kansi2_2020.indd 2 kansi2_2020.indd 2 8.6.2020 14.19 8.6.2020 14.19. ?Shokkikuvia vuosien takaa . 2 Missä ne ovat nyt. KADONNEET RANSKALAISAUTOT . . ALFA ROMEO SUOMESSA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2020 | 13,00 € S e n io r No. KUMMAT OTTAISIT, MR-KILVET VAI ALKUPERÄISET
09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 Helsinki PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Turha silti luulla, että pieni auto olisi helpompi entisöidä, päinvastoin. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Forssa ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Sisältö KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 Helsinki puh. 15 Sen auton tarina 18 Harvinaisia ranskalaisia 26 Matti Korjulan albumista 28 Shokkikuvia 37 Monika 38 Ford Fairlane 40 Autokeskuksen vuosia 44 Uutisia, tapahtumia & kuultua 54 Lukijoiden postia 56 Alfa Romeoita Suomessa 62 Tuontitoiveita 68 Ei huolta huoltoasemista 76 Volkkarivarasto 80 Ilmailukuvia S anovat: ”Small is beautiful”, pieni on kaunista. Lehti ilmestyy vuonna 2020 26.6., 11.9. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 MR-10 – kilvellä on väliä. Bremer Pienet ja vaikeat sislu_220.indd 3 sislu_220.indd 3 15.6.2020 14.53 15.6.2020 14.53. Sisältö Mobilisti Senior 2/20 . Kukaan ei tunne koko ajolaitetta, ja koska pienet ovat myös yleensä niitä kaikkein hauraimpia, osia ei tahdo löytyä mistään. Kai L. Viimeistään viimeisin entisöintikohteeni, Gutbrod Superior 1951, avasi mieleni korostamaan tämän kokoluokan olemassaoloa. Tätä totuutta suuri yleisö tai lehdistö eivät tapaa huomioida. 6 Missä ne ovat. Jotakin kannustavaa toivoisi tapahtuvaksi, jotta näitä merkkikirjon pienimpiä ja niiden vaalijoita nähtäisiin jatkossa enemmän. Vaivalla ajoilmeeseen palautetun ”vaivaisauton” ympärillä ei kaksisesti liehuta. Huomasin sellaista elvyttäessäni olevan aika yksin. Arvostuksen vajeen näkee siitä, että kansaa kertyy ajotapahtumissa eniten isompien ja tuttujen mainemerkkien äärelle. ja 4.12
K.L.B. Vaikka moni moista vähättelee, ihmiset ovat nähneet vaivaa saadakseen hoiva-autoonsa siihen ajallisesti kuuluvat kilvet. 4 . mr10.indd 4 mr10.indd 4 15.6.2020 14.50 15.6.2020 14.50. Mobilisti Senior 2/20 KILPINOSTALGIAA Arvostamani harrastaja, entisöinnit osannut Mauri Tossavainen Lahdesta tapasi toistella rekisterikilven olevan iso osa ajoneuvon identiteettiä
Vaikka ne olikin tehty Intiassa, silti ”vanhoilla kunnon Continental-tehtaan koneilla”, lupaili myyjä. Olin kuvitellut että MR-kilpi säilyisi voimassa, vaikka muutama katsastuskierros jäisikin väliin. Nyt alla soi iso duuri Vammalasta hankituilla uusilla Michelineillä. erään harrastajan maahantuottamat Continental-ristikudosrenkaat. Kun satsasin vielä uusiin iskunvaimentimiin, maistuu ajaminen nyt maukkaammalta kuin koskaan ennen. Kirjoittajan isä Lauri Bremer Mercedesin ratissa joskus 70-luvulla. Viipurin läänin kilvet. Kun sen Jätkäsaaresta aikanaan ajoin kotiin, saatoin kyllä olla tyytyväinen maalaustasoon, mutta auton vaikeat tuplakaasuttimet olivat ihan jumissa. Mersua huolsivat mm. Alkuaan himoitut mustapohjaiset museoajoneuvokilvet tuntuvat menettävän kuitenkin arvostustaan. MB:n ilmeisesti Veho Oy:n vaihtoautohallista hankkinut omistaja numero kaksi oli Hyvinkään ydinkeskustassa toiminut Shellin huoltoaseman dealer. Mitään kamalampaa en ole rengasalalta kokenut kuin ne! Laitoin hyvin nopeasti sijalle hieman käytetyt Michelinin vyörenkaat. Veikkaan, että kyseessä oli Lauri Myllylä. Myöhemmin Helsingin Poliisilaitoksen Sturenkadun toimistossa asioidessani ihana rouva Ådiers kysäisi: ”Eikö sinua muuten kiinnostaisi nämä uudentyyppiset MR-kilvet?” Pöydällä oli kasassa uunituoreet MR-1, MR-2, MR-3 ja MR-4tunnukset. Mersun muutos RKE-166 kilvistä MR-10 kilpiin tapahtui vasta 1983. Mitä yleensä ajatellaan tarpeesta saada harrasteajoneuvoon siihen tiettävästi uutena kuuluneet tunnukset takaisin. Niihin loihditiin Virossa uudet pellit ja maalit ja kymmeniä maastureita palasi aikaan Suomeen uuden oloisessa kimalteessa. 5 K ilpi-viranomaisiamme on ilo kehua. Sain kuulla, että oululainen harrastaja oli varannut ne Ouluun. No, tyypillinen pikkuharmi nykybensalla muissakin vähän ajettavissa. Toisaalta, nyt keulalla oleva MR-10 -kilpi olisi myös säilyttämisen arvoinen. Auto viipyi naapurimaassa iäisyyden ja pelkäsin jo pahinta. MR-8 istutettiin USA:sta hankkimani 1957 Cadillaciin, joka jäi minulta sittemmin katsastamatta. Taas, vaikka Henri Valkila oli ne juuri edelliskesänä loihtinut vireeseen. Ruostetta ja rengasrulettia 1990-luvun lopulla viehätyin amerikkalaisen Arthur Glazen puheista. Jos moottori ehti tulla lämpimäksi, starttia saa venyttää pitkään ennen kuin moottori sytyttää. Arthur houkutteli minut luovuttamaan MB:n käsittelyyn Viroon. Tuon tyypin Mersu on kuulemma viimeinen, joka on vielä suunniteltu kulkemaan ristikudosrenkailla. Jonkunlaisen reilun pelin nimessä voisi vielä ehkä toivoa, että elvytettyyn autoon saataisiin takaisin siihen uutena kuuluneet läänikilvet, vaikka esim. Siihen päälle kasaantuivat vielä rengasongelmat. Siinähän ovat tavallaan lapselliset tunteet vastaan aikamiehen kypsä järki. Kivasta ideasta haalistui henki sen jälkeen kun kivuttiin tunnuksissa yli MR-999 – nelinumeroa kun ei enää saatu käyttöön MR-yhdistelmään. Kysyin, voisinko minäkin varata ennakkoon pari tuollaista ja rouva Ådiers otti sivuun tunnukset MR-8, MR-9 ja MR-10, arvellen ettei sentyyppisiä kilpiä koskaan tultane suuria määriä kysyttämään. Harmittaa En tiedä mitään Mersustani ajalta ennen vuotta 1966. Kaasuttimet, vaikka Jonni Enqvist otti ne kahdesti auki, saavat minut käynnistäessä hämilleen. MR-9 kilvet istutettiin aikanaan 1984 USA:sta ostamaani 1948 International umpikylki-pakuun, ja siinä ne ovat edelleen. Jaettiinhan V-alkuisia kilpiä vuoteen 1939 saakka, lähes numeroon 9500 asti. MR-1 kilpi kai päätyi 1949-57 poliisimallin Volvo ”Sugganille”. Kun sen sitten otin uudelleen ajoon, oli joku kaapannut käyttöönsä kilvet MR-8. Erään tehtaan tietäjän mukaan W111 eli MB 220-tyyppeihin ei pidä asentaa vyörenkaita. Vaistoan, että MB oli uutena Helsingin kilvissä, mutta kulki jo 1966 Hyvinkäällä tunnuksin UEK-16. En valitettavasti muista nimeä. Sovittiin etulokasuojiin ilmestyneiden ruostekuplien paikkauksesta ja täysmaalauksesta. He ovat joustaneet lähes kaikissa puolihulluissa toiveissamme tavalla, jota 1940-60 -luvuilla samalta taholta vinoilut kokeneen on vaikea uskoa todeksi. Kokeilin kaikenlaista. Kaveri oli hurmannut virolaiset ja pysyttänyt sinne eräänlaisen autojen elvyttämön, pääasiakkainaan Toyota Hiace HJ-60 maasturit. Minun aikana MB hyväksyttiin museoautoksi Utissa keväällä 1981 ja UEK-16 muuttui tunnukseksi RKE-166. Alkuperäisestä, valmistajan oranssista kantakortista löytyvillä alustaja moottorinumeroilla sen saanee selville. Nyt mielenrauhaani jäytää pohdinta, pitäisikö auton rekisteritunnus palauttaa mahdollisimman alkuperäiseksi. Museokilpineen Mersu kuitenkin näyttää jälkeenpäin Suomeen tuodulta, autolta, joka on vailla mitään kotimaisesti kiinnostavaa taustaa. En edelleenkään ymmärrä että noin pääsi käymään. Vähäiset käyttövuodet ja ajomäärä viittaavat aikaan, jolloin firmoille oli tärkeää saada täydet kalustopoistot verotuksessa ja autot vaihtoon ennen tulevia isompia remontteja. Huono käynti oli yksi syy, miksi Mersu tyssähti minulta pian seisomaan. Vähän kaikki paikat olivat jumissa ja nesteet vähän väliä haihtuneet. Toki sillä välistä yritin ajellakin, mutta pitkä seisotus teki auton menohaluista änkyttäviä. Suomen Pankin autoasentaja Jorma Koskela, sekä Pitäjänmäen Veho oy, jossa 34.180 km:n kohdalla teetettiin iso moottoriremontti. Silloin isäni osti sen neljä vuotta käytettynä, mittarissa 103.970 km. Ostin mm. Ne olivat lähes yhtä kamalat ja lisäksi kivikoviksi ikääntyneet. Palautin keväänä 14 vuoden tauon jälkeen Lauri-isältäni perimäni 1962 Mercedes-Benz 220S (W111)-yksilön ajokuntoon. Mobilisti Senior 2/20 . . Jäihän niitä pikku murheita, kuten toimimaton moottorin jäähdytysveden lämpömittari. Hatara arvelu on, että ensiomistaja olisi voinut olla vakuutusyhtiö Pohjola. Ymmärtäisin, että tyytyväisyys oli molemminpuolista. mr10.indd 5 mr10.indd 5 15.6.2020 14.50 15.6.2020 14.50. On kuulemma enää harvojen osaajien työtä
Kiva, jos te lukijamme reagoitte näihin kuviin. 6 . Merkillistä, miten jotkut ammoin joutavina syrjään sysäämäni kuvat ovatkin myöhemmin aivan eri näkökohdista katsottuina kiintoisia. Kuva joka antaa katetta ymmärtää miksi tätä 1946-48 Fordin nokkamallia kutsuttiin Suomessa Keltanokaksi. Kuva on USA:sta, eikä samannäköistä ole kai koskaan tuotu Suomeen edes jälkeenpäin. Mobilisti Senior 2/20 Missä ne ovat nyt. Mielikuvat kuvien autojen edelleen olemassaolosta ovat kuitenkin synkänpuhuvia. K.L.B. missaneovatnyt.indd 6 missaneovatnyt.indd 6 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21
silloin 93287480. Mobilisti Senior 2/20 . Kuva keväältä 2007. Tätä, lopultakin melko hyvää 1939 Chevroletia peltiseppä-automaalari Eino Lehtonen Nurmijärven Palojoelta säilytti sisätiloissaan pitkään. Tämä malli esikuvana tehtiin sittemmin sarja repro-vastaavia, joita pari löytyy Suomestakin, toinen Helsingin Mannerheimintie 62 tienoilta, toinen Lemiltä Petteri Kouvolta. Kun vierastöitä pakkasi päälle, oma jäi kuitenkin laittamatta. Ei näitäkään ”1500” Wolseley-tyyppejä tuotu kuin kourallinen. Jenkeistä tuotu kutistettu Buick STW, mutta eihän sellaisella kukaan ”kehdannut” ajella. Chevrolet 1950-52 (Panel Van?) se on, mutta huomaa korityyppi: selvä tehtaan tekemä ikkunallinen 6-7 hengen kuorma-autoilmeinen (Load Master) ”farmari”. Mahtoiko tuota ehtiä pelastamaan kukaan ajoissa. Kuva lienee otettu jotkut 20 vuotta sitten. Olisiko tässä ainoa säilynyt. 7 Helsingin tullihuutokauppa syksyllä 1989. Meni kuulemma tutulle. Jos olisi kysytty jotakin tuosta kangaskatosta, olisin voinut ähkäistä: ”Laikka-Peugeot 203!” Vaan kun taitaakin olla tehtaan tekemä. Tuollaista avo-203:sta ei varmaan tullut Suomeen edes näytteeksi. Aika satavarmaa, että meni nopsaan sulattoon. missaneovatnyt.indd 7 missaneovatnyt.indd 7 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Kuvan lähetti aikanaan Timo Rasimus, puh
Rettigin pitkästä, oliko muita. Se yksilö löytyy nyt Yrjö Bremerin myyntihallista Helsingin Metsälästä. Kukkosen 1961 Cadillac Limousine syksyllä 1990. Tuollainen taisi jäädä joltakin kotiinsa kiiruhtaneelta puolalaiselta nuorelta mieheltä Pornaisiin, ajautuen sieltä Lahteen. Kuvan yksilö oli jo aika rupisessa kunnossa, mutta hyviä saisi helpolla ja ilmeisen halvalla edelleen Puolasta. Kuva lienee otettu kesällä 1991 Suomessa. Kuvauspaikka vaikuttaisi olevan Espoon Automuseon takapiha. Auton alusta on jo jokseenkin samaa kuin Laatikko-Warressa (W 353) eli kierrejouset, 13” pienet pyörät ja levyjarrut edessä. missaneovatnyt.indd 8 missaneovatnyt.indd 8 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Tätä porrasperä-tyypistä uudempaa Warszawaa ei virallisesti ehditty tuoda Suomeen, vaikka joku mainoskin nähtiin. Ehkä sama auto, jonka sittemmin osti Sinebrykoff Oy mainosautokseen maalauttaen sen palokunnan punaiseksi. 1966 Wartburg on 1956 aloitetun korimallisarjan viimeisin, teknisesti kypsin ja varmin sekä – tänään – halutuin keräilymalli. Toivoa sopii että UYF-19 -kilpinen yksilö on yhä voimissaan. Mobilisti Senior 2/20 T. Montako näitä tosiasiassa tuotiin Suomeen. Jälkituontina. Puhutaan kyllä mm. Auto on periaatteessa Puolassa tehty Pobeda, mutta perää on modernisoitu muuttamalla siihenastinen luiskaperä porrasperäksi. Kuvan auton on valkoinen, senhetkiset tunnukset olivat AO-597. 8
Oletan tämän Glas Isar Kombin tulleen tuoreesti entisöidyksi, mutta kuka oli tuon siviilirohkean teon takana. Mobilisti Senior 2/20 . Suomen Koneliike toi niitä varmuudella uusina kaksi, ja Esko Rahkonen onki niitä Ruotsin puolelta jälkeenpäin Lahden tontilleen pari, jota on myyty – niin, minne. Yhtä kaikki, niele vanhat jo ylikypsiksi paahtuneet itäsaksanseisoja-herjat ja myönnä F9 olevan kivan näköinen kun sen laittaa ensi-ilmeeseensä. Auton moottori oli 2-pyttyinen. missaneovatnyt.indd 9 missaneovatnyt.indd 9 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Sen omistavat Hans ja Ritva Sonntag Siuntiosta. Ensimmäinen Buick-malli jossa oli täysteräskori. Missä lymyävät muut. Tässä ehkä viimeisen tuotantosarjan F9, isoin takalasein ja ehkä jopa jo Wartburgiin tulevalla rattivaihteella. panoraama-tuulilasin ansiosta viehätystä. DDR-kansa kehuskeli väitteellä ”Valittu Leipzigin Messujen kauneimmaksi”, mutta eihän DDR:ssä silloin nähty omia rajoja lännemmäksi. Kuvan yksilö on jopa Kombi-korilla varustettu. Isar oli sentään 60-luvulla piilopakuna tuttu näky Suomessa. 9 Pitää oikein lainata kuvaa tšekkitapahtumasta, koska vastaavaa kuvaa Jawa-tehtaan (?) valmistamasta Aero Minori§sta en ole Suomessa otettuna nähnyt. Tällä tietämällä luulen nähneeni vain yhden vastaavan ehjänä. Hiukan ehkä kinkkinen entisöitäväksi, mutta ilmiasussa on mm. Vaivaton ja tarkka keppivaihde lähestyy jo tulevaa muuttumistaan rattivaihteeksi. Tämä 1937 Buick elvytettiin hyväksi pariinkin melko perättäiseen kertaan pian 10 vuotta sitten
Fuego. missaneovatnyt.indd 10 missaneovatnyt.indd 10 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Tunnus CHA-1 antaa viitettä sen taustasta: tämä Rolls-Royce on Chaplinin entinen. Auto on hyvässä tallessa edelleen samalla suomalaisella omistajallaan. Oman ajattelukyvyn mallia antaa Orimattilassa asuva Onni Hakulinen. Mobilisti Senior 2/20 Tätä autoa tuskin nähtiin useasti. 10 . Olen täysin ymmällä, ei hajuakaan, mistä kuva tuli, saati mitä autoa se esittää. Toiset älyävät kulkea autojen kauneusarvojen ymmärtämisen perässä ihan itsenäisesti, hamuamatta apua netistä ja muodista. Joku voisi arasti ehdottaa tšekkoslovakialaista Pragaa. Ylileveä hytti vanerieineen on kuin Härmässä tehty Virtasen koritehtaan tuote, mutta nokasta voi aavistaa, että auto oli uutena ollut somasti avomallinen. Hänelle kelpaa kaikissa muodoissaan Renault, tässä mm. Oltuaan alun perin Tatraplanin erityisharrastaja, tuorein kunnostuskohde on nyt Renault Admiral, se vähemmän nähty Fregate
Porvoon liepeiltä sijaitsi erään harrastajan lato vanhoille autoille ja kaksipyörille yli 10 vuotta sitten. 11 Kun piipahdin Kaliforniassa vuosina 1984 ja 1986 kuolasin sikäläisessä autohylkäämössä tätä 3-ovista 1949-50 Plymouth farmariautoa firmalle. Ihan ihanteellinen kesäkäyttöön soveltuva rompetorien kiertelyauto. Lato oli sen verran sivussa, ettei ajokaluston omistaja huomannut pitkään mitään, kunnes tuli ohikulkijalta hälytys. Sijalle ostin Pleasantonromutorilta 1948 International Panel Van KB-1 umpikoripakun, joka täyttää meillä pian 45 vuotta tunnuksin MR-9. Kemi Oy:n entinen Ford V8 paloauto, nyt harrastajalla Pohjanmaalla. Hinta olisi ollut jonkun dollarisatasen, mutta arkailin. Jos ne säilytettävät edes olisivat joitain takavuosien merkki-harvinaisuuksia, mutta eläkkeelle siirtyvä paloautokanta on jotakuinkin paria valtamerkkiä, jotka kaikki ovat kokeneet Suomeen tulonsa alkujaan kuorma-autoina. Auto myytiin tuosta kai Imatran suunalle. Että siis joku sai joskus VW Kuplan kulkemaan eteen sijoitetulla moottorilla. missaneovatnyt.indd 11 missaneovatnyt.indd 11 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Olivat vorot vieneet etenkin kaksipyöräisiä, jotka oli surutta retuutettu mm. Vaikea tajuta, ettei tässä maassa ole säilytetty, kunnostettu ja ylpeänä näytelty useampaa ysikakkosta. Mobilisti Senior 2/20 . Vaan eipä ole, viisas SA-HK kun hoiti aikoinaan asiat niin tomerasti, ettei vanhaa paloautoa saa muuttaa tavalliseksi autoksi. Tuo sama Saab 92B, ettei olisi sama yksilö, jonka turmelin heinäkuussa 1959 päin kalliota Rautalammilla (AP-519). Ihme ja kumma, yleisilme on kuin tehtaan jäljiltä. Oli niitä rontattu myös tämän Saab 92 1954:n päältä, mutta ”Schwedenstahl” Ruotsinteräs kesti. Huomaa kaltevasti eteen sijoitettu apupuhaltimella varustettu jäähdytin ja nokkapellin alareunaan tehdyt lisätuuletusaukot. BMW 700 takatuupparin yli
Mobilisti Senior 2/20 Tämä Citroën GS Break entisöitiin valtavalla peltivaivalla tähän ilmiasuun jo vuosia sitten. Kromin ja maalin säihke on niin korkealaatuista, että jään empimään, onko auto entisöity vai säilynyt noin upeana. Ei silti valkene. Olisiko joku nopeatempoinen japsiauto. Kuvan takaa löytyy nimi Ole Nyman. missaneovatnyt.indd 12 missaneovatnyt.indd 12 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Jos auto tavataan yhä tuossa kunnossa, nostakaa tekijälle hattua. En tiedä kuka kuvan otti, saati minkä auton runko tuossa on. Cadillac kuvattuna niin ovelasta kulmasta, etten tiedä onko kyseessä Sedan vai pitkä Limousine. Niitäkin vietiin taannoin USA:han asti. 12 . Renault Floride oli Dauphine urheilullisempaan mekkoon puettuna. Myyntimenestyksen jälkeen koittivat kovat ajat, kun eivät ranskalaiset vaivautuneet luomaan huolot-organisaatiota
Tämän yksilön muistelen olleen tarjolla lehdessämme keväällä 2002. Mercedes-Benz 190 hauturi Lappeenrannan Veho Oy:n pihassa kesällä 2007. Otsaopasteessa lukee ”Teräskori”, eli Suomessa ollaan, vaan mikä vuosi, mikä laite. Uskallan veikata näitä säilyneen ainakin kymmenkunta, onhan noin pieni helppo änkeä talteen vaikka porstuan rappusten alle. Fiat Topolino on paperilla kaikkien tuntema, mutta koska viimeksi näit sellaisen ajoilmeessä, kuulit edes käyntiääntä. Vanhat, aikansa linjurikaunottaret, ovat säännöllisesti kokeneet ruman lopun. Tässäkin bussissa oli varsinaisten sivuikkunoiden päällä toiset, katon suuntaan kaartuvat turisti-ikkunat. Kuva ehkä USA:laiselta rompetorilta. 13 Jälleen kuva autosta, jonka ympärillä ei ole entistäjistä tungosta. Nykyoloissa voi puhua jo upeasta säilymästä. Jäljellä on esiteltäväksi asti elpyneitä tuskin kahtakaan. Mobilisti Senior 2/20 . missaneovatnyt.indd 13 missaneovatnyt.indd 13 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. Austin A 40 Devonia tehtiin Englannissa epätavallisen runsaasti ja Suomeenkin niitä tuotiin kai kolmisensataa
Takaa katsottuna ihan tavallinen kromipuskuri Saab 96, vaan eipä olekaan. Auto eroaa massasta muutenkin, se on pitkänokka-mallia ja ensimmäisiä V4 moottorilla varustettuja. missaneovatnyt.indd 14 missaneovatnyt.indd 14 15.6.2020 15.21 15.6.2020 15.21. AFB-918 -kilvissä joskus Suomessa kuvattu uusi, tai erittäin hyvin kunnostettu Toyota Hiace-outous. Sama yksilö oli esillä Helsingin Autonäyttelyssä keväällä 1936 lähes kahden tavanomaisen Chevroletin hinnalla. Joko tämä on ihan tuttu näky, tai sitten ei. Mobilisti Senior 2/20 Swap & Meet Rovaniemi, 1.6.1997. Vieressä 1936 avomallinen 4D eurokorilla varustettu Chevrolet. Uno Lammisen vanha Ardun-kansiventtiilimuunnoksella varustettu Ford Special esiteltiin – ja koejettiin soraradalla – kanta-Mobilistin numerossa 4/2007. Importer Oy:n tuontiaikana haitarikattoisia ysikuutosia tuli vain kaksi: ruskea GT 750 Carl-Otto Bremerille ja valkoinen Simo Salmivallille Helsinkiin. Autossa kun on tehtaan tekemä haitarikatto. Nämä molemmat autot ovat olleet hyvällä ystävälläni pian 50 vuotta. 14 . 1926 Oakland Roadster, jonka ensivarusteisiin kuuluu läpisyötettävä golf-mailojen luukku kyljessä, heti ovien takana. Oliko näitä muitakin. Doppel-hytti ja perässä lava. Tämä yksilö oli ilmeisimmin tuotu muuttoautona USA:sta koska ajovalot ovat paljon Suomi-valoja suuremmat
15 Sen auton tarina Voisin tarjota esimerkkitapaukseksi satoja tarinan arvoisia autoja, mutta valitsin tämän. Tulin näet taas selailleeksi vanhoja kätköjäni. Se oli merkki siitä, että kaupungin terveystarkastaja, Börje Dilen, oli tullut töihinsä. Tätini, Anja Mola, asui saman torin varrella, ja jo keväällä 1956 hänellä vieraillessani näin auton. Siispä alkuperäinen varapyöräkin lokasuojan upotuksessaan on ilman rengasta. Nuorella Martinilla ei ollut vielä varaa esimerkiksi uusiin renkaisiin – eipä niitä välttämättä saanutkaan mistään. Oikeastaan se melkein kuin tyrkyttäytyi kerrottavaksi ja ihan sillä tutulla odottamattomalla tavalla. Ja mistä herra tietää, etten tätä arvosta?” Kuvassa näyttäytyvä tuore ylioppilasneito tunnetaan sittemmin Martin W. Sitten se yllättäen häipyi ja samoille parkkiruuduille ilmestyi musta, hyväkuntoinen Ford Prefect. Niitä samoja, joihin oli vuosia sitten varastoinut noita ”tuohan on nyt kaikille liiankin tuttu tapaus”kuvia. Ajattelin, että tämäkin heppu oli jo ehtinyt räplätä autonsa kuralle ja sanoa pamautin hänelle punastelemattomasti jotakin: ”Eks sä osaa yhtään arvostaa vanhaa autoa, saati ajaa sitä?!” Kaveri ei ensin ollut kuulevinaan, mutta käännähti sitten puoleeni ja sanoi nolaavan hillitysti: ”Aha. Päivisin sama auto saattoi löytyä satama-alueilta. V uoden 1930 Suomen Moottorilehden nelivärisenä kansikuvana esiintyi tässä nähtävien valokuvien auto uutena. Ekmanin Marita-puolisona. Mobilisti Senior 2/20 . Olin jo siihen mennessä nähnyt mittani täyteen raggareita, jotka ostivat alta pois kaikki kivat vanhat autot vain pilatakseen ne. Sävähtävyyttä lisää kuvapaikka, itse Viipurin linna. En ehtinyt kysyä, mutta kuva voisi olla vuosilta 1955-57. Valitsemaani kohde, vaikka onkin miljoonasti tuttu A-Ford, on Suomen A-Fordienkin maailmassa vailla vastinetta. Helsingin vuosien 1952-58 autovalistuneille, varsinkin keskikaupungissa asuville, musta avomallinen kaksiovinen 1930 Ford A osui silmään jokseenkin joka päivä. K.L.B. Ihan kotioveni eteen oli sammunut sama ”Töölöntorin Ford”. Ratin takana istui vaaleanhuiskea ikäiseni kaveri, joka yritti starttailla autoa. Noin vuotta myöhemmin astuessani ulos isäni virka-asunnosta, Ilmavoimien esikunnasta Munkkiniemen Hollantilaisentiellä, kuulin sarjan pamauksia. Dilen.indd 15 Dilen.indd 15 15.6.2020 15.26 15.6.2020 15.26. Illat ja yöt se seisoi Töölöntorin varrella parkissa
Ei edes tavallisesti kaiken tietävillä mobilisti-tahoilla ollut hajuakaan minne. Tarina saa vauhtia Siinä sitten kävi, kuten usein minullekin. Samalla autolla, joka nyt on jättimäisen vaivan jälkeen saatu entisöityä ( Tamminen). Sitten musta avo-A taas häipyi. Olisiko von Martens ehkä saanut idean WSOY:n kirjaedustajana toimineelta Veikko Leväaholta, joka kävi pariinkin kertaan vielä vanhemmalla, ranskalaisella Lorraine-Dietrichillään Espanjassa. Asiasta lienee jossakin tallella sen ajan päivälehtileikkeitä. Ekman. Meitä kolmea ”alkumobilistia” tosin järkytti hänen puheensa: hän aikoi lähteä sillä Espanjaan! Ja niin myös tapahtui. Tämän piilevän aatetoverin nimikin tuli siinä työnnettäessä selville: Martin W. 16 . Meidän ikäisemme Yrjö (en ole enää varma etunimestä) von Martens hinkusi ostaa auton, silloin kilvissä AF-782. Jo toimimaan saatu auto alkoi tuntua liian tutulta, ja Martinia innosti saada jotakin uutta fiksattavaa sijalle. Mobilisti Senior 2/20 Hämmennyin täysin. Että siis Helsingissä pyöri kolmaskin kaveri – olin jo tutustunut vuonna 1930 syntyneeseen Georg von Pfaleriin – jolla on sympatiaa hävitysvimman maalitauluina olevia vanhoja autoja kohtaan. Huomaa yhä erottuvat Espanjan matkan tarrat. Kai siinä jotenkin jo pyytelin anteeksi tulisieluisuuttani ja taisin jopa auttaa kaveria työntämään A-mallin hänen kotitallinsa eteen, siihen viereen, Uimarinpolulle. Hennon huhun mukaan auto piipahti kerran espoolaisessa varhaisvaiheen romutoritapahtumassa jossa sitä sompailiKuva keväältä 1998. Dilen.indd 16 Dilen.indd 16 15.6.2020 15.26 15.6.2020 15.26
Dilen.indd 17 Dilen.indd 17 15.6.2020 15.26 15.6.2020 15.26. Suunnittelipa hän mm. 17 vat nätit tyttöihmiset, joista ei kuitenkaan saatu kytevää mobilistiaines-mielikuvaa. Tavallinen Ford on ikisäilyvän kaunista katsottavaa. Tässä Dilen osallistumassa Fordeineen yksiin ensimmäisistä retkeilyajoista 1950-60-lukujen taitteessa. Joskus pohdin, onko oikein – hieman törkeä ilmaisu – että upeaa säilymää tallentaa siitä piittaamaton taho. Espanjan-matkan jälkeen ovet jo hieman roikkuvat. Entä nyt. . Mitä sille toiselle mahtoi tapahtua. Kummoisia ei irtoa kerrottavaksi. Toisaalta taas, kun meillä Suomessakin on nähty – ja ihan jopa nykyisissä MR-tunnuksissa yksi 80-luvulla tehty A-Ford Roadster. SA-HK:n yhä käyttämän klubitunnuksenkin. No, kyllä EU:n turva-ministeriöt torpedoisivat loput ideasta. Ford Pinton neloskone ei häiritse kokonaisuutta lainkaan. Tarkistamattomasti kuvan kaltaisia A-Ford yksilöitä tuotiin Suomeen vain kaksi. Moottoriksi joku vähemmän oikutteleva (A-mallin ikuiset kondensaattori-ongelmat) nykyinen neloskone, ja nykypäivän jarrut. Auto on edelleen samoilla taiteellisesti valveutuneilla, kaiketi yhä kylmäsäilytyksessä pihalla. Mobilisti Senior 2/20 . Josta on pakko sanoa: ei hitaampi alkuperäisestä erottaisi. Lisää madallusta se ei tarvitsisi, terve lisä tulisi ihan matalampien renkaiden myötä. Börje Dilen oli innokas valokuvaaja ja taitava käsistään. 1930 avomallinen Ford A, ollakseen 90 vuotta vanha malli, on yhä menevän näköinen. Toisaalta heitä pitäisi kai kiittää, ovathan he säilyttäneet autoa edelleen entisöitävässä kunnossa, eivätkä ole myyneet sitä jollekin takapihalaikkarille. Tiedän tahon, joka on saanut luottotehtäväkseen hieman jopa kunnostella sitä. Ihan pakko ihmetellä, miksi niitä ei ole ryhdytty uustuottamaan hiukan modernisoituna
Se oli upea kokemus, eikä vähiten siksi, että ilmestyessäni sillä edellä ajavan taakse, kuskit usein viittoilivat: ”anna mennä vaan ohi.” Auton menevän matala nokkaprofiili viestitti selvästi menohaluvoimaa. Mobilisti Senior 2/20 0udot ranskalaiset SUOMESS A Ei voine olla epäreilua todeta, että ”Tunnen kaikki ranskalaiset autot” -väittäjistä enemmistö on helppo nolata. Vai sanovatko merkit kuten Rosengart, Berliet, Salmson, Floirat, Unic, Delage, Delahaye, Voisin, Rovin, Rochet & Schneider, Saviem, Chenard & Walcker, Latil, Amilcar ja La Licorne jotakin. Mahtoiko tällaista tulla uutena Suomeen ainoatakaan. K.L.B. Ranskalaisia.indd 18 Ranskalaisia.indd 18 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Vaan kun en tunnista missä kuvan otin, Kajaanissa. 18 . Renault-tehtaan lehdistökuva Tipparellusta mallia Parisienne vuodelta 1993. Huomaa auton erikoisuus: rottinkikuvio kyljissä. Tämä maahantuojan lehdistöauton virasta nuorena eläköitynyt Citroen CX 2000 Diesel oli Autoliiton Moottori-lehdellä puoli vuotta käytössäni. Jälkikäteisiä rottinki-räpellyksiä on kyllä nähty. Raahessa
Yksi, Loviisan suunnalta 80-luvulla ilmaantunut aihio kieppui hetken harrastajien tajunnassa. Auton elinkaari Suomessa jäi kai aika lyhyeksi. Kuvan Salmson liikkui uutena Helsingissä koneliike (?) Enqvist Oy:n omistajien käytössä. Se oli helppo ajaa, joten sillä viilettivät myös suvun naiset. Kun sota oli ohi, marski antoi sen tarpeettomana käytettäväksi. Kuvan HF-183 -kilpisen kaupunkibussin kori oli ranskalaista tekoa. Marskillahan oli niinikään Voisin, vuosimalli ehkä 1926. Autoa ajoi sen omistaja, Curt Borgenstam. (Uusi, tarvitsetko?). Enpä tuolloin tiennyt, että tämän auton entisöinti onnistui marsalkka C.G. Se kuitenkin myytiin 2000-luvun alussa Ranskaan ja löytynee nyt Etelä-Afrikasta. John Eklund muistelee, että auton käyntiääni oli ihan omansa, jotenkin terveesti raakasointinen. Merkkiä käytettiin jopa takseina Helsingissä, mutta vähiin taisi jäädä näytöt. Se vietiin sotien sytyttyä 1939 turvaan Ruotsiin, erääseen kartanoon. Ranskalaisia.indd 19 Ranskalaisia.indd 19 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Tampereen Kaupunki sai 1949 korvilla ostaa pari Ranskassa tehtyä kaupunkibussia. Mobilisti Senior 2/20 . Tarkkaan ottaen Metallurgiquea tehtiin Belgiassa, mutta sehän on melkein Ranskaa. Mannerheimin avulla. Merkki oli tiettävästi Floirat – tai sitten Berliet. Tiedän Floirat-yksilöitä ainakin Suomessa olleen, sillä haltuuni ui taannoin Floirat-varaosalapulla varustettu jarruosa. 19 Kuvasin tämän Voisinin vuoden 1961 korvilla Ruotsissa
Sama riesa kiusasi muunkin maalaisia autoja, etenkin neukkumerkkejä. tässä 1949 Peugeot 203:n ratissa. Vähemmän on osattu muistaa tätä coupe-yksilöä. Heikki Vainikaisen ottamassa kuvassa vuodelta 1971 auto on Riihimäellä. Oliko syynä pakkanen vai materiaalivika, en tiedä. Kehä kun murtua mureni. Tätä enempää Bugattia ei ollut. Siro Toivelan 1953 Eltsu-ajoissa käyttämä ja puuhun ajama avomallinen Peugeot 203 pysyy monen muistissa. Ranskalaisia.indd 20 Ranskalaisia.indd 20 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Huhun saa kumota, mutta pelkään sen olevan myydyn pois Suomesta. Tästä sen sijaan ei suuria ole pukahdettu. Tuokin liikahti hieman myöhemmin eurooppalaiseen omistukseen. 20 . Mobilisti Senior 2/20 Kilpa-ajaja Emil Elon Bugatti-yksilöstä löytyy hyvin kuvia, jopa auton viime vuosilta, jolloin sen nokalla oli 1939 DKW:n maski ja moottorina Opel Kapitänin rivikuutonen. Kuva otin joskus 80-luvun alussa tallini edessä Lemillä. Etenkin juuri ennen sotaa ja sen jälkeen tehtyjen autojen yksi heikkous näkyy mm
21 Uusia 205:sia ja 309:jä tamperelaisen Peugeot-myyjän pihalla. Erilainen maski johtuu siitä, että kuvan yksilö on koottu Englannissa. Citroën B 11 tuli Suomeen muistaakseni ulkomaalaisen kaverin mukana ja ehkä jäikin tänne. (M.O.: Kaikki valkoisia. Olisivatko menneet jollekin autovuokraamolle tai leasingfirmalle?) Hieman sumuinen kuva Citroen Mehari -muoviautosta, joka kuvanoton hetkellä kulki Suomi-kilvissä ACK-209. Mobilisti Senior 2/20 . Malli oli yksi kehutuimmista ranskalaisista, huippukiva ajaa eikä ruostunut. Aavistelen, että auto myytiin maasta. Toisaalta, radiotoimittaja Jommi Ounap osti kerran spontaanisti samanlaisen Espanjasta, ajaen sen niiltä renkaan sijoilta Suomeen. Ranskalaisia.indd 21 Ranskalaisia.indd 21 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36
Sain kuvan takavuosina virolaiselta Ove Roosilta. Mobilisti Senior 2/20 1950-luvun loppupuolella jos Suomesta pääsi autoilemaan ulkomaille, sitä myös lähdettiin. On tässä kai kierreltykin, nokka on melkein rapattu umpeen mm. saksalaisen ADAC:n merkeillä. La Licorne, tehty niitä on ainakin 50-luvun alussa. Yksi suosituimmista Euroopan-matkaajista oli Peugeot 203. Eipä taida tästäkään autosta juuri kukaan tietää Suomessa. Olisi kiva tietää keitä ovat henkilöt kuvassa. Auto oli siis 7-hengen taksi. Kruununa kolmiomainen AK:n lääkärimerkki. Renaultin takaovessa roomalainen ykkönen helsinkiläiseen tapaan. 22 . Pysäyttävän karmivaa katsottavaa – pelkkiä Ranskan-autoja menossa sulatteeksi. Kuvassa virolainen hautaussaatto etenee, ehkä 1937, Tallinnan nykyisessä keskustassa. 80-lukuisen lappeenrantalaisen autosulattamon pihaa. Ranskalaisia.indd 22 Ranskalaisia.indd 22 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36
No, lehtiä maakuntaan jakelemalla ne kilometrit kyllä kertyivät. Enemmän tai vähemmän vesiperä siitäkin tuli. Ainakin itselleni on arvoitus, miksi Peugeot 104 mallina katosi Suomesta niin äkkiä. Taisi jäädä Renault 4:n eli Tipparellun jalkoihin. 404 farmarilla oli ajettu yli miljoona km. Kuvasin tuon Järvenpäässä katsastusjonossa pian 15 vuotta sitten. Haasteellista uskoa, että näitä oli Helsingissä jopa takseina. Olen tässä viemässä Lemillä kasvattamiani tattarijyviä Koskelle myllärille, jonka piti viimeisenä asiansa osaajana kuoria tulokseni syötävään kuntoon. Mobilisti Senior 2/20 . Ranskalaisia.indd 23 Ranskalaisia.indd 23 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Ainoa tietämäni ehjä Peugeot 104 on Risto Soiviolla, joka toi sellaisen 2000-luvulla Suomeen. 23 Kuva arvatakseni Imatran Auto-Urheilun (Peugeotja Polskimyyjä) tonteilta. Tässäkö ainoa Suomessa eloon jäänyt Peugeot 203 Break tai Familiare. Kaksi rinnan istuttavia penkkejä oli kolme peräkkäin, eli kyseessä oli virallisesti 6-hengen malli
Kori taisi olla lasikuitua ja tuottajamaa Englanti. Vaiko Mäntsälään. Vetokoukku ja kaikki. Entä nyt. Onko edistystä. Citroën on kuitenkin auton pohjana. Niin on malli omistajilleen rakas. Tätä kuvaa katsellessa käy silti mielessä että olisi varmaan kannattanut ostaa saman tien yöpymistiloiltaan avarampi auto. Ranskalaisia.indd 24 Ranskalaisia.indd 24 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Siinäpä teille tunnistamista. Citroën 2CV Rättäristä jos lähtee kirjoittelemaan, pitää olla varovainen. Muuttanut muille maille. 24 . Mobilisti Senior 2/20 Tämä kuva Suomi-Delahayestä halkopinon vieressä on toki julkaistu aiemminkin lehdissämme, mutta kertaus on opintojen äiti. Otin tämän kuvan joskus 90-luvulla Espoon Automuseon vintiltä
Minkäänlaista viimeisten tuotantovuosien Rosengartia, kuten tämä Ariette, ei täällä ole kai nähty. Mobilisti Senior 2/20 . 25 Kuvassa näkyvän etuvetoisen 1951 Hotchkiss Gregoire -yksilön kaltaisia henkilöautoja tuli Suomeen vain kaksi. Onpahan sentään tallessa. 1939 Hotchkiss. Oltaneen 50-luvun lopuilla. Hotchkiss ilmaantui Suomeen kaiketi ilman papereita, joskus 70-80-luvuilla – joutuakseen täällä ”puolirikollisesti maahan tuotuna” suoraan kokemäkeläiseen romuttamoon. Eräässä takavuosien AK:n suunnistusajossa vilahti myös Suomi-kilpinen n. Ranskalaisia.indd 25 Ranskalaisia.indd 25 15.6.2020 15.36 15.6.2020 15.36. Hyvinkäältä löytyy jälkituotu 20-30-lukuinen Rosengart. Se toinenkin on oletettavasti jäljellä jossakin. Malli on erittäin vaikea entisöitävä, eikä sen osaava kunnostaja ole vielä päässyt maaliin. Jos näet, sen pitäisi olla tämän näköinen. Tunnettu Fiat harrastaja, Jouko Jokinen, otti tämän kuvan Kokemäellä 1980. Onneksi Hotchkiss saatiin vedettyä sivuun ja se on kaiketi yhä olemassa, ellei peräti kulkukuntoinen
Missä ne autot nyt ovat, sopinee näin rahanmakuisten keräilyja arvoautojen lomasta kysyä. AEA-243(?)-kilpinen pystylyhtyMercedes-Benz Helsingin Hietalahden torin vaiheilla. K.L.B. Auto oli keltaisin Koe-kilvin, ilmeisesti kuvauksen syy oli enemminkin uusi näky Helsingissä. Matti on myös vanhan kansan toimittajia, joka otti itse valokuvansa,eikä nolostellut kantaa kameraa alati mukanaan. Uuden Suomen mainoksista päätellen vuosi voisi olla 1980. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Fiat-kuskit olivat piittaamattomimpia, merkkiä vain oli kaikkialla ja kaikilla. Kun aikanaan siirryttiin ottamaan värikuvia, Matti oli heti mukana. 26 . Toki jossakin Saksassa virkavalta ajaa Mersulla tai BMW:llä, harvemmin kuitenkaan suomalainen poliisi. Matti ehti toimia sekä Tekniikan Maailman että Purje ja Moottori -lehden päätoimittajana ja sittemmin vielä vuosia Ilta-Sanomien autotoimittajana. Kuvan Fiat Uno ei ole sentään kovin rumasti paikoitettuna. Miten sattuikaan, kuvauskohteiksi valikoitui oudon usein Fiat. Mobilisti Senior 2/20 Matti Korjula Ei melskaa, mutta todellakin tietää Laajamittaisesta ja vuosia kestäneestä kirjoittelusta autoalalla puhuttaessa en hevin löydä haastajaa 88-kesäiselle Matti Korjulalle. Jälkeenpäin mietittynä, milloin mallin markkinointi alkoikaan Suomessa. korjula.indd 26 korjula.indd 26 15.6.2020 15.38 15.6.2020 15.38. Matti luovutti nyt meille aikojen kuluessa ottamiaan valokuvia, ohessa niistä maistiaisia
Lukisiko nokassa Vanaja tai Leyland. Kuva voisi olla Helsingin Viiskulmasta. korjula.indd 27 korjula.indd 27 15.6.2020 15.39 15.6.2020 15.39. Matti metsästeli kuvia varsinkin pullonkaula-tilanteista Helsingin liikenteessä ja monet kuvista nähtiin Ilta-Sanomissa. Tässä monen muistama ahtauma-tilanne Kaivopuiston ja Hernesaaren väliltä. Tätä kuvaa katsellessa jokaisen on pakko myöntää, että jotakin on kaupungin puhtaanapidossa tapahtunut. Ohi ajava auto on tänään noita 99 % varmuudella loppuun kadonneita, eli 1950-55 aikavälin Renault Prairie. Hieman taaempana kuvassa Lohkokulma-hyttinen Austinin pikkukuormuri. Mossesta on kyllä saatu vauhdilla katto auki, mutta aukon peittävää kate tuskin oli edes suunnitteilla. Tuollaiseen seisotukseen kai riitti, kunhan auto oli ns. Niinä vuosina oli otettu vapaaksi tavaksi jättää omia pikaostoksia – tässä HKL:n entinen sininen bussi – parkkiin johonkin yleisen tien laitaan. Edessä Hotelli Vaakuna. 27 Tässä teekkarit apulaisineen suorittavat Helsingissä liikenteen tiheysmittausta. Aikana, jolloin suomalainen autoharrastaja sai tyytyä kuolaamaan avoautojen kuvia ulkomaanelävien lehdistä, jotkut eivät malttaneet odottaa omaa avo-ihannettaan. Kun kevät sitten koitti, lumen alta paljastui tämä. laillisesti kilvissään, mutta suuren kansan keväisinä vaelluspäivinä tuo oli aika tönkkö ohitettava. Mobilisti Senior 2/20 . Näinköhän Fiat 127 tuosta kevään tullen enää edes elpyi. Ehkä joku tunnistaa kuvan tupsulakkisen teekkarin. Joskus 70-luvulla saattoi jättää sakoitta autonsa ihan ratikkakiskon viereen seisomaan koko talveksi
Kuvat: Kimmo Koistisen ja Mobilistin arkistot Takavuosina Helsingin Maunulasta ajettiin keskikaupungille ns. Yritin koota oheen kuvia, joista irtoaa syvällistä katsottavaa. 28 . Teksti: K.L.B. shokkikuvia.indd 28 shokkikuvia.indd 28 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27. Jos sinulla on täydentävää tietoa, älä aristele kertoa. Mobilisti Senior 2/20 HERÄTTÄVIÄ [ k u v i a \ Mikä tekee jostakin kuvasta niin toisenlaisen, että se naulitsee miettimään sen antia pitempäänkin. Tätä kautta valuivat tuhannet ”melkein maalaiset” töihinsä keskustaan – kelillä kuin kelillä. Rata ylitettiin nykyisten TV-taloryppäiden kohdalla puusiltaa pitkin, josta laskeuduttiin kauppakeskus Triplan tasalle. Pasilan suoran kautta
Vieressä kyljellään täysin palanut Ford Junior Y-malli vuodelta n.1936. Köysin esiin hinattavana 1937 Chrysler, vuoden 1939 valkopohjaisin tunnuksin, kenties A-4774. Ostin nimittäin siitä moottorin ja vaihteiston ajatuksella, että saisin toimivan tekniikan nelioviseen 1935 Chrysleriin, jonka ammoin hankin Porista sen alkuperäiseltä omistajasuvulta, (Hotelli Otava), pahassa sotaraakki-kunnossa. Tämäkin 1937 Chrysler tuli Suomeen 20 vuotta sitten. 29 Helsinki 1. Kuva on Friday Night -kokoontumistapahtumasta Helsingin Jäähallilta. Siihen on tullut hankittua viljalti hyvää, mutta tekemättä se yhä on. lokakuuta 1940. Auto on yhä olemassa, mutta vähemmän alkuperäisessä habituksessa. Kuva: Kimmo Koistisen arkisto Tämä erinomaisen kovapeltisenä ja täydellisenä säilynyt 1937 Chrysler valahti Lopen suunnille USA:sta pian 20 vuotta sitten, silloin vuolaasti virranneiden makeampien jenkkirassien imussa. Punaisen Ristin miehet korjaavat pois neuvosto-ystäviemme pommihyökkäyksissä vaurioituneita autoja. shokkikuvia.indd 29 shokkikuvia.indd 29 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27. Onko sitä sen koommin nähty ajo-elävänä. Mobilisti Senior 2/20
Kuva kertoo Chrysler-tehtaan Record Breaking -ajokokeesta, jossa ajettiin nopeudella 58.97 mailia tunnissa 1931 Plymouth Roadsteria perässä hinaten. shokkikuvia.indd 30 shokkikuvia.indd 30 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27. Vieressä seisoo Checker! Kuva: Kimmo Koistisen arkisto. Mobilisti Senior 2/20 Uuden oloinen 1939 Pontiac kulkee nestemäisellä hiilellä, niinkö. Tämä kuva tirisee tunnelmaa. 30 . Helsingissäkö oltiin. Tämän kuvan tiedoista ilahtunevat etenkin he kaksi, joilla on Suomessa 1931-malliset 8-koneiset Chrysler Imperialit. Ehkä heitä on jopa kolme, huhutaan näet myös yhdestä umpikorisesta
Jos joku etsii vuoden 1931 uimapukumallia, tässäpä hän. 31 Veikkaisin, että 1931 Plymouth kulki rivineloskoneen voimin. Käsittääkseni se hankittiin alkujaan Kotkaan eräälle ulkomaalaisnimiselle sikäläiselle tunnetulle. Mobilisti Senior 2/20 . Kytee epäilys, ettei Suomesta löydy 1931 mallista ”Pölymottia” minkään korisena. Saksalaiskilpinen Mercedes-Benz (SSK?). shokkikuvia.indd 31 shokkikuvia.indd 31 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27. Mikä tapahtuma oli kyseessä. Mersun takana näkyvä kilpanumerolla 11 ajanut auto ei sekään ole mikä tahansa, veikkaisin Lancia Lambda, italialainen ainakin. Auto oli olemassa vielä 1950-luvun lopulla, mutta se, tai pääosa siitä, valui kai ulkomaille
E.K. Löytyi Eliaksen poika, metsänhoitaja Mäntästä. Mobilisti Senior 2/20 Pian 20 vuotta sitten sain päähäni selvittää, jäikö laajalti tunnetulta viipurilaiselta, Elias Karilta, jälkipolvea. Sain kuvat kopioitaviksi aikoinaan Utajärveltä, Oulun läänistä. Edessä näkyvän (VI-3090) Reon takana kenties autokorjaamo Hartikaisen (sittemmin Kouvola) rajun virtaviivaistettu 1928 Chrysler. Tässä, arviolta 1937 otetussa kuvassa viipurilaisia automiehiä on kokoontunut johonkin ajotapahtumaan. shokkikuvia.indd 32 shokkikuvia.indd 32 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27. 32 . Kävin tapaamassa häntä ja sain kopioida upeita kuvia E.K:n autoista. oli Viipurin Shell aseman sekä viereisen Linja-autoaseman matkahuollon ja kahvilan vetäjä. 8-koneinen 1935 Chrysler, 1936-37 Hudson, 1937 Renault, 1936 Chrysler (?), nokka kuvaajaan päin 1937 Plymouth, vierellään 1932-33 Ford V8 B-Ford coupe (nyt Imatralla?) ja äärioikealla 1937 Renault, jonka Onni Hakulinen Orimattilasta entisöi 10 vuotta sitten. Jääratakilpa Viipurissa
Syynä oli muutakin kuin tehtaan asentamat valkosivu-kesärenkaat: auton nokka oli niin kevyt, etteivät pyörät saaneet otetta talviliikenteen liukastamasta tiestä. Importer Oy. Mikäköhän kohtalo sillekin tuli. Humber oli vasemmalta ohjattava ja sen omisti Englannin Suurlähetystö Suomessa. Taustalla Pakulan entisöimä Isotta-Fraschini. Nykyisin noissa tiloissa ravaa vain hevosia, jos aina niitäkään. Kyseessä oli silloin ainoa maayhteys Helsingistä Kulosaareen. Mobilisti Senior 2/20 . Isotta-Fraschinin entisöinnistä vastasivat etenkin Leonard Zenjuga ja Taisto Pantakoski. Kuvan Suzuki lienee jo 1963 myyty äkkiä pois silmistä, tuskin 1500 km enempää ajettuna. Sama auto, jonka olisin aikoinaan saanut ostaa Loimaan purjelentokerholta 500 markalla. Mikähän kohtalo sillekin tuli. Valokuvaaja Kaskisuon 1963 ikuistama Suzuki Suomessa taisi jää ainoaksi lajissaan. Huomaa sillan liukas puupinnoite ja poispäin etääntyvä Kulosaari-linjan ratikkalinja, tunnuksena KB. Auto kyllä toimi, mutta sillä ei tahtonut päästä liikkeelle liikennevaloista. Haimme kuvan auton tuliteränä Helsingin satamasta yhdessä Pertti Arosen (Carl-Otto Bremerin rallimekaanikko) kanssa. Humber rekisterikilvistä päätellen vuonna 1938. Aulis Pakula uuden museonsa avajaisissa. 33 shokkikuvia.indd 33 shokkikuvia.indd 33 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27. Löysin autolle kuitenkin vauraamman ostajan Munkkiniemen Hollantilaisentieltä, joka, pidettyään autoa laittamattomana 25 vuotta, luopui siitä Pakulan hyväksi. 360 cm 3 -mallin maahantuontia harkitsi mm
Eikä näemmä katteetta – katso takaoviaukkojen ilmeistä muuttumattomuutta ja ehjänä säilynyttä takalasia. Koekilpiä jaettiin pitäjittäin, niinkö. Ilmeisen tuore 1928 nelos-Chevrolet. Otin tuon kuvan kai 1970. Mobilisti Senior 2/20 Kun nokkamallinen Scania puskee uudennahkean Mercedes-Benz 220 S:n (1962?) perään, syntyy raakaa infoa. Auton moottori on kultaa, mutta korin puukehikko ja repeilyaltis jäähdyttimen alumiininen vaippa teettävät miettimistä. Suhteessa muihin tuon ikäisiin Suomessa säilyneisiin, nelos-Letukkaa on tallessa eniten, mutta näkyvillä vähiten. Autotehtaat ovat tehneet jättionnistuneesti työtä auton passiivisen turvallisuuden hyväksi. Vaikka oli liukasta, ajettiin säädyllistä kaupunkiajonopeutta ja silti tuli noin hirveää jälkeä. Merkitkin olivat sentään sen ajan tanakimmasta päästä, Dodge Dart ja pystylyhty Mersu. Onhan siinä ikävän sekavasti ottavat nelipyörä-mekaaniset jarrut ja ajettavuuskin hitaan-vaappuvaa. Tapahtui kaiketi Helsingissä, ihan kaupunkinopeuksissa. 34 . Elettiin vuosia, jolloin M-B mainosti autojensa tehostettua kolarikestävyyttä. Sääli, ellei häpeä, ettei nelos-Letukoita juurikaan näy tämän päivän ajotapahtumissa. shokkikuvia.indd 34 shokkikuvia.indd 34 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27
Auto on kai edelleen olemassa, mutta linttamalliin chopattuna. Auton omisti muistaakseni aika yksin elänyt kaveri. Mobilisti Senior 2/20 . Saman auton havainnoin joku vuosi myöhemmin erään toisen harrastajan perikunnan pihakentältä. Auto välittyi kai Porvoon oikeuslaitoksen toimesta jonnekin kadoksiin. IFA meni hyviin käsiin ja sen tallitoveri, 1935 Plymouth, myytiin keskeisempään Suomeen. Hänen varsinainen silmäteränsä oli ”Feuerwehrrot”, palokunnan punainen Mercedes-Benz W 114 (1973?) pystylyhty-yksilö. Tuota pidemmälle ei edetty, koska veli Moskova ei pitänyt ideasta. Täysin ehjä 1951-52 -mallinen 7-hengen DeSoto joskus 90-luvulla Lahdessa. 35 Näin tämän poikkeuksellisen hyvin säilyneen 1955 IFA F8:n jo 20 vuotta sitten Sipoossa. Sain kuvan aikoinaan saksalaiselta, Münchenissä asuneelta autouutuuksien salakuvaajalta, Lothar Behriltä. Yhteistuotantomallisen Škoda & Wartburg -auton prototyypin, kenties vuodelta 197375. shokkikuvia.indd 35 shokkikuvia.indd 35 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27
Kuva Kotkasta toukokuussa 1970, uhrina NSU Prinz. 36 . Mobilisti Senior 2/20 2020-luvun autoilija ei uskoisi että turvavöiden käyttöä vastustettiin aluksi vimmalla. On tämä suomalainen autoromutus sentään aikalailla virtaviivaistunut, jos verrataan kuvan aikaan, kesään 1971. AEE-257 -tunnuksin Pasilan suunnasta kohti Maunulaa tullut vaalea Saab-96 kromipuskurein kiepsahti jostain syystä melkein edestäni katolleen. Hämmästyttävän nopeasti oli Volga paalattavaksi joutunut, samoin tuo Octavia. Vaan katsopa vaurioita, siis niiden puuttumista! shokkikuvia.indd 36 shokkikuvia.indd 36 15.6.2020 17.27 15.6.2020 17.27. Haukkukaa vaan vapaasti allekirjoittaneen Saab-jumalointia. Todistelua vaativa asia oli kertoa, miten vaarallinen jokin malli oli tai oliko se hyvinkin kolarinkestävä
Lopputulos oli paitsi näyttävä ja omaperäinen, myös hyvin henkilöauton kaltainen, pituuskin Saab 99:n luokkaa. Tavara-autopuolelta tulevat mieleen monet Sisut ja Vanaja-ratkaisut. Ylivoimaisesti eniten kehuja ansaitsevat Suomessa tehdyt avomalliset Saab 900-yksilöt. Ipana kolmipyöräauto esiteltiin aina Pariisin Autonäyttelyä myöten, mutta sen jälkeen, ei sanaakaan. . Vaikkapa joku kymmenistä valmistetuista jatketuista Saabeista tai ajokuntoinen jatkettu Talbot Horizon olisi hyvin sopinut näytettäväksi vaikka Lahti-näyttelyssä. Ehkäpä joku ideoitsijoista oli tullut nähneeksi Puolassa tehdyn – en tiedä ylsikö koskaan sarjatuotantoon – Tarpan-monikäyttöauton. Mobilisti Senior 2/20 . Tapaus Monika ei ole ainoa. Ruotsalaiset saivat tuotettua vastaavan henkistä pikkuvallatonta oheisautoa, DAF Kalmar Tjorven lasikuitukoriautoaan, mm. Katto alhaalla ajaen ei hyvän muotoilun ansiosta tuulenviima käy lainkaan niskaan, istuimet ovat aitoa nahkaa ja jos jotain herkkänahkaista paleltaisikin – lämpöä heruu yllinkyllin. Suomessa tuhlataan kursailemattomasti aivotyötä ja varoja projekteihin, jotka saadaan valmiiksi, mutta ei kummemmin markkinoille. Olen sievistelemättömästi ylpeä voidessani lukea sen rintapellistä: Made in Finland. Auton suunnitteluun ja rakentamiseen kului kolme miestyövuotta. Uutta oli se, että myös matkustamon takaosa voitiin hetkessä muuttaa tavaratilaksi, sillä ohjaamon takaseinä oli liukutyyppiä. Kaikki muu tekniikka oli lainaa lähinnä Saab 99:stä. Siitä kun lainaa vähän osaelementtejä ja päälle kivan näköinen kori. Periaatteessa tilaa löytyi siis vaikka kuudelle. monika.indd 37 monika.indd 37 15.6.2020 15.44 15.6.2020 15.44. Onnistumisiakin on Saab-Valmet valmisti monia varteen otettavia kulkimia, joita olisi kiva nähdä ajotapahtumissa, ei vain tomuuntumassa museoissa. Piti kai olla selviö, että tuollainen ratkaisu johtaa Suomessa henkilöauton verotukseen. Niitä sentään tehtiin noin 1000 kpl. Yksin se, että niitä tehtiin vain Suomessa ja ainoastaan noin 42.000 kpl (?), on tulevaisuudessa lyömätön Suomi-saavutus. Niin oli tuloskin, ainakin kuvan ja teknisen erittelyn mukaan ymmärrettynä. Suunnittelussa toimivat vahvasti mukana teolliset muotoilijat Antti Siltavuori, Eero Miettinen, Markku Salo Taideteollisesta oppilaitoksesta sekä Jari Anttila ja Ari Lähteenmäki Teknisestä korkeakoulusta. Postille. Itse idea oli silkkaa rautaa. Lieneekö siinä sitten Suomessa ajateltu idean olevan hyvä, mutta haluttu yltää vielä parempaan, olihan meillä kotimainen Saabimme. Lehdistötiedote päättyy reteesti sanoihin: ”Auto ei ole myynnissä”. Monika-auton lähtökohdaksi otettiin silloin jo kotvan tuotannossa olleen toisen Suomiauton, VW Teijo-pakettiauton runko. Ei ole kovin epätavallista nähdä jonkun tunnetun jenkkinäyttelijän ajavan avo-Saabilla (Richard Gere, Julia Roberts, Nick Nolte), maksoihan se sentään uutena kahden tavallisen perusmalli Saab 900:n verran. Ajatus tehdä Suomen markkinoille etenkin maaseudun väestön kaipaama monikäyttöauto, oli teoriassa läpiterve. 37 Tapaus Monika: Mitä jäi käteen. Pitkä Horizon oli Suomessa 100 kg tanakammaksi tehty ja olisi 6-ovisena teoriaa vahvemmin ollut kelvollinen myös taksikäyttöön. Se on kaksinkertainen eli talvitiivis ja toimii hyvin jopa minun yli 300.000 km ajetussa yksilössä. Todella raikkaan uutta ajattelua edusti Doppel-tyylinen miehistöhytti. ”Verovapaa” pakettiauto olisi edellyttänyt jotakin sen ajan veronkierto-ratkaisua, vaikkapa nelivetoa tai taka-ajatusta, että verohelpotusten vastapainona auton piti kelvata kriisitilanteessa sellaisenaan Suomen armeijan käyttöön. K.L.B. Erityisen kunniamaininnan tehdas ansaitsee avoautonsa kangaskatosta. Entä jos olisi sijoitettu enemmän vaikkapa alun perin hyvin fiksun Nalle-Sisu -kevytkuormurin edelleen kehittelyyn. Tiedän mistä puhun, ajokuntoinen sellainen on näet tallissani. Miksi näitä uusia ja raikkaasti erilaisia ajoneuvo-oivalluksia ei sen koommin näy eikä kuulu. Väliseinä oli turvallisuussyistä teräslevyä. Valtaosa avomalleista meni vientiin, lähinnä USA:han. Monika-projekti oli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston, SITRA:n tukema
Olihan sillä ajeleminen Skodien ja Mossejen seassa edelleen yhtä juhlaa. Joku livertelykykyinen tai rahakas suomalainen oli ehkä kyennyt ostamaan auton uutena. Vaikka miten miettisi, luulen Ford Oy:n pystyneen tuomaan noita tuskin puolta tusinaakaan. Tiedän monia, jotka ammoin lapsina kärvistelivät täpötäyteen ahdetun VW:n helteisellä takapenkillä, mutta silti he haikailevat sellaisen perään. teksti: K.L.B. Juha Muukan isän 1959 Ford viettää eläkepäiviään suomalaisessa luonnossa. Juha Muukka oppi kotona Savitaipaleella asumisensa vuosina tuntemaan isänsä ylpeyden, neliovisen 1959 Fordin. kuvat: Juha Muukka V uosimalli 1959 edustaa mitä vaikeinta uusien autojen saantiaikaa Suomessa. Sama auto, tai se vähä mitä siitä on jäljellä, on olemassa edelleen, nyt velipojan tontin metsänreunassa. Sitä kun piti hallissaan tarjolla, aina löytyi joku ”metsää myynyt” päättäväinen, jota törkeäkään pyyntihinta ei pysäyttänyt. Mobilisti Senior 2/20 Aina on yksi yli muiden Aina on yksi yli muiden FORD 1959 Kysymykseen, mikä tekee jonkin auton muita paremmaksi, löytyy usein sama vastaus: ”Meillä oli kotona sellainen.” Eikä se kaiho edellytä edes mallin komeutta. 38 . Vain vihje, niin joku vikkeläaivoinen helsinkiläinen autotrokari kiilasi itsensä ostajaksi. Se oli silloin hyvä sijoitus. Juha muistelee, että isä piti autostaan, vaikka joutui tekemään siihen pellistä uuden pohjan pariinkin kertaan. Ettei vaan ostaja usein ollut taksimies, jonka muita komeammalle autolle riitti silloin solkenaan kyytiä. Miten ihmeessä maahan on edes saatu uusia Fordeja. Auton jo osoitettua merkkejä repsahtamisesta sen sai ostaa Juhan Ensio-isä. Muukanford.indd 38 Muukanford.indd 38 15.6.2020 15.41 15.6.2020 15.41. Oletan perhe Muukan auton elinkaaren menneen totutusti
Tulokas myös maalattiinkin samoihin väreihin kuin Ensio-isän alkuperäinen. Kun Fordin koppa haettiin kotiin, paljastui upeita yllätyksiä. Patinoitunut löytö Amerikasta oli todellinen onnenpotku. Se, että toistamiseen hankintaan auto, joka jo käyttövuosinaan oli outo tai oikutteleva, ei vaikuta kotimuistojen rinnalla vähääkään. Miten usein olenkaan kuullut hänen parahtavan: ”Ei yhtään enää lisää.” Vaan toisin kävi. Aivan kuin hyvän lähettiläs olisi ollut avustamassa, mukaan saatiin uusi tuulilasikin, joka muutoin olisi voinut olla vaikea löydettävä. Kuulen yhä useammin vastaavista nostalgiahankkeista. Muukanford.indd 39 Muukanford.indd 39 15.6.2020 15.41 15.6.2020 15.41. Mobilisti Senior 2/20 . Oltiin loppuvuodessa 2019. Arveltuakin nopeammin edistyneessä elvytyksessä kehuttavana aputekijänä on ollut Autokorjaamoja varaosaliike Marjakangas Alavieskasta. 39 Tähän päivään Juhalla, jos kenellä on näyttöä loppuun viedyistä entisöinneistä. Heillä on hyvä tietokoneote varaosien hankintaan USA:sta, ynnä pohjana Suomesta hankittua Ford-varaosakantaa. . Onhan aika, jota elämme, luonut valtavasti uusia mahdollisuuksia sujuvaan kaupankäyntiin maailmanlaajuisesti, uustuotanto-osien saamiseen ja jopa puuteosien uusvalmistaminen 3D-mallintamalla. Vaikka auto on kaksiovinen, ei se Juhaa haittaa. Hyvä ystävä antoi vihjeen tarjolla olleista, hyväpeltisestä Kalifornia-Fordista. Olkoon auto vaikka osien hankintamielessä puolitoivoton. Oikeanlainen moottori Juhalta löytyi – kuin sattumalta – valmiiksi. Ford maalattiin samoihin sinivalkoisiin väreihin kuin perheessä aikanaan ollut neliovinen. Tärkeintä on kuitenkin ajotunnelma autosta, joka on Juhan itsensä kanssa samaa vuosimallia. Mikään ei ole pulasuomalaisesti loppuun kulunutta tai jumiin ruostunutta. Jokainen pultti aukesi rehkimättä, mikään yksittäinen osa ei ollut suomalaiseen tapaan loppuun kulunut. Moottori siitä tosin puuttui, mutta sattumoisin Juha oli hankkinut aiemmin täyskorjatun, juuri tarvittavan tyyppisen Ford V8 -moottorin. Maalauskin oli alkuperäinen, joskin auringon polttama. Olisihan isäkin varmasti ostanut sen kaksiovisena, jos niitä olisi ollut saatavilla
18. Liuskapaperin tarjoajan nimi on ainoa, mikä paljastuu, Paasipaino Oy. Erik Broman ilmeisesti Brysselissä. Jeep-edustus siirtyi Veho Oy:stä Autokeskukselle 1952. Kesäkuun alussa saadut 1651 Bluebirdiä myytiin kahdessa viikossa. Autokeskus perustettiin 1.4.1925. Samana vuonna saatiin Scammel-autojen edustus, joista useimmat myytiin Helsingin Kaupungin katujen pesuautoiksi. . . Chrysler, Dodge ja De Soto -edustuksien lisäksi saatiin 1977 Plymouth. Mikä lehti painatti siellä, ehkä ammoinen Purje ja Moottori. Datsun luovutettiin Miss Suomelle, Virpi Miettiselle. . Ennen sotia ehdittiin myydä ensimmäiset Renault diesel tavara-autot, jotka menivät Postille. . Kaikkea en jatkossa enää malta säilyttää – siis tuhotako tämäkin pitäisi. Sotien jälkeen myytiin käytännössä vain kuorma-autoja, maahantuojana Scania Vabis. ”Zetterström” muutti pois talosta ja perusti Scan Auto Oy:n vieden mennessään ScaniaVabis edustuksen. . Toisaalta, noista voi löytyä tietomakupalojakin. . 9. 1965 Autokeskus luovutti poliisille valkoisen Dodgen, myöhemmin, 1978, myös valkoisen Dodge Aspen Police Edition -yksilön. 40 . broman.indd 40 broman.indd 40 15.6.2020 16.38 15.6.2020 16.38. . Uusi Autokeskus (sama talo) perustetiin 11.12.1934. Tunnen itseni suorastaan typeräksi, kun tällaista löysää irtotietoa tarjoan. . ja ennen maailmansotaa myös Renault. K.L.B. Muita edustuksia ehti olla: Hupmobile, Horch, M.A.N. . Ehkä tivoliammuntaa. Mobilisti Senior 2/20 Tietoa on tallennettu – tai sitten ei Taas esimerkki siitä, mitä seurasi, kun Korona-hetkinä siivosin vinttejäni: löytyi jo vaarallisen sinisen haaleiksi päivettyneitä konekirjoitusliuskoja, sanoisinko ”epämääräisiä käsikirjoituksia”. 1965: Ensimmäiset Datsun Pickup -mallit tulivat Suomeen
musta yksilö myytiin Suomen suurlähettiläälle Puolassa, Gunnar Palmrothille. Hyvät kokemukset johtivat Broman-suvun taholta maahantuontisopimukseen. . . 249 Dodgea. . Auto rahdattiin sittemmin konsulinkyydillä Pariisin-lähetystöstämme Suomeen ja myytiin tullihuutokaupassa. Tuulilasi 2/64: ”Uuteen Bluebirdiin on tehty 1000 parannusta, monet suomalaisen asiakkaan ehdotuksesta.” . Subarun maahantuonti alkoi 1982. . Emme todellakaan tiedä kuvien taustoja muilta osin, kuin että kaikissa kuvissa näkyy Autokeskus Oy:n vetäjä, Erik Broman. Ruotsin Datsun-tuoja lainasi 1961 (?) kaksi Datsunia Suomessa kokeiltaviksi. Scammel (3-pyöräinen kuorma-auto) 9 kpl. 1946.” Olisiko ollut kysymyksessä autojen osto Liittoutuneiden ylijäämävarastosta. Toisen maailmansodan jälkeen Autokeskus oli suurin lahjoittaja Kauppakorkeakoulun rakentamiseen. Jeep J 100 Wagoneer oli ensi kertaa esillä Kuljetusnäyttelyssä 1970. . On jotenkin vaikea ajatella, ettei kukaan enää muistaisi autoa. . . Hän säilytti lukkarin rakkaudesta samaa autoa kuolemaansa asti (1965). . Todellako näin. Tuo tuki tavoitteena saatiin ulkomaanvaluuttaa autojen ostoon. Köydenpunojankadulla olleet tilat myytiin vajaakäytön vuoksi Veho Oy:lle. Sodan jälkeen muutettiin Helsingin Eerikinkadulle, korjaamo siirtyi Nilsiänkadulle. . Keväällä 1964 saatiin ensimmäiset Datsun Sports 1500 -yksilöt Suomeen. 1958 loppui Panhardin tuonti Citroenin ostettua Panhardin tehtaat . 1936 Helsingin Autonäyttelyssä esiteltiin ”ensimmäistä kertaa” auto, jossa lämmityslaite oli vakiona. 1952 (luku epäselvä), autoja tuotiin: Dodge55 henkilöautoa, 14 pakettiautoa, 180 kuorma-autoa, yht. Ensimmäiset neuvotteluyhteydet Japaniin tehtiin jo 1960. Kuvan takana lukee: ”Lining up a big Contract for Finland, Feb. 1970 keksittiin mainoslause: ”Huomio, katse Datsuniin päin.” . . 1950luvulla Jeep-autoja pyrittiin ensi sijassa myymään maatalouskäyttöön, jopa kyntötöihin. 1970 Datsun Finn oli ”suomalaisten toiveiden mukaan tehty auto”. Yksityinen varma tietoni on, että ao. 1955 Helsingin Autonäyttelyyn saatiin ensimmäinen uusi Dodgen henkilöauto jossa oli V8-moottori ja uutuutena sisäkumittomat renkaat. Kuva tilaisuudesta, jossa luovutetaan jokin mitali. Taukoa edelliseen tuontiin kertyi yli kaksi vuotta. broman.indd 41 broman.indd 41 15.6.2020 16.38 15.6.2020 16.38. Ehkä sama, josta tehtiin puukaasuauto Kangasalla. 1976 kultaa hiihtänyt Helena Takalo sai lahjaksi Datsunin. 1964 Suomessa esiteltiin uusittu Bluebird, joka oli tuotu lentorahtina Frankfurtin Autonäyttelyyn ja sieltä Suomeen. 30.6.1951 (HS uutinen): ”Eilen saatiin Suomeen 34 uutta Dodgen henkilöautoa, jotka kaikki menevät pirssiautoilijoille.” Aiemmin samana vuonna oli saatu 50 Dodge henkilöautoa. Luovuttajana ilmeisesti ministeri Helo. korjaamo. . 1965 ostettiin Konalasta (myyjä: Aulis Horkka) tontti, jossa toimitaan yhä. Kuulemma ”suomea puhuva samurai”. Autokeskus Oy:n sijainneista: Ennen sotia oltiin Vuorikadun Autopalatsissa, jossa autoilla ajettiin läpi monikerroksisen talon, katolle asti, jossa sijaitsi mm. Mobilisti Senior 2/20 . . 41 . . . Kyseessä oli 1936 Dodge. . 23 kpl. . Lokakuussa 1962 saatiin kertatoimituksena maahan ensimmäiset 713 Datsun Bluebird -yksilöä. Lokakuu 1954: Maahan saatiin 27 uutta Dodgen henkilöautoa. De Soto 18 ha, 4 pa, 1 ka. yht. 1950 alkupuolelta asti koottiin Suomessa Dodgen kuorma-autoja
Mobilisti Senior 2/20 MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2020 S e n io r keskiaukeama.indd 2 keskiaukeama.indd 2 15.6.2020 15.56 15.6.2020 15.56. 2
3 Varaosia lentopostina Finnairin Convair Metropolitania lastataan todennäköisesti Kölnin kentällä. Helsinkiin matkaavilla kolleilla Ford-varaosaosaston Kölnin kilvissä olevaan Taunus-Transitiin. Teksti auton kyljessä on niin kotikutoinen, että se saattaa olla retusoitu kuvaan jälkikäteen. Koko valokuva lienee propagandaosaston lavastama, niin sopivasti on etualalle aseteltu kaksi lentoemäntääkin lastausta valvomaan. Tokkopa varaosia sentään lentorahtina kuljetettiin. Mobilisti Senior 2/20 . Trukissa on kuitenkin Mercedesin tähti! M.O. keskiaukeama.indd 3 keskiaukeama.indd 3 15.6.2020 15.56 15.6.2020 15.56
Sieltä on, mitään tarkkaa lukua ei hevin löytyne, tuotu ehkä satakunta autoa Suomeen. . Itse ajolaite on hankittu niitä sarjana tekevältä Argentiinasta ja on sekin tarkka kopio Ferrari kilpa-autosta. Tiedän Suomeen saadun aikanaan ainakin kaksi ”kustannustasoltaan todella kalliimman pään ”polkuautoa. Mobilisti Senior 2/20 Uutisia&kuultua 44 . Kun yritin omaani, ratkaisu oli silloin lähes yksin päättäjä U.U. On melkein ikävä Konela Oy:n katoamista, suoraan sanoen he olivat reilua väkeä. Se kun tiedetään, että hyvin säilyneestä laadukkaasta ”polkuautosta” maksetaan uskomattomia! Muistelepa vaan, Veho Oy:n Suomeen 1950-luvulla tuomia tosi nättejä Austin polkuautoja. Saksassa japsimerkki, jota siellä eniten harrastetaan, vähän toisin kuin Toyota-Suomessa. Sitä joutuu näemmä oppimaan uusia termejä. Leyland Sherpa pakuja ehti Postilla olla 500 kpl. Voisin kuvitella että tuojana toimi Packalen, silloin kai Helsingin Kaivokadulla. Klassikot tiesi kertoa niitä tulleen vuonna 1970 Postille 38 kpl ja seuraavana vuonna 20. Tallentamani yksilö on edelleen tallessa katon alla. 44 . Syksyllä 1977, jolloin ajokuntoisen omani ostin 500 markalla, niitä oli Postilla jäljellä vielä 14 kpl. Keltaiset Koe A-80-kilvet kenties selvittäisivät asian. Yritin jo silloin selvittää näiden tuontimääriä Suomeen, aika tuloksetta. aidosti jonkun menestysauton muotoja noudatteleva ”polkuauto”. Oheistetun kuvan otti 2005 Rhodoksella V. Huomannet, että kuvan autossa on ratti vasemmalla. Tarkoittaa käytännössä sähköautoilijan pelkoa siitä, riittääkö akun virta maaliin pääsyyn. Mobilisti Senior 2/20 . Pelastin aikoinaan Lappeenrannan postiautovarikon huutokaupasta, ehkä viimeisestä jossa oli tarjolla Ruotsissa tehtyjä (DAf ) Kalmar Tjorven lasikuitukorisia postipakuja, yhden itselleni. Huotari Kuhmosta. Viipurissa syntyneenä minulla oli takavuosina ajoittaisia vaikeuksia asennoitua neukkuautoon. Toisesta, ehkä vielä komeammasta ”polkuautosta” näette kuvan tässä. Kuka mahtoi olla tämän ensimmäisen ja kai ainoaksi jääneen auton maahantuoja – tai ensiostaja. Saatan kuormittaa lukijaamme pakkomielteelläni tuoda esiin kuvia, joita – epäilen – ei järin monella ole. Tarjolla on vain jostakin Aasiasta tuotuja halpatuotteita, jotakin AkuAnkka tasoista muovimoskaa. Niistä valtaosa on urheilullisia japsiautoja, mutta myös yksi satumaisen tervepeltinen Alfa-Romeo. lapsenlapselleen ”mitään kunnollista”. En ehkä puhu ihan merkityksettömästä asiasta. On ehkä vierastuttava ajatus tuoda harrasteauto Japanista. Vaikka Star-lääketehdasta, sen enempää kuin Hermo-lääkettäkään tuskin on enää, itse sanoma on söpö, eikä edelleenkään ohittamaton. . Miksi sitten pitäisi ostaa kallis, laadukas ja esim. Mazda on esim. Mauri Vuorinen ikuisti tämän Victoria Spatz kevytauton ensimmäisen Suomi-kosketuksen 18.2.1958. Niitä lienee tuotu puolensataa. Jos kenellä sellainen on ehjänä tallessa, ostajahalukkaita ei puutu. Sitä ei enää tarvitse edes polkea, koska kaksi rinnan istuttavaa ajolaitetta vauhdittaa Briggs & Stratton ”ruohonleikkurin” moottori. Tämä käynee esimerkistä. Olin uskoakseni hyvissä väleissä hänen kanssaan, mutta hänen vastauksensa muistan ikäni: ”Vain kuolleen ruumiini yli”, jatkaen ystävällisesti ”Mitä muuta sinulla oli mielessäsi, mennäänkö kahville?”. . Pakko myös jo myöntää, Mazda-kolmipyörä Spatz Victoria uutiset_s220.indd 44 uutiset_s220.indd 44 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. Kun muutenkin jo poispilatut ”Herran Lahjat” romuttavat sen ymmärtämättömyydessään muotopuoleksi. Koposen käsissä. Sietäisi ajatella kiitollisuudella häntä jotakuta, joka salli maahantuonnin myös harrasteautolle, jossa on ratti ”väärällä” puolella. Löysin Klaukkalan Divari Viiristä sotaja pulavuosien postikortteja uustuotantona. . Toisen toi maahan edesmennyt serkkuni Carl-Otto Bremer. ”range anxiety”, olisiko suomeksi jotakin, ehkä ”Toimintamatka-ahdistus”. Nyt on pakko lainata Klassikot-lehteä. Ajolaitteen lava on kuin jostain sora-autosta. 1970-80-luvuilla oli pyhä mahdottomuus, että ratti-oikealla -auton saisi Suomi-kilpiin. Nyt menee aika toisin. Kuten engl. Se oli pieni Ferrari. Jos se nyt mitään merkitsee, olen ennenkin todennut, ettei tosimielessä laadukasta ”polkuautoa” etsivä löydä esim. Onko moinen tallessa. . . Mistä ahdistaa, ettei kukaan ole leikkiä vakavammin tuonut sieltä kuvan kaltaista Mazda 3-pyöräpakua
Kuvassa näkyy tuliteriä Mosse 1500 -yksilöitä lähes silmänkantamattomiin. . Autosta ilmaantui vielä taannoin muisto, myynnissä oli sellaisen nokkamerkki hintaan 10 euroa. Maailma on pieni. Pelkonen viestii, että tuosta sitä ei helpolla varasteta, koska pylväs on kai keskellä lavaa. 45 Uutisia&kuultua että monet neukkuautot olivat hintaansa nähden todella kultajyviä, kuten vaikkapa Pobeda tai Lada. Yksi ajokuntoinen, umpimallinen, myytiin vuoden 1960 vaiheilla suomalaisten autourheilijoiden voimin Italiaan, toisen, avomallisen entisöi dipl.ins. . Enää ei tuputeta katsottavaksi kaiken maailman automuotoilun kotkotuksia, noita kotitallissa madallettuja, katkottuja, levennettyjä jne. Levitin harkiten vihjettä muille ostovoimaisille. Johon Jouko: ”Se on isäni vanha.” . Hän kuoli 2019 auto-onnettomuudessa, vieraillessaan USA:ssa. toimii käsittääkseni Helsingin Konalassa tuoden maahan mm. Suomeen lienee tuotu vuonna 1937 ainakin yksi Lancia Astura. Nokkamerkistä päätellen auto ei ihan ole Fiat 600, vaan Neckar tai Zastava-serkku. Kare soitti tuntemalleen toiselle tietävälle, Jouko Jokisella (SA-HK Helsinki), kysyäkseen tietääkö Jouko kenen autosta on puhe. Hän hankki takaisin 1926 T-Fordin, entisen Viipurin A-Ford 1931 taksin sekä presidentti Paasikiven 1947 Lincolnin ja 1950 Cadillacin. Presidentti Relanderin käytössä ollut, entinen Pentti Suihkon 1938 Buick, 1952 MB-300 ja 1952 Jaguar Sedan ovat yhä Italiassa ja melkoisella varmuudella takaisin ostettavissa. Onko kansa tehnyt saman havainnon kuin minä. Ai että sinne mahtuisi näitä meidän mobiiliautojamme... Ja päinvastoin, italialaisemme ilmoitettua voivansa luopua autoista, Morelli antoi vihjeen niiden ostomahdollisuudesta takaisin Suomeen. Kuva on Konela Oy:n uusien autojen vastaanottoja huoltokeskuksesta, siinä ihan Vainikkalan vieressä. Sitä kuultiin Eläintarhaajoissa, ruotsalaisen Gunnar Olssonin rakentaman kilpa-auton voimanlähteenä. Konela Oy:n varastohalli. AK:n vuoden 1938 jäsenkirjassa niitä oli vielä kolme. Sen sai ostaa Palmbergilta auton Suomessa entisöineen porilaisen harrastajan jälkipolvi asevelihintaan. Rinaldo Morellia emme voi enää kiittää. Pelkonen jossakin päässä Lusin suoraa. Ainoa, joka toimi, oli Claes Palmberg. Jos on näköpiirissä ostohalukkaita, lisätietoja saa minulta. Sain tuta tuota voimanlähdettä ottaessani aikoinaan Moottori / Auto ja Liikenne -lehtien koeajokohteeksi jättileveän Dodge Diesel -matkailuauton. Aulis Pakula Svartvikin Automuseolle, mutta mitä tapahtui sille kolmannelle. Saman kadun varrella asui täysin Suomi-kansalainen, Rinaldo Morelli, jonka kautta löytyi yhteys autot sittemmin ostaneeseen italialaiseen. Tuotenimi Cummins Diesel tuo aina mieleeni jotakin mahtavan jyhkeää ja vahvaa USA:sta. Kare Pietilä yrittää selvittää, montako Isotta-Frascinia Suomessa aikoinaan oli. Tämän kuvan ikuisti imatralainen J. Nuori polvi Astala koki vajaat 10 vuotta sitten tarpeelliseksi etääntyä Aimo-isänsä keräämistä autoista. italialaisia Malaguti -moottoripyöriä. Toisessa kuvassa näytettyä Indy-kilpuria testattiin radalla toteamuksella, että auto pystyi ajamaan 500 mailia ilman välitankkausta. Morelli jr. Sen moottori teki todella vaikutuksen, mutta kaikki muu sitä autoa oli ajovartalolleni tyrmäävän ylileveää. Nyt vasta osui silmiini saksalainen leike Cummins-tehtaan jo 1925 Packardiin istuttamasta diesel-koneesta. Mitä mahdetaan varastoida noissa tiloissa nyt. Mobilisti Senior 2/20 . Helsinkiläinen Kare Pietilä, syvältä harrastustamme tunteva kaveri, kuvasi kesällä 2019 Italiassa yhä Suomi-kilvin ajelleen beigen Mercedes-Benz 300 1952 -yksilön. . . Pietilän mukaan saman auton moottori lienee myyty Ruotsiin. uutiset_s220.indd 45 uutiset_s220.indd 45 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18
Autoalan keskeisissä tiedotustehtävissä toiminut Harri Nykänen (80) näyttää ilmeisesti Karjala-lehden leikkeen mukaan koonneen tänä vuonna kirjan merkittävimmistä autokauppiasnimistä Suomessa. Sellaisenhan saisi nyt kilpiin dieselvero-vapaana museoautona. Viime marraskuussa näin vastaavia Italiassa, mutta kuvan Vespa-pakun myyntiä ei kai kukaan aloittanut Suomessa. . Toisin oli autoissa, jotka myytiin USA:han. Senior 1/20 numeron ”Kupla-autoja satamassa”kuvasta. Mikäli siis joku sydämeltään vanha-autojen säästymistä ymmärtävä kaipaa tyhjälle tallilleen rauhanomaista tilkettä, taatusti kuuntelemme. Tiedän yhden, joka on tuotu muuttoautona Suomeen. En saanut aikaan vastausta heille monille, jotka vastasivat vetoomukseeni löytää tallenne-autoilleni talli, pahoittelen. Eli, kuten perhetuttumme, majuri evp., Veikko Karu, jo pian 50 vuotta sitten minulle tokaisi: ”Haaveile vaan rauhassa, eivät ne suuret ideat päätä halkaise…” Toisaalta, ei ole pääni haljennut, vaikka jo 14-ikäisenä haaveilin ostaa kouvolalaisen eläinlääkäri Tengenin 1949 hylkäämän käyttöauton, 1928 avomallisen Chryslerin. Vaikutelmani on, ettei tuollaista ”kasvogalleriaa” kai kukaan ole välittänyt tähän mennessä koota. Elettiin yhä tukevasti maaliskuuta kun Autohistoriallinen Seura ry. Eipä silti, kesämaisemiltani löytyy erään autoalan ammattilaisen naftaliiniin varastoima, aika hyvä HJ-61, mittarissa noin 250.000 km. Ikuistin tämän ajolaitteen pian viisi vuotta sitten Helsingin Herttoniemessä, saattoi jopa olla myynnissä paikallisella käytettyjen kauppiaalla. J ohn Eklund antoi raikastavaa palautetta mm. Mobilisti Senior 2/20 Uutisia&kuultua . Kuva onkin vuodelta 1961 eikä 1959, koska autoissa on (paljastui suurennuslasilla) syväkeskeiset ohjauspyörät. Järkyttävintä oli, että takaohjaamossa istunut putosi jo ennen koneen maahan osumista iskeytyen kerrostalon katon läpi talon vintille. Käy joskus mielessä, löytyisikö vielä USA:sta tuotavaksi hyvin säilynyt HJ-60 tai 61 rivikuutonen dieselinä. . Siis eniten siinä mielessä, että se oli paitsi erittäin maittava käyttöauto, myös orastavasti museoautoksi säilyttämisen arvoinen. Haavekuvani torpedoi viime kädessä rakas isäni räväyttämällä murrosikäiseen tajuntaani ehkä pahimman esteen: mielestäni pikkujutun, sen, että Chrysler oli jäänyt junan alle. Toinen Eklundin havainto koskee kuvaa siuutiset_s220.indd 46 uutiset_s220.indd 46 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. Eli pankaa, hyvät lukijat edelleen tulemaan vanhoja, jopa tunnistamattomia liikennealan kuvia. . Vastaukseni on aika empimätön: uutena ostamani 4-vetoinen, sininen Toyota HJ-60 Land Cruiser (ASX-815). Kumma juttu, se kulkee bensa-nelosella. Jotenkin sitä ajattelisi, että tuollaisella olisi käyttöä jossain postin taajamajakelussa. Lopullisen niitin iski valtio dieselveron kivutessa sairaan suhteettomaksi. Sitä kun aina pitäisi olla autojen hakureissuilla saattaja-noutaja mukana. . Joten tulkaapa perässä. Puran nyt työnarkomaniaani järjestelemällä valokuvia. Se kertoo tapauksesta 1928 Viipurissa. Jos joskus näytinkin lehdessämme pian 41 vuotta sitten jotakin kuvaa – kuka muistaa. Aikaa ajotapahtumaan olisi yhä ollut noin 7 viikkoa. Tuolla nelivedolla malli erottuisi Suomessakin vastaavan kokoluokan Suzukija Subaru-kevytpakuista. . . Pakko sanoa, että ilman turboa oleva HJ-60 oli, jos hairahduin ohittelemaan, hilkkua vaille vaarallinen. Ajoin Land Cruiserilla lähes kaikki ajoni vuodet 1983-87, kunnes vaihdoin sen HJ-61 malliin. 46 . Joku on joskus kysynyt, mitä vuosien saatossa omistamistani autoista kaipaan eniten. Oheinen leike on ehkä vuoden 1928 Hakkapeliitta-lehdestä. Kuten leikkeen kuvateksti kertoo, Ilmavoimien kaksitasokone putosi keskelle Viipuria. Ostin sen jälkeen vielä HJ-80 mallin, mutta se oli bulevardi-ostajille tarkoitettu, pilattu kaiken maailman turhuusvarusteilla, kuten sähkösäätöisillä tyyriillä peileillä. Se oli periaatteessa sama auto, mutta turbolla. Ajojen päätapahtumaksi oli tällä kertaa valittu kylpylä, joka kuulemma nykyisin kuuluu johonkin isoon hotelliketjuun. Tehdäänkö noita yhä. Totuuden nimessä aika moni tarjous tuli sen verran etäälle, että pelkään asiointien sujuvan käytännössä huonosti. Eli kuva ei voine liioin olla Helsingin satamasta. hytin kanssa. Mutta on vaan siitäkin alkuhuuman aikainen alkuperäisyys aika etääntynyttä, ynnä, varaosaongelmia totisesti tänä päivänä riittäisi. Pesunkestäviä syitä peruutukseen ei tarvitse etsiä: ajojen suosio olisi normaalioloissa ollut takuulla ajosesonki 2020:n vahvinta, mutta se pirun virus. jenkkipuskureilla, jotka Suomessa sai vain kai erikoistilauksesta. koki aiheelliseksi perua Helatorstai-ajot. . Tartuntaa en ole onnella saanut, mutta asioimiseen liukuu jo mukaan kiusallinen kuvitelma, että parikymppiset haluaisivat keihästää tällaisen kasiviitosen, jos jossakin hitustakaan pidempään näyttäytyy. Koronan oheisriesa puri tietysti minuunkin. Tiedä vaikka ostomielessä. Kuulin siitä usein lapsena, asuimmehan vuodet 1935-38 Tienhaarassa, Suur-Merijoen lentokentän alueella. Yleensä kaikki, mitä Vespa tekee, on mielenkiintoista, tässä ei vähiten kysymys, keitä on ajateltu tämän kokoluokan pakun ostajiksi. . Harrastetallissani on kuitenkin ollut samanlainen, elokuussa 1957 hankkimani. On vielä se kolmas, valoisampi näkemys: nykytekniikalla voi parantaa huonolaatuisenkin mustavalkokuvan aivan eritasoisen näyttäväksi. Auton ulkonäkö tuo vahvasti mieleen japsiauton. Taitaa olla aika uutta kerrottavaa Viipurin nykyisille neukkuasukkaille. On muuten tukalaa ratkaistavaa: kuka näitä tosissaan yhä kaipaa, haluaako edes nähdä. Lisäksi jokainen auto on varustettu ns. Se ikätoveripolvi, joka ennen ehti auttamaan, alkaa, todella haikeaa sanoa, olla enää kotitiloissa istuvaa ystäväkuntaa. Olisiko heillä jotakin tekemistä esim. Olin satumaisen onnellinen siitä autosta, saihan sellaisen silloin ostaa verohelpotuksin, koska Armeijamme vaani niitä hätätilanteessa mobilisoitaviksi. Kohta peruutusilmoituksen perään singahti lasku peruutuksesta, 4000 euroa
. . kiireellä ja vaihtoehtoja miettimättä. Idän saneluvallan vuosina olimme me, virolaiset ja suomalaiset, paljon tiiviimmin kyljittäin. Oli jopa otettu kantaa muiden Suomessa ilmestyneiden lehtien autoja liikennejuttuihin, kuten HS:n vuoden 1929 numeron 28-29 artikkeliin. Ostaessa ei jäänyt epäselväksi, että tämäkin 80-luvun auto oli ehtinyt seistä ajamattomana vuosia. Kuten tilaajamme H.H., jonka saamasta sivun 74 Horch-jutusta kyllä näkyi kuvat, mutta teksti oli tyhjää. ”häirintäni vuoksi”, auton omistaja oli kutsunut pikapäätöksenä paikalle ammattiromuttajan. Tyypillinen vaiva on takasillan ja voimansiirron ääntely. Saatte ilman muuta korvaavan lehden jos vastaavia painotepposia käy. Auto, josta olisin saanut oikeat vanteet, mittarit, vaihteiston ym. No, onhan Suomi vapaa maa, vapaat valinnat… . Tomera virkansa valtuuttama mies kun oli, hän vaati kaiken paloherkän poistamista tiloista. Harmittelen edelleen nykyistä, sittenkin aika ohuen-valjua Viro-Suomi yhteisyyttä vanha-autoasioissa. Auto singottiin siitä paikasta taivasalle, aluksi tunnetusti vain vuoden kestävän korealaisen halpapressun alle. Suomalaisen käyttäytymisen yksi kehun aihe tuntuu olevan periksiantamattomuus, selvittiinhän sitä 1940 Kollaallakin. Peruste oli vastaansanomaton: DKW:n puukori olisi palotilanteessa peltiautoakin vaarallisempi. Mobilisti Senior 2/20 . Ilmavoimien moottori oli V8. Hinnat olivat silloin ”otavia” eli halpoja ja maksuehtojakin sai. . Noin 10 vuotta sitten kuulin, että mm. lentäjä koneen vieressä oli varmuudella isäni. tämä virolainen lehtimainos 30-luvun puoliväliltä. Katso nyt itsekin: onko ”vene autod” todella kuorma-auto. Olipa vaan täysin erilainen aviisi. Auton toisen polven omistaja toimi kokemuksenani aika tyypillisesti Suomessa, ts. Auto kun sentään käynnistyi, pitihän se kunnian miehenä myös ajaa 200 km matka kotiin. Saanen samalla korjata turhan epävarmuuteni, ts. Samassa noutorytäkässä paalattiin myös ehjä, vaikkakin ulkokuosiltaan ”makeutettu” ja moottoria vailla ollut Gutbrod Superior 1951. Kuvan poikkeuksellisen hyvänä säilyneen puukori DKW 1939:n kohtalo pännii yhä. Vinttimateriani poimuista valahti eteeni mm. Puhuvat, että viron ja suomenkieli ovat lähisukua. Puolivälistä matkaa myyjä saa viestin: ”Kulkee, mutta kakistelee kun ajaa yli sataa”. Korona seuraamuksineen kantoi uudella tavalla hämmentävän tiedon: monilla autokorjaamoilla on niin hiljaista, että löytyy valmiutta tehdä töitä vaikka uusin, ”tilanteen mukaisin” hinnoitteluin. Haltuumme ohjautui aikoinaan muutama Korpivaara & Halla Oy:n Iltalehtikokoinen, kymmensivuinen asiakaslehti. Tässä ehkä lievästi nurja esimerkki: Yhden merkin vannoutunut harrastaja lisäsi jo kymmeneen kivunnutta keräilykantaansa lisäostolla. Uskottava tosiasia se on, eikä kaipaa mitään ”pulaan joutuneiden hyväksikäyttöä”. Moisen vian löytämiseksi kun on etsittävä ääntelyn lähdettä aikaa käyttäen, koeajoin ja sitä herkistetyin korvin. Tapahtuu äärimmäisen harvoin, että tilaajamme saa vajaan lehtiyksilön. Siinä oli otettu pikuutiset_s220.indd 47 uutiset_s220.indd 47 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. 47 Uutisia&kuultua vun 41 ylälaidassa. Omistajan isä oli aikansa vanha-autojen tukkukerääjä ja otti auton ensi omistajalta sisätiloihin talteen. Yritin seuraavien 5-7 vuoden aikana kerran vuodessa ostaa tätä suojakatteensa jo menettänyttä autoa turvaan – tuloksetta. Auton hyväkuntoisuudesta kertoo jo se, että pegamoidia oleva kattopäällys oli säilynyt halkeilematta. Pian tulee seuraava viesti: ”Kone keittää, olisiko kansipahvi menossa?” Sitten, jo kotona kuitataan: ”Loppumatka tuli hinurilla, kone leikkasi kiinni.” . Mitäs oli ostellessa, kun varaosien saantikin oli taattua, viroksi ”takavaraosad”. Noissa merkeissä sain korjattua St-Motorilla (Espoo, Juvanmalmi) parikin autoa, joissa oireili vikoja, joihin arkihössötyksessäni en muka löytänyt aikaa. . Syvältä vanhoja koneita tunteva Pertti Virtanen sai aikoinaan koota Ilmavoimilta säästyneistä puolestatoista Gourdon Lesseurre -koneen kiertomäntämoottorista yhden toimivan, joka on tallessa Tikkakosken Ilmailumuseossa. Kunnes paikalle ilmaantui palotarkastaja (näin puolustauduttiin). Juttujen aiheet ovat ällistyttävän laajalta
Kevyenä kenttäongelmana ovat toistasataa kaivinkone yms. Auto on Liittoutuneiden kalustoa ajalta ennen vuotta 1945. Kun kävin vaihteeksi niitä taas läpi, katse tyssähti tähän, äkkiajatuksena joutavanpäiväiseen kuvaan. Oli ostettu nettikauppana kiistatta erikoinen auto kuivasta Kaliforniasta. Sitten katsoin mitä kuvan taakse on merkitty. Joku outo pala isänmaallisuutta minussa kärvistelee, kun luen etenkin Hesarin kolumnipalstoja. 48 . ”kohteen” olevan ”misogyyninen” luonne. Voi surku tuota sivistyssanoilla patsastelua! Ryhdyin kiusallani pitämään päiväkohtaista listaa suomalaisen ”sivistyneistön” rakastamista joutavanpäiväisistä ei-suomenkielisistä tärkeilysanoista. Siitä kun puuttuu kaikki vauhti, tarkasti valittu tausta ja se soma tyttölapsi. Vaihteisto! . . Asia oli 1920-30-luvuilla melkoisen oppikiistan silmässä myös Suomessa. Toinen laina tästä lehdestä kertoo itse asiansa, ts. Alkusätkyn sain jo vuosi sitten, kun Mr.Trump käväisi Helsingissä. Eli mikä uutena oli niklattua, sen pitää yhä olla sitä. Vielä kun pihisee takavuosien henki auton aikakautta vastaavasta kiiltopinnasta. ollut sanavalintana jotakin häpeällisen rahvaanomaista. Kerrottakoon ynseä tapaus tältä keväältä. Mobilisti Senior 2/20 Uutisia&kuultua kupenseästi kantaa senhetkisten traktoreiden etenemiskykyyn, päämoitteena ”vain takaveto”. Ihan kuin jotain puuttuisi, jotakin, josta sympaattinen ulkomaanelävä-myyjä ei ollut antanut mitään viitettä. Ikivihreästi mielenkiintoisten kuvien kysyntä oli kylläkin niitä selvästi jo harventanut. Kun auto oli Suomessa, havaittiin että sen paino oli kumma. Tapauksesta sain kimmokkeen ”eskaloitua sektoraalisesti pragmaattisemmaksi”. Tokihan nyt 100 % suomalaisista tuon ymmärtää. Jotenkin sisäinen kelloni kuitenkin kumahti: miehet ovat epäamerikkalaisen näköisiä ja tuo tummapukuinen muistuttaa jotenkin Juhani Korpivaaraa. Tuohon moitesaumaan K&H Oy:n asiakaslehti iski heti: ”Hei, meiltä saa amerikkalaisia 4-vetoisia Fitch-traktoreita.” Fiksu veto. On suuresti Korpivaara Oy:n jo eläkkeelle siirtyneen tiedottajan, Norbert Strahlendorffin ansiota, että sain aikoinaan noutaa firman Korson pääkonttorista upeita valokuvia. Joku naisveikkonen kirjoitti silloin ao. kuvaa, jotka eivät ehkä syvältään istu tämän lehden aihepiiriin. . Sus s-tana! Olisiko ”naisvihaaja” tms. Miten tuohon kestävyyteen tulisi suhtautua nyt. Tämäkin Mack-auto myytiin Imatran voimalle maansiirtoautoksi.” Tuollainen kuvahan on äärimmäisen Suomi-historiallinen, uutiset_s220.indd 48 uutiset_s220.indd 48 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. Siellä lukee: ”Juhani Korpivaara ja Eric Broman (Autokeskus Oy= Dodge, Datsun ym.) ostamassa 1945 USA:ssa armeijan ylijäämä-autoja Suomeen. kromaus on 10 kertaa kestävämpää kuin niklaus
Siihen vanhahtavan arvotietoisesti käyttäytynyt päätoimittaja lorautti: ”Mielenkiintoista, meillä on 5 miljoonaa lukijaa”. Tiesin että edesmennyt ystäväni Henrik Wohlström toi Suomeen 2000-luvun alussa samanlaisen. tapausta RTO Tuonti, Oskari Suurnäkki, Helsinki, Vartiokylä. Tutuillani on uusi vasen lokasuoja isoon taksimallin 1942 De Sotoon, uusia yksittäisiä osia Fiateihin, laatikollinen 1930-luvun autojen ajovalolaseja, International tavara-autojen uusia osia jne. Lopulta tajusin kyllä pelin hengen. Mobilisti Senior 2/20 . Se ei silti oikeuta valtaosaa ostajista ajattelemaan, että kaveri on lirissä osiensa kanssa, tarjoanpa niistä aivan mitättömyyksiä. Neuvostoliiton suurimman autolehden, ”Za Rulom:in” päätoimittajalle ehdottaen kuvamateriaalin vaihtoa. Mennäänkö hakoteille, jos kuvitellaan, että idea toimisi nykyoloissa ihan ongelmitta. Missä kaikki tuonkaltainen tavara nyt piileksii. Jo se, millä valuutoilla ja luvilla he pääsivät noin varhain USA:han ostoksille, käy suorituksesta. Ideana oli kai lisätä rattivaihteen käsittelyn mukavuutta ja osuvuutta. Ajattelen, miltei kiukulla esim. Käyttökelpoisten osien sokea ja kuuro romutus palautui ajatuksiini kun Kai Kajander jokunen viikko sitten soitti. Taisin jopa kehaista kirjoittavani Suomessa Maaseudun Autoliiton lehteen, jolla on ”ainakin jotkut 25.000 lukijaa”. 49 Uutisia&kuultua autoalan kilpailijat ostamassa yhdessä autoja. Kieli oli odotettua helpompaa oppia, mutta mitä sillä sen koommin olisin tehnyt. Hamuan edelleen käsiini kaiken maailman autoja ilmailulehtiä. Ostoon oli vain pari kimmoketta, aika hyvät pellit ja valmistusmäärä, ehkä 44 kpl. Jossakin on, en tiedä missä, lukuja ostettujen autojen määristä. . Lehden julkaisemien tietojen mukaan USA valmisti 1.6.19408.1945 aikana 300.000 sotalentokonetta. Ken taitaa kertoa. Vielä yksi löytö, niin valmistuskannasta olisi tallessa 10 %. Hänen avausrepliikkinsä keskusteluumme tapahtui jolloinkin Ukrainan Uzgorodissa ja saksankielellä: ”Ich bin parteilos” (en kuulu puolueeseen). Joka tapauksessa GM hylkäsi idean ja keskittyi kehittämään automaattivaihteistoa. Tutustuin myös nuorekkaaseen ja mukamas vapaamieliseen toimittaja Igor A:han. Niitä oli siellä silloin iso pinkka. Kirjoitin mm. uutiset_s220.indd 49 uutiset_s220.indd 49 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. Epätoivoista myytäväähän tuo on. Saalistin myös aikoinaan Suomessa ei-tilattavia DDR-lehtiä. . 3-4 kpl tehdasuutta 1953-55 Armstrong-Siddeley Sapphiren nättiä kromimaskia, (voit kuvitella mitä himmenneen sellaisen elvytys maksaa), on ajamaton moottori luultavimmin Mazda 121 -autoon, varsin hyvä etupuskuri noin 1957 BMC:hen, ehkä Wolseley, tehtaanuusi bensatankki Peugeot 604 -autoon, tai uusi takaluukku 1937-38 Plymouthiin/Dodgeen. Ostos olisi ollut aika näköalaton, ellen hiukan tiedä merkistä, ynnä osien saatavuudesta. Mennään sitten vaikka euro kerrallaan hinnoissa ylöspäin. Totisesti ymmärrän hyvin ikämiehiä, jotka uhkaavat heittää osat mieluimmin mereen, kuin kuulevat täysin riman alittavia tarjouksia. Otin yhteyttä Jakobstads Veteranbilsällskap -yhdistykseen pyytäen, ”kun tunnette omat seutunne, ette viitsisi kysellä.” Vastaus tuli nopeasti ( Dage Groop), kiitos. Tapasimme sittemmin kerran Moskovassa ja myöhemmin viellä Helsingissä. . Pelastin muutama vuosi sitten herranlahjojen ikkunattomaksi kivittämän 7-hengen Armstrong-Siddeley 1954 Limousinen meille maalle. Tuli mieleen 1930-lukuinen museoautokuntoon entisöity Buick, jonka hyväntahtoinen isä luovutti jälkeläistensä nautittavaksi. Vuosi entisöinnistä auto palautettiin samaan elvytystalliin ruttujen oikomista varten. Henrikin jälkeen auto meni tosiharrastajalle, joka hänkin kuoli. Kuulopuheiden mukaan idea ei oikein Suomessa toiminut, mutta yhteen käteen mahtuvaa selitystä miksi ei, en ole saanut. Suositan lukemaan Brewster-kirjasta ( Kalevi Keskinen) maininnat suomalaisten alas ampumista länsivaltojen antamista punatähtikoneista. Pakkasta siinä kai eniten syytettiin. Ford E 140:n uusi takapuskuri, ilmeisesti iso 60-luvun britti-Ford, tehtaanuudet astinlaudat johonkin, sekä kromatut parkkivalot johonkin 20-30-lukujen taitteen kanttiautoon. Ovat vaan osuneet jostakin tielleni. Alku kajahti lupaavalta: ”Huhu piti paikkansa”, sitten tuli kylmää vettä niskaan ”mutta kun omistaja pillastui siihen, ja kaivoi sen 5 metrin syvyyteen maahan”. Oli se vaan käivärää meininkiä. Tyhjennysvaiheessa sieltä löytyi mm. Omistaja oli muutama vuosikymmen sitten unohtanut vetää Gutbrodin käsijarrun päälle ja auto rullasi päin puuta. On sitä itsellänikin kaikkea liikaa jouten. Olivat kai nuoret vesselit ajatelleet, että pitäisihän kojetaulussa näkyä isolla P-kirjain merkkinä että joku valuma-este on päällä. Vaikkapa tämä: GM tarjosi 1939 Chevrolet-mallisarjan rattivaihteisissa henkilöautoissa aikoinaan varustetta nimeltä ”Imuvaihde”. Jotkut 10 vuotta aiemmin ostin Suurnäkiltä myös uudet puskurit MB 220 S 1962 autooni. . Jotenkin tämä maailmaa nyt mullistava aika saa miettimään kerskakulutuksen tyhmyyttä. uuden tehdasoikean kumimaton MB 200 D (W144) tavaratilaan. Eteen tupsahtaa jatkuvasti aiheita, jotka ovat liian pieniä erillisiksi jutuiksi, mutta vähän turhan isoja tässä nähtävien ”lässytysten” seuraan. Kuulin varman makuisen vihjeen, jonka mukaan noin 80 km Pietarsaaresta löytyisi yhä joutava Gutbrod Superior 1951. Sillä nimellä se ainakin kansan suussa tunnettiin. . Tai siksi, että imuvaihteen idea ei istunut puukaasulla ajamiseen. Häneen oli turvauduttu, kun eräs vanha-autojen säilytyksessä ollut tila tarvittiin muuhun käyttöön. Vaikkapa siksi, että Suomen talvet ovat talvisodan pakkaspiinoihin nähden silkkaa kesää. Ei tuollainen rullasi karkuun päin jotakintarina ole Suomessa ainoa. . Mikä ällistyttävintä, jopa tiukoilla oleva Englanti säesti Suomen tuhoamista lahjoittamalla itään 4.141 kpl brittikonetta, mm. Esimerkkilista venyisi loputtomaksi. Näinköhän vastaavaa kuvaa on kenelläkään muulla Suomessa tallessa. Spitfireä ja Hurricanea. Ja nyt tulee kiintoisia lukuja: Englanti sai niistä 25.870 kpl ja itäystävämme 14.612 kpl. Eipä ole osunut eteen yhtäkään – ei ainakaan poliittisesti rentoa – neukkukollegaa. Olin siihen aikaan vielä aidosti kiinnostunut opiskelemaan venäjänkieltä, vaikka se edellytti menetetyn syntymäkaupunkini Viipurin ”vapautuksen” (1944) unohtamista. Tapasin itsensä päätoimittajan myöhemmin Jaltalla. Kaikkeen sitä minäkin nuorena harrastajana ryhdyin. Vielä pari vuotta ennen tämän yhdenmiehen yrityksen vauhdilla tapahtunutta häivytystä, ostin Oskarilta mm. Tässä mallina lehden 376:s numero, joka on vuodelta 1984. Nyt kuulin etelä-pohjanmaalla olevasta – olisiko jo kolmannes samanlainen Suomessa. jne. On esim
50 . Aihe oli uskomaton. Vihjeenä lehtikustantamoiden perässä hiihtäjille (heitä riittää), ettei Korona ole ainakaan Saksan näkökulmasta syönyt harrastusta. autojen) tanakkuutta kuin ihailenkin, yhtä asiaa ikäiseni on vaikea unohtaa: Vaikka Suomi (ja Viro) olivat 1939 asti kelvanneet läntisen elämänmuodon etuvartioksi, sankarihaudoillamme on USA:n ja Englannin toimien ansiosta monta lisäristiä. Toisaalta, eivätkö myös Scanian hytit olleet jonkun ruotsalaisen hyttitehtaan, Gustavsberg tms. Käsitykseni saa kumota, mieluiten vahvistaa. Hän oli vienyt nuorempaa ikäluokkaan olevan saksalaisen harrasteautonsa katsastukseen ja se oli hyljätty. Tätä kirjoittaessani tuorein Oldtimer Markt on taas kerran paisunut sivumäärältään, nyt 12 sivua vaille 400-sivuiseksi. Ainoan selityksensä hän antoi epävarmana. En näet ihan ensimmäisenä olisi odottanut että autovalmistuksen aika myöhään aloittanut VW-tehdas mainostaisi halullaan toimittaa jopa vanhimpien VW-mallien osia. Vahvistamattomasti sinne menikin parikymmentä autoa. . Tehdas ilmoittaa jopa kertovansa jokaisen auton tarkan valmistumispäivän. Tiedostosta oli löytynyt samanlainen auto ja samalla alustanumerolla! Vastaajakin oli ymmällä. Eli Suomi voi jatkossakin olla lännen silmissä hupaa tavaraa... Saati ensimmäinen iso-takalasinen Saab, malli 96, jo 60 vuotta sitten sekin lanseerattiin. ilmasta itärintamille pudotetut muonapaketit – jopa supervahvat USA:ssa tehdyt veturit. Nojaan käsitystäni kuulemiini suomalaisiin Armstrong-Siddeley -tapauksiin. . Kuten olen vihjaissut joskus ennenkin, myös Suomessa ilmestyvät ”vanha-autojen” (nippa uutiset_s220.indd 50 uutiset_s220.indd 50 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. Briteillä se menee vielä upeammin. Niin USA-tavaran (mm. Sehän oli ilmiselvää lainaa Scanian hytistä. Oldtimerista tämänkin tiedon nappasin: Hondan moottoripyöriä on nyt valmistettu 400 miljoonaa kpl. Mobilisti Senior 2/20 Uutisia&kuultua Itäystävämme sai siis maksutta ja heti, yhteensä 18.753 sotakonetta. Oldtimer Markt 4/20 Teknisiä kysymyksiä -palstalla oli lukijan melkein epäuskottava tarina. Ellen erehdy, sikäläisistä autotehtaiden ”Heritage” -lähteistä saa brittiautostaan edelleen tietää jopa kuka sen ensiostaja oli perillä ostajamaassa. alihankintaa. Ei ihme, että Veteraanimoottoripyöräklubin Huimapyörä-jäsenlehden kalustoluettelossa yleisin harraste-mp on Honda. Edelliseen luettelon kun päälle tulevat vielä tuhannet sota-Jeepit, sota-Gemsut ja miljoonat, mm. . Vavisuttavaa, miten aika menee. Siihen päälle oma valtavan tuottelias sotakoneteollisuus: mm. Jo hailakka valokopio jostakin ruotsalaisesta lehdestä heinäkuulta 1961. Saimme ostaa kaikki ne vavahduttavat 44 kpl. ”Oliko kokoonpanolinjalla jatkettu tasan siitä runkonumerosta, joka oli lyöty edellisen viikon viimeisenä työpäivänä?” . Erikoisinta mainoksessa on siinä kuvatun auton hytti. USA möi Suomelle talvisodan loppuvaiheessa kyllä heille sopimattomia Brewster-koneita. Sokean moni suomalainen luulee edelleen virheellisesti, että kaiken hyvän kattava rakas länsi tuki Suomea henkiin jäämisessä sodissamme 1939-44. 12.000 kpl DC-2 -konetta (nimellä Li 2.) ja vahvasti panssaroituja IL maataistelukoneita varmaan 10.000 kpl – ne yksin tappoivat kannaksella satoja suomalaisia. Huomasin 4/20 Oldtimer Markt -lehdestä VW-tehtaan mainoksen, jonka ihmettelyyn ja ihailuun löytyy kaksikin aihetta. Siinä suomalainen Sisu etsi myyjiä kuorma-autoilleen Ruotsista. . Pyöreämuotoinen ”urheilu-coupe” Renault Fuego esiteltiin 40 vuotta sitten, korityypiltään vastaava Citroën SM 50 vuotta sitten
Tulee hyvin tehtyä kerhon sisäistä matkaja näyttelyjuttua, mutta pikku-uutista ja juorua aika nilkuttavasti. Mobilisti Senior 2/20 . Olen haaveillut saman oloisesta Euroopan-matkasta ikäautolla. Jos siis esim. Näitä W116 tyyppejä dieselinä myytiin uutena vain USA:han. Todella, jos perheeseen hankitaan toiseksi autoksi joku ”vaikea vanha”, jossa on lattiavalitsin, varma keino tappaa muiden perheenjäsenten ajohalut sellaisella on antaa ottaa tyypit –s se on oleva yhtä rasahtelua ja päälle manailua tai itkua. Kaveri teki hurjan ratkaisun, altisti oman harrasteautonsa autokoulukäyttöön. Kokeilun jälkeen voin lähes aina todeta olleeni povauksessani oikeassa. Vuosina 1961-62 tuotiin tyyppiä 6/110 25 kpl ja tyyppiä 16/60 5 kpl. Takavuosien suomalaisista autojen maahantuojista ei enää ole kuin rippeitä jäljellä. Matkan tekoväline oli alkuperäisin BR-109 tunnuksin kulkeva Fiat 1500 Coupe. Onneksi tiedustelin aikoinaan Voimavaunun Erkka Paartolalta, hän oli ne säilyttänyt. 51 Uutisia&kuultua nappa 30-v. Aikana, jolloin kansan lukuinnon sanotaan valuvan unholaan. Taitelija (Sibelius-monumentti) Eila Hiltunen (1922-2003) sai ao. Kun sentään on nähty noita ulkomaanelävien vanha-autoletkoja, mitkä tulossa Kiinasta, mitkä vain Moskovasta. . Niin lähellä kuin olin Importer Oy:tä, joudun silti arvailemaan Armstrong-Siddeleyn tai Gutbrodin tuontilukuja. Vaikka verhoilu on lähes taksityyppisen karu, muita mukavuuksia riittää, auto on yksinkertaisesti rentouttavan leppoisa ajaa. Tulkoon vielä lainattua Oldtimeristä maininta vuoden ”2019 suurimmasta ongelmasta”. Tyypillinen tilanne nyt: joskus 70-80-luvulla joku kysyi Suomeen tuotujen Wolseley-yksilöiden tuontimääriä. 195860 tuli 6/90 tyyppiä 10 kpl, 15/60 tyyppiä 20 kpl, 6/99 tyyppiä 15 kpl ja tyyppiä 1500 Duotone (?) 20 kpl. Vuosina 1972-84 valmistettua Renault 5 -tyyppiä tehtiin 5,5 miljoonaa kpl, mutta missä ne nyt ovat. Olisiko Veho Oy jälkeen enää muita. Todella, mistä tai keneltä nyt kysyisit. kalusto) kerholehdet potevat selvää mammuttitautia. Päijät-Hämeen Mobilistien Vellamobiili-lehden numerossa 2/20 oli sytyttäväsi kerrottu juttu museoautolla tehdystä matkasta Italiaan, välillä 11 automuseossa poiketen. Leikkimättä pikkumaista, tapaan sanoa kaiken jo osaaville Sportti-kuskeille, ettei tuo sinulta kuitenkaan suju. Auto ei ollut mikä tahansa, vaan vuoden 1939 Opel Admiral. Siellä on vieretysten kaksi Mercedes-Benz dieselhenkilöautoa, karvalakki-tason 1974 perusdiesel 200D ja USA:sta jälkihankintana talliini uinut W116 300 Diesel. Aivan kuin tyypin talteenottohaluissa ei olisi mitään eloa. Olenko siis ihan hakoteillä kun kampaan juuri noita Senior-lehteen. Auto ei totisesti ollut tyrmäysluokan kallis, mutta onhan silläkin mittarissa iso luku: kilometreiksi käännettyinä hilkun päälle 400.000. Jännä huomata, miten vähän ennen jonkun automallin lähes täydellistä katoa tapahtumista, sen haluttavuus yllättäen notkahtaa yläviistoon. auton Fiat-tehtaalta. Pahoin vain pelkään, että enää jossakin Itä-Euroopan teiltä puuttuvat Autobahnien saksalaiset sikarinpurijat. Perhe Vähälä vieraili Italiassa Vittorio Tesseran yksityisessä Lambretta-museossa, Casa Lambrettassa. Ehkä pienellä porukalla, mukana edes muutama hyvähermoinen ja asennustaitoinen se voisi teoriassa onnistua. Sain ne luvut silloin, mutta kenen olisi ollut velvoite tallentaa ne. . uutiset_s220.indd 51 uutiset_s220.indd 51 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. . Tessera entisöi parin osaajan kera Lambretta-kalustoa, sekä tuottaa ja myy niihin osia. Täysin tehostuksia vaille oleva 200D käy kyllä paikallaan käänneltäessä maksuttomasta bodauskoulusta. Kun katson tästä kotipihani autokatoksien alle, taida olla aika outolintu. Jutun koki ja kirjoitti Antti Vähälä vaimoineen. kuvittelet saavasi kuin itsestäänselvyytenä joltakin maahantuojalta (tai sen seuraajalta) aikansa tuontilukuja, variksetkin nauravat. Saksalaisen artikkelin kuvaus mallista on kuitenkin kannustava: ”Yksinkertainen, taloudellinen, iso takaluukku, aika kotiasentaja-ystävällinen, tekniikan osia saa edullisesti, peltejäkin valmistetaan uustuotantona.” . 1967 tuli enää yksi WolWolseley Hornetin rinnakkaismalli oli Riley Elf. Minejähän ne olivat. . Fiat toimi moitteetta ja sillä ajettiin, nätisti ja säästellen, jopa 600 km päivämatkoja. Maahantuoja oli silloin vahva firma, Voimavaunu Oy. Autokoulun pitäjä Saksassa sai toistuvasti asiakkailtaan pyyntöjä käsivaihteisesta autosta, jota myös haluttiin oppia käsittelemään. Se kun oli, tai ehkä edelleen on: dieselkäyttöisten autojen saastutus, eivätkä siitä ole Saksassa edes museoauto-dieselit ihan suojattuja. Totta kai se käy heidän kunnialleen ja pitää siitä paikasta osoittaa että Reemeri on väärässä. Antti Vähälä antanee lisätietoa (040-5559265). Siis se turvonnein 1979 vuoden henkilö-Mersu, jonka nokalla yleensä polttelee paljon bensaa jopa iso V8. Sovulla lopettamiset, konkurssit ja sulautumiset ovat kutistaneet perinteiset maahantuojat olemattomiin
. Eräällä harrastajaystävälläni on ollut käsittämätön onni löytää Suomesta Saksan sotajoukkojen täältä 1944 paetessaan jättämiä ajolaitteita. Stettinissä syntynyt nykysaksalainen Manfried Bauer on nyt toiminut niin, että ao. Pikkuhassu havainto tämäkin on. Erityisesti 1944 valmistettu DKW on mielenkiintoinen eriteltävä: sylinteri lohko on jo tehty alumiinin sijaan valuraudasta ja pakoputkisto on pinnaltaan mustaa. Sittemmin moni on jälkivarustanut autonsa lukollisella korkilla. Joko niistä uskaltaisi kertoa avoimemmin joutumatta itärajan taakse oikeuteen. Enpä tiennyt että Pullman-kori -nimityksen takana on ihminen nimeltä George M. Suomeen niitä toi Importer Oy, enemmän arvaan, kuin tiedän, ehkä 60 kpl. Puolalaiset valmistivat sittemmin tehtailla heikäläisiä Junak-moottoripyöriä. Erästä tarinaa en voi olla lainaamatta. Tekeleen oli kai tarkoitus olla puurakenteinen, kuten Howard Hughesin tekemän maailman suurimmaksi ajatellun merikoneenkin. Kun näitä autoja sentään tuotiin Suomeen varmaan 100 kpl – luulisi, että jossakin maatuu Willys Aeron hylsy, josta yhä saisi puuttuvan maskin. Palatessaan hän löytää pihaltaan Borward TS-autonsa makaamasta maha maata vasten. Siitä puuttuu maskin keskelle tuleva paksuhko kromattu poikkikoriste. . On siinä, pojat ja tytöt, riskinotossa tajuamista. Vertaa sitä omiin itärajan takaisiin luonteviin suhteisiin, paremminkin niiden täydellisiin puuttumisiin. ikäluokassa 30-60 vuotta kerrasta selviytyminen onnistui 54.9 %:lta. . Materiaalipula näkyy jo. siinä ei ole useita bensansyöttöä avustavia apulaitteita. Oliko nyt menossa joku Citroën SM-auton juhla-esittelyvuosi. Martin, 1883-1956, keksi ja valmisti USA:ssa Martinette kolmepyöräisiä, virtaviivaisiksi muotoiltuja puukoriautoja. Siinä oli siipien kärkiväli 97,5 metriä. Niitä valmistettiin vuosina 1950-58 sittenkin vain 10.000 kpl. uutiset_s220.indd 52 uutiset_s220.indd 52 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. James V. . Samassa Vellamobiilissa oli tarinaa saksalaisesta Klaus von Deylenistä, joka NSU RO-80 Wankel -autollaan Suomessa pistäytyessään kertoi ajaneensa sillä aina Vladivostokiin asti. Entä se ilmeisesti ainoa Suomeen palauttamatta jäänyt, aito GAZ AA Molotov, jota maassamme säilytetään paloautoksi muutettuna. Saksalaisia Maico-Mobil skoottereitaan tehdas kutsui aikoinaan reteen ujostelemattomasti nimityksellä ”auto kaksin pyörin”. ehjä Stoewer-autotehdas. . SM-malleja tehtiin vuosina 1970-75 yhteensä 12.920 kpl. Tuulilasi-lehden ohella mallista kertoi laajasti myös Oldtimer Markt 5/20. Yllätys oli melkoinen, kun viikko lehden ilmestymisestä, poikani pihalle ilmestyi, kylläkin sankasti auringon paahtama, mutta varsin ehjäpeltinen Willys Aero, jopa sillä menohaluisella rivikuutosella. Tehdas niin ikään toimitti autot lukottomilla bensatankinkorkeilla. Etäämmällä Suomessa asuva tuttavani piipahti ulkomailla. Kertoo sentään aika paljon siitä, miten entiset viholliset, Puola ja Saksa, saavat suhteensa toimimaan tänään. paikkaan on ohjattu kaikki jäljelle jäänyt Stoewer-tietous ja -tapahtumat. Joku hyväkäs oli vohkinut pyörät jarrurumpuineen! . Saksan vuotuisissa autokatsastuksissa se taas todettiin: Mitä vanhempi auto, sitä varmemmin se läpäisee katsastukset moitteitta. Toivottavasti joku nyt ottaa tiedot ylös… . Juuri kukaan ei liioin hiisku itärajan takana nähdyistä, sinne kahinoissa jääneistä Suomi-autoista. Esim. Sillä seurauksella, että korkki on liian tiivis ja syntyy väärää alipainetta. . . Että on jumiutuneesti olematonta, tämä itärajamme yli tapahtuva harrastuksen ajatusvaihto. Todellisuudessa sellaiset nähtiin ensin kerran 1934 Chrysler Airflowissa, tosin allekkain asennettuina. Tällä luulemalla en uskaltaisi puhua useammasta kuin 1-2 säästyneestä Suomessa, paras niistä löytyy pohjanmaan ranta-alueelta. Yhteensä Montreal-malleja valmistui aikavälissä 1970-77 sentään 3 925 kpl. Aika hurja paljastus: Bond-elokuvistakin tutussa Aston Martin DB5:ssä oli saksalainen ZF-tehtaan Hanomag F45-yksilöön tehty manuaalinen vaihteisto, tosin eräin välikappalein höystettynä. Yksi syvältä viiltävimmistä menetyksistä oli Kangasalan Urkutehtaan omistama, SA-kilpiin rintamalle viedyn hyväkuntoisen 1929 Packardin menetys. Jotakin hänen lentokone-aivoituksistaan kertoo oheinen piirros. Silloin moottori kakoo ja heittäytyy voimattomaksi. . Niitähän jäi kymmeniä Viipurin läänin talleihin jo 1939-40 talvipakkasissa. . Mobilisti Senior 2/20 Uutisia&kuultua seley, joka oli tyyppiä 18/85. Joensuun Automuseossa tallennetaan hyvänä säilynyttä etuvetoista Adler Junioria. Tarjosin viime Senior-lehdessä paksusti juttua Willys-tehtaan 1952-56 tuotannossa olleista Aero Acesta. Yleisesti täräyttää-väitetään, että rinnakkaiset parivalot tulivat autoihin ensimmäisinä amerikkalaisissa, noin vuonna 1958. Ensin löytyi Rovaniemen kentälle 1944 jäänyt varsin hyvä 30luvun keskivaiheen Opel, myöhemmin ”yhteensä reilut yksi” 1939 ja 1944 tehtyjä DKW moottoripyöriä kokoluokassa 250 cm 3 ja alle. Pullman. . Vastaus oli yllättävän yleiskäypä: Lloyd on yksinkertainen auto, ts. Alfa Romeo Montrealia on säilynyt Suomessakin muutama. Kun neuvostojoukot pääsivät 20.5.1945 ”vapauttamaan” saksalaisen kaupungin nimeltä Stettin (nyt Puolaa), löytyi sieltä mm. Vastaavasti vuosien 1970 -79 aikana tehtyä GS mallia tehtiin – ainakin Suomesta katsoen – yllätysmäärä: 1.896.742 (ilman GSA mallia). Vuoteen 1961 asti MB valmisti MB 600 nimellä näitä yltiö-upeuksia, yhteensä vain 428 kpl. Jos vaan ehtisi ja jaksaisi vohkia ulkomaanelävien lehdistä vastauksia lukijan teknisiin ongelmiin, uskoisin, että joku kuuntelisi Suomessakin. Saksalainen lehti kehuu Peugeot 404 -mallia sanoin, jotka purevat: ”Auton rakenne on perin juurin tarkkaan ajateltu ja kestävyys samaa lyömätöntä luokkaa kuin ennen 1975 tehdyissä Mercedes-Benz diesel henkilöautoissa.” Viimeiset 404 -mallit tehtiin Keniassa vielä 1989. Eniten hän liittyy kuitenkin ilmailuun. Lloydin omistaja valitti, että muutoin ongelmaton auto kenkkuilee ylämäissä. . 52 . . . . Kone valmistui, mutta ei koskaan lentänyt. Korin linjat suunnitteli entinen Laborghini-muotoilija Marcello Gandini. No, senhän ystävämme tietenkin heti rohmusivat tyhjäksi
On tuossakin tajuamista: Lada Nivaa on nyt valmistettu yhtäjaksoisesti ja päällisin puolin ilmiasultaan samana, 44 vuotta. Jotkut autot nousevat ilman ennakkoaavistusta aivan sairaisiin pyyntihintoihin, kuten VW Doppelkabine. Mobilisti Senior 2/20 . Suomessakin tuttua Mercedes-Benz C 123 autoa (coupe) valmistettiin yhteensä 99.884 kpl. Vierellä seisovat sikarinpurijat isojen litrojen sporteillaan jäävät kuin tikku skeidaan. Vastaväittäjä osti autonsa uutena, ja kehuu sitä varauksetta, vaikkakin myöntää, että autonsa ajovireessä pitäminen on riivattua. Syyksi riitti vain utuinen mielikuva hidastuneiden pappojen ajovälineestä. rankka kulutus, pahanluokan pakokaasuongelmat, eikä vähiten moottorijarrutuksen täydellinen puute. Näitähän oli runsain mitoin myös Suomessa. Saksalaislehdessä peräänkuulutettiin taannoin tietoa vempeleestä nimeltä Wendaz, tehty kuulemma Hampurissa. Otin 2017 talteen tuollaisen, vielä sillä kunnon boxer-kaksipyttyisellä ja voin sanoa sen olevan ällistyttävän hauska ajolaite, jos nyt ei ihan ihanteellisin arkisiin työ matka-ajoihin talvipakkasilla. Saman tyypistä Opel Monca coupe-mallia vastaavasti 46.009 kpl. Sitä olivat mm. Sanovat – en tiedä onko totta – että japsit saivat idean valmistaa Nissan Figaron nähtyään 1950-54 Gutbrod Superiorin. 53 Uutisia&kuultua . Nyt tuollaista näytetään kaupattavan Saksassa. Helsingin Malmin kentän tapahtumissa nähtiin edelliskesinä samanlainen. . . Moottoria ei kunnolla edes näe, konetila on täynnä kaikenmoista vipstaagia, esilämmitintä ja kaasutinta (2 kpl). Nyt on joku saksmanni kikkaillut auton vetolupaa ylös, ts. Kerro uutisoitavista asioista minulle! 0400 801 269 / K.L.B. Nyt mettänreunoja uudelleen tarkistamaan. . Nopeutta se keräsi jopa 244 km/t, mutta ratkaisemattomia ongelmia jäi. . Jospa siellä makoilisi joutilas ”Toppeli”. . Otan mahdollisuuksien mukaan yhteyttä! uutiset_s220.indd 53 uutiset_s220.indd 53 15.6.2020 17.18 15.6.2020 17.18. Siitä kun he hermostuvat, he tietenkin antavat hanaa, ja toki sitten jatkossa jään toiseksi – mutta usein he tulevat jo siinä vaiheessa ajaneeksi komeita sakkonopeuksia.” Suomesta ei montaakaan autoa löydy, jota on sorsittu niin laajasti, kuin Daffia. Ken näki Rover ”Auntie” eli vanhapappa-mallisesta juonnettua tehtaan suihkuturbiiniautoa, hän ei varmasti unohda näkemäänsä. Äkkiä ilmaisten auton tekniikka on yhtä hirveää risukasaa. Sen pyyntihinta oli Saksassa taannoin 50.000 euroa. Oldtimer-lehdessä oli myös kivan vastaväitteinen omistajajuttu aiheesta VW Typ 3 Variant vuosimallia 1967. Kim Snellman, silloin syvällä sisällä Suomen Rover myynnissä lienee ainoa joka voi sanoa ottaneensa tyypit sellaisesta. . sillä saa Saksassa vetää 1900 kiloa! . Tätä Oldtimer Marktin lukijakirjettä on pakko lainata. Kimmokkeen kirjeeseensä mies oli saanut edellisen numeron jutusta, jonka kirjoittaja oli todennut ajaessaan jotakin hyvin hidasta autoa: ”Piti polkaista oikein täyskaasut, ettei olisi jäänyt kaiken maailman Dafien (henkilöauto) jalkoihin” Siihen kirjoittamamme tokaisi: ”Kun lähden DAF 66 Marathon coupe autollani (Variomatic ja 57 hv) liikennevaloista, näkisittepä mitä usein tapahtuu. . Auto kun esiteltiin Eläintarhan lenkkimaisemissa
Asfalttien kasvatti kun kai sittenkin olen, taito niiden laittoon puuttui. Ja mikä parasta, osien saamisessa ei edelleenkään ole vaikeuksia. Vallankin kilpailevia autokauppiaita harmitti Valtion tuki mitä Suomessa tapahtuva Saab-tuotanto sai. Saab minullakin Harrastan Saabeja. Toinen syy traktorijuttujen vähyyteen on se, että niistä kirjoittelee Suomessa jo moni aiheeseen ensisijaisesti syventynyt lehti. 54 . "Aina en vaan ymmärrä" Korso Missä traktorijutut. Sen sijaan, että vanhanaikaisesti yritettäisiin autovahoin elvyttää himmennyttä maalipintaa, loihditaan ”rottapinta”. Harri Asumaniemi Korvolantie 57 , Nokia lukijat.indd 54 lukijat.indd 54 15.6.2020 15.58 15.6.2020 15.58. Nykyisistä muodeista ehkä esille tyrkytetyin, mutta sittenkin aika kesy, on tuo kalifornialaisesti puhki päivettynyt maalipinta. Kun se sentään, olettaen ettei moottori ollut enää paikallaan, painaa varmaan yli 700 kg. Suomessa on edelleen rekisteröitynä 26.077 Saabia”. J.N. Traktoriaiheessa eniten sisällä olevat ovat Suomessa heränneet jopa jälkituomaan aihepiirin kalustoa. Olen erittäin kiinnostunut sen historiasta. Taustatiedot puuttuvat Ostin kolmisen vuotta sitten kuvan 1931 Chrysler 8 deluxen. Siinä menossa makeutui vauhdilla moni entinen Valtioneuvoston tylsä 4-ovinen. Jori Satakunta Eiköhän sovita että silkkaa kateuttaan. Mobilisti Senior 2/20 Oi aikoja, oi tapoja Onko tämä sitä vanhuutta, kun huomaa kertaalleen nähtyjen muotioikkujen toistuvan. Se kaikki jättivaiva, mikä uhrattiin 4-ovisen muuttamiseksi 2-oviseksi. Auto on kuulemma ollut sinullakin, K.L.B. Se on enemmän kuin vastaavat Opelin, Nissanin tai Kian jälkituonnit. Toinen heistä houkutteli tekemään juttua Saksassa tai Englannissa 50-60-luvuilla tehdyistä, viininviljelyyn ja puutarhoihin tarkoitetusta Holderista, nelipyöräisestä Bungartzista (maahantuoja Importer Oy?) tai Ritzeristä, joita autoliike Lahdessa toi maahan 90 kpl. Ymmärrän, että lehden, jota tehdään ruuhkaSuomessa, on vaikeampaa saada otetta näihin maanläheisiin vempaimiin. Sitten tuli auton madaltaminen ja yhdenlaisen vimma-sokeuden kruunuhetken tarjosi autojen pätkiminen avolavoiksi. Mobilisti Senior 2/20 Lukijoilta 54 . Ostin Lemille bensa-Fordin ja Ritzerin. Samasta aiheesta soitteli muutamakin maakunnan harrastaja. Hössöttelin minäkin tovin ”maanviljelijää”. K.L.B. On pakko lainata 17.4.20 ilmestyneestä Ilta-Sanomista muutama minullekin yllättävä tuore tieto: ”Viime vuonna Suomeen tuotiin 694 käytettyä Saabia, luultavasti lähes kaikki Ruotsista. Saksassakin viljeltävä maapinta hupenee ja isäntä-ikäiset lopettavat, joten sieltä saa edullisesti hyvin säilyneitä kevyempiä pikku-traktoreita. Sitä kun löytyy heti vierestä, Ruotsista. Muotivimmoista selittämättömimpiä oli aika, jolloin mikään ei kelvannut näytettäväksi, ellei se ollut kaksiovinen. Ja mitä jäikään käteen. Mikä itu oli retuuttaa tuo 1950-52 Ford Zephyr tuonne ladon katolle. Toisaalta taas, aina saa esittää toiveita. Niitä muuten, olisiko jäljellä kuutta enempää. No, onhan uusien farkkuhousujen polvikohdatkin nykyisin valmiiksi puhki. Kaipaan Senior-lehteen juttuja traktoreista. Vähän kuin housunlahkeiden leveyden vaihtelu tai hameen pituus. K.L.B. Olen kuitenkin sen verran nuorempaa harrastajaporukkaa, etten ihan tajua, miksi minua vanhemmat joskus puhuvat niistä halveksivasti. Hyvin säilyneiden yksilöiden löytymisen voi tosin hiljalleen jo unohtaa
Elis Sundman kertoi kauppaa tehdessämme omistavansa tavallaan vielä toisenkin Dianan. Sotavuosinakin ahkeroitiin Vuonna 1940 englantilainen Ford Dagenham valmisti 20.276 Fordson-traktoria. Sama, jonka avulla perhe sai pelastettua itäystävillemme menettämästään kodista oleellista tavaraa Imatralle, uuteen kotiin. Meillä kotona oli käytössä ennen sotien päättymistä tehty Fordson, jota äitini ajoi isäni ollessa sodassa. Antila Nurmo Perhe Veijalaisella Imatralla on edelleen hallussaan uutena, ennen sotia ostettu Fordson. Onhan se sinänsä emätylsä kirja, kuviakin vain jokunen hassu. Poikani natkutti tyhmyydestäni vuosikymmentolkulla, kunnes osti USA:sta samanlaisen itselleen. Etten sanoisi, väliäkö hänellä, kuka minkin mitenkin tulkitsee. ”Kun tulette joskus toisen kerran käymään, paljastan mihin”. Saimme sen ajokuntoon ja että se kulki! Rivikasi todella puhui ja harvinaista 4-portaista vaihteistoa oli kiva käyttää. Luettu soveltunee myös monen muun auton lehtijousien liikkuvuuden parantamiseen, mutta tuo aine, mistä sitä saa. Sama traktori entisöitiin muutama vuosi sitten ja toimii edelleen. K.L.B. Chryser. Lisätietoa saa Etelä-Karjalan Automuseon kautta. Elin kuitenkin varsin tukalaa elämänvaihetta, olin kahden pienen lapsen isä ja korviani myöten veloissa, koska panimme pystyyn Metsälään Shell-huoltoasemaa. Polyasetaalimuovi Luin Triumph-kansan Keula-jäsenlehdestä auton taempien lehtijousien uusimisesta. K.L.B. K. Mobilisti Senior 2/20 . Auto oli ostohetkellä aivan koossa alkuperäisessä hiekanruskeassa maalissaan, mutta lokasuojistaan aika ruostunut. J.K. Ei noilla luokituksilla ole ainakaan minkäänlaista heijastumaa ostettavan auton rahaarvoon. K.L.B. Saarinen Jyväskylä Nyt kävi nolosti, en tiedä. A. Vaikka me vanhat olisimmekin joskus luoneet oikeat perusteet ikäluokituksille, nuoremmat tietävät ääntensä enemmistön turvin paremmin. lukijat.indd 55 lukijat.indd 55 15.6.2020 15.58 15.6.2020 15.58. 1942 tieto puuttuu, mutta 1943 valmistettiin 26.300 kpl ja vuonna 1944 myös 23.845 kpl – upeita lukuja ollakseen sotavuosilta! Sodan lopussa Englannissa oli käytössä 140.000 traktoria, joista 85 % oli Fordsoneita. K.L.B. TV:stä tunkee yhdenlaista Vintage ohjelmaa, ei sillä, kivaakin katsottavaa, mutta minulla oli kyllä ihan eri käsitys Vintage-sanan tulkinnasta. Ilman sellaisia jousilehdet estyvät liikkumasta sisäkkäin, jolloin jousista tulee liian kovat. Vintage ja Vintage Mihin tässä oikein pitää luottaa. Kenties tietoa löytyisi joiltain tunnetuilta jousipajoilta. Menetin hermoni ja luovuin autosta Tampereen suunnalle, taholle, jonka perikunnalta auton ostit. Sitä tuttua kuivaa brittitietoa, vaikka on tehty jopa uusintapainoksena 1961. 1941 luku oli 22.210 kpl. Kerran jouduin seisottamaan autoa yön yli huoltoaseman pihalla ja eivätkös nuoret rikkoneet siitä mittarilasit. Jutussa oli asennettu uudet ”POM-kumista sorvatut liukupalat” jousissa niille varattuihin poteroihin. Toimiessaan takavuosina viinan salatuontipuuhissa, sillä jouduttiin ajamaan poliiseja pakoon ohuelle jäälle, tuloksella että jää petti ja Diana upposi. Peter K., Österbotten Onpahan vaan tulkinta-asia, josta vedän näppini irti. Oheinen kansikuva on hallussani olevasta 240 sivua paksusta, taskukirjan kokoisesta tietolähteestä vuodelta 1954. M. Se ei ihan riitä, että kerron sitä myyntiä vuosia katuneeni. 55 Lukijoilta Omistin samaisen auton vuodet 1964-66. Toivotan menestystä autosi ylläpidolle. Hyvä ystäväni, Georg von Pfaler osti vuoden 1962 tienoilla 8-sylinterisen, 4-ovisen 192728 avo-Dianan ja mainitsi myyjällä, siuntiolaisella Elis Sundmanilla, olevan myös ko. Ikävä kyllä käymättä ja kuulemattahan se jäi
AS-3:n vierellä vasemmalta oikealle: Koneliikkeessä Matti Helkaman aisaparina toiminut Jaska Lumme, Holger Andersson ja Nils Schröder. Firmassa jännitettiin johtajan palatessa matkoiltaan, mitä sillä kertaa mahtoi olla tuomisina. Mobilisti Senior 2/20 HARMAASSAKIN ARJESSA VOI OLLA hopeareunus hopeareunus Alfa Romeoita Suomessa Kauppaneuvos Matti Helkama oli nopea solmimaan maahantuontisopimuksia. Ensimmäinen varsinaiseen sarjatuotantoon yltänyt Alfa oli itsekantavine ponttonikoreineen hyvin moderni, eikä kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu nelisylinterinen moottori ainakaan latistanut tunnelmaa. Tämän vaalean yksilön K.L.B kuvasi vuonna 1975 Oulusta etelään liikkuessaan sielläpäin Autoliiton liittokokouksen merkeissä. Tämä toinen Suomeen tuotu Alfa 1900 oli aluksi Matti Helkaman käytössä, mutta myytiin vielä uudenkarheana Anderssonille. Helkaman ja milanolaisen autonvalmistajan yhteistyötä jatkui aina vuoteen 1986 asti. 56 . Jan Enqvist Ensimmäiset Suomeen virallisia teitä tuodut uudet Alfat olivat mallia 1900 Berlina. sijalle vuoden 1952 Monte-Carlo -rallissa. Siellä se pötkötti kasitien varressa kaikkien nähtävillä; toivottavasti tuli talteen. Yhdellä niistä, AS-3-tunnuksella varustetulla 1900 Berlinalla, Holger Andersson ja Jaakko Lumme sijoittuivat riemastuttavasti yleiskilpailun 17. alfaromeo.indd 56 alfaromeo.indd 56 15.6.2020 16.47 15.6.2020 16.47. Yksi ensimmäisistä impulssiedustuksista oli Alfa Romeo, jonka Helkama saalisti avo-Skodalla tekemällään häämatkallaan talvella 1951. Hän oli ystävänsä Kim Snellmanin suhteilla saanut käyttöönsä Morris Marinan oululaiselta jälleenmyyjältä ja oli vapaa liikkumaan. Kun pohjoisen aurinko sitten herätti kokousaamuna puoli viiden maissa, K.L.B. päätti mielijohteesta lähteä katsomaan, miltä Raahe näyttää. Tuontilisenssejä oli uudelle merkille melkein mahdoton saada, joten Helkama joutui tyytymään näytekappaleiden tuontiin
Holger Eklundin kuvaama BE-780 on suurella todennäköisyydellä juuri Viherjuuren yksilö. Kulmikkaan neliovisen Giulian esittelyn jälkeen sen isommalla 1,6-litraisella moottorilla varustetut Coupét tunnettiin nimellä Giulia Sprint. Tämä Suomi-Sprint oli syksyllä 1975 joutunut Helsingin kaupungin hylkyautovarikolle, jonka porteista kerran sisään jouduttua ennuste oli heikko. 57 Helkaman seuraava Alfa-”myyntimalli” oli Giulietta, jota valmistettiin sekä neliovisena perheautona että menevänä Sprint Coupéna. Mobilisti Senior 2/20 . Onneksi erikoisempaa kalustoa saatiin joskus pelastettua sillä välin kun henkilökunta katseli muualle. alfaromeo.indd 57 alfaromeo.indd 57 15.6.2020 16.47 15.6.2020 16.47. Puolet niistä jäi omaan taloon Helkaman veljesten käyttöön, mutta myös tunnetun mainostoimiston omistajalle, Matti Viherjuurelle, saatiin järjestettyä komea tummansininen auto. Korimalleja olivat edustava neliovinen Berlina, GT-henkinen kaksiovinen Sprint ja menevä avomallinen Spider. Holger Eklund kuvasi tumman Berlinan Helkaman PR-tarkoituksiin Lauttasaaressa. Kuin kaukaisen Suomen autokaupan vapautumisen kunniaksi Alfa Romeo esitteli vuonna 1962 ensimmäisen sodanjälkeisen kuusisylinterisen mallinsa, 2600:n. Suomeen uusia super-Alfoja riitti kuusi kappaletta, kolme Berlinaa ja kolme Sprintiä. Isoja Alfa Romeo 2000 Berlinoita saatiin Suomeen tuontisäännöstelyn loppuvuosina yllättävästi sentään 7-10 kappaletta
Berlinassa paino oli 60-luvun alun asiallisessa tyylikkyydessä. Kuva on helppo ajoittaa, sillä Italian laivaston ylpeys, koululaiva Amerigo Vespucci vieraili Helsingin Eteläsatamassa ensimmäisen kerran kesällä 1965. Alareunastaan saranoidut polkimet olivat tuolloin jo vanhahtava ratkaisu. Vuonna 1962 esitelty kulmikas Giulia oli Alfan mittareilla jymymenestys, eikä se jäänyt Suomessakaan aivan harvinaiseksi näyksi. 58 . alfaromeo.indd 58 alfaromeo.indd 58 15.6.2020 16.47 15.6.2020 16.47. Mobilisti Senior 2/20 Italialaiseen tapaan 2600:n eri korimallit erosivat toisistaan täysin myös kojelautanäkymiltään. Tämä Giulia TI liikkui nuoruudessaan HYR-1 -tunnuksin
Mitä tuossa nurmella rehottaa, ei kai vain voikukkia. Mobilisti Senior 2/20 . alfaromeo.indd 59 alfaromeo.indd 59 15.6.2020 16.47 15.6.2020 16.47. Suomessa useimmat Alfa Coupén ostajat joutuivat kasvotusten taloudellisten realiteettien kanssa, joten Bertonen kaunista koria lennätti meillä useimmiten 1,3tai 1,6-litrainen moottori. 59 Alfa Romeo Sprint GTV:n lehdistöesittely Baloccossa oli iso juttu, mutta 60-luvulla sen ei vielä tarvinnut näkyä puitteissa. Mallinimi oli silloin GT 1300 Junior tai GT Junior
Yleinen kiinnostus merkkiin kipusi tasolle, jossa Alfa alkoi kiinnostaa autolehtiäkin. Ensimmäiset kaksi onnistui järjestämään suhteidensa avulla Timo Mäkinen, jonka junailemat autot tulivat Holger Laineelle ja Olli Lyytikäiselle. Menestyksekkäin GTA-pilotti oli huimassa uranousussa ollut Hans Laine, joka tässä taittaa varikonmäkeen Ahveniston avajaiskilpailuissa heinäkuussa 1967. Mobilisti Senior 2/20 Alfa Romeo GTA oli ulkonäöltään melkein kuin mikä hyvänsä Bertone Coupé, mutta todellisuudessa se oli eksoottinen alumiinikorinen kilpuri, jota valmistettiin vain tositarkoituksiin erittäin valikoiduille asiakkaille. alfaromeo.indd 60 alfaromeo.indd 60 15.6.2020 16.47 15.6.2020 16.47. Kuva: Hannu Luukannel Alfa-tuonti oli pitkään pientä, varsinkin Helkaman myymiin kymmeniin tuhansiin Skodiin nähden. Autokaupan vapautumisen vuonna 1962 Suomeen saatiin sentään 30 Alfaa, mutta melkein koko 60-lukukin meni ohitse ilman myynnin merkittävää kasvua. Koko merkin ensimmäisen vuosikymmenen saldo oli kaikki mallit yhteen lukien 45 autoa. Auto tuli kuvatuksi Lappeenrannan linnoituksen maisemmissa. Kahden uuden moottoriradan – kesällä -66 avatun Keimolan ja seuraavana vuonna valmistuneen Ahveniston – lietsomana kotimainen rata-autoilu oli sellaisessa nosteessa, että Suomeen saatiin vuoden 1966 kuluessa peräti kolme uutta GTA:ta. Hieman myöhemmin Eino Kalpala sai vielä hankittua kolmannen GTA:n omia kanaviaan myöten. Autoja liikenne -lehden toimittaja Kai Bremer sai koeajoon 1750 Berlinan. 60 . Helkaman edustuksen huippukausi osui vuosiin 1972-75, joiden kuluessa Suomen Alfa-kanta yli kaksinkertaistui ja nousi reiluun tuhanteen autoon. Piristyminen alkoi vuonna 1969, kun milanolaisia saatiin kaupaksi melkein sata kappaletta
Bertonen futuristisella korilla varustettu SS on nykyisin kahvipöytäkuvakirjojen vakiomateriaalia. Mobilisti Senior 2/20 . 61 Eikä se siihen jäänyt: Muutamaa vuotta myöhemmin Viipurin linnan liepeillä nähtiin kummia, kun Alfa Romeo 2000 Berlinalla paikalle lennähtänyt länsitoimittaja kävi tarkastamassa Viipurin linnan matkallaan Leningradiin. Mitä erikoisemmista autoista on kysymys, sitä suurempi osa kannasta on uinut Suomeen epävirallisia teitä. Perimätiedon mukaan tämä yksilö olisi tullut Suomeen muuttoautona 60-luvulla. alfaromeo.indd 61 alfaromeo.indd 61 15.6.2020 16.47 15.6.2020 16.47. BX-kilpisarja oli jaossa Helsingissä 60-luvun alkupuolella, mutta vuoden 1967 rekisteriluettelosta kyseistä kilpeä ei enää löytynyt. Lehdistö-Alfassa oli jo valkoiset ABA-301 -tunnukset, joten retki voidaan radiohiiliajoittaa kevääseen 1973. Lukijamme Pasi Hakala kuvasi lokakuussa 1988 Eteläisellä Hesperiankadulla melkoisen lentävän lautasen – Alfa Romeo Giulia SS:n
1952 oli Commodore-mallin viimeinen vuosi. Tuontitoiveita.indd 62 Tuontitoiveita.indd 62 15.6.2020 15.50 15.6.2020 15.50. 62 . Hollywood-hardtopin kaltaiset kevytmielisyydet taisivat olla suomalaisten tavoittamattomissa silloinkin. Matti Ouvinen Stockmannin auto-osasto oli valinnut näytille Hudson-malliston kermaa. Mobilisti Senior 2/20 Tuontitoiveita Auto-, Moottoripyöräja traktorikuvasto 1952 Olympiavuoden automaailmassa toiveiden tynnyrit olivat piripinnassa, ja se näkyi Kustannusosakeyhtiö Kirjamiehen julkaisemassa kuvastossa mitä mielikuvituksellisimpina tarjokkaina
Mobilisti Senior 2/20 . Kurjuuksien kurjuus! Joudumme myöntämään, ettei toimituksella ole aavistustakaan edes Speed-skootterin alkuperämaasta. Niiden Csepel-dieselmoottori oli todella kehnolaatuinen. Tuontitoiveita.indd 63 Tuontitoiveita.indd 63 15.6.2020 15.50 15.6.2020 15.50. 63 Itä-Länsi -ottelussa pahasti palanut Unkarin autoteollisuus tarjosi markkinoillemme Ikarus 30 -linjureita, joita tuli maahamme yhteensä kolme. Midgetit olivat Eltsun päälähtö. Niissä käytetyn JAP-moottorin sai hankittua Arwidsonilta
Tämän järeysluokan amerikanrekat ja tukkikuormurit jäivät meikäläisillä leveysasteilla unelmiksi. Tuontitoiveita.indd 64 Tuontitoiveita.indd 64 15.6.2020 15.50 15.6.2020 15.50. 64 . Mobilisti Senior 2/20 Panhard-kevytkuormuri oli melkoisen edistynyt vuonna 1952, olihan sodan aikana suunniteltu natseilta salaa jos jonkinlaista – mikäli ranskalaisten historiankirjoitusta uskoo. Amerikkalaismerkki oli yksi edellä mainitun Lanova-ilmakammion pitkäaikaisista käyttäjistä dieselmoottoreissaan. Moottorina oli Lanova-ilmakammiodiesel ja kippilava hydraulitoiminen! Mack-miehet tietävät, että diesel on ekoteko
Vuonna 1949 tehty ainoa Tatraplan Cabriolet lahjoitettiin Stalinille 70-vuotislahjaksi. Saksalainen Sitta-skootteri liikkui ILO-kaksitahtimoottorin voimin. Tuontitoiveita.indd 65 Tuontitoiveita.indd 65 15.6.2020 15.50 15.6.2020 15.50. Yksittäiskappaleena valmistettu avoauto on kenties lähempää sukua sotaa edeltäneille malleille, onhan sen voimanlähteenäkin ilmajäähdytetty V8. Tavaraskootteri taisi olla jo tuolloin kaupunkieliitin fantasia, jonka käytettävyys meikäläisessä ilmastossa oli melkoisen kehno jopa 50-luvun mittapuulla. Mobilisti Senior 2/20 . 65 Jos autoja on valmistettu yksi, niitä on ainakin tarjottu suomalaisille markkinoille
66 . Raymond Loewyn muotoilema virtaviivainen jakeluauto sai nimen Metro Van. Mobilisti Senior 2/20 Kar-Pe -koritehtaan rakentama Friitalan nahkatehtaan Morris-näyttelyauto ei jäänyt haaveeksi. Yleisradio) jälkeen entistetty Oulussa alkuperäiseen asuunsa ja takaisin alkuperäisellä omistajallaan siinä käytössä, mihin se aikanaan tehtiin. Eihän nyt sentään Suomessa. Tuliko tällaista "stepparia " Suomeen ainuttakaan. Metropolitan Body Company oli Connecticutin Bridgeportissa toiminut hyötyajoneuvokorien valmistaja, joka liitettiin osaksi Internationalia vuonna 1947. Panhard-yksilöitä lienee kuitenkin tullut jokunen kymmenen noina vuosina.. Pelko pois, autossa on ranskalaiset rekisterikilvet ja maisema huomattavan keskieurooppalaista. Tuontitoiveita.indd 66 Tuontitoiveita.indd 66 15.6.2020 15.50 15.6.2020 15.50. Eikä mitä, se on yhä olemassa ja vuosien kiertolaiselämän (mm. Farmarimallin Dyna-Panhard lumella. Vaan olisiko voinut
Saksalainen Hoffman ehti valmistaa satakunta luvatonta Isetta-kopiota, ennen kuin BMW lunasti lisenssin Italialaiselta ISO:lta ja tarttui oikeustoimiin. 67 Simca-farmarin ja "deliveryn" piirteissä on taiteliijan lennokkuutta – kuin Amerikasta konsanaan. Moottorina käytettiin Gouverneur-motskarin nelitahtista bokseria. Sen perintö elää Kaso Oy:ssä, johon se fuusioitiin 70-luvulla. Tuontitoiveita.indd 67 Tuontitoiveita.indd 67 15.6.2020 15.51 15.6.2020 15.51. Mobilisti Senior 2/20 . Kassakaappitehdas Kaipio lopetti autokorien valmistuksen 1955. Turun Keskusautohalli – yhä toiminnassa – on Suomen vanhin Volvo-jälleenmyyjä, aloittihan se jo 1928
teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat Hiekkapihastaan huolimatta elinvoimaiselta näyttävä S.Holmin Esso Malmilla, Kirkonkyläntien ja Syystien kulmilla. kuva: Constantin Grünberg soppaakansalle.indd 68 soppaakansalle.indd 68 15.6.2020 17.00 15.6.2020 17.00. Mobilisti Senior 2/20 HUOLETTOMIEN AIKOJEN HUOLTAMOITA Takavuosina huoltamoa pyörittävä henkilökunta tunsi itsensä varmaankin hyvin tarpeelliseksi, syystäkin. Autokanta oli voimakkaassa kasvussa ja menovettä paloi viikko viikolta enemmän. Sitä myöten autojen juottokeitaat olivat tervetulleita kaikkialle, eikä kukaan murehtinut lyijystä tai muista päästöistä, massiivisista maanalaisista suojaaltaista puhumattakaan. Kookkaat huoltohallit ovat riittäneet myös kuormureille, mutta rakennuksen julkisivussa on jo havaittavissa alkavaa rappeumaa. Lisäksi kalusto vaati varsin runsaasti ylläpitoja korjauspalveluita. Bensiiniasemille riitti vielä 1950-luvullakin kohtalaista menestystä ja liikevaihtoa ilman kahvilatoimintaakin. Moni pärjäsi jopa ilman huoltoja pesuhallia, jos paikka vain oli riittävän vilkas. Autoilusta tuli itsestäänselvyyttä ja vaikka taantumat ja kansainväliset selkkaukset vaikeuttivatkin sitä, oli autolla liikkuminen pääpiirteissään myötätuulessa. Sittemmin asiat ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan aina vain etäämmäs näistä huolettomien huoltamoiden ajoista. Omalla autolla liikkuminen oli modernia, merkki eteenpäin suuntautuneesta ihmisestä ja yhteisöstä. 68 . Pihalta löytyy näemmä Ford Vedette, Bedfordja Mercedes-kuormurit, Škoda 1200, Ford Zephyr, Moskvitsh ja 1954 Dodge
kuva: Aarne Pietinen soppaakansalle.indd 69 soppaakansalle.indd 69 15.6.2020 17.00 15.6.2020 17.00. Jotenkin apeanoloisissa tunnelmissa ja jonon kärjessä kiiltelee 1929 Oldsmobile. Ikkunassa mainostetaan Sini-bensiiniä(?) ja Shell Tox -hyönteistuhoainetta. Juotettavana jokin edullisempi amerikkalaisvaunu, ehkä Chevrolet. Kyseessä lienevät pirssimiehet autoineen. Mobilisti Senior 2/20 . Sama paikka, eri vuodenaika. 69 Helsingin tuolloin avara Töölöntori tarjosi väljät puitteet tälle Shell-asemalle vuonna 1932
kuvat: Constantin Grünberg soppaakansalle.indd 70 soppaakansalle.indd 70 15.6.2020 17.00 15.6.2020 17.00. Mobilisti Senior 2/20 Töölöntorin (Sandelsinkatu) Shell liputtaa keväällä 1958. Paikka on Laivastokatu Katajanokalla Helsingissä, vuosi 1963. Pumpuissa on Keskon logot, katolla on amerikkalaisen Sinclair-öljyn mainos, rinnallaan luontevasti Neuvostoliiton omistaman Teboilin Tebolin-öljyn neonit. 70 . Nummelan korilla oleva HKL:n sininen 54 huilaa, linjan 14 trollikka suristaa juuri pysäkille. Suomi on ollut öljyjenkin sulatusuuni. Ja sitten jotakin aivan muuta. Hauskan pohjapiirroksen omaava asema on saanut seurakseen hyvin ahtaanoloisesti myös nakkija puhelinkioskit, joten kyseessä on moderni palvelukeskittymä. Menovettä pumpataan Moskvitshiin, taustalla seisoo ainakin Austin/Morris LD-pakettivaunu
Esson asema on ollut harvinaisen tyylipuhdas kokonaisuus punaisine pumppuineen. Vilhonvuorenkadulta nousee juuri A-sarjan Bedford. Kuvaan on osunut myös palolaitoksen Sisu-alustainen ruiskuauto. soppaakansalle.indd 71 soppaakansalle.indd 71 15.6.2020 17.00 15.6.2020 17.00. Viimemainittuja asemilla näki varsin harvoin töissä, ennen kuin kahvilaidea löi lävitse. Mobilisti Senior 2/20 . Vasta vuoden ikäinen Käpylän Shell-asema kuvattuna 1937. 71 Helsingin Hämeentie 33 60-luvun alkupuolen muodossaan. Koko tienoo jyrättiin hieman myöhemmin mahtipontisilla nykykuutioilla, joiden katoamista ei kukaan jäisi tuskin kaipaamaan. Pumpulla seisoo tuore Nash, ovensuussa vuorostaan kauniimman sukupuolen edustaja
Kampintorin laidassa, Nervanderinkadun kohdalla oli kuin olikin Esson asema. Asema on paljolti ennallaan, vain tunnuskyltti on vaihtunut Shelltekstiin. 72 . Mobilisti Senior 2/20 Ai että sielläkin oli Esso. Oikealla taempana klassinen SB-sarjan Sisu-bussi lähestyy määränpäätään. Vasemmalla Ford-kuormurin kuljettaja kiirehtii hyttiinsä, oikealla uudemman Englannin ”lehmänselkä” Dodge/Fargo H.S.N:n väreissä odottaa toimintaa. kuva: Eino Heinonen soppaakansalle.indd 72 soppaakansalle.indd 72 15.6.2020 17.01 15.6.2020 17.01. Ympäristö sen sijaan näyttää oudosti puolivalmiiseen tilaan jämähtäneeltä, kiviniitty ei ole houkuttelevan näköinen. kuva: Simo Rista Edellisellä sivulla mainittu Käpylän Shell yli 10 vuotta myöhemmin. Välissä moottoripyöräilijä tekee lähtöä ja Ford-pirssivaunu paistattaa päivää. Tässä eletään helmikuuta 1970. Lähinnä linja-autoliikennettä palvelleesta asemasta ei ole enää pitkään aikaan ollut jälkeäkään, jotakuinkin samoilla sijoilla seisoo nykyisin hotelli Presidentti
Mobilisti Senior 2/20 . Revonkadulla sijaitsi kerran varsin kookas Shell huoltamo. 73 Helsingin Pohjoisrannan sympaattinen pikku Shell-asema, tässä vielä alkuperäismuodossaan ja -paikassaan. Viipurin nopeidenkin täytyi joskus tankata. kuva: Simo Rista soppaakansalle.indd 73 soppaakansalle.indd 73 15.6.2020 17.01 15.6.2020 17.01. Kesäisessä rankkasateessa värjöttelee esimerkiksi jaostopäällikkö Reuwen Rubinin -67 Volvo Amazon sekä DI Pekka Antinheimon -66 Dodge Dart GT. Kuvan yrityksistä ainakin F.Sergejeff’in pojat & kumppanit Oy onnistui jatkamaan taivaltaan sodan jälkeen Helsingissä ja on yhä olemassa arvostettuna teen maahantuojana
Paikalla on yhä Shell-asema. Löytyisikö Helsingin katsastuskortistoista (Mobilia?) vastaus kysymykseen. Mannerheimintie 22, aivan Helsingin ytimessä) öljybaari. Englantilainen. Mobilisti Senior 2/20 Shellin huoltohalli Läntisen Brahenkadun ja Sturenkadun risteyksessä. Italialainen. Shell Heikinkadun (nyk. 74 . Hanatuotteina Single Shell, Double Shell, Triple Shell ja Golden Shell. Ohjaus on oikealla ja takapenkki varustettu omilla tuulilaseillaan. Vaan mikä mystinen vaunu on huollettavana. kuva: Eric Sundström soppaakansalle.indd 74 soppaakansalle.indd 74 15.6.2020 17.01 15.6.2020 17.01
75 "Tankataanhan lentokonejakin." Kar-Airin DC-3D (OH-VKC) Esson tankkerin ruokittavana Seutulan lentokentän sorapintaisella platalla 1950-luvulla. kuva: Arvo Kajantie Haagan Esso Nuijamiestentiellä oli kunnianhimoinen kaksoisratkaisu. Mobilisti Senior 2/20 . soppaakansalle.indd 75 soppaakansalle.indd 75 15.6.2020 17.01 15.6.2020 17.01. Toisella puolella on tiiviimpi henkilöautojen asema, mutta toinen on varautunut kookkaiden ajoneuvojen vierailuihin. Pumppusaarekkeita ei ole katettu ja niiden sijoittelu tontille on huomattavan väljää. Tien kunto on enteellisen rapistunut. Kone oli aikanaan muistomerkkinä Hämeenlinnantien varressa. Joku henkilökunnasta leikkaa ruohoa, luonnollisesti polttomoottorikäyttöisellä leikkurilla
76 . Helsingin Herttoniemeen Mekaanikonkadulla sijaitseva varasto oli aikansa suurimpia. Paikka kasvoi pian toiminnan keskukseksi. Mobilisti Senior 2/20 VOLKKARIVARASTO Volkswagenin strategiana kaikilla vientimarkkinoilla oli alusta asti varmistaa huollon ja varaosien saatavuus. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Tuulilasin arkisto VV-autonvarasto.indd 76 VV-autonvarasto.indd 76 15.6.2020 16.30 15.6.2020 16.30. Rakennus on yhä Volkswagenin myynnin käytössä. Näin myös Suomessa. Vuonna 1958 aloitettiin Helsingin Herttoniemessä VW-Auto Oy:n korjaamotoiminta
Onko tuohon aikaan toimitettu autonkoreja varaosina. Olisiko kyseessä jokin Rootes-yhtymän tuote. Vai onko kuvassa koreja Wihurin Heinolassa kokoamiin 48 kuplavolkkariin. Hyllyt ovat puuta ja katto matalalla, joten nyt ei olla Herttoniemen jättivarastolla. Osat on sijoitettu täsmälliseen järjestykseen omiin trukilla siirrettäviin häkkeihinsä. Onko tässä jonkin pienemmän osakaupan varastoa. Sellaisia tiedetään nähdyn ainakin neuvostoliittolaisten keskuskorjaamojen pihoilla. 77 Varastorakennus on ainakin 1960-luvun lopulla ollut avonainen tila ilman mitään väliseiniä. Varastomies taasen on polkaissut kolmipyöränsä vaarallisen näköiseen paikkaan – kuvaajan toiveesta. Ajankohta sopisi Suomessa koottuihin autoihin. Nämä kuvat on päivätty heinäkuulle 1969. Mobilisti Senior 2/20 . Huomio kiinnittyy kokonaisiin Volkswagenin koreihin jotka on pinottu päällekkäin varastomiehen taakse. Varastomiehen kantama lokasuoja ei vaikuta Volkwagenin osalta. VV-autonvarasto.indd 77 VV-autonvarasto.indd 77 15.6.2020 16.31 15.6.2020 16.31
Etualalla on jälleen neljä Volkswagenin koria mutta vasemmalla takana hyllyjen päällä vaikuttaa olevan Volkswagenin pikkubussin tai pakettiauton keula. Mobilisti Senior 2/20 Volkswageneita myytiin huomattavia määriä joten maahantuojan varaosavarastonkin oli oltava kattava. VV-autonvarasto.indd 78 VV-autonvarasto.indd 78 15.6.2020 16.31 15.6.2020 16.31. Miten ihmeessä tuon ajan varastovastaavat ovat löytäneet tarvittavat tuotteet ilman tietokoneiden tai älypuhelinten neuvoja. Vai olisiko sielläkin kokonainen kori. 78 . Olemme jälleen jossain pienemmässä varastossa
Pöydällä olevassa telineessä on tarjolla aikansa nykyaikaisinta liimaa: kaksikomponenttista Plastic Padding -epoksia. Siinä vaiheessa Volkswagen ilmoitti, että lyhennettä VW ei saisi käyttää kokonaan ulkopuolisessa omistuksessa olevat yritykset. Tuohon aikaan VW-auton omistanut Wihuri omisti myös Autolan joka toi suomeen Rootesin tuotteita. Kesko ei suostunut myymään kolmannesta omistuksestaan vaan vaihtoi mieluummin nimeä. Rubery Owen Conveyancer väittää valmistaneensa maan ensimmäisen haarukkatrukin vuonna 1946. VW-auton Haagan liikkeen paku on tullut noutamaan varaosia. Hyllyillä on vain muutama esine, ja on hiukan vaikea uskoa, että käsillä oleva luettelo sisältäisi kaikki mahdolliset osat. Etualalla roikkuvat lokasuojat eivät vaikuta VW-tuotteilta. VW-auton nimi piti muuttaa VV-autoksi 1970-luvun lopulla kun toiminta myytiin Keskolle. Kilpailusyistä yhtiöt oli erotettu toisistaan, mutta olisivatko ne käyttäneet yhteisiä varastotiloja. Sitäpaitsi taustalla näkyvän Hyster-trukkiin kiinnitetyssä kyltissä lukee Rootes ja sen alla Sunbeam, Commer ja Humber. Mobilisti Senior 2/20 . Lastaamiseen käytetään Iso-Britannian kokeneimman valmistajan kalustoa. Vuonna 1977 yrityksen trukkituotanto siirtyi Coventry Climaxin omistukseen. Pienet erot saavat epäilemään että kyse olisi jostain aivan muusta. Rubery Owen valmisti myös brittiharrastajien tuntemat Rostyle-vanteet. VV-autonvarasto.indd 79 VV-autonvarasto.indd 79 15.6.2020 16.31 15.6.2020 16.31. 79 Onko tämä varaosaliike lavaste vai juuri avattu. Katon liimapuupalkit ja hyllyköiden mittavuus viittaavat, että tämäkin kuva olisi Volkswagenin maahantuojan keskusvarastolta
Koneen tarina oli hurja: saksalaisten vallattua Norjan, tämä sikäläistä valmistetta ollut Høver (?) -kellukekone oli saksalaisille liian alkeellinen – niinpä se lahjoitettiin Suomelle. K.L.B. Vaan mitä tapahtuikaan. Miten ihmeessä ne on saatu hilattua noinkin pitkälle kuivaa maata. ilmailukuvia.indd 80 ilmailukuvia.indd 80 15.6.2020 17.03 15.6.2020 17.03. Kun julkaisin kuvan kerran aiemmin joskus 25 vuotta sitten, taivastelin tyyliin: on aika varmaa, ettei kukaan enää muista koko konetta. Joskus amatöörikuva ja ehkä huonolla kameralla otetuna, puhuu eniten. Tiedän näiden kuvien taustoista nolon vähän. Ilmavoimiemme Hansa Brandenburg -kellukekoneita näkyy tuossa kolme. Ei aavistustakaan kuka kuvan antoi tai milloin se on otettu – sotatehtävissä varmasti. Mies oli eläkkeellä olevan kansakoulun opettaja, olisiko ollut Kokkolan tasolta. Entäpä jos silti julkaistaisiin. Suomalaiset museot tapaavat lähes kehua retostella sillä, että kuvia kyllä vastaanotetaan, mutta ehdolla että mukaan saadaan aukottomat taustatiedot. 80 . Eli, jos mennään suomalaisen vakioajattelun mukaan, niitä ei saisi edes julkaista. Tunnelmaa, joka ei kuuna kultaisena enää toistu. Mobilisti Senior 2/20 ILMAILUKUVIA mietittäviksi mietittäviksi Olisiko kuva 1930-luvun ehkä Terijoelta (45 km Pietarista) tai ehkä Kalajoen särkiltä. Aina joku osannee täydentää hiljalleen muutenkin katoavia tietoja. Soi puhelin ja kuulen: ”Minä tiedän siitä kaiken, lensin sillä koko sota-ajan” soittaja saneli. Tätä kaukana Suomen Lapissa sotavuosina operoinutta ilmavoimiemme konetyyppiä harva tunnistaa, ja ainoa lajissaan se olikin. Tässä ilmavoimiemme Bristol Blenheim -pommikoneen ohjaaja on ottanut kuvan edellä ja matalalla lentävästä kollegastaan
Ehkä noin 1924 (?) otettu kuva on Virosta. ilmailukuvia.indd 81 ilmailukuvia.indd 81 15.6.2020 17.03 15.6.2020 17.03. Niin legendaarinen kone olisi nyt aikamoinen vetonaula jossakin suomalaisessa ilmailumuseossa. Ettei vaan ensimmäiset saatu Suomeen jo 1939. Vai onko tuo ”vain” 1938-40 Ford Eifel – niin hento auto Wehrmacht hommissa. Aikansa moderneihimpiin jäänmurtajiin kuulunut alus jouduttin luovuttamaan sotakorvauksena itäystävälle, jonka särkijälaivastossa se palveli 70-luvulle asti. Huomaa saksalaisten auto, taitaa olla peräti Saksan Kölnin Ford tehtaan se isoin ja ei-yhtäkään-Suomessa-malli, peräti V8-moottorilla. Kuka rontti oli sekin Suomi-taho, joka romutti ne pari (?) sotien jälkeen ehjinä säilynyttä ”haikaraa”. 81 Ilmavoimillamme oli kai 2-3 (pilkuntarkat täsmentäkööt) hidaslentoista Fieseler Storch -konetta. Tästä kuvasta löytynee runsaasti taustatietoa – ketä se sitten enää edes kiinnostaa. Kuva on kuitenkin historiallinen: se oli näet Viro, joka, siis ennen Suomea, aloitti postilennot Suomeen. Mobilisti Senior 2/20 . Tässä kuvassa on Saksan ilmavoimien kone sota-aikana jollakin suomalaisella sotakentällä. Ei ehkä järin vangitseva maisemakuvana, mutta siinä näkyy Jääkarhu-nimeä kantava laiva työssään 21.2.1928, kolme vuotta vesillelaskunsa jälkeen. Kuvaaja oli Lagus. Sitä tapahtui kuvassa näkyvällä koneella, joka on saksalaisvalmisteinen Sablatnig P.III
Toisin se menee yhä esim. Huomaa muuten kuvan aikainen suomalainen lentokoneen Suomi-tunnus eli kirjain ”K” ja numero. Kaikenlainen vesikone-ilmailu alkaa olla Suomesta kuulemma ”hirveän rantametelin, vaiko ”törmäysvaaran” vuoksi tapettu sukupuuttoon (entä vesiskootterit?). Miten yliherkistynyt suomalainen ja valikoiva ”metelikorva” (luettavissa: kadekorva?) suhtautuu todennäköisen varmaan tulevaisuuteen, ts. Mobilisti Senior 2/20 Helsingin keskustaa tässäkin on alla, mutta nuo neljä kellukekonetta kuvan ottaneen koneen alla! Niissä näkyy kolme kruunua tunnuksina, siis Ruotsin Ilmavoimien koneita! Milloin ne vierailivat Suomessa. Mietipä silti mitä maksaa valmistaa yksi helikopteri, verrattuna esim. ilmailukuvia.indd 82 ilmailukuvia.indd 82 15.6.2020 17.03 15.6.2020 17.03. Kanadassa. Malmin lentokentän lyhytnäköisen tuhoamisen, ja sitä myötä (kriisitilanteessa) Helsingin huoltovarmuuden menettämisen jälkeen monelle avautuu karvas uusi totuus.. Helikopteri olisi toki yleiskäyttöisempi. sähkökäyttöiseen lentokoneeseen. kuvan Tiger Moth. 82