Kentältä kadonneita ! . Negatiivit ko vaikeita. 20 23 15 :3 6: 58 MS223_kansi_C.indd 2 MS223_kansi_C.indd 2 15.6.2023 10.06 15.6.2023 10.06. . 6. 6. 2 . Unohtune ita kuvia MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2023 | 13,50 € S e n io r No. VK O 20 23 -3 5 600 205 -23 02 6 41 48 86 00 20 50 23 00 2 M ob ili sti _S en io r_ 22 3_ vi iv ak oo di .in dd 1 M ob ili sti _S en io r_ 22 3_ vi iv ak oo di .in dd 1 1. Paljon kuvatalkoita ! . 20 23 15 :3 6: 58 1. PA L. Savonlinn an retkeilyajot
näyttelystä menestyksen. Tavataan jälleen 4.-5.5.2024.. motonet KIITOS YLEISÖ, NÄYTTEILLEASETTAJAT, KUMPPANIT JA TOIMITSIJAT Yhdessä teimme 6.-7.5
Autoteknisesti pitkälle koulutettu harrastajamme totesi pikkuhaikeana: tuskin yksikään. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Yksityisiä myynti-ilmoituksia on sen sijaan jopa 10-14 sivua, joissa tarjolla jotakin pilipalipientä. Montako ensimmäisen polven yksilöä on säästynyt. Siinä sitten pohdittiin, voisiko joku vuoden 2023 auto olla kolme vuosikymmentä myöhemmin muutoskypsä museoautoksi. Lehden pääkirjoituskin oli niin nappi juttu, että lainaan sen ydinhenkeä tähän. Se vaan on kuulemma liian ohi elettyä, taivaan vanhaa. Bremer Ensimmäiset Renault Twingot tulevat ensi vuonna museorekisteri-ikään. Se on vain tyylisyistä muutettu mustavalkoiseksi. Tai vain säästää se paaliin aiottu. Vastavuoroisesti hän hehkuttaa nykyautojen varusteherkkuja. J os ihan rehellinen olen, minusta esimerkiksi läntisen naapurimaamme lehtien taso on muuttunut yhä surkeammaksi. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Negatiivista hyvää! 18 Minne kadonneet. . KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh. Jo siksi, ettei niihin enää saa osia. Kuva: Raija Scheithauer paakirjoitus223.indd 3 paakirjoitus223.indd 3 16.6.2023 12.33 16.6.2023 12.33. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. 26 Wehrmachtin Kapitänit 30 Ansaitsevat uusintanäytön 36 Uutisia, tapahtumia, kuultua 42 Huoltamoja ja muuta 52 Pinnalta pöyhäistyä 58 Savonlinnan retkeilyajot 62 Lukijoiden postia 68 Kuvatalkoot SYYTÄ HUOMIOIDA ENNAKKOON. Hän ei kuitenkaan edes miettisi lehden tilausta, koska aihe ei sytytä häntä. Olisiko jopa kaukoviisasta ostaa mieleinen vanha-auto ajoissa talteen. Siksi, ettei kukaan pysty korjaamaan nykyautojen elektroniikkaa, tietokonekohteita. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Punamusta Oy ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Esimerkiksi tuore Ruotsin Classic-lehti tirskui kuitenkin uutta otetta. Kansikuva: Millä nuorison saisi mobilistitapahtumiin mukaan. Jos sinusta tuntuu, että tunkuvirta museoautoksi käy nyt ylikierroksilla, varaudu siihen, että se vaimenee. Valoisammin ajatellen: toistaiseksi löytyy vielä valittavaksi kohtuuvaivoin MR-tasoon palautettavissa olevaa kalustoa. Mobilisti Senior 2/23 . Lehti ilmestyy 2023 viikolla 13, 26, 35 ja 48. Kai L. Viitseliäisyys on ollut kateissa. Savonlinnassa bongatun 1929-30 Chevroletin ratissa oli muuten tyttöjen äiti! Niin, kuva on otettu – ei 1933 vaan 2023. Sitä kivaa, mistä kiitämme elektroniikkaa. Ikään kuin ruotsalainen mukavuudenhalu olisi saanut yliotteen. Lehden päätoimittaja kertoo ystävästään, joka kyllä kohteliaisuudesta sanoo arvostavansa kaikkea tätä, mitä mekin Senior-lehdessä tarjoamme
Riihimäen Lasi Oy teki sotavuosina noita alkuperäisen muotoisia ajovalolaseja. Etteivätkö muotit olisi yhä tallella. Auto on ilmeisellä varmuudella yhä siellä, hyvässä tallessa monen muun kaukoviisaan tallennuksen kanssa. Mobilisti Senior 2/23 Se on vain pelkkä ruttuinen negatiivi – Voi surku, tuo taitaa olla yleinen käsitys, lasinegoista nyt puhumattakaan. Se, ettei niihin tahdo löytyä sitäkään vähää taustatietoa. Tänne Lappeenrantaan muuttoni jälkeen jäi näin jo ”eläkeläisenä” (88 v) muka aikaa paneutua mustavalkonegoja tulvivan pahvilaatikon sisältöön. CE kilpien jako pysähtyi numeroon CE-999 (Armstrong-Siddeleyssäni on CE-990 -kilvet!). Niitä oli jaossa vain lyhyen aikaa ajanjaksona 1952-53. vainnegoja.indd 4 vainnegoja.indd 4 16.6.2023 10.17 16.6.2023 10.17. 4 . Autoon on vaikeiden varaosasaantien vuoksi jouduttu vaihtamaan ehkä jo joskus 60-luvulla alkuperäisten soikeiden ajovalojen sijaan Suomesta helpommin saatavat pyöreät, ehkä Lucasit. Yksi lisäongelma näiden nyt pitkällä viiveellä esiin tulevien kuvien kanssa voi olla. Eli: antanet kuulua, jos tiedät. Siksi, että moni että saattoi silloin olla kapaloiässä. K.L.B. EI SILLÄ EI SILLÄ MITÄÄN MITÄÄN TEE TEE Alun perin helsinkiläisellä lääkärisuvulla pitkään ollut 1939 Chrysler ohjautui jo 60-luvulla Raimo Honkaselle Mikkeliin. Miten on, haloo Riihimäki! Huomaa myös auton CE-alkuinen Helsingin rekkari. Siis kypsää tavaraa roskiin, sillä sipuli. Sitten tajusin vielä mukavan seikan: onkohan monikaan lukijamme oikeastaan nähnyt niitä ennen näytettyjäkään. ”Eiköhän nuo ole jo kertaalleen näytetty” -ensivaikutelmani haihtui kuitenkin äkkiä, kahdestakin syystä: ennen julkaisemattomia löytyi vaikka kuinka paljon
Auton retuutus harrasteja amatöörivoimin Tampereelta Helsinkiin kesti 23 tuntia, palautus Tampereelle Olavi Sallisen rekalla ehkä viisi tuntia. Toisaalta, eikö kannattaisi paneutua miettimään nykyajan tarjoamia apuja lisäaineita, miljoonasti laadukkaampia kaksitahtiöljyjä eikä vähiten: tarvitaanko siihen ajoon välttämättä sota-aikainen 5 % öljyseossuositus. Voimavaunu Oy Helsingistä kokosi näitä huteran arvioni mukaan noin 300 kpl. 5 Se paljon puhuttu ja tamperelaisissa lehdissä esillä ollut Enqvist Oy:n entinen Benz-paloauto oli aikoinaan muutamat vuodet myös Helsingissä, jolta ajalta tämä kuva lienee. Arvaisin, että hyvin öljyin selvitään 1,5 % seoksella eikä savuteta! vainnegoja.indd 5 vainnegoja.indd 5 16.6.2023 10.17 16.6.2023 10.17. Harvinaisen selventävä kuva 1943 Tempo/Vidal -avolavapakun moottoritilasta ansaitsee esiintulon. Tallessa, koossa ja nipussa lienee 2-3 kpl. Mobilisti Senior 2/23 . No, onpahan oikeassa paikassa, mutta miksi sielläkin herättiin vasta kun auto oli jo lahjoitettu Helsinkiin. Intoa retuuttaa tuollainen käyvänä esille salpaa varmaankin auton järkyttävä taipumus savuttaa, se päästöpilvi olisi mannaa maan vihreille autovihassaan
Kaikki OK, mutta muistini lokeroista en löydä mitään selitystä kuvan varhaisemman esiintymisasteen Rollsille. Oltaneen radan valmistumisen ajoissa, minkäänlaisia varikkorakennuksia ei vielä ole, vain hiekkakenttää. Ford oli kerran Ahvenistolla mukana noin jättimäisellä logollaan. 6 . Mobilisti Senior 2/23 Oltaneen jossakin Retkeilyajojen rastikohdassa Hämeenlinnan Ahvenistolla. Olisiko se ollut ruotsalaisten vieraiden. Isosta ryhmäkuvasta ei ehkä suuria viisastu, mutta kiinnostavaa on se, että esim. Rolls-Royce! vainnegoja.indd 6 vainnegoja.indd 6 16.6.2023 10.17 16.6.2023 10.17
Mobilisti Senior 2/23 . Älä pillastu – hienoa (edes) noin! vainnegoja.indd 7 vainnegoja.indd 7 16.6.2023 10.17 16.6.2023 10.17. Hitusen olen jo kaihomielellä: tuolloin tultiin areenalle vielä 30-lukuisilla, nyt valutaan paikalla mukavammin 50-luvun automaatein vaihtavilla Packard-dollarihymykalustolla. 7 Sain haltuuni pinkoittain edesmenneen Rainer Stolzen (1937-2016) ammattimaisen osaavasti ottamia kuvia. Nämä ovat Yhteispohjoismaisen Packard-kerhon yhteisajoista Tammisaaren suunnalla
Etenkin, kun auto joutuu edelleenkin liikkumaan vain pelkkien tehdasasenteisten takajarrujen varassa! Ellei sitten auton käytännössä toinen mekaanikko, Esko Ahola Askistosta, ole vuosien mittaan kehitellyt siihen 4-pyöräjarruja. Tuhopolttosävyisessä tallipalossa ne kaikki tuhoutuivat. Sillä ehdittiin jopa osallistua johonkin Retkeilyajotapahtumaan, vuotta en tähän hätään saanut varmistettua. Eikö vaan pienen ylläpitomitalin arvoinen saavutus. Hän ajoi sillä hetkittäin jopa arkiajojaan ja auto on perheellä Helsingissä yhä – 50 vuotta myöhemmin. 3-pyöräisen Phänomobil-autokkeen noin vuodelta 1921, 1930 Chevrolet kuormurin ja kuvan 1931-32 avomallisen Opelin. Phänomobil on tosin entisöity uudelleen Lahdessa, niin hyvin eväin kuin pystyä voi. Kauan, kauan sitten, eräs juuri lääketieteen opintonsa aloittanut lääkärin poika osti tämän neloskoneella käyvän 1927-28 Chryslerin. Opel lienee ajautunut jonnekin JokelaJärvenpää suunnalle. Aika kiemuralle sekin paloi, mutta onhan meitä teoriassa innostuneita ollut (mm. Mobilisti Senior 2/23 Nikolajeff Oy entisöitti aikoinaan suurella vaivalla useita toimihistoriansa aikaisia autoja, mm. Kuva (ja tuo toinenkin) on näyttelystä, jonka Helsingin SA-HK sai kerran pitää upean avarissa, aivan uusissa Pohjolan liiketalon alahalleissa – nekin nyt jo kai pariin kertaan poispuretut. yritti). Lahdessa harrastajaperhe Suomella on yhä tallessa Esa-isänsä vuosia sitten entisöimä saman ikäinen, 4-ovinen Opel Sedan. K.L.B. vainnegoja.indd 8 vainnegoja.indd 8 16.6.2023 10.17 16.6.2023 10.17. 8
Ohessa myös yksityiskohtakuvat V12-moottorista. Yrjö Amberla ehti ennen Ahvenistolla tapahtunutta kilpa-auto-onnettomuuttaan näyttäytyä sukunsa Hämeenlinnaan miltei uutena ostamalla 1931 Maybach Zeppelin -avoautolla harva se kesä. Tavallaan Maybach-merkki elvytettiin taannoisina vuosina Mersun toimesta. Mitä niitäkin nyt sitten ehdittiin Suomeen tuoda, ehkä 4-5 kpl. Huomatkaa oikeaoppinen talvisäilöntätapa, jolloin renkaat eivät muutu "kulmikkaiksi". 9 Näin muhkeantyylikkään kojetaulunäkymän taakse harva pääsee enää edes kurkistamaan. Niitäkään ei ehkä kannattaisi uittaa ympärivuotisena käyttöautona suomalaisessa suolasohjomaisemassa. Mobilisti Senior 2/23 . Aavisteltavissa kun on, että niidenkin keräilyarvo vipattaa ylöspäin. vainnegoja.indd 9 vainnegoja.indd 9 16.6.2023 10.17 16.6.2023 10.17
Näitä on yhä tallessa ja ajokuntoon ilmeisesti viritettävissä parikin, mutta eikö noin vähäeleistä muka enää kehdata taluttaa näytteille. Aina harvinaisen tylysti vähälle huomiolle jäävä Opel-malli tämä, ensimmäisten Mossetyyppien alkuisä, eli vm. Olisi näet aihetta. 10 . Silloin vieressä seissyt iso, myös avomallinen Renault Viva Grand Sport, oli erään helsinkiläisen (Tamminen?) romuttajan hallussa taivasalla varmaan 30 vuotta, pahoin raunioituen. Silti sitäkin yrittää kuulemma elvyttää Renault-osaaja/korjaamon pitäjä Pyhtään suunnalla. vainnegoja.indd 10 vainnegoja.indd 10 16.6.2023 10.17 16.6.2023 10.17. 1935-36. Valtavilla landauraudoilla varustettu avokori viittaisi kenties johonkin ruotsalaiseen korittajaan. Sallisen yksilö oli siis se auto, joka komisti Messuhallin Kansainvälistä autonäyttelyä 1936. Mobilisti Senior 2/23 Kuvassa Renault n. 1935, mutta eri yksilö kuin Olavi Sallisen pelastus, jonka hän tiettävästi osti ensiomistajaltaan Porvoosta (Hellberg?). Ensimmäinen itsekantavalla korilla kulkeva Opel ja malli, jota vaikutti monien pikkuvaunujen olemukseen ympäri Eurooppaa
vainnegoja.indd 11 vainnegoja.indd 11 16.6.2023 10.17 16.6.2023 10.17. Olavi Sallisen helsinkiläiseltä suvulta aikoinaan ostama-pelastama Marmon 1930 ja vieressä noin 1936 (?) kaksiovinen Morris, josta otaksun, että se on yhä samalla ikämiesharrastajalla Helsingissä. Mobilisti Senior 2/23 . Viereisellä sivulla samojen ajojen “komein ja kaitaluisin” vierekkäin. (silloin vielä) Brummer-suvulla ollut 1920-21 Rolls-Royce. Tässä niidenkin ajojen ehkä eniten valokuvattu moottoritilanäkymä, ts. Joistakin takavuosien kesäajoista nämäkin Rainer Stolzen ikuistamat kuvat ovat. 11 Harvinainen yhteiskuva: silloin vielä Brummer-suvulla (Hans B:n isällä) olleet MB ja RR vierekkäin
Eli se auto on ainakin jäljellä. Samaan henkeen voisi tietenkin kysyä, miksi 1970-90 luvuilla vain eräät Citroënit ja sittemmin Mercedes-Benzit käyttivät ainoastaan yhtä pyyhinsulkaa tuulilasilla. Vielä kerran kuva ammoisen Renault (1920-luku) erikoisesta moottorijärjestelystä, ts. Mobilisti Senior 2/23 Oheinen Itävallassa tehty Steyr (noin 1923?) löytyi aikoinaan Turun läänistä ja entisöitynä se osallistui usein ajotapahtumiin terävine jäähdyttimineen. Tässä ollaan kuudensissa SA-HK:n retkeilyajoissa, maisemista päätelleen Tuomarinkylän kartanolla Helsingissä. jäähdytin on lähinnä rintapeltiä. Omana kokemuksena (MB) se toimii hyvin! vainnegoja.indd 12 vainnegoja.indd 12 16.6.2023 10.18 16.6.2023 10.18. Ratkaisu suojasi arkaa jäähdytinkennostoa ulkoisilta vaurioilta ja mahdollisti virtaviivaisen konepeiton muotoilun. 12 . Mutta heikomman ilmankierron takia jäähdytinnestettä tarvittiin valtavia määriä, mikä osaltaan selitti miksi vain muutamat valmistajat Euroopassa ja USA:ssa seurasivat esimerkkiä
Missä lienee auto nyt. Molemmat on parempina aikoina jälkituotu Virosta. Yllättävästi tuollaisia, ihan samanlaisia, löytyy Lappeenrannasta parikin. vainnegoja.indd 13 vainnegoja.indd 13 16.6.2023 10.18 16.6.2023 10.18. Toinen niistä on varsin täydellinen, toinen enemmänkin koriaihio. Roverja Jaguar-miehenäkin tunnettu Kari Tossavainen kuuluu Nordenstrengin ohella auton alkuperäiseen vaalijakaartiin. Toinen laatukuva toisaallakin tässä lehdessä mainitusta "Tikkakosken" Locomobilesta. Se on ollut uutena Helsingissä taksina, sitten jäänyt Muuramessa kiinni pirtulastissa. Tänä talvena sen moottorin kunnostus on edistynyt. 13 Tätä hiukan körmyniskaisen oloista 30-luvun (1937?) Mercedes-Benz -tyyppiä edes harva Mersu-fani tunnistaa. Sittemmin auto päätyi Tampereelle, jossa se ehti jo romuttamolle, ennen pelastumistaan. Nykyisin – välillä vähän heitteillekin jäänyt – Locomobile on Tikkakoskella Ilmavoimamuseon huostassa, jossa sitä ollaan hiljalleen restauroimassa paraatikuntoon. Kuvan ottamisen aikoihin auton omisti kai sympaattinen H.(?) Hannila Heinolasta. Mobilisti Senior 2/23 . Auton historian kerrotaan olevan värikäs
Mobilisti Senior 2/23 Rainer selvitti aikoinaan tämänkin auton alkutaustan: se oli presidentti Relanderin kaudella hankittu 1930 Cadillac! Ollessani Kouvolassa asuva 16-kesäinen koulupoika, ilmestyi Hesariin myyntiilmoitus entisestä presidentillisestä 1930 Cadillacista. Siukosaari ja minä, vähäiset koulutukirahamme ja jätimme autosta pelastavan ostotarjouksen. Keräsimme kahteen pekkaan, lapsuudenkaverini Anssi E. Arvaa, josko meille naurettiin! No, seuraava omistaja teki siitä välittömästi avolavan, jolla noudettiin aamuyön aikoihin tuoreita silakoita Kotkasta muun muassa Kouvolan markkinoille. vainnegoja.indd 14 vainnegoja.indd 14 16.6.2023 10.18 16.6.2023 10.18. On hauras kuvitelma, että noita kuvan auton loppuja löytyisi yhä jostakin maakunnasta. Jossakin vaiheessa auton valui yhä syvemmälle (silloin ei vielä tunnettu peltoauto-käsitettä) ja joku viimeisistä heivasi liikaa syövän – niin kuin sillä olisi yhä ajettu matka-ajoa – V8:n vesilinnuille (sen aikainen sanonta) ja ymppäsi tilalle tavallisen Chevroletin rivikuutosen. Kulkihan auto sentään niin kovaa, etteivät silakat ehtineet kunnolla lopettaa sätkytystään. 14
huumorikykyisiin aivoihin. Tai ehkä kääntäen, ketä enää kiinnostaa. Joku sammakkokieli sivalsi kerran auton ulkonäöstä (muka oikeutetun) sanonnan: ”Pregnant elephant” (raskaana oleva elefantti). Mobilisti Senior 2/23 . Kansainvälisessä Packardarvostuksessa vuosimalleja 1948-50 koskee outo notkahdus. Ja sekös iskostui ns. 15 Mysteerikuva Stolzen negoista tämäkin. vainnegoja.indd 15 vainnegoja.indd 15 16.6.2023 10.18 16.6.2023 10.18. Kuva on Suomesta. Saatiinko tässä harrastevieraita Ruotsista (kilpien perusteella) vai käytiinkö itse näyttäytymässä silloisessa neuvosto-ahdetussa Virossa. Ken osaa enää kertoa. T-Fordia joko nostetaan laivaan tai laivasta. Auton laadussa ei ollut tapahtunut vähäisintäkään heikennystä, mutta tuo naljaisu iski niin syvälle, että asiaan perehtymätön ensiviisastelija tuo sen aina esiin
Joku jäykän virallinen vanha-autoj en näytös tämäkin aikoinaan oli, ehkä Autola Oy:n tiloissa, Helsingissä. vainnegoja.indd 16 vainnegoja.indd 16 16.6.2023 10.18 16.6.2023 10.18. Sinne taisi iäksi jäädä muun muassa MB 300 Adenauer, 1928 Dodge ja 1930 A-Fordista pätkitty avolava. Lento Lappeenrannasta Bergamoon ja kipaise itse katsomassa mitä sinne jäi. Mobilisti Senior 2/23 Taas joku hallinäkymä, totta. anteeksi, peltikorinen IFA F8... Lamborghiniym. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta ajosuoritekyky 20-50 vuoden ikäerolla on huikea, juuri niiden vanhimpien tappioksi. 16 . Merkille pantavaa on rivistön ensimmäise nä oleva aito Kdf (Volkswagen ), sotavuosien Kübelwagen -maastoauto . Astalan tarun päätyttyä, ja perikunnan myytyä kerralla 14 autoa Italiaan, Buick meni kaupoissa mukana. Viipurissa) ollut avomallinen 1937 Chrysler. Merkittävä peruste Buickin paluuostolle kuuluu olleen, että yksilö, josta myös puhutaan presidentti Kallion virka-autona, kävi uutena usein siellä suunnalla. Oltuaan tovin Olavi Sallisen hallussa, sama auto valui Helsinkiin, ja on ollut tarjolla – ei pelkästään Suomeen. Iso kiitos sinne KeskiSuomeen. Ovat kuulemma takaisin ostettavissa. Pysyvästi. Todettakoon tarkistamattomasti, että noista Italiaan kerran rontissa myydyistä on siellä enää 9 tai 10 kpl. Ongelmana vastaavissa ajoissa pakkaa nykyään paremminkin olla kovin tiivis ikäläheisyys juuri ja juuri MR-ikäisiin autoihin. Takana jokin kioskin kokoinen kotimaan kuljetin. Sieltä se pari vuotta sitten ostettiin takaisin Suomeen. Mutta: katso jonkun ajotapahtuman kaluston kirjavuutta. Samanhenkisyydestä huolimatta jalkoihin jääminen stressaa ja hiljalleen vanhimman pään kalusto unohtuu ja jumiutuu entistä syvemmälle talleihinsa. autoja harrastava ja myyvä italialaisomistaja asuu tai asui Milanossa. Edessä matala EMW... Se tuo mieleeni melkein samanlaisen, vuotta nuoremman yksilön, joka ammoin tunnettiin ”Suhosen Penan” autona Helsingissä. Häneltä se singahti museoja liikemies Aimo Astalan ajokiksi Helsingin Haagaan, käyden kuvattavana kerran jopa Pietarissa. Ensinäkemältä pikkutylsä kuva tämäkin on, mutta vartoos vähäsen: Etummaisena on 1937 Buick. Sen takana seisoo uutena Seppo Rikkilällä pitkään (mm. Muut on ostettu vähin äänin takaisin Suomeen
Nämä laatukuvat on otettu heinäkuussa 1935, kun Väinämöinen vieraili Saksan Kielissä. Myöhemmin sen palauttamisesta Suomelle puhuttiin, mutta laiva romutettiin vuonna 1966. Niillä oli pelkästään olemassaolollaan merkittävä pelotevaikutus. Leijonalippu liehui vielä 1935. Väinämöinen kuitenkin jouduttiin luovuttamaan sotakorvauksena Neuvostoliitolle, jonka laivastossa se sai nimen Vyborg, ja piti kotisatamaansa miehitetyssä Porkkalassa. Panssarilaivat olivat kelluvia linnoituksia, joina ne suojasivat meriliikennettä Turun ja Tukholman välillä. Isoista lasinegoista saa jopa kännykän kameralla varsin hyviä, esimerkiksi ikkunanvaloa vasten reproamalla – kääntää vain kuvan negatiivista positiiviksi kuvankäsittelyn keinoin! Panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen tekivät 1930-luvun aikana yhteensä 11 laivastovierailua eri Itämeren maihin ja yhden Englantiin. Omasuojaan oli panostettu uuden ajan hengessä. Väinämöisen ja Ilmarisen pääaseistuksena oli kaksoistykkitorneihin asennetut neljä 254mm kanuunaa. vainnegoja.indd 17 vainnegoja.indd 17 16.6.2023 10.18 16.6.2023 10.18. Mobilisti Senior 2/23 . 17 Lasinegatiivit ne vasta hankaliksi mielletään, vaan äläs nuolaise ennen kuin tipahtaa! Kuvien laatu on yleensä silloin parasta A-luokkaa, eivätkä ne käpristy perinteisten negojen tavoin, jolloin niiden skannaaminen on helppoa. Ilmauhkia vastaan oli Boforsin 105ja 40-milliset ITkanuunat sekä 20 mm Madsen-konetykit
En takaa, että näihin kuviin liitetyt tausta-arvelut menevät oikein, onhan noita vuosia välissä. Sekin siis Saksassa valmistettu kääpiöauto tai katettu moottoripyörä. 18 . Siitä todisteena oheinen, Kim Snellmanilta aikoinaan saamani kuva. Siksipä juuri, älä aristele kertoa mitä sinä tiedät. Mobilisti Senior 2/23 Minne nämä katosivat VAI KATOSIVATKO. Sanoinko Fulda. Siksi selitän. Olen itse hidastellut tällaista massanäyttöä pelossa, etteivät ne kiinnosta varsinkaan nuorempaa polvea. Elettiin – nyt tuntuu, että kauan sitten – aikaa, jolloin ensimmäiset neuvostoturistit vierailivat Suomessa. Mutta tiesitkö, että aivan ensimmäisen Fuldan laivautti koemielessä tänne Suomen Autoteollisuus eli Sisu-Auto. Ja, kun niitä ajolaitteita sitten aamulla käynnistettiin, huhhuijaa! Silloin lähes säälimme heitä ala-arvoisen bussikannan vuoksi, kunnes homma meni päälaelleen; pian he ajoivat (lue: ajavat) jopa komeammilla kuin me finskit. Packalen Oy toi niitä maahan ehkä alle 10 kpl. Entä niihin yhä liitettävissä olevat tarinat. Vaan kuinka kauan. minnekadonneet.indd 18 minnekadonneet.indd 18 16.6.2023 10.42 16.6.2023 10.42. Haluaisin helpottaa vanhojen autokuviemme esittelyä. Povaisin, että valtaosa näillä sivuilla kuvatuista autoista saattaa olla edelleen olemassa – jossakin yhden sukupolven takaisissa lymypaikoissa. Niitä kun totisesti löytyy julkaistavaksi. K.L.B. Ellen mitään selitä, lukijalla on oikeus kysyä mitä ihmettä tuossa näet. He tulivat oman maansa bussituotteilla ja pysäköivät ajolaitteensa Helsingissä aluksi ujon arasti jonnekin Paavo Nurmen patsaan tietämille
19 Itsekästä, mutta aloitan omista huolistani. Mobilisti Senior 2/23 . Maahantuojana toimi Importer Oy (myös Saab-, Armstrong-, Dafym tuonti). Ei ilmeisesti ihan pientä määrää, koska Gutbrod oli vuonna 1951 peräti seitsemänneksi myydyin merkki kotimaassaan. Kai Laine askaroi Tanskasta hankkimansa samantapaisen ajonäytteille saamisessa ja jostakin Turun läänin tasolta pitäisi löytymän aivan ehjä, jo ammoin ensimmäisissä Retkeilyajoissa ajokuntoisena esiintynyt vastaava. se piti tunnistaa. Tekisi mieleni lyödä vetoa siitä, että 70 prosentilta jää jopa ihan tavallinen Pobedakin tunnistamatta – kokeilkaa! Miellyttävän tarkka ja mustavalkoisten tapaan sävykäs kuva. Tarjoan samalla ideaa rastitehtäväksi tulevia ajoja suunnitteleville: keksikää osallistujille vastaavanlainen tunnistustehtävä. Se oli vakavasti puutteellinen. Kuvan yksilö on yhä olemassa eräällä paljon aikaansaaneella Fulda-autojen harrastajalla Korsossa. Löysin oman autoni (ei kuvassa) Tampereelta, tunnetun autokauppiaan (Lammi?) sympaattiselta jälkeläiseltä. Tämäntyyppisille, perin hitaille voisi olla ihan omat ajonsa. Saksassa valmistettiin pieniä Gutbrod Superior -autoja (kuva) noin vuosina 1949-54. Jo pelkkä 3-lovinen vaihteisto auttaisi, nokalle istuu kuulemma ongelmitta IFAn tai Wartburgin 3-syl.. Gutbrod: 2 syl., 2-tahtinen, kahden istuttava, etuvetoinen. Mutta nykypolvelle tapaus voi olla yksinkertaisesti vain liian tylsä, kun ovilukukin on neljä. Olenko yksin ihmettelemässä, mitä hyödyllistä romutettavaa tuollaisessa, noin pienen hintelässä Renaultissa oli. minnekadonneet.indd 19 minnekadonneet.indd 19 16.6.2023 10.42 16.6.2023 10.42. Esimerkiksi jäähdytin on moottorin takana, lähinnä rintapeltiä. Autohan olisi nyt mahtavan erikoinen. Heräsin liian myöhään tallentamaan ja entisöimään tuollaisen. Nyt tapaus huutaa vain siitä puuttuvaa tekniikkaa. Firman omisti isäni veli, Väinö Bremer. Tämä otos on yli 10 vuoden takaa, jolloin auto toimi Saimaan ympäriajon rastin osatehtävänä, ts. Hyvä etten suutele maata hänen edessään, joka osaa vihjeineen auttaa. Vaikka auton moottori, vaihteisto ja paperit puuttuvat, annoin luotto-osaajani, Risto Pöyhösen elvyttää auton korin. Näitä tuotiin noin 34 kpl, 4-5:stä tuhotusta olen tietoinen, mutta missä voisivat lymytä loput lähes 30 Superioria. Rekkarista näkee, että auto kuvattiin 1938 Helsingin kilvissä A-7898. Taitaa kaikua kuuroille korville. Valtaosalta jäi kuulemma tunnistamatta
Mobilisti Senior 2/23 Hinausauto kuvassa oikealla oli aikoinaan Wikbergin autokorjaamon (Viherlaakso) tavaramerkki. Jos tuo kuvassa näkyvä neliovinen, ilmeisesti Suomi-Ford (USA) 1938, nyt hilattaisiin uudelleen esiin. Puhuin edellä tapahtumasta vähän erikoisemmille, yhteisenä nimittäjänä ”sillä ei pääse edes kahdeksaa kymppiä”. Huomaa kotimainen 3 hengen hytti, ja nokan muoto, josta ei enää erotu häivääkään ”Melunasta”, kuten noita arvostettuja kuormureita nimitettiin. Se lienee ollut pitkään, ehkä jopa 80-luvun alkuun, Helsingin tienoon vahvin hinuri. Vaan, tällaisia ohjautuvilla tuplaetuakseleilla varustettuja Sisuja tuskin tehtiin kasoittain. minnekadonneet.indd 20 minnekadonneet.indd 20 16.6.2023 10.42 16.6.2023 10.42. Vain runsaspulttiset vanteet lienevät enää Citroën-tavaraa, mutta kenen tekemä moottori sykki nokalla. Eivät auton käyttäjätkään ihan alan untuvikoilta näytä. Oliko tuo ehkä Esko Aholan 1920-lukuisista Chryslerien paloista kokoon kursittu esitys. Saman M-mallisarjan Nakkikoppi-Sisu oli näytillä Lahden näyttelyssä lehtemme osastollakin. Tuollainen ”kootut arkitarveteokset”-auto olisi pitänyt säästää! Meneekö liikaa puukon heiluttamiseksi haavassa, jos saman tien kysyn, olisiko kansalla intoa käydä erilaisissa hallinäyttelyissä ilta-aikaan. Ja mikä tuo olikaan alkujuuriltaan! Yksi Saksan meille sotavuosina toimittamista Citroën T45 (1 300 kpl) -kuorma-autoista. 20 . Nimeltään Porvoon Höyryfestivaali, sikäläisen vanhan rautatieaseman edustalla. Entä tuo litteä, vajaaksi jäänyt matala ajoherkku kuvassa oikealla. Kuva on noin vuodelta 2015. Saati olisiko kenelläkään hyötyajoneuvomiehellä ollut kaukoviisautta kylliksi ottaa sellaista naftaliiniin. Veikkaan, ettei olisi asiaa ilman muodinmukaista rotta-kuosia, räiskyvän hauskoja ruostekuvioita kyljet ja lokasuojat täynnään. Ellei muuta, missä on tuo vihreä Ford. Ajoja oli järjestämässä etenkin Esko Härö, ja idea toimi! Vähän emmin tämän ottamista mukaan, onhan se hieman tuore Senioriin. Oheinen kuva on Helsingin Myyrmäen jäähallissa järjestetystä näyttelystä, vuodesta en ole enää varma. Sellainenhan meillä kerran jo oli
minnekadonneet.indd 21 minnekadonneet.indd 21 16.6.2023 10.42 16.6.2023 10.42. Ronald Sarlin osallistui tällä hirmu hyvällä n. Sekin laajasti muistetaan – lööpit pitivät siitä huolen – että Armi kolaroi Sunbeamin Helsingin Vanhankaupungin sillalla. 1934 Buick Roadsterista. Mobilisti Senior 2/23 . Entä siitä eteenpäin. Auto oli kuin pakasta vedetty. Yhtä kaikki, Armin ansiosta Sunbeam nautti kotvan aikaa suurta imagomenestystä. 21 Automobiili-lehden (SA-HK) numeron 2/1970 kansikuvana näytettiin otosta Helsingin Haagassa herranlahjojen terrorisoimasta n. 1927 Hudsonilla jotakuinkin ensimmäisiin vanha-autoajoihin Helsingin tienoilla. Kyllähän me alkujäsenet yritimme estellä tihutyötä, mutta hukkaan menivät toiveet. Silläkin kuvitellulla riskillä, että tuputan liikaa kanttiautoja: nuorena edesmennyt automyyjä ym. Missä se voisi olla nyt. Auto kuulemma lähti Armin mukana missin muuttaessa uuteen mieheläänsä Filippiineille. Ynnä onko maailmassa mikään kotikasvatuksen suhteen muuttunut. Ja nyt, muistaako merkkiä monikaan alle 60-vuotias. Sarlinilla oli myös ainakin yhtä alkuperäinen saman vuosiluokan neliovinen avomallin Chevrolet. Yksi vastaavaa vuosimallia oleva umpiauto väijyy yhä jossakin, ja toinen, ratti oikealla -yksilö löytyy Joensuusta Ylämyllyn automuseosta. Puhuttiin, että auto oli ollut uutena Fazer-suvulla, mutta vieläkö joku ammoin pelasti nuo rippeet. En voi uskoa, että sekään olisi tuhottu! Sunbeam, jonka olemassaolo muistettiin maan joka kolkassa – siksi, että se oli miss maailma -kaunottaremme Armi Kuuselan palkintoauto. Autola Oy sen kai uutena maahan toi, ja se jäi lajissaan varmuudella ainoaksi
minnekadonneet.indd 22 minnekadonneet.indd 22 16.6.2023 10.43 16.6.2023 10.43. Eräs ilmavoimien asevelvollinen Tikkakoskelta, nimeltään Kaarle Nordenstreng. 22 . Ynnä, että yksi ehti toimia jopa kouvolalaisen Kossilan liikenteen bussina! Olisiko tässä utuisessa kuvassa se auto. Auto oli kuvassa Kymenlaakson Vaneri Oy:n pihalla vuonna 1958. Olen jo joskus kertonut, että tulisieluisimmillani reissasin pitkin maata saarnaamassa vanha-autojen romutuskiimaa vastaan. Yksi (konsuli Gyllenberg) halusi lahjoittaa 7 hengen Stoewerja Delage-autonsa. Eli ihan tuollaisenaan säilytettynä ei taida löytyä jonoksi asti. Toinen Locomobile (ex tri. Hän kertoi saaneensa esimiestensä suostumuksen idealle löytää vanha auto oppilaskunnan perinneautoksi. Et voine kiistää. Kuva: Olavi Sarasmo Lähimenneisyyden Senior-lehdissä välähti kuva Elannon leipäautosta, jota juuri kukaan ei tunnistanut. Sama lahjoittaja huokaisi myös: “Voi harmi, ehdimme juuri lahjoittaa talomme 1927 (vai -28) Locomobilen Hatanpään romuttamoon, mutta soitan perään, etteivät hajota; saatte sen. Hain molemmat Ford Oy:n lainaamalla Traderhinurilla Helsinkiin. Kuva lienee luovutustilaisuudesta. Toinen henkilö halusi lahjoittaa Benzpaloauton, joka sittemmin viivähti hetken Helsingissä palautuakseen Tampereelle. Rainer Stolzen ikuistama hyvälaatuinen kuva 1928 Locomobilesta. Sen henkiin jäämisessä – suotakoon sitten vaikka omahyväisyyteni anteeksi – minulla oli kerran suuri osuus. Niinpä auto vaelsi Tikkakoskelle, jossa se on yhä. Lukijamme John Eklund osasi kertoa, että auto oli Briteissä REO:n osilla koottu Seddon. Mobilisti Senior 2/23 Ei voi mitään. Vuonna 1960 olin kutsuttuna Tampereelle, AK:n (Autoliiton edeltäjä) kuukausikokoukseen Tammer-hotellissa. Locolle ilmestyi sitten – kuin tyhjästä – kysyjä. Autoteknis-historiallisesti tulkittuna kuvasta ei heru mitään, mutta tuo söpö tunnelma! Eikä ehkä haittaisi ajatella, että GAZ-kuormurit pelastivat samassa suhteessa leivän suomalaisille kuorma-autoyrittäjille kuin Pobeda taksiväelle. Vanhatalo) on vaikuttanut pitkään Porissa, ja jota edelleen elvytetään Jyväskylän suunnalla. Stoewer on nyt Hausjärvellä ja Delage luultavasti Matti Järvenpään perikunnalla Tampereella. Taisin kipinöidä liikaakin, koska höpötykseni jälkeen minua tuli puhuttelemaan kaksi herrasmiestä
Mitä se tahtoo sanoa arkisuomeksi. minnekadonneet.indd 23 minnekadonneet.indd 23 16.6.2023 10.43 16.6.2023 10.43. Mobilisti Senior 2/23 . 23 Olisiko niin, että Suomen ainoa todella ehjänä säilynyt iso BMW on tämä, SA-12 -kilpinen. Se punainen kaksiovinen coupe, joka ehkä pisimpään näyttäytyi, Saksassahan sekin nykyisin on. Etten epäilisi kolmattakin syytä näkymättömyyteen: kannustavat esimerkkitapaukset puuttuvat ja nuorempien Bemarien viehätysvoima jyllää. Hyllylle pölyyntymään, ehkä säällisen ajan jälkeen myynti siviiliin. Näitä on Suomessa työn alla varmaan kymmenkunta, mutta jokaisesta tapauksesta ollaan lähes vaiti. Mutta tämän auton alkuperäinen ja yksityinen omistaja lahjoitti kuvan V8-koneisen BMW:n armeijalle. Oletettavin syy lienee auton monimutkaisesti elvytettävä alustapohjarakenne, ehkä myös välillä täysin tukehtunut varaosien saanti
Kuten tämänkin Pasi Hakalan ammoin lähettämän. Kuva on otettu ehkä 1966. Jukka “Billy” Laitilan aikoinaan ikuistama kuva jostakin pidemmän ja komeamman luokan kanttiautosta, arviolta vuosimallia 1930, jota jossakin päin Suomea entisöitiin tosissaan. Kosmonautti Juri Gagarin sai tällaisen Ranskasta! Käyköön todisteesta, etten ole koskaan unohtanut tarvetta huomioida sellaisiakin kuvia, joita sain X vuotta sitten. Mobilisti Senior 2/23 Kuvanäyte K.L.B.:n huolimattomuudesta. Vaan kun en. Niin peijoonin hyvä ja räpeltämätön, että luulisin nähneeni moisen myöhemminkin. Helsingin Aleksanterinkadun ja Keskuskadun eli Stockmannin tavaratalon kulmassa. Mutta tuo Ford. Huomaa: auto on rauhassa parkkeerattu tuohon. Tuliko/jäikö maahan yhtään tuollaista Matra-Bonnet -urheiluautoa. Eikä tämä ole lajissaan ainoa kuvavarastoissani. 24 . Vieressä seisoo harvinaisuus sekin, 1955 Chevrolet Nomad STW. Veikkaisin, ettei ole edes jälkituontia. Olettaa voisi, että kuva on Forssan PickNick -tapahtumasta. minnekadonneet.indd 24 minnekadonneet.indd 24 16.6.2023 10.43 16.6.2023 10.43. Vaan minä pässi kun en kirjoittanut mitään selitystä kuvan taustalle
Mobilisti Senior 2/23 . Siitä kun eivät Seurasaaren puusillan jalankulkijat (eivät kaikki ole autovihamielisiä) tykänneet. Eikö vain kuva pane pohtimaan maailman menoa. Lahna-Škoda kelpasi siis aikoinaan taksiin! On noita nähty muutama entisöitynä, mutta suurelta yleisöltä ei tunnu tippuvan aplodeja. Ymmärtääkseni jo edesmenneelle henkilölle, jolla oli vaikuttavan runsaasti uutta GM-osaa. minnekadonneet.indd 25 minnekadonneet.indd 25 16.6.2023 10.43 16.6.2023 10.43. Ettei sekin tilaisuus ”neuvostoliitostettu” (kun ei saisi sanoa r…) tunkemalla kentälle ylileveillä, lähes nykyautoilla. Kuva on Ruokolahden taksiasemalta 1954. Myöhemmin auto lienee ohjautunut säilöön Askolan Monninkylään. Missä ovat kaikki Suomen Cezetaskootterit nyt. Tämä muistuttakoon ajasta, jolloin Helsingin mobilistit saivat kerran kesässä ajaa harrasteautoillaan Helsingin Seurasaaren vanhoja sorateitä saaren sisuksissa olevalle kentälle. Vaikka tuo auto pullahtaisi pinnalle, mitä sitten. Sadetakkinen mopomies ajelee tyynesti ilman kypärää kaiken bussiratikkameren seassa. Perusteena, miksi valitsin näytettäväksi tämän kuvan, eivät ole nuo aikansa komeat USAautot, vaan tuo tuolla vasemmassa laidassa. Synkistelenkö jo liikaakin lähimenneisyyden kesäperinnetapahtumien katoamista. Älä edes kysy. Ymmärrettävästi. Oli se vaan niin paljon änkyrämpi auto pidettäväksi, että minä taputtaisin nyt tuplasti. Ketä se enää kiinnostaa. Jokaista kahtakymmentä säilynyttä Ford TT-kuormuria kohden on jäljellä ehkä yksi aikakauden Chevrolet-tavara-auto. Varmaan 30 vuotta sitten Porvoon suunnalta sukelsi esiin sellainen, myyjän nimi taisi olla Peter Busk. Hänen edessään kypärää käyttävä aviomies on ehkä kaapannut myyjätärvaimonsa mukaan kotimatkalle. Yksi K.L.B. 25 Taidan kehua itse älynneeni ottaa tämän kuvan, mutta milloin. ei riitä! . Varmaa on, että otin sen ruuhka-aikana Helsingin Mannerheimintiellä, noin numero 71:n kohdalla. Yksi koristaa Hyrylän Rodi & Rokki -antiikkiliikkeen pihaa koriste-esineenä. Siinä kaikki
Suuren General Motorsin voimavaroilla oli suunniteltu "pikkuamerikkalainen", joka oli huomattavasti modernimpi ja sarjavalmisteisempi kuin kolmannen valtakunnan omat ylpeydet. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Kyösti Partosen kokoelmat Kapitän ja Olympia Cabrio-Limousine itärintaman sodan sumussa ja tomussa. 26 . Mobilisti Senior 2/23 K olmannen valtaKunnan KAPTEENIT KAPTEENIT Saksan käydessä sotaan sivistynyttä maailmaa vastaan sen henkilöautokannan kenttäkelpoisinta kalustoa taisivat olla amerikkalaisomisteisen Opelin kuutoskoneiset Kapitänit. wehrmachtin_kipparit.indd 26 wehrmachtin_kipparit.indd 26 16.6.2023 11.00 16.6.2023 11.00
27 Haitarikattoinen "Kippari" itärintamalla. Tässä vaiheessa hunnien valloitussodassa taisi mennä vielä hyvin. Mobilisti Senior 2/23 . Kapitänin keulilla on ranskalaisen santarmin hattu ja muuta sotasaalista. Sotilaskuljettaja – kutsukaamme häntä sotamies Mülleriksi – puleeraa avo-Kapitäniä miehitetyssä Prahassa. Hämmentävän monessa kuvassa esiintyy myös avomallin Kapitäneja – valmistusmäärä 248 kappaletta! wehrmachtin_kipparit.indd 27 wehrmachtin_kipparit.indd 27 16.6.2023 11.00 16.6.2023 11.00
Mobilisti Senior 2/23 Emme tiedä millä rintamalla ollaan, mutta avo-Kapitän on tainnut saada ainakin sirpaleosumia itseensä. 28 . Oltaneen itärintaman kylmissä oloissa. Hihamerkki kertoo yli kuuden vuoden palvelusajasta. Tuulilasissa on huurtumista estävät kaksoislasiviritykset ja jäähdytinsäleikössä hienosti paikalleen istuva ilmavirtaa rajoittava täkki. Demonstroiko piippua poltteleva hermanni tilannetta, jossa jonkun aseveljen pää rikkoi tuulilasin. Avo-kippari kiiltävässä siviilivärissä. wehrmachtin_kipparit.indd 28 wehrmachtin_kipparit.indd 28 16.6.2023 11.00 16.6.2023 11.00
wehrmachtin_kipparit.indd 29 wehrmachtin_kipparit.indd 29 16.6.2023 11.00 16.6.2023 11.00. Mobilisti Senior 2/23 . Kapitäniä on yritetty naamioida havuilla ja katolle levitetyllä zeltbahn-laavukankaalla. Vuosi on 1940, mutta paikannimestä emme saa selvää. Tunnelma on jo huomattavasti vakavampi. 29 Tässä oltaneen jossain aika kaukana etulinjoista. Tässä vaiheessa saksalainen sotaretki sujui vielä kuin wienervalssi. Mikäpäs siinä oli patsastellessa avovaunun vierellä. Lääkintämiehet ja tauko paikalla. Sortseista päätellen toinen arjalaisista nuorukaisista on vielä Hitler-Jugendin riveissä. Uniformut viittaisivat Luftwaffeen
Entäpä nuo Hudsonit! Kerskakokoisen näköinen avomalli jäi Suomeen, ja saattaa olla yhä olemassakin. Sankarimyytti oli niin suuri, että edesmenneen vauhtimestarin vaunua esiteltiin yhä näyttelyissä kukkaistutusten kera. Ansaitsevat uusintanäytön Ansaitsevat uusintanäytön kuvatalkoot2.indd 30 kuvatalkoot2.indd 30 16.6.2023 11.07 16.6.2023 11.07. 30 . Helsingin autonäyttely 1939 esitteli vuoden mallistoa ennennäkemättömällä laajuudella, niin Euroopan kuin Amerikankin merkeiltä. Rosemeyer kuoli tammikuussa 1938. AutoUnion -osastolla esiteltiin Bernd Rosemeyerin Auto Union Type C -kilpuria V16moottoreineen. Mobilisti Senior 2/23 M.O. Jopa natsipuolue ja sen autoliitto, NSKK, yritti haalia kyseenalaista kunniaa Rosemeyerin "sankarikuolemasta"
31 Näkymä Messuhallin toisesta päästä 1939 Helsingin autonäyttelyyn. Tosissaan silti ajettiin. Etuveto-Sitikka, pari DKW:ta ja Opel Olympia lähtöruudukossa numerolaput kyljessä. Helsingissä olympialaisten aikaan. Vuodessa 1937 ollaan, mutta mikään eturivin vauhtikilpailu tämä ei varmasti ole. kuva: Volker von Bonin, HKM kuvatalkoot2.indd 31 kuvatalkoot2.indd 31 16.6.2023 11.07 16.6.2023 11.07. Bernd Rosemeyerin leski, Elly Beinhorn oli aikansa ilmailupioneerejä, ja toimi sodan jälkeen Quick-lehden lentävänä reportterina, vieraillen mm. Uskaltaisimmeko sanoa, ettei tämän tason kansainvälistä autonäyttelyä ole Suomessa nähty sen koommin. Mobilisti Senior 2/23 . BMW-kilpuri, piskuisia Fiateja ja korskeita Packardeja. Seitsemän hengen Touring Limousinen listahinta oli 190 000 markkaa – raha, jolla sai kuusi Fiat Topolinoa. Ilmailu oli vielä Saksassa rajoitettua joten Beinhorn osti Piper Cubinsa Sveitsistä
Viimeinen näkemämme kuva autosta on 1950-luvun lopusta, jolloin siinä oli DKW:n keulailme. Tiellä näkyy ilmeisesti raitiovaunukiskot, oltaneen siis jossain Helsingin Eltsu-maisemissa. 32 . Sodan jälkeen auton moottori tiettävästi tärveltyi, ja siihen vaihdettiin Opelin kutonen. Näkymä on kuin Berliinistä 1945, mutta Helsinkiä se on. Emil Elo Oy toi maahan miesten muotia ja asusteita, etenkin hattuja – ei liene sattumaa, että herroilla on päähineet viimeisen päälle. Karl Ebbin solmiotehdas teki läheistä yhteistyötä Emil Elon paitatehtaan kanssa, ja vuonna 1960 Ebb-Solmio Oy myytiin Emil Elolle. Nykyisin Ebb-Solmioiden tuotemerkin omistaa helsinkiläinen ompelimo TeRi Oy. Myytiinkö romut kenties vaivihkaa esimerkiksi Ruotsiin, jossa auton tai sen osien arvo tiedettiin jo viimeistään 1960-luvulla... Tietääkö joku paremmin. kuvatalkoot2.indd 32 kuvatalkoot2.indd 32 16.6.2023 11.07 16.6.2023 11.07. Mobilisti Senior 2/23 Kuvat lienee otettu vuonna 1935, valkoisessa rekisterikilvessä erottu haaleana vuosinumeron viitonen. Sodan tuhojen keskellä kurvaa Emil Elo Oy:n (DKW?) pakettiauto. Auton jäljet katoavat jonnekin Hämeen lääniin, ehkä Mouhijärvelle. Emil Elo esittelee hankkimaansa Bugatti T35-kilpuria. Kilpa-autoilijoiden kesken löytyi myös synergiaetuja
SA-28300 päätyi sodan jälkeen paloautoksi Mäntsälään, josta se lahjoitettiin vuonna 1972 Sotamuseolle. Mobilisti Senior 2/23 . divisioonan johtaja kenraalimajuri Svensson. 33 Kolmesta Hitleriltä saadusta Steyr-maastoautosta SA-kilvillä 28300 pääsi tositoimiin, kun Mannerheim vieraili Syvärin eteläpuolella elokuussa 1942. kuvatalkoot2.indd 33 kuvatalkoot2.indd 33 16.6.2023 11.07 16.6.2023 11.07. Huomatkaa Marskin otsalla olevat, avoautossa tarvitut, suojalasit. Kävelykepin kanssa 7
Samassa tilaisuudessa kesällä 1957 esiteltiin näitä kolmeen suuntaan toimiva hydaulikippejä. Walter Hunger rakensi ensimmäisen hydraulikippinsä lentokoneenromuista haalimistaan osista vuonna 1945, ollessaan 23-vuotias. Autot eivät ole vielä edes rekisterikilvissä. Singer-ompelukoneiden huoltoautot ovat yllättävän yleisiä vanhoissa katunäkymissä. kuvatalkoot2.indd 34 kuvatalkoot2.indd 34 16.6.2023 11.07 16.6.2023 11.07. Taustalla mainostetaan Siff-sihijuomia, appelsiinin makuista Sorrentoa ja hauskasti kirjoitettua Majamisitruslimpparia. Merkki on yhä toimiva Hunger, jonka tehtaat jäivät Itä-Saksaan, kun johtaja loikkasi länteen vuonna 1958. Sortavalan Laatu-Auton upouutta asiakkaille luovutettavaa DKW-rivistöä vielä silloin, kun kaikki oli hyvin. Mobilisti Senior 2/23 Helsingin olympiastadionin varjossa järjestetystä Auto-Alan näyttelystä on monesti nähty kuvat siitä Wartburg 313 Sport Coupesta. Maahantuoja selvästi panosti maalauksiin ja näyttävään julkipanoon. Y-kilvistä voisi arvailla, että Zwickau P70 kiihdyttää jossain Vaasan läänissä. 34
kuvatalkoot2.indd 35 kuvatalkoot2.indd 35 16.6.2023 11.07 16.6.2023 11.07. Tässä Auto-Alan pihalla pötköttäviä myymättömiä autoja Helsingin Ruskeasuolla joskus 1950-luvun lopulla. Kovinkaan suuriksi myyntimenestyksiksi ne eivät muodostuneet kaksitahtisine moottoreineen, jotka osaamista ja oikeanlaista öljyä vaativina – lue oikukkaina – saattoivat suotta jäädä lyhytikäisiksi. Mobilisti Senior 2/23 . 35 Saksalaiset valmistivat jo 1930-luvulla nättejä ja notkeita, tavallisen henkilöauton kokoisia pienoiskuorma-autoja, kuten Itä-Saksassa sotien jälkeen tehty Framo/Barkas
Huomasin vasta jälkeenpäin Senior 1/23 kansikuvan iki-iki vanhaa Packard kuorma-autoa esittävästä kuvasta erään yksityiskohdan: katso auton takarenkaita. Kolmas entisöintiin kiihottava harha-ajatus on, että siitä muka saa valmistuttuaan vaivansa ja rahansa takaisin. Niilo hankki joitakin vuosia sitten Sastamalasta ns. On liki noloa, etten itse tai henkilökuntamme ole käynyt siellä. . Vuosikymmenet Vaasassa viihtynyt Säntti asuu nyt entisöimässään kehruuyhtiön omistajatahon näyttävässä kivitalossa. . Kun mietin miten tuollaiset valekulutuspinnat on aikoinaan voitu uurtaa, jään kyllä ihmettelemään menetelmiä. Mobilisti Senior 2/23 Uutisia&kuultua . Mielenkiintoista muuten: herra Ben on liittynyt Ranskan Ford Vedette -kerhoon ja etsii seuravaksi työmaakseen ”pikku-Mercuryn” näköistä Vedetteä. Täysin sileisiin eturenkaisiin verrattuna niissä näkyy olevan jäljellä kulutuspintaa. Auto on 1939 Ford de Luxe. Ja ne mieleiset, ne kun ovat järjestään siitä vaikeimmasta päästä, eli tuntuvasti 1925-1928 kalustoa vanhempaa autokantaa. On tullut ajateltua, että kun sinne lopultakin tulen menneeksi, siellä ei sitten tallenneta asioita kiireellä. USA:n Ford-kerholehdessä liki 80-vuotias Ben Callahan Missourista kertoo uhranneensa 10 vuotta loihtiakseen täydellisen raunioituneesta autohaaskasta ylpeilyn aiheen. 36 . On ilo todeta, miten valtavasti ja millä innolla, tiedon ja energian määrällä miltei ikäiseni Niilo askartelee mieleistensä vanha-autojen elvyttämiseksi. Hammaslääkäri ja veteraani-ikäluokan mobilisti Niilo Säntti oheisti minulle ilmeisesti hänen omakustanteena julkaisemansa vuoden 2023 värikuvallisen ja vahvasti T-Ford -aiheisen seinäkalenterin. . Mikä tosiasiassa on se kunnon alennustila, josta vanhaa autoa ei kirjaimellisesti enää kannata lähteä entisöimään. Tuohon kannattavuuteen taitavat vaikuttaa eniten tällaiset seikat: kohde on niin yleinen, että siihen löytyy vanhanakin osia ja tietotaitoa. Mouhijärven Kehruutehtaan siihen liittyvine asuinja tallitiloineen. Itse pintakuvio on aivan outo ja panee arvailemaan, näinköhän nuo kulutusurat on veistetty puukolla renkaan sileään pintaan. Se toinen, ja olettaisin, paljon ratkaisevampi houkutin on: ”Näin jo aikoja sitten kuvia sellaisesta uutena ja tahdon samanlaisen” (yleensä urheilullisen). Kalenterin sivujen väliin Niilo oli liittänyt hänestä viime aikoina julkaistujen juttujen värikopioita. Joskus tuntuu – katso näitä kuvia – ettei sellaista romuksi vajoamisen kuntotilaa löydykään, etteikö niistä rippeistä vielä kannattaisi niputtaa kasaan toimiva auto. Siihen, että julkaisen ennen ja jälkeen -ku1950 Ford Vedette Norjassa. . Että sellaisen löytäisi USA:sta. uutiset223.indd 36 uutiset223.indd 36 16.6.2023 11.11 16.6.2023 11.11. Vähänpä epäilen. Sen tiedän, että omien kulutuspintojen veistely oli ihan tavallista Suomessa aikana, jolloin hyvän renkaan saaminen oli vaikeampaa kuin kelvollisen auton löytäminen
Kummallisinta siinä oli oikeanpuoleinen ohjaus, tehty siis Ruotsin markkinoille. Kiinnitäpä huomiosi takana seisovaan vanhaan autoon. Mobilisti Senior 2/23 . Tuolla mainoksellahan avattiin Suomessa farkkumuoti, joka edelleen hallitsee! Tai ainakin se oli alkusoittoa sille. Valtakansan suusta kuulee joskus täysin sairaita tavoitehintoja pelkästä auton riekaleesta, koska se voisi teoriassa olla kohtalaisen arvokas – kunhan joku ensin entisöinyt sen! Heille ei valkene entisöinnin kustannuskuvio, vaikka tuputtaisi lusikalla täsmätietoa tajuntaan. On taas se aika vuodesta, kun tuoretta ja uutiskelpoista kerrottavaa ruiskii esiin tutulla kevätsesongin paineella. Mikkelin, Kotkan ja Kouvolan tai vaikkapa Woikosken (Clas Palmberg) tapahtumiin on vähän reilu tunnin ajomatka – hiljaisia ja mukavan rennosti ajettavia teitä! Ei tarvitse huolehtia Helsingin ruuhkien läpi ehtimistä ennen hämärän laskeutumista. Siitä missä summissa mennään, ennen kuin entinen romu on uudenveroinen, ei ole useimmilla mitään hajua. Sen minuakin nuorempi omistaja, tänään erittäin maineikkaan muotitalon jälkeläinen, kyllästyi kai autoon nopeasti. 37 Uutisia&kuultua vat, liittyy myös riskinsä. Lauri Viljanen on eräs ahkerimmista avustajista pieneen Kääpiöauto-uutiset -kerholehteen. Mutta tuolloin, vuonna 1960 ja vielä paljon myöhemminkin vanhat autot olivat erittäin yleisiä mainosten katseenvangitsijahöysteenä. Tavatessani kyseisen, jo ikääntyneen ostaja-omistajan kerran Tallinnan lautalla, tiedustelin, että missä auto voisi olla. Voin kertoa, että minä, K.L.B., kaivoin sen aikoinaan esiin tilaustyönä. Viljanen lähetti jo viime vuoden puolella nähtäväkseni yhteenvetonsa kaikesta siitä, mitä hän tietää kääpiöautojen (alias katettujen moottoripyörien) Suomeen saannin vaiheista. Ja kyllä, saatte luvan ihmetellä, että mitä kaikkea lirupäisen merkityksetöntä roinaa se KLB onkaan säästänyt... Esitän vuorostani ihmettelevän vastakysymykseni: mistä ihmeestä Viljanen on osannut kaivaa esiin tuon kaiken. Mitä muuta voisi sanoa kuin: hienoa! . Liian kapea aihe kirjaksi, monisteena vaarassa unohtua. Saamani monisteen lopussa on monta sivua pitkä lähdeluettelo, joista ilmeisesti T. Kuten tässä, jonka jo ilman autoa luulisi olevan aika ikivihreää katsottavaa. Voi jestampoo! Olipa Viljasen yhteenveto vaan niin syvällinen ja pikkutarkkaa tietoa sisältävä, etten pääse oikomaan kunnolla kirjaintakaan. Löysin sen Tuupovaarasta. . Sain siitä jopa kopion. Hot Rod -farkkuja mainostettiin Hesarissa 21.4.1960. uutiset223.indd 37 uutiset223.indd 37 16.6.2023 11.11 16.6.2023 11.11. Itkeä natkutin taas viime lehdessä, ettei kukaan Suomessa ole ilmeisesti koskaan kartoittanut suomalaisissa filmeissä olevia vanhaautoja. Auto oli itse asiassa hirmu hyvä, vähän ajettu, jne. Hän tiesi, että toimin yhdessä TV:stä tutun Jorma Pulkkisen kanssa kahdestaan uusien Messerschmittien myyjänä ja maakuntiin toimittajana, joten hän halusi minun korjaavan/täsmentävän yhteenvetonsa tietoja. . Auto on pikku-Studebaker eli Erskine, vuosimalli noin 1927. Römpötti on hakenut tietotukea. Sen lehden numerossa 4/23 oli ollut Tommi Römpötin tekemä, hyvää tietoa tihkuva ja monisivuinen katsaus tähän aiheeseen. Hauskoihin pikkutietoihin lukeutuu tämäkin, että jo 1949 oli Konela Oy tuonut Suomeen 318 kpl (Opel) Moskvitshia – joita kaikkiaan tuotiin mallin ehtymiseen mennessä yli 19 000 kpl. Välille toukokuun alku-heinäkuu on taas kerran ilmaantunut tapahtumia, joista ei ole ennen oikeastaan ole edes kuultu. Minulta on tästä kotoani, Lappeenrannan Tapavainolasta, eri ilmansuuntien tapahtumiin käytännössä korkeintaan 100 km tai rapiat. . Tuo auto esiintyi tapahtumissa vain parina vuonna. Hän totesi silloin, ettei muistanut mitään koko autosta. Allekirjoittanut myi myös Importerin valikoimaan kuuluneita Messerschmitt KR200 -kääpiöautoja silloin 50-luvulla. Tallensin tämän Hesarin puolen sivun kokoisen mainoksen kyseisen lehden ilmestyttyä 21.4.1960. Jää vain pohdittavaksi, miten hänen koosteensa saisi laajemmin luettavaksi ja tallennettavaksi. Ei oikeastaan tarvitse kuin vilkaista kevätkesälle 2023 tapahtuvaksi ilmoitettujen vanhakalusto-tapahtumisen runsautta. Ilahduin kovasti Matti Makon vihjeestä. Voinen veikata, että se on silti jossakin tallessa. Voi, että oli mukavaa olla väärässä. Olen pitkään ihaillut hänessä sitä, että mies osaa kirjoittaa tajuttavalla selkokielellä käsittelemistään kääpiöautoista – joiden tekniikan hän on myös sisäistänyt ja malttaa kertoa siitä suomeksi, ilman ulkomaisia lainasanoja. Mako mainitsi myös kotimaisesta Kampiveivi-nimisestä netin keskusteluryhmästä, jossa puhutaan samasta aiheesta. No tietty, tietysti tämä pyhä netti… . Matti Mako soitti ja kertoi 35 vuoden ajan ilmestyneestä suomalaisesta filmiväen harrastelehdestä nimeltä Lähikuva.
. Eikö muka, vaikka esimerkiksi Ilkka Brotheruksella nyt oleva entinen Wilamon Stutz löytyi 195960 sieltä! . Olemme kuulemma julkaisseet Mobilistilehdessä noin vuonna 2007 todella hyvälaatuisen SA-kuvan, aiheena suomalainen viihdytyskiertue vierailemassa 1942-44 armeijamme rintamalohkoilla. Vaan eipä siitä kukaan kummemmin kirjoitellut. Näin myöhemmin vilahdukselta jonkunlaisen värillisen kuvakatsauksen, jossa sama Chrysler seisoo vinoparkkeerattuna Helsingin Senaatintorin laidalla. Länsi-Suomessa asuvat julkitai piilomobilistit saattavat pian purkaa ärtymystään siitä, että ravaan nyt kertomassa enää vain itäisen Suomen autokummajaisista. Johon Seppo: Tervetuloa, näet samalla kaikki 6 museoautoani. Esimerkki idän yllättävyydestä: em. Ajattelin – ja pyydän anteeksi järjestäjiltä – ”ettei siellä kaukana” nyt kummoista ajokalustoa nähdä. Häneltä Liisa Tuomi ja kumppanit viihdytyskiertueella avo-Chryslerilla. Savonlinnassa väkeä on noin 23 000 päätä eikä sieltäpäin ole ennenkään ihmeistä kuultu. Miten olisikaan, eihän sellainen ole Suomessa kenellekään riittävän menevä muskelilaite. Auton sävy oli vaihtunut vihreän oloiseksi. Suomesta löytynee Nissan/Datsun President-autoja kyseisen yksilön lisäksi vain 2-3 kappaletta, jotka ilmeisesti kaikki ovat Japanin lähetystön vanhoja. Nyt tästä Lappeenrannan kodistani on vain reipas tunnin ajomatka Seppoa tapaamaan. Jotkut asioita tiiviimmin seuraavat tietävät, että Sepolla on myös 1800-1900-lukujen vaihteen ajokuntoon saattamansa häksätin – valitan, en tässä muista edes merkkiä – jolla hän alle 10 vuotta sitten osallistui jopa LontooBrighton ajoihin. Aikamoinen tulos, sillä nuo 2-3 ovat kaikki saman omistajan hoivissa. Siis mallia President, nokalla V8, ja auto, jonka asiakkaista tehdas oli äärimmäisen tarkka. Yrjö rahtasi ne Suomeen ja yllätykseksemme Studebaker meni melko nopsaan Simpeleelle. Nissan President, Japanin V8-edustusauto. uutiset223.indd 38 uutiset223.indd 38 16.6.2023 11.11 16.6.2023 11.11. En ollut viime kesänä järin tulta ja tappuraa lähtemään täältä Lappeenrannasta, seuraamaan Savonlinnan Retkeilyajoja. Soitellessani Sepolle keväällä 2023 likimain vannoin, että tällä kertaa en ole vanha enkä väsynyt (ajamaan pitkää siirtymämatkaa), vaan käyn lopultakin tapaamassa häntä. . Ostaja oli Seppo Asikainen – sikäläinen harrastaja, josta en ollut sitä ennen edes kuullutkaan. 38 . Heillä oli kulkupelinään neliovinen, hyvin alkuperäisenä säilynyt/armeijalle takavarikoitu 1937 neliovinen, avomallinen – olihan kesä – Chrysler Royal. Mobilisti Senior 2/23 Uutisia&kuultua . Mieltä keventävää ohjelmaa esittivät sotilaillemme Liisa Tuomi ja muut. Merkittävä joensuulainen liikennöitsijä osti auton Helsingistä ja ajoi, plus piti sitä huolella, noin vuosina 1959-64. Sen enempää tuotantotietoja esiin kaivamatta, olisiko tuota mallia tehty muutamaa sataakaan. Syytä korostaa: näissä autoissa on ohjaus vasemmalla, verrattuna moniin Vladivostokin kautta Japanista tänne jälkeenpäin tuoduista erikoisuuksista. Sitten se katosi! Huhtikuussa 2023 Keijo Ylönen, Joensuun Ylämyllyn automuseon vetäjä, kertoi auton jatkotarinan. Savonlinnan ajoihin osallistui 2022 yli 230 autoa! Näin siellä jo vuosia sitten kadonneeksi luulemani Datsuntehtaan lahja-auton silloiselle Suomen maahantuojalleen. Auto kulki jopa bensiinikäyttöisenä, ei puukaasulla. Vain esimerkki: vuosia sitten poikani Yrjö osti (usutuksestani, olin mukana) noin 1917-mallisen Studebaker-henkilöauton jämät
. Sitä, että tuoreesti edesmenneistä harrastajista ei pahemmin puhuta. Harkitsija ilmaantui paikalle avustajan kera sen hintaluokan autolla, jollaisia ei tässä maanosassa monellakaan ole. VWtehtaan värivalikoima oli kai pitkään aika konservatiivisen vakavahenkistä. On vaan jotenkin pysäyttävää tajuta, ettei Suomessa saa sanoa “en tingi”. Eli nyt Chrysler, tai sen jämät, ovat siis Tampereella. Kun joku meni esimerkiksi tunnustamaan, että ”tuli avioero, pakko myydä”, hänelle ei soiteltu kuten monesti Suomessa ajatuksin ”katos vaan, äijä kun kusessa, nyt sen on PAKKO myydä halvalla”. . Kuvasta näki, että vaalea auto oli hyvässä hapessa. Sehän tarkoittaa, että edesmenneiden keräämä kalusto ja arkisto menee – tapaus kerrallaan – uusjakoon. Isäni muisti hänet erityisesti Viipurin ajoilta, jolloin sekä Poutvaara että isäni palvelivat Maalentoasema 1:ssä, Viipurin Tienhaarassa, Suur-Merijoella. Korostin – tiedä sitten millä eväillä – että hinta on A) ajan säästämiseksi valmiiksi tingitty, B) katson omaavani sen verran tajua autojen hintatasosta, että mielestäni pyyntihinta saattoi olla marginaalin yläreunassa, muttei mitään roistotasoa. Muistan ammoisilla parilla matkallani USA:ssa ihmetelleeni heikäläistä suoruutta. Seuraavassa vaiheessa minun oli jo pakko sanoa hintani. Nyt rikon itselleni/lehdellemme asettamaa periaatetta. Puhutaanpa mukavampia. Vaikka olen tapauksesta ennenkin maininnut, niin tässä vielä kerta tympääntymisen päälle. Nuoremmille vihjeeksi: Häyhä saavutti kuuluisuutta tarkka-ampujana sodissamme. Illalla sain kuittaavan soiton: “Kiinnostaa yhä, mutta sopisiko 25 000 €?” (Muista keksitty hintataso.) Ynnä: “Mitä maksaisi se toinen siisti auto siinä vieressä, nämä yhteensä?” Se toinen, jota en ollut edes myymässä. Olin näet selväsanaisesti ilmoittanut, ”ETTEN TINGI”. Seuraavaksi organisoin täältä Lappeenrannasta asti luottomiehen avaamaan tallin ovet, jossa autoa säilytetään. Bongasin 14.11.21 Etelä-Saimaa -lehdessä painetun jutun Lappeenrannan Konela Oy:n myymälästä sekä nk. Eipä silti. Poistuneet ovat muun muassa Martin W. Niinpä, löytyykö samanvertaisesti ajattelevia jatkamaan. Sen kerrottuani saan kuulla ”että on vähän mietittävä”. Lavakyyti kustantaisi noin 900 € ja tarjoaisi paljon levollisemmat mahdollisuudet päästä sinuiksi auton kanssa kaikessa rauhassa kotioloissa. Alkaisi sekin tarina olla puikkoihin panon väärti, eikö vaan, mutta kuka sen(kin) tekee. Hänellä on varmasti valtavasti myös autoja lentokonekuvia, väitti isäni. Löytyi ensin vakavaksi ostajaksi tulkittava taho autolle, jonka olen omistanut 43 vuotta. Neuvottelu hyytyi siihen. Perustavaa laatua ollut, taltioinnin pioneereihin lukeutunut mobilistisukupolvi on siis katoamassa. Ehkä hän aikanaan löytää tinkimistarpeelleen sopivan kohteen, saaden siitä mukaansa auton, jonka penkeistä voi vielä pöllähtää ”18 edellisomistajan pierut”. Ja kun sen perään kyselee nyt – hiljaista on. Siellä sentään työskenteli neukkuautoja fiksaamassa peräti 30 ihmistä. Yleensäkin, jos sikäläinen myyjä ilmoitti lehdessä ”Price is firm” (hinta on valmiiksi tingitty), juuri kukaan ei aloittanut tätä meillä tuttua hintapyynnön pehmennysmaratonia. Perusteluni pitäisi oleman looginen: se on surullista kerrottavaa ja sitä tulee näinä aikoina liiankin kanssa. . Jutun kohde on talvisodan sankarin, Simo Häyhän kuulemma uutena ostama Kupla. Studebaker-museo Indianan South Bendissä on saanut hankittua avo-Commanderin. Nyt, kesällä 2023 on Lappeenrannassa, Etelä-Karjalan Museossa iso Matti Poutvaara -näyttely. . Tämä koettiin keväällä 2023. Viime vaiheessa lupasin hänen pyytämättään maksaa, jos hän ensin tilittäisi ne 30 000 €, vapaaehtoisesti 1 000 € takaisin. Jutun tekijä kynäili siitä aivan asiallisesti, ilman ”on muuten maailman harvinaisin”paineita. . Hänen maallinen vaelluksensa päättyi vuorostaan 4-5 vuotta sitten. Uskaltanen antaa luvatta pienen vihjeen: melkoinen erä lopetetun Lappeenrannan Konelan uusista varaosista on lahjoitettu Etelä-Karjalan Vanhat Autot ry:lle (EKVA) Siis porukalle, joka puolittain Mikkelin kanssa järjestää jokakesäiset Saimaan ympäriajot vanhoille autoille. Taidan olla tönkön suoraviivainen luonne. Kummallista kyllä, olen miltei onnellinen, ettei kauppoja syntynyt. Mainittakoon, että Poutvaara pantiin 1945, itäystävämme piruuttaan sitä vaatiessa, tuhoamaan (tai pakkaamaan lasteittain itäjuniin) tuhansia SA:n kuvia. Täytyihän siihenkin juttuun toki sotkea hiukan kansainvälistä ulottuvuutta – jutun autoa kun oli kuulemma kyselty jo ulkomaille. Vastaava oli Suomessakin vielä 1960-luvulla! uutiset223.indd 39 uutiset223.indd 39 16.6.2023 11.11 16.6.2023 11.11. Suurilla ajomäärillä autoa ei liene tuhottu, mutta – tarkistamattomasti – sen nahkaistuimista oli saanut naisväelle käsilaukkumateriaalia ja autoa oli kai joskus vedetty peremmälle metsään takaluukusta repien. 1937), Kotka. Siitä, mistä nyt kerron 80 prosenttia suomalaista tuskin tykkää kuulla. . Ehdolla, ettei hän lähde ajamaan kotiinsa noin 200 km taivalta nelisen vuotta seisseellä, hänelle ennestään täysin tuntemattomalla, iäkkäällä autolla. Oulun-Kajaanin linjalla kuvattiin vielä 60-luvun alussa vieläkin harvinaisempi neliovinen avoauto, Raymond Loewyn muotoilema 1938 Studebaker Commander. . 39 Uutisia&kuultua sen tinkasi ostamaan kaukaa Pohjois-Karjalan reunamilta henkilö, joka maalasi sen jopa valkoiseksi, mutta auto ajautui silti ”mettään” seisomaan. Jutusta pilkahti esiin myös vekkuli kysymys, eli milloin uskoisitte nähneenne Suomessa ensimmäisen keltaisen Kuplan – uutena. Kun aloittelin aikoinaan tämän lehtemme tekoa, jo ajat sitten edesmennyt Lauri-isäni kehotti: Kun kerran tapaat käydä siellä Lappeenrannan suunnalla, piipahda tervehtimässä Matti Poutvaaraa, asuu siinä lähellä, Parikkalassa. Ekman (s.1937) Hki, ja Bengt Fröijd (s. Ostajina on ollut ryhmä isänmaallisia täkäläisiä, jotka vetävät oto. Luin 6.5.-23 ilmestyneestä täkäläisestä päälehdestä jutun keltaisesta VW Kuplasta. Mobilisti Senior 2/23 . Kyseinen halli on edelleen siellä, ilmeisesti useille eri yrityksille vuokrattuna. Ensin puhutaan mukavia ja miten auto tästä eteenpäin kuulemma joutuu edelleen ”yhtä hyviin käsiin”. Kuuleman mukaan Poutvaara oli koko kettu sumuttamaan siitä tuhottavasta määrästä kuvia Suomen arkistoihin. Koska summan ei tarvinne kiinnostaa ulkopuolisia, sanon tässä vertauskuvallisen hinnan, vaikkapa 30 000 €. Raipon hallista, jonka kautta toimitettiin muun muassa noin 50 000 Ladaa muualle Suomeen. Siellä aikansa maaduttuaan joku Tampereen suunnalta oleva, tunnettu kerääjä ja romuttaja, kinusi sen itselleen. myös eräänlaista Simo Häyhä -muistojen museota
Jos veikkaan, että kyseistä Crown-mallia tuli aikoinaan maahan noin 800 kpl. Ehkä pitäisi, vai meneekö tämä liian etäälle ”everybody’s darling”-muotiautoista. Esimerkiksi kyttien käyttöautoksi pilkattu, aika tavallisena pidetty Saab 99 on jo aikamieshinnoissa. . Kun pääsin kintereille, en ollut uskoa silmiäni. Ikää näkemälläni Crownilla on siis jo 46 vuotta ja ryhti kuin uudessa! Piti oikein usuttaa sympaattista omistajaa harkitsemaan autolleen MR-statusta. Muut MRajokapistukset ovat moottoripyöriä, tavara-autoja jne. ”Sellaisia 80-luvun, oikeastaan Rovereita, mutta on niissä vähän Hondaakin”, sain kuulla. Auto oli 1977 Toyota Crown ja se erikoisuus: uutena Suomeen tuotu bensamalli keppivaihtein, ei siis kuten oma vanha vastaavani (RBX-504, museoauto) Suomessa maahantuojalla uutena Indenor -dieselöity yksilö. uutiset223.indd 40 uutiset223.indd 40 16.6.2023 11.12 16.6.2023 11.12. Yksi jos toinen, jopa kännyköissä käyttö-Bemari-Audi-Volvo-VW -autojaan mainostava ison kokoluokan firma käyttää houkutuslintuina hyvinä säilyneiden 80-90-luvun autojen kuvia. Museoautoja on muuten Suomessa nyt rekisterissä 62 496 kpl. Crownin omistaja ei selvästikään ollut mikään yhdistysmies. ”Vaan kun ajan tällä aika usein, vaikkakin vähiä määriä”, sain kuulla. Pakko tunnustaa, että K.L.B.:llä suti tovi, ennen kuin Roverin mallisarja 800 palautui mieleen. . . 40 . Rover 800 "Sterling", ei mikään "everybody's darling". Muovipuskimien valtaotteessa huomaa kyllä eron. Autoja, joiden luksusversiolla on hohdokas lisänimi: Sterling. . Korvamme on eri teitä kuullut kehuttavan Konekorjaamo Marjakangasta, alan liikettä, joka kuulemma toimittaa kiitettävästi osia, jopa USA:sta tilaten. Ajelin täällä Willimiehen kaupungissa (Lpr) eräänä päivänä harvahkon autoletkan mukana, kun haukankatseeni näki edellä jotakin takavuosien tuttua: amerikkalaistyylisen tummanvihreän auton, jonka takapäässä kimalteli hyvässä kiillossa oleva kromipuskuri. Hyvä on kuitenkin ottaa omaksi tarkkailueräkseen MR-henkilöautot, joita on sittenkin ”vain” 37 823 kpl. . Joskus tuntuu, että noin hyvä pito ansaisisi palkituksi tulemisen. Haluaisiko joku kyseisestä firmasta kertoa vähän tarkemmin. Ei taida olla tunkua harrastajista, joita tuollainen outolintu kiinnostaa. Silti hän tunnusti tallentaneensa myös pari muuta. Voisiko elossa, nipussa, MR-tasoon yllytettävissä olevia löytyä edes puolta tusinaa. Mobilisti Senior 2/23 Uutisia&kuultua . Kaiketi ensi sijassa USA-autoihin. Piti melkein kutitella kertomaan, mitä ne ovat. Ja mihin hintoihin! Eli nyt tuon ikäisten hyvien yksilöiden puute alkaa näkyä. Taannoin vilahti kännykässäni pikkuovelasti huomioitu juttu. Jopa useita satoja tuhansia km ajettu, mutta hyvä Saab 900 lähentelee jo 5 000 €:n tuntumia. Nipistele vaan housujasi sinä, joka totuit ostamaan Ysisatasia satasella, ne ajat ovat nyt menneet. Otsikossa ihmeteltiin, mihin on kadonnut merkki, joka on yhtä hyvä (ja pitäisi olla yhtä haluttu) kuin mikä-tahansa Toyota Crown Lappeenrannassa. Pankaapa, lukijat, merkille uusi ilmiö
Ihan viivähti ostohimon ajatus, jotta tuokin tuosta sivuun, suojaan ja naftaliiniin. Täkäläisellä Rinta-Joupin autoliikkeellä oli 5.5.-23 tarjolla kuvien äkkisiltään kuin virheetön Chrysler Sebring. Varmasti hyvä neuvo, mutta kerropa mistä niitä Suomessa saa! Tiedän, että saa, mutta en itsekään tietäisi minne neuvoa! A-Fordin polkimet ja miljoona niveltä vaativat paljon rasvaa eli voitelua. 41 Uutisia&kuultua VW. Toisaalta vaihteisto kestää jopa kamalan huonoakin käsittelyä. Se ilmenee etenkin hyvin kuumalla säällä. Kun puhe on A-Fordista, pidä aina mukanasi sytytyksen änkytyksen varalta uusia kondensaattoreita. Ei niissä kaksiksia öljytiivisteitä ole ja ne tiputtavat aina vähän öljyä. Ellet suorastaan sakkoja, saat Euroopassa armadan kiihkovihreitä niskoillesi, jos ajat (kuten Suomessa vielä voi onnistua) vanhalla, moottoriöljyä tihkuvalla autolla marketin parkkipaikalle. Näin neuvoo lehti ottamaan enemmän irti A-mallista: -Vaihda sovulla auton ensiasennukseen kuuluva laturi 6V vaihtovirtalaturiin. Viisainta olisi vaihtaa alumiinista tehtyyn. Heti jutun kättelyosuudessa A-mallia kehutaan niin, etten ole saksalaisen kirjoittamaksi uskoa. Saksassa on jo likimain pakko teettää-asennuttaa A-Hopan moottorin alle öljyn maahan valumista estävä lisäkaukalo. Mittarissa on kuulemma 409 000 km. Mersunko. Moottori itkee öljyvuotoja, mutta rauha maassa: ne harvoin ovat vakavaa laatua. Sytytysjohtojen hankinta tulee halvaksi, jopa kuparisuikale virranjakajan ja sytytystulpan väliin riittää. Se on kuitenkin painava ja voi, jos pääsee heilahtelemaan, murjoa jäähdyttimen sisäpintaan rikki. Nyrkkiohje: vaihda ylöspäin jo lähes alanopeuksissa, alaspäin vasta vaihdin hidastuttua lähes kävelytahtiin. Ei ole ihme, jos suomalaisille yhtä tutut Essex, Erskine, Hudson ja vastaavat kantit ovat saksalaisille A-Hopan rinnalla täysin tuntemattomia. Ynnä: miten ”keräilyarvoon” heijastuu se, että Sebringin nokalla on 2-litrainen diesel. pakoputki yhä alkuperäinen eikä vuoda. Tähän huipuksi, etenkin saksalaisen suusta sanottuna: ”Kaikkia osia saa yhä”. Ei ripettäkään takavuosien USA-autokammosta. Eivät ole kookkaita eivätkä kalliita, vaan kuka niitäkin Suomessa myy. Moottorin sylinteriryhmä, näyttäisi kuin kansipahvi, tihkuisi ulospäin ruosteen väristä jäähdytysnestettä. Tuuletin on vain kaksilapainen. Saanen nyt hieman ihmetellä. Nykyihmiset kauhistuvat ylipursuvia voitelukokkareita. uutiset223.indd 41 uutiset223.indd 41 16.6.2023 11.12 16.6.2023 11.12. Vai sama VW-diesel kuin Alteassani. Mutta kun katsoin auton tuulilasiin kiinnitettyä myyntilappua, pani kyllä miettimään auto-ostosten suhteellisuutta (tai sen puutetta). Päätin pitää sen, vaikka hamaan naftaliiniin saakka. Kuka sellaisenkin tekisi vai voisiko niitä muka saada suomalaisen ”A-Ford Dealerin” kautta (joita dealereita ei yksinkertaisesti ole!) Kaikki edellä kerrottu pätee myös A-Ford autojen ”periin”. Pyydä asiat osaavaa vanhaa partaa neuvomaan, se kannattaa. Mokoma leikki-Kraisu on siis neljä kertaa enemmän ajettu kuin oma Alteani, mutta hintatavoite liki sama. Tai, kuten myös saksalaiseen kuvaan sopii, ”voisiko sitä sittenkin vähän myös parannella”. 2008 uutena ostettu 2-litrainen diesel, mutta hyvin pidettynä ja turhia ajoja vältellen nyt 97 000 km ajettu Alteani on yksinkertaisesti mainio peli! Kuvitelkaa: ei yhtäkään suurta remppaa (hihnat yms. Entä mistä saa tämän päivän rasvauspalvelua. toki hoidettu), mutta mm. Saksa hullaantui viime vuosikymmenten aikana Fordin A-malleista. Ei taida liioin käsiprässi pysyä nuoren (eivät viitsi taipua auton alle) käsissä, vastaavasti vanha ei enää taivu, vaikka osaisi. ”Ollakseen pian 100-vuotias auto, sen päälle tajuaa, vaikka olisi kuinka poropeukalo”, jyrisee toimittaja ja jatkaa: ”Joka osaa koota Lego-palikoita, osaa myös A-mallin”. Siihen ei saa uida mukaan mitään öljymajoneesia. Niinpä Oldtimer Markt -lehti, elokuu 2022, teki saksalaiselle ”lue-tämäettei-sinua-petetä” -raportin A-mallien heikkouksista. Kuka selittää moisia hinnan tai arvostuksen laineliikkeitä. Vanha kansa tietää visusti, että noin vanhan auton yksi riesa on höyrylukko. -Jos jäähdyttimen täyttökorkin kautta pyrkii näkyviin – usein ruosteista – paisuntavettä, se on usein vihje jäähdyttimen korjaustarpeesta. Mobilisti Senior 2/23 . Lähes varmasti juuri A-mallinsa hankkinut karauttaa yleensä ilmoille karmeat vaihteistorohinat koska ei tajua yhtä asiaa: A-Ford ei ole pizzakuskin kiihdytysväline. Läpinäkyvä sakkakuppi on oiva apuväline seurata tankista tulevan bensiinin puhtautta. Saksalaiset ovat kuitenkin luonteensa mukaan perinpohjaista väkeä. Kyseessä on tietenkin Seat. Siis 14 vuotta vanha putki! Kun tarjosin autoani 2022 vaihdossa uuteen Berlingoon (joka tuli ostettua rinnalle), tarjosi täkäläinen Citroën-myyjä Alteasta 3 000 euroa. Puhun kokemuksesta. Sebringin pyyntihinta oli suunnilleen 2 900 €. Oltuaan aluksi aivan kamala ruostumaan, etenkin malli Malaga, Seatista kehittyi VW:n ansiosta tosi hyvä tuote. Hyvin, hyvin varteenotettava ohje: A-mallin alaimukaasuttimen eteen, imuilman suojaksi, on syytä hankkia, vaikka kuinka vaatimattoman näköinen imuilman paperisuodin – niitä löytyy tarvikeliikkeistä. No, onhan se pipiä vai. Allani on jo toinen Seat Altea. Auttaa, jos asennat kuumalta ilmalta suojaavan pellin kaasuttimen ja imusarjan väliin – eikä maksa juuri lanttiakaan. Anteeksi jälkeenjääneisyyteni, mutta kenen tekemä. . Niitä sitten keksittiin jälkituottaa myös sinne, kaikki kelvolliset, mitä muilta maailman kulmilta pystyi ostamaan. . -On täysi aihe tosissaan valvoa jäähdytysveden ulkonäköä
42 . Vieläkö se on pystyssä. Aivan kaikkea ei ole Helsingistäkään purettu! Shell Käpylä, melkein tässä muodossaan on yhä olemassa ja palvelee autoasiakkaita Tuusulanväylän alussa. Shellin huoltohallissa toimi ainakin ihan lähivuosiin asti vanhan koulun jarrukorjaamo, jossa tehtiin lähes odottaessa uusia jarruputkia tai sorvattiin jarrulevyjä tai -rumpuja. Mobilisti Senior 2/23 M.O. H uoltamoja , messuja ja muuta kuvatalkoot3.indd 42 kuvatalkoot3.indd 42 16.6.2023 11.28 16.6.2023 11.28. Huoltohallista häämöttää Renault Floriden perä! Ja tuo ajoneuvokannan diversiteetti! PV-Volvo, EMW 340, Studebaker Champion Coupe, Fordson-paku, Willys STW, Mosse Scandinavia ja tietysti yksi mopo, ollaanhan jo Helsingin laitamilla, lähestulkoon maaseudulla
Se on yhä olemassa Timo Niemisellä (Hyvinkää) ja esiteltiin kanta-Moblistin numerossa 6/2017. 43 Morris J4 ja K.L.B.:nkin jonkin aikaa pyörittämä Shell-huoltoasema Käpylässä – sen paikalla on nykyisin vain Teboilin kylmäasema. Yläkuvan vasemmassa laidassa kurkistaa Rontu Oy:n Hanomag-kuormuri. H uoltamoja , messuja ja muuta kuvatalkoot3.indd 43 kuvatalkoot3.indd 43 16.6.2023 11.28 16.6.2023 11.28. K.L.B.:n huoltoasema toimi myös Lambretta-maahanhuontipisteenä. Huoltamon yleistsupparikulkineena toimi tämä aiemmkin lehdissämme mainittu tavaraskootteri. Amerikkalaistyylinen pikaruoka ui Suomeen jo ennen Carroll'sia ja McDonaldsia: ikkunassa mainostetaan jo hampurilaisia – Colombia-konditoriaketju myi sellaisia jo 60-luvulla. Mobilisti Senior 2/23
Uudenkiiltävä siivekäs Dodge ja malliin sopivissa kilvissä oleva Standard Ten täyttävät tankkejaan. 44 . Avajaisliput liehuvat Leppäsuon Shellillä Helsingissä vuonna 1960. Paikalle on rekrytoitu 60-luvun taitteen orastavan veteraaniautoharrastuksenkin edustajia mainostamaan tapahtumaa. kuvatalkoot3.indd 44 kuvatalkoot3.indd 44 16.6.2023 11.28 16.6.2023 11.28. Mobilisti Senior 2/23 Ajatelkaa, että oli aika, jolloin huoltoaseman avajaiset oli niin suuri evenemangi, että paikalle kutsuttiin soittokunta ja poliisimestaritason kaluunaherrat leikkaamaan silkkinauhaa ja pitämään puheita! Arvovierailla on kravatit kaulassa, letkupojilla koppalakit ja tärkätyt haalarit
Mobilisti Senior 2/23 . 45 Itäväylän varressa sijaitseva Kulosaaren Esso on näissä kuvissa vielä aika keskentekoisen näköinen sorakenttä. Mahtoiko huoltamo olla pitkäänkään tuossa, nykyisin tontti on parkkipaikkana palloiluhallin vieressä. Taustalla näkyy Kulosaaren yhteiskoulu, yksi kaupungin "eliittikouluja". kuvatalkoot3.indd 45 kuvatalkoot3.indd 45 16.6.2023 11.28 16.6.2023 11.28
Mobilisti Senior 2/23 Kuljetusvälinemessut Huhtikuussa 1960. Voisiko kukaan enää kuvitellakaan moisia raskaan kaluston karnevaaleja Helsingin paraatipaikalle, Kaivopuiston vihreille nurmikoille. kuvatalkoot3.indd 46 kuvatalkoot3.indd 46 16.6.2023 11.28 16.6.2023 11.28. Rujon muotoisen pikkudumpperin merkkiä on kovin vaikea määrittää tästä kulmasta. Olisiko jotain itäblokin tuotteita. 46
Valtion Rautatiet suosi yhdessä vaiheessa DAFkuormureita – ennen siirymistään Renaultiin! Kuorma-auton lavalta suoraan rautatievaunuun liukuva siirtolavakontti on ollut nokkela keksintö! Oy Suomi Trailer Ab:n perävaunujen veturina tässä uunituore Scania-Vabis L55. kuvatalkoot3.indd 47 kuvatalkoot3.indd 47 16.6.2023 11.28 16.6.2023 11.28. 47 Paljon tämän järeämpää rekkayhdistelmää ei ole Suomen teillä 1960-luvulla kiitänyt. Huhtikuisen rospuuton kuralta suojaamaan on tuotu puisia kävelylaitureita. Mobilisti Senior 2/23 . Teliakselillinen umpiperä ja pitkäkeulainen nokkamallin Mercedes on merkattu kulkemaan reitillä TamperePori-Göteborg. Korittajana kyltistä päätellen Helko Oy. Kylmäkoneilla varustettu pakastekuljetus voisi olla Leyland Comet -alustalla
Indian-moottoripyörä on ainakin etualalla, taustan koriammetta tai tuota soutuvenettä emme tunnista hyvällä tahdollakaan sen tarkemmin. kuvatalkoot3.indd 48 kuvatalkoot3.indd 48 16.6.2023 11.28 16.6.2023 11.28. Idänkaupassa toimivat yritykset joutuivat naapuriystävien miellyttämiseksi hankkimaan sikäläisiä tuotteita, vaikka niiden käyttökelpoisuus jättikin toivomisen varaa. 48 . Näkymä Nokia Oy:n sisäpihalle taltioitui KLB:n kameraan joskus 60-luvulla. Mobilisti Senior 2/23 Tuntematon latolöytötilanne jostain mobilismin alkuhämäristä
Mobilisti Senior 2/23 . 49 Helsinkiläinen taksimies Buickeineen. Ennensotainen – tai välirauhanaikainen – Borgward-kuormuri puukaasulaitteilla. Ollaan Helsingissä Eduskuntatalon edessä, mutta auton ovissa lukee Kangasalan osuuskauppa. Vuosi on 1929 tai aiemmin; rekisterikilpi on vanhaa mallia ja sen yllä verolaatta. Pojat poseeraavat; rahastaja pusseineen on vähän vaivaantuneen näköinen. kuvatalkoot3.indd 49 kuvatalkoot3.indd 49 16.6.2023 11.28 16.6.2023 11.28. Kupee on upee. Tom-tom-to-tom-tomtom... Sen allekirjoittaa myös 50-luvun nuorimies äiteineen. Olisiko auto jopa 1936-37 Lincoln
kuvatalkoot3.indd 50 kuvatalkoot3.indd 50 16.6.2023 11.29 16.6.2023 11.29. Mobilisti Senior 2/23 Alkumobilistien toiminnassa paljon näkynyt – sittemmin kai unohtunut 1936-37 Hudson Terraplane kuvattuna arvauksiemme mukaan Tampereella, olisiko jokin veneranta. Mutta kuka muistaa, mitä tuo Fouga-Magister siellä teki. 50 . Etupyörä on suojattu, tehtiinkö hiekkakentällä ehostusta "kalikalimaalilla"
51 Yksi Helsingin urbaaneimmista huoltamoista toimi Etelärannassa Hotelli Palacen sivustalla. Land Rover oli pummattuna tietysti Suomen Autoteollisuudella työskennelleeltä Kim Snellmanilta. Tässä hilataan turvaan K.L.B::llä pitkään ollutta isoa Stoeweriä. Näkymä 1956 De Soton konepellin yli Palacen parkkihalliin on ollut aikanaan takuuvarmasti jännittävä. Edsel ja Jaguar Mk VII. Kuvan henkilöä ei tästä kulmasta tunnistanut edes kuvan ottaja, K.L.B. itse. Mobilisti Senior 2/23 . kuvatalkoot3.indd 51 kuvatalkoot3.indd 51 16.6.2023 11.29 16.6.2023 11.29. Rivistöstä erottuu mm. Vuoristoneuvos Tuuraa on rientänyt palvelemaan oikein kaksi henkilökunnan edustajaa. Snellman se ei ainakaan ole
Pinnalta pöyhäistyä Pinnalta pöyhäistyä K.L.B. suomalaisten joutuessa perääntymään. Auto oli väriltään sininen, moottorin numero oli 300639, alustan numero oli 298413 – jos joskus sattuisi tulemaan jossakin Viipurin tiellä vastaan… Helsingin Kannelmäessä, taisi olla Tanotorventiellä, maatui tämä 1937 Cadillac vuosia! Kuvan otti Esko Öblom, muistelen, joskus 90-luvun lopulla. Mobilisti Senior 2/23 On mahdollista, että tämä kuva on julkaistu jo aiemmin. 52 . Ja auto meni tuosta minne. Niin vaan kävi, että auto ei koskaan palautunut sodistamme. kuvatalkoot223.indd 52 kuvatalkoot223.indd 52 16.6.2023 12.23 16.6.2023 12.23. Ehkä bensa vaan loppui esim. Olettaakseni autoa käytettiin sodissammekin bensiinimoottorillaan – ei puukaasulla. Pidän sitä kuitenkin niin suurena kuvaharvinaisuutena, että ansaitsee vaikka toisen kierroksen. Sain kuvan edesmenneeltä Olavi Salliselta ja hän vuorostaan Heikki Koskisen albumista (josta taas en tiedä mitään). Veikkaan että luottamus Packardin laatuun ja suorituskykyyn riitti, vallankin kun alla oli teräksiset junapyörät. Se jäi (monen muunkin auton tavoin) ”ystävillemme”, ymmärtääkseni täysin ehjänä. Kuvassa on Kangasalan Urkutehtaan uutena, 8.10.1930 ostama 1930 Packard, joka – tavallaan pieni ihme – pakko-otettiin sotiimme, vaikka oli mallina noin vanha
Miten harvinainen olisikaan noin alkuperäinen Duett! Postinkin hallussa olleista tehtiin kai enimmältään kaiken maailman rantakirppuja tai ainakin pickupeja. Hyvin harvinaista myös on, että auton tuulilasin oikeaan alakulmaan, ehkä 20-luvulla liimatut sen ajan liikennemerkit (värillisinä!) ovat tismalleen tallessa. Mutta autot luovutettiin kuvasta katsottuna taka istuimien kera, siis henkilöautoina. Kuvan on ottanut arvostettu autokuvaaja Holger Eklund, joten jotakin arvokkaampaa tässä ehkä tapahtui. Merkki on Hupmobile, vuosimalli jotakin luokkaa 1914-21. Huomaa Dual Cowl Phaeton – sitä kai se on: eli kahdet tuulilasit, taaemmat takamatkustajille. En ole koskaan nähnyt autoa mutta tiedän, että se on edelleen erittäin hyvässä kunnossa. 53 Tällainen kuvanäkymä ei töyssyttäne juurikaan nuorempia. Jospa sentään: peräti 8 uutta Volvo Duettia odottaa tässä ostajiaan, keitä he ovat olleet. kuvatalkoot223.indd 53 kuvatalkoot223.indd 53 16.6.2023 12.23 16.6.2023 12.23. Äkkiajatuksena kuvassa ei ole kummoista ihmeteltävää. Ennen kaikkea nyt, 2023. Ehkä postilaitos. Lisäkiinnostavuutta pitäisi syntyä, kun kerron että auto on edelleen Suomessa – aavistelen Kokemäellä – talossa, jossa se on ehtinyt olla ”puolen vuosisataa”. Mobilisti Senior 2/23
Taisi mennä sulattoon tuollaisenaan. Nyt tulee kinkkinen pohdinta. Haluan muistaa, että tämä ajamaton Taunus 17M 1968(?) oli maahantuojan toimesta lahjoitettu johonkin ammattikouluun opetusvälineeksi. "Mikäs hätä nyt?", tiukkasi Pirjo. Iso ei, ja sillä sipuli. "No kun tuli pelastettua saman tien kolme ajolaitetta." Jatkoin tunnustamista: "Parin tunnin päästä pihallemme tuodaan pikku-Valmet 1949 (huomaa vuosimalli!), varmaan 30 vuotta taivasalla seissyt Ford Prefect ja..." Hitto vie, en edes muista sitä kolmatta ajolaitetta! Likimain komensin erään Ford-friikin” pelastamaan minut ja hän jopa suostui! Ainakin kuvan Prefekt lienee hänellä yhä Siuntiossa. Reilua paria tuntia myöhemmin palasin kotiin välttelevänä, jo lähes puhumattoman nolona. Mobilisti Senior 2/23 Kun sitä tuli kerran oltua nuori ja kyvyiltään/ehtiväisyydeltään sammumaton: Kerroin kerran 90-luvun viime vuosina edesmenneelle Pirjo-vaimolleni, että piipahdan vaan tuossa lähellä, Helsingin Tattarisuolla, siellä on Sapoma Oy:n hylkyautojen poistohuutokauppa – en viivy kauan... 54 . Kategorista, silkkaa jyrkkää mustavalkoisuutta. Suomalaisella lainlaadinnalla ei ole tilkkastakaan huumoria tai ymmärrystä ajatukselle, että tämänkaltainen auto palaisi elämään. Siksi, että sallimalla ajoluvan ”taas joku kaahaa ihmisiä hengiltä, jollakin peruuttamattomasti ajokelvottomalla autolla". Ei puhettakaan esim erikoisluvasta ”ajaa edes joskus näytteeksi”, vaikka alan tapatumissa. Oli turha kierrellä vastaan. Aikansa siellä oltuaan, auto, ymmärrettävästi, kävi turhan vanhanaikaiseksi toimiakseen siinä tehtävässä. Sen kuin tietäisi! Paikkaaminen ja rekisteriin saanti on kuulemma aivan mahdoton ajatus, eli. Ihanko totta, tällaisella. Ja, mitä sitten tapahtui. Huomaa muuten aidon 1939 pikku-Fordin aika, jopa kalliin ja muhkean näköiset ajovalot. kuvatalkoot223.indd 54 kuvatalkoot223.indd 54 16.6.2023 12.23 16.6.2023 12.23
Tai sitten normaalisti II-luokan merkin, tarkoittaen että tilaa on vain 5:lle. Alkaisiko olla peiliin katsomisen paikka. Vanhimmat meistä tottuivat näkemään mm. Sama alkaa näillä menoilla koskea jopa puukori-Ifoja ja huomattavan selvästi vanhoja Škodamalleja. Olisiko silti noin 1921-26 Citroen. Vähänkään sotia edeltävää DKW-automallistoa, jos Suomesta yhä sattuisi löytymään, surkean varmaa on, että se imaistaan Saksaan. Suurelta osin siksi ”ettei auto tyyppinä ole mitään Suomessa”. Seitsemän hengen autoista puhuttaessa usein ajatellaan ensisijaisesti vain edustustehtäviin uutena hankittuja ”Limousine -luokan autoja. Lopullinen häpäisy tehty hyppimällä katon notkolle. 55 Jos pitäisi sanoa mistä autosta tämä kojetaulukuva on, jään sanattomaksi. Tämä lienee ollut 7 hengen 1949 Chrysler. Se että ohjauspyörä on vasemmalla ohjaa ajatuksia Ranskaan, mutta tuo iso möykkymäinen, ehkä merkkitunnus kojetaulussa viittaisi kuin Austiniin. Helsingin, Turun, Viipurin ja ehkä Tampereen taksien takaovissa roomalaisen I-luokan merkin. Unohtamatta, että näitä pitkiä ostettiin myös yksityiskäyttöön. Mobilisti Senior 2/23 . 1930-luvulla syntyneet eivät näe luokitusmääräyksissä ongelmaa. kuvatalkoot223.indd 55 kuvatalkoot223.indd 55 16.6.2023 12.23 16.6.2023 12.23
Auto on nyt Hyvinkään rautatiemuseossa. Ei mennyt vuottakaan, niin hyvin kasvatetut sikäläiset ”Herranlahjat” rikkoivat autosta kaiken, mikä muistutti lasia. Suunnilleen niillä main, missä Helsingissä nyt on Mannerheimin ratsastajapatsas ja uljas Oodikirjasto. Rainer Stolzen ikuistama kuva samasta VR:n ”edustus-rata-autosta”, tässä verhoilu vielä ehjänä. Huomaa pienet kokoon taitettavissa olevat välipenkit, liuku -lasein avattavissa oleva väliseinä ja – tietysti – etuistuin aitoa nahkaa. Mobilisti Senior 2/23 VR:n 1929-30 7 hengen Cadillacia säilytettiin ”kuin salassa pidettynä aarteena” aivan Helsingin ytimessä, VR:n ulkovajassa. Siinä menivät sirpaleiksi niin ajoja parkkivalot, kuin takana sisätilojen kristallimaljakot! Sivistysmaa, tämä Suomi! Tässä, Helsingissä, eli ennen siirtoa otetussa kuvassa, kaikki oli vielä ehjää. 56 . kuvatalkoot223.indd 56 kuvatalkoot223.indd 56 16.6.2023 12.23 16.6.2023 12.23. Auton vaiheet uutena, silloin vielä kumipyörillä, ovat varmaan tiedossa, vaan en osaa kertoa. Saatuaan sieltä häädön, joku VR:n kulturellikukkanen keksi neronleimauksen: auto vietiin ”varmaan ja suojaisaan piilopaikkaan” Kouvola-Lappeenranta radan varrelle, Kaipiaisiin, Pajarin pysäkin takavajaan
autoaiheisten valokuvien säilytyksestä tunnetun Carita Keinäsen isä. Sekin kuulemma myytiin sittemmin Tanskaan. Auton ajajana patsastelee autokauppiaana ja kilpa-ajajanakin tunnettu Pentti Keinänen (ei sukua S.P.J:lle). tehtaanuusin lokasuojin – ja nyt siitä tuli SA:n autosotamiesten kouluauto! Entä näitä jäljellä. jolloinkin 1953-55. Yksi Chevrolet Imperial ehdittiin 90-luvulla jopa entisöidä Joensuussa. Auto oli juuri ennen luovutusta entisöity mm. Pentti oli mm. Ohuen huhun mukaan jossakin Oulun läänin Pyhäjärvellä saattaa olla se ainoa säilynyt noista entisistä SA-autoista – juuri tämän kuvan ”Artolan vanha”. Kylläkin hautausautoksi muutettuna. Vihdin suunnilla piti aikoinaan varman tiedon mukaan olla, eräällä kuulemma kenkäkauppiaalla, hyvä tällainen, joka joutui, niin, minne. Suomen armeijalle onnistuttiin 1939 hankkimaan useita (lukumäärä auki, arvaus: 12 kpl?) 7 hengen Chevrolet Imperialeja. Myöhemmin auto myytiin jonnekin Keski-Suomeen, jossa siitä oitis sahattiin – taas maan tavan mukaan – avolava-pakettiauto. Oheinen kuva on Ilmavoimien Lentorykmentti 2:n ajoilta Luonetjärvellä. Auton pitkälle rivikasille ominaiset jäähdytysongelmat ovat valitettavasti estäneet auton näytön tapahtumissa. Niitä koottiin silloin Antwerpenissä, ehkä siinä syy helpompaan saatavuuteen. 57 Mannerheimin käyttöön uutena, siviilistä pakko-otettu 7 hengen Chrysler Imperial säilyi sotien päätyttyäkin. Clas Palmberg eli WHO-Automuseo Woikoskella, tuotti Suomeen jälkikäteen tarkalleen samanlaisen auton. Se toki myytiin maan tavan mukaan SA-huutokaupassa eniten tarjonneelle, joka oli helsinkiläinen taksimies Tapio Piitulainen senior. Kouvolassa tehtiin yhdestä avolava-auto myymään makkaraa (makkaratehdas Pulkkinen). Mobilisti Senior 2/23 . Olisiko ihme, koska se sitä ennen oli Ilmavoimien komentajan, Reino Artolan edustusauto. Sitä on totisesti entisöity uhrautuvasti. Käsittääkseni enimmät niistä annettiin Ilmavoimille. kuvatalkoot223.indd 57 kuvatalkoot223.indd 57 16.6.2023 12.23 16.6.2023 12.23. Auto on kuvassa yhä ilmiselvästi erittäin hyväkuntoinen
Ja nyt, jos johonkin sellainen ajokuntoisena tarvittaisiin – pitkään etsittäisiin. Toisaalta auto oli tilava ja niitä näkyi kotvan jopa takseina, Helsinkiä myöten. Kai L. 58 . Bremer Olisi joskus kiva kuulla jonkun ajattelevan kanssani samoin. savonlinnanretkeilyajo.indd 58 savonlinnanretkeilyajo.indd 58 16.6.2023 11.45 16.6.2023 11.45. Kilpailevilla tapahtumilla on tuskin tarvetta huolestua, ovat nämä vaan niin omanlaisensa ajot. Näin ”helsinkiläisittäin” tulee ihmeteltyä mistä sinne asti muka riittää harrastajia, olisiko Savonlinnassa edes enempää kuin jotkut 23 000 asukasta. Uskaltaudun jopa sanomaan: jokainen tuollainen, vähänkään kohtuunipussa pysynyt, pitäisi kättelyssä päästää MR-arvoon. Arvaan että säästyneiden määrä jää 5-6:een. Mobilisti Senior 2/23 KAUKANA KAUKANA,, MUTTA KIVAA MUTTA KIVAA Ottaessaan seitsemän vuotta sitten ideoimansa ajotapahtuman nimeksi Savonlinnan Retkeilyajot, pieni ryhmä savonlinnalaisia autonharrastajia ei arvannut, miten nappiin heidän ideansa osuikaan. Tässä oiva esimerkki: Kuvan näköisiä isoja Škodia tuotiin Suomeen 1953-56 varmaan pitkälti yli tuhat yksilöä. Ovien pauke oli peltimäistä, istuinpäälliset kylmäävää muovia, jne. Olihan se autona vähän kömpelö ja talvella kylmäkin. Rattivaihteiston vaihteenvalinta tapasi mennä arpapeliksi, kromiosien laatu hipoi ala-arvoisuutta, eikä alkuun 38 hevosvoiman tehoinen, sitten 1954 lähtien 45 hv rivinelonen ollut kummoinen kaasuteltava. Mutta niin vaan jälleen oli lähteviä autokuntia yli 230! Näiden ajojen suurena etuna on eräänlainen ennenkokemattomuus Suomessa: ajot ovat vain yksipäiväiset, lähtöluokkia ei juurikaan viljellä, palkintoja ei pahemmin jaella, sponsoreita ei rukoilla verissä päin tukijoiksi, eikä MR-hyväksyntä ole matkalle pääsyn edellytys, suositus kylläkin
Vaan kun Kerimäen kentältä tuollaisen kuvasin, uskottava se on. Panhard on automerkki, josta jokainen osaa veistää jotakin arvokasta kerrottavaa. Mitä helskuttia! Kari Pynnä, TM-lehdestä eläkkeellä oleva kollega, vakituinen asuinpaikka Rovaniemi – punaisine Fiat 500 -pakettiautoineen täällä, Suomen ihan eri kolkassa. Urheilumallissa otettiin kaksisylinterisestä 850-kuution bokserista 60 hevosvoimaa! Se riitti "Tigre"-lisänimeen. savonlinnanretkeilyajo.indd 59 savonlinnanretkeilyajo.indd 59 16.6.2023 11.45 16.6.2023 11.45. Että on mukava olla väärässä! Tärkein markkina taisi olla USA. Melkein sama juttu, olisin saattanut veikata, että Ruotsissa varmaankin on, ei Suomessa. Pyhimys-Volvo farmariautona. Niitä vilisti siellä kymmenkunta. Vaikka merkillä on jopa Suomi-kerhonsa, käyvät ne huolestuttavan harvinaisiksi tiellä liikkujiksi Suomessa. 59 Näin olen säilynyt tietovarjossa: jos minulta olisi kysytty, onko Suomessa yhtäkään tämän näköistä Citroën 2CV:tä, olisin luultavimmin sanonut, ettei ole. Mobilisti Senior 2/23 . Mutta arki pakkaa jo puhua toista. Ilmeni, että pikkuautoväki, vai tulisiko sanoa pikku-Fiatväki, oli päättänyt kokoontua samassa tilaisuudessa
Mainoksin koristeltu Duett on tietysti hienoa katsottavaa, mutta eivätkö muut merkit kelpaa. 60 . Mobilisti Senior 2/23 Vanhemman mallisarjan Trabant Kombi ja sen rinnalla joku yli kymmenestä vuorineuvostason johtotähdestä. Citroën CX:llä on toki kiva huristella oman merkin kokouksiin, mutta kaksi sellaista ilahdutti olemassaolollaan myös sitä ei-merkkitietoista porukkaa. Olisiko tämä lievästi epäsopiva kysymys: jos joku on leikkiä tukevammin entisöinyt vanhan pakettiauton tyylikkäästi esimerkiksi takavuosien mainosväreihin, siihen kelpaa vain Volvo Duettin tapainen. Savonlinnan tapahtumassa tutustuminen vähemmän tuttuihin harrastemalleihin oli eläväistä. savonlinnanretkeilyajo.indd 60 savonlinnanretkeilyajo.indd 60 16.6.2023 11.45 16.6.2023 11.45. Kaikessa sovussa, juttua heitellen
Merkki on Marquette eli muutaman vuoden tuotannossa ollut hieman halvempi Buick. Hepskukkuu! Nyt tämäkin aiheellinen näky tuli vastaan. Mobilisti Senior 2/23 . Alueilla, joissa ei vaalita (vai vahdita?) alkuperäisyyden säilymistä ihan samoilla otsarypyillä kuin esim. Ajoihin osallistui myös muutama aika etäälle alkuperäisyydestä jälkimuuteltu autoyksilö. Ehkä jotakin, joka luontevimmin onnistuu tuolla maakunnissa. Auto oli uutena Ford Oy:n toimitusjohtajan, Stig Östenssonin virka-auto, 1957 Lincoln. Kanadassa kun ajettiin vielä 30-luvun alussa vasemmalla! AF-12. Eli Lada Niva vanhojen autojen ajoissa. Sen kotipaikka on nyt Savonlinna. 61 Tätä autoa nähtiin takavuosina usein myös Helsingin suunnan vanhaautoajoissa. ruuhka-Suomessa. Kuvan auto on hilkkua vaille vuosimallia 1927 ja sen on omistanut viipurilaistaustainen Juhani Ruponen alkaen 50-luvun lopulta! Auto on koottu Kanadassa ja siksi siinä on ratti oikealla. savonlinnanretkeilyajo.indd 61 savonlinnanretkeilyajo.indd 61 16.6.2023 11.45 16.6.2023 11.45. Sen rekisterinumeron muistaa moni varttunut helsinkiläinen harrastaja yhä
kateissa ollut ohjauspyörä. Isotta-Fraschinista hän kertoi moottorin ja ohjauspyörän tarinan. Kun Pakula oli luvannut kuljettaa hänet Salon lukijat223.indd 62 lukijat223.indd 62 16.6.2023 11.55 16.6.2023 11.55. Kokoelma on syntynyt vähitellen katselemalla Finna.fi palvelussa olevia elokuvia ja uutisfilmejä pikakelauksella ja pysäyttämällä autojen kohdalle, joista otin kuvakaappauksen. Pakula meni Mäntsälän sahalle ja hänelle osoitettiin valtava sahanpurukasa, jonka uumenissa moottori mahdollisesti olisi. Kuvien joukossa on myös museoiden vapaaseen käyttöön julkaisemia valokuvia, jotka erottuvat kuvan päällä olevista kuvaajatietoteksteistä, elokuvien kuvakaappauksissa ei ole tekstejä kuvien päällä. 62 . Toistaiseksi sieltä puuttuu kuviin liittyvien elokuvien nimet, mutta kuvien tiedostonimi sisältää osan elokuvan nimestä, josta nimen voi päätellä tai laittamalla tiedostonimen Finna.fi palvelunhakukenttään, joka aika hyvin löytää kyseisen elokuvan. Hän oli saanut vihjeen, että moottori olisi ollut Mäntsälän seudulla jonkun sahan voimanlähteenä. Linkki kuviin: https://jaridebner.kuvat.fi/kuvat/ Historiallisia+autokuvia+1910-1970/ Jari Debner Espoo Hienoa työtä! Harmi että videokaappaukset ovat laadultaan niin kehnoja ja resoluutioltaan alhaisia, että niitä ei voi painettuna juuri hyödyntää. Hänet ohjattiin pehtorin puheille, ja siinä kahvitellessa pehtori kertoi, ettei hänellä ollut mitään tietoa kateissa olevasta ohjauspyörästä. toimitus Pari kartanoa ja yksi mysteeri Aihe 1, sivu 11. Kun hän oli kaivanut lapiolla kasaa riittävän kauan, lapio kolahti johonkin metalliseen. Mobilisti Senior 2/23 Lukijoilta Valkokangas pörisee Uudessa lehdessä K.L.B. Moottori oli löytynyt. Ohjauspyörästä tullut vihje ohjasi hänet Salon lähelle Joensuun kartanoon, jonka nykyisin omistaa Nalle Wahlroos. Aulis Pakulan Isotta-Fraschinin moottori ja ohjauspyörä. Pehtori vastusteli lampun myymistä, koska hän menettäisi tarpeellisen jalkalamppunsa. Samalla Pakulan katse osui pehtorin tuolin vieressä olleeseen jalkalamppuun, jonka pyöreä lattiaosa oli kuin olikin... kyseli suomalaisia vanhoja elokuvia, joissa esiintyy autoja, sattumoisin olen keräillyt nettisivulleni muutaman tuhannen auton kokoelman 1900-luvun Suomifilmeillä esiintyvistäautoista. Paljain käsin hän alkoi siirtää sahanpuruja syrjään ja vähän ajan kuluttua metallimöykystä alkoi tulla näkyviin venttiilikoppaa ja kirjaimia ...tta-Fras... Tapasin Pakulan muutaman kerran Svartvikin automuseon merkeissä, ja yksi keskeneräinen ajatus oli, että museon näkyvimpien autojen hankintaja entisöintihistoriat olisi koottu yksien kansien väliin
Olen aktiivinen irtonumero-ostaja kylläkin, mutta hieman periaatteestani, eli että en tilaa yhtään lehteä itselleni. Aihe 4, mysteerikuva. Näin ei kuitenkaan ollut ja sen huomasi jo yritysten nimien kirjoitustavasta. Lisäksi omistajan nimi, A. Mutta, mutta konservoinnin teki, kuten jutussakin kerrotaan, Riihimäen Kaupunginmuseo! Siis kaupunginmuseo! Meillä Riksussa näköjään museoväki ymmärtää myös mobilismia. Kun olen huono 2-pyöräisten tuntija, niin arvelen kyseisen olevan ehkä muun kuin T-200 mallin, ainakin katteiden muoto on erilainen. Yllä Classic & Sports Car -lehden äskettäin ilmestynyt erikoisnumero avonaisista urheiluautoista. Hän esitteli kaksi talteenpantua autoa – toinen oli latoon sijoitettu vuoden 1928 (muistaakseni) avonainen Rolls-Royce ja toinen Messuhallin autonäyttelystä (muistaakseni 1939) hankittu MB 540 K. Mattila esittelee herranlahjoille BMW 328 -kilpuria, joka on vielä saksalaisissa kilvissä. Sellainen löytyy kunnostettuna myös seuramme jäseneltä, Hannu Rintalalta Kerkkoosta. Turun Osuuskauppa TOK taasen lainasi sitä kerran omaan juhlanäyttelyynsä (TOK oli aikoinaan REOn maahantuoja). ajotapahtuma, vuonna 1962. Siinä – ainakin Helsingin kaupunginmuseon mukaan – kauppias Leo I. 63 Lukijoilta valaisinliikkeeseen ja maksaa minkä tahansa jalkalampun, pehtori suostui kauppoihin. 1937, mutta en tässä kerro enempää, koska voitte itse lukea netistä koko jutun. Veijo Luukas Lappeenranta Sussexin jäljillä Melko helppo on löytää tämä auto googlettamalla hakusanoilla "sussex paloauto". Elokuvassa näyttelijäseurue teki matkaa pohjoiseen Standard Vanguard farmariautolla. Elokuva löytyy Ylen Areenasta. Mainitsit siellä ne Virosta tuodut Tula-skootterit, viitaten Senior 4/22 uutisia & kuultua -juttuun kuvineen. Kuvateksti sanoo oikeanpuoleista kuvaa mysteeriksi, kun toimitus ei ole tunnistanut kuljettajaa eikä kuvauspaikkaa. Aihe 5, oma Alfa-Romeo Giulia Sprint 1963. Arwidson toimi mm. Jos oikein muistat, sinä olet tunnistanut molemmat jo jo aikaa sitten Mobilistin sivuilla – oliko paikkana vanha Pasila. Sivun alalaidassa oli lehtileike Mercedes-mainoksineen. Auton entisöinti alkoi vuoden 2021 syksyllä ja tulee päätökseensä tämän vuoden vappuun mennessä. Aihe 6, vanhat varaosat 60-luvulta (ehkä vähän 70-lukuakin): Kaveri, joka on rakentanut vanhaa Alfaani, haluaisi luopua varaosavarastostaan, jossa on paljon tavaraa ymmärtääkseni pääosin 60-luvulta. Hiiskulan (Vihtijärvi) kartanon autot. Tämän niminen liike sijaitsi Helsingissä jo ennen sotia. Laitan liitteeksi tuon tiedotteen 2/19, jossa sivuilla 12-13 on pieni tarina vierailusta kaimani tallilla, valitettavasti kuvien laatu on mitä on, eli huolukijat223.indd 63 lukijat223.indd 63 16.6.2023 11.55 16.6.2023 11.55. Alfa Romeon ilmoitus. Iloitsen edelleenkin kovasti siitä monipuolisesta tarjonnasta, joka on Seniorin sisällölle ominaista. Minä tein sattumoisin siitä lehtijutun viime vuonna: (https://www.loviisansanomat.fi/paikalliset/5363147) Liitteenä myös lähikuva koneesta, joka huollettiin 1950/60-luvulla, kun auto laitettiin ajokuntoon. Sivun tekstiin oli kuitenkin yrityksen nimeksi suluissa, kirjoitettu ARWIDSON, tuplaweellä. Matti Saastamoinen (75 v.) Riihimäki Kevät toi, kevät toi Hansalankarin Kiitos uusimmasta Seniorista, jonka vihdoinkin sain luettua loppuun pääsiäisenä, kun ”eläkeläiskiireet” täyttävät kaikki päivät. Osia on on monta pakkilaatikollista – kaikkea mahdollista. Aihe 3, sivu 21. Kävin Hiiskulan kartanossa nuorena Ilta-Sanomien toimittajana joko vuonna 1965 tai 1966 tapaamassa kartanonherraa Henrik Brummeria. Edeltäjä oli ulkonaisesti lähes identtinen Giulietta Sprint, 1300 cm³ ja 4 vaihdetta. Matti J. moottoripyöräalalla, edustaen ainakin Norton-, Triumph-, JAPsekä Jamesmoottoripyöriä. Seniorissa oleva kuva on muuten SA-HK:n vuosikirjasta "Ajetaanpa automobiililla 19591989" sivulta 139. Ensimmäisenä tulee näkyviin Ylen tekemä juttu otsikolla "Maailmansodan jaloista Suomeen tullut paloauto konservoidaan sitruunahappokiisselillä kuntoon" Jutussa kerrotaan entisestä Riihimäen palolaitoksen Sussex-paloauton konservoinnista. Lehden tekstistä saattaa saada sen merkityksen, että Helsingissä ja Viipurissa sijainneet yritykset olisivat samaa yritystä. Vuodet ovat 1962-64: kuvan auto on Alfa-Romeo Giulia Sprint, jonka valmistus alkoi 1962 ja päättyi 1964. Jukka Miettinen BMW-kuva on tosiaan tunnistettu puu-Pasilaan. Lisäksi 50-luvun tienäkymät ovat mielenkiintoisia, samoin rajanylitys Ruotsiin kaistanvaihtojärjestelyineen. Aihe 2, sivu 72. Kiitos hyvästä ja aina mielenkiintoisesta lehdestä, jonka tekemiseen on selvästi paneuduttu ja nähty vaivaa. Autoa on kysytty Lahden klassikkonäyttelyyn, ja sinne se menee jos vain valmiiksi ehtii. Toivottavasti voitte valistaa brittikollegoitanne "mysteerikuvan" salaisuuden ratkeamisesta. Mobilisti Senior 2/23 . Kuvatekstissä arvuutellaan ilmoituksen julkaisuvuotta. Omistaja oli muistaakseni Armas Rosenqvist. Auto on vm. Pitkälti yli 40 vuotta sitten kerroin sinulle hankkineen vanhan Alfan. Vuoma. toimitus W sen tekee Mobilisti Senior -lehden numerossa 4/2022 sivulla 19 oli kirjoitus Autoja Moottoriliike Arvidsonista. Ajotapahtuma oli SA-HK ry:n 3. Tarvainen, Orimattila REOstelua Loviisassa Seniorissa mainittiin loviisalainen Reo. Reo oli kuulemma jossain vaiheessa myös lainassa Olavi Sallisella. Stefan Holmström Päätoimittaja Loviisan Sanomat Laulavia salakuljettajia Katsoin joku aika sitten kotimaisen elokuvan “Salakuljettajan laulu” vuodelta 1952. Elokuvassa vilahtelee monessa kohdin muutakin autokalustoa: poliisien Buick ja Volvo, salakuljettajien Prefect ja pari kuorma-autoa, tullimiehen Rover ja moottoripyöriä. Olisiko sinulla ajatusta, kenelle hän voisi tarjota osia ostettavaksi tai mikä rompetori olisi paras paikka valikoiman esittelyyn. Esitit hienovaraisen duubion auton entisöinnin valmistumisesta. Olit oikeassa: projekti makasi paikoillaan noin 45 vuotta. Ajan ja vaivan säästämiseksi hän haluaisi luopua osista nippukauppana, vaikka paremmat rahat tietysti saisi myymällä osat yksittäin rompetoreilla. Mersun käytöstä poiston syyksi Brummer sanoi liian isot bensalaskut. Voihan se tietty olla vuosimallikohtainenkin ero
Heidän mukanaan tuli näitä ylijäämävaraston Letukoita. Se nimien epäselvyys johtuu varmaan jälleen markkinoinnillisista syistä, kun esiteltiin sodan jälkeen ensimmäinen Borgward-henkilöauto 1949 nimellä Borgward Hansa 1500 ja sama tyyli jatkui ensimmäisten Isabellana tunnettujen osalta, autot myytiin aluksi 1954-56 nimellä Borgward Hansa 1500 ja vasta 1957 mallivuoden autot saivat nimen Borgward Isabella. Valtavien kuormien liikuttaminen pienillä, silloin tyypillisillä brittien vaatimattoman tehoisilla bensavehkeillä perustui pieniin vaihteisiin ja vaihdevälityksiin. Timo Uusi-Pietilä Rauma REOja ja puolitotuuksia Uudessa Senior-Mobilistissa oli hienoja tarinoita ja komeita kuvia kansikuvaa myöten. Tyhjänä Bedford lähti liikkeelle kakkosella ja veti mukavasti melkein kolmestakympistä suurimmalla nelosvaihteella. Harvoin kaksi eri tilastoa näin lähelle toisiaan pääsee. Sivulla 23 raumalaisen Tammelinin näppäämä kuva turkulaisen Valli-Auton korjaamosta on varmaan otettu Raumalla, jossa Valli-Autolla oli myös liike. Auto on brittiläinen Reo-Seddon Mk6 linja-auton alusta, jossa on Reo Gold Comet -moottori. Vielä kiva todistus, ettei väittämä ”valheemävalhe-tilasto” aina pidä paikkaansa, oli se Helkama Oy:n myyntijohtaja Kaj Lindvallita kirjattu tieto yhtiön tuomien autojen määristä. Piilofarmaripiikin ansiosta malli Hansa 1100 Kombi oli Borgward-konsernin tuotannosta eniten myyty yksittäinen malli Suomessa. Niitä myytiin Reon vanhalla maineella 50-luvun alussa, mutta kevyt brittialusta ei ollut Reo-laatua. Itäkalustoa alkoi tulla 50/60-luvun taitteessa ja sivun 13 Ford huutokaupattiin vasta 1973. Siinä on tosin vanhemman malliset nokkapellit. SIVU 8: Elannon myymäläautossa lukee REO, mutta se on vain puoli totuutta. Ainakin tuo hinta viittaa kyseiseen aikaan, se nyt ei ole tosin kuvan auton hinta, vaan kuten mainoksessa sanotaan ”hinta alkaen”-lukema eli pienimmän karvalakkimallisen Hansa 1100:n lähtöhinta… Vielä pieni tarkennus, jos sallit: kyllä Hansa säilyi omana merkkinään Borgward-konsernissa hamaan loppuun eli vuoteen 1961 saakka. Hannu Teivaala Borgward-Seura ry Jarrutonna Petterillä Senior-lehden nro 1/23 sivun 8 Bedfordin peräkärryissä ei ole jarruja. Rhein-Fordia, jossa oli lähes sama tekniikka, mutta leveämpi ohjaamo ja säleikössä poikkirivat. Tosi pitkään säilynyt yksilö! SIVUT 8, 11, 13: Oliko Postille tullut Saksan Ford kuitenkin sota-ajan tuote. Nopeusrajoitus tällaisille vehkeille oli 50 km/h. Tulihan niitä silloin satoja. Se vanha automainos Hansasta oli esimerkki siitä, että osasivat ne mainosmiehet jo tuohon aikaan yhdistellä sopivasti eri elementtejä; kuva esitti vauhdikkaan näköistä Hansa 1700 Cabrioletia, jonka valmistus alkoi ymmärtääkseni 1934, mutta mainos on varmaan vuodelta 1938 tai 1939, kuten mainitsitkin. 50-luvulla tuli ns. Mainittu Goliath/Hansa 1 558 kpl eroaa vain niukasti Mobilian ensirekisteröintitilastoista poimimistamme luvuista, 1 568 kpl ja 10 yksilön ero on perusteltavissa varmaankin muiden kuin virallisen maahantuojan kautta tulleista yksilöistä. SIVU 12: Ranskan vastarinta sabotoi Saksaan meneviä autoja monin tavoin, eivätkä ne muutenkaan itärintaman karuissa oloissa hyvin kestäneet. Jenkki-Hävittäjilläkin ajettiin SAtouhuissa 1962 asti. Muutaman pikkuseikan voisin kuitenkin lisätä. Linja-autoina ne hävisivät melko pian, mutta myymäläautoina pärjäsivät paremmin. SIVU 10: Paloauto-Sussexeista on onneksi tallentunut ainakin Riihimäen yksilö. Tuulilasin yläpuolella oli Elannon pyöreä kukkalogo. Elannolla oli näitä useampia. 64 . Onhan se mahdollista, että Saksan Ford ja ZIL/ZIS seisoivat rinnan SA-pihalla. UNRRA ei ollut siis mallistonimi. Mobilisti Senior 2/23 Lukijoilta noa. SIVU 9: Neliveto-sotakuormureita kulmikkaine ohjaamoineen tehtiin pääosin Kanadassa usealla tehtaalla. Vielä pitkälle 60-luvulle puutavara-autoissa käytetyissä, tyhjänä nupin päälle vedettävissä peräkärryissä ei yleensä ollut jarruja. UNRRA (lyhenteessä tupla R) oli nykyisen UNICEF:in edeltäjä; YK:n hätäapuja jälleenrakennusorganisaatio, joka auttoi Lapin jälleenrakennusta ja evakoita heti sodan jälkeen. Nopeasti kulukijat223.indd 64 lukijat223.indd 64 16.6.2023 11.55 16.6.2023 11.55. Sivun yläreunan kuvassa on Matfordeja, joita oli myös Wiking-divisioonassa taistelleiden suomalaisten käytössä. Samanlaisella Hävittäjämallin nokalla tehtiin Saksassa autoja vielä tovi sodan jälkeen, mutta niitä ei varmaan Suomeen tullut. Auto ei ollut vielä itsepalvelumallia, vaan keskellä olevista tuplaovista noustiin asiakastilaan. Tukit ovat selvästi pylväsainesta
Santtu P.S. Auto oli myynnissä eräässä huutokaupassa melkein 20 vuotta sitten ja on sen jälkeen seissyt ladossa odottamassa parempia aikoja. Syrenius ilmeisesti tuli jotenkin toimeen Fordiensa kanssa. Se säilyi aina 60-luvulle. low silhouette-mallia: ei ohjaamoa ja alas laskettava tuulilasi. vaihdettiin sitten Klöckner-Deutzeihin ja muihin saksalaisiin. Jokunen säilyi valonheitinautoina jopa 1958 asti ja yksi sai lavalleen merivalvonnan koulutustutkan. Joitakin yksilöitä jäi kuitenkin nurkkiin. 65 Lukijoilta luneet Matfordit ym. Ohjaamo on viritetty Suomessa jälkeenpäin. Mutta pelastettavissa oleva yksilö kuitenkin. Oli helpompi kuljettaa laivoissa ja naamioida maastossa. Autot operoivat pääosin Tyynellämerellä, mutta Eurooppaan ja jopa Suomeenkin joku näemmä eksyi. Liitteenä kuvia autosta, kun se aikoinaan huutokaupasta haettiin. SIVU 13: Sivun keskellä oleva outous on Ford GTB. Myi eteenpäin jo kauan sitten. Tamperelainen Lakkitehdas Vega omisti tällaisen ajoneuvon. Leif Vuorinen Helsinki Overland kerää voimia Uusimmassa Senior-Mobilistissa oli kuva 1939 Overlandista ja kuvatekstissä oli toimittajan aavistus, että auto on yhä tallessa. Lakeilla saa ja Plymouthilla pääsee Mobilisti Senior -lehden vuoden 2022 numerossa 3 oli juttu Plymouth-taksista. Onko mitään arviota koska lehden kuva on otettu. SIVU 59: Fordin viimeiset linja-autoalustat eivät todellakaan olleet hyvässä maineessa. lukijat223.indd 65 lukijat223.indd 65 16.6.2023 11.55 16.6.2023 11.55. Tämä 1975-mallinen edustaa myös Suomen viimeistä puukoria. Eipä kunto ole juuri muuksi muuttunut noista ajoista, pölykerrosta lukuunottamatta, koska ladossa on ehjä peltikatto ja betonilattia. Ohjaus on vasemmalla, koska se on jenkki. Tehtaan omistajan Aarne Darlströmin puoliso Lempi Dahlström on ikuistettuna oheisessa kuvassa enonsa Victor Salosen ja tämän puolison kanssa auton vierellä Tampereen Pyynikillä. Heillä oli niitä useampia ja parhaimmat ajossa lähes 10 vuotta. Voin vahvistaa, että on tallessa – hyvässä vai huonossa – mutta tallessa kuitenkin. Kuvan ottamisen aikaan auton etuvalot on jo vaihdettu pyöreisiin, alkuperäisethän ovat sellaiset hassut kolmion malliset. Tälläisen tiedon vaan ihan huvikseen lähettelin. Vaihtotyö on tehty kaasuhitsauksella melko rivosti, mutta on lehden kuvan perusteella saatu pakkelilla aikanaan todella nätiksi. Jyväskylän Liikenne niillä yritti ajaa, kun Are Oy oli Ford-liike. Kuvan Lincolnin nykyisestä sijainnista ei ole mitään tietoa. Boxer-tuotanto loppui 1977. Auto on ns. Mobilisti Senior 2/23 . Oli samassa huutokaupassa myynnissä ja kaverini osti sen. Autoon on 95% osista, mätävikaa löytyy jonkin verran korista ja etulokasuojat todella huonot. Siinä mainitaan tämän auton olleen edustuskäytössä. Näitä tehtiin USA laivastolle noin 6 000 kpl sodan aikana. Olen tästä samasta autosta kommentoinut Mobilistiin noin 40 vuotta sitten oikein piirroksen kera. SIVU 81: ZIS-kuormurit kuten muutkin sotasaalisautot jouduttiin palauttamaan itään sodan päätyttyä
L-29:ssä lyhdyt olivat aivan tavallisesti keulalla, kuten kuvissakin. Kuva on digitoidusta pr-filmistä “Teräs valjaissa”, Lokomo Oy:n tuotteiden esittelyelokuva, ohjaaja Uolevi Syrjälä, 1957. Onnistuin kuvaamaan Oulussa, Ruskon teollisuusalueella kaksikin Standardia vuonna 2007. Salo. Kuva on laina teoksesta “Ylipäällikön Juna”, Otava 2018. Hän osallistui myös ensimmäiseen Jyväskylän suurajoon vuonna 1951. Sen hän joutui kuitenkin keskeyttämään huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Toimittanut Sakari K. MV-kuvassa meillä harvinaiseksi jäänyt Goggomobil-pikkupaku, Tampereella 1958. ATK:sta löytämieni tietojne perusteella ne olivat mallia Ten, jota valmistettiin 1954-60, yhteensä 172 500 kpl. Ensimmäinen Ten ilmestyi teollisuusalueelle kesäkuussa ja toinen syyskuussa. Mobilisti Senior 2/23 Lukijoilta Lempi Dahlström harrasti suunnistusja tarkkuusajoa. Ne toimivat pienellä veivimekanismilla auton sisältä, umpikin erikseen. (Finna.fi) Museokeskus Vapriikki, Juhani Riekkola Taitaa olla Standard Senior-Mobilistissa 1/23 sivulla 34 oleva murjottu pikkuauto on melko varmasti Standard. Kaikissa on SA-1 -kilvet. 66 . Karl Lark oli syntynyt 1896 ja hänen vaimonsa 1920. Kari Seppäsen Standard-kuvassa kyljessä erottuu koristelistojen jäänteet, olisiko kyseessä joku äveriäämpi malli. toimitus Ylipäällikön autot Oheisessa kuvassa on kolme ylipäällikön sodanajan autoa yhteiskuvassa – siellä jossakin. Jari Marttinen Oulu lukijat223.indd 66 lukijat223.indd 66 16.6.2023 11.55 16.6.2023 11.55. Kahden reunimmaisen vaiheita on tiedossa, mutta onko keskimmäinen, MB 320 vielä tallella jossain jollakin. Seuraava mallipolvi, 810/820 jäi historiaan siksikin, että siinä oli ilmeisesti maailman ensimmäiset sarjavalmisteautoon toteutetut, lokasuojan sisään kääntyvät ajovalot. Näistäkin kuvista alkaa olla kuusitoista vuotta. Kuka autot omisti, missä ne ovat nyt – ei mitään käryä. Tuolloin Jyväskylän suurajo suuntautui napapiirille ja kääntöpaikka oli Rovaniemellä. Jaakko Kurkikangas Turku Cord ja satavuotias Lark 23.5.2023 Karl Lark -yhtiö täytti 100 vuotta. Muuten miten Cord-auton lyhdyt olivat. Henrik Immonen 0400-923050 Kiitämme tietotäydennyksestä ja onnittelemme yhtiötä merkittävästä saavutuksesta. Ystävällisin terveisin Johannes A F Rein Tähti ja Kukkopilli Värikuva: Olisiko tässä töissä semmoinen kevyt Star-kuormuri Puolasta. Jossain vaiheessa sisäänrakennetut. Ajoneuvona oli Mercury. Syksyn aikana ne siitä sitten katosivat. Naimisiin he menivät 1937
Halmkrona, K. Ouvinen 2023 mobilisti Oy Sata sivua suosikkeja! 17,50€ sis. alv. 67 AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI VUODESTA 1979 Mobilistin parhaita Toimittaneet: J. 10% mobilistinparhaita_kansi3.indd 2 mobilistinparhaita_kansi3.indd 2 24.4.2023 17.28 24.4.2023 17.28 MOBILISMIN OIREISIIN 8 KERTAA VUODESSA 94 €, KOTIIN KANNETTUNA ILMAN RESEPTIÄ TILAA MOBILISTI! Lehtipisteistä myös ERIKOISALBUMI kesälukemisiksi! WWW.MOBILISTI.FI AJONEUVOKULTTUURIN ERIKOISLEHTI | 4/2023 | 12, 50 € VAUHTIA JA VAARALLISIA TILANTEITA Peugeot 505 DANGEL Peugeot 505 DANGEL Ford CUSTOM 1950 Ford CUSTOM 1950 MV Agusta IPOTESI 350 MV Agusta IPOTESI 350 De Havilland VAMPIRE De Havilland VAMPIRE Filmipurkkien haavikalastusta Filmipurkkien haavikalastusta kansi423.indd 2 kansi423.indd 2 21.5.2023 13.36 21.5.2023 13.36. Mobilisti Senior 2/23 . Koistinen & M
68 . Voimansiirto oli jännittävä hässäkkä, joka koostui brittiläisen Fodenin 3-vaihteisesta mekaanisesta lootasta, Rollsin 3-portaisesta momentinmuuntimesta ja ZF:n jakovaihteistosta. Akselit olivat Kirkstall-tuotantoa Yorkshiren takamailta. Moottori oli RollsRoycen 299 hevosvoiman 6-sylinterinen ahdettu diesel 1070 Nm:n väännöllä. Kemijoki Oy:lle 1961 valmistunut Sisu K50SS oli tarkoitettu jopa 1 000-tonnisten muuntajien liikutteluun erikoislavetilla. kuvatalkoot4.indd 68 kuvatalkoot4.indd 68 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. 21 miljoonan markan hintaan sisältyi kaksi vuodepaikkaa ja pienoiskeittiö hytin takaosassa. Häkäpönttöjen mittapuulla kokonaisuus on varsin ammattimaisen näköinen. Mobilisti Senior 2/23 toimitus Kelo-puukaasutin 1937 Dodgessa
Yhden tällaisen hinnalla olisi ostanut miltei kaksi vastaavaa De Sotoa tai neljä tappiinsa varusteltua A-Ford Roadsteria. Mobilisti Senior 2/23 . kuvatalkoot4.indd 69 kuvatalkoot4.indd 69 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Chrysler Series 75 Roadster vuodelta 1929. Tästä ei Citroën-linjuri komistu. Osista ainakin 4,8 litran suora kuutonen on pelastunut. 40 hevosvoimansa turvin Fiat palveli presidentin kansliaa kunniakkaasti vuosikausia, mutta ei saanut siviiliin siirryttyään paljokaan myötätuntoa, vaan ajan hengessä se lopulta romutettiin. Nautiskelua vanhalla rahalla vai äkkirikkaiden tuhlailua nousukauden huipennuksessa. Ylellisyystuote golfbägin kuljetuskoteloineen ja kaikkineen. 69 Presidentti Ståhlbergin kanslialleen 1925 tilaama Fiat 519 Torpedo ja ehkäpä jonkin maaherran Packard mielenkiintoisella lisävalolla ja -äänimerkillä varustettuna. Kori on tamperelaisen G.R.Grundströmin Kassakaappitehdas Oy:n (sittemmin Kaipiona tunnettu) luomus 30-luvun puolivälistä
Linjurin keulalta erottuu “Tilausajo”, eli auto Ajokki-koreineen (?)on suomalaista juurta. Moderni kerrostalolähiö taustalla voisi olla kyllä ulkomailtakin. Ilmeisesti jokin AK:n ajotapahtuma alkamassa, mutta missä on numero 24. 70 . Bussin kyljessä erottuu liikennöitsijän vaakuna, jossa T ja ehkä M-kirjaimet. Vuosi lienee 1966, jolloin kyltit tulivat pakollisiksi keulaan. Ensimmäisenä hieman erikoisempi pirssi, Vauxhall Velox PB (1962-64). Mobilisti Senior 2/23 Škoda Popular Cabrio Sedan 193738, perässään Alexis de Sakhnoffskyn muotoilema White, tässä vuoden 1939 tai uudempi versio. kuvatalkoot4.indd 70 kuvatalkoot4.indd 70 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Esso oli Suomessa uskollinen White-asiakas. Taustalla siintävä 1930-luvun henkilöauto on länsituote, eli itäonnelassa ei ainakaan olla. Koulukyyytejä tarjolla Kymen läänissä
Henkilöautoista Selden luopui jo varhain, mutta erikoistui kuorma-autoalustoihin ja linjureihin. kuvatalkoot4.indd 71 kuvatalkoot4.indd 71 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Tämä 1928 Selden liikennöi omistajansa Viinikan alaisuudessa, siis Tampereella. Perustaja George Selden tuli tunnetuksi patentoituaan automobiilin ensimmäisenä USA:ssa 1877 ja kuitattuaan korvauksen jokaisesta siellä valmistuneesta autosta vuoteen 1911 saakka. Mobilisti Senior 2/23 . 71 Selden Motor Vehicle Co toimi vuodesta 1906 vuoteen 1932. Suomessa maahantuojana toimi tamperelainen Oy Auto-Tarvike Oy
Tässä tunnistamattoman tamperelaisliikennöitsijän “Brokki” linjalla EpiläPispala-Tampere. kuvatalkoot4.indd 72 kuvatalkoot4.indd 72 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Mobilisti Senior 2/23 Kangasalan Osuuskauppa Oy:n Studebaker on noin vuosimallia 1936. Liekö myyjäliike taustalla, tamperelainen Pirkkalanmaan Auto Oy. 72 . Rujon näköinen tuulilasin kulma ja muut piirteet kavaltavat, että kyseessä on kotimainen hytti. Snow Flyer -merkillä myytiin tällaisia telaja suksikonversioita. Brockway oli 1920-30-lukujen taitteessa bussialan markkinajohtaja. Olisiko autoa operoinut Tampereen Liikenne / Leino & kumpp., joka myöhemmin myytiin Paunulle. Lämmön karkaamista estävä huopa hankaloittaa harmittavasti lumikulkuneuvon tunnistamista, mutta ei liene tilastollisesti väärin olettaa sen olevan Ford, johon mm
kuvatalkoot4.indd 73 kuvatalkoot4.indd 73 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Mobilisti Senior 2/23 . Sisu S-21 on jo päässyt uransa pohjalle, mutta kollega ehkä suomikorisessa Volvossa(?) keinuu vielä sukelluksen partaalla. Kiikkerä lumenkaatotilanne. Puolustusvoimat himoitsi testiensä myötä länsisaksalaisia Unimogeja maastokuormureiksi ja tykinvetäjiksi. Valitettavasti valtio ei 50-luvulla pystynyt osoittamaan riittäviä määrärahoja, jotta kalliita Dmarkkoja edellyttänyt hankintaohjelma olisi voitu toteuttaa toivotussa laajuudessaan ja ‘Moggi-laivue jäi varsin suppeaksi. 73 Englannin Fordin maineeltaan horjuvaisesta Thames Traderista muokattiin myös nelivetoversioita jo Mk I -vaiheessa, mutta niiden tuotanto jäi marginaaliseksi. Tästä kuvasta katsoen syntyy vaikutelma melko väkisin laaditusta toteutuksesta; kokonaiskorkeutta on melkoisesti, mutta silti tasauspyörästöjen kookkaat banjot ovat kovin lähellä maanpintaa
Tässä jokin 30-luvun lopun amerikkalaisvaunu – ehkä 1939 Studebaker – on ajettu ympäri näytösmielessä ja elossa selviytynyt kuljettaja hoippuu paikalta voittajana. Äänekäs diesel bussissa on ollut tuolloin ennakkoluuloton veto bensiinimoottorien hallitsemalla kentällä. Vielä 50-luvulla tavaraliikenteen pyörittäminen vaati melkoisia fyysisiä ponnistuksia, takalaitanostimet ja pumppukärryt olivat tuolloin vasta haavetta peruskuljettajille. 74 . Mobilisti Senior 2/23 Pirkkalanmaan Auto Oy:n edustalla on mielenkiintoinen trio: vasemmalla 1935 Stubakerin alusta, valmis Büssing NAG Diesel ja ilmeisesti Reo odottamassa päälirakennetta. Erilaisia autoilijoiden turvalaitteita, kuten kypäriä ja turvavöitä, markkinoitiin 50-luvulla näyttävien stuntti-temppujen avulla. Nalle-Sisu hoitaa tässä siivuaan, mutta mitä edustaa tyylikkään logon VN-tunnus. kuvatalkoot4.indd 74 kuvatalkoot4.indd 74 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Heikkoselkäiset älkööt vaivautuko. Samaa ei voi sanoa autosta, joka lienee jatkanut tuosta suoraan sulattoon. Lokasuojien alareunatkaan eivät vaikuta lainkaan ruostuneilta, joten uhriksi ei selvästikään valittu taajaman toivottominta tuotetta
kuvatalkoot4.indd 75 kuvatalkoot4.indd 75 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Emme tunnista mallia, emmekä mopoa, mutta kuva on tunnelmallinen. Mobilisti Senior 2/23 . Apumoottoripolkupyöristä siirryttiin pian enemmän moottoripyörää muistuttaviin vaihteellisiin mopoihin. 75 Oli kesä, oli mopo, ja auringonpaisteinen mopokesä 1957
Etualalla on hulppea, tuliterä Mercedes-Knight Tourenwagen, jonka eksoottisuutta vastaisi nykyään ehkä tehokkain S-sarjalainen kaikilla mahdollisilla AMG-tilpehööreillä. kuvatalkoot4.indd 76 kuvatalkoot4.indd 76 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Sen perässä on veikeä Ford T Centerdoor Sedan ovaalitakaikkunoineen ja sen takana puolestaan seisoo tavallista tyylikkäämpi, hienosti koritettu umpikuorma-auto, joka voisi olla Scania. 76 . Moskovan Suuri Sirkus esiintyi Helsingin jäähallissa kesällä 1974 ja sitä edeltävään pr-kampajaan kuuluivat esimerkiksi Havis Amandan suihkulähteestä vettä hörpiskelevät norsut. Tässä tapauksessa Dyanessa ei ollut tiikeriä tankissa, vaan ihan muualla. Toinen samanlainen näkyy paremmin hevosrivistön takana. Näyttäisi kuin rivistöön olisi eksynyt ehkä joltakin venäläisupseerilta tarpeettomaksi jäänyt vaalea lämminverinen luksusheppakin. Elannon – ehkä keskusvaraston – pihaan on ajettu voimannäytteeksi osuuskunnan koko kalusto tai ainakin suuri osa siitä. Mobilisti Senior 2/23 Hätkähdyttävä kuvatallenne suunnilleen vuodelta 1921. Lisäksi pihalla on parvi TT-Fordeja sekä ilmeisesti saksalaisia umpikumirenkaisia, hieman vanhempia keskiraskaita kuormureita. Yhä toimivan lasiliike Bergholmin 50-luvulla käyttämä etuvetoinen Citroën H avolava ei ole ollut varastotavaraa Suomessa, mutta tavoitteena on varmaankin ollut löytää mahdollisimman pehmeäkulkuinen ja matalan nostokorkeuden omaava kuljetin. Niin, ja siinä tosiaankin on vielä komea rivistö hevosia, jotka on valjastettu mitä erilaisimpien rahtivankkurien eteen
77 Missä tämä on nykyisin. Se ei ole ollut ihan jokapäiväinen näky Ranskassakaan, kaikkia eri variaatioita saatiin kaupaksi yhteensä alle 400 kappaletta. Pölyisistä ja kuraisista teistä johtuen tummia sävyjä ei yleensä suosittu maamme linja-autojen ulkopinnoissa, mutta tämän diesel-Büssingin tilaaja on halunnut kulkea omia polkujaan kaikissa asioissa. Onko tässä kyseessä uusien autojen luovutustilaisuus vai kokeiliko Fazer kaupunginosan suklaavyörytystä kertaiskulla. “Siniset tulloo!” tai “Sitikat tulloo!” Perimätiedon mukaan Fazerin HY-laivue oli dramaattinen näky kuninkaallisen sinisessä maalissaan, jota kultakirjaimet ja valkosivurenkaat vielä korostivat. Mobilisti Senior 2/23 . Kuva todistaa, että ainakin yksi 14-paikkainen CH 14 oli Suomen kilvissä, jonkinlaisena maahantuojan asiakassukkulana. kuvatalkoot4.indd 77 kuvatalkoot4.indd 77 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. 1967-76 valmistettu Citroën CH 14 Currus oli pakettiauto HY:n tai pehmeämmin jousitetun HZ:n alustalle rakennettu pikkubussi, joka näytti paljon modernimmalta kuin itse asiassa olikaan
Yhden auton jakoi maassamme sata henkeä; samaan aikaan Ruotsissa vain 26 ja kovat sodan kolhut kärsineessä Ranskassakin 27! Ja USA:ssa neljä! Neuvostoliiton vientikaluston ylpeys GAZ-13 Tshaika ilmeisesti jossakin Ranskassa tai Belgiassa järjestetyssä NL:n teollisuusnäyttelyssä. Keulan muotoilussa on häivähdys Stanleyn tuotannosta, mutta se voi olla myös jokin aivan muu puhisija. Messuosaston seinällä oleva plakaatti kertoo karua tarinaa Suomen autopulasta sotien jälkeen. Mobilisti Senior 2/23 Vuonna 1952 Autoliiton edeltäjällä, AK:lla, oli karvan alle 12 000 jäsentä. Taustalla ylistetään sosialismin saavutuksia niin traktoreiden kuin puhelimienkin tuotannossa. Nykyisin jäsenmäärä lähentelee sataatuhatta. kuvatalkoot4.indd 78 kuvatalkoot4.indd 78 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Kaksivärimaali oli harvinainen näky myyntiyksilöissä, jotka tapasivat olla iloisen mustia. Myös voimakkaasti muotoillut pölykapselit poikkeavat yleisemmin nähdyistä arkisemmista versioista. Haiskahtaa hieman amerikansuomalaiselta meiningiltä, mutta auto vaikuttaisi olevan höyrykäyttöinen. 78
Aerodynaamisesta ajoasennosta oli etua painovoimaisessa etenemisessä. Auto piti rakentaa itse, mutta opettajat ja vanhemmat saivat toki valvoa ja ohjeistaa suojattejaan. kuvatalkoot4.indd 79 kuvatalkoot4.indd 79 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Kansallisessa luokassa käytettiin liukulaakeroituja pyöriä, mutta kansainväliseen luokkaan ostettiin AK:n kautta standardoitut kuulalaakeroidut pyörät akseleineen. Mobilisti Senior 2/23 . 79 Mäkiautoilu oli pojankloppien muoti-ilmiö 1950-luvun lopulta 60-luvun alkuvuosiin. Touhussa olivat mukana koltiaisten oma puuhalehti Joka Poika ja Autoliiton edeltäjä AK
12-litrainen kuutosdiesel, ilmajarrut ja muut hienoudet tekivät siitä elinkelpoisen itäblokin umpiossa vuosiksi 1957-79. Mutta huomio kiinnittyy kevyen liikenteen suhteellisen suureen määrään. Tässä yksi tuoreeltaan rakennetuista Letukoista Helsingin koekilvissä. Sittemmin jalankulkijan bongaaminen sillalta oli jo miltei harvinainen sattuma. Kenties matkalla juuri Herttoniemen teollisuusalueelle. 81 Viereinen sivu: Kulosaaren silta joskus 60-luvun alkupuolella. Autokanta on tuttu sekoitus pienempää ja vähän suurempaa, Eurooppaa ja Amerikkaa. Autotuonti ja niiden kokoonpano saatiin käyntiin 1946, kun Nikolajeff vastaanotti ja kokosi erän Chevrolet-kuormureita Helsingissä. Tässä T100-tyyppinimeä kantava jättiläinen poseeraa Berliet’n tehtaan edessä Lyonin esikaupungissa Venisseux’ssä. Škoda 706 RT oli oikeastaan vain suunnittelultaan Škoda, sillä valmistuksesta vastasi toinen tšekkifirma, Liaz. Emme ole maantiesuunnistuksen mestareita, mutta etualalla lähestyvä Kontio-Sisu vaikuttaa ajavan hieman ohi maalin. Ohjaamo ei muuten ollut kippimallia, vaan asiointi konehuoneessa tapahtui luukkujen kautta. Mutta olihan itäsuunnassa Helsinkiä vielä ainakin Herttoniemen verran tuohon aikaan. kuvatalkoot4.indd 81 kuvatalkoot4.indd 81 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Mobilisti Senior 2/23 . Berliet-jättikuormureita on sivuttu lehdissämme aiemminkin, vierailihan sellainen Ranskan teollisuusnäyttelyssä Helsingissä vuonna 1958
Mobilisti Senior 2/23 Nuorison suhtautuminen koulun penkin kuluttamiseen ei kai ole muuttunut mihinkään. Vaan missä daamit istuvat. T-Fordin etuakseli on jääpuikkojen peitossa, onhan vedet laskettu syyläristä yöksi pois. Citroën -polkutai jopa sähköauto talvisissa maisemissa, mutta ei Suomessa. Taustan junioreilla on oikein “rähinäremmit”, vai olisiko kyseessä varhaiset heijastinliivit. Tympääntyneen näköinen luokka seuraa luentoa auton teknisestä rakenteesta; tasauspyörästön toiminta taitaa olla jotain, mitä ei taideta nykyisenä patteriautojen aikana edes mainita autokoulussa. Ensivilkaisulla negatiivista tuli mieleen Korvensuun konepajan omavalmisteinen auto, mutta eihän se olekaan. Olisiko jokin saksalainen pienvalmiste. Joku Autoklubin liikennevalistustempaus on meneillään. 82 . Suomen Autoteollisuuden riveissä pitkän uran tehnyt Kim Snellman omisti tämän Allard J2:n 60-luvulla. kuvatalkoot4.indd 82 kuvatalkoot4.indd 82 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. Auton luultiin kadonneen ulkomaille, mutta se on yhä Suomessa
Etualalla 1954 Studebaker Commander Starlight, johon on syystä tai toisesta ruuvattu seuraavan vuosimallin puskuri. 83 Jyväskylän suurajot 1955, Erkki Haarla Timo Urhola, seitsemäs yleiskilpailussa. Mobilisti Senior 2/23 . Jäärataa kenties Laajalahden jäällä. kuvatalkoot4.indd 83 kuvatalkoot4.indd 83 16.6.2023 12.03 16.6.2023 12.03. DKW muuten on 1000 S panoraamatuulilaseineen ja hardtop-koreineen. Takana pilkottava Peugeot 403 on ollut varsin tuore näky. Pirullisellla rekisteritunnuksella varustettua Citroënia komentaa Pauli Toivonen. Muutenkin etuvetoisilla – Saabeilla, Mineillä, Sitikoilla ja jopa DKW:llä – pärjättiin juuri jääradoilla hienosti