. . Autoparaati -66 . Kar-Airin muotia Kar-Airin muotia MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2024 | 13,50 € S e n io r No. VKO. . PAL. Jussi Similän Kuvia Jussi Similän Kuvia . 2024-21 60 02 05 -2 40 1. . 1 . Veteen uponneita Veteen uponneita . Mobilistien NAAMAKIRJA Mobilistien NAAMAKIRJA .
Ei tarvitse olla miniatyyrikokoinen ollakseen pieni verrattuna johonkin todella suureen. Museoiässä-osaston parrasvaloihin nousee tällä kertaa vuosiluokka 1993. T ämän kevään näyttely on järjestyksessään jo viidestoista. Yli neljänkymmenen ajoneuvon teemakokonaisuuden lisäksi järjestäjän vastuulla on totuttuun tapaan erikoisosastoja, joista mainittakoon vaikkapa Hannu Mikkolan kansainvälistä läpimurtoa juhlistava osasto, jonka keskipisteenä on hänen Jyväskylän Suurajoissa 1967 ajamansa, nyttemmin silloiseen asuunsa entisöity Volvo Amazon 122. Tervetuloa Lahden Messukeskukseen 4.-5.5.2024! Paikka Lahden Messukeskus Salpausselänkatu 7, Lahti Näyttelyn aukioloajat 4.–5.5.2024 la 9.00–17.00 su 10.00-17.00 Pääsyliput Päivälippu 25 € / Eläkeläiset 20 € 7–15-vuotiaat 10 € Ennakkoliput: tiketti.fi. Yleisö jakoi järjestäjien käsityksen sellaisen tarpeesta, ja Classic Motorshow vakiinnutti asemansa jo ensimmäisen, yli odotusten onnistuneen näyttelyn myötä. Kaiken lisäksi näytteillä on satoja eri genrejen ajoneuvoja alan yritysten, yhdistysten ja merkkikerhojen osastoilla, eikä taaskaan voida etukäteen tietää, mitä kaikkea mielenkiintoista Lahden messukeskuksen halleissa on näytteillä. Sen enempää paljastamatta uskallamme kehua, että teemanäyttely on paitsi yllättävä, myös monipuolinen. Kuten ensimmäisen näyttelyn kohdalla, on edelleen vahvaa näyttöä siitä, että alan harrastajaja yrityskenttä jakaa käsityksemme kotimaisen näyttelyn tarpeellisuudesta: osastot varattiin tänä talvena loppuun ennätyksellisen varhain ja odotettavissa on jälleen kovatasoinen Classic Motorshow. NÄYTTELYSANOMAT Maaliskuu 2024 Julkaisija: RLO Events Oy motonet Classic Motorshow 4.-5.5.2024 Me tulemme taas! Classic Motorshow syntyi vuonna 2008 siitä yksinkertaisesta havainnosta, että Suomessa ei ollut yhtäkään alkuperäishenkisten ajoneuvojen suurta sisänäyttelyä. Muita juhlistettavia aiheita ovat mm. Tunturikoivujen vuosirenkaiden karttumiseen verrattuna siinä on kaksi kertaa liian vähän, minkä matemaattisesti suuntautuneet lukijat tietenkin heti huomasivat, mutta sen selittävät kansainvälisen pandemian vuoksi pitämättä jääneet vuosien 2020 ja 2021 näyttelyt. Pieni on kaunista -teema ja muita tärppejä Tämän vuoden ’Pieni on kaunista’ -teema vie ajatukset kääpiöautoihin ja minimopoihin, mutta se ei ole koko totuus. Buickin 120 vuotta ja kartingin 80-luku. Paikalla on SA-HK:n museotarkastajia vastaamassa kysymyksiin. Toukokuussa se selviää. Osastolla museotarkastetaan molempina näyttelypäivinä ajoneuvo yleisön nähden
3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Elannon autoja 6 Similän kuvia II 16 Kohtauksia kuljetusarjesta 22 Uutisia, tapahtumia, kuultua 26 Lukijoiden postia 32 Erikoisalbumin palautetta 36 Mobilistien kasvogalleria 44 Jättikuvatalkoot 52 Unholaan uponneet 58 Kar-Airin kuvia 66 Mitä näistä tiedät. Tottakin on, mutta siitä se hauskuus vasta alkaa – kokeilisit! Kai L. Kansi: Liikennettä Tampereen Pyynikintorin kulmalla 1950-luvulla. Eikä vain meillä vanhoilla. Se oli silloiselle lompakolleni tuolloin jopa kallis ostos. Voisiko tarkoittaa, että lähitulevaisuudessa vahingossa säästyneet vanha-ajoneuvot palaavat arvoonsa, siis muinakin kuin muodikkaiksi makeutettuina. Toisaalta aika monet vaiheet kokenut 89-vuotias häntäluuvaistoni morsettaa muutakin. 74 Autoparaati -66 80 Valanteen paperit USKALTAISIKO TÄSSÄ ENNUSTAA. . Nieminen kuulivat ostostani ja tekivät ehdotuksen: “Tuo se tänne Helsingin Lemuntien tallillemme, me autamme sinut tuon kusipäisen hankintasi kanssa alkuun.” Autoon tehtiin siellä maksuttomasti moottorin käyntiin virvoitus, mutta rahaa meni silti. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. . Veikkaan näet, että 2028 mennessä voi olla mahdollista, että aidosti vanhan harrasteauton, eli yli 30-vuotiaan ajomääriin nähden raastavan turha katsastuspakko kumotaan. Et pysty kumoamaan sitä yllättävää tosiseikkaa, että yleinen ajattelu Suomessa on nyt vähintäänkin sanottuna vakavoitumassa – ellei jämäköitymässä. Poishuuhtoutumattomat hyveet, kuten tavoitteena riippumattomuus, kestävyys, periaatteet ja perinteiden vaalinta, ovat palaamassa jokamiestason pintaan. Nieminen apunaan oikea kätensä (ei sukua) Harry S. Muista myös tilaajan sähköinen lehtiarkisto netissä! Mobilisti Senior 1/24 . Eikö sen ikäinen ole jo kaiken tajunnan ylittävän vanha ajolaite. Olisiko väärin sanoa: viimeinkin isänmaallistumassa. Se auto on minulla yhä nyt, noin 70 vuotta myöhemmin, ajokunnossa täällä Lappeenrannassa. Siis mitä kummia, sanoisin välillä positiivistakin. Bremer Ostin 1927-28 Chrysler ”62” -halpamallin elokuussa 1957, 22-vuotiaana, 500 markalla. (István Rácz / Museovirasto). Ei sille finanssineron ruodintaa kestävää varmuutta löydy. Tiedän. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Siten 1928 Chryslerini olisi silloin 100-vuotias. V iime vuosien kriisit – korona ja Ukrainan sota – ovat jättäneet jälkensä paitsi pahassa, myös hyvässä. Niinpä ehdotin puolitutulle, Viipurista Helsinkiin päätyneelle Kääpä-nimiselle kauppiaalle: Kun tämä autoni nyt tuntuu herättävän laajaa hilpeyttä, tehdään siitä heidän jäätelönsä mainosauto! Sain nimittäin kuulla päivittäin taivasteluja tyyliin: ”Kulkeeksi tuo kans, mistä pitää töniä?” Kuva todistaa, että mainostin autoni perässä myös Art Wirmolan “Mies”-lehteä. Silloinen Chrysler-tuoja, Auto-Via ja sen johtaja Toivo A. Lehti ilmestyy 2024 viikolla 12, 26, 36 ja 49
Mobilisti Senior 1/24 EI PÄIVÄÄ EI PÄIVÄÄ ILMAN ILMAN ELANTOA ELANTOA Kuva tulkitakseni suorastaan tulvii tunnelmaa ja varustetuntumaa kuorma-auton hytistä, jossa Elannon kuljettaja joutui ansaitsemaan leipäänsä viikon ehkä jopa kuutena päivänä. Ehkäpä noin 150 saamastamme hyvälaatuisesta Elannon autot kuvasta ei löydy tätä kummempaa ulkoilmiasukuvaa Granitista. Granit oli sama ilmajäähdytteisellä rivinelosella kulkenut auto, jota tehtiin alku-Saksassa jo 30-luvulla nimellä Phänomen. Varmasti äänekäs, ainakin toiminta oikkuilevaa, talvella kylmä, jne. Uskallan arvata, etteivät päivän kaiken niin tietävät internet-automiehet tunnista, millaisen auton hytistä kuva on. Tämä kuva on pakostakin hieman utuinen, koska se on vahva suurennus. Juuri kukaan ei pitänyt autosta. Se on selviö, eihän heillä ole ollut minkäänlaista katseyhteyttä kuvan autoon – tiemmä vuosikymmeniin! Auto on DDR:ssä tehty IFA Granit, arvatenkin tässä vuosimallia noin 1953. 4 . Kuva on otettu Elannon Sörnäisten pääkonttorin pihalla. Arvaisinko. Niitä armeijamme sai 194344 Saksan sota-apuna joitakin, lähinnä ambulansseiksi (mm. Etualalla, muita hieman pidempi auto, saattaa olla jopa 1934-35 mallinen Volvo, muut vaaleat autot ovat enimmältään 1948-54 (?) Commereita. Huomaa myös erilliset, katonrajaan sijoitetut ikkunanpyyhkimien moottori (olisi vanhassa autossa edelleen käypä idea). Huomaa hyttituntuman yksityiskohtia: liukas sohvapenkki, vanhanaikaisesti syvälle ohjaamoon tunkeutuva ohjausakseli ja ratti, perin saksalaistyyppinen lattialle sijoitettu käsijarru outoine vapautuskahvoineen, ”Scintilla” -tyyppinen lyhyt vinkkarien käyttövipu keskellä kojetaulua ja käytännössä kai vain yksi mittari (vesimittaria ei tarvittu?). Eli siis 48 tuntia ajamista tai siihen liittyvää. Toisen ruskean IFA:n takana ja vieressä on jopa 1937-38 -malliset, lyhytrunkoiset, Fordson Thames -kuormurin edeltäjämallitsiis yhä, 15 vuotta käytössä olleena?. Pikkuoutoa on se, että kun kaikki muut Elannon autot yleensä oli maalattu vaaleiksi, nämä kelpasivat sellaisinaan, tehtaan ei-turhanlaadukkaassa ruskeassa maalissa. Utissa vuoteen 1953)
Auto oli laadukas, sitä ei kukaan kiistä, mutta tähän päivään säilyneitä, onko. Yhdessä on valkopohjaiset Helsinki-kilvet (joko 1935,1937 tai 1939) muissa mustapohjaiset (1936, 1938). On yksi hyvä paloautona ja toinen, josta harva tietää. Valitettavasti hän sairastui ja kuoli. Puukaasu leivänkuljetusauton yhteydessä – lienee käytännön mahdottomuus! Liikaa myrkkyjä leipään – jos oli edes leipää mitä kuljettaa. Eli nämä kuvat otettiin 93 vuotta sitten, niinkö. Sellaisen kertoi pelastaneensa autoalan osaava henkilö, joka osallistui entisöimällään 1947 Fordson Thamesilla Helsingissä ajettuihin SA-HK:n juhlavuosiajoihin. Mustapohjaisten Helsinki-rekisterikilpien yhteydestä löytyy vuosileima 1931. Suomessakin aikoinaan riittävän yleistä Federalia ei ole nähty liikaa kuvanoton arvoiseksi. Kovin isoa jutuista ei siihen aikaan rahanpuutteen vuoksi tullut. Jatkossa saatamme, jos ”kenttä viestii mieltymyksestä”, julkaista niitä lisää Seniorin puolella! K.L.B. Kuvatodiste, jolla yhä päästään kehumaan Elanto-liikkeen nopealiikkeisyyttä ja nykyajan vaistoa. 5 Nyt niistä päivistä on jo niin pitkä aika, että vallassa olevaa sukupolvea on ymmärtäminen, jos joku heistä kysyy ”Oliks se Elanto joku TV-ohjelma?” Olen yhä erittäin otettu siitä, että jotakuinkin 1981-82 minuun otti yhteyttä silloinen Osuusliike Elannon pääkonttorissa työskennellyt päättäjätason tiedottaja. Auto kuvassa kulki näemmä vuoden 1938 kilvissä, mutta se on jo varsin kulunut, mm. Mobilisti Senior 1/24 . Näitä näyttävästi takana pari& tykkipyöräisiä, arviolta 1935-36 Studebaker -myymäläautoja oli Elannolla kai enemmänkin kuin nämä. Huomaa komeat tykkivanteet ja peräti kromatut pölykapselit kuin paremmassakin autossa. Säilyikö yksikään sodilta. Eli hän luotti silloin Mobilisti lehteen, jota olin vetänyt, ja taloudellisesti aika haparoiden, vasta hätäiset kaksi vuotta. Muutettiinko ehkä ambulansseiksi. Nyt kun painotekniikkakin on ihan eri laatutasolla, on mielestäni aika näyttää kuvia – ja myös aiemmin näyttämättömiä kuvia – isoina. Kilpien päivityksellä ei ehkä sotien jälkeisinä pulavuosina ollut niin kiirettä. Olisi vielä näin jälkeenkin päin vekkulia kuulla, miten näitä autoja hyödynnettiin sotavuosina. Hytti lienee Suomi-tuote.. Hän totesi inhorealistisesti, jotakuinkin, ”Tämä firma ajetaan nyt jatkossa alas, enkä siedä ajatusta, että yhtiömme kaikki vuosikymmenten aikana ottamat valokuvat häviävät – annan ne teille talteen”. Aavistelen että taustan rakennukset ovat ainakin jossain muodossa yhä olemassa Helsingin Sörnäisissä. Tässä vähän ”syöttinä” kuvanäytteitä. Auto on Chevrolet, voisi kuvitella, että tuo kori tehtiin Suomessa. ajovalot vaihdettu. Teimme osasta näitä kuvia heti jutun Mobilisti-lehteen
6 . Hackettissa on Uudenmaan tai Oulun läänin rekisteritunnus U-456 tai O-456 vuodelta 1926, joka määrittelee myös kuvausvuoden. kuvat: Jussi Similän kokoelmat teksti: Mika Jaakkola Tämä erikoisuus on tunnistettu Jacksonissa, Michiganissa valmistetuksi Hackett -autoksi. Mobilisti Senior 1/24 Uusi vilkaisu Jussi Similän kummallisiin autokuviin On kulunut jo parisen vuotta, kun Mobilisti Seniorin lukijat saivat nähtäväkseen autokuvia tamperelaisen Jussi Similän kokoelmasta (Mob Sen 1/2022). Koska Jussin autokuvaharrastus kerryttää koko ajan uusia, mielenkiintoisia otoksia kokoelmaansa, julkaisemme niitä nyt lisää lukijoiden ihmeteltäväksi. Moottorina oli 4-sylinterinen, 178,8-kuutiotuumainen ja 22,5 hv:n sivuventtiilikone. Hackettia nikkaroitiin ainoastaan vuosina 1916-1919 ja vain 118 kappaletta. Omituista on, että Suomessa näitä oli rekisterissä ainakin 4 yksilöä! Entisen Hackett Motor Car Companyn tehtaassa piti avautua automuseo helmikuussa 2020, mutta ilmeisesti pandemia sotki suunnitelmat.
7 Kuva on otettu Kellokoskella, Tuusulassa. Saahan tuosta ketusta ainakin oivat rukkaset. Mobilisti Senior 1/24 . Jäähdyttäjän korkin on joku päivittänyt vuoden 1931 Chevroletin ”viikinkikuosiin". Oletettavasti kuitenkin meneillään on öljynvaihto, sillä purkillinen Shellin maineikasta X-100:aa on auton vierellä.. Auto on vuoden 1928 Oldsmobile F-28 Coupe. Ilmeisesti kuvan pelle peloton haluaa todistaa, ettei auton alle mentäessä ole mitään vaaraa alkuperäisen tunkin pitäessä autoa ylhäällä, tai sitten kuumana kesäpäivänä on remontin yhteydessä pitänyt hakeutua varjoon tauolle. Huomaa avonainen anopinistuin ja leidin kädessään pitämät saaliseläimet. Tämä Helsingin AS-205 -kilvissä oleva yksilö on vuosimallia 1951, päätellen etuovien edessä olevista tupakkaluukuista. Rinkeli-ikkunainen Volkswagen Kupla, jota sotien jälkeen valmistettiin vuodesta 1946 alkuvuoteen 1953
Nykyään yritys sijaitsee Espoossa. Suomen organisaatio perustettiin vuonna 1925, ja se toimi Heikinkatu 22:ssa Helsingissä, toimitusjohtajanaan Oscar Harthin. Fordin A-mallin 150A Station Wagon woodya valmistettiin vuosina 1929-1931. Vuonna 1929 näitä woodyja valmistettiin ainoastaan 4 954 kpl, kun kaikkineen Fordeja valmistui tuona vuonna 1 715 100 kappaletta. Tiedetään, että ainakin yksi yksilö tuli maahamme. Fordissa on sodanjälkeiset A-10448 -kilvet, mahdollisesti vuodelta 1948 ja se näyttää toimineen yrityksen huoltoautona. Mobilisti Senior 1/24 Vuoden 1938 Ford Standard Sedan Delivery -pakettiauto, siis sillä 60 hp pikku-V8:lla ja henkilöauton keulalla. Sen omisti tuolloin Väinö Suuronen.. 8 . Tämä Ford-woodien otos oli oululaisen Pohjanmaan Autola Oy:n kuvien joukossa, mutta todennäköisesti auto on kuvattu jossain pk-seudun liikkeessä. Se esiteltiin Ford-näyttelyssä 16.3.1929 Helsingin taidehallissa nimellä ”asemalinja-auto” – suora käännös amerikankielestä. Autoilijalehdessä mallin kerrottiin sopivan mitä parhaiten henkilökuljetuksiin hotellien tai matkustajakotien käyttöön, mahtuihan siihen kuljettajan lisäksi 7 henkilöä sekä tavaroita. Näitä on säilynyt eri asteisina projekteina ainakin 2 kappaletta. Ruotsalainen Alfa-Alval on edelleen eräs maailman johtavista meijerialan yrityksistä. Tiedossa on myös, että Joutsan postitoimistolla oli vastaava Wagon käytössään vuonna 1933, mahdollisesti sama yksilö
Auto on Lapin läänin kilvissä LE-854. 9 Kuvassa aika kummajainen, brittiläinen Standard 8 hp vuosilta 19451948. Mobilisti Senior 1/24 . Tämän ikäluokan Standard-vaunut ovat todella harvinaisia. Vuoden 1935 Ford Convertible Cabriolet Vaasan läänin VF-761 -rekisterikilvissä 1950-luvulla, hieman jo elämää nähneenä. Tunnistaisikohan joku taustalla olevaa rakennusta. Olisiko kevään ensimmäiset avoautokelit?. Sisäkumi kädessään seisovalla miehellä taitaa nimittäin olla AK:n lakki päässään, ellei kyseessä ole sittenkin ihan vaan kuljettajan peruspäähine. Autossa näyttäisi antennista päätellen olevan radiokin. Tämän vuosikerran Ford cabrioletteja tuli Suomeen uutena ainakin pari-kolme kappaletta, ellei enemmänkin. Rengastahan siinä selvästi paikkaillaan, olisiko Autoklubi tarjonnut jo tuolloin apua pinteeseen joutuneille jäsenilleen. Tunkin sijoitus herättää kyllä kummastusta
Erikoisuus tämäkin, Volvo PV 36 Carioca -virtaviivavaunu ja kiitävä teräspisara, kuten sitä mainoksissa kuvattiin. Pystyykö kukaan vahvistamaan huhua. Auto on päässyt muiden arvokkaiden perheenjäsenten kanssa samaan valokuvaan. Westerlundhan toimi urallaan kaikkiaan seitsemän presidentin kuljettajana, vuodesta 1929 aina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 1963. Sen myöhemmistä vaiheista ei ole mitään varmaa tietoa. 10 . Vaikutteita se oli saanut Hupmobilesta ja Chrysler Airflowsta. Kuvassa oleva Carioca näyttää tuliterältä, ja se on Helsingin koekilvillä varustettu.. Presidentin 1936 Cadillac Fleetwood Series 75 vierellään kuljettaja Kalle Westerlund. Erään huhun mukaan auto olisi ollut ensin Tampereella, jonka jälkeen se olisi pätkitty toriautoksi kalankuljetukseen. Cariocan moottorina oli 3,6 -litrainen kuutonen, jossa oli 80 hevosvoimaa. Mobilisti Senior 1/24 Mielenkiintoinen kuva mielenkiintoisesta autosta. Kuvausvuosi taitaa olla 1938, viereisen auton rekisterikilvestä päätellen, eli Kyösti Kallion aikaa eletään. Cariocaa valmistettiin vuosina 1935-1938 ainoastaan 500 umpiautoa, ja yksi alusta, joka koritettiin arvostetulla Nordbergin pajalla cabrioletiksi. Cadillac tuli Presidentinlinnan käyttöön helmikuussa 1936
Autoja valmistettiin noin 1 000 kappaletta. 11 Lisää Volvoja, tällä kertaa LV 4 series 2 -kuorma-autoja, jotka omistaa helsinkiläinen kuljetusja huolintaliike Oy Vakava Ab. Mobilisti Senior 1/24 . Eli siis nykykielellä vaahtosammutin.. Kuljetusliike Saarenoja Oy:n vuoden 1937 Chevrolet kuorma-auto kuvattuna sota-aikana maalattiaisessa korjaamossa. Moottorina toimi 1,9-litrainen sivuventtiilinelonen, jossa oli 28 hevosvoimaa. Malli oli tuotannossa vuosien 1928 ja 1930 välisenä aikana, ja oli Cariocaan verrattuna varsinainen menestystarina. Saarenojan kuljetusliike sijaitsi Töölönlatu 49:ssä ja toimitusjohtajana toimi Otto Saarenoja. Tolppaan kiinnitettynä näyttäisi olevan vaahtotulensammuttaja ”VaahtoTurva”, joita maahan toi vuonna 1936 Oy Cronvall Ab
Auton takana ovessa ”PPP3 Autohalli”, olisikohan lyhenne polkupyöräpataljoona 3. Alla ovat belgialaiset Englebertin renkaat. Airam Oy) toimitusjohtajana. Suomen Sähkölampputehdas Oy:n (myöh. Mäntyniemen kartanon hän omisti vuodesta 1919 aina kuolemaansa saakka 1948. Amerikan mallissa ei ollut ”Chevrolet”-tekstiä konepellin sivussa. Auton omistaja oli helsinkiläinen varatuomari Ensio Lindeberg, joka isännöi Kiteen Kesälahdella sijaitsevaa Mäntyniemen kartanoa. 12 . Onkohan tämä alusta tullut GM Nordiskalta, GM Continental SA:lta, vai GM Internationalin tehtaalta. Tämän tyyppisiä konekivääriautoja oli armeijalla useita 1930-luvun alkupuolella.. Kori on aika krouvin näköistä kotimaista valmistetta. Lindeberg toimi mm. Kuvassa vuoden 1931 Chevrolet Deluxeen pohjautuva puolustusvoimien konekivääriauto rekisteritunnuksella SA712. Auto katsastettiin Kesälahdessa aina vuoteen 1937 saakka, jolloin se poistui rekisteristä. Mobilisti Senior 1/24 Vuoden 1926 Buick Touring on rekisteröity vuonna 1930 Kuopion lääniin tunnukselle K-1334
Tämän yksilön omisti turkulainen poliisikonstaapeli Pekka Uurasmaa, joka hankki sen uutena F.A. Mobilisti Senior 1/24 . Auton muotoilu oli erittäin onnistunut. Aaltosen autoliikkeestä ja piti autoa ainakin pitkälle 1960-luvulle saakka. Vaasassa niitä myi Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta r.l. Huomaa erikoinen kolmeosainen ”panoraamatuulilasi” ja ovenkahvat, joita Ameriikoissa kutsutaan ”coach”-ovenkahvoiksi. Kuvan takana kerrotaan tämän 1937-1938 Dodge 2-ton kuormurin olevan matkalla Rajamäelle. Nurmijärvellä sijaitsevat Rajamäen tehtaathan omisti tuolloin Oy Alkoholiliike Ab, jossa – yllätys, yllätys – valmistettiin alkoholijuomia. Mainoksissa auton kehuttiin sopivan mainiosti Suomen huonokuntoiselle tiestölle sekä voittaneen Autoklubin kilpailut Helsingissä 6. maaliskuuta 1921. Kori on kotimaista tekoa. Ihmetystä herättävät auton tykkipyörät, ne tuskin kuuluivat edes tehtaan lisävarusteluetteloon. 13 IFA F8 Luxus Cabrioletia valmistettiin Itä-Saksassa ainoastaan yhtenä vuotena, 1955. Voittoauton kuljettaja oli Fred Geitel, kukapa muukaan. sivukonttori. F8:ssa oli perinteinen 690-kuutioinen, 2-sylinterinen kaksitahtimoottori, josta saatiin huimat 20 hevosvoimaa. Syylarin korkkiin on asennettu MotoMeter -lämpömittari. Kuvausvuosi on 1938, ja Dodgen maahantuojanahan toimi tuolloin Eric Bromanin Oy Uusi Autokeskus Ab Helsingin Vuorikadulla. Tämä kummajainen vuoden 1928 Vaasan läänin VA2927 -kilvissä on 1920 Oldsmobile malliltaan 37-B ”Six” Sedan. Dodgen rekisterinumero on A-6800 ja auto on varustettu pomminvarmalla 85 hp sivuventtiilikuutosella
Missä kuva on mahdettu ottaa. Hieno vuoden 1949 Hudson Commodore valkosivurenkain. 14 . Helsingin rekisterikilpi AN-822 näyttää hieman kotikutoiselta, kuten myös kilven taustakin, joka kertoo ammattiajosta. Hudsonit eivät muuttuneet tuolloin ulkoisesti, joskin sisustan materiaalit päivittyivät vuodelle 1949. Vastaava auto on nähty Mobilistin sivuilla joskus aikaisemminkin (Mob 5/89), jossa se on kuvattu Eduskuntatalon edessä uutena, ja sama kuva oli Moottori-lehden kannessakin vuonna 1948. Verkatehtaan auto päätyi kyllä Turkuun vuonna 1953, rekisterillä EA-55. A-6325). Olisikohan se tämä yksilö. Suomeen tämän korimallin Commodoreja tuli useita.. A-3305 ja UH-19). Myös Antskogin Verkatehtaalla Fiskarsissa oli vastaava Hudson (rek. Tuulilasin reunassa olevasta veromerkistä voidaan päätellä, että ollaan vuodessa 1956. Coupeta oli Suomessa ainakin kaksi kappaletta, esimerkiksi Malli-Aitan johtaja Louis Katrolla (rek. Tekstissä mainitaan auton olleen jollakin raskaalla kaasujalalla varustetulla omistajalla ja huhujen mukaan se olisi tuhoutunut. Ennakkoluuloton Katro palkkasi 1950-luvulla tehtaansa johtoon Aira Samulinin. Mobilisti Senior 1/24 Hudson Commodore Club Coupe on vuosilta 1948-49. Autossa on Turun ja Porin läänin koekilvet, joita käytettiin vuosien 1949-1957 välisenä aikana. Autossa on ensiasennusradio, antenni näkyy tuulilasin keskipilarissa ja on mahdollista nostaa osoittamaan kohti taivasta
Pääedustajana toimi ensin Oy Auto Tarvike Ab ja sittemmin Autokonttori K. Tehtaan perustajan, Willard Velien kuoltua vuonna 1928 ja poikansa Jr:n 1929, Velien autotuotanto sulautettiin yritysoston myötä John Deereen – olihan Willard itsensä John D:n tyttärenpoika. Autossa on Turun ja Porin läänin kilvet, T-1315.. Takajouset on suoristettu ja kulkevat akselin yläpuolelta. Vuoden 1928 lopussa Velie-merkkisiä autoja oli Suomessa rekisterissä huimat 83 kpl. Rungolle on istutettu speedstermallinen, itse tehty kori. Hieno kuva Ford Model A Coupesta vuonna 1933. Vaasassa Plymouthia möi Vaasan Koneja Autovälitys. Moottoria on siirretty rungolla niin paljon taaksepäin, että jäähdyttäjä on omatekoisen rungon poikkipalkin takapuolella. 15 Vaasalaista vuoden 1929 Plymouthista rakennettua kilpa-autoa on muokattu rajusti. Mobilisti Senior 1/24 . Velie-tehdas valmisti autojen lisäksi menestyksekkäästi myös Monocoupe-lentokoneita. Rautanen Helsingin Läntisellä Heikinkadulla. Etulehtijouset on siirretty rungon ulkopuolelle ja suoristettu, myös iskunvaimentimet on sijoitettu akselin eteen rungon sisäpuolelle. Yksi on Suomessa säilynyt, ja joitain osiakin on tallessa. 1927-1928 Velie 50 Standard Six Sedan Helsingin kilvissä kuvattuna vuonna 1930
16 . Mobilisti Senior 1/24 Kohtauksia Kohtauksia erään kuljetusyrityksen arjesta Evert Jokisen 1920-luvulla Uudellamaalla perustamasta kuljetusyrityksestä ei muodostunut alan jättiläistä, mutta se toi leivän perheen pöytään vuosikymmenien ajan. Pojat pystyivät hyödyntämään Suomen talouselämän vilkastumista, mutta joutuivat kokemaan myös raskaita vastoinkäymisiä niin henkilökohtaisten ratkaisujen kuin kuljetusalaa erityisen rajusti ravistelleiden taantumienkien seurauksena. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Jarno Jokinen 1960-luvulla Jokiset ulottivat toimintansa jopa ulkomaiden kaukoliikenteeseen. Jokisten nykyinen polvi ei ole enää logistiikkabisneksessä, mutta varjelee sukunsa perintöä valokuvaalbumien muodossa. Sittemmin Jokisen pojat seurasivat isäänsä alalle omalla yhtiöllään. Kolmatta polvea edustavat Arto (vas.) ja Jarno Jokinen noin vuonna 1969-70 isänsä pitkähyttisen Scania 76:n äärellä. He eivät jatkaneet kuljetussektorilla, nähtyään läheltä mitä suhdanneherkällä ja ankarasti kilpaillulla alalla yrittäminen tekee ihmisille.. Tässä muutamia filmille ikuistettuja hetkiä, jotka Jarno Jokinen oli erittäin ystävällisesti valmis jakamaan kanssamme. Tässä Scania L76 on ikuistettu TIR-säädösten mukaisessa kuosissa
17 Materiaalikierrätystä 60-luvulla. Takana seisoo 1926-28 Chrysler.. Kantavuus tonnin luokkaa, hytti kotimaista tekoa. Mobilisti Senior 1/24 . Lähisiirroista huolehtii David Brown kekseliään lautavarsipatentin avulla. Yhtiön täysin palvellut Austin S403/503 puretaan omatoimisesti ja näin saatuna irtokomponentteja hyödynnetään romumetallina tai varaosina. Evert Jokinen ilmeisesti ensimmäisen kuormurinsa, 1920-luvun jälkipuolen Chevroletin rinnalla
Kyseisellä L319-yksilöllä oli perheen piirissä kaksikin lempinimeä, “Usvan Sininen” ja “Tuulennopea”. Matkakuumeen huumassa lähtö Lapin lomalle tapahtui kesällä 1975 niin rivakasti, että Mercedes L319:sta kokonaan irtoava konepeitto unohtui huoltotarkastusten jälkeen kotipihaan. Mobilisti Senior 1/24 Tuliterä Austin FF/FH K140/702 kerää ihailevia katseita ja houkuttelee koeponnistamaan ohjaamon ns. Ensimmäinen viittasi sen vähäisestäkin kosteudesta kuraantuvaan olemukseen ja toinen taas tarpeeseen käynnistää se usein työntämällä. Vielä 60-luvulla Jokisia saattoi luonnehtia Austin-perheeksi. Ratkaisun kruunasi vielä sarvien asettaminen keulakoristeeksi, josta Rolls-Roycekin olisi ollut kateellinen. 18 . Lappiin suuntautuneilla retkillä käytössä oli ainakin tämä J4-pakettiraketti, joten paluu töihin on tuntunut varmasti helpotukselta.. Huomaa runkoaisojen väliin kuljetuksen ajaksi poikittain asennetut takalokasuojat. Raskaimpaan seitsemän tonnin versioon oli saatavilla esimerkiksi Eatonin 2-nopeuksinen perä ja ohjaustehostin. Avonainen keula olisi voinut järkyttää herkimpiä vastaantulijoita, joten viattomien suojelemiseksi Jokiset muokkasivat paluumatkalle hätäratkaisun vanerilevystä. Äänieristykseenkin luotettiin siinä määrin, että lisävarustelistalta löytyi jopa tehdasradio. mukavuuksia. FF/ FH-mallisto 6-sylinterisine BMC-dieseleineen oli Austinin ylpeydenaiheita 1958-64. Modernia muotoilua edustaneessa ja turvaominaisuuksiaan sekä ylellisyyttään korostaneessa hytissä oli panoraamatuulilasi ja jousitettu kuljettajan istuin
19 Varmaankin jo nuorella iällä ajokokemusta kerännyt Jokinen on selvästikin luonut itsestään erittäin myönteisen vaikutelman asepalvelusta suorittaessaan. Mallille tyypillinen kaksisävymaalaus on kieltämättä dramaattinen. Mobilisti Senior 1/24 . Isäntä Evert vierellään uusi 1958 Austin FF/ K140. Kaukoliikenteeseen hankittu täysperävaunullinen Scania oli jo melkoinen laitos verrattuna keveämpiin edeltäjiinsä. Hänelle on uskottu sen ajan Suomessa melkoisen hulppea vaunu, 1956 Chevrolet 210. Evert asettelee pressua paikoilleen otettuaan Tervolasta paluukuormaksi hiekkaa tai liuskesoraa Kerannan kattohuopatehtaalle, joka sijaitsi Keravalla.
Tunnelmallinen näkymä Jokisten Järvenpään kotivarikon pihalta joskus 50-luvun jälkipuoliskolta. Tämä Metallimiehenkadulle sijoittunut idylli on nykyisin kerrostalojen valtaamaa betoniviidakkoa.. Sen rinnalla seisoo eräs syy bensiinikäyttöisten Chevyjen katoamiseen täkäläisiltä markkinoilta, diesel-Vanaja. 20 . Samalla omatoimisuus saattoi säästää pitkän pennin. Tyyriiden huoltopalveluiden ollessa harvassa, usein ruuhkaantuneita ja toimiessa yleensä vain virka-aikana, oli itsestään selvää, että kaikki mahdolliset korjaukset tehtiin itse. Taustalla pilkottaa ALV-alumiinitehdas. Tuulessa lepattavan pyykin takana on varmaankin firman viimeinen Chevrolet, jo muutaman vuoden ikäinen Loadmaster, jonka harvinaisen puhdaslinjaisesta Advanced Design -hytistä ei valitettavasti näy kuin osa. Silloin hommat voitiin hoitaa iltaisin tai viikonloppuisin, eikä leivän pöytään tuova kuormuri maannut telakalla parhaaseen työaikaan. Mobilisti Senior 1/24 Myös Vanaja oli Evert Jokisen kuljetusliikkeen käyttämiä merkkejä. Dieselmoottorista päätellen ollaan 50-luvun jälkipuoliskolla ja jokin etupäässä vaatii välitöntä huomiota
21 Tämän sivun kuvat eivät sinänsä liity Jokisten kuljetusliikkeen toimintaan, mutta ovat mainiota ajankuvaa perheen albumista. Oikea moottoritie – kenties saksalainen Autobahn – oli valokuvan arvoinen nähtävyys! Suomi-Filmin kameramies taltioi ja kansa on kerääntynyt Järvenpään teiden varsille. Matkaan lähdettiin usein telttavarustuksen kanssa. VW Typ3:ssa oli sentään hieman enemmän tilaa kuin kuplassa. Ne alkoivat 29. päivä pienimuotoisella muistotilaisuudella Ainolassa, josta Monosen Volvo kuljetti arkun Helsingin Suurkirkolle, jossa kansalaiset saivat jättää jäähyväisensä kansallissäveltäjälle. Autojen ikkunoissa on infotai hintalaput. Ajankohta on muodista ja mustista kilvistä päätellen 1960-luvun loppuvuosia. Seuraavan päivän virallisen – valtionjohdon kunnioittaman – siunaustilaisuuden jälkeen arkku kuljetettiin Ainolaan kotitalon puutarhaan haudattavaksi.. Mobilisti Senior 1/24 . Yläkuvassa on meneillään Mercedes-näyttely, ehkä Järvenpäässä. Automatkailu oli tyypillinen 1960-luvun ilmiö. Meneillään ovat Jean Sibeliuksen hautajaiset syyskuussa 1957
Matin jälkeläinen on saanut. OH-PRA-eli Praga Baby koneen (sivu 25) omisti majuri evp. Sen auton sain aikoinaan 1960 ”puhujapalkkioksi” pitäessäni moitesävyisen esityksen Tampereella, Hotelli Tammerissa, sen ajan AK:n (nyk. Karun myöhempi kohtalo oli dramaattinen, sillä hän istui pitkän vankeustuomion vaimonsa taposta vuonna 1962. Se kulkeutui pian takaisin Tampereen seudulle Hämeenkyröön, Matti Järvenpäälle. Vaan. Tuskin monikaan säilyi. Välisuojapaikassaan Kirkkonummella, SAHK:n yhteistallissa joku täysi hunni, ilmeisesti romun kerääjä, varasti Delagesta arvometalleja. Eli ehdin uskotella itselleni, ettei edes Matti saa sitä enää nippuun. Sivulla 29, maassa, porsa päässään istuva, oli Pertti Aronen, Carl-Otto Bremerin tunnettu SAAB-mekaanikko. . Mobilisti Senior 1/24 Uutisia&kuultua . Karun onnistui taistella tiensä takaisin omien puolelle. Konsuli Gyllenbögel, Tampereen Viilatehtaan omistaja, lahjoitti sen höpötykseni jälkeen nuorelle, Helsingissä silloin pelkästään toimineelle SA-HK:lle (meitä lienee ollut alle 12 jäsentä) pitkän, 7-hengen välilasillisen ja umpikorisen, Saksassa tehdyn Stoewerhenkilöauton (nyt Erkylän kartanossa) sekä jotenkin osiltaan lievästi vajaan avomallisen Delagen. Viime lehdestä huomionarvoisena lisäpointtina vielä ehdottaisin pantavaksi merkille tieto (oli leikkeessä ruotsin kielellä): Ranskan DieLokakuussa 1941 kapteeni Veikko Karu teki maataistelulennolla pakkolaskun vihollislinjojen taakse Karjalankannaksella. Autoliitto) jäsenistölle. (SA-Kuva) Pertti Aronen (kyykyssä) tutkailee Suzulightia. Sitkeä on harrastajan pinna ainakin Järvenpää-suvun pojissa, onnittelen! . 22 . Tässä Karu poseeraa koettelemuksensa jälkeen Suulajärven tukikohdassa. . Tässä hyvin leijuvassa ja liitävässä kahden istuttavassa koneessa oli muistaakseni vain 65hv Walter Mikron -moottori. Olisi tänään aivan upea ”halpa ja toimiva kansanlentokone”, kunhan joku tuollaista enää valmistaisi. Sivun 52 vaalea avomallinen Opel Kapitän perässään puukaasulaitteet, on nyt Esa ja Matti Suomella, Lahdessa. Kohde on arviolta 1923 Ranskassa tehty laatuauto, Delage. Ja siitä kun en ole nähnyt kuvan kuvaa sitten vuoden 1960 jolloin haimme Naem Samlihanin kanssa nämä molemmat autot Ford Oy:n Trader-hinurilla liukkaana pakkaspäivänä Helsinkiin. Veikko Karu. Edellisen Senior (4/23) Vanaja tykinvetoautot poikivat aiheesta useammankin hyvää tietoa tarjoavan kirjeen, niistä lisää Lukijoiden Postia -palstalla. K.L.B.:llä oli kunnia saada sillä kyytiä viidesti tai kuudesti. Sain ”sielunveljeltäni”, Rainer Mäkipäältä kirjeen, jonka parasta kuva-antia oli tämä, tässä kopiokoneella toistettu kuva. Vasta 1991 paljastui, että Karu oli kätkenyt ruumiin, mutta vahingonlaukauksen ampui heidän poikansa, jota isä suojeli. Matti Järvenpäälle kulkeutunut Tampereen viilatehtaan Suomi-Delage.
Tällä tietämällä tiedän yhden tuollaisen Zodiac-yksilön tallentuneen Hyvinkään Esantielle ja toinen, tavallisempi Zephyr löytyy Lemiltä Heikki Räipiöltä. sukuun kuuluvana, että Wäinö Bremer tarjosi koneesta luopuessaan Junkersia Suomeen. 23 Uutisia&kuultua sel-Ford (aaltopelti) kuorma-autoja tuli Suomeen 50 kpl. En taida kuulla ostohalukkaiden ryntäysryskettä. (Pietinen /HKM). Päivänselvää, ettei niistä ostaessa riitaa tule. Jossakin ehkä joku hytin riekale. Naishenkilö nojaamassa jätti-ison Junkers nelimoottorikoneen kahteen laskutelineen renkaaseen, oli Maija Rosenqvist, myöhemmin useita vuosia Veho Oy:n toimitusjohtaja. Vähän rumasti sanottuna minusta sen nimi olisi yhtä hyvin voinut olla ”Osta vain tylsiä massa-autoja, älä mitään erikoista”. Ostin aikoinaan Alfamerista englanninkielisen kirjan, jonka nimi suomeksi käännettynä on ”Maailman huonoimmat autot”. Ja jäljellä. Auto ei ole näyttelykunnossa, mutta on purkamaton ja ehjättävissä. Onko totta vai ei – luulen että on – hän kai pahoitti mielensä siitä, ettei ketään toWäinö Bremer tutkii Junkersinsa potkuria Helsingin vesilentoasemalla Katajanokalla. Mobilisti Senior 1/24 . Mutta olisihan ollut joskus kiva kuulla jonkun aikalaisen ehkä toisenlainen arvio. Sen tekee erityisen kiinnostavaksi – kenelle tekee – kaksi asiaa: se on Lappeenrannan entinen taksi ja kulkee jälkiasennetulla Perkinsin dieselkoneella. Viime lehden kuva, jossa Väinö Bremerin Junkers OH-ABB -konetta nostetaan sillilaivan kannelle oli jopa meikäläiselle (sukututkijalle) ennen näkemätön! Upeaa löytämisen viitseliäisyyttä lehtemme Matti Ouviselta. . . Muistelen, että kuvan britti Ford Zephyr (kuvassa jopa Zodiac) malli oli mukana tuossa huonojen kirjassa. Mutta edes yksi kutakin näytteeksi jälkiharrastajille. Otetaan nyt vaikka ammoisessa Jugoslaviassa valmistettu Zastava (ml. Tiedän, ns. siellä tehty Fiat 600) tai Yugo
Siis mitä tuo on olevinaan, mietitkö ”ysitonnisia” – siis todella 27:n jälkeen kolme nollaa – niitä kun on saanut ostella jokusilla satasilla. Tämä Suomalainen lenteli Junnulla muutaman kerran jopa Ruotsissa, josta ajasta on olemassa kuvakin, jonka aikoinaan lainasin ruotsinmaalaisesta ilmailulehdestä. Vuosia myöhemmin joku kehuttavasti isänmaallinen ostaa sen taas tuntuvasti korotetulla hinnalla takaisin Suomeen. Ettäkö miten suhtautua. tunnetun Panhardien puolestapuhujan, Usko Sipilän, jättäneen meidät 6.12.2023. Voisin olettaa että heitä on ollut aikoinaan kymmeniä näkemässä miten joku, tai jotkut 10-20 vuotta sitten pirstoivat ao. Antaisin hänelle takuut nimettömänä esiintymisestä toivossa, että kerrankin saisin jonkunlaisen käsityksen mitä autoja rikkovien päässä liikkuu. Ihan siksikin, että ikävä todeta, heitä tuntuu nyt haihtuneen paljon. (Kun näin kuvan vain alkuperäisenä negatiivina.) Muistan nähneeni Korialla, eräässä entisessä Volvo-edustuskorjaamossa, kerran vallan hurjan samanlaisen 1938-39 Hudsonin. Nyt sitä autoa oiotaan ja paikkaillaan entiseen ajoilmeeseen hirveällä ajanja rahankäytöllä. Olen ennenkin ehdottanut herrasmiessopimusta henkilölle, joka on ehkä nuoruuden huumassa tullut tahallaan tuhonneeksi jonkin auton ihan kunnolla ja haluaisi kertoa tapahtuneesta. Mobilisti Senior 1/24 Uutisia&kuultua simielessä kiinnostanut tallentaa hänen konettaan. . Erinomaisen esimerkin tarjoaisi Ford 1938 Coupen tapaus, josta tein pikku jutun Senior 4/23:een otsikolla ”MIKSI”. Tavoiltaan jo vähän vanhoillisena hän tilasi itselleen 1961 Chrysler New Yorkerin, mutta ehdottomana vaatimuksena käsitoiminen vaihteisto ja keppi lattiassa. Paasikiven presidenttiautot, pitkä Cadillac ja 1947 Lincoln. . Se tuntuu aikoinaan menneen vanhojen Suomi-koneiden kanssa aivan kuten maan tapana on ollut autoissakin: Ensin ne myydään kivasti ansaitsevien välikäsien kautta ulkomaille (Ruotsi, Saksa, USA). Olen pitänyt eräänlaisena periaatteena, ettemme tohdi luetella harrastajajoukostamme äskettäin edesmenneitä. Niinkin syvälti, että ollessaan luopumassa omistamastaan Importer Oy:stä (SAAB tuoja vuoteen 1964) hän otti käyttöja eläkeautokseen jälleen Chryslerin. Eivätkö todellakaan kenenkään, tänään ehkä 35-40 ikäisen kielilihakset aukea. Hän oli sisimmiltään aina Chrysler-mies. sivistyneen nuorison ahkeraan käyttämässä ratsastushallin sivukohteessa, eipä juuri 35-40 km kauempaa Helsingistä länteen. . Tiedä vaikka po. Auto oli hämmentävästi ensi-ilmeensä näköinen, mutta joku oli kaventanut tai leventänyt sitä keskeltä en muista kumpaa. Tässä 1970 Puistolassa lojunut Graham (Simo Rista / HKM) 1938 Fordin lyttyyn pompittu katto. Lempisen esiin saama selitys on silti raadollisen todesta otettava. Joulukuussa menehtyi myös, en emmi sanoa, Suomen BMW-piirien tietävin harrastaja, Felix Björklund. Auton sai ostaa eräs lähisukulainen, mutta hän ei saanut makua jenkkiautoon. . Niinpä hän möi sen Ruotsissa asuvalle, suomea enää taitamattomalle ilmailun harrastajalle nimeltään – hassua – Suomalainen. Sepä ei ollutkaan ihan tavallinen Chrysler. 24 . Hänen kuoltuaan, siitä tehtiin ”makea kaksiovinen tai ainakin kattoa madallettiin ja valkoinen iskettiin uudeksi väriksi. Siis sahannut sen auki keskeltä ja tehnyt siitä makeasti eri levyisen. Eiköhän tuo ole paremminkin vm 1938. Totean silti mm. Kun hän joulukuussa 1964 syöksyi koneensa mukana kuolettavasti metsään, AF(ehkä 293) -kilvissä ollut musta Chrysler jäi kentälle. Miten olisi muistaa eräs (vai parikin?) Mercedes-Benz, muuan Stutz tai mm. Se on nyttemmin oikaistu.. Oli viety jopa moottori, hypitty katto perunamaaksi, jne. Pieni KLB:n virhe: viime lehden sivulla 74 puhuin 1939 Hudsonista. Joku on näet löytänyt laskelman, jonka mukaan ainakin Ruotsista jo Mikä vanhan auton – vaikka sitten hylätyn – tuhoamisessa nuorisoa kiihottaa. Paniko kukaan laillani muuten merkille Tommi Lempisen Ilta-Sanomiin joulukuussa -23 tekemän hämmentävän jutun. No ei ainakaan asiaa MR-papeille. Auto meni häneltä varsin pian tangolaulaja Taisto Tammelle. Hän näet kertoi, että joku USA:ssa oli ostanut sinne ”takaisin” (hänellä oli ollut sellainen?) Saab 9000:n Ruotsista – hintaan 27 000 dollaria. Siis nk. Wäinö-sedästäni vielä yksi mieleen jäänyt yksityiskohta. Coupen lähes tunnistamattomaksi. auto yhä eleskelisi Lahdessa
Suomen tilanne lienee aika sama. Tätähän arasti jo ennustin, joskaan en ihan em. Uskooko kukaan sen olleen merkittävästi huonompi kuin Escort, Avenger tai Viva?. herkkua. Täältä Lappeenrannasta löytyy kaveri, joka on ajatellut tuon mainekohdan toisin. Ja mahdoinko maksaa siitä aikoinaan edes viittasataa. 25 Uutisia&kuultua 90% siellä pyörineistä ”tonnareista” on romutettu. Oli aika, jolloin Saab oli haluttu menevien miesten auto. Hän on säästänyt 55 000 km ajetun neliovisen Marina 4D:n. . ”Tonnareita” on voitu romuttaa jopa enemmän kuin ”ysisatasia” (900) – ainakin niiden myyntimääriin nähden. Kun vielä sain vaihdatettua uusiin tietyt takapään pellit, nekin muodolliseen hintaan uusina hankitut, olisiko 9000:n säästäminen maksanut minulle kaikkineen edes 700 €. Yhdestä se taas todistaa: älä romuta suin päin autoa, joka juuri nyt näyttäisi olevan ”aivan liian kallis korjattava, samoin öljynja suodattimen vaihtovaihto". Siitä tullette näkemään kuvia ja ehkä juttua keväämmällä. Ja nyt. Minulta on tiukattu, mitä autoa tarkoitin, kun Mobilisti 8/23 juttuni johdannossa (Eurosamara) puhuin massakansan tarpeesta teurastaa jonkun auton maine, usein pelkän mukatiedon varassa. Autossa on nahkapenkit, kattoluukku ym. Ostin 3-4 vuotta sitten talteen harmaan 1992 Saab 9000 Turbo CD:n, jonka oli uutena ostanut USA:ssa työssä ollut suomalainen. USA-hinnan tasolta. Hieman muutaman vuoden ekstrasäilytystä ja vähän kärsivällisyyttä, niin saatat huomata ”viiden markan romun” muuttuneen hinta-arvioltaan parinkin lisänollan verran.. Mittarissa on reilut 240 000 km (maileista muutettuna). Mobilisti Senior 1/24 . En lähde silti väittämään, että ajattelemani teuraskohde, eli Morris Marina, olisi varsinaisesti ongelmaton auto. Olisiko jo aika antaa synninpäästö Morris Marinalle. Hankin siihen vielä hyvinkääläisestä takuupurkamosta löytyneen takuilla käyvänä myydyn täydellisen moottorin – hintaan ”mennään kahville, K.L.B tarjoaa. Joku oli vaihtanut MGB GT:nsä Saabiin
erityisen komea maski, erilaiset pyöreät etuvalot ja loka. Jos tekstillä viitataan kuvaan, jossa on siniharmaa letukka, jota väitetään -39 malliksi, ja siinä uusi suora takaseinä, niin metsään meni taaskin Bremerin jupinat. Siinä siellä pikku uutisissa vai mikä nyt onkaan nimeltään tämä osio, Bremeri yltyy haukkumaan neropatiksi sitä henkilöä, joka teki -39 Chevroletista luiskaperäisen version poistamalla kyhmyn takaseinästä saadakseen erikoisen luiskaperämallin, kun ei sitä kaikkein halvinta mallia löytänyt alkuperäisenä laikattavaksi ja tuhottavaksi... Moottorina oli kymmenkunta vuotta uudempi kone, mittaristo vuotta vanhemman ym ym. Neljänneksi, auton kantakortista selviää tiedot vuodesta -39 alkaen, jolloin ensimmäiseksi omistajaksi on merkitty eräs liike Turussa. Kori palautettiin siis alkuperäistä vastaavaksi niiltä osin kuin tekijän taidot riittivät. Kolmanneksi, -38 vuosimallin valmistusmäärä tässä Coach korissa 2 ovisena oli 3 326 kpl, vastaan luukullinen/kyhmyllinen Town Sedan 2-ovisena, jota tehtiin 95 050 kpl. Sitä on yritetty ostaa takaisin, mutta Anja Pakula on pitänyt liian kovaa hintaa. Tämä oli rakentajalla hyvinkin tiedossa autoa rakentaessa, oli ns. Kuten oma kertomuksennekin osoittaa, tuollaisen auton kaltoinkohtelu on ollut jo aikanaan ja on nykyisin enenevissä määrin paljon todennäköisempää, kuin että se päätyy kaltaisenne sitkeän puurtajan onnistuneesti elvyttämäksi. Mobilisti Senior 1/24 Lukijoilta Vanhat Mersut eivät koskaan katoa Pari Mersu-täsmennystä Seniorin 4/23 sivuille 8 ja 9: "Pakulan kadonneeksi" ajateltu Mercedes-Benz ei ole kadonnut, vaan alkuperäisen omistajan Yrjö Hyytin pojanpojalla Erkki Hyytillä tallessa Kokemäellä. Antero Lähteenmäki Metsään meni Kun en tätä Bremerin senilisti-versiota lue senkään vertaa kuin tavallista mopilistia, sattui nyt vasta silmiini lehti nro 1/2020. Auto päällystetään erityisellä koriverhoilulla, jonka jälkeen se muuttuu kuvan näköiseksi "aaltopeltimalliksi". Tämän jälkeen auto liikkui ylös/alas pitkin rannikkoa päätyen viimeksi Nakkilaan, josta auto "pelastettiin"vuonna -91. Rekisterin lisäkilvessä on vuosiluku 1920, vaikka näiden lisäkilpien käyttö alkoi vasta 1922. Tämä olisi tapahtunut tekstin mukaan Ruotsissa. Puolustukseksi voi huomattaa vain, että huterien, monen välikäden kautta saatujen tiedonrippeiden pohjalta tuolloin tehdyt virheelliset päätelmät perustuivat synkkään tilastolliseen todennäköisyyteen. 1927. 26 . pahkaksi luukkuineen. Tässä kuvassa siinä on vielä vääränlaiset pyörät. luettu taustat, ennenkuin aletaan puhumaan paskaa. Mercedes oli Pakulan museossa vain lainassa, mutta Hyytin myöhempi auto Hupmobile oli myyty Pakulalle. Yläkerran MB ambulanssi näyttää uudelta, joten kuva lienee 60-luvun lopulta. Auto on valmistunut jo 1914 eli ennen tehtaiden yhdistymistä ja on siis (pelkkä) Mercedes 8/22 PS Lang. Autoon tulee aaltopeltikuvioinnnin lisäksi mm. Seitsemänneksi, auto rakennettiin vuoden -91 jälkeen Suomen Tampereella, ja näillä seuduilla se vaikutti aina vuoteen -08 jolloin myytiin etelämmäksi. Kori oli aukaistu takaseinästään ja korvaava pahka oli niittaamalla ja juottamalla liitetty takaseinään, tarkoituksena todennäköisesti saada lisää/helpompaa tavaratilaa. Automobili FC -niminen italialaisfirma tekee niitä erikoisella tavalla normiJumperista. Vuoden -91 tapahtuneen oston jälkeen autoa rakennettiin omistajan mieltymysten mukaisesti nelisen vuotta, ja kesällä -95 auto palautui liikenteeseen pitkän tauon jälkeen. Vrt Bremerin hyvän ystävän -39 letukka, jolla ajettu oikein hurjat 100 kilometriä vuoden -56 jälkeen... Ja rek.poisto oli tapahtunut siis vuonna -62. Viereisen sivun autojen kuljetusvaunun alakerran outo Mersu on aito Suomi-auto eli Mercedes-Benz 200 Stutgart 8/38 PS vm. Tämä oli tapahtunut jättämällä ruosteisia peltejä uusien peltien alle jopa 3 kerroksen verran. Autoa oli kierrätetty ensimmäisen maailmansodan aikana eri näyttelyissä ja Yrjö Hyyti osti sen ajamattomana vuonna 1920. toimitus Ihmeellinen Jumpperi Tuo Mobilisti Senior 3/23:n sivulla 36 ihmetelty aaltopeltinen paku on alunperin tavallinen Citroën Jumper. Hämeelinnalaisen lihakauppias Vilenin auto, jonka Otto Appelberg 60-luvulla entisöi ja joka on päätynyt Vehon omistukseen ja löytyy MBklubin tallista Helsingin Vesalasta. Vexi Lehtonen neropatti, auton 1991 ostanut ja rakentanut Mitäpä muuta tuohon voisi todeta kuin: Anteeksi. Tämän muutoksen ajankohtaa en tiedä, auto oli poistettu rekisteristä vuonna -62. Toiseksi, autossa oli ostohetkellä vuonna -91 takaseinän pahka, joka osoittautui Studebakerin tms. Kuudenneksi, ennen kuin auto ostettiin -91, oli joku mobilisti-taho "entisöinyt" autoa tekemällä esimerkiksi ruostekorjauksia. Viidenneksi, auton ostaneella/rakentaneella henkilöllä omistussuhde kesti kaikkiaan 17 vuotta, jonka 13 ajovuoden aikana matkaa karttui mittariin liki 100 tuhatta kilometriä! Auto myytiin vuonna -08 eteenpäin ja jatkaa edelleen aktiivisena harrasteautona suunnilleen samassa kuosissa kuin valmistuttuaan v 1995. Pohja kyllä oli pakkeloitu alapuolelta suoraksi ja maalattu... Ensinnäkin, auto on -38 Chevrolet 2 d Master Coach alkuperäisesti, korin valmiste/ mallikoodia myöten, eli juuri tämä ilman pahkaa oleva malli, saranoidulla takaistuimen selkänojalla, jonka nostamalla pääsee tavaratilaan
Suomeen saatiin MiG-lentokoneiden hankintojen yhteydessä ns. Mutta tähtäimessä on elvyttää Ford liikennekuntoon. Tammikuussa kori rungolle. Lämpökäsittelyllä rumpu asennettu akselille, oli muuten tiukassa! Jarrut uusilla hihnoilla ja sylintereillä ja putkilla. Maali heikentää lämpösiirtymää. Luultavasti sinäkin tiedät tämän hakusysteemin. Karjalan Lennostossa Rissalassa on vielä kuvassa oleva entisöity GAZ tallessa. Konelan jatkamat rungot lienevät jo aikoja sitten romutettu. Suosittelen käyntiä, tosi miellyttävä ja kohtelias palvelu. Pönkänen/Niemiseltä löytyi onneksi viitat ja pidikkeet. Nämäkin on jo ajat sitten romutettu ja myyty Kalkun huutokaupassa tarvitseville. pyörien laakerit, stefat, vesipumput ym. Lehdessä ihmetellään, miksi kaikki tänne Suomeen toimitetut autot olivat lyhyt runkoisia. Tänään tuli kromaamosta tieto, että puskurit tuulilasin kehys ynnä hilpetöörit ovat valmiina. Moottori, ohjauspyörä, konepelti sekä takaluukku ja maskin ohuet kromilistat + kojetaulun nupit "varastettu", eli puuttuivat. Olavi Summanen mobilisti. Fordista oli kaikki lasitavara rikottu mittaritaulua myöten ja suuntaviitat pidikkeineen rikottu. Matti K.E. koneiden huoltoon ja erilaisiin ylläpitotehtäviin noita lyhytrunkoisia GAZ-kuormureita, joissa oli lavan paikalla esim. Se löysi tämän. Eläkkeellä oleva peltiseppä neuvoi minua noviisia, että älä poista vanhaa maalia hitsatessa tai tinauksessa kuin pienin välttämättömin määrä hitsaussauman ja tinauksen alueelta, se pienentää pellin kutistumista. Erkki O.A.Miettinen 1938 Ford Coupe palaa elävien kirjoihin! Lehdessä esitettiin kuvia 1938 coupe-Fordista ja ihmeteltiin kuinka työ edistyy. käynnistykseen tarvittava generaattori. Auton entisöi oman toimensa ohella autonkuljettaja Olavi Laitinen 2000-luvun alussa. Pikeä ja huopaa mm. 27 Lukijoilta suojien pullistukset. Kirjoittaja on kuvassa "koeajokeikalla" tällä kuormurilla Uuhimäen tutka-asemalla. Clas Palmberg käydessään joulutervehdysellä oli samaa mieltä, ei olisi aloittanut. pientä. Niin tosiaankin näyttää olevan. Kuvassa on tinaus, jossa näyttäisi olevan tinan maalin päällä, vaan ei ole. Mobilisti Senior 1/24 . ruostevaurioiden paikkana ja takalokasuojien saumatiivisteenä, luovia jarruvirityksiä ym. 1938-malli oli vielä mekaanisilla jarruilla, tähän on jossain vaiheessa modifoitu -39 nestejarrut asentamalla sylinterit -38 mallin jarrukilpiin... Toinen vetoakseli vaihtoon: sen kierre on joskus pettänyt, tehty tilalle 16 mm kierrettä, huonolla menestyksellä. Runko on nyt hiekkapuhallettu, maalattu epoksilla, lokasuojat korjattu, uudet astinlaudat tehty, korin peltityöt tehty, takaluukkuaihiossa vielä pientä viimeistelyä. Saastamoinen Riihimäki Lyhyesti lyhyistä GAZeista Mobilisti Senior -lehden numerossa 3/23 oli kuva venäläisvalmisteisesta GAZ-kuormurista. Pohjalevy tuli jouluksi, nostettu paikoilleen, odottaa hitsitäppejä. Vintage Motorsilla on yllättävän paljon Ford-osaa kotona hyllyssä, mm. Johtosarjan Clas tilasi heti ja tuli kuukauden kuluttua. Ensimmäiseksi sanon: En olisi ottanut työn alle, jos olisin tiennyt mikä homma siinä on. Tähänkin pääsin tavallisen kännykän tunnistusohjeman avulla: otin kameralle kuvan lehdessa olevan auton keulasta ja annoin sitten Google-etsijän hakea vastaava kuva. Jenkeistä on tullut Vintage Motorsin kautta pohjalevy, nupit, lasinpyyhkijän moottori, ovija ikkunatiivisteet, ovenkahvat; vielä tulossa puskurin kävyt ym. Muuta en tiedä
testi oli silloin ja on mielestäni edelleen täysin ääliömäinen, täysin kunnossa oleva moottori tuhottiin. Esimerkiksi S.O.K:n tavallinen miesten vakiopyörä maksoi tuohon aikaan 1 020 mark. Kun moottoriin palautettiin öljy, päästiin takaisin lähtöpaikalle. Kuvista pari on jokseenkin samoja kuin Tekniikan Maailman numeron 12/1958 sivujen 14–17 jutussa “Ihmelääkettä moottorille”. Todellisuudessa 1965 toisen erillisen autokomppanian kaikki kouluautot olivat ko. Vanajasta Seniorin kuvan pikku-Vanajia Ford Trader -dieselmoottrilla valmistui vuonna -59 35 kpl, vuonna -60 71 kpl, vuonna -62 51 kpl, vuonna -62 1 kpl eli yhteensä 158 kpl. Ford-miehen käyttöautona on kuitenkin Chevrolet Silverado 1500... Teollisuustyössä päästiin vuosiansiossa lähemmäs 20 000 markkaa, mutta palkasta piti toki maksaa asuminen ja eläminen. Ollessani Vanajan korjaamopäällikkönä, teetin korjaamolla välitöinä huoltoautoksi sarjan ylijäämäosista yhden varustettuna Bedford-bensiinimoottorilla, joka myöhemmin vaihdettiin Leyland-dieseliin. Autossa oli tosiaan Ford Traderin dieselmoottori ja suorahampainen synkronoimaton vaihteisto, joka vaati ns. Tallissani on Ford kuorma-auto 1940, Ford F600-paloauto 1963, molemmat museorekisterissä sekä entisöity USA Ford NAA -traktori 1953. Markku Mäkipirtin tekemässä kirjassa “Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000” on hyvä artikkeli Vanajasta. 28 . Tällä tavalla päästiin 16,1 kilometriä, mitä pidettiin hämmästyttävän hyvänä tuloksena. Mobilisti Senior 1/24 Lukijoilta Ihmeaine tiellä piti Mobilisti Seniorin 4/2023 sivulla 30 ihmeteltiin kuvia vuoden 1938 Plymouthista, jonka moottoriin kaadettiin Wynn's-lisäainetta. kummastelee Seniorin 4/2023 sivulla 16 evakkokuljetuksen kohdalla, että miksi polkupyörät olivat noin tärkeitä evakuoitavia. jaksaa edelleen tehdä Senioria, näin maalaistilaajana toivoisi, että kuvia olisi enemmän myös maaseudulta. 4 500 markkaa, palvelijattaren ansio jäi alle 3 300 markan. Sitten kokeiltiin montako kilometriä moottori kestää ilman öljyä pelkällä lisäaineella. Seniorin numero 4/23 sivulla 25 on juttu Vanajasta ja toimittaja Bremer epäili, ettei niitä olisi ollut Puolustusvoimien käytössä. Hienoa, että Kai L. Talvisodan syttymistä ennen talon ruuissa olevan rengin keskimääräinen vuosipalkka Viipurin läänissä oli n. Ja Seniorissa oudoksuttu tunkkikuva liittyi ilmeisesti öljyn poistamiseen, eikä tukivarren pyöreyden tunkkaamiselle aiheuttaman hankaluuden hämmästelyyn. Näistä muistaakseni meni Puolustusvoimille yli 150 kpl, muutama muu myytiin siviilikäyttöön. Jorma Lohiranto Ford-mies Haminasta P.S. Wynn's Friction Proofing -ainetta tosiaan testattiin Mobilistiinkin sittemmin kirjoittaneen Jussi Juurikkalan johdolla myös niin, että Plymouthin moottoriöljy korvattiin Wynn'sillä. Auton valinta perusteltiin lehdessä juuri sen halpuudella. Sen mukaan Puolustusvoimien käytössä 155 kpl oli tyyppimerkinnällä VAKS ja 100 kpl tyyppimerkinnällä AS 33. kokeesta, jossa Plymouthin moottorista laskettiin voiteluöljy pois ja tilalle kaadettiin purkillinen Wynn’s-öljynlisäainetta. Vanajia. Sivulla 31 on juttu ns. Tämä ns. Pauli Pakari Kiitoksia täsmennyksistä – ja hieno puhdetyöprojekti! toimitus Arvokkaita polkimia K.L.B. Vesa-Matti Peltola Orimattila Vanajia SA-kilvissä Haluaisin antaa palautetta parista artikkelista. tuplauksen vaihdetta vaihdettaessa
Teimme tällä autolla pitkiäkin matkoja, pisin Etelä-Suomesta aina Lappin ja takaisin vuonna 1972. Taitanee olla ainut Suomessa ja melko harvinainen yleensä, koska näitä isoja, melko kolhoja yksilöitä Auburn valmisti hyvin vähän; todennäköisesti ainoastaan muutamia satoja kappaleita kuljettaakseen matkustajia lentokentältä hotelliin. Tästä Trojanista on Mobilisti-lehden numerossa 3/2014 erittäin hyvä koeajoseloste, jossa on mielestäni onnistuneen tekstin ohella suorastaan loistava kuvitus (Matti Ouvinen). Isäni sa. Koulu sijaitsi Tuusulanjärven rannalla, ja on nykyään osana Maanpuolustuskorkeakoulua. Autostahan oli turha puhua työläisten kohdalla tuohon aikaan, paitsi linja-autosta. Mobilisti Senior 1/24 . BMW ei unohdu Mobilisti Seniorin numeroissa 2/2023 ja 3/2023 oli maininnat Puolustusvoimille lahjoitetusta BMW 502:sta. Helteellä auto oli kuuma ja penkit polttivat takalistoa. Isäni hankki noin vuonna 1970, ollessani pikkupoika, Möhkö-Minin (Morris 1800) tilalle Glas 1700:n, joka oli komean viininpunainen. Autohallissa seisoi BMW 502, jota sai ajaa vain koulun moottorialiupseeri, sotilasmestari Merinen. En intä, en ole niin perehtynyt. Voisiko olla sama yksilö kuin varusmiespalvelukseni aikana 1969-1970 näkemäni auto. mainitsi minulle kerran käyneensä katsomassa Auburniani sen ollessa alunperin myynnissä, muttei kuulemma silloin kiinnostanut. Simo Nieminen Hämeenlinna P.S. Anni Antila Vanhat Velot ry Nytpä sen ymmärrän, kiitoksia täsmennyksestä. toimitus Piiitkä Auburn – Kauniaisissa! Muutama tarkennus Senior 4/23:n kuviin: siv. E. Tekstissä oli minulle uusi mielenkiintoinen tieto ajoneuvon ensimmäisestä omistajasta, Tekniikan Maailma -lehdestä. Muuten, Martin E. Sivu 19, oliko tämä todella Roadster, olisin epävarmasti ehdottanut Boattail tai mahd. Ilkka Holvio Koska BMW 502:t eivät olleet aivan jokapäiväisiä näkyjä tuontisäännöstely-Suomessa, eivätkä ne kaikki päätyneet Puolustusvoimillemme, todennäköisyys samasta yksilöstä on ilmeinen. Ei kuitenkaan kuvan tyyppi, vaan -32 seitsemän hengen täysrestauroitu, museorekisterissä oleva limousiini, alkuperäinen Suomi-auto. 12: asun edelleen Kauniaisissa – en Thaimaassa – rekvisiittani kera, johon kuuluu Auburn. Pöly tunki sisään ja matkanteko oli tukalaa. Boattail Speedster. Siinä oli ruskeat keinonahkapenkit ja pehmeän vaalea sisustus. Olin tuolloin pitkällä komennuksella Taistelukoulu-nimisen oppilaitoksen esikuntajoukkueessa. Jan Gube Kauniainen Troijalainen Senior Mobilistissa 4/2023 oli mielenkiintoiset kuvat Trojan-kääpiöautosta sivulla 27. Tuo reissu tehtiin kesällä isolla porukalla, koirakin mukana. Polkupyörän hinta oli siten työntekijöille useiden kuukausien ostovoimaa vastaava summa, ja monille rahassa mitattuna arvokkain henkilökohtainen esine. Kiitos siitä, hyvä kun niitäkin huomioidaan. Tiedot olisivat auton käyttöhistorian kannalta mielenkiintoisia ja tärkeitä. 29 Lukijoilta kaa ja naistenpyörä vielä 50 markkaa enemmän. Monesti pyörä oli myös ansiotyön väline. Cordillahan oli myös intressejä ilmailuun. Löytyykö tästä ensimmäisen omistajan auton ostoon tai sen käyttöön liittyviä tietoja Mobilistin tiedostoista. Auton rekisterinumerosta AI-443 totesin, että kyseessä on omistamani Trojan. toimitus Muistoja Glas 1700 Limousinesta Seniorin numerossa 4/2023 oli tarinaa Glasautoista. Talvisin käynnistyvyys oli huono
Kyllähän nyt netistä on ihan pipona apua aiheeseen kuin aiheeseen, mutta harvalle taidetaan enää suositella ropaamista omin käsin. Olen tietenkin ikäihminen – 69 v. "Nappi" Jousanen saa seppeleen.. Kun oli tekniikasta kiinnostunut, luki kirjoista miten sytytysjärjestelmä ja kaasari toimii, niin sai kavereiden silmissä gurun maineen. Toinen juttu: minua ovat aina kiinnostaneet vanhat autot, myös niiden entisöinti, mutta minulla ei ole ollut siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Meillä tuo Glas oli aina vuoteen 1975 saakka, jolloin sen korvasi edellisvuotinen Saab 99L. Nykyisin ei ole kuin muovia näkyvissä. Vasemmalla kuvassa ovat Wolfgang Knorn ja Tikkurilan Moottorikerhon Erkki "Eki" Huurros. Luin pitkästä aikaa Mobilisti Seniorin ja nautin. Yleensä harrastusta ja työtä ei kannata sekottaa. Jos kiinnostaa, niin täällä ne ovat. Johannes Rein, Tuusula Mukava kuulla muistoja harvinaisesta merkistä – etenkään kun muistot eivät ole kultaantuneet tunnistamattomiksi. Kostealla se ei myöskään tahtonut startata. Seuraavalla sivulla alh. Minulle, jolla ei ole yhtään harrasteautoa, tämä on se mielenkiintoisin lehti ikinä. Kari Timgren Kiitämme kannustavista sanoista ja onnea kantikkaalle tulevaisuudelle! toimitus Windsorin tilanne. Kesät vietän Hangon lähellä olevassa saaressa – viikonloput jäiden tuloon saakka. Pojat ovat reissulla DDR:ssä. Jossain vaiheessa älysin, että autoja ropaamalla on sittenkin vaikee saada riittävää elantoa. Minunkin puhelintietoni ovat muuttuneet tuon jälkeen moneen kertaan. Ajatus toteuttaa enemmän kuvalehtityyppistä julkaisua kuulostaa hyvältä. Ilmiasultaan ne ovat kyllä aitoja ja yksityiskohtaisia ja joka mallilla on tarina esikuvastaan. Noin 20 vuotta sitten vinkkasin K.L.B:lle täällä Jämsässä olleesta 1940-50-luvun vaihteen Chrysler Windsorista, taisi olla Fredrikssonin lakkitehtaan entinen. Sivulla 51 alhaalla oikealla seppeleen saa Helsingin Moottorikerhon Kauko "Nappi" Jousanen. No, pelastuminen on kumminkin pääasia, mutta kiinnostaisi tietää. Se oli kuitenkin tilava ja palveli aikanaan hyvin perheautona. Juha Muukka haki sen entisöitäväksi. Mobilisti Senior 1/24 Lukijoilta noi syyksi 6 V sähköjärjestelmän. Onko tietoa mitä autolle kuuluu nyt. Sovimme silloin Juhan kanssa, että kyyti Chryslerillä tehdään, kun se valmistuu. Luulisi tilaajia löytyvän – sisällössä ei ole mitään vikaa. Sitten on vielä ilman esikuvaa Sisu KB117 kippiohjaamolla ja Leyland O680 Power Plus -moottorilla, mittakaava on 1:20. Risto Haapala Imatra Elämänviisautta Luin tässä aamukahvin ääressä Senioria ja havaitsin surkuttelua, miten tilaajamäärä vaan vähenee. Ylipoliisipäällikkö Yrjö Kiukas, myöhemmin Mikkelin läänin maaherra. Valmiita malleja ovat mm. 30 . Ekillähän oli myöhemmin pieni Shell-huoltamo Helsingin Etelärannassa. Piirustusapua sain itseltään Sisun pääsuunnittelija Urho Selkälältä. Vielä on tekeillä vaarini -37 Chevroletkuormuri ja isäni -52 L 3000 -Mersu. Se olikin kuin loistomalli edeltäjäänsä verrattuna ja on tarina sinänsä. Tuomo Alanen Jämsä Tietotäydennyksiä Mobilisti Seniorin numeroon 4/2023 Sivun 10 Rollsin osti Pakula Kankäänpäästä Reiman vaatetehtaalta Merikallion suvulta. Työ on jäänyt vähän päälle, kun jatkajan löytäminen helpolla päässeistä kolminelikymppisistä tuntuu nihkeältä; jotenkin siitä porukasta puuttuu virtaa ja mielikuvitusta. oikealla poliisimieshän on ylipoliisipäällikkö Urho Kiukas, josta tuli myöhemmin Mikkelin läänin maaherra. JosWolfgang Knorn ja Erkki "Eki" Huurros. Kun se ensi kerran liikkui omin voimin, Muukka kertoi silloin puhelimessa auton kuulumisia. Mersu LP321 -57 mulliauto, Chevrolet Loadmaster -48 kippiauto, Ford Thames Trader 55 -60 -mulliauto, Mersu 338 –61 -rekanvetäjä, Jyry-Sisu K43 -62 puuauto+vasikka, Thames-runkoinen Vanaja VK2 -rekanvetäjä mittakaavaan 1:43. Olen nyt konepajayrittäjä ja yritys tuo leivän 300 ihmisen pöytään. toimitus Numeron 3/23 tunnistuksia Kiitokset jälleen mielenkiintoisesta lehdestä! Pyysitte tunnistamaan motoristeja. Siksi olen rakentanut pienoismalleja, ne eivät ole mitään käsityötaidon mestarinäytteitä, vaan kun olen autoilijasuvun vesa, niin ne ovat saaneet inspiraatiota sukumme kuormaautoista. – ja elänyt sellasen nuoruuden, jolloin konehuoneen avattuaan tunnisti tulpat, jakajan, kaasarin, startin ja kaiken. Pitää hyväksyä, että harrastukset maksavat ja hyvin tehty työ tuottaa tuloja. Taisi olla Pohjoisen Makasiinikadun alapäässä. Haaveilen omasta kantista; olisi kiva pakata jotkut 10:stä lapsenlapsesta kanttiautoon kauppareissulle! Toivottavasti Mobilisti ja Senior eivät lopu ikinä
Isovanhempani ovat äidin puolelta Sortavalasta Viipurin läänistä. Sen suurin ostaja olivat puolustusvoimat, jotka hankkivat näitä 155 kpl. Sama auto oli myöhemmin projektina Matti Aallolla ja myöhemmin Timo Pöyhösellä jolla oli kesäpaikka Mouhijärvellä. Sivun 16 polkupyörät evakkokuorman päällä kertovat, että kyseessä on vauraamman perheen tavaroita. Ollessani 1973-4 Turun IT:ssä palveluksessa oli näitä Vanajia kaksi erillisellä autokomppanialla Heikkilän kasarmilla. 31 Lukijoilta sain aiemmassa Mobilistissa on kuvakin, jossa suvun omistaja osallistuu autolla retkeilyajoihin. Sivut 12 ja 18. Se oli vielä 70-luvulla Mouhijärvellä Soinin talon takapihalla projektikuntoisena. Oli pitäjiä, joissa ei ollut yhteensäkään kuin pari pyörää. Raimo Murtomäki ajoneuvokulttuurin erikoislehti vuodesta 1979 8 MOBILIStIA vuodesSa! SENIOR 4 x vuodesSa! www.mobilisti.fi / 09-2727-100 Kahta en vaihda, Mobilisti ja Senior!. Varmaa tietoa minulla ei ole, myikö Pöyhönen auton Rahkoselle vai jonnekin muualle. Tuohon aikaan polkupyörä oli kallis ylellisyysesine, ei sellaisia ollut useita maaseudulla kuin varakkaammissa taloissa. Vaikka heillä oli kymmenien hehtaarien maatila, ei kummallakaan ollut polkupyörää. Sivulla 25 on Vanaja Vaks, myöhemmin Vanaja AS-33, joita valmistettiin vuosina 196063. Perimätiedon mukaan talon vanha isäntä oli ollut aikoinaan Rosenlewillä johtotehtävissä ja ostanut auton, kun se yrityksen käyttöön oli tullut liian vanhaksi. Vaks oli käytössä pääosin autokomppanioissa. Mobilisti Senior 1/24 . Vanhoissa valokuvissa on usein ihmiset kuvauttaneet itsensä paremmissa vaatteissa polkupyörän kanssa, kun on haluttu saada varakkuus näkyviin. Porin Rosenlew-suvulla oli myös toinen Buick, mallia 40 tai 41
Jos myöhästyit, myymme albumeita osastollamme Lahden Classic Motorshowssa. Nämä Mersut olivat niin raskastekoisia, ettei niitä otettu rintamalle, vaan ne palvelivat Jyväskylän alueen paikallisliikennettä koko sota-ajan ja vähän sen jälkeen. KeskiSuomen lääniähän ei tuolloin vielä ollut vaan Jyväskylässä autot rekisteröitiin Vaasan läänin kilpiin. Kyseessä on Rikkinen & Lievonen Oy:n ( vuodesta 1942 Jyväskylän Liikenne Oy ) kaupunkiauto. Linjakilvessä lukee "Vaajakoski – Jyväskylä". Tulkitsin kohdan niin, että poliisien nimet olivat teille tuntemattomia. Mobilisti Senior 1/24 1 100 sivua nostalgisia autokuvia! 100 sivua nostalgisia autokuvia! 18,50€ (sis. Autot olivat kokopunaisia kylkiraitaa lukuun ottamatta. Sota-aikana luonnollisesti puukaasukäyttöisiksi muutettuna. 32 . Auto numero 5 on tullut vuonna 1939. Seniorin erikoisalbumi numero viisi on juuri poistunut lehtipisteistä. Tekniikan Maailmasta 12/1979 löytyy juttu Dodge Aspenin tuolloin vuoden mittaisesta urasta Liikkuvassa Poliisissa, ja sivun 86 valokuvassa ovat ylikonstaapeli Raimo Rinne, vanhempi konstaapeli Toivo Peltola ja Aspen. Tekniikan Maailman numeroiden 8/ja 9/1969 nojalla vuosi on 1969, jolloin Suomessa Helsingin autonäyttelyn Mersu-osastoa – joko vuonna 1968 tai 1969. Tämän kirjoittelun apuna käytin Matti Viitaniemen kirjoittamaa Jyväskylän Liikenteen historiikkia sekä Rajasalon ja Kurkisen "Talvija jatkosodan linja-autot" kirjaa sekä netistä erinomaista Bussidata-sivustoa. Otos on nähdäkseni otettu eri paikassa kuin albuminne kuva, mutta miehet ovat täsmälleen samannäköisiä ja myös albumiin päätynyt kuva ilmiselvästi peräisin vuoden 1979 jutun teosta. toimitus Punaisia Benzejä "Eilinen ei ruostu V" -erikoisalbumin sivulla 29 on kuva hienosta Mercedes-Benz -linja-autosta. Helsingin autonäyttelystä sivulla 6 olleen kuvan sanottiin olevan vuodelta 1968. Rikkinen & Lievonen Oy: n MB Kaipion korilla.. Samoin kuin tarkempia teknisiä tietojakaan. Kaivelin hieman kirjahyllyä ja löysin tiedon, että Rikkinen ja Lievonen hankki vuosina 1937-39 ilmeisesti ainakin kuusi kappaletta näitä Kaipion korittamia Mercedes-Benzejä. Numero 5 poistettiin vuonna 1950. Kori on todellakin Kaipion tekemä, kuten kuvatekstissä epäillään. Olisi muuten komea museobussi, jos tällainen olisi säilynyt. Autot kulkivat lempinimellä "isot punaiset". Autohan on kuvassa koekilvissä "koeVa-52". Sivun 16 kuvatekstissä todettiin, että TM-25:n rinnalla ovat tuntemattomiksi sankareiksi muuttuneet ylija vanhempi konstaapeli. ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI EILINEN EI RUOSTU V Paluu menneisyyteen Eilinen ei ruostu_V_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu_V_kansi.indd 1 21.10.2023 15.36 21.10.2023 15.36 PALAUTETTA erikois albumista Olemme saaneet kuva-aarteista mukavasti palautetta, korjauksia ja tietotarkennuksia valppailta lukijoiltamme. Linja-autot kylkinumeroiltaan 1-6. Vuonna 1939 Rikkiselle & Lievoselle on tullut kaksi 34-paikkaista Mercedes-Benz QEX 5100 linja-autoa: Va-1783 ja Va-3760, mutta sitä en saanut selville kumpi niistä on tämä numero 5. Juha Järvinen SLHS Keski-Suomen osasto Ei enää tuntemattomia sankareita Kun Eilinen ei ruostu V -albumissa pyydettiin myös lukijoilta tietotäydennyksiä, tässä pari sellaista
Sivun 44 keskikuvan veikkaan olevan Tampereen Hippokselta. Isäni hankki juuri samanlaisen Monarkin kuntopyörän 60-luvulla minulle talviharjoittelua varten. Liike ei ollut vielä täysin siirtynyt MagirusKekkonen polki, Kekkonen kalasti.. Sivun 36 yläkuvan katunäkymän Magirusrekka on lähes varmasti helsinkiläisen Pynnösen kuljetusliikkeen tai kangasalalaisen Sallisen auto. 15-kesäisellä pojalla oli oikeasti vaikeuksia päästä lähellekään autoja. Pynnönen ja Sallinen olivat molemmat Magirus-miehiä. Kuljettajan toimi erään koulukaverin isä, olisiko ollut Iivonen. Numerossa 9 on jopa kuva, jossa näkyy MB 600:n tähdittämää Vehon osastoa. Silloin siinä oli työn alla korin puutyöt ja verhoilu. Monikohan hotelli Virun asiakas tietää, että sisäkaton noin 15 cm leveät sammalenvihreät kattolistat ovat Suomessa tehtyjä. En tietääkseni ole sukua äsken mainitsemalleni Toivo Peltolalle. Sivun 27 alakuvan Hotchkiss Gregoiren kaltainen auto oli 1970-luvulla Ylöjärvellä Soppeenmäessä taltioituna Pentti Lamminsivulla. Olen jossain nähnyt vastaavanlaisesta kuvan, jossa oli myös leveä takaikkuna ja matalahko koriprofiili. Sivun kuusi alakuvan 1928 Aston Martin 1 ½ litre Tourerin olen viimeksi nähnyt talvella 2015-16 entisöitävänä Triangle Motorin tiloissa. Lankkuaita on ainakin ihan samanlainen kuin mitä se muistini mukaan 1960-luvun alkuvuosina oli. Sen entisöinnistä on joskus Mobilistissakin juttua. Maastohärveli sivulla 57 on samanlainen kuin Kalkun huutokaupassa joskus 80-luvulla myytiin. Vesa-Matti Peltola Orimattila JK. Tampere kuului Hämeen lääniin, joka selittää rekisterikilvet. Olisiko tuotteiden nimi nykyään Tadano Faun. Renkaat vaikuttavat samanlaisilta kuin Vehoniemen automuseossa nähdyssä laskuvarjojoukkojen käytössä olleessa mökijässä. Sivun 38 urheilumallinen SS 100 oli kymmeniä vuosia nyt jo edesmenneellä Ronald Bergillä, joka oli taannoin SAHK:n puheenjohtaja. Ari Paikalla olleena Sivun kuusi yläkuvassa oleva näyttely. Faun teki pitkään työkoneita ja autonostureita, muistaakseni se fuusioitui jossain vaiheessa japanilaisen Tadanon kanssa. Tällaisen koeajoartikkelia ei ole vielä Mobla tehnyt. Kummallakin oli linja Helsinki-Siuro-Jyväskylä. Sen jälkeen ei minulla ole autosta havaintoa. Sementtirenkaat ovat Pikon Betonin ja autot Kuljetusliike Sallisen. 33 järjestettiin kansainvälinen autonäyttely yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Ne olivat Rolls-Royce Silver Shadow, Mercedes-Benz 600 Pullman ja Jaguar XJ 6. Hippoksella ajettiin kilpaa hevosilla, autoilla ja moottoripyörillä, jopa speedwayta siellä nähtiin. En tiedä pitääkö paikkansa, ovathan kaikki vanhat Mersutkin Mannerheimin entisiä. Hämeenkyrössä oli siihen aikaan kaksi bussifirmaa, Nikkilä ja Frantsila. En tiedä, onko entisöinti valmistunut vai yhä kesken. Sivun 42 yläkuvan katunäkymässä olettaisin keskimmäisen kanttiauton olevan belgialainen Minerva. Paluumatkalla he veivät eloksoidut profiilit takaisin Helsinkiin satamaan lähetettäviksi Tallinnaan hotelli Virun työmaalle. Silloinhan maassa oli kahden virallisia teitä tulleen lisäksi kolmas, turisteilta tänne jäänyt. Ollessani 1968 Hämeenkyrössä ammattikoulussa autonasentajalinjalla, teimme porukalla Nikkilän linja-autolla reissun kyseiseen autonäyttelyyn. Kuljetuskaluston sivulla 63 veikkaan olleen Kangasalla Pikonkankaalla. Perikunnan kerrotaan myyneen auton Sinituotteen omistaja Ilkka Brotherukselle, jolla sen pitäisi yhä olla. Saattoi olla sama tai vastaava tekele. Näyttelyssä päällimmäiseksi mieleen jäi kolme autoa, joiden ympärillä oli kauhea tunku ihmisiä. Auton piti oleman entinen Ranskan suurlähetystön. Mobilisti Senior 1/24 . He toivat Helsingistä Nokian kaapelitehtaalta alumiiniprofiilia Siuroon Suojapintaan eloksoitavaksi, veivät Valmetin Linnavuoren tehtaalta moottoreita Jyväskylään traktoritehtaalle. Polkien voittoon Uudessa albumissa on kuva, jossa UKK polkee Monark-kuntopyörää 60-luvulla. Se on täysin kunnossa vielä tänäkin päivänä, mutta kuski ei
Tietojeni mukaan yhden näistä Lehmänselkä-Dodgeista tai Fargoista osti isäni pikkuserkku mouhijärveläinen autoilija/ koneyrittäjä Risto Puntalo. Ne olivat tietääkseni pääosin lavettikuljetuksissa, jotka kuuluivat firman toimialaan. Yhtään ei tainnut jäädä maahan, tehdaskilpurit vietiin takaisin kisojen jälkeen.. 34 . Laite oli muutaman kerran näytillä ainakin Punkalaitumella pidetyissä vanhan ajan maatalousnäyttelyissä Helkaman – epäiltävästi PR-kuva on otettu Lauttasaaren Isokaarella. Sivun 68 alakuvan Farmobileista yksi oli ainakin vuosituhannen alussa tamperelaisen Häihälän koneistamon omistajalla. Niiden väliin kaksimetriset pölkyt pinottiin poikittain. Lahna voisi olla Pekka Helkaman, Dodge Paavo Helkaman. Autossa oli ostettaessa rahtilava, jonka Puntalo poistatti. Massapölkkyjen ajoon tarkoitetut vaihtolavat eivät olleet paljoa muuta kuin runkoja, joissa oli vaihtolavajuoksut alla ja pystypalkit edessä ja takana. Tilalle asennettiin vaihtolavalaitteet. Auto oli käytössä Tampere-Pori-tien työmaalla ja illat sillä ajettiin massaa/paperipuupölkkyjä Nokialle paperitehtaalle. Kuvan vasemmassa laidassa näytillä harvinainen CZ Walter -kilpuri 350 cm 3 SOHCkoneella. Mobilisti Senior 1/24 kantaan. Suomen Koneliikkeen talo Helsingin Lauttasaaressa on nykyisin asuinkäytössä. Kuvan raskaaseen kalustoon kuuluu Magiruksien lisäksi ainakin Tatroja, GMC:tä ja Sisuja. taustalla vaanii mopotehtaanjohtaja Rahikaisen Wankel-Nasu
Hatunnoston arvoinen suoritus, kun ottaa huomioon kuinka puutteellinen lähtökohta oli. Sivulla 53 Lauttasaaren Isokaari mopotytön taustalla.Sivun 66 kuva on on Abrahaminkadulta. Valitettavasti perheyrityksemme ei tietääkseni tuonut ainuttakaan tällaista Suomeen. Kuski selvisi mustelmilla, Fiatista tuli pelleiltään mallia perunasäkki. Lähikorttelin Konelan Mosset eivät eksyneet (kapitalismi contra kommunismi) meidän pihallemme, joten arvelen auton kuuluvan jollekulle talossamme asioivalle, yleinen autohan se silloin oli. Sivulla 29 on Eläintarhan vauhtiradan kasvihuoneen suora, sivulla 32 Cokis-autot Jätkäsaaren laiturilla, sivulla 39 tulvii Runeberginkatu. Vuoden 1968 syksyn ensimmäisillä kaljamoilla Pentti ajoi kesärenkailla Fiatinsa ympäri. Cyklonette sivulla 80 on samanlainen tai ehkä jopa sama, jota on kunnostettu ajokuntoon Vaasan lähellä Mustasaaressa. Kilpailujen jälkeen tšekit veivät pyörät mukanaan, näin ainakin minun tietojeni mukaan. Valtaosalta harrastajia olisi kyllä jäänyt tekemättä. Fiat oli muistaakseni melko vähän ajettu. Moponaista en tunne, mutta kovin kaukaa hän ei liene paikalle ajellut, siksi siistit ovat varusteet ja mopo. Sivun 40 kuvassa CZ:stä seuraava oikealle on mielestäni kaksisylinterinen SOHC-nelitahti Jawa 500 cm³. Raimo Murtomäki 045-6950940 Sisäpiirin näkemyksiä Sivun 40 yläkuva: Mielestäni erikoisin ajoneuvo kuvassa on vasemman reunan kilpamoottoripyörä. Kyseinen CZ oli täysin kilpailukykyinen sivun 44 yläkuvan Norton Manxien ja AJS 7R:ien rinnalla, valitettavasti vain vaikeammin länsimarkkinoilla saatavissa. Kyllä joku taho, esimerkiksi SAHK voisi jollain tapaa huomioida tekijät. Vasemmassa nurkassa pilkottaa kenties Dodge. Se oli hänen ensimmäinen kelkkansa ja samalla ensimmäinen moottorikelkka, jolla olen koskaan ajanut. Se on nelitahtinen, yksisylinterinen SOHC CZ, jota kutsuttiin myös lisänimellä Walter, suunnittelijansa mukaisesti. Sen sijaan tšekkien tullessa Eläintarhaan tai Pyynikille kilpailemaan, heillä oli jokunen ylimääräinen pyörä, joille me saatoimme osoittaa suomalaisia ykkösluokan ajajia kyseisiin ajoihin. Taitaa olla meneillään jonkinlainen tällätty mainoskuvaus, jota Rahikainenkin on seuraamassa. 35 kotiseutumuseossa Yli-Kirralla. Nykyisin talo on asuintalo eikä ole ollut vuosiin Helkaman omistuksessa. Automobiiliharrastusta ja paikkakuntahistoriaa parhaimmillaan. Mannerheimintie 78:n Esson takapiha on sivulla 45, taustalla ”Sipoon kirkko”. Sivu 72: Ei ole takapihaa, vaan etupihaa pääsisäänkäynnin kohdalta! Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Heikki ja Kaija Siren, ja se valmistui 1955. Näin päättelisin pääsisäänkäynnin edessä olevista autoista. Kuvan pyörän iskutilavuudeksi arvelen 350cm³, mikä oli mallille tavanomainen. Mobilisti Senior 1/24 . Rainer Thesslund, 76 v, Moottoripyöräkilpailujen voittajia Tampereen Hippoksella. Jukka Helkama perheyrittäjä emeritus 77 v Kiitokset nostalgisista autokuvista! Ohessa muutamia selvennyksiä valokuvien ottopaikoista. Hevosja hevosvoimaurheilun suorituspaikka korvautui uudella Teivon raviradalla vuonna 1976. Se oli väriltään punaruskea. Lahna ja rekisteröimätön 440 ovat sittemmin Helkaman veljeksille varatulla parkkipaikalla. Fiat 1500, joka näkyy sivulla 81 oli omalla tavallaan ministeritason auto. Lahna voisi olla vaikka isäni Pekka Helkaman ajokki. Koska olin silloin kyseisen linjan oppilaana, pääsin kollegoiden kanssa korjaamaan ja oikomaan Fiatia kuntoon syksy 1968 ja seuraava kevät. Sivu 53: Eipä taida olla sattumaa tuo Rahikaisen Wankel NSU. Koska siinä ei näy vuoden 1957 valtaisaa eturumpujarrua, arvelen kuvan olevan vuotta paria aikaisempi kuin 1957. Keväämmällä ammattikoulun opettaja maalasi auton. Kuva voisi olla vastikään valmistuneesta talosta. Tosin isäni Lahnoissa oli usein keskellä tuulilasin yläpuolella V-viiksinen radioantenni, radiomiehiä kun oli. Sellaisella ajeli noihin aikoihin Paavo Helkama. Sivuilla 84 ja 85 näkyvä yksitelainen SkiDoo on samanlainen moottorikelkka, jollainen oli enollani 1970-luvulla. Hämeenkyröläisellä maalaisliiton kansanedustajalla, puolustusministeri Arvo Pentillä oli kuvan kaltainen auto. Coca-Colan kuljetusautoja olympiakesänä Jätkäsaaren laiturilla.. Se tuotiin Hämeenkyröön Itä-Satakunnan Ammattikoululle autonasentajalinjalle oiottavaksi
Ennen oli toisin, kuten kuva todistaa. Valitettavasti en tunnista arvon daameja. Harvinainen värikuva Hki-Porvoo (1963?) -ajojen taukopaikalta, Östersundomin kartanon niityltä. 36 . Kaivataanko edes sellaista vai onko sellainen jo tehty jonnekin netin syövereihin. Auto luiskahti sittemmin Lahdesta liisattuna Saksaan. Onko heistä tehty minkäänlaista, kuvallista pärstähakutai tietolähdettä. Suomalaisen autohistorian tallennustarpeesta oltaneen laajasti ja riidatta yhtä mieltä: tarpeen on. Mutta he tuhannet ihmiset, jotka ovat saaneet aikaan tämän harrastuksemme onnellisen tilanteen. K.L.B.. En pyri jatkossa väsyttämään nuorempaa sukupolvea, mutta kai kestätte nurisematta pienen näyte-erän. Huomaa taustalla vierivä vanhan Porvoontien liikenne. Sitten niiden päivien, jolloin Suomessa syntyi järjestäytynyttä mielenkiintoa aiheeseen (vaikka vuodet noin 1958-60) juttuja kuvakertymää on karttunut, osin jopa yli odotusten. Autoa kutsuttiin Weilandin Mersuksi koska tuojaliike lienee ollut Weilandin koneliike, hetki ennen Veho Oy:n perustamista. Kuvan äärireunassa näkyy pienenä Suomeen ehkä se ainoa koskaan tuotu, 1939 tehtaan tekemä Mercedes-Benz 170V Roadster. Mobilisti Senior 1/24 P i i pa h d u s k at s a u s m o b i l i s t i e n KASVOGALLERIAAN KASVOGALLERIAAN Auto ja aikaan sopiva ajoasu -tavoite on kai ajan myötä vähäilmeisempää
Oli sitten tarpeen näyttää miten TTFord -kuorma-autolla (n. Fordin takana Kai Hildenin erinomaisen hyvä 1928 Whippet (missä nyt?). . Musta knalli päässään istuu Risto-Matti Kauhanen, joka junaili nuoren harrastajaryhmämme talousasiat loistavalla taidolla, missä lienee nyt Risto-Matti. Tai jos piti rakentaa Porkkalaan ojan yli vievä pikkuinen puusilta tai elvyttää Järvenpään kaupungin VPK:n (ent. 1927) ajetaan myös itse vanhaautojen tapahtumapaikalle – ei tuoda trailerilla, kuten monet nykyään. Toinen knallipäinen on ehkä taukopaikkamme Östersundomin kartanon isäntä. Takana on todella hyvä 1930 Ford A, silloin ”liian uusin” (nyt: äärimmäisen nätein) 1930-luvun puolivälin erikoisvantein. Pitkä mies nojaamassa 1930 Packardiinsa (yhä suvulla) vierellään tunnistamaton henkilö. . Mobilisti Senior 1/24 . Varsinainen optimismiakku meille! Tässä Esko, tyylilleen uskollisena, vähän ylipuetun vanhanaikaisesti kiinnittelee lähtönumeroita umpikoriseen 4D 1928 T-Fordiinsa, jonka rekkari taisi muuten olla USA-1. Hesan taksi) 1928 Packard – kaikessa Esko oli mukana, ja kaikki onnistui. Alkuun pari – tuskin ennen nähtyä – kuvanäytettä tulkitakseni kaikkien aikojen ensimmäisistä Retkeilyajoista. Järvenpään tiemestarina toiminut Esko Vainio oli kaikessa rohkea ja aikaansaava. 37 . Tietty, sehän ostettiin heti Eskon mentyä alta pois.
Hänen käsialaansa on mm. Matti Wallenius huitelee kai jo 90 ylittäviä vuosilukuja, mutta mielensä askaroi yhä ja edelleen entisöintiratkaisujen pohtimisessa. Mobilisti Senior 1/24 . . Onni Tuominen, toimipaikkanaan yhä Helsingin Viipurinkadun halli, on toisen polven takuuvarman osaava ja tietävä niin autotekniikassa kuin varaosien tuntemuksessakin. Turun seudun eräs aikaansaavimmista oli, ja kaiketi yhä on, Eero Malinen. 38 . Sysmään ankkuroituneen 1931 Hupmobilen entisöinti – ynnä moni muu.. Otinkohan kuvan joskus 15 vuotta sitten. Listasta, joka kertoisi hänen elvyttämistään vanha-autoista, tulisi liian pitkä…
”Benkku” jätti meidät vasta taannoin, Ville jo vuosia sitten. Leonard vietti viimeiset vuotensa Kausalassa. Mobilisti Senior 1/24 . Jos olet kuullut kotkalaisesta vanha-autojen perinnetapahtumasta, nimeltä ”Villen ajot”, hän Ville Rosilainen on kuvassa oikealla. Vierellä seisoi hänen uskollinen aisaparinsa, Bengt Fröijd. 39 . . Nimi ja mies, josta on kyllä usein kuultu, mutta harva ehti nähdä hänet: Leonard Zenjuga, hahmo monen Aulis Pakulan auton entisöinnin takana. Tässä ikikakara-Arne koeajelee hankkimaansa kaksitahtista Harley-Davidson postimopoa (98 cm³?). Yhä ahkerana joukossamme häärivä Arne Åvall on elvyttänyt kaikkea mahdollista maamoottoreista ja traktoreista kompressori-Mersuun. . Kuka hän terhakka ikämies-mopopoika se tuossa on. Kuvat otin 9.8.1995.
Viipurin kaupunginjohtaja A. Hänellä oli – oletan, että perikunnalla yhä on – huomattavat määrät käytettyjä vanha-autojen osia. soveltuvia omakeksintöjä – katso kuvaa. 40 . Perheeseen pian yli 50 vuotta sitten ostettu ehkä Suomen parhaana säilynyt 1950 4-ovinen Ford Custom on yhä kuin näyteikkunakunnossa. Raimo jätti meidät syksyllä 2017.. 1935) oli aikoinaan Lahden ehkä näkyvin ja puhutuin (ennen tai jälkeen Esko Rahkosta) mobilisti. Maurilla oli erityinen viettymys tehdä olemassa olevista kaiken maailman rattaista, autojen lähisiirtelyyn yms. Tuurnan) 1939 Nashille, 1934 isolle Nashille, tai 1938 Oldsmobilelle (häämöttää kuvassa takana) tapahtui – täysi arvoitus! . Mauri Tossavanen (s. Nuoremmalle polvelle on Raimo Helenius jäänyt pakostakin vieraammaksi, mutta ennen muuttoaan Kanadaan (josta hän palasi aikanaan) ”Raikkaa” aktiivisempaa mobilistia sai etsiä. Mitä kuvan 1939 Buickille, sen vierellä seisseelle (ent. Mobilisti Senior 1/24
41 . Tampereen kansainvälisin yhteydenpitäjä on kautta aikojen ollut Simo Pyykkönen. Sain kuvan Hannulta marraskuussa 2001. . Juliste kertonee jostakin aiotusta paraatista kaiketi sielläpäin, siinä mainitaan myös Neukkulan aikana lähes viiden miljoonan levikkiin yltänyt Za Ruljom-autolehti. Vasemmalla MR-tarkastaja, ym. Kuva on jostakin tamperelaisesta palkintojenjakotilaisuudesta. Arto Rantala, keskellä Olavi Sallinen, saajaa en tunnista.. Ford Oy otti vanhoilla autotallenteillaan täysin palkein osaa alkuvuosien harrastetapahtumiin. Simo kuvassa keskellä vierellään neukkuystäviä. Tämän kuvan ikuisti TM:n toimittaja Hannu Lindell 1963 Porvoon Retkeilyajoissa. Huomaa Ford-väen halukkuus esiintyä ajojen aikakautta vastaavasti asustautuneena. Mobilisti Senior 1/24 . . Tässä vaiheessa oli vielä menossa Suomi-Venäjä -mobiilikontaktien lupaava esilämmittelyvaihe – syteen sekin pyrkimys meni
42 . Helsingin Haagassa asunut Olavi Järvinen omisti paitsi erinomaisen hyvän 1929 Ford A Roadsterin. Eskolla on mm. He eivät ehkä omana toimiaikanaan olleet niinkään vanhakantaisia mobilisteja, mutta sydämiltään kyllä. . alkuvuosien MR-tarkastuksia.. Eipäs unohdeta Suomen kääpiöauto-skeneä. Hän oli myös kantava kannanottaja monessa alkuvuoden alkuongelmassa – koskien mm. Tässä hän näyttää Nashiin elvyttämäänsä istuinta, sen patjoitusta ja jousitusta. . Harvinaisessa kuvassa isä Jouni Ahola, vierellään yhä joukossamme oleva Esko Ahola. Helsingin kaupungin sähkölaitoksen johtotehtävissä vuosia vaikuttanut diplomi-insinööri Iisakki Salama iski uudet pohjat käsitteelle tarkasti tehty entisöidessään 1926-27 Nash-aarrettaan. Se – eli hän – on kiistatta Janne Petersen, jota ilman monen moni Messerschmitt Kabinenroller kyyköttäisi kulkemattomana nollana jossakin. Mobilisti Senior 1/24 . . kuvankaunis ja alkuperäinen 1948 Dodge, mutta takataskussaan silti aina jotakin jekkutavaraa, ellei muualta, niin moottoripyörien maailmasta
Vaan: emme me tätäkään miestä enää tapaa. Aikaa, jolloin rompetorit olivat vielä autonosien etsintäpäiviä, eivät kitsija kotitalousnäyttelyitä. Valkopaitainen lienee Turun toinen tunnettu autoromuttaja-entisöijä, Voitto Rantanen. Tampere-tuntemus ilman A-Ford ym. 43 . Etualalla tiukka MR-tarkastajamme, Tom Rönnberg, takana SA-HK:n päätoiminen avainhenkilö aina näihin aikoihin asti, nyt eläkkeelle siirtynyt Riitta Kastemaa.. Kutsuisin kuvaa aika vekkulisti onnistuneeksi. -miestä Pauli Haippoa olisi kovin vajaata. . Mobilisti Senior 1/24 . Mitäkö tarkoitan. No, se oli sitä aikaa. Keskellä, osaa arvioimassa, on olettaakseni Risto Höylä (myös alla), sota-autorekvisiittojen ykköshankkija – yhä joukossamme.
Gut bro d Sup eri orh an se on.. Uskottelen itselleni, että nämä tarjoavat silmille jopa vielä enemmän katseluaiheita.Ja kuten jo aiemmin vihjata toivoin, eikö nyt lämpimien säiden myötä olisi aika kuulostella, mistä tämänkin kuvakierroksen autoja voisi yhä löytyä. K.L.B. Mobilisti Senior 1/24 Siirrytäänpä kunnon valokuviin Kun kevättalven 2024 pakkasilla tulin päässeeksi vauhtiin vanhojen autokuvien kaivelussa Lappeenrannan arkistoissani, haluaisin jatkaa vielä tovin. Ellei muuta, voisin kuvitella, että leikkimielisestä kukatunnistaa-kuvan-autot -kisailusta olisi kaikille valistusarvoa. Kojelaudasta on retusoitu pois paljastava mallimerkintä... Sen voin paljastaa, että niitä tuotiin Suomeen tarkistamattomasti 44-60 kpl, vuosina 1950-52. 44 . Kuinka moni tunnistaa auton tästä näkövinkkelistä
Mutta jolloinkin 70-luvulla kuva lienee otettu. 45 Hänkin taisi joskus tuntea olonsa joutavanpäiväiseksi istuessaan hitaassa ja yskähtelevässä kantissa. Periaatteessa nätti ja tarkka kuva ilmeisesti vuodelta 1938 ja otettu jossakin menetetyssä Karjalassa. Auto lienee 1927 tai 1928 Dodge.. Mobilisti Senior 1/24 . Jatka nyt kuitenkin näiden silmäämistä… Henkilö kuvassa on arvoitus enkä tunnista edes autoa. Kaikki 30-luvun autorekisteritiedot säilyivät sellaisinaan itäystäviemme selailtaviksi ja lappeenrantalainen Pentti Kolari sai kymmenisen vuotta sitten luvan käydä katsomassa kyseisiä dokumentteja yhä pystyssä olevassa Viipurin maakunta-arkistossa. Kolari teki löydöistään myös tietokoneyhteenvedon, missä lienee nyt nähtävissä. V-1781 -kilvissä kuvatun auton omistajan voisi todennäköisesti yhä selvittää
Von der Goltzhan oli keväällä 1918 maihin nousseen osaston johdossa. Sen koommin auto on kertaalleen katsastettu, ilmeisesti jopa MR-tasoisena?. Mobilisti Senior 1/24 Palvellessani Moottori-lehteä joskus ammoin 70-luvulla, toimituksessa juoksi maanvaivaksi asti muistaakseni Säde-niminen ikämies. Kuvassa on kaksi eri merkkistä, Suomeen uutena tuotua autoa, joista kummastakaan et löydä 2024 toista samanlaista. En itse, eikä liioin työnantajanikaan, oikein tiennyt mitä niillä tehdä, mutta ihan vaivansa katteeksi ostimme häneltä muutaman kuvan. Tämä on yksi niistä. Sen vieressä olevan Gray-merkkisen avokantin löysin kerran sattumalta Espoon Leppävaarasta, eräästä silloisen poliisitalon takaisesta vajasta. Vasemmalla, tuo vaalea, on 1933 USA:ssa tehty Continental, ei sukua Lincolnille. Hyvin mystinen otos, mutta kuvan merkinnän mukaan erittäin uskottavasti Helsingin Espalta vappuna vuonna 1914 eli 110 vuotta sitten! Rekisteri oli pelkkä ”115”, olisikohan ollut taksi. Akselit oli viety, mutta ajomäärä oli jotakin 23 000 km. Auto oli kovin outoa merkkiä Martini, tehty Sveitsissä. Mutta jo itse kuvan tapahtuma on erikoinen. Uudenmaan läänin kilvissä ollut auto on Chandler (USA) – ei ehkä se tutuin merkki edustustehtävissä. Se on majaillut viime vuodet Forssa-Turku linjalla ja on tietääkseni arvoisessaan omistuksessa. Stefan Holmström, Loviisan päälehden vetäjä, postitti vuosia sitten tämän kuvan. Siinä saksalainen kenraali Rüdiger von der Goltz vierailee Hangossa todennäköisesti Saksan armeijan tukiryhmän maihinnousun kymmenvuotisjuhlallisuuksissa 1928. Sinne tämä 1925-26 -mallinen auto oli tungettu jo varhain 30-luvulla. 46 . Hän tarjosi hyvistä alkuperäisistä kuvista luullakseni itse kotioloissa tekemiään reproja
Hän nouti nuo jätteet sieltä Tampereelle. Jos kiirettä pitäisin, pääsisin vielä väliin, he ovat luopumassa siitä. Hankittuamme Lemiltä 1975 kesäpaikaksi maalaistalon, kuuluttelin tietenkin ympäri kylää, onko täälläpäin vanhoja autoja. Sain tietää, että Lappeenrannan teknisessä koulussa oli tai oli vielä äskettäin ollut vanha vaunu. Siis Packard, Pierce-Arrow ja tämä merkki.. Näissä lähtöasenteissa tuskin on tapahtunut kummoisia muutoksia vuosien mittaan. 47 En tahtoisi heilutella veistä jonkun haavassa, mutta miten ihmeessä Suomessa pitää aina kaikki vähänkään joutava, jota ei ehkä heti kehdata lahdata, nostaa jonkun pytingin katolle. Mobilisti Senior 1/24 . Tai mitä siitä (katso kuvaa) oli vielä jäljellä ostajan innostuttua katsomaan mitä se ol syönt. Lienevät nyt hänen tallissaan, oliko tuo Ylöjärvellä. Paha juttu, myöhästyin. Tamperelainen ikäharrastaja oli vihjeestäni vielä sitkeämpi kuin minä. Voin vinkata, että kyse on laatusellainen, yksi kolmesta P-kirjaimella alkavasta amerikkalaisesta mahtituotteesta. Korvikkeeksi sain kuulla, että se oli ostettu tuohon ihan lähelle. No, niitähän nyt oli kaikilla: 1939 (Austin USA) Bantam, mutta 2+2 hengen umpikorilla. Jaa se auto. Entä mitä merkkiä auto oli. Tuotukin valtavat määrät, ehkä 2 kpl, joista toinen saattanee olla Nokialla. Laukaisin itseni heti sinne, ja olihan se siellä. Tämä kuva on vuodelta 1990
Ynnä, missä se on, tai onko siitä enää mitään jäljellä?. Onko kyseessä sama auto vai ei. Ikuistin sen edesmenneessä Helsingin Ratikkahallin Automuseossa. Kunniaa heille. Värikuvassa on Ford-osista 1930-luvulla tehty kilpa-auto, joka lienee yhä olemassa. Näitä kuvia kannattaa tarkastella vertaillen. Ja kuten seuraava hapuiluni osoittaa, emme ole liikkeellä yhtään liian aikaisin! Vasemmalta: valitan, en tunnista, Keijo Laaksonen, Puti Wendelin, A. Tällaista pärstäkerroinarkistoa ei kai kukaan ole tässä maassa edes ehtinyt miettiä. Talvinen ajokuva, olisiko enemmänkin 1940-luvun aikaansaannoksia. Kärhä(?), Kaj Lindvall (Suomen Koneliike) Aarre Simonen(?), Jaakko Lumme, Helkama-Auto Oy. Tuossa vaiheessa kerrottiin, että se oli Savonlinnassa hyvin tunnetun automiehen, Käkisalmesta kotoisin olleen Niilo Uskon tekemä. Mobilisti Senior 1/24 Olemme jo varovaisesti viritelleet julkaisuun pienehköä palstaa, jossa muisteltaisiin Suomessa vaikuttaneita autoalan nimivahvoja. 48 . Tämän kuvakierroksen päätteeksi sopinee esitellä nämä herrat, kaikki enemmänkin moottoripyörien maailmasta. Nyt olisi areena vapaa muiden selittelyille
Ihmettelin miten ihmeessä tuollainen, arviolta jotakin vuodelta 1905-07 oleva, ja noin hyväkuntoinen auto, voi olla teillä täällä Moskovassa. Ja on siellä ja heillä yhä. Helsingissä, enemmänkin puolivahingossa, Eirassa, Tehtaankadulla. Mobilisti Senior 1/24 . 49 Kuinka muka on turha julkaista tämmöisiä kuvia, etenkin kun tuollaista autoa ei koskaan ollut Suomessa. Kyllä. En takaa muistavani kaikkea ihan kirjaimelleen, mutta itse tarina ja tapaaminen on totta. Täytyykö jatkaa arvuutteluja?. Hän vaan jotenkin työntäytyi eräässä autoalan illanistujaisissa tuttavuuteeni avaamalla keskustelun saksan kielellä: ”Ich bin parteilos” (en kuulu puolueeseen). Tämä kuva saksalaisten vähemmän onnekkaasta voittomarssista jossakin Ukrainassa arvatenkin 1943, esittää kuitenkin umpimallista, se Suomi-tapaus kun on jopa avomallia! Aikoinaan Neuvostoliitossa autoalan matkoilla kolme-neljä kertaa ravatessani, tutustuin mukavaan ikäiseeni neukkuun. Toisen kerran sovitusti Moskovassa, jossa hän halusi viedä minut Moskovan tekniseen museoon. Niinkö. Tapasimme sen jälkeen kahdesti. Johon hän, ehkä hiukan luihusti: No, se tarttui meikäläisten hihaan eräästä automuseosta Saksan Dresdenissä. Ja että tapasin hänet vielä kolmannen kerran. Siellä otin tämän kuvan. Voin kertoa, että eräällä Mikkeli-Turku -linjalla vaikuttavalla suvulla on ollut tuollainen 1939 Itävallassa tehty iso Steyr-henkilöauto uudesta pitäen
Mooneja löytyy maastamme kolmekin, mutta ainoasta omin voimin kulkevasta voi kysellä lisää Keijo Hirvoselta, Joensuusta. Pidempään mobilistipiireissä liikkuneet saattavat tunnistaa automerkin – ja myös yksilön. Näitä – aikansa yleisimpi autoja – sopi jättää keskenkasvuisten rikottavaksi metsiin ja joutomaille. Georg von Pfalerin autonahan se on aina tunnettu. Tämä oli lasten leikkipaikkana vain kivenheiton päässä nykyisestä valtion vierastalosta Munkkiniemessä. Keulakoriste antanee vihjeluontoista arvaustukea niille, joilta löytyy päättelykykyä ja nykypäivän googletustaitoa.. Mobilisti Senior 1/24 VA-3041 -kilven vieressä olevan vuosileiman mukaan 1928 ikuistettu auto ei ole halpamallin Rolls-Royce, vaikka jäähdyttimen maski houkuttelee ajattelemaan niin. Eipä, vaan kyseessä on Moon, kuvattu siis Vaasan suunnan kilvissä. Tavallisen T-Fordin arvostus oli joskus aallonpohjassaan. 50 . Toinen ylänäkymä auton matkustamoon
Mahtaa olla edelleen monelle yllätys, kun kerron, että nuo samat koripeltien prässit rahdattiin 1947 paikkeilla Englantiin. Ai niin, se automerkki. Vastaus taitaisi olla vuosikerta 1935, sama kori oli tuotannossa vielä 1936. Kuva on siitäkin erikoinen, että siinä on kiinni silloin muodissa olleet köyhän miehen umpiautokatteet. Jonkunlainen muistopylväikkö takana ja sen viereiset kaksi ihmispatsasta saattaisivat olla Suomesta. 51 Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään tämän merkkistä autoa koskaan Suomesta, vaikka niitä on ollut uskoakseni kymmeniä. Niitä muokattiin vain vähän ja tuloksena oli auto, jonka moni muistanee: Ford Pilot. Ehkä sittenkin menetetystä Karjalasta. Ellet usko, tule katsomaan meikäläisen Pilotia Lappeenrannassa.. Jos joutuisin tiukan paikan tullen arvioimaan minkä ikäistä – vaikkakin ihan tavallista merkkiä – eli USA:n Fordin korimallia on Suomessa säilynyt vähiten. Mobilisti Senior 1/24 . Voisiko sanoa kaikkien Kaiser, Willys, ynnä mitäniitä-onkaan alkumerkki, eli Overland
K.L.B. dazzle camouflage -naamiokuvio. Vaan autojen osalta tilanne voi olla hyvinkin toinen; nehän ovat useimmiten vain uponneet hitaasti, ehkä jäiden läpi, muotoaan menettämättä. Se olisi jopa helpolla nostettavissa, mutta huhun mukaan paikallinen urheilusukeltajien kerho on ominut sen pysyväksi harjoitusmaalikseen. Ensin pitää heittää kysymys: entä jos sieltä jopa löytyy jotakin. Huomaa aluksen kyljen ns. eräästä 1940-mallisesta Ford-kuorma-autosta, joka upposi 40-luvulla Lahden läheisiin vesiin. Kuulin kerran omin korvin eräässä mobilistien kerhoillassa Helsingissä, Mobilisti Senior 1/24 . Jos kyseessä on makea vesi, auto voi olla jopa häkellyttävän ehjä. Siinä sitten mentiin "auto-ongelle". S/S Hindenburg ajoi venäläisten miinaan Utön luona 17.11. Se ajoi miinaan 1942, lastinaan puna-armeijan sotavankeja, mutta myös uusia Zündapp-sivuvaunupyöriä sekä autoja ja ranskalaisia Latilmaastokuormureita saksalaisjoukoille. Näinkin on käynyt: istuttiin ehkä saunan jälkeen bamlaamassa niitä näitä, kunnes joku sai päähänsä kertoa vanhan legendan autosta, joka joskus 1920-luvulla upposi “tuohon salmeen". Tunnettuja uponneita Jossakin Nauvon vesillä makaa katkenneena iso saksalainen rahtilaiva "S/S Hindenburg". (Juhani Ahola / Museoviraston kokoelmat). A ika ajoin pulahtaa esiin hurjia tarinoita autoista (miksi ei myös lentokoneista), joita ohenevien huhujen mukaan on pulahtanut Suomen tai lähistön merien/järvien vesiin. Totta kai kertoja ehätti heti perään naurahtaen lisäämään: ”Se nyt on vaan sellainen perinteenä kulkeva legenda." Mutta joskus 25 vuotta sitten yksi kuuntelijoista päättikin vähän tarkentaa asioita. Jos heittäisin syöttinä ilmoille vuosien mittaan kuulemiani "upoksissa"-huhuja, haittaisiko, jos niihin littyvästi kuulisi lisää myös ennen huhuilemattomia tapauksia. Semminkin kun joku, jolle hän kertoi tuosta legendasta, suhtautui vakavammin aiheeseen. 53 Otsikon aihe on pörrännyt päässäni vuosikymmeniä. (Merimuseon kokoelmat) Auto lappilaisessa joessa. Tiettävästi hylyllä on käyty jopa filmikameran kanssa, jotakin on nähty taannoin TV:ssäkin. Ja kas, koukkuun tarttui 1926-27 Fiat! Vanhoja Mobilistin numeroita selaava löytää sieltä jopa aiheesta tehdyn jutun. Sota-aikana alas pudonneet lentokoneet ovat miltei takuuvarmasti silkkaa kiemuraista metallitöhnää, korkeintaan moottorin voi enää hahmottaa. Tämä tiedetään mm. 1942 ja upposi 19.11. Korppoon ja Nauvon välillä, kun sitä oltiin hinaamassa sisäsaaristoon
Junkersin jäänteet nostettiin ylös keväämmällä. 21.9.1941. 54 . (Sot.virk. Mobilisti Senior 1/24 Saksalainen Junkers Ju-88 -pommittaja teki pakkolaskun rantaveteen Terijoella. U.Eskola/SA-Kuva) Punailmavoimien Polikarpov I-16 syöksyi jäälle Riiska-nimisessä paikassa alkutalvesta 1941. (Sot.virk. Viljo Pietinen / SA-Kuva) Saksalainen Ju-52 -ambulanssikone teki 5.1.1944 pakkolaskun Espoonlahteen Klobbenin saaren edustalle. Miehistö ehti pelatua ennen jään pettämistä koneen alla. (SAKuva)
Silloin melkein toivottiin, ettei Suomeen enää tuotaisi uusia Ford T-malleja, koska uusi A-malli oli niin paljon kehittyneempi. Jäälle piti pystyttää tukevista parruista nosturikehikko. Kuulemma ainakin Mäntyluodon satama-altaaseen ja myöhemmin Lapin puroihin. 55 kuinka eräs Ford Oy:n Hernesaaren tehdasta vuosia palvellut ikämies kertoi ajasta joskus vuoden 1927 paikkeilla. Miten monina iltoina juttelimmekaan, mutta yrityksistäni huolimatta en ehtinyt kirjoittaa hänen kertomiaan talteen. Kesällä autot tuskin putosivat järvenselälle, elleivät sitten lossikuljetuksen kyydistä. Yksi niistä valahti jollakin laivamatkalla Oliko uponneiden autojen nostaminen vaikeampaa kesällä vai talvioloissa. Kuormaautoa nostetaan jäistä Sipoon saaristossa talvella 1970. (Borgåbladet, JOKA/Museovirasto). Hänen mukaansa Helsingin edustalle upposi vuoden 1927 lopulla laiva, jonka lastina oli 127 uutta T-mallia. Jo poikaikäisenä luin jostakin, miten neljä vaurasta suomalaista tilasivat kaikki itselleen ulkomailta uudet, noin 1922-malliset RollsRoycet. Hän jaksoi muistuttaa siitä, miten ihmeen paljon Suomesta häädetyt Saksan joukot upottelivat turhia autojaan pitkin perääntymistietä. Tietty, kuten silloin oli tapana, yhä laatikoissa, tarkoitettu koottavaksi Suomessa. Väittipä Olavi, että erään lappilaisen sillan kohdalla veteen tarkasti katsoen erottuu yhä joku Wehrmachtin hylkäämä auto. Edesmennyt Olavi Ahonen Keuruulta oli pohjattoman hyvämuistinen. Mobilisti Senior 1/24
Tässä kuvassa se sukeltaa Jyrängönvirtaan Heinolassa heinäkuussa 1963. Tuloksella, että auto jos toinenkin upposi matkalle. Hän oli suorittanut asepalvelustaan jossakin Hangon lähellä. Kylkiauralla varustettu Dodge auraa jäätietä Helsingin edustalle talvella 1931. Sen elvytykseen osallistui itse Scania Vabisin tehdas ja tapauksesta oli jaossa hyviä värikuvia. Ne olivatkin neukkujen Hangosta 1941 paetessaan sinne piiloon upottaneita useita GAZ Molotov (=Ford AA 1931) -kuorma-autoja. Yhden hurjimmista, mutta myös uskottavan makuisimmista uppohuhuista kertoi reilut 20 vuotta sitten merenkävijä. Kohde oli 1936 Scania, joka oli uponnut lumiauroineen päivineen jonkun vesistön pohjalle Ruotsissa. Siksikin, että hyvin harvassa tapauksessa se vedestä nostettu on enää saatu entisöitynä näyttämään kelvolliselta. Jää petti autojen alta, pojat pelastuivat, mutta autot upposivat. Hurja on juttu, mutta haluttaisi jopa uskoa tarinaa todeksi. Luin joskus Karjala-lehdestä ihan uskottavan tarinan nuorista, alle ajokortti-ikäisistä pojista, jotka pantiin ajamaan sotatalvella kuorma-autoilla tavaraa Valamon saarelle. 56 . Luulen, että siinä on onnistuttu ainakin kerran, se taisi olla 70-luvun alussa. Oli sitten määrätty sotamiehet, vaitioloa vaatien, putsaamaan erään merellä olevan saaren sisällä olleen lammen kuivatuksen yhteydessä löytyneitä romuja. Ynnä, emme liioin aikoisi levittää tarkkoja tietoja, ettei kokonainen villisukeltajien armada ryntäilisi heti onkimaan tavaraa, josta saa markkinoilla rahaa. . Ainakin hetki voisi olla otollinen panemaan muistiin löytöaavistuksia. Pois se meistä. Uutena Suomeen tuotu yksilö entistyy tällä hetkellä Jyväskylässä. (Erkki Puputti, JOKA/ Museovirasto). Mobilisti Senior 1/24 myrskyssä yli laidan. Rauhansa ansaitsevat Ehkä viimeistä vedenalaista yllätyslöytöä ei vielä ole edes nähty. Niiden paljastuttua suomalaisille meikäpojille tuli hätä housuun. Pahoina ja jäätalvisimpina vuosina ajeltiin Suomen kapeimmalta kohdalta Ruotsiin ja takaisin. Entä merenkurkun tienoo. Kertoja oli ihan järjissään ja selvinpäin! Jos ollaan terveesti inhorealisteja, ei näin utuisen ohuita huhuja kannattaisi enää edes elvytellä. On tietysti osattava jättää sivuun traagiset tapaukset, kuten matkustajalaiva Estonia, jotka on julistettu hautamuistomerkeiksi. Jos Suomella yhä olisi edes pala Laatokkaa, sen pohjalta löytyisi varmuudella läjäpäin autoja. Lampi täytettiin uudelleen vedellä ja Molot jätettiin suurena sotasalaisuutena sinne. (Pietinen / Museovirasto) Amphicar-vesiautoja tuskin löytyy Suomen vesistöjen pohjista
57 Apu-lehden ennakkoluuloton sensaatioreportteri Matti Jämsä ajoi autolla veteen kertoakseen miltä se tuntuu ja miten autosta pelastaudutaan. Mobilisti Senior 1/24 . Ei kai tuollaisia vuonna 1957 jo antiikkisiksi koettuja autoja vaivauduttu nostamaan. Saarinen, JOKA/Museovirasto) Takavuosien – muistin mukaan – kylmempinä talvina Suomenlinnan jäätie oli kulkuyhteytenä Helsingin edustallakin. Mutta mitä tapahtui Porkkalanniemeltä mereen ajetulle Pontiacille. (Volker von Bonin / HKM). Isuzu Elf -avolavakuormuri rantautuu Kaivopuistoon Santahaminan jäätieltä. (U.A
Mobilisti Senior 1/24 KAR-AIR KAR-AIR k u v a t a l k o o t. 58
Se oli rutiinikäytäntö isojen tähtimoottorien kohdalla: alimpiin sylintereihin valuva voiteluöljy tai rikastimen liian avokätinen käyttö startissa saattoivat aiheuttaa tulipalon hyvin huolletussakin koneessa.. Mobilisti Senior 1/24 . Lähtöä tekevän koneen äärellä odottelee mies jättimäisen sammuttimen kera. 59 Veljekset Karhumäki oli näkyvä pelaaja Suomen siviili-ilmailussa liki kuuden vuosikymmenen ajan. Tässä arkistoistamme löytyneitä talteen skannattuja Uuden Suomen otoksia 1960-luvulta. kuvat: Mauri Vuorinen / US teksti: Matti Ouvinen Kar-Airin Convair 440 Metropolitan sai vuonna 1960 keulallensa olympiarenkaat, kun yhtiö toimi Suomen olympiajoukkueen kuljetusyhteistyökumppanina Rooman kesäolympialaisissa
60 . DC-6 -koneita oli Kar-Airilla yhteensä kolme, joista yksi saranoidulla keulalla varustettu rahtiversio, joka palveli yhtiötä vuoteen 1982 asti. Ensivuotensa Douglas DC-6B palveli ruotsalaisissa tunnuksissa, kunnes sai rekisteröinnin OH-KDC. Sillä lennettiin Alaskassa rahtia vielä vuosituhannen taitteessa, jolloin se tuhoutui onnettomuudessa.. Toivottavasti NO STEP -merkintöjä noudatettiin orjallisesti! Huomaa staattiselle sähkölle purkautumisväylän tarjovat “hiirenhännät” peräsimessä ja siiven kärjen tuntumassa... Mobilisti Senior 1/24 Käveleminen korkokengät jalassa alumiinilinnun pinnalla vaikuttaa riskialttiilta idealta. Kar-Airin eka kuutonen tuli maahan SAS:n lentueesta
Mobilisti Senior 1/24 . Räntäkelilläkin tie koneelle kulki tuulisen platan halki. Seutulan lentoasemalla ei vielä ollut koneisiin johtavia matkustajasiltoja. Näytille on tuotu Kar-Airin henkilökunnan matkoiltaan tuomia muistoesineitä – myöskö tuo mopo. Convairin aikana koneiden mukana kulkivat kokoonpainuvat portaat matkustajille. Koska matkustajia alettiin kuljettaa busseilla. 61 Kar-Airin messuosastoa keväältä 1960, tiettävästi vapaaajan yleismessuilta. Charter-ohjelmassa olivat tuona kesänä Espanjan aurinkokohteet Costa Brava ja Malaga, Italian Cattolica ja kylpyläkaupunki Baden bei Wien Itävallassa. Viimeistään DC-6:n kokoisten matkustajalentokoneiden myötä syntyi tarve porrasautoille tai matkustajasilloille.
Suomen ilmavoimissa niiden käyttö alkoi jo 30-luvulla, ja siviilipuolella Aerolle ensimmäinen ostettiin vuonna 1950. Se mahdollisti mittarilentämisen ja suunnistamisen alkeisharjottelun maan kamaralla. Mobilisti Senior 1/24 Amerikkalainen Edward Link kehitti nimeään kantaneen Link Trainer -laitteen 30-luvun taitteessa. 62 . Ohjainpaneelin piirtolaite plottasi fiktiivisen koneen lentämän reitin harjoituksen ohjaajalle.. Varhainen simulaattorilaite kieppui ja kallisteli pneumaattisesti, samalla kun instrumentaatio reagoi realistisesti ohjausliikkeisiin pimeässä ohjaamossa istuvalle pilottikokelaalle
2 300 hevosvoimaa – ja terve ruokahalu korkeaoktaaniselle polttoaineelle. Etualalla Karhumäen DC-6 -koneen muhkeat Pratt & Whitney R2800 -tähtimoottorit: 18 sylinteriä, 46 litraa, n. 63 OH-VKB on yksi maailman vanhimmista DC-3 -koneista ja harvinainen siviilikoneeksi alunperin tehty yksilö. Kar-Airille se myytiin vuonna 1957. Se on valmistunut vuonna 1937, jonka jälkeen se laivattiin Eurooppaan, koottiin Hollannissa Fokkerin tehtailla ja myytiin (sittemmin SAS:iin liittyneelle) AB Aerotransportille. Mobilisti Senior 1/24 . Se luovutettiin Suomen Ilmailumuseolle lentokuntoisena vuonna 1982. geologisissa tutkimuslennoissa 1970-luvun lopulla. Mahtaako kenelläkään olla tallessa Kar-Airin Fiat 1100/1300paku, joka häämöttää DC-3:n takana?. Loppuaikoinaan se palveli mm
Mobilisti Senior 1/24 Convairin P&W R2800 -moottorien ja (alakuvat) DC-3:n P&W Twin Wasp -voimanlähteiden huoltoa Seutulassa.. 64
Sirolta näyttävä Metropolitan 440 nieli sisäänsä tarvittaessa jopa 52 matkustajaa, Kar-Airin versioina 48 persoonaa.. Mobilisti Senior 1/24 . Sirolta näyttävä Metropolitan 440 nieli sisäänsä tarvittaessa jopa 52 matkustajaa, Kar-Airin versioina 48 persoonaa. 65 Kar-Airin henkilöstömuotia 1960-luvun alkuvuosilta. Huomaa tyylikkäät analogiset matkatavaravaa'at lähtöselvityksessä
Kai se on huomattu, että Senior-lehti luotiin juuri tällaisten kuvien julkaisuareenaksi. 66 . Ne ovat niin valaisevasti erilaisia, joten uskallan ajatella, että melkein tekee pahaa päästää niiden viestiä unohduksiin. Siirtelin joskus takavuosina Saab 92B:ni (1952-56) kuvan tavalla. K.L.B.. Auton 28 hv ja yli 800 kg painoa (plus matkustajat) altistivat helteisenä kesäpäivänä jäähdytysveden (ei vesipumppua) joskus kiehumiselle. Riskinä on, että kannentiiviste pettää. Pitäisi oleman ajatuksia herättävä kuva. Sen koommin en ole sitä nähnyt. Ainoa ongelma oli löytää lähtöja perilletulopaikoissa sopiva maapenkka tai laituri, koska Saviemissa ei ollut kippiä. Jakeluauton kokoluokkaa oleva Renault (silloin tuotenimenä Saviem) mahdollisti samalla jatkohytissään perheen mukaan oton ja Saab mahtui lavalle. Uskon, että laillani moni pohtii: Missä nuo ovat nyt. Suomessa saatettaisiin paremminkin miettiä tuollaisen hyötyarvoja esimerkiksi kahvilana tai vaikkapa kesätapahtuman kenttävessana. Vanha-autojen omistamiseen liittyy säilytys-, siirtoja varsinkin matka-ajokuluja. Ollaan Saksassa Sinsheimin teknisessä museossa, josta tolpan nokasta – ja yleisön vierailtavissa olevana – löytyy myös Concorde. Möin kuvan Saabin sittemmin Saarijärvelle, auto oli hetken näytteillä Ähtärin edesmenneessä automuseossa. Olkoonkin, ettei perinne-esineeksi nostettu kohde tässä ole auto, vaan USA:ssa valmistettu, olisiko peräti Jumbo Jet. Luulen jopa, että pian yksi sukupolvi on jäänyt vaille näitä ainakin muissa lehdissä. Pelkästään auton omin voimin tapahtuvat pitkät siirtoajot saattavat tuskastuttaa. Mobilisti Senior 1/24 K evätpohdintaa luKijallemme MITÄ TIEDÄT NÄISTÄ. Tässä nähtävät kuvat ovat tosin pääsääntöisesti ajalta ennen rodimuskeli-sportti-ihailua. Jotenkin aavistelen, että vähintään joku 5 prosenttia autoista edes väljästi kiinnostuneista kokee nämä kuvat silmäilyn arvoisiksi. Kuljettelin siis omaa, viininpunaista Saab92B:ni takavuosina muutamaan kertaan näin kätevästi. Menomme kun on valtaliikennettä hitaampaa. Olen onnellisesti pakahtua vanhoista kuvista (kyllä lisääkin kelpaa, kiitos). Harrasteauton ottaminen peräkärryyn tai kuorma-auton lavalle toki vähentää kitkaa maantiellä, mutta miten saada painavat ja kolhot autovanhukset kyytiin
Silti se maatui vuosia Helsingin kaupunkialueen itätuntumassa. Se meni 2022 vaiheilla riemulla Hollantiin. Kuvan 1952 Kapitän oli itse asiassa piilohyvä. ”Wilhelm Gustloff”-niminen sairaalalaiva otti keväällä 1945 Itä-Preussista kyytiinsä saksalaisia siviilipakolaisia ja valtavat määrät haavoittuneita, tavoitteenaan päästä turvallisesti Lyypekkiin. Kun Esko kuoli, hänen Lahden Ämmälän laani jouduttiin(?) tyhjentämään vauhdilla. Tapaus Esko Rahkonen ja hänen kymmenet, elleivät sadat, autojen talteenotot. Ulkomailla vanhojen seinämainosten, esitteiden ja vastaavien keräily on ihan oma harrastehaaransa, vähän ehkä toisin kuin Suomessa, jossa ei pruukattane kielillä hienostella. Se taas tuo mieleen yli 10 000 hukkunutta vaatineen katastrofin. Monet niistä olivat jobbarien Saksasta jälkiuittamia (kuten silloin ilkuttiin) ja väsähtäneitä ”Hampurin takseja”. Suuri osa kalustosta meni erittäin osaavan auttajan, huutokaupan käytännössä vetäneen Matti Eskolan ansiosta harrastajille – Viroa myöten. Marinesko kuitenkin huomasi aseistamattoman Gustloffin ja torpedoi sen upoksiin. Mutta tuo Gustloff. Neuvostosukellusvene S-13:n ukrainalaissyntyinen päällikkö A. Tapaus oli toki tiedossa, mutta eihän Suomessa nyt kukaan halua tallettaa autoa, jota ei ole kummemmin edes tuotu Suomeen. (Mobilistissa on ollut Juha Peltosen juttu aiheesta.). Silti sitä “irtotauhkaa” meni romulavakaupalla suoraan Kuusakosken kautta. Siinäkö myös syy, miksi esimerkiksi USA-autot pulaja sotavuosilta 1940-46 eivät juurikaan kiinnosta Suomessa. Yhden niistä elvytti näyteikkunakuntoon muutama vuosi sitten Tuukka Perkoila. Mobilisti Senior 1/24 . Kuulemma ainoastaan noin 1 200 matkustajaa pelastui. Kuten kuvassa: ehkä TFord etuakseli nousee romulavan kyytiin. 67 1952 Opel Kapitäneja ei tullut maahan uutena, tosin joitakin kymmeniä saatiin jälkeenpäin Suomeen käytettyinä ja ns. Kuvata-kopioin kerran Saksan matkalla tämän mystisen mainoksen. Mitäpä kuvan ”Kipparille” sitten tapahtui. Se mainostaa saksalaisen Gustloff-tehtaan tekemiä sota-aikaisia puukaasulaitteita, joiden luvattiin kehittävän ajoon tarvittua kaasua, paloi sitten pytyssä turvetta, tai ”kovatai pehmopuuta” – mitä lienee tarkoitettu. merimiesautoina
Sieltä saman ison, entisen korjaamokaton alta löytyivät muun muassa aito V8-takatuuppariTatra (noin 1957), 50-luvun Chevroleteista ehkä se vähimmälle huomiolle jääneiden vuosimallien 1953-54 edustaja, yhä aika tuoreissa käyttökilvissä ollut Panhard PL 17 1960, ja esimerkiksi hiukan rujosti kaksiväriseksi maalattu LahnaŠkoda 1954 ym. Mobilisti Senior 1/24 Tuntuu kuin se oli eilen, jolloin piipahdin tässäkin tallissa, entisen Viipurin läänin länsilaidalla. Ammattimies Antero oli kaukoviisaasti sijoitellut säästörahojaan hyvin erikoisiin autoihin ja ilmeisen oikealla silmällä. Äskeisten vuosien tulevaisuudentoivo-kansan suuresta intohimosta se todistaa: jos nähtiin pitkään seissyt Saab 900, oli pikatulkinta ”sehän ei siis enää ollut kenenkään”. Tilanne nyt. Olen pelkkää kysymysmerkkiä, mutta ajotapahtumissa en ole noita nähnyt. 68 . Siispä omana Zorro-urheusmerkkinä iskettiin ainakin takalasi paskaksi.
Aikoinaan varsin viehko uutuusmalli, Audi 80, taisi jäädä Suomessakin sisarpuolensa VW Passatin varjoon. Helsingin kaupunki korjasi auton pois, tietty sulattoon. Senkin jälkeen ehkä vielä loppukohtaus nuorisoautona. 69 Nämä kaksi kuvaa ovat vajaasti 20 vuoden takaa, Helsingin Tattarisuolta, ihan siitä kadun varresta. Kun nostaa jouset tarpeeksi ylös, auto kestää taas (yli)kuormaa, jousien lyömättä pohjaan. Päinvastoin, vapaan kasvatuksen herranlahjat pilkkoivat auton kuvan ilmiasuun. Samalle pihalle jäi muuten myös avomallinen MB 190SL, joka sekin loitonnettiin alueelta. Kilvet näyttäisivät olevan vuodelta 1938, mutta kulumisaste viittaa sodanjälkeiseen aikaan. Jo ennen sotia siviilissä (usein takseina) sitten puukaasulla sodissa, sotien jälkeen – katso kuvaa. Mobilisti Senior 1/24 . Kuvan MB 220S:n, ellei jopa SE:n, osti muuan aatelisen oloisesti toiminut, tuoden sen ajamalla Sveitsistä. Hän, ilmeisen ehkä säästeliäs mies, vei sen kenties alueen halvimmalle entisöijälle, mutta se ei edistynyt kättelyä pidemmälle. Kuvan auto lienee ollut Oulunläänin maaseututaksi tunnuksin O-613. Entä tuo ajo-ominaisuuksien korjauskikka. Mutta näkyykö talteenottajia. Tyypillinen sitä ikämallia (1937) oleva Dodge, jotka siis ajettiin Suomessa viimeistä sytytyskipinää myöten taatusti loppuun. Miten senkin selität. Tämän olisi saanut noutaa vajaat 10 vuotta sitten maksutta silloisen toimituksemme miltei aitanaapurista. Kukaan ei noutanut. Miten mahtoivat ajo-ominaisuudet suhtautua moiseen?. Audi 80 esiteltiin reilusti yli 40 vuotta sitten, eli olisi ikänsä vuoksi nyt MR-kelpoinen
Olen myöhemmin nähnyt samanlaisen – vai saman – Willys Jeep Jeepsterin, 4-hengen avoauton Helsingin jenkkiautoillassa. Katoksista päätellen arvailisin Esko Rahkosen ulkotarhaa. Auto korjattiin ja nimekäs autokauppias säilytti sitä vuosia keskeisellä paikalla Helsinkiä. Onpahan vaan sen verran harvinainen ja varmaan myös haluttu & himoittu, että luulisin siitä heltiävän tietoa vähän somekenttää ravistelemalla. Mobilisti Senior 1/24 Missähän tuonkin kuvan otin, nyt ei muisti morseta. Tieto sen olemassaolosta tihkui sittemmin Ranskaan, ja sinnehän se kai meni.... 70 . Helsingissä 22.4.2008 kuvattu Suomi-ihmeellisyys, avomallinen 1952 Peugeot 203, jolla Siro Toivela ajoi Eltsussa pahoin päin puuta; kuvat kolarin jälkitilanteista ja hurjannäköisistä pelastustoimsita on nähty vastikään Mobilistin sivuillakin
Hänen vaativin työkohteensa oli ainoa Suomessa säästynyt Jordan, vuodelta 1928. Ei siitä ole montaakaan vuotta, kun tämän auton sitkeä entisöijä menehtyi tapaturmaisesti. ruuviperä. pikasakotin on jopa säästynyt. On tutina siitä, että ao. Mobilisti Senior 1/24 . Mitä muita merkkejä pystyisit nimeämään?. Huomaa myös auton erikoinen ns. T-Fordit tunnetaan ruuviperistä, yllättäen myös Peugeot (ainakin 203). 71 Runsaasti puheissa yhä kiertävä tapaus oli aikoinaan poliisimme maahantuojalta lahjana saama Porsche. Tässä hailukassa kuvassa auto on BO-4 -kilvin. Se jäi nyt kesken, jatko lienee avoin
72 . Vain vuotta myöhemmin paikkakunnan herranlahjat kunnostautuivat kivittämällä kaikki auton lasit muusiksi, vain takalasi jäi vahingossa ehjäksi. Se uhkasi kuitenkin jäädä loppuiäkseen sinne, kunnes Don Juan -niminen romantikko-tollo astui areenalle ja kuljetutti sen kankeasti ja kalliisti (painava ja pitkä) katon alle, lähelle Lappeenrantaa. Yksi on aika varmaa: ei voi olla paljon ajettu. Viidettä ja sitä ainoaa ajokuntoista ei löytyne. Toinen: siinä on rattivaihde, eikä (aiheetta) pelättyä esivalintaista Wilsonia. Mobilisti Senior 1/24 Katon alla Rahkosella säilytetty hyväkuntoinen Moon-henkilöauto oli vielä ikivanhoissa USA-kilvissä; Esko kun kävi laulelemassa myös Floridan suomalaisille. Sen jälkeen auto kyllä työnnettiin parempaan suojaan edes verkkoaidan taakse. Suomesta Keijo Hirvoselta Joensuusta löytyy elvytetty Moon 1928 avolavana ja toinen, kovin kulunut mutta räpeltämätön neliovinen avomalli, Syvähuoko-suvulta Espoon Automuseossa ja neljäs (vahvistamaton) 1929-30 Roadster Joensuun yläpuolelta, erään virkavallan edustajan perikunnalta. Ajatus, jota ehkä ei pidä unohtaa: Englanti on kai siitä outo maa, että pelkästään tuon säilyneen rekisterikilven mukaan sieltä löytyy kaikki tieto sen taustavaiheista. Ja kolmas: pellit ovat yllättävän terveet.. Ujo vihje: jos vapiset innosta pelastaa A-S:n edelleen, se tollo löytyy tämän lehden apinalaatikosta. Ikuistin nämä kuvat silloin tuoreesti Hyvinkäälle tuodusta 7 hengen 1955 Armstrong-Siddeley Limousinesta kevättalvella 2008
Kun ohjauspyöräkään ei ollut ihan se alkuperäisin. Täytyy liki nolona tunnustaa: ostin 1988 Mercedes-Benz 190 E:n pois miltei säälistä, koska se ei silloin kelvannut kenellekään. Vähän riepuinen se oli ja innostusta ehkä lamauttavasti kovakattoinen, mutta... Onko tässä sama auto. Kiva sodanjälkeinen, paripyöräinen kevyen luokan Citroën 1952(?) avolava. Eli: jos kanttien hinnat (sekö on joku ähäkutiilo?) laskevatkin, eikö se toisaalta helpota niiden ostoa! Ja toisin kuin nykyautoissa, niiden elvytykseen tarvitaan harvoin tietokonetta, erityisiä kumilaatuja, vaikeaselkoisia kaasuttimia tai ruiskuja. 73 Yli 10 vuotta sitten kuoli poikkeuksellisen ”hyvä vainuamaan-vanhoja-autoja”harrastaja. Entä tuo kolmas, 1950-52 Fiat 500 Topolino. Entä tuo kuin pienennetty sota-aikainen Citroën T 45 -kuorma-auto. Myyjän kannalta ongelma on se, että kansa kyllä vaeltaa huuli pyöreänä, mutta kun mikään ei saisi maksaa mitään. Tiedän kaikkien autojen löytäneen ostajansa, mutta reilu vuosikymmen myöhemmin ainoa, jonka kohtalon tunnen, on oma hankintani. Eli nyt vuosikymmenien takaiset ikiseisokit esiin ja elvytys pohdittavaksi!. Yksi tuollainen on tunnetun Citroënhuoltokorjaamon maskottina. Sinänsä aivan upea ajolaite! Olin tuolloin kaikkien aikojen typerys. Saisihan sen avokaton vaikka jälki-istutettua siihen. Peugeot lehdessäkin oli tarjolla huolella ja osaavasti entisöity umpimallinen ja ajokuntoinen noin 1932-33 neliovinen Peugeot – hintaan 10 200 €. Luulen, ettei. Ei kaivata kuin hiukan hillitympää kaasujalkaa, vähän enemmän hakeutumista sivuteille, eikä suuriin julkisiin hiluihin, niin voit vielä ihastua näihin. Nippa nappa 30 täyttävistä autoista, maksetaan nykyisin pipihintoja. Sen sijaan jopa 30-luvun puoleiset ”kantit” alkavat olla ei enää sietovaan nolon halpoja. Silti, näkymättömissä on! Välähdyksiä eräästä varastosta, josta löytyy 1920-50-autoihin liittyvää pikkuosaa tajunnan pystymättä ymmärtämään määrää, saati tunnistamaan kuin murto-osan. Vallankin jos on vähänkään avokattoa, muskelia tai turboa. Tuorein suomalainen Peugeot-kerholehti sen taas todisti. Hannasin, pässi, ostaa sen. Kun hänen pääkaupunkiseudulla ollutta varastoaan päästiin purkamaan, löytyi kaikenlaista. Jotta tarjonta elpyisi, siksi muun muassa nämä kuvat. Mobilisti Senior 1/24
Näytillä oli – Hesarin mukaan – 13 kuorma-autoa, 10 maastoautoa, 4 linja-autoa, 1 kilpuri, traktoriperävaunuyhdistelmä ja erillaisia moottoreita. Sisu-maastokuorma-auto (ProtoSisu), Sisun nestemoottori, etuvetoinen Triumph 1300 ja Jyry-Sisu, jonka uusia lasikuidusta valmistettuja lokasuojia sai mäiskiä pesäpallomailalla kestävyyden todistamiseksi! teksti: Matti Ouvinen kuvat: Holger Eklund Suomen Autoteollisuuden johtaja, vuorineuvos Tor Nessling puhuu. Taustalla Proto-Sisu.. 74 . Näyttelyn uutuuksia olivat mm. Mobilisti Senior 1/24 AUTOPARAATI 66 AUTOPARAATI 66 S uomen A utoteolliSuuS o y Suomen Autoteollisuus esitteli tuotantoaan ja maahantuontiohjelmiaan Helsingin Messuhallissa 18.-21.11.1965
Liuta huippusuosittuja Triumph Heraldeja – moniko nykyisin nähdään umpiautona. Turvalasi ei vielä ollut itsestäänselvyys kaikissa autoissa. Etuvedon ansiosta lattia on lähes tasainen, vaihdekeppi törröttää viistosti tulipellistä. . Mobilisti Senior 1/24 . Näkymä henkilöautorivistöön. Ikkunassa mainostetaan Triplexin "vyöhykekarkaistua" tuulilasia. Näyttelytelineellä esillä oli vasta oikealta ohjattava malli. 75 . Taustalla valikoima Land Rovereita, myös Forward Control -bulldogversiona, Rover P5 (tuotannossa vuoteen 1973 asti!) ja uusi P6. Seuraajamalli Triumph 1500TC ja Dolomite olivat taas takavetoisia.. Mailerien kanssa markkinoista kilpaillut (pian samaa konsernia) etuveto-Triumph ei ollut menestys. Etuvetoinen Triumph 1300 oli vuoden 1965 uutuus
Huomaa myös hydraulimoottorien mahdollistama hyvä maavara peräkärryssä. K-sarja on tutuin TVH:n käytöstä, niitä tehtiin Tieja Vesihallinnolle yli 500 kappaletta, osaltaan kiitos Maailmanpankin rahoitusavun. Helsingin Sanomien jutussa mainostettiin, että yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla lasikuituisen lokasuojan kestävyyttä pesäpallomailalla hutkimalla!. Tampellan lavetin ja tykin pohjalle suunniteltiin myös israelilainen Soltam M68; Suomen ja Israelin aseteollisuusvaihto oli 1960-luvulla varsin vilkasta, syntyihän myös Israelin Galil-rynnäkkökivääri osaksi M/62:n pohjalta. Lujitemuovikonepellillä ja -lokasuojilla varustettu Jyry-Sisu. 76 . Mobilisti Senior 1/24 Nuffield-traktori on muokattu kotimaisella turvaohjaamolla, ruotsalaisella Ösa All-Grip -tukkinosturilla ja Sisun nestemoottorijärjestelmällä, joka tarjosi etenemiskykyä valtavasti parantavan vetävän peräkärryn. Tampellan 122 K 60 -kanuuna varustettiin Sisun nestemoottoreilla, joiden työntövoiman ansiosta Proto-Sisu liikkui tykki perässä vaikeassakin maastossa
Rover, Triumph, Land Rover, Rolls-Royce ja Leyland. Suomen Autoteollisuus Oy eli huippuaan 1960-luvun puolivälissä. Sillä oli oman Sisun lisäksi edustuksinaan mm. Mobilisti Senior 1/24 . Se ehti valmistaa myös raitovaunukalustoa ja tuoda maahan mm. Suomen Autoteollisuus valmisti myös rautatiekalustoa ja perävaunuja. Steyr-Pucheja. Vieressä uusi Sisu-maastokuormuri – siis Proto-Sisu.. Samana vuonna perustettiin Kolumbiaan Sisu de Colombia Limitada -tytäryhtiö. Vuonna 1965 se työllisti yli tuhat henkeä. 77 Etualalla erottuu korittamattoman bussialustan keula. Näyttelyviikonloppuna järjestettiin myös kiertokäyntejä Sisun Karjaan tehtaalla
Leyland 2 Tonner -jakelukuormurin alumiinikioski on varmaankin kotimaista valmistetta.. Vain neljätoista autoa selvisi maaliin, Lampinen/ Thuner-autokunta sijalla 13, perässään tallikaverit Dubois/Piot. 78 . Tehtaan Spitfiret varustettiin alumiiniluukuilla ja tulevan – vuonna 1966 esiteltävän – Triumph GT6:n tyylisellä lasikuituisella fastback-katolla, joka erottuu jutun avauskuvassa. Triumph TR4A on varustettu hyvnnäköisellä kovakatolla. Mobilisti Senior 1/24 Poikain suosikki oli Triumph Spitfire, jolla Simo Lampinen ajoi Monte-Carlossa 1965 yleiskilpailun sijalle kartturinaan Jyrki Ahava. Lampinen kisasi 1965 Spitfirellä myös Le Mansissa ja ajoi Triumphin tehdaskuskeista parhaat kierrosajat niin harjoituksissa kuin kisassakin – päivällä ja yöllä
Hytit valmisti Kiitokori Kausalassa. Se oli Euroopan ensimmäinen sarjavalmistienen hydraulisesti kipattavalla ohjaamolla varustettu kuormuri.. Mobilisti Senior 1/24 . 79 Sisu-valikoimaa kaikkiin tarpeisiin. TVH:n Jyry-Sisu ja Nalle-Sisu Elannon väreissä. Vasemmalla rivi Kontioita, oikealla muovikuonoinen Jyry-Sisu, Nalle-Sisu ja kaksi uutta Proto-Sisu -maastokuormuria, yksi täysavonaisena, eteenpäin taittuvalla jeeppimäisellä tuulilasilla, toinen perässään Ilmari Louhion keksimällä nestemoottorijärjestelmällä varustettu 122 K 60 -kanuuna. Aurinkovarjot ja puutarhatuolit tuovat kesäistä tunnelmaa marraskuiseen näyttelyyn! Jyry-Sisun nokaton malli oli KB, tässä nostotelillisenä KB-112-mallina
Ehkä keskeisimpänä olivat havainnot ohi ajaneista autoista. Sekaan liimattujen lehtileikkeiden perusteella häntä kiinnostivat myös auto-onnettomuudet ja varkaudet, sekä uusien autojen näyttelyt, kun niitä miltei vuosikymmenen tauon jälkeen alettiin taas järjestää. Mutta mihinpä nuori mies tarvitsi niin paljon muistiinpanokapasiteettia. Useimmat havaintonsa Terho Valanne teki Oriveden Koppalantien haarassa, jossa kalustoa liikkui jo sota-aikana kohtalaisesti ja sitten rauhan tultua vähitellen kasvavissa määrin. Maaseudun rajallinen autokanta ja lähdemateriaalin niukkuus sanelivat sen, että toimissaan selvästi tarkkuuteen ja yksityiskohtiin panostava Terho ei tunnistanut läheskään kaikkia tiellä liikkujia, mutta jokaisen rekisterinumeron ja muut oleelliset tuntomerkit hän kirjasi huolellisesti ylös. Tarkkailuja muistiinkirjaamisharraste päättyi. 80 . Esimerkiksi lukemattomien tapahtumien ja asioiden tallettamiseen säätiloista maanviljelyn vuotuisiin vaiheisiin. Mobilisti Senior 1/24 Käsintehtyjä auto päivä kirjoja Tieteellisellä tarkkuudella P uukaasutinautojen jäljiltä teiden varsilla lojui 40-luvulla runsaasti tyhjiä, paperista valmistettuja pilkesäkkejä. Vielä sittenkin kun säkit olivat hävinneet puukaasun mukana käytöstä, nikkaroi ja tuunasi Terho omat vihkonsa, kunnes niitä oli jo yhteensä kymmeniä. Päilahden Orivedellä asunut miehen alku nimeltä Terho Valanne keksi hyödyntää niitä piirrosten ja muistiinpanojen tekemisessä, yksinkertaisesti säkkien siistit sivuosat irtileikkaamalla
Leppälä . 1949-1951 Volkswagen – siis Folgenswagen" – oli suoranainen nähtävyys, niin suuri pula niistä oli. Tässä USA:n lähetystön cadillac ja autoilija Karttusen linjuri. Rata-autoiksi kelpasivat pitkään vanhat, isot ja väkevät kantit, kuten pitkään Helsingin ratapihalla lojunut 1929 Cadillac, joka oli käytössä vuoteen 1965. Tässä esittelemme vain yhden, 1940-50-lukujen vaihteen vihon sisältöä. Yhteensä tuhansia sivuja käsittävien luomusten täydellinen esittely vaatisi niin paljon tilaa, että niistä huolehtivan suvun täytyy kehitellä jokin keino vähitellen haurastuvien teosten digitoimiseksi ja siten helpommin tutustuttavaksi. Siellä hänestä tuli lopulta arvostettu professori, joka tunnettiin muun muassa uraa uurtavista koivututkimuksistaan. 81 vasta 1950-luvun puolivälin paikkeilla, kun hän lähti opiskelemaan biologiaa Turun yliopistoon. Mobilisti Senior 1/24 . Nyt auto on Rautatiemuseon kokoelmissa entistettynä.. Rekisteribongauksiksi laskettiin myös lehtileikkeistä bongatut rekisteritunnukset. Mittava nuoruuden muistivihkoarkisto harveni välivuosina saunansytykkeinä, mutta onneksi paljon on myös säästynyt. TerhoValanne -aineistoa meille ystävällisesti lainasi Jarno Jokinen via A. Ensimmäinen virallinen erä tuli kesällä 1950. 1949-1951 Volkswagen – siis "Folgenswagen" – oli suoranainen nähtävyys, niin suuri pula niistä oli
Mobilisti Senior 1/24 NSU-moottoripyörä, pitkä musta Nash lokasuojien varapyöräupotuksin, violetti 2-ovinen umpi-Mercedes, Pyynikin Austin kuormuri ja kauppamatkustajan sininen Ford Taunus… Osa havainnoista on helppo hahmottaa aikaan ja paikkaan, osa ei. 82 . Entä “musta loistovaunu” rekisterillä T-2. Esimerkiksi 2-ovisista MB-sedaneista on vaikea löytää mitään kuvia Suomen kilvissä. Turun läänin maaherra. Geologisen tutkimuslaitoksen puolitonninen Austin 10 Van on ollut vihreässä värissään suorastaan tyylikäs ilmestys.
Wärtsilän Jeep lienee harvinainen siviilimarkkinoille suunnitellun Station Wagonin tavaraversio vaiko sittenkin täällä koritettu sotaratsu. 83 Federal-kuormuri perävaunuineen on edustanut rahtiliikenteen raskaampaa päätä, vaikka takana ei ole ollut edes teliperää, vaan ainoastaan paripyörät. Eurooppalaiskaluston yleistymisestä kertovat “Waux-hall”, BMW ja “Hilman” -havainnot. Keltamusta Chevrolet-umpikaappi on erottunut edukseen konservatiivisessa katukuvassa. Harmaankeltainen Ford V8 Coupe ei ole ollut jokapäiväinen näky, mutta ei sentään hätkähdyttävä ihme. Vauxhall on ollut merkin muhkeimmasta päästä kolmella sivuikkunallaan, kuten Valanteen merkintä osoittaa. Mobilisti Senior 1/24 . Artekno-niminen yritys on yhä olemassa, mutta puutarhojen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Vauxhall on ollut merkin muhkeimmasta päästä kolmella sivuikkunallaan, kuten Valanteen merkintä osoittaa. Mobilisti Senior 1/24 . Eurooppalaiskaluston yleistymisestä kertovat “Waux-hall”, BMW ja “Hilman” -havainnot. Harmaankeltainen Ford V8 Coupe ei ole ollut jokapäiväinen näky, mutta ei sentään hätkähdyttävä ihme. Keltamusta Chevrolet-umpikaappi on erottunut edukseen konservatiivisessa katukuvassa. Wärtsilän Jeep lienee harvinainen siviilimarkkinoille suunnitellun Station Wagonin tavaraversio vaiko sittenkin täällä koritettu sotaratsu. Artekno-niminen yritys on yhä olemassa, mutta puutarhojen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.. 83 Federal-kuormuri perävaunuineen on edustanut rahtiliikenteen raskaampaa päätä, vaikka takana ei ole ollut edes teliperää, vaan ainoastaan paripyörät
Tutustu valikoimaan Motonet-tavarataloissa tai tilaa verkkokaupasta! Ennen oli öljykin peltikannussa British Classic Motor Oil 20W-50 MOOTTORIÖLJY Mineraalipohjainen moottoriöljy aidossa peltikannussa vanhempiin, vapaasti hengittäviin harrasteajoneuvoihin. Motonetista saat laadukkaimmat tarvikkeet auton pesuun, kiillotukseen ja sisätilojen viimeistelyyn. Tutuilla öljyillämme pidät ajopelisi luistavasti liikenteessä, ja laaja autokemikaalien valikoimamme kattaa takuulla kaikki tarpeesi. Koostumus vähentää öljyn kulutusta sekä vuotoa.