JUSSI SIMILÄN kuva-aarteita . 1 . GOGGOMOBIL -TEHDASVIERAILU 1959 . EILISEN sekahakua . TUNNISTATKO lentokoneita. FORD outouksia . MS122_kansi.indd 2 MS122_kansi.indd 2 14.3.2022 10.40 14.3.2022 10.40. 10 SIVUA UUTISIA, TAPAHTUMIA, KUULTUA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2022 | 13,50 € S e n io r No.
Puolustusministeriöltä autoa lainattiin myös presidentin kanslialle, joka hyödynsi sitä etenkin ulkomaalaisten vieraiden kuljetukseen. Museorekisteröitävän ajoneuvon kunnolle asetetut vaatimukset johtavatkin parhaimmillaan ajoneuvokulttuurin ja -historian säilymiseen, joten museorekisteröinti edesauttaa vanhojen ajoneuvojen säilymistä myös tulevien sukupolvien ihasteltavaksi. Hintaa autolle kertyi Suomeen tuotuna 2 375 000 markkaa. Ilmeisten maatalouskoneiden ja tavarankuljetuskaluston lisäksi teemaosastolla nähdään muutakin, esimerkiksi virka-auto. Keväällä tämä yksilö on Lahdessa nähtävillä yhtenä työn sankarina. Yhtenä virka-autona mainittakoon sosiaalidemokraattien vasenta laitaa edustaneelle puolustusministeri Emil Skogille vuonna 1956 hankittu Crown Imperial Limousine. Kuitenkaan pelkkä ikä ei riitä täyttämään kriteereitä – eniten vaakakupissa painaa ajoneuvon kunto. Mikäli maksu olisi peritty, olisi auton hinnaksi muodostunut noin 4 200 000 markkaa. Auton hankinta herätti aikanaan paljon keskustelua silloin köyhässä Suomessa, sillä kyseinen automalli oli tuon ajan kallein Yhdysvalloissa sarjavalmistettu neliovinen henkilöauto. T eemassa paneudutaan työssä käytettävien ajoneuvojen moninaisuuteen. Ilmoita se mukaan Omistajien helmiin! Omistajien helmet -osastolle valitaan yleisöäänestyksellä kymmenen ajoneuvoa kisaan ilmoittautuneista ajokeista. Ilmoittaudu mukaan osoitteessa classicmotorshow.fi! Paikka Lahden Messukeskus Salpausselänkatu 7, Lahti Näyttelyn aukioloajat 30.4.–1.5.2022 la 9.00–17.00 su 10.00–17.00 Pääsyliput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7–15-vuotiaat 10 € Alle 7-vuotiaat veloituksetta maksavan aikuisen seurassa. NÄYTTELYSANOMAT Helmikuu 2022 Julkaisija: RLO Events Oy motonet Omistajien helmien ilmoittautuminen avattu Onko tallissasi ajoneuvojen helmi, jonka haluaisit saada yleisön eteen kevään Classic Motorshowhun. Classic Motorshow 30.4.–1.5.2022 Työn sankareita juhlitaan vappuna Kahden vuoden tauon jälkeen suuri suomalainen klassikkoajoneuvonäyttely Classic Motorshow järjestetään jälleen Lahden Messukeskuksessa, nyt vappuviikonloppuna 30.4.–1.5.2022. 60-luvulla auto siirtyi Suomen Höyrylaiva Oy:lle, jonka jälkeen se on ollut eri kokoelmissa ja harrastajien omistuksessa. Valtion hankintana siitä ei peritty autoveron esiasteena tuolloin käytettyä hinnantasausmaksua. Museoiässä-kokonaisuus ensi kertaa mukana Kevään Classic Motorshowssa nähdään uusi ajoneuvokokonaisuus, joka esittelee juuri tänä vuonna museoiän saavuttaneita ajoneuvoja. Puolustusministeri edustusauto Crown Imperial Limousine 1956 hoiti hyvin työnsä, mutta herätti pahennusta köyhässä Suomessa. Näyttelyn teema on vappuun mainiosti sopiva ”Työn sankarit – ajoneuvot työssä”. Virkatai edustusautot ovat esimerkkejä ajoneuvoista, joiden ei aluksi ajattelisi kuuluvan kyseiseen teemaan, mutta työasioitahan niilläkin on hoidettu. Suomessa ajoneuvo voidaan rekisteröidä museoajoneuvoksi, kun sen valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta. Ilmoittautumisen mukaan tarvitaan julkaisuvapaa kuva, faktat ajoneuvosta ja ilmoittajan pieni kertomus, miksi juuri tämä ajoneuvo on helmi ja ansaitsee päästä näyttelyyn. Museorekisteröintiin liittyviä asioita avataan konkreettisin esimerkein Museoiässä-osastolla. Kuva: Mobilistin arkisto kokosivut222.indd 108 kokosivut222.indd 108 21.2.2022 11.10 21.2.2022 11.10. Ilmoittautumisaika on 21.2.–13.3. Mukaan voi ilmoittaa mitä tahansa vähintään 25 vuotta vanhoja ajoneuvoja – mopoista raskaaseen kalustoon ja arkisista latolöydöstä pieteetillä entisöityihin huippuharvinaisuuksiin
Matti Ouvinen, graafikko (K.L.B. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Lehden mustavalkosivuja saatettiin elävöittää lisävärillä, jolla saatiin otsikoihin pirteän keltaista tai violettia sävyä, mutta väriarkille painetut esitekuvat olivat harvinaista herkkua. Siksi me emme Seniorissa epäröi käyttää hienoja mv-kuvia vaikkapa kannessa; uskon sellaisen jopa pomppaavan silmille lehtihyllystä positiivisessa mielessä. 44 Matkamuisto Stuttgartista 48 Moottoriurheilu-lehti 52 Laatikkotalkoot 62 Lukijoiden postia 66 Matti Korjulan Goggomobil 71 Näin sanotaan Saksassa 74 Kysymyksiä Moottoripyöristä 80 Eversti Greenin hybridit Kaikki värit ovat kauniita N äin tapasi sanoa lehtemme taannoinen graafikko Kimmo Virtanen. Jopa mustavalkokuvien värittäminen onnistuu tekoälyn toimesta varsin uskottavasti. Mobilisti-lehden varhaisina vuosina värikuvat olivat ylellisyyttä, olivat kuvaoriginaalit sitten kuinka kamalia taskukameralla otettuja kymppikuvia tahansa. talvilomalla) Paras kuvakulma on yleensä hankalin. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Punamusta Oy ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Hienoissa mustavalkokuvissa on kuitenkin jotain erityistä. kuva: Matti Korjula paakirjoitus122.indd 3 paakirjoitus122.indd 3 14.3.2022 18.20 14.3.2022 18.20. Neliväripainatus oli harvinaista herkkua, ja sitä saattoi olla aikakauslehden painoarkeista vain yksi 1970-80-luvuilla. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Lehti ilmestyy 2022 25.3., 22.6., 9.9., ja 2.12. Kannen kuva: Vastapaistettuja Goggomobileja rautatievaunuissa Dingolfingissä vuonna 1959. Mustavalkokuvista on tullut uutta luksusta. Erityisen tärkeää tuo kiteyttäminen on ollut heikkotasoisesti painetuissa sanomalehtikuvissa. Ennen valokuvaajat osasivat todella työnsä. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Ajat muuttuvat, ja värikuvista on tullut viimeisten vuosikymmenten aikana itsestäänselvyys, kun kaikki on värillistä. Värien lisäksi myös harmaasävyt ovat kauniita. . Taitavan kuvaajan (ja monesti taitavan kehittäjän) kuvissa kontrasteja, terävyyttä ja kompositiota on käytetty niin, että haluttu visuaalinen viesti välittyy monesti värikuvia tehokkaammin. Suomen autokuvauksen legenda Holger "Hoge" Eklund tikapuilla jalkaproteeseineen 1960-luvun lopulla, kuvattavana Autorexin Renault-mallisto. Mustavalkokuvat jättävät katsojan mielikuvitukselle enemmän tilaa, ja menneet ajat näyttäytyvät nostalgisemmassa ja armollisemmassa valossa. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Tavallinen Ford vain. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Mobilisti Senior 1/22 . Lehtikuvat olivat todella pitkään mustavalkoisia. Olen itse varioinut sanontaa muotoon “Kaikki autot ovat kauniita.” Ne ovat, ainakin jollekin. 14 Seppo Similän albumit 22 Sekahakua 30 Uutisia, tapahtumia, kuultua 40 Mistä tunnet sä itäystävän
Yleistymistä auttoi myös Ford USA:n antama tuhansien Ford autojen luottomyynti sotiin joutuneelle Suomelle. Tätä 1937 neliovista Ford USA -avomallia kuvattiin uutena ahkeraan. Vaan onko tallessa, ei aavistustakaan. K.L.B. Kelasin omia Ford kuva-arkistojani taas kerran hämmästyäkseni, miten myös omailmeisiä Fordeja on Suomessakin nähty. On vain loogista, että Ford on myös tämän hetken harrasteautona Suomessa, edelleen se yleisin. S122_fordtalkoot.indd 4 S122_fordtalkoot.indd 4 14.3.2022 18.54 14.3.2022 18.54. Mobilisti Senior 1/22 Vai että se tavallinen Ford vain. Vaikka joitakin oheisista kuvista on joskus lehtemme elinkaaren aikana jo näytetty (alkaen 1979), väittäisin valtaenemmistölle nämä kuvat ovat uutta katsottavaa. On aika itsestäänselvyys, että Ford merkkinä oli Suomen yleisin, etenkin 1920-30 luvuilla. Kuva lienee Naantalissa otettu. 4 . Olisi silti epärehellistä väittää, kuin yleistyksiin nojautuen, että Suomessa nähdyt Ford-tyypit edustaisivat yksinomaan massatuotantoa
He joutuivat itse vetämään kuvan ”autolossin” jonkun vesivalkaman yli ns. Mobilisti Senior 1/22 . Alkajaisiksi kannattaa huomioida auton rekisterikilpi. Auto oli mitä varmimmin Englannissa uutena tehty Ford. Kilpi piti samassa autossa vaihtaa joka vuosi. Huomaa myös kyyristelevät kaksi miestä kuvan vasemmassa alareunassa. ei osaa. Jotakin, jota vastaavaa, mahtaako Suomessa tapahtua nyt enää missään. Jos se on mustapohjainen ja 30-luvulta, tiedä, että mustapohjaisia tarjottiin tuolloin vain parillisina vuosina, kuten tässä: 1936. Lisäksi, kun kuva on näin tarkka, kannattaa etsiä se pieni numero kilven vasemmasta yläreunasta; se on yhtä kuin vuosileima (= vuoden ajoon oikeuttava veroleima). (Kuva: Veikko Ålander) S122_fordtalkoot.indd 5 S122_fordtalkoot.indd 5 14.3.2022 18.54 14.3.2022 18.54. Siitä, mitä kaikkea kuvasta saa 2020-luvun tekniikalla irti”, mikäli haluttaisi huomioida joitakin tuon ajan autojen ”intiaanimerkkejä”. Että osaa olla mysteeriokuva! Suomen armeijan SA-10 -kilvissä arvatenkin noin 1936 ikuistettu auto on, ensinnäkin, 7 hengen mallia (huomaa varapyörät sivuilla, ja kulki V8-koneella. Oli, vaikka ratti on silti vasemmalla! Selitä sinä, K.L.B. ”kapulalossilla”. Kuva käy myös oppimateriaalista. 5 Suomalaista rauhanajan autokesää 30-luvulla heijastava kuva
Aivan ehjä, alkuperäisessä maalissa oleva auto meni – tietysti teräspilkkeiksi. Mobilisti Senior 1/22 Börje Dilen ikuisti tämän 1934-35 Ford V8 Coupen joskus 1957 ehkä. Luulisi, että joku tunnistaa edes siviilipukuisen henkilön kuvassa, ehkä taidehallin intendentti. Foto-Studio Saurenin kuva esittelee vuoden 1937 USA-Ford mallia. Ehkä sotakorkeakoulun vierailusta Ford-näyttelyssä Helsingin Taidehallissa. S122_fordtalkoot.indd 6 S122_fordtalkoot.indd 6 14.3.2022 18.54 14.3.2022 18.54. Olihan auto ”pilattu” mm. Ikuistin tämän kaksiovisen perus-Ford auton (Tudor) kuvan ns ”Helsingin Pitäjän Kirkon” romiksella, vuosi lienee ollut 1967. laittamalle nokalle, tosin V8 koneen, mutta voi tavaton, ”joillakin Ardunin kansilla”. 6 . Muutama vuosi myöhemmin se tuhottiin polttamalla SA-HK:n silloisen Porkkalan yhteistallin pihalla
Kuten myös vastaava, aina 90-luvulla ainakin säästynyt neliovinen avomalli 1939. Ettei vaan (voin muistaa väärin) autossa ollut toinen kauheuskin: USA:ssa siihen oli vaihdettu lasikuituiset lokasuojat. 7 Tästä saivartelijat tapaavat aina muistuttaa – sitä kun on niin kiva urputtaa pienistä: tehtaan tekemässä Ford A -pakettiautossa oli uutena aina maalaamaton jäähdyttimen kehys, ei siis kromattu, kuten kuvassa. Tiemmä entisöity. Kuvan jälkituontina tuotu auto lienee kuvattu Forssa-tapahtumassa. Kaksiovinen kuvattiin kun se oli pelastettu silloiseen Hämeenlinnan Automuseoon (Ahvenisto). Voi hirvitys! 1939 Ford USA de Luxe Convertible. Toinen AFordeista on umpikylkinen delivery, toinen ikkunamallia. Huomaa myös hienot Metro-Auton logoilla varustetut varapyöräpussit. Mobilisti Senior 1/22 . Helsingin Leipomo Oy toimi Runeberginkatu 6:ssa. S122_fordtalkoot.indd 7 S122_fordtalkoot.indd 7 14.3.2022 18.54 14.3.2022 18.54
Mallaisi hyvinkin, tuollainen pyörähteli vielä 90-luvulla näet Lappeenrannassa. Utuisesti rekisterinumeron aluksi on erottuvinaan RF, ehkä 844. Maltatko tunnistaa: kori on selvää 1938 Ford Tudor (2-ovinen) -henkilöautomallia, mutta nokkailme on suoraan saman ikäisestä Ford kuorma-autosta. Eli jos tuon näköinen pelmahtaa vastaan älä viisastele, että ”sekasikiö, Ford ei tehnyt uusia tuollaisia koskaan”! Kun auto on jo uutena tarpeeksi ”niskoja kääntävä” (USA-termi: Neck turner) se osuu tietysti yhtenään kadehtijoiden kameroiden linssiin. Eli puhutaanko näissä muisteloissa aina useasta, vai aina vaan se sama ja yksi – tiheästi vaihtuvin omistuksin. 8 . Kuvan uudeksi 1939 USA Fordiksi kerrottu on Tanskan tehtaan oma versio, jota tarjottiin Tanskan Postille. S122_fordtalkoot.indd 8 S122_fordtalkoot.indd 8 14.3.2022 18.54 14.3.2022 18.54. Ellei sitten Suomen Fordin tehtailla Helsingin Hernesaaressa tai Riiassa, Latvian Ford-kokoonpanotehtailla. Kuten tämä Suomi-tapaus. Mobilisti Senior 1/22 Suomeen tuodut uudet Ford-autot olivat kai jossain vaiheessa lähes 100% Tanskan Kööpenhaminan Ford-tehtailla koottuja. Uudenkarhea Ford-rekkaveturi tukkikuormineen vuonna 1937. Ollako olemassa, vai eikö, en tiedä
Katsopa tarkemmin. USA-pickupit olivat harvinaisia meikäläisillä leveysasteilla, mutta niin vain tässä on 1/2 tonnin 1938 Ford-avolava jämsäläisen huopaliike A. Ovi lienee raivattu tuohon joskus 40-luvun myöhemmällä puoliskolla. Veikkaan, että sama auto on yhä siellä, samassa paikassa. Mutta, sanoinko 4-ovinen. Puukuormat olivat hurjia. Eli, se tekemällä, autosta saatiin verovapaa – tai polttoainesäännöstelyn kannalta helpompi pakettiauto. Mobilisti Senior 1/22 . Liekö tuota sidottukaan kovin tiukasti. Lahtisen väreissä. Auto oli pysynyt samalla omistajalla varmaan 40 vuotta. alustamallina, josta USA:ssa on tehty laidattomat flat bed -lavettiautot. Vain lava ja takalokasuojat näyttävät kotimaisilta, eli tullut maahan todennäköisesti ns. Sivuventtiili-kahdeksikko kaikkien 85 hevosvoimansa kanssa sai puhkua ja puhista tuota lastia siirtäessään. Taakse on joskus, ehkä bensiinin tai ajolupien säännöstelyn vuosina tehty viides ovi. 9 Ikuistin tämä kuvan vakiomallisesta 4-ovisesta 1930 Ford A:stä ehkä 25 vuotta sitten jossain Nummi-Pusulan suunnalla. S122_fordtalkoot.indd 9 S122_fordtalkoot.indd 9 14.3.2022 18.54 14.3.2022 18.54. Kantavuuslukemat tulipellissä viittaavat siihen, että täällä puolitonnisesta oli otettu irti hieman enemmän iloa
10 . Entä sitten tuo takana kieppuva vararengas, oikeinko Hakkapeliitan edeltäjä, ”Kelirengas”. S122_fordtalkoot.indd 10 S122_fordtalkoot.indd 10 14.3.2022 18.54 14.3.2022 18.54. Mobilisti Senior 1/22 Olisiko noita uusia, luovutustaan odottavia USA Ford V8 -kuorma-autoja ollut tuossa ainakin reippaat 20kpl. Svinhufvudille lahjoitetun auton jämät (katso edellinen Mobilisti-lehti) ovat nyt turkulaisella Mika Jaakkolalla. Joskaan tätä autoa ai näy kokonaisena kuvassa, siinä riittää katsottavaa: huomaa harvinaisen alkuperäisenä säilynyt ”rättikatto” ja vieläpä äärimmäisen vähän nähdyin pleksi-kangas sivuikkunoin. firmojen koenumerot. Entä tämän näköinen A-Ford, mitä sille tapahtui. Merkille pantavia ovat niin anopinistuimessa matkustavien päähineet, kuin lentäjänlasitkin. Huomaa Suomessa puukehikolle tehdyt hytit. Kuvan taustana olevan rakennuksen seinästä on luettavissa ”Lottien kahvila ja ”säästöpankki”. Aavistushan se vain on: olisiko Imatralla kuvattu, Matti Lahden isän autoja. Kuva on Helsingistä, Eläintieteellisen museon vierestä, ”Taidehallista” (siellä yhä). Huomaa myös vuoden 1939 aikaiset ns. Kuvan tunnistaa Helsingin Urheilukadulla otetuksi. 1938 vastaava Ford on ulkonäöltään 98% samanlainen, yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Kuvan otatti 1928 silloinen Fordmaahantuoja, Korpivaara & Halla Oy! Eikä siinä vielä kaikki, kuten helppoheikit sanoisivat! Katso auton korimallia: Samalla kori-idealla tehdyn, uutena presidentti P-E. Kuvan vm 39:n tunnistaa etumaskin keskellä olevasta kromirimasta, jota 1938 mallissa ei ole
Piskuisella 2,2-litraisella sivuventtiilikasilla varustettu Ranskan-Ford Comète 1952-54. S122_fordtalkoot.indd 11 S122_fordtalkoot.indd 11 14.3.2022 18.55 14.3.2022 18.55. Sen jälkeen Ford France yhdistettiinkin Simcaan. Vieressä seisova Yrjö Bremer oli näet tuolloin luokkaa 7-vuotias. Tuliterä 1935 USA Ford Coupe kerran Metro-Auto Oy:n ikkunassa Helsingin Mannerheimintiellä (nyt apteekkina). Mobilisti Senior 1/22 . 11 On tuonkin kuvan otosta pari suvea. Auto lienee edelleen samalla virkavaltalaistaustaisella omistajallaan joka ei huomiointia huoline. Huomaa harvinaiset ajalleen, eli valkosivurenkaat. Yksi tuollainen on elpynyt 20-luvulla ajoon, jonkunlaisena rodimakeutena. Pari tuli Suomeenkin, vaan eipä säästynyt. Tokko silti sama yksilö
Ilkeät irvileuat kai sanoisivat, että US-4 -kilpeä kantaneen avo-hopan perään on merkitty kohdat, joista sitä sopii työntää. Hernesaaren Ford-tehtailla ollaan tässäkin. 12 . Sama nimenomainen Pilot-yksilö on nyt Packardharrastaja Ari Saukolla, Helsinki. Julkaisimme tämän, lukijan lähettämän kuvan, tammikuussa 1991. Huomaa sisältäpäin avattava, ylös saranoitu tuulilasi ja ”väärinpäin” kääntyvät ovet. V-8:lla kulkenut kaksiovinen britti-Ford (?) mallia ehkä ”B”, oli tuolloin vielä upeassa kunnossa. Toinen oikealla on tehtaan osaava autoteknikko, Frans Lappalainen. Tunnus oli BC-65. 1984 julkaisemamme kuva on jostakin liikennekilpailusta Helsingissä. Auto on aito 1937 USA Ford Convertible, tai oli, jos yhä vaikuttaa jossakin jota epäilen oliko tuolla todella ehditty kiertää oikein ulkomaat -parista Suomen lipusta auto takaluukussa päätellen. Mobilisti Senior 1/22 Kuva on otettu Hernesaaren Ford tehtailla joskus ehkä 1954. S122_fordtalkoot.indd 12 S122_fordtalkoot.indd 12 14.3.2022 18.55 14.3.2022 18.55
Mobilisti Senior 1/22 . Viereisessä kuvassa näkyy myös lisämatkustajalle -32 Fordiin askarreltu "sivuvaunu"! S122_fordtalkoot.indd 13 S122_fordtalkoot.indd 13 14.3.2022 18.55 14.3.2022 18.55. Kuvaushetkellä auto kulki AI-743 kilvissä. Pyrstö-Alm -liikanimen saanut keksijä ilmeisesti menestyi kilpailuissa, osoittaen aerodynaamisten – joskaan ei kauniiden – lisäkkeidensä tehovoiman. Einar Almin kokeellisissa Ford-kilpa-autoissa oli sivuvakautta parantamaan ajateltu peräevä. 13 Helsingin Kaupungin Satamien terveystarkastaja Börje Dilen ikuisti tämän kuvan 1936 Ford USA avomallista joskus, pian 60 vuotta sitten. Olisiko nyt Turussa
Niitä on kertynyt hänelle jo pitkälti toista tuhatta. Auto on Delage, jolla kilpa-ajaja Nikolai Garoff kilpaili 1920-luvun lopulla. Nikolai Garoff oli Oy Auto-Tractor Ab:n toimitusjohtaja. 14 . Jussilla on myös silmää erikoisille autoille, joten kokoelmassa on kuvia autoista, joita paatuneinkaan mobilisti ei tiennyt Suomessa välttämättä edes olleen. Citroën, Dodge Brothers ja Graham Brothersin linjurit. Mahtaako tämä auto olla edelleen olemassa jossain muodossa. Nyt saamme näitä kuvia nähtäväksi myös Seniorin lukijoille. Firman maahantuontiohjelmaan kuuluivat 20-luvun lopulla Delagen lisäksi mm. Simila.indd 14 Simila.indd 14 14.3.2022 15.26 14.3.2022 15.26. Mobilisti Senior 1/22 Vilkaisu Jussi Similän kuvakokoelmaan Tampereella asuva Jussi Similä kerää harrastuksekseen vanhoja suomalaisia autovalokuvia. Mika Jaakkola Kuva on ehkä vuodelta 1931
Fiatin vakiokori tuo ei ole, mutta mikä ihme. Auton takana siintää Viipurin linna ja Viipurin maakunta-arkisto. sama auto kuin sivulla 5!) 1928 Fiat 525 jumittunut mutaiselle tielle. Syyskuuta 1931. Armeijalle tuli useita vm. Fiat on poistettu rekisteristä 3. Autojen tuonti Suomeen oli lähes pysähdyksissä lamavuosina 1932-33. Varapyörää on jo tarvittu johonkin. (Toim. Auton omisti autoilija Vilho Turunen Joensuusta, sittemmin liikemies Matti Pennanen Joensuusta ja Aarne Turunen Liperistä. Simila.indd 15 Simila.indd 15 14.3.2022 15.26 14.3.2022 15.26. Se, mikä kuvassa pistää silmään – täpärän tilanteen lisäksi – on auton kori. Kyyditettävä on todennäköisesti kuitenkin käymässä Huoltorykmentin autoja talouskomppanioissa, jotka sijaitsivat myös samassa Siikalahden kaupunginosassa. 1932 Fordeja, joista tässä SA-10 kilvissä oleva V8-Fordor. Mobilisti Senior 1/22 . Ei edes paavin 525 ollut jatkettu noin. Joitakin yksilöitä maahan saapui silti. Vanhassa Kuopion läänissä ollaan, autossa on Kuopion läänin rekisteritunnus K-561. 15 Aivan uskomaton kuva tämäkin. Pitkä, 7 hengen, ja jatkopala etuja takaovien välissä. huom
Toimitus epäilee väkijuomilla olleen osaa onnettomuuteen. 16 . Tässä tulos. Mobilisti Senior 1/22 Käkisalmessa, menetetyssä Karjalassa kuvattu Ford ”Koevaunu”. Koviakin kokenut Pontiac muistetaan 1980-luvulta Jukka Wariksen autona ja se kuuluu edelleen hänelle. AO-354 kuvattuna 1950-luvulla. Kuljettajaa ei ollut näkynyt mailla eikä halmeilla. Vuoden 1938 Pontiac Six Cabriolet rek. Tarina kertoo, että poliisi oli löytänyt Helsingissä Itäisen Viertotie 107:n kohdalla (Nyk. Aivan vieras rekisterikilpi, onkohan kyseessä koe-kilpi, vai kouluauto. Suominen Helsingissä. Kuvaushetkellä auton omistivat O.R. Hämeentie, Arabianrannan kohdalla) lokakuussa 1926 sunnuntaina aamuseitsemältä rikki ajetun Cleveland-auton. Koskinen ja E. Tämä kertoi auton ”siristäneen” ja törmänneen erästä tolppaa vasten. Simila.indd 16 Simila.indd 16 14.3.2022 15.26 14.3.2022 15.26. Vuonna 1926 kuvattu A-462 -rekisterissä ollut II luokan vuokra-auto on kovia kokenut vuosina 1925-1926 valmistettu Cleveland Model 43 Special Six Sedan. Myöhemmin omistaja löytyi
Eräs USA:n hienoimmista autoista. Nyt huokeaan 40 000 markan hintaan, kun siitä oli alun perin maksettu 350 000 markkaa. Se kuitenkin on vuosimallia 1933, ja pellin alla Pierce-Arrown suora 8-sylinterinen sivuventtiilimoottori. Mitä kautta Pierce-Arrow maahan tuli, tai mihin se päätyi Belaieffiltä ei ole tiedossa. Loistokuntoiselta vaikuttava 1963 Chevrolet Biscayne 4-ovinen tolppa helsinkiläisellä rekisterikilvellä. Auton (rek. Simila.indd 17 Simila.indd 17 14.3.2022 15.27 14.3.2022 15.27. Nikolajeff markkinoi autoa vuoden 1935-mallisena vuonna 1937, ehkäpä auto oli silloin tuotu maahan ja rekisteröity. Eipä taida monta Suomi-Letukkaa olla enää tässä kunnossa. Maaliskuussa 1938 20 000 km ajettu auto oli jälleen myytävänä. V-4654) omisti Wiborg Wood Companyn toimitusjohtaja Sergei Belaieff Viipurissa. 17 1933 Pierce-Arrow 836 Convertible Sedan, LeBaronin korilla. Aivan uskomaton kuva Viipurista. Kuvan takana teksti ”Rakas vaari ja uusi hymy”. Mobilisti Senior 1/22
Kilven numerosta voidaan päätellä auton pakko-otetun Turunmaan Suojeluskuntapiiristä, siis – Turusta, jossa Kauppaneuvos August Aaltosen – rallikuski Rauno Aaltosen isän – tukkuliikekin toimi. Huomatkaa myös hurja takaylitys. Aaltonen Oy:n 1939 Federal Model 8 -kuorma-auto SA-97874 -kilvissä. 18 . Oletettavasti kyseessä on Haapajärveläisen Karl Uno Bäckin apteekin haarakonttori, jota hänen vaimonsa, proviisori Ella Sofia Bäck hoiti. Kori on kolmen hengen ohjaamoineen kotimaista tekoa. Polkupyörätukkuliike A.F. Simila.indd 18 Simila.indd 18 14.3.2022 15.27 14.3.2022 15.27. Vuoden 1952 Styleline DeLuxe Sedan, AZ-6 -kilvillä, valkosivuineen, radioineen ja kaikkineen.. Mobilisti Senior 1/22 Ollaan Pohjanmaan Kärsämäen kunnassa keväällä 1926. Pihalle on tultu Willys-Knight Model 66 Roadsterilla. Ei kuitenkaan taksina, vaan ihan yksityisomistuksessa, josta kielii Suomen Autoklubin merkki maskin keskellä
19 Uutuuttaan kiiltelevä 1937 Chrysler Royal. Vai milloin olet viimeksi nähnyt kuvan 1955 Ford Taunus P1 15M Pickupista. Jännäksi kuvan tekee se, että auto on pitkällä akselivälillä ja välilasilla varustettu Limousine. Näin tuettiin Suomen olympialaisjoukkueen valmennusta Helsingin vuoden 1940 Olympialaisia varten. Vuokra-auton merkintä II kertoo sen kuitenkin olevan viidelle. Todella erikoinen automalli asiaa ymmärtävälle. Ehkä lisäistuimet takapenkin edestä on poistettu, sillä tehtaalta ei 5 hengen välillasillista limousinea tullut. Auto oli pahoin vaurioitunut Helsingin pommituksissa ja punaisen ristin miehet hinasivat köysin autoa pois 1.10.1940. General Motors Nordiska AB lupasi tilittää Suomen Olympiakomitealle tuhat markkaa jokaista Suomessa ostettua Opel Olympiaa kohden. Jokaiselle Olympian ostajalle luovutettiin tästä isänmaallisesta teosta kunniakirja ja vaunumerkki autoon laitettavaksi. RI-53 on kuvattu Kymen Autossa Kotkassa. Aivan tuliterä 1939 Opel Olympia Cabrio-Limousine vielä Koe A-195 -kilvissä. Ikävä kyllä sota muutti suunnitelmat ja olympialaiset päästiin järjestämään Suomessa vasta vuonna 1952. Simila.indd 19 Simila.indd 19 14.3.2022 15.27 14.3.2022 15.27. 600 kg kantavuuden omannutta autoa valmistettiin ilmeisesti vain hyvin pieniä eriä, Hollannin Fordin toimesta.Rek. Rekisteri A-4174 kertoo, että auto on sama, joka näkyi jokunen numero sitten Mobilisti Seniorissa. Mobilisti Senior 1/22
Autoa kutsuttiin täällä ”Pikku-ylimykseksi”. Mahtaako kukaan tietää missä kuva on otettu. 20 . Jälleen vuoden 1937 Chrysler Royal pitkällä, 133” akselivälillä, tällä kertaa Viipurin läänin koekilvissä. Suomeen Dodgea toi jo tuolloin Eric Bromanin Autokeskus Oy. Simila.indd 20 Simila.indd 20 14.3.2022 15.27 14.3.2022 15.27. Hinuri taas vaikuttaa Phaeton-mallista hinausautoksi muutetulta Cadillacilta. Lukisiko talon seinässä Helsingfors...fabrik. Tätä avomallia valmistettiin vain 728 kappaletta. Avomallinen Dodge on siis varustettu 8-sylinterisellä moottorilla. Myös Viipurissa oli oma edustus, Viipurin Autoja Koneliikkeellä. Oy Autometa Ab Helsingin Mikonkadulla toimi Jordanin pääedustajana Suomessa. Erikoinen ilmestys Suomessa tämäkin: 1930 Dodge 8 Series DC Convertible Coupe. Mobilisti Senior 1/22 Aivan hämmästyttävä automalli hinurin kyydissä. Vuonna 1937 7 hengen Royaleita valmistettiin Sedanina, eli ilman välilasia, 856 kappaletta ja Limousinena välilasilla ainoastaan 138 kappaletta. Kaksiovinen 1927 ”The Little Custom Jordan Sport Salon” nahkakatolla. Kuva on otettu vuonna 1948 Turun ja Porin läänissä, jonka voi päätellä vuoden 1948 T-10367 rekisterikilvistä
LB-585, oli kuva Mobilistin numerossa 1/81, jossa kerrottiin sen olleen vuonna 1954 Emil Jauholan omistuksessa Torniossa. 6-sylinterisessä 199 kuutiotuuman moottorissa oli 62 hevosvoimaa. 21 Jos yksi Jordan on jo erikoista, tässä toinen, vuoden 1927 Jordan Model R Blue Boy Phaeton tuplatuulilasilla. Ehkä sama auto. Aivan oikein, automalli oli väriltään sininen – ja pieni 107” akselivälillä. Vastaavasta Buickista, rek. Stutzilla käytiin katsomassa ainakin Graf Zeppelin -ilmalaivan vierailua Helsingissä Syyskuussa 1930. 1929 Buick Master Six Convertible Coupe. 1928 Stutz Vertical Eight Sedan. Simila.indd 21 Simila.indd 21 14.3.2022 15.28 14.3.2022 15.28. Siellä kuvakin on otettu, joskin Stutziin nojailee ilmeisesti Nymanin nuorempi polvi. Rek, A-225. Mobilisti Senior 1/22 . Auton omisti kauppaneuvos Arthur Nyman (18711950), joka asutti kulttuurihistoriallisesti merkittävää Linnaisten kartanoa Vantaalla. Suomen Automobiiliklubin viiri näyttää olevan kuskin lokasuojassa
K.L.B. sekahakua.indd 22 sekahakua.indd 22 14.3.2022 13.07 14.3.2022 13.07. Esite on painettu maaliskuussa 1965. näitä, enää kai harvemmin jaossa olevia tietoja: korin kieltämättä kauniit linjat piirsi kuulemma G. Laakso. Siis vähän kuin takavuosina tansseissa ”sekahaku” – no, jotakin sinnepäin. Michelotti Torinosta. Contessaa ennenhän Hino teki lisenssillä Ryppypeppu-Rellua. On sellainen mielikuva, että autoja tuotiin vain 4 kpl. Tuorein oletus on, että jossakin Karkkilan tasolla, Porintien varrella, eräs autoja kuntoon katsomattomasti taltioiva varastoi nyt ehkä pariakin Hino-yksilöä, mallia Contessa 1300. 22 . Mobilisti Senior 1/22 Eilisen sekahakua Mitä, jos sekoitettaisiin kaikenlaista ehkä jo hieman unohtunutta saman otsikon alle. Sittemmin Hino sulautui Toyotaan. Renault-väki tunnistanee esitteestä Hinon 1 300 cm³ rivinelosen ”kuin Renaultin itsensä tekemäksi” – oliko yhä näin. Sekahakua tässä on ainakin se, että sotken tähän mukaan yhtä hyvin vanhoja mainoksia kuin kuviakin; ikään kuin aasinsillaksi ja syötteeksi ehkä palautteena saataviin lukijain tietoihin. Hino-autojen maahantuoja oli, näin muistelen nimeä, K.V. edesmennyt laulajamme Esko Rahkonen. Saksankielisestä esitteestä voi napata mm. Kuten myös, että niitä myöhemmin riensi pelastamaan kadotukselta aikoinaan mm. Toinen oletus on, että vaikea niitä on enää kuvitella saatavan ajokuntoisina takaisin näytteille
Silti ja mutta: pitkäänkö pitää odottaa, että joku Suomessa tajuaa antaa edes harvoille takavuosilta säästyneille, hahmossaan säilytetyille 7 hengen autoille niille kuuluvan todellisen (autohistoriallisen) arvon. Jos missä, tällaisten elvytykseen pitäisi voida liittää jonkinlaista verotai ryhmätukea. sekahakua.indd 23 sekahakua.indd 23 14.3.2022 13.07 14.3.2022 13.07. eräs Alppilan (Hki) kirkonmies osti perheautokseen 1938 Cadillacin, josta kerrottiin, että se oli Ruotsin kuningashuoneen entinen. Auto oli tullessaan hyvä ja toimiva, mutta olihan se jo rivikasinsa vuoksi janoinen. Siinä esiintyy edelleen tallessa oleva, vaan vuosia näkymättömissä ollut 7 hengen Packard vuosimallia 1935. Autossa ovat ilmeisesti edelleen AC-244 -kilvet nokallaan. Niinpä se ohjautui helsinkiläisten varhais-mobilistien omistuksiin, kiertokapulaksi, voisi sanoa. Eli ei siitä enää ihan käyttöautoksi ollut. Mobilisti Senior 1/22 . Jokainen ymmärtää mitä jättityömaata ne edustavat. liukukatto. Silloin mm. 23 On jo aika kerrankin julkaista kuva autoelämässään paljon aikaansaaneesta Esko Rahkosesta. Yllä olevan kuvan otti ymmärtääkseni ammattikuvaaja Holger Eklund, joskus ehkä 1957. Auto käväisi uutena hämmästyttäjänä parissakin mobilismiharrastuksen alkuvuosien SA-HK -ajotapahtumissa, mutta loittoni jonnekin. Tässä hänestä otettu esiintyvän taiteilijan muotokuva. Olisiko laajemmaltikin pohdittavissa: molemmat autot lienevät yhä olemassa. Auton tunnistaisi yhä siitä, että takamatkustamon yläpuolella on pellistä tehty ns. Toisaalta sillä ei kai oikein kehdattu osallistua sen ajan vanha-autoajoihin – koska se oli niin nuori auto, kuvittele! Noin 50-luvun puolivälissä oli – jotenkin outo välivaihe ehkä – ilmeisen helppoa jälkituoda halpa auto Ruotsista. Tukholmassa kai edelleen pysyvästi asuva Roland Lillich -niminen kaveri osti sen käytettynä Ruotsista noin 1955-56. En ripauksen vertaa moiti niiden nykyisiä omistajia, päinvastoin, kiitos säilytyksestä. Kirkonmiehemme vaihtoi sittemmin nokalle säästäväisemmän Chevrolet 1939 rivikuutosen – perheautolla kun piti päästä sentään vähän halvemmalla
Huomaa takana kuudelle rekisteröity Peugeot 203, joita nähtiin Helsingissä jopa takseina. Sentään arvoautoksi tehty Austin A 125; mitä se tuolla teki, ja jo tuossa vaiheessa. Joku voisi ehkä vieläkin selvittää kilvistä AD-783, kenen auto enimmältään ehti olla. 24 . Se oli vuosia maadutettu, sinne juuri paalattavaksi noudettu auto. Satoja autoja vuodessa romuttava mukava kaveri nappasi minua hihasta Juvolan Auto Oy:n romuttamossa (Lemi), lausahtaen leikkisästi: kun nyt paljon tietävänä satuit käymään, ratkaisepa pähkinä, johon kukaan täällä kävijä ei yleensä kykene (toki romuttaja itse tiesi). Ja nimenomaan Metron. Mutta itse kysymys veti toisella tavalla hiljaiseksi: olinko lukuisista automiehistä todella ainoa, joka voisi tunnistaa auton. Auto oli etsitty pitkään ja hyvä sellainen löytyi Portugalista. Eikä sitä tuotettu tänne käsittääkseni osiksi, vaan tavoitteena MRhyväksyntä ja ajoa! sekahakua.indd 24 sekahakua.indd 24 14.3.2022 13.07 14.3.2022 13.07. Vitiselvän British Leylandin Austin Metron! Niitäkin kai sentään Suomen Autoteollisuus Oy toi 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa Suomeen, arvaisinko, satakunta. Eihän noita näet voitu tuoda Suomeen, tarkistamattomasti, kuin ehkä 9 kpl. Räpsäisin tämän ruudun noin vuonna 1971 ns. Mobilisti Senior 1/22 Otetaan taas väliin perinteisempi mustavalkokuva. Helsingin Pitäjän kirkon vaiheilla (Vantaa), silloin lyhyen ajan toimineesta autoromuttamosta. Tunnistamista vaikeutti aidosti, että yksi jos toinenkin pienosa oli jo haihtunut. Mikä auto tuo on. Se tässä on vielä outoa, että juuri luin eräästä kotimaisesta brittiautojen kerholehdestä harrastajan tuottaneen kotiinsa Munkkiniemeen mahdollisimman ehjän Metron. Enimmät Metrot menettivät kai nopeasti moottorinsa paljon suositumman ja tuossa vaiheessa jo paljon harrastetun Minin nokalle. Ja tallessa on nyt, montako. Hyvä muistaa, ettei autoja vielä silloin hävitetty siististi puristamalla, vaan tuhoajana toimi leka tai moukari
Tuo 1939 Fargotai Dodge-tavara-auton nokan päälle rakennettu kettinkihauskuus komeili kansikuvana Norjassa ilmestyvässä AmCar-lehdessä, jolla on kotimaassaan vankka lukija-asema. Kuvan auto näyttäisi kulkevan rivikasilla (kapseleissa kahdeksikko). Lehteä virtaviivaistettiin 2021 aikana lisäkehuja ansaitsevasti. sekahakua.indd 25 sekahakua.indd 25 14.3.2022 13.08 14.3.2022 13.08. Kuten Suomessa on lupa arvata, eräänä päivänä se veikin liikaa tilaa ja sysättiin ulos. Siten syntynyttä autoa tehtiin pian lisenssillä mm. Tuli toinen, vastaavan oloinen, tuore tapaus. Jospa keskivertokanttien kammoaja saisi tilaisuuden ajaa tuollaista! Siinä voisi lohkeilla isoja paloja vierastuksesta. Mobilisti Senior 1/22 . Taannoisen Senior-lehden pääkirjoitukseni otsikkona oli peräänkuulutus: ”Katumuspilleri romutustodistukselle”. Autossa on mm neliportainen vaihteisto, kori on äärimmäisen hyvin tehty (tosin puukehikolle), ja auto kulkee kuin juna – tarvittaessa 110-120 km/h nopeuksiin yltävästi. Koulumestarimaisen alkuperäishenkinen kuva 1929 Graham Paige -kanttiautosta komisti vuorostaan ruotsalaisen Motorhistoriska Riksförbundetin jäsenlehden kantta. Ja mikä komea historia Graham-merkillä onkaan takanaan! Vaikka lisänimi ”Paige” katosikin 1931, kaikkea muuta hurjaa tapahtui: 1936 lyötiin hynttyyt yhteen REO-tehtaan kanssa. Frazer otti siinä komennon. Kaiser. Pelkään ettei se töyssyttänyt ketään, vaikka livauttelin esimerkkitapausta, jossa edelleen lähes MR-kuntoinen arvoluokan johtotähti pitää paalata – koska edesmenneen lähiomainen niin edellyttää. Saanko kokemuksesta oppineena ennustaa: siitä ei ole pitkä matka soittaa romuttajalle... 1939, vaikka myynti takertelikin, aina yhtä laadukas Hupmobile liitettiin yhtymään ja 1944 muuan herra Joseph W. Hänet ”söi” vuorostaan hieman myöhemmin Henry J. Japanissa. Eräällä seuduin Suomea muuan henkilö oli pitänyt ja kunnostanut pitkään Renault Dauphinea, Korostan, mallina ei ihan sitä tavallisinta. 25 Tässä näytteeksi kaksi täysin erilaista harrasteautolehden kansikuvaa. Niinpä autosta tuli kiusallinen tapaus. Hän oli kai lahjoittanut sen enemmänkin taidetaulu-pitoiselle museolle. Sopivasti seinän viereen, ymmärsin, odottamaan katolta putoavia lumia. Eivätkö vaan ole ilmituloltaan aika ääripäistä. Renault alkoi hiljalleen vajota sivustarooliin, jopa niin, että se varastoitiin erään toisen vastuuntuntoisena pidetyn instanssin halliin. Ehkä vähän kumma, että tuossa mentiin vielä puupuolapyörien varassa, mutta teräspinnapyörä oli varmuudella jo valinnanvarainen varuste. Auto otettiin tietysti onttojen korupuheiden kera vastaan, vaikka ilmeisesti ei ollut vieläkään mitään hajua sen käytöstä
sekahakua.indd 26 sekahakua.indd 26 14.3.2022 13.08 14.3.2022 13.08. Mobilisti Senior 1/22 Oheinen Daihatsu Compagno -esite lienee niitä harvinaisempia säästyneitä, puhumattakaan autosta – etenkin Station Wagon -mallina. On se Pertti tehnyt asiat vaikeiksi... Ltd osoitteessa Imabashi, Higashiku, Osaka. Digiväessä ollaan kyllä säkenöivän nopeita tilaamaan netin kautta osia, hankinta Australiasta asti ei ole mikään este. Huippunopeutta auto saavutti 800 cm³ rivinelosellaan 110 km/h. Luin, kuin tähän liittyvästi Etelä-Saimaa lehdestä, että Jämsässä ns. Olen tehnyt varmaan puolenkymmentä kehuvaa kuvajuttua Pertin osista (ja hänen varaosatiedoistaan!) – melko turhaan. Firma on toiminut varaosien toimittajana varmaan 50-60 vuotta. Yksi Scan-Auto Oy:n uutena tuoma Compagno on kuulemma säästynyt ja jopa tulollaan esille. 26 . Vaan kukapas sinne asti jaksaa, kun on Australia. Ai jaa, että pitää oikein soittaa puhelimella. Autoa valmisti Kogyo Kabushiki Kaisha ja viejänä toimi firma Ataka & Co. Mutta että jaksetaan manata jonotella ulkomaan tullissa sitä vietävän pakettia, joka istuu viikkokaupalla jossakin sataman kontissa. Toki se on hyvä asia. Paikka on entinen SEOasema ja edesmenneen Sieväsen taltioimia osia löytyy kuulemma satumaisen hyvin, ja erikoisiakin osia. Sieväsen korjaamolle ja varaosamyynnille on löytynyt uusi yrittäjä. Eihän sitä edes jaksa ajatella, että joutuisi ajamaan jonnekin kauas Espooseen katsomaan, mitä osia Pertillä olisi, ihan hyllyssä. Espoon Muuralassa toimii yhä Pertti Varjonen ja autojen varaosia myyvä firma T:mi Auto-Hoito. Kuinka monesti olenkaan taivastellut tätä nykyaikaa. Enin liikahdus toiminnan suuntaan tapaa olla: ”Ai niin, mikä sen kundin nimi olikaan?” (Muuten: se nimi on ollut Pertillä reilut 70 vuotta.) No, venttaas, haen kynän, kerro hänen sähköpostinsa
Siksi kai, että se on niin passeli sikäläisten autovuokraamojen käyttöön. Kelpo Voyager kun alkaa pahaenteisesti olla iltaruskon kalustoa, miten ihmeessä tämä näytti kuin uudelta. sekahakua.indd 27 sekahakua.indd 27 14.3.2022 13.08 14.3.2022 13.08. Selitys voisi olla, että kun Fiat osti Chryslerin, Voyagerin nokalta niistettiin kaikki Chrysler-tunnukset ja tilalle liimattiin Lancian merkit. Jaa, mistä alkaen. Lancia-nimellä ei kai enää valmisteta Italiassa kuin sitä pienintä, Ypsilon-mallia, ja vain kotimarkkinoille. Ehkä sisätilojen kylmyyteen, ehkä matalaan maanteiden matkanopeuteen. Oli kuulemma toiminut laitumilla hyvin lampaiden sateensuojana. 27 M-B klubin Anssi Juutilaiselta saatu, Mersuklubille tarpeettomaksi koettu ”ylimääräinen kuva” esittää Veho Oy:n tuomaa Austinin Lontoo-taksia. Mobilisti Senior 1/22 . Tämä sitten. Näitä on kuulemma hankittu Italiasta useampikin, täällä hautausautoina käytettäväksi. Saati, kuka niitä enää edes Suomessa myy. Ihan taannoin näin eräässä kotimaisessa, ei-Mobilisti-lehdessä, myynti-ilmoituksen samanlaisesta, kesken jääneestä, hintapyynnön ollessa vain 2 000 euroa. Ilmaistahan se on yksityishenkilöille! Kakkoskotikaupungissani, Lappeenrannassa, ikuistin tämän autokummajaisen. Sääli, sillä Lancia-merkkiin kytkeytyy edelleen kiva lisäannos jotakin ei ihan niin tavallista. Olisiko peräti sama, jota eräs lammastarhanhoitaja ruotsinkieliseltä pohjanmaan rannikkoalueelta tarjosi ostettavaksi 10-15 vuotta sitten. Kukaan kun ei päältä katsoen näe tai tajua auton ruumisautokautta. Niistä toinen meni jo uutena Rovaniemelle. Omistajan mukaan hän osti auton käytettynä Italiasta! Miksi juuri Italiasta. Tapaus sinällään on vanha tuttu, Chrysler Voyager, mutta oudostelin jotakin autossa. ”Mutta kun Mobilisti-lehdessä myyminen kuulemma maksaa hirveitä”. Olisi ehkä lehtemme kautta löytänyt hyvinkin sen oikeimman ostajan. Aikansa hauturin virkaa hoidettuaan ”Lancia Voyager” on ihanteellinen palauttaa seitsemän hengen perheautoksi alkuperäisin istuimin. Kuvan auto (AIK-25) todella yritti toimia Helsingissä taksina, vaan mihin lienee tyssännyt halu jatkaa. Veho Oy toi näitä – ja huomaa visusti vasemmalta ohjattavina – kaksi
Seis nyt K.L.B.! Sanoinko epäileväni Peugeot 203 Familiare -farmarimallin tallessa olemisia. loistovaunuja, ihan siinä Helsingin Espalla. Jonkun korjaamorakennuksen edessä auto kuvassa seisoo, jossakin päin Suomea. Vaan onpahan todiste parista aikansa ihmettelyn aiheesta: Ensinnäkin tuo, että auto on merkkiä Donau. Kuva tästä autosta oli joitakin vuosia sitten esillä Mobilisti-lehdessä. Ruuviperä oli kuulemma sekin vaihdettu tavanomaiseen. Niinhän sen silloin piti olla, koska vanhalla maahantuojalla oli DKW:n nimioikeudet Suomen markkinoille. Kutkuttaisi yhä tietää miksi. Mobilisti Senior 1/22 Oheinen suomenkielinen esite on vain postikortin kokoinen ja lienee ollut jo uutena väreiltään nolon hailakka. Mahtoi se olla puolinoloa. Autosta kerrottiin mm, että se oli ehditty jälki-dieselöidä! Mahtoi olla tulkittavissa edistykselliseksi toiminnaksi. Tuloksella, että saatiin rahalla ostettua takaisin oikeus myydä autoja DKW-nimellä. Vasta kun Donaun edustus siirtyi Veho Oy:lle, joku sieltä lähti neuvonpitoon Saksaan. 28 . Muutenkin on vaikea kuvitella Suomen Autoteollisuus Oy:tä myymässä savuttavia DKW-pakettiautoja samoissa luksustason tiloissa kuin firman Bentley-, Roverym. sekahakua.indd 28 sekahakua.indd 28 14.3.2022 13.08 14.3.2022 13.08
Kuvan neliovinen oli tarjolla aika pilahintaan joskus 20 vuotta sitten, taisi olla Karhulan suunnalla. Kuvasin (olen kadottanut sen kuvan) tämän saman auton ehkä 1971 Vantaalla romiksessa, toisaalla tässä jutussa olevan Austin A 125:n kera. Katso ja ihaile edes jälkikäteen 1938-mallisen Plymouthin tarunomaista lujuutta! Ryhti sodista ja taksikäytöistä huolimatta tallella. En tohdi sanoa tarkkaa paikkaa. 29 Kuvan otti pari vuotta sitten edesmennyt, äärimmäisen laaja-alaisesti ja osaavasti autoja valokuvannut Heikki Vainikainen Hämeenlinnasta. Oli jopa lirkuteltu, jotta ”pian se on valmis”. sekahakua.indd 29 sekahakua.indd 29 14.3.2022 13.08 14.3.2022 13.08. Nokalla roikkui, vasta puoliksi paikalleen hutaistuna, Jaguarin moottori. Julkaistuani sen kuvan, tämä avomallinen 1939 Plymouth suorastaan singahti pois, jonnekin. Se oli silloin ihan järjetön silmäiltävä. Kuulin vielä parisen vuotta sitten samanlaisesta Tampereen tienoilla. Mobilisti Senior 1/22 . Lokasuojat ovat kovaa tavaraa ja huomaa: eivät edes ovienkahvat riipu! Arvaan tuhoutuneen
Se oli takavuosina hyvää enteilevässä vedossa. Ei huumorintajuttomuuttaan, vaan järkisyistä: isäni oli käynyt sotakorkeakoulun ja palveli enemmänkin operatiivisissa tehtävissä. Yhdessä näkyi, miten JU:n alle, kiinteiden laskutelineiden väliin, saatiin mahtumaan mukaan sivuvaunullinen ZünAulis Bremer Fokker-koneineen. Vai että Škodien omistajat osaavat tutkia autonsa paremmin ennen katsastusta. Aiheen tähän kuvioon he saivat kuultuaan, että äitini etunimi oli Hertta. Palkintoja jaettaessa otettiin käyttöön uusi luokka ja kannatettava sellainen: se on ”nuorten malja”, jossa voittaja oli hän tai he, joilla oli mahdollisimman suuri ikäero ajamaansa autoon. . Yksi valituista kuvista esitti yllättäen omaa isääni Utissa, kerran 1941 (tai 1942). Kuvien laatu oli surkea, mutta väripiirrokset olivat laadukkaita. Isäni poistatti kuitenkin kuvion heti. OK, ei ajomääräkään kummoinen ole, edelleen alle 80 000 km, mutta ei katsastuksen läpimenoa haittaavaa, ei yhden yhtäkään vikaa 11 vuoteen! Pitäisikö vaieta. Uskaltaisiko tässä ottaa puheeksi ns. Iltalehti julkaisi 14.2.2022 mielenkiintoisen erittelyn nykyautoista ja niissä todetuista vioista katsastuksissa Saksassa. Ammoin tallentamastani ilmailuhistoriallisesta neukkulehdestä “MIR Aviasti” (tms.) löytyi joskus 35 vuotta sitten erikoisia kuvia sotavuosien lentokoneista. Katsastutin sen 2/2022, eli 11 vuotta ostosta ja tulos jälleen kerran: ei vian vikaa! Pakoputki, iskunvaimentimet, jarrupalat, kytkinlevy ovat yhä alkuperäisiä. Joku voi ehkä inttää ”etteikö edes takaovi kuki ruosteesta”. s122uutiset.indd 30 s122uutiset.indd 30 14.3.2022 11.31 14.3.2022 11.31. Se, että Fiat 500:t säilyvät liikuntakykyisinä monivikaisinakin. Ehkä maisemakalentereita useammin seinälle valittu saattaisi olla Aviation Shop -firman teettämä, aiheenaan sota-ajan kuvat ilmavoimien koneista. Asiasta emme ole kummoisia kyenneet kertomaan koska korona-aika, pitkä matka ja omien voimien vaje rajasivat mahdollisuuksia. seinäallakat, joita vuodeksi 2022 taas tarjottiin. osalta ei kovin kummoista haloota pidetty. Tämänkertaisen nuorten palkinnon voitti Nina Sanevuori ikäkumppaneineen. SA-HK:n perinteiset Retkeilyajot toteutettiin kesällä 2021 Fenno-ajojen nimellä Parkanossa, jossa järjestelyistä vastasi paikallinen aluekerho. . Ei ollut vaikeaa huomata, että suositut taksiautomerkit olivat usein eniten ajettuja, kuten vaikka Škoda (keskimääräinen ajomäärä 160 000 km); vertaa vaikka joku “huviajopainotteinen” Fiat 500 (77 000 km). Olettaisin, että tuollaisen mainoskalenterin teettäjä joutuu kovin usein nielemään totuuden: runsaan tarjonnan myötä vain harva lahja-allakka todella nostetaan kustantajan toivomana seinälle. Täytyisikö minun murjaista tähän vähän suomalaista näkemystä”. Mutta 1941 sodankäynti näytti suomalaisten silmissä vielä ihan voitonmakuiselta. Erityisesti jäi mieleen muutama kuva Luftwaffen hitaan, mutta varman kolmemoottorisen JU-52:n käyttömahdollisuuksista. Kuinka muistankaan ilmeisesti vanhemman Sanevuoren yhteydestä Hillmanmerkkikerhoon. Lisäksi hän oli kuvanoton hetkellä jo ”ikämies” hävittäjälentäjäksi eli täyttänyt 35. No, kun ei! Vahasin aikoinaan autostani ensimmäisenä juuri takaoven, siihen päälle kahdet ruoste-estokäsittelyt ja tulos: jokunen naarmu löytyy, mutta ei ruostetta. Kun asiasta myöhemmin kerran kysyin, annettiin kohtuullisen kipakasti ilmi, että onhan täällä näitä Impmalleja rallikokemuksineen, mutta Minxin ym. Korkkaamaton oivallus, jota soisin kopioitavan kevätkesän 2022 tapahtumissa. Oli vielä yksi tärkeä syy: tuollaisella erikoistunnuksella lentävä kone olisi ollut vihollisen silmissä se himotuin alasammuttava. Sanevuori. Mitä on todistettavissa autojen vikatiheydestä. Tarkkailun kohteena olivat 8 vuotta käytössä olleet autot. Ostin 2011, empien ja auton ”vanhanaikaisuutta” jo aristellen, uuden pitkämallisen Toyota Hiace Diesel 4x4 -pakettiauton. 30 . . Eipä silti: Škoda Superb (monet ehkä taksina) oli vähävikaisuudessa sijalla 44, kun Fiat 500 keinahteli sijalla 95. Se on virusten kiusaamana aikana hyvin! Ajojen Fennonimi tullee sielläpäin toimivasta pakoputkitehtaasta. . Mobilisti Senior 1/22 Uutisia&kuultua . Etten olisi viimeinen eläväinen valottamaan, miksi isäni Fokkerin peräsimeen oli maalattu herttaässä-pelikortin kuva. Annetuissa tiedoissa oli näet myös mainittu katsastettavien senhetkinen ajomäärä. Isäni kertoi, että kuvion maalasivat hänelle – yllätykseksi – yksikön lentokonemekaanikot. Tuloksien verrattavuutta on kuitenkin hankala määritellä. Normaalin, eli 140-200 autokunnan sijaan ajoihin osallistui nyt 110 autokuntaa
”valtakunnallista vastuumuseorahoitusta”. Autossa ei ole vikaa, mutta: silmäilisitkö ympärillesi, jos muun merkkisellä ajelet. Kyseessä oli tuolloin kerrottuna alkuperäisenä säilyneen Austin Allegron hivuttelu Vehoniemen Automuseon näyttelytiloihin. s122uutiset.indd 31 s122uutiset.indd 31 14.3.2022 11.31 14.3.2022 11.31. Vuosimallin 1979 Allegro jo 10 vuotta sitten automuseoon. Toisekseen, on ehkä vähän latistavaa, ettei juuri kukaan ole laillani huomannut Berlingo-idean virkavuosia, vähiten itse maahantuoja. Kun viime Mobilisti-lehdessä kehua iloitsin Citroën Berlingon 25 vuotta kestäneestä myyntisuosiosta, unohdin mainita pari asiaa. En kohdalleni sattuneista syistä totisesti pode mitään erikoisrakkautta esimerkiksi Audimerkkiin. Silti, ja yhtä kaikki, säilyessään lynkkaukselta tällainen komistus olisi jatkossa aika varmuudella jonkin asteinen ”keräilyauto”, vai mitä arvellaan. Jos tuollaisella kaikki arjet ajelisit, viherkansa hekumoisi halstrata kuskin. Autolla on tehoa 351 hv, huippunopeus on 250 km/h ja hiilidioksidipäästöt 199 g/km. Ensinnäkin ostin ensimmäisen Berlingon perheeseemme jo vuosituhannen vaihteessa. Jotenkin ottaa tajunnan päälle tämä perisuomalainen tarve kehittää komeita komiteatai ammattinimiä. Auto oli kai otettu osittain haarukan nokkaan esimerkkinä ”kulutushirviöstä”. Toinen kuva kertoi JU-koneesta hinaamassa perässään melkein itsensä kokoista maahanlasku-liitokonetta, sisällään ehkä 10-12 saksalaista täysissä varusteissaan. Mikä ihmeen kulttuuriteko. Jutun A8 olisi löytänyt uuden omistajan noin 33 000 eurolla. Mitä se on suomeksi. Entisöintiavustusten hakuaika ja opastus aiheeseen koettiin Mobilia-museossa (KanAustin Allegro Baldi Frog -kääpiöauto, mopoautojen esiaste. . Entä vuoden 2035 jälkeen, jolloin polttomoottoriautojen rodun pitäisi olla tuhkattu ja unohdettu – tätähän Suomi on muiden edellä ajamassa. Jos olikin (oliko?) niin kutsutusti huono auto, olisiko viimeinenkin ehjä ja kolhuton pitänyt paalata. Kuten nyt SA-HK:n tiedotteessa jäsenyhdistyksille: maassamme on kuulemma mm. Siinä on 125 cm³ yksisylinterinen kaksitahtimoottori, eikä sellaisen ajaminen kuulemma edellytä kaikissa maissa edes ajokorttia. Riitta Kastemaa, SA-HK:n avainnimiä, julkaisi vetämänsä Automobiili-lehden numerossa 4/21 oheisen kuvan Espoon automuseolta. Otos on Suomen Fiat 500 Clubin kokoontumisajosta kesällä 2021. (Mitä-On-Todistettavissa), kuten koulussa tavattiin tingata. Muistan vuosia sitten nähneeni Pariisin ja Geneven autonäyttelyissä eräänlaisen kituliaan pikkuauton, nimeltään Willem. Ehkäpä vielä ”Päällimmäisvastuullinen johtava ylikonduktööri”. Täkäläinen autokirjoittaja latasi käytetyn Audi A8 4.2 V8 TDI (siis Diesel!) Quattro Tiptronic -mallin testattuaan jutulleen aika säpsäyttävän otsikon: ”Häpeillen koeajettu”. Merkittävää on, että tilaisuuteen ilmaantui koronoista sun muista riesoista huolimatta peräti 27 kpl Fiat 500-autoa, mukaan lukien itävaltalaiset SteyrPuchit ja Puolassa tehdyt Fiat 126:t. Onko Audilla kenties vielä pahempi öykkärimaine kuin takavuosina BMW:llä, niin että autotoimittajakin kokee pientä häpeää, varsinkin tuollaisella hirviömallilla liikkuessaan. . Suomi tirisee uusia, ilmeisen äkkiä keksittyjä titteleitä: ensin on konduktööri, sitten ylikonduktööri ja lopulta jonkun on ilmeisesti oltava – erottuakseen tarpeeksi kunnioitetuksi – vaikkapa johtava ylikonduktööri. Suomeen on saatu yksi liki sellainen, Italiassa Baldi-tehtaalla tehty Frog-lisenssimalli. Myönnän piruilevani, mutta voisi tuon sanoa varmasti selväkielisemmin. Ovatko muut museovetäjät siten ”vastuuttomia”. Mobilisti Senior 1/22 . Miten JU jaksoi retuuttaa hinauksessaan moisen ilmaan asti. ”Se on kulttuuriteko”, lausahti – urheasti ja hyväksyttävästi – jo vuonna 2011 ItäPirkanmaa lehteen kynäilevä H. . Ahola. 31 dapp-sotapyörä. Paneeko miettimään. Voisi arvailla, että sotakoneilmailu vaikkapa Välimeren maissa olisi yhä kiinnostavaa luettavaa. . Juuripa noin on hyvä ajatella, sillä nyt ihmeteltynä, montakohan brittien Allegroa säilyi. Sen nurjasta puolesta ei sinänsä kerrottu pahansuopaisesti, mutta yskän ymmärtää. . M.O.T
Nolon jälkeenjääneistä edes tunnustaa. Eikö vaan ollut aloitteellinen oivallus Lappeenrannasta! Mr. . Tyyppinä jo kolmannen samanoloisen sitten 1997, eli uusimman Citroën Berlingo -version. Samaa tapahtui VW Kuplien kohdalla vuosina 1952-62. Hapuilin siis TV:stä keinoja virkistyä. Pohdin keinoja, millä hälventää syysiltojen seisahtunutta tuntumaa. Olisin kai lonkalta sanonut siellä ajettavan hongkongmaisesti vasemmalla – vaan oikeallapa nuo ajoivat! . Maserati Quattroporte kiinalaissarjassa. Siinä Kiinan maisemat ja mm. Pääasia, että löytyisi jotakin ihan uutta ja ehkä enemmän avartavaa, ainakin maisemallisesti. Leila todella on tässä kaiken kunnioituksen arvoinen. Kuka kehtaa edes arvuutella. Toinen palaute: harva enää muistaa, että innostus uuteen Miniin (BMC) oli 60-luvun alussa niin voimakasta, että vähän käytetystä saatettiin maksaa jopa enemmän kuin uudesta – koska uusia ei ehkä heti saanut. Tuollaiset ajatukset pörräsivät marraskuussa 2021 yhä päässäni, kun ostin vielä kerran uuden auton, 14 vuoden katkon jälkeen. 050365 7023. Millainen osuus tai merkitys suomalaisessa autokaupassa on auton valmistusmaalla. . Jotakin filmintekijöiden persoonallisesta mausta kertoo, ettei auto siis ollut se tavallisin, eli aina joku Mersu tai Bentley. Siis Suomenkin TV-ruuduista tuttu ja arvostettu, kaikenlaisten keksintöjen partasuinen koekäyttäjä. Lisäksi ilman suhteita ja kauppakytkentöjä ja kaukana pääkaupungin houkutuksista, eli Imatralta. Myytinmurtaja Hyneman Lappeenrannassa. Laaja-alaisemmin vanha-autoja tuntevaa ja yhtä tunnontarkan ahkeraa on vaikea nimetä. autoliikenne ovat suorastaan uunituoretta eli 2020-luvulta. Hyneman vieraili ensi kerran Lappeenrannassa jo 2017 ja syksyllä 2021 jo kolmannen kerran. Kun Suomen TV:stä tulee sitä yhtä ja samaa ”irvistä-kieli-ulkonahauskaa” eli ns. Täkäläinen tuttavani kuoli tuolloin auton alle, ystävänsä peruuttaessa pimeässä hänen ylitseen. Aiheesta antanee lisätietoa SA-HK:n varapuheenjohtaja Leila Suutarinen, puh. tammikuuta 2022. Onhan tuo uutinen, että Myytinmurtaja Jamie Hyneman (65) USA:sta, on kutsuttu Lappeenrannan-Lahden (LUT) teknisen yliopiston työelämäprofessoriksi. Mobilisti Senior 1/22 Uutisia&kuultua gasala) pidetyssä tilaisuudessa 4. Tulin katsoneeksi Kiinassa purkitettua, suomeksi tekstitettyä, kuulemma romanttista sarjaa “The Well Intended Love”. Oli pakko tunnustaa, näin vähänkö tiedän Kiinasta! Filmin sankari, ilmeisen pitkä (190 cm?) kaveri, ajelee autoupeudella, jota en edes tunnistanut. Tällaiselle, Cygnauksen kansakoulusta sivistysalkunsa napanneelle Reemerille Kiina on vaan jäänyt valkoiseksi tietoaukoksi korvavälyksissäni. Jos olisin vaikkapa suosittujen korealaisten autojen myyjä satsaisin nykyistä enemmän Korea-nimisen maan ”myymiseksi”. Vain nokkasäleiköstä paljastuva hiilihankomainen atrain-kuvio kertoi merkin: Quattroporte, siis neliovinen Maserati, vuosimallia ehkä 2018. Audi tai BMW). 32 . Apropos, jos viimeiselle päätösten linjalle olisi tultu, minulle olisi ehkä tehnyt tiukkaa ostaa käyttöpelikseni kiinalainen auto. 1962 jälkeenhän länsiautot vapautuivat tuontilisenssitarpeesta. ”Kaikkea moskaa sinäkin katsot”, taisin jo älähtää itselleni, mutta istahdin katsomaan. hupiohjelmaa, sormeilin minullekin uudelta Netflix-puolelta jotakin. s122uutiset.indd 32 s122uutiset.indd 32 14.3.2022 11.31 14.3.2022 11.31. Haluan korostaa, että tarve saada peruutustutka käyttöautooni tehostui lokakuussa 2021. Uteliaisuus lisääntyi ja pian katsoin perään toisenkin kiinalaisen, murhia kaihtavan ja jopa romanttisen 16-osaisen TV-sarjan, jossa ollaan ihan nykyajassa, nimeltään “The Happy Spring”. Useamman vuosikymmenen ajan Mobilisti-lehtiä täydentävin jälkivihjein avustanut John Eklund (040-7755472) huomioi Senior 4/21 numeroon liittyvästi: Autopiste-yhtiö (neukkuautojen myyjä) toimi Tampereella. . Sarjan muka köyhistä oloista noussut toinen kaveri ajelee uudella Volvo-nelivedolla! Sehän sentään on nykyisin kiinalaisten omistama merkki. Alkajaisiksi vaikka nimi Hyundai, miten helskutissa se edes oikein äännetään. Tulokas on entinen esittely-yksilö, vuosimallia 2021, mittarissa 7 500 km. . Vaikka muistakin uusista autoista löytyy peruutustutka ja -kamera, sen mukaansaanti myös arvostamaani Berlingo-malliin ratkaisi viime kädessä kaupat. Luulen voivani arvata, ettei Suomessa juuri muu ratkaise ostopäätöksessä kuin hinta, alennusprosentti, ostoehdot ja takuu eikä vähiten: näyttötarve naapurille (so
Joka – vaikea edes kuvitella – oli myös MB 300 ”Adenauer”. . Myyntitulot ovat pudonneet vuodesta 2010 lähes kolmanneksella. Mobilisti Senior 1/22 . EU-direktiivi tulikin sitten hätiin ja vaatii nykyisin toimenpiteen olevan mahdollinen myös kenttäoloissa, ilman erikoistyökaluja. Kuulemma tallissa, 150 km Helsingistä, ”tuhansien ajaessa päivittäin siitä ohi”. Todettakoon, että mentyään 10 vuotta alamäkeä, Etelä-Saimaa Adenauer-Mercedes romiksella Helsingin Pitäjän kirkolla 60-luvun lopulla. Kehtaan pohtia, että Mobilisti-lehtien tarjoaman tiedon tasoista ei ole laajalti tarjolla ”sähköpuolella”, ainakaan suomeksi. . Se ei ole suurta, mutta suuntaus on myönteinen. Auto on näet harvinaisuudessaan täysin lyömätön: se on GM Nordiskan (Tukholma) vuonna 1932 presidentti P-E Svinhufvudille lahjoittama Town Car/Coupé de Ville-tyyppinen, vakioakselivälillä kulkeva Chevrolet. Ehkä jossakin lojuu jouten sopiva vara-auto. Lukijamme manaili nykyisten ajovalojen polttimoiden sietämättömän vaikeaa vaihdettavuutta. Sama, yleensä uskottava vihjemies kertoo, että ainakin vielä joku vuosi sitten eräällä maakunnan pirssimiehellä oli yhä tallissa hänen taksina käyttämänsä auto. Toisaalla tässä lehdessä voi tutustua Adenauerin näyttävään esitteeseen, jonka toin mukanani praktikanttikaudeltani Mercedes-Benziltä. Siitä antoi 18.12.-21 näytteen Suomen Mersu-klubi järjestämällä rompepäivät Veho Oy:n uusituissa tavara-autojen myyntitiloissa Espoon Lommilassa. . Mika Jaakkola Turun suunnasta teki ikuisesti kiitettävän tempun: hän sai ostettua ikämieheltä auton, josta ei edes tarkkaan tiedä, onko kyseessä kokonainen automobiili vai ainoastaan sarja siihen kuuluvia osia. Tuo pätenee kyllä ”jokamiestasolla”, mutta entä kun mennään erikoisharrasteeseen, kuten vanhat autot. Etelä-Saimaassa toimittaja Pekka Lakka kirjoitti: ”Nyt näkymä on muuttumassa valoisammaksi. Monissa tämän vuosituhannen autoissa on varattava polttimen vaihdolle aika merkkihuollosta. Nyt olisi syytä tukea Mikaa (0504872523) vihjein tavallisesta 1932 Letukasta, josta voisi lainata osia. Kyllä sitä voi tempaista keskellä sydäntalveakin. Aika hurja tämäkin totena kerrottu huhu: eräällä suunnilleen nelikymppisellä hahmolla on tallessa kaksikin 1950-luvun ensipuoliskon Adenauer-Mercedes-Benziä eli mallia 300. . Korimalli on siis kuljettajan kohdata avoin ja väliseinällinen, mutta matkustajien osalta muuten normaali umpimalli. Kun jaksetaan tehdä sitkeästi töitä, lukijat ovat alkaneet palkita sitä tilaamalla taas lehtiä”. . Nyt on kuitenkin kuulemma tapahtunut käänne. Ennen se tehtiin tarjottuna palveluna huoltoasemilla, tuossa ihan bensanoston yhteydessä. Alkaa tai ainakin alkoi näyttää siltä, että Suomen talouselämä virkistyisi, mukanaan lehtien kustannustoiminta. Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmbergin mukaan ”kymmenen viime vuotta ovat olleet silkkaa alamäkeä kustannusyhtiöille”. On aito ilo kertoa käänteestä lehtien lukemisessa. "Coupe de Pekka" -rakennussarja on siirtynyt Mika Jaakkolalle. Suomen yhtyneet maakuntalehdet alueelta Jyväskylä-LappeenrantaKouvola aikovat palkata 17 uutta toimittajaa. 33 Uutisia&kuultua . Nastolan tasolla oli – tai voi yhä olla – muistaakseni suunnilleen saman ikäinen, hyväpeltinen Chevrolet, josta oli aiottu tehdä avolava, mutta olisiko homma jäänyt kesken. s122uutiset.indd 33 s122uutiset.indd 33 14.3.2022 11.31 14.3.2022 11.31. Tästä “Coupé de Pekasta” on kirjoitettu runsaasti ja lisää näkyy meidänkin takavuosien lehdissä. Holmberg toteaa myös, että arjen ja jokamiestason uutisoinnissa Facebook ja Google kilpailevat painetun lehden kanssa
Hän sai myös aihetta hämmästelyyn, että bussi näkyi kuvassa ao. Juttu oli muuten OK, mutta totisesti kuin autoliikkeen tilaama. yhtiön väreissä. Aiheesta parkaisi jopa Tuulilasi-lehden monivuotinen toimittaja Lauri Larmela kolumnissaan otsikolla: ”Mitä ihmettä näistä sähköautoista pitäisi oikein lausua”. Tuota jakoa voisin ajatella monien muidenkin, rajusti erilaisten vaihtoehtojen välillä: toiset kaipaavat yhä erillisen auton virta-avaimen, pyöreät mittarit ja ajovalot, joita voi itse näpäytellä lyhyille tai pitkille – toiset, pian valtaenemmistö, eivät niitä kaipaa. Sana Viipuri jonkun yhä toimivan yhtiön nimessä on jo harvinainen säilymä sinänsä. . Onko ehdotuksia. Hän toteaa, että Suomen tavoite olla mm. . Helpoin äänitunnistettava oli (usein 1937-40) Chevrolet, sen tunnisti nopeasti vaihteiston kivasta ulinasta. Miten haikailenkaan joskus muistinvaraisia kuulokuvia nuoruuden vuosistani, jolloin tunnistin kaikki yleisimmät autot jo niitä näkemättä, kulman takaa. . Jutun kirjoittaja otti – siis vuonna 2000 – erityisesti hampaisiinsa vuosimallin 1989 autot, jotka silloin olivat arkikantaa, mutta nyt hyvin tyypillisesti museoautoiässä. Saman lehden päätoimittaja (jota en sen kummemmin tunne) avasi saman lehden numerossa tavallista pidemmän pääkirjoituksensa otsikolla: ”Saatan olla kyyninen, mutta tein laskelman”. . Yhtiöllä oli Viipurissa ennen sotia kymmeniä tavara-autoja ja niitä nähtiin samalla firmanimellä vielä pitkään sotien jälkeen. Yksi peruste tälle on, etteivät edes autotehtaat ehdi valmistaa sitä määrää autoja, kuin tavoite edellyttäisi. . s122uutiset.indd 34 s122uutiset.indd 34 14.3.2022 11.32 14.3.2022 11.32. Että siis nykyautoilijat voidaan jakaa kahteen ryhmään: ovat he, jotka kaipaavat mieluiten kosketusnäyttöjä, ja sitten on heitä (meitä ikäkaakkeja?), jotka kaipaavat nuppien ja vetimien sormeilua. Eräs lukija kertoi palautteessaan, koskien vanhaa kuvaa Helsingin linja-autoasemasta, tunnistaneensa Viipurin Linja-Auto Oy -nimisen liikenneyhtiön bussin. On jopa ryhdytty tarjoilemaan lisähintaan ”vanhaa kunnon äänimaailmaa”. Kaikki edellämainittu johtaa silti helposti kurjaan yleistykseen, suorastaan tahalliseen harhapäätelmään, että myös me harrastajat ajamme kaikki arkireissumme näillä vanhoilla ja saastuttavilla. Varmaan silloin oikeinkin, tiedä häntä. Niinä vuosinaan se päästää myrkkyjä maailmaan yhtä paljon kuin 50 nykyistä huippuautoa koko niiden arvioidun 16 elinvuoden ja 320 000 km aikana.” . Yhtiötä veti Seppo Rikkilä, aikoinaan tuttu nimi myös Eläintarhan kilpaajoista. Toisin oli aikana, jolloin kaikki testattavat kulkivat polttomoottorin avulla. Kaukaisten vuosien kuunnelluimpia radiosarjoja oli Kalle Kustaa Korkin seikkailut – niissähän Korkki ja Pekka Lipponen ajelivat aina ”lauluäänisellä” Chevroletilla. autoissa vuoteen 2030 mennessä ”päästötön”, on pahaenteisen ylioptimistinen. Totuus harrastekaluston ajokilometreistä pakkaa jäämään tasolle ehkä 1 000 km/vuodessa. Ehkä se Porin Kippari, nyt Lapissa raatona. Todella, elääkö, ja missä laajuudessa, yhä esimerkiksi Viipurin Nopea Oy. Martti Lahti, juhlii etukäteen sähköautolle murskavoittoa. Niistä hän lohkaisee: ” Yksi vuoden 1989 malli päästää pakoputkestaan häkää, palamattomia hiilivetyjä ja typenoksideja yhtä paljon kuin 20 keskikertoikäistä eli viisivuotiasta autoa (siis vuonna 2000) tai 100 kpl nykypäivän parasta autoa. Mobilisti Senior 1/22 Uutisia&kuultua on nyt lisännyt tilaajamääräänsä kaksi vuotta peräkkäin. Edelleen: 89-mallisella autolla on (v 2000) jäljellä keskimäärin kuusi vuotta elinikää. 34 . Paha kysymys: mitä tapahtuu Suomessa autoalan lehdille, joissa ”sisällöntuottajat” (ennen vanhaan nimitys oli toimittaja) joutuvat repimään irti sanottavaa uusien autojen erilaisuuksista – sitä erilaisuutta kun ei enää tahdo ilmetä selvin havainnoin. Vielä vuonna 2000 ilmestyneessä (1/2000) Renault-kerhon merkkilehdessä kirjoittaja, dipl.ins. Lisäksi povataan, että 10 vuoden päästä joka 6:s suomalainen on oleva iältään 75 tai yli. . En lähde väittelemään – josko siitä olisi edes hyötyä. Autoiltaessa sähkön voimalla, on valiteltu sitäkin, että on ”liian hiljaista”. Hän laskelmoi, että ylletään ehkä 33 prosenttiin, ei sataan. Artikkeli ratsastaa rajulla otsikolla ”Vanha auto saastuttaa satakertaisesti uuteen verrattuna” (koska niissä ei ole katalysaattoria). Yhtiö kuulemma sulautettiin Pohjolan Liikenne Oy:hyn vasta 1976. Huomioin lehtiuutisen (15.1.-22), jossa kerrotaan, että Suomen väestöstä noin 600 000 ovat iältään 75 tai yli. Meneekö tulevaisuus todella siten, kuin Hesari taannoin maalaili. Siis joka päivä – ja luulon mukaan ajamme paljon. Alamme pian olla tilanteessa, jossa ehkä yksikään Viipurista lähtöisin oleva firma, jonka nimen yhteydessä esiintyy sana ”Viipuri”, ei enää toimi.
Autan tässä lehdessämme Hudsonien (myös vastaavasti Nash) omistajia löytämään toisensa. Aika varmaa, että heistä aika moni miettii mieluusti nuoruutensa aikaisia autokokemuksia. Mobilisti Senior 1/22 . . Riittäisi, että näiden merkkien omistajat antaisivat itsestään joitakin osoiteja yhteystietoja. Jos moinen kuulostaa liian romanttiselta haihatukselta, kannattaa huomata, miten vahvoja ”kuolleen merkin” yhdentymiä jopa Suomessa on saatu aikaan esimerkiksi Packardien ja Borgwardien ympärille. Moilanen. Tähän vaikutti vahva myyjä eli Stockmann Oy, toinen että niissä käytettiin erityisen pehmeästi ottavia ja kestäviä korkkilevykytkimiä. Mitäpä, jos tehtäisiin pikkuvallaton koe, jossa kuvitellaan Suomesta löytyvän vielä muuallakin kuin somessa eläviä ihmisiä. Kunpa löytäisin sen kuvan. Nyt lehteemme kuvattu Kippari on, mitä varmimmin, se alkuperäinen porilainen! . Toinen autoista oli yllättävän ehjänä säilynyt 1939 Kapitän, toinen BB Ford 1934 hinauseli ”kraana-auto”. Kapitänille 2/1940 jälkeen tapahtui, vanha muistaja Porista soitti. sinne saksalaisten paetessaan jättämän 1939 Opel Kapitän -aihion. 35 Uutisia&kuultua Mitäkö kytkentää tuolla on harrasteeseemme. Se kuulemma korjattiin, mutta kun ei ollut bensiiniä, ei renkaita, eikä oikein edes miehiä ajamaan, auto myytiin Saksan Ilmavoimille, jotka majailivat Porin kentällä kesästä 1941 syyskuuhun 1944. Hudson ehti tehdä autoja oikeastaan aika lyhyen ajan, 48 vuotta. . Lehtemme pyrkii aika ajoin muistuttamaan harrastajia myös ei-niin-muotiautoista. Jos noissa 600 000:ssa on tutusti se vajaat 50 % miehiä, 75-plus ikäisiä uroita voisi olla luokkaa 250 000-280 000. Julkaisimme varmaan noin 25 vuotta sitten helmikuussa 1940 Porissa otetun vallanhurjan kuvan: siinä kaksi autoa olivat lennähtäneet puurakenteisen autokorjaamorakennuksen katolle. Lopuksi voisimme ajatella yhteistä esiintymistä – edes kerran ja syötiksi jatkolle. Mobilistin numerossa 8/21 Kimmo Koistinen kertoi Dodge Aspenillaan toteuttamastaan syksyn automatkasta Lappiin, ”romuja ym. Se, millaisia autoja Hudson teki ennen noin vuotta 1948 – taitaa olla hebreskaa. On kuulemma ihan oma lukunsa korjata sellainen, tiedä häntä. Miten tässä ajattelenkaan Senior-lehteä. Kun aikoinaan kailotin lehdessämme, että tietääkö kukaan mitä ao. Mielestämme se on tehtävä, joka kuuluu nimenomaan Senior-lehdelle. Kuvakin paljasti, että auto oli Wehrmachtin käytössä kulkenut Lappiin puukaasukäyttöisenä – siten, että puukaasupönttö oli integroitu taidokkaasti auton takaosaan ja runkoa jatkettu etupuskurin kiinnikkeistä pilkkeiden kuljetusta varten. Antaisin ensi hätään muutamia syitä muistaa ne: Hudsonit olivat ainakin Helsingissä poikkeuksellisen suosittuja takseina. Odottelen sitten tovin ja lopuksi kerään nimet listaksi ja lähetän teille tiedot toinen toisistanne. Kun edellä muiss122uutiset.indd 35 s122uutiset.indd 35 14.3.2022 11.32 14.3.2022 11.32. . Joskus tuntuu, että vuoden 2022 Suomessa valtaosa harrastajista tietää tai tunnistaa vain 1948 ja siitä eteenpäin tehdyt Hudsonit, eli ne, jotka ovat ilmiselvän matalia ja leveitä, tarjoten tilaa kuudelle. Lapissa Kimmo ehti kuvata mm. katsomaan”, oppaanaan nuori metsäautosissimme K. Eräs painava syy voisi olla yleinen edistyksellisyys: leveä kori, haluttaessa sähköinen esivalintavaihteisto (1935) ja muun muassa silloin harvinainen konepellin aukaisumekanismi, eli pelti oli saranoitu 1939 alkaen etureunastaan – kuten sitten myöhemmin esimerkiksi Saab 92 ja 96 olivat
Ja tärkeintä: selvät hinnat ja tinkiminen sopimatonta (onnistuuko Suomessa?) Tuollaista havitellahahmottelin jo vuosia sitten Riihimäelle, silloisiin Riihimäen teollisuuslaitoksen tyhjiin tiloihin. Auto oli pelastunut vain siksi, että ajosilta ylisille oli lahonnut. Pois minusta, että täysin karsastaisin suomalaista ajatusmallia, jossa kummastellaan naapurien “turhaa” rahankäyttöä autoon. (Helsingin SA-HK:n jäsenkerho) sai jostakin kai uusia Ford-osia. Taidetaan jo puhua ajoista ja autoista, joita kukaan ei enää välitä ostaa, saati entisöidä. Pakettiautojen puolella on käynyt samalla tavalla aika ankara tyyppikato, ei vähiten Tempoille. Eivät kai nämä esimerkkitapaukset mitään salakieltä ole: esim. Tapaan silti nopeasti ohjata puheenaiheet toisaalle, koska selittely olisi ajanhukkaa. Se Fisher on jo ehkä vuosimallia 1927, ja on tiettävästi yhä olemassa, jossakin Vammalan suunnalla. Myönnän, että sain kipinää edellä olevaan purkaukseeni samasta tapauksesta, jota käsittelin Senior 4/21 -pääkirjoituksessani otsikolla ”Katumuspilleri romutustodistukselle”. Miten olisi esimerkkinä tämän mallinen Toyota Crown. Tuohan oli toivottu ja hieno ele kultakin autoliikkeeltä. Että siis noihinkin vaihdettiin Suomessa halukkaille jo uusina ensiasennusbensanelosen sijaan Ranskassa tehty Indenordiesel! Samaa muunnostyötä tehtiin Volgiin ja jopa – niin – muistatko muita. . Kuva on suomalaisesta sanomalehdestä, painettu 19.2.1928. Kuultu autojen määrä tuntuu usein ratkaisevan, oletko ehkä jopa kiusallisen rikas, jos kerran pystyt ostelemaan noin monta joutavuutta. Siihen kirjoitukseen liitetty kuva on enemmänkin symbolinen, kuitenkin niin, että auton kunnon puolesta ollaan aika samoissa. Entä sana jo otsikossa: ”Länsisaksalainen”! Olihan Tempo aikanaan poikkeuksellinen auto: etuvetoinen, erillinen (putki)runko, halutun pituuden saattoi jo ostaessa tilata, koska ”siinä vaan vähän jatkettiin runkoa”, valinnanvarat 2 400-3 500 mm. Jos esim. Miten olisi Moskvits, joskin niissä taisi tosin olla Perkins. Mutta sitten tullaan ongelmaan: miten ne sieltä kerhotiloista vuorostaan myydään. kerron taltioineeni ”peräti kolme Saab 900 -autoa”, mitä olenkaan aistivinani kuulijassa. Ilmestyessään ensimmäistä kertaa kuvan Matador-paku kulki VW Kuplan koneella, jossakin vaiheessa kaksitahtimoottorilla ja lopuksi, vielä 60-luvun alussa Austinin bensiinikäyttöisellä rivinelosella. Miten jos yrittäisin vetreyttää ikivanhaa ehdotustani: yhteen paikkaan kaikki hyvänä säilynyt. Ei vaan idea edennyt, pahimpana jarruna ”voisinhan-minäkin-niitä-myydä”-kateus. Korkeakattoisia on joku säilynyt, koska eläinharrastajat niitä halajavat. Näin sen Nurmijärvellä navetan ylisillä joskus 60-luvulla. Törmäsin 2021 aikana hämmentävään havaintoon: yksi jos toinenkin vanhojen autojen harrastekerho on saanut merkittäviä varaosalahjoituksia autoliikkeiltä. Esimerkkiautona tässä USA:ssa tehty Fisher. . Yksi varmahko säilymätapaus tiedetään. Tai, muistelen, Suomen Peugeot-kerholla on Helsingin Haagan tiloissaan runsaasti Peugeot-tuojan lahjoittamia uusia osia. Syötiksi tosivanhojen kuorma-autojen säilytyksen tarpeesta Suomessa tämä vanha mainos. Eipä pakuja koskaan uusina säälittäviksi ja säästettäviksi ostettukaan, mutta milloin näit viimeksi vaikkapa aikanaan niin yleisen, perusmuotoisen Renault Estafetten. Tunnustukseni ”kolme autoa”, näyttää iskevän kuulijassa päälle sisäisen laskutikun. Ynnä, ihan tosissaan, kuuluvatko ihmisten raha-asiat ja autoihinsa ”tärvelemät” pääomat muka toisille. Fishereitä käytti ja ehkä jopa itse toi maahan muun muassa Shell-yhtiö. Tulkinta siitä, mikä on turhaa, mikä ei, on ajanhukkaa. 36 . s122uutiset.indd 36 s122uutiset.indd 36 14.3.2022 11.32 14.3.2022 11.32. Mallilla on täällä lempinimi ”kerrosnokka”, kotisaarellaan se tunnetaan kuulemma “valaana”. Sitä kun on ainakin opettavaista kuunnella myös toisinajattelijoita. Ajan myötä selviää, ettei ole myyjä-osaajia, ei aikaa, ei ammattitaitoa ja se pahin: ne jäämäerät tapaavat olla – esiintymättä tässä mitenkään kiittämättömänä – yleensä sitä vähän myytyä, ei-niin-tarpeellista-osaa. Annanpa esimerkin autosta, jota on tehty miljoonittain, on nähty Suomessa runsaasti jopa takseina (siinä hommassa ne vasta ehtyvätkin) ja silti oltaneen tilanteessa, jossa viimeisiä viedään pian. On vain tuo varomattomasti lausuttu kappalemäärä. osien omistussuhde edelleen säilyy lahjoituksen saaneilla. Vastaavasti Lappeenrannassa toimiva EKVA (Eteläkarjalan vanhat autot) sai Lappeenrannan Delta-Auton omistajanvaihdoksen yhteydessä lahjaksi runsaasti uusia neukkuautojen osia. Paikkaan, jossa ao. Mobilisti Senior 1/22 Uutisia&kuultua tutin katoavasta suomalaisesta Hudsonja Nash-kannasta, sitä katoavuutta voi nähdä myös paljon nuoremmissa automerkeissä. . Vaikkapa nuo nykyisin vihlovan kalliisti ostettavat tai kromattavat puskurit! Luovuttajan eli entisen omistajan saama romutustodistus kieltää siis pelastamasta enää autoa – eikä siitä saa ottaa osan Tempo Matador, Hanomag-mersun edeltäjä. . . Siis mitä tässä valittamaan. Sillä, että olen uhrannut noihin kolmeen, lähes romutuskypsäksi luokitettuun Saab 900:aan aikanaan muutamia satasia, ei tapaa olla merkitystä. HAK ry
Niitä tehtiin TV-sarjan aikana kuvauskäyttöön 20 kpl, joista 15 on romutettu. Esittäydyit ryhdikkään kuuluvasti, mikä ei aina ole mikään itsestäänselvyys Suomessa. Auton, jonka elämän kaari ei edes hipaise perinnekalustoa. . . Tarkoitan, selailla läpi kaikkea sitä kiintoisaa luettavaa, mihin sattumalta tai vuorollaan voi törmätä muista alan lehdistä. Sama yhteinen esiintyminen toistui myöhemmin kuulemma Berliinissä. Kunpa vaan ehtisi, huokailen itsekin joskus. s122uutiset.indd 37 s122uutiset.indd 37 14.3.2022 11.32 14.3.2022 11.32. Olin ällikällä lyöty – anteeksi nyt – eihän kukaan voi olla etunimeltään “Mato”. Toisaalta, enhän minäkään lue esimerkiksi kalastuslehtiä. Kustantaja on Docendo (2021) ja nimi ”MATO – hullunrohkea monitoimielämä”. Muistan kun joskus, vain ehkä 3-5 vuotta lehtemme perustamisesta (1983?) soitit Mobilistin toimitukseen, joka silloin toimi kotini yläkerrassa. Siksi, että he eivät tiedä mitään koko lehtemme olemassaolosta. Oleellista positiivista havaittavaa tässä on, että osuin lukemaan Karjala-lehdestä (”Viipurin Hesarin jälki-ilmiö”), että Valtosesta on tehty nyt kirja. Niin kuitenkin väittää Renault 10 -henkilöautotyypin mainos. Ikävän varmaa on, että näitä ajatuksiani eivät todennäköisimmin osu lukemaan harrastekentän ulkopuolella olevat. Kaikilla tapaa olla ”muistojen autonsa”, eikä sen tarvitse kiinnostaa muita harrastajakollegoja. Mitäs tässä, Ritari Ässä. Kysyin ympärillä olevilta toimituksemme nuoremmilta ja sain kuulla, että voi. . Sen budjetti oli kuulemma puolitoista miljoonaa markka-aikana. . Yksin Puna-armeijan kuoron saaminen mukaan yhteislaulutilaisuuteen Maton yhtyeen kanssa Helsingin Senaatintorilla 12.6.1993 keräsi 70 000 hengen yleisön. Muusikkomme on näet rakentanut näköiskappaleen lapsuutensa ihanneautosta, TV-sarja “Ritari Ässän” KITT-ihmepelistä. Auto, joka tarkistamattomasti on nyt eräässä museossa Savossa. Minun ”elämäni auto” kun on ehdottomasti saksalaisromiksesta 1955 ostamani 1950 Opel Kapitän. Mitä silti toivon, on: tukekaa kaverinne harrasteautovalintaa vihjein ja auttavin teoin. No, nuoremmat tietävät missä kaikissa musiikkiyhteyksissä auto sittemmin vilahteli. OK, seuraavaksi kuulin nimesi kytkettävän avomalliseen 1952 Cadillaciin, jonka olin juuri edellisenä kesänä ehtinyt löytää ja kuvata Imatralla, Veijalaisen tallissa. Auton rakentamisessa on Suomessa auttanut Marko Sand. Nämä sukupolvet voisivat ehkä edes yrittää tutustua toisiinsa. Että siis Renault-tehtaalla oli suljetun jäähdytysjärjestelmän patentti, ei taida tulla tuollainen tieto ensimmäisenä mieleen. Kiinnostukseni tarkistaa auton tausta, saati ostohalukkuuteni, on tähän asti aina torpedoitu. Mobilisti Senior 1/22 . 37 Uutisia&kuultua murenaakaan!. En ole nostalgiapohjaisissa aiheissa juurikaan samaa sukupolvea kuin vaikkapa 60-luvulla syntyneet – mutta vastavuoroisesti hekään eivät tavoita minun 1930-50-luvun nostalgioita. Onko tuon tarinan jälkeen monellakaan katetta ihmetellä oman ikäiseni kalkkiksen ihan erilaisia autonostalgian suuntia. Anteeksi nyt, sinä Mato Valtonen, minua sukupolvea melkein nuorempi. Se olisi sitä molemminpuolista tahkoamista, josta veikkaan, toinenkin ajan oloon hyötyy. Kyllä Mato on kirjansa ansainnut, liityn ihailijoihin. Luin kakkoskotialueeni päivälehdestä, että muuan hyvin tunnettu, Suomessa vaikuttava muusikko on saanut, tai saamassa valmiiksi, elämänsä harrasteauton. Auto, joka minulla ollessaan kulki BN-744 kilvissä. Olkoonkin, että jutut tulevat niissä kerrottua aika tyhjentävästi, omat polkuni ovat voineet joskus hipaista – ainakin luuloissa – aika läheltä
. Ei liene väärin huomauttaa, että Suomen ensimmäisen automuseon alkukalustoa oli koottu Viipuriin vuodesta 1936 – mutta sattuneesta syystä ne valahtivat Sjureen Njitään jo 1940 maaliskuussa. . Kävin 1960-70-luvuilla itäautojen merkeissä varmaan neljästi Neuvostoliitossa. Ei hän mitenkään avautunut poliittisesti, mutta että oli kiva mies, todella arvostin häntä. No, mehän heittäydyimme siitä sivummalle juttusille. Kävi mielessä, että eikö Raipossa ollutkin se suuri Konela Oy:n aikainen neuvostoautojen maahantuontikeskus. Eikä vaan ajaa, vaan myös viehättyä sen tarjoamasta ajotunnelmasta. Toki he tietävät senkin, etteivät voi ”vangita” uutta omistajaa jatkamaan heidän vaalimiaan hoitoperinteitä. Mobilisti Senior 1/22 Uutisia&kuultua On muitakin syitä arvostukseen. Miksi edes mainitsin edellä olevista. Tulisiko minun entisenä kyyry-suomalaisena yhä pelätä, että näitä horisemalla saan vanhojen punaisten silmissä ”russofobisen” leiman itäisiin tunnustietoihini. henkilöistä luonnehti. Ihan siksikin, että siellä oli näytteillä useita niin vanhoja (jopa 1800-1900-lukujen vaihteesta) autoja, etten voinut olla kysymättä, miten nämä on tänne saatu. Vasemmalla Teuvo Rouvali. Uusia osia näinkin vanhaan DDR-autoon saa nyky-Saksasta, mutta osaisitko myös ajaa sillä, on hyvä kysymys. Jotakin, jota en totisesti ole valmis sanomaan vastaavasti siitä toisesta ”lähi-länsiystäviemme” autotuojasta, siitä, joka ei kaupannut Saabeja. Siksi, että minne talvella nokka edellä ajaen juuttui, sieltä UKK vierailee Konelan pääkonttorilla Lauttasaaressa. Vai olenko ollut sittenkin liian myötämielinen “itäystävää” kohtaan ja pääsen nyt CIA:n tarkkailulistalle. Puhutaan vaihteeksi keveämpiä. Siinä junassa tapoimme aikaa, emme ehkä ihan vesiselvinä, niin suomalaiset isännät kuin me lehtimiehet, ainutlaatuisen pidäkkeettömissä merkeissä. s122uutiset.indd 38 s122uutiset.indd 38 14.3.2022 11.32 14.3.2022 11.32. 38 . Ajaessani taannoin vaihteeksi Helsinkiin niin kutsuttua Ylämaan-Vaalimaan tietä eli Lappeenrannasta suoraan Haminan kautta, huomasin pian Lappeenrannan jälkeen tekstin ”Raippo”. Se avoimesti tunnustettiin. Vaan nyt kun satuttiin kesätunnelmissa pakisemaan vähän kaikesta ja rennosti, niin mitä kuulinkaan: yhdellä on edesmenneen isänsä peruja 1954 Rover ja 1962 Mercedes-Benz, toisella uutena perheeseen ostettu 60-lukuinen USA-auto, kolmannen tallissa on himoitun saksalaismerkin jo 30-luvulla taloon ostettu henkilöautomalli (ei johtotähti). Lähihistoriaa, josta pian puolikas nykypolvea ei tiedä välttämättä mitään. On vaikea muistaa sanasta sanaan, mitä uusi neuvostoystäväni kysymykseeni vastasi, mutta jotakin tämäntapaista se oli: ”No, Dresdenistä (jäi Itä-Saksaan) ne saatiin, kerran vuonna 1945”. Noihin CCCP-matkoihini liittyy muun muassa muisto eräästä Igor-nimisestä, ihmeen raittiista neuvostotoimittajasta, jonka tapasin Jaltalla pitkän Lada-kestotestiajon päätteeksi (mukana Mauri Salo Tekniikan Maailmasta ym.) Iltapalan yhteydessä kyseinen Igor, muiden ollessa jo aika vauhdissa, sanoi saksaksi: Ich bin parteilos (en kuulu puolueeseen). Tapasin kesän 2021 aikana sattumoisin muutaman erittäin kiinnostavan, mutta minulle ennestään tuntemattoman passiivisen autoharrastajan. Yhteistä heille kaikille on, että heillä on kädet täynnä arkea ja leipätyötä. Keskus perustettiin 1971 ja kaikki Suomeen myydyt Ladat välitettiin suomalaisiin varustetarpeisiin sovitettuina sieltä maamme eri osiin. Vielä kerran myöhemmin näin hänet yllättäen Helsingissä, lähellä maansa lähetystöä. Ei, se ei ole mikään ”natsien tänne jättämä Hindenburgin paraati-Mersu” vaan ihan tavallinen puukorinen Itä-Saksan seisoja, eli IFA F8 -henkilöauto. Silkkaa yli 40 vuoden takaista historiaahan tämä on, muttei keksittyä, vaan totta. Kaupan jälkeen voi jopa tuntua helpotusta. Se kun voi olla yhtä rapinaa, vapinaa, tärinää ja vaihteiston rasahtelua. Paitsi että Valtosella on suuri osuus Harley-Davidson asioissa, hänen vanhempiensa juuret ovat meiltä ryöstetyn Karjalan Valkjärveltä. Lisäksi hänen lähimpänsä taustat taitavat olla kesäpaikaltani Lemiltä; Riku Routo, Lahden MP-museo, on yhteinen tuttu ja niin edelleen. . Ehkä siksikin, että jokaista autoa odottaa, vaikkakaan ei polttavasti, eräänlainen uuden ja luotettavan omistajan tarve. Se looginen kysymys: mitä siellä nyt puuhataan, kun koko Konelasta on enää muistot jäljellä. Kaikki on hauskan haasteellista opeteltavaa, mutta ajan oloon, kestäisikö pinna. Taisin mollata itseään Konela Oy:n silloista toimitusjohtajaa, Teuvo Rouvalia kysymällä: Miten sinäkin, Viipurissa syntynyt, jaksat noissa hommissa. Ei näitä näy heidän kotiseutunsa muuten virkeissä cruising-illoissa! Niillä ei ole liioin ajettu vuosiin, vaikka niille on lämpimät tallit, joista pääsee äkkiä ihmisten ilmoille. Toisaalta aistin, että ympärilläni pörrää taas kerran tiedonjanoista väkeä. Ollapa tuollaisia ruudikkaita toteuttajia myös (yli)kilttien mobilistien riveissä. Muutama kuukausi myöhemmin tapasimme sovitusti Moskovassa. On toki puutteitakin, laseja rikki ynnä muuta, mutta nämä uuden polven satusetämyyjät keksinevät auton ostohoukuttimeksi jotakin vapaan lennokasta, joka hyvinkin iskee sarjakuvaikäisten sielunmaisemaan jo melkein ”natsien Mersuna”. Tuli esiin aika hurjia lukuja: yhtiön maahantuontikeskus Raipossa oli 144 m pitkä ja 44 m leveä rakennus. Nyt sitä kaupataan, epävirallisen tiedon mukaan, julkisissa yhteyksissä hintaan 2 500 euroa. Aihe vaan on tällä kertaa toinen, arvaanko oikein: ”Eihän se voi enää tuollaisia muistaa, kun taulussa on jo 87?” Vaan, pahus, kun muistaa! . Mieleen on erityisesti jäänyt paluumatka yöjunalla Lada-tehtailta Togliattista, jo läheltä Uralia, Moskovaan. . Ajan oloon ystävyytemme kuitenkin jotenkin sammahti. Siellä uusi itäystäväni vei minut Moskovan tekniseen museoon. Kuin tilauksesta Etelä-Saimaa, Lappeenrannan päälehti, kertaili numerossaan 14.11.2021 Konela Oy:n toimivuosia. Aivan kuten koko Konela Oy:tä, se talo oli lopultakin yksi reiluimmista automaahantuojista. Entä jos – kuten paljolti on pelättävissä – näkee vuosikymmeniä säilyttämänsä auton seuraavana suvena heissulivei-pimuhaavina, kuten yksi em. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että aivan vastaava tuote, silloin 1939 DKW, oli tuolloin eräs Ruotsin myydyimpiä autoja. . Se oli totisesti mieleen jäävä käynti. Autohan on ilmiasultaan kuin monta hinta-astetta kalliimpi ja arvostetumpi Mercedes-Benz 170 ja etuvetonsa vuoksi jokaiseen keliin käypä, mutta vaatii myös edelleen pitkää pinnaa kuunnella irvailuja. Varsin todesta otettavan tiedon mukaan ”tuolta taaempaa Etelä-Suomesta” ilmaantui taas ihmesäilymä. Löytyi käsittääkseni muuatta talousrakennusta purettaessa. Vakavasti puhuen: jos puukori IFA F8 on säilynyt puuosiltaan ja niitä suojaavien ”vahakankaiden” osalta halkeilemattomana, kutkuttaa ostoaie itseänikin
Alpon tuulimyllyn potkurien läpimitta on luokkaa 2,5 metriä. Todella, tyhjästä tuo ajatus Jämsästä melkeinpä suomalaisen varhaisen mobilismin kehtona ei tule. Nyt laiva ymmärtääkseni kulkee kesäisin Tampereelta Virroille. Alpo on aina ollut kokeilija ja keksijä -tyyppiä, ahertaen esimerkiksi tuulipyörästöjen parissa. Ne syövät paitsi aikaa, myös kirpeän kallista bensarahaa. Ne diat lienevät yhä tallessa Paulin pojalla. s122uutiset.indd 39 s122uutiset.indd 39 14.3.2022 11.32 14.3.2022 11.32. Nuorina idealisteina riitti reppu selkään ja matkaan, sinnikkäimmillä polkien tai liftaten. Pisimmälle taakse muistavat liittävät hänet vahvasti mm. Voiko isompaa kehua antaa. Saksa varmaan tyhjentyisi kyseistä autoa Suomesta ”pelastamaan” rientävistä (lue: ahneista sijoittajista). Laihaa selitystähän tämä meiltä aitovanhaa säilyttäviltä on, me kun emme enää jaksa pitkälle ulottuville juttumatkoille. Silti, iloinenkin asia: heitä, pitkän linjan silmät ja korvat auki liikkuneita kokijoita löytyy yhä jokunen. . aina 50-luvulta lähtien. Mobilisti Senior 1/22 . Etelä-Saimaa, Päivi Ketolainen kirjoitti tammikuun lopulla 2022 jutun otsikolla “Konemiehen Karkkikauppa”. kotitaloonsa). Maakunnan lehtiä lukemalla maailma avartuu. Lähtökohtana on siellä toimiva/toiminut Seo-huoltoasema, jota veti Simo Sievänen vuosikymmenien ajan. Siinä kun pakkaa menemään niin, että olisi ensin oltava se joku uhrimielinen, joka konkreettisesti panee plakkariin kaikkea kuultua juttua tai kuvia tai jopa nauhoituksia keskusteluista. Sieväsen SEO Jämsässä. Juttua kyllä ilmestyy asioista, joilla on muodikasta tämän hetken lukuarvoa. OK, vapaa maa ja niin edelleen, mutta ken kertoisi mitä etuja Ford-moottorin vaihto A:sta B:hen toisi. Reijo on näytteensä antanut vanha-autojen parissa, mutta hän on kuulemma ollut mestarina höyrylaiva Tarjanteen entisöinnissä, näin ymmärsin. Nyt Janne Huikuri jatkaa liikettä, josta kuulemma löytyy kannentiivisteitä yms. Mutta ei sentään aina sitä pyhää veekasia, jota ilman minua nuorempi polvi ei taida enää tarjeta. Puhuipa Alpo jotakin kerran hallussaan olleesta, ilmavoimiemme entisestä kaksitasoisesta Gloster Gauntlet -hävittäjästäkin, vai sutiiko kuuloni. Se esitteli Jämsässä toimivan vanha-autojen osien aarreaitan. Osaa on tiettävästi paljon – siksikin, että Sievänen oli niitä miehiä, joka ei hävittänyt koskaan mitään. Eräs pitkän linjan sinnikäs kertoi pohtivansa normaalin Ford A-mallinsa (1928-31) alkuperäisen rivinelosen vaihtoa päällisin puolin hyvin saman näköiseen, Ford B -seuraajamallin vastaavaan rivineloseen. Tuure muuten antoi sillä ajonäytteet jossakin ilmailunäytöksessä! . Tyypillinen, paljon ja laajasti muistava, on Alpo Hintikka (82), 040-0938993, Kuoreveden Hallista. Willys Knight 1928 (nokalla luisti-tyyppinen rivikuutonen) -autostaan, joka on ollut hänellä nyt varmaan 50 vuotta. Olenko tyhmyyteen asti kapinallinen, kun tykönäni mietin: onko sillä kamalasti väliä, löytyykö auton nokalta rivinelonen, joka on 95 prosentille harrastajista melkein prikulleen samannäköinen ja kuuloinen, kuin ”orikinaali” (alkuperäinen) koneyksilö. Sieltäpäin löytyy yhä lähes säilymäkäsittämättömyyksiä” kuten alta 50-lukuinen Lea-Francis tai ennensotainen huippuhimoittu avo-saksalainen. On uusittu laivan runkoterästä (paksuus 60 mm) ja sisällä sen höyrykoneistoa, joka piti repiä ulos, ainoana keinona tekemällä reikä laivan pohjaan. Olisinko nyt vähän ilkeä, jos penään myös saatuja tallenteita, jopa muillekin näytettäväksi. . . . Siis pitkä tanko pihalla ja sen yläpäässä potkuri, joka pyöriessään tuottaa taloon sähköt (Alpolla mm. Edellä kertomani karauttaa mieleen kenkun kysymyksen: miksi kukaan ei reissaa noille maille ja tee heistä juttua. . Nykyisin tuntuu, että vähän joka kolkassa perustetaan yhdentymiä vaalimaan perinteitä (ja anomaan apurahoja). Idea on vanha tuttu sotavuosilta, mutta moniko on malttanut miettiä sen kehitystä, etenkin kotioloihin ja nykyaikaan. 39 Uutisia&kuultua se päästi myös peruuttaen takaisin tielle. Vanhojen muistajien joukko on minun maailmassani pienentynyt vihlovalla vauhdilla. Tuure Virtanen ansaitsee muistamisen yksin sillä, että aitojen entisöintitaitojensa ohella hän osasi ja teki aina jotakin taatun huomattua. Tulevat vaan mieleen edesmenneen arkkitehdin, Pauli Söderholmin pitkät matkat ympäri Suomea, ideana kuvata jok´ikinen silloin vielä käytössä ollut maamme vanha paloauto. Saan kai henkisesti mustat silmät, jos muljautan: heittäkää puolestani auton nokalle vaikka Pobedan rivinelonen! Kunhan se auto joskus kulkee ja näyttäytyy. Alpon puhe vilisi nimiä ja henkilöitä, joiden kotialueeksi voisi yleistää Jämsän, kuten esimerkiksi Reijo Järvinen veljineen. . Niillä main ovat vaikuttaneet myös jo poistuneet legendat, kuten Tuure Virtanen ja Olavi Ahonen (Muuramen Autotalo Oy), Risto Höylä ja niin edelleen. Kuten että sijoitti sivuvaunulliseen moottoripyöräänsä ilmavoimien poistomyymän, mutta toimivan Vampire-harjoitushävittäjän moottorin
Vaikka koneiden tunnistaminen lienee huipputeknistä nykyisin, opetetaan ilmatorjuntajoukoissa konetyyppejä yhä. Mobilisti Senior 1/22 Tunnistatko Tunnistatko vihollisEN vihollisEN LENTOkoneet. M. Ouvinen lentokonetunnistus.indd 40 lentokonetunnistus.indd 40 14.3.2022 11.38 14.3.2022 11.38. Itse kurssi jäi suorittamatta loppuun, sillä komentopaikallani oli tärkeitä ajotehtäviä. K.L.B.:n arkistoista pintautui salaiseksi leimattu mapillinen tietoja Neuvostoliiton lentokalustosta. Luettelosta löytyy lukuisa määrä Lend-Lease -sopimuksella Neuvostoliiton käyttöön tullutta kalustoa, josta suurta osaa ei meidän taivaillamme nähtykään. LENTOkoneet. Kyllä oli tiedustelutietoa jo toisen maailmansodan aikana. 40 . Keväällä aiheesta oli julkaistu myös kovakantinen näyttävästi piirroskuvitettu Otavan kustantama kirja. Syksyllä 1942 päivätty kansio oli tulosta tietojenvaihdosta Suomen ja Saksan välillä. Itsekin osallistuin armeijassa aisti-ilmavalvontamieskurssin konetunnistusluentoihin, joissa olin aika haka – kiitos tietokonepelien
" Otavan 1942 julkaisemassa kirjassa on selkeät siluettikuvat eri suunnista sekä sanalliset tunnistuspiirteet. lentokonetunnistus.indd 41 lentokonetunnistus.indd 41 14.3.2022 11.39 14.3.2022 11.39. 41 Lagg-3 kotimaassa uudelleen piirretyssä kaaviossa. Koneiden lentoja taisteluominaisuuksia on kuvailtu tarkasti: "Haavoittuvimmat osat jäähdytin rungon alla ja polttoainesäiliöt siivissä. Koneen suuresta siipikuormituksesta johtuva kömpelyys pakoittaa välttämään kaartotaistelua, etenkin matalalla. Lentäjille tarkoitetussa päämajan mapissa oli myös kerrottu koneiden heikoista kohdista. Mobilisti Senior 1/22 . Näkyväisyys vaakalennossa on hyvä muualle paitsi ei suoraan taakse. Syöksykierre vaarallinen alle 2000 metrissä
Varoittaa värähtämällä tiukassa kaarrossa ennen virheliiikettä, joskaan ei niin selvästi kuin I-16." B-17 Lentävä Linnoitus ei kuulunut Lend Lease -avun piiriin, mutta Neuvostoliiton ilmavoivat onnistuivat hankkimaan pienen määrän pakkolaskun tehneitä yksilöitä. Mobilisti Senior 1/22 Hawker Hurricane kuului lisenssillä punailmavoimille luovutettuihin brittikoneisiin. "Kiihtyy syöksyssä hyvin nopeasti. Palvelukseen ne eivät yltäneet. Douglas DC-3:n lisenssiversio Lisunov Li-2 oli varustettu puolustusaseistuksella ja ohjaamon takaseinä oli panssaroitu. Ei tee virheliikettä nopeuden ollessa 400 km/h tai yli. Alasammuttu Jak-7B. Koneen tekniset tiedot ja ominaisuudet ovat kiehtoneet myös täällä. 42 . lentokonetunnistus.indd 42 lentokonetunnistus.indd 42 14.3.2022 11.39 14.3.2022 11.39
43 Atlantin sukellusvenesodan sankari, Consolidated PBY Catalina päätyi myös Neuvostoliiton ilmavoimille. Antifreeze ja glykoli. Mobilisti Senior 1/22 . Vertailussa läntiset voimamoottorit, brittien Merlin ja amerikkalaisten Allison. Olisiko kyseessä käännösvirhe. Joitain kymmeniä GST-nimellä tunnettua lisenssiversioita tehtiin jo ennen sotaa, mutta Lend Lease -apuna niitä tuli meripartioja pelastuskäyttöön vasta vuonna 1944. lentokonetunnistus.indd 43 lentokonetunnistus.indd 43 14.3.2022 11.39 14.3.2022 11.39. Molempia konetyyppejä käytettiin esimerkiksi P-51 Mustangissa. Mikähän mahtoi olla jäähdytysnesteiden ero. Konetyypin kerrotaan olleen käytössä Neuvostoliitossa pitkälle 1950-luvulla. Mahtoiko meikäläisissä nestejäähdytteisissä konetyypeissä olla pakkasnesteitä, operoitiinhan meikäläisiltä korpikentiltä todella kylmissä oloissa
Vain saksalainen kuvittaisi autoesitteen nippelintarkan yksityiskohtaisilla koko sivun maalauskuvilla venttiilikoneistosta. Adenaueresite.indd 44 Adenaueresite.indd 44 14.3.2022 18.07 14.3.2022 18.07. Matkamuisto Matkamuisto Mercedes-tehtailta Mercedes-tehtailta Insinööripornoa Sindelfingenin tapaan. K.L.B. Eturivin Mercedes-esite on autokuvistaan tunnetun taiteilija Walter Gotschken akvarellikuvituksella ja keskittyy myös mittavien kuvien muodossa perisaksalaisiin teknisiin rakenteisiin. 44 . Mobilisti Senior 1/22 Toin tämän näyttävän hopeakantisen luksusesitteen mukanani Saksasta vuonna 1957, palatessani praktikanttikaudelta Mercedes-Benziltä
Adenauerin kansiventtiilikuutonen kai oli vahvasti sukua hopeanuolinakin tunnettujen 300SL:ien ruiskutusmoottoreille. Adenaueresite.indd 45 Adenaueresite.indd 45 14.3.2022 18.07 14.3.2022 18.07. Mobilisti Senior 1/22 . 45 Autourheilumenestyksen toivottiin jo tuolloin tislautuvan alas myös borsapäisille setämiehille myytävien luksussedanien sädekehään. Silti 3-litraisesta moottorista otettiin vain 115 hevosvoimaa
Etupyöräntuenta oli varustettu ohjausvaimentimella. 1950-luvun lopulla sodan savu oli hälvennyt ja edellisen valtaapitävän eliitin touhut olivat jo sen verran unohtuneet, että MercedesBenz saattoi tehdä neliovisen avoauton tai välilasillisen piilolimusiinin. Modernit kestovoidellut nivelet olivat silti vain parin vuoden päässä tulevaisuudessa. Adenaueresite.indd 46 Adenaueresite.indd 46 14.3.2022 18.07 14.3.2022 18.07. 46 . Mobilisti Senior 1/22 Jalkapolkimella käytettävä keskuspainevoitelujärjestelmä vähensi käyntejä huoltokorjaamon rasvamontulla. Jarruina luotettiin yhä rumpuihin; levyjarruja oli vuonna 1957 vain Citroënin uudessa DS:ssä ja Triumph TR3:n kaltaisissa brittiurheiluautoissa. Silti Mercedeksen kerrottiin olevan suvereeni kaikilla teillä
Adenaueresite.indd 47 Adenaueresite.indd 47 14.3.2022 18.07 14.3.2022 18.07. Mobilisti Senior 1/22 . 47 Automaattinen tasonsäätö kuului Mercedes-oivalluksiin, jotka ovat aiheuttaneet päänvaivaa ja huoltokustannuksia käytettyjen autojen omistajille siitä lähtien
Vuonna 1932 otettiin uusi nimi Suomen Moottoriliitto Finlands Motorförbund virallisesti käyttöön. Vuoden 1948 lopussa ilmestyi Moottoriurheilu-lehden näytenumero. Vanhin niistä sisältää vuonna 1948 ilmestyneen näytenumeron lisäksi ensimmäisen kokonaisen vuosikerran 1949. Samaan aikaan oli moottorimiesten keskuudessa pinna kiristynyt. Muutaman vuoden kuluttua tehtiin sovinto ja järjestöt yhdistyivät. Kuukautta myöhemmin julkaistiin numero 1/1949 ja sen jälkeen lehti kerran kuussa. Sen jälkeen maan motoristeilla ei ollut omaa lehteä kuuteentoista vuoteen. Se sai aluksi huomattavasti jäseniä, mutta pian alettiin etsiä sovintoa. Kuten AK:lle kävi, muuttui moottoripyöräilijöidenkin klubi melko pian liitoksi. Mobilisti Senior 1/22 MOO TTO ROIT UA u rh ei lu a Löytyipä toimituksen arkistoista useita nidottuja Moottoriurheilu-lehden vuosikertoja. 48 . moottoriurheilulehti.indd 48 moottoriurheilulehti.indd 48 14.3.2022 11.46 14.3.2022 11.46. SuhMoottoriurheilun pilottinumero ilmestyi jo jouluksi 1948. Nuoret suomenkieliset motoristit perustivat oman liittonsa, Suomen Moottorimiehet. Suomen Moottoriliiton väki teki 1931 näytenumeron Moottoriurheilu – Motorsport -lehteä. Moottorimiehet joutuivat pysyttelemään kansallisissa tapahtumissa. Siinä välissä ehdittiin perustaa ja haudata molempien järjestöjen oma lehti. Lehden tekoa oli tarkoitus jatkaa, mutta ilmestymisen tielle tuli yllättävä este: sille ei löytynyt riittävän aktiivisia ja asiantuntevia avustajia. Vauhtikaan ei ilmestynyt kuin vuosina 1931-32. Kaksipyöräisetkin olivat tuohon aikaan sen verran kalliita, että tämänkin klubin perustivat hyvin toimeentulevat pääkaupungin miehet. Siihen vaikutti lamakausi ja Moottoriliiton käsissä olleet kansainvälisen kilvanajon oikeudet. Kuten ajan henkeen kuului, AK oli yläluokkainen kerho ja melko vahvasti ruotsinkielinen. Osaavimmat kun olivat jo tekemässä Moottorimiesten tiedotusaviisin yhteydessä julkaistua Vauhti-lehteä. Kolme vuotta myöhemmin hotelli Kämpin juhlatiloissa perustettiin Suomen Moottoripyörä Klubi – Finlands Motorcykel Klubb. Janne Halmkrona A utoliiton edeltäjä, Suomen automobiili klubi – Finlands automobil klubb perustettiin marraskuussa 1919
Kesän numerossa Moottoriurheilun kirjoittaja kertoi mistä uudessa lajissa, scramblessa eli motocrossissa oli kyse. Silloin elettiin suomalaisen moottoripyöräilyn aallonpohjassa. Jo vuonna 1971 alkoikin ilmestyä MP-Sport -niminen lehti. Lehden kirjoittajien joukkoon kuului kilvanajajaveteraani Walter Bergström, joka seikkaili myös Tor Fredrikssonin sarjakuvissa. Mainontaa ja motocrossia Poliisivoimien kalustohankinnoista on varmasti ollut tuohon aikaan paljonkin puhetta, sillä jo ensimmäisessä numerossa Oy Otto Brandt Ab tarjosi koko sivun reklaamillaan HarleyDavidsonin radiolla varustettua poliisimallia. Heti ensimmäisessä numerossa vanha kilvanajaja Otto Brandt muisteli menneitä ja Lontoon näyttelykertomuksessa pidettiin aivan oikein kaksisylinteristä nelitahtista rivimoottoria tulevaisuuden tekniikkana – olihan moni brittivalmistaja seurannut Triumphin esimerkkiä ja ottanut sellaisen tuotantoon. Mainostajiakin oli lehteen löydetty. Sen huippunopeudeksi kerrottiin 160 km/h. SML:n tiedotustoiminnan sitouduttua tiiviimmin yhteen SVUL:n kanssa, ajettiin tappiota tuottava Moottoriurheilu alas vuoden 1968 lopussa. Moottoripyöräily aiheena rajoitti lehden lukijakuntaa, vaikka siihen ilmestyi jo 50-luvun lopulta alkaen jonkin verran myös autoaiheista moottoriurheilua. Ensimmäisiä kisojakin analysoitiin syksyn lehdissä laajalti. Vuosikymmenen alussa nähdyt, historian parhaat kaksipyöräisten myyntiajat olivat romahtaneet muutamassa kesässä. Mobilisti Senior 1/22 . Ajan mittaan lehti kasvoi kokoa ja näköä, lisääntyihän moottoripyöräilyn suosio 50-luvulla ennennäkemättömäksi. Kumpikaan esilletuonti ei tuottanut tilauksia, sillä poliisivoimille ostettiin uusia isoja pyöriä Yhdysvalloista vasta vuodeksi 1952, kun maahan saatiin neljä Harley-Davidsonia. moottoriurheilulehti.indd 49 moottoriurheilulehti.indd 49 14.3.2022 11.47 14.3.2022 11.47. Sekin oli varustettu radiolla. Huonona tuloksena ei voi pitää ainakaan loppuvuoden 1963 14 000 kappaleen painoksen loppuunmyyntiä. 49 u rh ei lu a teellisen pieni, 18-sivuinen lehtinen tarjosi kilvanajouutisten lisäksi kattavan kokoelman alan kuulumisia. Ensimmäiset kisat olivat suunnitteilla ja lukijat piti jostain syystä saada vakuutettua siitä, että kyseessä ei ollut tahallinen pyörien rikkominen, vaan oikea kilvanajo. Eikä osattu yhtään arvata, kuinka moottoripyöräily nousisi uudelleen suosioon vuosikymmenen vaihtuessa. Seuraavassa numerossa Suomen Koneliike Oy mainosti Indianin Police Special -mallia, jota he väittivät varmimmaksi, taloudellisimmaksi ja luotettavimmaksi maailmassa
Ruotsissa se oli tehnyt debyyttinsä jo 1946. Jawa saavutti jo varhain menestystä nykyisen enduron esiasteeksi katsotuissa kuuden päivän ajoissa. Vapaan löytäminen oli ainakin helpompaa. moottoriurheilulehti.indd 51 moottoriurheilulehti.indd 51 14.3.2022 11.47 14.3.2022 11.47. Helsingin moottorikerho oli päättänyt tuoda lajin Suomeen. 51 Scramble, Moto-Cross vai jopa Moto-Murska. Käsivaihteiden kannattajat taisivat olla oma koulukuntansa. Mobilisti Senior 1/22
Jäljellä on moottoritien alle jääneestä radasta vain pätkä katsomoa ja kilpailunjohtotorni. Berliinin Avus-moottoriradan kahden suoran päissä olleissa kallistetuissa betonikaarteissa ei juuri turvamarginaaleja ollut. Mobilisti Senior 1/22 laatikkoleikkiä Toimituksen putkiremontin venyessä yhä, osa valokuva-arkistoa on purettuna hyllystään. 52 . laatikkoleikki.indd 52 laatikkoleikki.indd 52 14.3.2022 18.35 14.3.2022 18.35. Tarinan mukaan hylly ja sen pleksilaatikot ovat Kansan Uutiset -lehden jäämistöstä. Nykyisin ne pitävät sisällään vain pientä osaa Mobilistin valokuva-arkistosta. Berliinin autonäyttelyn aulassa oli näytillä dioraama Saksan autobahn-verkostosta. Nappasin rivin ensimmäisistä 30 laatikosta puolisatunnaisen kuvan kustakin. Matti Ouvinen "Rataja urheiluautot (uudet)" laatikosta pintautui kaksi kuvaa sen edellisen Euroopassa valloitussotia aloittaneen styrangin ajoilta
Jaguar-laatikon antia. Kuva lienee nähty ennenkin, mutta Helsingin Pitäjän kirkon viereisellä romiksella – nykyisen Bauhausin tontilla – lojui vuonna 1964 tämä Jaguar XK120 ja vieressä kaksiovinen 1955 hardtop-Buick! laatikkoleikki.indd 53 laatikkoleikki.indd 53 14.3.2022 18.35 14.3.2022 18.35. 53 "Oudommat ranskalaiset: Voisin, Delage, Delahaye, Facel Vega, Lago, Salmson jne." oli laatikko, josta tämä Matran F3-auton kuva löytyi sekä nimikirjoituksella (aito) että ilman. Jean-Pierre Beltoise nousi myös autourheilun kuninkuusluokkaan useiksi vuosiksi. Mobilisti Senior 1/22 . Peugeot 203:n tehdaslinja näytti vuonna 1952 vielä kovin työvoimavaltaiselta! Kuvat oli tuonut mukanaan Seppo Rikkilä Ranskan-vierailultaan
laatikkoleikki.indd 54 laatikkoleikki.indd 54 14.3.2022 18.35 14.3.2022 18.35. Vuonna 1964 esitelty Warszawa 223 -sedan varmaankin Varsovassa paikallisen autoklubin turistibyroon edessä. En muista oliko se juuri Stratos, jonka luokitteluautoja kansainväliselle autourheiluliitolle näytettäessä tehdas esitteli 100 autoa yhdellä kentällä, ja ilmoitti, että loput sata vaadittua autoa ovat toisella puolella kaupunkia. Automatkailijoita kuitenkin pyrittiin houkuttelemaan myös itäblokkiin. 54 . Oltaisiinko Wihuri-yhtymän pääkonttorilla. "Romanialaiset, turkkilaiset, kiinalaiset, tsekkiläisiä: Praga, Aero (ei Škoda) ja AUSTRALIA" -laatikko. "Leluautot, polkuautot, pilatut"-rasiasta paljastui kuvasarja Pikku-Wihuri -autosta. Taustalla näkyy laivan pienoismalli. Sitten tarkastajat vietiin pitkälle ja kosstealle lounaalle, jonka aikana tehtaan henkilökunta kuljetti samat autot toiselle puolelle kaupunkia, jossa ne näytettiin kylläisille FIA:n viranomaisille. Mobilisti Senior 1/22 "Eurooppalaiset käsintehdyt, Monteverdi yms."-osastosta käsiin osui Lancia Stratos Stradalen pressikuva. Talon kulman valomainoksessa lienevät kielet, joilla asiakkaita palvellaan
Mobilisti Senior 1/22 . On vuosi 1954 ja koossa on muuttokuorma kesähuvilalle. Huomaa vetopidon varmistava eturengas jostain kolhoosin kylvokoneesta. Kaikki verkkopallovälineistä rautakankeen pitäisi mahduttaa 1939 Hillman Minxiin. Eikä autossa ole edes kattotelinettä! 1930-luvun lopun Tempo Vidal -kolmipyöräpaku on kuvattu NeuvostoEestissä 1980-luvulla. laatikkoleikki.indd 55 laatikkoleikki.indd 55 14.3.2022 18.36 14.3.2022 18.36. 55 Rolls-Royce -laatikon antia. "Rootes, Hillman"-laatikosta kajahtaa. Tällä kertaa kuvan takana on taustatietoakin. SA-HK:n alkuaikojen tallilla ollaan, Porkkalassa. Koskenkylän kartanon (Askolin) RollsRoyce Silver Ghost 1924 on entisöity ja nähty ajotapahtumissakin. Viime vuonna se oli komistamassa Vehoniemen automuseon näyttelyä Kangasalla. Ovessa on paikallisten mobilistien, Unic-autoklubin logo
1950-luvulta asti tuotannossa ollut amfibiomaastoauto on ollut italialaisten sotilasja pelastusviranomaisten luottotyökalu vaikeissa maastoissa, kuten Gardajärvellä, Comolla ja Lago Maggiorella. Avolavapakuksi muutettu yksilö päätyi entisöitäväksi Matti Eskolalle Orimattilaan. laatikkoleikki.indd 56 laatikkoleikki.indd 56 14.3.2022 18.36 14.3.2022 18.36. "Liikennekuvia, Suomi". Mobilisti Senior 1/22 Monessako autolehdessä on kuvalaari: "Harvinaiset saksalaiset, Koco, NAG, Brennabor, Stoewer?" Stoewer-latolöytö se on. 56 . "4x4-vetoiset ja amfibiot"-laatikosta osui käteen Iveco 6640-monitoimiajoneuvon pressikuva. Modernia funkisarkkitehtuuria edustava elokuvateatteri Iso-Hannu rakennettiin välirauhan aikana "rauhanturvaoperaatiossa" pommitetun tilalle. Porsche-laatikosta pintautunut varhaisen 356 (pre-A?) -avoauton kuva on otettu Helsingissä, keulilla ovat koekilvet. Valosta ja vaatetuksesta päätellen voitaisiin elää Eltsun ajojen aikaa. Postikorttikuva 1950-luvun Raumalta, kameramiehenä Albin Aaltonen
Summalla olisi saanut yli 80 Volkswagenia. Kuva löytyi "Lajittelematonta nyky-soopaa"-laatikosta! laatikkoleikki.indd 57 laatikkoleikki.indd 57 14.3.2022 18.36 14.3.2022 18.36. Auto on yhä olemassa. Tämä Škodan hyötyajoneuvoesite oli merkille omistetuista laatikoissa. 57 Vaikka esitteet ovatkin erikseen, välillä kuvalaareihin on eksynyt myös brosyyrejä tai pressitiedotteita. Tippa-Rellun halvempi malli, R3 jäi harvinaiseksi, sillä se oli tuotannossa vain kahtena ensimmäisenä vuotena. Sergion Salaisuudeksikin tituleerattu 300 SEL 6.3 Pininfarina Coupé on ollut salamyhkäisyyden peitossa koko ikänsä. Camarguen suunnittelu aloitettiin vuonna 1969, eikä ole mahdotonta, että Rolls-Roycen edustajat olisivat nähneet tämän Mercedeksen tekeillä Pininfarinalla vieraillessaaan. Ainakin yksi kävi todistettavasti Suomessakin koeajettavana, jonka todistaa Mobilistin Renault-laatikoihin päätynyt Hogen – Holger Eklundin – valokuva. Mobilisti Senior 1/22 . Se myytiin uutena alankomaalaiselle liikemiehelle, joka pulitti Pininfarinalle 400 000 guldenia muutostöistä. Onko se Rolls-Royce Camargue naamioituna Mersuksi
laatikkoleikki.indd 58 laatikkoleikki.indd 58 14.3.2022 18.36 14.3.2022 18.36. Korimuodot laati ja rakensi maineikas Touring Superleggera Milanossa. Gertrud siinä toteaa: "Saisinko meisseliä, Hans?" Romanttista pariskunnan laatuaikaa saksalaiseen makuun "Volkswagen I"-laatikosta. Sunbeam Venezian ensiesittely suoritettiin Venetsiassa, missäpä muuallakaan. Kuvausvuosi on 1912. Pariisin autonäyttelyssä sitä esiteltiin kuivalla maalla, mutta Humber Sceptreen perustunut coupé oli kaunis, mutta kaupallinen floppi, joka kärsi nuhaisesta neloskoneestaan. 58 . Edessä Vallu Lehtisen ja Juho Anttosen NAG-autot. Auto tuotiin gondolikyydillä Pyhän Markuksen aukiolle. Mobilisti Senior 1/22 "Sunbeam II" -laatikon antia. "Steyr, Gutbrod, Ampficar, Austro-Daimler, Gräf & Stift"-lootan antimia
Kuva löytyi "3-pyöräiset ja kääpiöautot"-laarista. 59 "Uusi ohjauspyörä ja monet turvallisuutta edistävät yksityiskohdat ovat tunnusomaisia uusille Volvo Amazon -malleille", kertoo "Volvo I"-laatikosta pintautuneen lehdistökuvan taakse teipattu teksti. "Rover"-laatikon antina katukuva 50-luvun taitteen Helsinkiin. Idyllinen Zündapp Janus -kääpiöauton lehdistökuva vuodelta 1957. Sen lisäksi näyttelyn tähtinä oli mm. Ford GT70-prototyyppi ja mahdollisuus seurata jääkiekon MM-kisoja väritelevisiosta! Ainakin Tuulilasi pääsi myös koeajamaan Comutan. Leppoisasta tunnelmasta päätellen päätellen liikennepoliisi antaa neuvoja, ei liikennevirhemaksua. laatikkoleikki.indd 59 laatikkoleikki.indd 59 14.3.2022 18.36 14.3.2022 18.36. Laatikosta "Hanomag, Maybach, Adler, Röhr". Aseman edessä odottaa jo tuossa vaiheessa klohmuinen 1938 Chrysler -taksi. Mobilisti Senior 1/22 . Ford Comuta -sähköauto vieraili huhtikuussa 1970 Helsingin jäähallissa järjestetyssä Ford-kevätnäyttelyssä
laatikkoleikki.indd 60 laatikkoleikki.indd 60 14.3.2022 18.36 14.3.2022 18.36. 70-luvun taitteen Helsingissä sellaisen kuvaaminen on ollut melkoinen onnenpotku. 60 . Arabimaailman ensimmäinen "oma auto" oli egyptiläinen Ramses. Simca, Talbot, Chrysler France -laatikosta. Fiat 508 Balillaan pohjautunut Simca 8 oli tuotannossa vuoteen 1951 asti. NSU Prinzin tekniikkaan perustuneesta mallista tehtiin myös tämä oletettavasti uniikki avomalli, jonka muodoista vastasi Giovanni Michelotti, ja korityöstä Carrozzeria Vignale Torinossa. Mobilisti Senior 1/22 "Hienoja liikennekuvia Suomesta"laatikossa oli pahvinen valokuva-albumi, kannessaan teksti: "Muisto leiripäiviltä Pälkäneeltä 12.-19.6.1927." Renault FT-17 -hyökkäysvaunu demonstroi kykyään ylittää taisteluhautoja. Olisiko puikoissa Simca-kerhon pitkäaikainen vetäjä Tom Fabricius. Kuva löytyi "Sähköautot"-laatikosta, älkää kysykö minkä takia
Vuonna 1989 merenrantaan Piritan sataman lähelle pystytettiin virolaisen nykytaitelija Mati Karminin suunnittelema muistomerkki. Sen edustalla poseeraa ilmeisesti Unic-autoklubin jäsen ennensotaisen ison Vauxhallinsa kattoluukusta käsin. Mobilisti Senior 1/22 . Myöhemmin auto meni lehtikeisari Olli Lyytikäiselle. 61 Carl-Otto Bremer – ja kundilauma – ihastelee uutta Ferrari 250 GTE:tään noin vuonna 1960. Keisarillisen Venäjän autotehdas, Russo-Balt toimi kommunistien vallankumoukseen asti Riiassa, Latvian pääkaupungissa. LeRoux haudattiin Koplin hautausmaalle, jonka itäystävät jyräsivät toisen maailmansodan jälkeen maan tasalle, sillä se oli valtaosin baltiansaksalaisten viimeinen leposija 1700-luvulta lähtien. Amerikkalainen laskuvarjopioneeri Charles LeRoux kuoli näytöshypyssään Tallinnassa syyskuussa 1889. Se käväisi 2010-luvulla hetkellisesti ulkomaillakin, mutta palasi onneksi suomalaisomistukseen. Tehdasrakennus on yhä pystyssä, vaikka toiminnot evakuoitiin Neuvostojen maahan jo yli sata vuotta sitten. Maisemia ilman autoja, tienviittoja –laatikosta käteen osui tämä otos, jossa toki on autokin. laatikkoleikki.indd 61 laatikkoleikki.indd 61 14.3.2022 18.37 14.3.2022 18.37
USA-Fordin nelivetojärjestelmät olivat kai sikäläisen Marmon-Herringtonin käsialaa. Aika pian sotien jälkeen samanlaisia V8moottorilla kulkevia 4x4 ”Kölnin Fordeja” myytiin SA:n Kalkun varikolta siviiliin, tiettävästi 10 kpl. saksalaiset sotavuosina itse näihin autoihinsa nelivetolaitteet. Kabine über motore Joulukuun Seniorin sivulla 41 arvuutellaan sota-ajan COE-kuormuria. Se on saksalainen Ford V3000 A. Sitten noiden vuosien en ole koskaan nähnyt minkäänlaista kuvaa tuosta, sen ajan poikalapsien ihailemasta bussista. Parempaa vuotta koko toimitukselle! Leif Vuorinen Hki Tylppä linjuri. Voi olla sama sotilaskotiauto, joka esiintyy M. Oletan vahvasti, että se esittää muistelemaasi autoa. Senior 4/21 lehdessä sivulla 41 ollut palautti mieleeni lapsuuteni ajat. Suuri kiitos tiedosta Keuruulle. Autot haettiin Hangon satamasta. Seniorissa oli myös hienoja Helsinki-värikuvia. K.L.B. Sellaisesta oli kuva Senior 4/21 lehden sivulla 41. Autot ajettiin meidän Keuruun kodin pihaltamme Suomen Lappiin. lukijat122.indd 62 lukijat122.indd 62 14.3.2022 12.02 14.3.2022 12.02. En edes varmuudella muista merkkiä, mutta amerikkalainen se oli. Ne tulivat muotiin 60-luvun taitteessa. Hyvä tietää, että Utti lentokenttä täytti taannoin 100 vuotta. Hänellä se on samassa tallissa 1941 (huomaa vuosimalli!) Ford-USA ”Hävittäjän” vieressä. Saksalaiset käyttivät autoja lähinnä Norjassa. Muistan pikkupoikavuosiltani, miten kotitalomme pihalle tuli kerran 1943 peräti 27 kpl Saksan Fordin tylppänokkaista, nelivetoista V8-kuorma-autoa, tyyppiä V3000 A. Asuimme armeijan tiloissa Luonetjärven lentokentän äärellä. Se oli jotenkin mörkömäisen outo, ihan erilainen kuin siviilin liikennöitsijöillä oli. K.L.B. Mikähän senkin lopputulemaksi tuli. Autot myytiin pian Lapin sodan jälkeen 1945. Tekivätkö esim. Mäkipirtin Sotiemme ajoneuvot -kirjassa. Keskellä näkyy bussi, jossa on eteenpäin kallistetut ikkunapylväät. Jälkiviisastelua tämä tietysti on, kun miettii samanlaisuuksia Saksan 4x4 Ford-kuormurin ja USA:n aidon COE (Cab Over Engine) tylppänokkaisen Fordin välillä. Etualalla oleva bussi UF846 raskas mahuri-Volvo/Akro 1953 on vielä Matkustajain Auton rekisterissä. Mitä teidän arkistoistanne voisi löytyä. Kuvassa auton päällä näyttää oleva joku koppi. Mobilisti Senior 1/22 Lukijoilta Niitä tuli 1943 peräti 27 kpl Isäni toimi sotavuosina Suomen armeijan autojoukoissa. Tietysti SA:n poistohuutokauppa, mutta siitä eteenpäin. Puolet autoja noutaneista oli saksalaisia, toinen puoli suomalaisia. Vehoniemen Automuseon postikorttina kuva tuollaisesta saattaa yhä olla saatavilla, mutta säilyikö edes se ainoa pitkään tallennettu, sitä en tiedä. Vaikka auto olikin COE eli nokatonta mallia, sen alkuperäinen lava korvattiin sotien jälkeen SA:n itse tekemällä, aika kömpelöllä bussikorilla. Niiden kuormana Saksasta asti oli piikkilankaa ja veneitä. Meitä, myös koululaisia, kuljetti usein Jyväskylään omituinen SA:n sota-aikaisesta, liikkuvasta valokuvien laboratorio -autosta muokattu arkikäyttöinen kasarmin oma linja-auto. Siuntiossa on syvästi Ford autoja harrastavalla Raimo Söderholmilla kaiketi maamme ainoa Made in USA Ford COE -kuormuri Suomessa. Harvinainen malli, jota tehtiin vain 758 kpl. Se myytiin 1961. Auto on nähdäkseni ollut alun perin SA:n, joskus 1941 (?), eli ennen kuin USA katkaisi välit Suomeen, armeijamme saama Oldsmobile kuorma-auto. Olavi Sallisen Sotilasajoneuvomuseolla oli muistini mukaan tuollainen, ilmeisesti SA:n entinen. 62 . Autossa oli Fordin perusV8, mutta se oli nelivetoinen. Ei se ole edes amerikkalainen. Siellä, kuvana museon seinällä, näin tämän kuvan. Kampin kentän kuva sivulla 70 voisi olla noin vuodelta 1960. Suomeen niitä tuli 188 kpl huhtikuusta 1944 alkaen. Lentäjän poika Espoo Kävin kesällä 2021 Utissa, sinne, vanhaan komppaniarakennukseen pystytetyssä Utin lentokentän museossa. Ei se ole siviilistä otettu 30-luvun auto, eikä GM-tuote. Juhani Tullila 040-541 1745 Keuruu Kirjoitin ylläolevan tekstin puhelinkeskustelun perusteella. Ehkä saksalaiset nelivetolaitteet olivat peräti vanhaa USA-tuontivarastoa ajalta ennen sotaa
Osuuko sana toisin tajuttuna paremmin kohdalleen, kun ajattelee sitä toista ”normaaliautoa” siinä vierellä, vaikka arjen liikennevaloissa. Ajattelin, ettei näin ikäviä pidä paljastella, sitten tuulukijat122.indd 63 lukijat122.indd 63 14.3.2022 12.02 14.3.2022 12.02. K.L.B:n Samaralle nyt kuuluu, olihan silläkin kai jo ikää, 20 vuotta. Minullakin on vanha mielikuva, että esim. – still going strong. Harkitsin pitkään vaieta koko aiheesta. Miten tuossa jäinkään miettimään sanaa ”sleeper”. Siihen sisältyy vahvaa niin vaativaa lehdistöalan opetusta, kansainvälistä näkemystä, kuin merkittävän autolehden ja suurimman päivälehtemme autopalstan vetovastuita. Suomessa, eikä ehkä Euroopassa, ei ole yhtään ikäistäsi toimittajaa, joka jatkuvasti tekee ensiluokkaista autolehteä. Paikoissa, kuten Tarvontien liikennevaloissa, niiden välähdettyä vihreälle kiittelen, että ao. Jukka M. moottoritien alkupää on asfaltoitu. Äijälän) laanilla. Auli ry (autoalan toimittajayhdistys) teki 50-vuotta täyttäessään harvinaisen fiksun päätöksen kutsuessaan sinut (K.L.B.) kunniajäseneksi. Haluan muistaa (toisin kuin muistin kuvatekstissäni) että kuvasin auton Esko Rahkosen Lahden (ns. Mikä on sleeper. Onhan noiden näyttäytymisistä aikaa. Mobilisti Senior 1/22 . Panin Lada Samaraa autona arvostavana mielihyvällä merkille lehtienne muutamat, edes näytteeksi Samaran säästöä piilopuoltavat juttunne. Ellei olisi, se voisi olla tuulilasi per lähtö. Oli miten oli, olen erittäin iloinen Tapion yhteydenotosta. Sammuiko Samaran säästöliekki. Sleeperillä tarkoitetaan huipputehokkaaksi viritettyä autoa, joka on ilmiasuiltaan perusauto, muttei paljasta viritysastetta. Taitaa olla senkaltaista tietoa, jonka yli jokainen neukkuautoa periaatteesta kammoava hyppäsi. Kuvan autossa oletin olleen ihan tavallisen Hillman Minxin bensa rivinelosen, mutta isommat Commer kuormurit – lisänimi taitaa olla ”Carrier” – kulkivat persoonallisen äänekkään dieselkoneen voimin. Arvaisin, että pitkään pinnalla olleet autoalan nimivahvat tietävät, kuka hän on. K.L.B. 63 Lukijoilta Se ”pikku”-Commer-kuormuri Sain soiton Muuramesta, josta Tapio (puh 040-0828441) kyseli Senior 4/21 lehden kuvasta, jossa esiintyi tylppänokkainen, hyvinkin pakettiauton mittainen, avolavainen Commerkuorma-auto. No, öhöm, tuota noin, nyt häkellyttää. Ynnä, Tapiolla työn alla oleva kuvan kuormuri on kuulemma eniten vailla ehjää hyttiä. Commerin vastaisku-kaksitahtidieselien, ja mitä kaikkea ne olivatkaan, kanssa. Kiitos huomiosta, jolle annan erityistä arvoa. Hienoa työtä, K.L.B. Mitä esim. Siinähän tapaan jäädä näille, jopa Suomi-kentän sleepereille, kuin ”tikku siihen itseensä”. Myönnän, että koko tämä Commerin tavara-autojen tyypistö on minullekin hiukan hebreskaa. Saksassa niitä näkyy, jopa 1 200-heppaisiksi viritettyjä Audi A4farmareita. Ja se aluehan tyhjennettiin autoista jo vuosia sitten. Kertoisin mielelläni Tapiolle, että siellä se yhä on, mutta pelkään, ettei tilanne ole niin valoisa. Sinä tietävä, ällös vaikene! K.L.B. Missä olisi. aikoinaan Tuulilasi-lehti valitsi hinta-käyttöarvosuhteessa parasta uutta henkilöautoa etsiessään kuudesta koeajetusta tarjokkaasta voittajaksi Samaran. Maakunnan poika Itäsuomesta. Kyselit sleeper-termin alkuperää taannoin. Mielenkiintoista tässä on, että Tapio vaikutti olevan hyvin syvältä tuttu mm. Ja vieläpä maassa, joka ei ole erityisen tunnettu mobiilimyönteisestä ratkaisuistaan. Tätäkin voi ehkä hiukan aristella, eli sytyttääkö aiheena kuorma-auton kaksitahtidieselkone yhä laajemmin. Siksi että tiedän tuolla lyhennetyllä allekirjoituksella kynäilleen toimittajakollegan taustan. Eikös se käännettynä ole ”nukkuja”, mikä kuullostaa vaarattomalta. Ehkä näissä asioissa pohjattoman tietävä Olli Blomberg jaksaa vielä kerran vääntää aiheesta ”rautalankatietoa”
Auttaako vähäinen bensamäärä tulivahinkojen vähentämisessä. Olin kuitenkin tankannut Samaran valmiiksi ajatellen pitkää matkaa varten, vaikka Lappeenrantaan, eli tankissa oli 45 litraa. Ne tiettävästi tuotiin U.S.A:sta laivalla Petsamon satamaan josta edelleen kuorma-autoilla Tampereelle. Ajatuksia voisi verrytellä esim. Sillä bensamäärällä liekit löivät kuulemma (en ollut läsnä) 7-8 metrin korkeuksiin – ja mikä pahinta – vierellä oleviin asuintaloihin! Tässä vaiheessa vielä tuntemattomaksi jäävä sytyttäjä (tapahtui klo 20 arki-iltana) ehkä ajatteli, ettei ”pelkässä katoksellisessa, maapohjaisessa ja sähköttömässä vajassa mitään rahatai riskiarvoja piile. Samara näet poltettiin kippuraiseksi metallipaakuksi kotini autokatostallin ilmeisessä tuhopoltossa lokakuussa 2021. lukijat122.indd 64 lukijat122.indd 64 14.3.2022 12.03 14.3.2022 12.03. sarja puupinnapyöriä) yms. Palon jälkeinen arki puhui ihan toista: Nyt pilaantuivat myös mm. Ynnä miljoona irrallista esinettä, kuten lohkolämmittimen irrallisia johtoja, koko puutarhan hoitokalusto leikkureineen, lähes 100-vuotias lasten Rosebud-lumireki ym. Näin, vaikka auto kunnoltaan oli lähinnä kuin uusi. Siitä oli enää lieskalla lyhyt matka katon lipan alle ja minulla ei enää olisi kotitaloa. Eihän tässä henkiä mennyt ja 120 vuotta vanha kotitalonikin säästyi. Olisiko tapauksessa lukijamme kannalta opiksi otettavaa. kysymyksellä: olisiko viisainta pitää säilytettävän auton tankissa bensaa vain käynnistyksen alkusyötiksi. Mobilisti Senior 1/22 Lukijoilta min, olisiko tämänkaltainen tapaus ainoa Suomessa. Intiaanimuistoja Lehden sivulla 54 on kuva jossa kuvatekstinä "Raskas Patteri 3:n luottojuhtana toimi tämä komea -41 "Intikka." Suomeen tuli vuonna 1941 neljätoista International-kuormuria, jotka koottiin ajokuntoon SMK:lla (Suomen Maanviljelijäin kauppa Oy ) Tampereella. uuden naapuritalon kalliit parvekelasit ja kaidepuu, välissämme olleet keväisin kaunis tuomi ja vaahtera, jotka joudun kai korvaamaan. Saati, että 1903 tehty kotitaloni seinä otti jo tulesta kiinni. 64 . Tuhkaksi palanut Samara tuli olleeksi ainoa auto, johon en ollut tullut ottaneeksi kaiken vara -seisontavakuutusta. Ehkä vihjeeksi pari asiaa: Älä tee kuten minä: olin 3/21 päättänyt säästää vakuutuksissa. Nyt kärventyivät ”vain” itse tukevasti rakentamani ja arkkitehdin hyväksymä katos, sen mukana kymmeniä tarvittuja arkitavaroita, kuten ammattitason alumiiniset kerrostikkaat, muutama maailmalta säästynyt vanhaauton osa (mm. Palosta tehtiin tietysti pöytäkirjat, mutta esim. Kunhan vaan pelkkä suojaava katos palaa nätisti auton ympäriltä?” Onneksi olin viikkoa ennen sytytystä siirtänyt toiseen (sekin avokatos) talliin mm. Mitäkö tästä nyt uikutan. Ideastani ajaa sillä mieluiten ”vanhaa tietä” Imatran kautta Viipuriin, ei tule mitään. MRautoni, 1948-mallisen International Panel Vanin (MR-9) ja M-B 200 Dieselin 1974 (AHA-650). Näitä säilytyskohteita ja katoksia, kun on jo olevinaan liikaa vakuutettaviksi. Turkoosin siniselle, vain 36 000 km ajetulle autolleni kuuluu nyt tosi huonoa. Tässä sähköpostissa on liitteenä valokuvia SMK:n autokorjaamolta kesällä 1942 jolloin puulaatikoihin pakatuista osista koottiin 14 kuorma-autoa puolustusvoimille. poliisilta ei ole kuulunut vahvistavaa lausuntoa melko varmasta tuhopoltosta tämän vuoden alkupuoleen mennessä. K.L.B. Eihän siinä tuhoutuisi kuin korkeintaan yksi katos
Mobilisti Senior 1/22 . Muistan vieläkin elävästi, kun kuljettaja oli lastinsa purkanut varastoon ja käynnisti auton. Senior-Mobilistin numerossa 4 M.Ouvinen mietti,olisiko Commereissa ollut kaksitahtidieseleitä. Se meteli oli valtava. Kyllä oli, ainakin äänestä päätellen. Mielestäni moottorin ääni oli samantapainen kuin Magirus-Deutzissa, mutta vielä kovempi. Piipahdin katsomassa Ronkelin koulua heinäkuussa -21 Nurmeksen rompepäivien yhteydessä. Kaivelin hieman tarkemmin, ja kyllä, kyseisessä kuvassa olevaa Commer-kuormurityyppiä oli saatavana TS3kaksitahtidieselillä, mutta valokuvasta ei aivan tarkkaan voinut konetyyppiä määritellä. Irtomoottorin olen itsekin nähnyt, muistaakseni Satakunnassa paikallisen kerhon katoksessa. Kylän toiseen kauppaan, joka oli OTK:n (myöhemmin E-liikkeet) Osuusliike Kallan myymälä, tuotiin säännöllisesti tavaraa Kuopiosta Commer-kuorma-autolla. Onneksi asialla ei ollut ammattimiehiä, aikoinaan saadun tiedon mukaan niistä oli vain katkottu sytytysjohdot jotka oli helppo korvata uusilla. Albumissa on valokuvia mm. Oikeat kuorma-automiehet tietänevät asian varmemmin. Muistan muuten jutussa mainitun Willyksenkin, olin silloin 4-5 -vuotias. Risto Korkee Commereita, onko heitä. Kiitokset Mobilistissa olleesta Ronkelin koneiden jutusta. Kuvanottovuosi taisi olla ennen TS3-moottorityypin esittelyä, mutta tuon jälkeenkin samaa koppaa Suomeenkin tuli. 65 Lukijoilta Kun ne saatiin valmiiksi ja olivat Tullin aukealla odottamassa toimitusta puolustusvoimille oli niille yöllä tehty ilkivaltaa jota siihen aikaan kutsuttiin kait sabotaasiksi. 1937, komennukselta 1936 Oulussa, Sallassa ja Kemijärvellä. On ollut aikeena ilmeisesti isompikin maahantuonti kun on esite painettu, mutta ei kai kahta enempää tullut. Helsingin Autokomppaniasta v. Asuin 6-8-vuotiaana 1950ja 60-lukujen taitteessa Nilsiän Reittiön kylällä (siitä Tahkolta Varpaisjärvelle päin). En muista nähneeni lehdessä ainakaan kuvaa sellaisesta. Maahantuojaksi on merkattu Autokonttori K.Rautanen. Matti Ouvinen Voi Veliet! Löysin tällaisen esitteen aikoinaan vanhan postin vintiltä, ja nyt 25 vuotta myöhemmin laatikostani. Hän oli SMK:lla ensin autoasentajana ja myöhemmin pitkään autokorjaamon työnjohtajana. Jari Sinisalo Turku lukijat122.indd 65 lukijat122.indd 65 14.3.2022 12.03 14.3.2022 12.03. Kuvia on autoista, moottoripyöristä ja niiden kuljettajista eli autosotamiehistä. Auto oli Kallan väreissä punainen, ehkä jokunen vaaleankeltainen koristeraita kyljessä. Matti P., eläkeope Kiitos palautteestasi. Valokuvat on skannattu edesmenneen isäni albumista
Ensimmäisenä täytenä vuonna 1955 valmistettiin noin 10 000 Goggomobilia, maaliskuuhun 1958 mennessä 100 000 ja vuoden 1965 loppuun mennessä noin 250 000 Goggomobilia oli lähtenyt tehtaan kokoonpanolinjoilta. Ensimmäinen erä Goggomobileja saapui Suomeen 1955. Maassa aiemmin tuntemattomien autojen maahantuontiin myönnettiin lisenssejä kitsaasti. Skoottereita myytiin sen verran hyvin, että yhtiö pystyi rahoittamaan kehityskulut ja tuotantohallit kokonaan omalla pääomalla. Goggo Roller, joka tunnettiin vientimarkkinoilla Glas Isaria -nimellä, oli toimiva skootteri ja myi hyvin, vaikka jäikin kauas Vespan menestyksestä. Kuvaamisen motiivina ei ollut pelkästään ammatillinen, sillä Korjula oli saanut luvan ostaa yhden kaikkiaan 20 autosta. Sodan jälkeen yrityksen tuotevalikoimaan piti löytää jotain uutta, sillä rautaesirippu oli sulkenut tehtaan tuotteet osalta perinteisiä markkinoita. Sen suosio kannusti Glasin kehittämään isompia ajoneuvoja. Ensimmäinen Hans Glas GmbH:n valmistama skootteri pääsi tuotantoon 1951, jolloin suvulla oli siis jo lähes sadan vuoden kokemus teknisten laitteiden tuotannosta. Kääpiöautot olivat suosionsa huipulla, sellainen piti siis Glasinkin luoda. Kamerana Korjulalla oli kinofilmiä käyttänyt Kodak Retina. Menestynein vuosi oli 1957: silloin yrityksen palveluksessa oli 4 000 työntekijää, vuosimyynti 120 miljoonaa Saksan markkaa, ja se vei ajoneuvojaan 54 maahan. 66 . Menestykseen vaikutti myös se, että Goggomobilia voitiin ajaa enintään 250-kuutioisen moottoripyörän kuljettamiseen sallivalla ajokortilla, olihan biilin moottori vain 247 cm³. Toisaalta kysyntää riitti, joten sellaisen omistajaksi ei riittänyt nimen kirjoittaminen sopimuspaperiin ja rahojen luovuttaminen. Hänen poikansa Andreas ja pojanpoikansa Hans jatkoivat maatalouden koneellistamista. Sen hän vaihtoi 1959 saman valmistajan Isar 700 -malliin. Hansin 26-vuotias poika Andreas tutustui 1949 Veronan maatalousnäyttelyssä Vespaan ja ehdotti skootterien valmistamista. Maahantuojana toimineen Suomen Koneliikkeen omistaja Matti Helkama oli Korjulan perhetuttu ja lupasi myydä hänelle yhden Goggomobilin. Goggo.indd 66 Goggo.indd 66 14.3.2022 12.12 14.3.2022 12.12. Niitä oli kävi kuvaamassa nuori autoalan toimittaja Matti Korjula. Mobilisti Senior 1/22 Käynti Käynti kukkopillitehtaalla kukkopillitehtaalla Autoalan toimittajana vuosikymmenet työskennellyt Matti Korjula osti yhden ensimmäisistä Suomeen tulleista Goggomobileista 1955. Sellainen päätettiin suunnitella. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Matti Korjula M aurus Glas perusti jo 1860-luvulla maanviljelyksessä käytettäviä tarvikkeita valmistavan tehtaan tai varmaankin pajan. Poikkeuksellisesti Matti pääsi noutamaan autonsa suoraan tehtaalta. Useaan ruutuun osunut BF-399 oli Korjulan oma Goggo. Korjula ajoi Goggollaan monen vuoden ajan. Goggomobil oli sitä, mitä kategorian ostajat kaipasivat: edullinen ja saksalaisista kääpiöistä se, joka eniten muistutti oikeata autoa
67 Ensierän Goggoja Helkama-Auton pihalla Lauttasaaressa. Mobilisti Senior 1/22 . Kukkopillin tuulilasin puhdistamiseen on näemmä riittänyt yksikin pyyhin Vain yksi kuvaan osuneista autoista on tullikilvissä, muut jo normaalissa rekisterissä – todennäköisesti jo myyty asiakkaille. Rivistön perällä erottuvat yhtiön tuontiohjelmaan kuuluneet Goliath GP 1100 ja Škoda 1200. Goggo.indd 67 Goggo.indd 67 14.3.2022 12.12 14.3.2022 12.12. Tästä kuvakulmasta autoa voisi luulla sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarlan suunnittelemaksi. Kompakti Goggo on kuin kotonaan urbaanissa sisäpihamaisemassa, lumesta huolimatta
68 . Yleisilme on valoisa, työskentelyergonomiaan on kiinnitetty jo huomiota ja käytettävissä vaikuttaisi olevan paljon sähkötyökaluja. Goggo.indd 68 Goggo.indd 68 14.3.2022 12.12 14.3.2022 12.12. Mobilisti Senior 1/22 Dingolfing, Länsi-Saksa, 1959 Dingolfing, Länsi-Saksa, 1959 Näkymät Glasin Dingolfingenin tuotantolinjalta paljastavat osin täysin modernit, paikoin vielä melko käsityövaltaiset valmistusmenetelmät – kaiken kaikkiaan aikansa normaalia eurooppalaista autoteollisuutta
Korit olivat myös tukevia, Isarit ovat yleensä säilyttäneet ryhtinsä huomattavan hyvin. Kaksivärimaalaus oli yleinen ratkaisu Isareissa. Huomaa panoraamatuulilasin kookas aukko ja työstöjäljet takapyöränaukon yläpuolella. Glas prässäsi omat koripeltinsä, mikä ei ollut itsestäänselvyys pienen tehtaan kohdalla. 69 Mitä mies kaksiraitaisissa tossuissa tekee Isarin helma/ kynnyspellille. Mobilisti Senior 1/22 . Kiiltävät osat olivat enimmäkseen ruostumatonta terästä, jonka ansiosta niiden hohto ei haalistunut ensimmäisenä, eikä vielä toisenakaan talvena. Goggo.indd 69 Goggo.indd 69 14.3.2022 12.13 14.3.2022 12.13
Tuotantoon Goggomobilin isoveli Isar päätyi prototyypin näköisenä, mutta takavetoisena vuonna 1958. Saksalainen säästeliäisyys näkyy oikean puolen häikäisysuojan puuttumisena. Tehtaan edustaja näytti Korjulalle Goggomobilin tuotantoa. . Matti oli tilannut itselleen Hans Glas GmbH:n uuden auton, Isar 700:n. Helpommaksi tuli auton muuntaminen takavetoiseksi. Auto olisi pitänyt tarkistaa ja tullata siellä, mutta tullimiehet olivat juuri takavarikoineet joltakulta matkustajalta erään kirjan ja lukivat sitä toistensa olan yli. Ne sotainvalidijärjestö kauppasi myöhemmin ovelta ovelle. Frankfurtin 1957 autonäyttelyssä esiteltiin ajoneuvo, jossa oli nelitahtinen, itse suunniteltu moottori, etuveto ja panoraamatuulilasi. Suomeen Korjula saapui Turun kautta. Painos oli 5 002 kappaletta, joista kustantajalle jäi epähuomiossa 800 kirjaa, joita ei siis saatu tuhottua. Korjula myi Isarinsa ajan myötä pois ja hankki Ford Anglian. Sen suomenkielinen painos oli määrätty takavarikoitavaksi ja aseistettujen poliisien valvoessa poltettu Rauma-Repolan höyryvoimalaitoksen uunissa. He viittoivat Korjulan jatkamaan matkaansa. Matti Korjula sai 1959 opetusministeriön stipendimatkan Saksaan. Niitä Korjula kuvasi uskollisella kaksisilmäisellä, 6 x 6 cm -kuvia ottaneella Mamiyaflexillään. Taemmaksi siirrettynä koko voimalinja olisi pitänyt suunnitella uudelleen. 70 . Teknisesti laiteet olivat toimivia, mutta taloudellisesti projekti ei onnistunut ja nopeassa kasvussa ollut BMW osti Glasin tehtaat 1966. Nopeusmittaria – "huiput" 120 km/h – ei voi syyttää yltiöoptimismista; Blaupunktin kolmen aaltoalueen ULA-radio on maksanut kohtalaisen siivun Isarin kokonaishinnasta. Goggo.indd 70 Goggo.indd 70 14.3.2022 12.13 14.3.2022 12.13. Mobilisti Senior 1/22 Numeroa isompi Pikkuauton menestyksen kannustamana Hans Glas GmbH kehitti mallin, jota ei enää saanut ajaa moottoripyöräkortilla. Kirja muuten oli “Laulu punaisesta rubiinista”, norjalaisen Agnar Myklen eroottinen teos. Hans Glas GmbH laajensi oikeiden autojen valmistajaksi, mutta ei päässyt pitkälle. Muutaman viikon mittaisella matkalla hän ehti tutustumaan yleisteknisen Hobby-lehden tekemiseen ja vieraili myös Auto, Motor und Sportin toimituksessa. BF-159 -kilpiä kantava Isar Helsingin Kaivopuistossa. Tuulilasiin on merkitty pyyhkijöiden puhdistusala, ilmeisesti TM:n koeajon yhteydessä. Prototyyppi oli kuitenkin vauhdissa epävakaa, sen moottori oli liian edessä. Hän ajoi auton Helsinkiin ja käytti sen myöhemmin paikallisten tullimiesten tarkastettavana. Matti Helkaman avustuksella hän pääsi noutamaan ostoksensa suoraan tehtaalta Dingolfingista. Projekti oli aluksi liiankin kunnianhimoinen
Mitä siellä tapahtuu tai kehitellään, on pian meillä. ryntäävät miltei päällekäyvinä massoina nauttimaan MR-eduista. Se on mobilismissa maa, jonka siirtoja suomalaisen kannattaa nyt vahvimmin seurata. Saksalaisen näkemyksen pohjalta en hämmästyisi, vaikka joku pian ehdottaisi siellä MR ikärajan seuraavaa nostoa. Markt nimesi taas, ajankulua hämmästellen, vanha-autoista uusia syntymäpäiväsankareita. Mobilisti Senior 1/22 . Nythän Golf 3, Astra F, BMW E36, yms. Että olisi syytä olla piittaamatta saksalaisista sanoista, tuumaat. ”Jos haluat päästä niistä eduista osalliseksi, ei tarvitse muuta kuin ostaa jostakin vaihtoautohallista esim. Ettei jopa riskeerattaisi sanoa: huvittavaa. Esimerkiksi Saksasta löytyy jo (ei harrastavaa) porukkaa purnaamaan siitä, aika kiusallisin perustein. Siitä mielipidemaastosta voi kummuta meillekin myös tulevia odottamattomuuksia. Lehden pääkirjoittaja Peter Steinfurth otti puheeksi kertautuvasti kasvavan määrän uusia museoautoja, joita Saksassa nyt syntyy. Kuten 10-sylinteKarl G. Dietel antoi muodot mm. Kohteena on Oldtimer Marktin 180-sivuinen (Huh!) numero 2/2022. Enpä sanoisi. Hänen nimensä kannattaa huomioida Suomessakin, ainakin Wartburg-harrastajien. Sitten vain vahaa niskaan, vähän terästettyä kiillotusta, tuokio odotusta, ja mars museoautotarkastukseen. Dietel muotoili myös DDR:ssä tehdyt Simson S50 -moottoripyörät ja -mopot. Etenkin kun tähän asti kaikki Suomeen rantautunut ennustus on nojannut Ruotsista tai USA:sta lainattuun (koska juuri kukaan ei enää osaa saksan kieltä?). Wartburg 353:lle. Etujen kalastuksessa ei tapaa olla ripaustakaan mukana aitoa vanha-autojen harrastusta. Siis heidän keskuudessaan, jotka nyt kaupittelevat museoautojaan etupäässä kehuilla: ”ei tarvitse joka vuosi katsastaa, ei tarvetta maksaa dieselveroa, saa ajaa kuukauden vakuutuksella koko vuoden”. . 1-2 vuotta ennenaikaisesti talteen auto, joka pian täyttää 30 vuotta. Mikä tässä nyt muka niin huvittavaa sitten on. Jos ilmaisisit asian suomeksi ja tuon tyyppisin taka-aivoituksin, johan syntyisi älämölö. marktkatsaus.indd 71 marktkatsaus.indd 71 14.3.2022 12.46 14.3.2022 12.46. Ehkä on sittenkin parempi, että vinkkaan jostakin Saksanmaalta, kuin että olisimme sikäläisistä tiedoista ihan pihalla. 71 Mistä puhutaan. . Se, että sinnikkäimmät brexit-innostuneet britit saivat palautettua brittiläiseen arkikäyttöön takavuosien aikaiset mittayksiköt kuten unssi ja pauna. Vuosia sitten nostettiin Euroopassa yhteisesti museoautoksi kelpaavan ikärajaa 20:stä nykyiseen 30 vuoteen. O ma haasteensa siinä on minullekin aavistaa, mitkä lehdessä esille tulleet asiat kiinnostaisivat myös suomalaisia. Saksassa asuu 82 miljoonaa ihmistä. Oldtimer Markt -lehden levikki on luokkaa 300 000. . Joku ehti jo huomauttaa: Saksassa autonsa MR-kilvistä saa ikään kuin palkkioksi ”aateloinnin” eli oikeudet nauttia ”aitojen” vanha-autojen harrastajien eduista. Vaistoni antennit viestivät, että alkava kevät tuo melkoisen piristysruiskeen harrastukseemme, ellei herra Putin ja hänen sotahulluutensa syökse maailmaa totaalisen tuhon tielle. No, vaikka se, että briteissä enimmät 40-vuotiaat ja nuoremmat eivät vuorostaan saa mitään otetta noista iänikuisen vanhoista mitta-arvoista. Miltä kuulostaisi ikärajana 40 vuotta. Take back the control -huumassa – jos se kytisi yhtä vahvana Suomessa – joku saattaisi kinuta takaisin jopa suomalaisille niin tuttuja kyynärämittaa ja vakkaa. Saksassa Kaikki eivät taida saksaa, joten otin asiakseni tehdä wochenschau-henkisen katsauksen siihen, mitä kollegat Keski-Euroopassa kirjoittelevat. K.L.B. Dietel näet muotoili Wartburg W353-henkilöauton, jonka onnistunutta ulkonäköä harva Suomessa kiistänee. Saksalainen 1934 syntynyt Karl Klaus Dietel kuoli taannoin
Hän loi voimanlähteen autoonsa hyödyntämällä Citroënin moottorituotannosta löytyvän 6-koneen ryhmän ja teetti moottoriin kannen liittämällä yhteen kaksi tehtaan DS-vakiokoneen kantta. Kaiser-tuotantoahan jatkettiin Brasiliassa muun muassa Willys-Overlandina. Malleja oli tarjolla kaksi, ”normaali” eli 850 N ja 850 Super, joka tarjosi 37 hv. Marktin sivulta 46 alkaa 6-sivuinen juttu Fiat 850 -henkilöautosta. Kehittelyn lähtökohtana oli Fiat 600, mutta 850 oli 27 mm pidempi (oikeastaan aika vähän, eikö?). Tallentamani karvalakkimallinen 200D (heikkotehoisin MB-diesel = 55 hv) selviää kesäkeleillä jopa 8 l/100km tuntumissa. Siis ”hitsaamalla” ne yhteen. Ja sehän ei käynyt, että Chryslerin Jeep ja ”Ford Jeep” olivat samaan aikaan kaupan Brasiliassa. Ei ehkä haittaisi tietää, että Saksasmarktkatsaus.indd 72 marktkatsaus.indd 72 14.3.2022 12.46 14.3.2022 12.46. Siksi, että nimen oikeuksia oli periytynyt Etelä-Amerikkaan, Brasiliaan. fiatparts.de. Jutusta ilmenee, että malli esiteltiin 1964 ja sitä tuotettiin vuoteen 1972. Toinen MB diesel -tallenteeni, vain USA:ssa 1979-81 myynnissä ollut ”S-koriluokan” 300D (W116), horkkii mieluusti kahtatoista litraa hipovasti. Otin itsekin sellaisen aikoinaan 190:n talteen vain 134 000 km ajettuna, se kun ”maistui niin bremeniläiselle”. Etulokasuoja 190 €, takalokasuoja 200 €, etupuskuri 40 €, mäntäsarja 195 €. Markt innostui aiheesta peräti 7 sivun verran. Auto oli alustaltaan itse asiassa esiaste Renault 12:sta, muunnettuna nelivetoiseksi pickupiksi. Saksassa on jo ajat sitten huomattu, että kas kummaa, siinä vasta MBtyyppi, joka haihtui pikavauhdilla. . Koko kehitysproseduuri oli liian mutkikas tässä kerrottavaksi, mutta tietona tässä on ehkä ihmeteltävää. . Yksi tuntuu olevan varmaa Saksassa: osia saa ja ne ovat halpoja. . Markt-lehdellä näyttää olevan tarvetta kertoa (vai varaa ottaa lukuarvoissa riski?) myös yksittäiskappaleina tehdyistä autoista. Aika erikoisena, ellen outona juttuna pidän tarinaa, jossa pahasti kolaroidusta 1964 Opel Rekordista väsättiin ”maailman kaunein avoauto”. Mallin muotoili Renaultin pääinsinööri Michel Boué. Se toinen selitys havahduttaa ehkä enemmän: niitä tehtiin lopultakin Mersuiksi vähän, vain 37 140 kpl (1978-1985). Kaiser imaisi oikeudet haltuunsa 1953 ja American Motors vuorostaan 1970 Kaiserilta. . 1987 Chrysler sai Jeepnimen itselleen AMC:n mukana. Syitä on ollut ainakin kaksi: ensinnä, 300TD:t joutuivat, kuten farmariautot yleensäkin, heti kovien ammattilaisten käyttöön ja kuluivat puhki. Mobilisti Senior 1/22 Huomaa saksalaistermi: Schrauberfreundlichkeit – ruuvausystävällisyys. . . Kuitenkin, kun Chrysler 1992 esitteli uuden Jeep Grand Cherokeen, tuli vielä kitkaa Jeepnimen käyttöoikeudesta. Lukuarvossa ehkä liian pitkä Markt-juttu oli tuotenimi Jeepin historia. Olisi edelleen, jos ottaisin sen taas käyttöön, kiva ja vähäruokainen auto. Ai miltäkö se Brasiliassa tehty ”Ford Jeep” näytti. Juu – että niitä oli paljon, mutta mitä muuta. Henry J. Nuo hinnat ilmoittaa ainakin saksalainen firma Holtmann & Niedergerke, puh Saksa 05231/61790 tai www. Markt 2/22-numerossa oli myös laaja juttu 3-litraisesta 5-sylinterisestä MercedesBenz -farmarista eli tyyppi 300TD:stä. Huonostihan tässä menee, ellei joku suomalainen äkkää jälkituoda sellaista Suomeen! . Mutta se otti vastavuoroisesti myös etäisyyttä VW Golf -tyyppisiin ”talousihmeisiin” kuluttamalla jopa 12 l/100km. Lehden numerossa 2/22 on juttu autosta, jonka ainoaksi jääneestä yksilöstä kukaan ei kai tiennyt vuosiin. 72 . Malli, jonka arkikohtaloksi on tullut esiintyä vahvimmin “kun halvalla saa” -ostajien loppusuoritusautona. Sellaisen teetätti (tai muunsi) käyttöönsä sveitsiläinen Citroënmyyjä Rudolf Smoliner vuonna 1960. Ettei vihjaisi siihen suuntaan, että pian ei nipussa olevia hyviä hevin löydä. Se, että MercedesBenzin mallia 190, se setätai babymalli, on tehty alusta alkaen entisissä Borgwardin tehtaissa. risellä moottorilla kulkeva Dodge Viper RT/10, joita Aro-yhtymä Oy toi 30 vuotta sitten Suomeenkin 1-3 kpl (arvaus määrästä). Valikoima laajeni 80-luvun alussa Ford Pampa -nelivetoihin. Täytyykö tässä taas tuputtaa omia kokemuksia. Mahdollisuuksia ostaa hyväkuntoinen talteen ei pahemmin tarjoutunut. Mutta että niitä tehtiin kaikkiaan 2,3 miljoonaa! Entä tänä päivänä. On jopa lähetetty ohjauspyöriä entisöitäviksi kauas Australiaan ja Amerikkaan. Yhtiön uudeksi omistajaksi tuli 70-luvulla Ford (USA) ja sitten aiempien tuotteiden pohjalta rakennettiin laajaa ajoneuvomallistoa, muun muassa Ford Corcel -nimellä. Olihan 300TD myös kova kulkemaan aikansa dieseliksi: 144 km/h. Mitä me siitä täällä Suomessa oikeastaan tiedämme. Se on kuusisylinterisellä moottorilla varustettu Citroën DS. Siitä pikaotoksina: Virallisesti oikeudet nimen “Jeep” käyttöön sai 1950 ensimmäisenä silloinen Willys-Overland yhtiö. Ehkä jotakin tuttua katonleikkaajien luvatusta Suomesta. Ei tarvinne kiinnosta ihan kaikkia, mutta onpahan silti jännä tieto. Uskon tajunneeni, että Suomessa tavataan antautua, jos pyydät jotakuta entisöimään puuratin. Sen oli jaksanut koota lehdelle sen lukija Aleksander Beyer, siis ”ihan ulkopuolinen”. Siellä valmistettiin ja myytiin Aero Willystä sekä myöhemmin uudempia henkilöautomalleja, jotka perustuivat yhteistyöhön Renaultin kanssa. Vasta 1995 Ford saatiin luopumaan Jeep-lisäkkeen käytöstä, kuulemma ”ei-ihan-pieneen-rahaan”. 50-vuotissynttärit lankeavat vuorostaan mallille Renault 5 (alkaen 1972). Toki tulos on nätti, mutta kielii jotakin saksalaisten puolisairaasta vimmasta saada loihdittua kabrio vaikka mistä. Suomessa R 5 ei taida olla tipparellun (R4) veroisesti myyty, mutta Ranskassa, saattaisi mennä toisinpäin
Sitäkin pidetään Saksassa airueena ajasta 2022, jolloin monet asiat elpyvät. Ne olivat iskutilavuudeltaan aika pieniä. Uusimman kalenterin erikoisuutena on se, että kuvat on ottanut valokuvaajanakin kunnostautunut kanadalainen rockmuusikko Bryan Adams, ja malleina on toisia artisteja. Yksi heistä on Claudio Tescari, Chorbuschstrasse 50765, Köln. Niitä suorastaan inhottiin koeajaa. Siis sieltä ehjää myös tänne Suomeen jälkiretuuttamaan. marktkatsaus.indd 73 marktkatsaus.indd 73 14.3.2022 12.46 14.3.2022 12.46. . On myös lähes ällistyttävää, miten lukuisasti niitä on maltettu panna sivuun. Suomen kääpiöautokansa taputtaa varmasti aatteen hengessä käsiään. Markt kertoo, että italialaisen Pirelli-rengastehtaan teettämät seinäallakat ovat aina kivunneet muita säästetymmiksi. No, jos auto kiihtyy nollasta sataseen 48 sekunnissa, asenteen arvaa. Hän jankkaa myös toista virttä: ”että on ollut rumaa luettavaa kaikki ne mukatestitulokset, mitä uusista Dafhenkilöautoista aikoinaan tehtiin, ne eivät edes yrittäneet olla ymmärtäviä. 73 sakin toimii puuratin elvyttäjiä. . Kunpa tietäisivät Saksassa, että ainakin erästä vihreäkantista vanha-autojen luetteloa lukemalla meiltä löytäisi samanlaisia puoleen hintaan. Mutta entisöityjä. Sama saksalaisemme kertoo jutun lopuksi tehneensä pelastavan täysjarrutuksen toisenkin halveksitun pikkuauton kohdalla. Tämänkertainen esiteltävä oli Stutz viisine erilaisine embleemeineen. . Lisätietoa www. Ellei muuta, niin kyllä joltakin mediataholta saa sitä kaivattua esilläoloa. Markt aloitti jo vuosia sitten perinteen esitellä tunnettujen automerkkien elinkaarensa aikana käyttämiä merkkitunnuksia joko korin ulkopintaan kiinnitettyjä tai nokkamerkkejä. Markt-lehden ostan-myyn -palstat tuntuvat säilyneen kuihtumattomina, mutta hiukan tasapaksua myyntitarjontaa se edustaa: sivukaupalla Mersua ja Porschea, mutta väliin pulpahtaa aina joku ilmiselvästi USA:sta tuotu, kirahvinkirjavaksi maalattu (kitattu?) ”tietysti ainoa lajissaan” ja siksi sen mukaisissa pyyntihinnoissa. Toki käy mielessä, että vielä sotien jälkeen Suomessakin myytiin Peugeot-moottoripyöriä ja -skoottereita. Ja kuitenkin, Daf oli kai aika sopiva viritettäväksi kulkemaan ihan muuta. Kaipa se sitten käy heidän osa-aikaisesta aprillipilastaan, että tuollainen maailman huonoin pitää sitten aina myös löytää, vaikka kaukaa hakien. Mobilisti Senior 1/22 . Pirelli-kalenterin valokuvannut kanadalaismuusikko Bryan Adams omakuvassa. Nyt oltiin taas onnen kukkuloilla, kun muka löydettiin vielä huonompi auto, Dacia Lastun, josta en ole koskaan kuullutkaan. Was soll denn das heissen. Arvon ansaitsee myös DAF. Se oli jo roskislavalle vedetty, jonkun puolalaisen siihen hylkäämä Fiat 126. Olin aivan ihastuksesta ymmällä, kun purin autoa (sen kunnostaakseen): kaikki ruuvit ja mutterit aukesivat kuin autossa, joka on uitettu Eurooppaan Kaliforniasta”, hän kertoo. – eri kehitysversioina varmasti ainakin pari tuhatta. . carpartstescari.de. Puolivälistä lehteä löytyy taatun erikoinen moottoripyöräjuttu kokosivun värikuvin. . Sen kokoiselle kun löytyy aina joku säilytyskolo. Toimittajat kun olivat löytäneet jonkun irrallaan ja vapaana kulkevan poikittais-ajattelijan, joka halajaa pelastella ja kunnostaa näitä – monen mielestä rumia ja täysin ”joutavanpäiväisiä” – kehonsiirtovälineitä. Jutun kohde on 1933 tehty 500 cm³ Peugeot. Niinpä minullakin on tallessa helpolla ajokuntoon elvytettävissä oleva musta-punainen Daf 33. Kun olin ensi kertaa USA:ssa 1984, muistan hämmästelleeni heikäläisiä TV-automainoksia, etenkin sitä, jossa kehuttiin Yugoa USA:n halvimmaksi. Koronan (yms.) vuoksi Pirelli piti taannoin taukoa julkaisuissa vuoden, ehkä parikin, mutta nyt on palattu perinteeseen. Dafeja tuli Suomeenkin – ketä enää edes kiinnostaisi. Merkki on aivan yhtä hyljeksitty meillä kuin Saksassakin. Yhtä kaikki, Peugeot-moottoripyörä taitaa olla yksi Suomen vaietuimmista. . Ja se vitsi: auto pitää ehdottomasti entisöidä takaisin ajokuntoon. Lehden loppupuolelle, vähän kuin häpeään, oli vielä tungettu lehden toimittajia selvästi innostamaton juttu Hollannissa tehdyistä Daf Daffodilja Daf 33-pikkuautoista. Viime vuonna sellaiseksi esitettiin Jugoslaviassa tehtyä Yugoa. Jotakin saatamme oppia henkilöltä, joka Saksassa tykkää henkseli-Dafeista. Ei kaikkien säästettävien autojen tarvitse olla jotakin AMG-luokan Mersua. Markt-lehden yksi inohimoista on näemmä löytää esiteltäväksi heidän mielestään ”maailman huonoin auto”. Kuinka ollakaan, ymmärrän heitä. Kotkalaista, ajat sitten edesmennyttä kansalaulajaa varioiden: kuten jokainen ihminen on hänen lauluissaan (Veikko Lavi) laulun arvoinen, eivätkö muka huonotkin autot voisi olla sitä. Kuten että “Ne on aina tehty hyvästä materiaalista; sen näkee, että taustalla oli kunnianhimoinen kuorma-autotehdas
Onhan tuo, 50-lukuinen AWO, kardaanivetoineen aikamoinen mörssäri 250-kuutioiseksi. kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 74 kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 74 14.3.2022 12.40 14.3.2022 12.40. K.L.B. Kuva on Suomesta, lähemmät tiedot ovat hälvenneet muististani, vaikka laukaisinta lienen itse painanutkin. Asiantuntijapiireissä kysymyksiäni pidettäneen moottoripyörätiedon peruskaurana, toisin kuin ehkä autopiireissä. Ainoa koskaan uutena ostamani moottoroitu kaksipyöräinen tuli olleeksi hyvin Vespan näköinen, sokeripalan nätti 50 cm³ Malaguti-moposkootteri. Alkusyötiksi vaikkapa kysymys: mitä etua tai haittaa moottoripyörässä on siitä, että siinä on kardaaniveto kuten autossa. Mitä etuja tai haittoja tarjoaa kardaaniveto moottoripyörässä. Pitäisikö tässä siis älytä olla vaiti, munaamatta itseäni. Totta kyllä, ”motska-ikäinen” Yrjö-poikani hoki vieressä: Isä, on jo noloa, jos näyttäydyt noin pikkuprätkällä. Mutta taisin olla aika mammanpoika, tottelin äitini Hertan – potentiaalisen rahoittajan – tahtoa. Tietty, voisin etsiä selityksiä vaikka mistä nettilähteestä, mutta kaipaisin käytännön tietoa ja kokemuksia. Antaudun näet paljastamaan, miten vähän tiedän moottoripyöristä. Hanki saman tien joku iso nelitahtinen. Oli jopa maahantuojalta (Bensow Oy) ylipitkään lainassa uusi MZ 175cm³. 74 . Sitä palauttaessani Jorma Vasama, lainaaja, suorastaan tuputti: Tuo MZ on meille jo vanhaa mallia, maksa jotakin, kyllä me sovimme. Pidin sitä ehkä 10 vuotta ja myönnän – nautin! Sitä oli hauska ajella, kunnes huumorintajuttomat viherkuhervauhkot saivat aikaan kiellon ajaa kävelyteillä – muka jalankulkijoita häiritsemästä. Tulen tässä silkkaa ”jälkeenjääneisyyttäni” esittäneeksi ehkä outoja tai ainakin harvemmin kuultuja kysymyksiä. Toki yritin myöhemminkin innostua kaksipyöräisistä. Ja vielä tällä ”kokemusiällä”. V ähän alkuselitystä… Olihan minullakin joskus vuosien 1949-53 aikoina (ikää silloin 14-17 v) hinku saada moottoripyörä. Ei tullut hankittua. Upottaisiko moinen tunnustus pahasti lehtemme lukuarvoa. Mobilisti Senior 1/22 KURKISTUS – ehkä tietämättömyyteen Sitäpä tämä juttuyritykseni taitaa olla. Oheinen kuva on AWO:sta (Made in DDR). Hän sanoi tiukasti: Liian vaarallista poikani, ei käy! Himoitsemani uusi 125 cm³ Maico kun kulki esitteen mukaan 72 km/h. Jospa muovaisin tuon otsikon nyt muotoon ”Tyhmät havaintoni”. Toisaalta mieleen pintautuu aika, jolloin jopa kunnianarvoisessa Helsingin Sanomissa julkaistiin lukuarvoltaan suosittua vakipalstaa nimeltä ”tyhmät kysymykset”. Ehkäpä juuri siksi niitä kannattaa ladata esille tässä. Hannasin, raukka, enkä ostanut
Kuten en oikeastaan itsekään. Pitääkö paikkansa, vai onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Mobilisti Senior 1/22 . Olisinpa ottanut sellaisen kakarana talteen, nyt olisi millä nostalgoida! Maahantuojan edustaja, edesmennyt serkkuni Carl-Otto Bremer, ei kai koskaan tointunut hämmästelemästä, mitä oikein aristelin. Jopa motoristien rompetorimyyjäisissä on hauskempaa kuin autoporukoissa. Kuvan MZ:n valot osoittavat sinne minne pyörän runkokin, eivätkä käännyt renkaan mukana. kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 75 kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 75 14.3.2022 12.41 14.3.2022 12.41. 75 Kun kerran autoissa etuveto on ns. Taas hämmentävä kysymys: miksi, tai näin ainakin aistin, moottoripyöräporukoissa on rennompi henki. Kuvan Maico on käsittääkseni 125 cm³ koneella, ja vuodelta noin 1951-53. Minkähän vuoksi autoissa on päädytty eri järjestelmään kuin moottoripyörissä. Suuri osa syistä on ehkä arvattavissa, mutta eikö tuorein tekninen tietämys olisi voinut häivyttää haittatekijöitä – jos, tai kun, niitä on. Moottoripyörissä valot yleensä kääntyvät ohjauksen mukana. Kuitenkin siitä luovuttiin myöhemmin. ”ylivetoa” eli takatyöntöä paremmin tiellä pitävä ratkaisu, niin miksi sama idea ei toimisi moottoripyörässä. Maahantuoja oli Importer Oy. Siellä ei niinkään jäykistellä, vai olenko väärässä. Citroënilla oli 1960-70-luvulla eräissä isoissa malleissaan ohjauksen mukana kääntyvät ajovalot. Idea oli paljon vanhempi, mutta Citroën taisi olla ainoa, joka sai sen suursarjatuotantoon
Eikö rujotekoinen nelivetoinen maastoauto olisi riittänyt. 76 . Mobilisti Senior 1/22 Johtuiko se vain sodista ja ahtaan paakkuisista sotatantereista, mutta mitä ideaa oli tehdä kaksipyörävetoinen, sivuvaunullinen, perävaunun vetoon pystyvä moottoripyörä. Hannu Kyttänen osti kerran virolahtelaisen Talsi-suvun uutena hankkiman 350-kuutioisen 1939 DKW:n, ja teki sillä onnistuneet Karjalan kannaksen matkat, josta kuva. Mikä hätä hänellä olisi ollut edes varaosien puolesta, olihan neukkujen oma IC lähes suora kopio hänen pyörästään kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 76 kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 76 14.3.2022 12.41 14.3.2022 12.41. Onko siinä jotakin ylimaallisen vaikeaa tai nöyryyttävää, ettei myös ikivanhalla moottoripyörällä pystytä tai haluta lähteä pitkille maantiematkoille. Hannu kuvasi 1939 DKW:nsä nyky-Viipurin pyöreän torin edessä
1950-lukuista IFA:n 125-kuutioista moottoripyörää löytyy monessa kloonatussa muodossa, kuten neukkujen Minskja Tähti-pyörät, aito sodanjälkeinen DKW, ehkä jopa muuan brittien BSA, varmaan pari muutakin. Kääntyikö muodikas tarve koteloida pitkälle menevästi skootteria, tässä jo lähes moottoripyörää, jotenkin itseään vastaan. Kovin vähän Suomessa pidetään ääntä vaikkapa Saksassa tehdyistä Horex-pyöristä. Mobilisti Senior 1/22 . kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 77 kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 77 14.3.2022 12.41 14.3.2022 12.41. 77 Miksi kaikkien pitää aina juosta sen kaikkein halutuimman skootterin perässä, varsinkaan kun Vespa ei ollut missään suhteessa teknisesti ylivoimainen. Kuvassa on arviolta 1958-61 -mallinen 400 cm³ Maico Taifun. Pyörätyyppi ja kokoluokka, jollaisia luulisi löytyvän joka toisen autohullunkin tallista. Saksassa ne muutamat säästyneet ovat paikallisesti jumaloituja ”Harrikoita”. Onko vastaväitteitä. Niitä tuotiin Suomeen vain yksi ja se lienee yhä olemassa, vaan ei ajokunnossa. Miksi ei harrasteta enempää esimerkiksi kuvan kaltaisia, ranskalaisen Peugeotin valmistamia kaksipyöräisiä. Olisiko ollut Otto Brandt Oy joka niitä toi, mutta vain näytteeksi, kallis kun oli. Luulisi 1800-luvulla aloittaneen moottoripyörävalmistajan osanneen skoottereitakin tehdä
Jotakin motocrossiin liittyvää se ehkä on. Hyvä kun saan moottorin kupeesta tavattua, että pyörä on ison kokoluokan MZ ItäSaksasta. 78 . Kuva on Suomesta. Moottoripyöräinnostus ei edelleenkään kysy ikää eikä ammattia. Suomen armeija osti kai jokusen Jawan, mutta ei DDR:n MZ-pyöriä. Antaudun, tosi noloa, tämän kuvan edessä. Kun nyt päästiin MZ-kuvavauhtiin, tehtaan armeijamallin kuva ei haitanne tulla esiin. Tämä häkkyrä ikuistettiin joskus Virossa. Pitäisi käydä ”K.L.B.n tyhmästä kysymyksestä”. Mobilisti Senior 1/22 Onko moottoripyörä, jossa on keskenään erikokoiset pyörät, jotenkin luonnottomuus. kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 78 kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 78 14.3.2022 12.41 14.3.2022 12.41. Vieressä, aivan sivulla, näkyy edesmennyt ammatti-ilmailija, serkkuni Markku Bremer. Merkki on saksalainen Wanderer, muuta en taida osata sanoa. Mutta: älä kysy minulta moottorin kokoluokkaa tai pyörän tuotantovuotta. Tämänkin pyörän omistaja (vieressä junioreineen) on paremminkin sotilasilmailumme keulamiehiä, tässä omistamansa ns. Aikamoinen aikansa ”Jopo”, polkupyörän ja apumoottoritekniikan sekasiitos. sota-norsun (Zündapp 1944) kera. Tuplaiskarit ja tuo outo, poikittain sijoitettu möykky etupyörän navan ja lokasuojan välissä; mikä se on, mitä tarkoitusta se palvelee. Kahdesta lepuutetusta kypärästä päätellen sillä matkasi kaksi, keitä lienevät olleet
Huomaa iso alumiininen ja ilmeisesti jäähdytetty rumpujarru edessä. Olisiko ilman tuota tunnustusta mennyt keskiverto automiehen silmissä täysin alkuperäisenä. Ideaa miettiä sellaisen jälkituonnin mahdollisuutta Suomeen, siis moottoripyörän. Mobilisti Senior 1/22 . Filmi kuvattiin kai osittain silloin vielä hetken vapaassa Viron Tallinnassa syksyllä 1939 ja keväällä 1940. Kuten esitesivun NSU:ta, tosin yhdellä erolla: niitä myi Yhdysvalloissa myös suuri Sears-tavaratalo, jonka tuotteet muutettiin usein sen omalle merkille (kuten nykyisin vaikkapa S-ketjun Rainbow). Tässä pyörä on nimeltään Allstate – jolla saman firman kautta myytiin myös Kaiserin Henry J -autoa. Päteekö moottoripyöräilyyn sama kuin rata-autoilijat sanovat; kun kypärä laitetaan päähän, loppuu leikkimieli. Sitä ei tule ehkä ajatelleeksi, miten paljon saksalaisia moottoripyöriä vietiin aikoinaan USA:han. kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 79 kurkistus_ehka_tietamattomyyteen.indd 79 14.3.2022 12.41 14.3.2022 12.41. Vai että on lähdetty mukaan leikkimielisiin veteraanipyöräajoihin. Tauno Majuri taistelee Eltsun voitosta ja Helena Karan esittämän naispääroolittaren suosiosta. Helsingin Senaatintorilla ollaan, kun vielä tietäisi kertoa jotakin edes tapahtumavuodesta. "Making of"-kuva on kotimaisesta elokuvasta Kyökin puolella , jossa mm. 79 Joku on kynäillyt kuvan taakse ”NSU Super Fox 1958, ei alkuperäinen”
Hänen äitinsä oli kerännyt suunnattoman omaisuuden. Osat oli tarkoitettu huomattavasti raskaampaan kalustoon, joten ne olivat täysin ylimitoitettuja henkilöautoon. Ensimmäinen Rauch & Lang -prototyyppi. Vieläkin korkeampi umpiauto, mallia Brougham ja aivan normaali Sedan. Greenillä oli lukuisia harrastuksia, joista radiomatööritoiminta oli yksi. On jäänyt epäselväksi, miksei autossa käyEversti Edward Howland Robinson Green oli eräs Yhdysvaltojen vauraimmista miehistä. Tuhti elektroniikkayksikkö tulipellissä. Kai Laine Eversti Edward H. Varmasti hyvin käytetyt rahat. Kyseistä vaihteistoa oli käytössä mm. colonelgreen.indd 80 colonelgreen.indd 80 14.3.2022 18.18 14.3.2022 18.18. Everstiys tarkoitti Teksasin osavaltion kunniatitteliä, ei sotilasarvoa. Vaikka herran nimi oli siis Green – Vihreä – niin ei tässä projektissa ollut kysymys hiukkaakaan mistään vihreistä arvoista. Polttomoottori piti olla, mutta jalattomuus esti kytkimen käytön. Green sijoitti projektiin miljoona dollaria; summalla olisi saanut kaksi tuhatta uutta A-mallin Fordia! Hän oli osakkaana General Electric -yritysjätissä, jolla oli sormensa pelissä myös autoteollisuudessa. Lopputuloksena oli Greenin ensimmäinen prototyyppiauto 1929 Stearns-Knight -roadster 60 hevosvoiman luistiventtiilimoottorilla, johon Owen ja Rauch & Lang rakensivat sähköisen voimansiirron General Electricin osilla. Kyseisissä takseissa oli Willysin moottorit. Green oli riittävän tyytyväinen autoonsa, koska prototyyppiä seurasi kaksi muuta yksilöä. GreenIN HYBRIDIT Lattia alempana kuin muissa sähköautoissa – ja vastaavasti katto korkeammalla. Auton lähtökohtana oli kaunis anopinluukullinen roadster, mutta sen linjat pilaantuivat täydellisesti, kun sen tuulilasia korotettiin puolella metrillä. Tuulilasi ja kattomarkiisi hieman eri aikakauden muotoilua. R. Owen Magnetic -luksusautossa, myöhemmin myös Rauch & Lang -takseissa. Edwardin jalka piti amputoida. Niinpä Green teetti itselleen piensarjan hybrideitä, joissa voimansiirto tapahtui sähköisesti. Stearns oli hyödyntänyt jo edellisen vuosikymmenen puolivälistä alkaen Knight-luistiventtiilipatenttia. Mobilisti Senior 1/22 P oika peri äitinsä jättiomaisuuden vuonna 1916, lähemmäksi sata miljoonaa dollaria. Rikas seurapiireissä viihtyvä nuorimies halusi kuitenkin itsekin ajaa. Kyseessä oli itse asiassa hyötysuhteeltaan varsin onneton esitys, joka antoi piut ja paut taloudellisuudelle tai ympäristöystävällisyydelle. Tämä lienee ollut maailman ensimmäisiä autoja, jossa oli mukana radiolaitteet. Omilla tiluksillaan hän pystyi siirtyilemään paikasta toiseen sähköautollaan. Hänen kutsumanimensä oli “The Witch of Wall Street”. Hänellä oli oma radioasema, jonne hänen autonkuljettajansa säännöllisesti häntä kuljetti. 80 . Reittiä suunnitelmasta valmiiksi autoksi on vaikea seurata, ellei ensin tee pientä salapoliisityötä muutaman automerkin tiimoilta. GE omisti sähkömagneettisen vaihteiston patentit. Vuodesta 1925 Willys lunasti talousvaikeuksissa olleen Stearns Companyn siipiensä alle. Oudon korkea tötterö kruunattiin sirkusteltta-tyyppisellä markiisilla. Äiti oli kuitenkin niin saita, että kun pojan jalka loukkaantui, hän ei vienyt poikaa sairaalaan, koska siitä olisi tullut kuluja. Kahdentuhannen Fordin sijaan hänellä oli nyt kolme modernia hybridiä. Autot rekisteröitiin Rauch & Lang -nimellä. Todellinen tila-auto pyörätuolilla kulkevalle herrasmiehelle. Sähköautot eivät kuitenkaan tulleet kysymykseen, kun oltiin menossa kauemmaksi rikkaiden rientoihin, eiväthän playboyt ajelleet sellaisilla. Korkeus oli tarpeen jotta Green pääsi taivuttamaan itsensä helposti kuljettajan paikalle
Sen tekniikka on säilynyt alkuperäisenä. Ja mikä tärkeintä – ei kytkintä. Kolmas yksilö on ehditty entisöidä jo kaksikin kertaa. Brougham jäi niitynreunaan happanemaan, mutta pelastui lopulta harrastajalle. colonelgreen.indd 81 colonelgreen.indd 81 14.3.2022 18.18 14.3.2022 18.18. Imusarjan lämmitys on hoidettu esimerkillisesti pakokaasulla. Mobilisti Senior 1/22 . Eli kardaaniakselin tilalla oli tuhdit kuparikaapelit. 81 tetty Owen Magneticissa hyväksi havaittua vaihteistoa, vaan moottorin perään laitettiin valtava generaattori, joka teki sähköä takasillan yhteydessä olevalle sähkömoottorille. Green käytti autojaan kuolemaansa (1936) asti, jonka jälkeen avomallinen prototyyppi puretiin ja romutettiin. Korityöt on aloitettu Broughamin elvyttämiseksi. Tämä törkeän korkea umpiauto tarvitsee mittavan entisöinnin, joka on osin jo aloitettu. Tehohäviöt olivat sitä luokkaa, että käytännön toiminnassa suorituskyky ei merkittävästi poikennut tavallisista sähköautoista, mutta eipä tarvinnut kytkinjalkaa, sehän oli projektin tarkoitus. Auton nopeusmittari näyttää optimistisesti 80 mailiin asti, vaikka käytännön suorituskyky tällä liki kaksi ja puoli tonnia painavalle hybridille ei ole puoliakaan siitä. Se on priimakuntoisena tallella JWR-automuseossa Pennsylvaniassa, jossa toistakin säilynyttä yksilöä entisöidään. Matkamittarissa ei ole vielä kolmeakymmentätuhatta. Konehuone on täynnä mustia laatikoita. . Hienosti entisöity Sedan
82 . Eversti Greenin harrastuksiin kuului myös jalokivien keräily. Auto oli vuoden 1931 Lincoln johon laadustaan ja vanhoillisuudestaan tunnettu Brunn oli tenhyt aivan luonnottoman suuren korin. Akseliväli nelisen metriä. Ovenkahvat kuin viktoriaanisessa hevoskärryssä. Näin Green pääsi helpommin pyörätuolistaan autoon istumaan. Sen jälkeen jalokivikauppiaat tulivat yksi kerrallaan autoon esittelemään tarjolla olevia tuotteita. Auton verhoilu oli tavanomaisesta limousine-tyylistä poiketen tehty kokonaan nahasta. Puupuolapyörät ja katolle asti jatkuva takaovi. Kai Laine colonelgreen.indd 82 colonelgreen.indd 82 14.3.2022 18.18 14.3.2022 18.18. Auto on säilynyt, ja sen mittava entisöinti valmistunee tulevalle kesälle. Autonkuljettaja kävi liikkeessä ilmoittamassa, että asiakas odottaa autossa. Auton takapenkki oli rakennettu kiskoille, jotta sitä pystyi siirtämään auton pituussuunnassa. Yksi autoista on normaalikorkuinen, eli vain iso, ei valtava. Mobilisti Senior 1/22 EVERSTIN LINCOLN Eversti Greenin limousine-rivistöä vuonna 1932. Hänet nähtiin usein New Yorkin timanttikauppojen edessä limusiininsa kanssa parkissa
Huolimattoman säilytyksen jäljiltä sisustus ja korin puuosat olivat päässeet huonoon kuntoon ja korin takaosa oli trailerikuljetuksessa kolaroitu pahasti. Mobilisti Senior 1/22 . Valtavien ovien sovituksessa ollaan loppusuoralla. colonelgreen.indd 83 colonelgreen.indd 83 14.3.2022 18.18 14.3.2022 18.18. Puutyötä oli enemmän kuin kahdessa normaalikokoisessa kanttiautossa. 83 Kuva 1970-luvulta. Autoon on vaihdettu teräspinnapyörät. Täysi satsi alkuperäisiä pyöriä on jo löydetty, mutta ei ole vielä alla
Ei sisällä happoa ÄÄRIMMÄISEN TEHOKAS VANNEPESU JÄÄNRAIK AS TUOKSU S122_takakansi.indd 83 S122_takakansi.indd 83 14.3.2022 9.41 14.3.2022 9.41. PAL.VKO 2022-21 60 02 05 -2 20 1 6 414886 002050 22001 Mobilisti_Senior_122_viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Senior_122_viivakoodi.indd 1 25.2.2022 14:17:09 25.2.2022 14:17:09 www.sonax.fi . Sumuta vanteisiin, odota että väri muuttuu violetiksi ja pese vanteet . Soveltuu kaikille vanteille . Todellinen peto likaa vastaan