 1886– varastossa myös käytettyjä taka-sivulaseja – toimitamme nopeasti koko maahan Huollot, korjaukset Ilmastointilaite huollot R12/134a – kaiken ikäiset ja merkkiset – harrasteja käyttöautot www.autokulta.. Dealer in Finland Sisustustarvikkeet ja tiivisteet myös avoautojen katot 1957-1979 Chrysler-Dodge-Plymouth A, B, C & E body 1973-1979 Dodge trucks 1963-1968 Dodge A-100 van 1964-1972 General Motors Corporation LeMans Cutlass Skylark GTO 442 GS Chevelle, El Camino & Monte Carlo 1968-1974 American Motors Corporation Javelin&AMX Mobiilirenkaat • Kaikille Teille • Ristikudosrenkaat • Valkosivurenkaat • Irtovalkosivut • Sisärenkaat Hopunkatu 12 Vammala • puh. (03) 5142660 www.vammalanrengaspalvelu.fi EXIDE-akut harrasteajoneuvoihinkin! EXIDE-akut harrasteajoneuvoihinkin! Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.exide.fi AKKUJEN YKKÖNEN Valitse paras klassikko
17 tkm, ei ruost., talvirenk., hyväkunt., Hillman Minx –52 MR-kats., aj. Uudet tu.lasit: Kadett A/C, Corolla KE10/20/30, Corona RT 60/62, Datsun 1000, Hillman Hunter, Morris Marina, Fiat 126, Viva HC 71>, VW 1500/TL, Volvo 142 50e kpl. Neckar770 ta.peili, e.vilk,ovi,takasivupahv, krom.maskilistat. Laine 040-7204087 ilt. 85 tkm, hieno alkuper. osia: Transp. Vesa 0500-619619 Sjk. VW 411 Variant –70, MR-kats, kats, aj. 09-302 847, fax 09-340 1073 60-70-luv. ~ 6,3m, lev. 12 tkm, Suomi auto, Skoda 105-130 uusia osia: 13” peltivant, 130 maski, kaasuvaij., helmalista, 76-87 varaosak., 80-90-luv. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä. 0400-202781 Uusimaa. 135×12”, 110€/srj. Taira 040-5408007 Kurikka. VW Campingvagen 21-1500-IT/2400 – 66, paperit on, 2345e. Johansson 0503242495 Loviisa. A,B, myös jotain uutta osaa ko. 119 tkm, 2.omist, massattu, 3000e. ja rautanivel, 37-80 purkuosaa ha/pa, startit, laturit, kaasarit, puolat, jakajat, mittarit, v-laatikot, kapselit ym. kattoluukk, ajokunt. varaosa-auto, Opel Kadett -78 hyvä proj., paljon varaosia, Kadett -85 ja -86 varaosiksi, Kadett B varaosia, VW Trans -91(postiauto). ja osia, v-laat, muuta voimansiirtoa, kulutusosia erimerkkisiin vm. Firebird XP-21 –54 show catalog 35e, Plymouth Fury-57 showfolder 30e, Chevy Super Sport 30e+pk. Volvo Amazon osia: kardaanikori, takaluukunkori, bens.tankin kaulus, tuulilasi, teräsjakopää, etuvilkun pohja, takavalontiiv., ym., 10-65e. Chevy van -87 4.3+700, ajokunt., ei kats., Chevy Nova -76 proj., varaosia, VW Pritschenwagen -72 proj., varaosia, Saab 96 –76 muk. Sitovat ilmoittautumiset 29.12.2008 mennessä. MB 508D-75, aj. Chevrolet 4D-34, MR-kats, kats, hieno, 15 500e. toimii, tuotu Texasista, aj. Tuominen 0407261119 Nokia. ym. Lehtonen 040-5569631 Tre. penkit, ovi+sivupanelit tuhkakupein. EMW 340 Sedan –55 purettuna, osat tallessa, rullaava. Ruotto 0400-410702. 2000€, Fordson Dexta ja Major traktorit 2700€/kpl, MB 300 CE -90 aj.179tkm, autom, 6500€. 0400-132091 Prs. vaihdettu, kats., asiall. 1:25, aitoja VW pinssejä ja sat.varjoja. • Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon, alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. Wickström W-2. BMW 315 –81 siisti, moott., kytkin ja ruostesuoj. Ennakkoilmoittautumisia toivotaan mahdollisimman pian. Virtanen 0400-669574 Ylistaro. Ford Transit 1250D-69 kuljetusauto. Ford T-26 hyvä kard.aks. Opel Kadett A –66 moott. Fröjd 0505229179 Kotka. Opel purkuosaa: Kadett A,B,C,D,E, Ascona /Manta A,B, Rekord A,B,C,D,E1,E2, Comm. 05, tekn. Koistinen 040-7489283 Jyväskylä. 70 tkm, verh. –74 pienoism. • Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina (myös fax ja sähköposti käyvät) selvällä käsialalla tekstaten viimeistään kolme viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Kontakt med ePost! Quality renovation of car parts. MB 220 Seb W111 –61, 6-kone, alkup. Forsman +46706922353 HYPERLINK “mailto:mano.forsman@ o-vik.com” mano.forsman@o-vik. Taunus-76-79 kr.puskurit ym. uudistettu, talvirenk., muk. Saab 95 –70 farm., proj., moott. 68-71, kylkipaneeli 45 mm 68-79, käyt. kats-05, 6800e/kpl. ja osia, alkuper. Kosonen 045-6784700. • Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. BMW R100 -84 aj.78 tkm, alkuper. Jussila 040-5578921 Hämeenlinna. täyd. Sunbeam mp osia: runko+pap., moott. 0400-732 859, fax 03-371 6699 er-matkat@elisanet.fi Bedford CF –72 MR-kats., rek. 4L-80E LAATUA, JOTA EI VOI SAADA HALVEMALLA! Automaattivaihteistojen erikoisliike HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA, Rajakylä Puh. Victoria KR-26N Aero Sport 250cc –55, alkuper, käyntikunt. Mac Cullop moot.sahan uusia kärkiä a‘13e. Vänskä 040-8309357 Hki. Suomipyörä, paperit ok, 1200e. Taunus-71-75 ovipahv, penkit, mittaristo, pusk. 60e. MB 250 –79 aj. MB 300 SE-68, Rover 3 litre P5-62, molemm. poikitt. Moskvitsh 1500M –71 aj. VW osia: Transp. BSA 250 Star C 15 kansivent koneineen+syl, 130e. Chevrolet Chevy II Nova-64, MR-kats, 194cid suora 3.2 kuutonen+man, aj. Fiat 600 5.20x12 renk, pusk+kävyt, valoump. 6+1 henk., aj. Lemmetty 0400-449483 Asikkala. Solifer Capri. varaosia, peltejä, ym., kuolinpesä myy. koppa, Eberi BN4 bens.lämm., SF, 90 tarroja, Transp. välipalkit 660 ja 728 mm, oik. 0503769313 Toijala. tehty, vaal.sin., ei ruost., 2300e. uudet, 45e. 450€. Nikula 0400-663426 Kokkola. Korpela 050-3593578 Ulvila. autoihin, 1.7 cih2.8 cih moott. 4L-80E LAATUA, JOTA EI VOI SAADA HALVEMALLA! Automaattivaihteistojen erikoisliike HELSINKI AUTOMATIC CENTER OY Jaakko Husso Hiihtotie 7 B, 01280 VANTAA, Rajakylä Puh. 83 tkm, kilvissä 5800e. SMV vaunu 2200e. Kotavuopio 0440941558 Tre. Puh: 02-2370354 olemme avoinna arkisin ma-to 07-15.30 pe 07-14.00 Osoite: Voimakatu 17, 20520 Turku (Itäharjun teollisuusalue) Näyttelymatka Bremen Classic Motorshow Matka-aika 4.-9.2.2009. Ostetaan, myydään, vaihdetaan BMW R80/7 –78 MR-kats., aj. 12v be.lämm. 139 tkm, RT:n kate, laukut, Suomi mp, 5000e. Savolainen 040-5167092 Kuo. varaosia, 1100e/tarj. Eskelinen 013891266 Joensuu. 58, kork. 85. Ford Cortina-72 rullaava, 1.6 Kent kone osina, 200e. Matkan hinta 445 euroa/hlö sisältää bussikuljetukset Suomessa ja Saksassa, laivamatkat Finnlinesilla (Helsinki-TrawemündeHelsinki) aamiaisella B3-hytissä, hotellimajoituksen aamiaisella 2 yötä/2 hh. rak.srj. VW 1600 Sedan Typ3 –72, uudet renk+alut, uusi maali, ruostesuojattu, kats, uusi sis ym. 300 merkkiä. -86 ja peräkärry Stanz -87 yht. 55, syv. osia, perä, peränkuoria, moott.lohkoja, v-laat.osia, ym., Tunturi Super Sport lähes täydell., lamppu puuttuu. Veikkola 0503769313 Tre. 83 61 Auto-Kulta Oy Valimotie 23, 00380 HELSINKI P. Väisänen 050-5554592 Hki. Lisäksi erillinen hiomo ja hiontaan sekä kiillotukseen kuuluvat palvelut. Tarjous voimassa seuraavan Mobilistin ilmestymiseen asti. Plymouth Fury III –70 838 cid, autom., MR-kats., kats., aj. Citroen CX 20 TRE, ilmast, hyvä, kats, siisti, 2500e. Warren puola, mustalaat 40e. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. Tarkempi matkaohjelma osoitteesta: www.er-matkat.com ER-matkat Valtakatu 30, 39200 Kyröskoski puh. Termonen 050-3093130. 61 • Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille • Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Triumph Typ 490cc ohv –59-66 4xmänn.reng, 2x 69mm/ 2.7165”+30 öljyrenk. konepelti, krom. Austin A40 –62 kunnostuskelp, melko alkuper, ei rek, paperit ok, 500e. aluvant., 2450e/tarj. -73-79 Chevy Vega Dodge Polara/Monaco 2D ht -67-68 Ford Mustang -74-79 Ford Capri DKW F12 DAF 600/750 -60-63 Volga 24 -70 AUTOMAATTIVAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco-turbiinit ERIKOISALANA TH-700R4 vahvistukset ja korjaukset SEKÄ elektroniset vaihteistot esim. Triumph 2000 MKII-71, kats, 6-syl, hyvä, 2800e/vaihto. 70 tml., 8600e. BMW 535i E28 –89 USA malli, aj. Mobilisti 5/06 . Opel Kapitän 4D –50, MRkats, kats, hieno, 11 500e/vaihto. Oldsmobile 98 2D Club Sedan-49, MRkats, 303 Rocket V8+autom, hyvä ja varmatoiminen. VW Kupla 1200 –65 6 V, MRkats., 4500e/tarj./vaihto. ~ 1,9m, moott. Contact by email! Kaipaako autosi entisöintiä Olemme vuonna 1952 perustettu entisöintiin erikoistunut yhtiö. maal., 4500€, Trabant farm. Rambler American Custom DeLuxe –60 suora 6, nappiautom., ilmast., ajokunt., kats. Alaamme kuuluvat autojen, moottoripyörien, veneiden ym metalliosien entisöinti sekä pinnoitus. sis, 9200e. Buick Special 2D ht -66-67 Buick Skylark 4D sed. Cortina-73 vinylikatto, ovet, ko.pelti, ta.luukku, listoja, ta.valot. com Ruotsi. proj, pikkuhitsattavaa, 1000e/tarj. Lisätietoja: www.niklaamorautio.. kunn., korissa peltitöitä, muk. Reijo 050-3741548 Oulu. myynti@niklaamorautio.. ja kori hyväkunt., ei rek., varaosia muk., 650e, Saab 96 osia: mm. Bussireitit ja -aikataulut rakentuvat ilmottautumisten jälkeen (reitti ainakin Tre-Hml-Hki). 76 tkm, kats, toimiva, 3000e. Rehnström 0405003875 Espoo. Nikula 044-2982250 Vantaa. Uudet talvirenk. 09-302 847, fax 09-340 1073 Katso myytävät autot: www.paradisecars.com Vanhojen autoradioiden korjaus Teleme Oy Valtakatu 66 53100 Lappeenranta 05-451 6111 teleme@wwnet.fi EIKÖ JAKSA RUUVATA. Volvo 544 alkuper.kunt. Virta 0500-922482 Pirkanmaa.. Toyota Crown DeLuxe 2.2 D – 80 ajokunt., hitsattavaa, ei osapuutAUTOMAATTIVAIHTEISTOT KAIKKI MERKIT USA-MOOTTORIT JA PERÄT VAIHTEISTOJEN, MOOTTORIEN JA PERIEN KORJAUKSET SEKÄ HUOLLOT Vaihtovaihteistot Varaosien maahantuonti ja myynti Varaosien mukana neuvontapalvelu Dacco-turbiinit ERIKOISALANA TH-700R4 vahvistukset ja korjaukset SEKÄ elektroniset vaihteistot esim. Yrityksellämme on seuraavat metallin pinnoitukset: kromaus, niklaus, kuparointi, kultaus, sinkitys, keltapassivointi, mustapassivointi ja antiikkipatina. käytetyt ruuvisrjt, konelevy, pakoputkiston alkukäyrät, kaikki yht. Yhteystiedot: Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, fax 09-2727 1027 Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi HUOM! Ilmoitukset vain osoitteeseen aineisto@mo bilisti.fi. 54-82 autoihin: vaijereita, kytkinosaa, bens.pumppuja, jarruosia, ym., kysy. etulokas. Mobilisti 8/08 . Kelomäki 050-3870597 Hki. kunn., muk. Nissa Sunny uusi virtalukko 45e, Datsun 100A lämpöpatr, be.korkki, vilk.rele, työkalupussi yht.40e. Paakkanen 0400-955168 Jokioinen. ta.valot, etuvilk, mittaristo, ovet, etu/ta.luukk, listat, uusi käsijar.vaij, v.laat, ratti, syyläri, startti+laturi ym. 050-3294459 Espoo. Sutela 0400-185840 Valkeala. Indian 741 osia: 3 kpl syl., kansi, vaihteisto, josta puuttuu pääaks., venttiileitä, mäntiä, ventt.suojaputket, moott. Koskeli 0500-500237 Espoo. vetok. 045-1281417 Varaosakirj.: Rover 2000 Sc/Tc/Automatic, Austin /Morris 1100 Mailer 64-66, 1100/1300 MK II, Mini MK II 68-75, 35€/kpl+pk. 09-588 5001 Erikoistarjous: Yksittäiskappaleina nämä lasit 20 € /kpl. Harkonen 0415463085. Muihin toimituksen sähköpostiosoit teisiin lähetettyjä ilmoituksia ei huomioida. 6871 ovet, luukut, takahelmap., pusk., hans.lokero 68-71, varap. SOITA 040-4156671 HUOLLOT JA KORJAUKSET PELTIJA MAALAUSTYÖT VARAOSAT KATSASTUKSET VERHOUKSET NOUTOPALVELU Läntinen teollisuuskatu 23 02920 ESPOO WWW.AMEPART.NET www.motoparkki.. 70 tkm, hyväkunt., rek., kahdet renk., 1500e, Retro lehtiä 48 kpl ja HyrysysyMenolainen/Automobiili lehtiä 70 kpl, yht. 364 tkm, moott. 2 srj, toinen pun, toinen tummempi pun. Jormalainen 0407523935. kunn., lev. Uusia VW tarv. maski umpioilla, jäähdyttäjä. Keskimoottorivene mänty/mahonki, pit. esitt., Helkaman iso mainostaulu, käyttämätön huoltovihko. uusi takavalo, 50e+pk. Opel jääkaappi –57 lähes uutta vast. Hintsala 050-5168250 Ylivieska. 040 578 8822 Turvallinen, lämmin ja vaivaton säilytysja huoltopaikka arvokkaalle ajoneuvollesi Kvalitetsrenovering av bildelar
84 . Mobilisti 8/08 2 . Lähdöt Helsingistä joka päivä. JOKA PÄIVÄ HELSINKI-TRAVEMÜNDE! Eniten valinnan varaa: 5 suurta laivaa. UUTTA! Star-laivoilla nyt myös Säästöpaketti: hinta yhteen suuntaan jaetussa B3-hytissä ilman aterioita alkaen vain 146 € /henkilö! Hansa-laivat, 36 tuntia yhteen suuntaan. 09-2510 200, info@ferrycenter.fi www.ferrycenter.fi Varaukset matkatoimistostasi tai Finnlinesin Matkustajaliikenteen Helsinki-Travemünde -reitin pääedustajalta: Star-laivat, 27 tuntia yhteen suuntaan FINNLINESIN LEPPOISAT SAKSANLAIVAT. 040-516 0358 Niittyläntie 11, Helsinki email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Old Cars World Oy 1927 Pierce Arrow 2D sedan 12.800 € 1927 T-Ford roadster projekti 6000 € 1949 Diamond T kuorma-auto 4800 € 1953 Cadillac Coupe projekti 6800 € 1958 Chrysler Windsor 2d Hardtop 8500 € 1959 Imperial 4d HT 7650 € 1965 Ford Falcon avo 5500 € 1966 Plymouth Sport Fury 2d HT 4500 € 1968 Ford Mustang 2d HT (tulossa) 8700 € 1971 Cadillac Coupe (deVille) 7500 € Old Cars World Oy Old Cars World Oy Autonhankintamatkalla Amerikassa, soita! HYVÄSSÄ SEURASSA ON NAUTINTO MATKUSTAA! HELSINKI-TRAVEMÜNDE NORDIC FERRY CENTER OY Itämerenkatu 21, 00180 Helsinki, puh. Mobilisti 2/07 Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. Maksuton saunojen sekä porealtaiden käyttö. 10 hytti / hintaluokkaa
Mobilisti 8/08 . 85 6.-8.2.2009 Voita ilmainen matka Bremenin Classic Motorshow:hon! Bremen Classic Motorshow ja Mobilisti arpovat kahden hengen ilmaisen matkan Bremenin Classic Motorshow:hun kaikkien Mobilistin vuodelle 2009 vviimeistään 15.1.2009 mennessä tilanneiden kesken. Kaikkien tilaajien kesken arvotaan myös 10 kpl 2 hengen lippupaketteja Bremenin Classic Motorshow:hun. klo 6.30. 65 tkm, käyttökunt., alkuper., ei rek., uusittu jarrut ja etupään puslat, 2000€. Hautamäki 0400-364996 Töysä. Valmet pienperämoott., täydell., 50€. 300€. takapenkki, ym., Rekord A Coupe sin. 1965 Ford Falcon convertible, 289V8+autom. maalaus ja verhoilu kaipaa ehostusta. Veijalainen 050-3681026. 5€., 0466897826 Karjaa. MB 190 D –84 W201, autom., aj. takapenkki, takavaloja: Kupla, Moskvitsh, Mini, Opel, ym., Dodge Dart 4D –65 ovet, listoja, ym. Lehto 040-7099406 Vihti. Laaksonen 040-7636271 Salo.. Ford Zephyr Six -54 käyntija ajokunt., päältä kova, alusta pehmeä, 1200€. Triumph Herald 1200 –63 aj. Volvo PV 544 -58 alkuper.kunt., ei rek., kahdet renk., hyvä entis.proj., uusi pakoputki, pientä ruost. käytettyjä osia: kulutusja pisteosia, pyydä lista, etupukki, moott., vant., peltiosia, kaikki yht. ovien alareunassa, 2900€. MB 230 Lang -70 hyvät etulokas., ratti, takaja etuluukku, pölykaps., etuja takavalot, ym., alk. Zündapp mp:n messinki bens.tankinkorkki, teksti Nürnberg, 30€, hieno Cleveland Street emalikyltti, 1×0.5 m, 400€, 50-luv. Isuzu Bellett –70 etunavat, perä, Kadett A moott., pun. Voittajan paketti sisältää ilmaiset Ryan Airin lennot Tampereelta Bremeniin ja takaisin. Kontio Sisu -65 sora-auto, 4-veto, ositt. Karttunen 050-3691375 Joensuu. Täydellinen ja pilaamaton auto. H.5500 eur. Koivumäki 050-9189163 Ylihärmä. klo 10.05 ja paluu Bremenistä su 8.2. Vilkman 0505299303 Hartola. Herranen 040-5130126 Oulu. Oldsmobile 15” teräspölykaps., vm ?, keskellä 2,5×5,5 cm suorakaide, jossa kuvio keskellä, nuoli osoittaa venttiiliin, 70€/tarj. harvinainen aito avo Falcon, auto todella suorakorinen ja ruosteeton Kalifornia projekti, seissyt vuosia tallissa ajamatta ja alkup. ok., 700€. BBremeniin pääset helposti Ryan Airilla (meno-paluu noin 150€). kesäisin. pientä, Corolla KE20 mitt., takaluukku, ym., Moskvitsh –55 ovet, PMC Skyline –66 ovet, maski, Chevrolet Fury Sport –71 hyvä etupusk., Fury –70 alum. Eri autojen irtomerkkejä: Escort, 1100, Taunus, Consul, Saab 95, 96, VW 411, Variant, Toyota, Corona, Hiace, 1.6, V4, Viva, 2000, Marina, 1600/TC, Sunbeam, Rekord, Datsun, 100A. takapenkki, etupenkit, Taunus P3 vihr. Back 0505619488 Vaasa. Laitila 044-9588610. Kurkela 092214442 Inkoo. –58 etulokas.lista, Plymouth –38 oik. Mikola 0400744335 Halikko. Lähtö Tampereelta pe 6.2. Vuorinen 040-5684670 Tre. lampunkehykset, uusia Lucas kärkiä, 2-tahtibens.jakelupumppu. Chevrolet Corvair 60-64 osia: etulokas., etupelti, lyhdynpohjat, 2 kpl äänenvaim., kaps.sarja, Chevrolet 4D –56 vas. purettu proj., kaikki osat löytyy, pap. takalokas., Chev. vararengaskotelolla, puskuri. 750 tkm, keskusluk., ohj.tehostin, kattol., alum.vant., ym., 1250€. Kaikki kahdelle hengelle. etulokas. Perillä odottaa majoitus Hotelli Maritimissa ((2h-huone, kaksi yötä) sekä pääsyliput Bremen Classic Motorshow:hun perjantaina ja lauantaina. P.0405160358 Morris Mini 850 65-71 uusia ja hyväkunt. Sunbeam S8 500cc –52 MR-kats., hyvä ajokunto, 5800€. Ford Taunus 2.0 GXL -75/76 siisti, hyväkunt., aj
162 tkm, uusi vaihtomoott., jolla aj. 73 tkm, tarj. ok, 1500€, Felicia 61-64 lasikuitukatto, 250€/ tarj., Skoda 445 koko auto, heikkokunt., 350€, 110R, Coupe osia, laseja, ovia, myös koko auto, 130 Rapid Coupe–88 500€, MB 220 ~60 oik. VW Cabriolet –62 aj. Vuorinen 040-5684670 Tre. etulokas.lista, takaluukun ylälista, etulampunkehykset, -52 etulokas. malli umpiot, pakoputki, paljon muuta osaa, 2 srj Kadett C/Manta A 13” Ralley Wheels vant., VW Caddy 13” vant., MK II Golf 2D uusi helmapelti, 4D vas. Pappa Tunturi -65 toimiva mopo, ei rek., 1500€, MF 35D –58 4-syl. Lindholm 0500-598289 Eura. mopo, Peugeot 204 ja Nissan Cherry korinosia, Datsun Finn etulokas., Mini ja Simca 1000 mittarit, Yamaha YG –80 pakoputki, lamppu, mittari. kultamaha traktori, rek., moott. rek.ote löytyy, Sunbeam Kostaja 2D –74 hyväkunt. –30. tai autom. per. ok, 15000€. aj 1500 km, helppo MR, 1000€/ vaih. Hartman 06-3174932 Vaasa. puusovite kojelautaan alkuper. Piekiäinen 050-3443159 Heinävesi/Joensuu. Vainio 044-0121175 Tku. VW 1300 Kupla –70 aj. 2 kpl kuvan muk. alle 100 tkm, moott. Skoda osia: uusia moott. Mazda 1500 4D Sedan –72 aj. ovi, -60 konepelti, Kadett D 8286 etu-/takapusk., farm. osia, 490€. kiertonupit, muk. MB 170-220 malleihin sop. Johansson 050-3242495 Loviisa. mitoituksella, tyyppikilvelle tila radion yläpuol. Rehn 050-5705639 Nurmijärvi. lehteä puuttuu, 200€. v. Toyota Corolla DX Liftback 1,3 –84 rek., kats., 160€. Ketola 040-8117061 Nakkila. per. Opel Kadett A –66 ajokunt., ei kats., hyvä proj., pientä ruost., paljon osaa muk.: moott., v-laat., ym., 1600€, Datsun Bluebird –66 hyvä proj., pap. Tarvainen 0400-794466 Orimattila. Kauppi 0443210999 Riihimäki. kunn., ketjut muk., 4200€, Suzuki TS ER 125 -75 ei rek., toimiva proj., muk. 26 tkm, 4200€, Alfa Romeo Alfetta –73 aj. Opel Blitz 2100 D –77 pakettiauto varaosiksi, Opel dieselmoott., eri kokoisia: 2.0, 2.1, 2.3. Tuominen 050-4015057 Eura. Becker Europa TR autoradio, toimiva ULA radio, transistoritekn., uudet täyskrom. ok., kori lähes hits., moott. vant.16”, jako 4,5, 2 kpl 30-40-luv. 86 . vajassa, alkuper. Väisänen 0400557571 Vantaa. 2800€, Sprite Musketeer –78 etuteltta, ei rek., siisti, 950€. Opel Kadett B 31 –70 MR-kats., alkuper.kunt., aj. 4” rallilamput, 100€/kpl, Keimola, Ahvenisto ja Monaco F1 GP ohjelmia ja postikortteja alk. BMW 700 LS -64 proj., alkuperäiskunt., pieniä puutteita. tunnistamattomat takalokas., Opel Olympia –54 konepelti, -59 takaluukku, SD vas. listat De Luxe tekstillä, paljon muita listoja, kard. takaluukut, ei hits., suorat, yläluukussa pianosarana, 100€. aj. 062637112. kaps., Chevrolet 4D –37 etuovet, -62 vas. moott. Mobilisti 8/08 Oldsmobile Toronado -66 V8, autom, alkuper, hyvä tekn., uudet penkinverh., lähes maalivalmis, ei ruost., pohja hiekkapuh. 153 tkm, tuotu Italiasta –01, kats., hist. v-laat., 80€/tarj. ja jarruosia takamoott.malleihin, piikkinokkaan ja Octaviaan, myös purkuosia edell., ei piikkinokka, Felicia Roadster –60 proj., pap. per. Honda 100 –74 siisti, pun., moott. Skoda Octavia –57 ei rek., säil. Ahlman 0400783519 Tku. 040-7345150 Lahti. Welin 050-4108790 Tku. Renko. takavalonlasi, WSK mp runko, pyörät, keula, tankki, lokas., 120€/ tarj., Simca Aronde Sport Coupe de Ville Plein Ciel –59 proj., 4500€, Aronde purkuosia, Mitsubishi Tredia kunn. varaosakirja, 2750€. 230/250 6-syl., Solifer tankki, 2kpl Coronet 66-67 kaps., Aspen/Volare kaps., Rambler ko. Jeep CJ-5/CJ-6 –58 huoltokirja, siistikunt., 50€. –52 proj., kori kunn., sovitettu Indenoor diesel ja hypoidi perä, rek.ote ok., muk. Riihelä 0400-455831 Lahti. ovi, 2 kpl Kupla 5-pultt. Lada ei kats., ei rek., ei pap., ajokunt., 50€, VW Transport Typ1 hyväkunt. kunnossa, ehjä verh., paitsi istuimet, pieniä osapuutteita, 400€. 20 tkm, alkuper., hist. ja pohjamaal., 8200€, Chevrolet Corvette -84 V8 345 hv, 4+3 man., hyvä tekn., isot jarrut ZR-1,uutta: renk., isk.vaim., akku, laturi, ovi-ja ikkunatiiv., maal. Seppä 0403222211 Pori. Peugeot 203 farm. Ferguson –52 rek., hyvä tekn., 2 takarenk.+vant., ketjut, 1-siipinen aura, äes, yht. joke 350/10 pultt. Iivonen 0505600340 Riihimäki. 050-3371875 Laihia. V8 Magazine lähes kaikki lehdet kansioissa, 2 ensimm. tiedossa, tarj. NV 30 DKW 200 –52 kunn., moott. 150 tkm, alkuper.kunt., t.punainen, siisti, seissyt 7 vuotta. Yli-Piipari 0400-563928 Kauhajoki. Fiat varaosia lähes kaikkiin malleihin: 126, 600, 850, 1100, 2300, jne., kysy. 05-3776174 Elimäki. –77 uudet kelt. Toivanen 050-4121193 Kuopio. Fiat 600 –71 ajokunt., ei kats., pap. Innala 0400200211 ilt./vkl. ok., alkuper., kelt., 1500€. ristikko, Cadillac 2D HT -59 katto, imu/pakosrj. Vauxhall Victor 57-61 ehjät etulokas., 150€/pr, puupuolapyörät 18”, 6×18” renkailla, 80€/pr, AK:n jalallinen maskimerkki, AK:n lääkärimerkki, Tähtiajon merkkejä, ym. vanha 3vaiht. Jaguar XJ40 Service Man., täydell., Aston Martin DB2 ohjekirja. osia: ovet, nokkapelti, bens.tankki, tarj. kaikki uutta, rek, pienellä viimeistelyllä MR-kats., 3500€. Salo 0400728713 Noormarkku. Neckar 1100 Europa –62 2 kpl pilleripölykaps., 20€/kpl, vv. tied., hyväkunt., MR-kuntoinen, 2900€/tarj
Saab 99 –83 alkuper. Jawa osaa laidasta laitaan, myös uutta, Cezeta 175 sekal. huonojakin. Zündapp Sportcombinette KS 50 -61 osia tai kokon., Indian Prince 350 osia tai kokon., NSU Konsul 501 koko pyörä tai aihio. Annetaan Datsun 100A, ei ajokunt., hae koko auto, jos tarvitset osia, muuten paaliin. keskellä ja puolat reunoilla, tarj. huom. osaa. Mobilistit ja Seniorit kansioon! Toimituksesta saatavissa lahtikansioita hintaan 7 €/kpl + postikulut Tilaukset: 09-272 7100 toimitus@mobilisti.. Leinonen 044-0981099. oltava, miel. Koponen 040-7455027 ilt. MB 170 Sb -52 rattivaihteen osat: keppi, tangot, ym., takaoven tuhkakuppi, moott. vant.keskiön kapselit/pillerikapselit, yksikin riittää. etulokas., takalokas. Ison Atlaksen hammaspyörät, välityssuhde 3:09 tai 3:22. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 28.000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 100.000 intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 30.1.2009 ja sen aineistopäivä on 16.1.2009. Ford 35-39 runko Oulun seudulta. Dodge Aspen 4D -80 uudet pyöränaukonlistat. Laitila 044-9588610.. Volvo Amazon 69-70 ratti. Virtanen 0500-142929. Ford/Fordson vanteet 5.00-16”, myös vanhempi 4.50-17” käy, mielellään 4kpl. Mäkelä 050-5364762. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteeseen www.mobilisti.. Söderberg 0400569966. niemenmaa@mobilisti.. vanha, -76 tai vanhempi, merkillä ei niin väliä. Erikäinen 041-4689551. kaaret, helmapellit, pohjapellit, ym. Mustonen 050-5995353. auto tai osakasat huom. M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Laitila 044-9588610. Hämäläinen 0500-755259. Pihlaja 0407087430. Korpela 040-7417105. Miettinen 040-7048314. Honda CB500 Four K2(A) -73 tankin koristereunalistat, matkustajan ”kauhukahva”. MB Coupe –67 W111 USA mallin uusia tai hyviä käytt. Haapakoski 040-7479281. Linna 0400812414. Herra Söderberg, jolla on kotimuseo, voisitko ottaa 2CV –55 moottoriasiassa yhteyttä, puh.numero hukassa. etuvalojen kromikehys, pyöreät umpiot, maskin kromikehys, kokopun. Opel Kadett B ehjä punaruskea lattiamatto, mustakin käy. Ford Mustang HT V8 64½-70 hieno ja hyvä, ei proj., miel. tai suora korj.kelp. Jawa Typ 353/250 kunn. Plymouth Barracuda Fastback –68 takalasi, voi olla myös pleksilasi, myös tiedot otetaan vast. Juntunen 0409614741. uutta osaa. K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys Petri Niemenmaa puh: 0500-425 063 tai sähköposti: petri. Honkanen 041-5072777. Tolvanen 040-5218635. Järvinen 0407542171. /myynti_ilmoitus.html LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE | 6/2008 | 8,50 € Kansatieteellinen suurnumero Lada Niva ’78 | Chevrolet Impala ’60 Bentley Speed Six ’30 Tahko Pihkala jenkkien maassa Bentley Speed Six ’30 Tahko Pihkala Tahko Pihkala Tahko Pihkala Tahko Pihkala Tahko Pihkala jenkkien maassa jenkkien maassa Nimbus C ’38 Vanhat lehdet järjestykseen. Mobilisti 8/08 . Kotakari 040-5263860. Sengström 0408362521. MR kats. Ford T Touring –27 etupenkin selkänojanpelti, vas. MR-kats. Kainulainen 041709442. Viinikainen 044-2133323. Kurki jrk67@suomi24.fi . Hovi 0400406354 päivisin. Ford Cortina -68 ehjä takapuskuri. Fiat 125 umpioita. Volvo Amazon 58-60 kello 6V, USA vientimallin puskurinkaari. Chevrolet, Buick, Pontiac vanteet, kaps. yli 50 vuotta. vas. MB 220D –72 W115 ehdottomasti ehjä moott.öljynlauhdutin. Harley Davidson osia, kaikki ja kaikenkuntoiset kiinn., myös huonot, myös muut USA mp osat kiinn. Kotavuopio 044-0941558. Puurunen 0400-533589 Kuvan muk. osaa, CZ 150 moott. Sorsa 0400-706527. hinta 1600€. 040-7678721. Moskvitsh 403 tai 407 varaosiksi, kaikki huom. MB W123 Lang mallin sisustuksen osia, myös muut Langin osat kiinn. Ford Fairlane Sedan –64 takapuskuri, hyväkunt. Termonen 0503093130. takalamput, rosterivannekehät peltivant., MB:n omat jalkatilan kumimatot. Lucas Zeghanger sumulyhtyyn keltalasinen umpio, Ø 143 mm, tai koko lyhty. ohjausaks. tai helposti museokatsastettavissa, max. Lahti 0500-791235. mistä lasin voisi löytää. tai pelkkä lohko, tunkki, työkalut, ym., myös kokon. osia: kulj.puol. maastoauto, pakettiauto, tai kuorma-auto, annan vaihdokin. MG Midget Mk III tai Austin Healey Sprite Mk IV Works mallinen kovakatto, kunnolla ei ole väliä. Polaroid Land Camera 1000, itse tulostettavia kuvakasetteja. Ratia 040-7038166. Leino 0400-514927. Matkailuvaunu, kokon.paino max 550 kg, pap. Latvatalo 050-5434033. potkupelti. Fiat 850 peltiosia: mm. Saari 040-8655511. 87 kopeittävät kaps., Austin A 40 2D ovet, Transit -70 uudet helmat, 13” truck vanteet, jako 4,5. Tiuttu 0400-321696. Kurki jrk67@suomi24.fi SEKALAISTA Halutaan vuokrata hääauto ja kuljettaja 27.6.09 Hämeenlinnan seudulta, auton ikä miel. Eronen 0400-648141. Chevrolet -34 ovet, myös muut osat kiinn. 50-luvun Rover 75 toimiva moottori. Ford Fordor 4D -35 osia: oik. Tammelin 0440-753000. moottoripyörän keula, kaikenkunt. moott., käyt. alapäähän, kromikoriste kojetaulun keskelle, pinnavanne, ym. Volvo P 1800 Pyhimys hyväkuntoinen. Ford A Pickup -30 takalokas., Ford 39-40 lokas., Ambassador 990 6667 maski. . OSTETAAN Nash Light Six –27 osia: ohjauksen vipuja simpukasta eteenpäin, konepellit, 4-ovisen avomallin kaikki ovet, myös huonokuntoiset ja mahdollisesti sopivat kiinn. Pitkänen 0505580734 Nurmes. Anttila 044-2722232. Väyrynen 050-3528060. Yamaha SR 500 moottorin suoja/kaatumaraudat. 30-40-luv. etuoven ikkunannostin, etulampun kehykset ja lasit, valokatk
Kyseessähän on auringon voiman hallittu ylläpito maan päällä. Asia on ratkaistava joukkovoimalla, eli valtioiden resursseilla. . Kaiken tarvitsemamme sähkön ja lämmön voisi saada poraamalla riittävän syvän reiän maahan ja kiinnittämällä siihen turbiinin generaattoreineen. Tämä on väärä lähtökohta, sillä yksityisen kulutuksen vapaaehtoisesti saatu pienentäminen on niin pieni osa kokonaiskulutuksesta, että mitattavaa muutosta edes päästöjen kasvunopeuteen ei saada aikaan. Sekään ei onnistu helpolla. Se sisältää tehoa enemmän kuin ikinä tarvitsemme. I hmiskunnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä keskusteltaessa keskitytään turhan usein siihen, mitä itse kukin voi asialle tehdä. Kaikki kunnia Neuvostoliiton ja Venäjän teoreettiselle tutkimukselle, mutta rahaa ja resursseja näin epäkaupalliselle alalle ei idässäkään ole kovin paljoa. Maalla on kova kuori, jonka paksuus on suurimmillaan 50 kilometriä. Kaikki tämä puuttumatta amerikkalaisten autoiluun tai suomalaisten talojen lämmitykseen. Nyt ei siis ole tarkoiteta utopistista tuhannen kilometrin reikää maan ytimeen, vaan vain niin syvää kuin rahalla pääsee. Ihmisen tuntemista materiaaleista ei paraskaan kestä kuin kolmisen tuhatta astetta sulamatta. Uusiutuvissa energianlähteissä on ongelmia riittävän tehon saamisessa. Kuitenkin fuusiovoimalassa yritetään hallitusti ylläpitää miljoonien asteiden lämpötilaa ja suuria paineita. Uusiutuvat energianlähteet ja ydinvoima ovat päästöttömiä. Sen alla on vaippa ja ydin, jotka ovat suurimmaksi osaksi sulaa massaa, eli todella kuumaa. Nyrkkisääntö lämpötilan nousulle kuoressa syvemmälle kaivauduttaessa on 20 astetta jokaista kilometriä kohti. Seuraavaksi ei enää kannattaisi tehdä kalliita huoltoja ydinvoimaloille, vaan nekin suljettaisiin. Pelkästään laihdutuslääkkeiden kehittämiseen käytetään lännessä satoja tuhansia kertoja enemmän rahaa. Ihmiskunta kävelee siis saasteettoman voimanlähteen päällä. Todennäköisesti joko yhdysvaltalainen tai kiinalainen yhtiö päättäisi sijoittaa riskirahaa sarjatuotannon kehittämiseen. Käytännössä amerikkalaisten olisi lopetettava autoilu ja suomalaisten asuntojensa lämmittäminen. Ratkaisu hiilidioksidipäästöihin Kasvihuonekaasut 2006 Jäte 3% Maatalous 6,9% Liuottimien ja muiden tuotteiden käyttö 0,1% Teollisuusprosessit 8% Haihtumapäästöt 0,2% Kotitaloudet, palvelut jne. Mutta mitä vaihtoehtoja meillä on teollisuuden ja yhteiskunnan tarpeisiin riittävän tehon saamiseksi. Puhdasta fuusiovoimalaa on suunniteltu jo 1950-luvulta alkaen. Ensimmäisen maan lämpöä käyttävän voimalan valmistaminen maksaisi varmasti aivan tajuttomasti, eikä se tuottaisi paljonkaan tehoa. Ilmaista energiaa on tiedossa, kunhan keksimme keinon reiän poraamiselle suuren paineen alla, satojen asteiden lämpötilassa. Muutaman voimalan jälkeen tekniikka olisi jo kehittynyt sen verran, että markkinatalouskin kiinnostuisi. Ei onnistu helpolla. Maapallon läpimitta on yli 12 000 kilometriä. Se olisi kuitenkin käytännössä ikuinen, ei tarvitsisi polttoainetta, eikä tuottaisi lainkaan jätettä. Voiman valjastaminen on suuri tekninen ongelma. Se kuulostaa vaikealta, mutta esimerkiksi fuusioon verrattuna ratkaistavat ongelmat ovat pieniä. Ensimmäisen voimalan kehitystyön aikana tekniikkaa parannettaisiin, joten toisen voimalan tekeminen olisi jo puolta halvempaa. Maan syvyyksien tutkimisessa Venäjä on yhä maailman huipulla. Vettä ei virtaa määrättömästi, eikä pakkasella yleensä tuule sähkökiukaan vaatiman tehon vertaa. Viiden kilometrin syvyydessä on siten noin sata astetta lämmintä. Jos halutaan pelkästään yksityisen kulutuksen pienentämisellä edes pieni, todellinen lasku hiilidioksidin kokonaispäästöihin, olisivat uhraukset suuria. Kyllä siltäkin syvyydeltä lämpöä löytyy. Hiilidioksidipäästöt laskisivat puoleen nykyisestä. Syvin koskaan tehty reikä on ollut noin 12 kilometriä syvä. Maan lämpöä käyttävien voimaloiden yleistyessä sähkön ja lämmön tuotanto fossiilisilla polttoaineilla lopetettaisiin kannattamattomana. Mobilisti 8/08. 7,8% Liikenne 18% Energian tuotanto 56% lähde: Tilastokeskus Janne Halmkrona p ii r r o s : K im m o V ir t a n e n 88 . Jokaisella vuosikymmenellä sen tulon on arvioitu vievän vielä 25 vuotta, eikä ihme. Ydinvoima olisi lyhyellä, eli satojen vuosien tähtäimellä, helppo ja suhteellisen turvallinen ratkaisu, mutta kymmenien tuhansien vuosien jäteongelma on pelottava kysymys
Ennensotaiseen kalustoon keskittyvällä sivustolla on mielenkiintoisia uutisia ja kuvia sekä linkkejä myytävänä oleviin autoaarteisiin ympäri maailmaa. Pienoismallipäivä Sampola, Tampere, FHRA, 0400-833 841 Maaliskuu 8.3. , 045-6331954, 041-546 6517 28.2. , 0400-491 826 28.3. October Swap Meet Teivon ravirata, Tampere, FHRA, 0400-735 727, 03-214 2599 Puuttuuko tapahtumanne listalta. Kokko Treffen Himanka, Sautinkari, Kokko Mc, 040-554 6063 Heinäkuu 28.7. Winter Swap Meet Teivon ravirata, Tampere, FHRA, 0400-735 727, 03-214 2599 Huhtikuu 10.-13.4. Botnia Swap Meet Ravirata, Seinäjoki, 0400-661 999 17.1. Talviajot pappamopoille Hotel Patruunatalo, Pyhtää, 040-558 8193 Helmikuu 7.-8.2. Mobilisti 8/08 89 TAPAHTUMAKALENTERI (tiedot sitoumuksetta) Kerhouutiset Laatinut: Matti Ouvinen = Tapahtumasta tiedotettu toimitukseen kirjallisesti Helsingin kauppatorilta Kaunialaan, 050-552 8478 23.5. 11.-13.4. Hot Rod & Rock Show Pirkkahalli, tampere, FHRA, 03-214 2599, 0400-623 276 Toukokuu 2.-3.5. Autot oikein tunnistaneille ja täydellisimmin vastanneille postitetaan tavoiteltuja PreWarCarT-paitoja. Mopotshou Hotel Rivoli, Järvenpää, 0500-513337 Kesäkuu 5.-7.6. 39. Mopotshou -viikonloppu Järvenpää, 0500-513 337 22.5. Top Weekend Sappee, FHRA, 0400-833 841 Lokakuu 10.10. Mopoajelu Lahdesta Vääksyyn 0400-443 593 Elokuu 14.-16-8. Pre War Carin jokaviikkoisissa kuvatunnistuskilpailuissa pyritään selvittämään, mitä mystisissä autokuvissa oikein on. Olisiko meilläkin paikallaan lisätä äitiyspakkaukseen esimerkiksi uusin Senior ja varaosaliikkeen lahjakortti?. Rompetori ja XXVII Kokkolan MP-näyttely Kokkolan urheilutalo, Kokko Mc, 040-554 7063 25.-26.4. www.prewarcar.com Tasa-arvon nimissä Kotimaisen äitiyspakkauksen vastine Itävallassa on ns. Classic Motorshow Lahden Messukeskus 21.-24.5. Mopoajelu sotaveteraanien hyväksi Verkkopussihousuille Kanttiautoharrastajat, joille tietokoneet eivät ole tyystin pelottavaa digidigi-dägädägätekniikkaa, suuntaavat selaimensa PreWarCar -verkkolehden sivuille. XXXVI Talviajo www.sahk.. American Car Show Messukeskus, Helsinki, www.fhra.. Kirjekuoressa on Alles Auto -autolehti sekä kuponki, jolla saa lunastaa lähikaupasta sixpackin olutta. Kirjoita toimituksen osoitteeseen tai sähköpostiin: janne.halmkrona@mobilisti.fi Tammikuu 2009 17.1. Äidin ja lapsen laatikossa on kaikenlaista vauvatilpehööriä ja kirjekuori, jossa lukee ”Nur für das Vater”, vain isälle. Leikkikalumarkkinat Old Toy Swap Valkoinen Sali, Aleksanterinkatu 16-18, Helsinki, www.marklinclub.. Mutter Kind Box
Hain enoni henkiseksi tueksi, ja menimme kysymään pieneltä mieheltä, saisimmeko vilkaista takapihalla olevaa kaksipyöräistä laitetta. Harrikkaherätys Oli heinäkuun kolmas päivä vuonna 1971. Pihalla oli pieni sepän paja ja pajassa pieni mies. Seppä sanoi, että jo vain, se on vanha Harrikka. Toki mopot ja tytöt kiinnostivat, mutta jostain Todellinen ikuisuusprojekti Kuinka Happosesta tuli Happonen ja romukasasta Harley Davidson. Elin murrosikäisen nuoren miehen elämää kuten muutkin ikätoverini. Kuljetukset hoidettiin kesällä autolla ja talvella Harley-Davidsonilla, jonka perässä olevassa reessä komentaja istui susiturkissaan. Elämäni ratkaisevin käännekohta tapahtui vuonna 1971, jolloin olin neljätoistavuotias. Nämä kaksi kasaa sinetöivät lopullisesti eron ikäisiini. Kukaan ei nimittäin tunnustautunut kaveriksi vanhaa ruostetta keräävälle kummajaiselle. I soisäni oli 20-luvulla nuorena miehenä töissä maalentoeskadroonassa Utissa, korjaamolla, jossa huollettiin ja korjattiin puolustusvoimien Harrikoita. Toinen kasa oli juuri ja juuri tunnistettavissa moottoripyöräksi. syystä en jaksanut keskustella kovin pitkään Kawasakin kevarin huimista tehoista tai uudenkarhean Suzukin värinättömästä käynnistä. Satulaa ei ollut, eikä monta muutakaan pikkuosaa, mutta rohkaistuin silti kysymään, mitähän laite mahtaisi maksaa, jos se nyt olisi ylipäätään kaupan. 90 . Mopoja harrastettiin. Sydän alkoi takoa kovemmin saman tien, sillä pyörä oli tosiaan tunnistettavissa Harleyksi, se oli vain jotenkin kevyen oloinen. Olin kai jo syntymälahjana, tai -rasitteena, riippuen miltä kantilta asiaa katsoo, saanut jonkin kummallisen mieltymyksen kaikkeen vanhalta rasvalta haisevaan. Mieleeni jäivät lähtemättömästi nuo kuvat ja tunnelmat menneestä elämästä. Myöhemmin syksyllä 1971 satuin parin kilometrin päästä kotoani, koulumatkan varrella, huomaamaan jotenkin tutun näköisen moottoripyörän raadon erään talon takapihalla. Niillä rällättiin metsissä ja lähimaastossa niin paljon kuin taskurahabensat antoivat myöten. Toinen kasa näytti veneeltä ilman hankaimia. Pyörästä oli tehty yksisylinterinen sahaamalla takapytyn kiertokanki juuresta poikki, juottamalla imusarjan ylimääräinen reikä umpeen sekä tukkimalla peltilevyllä takasylinterin poistossa jäänyt aukko. Moottori ja vaihdelaatikko poistettuna 1971. Jaksoin alle kouluikäisenä vesselinä väsymättä selata mummon luona vanhaa valokuva-albumia, jossa oli paljon kuvia etupäässä 20-luvun Harrikoista ja muista armeijan ajoneuvoista. No, kyllä niitä kavereita myöhemmin riitti, kun Harrikka alkoi nousta pyörilleen. Kokonaisuus esitti vuoden 1934 HarleyDavidsonia. En kuitenkaan oikein koskaan omasta mielestäni sopeutunut ns. Kotipihallamme makasi lohduttoman näköinen ruostekasa. Tai oikeastaan kaksi. Se oli ilmiselvästi tämän toisen kasan kaveri, koska värikin oli sama eli ruosteenruskea. Pelkäsivät kai joutuvansa sotkemaan kätensä. kavereiden joukkoon. teksti ja kuvat: Timo Happonen, alaotsikko toimituksen Ainoa säilynyt kuva Harrikasta ostohetkellä. Mobilisti 8/08. Myöhemmin hän oli Lapin rajavartioston komentajan, eversti Oiva Willamon henkilökohtaisena kuljettajana Rovaniemellä. Sodan jälkeen yritettiin kuulemma bensapulan takia mokomalla ratkaisulla säästää polttoainetta. Ehkä kotini autotallilla ja siellä olevilla romuilla oli asiaa edistävä vaikutus, en tiedä. Tästä pyörästä oli juttu vuoden 2008 Mobilistin kakkosnumerossa
Kolmenelonen oli ollut paljon helpompi tapaus, koska se oli enemmän nykyaikaisen moottoripyörän kaltainen. Lisätienestejä kertyi jonkin verran harrastajille tehtävistä heijastimien hopeoinneista ym. Sain hankittua hyvässä alkuperäismaalissa olevan työkalukotelon, jonka pohjasta löytyi erittäin hyvin säilynyt värikerros. Seuraavat neljä vuotta kuluivat Lahden kultaseppäkoulussa. Juhani auttoi myös sittemmin osien hankinnassa ja oli tärkeä henkilö projektin loppuun saattamisen osalta. Osien hankkiminen ulkomailta olisi vaatinut hyvän tuurin lisäksi sinnikästä kirjeenvaihtoa alan harrastajien kanssa sekä rahaa paljon enemmän kuin opiskelubudjetti antoi myöten. Heidän tietojaan ja ennen kaikkea oikeaa suhtautumistaan sisäistäen rakensin omaa minäkuvaani uusiksi, yrittäen samalla ymmärtää entisöintiharrastuksen syvintä olemusta. Seuraavana päivänä työnsin vanteillaan olevan aarteen mummolan pihalle. Jarin kautta sain hankittua renkaat, pinnat, työkalukotelon, nopeusmittarin osia ja paljon muuta. 1990-luvun puolivälissä sain rungon, keulan ja rapakaaret pintaväriin. Samalla opiskelin koulussa metallien käsittelyä, juotostekniikoita, jyrsintää, kaivertamista, kiillottamista ja kaikkea mahdollista, mikä omalta osaltaan loi uskoa siihen, että mahdottomalta tuntuva projekti voi joskus valmistuakin. Jarin kanssa teimme vuosia yhteistyötä siten, että hän hommasi minulle puuttuvia osia, ja minä autoin Jarin H-D:n entisöinnissä niin paljon kuin pystyin. Mitään ei löytynyt mistään. Ongelmaksi muodostui kuitenkin tiedon ja osien puute. Purin pyörän kappaleisiin ja huomasin, että ajan hammas ei ollut päässyt pahemmin tekemään tuhojaan. Rovaniemellä olin ollut yksin harrastukseni kanssa, mutta Lahdesta ja lähikaupungeista löytyi todellisia asiantuntijaharrastajia, joilta opin oikean asenteen ja suhtautumistavan vanhoihin laitteisiin. Yhtäläisyyksiäkin kyllä löytyi. Sinne kun ei ollut matkaa kuin alle kilometri. Runko ja rapakaaret olivat suorat, ehjät ja lähes ruosteettomat. Ratkaiseva askel Harleyn entisöinnissä tapahtui vasta 90-luvun alussa, kun Syrjälän Jari otti yhteyttä oman 1915-mallisen Harleynsä entisöintiasioissa. Joitakin osia lainasinkin tästä vanhemmasta Harrikasta, kun rakentelin 34:sta ajokuntoon. Moottoreiden purkamista 1986. Paksu, musta maalikerros oli suojannut niitä säiden tuhoilta. Melkein pyörillään 1998.. Renkaat olivat omituisen malliset lievereunaiset, eikä kukaan oikein tiennyt mitään koko vehkeen sielunelämästä. Tankin korkit, polttoainehanat, käsitoiminen öljypumppu, kaasun ja sytytyksen säätökahvat ja muutamat muut osat näyttivät ihan samanlaisilta molemmissa aihioissa. Koko opiskeluaikana projekti ei edennyt oikeastaan ollenkaan. Lisäksi Jari sai hommattua varaosakuvastoja ja teknisiä tietoja, joista oli ratkaiseva apu varsinkin osien tunnistamisessa. Halisen Kari, Nymanin Reijo, Sallisen Olavi ja monet muut olivat jo vuosia olleet syvällä harrastuksessaan. Vertasin sävyä muutamaan muuhun alkuperäisosan väriin ja vakuutuin sävyn oikeellisuudesta. Tarkoitus oli nimittäin rakentaa kolmenelonen ajokuntoon ja myöhemmin katsoa, miten tämän 1924-malliseksi osoittautuneen kanssa edettäisiin. Vaikka moottori ja vaihdelaatikko pysyivät samantyyppisinä kaksikymmenluvun loppupuolelle asti, muuttuivat esimerkiksi runko, tankit, työkalukotelo ja rengaskoko vuonna 1925 erilaisiksi. Vuodet vierivät, palapelin osia löytyi lisää ja pikku hiljaa projekti alkoi saada hahmon. töistä. Oikean sävyn löytäminen oli oma prosessinsa, koska en kelpuuttanut markkinoilla olevia sävyjä, vaan sekoitutin alkuperäisten värimallien mukaisen Olive Green -sävyn. Tietämättäni taisi siinä lasikantinen laulukirjakin vaihtaa myöhemmin omistajaa kaupan lisävakuudeksi. Ymmärsin jo tuolloin, että millään en voi löytää kaikkia tarvitsemiani osia tähän projektiin. Mobilisti 8/08 . Toisaalta tuleva työmäärä ja vielä puuttuvat osat hillitsivät liiallista intoa. Kun runko seisoi omilla pyörillään 1998, tuntui kuin jotain suurta olisi saavutettu. Sain kuitenkin hankittua muutamia osia ja muun muassa vuosimallin -22 moottorin Ervastin Reijolta Oulunsalosta. Ajokortin sain vasta seuraavana vuonna, kun täytin kahdeksantoista. Kotoa kasvamaan Muutto Rovaniemeltä Lahteen syksyllä 1981 keskeytti vanhan Harrikan epätoivoisen rakentelun. Olihan se opiskelijalle suuri raha, mutta kai enoni näki ilmeeni ja suoritti maksun oitis. Juhanilta löytyi juuri oikeanlaiset osat omaan moottoriini. Tarkemmin aihiota tutkittuani huomasin, ettei tästä vehkeestä heruisi paljoa varaosia vuoden 1934 pyörääni. Kaksnelonen on viimeinen vanhan sukupolven mukainen pyörä Harley-Davidsonin mallihistoriassa. Johtoajatuksena nimittäin oli jo alusta pitäen se, että teen mahdollisimman paljon itse. Keskityin varaosakuvastojen selaamiseen ja osien tunnistamiseen. Muutto Lahteen osoittautui kuitenkin hyväksi ratkaisuksi myös Harrikan osalta, sillä tutustuin yllättäen kavereihin, joilla oli 1910ja 20-luvun amerikkalaisia pyöriä rakenteilla. Monta pettymystä tuli juuri väärän ikäisten osien kanssa.Tässä vaiheessa mukaan kuvioihin tuli Huhtasen Juhani Karstulasta. Häneltä sain arvokasta tietoa ja neuvoja, joilla pääsin alkuun. Perustin pienen käsityöpajan ja aloin kultaseppänä ansaita kapeaa elantoani yhdessä silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa. Vajavaiseen moottoriin täytyi löytää joko vuosimallin 1924 tai 1925 osia. Reijolla oli jo tuolloin 1927-mallinen Harrikka sivuvaunulla entisöitynä. Muutama vuosi vierähti sivuvaunupyörää rakennellessa, ja se saatiin kuin saatiinkin rekisteriin vuonna 1974. 91 Mies mietti hetken ja sanoi, että viiskymppiä siitä pitäis saada. Runko maalattuna 1995. Tietysti ratkaiseva vuosi oli juuri tuo 1924. Oli nimittäin inhottava huomata, että esimerkiksi osa moottorin sisäkaluista ja sylinterit eivät ole keskenään vaihtokelpoisia tiettyjen vuosimallien välillä. Neljä vuotta Lahdessa livahti kuin siivillä, ja muutto takaisin kotikonnuille oli edessä. 1980-luvun taitteessa päätin aloittaa vanhemman pyöräni entisöinnin
Virtalukkoasiassa onnen kultapojaksi osoittautui Määttäsen Janne Helsingistä, jolta löytyi malliksi juuri oikeanlainen, tosin hieman puutteellinen virtalukko. Pari suurempaa työmaata odotti. Sen rakensi minulle Drufhagelin Jorma Kemijärveltä. 2000-luvulle siirryttäessä tunnistin lopulta joka ikisen 24JE-mallin osan joko suoraan kuvasta tai varaosanumeron perusteella. Pintanahka ommellaan aluskerroksiin niittaamisen jälkeen. Virtalukon osat puolivalmiina. Harrikkakirjallisuutta oli kertynyt jo melkein hyllymetri, mutta juuri tämän ikäisestä löytyi hyvin vähän kuvia mistään kirjasta. OhuimTämän mallin avulla valmistin virtalukon. JE-kirjaimet liitettynä vuosimallinumerointiin ilmoittavat Harrikan tyypin. Sama kaasutin kunnostettuna. Mallin avulla sain tehtyä koko sähkökeskusyksikön. Sylinterit, venttiilit, kammen tapit ja vaihteiston osat koneistin itse. Mutta nytkin ongelmaan löytyi ratkaisu. Satulan tyyppi on Mesinger Air Cushion no:1. Sain Sievistä, Sammalmaan Eerolta malliksi hieman puutteellisen valokytkimen. Vähitellen alkoi tuntua siltä, että haaveet projektin loppuunsaattamisesta alkavat toteutua. Onnistuin hankkimaan muutaman oikean ikäisen moottoriaihion, joista sain tarvittavat osat yhteen kunnolliseen koneeseen. Mittarin lasin hiomista 1999. Kahden alimman kerroksen välissä on pellavakangas, hieman ohuemman pintanahan ja alusnahan välissä huopa. Kaksi alinta kerrosta on niittaamalla satulan rungon etuja takapäässä kiinni. Niitä ei tosin hirveästi ole. Etulyhdyn takaa puuttui valokytkin. Virtalukko on merkillinen kaksipurkkinen hökötys satulan alla, runkoputkessa. Kun moottori käynnistetään ja laturi syöttää akulle virtaa, summeri hiljenee. Satula ja tankit. J tarkoittaa akku-puolasytytyksellä, laturilla ja sähkövaloilla olevaa mallia, E-kirjain ilmoittaa moottorin tilavuuden olevan 61 kuutiotuumaa. Kaiken tämän selvittäminen olisi ollut todella hankalaa ilman Service Department Bulletinia ja 1924-mallin Enthusiast-vihkosta. Toisessa purkissa on sulakkeet ja toisessa varsinainen sytytyskatkaisija sekä kahdella sähkömagneettikelalla oleva summeri. Muitten sähköosien kanssa pärjäsin kyllä. Mitään siihen viittaavaa ei aihiossa ollut näkynyt. Vaikka Suomesta löytyy useita saman mallisia Harrikoita, puuttuvat kriittiset osat melkein kaikista. Vuosien 2000-2004 aikana kasvoin henkisesti niin kiinni projektiin, että mikään työ ei enää tuntunut ylivoimaiselta. Lähes täydellinen Schebler-kaasutin.. Tunsin jotenkin saaneeni yliotteen projektista, joten entisöinnin loppuun saattamiseksi tarvittiin enää ripaus onnea ja paljon omaa työtä. Harrikoissa, kuten monissa muissakin sen aikakauden amerikkalaisissa moottoripyörissä, oli käytössä vielä umpinaiset sylinterit ilman irrotettavaa sylinterin kantta. Laitteen tarkoitus on pärinällä ilmoittaa, milloin virta on päällä. 92 . Satulan alkuperäiset nahat olivat kutistuneet ja kovettuneet niin, ettei niitä voinut käyttää. Sylinterin asetteluun jyrsimelle ja suoraksi kellottamiseen meni noin tunti ja varsinaiseen koneistustyöhön viisitoista minuuttia. Varaosamoottori 1999. Sylinterien poraaminen oli mielenkiintoinen prosessi. Uuden vuosituhannen alkuvuodet kuluivat pienten osien kunnostamisessa ja osin valmistamisessakin. Satulan olin onnistunut hankkimaan Hämeenlinnasta jo vuonna 1981. Uudet männät olin hankkinut kaukokatseisesti jo vuosia aikaisemmin. Tosin summerin teossa turvauduin ammatti-ihmisen apuun. Mobilisti 8/08 Kimppuun Oli aika käydä moottorin ja vaihdelaatikon kimppuun. Tein puusta alkuperäisen nahan ja mittojen avulla lestin, jonka päälle pingotin tuppinahasta kolme erillistä satulanahkaa. Alkuperäisenä moottorissa säilyivät lohkot, kampiakseli kokonaisuudessaan, laturi sekä osa jakopään rattaista. Satulan päällinen on kolmesta yhteen ommellusta nahkakerroksesta koostuva kokonaisuus. Onnistuin kuitenkin saamaan käsiini pari mallikohtaista alkuperäisteoksen kopiota, joissa oli virtalukon kuvat ja kytkentäkaavio. Virtalukko oli ollut minulle mysteeri oikeastaan koko ajan. Pienten osien kunnostus tuntui loppumattomalta työltä. Vielä oli tosin matkaa jäljellä jonkin verran
Tankit olivat melko lahot. Öljyja polttoainepuolen erottaa toisistaan Märkä nahka muotoutui hyvin lestin päälle. 93. Tankit olivat aika lohduttomassa kunnossa, ja niiden työstäminen valmiiksi asti kesti melkein puoli vuotta. Pintanahan värjäämistä. Nahkatyöt onnistuivat naisenergian avustuksella hyvin. Satulan puulesti. Bensahanojen valmistamista. Raidoitusta Moottorin alakerta koossa. Oikea puolikas oli erityisen huonokuntoinen. Valmiit hanat ja alkuperäinen hana. man päällinahan teon jälkeen sahasin puolen sentin siivun keskeltä lestiä pois, jotta alusnahoista tulisi hieman pienempiä. Vasemmassa tankkipuoliskossa etuosa toimii öljytankkina ja takaosa muutaman litran vetoisena varatankkina. Mobilisti 8/08 . Tankit koostuvat kahdesta puoliskosta, joista oikeanpuoleinen on kokonaisuudessaan polttoainetta varten. Mesinger-stanssin syövyttäminen suolahapolla. Alkuvuodesta 2005 otin tankit työn alle. Pintamaalausta kesällä 2005. Pienten osien nikkelöiminen vei paljon aikaa. Tankkeja vaille valmis kesällä 2005. Vielä kun syövytin messingistä Mesinger-logon stanssin ja leimasin sillä pintanahan, kokonaisuus näytti minusta aika hyvältä. Tässä alkavat tinaushommat olla voiton puolella
Virta päälle ja kunnon polkaisu. 94 . Lauantai 30. Jälkeenpäin olen miettinyt homman järkevyyttä. Pieniä säätöhommia ja koekäynnistys oli edessä. Vähän jännitti, kun tentattiin pyörän entisöintivaiheita ja kyseltiin, mitä oli tehty ja kuka oli tehnyt. tankin sisälle juotettu väliseinä. Alkuperäisen hanan runko-osa on messinkiä ja tiivistyskartio terästä. Yksin en olisi siihen pystynyt. Tankkien päällä oli vielä juottamalla kiinni oleva tukipelti. Messinkipellistä muotoilin uudet pohjat, jotka oli suhteellisen helppo juottaa tinalla alkuperäiseen peltiin. Kotipihalla 3.8.2005. Varsinkin oikea tankinpuolikas oli niin täynnä reikiä, että oli kuin tähtitaivasta olisi katsellut, kun sitä valoa vasten tarkasteli. Niinpä tein kartio-osan myös messingistä. Seuraavana aamuna aikaisin lähdettiin koko perheen kanssa kohti Poria Harrikka umpinaisessa peräkärryssä. Seuraavana päivänä oli lähtö Poriin. Pohjatyöt, maalaus ja raidoitus olivat sitten jo nautinnollisia töitä kaiken muun homman ohella. heinäkuuta valkeni kirkkaassa auringonpaisteessa ja enteili tosi kuumaa päivää. Tinauksessa oli suurena apuna pieni happi-asetyleenipoltin, jolla sai hyvin hallittua lämpötiloja juottamisen aikana. . Pitkään kestänyt prosessi sai arvoisensa päätöksen. Tärkeintä hommassa ei ollut lopputulos, vaan se koko prosessi eli työ, jonka aloitin 80-luvun alussa ja joka kesti yli kaksikymmentä vuotta. Veteraanirallissa tuomariston syynissä 30.7.2005. Parasta oli kuitenkin ne kaikki avustavat ystävät, joiden avulla sain ikuisuusprojektin valmiiksi. Mobilisti 8/08. Tuskin kustannussyistä. Entisöintikilpailu alkaisi puolen päivän jälkeen. Ei siinä mitään mieltä ole koskaan ollut. Voitin entisöintikilpailun ensimmäisen palkinnon ennen vuotta 1945 valmistettujen pyörien luokassa. Nyt on kiire hakemaan peräkärryä, johon Harrikka laitettiin kuljetusta varten. Ai niin, ensin pari tyhjää polkaisua virta poiskytkettynä. Ilman suurta kaveriporukkaa ja harrastusta arvostavaa perhettä en olisi tätä työmaata koskaan saanut valmiiksi. Teille kaikille suuri kiitos. Usko meinasi aluksi olla koetuksella, kun lasikuulapuhalsin tankit. Teräsosat ovat poikkeuksetta pilalle syöpyneet lähes kaikissa näkemissäni hanoissa. Heinäkuun aikana sain valmistettua keskiseisontatuen Ruotsista lainaksi saadun mallin mukaan. Bensa haisi. Pyörä käynnistyi heti ja kävi jonkin aikaa hieman ontuen. Työnsin Harrikan muiden hienosti entisöityjen pyörien joukkoon odottamaan tuomareita. Suuri kiitos Kesä oli jo pitkällä ja ikuisuusprojekti alkoi olla loppusuoralla. Bensaa tankkiin, sytytys myöhäiselle, virta päälle ja polkaisu. 27.7.2005 työnsin ensimmäistä kertaa Harrikan ulos. Onneksi minulla oli valokuvallinen kansio entisöinnin eri vaiheista. Oltiin jo keväässä kun sain tankit lopulta pitäviksi. Pohjat, tai mitä niistä oli jäljellä, leikkelin surutta pois. Hanoista tuli kertaheitolla täysin tiiviit. Polttoainehanat sorvasin alkuperäisen mallin mukaan. Lopputavoitteeksi otin osallistumisen Veteraanimoottoripyöräklubin järjestämään veteraaniralliin Porin Yyterissä heinäkuun lopussa. Selvä, tämä riittää. Olen aina ihmetellyt, miksi hanavalmistaja on päätynyt tähän ratkaisuun. Lopussa tinaaminen alkoi tuntua jopa ihan mukavalta puuhalta
95. Mobilisti 8/08
Korikiinnikkeiden poistaminen puolestaan tuli ajankohtaiseksi nyt syksyllä, kun museoautoni on menossa maalaukseen. Pelkkä apuvirta auttoi tuolloin käynnistettäessä, ja kaikki oli hyvin kevään ajan. Muutaman millin halkaisijainen koneruuvi ei kuulemma ole peruskierre. Sen kaupiaan, jolla on julmetun iso teltallinen kaikkea tarpeellista pikkutilbehööriä. Samalla tavalla olen paikannut pieniä, mutta hoitamattomina isoiksi läpirei’iksi kasvavia ruostepaikkoja jo pitkään. Tämä on juuri sitä harrastajapiireissä kaivattua, ihanaa hyvää palvelua pienessä, mutta tärkeässä asiassa kanssa. Päälle laitoin sinkkiä. Liimattujen merkkien irrotus onnistuu usein siimalla “sahaamalla” Se ei vahingoita kovaa maalia tai merkkiä. Ensiksi avasin kukkaset poistamalla niistä maalin ja irtoruosteen huokoisella hiomalaikalla, jonka useimmat tuntevat nimellä “neekerintukka”. Halusin purkaa listat ja merkit valmiiksi ihan itse; näin varmistaisin mahdollisimman hellävaraisen irrotuksen. Maskin kiinnitysruuveille riitti pussitus merkinnällä “maski”. Tuollaisen nykyaikaisen ylläpitolaturin pitäisi mainosten mukaan olla myös akkua elvyttävä. Vaikka nettikaupassa www. Isoihin osiin teippasin irrallaan olevat ruuvit ja kiinnikkeet oikeisiin paikkoihin, näin tietäisin heti mihin kohtaan mikäkin kuuluu. Kiinnityksen voisi tehdä sitten keväällä, kun maali on varmasti kokonaisuudessaan kovettunut. Toinen kiinnikeongelma ilmeni jo kesällä. Talvella varastetussa autossani oli löydettäessä radio päällä, joten akku oli luonnollisesti tyhjentynyt. Eikös tuosta vain löytynyt tuumaisella kierteellä olevia koneruuveja. Jätin kuitenkin toiveikkaana ylläpitolaturin kiinni pariksi päiväksi. Maalari saa hoitaa loput, ainakin nuo kohdat olisivat varmasti puhtaita. Kiinnikkeet laitoin pusseihin, jotka merkitsin. Jo kerran työn saman ikäiselle Datsunille tehneenä osasin arvata miten listat ovat kiinni. Yksi toimenpiteistä oli vaihtaa ruosteiset ruuvit ja pultit uusiin. En halunnut purkaa verhoiluja, vaan saada homman onnistumaan ulkopuolelta. Onneksi muistin rompetoreja kiertävän nippelimyyjän. nippelit.fi ei juuri minun tarvitsemaani kokoa ollut, niin sähköpostitiedustelulla niitäkin löytyi. Tullessani tallille oli täydessä akussa täysi lataus. Irrotetut osat pussitin ja merkitsin heti, osan myös valokuvasin. Mobilisti 8/08 Jussin jorinat – ajankohtaisia tekniikkaja varaosavinkkejä O len tässä syksyn aikana ehostanut loppukesästä hankkimaani englantilaista kulkuneuvoa. Piti saada kierteet istuimen taustan puulevyyn. Osan niistä taidan laittaa sopivan hetken koittaessa astianpesukoneeseen, jossa tulee varmasti puhdasta.. Kesällä auto oli seisonnassa. Pienet kohdat olen luonnollisesti maalannut pienillä pensselipulloilla loppuun asti. Lisäksi osat jäisivät minulle, jolloin olisi hyvää aikaa puhdistaa ja kiillottaa ne. Purkaessani autoa maalarille menoa varten irrotin itse kaikki listat ja merkit. 96 . Irrottamisessa auttoi oma kokemus ja tieto. Koristemerkkeihin käytin nippusidettä: sen saa pujotettua merkin ja korin väliin, jolloin vedon saa tasaisesti laajalle alueelle. Nyt tuli sekin menestyksellä testattua. Maalauksen aikana on hyvää aikaa putsata listojen taustat roskasta sekä suojata ne koteloöljyllä. HämmästyksekPuiseen istuimen takaosaan sai kätevästi pultinkierteen ankkuriruuvista, joita tavataan yleensä käyttää kipsilevyyn. Nyt syksyllä, kun auto piti ottaa ulos tallista, akku oli tietysti taas ihan tyhjä. Käynnistyskaapeleilla auto hörähti luonnollisesti tulille, mutta vartin latailu moottorin käytöllä ei tuonut akkuun yhtään puhtia. Pulmallisimpien listojen jujun tiesin jo ennestään: oikea tapa irrotukseen oli kammeta listaa kiertämällä eikä vetämällä. Lisäksi minulla oli vanhat varaosaja huoltokirjat, joista oli hyvä luntata mallia. Näin esimerkiksi maskin ruuvit ovat omassa pussissaan ja uudelleen koottaessa oikeat löytyvät varmasti heti. Kuvassa näkyy myös käyttämäni ruosteenpoistolaikka. Vastaus oli ankkuriruuvi, jollaisia käytetään muun muassa kipsija lastulevyihin. Irrottaminen sujui itse asiassa helpommin kuin odotin. Myönnän myös olevani sen verran vainoharhainen (tai oppineeni edellisestä kerrasta), että kävin läpi ruostekukkasetkin itse. Seuraavaksi käsittelin kohdat hapolla. Pussillinen pulttiliikkeissä mahdottomaksi tuomittuja outoja tuumakierteisiä koneruuveja puolestaan löytyi rompetoreja kiertelevältä myyjältä. Kapeammat listat puolestaan irtosivat sivulle päin, päästä varovasti naputtamalla: kiinnikkeen kuva varaosakirjassa antoi vinkin olla kampeamatta. Tiesin kuitenkin, että lopullinen totuus paljastuu vasta parin päivän päästä: huono akku ei pitäisi varaustaan kauan, ja uskalsin epäillä pahinta. Useana kerroksena, välissä kevyesti hienolla vesihiomapaperilla tasoittaen. Näin kukkasten pohjakuopatkin tulivat varmasti ruosteettomaksi. Niiden löytäminen vaikutti olevan liki mahdoton tehtävä: edes kiinnitysalan erikoisliikkeet eivät pidä tuumakokoja myynnissä, jollei kyse ole jostain aivan peruskierteestä. Itse asiassa noita nykyisin yleisiä mutta heppoisia rakennusmateriaaleja varten on mitä moninaisimpia kiinnikkeitä, joita voi soveltaa myös ajoneuvoissa
Satulan alla tai sivulaukussakaan se ei kauan kosteutta kestä. Sovittu katsastusreissu ei saa olla koko päivän kiertelyä, joskin korjaukseen auton saa ajaa, mikäli se hylätään katsastuksessa. Nimenomaan sellaisen reitin, joka kulkee niitä pienempiä teitä. Noita reilun parin kympin lisäkuluja käyttöön ottamisesta ja uudelleen poistamisesta ei tule. Tiesitkö muuten sen, että seisonnassa olevan, eli liikennekäytöstä poistetun, auton saa viedä katsastukseen kesken seisonnan, kunhan. Latvialainen fiksu moottoripyörän rekisteriote ja järkyttävän kamala oma versiomme. Rekisteriotteen uudistus sai useimmat moottoripyöräilijät vihaisiksi. Luukun vaakasuora lista puolestaan irtosi vetämällä sivulle. Kolme eri tapaa kiinnittää koristelistoja: takaluukun listoissa on pulttikierteet, niiden kiinnitys tapahtuu muttereilla tavaratilan puolelta. Niinpä en itse pidä minään syntinä nähdä tuollaista modernia vekotinta veteraanissakaan. Sellaisia, joita ei kiirehditä. Nyt en tarkoita tavallista turistia lomamatkalla perheen kanssa nykyautolla, vaan vanhallakin kalustolla liikkuvia autoharrastajia. 97 aika on varattu etukäteen. Taskukokoinen ja sääsuojattu, aivan päinvastoin kuin omamme! Kesän aikana huomasin etenkin ulkomaalaisten harrastajien käyttävän navigaattoria matkaillessaan Suomessa. Ruostekukkaset hiottiin ensimmäiseksi peltiin saakka auki sienimäisellä karkeahiomalaikalla. Itse ostin nyt jo kolmannen navigaattorini. Kotimainen jätepaperille tulostettu lakana on jo yhden kesän reissujen jälkeen huonossa kunnossa. Nippusidettä voi käyttää apuna tapeilla kiinnitettyjen listojen ja merkkien irrotukseen. Laminoitu lompakkokokoinen ote säilyy matkallakin siistinä. Autotapahtumat ja ajoreitti kulkevat usein niillä maisemallisemmilla pikkuteillä, joilla suunnistaminen on vieraspaikkakuntalaisille haastavaa. . Ajaminen vaatii enemmän keskittymistä, jolloin ei pysty seuraamaan kaikkia tienviittoja, eikä reissukaveri kartturin töiltään ehdi ihailla maisemia. Mekaanisesti puhdistettu kohta hapotettiin seuraavaksi. Tällä kertaa sellaisen, johon voi itse suunnitella oman reitin. On syytä olla varovainen irrotuksessa. Ohuet hyvälaatuiset työhanskat eivät haittaa työntekoa, mutta säästävät käsiä. Sen kuljettaminen mukana tuottaakin päänvaivaa, koska lompakkoon taiteltuna siitä muodostuu paksun nippu, joka muuttuu äkkiä paperitolloksi. juhani.halmeenmaki@nic.fi Liimatut ja tarrapohjaiset koristemerkit lähtevät irti siimalla sahaamalla. Lisäksi eksyminen tarkoittaa kankeita U-käännöksiä, matelua oikeaa tienhaaraa etsiessä, nopeita päätöksiä sun muuta hankalaa. (www.pintasuojaus.com) Puhtaat kohdat pitää luonnollisesti myös suojata mahdollisimman pikaisesti maalilla. Nähdessäni latvialaisen rekisteriotteen oli yhä vaikeampaa ymmärtää omaa otettamme: miksi tuoreessa EU-maassa on asia osattu ratkaista oikein, mutta meillä ei. Tällä kertaa käytin Annitrol-fosforihapon sijaan hyytelömäistä Rust Cleaner-happoa. Parasta on ottaa etukäteen selvää, miten lista on kiinni. Mobilisti 8/08 . Seisonta ei siis ole mikään syy jättää katsastamatta autoa normaaliin aikaan. Latvialainen ote on nimittäin muoviin laminoitu, vanhanmallisen ajokortin kokoinen dokumentti. Liimatun koristemerkin paikka on syytä tallentaa mittanauhan kanssa kameran muistiin. Lopputuloksena kesän käytön jälkeen hämmästyin itsekin tuota vaihtoehtoisten, mukavampien reittien määrää jo ihan lähiseudullakin. Pohjamaalina käytän yleensä sinkkiä, jonka päälle tulee hiottava pohjamaali. seni tuo jo kahdesti syväpurkautunut akku oli kuitenkin edelleen täydessä terässä, josta kiitos kuuluu fiksulle laturille. Toisaalta juuri niillä liikuttaessa moinen moderni apuväline on vieläkin tärkeämpi. Jos kyse on yksittäisestä pikkukohdan paikkaamisesta, vedetään päällimmäiseksi tietysti pintamaali kahtena, edellistä kerrosta laajemmalle maalattuna kerroksena. Nykyinen ote kun on lähes aina kaksisivuinen A4-kokoinen lakana, jonka paperilaatukin vaikuttaa entistä huonommalta. Laikka ei syö turhaan tervettä peltiä, kuten kovat hiomalaikat. Kehyslistan päädyt ovat painettavilla tapeilla
Arkikäytössä on tullut vastaan pieniä ongelmia, mutta ne olivat 19 seisontavuotta huoEnsilumi Metsälässä 2008.. Toimituksen autot 98 Mobilisti 8/08 N urmikosta kesällä kaivettu Cherokee saatiin syksyllä kilpiin, mikä oli todellista palvelukseen astumista ajatellen vain pakollinen muodollisuus. Suomalaista talPalveluskäyttöön vikäyttöä ajatellen toimenpide lähinnä vain helpotti auton keskeneräisiä kenttäkokeita
Näillä papereilla autoa ei saisi kilpiin, sillä rekisteritodistusta ei voisi aukottomasti todistaa kuuluvaksi juuri tähän autoon. Cherokee vietiin Tuusulassa toimivaan Jusslan Ruoste-estoon täyskäsittelyyn. Pitkäaikaista (talvi)käyttöä ajatellen tärkein toimenpide oli Jeepin vieminen kunnolliseen ruosteenestokäsittelyyn. Mutkissa olikin kuulunut klopsahtelua. Oikeassa etulattiassa oli 20 x 30 mm pehmeä alue, jonka Jarno paikkasi kerran hommiin ryhdyttyään. Katsastuskin oli voimassa Ruotsissa. Reikien tulppaaminen oli myös suoritettu huolellisesti, sillä kaikki reiät olivat virheettömässä kunnossa. Suojaus viimeisteltiin helmoihin ruiskutetulla iskumassalla. Vein autoni toiseksi halvimpaan. Ensimmäinen toimenpide oli auton alustan huolellinen pesu. Koteloiden suojaamisen jälkeen alustan pintaruosteessa oleviin kohteisiin, kuten perien kuoriin, ruiskutettiin kemiallista ainetta, joka muuttaa ruosteisen metallipinnan kovaksi ja kiiltävän mustaksi. Auton mukana tuli kahden sentin paksuinen nippu papereita. jan.enqvist@mobilisti.. Jeepin alkuperäinen suojaus sai Jusslan ammattimieheltä, Jarno Halmeelta, kiittävän arvosanan; autoon on uutena porattu vähintäänkin riittävästi reikiä kotelonsuojan kattavaa ruiskuttamista varten. Tarkistin auton valot ja vilkaisin helman alle. Maan Auton maahantuontihuollossa aikoinaan tehty suojaus on todella ollut hintansa väärti. Tämän jälkeen alustaan laskettiin pohjiksi ohut kalvo kotelonsuoja-ainetta, minkä jälkeen oli varsinaisen alustamassan vuoro. Pesun jälkeen auton kotelot kuivataan paineilmalla ja erityisillä kuivureilla, minkä jälkeen auton annetaan vielä seistä yön yli. Soitin auton myyneelle miehelle. Pikainen hintatutkimus internetissä löysi alalta kilpailuakin: pääkaupunkiseudun halvin tarjous on näköjään 120 euroa. Varsinainen suojaaminen aloitetaan ruiskuttamalla kotelonsuoja-ainetta yläja alapuolisiin kotelorakenteisiin. Harrasteautoja ymmärtävän maineessa olevan konttorin virkailija selasi auton papereita ja varoitti kilpien saamisen vievän aikaa. Sitkeät ja täysin sattumanvaraisesti esiintyvät käyntihäiriöt paljastuivat lopulta viallisen sytytyksen elektronisen ohjausyksikön syyksi. Niitä tarkemmin tutkiessa löytyi tieto edellisen katsastuksen päiväyksestä. Katsastaja oli pahoillaan, mutta ei voinut tehdä mitään. Tämä oli todella ainoa vaurio 25-vuotiaassa autossa, joka on seissyt lähes 20 vuotta taivasalla. Lähemmässä tarkastelussa Jeepistä löytyi – voi kauhun paikka – ruostevaurio. Paperiin oli lävistetty reikä auton runkonumeron läpi. Etuvilkku oli pimentynyt yön aikana ja toinen alapallonivel oli väljä. Rekisteröintikatsastuksen hinnat ovat masentavan usein yli kahden sadan euron. Oma vika, pitikö mennä sekaantumaan avaruustekniikkaan. Ruostetta ei auton alta löytynyt. Emme tarvitse juuri nyt uutta Citroënia – terveisiä vain sinne Saksan markkinointiportaaseen. Hän ei ollut vielä vienyt rekisteriotteen kakkososaa maansa rekisteröintiviranomaisille, koska siellä mioon ottaen odotettujakin. T ullin ajolupa olisi voimassa vain, jos auton katsastus oli voimassa. Suoja-aineessa on liuotinta, joka pehmittää vanhan suoja-aineen kimmoisaksi ja kiinnittää suojauksen kunnolla peltiin. Ensi kuussa tämäkin erämaataival Sipoon Landbossa kuuluu Helsinkiin. Aika ei ollut ongelma, joten katsastus aloitettiin. Se oli loppua saman tien, sillä auton mukana ollut rekisteriote oli joskus ollut siististi kansiossa. Mobilisti 8/08 99 Elämää maahanmuuttajan kanssa Alfa Romeolla oli Tullin myöntämä ajolupa. Reikiä ei näkynyt, joten ei kun yrittämään. Kaasutinta on myös jouduttu aika ajoin purkamaan ja puhdistamaan, mutta viimeisen purkamisen jälkeen osat käytettiin ultraäänipesussa, ja ongelmat jäivät pesukoneen altaaseen. Ajokelpoisuuden tarkistava katsastus pystyttiin silti suorittamaan. Ruotsista olisi pitänyt tuoda molemmat rekisteriotteen osat, jopa se joka Ruotsin säännösten mukaan jää myyjälle. Auton rekisteröintikatsastus piti siis aloittaa, vaikka se rekisteröitäisiin vasta tuontitullin maksamisen jälkeen. Sain ajoaikaa. Eiköhän Jeepissä ole taas autoa seuraavaksi neljännesvuosisadaksi. Laatikko vaihdettiin, ja nyt toimintavarmuus vaikuttaisi jälleen olevan amerikkalaisella tasolla. Tulpat avattiin, ja niiden kautta päästiin ruiskuttamaan uusi suojaus yhtä huolellisesti kuin alkuperäinenkin. 14 kuukautta oli mielestäni hyväksyttävä rajatapaus, mutta vähänkään ärtyneempi konstaapeli veisi heti tavattaessa tarrakilvet pois. Vuosi ja kaksi kuukautta sitten. Nyt auton tietoja pitäisi tiedustella Ruotsin viranomaisilta. Katsastuksen hinnoista on puhuttu paljon viime aikoina. Perinteisestä jäteöljysumutuksesta ei varmasti ole suoranaista haittaa, mutta eipä suojakaan ole kaksinen. Vanhan auton tapauksessa vanha massa pehmennetään runsaalla liuottimella. Lisäksi öljysuojatun auton alla työskenteleminen ei ole mikään ilo. Länsi-Saksa Pallonivel ja vilkku eivät tuottaisi ongelmia, mutta rekisteriote pitäisi saada Ruotsista
Ne ovat näköjään hyllytavaraa. rmaan. Vein autoni konttorille ja sain ajoluvan. Joku viikonloppu sitten asentaisin uusitun lootan autooni. Jopa sen johdotus sopi alkuperäisiin liittimiin. Jälleen kierre lähti aukeamaan aluksi ihan hyvin. Toimituksen autot 100 Mobilisti 8/08 taas haluttiin auton rekisterikilvet. Suihkutin irrotusöljyä ja nitkutin pulttia edestakaisin saadakseni sen ehjänä pois. Auton vieressä maatessani huomasin etujousien olevan ihan uudet. Halvalla. Maanantaina vein lastin toiseen . Tämäkin pultti piti porata pois. Laturille tulevien johtojen liitokset olivat alkuperäisiä ja todennäköisesti syöpyneitä. Akku, laturi ja kaikki polttimot olisivat vaarassa. Heti liikkeelle lähdön jälkeen, vaihteisto vielä viileänä, ei kolmonen mennyt päälle ollenkaan. Ei kukaan haluaisi käytettyjä Michelinin 195/50-15 kesärenkaita Saabin vanteilla, jotka on viritetty sopimaan Alfa Romeon pultteihin. Kuumentaa en uskaltanut, sillä aivan vieressä on iskunvaimentimen suojakumi ja jarruletku. Kahdeksan millin kierretanko oli jumissa kiinteän rungon sisällä. Yritin jyrsiä pultin näkyvään päähän uran, josta sen voisi ruuvata rungon sisään. Vaihteisto ei vieläkään ole uusi, mutta nyt sen kanssa pystyy elämään. janne.halmkrona@mobilisti.?. Hinta sisälsi uudet sisäkumit, mutta nyt summa pysyi koko työn ajan sovittuna. Ohjaus kiemurteli urissa eikä ollut kovin vakaa tasaisellakaan. Etupään kallistuksenvakaajan kiinnityspultti oli näköjään puoli senttiä auki, joten klopsahtelun syykin selvisi. Yksikään vanhoista kahdeksasta ei millään käynyt. Alfa 75:n moottori on ollut GT Juniorin koneen suora seuraaja, joten laturi meni paikoilleen heittämällä. Autossa oli Saabin 15 tuuman vanteet 50-sarjaisilla renkailla. Uusin liitokset ja sain selvästi mitattavan eron entiseen. Kerroin hänelle latauksen säätimestä, joka pitäisi hankkia. Hinta nousi 160 euroon ja toimitusaika ensi viikkoon. Toisaalta jos yksikin polttimo palaisi vauhdissa, nousisi koko järjestelmän jännite. Auton maavara nousi puolitoista senttiä alkuperäisen korkuisilla renkailla. Tämänkin harrasteajoneuvon suurin tekninen ongelma on näköjään ollut joku edellisistä omistajista. Se osoittautui nopeusmittarin vaijerista lähteväksi ja hävisi täysin pienellä rasvauksella. Kierre oli niin tiukassa, että millään vastakierretapilla olisi turha yrittää. Sisäkumeja ei ollut varastossa. ilisiin renkaisiin toi auton kiinni tiehen ennen joustovarojen loppumista. Homma aloitettiin pyydettäessä, kunhan paikan pomo ehti puhelimesta. Vaihteiston toimintakin oli aluksi erittäin vaikeata. Pari kierrosta auettuaan kierre katkesi. Ei kiertynyt. Sain autoverolapun (123 euroa) ja hain kilvet konttorista. Suihkutin välillä öljyä ja pyörittelin ruuvia sisään-ulos. Pallonivelen vaihto vaati hiukan vasarointia, mutta onnistui lopulta ihan sujuvasti. Kilvet olivat yhä autossa kiinni. Björn lähetti rekisteriotteen ajallaan. Jätin samalla vanteet ja renkaat rengasliikkeeseen. Korkean profiilin donitsit Vähän käytetyt talvirenkaat löytyivät lähipiiristä. Tilasin läpilyöntikumit Saksasta. Otin pienen, kultaseppien käyttämän poran ja siihen sellaisen pallon muotoisen, kovametallisen terän. Latauksen säädin ei näköjään toiminut. Jättämäni renkaat odottivat töiden aloittamista pihalla. Lauantaina otin renkaan pois ja asettelin isot putkipihdit peltiosan ympärille. Saatuaan talvirenkaat vanteilta, herra kumiyrittäjä huomasi Alfan tarvitsevan neljä uutta sisärengasta. Siihen ei millään päässyt käsiksi yläkautta. Tällä kertaa olin erittäin varovainen. Taka-akseliltakaan niitä ei löytynyt. Lämpimänä sen sai päälle kiihdyttäessä, mutta hidastettaessa ei mennyt kakkonen eikä kolmonen päälle kuin vasta ihan kävelynopeuksilla. Putki oli oikein kiinni ja jousituskin aika lähellä oikeaa korkeutta. Hän myi minulle vanteiden lisäksi parilla kympillä 1980-luvun Alfa 75:n saksalaisen(?) laturin, jossa on sisäinen säädin. Mittasin akun jännitteen tyhjäkäynnillä valot päällä ja ilman valoja. Kahden tunnin poraamisen jälkeen ruuvasin uuden läpilyöntikumin käsin paikoilleen. Sunnuntaina tein saman toiselle puolelle autoa. Nyt ei tarvinnut kuin odotella Tullin autoveropäätöstä tarrakilpien vaihtamiseksi oikeisiin. Kolmen hengen kuormalla pakoputki raapaisi töyssyissä asfalttiin. Kuminen tatti on vulkanoitu kiinni peltiin, jossa on pätkä kahdeksan millin kierretankoa. Hermostuin ja vein donitsit kotiini. Nyt Alfa kulkee urissa aivan suoraan ja mutkissa todella vakaasti. Löysin harrastajan, jolla oli ylimääräiset 14 tuuman alkuperäiset peltivanteet. Tarkistin kumminkin vaihteiston öljytason. Läpilyöntikumien puute yhdistettynä matalapro. Kuminen tatti Läpilyöntikumien asennus oli aivan oma ongelmansa. Vaihteensiirtimen juuresta nimittäin tuli meteliä ja pahaa hajua ohjaamoon. Läpilyöntikumien vaihtoa lukuun ottamatta Alfa Romeo on ollut terapeuttisen helppo ruuvattava. Vaihteensiirtimen nahkainen koristepussukka kätki alleen aukon suoraan moottoritilaan. Nyt se ei onnistunut mitenkään sujuvasti. Samalla tilasin vaihdekepin juureen haitarikumin. Jousituksen osat ovat yleensä juuttuneet tiukkaan, joten suihkutin pellin alle irrotusöljyä jo keskiviikkona. Sovimme hinnaksi 70-80 euroa ja homman olevan valmis viiden jälkeen. Autossa oli yhä kiinni ne metalliosat, mutta kumitatit olivat pudonneet. Sovimme, että hän lähettää rekisteriotteen Suomeen ja minä myöhemmin kilvet Ruotsiin. Tilasin autooni myös pallonivelen, kärjet ja kondensaattorin. Ja katkesi. Ajo-ominaisuudet paranivat huomattavasti. Hrmh. Istuin päivän tietokoneen ääressä ja olin väsynyt tullessani paikalle. Ei ollut ainakaan tässä autossa. Hyvä, mutta eikö jousituksessa pitäisi olla pohjaanlyöntikumit. Ajattelin hankkia käytetyn vaihteiston ja kunnostaa sen ajan kanssa. Varasto tosin ei ole aivan tuoretta, sillä kärjet on valmistettu Länsi-Saksassa. Lyhyet päällä 13,8 volttia, Pitkät päällä 13,4 ja ilman valoja 16, josta jännite nousi yli 18 voltin, kun moottoria vähän kierrätti. Päädyin lopulta poraamaan koko pultin pieniin osiin ja hakkaamaan osat sisälle. Välikaasut ja kaksoispoljennat eivät paljon auttaneet. Miten tämmöinen työ tehdään oikein. Kierre lähti aukeamaan ihan hyvin. ilisista renkaista ei ollut kuin haittaa. Lyhyet valot päällä 13, pitkät päällä 12,8 ja ilman valoja 15 volttia. Liikaa jännitystä Yhtenä iltana, ajaessani myöhään pimeässä toimituksesta kotiin, tajusin latauksen merkkivalon hohtavan himmeästi. Jännite valot päällä oli sen verran lähellä oikeata, että autolla oli pystytty ajamaan. Ilmojen kylmetessä kyselin Alfa Romeo -harrastajilta alkuperäisiä peltivanteita talvirenkaita varten. Tämä työ maksoi 80 euroa. Yllätys oli suuri, kun koeajolla kakkoselta ja kolmoselta löytyi synkronointi. Ohjaamon melutaso on laskenut murto-osaansa kahdella pikkujutulla: Uusi vaihteensiirtimen tiivistehaitari hiljensi autoa puolella. Jatkoin työmatkojen ajoa luotettavalla Renaultillani. Sinne meni vain noin desilitra, jolla en uskonut olevan mitään vaikutusta ajoon. Matalapro. Toinen suuri metelin lähde oli kuljettajan edestä kuulunut räminä
Ei sen puoleen, sama vaivaa itse asiassa kaikkia pikkuruisia urheiluautoja. Purettuani katkaisijan ja todettuani sen ehjäksi, toimivathan pitkät ja parkit kuitenkin, päätin soittaa asiantuntijalle. Itsekantavalla lujitemuovikorilla varustettu rakennussarja, jota valmistettiin myös valmiina autona, on varustettu Minin moottorilla ja sekalaisella valikoimalla muita 70ja 80-lukujen autojen osia. Nopea ohjaus onkin valttia, sillä kapean raidevälinsä ansiosta Midas haukkaa polanteisiin ja lähtee hanakasti sladiin; auton luonne on muutenkin selkeän yliohjautuva. Lähdettyäni eräänä sateisena iltana töistä, ajauduin ostoksille kehätien suurmarkettiin. Lehden mennessä painoon Midas on juuri saanut suomalaiset rekisterikilvet ja selviytynyt kunnialla talven ensimmäisestä lumimyräkästä joutumatta lumiauran kauhaan. Kunnollista läpivirtaustuuletusta ei ole. Aamuisin ikkunat saa kuivata, tai skrabata, sekä sisältä että ulkoa. Visan pakosarja kun on jatkuvassa rasituksessa sijaintinsa ja moottorin kylkiasennon johdosta. Jos siinä olisi siivet, se kelpaisi imperiumin iskujoukkojen, siis Tähtien sodan stormtrooperien, ajopeliksi. Oma yksilöni edustaa Mk2-mallisarjaa, johon tehtiin aerodynaamisia muutoksia Gordon Murrayn toimesta. Midaksen kanssa tietää olevansa alituisesti tuijotuksen ja kummastelun kohde; joka päivä joku tulee juttelemaan oudon auton omistajalle, keskeisenä kysymyksenään äimistely: ”Mikä toi on?” Hermostuneen urheilullinen Säiden kylmetessä Midas sai alleen urheilulliset 12-tuumaiset 135 mm leveät nastarenkaat, jotka olivat viimeksi olleet alla MG Metrossa, kuviosta päätellen joskus 80-luvulla. K oska olen autointoilija, olinkin jo ollut vaihtelun tarpeessa. Lievää hankaluutta Midaksen kanssa tuottaa – brittiläisten asuntojenkin tapaan – kosteus. Pitäähän sitä nuoren miehen kerran yrittää kärvistellä talven yli jollain epätoivoisella keksinnöllä. Myöhemmin Murray sitten suunnitteli yhden kaikkien aikojen nopeimmista superautoista, McLaren F1:n... Midas on hidas. Olen huomannut, että auton tuulettaminen kylmäksi ajon jälkeen auttaa kondensaatioongelmaan huomattavasti. Pääsin pian tutustumaan myös kuuluisiin brittiauton sähköihin. Lyhyjoustoinen ja kova urheilualusta ja pienet pyörät takaavat, että jokainen töyssy tuntuu selkärangassa; hyvin äkkiä Midaksella oppii ajamaan routakuoppia, asfalttisaumoja ja raitiovaunukiskoja varoen. (Ne ohjataan auton uudelle omistajalle, älkää huolestuko.) Edellisessä lehdessä kerrottiin erään brittiautoilijan ja Midas-urheilukääpiön matkasta kauas Pohjolaan. Se, että kyseessä oli pieni, melkein itseni ikäinen ja totaalisen kummallinen häristin, vain lisäsi houkutusta. Vuonna 1978 esitelty Midas on Mini Marcosin henkinen seuraaja. Siinä on sopivasti kiellettyä hedelmää; Midas ei vain tunnu kuuluvan arkisen suomalaisliikenteen sekaan. Midasta ei voi sanoa mitenkään kauniiksi; sen mittasuhteita voi sanoa vähintään kömpelöiksi. Lights out, lights out in Vantaa... Midas Helpdesk, siis Midaksen Englannista tuonut brittiautoilija pähkäili aikansa puhelimessa, kunnes muisti itselleenkin tapahtuneen samanlaisen ilmiön. Mikäli Top Gearistä tuttu e Stig ajaisi Midaksella, hän kuuntelisi kielikurssikasetilta klingonin alkeita. Havaitsin töistä lähtiessä, etteivät ajovalot pala. Eihän Midaksessa mitään järkeä ole. Onneksi se sentään on lasikuitua, sillä autotallittoman kaupunkilaisen tuoremobiili on yötä päivää sääolojen armoilla… matti.ouvinen@mobilisti.?. Brittiautoilija ilmoitti, että se voisi olla myytävänä, kun nyt pitäisi sittenkin saada rahaa johonkin projektikuntoisempaan. Vietin noin tunnin vantaalaisen hypermarketin parkkipaikalla led-otsalampun valossa purkaen Midaksen lasikuituista kojelautaa, keplotellen valokatkaisijaa piuhoineen ulos paneeleistaan ja kiroillen. Koska en halunnut herättää ylimääräistä huomiota lainvalvojien silmissä, päätin tutkia asiaa. Ovenkahvat ovat jostain Fordista, ajovalot MG Metrosta tai Fiat 126:sta, tuulilasi Fiestasta ja niin edespäin. Aikani käsikopelolla etsittyäni löysin sen oikean johtokimpun, ja kas, tulkoon valkeus, sanoi herra Lucas, ja niin oli hyvä. Moottoritienopeuksissa Midaksen kuljettajan on oltava hereillä ja suoritettava kaistavaihdot riittävän pienillä ohjausliikkeillä. Pikkuvalmistajan tuotosta pidetään yhtenä laijtyyppinsä parhaista, ja Midaksia valmistetaan vieläkin, hieman muodistetulla korilla, sekä umpiettä avomallisena, Roverin K-sarjan moottorilla. Ostin pienen hitaan ranskalaisen tilalle pienen brittiläisen urheiluauton. Se on kevyt, rämisevä, kova ja hermostuneen urheilullinen. Heti siitä luovuttuani pakosarjatarjouksia alkoi tulla toimitukseen valppailta lukijoiltamme. Midaksella ajaminen on narsistista hedonismiä. Nopea ohjaus, reilut puolitoista kierrosta tapista tappiin, yhdistettynä kevyeen perään ja kovaan alustaan, takaa hermostuneen ajettavuuden. Kysyntä kohtasi tarjonnan, kun huomasin olevani autoa vailla. Astmaattinen puhallin ja tuuletus riittäävät huurteenpoistoon, kunhan moottorin saa lämpimäksi ja auton vähän vauhtiin. Mobilisti 8/08 101 Muovia Muoviselle Visan pakosarjaremppa venyi, eikä hitsaamalla korjaaminen tullut kyseeseen, vaikka osaava tekijä sitäkin kokeili. Visa sai siis lähteä. Siihen kuulemma auttoi rattiakselin yläpuolella olevan johtokimpun hetkuttaminen. Tähän mennessä kultaisen kosketuksen urheilukääpiöitä on valmistettu noin tuhat kappaletta. Midaksella ajamisessa hopeanharmaiden Avensiksien keskellä on jotain anarkistista ja epätodellista
Brian Longin työstämä kirja vastaa kysymykseen: Kyllä. Suomalaissankareista sivuilla esiintyy useimmin Leo Kinnunen, mutta myös Pauli Toivonen ja Hans Laine ovat esillä. Kirja sisältää mallisarjan täyden kehitystarinan, kilpahistorian, erikoismallit ja uniiikkikappaleet, tuotantotilastot, replicat ja ostajan oppaan. Se antaa myös erinomaista lisävaloa tässä numerossa alkavalle AAW-tarinalle ja siinä esiintyville Porscheille. Yli 200 valokuvalla, tilastoilla, teknisillä tiedoilla ja kaavakuvilla käydään läpi yli 80 mallia Vanajan yli 25-vuotisen tuotantohistorian varrelta. Lisätietoja: www.apali.. Teksti valottaa teknistä kehitystä ja syitä erilaisten ratkaisujen takana. Vaikkei teos mitään kaikkein jouhevinta proosaa olekaan, ei sitä voi raskaaksi luettavaksikaan haukkua. Longin kirja on ehdottoman osuva harkinta ensimmäiseksi Porschen kilpatoimintaa käsitteleväksi perusteokseksi, mutta tarjoaa myös uutta materiaalia Porsche-kirjastoaan pidempään kasvattaneelle asiantuntijalle. Kuvituksessa nähdään sekä ennennäkemättömiä arkistokuvia että entisöityjä harrasteajoneuvoja. Brian Long on päässyt tonkimaan tehtaan arkistoista kuvia, jotka säväyttävät, ja tarjoavat kattavan käsityksen tehtaan kilpakalustosta. Tämä kaikki on kuvitettu suurelta osin ennennäkemättömällä kuvamateriaalilla, josta voidaan kiittää Porschen arkistoja. Olli Blomberg: Suomalainen rekkakirja Kustantaja Laaksonen Rekkakirjan nokkela käsittelytapa kertoo suomalaisen raskaan liikenteen kaluston kehityksen rinnastamalla kuvituksessaan vanhaa ja uutta kalustoa. Lisätietoja: www.kustantajalaaksonen.. 102 Mobilisti 8/08 Brian Long: The Book of the Porsche 356 Veloce Publishing. Oman käsittelynsä saavat niin kuorma-autot, linjurit kuin erikoisajoneuvotkin. Lisätietoja: www.veloce.co.uk Markku Mäkipirtti: Vanaja Apali Odotettu Vanaja-kirja esittelee, suomalaisten veteraanikuorma-autoilijoiden piirissä suuresti arvostetun Vanaja-tehtaan malliston historian. Kirja kertoo selkeästi ja luettavasti kaluston ja liikenteen kehityksestä, ja tarjoaa suuren määrän sekä uusia että vanhoja kuorma-autoja rekkakuvia pitkin taustoittavin kuvatekstei. Valtaosaltaan kuvat ovat ennennäkemättömiä, mutta joukossa on toki myös ennestään tuttuja, pääosin pressikuvia. Mobilisti koelukee Pitää 356:tta sitten viritettynä kuplavolkkarina tai ihan oikeana Porschena, tarjoaa Brian Longin päivitetty historiateos kattavan katsauksen Porschen ensimmäisen mallisarjan kehitykseen ja merkin tarinan alkumetreihin aina ensimmäisestä etuvetoisesta sähköautosta vuodelta 1901 vuonna 1965 lopullisesti 356:n korvanneeseen 911:een. Rekkakirja sopii hyvin sekä isoille että pienille rekkamiehille ja kaikille kotimaisen maantielogistiikan historiasta kiinnostuneille. Lisätietoja: www.veloce.co.uk Brian Long: Porsche Racing Cars 1953-1975 Veloce Publishing Onko Porscheista tarpeen tehdä enää kirjoja muuten kuin rahastuksen vuoksi
Oman kappaleensa saavat myös piilofarmarit ja muut verolainsäädännön lannoittamat kulkuneuvokukkaset sekä kotimaisen autoteollisuuden ensiaskeleet. Myllerrykset koskivat niin autosuunnittelua, automarkkinoita kuin liikennesääntöjä ja -kulttuuriakin. Lisätietoja: www.kustantajalaaksonen.. Runsaasti kuvitettu ja vanhoja esitteitä ja lehtileikkeitä hyväkseen käyttävä kirja kertoo tuhdisti paikallismoottorien ajan työkoneiden voimanlähteistä, unohtamatta tuulimoottoreita, höyrykoneita, venemoottoreita ja niiden käyttötapoja. Sairastamme samaa tautia, mutta monissa muodoissa. Ilola käy läpi perheensä autohistorian alkaen ensimmäisistä automuistoistaan ja isänsä ensimmäisistä autoista, päättyen nykyisiin käyttöautoihinsa. Mobilisti 8/08 103 Tero Ilola: Kaikki isäni autot Alfamer. Timo Laitisen kirja tarjoaa valaisevan katsauksen suomalaiseen autoiluun muutoksien aikana. Toinen toistaan hupaisammilla anekdooteilla höystetty kirja on eräänlainen autohullun anamneesi, joka kertoo vuosikymmeniä kestäneen sairauden kulusta. Kaikki isäni autot on sympaattinen autokirja, jonka tarinoihin suuri osa Mobilistin lukijoista voinee samaistua, oli oman rakkauden kohteena sitten vaikka Romanian autoteollisuuden aikaansaannokset. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla Alfamer Seitsemänkymmenluku oli autoilun mullistuksien vuosikymmen. Öljykriisit, taloudellisuusajattelu, piilofarmarit ja autoilunvastaisuus kaikki vaikuttivat osaltaan suomalaiseen liikennemaisemaan 70-luvulla. Mobilisti koelukee Vesa Rohila: Maamoottorit ja muut voimakoneet Alfamer Konekulttuurin ystävät arvostavat varmasti uutta maamoottorikirjaa. Vesa Rohila käy läpi paikallismoottorien tarinan esihistoriasta aina harrastuskäyttöön asti. Kuvateksteihin kuitenkin toivoisi, ainakin näin vähemmän rautatieharrastajan näkökulmasta, lisää pituutta ja syvyyttä. Lisätietoja: www.alfamer.. Lisätietoja: www.alfamer.. Päällimmäisenä teoksesta välittyy Ilolan vilpitön intohimo autoihin, etenkin amerikkalaisiin autoihin. Samalla esitellään suuri joukko kotimaisia konepajoja ja niiden tuotteita, sekä muutamia merkittävimpiä ulkomaisia. Lisätietoja: www.alfamer.. Tero Ilola on kirjoittanut kirjan, jota voisi sanoa autohullun muistelmiksi. Jari Auvinen & Jukka Ahtinainen: VR Suomi – Dieselien aikaan Kustantaja Laaksonen Huikeaa kuvamateriaalia Suomen rautateiltä dieselaikakaudelta, Valokuvia, mainoksia, kylttejä, kilpiä ja muita rautateihin liittyviä nostalgisia näkymiä vilisevä teos tarjoaa kuvallisen elämysmatkan aikaan, jolloin vaunut olivat puuta ja veturit rautaa. Kirja käy myös läpi Suomen 70-luvun automarkkinat merkki merkiltä
Ahvenistolla aikoinaan kuvattu yksilö saattaisi bussin tamperelaisista mainoksista päätellen olla Olli Virtasen ajokki. 104 . Caprit olivat aikoinaan kova sana 1-ryhmässä. Edelleen ollaan Ahvenistolla vuonna -75. Mini on suurella todennäköisyydellä kuvattu Keimola 500 -kilpailussa vuonna -73. Jussi Kaarenmaan NSU TTS:ssä oli Ahvenistolla hippivaikutteinen maalaus, joka alkoi 70-luvun puolivälissä olla jo hieman passé. Vauhtia se ei varmaankaan haitannut. Vaikka ammattitalli oli jo paketissa, toi Pauli Toivonen Ahvenistolle vuonna -75 kaksi Sunbeamia, Impin ja taustalla näkyvän Avengerin. Mobilisti 8/08. Veijo ilmestyi Ahvenistolle vuonna -75 tämännäköisellä Abarthilla. Kuten kuvasta näkyy, päättyi Martti Pesosen ja Antti Kytölän ajaminen keskeyttämiseen. Toni Ruokosen I-ryhmän Commodore Coupe oli näyttävä auto, joka siirtyi Ruokoselta kausiksi 1977-78 Jokke Kalliolle. Vuonna -78 auto muutti Pohjanmaalle Hannu Roikon talliin ja sen kilpailu-ura päättyi pari vuotta myöhemmin. Nopeat ruotsalaiset Topcon-Alfat vierailivat Keimolassa 1972. Tässä numerossa on jonkin verran sivuttu AAW Racingin historiaa. Hans Sjölundin Keimolassa kuvattu auto kantoi Teboilin värejä perintönä edelliseltä omistajalta, Marke Oksalalta. Tällä aukea malla on kuvia Heikin seik kailuista moottoriurheilun maailmassa. Esitekeräilijänä hän keskittyi kuvaamaan ennen muuta lait teita, joista ei ollut saatavana esitemateriaalia. Tiikerin kanssa samalle varikolle oli uskaltautunut myös ruotsalainen Bengt Wännman, jonka ei kuitenkaan 2002:llaan tarvinnut ajaa Palin kanssa samassa luokassa. Lauri Ouvinen Värikuvatalkoot Super Saloon -autot olivat aikansa värikkäimpiä ratakilpureita, eikä huomioarvoa ainakaan vähentänyt, kun sellaisen lähtökohdaksi otettiin A-ryhmäläisenäkin pelottava Camaro. Museoajoneuvotarkastajana ja Fiat-miehenä tunnetun ja arvostetun Veijo Pesosen kaapeissa on liekehtiviä luurankoja. kuvat: Heikki Vainikainen | tekstit: Ralf Pettersson, Jan Enqvist Heikki Vainikainen oli aikoi naan kameroineen kaikkialla
Mobilisti 8/08 . värikuvatalkoot Heikki sattui retkillään myös johonkin subtrooppisella seudulla ajettuun ralliin, mahdollisesti Korsikalle. Porsche-joukkue oli valinnut huoltoautokseen Citroën ID/DS Breakin, kun oman merkin mallistosta ei tila-autoja löytynyt. Vuonna -78 Alen oli jo Fiatin tehdaskuljettaja, ja luomassa mainetta, jota varsinkaan Italiassa ei unohdeta koskaan. Seuraavalla kaudella tätä autoa ajoi Mäkisen ohella myös Ari Vatanen. Ranskalainen huimapää JeanPaul Luc joutui CX:ineen lainvalvojien hampaisiin vieraillessaan Jyväskylän Suurajoissa elokuussa -78. Andy Dawson ajoi vuoden -78 Suurajot Datsun 160 J:llä. Markku Alen luotti vuoden -73 Jyväskylässä Volvo 142:een. 105. Lokakuussa -75 Ford myi auton David Suttonille, joka alkoi vuokrata sitä suomalaiskuljettajille kuten Matti Johansson, Pentti ja Kirsti Airikkala ja Pekka Rantakari. Kun ei hyvällä, niin Jean-Paul vietiin sitten lopulta poliisin pahnoille. Saab 96:lla on voitettu niin paljon, että välillä tuppaa unohtumaan, että 99:lläkin oli hetkensä. Markku Saaristo ajoi menestyksellä maahantuojan, Suomen Koneliikkeen, Skoda 120 S:ää ralleissa kaudella -73. Vauhti oli kohdallaan, sillä maalissa edellä oli vain tehtaan Escort RS:llä ajanut Timo Mäkinen. SNO666M oli Fordin tehdaskilpuri, joka syyskuussa -74 osallistui eksoottiseen Hyrylän Hyppyrit -maastoajoon Timo Mäkisen ajamana. Alenin Mirafiorin vieressä Jyväskylän parc ferméssä seisoo Per Eklundin Happy People -Porsche. Yhdistelmästä Escort RS ja Timo Mäkinen ei voinut olla seurauksena kuin voitto. Galli ei millään saanut kalloonsa, että Suomessa rallin siirtymillä noudatetaan liikennesääntöjä, nopeusrajoitukset mukaan lukien. Hevosvoimia oli niin tuhottomasti, että niitä kannatti ilmoitella kateellisille lokasuojan suurilla teippauksilla. Lars Jansson ajoi omallaan Tunturirallissa öljykriisin tunnelmissa vuonna -74. Suomessa ollessaan auton ylläpidosta vastasi Matti Kemiläisen autoliike, kuten huoltobussin kyljestäkin voi lukea
Kylkilinja on kuin NSU:n, mutta kyseessä on kuin onkin riisipussi. Iso-Britanniassa totta kai. Mazda 1000 Coupé 1960-luvun loppupuolelta. Valmistettu noin 200 kappaletta. Todennäköisesti verstaassa, ellei jopa omassa tallissa tehty Fiat 600 Sport Coupé 1965. Helsingissä kuvattu Gilbern Genie 1966-70. Mobilisti 8/08. Moretti Fiat 127 Coupé 1970-luvun alusta. Tehdastekoinen tämäkin: Moretti Fiat 850 Special Berlinetta 4 posti. 106 . Lauri Ouvinen Värikuvatalkoot Kuvat: Börje Dilen Fiat 128, Fiat 127, Alfa Romeo GT Junior ja Ford on helppo tunnistaa kuvasta, mutta alaoikealla olevan punaisen pikkuauton nimeäminen vaati hiukan töitä
Kilpiä ei näy, mutta auton kyljessä paistavat vanhat, suomalaisissa pakettiautoissa vaaditut painotiedot. Se on todennäköisesti menehtynyt, mutta etualan Citroën Chapron Concorde Coupé on tiettävästi yhä hengissä. Kaksi neuvostorodia. Steyr-Puch Haflinger edustaa portaaliakseleineen kääpiömaastoautojen korkeinta teknologiaa. Valkoinen ruplairvistys voi olla osittain Zaporojets tai sitten ei. Lipusta päätellen Zilillä matkustaa itse suurin itäystävämme Leonid. Mobilisti 8/08 . 107. Sana Haflinger tarkoittaa pientä hevosrotua. Auton kyljen metallinauha vaikuttaa pianosaranalta. Kyllä on kauniin värinen Saab 99 Combi Coupé. Tämä kuva on otettu hiukan myöhemmin kuin muut sivun kuvat. Noin neuvostoutuneena sen alkuperäinen sukunimi on tuntematon, kuten katolle nostetun henkilönkin. Tämä kaunotar on todennäköisesti syntynyt saksalaisena, ellei jopa tsekkiläisenä. Missä onkaan Kiasma. Olisiko kyseessä käänteinen lokinsiipiovi, eli luukku aukeaa ylhäältä alas. Ai kun söpö. Outo näky ulkomaan kilvissä Helsingissä silloin joskus. Fiat 128 Helsingissä syksyllä 2008. Sivuikkunan vieressä on ovenkahva. Värikuvatalkoot Euroopan turvallisuusja yhteistyökonferenssin eli ETYK:in kolmas vaihe järjestettiin Helsingin Finladia-talossa heinäja elokuun vaihteessa 1975. Suomiauto siis. Tatra ei kuulunut Leonidin saattueeseen, eikä edes kuvanottovuosi ole tiedossa
Tässä oltaneen Helsingin Eirassa. Tietojemme mukaan auto elää ja voi hyvin, yhä samalla UI-769 -tunnuksella varustettuna. Turvallisen ruotsalaisen kyydissä ei ainakaan kuole. Bedford lienee Helsingin Merisataman ranta-alueilla. Puiden varjossa lepäilevät International ja Chevrolet edustavat Chevy Vania edeltävää sairasautosukupolvea. Lauri Ouvinen Kuvatalkoot Kuvat: Heikki Vainikainen 108 . Chevy Vanin pohjalle rakennettu sirra on tappiinsa asti varusteltu, joten se on syystäkin ollut käyttäjiensä ylpeyden aihe 70-luvun Suomessa. Mobilisti 8/08 Pohjan VPK:n Land Rover vuodelta 1959. Kaikkihan sen tietävät: vauhti tappaa. Olisiko tämä pahnapuhallin aloittanut uransa AAW Racingin leivissä. Sitä emme kuvasta tunnista, missä päin Suomea ollaan. Iso varvari, turvakaaret ja tuulilasille sojottava puhaltimen torvi sekä kypärät ikkunalla kertovat urheilullisesta historiasta. Vielä venerantaa ei ole täysin siistitty, mutta pahalta näyttää.. Rojuiset rajapintaalueet ovat kohta kaikki kadonneet Helsingistä. Selvästi aito kilpuri, mutta elämänsä ehtoossa
Vaiko toisinpäin. DKW F91 -umpikylkipaku, ehkä Tanskassa. Chevrolet Impala -taksi rantabulevardilla. Kuvatalkoot Mobilisti 8/08 . Arvauksemme mukaan jossain Rivieralla, kenties Cannesissa. Rakennussarjasta tämä on peräisin, eikä näytä tästä kuvakulmasta edes pahimmalta mahdolliselta. VWpohjainen kuitenkin, oli mikä oli.. Hieman kolhittu Superlintu, tässä vielä Kaliforniassa. Huomaa ACME-pakettiin kuuluvat erikoisvanteet. Sonderklasse, siis erikoisluokkaa. Tarkkaan katsoen näkyy, että rantakatua kävelevällä pariskunnalla on patongit kainalossa ja miehellä baskeri… Enempi parempi -ajattelutapaa ranskalaisittain. Näyttää ruotsalaisen RPB Pirayan sukulaiselta. Onko joku saanut maantiekiitäjän kiinni. 109 Bättre folkin Bentley Mk VI on pysähtynyt tienposkeen auttamaan kansanautolla liikkuvia vähempiosaisia. Tietenkin on mahdollista, että Ryppypeppu kätkee sisäänsä harvinaisen ahdetun Gordini double potence -moottorin, mistä kielisi konepeiton ”Le Ram-Aire”-varustelu
Lauri Ouvinen Värikuvatalkoot Kuvat: T.N. Mobilisti 8/08 10 1 2 6 7 5 8 9 3 4. 110
Mobilisti 8/08 . Tässä suomalaistoteutus aiheesta Peugeot 403 Kuningashytti. Punainen Datsun, ympäriajon jälkeen litistyneenä, on nyttemmin varaosa-autona koeajamallemme siniselle Datsunille. PMC:n pickupissa on tiettyä amerikanhenkeä, mutta säilyikö yhtäkään. Tämä yksilö vaikuttaa yhä Lemillä. Suomen automarkkinoiden kummajaisia. Datsun pickup -jutun innoittamana kaivoimme kuvalaareistamme K.L.B.:n Datsunin lajitovereita. Kaikki täytyy tehdä itse. palokalustoa ja panssarintorjunta-aseistusta. Pelastaisiko joku?. Toyota Crown Pickup oli tyyris, mutta viihtyi agraarioloissa. 1974 se korvattiin Hiluxilla, joka viihtyy yhä mm. Afrikassa. Pickuptalkoot värikuvatalkoot Kuvat: T.N. Nosturien lisäksi Land Rover -pickupien lavoille on asennettu mm. Mutta onko lähtökohtana ollut henkilöauto vai pickup. Bedford KB Pickup oli omaa sukua Isuzu. 111 Pickup voi toimia alustana monenlaisille laitteille
Olen odottanut sitä laajakaistayhteyden asentamista jo kolme viikkoa, mikä ihme siinä nyt maksaa?! Kommunistiaikana Dacialla oli kaksi tuotantolinjaa. Etualalla viimeisiä R12-pohjaisia Dacioita 90-luvulta, Dacia 1410. Kansan talo, Nicolae Ceaucescun testamentti jälkipolville, on maailman toiseksi suurin rakennus heti Pentagonin jälkeen. BUKAREST, ROMANIA. Ensimmäisellä tehtiin autoja vientiin, toisella kotimarkkinoille vielä huonompaa laatua. Aivan alkuun Dacia-tehdas valmisti R8:n lisenssiversiota. 112 Mobilisti 8/08 112 Mobilisti 8/08 Värikuvatalkoot Lauri Ouvinen Dacia 1307 ”Gamma” -pickup pitkällä ohjaamolla. Kotimarkkinoille tarjottiin myös elegantteja hyötyversioita. Dacia-valmisteinen Renault 12 jostain 70-luvulta. Samaan aikaan kansa söi punajuuria, silloin kun punajuuria oli. Sen rakentamisessa käytettiin miljoona kuutiometriä transilvanialaista marmoria ja 3 500 tonnia kristallia
Gonatakki ja Webasto lämmittävät. Katulaillinen kumitelaajoneuvo on jokapojan unelmalelu. Mobilisti 8/08 113. Kenttäruokailu suoritetaan aina ilmasuojassa. Ruotsalaista Bandvagnia liikuttelee Volvon bensakone. Tänä vuonna sää suosi tela-ajoneuvoja.. AT-S Proto-Sisu ja särmä tervehdys Mobilistin TK-kuvaajalle. Tämän vuoden kuuminta muotia olivat venäläiset tila-autot. Voimansiirrosta huolehtii sähkövalintainen automaattivaihteisto. Scania SBAT möyrii. Värikuvatalkoot ITSENÄISYYSPÄIVÄN VARJOPARAATI 2008 Tuukka Erkkilä Vain vajaan tunnin kuluttua tulikomennosta maukas rokka on valmis nautittavaksi. Olli Toivosen panssariprikaati järjesti perinteisen itsenäisyyspäivän varjoparaatin Pernajan taistelukentällä 30.11. Paraatin kestäessä ajoalusta kävi pyörävetoiseille ajoneuvoille, esimerkiksi Protoille ja lappalais-Volvoille hieman upottavaksi. MT-LB -miehistönkuljetusvaunuja nähtiin kokonainen joukkueellinen. Jumissa ollaan, mutta ei haittaa. Onneksi hinausapua oli lähellä
Täällä luvattiin jo 1 000 euroa vanhasta autosta, jos ostaa tilalle uuden Toyotan. Citroën-markkinoinnin loanheitto vanhoilla autoilla ajavien silmille ei Marktin mukaan ole ainutlaatuista. Levikiltään noin 350 000 kpl lehti toteaa, että Saksassa vanhojen autojen vahingollisuuden mainostaminen on saavuttanut noitavainomaisia piirteitä. 114 Mobilisti 8/08 p ii rr o s: K im m o V ir ta n e n k u v a : T o yo ta. Tonnillahan saa vaikka mitä ajoja käyttökelpoista, puhumattakaan kunnostettavaksi otollista. Ainoa joka ei ole langennut näihin halpamaisuuksiin, on Mercedes-Benz. Silti en ihmettele, vaikka parempiosaisia, niitä kunniallisia ja poliittisesti korrekteja hyviä ihmisiä, ei edes kiinnostaisi tarjota luopumisiässä olevaa tuhannen euron autoaan myyntiin. Se kun tulee myytyä yhtä hyvin samalla rahalla autokauppiaalle – ja sieltä suoraan sulattoon… Tulee se ekokansalalaisvelvollisuuskin suoritettua. Oldtimer Markt on lähtenyt puolustuskannalle. Heinäkuussa 2008 näytti suomalainen Toyota-mainostaminen ottaneen esimerkkiä Saksasta. ”Alte Autos sind klimafreundlicher als Neue – einfach, weil sie schon da sind.” ”Vanhat ajoneuvot ovat ilmastoystävällisempiä kuin uudet – yksinkertaisesti siksi, että ne ovat jo olemassa.” Niitä ei siis tarvitse ympäristöä kuormittavasti valmistaa! Pitäisi oleman vastaansanomattoSCHWEINEREI ”Nyt saa harhautus luvan loppua” Otsikko on lainaa saksalaisen Oldtimer Markt -lehden pääkirjoituksesta. V arsinkin keinot, joilla Saksan Citroën mainostaa vanhojen autojen ympäristöhaittoja, ovat lehden mukaan nyt vailla minkäänlaista häpyä. Opel ja Ford tuputtavat TVmainoksissaan ihan samaa syytelistaa. ”Koska mikään muukaan taho ei uskalla tosissaan puolustaa auton käyttöikää, me teemme sen nyt”, toteaa Oldtimer Marktin päätoimittaja Peter Steinfurth. teksti: K.L.B. Oldtimer sijoitti numeronsa 7/08 alkuosaan pitkän lukujutun aiheesta ”Mikä on auton oikea käyttöikä?” Siinä tuodaan rohkeasti esiin päinvastaisia ajatuksia, kuin mitä autokauppa ja sen kätyrit ainoana oikeana tietona tuputtavat
Kuitenkin nämä himoromuttajat ovat eturivissä ihastelemassa vanhoja autoja. Saksassa järjestelmä osoittautui kaikkien aikojen käytettyjen autojen tappajaksi; aivan kuten pian meillä Suomessa. Ajatelkaapa mitä maksaa auton romuttaminen. Pesun mantroihin kuuluu väittää ympäristöongelmien olevan poispuhallettuja, kunhan vaihdat autosi uuteen, tiivistää Oldtimer. Hieman käyttöä paremmin suunnitellen kakkosautosi tehtäviin pystyy yhtä hyvin se perheen ainoa autokin. Jätä lisäksi se toinen, muka uudempi ja vähemmän saastuttava kakkosautosi ostamatta. 13 vuotta, ollaan luvussa 150 000. Se, että tämän kaltaista tekstiä on Mobilistissa, tultaneen rahapiireissä tulkitsemaan harkitsemattomaksi tyhmyydeksi. Jos autoa pidetään esim. vanha Golf painaa 900 kiloa, uusi 1250 kiloa. Suuri osa kuluttajien ekohuuheloinnista onkin vain valhevehnäistä anekauppaa, jota autokaupalla itsensä elättävät tahot röyhkeästi hyväksikäyttävät voittoja kahmien. Tulos oli tyrmäävä: uudet kuluttivat keskimäärin 12.2 % enemmän. Ei se ainakaan ilmaista ole, jos ei ihan saasteetontakaan! ”Vanhat ajoneuvot ovat ilmastoystävällisempiä kuin uudet – yksinkertaisesti siksi, että ne ovat jo olemassa.” k u v a : K u u sa k o sk i 6-ovisia Volvoja, niitähän riittää?. Nyt kuuluisi kunnon autonvihaajan tietysti huomauttaa, kuinka nykyaikaiset autotehtaat on tehty niin ja niin ympäristöystävällisiksi. Täältä tavara lähtee edelleen Kiinaan, ja sieltä Priuksen kokoonpanohihnoille Japaniin. Oldtimer toteaa että myrkyllisimmät autot ovat niitä, jotka kolaroidaan paalauskuntoon melko uutena. Jos niin tekee, siinähän menee maine. CNW-markkinointi-instituutti USA:ssa teki kaksi vuotta sitten 458-sivuisen tutkielman, jonka loppupäätelmä uhkaa romuttaa tähänastisia hokematasoisia saastutusmyyttejä. Kaiken lisäksi Priuksesta tulee kokoonsa nähden suhteettoman painava, ja turhan painon mukana raahaaminen nostaa tunnetusti kulutusta. Niiden nikkeli näet tulee kanadalaisesta kaivoksesta Ontarion Sudburysta saakka. Albaniassa, Valko-Venäjällä, Venäjän köyhillä alueilla, Romaniassa tai Kreikassa. Markt toteaa ainakin Saksan osalta kurjan totuuden: suurin osa Saksan autotehtaiden käyttämästä energiasta syntyy hiilivoimaloissa! Ympäristöystävällisyys – mitä se on. Saksassa tehtiin vastaavanlaisia tutkimuksia. Pahin virhe, lähes emämunaus, on lehden mielestä Saksassa 1997 voimaan saatettu käyttöveron voimakas porrastaminen auton iän mukaan. Tulokset on ollut myönnettävä oikeansuuntaisiksi, vaikka painotukset vetävätkin hieman kotiinpäin. Mitä pidempään ajoneuvo on liikenteessä, sitä pidemmälle ajalle jakautuu myös sen tuottamisessa syntynyt ympäristön kuormitus. Sieltä nikkeli tai akkuaihiot lähetetään jatkojalostettaviksi Eurooppaan. Wuppertalissa kotipaikkaansa pitävä puolueeton ilmastoinstituutti vertasi neljän tutun auton valmistamiseen tarvittua energiaa suhteessa auton koko elinkaaren mittaiseen energiankulutukseen. Priuksen syntilistaa lisää tieto, että sen kahden moottorin, siis sähköja bensamoottorin, tuottaminen vaatii enemmän energiaa kuin Hummerin yhden V8-moottorin valmistus. Selitys on pääosin yksinkertainen: esim. Onko siis autokalustomme todella romutasoisempaa kuin esim. lla vastaava luku oli 22%, Mercedes S-luokan auton kohdalla 27% ja VW Lupolla 30%. Eniten tässä suhteessa ovat saaneet siipeensä juuri hybridiautot Honda Civic, Lexus RX 400 h ja Toyota Prius, joiden mitattu kulutus ylitti tehtaan ilmoittamat yhdistetyn kulutuksen lukemat 43, 48 ja 39 prosentilla! Se hurjin tutkimustulos: Nykyauton tulisi kuluttaa 25 % vähemmän kuin mihin se keskimäärin nyt pystyy ollakseen elinkaarensa mittaan ympäristöystävällisempi kuin tavalliset 1960-80 -lukujen autot. On vain se kauhea yli-ikäisyys. Oman aikansa tuhopaalaajille ja muille historianmurskaajille nekin olivat kerran vain romua tai korkeintaan varaosavandalisoinnin aihioita! Perusteet kadoksissa Markt piikittelee heitä lauma-ajattelijoita, jotka kyseenalaistamatta nielevät kaiken autokaupan ja niiden etujärjestöjen lobbauksen pureskelematta nielleen valtiovallan syytämän tusinatasoisen aivopesun sellaisenaan. Lähdettiin olettamuksesta, että yhden auton elinikä on keskimäärin 150 000 km. Juttu päättyy harrastajalle tarjottuun ehdotusluontoiseen ajatukseen: Jos vain on mahdollista, älä hätäänny. Puhutaan, että nykyaikaiset autot eivät tällä kehityksen vauhdilla kuluta pian kuin murto-osan siitä, mitä yksi ”museoautopolvi” 25-30 vuotta sitten. Mobilisti 8/08 115 man järjenmukainen toteamus. Auton valmistuksessa kuluneet ehtyvät energiavarat ja syntyneet epäpuhtaudet ovat silloin olleet turha ympäristöuhraus. On maamme köyhä ja siksi jää -itkuvirren luvatussa maassa, Suomessa, auton käyttöikä on kuulemma häpeällisesti Euroopan pisin. Mieli on puhdas, kun vanha Mersu myydään Afrikkaan tai Beirutiin taksiksi, missä se palvelee vielä tuplasti tähänastiset vuotensa jokapäiväisenä itsestään selvänä käyttöautona. Edellyttäen tietysti, että autoa on huollettu asianmukaisesti. Tulipahan vain mieleen Suomelta ryöstetty Petsamo ja sen nykytila. Varastoi väistyvä käyttöautosi hyvällä omatunnolla vaikka 20 vuodeksi, teet tosiasiassa suuremman ympäristöpalveluksen kuin hän, joka välittää autonsa kehitysmaihin. Tämä on suomalaisestakin keskustelusta tuttu savustuskeino, joka ei millään tavalla huomioi auton kuntoa, saati käyttömäärää. USA:n CNW-instituutin mukaan Toyotan todellinen ilmastonsäästömalli on Toyota Scion -tila-auto. Heille lyhyesti: tervetuloa katsomaan, minkälaisella kalustolla ajamme arkisin. Muiden lehtien kokeissa on selvinnyt myös nolo juttu: valmistajien ilmoittamat normikulutukset uusille autoilleen ylittyvät keskimäärin noin 13 prosenttia. Saksalaisen VDA katto-organisaation mukaan Saksassa liikennöivän henkilöauton keskimääräinen elinikä on 8,5 vuotta. Uuden opin apostolien mukaan täytyy olla täysin oppimiskyvytön ja vastuuntunnoton ihminen, jos jatkaa vanhalla myrkyttävällä autollaan ajamista. Seat Ibizan valmistaminen edusti 20 % sen luonnonvarojen kokonaiskulutuksesta; Gol. ”Afrikkaan toimitetut romuautot eivät suinkaan ole epäkelpoja” Näin toteaa Markt juttunsa loppuosassa. Periaatteessa olemattoman pieni ajomäärä; nykyaikaisella autolla, jopa ihan tavallisella japsiautollakin, 400 000-500 000 km ilman moottoriremontin tarvetta ovat nykyisin paremminkin rutiinia kuin ihme. K.L.B. Niiden rinnalle ajettiin samojen valmistajien uudet mallit. henkilönä julistetaan ajatuksiltaan seisahtuneeksi, joka haaveilee vain 1930-luvun paluusta. Ajatus, jota ani harva Suomessa uskaltaa lausua julki. Otettiin kulutustestiin museoikäiset VW Golf, Opel Kadett, Citroen DS, ja MercedesBenz 280S. Toistaiseksi – tiedä sitten jatkosta – kansalaisoikeuksiin vielä kuuluu, että saat rangaistuksetta säilyttää autoa omassa tallissasi. Eikö niin väitettäessä nollata täysin suomalaisen autokatsastustoiminnan teho ja merkitys. Prius saastuttavampi kuin tavallinen Toyota. Tulokseen tultiin sen tiedon varassa, että keskivertosaksalainen ajaa vuodessa 11 500 km. Tutkimuksen mukaan jopa jättimäinen Hummer H3 -maastoauto tuottaa maailmaan vähemmän saasteita kuin Toyotan hybridiauto Prius! Priuksen valmistuksessa syntyy Marktin tietojen mukaan kauhumääriä ilmastomyrkkyjä, erityisesti akkujen osalta. Markt päätti tehdä vertailevan kokeen. Ihan tavallisella tekniikalla! Voitte uskoa että CNW:n tutkimus nostatti vastalauseiden myrskyn. Lopuksi Markt piikittelee ihmisten kevyesti ostamilla hyvillä omatunnoilla. Sudburyn kaivokset tuottavat sulatusuuneissaan valtavat määrät happameksi sateeksi muuttuvia ilmastomyrkkyjä, jotka ovat jo tuhonneet kaiken luonnon laajalti tehtaan ympäristössä. Ison Mercedeksen valmistamisen suhteellisen pieni prosenttiluku selittyy sen myöhemmällä korkealla polttoaineenkulutuksella; VW Lupon valmistamisen suhteellista osuutta puolestaan nostaa sen vähäinen käytönaikainen kulutus. Mokoma edistyksen jarru..
585 € /kk. Kuvien autot erikoisvarustein. 5,1 l/100 km, CO 2 -päästöt alk. 1012MB_Mobilisti 25.11.2008 16:07 Page 1 w w w . 750 € /kk, käyttöetu alk. EU-keskikulutus alk. f i Uusi Mercedes-Benz GLK alk. Vapaa autoetu alk. 53 500 € + toim.kulut 600 € . Tällaista moottoria ei ole ollut koskaan aikaisemmin: Uusi superdiesel C 250 CDI 5,2 l/100 km, 500 Nm, 204 hv, CO 2 138 g. 133 g/km. 6,9 l/100 km, CO 2 -päästöt alk. Vapaa autoetu alk. 805 € /kk. Mercedes-Benz C-sedan alk. m e r c e d e s b e n z . 41 900 € + toim.kulut 600 € . 970 € /kk, käyttöetu alk. 37 950 € , C-farmari alk. EU-keskikulutus alk. Maailma tarvitsee esikuvia – myös ympäristöasioissa. 183 g/km