Rauhallista joulua toivottaa Classic Motorshown väki Classic Motorshow 30.4.–1.5.2022 Lahden Messukeskuksessa Rauhallista joulua toivottaa Classic Motorshown väki motonet kokosivu1.indd 38 kokosivu1.indd 38 7.12.2021 16.29 7.12.2021 16.29. Psst… Classic Motorshown pääsylippu on lahja, josta on iloa vielä keväällä. Lisätietoja osoitteesta classicmotorshow.fi
Mobilisti 7/19 . 3 Oldsmobile 1948 6 Subaru 1800 4WD Pickup 16 Ford A 1930 24 BSA Sloper 1930 30 Ukko-Pekan Chevy 44 Studebaker-dioja 48 Oodi Berlingolle 50 Mercedes 220 52 Tulppaaneissa turvallaan 66 Peugeotin juhlat 68 Kuvatalkoot 72 Maus-panssarijättiläinen 74 Sankarilaiva Carpathia 82 Meilläpä on esite 88 Uutisia, tapahtumia, kuultua 38 Lukijoiden postia 46 Myydään, ostetaan, sekalaista 56 Toimituksen autot 63 Autojen Puolue 81 Autoarkeologi 89 Vaimon ääni 90 Vain tilaajan lehdessä Aspenilla Lappiin 91 Detroitin muotoilunäyttely 96 Sisältö 8/2021 MOB821_003.indd 3 MOB821_003.indd 3 8.12.2021 12.22 8.12.2021 12.22
Vuoden 2021 jyhkein Weteraaninumero KONEVIESTI/ KONEKLASSIKOT on ilmestynyt lehtipisteisiin! Osta omasi! koneviestin ilmo mobilistiin 2021.indd 1 3.12.2021 12:01:28 kokosivu1.indd 38 kokosivu1.indd 38 7.12.2021 16.30 7.12.2021 16.30
Kai L. Muuttuvassa maailmassa emme taistele toisia autoharrastajia vaan ilmastonmuutosangstin ajamia harrastusja autoilurajoituksia vastaan. Vuonna 2021 ikäkirjo on laajentunut toisella 40 vuodella. Siihen tehdyt muutoksetkin ovat jo 42 vuoden ikäisiä – museoimisen arvoisia. Bremer TOIMITUKSESSA Katja Bremer Pia Eloranta Outi Haapala Janne Halmkrona Kimmo Koistinen Matti Ouvinen ULKOASU Matti Ouvinen VAKITUISIA AVUSTAJIA Yrjö Bremer Jonni Enqvist Tero Ilola Markku Jaakkola Mika Jaakkola Hannu Krohn Kai Laine Jukka Laitila Kalle Moilanen Timo Mononen Markus Nieminen Arto Ratinen Marketta Sandberg Raimo Söderholm Teppo Valkjärvi Mika Zelikman TOIMITUKSEN OSOITE/ ADDRESS Niittyläntie 11 00620 HELSINKI ILMOITUSMARKKINOINTI 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi Ilmoitusaineisto osoitteeseen: aineisto@mobilisti.fi Aineiston sisäänjättö 4 viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Mobilisti 6/18 . Jopa niiden valmistusmaa oli usein sama; suurin osa ennensotaisista autoista oli amerikkalaisia, kuin myös kaikki nuorison himoitsemat harrastekohteet sotien toiselta puolen. Jos X-sukupolven rodiraggarin oli 70-luvulla vaikea ymmärtää saapashousumiestä, niin aivan samanlainen – tai suurempi – toiseuden tunne on Subaru-lippikseen sonnustautuneella tuning-henkilöllä siivekkäiden jenkkilotjien keskellä – saati Huru-Ukko Piknikillä. Ajoneuvokulttuurin ja vanhojen ajoneuvojen harrastamisen historian kannalta lehden pääaiheena oleva 1948 Oldsmobile on ehdottomasti mobilismia. Kunhan konservointiraportti saadaan valmiiksi, auto museotarkastetaan. Kyse on silti tavalla tai toisella vanhojen autojen harrastamisesta – nyansseista viis. Suhtautuminen oli jopa niin suvaitsevaista, että eräät vanhoillismobilistiset piirit syyttivät lukijankirjeissään lehteä veljeilystä sivuputkimiesten kanssa. 5 KUSTANTAJA/PUBLISHER Kustannus Oy Mobilisti, Niittyläntie 11 00620 HELSINKI hallituksen pj. Suomen kokoisessa maassa ei kaivata ajoneuvokulttuurin sisälle juoksuhautoja ja rajalinjoja. Harrastettavan kaluston ikähaitari oli 1920-luvulta 60-luvulle. 09-2727 100 toimitus@mobilisti.fi www.mobilisti.fi PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR Kai L. Bremer ASIAKASPALVELU puh. Nouseva jenkkiautoharrastuskin nähtiin alkuaikojen Mobilistissa vanhojen autojen harrastamiseksi, ja toimituksen lähipiirissä oli paljon farkkukansaa edustavia ”katonmadaltajia”. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Mukaan on tullut täysin uusia valmistusmaita ja autoharrastamisen alalajeja driftingistä restomodeihin. Lehden vastuu virheellisestä ilmoituksesta rajoittuu ilmoituksen hintaan. Leh ti ei vastaa ilmoittajille mahdollisesti koituvista vahingoista, jos ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista syistä voida julkaista määrättynä päivänä. Vaikka saatamme naljailla toisten harrastuskulttuurien tavoille ja tyyleille, tehkäämme se rakkaudella – olemmehan kaikki ajoneuvohönöjä. Matti Ouvinen Mobilisti 8/21 . Kun se ensi kerran näyttäytyi American Car Showssa Tikkurilan jäähallissa 1979, se oli jo nykyisen tulkinnan mukaisesti museoauton iässä. Konservointihanke sai Museoviraston rahoitusta ja jopa SA-HK:n asiantuntijat ovat hyväksyneet hankkeen. PANKIT DANSKE FI27 8000 1601 1668 62 NORDEA FI71 1347 3000 2467 14 OP FI03 5721 4620 0107 27 PAINOPAIKKA Punamusta ISSN 0783-4616 Rakkaille vihollisille K un Mobilisti-lehti aloitti 1970-luvun lopussa, autoharrastuksen raja-aidat taisivat olla matalampia kuin tänä päivänä. 5 Paakirjoitus_821.indd 5 Paakirjoitus_821.indd 5 8.12.2021 10.48 8.12.2021 10.48
Tämän Oldsmobilen aktiivisin tai oikeastaan tunnetuin aika autoharrastajien keskuudessa on alkanut vasta, kun auto oli 30-vuotias ja pelastunut täpärästi romutukselta. 6 . teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen oldsmobile.indd 6 oldsmobile.indd 6 8.12.2021 10.36 8.12.2021 10.36. Mobilisti 8/21 Konservoitu Konservoitu kustom kustom Oldsmobile 98 Futuramic Club Sedan Kustom 1948/-79 Konservointi on tapa kunnostaa museoesine, jossa säilytetään siihen aktiiviaikana tehdyt muutokset
Aluksen ohjaamo on verhoiltu aikansa, eli 1970-luvun, hienoimmilla saatavilla olleilla materiaaleilla. Se on ollut sitä jo tehtaalta, eikä 1970-luvulla tehty kustomointi onneksi johtanut lysähtäneeseen jousitukseen tai katon linjojen pilaamiseen. Olds täyttää ne kriteerit, joita 1970-luvun lopun nuoret harrastajat ovat hakeneetkin. Sivuventtiilimoottorin puristukset ovat sen verran alhaiset, että melutaso on silti järkevä. Autossa on ollut uutena rattivaihteet. Avaimen yläpuolella on painonappi, josta suora kasi jyrähtää käyntiin. Autosta näkee kohtuullisen hyvin ulos, mutta iso ohjauspyörä tulee silmien eteen, jos kuljettaja retkottaa ryhdittömästi penkillä. Kirkas väri ja sen seassa olevat metallihileet tekevät autosta itsestäänselvän näyttelyauton. Se ei ole mahdottoman raskas, mutta nykyaikaiseen tehostukseen tottunut kuljettaja ei saisi autoa kääntymään taskuparkkiin. Auto herättää huomiota ja yhä 2020-luvulla sen tunnistaa ensi silmäyksellä. Sohvapenkki on miellyttävä, mutta ei anna yhtään sivuttaistukea. Espoolaisen pellon poikki vievää mutkaista pikkutietä pitkin murisee raggariauto menneisyydestä, eivätkä sen keski-ikäiset matkustajat osaa muuta kuin vitsailla siitä, kuinka huonosti vastaavissa autoissa aikanaan käyttäydyttiin. Polkimet ovat suurehkot ja isokenkäisellekin riittävän kaukana toisistaan. Tämän tyyppisen moottorin pitäisi käydä tyhjäkäyntiä tasaisesti. Mutkaista espoolaista pikkutietä ajaessa Oldsmobile osoittaa olevansa perustaltaan hyvin suunniteltu ja tehty. Kaarteissa auton alusta toimii ainakin siihen rajaan saakka, kunnes sohvapenkin sivuttaistuen puute pakottaa jättämään kovemman testiajon sikseen. Sen äänimaailma on luonteeltaan huomiota hakeva ja vaikuttaa voimakkaasti sekä matkustajiin että sivullisiin. Mobilisti 8/21 . Se löytyy, kun vipu vedetään oikealle taakse, aivan kiinni penkin etureunaan. Tai nuoriksi herroiksi. Virta kytketään avaimella. Oldsmobile on hieno ja linjakas auto. Kolmonen löytyy vipua eteenpäin oikealle siirtämällä. Kaasun polkeminen saa silti ilmoille terveen tasaisen hörähdyksen. Vaihteiston synkronointi toimii, mutta on hento. Auto on hallittavissa mutkissa ja töyssyissä huomattavan hyvin ollakseen tekniikaltaan 30-luvulla suunniteltu auto. Kakkosella voi ajaa hitaasta kävelyvauhdista alkaen. Ikäänkuin yksi sylintereistä olisi tyhjäkäynnillä pimeänä ja liittyisi joukkoon vasta kaasua polkiessa. Sen kaavio on erikoinen. Sähkökäyttöinen bensapumppu aloittaa tikittämisensä. Tyhjäkäynti on sen verran epätasainen, että höyläpenkin mallinen ja lähes sen kokoinen moottori tutisuttaa koko autoa. Ykkönen pitää työntää niin pitkälle eteen, että kuljettaja joutuu kumartumaan ja varomaan kaasujalkaansa. Lattiavalitsimelle muutettaessa kaavio on muuttunut peilikuvakseen. Vaihteet menevät päälle kuin itsestään, kunhan ei yritä pitää kiirettä. Liikkeelle lähdön jälkeen voi melkein heti vaihtaa isommalle. Yleensä voi pitää sääntönä, että nuorten miesten rakentamien autojen ei ole tarkoitusoldsmobile.indd 7 oldsmobile.indd 7 8.12.2021 10.36 8.12.2021 10.36. Siellä voi istua kolme rinnan kuten edessäkin. Olo on kuin pienellä pojalla 50-luvun sarjakuvan avaruusraketissa. Sivuputket tuovat moottorin kierrosluvun selvästi kuultaville, mutta rengaskoon pienentäminen on lyhentänyt kokonaisvälitystä, mikä sekin on jonkin verran nostanut käytännön kierroslukua. Moottori vetää väännöllä räyhäten mennessään. Suorituskyky on toissijainen asia, sillä näkyvyys ja vaikutuksen tekeminen vaativat oikeastaan hidasta ohiajoa eikä kovaa karkuun pääsyä. Väritys on juuri sitä sinisen sävyä, jota käytettiin paljon 80-luvun alun harrasteautoissa. Takapenkillä istuu herroiksi. Yleisrajoituksen tuntumassa melu alkaa olla jo aika korkealla tasolla, mutta kyllä moottori vielä kiertäisi. Kattoverhoilu on rei'itettyä vaaleata materiaalia, joka tuo jostain syystä mieleen Kuplavolkkarin. Vaihdekeppi on lattialla. Kolmonenkin tuntuu välitykseltään oudon lyhyeltä. Ohjauksen keskialueella on hiukan tyhjää, eikä sen tuntuma ole paras mahdollinen. Takana vasemmalla on pakki. Omalla tavallaan Oldsiin tehtyjä muutoksia voi jopa pitää onnistuneina. Ykkönen eteen vasemmalle, kakkonen taakse oikealle ja kolmonen eteen oikealle. Istuin on koko auton levyinen sohva, ohjauspyörä suuri ja mittaristo laajalti kromattu. Ohjauksessa on kierroksia 4,75. Ohjaamossa on tilaa joka suuntaan. Oldsia onkin ajettava tikkana selkä suorassa. Äänen sävy on uhoava, eikä sitä ole vaimennettu. Ne ottavat jo pienellä polkaisulla ja hidastavat ihan riittävällä voimalla. Jarrut ovat hyvät. Nopeampia vaihtoja yrittäessä vaihteisto kritisoi narskahtaen. Istuimet ovat paksua sinistä kangasta, ovissa sininen vaihtelee valkoisen kanssa. Sivuputki höpisee uhoten ikkunan takana. Matalaprofiilisia umpikumirenkaitakaan ei siihen aikaan vielä valmistettu. Sekin kytkeytyy vasta kun kuljettaja kumartuu eteenpäin ja kurottaa. 7 A uton ovi on pitkä ja sulkeutuu kevyellä liikkeellä loksahtaen
Tarinamme alkaa vuosikymmenten takaa. 8 . Näiden taitojen ylläpito on osa laitteen historiaa, eikä esineeseen tehtyjä muutoksia ole aina tarkoituksellista palauttaa valmistajan näkemykseksi, sillä se olisi historian poistamista. Museoituja sotalaivoja on pakko silloin tällöin korjata hitsaamalla, mutta silloinkin hitsattu paikka kirjataan muistiin, jotta tulevaisuudessa tiedettäisiin mikä kohta arvokasta museoesinettä ei enää ole alkuperäinen. Historia vaatii aikaa Museo on paikka, jonka tarkoituksena on säilyttää osa historiaa. Se tarkoittaa esineiden säilyttämistä ja käsittelemistä niin, että aika vaikuttaisi niihin mahdollisimman vähän museon kokoelmiin ottamisen jälkeen. Oikeassa elämässä näistä periaatteista joudutaan joustamaan. Tänä vuonna täysentisöity ajoneuvo onkin museaalisessa mielessä tulevaisuuden ihmisille ennen kaikkea esimerkki materiaaleista ja käsityömenetelmistä, joita käytettiin vuonna 2021. Moottoriajoneuvo oli erinomaisen hyödyllinen keksintö. Se on työtapa, jossa kappaleen tuhoutuminen pysäytetään, se suojataan ja kaikki työvaiheet dokumentoidaan. Mobilisti 8/21 kaan olla hyvän näköisiä, vaan sen näköisiä että niitä ajaa nuori mies eikä kuka tahansa setä. Lopuksi esine kääritään esimerkiksi happovapaaseen silkkipaperiin, ja viedään varastoon, josta se tuodaan näytteille vain satunnaisesti, jos museossa sattuu olemaan juuri kyseisen esineen historiaan liittyvä näyttely. Ei missään nimessä, nehän kertovat menneestä ajasta. Niitä nähtiin lähinnä poliitikkojen ja suurten johtajien edustuajoneuvoina. Maan asukkaat olivat vakavia ja tottuneet suunnittelemaan elämänsä niin, että ruokaa riitti myös seuraavan talven yli. On Suomi köyhä ja siksikö jää. Ulkomaisista lehdistä opittiin kuinka isoja autoja valmistettiin myös kaksiovisina tai jopa avoauoldsmobile.indd 8 oldsmobile.indd 8 8.12.2021 10.36 8.12.2021 10.36. Autot olivat mustia ja neliovisia, joskus jopa jatkettuja, jotta takapenkille mahtuisi isoissakin kengissä. Jos huonokuntoinen henkilöauto on 30-vuotiaana kunnostettu ja samalla muutettu sen hetkisen muodin mukaiseksi, jonka ansioista se on kerännyt mainetta ja kunniaa, pitäisikö muutokset poistaa 42 vuotta myöhemmin. Amerikkalaiset autot olivat harvinaisia. Oldsin rakentamisessa on ollut mukana hyvää makua, mutta lopputuloksen on myös pelastanut aihiona käytetyn auton erinomainen muotoilu, johon ei ole liikaa kajottu. Autojen kyseessä ollen liukuma on vielä suurempi. Esineeseen siihen mennessä tehdyt muutokset ja kulumat lasketaan osaksi esineen tarinaa eikä niitä saa poistaa. Osa ajoneuvon merkitystä on kuitenkin sen toimivuus ja se, että laitetta osataan yhä käyttää ja huoltaa. Olipa kerran pieni, köyhä maa suuren, pelottavan Neuvostoliiton naapurissa. Suurin osa niistä tosin valmistettiin kaukana lännessä, eikä läntistä valuuttaa voinut käyttää autoihin, jos jollain itäisemmällä vaihdannan välineellä sai neljä pyörää alleen. Modernin ajan elämää helpottavat keksinnöt otettiin ilolla käyttöön, mutta niidenkään kanssa ei menty liiallisuuksiin. Sitäpaitsi kaukana lännessä tehdyt autot olivat ihan liian ollakseen, jotta sellaisen kanssa olisi vakavan kansan edustaja voinut näyttäytyä. Perinteisten museoiden, ei siis automuseoiksi kutsuttujen kokoelmien, tehtäviin ei siis kuulukaan entisöinti vaan konservointi, joka sanana tarkoittaa säilyttämistä. Akateemisessa mielessä vanhan esineen entisöinti uudenveroiseksi merkitsee sen museoarvon romahtamista, sillä siihen aikanaan tehdyt muutokset ja alkuperäisen käytön jälki tuhoutuvat entisöinnissä. Puhdas museoesine olisi kuivassa, ilmastoidussa tilassa eikä sitä ikinä käynnistettäisi
Mobilisti 8/21 . Käytetyt, muutamaa vuotta vanhemmat edustusautot menettivät arvonsa nopeasti. Niiden ylläpitokulut olivat korkeat, eikä varaosia välttämättä saanut ollenkaan, ainakaan normaaleja kanavia pitkin. Mobilistit perustivat oman yhdistyksenkin jo 1958. Vuosikymmenen puolivälissä pidettiin Rakennusmestarien talolla näyttely, jonne oli tuotu ruotsalaisia Hot Rodeja. Amerikkalaisuus merkitsi jotain. Ulkomaisten lehtien lisäksi silloisessa, tabloidikokoisessa Vauhdin maailma-lehdessä esiteltiin silloin tällöin kiihdytysautoja ja muuta amerikanherkkua. Tiettävästi Saarisen auto on haudattu soramonttuun, jonka päälle on sittemmin noussut jääkiekkokaukalo. Nuket vaihtuivat oikean parisuhteen leikkimiseen ilman pakollista avioliittoa. Uusi liike avattiin Helsinkiin. Martti oli pari vuotta nuorempana touhussa mukana sen mitä pystyi. Autolla ei muutosten jälkeen voinut ajaa ihmisten ilmoilla, mutta Veikkolan pikkuteillä sillä liikuttiin. Miksi tehdä noin iso auto ja huonontaa sen käyttökelpoisuutta. Yhdysvalloista tuli myös idea moottoriajoneuvon käsittämiseksi ite-veistotaiteen kohteena. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen maan harvat isomoottoriset autot siirtyivät entistä nopeammin latojen taakse, puiden alle. Heidän pakonsa suuntautui Suomeen. Siitä poistettiin etulokasuojat sekä maski ja vanteet käännettiin toisinpäin. Näistä kahdesta Jorma “Joppe” Saarinen löysi Akateemisen kirjakaupan hyllystä Hot Rod-lehden ja tilasi sen. Jo kaukaa piti nähdä, että omistaja ei ollut setämies vaan nuori. Uusi ihmisryhmä, nuoriso, halusi aikuisuuden oikeudet mutta ylläpitää lapsuuden päämäärätöntä leikkimistä. Esimerkkejä nähtiin joissain elokuvissa ja ulkomaisissa lehdissä. Leluautot kasvoivat täysikokoisiksi. Sieltä niitä keräsivät nuoret miehet, jotka tiesivät, että tulevaisuudessa moisia moottoreita tai yhtä hienoja autoja ei enää valmistettaisi. 9 toina, joka oli huikentelevaisuudessaan jotain käsittämätöntä. Autojen pelastaminen entisöintiin oli Suomessa alkanut 50-luvun lopulla. Turkisten tukkukauppaa jatkettiin ilmeisen menestyksekkäästi. Naapurimaa Ruotsiin Amerikka saapui vuosia aiemmin, sieltäkin saatiin mallia. Sodan jälkeen länsituotteiden maahantuonti oli tiukasti säännösteltyä. Ah, Venäjä Hiukan yli sata vuotta sitten Pietarissa Nevski Prospektin varrella sijainneen turkisliikkeen omistanut Grünsteinin perhe joutui pakenemaan lokakuun vallankumouksen levottomuuksia. Vuonna 1974 Martti liittyi suomalaisen Hot Rod-yhdistys FHRA:n jäseneksi. Varsinkin luksustuotteiden, kuten henkilöautojen ostamiseen ei helpolla myönnetty lisenssejä ellei yritys oldsmobile.indd 9 oldsmobile.indd 9 8.12.2021 10.36 8.12.2021 10.36. Sitäpaitsi Yhdysvalloissa tehty tuote tai viihde oli poliittisesti latautunutta, vaikka itse tekijällä ei olisi ollut asiasta mitään käsitystä. Pian autoista keksittiin tehdä jotain parempaa kuin mihin tehdas oli pystynyt, ainakin omasta mielestä. Nuoruus oli keksitty jo pari vuosikymmentä aiemmin, Amerikassa sekin. Lasten leikkikalut vain kasvoivat suuremmiksi. Toista Dodgea ei alettu muuttamaan. Sieltä nuori Luoso sai vain lisää intoa. Amerikan kopioiminen ei ollut ihan helppoa, sillä välimatkaa oli paljon eikä tiedonvälitys yhtä kuvapainoitteista kuin nykyään. Noin puolen aanelosen kokoisesta lehtisestä saatiin mallia Dodgen rakenteluun. Sieltä saatiin mallia kuluttamiseen mutta myös musiikkiin, elokuviin ja muuhun luovaan toimintaan. Yhdysvaltalaisen nuorison tapoja seurattiin pienessä mitassa jo aiemmin. Martti Luoson perheellä oli 1960-luvun puolivälissä kesämökki Veikkolassa. Tuli sukupolvi, joka ei siirtynytkään suoraan lapsuudesta aikuiseksi. Sieltä tuli meillekin viiveellä pukeutuminen, musiikki ja elämäntyyli, jossa vähemmän vakavia asioita tehtiin tosissaan. Veikkolan raggarit Sanotaan Amerikan 50-luvun tulleen Suomeen vasta 1970-luvulla. Samalla seudulla oli pari marginaalisesti vanhempaa nuorta miestä, jotka omistivat molemmat yhden 30-luvun lopun Dodgen. Eikä lelun kuulunut olla järkevä vaan päinvastoin
Tässä vaiheessa Grünsteinin turkistoimintaa jatkoi perheen poika Boris. Vuoden 1969 lopulla se poistui rekisteristä. Helmat tehtiin oman pään mukaan, pitihän niihin saada sovitettua lähes pakolliset sivuputket. Viimein, vuonna 1978 he päättivät tehdä sellaisen. Se auto meni muille, mutta Pakilasta löytyi Heikki Piiraisen Oldsmobile. Amerikkalainen sen tuli tietenkin olla, nelioviset olivat setien edustusajoneuvoja eikä katon puuttuminenkaan olisi ainakaan haitaksi. päivä 1978. Autoon päätettiin asentaa vuoden 1959 Cadillacin terävät, luodin muotoiset, takavalot. Elettiin aikaa, jolloin Koskenkorva-pullolla maksettiin palveluksista – ja näemmä lahjottiin myös kaupungin virkamiehiä. Ruostevaurioita tietenkin löytyi, sinkkipainevaluosat olivat syöpyneitä ja osa laseista rikki. Sopiva aihio piti vain löytää. Myöhemmin tunnukseksi tuli AI-994. oldsmobile.indd 10 oldsmobile.indd 10 8.12.2021 10.36 8.12.2021 10.36. Lasit olisivat mahtuneet syvennykseen, niiden jalat eivät. Herrat kävivät katsomassa myynnissä ollutta vuoden 1950 avomallista Studebakeria. Ne piti upottaa lokasuojien sisään, joten Luoso teki molemmin puolin sopivat syvennykset. Aikataulu oli kieltämättä kunnianhimoinen. Mobilisti 8/21 käynyt kauppaa, jolla maahan saatiin kyseisen maan valuuttaa. Samalla summalla ei olisi aivan saanut Suzukin satapiikkiä. Alusta pitäen oli tarkoitus tehdä näyttelyauto runsaat puoli vuotta myöhemmin pidettävään American Car Showhun. Mutta koska oltiin tekemässä kuumaa rautaa, piti auton muotoihin jättää myös oma kädenjälki. Helmeri Tuomisen liikkeestä Iso-Robertinkadulta osKaj Fagerstedt kuvasi vuonna 1956 aurakalustonkuljettajien lakon aikana katujen huonoa kunnossapitoa. Turkiksia on todennäköisesti viety myös Yhdysvaltoihin, sillä yritykselle ostettiin vuonna 1948 uusi Oldsmobile 98 Futuramic. Helsinki, 1978 Martti Luoso, pikkuveljensä Kimmo ja ystävänsä Kari Viitanen olivat vuosien ajan intoilleet Hot Rodeista ja amerikan kustomeista. Auto päätyi Tattarisuon hylkyautovarikolle, josta auton löysi 1973 espoolainen mobilisti Jorma Linna. Martti oli kyseisessä liikkeessä töissä ja Kari sattumalta styylasi liikkeen omistajan tyttären kanssa. Auto oli Grünsteinin hallussa vuoteen 1961, jolloin sen omistajaksi vaihtui Veikko Airaksinen. Vuonna 1968 auto hylättiin katsastuksessa, syynä olivat ruosteviat ja väljä ohjaus. Niitä mitoitettaessa ei tullut otettua huomioon Cadillacin takavalojen kiinnitysjalkoja. Rekisteritietojen perusteella Linna löysi Airaksisen, jolta Jorma sai auton paperit. Sille oli tietenkin aika tiukat kriteerit. Takavaloiksi päätettiin lopulta asentaa Hillman Impin pienet pyöreät tuikut. Vuosikymmenen lopulla ennensotainen rekisterikilpimalli oli yhä käytössä, joten Oldsmobile sai tunnuksen A-8994. Hän lahjoi ensitöikseen Tattarisuon henkilökunnan kossupullolla, jotta autoa ei vietäisi romuttamolle sillä välin kun hän selvitti sen omistajaa. Ajovalojen kehyksiksi valittiin Volvon kuorma-auton kromatut kehykset. Jorma Linnan onnistui pelastaa Oldsmobile kaupungin hylkytarhasta. Halvin uusi itäauto Moskvitsh maksoi yli 16 000 markkaa. Helsingin Mikonkadulla tähtäimiin sattui Oldsmobile. Auto maksoi 5 000 markkaa eli se ei ollut ilmainen, mutta kaksiovinen ja korimalliltaan vauhdikas, joten Kari osti sen heinäkuun 31. Olds oli noin 30-vuotias auto ja nähnyt pitkästi soratietä, joiden pölyämistä estettiin pitkään levittämällä niiden pintaan teollisuuden jätelipeää. Oldsmobilen moottori oli osina ja etulokasuojat irrallaan. Auto vietiin rakennusliikkeen talliin. Impistä saatiin myös etuvilkut. Citroën-harrastajana Linna ei kuitenkaan innostunut entisöimään Oldsmobilea. 10 . Hän pelasti sen romuttamiselta, mutta myi 1975 auton helsinkiläiselle Buick-harrastaja Heikki Piiraiselle. Eteen haluttiin rakentelutyylin mukaisesti saada upotetut ajovalot. Pitkään lipeäkylpyyn nähden auto oli huomattavan hyvässä kunnossa, sillä Martti Luoso teki omien muistikuviensa mukaan vain vähän ruostekorjauksia. Se ei ruostuta puhdasta rautaa, mutta poistaa maalin raudan päältä, joten autot syöpyivät vanhaan aikaan huomattavan nopeasti. Eikä nyt tehtäisi muutoksia metsäteillä ajettavaan romuautoon, vaan kansainväliset mitat täyttävä näyttelyauto. Niiden avulla hän lunasti auton varikolta ja siirsi sen Espoon Vanhaankartanoon navetan ylisille. Yksikään miehistä ei ollut alan ammattilainen
Martti Luoson kuvia siltä ajalta, kun Oldsmobile ostettiin ja rakentaminen oli alussa. Osasto sai myös palkinnon tapahtuman parhaasta somistuksesta. Molemmat osoittautuivat riittävän hyväkuntoisiksi. 15 tuuman vanteet vaihdettiin 14-tuumaisiin. Helsinkiläinen Höök & Laine teki työn kiireellä ja pari päivää ennen näyttelyn alkua auto oli verhoiltu. Auton alkuperäinen väri oli ollut tummanpunainen metallihohto, mutta oli jossain vaiheessa maalattu uudelleen joko mustaksi tai tumman siniseksi. oldsmobile.indd 11 oldsmobile.indd 11 8.12.2021 10.37 8.12.2021 10.37. Osa niistä oli peitetty kullanvärisellä maalilla. Ohjaamon kromipinnat ovat yhä alkuperäisiä. Maalaukseen meni muutenkin aikaa. Snabb sai kuitenkin rypistettyä maalauksen valmiiksi ajallaan. Näyttelyn jälkeen auto oli yhä teknisesti kesken. Kiihkeät pari vuotta Moottoria oli jo kunnostettu, joten se ei kaivannut muuta kuin kokoonpanon. Lasit teetettiin Tampereella. Metallihileet on tarkoitus tasoittaa suihkuttamisen jälkeen lastalla vetämällä, sillä muuten osa niistä jää pystyyn töröttämään lakkapinnan yläpuolelle. Turun läänin Koskelta löytyi samanlainen auto. Viitasen ja kumppaneiden Oldsmobile äänestettiin yleisön suosikiksi ja sen lisäksi viralliset tuomarit palkitsivat sen näyttelyn parhaana katuautona. Sähköjärjestelmä muutettiin 12-volttiseksi. Alumiiniset kynnyslistat tehtiin itse. Setämäinen rattivaihde muutettiin urheilulliseen kaksioviseen miesten mielestä paremmin sopivaksi lattiavalitsimeksi. Jokunen viikko ennen näyttelyä autosta puuttui vielä verhous kokonaan. Alkuperäinen idea oli tumma, lähellä mustikan väriä, mutta lopulliseksi sävyksi valittiin Volkswagenin kartasta löytynyt kirkas sininen. Jarruille tehtiin peruskunnostus. Martti purki sen osiinsa, teetti valuosista kopiot ja muokkasi alumiinipellistä itse lippaosan. Maalauksen teki Helge Snabb Veikkolassa. Pinnan poiston jälkeen alta löytyi ehjä kromi. Sinisen päälle haluttiin metallihileitä, jotka piti tilata erikseen, Luoson muistikuvien mukaan ehkä Ahvenanmaalla sijainneesta erikoisliikkeestä. Ohjekirjan puuttuessa kiristysmomentit piti soveltaa lähinnä vastaavista tiedoista. Snabb ei tiennyt tätä ja joutui hiomaan ja lakkaamaan auton pinnan tarinoiden mukaan reilusti yli 30 kertaa, ennen kuin pinta oli tasaisen kiiltävä. Herrat saivat siinä olleen gangsterilipan lainaan. Puskurit ja listoja kromautettiin turkulaisessa Heinosen niklaamossa, joka osasi myös sinkkipainevaluosien kunnostuksen. Se ei myöskään ollut ulkonäkönsä puolesta valmis. 11 tettiin uusi kaasutin. Nyt se päätettiin maalata siniseksi. Mobilisti 8/21 . Oldsmobile päätettiin viedä näyttelyyn, vaikka sähkötyöt, pakoputkisto ja lämmityslaitteen putkistot olivat yhä kesken. Vielä näyttelyhallissa auton a-pilareihin kiinnitettiin hakuvalot molemmin puolin. Vuonna 1979 oli vasta toinen kerta, kun American Car Show järjestettiin. Snabb oli hyvä maalari, mutta ei todennäköisesti ollut koskaan ennen tehnyt pintaa, jossa kiiltäviä metallihiukkasia sekoitetaan kirkkaaseen lakkaan. Etupyöriin asennettiin pölykapselit vuoden 1959 Plymouthista. Se oli myös kaksiovinen ja helmoista ruosteessa. Jakopään ketjukin löytyi yhä liikkeen hyllyltä. Tapahtumalle oli selvästi tarvetta, sillä 17 000 maksanutta katsojaa jonotti päästäkseen näkemään kohtalaisen pienen näyttelyn, eli 29 autoa, kahdeksan moottoripyörää ja pienoismalleja. Vaihteistoon ja perään kurkistettiin sisälle. Takarenkaiden aukkoja peittävät suojat, fender skirtsit, olivat kesken ja gangsterilippakin autoon haluttiin hankkia tai tehdä. Kerran Luosot ja Viitanen kävivät katsomassa työn edistymistä ja näkivät pohjamaalatun auton ulkona lumihangessa
Mobilisti 8/21 Höökin verhoomon ilmoituksessa käytettiin 1979 lopulla piirrosta tutun oloisesta autosta. 12 . Oldsmobile päätyi saamaan aikansa mittapuilla ison esittelyn V8-Magazinen numeroon 4/1979 oldsmobile.indd 12 oldsmobile.indd 12 8.12.2021 10.37 8.12.2021 10.37
Siitä Kukkosen olisi pitänyt maksaa vuokraa. Ne käytettiin seuraavaan jenkkiautoon. Vuodesta 1941 aina 90-luvun loppuun Oldsmobilen mallit eroteltiin luvulla, jossa ensimmäinen numero merkitsi korin kokoa ja toinen moottorin sylinterien lukumäärää. Museon Olds oli yhä samassa tilassa kuin Tukholman näyttelyn jälkeen 1980. Sen paksusti lakattu maalipintakin säilyi yllättävän hyvänä, vaikka maalarilla ei ollut pahemmin kokemusta moisen tekemisestä. Vuosien ajan Oldsmobile tiedettiin arvokkaaksi säilymäksi 1970-luvun lopulla alkaneesta suomalaisesta hot rod -rakentelukulttuurista. Chevrolet oli halvin, Pontiac seuraava, sitten Oldsmobile, Buick ja Cadillac. Auto katsastettiin kesäkuussa 2018. GM valmisti sodan jälkeen henkilöautoja viidellä eri merkillä, joiden väliset erot näkyivät osittain eräänlaisena luonteena, mutta pääasiassa hintaluokassa. Alusta suojattiin pellavaöljypohjaisella aineella. Konservointisuunnitelmassa vaadittava raportti työvaiheista on yhä kesken, mutta sen valmistuttua asian pitäisi olla läpihuutojuttu. Suunnitelman valmistuttua auto ajettiin autokorjaamo Ljunqvistille, jossa pienet maalivauriot siistittiin suunnitelman mukaan. Sillä ajeltiin lähiseudulla jonkin verran. Autoa ei suostuttu myymään, mutta siitä lähtien sen arvo ymmärrettiin kerhossa paremmin. Museon väki käytti myöhemmin Oldsin esillä American Car Showssa, mutta sinne se vietiin trailerilla. Siihen oppilaat opettaja Heikki Häyhän johdolla keräsivät kaiken löytämänsä tiedon autosta. Vielä ennen sotaa amerikkalainen auto kelpasi myös muun maailman ostajille. Niillä oli usein yhteisiä komponentteja ja jopa koreja. Museovirastolla oli haettavana avustuksia liikenteen ja viestinnän kulttuuriperintöhankkeisiin. Tekniikan Maailma sponsoroi Oldsmobilen Ruotsiin vuoden 1980 näyttelyyn eikä turhaan; Tukholman Hot Rod -näyttelyssä Oldsmobile palkittiin Classic car-luokan parhaana. Isompi on parempi -filosofia oli voimissaan. Aluksi sen sähköjärjestelmää korjailtiin ja kovalle tekniikalle tehtiin huoltoa. Ne olivat museolla vuosikausia säilytyksessä. Pitkän kovistelun jälkeen Oldsmobilen omistus siirtyi korvauksena vuokrarästeistä museon haltuun. Yhdysvaltalainen massatuote saikin kasvaa kokoa, kyllä niille kotonaan ostajia riitti. Sodan jälkeinen tuotanto perustui aluksi oldsmobile.indd 13 oldsmobile.indd 13 8.12.2021 10.37 8.12.2021 10.37. Espoon automuseo haki ja sai konservointisuunnitelman tekoon ja itse konservointiin 3 500 euron avustuksen 2017. Se pidettiin ajokunnossa lähinnä siirtelyn helpottamiseksi. Mobilisti 8/21 . Asiasta keskusteltiin museon aktiivien kesken. Tukholmassa oli järjestetty oma alan tapahtuma vuodesta 1965. Kromiosia käsiteltiin Metropoliassa talven 2018 aikana. Ne saatiin vasta 1998 selviksi ja auto siirtyi virallisesti Espoon Automuseon omistukseen. Sodan jälkeen eurooppalaiset markkinat muuttuivat. Hän maksoi käteisellä muovikassillisen rahaa, 55 000 markkaa. Museoajoneuvoharrastajien keskuudessa konservointi alkoi olla yhä hyväksytympää perinteisen, kaiken uusivan entisöinnin rinnalla. Espoon museon väki alkoi suunnitella auton konservointia vuosien 1978-80 kustomoituun asuun. Oldsmobilen paperit olivat hukassa. Tässä vaiheessa sille tehtiin täydellinen jarruremontti ja taakse asennettiin lisäiskunvaimentimet auttamaan kuoleentuneita sammakkoiskareita. Malleja oli siis lyhyestä kuutoskoneisesta 66:sta pitkään kasiin numerolla 98. Vuonna 2006 museon aktiivit innostuivat viemään auton Forssan Pick Nickiin. Uudet iskunvaimentimet paransivat ajo-ominaisuuksia huomattavasti. Kehityksen keihäänkärki GM oli vuosikymmenien ajan maailman suurin autonvalmistaja. Autolla ei vieläkään ajettu kovin paljoa. Kesällä auton kori ja alusta konservoitiin virallisten ohjeiden mukaan. Vasta vuosituhannen lopulla museon aktiivit alkoivat keskustella Oldsmobilen kunnostamisesta. Marraskuun alussa 2004 auto katsastettiin aluksi tunnuksella JHE-51. Sillä matkalla auton helmoissa olleiden pakoputkien ulostulokohtien maalipinta kuumeni ja lohkeili, eli sillä ei varmaan ollut flakemaalauksen teon jälkeen koskaan ajettu niin pitkää matkaa. Moni muu alkuaikojen rakenneltu jenkkiauto oli tullut uudelleen rakennelluksi jo moneen otteeseen. Vaikka jenkkiauto oli jo kasvanut melko suureksi, oli se yksinkertainen ja luotettava hintaansa nähden. Nyt autolla on käyty näyttäytymässä useassa eri tapahtumassa. Yhdysvalloista löytyi ehjä puskurin osa rikkoutuneen tilalle ja uudet, alkuperäismalliset iskunvaimentimet. Kritiikki hiljeni, kun Oldsmobilesta tuli lamasta huolimatta huomattava, muistikuvien mukaan sadantuhannen markan ostotarjous. Se oli myös yleisöäänestyksen kakkonen ja somistukseltaan neljäs. Oldsmobile oli pitkään se merkki, jossa otettiin käyttöön uusimmat tekniset innovaatiot, jopa ennen kuin ne pääsivät lippulaiva Cadillaciin. Konehuoneeseen ilmestynyt pintaruoste poistettiin ja moottorin maalipintaa korjattiin. Oldsmobile ei Kari Viitasen nimissä pitkään ollut, sillä autokauppias Toivo Kukkonen osti sen vuonna 1980 tai 81. 13 Auto saatiin kilpiin ja katsastettua. Vuonna 2004 Hannu Kyttänen otti asiakseen saada Oldsmobile katsastettua. Suunnitelma tilattiin ammattikorkeakoulu Metropoliasta. 80-luvun alun numeron NC-48 se sai muutamaa viikkoa myöhemmin. Esimerkiksi maailman ensimmäinen massatuotettu automaattivaihteisto Hydra-Matic otettiin käyttöön Oldsmobilessa 1940. Jäähdyttimen kennokin piti uusia samalla. Meillä täällä idässä autot olivat joka tapauksessa paremmin ansaitsevien kulkuneuvoja tai ammattikäytössä. Auto saatiin ajokuntoon, mutta sitä ei lähdetty rekisteröimään tai katsastamaan. Monen mielestä juuri sitä autoa ei olisi pitänyt hyväksyä museolle, vaan Kukkoselta olisi pitänyt saada joku toinen, alkuperäinen auto. Amerikkalaiset duunarit olivat jo vuosikymmeniä aiemmin ostaneet itse omat autonsa, eikä ostovoima ollut siellä ainakaan huonontunut. Lama-aikana museon hallitus joutui suhtautumaan asiaan vakavasti. Sen tasoa pidettiin korkeana, olihan Ruotsissa alaa harrastettu jo 1960-luvun alusta. Pienet autot alkoivat olla riittävän edullisia myös työssäkäyvien ostettaviksi eikä dollareita enää ollut entiseen malliin länsiautojen tuontiin. Sillä oli maailman suurimmat kotimarkkinat, joiden ehdoilla mallit suunniteltiin. Museoon unohdettu Kukkonen toi Oldsmobilen ja monta muuta autoa vasta avatun Espoon Automuseon näyttelyyn. Se oli tarkoitus hyväksyttää museorekisteriin, mutta asia on jäänyt
Helmikuussa 1948 esitellyssä kolmannen sukupolven Oldsmobile 98:ssa oli kaksiosainen tuulilasi ja vielä selkeästi erilliset takalokasuojat. Autojen maahantuonnin rajoittaminen ei ollut kiusantekoa, sillä maa oli taloudellisesti vaikeuksissa sodan ja sotakorvausten vuoksi. Vuonna 1941 eli välirauhan aikaan kävi selväksi, että toimintaa ei Suomessa voisi jatkaa ilman omaa keskusvarastoa. Kaakaota kaikille GM:n tuotteita tuotiin Suomeen jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Nykyaikaisesta korimallista ja ultramodernista automaatista huolimatta voimanlähteenä oli vielä 1930-luvun alussa suunniteltu suora kahdeksansylinterinen moottori. vaihde synkronoitu, valitsin siirretty lattialle, takaveto, perävälitys 3,73 JARRUT Yksipiiriset nestejarrut, rummut edessä ja takana OHJAUS Tehostamaton simpukkatyyppinen ohjaus, ohjauspyörän kierroksia: 4,75 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ Alkujaan 6V, muutettu 12V JOUSITUS Edessä: erillinen, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, sammakkotyyppiset iskunvaimentimet, kallistuksenvaimennin Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, viistottaistuet, sammakkotyyppiset iskunvaimentimet, kallistuksenvaimennin KORIRAKENNE Erillinen x-vahvisteinen kotelopalkkirunko, Fisher-kokoteräskori MITAT Pituus: 5,42 m Leveys: 1,97 m Korkeus: 1,56 m Akseliväli: 3,18 m Raideleveys (e/t): 1,44 / 1,50 m Omamassa: 1 760 kg Alkuperäinen rengaskoko: 7.00-15, nyt 14-tuumainen Vuoden 1947 General Motors -näyttelyn mainontaa Helsingin Sanomissa. Oldsmobile 98 sai kokonaan uuden korikuosin vuonna 1948, joka perustui Cadillacin tuoreisiin mallisarjoihin 61 ja 62. Suomeen tullut kuvien auto oli tyyliltään moderni Futuramic vanhalla tekniikalla eli suoralla sivuventtiilikasilla ja kolmivaihteisella manuaalilla. Vuonna 1947 lehdissä nähtiin melko suuri ilmoitus, jonka mukaan Eläintarhan ajojen yhteydessä Pörssitalon Linnanpihassa olisi nähtävillä Chevrolet, Pontiac, Oldsmobile ja Buick -henkilövaunu. ja 3. GM:n halvinta, Chevroletia, äveriäämpiä malleja on takuulla tuotu vain muutamia vuodessa. Automaattivaihteisto oli suosittu ja jopa niin haluttu, että muut autovalmistajat joutuivat ostamaan GM:n vaihteistoja, koska omaa vastaavaa tuotetta ei ollut. Sen vuoden lehtimainoksissa ei muun merkkisiä GM:n tuotteita näykään, vaikka kaikesta päätellen ainakin kaksi Oldsmobilen suurimman korimallin kaksiovista versiota maahan saatiin. Moderni kansiventtiilimoottori Rocket V8 esiteltiin vielä saman vuoden syksyllä, jonka myötä Oldsit alkoivat valloittaa myös kilparatoja. Sanavalinta tarkoittanee, että nähtävillä olisi yksi kutakin. Silloin otettiin käyttöön myös nimi Futuramic. Marraskuussa perustettiin Suomalainen Autohuolto Osakeyhtiö, joka toimi maahantuojan edustajana Suomessa myös sodan jälkeen. 14 . oldsmobile.indd 14 oldsmobile.indd 14 8.12.2021 10.37 8.12.2021 10.37. Läheskään kaikkia Karjalan evakoita, niin sanottua siirtoväkeä ei ollut vielä 1948 saatu sijoitettua vakituisiin asuinpaikkoihinsa, vaan jopa maan luovuttamisesta siihen käyttöön kiisteltiin vielä monella seudulla. Muotoilu teki tehtävänsä, vuonna 1948 Oldsmobilen iso 98 myi ensimmäistä kertaa paremmin kuin pienempi ja halvempi 60-sarjainen. Vuonna 1948 yli 93% Oldsmobilen kotimaahansa toimitetuista malleista varustettiin automaattivaihteistolla. Lukumääristä ei ole tietoa, mutta Kalevi Karusuon FIude-kirjassa mainitaan, että vuonna 1948 Suomeen olisi tuotu epätavallisen paljon, peräti 200 kappaletta Chevrolet-henkilöautoja. Kuorma-autoille saatiin lisenssejä huomattavasti enemmän. . Määrä oli jo sen verran suuri, että tuonti onnistui vain GM:n järjestämän luoton turvin. Mobilisti 8/21 vuoden 1942 malliin. Siellä tulevat automiehet istuivat kaakaokupillisen ääressä odottamassa isän perheeseen tilaamaa uutta autoa lipumaan pihaan. Oldsmobile 98 Futuramic Club Sedan 1948 MOOTTORI Tyyppi: nestejäähdytteienn suora 8-syl. moottori, alumiiniseosmännät, sivuventtiilit, yksi kaksikurkkuinen alaimukaasutin, viisi runkolaakeria Iskutilavuus: 4 211 cm³, sylinterimitat 82,5 x 98,4 mm, puristussuhde 6,5 Teho: 110 hv / 3 600 r/min Vääntömomentti: 285 Nm / 2 100 r/min VOIMANSIIRTO Vaihteisto: kolmivaihteinen käsivaihteisto, 2. 1940-luvun lopulla maahan tuotiin vain pieniä määriä henkilöautoja. Vaikka saman korimallin lasketaan olleen tuotannossa vuoteen 1953, olivat jo vuoden 1950 mallit tyyliltään huomattavasti modernisoituja. Naapurimaa Ruotsissa olot olivat toiset. Luonnollisesti valtiojohto ja Nokian kaltaiset suuryritykset saattoivat päivittää Cadillac Limousine -laivueitaan (ks Mobilisti 2/21) varsin vaivattomasti jopa noina hoikkina aikoina. Vuonna 1951 yrityksen nimi vaihtui General Motors Osakeyhtiöksi. Vuonna 1950 Oldsmobilessa oli yksiosainen tuulilasi ja lokasuojat olivat enää kaareutuva osa auton kylkeä. Vuodesta 1927 alkaen tuonti tapahtui Tukholmassa sijainneen General Motors Nordiska AB:n kautta
Ainakin Sarlinilla tarkoituksena on ollut mikroautoilun edistäminen, joten tapahtumassa olikin usean sen alan yrityksen kalustoa näytteillä. Auto tuhoutui onnettomuudessa, jossa se heittäytyi ympäri ja putosi jyrkänteeltä. Molemmat olivat täysin ennennäkemättömiä, eivät pelkästään Suomessa, vaan monessa muussakin Euroopan maassa. Autot olivat Palle Erikssonin 1924 Chevroletin rungolle tehty luomus ja Jonas Qvarnströmin 1932 Fordiksi kutsuttu laite. Sen voimanlähteenä oli Chryslerin 392 kuutiotuuman FirePower, jonka ansiosta auto tunnettiin eräänä nopeimmista Tukholman alueella. Ihan kaikkea haluamaansa ei Jonaskaan varmaankaan saanut, sillä moottori olisi varmaankin saanut olla isompi ja vaihteisto jotain muuta kuin 1932 Fordin kolmilovinen. Markkinoinnissa ratkaisun englanninkielinen tekninen termi oli tiivistynyt muotoon Hemi. 241 kuutiotuuman eli hiukan alle neljän litran moottoria Jonas ruokki neljällä Strombergin kaasuttimella. Autoharrastusnäyttelyn molemmat hot rodit oli varustettu Chryslerin V8-moottoreilla, joissa oli puolipallon muotoinen palotila. VM 10/1965 kertoi kuinka “Hot Rod on jenkkien hassu harrastus, joka on ehtinyt villitä miljoonat Amerikassa ja nyt levinnyt naapurimaahan Ruotsiin, jossa tällä hetkellä kiiltelee satakunta “erikoiskromiurheiluautoa.”” oldsmobile.indd 15 oldsmobile.indd 15 8.12.2021 10.37 8.12.2021 10.37. Ruotsalaisten lähteiden mukaan Qvarnströn myi autonsa Lars-Erik Johanssonille, joka jatkoi auton muutostöitä. Auto oli vielä ilman kattoa esillä Tukholman ensimmäisessä Hot Rod Showssa 1965 ja seuraavana vuonna katon kanssa. Palle Erikssonin auto oli päässyt puolen sivun kokoiseen kuvaan. Ensimmäiset hot rodit Suomessa Moottoriurheilu-lehdessä numerossa 12/1965 kerrottiin Autoharrastenäyttelyssä nähdyistä ihmeistä. Toisen auton omistajaksi mainitaan Jonas Qvarnström. Marraskuun 1965 Moottoriurheilu-lehdessä olleessa jutussa Palle kertoi käyneensä autollaan ennen Helsinkiä Italiassa ja jatkavansa Afrikkaan esittelymatkalle. Tämän auton hän toi Ruotsiin. Sytytyksestä huolehti Scintilla-Vertexin magneetto. Palle Eriksson oli omien sanojensa mukaan rakentanut autoaan kuuden vuoden ajan. . 15 M arraskuussa 1965 järjestettiin Helsingissä, Rakennusmestarien talossa Autoharrastusnäyttely. Ruotsalaislähteen mukaan hän oli tuolloin Chrysler South African palveluksessa. Pallen autolle kävi huonosti Etelä-Afrikassa. Autoon oli asennettu 1948 Mercuryn hydrauliset jarrut, 1955 Fordin perä, A-mallin takajousi ja 1957 Mercuryn ohjauspyörä. Suuritehoisina ne olivat suosittuja alkupään hot rod-harrastuksessa, joskin parhaiten ne tunnetaan saavutuksistaan kiihdytysja nopeusennätysajoissa. Mobilisti 8/21 . Tämä auto purettiin myöhemmin osiinsa, jotka jatkoivat eri omistajille. Saadakseen rahansa takaisin, hän joutui tekemään toisen auton, jonka veisi maasta pois. Selvästi Ruotsissa oli jo ainakin jonkinlainen pääsy amerikkalaisvalmistajien viritysosiin. Ne veivät monen vierailijan huomion. Hän teki autonsa kokoamalla sekalaisia osia 1932 Fordin rungolle. Kokoonpanosta voi muutenkin epäillä ruotsalaisissa romuttamoissa olleen tavaraa, jota meillä ei nähty. Hän sanoi toimittajalle auton esittelyn eri tilaisuuksissa olevan hänen ainoa leipätyönsä sillä hetkellä. Palle oli joutunut maksamaan vakuusmaksun tuodessaan auton maahan. Hän otti lasikuitumuotin T-mallin Fordista ja asensi tekemänsä korin Opelin rungolle. Tässäkin autossa oli Chrysler-yhtymän Hemi, tällä kertaa yhtymän pienin puolipallon muotoisilla palotiloilla varustettu eli Dodgeissa käytetty Red Ram. Ruotsissakaan vastaavia laitteita ei vielä paljoa ollut. Näyttelyn vetonauloiksi oli kuitenkin tuotu Ruotsista kaksi hot rodia. Näyttelyn järjestivät mikroautoilun puuhamies Roland Sarlin ja elokuvaohjaaja Matti Helkapalo. Vuonna 1964 Palle ajoi autollaan Ranskan Rivieralle seitsemän muun ruotsalaisen autoharrastajan kanssa
Vuosikymmenen lopulla valikoima laajeni hyötyajoneuvoihin – tai ainakin hyödyllisiltä näyttäviin ajopeleihin. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Matti Ouvinen brat.indd 16 brat.indd 16 8.12.2021 10.44 8.12.2021 10.44. Niistä pystyvimmäksi osoittautui pickup, joka tunnettiin eräillä markkina-alueilla lyhenteellä BRAT, meillä Suomessa hillitymmällä 1800-nimellä. 16 . Mobilisti 8/21 Tyyliä, toimivuutta ja vähän asennettakin Subaru 1800 Targa Pickup 1989 Subaru profiloitui vaivihkaa jo 1970-luvulla nelivetoisten henkilöautojen erikoisosaajaksi
Hän osoittautuikin pian mieheksi, joka ei arastellut hyödyntää kykyjään perin arkisiltakin vaikuttavissa projekteissa. Hän oli mukana työryhmässä, joka sodan edetessä valmisteli Japanin ilma-asetta suihkumoottorikauteen. Momosen asema Subarussa vahvistui vuosi vuodelta ja aitona renessanssimiehenä hän pyrki kehittämään tuoteideansa mahdollisimman pitkälle omin voimin. Moottoreihin erikoistunut insinööri ja keisarillisen laivaston luutnantti Shinroku Momose lukeutui Japanin hävittäjäteknologiasuunnittelun terävimpään kärkeen. Mobilisti 8/21 . Murheesta ei nouse Elektra vaan Leone Kun tehokaammat moottoriversiot tai muut päivitystoimet eivät piristäneet kysyntää, kohdistui Momoseen ja Subarun liikepuolen johtoon hillittyä, mutta pistävää kritiiikkiä. Maassa ei yksinkertaisesti riittänyt päteviä autoinsinöörejä joka tarpeeseen. Nissanin häiveitä saattoi löytää lähinnä vain auton mittasuhteista; korin, sisustuksen ja tekniikan oleelliset ratkaisut olivat puhdasta Subarua. Subarun vaatimaton ulkoinen olemus korimallista riippumatta ei auttanut asiassa hiukkaakaan. Kun Japanin vilkastuneet kotimarkkinat alkoivat 60-luvulla suosia entistä keskiluokkaisempia autoja, kehitti Subaru Momosen vetämänä teknisesti kunnianhimoisen 1000-mallin. Tuloksiakin syntyi, vaikka ensimmäinen malli, Subaru 1500 jouduttiinkin hylkäämään esituotantovaiheen päätteeksi. Sen sijaan Subarun ja Momosen toinen projekti, 360, osoittautui Kei-luokan suureksi menestykseksi. Hänen ei varsinaisesti tarvinnut vaihtaa työpaikkaa, sillä busseja valmistanut Fuji Heavy Industries perustettiin Nakajiman raunioille ja Momosen kaltainen huippuammattilainen haluttiin pitää vahvuuksissa kaikin keinoin. Keskikokoisen, viehättävästi muotoillun 1500:n moottorin kehitysbudjetti paisui ulkopuolisista syistä yli äyräiden ja odottamatta kiristyneen markkinatilanteen johdosta hanke oli pakko perua vuonna 1955. Sodan jälkeen odotti paluu arkeen ja hävittäjäkoneet vaihtuivat Momosen kohdalla itsekantaviin busseihin. Siten hän vastasi pääpiirteissään tekniikasta, muotoilusta ja tuotantosuunnittelusta, mikä ei suinkaan ollut ainutlaatuista Japanin autoteollisuuden alkuvuosina. Lisäksi Fujin johto halusi varmistaa myyvemmän muotoilun ja luovutti sen perushahmon osalta vastuun uuden yhteistyökumppaninsa, Nissanin tyyliniekoille. 360:n omaperäinen muotoilu lähinnä huvitti länsimaisia autoilijoita, mutta kotikentällään tuo ankanpoikanen hyväksyttiin ja sitä pidettiin yleisesti olemukseltaan onnistuneimpana Kei-kategoriassa. 17 Subaru 1800 Targa Pickup 1989 A lkaako Subaru pickupin tarina Miyagin prefektuurissa operoineista Tohoku Electric Power Companyn linjamiehistä vuonna 1971 vai Nakajima-lentokonetehtaasta toisen maailmansodan aikana, on tulkintakysymys. Niitä valmistettiin vuosina 1958-71 lähes 400 000 kappaletta. Busseja seurasivat henkilöautot Fujin uudessa, Subaru-nimen saaneessa, henkilöautoja valmistavassa tytäryhtiössä. Siinä ohessa luutnantti Momose jalosti turboahtimia ja turbiineita sotilaalliseen käyttöön. Se oli kuitenkin pakko hinnoitella aivan segmentin yläpäähän ja Toyotan ja Datsunin edullisemmat vastineet myivät monta kertaa enemmän. Momosen arvovalta ei siitä kärsinyt, vaan hänelle kehitettiin jälleen uusi päällikköinsinöörin pesti hieman myllätystä Fuji-Subaru -organisaatiosta. Leone oli edelleen etuvetoinen ja boxer-moottoroitu, rakenteeltaan itsekantava. Subaru 1000 oli japanilaisittain edistyksellinen: etuveto ja nestejäähdytteinen boxer-nelonen sekä vääntösauvaja kierrejousiyhdistelmä pyöränripustuksessa. Vaikka korin mitat olivatkin miltei samat kuin 1000:ssa, Leone tuntui 1,2ja 1,4-litraisine moottoreineen numeroa suuremmalta kuin edeltäjänsä ja oikeutti paremmin hieman kilpaiSubaru 1000 brat.indd 17 brat.indd 17 8.12.2021 10.44 8.12.2021 10.44. On vaikea sanoa varmuudella, vetikö Momose tästä omia johtopäätöksiään, vai pidettiinkö hänet yksinkertaisesti kiireisenä, mutta hän ei enää vastannut seuraavan henkilöautomallin luomisesta yhtä henkilökohtaisesti kuin ennen, vaan työryhmän johtajana. Se sai lämpimän vastaanoton asiantuntijoilta syksyllä 1965 ja siitä vaikuttuneena Momose nimitettiin koko Fuji Heavy Industriesin pääinsinööriksi seuraavana vuonna. Momosen vaikutus oli silti ilmeinen kun uusi Leone ilmestyi Subaru-myymälöihin 1971
Chevrolet El Caminon hengessä sen ajettavuus kuitenkin oli lähempänä henkilöautoa kuin rankkaa maastotyökalua. Mobilisti 8/21 lijoitaan korkeampaan hintatasoon. Suurin osa lavaistuimista riivittiin varmaankin irti heti, kun tuli jotakin kookkaampaa kuljetettavaa. Subaru 1000:n farmariversio etuvetoineen oli tehnyt vaikutukset linjamiehiin ja Miyagin Tohoku oli hankkinut kokeeksi muutamia. Kakarasta avolavaksi Leonen moottori kasvatettiin 1,8-litraiseksi jo 1979, mutta BRAT sai sen vasta vuodelle 1981 ja silloinkin vain yhden hevosvoiman entistä voimakkaampana versiona. BRAT USA:n markkinat kasvoivat jo 70-luvun jälkipuoliskolla erittäin tärkeiksi Subarulle, joka nousi monissa keskilännen ankarien talvien osavaltioissa myydyimmäksi tuontiautoksi. ylösnostettavan katto-osan haitari on tehty vanhasta purjeesta. Mikä tärkeää, jousitus oli lähes identtinen kaksivetoisen kanssa, joten mukavuudesta ei tarvinnut tinkiä. Järjestely ei myöskään aiheuttanut vakavia tilahaittoja sisällä matkustamossa tai ruumassa perusmalliin verrattuna. Nelivetojärjestelmä oli osa-aikainen, kuljettaja sai – tai joutui – valitsemaan etuja nelivedon välillä ohjaamon vivulla. Veron eräs osa oli täsmäsuunnattu aikanaan juuri pieniä tuontiavolavoja vastaan, joita japanilaiset pystyivät myymään länsimarkkinoille pilkkahintaan. Subaru Leonen nelivetomallien voittokulku kiihtyi 80-luvulle tultaessa ja tuotteita kehitettiin jatkuvasti. USA:n ohella sitä kaupattiin laajalti ympäri maailmaa, joskin yleensä paljon tavanomaisemmilla nimillä. Tuo kikka ei itsekantavilla pickupeilla onnistunut. Silti etenkin amerikkalaiset innostuivat kokeilemaan BRATia myös tiettömillä taipaleilla. Kauppias välitti pyynnön pääkonttoriin, jossa se herätti suurta mielenkiintoa. Ne olivat symbolista tasoa, mutta lapsilla oli taatusti hauskaa, jos pääsivät joskus niillä istuen kyytiin. Jossakin vaiheessa Tohokun kenttäpäällikkö oli marssinut myymälään, josta Subarut oli hankittu ja esittänyt erikoisen toiveen: voitaisiinko etuvetofarmari muuttaa nelivetoiseksi. Sähköyhtiön miehet olivat sen verran teknistä väkeä, että olivat auton rakennetta tutkiessaan havainneet muutostyön hieman tavallista helpommaksi juuri Subarun tapauksessa. Sana ”brat” tarkoittaa hauskasti myös kakaraa, joten se osui suoraan maaliin. 40-luvulta lähtien Tohoku-sähköyhtiön linjamiehet olivat käyttäneet tehtävissään Jeepejä ja niiden paikallisia kopioita. Ovelat maahantuojat kuitenkin laivasivat autot maahan ilman lavoja, jolloin ne olivat vain alustamalleja, eivätkä pickupeja. Lisäksi siinä oli pickupiksi tavallista tilavampi ohjaamo; team Subarulla oli huomioitu yhdysvaltalaiskuluttajien ulottuvuudet korkeusja leveyssuunnassa. Osa valmistajista kauppasi niitä USA:n markkinoille omilla merkeillään, toiset taas keräsivät sympatioita käyttämällä Chevy Luvin tai Ford Courierin kaltaisia ”taiteilijanimiä”. Viimein päästiin sopuun siitä, että jos lava olisi myös matkustajia varten eikä vain tavaroiden kuljettamiseen, auto ei olisi verosäädöksessä määritelty kompakti pickup. Mukavasti linjoille Sähkölinjojen ylläpito vuoristoisessa ja ilmastoltaan viileässä Miyagin prefektuurissa Honshun saarella ei ole helppoa. Toisin kuin useimmat kilpailijansa, vuodelle 1978 esitelty BRAT oli nelivetoinen. Muilla japanilaisilla oli rungollisia tavara-autoja ja tehtaat saattoivat niiden avulla kiertää USA:ssa 60-luvulta lähtien voimassa olleen 25 prosentin ”kanaveron”. Leone-mallisto laajeni ja monipuolistui. Takaosaston lämmityksestä huolehtii klapikamiina. Nelivedosta muokattiin täysaikainen versio ja järjestelmän sai lopulta automaattivaihteistoon liitettynä. Ja tällä kertaa muotoilussa oli sen verran enemmän maskuliinisuutta, että kauppa kävi huomattavasti pirteämmin. Outolinnuksi se oli jopa suosittu. Neliveto tuntui ajatuksena hieman oudolta tavallisessa henkilöautossa ja se maksoi jonkin verran ekstraa. Alumiinista valettu 1,6-litran boxer pörisi 67 hevosvoiman uholla, mikä riitti useimpiin tarpeisiin. Laadun mukana seurasi melkoisesti lisämassaa. Kesäisin ne olivat oivia etenkin kinttupoluilla, mutta avokorisina talvisin ankeita. Mutta vähä vähältä idea löi lävitse niin kotimarkkinoilla kuin vientialueillakin, kuten USA:ssa. Lisävarmisteena yleisön huomiolle oli vielä se, että esittelyvaiheessa tarjolla oli vain yksi korimalli, suorastaan seksikäs coupé. Tohoku Electric oli ensimmäisten asiakkaiden joukossa, mutta muita halukkaita ei alkuaikoina ilmaantunut jonoksi asti. Mielenkiintoista kyllä, Subarun avolava oli puhtaasti vientituote, kotimarkkinoilla sitä ei tunnettu lainkaan. Vuosimallista 1982 alkaen BRATin kori päivitettiin Leonen kuosiin; joillakin markkina-alueilla pickupin keula oli täysin yhteneväinen hienoimman henkilöSanfranciscolainen Jay Nelson on valmistanut pickupeihin laadukkaita matkailukatteita yksittäiskappaleina ja kekseliäisyyttä osoittaen. Nelivetoon saatiin hidas ryömintäalue ja koriin kaikenlaisia pieniä luksusyksityiskohtia. BRATin muodikkaasti irrotettavilla, läpikuultavilla paneeleilla ilmavoitettu kattopelti oli Subarun versiona ”Halo Twin Roof ”. Subaru oli kyllä ollut 50-luvulta lähtien Kei-luokan kääpiöpakujen apajilla, mutta mitään isompaa hyötyajoneuvoa ei heidän valikoimissaan ollut. Merkin mallisto sopi hyvin öljykriisien raastamalle vuosikymmenelle, mutta muuan japanilaisille tärkeä osa-alue loisti poissaolollaan: avolavat. Ilman tasauspyörästöjen lukkoa tai edes alennusvaihdetta kyseessä ei todellakaan ollut mikään aito maastovaunu. Ne pääsivät pidemmälle pöheikköön kuin takavetoiset, mutta maasturin korvaajiksi niistä ei valitettavasti ollut. Korimalleja päivitettiin entistä ahkerammin, mutta Subarun suunnitteljat mieltyivät pillared hardtop -rakenteeseen, jossa korin B-pilari on kyllä kiinteä, mutta ovilaseissa ei ole kehyksiä; ratkaisu säilyi merkin henkilöautoissa vuosikymmenien ajan. Muutostyö nelivetoon ei todellakaan vaikuttanut ylivoimaiselta ja oli juuri sellainen haaste, josta Shinroku Momose esikuntineen innostui. Subaru aloitti pitkälliset neuvottelut USA:n valtiovarainministeriön ja tullilaitoksen kanssa siitä, miten vero voitaisiin kiertää kilpailijoiden tavoin. Se oli maailman ensimmäinen suursarjavalmisteinen nelivetohenkilöauto. Lavat ruuvattiin kiinni vasta kun alustat oli saatu pois tullin alueelta. brat.indd 18 brat.indd 18 8.12.2021 10.44 8.12.2021 10.44. Suomeksi se olisi suunnilleen Kaksiajoinen vapaa-ajan maastokuljetin, KVAM. Koska Subarun luomus ei ollut pickup, sille piti kehittää oma määritelmänsä ja kas, sellainenhan syntyi tuota pikaa: Bi-Drive Recreational All-terrain Transporter, lyhyesti BRAT. Tähän BRAT-versioon hän käytti materiaaleja vanhasta purjeveneestä; esim. Subarun maahantuonti Suomeen oli jo vireillä, mutta olisivatpa olosuhteet olleet muutoin kuinka suotuisat tahansa, ei avolavalla ollut asiaa tänne. Toyota ja muut tahkosivat erittäin hyvin rahaa kokonaan uudella kompakti-pickupien kategorialla. Siten Amerikkaan vietävien yksilöiden lavalle ruuvattiin kaksi istuinta, selkä menosuuntaan. Hieman aiemmin Toyota Timangin myynnin estämiseksi laadittu lakimuutos edellytti pickupin lavalta vähintään 185 sentin pituutta ja pieni Subaru jäi kauas siitä. 80-luvulla moottoreita piristettiin turboilla, mutta boxer-tekniikasta ei luovuttu. Kesällä sataa usein, mutta ajoittain voi olla helteistä; talvella taas on kylmää ja ylempänä lumistakin. 18 . Subaru of North American johtaja halusi välttämättä saada siivun myös avolavakakusta, joka mehevöityi vuosi vuodelta. Debyyttivuonnaan tulokas ei pystynyt pyyhkäisemään kilpailijoitaan markkinoilta noin 10 000 auton myynnillä, mutta asettui oikeastaan ihan omaan koloonsa. Siinä pleksipalat sai paitsi kokonaan irti, mutta halutessaan niitä saattoi myös yksinkertaisesti kohottaa ulkoreunastaan, jolloin syntyi eksoottinen lokinsiipivaikutelma. Erilaisin korotesarjoin ja ankarammin renkain varustettuna sillä pääsikin jo melko pahoihin paikkoihin; olihan siinä hillityt ylitykset ja näppärät kokonaismitat yhdistettynä vaatimattomaan omamassaan. Lisäksi suurimman osan kesäajan tehtävistä saattoi hoitaa tavallisilla henkilöautoilla, jolloin kalliit maasturit seisoivat tyhjänpanttina. Ongelmana oli kuitenkin se, että Subarun kaikki henkilöautot olivat itsekantavia. Muutamien prototyyppien osoittauduttua toimiviksi, ilmaantui markkinoille vuonna 1972 Subaru Leone 4WD, vieläpä juuri esiteltynä farmariversiona
brat.indd 19 brat.indd 19 8.12.2021 10.44 8.12.2021 10.44. 19 Ensimmäisen polven BRAT 70-luvun lopun kuosissaan. Mobilisti 8/21
Alkuun muutostyöt oli teetettävä Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa, jotta kustannusrakenne olisi ollut realistinen. Se taas kannusti etsimään asiakkaita muualta maailmasta ja vientiponnistuksia lisättiin. 20 . Subarujen myyntimenestys Suomessa oli vaihdellut melkoisesti vuosittain; välillä Leone eri versioineen oli muodostanut houkuttelevan kokonaisuuden, mutta aina tavoitteita ei saavutettu. Mobilisti 8/21 mallin kanssa, toisilla se joutui tyytymään yksinkertaisemman säästömallin ilmeeseen. Sittemmin Aro-yhtymä löysi kotimaisiakin korinikkareita, joiden avulla muutostyö onnistui usein astetta siistimmin. Selkeälinjaisen kylkipellin jatkaminen näkyvältä paikalta vaatii viimeistelyltä tarkkaa otetta. ”Lex Timangi” oli yhä voimassa, joten Subaru pickupin lava oli alimittainen pakettiauton verovapautta ajatellen. Ehkä sen seurauksena Aro-yhtymä aloitti urheasti tuonnin tännekin 1989. USA:ssa henkilöautopohjaisten avolavojen markkinat kuihtuivat vuosi vuodelta ja vuoteen 1987 mennessä viimeisenä sinnitellyt Subarukin joutui luopumaan leikistä. Täällä BRAT olisi ollut outo nimitys, joten malli sai nimen 1800 Targa, kattopalaratkaisun brat.indd 20 brat.indd 20 8.12.2021 10.45 8.12.2021 10.45. Hommat onnistuivat tyydyttävästi, mutta jatkos oli yksinkertaisestikin toteutettuna työläs operaatio ja säälle täysin alttiina erittäin arka ruosteelle. Siksi turvauduttiin samaan kikkaan kuin muutaman muunkin pickupin kohdalla: lavaa jatkettiin
Lava, jonka eestiläinen jatkopala oli vuosikymmenien varrella kadonnut melkein kokonaan, oli jälleen vankka ja valmis arjen haasteisiin – jos sitä olisi raskinut ottaa työkalukäyttöön. Suomeen mallin edustajia tuotiin 826 kappaletta, joista suuri osa meni heti uutena Pohjanmaalle ja Tammisaaren seudulle, jossa merkillä oli tavallista vahvempi edustus. Vakiovarusteluettelo olikin varsin kattava. Japanissa Subaru Pickupin tuotanto päättyi vuonna 1994, eikä se saanut suoraa seuraajaa. Pituussuunta on yleensä ongelmallinen pickupien ohjaamoissa, mutta tällä kertaa istuimen ei tarvitse olla säädettynä edes takimmaiseen asentoonsa, kun kaikki on jo kunnossa. Lava on kaksoispellitetty, pohjaltaan voimakkaasti muotoprofiloitu sekä kiinnityslenkein varustettu. Tummasta sävytyksestään huolimatta kattopalat lisäävät ohjaamon valoisuutta ja ne on tarvittaessa helppo irrottaa. Tutustuessamme tapaukseen loppukesän vehmaudessa, näytti vaalea avolava suorastaan tyylikkäältä. Aivan kaikissa tänne tuoduissa yksilöissä ei kuitenkaan ollut kattopaloja, jolloin 1800 riitti nimeksi. Mainoskuvien lokinsiipiasento ei ole mitenkään ideaalinen tuuletuksen tai suhinoiden suhteen, mutta jos brat.indd 21 brat.indd 21 8.12.2021 10.45 8.12.2021 10.45. Viimeiset Subaru Targat myytiin täällä 90-luvun alussa, kun nopeasti syventyä taantuma iski loputkin kevytmielisyydet pihalle suomalaisasiakkailta. Varaosien suhteen tämän aikakauden Subarut ovat muuttuneet haastaviksi ja harvinaiseksi jääneen pickupin monet uniikit ratkaisut nostavat vaikeusastetta entisestään. Myös diesel-vaihtoehdon puute rajoitti osaltaan kysyntää, mutta Subarun nokivasaraa jouduttiin odottamaan vielä pitkä tovi. Kaikki nämä ovat vaativan käytön ominaisuuksia, vaikka auton siro olemus ei karskia keikkahenkeä tirsukaan. Varmistaakseen entisöintityön kestävyyden, hän hoiti koko koriprosessin itse maalausta myöten; silloin mahdollisista ongelmista ei voisi syyttää ketään muuta. Sen elvytti nykyiseen hohtoonsa Heikki Soikka, jolla on ollut pitkällinen luottosuhde Subaruihin ja juuri tähän malliin, joita hänellä on ollut jo viisi. Ovi ei ole mikään muovilerputin rakenteiltaan, mutta aukenee keveästi. Lavan jatkoksen saumat on hävitetty näkymättömiin ja kaikki listat ovat virheettömän suoria. Lopulta tästäkin entisöinnistä muodostui kansainvälinen operaatio, esimerkiksi kylkilistat löytyivät vasta Saksasta asti. Vasta reilut 145 000 kilometriä ajettuna tekniikka oli hyvässä vedossa ja sisustuskin kaipasi lähinnä vain perusteellista puhdistusta. Onneksi hänellä oli varaosa-auto, joka sai luovuttaa nippelin jos toisenkin tämän paremman hyväksi. Etenkään mitään korin tai verhoilun komponentteja on jo todella vaikea löytää mistään. Sisällä on hyvin tilaa kahdelle keskimittaiselle hahmolle, mutta voin kuvitella, että pituuden tai vyötärömitan kasvaessa oleskelu ei ole enää ihan niin leppoisaa. Vaivannäkö palkittiin ja vajaan vuoden ahertamisen jälkeen pihalla seisoi jo entuudestaan talouteen kuuluneen punaisen Subaru-avolavan vierellä puhtaan valkoinen valioyksilö. Hän löysi tämän yhdellä naisella uudesta pitäen olleen yksilön vuonna 2020 Tammisaaresta. Mobilisti 8/21 . Jatkoksineen hinta nousi suhteellisen korkeaksi, etenkin kun mallilla piti vedota asiakkaisiin, jotka eivät olisi missään nimessä tyytyneet riisuttuun, hinnat-alkaen -työkaluun. Kaukana valtateistä asuva Soikka on arvostanut niiden teknistä luotettavuutta, talvista lämpöisyyttä ja erinomaista etenemiskykyä lumella. Mutta siinä oli odotetusti paljon korroosiovammoja – etenkin kohdissa, joita oli muokattu, joten hitsaustaitoja tarvittiin. Ovi kuulostaa napakalta, eikä lasi rämise edes puolitangossa ollessaan. Automaattivaihteistoa ei otettu täkäläiseen valikoimaan ilmeisesti kustannussyistä. Ei ruuhkasuomalaisille Kuviemme valkoinen Subaru pickup on vuosikertaa 1989 ja jatkokseltaan ilmeisemmin eestiläinen. 21 ansiosta. Etenkin silloin kun kehyksetön ovilasi on alhaalla, sisäänja uloskäynti onnistuu huomattavan tyylikkäästi. Takaluukku on keskisalvallaan yhdellä kädellä hallittavissa
Se ei ole puhdas työkalu, mutta ei myöskään pelkkä lelu. Subaru Targa Pickup luo hyvän ensivaikutelman ja jättää mainion jälkimaun. Samat ominaisuudet jonkin rakastetumman tähtimerkin alla olisivat tuottaneet varmaankin legendaarisen klassikon, Subaruna se jäi ainaiseksi outoudeksi. Vaihteensiirto on napakan selkeä ja liikeradat luontevat. Kojelauta on – tietenkin – kokonaan harmaata muovia, mutta se on lajissaan tavallista parempaa. Soran ja sohjon kuninkaallinen, sileiden teiden kulkuri Subarun bokseri käynnistyy helposti kylmänä ja lämpimänä. Matalan painopisteen avustamana käytös on rauhallista ja ennakoitavaa, mutta kun kytkee nopean nelivedon – se onnistuu suoraan vauhdista vipua keveästi vetämälä – muuttuu meno entistä vakaammaksi. Ilmiö on tyypillinen perinteisille nelivedoille, eikä aiheuttane muuta kuin turvallisuuden tunnetta, ellei kuski unohda fysiikan lakeja. Vaisto sanoo, että umpeen pyryttäneet tieosuudet voisivat tarjota Subarulle tilaisuuden loistaa talvella hitaalla tai jopa nopealla nelivedolla – kunhan masu ei ala laahata hangessa tai kuljettaja päästä vauhtia putoamaan liiaksi. Sormet tai silmät eivät löydä sisämiljööstä mitään puolivillaista, vaan tiiviisti ilmaistuna pienimuotoista arjen luksusta. Mikään ei ole täydellistä. Subaru lähtee vaivatta liikkeelle ja tuntuu soralla miellyttävän lupsakkaalta. Kytkin on tunnokas ja johdonmukaisesti ottava. Tässä viimeisessä muodossaan se on kuin japanilainen näkemys El Caminosta tai Rancherosta, mikä ei ole huono saavutus, ei todellakaan. Se ei ole tyhjänäkään alustaltaan kivireki, eikä myöskään löysä tai ilmava, vaan vaikuttaa hyvin eristetyltä laatuvaunulta. Moottorin ääniä kantautuu jonkin verran sisään, mutta tietyn nopeuden ja kierrosalueen jälkeen melutaso ei enää kohoa ja maantienopeuksiin tultaessa radion kuuntelu tai keskustelu kanssamatkustajan kanssa onnistuu vaivattomasti. . Hälyääniä ei ilmaannu ainakaan kabiinissa ja on helppoa unohtaa ajavansa avolavaa. Samoin penkkien ja ovien velourverhoilu on säilynyt lähes uudenveroisena yli 30 vuoden ajan. Kaikki edustaa selkeästi aikansa hillittyä japanilaista vientityyliä, mutta samalla on pakko huomauttaa, että koko hytti kestää tarkastelun niin viimeistelyn, laatutuntuman kuin ergonomiankin suhteen. Se ei ehkä ole kovinkaan mielikuvituksellinen ilmeeltään, mutta se on jotakin, jonka kanssa kelpaisi näemmä ikääntyä. Jokainen vipstaaki toimii empimättä, eikä niiden pinta hilseile tai kuoriudu. Se on ainakin selvä, ettei tämä laite ole ensimmäisenä jumissa pysäköitäessä, kun aura-auto on myllännyt kahden kaistan kuorrutteet parkkipaikalle. Mittaristo on infomonitoreineen edelleen huippuselkeä ja joku voisi pitää sitä jopa viehättävänä. Moottorin öljytiiviyttä Soikka kuvaa hyväksi, mutta ei sataprosenttiseksi, mikä ei Subaru-konkareita ihmetytä. Käyntiääntä ei voi kehua kauniiksi tai komeaksi, mutta silti moni saksalaisdieselisti kuuntelisi sitä kateellisena. Mobilisti 8/21 palan tai palat ottaa kokonaan irti, on hienostuneena yksityiskohtana kummankin aukossa pieni tuulenohjain. Ajo-ominaisuuksien äärirajojen hakeminen nelivedolla alkaa tuntua jo vaikeuksien kerjäämiseltä; kuivalla pitoa piisaa niin paljon ja niin pitkälle, että sen lopulta ehtyessä on tilannenopeutta jo kaistapäisesti. Vääntöä boxer tarjoaa ajossa mainiosti, vaihteita ei tarvitse olla vekslaamassa jokaisen mäennyppylän kohdalla. 22 . Palojen tiivistys on toteutettu tavalla, joka tekee vesivuodot lähes mahdottomiksi. brat.indd 22 brat.indd 22 8.12.2021 10.45 8.12.2021 10.45. Kunnoltaan alle keskiverron oleva hiekkatien pinta ei pelkällä etuvedollakaan liikuttaessa aiheuta mitään vakausongelmia – niin kauan kuin ei ala leikkimään rallikuskia
Mobilisti 8/21 . 23 Subaru 1800 4WD Pickup 1989 MOOTTORI Tyyppi: nelisylinterinen nestejäähdytteinen boxer-moottori, 1 hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli, lohko ja kansi alumiinia, 3 runkolaakeria, kaksikurkkuinen Zenith-kaasutin Iskutilavuus: 1 781 cm 3 , sylinterimitat 92 x 67 mm, puristussuhde 9,2 Teho: 82 hv/5 200 r/min Vääntömomentti: 132 Nm/ 3 200 r/min VOIMANSIIRTO Nelivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, etuveto, kytkettävä neliveto, alennusvaihde, vetopyörästön välitys 3.7 JARRUT Nestetoimiset 2-piirijarrut, edessä jäähdytetyt levyt, takana rummut, tehostin OHJAUS Hammastanko-ohjaus, 3,8 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: erillisjousitus, kolmiomaiset tukivarret, kierrejouset, McPherson-joustintuet Takana: erillisjousitus, vääntösauvat KORIRAKENNE Itsekantava kokoteräskori MITAT Pituus: 4,63 m Leveys: 1,63 m Korkeus: 1,44 m Akseliväli: 2,44 m Raideleveys: 1,32/1,33 m Omamassa: 970 kg Kantavuus: 440 kg Rengaskoko: 155R13C HINTA 54 300 mk Ford P100 Pickup: 50 640 mk brat.indd 23 brat.indd 23 8.12.2021 10.45 8.12.2021 10.45
Oikeastaan vain suorituskyky sekä ehkä jarrut vähensivät A-mallin käyttökelpoisuutta normaalissa arkiliikenteessä uudempina aikoina, eivätkä ihan kaikki ole välittäneet näistäkään puutteista. Myös ajokorttiaan odotteleva Karin poika Konsta Heinonen kehuu A-Fordia; yksityisalueilla tehtyjen lukuisten ajoharjoitusten perusteella se on mukava ja helppo ohjastettava moderneihin autoihin tottuneelle nuorukaisellekin. Matkakone Eräs niistä, joka on kokenut A-Fordin yhä varteenotettavaksi matkakumppaniksi, on Kari Heinonen Orimattilasta. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Matti Ouvinen ja Heinosten perhealbumi • • K oska Fordin A-malli on ollut pitkään erittäin suosittu harrastekohde, on siitä kerrottu eri yhteyksissä lähes kaikki mahdollinen. Yli 20 vuoden yhteisen taipaleen myötä Heinonen onkin luopunut varaosien mukana kuljettamisesta ja tyytyy pelkkään hylsysarjaan, muutamiin perustyökaluihin sekä polttimoihin. Tai miten sen korimallivalikoima kasvoi nopeasti hämmästyttävän laajaksi, olihan sen sovelluttava melkein mihin tahansa tarpeeseen ja makusuuntaan. Tai kuinka A-mallin viehättävän vähäeleisen olemuksen mahdollisti Henryn pojan, Edsel Fordin tarkka silmä myyville yksityiskohdille. Tai kuinka uutuus lunasti jotakuinkin kaikki siihen kohdistuneet odotukset nelipyöräjarruineen ja lopultakin muita amerikkalaisautoja mukailevine hallintalaitteineen. Useimmat tänne tuoduista olivat käytännöllisiä ja edullisia 4ja 2-ovisia sedaneita, mutta suureen joukkoon poimittiin vahvan maahantuojan ansiosta myös monia erikoisuuksia, ainakin yksittäiskappaleina. Sillä on voimakas taipumus viedä matkalaiset perille; esimerkiksi Heinosen T-Ford on selvästi temperamenttisempi. Pisin ajettu reissu on noin 2 000 km. Se on vienyt omistajansa perheineen lukemattomiin seikkailuihin – ja tuonut heidät takaisinkin. 24 . Vaikka tallista löytyy muutamien aihioiden lisäksi kaikenlaisia hienoja, ajokuntoisia vaunuja 1910-50 -luvuilta, on A-Ford silti se suurin suosikki ja luottopeli silloin, kun koko matka on tarkoitus ajaa automobiililla, eikä vain purkaa sitä perillä trailerilta. Mobilisti 8/21 • ford a fordor sedan 1930 • Ikiliikkuja A-Ford ei ole turhaan eräs historian harrastetuimmista automalleista: se on toimiva, tyylikäs ja aikalaisekseen helppo ajaa. Heinonen on aina korostanutkin juuri A-Fordin terapeuttista vaikutusta: maailman kokee sen ohjauspyörän takaa perin eri tavalla kuin nykylaitteissa. Ajan hammas on tietenkin karsinut enimmän osan lähes viidestä miljoonasta valmistetusta yksilöstä, mutta poikkeuksellisen moni sinnitteli pitkään käyttöpelinä tai on sittemmin palvellut ahkerasti ajettuna veteraanina. Kari Heinosen A-hoppa on esimerkki yli 90-vuotiaasta vanhuksesta, joka ei osoita väymyksen merkkejä. Kesäiset telttaretket A-Hopalla ovat suosikkeja vuodesta toiseen. Vanhaa varastoa olevat, yli-ikäiset renkaat saattavat aiheuttaa toisinaan ikäviä yllätyksiä, a-ford.indd 24 a-ford.indd 24 8.12.2021 10.47 8.12.2021 10.47. Niiden muotoilu jäi kuitenkin pian vanhanaikaiseksi ja Fordin V8-mallien saapuminen 30-luvun alkupuolella sai A-Fordit tuntumaankin ikääntyneiltä nuhapumpuilta. Perhe nauttii ja kokee unohtumattomia hetkiä, kun Fordin musta keula halkoo lämmintä ilmaa kesäöisillä sivuteillä ja maisemat soljuivat ikkunoiden ohitse ison nelosmoottorin pehmeän puksutuksen säestämänä. Normaalioloissa polttoaineen kulutus on pysytellyt 11-12 litran pinnassa sadalla kilometrillä, ja pidemmillä reissuilla matkavarusteisiin kuuluu myös bensan varakanisteri, hopan mittari kun ei huomauttele bensan vähyydestä. Lisäksi kaikki auton äänet, tuoksut ja reagoinnit hallintalaitteisiin poikkeavat herkullisesti kylmän asiallisista muovipommeista. Ylämäessä Heinonen saattaa ajatuksin viestiä hopalle: ”Jaksa vielä vähän matkaa niin saat taas alamäessä huilia…” Heinonen kuvailee A-Fordin vaikutusta kuljettajan asenteisiin ja kehuu auton herättävän ohjauspyörän takana istuvassa aina piilevän herrasmiesautoilijan, joka huomioi toiset tiellä liikkujat tavallista paremmin. Tai kuinka sitä tehtiin reilussa neljässä vuodessa yli 4,8 miljoonaa kappaletta – vaikka maailma oli syöksynyt jo syksyllä 1929 mittakaavaltaan historialliseen taloustaantumaan. Hän perheineen on todellakin nauttinut kauan sitten entisöidystä Fordistaan. Automobiilien keskuudessa varsinkaan A-sedanit eivät olleet luksustuotteita, vaan peruskulkuneuvoja. A-Ford oli Suomessakin pian myydyin auto ja niitä palveli niin takseina kuin poliisien virkavaunuina, lukemattomista arkisemmista käyttökohteista puhumattakaan. Silti ne kelpasivat vielä pitkään maaseutukäyttöön sekä torikauppiaille ympäri maailmaa. Esimerkiksi kuinka Fordin kaikki tehtaat suljettiin ja työläiset lomautettiin kesäkuun alussa 1927 ja tuotantoon palattiin vasta saman vuoden lokakuussa, koska T-mallin kysyntä hiipui odotettua nopeammin, eikä seuraaja ollut vielä valmis. Mutta ne olivat hyviä omalla sarallaan ja hoitivat roolinsa vähään tyytyen. Osa A-mallin viehätystä on ollut vaivattomuus. Tai kuinka Henry Fordilla oli kunnianhimoisia tuotannontehostussuunnitelmia juuri A-mallia varten, mutta joista hän joutui kuitenkin monin paikoin luopumaan, jos tuote aiottiin saada markkinoille edes siedettävässä ajassa. Heinonen on käynyt sillä esimerkiksi Ruotsin perukoilla, Suomen Lapissa ja tehnyt pitkiä talvisia retkiä – vaikka autossa ei ole edes lämmitintä eikä talvirenkaita. Jo yksistään hillitty suurin matkanopeus, noin 70 km/h, antaa tilaisuuden tarkkailla ympäristöään huolellisemmin
Suomen A-Ford Klubin toiminta on aktiivista; jäseniä on noin 50. Klubin kesäretki suuntautui 2016 Pirkanmaalle, jossa vierailtiin mm. 26 . Kari Heinosen mukaan jopa jälkikasvu viihtyy matkoilla, eikä halua suorinta tietä kotiin. a-ford.indd 26 a-ford.indd 26 8.12.2021 10.47 8.12.2021 10.47. Kolmårdenin eläintarha. Mobilisti 8/21 Heinosten viikonloppureissut saattavat alkaa lyhyellä ensitaipaleella jo perjantai-iltana.Teltan voi pystyttää metsätien varteen. Rainer Mäkipään ja Matti Järvenpään kokoelmia tutkimassa. 2018 SA-HK:n jokavuotinen Talwiajo suuntautui Keuruulle. Kesällä 2015 Heinosten perheen kesäretki suuntautui Ruotsiin, yhtenä kohteena mm
Painomateriaalista on välittynyt kuva sitkeähenkisestä, mutta autona hieman säälittävästä puksuttajasta, josta nauttiminen tässä ajassa vaatii aivan omaa erikoisasennettaan autoiluun ja elämään yleensäkin. Ainoastaan suuntavilkkuja ei käytännössä ole, sillä vanhat vinkkarit ovat niin pienet ja huomaamattomat, ettei niiden viestintäkykyyn voi luottaa, vaikka joku kanssa-autoilija ymmärtäisikin niiden merkityksen. a-ford.indd 27 a-ford.indd 27 8.12.2021 10.47 8.12.2021 10.47. Kari Heinonen matkavaunuineen. Painallus siitä ja nelonen hörähtää pehmeän sahauksen myötä käyntiin keulalla. Kosketusetäisyydeltä tarkasteltuna A-Ford ei ole mittasuhteiltaan mikään myöhempien aikojen LTD, Galaxie tai edes Fairlane; se on lähempänä Fairmont/Granada-luokkaa tai jopa Sierraa. Sen sirot yksityiskohdat ja asiallisesti muotoiltu kori muodostavat tasapainoisen ja tyylikkään kokonaisuuden – etenkin sen aikanaan hillitty hintaluokka huomioiden. USA:ssa Pintoa markkinoitiin alkuun A-mallin henkisenä seuraajana ja muutama piintynyt A-Hoppahahmo saatiinkin houkuteltua vaihtamaan käyttökanttinsa liukkaampaan tulokkaaseen. Vääntäytyminen sisälle vaatii hieman pään taivuttelua ja kehon justeeraamista, mutta on lopultakin helppoa moniin matalampiin pikkuautoihin verrattuna. Se on pienoinen yllätys, vaikka parannuksista oli jo kauan sitten lukenutkin. Mobilisti 8/21 . Nyt tilanne muuttuisi kertalaakista. Aikanaan suosittu lisävaruste mahdollistaa korkeamman matkanopeuden maantiellä, mikä on taatusti miellyttävä piirre. Iäkkään auton luotettavuus tien päällä ei ole tietenkään itsestäänselvyys, vaan perustuu Heinosenkin Hopan kohdalla tunnollisesti hoidettuihin korjausja huoltotöihin silloin, kun oireita alkaa ilmaantua. Vaihteisto ja kytkin toimivat sulavasti ja selkästi ja moottorissa tuntuu olevan mainiosti alavääntöä. Oven sulkeminen pienehköstä metallikahvasta vetäen käy suhteellisen keveästi ja kuulostaa suorastaan ylellisen pehmeästi loksahtavalta. Sisään kantautuu miellyttävää murinaa ja pöhinää, mutta vain hitusen värinää. Ajotai matkustuskokemusta ei vain ole syntynyt. Ei hassumpaa. A-Ford kerää vauhtia tuskattoman tuntuiKotimatkan aamuöistä tunnelmaa kesällä 2016. Kun bensahana on avattu, ryyppy/seossäätövivusta annettu hieman kannustusta ja sytytysennakon säätövivun asento varmistettu, voi siirtää oikean kengän kärjen ohjausakselin vierustalla nököttävälle starttitapille. Ohjauspyörä on huomattavan paksukehäinen, mutta yllättäen oivassa kulmassa suhteessa kuljettajan istuimeen. Ainoana konkreettisena myönnytyksenä modernille elämäntavalle on autoon hankittu aikalaiskorrekti, välityksiltään pidempi perä. Lähes kaikki on kätevästi käsillä, eivätkä normaalit ajotoiminnot vaadi sen suuremmin hapuilua tai aiheuta hämminkitilanteita. Uusin silmin tarkasteltuna A on kieltämättä lajissaan kaunis tuote. 27 joten arvostetuista ”alkuperäisistä” Nokian renkaista on luovuttu ja alla on uusiotuotantoa olevat nykytekniikan renkaat. Liikkeellelähdössä ei ole mitään ihmeellistä. Kari Heinonen toteaa heti kättelyssä, että kyseessä ei ole täysin avuton laite nykyliikenteessäkään. Tämä yksilö on ainakin toistaiseksi ilmoittanut mekaanisesta huomion tarpeesta kohteliaasti riittävän ajoissa, jotta ongelmat on voitu eliminoida ennen kuin osa pettää tien päällä. T-malliin verrattuna Fordilla olikin otettu dramaattinen loikka eteenpäin juuri hallintalaitteissa ja niiden sijoittelussa. Kahvaan tarttuminen viestii hyvästä laadusta, sen toiminta on pehmeän sulavaa, muttei löysää. Ajaessaan Heinonen kuunteleekin valppaana, kuuluuko jostakin jotakin ylimääräistä, orastavaan ongelmaan viittaavaa. Ja sitten keskelle taantuvaa Suomea – vuonna 1930 Allekirjoittanut on yli puoli vuosisataa tiennyt, mikä A-Ford on ja nähnyt niitä tapahtumissa ja museoissa sekä kirjoissa ja lehdissä
Pysähdyksen aikaan ja sittemmin Mekaanisia jarruja on muistettu kirota etenkin Fordien kohdalla, mutta kuten tämä yksiö osoittaa, ei niissä ole välttämättä mitään täydellisen kelvotonta. Jos pysyttelee poissa moottoriteiltä ja a-ford.indd 28 a-ford.indd 28 8.12.2021 10.47 8.12.2021 10.47. Ohjaus osoittautuu liikkeellä ollessa varsin kevyeksi ja täsmälliseksi. Poljinvoima ei ole kohtuuton ja normaaliliikenteessä ei edes muista jarrujärjestelmän primitiivisyyttä. Ohjaus ei ole pysäköidessäkään kovin raskas ja auton kääntöympyrä on huomattavan pieni. Pienen ulottuvuuksien totuttelun jälkeen – etulokasuojien ja koko perän tarkkaa sijaintia kun ei ole helppoa nähdä kuljettajan paikalta – A-Hoppa on ollut melkoinen pujottelija metropolien ruuhkaliikenteessä tai Vanhan mantereen keskiaikaisilla kujilla. Ajokierrokseen sisältyi näytteitä miltei kaikista mahdollisista tienpinnoista, mihin syksyisessä Suomessa voi suinkin törmätä, eikä A:n puikoissa tuntenut oloaan orvoksi millään niistä. Jos ajoittaisista säädöistä on huolehdittu asiantuntevasti, A pysähtyy kyllä ilman kauhunhetkiä. Totta tietenkin on, että etenkin äkkitilanteissa pysyähtymismatkat ovat selvästi pidempiä kuin uudemmalla kalustolla. Pahasti routineella hiekkatiellä sen avulla voi väistellä syvimpiä monttuja nopeasti ja tarkasti; asfaltilla se taas on melko tunteeton urille ja tarjoaa sileällä pinnalla hyvinkin vakaan ajettavuuden. Mobilisti 8/21 sesti, vaikkeivat niskat vaarassa olekaan. 28
Se ei vaadi jatkuvaa kaitsemista tai säätämistä ja yleinen mukavuustaso on tyydyttävä. Samalla se kertoo tietenkin Heinosen ja häntä edeltäneiden omistajien entisöintija ylläpitotaidoista. Auton arvatenkin huomattava kokonaisajomäärä huomioiden tämä on kunnioitettava saavutus. Selkeitä erojakin uudempiin autoihin tietysti löytyy. Muutoin hallintalaitteet ovat ongelmattomia niin sijainniltaan kuin toiminnaltaankin. Tietyistä alkeellisuuksistaan huolimatta A-mallin menestystä ja kestävää suosiota ei tarvitse ihmetellä. . Isoimmat montut tärisyttävät jo koko autoa, mutta kori ja runko tuntuvat paljon odotettua vankemmalta yhdistelmältä. Mohairilla verhoillut istuimet ovat mukavat edessä ja takana. Mittaristo on keskellä kojelautaa ja vähälukuiset osoittimet ovat turhankin pieniä ja tarkkaa silmäilyä vaativia. Ilmanvaihto tapahtuu sivuikkunat alas veivaamalla tai avaamalla tuulilasi alareunastaan. Täydellä henkilökuormalla rahtitavara on sijoitettava joko reisille tai sitten takapuskurin päälle asennettavaan matka-arkkuun. Suurin yllätys koko autossa on ehkä se, että korikehikon puumateriaalista huolimatta rakenne ei väpätä, nitise tai natise. 29 muilta nopeimmilta väyliltä, ei A-Ford ole paljon sen kummoisempi ajopeli kuin vaikkapa 70-luvun eurooppalainen tai japanilainen pakettiauto. Ei mitään mahdotonta, mutta selvästi parannuksen paikka. Mobilisti 8/21 . Hälyääniä on hyvin vähän ja nekin liittyvät kojelaudan peltiosien väsyneisiin ruuveihin. Ford A Fordor Sedan 1930 MOOTTORI Tyyppi: 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori, 1 hammaspyöräkäyttöinen nokka-akseli, sivuventtiiilit, lohko ja kansi valurautaa, 3 runkolaakeria, 2-kurkkuinen sivuimukaasutin Iskutilavuus: 3 286 cm³, sylinterimitat 98 x 108 mm, puristussuhde 4,2 Teho: 40 hv/2 200 r/min (SAE) Vääntömomentti: 173 Nm/ 1 000 r/min (SAE) VOIMANSIIRTO Kolmivaihteinen synkronoimaton käsivaihteisto, lattiavalitsin, kuiva yksilevykytkin, takaveto, vetopyörästön välitys 3.7 (vakio) JARRUT Mekaaniset jarrut, edessä ja takana rummut OHJAUS Ruuvi-rullaohjaus, 2,5 ohjauspyörän kierrosta JOUSITUS Edessä: jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi Takana: jäykkä akseli, poikittainen lehtijousi, putkikardaani SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 6 V KORIRAKENNE Teräskori puukehikolla, erillinen tikapuurunko MITAT Pituus: 3,87 m Leveys: 1,72 m Korkeus: 1,76 m Akseliväli: 2,63 m Raideleveys ed/tak: 1,42/1,42 m Omamassa: 1 116 kg Rengaskoko: 4.75x19 HINTA 580,00 USD (Ford A Standard Roadster 2D 435 USD; Chevrolet 4D Club Sdn 625 USD; Cadillac Town Sdn 4D 3 495 USD; Lincoln 4D Brougham LeBaron 5 300 USD) a-ford.indd 29 a-ford.indd 29 8.12.2021 10.47 8.12.2021 10.47. Koneellista tuuletusta tai lämmitystä ei ole. Uutena se on tarjonnut huolitellun ja ilmeisen toimivan auton kilpailukykyiseen hintaan; vanhetessaan taas tavallista helpommin ylläpidettävän – muun muassa varaosien hyvä saatavuuden ansiosta – ja sympaattisen harrastuskohteen, jolla sujuvasti liikkuminen ei vaadi erityistaitoja tai vuosien harjoittelua. Jousitus ei anna viitteitä pohjaamisesta tai päästele uhkaavia ääniä. Pienet töyssyt ylitetään vaivattomasti, keskisuuretkin melko huomaamattomasti. Vaikka seinät tulevatkin nopeasti vastaan, on autossa riittävät tilat neljälle täysikokoiselle tai viidelle vähempään tyytyvälle matkaajalle
Vasemmalla kädellä olevaa puolipuristintakin käytetään vain kun kampiakseli pitää käynnistettäessä saada oikeaan asentoon, jolloin sen käynnistäminen on kevyempää. Pyörä kuvataan sen kanssa saman ikäisen kasarmin edessä. Takajarrussa on luotettava tuntuma. Jälleen moottorin kierrokset laskevat tyhjäkäynnin tuntumaan. 30 . Pieni kolahdus ja se on siinä. Utin lentokentän lähellä asuva Antti Perkka on ajanut pyörällään kymmeniä tuhansia kilometrejä, joiden aikana sen tekniikka on todellakin tullut tutuksi. Onneksi B.S.A:n omistaja Antti Perkalla on kokemusta laitteen suostuttelemisesta. Kestopäällystetyllä tiellä on aika kiihdyttää matkanopeuteen. Kolmonen löytyy, kun vipua kääntää kakkosella vasemmalle ja vetää ihan taakse. Menon yltyessä moottorin papatus kiihtyy pörinäksi ja edelleen hurinaksi. Vapaalta pitää vipua painaa oikealle ja työntää kokonaan eteen, jolloin vaihde klopsahtaa ykköselle. Etujarru lisää kieltämättä hidastuvuutta, mutta ei kovin paljoa. Kaasu on normaalisti oikealla kädellä ja kytkin yksi vasemman kahvan kolmesta vivusta. Pyörä ohjaa itse kun sitä vähän kallistaa. Se on käynnistyksen aikana myöhäisellä, ajossa aikaisella. Kun se ei polkemalla lähde, joutuu kuvaaja Ouvinen kovakuntoisena pyöräilijänä apuun. Vaihdekulissi on ajateltu kokonaisuus. Se seuraa routavaurioita ihan uskottavasti. Vasen kiristää etujarrun, oikea takajarrun. Antti ajaa pyörällään muutaman kierroksen vanhaa saunarakennusta kiertävää soratietä Ouvisen ampuessa sarjoja kamerallaan. B.S.A. Pyörässä on kaksi jarrupoljinta. vetää todella pienillä kierroksilla, joten pyörällä voi ajaa pois pihasta hidasta kävelyvauhtia. Pyörä on matala ja sen ohjaustanko kapeahko. Tähän aikaan jalkatapeille nousulla oli tarkoitus saada kevennettyä ajoa kuopan tai kaatuneen puun kohdalla. Antti liikuttaa pyörää sen verran, että voimansiirrosta on löysät poissa. Moottori paukahtaa kerran, toisenkin, ja jää papattamaan. Vaihteensiirtovipu on tankin oikealla kyljellä. GPS kertoo jälkeenpäin matkanopeuden pysyneen 80 kilometrin tuntumassa. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Ouvinen U tin varuskunnan alueella B.S.A. Huojunta loppuu melkein samantien. Perä on BSA1930.indd 30 BSA1930.indd 30 8.12.2021 10.56 8.12.2021 10.56. Kun sopiva nopeus on saavutettu, hyppää Antti vauhdissa istuimelle ja nostaa kytkimen Ouvisen kiristäessä yhdistelmää vielä kovempaan vauhtiin. Saan pikakoulutuksen lähinnä niistä vivuista, joita en aio käyttää. Hyvä, sillä pyörässä on muitakin yksityiskohtia, joiden käyttöön on keskityttävä. Moottorin tyhjäkäynti on lähes tasaista, mutta vaihtelee sen verran kuin elävältä koneelta odottaisi. Välitysten ero on tuntuva, sillä melko suuret kierrokset ykkösellä vaihtuvat matalaksi papatukseksi. Pyörä on ajettu paikalle noin tuntia aiemmin, joten sen odottaisi käynnistyvän sopivan lämpimänä kevyesti. Pyörän ohjaus on odottamattoman kevyt, huomattavasti kevyempi kuin näin vanhoissa pyörissä yleensä. Tehoa luulisi olevan enemmän kuin luvatut 18 hevosvoimaa. Ohjauksen keveyteen tottuu nopeasti. Joissain Mobilistiin testatuissa 1950-lukuisissakin moottoripyörissä on ollut B.S.A:ta huonommat jarrut. Ikäänkuin istuimen jousitus antaisi kuljettajan painon heilahtaa eri suuntaan kuin itse pyörän, aiheuttaen resonanssivipatusta. Kyllä tällä voisi ajaa ilman käsiä. Ykkönen on välityksiltään pitkähkö, mutta B.S.A. Käsikytkin ja jalkajarru ovat yllättävän luonteva yhdistelmä. Risteyksessä vastaan tulee hetki, jolloin pitää keskittyä jarruttamiseen. Tien auetessa tulee hetki vaihtaa kakkoselle. Jalkatappien, istuimen ja ohjaustangon välinen kolmio on selvästi ajateltu. Ei B.S.A:n ajoasento silti ihan niin suoraselkäinen ole kuin enduroissa tai vastaavissa, onhan kyseessä urheilumalli nopeaan matkailuun. Keulan jousitus toimii herkästi. Ajoasento on keskimittaiselle luonteva. kertoo kuljettajalle pumpun toimivan ja öljyä riittävän. ujostella. Siinä on sen verran tehoa, että pyörällä ajamista ei tarvitse arastella. Moottorin kyljessä on pieni nasta, joka nousee esiin öljynpaineen noustessa. Sillä B.S.A. Oikealla kädellä olevaa kuristimen vipua ei tarvitse, moottori on jo käynnissä. Ohjausvaimenninta pitäisi hiukan kiristää, sillä ohjaus vispaa kun tankoa heilauttaa. Mobilisti 8/21 Iso-Britannian Birminghamissa toimi moottoripyörien valmistaja, joka oli kahteen otteeseen alallaan maailman suurin. Vaihdevipu vedetään taakse, kunnes se pysähtyy kulissin pykälään. nousee jyrkänkin mäen väännöllä vauhdin hidastumatta. Mobilisti 8/21 30 . Ajon aikana nopeus haistellaan nenällä. Yksi heidän malleistaan oli aikanaan niin moderni, että näytti suuntaa moottoripyörien suunnittelussa muillekin tehtaille. Pyörä lähtee liikkeelle jo pienillä kierroksilla, moottori papattaen. Kun tulee hetki saada kuva, jossa sen pitäisi todistaa lukijoillekin olevansa kulkuneuvo eikä koriste-esine, alkaa B.S.A. Pyörässä ei ole nopeusmittaria, mutta kännykän urheiluapplikaatio seuraa nopeuden kehittymistä. on kuin kotonaan, vaikka se ei täällä nuoruuttaan viettänytkään. Hän kytkee vaihteen kakkoselle ja miehet lähtevät juoksemaan pyörää työntäen. Istuin on miellyttävä, mutta lähes jokainen hallintavipu ihan oudossa paikassa. Seuraavaksi onkin vuoroni kokeilla B.S.A:n ajo-ominaisuuksia. Antti ei kuulemma sitä yleensä käytä, vaan polkee pyörän voimalla käyntiin. Venttiilinjouset vipattavat näkyvissä kannen vasemmalla puolella. Myös vasemmalta löytyvää sytytysennakon vipua ei kuulemma tarvitse ajon aikana käyttää
Mobilisti 8/21 Lohkossa oleva nasta on noussut esiin merkkinä käynnissä olevan moottorin öljynpaineiden riittävyydestä. Vanhasta mainoksesta saa käsityksen siitä, kuinka moderni Sloper olikaan esittelynsä aikoihin 1920-luvun lopulla. Kuvan pyörä mainostaa B.S.A:n tuotteita todennäköisesti vuonna 1926 eli vuotta ennen Sloperin esittelyä. 32 . BSA1930.indd 32 BSA1930.indd 32 8.12.2021 10.56 8.12.2021 10.56. Laitteessa ei ole etujarrua ollenkaan, takajarru on ulkopuolinen puristin ja polttonestesäiliö on sijoitettu runkoputken alle
Toimiva laitteesta saatiin muuttamalla pyörä aluksi puolasytytteiseksi. B.S.A. nyt kuvattiin. Kuten usein, vauhdikaskin brittipyörä näyttää irrallisista komponenteista kootulta. Pyörää lähdettiin noutamaan satojen kilometrien päästä Pohjois-Pohjanmaalta, Haapavedeltä, marraskuun 14. Hän on opettaja, joka ihastui suomalaiseen neitoon ja muutti pyörineen Suomeen. Antti alkoi myydä pyöriään pois. Seuraavaksi hän näki Huimapyörä-lehdessä ilmoituksen vuoden 1930 B.S.A:sta. Otteen mukaan pyörä siirtyi 11.4.1942 Cloucesterissä T.Webbin nimiin. Armeijan Antti aloitti samassa paikassa missä B.S.A. Ne tulivat postissa ja Antti postitti ne edelleen Kari Murto -nimiselle B.S.A.-asiantuntijalle. Rakas päiväkirja, tänään... B.S.A. oli entisöity kymmenisen vuotta aiemmin. Yhtä aikaa tallissa alkoi olla liiankin monta pyörää. Ulkoisesta vaikutelmastaan huolimatta laite on pitkälle viimeistelty kokonaisuus. Noin sadan mailin välein se kannattaa tankata, koska siinä vaiheessa pitäisi muutenkin pysähtyä tarkistamaan ensiövedon ketjun voitelu. Pyörä on ollut melko aktiivisessa käytössä, vaikka tallissa muitakin ajoneuvoja on ollut valittavaksi asti. Sillä käytiin VMPK:n tapahtumissa, brittiralleissa ja muissa tapahtumissa. Sylinteri oli oikeastaan kiinni lohkossa enää yhdellä pinnapultilla. Vasta myöhemmin mies huomasi vaurioiden suuruuden. Kerran Antti oli matkalla VMPK:n tapahtumasta Joensuusta Uttiin. Niiden tilalle hän päätteli tarvitsevansa yhden matkapyörän ja yhden soratiellä suditteluun sopivan. 33 jäykkä, eikä istuimen jousitus paljoa pyörän hallintaa auta, jos ja kun takarengas pomppaa ilmaan kuljettajan alla. myytiin 23.8.1993 Richard Gricelle. Mobilisti 8/21 . Magneettomies Vesa Vuorela magnetoi kestomagneetin, korjasi magneeton käämit ja kerran vaihtoi koko kenttämagneetin. Niin, internetiä tai kamerakännyköitä ei ollut vielä olemassa. Hänen uransa johti Satakunnan lennoston Fougan ja Hawkin ohjaimien kautta takaisin kotiseudulle Uttiin kuljetuslentolaivueen helikopterilentueeseen. Tällä pyörällä on ajettu paljon. Myyjä ei selvästikään ollut itse sitä tehnyt, vaan edellinen omistaja, joka oli puheiden mukaan ollut lentokoneinsinööri. Vasta palattuaan 1990-luvulla takaisin kotiseudulle, päätti Antti hankkia jälleen moottoripyörän. tullattiin maahan, mutta päätettiin myydä lähes samantien. B.S.A:lla ajetuista kilometreistä, huolloista ja tapahtumista on pidetty päiväkirjaa. on luotettava, kunhan kuljettaja toimii pyörän ehtojen mukaan. saatiin käyntiin. Se tarkoittaa tällä kertaa sitä, että komponenttien toiminta on saatu säädettyä ja viilattua kohdilleen. Mukana ajanut kaveri kävi ostamassa öljyä ja B.S.A. Lopulta tallissa oli kaksi 2000-luvun alkupuolen Bemaria ja vuoden 1930 B.S.A. Mökkimopoksi hän sai hankittua 250-kuutioisen Jawan, jolla tuli joskus ajeltua melko kauas mökkiteiden ulkopuolellekin. Pyörä tuotiin kotiin ja oli muuten hyvä, mutta käynnistyi todella vaivalloisesti. Sen toinen rekisteriote on tallessa. rekisteröitiin uutena Englannissa 28.3.1930. Viimeksimainittu entisöi pyörän 1980-luvun alussa. BSA1930.indd 33 BSA1930.indd 33 8.12.2021 10.56 8.12.2021 10.56. Harrastus vei mukanaan ja miehen talliin ilmestyi Ariel VH, Laverda SF, BMW R100RS, Honda CB 750 ja Kawasaki Z1. Murto näytti kuvien perusteella vihreää valoa, sillä pyörässä vaikutti olevan kaikki pisteosat tallella. Vaikka Antti oli saanut teknisestä koulusta jo opiskelupaikan, vei armeija tai tarkemmin sanoen ilmavoimat, miehen. Kun ikää tuli tarpeeksi, Husse vaihtui Tunturiin, mutta satapiikkiä eivät vanhemmat antaneet Antin ostaa. Kun ikää tuli viimein vaaditut 18 vuotta eikä äidin lupaa enää tarvittu, osti Antti Honda CB 350:n. Se kyllä kolisi jonkin verran, mutta toi kotiin. Ahligaattorit-nimisen pajan Pasi Ahlstedt hitsasi lohkon ja kunnosti kierBSA:n englantilainen rekisteriote sota-ajalta on täynnä leimoja polttoaineen säännöstelyssä käytetystä kuponkibyrokratiasta. Yhden pultin juuresta oli pala irti ja muut vain korkanneet irti alumiinilohkosta. Kone leikkasi kiinni 35 kilometriä ennen kotia. Magneeton kärjet ohjasivat ratkaisussa istuimen alle piilotetun puolan toimintaa. Siitä hän ei aio luopua. Vaikka ne olivatkin lähes aina kunnossa, ei kaikilla ehtinyt ajamaan. B.S.A. Takaisin maan päälle Antti Perkalla oli Husqvarnan mopo jo 13-vuotiaana. Sitä entisöidessään hän oppi, että samaan hintaan tai oikeastaan halvemmalla olisi voinut ostaa valmiiksi ehjän pyörän. vuonna 1993. Antti kiinnostui ja pyysi myyjältä valokuvia laitteesta. Asiaa tutkittiin pitkään. B.S.A. Moottorin öljy ei riittänytkään niin pitkälle, kuin mitä Antti optimistisesti oletti. Antti osti virolaisen EMW R 350:n, joka oli raato mutta halpa. B.S.A. Samalta seudulta olivat seuraavatkin omistajat eli Frederick Humphries, vuoden 1961 kesäkuussa H.Shaw ja lopulta Nicholas Symons. Pyörän takana on vanha Utin kasarmi, jossa Antti ja 22 muuta nuorta viettivät yönsä samassa tuvassa. Se piti tosin yhden kesän jälkeen vaihtaa autoon, koska armeijaan meno lähestyi. Ketju on kuumassa paikassa ja tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa. B.S.A:lla ajettiin pienistä käynnistysongelmista huolimatta pitkiäkin matkoja
Sen vetopuolen kiinnitystä piti sorvauttaa Ahligaattorilla. Kerran B.S.A:n magneetto hajosi ajossa kappaleiksi. B.S.A:n kytkin oli ollut aina hiukan rajatapaus, se ei tahtonut pitää tarpeeksi. Aluksi Antti vuoli suomalaiskansallisesti koivun tuohesta sovitteen, jolla kytkin kyllä parani, mutta korjaus ei kestänyt kuin joitain kymmeniä metrejä. Vaihteistoa ei ole vielä kunnostettu. Sitä kautta hän sai tilattua kytkinlevyt, jouset ja ajovalon lasin. Seuraavaksi piti mennä hotellin respasta kysymään peltisaksia ja ohutta metallilevyä. Näin väkivalloin työstämällä hän sai tarjottimesta sovitepalan ja matka jatkui taas. EMW:n roottori näytti lähes saman kokoiselta. Oikealla: Etuhaarukka kitkavaimentimineen toimii yllättävän hyvin. Kovin paksua tököttiä ei nykyään Vasemmalla: B.S.A:n omaa vaihteistoöljyä ei lähikaupasta saa, joten Antti on kehittänyt oman sekoituksensa. Nyt kytkin pitää, mutta on hiukan äkkinäinen. Ohjekirjassa kerrotaan, että öljyvuotojen ilmestyessä pitää vaihtaa paksumpaan öljyyn. B.S.A:n männässä ei ole öljyrengasta ollenkaan, vaan pelkästään kaksi painerengasta. Sylinteri hoonattiin, ja vakiokokoinen mäntä saatiin tiiviiksi ylikokoisilla männänrenkailla. Kytkin toimi näillä korjauksilla pari vuosikymmentä. Hän osti morapuukon ja käytti sitä talttana, jota hakkasi kirveellä. Niiden tilalle Ahlstedt jyrsi metalliset. Sen kunnollinen uusiminen tuntui vaikealta, sillä jostain syystä Antti oletti osien olevan kiven alla. 34 . Roottorin alkuperäiset fiiberiset hammaspyörät eivät kestäneet. Se on niin vanhaa mallia, ettei akseleilla ole minkäänlaisia tiivisteitä. Alla: Hitsaussauma lohkossa muistuttaa öljyn kerran loppuneen kesken ajon. Laite selvästi pohjasi. Käynnistettäessä kytkin luisti hiukan. Muutama vuosi sitten hän sai Brittihelmet-yritykseltä 150 euron lahjakortin, koska oli liikkeellä vanhimmalla tapahtumaan tulleella brittipyörällä. BSA1930.indd 34 BSA1930.indd 34 8.12.2021 10.56 8.12.2021 10.56. Uutta roottoria ei tuntunut heti löytyvän, kunnes Antti vilkaisi EMW:n entisöinnistä yli jääneisiin romuihin. Lopputulos oli toimiva. Antti ohjattiin talon takana olevan romukasan luo, josta löytyi kolhuinen tarjotin. 1990-luvun puolivälissä B.S.A:n kytkin luisti brittirallissa niin paljon, että sitä piti alkaa korjaamaan tien poskessa. Mobilisti 8/21 teet. Ylikokomäntää ei löytynyt mistään, vaikka sitä Australiaa myöten etsittiin. Kotona hän teki paremmin viimeistellyn vastaavan osan
Latauksen alkeellinen alkuperäistyylinen säädin on vaihdettu elektroniseen. Maassa valmistettiin kymmeniä tuhansia tuliaseita vuosittain jo 1600-luvulla. Ongelmaksi B.S.A:lle muodostui sotien ennustamattomuus. laajensi muihinkin pyörän osiin. Kaksi ensimmäistä ehtoa pitää täyttää itse, kolmanteen tarvitsee muita. Asetehdas osoittautuikin sopivan hyvin polkupyörän komponenttien tekoon. Se oli onnistunut peruspyörä ja myi hyvin. BSA1930.indd 35 BSA1930.indd 35 8.12.2021 10.56 8.12.2021 10.56. Ei mennyt ihan putkeen, sillä kuusi heistä keskeytti ja ainoa maaliin saakka päässyt jäi seitsemänneksi. Vuonna 1913 B.S.A. Väkivalta kehittää tekniikkaa Historiallisesta näkökulmasta ihmislajin yhteiskuntien luontainen olotila on sota. Yksi erä B.S.A:n moottoripyöriä päätyi ensimmäisessä maailmansodassa länsirintamalle, mutta se oli poikkeus. Se tarkoitti perinteisten pienten pajojen sijaan isompaa tuotantotilaa eli tehdasta, eikä sellaista pajaansa yksin pyörittävä seppä voinut perustaa. B.S.A:lla on ajettu vuoden 1993 jälkeen yli 45 000 kilometriä. Antti olikin mukana perustamassa VMPK:n aluekerho Koneratsastajia 1990-luvulla. tunnettu yritys oli, ainakin ajoittain, Euroopan suurin yksityinen asetehdas. Se tarkoitti, että kaikkia osia ei enää sovitettu toisiinsa käsin, vaan työstökone teki niitä sarjana. Ei ole tiedossa, tarkoittiko tämä jo osien vaihtokelpoisuutta eri aseyksilöiden kesken, vaiko pelkästään karkeatyöstön automatisointia. Perustamista seuraavien vuosikymmenien aikana lyhenteellä B.S.A. lähetti seitsemän pyörää kuskeineen Man-saaren ajoihin. teki valmiin moottoripyörän myyntiin. Yhtiö osti sopivan maa-alan Small Heathista, jonne rakennettiin tehdas. Antin mukaan harrastus pysyy hengissä, kun se antaa kolme asiaa: ajamisen pitää olla hauskaa, ropaamista pitää olla sopivasti ja samaa asiaa harrastavia kavereita pitää löytyä lähimailta. Koko maailma innostui polkupyöristä ja pian tehdasta piti laajentaa. Rauhansopimusten jälkeen oli hiljaista. Isojen konfliktien aikana tehtaalla tehtiin töitä kahdessa vuorossa, jotta satojen tuhansien kappaleiden tilaukset saataisiin ajallaan valmiiksi. Tehdas valmisti sodan ajan perinteisiä tuotteitaan, aseita, eikä kapasiteettia riittänyt kaksipyöräisille. Iso-Britannia kävi eri puolilla maailmaa lähes keskeytymätöntä sotaa vuosisatojen ajan. Napojen lisäksi B.S.A. Vuonna 1879 tehdas suljettiin lähes vuodeksi tilausten puutteessa. Pitkä prosessi on opettanut monia asioita, joita ei yksinkertaisestakaan laitteesta ensi silmäyksellä huomaa. Hiukan myöhemmin eräs polkupyöräilystä innostunut herra Illston, joka sattui olemaan B.S.A:n johtajan hyvä ystävä, kävi kierroksella tehtaalla. Hän on erittäin tyytyväinen pyöräänsä ja aikoo jatkaa ajan viettämistä sen kanssa. Tehdas testasi oman moottorin valmistamista 1904, mutta vasta 1909 B.S.A. Siellä hän mainitsi ohimennen, kuinka hylsyjen tekoon tarkoitetulla koneella varmaankin voisi tehdä myös polkupyörän napoja. Valtio tuki mahdollisimman halvan ja nopeasti tehtävän aseen kehitystyötä, mutta vasta 1850-luvulla, Krimin sodan aikaan, valtion asetehdas Enfieldissä siirtyi tekemään aseita koneilla. Oli siirryttävä työstökoneiden käyttöön tai vaihdettava alaa. 35 kaupasta saa, joten Antti sekoittaa paksuimpaan löytämäänsä vaihteistoöljyyn puolet painevoiteluvaseliinia. Rauha on perinteisesti ollut vain lyhyt hengähdystauko taistelujen välillä. Esimerkiksi pyörän käynnistyvyys parani huomattavasti, kun Antti oppi säätämään venttiilien välykset oikein. Alkuaikojen innostus on kerhon porukalla ehkä hiukan hiipunut, mutta ratsastajien säännöllisissä tapaamisissa käy yhä innokasta väkeä ja tänä talvenakin osa porukkaa on ajanut paikalle kaksipyöräisillä. Se on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Joka tapauksessa Enfieldin tehdas oli niin tehokas, että Birminghamin kaupungissa asesepät joutuivat kovan paikan eteen. Kuten kytkimen korjaamisesta voi päätellä, ei mies yritäkään tehdä pyörästään täydellistä, mutta jos siinä on käyttöä haittaava vika, ei Antti tahdo saada edes nukuttua ennen kuin asia on korjauksessa. Kysyntä oli niin kova, että tehdasta piti laajentaa jo 1915. Kilvanajo oli jo tuolloin tärkeä tapa tehdä pyöriä tunnetuksi. Uuden vuosisadan alussa B.S.A:n osista koottuihin pyöriin asennettiin jo ainakin Minervan valmistamia polttomoottoreita. Vaikka jokainen ase tehtiin käsityönä, nousi luku miljooniin Napoleonin sotien aikaan 1800-luvun alussa. Aluksi 14 seppää perusti yhdistyksen ja lopulta 1861 osakeyhtiön Birmingham Small Arms Ltd. Siellä yritys jatkoi toimintaansa vuoteen 1973. Magneettokin saatiin Vuorelan avulla lopulta toimimaan ja puolasytytys purettiin pois. Mobilisti 8/21 . Odotukset olivat kovat menestyksen suhteen
Talouden syvä taantuma koetteli myös B.S.A:ta, mutta edullisten peruspyörien valmistajana se selvisi ajasta muita paremmin. Alkuvuosien niklaus korvattiin pian kromauksella. Moottoripyörät olivat huomattavan alkeellisia vielä 20-luvun lähestyessä. B.S.A. 1930-luvun laman aikana moottoripyöriä kyllä myytiin, mutta niitä poistui käytöstä nopeammin. Etuviisto Vuonna 1927 B.S.A. Maahantuojana toimi ainakin jonkin aikaa Konekauppa Osakeyhtiö Aatra. Ostajat saattoivat intoilla Nortonin kilpapyöristä tai Brough Superiorin voimasta, mutta B.S.A. Yhteensä pyöriä oli kilvissä 5 243. panosti huomattavasti. B.S.A. Tarkempia teknisiä vaatimuksia ei pykälissä ollut, joten ainakin B.S.A. oli se järkevä vaihtoehto, johon useimmilla oli varaa. 36 . Sodan jälkeinen taantuma hellitti oikeastaan vasta 1923, minkä todistavat hetkessä rehevöityneet rekisteritilastot: vuoden lopulla kaksipyöräisiä ystäviämme oli kilpien välissä jo kokonaiset 2 389 kappaletta. Sinä vuonna Harley-Davidson oli ykkönen kokonaisella 916 puksuttajalla. . Kaksipyöräisiä varten perustettiin tytäryhtiö B.S.A. Sloper löytyi tehtaan mallistosta. Cycles Ltd. Vuodelle 1930 rungon emäputki vaihtui taottuun profiiliin ja etuhaarukka sai paremman kitkavaimennuksen. tarjosi asiakaskunnalle useampaa, vain hiukan toisistaan eroavaa mallia. Sen eteenpäin kallistettu 493-kuutioinen moottori madalsi painopistettä ja samalla koko pyörää. on ollut melko suosittu merkki eri paikkakunnilla järjestetyissä kilpailuissa. Öljypumppu oli moderni hammaspyörämalli, eikä edeltäjiensä tapainen mäntätoiminen, joten moottori ei tarvinnut enää kurkistusikkunaa eikä ulkoisia öljykanavia. Vuonna 1919 B.S.A:n maahantuojana aloitti Simonsen & Nielsen, joka toi myös paljon polkupyöriä ja niiden komponentteja. Moottoripyöriä ei vieläkään myyty täysin varusteltuina. Tehtaan oma nimeämistapa oli yksinkertainen, mutta ei kovin kaupallinen. toi jo 1932 mallistoonsa urheilumallin, joka vei ykköspaikan Sloperilta. Yhtiö saattoi kehua tuotantonsa ylivoimaisuudella vielä 1950-luvun alussa. Kilpailussa jokainen keskeytti ennen toisen kierroksen loppua. Pyörä oli suunniteltu urheilumalliksi malliston huipulle, mutta 1929 siitä tehtiin myös halvempi sivuventtiiliversio. Sen moottori ei ollut kallistettu. B.S.A. Tehtaan tuotanto oli parhaimmillaan suurempi kuin kaikilla muilla briteillä yhteensä. B.S.A. Sloper oli myyvä malli ja pysyi tuotannossa pahimman finanssikyykähdyksen yli. Silloin saksalaisten tehtaat olivat yhä raunioina ja B.S.A. Nelivaihteinen vaihteisto saatiin vuodelle 1932 ja mittari sekä katkaisijat siirtyivät polttonestesäiliön keskelle. Vasta vuosikymmenen lopulla ohitettiin vuoden 1929 lukema; 1939 Suomen rekisterissä oli 7 480 moottoripyörää, joista B.S.A.n osuus oli 469 kappaletta. Yhtiö mainostikin maan joka neljännen pyörän olevan B.S.A. Sloperista oli yhä tarjolla useampia eri versiota, mutta pikkuhiljaa niiden määrä väheni. Sivuventtiilisen lisäksi kansivettiilisestä tehtiin eri viritysasteisia malleja ja myös 350-kuutioista. S30-12 1930 MOOTTORI Tyyppi: yksisylinterinen nelitahtimoottori, kansiventtiilit, eteenpäin kallistettu sylinteri, sisäpuolinen painevoitelu, Amalin kaasutin Iskutilavuus: 493 cm³, sylinterimitat 80 x 93 mm Teho: 18 hv VOIMANSIIRTO Kolmivaihteinen, erillinen vaihteisto tankin kylkeen sijoitetulla valitsimella, kuiva monilevyinen kytkin, ensiö-ja toisioveto ketjulla, välityssuhteet: 5,0, 6,9 ja 11,9 JARRUT Edessä 14,0 cm rumpu, takana 17,8 cm rumpu, etujarrun käyttö vasemmalla polkimella, takajarrun oikealla RUNKORAKENNE Selkärankatyyppinen runko, jossa teräksestä taottuun rankaan yhdistetty ohjauksen laakerointi, rankaan kiinnitetty pulteilla moottorin alta kiertävät teräsputket SÄHKÖJÄRJESTELMÄ Lucas Magdyno, jossa yhdistettynä 6V dynamo ja kipinän moottorille tarjoava magneetto JOUSITUS Edessä: risuhaarukka kierrejousella ja kitkavaimentimella, ohjauksella myös kitkavaimennin Takana: ei jousitusta MITTOJA Pituus: 215 cm Leveys: 73 cm Korkeus: 99 cm Akseliväli: 141 cm Satulan korkeus: 69 cm Polttonestesäiliön tilavuus: 12 l Omamassa: 157 kg Rengaskoko e/t: 3.00-19 / 3,25-19 BSA1930.indd 36 BSA1930.indd 36 8.12.2021 10.56 8.12.2021 10.56. B.S.A.-mainoksia ilmestyi lehtiin ja jo samana vuonna kirjainyhdistelmä nähtiin monen moottoripyöräkilpailun tulosluetteloissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana arvioidaan noin viidenneksen maassa olleista pyöristä tuhoutuneen eikä uusia tietenkään saatu heti tilalle. panostanut vuosikausiin urheilumalleihin tai kilvanajoon. Helsingin Sanomien reportaasien mukaan vuonna 1926 B.S.A. Mobilisti 8/21 Rauhan jälleen tultua, oli aika palata myös moottoripyörien tuotantoon. Sivuventtiilinen versio ei osoittautunut suosituksi ja jäi pois tuotannosta lamavuonna 1931. Lopulta 1935 oli viimeinen vuosi, jolloin B.S.A. Osa mallistosta, kuten 1928 esitelty 175-kuutioinen, olivat epäonnistuneita, mutta joukosta löytyi myös suosittuja malleja. Sen vuoden rekisterissä on kokonaiset 837 moottoripyörää. Peruspyöriäkin myytiin mukavasti. Huomautettakoon, että Sloperin nykyaikaisuus oli syvempää kuin pelkkää ulkonäköä. Todennäköisesti rekisterissä on kuitenkin ollut vasta parikymmentä B.S.A:ta, joista suhteellisen suurella osalla on ajettu kilpaa. Suomen kanta On arvioitu koko Suomessa olleen vuonna 1914 noin tuhat moottoripyörää. Saksalainen ohitti kuitenkin britit taas, tällä kertaa sen teki NSU. Samaa muotoilua seurasivat pian muutkin valmistajat. Jussi Juurikkalan tutkimusten mukaan vuonna 1927 rekisterissä oli 51 B.S.A.-merkkistä moottoripyörää. ratkaisi asian aluksi asentamalla molemmat jarrut takapyörään, yksi polkimella, toinen käsikahvalla toimiva. Aikakauden suosituin malli oli kevyt 250-kuutioinen, sillä tietyn painorajan alittavan pyörän käyttömaksu oli huomattavan edullinen. Hihnavedon tilalle sai halutessaan ketjut. Oy Urheilutarpeita Ab:n esitteessä mainitaan Sloperiin olevan saatavilla lisämaksusta joko Lucasin Magdyno ja valaisin tai asetyleenilyhdyt. Emoyhtiöllä meni sotien välisenä aikana huonosti, mutta moottoripyörien valmistus oli kannattavaa. Se nousi vuoteen 1929 mennessä rekisteritilaston seitsemänneksi 157 moottoripyörällä. esitteli modernin urheilupyörän, jota kutsuttiin S-malliksi. Tehdas teki kuusi kilpapyörää, jotka olivat nopeita, mutta taaskaan niiden tekniikkaa ei oltu testattu tarpeeksi. B.S.A. Jonkin aikaa tehdas olikin maailman suurin moottoripyörien valmistaja. B.S.A. Vuoden 1921 Man-saaren ajoihin B.S.A. alkoi olla jo vakiintunut merkki. Polttonestesäiliö oli tehtaalle ensi kertaa satulamallinen, eli osittain runkoputken ympärillä, eikä sen alla kuten aiemmin. Maahantuonti siirtyi jossain vaiheessa takaisin Simonsen & Nielsenille. Pyörä sai pian kaltevaa merkitsevästä sanasta johdetun lempinimen Sloper. Kuvien pyörä on S 30-12, jossa S on kalteva moottori, 30 vuosimalli ja 12 tarkka malli. Kytkin saattoi yhä olla lisävaruste. Vuonna 1926 B.S.A:n edustus siirtyi Oy Urheilutarpeita Ab:lle, jolla vaikuttaa olleen aktiivisempi ote merkin myyntiin. Edellisen vuoden tilastossa niitä ei näy yhtään, mutta eipä siihen ole merkitty kuin 20 suosituinta eli listalta jäivät pois merkit, joita maassa oli vähemmän kuin noin 40 kappaletta. Saksalainen DKW kasvoi suurimmaksi vasta 30-luvun lopulla. kasvanut yritysostoilla entistä suuremmaksi, joten se oli jälleen maailman suurin valmistaja. Iso-Briannian lainsäädäntö vaati moottoripyörään jo varhain kahta erillistä jarrua. kyllä tunnettiin jo silloin täällä, mutta niiden lukumäärä ei ole tiedossa. valmisti peruspyöriä ja jätti erikoisen tekniikan muille. Ostaja sai valita, halusiko pyöränsä kaksivaihteisena tai ilman vaihteistoa. Nolostuttavan huono menestys muistettiin pitkään, eikä B.S.A. Tekniikka ja mallisto kehittyivät nopeasti. Vuonna 1922 moottoriajoneuvot määrättiin rekisteröitäviksi ensi kertaa. Lucasin magneeton ja dynamon yhdistävä Magdyno antoi sekä kipinän että ajovalojen vaatiman virran
Matkan pituus oli noin 3 300 kilometriä, joka oli kaupunkialueita lukuun ottamatta sekalaista soratietä. Kaksi niistä oli B.S.A.-merkkisiä, E.Keinänen soolopyörällä ja A.Käcklund sivuvaunuyhdistelmällä. Hän ei suostunut kertomaan pyöränsä toimivuudesta pitkällä matkalla, sillä “on niin rumaa kehua omaansa”, mutta pyysi kysymään kilpailjoilta mielipidettä pienestä Dekaristaan. Seuraavana vuonna maahantuoja tosin mainitsi esitteissään kaikkien kolmen B.S.A:n suorittaneen kilpailun ihanneajassa. Tarkoitus oli, että kisassa olisi ollut myös merkkikohtaisia kolmen pyörän joukkueita, mutta ainoastaan yksi joukkue saatiin kasaan. Lindbergin pyörän kuljettajaksi siirtyi sivuvaunussa aiemmin matkustanut mies. Sivuvaunullisella B.S.A:lla ajanut S. Kolme B.S.A:ta lähti kisaan, maahantuojan saatua Englannista avustusta sitä varten. Keväästä asti suunniteltuun kisaan oli alunpitäen ilmoittautunut huomattavasti enemmän kilpailijoita, mutta moni perui taloudellisista syistä, olivathan laman vaikutukset saapuneet Suomeenkin. BSA1930.indd 37 BSA1930.indd 37 8.12.2021 10.56 8.12.2021 10.56. Jokainen kuljettaja joutui kisan aikana ainakin kerran onnettomuuteen. päivän aamuna lähti Helsingin Valtioneuvoston torilta eli tutummin Senaatintorilta yhdeksän moottoripyörää matkaan kohti Petsamoa. Yksi maaliin päässeistä oli J.Lindh, joka ajoi koko matkan 193-kuutioisella kaksitahtisella DKW:llä. Vuoden 1930 heinäkuun 25. Käcklundin saman merkkiseen sivuvaunuun. Kuusi kilpailijaa pääsi takaisin Helsinkiin 3.8. Herroilla motoristeilla oli seikkailuhenkeä, sillä Jäämerentien sanotaan valmistuneen vasta seuraavana vuonna. PETSAMON AJOT Maahantuojalla ja tehtaalla oli aktiivinen ote Suomen markkinointiin vielä laman syventyessä. Lindberg sai paluumatkalla murtumia jalkapöydän luihin ja siirtyi matkustajaksi S
Se on laitoksen mukaan sillä tasolla, että jos harrastajat käyttäisivät saman määrän rahaa normaaliin keskivertokulutukseen, olisi hiilijalanjälki noin kaksinkertainen. Ja lopuksi tietenkin se tosiasia, että vanhat autot ovat harvoin jokapäiväisessä liikenteessä. Harrastuksen pääpaino on ylläpidossa ja korjaamisessa aivan uuden tuotteen valmistamisen sijaan. Weber on kuollut, kauan eläköön Weber. Klassikkoautoharrastus ei tilaston mukaan ole kovinkaan suuri synti hiilidioksidipäästöjen kannalta, mikä ei tule yllätyksenä: vuosittaiset ajomäärät ovat kovin vähäisiä. Se on yksi Iso-Britannian johtavista talouden konsulttitoimistoista, joten tutkimuksella pitäisi olla jonkin verran uskottavuutta. Tutkimukseen on nimittäin otettu mukaan myös niinkin nuorista kuin 15-20 -vuotiaista autoista harrastekalusto ja jätetty pois halvat käyttöautot. Tutkimuksesta opimme, että yleisin vanha auto Iso-Britanniassa on Ford ja yleisin vastaava moottoripyörä taas Honda. Ajoneuvoharrastus on työvoimavaltaista eikä siinä käytetä paljoakaan uusia materiaaleja tai energiaa. Tutkimuksen on tehnyt CEBR, eli Centre for Economics and Business Research. . Mobilisti 3/07 . Fordeja on yli 172 000, Hondia 150 000. Koko maailmahan katsoo brittien elokuvia ja kuuntelee saarella soitettua kevyttä musiikkia, eihän vanhojen autojen ala voi millään olla liikevaihdoltaan lähelläkään samaa tasoa, eihän. Syitäkin pieneen jalanjälkeen löytyy. Mobilisti 8/21 koonnut: Toimitus . 3 Mobilisti 3/07 . Aito on sana, jonka määrittelemisessä moni on tarkkana. Tottahan se olikin, virityskaasuttimista puhuttaessa, sillä Weber tarjosi pitkään säätömahdollisuuksia, joita moneen muun merkkiseen kaasuttimeen ei saanut itse tekemälläkään. Tässä vanhan auton käytön ja omistamisen kulut on arvioitu vuodessa 8 tuhannen punnan suuruiseksi ja keskimääräinen ajosuorite noin 2 000 kilometriksi. Luku on lähellä samaa tasoa kuin mitä luovalla alalla (Arts and Creative) tai esimerkiksi mitä Britannian satamien liikevaihto on vuodessa. Eduardo oli jo 1930-luvulla paikallisen fasistipuolueen jäsen. Harrasteikäisen Fordin keskimääräinen arvo on heidän mukaansa 1 928, Hondan 1 050 puntaa. Raportin lukeminen antaa vaikutelman paneutuen tehdystä tutkimuksesta, jonka perusteissa ei näyttäisi olevan virheitä, vaikkakin käytetty vanhan harrasteauton määritelmä jää epäselväksi. Keskimääräistä arvoa määritellessään ovat herrat konsultit päätyneet mielenkiintoisiin lukuihin. 3 38 . Ehkä juuri suuret lukumäärät tasoittavat yksittäisiä virheitä. Hintataso ei varmaankaan ole briteissä yli 30-vuotiailla ihan noin alhainen, mutta tutkimukseenhan on otettu meidän mittapuillamme melko uuttakin kalustoa. Tilaston toista ääripäätä edustavat saarivaltakunnan 133 Bugattia, joiden keskimääräinen arvo on tasan 574 855 puntaa. Pari viikkoa sen jälkeen kun länsiliittoutuneet vapauttivat seudun, siviiliasuiset miehet veivät Weberin tehtaalta mukaansa eikä häntä enää sen jälkeen Kiinalaiset kopio-Weberit voivat olla ihan yhtä hyvät tai huonot kuin Espanjassa valmistetutkin. Alan harrastuksen hiilijalanjälkeä on myös tutkittu. Riippumattoman tutkimuksen mukaan Iso-Britannian klassikkoautoihin liittyvän teollisuuden liikevaihto on noin 18,3 miljardia puntaa vuodessa. Summa on niin suuri, että ensireaktio on epäusko. Ajokilometrejä tulee keskimäärin vain vähän. Weber oli italialainen kaasutinvalmistaja, jota pidettiin vuosikymmenien ajan muita parempana ainakin maineeltaan. Eduardo Weberin 1914 perustama yritys teki pitkään kaasuttimet Fiatille ja monelle muulle tehtaalle. uutiset821.indd 38 uutiset821.indd 38 8.12.2021 11.10 8.12.2021 11.10. Mitenköhän luotettavasti sadoista tuhansista ajoneuvoista on löydetty juuri ne harrasteautot
Vuonna 1992 Weberin valmistus Italiassa lopetettiin kokonaan. Mobilisti 3/07 . . Kaasuttimille täytyy olla jonkin verran maailmanlaajuista kysyntää, sillä kiinalaiset tekevät kopioita sadoista erityyppisistä -ja merkkisistä kaasuttimista, eivät pelkästään yleisimmistä viritysosista. Toiminta on tällä hetkellä pääasiassa historian tallennusta, mutta suunnitelmat ovat valmiina myös vanhojen koneiden kunnostus-, konservointija museointiprojekteihin yhteistyössä alan yritysten kanssa. Vuonna 1986 Fiat osti myös Solexin ja yhdisti nämä Magneti Marellin alaisuuteen. . Vuonna 2004 espanjalaiset menivät lakkoon. On selvää, että laite oli harjaantumattomalle vaarallisempi kuin sähkökäyttöinen potkulauta. Kaasuttimien kysyntä romahti 1980-luvulla, tehtaiden siirtyessä erityyppisiin polttonesteen ruiskutusjärjestelmiin. Toisaalta, myydäänhän nykyään sähköpotkulautojakin. Toimintaan saatiin uutta puhtia, kun Pirkanmaalta löytyi joukko entisiä nosturitehtaan toimihenkilöitä. Seuran ensimmäisenä konkreettisena tehtävänä on tuottaa laaja ja kattava hakuteos kotimaisista Lokomo-nostureista. "Rakas...ostin meille nosturiauton." Polttomoottoripogokeppi on patentoitu keksintö, ja niitä oli jopa myynnissä. Nosturihistoriallinen seura on perustettu syksyllä 2020. Muutamat nosturialan harrastajat ovat jo pidemmän aikaa rakentaneet pohjaa nosturiharrastukselle ja nosturihistorian tallentamiselle. Tiettävästi ainakin osaan kiinalaisista kaasuttimista käyvät Weberin suuttimet ja muut osat, joten aivan luokattomista kopioista ei voi olla kyse. Pienet kulumat oireilevat yleensä huonona tyhjäkäyntinä, jota on hankala saada säädettyä ihan niin hyväksi kuin haluaisi. Hop Rod todistettavasti toimi, kunhan käyttäjä oli riittävän nuori ja nopeaoppinen. www.nosturihistoriallinen.fi . Seuran toimintaa esitellään omilla verkkosivuillaan, mutta tarkoituksena on tuoda toiminta sekä erityisesti entisaikojen työmenetelmät ja kalusto nähtäville myös alan tapahtumiin. Patentti on vanhentunut jo aikaa sitten, joten ainakaan sillä suunnalla ei ole estettä kopion valmistamiselle. Samalla arkistoista tuotiin päivänvaloon dokumentteja sekä valokuvia, jotka kertovat tarinaa suomalaisen nosturituotannon synnystä, menestyksestä ja hiipumisesta. Tätä laitetta Mobilistin toimitus ei aio koeajaa. . Biologian merkitys lasten leikkien muodostumisessa on nykyään hyväksytty hyvinkin laajalti, vaikka poliittiseen korrektiuteen Nosturihistoriallinen seura vaalii raskasta rautaa, jollaista ei aivan tavallisen omakotitalon pihalle tuoda odottamaan entisöintiä. Näköjään uuden kopiokaasuttimen saa myös esimerkiksi sellaisiin, harrasteautoina hiukan epätavallisiin laitteisiin kuin Fiat Pandaan tai Peugeot 305:een. Niin kerrotaan tapahtuneen ainakin yhdelle TV-hahmolle suorassa lähetyksessä. uutiset821.indd 39 uutiset821.indd 39 8.12.2021 11.10 8.12.2021 11.10. Hop Rodin toimintaperiaate patentoitiin vuoden 1960 alussa. Yhdysvaltalainen maahantuoja, jolla oli omasta mielestään Weber-nimen käyttöoikeus, teetti Etelä-Amerikassa ja lopulta Kiinassa kaasuttimia ja myi niitä Weberin tarroilla varustettuina. Nykyään markkinoilla onkin monia erilaisia vaihtoehtoja: Espanjassa valmistettu Weber, Kiinassa valmistettu Weber, Kiinassa valmistettu EMPI, Sherryberg tai jollain muulla nimellä valmistettu Weberiä muistuttava kaasutin sekä tietenkin aito italialainen, käytetty Weber, joita voi löytää hyväkuntoisina kun tarpeeksi etsii. Perusmallisella kengurukepillä oli myös hyvä osata edes jotain ennen Rodiin kiinni käymistä. Siinä on määrä käsitellä kaikki Lokomo-mallit 1960-luvun ensimmäisistä prototyypeistä aina viimeisiin 1990-luvulla valmistuneisiin Hoistnostureihin saakka. Gordon Spitzmesser kehitti 1950-luvun lopulla räjähdysmoottorikäyttöisen kengurukepin, käyttäen koelentäjänä 12-vuotiasta poikaansa. Espanjalainen Weber on hyvä vaihtoehto, mutta lehden toimituksen tiedossa on ainakin yksi kilvanajaja, joka on asentanut suurella vaivalla ja rahalla tekemäänsä kilpuriin kiinalaiset kloonikaasuttimet, koska “ne ovat yhtä hyvät tai oikeastaan huonot kuin espanjalaiset Weberitkin.” Onko tuo nyt kehu vai ei, jätämme lukijoiden päätettäväksi. Tuotanto siirrettiin Madridiin Espanjaan, jossa Weberin kaasuttimia valmistetaan yhä. Aito on aina aito jos sellaisen haluaa, mutta sinkkivaluna tehdyt kaasuttimet ovat perinteisesti olleet yllättävän huonosti kulutusta kestäviä. Joskus oli aika, jolloin Yhdysvalloissakin sai myydä leluja, joiden suunnittelussa ei oltu ajateltu ollenkaan vakuutusyhtiöiden vaatimuksia. Mutta mikä niistä on paras vaihtoehto. 3 Mobilisti 3/07 . Moni oppi käyttämään laitetta. Laite toimi myös, jos sillä lähestyi maata vinossa; silloin se vain heitti lentäjänsä sivuun. 39 nähty. 3 Mobilisti 8/21 . Hop Rod -nimellä myyntiin vuonna 1960 tulleessa laitteessa oli yksinkertainen polttomoottori, jossa maata vasten oleva keppi painoi mäntää ylöspäin sylinterin sisällä, kunnes se kytki tulppaan kipinän, jolloin keppi matkustajineen lähti siihen suuntaan, minne keppi sattui sillä hetkellä osoittamaan. Joskus aikanaan haluttiin todistaa sukupuolten väliset käytöserot täysin kasvatuksesta johtuviksi. Weberin kaasuttimia ei saanut vuoteen. Yritys siirtyikin 1950-luvun alussa Fiatin omistukseen. Hän romahti pöytänsä päälle ja loukkaantui sen verran näyttävästi, että laitteen myynti kiellettiin jo 1961. Sillä pystyi pomppimaan pieniä pomppuja tyhjäkäynnillä, mutta myös hyppimään joka pompulla yhä korkeammalle, sillä ponnistuksen eli puristussuhteen lisääntyessä myös ylöspäin vievä teho kasvoi
3 40 . Apinoille annettiin nalleja, nukkeja sekä erilaisia ajoneuvoja. Vasta 1950-luvulla alalle syntyi yrityksiä, jotka kuvasivat maatiloja ja kauppasivat kuvia jälkeenpäin tilojen omistajille. Tuloksia tukee aiemmin tehty vastaava koe tantalusmarakateilla. He keskittyivät yleensä kaupunkien ja nähtävyyksien kuvaamiseen. Urokset olivat myös naaraita tarkempia sen suhteen, mikä lelu kelpasi ja mikä ei. Järjestelmällinen kuvien ja niiden kohteiden dokumentointi loi eri yrityksille arkistoja, joiden pelkkä koko on mahtava. Kyseessä ei ollut mikä hyIlmakuva Hernesaaren kärjestä. Kuva: Matti Korjula Tom Hanksin pitkäaikainen taukotupa, 34-jalkainen Airstream-traileri, on myyty huutokaupassa. Mobilisti 3/07 . Apinoiden leikeistä ja niihin käytetystä ajasta tehtiin tarkka tilasto. 1980-luvun puolivälissä perustettiin Suomen ilmakuva Oy, joka on koonnut vaikuttavan kokoelman perinteisten ilmakuvausyritysten arkistoja. Eräs Hollywoodin arvostetuimpia nykytähtiä, Tom Hanks, myi syksyllä taukotupansa Bonhamsin arvoautojen huutokaupassa 235 200 dollarin hintaan. Venäjän rajan lähellä otetuista kuvista piti rajan toinen puoli häivyttää kokonaan. Karhumäen veljekset ja muut pioneerit aloittivat ilmakuvauksen Suomessa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. 3 Mobilisti 3/07 . . Apinoiden leikkiin ei vaikuttanut mainonta eikä vanhempien kannustus, joiden luulisi merkitsevän ihmislasten valintoihin. Kääriäinen kun tapasi kiertää samat seudut kymmenen vuoden välein, joten hänen kuvistaan näkee elämäntapojen muutoksen ainutlaatuisella tavalla. Ilmakuvien tekemiseen osallistui siis yllättävän monta työntekijää. Olisivatko autot Fiat 600:sia. Suomen ilmakuvalta voi tiedustella kuvaa suvun perintötilasta. Kuvien käsin värjääminen pysyi käytäntönä pitkään värikuvien yleistymisen jälkeenkin. Mobilisti 8/21 muistuttavat, että kyseessä on keskiarvo, ei ehdoton sääntö. www.suomenilmakuva.fi . Tutkijat jakoivat lelut kahteen ryhmään, pehmeisiin ja pyörillä kulkeviin. Sen mukaan naarasapinat käyttivät aikaa melko tasaisesti kumpaankin ryhmään kuuluvien lelujen parissa, mutta urokset leikkivät pääasiassa pyörillä kulkevilla. Siinä Atlantassa toimivan kädellisten tutkimuskeskus Yerkes National Primate Research Centerin tutkijat antoivat rhesusapinoille ihmislasten leluja ja tutkivat niillä leikkivien apinoiden sukupuolijakauman. Kuvien myyjä kiersi pinnakkaisvedoksen kanssa esittelemässä kuvia isännille ja perheille. Koneessa oli lentäjän lisäksi kuvaaja, filmit piti kehittää, myyntimies kiersi esittelemässä eikä sama henkilö varmaankaan värjännyt kuvia. Kuvissa ei saanut näkyä mitään armeijan rakenteita eikä kuvaajan sanaan luotettu, vaan jokainen kuva piti todellakin tarkistuttaa viranomaisilla. Emme epäile yhtään, mutta tämän lehden toimitus löysi maininnan asiaa yllättävällä tavalla sivuavasta tutkimuksesta. Pelkästään Keijo Kääriäisen yrityksen 40 vuoden aikana ottamat noin 800 000 kuvaa muodostavat hienon otoksen maaseudun kehityksestä 50-luvulta 90-luvulle. Pääesikunnassakin on takuulla ollut useampi ihminen tarkastamassa kuvien näkymiä. Suomen Ilmakuvaus tekee myös omia kuvauksia, mutta heillä on valmiina 4,5 miljoonan kuvan arkisto eri puolilta Suomea. Lentoreitit suunniteltiin tarkoin etukäteen, filmit numeroitiin, jotta oikea tila pystyttiin löytämään jälkikäteen ja kuvien myyjillä oli tarkat kartat mistä kuvien tilat löytyisivät. Toiminta oli pitkään hyvin järjestelmällistä. Tutkijaryhmä varoittaa ettei tuloksista tehtäisi liian jyrkkiä tulkintoja. Suurin osa apinoista oli nuoria mutta joukossa oli myös aikuisia. Eikä Kääriäisen arkisto ole ainoa, Suomen Ilmakuvan kokoelmissa on myös Koistisen veljesten 400 000 kuvaa ja Maaseudun ilmakuvauksen 100 000 kuvan arkisto. Kun tilaus oli saatu, kuva kehitettiin oikeaan kokoonsa mustavalkoisena, väritettiin käsin ja lähetettiin pääesikuntaan tarkistettavaksi. uutiset821.indd 40 uutiset821.indd 40 8.12.2021 11.10 8.12.2021 11.10. Kokoelma on niin laaja, että joistain tiloista on tarjolla useampi eri vuosikymmenellä otettu kuva. Värikuvien pysyvyys tiedettiin huonoksi, eikä kallis kuva saanut haalistua tuvan seinällä muutamassa vuodessa
Airstreamista Hanks sai mitä todennäköisemmin omansa takaisin ja vielä voittoakin, eikä hän jäänyt tappiolle muistakaan laitteista, jotka Bonhams myi hänen puolestaan samassa huutokaupassa. Harold Radford Coachbuilders Ltd vaikutti 1950-70-luvulla Englannissa ja saavutti erittäin hyvän maineen Countryman-retkeilymuunnoksilla silloin uusiin Rolls-Roycen ja Bentleyn malleihin (ks. Taukotuvan vetämiseen käytetty 2011 Ford F450 Super Duty Lariat pickupin hinnaksi muodostui 84 000 USD, Hanksin perheen huvipelinä toiminut 1980 Toyota FJ40 Land Cruiser nousi 123 200 dollariin ja arkiautona palvellut 2015 Tesla Model S P85D myytiin hintaan 67 200 USD. Yhteistyössä Lotuksen kanssa toteutettu 62-2 tekee tuloaan kahtena eri versiona: Gold Leaf ja John Player Special. Joskus ne tulevat takaisin – koripajat meinaan. Viimeiseksi jäi vuoden 2017 “The Circle”. Auto on juuri kunnostettu ja kustomoitu Gateway Bronco -yhtiön toimesta. Jousitus on modernisoitu tarkemmin kuvaamattomalla tavalla. Hanks sai idean omaksi taukotuvaksi vietettyään riittävästi aikaa studioiden mauttomissa ja epämukavissa trailereissa. 41 vänsä jalasmökki, vaan Airstream 34 Limited Excella, jonka Hanks tilasi uutena tehtaalta vuonna 1992. Teknisistä yksityiskohdista ei tätä kirjoitettaessa ole vielä puhuttu sen tarkemmin, mutta ainakin ulkokuori poikkeaa selvästi Lotuksen nykymalleista ja on lähempänä ammoista esiku1969 Ford F100 Radford muistetaan mm. Ja lisää Hollywoodin autouutisia: vuosikymmeniä kiintotähtenä vaikuttanut Kevin Bacon on lahjoittanut hyväntekeväisyysarpajaisiin vuosimallin 1969 Ford F-100 4x4 -avolavan. Airstream palveli häntä kaikkiaan 18 elokuvaprojektin kuvauksissa, joukossa melkoisia klassikoita, kuten “Apollo 13”, “Uneton Seattlessa” ja “Forrest Gump”. Vanteet ovat 18-tuumaiset ja renkaat 33-tuumaiset BF Goodrichit. Mainittakoon, että Airstream on niittänyt mainetta paitsi aerodynaamisella muotoilullaan, mutta myös alumiinirakenteidensa keveydellä ja tavallista paremmilla veto-ominaisuuksilla. . Vaihteisto on nyt peräti 10-vaihteinen automaatti ja jarruina Wilwoodin levyt joka nurkalla. Merkillä oli pitkään hallussa myös matkailuvaunujen nopeusennätys. Luksusta tässä entisessä työkalussa on esimerksi nahkaverhoilu, ilmastointi, astinlauta-automatiikka, osin digitaalinen mittaristo, puukehäinen ohjauspyörä sekä samaisella luonnonmateriaalilla paneloitu lavaosasto. Radford-nimi on pulpahdellut pintaan myöhemminkin, erityisesti luksus-Minien yhteydessä, mutta yhtiön tarinan viimeiseksi niitiksi uskottiin Haroldin siirtymistä ajasta ikuisuuteen 90-luvun lopulla. Mobilisti 3/07 . Hanksin tyylin mukaisesti lopputulos ei ollut suinkaan ylenpalttinen, vaan pikemminkin vähäeleisen tyylikäs ja käytännöllinen. 3 Mobilisti 3/07 . Valmistusmäärä on rajoitettu 62:een yksilöön, joista vain 12 kpl tullaan saattamaan “äärimmäiseen” JPS-vireeseen musta-kultaväriteemoineen ja kaikkineen. Ensimmäisenä projektina on varsin kunnianhimoisesti päivitysversio 60-luvun Lotus 62:sta. . Kustomoinnin yhteydessä autoon asennettiin Fordin tuore 460-hevosvoimainen Coyote V8. Mobilisti 6/2003) sekä esimerkiksi Minien de Ville -luksusversioilla, joita ajan huippujulkimot suosivat. 3 Mobilisti 8/21 . Saatavat varat siirretään lyhentämättöminä Baconin kannattamalle hyväntekeväisyysorganisaatiolle, jonka toiminta kattaa monia eri aloja ja tarpeita. uutiset821.indd 41 uutiset821.indd 41 8.12.2021 11.10 8.12.2021 11.10. USA:ssa Airstream saavutti viimeistään 60-luvulla laatustandardin aseman, johon kaikkia muita vaunuja verrataan. Ja vaikka kyseessä oli valmistajan hienoin ja suurin malli, ei asiakas tyytynyt vakioversioon, vaan teetti siihen tehtaalla erikoissisustuksen täysin oman makunsa mukaan. Nyt suunnittelija Mark Stubbs, Wheeler Dealers -mekaanikko Ant Anstead, taannoinen F1-mestari Jenson Button ja juristi Roger Behle ovat elvyttäneet Radford-nimen vielä kerran. Firman toiminta hiipui 70-luvun alussa, kun Radfordin suvun omistama telakka tarvitsi Haroldin huomion täysipäiväisesti. Fordin arvoksi tässä muodossa on arvioitu reilut 200 000 dollaria, joten on ymmärrettävää, että vuoden 2022 alkupuolella pidettävät arpajaiset ovat herättäneet melkoisesti mielenkiintoa. Nyt nimi tekee paluuta, ja mukana on Jenson Buttonin ja Ant Antsteadin kaltaisia julkkiksia. ylellisesti varustelluista Mineistään
Autoja liikennetoimittajat ry:n puheenjohtajan nuija on palannut käyttöön. Owens on jo ottanut uudet Radford-luomukset jälleen valikoimiinsa – yli 50 vuoden tauon jälkeen. AuLi myös järjestää Vuoden auto Suomessa -äänestyksen. Osa ei välttämättä ole ollut nuijan tekohetkellä uusinta uutta, sillä samaa moottoria käytettiin jo aiemmissa Renaultin malleissa vuodesta 1947. Autolla, joka käytännössä oli täysin liikenneturvallinen. Mobilisti 8/21 vaansa. Nuijassa olevan männän Renault Classicin edustaja arveli olevan peräisin vuonna 1972 esitellystä Renault 5:n moottorista. Toiselle puolelle on kaiverrettu yhdistyksen nimi. Kirjakaupasta sitä voi tiedustella koodilla ISBN 978-952-94-5068-8. Eivätpä kaupallisuuden vastustajat pitäneet poliitikkojen nimien salaamista omista lehtijutuistaan olennaisena asiana, vaikka kyseisen poliitikon uralle ja puolueelle julkisuus on ollut tärkeämpää kuin monen teknisen laitteen myynnille. Poistuin itäsuomalaiselta katsastusasemalta hylätty-leiman kanssa, matkaeväänä kirjallinen vaatimus: ”Ajettava katsastajan määräämää reittiä suoraan etukäteen nimetylle autokorjaamolle klo 24 mennessä, auto on ajokiellossa.” Ajokielto tosiasiassa tarkoitti, että auto olisi sen vuorokauden jälkeen tuotava uuteen näyttöön hinausauton kyydissä. Logosta päätellen nuijan on yhdistykselle lahjoittanut Renaultin maahantuoja Autorex Oy. Yhdistyksen historiassa on kuitenkin ollut nuijan kokoinen aukko. Ainakaan lehdessä esiteltyjä tuotteita ei enää kaupasta saa. Siis 25 km takaa. Nuijassa on käsijarrukahvalta vaikuttavaan varteen kiinnitetty polttomoottorin mäntä, johon on kiinnitetty vuonna 1972 käyttöön otettu Renaultin logo. Eikä moista “tekstimainontaa” ole vastustettu pelkästään pimeällä 1970-luvulla, vaan asian ovat isojen mediatalojen arvostetut toimittajat ottaneet esille vielä 1990-luvun alussa. Pinsetillä vikoja kaivavaan tarkasteluun saattoi löytyä taas se tuttu havainto, että välillä etenkin maakunnissa pyritään olemaan paavillisempia kuin paavi itse. Yhdistyksen toiminnan vuosikymmenien aikana mediakenttä ja ihmisten asenteet ovat muuttuneet moneen kertaan. AuLin täytettyä 50 vuotta on yhdistys nyt julkaisemassa kirjaa historiastaan nimellä Totuuden torvet. . 3 Mobilisti 3/07 . Yhdistyksen tarkoituksena oli ja on yhä toimia päätoimisten alan toimittajien yhdyssiteenä. Mobilisti 3/07 . Raha on valtaa, mutta valtaa on myös poliitikoilla. Mobilistin voi oikeastaan laskea epäkaupallisiin toimijoihin jo pelkästään sillä perusteella, että lehden aiheiden valmistaja kyllä mainitaan, mutta usein kyseistä tehdasta ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin. Kirjan koko nimi on Totuuden torvet Auto-ja Liikennetoimittajien yhdistys AuLin ensimmäiset 50 vuotta. Nykyään yhdistyksessä on hiukan toistasataa jäsentä, joihin kuuluu myös osa tämänkin lehden tekijöistä. 3 42 . . Yhdistys järjestää jäsenilleen erilaisia koulutustilaisuuksia, palkitsee ansioituneita ja huolehtii jäsenistön ja uusien autojen maahantuojien välisistä suhteista. Autoja Liikennetoimittajat ry., eli AuLi perustettiin vuoden 1971 heinäkuussa. Täysin pilvilinnasta ei pitäisi olla kysymys, sillä Iso-Britannian suurin luksusautojen vähittäismyyntiyhtiö H.R. Sain tuta sen kaltaista virkamieskatsastajan asennetta, jota en aristele luonnehtia simputukseksi, kun vein leimalle 35 vuotta vanhaa, 11 vuotta seissyttä Saabia. Ettei vain tulisi katsastustoimintaa valvovilta pääkaupungin herroilta – Traficomin tarkastajilta – pyyhkeitä löyhäkätisyydestä. Tänä syksynä löydettiin Tuulilasi-lehden historiallisista sedimenteistä yhdistykselle kuuluva nuija, jonka olemassaoloa kukaan ei muistanut. Kenraalin entinen Saab 900. uutiset821.indd 42 uutiset821.indd 42 8.12.2021 11.10 8.12.2021 11.10. AuLin historiikki tulee näillä näkymin myyntiin vain harvoihin ja valittuihin paikkoihin, joten kaupallisuus ei yhdistyksen toiminnassa ole vieläkään se toiminnan ensisijainen syy. Kuinka kertoa lehdessä tietokoneesta, jos sen merkki tai mallinimi ei saa jutussa tulla esille. Entäpä autosta. Nykyään tuntuukin oudolta kuulla kuinka teknisiä tuotteita, kuten autoja tai tietokoneita, käsitteleviä artikkeleita kutsuttiin tai haluttiin kutsua tekstimainonnaksi, kerrottiinhan niissä kyseisen laitteen valmistajan nimi. . Alunperin se lienee saatu lahjaksi Renault-maahantuoja Autorexiltä. ”Mitäs tuollaista katsastukseen edes tarjoat?” Olisi ollut liikaa luultu, että katsastaja olisi vaikkapa kannustanut hyvin säilynyttä yksilöä museoautoksi – tavallista tusina-ysisatasta. Kaupallisuutta lähes nykyisen wokekulttuurin puhdasoppisuudella vastustaneen ajattelutavan mukaan valmistajan nimi olisi pitänyt jättää kertomatta jo ihan periaatteellisista syistä. Kirjoittaja Juha Partanen käsittelee yhdistyksen historiaa eri puolilta, ajoneuvojen teknisestä testaamisesta maahantuojien ja toimittajien välisiin suhteisiin
Lopulta kultaisen mallasaarteen päälle kasattiin kiviä ja betonilohkareita hankaloittamaan kaivuuta. Helsingin rautatientorilla järjestetyssä mielenosoituksessa oli valtava määrä YYA-Suomea vastaan kapinoinutta farkkutakkikansaa – osa kenties Hollolan suuren kaljaryntäyksen veteraaneja. Tuolloin käytetyt terästölkit olivat alkaneet ruostua, eikä niitä katsottu myyntikelpoisiksi, ja ne hävitettiin kaatopaikalle kaivettuun kuoppaan. Kerroin muistavani. Asiallisesti puhumalla ja olemalla kiinnostunut saattaa viestiä katsastajalle hyveellisistä aikomuksistaan. Uskokoon ken tahtoo. Merkitsee kuulemma: ”ex-kenraalin-auto”. Auto siis kävi, mutta ei liikkunut eteen eikä taakse. Myöhemmin vaihdoimme (ts. 3 Mobilisti 8/21 . Villin Villen mömmöillä pakokaasun saa tuoksumaan esimerkiksi oluelta, pekonilta tai hipiltä. Aikalaistietojen mukaan olutta kaivettiin öisin jenkkiautojen ajovalojen loisteessa, koska kaatopaikalle oli päiväsaikaan järjestetty vartiointi. Armo voi käydä oikeudesta, ja joku vika voi jäädä kirjaamatta, jolloin niiden määrä ei ylitä hylkäysrajaa. Ja kalliiksi tulee. . Ei sillä kai sen enempää merkitystä ole, mutta yhä löytyy Ilmavoimissa palvelleita, jotka tunnistavat auton pitkäaikaisen ensiomistajan auton kilvestä XKL. Mobilisti 3/07 . Mato Valtonen puuhasi joulukuussa 1980 "Keskiolut R-Kioskeihin"-mielenosoituksen parissa. Kolmatta vikaa, takajousituksen reaktiotangon kiinnityksen ruostumista ei ottanut todesta hoviasentajani, eikä myöskään toinen katsastaja, joka hyväksyi auton. . Kokonaismäärä oli 40 000 tölkkiä Lahden Sinisen export-versiota, Finlandia Blue -olutta. Nyt ajettiin keskiolutta R-kioskeihin. 43 Hylkäysperusteita löytyi kolme. uutiset821.indd 43 uutiset821.indd 43 8.12.2021 11.10 8.12.2021 11.10. Ohiolainen Wild Willy Fuel Fragrances kaupittelee – ilmeisesti lähinnä kiihdytysautoilijoille – voiteluaineita ja rengasliimaa. Hän myös kysyi, muistanko hänen isänsä, erään luutnantti Eero Salmelan. Pian yksitoista vuotta sitten soitti minua ehkä kymmenisen vuotta nuorempi mies, kysyen: olenko henkilö, jonka hän muistaa lapsuudestaan. Ja olutta löytyi, takakonttikaupalla. On selvää, että katsastustoiminnassa kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia. Toimituksen piiristäkin on kuultu tarinoita, joissa katsastaja on jättänyt kirjaamatta vikoja, tokaisten ”sinähän varmaan vaihdat tuon polttimon heti”, tai ”Jos Traficomin tarkastajat olisivat täällä, tämä ei menisi mitenkään läpi…” Kuitenkin kaikkein eniten pihalla ovat ne tavallisista tavallisimmat autoista kiinnostumattomat kansalaiset – ehkä halvoilla arkiautoilla kulkevat, usein pienituloiset, ehkä naiset. K.L.B. Neljä vuotta myöhemmin Mato Valtonen oli johtamassa uutta olutvallankumousta, mukanaan myös Eppu Normaali -yhtyeen Martti Syrjä ja Pahkasika-lehti. Vuonna 1976 Lahden seudulla kärsittiin kultakuumeesta. Akun löysä tai olematon kiinnitys oli toki oma vikani, sen korjaaminen olisi vienyt siinä paikalla – vaikka palveluhenkiseltä katsastajalta – minuutin. Syy niille sijoille jäämiseen oli toimimaton automaattivaihteisto. Hän kysyi, kelpaisiko minulle edesmenneen isänsä pronssinvärinen 1987 Saab 900. Tieto kalja-aarteesta kantautui nuorison korviin, ja pian kaatopaikalla vilisi oluenmainaajia – etunenässä tietenkin Mato Valtonen ja muut Sleepy Sleepers -ryhmän jäsenet. Matti Mela-aho, tuttu hinausautomies ja minä, haimme sen vielä samana iltana. Se lojui eräällä Helsingin omakotialueella ja ”pitäisi saada pois”. Firman päätuotteita ovat kuitenkin bensan lisäaineet, jotka väitetysti saavat pakokaasun tuoksumaan. Pakoputki sen sijaan oli varmasti tiivis lähtiessään, mutta ehkä siinä oli oli ruostepintaa, sillä konttorilla oli kuultavissa selvää vuotoa, ja se sotki myös päästöarvot. K.L.B. Kuten myös on. . Monipuolisen puuhamiehen, Mato Valtosen elämästä ja seikkailuista on tuoreeltaan julkaistu Docendon kustantama elämäkertakirja. Sopivan tiukkapipoisella katsastusasemalla – miksei korjaamollakin – heitä viedään kuin pässiä narussa. Asuimmeko molemmat samaan aikaan (minä vuoteen 1953) Utissa, Lentorykmentti 3:n kasarmialueella. Jos näin olisi, emme me harrastajat supisisi keskenämme: ”Tiedätkö asiallista katsastuspaikkaa?” Autoharrastajat sentään usein ymmärtävät tekniikasta, tulevat halliin kiinnostuneina mukaan tutkimaan autoaan – ja tietävät oikeat sanat, jotka lausua katsastajalle. 3 Mobilisti 3/07 . Wild Willyn lisäaineella pakokaasun saa haisemaan vaikka piparilta. Kulta oli tölkitettyä sorttia, sillä julkisuuteen oli vuotanut huhu, että Mallasjuoman tehtailta oli kärrätty Hollolan Salpakankaan kaatopaikalle rekkalasteittain olutta. Toimitus ei suosittele pakoputken haistelua. Eino Malm vaihtoi) tämän alkuperäisen laatikon sijalle vielä paremman, autohajottamosta löydetyn. Maltatteko vielä kuulla miten tuo auto minulle tuli. Saimme yllättäen vaihteiston toimimaan, kun vaihdoimme sen öljyt ja ujutimme mukaan ihmeainetta, jota edelleen myy Kaasutinexpertti eli Tuomo Kurki-Suonio. Päältä ajettiin vielä puskutraktorilla, mutta valtavasta määrästä vain päällimmäiset kerrokset olivat murtuneet pillarin käsittelyssä
Svinhufvudin autoja, kuvien 1931 Chevroletia ja 1937 Studebaker Dictatoria. Mobilisti 8/21 44 . Mika Jaakkola M yynnissä oli useita autoja. 44 . Tiettävästi sotaa edeltävien presidenttien autoja ei ole säilynyt maassamme, lukuunottamatta Mannerheimin käytössä ollutta 1938 Packard Twelveä ja P.E. Myös Chevroletin osat tulivat myyntiin. Kokoelman realisoinnin ja uusien omistajien etsimisen sai tehtäväkseen Kiskolainen Ari-Pekka Vainio (0400-951601). Hänelle itselleen jäi vuoden 1954 Packard Patrician ja Plymouth. coupedepekka.indd 44 coupedepekka.indd 44 8.12.2021 11.18 8.12.2021 11.18. Autot löysivät nopeasti uuteen kotiin, lehden painoon mennessä myymättä olivat enää 1950 Packard ja Mercedes-Benz -ambulanssi. Svinhufvudin General Motorsilta saaman lahja-auton, vuoden 1931 Chevrolet Coupé de Villen vaiheista kerrottiin Mobilisti Seniorissa jokunen vuosi sitten kattavasti (3/2017). Kesän aikana kohtalo puuttui peliin, kun auton yli 80-vuotias omistaja joutui luopumaan pitkään taltioimasta autokokoelmastaan. Mobilisti 8/21 Ukko-pekan Chevroletin Matka Jatkuu Presidentti P.E. Chevroletin lisäksi kokoelmassa oli 1970-luvun alussa Klaukkalassa sijainneessa hävittämössä puretun 1953 Mercedes 300 Cabriolet D ”Adenauerin” eli 4-ovisen avovaunun osat, 1950, -51 ja -54 Packardit, vuoden 1962 ambulanssi-Mersu, Ahlströmin entinen 1955 Imperial Limousine, Oldsmobile Toronado, useita Vespoja, sekä 1948 Plymouth
Korin puukehikko on lahonnut käyttökelvottomaksi, korin helmat ja lattiat ruostuneet teille tietymättömille, sekä katto, lokasuojat ja kyljet kuhmuiset. 45 termans Marmorhallin autonäyttelyn lisäksi sama, tai samankorinen, Chevrolet oli näytteillä myös Hollannissa, Amsterdam International Motor Showssa eli paikallisesti AutoRAI:ssa. 45 Osittainen pelko siitä, että auto päätyisi vääriin käsiin ja tuhoutuisi lopullisesti, sysäsi liikkeelle tapahtumasarjan, jonka seurauksena Letukka siirtyi kirjoittajan autotalliin. Coupé de Ville -koria, joka siis on avonainen kuljettajan ja umpinainen matkustamon osalta, ei ehkä valmistettukaan Ruotsin General Motors Nordiskan tehtailla, kuten aiemmin luultiin. Vaikka projekti on työläs, ei siihen ryhtymistä sovi sivuuttaa olankohautuksella. Kun on juuri ylittänyt 40 ikävuoden rajapyykin, rakenteluvuosia on vielä sen verran jäljellä, että ehkä Coupé de Pekkakin ehtii vielä valmistua. Olemassa olevien pätkien ja valokuvien perusteella pitää valaa uudet. Tiedossa on myös, että Ruotsin ÖsMoottori on alkuperäinen, autoon uutena asennettu kansiventtiilikutonen. Alkuperäiset, raskaat valetut ja kromatut ikkunatolpat ovat tallessa, joskin taksimies, joka auton muutti umpinaiseksi vuonna 1950, sahasi tolpat poikki tuulilasin saranoinnin alapuolelta. Näiden puutyöpajojen toimitusaikataulut ovat ”vuosia”. Olisi mukavaa löytää käyttökelpoiset lattiapellit ja astinlautojen ja korin väliin tulevat pellit, jotka ovat rungon suojana. Hieman uutta selvisi myös automallin historiasta. Kuva: Eric Sundström coupedepekka.indd 45 coupedepekka.indd 45 8.12.2021 11.18 8.12.2021 11.18. Puskurit ja takatavarateline kiinnikkeillä ja kromatuilla listoilla puuttuvat. Suurimman haasteen Letukan palauttamisessa tien päälle tuottavat mittavat korityöt. Se on vain pintaruosteessa, ja näyttää muutenkin terveeltä. Se voi nykytekniikalla olla helppokin homma. Seuraavaksi Chevroletin kanssa pitää ottaa miettimiestauko. Coupé de Pekan tuulilasin karmi ja valetut ikkunatolpat. Lisäksi jokainen autosta irtoava osa on tosiaankin irroitettu. Penkit puuttuvat. Niitä tehdään pääasiassa 2-ovisiin tai avoautoihin. Lasi on aikojen saatossa kadonnut, mutta mekanismi toimii kuin eilen tehtaalta tullut. Ikävä kyllä, General Motors Heritage Centerillä Michiganissa ei ole tietoja tästä mallista. Runkoaisojen päät ovat hieman taittuneet, lienevätkö menneet traktorin kauhan viuhuessa. Miten se toteutetaan, on vielä epäselvää. Amerikkalainen autohistorioitsijatuttava tokaisikin ”time is on your side”. Vaikka auto on osiltaan melko täydellinen, joitain puutteitakin on. Saakohan Suomesta nykyisin edes sopivaa puuta. Alunperinhän noissa käytetty puulaji oli ”Northern white ash” eli valkosaarnia. Chevroletin väliseinä alas laskettavalla välilasilla. Hyvät pölykapselit ovat myös hankintalistalla. Yhdysvalloissa on kuulemma kaksi tai kolmekin Chevroletin puukorikehikkojen valmistukseen perehtynyttä yritystä. Automalli esiintyi kuitenkin ainakin Ruotsin, Norjan, Saksan ja Japanin vuoden 1931 myyntiesitteissä. Mobilisti 8/21 . Sen verran realisti kuitenkin uusi omistaja on, ettei hän uskalla leijailla pilvilinnoissa. Kuskinpuolen hyvä takavalo jalalla, ja rekisterikilven pidikkeellä puuttuvat. Internetin keskustelupalstalla arvioitiin kehikon hinnaksi noin 6 000 dollaria. Kori on GM:n oman Fisher -koritehtaan tekosia Detroitissa, niin kuin ajan perus-Chevroletitkin. Noh, selvitystyö jatkukoon. Taustalla pelastustalkoiden suurin apu, kesäkahvila Riiihikosken Myllyä pitävä Petteri Uusalo. Kuten kuvista näkyy, on tolppia lyhennetty, kun autosta tehtiin umpikattoinen vuonna 1950. Kyse on liioittelematta kulttuuriteosta. Ukko-Pekan Chevrolethan perustuu tavalliseen 4-oviseen sedaniin. Myös Japanissa, General Motorsin näyttelyssä esiteltiin yksi vastaava vuoden 1931 Chevrolet Coupé de Ville, joskin oikeanpuoleisella ohjauksella. Auton kunnostus olisi mitä suotavinta. Auton rungon kunto oli mukava yllätys. Suomessa autojen puukoritöihin erikoistunut seppä kertoi, ettei ilman malleja puuosien teosta tule mitään. ”Coupé de Pekan” strategiset osat ovatkin tallessa, ovat hiekkatiet, suola, pitkä ulkona seisottaminen ja loppujen lopuksi traktorin kauha tehneet tuhojaan. Mobilisti 8/21 . Auto ei olekaan yksittäiskappale kuten luultiin, vaan ainakin kaksi on valmistettu, ehkä jopa useampi. Vaikka lähes kaikki ns. Tehtaan varaosakirja ja alkuperäinen korjaamokäsikirja on tilattu, joten niistä päästään selvittämään mikä osa kuuluu mihinkin. Pitää vielä selvittää, muokattiinko kori Coupé de Villeksi jollain eurooppalaisella GM:n tehtaalla, vai tehtiinkö se Detroitissa tai Kanadassa export-malliksi. . Varmaa on ainakin se, että tämä auto pitää entisöidä erityistä tarkkuutta noudattaen ja sen historiaa kunnioittaen. "Coupe de Pekka" 14.3.1931 Hotelli Fennian Chevrolet -näyttelyssä. Auton alkuperäinen runko, joka on muuten todella hyvä
Polttoaineen kulutuseroista USA:n asiakkaat eivät piitanneet. portaattoman tai yksivaihteisen Dynaflown kunnianhimoinen sukulainen on perinteisesti jakanut mielipiteet maailmalla. Merkkinä Rambler oli hyvin aliarvostettu "ameriikanmosse", vaikka autossa itsessään ei isompia vikoja ollut. Selailin tuossa leikkauksesta toipuessani lehtiä lävitse ja lueskelin myös sisällysluettelot vain havaitakseni pienen puutteen Ramblerista. Maine oli Turboglideltä kuitenkin jo mennyt. Niihin kuului myös Turboglide. Seppo Kokko Nurmijärvi Omakohtaisia kokemuksia Turboglidestä ei toimituksen piirissä ole, mutta tuo alumiinikuorinen, Buickin nk. Olisi mukava lukea lehdestänne Ramblerin niistä yleisimmistä malleista Americanista ja Classicista. Suosittelemme soittokierrosta alan yrityksiin. MOB821_lukijat.indd 46 MOB821_lukijat.indd 46 8.12.2021 11.24 8.12.2021 11.24. Joitakin vikoja uudessa mallissa ilmeni aluksi, mutta ne saatiin korjattua ja vuodesta 1959 lähtien se oli jopa luotettavampi kuin kaksivaihteinen Powerglide. toimitus Babylonin portaat Löytyykö Suomesta kokemusta portaattomasta Turboglide-automaattivaihteistosta. Yleisyydestään huolimatta aihiot ovat tällä hetkellä vähissä, harrastajilla on jonkun verran autoja, tiedän mm. Kiitos mainiosta lehdestänne. Micke M Eräät muut suomalaislehdet ovat käsitelleet pienempiä 60-luvun Ramblereita taannoin, joten Mobilisti on tyytynyt American Motorsin vanhempiin tai suurempiin malleihin, esimerkiksi 1966 Ambassador esiteltiin numerossa 3/16. 1960-luvun puolivälissä ne kuitenkin olivat hyvin yleisiä, 1964 Rambler Classic taisi olla jopa toiseksi yleisin rekisteröity taksiauto. toimitus 1961 Impalan voimalinjavaihtoehtoja oli 24. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, ettemmekö jossakin vaiheessa voisi ottaa noita arkisimpia puurtajia käsittelyyn; olihan niillä oma, tärkeä roolinsa Suomenkin autoilussa. Alkuongelmien voittamisen jälkeen viisiosaiseen momentimuuntimeen perustuva laite oli ilmeisen pätevä ainakin pienempien moottorivaihtoehtojen kanssa ja pyrki ratkaisemaan eräitä esikuvansa ongelmia, etenkin hyötysuhteen osalta. 46 . että 30 vuotta taksina palvellut 1964 Classic 660 on yhä autoilijan perikunnan tallissa, 1,5 miljoonaa ajokilometriä kulkeneena, valmiina lähtemään töihin. Mobilisti 8/21 Rambler-vajetta Yhtä Mobilistin numeroa lukuun ottamatta kaikki lehtenne numerot löytyvät hyllystäni. “Yksivaihteinen” tai “portaaton” hydraulinen automatiikka hävisi kuitenkin kilvan Hydra-Maticin uudemmille versioille ja TorqueFliten kaltaisille tuotteille. Vuosina 1957-1962 GM tarjosi esimerkiksi Impala-malliin uutta kolmivaiheista automaattivaihteistoa nimeltä Turboglide, jossa ei tuntunut vaihteen vaihtumista muuten kuin moottorin kierroksista. Suomen Turboglide-kanta ei ole ollut koskaan vahva, mutta uustuonnin myötä niitä löytynee täältä jo sen verran, että tunnetuimmilla automaattimestareilla luulisi olevan kokemusta aiheesta. Asiakkaiden mielestä vaihteessa on vika, kun vaihtamisnykäisyä ei tunnu. Mobilisti 8/21 46
Päivämäärä koskee niitä tilaajia, jotka eivät ole suututtaneet posteljoonejaan tai ovat muuten vaan onnekkaita. Auton maalasi kuuleman mukaan amerikkalainen, nimeltään "Preston". toimitus Taidetta autoista ja autoissa Numerossanne 7/21 oli juttua taideautosta, minullakin on taideauto! Ostin omani pari vuotta sitten Ruotsista, Teknikens Värld lehdeltä. Aina ei voi epäonnistua. toimitus Cadillac 1971, ex-Outokumpu Oyj. Tuomo Noukkala Kiitämme palautteesta. Vesa Viskari Us Parts Finn Am Oy c/o Autoracing Huomionne ei ole lainkaan epätodennäköinen, olihan H-D perinteisesti virkavallan suosiossa. Nyt olette tehneet todella hienon, hyvän ja monipuolisen julkaisun. Jari Nurmi Emme ole selvästikään olleet riittävän ilmaisukykyisiä ilmestymisaikataulun yksityiskohtien suhteen, mistä pahoittelumme. Heräsi ajatus olisko ollut "emämaassaan" jonkun viranomaisen käytössä, kun tuo torvivarustuskin on reilua mallia. En yleensä kaksipyöräisistä kiinnostu, mutta 5/2021 numerossa oli mielenkiintoinen juttu HD:sta sivulla 46-47. Nykyään siis US-Parts Finn Am Oy on työnantaja, mutta Autoracing edelleen toimipiste. Liitän muutaman kuvan mukaan. toimitus Ajastusongelma Olen kiinnittänyt huomiota erääseen ilmiöön lehdessänne. Työkseni olen vuodesta -88 ollut Autoracingillä "kesätoissä"; piti tulla vain yhdeksi kesäksi... toimitus Kehu Kiitos (minulta harvinaista vaikka olisi aihettakin). 47 Mobilisti 8/21 . Teknikens Världissä oli siitä juttua monissa numeroissa parin vuoden takaa. Tosin USA pursui tuohon aikaan varustevalmistajia, joiden tuotteilla laitteen kuin laitteen sai muistuttamaan ufoa, sukellusvenettä tai vaikka poliisiajoneuvoa. Olen "joutunut" opiskelemaan Ford-merkkisten autojen osat, joita Autoracing on tuonut maahan. Luulisi tuon saavan positiivista huomiota, missä tahansa se liikkuukaan. Kenties joku valistunut lukijamme voi ohjata teidät ja meidät oikeille jäljille. Mobilisti-lehti on joka päivä kahvi /ruokatauolla selailtavana. He nimesivät Fiatin Luigiksi. Mobilisti 8/21 . Ensin olin korjaamon puolella Haimakaisen Alin opissa, myöhemmin myynnin ja sitten myös ostopuolella. toimitus Cadillacin outokumpulainen tausta Numerossa 6/21 oli Kokkolan kuvat -juttu, ja siinä otos Cadillac Sixty Specialista vm -71 (BOU-10). Olisi mukavaa lukea joskus juttuja 70-luvun suuryritysten ja valtionjohdon kulkineista. Valitettavasti toimituksen pinnalliset yritykset löytää Preston-niminen amerikkalaistaiteilija, jonka tyyli viittaisi autonne edustamaan otteeseen eivät tuottaneet tulosta. Ilmoitettu seuraavan numeron ilmestyminen ei koskaan pidä paikkaansa. Olisi huippua tietää kuka oli "Preston", ja mitä hänelle kuuluu tänään... Autoja oli 4-5 kpl, kaikki erilaisten "ruotsalais-kansallisromanttisin" aiheiden mukaan maalattuja. Mainoskampanjan aihe oli "Lev svensk, kör italiensk". Kiitos vielä asiallisesta, mutta sopivasti huumoria sisältävästä lehdestä. Irtonumerona lehti on pääsääntöisesti myynnissä seuraavan viikon tiistaina. Kaj Ahlstrand Kokkola Vau, onpa hieno ja erikoinen löydös, etenkin “virallisen” statuksen myötä. Ehkäpä joku amerikkalaisten poliisimoottoripyörien spesialisti voi vahvistaa tai kumota havainnot. Minua kiinnostavat 1960 & -70 -lukujen Opelit. Petri Halinen Kiitos mainiosta lisätiedosta. 1977 maalatuista (uusista) Fiateista, Ruotsin maahantuojan toimesta. Kyseinen auto toimi uutena Outokumpu Oyj:n silloisen johtajan, vuorineuvos Petri Brykin edustusautona. Jos päivämäärä koskee vain tilaajia, voisi sen mainita ilmoitetun ilmestymispäivän yhteydessä. 47 Erikoinen valo Ensin pitää nostaa hattua ja iso kiitos mielenkiintoisesta lehdestä, jota teette. Mainittakoon, että Lotus Cortinat ja TC Escortit ehkä tänä päivänä ne, joihin osia eniten kysellään. Tämä Fiat 132 1800 Gls on tietääkseni ainoa säilynyt. Lehtipisteistä on turha etsiä lehteänne mainittuna päivänä. Kyseisen yhtiön ajoneuvopolitiikka oli pitkään amerikkalaispainotteista, eikä firmassa yleensä tyydytty varastomalleihin. MOB821_lukijat.indd 47 MOB821_lukijat.indd 47 8.12.2021 11.24 8.12.2021 11.24. Auto on yksi v. Mietin, että mikä "valo" tuo tuossa kuvassa on. Emme ole näyttäneet viestiänne sedan-setä K.Koistiselle, ettei hän vauhkoontuisi jahtaamaan isoja, mustia 70-luvun maantielaivoja nykyistäkin enemmän kaikki lukijamme kun eivät (vielä) jaa näkemystänne kiehtovimmista ajoneuvoista
Hieman hankalampi oli automaattivaihteiston taipumus ryömiä ja nytkähdellä, kun pykälä loksautettiin päälle. olavileppa_stude.indd 48 olavileppa_stude.indd 48 8.12.2021 11.28 8.12.2021 11.28. Idahon Devil’s Tooth on sittemmin tullut tutuksi suomalaisillekin elokuvasta “Kolmannen asteen yhteys”. Tilalle tuli pieni tilaihme, Panhard PL 17. Mobilisti 8/21 OLAVI LEPÄN STUDEBAKER L ehtemme numerossa 5/21 julkaistuun laajaan Studebaker Commander Regal Starliner -artikkeliin on saatu yllättäen täydentävää tietoa auton alkuvaiheista. Toisin kuin silloinen arkistoaineisto ja muistitiedot viittasivat, ei tuo erikoinen Stude tullutkaan maahan uutena, vaan muuttoautona vasta vuonna 1957. Tarkkuuteen tottuneena ihmisenä Leppä piti kaikesta täsmällistä kirjaa ja esimerkiksi tuolla pitkällä ajoretkellä kului 453,2 gallonaa bensiiniä, joten keskikulutukseksi tuli 13,8 litraa sadalla kilometrillä. Hän piti kovasti juuri tuosta Commender Starlinerin hardtop-korista, eikä mikään muu olisi kelvannut. 48 . Lisäksi käsijarru oli käytön puutteessa jämähtänyt ja vilkun merkkivalo vasemmalle ei tuikkinut. Auto oli ostohetkellä hyvässä kunnossa, mutta ei virheetön: pakoputkessa oli pientä vuotoa – oltiinhan ankaran suolauksen alueella – ja ikkunoilla oli taipumus jäädä raolleen. Sen toi tänne insinööri Olavi Leppä, joka vietti vuoden ASLA-stipendiaattina Bostonissa, Massachusetts Institute of Technologyssa, joka tunnetaan paremmin lyhenteellä MIT. Kaikki nämä ongelmat saatiin pian pois päiväjärjestyksestä ja Lepälle ja hänen perheelleen syntyi lämmin suhde Studebakeriin. He ajoivat sillä USA:ssa rannikolta rannikolle ja kiersivät samalla kaikki klassiset nähtävyydet Yellowstonea ja Hooverin patoa myöten. Näistä tiedoista ja kuvista kiitämme Olavi Lepän tytärtä, Hanni Sippoa sekä Olavin veljeä Kalevi Leppää, jotka luovuttivat ne ystävällisesti käyttöömme. Reilut kolme vuotta myöhemmin se alkoi perheen kasvaessa jäädä hieman epäkäytännölliseksi ja siitä oli luovuttava. Auton omistaja Grand Canyonin maisemissa. Kimmo Koistinen Studen katto oli alkuun vaaleamman sävyinen, se maalattiin vasta myöhemmin tummaksi syystä, jota kukaan ei enää muista. Säteri Oy:n palveluksessa uransa luonut Leppä osti Studebakerin melko vähän ajettuna kollegaltaan MIT:ssa, mutta valinta ei ollut suinkaan sattumanvarainen. Kotiin palattuaan Studebaker palveli Leppää hänen perhettään päivittäisessä käytössä Valkeakoskella ja sillä tehtiin edelleen hienoja ajoretkiä, milloin Turkuun, milloin Lappiin
Mobilisti 8/21 . Suomi-kilvet saanut Studebaker kotimaisella mäntykankaalla. Telttailuharrastusta jatkettiin myös kotiinpaluun jälkeen. 49 Death Valleyn paahtavalle väylälle ei päästetty autoilijoita ilman erillistä vesileiliä, joka kiinnitettiin näkyvälle paikalle valvonnan helpottamiseksi. olavileppa_stude.indd 49 olavileppa_stude.indd 49 8.12.2021 11.28 8.12.2021 11.28
Pirjo-vaimoni (1939-2017) käyttöautona. Berlingo on niin selvästi arkipäivän jokapaikan yleiskuljetin kuin vain voi olla ja täysin vailla rallimenestystä. B erlingon kaltaiset tila-autot jakavat kansan kahtia. Sellaista sille yritettiin esittelyn aikaan luoda mainoskuvien aktiivisilla ihmisillä: surffausta, pyöräilyä, tennistä, lemmikkejä. Asiakas navigoi monenlaisten mielipidevastakohtien merellä, horisontissaan jatBerlingo.indd 50 Berlingo.indd 50 8.12.2021 11.35 8.12.2021 11.35. Tuolloin neljännesvuosisata sitten autotoimittajan piti olla nykyistä enemmän urheiluhenkisempi – nythän tärkeimpiä arvoja ovat hiilidioksidipäästöt, eivät kierrosajat Keimolassa. Nykyisin kai vastaava katsotaan videoina auton tietonäytöiltä. Sen ne tekivät jo tullessaan markkinoille. Havahduin huomioon, että Citroën Berlingo on ollut perheessäni jo 20 vuotta. Tuohon aikaan se oli vielä rehdisti luettava paperinen kirja, opastavin piirroksin ja hyvällä suomen kielellä. Arvuuttelu Berlingosta tulevana keräilyautona voi olla ajanhukkaa, ainakaan se ei kutkuta urheilumallien tavoittelijoita. Vielä kerran uusi Uuden auton ostamisessa eletään vedenjakajan vuosia. Yhtä kaikki: Berlingo-malli täyttää 25 vuotta – siis vanhan museoautoikärajan verran! K.L.B. Berlingo on pysynyt pääpiirteissään ja mitoiltaan samannäköisenä nyt 25 vuotta. Toisaalta, paljonko meille enää jatkossa annetaan edellytyksiä ajaa polttomoottoriautolla. Tekniikka on tainnut kuitenkin kehittyä – moottorikin on uudessa 3-sylinterinen ja turboahdettu. Etenkin muuntuvilla sisätiloilla varustetussa tila-autossa penkkien kommervenkkien oppiminen ei aina onnistu ilman perehdytystä – vaikkapa käytettynä auton ostaneelta, joka ei saa vinkkejä merkkiliikkeen myyjältä. Ja nyt, mitä tehdä. Sukellusveneeseen kömpiminenkin on avarampaa menoa. Mummo totesi: ”Jos vielä jaksat pinnistellä, pystyt ehkä ostamaan seuraavaan autoosi ne puuttuvat kaksi lisäovea”. Kiihtyvämpi se on, mutta mahtaako olla yhtä pitkäikäinen. Kulunhelppous sisään ja ulos tila-autossa saa minut hurmiotilaan. Auto on kunnossa, mutta toisaalta puolijoutilas. Kuvitelma, että Berlingossa joskus nähtäisiin samaa elämäntapa-viehätysvoimaa kuin Citroën 2CV:ssä, taitaa sekin olla henkistä hukkakauraa. Uunituoretta Berlingoa Hesariin testannut (sittemmin edesmennyt) Olli Hakkarainen mm. hämmästeli Berlingon sisätilojen turhaa korkeutta. Joskus mietin, lusikoitiinko itse taksikuski aamuvuoron alkaessa työistuimelleen, vai miten iso ranka on saatu sisään. Mobilisti 8/21 CITROËN BERLINGO 25 v. Löytyisikö siis muitakin perusteita 2001 hankitun (ajettu 115 tkm) Berlingon säilyttämiselle, kuin pelkät lämpimät perhemuistot. Pitkään se toimi mm. Myydessä siitä ei saa mitään. Entä ovien määrä ja koko. Oodi pienelle ranskalaiselle tila-autolle Ajankulu kirpaisi etenkin joulukuussa 2021. 50 . Esimerkiksi nykyisten taksien – pääosin isoja sedaneja – takaoviaukot kun ovat hirveitä, iäkästä asiakasta miltei nöyryyttäviä. Vanhan Berlingon ohjekirjakin oli selventävin näkemäni. ”Mitä virkaa on kuljettaa tyhjää ilmatilaa mukana”, hän julkitoi moitelistallaan. Älkää kuunnelko minua, mutta tekee mieleni lainata vanhan mummon sanoja pojanpojalleen, pojan esitellessä ylpeänä matalan sporttista kaksiovistaan
Avolavalla varustettu rantamalli oli nimeltään Coupé de Plage. Berlingomme edessä M.Ouvisen Peugeot Partner ja tien toisella puolella J.Halmkronan Renault Kangoo. Käytettyjen markkinoilla pienistä tila-autoista tuntuu olevan jopa pula – koiraharrastajat ja muut aktiiviset ihmiset, joille auton käytännöllisyys on ykkösasia, haalivat ne itselleen. Samanlaista suosiota ne eivät ole saavuttaneet kuin Berlingo, Partner ja Kangoo alkuvaiheessa. 78-vuotias haudattiin kaksi viikkoa myöhemmin. BX Suréléve vuodelta 1988 oli hieman elegantimpi kuin kotimainen Terhi-veneiden korottama BX Van. Citroën BX:n farmarimallien valmistuksesta vastasi tehtaan luottokoritehdas Heuliez, joka lennätteli myös ajatusta tila-automaisesta lähestymistavasta. VW Caddyllään. Menin ja ostin uuden Berlingon. Seatilla olisi voinut mennä sinne asti, mutta toisaalta miksi en vaihtaisi. Hyvä ystäväni (78 v.) nousi lokakuussa 2021 pimeässä ja tihkusateisessa illassa autosta, suunnaten auton taitse kotiovelleen. Ranskalaisten tila-autojen jonoa Mobilistin toimituksen edessä. Vuonna 1981 esitelty Citroën Xenia oli muotoilija Sergio Coggiolan näkemys "monospacesta" – siis tila-autosta. Se oli idea autosta, jonka sisusta oli yksi jakamaton tila. Pyöreä Berlingo Bulle oli idea perheautosta. On muitakin Berlingo-tyyppisiä tuotteita, kuten saman konsernin rinnakkaismalli Peugeot Partner, tai vuotta myöhemmin esitelty Renault Kangoo. Berlingo-pohjaisia elämäntapakonsepteja lennäteltiin sen esittelyn aikoihin paitsi tehtaan itsensä, myös Sbarron ja Heuliez'n kaltaisten muotoilupajojen toimesta. Myöhemmin jopa Mercedes-Benzin nimellä on myyty Kangoon rinnakkaismallia, Citania. Olen meltoutunut päästämään irti monesta vanhasta periaatejuuttumastani. Joudun uusimaan ajokorttini seuraavan kerran vasta vuonna 2025. Voimanlähteitä valikoivaa politiikkaa tehdään ruuhkakeskuksista käsin ja pitkän matkan ajotarpeita huomioimatta. Myös saksalaismerkit tulivat perässä, mm. En jaksa kieltäytyä tämän päivän – tärkeiksi havaitsemistani – varusteista: automaattivaihteista, mukautuvasta vakionopeussäätimestä, kaistavahdista tai hätäjarrutusavustimesta. Peruutustutka olisi pelastanut hengen. Mobilisti 8/21 . Olen vaalinut sitä mm. Pelkästään peruutustutka voi pelastaa henkiä. . Milanolaismuotoilija-arkkitehti Mario Bellinin "Kar-A-Sutra"-konseptiauto tehtiin jo 70-luvun alussa yhteistyössä Citroënin ja Pirellin kanssa. Sarjan täydensi haitarikatolla varustettu Grand Large. Seat Altea Dieselin mittariin ei ole kertynyt 92 000 kilometriä enempää. 51 kuvat bensan hinnannousut, ruuhkamaksut ja autotehtaiden lupaukset lakkauttaa bensakäyttöisten valmistaminen – ja myös huoltotuki. Viimeksi ostin uuden käyttöauton vuonna 2008. Ranskalaismerkin muotoilusta vastasivat tuolloin Art Blakeslee (britti) ja Dan Abramson (amerikkalainen)! Berlingo.indd 51 Berlingo.indd 51 8.12.2021 11.35 8.12.2021 11.35. Aika näyttää, tuleeko niistä koskaan haluttuja tai nostalgian kohteita. Ranskalaisten tila-autoista käyttämä termi "monospace" juontaa juurensa tähän ajatukseen. JK. Iäkäs kuljettaja peruutti vauhdilla päälle, luullen kyytiläisensä jo menneen ovesta sisään kotiinsa. täydennetyillä ruosteenestokäsittelyillä ja huolloilla
52 . Timo Mononen kiitos Kalevi Karusuolle täsmentävistä tiedoista Ä änekoskelainen Markku Peura ei ole mikään eilisen teeren poika, kun puhutaan moottoriajoneuvoista. mersu220.indd 52 mersu220.indd 52 7.12.2021 16.02 7.12.2021 16.02. Suomeen ensimmäistä vuosikertaa saatiin Vehon maahantuomina neljätoista autoa. 220:n moottorina oli 2,2-litrainen 80-hevosvoiman kansiventtiilikuutonen, jonka 3-litraista sisarta käytettiin myös Adenauer-lisänimen saaneessa W186-mallissa. Ainoastaan etulokasuojiin integroidut lyhdyt ja runsaat kromikoristeet paljastavat saksalaisten hienovaraisen siirtymisen 1950-luvulle. Vauhdinnälkäisen veijarin tie vei maanteiltä radoille, ja yleensä alla oli huippuunsa viritetty Suzukin sivuvaunupyörä. Aina oli nauravainen mies Kyyjärven Essolla kertomassa tarinoitaan, kun sinne päin kulkiessa kurvattiin. Sodan synnit alkoivat väistyä, ja saksalaiset uskasivat jälleen näyttää valtaa ja vaurautta. Talvella mentiin jäärataa, kesällä asfalttibaanoja. Markun talliin onkin kertynyt varteenotettava kokoelma laaturautaa. Sellaista rataa ei taida Pohjoismaissa tai Virossa olla, jolla Markku ei olisi Suzukia voitokkaasti kiidättänyt. W187 Suomessa Vuonna 1951 tuotantoon tullut Mercedes Benz 220, tyypiltään W187, on muodoiltaan kuin suoraan iloiselta 1930-luvulta. W187 esiteltiin sedanin lisäksi myös kahtena eri cabrioletina ja myöhemmin vielä kaksiovisena coupena. Purkkiorjat sivuvaunussa vaihtuivat, mutta kuski kesti leikkiä 48-vuotiaaksi, jolloin oli aika ripustaa kisakamppeet naulaan. Kotitallin hyllyt notkuvat mestaruuspokaaleista, jotka kertovat kunnian päivistä. Turha oli läheisten luulla, että miehen vauhti olisi yhtään hidastunut, tilalle tulivat vain vanhemmat laitteet, niin moottoripyörät kuin autotkin. Mobilisti 8/21 Mercedes-Benz 220 1952 Loistoa lahden takaa Markku Peura kävi ostamassa Cadillacin Ruotsista. Samalta pihalta löytyi Mercedes-Benz 220, joka jäi vaivaamaan. Jopa natsitouhuissa ryvettynyt Mercedes kehtasi valmistaa taas edustusluokan kuusisylinterisiä autoja. Seuraavalla viikolla sekin haettiin Suomeen. Opin tuntemaan vauhdikkaan Markun jo 1970-luvulla moottoripyörien kokoontumisajoissa
1955 liikemomentti saatiin takaisin ja 220-sarjaa myytiin suomalaisille 55 auton verran. Mobilisti 8/21 . Hetken asiaa mietittyään Markku päätti hoitaa niiden tekemisen itse. Ruostetöitä sitten riittikin; uudelleen rakennettavien alueiden pitkälle listalle joutuivat lattiat, takakontin pohja ja jokaisen oven alaosa. Korin puuosista osa puuttui, osa oli muuten vain lahoja. Eläkeläisellä kun on aikaa. Moottori purettiin, kampiakseli hiottiin ensimmäiseen alikokoon, sylinterit hoonattiin ja männät saivat uudet renkaat Niemölleriltä Saksasta, josta muutkin osat tulivat sutjakasti Suomeen. Sen jälkeen Mersusta on vain nautiskeltu, nautiskeltu ja vieläkin nautiskeltu. Valmis auto tullattiin, katsastettiin ja sai museokilvet viimein kesällä 2020. Auto purettiin atomeiksi, ja hylsy puhallettiin puhtaaksi Suolahdessa. Mukana oli myös kansalliskirjailija Väinö Linnan hankkima merimies-Mersu, ensimmäisen tuotantovuoden 220. mersu220.indd 53 mersu220.indd 53 7.12.2021 16.02 7.12.2021 16.02. Tarkoituksena on ajella Jyväskylää ristiin Mersun sisustus on ajalta, jolloin katkaisijat tehtiin metallista. Loppuvuodesta 1955 tehtaan tuotantolinjalta alkoi jo virrata aivan uutta aikaa edustavia ponttonikorisia W105-malleja, mutta W187-kanta täydentyi aikansa merimiestuonnin myötä vielä lähivuosina jobbarien tuomilla hyvillä ja huonoilla yksilöillä. Seuraavalla viikolla lähdettiin uudelleen matkaan ja ruosteen raiskaama Mersu saapui trailerilla Äänekoskelle. Markku oli sopinut kaupat 1953 avo-Cadilladista, jota lähdettiin sitten miehissä hakemaan. Puun alta puunatuksi Tämä herrasväen vaunu on peräisin Ruotsista, Göteborgin läheltä. Kori sai päälleen virheettömän maalipinnan Markku Rossin ruiskusta, ja kaikki kromiosat pinnoitettiin Loimaan Kromauksella huippuhienoiksi, ja kokoaminen saattoi alkaa. Kun kysyin Markulta kuinka kauan työssä meni, nousi hänen kasvoilleen mietteliäs ilme: ”Vuodessahan nuo tuli tehtyä.” Se oli vaatinut lähes päivittäistä työskentelyä, mutta kun urakkaan ryhtyy, niin se tehdään loppuun asti. Osia puuttui jonkin verran, ja aihio odotteli tallin takana kunnes palaset olivat koossa. 53 Olympiavuonna tänne rahdattiin jo 58 220-yksilöä, mutta muiden tapaan tahti laantui seuraaviksi vuosiksi; 1953-54 tuli maahan vain neljä autoa. Toki maailmalta olisi löytynyt helpompiakin kohteita, mutta nyt mieluinen auto sai kaiken sen huomion, mitä vaatikin – itse itselle tehtynä. Kokonaisuudessaan mallia valmistettiin vuosina 1951-55 18 514 kappaletta, joista juttumme Limousine (sedan)-malli edusti valtaosaa 16 154 auton voimin. Se oli helppoa, kun komponentit oli sijoiteltu tallissa omille paikoilleen siinä järjestyksessä, kuin ne oli suunniteltu asennettaviksi. Malli alkoi tuolloin olla jo vanhahtava, mutta sen loisteliasta kyytiä ihailivat ne, joilla oli rahamassi kunnossa ja länsivaluuttaa auton ostamiseen. Verhoilu oli aivan riekaleina, mutta kangasalainen verhoomo teki loistotyön käyttämällä saksalaisia alkuperäisen kaltaisia kankaita. Mitään osaa ei tarvinnut odotella, kun esityöt oli tehty huolellisesti ennen rakennustyöhön ryhtymistä. Cadillacista käteltiin yhteisymmärryksessä kaupat, ja myyjä innostui sitten esittelemään muutakin kalustoaan. Aarteista ei ollut tälläkään herralla pulaa, mutta puun alla jo jonkin aikaa talvehtinut 1952-mallin Mercedes-Benz 220 kiinnitti huomion. Ruosteinen Mersu ei ollut myytävänä, mutta Markku kehotti vielä miettimään ja ilmoittamaan, josko senkin saisi hakea Suomeen. Lokasuojat olivat ihme kyllä säilyneet aika hyvinä, mutta kyllä niissäkin sai aikaa kulumaan. Vuosien säilytys ulkona oli vaatinut kymmenyksensä. Myöhemmin Keiper osti mm. Perusteellinen koeajo Markku saapuu tapaamispaikkaamme sovitusti. Fritz Keiperin perustama Keiper GmbH patentoi selkänojan portaattoman säätömekanismin vuonna 1937. Mercedeksen tähti oli tässä vaiheessa palauttanut hohtonsa automaailman taivaalla. Herra Sandberg pohti hetken, ja ehdotti hintaa, ja sillä selvä; kaupat syntyivät. Recaron toiminnot
Kova kuri sai aikaan vain vähäistä kunnioitusta auktoriteetteja, tässä tapauksessa mustiin kaapuihin puettuja nunnia kohtaan, ja pakoretket aidan yli kotipihalle olivat tavallisia. Isot ja leveät renkaat eivät jätä pysyvää jälkeä nurmikkoon, kun Markku liu’uttaa autoa varovasti kuvauspaikalle. Iso ohjauspyörä kumoaa ohjaustehostimen puutteen, mutta totuuden nimessä hartioissa pitää olla ruista hiukan tavallista enemmän, jos meinaa Mercedeksen sulavasti parkkiin taittaa. Mobilisti 8/21 rastiin, kuunnella autoa ja tehdä havaintoja sen ominaisuuksista. Päiviksi nuori moottoripää sijoitettiin turvaan korttelin päähän valtaväylästä, katolisten sisarten lastentarhaan. Ennen taisi kaikki olla paremmin. Sivuraiteelta taas huippuhienon Mercedeksen kabiiniin. Rekat jyristelivät ikkunamme alta, jos eivät kuskit juuri siinä kohtaa pysähtyneet Komulaisen Tyynen nakkikioskille aterioimaan. Ennen kuvauspaikalle siirtymistä suoritamme pieniä peruutuskokeita, vain testataksemme ajoneuvon käyttäytymistä ahtaissa paikoissa. 54 . Ohjausakseliin sijoitetun vaihdevivun liikkeet ovat täsmällisiä, ja vaihteiston rattaat loksahtelevat paikoilleen lähes äänettömästi – juuri niin kuin insinöörit ne olivat joskus Stuttgartin Sindelfingenissä ajatelleet. Vastaavaa käytösmallia edustaa myöhemmin Blues Brothers -elokuvan kohtaus, jossa Jake & Elwood saavat näpeilleen. Lapsuudessani tuo valtaväylä kulki ikkunamme alta Puistokatua Kauppakadulle ja taas ulos ruutukaavasta. Mattilanniemen nurmikolle siirtyminen sujuu hiljaisuuden vallitessa. Sisälle ei juuri tuulen huminoita kuulu, ja aikansa huipputuote etenee muun liikenteen mukana joustavasti. Äitini pelkäsi villien poikalasten kuolevan rekkojen alle ennen nelivuotissyntymäpäivää, mutta hengissä selvittiin. Markku Peura ja Mercedes 220 Mattilanniemen nurmella. Auton eteneminen on arvokkaan vaivatonta nykyliikenteen mukana ja muutama innokas peukuttajakin kunnioittaa eleillään arvoauton etenemistä kohti seuraavaa kuvauspaikkaa, yliopiston Mattilanniemen rantanurmikkoa. Markku ohjastaa autoaan tottuneesti. mersu220.indd 54 mersu220.indd 54 7.12.2021 16.02 7.12.2021 16.02. Ensin suuntaamme Jyväskylää halkovalle läpikulkutielle, jota myös Nelostieksi kutsutaan
mersu220.indd 55 mersu220.indd 55 7.12.2021 16.02 7.12.2021 16.02. 50-luvulla moisia esteitä oli ihan tekemättäkin, ja auton suunnittelijoiden oli otettava huomioon kuhmuiset tiet jo suunnitteluvaiheessa. Paras kommentti tulee varmaan 80-luvulla syntyneeltä kanssaeläjältä: ”Ennen kaikki taisi olla paremmin…” Kuinka oikeassa hän olikaan! Autot olivat tekijöidensä mestarillisia työnäytteitä, ja niiden omistaminen oli kunnia-asia joka huomattiin myös ympäristössä. Siihen vain hän osaa vastata. 55 Lasiseinäisen rakennuksen seinustalla päiväkahvejaan nauttivat it-henkilöt ovat kuin ufon nähneitä, mutta “peukkua ja respektiä” tulee siltäkin suunnalta alkuhämmästyksen hälvettyä. Kuljettaja ohjastaa autoaan korostetun rennosti, rehvakkaasti luu ulkona, ja Mercedes pysyy ajourallaan vaivattomasti. Autobahn-järjestelmä sileine betonilaattoineen oli vain länsisaksalaisten autoilijoiden herkkua, muualla Euroopassa kärrypolut olivat mitä olivat. . Tämä 220:n brosyyri on jälkimmäisen käsialaa. Kauniit puuosat korostavat auton arvokkuutta, ainoastaan kojelaudan keskelle hienoihin puukehyksiin sijoitettu radiolaite pysyy sitkeästi hiljaisena. Muutama kierros kiertoliittymässä herättää hämmästystä läheisellä linja-autopysäkillä, joten päätämme lopettaa ympyrärallin, ennen kuin joku päättää soittaa viranomaiset paikalle. Joku kai senkin vielä joskus osaa korjata, nyt kuuntelemme vain auton ällistyttävää äänettömyyttä ja tuulettimen vienoa huminaa. Kadussa olevat hidastuspatit Mercedeksen jousitus nielee eleettömästi. Että voikin liki 70 vuotta vanha auto olla hieno ja edistyksellinen – ja ihmetykseen miksei K.L.B. Yhden käden puristus ohjauspyörästä riittää, kun ohjaaja vain on tilanteen herrana. Mobilisti 8/21 . Kun puhutaan Mercedes-Benzin ja Saksan Fordin esitetaiteesta, esiin nousevat nimet Hans Liska ja Walter Gotschke. Ajo jatkuu Schaumannin Puistotietä kohti lähtöpistettä. Mercedes etenee historiallisessa maisemassa kuin kotonaan. Nurmikentällä auton kaikki luukut avataan selkosen selälleen myös uteliaitten ihailtavaksi. Koeajo päättyy Seppälänkankaalle hämmentävässä olotilassa. Valmetin Tourulan traktoritehtaan entisen päärakennuksen edessä pidetään vielä paussi ja ihaillaan auton sisätiloja. Mercedeksellä praktikanttina ollessaan valinnut Opelin sijasta Mersua, vaikka vähän vanhempaakin. Luukut suljetaan ja koeajo jatkuu Jyväsjärven rantapromenadin "Ceau?escu Beachin" kautta Kuokkalan liikenneympyrään, missä testataan auton käyttäytymistä tiukkaa kehää ajaen
com Hollola. . 982 hyvä projektimoottori 2 elementtisellä ruiskupumpulla. jektista yli jääneitä osia. Ilmoitukseen voi ilman veloitusta liittää myös valokuvan, mutta kuvaa ei palauteta. Lehti ei vastaa taloudellisesti siinä esitettyjen raken ne se los tusten, vihjeiden yms. Indian Scout 20-28 ja Powerplus 16-24 moottoripyörien projekteista yli jääneitä osia. Niskala 040-4151363 vain puhelut Laukaa. *Ilmestymispäivä tilaajille. ma 18.7. Myydään alustana, seisonut kauan. Sorsa 040-5578772 sorsa.jussit@gmail. 50 tkm, h. ma 14.2. Puh 0400-682055. Mobilisti-lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. 56 . 7000 €. Irtonumero tulee myyntiin seuraavalla viikolla. -63, aj. ma 28.3. Maijala 0407033021 maijalatim@gmail.com Lahti. All rights reserved kaikki oikeudet pidätetään. Toivanen 0409117272 Kerisalo. Noudatamme kestotilausta ellei tilaaja toisin ilmoita. pe 5.8. Ilmestymispäivä* pe 28.1. . 5000 km, hieno. H. 8500 km. Heikkilä 040-5223168 Huittinen. 25000 €. Mobi listi-lehti julkaisee sitoumuk setta juttuja ja kuvia aihepiirinsä alueelta. kuva 12 Chevrolet Styleline 4D De Luxe -52 automaatti, entisöinti projekti, ollut kokonaan osina, hiekkapuhallettu, hitsailtu, moottori koneistettu ja laakeroitu, vaihdelaatikko uusittu uusin osin, kokoonpano, viimeiset hitsaukset, sisustus ja maalaus vaiheessa, USA tuonti, tullattu, paperit ok, kaikki osat löytyvät, mukaan paljon osia, 9000€. Velorex Typ 502 moottoripyörän . pe 15.4. ma 16.5. MOBILISTI 1/22 2/22 3/22 4/22 5/22 6/22 7/22 8/22 Aineistopäivä ma 10.1. 300 merkkiä. Wartburg 311 taka-akselisto, jousipakka, pyörät kapseleineen ja pätkä runkoa. pe 3.6. Mobilisti 8/21 kuva 10 Willys 77 Sedan -36 hyvä Suomi auto projekti, lähes täydellinen osiltaan. pe 4.3. H. Alle 20-vuotiaiden ajoneuvojen kuvia julkaistaan vain poikkeustapauksissa. --71, aj. Bedford Edlob -paloauto, vm. ma 5.9. 8000 €. Willys Station Wagon 52-56 projekteista ylimääräistä pisteosaa. Ilmoitusten maksimipituus on 8 ladottua riviä, eli n. ma 17.10. pe 4.11. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tai olla julkaisematta tekstiä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata vain toimituksen luvalla. Toimitus pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvaa. Sällman 050-4065703 Espoo. Ilmoitukset ovat ilmaisia vain yksityishenkilöille. Ford Fairlane 500, vm. kuva 20 Simca Chambord V8 -61 MR-katsastettu, hieno, katsastettu, tarjousten perusteella, Simca Beaulieu/ Chambord jakajankärkiä, Aronde/ Ariane SEV ja Ducellier virranjakajankansia ja -kärkiä, Ariane uudet virranjakaja, bensapumppu ja kaasutin, 40-80-luvun autojen Doduco kärkiä. ma 28.11. Tilaukset ja osoitteenmuutokset hoitaa toimitus; Niittyläntie 11, 00620 Helsinki, p: 09-2727100, toimitus@mobilisti.fi. . Ilmoittelun kohteen tulee liittyä harrastekalustoon. com Nurmijärvi. pe 16.12. ehdottomasta virheettömyy destä. pe 23.9. Ylönen 0400494700 timo_ylonen@hotmail. Termonen 050-3093130 kyosti.termonen@gmail.com Pori. -70. Peltola 0400-557420 peltolajari48@gmail.com Kouvola Sisu Kontio -66 4×4 nosturiauto, käyntikuntoinen, Ford Trader proMYYDÄÄN kuva 8 Ford A Coupe -30 MR-katsastettu, uusittu sisustus, puskurit, vilkut, hyvät renkaat ja moottori, katsastettu, 17800€. Reinikainen 0400-880939 iltaisin. Aj. www.mobilisti.fi . MB 220 SE -62 M 127. Tilaushinta 2021 on 94 euroa kotimaassa ja irto numeron hinta 12,50 euroa. Mobilisti-lehti, Niittyläntie 11, 00620 HELSINKI | aineisto@mobilisti.fi Ilmoitukset helposti myös netin kautta. Kimonen 044-2731560 Lahti. moottori lisälaitteineen, akselistot, lokasuojat, keulan pellit, tarjousten perusteella. kuva 9 Renault Primaquatre -38 aihiokuntoinen, ruosteinen, pääosat tallella, mm. Arvonen 0400-979370. Ilmoitukset on lähetettävä kirjallisina, selvällä käsialalla tekstaten tai sähköisesti ja niiden on oltava perillä toimituksessa viimeistään kyseisen numeron aineistopäivänä. Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 56 Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 56 8.12.2021 13.00 8.12.2021 13.00. Unimog 404 S, vm. Ford Zephyr MK3 etupuskuri, uudelleen päällystetty sininen kojelauta, äänimerkit, laturi, takavalot, ym., Consul 60-61 tuulilasi, tuulija takalasin kromilistoja, Consul MK1uudenveroinen jäähdytin, Taunus 65-67 vanteet kapseleineen, Saab 96 60-64 2-tahtisen jäähdytin, laturi, vesipumppu, startti. Kanervo 0400-442164. . kuva 11 Csepel -54 MR-katsastettu, pitovaikeuksien takia. Ford Galaxie 500 Sunliner Convertible -62 hieno avo, katto uusittu, kromi fenderit, 24000€, Austin A110 Westminster MK II -65 projekti, kovapeltinen, mukaan paljon osia, 3900€, Volvo T 31 -56 puolitoista traktoria purettuna, mukaan kyntöaura ja puskulevy, 2000€, Tabbert Royal De Luxe 600 -73 teliasuntovaunu, 10000€, Cadillac -59 takapuskurin keskiosa, 700€. Pakkanen 040-7338889 Koria, valokuvia: Peri 040-7167659 jouko.peri@pp.inet.fi BMW 321 kardaani, ratti, hammastanko, konepelti, takasivuikkunat, jäähdyttäjä, etuiskunvaimentajat ja tukivarret, 2 levypyörää, jarrukilpiä, puskurit, sopii 327, vaihdelaatikko osina, imusarja, moottorilohkoja, pikkuosaa, EMW 327 takalehtijouset
Puh. Falck +372-56077208 puutteenpera@ gmail.com Põhja-Pärnumaa vald. puretuista moottoreista, uusia laakereita, männänrenkaita, ym., vaihdelaatikoita ja osia, 1101/1102/1200/440/445/Octavia moottorinja vaihteistonosia, 1000 MB/110/120/110 R käytettyjä peltiosia, joitakin jarruosia ja laseja, avustetaan uusien Skoda varaosien hankinnassa Euroopasta. Datsun 100A osia: ovet, kojelauta ratteineen, takavalot, kansi ja uudet ohjurikumit, tarjousten perusteella, otetaan vaihdossa myös Mitsubishi Galant 77-80 osia, Fiat 600 jouset. Tarvainen 0400-794466 ei txtviestejä Orimattila. HD Sportster 1000 -70 Kirkerin keula, moottori alkuperäinen, projektina, kaikki osat tallessa, myydään terveyden takia. Ford Cortina MK1 etuiskunvaimentimet, valmiit MK1 levyjarru etutolpat, 1,5 kunnostettu sylinterikansi ja kampiakseli, painelaakeri tähtiasetelma kytkimeen, GT vaihdevalitsin, 63-66 keskikonsoli, etujarrupuristajia kunnostettuja, alatukivarsia, vihreät GT penkit, keskikonsoli, sivuverhoilut, 1,6 mäntäsarjoja, MK2 apusimpukka, ohjausniveliä, alatukivarsia, -67 2D ovet, etutolpat, korjauskirjoja, MK2 Lotus kirja, Anglia 59-68 kunnostetut alatukivarret. Raunio 0400232731 Tampere. kuva 41 MB 200 B -79 MR-katsastettu, hieno, katsastettu. -68, 6x6-veto, englantilainen lentokenttäpaloauto, vähän ajettu, kauan seisonut, R-R suoramoottori, harvinainen. 0440497397 Kärkölä. Oksanen 050-62606 mattim.oksanen@elisanet.fi Kirkkonummi. 0400-682055. Alfasud Ti 2D 1,2 -75 ensimmäistä 901C mallisarjaa, projekti, tuotu Ruotsista, säilytetty sisällä kauan, ei ajokuntoinen jarruputkivaurioiden takia, moottori käynnistyy, nelivalokeula, täydellisempi mittaristo, loimuvaluvanteet, käpypuskurit, vaatii täyskunnostuksen, suomalainen rekisteriote löytyy, 3300€. Datsun 240 Z -73 osiltaan lähes täydellinen projekti, Suomeen tullattu, peltityöt tehty, paitsi varapyöräkotelo, uutta mm. Moskvitsh 412/427/434 venäjänkielinen kuvallinen varaosakirja, akku, alppitorvet, Ladan virtalukko, 2 kpl ajovaloumpioita. Heikkinen 0408489785 arto.olavi@hotmail.com Kuopio. Audi 100 5-sylinterinen bensa, 250€, Daf Super De Luxe -71 varaosa-auto, 200€, Peugeot 604 -77 automaatti, moottori pyörii, hyvä sisustus, 500€, Ford Thunderbird -85 varaosa-auto, 450€, Mercury Sable -92, ei katsastettu, rekisterissä, Renault 5 rullaava kori, Escort ja Orion peltiosia, Dodge Mirada ovet, konepelti, takaluukku, Opel Rekord -83 etuakselisto, Volvo 740 oikeat ovet, Chevrolet El Camino -73 takapuskuri, valot, MB -63 maski, Datsun 1600 -69 taka-akselisto, sylinterinkansi, vaihdelaatikko, Volvo 350 osia, BMW 520 vaihdelaatikko, Fiat 127 moottori, Chevy Van 20 ovet. Tuomas 0405788876 Pello. 57 Sukunimi Puhelin Kaupunki tai kunta matkapuhelimissa ajoneuvon merkki tyyppi vuosimalli muut tiedot ajomäärä Niittyläntie 11 00620 Helsinki Sähköposti: aineisto@mobilisti.fi MYYDÄÄN SEKALAISET OSTETAAN Rasti ruutuun LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE osittain purettu sivuvaunu, rengaskoko 3,25×18" kromivanteella. Hietalahti 050-3745549 timo.hietalahti@ dnainternet.net Halsua. Hänninen 040-1939355 Hämeenkyrö. tuulilasi, eurooppalaiset takavalot, istuinverhoilut, tarjousten perusteella. WV Polo -77 tai -79 käyntikuntoinen varaosa-auto, moottori 900, mätä, valkoinen, nostetaan kyytiin, 30€. Ginge-Nubian TFA-B 81 SV, vm. Pirkonen 0505216880 Veke.vap@gmail.com Asikkala. Audi 100 osia: C1 käytetty etulyhty, 40€, 1760cm 3 venttiilinkumisarja, 20€, C2 Audi Beta radio, 10€, 5-sylinterisen 2,0 tulpanjohdot, 10€, Opel Rekord/Commodore Carlton takapyöränlaakerit SKF, 20€, Morris Marina vannekoristesarja, 10€, Ford Scorpio/Sierra/Escort Beral jarrupalasarja, 10€, Yazaki 75-90 jalallinen kierroslukuPERUTTU Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 57 Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 57 8.12.2021 13.00 8.12.2021 13.00. Koivisto 0400-570372 Ruotsinpyhtää. Volvo PV 544 -63 kokonainen projekti, ei mätä, Opel Kadett 4D -66 ja 2D -70 yhdessä, Ford Taunus 15M TS -67 katsastettu, Renault 12 varaosa-auto, Buick Skylark -91 hyvä, katsastettu, Aspen -79 hyvä projekti, Aspen 78-80 osia. Mobilisti 8/21 . kuva 60 MB 230 E -81 W123 MR-katsastettu, 4-vaihteinen manuaali, siisti, huollettu, ajettu 150 tkm, katsastettu, 8900€/tarjous. Joentausta 040-7227568 juhnu63@gmail.com Lahti. Skoda 1000 MB, 100, 110, 120, 135, 136 moottorinosia: lohkoja, kampiakseleita, kiertokankia, mäntiä, ym. Haatainen 050-5330115 jaakkokhaatainen@ gmail.com Pori
Hyväkuntoisia Mobilisti lehtiä 8521, täysiä vuosikertoja 27 kpl, muutama vajaa, kaikki yhteensä 100€, vain nouto. kuva 62 Yamaha XT 400 -84 enduro, 400 cm³ 4-tahtimoottori, MR-katsastettu, siisti, ajettu 19 tkm, 3950€. Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 58 Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 58 8.12.2021 13.00 8.12.2021 13.00. Canon 250T mikrofilmien ehjä lukulaite, 60 kpl 70-90-luvun Honda moottoripyörä varaosafilmiä, yhteensä 120€. Yli-Piipari 0400-563928 matti.yli-piipari@ pp.inet.fi Kauhajoki. kuva 88 Tuntematon vaihteisto 12082, tuntematon 15” vanne, vanha vinssi. Passinen 0403753423 Kauhava. Mobilisti 8/21 Tilaan ___ / ___ 202__ alkaen Mobilisti . kuva 87 Blaupunkt Frankfurt US 6/12V autoradio, takuuhuollettu, plus maadoitettu, sopii englantilaisiin autoihin Jaguar, Mini, Anglia, ym., myös antenneja ja kaiuttimia. itselleni . 60-80-luvun autoihin ja traktoreihin, paljon eri merkkisiä kunnostettuja tasaja vaihtovirtalatureita ja startteja, purkuosia: Peugeot 505/504/405, Anglia, Mini 850, Saab 96, Simca 1000, VW, Ford Custom kuorma-auto. kuva 61 Talbot Solara GLS -86 MR-katsastettu, hieno, Suomessa valmistettu, ajettu 144 tkm, 2 omistajaa, huoltokirja, 2 renkaat, 2900€. 58 . lahjaksi . . Leppänen 050-5481873 hevosmies. osoitteenmuutos alkaen ___ / ___ 202__ Niittyläntie 11, 00620 Helsinki Puh. Vuorinen 050-5403756 markkuvuorinen@rocketmail.com Eno. kestotilaus* . British Seagull 5 HV perämoottori, varastoitu toimintakuntoisena, mukaan huoltoja käyttöohjeet, Postimerkki PUH. Koskela 040-8497748 marja2424@gmail.com Riihimäki. Hiltunen 0400-748850 kimmo.hiltunen@salo.salonseutu.fi Salo. Ylönen 045-2015240 moottorimatti@gmail.com Kuopio. Senior Mobilisti . Heikola 046-8978740 Ollila. Pääkkönen 0400541015 Kouvola. määräaikaistilaus 12 kk . Tammelin 0440-753000 jouni.tammelin@gmail.com Lahti. 09-272 7100 Sähköposti: toimitus@mobilisti.fi *) Kestotilaus jatkuu 12 kk:n jaksoissa kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan, kunnes tilaus irtisanotaan tai muutetaan määräaikaiseksi. Lehden saaja (osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Lehden maksaja (osoitteenmuutoksessa uusi osoite) Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE mittari, 30€, Kovil lämmittimen sisäpistokeja haaroitinsarja 150 cm, 30€, postimaksu lisätään hintaan. erkki@gmail.com Kiihtelysvaara. Nissan Sunny 1,6 5D Wagon -87 farmari, B12 moottori, ei peltitöitä, helpolla MR, siisti ja alkuperäinen, 2 renkaat, talvirenkaat uudehkot, ajettu 220 tkm, seisonnassa kuivassa, välillä ajeltu, 1500€. 050-5238951 teline, varatankki, 150€
kuva 90 Chevrolet Bel-Air -57 1:6 kojelauta, valmistettu 1000 kpl, mittaristossa valot, virta-avaimet ja owners manual hanskalokerossa, mitat l25×18cm, mieluiten nouto, 180€. com Osia: Plymouth Valiant 100 2D Sedan -65 170 cid, manual ja Dodge Aspen 4D Sedan -80 225 cid, automaatti, lähinnä uusia NOS korinosia. tyrkko@ippnet.fi DeSoto Diplomat/Seneca -60 koko auOstetaan ja myyda?a?n M821.indd 59 Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 59 8.12.2021 13.00 8.12.2021 13.00. Tyrkkö 040-5217943 hannu. rabina@gmail.com Helsinki. 59 LEHTI VANHOJEN AJONEUVOJEN HARRASTAJILLE M obilistin lukijat ovat kiinnostuneita kaikesta autoiluun ja historiallisiin ajolaitteisiin liittyvistä asioista, niin uusista kuin vanhoista. Luostari 040-8355724 sami. Räbinä 040-5825602 pekka. Kun haluat tavoittaa nämä todelliset autoalan ”puhemiehet” ja mielipidevaikuttajat, ilmoita Mobilistissa! Mobilistin painos on keskimäärin 25 000 kpl ja jokainen lehti tavoittaa noin 108 000 (2014) intohimoista alan harrastajaa, kahdeksan kertaa vuodessa! S euraava lehti ilmestyy 28.1.2022 ja sen aineistopäivä on 10.1.2022. Valkeavuori 040-4627900 tommivalkeavuori94@gmail.com Hillman Minx California 56-57 lämpömittarinanturi. Valtonen jouni.j.valtonen@gmail.com Messerschmitt Kabinenroller projekti tai ajokuntoinen, Willys Jeep CJ3B takalokasuojat, myös muuta peltiosaa, Indian Powerplus runko, myös muuta osaa, myös vaihdossa Powerplus osia. OSTETAAN Vanha moottoripyörä Pope, Indian, Harley Davidson, DKW, Norton 30-48, Harley Davidson osia tai paloja, huonokuntoiset tai keskeneräiset entisöinnit, Eläintarhanajojen julisteita, käsiohjelmia, valokuvia, viirejä, kylttejä, ym. luostari@icloud.com kuva OST1 30-luvun Husqvarna 4-tahti moottoripyörä tai osia: moottori, vaihdelaatikko, etuja takapyörä, Bosch magneetto, etulyhty, pyörien navan valunumero 4G-1 tai G-1. Lukijoiden rivi-ilmoitukset voit lähettää suoraan osoitteessa www.mobilisti.fi 2 vaihdelaatikkoa, toisessa Skoda logo, ei tietoa mistä autoista. Jawa 550 Pionyr -57 kaikenlaista osaa: peltija moottorinosia 50 cm³, ym. Mobilisti 8/21 . 60 mm, leveys n. ajoihin liittyvää, huoltamoesineistöä samalta ajalta, öljypurkkeja, kylttejä, bensapumppuja, ym. Termonen 050-3093130 kyosti. 90 mm., kaiken kuntoiset. Laitila 0449582860 Herrahorna@gmail.com Vespa tai vastaava skootteri, huonokin. Maijala 0407033021 maijalatim@gmail.com Datsun Bluebird PL410 -64 kojelaudan päälle tuleva kulmikas lisävaruste Jeco kello, korkeus n. Lasaroff 040-5575873 timolasaroff@ gmail.com Kontiolahti. termonen@gmail.com kuva OST2 Morris Minor 2D Deluxe oikean oven rosteri ikkunakehikko. Koivisto 040-5894966. Häkkinen 0500863634 aarre.hakkinen@hotmail. K aupallisissa ilmoituksissa ota yhteys toimitukseen puh: 09-2727 100 tai sähköpostilla toimitus@mobilisti.fi
Mäkelä 0400-525624. Hellstén 0400602327. Saari 0400612238 mikasaari1@gmail.com Datsun 240 Z myös projekti ja osia. Valkama 050-5341728. Moskvitsh museoautoon työkaluja ja pussi. aiheeseen liittyvää. 60 . 040-516 0358 Niittyläntie 6, Helsinki Niittyläntie 6, Helsinki email: info@oldcarsworld.com email: info@oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com www.oldcarsworld.com Old Cars World Oy Old Cars World Oy 1942 Cadillac 2D Fastback, hieno! 1953 Packard Executive Limousine 10800 € 1953 Studebaker Commander 2D Coupe 9500 € 1993 Chrysler LeBaron avo 3500 € 1932 Chrysler CM6 Roadster -projekti 12900 € 1966 Dodge Coronet avo 7500 € 1981 Chevrolet Stepside 15 000 € 1963 Chrysler New Yorker farmari 1966 Chrysler New Yorker 4D HT Yka?n ilmo_820.indd 2 Yka?n ilmo_820.indd 2 19.11.2020 16.12 19.11.2020 16.12 to tai osia, myös vihjeet. McCormick B 275 -60 tai uudempi metallinen nokkamerkki ja sivumerkit. Korhonen 0500-900277 samijkkorhonen@gmail.com 70-luvun harrasteauto Datsun 160J/180B SSS, Mazda Savanna Coupe, Escort RS, tmv., saa olla laittamista tai MR-kuntoinen. Waris 040-5705730 tuomas.waris@ gmail.com Fordson Thames ohjausvipu, kuvassa nro 3134, vipu vasemmasta etunavasta simpukalta tulevaan tankoon. Ford Cortina MK 1 ehjä sisusta, värillä ei väliä, myös kokonaiset varaosaautot, voin myös vaihtaa osia. Vanhaa huoltoasema rekvisiittaa: öljypurkkeja, kylttejä, emalikylttejä, bensaja lämpömittareita, ym. Salmi 040-7447048. Koskinen 0400-768733. 040-516 0358 Yrjö Bremer, p. maalaus. Chevrolet Chevy G20 Van hyvässä kunnossa oleva, 350 moottorilla. Rahikainen 050-3561730. 0440-497397. Mobilisti 8/21 Hinnat tullattuna Helsingissä Hinnat tullattuna Helsingissä Yrjö Bremer, p. Karvanen 0400-473195 heikki.karvanen@jamicar.fi Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 60 Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 60 8.12.2021 13.00 8.12.2021 13.00. Hänninen 040-1933955. Kavander 0400-829533. 4-Chrysler 26-30 kansi, laillinen määrä ruostetta hyväksytään. Ford A jäähdyttäjän kehys, ei tarvitse olla priima, John Deere maamoottori. com MB 190 E -90 W201 ASD perä ja vetoakselit, mahdollisimman harvalla välityksellä, 3,07 tai harvempi, myös lukoton, oltava äänetön. Volvo Duett mieluiten ajokuntoinen, saa olla laittoa, esim. BMW 321/327 ja EMW 327 alkuperäinen tunkki. Sandelin 050-5604466 jan12sand@gmail
Lahtinen 045-2785998 glimsradio@gmail.com kuva OST6 PMC A150/200/Gloria/Skyline tai Datsun 240 KGT, Nissan 2400 GT. Pennala 050-5700077 Otsop@ hotmail.com Skoda, Tatra, Tatraplan, VW T1 -70 asti, MB 200/220/250/280/ym. -Osat ja tarvikkeet suorituskyvyn parantamiseen, myös asennettuina. 61 Täyden palvelun virityspaja -Moottorien säädöt ja mittaukset dynamometrillä. Helalantie 11, 21800 KYRÖ (02) 533 2686 info@sporttiauto.com Vanhaan Harley Davidson pyörään kaikenlaisia osia ja oheismateriaalia. Mobilisti 8/21 . -UUTTA: Moottorien dynaamiset tasapainotukset. Gabriel 00420777887157 tudorskoda@ seznam.cz Impala/Caprice 77-81 projekti tai varaosa autoksi kelpaava, kiinnostunut kuulemaan lisää autosta. -70 asti, kaiken kuntoiset. Kolari 050-3268569 kepakolari@ gmail.com MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2022 | 13,50 € S e n io r TILAA SENIOR! SOITA 09-2727 100! Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 61 Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 61 8.12.2021 13.00 8.12.2021 13.00
Englanninkielisenä julkaistavan teoksen kirjoittajana on toiminut autoja liikennetoimittaja Arttu Toivonen, joka ammatillisen mielenkiinnon ohella on Porsche-harrastajana tuttu kasvo myös klubin tapahtumissa jo vuosien ajan. 62 . OTTAKAA ROKOTUKSET! WWW.MOBILISTI.FI Tilaajille kaikki Mobilistit näköislehtinä digiarkistossa. MUISTA TAPAHTUMAKALENTERI – 2022 (Ilmoitukset muodossa: päivämäärä, tapahtuman nimi, paikka, järjestäjän tiedot) Tapahtumamaailma aukeaa ja palaa vuoden 2022 ensimmäisessä Mobilistissa! Ilmoittakaa tapahtumistanne sähköpostilla osoitteeseen toimitus@mobilisti.fi Tapahtumakalenteri-ilmoitukset veloituksetta. Kirjan painos on rajoitettu 1971:een numeroituun kappaleeseen. PORSCHE IN FINLAND – UPEA JUHLAKIRJA 2021! kirja ilmo mobilisti.indd 1 kirja ilmo mobilisti.indd 1 2.12.2021 8.35 2.12.2021 8.35 Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 62 Ostetaan ja myyda?a?n M821.indd 62 8.12.2021 13.00 8.12.2021 13.00. Kirja on myös myynnissä bookcover-kauppa.fi verkkokaupassa hintaan 66 euroa. RAJOITUSTILANNE ELÄÄ! SEURATKAA TAPAHTUMAJÄRJEST ÄJIEN JA VIRANOMAISTEN TIEDOTUSTA JA PYSYKÄÄ TURVASSA. Tutustu! 360-sivuinen kirja on arvokas lisä kenen tahansa autoentusiastin, mutta erityisesti Porscheista, merkin Suomihistoriasta ja klubin toiminnasta kiinnostuneen kirjahyllyyn niin meillä kuin maailmallakin. Mobilisti 8/21 L E A T H E R & V I N Y L C L E A N E R & C O N D I T I O N E R VERHOILUPUHDISTE & NAHKARUOKA PRESCO OY PRESCO.FI INFO@PRESCO.FI TAPAHTUMATAKUU JÄRJESTÄJILLE Mikäli tapahtuma peruutetaan, ilmoitustanne ei laskuteta. Kaupalliset tapahtumamainokset ilmoitusmyynnin kautta.
Käytännössä ajan mittaan kaasuttimen kansi taipuu melko usein kaarelle, jossa pulttien reiät ovat alimmaisena ja niiden välinen valu voi olla lähes millinkin ylempänä. Mittasin Matran Solexin kannen suoruuden työntömitan kyljellä. Projekti vaikutti mielenkiintoiselta, mutta hyötyynsä nähden ihan liian paljon aikaa ja varsinkin rahaa vievältä. Koska minulla ei ole koskaan ollut autoa, joka olisi niin tarkka ilman lämpötilasta, ajattelin ensiksi tarkistaa olisiko vika muualla. Niitä saa tilaamalla Saksasta. Kaasuttimen pohja taas ei ollut. Olin käyttänyt uutta tiivistettä, mutta oli todennäköistä että raosta oli päässyt ilmaa imusarjaan. Seuraavaksi minun piti hankkia uusi kaasuttimen kannen tiiviste. Vaikka kaasuttimen pohja on tukevaa, paksua valua, oli neljän kiinnityspultin kohdalta kaasuttimen materiaali taipunut niin, että kaasuttimen tiivistepinnan keskiosa oli lähes 0,4 milliä ylempänä kuin kulma. Ei se mitään, mutta postin ja joulun yhteisvaikutus toimitusajan epävarmuuteen ei innostanut tekemään tilausta juuri nyt. Nyt ei tarvitsisi kuin M821_toimitusautot.indd 63 M821_toimitusautot.indd 63 8.12.2021 11.38 8.12.2021 11.38. 63 Kaasutin & kuljetin M atran moottori oli nykinyt ajossa hennosti. Sillä saa melko tarkkaa jälkeä ja monimutkaisia muotoja halvalla, mutta valun mekaaninen kestävyys ei ole kovinkaan kummoinen. Se oli tiukasti kiinni imusarjassa, sillä pahvin molemmin puolin oli ohut kalvo polttonesteen kestäväksi mainostettua tiivisteliimaa. Otin Matran Solexin käteeni ja ison viilan toiseen. Raosta pääsee ilmaa kaasuttimen sisälle ja aiheuttaa jälleen outoja käyntioireita. Uusi tiivistepahvi vaikutti ulkoisesti ehjältä ja kuivalta. Materiaalissa on hyvät puolensa. Kaasuttimen kannen tiiviste vaikutti tiiviiltä, mutta liima oli osittain muuttunut tahmeaksi mönjäksi, jota oli valunut pitkin kaasuttimen sisäosia. Suhteellisen laajaa tiivistepintaa pitää kiinni muutama pultti. Sen vuoleskelu ihan itse ei houkuttanut, mutta nykyäänhän on tulostimia, jotka leikkaavat laserilla jopa ohutta vaneria tarkasti muotoihinsa. Purin kaasuttimen ja irroitin kannen nyt jo melko surullisen näköisen tiivisteen. Niiden paine on pistemäistä, jota vastustaa pulttien välinen, joustavasta materiaalista valmistettu tiiviste. Solexin tilalle tehdään näköjään läppärunkoa, jolla autoon saisi askarreltua ohjelmoitavan polttoaineen ruiskutuksen. Tiukassa ollut alatiiviste oli yllättäen kaasuttimen pinnan keskivaiheilta kostea. Kannen tiiviste on melko monimutkainen ja vaatii tarkkuutta. Mobilisti 8/21 . Pienen selvitystyön jälkeen sain kuulla, että sellaisia on jopa joissain kirjastoissa ilmaiseksi käytettävissä. Koska ilmiö ilmestyi sään kylmetessä, ajattelin kokeilla ottaa moottorille tulevan ilman pakosarjan lämmittämänä. Toinen verkosta löytynyt, askarteluintoa herättävä idea oli virityskaasuttimen asentaminen Solexin tilalle. Se kuulosti erittäin mielenkiintoiselta. Se oli aivan suora. Asialle piti tehdä jotain. Päätin nostaa laitteen jälleen pöydälle tarkistettavaksi. Toinen, harvemmin tunnettu vika on kaasuttimien kansien taipuminen. Osa maksaa kympin ja postikulut kaksi eli yhteensä kohtuullisen kallis kilohinta pahvinpalalla. Sen tiivistyskyky ei ollut enää entisensä, mutta selvää syyllistä ei löytynyt kaasuttimen ollessa autossa kiinni. Kaasuttimet on tehty sinkkipitoisesta seoksesta painevaluna. Kaasutinta läheltä katsoessani huomasin, kuinka sen alle oli ilmestynyt kosteutta uudesta alapuolisesta tiivisteestä huolimatta. Viilasin kaasuttimen pohjaa niin pitkään, että se oli suora. Yritin taskulampun avulla selvittää, mistä bensiini oli vuotanut, olihan kaasuttimen kannen tiivistekin jo pariin kertaan käytetty. Pitää tunnustaa, että tässä vaiheessa istahdin tietokoneen ääreen. Rahahan ei tunnetusti tee onnelliseksi, mutta shoppailu tekee. Niitähän maailmalta löytyy monia erilaisia ihan kohtuuhintaan, mutta jälleen sovittamisen ja säätämisen vaiva ei olisi hyödyn veroista. Läppäakseleiden läpiviennit kuluvat yleisesti väljiksi, josta johtuva ilmavuoto sekoittaa tyhjäkäynnin seokset. Aluksi voisin nostaa kohokammion polttonesteen pintaa millillä. Ensi ajatukseni oli, että se olisi kastunut irroitushetkellä bensiinin loiskuessa kohokammiossa
Se pitää ottaa huomioon ainakin pienimpiä reikiä leikatessa. Myös tuulensuhina tuntui selvästi voimakkaammalta, kuin mitä muistin sen olevan laillisilla nopeuksilla. Ohiteltuani riittävän monta mustaa Audia ja Mercedestä, pyysin kollegaa tarkistamaan varmuuden vuoksi todellisen nopeutemme kännykällä. Kiinnitin alkuperäisen tiivisteen puhtaan tiivistepahvin päälle, josta naputin kaiken ylimääräisen pois. Alustavat testit tutulla nopeustutkalla osoittivat sen kuitenkin erittäin tarkaksi 40 km/h tuntumassa, mikä sai kirjoittajan naaman leveään virneeseen. Jännittyneinä lähdimme koeajolle. Matka sujui rennon joutuisasti, kun tiesi ajavansa oikeaa nopeutta, eikä edes mittaria tarvinnut vilkuilla jatkuvasti nopeudensäätimen ansiosta. Illan pimeydessä työnsin auton ulos, mutta se ei suostunut käynnistymään niin millään. 64 . Hän saattoi luvata vain, että näin huollettuna se kestäisi samassa kunnossa monen vuoden harrasteajot, mutta varoitti, ettei se missään nimessä vastaisi uusin osin korjattua. Levitin pinnoille tällä kertaa eri valmistajan tuotetta. Oli 18 astetta pakkasta. Viiksen Speed Pilot -liukuvipu “ON”-asentoon, sitten sormenpäällä painallus “SET”-nappulasta, jalka pois kaasupolkimelta ja kas, nopeus säilyy! Nopeudensäädin osoittautui varsin tarkaksi ja miellyttäväksi matkakumppaniksi. Luottomekaanikkoni hoiti sen muiden pienten huoltotöiden yhteydessä, mutta jopa allekirjoittanut olisi varmaankin onnistunut siinä, sillä homma ei ole niitä monimutkaisimpia. Tiskasin kaasuttimesta aiemmin käyttämäni tiivisteliimasta jääneet mönjät pois. Janne Halmkrona A spenin palauttaminen jotakuinkin täyteen tekniseen iskuunsa otti merkittäviä harppauksia vuoden 2021 jälkipuolella. Mittarin elvyttänyt spesialisti huomautti, että kriittistä nailonlaakeria ei ollut saatavilla eikä realistisin kustannuksin ja riittävällä tarkkuudella toisinnettavissa, joten hän ei voinut kuin kiristää vanhaa laakeria. Sopivan hetken tullen menin autotalliin ja kaivoin kaapista muutamia pieniä puuntyöstötalttoja. Kuitenkaan vielä koko hallintaviiksen ja sen johtojen ja kaapelien uusiminen tai kuntovarmistus ei tuottanut pienintäkään tulosta. Tutustuin kirjaston skannerin käyttöohjeeseen. Pikkuhiljaa ymmärsin, että skannaamalla saisin kuvan, jonka tulostamalla saisin tiivisteen näköisen pahvin, jonka tarkat mitat todennäköisesti heittävät johonkin suuntaan. Mobilisti 8/21 Matkalla jonnekin. Mobilisti 8/21 64 . Paluumatkalla aloin ihmetellä, että miksi kaikki modernit autobahn-ohjukset meinasivat jäädä jalkoihin, vaikka ajoin moottoritiellä vain pari kilometriä ylinopeutta ja sää oli hyvä. Siihen meni vähemmän aikaa kuin mitä olisin tarvinnut 3-d -tiedoston tekemiseen ohjelmalla, jonka käytön olen jo lähes unohtanut. Kun mittarini näytti tasan 120 km/h, kiidimme M821_toimitusautot.indd 64 M821_toimitusautot.indd 64 8.12.2021 11.38 8.12.2021 11.38. Varminta olisi tietenkin tehdä kaasutinta mittana käyttäen 3-d -tiedosto, jonka mitoissa olisi säteen paksuus otettu huomioon. skannata alkuperäinen tiiviste ja tulostaa muutama kopio. Olen käyttänyt viimeksi 3-d -ohjelmia vuonna 2006. Seuraavana päivänä minulla olisi ollut sopiva hetki käynnistellä Matraa, mutta illan päätteeksi talon lämmitysjärjestelmään kuuluva kuljetin meni jumiin. Kokosin kaasuttimen ja asensin sen autoon. Kun hieman vanhempaa vuosikertaa oleva, mutta kaikilta liitännöiltään identtinen servo sitten löytyi järjelliseen hintaan, niin kysymys oli enää noin neljännestunnin vaihto-operaatiosta. Mukavuutta korosti vielä peruskorjattu nopeusmittari, jonka olin asentanut takaisin paikoilleen. Esimerkiksi kaikkia elvytysyrityksiä menestyksellisesti vastustanut nopeudensäädin elpyi, kun sen “keskusyksikkö” eli servo vaihdettiin eBaylta löydettyyn nososaan. Matran käynnistämisestä tai sen yrittämisestä kerrotaan siis seuraavassa numerossa. Osia on ollut kyllä koko ajan tarjolla, mutta niin suolaiseen hintaan, että kaikki muut keinot oli käytettävä ensin. Hymy vain leveni, kun kollega Ouvisen kanssa suunnistimme kohti Lahden Jamboreeta syyskuussa. Koska talliin on loiva ylämäki, jouduin komen… anomaan koko perheen avuksi työntämään Matra takaisin sisälle. Laser esimerkiksi leikkaa säteellä, jolla on mitattava paksuus. Jopa jarrupolkimeen liitetty säätimen pakkosammutuskytkin tuli vaihdetuksi – turhaan
Hienoa. Sitten vaihdoin tilalle tehokkaammat ledit. Nyt käytin oikeita verhoilunirrotustyökaluja, jotka eivät edes maksaneet juuri mitään. Muutama tippa öljyä holkkiin, huopaan ja muihin liikkuviin osiin palautti ikkunan notkeuden hetkessä. 65 Mobilisti 8/21 . Seuraavalla viikolla vaihdoin sisältä vaijerilla kätevästi säädettävän, mutta pykineen kuljettajanpuoleisen ulkotaustapeilin hohtavaan nos-yksilöön. Olin nimittäin ryhtymässä seikkailuun, jossa valoa ei olisi ikinä liikaa... Seuraavana iltana puhdistin peruutusvalojen heijastimet ja siistin linssien sisäpinnat Swifferillä. 65 GPS:n mukaan 139 km/h! Se selittikin monia asioita. Toiselta puolelta löytyi peräti kolmen vanhan polttimon jämät. Ikkunan alareunaan kiinnitetyllä holkilla on jopa erillinen öljykostutin, joka pitää huovan liukkaana. Kimmo Koistinen M821_toimitusautot.indd 65 M821_toimitusautot.indd 65 8.12.2021 11.38 8.12.2021 11.38. Ajoin 100 metriä sysisynkälle peltotielle keskellä ei mitään, eikä se tuottanut pienintäkään vaikeutta. Suurinta tuskaa tuotti ovipahvin takaisin asentaminen, sillä olin kiskonut kiinnikkeet irti pelkällä isolla ruuvarilla. USA:ssa ne ovat rekkakuskien suosiossa valovoimansa ja -kuvionsa ansiosta. Hienoa! Mutta kun aloin peruuttaa takaisin asfaltille, tajusin, etten nähnyt peileistä tai takalasista enää mitään muuta kuin täydellistä pimeyttä. Syksyn sankimmassa sumussa tehty ensitesti ei kertonut vielä koko totuutta, mutta antoi osviittaa tulevasta. Maantielle käännyttyämme tarkastus 80 km/h tahdilla osoitti “enää” 7 kilometriä ylinopeutta. Sen takia kiinnikkeet olivat paikoin irronneet ovipahvista, eivätkä ovesta, mikä aiheutti melkoisesti ylimääräistä työtä. Operaatio vaati paikoin hyvin näppäriä sormia ja oikean kokoisia työkaluja, mutta oli onnistuessaan palkitseva. Onnistumisen rohkaisemana päätin selvittää koko ajan nihkeästi sulkeutuneen kartturin ikkunan salaisuudet. Pian ilmeni, ettei ongelmana ollut mekanismin nyrjähtäminen pois oikeasta asennosta, vaan yksinkertaisesti voitelun puute. Mobilisti 8/21 . Piti nousta autosta muutaman metrin välein ja valaista taskulampulla sumuista maisemaa, ettei olisi ajanut kapean multarännin reunoilla odottaviin ojiin. Olimme varsin lähellä alkuperäistä mittariongelmaa. Kiinnikkeiden oikean suunnan päättely vaati yrityksiä ja erehdyksiä ja pitkällistä makaamista selällään avoimen oven alla. Tässä tapauksessa kostutin oli kuivunut ja juuttunut lopulta yläasentoon ja holkki oli jyystänyt metallia aina vain tahmeammin. Normaalit peruutusvalot olivat yksinkertaisesti liian himmeät, jotta niiden avulla olisi voinut ohjata. Syksyn pimeyden edetessä päätin vaihtaa autoon 6054 Sealed Beamien parhaina pidetyt katulailliset versiot, GE/Tungsramin Night Hawkit. Moparin ikkunamekanismin ytimenä on pystysuora, ohjaava teräsputki, jonka ympärillä huovalla pehmustettu holkki liukuu ylös ja alas
tulppaaneissaturvallaan.indd 66 tulppaaneissaturvallaan.indd 66 8.12.2021 11.49 8.12.2021 11.49. Kaikki aikojensa laatuvankkureita, samanlaisesta vasemmalta ajettavasta Rileysta on jopa tuore havainto Päijät-Hämeestä. Jostain syystä kaikki kuvatut kamppeet edustavat tuontikalustoa. Rover 16 – noin vuodelta 1947 – odottelee rampana uuden etupyörän asentajaa. 66 . Hollanti on muutenkin hauska matkailumaa: nähtävää riittää, mukiinmenevää juomaa ja isoja ruoka-annoksia on tarjolla joka kylässä, ja vaikka itse Hollannin paikallinen on vaikeatajuista, englannilla pärjää aivan toisella tapaa kuin Saksassa tai Ranskassa. Mobilisti 8/21 Sattuneesta syystä – ja juuri siksi – Mannheimin jokavuotiset Veterama-megarompepäivät oli peruttu. Saman ikäinen Riley 18, 11/2 litre taas uusia laseja ikkuna-aukkoihinsa. Ainuttakaan DAF:ia ei bongattu; liekö oman maan ylpeydet säilötty sisätiloihin. Nämä laitteet bongattiin aamukasteisina Carroseriebouw Jansenilla Wesepessä. Maissipeltojen lomasta putkahteli tuon tuosta pieniä taajamia ja niihin sijoittuneita korjaamoja, pieniä erikoisautokauppoja ja peltiverstaita. Reittinä käytettiin autobahnien sijaan pieniä maalaisteitä, joiden varsilta löytyikin hämmästeltävää yllin kyllin. Matka oli varattu ja kaasujalka kuopi; radalle oli päästävä. MG TA 1937 on saanut sentään katon päällensä. Muutaman päivän kiertelyn aikana Alankomaat antoivat vasta esimakua kaikesta mukavasta, mitä se voi tarjota; autokunnan yhteinen päätös oli palata tulppaanimaahan paremmalla ajalla. Finnlines hoiti matkalaiset ammattitaidolla Travemündeen, josta yhden yöpymisen taktiikalla kohdistettiin keula Hampurin kautta kohti Hollantia. Timo Mononen Tulppaaneissa Tulppaaneissa turvallaan turvallaan Britannian saari on sangen lähellä ”Alankojen maata”, joten ei ihme että brittituotteiden kunnian ja loiston vuosina tavaraa valui kanaalin yli tasaisesti
Useita tämänkaltaisia virityksiä on tullut näköpiiriin vuosien varrella, eikä ihme, laite on brutaaleista brutaalein ketjuvetoineen. Austin Seven oli brittien vastaus Fordin T-mallille. Erich Bitterille eivät ihan tavalliset Opelit riittäneet. Volvo 303 Terrängbil 11 tunnetaan myös Lapplander-nimellä. 67 Packard Very Special Roadster kiitää jo ensi kesänä kilpaa kellon kanssa jossain alan tapahtumassa. 8 000 kpl valmistui 1974-1980 niin sodan kuin rauhankin töihin. Nyt se täydentää toista huonompaa samanmoista paremmilla pisteja koriosillaan. Toimiva tekniikka oli adoptoitu Opel Senatorista ja muista Rüsselsheimin tuotteista. Mobilisti 8/21 . Nopeus ja vauhti ovat kaksi aivan eri asiaa. Tällä numero seiskalla on kurvailtu maastossa ns. Tämä hallitun pakkolaskun tehnyt Messerschmitt KR200 päässee vielä tien päälle. trials-ajoissa. Lisenssin valmistukseen lunastivat myös Saksan BMW ja Ranskan Rosengart. 200-kuutioinen Sachs-moottori vie tätä laitetta vinhaa kyyti takapuoli senttien päässä maapallosta. American La France 1917 lienee saanut race-henkisen ulkoasun ja uuden elämän palokorin haihduttua pölynä maailmalle. Suosittu myös ultrapitkissä maratonralleissa. Hienojen coupé-mallien jatkoksi saatiin Ferrari-vaikutteinen SC, jota valmistui yhteensä alle 500 kpl vuodesta -84 lähtien, enimmäkseen coupéna, mutta muutama sedanina ja cabrionakin. Tämä yksilö on toiminut Alankomaitten YK-joukkojen kuljettimena. Kevyt ajopeli kulki 686 cm³ rivinelosen voimin ja kelpasi vaikka kilpuriaihioksi. Se viettää nyt eläkepäiviä Wesepessä. Pois haihtunut kori ei haittaa tällaista räätälöintiä, umpirautainen alusta ja tekniikka ei antaudu koskaan. 6-sylinterinen 125 hevosen kuutonen kiskoo kajuuttaa jopa 100 km/h tasaisella, maastossa rauhallisemmin. Se olikin laadukkain tuon ajan kevyistä eurooppalaisista ihmiskuljettimista. tulppaaneissaturvallaan.indd 67 tulppaaneissaturvallaan.indd 67 8.12.2021 11.50 8.12.2021 11.50
Puhelin käteen ja soitto Oskulle Rajalinnan Autoon. Toki sitä ennen olin ajatellut vaihtaa bensatankissa olevan kohon. Meillä oli 2020 peruttu laivamatka Travemündeen, joka aktivoitiin uudelleen 15 € lisämaksulla. Pierre Peugeot oli tahollaan perustanut kattojärjestön L'Aventure Peugeot, joka hallinnoi tehtaan museota ja Peugeotin teollista perintöä. Vuonna 2020 oli aika valmistautua uuteen juhlavuoteen. 200-vuotisteeman alla autotehdas juhli omalla kakullaan, jossa oli 120 kynttilää. Ilmoittauduin juhliin, mutta en maksanut heti, koska en ollut aivan varma, että tapahtumaa vieläkään järjestettäisiin. Vallilan takomo lyhensi hieman takajousia ja peräpää alkoi toimia normaalisti, joten myös etupään jouset piti vaihtaa ennen matkaa. Puristin oli siis rikki ja käsillä oli vain Mersuun suunniteltu vastaava, joka ei ollut riittävän tukeva. Mobilisti 8/21 Juhliva Peugeot Juhliva Peugeot Heuliezin jatkama 604 on ilmiselvä valinta Peugeotin 210-vuotispäiville matkustamiseen. En ole sellaisia itse vaihtanut, enkä varsinkaan ennen näin pitkää matkaa halunnut alkaa harjoittelemaan. Homma olikin hankala; vanhempeugeot.indd 68 peugeot.indd 68 8.12.2021 12.25 8.12.2021 12.25. Parivuotias kerho lähti Peugeotin satavuotisjuhliin hienosti yli kymmenen autokunnan voimin. Vastauksessani kerroin Peugeot-ansiolistani vuodesta 1988 alkaen. Otimme jousitolpan irti ja puristimme jousen kasaan, kunnes löysäämisvaiheessa kierre pettikin. Sain armon ja pääsin juhliin. Suomessa Maan Auto Timo Tenhon johdolla organisoi vuonna 1988 kokouksen, jossa Club Peugeot ry sai alkunsa. Enää piti puhua Anna Sagath uudelleen ympäri mukaani matkalle. Se ei onneksi osunut meistä kumpaankaan, eikä edes läheisiin autoihin. Tämä oli virhe, pehmeät jouset eivät kantaneet autoa kunnolla. 68 . Minulle kerrottiin, että tapahtuma oli täynnä ja että olin jonotuslistalla. Juhlat oli tarkoitus pitää kesäkuussa. Vaikuttavan tapahtuman jälkeen meni vuosikymmen ennen seuraavia synttäreitä, jolloin 110-vuotisjuhlat järjestettiin jälleen Sochaux’ssa. Vain autokunnat Miettinen ja Pellinen olivat siinä vaiheessa mukana Suomesta. Hän auttoikin kahteen otteeseen, sillä ensimmäisellä kerralla unohdin toisen tolpan pois kyydistä. Vuoden 2010 merkkipäivä muutettiin mielenkiintoisesti 200-vuotisjuhlaksi, sillä aikaa laskettiin nyt Peugeot-suvun teollisen tuotannon alkamispäivästä. Olin vaihdattanut aiemmin kovat ja korkeat jouset pehmeämpiin. Sain sovittua kaverini Matin toimimaan mestarina vaihto-operaatiossa, jossa itse olin apulaisena. Auton valmistelut Olen ollut kaksi kertaa ennenkin juhlissa Heuliezin jatkamalla Peugeot 604:lläni, joten sillä piti lähteä nytkin. Pekka Ylimutka A ikanaan, Peugeotin satavuotisjuhlien lähestyessä, velvoitti Pierre Peugeot maahantuojia perustamaan merkkikerhoja eri maihin. Kovan pamauksen saattelemana jousi paukahti taivaan tuuliin. Seuraavaksi listalla oli öljyn vaihto ja polttonesteensuodattimen uusiminen. Juhlapaikalla Ranskassa kaukaisimmat vieraat olivat tulleet Australiasta ja Etelä-Afrikasta saakka. Siirtely vei monelta matkaan aikoneelta uskon tapahtumaan, sillä Suomesta oli lähdössä toistakymmentä autoa 2020, mutta 2021 enää vain kolme. Minun intoani ei vuoden viive vienyt. Kun koronapandemia levisi, tehdas siirsi aluksi juhlan lokakuulle ja sen jälkeen seuraavalle kesälle
Saavuimme kuitenkin riittävän ajoissa iltapäivällä ilmoittautumaan muiden hienojen Peugeotien joukkoon. Ajoimme pimeydessä Lüneburgin lähellä olevaan hotelliin, minne pääsi koodilla sisään. Ihailimme museon pihalla kauniita autoja ja tähystimme, näkyykö autokuntia Pellinen & Miettinen. Tankki on kiinni takapenkissä. Juhlatunnelma alkoi nousta. Pidimme moottoritiellä 120-140 km/h keskinopeutta. Olin aikanaan poistanut tankin päältä huohotinputken, jotta sain takakaiuttimet mahtumaan. Vielä viimeisenä viikonloppuna ennen matkaa jarruvalot eivät toimineet. Mobilisti 8/21 . Ensimmäinen päättyisi Baden Badeniin, mistä olimme jo etukäteen varanneet hotellin. Kuvattavaa oli paljon. Onneksi 504 cabriossani on samanlainen kytkin, joten otin sen lainaan. Auto oli valmis, joten eikun matkaan. Museolla piti olla tiettyyn aikaan ja matkaa oli jäljellä vielä pari tuntia. Saimme matkalla paljon huomiota ohittavilta autoilta ja muutamasta klassikosta vilkuteltiinkin. Sitä etsiessä paloi jälleen kallista aikaa. Anitta ja Markku löytyivät, samoin kuin Veikka ja Helena, joten koko katraamme oli kasassa. Pääsimme kyllä perille, mutta aikataulu alkoi huutamaan hoosiannaa ja vanha kaupunki jäi tällä kertaa näkemättä. Yritin etsiä sen tilalle uutta bensaletkua, mutta en löytänyt sopivaa kokoa kuin Bilteman jäähdytysletkuvalikoimasta. Me olimme ainoat pohjoismaiset osallistujat. Oletin kyseessä olleen vain säädön tarpeen, jonka ajattelin tehdä vasta kun auto olisi pesty ja kiillotettu. Ainoa vaaranpaikka matkalla oli, kun rekka lähti kesken kaiken ohittamaan toista yhdistelmää suoraan meidän eteemme ja minulla oli vauhtia ainakin 135 km/h. Matkarajoituksista huolimatta osallistujia oli 11 maasta, autokuntia yhteensä 130. Onneksi olin valppaana ja ehdin reagoimaan. Yön unien ja aamupalan jälkeen tein virheen, sillä halusin ajaa Colmarin kautta. Sen tilalle asentamani letku oli tullut tiensä päähän. Saimme kassin, jossa oli kaksi villatakkia, tiekirja, käsidesiä sekä Peugeot D4A:n pienoismalli museon logoilla. Baden Badenin lähestyessä siirryimme pois moottoritieltä, suoraan kauniiseen vanhaan kylään. Mieleen jäi upean näköinen Mercedes 280SE W111, jossa oli 3,5 -merkit. Kello 15 ohjelmassa oli yhteisajo Montbéliardin lentokentälle. Yhdellä pysähdyspaikalla oli myös vanha MB-ambulanssi sekä kaksi “johtotähden” klassista avomallia silmänilona. Pääsyvaatimukset olivat tiukat, jopa ankarat. Välillä oli pakko käydä kirjautumassa sisään hotellille. Tapahtumaan ei ollut lainkaan asiaa, jos ei ollut esittää rokotustodistusta tai tuoretta testitulosta. Kohteena Sochaux Finnlinesin lautta saapui Travemündeen aikataulun mukaisesti puolelta öin. Montbéliardissa esillä oli museon urheiluhenkistä kalustoa, jolle annettiin happea lentokentän kiitotiellä. Säätöhetkellä kävi ilmi, että valon kytkin oli sylkenyt sisäosansa ulos, eikä uutta löytynyt mistään päivän varoitusajalla. Yli tuhannen kilometrin ajon jälkeen olimme vihdoin perillä. Olimme tehneet juhliin ajamiseksi kahden etapin reittisuunnitelman. 69 massa mallissa bensatäyttöputki katkeaa kahteen osaan, mutta uudemmassa se on kiinteä. Olimme ladanneet rokotustodistukset puhelimiin, joten meille ilmoittautuminen sujui ongelmitta. Samanlainen D4A seisoi ulkona ilmoittautumispaikan edessä. Seuraavana päivänä matka meni mainiosti. peugeot.indd 69 peugeot.indd 69 8.12.2021 12.25 8.12.2021 12.25. Se pitäisi saada kallistettua, mutta täyttöputken haratessa vastaan jätin homman tekemättä, etten saisi aikaan kyljestä vuotavaa säiliötä
Meille kerrottiin perjantaina, että tiekirja perustuu lentävään lähtöön. Veikka Miettinen valittiin suunnistajaksi, sillä entistä rajavartioston helikopterilentäjää parempaa kartturia ei helpolla löydä. Järjestelyt hieman yskivät, sillä emme heti ymmärtäneet, että kaikkien piti tiivistää ja jättää osa autoista parkkiin. Se oli huimaa katsottavaa. Reitti oli huikea, kävimme parhaimmillaan kilometrin korkeudessa. Takaisin museolle Paluumatkalla ajoimme 107 km vaihtelevaa, kaunista maastoa. Sehän olisi 130 osallistujalla tarkoittanut yli kahden tunnin viivettä. Pöydät oli katettu kahteen tasoon, museon kiiltävien autojen ympäröidessä meitä juhlijoita. Sinisiin kuuluivat ennen vuotta 1945 valmistetut autot ja punaiseen ryhmään sitä uudemmat. Valtakunnan ja unionin rajalla Lauantaina meidät oli jaettu kahteen ryhmään, sinisiin ja punaisiin. Olimme aikataulun mukaisesti takaisin museolla kello 18.00. Lopuksi Xavier Peugeot piti meille lämminhenkisen puheen, jonka jälkeen oli vuorossa buffetti ja lisää shampanjaa. Aivan suorinta tietä ei ollut valittu. Se järjestettiin jälleen museolla. Me suomalaiset sovimme, että puskemme ryhmässä eteenpäin. Saimme kuulla joen pinnan nousevan aina ajoittain, kerran jopa 12 metriä. Jäimme odottamaan ohjeita. Laivan lipuessa hiljalleen jyrkkien seinämien keskellä, meille tarjottiin aluksella maittava lounas. Joen toisella puolella oli Sveitsin lippuja, joten olimme EU:n rajalla. Varsinkin 205 T16, 504 Coupé V6 Safari sekä 3008DKR16 antoivat hevosvoimien laulaa ja kumin savuta. Syvimmillään joessa on peräti 40 metriä vettä. Lisähaasteena minulla oli saada pitkä limo taipumaan talojen välissä sekä kinttupoluilla. Nyt kaikki olivat liikkeellä kello kahdeksan. Johtoautomme jatkoi ripeää matkantekoa, jopa niin nopeata, että huikeimmat maisemat ohitettiin ilman mahdollisuutta valokuvaamiseen. Paras osuus oli se, kun myös me osallistujat pääsimme kurvaamaan kiitoradalle poistuessamme lentokentältä. Näkymät eivät saaneet johtoautoamme hidastelemaan. Seuraavana aamuna matka jatkuisi taas lentävällä lähdöllä klo 8.00. Tässä oli tiekirjan nerokkuus, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa eikä seuraavaan lähtijään pidetty minuutin taukoa, kuten joissain tapahtumissa. Saimme ihailla myös paikallisen kerhon hienoja laskuvarjoesityksiä sekä vuoden 1948 Dassault MD 315 Flamantin rullauksen, nousun ja ylilennon. Meillehän tämä oli helppo homma. Kokki Ludovic Mairen henkilökuntineen oli loihtinut suurenmoisen gastronomisen illallismatkan. Heuliez on rekisteröity kahdeksalle henkilölle, joten kaikki suomalaiset mahtuivat samaan autoon. Charles De Gaulle oli käyttänyt konetta Algerian-sodan aikaan. Oli maatilaa, pikkuista kylää, syviä rotkoja, isoja kallioita. Saimme aikaiseksi melkein kilpa-ajon! Perjantai päättyi museolla tiedotustilaisuuteen, jossa järjestäjät tarjosivat shampanjaa ja kertoivat tulevasta ohjelmasta. Se tarkoitti, että museon kohdalla laitetaan matkamittari nollille ja sen jälkeen noudatetaan tiekirjan opastusta. Huikean maisemareitin jälkeen autoille oli pysäköinti Villers-Le-Lac -nimisessä kylässä. Portaat johdattivat meidän näköalapaikalle ihailemaan vastapäätä olevaa huimaa 27 metriä korkeaa vesiputousta. 70 . Veikan vaimo Helena hoiti kiitettävästi ajamisen, hän oli nopea, veto oli aina autossa päällä ja meille muille jäi tehtäväksi roikkua mukana. Meitä kiersi läheltä huima joukko hienoja autoja, toiset arvokkaasti ja toiset kovempaa. Kenttää kiersi asfaltti, jossa esiteltiin Peugeot Motorsportin 125vuotista kilvanajohistoriaa. Lounaan jälkeen laivat kiinnitettiin laituriin ja meidät päästettiin kävelylle luonnonsuojelualueelle. Ajoimme limolla ylväästi jokirantaan kuin isommatkin kihot, mistä nousimme jokilaivoihin. peugeot.indd 70 peugeot.indd 70 8.12.2021 12.26 8.12.2021 12.26. Sen aikana soi salin puhelin, johon vastattiin. Mobilisti 8/21 Aérodrome de Montbéliard Lentokentällä meidät ohjattiin jonossa hangaarien ohi nurmikentälle, jonne autot pysäköitiin useampaan riviin. Välillä päästiin vain 300 metriä ja käännyttiin, välillä taas paineltiin jopa 5 km ennen seuraavaa suunnanmuutosta. Mutta sitä ennen ohjelmassa oli gaalaillallinen. Ohi ajoi kilpureita vuosisadan alusta tähän päivään, uusimpana Paris-Dakar 3008DKR16 ja vanhimpana Peugeot 172R Torpedo Grand Sport
Säiliössä ei ollut alipainetta. Arc-et-Senansin kuninkaallinen suolatehdas Sunnuntai alkoi tutusti lentävällä lähdöllä museolta. Oli loppulounaan ja lämpöisten jäähyväisten vuoro. Kotimatka alkoi. Laskin kymmeneen, menin ulos autosta ja avasin bensakorkin. Tämä oli Peugeot MotorSport -juhlallisuuden kliimaksi: meille esiteltiin uusi kilpuri, Hypercar Peugeot 9X8! Väki lähti pöydistä ihmettelemään uutukaista. Ennen Vatasen esiintymistä juontaja kysyi, onko täällä suomalaisia. 71 Puhelut merkitsivät videoviestien saapumista. Sulakevika on yhä tutkimatta, mutta kyseessä on todennäköisesti vain tukkeutunut suodatin tai rikkoutunut bensapumppu. Meitä tervehtivät David Brabham, Martin Brundle, André de Cortanze, Yannick Dalmas, Dan Davis, Bruno Saby, Jean Todt ja Ari Vatanen. Ajoin sivuun, annoin auton käydä ja kokeilin sormella lämpeneekö sulake uudelleen. Se pysyi viileänä. Gaala päättyi suurenmoiseen ilotulitukseen, niin kuin pitääkin. Tankkasin, käynnistin auton, ajoin joitain kymmeniä metrejä ja sitten moottori sammui. Eikä käynnistynyt uudelleen. Bensapumpun sulake oli tulikuuma. Rakentaminen alkoi 1775 ja alueen suunnitteli arkkitehti Claude-Nicolas Ledoux. Päärakennuksessa kerrottiin suolateollisuudesta kuvin ja esinein. Avasin konepellin, irrotin akkukaapelin ja poistin tulikuuman sulakkeen. Würzburgia lähestyttäessä ilta alkoi hämärtymään, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille hotelliin! Maanantaina ajoimme loppumatkan Travemündeen ja keskiviikkona aamusta suoraan laivalta töihin. Suomen kolmikko pysyi aikataulussa. Jatkoin ajoa ja sulakkeen lämmön seuraamista pysähtymällä ajoittain. . Sähkökatko Würzburgissa Matka sujui joustavasti moottoritietä pitkin, kunnes tuli aika tankata auto. Sitten tarkistin sulakkeet. Autoteollisuuden yhteistyökuviot ovat outoja: nykyisinhän Dangel-nimeä näkee jopa Toyotan nelivetopakujen perässä! peugeot.indd 71 peugeot.indd 71 8.12.2021 12.26 8.12.2021 12.26. Se oli merkittävä valistusajan rakennushanke, jonka tarkoituksena oli järkeistää teollisuusrakennukset ja -prosessit filosofisen järjestyksen mukaan. Tilan päädyissä oleviin suuriin näyttöihin ilmestyi Peugeot MotoSportia palvelleita henkilöitä. Sulake pysyi lämpimänä, mutta ei kuumentunut sen enempää. Laitoin paksumman sulakkeen ja akunnavan kiinni. Saimme autot alueen aitojen sisään, hienoimmat vietiin rakennusten eteen parkkiin. Rakennukset olivat puoliympyrän reunoilla, jota hallitsi päärakennus. Starttasin ja auto hyrähti käyntiin. Kuusi kättä nousi pystyyn ja oli Arin vuoro lähettää Tuupovaarasta hieno viesti! Tämän jälkeen juontaja pyysi kiinnittämään huomion seinän viereen, jossa autohissi nosti ylös peiteltyä autoa. Matka oli unohtumaton eikä 2 500 kilometrin ajo ollut liikaa, niin unohtumattomia päivät olivat. Saline Royale Arc-et-Senans oli kuninkaallinen suolatehdas, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Mobilisti 8/21 . Nyt matkaa olisi 113 kilometriä. Vauhdissa epäluulo kalvoi mieltä. Dangel 504 Pickup on ranskalainen rankka työkalu
Ouvinen teksti: Matti Ouvinen M821_kuvatalkoot.indd 72 M821_kuvatalkoot.indd 72 8.12.2021 13.06 8.12.2021 13.06. Kaikesta päätellen brankkari ei ole matkalla tulta päin, vaan kohti taivaallista vapaapalokuntaa. Elcatti-vainaa saattaisi kuulua ennemmin "Sähköautot eilen"-ryhmään – jos sellainen olisi. Sähköautot nyt -facebookryhmä tunnetaan "kiihkottomasta" suhtautumisestaan autoiluun. Juustohöylä-Anglian farmarimalli jatkoi tuotannossa vielä muutamia vuosia Escortin esittelyn jälkeen. 72 . Varhainen "tiheäripainen" Sisu-paloauto saattaa olla jopa 40-luvun puolelta. Ehkä toivoa vielä on. Ehkä mies on nyt paluumatkalla, sillä yhdistelmä bongattiin kesällä Helsingin Hietaniemessä. kuvat: Tero Ilola, Kai Laine ja M. Ei tunnu olevan kovin suosittu harrastepiireissä, sillä ehjiä näkyy perin harvoin. Mobilisti 8/21 1938-39 Hudsonin korikuorilo säilöttynä nipin napin katoksen alle Satakunnan suunnalla. Ikkunat ovat vielä särkemättä tässä avomaalle säilötyssä yksilössä. Ranskalainen "Claudio"-nimellä esittäytyvä herra on reissannut tällä yhdistelmällä – Deutz ja kolmipistenostimeen kiinnitettävä Clipcar-matkailuvaunu – Bordeaux'sta Ulan Batoriin jo vajaat kymmenen vuotta sitten
250 auton rajattuun painokseen kuului tiettävästi myös pieni määrä Mikan tallikaverin nimellä koristeltuja malleja. Pienellä vaivalla ilma-alusrekisteriin. David Coulthard Editionit eivät taida olla aivan yhtä kysyttyjä – skotti kun ei koskaan voittanut maailmanmestaruutta, vaikka joka vuosi niin uhosi. M821_kuvatalkoot.indd 73 M821_kuvatalkoot.indd 73 8.12.2021 13.06 8.12.2021 13.06. Tällaista kuuluu ajaa kuminen Nixon-naamari päässä, niin kameratolppien muistutukset voi repiä. Mobilisti 8/21 . Jätän tämän lentokoneprojektini ihan vain tunteroiseksi tähän jalkakäytävälle. Iso kissa hiekkalaatikolla. Nissan 200SX:ään perustuva Mitsuoka Le Seyde se on, mutta mitä ihmettä japanilainen Liberace-luomus tekee talvisessa Savossa. Tällaisesta on pyydetty Saksassa jo 45 000 euron hintaa. Valkoinen Econoline on Hollywood-elokuvien pahiksien varma valinta, oli kyseessä sitten kyttäyskeikka tai kultavarannon ryöstö. 73 Mercedes A160 Mika Häkkinen Editionia tehtiin vajaat 250 kappaletta vuonna 1998
74 . Oliko siinä mitään hyvää. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Mobilistin arkistot hormonihiiri.indd 74 hormonihiiri.indd 74 8.12.2021 12.12 8.12.2021 12.12. Mobilisti 8/21 74 . Mutta mistä siinä oli oikeastaan kysymys ja mikä meni pieleen. Olisiko Maus järkevämmin valmisteltuna muuttanut taistelukenttien tasapainoa. MoHirmuinen Hirmuinen hormonihiiri hormonihiiri Superraskas taistelupanssarivaunu SD.KFZ 205A Maus Superraskas taistelupanssarivaunu Maus on tunnettu esimerkki Hitlerin ja koko Kolmannen valtakunnan suuruudenhulluudesta
Suhteellisen harvalukuiset Voroshilovit saattoi vielä kiertää, mutta loputtomina parvina ilmaantuvat T-34:t muodostivat hyvin suunniteltuine, kallistettuine panssareineen vakavan uhan jopa kehittyneelle Panzerkampfwagen IV:lle. Se merkitsi valtavaa voimavarojen tuhlausta molemmissa työryhmissä. Esimerkiksi pääaseeksi tarkoitettu tykki vaihtui 10 kertaa vuoden 1942 huhtikuun ja joulukuun välisenä aikana! Voitokkaina vaihtoehtoina olivat lopulta 12,7-senttinen laivastotykki sekä 12,8 cm ilmatorjuntatykki, joista viimemainitun sovittaminen olisi vaatinut siihen huomattavia muutoksia. Mainittakoon, että pääasepuuhailu jatkui jälleen keväällä 1943, eikä valmista näyttänyt tulevan. Realistisista Tigerja Panther-hankkeista huolimatta keväällä -42 esitettiin Saksan sodanjohdon taholta Krupp AG:lle pyyntö suunnitella peräti 100-tonninen panssarivaunu. Saksalaisten uusi salamasotataktiikka painotti liikkuvuutta, joten siihen astinen keveämpi linja ei ollut sattumaa. Ensimmäisiä mainintoja yli 70-tonnisista “liikkuvista linnoituksista” löytyy jo 1930-luvun jälkipuoliskolta Rheinmetallin suunnitteluosastolta. 75 Mobilisti 8/21 . Mukana vekslauksessa oli myös kakkospääase, jollaisena palloteltiin 7,5 cm tykkiä viitenä eri versiona, joista jokaisella oli täysin erilaiset ammukset. Saksalaisten reaktiona olivat tuhdisti lisäpanssaroidut ja raskaammat Pantherit ja Tigerit. Näitä projekteja kiirehdittiin vuoden 1942 alusta, kun oli käynyt ilmeiseksi, että Wehrmachtin visiitti Venäjälle tulisi venymään huomattavasti suunnitellusta. Luonnollisesti tykkien kehdot ja ampuma-asteet vaihtelivat tyypeittäin ja myös ammusten pituuksien muutokset pakottivat pohtimaan koko sisätilojen liikkumisja säilytysjärjestelyt uusiksi joka kerta. Eräiden lähteiden mukaan Porsche olisi neuvotellut aiesopimuksen superraskaasta vaunusta valtakunnankanslian kanssa jo edellisvuoden lopulla. Seurasi runsaasti uusia toivomuksia, aivan kuin oltaisiin oltu autokaupassa valitsemassa lisävarusteita firman edustus-Mersuun. Uuden superraskaan panssariaseen tuli olla voittamaton perinteisten vastustajien kannalta ja sen piti pystyä tuhoamaan etenkin tykillään kaikki esteet taistelukentältä. Mobilisti 8/21 . Porsche valitsi kuitenkin kohteliaan sovitteleMaus 205A:n kaaviokuva jotakuinkin lopullisessa muodossaan miehistöille tarkoitetussa koulutusmateriaalissa. Teknisesti suuntautunut sturmbannführer, tri Brandt, laati keväällä 1940 muistion tarpeesta valmistella yli 100-tonninen panssarivaunu, joka olisi täysin immuuni vihollisen kaikille panssarintorjunta-aseille, mutta se ei johtanut välittömiin toimenpiteisiin. Kapitalismin kirous Kun Krupp ja Porsche paneutuivat kaikin voimin uuteen haasteeseen, alkoi tilaajataholta tipahdella tarkempia ohjeita ja toiveita. Samalla prioriteetit vaihtoivat järjestystään; nyt haluttiinkin ennen kaikkea tulivoimaa ja nopeutta, panssaroinnilla ei enää ollut niinkään suurta merkitystä. Lännessä se toimikin maaliin asti, mutta idässä kohdattiin toisenlaisia haasteita. Sd.Kfz VI Tigerin taistelupaino oli jo selvästi yli 50 tonnia ja jokainen jatkokehitelmä oli entistäkin raskaampi. Mutta siinä vaiheessa tri Porschen kokonaisvisio vaunun takaosaan asennettuine torneineen oli jo valittu elinkelpoisimmaksi, ja intendentuuritunnukseksi tuli Sd.Kfz 205A. hormonihiiri.indd 75 hormonihiiri.indd 75 8.12.2021 12.12 8.12.2021 12.12. Tilaajataholta todettiin, että jos ei muu auta, niin tehkää siitä 120-tonninen – kunhan se on esittelykunnossa keväällä -43. Krupp joutui siitä eteenpäin noudattamaan keskeissä ratkaisuissa hänen oivalluksiaan. Jotta valmiiksi erittäin haastava projekti ei olisi ollut liian yksinkertainen, sai tri Ferdinand Porsche tilauksen suunnitella aivan oma näkemyksensä samasta teemasta. Mutta teorioissa ei ole siltoja, vesistöjä, pehmeää maaperää eikä etenkään vihollisen ilmavoimia. Teorioissa ei ole myöskään rajallisia polttoaineja teräsvarantoja eikä kaikkia yliraskaan kaluston logistiikkaongelmia. Ajoituksesta huolimatta oli ilmeistä, että Adolf Hitler tai ainakin hänen esikuntansa halusi hyödyntää kapitalismin kilpailuasetelmia ja pelata kaksilla korteilla. Ehkä ne olivat reaktioita tiedustelutietoihin ranskalaisten Chareista ja neuvostoliittolaisten Kliment Voroshiloveista, jotka molemmat olivat 31ja 45-tonnisina selvästi raskaampia kuin Saksan järeimmätkään taisteluvaunut. 75 T eoriassa saksalaiset olisivat tarvinneet Mausin kaltaista superraskasta panssarivaunua ja teoriassa se olisi voinut muodostaa erittäin vaikeasti torjuttavan kärjen Saksan panssarinyrkille. Lähteet ovat erimielisiä siitä, kenen idea superraskas, lähes 200 tonnin taisteluvaunu oikein oli. Krupp kutsui omaansa “Tiger-Mausiksi” eli Tiikerihiireksi, Porsche “Sonderkraftfahrzeug 205:ksi”, sittemmin “Mäuscheniksi” eli Hiirulaiseksi. Sekä Krupp että Porsche – jotka tiesivät olevansa kilpailijoita – totesivat pian, että 100 tonnia rajoittaisi tavoitteiden saavuttamista. Ensinnäkin oli ominaisuuksien tärkeysjärjestys: panssarointi, tulivoima ja nopeus
Mobilisti 8/21 van sävyn Kruppia kohtaan, sillä hän ymmärsi nyt liikuttavan kokonaan uudella panssariteknologian alueella, ja kaikki apu ja tuki tulisi tarpeeseen. Siitä luovuttiin kuitenkin pian tämän jälkeen. hormonihiiri.indd 76 hormonihiiri.indd 76 8.12.2021 12.12 8.12.2021 12.12. Tri Porsche valvomassa ensimmäisellä valmistuneella alustalla ja sen painolastitornilla suoritettavia kokeita Böblingenissä 1943. Lisäksi yhteinen sävel oli löytynyt esimerkiksi liikkumisvoiman suhteen, molemmat pitivät sähkömoottoreita ja virran tuottamista niille polttomoottorivoimalalla realistisimpina ratkaisuna. Terästä nimittäin tarvittaisiin todennäköisesti yli 220 tonnia jokaista vaunua kohden, vaikka kohtalainen osa siitä menisikin haaskuuseen sorvausten ja porausten myötä. 76 . Puumallin takakulmissa on havaittavissa ylikunnianhimoisen liekinheitinjärjestelmän putkituksia. Ei aikaakaan, kun laskelmat osoittivat yksistään sen tulevan painamaan noin 50 tonnia. Tornin hakiessa lopullista muotoaan, kasvoi sen omamassa lähes hallitsemattomasti. Ampuja taas olisi mahtunut vain vinoon istuma-asentoon. Ironista kyllä, maailman suurimmasta panssarivaunusta ei tahtonut löytyä tilaa sen kuuden hengen miehistölle edes sen verran, että he olisivat voineet istua selkä suorassa. Design by Porsche, Ordered by Kafka Pitkin kevättä, kesää ja syksyä 1942 oli käyty myös tornien taistelu Porschen ja Kruppin välillä, jonka ensinmainittu voitti, enimmäkseen. Saman tapaista, mutta paremmin perusteltua vääntöä käytiin vaunun Tigeristä mukailValtakunnanjohtaja ja korkeaa upseeristoa tutustumassa Mausin sähköiseen pienoismalliin ja täysikokoiseen puumalliin tri Porschen isännöimänä toukokuussa 1943. Sekavassa ilmapiirissä rivi-insinöörien oli vaikea saada ääntään kuuluville. Melkoisen tovin piirustukset olisivat merkinneet esimerkiksi tornin osalta tilannetta, jossa vaunun komentaja mahtui seisomaan taistelutilanteessa vain pääaseen vasemmalla puolella, oudossa kumarassa seinää vasten, ilman mahdollisuutta käyttää etäisyysmittaria tai periskooppia. Vain hieman myöhemmin hän itse määräsi torniin muutoksia, joiden myötä sen omamassa olisi ylittänyt haamurajan selvästi. Vasta pitkällisten selitysten myötä nämä ongelmat ymmärrettiin johtoportaissa ja insinöörit komennettiin takaisin suunnittelupöytien ääreen huomioimaan inhimillisiä vaatimuksia. Tri Porsche hätkähti lukemaa ja määräsi, ettei 50 tonnin rajaa saisi missään nimessä ylittää. Kruppilla vuorostaan tiedostettiin Mausiksi nimetyn projektin olevan melkoinen rahasampo, vaikka he toimittaisivat vain sen teräsosat. Koska tornien panssarointiin haluttiin jatkuvasti muutoksia tilaajan ja myös omien pääinsinöörien taholta, muuttui niiden sisärakenteiden kehittäminen omituiseksi sirkukseksi, jossa suunnittelijat joutuivat pohtimaan laitteiden ja miehistön paikat uusiksi kerta toisensa jälkeen
Porsche olisi halunnut telit jousitettaviksi Tigerin pyörästöjen tapaan vääntösauvoin, mutta vuoden 1943 alkupuolella asearsenaaliin lisättäväksi vaadittu liekinheitinjärjestelmä söi niiden vaatiman tilan. 189 tonnin palapeli Hitler oli pidetty ajan tasalla Maus-projektin etenemisestä. 77 lusta telastosta. Sen monimutkaisuus yhdistettynä huomattaviin panssarilevyjen paksuuksiin teki valmistamisesta todella hidasta, työlästä ja materiaalia tuhlaavaa. Porsche ja Krupp heittelivät parannusehdotuksia, mutta niiden toteuttamista haittasivat tilaajan taholta tulleet aina vain uudet ja suuremmat materiaalipaksuusvaatimukset. Korvikkeeksi kehitelty ratkaisu säästi joka tapauksessa aikaa, vaivaa ja materiaaleja, vaikka nelitonnisesta liekityslaitteistosta luovuttiinkin muutaman kuukauden kuluttua. Kun hänelle sekä Wehrmachtin arvovaltaiselle panssarikomitealle oli Porschen suunnittelema ja Škodan toteuttama ensimmäisen vaiheen lomittainen telipyörästö kumipinnoitteineen, joka tiedettiin epätoivoiseksi ratkaisuksi jo valmistusvaiheessa. hormonihiiri.indd 77 hormonihiiri.indd 77 8.12.2021 12.12 8.12.2021 12.12. Porschen yhtiö suunnitteli hirviölleen aivan oman rautatielavettivaunun, jossa oli 14 akselia. Mobilisti 8/21 . Telit ja pyörästöt jousitettiin kartiomaisin puristusjousin. Pienpeto saa muotonsa: Mausin puinen 1:1 malli auttoi asianomaisia hahmottamaan komponettien sijoitusta ja laitteen mittasuhteita. Se selviytyi sodasta ja sen päällä jäljelle jäänyt Maus matkasi rajan taa itään. Kumiosat eivät kestäneet kuin muutaman kilometrin Mausin massaa. Lopulta tri Porsche kehtti turhautumisen puuskassaan täysin uuden ja nerokkaan teliratkaisun, joka kerralla eliminoi vaikeimmat valmistusvaiheet ja teki siitä paljolti piittaamattoman valituista kylkipanssarin materiaalivahvuuksista. Telit puolestaan ripustettiin kummallakin puolella kyljen sijaan kotelouomaan kansilevyn ja kylkipanssarin kohtauspaikalla. Uusissa teleissä niihin kiinnitettiin limittäinen telapyörästö. Jo pelkät piirustukset olivat vakuuttaneet hänet siinä määrin, että marraskuussa 1942 oli solmittu sopimus viidestä esisarjan Mausista
Maastoväritetty toinen Maus torneineen on tehnyt 360° käännöksen Böblingenin tehtaan pihalla ja tuhonnut samalla sen mukulakivipinnan 189 tonnin massallaan… hormonihiiri.indd 78 hormonihiiri.indd 78 8.12.2021 12.12 8.12.2021 12.12. Teräksiin liittyi myös muita odottamattomia piirteitä, joita paljastui ilman laivastolaatuakin. Tavoitteena oli 135 valmiin vaunun kokonaismäärä saman vuoden loppuun mennessä. Samalla oli voitu lyödä lopullisesti lukkoon alihankintaketjun keskeiset osapuolet. Yhtenäisestä tilavuudestaan huolimatta tehoa oli peräti 1 200 hv. Parempi oli kuitenkin testivaiheessa tilalle vaihdettu, oikein päin sijoitettu, nestejäähdytteinen MB 517 -meridiesel. Krupp vaikeutti osaltaan asioita ehdottamalla parempaa – ja kalliimpaa – niin kutsuttua laivastoterästä siihen astisten arkisempien versioiden sijaan. Koko 189-tonniseksi paisuneen palapelin kokoaisi Alkett-yhtiö, jonka käsialaa olisivat myös 110 senttiä leveät telaketjut. Deutsche Reichsbahn oli nimittäin ilmoittanut, että jos Mausia tai mitä tahansa jättiläistä aiottaisiin kuljettaa kiskoilla, sen enimmäisleveys ei saisi ylittää 3700 millimetriä. 78 . Ferry Porschen muistiinpanojen mukaan esimerkiksi Mausin nousukyky oli parempi kuin paljon pienemmällä Pantherilla. Ensin tarjolla oli vain ilmajähdytteinen V12-lentomoottori, 603A:sta muokattu MB 509, jonka tilavuus oli 44,5 litraa ja teho 1 080 hv 77-oktaanisella bensiinillä ja ylösalaisin asennettuna. Daimler-Benzillä oli kuitenkin pahoja dieselien toimitusvaikeuksia, eikä Mausin sarjatuotantoa olisi ehkä mahdollista perustaa sen varaan. Moottorit toimittaisi Daimler-Benz, Krupp kaiken teräksen, Siemens-Schuckert molemmat generaattorit ja kaikki sähkömoottorit ja tšekkiläinen Škoda tärkeät telit ja telapyörästöt. Porsche oli tosissaan yrittänyt etsiä selvästi yli 1 000-hevosvoimaisia voimanlähteitä, mutta Saksan teollisuus joutui myymään enimmäkseen ei-oota. Mobilisti 8/21 esitelty täysikokoinen puumalli sekä sähkökäyttöinen pienoismalli maastossa, määräsi Führer niiden pohjalta tuotannon aloitettavaksi ensi tilassa vuoden 1943 alkupuolella. Ei, vaikka sillä olisi oma, kuinka hieno lavettivaununsa tahansa. Ykkös-Mausia siivotaan, kun se mönkinyt ylös soisesta notkelmasta, jonne se jumiutui kuljettajan virheen takia. Yksistään KrupKübelwagenin ja Schwimmwagenin isänä pidetty Erwin Komenda vasemmalla ja tri Ferry Porsche (selin kameraan) toisen valmistuneen Mausin testiohjelman tauolla syksyllä 1944. Mittaukset Kruppilla ja sitten Alkettilla paljastivat jo varhaisessa vaiheessa, että työstettäessä todella suuria, jopa 225 mm paksuja ja monimutkaisia teräskappaleita, joista Mausin runko ja torni koostuivat, ei millimetritarkkuudesta ole helppoa pitää kiinni. Tilaajaosapuoli näytti vihreää valoa, mutta sitten alkoi paljastua, että uutta teräslaatua valmistettiin ainoastaan jättimäisinä levyinä, joiden vaatima logistiikka ja lisätyöstäminen sotki aikataulun jälleen kerran. Koska sisällä oli huomattava tilaus, olisi kaikilla edessä kiireisiä aikoja. Moottorien osalta elettiin enemmänkin toivossa kuin todellisuudessa. Ainoaksi vakavasti otettavaksi toimijaksi osoittautui DaimlerBenz, jonka bensiinikäyttöiset lentokonemoottorit tai niiden merikäyttöön tehdyt dieselversiot yltivät äärimmillään riittäviin lukemiin
Panssarivoimien tarkastajakenraaliksi laajoin valtuuksin nimitetty Guderian vieraili Alkettilla ja Kruppilla kesäkuussa 1943 ja veti tilanteesta nopean johtopäätöksen: tämän hulluuden on päätyttävä. Silläkään ei tavoitettu suunniteltua 20 km/h nopeutta tiellä, vaan tyytyminen oli noin 13 km/h tahtiin. Joka tapauksessa Maus pääsi peruuttamaan pälkähästä omin voimin seuraavana päivänä, kunhan reittiä oli kaivettu mutaan ja telaketjujen alle tungettu pieniä puunrunkoja. Molemmat vaunut evakuoitiin Böblingenistä Kummersdorfiin etenevien neuvostojoukkojen tieltä keväällä -45. Perillä alkoi koeajo-ohjelma, joka oli pienimuotoinen menestys. hormonihiiri.indd 79 hormonihiiri.indd 79 8.12.2021 12.12 8.12.2021 12.12. Marraskuussa 1943 peli vihellettiin lopullisesti poikki ja kaikki tilaukset peruutettiin. Siihen vaihdettiin MB 509 -moottori alitehoisen MB 507:n tilalle ja myöhemmin vielä MB 517, joka osoittautui ylivertaiseksi – ja tiettävästi ainoaksi valmistuneeksi yksilöksi. Väärin asennettu MB 509 hajosi toisesta alustasta, joten ykkönen sai luovuttaa oman MB 517-komistuksensa sille. Jokainen työvaihe edellyttäisi poikkeuksellista tarkkuutta ja ylimääräisiä tarkistuksia, jollaisia ei oltu tarvittu aiempien “erikoisajoneuvojen” kohdalla. Oli vain vaikeita ja todella vaikeita aikoja. Sitten tuli panssarikenraali Karl-Heinz Guderian. Nopeuslupauksen olisi onnistunut lunastamaan ehkä samasta peruslohkosta jalostettu bensiinikäyttöinen MB 603-A2, joka olisi tuottanut 1 750 hv. Vuoden 1944 keväällä toinen alusta saatiin Alkettillä valmiiksi ja junailtiin Böblingeniin. Sekin pääsi omin voimin rahtiasemalta tehtaalle, vaikka keli oli vielä jäinen ja liukas. Vaunu numero 1:n alustaa he käyttivät harjoitusmaalina. Alkuperäinen 10 panssarin kuukausitahti puolitettiin. Hiiri kuolee ilman loukkua Toisin kuin monen jättihankkeen kohdalla, ei Maus-projektissa päästy koskaan tilanteeseen, jossa kaikki olisi näyttänyt lupaavalta. Mausin torneja harkittiin hyödynnettäviksi kiinteiden linnoituslaitteiden osina, mutta ajatus oli melko toivoton. Tri Porsche organisoi valmiin alustan siirron panssarivaunujen testija rakennusalueelle Böblingeniin rautateitse, sille suunnittelemallaan 14-akselisella erikoislavettivaunulla. Kaiken sen ajan, rahan, vaivan ja teräksen jälkeen saatiin sodan aikana ajokuntoon kaksi Mausin alustaa ja yksi torni. Siihen asennettiin myöhemmin ainoa täysin valmiiksi saatu torni aseineen, jonka Krupp toimitti paikalle kesäkuussa. Krupp ja Alkett suuntasivat huomionsa uusiin projekteihin, mutta yksi Mausin alusta oli jo ajokunnossa ja toinen Alkettilla viimeisteltävänä. Väliaikaisratkaisuksi rakennetut kumipäällysteiset telapyörät pettivät odotetusti jo muutaman kilometrin jälkeen, mutta lopullisempi rakenne oli kehitetty ja hennot pyörät korvattiin niillä. Mobilisti 8/21 . Tornin sijaan vaunussa oli ajoittain sen painoa simuloiva betonimöykky. Tosin alkupään vaunut olivat niin erilaisia kuin lopulliset suunnitelmat, että ne vaativat huomattavia ponnistuksia ollakseen edes sinne päin ja niitä oli pidettävä esisarjan kokeellisina tuotteina. Se kyllä rikkoi ketteryystesteissä tehtaan edustan hienon mukulakiveyksen, mutta osoitti kykenevänsä kääntymään pituusmittansa sisällä. Vaurioita niihin saatiin aiheutettua, mutta silti puna-armeijan asiantuntijat onnistuivat kokoamaan osista pääosin yhden ennalleen ja rahtasivat sen suurin vaikeuksin omalle maaperälleen. Porschella ja Kruppilla oli kuitenkin pitkä luottamussuhde valtakunnankansliaan ja seuraavassa kuussa tilaus elvytettiin osittain. Valmistustahti oli niin hidas, ettei projektista olisi ehtinyt olla juurikaan hyötyä. Kaikkiaan testikilometrejä karttui 64 ja niitä osan aikaa paikan päällä valvonut tri Porsche oli tiettävästi hyvin tyytyväinen vaunun toimintaan. Mausia kohtaan oli koko ajan ilmaistu epäuskoa niin Wehrmachtin moottorikaluston hankintatoimiston taholta kuin muidenkin asiantuntijoiden toimesta, vaikka hanke nautti Führerin suosiota. 82 (L/55) 1 x 75 mm KwK 44 L/36.5 Niihin 73/28 kpl ammuksia Muu aseistus: 1 x 7,92 mm MG-34 MITAT Pituus, putki edessä: 10,85 Leveys: 3,71 m Korkeus: 3,70 m Telaketjujen leveys: 65 110 cm Pintapaine: 1,45 kg/cm² Panssarointi: 180-220 mm Omamassa taistelukunnossa: 189 t Miehistö: 6 Huippunopeus tiellä: 20 km/h (tavoite) (maastossa: 4-10 km/h) Toimintasäde: 160-190 km (arvioitu) Puna-armeijan “entisöimä” Maus matkaa omalla vaunullaan kohti Kubinkaa, seuranaan ainoa valmistunut Sturmtiger-proto. Maus tunnetaan ehkä parhaiten kuvista, joissa se on vajonneena syvälle mutaan koeajojen yhteydessä. . Siellä Hiirulaiset räjäytettiin, myös lähes taisteluvalmis toisena valmistunut, etteivät ne jäisi Neuvostoliiton käsiin sellaisenaan. Hän peruutti koko tilauksen ja sallisi vain viiden jo pitkälle valmistellun esisarjan vaunun valmistamisen testausta varten. Sen sijaan Maus imi kallisarvoisia voimavaroja, niin inhimillisiä kuin materiaalisiakin. Sen sijaan Maus-alustojen käyttö itseliikkuvissa konetykeissä oli jo realistismpaa, mutta sekin jäi ideatasolle. Toimintasäde olisi kylläkin supistunut tuntuvasti. Molemmat ovat tiettävästi yhä siellä, museoituina. Ehkä se outoudessaan palvelikin parhaiten liittoutuneita, kuten niin moni kolmannen valtakunnan teknisesti kunnianhimoinen, umpikujaan johtanut aseprojekti. Se ei tarkoita, että Maus olisi parhaimmillaankaan ollut mikään maastomenijä, mutta ei välttämättä aivan niin toivoton, kuin voisi kuvitella. Se tuli melkoisena shokkina kaikille osapuolille, joista useimmat olivat vasta värvänneet lisää työvoimaa Mausia varten. Siellä se on yhä museoituna, joskin miltei paljaana tekniikasta ja muista pinnanalaisista osista. Siirto onnistui sillä kertaa, vaikka vaikeuksiakin koettiin lastausvaiheessa, kun tilapäisrampit tahtoivat pettää murskaavan painon alla. Se ei ampunut laukaustakaan vihollista kohti eikä oikeastaan hyödyttänyt natsi-Saksan sotaponnistuksia millään tavoin. Sd.Kfz 205A “Maus” MOOTTORI Tyyppi: Daimler-Benz MB 517, dieselkäyttöinen 12-sylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori Iskutilavuus: 44,5 l Teho: 1 200 hv Polttoainesäiliöt: Päätankki 1 560 litraa 1 500 l reservi, 1 000 l ulkosäiliö Sähkögeneraattori: 2 x Siemens-Schuckert SW 305/30 Normaalijännite: 560 V Maksimijännite: 800 V Sähkömoottorit: 2 x Siemens-Schuckert D 2185 Normaalijännite: 560 V Maksimijännite: 775 V Teho: 415 kW/1 160 r/min PÄÄASEET 1 x 12,8 cm Kw.K. 79 pin panssariteräslevyjen tuotantotoleranssit olivat 3 prosentin tasolla, joten useista yrityksistä huolimatta kokovaihtelu oli pahimmillaan 11 mm luokkaa. Mukana olleet pitävät lujasti kiinni selityksestä, jonka mukaan vaunua ajanut kuljettaja ei tuntenut Böblingenin koeajorataa ja oikaisi notkelmaan, joka oli merkitty karttoihin aivan liian pehmeäksi kaikille panssariajoneuvoille. Puhti ja usko Mausiin hiipui nopeasti, mutta puolivalmiissakin yksilöissä oli niin paljon kiinni pääomia ja materiaaleja, että niitä kannatti työstää edelleen. Enemmän kuin 10 vaunua ja monia torneja oli eri valmiusasteissa hahmollaan ja niitä alettiin purkamaan muutamaa kuukautta myöhemmin
+358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! SUURI VARASTO BELGIASSA NOPEAT TOIMITUKSET Anglo Parts Finland kokosivu1.indd 38 kokosivu1.indd 38 7.12.2021 16.28 7.12.2021 16.28. LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh
Olin vahingoniloinen: rosvo oli unohtanut sahaamansa aarteen tienvarteen, ja minä tienaisin sillä jonkun saturaisen. Mitään papereita en tullut kysyneeksi. Eräänä aamuna tontille saapui kaveruksia katselemaan Palsta-lehdessä ilmoittamaamme Datsunia, malliltaan 180B SSS. Päällipuolen huolenaiheeksi muodostui C-pilarin maalipinta, jota toinen heistä kämmenellään tunnusteli samalla kysäisten, josko autoon on katto vaihdettu. Totesin, että ehkäpä katto onkin ainoa alkuperäinen osa ja koko alapuoli vaihdettu. Ihmettelemään jäin kuitenkin sitä tietämystä, joka sahurilla täytyy olla hylätäkseen arvottomat pöntöt verekseltään pientareelle. 81 Hölmö Rosvo – Fiksu Rosvo autojenpuolue821.indd 81 autojenpuolue821.indd 81 8.12.2021 12.04 8.12.2021 12.04. Moottoria oli ainakin hieman viritetty, ja tiesin, että kunhan kevät koittaisi, se menisi kuin kuumille kiville. Avaimet annettuani totesin, että sössöä voipi myös hieman koeajaa siinä lähikadulla. Kirottua, kunnostukset ja katsastus aivan turhaan. Tai tarkemmin sanottuna seuraavan aamuyön tunteina – murretun portin läpi. Meille tullessaan auton vuosikatsastus oli mennyt umpeen, ja odottelimme katsastuksen kanssa vuodenvaihteen yli, jotta ei tarvitsisi heti uudelleen katsastaa. Isompi ikkuna rikkonaisena auto ei olisi ollut juuri ulkoilmaa lämpimämpi, joten ilmeisesti hämärähenkilö oli katsonut parhaaksi poistua paikalta vähin äänin, jalkaisin. Kireänä pakkasyönä aitauksesta oli valikoitunut kohteeksi ensimmäisen polven Ford Sierra. Ja mikä ihmeellisintä, keltaisesta nollakakkosestakaan ei koskaan näkynyt jälkeäkään. Välillä saimme nauttia myös hämärämiesten vierailuista. Datsunia ei koskaan löydetty. Kyseessä oli tarvikekatalysaattori, jolla ei ole lainkaan kierrätysarvoa. Kyseessä oli vanha ritsa, ainakin kertaalleen ylimaalattu, ja tutkiskelun tarkkuus meni tuossa kohtaa hieman liiallisuuksiin. Datsunin ja BMW:n osalta rikokset ovat varmuudella vanhentuneet. Kullanvärinen auto oli viisiovinen, ja kuten kaikki muistavat, mallissa on takaoven jälkeen sellainen pieni ”oopperaikkuna”. Tapahtumat muistuivat mieleeni, kun hiljattain havaitsin Lahdenväylän pientareella irrallisen katalysaattorin. Entiseltä luokkakaveriltani, Hukkasen Alvilta tuli eräänä talvena moottoripyörään vaihdossa erittäin siisti ja ehjä BMW 1502. A la-Tikkurilan Aamuruskontiellä, numerossa 18, sijaitsi vaihtoautonarikka, jossa työskentelin 1990-luvun puolivälin molemmin puolin. Niin nytkin. Pojat kysäisivät mahdollisuutta tutkia autoa hieman tarkemmin, ja se toki sopi. Tuolloinhan toimittiin rekisterin viimeisen numeron mukaan. Ongelmaksi muodostui se, ettei kenenkään käsivarsi ylety pikkuikkunan aukosta takaoven sisäkahvalle. Fiksu rosvo sai siis viimeiset naurut. Hieman pähkäiltyään asiakkaat poistuivat paikalta, mutta yllätyksekseni saapuivat parin tunnin kuluttua uudelleen tontille. Takaronttimiehet tutkailivat autoa hetken ja ajoivat sitten tiehensä. Vaikkapa perinteinen paperikirje nimettömänä toimitukseen olisi mukava yllätys, jos tietoa löytyy. Olisikin mielenkiintoista tietää, mihin ne katosivat. Tämä oli hyvä merkki; usein auto lähtikin toisen käynnin seurauksena asiakkaiden matkaan. Alkuperäinen ajatus oli varmaankin ollut ihan perusteltu, rikkoa tuo pieni ikkuna ja avata siitä käsin takaovi – sitten puolestaan etuovi auton anastamiseksi. Tunnus oli melkoisella varmuudella HER-351, ja väriltään auto oli kirkkaan keltainen. Katsastus tuli kevään korvalla pikkukorjauksien saattelemana hoidettua, ja heti seuraavana päivänä auto lähti. Useimmiten tihutyöt kohdistuivat stereoiden tai muiden lisävarusteiden anasteluun, mutta kyllä kokonaisia autojakin vietiin tai yritettiin viedä. Lienee yleisesti tiedossa, että katalysaattoreissa käytetyt jalometallit ovat saaneet aikaan laajan varkauksien aallon, jossa yön hämärinä hetkinä parkkipaikoilta ja tienvarsista sahataan katit ehjien autojen alta. Pöntön säilyessä aloillaan, ehdin lopulta noutaa sen pois, ”vaaraa aiheuttamasta”. Hieman hölmöksi on täytynyt puolestaan erään rosvokokelaan olonsa tuntea. Ajanjakso oli varsin vivahteikas, koettiin syvä lama, katseltiin itäturistien vyöryä ostoksille linja-autoistaan, ja yritettiin parhaamme mukaan puhua pihalla seisovia kovastikin käytettyjä autoja kelvollisiksi niitä katsomaan tulleille ostajaehdokkaille. Laitoin viestin nettiportaaliin, jossa katteja ostetaan ja lähetettyäni kuoresta löytyneet numerot sain vastauksen. Ajoin paikan ohi kolmesti työasioissa. En tiedä mistäpäin pojat saapuivat, mutta hutlaria kutsuivat toistuvasti takarontiksi, ja sen pohjalta löytyi ruostetta. Tero Ilola Mobilisti 8/21
82 . Mobilisti 8/21 rms carpathia THIA – sankarikaunotar Cunard-varustamon Pohjois-Atlantin liikenteessä käyttämä suosittu matkustajahöyrylaiva Carpathia nousi parrasvaloihin Titanicin tuhon yhteydessä, sen pelastaessa eloonjääneet. Teppo Valkjärvi carpathia.indd 82 carpathia.indd 82 8.12.2021 12.44 8.12.2021 12.44. Viimein kohtalon kalsea sormi osoitti myös Carpathiaan
Kun vielä samaan aikaan White Starilla kaavailtiin tuliterää 17 000 brt vetoista RMS Oceanic -matkustajalaivaa, Cunardin oli pakko reagoida nopeasti. 83 C unard joutui 1800-1900 -lukujen taitteessa ankaraan kilpailuun Pohjois-Atlantin liikenteessä brittiläistä White Star -varustamoa sekä saksalaisia Norddeutscher Lloydia ja Hamburg-America Linieta (HAPAG) vastaan. Nelimastoisessa, pitkärunkoisessa Carpathiassa sovellettiin matalia kansirakenteita sekä kansinostureita, jotka mahdollistivat suurempien lastimäärien tehokkaan käsittelyn kuin siihen aikaan keskimäärin. Siellä se höyrysi New Yorkin sekä Gibraltarin, Algerin, Napolin, Triesten ja Fiumen väliä. Maineikas Swan & Hunterin telakka ehti rakentaa Carpathian Britannian Wallsendissa vuonna 1902, juuri ennen kuin yhtiö fuusioitiin Wigham Richardsoniin. Nopeuden tavoittelun asemesta uutuuslaivat toivat tuntuvia kustannussäästöjä hiilen kulutukseen. Vesillelaskunsa aikaan Carpathia oli Cunardin kolmanneksi suurin alus. Pidetty ja matkamukava Pituudeltaan 170-metrisenä ja 19,58 metrin levyisenä Thia ei ollut mikään pieni alus Pohjois-Atlantin liikenteeseen. Vesillelaskun aikaan sen hytteihin mahtui 1. Swan & Hunterin telakalla 1902. Toisen luokan ruokasali näytti sangen juhlavalta. Swan & Hunterin telakka sai määräyksen rakentaa Cunardille kolme uutta keskikokoista matkustajalaivaa, Ivernian, Saxonian ja Carpathian. Huomaa käsienpesuallas: vettä kaadetaan kannusta säiliöön, josta vesi valuu altaaseen. Alkuvaiheessa Thia oli myös varustettu apupurjeilla, joiden oli tarkoitus vakauttaa alusta kovassa merenkäynnissä. Cunardin kookkaimmat ja nopeimmat matkustajahöyrylaivat olivat vuodesta 1898 alkaen S.S. Näin kannella kävelevien matkustajien silmiin ei lennellyt yhtä helposti kiusallisia hiilenmuruja kuin yleensä. Neljässä päämastossa oli kussakin pari tehokkaita höyrykäyttöisiä vinssejä rahdin kuormaamiseen. Neitsytmatkansa Carpathia, jota miehistö kutsui lempinimellä Thia, suoritti 1903 Britannian Liverpoolista Yhdysvaltain itärannikon Bostoniin. luokassa 200 sekä Carpathia valmistumassa C.S. Merkittävänä yksityiskohtana Carpathiaa muunneltiin Iverniaan ja Saxoniaan nähden rakenteellisesti siten, että se oli niitä 12 metriä lyhyempi. Se jatkoi operointia reitillä, kunnes alus siirrettiin seuraavana vuonna Välimeren ja Yhdysvaltain väliseen liikenteeseen. carpathia.indd 83 carpathia.indd 83 8.12.2021 12.44 8.12.2021 12.44. Molemmat 12 950 bruttotonnin laivat kuittasivat vuorollaan Pohjois-Atlantin liikenteen tavoitellun nopeusennätyksen, Sinisen nauhan – Blue Ribandin. Mobilisti 8/21 . Sitä ennen Norddeutscher Lloydin nelipiippuinen matkustajalaiva Kaiser Wilhelm der Große oli riistänyt Cunardilta ennätyksen vuonna 1897. Campania ja S.S. Kolmikossa ei painotettu absoluuttista nopeutta, vaan alukset suunniteltiin ensisijaisesti siihen aikaan jatkuvasti kasvaneeseen Pohjois-Amerikan siirtolaisliikenteeseen. Kolmannen luokan neljän punkan hytissä oli perusluonteiset, mutta varsin viihtyisät tilat. Carpathiaan suunniteltiin yksi ainoa korkea savupiippu, jolloin savu ja noki kyettiin ohjaamaan mahdollisimman tehokkaasti pois. Niistä luovuttiin pian ilmeisen hyödyttöminä. Lucania
Vuoteen 1912 mennessä Carpathian kapasiteetti kohosi 2 450 henkeen, joista 250 oli 1. perämiehen Joseph Boxhallin sekä 5. Ilmanvaihto hoidettiin koneellisesti. huhtikuuta välisenä yönä 1912, aluksen pelastaessa ensimmäisenä paikalle ehtineenä laivana White Star -varustamon RMS Titanicin eloonjääneet. Cottam toimitti tiedon koordinaatteineen välittömästi komentosillalle, jossa vahtivuorossa olleet kansiupseerit epäilivät hätäviestin todenperäisyyttä. Cottam arveli voivansa olla avuksi Cape Codin ja Titanicin välisten yksityisviestien välittämisessä, vaikka Carpathian radiolaitteet olivatkin auttamattoman vanhentuneet. perämiehen Harold Lowen nimikirjoitukset. Lisätoimina Rostron määräsi Carpathian tilojen lämmityksen sekä kuuman veden katkaistavaksi, jotta höyrykoneisiin saatiin kaikki mahdollinen höyry, sekä ylimääräisiä tähystäjiä tarkkailemaan jäävuoria. Carpathialla oli aikaansa ja laivan kokoon nähden myös runsas valaistus, 2 000 sähköpolttimoa. pakastettua lihaa USA:sta Eurooppaan. Cottam päätti silti kuunnella lennätintä takakannen tupakkasalongin katolle rakennetussa radiohytissään vielä ennen siirtymistään yöpuulle ja vastaanotti viestejä Cape Codin maa-asemalta, Massachusettsin osavaltiosta. luokan käyttöön. huhtikuuta klo 02.20. perämiehen Charles Lightollerin, 3. Onnettomuudessa menehtyi yli 1 500 matkustajaa sekä miehistön jäsentä. Matkustajat pitivät Thiasta, koska se ei edullisen pituus-leveyssuhteensa ansiosta keinunut liikaa kovassakaan merenkäynnissä eikä sen höyrykoneista välittynyt yhtä paljon tärinää runkoon kuin aikansa nopeissa höyrylaivoissa yleensä. Cottam herätti kapteeni Rostronin, joka antoi asian varmistettuaan käskyn kääntää alus ympäri ja suunnata Titanicin tuhoalueelle, kaikki höyrypannut käytössä. Titanicin irtauduttua laiturista Englannin Southamptonista 10. Toisen luokan tiloissa oli alkuvaiheessa pähkinäpuupaneelein somistettu tupakkasalonki sekä A-kannella sijainnut, laveasti varustettu kirjastohuone, kunnes vuoden 1905 muutostöiden seurauksena mainitut tilat muunnettiin 1. ja 2. Cottamin työvuoro päättyi vuorokauden vaihtuessa, eikä siihen aikaan ollut vielä käytössä 24 tunnin sähkötyspäivystystä. Carpathian kapteeni, sittemmin aateloitu Arthur Rostron luotsasi aluksensa Titanicin uppoamisalueelle täydellä vauhdilla. Mobilisti 8/21 3. Kolmannen luokan matkustajille oli C-kannella oma tupakkasalonkinsa sekä naisille tarkoitettu oleskelusalonki. Tuhoyön taituri Arthur Henry Rostron Thia nousi kuuluisuuteen 14.15. luokan matkustajia. Thia oli 17 solmun nopeudella vaarassa itse törmätä useita kertoja jäävuoreen. Carpathianin kolmanneneli siirtolaisluokan majoitustilat olivat suhteellisen miellyttävät, ja sen koko aluksen levyisen, 300 hengen ruokasalin seiniä peittivät tammija tiikkipaneelit. Carpathia kykeni tuona yönä ainoan kerran elinkaarensa aikana ylittämään suurimman 14 solmun nopeutensa ja höyryämään peräti 17 solmun vauhdilla – keskellä jäävuorivyöhykettä. luokassa 600 matkustajaa ja runsaasti rahtia, jolla Cunard-yhtiö tuottaisi voittoja tulevaisuuden varalle. Vastaavasti 2 200 henkeä matkusti 3. luokan matkustajissa, majoitustilat olivat aikakauden keskiarvoon nähden hyvin mukavat. Muistiossa olivat myös Titanicilta pelastuneiden kansiupseerien, 2. Kolmannessa luokassa oli koneellisen ilmanvaihdon lisäksi hyteissä sähkötuulettimet, ja hyttien lämpötilaa pystyi jo siihen aikaan säätämään edistyksellisen Thermotank-järjestelmän avulla. Mukana aluksella olivat muun muassa Titanicin uppoamisesta sittemmin kirjasen kirjoittanut Philip Mauro sekä Titanicin tuhoon liittyneitä tietoja kerännyt valokuvaaja, tri Francis H. Sen seitsemässä rahtitilassa oli tarkoitus kuljettaa mm. luokassa. Vuoden 1912 miehistömäärä oli noin 300 henkeä, joista kuusi oli kansipäällystöä. Titanic törmäsi jäävuoreen 14. 84 . perämiehen Herbert Pitmanin, 4. Siksi hän ilmoitti klo 00.11 asiasta Titanicille, josta vastattiin yllättäen hätäkutsulla (aluksi vanhalla CQD:llä, sen jälkeen uudella SOS:lla). Vaikka Carpathia suunniteltiin keskikokoiseksi matkustajalaivaksi ja pääpaino oli 3. Kapteenin hytti sijaitsi venekannella, komentosillan läheisyydessä. Laivan päällystö majoittui A-kannelle, toisen luokan ruokasalin yläpuolelle. huhtikuuta 1912 klo 23.40 paikallista aikaa, ja upposi seuraavana aamuyönä 15. Ensimmäisen luokan ruokasalissa oli mahonkihuonekaluja ja tyylikästä koristelua, ja pyöreissä ikkunaventtiileissä oli kultasomisteiset verhot. Titanicilta ilmoitettiin törmäyksestä jäävuoreen ja pikaisesta avun tarpeesta. Joka tapauksessa Blackmarrin Carpathialla laatiman muistikirjan sisältö huutokaupattiin miehen menehdyttyä vuonna 1958 silloin huimaavalla 50 000 dollarilla. huhtikuuta, aloitti Carpathia matkansa New Yorkista seuraavana päivänä, päämääränään silloisen Itävalta-Unkarin Fiume, nykyinen Kroatian Rijeka. Hyisenä sunnuntai-iltana 14. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja kun laiva otettiin liikenteeseen, sen kokonaismatkustajamäärä oli aluksi noin 1 700 henkeä, mutta määrää kasvatettiin 2 550 henkilöön Cunardin ryhdyttyä 1904 yhteistyöhön unkarilaisen Adria-yhtiön kanssa, tarkoituksena kuljettaa unkarilaisia siirtolaisia Yhdysvaltoihin. Pala Carpathian kirjepaperia. huhtikuuta Carpathian sähköttäjä Harold Cottam ei havainnut Titanicin aiempia sähkösanomia, oltuaan käymässä komentosillalla. carpathia.indd 84 carpathia.indd 84 8.12.2021 12.44 8.12.2021 12.44. Blackmarr, joka yhtenä ensimmäisistä välitti niitä sanomalehdistölle – todennäköisesti vastoin kapteeni Rostronin nimenomaista määräystä. Tosin käyttöönottohetkellä hytteihin varattiin mahdollisten sähkökatkojen varalta vielä öljylamppujakin
carpathia.indd 85 carpathia.indd 85 8.12.2021 12.44 8.12.2021 12.44. Amerikkalainen apuristeilijä USS Chester saattoi Carpathiaa New Yorkiin. 85 Rostron käski valmistella laivan yleiset tilat, kuten tupakkasalongit ja kirjasto selviytyjien majoittamista varten. Sankarillinen tavoite Cottam sähkötti Titanicille Carpathian saapuvan arviolta neljässä tunnissa ja pidättäytyi sitten ylimääräisten viestien lähettämisestä voidakseen pitää lennätinliikenteen vapaana Titanicin viesteille. Alla Titanicilta pelastuneita Carpathian etukannella. Rostron antoi Titanicin annetun uppoamispaikan etäisyydeksi kilometreissä 107 km. Viimein, klo 04.00 aamulla, Thia saavutti Titanicin ilmoitetut uppoamiskoordinaatit. Lentäjä Eugene Ely starttasi 1910 sisaralus Birminghamilta ensimmäisenä maailmassa lentokoneella katapultista. VaiYksi Titanicin kokoonpainuvista nk. Thia New Yorkin sataman laiturissa 54 purettuaan Titanicin pelastujat maihin. Parsons-höyryturbiinein varustettu Chester oli nopea (24 solmua), kevyesti panssaroitu ja kevyesti aseistettu. laskosveneistä saapumassa Carpathialle. Laivan kolme lääkäriä määrättiin valmiuteen ja pelastusveneet ja köysitikkaat valmisteltiin laskua varten. Myös päällystön hytit uhrattaisiin majoitustiloiksi Titanicin uhreille. Carpathia saapui jääalueen reunamalle klo 02.45, joutuen väistelemään reilun parin tunnin ajan jäävuoria ja ajojäitä. Henkilökunnan käskettiin valmistella riittävästi kuumaa kahvia palelevien pelastettujen lämmikkeeksi. Cunardin laituripaikasta on säästetty sisäänkäynnin rautaportit.. Jäävuoria oli alueella arviolta vähintään tyrmäävät 134 kappaletta. Samasta laiturista lähti matkaan myös kovan onnen Lusitania kolmea vuotta myöhemmin. Mobilisti 8/21
päivänä 1918. Vaikka Rostronin määräyksestä mitään onnettomuuteen liittyneitä tietoja ei saanut välittää suoraan sanomalehdille, kielto ei täysin onnistunut. Kun kapteeni Rostronilta kysyttiin, kuinka hän selvisi jäävuorien keskellä paikalle niinkin nopeasti, hän vastasi: “Jonkun muun käsi oli ruorilla kuin minun.” Seuraavien neljän ja puolen tunnin aikana Carpathia pelasti Titanicin pelastusveneistä 705 henkeä hyiseltä mereltä. Englantilainen Nottingham Evening Post uutisoi Carpathian torpedoinnin heinäkuun 20. Carpathian matkustajat auttoivat Titanicin matkustajia parhaansa mukaan ja tarjosivat pelastuneille omia hyttitilojaan sekä lohdutuksen sanoja. Cottam sähkötti, oikeana kätenään Titanicin toinen sähköttäjä Harold Bride, 3. Rostron käski suunnata takaisin New Yorkiin. Enempää ei jäänyt eloon yli 2 200 matkustajasta ja miehistön jäsenestä. Alus kiinnittyi laituriin 18. Myöhemmin Yhdysvaltain presidentti William Howard Taft myönsi Sir Rostronille Kongressin kultamitalin, korkeimman kunniamerkin, jonka Yhdysvaltain kongressi voi myöntää yksityishenkilölle. Käytökseen oli selityksenä Carpathian käyttämän Marconi-lennättimen ja Birman kilpailevan amerikkalaisen DeForest-lennättimen mittelö. RMS Carpathia Pituus: 170 m Vetoisuus: 13 555 brt Kansia: 7 Koneet: 2 kpl Wallsend Slipway & Co. luokan matkustaja, kuuluisa Margaret ”Molly” Brown myönsi kapteeni Rostronille kultaisen mitalin lisäksi hopeisen pokaalin. päivänä Yhdysvaltain laivaston apuristeilijä USS Chester ryhtyi saattamaan Carpathiaa New Yorkiin. carpathia.indd 86 carpathia.indd 86 8.12.2021 12.44 8.12.2021 12.44. matkustajien valuutanvaihtotietoja. Ansaittu aatelointi Carpathia sai melkoista mediajulkisuutta höyrytessään 14 solmun nopeudella kohti New Yorkia. Mobilisti 8/21 keista olosuhteista huolimatta Carpathialta ei kestänyt kuin 3 h 30 min saapua alueelle, mutta valitettavasti Titanic oli vajonnut syvyyksiin hieman yli tunti aikaisemmin. Carpathian rantautumista hidastivat ankara ukkosmyrsky ja sakea sumu. luokan pelastuneiden nimilistan Chesterille. Harkinnan alla olivat Azorien saariryhmä Pohjois-Atlantin puolimatkassa, jonne siirtyminen olisi ollut Cunardille taloudellisesti tehokkain vaihtoehto, sekä Kanadan Halifax, joka oli lähimpänä. Titanicilta pelastunut 1. huhtikuuta, jolloin mielialaa entisestään laski vallinnut kaatosade. Cottam välitti luvallisesti tietoja Titanicin sisaralukselle, RMS Olympicille, joka sekin yritti apuun, mutta liian etäältä. Bruce Ismayn kanssa, joka päätti pelastuneiden siirrosta New Yorkiin, Titanicin alkuperäiseen määränpäähän. Carpathialla mietittiin pikaisesti, minne pelastuneet olisi järkevintä ja nopeinta päästää maihin. Osa matkustajista vaelsi kansilla yrittäen epätoivoisesti löytää kadonneet läheisensä. Klo 09.00 mennessä viimeinenkin pelastunut saatiin nostettua Carpathialle. Rostron käski laskea laivan vierelle öljyä merenkäynnin tasaamiseksi, jotta veneistä oli helpompi nousta köysitikkaita. 86 . Laivalla pelastuneille jaettiin huopia, jonka jälkeen stuertit opastivat heidät syömään kuumaa keittoa ja kahvia ruokasaleihin. Birma tarjosi lennättimellä apuaan, mutta sen käskettiin hoitaa omat asiansa. Rostron neuvotteli asiasta Titanicilta pelastuneen White Star -varustamon pääjohtajan, J. Osittain syynä oli myös ruokaja juomatarpeiden riittämättömyys matkan jatkamiseen Eurooppaan asti lähes tuplaantunenen matkustajamäärän kanssa. Lisäksi Englannin kuningas Yrjö V aateloi kapteenin Rostronin Sir Arthur Rostroniksi. Cape Racen maa-lennätinaseman välityksellä toimitettiin Rostronille satoja sähkösanomia Titanicin matkustajien omaisilta sekä lehtimiehiltä, joissa tiedusteltiin kaikkea maan ja taivaan välillä, mm. Lähistöllä ollut höyrylaiva S.S. valmistamat kvadruppelihöyrykoneet (nelipaisuntaiset höyrykoneet), 2 potkuria Teho: ei ilmoitettu Suurin nopeus: 14 solmua; Titanicin tuhoyönä 17 solmua Pelastusveneet: 20 Carpathian miehistölle myönnettiin pelastustöiden ansiokkaasta suorittamisesta useita ansiomitaleita. . Huhtikuun 17. Thian tehokkaista rahtinostureista oli apua Titanicin kahden tonnin pelastusveneiden nostamisessa kyytiin hyiseltä mereltä
Tässä sen sisaralus U-53 laivastovierailulla USA:n Rhode Islandilla vuonna 1916, ennen Yhdysvaltojen liittymistä ensimmäiseen maailmansotaan. Niihin lukeutuvat mm. Mobilisti 8/21 . Operatiiviseen käyttöön U-55 otettiin 8. Carpathian merikiikari huutokaupattiin vain 1 300 eurolla, ja joku huusi vääntyneen valokatkaisimen kokoelmiinsa summalla 2 056 €. vedenalainen vaara carpathian hylky paikannettiin S yyskuun 9. maaliskuuta 1916. Matkan aikana saattue katkesi, ja Carpathia jäi johtamaan suurimpana aluksena kuuden muun aluksen letkaa. sukellusvenelaivueen alaisuudessa neljätoista partiomatkaa ja upotti 61 kauppalaivaa (yht. carpathia.indd 87 carpathia.indd 87 8.12.2021 12.44 8.12.2021 12.44. NUMA ilmoitti sen suhteelliseksi sijainniksi 190 km länteen Irlannin edustan eteläisimmästä pisteestä, Fastnetin saaresta ja että hylky lepää pystyasennossa. heinäkuuta 1918, kello 09.15 paikallista aikaa. marraskuuta 1936 uponneeksi Isis-alukseksi. Ennen pitkää U-55 luovutettiin Japanin laivastolle, jossa se otettiin palvelukseen vuonna 1920 nimellä O-3. kesäkuuta 1916, josta lähtien sen kipparina toimi kapteeniluutnantti Wilhelm Werner. Vihollisuudethan olivat päättyneet jo 11.11.1918 klo 11.00, mutta ilmeisesti tieto ei kulkenut vain ajoittain radioyhteydessä oleviin sukellusveneisiin. U-55 myös vaurioitti kauppa-aluksia 26 161 brt edestä, sekä kaappasi kaksi kauppalaivaa (yht. On erityisen surullista, että Carpathia joutui upotetuksi niin myöhäisessä vaiheessa ensimmäistä maailmansotaa. Robinson & Co., Ltd:n (Liverpool & Glasgow) valmistamat konelennättimet sekä pyöreä tuuletusikkuna, joka toimii edelleen moitteettomasti. Carpathian nykyisin omistava Premier Exhibitions, Inc. Thia oli tuolloin saattueessa matkalla Liverpoolista Bostoniin mukanaan vain 57 matkustajaa ja 166 miehistön jäsentä. Alus palveli Japanissa vain vuoteen 1921, jonka jälkeen se purettiin Sasebon laivastotelakalla. Argosya johti merentutkija Keith Jessopin poika Graham Jessop, ja projektia sponsoroi merentutkimuslaitos National Underwater and Marine Agency (NUMA). U-55 upotti sen Irlannin etelärannikolla kolmella torpedolla 17. (entinen RMS Titanic, Inc.) on nostanut hylystä useita esineitä vuodesta 2007. 3 466 brt). Sankarilaiva Thia upposi kolmannen torpedon osumasta, kun lähes kaikki matkustajat oli pelastettu saattueen toisiin aluksiin. U-55 antautui ensimmäisen maailmansodan lopulla 26.11.1918, muiden jäljelle jääneiden saksalaisten sukellusveneiden tavoin Royal Navylle Harwichissa. A. Titanicin pintaan nostamisesta menestysnovellin kirjoittanut sukeltaja Clive Cussler (NUMA:n omistaja), ilmoitti vuonna 2 000 paikallistaneensa Carpathian hylyn 150 metrin syvyydessä. Kahden konelennättimen huutokauppatoteutumat olivat euroiksi muunnettuna inhimilliset 9 900 € ja 5 758 €. Hän suoritti U-55:llä II. Joidenkin lähteiden mukaan sukellusvene romutettiin 1922, mutta näin ei oikeasti tapahtunut. 87 K aunis Carpathia toimi ensimmäisen maailmansodan aikana joukkojenkuljetusaluksena, joka rahtasi kanadalaisia ja yhdysvaltalaisia sotilaita Euroopan taistelutantereelle. Carpathialta on nostettu myös esimerkiksi vuoden 1918 Pepsi-Cola -lasipullo, jossa on samankaltaiset lasikierteet kuin nykyisin (1 645 €), sekä kivihiilenpalasia. Carpathialla siirtyneistä sotilaista eräästä Frank Bucklesista tuli sittemmin vanhimmaksi elänyt amerikkalainen ensimmäisen maailmansodan veteraani. Erittäin epäsuotuisten sääolosuhteiden vuoksi sijaintia ei saatu varmistettua vedenalaisin kameroin, ja hälytys osoittautui vääräksi. Nekin kaikki menetettiin torpedoinnin yhteydessä. Entinen U-55 palveli vielä vuonna 1923 lyhyen aikaa Japanin laivaston apualuksena N:o 2538. 126 010 brt). Ensinnäkin alus edusti 1900-luvun alun Atlantin-höyrylaivoja parhaimmillaan, ja toiseksi Carpathialla oli Titanicin uppoamisen jälkeen koostettu muistopöytä, jossa oli valokuvia ja aiheeseen liittyneitä esineitä. Ainakin osan merimatkoistaan Carpathia suoritti suojatuissa saattueissa, ja jossain vaiheessa aluksen punainen savupiippu maalattiin harmaalla suojamaalilla. elokuuta 1914 ja se laskettiin vesille 18. Myöhemmin laiva sai pintaansa radikaalin dazzle camouflage -naamiomaalauksen, joka oli uusinta uutta ensimmäisen maailmansodan aikaan. Kun alueelle palattiin, hylky osoittautui Hamburg-Amerika -linjan 8. Saksalaisesta sukellusvene U-51:stä on vaikea löytää valokuvaa. Merireitti kulki New York Cityn satamasta ensin Kanadan Halifaxiin, ja sieltä Britannian Liverpooliin ja Skotlannin Glasgow’hun. Wilhelm Wernerin kuuluisimmaksi, matkustajalaivoja harrastavien mielessä ehkä surullisimmaksi kohteeksi osui Cunard-varustamon RMS Carpathia. Brittiläinen 1915 käyttöön otettu Azalea-luokan sluuppi, miinanraivaaja HMS Snowdrop pelasti eloonjääneet. Saksalainen sukellusvene U-55 valmistui Kielin Germaniawerft-telakalla 23. päivänä 1999 uutisoitiin Argosy International Ltd -yhtiön paikallistaneen Carpathian hylyn 180 metrin syvyydessä merialueella, joka sijaitsee 298 km Britannian läntisimmästä pisteestä, Land’s Endistä länteen. Torpedoinnissa menehtyi viisi Carpathian miehistön jäsentä: lämmittäjät Charles Hughes ja James Murphy, sekä lyhdynpuhdistajat Edward Hamilton, Frank O’Neill ja Reginald Peters
Mobilisti 8/21 Meilläpä on esite: Ghia 1500 GT 1965 Putkiremontti sysäsi Mobilistin muuttokierteeseen, jonka yhteydessä oli vähän pakkokin inventoida hyllyihin kertynyttä roskaa. Monien Ferrarija Maserati-kilpurien rungoista vastannut Gilberto Colombon omistama Gilco suunnitteli 1500:n pohjalle uuden kotelorakenteen ja putkista hitsatun etuapurungon. Alla oli autoa varten suunnitellut Borrani-teräspyörät ja Pirelli Cinturato S -vyörenkaat. Siksi lähes uniikkeja erikoiskoreja tehtiin paitsi premiumluokan autojen ympärille, myös piskuisten kääpiöautojen luurangoille. Sartorellista tehtiin äkkisiirrolla talon muotoilupäällikkö. Ghia 1500 GT:n piirteissä oli aikansa muotivirtauksia: Jaguar E-typen kattolinjaa, Ferrari 250 GT Lusson kamm-perä ja Alfa Romeo Disco Volanten lokasuojapullistukset ja keulan omaleimainen, puskurinkin virkaa toimittanut kromikehys. Matti Ouvinen T oisen maailmansodan jälkeen Euroopan automuotoilun pääkaupunki muutti Pariisista Torinoon ja Milanoon. Auton akseliväli lyheni kolmella tuumalla ja moottoria siirrettiin huomattavasti taaksepäin 50/50-painonjakauman saavuttamiseksi. Fiat kasvoi sodan jälkeen valtavaa vauhtia, mutta keskittyi volyymimalleihin. Ghia 1500 GT:kin oli varsin kallis, Saksassa se maksoi saman verran kuin Porsche 356. 1960-luvun puolivälissä aika oli kuitenkin tainnut ajaa ohitse erikoiskorittajista. Sisällä kojelauta sai vaikuttavan mittarikattauksen ja urheilullisen Nardi-ohjauspyörän, italialaisen Autovox-radion sekä mannermaista tyyliä huokuvan keinonahkaisen istuinverhoilun. Itsekantavien autokorien muuntaminen yksilöllisiksi luomuksiksi oli jopa halvan työvoiman Italiassa kallista. Jälleenrakentuvassa Italiassa oli edullista työvoimaa, muotoiluosaamista ja loputon pyrkimys kohti tyylikkyyttä. Samalla löytyi myös esitekeräilijöissä hallitsematonta kuolaneritystä herättäviä aarteita, joita ei loju puolihuolimattomasti ruskeisiin pahvilaatikoihin pakattuna ihan jokaisen autolehden toimituksessa. Tyyli oli etuoikeus, joka piti olla saavutettavissa eri hintaja kokoluokissa. Itsekantavalla korilla varustetun Fiat 1500:n vaatehtiminen uudelleen kauniiksi coupéksi oli helpommin sanottu kuin tehty. Voimanlähteenä oli täysin tavallinen Fiat 1500:n rivinelonen, ei yläpuolisia nokka-akseleita tai muita hienosteluja. Sergio Sartorelli astui isoihin saappaisiin vuonna 1960. Vuosina 1963-67 Ghia valmisti yhteensä 846 kappaletta 1500 GT:tä. ghia1500gt.indd 88 ghia1500gt.indd 88 7.12.2021 15.15 7.12.2021 15.15. Vuonna 1961 esitelty Fiat 1500 päätyi Sartorellin käsittelyyn, ja siitä syntyi kurvikas coupé, joka esiteltiin Torinon autonäyttelyssä 1962. 88 . Niiden gloria säteili valoaan myös Fiatin kansanautoille. . Agnellin autotehdasta ei kuitenkaan haitannut lainkaan, että pienet kunnianhimoiset koriräätälit laativat sen malliston pohjalle omia yksilöllisiä, ylellisiä, urheilullisia – ja ennen muuta tyylikkäitä muotiluomuksia. Lisävarusteina saattoi ruksia Abarth-pakoputkiston sekä Bianchi-ylivaihteen. Carrozzeria Ghian muotoilujohtaja Pietro Frua oli ajautunut riitoihin Ghian johtaja Luigi Segren kanssa raha-asioista, liittyen menestyksekkään Renault Floriden muotoilusta saataviin provisioihin. Kuljettajan paikalla istuessaan saattoi huijata itsensä jopa kuumaverisen Ferrarin puikkoihin. Aerodynamiikkaa oli hiottu tuulitunnelissa, ja auton uhottiin pystyvän kokoluokassaan kunnioitettavaan 170 km/h nopeuteen. Tässä yksi sellainen. Kokoteräskoriselle autolle luvattiin 930 kilon omamassa. Sen esite on kulkeutunut Mobilistin kokoelmiin varmaankin jonkun suomalaisen autotoimittajan näyttelymatkoilta
Se odotti noutajaansa siistien pukkien varassa, johon se lienee nostettu jo Rytin presidenttikaudella. Huhun mukaan laitteisto oli ollut toiminnassa vielä hiljakkoin (Siis 1970-luvulla?), mutta nyt näytti siltä, että kaivon rakennelmat olivat muuttuneet maaksi jälleen. Keskitalvella auto siis pitäisi jättää siihen. Noh, huhuhan piti tarkistaa. Nykyäänhän pitää yrittää arvata taidekoulun kasvattien piirtämistä logoista, että ollaanko tekemisissä automerkin vai jonkun osuuspankkiyhdistyksen tunnuksen kanssa. Täysin räpeltämätön akselisto, ja vielä näemmä vähän ajetusta yksilöstä. Kun kaikilla perheellisillä mukanaolijoilla oli kuitenkin kotiintuloaika, useimmilla vielä saman viikonlopun puolella, täytyi tehdä riipaiseviä päätöksiä. Pakkasellakin voi tulla kuuma. Itse asuintalo oli täysin tyhjennetty ja seisoi autiona korkean kivijalkansa päällä, odotellen omankin kattonsa romahtamista. Taskulamput esiin ja pimeää päin. Tontti oli vaihtanut omistajaa, ja uusi omistaja halusi paikan tyhjäksi mitä pikimmin, eli romumiespeikko väijyi jo nurkan takana. Puupuolat olivat tallella, mutta eivät kunnoltaan enää käyttökelpoiset. Kun kaikki luhistumaisillaan olevat piharakennukset oli käyty läpi, piti todeta että muita aarteita ei ollut tarjolla. Sanoiko joku jotain korkeasta kivijalasta. Jaa että mistäkö sen Dodgeksi tunsi. Usein ohjausvarret on taivutettu kyläsepän ahjossa mutkalle, niin että ne voidaan pultata jumiin, tai koko systeemi on hitsattu yhdeksi klöntiksi. Pelto oli osittain umpeenkasvanut, osittain soinen, mutta talvikelillä kuitenkin kuljettavissa. Se pihkuran huhu piti paikkansa, sillä nyt puhuttiin täysin virheettömästä puupuolapyöräparista. Se oli helppoa, koska ennen vanhaan lähes kaikissa autoissa merkki löytyi pyörännavan keskeltä pölykapselista selvällä amerikankielellä. Johan siinä tarvittaisiin raskaan sarjan taljat ja vaijerit viimeistään siellä peruskallion reunalla. Kun takki tyhjänä ja otsa hiessä seisoimme pystysuoran kalliorinteen juurella tietäen ettei akselia voi siihenkään jättää, katsoimme toisiamme kuin Taipaleenjoen torjuntataistelun viimeiseen vastaiskuun lähetetyt miehet. Vaikka se vielä onnistuisi, niin se pystysuora kallioseinämä saattaisi hidastaa projektia huomattavasti, vaikka mukana olisi komppaniallinen äijiä. Taskulampun valokantaman äärirajoilla kellarin perällä häämötti vielä jotakin muutakin, Voilà, täällähän on vielä moottorikin! Enpä ole ennen nähnyt niin siististi säilöönotettua muinaismoottoria. Kai Laine Se värjää mun Se värjää mun akselit punaisellaan akselit punaisellaan arkeologi_821.indd 89 arkeologi_821.indd 89 8.12.2021 12.48 8.12.2021 12.48. Helppoa reittiä ei oltukaan luvattu. Pienen kiertelyn ja risukon raivaamisen jälkeen löytyi ihan kunnollinen ovi, melkeinpä autotallinoven kokoinen, ja vielä kutsuvasti raollaan. Mukana olleesta muovipulkasta oli se apu, ettei koko rotiskoa tarvinnut kantaa, vaan suurin osa matkasta pellon poikki meni vain apinanraivolla kiskomalla. Sitten kun vielä pitäisi raahata kaikki ihanuudet sinne tienpääasemaan, saattaisi sekä kello että kalenteri olla jo siirretty kesäaikaan. Koska huhu näytti pitävän edes osittain paikkansa, voisiko täältä löytyä vielä jotain muutakin. Nythän ne ongelmat sitten alkoivat. Ensimmäisenä tuli vastaan samaisen Dodgen etuakseli pyörineen. Takasilta oli kärsinyt ulkoilmasta jo niin pitkään, ettei se enää mainittavasti lisää happanisi vielä pienestä lisäodottelusta, joten päätimme käyttää kaiken käytettävissä olevan energian etuakseliston pelastamiseen. Tässä tapauksessa olimme tehneet todellisen löydön. Dodge Brothersin luja rauta sensijaan uhmasi vielä aikaa, vaikka tasauspyörästö ja laakerit olivatkin saaneet muutamat sääilmiöt niskaansa. Miten juupelissa me saisimme noin jyryt akselit, puhumattakaan monisatakiloisesta voimapaketista vietyä pellon poikki uppoamatta yhteenkään suonsilmäkkeeseen. Se tajuttiin heti, ettei moottori kulkisi ilman sitä varten rakennettua ahkiota, joten se täytyi jättää tuonnemmaksi. Tällaisten enemmän ja vähemmän pilattujen akseleiden palauttaminen autokäyttöön on usein mahdottoman rajamailla. Kompassi mukaan ja matkaan. Niin – ainahan ne ovat sisätiloissa ja hyväkuntoisia, tasan siihen asti, kunnes niitä jämiä taas suonsilmäkkeestä nostellaan... Pulkka upposi ylisuuren kuormansa alla lähes kokonaan hangen sisään, ja sielläkin löysi jokaisen kanervanoksan jäädäkseen jumiin. Kun oli hetki riemuittu tämän uljaan löydöksen vierellä, alkoi mietityttää. Tiedän että lukijan voi olla vähän vaikeata eläytyä meidän silloiseen tunnelmaamme, mutta yrittäähän aina voi. Mutta eihän näitä voi tännekään jättää. Kiinteistö oli ollut autiona selvästikin jo vuosia, ehkäpä jopa kymmeniä, mutta pihallapa jöpötti synkkä ruosteinen taka-akseli meitä odottamassa; ei ollut turha huhu tämäkään. Kaikki osat tallella ja vielä pyörikin kammesta kääntämällä. Ura päättyi metsän loppuessa. Voisiko tällaisessa talossa keskellä metsää olla kellarikerros. Taistelu jatkuu seuraavassa numerossa. Toisella puolella aukeata talo jo näkyikin, joten tähän asti vihje oli pitänyt paikkansa. Kuulemma lähin autotie päättyisi vajaan kilometrin päähän, josta saattaisi hyvällä kelillä päästä vielä metsään hakattua uraa vähän lähemmäksi. Niiden piti oleman hyväkuntoisia, koska osat oli säilytetty katon alla. Kompassin mukaan kohteen piti olla puuttoman väylän suunnassa, joten sitten vaan kahlaamaan. Perämurikka oli kytketty johonkin vimpaimeen, joka oli kenties ollut kaivon pumppua pyörittänyt tuulimylly. Miehen on tehtävä se, mikä miehen on tehtävä. 89 M uistojen hämärään on jo hiipunut mistä se huhu alunperin kuultiin. Joku oli kertonut jollekin joka taas kertoi toiselle ja niin eteenpäin, kunnes tieto kulkeutui arkeologin korviin. Mobilisti 8/21 . Tarina oli seuraavanlainen: jossakin vähän ennen Tammisaarta pitäisi metsän keskellä, tiettömien taipaleiden takana olla autiotalo, jonne oli aikoinaan rahdattu kanttiauton akseleita. Siitä laskeuduttiin viitisen metriä pystysuoraa kalliorinnettä alas pellonreunaan. Yleensä maataloista löydetyissä kanttiaikakauden akseleissa on pyörien kääntyily estetty jollakin tavalla – olisihan se hankalaa jos hevoskärry olisi itseohjautuvaa sorttia. Perässä oli alkuperäinen vaihteisto, jossa lisänumerona yhteenrakennettu jarrurumpu kardaanijarruineen. Pyörissä oli tehtaan alkuperäinen pirteänsininen maali ja vielä käsinmaalatut raidatkin näkyvissä
Iltaisin emme katselleet telkkua, vaan sitä miten terrierit tuhosivat asuntoa. Romuista ei kuulunut pihaustakaan. Poika lähetteli lehmistä kuvia ja välitti niiden terveisiä minulle. Muotoilua taidemuseossa. Mullan tuoksu ja metsän humina ovat olleet hänen sielun maisemiaan, mutta nyt hän oli aloittanut sivutoimisen uransa moottorihionnan parissa. Hänkin oli ajautunut nurkkaan. Sitten me vanha pariskunta vietimme viikot kerrostalokopissa päivät töitä paiskien. Tämä on Seat Ibiza. Lehmien Kaikkivaltias päätti toisin, eikä Vilinä tule astelemaan uuteen maalliseen navettaan. Silloin oli kuskikin tehnyt lehmälle kunniaa. Siinä puhelun ja viestittelyn aikana Vilinä, joka kävi kuudettatoista ikävuottaan, sulki silmänsä lopullisesti. Kun raatokeräily saapui pihaan muutaman päivän kuluttua, poika kertoi Vilinän iän ja merkityksen pikkukarjassamme. Talouden nousuyrityksen hän tietenkin aloitti työauton hankinnalla. Mobilisti 8/21 Kuuluu kummia Tilaamalla Mobilistin saat lehtesi monta päivää aiemmin kuin kioskilta. Se on vuoden 1987 mallia, ja tällä taittuu työmatkat mukavasti. Olisin halunnut taluttaa sen ensimmäisenä uuteen navettaan, poika sanoi. Tekevän kuolemaa. 90 . Sydänalasta oikein otti, kun poika kertoi, että hän neuvotteluissa oli painottanut uhanalaisen länsisuomenkarjan tarvitsevan uuden navetan. Hämmästyksemme oli suuri, kun poika ilmoitti, että hänelle oli myönnetty lainaa lehmille uuden makuuhallin rakentamista varten. Jostain ihmeen syystä romujen keräilyllä ei ole talous kohentunut. Äiti, olin kahdeksanvuotias, kun Vilinä syntyi. Mobilisti oli tullut nöyryytensä polun päähän. En vastannut mitään. Viimeisenä meidän perhekunnasta asian tajusi mobilisti. Parin vuoden päästä ehkä myös kyyneleet himmentävät hänen isältä perimänsä ruskeat silmät. Karjakko tuntee toisen karjakon tuskan. Tilaajien lehdessä on aina enemmän sivuja kuin irtonumerossa. H alpuutetun ruuan ja pienien volyymien luomuranchimme on räpiköinyt samassa kannattavuuskriisissä kuin suurin osa Suomen maatiloista. Ääni väristen hän kertoi Vilinän voivan huonosti. Seisoimme pojan kanssa rinta rinnan ja tuijotimme vaitonaisina autoa, jonka mobilisti oli parkkeerannut ahtaaseen riviin punaisen farmari-Ladan, Land Rover Series III ja pienen keltaisen Morris Minin jatkoksi. Näyttely Detroitissa. Työja huviautoja olisi ollut ennestäänkin pihat ja pihan perät väärällään. Pojan silmissä vielä kiiltää sammumaton into ja pohjaton rakkaus maataloutta kohtaan. Yorkitkin pitävät siitä, mobilisti esitteli uutta autoaan. EU ei salli lehmän hautaamista, joten sytytimme myöhemmin kynttilän tuvan pöydälle. Ja ELY-keskus oli sanonut hankkeelle kyllä. Iltaisin minä kaipasin lehmiä ja mobilisti romujaan. Kotirintamalta tuli vuoroin hyviä, vuoroin lohduttomia uutisia. Sain mennä viikolla jo varhain aamulla pojalta puhelun. Marketta Sandberg vaimo_821.indd 90 vaimo_821.indd 90 7.12.2021 16.21 7.12.2021 16.21. Tilaajan lehti jatkuu vielä! – tämän numeron tilaajasivuilla Matkalla pohjoiseen Ruskaretki Aspenilla
Kimmo Koistinen M821_091-095_aspenillalapissa.indd 91 M821_091-095_aspenillalapissa.indd 91 8.12.2021 12.38 8.12.2021 12.38. Mobilisti-tilaajasivut 8/21 . Mutta sitten elämääni tuli Aspen. Muistan suunnitelleeni joskus 70-luvun lopulla rispaantuneen -65 Impala STW:n hankkimista ja ajamista sillä Lappiin, mielellään isoveljeni ohjastamana. 91 Aspenilla lappiin Kuinka kauas sohvapenkillä pääsee. Idea liiskattiin perhepiirissä, vaikka olin jo paikallistanut hyvän ja halvan Impala Wagonin. Lisäksi olin lukemattomien työmatkojeni myötä havainnut itseni haluttomaksi lähtemään minnekään, mistä en pääsisi yöksi omaan vuoteeseeni. Ajatus jäi kytemään, mutta kaikki käytössä olleet autot olivat aina joko liian hyviä, liian huonoja tai liian tylsiä, jotta niillä olisi viitsinyt lähteä moiselle retkelle
Opel Record 1900 Coupé alkaa olla vähän kuin sieppari ruispellossa: etsii paikkaansa maailmassa, joka ei ole oikeastaan kiinnostunut hänestä ja ulkona uhkaa terveyskin pettää. Paitsi se pahuksen nopeusmittari. Varastossa sattui olemaan käytetty vuoden -80 Mopar AM/FM stereoradio vastaavan monolaitteen tilalle. Niissä saavutetun menestyksen myötä alkoi tuntua siltä, että syksy 2021 olisi se syksy. Nyt olisin kuitenkin utelias kokeilemaan usein kehumani Aspenin miellyttävän ajettavuuden ja oivallisen ajoasennon pätevyyttä isoina kerta-annoksina. kello 09.30, kun Aspen piripintaan tankattuna suuntasi Helsingistä pohjoiseen. Olin ottanut töistä lomaa, tämä ei ollut työmatka – vaikka tässä siitä työkseni kerronkin. Varastosta löytyi varamittaristo, joka vaikutti päällisin puolin terveeltä, mutta niinhän ne kaikki. Ajankohta oli valittu tarkoituksella sesonkien väliin, jolloin majoittuminen olisi edullista, turisteja vähän vähemmän ja mikä tärkeintä, hyönteisaktiviteetit ohitse, mutta ei vielä vaaraa jäätyneistä teistä. Vaikka kumit eivät uunituoreita olekaan, ovat ne silti selvästi uudemmat kuin vuonna -18 hankkimani yli-ikäiset Nokialaiset. Se on menoa se Oli keskiviikko 15.9. Renkaiden jälkeen mielessä kaikui vielä äänentoiston kohentaminen. M821_091-095_aspenillalapissa.indd 92 M821_091-095_aspenillalapissa.indd 92 8.12.2021 12.38 8.12.2021 12.38. Sitä ennen tarvittaisiin vielä muutamia varmistuksia ja parannuksia. Enkä ollut yksin liikkeellä, kartturin paikalla istui lehtemme avustaja, metsäraatospesialisti Simca 1100 Vanit ovat päässeet vähiin. Nyt vaikutti lupaavalta; se näytti sopivat 3-4 km/h yläkanttiin eri nopeusalueilla ja käyttäytyi liikkeellelähdön pientä huojuntaa lukuun ottamatta ongelmattomasti. Eräs niistä olivat renkaat. Toisaalla tässä lehdessä olen selostanut eräiden teknisten ongelmien poistamista tai ainakin siihen pyrkimistä. Korkeahko hinta oli hillinnyt himojani, mutta sitten ilmeni, että maahantuojalla oli päiväyksiltään hieman sekalainen setti, jonka saattoi saada tuntuvasti edullisemmin. Kohelsin sen paikoilleen lähtöä edeltävänä iltana ja tein koeajon. Koko oli suurin siviili-Aspeneihin tarjottu ja niissä valkosivu oli vuonna -80 juuri tuo yksituumainen, siis piirun leveämpi kuin vakiorenkaissa. Moottoriin piti tehdä vielä venttiilien säätö ja etupyörän laakerien kiristys ja sitten olisin valmis matkaan. Konttaisinko tankkaustauolla ulos autosta selkä tohjona vai olisiko askel yhä kepeä. Ne ovat ainoat länsirenkaat, joissa oli täsmälleen oikea profiili, alkuperäistä vastaava vyörakenne, riittävä nopeusja kantoluokitus sekä sopivan kapea valkoinen raita. Tuntisinko oloni jo muutaman sadan kilometrin jälkeen uupuneeksi ja suuri osa taipaleesta olisi selviytymistaistelua. Ennen niitä ja vastaavia Fiorinoja vilahteli vähän joka nurkalla, mutta kuolleen merkin arkinen raataja ei voi odottaa juurikaan sääliä tai sympatiaa. Mobilisti-tilaajasivut 8/21 K un pääsin vähitellen sinuiksi Aspenini kanssa ja sen kunto alkoi keskeisiltä osin vastata nuoruuteni F-korimuistoja, nousi mieleeni tuo lapsuuden Lapin matkasuunnitelma. 92 . Nokian pakettiautorinkulat olivat alkuvaikeuksien jälkeen palvelleet hyvin, mutta mielessä siintivät Cokerin American Classic 205/75x14R-valkosivut teräsrungolla ja lasikuituvyöllä. Kun sen ohella päivitettiin vielä kojelaudan 70-lukuinen 10 tuuman RCA-monokaiutin uuteen kolmitiekaiuttimeen mietoine stereoefekteineen, olisi matkan äänitausta jotakuinkin kunnossa
En halunnut kokeilla viimeisillä höyryillä ajamista, joten päätin tankata aina viimeistään silloin, kun jäljellä oli enää noin neljännes. Polttoainemittari toimi aiemman lähetysyksikön vaihdon ansiosta täsmällisesti, mutta kuinka tarkka se oikeasti oli. Muutoin Aspen toimi juuri niin kuin sen oli tarkoituskin: se tarjosi mukavaa, rauhoittavaa kyytiä varsin vähäeleisesti. Tunsin auton keräävän rohkeasti lisää vauhtia moottoritiellä ja toisten autojen perät tulivat vastaan huolestuttavan pikaisesti. Mobilisti-tilaajasivut 8/21 . 93 Kalle Moilanen. Koska halusin pitää kirjaa auton taittamista etäisyyksistä, ei vaijerin irrotus tullut kyseeseen, vaikka ajatus houkuttikin kovasti. Neljästä hyvin lyhyestä kahvi/tankkaustauosta, pika-ateriasta ja yhdestä tienvarsiromustuksesta huolimatta olimme perillä Sodankylän hulppeimman hotellin edessä noin kello 22. Takana oli suurella vaivalla muotoiltu paikka häkäpöntölle ja edessä taas ilmeisesti pilkkeille varattu tila jatketun rungon ja puskurin päällä. Tarkoituksena oli ajaa E75:ttä niin nopeasti ja vähin pysähdyksin kuin mahdollista niin kauas kuin mahdollista. Tämä 1939 Opel Kapitän on tiettävästi jäänyt saksalaisilta. Se piti napsauttaa pois päältä, kun uudet kokeilut eivät tuottaneet yhtään parempia tuloksia. Nopeudensäädin oli irtaantunut todellisuudesta ja oli selvästi lähettämässä Aspenia jonnekin kiertoradalle. Vajaan 1 000 kilometrin taivalta edustava Sodankylä ei siis ollut mitenkään kunnianhimoinen etappi – jos kaikki toimisi ja sää olisi suotuisa. Systeemillä oli uutena hyvä maine, ongelmat ovat alkaneet yleensä vasta vanhemmalla iällä. Mihin matka mahtoi katketa. M821_091-095_aspenillalapissa.indd 93 M821_091-095_aspenillalapissa.indd 93 8.12.2021 12.38 8.12.2021 12.38. En ole vielä kokeillut avata vasta muutama sata kilometriä ajetun nopeudensäätimen servoa, mutta on ilmeistä, että jokin reilusti yli 40 vuotta vanha kalvo tai tiiviste on pettänyt ajan hapertamana. Toinen tekninen ongelma ilmeni vain joitakin kymmeniä kilometrejä mittarin hajoamisen jälkeen. Sitten olisimmekin kokonaan kartturini kännykän nopeusnäytön varassa, kun moottoritie päättyisi ja rahastuspylväiden metsä tihenisi. Viisari piiskasi hulluna 0-200 km/h väliä ja piti vekkulia rapinaa, mutta matkamittari jatkoi toimiaan asianmukaisesti. Hänen ehdotuksestaan ensimmäisen päivän tavoitteeksi oli asetettu hillitysti vain Sodankylä, vaikka itse olisin tähdännyt suoraan Saariselälle. Vain Kesoil-kyltit puuttuvat bensapumpusta. Kolme Mercedes-kuormuria voisivat olla Wehrmachtin seulaksi ammuttu kolonna, mutta laitteet sattuvat olemaan vain kymmenisen vuotta liian uusia ja suomalaisfirman väreissä. Sohvapenkki on K-valinta Sieppi Vuotsossa on kuin suoraan 80-luvun alusta – ja tämän totean ihailevaaan sävyyn. Matkalla kaikki oli sujunut hyvin, lukuunottamatta sitä, että nopeusmittari oli seonnut vain muutaman kilometrin moottoritietaipaleen jälkeen
Kuvitelkaa itsenne sienestämään tai marjastamaan uuvuksissa ja sitten eteenne aukeaa tämä houkutteleva näky! Ja Helsinki pitää itseään muka viihtyisänä kaupunkina. Samoin vanha Mopar-radio hoiti sarkansa kunnialla; herkkyys asemien löytämisessä ja häiriöiden vähäisyys olivat mukava bonus noin “alkeellisessa” stereolaitteessa. 94 . Illan pimetessä saivat Night Hawkit todistaa voimansa ja kyllä, lumeneita piisaa ja vieläpä oivallisena kuviona. Mobilisti-tilaajasivut 8/21 kuin rakennettu allekirjoittaneen keholle. Valitettavasti kuunneltavia kanavia oli enää hyvin vähän, kun oltiin oikeasti pohjoisessa. Viimemainituista kartturi Moilanen piti huolen ja oli laatinut tiukan aikataulun Tippa ei tapa, mutta kuolee kuitenkin lopulta itse. Fiat Ritmo diesel Mk I. En ollut matkannut Lappiin oikeastaan maisemien takia, vaan kokeillakseni autoni ja itseni rajoja pitkillä taipaleilla sekä nähdäkseni paikallisia autoerikoisuuksia sieltä metsittyneimmästä päästä. Tämä oli vaihtanut vapaalle lähellä turvemuseota. Nytkin ohitukset kyllä hoituivat vähintään siinä missä jollakin Corolla-eläjällä, mutta aina voisi sujahtaa ohi liukkaamminkin. Aitoja metsätuoleja ei ole koskaan liikaa. Kovin vakavaa kritiikkiä allekirjoittaneella ei ole tämän reissun perusteella Detroitiin lähettäväksi, mutta esimerkiksi voimaa voisi tietenkin olla hieman enemmän. Miksi Kimmo ajaa. Winha 550 80-luvun alusta odottaa talvea. M821_091-095_aspenillalapissa.indd 94 M821_091-095_aspenillalapissa.indd 94 8.12.2021 12.38 8.12.2021 12.38. Väriä myöten aikansa tyylipuhdas kokonaisuus. Kohtaamistilanteet lyhyillä valoilla keskellä hirvivaara-aluetta eivät aiheuttaneet kauhunsekaisia tuijotuksia pientareen pimeyteen, vaan valokenttä kattoi mainion turvavyöhykkeen tien laitaa. Tielle on jonkin matkaa, joten joku on nähnyt vaivaa luodakseen tämän sommitelman. Katoavaa patonkiperinnettä: Citroën GS. Huminan ja suhinan sävy ei ole ärsyttävä, mutta nykyisin jopa pikkuautot pystyvät pykälää parempaan. Vaikka sohvapenkillä ajoasennon muuttaminen onkin helppoa, tulin istua töpöttäneeksi kokolailla aloillani ensimmäisen ja seuranneetkin ajopäivät – luonnollisesti romustusja tankkaustauot poislukien. Toisekseen, tämän hinnat alkaen -Aspenin äänieristys on hyvä johonkin 100-110 km/h todelliseen nopeuteen, mutta korpitaipaleiden suuremmilla lukemilla radion ääntä joutuu korottamaan. Peugeot 403 on löytänyt kauniin paikan viettää viimeisiä vuosiaan. Ohjauspyörän asento on sekin mittatilaustasoa. Ne olivat vakaat, hiljaiset ja tiukoissa paikoissa pitävät. Tämä oli kuivalla säällä, märällä tilanne olisi ollut tietenkin vaikeampi, myös uudemmille autoille. Cokerin renkaat osoittautuivat erittäin miellyttäviksi. Ei edes hieman pelkäämäni kaasupolkimen jatkuva survominen aiheuttanut kramppeja tai halua vaihtaa ajoasentoa. Yksilössä oli muuten kiinni Illinois’n kilvet, joten jonkinlainen Blues Brothers -simulaatio lienee ollut tavoitteena. Mallinumero on varmaankin hevosvoimalukema tai sitten moottorin tilavuus kuutiotuumissa. Isoista ikkunoista kelpaa katsella maisemia ja esimerkiksi lämmittimen tarkka säätö ja hyvä tuuletusilman jakauma mahdollistivat asetaja-unohda -tyylin syksyn viileydessä. Näyttää ajamalla paikalle tuodulta
Olin jo jättänyt kartturini kyydistä ja kannoin matkatavarat ja kirpputorilöydökset hieman mietteliäänä sisälle kammiooni. Onneksi se saatiin korjattua vain muutaman kymmenen kilometrin jälkeen lähes näkymättömäksi. kello 23 jälkeen Aspenin keula työntyi takaisin ahtaaseen kotipihaansa, hieman vajaat 3 000 kilometriä takanaan. Pahimmillaan ne edellyttivät jopa lukkojarrutusta, mutta Aspen ei siitä hätkähtänyt ja jarruvoiman annostelu oli helppoa. Se sedan-sedälle suotakoon. Retken viimeinen raato: 1948 Renault Juvaquatre. Mutta tieosuuksilla, joilla pientareet olivat riittävän laajat, pystyin ylläpitämään luontevasti marssinopeuksia, joissa elukoista piittaamattomia ohittajia oli enää harvassa. M821_091-095_aspenillalapissa.indd 95 M821_091-095_aspenillalapissa.indd 95 8.12.2021 12.39 8.12.2021 12.39. En tiedä muusta, mutta kunnioitukseni ja ihailuni Aspenia kohtaan ei ainakaan vähentynyt tämän matkan myötä. Napapiirin Kuljetuksen 60-lukuinen Dodge Kew -vainaa melko lähellä legendaarista Pakasaivoa. Romustus vei meidät lopulta hieman Kaamasen pohjoispuolelle, muttei sen lähemmäs Jäämerta. Hieman Peräseinäjoelta etelään tapahtui matkan ainoa vahinko, kun vastaantulevasta kuorma-autosta singahti tuulilasiin kivi ja kuljettajan näkökenttään posahti melkoinen monttu. Minussa on varmaan jotakin vikaa – siinäkin mielessä. Maanantaina 20.9. Pohjoisessa jatkuva impalaym. Veikkaisin, ettei konetilassa oleva metallisäiliö liity puukaasuun… 1935-36 Ford sointuu maisemaan, kuten aina. Niistä on ohessa hieman kuvanäytteitä. Ford Thames umpikaappi edustaa harvinaista kokoluokkaa ja korimallia 50-luvun Suomessa. Huomautettakoon, ettei mielessä siintänyt pisaralla pidemmälle -voitto, vaan kaasujalka sai survoa poljinta varsin vapaasti. vaaramerkkien viidakko piti varpaillaan päiväsaikaankin, ja vei melkoisen siivun ajamisen ilosta. . Mobilisti-tilaajasivut 8/21 . Kiitos rekisterikilven, yksilön vaiheet on pystytty selvittämään tarkoin. Kaikki oli sujunut oikein hyvin, mutta samalla eräs viimeisistä ennen kuin kuolen -listan tavoitteista oli täytetty. Porista alkanut matka päättyi Lavian ja Kankaanpään välimaille paikkaan, jonne ei näyttäisi johtavan edes kinttupolkua, jota Rellu olisi voinut rullata. Pujottelu kohti kotikontuja johdatti meidät edelleen raadolta raadolle, joskin niiden välimatkat kasvoivat, kun paikkakunnat kävivät entuudestaan tutuiksi ja tähtäimessä olivat tietenkin ennennäkemättömät tapaukset. 95 jokaiselle päivälle, jotta ehtisimme katsastaa mahdollisimman monia raatoja. Tämä oli hieman odottamaton, sinänsä tervetullut piirre Aspenin muutoin rauhallisessa elämänasenteessa. Maisematkin olivat miellyttäviä, mutta on pakko tunnustaa, että jonkin arkisemman keulan takaa katsottuna tuskin muistaisin reissusta muuta kuin kiehtovat metsäromut toisensa perään. Polttoaineen kulutus vaihteli vajaasta 11 litrasta reilusti yli 13 litraan sadalla; keskikulutus asettui noin 12 l/100 km-tasolle. Outo tunne toteuttaa jotakin yli 40 vuotta hautunutta paljolti alkuperäisen idean mukaisesti. Öljyä lisäsin ensimmäisen päivän jäljiltä pari desiä, mutta loppumatkalla lisäliukaste ei enää maittanut ja kanisteri pyöri ruumassa tyhjän panttina. Autossahan ei ole lukkoturbiinivaihteistoa, eikä enää edes nopeudensäädintä, joten puitteet taloudellisuusajon mestaruudelle eivät olleet parhaat mahdolliset, kaasuttimen hyvästä vireestä huolimatta. Siitä suurkiitokset Parkanon Lasipalvelu Oy:lle, jonka mobilistihenkinen omistaja otti potilaan sisään laakista. Etenkin käännyttyämme takaisin etelään, kohtasimme useita poro-, peuraja hirvitilanteita
Se sijaitsee pari kilometriä pohjoiseen Detroitin keskustasta ja on kuuluisan Woodward Avenuen varrella. amerikanjaakkola.indd 96 amerikanjaakkola.indd 96 8.12.2021 12.55 8.12.2021 12.55. 96 . Näyttely avattiin marraskuussa 2020 ja se jatkuu aina tammikuulle 2022. Mobilisti-tilaajasivut 8/21 Autojen muotoilua Detroitin tyyliin Detroitin Taidemuseo on eräs Yhdysvaltojen suurimmista ja merkittävimmistä taidegallerioista. Yksi museon pysyvistä vetonauloista on meksikolaisen Diego Riveran vuosina 1932-33 maalaamat “Detroitin teollisuus” (Detroit Industry) -nimiset muraalit. Markku Jaakkola Le Sabre 1951. Ne esittävät Ford Motor Companyn River Rouge tehtaan työntekijöitä. Näyttelyssä on lainassa muskelija konseptiautoja kaikilta kolmelta suurelta autovalmistajalta: General Motorsilta, Fordilta sekä Chryslerilta. Tällä hetkellä taidemuseossa on autoharrastajlle sopiva näyttely, eli “Detroit Style: Car Design in the Motor City 1950-2020”, vapaana suomennoksena “Autojen muotoilua Detroitin tyyliin”
Kuten kuvasta näkyy – tai oikeastaan puuttuu – turvavöitä ei vielä tällöin lain mukaan tarvittu. Korien suunnittelu muuttuikin 1960-luvulla sulavalinjaisemmaksi. 97 D etroitin muotoilijat ovat kautta aikojen nostaneet yhdysvaltalaista autosuunnittelua tapetille futuristisilla konsepteilla, rajuilla muskeliautoilla ja kilpureilla, pyörille nostetuista pilvilinnoista puhumattakaan. Auto ei koskaan tullut tuotantoon sellaisenaan, mutta siinä voi havaita paljon muotoilukikkoja, joita General Motors hyödynsi tuotantomalleissaan. Vetonaulana toimiikin General Motorsin pitkäaikaisen muotoilujohtajan, Harley Earlin 1951 LeSabre konseptiauto. Näytillä on myös monia tunnettujen muotoilijoiden luonnoksia ja piirroksia. Ajovalot sijaitsevat piilossa konepellin keskellä olevan “maskin” takana, joka avautuu valokatkaisijasta. Tässä selvästikin Lincolnin sininen kabiini mukavilla sohvilla. Autossa oli myös 12 voltin sähköjärjestelmä, joka yleistyi amerikkalaisissa autoissa vasta 50-luvun puolivälissä ja eurooppalaisissa 60-luvun puolella. 1960ja 1970-luku Konseptiautojen lisäksi näyttelyssä on myös tavallisia tuotantoautoja – sikäli kun Oldsmobile Toronadoa voidaan kutsua 1960-luvun mittapuulla tavalliseksi. Bill Mitchell, joka toimi 60-luvulla GM:n muotoiluosaston johtajana, antoikin suunnnittelutiimilleen tehtäväksi luoda auto “jollaista he itse haluaisivat ajaa”. Lisäksi Firebird III:ssa on lentokoneista tutut lentojarrut, jolla autoa voidaan hidastaa kovista nopeuksista. Tulilintua ohjataan joystickin tapaisesta vivusta, joka on sijoitettu penkkien väliin. Se toimi Earlin henkilökohtaisena ajopelinä muutamia vuosia näyttelykierrosten jälkeen. Myös nimi “LeSabre” löysi tiensä myöhempään Buick-mallistoon. Näyttelyssä on esillä 12 autoa viimeisen 70 vuoden ajalta, sisältäen tunnettuja konseptiautoja sekä kulttistatuksen saaneita tuotantomalleja. Sen ensiesiintyminen oli GM:n omassa Motorama-näyttelyssä vuonna 1959. Firebird III:n lentokonetyylinen kori on tehty lasikuidusta, siinä on seitsemän pientä siipeä ja 225-hevosvoimainen Whirlfire GT-305 turbiinimoottori, sekä 2-sylinterinen, 10-hevosvoimainen bensakone, jolla voidaan käyttää auton apulaitteita. Automuotoilu keskittyi lentokoneisiin, avaruuteen ja sen näkee myös muotoilussa: isot pyöreät korilinjat, takasiivet, kurvikkaat keulat ja paljon kromia. Vuoden 1966 Oldsmobile Toronadosta tuli avoimilla pyöränkaarillaan ja sulavalla korillaan sen näköinen, että se näyttää paikallaankin kulkevan 100 mailia tunnissa. Ohjaamo on kaksipaikkainen ns. Niin myös Detroitissa. lämmitetyt istuimet, alustaan integroidut sähköiset tunkit ja takana sijaitseva vaihdelaatikko. LeSabrea pidetäänkin nykyään yhtenä 1950-luvun tärkeimmistä unelma-autoista ja ajokin nähdessään ymmärtääkin hyvin miksi näin on. Mobilisti-tilaajasivut 8/21 . 1950-luku 1950-luvulla Yhdysvallat oli menossa avaruuteen, toinen maailmansota oli voitettu ja kaikkialla huokui optimismi. Heidän ideoimiaan tuotteita tavalliset kuluttajat käyttävät jokapäiväisinä kulkuvälineinä ja monesti myös harrasteautoina. Siksi näyttelyn päätarkoituksena onkin tuoda esille suunnittelijoiden vaikutus automuotoiluun 1950-luvulta aina nykypäivään. Rakettien sijaan autoissa suosittiin voimakkaampia moottoreita ja virtaviivaisempaa olemusta, joilla vauhdista kiinnostuneita nuorempaa ostajakuntaa saatiin houkuteltua. Toinen näyttelyssä oleva 1950-luvun luomus on General Motorsin Firebird III. Onhan siinä sentään etuveto, eikä muotoilussa ole enää häivääkään 50-lukua. Firebird III, 1959. Harley Earlin tarkoituksena oli tuoda lentokonemuotoilu autoihin, ja LeSabressa onkin 50-luvun tunnusmerkeiksi tulleet siivet, puskureiden “dagmarit” sekä panoraamatuulilasi. Muita herkkuja olivat mm. kuplahytti, ja varusteisiin kuuluu vakionopeudensäädin, lukkiutumattomat jarrut ja ilmastointi. Auton kori on tehty alumiinista, magnesiumista ja lasikuidusta ja moottorina toimii ahdettu 215 cid alumiini-V8. amerikanjaakkola.indd 97 amerikanjaakkola.indd 97 8.12.2021 12.55 8.12.2021 12.55. Jokainen voi nähdä, kuinka mukavuus ja luksus olivat myös läsnä sisustojen suunnittelussa 60-luvulla. Siten näyttely muistuttaa nasevasti artisteista ja ajoneuvoista, jotka tekivät Detroitista tunnetun ympäri maailman. Sen polttoaineena voi käyttää tavallista bensaa tai metanolia. Etuveto mahdollisti tilavamman ohjaamon
Jopa sen alustan korkeus säätyy vauhdin mukaan, luoden näin optimaalisen aerodynamiikan kullekin nopeudelle. . Ford Probe IV -tutkielman (1983) ilmanvastuskerroin oli 0,152. amerikanjaakkola.indd 98 amerikanjaakkola.indd 98 8.12.2021 12.55 8.12.2021 12.55. Tältä aikakaudelta näyttelyssä on 1965 Ford Mustang Fastback ja 1970 Plymouth Hemi Cuda, jotka eivät varmasti esittelyjä kaipaa. Suunnittelussa vallitsivat pitkät, ovaalit korimuodot, sekä tilavat sisustat. Edullisina ne oli kohdistettu keskiluokkaiselle ostajalle. Samaan aikaan myös digitekniikka teki tuloaan. Oldsmobile Toronado 1966. Tästä mielenkiintoinen esimerkki on Fordin tekemä Probe IV, jota yhtiö mainostikin “Kaikkien aikojen aerodynaamisimpana autona”. Näiden pitkät konepellit ja voimakkaat moottorit huokuivat amerikkalaista vapautta, jolloin jokainen voisi huristella pitkin avointa maantietä, sen enempää huomista murehtimatta. Mobilisti-tilaajasivut 8/21 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulle tultaessa Yhdysvaltoja koettelivat niin Vietnamin sota, työttömyys kuin korkeat palkkaerotkin. Bill Mitchellin henkilökohtaisena kilpurina toimineessa Stingray-kilpurissa (1959) oli jo tulevan C2-Corvetten (1964) piirteitä. 1980-luku Seitsemänkymmentäluvun hevosvoimasodan jälkeen Detroitin muotoilijoiden piti alkaa keskittyä aerodynamiikkaan ja pienempiin polttoaineen kulutuslukemiin. Probe-konseptissa esimerkiksi moottori on kallistettu, jotta konepelti saatiin tiettyyn kulmaan ja sivulasit ovat tasassa koripaneelien kanssa. Probe IV oli Detroitin suunnittelijoiden vastaus polttoaineiden hinnankorotuksiin sekä päästölainsäädäntöön. Siihen aikaan Detroitissa tehtiin kaikkien aikojen autoikonit eli niin kutsutut ponija muskeliautot. 98
Asiakaspalvelumme auttaa myös digilehden käyttöönottamisessa! Voit tehdä tilauksen myös netissä! Vaihtoehtona myös pelkkä digipalvelu. s421_oma_mainos copy.indd 2 s421_oma_mainos copy.indd 2 7.12.2021 13.48 7.12.2021 13.48. 2 . 09-2727 100 www.mobilisti.fi Tilauksen teet helposti puhelimitse. Mobilisti Senior 4/21 SOITA JA TILAA! P
Paino: 1kg. Työkorkeus: 1200mm. 199€ tuotenro 511068 MOB_takakansi.indd 108 MOB_takakansi.indd 108 7.12.2021 16.26 7.12.2021 16.26. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Vaihdettava neliskanttinen terä. ALV24% 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Paino: 4,3 kg. Oskillointi: 5 mm. kanttausta ja kutistusta varten. PAL.VKO 2022-05 2 1 8 6 414886 015005 60 15 00 -2 10 8 Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Maks. Nostokorkeus: 110-1000 mm Nosto-/laskuaika: 30sek Liitäntäjännite: 230V Koko (PxLxK) 1935x1700x110mm 2490€ tuotenro 498003 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. 2,5mm teräspelti. Hiomapaperin mitta: 150 mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. 199€ tuotenro 509658 Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Huoltonostin 3000kg Erittäin laadukas huoltonostin sähköohjatulla turvalukkojärjestelmällä. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Maks. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Sisältää 6 rullaparia mm. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. teräspelti: 1,0mm. Moottori: 230V / 370W. pellin paksuus 2mm. Kitasyvyys: 700mm. Teho 500W. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Maks. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Mukana 5kpl karkaistuja rullia