Mobilisti Senior 1/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TAVARAAUTOJA . PAL.VKO 2023-22 60 02 05 -2 30 1 6 414886 002050 23001 Mobilisti_Senior_123_viivakoodi.indd 1 Mobilisti_Senior_123_viivakoodi.indd 1 1.3.2023 15:04:48 1.3.2023 15:04:48 MS123_kansi.indd 2 MS123_kansi.indd 2 20.3.2023 13.54 20.3.2023 13.54. ARKISTOJEN AARTEITA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2023 | 13,50 € S e n io r No. 1 . KUVATALKOITA
veloituksetta aikuisen seurassa LAHDEN MESSUKESKUS motonet. AUTOJA, MOOTTORIPYÖRIÄ, MOOTTORIKELKKOJA, MOPOJA, TYÖKONEITA, RASKASTA KALUSTOA, TRAKTOREITA, PIENOISMALLEJA, MERKKIKERHOJA, KAUPPIAITA, KUNNOSTAJIA, ASIANTUNTIJOITA, OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! Liput Päivälippu 25 € Eläkeläiset 20 € 7–15-vuotiaat 10 € Avoinna la 6.5. klo 10–17 Ennakkoliput: tiketti.fi alle 7 v. klo 9–17 su 7.5
09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. S enior-lehdelle ei yllätyksekseni langennut roolia, jonka minä sille autoromantikkona kuvittelin. Mobilisti Senior 1/23 . Soisin näitä rivejäni tulkittavan ikään kuin ajatusurheiluna, ei minään vaatimuksena tai kiukutteluna. Luulin näet, että varsinkin moni pitkän linjan vanha-autojen harrastaja kertoisi myytävistään ensimmäiseksi Seniorissa. On aivan ilmeistä, että tietämys Senior-lehdestä on – vielä 23 vuotta sen aloittamisesta – vaisua. Onhan tämä vähän kuin menisi sorkkimaan toisten työmaata. Ensisijaiset tarkkailulähteeni ovat kaikille vapaata kioskitavaraa. Japanissa 74 Automainontaa 81 Kuva-arvoituksia USKALTAISIKO AJATELLA ÄÄNEEN. On siis ehkä loogista, että kun kaukana Äkäslompolossa tai Pohjois-Karjalan Naarvassa päätetään äkkiä luopua vaarin tallenteista, kukaan ei muista tai edes tiedä Seniorlehden olemassaoloa. Käytin otsikossa sanaa ”uskaltaisinko”. K.L.B. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Eli arvuutella, millä on edellytyksiä mennä kaupan, minkä myynti tulee jumittamaan ja miksi. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Siis jopa tuntemalleni kalustolle; autoille, joista teimme pitkiä kuvajuttuja Mobilistiin tai Senioriin. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Punamusta Oy ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Lehti ilmestyy 2023 viikolla 13, 26, 35 ja 48. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Unohdettu vuosikerta 6 Haastavasti hauskoja 14 Mainosleikesalaattia 20 Unohdetut esiin 26 Takaisinkelausta 33 Kuvatalkoot 40 Uddin autoja 42 Uutisia, tapahtumia, kuultua 48 Nuorisokuvatalkoot 62 Lukijoiden postia 68 Keulailmeet 72 K.L.B. Jos tilanteessa haluaa nähdä jotakin positiivista, niin edes tätä kautta saan selville mitä vuosikymmenten takaisille tallitallenteille tapahtuu. paakirjoitus123indd.indd 3 paakirjoitus123indd.indd 3 20.3.2023 10.20 20.3.2023 10.20. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. . Saavuttihan lehtemme nopeasti kohtalaisen suosion ja on kaikesta päätellen nauttinut koko ajan lukijoidensa arvostusta. Totta, Senior-lehden 3 kuukauden ilmestymisväli ei ole kilpailukykyinen. Näitä asioita tulee vaan aina toisinaan pohtineeksi. Mutta toisaalta: sitä aitovanhaa autotavaraa, jota nyt tunnutaan etenkin perikuntien toimesta tarjottavan markkinoille aihetta aika hoikasti sivuavissa lehdissä, myydään harvoin kiireellä. Kaipa sieltä nyt hieman uskaltaa kaivella esiin tämän hetken ostan-myyn -trendejä
1946 Francis (oikeammin kai Lea-Francis): Olavi Ahonen Muuramesta, ( Jyväskylä) jälkitoi yhden USA:sta, lienee yhä perikunnalla. Totta ihmeessä tuosta tuli tylsä, eikä välttämättä kaikkein himokkaimmin huomioitu luettele. Ainakin voidaan sanoa, että nuoremmille annetaan tylyn aneeminen kuva takavuosien suomalaisesta autokannasta. Chevrolet 1946: Arvaisin ettei Suomesta löydy sitä yhtäkään. Kuten Veikko Lavi laulaa: ”jokainen on laulun arvoinen”. Mobilisti Senior 1/23 E hkä tuon vuosikerran muistelu todella jumiutuu roikkumaan, ja aika yksin, minun vaivoikseni. 1946 Lancaster (myöhemmin Armstrong-Siddeley Whitley): kuvan kaltaisena yksi, merkin maahantuojan (Berger-suku) uutena maahantuoma – jossakin. Löysin, luullakseni vuoden 1946 Seura-lehdistä, oheiset kaksi ”emmehän mekuitenkaan koskaan noita tänne köyhään Suomeensaa” -henkistä uusia autoja esittelevää sivua. Ellei niitä saada enemmän esille. Austin A 16: Anssi Siukosaaren tosihyvä, ehkä jossakin se yksilö, jolla Oiva Valta ajoi pitkään. MALLI 1946 – kaikkein karsastetuin 1946.indd 4 1946.indd 4 20.3.2023 10.23 20.3.2023 10.23. Eikö saman tien myös se outo ja epämuodikas auto. 4 . 1946 Plymouth: tuskin yhtäkään Suomi-autona, mutta jälkituotuina ehkä 5-6, joista enimmät ”muokattu” 2000-luvun makuun. Ihan vaan pika-arviona pohdin, löytyykö kuvaston autoja yhtäkään 2023 Suomenmaasta. 1946 Standard: yhden jälkitoi 80-luvulla Korpivaara Oy:n eläkkeelle siirtynyt työnjohtaja, autoa säilytettäneen Espoon Automuseossa. koki sodanjälkeisinä vuosina. Singer 1946: tuskin yhtäkään tallessa. Upeimminkin säilynyt viimeinen ennen sotia tehty 1939 Ford näytti laakista ikivanhalta. Ovat ne vain niin outoja ja ratkaisuiltaan hermoille käypiä (brittijarrut jo yksinään). 1946 Jowett: Ehjä ja nipussa oleva Anssi Heikkilällä Kouvolassa, toinen, vihreä ja ajokuntoinen ehkä Vaasan suunnalla, näitä lienee tuotu noin 250 kpl. Onhan sitä vaikea selittää nuoremmilleen mitä 10-14 -vuotias K.L.B. Studebaker 1946: epäilen, ettei yhtäkään löydy. Kun näki uuden auton, oli kuin taivaan portit olisivat auenneet! Kun muutamaa vuotta myöhemmin kohtasin esim. 1946 Ford: Juu, onhan meillä tallella se yksi ihmetaksi (AX-163, katso Mobilisti 2/23!), mutta entä muita. Mutta se, mitä peräänkuulutan, on tämä: jos juoku tuollaisen outolinnun jaksaa vielä nostaa jalkeille ja näytteille antakaa hänen vaivoilleen moninkertainen arvostus. 1949 USA Ford Customin Kouvolan taksina, oli, kun olisi hypätty malliajassa valovuosi. K.L.B. Nash 1946: Sain kerran vinkin, että linjalla Oulu-Kuopio on tallessa yksi, aika varmaan se maan ainoa. Juu, ehkä puolentusinaa, mutta kaikki muuta kuin ensi asussaan. Whitley malleja lienee tuotu noin 35, tallessa varmuudella kaksi
Kussakin laatikossa on yksi kokoamaton 1946 Chevrolet-kuorma-auto. kuvat: Museovirasto/ Pietinen Nikolajeffin varastokenttää syksyllä 1946. Mobilisti Senior 1/23 . Niiden kokoonpanon suoritti Nikolajeff Oy. kuva: Museovirasto/Pietinen 1946.indd 5 1946.indd 5 20.3.2023 10.23 20.3.2023 10.23. 5 Chevrolet-kuorma-autoja saatiin Suomeen jo loppuvuodesta 1946
Kuva on vuodelta 1940, oltaneen siis heti talvisodan jälkeisessä pulakesässä ja Huber Packardeineen on mukana pk-seudun vesihuollon ylläpidossa. Noin vuodelta 1920 olevan auton tykkipyörä-tyyptavaraautoja.indd 6 tavaraautoja.indd 6 20.3.2023 10.55 20.3.2023 10.55. Erityisesti I maailmansodan aikana tehdas sai USA:n asevoimilta suuria yleismallin Liberty truck -tilauksia ja ne saavuttivat raskaissa oloissa hyvän maineen ympäri Eurooppaa. Kuvien kaltaisten autojen elinkaari jäi yleensä lyhyeksi. Monikaan ei tiedä, että tämä henkilöautoistaan kuuluisa tehdas teki myös kuormaautoja vuoteen 1923 saakka. Amerikkalaista sivuilta avointa eli ns. Sama otos on vuosien mittaan nähty myös Suomen Packard-merkkikerhon julkaisuissa, mutta aika pienenä. Ehkä julmalla tavalla loogista, koska tiedettiin kehityksen tarjoavan pian perään uutta, vähävaivaisempaa tavara-autojen tekniikkaa. Kirjakaupoissa on nykyään runsaasti autokirjallisuutta. 6 . K.L.B. Niiden nopeasti ikääntyessä, jäivät huoltotoimetkin vähille. Aiheena niissä tapaa tosin olla yleensä ne 3-5 kaikkien jo ennestään tuntemaa ja perin muodikasta, makeannopeaa ajolaitetta. Nyt annamme kuvalle tilaa! Auto on merkkiä Packard. Olivathan ne kirjaimellisesti vain työkaluja. C-Cab -hyttiä muistuttavan ohjaamon oikeasta alakulmasta löytyvät sen ajan suomalaiset kantavuuslukemat: omamassa on 2 000 kg, kantavuus näemmä 2 900 kg. Mobilisti Senior 1/23 JOS MALTAT TUTUSTUA, TAVARA-AUTOT OVAT HAASTAVASTI HAUSKOJA Suomi on yhä täynnä hyvämuistisia automiehiä, jotka joutuivat aikoinaan – paremman puutteessa – ajamaan työkseen aivan kummallisia virityksiä, joita hyötyajoneuvoiksikin kutsutaan. Pelkästään jo kuvana, tuo viereisen sivun otos on miltei henkeä salpaavan onnistunut ja tarkka. Valitsin tässä kynähaarukkani nokkaan kuitenkin kuvia ajolaitteista, joista äärimmäisen harva valikoitui myöhemmin entisöitäväksi ja joista moni automielinenkään ei muista mitään
Silti, jokin on mennyt epäreilusti killiin. Millä ajokortilla ajaen tuollaisen voisi edes näytteenomaisesti retuuttaa valtakansan ällisteltäväksi. En näet ole osunut näkemään tuosta autotyypistä koskaan suomalaista kokemusjuttua. Tiedän, että Olli Blombergilla, Kuopio, on parempia, mutta kun en taida enää olla Suomen ehtiväisin toimittaja. Mobilisti Senior 1/23 . Huberin aikanaan hyvin vahva asema maamme eteläosien vesijohtoverkoston rakentamisessa ja huollossa johti usein juomaveden ja yhtiön rinnastamiseen. Mieleen jäävintä tuossa autossa oli moottorin ikimuistettavan hirveän kova käyntiääni. Huomaa myös lähes pystysuorassa oleva ohjauspyörä. Viereisen sivun kuvassa – ehkä samainen – auto on vielä alkuperäisessä asussaan – ehkä Viipurissa n. Vaikka olen tallentanut puolentusinaa kuvaa Suomessa nähdyistä Ranskan Hercules-dieselkuormureista, omien kuvieni laatutaso on valitettavan himmeä. Huber-yhtiöt sulautettiin 1990-luvun yrityskauppojen myötä Onniseen ja YIT:hen. 1922. Kenellä olisi vielä voimaa, taitoa ja uskallusta saada totaalisen tehostamaton ja synkronoimaton köriläs muun liikenteen sekaan aiheuttamatta valtavaa ruuhkaa. 7 piset vanteet ilmakumeineen saattaisivat olla lainaa jostakin toisesta, vähän nuoremmasta USAkuormurista. Kerrotaan esimerkiksi tarinaa siitä, kun presidentti Paasikivi vuoden 1956 yleislakon aikana pysähtyi jonkin pienemmän paikkakunnan hotellin ravintolaan tauolle, ja adjutantti kävi tiedustelemassa kyökistä, että saisiko presidentti edes kahvia, oli keittiöemäntä tokaissut tylysti vastaan: Juokoon ukko Huberia! Mutta leikittele kuvitelmalla, että tuollainen auto pintautuisi Suomesta nyt. Eikö olisi viimeiset ajat jonkun kertoa! tavaraautoja.indd 7 tavaraautoja.indd 7 20.3.2023 10.56 20.3.2023 10.56. Olen altis arvaamaan, että auto tuli aikanaan Suomeen ns. Ei kai tämäkin käynyt puukaasulla. karbidivaloin. Entä mikä on tuo lavan etuosan alta esiin työntyvä outo pönttö. Toinen, ilmiasuun liittyvä seikka oli auton kookkaan hytin aaltopeltipinta, tuttua nuoremmillekin vaikka Citroën Camionette -pakuista. Suomi ei vaan ollut noina vuosina kovin kokenut dieselmaa; sen ajan pakkasella jäykistyvät dieselöljyt aiheuttivat ihan omat ongelmansa. Tässä nähtävät sähkövalaisimet ovat siis melko varmasti päivitystä
Kävin kerran vasitenkin Porin suunnalla, jututtamassa siellä autoilijaveljeksiä, olisiko nimi ollut Sjögren. Ei, tämä on tulkitakseni Osuusliike Elannon entinen myymäläauto merkkiä Reo, siis USA:ssa tehty. Eikä vähiten: miten Bedfordin suhteellisen pieni bensa-rivikuutonen sai oman ja tuon massan yleensä liikkeelle. Tätä kuva katsellessa miltei huimaa ajatella tuollaisen lastauksen ja kuljetuksen vaaroja. Jo 1985 kuvaamani, ja erikoinen tämäkin on: Postilaitoksemme käytössä ollut Saksan Ford, tuossa vaiheessa Nousiaisten autohajottamossa, joten tuskin säilyi. Ehkä entinen ratabussi. Mobilisti Senior 1/23 Synkistelenkö ehkä liikaa, mutta voisin kuvitella miten kauas todellisuudesta nuorempi polvi määrittelisi tämän auton. Oliko tuossa rakenteessa perävaunun jarruilla pysäytettäessä enää mitään virkaa. tavaraautoja.indd 8 tavaraautoja.indd 8 20.3.2023 10.56 20.3.2023 10.56. 8 . Miten tukkien pituudet määriteltiin. Miten estettiin pitkän tukin alas valahtaminen. Jonkun kaupungin trollikka. Siuntion Kukkakauppias, Raimo Söderholm, ikuisti tämän ihan äskettäin eli elokuussa 1999. Äkkisilmällä on ihmeen vaikeaa erottaa toisistaan sotavuosien Saksan Ford ja 1950-luvun rauhan vuosina Suomeen tuotu. He olivat aikanaan saaneet onnella ostaa uutena 1948 Bedford kuorma-auton ja olivat kuvanneet kaiken, mitä autolla koettiin, kuten esimerkiksi jokeen upoksiin suistumisen ja sieltä noston. Joku ripa jossakin kai erilainen, vaan kun en tiedä
Samanlainen on työn alla keskisessä Suomessa, mutta tuskin sama auto. Mobilisti Senior 1/23 . Se toimi kylän yhteisenä paloautona eikä ylläpidossa ollut moittimista. Näyttävät vaan, kuvasta arvioiden, kuluneen jo pahankertaisesti. Mutta itse laite vaikutti tehtäväänsä hennohkolta. 9 Löydettyäni itseni 1970-80-luvulla kiertelemästä ”Etelä-Karjalan” metsätaustoja, törmäsin tähän autoon Kemppilän kylässä. Merkki oli Commer, olisiko moottorina ollut peräti Hillman Minxin rivinelonen. tavaraautoja.indd 9 tavaraautoja.indd 9 20.3.2023 10.56 20.3.2023 10.56. Oulun lääniin ohjautunut entinen liittoutuneiden maastokuormuri, joista kai käytettiin yleisnimeä UNNRA, yhteismalliauto. Ford Trader diesel (ehkä vuosimallia 1958) oli ehkä sittenkin outoine puolimekaanisine jarruineen vähän liian vaikeasti pideltävä, varsinkin iso polttoainesäiliö niskoillaan – sitä etenkin liukkaalla. Vammalan keskuskentän tienhaarassa kävi kerran syksyllä 1959 näin köpelösti. Tämä, rungon pidennyksen kokenut ja bensatynnyreitä kuljettava on Chevrolet. Semminkin, kun täällä kukaan ei ymmärtäisi mitään moisesta. Kunnioitusta herättävien Hakkapeliittojen pintakuviota on jäljellä enää rippeet renkaan reunoilla. Kallis lasti on näemmä saanut auton omistajan hankkimaan autonsa ajovarmuuden tueksi jopa Nokian Hakkapeliitta-kuvioiset renkaat. Yhteinen siksi, että niitä valmistivat samanaikaisesti sekä Ford että (Kanadan?) Chevrolet. Toki mieltäni askarruttaa, mikä on voinut olla noin hyvin säilyneen auton jatkokohtalo. Näitä saattanee olla ehjinä ja näytöskuntoisina tallessa parikin, mutta lienevät niin syrjäisissä osissa Suomea, ettei näillä bensan hinnoilla kannata ajella etelään näyttämään
Suomeen näitä saatiin vähän ajettuina liittoutuneiden ylijäämävarastoista – ehkä jopa toistasataa. 10 . Mobilisti Senior 1/23 Upean laadukas, Mobilisti 3/1981 numerossa jo kertaalleen näytetty kuva. Auto osallistui johonkin mobilistiajoon, silloin numerolla 102, kerro sinä mikä, missä, milloin oli kyseessä! Toinen vastaava Sussex-autosta paloautoksi-tapaus; tässä Rautajärven VPK (ei siis Rautjärvi, lähellä Lappeenrantaa). Auto oli tasan saman näköinen kuin 1939 USA Ford, mutta oikealta ohjattava ja pitkällä ”teliperällä”. Tähän autoon jokin Hämeen läänin VPK uhrasi näemmä paljon elvytysaikaa, uudet sotakuvioidut maastorenkaat jne. tavaraautoja.indd 10 tavaraautoja.indd 10 20.3.2023 10.56 20.3.2023 10.56. Näitä Ford ”Sussex”-autoja tehtiin sotavuosina Englannissa kuulemma tähystyspallojen liikkuviksi ankkureiksi. Hiukan miehistöäkin mukaansa mahduttavan korin lienevät tehneet aika kotitekoisesti
Miten nuokin mahtuivat ajallisesti samalle pihalle. tavaraautoja.indd 11 tavaraautoja.indd 11 20.3.2023 10.56 20.3.2023 10.56. No, aikansa kesäpihallani vartuttuaan myin noin 22 000 km ajetun auton Savitaipaleelle, autoilija Tarmo Hirvelle. Mutta mikä on erään organisaation silmissä vallan kamalaa: kuorma-autona! Muutama vuosi myöhemmin eräs toinen ikämies entisöi samalla tavalla entisen Thames-paloautonsa museokuorma-autoksi. lentokenttämallista, kotimaassa tehtyä palokoria ajatellen kummastelen yhä, mitä etuja se lopulta tarjosi. Sen ns. He saivat aikaan sen, ettei Suomessa voi enää muuttaa täällä rekisterissä ollutta vanhaa, käytöstä poistettua paloautoa, esim. On sekin ollut aikaa tuolla legendaarisella Helsingin Mechelininkadun SA-autopihalla! Huomaa aikaero: edessä seisoo yhä SA:n käytössä ollut Saksan Fordin vuosina 1940-44 tekemä V8, takanaan itäystäviemme meille (pakko)myymä ZIS, ZAS – olkoot nyt mikä tahtoo – itse asiassa idässä tehty USA:n International. Mobilisti Senior 1/23 . Ratti näyttää olleen vasemmalla. Etenkin 1950-60-luvuilla valtaosa paloautoista tehtiin Suomeen uusina tuotujen kuorma-autojen rungoille. Eipäs enää käynytkään! Syväksi pettymyksekseen hän joutui myymään lähes MR-valmiin Thamesin. Tyypillinen valinta oli esim. Kuvan toimitti meille aikoinaan Krister Lindroos, Pargas. Transitin alusta oli Mercedes-Benz Unimogista. Mykäksi vetävä kuva vuodelta 1970(?) on selvästi Perkins-dieselmoottorilla uutena käyneestä Ford Transit -pakusta. Kielto olisi ollut ihan paikallaan vuosia aiemmin, jolloin palokunnat luopuivat todella merkityksellisistä, erikoisista paloautoista kuten Federal, Stewart, De Dion Bouton tai jopa Finlandia (Helsingin Palokunta). Auto on nyt yhä MR-tasoinen ja olemassa. kuvan Ford(son) Thames. No, sehän kelpasi oitis rodimaailmalle, olihan nokalla sentään pyhä V8. Kiitos näinkin viiveellä. Edellä kerrottu ei täysin päde tässä. Jos tiedät, niin kerro. Helppo kuvitella, että joku halpa UAZin alusta on taas kiskottu vaivalla korin alle ja lopuksi uhrattu jopa tuoreet maastorenkaat alle. Hirveä työ ja sitten se seisoi kohta lahtausvuoroaan odottamassa. Eräs suomalainen autohistoriasta kuulemma piittaava kattojärjestö, kai sen tekninen raati, sai parikymmentä vuotta sitten aikaan harkitsemattoman kategorisen kiellon. kuorma-autoksi. 11 Nyt olen ilkeä. Niitä olisi pitänyt aidosti säästää ”vain” paloautoina. Sain 70-luvulla ostaa kuvan auton talteen Kaukaan tehtailta (Lpr), ilman moottoria. Kuvan takana lukee: Rantasen Autohävittämö Naantalissa
Milloinko olen tuollaisen viimeksi ajossa nähnyt. Ford Thames taas, valitan, mutta hieman erilainen. Voin tunnustaa: en koskaan. Ainakaan auto ei ole palannut näkösälle. Huomaa, että ohjaus on oikealla. Hän kertoi saaneensa jossakin silloisen Ukrainan taisteluoloissa kyytiä tämän näköisellä kuorma-autolla. Lopulta joku sen sieltä kalasti, mutta olen unohtanut nimen. Valtavan sympaattinen isohkon talon isäntä ei vaan myynyt sitä – ei, vaikka minäkin kävin ruinaamassa kymmenkunta vuotta. Auton mittarista pystyi lukemaan ajomäärän: 36 000 km. Se kuulemma oli muuten ihan OK, mutta moottorit tapasivat leikata yllättäen kiinni. Siksikin, ettei autossa ole enää jäljellä edes etuakselia – ellei se sitten löydy saman talon hevoskärryistä. Auto oli tehty saksalaisten miehittämässä Ranskassa. Syykin selvisi: Renaultin työntekijät olivat sabotoineet autoja ovelasti; moottorin öljytikku oli tehty öljyn todellista tasoa vastaamattoman pitkäksi… Kun jonkun vanha Ford on päätynyt tähän jamaan, niin eikö silloin olisi lupa olettaa, ettei sitä kukaan ole myöhemminkään tuolta ulos vetänyt. Mobilisti Senior 1/23 Siellä Vantaan suunnalla se maatui. Luulen muistavani, että sain tämän kuvan aikoinaan jututtaessani Helsingin Pihlajatiellä silloin vielä hyvin terävämuistista suomalaista SS-miestä (nimi oli Kosti). 12 . Ihan tien poskessa, mutta viherkasvuston piilottamana, varmaan 20 vuotta. Nokalla kun oli noin 78 hv:n bensalla ruokittava rivinelonen. Auto on 1930-luvun lopun britti-Ford. Tämänkin pikkukuormurin osalta täytyy pohtia ääneen: mikä tässä on sellaista, etteivät iäkkäät, mutta kokeneet kuljettajat saa sitä laillisesti liikuttaa – vaikka samat kuskit saavat luotsata esimerkiksi uusia jättikokoisia ja huippuraskaita katumaastureita ihan vapaasti! tavaraautoja.indd 12 tavaraautoja.indd 12 20.3.2023 10.56 20.3.2023 10.56
Kuvasin tämän auton varmaan 35 vuotta sitten Lohjalla toimineen hajottamon pihalta. Eniten hämmästyttää, että autossa oli alla tuliterän näköiset Hakkapeliitat. Sota-ajan autojen harrastajat pitänevät minua aika nynnynä, ”kun en tuotakaan tunnista”, mutta niin vaan on. polkupyörällä) jo nuorena teekkarina kuvamassa Suomen katoavia erikoisajoneuvoja, etenkin paloautoja. Haluttaisi väittää, että kun oikein Suomea tarkkaan haravoidaan, täältäkin löytyy tuollainen. 13 Uhallakin, että nämä sivut painottuvat tahattomasti Thames-kuvastoksi, tämä otokseni Pyhtäältä 2002 ansaitsee esilletulon. Sotavoimien nelivetoinen Humber. Outoa autossa on, ollakseen ilmeinen brittituote, ohjaus vasemmalla. Joku brittikapistus se on, vaan mikä. Hytti on joku outo Thames-istute. Siksi, että ainakin minulle se oli ensimmäinen koskaan näkemäni Ford Thames tehtaan tekemällä teliperällä! Etten aavistelisi tuonkin joutuneen ”metallipäreiksi”. Komeassa kunnossa säilynyt Saksan Ford V8 -kuormuri ajautui kaikkine oja -, ja marssivaloineen todennäköisesti suoraan traktorin peräkärryksi, kuten ajan henki opasti. 1935) kierteli (mm. Mutta auto on mielenkiintoisella tavalla outo ja silti tuttu. Edesmennyt arkkitehti Pauli Söderholm (s. Tämä kuva lienee Esko Härön kauan sitten (1970-luvulla?) Itävallassa ottama. Hänen perikunnallaan on niitä tallessa väridioina ja paljon! Tämän kuvan Pauli ikuisti Tampereen Kalkun sotilasajoneuvojen huutokaupassa jo 1973. Mobilisti Senior 1/23 . Kuva julkaistu Mobilistissa 1984. tavaraautoja.indd 13 tavaraautoja.indd 13 20.3.2023 10.56 20.3.2023 10.56
Etunimensä oli muistaakseni Anders – kuka lienee ollut, ei vähäisintäkään sukua minulle. Pillastuin tuolloin kylliksi soittaakseni Ruotsiin, vaikka autoa selvästi tarjottiin USA:han. On siis ehtymätön syy kunnioittaa Ilkka Brotherusta, joka muutama vuosi sitten osti kuvan ajokapistuksen takaisin Suomeen. Stockholm Tidningen), se tuli säilytettyä silkasta kateudesta. Ei tämä Anders puhelimessa töykeä ollut, mutta selvästi kiusaantunut. Oli sekin niin turha reissu. Liimasin sitä edes tähän näyttökuntoon. Eli juttuhetkestä ei mitään erityistä herunut. mainoksialeikekirjoista.indd 14 mainoksialeikekirjoista.indd 14 20.3.2023 11.04 20.3.2023 11.04. K.L.B Kun sakset saivat kyytiä Tämä on yksi järkyttävimmistä tallennuksistani. Nykymainoksissa en enää näe säilytysarvoja. Ynnä, jos mainos ilmestyi ruotsalaisessa päivälehdessä (kotiini oli tilattu mm. Mahtaako sitä tehdä moni muukaan itseään autohulluksi kutsuva – sikäli kuin meitä enää edes on. Niin vaan on, että likimain vahingossa löysin nyt melko tasan 40 vuotta sitten irti leikkaamani mainoksen. Mutta on tässä aihetta tökkiä suomalaiseen tilannetajuun. Mobilisti Senior 1/23 Silloin aikoinaan... Vaikka se saattoi olla juuri siihen hetkeen tähdätty ”vain” mainos, tuntui kuin siihen olisi upotettu valtavasti tulevaisuutta varten säilytettäväksi tarkoitettua tietoa. Sain tallennettua autoja edes mainoksena; eihän niitä kuitenkaan Suomesta saisi. Myynti-ilmoitus löytyi amerikkalaisen, silloin Jumalasta seuraavan, eli Hemmings Motor News -lehden numero 3/1983 sivulta, tasan tässä koossa. Se oli jo ehtinyt liimaantua kiinni toiseen paperiin ja repesi sitä irti ottaessani, siksi kuvasta puuttuu pala. Järkytys oli kaksinkertainen: puhelimeen vastasi toinen Bremer. Miksikö en enää jaksa leikata mitään talteen. Jos joku muu näkee, niin siitä vain tallentamaan. 14 . Oli helppo huomata, mitä joku nopealiikkeinen ruotsalainen oli äkännyt ostaa Suomesta: yhden parhaiten säilyneistä vanhoista arvo-Mersuista Suomessa
Ellei tuota tarraa ole hallussasi olevassa Trojan (alias Heinkel Kabinenroller) -yksilössä, se on vihje jälkituonnista, yleensä Ruotsista. Surku. Halutti nyt näyttää tämä, etenkin kun se lienee viimeinen omista nurkistani löytyvä. Moinen uutinen nähtiin siis 66 vuotta sitten! Sehän on ihmisikä. 15 On tämä halpaakin autoa käsittelevä leike myös vavahduttava. Eiköhän tuo aikahavainto nostata tunteita Volgansa säästäneiden mielissä. Mitä se tekeekään vuosissa. Yksiasteiseen perusöljyyn neuvomisen sijaan olisi pitänyt opastaa käyttämään joko paksumpaa yksiasteista tai silloin markkinoille tulleita moniasteöljyjä. Suomessa. Yhden virheeni joudun tunnustamaan: se oli tuo nelitahtisen 197 cm 3 Heinkel-moottorin öljynsuositus. Kiinnileikkaantumiset eivät olleet harvinaisia. Niin Viipurissa kuin olenkin syntynyt, en soisi Ukrainan sodan vuoksi ajateltavan lisääntyvän hylkäävästi neukkuautoista. Kopioin sen suoraan vanhoista saksalaisista Heinkel-oppaista ja se oli käytännössä väärä neuvo! Moottori kyllä oli kestävä, mutta jos se päätyi 16-vuotiaan (moottoripyörän kortti riitti) reviteltäväksi kesähelteellä ja vauhtiajossa, joutui kone aivan liian koville. Eiväthän ne heidän tekemänsä autot osanneet Suomeen hyökätä 1939-44. Mobilisti Senior 1/23 . Minä itse laadin tuon tekstin ja liimasin sen jokaiseen maahantuomaani (oliko niitä nyt 26 kpl) Trojan Cabin Car -kääpiöautoon. Tallensin sen keväällä 1957, jolloin siihen aikaan myös autoasioista raportoiva Koneviesti ällistytti lukijoitaan tällä uutisella. Juttu oli kai sivistyneesti kaapattu aika oudosta lähteestä eli Avtomobil, Traktorn Prom tms neuvostolehdestä. Tämän leikkeen sanoma on jotenkin risainen tai alistunut, miksi. Vallankin ensi asussaan säilynyt Renault Prairie olisi tänään upea säästymä! Olihan se sentään monella tavalla vuosina 1950-57 aikansa monikäyttöisin auto: torija lihaja kalakauppiaalle (että siinä käytössä kaikki ruostui!), hautausautona, muutama jopa taksina. Ei varsinaisesti mainos, mutta painatin sen jolloinkin 1964. mainoksialeikekirjoista.indd 15 mainoksialeikekirjoista.indd 15 20.3.2023 11.05 20.3.2023 11.05. Kööpenhaminassa Prairie oli aikanaan yleisin taksiautotyyppi. 43+23 vuotta 2000-luvulta
Olettaa sopii, että ”noin 195758”. Mutta mikä firma oli Helsingin Moottoripyörä. Panostus oli kova, mihin pyörän menekki sittemmin kompuroi. Mutta rahan uhraaminen mainokseen, jonka tuotteista kumpaakaan, Zündapp-kääpiöautoa (4 pyörää = auto) tai Sachsenring (alias ”Horch”) -ajolaitetta ei varmuudella tuotu maahantuojan toimesta Suomen kilpiin kuin yksi kutakin – ja niidenkin tuoja oli Helkama Oy/ Suomen Koneliike. Arpajaismainoksen kuvassa oleva 1957 Škoda 440 on varmaankin luokiteltu itäautoksi. Oheinen tallennus on Seura-lehden numerosta 17.4. Kuka siis nyt hekumoisi sellaisen omistajaksi ja vielä arpajaisten kautta. Nolosteltiinko jotakin. 16 . Lambretta skootteria. mainoksialeikekirjoista.indd 16 mainoksialeikekirjoista.indd 16 20.3.2023 11.05 20.3.2023 11.05. Mobilisti Senior 1/23 En tiedä varmuudella, miltä vuodelta oheinen lehtimainos on. 1957. Oma arvaukseni voisi olla Ford Vedette. Sama ehkä, joka sittemmin toimi Helsingin Runeberginkadulla, tuoden maahan mm. Elettiin siis erästä kaikkien aikojen vaikeinta länsiautojen saantiaikaa. Mutta miksi vaiettiin voittoina mainittujen 10 länsiauton merkistä. Ranskan Ford Vedette oli kyllä länsiauto, mutta sitä ei tarvinnut jonottaa. Samassa lehdessä mainostettiin ¾ sivun koossa kotimaista Jaguar-polkupyörää. Horcheja oli toinenkin – harppi-Saksan lähetystöllä Helsingissä
Simcan (myös Renaultin) suosion velttous näkyy muun muassa Suomen ajotapahtumissa, vertaa vaikka Peugeot tai Citroën. Niitähän tuli ja hyviäkin olivat. Ainoa säästynyt taitaa olla Timo Karilla, Espoon Kirkkonummen rajalla. P. mainoksialeikekirjoista.indd 17 mainoksialeikekirjoista.indd 17 20.3.2023 11.05 20.3.2023 11.05. Entä ”lehmänselkä” Dodge-kuormurit Britanniasta. Ruoste siihen puraisi, mutta sen se teki muillekin. Tässä yhteydessä ei tulisi unohtaa nuorena edesmenneen Tom Fabritiuksen vaivannäköä tallentaa suomalaista Simca-tietoa. Vanaja-mainoksia etsisit nykyään pitkään (vrt Sisu), porrasperäisiä Standard Vanguardeja tuskin tuotiin 1953 niin runsaasti, että piti oikein mainostaa. Kuitenkin, esimerkiksi Aronde oli hyvä auto. 17 Jos jotakin Ranskassa tehtyä autoa on syyttä suotta sorsittu, se on kyllä Simca. Puukari Tampereelta lähetti meille Tampereen Aamulehdessä (1/2003) ilmestyneitä vanhoja automainoksia siltä seudulta. 1950-60 luvuilla Simca Aronde oli suosittu jopa suomalaisissa rallitapahtumissa, ei varmaan aiheetta. Simcan kohdalla jo alkusuosiota saattoivat hidastaa seikat, kuten ”se on joku Ranskassa tehty Fiat”, tai maahantuojien vaatimaton innostus (Stockmann, SMK, jopa vielä Berner Oy). Mobilisti Senior 1/23 . 1953 tammikuussa Arondeja sai lähes jonottamatta – ikään kuin se olisi ollut mainehaitta. Niin ajaa kuin omistaa
Ystävällistä kahvilapalvelua sentään vielä toisinaan löytää; Helsingissä sekin on mieleen jäävä erikoisuus. Mutta edes jotenkin sinnepäin huolehtivaakaan palvelua ei saa, vaikka olisi liikuntarajoitteinen ikäihminen autoilemassa. Luulisi auttaneen, vaan miten oli. Ei yksikään, ei edes MercedesBenz, kopioinut tätä hyttiideaa, vaikka sitä tuskin oli patentoitu brittien nimiin. Taitaa olla, syystäkin, koska nykyautoista ei hevin löydy enää nopeasti palveltavia kohteita. Perhetunnelmaa hohkaava huoltoasema-asenne – kaikki tyystin pois haudattua. mainoksialeikekirjoista.indd 18 mainoksialeikekirjoista.indd 18 20.3.2023 11.05 20.3.2023 11.05. 18 . Mallina Dodge 1938. Tämä siitä huolimatta, että ikäihmisiä löytyy yhä enemmän auton ratin takana. Mobilisti Senior 1/23 Idea tällaisesta ”lohkohytistä” oli mainio, mutta auttoiko se auton ostosuosiossa. Onko jo aivan ylimaallisen vanhanaikaista ajatella, että jossakin toimisi yhä entisaikojen malliin huoltoasemapalvelua tarjoava huoltoasema
Korpivaara kaupitteli 1920-luvun puolivälissä myös T-Fordin taka-akselilta voimaansa ottavaa palopumppua. Saattaa olla, ettei tämä Hufvudstadsbladetlehden 1914 numerossa julkaistu mainos aukene kaikille. Toinen takakulma vain tunkataan ilmaan, ja viritetään hihnavetoinen pumppulaite autoon kiinni. 19 On tästä ollut aiemminkin puhetta, mutta olihan 1936 Reo-henkilöautoihin tarjottu automaattikytkin kiinnostava aparaatti, vaikka toiminta jäikin vielä kauas muutamaa vuotta myöhemmin esitellystä Hydra-Maticista. mainoksialeikekirjoista.indd 19 mainoksialeikekirjoista.indd 19 20.3.2023 11.05 20.3.2023 11.05. Siitä todetaan: Hän, joka ostaa ketjuvetoisen auton, ostaa samalla tuhoon tuomittavan vetotavan. Samalla puhutaan harvinaisen alentavasti muista markkinoilla silloin tarjolla olleista vetotavoista, kuten ketjuvedosta. Siinä Aatra-Auto Oy ylpeili edustamansa Daimler-kuorma-auton vetotavalla. Mobilisti Senior 1/23 . OK, ei Aatra-Autossa väärässäkään oltu, mutta rumaa tekstiä tuo oli. Liekö vaarana ollut koko komeuden notkahtaminen tunkin päältä alas ja päin sammutettavaa tulipaloa
Harrastajat ovat usein vain yhden merkin tai yhden valmistusmaan ihmisiä, joita muut eivät kiinnosta tippaakaan. Romukuormaan sysätään usein joukkohysterian kiihdyttämänä pikapäätöksenä kaikki vanha näköpiiristä, yleensä täysin valikoimattomasti. K.L.B. Innostun ajoittain inttämään, että Suomesta löytyy yhä tuhansia säilyttämisen ja näkemisen arvoisia autoja, jotka ovat unohtuneet syystä tai toisesta tallin tai pihan perälle rapistumaan. unohdetutesiin.indd 20 unohdetutesiin.indd 20 20.3.2023 11.43 20.3.2023 11.43. Jos joku pohtiikin vihjaamista jollekin, niin tulee heti vaikeuksia: kenelle. Yllä: Tätä 1937 neliovista avo-Fordia kuvattiin Suomessa aikoinaan joka käänteessä. 20 . Sosiaalinen mediakaan ei takaa tiedon kulkeutumista tahoille, jotka ovat oikeasti valmiita toimimaan lyhyellä varoitusajalla. Vaikka harrastajana olisit aivan erilaisen kaluston ystävä, kannattaa edes kiittää vihjeestä. Siinä sitten pelätään, että koska siihen ei kuitenkaan löydy papereita, helpompi antaa olla – tai jopa mennä siivoustempauksessa kaatopaikalle! Paperittomuus ei ole enää nykyisin mikään ylittämätön este. Joukossa on kalustoa, jonka omistusoikeus on valunut epäselvänä jo toiseen tai kolmanteen polveen. Mobilisti Senior 1/23 Sittenkään tuhoutuneet. Takana näyttäisi virtaavan Porvoon joki. Esiin kaivamani oheiset kuvat kertonevat jotakin siitä, mitä maamme takapihoilla voi muhia, tai on ainakin vielä taannoin muhinut. Oikealla: Laadultaan paremmassa, Erkki Blomroosin ikuistamassa kuvassa sama auto on kuvattuna 1966, SA-HK:n sen vuoden Retkeilyajoissa. Lopuksi vielä toteamus: jos mikään muu kanava ei tunnu toimivan, kerro edes toimituksellemme: toimitus@mobilisti.fi tai vihjesoitto numeroon 09-2727 100. Kevätsiivoukset ovat pahinta tuhoaikaa. Pienemmässä ja tummemmassa kuvassa auto seisoo, ilmeisesti jo ennen sotia, silloisen Porvoon Ford-dealerin edessä. Sinua ilahduttava löydös voi ilmaantua jo seuraavan tallin takaa... Auto kuuluu olevan olemassa, mitä muuta irtoaisi kerrottavaksi
Eli tätä autoa ei enää Suomesta löydy, mutta ne monet muut (tuotu 189 kpl?) Adlerit. Ei kaukana paikasta, jossa tätä kirjoitan, nämä kaksi, periaatteessa osiltaan täydellistä kanttiautoa, ovat yhä tallessa. unohdetutesiin.indd 21 unohdetutesiin.indd 21 20.3.2023 11.43 20.3.2023 11.43. Kuvassa ajovalot paikoillaan on noin A-Ford -kokoluokan 192627 Essex, nokallaan sivuventtiili-rivikuutonen. Ferrex-maalissa oleva, vähän isompi auto on Studebkerin edullisempi alamerkki, Erskine. 21 Kunpa näitä elokuvateattereiden auloihin nastalla kiinnitettyjä mainoskuvia löytyisi useammin. Jopa niin hullun härskisti, että ajaa Adlerin veturin eteen saadakseen junan pysähtymään ja noutaakseen hanttiin panevan vaimonsa takaisin kotiin. Elokuvan “Kilroy sen teki” ideana oli itseään naisten miehenä menestyneen (Joel Rinne, kuvassa oikealla) vedonlyönti. Mobilisti Senior 1/23 . Avioliitto syntyy, mutta tuore vaimo ei ole onnellinen, vaan rimpuilee pakoon ja pois junalla. Samainen Adler oli täydessä ajokunnossa vielä joskus 60-luvulla ja erään perheen käyttöautona, josta on kuviakin. Kummastakin saisi ajokuntoisen. Hän uhkui jotenkin tyyliin: “Seuraava vastaantuleva nainen (tässä tapauksessa Ansa Ikonen) on oleva uusi vaimoni”. Suomalaiset eivät todellakaan ole osoittaneet ymmärtämystä Adler-merkin säilymiselle Suomessa, paitsi ehkä kirjoitusja ompelukoneiden muodossa. Olkoonkin, että juuri nyt entisöidään isolla vaivalla USA-auton kokoluokkaista 1939 Adler Autobahn -yksilöä, joka on jälkituotu Virosta. Ironista kyllä, vasta muutama vuosi sitten samanlainen – ja vielä avomalli – myytiin Suomesta Englantiin. Niin vaan kävi, että alamäkeen viettävä katu johti Helsingin Pasilan ratapihan yli ja kuvan Adler jäi aidossa elämässä, talvella ja liukkaalla, junan alle. Siitäkös aviomies hermostuu ja laukaisee perään kuvan 1938 Adler-avoautollaan. Siinä kuoli ihmisiä. Tässä on yksi omista säilymäaarteistani, ikuistettu 1947
Liittyy kuulemma ”Leirivalmisteluun Hangossa”, ilmeisesti kotimaista filmipuuhaa. Missä tuollainen auto ehti lymytä. Mobilisti Senior 1/23 Tätä 1936 Chrysleria säilytti eräs harrastaja Lahden lähellä varmaan 25 vuotta. Kuvan taakse on piirretty epävarman oloisesti rekisteritunnus AU-270, sanooko mitään. Kuva on Valli-Auto Oy:n varaosamyynnin liepeiltä, otettu 15.6.1954. Onpahan vaan: samaisessa hallissa seisotettiin 1912-malliseksi kehuttua kuvan mustaa autoa vielä 1954. Näin voisin kuvitella jonkun suomalaisen veteraani-Mersuharrastajan parahtavan. Eihän sellainen ole voinut sittemmin tyystin kadota, eihän. Takarivissä istuu ehkä Jukan isä, tunnettu HS-kuvatoimittaja, Unto Laitila. Silti: ahtamalla samaan autoon 9 henkilöä (katso takajousia) tulee todistettua, ettei vanhaa Mersua kummoisesti 50-luvun Suomessa kunnioitettu. 22 . Ehkä sama auto kuin viereisen sivun korjaamohallissa, mutta katto alhaalla. Jostakin maakunnan lehdestä luin, että auton lopulta osti kilpa-autoasioissa erittäin taitava osaaja, elvyttäen sen nopeasti MR-kelpoiseksi. Mitäpä ihmeellistä tässä nyt on. Moniala-havainnoitsijamme Jukka Laitila (”Billy”) luovutti tämän kuvan lehdellemme marraskuussa 2015. Ansiokas työ, tämän mallin Kraisua tuskin enää löytyy Suomesta kahta enempää. unohdetutesiin.indd 22 unohdetutesiin.indd 22 20.3.2023 11.43 20.3.2023 11.43
Mikä ihmeen avoauto sen edessä on. Ollaan turkulaisen ValliAuto Oy:n korjaamossa. unohdetutesiin.indd 23 unohdetutesiin.indd 23 20.3.2023 11.43 20.3.2023 11.43. Siitä ei juuri muuta näe kuin avoauton tuulilasin ja siitä veroleiman 1953. Mobilisti Senior 1/23 . Ehkä T-Ford. Huomaa taustalla oleva Ford Prefect, se on siis ennen sotia tehty malli, jollaista en tiedä säilyneen ajokunnossa yhtäkään. Keskellä on brittituote Jovet Javelin, joita sentään tuotiin parisensataa(?) ja tallella, ajoilmeeseen saatavissa, on montako. 23 Valokuvaamo Tammelin, Rauma, ikuisti tämän kuvan ehkä 1954-55. Yhden tuollaisen, hyvin huonoksi päässeen, pelastin Helsingin Tattarisuolta kauan sitten ja pakkosyötin sen Raimo Forderholmille (Söderholm) Siuntioon. En henno veikata kahta useampaa. Sisäkuva on Valli-Auto Oy:n automyymälästä, otettu 1938. Jollei siitä ole saatu autoa kasaan, niin en moiti, oli sen verran huono
Kuva ei ole automielessä kaksinen, vaikka kuvan naiset ovat asuiltaan upeita aikansa airuita. Mobilisti Senior 1/23 Tämä 1938 neliovinen avo-Buick ilmaantui yllättäen Ruotsista Suomeen joskus 30 v sitten. unohdetutesiin.indd 24 unohdetutesiin.indd 24 20.3.2023 11.43 20.3.2023 11.43. Aavistan luissani, että tämä, ikänsä kai Tampereen suunnalla nähty Willys, oikeammin Overland, on yhä tallessa. Mutta, kaikille suotakoon syynsä, viime vuosina sitä ei ole nähty. Sen ostanut taho elvytti auton täyteen loistoonsa ja myös näyttäytyi ajotapahtumissa. Noita toi maahan Stockmann Auto Oy ehkä lähemmäs 50 kappaletta. 24 . Auton rivinelonen on tajuamani mukaan hyvin lähellä vähän nuoremman sota-Jeepin voimanlähdettä. Vaan tallessa on. Mutta tuo itse auto! Se ei välttämättä ole tallessa, mutta väljästi tulkiten saman ikäkauden Chrysler ”52-62-72-Finer”-yksilöitä löytyy Suomesta mukavasti, veikkaan jopa 15 kpl! Yksi seikka ansaitsee silti huomion: kuva on vuodelta 1934 ja tuo yksilö – siis avoauto – ajoi yhä taksia Helsingissä! Taksin vapaa/varattu-kilpi näkyy tuulilasin läpi
Mobilisti Senior 1/23 . Auton alla on yhä lähes kulumattomat kesärenkaat. Veikkaan näitä silti olevan tallessa maakuntien uumenissa ehkä useampikin. Voisiko tämä kuva olla Viipurista. unohdetutesiin.indd 25 unohdetutesiin.indd 25 20.3.2023 11.44 20.3.2023 11.44. Tästä BMW:stä on kautta aikojen piisannut puhetta ilman yhtä K.L.B: täkin, joten vaikenen odottamani palauterunsauden edessä. Ollapa huhussa perää. 25 Olen merkinnyt näiden kuvien taakse, että sain ne ”Haloselta”, siis ilmeisesti Jyrkiltä (Tapiolan Autoverhoomo). Kuulemma paikallisella ikämies-taksarilla. Autoon nojaavaa henkilöä en tunnista, mutta arvaisin taustan kuuluvan Helsingin Mechelininkadun edesmenneen Autokomppanian sotilaskodin seinään. Huomaa yritykset tehdä auton isosta ikkunapinta-alasta paremmin lumimaisemaan sulautuva. Olisiko takana Porvoon silloisen Ford-dealerin (Oy Traktor Ab) myymälä, jonka ilmettä kohennetaan. Auto on briteissä tehty, oikealta ohjattava Ford. Sitkeä huhu kertoo kuitenkin, että jossakin kaukana, Joensuun takana, olisi tällainen säilymäihme. Ei-yhtäkään-säilynyt-Suomessa -tapaus. Kuva on Porvoosta, arvaisin noin vuodelta 1939 (valkopohjainen rekisterikilpi). Tämän lavan reunassa lukee Porlomsgård, Porlammin kartano. Luulen, ettemme ole kaukana vuoden 1940 talvesta. Tätä tai tällaista pitkää 7 hengen 1939 Plymouthia lienee turha uskotella säilyneen Suomessa yhtäkään
Mutta oli – silloin – aihettakin, kuten lyhyen naseva kuvateksti hehkuttaa: Avonainen Saab ”sisulla tehtynä”, tekijänä Valmet, siihen vielä Finnairin menestyksekkäät USAlennot. Onko vuoden 2023 Suomella aihetta kehuskella itseään yhtä estottomasti. Luulisin, että ainakin fi ksuissa päissä syntyy ajatuksia, kun historiasta pöyhitään esiin seikkoja, joista oltiin ylpeitä tai joita ihmeteltiin jo silloin aikanaan. Raapaisin taas tätä 40-50 vuodessa kartuttamaani leikeja kuva-arkistoani. Ehkä näin käy uljaassa tulevaisuudessakin. Tämä kokosivun värikuva lehdessä tupruttaa kehua suomalaisuudesta, mitä ei voitane pitää jokapäiväisenä. Totta. Toisaalta, jos ajattelee laajemmin, usein puhutaan siitä, kuinka historia toistaa itseään. Sehän on tavallaan kuin edistyksen tien tukkimista. Mobilisti Senior 1/23 TAKAISINKELAUSTA Jospa kelattaisiin taaksepäin, taas kerran. Niinpä. 26 . Teknikens Värld (S), numero 11.6.1986, iloitsi siitä, miten suomalaiset olivat hoksanneet ryhtyä yhteistyöhön Ruotsin kanssa. takaisinkelausta.indd 26 takaisinkelausta.indd 26 20.3.2023 11.54 20.3.2023 11.54. K.L.B
Mailereita. Mobilisti Senior 1/23 . Suomeen tuli, tiedä mitä kanavia myöten, aikoinaan 2-5 Innocentia. takaisinkelausta.indd 27 takaisinkelausta.indd 27 20.3.2023 11.54 20.3.2023 11.54. Vaan kun ei! Kuva on Italiassa toimineesta Innocenti-tehtaasta, jossa tuotettiin Lambretta-skoottereita ja koottiin luvan ker a BMC:n Austineita, tässä ns. Eivät virkanneet mitään saman auton kapoisesta raidevälistä. Miksi ei. Joukossa oli avomallinenkin (katso kuvan vasenta alalaitaa), kahden istuttava – joka lienee tallessa. Vekkulia muuten, että ruotsalaisissa lehdissä mainostettiin kovasti tuon ajan Angliaa kehuin ”pikkuautoluokan pisin akseliväli”. Sen sijaan saman tehtaan tuotannossa 1939-48 olleita E93A-versioita laivattiin Suomeenkin aika reippaasti. Moni sanoisi, että brittien Austineitahan tuossa selvästi valmistetaan. Vielä pari jälkiaatosta kuviemme ikäkauden Anglioista. Siinä missä Ruotsiin tuotiin heti sotien jälkeen runsaasti Englannissa tehtyjä 1939-48 Ford Anglia E04A -henkilöautoja (huomaa nokan malli), meille ei niitä koskaan tuotu kai edes näytteeksi. Vielä yksi kummastelun aihe: miten ihmeessä umpikylkisen Anglia-pakettiauton varapyörä kesti matkalla mukana oloa – roikkuessaan oikeastaan vain parin ovisaranan varassa. Niitä valmistettiin myös neliovisina, mutta olisinko kunnolla edes nähnyt sellaista Suomessa. 27 Selitäpä sinä. Tuota vanhempaa tehtiin 50 694 kpl, eikä yhtäkään siis joutanut meidän maahammes
Ne sijaitsivat usein keskustan kerrostalojen kellareissa. 28 . Kadut kun oli jo ennestään sullottu täyteen (sakotettavia) autoja, joten tilanteen pahentaminen vaati harkintaa ja suotuisia olosuhteita. takaisinkelausta.indd 28 takaisinkelausta.indd 28 20.3.2023 11.54 20.3.2023 11.54. Mobilisti Senior 1/23 On noissa Suomen käytettyjen/vaihtoautojen myyntihalleissa vaan tapahtunut valtaisa muutos. Muistuvat mieleen etenkin Helsingin Eerikinkadun kulmien trokarihallit (vaikkapa Pan-Auto). Autoja kyllä mahtui kummasti, mutta jos halusit koeajettavaksesi hallin perimmäisen pelin, saatettiin jopa sanoa, ettei sitä oikein voisi ottaa kadulle
Huomaa kuvasta tuo musta yksilö. Se ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta, jolloin havahdun huomaamaan, että joko me olemme tulleet kopioineeksi lehtemme nimilogon joltakulta, tai se joltakulta on kopioinut sen meiltä. Josko noin oli, ehkä joku vahvistaa tai kumoaa tiedon – suuri kompleksi se kuitenkin oli. Voisi jotenkin luulla, että se säilyi ehjänä pidemmälle kuin muut, miten on. 29 Työnäyte sanomalehden (Uusi Suomi) uutissivulta, jonka toistaminen tässä alkaa jo olla laadullisesti kiikun kaakun. Oheisen 30-lukuisen mainoksen mukaan se oli, ollessaan Suomella (paitsi ihan oma kuntansa), myös Pohjois-Euroopan suurin puutavaran vientisatama. Se todella oli uusi, jolla käsittääkseni itse Sulo Paavo Johannes Keinänen ajoi yksin. Hannu Kyttänen & kumpp. Työnäyte siinäkin mielessä, että se kertoo vääjäämättömästi, ettei sanomalehtipaperi kestä ikuisesti. Nytkin lehden ilmestymisvuosi on arvattava – olisiko 1954. Tämän Saksan VR:n asiakaslehden kannen repäisin matkaani jo 15-18 vuotta sitten… takaisinkelausta.indd 29 takaisinkelausta.indd 29 20.3.2023 11.54 20.3.2023 11.54. Ettei Suomella olisi siellä edelleen joku päivystystyskoppi-oikeus. voisivat tietää tapauksesta jotakin. Auton loppuvaiheet ovat tiedossa ja jäänteet tallella, mutta ensimmäinen yksityisomistaja Keinäsen/Checker Oy:n jälkeen on vielä toistaiseksi hämärän peitossa Viistää ehkä vähän ohi aiheestamme, mutta arvelisin olevan syytä pitää mielessä: Saimaan kanavan Suomen puoleiselta rajalta ei taida olla kuin 20-24 km Uuraan saareen, siinä vähän ennen Viipuria. Mobilisti Senior 1/23
Auto esiteltiin pienten tuontiautojen vastalääkkeeksi keväällä 1970 ja tuotanto lopetettiin 1978. Nyt ruotsalaisemme on kuulemma ”galen i Gremlin”. Kuvasta opiksi otettavaa. Ei ihan yhdentekevä tulos. Yksi tuli uutena Keihäsmatkojen omistajalle ja pari on puolivahingossa valahtanut tänne uustuonteina. Ehkä se, että vuoden 2023 mahdollisuudet pelastaa heikompikin kuvatallenne ovat paljon parempia kuin esimerkiksi 1979, jolloin aloitimme Mobilisti-lehden teon. 30 . Ettei vaan sama määrä, mitä Gremlineitä on yhteensä nyt Suomessa. Onhan tuon ison kuvan julkaisusta Hesarissa jo kulunut 7 vuotta (20.22.2016), mutta että se on kuvana harvinainen! Sakari Pälsin ottama Helsingin Kaupunginmuseon taltioima kuva itsessään on otettu jo 1912 eli 111 vuotta sitten. Ei taida löytää henkistä aisaparia Suomesta. Paras Gremlinin myyntivuosi oli 1974, eli 171 128 autoa. Mobilisti Senior 1/23 Ainakaan hän ei juokse muodin perässä, totesi jutussaan Classic Motor jo 2018. takaisinkelausta.indd 30 takaisinkelausta.indd 30 20.3.2023 11.54 20.3.2023 11.54. Joten ÄLÄ HEITÄ VANHAA KUVAA SUIN PÄIN ROSKIIN! Heitä sillä kuvalla vaikka meitä, tämän lehden toimitusta! Ole silti varovainen, jos kyseessä on lasinegatiivi.... Juttu soutaa vastaan kaikkea yleistä halveksuntaa. Jutun ruotsalaisella harrastajalla on niitä nyt tallessa kolme
Tälle versiolle pohdittiin myös nimeä Volvo Popular, britti-Fordien tapaan. Tämän vientimallin sisätiloja kehuttiin perusmallia isommiksi – koska takaistuimesta puuttuivat kyynärnojat ja tavaratilasta sekä kumimatto että tilan sivupahvit. Jos suomalainen tietää jotakin Oldsmobileista, se lienee tämä: GM kokeili aina ensimmäisenä riskialttiita ideoitaan Oldsmobile-divisioonan tuotteissa. Näin GM menetteli ottaessaan tuotantoon ensimmäisen automaattivaihteistonsa, HydraMaticin. Italialaisten Lambrettaja Vespaskoottereiden myyntimittelössä Lambretta taisi jäädä toiseksi. Siitä huolimatta aikalaiset pitivät Lambrettaa parempana – ainakin ajettavuudeltaan. ”The automatic way is the coming way to drive”, uhosi GM jo silloin. Se, että Lambrettan takapyörää veti kardaani, Vespassa ketju, jakoi myös suosiota – Lambrettan eduksi. Sama voimansiirtoero toistui vastaavissa tavaraskoottereissa. 31 Siis se ihka ensimmäinen Volvo PV444, tässä ilmeisesti 50-luvun alun vuosimallia. Tästä autosta suunniteltiin tosissaan myös halvempaa vientimallia, jossa halpuus näkyisi paitsi istuimissa, myös maalatuissa kromiosissa. takaisinkelausta.indd 31 takaisinkelausta.indd 31 20.3.2023 11.54 20.3.2023 11.54. Ovelaa. Se tapahtui vuosimallissa 1940. Mobilisti Senior 1/23
Kaiken lisäksi Stoewerin tehdassaleissa, joissa hävinnyt Saksa oli sitä ennen, eli vuoteen 1944, tehnyt noita maineikkaita henkilöja maastoautoja. Tapahtuman järjesti ihan oikein autoin ja Marskin kotiovitunnelmin Suomen Packard -merkkiklubi, joka sillä kertaa otti vastuun Pohjoismaiden Packard-merkkikerhojen yhteisajojen järjestelyistä. Vaan, kuka puhuisi niistä tai saati että näyttäytyisi sellaisella. Totuushan on, että britit nostivat sotien jälkeen Kuplan jaloilleen. Kuvan auton entisöivät aikoinaan ilman minkäänlaista tukihaloota tai sponsoriapua Dag Söderblom ja Kalle Harikko. Mobilisti Senior 1/23 Reilu vuosi sitten joukostamme poistui tämä kuvamme ”marsalkka Mannerheim”, näyttelijä ja teatteriohjaaja Timo Närhisalo. Tässä reilut kolme kesää sitten otetussa kuvassa hän veti läpi Marski roolia enemmän kuin ennalta uskottavan laadukkaasti. Ihan kuin muistaisin, että esimerkiksi edesmennyt Olavi Sallinen osti noita halveksittuja itäpyöriä ihan vaan varastoon – ainakin neukkusellaisia. takaisinkelausta.indd 32 takaisinkelausta.indd 32 20.3.2023 11.54 20.3.2023 11.54. Neukkula tökki 1945 valtaamaansa Saksaa rajusti lännemmäksi, siirtämällä Puolan itärajaa saman mittaisesti "vasemmalle" – jolloin vapautui kivasti maata tilapulaiselle itäystävälle itselleen. Nyt auto on uudemmalla omistajallaan Lapuan tienoilla. Brittiläinen sotilashenkilö siinä säätelee aivan sodanjälkeisen esisarjan VW:n eli Kansanauton kaasutinta. Koska Hesarissakin oli (ei enää?) palsta nimeltä ”tyhmät kysymykset”, kaipa minkäkin, K.L.B., tässä availen kysymystä, johon en ole koskaan saanut yhteen käteen mahtuvaa vastausta. Vuosi vuodelta tästä kuvasta löytyy yhä, ellei jopa aiempaa enemmän, kummasteltavaa. Taustalla näkyy murusiksi pommitettua saksalaista kaupunkia. Mutta ne kaikki muut oudoiksi jääneet: Danuvia, Csepel (Unkari) ja muun muassa tämä Junak. 32 . Se on: Suomeenkin tuotiin Puolasta satamäärin Junak-merkkisiä moottoripyöriä. Sääli, etteivät Helsingin TV:t sun muut äkänneet panna kameramiehiään matkaan. Niitäkin kun sentään tehtiin myös nelitahtisina, ja paljon. Kuvausvuosi lienee ollut 1945 tai 1946
Ehdin jopa kysyä Tainiolta, olisiko hänellä tallessa kuvia kyseisestä Comètesta, muttei ollut. Kuvan autollaan hän kävi parikin kertaa pitkällä lomareissulla Espanjassa. Tällä autolla hän osallistui vuoden 1954 Monte Carlon ralliin, kartanlukijanaan entinen Ilmavoimiemme majuri, Matti Tainio. Hän taas oli perhetuttujamme. Käsittääkseni – saa (ja tuleekin) korjata – kuvan auton hankki Rovaniemellä toimineen Ford-liikkeen vetäjäomistaja Lamminen. 33 33 . Lehdessämme ainakin 1999 julkaistu kuva ei voisi osuvammin ilmentää, miten halventavan alas voitiin takavuosina arvoauto ajaa. Mobilisti-lehdessämme on tainnut joskus 80-luvulla olla parikin asioita lisää avaavaa juttua Comètesta, mutta en juuri tähän lähtöön löytänyt niitä. kuvatalkoot_a.indd 33 kuvatalkoot_a.indd 33 20.3.2023 12.11 20.3.2023 12.11. Toisaalta hän muunsi 1926-mallisen, Ranskassa valmistetun Lorraine-Dietrichin matka-autoksi, joka 2023 silmin näyttää kaamealta. Mutta auton elinkaari taisi jäädä hyvin lyhyeksi, ken osaa kertoa. Muistelen, että siinä oli vakiovarusteena kallis ranskalainen Pont-à-Mousson -käsivaihteisto. J.K. Mobilisti Senior 1/23 . Niin ovat tulkitakseni kateissa kaikki tätä ainokaista Suomeen saatua autoyksilöä koskevat kuvat. Olet todellinen arkistoyllättäjä, Timo Happonen! Luulen pystyväni kertomaan hieman tähän autoon (LE-494), oikeammin sen ajomiehistöön, liittyvää. Edesmennyt kirjailija ja Euroopan matkaaja Veikko Leväaho kyllä säästi arvoautonsa. Sen äärimmäisen periksi antamattomasta elvytyksestä ansaitsee kehua yksityishenkilöä Helsingissä (Tamminen). Tainio oli sodissamme ennen kaikkea Morane-lentäjä ja lienee (yhä?) nuorimpana majuriksi asti noussut upseeri. Vähäinenkin kuvatallenne tässä näkyvästä, ja ilmeisen nopeasti tuhoutuneesta, Ranskassa valmistuneesta Ford Comètesta, ilahduttaa. K.L.B. Olihan Comète sentään paitsi aika kallis ostos, myös V8-koneellaan vahva menijä. Auto on nykyisin takaisin ensiasussaan ja MR-kilvissä. Matti oli kartanlukijana jo vuoden 1950 Monte Carlo -rallissa, ajokkina silloin – huh hoijaa – korkearyhtinen tavallinen neliovinen Ford Prefect. Aiheesta on ollut useasti juttua lehdissämme. Mobilisti Senior 1/23 Toivottavasti siellä Lapissa ei hirmustuta, kun lainaan jo toistamiseen tässä lehdessä kuvaa Lapin Mobilistit ry:n kalenterista, nyt tosin 2022 allakasta
etulokasuojien kaaret ja jättövaihe oven suuntaan ovat yhä aika ehjiä. Ensinnäkin, että moisen, hieman kai raikastetun Jeep CJ -yksilön väri on punainen. Kuva on joskus ehkä 80-luvulla Lapualla (O. Jos tarkkoja ollaan, auton nokasta voitaneen yhä lukea merkkejä jo unohdetusta arvostuksesta. OK, miksipä ei. Kollegalehdissä arvuutetaan usein kuvien voimin oudon mallisia autoja ja vastaukset tarjotaan seuraavassa numerossa. Mikä voisi olla kannustimena hänellä, joka 2023 ottaisi tämän kuntoisen elvyttääkseen. kuvatalkoot_a.indd 34 kuvatalkoot_a.indd 34 20.3.2023 12.11 20.3.2023 12.11. Mikä on ollut tämä ilmeinen brittiauto, jota on sitten suomalaiskansalliseen urheiluhenkeen rusikoitu metsässä haulikon ja hyppelyn ilovoimin. Eivät ainakaan suuren yleisön kannustus tai taputukset. Kuvamme on Oulun suunnalta (Kari Seppänen). Viime mainittuja ovat mm: koira voi karata vauhdista, ajomukavuus puolitoista metriä pidemmille ei riittävää, joutuu ajaessa hymyilemään vasten tahtoa, koska matalan tuulilasin vuoksi kärpäset lentävät suuhun. Pääasiana tässä on kaksi havaintoa. Se toinen havainto nostaa hilpeyttä. Mobilisti Senior 1/23 Mobilisti Senior 1/23 . Mitäpä jos lataisin omaan lehteemme itsekin yhden kuvan. Ettei vaan aika nilkuttavasti. 34 . Aito Petsamoja AK:n lääkärimerkki muistuttavat yhä ajasta, jolloin uuden auton pystyi ostamaan vain joku yhteiskunnallisesti vaikutuskykyinen. Näitä 1947-48 Rovereita tuli uutena Suomeen tuskin 6-7 kappaletta useampaa. 34 Jostakin suomalaislehdestä tämänkin kuvan lainasin, näin irti reväistynä, en osaa tulkita mistä. Entä missä käytössä surraa nyt ilmeisen kokonaisena irrotettu moottori. Hahto) ikuistettu. Ihan siksi, etteivät edes omat tunnistusrahkeeni riitä tunnistamiseen. Meinaan – kun esim. Vielä jäljellä olevia, tekohengityskelpoisia povaan olevan 1-2 kpl. Kirjoittaja erittelee kuin ryppyotsaisempikin testaaja autonsa plussaja miinuspuolia. Kehtaan myös kysyä, miten Roverien harrastus voi nyky-Suomessa
Yhtiön tuomista tavara-autoista todettakoon, että itävaltalaisen Steyrin kuormaautoja tuli 26 kpl. Glas Isar 1956-67, 3 152 kpl. kuvatalkoot_a.indd 35 kuvatalkoot_a.indd 35 20.3.2023 12.11 20.3.2023 12.11. Rover 1988-95, 161 kpl. Kuvan tapahtuma, Länsi-Uudenmaan Classic-ajo, koettiin 23.7.-22. Alfa-Romeo 1958-87, 1 782 kpl. Näin ne luvut: Škoda (1948-96) 89 894 kpl, Mitsubishi 1976-96, 77 629 kpl. Eihän kaikkeen tarvita maksavaa torventoitottajaa, jotta kansa kuulee kutsua. Mobilisti Senior 1/23 . Goliath/Hansa 1956-64, 1 558 kpl Jaguar 1964-67, 45 kpl ja NSU 1960-61, 51 kpl. Saadapa vaikka kantti& 30-luvun autoilla ajavia yhtäläisesti liikkeelle. Eniten koen, että Lindvallin mainitsemat Helkama Oy:n ja tytäryhtiönsä Suomen Koneliikkeen autojen tuontimäärät ovat lukuja, jotka ansaitsevat uuden talteenoton. Ehkä vielä ehtii – suvena 2023. Kuva on Huimapyörä 5/2022 -lehdestä. Mielestäni niin upeasta yhteishengestä kertova kuva, että ansaitsi kaapatuksi tulemisen! Kairaudun varjoon häpeämään, mutta en tiennyt mitään koko Nostalgiamotoristien plutoonasta, en, vaikka vaikuttaisi kuin hekin olisivat kaltaisiani harmaapäitä. Toisaalta kyllä minäkin jututin Kaijua (Kaj Lindvall), mutta se jäi silloin jotenkin muun hössötyksen jalkoihin. Tästä, edesmenneen Tuulilasi-lehden monivuotisen päätoimittajan, Erkki Raukon, jutusta olen yhä melkein kateellinen. Isuzu 1965-72, 6 459 kpl. 35 Törkeä kuvakaappauslinjani jatkuu
1934 Hupmobilen ulkomuotoa on riittävän useasti väläytelty alan lehdissä, mutta mistä mallin tunnistaa, ja jopa näin viistosta sivukulmasta. On aiheellista muistaa, että tehdas teki näitä vain Australiaan ja vasemmalta ohjattuja 4-6 kpl Suomeen. Automallista, joita Suomeen tuotiin arviolta vain 4-6 kpl ja joita oli 2021 maassa vielä kaksi. Katsopa auton oikeaa etukulmaa, voit aavistaa, että Hupmobilen ajovalot olivat muotoilusukua ennen sotaa tehdyille Opel Olympialle, Kadettille (se Opel-Mosse) ja Admiraleille. Vielä löytyy Suomesta yksi tuollainen. 36 . Eikö vaan kummallista: itäystävä ampui Hiekan kaupunginosan täysin tunnistamattomaksi tohjoksi, britti loikkasi talvisodan alta takaisin Britanniaan – mutta auto peijooni, se sätkyttelee yhä elossa! Ja kiinnostaisi, edes tarinana 2023, niin ketä. Vasta nyt, 2023 älysin katsoa kuvaa tarkemmin ja veikkaan, että tuo sama auto on yhä olemassa, aikaa sitten elvytettynä ja Georg von Pfalerin tallissa! Näitä 1934-35 Hupmobileja ei kai koskaan tuotu 2-3 useampaa ja kumma, se mahdollinen toinenkin on tallessa, varmistamattomasti Rengossa. Taas kuva, josta en tiedä mitään. Jo silloin selvisi, että auton oli ostanut uutena, omana tuontinaan, Viipurissa asunut britti. Siellä erääseen USA-autoja ymmärtävään maataloon, saamatta siellä kai kummoista huomiota. Minulla oli aikoinaan jopa kuva siitä talosta, sen edessä seisoi 1934 Hupmobile. Se eniten esillä ollut Suomi A-S Coupe, usein myös Esko Rahkosen autoksi mainittu, valahti Eskon kuoleman jälkeen hetkeksi Lemille. Arvatenkin se tuttu juttu: nokalle V8 ja putket ylös. Hämeen läänissä ja aidosti aihetta harrastaneella ikähenkilöltä. Joku sen kai aikoinaan pokkasi kyytiini, enkä silloin edes tajunnut kuvan taustalta ehkä löytyvää tarinaa. Tämä kuva on lainattu australialaisesta harrastelehdestä. kuvatalkoot_a.indd 36 kuvatalkoot_a.indd 36 20.3.2023 12.11 20.3.2023 12.11. Mitä sen koommin on siellä tapahtunut, on täysi arvoitus. Hänellä ei taida ikänsä vuoksi enää riittää voimia sen entisöintiin, muttei myöskään halua myyntiin (olen yrittänyt). Tämä viimeinen kannattaisi ehkä ylipuhua sinne. Kevään 2023 Lahden näyttelyn teema on ”Upee kupee”. Mobilisti Senior 1/23 En viitsi enää näyttää sitä yhtä ja samaa kuvaa vuosimallin 1951-52 ArmstrongSiddeley Station Coupesta. Hän toimi sodan alkuun asti brittiomisteisen puutai vaneritehtaan asiantuntijana, asuen omakotitalossa Viipurin Hiekan kaupunginosassa. Seuraavaksi Peter Ginman Helsingistä yllätti toimituksen lähettämällä kuvan samasta Rahkosen entisestä autosta – tarjolla romutorilla USA:ssa. Uskon vakaasti nähneeni Pfalerilla olevan yksilön jo 1951 Kouvolassa (olin 16-vuotias)
Joku vuosi sitten eräs taho ilmoitteli olevansa esim. Saati nuo lopultakin kitisemättömät ja varmuudella kurveissa päällä pysyvät teräspinnavanteet. MR-ilmiasuun yltäneitä sen vuoden, nyt 90 vuotta täyttäviä, arvelen löytyvän Suomesta tuskin kymmentä. vanhan auton näkyvyyttä (tai sieltä näkemistä) parantavaa. Ja missä arvostuksessa tapaus Lahti nyt onkaan! Mielikuvani on, että 1933 Suomeen tuotiin uusia henkilöautoja vähemmän kuin koskaan, eli luokkaa noin 750 kpl. Ymmärrän ja vaistoan syyt hiljaiseloon: kauppa ei käynyt. USA:ssa tunnettujen Eastwood-tarvikkeiden maahantuoja. Huomaa myös kahdet lasinpyyhkijät ja persoonallinen, vaivaa nähdysti tehty auton nokkamerkki ja komeat kromatut tai niklatut äänitorvet isohkojen ajovalojen alla. Mobilisti Senior 1/23 . Mutta: miksi kukaan ei myy niitä Suomessa. Norjassa, sikäläisessä rodilehdessä, nähdyn 1933 Pontiacin kuvaa kannattaa opetella lukemaan syvemmältä. Kuten uudet, taatun toimintavarmat tuulilasin pyyhinkoneistot tai nopeasti ja kätevästi kiinnitettäviä lisätaustapeilejä. Niistäkin 80% Fordeja. sytytystulppa kerrallaan. Kalleusluokka-eroja hieman halvempaan saman vuosimallin Chevroletin malliin ei ole vuolaasti, mutta riittävästi asiaatuntevan huomattavaksi. Onko todella niin, ettei Suomemme maassa elä yksikään yrittäjä vanha-autojen, niin uusien, kuin käytettyjen osien myynnillä. On arvattavissa, että auton kojetaulun keskeltä löytyy jonkunlainen tehtaan ensiasennusradio. Mutta onko sitä kautta nykyisin pakko tilata esim. Tiedän, tiedän, se pyhä netti jne. Kuvan malli on GM:n alkupään täysteräskorisia autoja, joista puuttuu myös jo lippa. Entä etulokasuojiin upotetut koristepellein peitetyt molemminpuoliset varapyörät – sillekään muodille ei pitkää ikää kertynyt. Ilman pienintäkään ivan tynkää, asianomainen taho kertoi pitävänsä jopa puotia noin 100 km Helsingistä. Ehkä tämä esimerkki ontuu, mutta en voi vaietakaan: Kun Risto Laine uskaliaasti ilmoitti käynnistävänsä Lahden Classic Motor Shown, jo riitti raukkamaista lässyä ”kuka hänkin nyt on”-tyyliin. Toisaalta, USA:sta saa edelleen ostaa vaikka mitä esim. Saati, katsopa kuvaa saman auton kojetaulusta. 37 Totta on, etteivät oheiset lainaukset USA:ssa tarjolla olleesta vanhojen Fordien tarvikelehdestä ole kovin tuoreita. kuvatalkoot_a.indd 37 kuvatalkoot_a.indd 37 20.3.2023 12.11 20.3.2023 12.11
Numerossa 2/22 julkaistu oli jo 73. sufletti, tallensi ikäharrastaja, jonka kuolinpesä möi osat edelleen 2022. Kun sanon karkaa, tarkoitan että tämä olisi mukava panna johonkin paremmin säilyvään muotoon, ennen kuin tuo kaikki hyvä tallaantuu uudemman materiaalin alle. Näin sivusta todettuna: ostin 2022 uudeksi autokseni Citroên Berlingon – täytyykö sitä ostosta tätä kummemmin perustella. osa! Mistä ne löytyvät, jos vanhempia Rainerin juttuja haluaisi löytää. 38 . Missä ovat ”Suomen kuningashuoneen” säästyneet autot – älä naurata, niistähän sai hyvää ratakiskoainesta. Mobilisti Senior 1/23 Joskus parahdan harmista, kun mielestäni hyvää tietoa karkaa liian nopeasti. Tai kuten tapahtui presidentin 1930 Cadillacin kohdalla: se sahattiin avolavapakuksi ja lopputuloksella noudettiin pikakyytinä Kotkasta tuoreita silakoita Kouvolan markkinoille. Mersu-kerhossa ollaan visusti tuoreimmin jyvällä asiasta. Edellä kerrottu pätee erityisen hyvin vanha-autoista tehtyihin kirjoihin. Minä, patavanha, kaipaan painotuotetta. Vaan että talteen. Vielä harvempien nähtävillä ovat kerholehtien sisällöt. Se avo oli sitten kansanedustaja Jussi Lappi-Seppälän kaksi avoautoa: musta 1951 Buick (rek. Niitä ilmaantuu Suomessakin ja suomalaisten tekeminä tuon tuosta, mutta harmillisimmillaan jo muutama kuukausi myöhemmin niitä löytää enää sivukauppojen loppuunmyynneistä. kuvatalkoot_a.indd 38 kuvatalkoot_a.indd 38 20.3.2023 12.11 20.3.2023 12.11. AJA-39), joka on tallessa ja aito neliovinen Mercedes-Benz 300 ”Adenauer” – joka taas surutta pian sen jälkeen pantiin päreiksi Klaukkalan Autohajottamossa. Ei haitanne muistaa, että ukrainalainen ja ilmeisen huumorintajuinen ammoinen Neukkulan pääjohtaja Nikita Hruštšov, haetutti itsensä kerran virkamatkallaan Suomeen lentokentältä jämäköin ohjein: älkää tulko noutamaan Tšaikalla, vaan jollakin kivalla avolla. Mutta niin se vaan menee: se ensimmäinenkin hieno asia unohtuu vähitellen jonnekin. Vaikka pikkukuvan myyvä merkitys on lähes katoava, mietipä tätä päivää! Täytyykö minun muistuttaa näistä nykytakseista, joiden takapenkiltä ulostulo alkaa edellyttää sukellusveneestä poistumiskyvyn koulutusta. Kolmas kuningashuoneen arvoauto on 1950 pitkä Cadillac – joita oli meidänkin presidenteillä useampikin. Vaikkapa tamperelaisten mobilistien kerholehti Hyrysysy, johon Rainer Mäkipää on kirjoittanut erittäin kiinnostavia muistojaan. Lainaan tähän pikkukuvaa vuoden 1940 näyttävästä Dodgen esitteestä. Älä heti aloita: onhan netti, onhan digimaailma ja ties mitä. Ne harvat osat, mitä siitä säästyivät, mm. Nämä kaksi kuvaa ovat vuoden 2022 Norjasta, jossa näytettiin Norjan kuningashuoneen 1985 pitkää Cadillacia ja yhtä lailla pitkää 1931 Lincolnia. Rainer Mäkipään jutut pitää saada yksien kansien väliin! Suomen valtiovallan piiristä kukaan ole nähnyt aiheelliseksi säästää vanhaa edustusautoa. Ikäihminen tietää mistä puhun
Kuului sitten perästä mitä vain, kerromme. Siksi, että se on kuin auton kasvot. Entä sellaisen teettäminen, onhan meillä näitä englanninpyöriä. Löydät sen jostakin vastaavasta Ford mallista, josta muuta ei ole pelastettavissa. On vahvoja mahdollisuuksia. 2. Kävipä aivan toisin. Jossakin vaiheessa arviolta jo 70-lukua auton pelasti taho, jota silloin pidettiin Suomessa lähes tiennäyttäjätason automuseomiehenä. En tiedä syitä, mutta sittemmin sama aito pelastaja siirrätti auton Savonmaahan. Näin auton arviolta 10 vuotta sitten. Olipa Suomessa kerran 1938 USA:ssa tehty Ford Coupe. Kävi mielessä sana kotikasvatus. Ne kun ovat samoja myös miljoonasti valmistetussa kaksitai neljä ovisessa, perusmallin Fordissa. Toki romutettavista tavataan jotakin säästääkin, mutta aika on näyttävä, että ehkä sittenkin turhaan. Kun ajattelen miten autoja, etenkin keräilyautoja Suomessa tuhota-romutetaan, tiedän, että siinä menee sulattoon mukana valtavan oleellisia osia, usein autolle sen nimenomaisen ilmeen luovuttavia pisteosia. Konepelti sivupelteineen oli irti ja kateissa, korin pellit kauttaaltaan muhkuralla, mittarit – totta kai – rikottu, jopa moottori puuttui. Jos se löydettäessä olisi oikeamielisisissä käsissä, hinta saattaisi olla jotkut kympit. Mutta se takaluukku puuttuu edelleen. Pohdiskelimme otsikon kysymystä taannoin tutun auto-osaajan kanssa. Parisen vuotta sitten auton sai maaniteltua itselleen aitoihin kunnostusuhrauksiin valmis taho. Oli luultu, etteivät eniten paikkaa käyttävät hevoshullut tyttölapset nyt ainakaan kajoa autoon. Läjäpäittäin latureita, taka-akseleita, vaihteistoja ja muuta teknistä. 39 KK ukaan ei pyytänyt minua tekemään tätä juttua. Auto vietiin ensin kalliiksi tunnettuun, mutta raskaasti rodi-ideoissa rypevään, entistämöön. Nyt tarvitaan joukolla peukutusta, jotta se luukkuihme muljahtaisi jostakin esiin. konepelti.indd 39 konepelti.indd 39 17.3.2023 10.38 17.3.2023 10.38. Jo ihan jokamiehen salapoliisivaistolla tekisi mieli sanoa, ettei sitä ole sieltä Kirkkonummen maisemista kauas viety. . Luukku lienee myös pakko tehdä kaksikerroksisena plus sen reunoille kiinnityskiskoja ja kahvalukituksia. Tuoreimman tiedon mukaan autoon löydettiin Markku Pönkäsen varastoista (joita nyt hallinnoi Timo Nieminen) puuttunut konepelti ja moni muu osa. Ehkä sama auto. Mikä voisi olla vaikein koripala korjata. Mobilisti Senior 1/23 . Auto varastoitiin erään hevostallin heinävarastoon toivossa, että se saisi olla siellä rauhassa. Siellä autoa entisöi em. Mikä voisi olla vaikein koripala korjata. K.L.B. Se oli kamalaa katsottavaa. Ihan kaikki, mihin oli voitu iskeä tai repiä irti, oli saanut osansa. Se tietysti kiersi, ajalleen tyypillisesti, nuorelta omistajalta toiselle. Hänen vastauksensa oli puuttuva tai pahoin vaurioitunut auton nokkaosa. Äimistelin tykönäni kysymystä, miksi rikkoa, jos ja kun kerran ei ollut mitään tarvetta tai lupaa siihen. Tarinana tämä on – tai soisin sen olevan – opettava. Hän ehti ostaa auton talteen sen ollessa vielä aivan ehjä ja täydellinen. Saatamme löytää vain kaksi ratkaisumahdollisuutta: 1. teettäen, jolloin summa pörrännee yli nelinumeroisessa luvussa. Ne ovat silti osakokonaisuuksia, joita voidaan korjata! Entä vaikka avoauton katon saranat, tänä päivänä muuten kalliisti oiottavat ja kromattavat puskurit, tai takaluukku – kuten tässä tarinassa. Börje Dilen kuvasi joskus tämän vielä ehjän 1938 Ford Coupén. Me, Mobilisti Senior-lehti tässä nyt lähinnä, annoimme pyyteittä palstatilaa tälle ongelmalle. Joku reipas nuori saattoi nähdä siinä vaikkapa kivan, talven mahakelkan ainekset. Vaan kun toisin kävi. Oikean kaarevuuden löytäminen voi olla haasteellista. varttunut ikämiesosaaja. että puhun autosta, josta ohessa on kuva UM-kilvin
Udd perusti teurastamon jo osittain omistamansa makkaratehtaan yhteyteen. Uddien perhepotretti: Lydia, Jalo, Esa ja Ari Udd. Teuraseläimiä vietiin ennen sotaa Viipuriin ja sodan jälkeen Helsinkiin. Ajokkina Morris Oxford Van. Firman auto Arthur Uddin ajalta. kuvat: Uddien albumit A rthur Wilhelm Und aloitt iliiketoiminnan vuonna 1904 Nurmeksen kauppalan ja maalaiskunnan rajalla, nykyisellä Leiritiellä. Niitä kuljetettiin kuorma-autolla ja junalla jopa viidesti viikossa. udd.indd 40 udd.indd 40 20.3.2023 14.16 20.3.2023 14.16. Kuormuri lienee Morris Commercial. Mobilisti Senior 1/23 SATAKUNTA VUOTTA Lihaja elintarvikekauppaa Nurmeksessa Ari Udd lähetti meille erän perheensä lihakauppatoimintaan liittyviä autokuvia. Arthurin kuoltua yritys jäi hänen pojilleen Paulille ja Einolle. Liiketoiminta kirjattiin kaupparekisteriin vuonna 1914. 40 . Makkaratehdas oli aikanaan edistyksellinen, sen sähköliittymäkin oli Nurmeksen ensimmäisiä; Saksassa valmistettu makkarakone tarvitsi massan pyörittämiseen sähkövirtaa. Arthur Uddin aikaan teurastamolta kuljetettiin lihaa hevosilla kylän kauppoihin. Lihaa myös myytiin ovelta ovelle -periaatteella kuluttajille. Toiminta laajeni 1930-luvun lopulla, kun teuraseläimiä alettiin ostaa Nurmeksen ohessa myös Valtimolta ja Kuhmosta. Teuraskuorma lavalla. Korityö näyttää kotimaiselta
Hän saavutti kauppiaana menestystä voittaen mm. Myymälän seinässä luki suurin kirjaimin “LIHAA”. 41 1940-luvulla Uddit rakensivat oman kioskityyppisen kauppansa Nurmeksen keskustaan Kauppatorin laidalle. Ylpeileekö varhaisen Hondamoottoripyörän kanssa ylpeä kuljettaja vai onnekkaasti hengissä selvinnyt prätkäjätkä. udd.indd 41 udd.indd 41 20.3.2023 14.16 20.3.2023 14.16. Mobilisti Senior 1/23 . Saksalainen liftari nousemassa kitaroineen Uddin Mercedeksen kyytiin iloisella 1960-luvulla. Sen toiminta jatkui Kaarlonkadulla 1960-luvun loppupuolelle saakka. Kun liiketoiminta oli laajennettu elintarvikeja sekatavarakauppaan, pikkupojasta asti perheyrityksen toiminnassa mukana ollut Ari Udd siirtyi kaupan pitäjäksi äitinsä Lydian avuksi 1980-luvulla. Firman lihamyynti kasvoi tuolloin peräti 700 prosenttia vuodessa! Uddin sekatavarakauppa erikoistui myös oluisiin; kaupassa oli 350 oluen valikoima, mikä toi Ari Uddille vuoden olutkauppiaan tittelin vuonna 1996. Uddien autolaivasto oli vuosien varrella Mercedes-voittoista, mutta myös brittimerkkejä kokeiltiin. Keskon Savon ja Pohjois-Karjalan alueen lihakilpailun 1987. Kaupassa oli suuret jäähdyttämöt lihoja varten, ja sijainti oli mainio, olihan sen läheisyyteen Kaarlonkaadulle rakennettu 1949 uusi teurastamo. . Vuonna 1951 kauppapaikka siirtyi Torikatu 7:n kiinteistöön, johon perustettiin uusi sekatavarakauppa, Valinta Udd. Tässä Austin Loadstar. Se oli paikkakunnan ensimmäinen valintamyymälä, joka toimi itsepalveluperiaatteella. Aluksi kaupanteko keskittyi lihatuotteisiin, mutta valikoima alkoi pian monipuolistua. Parhaimmillaan perheyritys työllisti jopa 27 henkeä. Uddin eläinkuljetusta puretaan Helsingin tukkutorin teurastamolle vuonna 1959
Jutun ensisijaisena kuvakohteena oli auto, joka, Herranjestas sentään, olihan se jo yli 100 vuotta vanha. . Täällä maalla toimittajilla on aikaa kertoa myös mm. 42 . Sellaisen voi löytää sieltä yhä sotia ja pula-aikoja näkemättömänä. Ettei yksinomaan puhuttaisi noista kalevalaisen vanhoista, vähän tuoreempi esimerkki: Suomeen tuotiin 1950-56 ensimmäisen tuotantolähdön Saab 92-malleja vain noin 450 kpl. T-mallin tapausta vähättelemättä, sellaisen nyt entisöi, ainakin suhteessa 1938 Chevroletiin, parissa viikonlopussa. Voi ja ai miten syvältä siinä sitä siinä sitten käytiin läpi, myös alta käsin. Se kiva, kertomisen arvoinen oheistieto: paljastui, että toinen 1938 Chevroleteista oli vasta viime vuosina jälkituotu Ruotsista. Paikallislehdistä luettavissa olevat jutut eroavat onneksi sikäli pääkaupunkiseudun tiivisrakenteisista tärkeilylehdistä, että niissä esiin tuotavalle on annettu tilaa. Näiden kahden 1938 MR-ehdokas -Letukan tapauksessa näen aitoa syytä huutaa hurraata. 23.8.2022 uutiset_s123.indd 42 uutiset_s123.indd 42 20.3.2023 14.59 20.3.2023 14.59. Mika Koskinen ja kumppanit ovat nyt koostamassa kirjaa ajasta, jolloin Saab oli vahvasti mukana valtiohallinnon käyttöautona. Tehtiinhän siellä lopulta muitakin merkkejä, kuten Porsche ja Mercedes-Benz. Valtiohallinnolla ei nyt tarkoiteta yksinomaan Saabin roolia poliisin käytössä, vaan myös edustusautoina, jopa diplomaattiautona. Sitä äskeistä kulutuskalustoa, jonka saaminen MR-tasoon on monin verroin vaikeampaa – ja kalliimpaa. Luin jutun paikallislehdestä, jossa taas tuotiin esille sitä tuttua museoautoista. Tykätköön nyt kannanotostani ehkä loukkaantuva, mitä hyvänsä. Sellaisia, joissa niiden maallikkomakuinen tekijä on keskittynyt höpöttämään esimerkiksi kaikenlaista tuhanteen kertaan kuultua. Ruotsiin niitä varmaan myytiin jotkut 9 00012 000 kpl! Ole mitä mieltä hyvänsä ysikakkosen haluttavuudesta (entä 93B:n tuonti?), mutta ajokuntoisia sellaisia et Suomesta löyH.S. itse ihmisestä harrastuksen äärellä. Häneltä on turhan usein jäänyt täysin tajuamatta, minkä muun, todella huomionarvoisen vihjeen, hän ohittaa. Soisin nähtävän asian toisin. Ei siis vain ladella Pyhästä Googlesta kaivettavia, puhki lausuttuja infoja. . Ollaanko Suomessa jotenkin häpeissään, jos oikaistaan loppusuoralle ostamalla ajovalmis auto Ruotsista. Omana näkemyksenä: jo on aikakin. Enemmän taisivat salamanvalot välähdellä USA-autoupeuksien tiimoilla. On jäänyt aikaa huomata muualla ja muiden tekemiä reunahavaintoja. Mobilisti Senior 1/23 Uutisia&kuultua . Paremminkin kummastelen, etteivät suomalaiset älyä ostella enemmän vanhakalustoa Ruotsista. HS julkaisi siis 23.8.-22 aukean mittaisen uutisjutun siitä, miten ja millä ehdoin vanhan auton saa hyväksytettyä museoautoksi. Mutta taltioituiko niiltä vuosilta mitenkään kaksisesti sävähdyttävää kuvamateriaalia. Alustan kun kuulemma suotaisiin mieluusti nähdä mustan kiiltävänä, kuin kyseessä olisi tehtaan uusi auto. Olisin, ennen tuota juttua, saattanut olla altis aavistelemaan, ettei koko tuon vuosimallin Chevroletia löydy Suomesta, missään kunnossa, edes kahta! Tämä ikäluokka Letukoita ajettiin Suomesta loppuun niin puukaasuaikana, kuin vuosikymmenten ajan takseina. Uudenkaupungin Saab-tehtaan toimivuosina valmistamasta autokannasta 27% oli avoautoja. . Ja miten riskivapaata onkaan vaikkapa ajaa se sieltä Suomeen! . Merkittävää tässä kuvassa on, että auto on aivan uusi, jopa aikansa koekilvillä, A 117-numeroin. Samassa yhteydessä MR-tarkastettiin kaksi, ja täsmälleen samanlaista, (nuorten mielestä kai tylsää) 4-ovista) 1938 Chevroletia. Eläkkeellä olosta täällä Lappeenrannassa heruu oikeastaan paljon ennen kokematonta iloa. Koskinen mainitsi muuten mielenkiintoisen luvun, jota en kuule usein mainittavan: koko ns. Jutun tekijä huokaili kyllä myötätuntoisesti T-mallin entisöintityön vaativuutta (siis ne kaikki parisataa osaa mitkä kuuluvat T-malliin?) Mutta, mahtoiko tajuta, että 98% tarjotuista autoista ovat 30 vuoden takaisesta lähimenneisyydestä. Siis sitä jauhantaa eduista, joista pääsee nauttimaan MR-hyväksynnän jälkeen. Kuvassamme on tosin vuosimalli 1937, mutta autojen päälinjat ovat aika pitkälle samoja. Itse tallentamisen tai peräti säästämisen ideasta välitetään tasan piut paut
Siis: miksi hinkata ja hitsata täällä kokoon jotakin takametsän takaista kaksitahtista viidakkorumpua, kun esimerkiksi noutokulut Ruotsista eivät nouse edes täkäläiseen yksilöön tarvittavan pohjamaalin hintatasolle! . Pontiac Astre, Chevrolet Vegan sisarmalli. Pikavilkaisulla se näytti miljoonittain tehdyltä Ford Pintolta. Mitäkö tämä kuva tässä tekee, eikö tämä olekaan vanhojen autojen lehti. Miten olisi kertoa: Polski-Fiat, Zastava Yugo, Daf Daffodil, jne. Mitoiltaan kuin paisutettu viimeinen takatyöntöinen Ford Escort, mutta tehty USA:ssa. Tarkoittaa että puuttuu enää 8 vuotta ja sille voisi hakea MR-asemaa. Saimme ystävällisen hälytyksen käydä katsomassa lukijan vihjaamaa, vuodesta 1968 ajamattomana seissyttä 1939 Nashia. Jopa Saksassa, josta sentään löytyy vaikka minkälaista autoa, on henkilöitä, jotka omistautuvat jollekin ihan nolla-arvoiselle. Se oli jopa kokoluokkansa keskitason paremmalla puolella. Kysymyksessä oli tutunomainen tapaus: vaarin entinen käyttöauto. Poistuessamme katse kalasti lähitalon pihalta oudon auton. Olihan Pinto todella halpa. Jospa mietittäisiin tovi. Ei riitä iskemään haluttavuuteen kipinää. Todellisuudessa USA:n onnettomuustilastot osoittivat, ettei Pinto palanut peräänajoissa yhtään sen innokkaammin kuin muutkaan pikkuautot. . Paitsi että Nash oli ollut hyvässä kuivassa tallissa, se oli yllättävän täydellinen. Vaari oli ollut muuten myös laajaalaisesti moottoripyöristä innostunut ja nurkassa näimme – kuulemma joutilaan senkin – speedwaypyörän, jonka mukana olivat sen ajan ajovarusteet. Luulen että etsintään mahtuisi paljon hutia. Kuva on vuoden 2001 Peugeotin esitteestä ja on tavallaan historiallinen. Veikkaan, että nimenomaan tuon kovakatosta hetkessä avoautoksi muutettavan auton valmistus oli jo 2001 aika kallista, eli siihen mallileikkiin ei moni autotehdas yhtynyt. Heitäkin kun on, jotka eivät hekumoi ajaa samalla kuin kaikki muut. Laajemmin ajatellen: onko sekään OK, että ne ihan halvimmat ja halveksituimmat sylkäistään päällimmäisinä mielestä. Peugeot 206 CC, tulevaisuuden keräilykohde. Olisi kuulemma tarvittu vain pari pientä prikkaa, jotta Pinto ei olisi roihahtanut niin herkästi tuleen. 43 Uutisia&kuultua täne 3-5 useampaa. Tarinan mukaan Ford-yhtiö pihisteli suotta: Pinto syttyi peräänajoissa helposti tuleen. Yhtä kaikki, ei noita palapeliavokattomalleja koskaan viljalti tehty. Autosta oli kuva Senior 4/22 Mobilisti Senior-lehdessä. Ei edes leikisti. Lähes jokainen tietää kertoa, miksi Pinto on niin pilkattu. Sitä vaaran mahdollisuutta ohittamatta, että olisiko 30 vuoden autuuden rajaa ehkä vuoteen 2031 mennessä vaikkapa nostettu jälleen 35 tai jopa 40 vuoteen. Mobilisti Senior 1/23 . Tarkoittaa että kuvankaltainen 206 on synnynnäinen keräilyauto ja MR-ehdokas, voitko kiistää. Tuumataanpa lisää: Onko se 8 odotusvuotta kenelle paljon tai sitten ei. Siksi, että hinnat kerrotaan yhä rinnakkaisesti markoissa. SAAB 92B uutiset_s123.indd 43 uutiset_s123.indd 43 20.3.2023 14.59 20.3.2023 14.59. Toinen tuumailun aihe voisi olla: kuvan auto olisi nyt 22-vuotias. Jos nyt tarvittaisiin kuvaukseen vastaavan oloinen halpa auto, esim. Tässä oheisen kuvan Pontiac, saati vielä harvinaisemmaksi käynyt Ford Pinto
2022 kertomana kyseisen jutun teki alun perin paikallinen toimittaja, ilmeisen paikalliseen pikkulehteen. Millä nopeudella ja taidolla he kopioivatkaan ryöstämiensä saksalaisten tehtaitten tuotoksia. Lukijallamme on tietysti oikeus kysyä, mikä jonkun jutun tekee sydämeen käyväksi – olkoonkin että aiheena voi olla vain bensankatkuinen auto ja sen omistaja. Olen kevyesti kenttänatkuttanut siitä, että Suomessakin voisi olla valtion edustusautohalli, jonne olisi oivallettu tallentaa muutama Suomija autohistoriallista arvoa omaava entinen edustusauto. . Tässä siitä löytyviä teknisiä tietoja: 199cm3, 11 hv, 85 km/h, renkaat 4.00 x 10, kulutus 3,4 l/100 km. Ja, samalla, todella harvinaista, hän hallitsee syvältä autotekniikankin kiemuroita. Juha Juurikkala EteläSaimaa -lehdessä 4.12.2022 Tula T-200 uutiset_s123.indd 44 uutiset_s123.indd 44 20.3.2023 14.59 20.3.2023 14.59. toiminut Kaija-vaimonsa, johon iski viisi vuotta sitten parantumaton aivoverenvuoto. Eli Juuso on nyt aika yksin. On vaikea unohtaa, että hän on legendaarisen diplomi-insinööri Jussin poika. Mutta, ihan tosimielessä: milloin olet nähnyt kunnollisen kuvan Neukkulassa tehdystä Zündapp Bella -skootterista, tai siis sellaisen kopiosta. Sen takakantena on tämä Hudson-mainos, joka jotenkin – vaikka osaan ruotsia – kaipaa autoteknistä tulkintaa. Kuvalaina on vuoden 1939 Stockmanntavaratalon noin 48-sivuisesta, paksulle paperille painetusta asiakaslehdestä nimeltään Reflex. Tukenaan hänellä on ollut toimittajana, elokuvantekijänä ym. Aidosti hyvä eli omintakeinen juttu myy itseään edelleen. Sanoisin sodan jälkeiset neukut. Liittynee ohjauskulmiin. Siis ihan kuin Zündapp-esitteestä! Mutta että kuulisi kokemuksia Suomesta. Tuollainen, mielestäni kaavasta poikkeavan sydämellinen juttu ilmestyi joulukuisessa Etelä-Saimaa-lehdessä. Hudson 1939. Ei pihaustakaan, tarjolla on vain (Virosta tuotuja) raatoja. Lappeenrannan lehdessä. Muistan itsekin, miten seitsemänvuotiaana vuonna 1942 ihailin marooninpunaista, uutta ja ajamatonta 1939 Hudsonia; sodasta huolimatta Stockmann Oy:n alakerran leveiden portaiden päälle sijoitettuna. Juuson minulle puhelimitse 12.12. Jutun kohteena oli monen tuntema Citroënharrastaja ja brittipyörämies, Juha Juuso Juurikkala. . Kovia kokeneessa Juusossa yhdistyy omana tulkintanani upeasti sisäsyntyinen taito käsitellä, rauhoittaa ja kouluttaa ongelmista kärsiviä lapsia. Oikeastaan he olivat neroja. Olisiko seuraavana vuorossa peräti Hesari. Onhan meillä kylliksi näitä hyssytteleviä: olen kaikessa kaikkiruokainen -luistelijoita. Juuson mielestä ne kun ovat eräänlainen moottoripyörien oheisbasilli. Juuso on asunut jo monta vuotta Mäntyharjulla ja tehnyt jotakin aivan muuta kuin autotekniikkaa. Ajattele! Kokonainen Opel Kadettin tehdas siirrettiin WCpönttöjä myöten Moskovan liepeille. Kevään 1939 numero esittelee näyttävin kuvin ja piirroksin kevään naisten muotia. 44 . Niin hyvä, että sama artikkeli julkaistiin myöhemmin luvan kera mm. Kiltteydestään huolimatta Juuso ei kiertele. Mitä on automaattinen pyörien säätö (Automatisk hjulreglering). Mobilisti Senior 1/23 Uutisia&kuultua Loppupäätelmä: joku saattaisi olla kaukaa viisas jos jo nyt, vuonna 2023, jättäisi enimmät rospuuttokauden ajot ja revittelyt vähemmälle ja pohtisi jatkomahdollisuuksia MR-autona. . Ja näin siis sanoo Viipurissa syntynyt ja itäystävän kolttosista yhä karvas K.L.B. . Marraskuussa sellainen oli tarjolla Lappeenrannan romupäivillä (katso Senior 4/22). Juusolta ei muutenkaan voitane kuulla nykyajan mielipidelatteuksia. Haluttiin kai antaa siviiliyleisölle rauhoittava vaikutus. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, yhtäläinen nopeus kopioida ja valmistaa Saksassa tehtyjä skoottereita ja jopa itseään pyhää Vespaa! Kumpiakin toi maahan Konela Oy. Toistan, vaikka kantaani ei ole pyydetty: Konela Oy oli kokemuksenani yksi suomalaisen autokentän reiluimmista taloista. Hän ei ole kertomatta kantaansa japanilaisiin moottoripyöriin – huomaa silti: hän ei tee sitä ryppyotsaisen pahansuovasti. Hän on vetänyt siellä – miten sen nyt maallikkona kuvaisi – ongelmalasten koulua. Siitä tuli muidenkin huomaamana seisauttavan syvällinen, ja samalla terävästi ärhäkäs, jotenkin henkisesti muusta juttumassasta poikkeava juttu. Ja jo 1949 Suomeen tuotiin tuhatmäärin kaikkien yhä tuntemia Opel-Mosseja. Ketkä niin. Katson myös lähes epäuskoisena 1939 Hudsonin konepellin kiinnityssaranoiden ratkaisua, eli ankkurointia eteen, ratkaisu jota sittemmin käyttivät myös Saab ja BMW. Niin kuin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, joiden kuningashuone on toiminut noin
. 45 Uutisia&kuultua . Praxis-lehden kanteen on kuitenkin pystytty upottamaan 10 kuvaa meidän yhden ainoan sijaan. . Meidän Senior yrittää yhä ratsastaa jopa mustavalkoisilla kansikuvilla – ja vain yhdellä isolla! Kai me täällä sitten luulemme viestivämme näin vähempää kaupallisuutta ja enempää syventyneisyyttä, tiedä häntä. Yksi on hänen mielestään varmaa: kivoja ja pitkäikäisiä 25-35 vuotta vanhoja autoja löytyy yhä ja edullisesti. Hieman samoin kuin meilläkin on Mobilisti ja Mobilisti Senior-lehdet. Vespan ajovalot säilyivät alhaalla aina vuosimalliin 1957 asti. Lehtien kansikuvia on jotenkin sähköistävää verrata. Hyvin muistaen, että Saksassa on n. Praxis-lehden toimittajat yrittävät myös vihjailla, mistä kaikista ei-ihan-vielä 30-vuotiaista autoista pulpahtaa pian enenevästi etsittyjä. . Lehti arvelee yhdeksi syyksi autojen nopeaan harvenemiseen sen, että luultaessa tämän laitteen kestävän ikuisesti, unohdetaan nokkahihna, joka pitäisi vaihtaa 80 000 km välein. Ja miettii ehdokkaita: Golf 2, Saab 9000 tai Audi 6 ehkä. Saksassa painettu Oldtimer Praxis -lehti on tavallaan sisarlehti Oldtimer Marktin pikkuveli. Numeron 2/23 lehden pääkirjoittaja on Daniel Bartetsko. Yhteensä niitä valmistettiin 5 278 000 kpl. Jymähdin miettimään Danielin ajatusta Saab 9000:sta arkiajoissa. uutiset_s123.indd 45 uutiset_s123.indd 45 20.3.2023 14.59 20.3.2023 14.59. Ei enää maahantuojaa, 9000-kannasta on jo 80 % romuttamalla tuhottu, osien saanti jatkossa epävarmaa. Ihan tulee mieleen: kai nyt joku Suomessakin on erikoistunut vanhojen Vespojen elvytyksiin. Vaan sitä en tiennyt, että sen moottori oli Twin-tyyppiä (kuten vaikka Puch) ja kuulemma muutenkin huolta tuottava, lähinnä moottorin värinöiden vuoksi. Mutta, hän lausuu pääkirjoituksessaan – eihän niitä voi altistaa talven suolakeleille, ne pitää saada talveksi pukeille ja lämpimään, hän toteaa. . Praxis kertoo nyt kaiken DKW 350-pyörän ehkä valvottavista kohdista. 83 miljoonaa asukasta, Suomessa noin vajaat 6, lehtien vertailua voitaneen silti yrittää. Miten se meillä Suomessa onnistuisi. Uusia kampiakseleita saa edullisesti ja rajattomasti ja niitä on kaiken aikaa kehitelty jopa alkuperäisiä kestävämmiksi. Olen moottoripyöräasioissa aika heikoilla, mutta sen tiedän, että DKW teki pyöriä. Sitten hän murjaisee asian, josta keskustelemisen ei pitäisi olla liioin Suomessa aiheetonta: Olen nyt nostanut myös ympärivuotisen käyttöautoni rimaa. Näitä pyöriä tehtiin vain 1955-57. Peugeot 205 täyttää 40 vuotta tänä vuonna. Saksalaiset ovat hulluina kuraja maastoajoihin. Praxis kertoo todella kivoja: Vespan skoottereiden varaosien saanti on kuulemma erittäin tukevalla pohjalla. Että sellainen museokin on. Jos toivot ympärivuotiseltasi myös jotakin ilahduttavia piirteitä – valikoima on kuulemma nykyisin hyvin suppea. Kanariallakin he vuokraavat aina jonkun mukamas maasturin ja leikkivät, berliiniläiset pubi-ihmiset, suurta erämaa-autoilijaa. Mutta kun ei ole tajuakaan liukkaudesta tai mudasta! No, ei se mitään, tuollaisella hauskuttelulla on saksassa oma nimi: Kraxeln. . Hän tunnustaa harrastaneensa työautoina eniten Volvoja, vallankin 240-malli käy arkikäteen. Joku kysyi kuulemma tähän, miksi ei vaikka Lancia Delta Integale, BMW 850i tai Mercedes 500E. Mobilisti Senior 1/23 . Jos on, miksi kyseinen taho vaikenee olostaan. Bartetskon pääkirjoitusaihe sitten, ettei olisi kuitenkin jotenkin etäällä suomalaisesta ajattelusta. Faro Basso lisänimellä tunnetaan Italiassa etenkin aivan ensimmäiset Vespa 98-skootterit. Siis myös levikin ja imagon kannalta katsoen. Siihen Daniel vastaa omassa jutussaan: ne ovat arkikäyttöön aivan liian arkoja. Hyvä vai ei. Nyt kysymys lukijalle: kumpi toimii oikeammin. Ne olivat tuotannossa 1997-2004. Ensinnäkin, Praxis-lehden tyypillinen sivumäärä on 106, heidän päälehtensä lähes 300. Tuo nimitys tarkoittaa ajovalojen sijoitusta alhaalla, etulokasuojan päällä. Niiden harrastearvoa nostaa nyt moni seikka, ei vähiten sähköjärjestelmän toimivuus. Mitä jos sellaisen hankittuaan uhraisi, vielä kerran, vaikka vähän ruoste-estoa, laatuöljyjä, jne. Näyttää siltä, että pääkirjoitusvastuu on saksalaisilla kiertävä. 240 Volvoni on sentään paljon ajettu. Tässä sivulta luettuna on jo vähän hassua, että kesäisin hän käyttää arkikulkimenaan kahta muuta harrasteautoaan, NSU TT-henkilöautoa ja VW Kleinbus T2:sta. Audi-museossa Ingoldstadtissa, on esitteillä näyttely auton ajovalolaitteiden kehityksestä kautta aikojen. Niissä kun saattaa hyvin hoidettuna kihistä elinikää vielä tavallisen juuri ostetun verran. Yksi ehdokas on Nissan Patrol GR TD-6 Intercooler. Etuvetoisen Peugeot 205:n ensiesittelystä on nyt kulunut 40 vuotta. Hän miettii, mistä jostakin – tänä päivänä yhä löydettävästä autotyypistä – hän kasvattaisi Volvon tuuraajan. Ne kun kuulemma kestävät ja kestävät
Ainahan sitä voisi kuvitella, että sotien jälkeinen Saksan Ford olisi jatkanut Eifelin tuotantoa niitä vain hieman päivittäen. Mutta mikä ihmeen laite tämä selvästi suomalaisella kadulla kuvattu ”All Terrain Bike” on. Praxis-lehden teknisesti ehkä antoisin juttu koski autonmoottorien imuvuotoja. Tällä tietämällä Suomesta löytyy enää yksi henkilö, joka osaa, tai suostuu tekemään uuden moottorin kuparitiivisteen. Eifeliä saatettiin viedä ulkomaille myös nimellä Junior. . Koska valtakansa tuntenee olemattomasti kyseistä autoa, ehkä saan kuvata: vankkarakenteinen, kaunis, moottorina maailman järkevin ja tavallisin rivinelonen. Liekö ollut edes tarpeen. Nyt ei kai mistään. Oma ajosarja voisi herättää henkiin koko kiinnostuksen näihin. Niissä ilmoitettuja hintoja joudut kyllä taivastelemaan, niin ovat pilvissä. hintatoive 18.000 €.Yritäpä samaa Suomessa, koska Saab on täällä kai edelleen kyttien käyttöauto. Tästä jutun autosta oli sen saksalainen omistaja maksanut kuulemma (älä ota ryppyotsaisen varmana tietona) 11 000 €. Tyypillinen palvelu, jota Suomesta ennen sai (Teräsjousi Oy?) on kierrejousien kovetus takaisin alkuperäiseen jäntevyyteensä. Eikä haittaa huomata, että tällaisessa lehdessä kaupitellaan autoja usein ammattimaisen ahnein tavoittein. Myös firma www. Olisiko ranskalaisilla ollut sormensa pelissä. Hätätapauksessa jopa vastaavan pikku-Britti Ford-mallin (Prefect, Anglia E93A) kone käy suoraan nokalle. Lyön kylmiltäni vetoa, että näitä Eifelin tunnustietoja ei täällä juuri kukaan tunne: Tehty yhteensä 61 495 kpl. Kumma juttu sinänsä, sillä jo 1939 kieppeillä Saksan Ford ryhtyi valmistamaan rinnalla yhtä pientä Fordia nimellä Taunus. Amerikkalaiseen Clinton-moottoritehtaan ATB-kulkineeseen sai etupyörän tilalle myös suksen. Siksi niitä saattaa löytyä yhä Venäjältä. Voi olla, että jossakin Suur-Saimaan Ympäriajotapahtumassa valut letkoissa hännille, mutta et ole ainoa, jos puhutaan aidoista pikkuautoista. Puh 0641/201730. Harvaistui Saksassa niin pahoin, että juttukohteena oleva Eifel, se vuosimallin 1937, piti ostaa Norjasta asti. Mutta että Eifel-sana häivytettiin. uutiset_s123.indd 46 uutiset_s123.indd 46 20.3.2023 14.59 20.3.2023 14.59. Se vuorostaan oli kuin taidokkaasti ¾ kokoon kutistettu tyypillinen USA-ilmeinen V8 Ford. Kuva ui haltuumme ilmeisesti Tuulilasilehden meille ammoin lahjoittamien mukana. Eifeliä edelsi Englannissa suunniteltu malli C, jota tehtiin Saksassa nimellä Köln. . Toisaalta noita sivuja lukiessa on helppo aistia mihin suuntaan euro-hinnat liikahtelevat. elmeso.reban.de puh Saksaan: 0212/202732 tekee niitä. Nyt lehti otti syyniin Kölnissä valmistetun ja Suomessakin aikoinaan hyvin yleisen Ford Eifelin. 46 . . Eifelin suorituskyky ei huimaa. Jutun kuvassa näytetään 1976 Audin kaasutinta, joOldtimer Praxis kertoi Eifel-entisöinnistä. Myytiinkö niitä oikein tosi mielessä, vai oliko moinen telaetenijä vain näytekappale. Huippunopeutta on naftit 100 km/h. Praxis-lehdessä on monta sivua ostoja myyntiasiaa. Hutera oma ennustukseni on: luultavimmin ainakin toista sataa. Praxis-jutun Eifelin tapauksessa ilmeni, että auton alkuperäinen plussaan maadoitettu 6 voltin systeemi oli muutettu miinukselle ja 12 voltille. . Se mikä Praxis-lehden jutun tekee miltei huvittavaksi, on tämä – ah niin varma saksalainen tieto: Eifelejä on maailmassa enää jäljellä vain 237 kpl. Mobilisti Senior 1/23 Uutisia&kuultua Siellä taidetaan kraxlata tosin enimmillään vanhoilla neukkujen UAZ-maastureilla. Haluttaisi kysyä nixmanneilta, näittekö suurenkin vaivan selvittää, montako niitä on jäljellä Suomessa. Praxis-lehden kunniaksi on todettava, että se ottaa säännöllisesti monisivuiseen tarkkailuun myös Saksassa jo harvinaistuneita autoja. Näitä autoja tehtiin vuosina 1935-39 ja kumma kyllä, Saksa kelpuutti niitä jopa sotiinsa. Kannattanee kysyä. Autosta, jotka lienevät toistaiseksi lilluneet Suomessa alle nelinumeroisissa hintapyynnöissä. . Vähintäänkin haluttaisi neuvoa ajajaa: älä ota pitkää huivia kaulaasi (Tapaus Isadora Duncan vuosikymmeniä sitten; huivi nappasi otteen pinnavanteesta kohtalokkain seurauksin). Opiksi vaikka Suomeen: avomallinen Saab 900 vm 1988, 200 tkm. Saksassa kierrejousien takaisin venytystä tarjoaa mm firma Reuter Motorsport, Giessen
Hän oli löytänyt heti avauskuvaksi katseluarvoltaan harvinaisen tarkan arkistokuvan. . Oli se vaan rankkaa kilpa-ajoa siitä, kuka ja miltäkin suunnalta, ehtii ensin kaventuvalle ja liukkaalle puusillalle. Syytä puhua peräti kaksivärisyydestä. Tämä oli vain kuin huiskaisten tekemäni vihjeellinen juttu siitä kaikesta autoja autoteknisestä opastuksesta mitä Praxis tarjoaa. Edellisessä, eli Senior 4/22 numerossa Kimmo Koistinen kertoi esimerkkikuvien kera poikkeavista varapyörien sijoituksista autoissa. Raapaisin, taas vain pinnalta, tätä, hölmöyttäni 40-50 vuodessa kartuttamaani leikeja kuvamäärää. Juha luovutti käyttöömme useita kuvia samasta 1937-mallisesta Citroënista, joka kuvassa näkyy Viipurin läänin vuoden 1938 mustapohjaisin kilvin. Sen värivalinnassa ja sävytyksessä Mikael pääsi hyvin lähelle 4/22 lehdessä nähdyn Lankisen auton vaikutelmaa, onnittelut! Tuolla samalla kuvamme autolla Jalmari Lankinen ajoi lumentukkoisia teitä Helsinki-Viipuri -väliä ja sota-aikana paksu puukaasupönttö tarakalla. Ks. Otin tämän kuvan ammoin, joskus 1966. Siinä ajoi punainen – aikansa varmaan ainoa Suomessa – Corvette, rekkari jotakin 222. Citroënin renkaanvaihtoa. Jos ajatellaan että Sitikassa oli tehtaan puolesta jotkut 52 hv ja siitä vähennetään puukaasulla kulkemiseen liittyvä noin 1/3 tehotappio, häkäpönttövetoisena Citroënin tehoa oli enää jotkut 30 hv. Mikael Segercrantz Helsingistä sai 2022 Lahden näyttelyyn valmiiksi hyvin huonoksi päässeen, Suomen sekä sodissa että taksielämässä kovia kokeneen seitsemän hengen 1939 Citroënin. Keveys. Tehdäkseni vastakysymyksen: tarvitseeko näitä palautteita toisaalta ottaa niin haudanvakavasti. Uskallan kuitenkin epäillä, että kuvassa oleva, ilmeisesti renkaan vaihtoon valmistautuva henkilö on Viipurissa 30-luvulla vaikuttanut arkkitehti Jalmari Lankinen, jonka poika Juha, jo edesmennyt hänkin, oli myös arkkitehti ja Lappeenrannassa säilytettävän Viipurin pienoismallin rakentajaideoitsija. Samalla autolla tuotiin myös 1944 Viipurista evakkoon kaikki mahdollinen kotitavara (ja siitäkin on kuvia). Kai huomasit, että auton takana oleva varapyörän peitepelti ja auton lokasuojat ovat eri sävyisiä kuin muu auto. uutiset_s123.indd 47 uutiset_s123.indd 47 20.3.2023 14.59 20.3.2023 14.59. 47 Uutisia&kuultua hon johtaa jo silloin peräti 6 kpl alipaineletkua. . Se on puolivälistä matkaa Eltsun huoltoasemalta, suuntana Maunula, vähän nykyisen kauppakeskuksen jälkeen. Kantavuus. Mutta tällä tavoin, historian kellareista napsien. Ei ihme, että kumiletkujen aikaa myöten vanhetessa auton käynti käy ontuvaksi. Ainakin luulisin, että fiksuissa päissä syntyy ajatuksia. 1966. Tuo Citroënin kuva kannattaa huomioida myös siksi, että se kertoo harvinaisen selkeästi tehtaan sen ajan tavasta maalata etuvetoinen 7CV. Samana päivänä otin tasan samasta paikasta toisenkin kuvan. Kuvatekstissämme arvellaan auton omistajaksi kuuluisaa ammattikuvaajaa Pietistä. Korroosionkestävyys. Joku tässä varmaan sanoisi: mitä ihmeellistä näet tuossa Peugeot-myyjän mainoksessa. Mobilisti Senior 1/23 . Autoa ajoi Metsälässä toimivan firman omistaja Akrenius. MS 4/2022. Esimerkiksi se, että koko merkin maahantuonnin edustusmyymälä oli Helsingin ahtaimmalla katuosuudella! Ja sitten tuo kattotelineen sanallinen myyntihoukutin! Tai mitä etua oli siinä, että teline oli alumiinia. Lumenluontia katuharjalla Helsingissä n. Siihen huonot tiet ja varmuudella rankkaa ylikuormaa – ei menty kovaa! . Lienen sanonut tämän ennenkin: eräs elämäni parhaista sattumuksista kerran Kouvolan Lyseossa oli, etten mahtunut englantia lukevaan luokkaan
Valtavasta joulupaketista on kuoriutunut “Isältä koko perheelle” pieni brittiläinen Y-Ford, “Junior”, joka säilytti rodimiesten piirissä himoitun 1932-keulailmeen läpi 30-luvun. Missä nyt. Metro-Auton jouluikkuna, arvauksella vuonna 1933. Kuuluisa lentävä 1974 AMC Matador Coupé J.Bond-elokuvasta “007 ja Kultainen ase”. Mobilisti Senior 1/23 J.H., K.K. & M.O. 48 . Pienoismallia todellakin käytettiin monissa otoksissa, mutta jokainen arvioikoon lopullisen totuuden itse. Joidenkin lähteiden mukaan se perustui Henry Smolinskin ja Harold Blaken AVE Mizar -konseptiin eli lentävään Ford Pintoon ja pystyi parhaimmillaan pitämään renkaat ilmassa noin 500 metrin matkan. Tämä Fordson Sussex -tankkeri lojui pk-iseutulaisella pihalla vuosikausia, eikä ostotarjouksiin vastattu. AVE Mizarin kehittäjät olivat jo tuota elokuvaa tehtäessä kuolleet Pinton syöksyttyä maahan kesken koelennon. Toiset taas toteavat laitteen lentokyvyt kuvitteellisiksi, ilmaannousun lavastetuksi ja osin pienoismallilla toteutetuksi. toimituksenkuvatalkoot.indd 48 toimituksenkuvatalkoot.indd 48 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31
Ford Panel oli luonteva valinta keveisiin ja kevyehköihin kuormansiirtoihin. Siihen kannusti britti-Vauxhallin myynnin romahdus sekä tarve löytää ajan hengessä mahdollisimman polttoainetaloudellisia ajoneuvoja. toimituksenkuvatalkoot.indd 49 toimituksenkuvatalkoot.indd 49 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. kuva: Olli Kuparinen Vuonna 1944 Helsingin satamien käyttöön valmistunut hinaaja/murtaja S/S Turso annettiin sotakorvauksena itäystävälle, mutta sen tilalle tehtiin huomattavasti modernimpi ja suurempi alus, joka otettiin käyttöön 1949. 49 Pitkään toimineen, parhaiten GM-tuotevalikoimastaan tunnetun, mutta muitakin merkkejä edustaneen Metro-Auton ilmeisesti pienin palvelupiste sijaitsi Helsingin Hakaniementorin laidalla Metallitalon alakerrassa. Ollaan jossakin 70-luvun puolivälissä, jolloin yhtiö laajensi myös Fiat-kauppaan. Etualalla Auto Union Universal, joka on voitu Suomessa myydä myös nimellä Donau Universal. Kyljen painolukemista päätellen se on rekisteröity pakettiautoksi. Vaikka osuusliike Elannolla ei vielä vuonna 1937 ollutkaan omaa hautaustoimistoaan, kukkatarha sillä ilmeisesti oli. Mobilisti Senior 1/23 . Vanhempi niistä saatiin takaisin Suomeen 2000-luvun alussa ja on entisöity, kuvassa taustalla näkyvä uudempi romutettiin 2015
Auton nykyisestä kunnosta ja sijainnista emme ole kuulleet tuoreita tietoja. 50 . Rekisterikilvestä päätellen kuva on aikaväliltä 1935-49, mutta teoriassa se voi olla muutaman vuoden uudempikin. Kuvassa ainakin Mauri Salo (keskellä) ja Hannu Krohn (auton takana). Saksan General Motors -merkki aloitti törmäystestauksen 1960-luvun lopulla, Opel GT:n ollessa ensimmäinen kolaritestattu malli. Rainer Mäkipää elvytti sen takaisin hahmoonsa suurella vaivalla ja taidolla, USA:sta saatuja peltiosia hyödyntäen. Suomalaiset lehtimiehet limpparitauolla Opelin tehtaalla Rüsselsheimissa 1970-luvun alkupuoliskolla. Konepellillä rouva Lark. Auton osti uutena helsinkiläinen liikemies Karl Lark, jonka parfyymien maahantuontiyhtiö menestyi laman keskelläkin ja on yhä olemassa. Vaikka L-29:llä oli omat oikkunsa esimerkiksi valtavan massan alla helposti kuluvien vetoakselien ja liukkaalla hieman puskevien ajo-ominaisuuksien muodossa, johtaja Lark piti Cordistaan siinä määrin , että hän osti 30-luvun jälkipuolella vielä toisenkin kyseisen merkin edustajan, tällä kertaa ilmeisesti 810 Sedanin. Auto koki sittemmin kovia, kun siitä joskus 50-60-luvulla muokattiin runkoa lyhentämällä liikkuva generaattorialusta. toimituksenkuvatalkoot.indd 50 toimituksenkuvatalkoot.indd 50 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Mobilisti Senior 1/23 Ilmeisesti ensimmäinen Suomeen tuotu Cord, vuoden 1931 L-29. Etuvetoinen luksusvaunu, joka menevästä olemuksestaan huolimatta ei ollut erityisen suorituskykyinen. Yli 20 vuoden jälkeenkään se ei ollut vielä valmis, jolloin Mäkipää päätti myydä sen uudelle harrastajapolvelle. Oheisissa kuvissa L-29 ei ole enää aivan uusi, ja esimerkiksi ainakin toinen varapyörä on poissa
Alumiiniset, itsekantavat vaunut olivat teknisesti kehittyneitä ja huomattavan kokonaistaloudellisia perinteisiin rungollisiin verrattuna. Metro-Auton varaosatai huoltopalvelun Bedford HAV -pikkupakuja nastarenkaineen kuvattuna 1967 tai hieman sen jälkeen. Rekkaveturina tai sora-ajon kaltaisissa raskaissa kuljetuksissa Bedfordin asema ei ollut koskaan kovinkaan vahva, vaikka tehtaan valikoimissa oli KM:n kaltaisia järeitäkin malleja. toimituksenkuvatalkoot.indd 51 toimituksenkuvatalkoot.indd 51 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Bedfordista on enää muistot ja Metro-Autokin on enää nimi julkisivussa, mutta Fruehaufit ovat yhä katukuvassa kautta maailman. Crane-Fruehauf -toimintaan oltiin selvästi panostamassa. Mobilisti Senior 1/23 . 51 Koska Bedford oli vielä 70-luvun alussa jakeluliikenteen ja yleiskäyttökuorma-autojen markkinajohtaja maassamme, kannatti Metro-Auton kaltaisen, ison jälleenmyyntiyhtiön panostaa tavaraliikenteeseen. Ehkä tilannetta muuttaakseen Metro-Auto aloitti englantilais-amerikkalaisten Crane-Fruehauf -rekkaperävaunujen maahantuonnin 60-luvun lopulla
Päälirakenne ja hinauspuomi vinsseineen vaikuttavat hyvin ammattimaisesti toteutetuilta, kotimaista osaamista vai valmispaketti maailmalta. Metro-Auton varhaisvuosina Ford oli yhtiön keskeisin edustus. 52 . Ei, ei sentään. Kyseessä on ollut jokin juhlanäyttely Helsingin vanhalla jäähallilla ja asetelmalla on haluttu korostaa D-sarjan eli Suomessa paremmin Custom Cab -nimellä tunnetun malliston eri akselivälejä ja soveltuvuutta vaihteleviin tarpeisiin. Kuvan otti Pekka Kuparinen, oltaisiinko siis Mikkelissä. Näin uudet Fordin hyötyajoneuvot toimitettiin piirimyyjille. Mobilisti Senior 1/23 Joku lukijoistamme osaa varmaankin kertoa, missä kaupungissa kellosepänliikkeellä oli noin tyylikäs kivitalo kulmasisäänkäynteineen. toimituksenkuvatalkoot.indd 52 toimituksenkuvatalkoot.indd 52 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Mäkeä laskeutuu 1962 Ford Galaxie, harvinaisempi valinta pirssivaunuksi jo tuossa vaiheessa. Siksi merkkivalinta oli helppo hinausautoa hankittaessa ja olihan AA suosittu ratkaisu keveisiin hinurihommiin kaikkialla 1920-30-lukujen vaihteen vapaassa maailmassa. Huomaa D-sarjan pyyhkimien pantografinen lisäohjain kuljettajan puolella
1950 Mercury näytillä kenties maatalousnäyttelyssä Savon mualla. Komeaa sämpylävaunua on kelvannut kaupitella puutavarateollisuudestaan tunnetun Varkauden silmäätekeville. toimituksenkuvatalkoot.indd 53 toimituksenkuvatalkoot.indd 53 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Mobilisti Senior 1/23 . Esimerkiksi Wärtsilä-Selluloosan Äänekosken tehtaalle hankittiin vuonna 1951 Mercury, josta kerroimme Mobilistin numerossa 4/2016. 53 Siinä ovat omistajat saaneet olla tarkkana, ettei ole mennyt väärään autoon – niin ovat saman muotoisia viistoperäinen 1947-48 Pontiac ja Austin A30. Stockan ikkunassa Helsingin Keskuskadulla on näytillä traktorinrenkaita, vai olisivatko nuo maastokummeja kuormuriin
Mobilisti Senior 1/23 Melkein kuin näkymä 50-60-luvun Moskovasta, mutta nyt ollaan kuitenkin Suomessa: 30-l jälkipuoliskon Horch 830 V8, 4-ovinen Cabrio. toimituksenkuvatalkoot.indd 54 toimituksenkuvatalkoot.indd 54 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Sallisen kuljetuslaivastoa Kangasalta, kuvanottovuodeksi voi laskea 1965, päätellen Valiantien ja parin täysikokoisen Chryslerin muodoista. Tarina kertoo, että auto olisi yhä maassa. Ennen ja jälkeen Kübelin Barmettler keskittyi erilaisiin VW-rantakirppuvariaatioihin. Sveitsiläisen Alois Barmettlerin 60-70-lukujen vaihteessa kehittämä muovitai lasikuitukorinen Kübelreplika uudemmalle VW-alustalle pystytettynä. Ajan hammas on jo puraissut palan astinlaudasta ja kuomua on paikattu jollakin sinne päin olevalla materiaalilla. Huomaa esimerkiksi takaovien aukeamattomuus ja kahvojen puuttuminen. 54 . Sattumaa tai ei, mutta Berliinin alueen rekisterikilvet alkoivat aikanaan aina kirjainyhdistelmällä IA. Kübel-replikoita ei tainnut tulla Suomeen ainakaan uutena ja nyt ne tuppaavat olemaan jo kallista keräilytavaraa, siis nämä sveitsiläiset. Huomaa oudomman väriset 4-oviset Valiantit, punainen ja beige, mutta onko etummaisen kuormurin lavalla yksikseen Chrysler Town & Country, USA:n kallein sarjatuotantofarmari. Ainakin vararengas on kuvioltaan miltei maastoajoon kelpaava. Kori näyttää kyllä ryhdikkäältä. Vaan nuo kuormurit, ei mitään tavallisia Volvoja, Scanioita tai Sisuja, vaan ilmajäähdytteisiä Magirus-Deutzeja! Olavi Sallinen oli hyvissä väleissä saksalaismerkin maahantuojana toimineen Helkama-Auton kanssa, eikä tainnut muuta merkkiä harkitakaan. Auton omisti kuulemma muuan ilmavoimien lääkäri Tikkakoskelta
Koska J2 esiteltiin vuodelle 1956, voisi tämän hetken arvioida tallentuneen juuri samaisena kesänä. 55 Tämä ei olekaan Terijoen hiekoilta vaan Rio de Janeirosta. Jopa jalkakäytävän kiveys on samaa kuviota kuin nykyäänkin. Copacabanan ranta ja taustan kerrostalot voisivat olla vuosikymmeniä myöhemmin kuvattuja, mutta autot paljastavat hetken 1950-lukuiseksi. Brasilian rannat olivat näköjään tasa-arvoisempia kuin rikkaassa Yhdysvalloissa; siellä kun tuohon aikaan ei eri ihonvärejä nähty samalla hietikolla. Sinä päivänä kello oli Helsingissä 13.15 ja liikenne virtasi pitkin Kaivokatua, rautatieaseman editse. toimituksenkuvatalkoot.indd 55 toimituksenkuvatalkoot.indd 55 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Kansanautoja ei ison maan edustavimmalla rannalla näe, isoja amerikkalaisia ja paremman luokan eurohohtoa sitäkin enemmän. Mobilisti Senior 1/23 . Kameraa lähestyy BMC:n järeämpää pakettiautokuosia edustanut J2 Omnivan hauskalla kaksiväriteemalla. Valitttavasti emme tunnista kyljen logosta, että minkä firman auto tuo oli. Taustalta erottuu VW tavallisella ja metallihohtoisella maalipinnalla, Popeda, Vespa, Chevrolet, Volga ja sitten hieman erikoisempi Willys Aero. Kehitysmaa tai ei, autokanta on mielenkiintoista
Mutta kolmantena oleva Goliath GP 700 Cabrio on jo melkoinen erikoisuus, etenkin Suomessa. Jono jatkuu Mercuryn, Peugeotin ja MB 220 merkeissä. Mazda 1500 -(piilo)farmari syöksyy vastaantulevien kaistalla ja näyttää särmältä niin silloin kuin nykyisinkin. Mobilisti Senior 1/23 Jonkinlaiset ajotaitokisat ovat käynnissä. Vaikuttaisi sään puolesta päivältä, jolloin ei olisi kannattanut nousta sängystä, mutta työt on tehtävä. 56 . Ilman valo-ohjausta vilkas risteys vaikuttaa mielenkiintoiselta haasteelta poikittaisliikenteelle. Morriksen kunnianhimoinen Oxford on letkan kärjessä, perässään konservatiivisempi Austin. Niitä näyttää painavan ainakin Kontio-Sisu, jonka 1950-60-luvuilla tuotettu kromipitoinen keula alkaa tässä 70-luvun puolivälin otoksessa näyttää jo melko antiikkiselta. Missä ollaan. toimituksenkuvatalkoot.indd 56 toimituksenkuvatalkoot.indd 56 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Mechelininkadun ja Pohjoisen Rautatiekadun risteyksen tienoota 60-70-lukujen vaihteessa
Tässä taidetaan ihailla Helsingin – ja Suomen – ensimmäisiä liikennevaloja Mikonkadun ja Aleksin kulmassa lokakuussa 1951. toimituksenkuvatalkoot.indd 57 toimituksenkuvatalkoot.indd 57 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Viereisen Stockmannin valikoimiin kuulunut harvinainen Jowett Javelin – koekilvissä – on kohdannut maan ensimmäiset liikennevalot ja päättänyt ilmeisesti noudattaa niitä. Kuvassa on kuitenkin isohkojen herrojen isohko laite, näyttää olevan 7 hengen phaeton apuistuimineen. Ruotsalainen Cabby oli perinteisesti ylpeä matkailuvaunujensa talviasuttavuudesta, kiitos hyvän eristyksen ja kattavan lämmityksen. Toki autosta, univormuista ja kilven fontista voi päätellä, että se on armeijamme alkupään laitteita. Koska suurin osa henkilöautoista tuli vielä tuolloin palvelukseen enemmän tai vähemmän käytettyinä – kuten tämänkin muksittu lokasuoja vihjaa – vaihdeltiin samoja kilpiä melko taajaan autosta toiseen. Tässä ollaan ilmeisesti 70-luvun alkupuolen “Bruten Rygg Bergen”-tunnelmissa esittelemässä Cabbyn soveltuvuutta työmaatukikohdaksi tai -asunnoksi. Laskostettuna ohut kuomu ja tykkipyörät voisivat viitata USAtai brittituotteeseen, pelkistetyt yksityiskohdat korissa taas Saksaan tai keskihintaiseen amerikkalaisvalmisteeseen. 57 A-13 -kilvet eivät tuskin tarjoa mitään tarkempaa tietoa autosta. Raitiovaunussa oleva M-tunnus ei viittaa ihan vielä metroon, vaan Messuhalliin, jonne kiskot kaikesta päätellen johtivat. Niitä ei ole tuon ajan katukuvista montaa bongattu. Mobilisti Senior 1/23 . Hyvin outo yksityiskohta suomalaisessa ja etenkin armeijan kulkuneuvossa ovat työläästi puhtaana pidettävät valkosivut
Tässä varmaankin eräs viimeisistä Fordin alustalle valmistetuista täysikokoisista linja-autoista maassamme. Untenmaille huputettu Moskvitsh 403 ei ole luokiteltavissa eväperäksi, mutta Veloxin ohella katuosuudella siipeilee Anglia ja taaempana jopa 1958 Dodge. Takimmaisena koruton Chevrolet samoilta ajoilta. 58 . Onkohan Bristol-savukkeita yhä olemassa. Ainakin etummaisissa autoissa huojuvat jo komeat radiomastot, ula-radiopuhelimin ohjattu taksiliikenne teki juuri noihin aikoihin tuloaan Suomessa. Korin rakensi Boxer. Mikkelissä ollaan. Edessä -51 Kaiser ja vuotta vanhempi Ford, taustalta erottuu vielä kaksi Fordia, -50 ja -53. Liikennöitsijä V.O.Syreniuksella Vaasassa on ollut ennakkoluuloton asenne alustojen suhteen. Mobilisti Senior 1/23 Vasemmalla komeileva PA-polven Vauxhall Velox 60-luvun alusta olisi ollut rekisterinsä puolesta “helposti museokilpiin”-tapaus, mutta kuvan ottohetkellä olisi pitänyt varata vielä neljännesvuosisata aikaa ennen siihen ikään tulemista – ja lähes kaksi vuosikymmentä koko museoajoneuvokäsitteen syntymiselle. toimituksenkuvatalkoot.indd 58 toimituksenkuvatalkoot.indd 58 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Jonkin uusmaalaisen paikkakunnan (Hyvinkää?) pirssikalustoa suunnilleen vuonna 1953
toimituksenkuvatalkoot.indd 59 toimituksenkuvatalkoot.indd 59 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Etualalla seisoo 1949-50 Amerikan Ford valkosivuineen, rivin oikeassa laidassa on Austin Atlantic Coupé. Suomeen niitä tuli vain muutama, mutta länsinaapurimme taisi olla sen tärkeimpiä vientialueita, ainakin Euroopassa. Tarkoituksena lienee ollut valistaa tielle ryntäämisen vaaroista. Ruotsissa ei ole aina kaikki toisin, ainakaan autollisesti. 1937 Chevrolet-kuormuri antaa joka tapauksessa tietä. Mobilisti Senior 1/23 . Helsingin Keskuskatua Stockmannin kulmalta joskus 1930-luvun lopussa. 59 Kultaryntäyksen iloiset päivät vai perjantai-iltapäivä koulupäivän päättyessä. Kuva on jostakin 50-luvun alkupuolelta, hotelli Malmen valmistui Tukholmaan 1951, eikä maisema ole kauhean kaukana suomalaisesta vastaavasta. Kuvan oikeasta laidasta työntyy jotain pitkää ja mustaa – varakumitkin on mukana
Mobilisti Senior 1/23 Tästä kuvakulmasta Helsingin Rautatientoria on ikuistettu usein mutta ihan tätä samaa autokattausta ei tietääksemme ole Seniorissa vielä nähty. Samassa rivissä seisoo myös Borgward Isabella Combin, Ford Vedetten, MB 220:n, Zwickau P70 Combin ja 1959 Chevrolet farmarin kaltasia, hieman harvemmin kohdattuja autoja hintahaarukan molemmista päistä. Onko Triumph Heraldin kori osoittanut rajussa peräänajossa hallitun kokoonpainumisen elkeitä, vai loppuiko törmääjältä vain momentti oikealla hetkellä. Koska Kansallisteatterin markiisissa mainostetaan Shakespearen “Julius Caesaria”, ajoittuu kuva keväälle 1959, jolloin Jalmari Rinteen pääosittama näytelmä siellä pyöri. Myy arpalippuja vai mittaa liikennetiheyttä metrosuunnitelmia varten. Erikoista kyllä, useita ajoneuvoja on näinkin suppealla alueella kaksin kappalein, miltei identtisinä yksilöinä: Buick, MB 220, Zwickau, 1949-50 Ford (USA), Rover (5 kpl!), Citroën DS ja Renault Dauphine; VW Kuplista ja Mosseista puhumattakaan. 60 . Mutta mitä oikean alalaidan Sitikka siinä tekee. Keskellä kiiltelevää EMW:tä ei taida olla kuin yksi, kuten myös Packardia ja ZIMiä, jollaiset seisovat alueen takalaidalla. toimituksenkuvatalkoot.indd 60 toimituksenkuvatalkoot.indd 60 20.3.2023 15.31 20.3.2023 15.31. Onko Chevy Brookwood, Parkwood, Kingswood vaiko peräti Nomad, jää tämän ruudun perusteella arvoitukseksi. Heti ensimmäisessä keula kohti kameraa olevassa rivissä huomio kiinnittyy Renault Frégateen, seuraavassa taas joukosta erottuu Peugeot 203 pickup komeine kapellikatteineen. Ja kuten taustalta näkyy, sattuu sitä paremmissakin piireissä: samalle keskusvarastolle on päätynyt myös 1967 Buick, Suomessa todennäköisimmin malliston kallein sedan eli Electra 225. Joka tapauksessa matkustamon mittatarkkuus ei taida olla enää tehtaan asetuksissa
Päätellen Anglia ja Badewanne Taunus -pakuista, ollaan aivan 60-luvun alussa. Pystylamppumersu on ottanut melkoisen tällin, mutta matkustamo on säilyttänyt muotonsa varsin hyvin. Mobilisti Senior 1/23 . USA:ssa (tai Irlannissa) valmistetut F-700:t edustavat valikoiman raskainta kalustoa. Eiköhän tämäkin vielä taituroitu takaisin ajokuntoon, ainakaan hyvää takapuolta ei jätetty hyödyntämättä. Dieselit eivät kuuluneet Fordin repertuaariin vielä tuolloin tässä kokoluokassa, joten ne varustettiin tietyille vientimarkkinoille Perkinsin voimanlähteellä, mikä ei ollut voitokas ratkaisu. Autoa ollaan nostamassa trailerille. Muistoja muistojen päällä. 61 Stockmann Auton Pitäjänmäen vaikuttavan päätoimipisteen edustalle on koottu Fordhyötyajoneuvonäyttely. toimituksenkuvatalkoot.indd 61 toimituksenkuvatalkoot.indd 61 20.3.2023 15.32 20.3.2023 15.32. Onko perään ajanut liekkien uhri Trabant. Bedford HAV Kodakin värifilmien komein mainosmaalauksin varustettuna; tosin saattaisivat ne olla teoriassa jo teippejäkin tuollaisen yhtiön tapauksessa. Tästä tuhkasta tuskin nousee uljasta feeniksiä, ei ainakaan Pontiac Phoenixiä. Bedford on enää vain muisto, Kodak rihkamaparistojen ontto julkisivu
Autot tehtiin Daimlerin tehtaalla ja niissä on Daimlerin moottori ja vaihteisto. Auton ohjaamo oli useita vuosia pajan nurkalla. Käsittäisin sen nyt olevan Jalasjärvellä. Nykypäivänä, jos vasikoita hätyytelleen suden ampuu, niin hyvä jos sakoilla selviää. Tapio Kuokkanen Kuopio AK:n vuosikirja 1937 Toivottavasti voit hyvin ja että vuosi on alkanut mukavissa merkeissä. Auto pärjää hyvin myös nykyliikenteessä ja on laadukkaasti valmistettu. Ystävällisin terveisin, Micke Cedercreutz Kiitos sinulle! K.L.B. Ainakin yksi Balaton tuli Suomeen Mobilisti Seniorissa 4/2022 sivulla 17 oli vanha mainoskuva ja tarinaa unkarilaisesta Balaton kuorma-autosta. 62 . Sellaisen kyydissä olen ollut muutamat kerrat. Tämän auton omisti konsuli Christian Rotermann, Störsvikin kartanon herra. Sen omisti tyttäremme miehen isä Lontoossa. Veikkaan että Lanchester LD10. Mobilisti Senior 1/23 Lukijoilta Se on Lanchester LD10 1947 Luin uuden Mobilistin tarkasti niinkuin aina. Valitettavasti syöpä vei hänet liian aikaisin kolmisen vuotta sitten. Sivulla 74 arvuuteltiin, minkä auton kojelaudasta oli kuva. Nevalaisten lankomies, taitava kyläseppä, Sulo Janhunen rakensi siitä vetävän peräkärryn. propseja eli paperipuuta junanvaunuihin Valtimon asemalle. Kärryllä ajettiin mm. Auton tunnus oli A-1533. Lanchester LD10 s123_lukijat.indd 62 s123_lukijat.indd 62 17.3.2023 10.59 17.3.2023 10.59. Tämän jälkeen auto siirtyi Rabbe Grönblomille, pizzakeisarille Vaasaan hänen ravintolaansa maskotiksi. Näin ollen yhdistelmällä pystyttiin kuljettamaan vaikeistakin paikoista isoja kuormia. Ajo-ominaisuudet ja -turvallisuus eivät kuulemma olleet kehuttavat eikä tieliikennesäädöksetkään tällaista oletettavasti hyväksyneet. Kuormuri ei ollut ehtinyt olla montakaan vuotta aktiivikäytössä, kun sen kohtaloksi tuli purkaminen. Silloin suden ampuja sai Suomen valtiolta 500 markkaa tapporahaa ja Valtimon kunta maksoi lisäksi 150 markkaa. Kuvan Rolls-Royce on mallia Silver Ghost vm 1921 (alusta valmistunut vuoden 1920 lopussa ja auto mennyt koritehtaalle 1921 vuoden alussa ja saapui Suomeen laivalla elokuussa 1921). Olin yllättynyt, että Suomessa on ollut toinenkin Maybach Zeppelin; olin ollut siinä uskossa että Amberlan auto oli ainoa. K.L.B. Kärryssä oli paikoillaan auton vaihdelaatikko, jonka joku pieni vaihde saatiin sopimaan traktorin jonkun pienehkön vaihteen kanssa samansuuruiseksi. Tekstissä epäiltiin, että tuliko näitä kuormureita edes näyteauton verran Suomeen. Kyllä niitä oli ainakin yksi tullut, sillä sellaisesta tehtiin vuonna 1961 tai 1962 Valtimolla naapuriini Patosalmen taloon Nevalaisten veljeksille Fordson Super Majorin perään niin sanottu vetävä peräkärry. Ohessa kuva autosta. Alla muutama havainto: Isotta-Fraschini, 5 kpl Rolls-Royce, 4 kpl Pierce-Arrow, 2 kpl Marmon, 13 kpl Stutz, 20 kpl Delage, 1 kpl Jäsenluettelosta löytyy kolme Cedercreutz'ia, heillä on ollut Buick, Hillman ja Stutz. Kyydissä on sillä kertaa kolmannen naapurimme Oiva Meriläisen kesäkuun alkupäivinä vuonna 1963 ampuma susi, joka hätisteli laitumella olleita vasikoita. On se kyllä hurjaa, miten paljon hienoja autoja Suomessa on ollut! Jäsenluettelosta löytyy Mannerheimin Voisin, Amberlan Maybach ja monta muuta laatuvaunua. Olen vaan itse niin tollontuhnu tulkitsemaan tämänkaltaisia, ”sähkötietä” tulleita palautteita, että hieman jäi auki, olisitko tiennyt myös tuon nimenomaisen edellisessä lehdessä esiintyneen auton (100% varmuudella ainoa Suomessa?) taustasta. Terveiset tropiikista ja hyvää talven jatkoa! Jarmo Orpana, puolieläkeläinen Phuketista Kiitos tiedoista. Fazerin kuoltua vuonna 1934 isoisäni hankki auton marraskuussa 1934 ja kyseinen auto oli suvumme omistuksessa vuoteen 1982 joulukuuhun asti. Oheisena on kuva Balatonista tehdystä kärrystä. Taustaa kuvalle Viime lehdessä julkaistu kuva on otettu 17.5.1970 Helsingin Messuhallin takana, kun kyseiset autot ovat palanneet SAHK:n Tampereen retkeilyajoista. Näitä on tallella jonkun verran ja kävimme muutamissa kokoontumisajoissa lähinnä Lontoon ympäristössä. Kirjahyllystäni käteeni osui pitkästä aikaa SAK:n vuosikirja vuodelta 1937. Maantiellä ilman kuormaa ajettaessa monet vetävän peräkärryn käyttäjät löysivät kärryn vaihdelaatikosta suuremman pykälän ja ajelivat reipasta vauhtia pelkästään peräkärryn työntämänä. Auton oli alunperin tilannut Suomessa toimiva Enso Gutzeit -yhtiö edustusautoksi mutta Rolssi osoittautui liian kalliiksi yhtiölle, joten auto myytiin suklaatehtailija Karl Fazerille. Lanchesterin perheen luovuttua autotuotannosta, uusi omistaja oli Birmingham Small Arms Company, paremmin tunnettu BSAmoottoripyöristään. Olisipa nämä säästyneet! Hillmanista löytyy muutama kuva. Auto ostettiin muistini mukaan Joensuusta ja sen toi toinen naapuri kuormaautoilija Erkki Timonen ajamalla tuon puolentoista sadan kilometrin matkan. Kovin ovat ajat noista päivistä muuttuneet
MB 540 ratissa kuvassa näkyy Herman von Numers auton valmistusvuoden mukaisessa sotilasussa. IFA ja ajovalojen lipat. Eikä vähiten, kuka oli hän, joka siten menetti RR autonsa. Myöhemmin 1970-luvulla valmistuksen siirtyessä Autobianchin tehtaille, he tekivät myös umpinaisia versioita. Auto on valmistunut Torinossa 30.5.1961, tuon tiedon sain tehtaalta. Lisäksi ajoseurueeseen kuului lääkäri Henrik Riska. Tämä umpikylkinen pakettiauto on Italiassakin tosi harvinainen, ei tietoja paljonko tehty. Itse ajan Fiat 500 VANilla, umpikylkisellä pakettiautona. Minun yksilöni on TraHiiskulan M-B 540 K retkeilyajoissa 1970. K.L.B. s123_lukijat.indd 63 s123_lukijat.indd 63 17.3.2023 10.59 17.3.2023 10.59. Ohessa kuva isäni IFAsta, jossa on ajovalojen lipat, en tiedä oliko juuri nuo ruotsalaiset. Tämä IFA oli perheessämme 9 vuotta, kunnes se vaihtui 1962 uuteen Wartburgiin. mutta: edelleen se ”huhu vaan – yksi putosi merimatkalla Englannista Suomeen Suomenlahden myrskyssä yli laidan. Olisi aika kumota tai vahvistaa tuo ”legenda”. Liitteessä saamani kaksi kuvaa SAHK:n Tampereen retkeilyajoista 1970 johonka molemmat Hiiskulan autot osallistuivat. Mobilisti Senior 1/23 . 63 Lukijoilta Tietojeni mukaan auton omistaa nykyisin Mikael Plantingin perikunta ja se on hienossa kunnossa. Kuva on otettu luultavammin talvella 1954. Rekisteröity Turkuun syyskuun 21.1961. Ystävällisin Terveisin Hans Brummer Vihtijärvi Vanhan ja sitkeän legendan mukaan noita Rolls-Royceja piti aikoinaan tulla Suomeen 5 kpl. Kuvassa Rolls-Roycessa istuu olkihattu päässä Christian von Numers (Hermanin vanhempi veli) ja autoa ajoi lääkäri Ralf Petterson (ei kuvassa), molemmat edesmenneitä tänä päivänä. Käsi lippaan Mobilisti Senior lehdessä 4/2022 sivulla 55 oli juttu ruotsalaisesta Corona Ljuskastare -valojen lipoista ja maininta, että niitä oli jopa IFA F9:ää varten
Terveisin Rovaniemeltä Kari Pynnä Suomi 19 -laiva Seniorin 4/22 sivun 32 kuvatekstissä mainitaan rahtialus Suomi 19. Olin kaikesta utelias ja kurkistin erään rantaan viettävän sivukadun varrella olevasta rakennuksesta sisään. Laivalla oli myös nimi: Martti-Ragnar ja omistaja oli loviisalainen varustamo Nordström. Tämä työ oli niin suosittua, että välillä hän oli laivapäällikkönä, perämiehenä ja matruusina. Kertojamme näkee auton pysähtyvän, ja kiiruhtaa, kieltä taitavana jututtamaan ao. Siis kartanon pihalle. Hitlerin Marsalkka Mannerheimille lahjaksi antama Mercedes Benz 770 on eri lehtien palstoilla useasta suunnasta läpikäyty aihe. Se toimi kuljetustehtävissä Islannin vesillä 25.6 1935-23.9.1939. Kuvaan oli jopa merkitty: kuvassa Martti-Ragnar. Isoja rahtilaivoja oli käytössä ns. Loviisassa. Tiedossani on, että lehtenne päätoimittajan, Kai L. Kuvassa seisoo silloin ehkä noin 5-6 ikäinen poika uutuuttaan kimaltelevan avomallisen, kahden istuttavan isomallisen Peugeotin 1938 tai 1939 vieressä. Jolloin jututettu tunnustaa saaneensa tämän auton aikoinaan alkukeväällä 1940 Suomesta. Kesähelteisenä päivänä, joskus ehkä 1999 vaiheilla, tapasin idässä pitkillä työmatkoilla olleen aivan selväjärkisen miehen. Se oli kuulemma otettu Laatokan rannalla, hyvin läheltä Lahdenpohjaa, ilmeisesti Nordström-suvun omistaman kartanon pihalta. Sieltä kimalteli vastaan messinikilyhtyinen aivan taivaan vanha auto. Myöhemmin sama auto kerran osallistui johonkin Retkeilyajotapahtumaan, mutta vain kerran. harmaapäätä. Vuonna 2019 palautin auton takaisin umpikylkiseksi ja katsastin sekä museokatsastin auton uudelleen pakettiautoksi. s123_lukijat.indd 64 s123_lukijat.indd 64 17.3.2023 10.59 17.3.2023 10.59. Bremerin setä olisi ollut eräs lentäjistä! Leif Heikkinen Espoo Uskon tajunneeni jo nuorena, että Wäinö Bremer todella oli hän silliparvien tähystäjä. No. Olin pudota polvilleni hämmästyksestä, sillä se oli aivan koossa pidetty Reo, vuosimalliltaan – olen yhä epävarma – sanoisin 1903-06. Niissä oli keittiöt, majoitus, sairaalat ja laivaradiot. Mainitessasi nimen Martti-Ragnar, tämä nimi palautui (hyvässä!) polttokirjaimin mieleeni, kahdesta syystä: Joskus kauan sitten, sanoisin 1959, seikkailimme, ihan vaan Helsinkiä ympäröivää maailmaa nähdäksemme, silloisen tyttöystäväni, myöhemmin edesmenneen vaimoni Pirjon kanssa mm. Täytyykö jatkaa… K.L.B. Joskus tuon jälkeen asennettiin takaistuimet ja puhkaistiin sivut ikkunoille. Itse kalastus suoritettiin melko pienillä troolareilla. Isäni merikapteeni Helge Heikkinen oli viitisen vuotta tässä pyyntityössä. Heti uutena 3.10.1961 auto katsastettiin henkilöautoksi (tilapäistä henkilökuljetusta varten hyv. istuimet kulj.paikan lisäksi 2:lle henkilölle). Mobilisti Senior 1/23 Lukijoilta fin mukaan vanhin rekisterissä oleva Fiat-pakettiauto. Joulukuun Moottori-lehdestä luin tästä samaisesta autosta ja huomioni kiinnitti muuan asia – auton mukana toimitet1900-luvun alkuvuosien REO retkeilyajoissa silloin joskus. emälaivoina. Se auto taas! Se tiettävästi jäi, kun itäystävä taas kerran rynni rajan yli, kiireestä, pakkasesta, kovasta lumitalvesta ja kuljettajapulasta johtuen – sinne. Lopuksi kerron vielä, että silliparvia etsittiin jopa lentokoneilla. Eli ”ystävillemme”. 64 . Se toinen syy muistaa nimi Martti-Ragnar: Noin vuonna ehkä 1980(?) sain jostakin – pässi, en kirjannut ylös mistä – koskaan mielestäni haihtumattoman kuvan. Suomalainen sillikalastus oli 30-luvulla siellä vilkasta. Korkeaoktaanista, kiitos A. Nimi saattoi olla Tiilikainen, en vanno! Hän oli päässyt lomille Suomeen ja kertoo Pietarissa nähneensä, kuinka harmaapäinen herra lipuu ohitse erittäin erikoisella avoautolla, jonka hän mielestään tunnistaa avomalliseksi 1939 Peugeotiksi. Olen jo aiemmin kertonut, ettei auton satu välttämättä tähän päättynyt. Tämä kertoo, että kysymyksessä on kalastusalus
vuonna 1944 peräti 360 000 tn) joka sisälsi 84 % bentseeniä, 14 % tolueenia ja 2 % ksyleeniä, johon vielä lisättiin spriitä jäätymisen ehkäisemiseksi. Ilmavoimat käyttivät 95 prosenttisesti synteettistä polttoainetta. suomenkin sotarintamalla lentänyt Messerschmitt Bf 109) käytti vain 87 oktaanista bensiiniä. Kyseessä on isäni, Pentti Sanin omistama auto, jolla hän ajoi maitoja Lahteen Hollolan ja Orimattilan raja-alueelta, Miekkiöstä ja Rautamäestä. Saksa osti öljyä Romaniasta ja Unkarista. Sodassa lentokone apu-mekaanikkona työskennellyt Antti Koskinen muisteli, kuinka Luonetjärvellä 1943 tehtiin lentokonebensiiniä annostelemalla polttoainevarikolla saksan tuontibensaa tynnyriin, joka ensin punnittiin ja sekaan kaadettiin maitokannusta lyijytetraetyyliä, jotta vaadittu oktaaniluku 87 saavutettiin. Tarvittiinko siis jotain perusbensaa erikoisempaa. sora-, halko-, sokerijuurikastai jääkuormaa ajettaessa. Mikko Sani Kiitos kuvista. Pekka Hietala Vantaa Commerin kuvat pintautuivat Viimeisimmän Eilinen ei ruostu -albumin sivulla 65 ja uusimman Mobilisti Senior -lehden sivulla 6 on kuvat samasta Commer-merkkisestä kuorma-autosta. Mitään emme heitä pois, joten asiat voivat pintautua pitkänkin ajan päästä! toimitus ' Autobahnien syntyä ja brittipurkamo Tästä videosta voisi mainita Seniorissa: https://youtu.be/kTAbMQasGXc Se on mielenkiintoinen dokumentti Saksan moottoriteiden alkutaipaleelta. Ja iltapäivisin sitten kaikenlaista muuta ajoa. Saksalla ei ollut suuria öljykenttiä, joten raakaöljy oli hankittava muualta ja Englannin merisaarto haittaisi pahasti Euroopan ulkopuolelta hankittavaan öljyyn. Dokumentti on kokonaan saksankielinen, mutta ei-kielitaitoiPentti Sanin Commer. Hauskaa, että ne putkahtivat jälleen esiin. Ei ole liioittelua sanoa, että mm merisaarron, hydrauslaitosten pommitusten vuoksi Saksa ajettiin polvilleen juuri polttoainepulan vuoksi. Käsitystä Saksan armeijan öljynkulutuksesta antaa se, että pelkästään talven 1942 polttoaineen kulutus oli noin 1 170 000 tonnia. Oletan, että peräti kahdella mekaanisella Roots-ahtimella varustettu auto vaati korkeaoktaanisempaa bensiiniä, kuin mitä meillä Suomessa oli tuolloin tarjolla. Moottorina siinä oli ihan normaali bensakone, eikä mitään eksotiikkaa. Mobilisti Senior 1/23 . No, ei sen korkeaoktaanisen (mm. Hydraamalla tehtävän polttoaineen kanssa tilanne oli se, että mitä korkeampaa oktaanilukua haettiin, sitä pienempi oli saanto. Auto oli luotettava ja palveli pitkään. Mm. Austinin kylkeen nojailee serkkuni Matti Sani. Talvisin Commer työnsi kaksisiipisellä auralla Miekkiöntien auki varhain aamutuimaan. Muistan olleeni mukana esim. Valtava moottoroitu armeija, joka taisteli lukuisilla rintamilla, nieli valtavat määrät polttoainetta Saksassa valmistettiin suurissa hydrauslaitoksissa synteettistä polttoainetta, eli kivihiilestä vedyn avulla bensiiniä. Niinpä kolmasosan Saksan sota-ajan öljyvarannoista nielaiseva ilmavoimat, eli Luftwaffe joutui käyttämään lentokoneissaan (mm. 65 Lukijoilta tiin Saksasta sen vaatimaa erikoisbensiiniä 15 000 litraa! Se, että auto vaati erikoisbensiiniä, kuulostaa siltä, ettei ekstrabensaa toimitettu vain siksi, koska maassamme oli tietenkin krooninen polttoainepula. sivusto waffenlager.net mainitsee tosiasian, että sota-aikana Suomi oli täysin riippuvainen Saksan polttoainehuollosta ja sieltä toimitettiin meille kivihiilestä hydrattua bentsolia (mm. Ja kyllä erikoisbensiini autolle kelpasikin, sillä kulutus autossa kieppui 30 l/100 km tietämillä. Lienee siis niin, että oktaaniluvultaan matala bensiini ei siis soveltunut Mercedes Benz 770 keulalle asennettuun 8 sylinteriseen, 7 655 kuutioiseen moottoriin, joka tuotti ahtimilla peräti 400 hevosvoimaa. Tässä mediassa on hyvää se, etteivät kuvat tai asiat vanhene; ne kun ovat ennestään vanhoja. Neuvostoliittoon suuntautunut sotaretkikään ei tuottanut toivottua helpotusta öljypulaan, sillä Kaukasuksen öljykentät olivat neuvostojoukkojen jäljiltä tuhottuja, eikä tuotanto ehtinyt kunnolla alkuun, kun oli jo vetäydyttävä takaisin. s123_lukijat.indd 65 s123_lukijat.indd 65 17.3.2023 10.59 17.3.2023 10.59. Suomessa sota-ajan bensiinin oktaanilukua säädeltiin yksinkertaisesti. moderni Focke-Wulf hävittäjä käytti 96-100 oktaanista) polttoaineen saanti ollut sotaa käyvässä Saksassakaan hääviä. Lähetin nämä kuvat Mobilisti-lehteen joskus 30 vuotta sitten
Paasikiven ZiS oli aikanaan Espoon automuseossa, mutta kun kävin siellä ei autoa näkynytkään. Samoin tämän Buickin. Rafu Huhta sanoi tiedusteluuni arvoituksellisesti: "Trokarit veivät sen". Hankalinta oli saada männänrenkaita. Varapyörä oli kettingillä kiinni kattotelineellä ja yksi hammas puuttui keulasta. Tietämystäkään autoista ei oikein ollut, kun mies ei Oulusta kotiin palattuaan enää edes muistanut minkä merkkinen tuli tilattua. Paras bongaus oli Malekonilla (8 km rantabulevardi) n. Rantabulevardi Malekonilla oli uuden osaketalon rakentamisen mainos korkealla, koko talon levyisenä seinällä: nykyaikaiset modernit asunnot ja vauhdittamassa sanomaa oli upea kuva uudesta 1958 siipiChysleristä (kuin Christine)! Olli Toivonen Tietotäsmennyksiä Tuo vuonna 1958 pelastamasi ja nykyisin Vetkun vaalima Republic-kuormuri on osoittautunut vuosimalliksi 1920. 60 euroa. Taksi oli pimeä ja kuski vanha (65-vuotias vanhako?). Myöhemmin selvisi, että tuo HS-48 kilpinen auto oli siirtynyt Olavi Sallisen kokoelmaan Vehoniemeen ja on siellä edelleen. Ne muistuttavat kuitenkin vielä Fidelin ajoista. Toinen vaihtoehto oli koppakuoriaisen näköinen ilmajäähdytteinen pikkuauto (eikö liene kuvaus Volkswagenia tarkoittanut). Männätkin valettiin itse, kertoi hän. s123_lukijat.indd 66 s123_lukijat.indd 66 17.3.2023 10.59 17.3.2023 10.59. Sightseeing-rundi olisi maksanut n. Tämän kenttäkyytiauton valkkasimme jo heti saavuttuamme Havannaan, tais olla reissun toinen päivä. Se päätyi Pakulan perikunnalta Bukowskin huutokauppaan, josta sen osti Ilkka Brotherus. Ensimmäinen lienee ollut PV, koska kirjassa Kalle mainitsi, että kirjoittamalla hankitut lisäansiot olisivat riittäneet isompaankin Volvoon. No, kannoimme ne kuitenkin itse sinne. Hän ei voinut ajaa kentälle asti, koska poliisi vainosi pimeitä takseja, joten jätti auton n. Renault-mallistoa Helsingin autonäyttelyssä 1930-luvun lopussa. Toisen viikon oli vuokra-auto alla 2 000 km. Jos jonkun, niin sinun pitää mennä käymään siellä, ota Yrjö kuskiksi. Ainoa kyyti, oli lentokentälle vanhalla matkalaukkumoottori-Buickilla, jossa oli kuitenkin iso ryssän diesel. Kuubassa on käytävä, ennen kuin nykyolot on tuhottu siellä. Sisätilan rippeetkin poltetaan... Kampiakselia eivät kuulemma pystyneet itse tekemään. Kirjailijan kulkimet Hieman palautetta Humberista ja kirjailija Päätalosta. Kävelemällä näki kaiken paremmin, samoin kuuli elämän äänet, hajut ja kaikki rotat (vain 2 kpl viikossa). Mobilisti Senior 1/23 Lukijoilta nenkin saa siitä hyvin selkoa filmiä seuraamalla. Ystävällisin terveisin Johannes A F Rein. Kekkosen ZiS oli aikanaan edesmenneessä Hämeenlinnan automuseossa, ja nykyisin sotamuseon kokoelmissa. Kun ei saanut, niiin piti itse tehdä. Tiedot perustuvat Iijoki-sarjan kirjoihin. 30 avojenkkiletka, turistit kyydissä. Nopeasti oppi tunnistamaan samoja autoja liikenteestä, kun tallattiin kaupungin katuja kaiket päivät. Kävin helmikuussa 2020, siis juuri ennen pandemiaa tyttäreni Hilman kanssa Kuubassa. 100 tonnii vuodessa. 200 m päähän ja tarjoutui kantamaan pakaasimme kentälle. Ensin itäbensan haju ihastutti, jo puolen viikon jälkeen vihastutti. Humberilla ajeli Kallen setä, jota kummun patruunaksi Taivalkoskella kutsuttiin ja joka hankki auton metsän myynnistä saamillaan rahoilla. Vuodelta 1969 olevassa filmissä https:// youtu.be/ZsjWak7I8Zo esiintyy brittiläinen autopurkamo. Aika hurjalta näyttää tuo touhu verrattuna nykypäivään. Itse olimme 2 viikkoa. 50 vuodessa viisi miljoonaa kilometriä takana. Toinen vaihtoehto kenttäkyydille oli 40-luvun Chevy, ollut samalla perheellä -59 lähtien ja taksiajossa – joka päivä noin 300 km, eli n. Auto ei ollut silloin edes ajokuntoinen, mutta on nykyisin kunnossa. Ja ne männänrenkaat tehtiin dieselin sylinteriputkista, kun kerran ovat valurautaa. Sami Siitonen Cuba non-libre Luen juuri uutta Senioria, loppupäivä on taas pilalla, kun täytyy lukee niin tarkkaan hyvät jutut. Tehtiin kaikenlaisia tilastoja vanhoista autoista risteyksissä: merkkiä, väriä, mallia, avotai umpinaisuutta, 30-, 40-, 50-lukua jne. Heti pääkirjotuksessa on juttua – ja ihan asiaa – miksi ei käytetä nykytekniikkaa vanhoissa autoissa. Emme itse alentuneet moiseen pröystäilyyn, vaan kävelimme. Eka viikko vain käveltiin Havannassa ja katseltiin autoja. Hänen haaveenaan oli saada Studen pellin alle Paxtonahtimellinen kone. Matkalta jäi hyviä kokemuksia, autojuttuja paikallisilta autoilijoilta. Kysyit missä tuo Per Finnilän ja myöhemmin Aulis Pakulan Isotta-Fraschini on nyt. 66 . Muuan Stude-äijä kertoi koneremontistaan. Patruunan ajotaito oli mitä oli, vaikka mies virallisen kortin Oulussa suorittikin. Kirjojen mukaan kortti irtosi eritysehdoin ja tämä tarkoitti sitä, että auton ratissa ei ollut asiaa 50 kilometriä lähemmäksi Oulua. Siellä oli kaikissa vanhoissa autoissa ledilamput, suuressa osassa vanhoja jenkkejä oli joku diesel – japanilainen, venäläinen, ties mitä on ollut saatavilla. ZiS 110 -autot Neuvostoliiton valtio lahjoitti YYA-sopimuksen kunniaksi presidentti Paasikivelle ja pääministeri Kekkoselle. Itse kirjailijan kulkupelit olivat IC-moottoripyörä tämän toimiessa reilun vuoden Taivalkosken kunnan rakennusmestarina ja Tampereelle palattuaan Kalle osti lähes loppuun ajetun amerikkalaisen Fordin vuosimallia 1939 ja sen jälkeen taisivat miehen autot olla uusia Volvoja
Kone osoittautui huonokuntoiseksi ja niinpä Autorexin korjaamolla vanhempi asentaja teki siihen ns. Tuommoinen remonttihan oli korjaamolla tuttua, sillä olihan tuolloin kaikki Renault-moottorit varustettu märillä, vaihdettavilla sylinteriputkilla. "Huuskan talona". Nelos-Letukoista Sarlinin on vm. männät ja sylinteriputket. Google Maps -katunäkymässä paikan yhteneväisyys näkyy. Vaikka erilaisia valokuvia on minullakin runsaasti, tuosta yhdistelmästä Galion ja perävaunu en ole nähnyt kunnon valokuvaa, ainoastaan tuon Seniorissa olleen kuvan ja Renault-viestissä olevan ilmakuvan Autorexin toimipaikasta Haagassa, jossa perävaunu on tielle parkkeerattuna ja Galion näkyy varaosamyymälän edustalla. Vaikka kuvasta ei erota, oli se kolmiakselinen. Valokuvat siitä kiinnostaisivat. Löytyisikö lehden lukijakunnasta tietoa asiasta. Samalla lytättiin vuosikausia velloneet harhaluutumat auton olevan "Packardin kopio". 1927. 'Jorma Ikonen s123_lukijat.indd 67 s123_lukijat.indd 67 17.3.2023 10.59 17.3.2023 10.59. 1936 oli Neuvostoliiton lähetystön käytössä Helsingissä, mutta ei jäänyt Suomeen. Aloin epäilemään, että kuva olisikin Akaan Toijalasta tai sitten paikka on lähes yksi yhteen Lievestuoreen kanssa. ZiS 101 vm. Uudet autot saapuivat tuolloin Hangon satamaan, josta ne kuljetettiin ko. Vuoden 1936 autonäyttelyssä on Renault Viva Gran Sport. Palveliko yhdistelmä Autorexissä siihen asti ja jatkoiko se toimintaa jonkun toisen yrityksen palveluksessa, ei ole muistikuvaa. Rungon lyhennyksen, lavan modifioinnin ja Hiabin asennuksen suoritti ulkopuolinen yritys. Auto on ilmeisesti ostettu takaisin Venäjälle. Lastaus yläkerrokseen ja lavalle tapahtui "Hiabilla". Aivan tarkoitukseen sopivaa autoa ei ollut tarjolla, joten hankinta kohdistui pitkärunkoiseen autoon. Olli Hietanen, Akaa Kaljuunan tehtävä Mobilisti Senior-lehdessä numero 3/2022 toimittaja Matti Ouvinen ihmettelee mitä kioskia sivun 75 kuvassa Renault Galion vetää perässään. Vanhempi väki tietää talon ns. Jonkun verran kuljetettiin autoja myös piirimyyjille ja Galion toimi myös varaosavaraston käytössä. Kuljetusten välillä se oli varaosaosaston käytössä. Siitä oli juttua Automobiililehdessä 5/2002. 67 Lukijoilta Tuo siniharmaa avonainen ZiS 110 V vm. Voi vain kuvitella kuinka kovilla 2,2 litraisella, hieman yli 50-hevosvoimaisella bensakoneella varustettu veturi oli. Olavi Sallisen ensimmäinen mobiili Rugby Touring vm. 1949/50 oli ollut Stalinin käytössä ja ostettiin Suomeen MAX-8 kilville. Tuure Virtasen (XNN-88) on vm. 1926 ja osallistumassa kuvassa ensimmäiseen Porvoon Retkeilyajoon 1960 (ei 1959). Mobilisti Senior 1/23 . "pystyremontin", eli kansi ja öljypohja pois koneen ollessa paikallaan ja vaihtoi mm. Autojen saapumissatamasaksi muuttui vuonna 1973 Jätkäsatama Helsingissä Hangon sijaan. Yhdistelmän kuljetuskapasiteetti oli 5 autoa, 4 perävaunussa ja yksi vetoauton lavalla. Kyseessä on Renaultin maahantuojana 40-luvun lopulta 90-luvun alkuun toiminen Oy Autorex Ab:n autojenkuljetusperävaunu. Kaikki kolme akselia olivat Renault Galionin etuakseleita ja kahden taaimman akselin pyörien kääntyvyys oli lukittu. Antero Lähteenmäki Tuo Paasikiven ZIS esiteltiin vastikän kantaMobilistimme numerossa 8/2017. toimitus Akaa sen tekee Huomasin Senior 2/2022 kuvan "Huuskan mylly Lievestuoreella..." sivulla 53. 1925, vaikka tässä kuvassa uudemman mallin jäähdyttimen kehys hämää. Toijalan rakennus on aivan radan vieressä, kuten kuvassa olevakin. 1924 on myös Vehoniemessä tyttären Liisan omistuksessa. Isoisäni ensimmäinen auto oli uutena ostettu Chevrolet Capitol Sedan m. yhdistelmällä Helsinkiin. Samanlainen oliivin vihreä Rugby oli äskettäin myytävänä nettiautossa. Perävaunu oli talon oman väen suunnittelua, ehkä jo 50-luvun lopulla ja ilmeisesti se teetettiin jollain ulkopuolisella valmistajalla. Veturina se palveli vuoteen 1964 asti, jolloin veturiksi hankittiin käytetty Vanajakuormuri
Lincoln Zephyr Willys keulailmeet.indd 68 keulailmeet.indd 68 20.3.2023 11.20 20.3.2023 11.20. Siis kasvonpiirteitä siten kuin ihmisellä. Toisaalta autojen pärstävärkit alkoivat jo olla lähes hermostuttavan toisistaan poikkeavia, mutta palkintona oli erilaisuus ja ikioma ilme. Mutta auto armias, jos ruttaat nokan! Silloin olet liemessä! Tämä tiedetään esim. Katso ajatuksella näitä nokkapiirroksia vuodelta 1938. Tiedätkö mitä. K.L.B. Mobilisti Senior 1/23 MITEN ENÄÄ EDES TUNNISTAT NYKYAUTON Vertaapa vaikka takavuosiin! Joku todennee, että löytyyhän nykyautoistakin ilmettä. Packard Oldsmobile 8 68 . USA:ssa, jossa vastaava varaosa-autosta ehkä saatu nokka maksaa pilviä! Joten romuta mitä romutat, mutta älä sen nokkavärkkiä tai korin pisteosia. Nykyajan tuotantokustannukset, uittaminen samanlaisissa ilmanvastuskokeissa, ja jalankulkijoille vaarallisten koriulokkeiden ja äänimaailman karsinta, houkuttavat sanomaan: Nykyautot ovat jo muotoilultaan pakostakin samaa siskonmakkarasoppaa; niistä ei jää mitään mieleen. Vaikkapa, että jopa noin vanhaan saattaa löytyä jopa uusia koneja jarruosia
Mutta nuo maskin rivat esimerkiksi. Graham Studebaker Cadillac V16 Mobilisti Senior 1/23 . Siitä puhumatta, että jos yksikin löytyy malliksi valukopio ei ole ylimaallisen kallis teettää. Riittää kun muistaa tuotenimen Lucas, heidän ajovalolasinsa ovat läpimitaltaan lähestulkoon yhdenkokoisia. 69 O lihan tuo toisaalta järkyttävän juoksuttavaa aikaa. Menevät pieneen tilaan ja käy joskus vaikka pöytäkoristeeksi. Euroopassa esim. Vaikkapa Studebaker ja Graham autojen valojen lasit, huhhoijaa! Ja kun jokaisessa autossa on aivan ikiomansa keulakoriste. harrasteikäisen brittiautonomistaja pääsee tähän nähden vähällä. Ne ovat usein valurautaa, alumiinia, tosi työläitä uudelleen oiottavia, hiottavia ja niklattavia/ Ford V8 "85" Ford V8 "60" Cadillax Sixty Chrysler Royal Willys keulailmeet.indd 69 keulailmeet.indd 69 20.3.2023 11.20 20.3.2023 11.20. Niitä nyt sentään on aina tajuttu ottaa talteen. Huomannet miten lähes jokaisen kuvatun auton ajovalojen lasit ovat aivan erilaisia
Lukuarvoisen ja yhteen käteen mahtuvan oppimäärän jopa yhden ja saman merkin ilmeen kehityskaaresta antaa oheinen 19311936 Chevroletien keulailmeitä kuvastava piirrossarja. Yksi mahdottomimmista korjata, jos maskiin tuli repeämä tms., saattoi olla 1938 Cadillac. Eikä se siihen jäänyt. Mutta miten persoonallisen ilmeen tuo maski-valot-lokasuojan muoto yhdistelmä antoikaan. . Herkullisia tarkkailtavia ovat esim. 70 . keulailmeet.indd 70 keulailmeet.indd 70 20.3.2023 11.20 20.3.2023 11.20. Ajattele miten suuri oli autojen ”kehitysero” pimeällä: Hitaampikin saattoi ajatella kas, kun Lincoln hoiti noin ja Cadillac laahaa kapeilla valoillaan noin jäljessä. La Salle Oldsmobile 1 9 3 1 1 9 3 2 1 9 3 3 Hätäisesti ehkä reilun 10 vuoden aikana jopa Chevrolet vaihtoi autojensa yleensä maskeihin kiinnitettävien merkkitunnusten muotoilua viidesti. äkkisilmällä ”aika pienet” erot Ford V8/85hv ja Ford V8/60hv autoissa. Mobilisti Senior 1/23 kromattavia. Entä huomio, että Lincoln saattoi vuonna 1938 olla ensimmäinen siirtämään ajovalot lokasuojan kärkiin. Maski kun taisi olla yhtä valua
71 La Salle DeSoto Plymouth Dodge Hudson Nash 1 9 3 4 1 9 3 5 1 9 3 6 keulailmeet.indd 71 keulailmeet.indd 71 20.3.2023 11.20 20.3.2023 11.20. Mobilisti Senior 1/23
No, on siihen ainakin yksi kiinnostava syy: sitä matkaa ei tehty millään pikavisiitin sairaan tiukalla aikataululla. 72 . Olin jatkossa pökertyä mielihyvästä, kun tajusin tämän kaunokaisen soittavan pianoa kuin jumalatar! Kolmannessa kuvassa kiitospuhetta isännille pitää edesmennyt Yleisen Autoliiton (yhtyi Autoliitoksi) silloinen toiminnanjohtaja, kapteeni evp. Se alkaa olla tällä iällä melkoinen fyysinen voimanponnistus, mutta iloa puuhaan tuo monien jo täysin unohtuneiden kohteiden pintautuminen. . Yövyimme hienossa hotellissa, jossa huonemäärät oli laskettu väärin. Kuvista vielä: ei uskoisi, että yli 100-miljoonaisen kansan asuttama, sankan vuoriston hankaloittama pikkuruinen maa, Japani, malttaa uhrata noin laajat näkymät kilparadalle. Yhtiön presidentin, Seisi Katon allekirjoittamassa kirjeessä kiitetään matkasta, jonka muistaakseni 11 suomalaista sai tehdä Japaniin marraskuussa 1977, eli pian 46 vuotta sitten. Pelkään, että se oli aika rosoinen esitys, mutta onneksi siitä ei ole äänitallenteita. Koeajoja Fujin moottoriradalla. nousevan auringon maassa Pyrin nykyisin perkaamaan Helsingin Metsälän kotini kuvayms. Me suomalaiset jouduimme tekemään yhden vuorokauden mittaisen välilaskun yöpymisineen Hong Kongissa. Nykyisinhän jopa Japanin lehdistömatka saatetaan toteuttaa yhdellä yöpymisellä! Ja kävihän pääministerimmekin taannoin yövähtämässä peräti Uudessa Seelannissa. K.L.B. Ne olivat ainutlaatuisen mieleen painuvia hetkiä. Japani.indd 72 Japani.indd 72 17.3.2023 11.05 17.3.2023 11.05. arkistoja ja siirtämään niitä helpommin saataville. Virhelaskun vuoksi jouduin jakamaan hääsviitin Uusi Suomi -lehden toimittajan, Tom Kaliman kanssa. Yksi löydöksistä oli oheinen Japanin Toyota-tehtaan laatima kuvaalbumi. 46 vuoden jälkeen pystyn enää nimeämään vain muutaman yhä elossa olevan, kyseisellä matkalla olleen toimittajan. Olihan heillä ollut sitä maata ripaus enemmänkin, mutta vuonna 1945 uusista ja eräistä vanhoistakin läänityksistä jouduttiin sattuneista syistä luopumaan. Toinen kuva todistaa, etten nähnyt unta: törmäsin jo Tokion Imperial-hotellin hississä, matkalla hotellin ylimpään pianobaari-kerrokseen, japanittareksi pitkään naiseen, joka oli myös huomattavan kaunis. Heitä ovat ainakin edellä mainittu Tom Kalima, Matti Korjula (IS) ja Juha Tolvanen (Tuulilasi) sekä järjestäjän, Korpivaara Oy:n puolelta Pentti Kynnös. Mobilisti Senior 1/23 K.L.B. Olavi Ruutu. Olavi Ruutu pitää puhetta. E ttä mitäkö sitä enää muistelemaan. Eipä silti, kollegat panivat myös minut sönkkäämään lyhyellä kouluenglannillani kiitospuheen
Japani.indd 73 Japani.indd 73 17.3.2023 11.05 17.3.2023 11.05. Toyota Celicaa ja Carinaa päästiin koeajamaan Fuji-vuoren varjossa sijaitsevalla moottoriradalla. Formula 1 -sirkus vieraili radalla kausina 1976 ja -77, ja palasi vasta 40 vuotta myöhemmin, 200607. Tässä Japanin-matkamme aikataulu vuodelta 1977. 73 1970-luvulla autolehdistön koeajomatkat saattoivat kestää viikonkin. Nykyisin radan omistaa reissun isäntä, Toyota. Mobilisti Senior 1/23
Mutta vuosi jäi ilmoituksen jäljentäneen saksien alle, ehkä 1926. Paigesta tuli hyvämaineinen Graham-Paige, joita myytiin Suomessa 30-luvun lopulle asti. Säästyneestä en ole kuullutkaan. Oheinen mainos on valitettavasti repaleinen, mutta julkaisupäivä paljastuu: se on lauantaina 30. Vaan kun oli, kuten näet. K.L.B. Elokuuta. Entä haittaisiko olla hiukan jyvällä menneistä ajoista, ja varsinkin silloisista (yli)kehuista. Jewett-merkkisiä autojakin tuli Suomeen, oletan, useita, mutta merkki hävisi sen tultua 1927 myydyksi Graham Brothersille, jolloin Jewettistä tuli hetkeksi Paige. Entä nuo kaksi oudoksi jäänyttä automerkkiä. Tämä panee tietävämmänkin harrastajan koville. Mobilisti Senior 1/23 H erunee yHä mietittävää VANHOJEN AUTOMAINOSTEN LUPAUKSET Toki se on monelle nykynuorelle etäännyttävää, jos tämänkin mainoskuvakimaran aloittaa automerkistä nimeltään Jewett. Myöhemmin senkin mallit tunnettiin Graham-Paigen nimellä. Eihän niitä ollut Suomessa. 74 . vanhatautoilm.indd 74 vanhatautoilm.indd 74 20.3.2023 11.26 20.3.2023 11.26. Jo se, että Amerikasta asti Suomeen tuotavilla kahdella autolla, Paige ja Jewett, oli maahantuojansa eiHelsingissä, oli jotenkin epätavallista. Totta sekin, että Suomesta tuskin enää löytyy henkilöä, jolla olisi ollut elävää kontaktipintaa tuon nimiseen ajolaitteeseen
Mobilisti Senior 1/23 . vanhatautoilm.indd 75 vanhatautoilm.indd 75 20.3.2023 11.26 20.3.2023 11.26. Aulis Pakulalla tuolloin ollut Auburn tai Stutz Speedster ovat loitontuneet. Ja että niitä myytiin jopa vähittäismaksulla, jonka eriarvoistava lainsäädäntömme salli vain itäblokin tuotteille. Tietysti, voihan tässä sivulta hieman tuumailla, mihin esim. Siksi, olepa tarkkana, että S.P.J. Mietipä missä hinnoissa avoja coupe-malliset EMW:t ovat nyt! Kotvan jopa emmin, tuleeko tämäntyyppisiä yhä julkaista. Keinänen oli ostanut ilmeisesti Oy Regolta, merkin maahantuojalta, rontissa kaikki silloin varastoissa olleet EMWurheiluautot. 75 Otin tähän mukaan kokosivun mainokseksi tarkoitetusta vain alaosan. Haikeushan siinä iskee
Joskus 50-luvulla olit armotta puutarhanhoidoissa iltajunassa, ellet älynnyt ostaa tämänkaltaista laitetta. Itsekin roikuin mokomanlaisen sarvissa. Onko näistä nyt malleiksi näyttää mönkijöillä kaiken suorittaville nykykansalaisille. Ynnä tuo myyjä, samako kuin Suomen Maanviljelijäin kauppa, SMK. Tällä tietämällä Suomesta löytyy varmuudella vain kaksi koossa ja ajokuntoon palautettavissa oleva Whitley-mallia, toinen Helsingissä (AZ-135) toinen Kemissä, sekä yksi nipussa oleva (Tampereella), plus Hurricane-mallin pelkkä kori eräässä ison luokan sulattamossa. Mobilisti Senior 1/23 Jos Suomessa mainitaan automerkki Armstrong, kaikki ajattelevat sitä kaunista Sapphirea (1953-59). Kuvan näköisiä, isoja 1939 Studebakereita ei taida löytyä ehkä pari, joista toinen on valkoinen President. Veti JAP-moottorinsa voimin niin vauhdilla, että kompastelin puolittain ilmassa laitteen perässä. Suomen Championkanta taitaa olla sekin kahden auton varassa. Juuri kukaan ei muista Suomeen edes tuodun sitä edeltävää Whitley-mallia, ehkä 40 kpl. 76 . vanhatautoilm.indd 76 vanhatautoilm.indd 76 20.3.2023 11.26 20.3.2023 11.26. Virossakin tuona vuonna markkinoille tulleeseen, numeroa pienempään Championiin on asetettu suuria toiveita, vaikka mainoskuvaan onkin valikoitunut iso Commander. Siitä ei maahantuoja, Oy Importer, kokenut tarpeelliseksi koskaan jakaa edes kunnon esitettä, josta tässä yksi sivu
vanhatautoilm.indd 77 vanhatautoilm.indd 77 20.3.2023 11.26 20.3.2023 11.26. Olisiko yksi pickup ja toinen yhä entisen suurkerääjän halleissa Lahdessa. Kuulemma naksahtelivat herkästi itsestään ja jännitteistä johtuen, sirpaleiksi. Merkille pantavaa tässä on tehtaan antama lupaus autoihinsa suunnitelluista puukaasulaitteista. 77 Autojen maahantuojana firma Atkinson Oy kuulostaa kovin brittiläiseltä. Heillä oli kuitenkin edustusmyymälä peräti Helsingin Etelärannassa Palace-hotellin katutasolla. kolmitie-kipit! Oheinen Humboldt-Deutz -tehtaan mainoksen julkaisuvuosi pitää arvata, ehkä 1938. Niiden kun luvattiin kelpuuttavan polttoaineiksi niin puuta, koksia kuin antrasiittiakin. Auto herätti huomiota sillä, että sen tuulilasi oli edelleen kaksiosainen, mutta tehty yhdestä palasta. Oheinen Mercedes-Benz kuorma-automainos on vuodelta 1936. Warszawa (huomaa tarkka kirjoitustapa) eli Puolassa tehtyä Pobedaa tuotiin Suomeen ehkä 250 kpl. Jyhkeältä tuollainen näyttää, mutta mahtoiko nopeutta – varsinkaan puulla ajettaessa – karttua edes 50 km/h vertaa. Tiedän varmasti Suomeen tuodun 2-5 Star-kuorma-autoa, mutta yhtäkään, edes valokuvaa moisesta Suomessa, en ole löytänyt. Pikkuruudusta paljastuu, että Daimler-Benz AG teki tuolloin itse jopa 10 000 kg kantavuutta edustaviin kuorma-autoihinsa muun muassa perävaunut ja ns. Mobilisti Senior 1/23 . Ja Warszawia on jäljellä
Sopisi myös tunnustaa, että auto oli pohjattoman kova kulkemaan. Kun SAHK:n ensimmäiset Retkeilyajot ajettiin 1960, niihin osallistui Ruotista asti vihreä antiikkiauto merkkiä Selve. Aavistelen syitä: ensimmäinen etuvetoinen Peugeot, vähän kaikki alumiinia ja hirveän ahtaasti pakattuna. 78 . Vaan kuinka sattuikaan – firman omisti juutalainen perhe. Malli 204 on kai jotenkin kummajainen, jopa Peugeot-harrastajien keskuudessa. Siinä siivouksessa nousi monelta saksalaiselta, jo vuosia valmistetulta automerkiltä, tie pystyyn. Niitä, kuten myös Presto-merkkisiä autoja, tehtiin Saksassa, kuvan näköisinä vielä 1924. Ja kun näitä oli Suomessakin takseina, peräti dieselkoneilla! Ranskassa vielä yleisemmin. Jo pelkkä silmä erottaa autojen rakenteessa senkaltaista hentoutta, jota vastaavan ajan USA:ssa tehdystä autoista et löydä. Noinkohan Vanajan autotehtaalla oli myös osoitteessaan Eteläesplanadi 24A näytteillä mainostamansa kaltainen ajoneuvo. Nykyisillä tähtitieteellisen kovilla bensan hinnoilla on turha toivoa, että joku suomalainen tela-Whiten entisöinyt jyristäisi kuminhaju teloissa leijuen jonnekin näytteille. Ja silti: elän uskossa, että tässä maassamme on noita entisöity ainakin pari ja ikuiseen horrokseen tuomittuja aihioita, niitäkin löytyy. Hitleriä, joka joskus 1930 luvun puolivälin tietämillä julisti Saksaan raakaotteisen siellä valmistettavien autojen tyyppirajoitusohjelman eli ”Typen begrenzungs programm”. Kuin yhteisestä sopimuksesta karsastettu, miksi. Siis missä ovatkaan säästyneet 204:t. Jouni Pietilä Vammalasta oheisti meille aikoinaan tämän sivun. Jotenkin kaukana kotiasentajan keskivertokyvyistä. vanhatautoilm.indd 78 vanhatautoilm.indd 78 20.3.2023 11.26 20.3.2023 11.26. Mobilisti Senior 1/23 Hansan mainos lienee vuodelta 1938-39, ennen kuin autojen nimi muuttui muotoon Borgward. Esimerkkinä vaikka Brennabor. Mainosteksti vetää kyllä hurjilla lupauksilla: ”Auto saavuttaa ennen tuntemattomia nopeuksia siihen katsomatta missä kunnossa tie on”. Olisi – kerrankin – helppo ymmärtää Herr A. On sellainen tutina, että yksi tuollainen piileksisi yhä Suomessa
Yksityiskohdilla ei kannattanut päätänsä vaivata. Mutta olisiko tuo haitaksi, vaikka edes yksi olisi jäänyt romuttamatta. Eipä juuri kukaan ole Suomessa näiden Nysa-pakettiautojen perään haikaillut. Olisi nyt jouten täällä Lappeenrannassa. Paitsi halvalla, käyvänä ja yhden viikonlopun lauluautoksi. Sääli. vanhatautoilm.indd 79 vanhatautoilm.indd 79 20.3.2023 11.26 20.3.2023 11.26. Pelastin tuollaisen, termiittien osittain rikkoman auton aikoinaan. Mobilisti Senior 1/23 . Mutta se sama juttu: ketään ei näy enää kiinnostavan 7 hengen auto. 79 Vielä 1965 Suomessa automainontaa eivät häirinneet ylisanat. Kuka se nostaisi kissan häntää, ellei kissa itse. Mutta, malttia nyt, tänään tuo kaikki on lähes sitä kivaa vanhaa. Nysa-kehuihin nähden ei-niin-paljoakaan ihmeellisempi britti, BMC Morris J2, oli omien muistojeni mukaan kylläkin osa-aikaisesti charmikas, mutta käytännössä kamala ajettava. Kulki kyllä dieselinä halvalla, mutta että oli talvella kylmä ja liukas ajolaite! Entä ennakoiva ajoturvallisuus. Riitti kun läträsi näillä yleisillä ympäripyöreyksillä: ”hyvä jousitus”. On vahvapeltinen, tuskin suuria ajettu ja tehty vain noin 44 kpl. Pelkästään ohjaustangon tuentakohta koriin oli kuin harkittu polvenmurskain
Sen se saattoi toki niinä muutamina pakkaspäivinä tehdä, mutta mitä muita hyveitä oli tarjolla. Aika yllättävä on myös mainoksen sivuhuomautus: ” Sloughin tehtaamme on kattopinta-alaltaan Englannin suurin”. Onhan tuo pikkusöpö ajolaite jopa nykyisiin kesän harrasteajoihin. Eipä taida jäädä kummoisia käteen. Ynnä sloganin ajoitus: milloin mainos oli ajankohtainen. Mitä tuo tekisi nyky-euroissa. Esson mainosletkaus ”tiikeriä tankkiin” löi itsensä takavuosina varsin onnistuneesti läpi Suomessa, vaan yhtäkään suomenkielistä mainosnäytettä en löydä. Kukaan ei enää taida muistaa – hyvä jos edes öljy-yhtiötä nimeltä Esso. Sen viestistä ottakoon selvää hän, kellä taito on. Pikku-Mossen eli tarkkaan ottaen yhä vitiselvän 1939 Opel Kadettin olisi saanut 1957 vain 315 000 markalla. vanhatautoilm.indd 80 vanhatautoilm.indd 80 20.3.2023 11.26 20.3.2023 11.26. Mitä sitten oli tamperelaisen Mosse-myyjän uhittelu: ”joka kevät Mossea on saatu odottaa”. Niin se nyt mietteissä menee. Tämän mainoksen aikana juhlittiin Norjassa ESSO yhtiön olemassaolon 100 vuotta. 80 . Maahantuoja, Oy Auto-Ala, tarjosi tuota tarkalleen samalla tekniikalla jopa ambulanssiksi, hintaan 444 000 markkaa. Mobilisti Senior 1/23 Oheinen Citroënin mainos julkaistiin Englannissa 1929. Mutta tuo otsikko on aika lailla lyömättömästi puolitörkeä: ”Jos ei sinulla ole rahasta puutetta”, eikö sen voisi sanoa noin. Mainoksen otsikointi käy miltei vitsistä, tuo: ”joka käynnistyy pakkasilla”. Jos olisin aikoinaan älynnyt
Sitä varsinkin talvella. M-kirjaimesta päätellen Matchless. Sain niitä silloin vanhoilta automiehiltä – heille ikuinen kiitos – sitä tahtia, etten ehtinyt edes kyselemään kuvien taustoja. Monet kuvista olivat esimerkiksi rintamaoloissa epätäydellisin amatöörilaittein otettuja. Tuon se pitkä sisällä istumisen talvi (täällä Lappeenrannassa) teetti. kuvaarvoituksia.indd 81 kuvaarvoituksia.indd 81 20.3.2023 13.55 20.3.2023 13.55. Siksipä toimitin ne heti T:mi Museokuvan käsiteltäviksi, siis paranneltaviksi ja laadullisesti pelastettaviksi. Upea kuva 1939 Nashista SA:n käytössä. Kuvassa se kuitenkin palveli Suomen armeijaa – tullakseen sekin kai ajettua 1944 rajan yli takaisin itään. Tuli avattua kuvalaatikoita, joihin 1960-70-luvuilla varastoin saamiani kuvia. K.L.B. Nyt, 2023, en tahdo osata muistaa mitään näistä kuvista. 81 Taas tuli avatTua yksi kuvalaatikko Mutta mistä nämä ovat. Mobilisti Senior 1/23 . Tässä tosin vilvoiteltaneen hyttyssaattueen puremajäljiltä. Kysyä ehkä voisi, mihin viittaa tuo ”ehkä joukko-osastotunnus” auton nokassa, tuo ”shakkilaudan pala”. Poistimme merkinnät peräpeilistä, ihan haasteen vuoksi. Moottoripyörälähettinä sodissamme toimiminen on varmaan ollut ihan ikioma lukunsa. Vastaus seuraavan sivun marginaaleissa. Tunnistatko auton. On kai noustava ahteri edellä puuhun ja kysyttävä, olisiko lukijoistamme kuvaselitysten antajiksi. Mutta kuten he varoittivat, ”tämä käy sinulle kalliiksi”. Se piti paikkansa. Huomaa yöhävittäjien huomioilta muka varjeleva ajovalojen pimeäsuojaus. Sotasaalis-hinuri se tämäkin on, kaiketi taas joku ZIS-merkkinen. Pojat, muistaakseni Tiainen ja kumppani (toista nimeä en muista) tekivät hommaa sydämellä ja lopputulos oli laadukasta
Muistan kuulleeni, että ao. B or gw ar d P1 00 kuvaarvoituksia.indd 82 kuvaarvoituksia.indd 82 20.3.2023 13.55 20.3.2023 13.55. Yksi tällainen panssaroitu sotapelotin on tallessa Parolan panssarimuseossa. Joku vielä tunnistaa kuvan 1939 Chevrolet kuorma-auton levein 3-hengen kotimaisin hytein. Sotasaaliina saatu GAZ M1, EMKA – tai mikä sitten nimensä olikaan (todellisemmin Neuvosto-onnelassa tehty 1933-34 Ford). Olisiko laivoista, tai kuvatusta satamasta jotakin kerrottavaa. Ford-laite se tavallaan tämäkin on, siis GAZ M1-henkilöautoon pohjautuva.. Kääreistä puretaan sentään ihan uusia kumeja. Joku lyönyt vetoa miesmäärästä, joka tarvitaan kuorma-auton kantamiseen ojan yli. Kuvaa voisi yrittää pitää vitsinä. Mutta mikä on voinut olla tilanne. Mobilisti Senior 1/23 Tuossa sota-ajan rengaspajatoiminnassa ei taida olla nyky-rengasmiehellä mitään kadehtimista. Riku Routo se kuitenkin – taas kerran muita oivaltavampana – meni ja osti tuollaisen 2022 takaisin tänne Suomen Lahteen, Moottoripyörämuseon pihalle. Yksi ehkä vajaasta sadasta 1939 Suomeen tuodusta Steyr-henkilöautosta Suomen sotatöissä – vieläpä, kuten arvaan, jossakin talvikylmän Aunuksen maissa. Kaikki nuo saadut ja täällä peruskorjatut piti syksyllä 1944 palauttaa itärajan taakse. ”autokomppanian päällikkö” (istuu autossa) halusi oman yksityisautonsa mukaan sotaan. Silmää hivelevän nätti satamakuva – jostakin. 82
Sen kautta on helppo tutustua Mobilistin mielenkiintoiseen maailmaan. Jos olet jo Mobilistin tilaaja, löydät samat jutut lehden sähköisestä arkistosta Internetin syövereistä. 3 Tulossa keväällä! Valittuja suosikkijuttuja tuhdeissa pahvikansissa! www.mobilisti.fi Mobilisin parhaita -albumiin on koottu edustava kattaus parhaita Mobilistissa julkaistuja juttuja vuosien varrelta: autoja, moottoripyöriä ja härveleitä. Mobilisti Senior 2/19 . albumimainos_mobparhaat.indd 3 albumimainos_mobparhaat.indd 3 20.3.2023 15.30 20.3.2023 15.30
S422_takakansi.indd 83 S422_takakansi.indd 83 16.3.2023 10.32 16.3.2023 10.32