2 . PAL. KORJULAN KUVIA KORJULAN KUVIA . MAARIANHAMIN AN MAARIANHAMIN AN LENTOTURMA LENTOTURMA MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2024 | 13,90 € S e n io r No. TOIVIOMATKAT ITÄÄN TOIVIOMATKAT ITÄÄN . . . AUTO-69 AUTO-69 . VKO. LUKIJOIDEN TALKOITA LUKIJOIDEN TALKOITA . 2024-35 60 02 05 -2 40 2. . . STADIN VÄRIT STADIN VÄRIT . .
TAVATAAN TAAS 3.-4.5.2025 motonet
Jatkossa näemme siis – etenkin me harrastuksen alkuunpanijat – enenevässä määrin aidosti vanhaa ajokalustoa menossa sulatepaaliin. En aristele arvailla, että edelleen säilytyksen arvoisia vanhoja ajolaitteita löytyy Suomesta jo lonkalta arvioiden 10 000-20 000. Luullakseni valtaosa toteaa ”ettei ole minun asiani”. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Syitä moiseen tarjoan laajemmassa jutussani, uskoakseni tässä lehdessä. Mutta: olisiko koskaan ennen näitä määriä. . Kai L. Kaivelen muistiani tavallista syvemmältä ja tuon esiin runsaasti tapauksia, joissa tiedän ”junan täysin pysähtyneen”. Muista myös tilaajan sähköinen lehtiarkisto netissä! Mobilisti Senior 2/24 . . Olkoonkin, että niistä leijonanosa on arvioidakseni nuoren harrastajan silmissä peruuttamattoman yli-ikäistä, pitäisi niillä sentään olla vahva autohistoriallinen tunnearvo. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Varmaa taitaa olla, ettei jokaiselle noista koskaan löydy jatkaja-tallentajaa. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Miksi juuri nyt niin runsaslukuisesti. Mitä silloin tapahtuu. Bremer. Kylläkin säilytetty, mutta niiden hyväksi mitään tekemättä. Tarkoittaa että autoja on vain säilytetty, säilytetty ja taas säilytetty pian jo 3 tai 4 sukupolven ajan. Lehti ilmestyy 2024 viikolla 12, 26, 36 ja 49. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Korjulan kuvia 12 Auto-69 18 Maarianhaminan lentoturma 22 Uutisia, tapahtumia, kuultua 28 Lukijoiden postia 34 Mersuesiteaarre 36 Ford-kuvatalkoot 48 Sekotalkoot 52 Jaltalla Jaltalle 58 Audilla Leningradiin 64 Lukijoiden talkookuvia 70 Helsingin värejä 78 Los Angelesin palo 1929 80 Wäinön Junnu NYT ON MISTÄ VALITA – mutta siitä eteenpäin. 2/2024 V anhastaan tiedän, että keväisin pelmahtaa esiin myyntiin – ja usein, yllättävästi kertaalleen myös unohdettuja – ”vanhoja autoja”. Niin, pitäisi. KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 HELSINKI puh
Auto on yllättävän rytöisen näköinen rahdin jäljiltä.. Kilvetön 1960 Chevrolet Biscayne jollain satamakentällä Helsingissä. Tekniikan Maailmassa Korjula oli luomassa lehden testaus ja koeajotoimintaa, johon liittyivät olennaisesti tarkat mittaukset havaintojen tukemiseksi. Mobilisti Senior 2/24 Matti Korjula Matti Korjula kuvasi, testasi ja kirjoitti Viime vuonna edesmennyt Matti Korjula oli suomalaisen auotolehdistön suuria nimiä – ainakin omiensa keskuudessa. Siviilissä Korjula oli myös vankasti ilmailumiehiä, ja lentolupakirjansa turvin pääsi kuvaamaan monia paikkoja myös ilmasta. kuvat: Matti Korjula teksti: Matti Ouvinen Mitähän tilapäiskorjausta tässä tehdään Glas Isarin etupäähän – maapohjaisella alustalla, todennäköisesti ulkona. Kirjoittamisen ohessa Korjula oli myös mestarillinen valokuvaaja – aikana, jolloin digikameroiden välittömästä palautteesta ei voitu edes haaveilla. Tässä otoksia Korjulan mittavasta – siististi merkatuissa kuorissa säilytetystä – negatiiviarkistosta, josta olemme saaneet laatikkokaupalla kuvia käyttöömme. Korjula teki uran TM:ssä, sitten Purje ja Moottori -lehdessä ja Ilta-Sanomissa. 4 . Yritetäänkö lumpuilla tiivistää pakoputkia tai niihin kytkettyjä lämmönvaihtimia
6. 3. 7. Mobilisti Senior 2/24 . 2. 4. 5. 5 Tunnistatko autot altapäin. Peloton Korjula sitten ikuisti autot altapäin! Vastaukset löydät seuraavalta sivulta! 1. 8.. TM:llä oli melkoiset resurssit jo 60-luvulla, ja kun haluttiin demonstroida eri autojen pohjaja alustaratkaisuja päätettiin nostaa koko liuta killumaan nosturista
Simca 1000 5. Fiat 850 7. Wartburg 6. General Motors tilasi vuodelle 1963 Pininfarinalta konseptiauton uudesta Corvettesta. Citroën ID 2. Renault 8 oli esitelty juuri edellisenä vuonna. Pininfarina ulkoisti prototyypin valmistamisen Modenassa toimineelle Scagliettille. Myöhemmin auto sai barracudamaisen takaikkunan ja nätimmän B-pilarin.. Opel Rekord 8. Morris Mini 3. Ollaan Pariisin autonäyttelyssä, joka vuonna 1963 järjestettiin viidettäkymmennettä kertaa. Rondine-nimisen tutkielman muodot piirsi amerikkalaissyntyinen Tom Tjaarda. Ford Fairlane 4. Mercedes-Benz 190 Kuoressa lukee leikkisästi "Autonäyttely, Parainen". Mobilisti Senior 2/24 1. 6
Mobilisti Senior 2/24 . Luonnollisesti painopistettä oli viilattu Ranskan autoteollisuuden edustavimpien merkkien suuntaan. Pariisilainen Facel Vega yritti päästä mukaan Mercedes 190SL:n markkinoille pienemmällä Facellia-mallillaan. Italialaisen Siatan korittama Neckar 1500 TS Coupé kantoi Ranskan markkinoilla lämpimään vuorituuleen viittaavaa Mistral-nimeä. Vaan olipa rivissä myös etuvetoinen Cord USA:sta – kenties eurooppalaisittain salonkikelpoisen outoutensa takia. Meille Suomeenkin noita tuli tiettävästi neljä yksilöä. tässä 1938 Delahaye ja 1934 Voisin. Juuri kuulemamme mukaan Suomeen on juuri saatu huippuylellinen neliovinen – Chrysler-Hemin voimin kulkeva Facel Vega Excellence!. Siihen suunniteltu oma moottori oli susi, ja Facel IIImallissa (alla) se korvattiin vahvaksi tunnetulla Volvon B18:lla. 7 Juhlavuoden näyttelyssä oli myös oma osionsa klassikkoautoille
8 . Eri asia kuinka merkityksillisiä tulokset olivat tosimaailmassa.... Testin huonoimman tuloksen sai VW Kleinbus 45 asteella, kannoillaan Hillman Imp ja Fiat 600 ja Triumph Herald 47 asteella. Tietynlainen teekkarimeininki oli ilmoilla, kun TM:ssä 16/1966 testattiin 36 auton kaatumiskulmaa miesvoimin kallistamalla! Fiat 1500 ja Wartburg kestivät 50,5 asteen kallistusta ennen kuin se kellahti. Rättisitikka keräsi voiton 60 asteella. Mobilisti Senior 2/24 Autoakrobaatti José Cangan esitys Eltsussa sai Tekniikan Maailman tutkimaan autojen kaatumista. Testin takana oli Moottoriruutu-ohjelmaa televisioonkin tehnyt katsastusinsinööri Pertti Moll
Mobilistin numerossa 2/2021 kerrottiin tarina Teekkarien autokerhon puuhaveikkojen, Ilkka Jokivaaran ja Erkki Siivosen vuonna 1959 Saksasta hankkimasta Kübelwagenista ja sen kokemasta entisöinnistä männävuosina. Tässä Korjulan kuvassa on nuhjuinen Kübelwagen Kaivopuistossa vuonna 1959. Mobilisti Senior 2/24 . 1929 Studebaker on joutunut herranlahja-armeijan tuhotaisteluiden areenaksi. 9 Kuva on vuodelta 1954 – Korjulan uran alkumetreiltä. Kenties sama auto?
Tämän 1920-30-lukujen taitteen Hansa-Lloyd -sähköpostiauton Korjulan silmä bongasi 60-luvun Hampurista. Sammakonsilmäinen Austin Healey Sprite ei koskaan saavuttanut Suomessa suurta suosiota – eihän siihen saanut edes kunnollista suflettia. Paikka on Pieni Roobertinkatu 11, taustalla siintää jo kauan sitten hävinnyt Gloria, eräs kaupungin parhaista elokuvateattereista. Volkkari on helppo rasti. Tässä sellainen on näytillä Messuhallissa vuonna 1960. Näytäpä entisöity yksilö, jossa ei ole tykkivanteita alla... Se lienee ollut jo tuolloin paikallisen postimuseon kokoelmissa.. Mobilisti Senior 2/24 Missä vaiheessa kevytpeitteitä alkoi saada autoihin. 10
Matkailuautossa oli makuutilat neljälle. Aivan kuin tehdastekoisissa matkailuautoissa, sohvista muodostuu parivuode. Mobilisti Senior 2/24 . Kilpo raportoi auton huippunopeuden nousseen alkuperäisesti 110 kilometriin tunnissa, ja koko komeuden nousseen Alppien yli kevyesti. Kuvassa auton rakentaja poseeraa pöydän ääressä. Alustana toimi Citroën Camionnette, josta Kilpo hakkasi kirveellä koko korin pois ja rakensi omansa! Kori on koottu 0,75 mm teräspellistä niittaamalla. 11 Diplomi-insinööri O.E. Takaikkunasta sisään katsoo 1959 Ford Galaxie.. keittomahdollisuus, suihku ja WC. Auton varustukseen kuului mm. Kilpo Lahdesta kirjoitti Tekniikan Maailmaan esittelyn omatekoisesta matkailuautostaan vuonna 1964
Ikkunatonta betonielementtilaatikkoa kutsuttiin pian Helsingin rumimmaksi rakennukseksi. Kuvat ovat aikanaan käyttöömme annetusta Tuulilasin arkistokaapista. Mobilisti Senior 2/24 Auto 69 Auto 69 Sivuhuomio kenties, sillä kuva on vuodelta 1974, kulutustavaramessujen yhteydessä. Ford järjesti omansa maaliskuussa Helsingin jäähallissa, ja GM maanlaajuisen näyttelykiertueen. 12 . Suomen Fordja General Motors -organisaatiot eivät olleet mukana näyttelyssä lainkaan. Kansojen hallin pressukaarihallipuolella esiteltiin mm. – missäpä muussa, kuin nimenomaan Kansojen Hallina uransa aloittaneessa rakennuksessa! 9.-18.5.1969 järjestetyn Auto 69:n vetonauloja olivat mm. Autokuvalehti Mr. Autoharrastajille sijanti soittaa kelloja. pohjoiskorealaisia tuotteita! (Laszlo Lelkes / Helsingin kaupunginmuseo) Helsingin Auto 69 -näyttely järjestettiin toukokuussa 1969 Kansojen Hallissa. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Mauno Hämälänen (Tuulilasi). Mercedes-Benz 600 Pullman, vasta esitelty Jaguar XJ6, VW-rantakirppu, Fiat Dino Coupé, BMW 2002 TI, Nissan R381 -prototyyppikilpuri ja Parnelli Jonesin Indy 500:ssa ajama STP Turbocar -kaasuturbiiniauto. Siellähän piti pitkään majaansa nykyisin Alastarolla toimiva entisöintifirma ja klassikkoautoliike Triangle Motor Co. Se oli tilapäiseksi tarkoitettu laajennusosa – C-halli – joka nousi Mäntymäen kentälle vuonna 1962. Kun Pasilan messukeskus valmistui vuonna 1975, Kansojen Halliksi ristitty komistus siirrettiin osissa Turun Orikedon teollisuusalueelle. Motorin Büssing-toimitusbussi ei ollut vielä olemassa, vaan tämä – ehkä Leyland-alustainen – messukulkine oli vuokrattu
Autonovon osasto sijaitsi C-hallin jatkona olevien pressukaarirakennelmien puolella. Oltaneen siis DAF-osastolla.. Koko messujen laajennusosa oli kylmää ja eristämätöntä tilaa, uudessa elämässään Turussa se muuttui lämpimäksi halliksi. Mobilisti Senior 2/24 . 13 Fiat halki ja poikki, muttei pinoon. Mitähän kuvassa esitellään. Vanne ja jopa pölykapseli on leikattu halki, mutta olisiko kuvassa myös variaattorivetoisen voimansiirron havainneesitys
Mobilisti Senior 2/24 Autojoukkojen Killan osastolle oli tuotu M-B 200 “Stuttgart” vuodelta 1927 ja SA-1 -kilpinen – aikanaan punakaartilta takavarikoitu 1915 Rolls-Royce Silver Ghost. Autojoukkojen Kilta on juuri julkaissut edustavan historiikkiteoksen, lisätietoja osoitteesta www.ajhk.fi Autoradiopuhelinverkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1969. Auto oli alkujaan pietarilaisen pankkiiri Davidoffin auto, jota oltiin tiettävästi uittamassa Suomen kautta maasta vallankumouksen tieltä, kun se jäi kaartilaisten haaviin – vain päätyäkseen valkoisten käsiin. Kokemuksia radiopuhelintoiminnasta oli kerätty tuohon mennessä Saimaalla muutaman vuoden veneilijöitä – ja etenkin ammattiliikennettä – palvelleesta langattomasta järjestelmästä.. Oletamme, että näyttelyvieraat pääsivät kokeilemaan tulevia päätelaitteita. 14
Mobilisti Senior 2/24 . Taustalla mainostetaan Saab 99:ä, jonka tuotanto saatiin esisarjan muodossa käyntiin vuonna 1969.. 15 Kurkistus pari vuotta aiemmin esitellyn Citroën Dyanen rätin alle. Systeemi on yhä tuotannossa ja käytössä mm. “Tiina” jäi lopulta pois tuotannosta paljon aiemmin kuin 2CV; se taisi olla liian marginaalisesti hienompi versio rättäristä. tukkirekoissa. BMW:n uusi iso coupe oli 1968 esitelty E9-korisarjan 2800 CS, joka tunnetaan ehkä enemmän 1970-luvun moottoriurheilusaavutuksistaan. Hydraulisesti pyörien väliin kiilautuvalla Telikarhu-järjestelmällä saatiin helposti kaksivetoiselle teliakselille neljä vetävää pyörää
Lasikuitukori painoi vain kymmenen kiloa, koko auto 385 kg. Euroopan mäkikisoja varten rakennettu erikoiskevyt kehitysversio, jonka konstruktiossa käytettiin eksoottisia aineita, kuten titaania ja magnesiumia. Moottorina oli 2-litrainen 285 hevosvoiman boxer-kahdeksikko. Minihame oli yhä kuuminta muotia, mutta Austinilla luotettiin jo Maxiin.. 16 . Mobilisti Senior 2/24 Porsche 909 sai yleisön haukkomaan henkeään
aikansa tyylikaunottaret Seija Tyni, Leena Brusin, Taru Ketonen sekä miehekäs Jorma Lusenius – ja Lussarin ykköskilpurina kaudella 1969 toiminut Alpine A110. Kyseisten Adlerien mukana Nikolajeffiltä lainattiin kolmen kuukauden takuuajaksi kuljettajana ja mekaanikkona toiminut Josef Backberg, joka koki Postilaitoksen niin kodikseen, että jäi firman palvelukseen loppuiäkseen erilaisissa autoja kuljetuspäälliköiden tehtävissä. Se ei ollut maailman vauhdikkain menijä, mutta varmasti aikansa mainioim pia GT-vaunuja kahdelle aikuiselle. Suomen Posti osti ensimmäiset kaksi pakettiautoaan vuonna 1911. 17 Peugeotin vetonaulana oli Pininfarinan kaunis coupé-versio 504:stä. Mobilisti Senior 2/24 . Toinen Adlereista on säilynyt tähän päivään saakka ja on Postimuseon kokoelmissa. Se oli näytillä myös vuonna 1969.. Autorexin osastolla nähtiin mm
Kuvan alareunassa näkyy Töölönlahtea, vasemmalla Eläintarhanlahti, siiven alla Kaisaniemenlahti. Lahtien väliin jää Siltasaari. Kone tai sen jäännökset löytyivät puolentoista kilometrin päästä kiitoradalta. Hiljaisuudelle ei ollut hyväksyttävää selitystä, joten lennonjohtaja aloitti tiedustelut aluksi puhelimitse ja määräsi heti sen jälkeen suurhälytyksen. Mobilisti Senior 2/24 KOHTALOKAS LENTO AY-217 MAARIANHAMINAAN Lento-onnettomuuksia tutkittiin asiantuntijavoimin jo yli 60 vuotta sitten. päivä 1963, juuri ennen kello 17 lakkasi Aero Oy:n DC-3 vastaamasta Maarianhaminan lennonjohdon radioviesteihin. Saarinen / JOKA, Museovirasto). Se oli törmännyt puihin, kääntynyt ylösalaisin ja syttynyt tuleen maahan iskeytyessään. Aivan kaikkia silloisia käytäntöjä ei tosin nykyään hyväksyttäisi. Kone oli paria minuuttia aiemmin aloittanut lähestymislennon, ja sen olisi pitänyt jo laskeutua kentälle. 18 . teksti: Janne Halmkrona kuvat Mauri Vuorinen M arraskuun 8. (U.A. Turmassa kuoli 19 henkeä. Kaksi matkustajaa ja lentoemäntä säilyivät hengissä. Vaikka säännöllinen lentomatkustus oli tuossa laajuudessa vasta kohtuullisen nuorta, Aero Oy:n lentokone Helsingin yllä 1950-luvulla
Laskun aikana oli käytäntönä, että kapteeni seurasi mittaria perämiehen tarkkaillessa ikkunoista ulos, joten kapteenin mittarin tarkistettiin huolella. Sää oli ollut sumuinen, jopa sillä rajalla, olisiko Maarianhaminaan saanut laskeutua. Tutkintaselostus kritisoi Suomen minimiolosuhteita koskevan ohjeiston laatimiskäytäntöjä. Lopullinen tutkintaselostus ei löytänyt selvää syytä onnettomuudelle. Lennon aikana vallinnutta säätilaa tutkittiin myös, jolloin kantaa otettiin myös Suomessa sallittuihin minimilento-olosuhteisiin. Osan irtoamista ennen onnettomuutta ei pidetty kovin todennäköisenä. Silti DC-3:n olisi pitänyt olla vielä jonkin verran puiden yläpuolella. Tutkimukset aloitettiin jo 9.11. Nykyään kenttiä lähestytään liu´ussa, jolloin minimikorkeudella ollaan vain hetki. Siinä ei ollut mitään varmistuksia. Korkeusmittarin virhe oli kapteenin tiedossa, jolloin hän on kompensoinut virheen lennon aikana oikeaksi. Tutkinta Lautakunta tutki asian jokaiselta kantilta: Koneen tekniset ominaisuudet ja sen huoltohistorian, lentäjien luonteen ja käytännöt aiempien lentojen aikana. Korkeusmittarin todettiin näyttävän väärin, mutta ei niin paljoa, että kone olisi sen vuoksi puihin osunut. 19 tehtiin onnettomuudesta hyvinkin nykyaikaiselta vaikuttava tutkimus. Onnettomuuspaikka sijaitsi suoraan Maarianhaminan lähestymispolulla.. Lentokoneen ohjaamossa oli ylimääräinen matkustaja ilman lentolippua. Lentoyhteyksien aikataulussa pysymisen vuoksi täällä sai lentää heikomman näkyvyyden vallitessa kuin muissa maissa yleisesti. Yli seitsemän tuhannen lentotunnin kokemuksella kapteeni Marttinen tunnettiin kuitenkin luotettavana lentäjänä eikä pidetty todennäköisenä hänen yrittäneen hullunrohkeata laskua tiheän sumun keskelle. Yleensä vastaavissa osissa käytettiin liimatai lakkavarmistuksia. Koneessa oli kaksi korkeusmittaria. Mobilisti Senior 2/24 . Perämiehen mittari oli tuhoutunut, mutta kapteenin mittari oli vielä suhteellisen ehjä. Kyseessä oli Aero Oy:n entinen lentäjä, jonka kyytiin ottamiseen koneen kapteenilla oli valtuudet. Tutkimuksissa korkeusmittarin sisältä löytyi irrallinen ruuvi. Virallinen onnettomuustutkintalautakunta matkusti Maarianhaminaan vielä turmapäivänä. Lisäksi vuonna 1963 kenttiä lähestyttiin vaakalennossa, jolloin kone saattoi olla pitkäänkin minimikorkeudella. Lautakunta spekuloi mahdollisuudella, että Marttinen olisi kompensoinut virheen väärin ja lentänyt sen vuoksi liian alhaalla
Mobilisti Senior 2/24 Lopputuloksena selvää syytä onnettomuudelle ei löytynyt, mutta lautakunta painotti sään merkitystä. Nykyään median edustajat pidetään poissa häiritsemästä tutkimuksia. Turvajärjestelmiä oli pitänyt laajentaa lähestymissuuntaan jo pari vuotta aiemmin, mutta ne olivat viivästyneet maanlunastuskysymysten vuoksi. . Lautakunta antoi suosituksia järjestelmien parantamiseen maan muillakin kentillä. 20 . Toimittajia ja muita asiattomia tosin pyöri paikalla enemmän kuin nykyisin.. Sensaationhakuista Vaikka tutkimukset tehtiin lähes modernin tieteellisesti, on tapahtumassa yksi selvä ero nykyaikaisiin käytäntöihin. Uuden Suomen kuvaaja Mauri Vuorinen on päässyt onnettomuuspaikalle jo 9.11., eli yhtä aikaa tutkintalautakunnan kanssa. Media pääsi kuvaamaan myös sairaalaan vietyjä kolmea loukkaantunutta. Kapteeni on todennäköisesti aloittanut lähestymisen hetkellä, jolloin näkyvyys on ollut hyvä, mutta tilanne on huonontunut kentän läheisyydessä. Maarianhaminan kentän valot ovat olleet heikkotehoiset. Tutkinta tehtiin aikakauden huomioon ottaen modernisti; kaikki jäänteet kerättiin talteen analysoitavaksi
Autoilija August Andersson (vasemmalla) oli toinen henkiinjääneistä matkustajista. Viallinen korkeusmittari oli yksi epäilty. Sen virhe oli miehistön tiedossa, mutta yksi teoria oli, että kapteeni kompensoi sen virhettä liikaa. Koneen osia haettiin tutkittavaksi jopa puista.. Hän vakuutti, ettei tapahtuma ollut aiheuttanut lentopelkoa. Mobilisti Senior 2/24 . 21 Lehdistö pääsi myös sairaalaan kuvaamaan ja haastattelemaan henkiinjääneitä. Lentoemäntä Tuula Kullbergiä (yllä) haastateltiin televisioon
Kuta enemmän valahdin kaivelemaan esiin sitä mahtavaa maailmaa, joka monelle silloin 20-35 vuoden ikäiselle lehtimies-hinkuiselle aukeni. . Kun olin koluta kaivanut enimmät sukua koskevat, säilytyksen ansaitsevat asiat esiin, huomasin alkavani kynäilyn oman alani toimittajista. Ikävä vaan, ettei sellaisiakaan lehti-ihmisiä enää ole. Tapahtuu sitä nytkin: ne 2-4 päävalittua, joiden nimet löytyvät etenkin iltalehtien (sähkö)autoselostuksista. Ei, en aio päästää minkäänlaiseen julkisuuteen muistikuvia omien kollegoiden mokista. 22 . epäraittiista elämäntavasta ( Jaakko Vanhatalo s.1937, Juhani Mustonen, s. On myyvämpää tukehduttaa uutislehden 4-6 etusivua saman, jok´ikisen muunkin julkaiKirjoittaja lomalla (vas.) ja aikanaan töissä 1970-luvulla.. Kehtaan sanoa, että panin paperille etupainoisesti sellaista arkista tiedon perustauhkaa, jota löydät valmiiksi lässähtäneenä metritavarana Googlesta. Hämmästykselläni ei ollut rajoja, kun Kari totesi lopputuloksen: koosteesi täytti 52 sivua. Entä voidaanko kuvitella syntyvän Suomessakin tilanne, jossa se viimeinenkin autoalan lehti joutuu tilaajapuutteessa lopettamaan. Oleellista saattaa olla kaksi vastakkaista seikkaa: joko nämä asiat (niihin en takuulla sisällytä mitään loukkaavaa!) on syytä lopullisesti unohtaa – myös ne hupaisat. Povasin Karille, että niitä saattaa kertyä täyteen kirjoitettuina liuskoina jopa ehkä 16 sivua. Mutta voi kertoa, että niitä on paljon kerrottavaksi, ja useimmille voi jo huoletta nauraa. Niin siinä vaan kävi, että houkuttelin täkäläisen tietokone-monitoimi-avustajani, tavattoman syvältä viisaan ja hyvän ihmisen, Kari Mannisen, kaivamaan nuo kirjoittamani höpötykset esiin ja, saman tien, printtipaperille. Taidan tuntea itsessäni, tai jonkinlaisena missionani, tarpeen leikkiä eräänlaista ”kukaviimeisenä-sulkee-DDR:n portit -velvoitetta”. Sujautin sen kiroten reppuuni ajatellen, ”mahtaisiko siellä jäädä aikaa kirjoittaa tähän jotakin, minkä talteenottoon ei tule muuten koskaan jäämään aikaa”. . Noin vuosina 1968-72 vähänkään näkyvään asemaan kivunnut suomalainen lehtimies oli aika omavarainen vaikkapa joulupöytään hankittavien herkkujen kanssa. Mobilisti Senior 2/24 Uutisia&kuultua . Laadukkaita jouluallakoita tuli eräänäkin vuotena yli tusina erilaista. Niin on vaan tilanne outo, että isäni ja kaikki hänen 4 (yht siis 5) veljestä olivat komeita, raittiita, hyväkuntoisia, ties mitä, mutta heistä vain isä-Laurini ylsi 82 kesään. Toki kerroin, ikään kuin jälkipolvelleni, sukumme edesmenneistä. Voin suoraan sanoa, että monen lehtileikkeen tms. Eräänä ohjenuorana oli ehkä Yrjö-poikani letkaus kerran: Isä, olet sinä vaan sen verran nähnyt ja kokenut, että sinun tulisi tyhjentää hyvää muistiasi johonkin säilyvään muotoon. Tai sitten ihan päinvastoin. Siellä sitten istuin, ulkona, pihalla ja räpyttelin kaikkea estottomasti mieleen tullutta. . Sitä selkeämmin tajusin, että se aika ja maailma meni ohi äkkiä, ehkä 15 vuodessa. Ehkä minä vielä kerran, kun muuhun ei pysty ja sinä puoliksi, ketkä muut. Yhdestä tämä ainakin kertoo, ja se on siitä VALTAISASTA MUUTOKSESTA, mitä tavassa jakaa esimerkiksi tietoa, on tapahtunut. Ei yksikään autontuoja enää halua, pysty, (tai saa lupaa Brysselin pääkonttoriltaan) esimerkiksi varata lentokone usealle kymmenelle lehtimiehelle, ja lennättää meitä Japaniin, USA:han, ties minne. Se oli melkein stressivyörytyksen alta pakenemista. En lähde tuputtamaan lukijoille mitään klassista, ennalta-arvattavissa olevaa matkatarinaa 7 viikon Italian matkaltamme, yhdessä Raija-vaimoni kanssa. Hakkaan siis lähes 8 vuodella sukumme toistaiseksi pisimmälle eläneet – tunnetun kahden vuosisadan ajalta. Vastaan: molemmat julkaisumme ovat pärjänneet tässä painettujen lehtien alasajossa varmuudella keskimääräistä paremmin. En ollut toimittajien tähtikaartissa (Maaseudun Autoliitto/ myöhemmin Autoliitto), mutta niin vaan yksi jos toinenkin autotuoja hoiti meillekin jouluherkkuja. Tietty, eihän siinä pitkiä aikoja mennyt, kun kaivoin repustani esille jo 4-5 vuotta sitten hankkimani (ja vihaamani) pienen ja litteän iPadin. Sen verran voin paljastaa, että viime talven sietämättömyys ja 2-4 vuoden ajan pakkaantuneet ison linjan pulmat söivät jaksamiseni riekaleiksi. Potkua tuon tyyppisen elämänkertamonisteen tekemiseen sain epäsuorasti myös siitä, että lyhyen ajan sisällä menetin parikin ikäkaveria, joita ei todellakaan voinut syyttää esim. Muistan mumisseeni jotakin, että kuka sitäkin lukisi. Viinit, kinkut tai kalkkunat jne. Rahassa sillä ei voi olla kaksista arvoa, eikä kukaan pysty inventoimaan, mitä olen pukannut talteen. Aivan perimmäisenä vastaan omin valtuuksin kysymykseen, jonka kuulen yhä useammin: miten käy jopa autoalan printtilehtien – eiväthän enää etenkään nuoret lue. . Eiköhän maasta, jossa varmaan 1,5 miljoonalla on ajokortti, löydy tahoja, jotka edelleen kaipaavat valotusta menneeseen, ei pelkästään siihen, riittääkö sähkö (pakkasella) kuinka pitkälle. tuotiin lähetin mukana miltei suoraan kotiin. arvo on sen käteensä saaneen toimittajakykyisen mielikuvituksessa ja aidossa uteliaisuudessa. Vaan kuinka siinä kävikään. 1935). Muistan lehdistömatkoja, jolloin oli lähes outoa, ellei illalla hotellissa, nukkumaan mennessä, löytynyt tyynyn alta joku paketti varsin usein nauhuri. Sitä ”arkistoa” jonka hölmöyspäissäni olen tallentanut, ei kannata kadehtia. . Siksi, että televisio ohitti merkityksessä lehteen kirjoitetun sanan
Sen namiskat ovat kaikki liian pieniä karhumaisille sormilleni, lisäksi taidan tömäytellä niitä nätin hipaisun sijaan, jolloin rivit hyppivät, kirjaimet karkaavat – myös suustani. Ja miksi. Viimeinen, joskin vajaa Metallurgique, neliovinen 1927 avomalli, oli vielä 20 vuotta sitten tiedossa ja tarjolla Loviisassa. . Isompaa aikuisen kokoista kotitietokonetta hallitsen koko lailla, mutta eihän sellaista voi ottaa mukaan lentokoneeseen. . Niistä ei edelleenkään saisi edes hiiskahtaa. . Sitten, sieltä jostakin alta pintautuu laadukkaasti, uskontäyteisesti, jopa isänmaalliseen henkeen tehty lehdistöesite. Kolusin syksyllä -23 läpi isoa laatikkoa, jota silmätessäni manasin: 85 % joutavaa, olisi pitänyt panna roskiin jo uutena. Olisiko meneillään museon avajaiset?. Helsingin Taksiyhdistyksen arkistojen kuvista päätellen Suomessa oli ehkä kymmeniä Belgiassa tehtyä Minerva ja Metallurgique -laatuautoa. 23 Uutisia&kuultua sun tuputtaman murhan selvitykseen. ”Automuseo”-sanan käyttöä eivät rajoittaneet mitkään yhtenäiset perusvaatimukset, toisin kuin nyt kun niitäkin on alettu luokittaa ”vastuunsa tunteviksi”, vastakohtana kaiketi sitten ”vastuuttomille”. Pysähdyitkö edes hetkeksi miettimään. Ellei muuta, niin ajan kulua ja muistin haperoitumista. Lehtitoimitusten uutispäälliköt ovat kuin kuorolaulajia: tämä kuulemma myy, myy, myy… . En kysy tätä ilkeyttäni, pitäkää se mielessä. . Huhtikuussa 2024 sain esimerkiksi tietää, että eräs tällainen tukkutallentajataho (muuan suku) oli, avainnimi-vetäjän kuoltua ja automuseonsa lopettaessaan, sittenkin tallentanut kymmenkunta autoaan hataraan talliin. Hävisi jäljettömiin. Näin esim Helkama Auto Oy, Ford Oy. Ja vaikkapa Turun sanomien omistajaporras. Usein on heillekin noloa, että tallennukset ovat jääneet hiirien kaluamiksi, vuotavan säilytysladon alle, tai se pahin: herranlahjat ovat saaneet vihiä niistä ja rikkoa varastaneet niitä roisin näköisiksi. Kumma muuten: se on tulkitakseni siitä harvinainen taito, että siinä voi kehittyä vanhanakin (ja luulen tällä kerralla jopa onnistuneeni.) . No, kysy lähes keneltä tahansa alle 40-ikäiseltä mikä oli Finnjet. . Ja kuitenkin niille toivotaan löytyvän sivistyneesti eli vähin huomioin, uudet omistajat. P..leen kapistus. Veikkaan, että hämmästyt. Tietäen, että perillä Italiassa on suht´koht soiva kapakkapiano, päätin oppia siellä kerrankin maltilla paremmaksi pianistiksi. Meni vuosia, ja alaa ympäröivä ”somemaailmakin” unohti niin museon ammoisen olemassaolon, kuin ne autotkin. Samanlaisen auton ehjä, paksunahkainen taVasemmalla: Yksi Finnjetin hytti vessoineen on museoituna Kotkan Merikeskus Wellamossa. . Että mitäkö tarkoitan. En voi aina paljastaa autojen sijaintia tai omistajan nimeä. Siksi, että kyseiset autot oli pakko ottaa ulos ennen kuin rakennus kaatuu. Ja nyt, yllättäen ne tulivat taas aihetta harrastavien tietoon. Perustelin itselleni lähes 7 viikon lomaaikaa Italiassa muun muassa näin: en ole työvuosinani pannut kertaakaan työrutiinia poikki kuin korkeintaan 7-10 vrk., silloinkin reissua piti vilpittömästi hyödyntää myös työmatkana. Mitä tapahtui, ja missä ovat edellä mainittujen lisäksi esimerkiksi näiden museoiden tai aikansa tallentamoiden ajokalusto: Ähtärin automuseo, Yleisradion rekvisiittavarasto, Hämeenlinnan Automuseo, Visulahti, Esko Rahkosen, Paavo Skaffarin, ja heitä ennen jopa Seppo Sormusen tallentamat vähintään sadat autot. Kolmatta itselleni asettamaani tavoitetta inhosin eniten toteuttaa. Ihan heidänkin toiveestaan. Mobilisti Senior 2/24 . Vielä 60-luvun alussa ristiinalaisella Shelldealerilla oli ehjä Minerva. Kerronpa esimerkin siitä ehkä 2-5 prosentista “supertavaraa”, jota olen tullut ottaneeksi talteen. Omistaja-päättäjätahon ikäännyttyä, kumma, samat vaivalla kootut autokokoelmat ajettiin, tai ajetaan edelleen alas. Alla: "Kapakkapianisti" K.L.B. Ketään ei kiinnostanut ja auto myytiin Etelä-Afrikkaan, Kapkaupunkiin. Se oli jo 4-5 vuotta sitten hankkimani ja syvästi kammoamani iPad., sen käytön opettelu. Kotkan Merikeskus Wellamossa on muuten yksi Finnjetin hyteistä museoituna – peuhattuine lakanoineen ja taxfree-myymälän kasseineen. Suomeen syntyi takavuosina, jännästi aivan kuin samassa ”muotiaallossa" lähes 20 automuseota. Aiheena alkuun turbiinikäyttöisenä Suomesta Saksaan seilannut Finnjet. Puhetta pidetään Svartvikin (Aulis Pakulan) automuseossa silloin joskus. Yksi ja toinen, jopa maahantuoja, kokosi tuomiaan autojaan ”museoksi”
Tarkoittaa, ettei tämän ikäsarjan puolesta räksyttäviä tule enää lisää. harvinaisuudet ja vasta muistutettuani, mainitsi Hanomagin. Ynnä, Kulhialla oli Helsingin Vuorikadun upeassa ylimmän kerroksen asunnossaan valtavan kattava valokuvakokoelma, lähinnä ehkä negoina. 24 . Kulhia kehitti huono-onnisesti paitsi omia lentokoneita (Mobilisti 1/2018), myös suunnitteli ja menestyksellä myi kehittämiään autojen puukaasulaitteita, joita kelpasi lähettää jopa sotakorvauksena itänaapurille. Joku sanoo että sellaiset on, mutta onko niihin kummoisesti liittymistä, ellei merkkiautosi ole vähintään 60-luvulta. Suomalaisia ei näemmä kiinnosta etenkään Euroopassa tehty, vähemmän sytyttävä merkki. . Dipl. Se on nyt Australiassa. . Vielä pari vuotta Suomessa oli takuuvarma ainutlaatuisuus, 1948-49 Englannissa tehty Brough-avoauto, ensiasenteisesti Hudsonin rivikahdeksikko nokalla. Joutuneet, minne. Uskon pystyväni jatkamaan tällaistä yliikäisten autojen yli-ikäistä olemassaolon arvuuttelua pidempäänkin. Moottori, joka autosta on kadonnut, oli lähes sama rivikuutonen kuin EMW 340 -henkilöautossa, mutta isommaksi porattu. Merkillä pitää olla pakostakin jotakin filmikarismaa tai vastaavaa. Jotakin kertoo sekin, että meistä 12 nuoresta, jotka aikoinaan päräytimme pystyyn Suomen Automobiili-historiallisen Klubin, on tulkitakseni jäljellä kaksi, itseni lisäksi. . . T-Ford). Eläkkeellä olevalla poliisilla, Kurt G:llä Helsingin vieressä, saattaa yhä olla 1938-39 se isompi Hanomag -henkilöauto. Tykkäsikö joku pahaa näistä sanoistani. Niiltä main löytyisi myös erittäin vähän tehty, eräs viimeisimmistä Moskvitsheista. Sellainen toimi kerran jo 80-90-luvuilla, mutta korona vei sen vetäjän ja sen jälkeen on ollut hiljaista. Olavi ei sitä maasta myynyt, vaan seuraava taho. Mutta korjattua sylinterin kantta ei muistettu koskaan noutaa. Niissä ei ole elektroniikkaa, enimmät peltityöt pystyy tekemään kotona ja harrastajataidolla, ja jos osia on löytyäkseen – ne ovat emähalpoja. . Nash-kerhoa. Olavi Sallisen kunnostama 1943 pitkänokkainen Büssing, joka oli palvellut panssarivaunujen noutoautona. Sen tyyppinimi oli 1000 MB, tuotannossa 1964-69. . Mutta korvaapa alkeelliset mekaaniset jarrut – joissakin niitäkään ei ole kuin takapyöriin (mm. Panisin tässä mielessä toivelistalle tärkeän ”ehdon”. Sille tunnusomaista on keskelle kattoa prässätty evä. Eli eräänlaista testamenttiahan tässä taidan raapustaa. Eihän sellaista kehtaa tarjota edes MR-tarkastukseen. Jos toisin Kaksi Hanomagia Suomessa, Sturm ja 1,3 liter. Kun viimeksi juteltiin kesällä -23, Kari kyllä luetteli, ilmeisesti kuuntelijan ajatuksia myötäillen, kaikki Fordinsa yms. Kun satuin näkemään täällä Italiassa eräässä divarissa kaupan vanhan polkupyörän, sen merkki ”Bianchi” toi heti mieleen, että Suomessakin oli sen merkin autoja. Joskus tuntuu, että puolet säästyneistä, saati kunnostetuista SA:n sota-aikaisista kuormureista on nyt Englannissa, mm. Voi itku! Auto löytynee yhä Tampereen suunnalta. Selitys sille, ettei tämä hyvä Hanomag koskaan palannut liikenteeseen, on jotenkin raadollinen: joku yritti täyskorjauttaa moottoria ja vei sen koneistamoon. Samanlainen on varmuudella tallessa Kari L:llä, syntyisin Lahdessa, mutta asuu pysyvästi Saksassa. Ainakin oli kerran 60-luvulla, Tyrnävällä. ”Ei käy”, intti tosiuskovainen mopilistimme. . Jopa kuolleiden merkkien, kuten Packard ja Borgward, yhteisöt toimivat Suomessa erittäin hyvää satoa kooten. Eikä juuri kukaan ole nähnyt kaukoviisaaksi taltioida hyvää tuollaista. Eipä taitaisi suomalainen eväänsä räpäyttää, vaikka ostettavaksi tarjoutuisi. Vaan miksi Suomesta ei löydy esim. Kyllä, luit oikein. merkkitai tyyppikerhon perustaminen olisi viisasta. Ja kernaimmin USA:sta. Jo naristaan historian vääristämisestä! Auton turvallinen pysähtyminen on sentään jopa tärkeämpää kuin kirjoista opittu ja jumaloitu suorituskyky. Totta voi silti olla, että tietoja osa-apua joudutaan kysymään ulkomailta asti – siksi että asioita muistavat ovat haudassa tai menettäneet jo muistinsa. Hullua edes miettiä, mutta olisiko sittenkin yhä tallessa. Vielä pieni ähkäisy: kyllä vaan ns. On myös hyviä uutisia: osia voi nykyisin teettää 3-ulotteista tulostusta hyödyntäen. Etuvetoinen, Renaultin kanssa tehty melkein-Renault – romuttamosta! Kilometrejä mittarissa, olisko kaikki 70 km. Autan: ensimmäinen takatuuppari-mallinen Škoda. Hanomag-piittaamattomuutta voisi olla ehkä sekin, että uskoakseni Suomen ainoaa, kummasti kelta-mustaksi jälkimaalattua 1939 Hanomag Sturm -henkilöautoa ei ole nähty vuosiin. . Ins Mikko Kulhialla, jota ehdin tavata joskus 80-90-lukujen taitteessa, oli aikoinaan ilmajäähdytteisellä kuutoskoneella käyvä amerikkalainen Franklin-avoauto, mihin lie joutunut. Missä Hudson-kerho, missä oikeastaan jopa GMja Chrysler-kerhot. . Siinä ei nähdä mitään nuhdeltavaa, jos vielä rumpujarrulliseen laatuautoon, vaikka Jaguariin, vaihdetaan 2000-luvun tehostetut levyjarrut. . Esimerkki autosta, joita Helkama Oy toi Suomen rekisteriin yhden ainoan. Hoputtelin kerran erään vaiheen omistajaa, pane nokalle EMW:n kone ja palauta auto riviin ja esiin. Nämä riittänevät vihjaamaan, että Suomenmaasta löytyy ja juuri nyt lisääntyvästi paksun muistihomeen alle jymähtänyttä, etenkin 1920-30-luvun kalustoa. Missä ne ovat nyt?. Se on DDR:ssä vain valtionhallinnon käyttöön valmistettu Horch Sachsenring, valmistusvuosi noin 1954-55. Vaikka näitä tehtiin vähän, eikä se ollut laadullisesti maineikas, se oli fiksun näköinen. . Mobilisti Senior 2/24 Uutisia&kuultua kaistuin löytyi joku vuosi sitten purettavasta arvokodista Helsingin Eirasta. Jotta yli-ikäisellä vanha-autolla ajamisesta voisi yhä nauttia, jarrut on saatava nykytekniikalla päivän tasalle. Jos nyt vähän elämöinkin yhdestä Hanomag Sturmista, voin ainakin sanoa, että kerran nähtyään hitaampikin muistaa auton. Muistatko toisen vastaavan kattoeväisen auton. Samanlainen, melkein yhtä hyvä, mutta tekemätön, on eräällä eläköityneellä Chryslerasentaja-osaajalla, olisiko Vantaa-Espoossa. Suomen aika takuuvarmasti ainoa Rosengart-merkkinen (1939?) henkilöauto on löydettävissä keskeltä Hyvinkäätä
Etten pohtisi, mistä tietämättömyys pahiten johtuu. Oli kuulemma huhu kiirinyt vanhasta äijästä, joka ei enää talleillaan käy, joten autoista on – tietty, ollaanhan Suomessa – rikottu osia urakalla. Olen jo vanha mies, kertoo myyjä (hahaa, jotkut vaivaiset 75). Jää mietittäväksi, minne ovat kadonneet nuorena edesmenneen helsinkiläisen Tom Fabritiuksen kokoamat monet Simca-osat. Vaan onhan siinä myös vaivansa (mm. Siis tyypillisellä ”kanttimiehellä”! Tuosta pitäisi lohjeta aihetta pohdintaan: miksi Sonett-mallin ympärillä on Suomessa ylen hiljaista. Joten kertojan pitihän se pelastaa -vaisto iski. Olin sekä kuullut, että osittain myös kokenut, että muuan maakunnan pitkäaikainen kerääjä, vuosimallia 1942, on vaikea lähestyttävä. . Soitti myös kaveri, ikämies hänkin, joka kertoi hankkineensa vaihteeksi, ja kuihtuvien lihastensa vuoksi, jotakin vähän kevyempää käsiteltävää. 25 Uutisia&kuultua olisi, kuuntelen. Olisiko suomalaisella harrastajakentällä notkeita suomalaisia asioimaan näitä puolestani, sielläpäin itse asioidessaan. ”Diplomityöni” oli Fordson Dextra -traktorin ohjekirjan käännös ja painatus. Se tässä tuntuu myös olevan enemmistölle uutta, että Saksassa toimii yhä pikkufirmoja, jotka tekevät vallankin näihin vähän harvinaistuneimpiin autoihin yhä osia. Sen perustajia lienee ollut mm. Eteläisessä Saksassa toimii Gutbrod-autoja harrastanut henkilö, joka aikoinaan osti koko tehtaan varaosavaraston. Ehkä siitä, ettei osata kysyä saksaksi. Jälkituotiinhan niitä takavuosina USA:sta kymmeniä. Hän kertoi omistavansa autoja, joita en olisi voinut kuvitellakaan olevan juuri hänenlaisellaan ikämiehellä. Niinä vuosina toimi vetreänä myös SATL:n (Suomen Autoteknikkojen Liitto) kylkeen perustettu suomenkielisistä termeistä huolehtiva sanastotoimikunta. No, soitin hänelle. Saab Sonett. Auto oli tarjolla ensi omistajaltaan ja pilahinnoissa sekä vain 60 tkm ajettu. Taitaa olla monellekin tuttu juttu. . Kuten kyseinen Josef-herra sanoi ”Ein Lieferwagen woll von Ersatzteile” (pakettiautollinen täynnä uusia osia) Ja jatkaa: eikä maksa paljon, mutta sinun on haettava ne itse. Se kevyempi on ensimmäisen mallisarjan Simca 1000e, vuosimalli jotakin 1974-76. Samalla ilmeni, miten joillakin hänen ikäkavereillaan on tallessa aivan ihmekalustoa 1920-30-luvuilta, kuten 1939 Cadillac ja pari saman ikäkauden LaSallea. 89-vuotiaalle KLB:lle) hakea ne/niitä. Hänhän aikoinaan perusti Suomen Simca-kerhon. Varsinkin nuoremmat moi-kansaa -edustavat ovat tuominneet hänet tympeäksi juttumieheksi. muutoin hyvin vaikeasti löydettäviä osia. Sentään pohjaltaan kaikkien tuntema Saab V4, hyvin vähän tehty ja uutena kahden normaalimallisen 96:n hinnoissa. Oskari Kurki-Suonio, SATL:n jo Viipurissa perustaman liittoutuman alkujäseniä. Toki homma sujuu englannillakin, mutta kynäilemällä saksaksi vastaanotto ja viitseliäisyys palvelussa olisi eri tasoa. Mobilisti Senior 2/24 . Kaiketi komean takapäänsä vuoksi. Tom hankki jälkituontina Suomeen myös sen kaikkien aikojen komeimman Simcan, Presidencen. Sieltä saa uusia tai täyskorjattuja kampiakseleita, vaijereita, äänenvaimentimia (kaksitahtisen vaimennin vaatii aina oikean vastapaineen) yms. . . Tämä museokilpiin heti yltänyt ”continental kit”-peräinen auto – mitä sitä on vähän vilahdellut – tuntuu kaikkitietäväisten suomalaiseksperttien mielessä olevan aina Made in USA. Tai vaikkapa eräällä toisella saman suunnan ikäharrastajalla parikin Saab Sonettia. . Ongelmana ovat nyt Simca-varaosien saatavuudet. Eikä vähiten: muutamalla jäsenellä merkkikerhossa voi olla hauskempaa kuin isommassa, jossa pilkunkuksijat pyrkivät pahimmillaan ohjailemaan toimintaa muka näkyvämmäksi – haluten todellisuudessa saada esiin ennen kaikkea itsensä. Siitä on yhä jäljellä rippeitä, kuten tehdasuusi moottori yms. Näin esimerkiksi puukorikauden kaksitahtisiin DKW/ IFA-tuotteisiin. Väittipä kertoja, että näitä häneltä varastettuja oli ollut myytävänä myös romutoreilla. Ilmeni myös, että tietyiltä aisteiltaan heikentynyt (ei järki eikä muisti!) kertoja on kohdannut aivan posketonta ryöstelyä. Olihan meillä takavuosina eräänkin nimekkään merkkikerhon johdossa kaveri, kylläkin aikaansaava, mutta mukana vain toivossa, että hänet huomattaisiin kunnallispolitiikkaan nimiä äänestettäessä. Yhäkö termien sanastotoimikunta elää. Joskus ”nuorna miesnä”, toimin reilun vuoden Ford Oy:n huolto-osastolla Helsingin Hernesaaren tehtaalla (koodi SD-23) teknisten painotuotteiden julkaisussa ja jopa käännöstöissä. Johtuuko ehkä lasikuitukorista vai avokaton puutteesta. Jatkan vielä, kylläkin enemmistöä tuskin kiinnostavalla esimerkillä. Alku sujui tahmeasti, mutta pian siinä vierähti varmaan tunti! Ja että kuulin ennen kuulemattomuuksia. Oskarin pojista ainakin Hannu, (sittemmin Krohn) ehkä myös Kaasutinekspertti-veli Tuomo, toimivat samassa kielisanastossa oto. Ikään kuin Sonett olisi nyt ilmaa. Fordilla oltiin silloin hyvin tarkkana termien oikeasta suomenkielisestä sanasta
Kuvaan liittyi sinänsä maltilla tehty juttu vakavan harrastajan, jyväskyläläisen Risto Harvian autoista. Noin toimii jatkuvasti ja perinteisesti Suomen nk. ryhdikäs ja hienovaraisuudestaan ylpeä lehdistö. Vohkivatko euroautot jatkossakin pääpaikat USA-henkisten päänäyttämöllä. ”Taianki tökätä tonne nokalle vähän jyskymmän isolitraisen V8:n”-puuhastajat saattanevat muuttuneessa asenneilmastossa jäädä heikoille. Joka sama pyörä useimmin on katepellin sisään osittain tai täysin koteloitu. Vai viestiikö luopumishalu siitä, ettei enää ole hinkuja takavuosien tyhjänpäiväiseen kortteliajoon luu ulkona. Tarkoitan, että kalusto, pääasiassa isot USA-autot, joista jälkituonnin vuolaina vuosina tehtiin ryminällä ”makeita” ajan muodin mukaan, ovat nyt laajasti myyntivuorossa. Risto Harvian MercedesBenz 300SL tämän kevään American Car Showssa. 26 . En minäkään mene kenenkään kotiin heti kysyäkseni, montako Rembrandtin taulua teillä on ja paljonko maksoitte niistä. Lisäkysymys voisi olla: mitä koko termi tarkoittaa, ymmärtääkö enin osa vähemmän lukemista harrastavista suomalaisista, mistä edes puhutaan. Jotenkin taas tympi: ainakin yksi iltapäivälehti esitteli Helsingissä järjestetyn USAautonäyttelyn alla isoin kirjaimin siellä nähtävissä olleen Mercedes-Benz 300SL:n. Tämä siis maan suurimmassa USA-autonäyttelyssä! Mistä tämä kielii. Enää ei oikein jakseta tai hotsita samaa takavuosien menoa. Mobilisti Senior 2/24 Uutisia&kuultua . Tarkoittaa että autojen ja osien alkuperäisyyksiä tutkitaan nyt suurennuslasein ja pinsetein. Miksi rinnalle ei ole tarjota suomenkielistä vastinetta. Continental kit -nimitys juontaa juurensa vuoden 1940 Lincoln Zephyr Continental Cabrioleterikoisautoon, josta se jäi Continentalin tavaramerkiksi ja apinoitiin moniin muihinkin – myös jälkiasenteisesti.. Vaan mitä lukikaan saman lehden kannessa, ja taatun isolla: ”HÄN OSTI 1,5 MILJOONAN MERSUN NÄKEMÄTTÄ”. Olen ehkä lisää ilonpilaaja, jos kerron ääneen tekemäni ”vain muka-havainnon”. siipiovi-Mersu maksoi. Johon Risto vastaa ainoalla oikealla tavalla tyyliin: ”pitäisin näitä maksamiani hintoja mieluiten omana tietonani.” Onko ulkopuolisen tuota niin vaikea tajuta. Vastaus: ei ole kai keksitty, mitä se olisi. Ainakin sen, että suomenkielisistä vanha-autoja myyntiin tarjoavista lehdistä (mm. . Kaiketi se sama selityskin kuullaan taas: ”mutta kun kansa tahtoi tietää”. Vielä joku vuosi sitten toimi Helsingin Käpylän Limingantiellä Autoverhoomo Esko Sirkiä. Niinpä. Voisihan moisista virkata myös toimitaho itsekin. Siis käytännössä ulos perään, matkatavaratilan ulkokannen taakse, osittain tai kokonaan takapuskurin päälle sijoitettu varapyörä. Toiminta siellä loppui aikoinaan, mutta jatkuu kuulemma Tapanilassa, osoitteessa, jota en tiedä. Veteraanipörssi) olen huomaavinani, että tapahtuu outoa, käänteistä asennekehitystä. Nyt vaikuttaa, että joskus kauaksikin maakuntiin päätyneitä, takavuosien himoittuja autoja tuputetaan takaisin etelän harrastajille. Jutussa itsessään lehden toimittaja tietysti taas jankkasi, paljonko ao. Todella, räpeltämätön ja neitseellisyytensä säilyttänyt mikä hyvänsä auto, kipuaa nyt haluttavuudessa hissinä ylös. Siinä onnistuminen voi kuitenkin takkuilla, koska vaativimmat ja kustannuksia kaihtamattomimmat ovat muuntuneet ”maching number”väeksi. Kumpi oli ensin ”kansan aito tahto” vai lehdistön kauna-tuputus. . Siis kerrankin maltilla, eikä sitä iänikuista kana-aivoista jauhantaa: ”kulkeeks se kans, sehän syö hirveesti pensaa, eiks se ookin kallis” jne. . Ei siitä kukaan voine moittia, sama väsähdys riivaa myös kanttiväkeä, puolustuksenaan kuitenkin vielä rajumpi ikääntyminen. Niinpä niin, tässä taas ollaan: miksi käytetään ulkomaanelävien kielellä kuvattavia termejä, kuten Continental Kit. Näenkö myyntiselityksissä rivien välistä ikääntymistä, perheellistymistä. Ainakin Mersu-harrastajien kannattaisi pitää nimi tiedossa, koska sieltä löytyi vielä joku vuosi sitten uusia kankaita Mersuihin yms
Tilaa! 8 numeroa vuodessa 96€* TILAAJAN LEHDESSÄ LISÄSIVUT! hintaan sisältyy täysi digitaalinen lehtiarkisto! www.mobilisti.fi * hinta kotimaahan
Kun patsaalta mennään 200m vasempaan, tulee Mustalahden satama, jossa Tampereen mobilistit kokoontuvat kesäisin, oliko se nyt tiistaisin ja torstaisin. Pari pientä huomiota tein, sivulla 51 on kuva vanhasta autosta jonka takana olevan monumentin toimitus arvelee olevan jokin muistomerkki, kenties menetetyssä Karjalassa. Se oli eräs monista S. Kuru-laivan haaksirikolle pystytetty muistomerkki. Raul Valkila Tamperelaisen suihkulähteen tunnisti ennätysmäärä lukijoita. 28 . Nikolajeffin edustamista merkeistä. Monumentista käytetään myös nimeä Tirkkosen kaivo lahjoittajansa kauppias Tirkkosen mukaan. Veli virastossa viskaalina ja nähnyt auton Nikun liikkeessä ja ostanut sen veljelleen. Tämmöistä tällä kertaa, hyvää kevään tuloa Tampereelta näääs! Juha Koskinen koskenheimo@gmail.com Uusinta Senioria kahvikupin ääressä lueskellessa osui silmään tuttu paikka. Kuvan mukainen lyhyt lista on juuri One-fiftyssä. Se sijaitsee aika lähellä paikkaa jossa mobilistit kokoontuvat keskiviikkoisin kesäaikaan. 1/24. Me emme.. Markku Manninen Helsinki Seniorin 1/24 sivulla 51 oleva Overlandin taltioinut kuva on otettu Tampereella Hämeenpuiston pohjoispäästä, jossa sijaitsee taustalla näkyvä 1913 rakennettu Näsinkallion suihkukaivo, joka on tunnettu myöskin nimellä Tirkkosen suihkukaivo, yksityisen rahoittajansa mukaan. Sivun 46 kuva Chandlerista on hyvä vertailukuva miltä alkuperäinen auto näyttää. Ainakin luodin tulokulma puoltaa näkemystä. Sivun 50 auto rekisterinumerolla VA-3041, on merkiltään Flint. Merkkiä oli vuonna 1928 rekisterissä 38 kpl, joten kovin yleinen se ei aikanaan ollut. Ville Hietaniemi Sivun 51 alakuvan kuvauspaikka on Tampereelta, ns Näsinkallion kaupungin puoleinen pää – paikka, jossa Hämeenpuisto loppuu ja Näsinkallio alkaa. Kuvatekstissä hän pohtii sijaintia, joka selvisi Internetin kautta. Mitä tulee Pentti Kolarin Viipurin läänin rekisteritietoluetteloon, sen viimeisintä versiota ylläpidetään Kampiveivi -nettisivustolla osoitteessa: kampiveivi.fi/viipurin-laanin-autot/ Tieokantaa päivitetään säännöllisesti ja täydentävää tietoa vastaanotetaan kyseisen nettisivun kautta. Jostain syystä merkillä tunnusomaiset jäähdyttimen kolme "pystypalkkia" on maalattu mustalla yli. Raimo Murtomäki Muutama lisäys Mobilisti Senior 1/24 numeroon Sivun 45 Dodge on itse asiassa Chandler, vuosimallia noin 1926-1928. Yksi samanlainenhan on säilynyt, mallia Sport Touring vm.1926, joka taitaa olla edelleen Vehoniemen museolla näytillä. Kuvatekstissä mainitaan auton mallin olevan 210, se on kuitenkin edullisin malli 150. Tuskin tämä tieto auttaa auton identifioinnissa, mutta sain ainakin pienen tunnistamisen riemun. Takaoikealle mennessä on ns. Yksi tarkka kuva samanlaisesta autosta löytyy Finna-kuvapalvelusta, jossa väritykseltään hieman tummempi yksilö on parkkeerattu Senaatintorille (hkm.finna.fi). monumentti ei suinkaan sijaitse Karjalassa vaan nykyhömpälle pitkälti menetetyllä Tampereella, se on Näsinkallion suihkulähde joka nimensä mukaisesti sijaitsee Näsinkalliolla Hämeenpuiston pohjoispäässä. Se oli ostettu käytettynä Nikolajeffin autopalatsista Helsingistä, ja oston oli suorittanut Laurin veli, jokla oli töissä Helsingissä. Kiitos hyvästä lehtikombosta, vielä jos Mobilisti 2000 palaa kuvioon, laitan senkin tilaukseen. Sivun 46 vappukulkueen antiikkiauto on Clement-Bayard, iältään n.1906 tai 1907. Toinen asia mikä pisti tällaisen parantumattoman Chevy-miehen silmään on kuva s.19 jossa solttupoika nojailee reteesti -56 Chevroletin keulaan. Patsas on ilmeisesti ollut paikalla jo 1918, jolloin mm. Patsaan takaa noin sadan metrin päästä Näsinkallion toiselta puolelta löytyy mm. Löytyy palvelusta helposti hakusanalla 'Clement'. Tomi Kävin kirjastossa ja lueskelin siellä mm lehteänne no. Näsilinna, von Nottbeckin aikanaan perheelleen rakennuttama huvila. Vanhan liiton amurilaiset tuntevat paikan Mustankalliona. Näsinkalliolla käytiin verisiä taisteluita kyseisenä vuonna. Toisessakin patsaassa taitaa olla samalta ajalta luodinreikä. Mobilisti Senior 2/24 Lukijoilta Näsinkallio, nääs Voitteko välittää K.L.B:lle tiedon, että uusimmassa Seniorissa sivun 51 alaosassa oleva kuva suihkulähteestä autoineen on otettu Näsikallion suihkukaivolla Tampereella. vasemmanpuoleisessa patsaassa (tahkonpyörittäjä) luodinreikä, joka on perimätiedon mukaan ammuttu näsinlinnan kattoterassilta/ yläkerrasta, jossa punakaartilaisilla oli konekivääripesäke. voita, kananmunia ja lihaa Tampereelle Laukontorille, jossa ne myytiin. Sitä ennen se oli pitkään esillä Helsingin Automuseossa. Tuosta ajasta on jäljellä esim. Aamulehden toimittajan mukaan myös Mustanglahti. Moon kulkeutui erinäisten sattumien kautta Esko Rahkosen laanille, ja ilmeisesti meni romuksi aluetta tyhjennettäessä, vai onko jollain parempaa tietoa. Von Nottbeckin pojilla oli perimätiedon mukaan eräs Tampereen ensimmäisistä moottoripyöristä, muistaakseni jotain Herbert & Wolfmuller -merkkiä, tai sinne päin. Kiitos siitä, kiva lehti. Tässä kohtaa vähän kulmakarvat nousivat, ko. Paikan nimi on Mustanlahti, kaupungin virallisen propagandan mukaan Mustalahti. Sivulla 50 alakuva: Mouhijärvellä oli 1920-luvulla Tiisalan Laurilla Moon-avoauto. Moon oli sen ajan autoihin – Tja A-Fordeihin – verrattuna pidempi. Autoa en tunnista, mutta kuva on otettu Tampereella Näsinkallion suihkulähteen edessä Hämeenpuiston pohjoispäässä. Two-ten mallissa kylkilista jatkuu loivasti laskien takapuskuriin asti, Bel Airissa se taas on samanlainen muuten mutta etuosastaan kaksinkertainen. Lauri kuskasi autolla mm. YH jotkut vanhat ihmiset käyttävät sanontaa “pitkä kuin Tiisalan auto”
Nuoren kielitaitoisen ekonomin ura alkoi mp-puolella ja käsitti myöhemmin päällikköja johtotehtävissä lähes kaikkea, mihin Helkama ajoneuvopuolella ryhtyi. Nyt seuraa minun tietojani ja olettamuksiani: Mielestäni ollaan palkitsemassa Suomen Koneliikkeen (eli Helkaman) Jawa-kilpa-ajotallia ja se ajajia. Hokkanen oli joka tapauksessa kilpatallimme kovimpia kuskeja. Oikealla tässä kuvassa on Jaakko Lumme, Helkaman veljesten tuttu jo Viipurista. Puti Wendelin oli kilpauransa jälkeen tallija mp-korjaamopäällikkömme. Muut henkilöt ovatkin varmasti tunnistettavia lukuunottamatta vasemmanpuoleisinta nuorta miestä, jonka oletan olevan Olavi ”Hukka” Hokkanen. Se toki pitää paikkansa, että samainen kone tuhoutui sittemmin Alaskassa. Jatkosodassa kunnostautunut pilotti Väinö Pokela oli Messerschmitt Bf 109:n ohjaimissa ja ampui maalikoneen hinaamaa pussia, joka oli kiinnitettynä pitkillä vaijereilla maalikoneen perään. Toinen oikealta on ilmeisesti palkitsevan tahon edustaja, jota en tunnista, mutta ei hän Aarre ”Sapeli” Simonen ole. 29 Lukijoilta Sibbo vargar Oheinen kuva on naapurin Markku Laineen albumista. Kyseisen koneen on jälkipolville ikuistanut Järvenpääläinen pienoismallimestari Seppo Itkonen. Hän oli hyvämuistisena kävelevä tietopankki ja sen lisäksi ystävällinen sielu. Siis Pertti, ei A. Autoa emme tunnista, olisko Volvo (nokkamerkki), mutta toimitus korjatkoon. Luotisarja tavoitti kohteensa, mutta epäonneksi eräs luodeista Chandlerin tunnusomaiset pystyrivat on leikattu maskista. Kaj Lindvall palveli Helkamaa monet vuosikymmenet. Mitä tulee ilmaisuusi ”autoalan nimivahvoja” niin kuvasta puuttuu henkilö, jonka siipien alla ja ystävällisessä suojeluksessa automp-liiketoimemme ja niiden kilpatallit toimivat. Tapauksesta on mainittu monissa muissakin yhteyksissä, eli 1.8.1946 oli Porin edustalla ilmavoimien ammuntaharjoitukset. C.G. (Helkaman veljeksiä oli neljä, ikäjärjestyksessä Matti, Paavo, Pekka-isäni ja Eero. Palkitsija lienee moottoriliitto tai -kerho ja tuntematon henkilö sen edustaja. Sisarparviviisikon vanhin oli Maija.) Jukka Helkama, 77v, kolmannen polven Helkama-yrittäjä, nykyään eläkeläinen Ei mikään heilupää Senior Mobilistin numerossa 1/24 oli mielenkiintoinen Kar Air -kuvatalkoot-artikkeli. Voi vain kuvitella miten paljon kulkuneuvoja lienee tänä päivänä tuhansissa järvissä, joissamme. Kärhä puolestaan oli primus inter pares, ykkösmiehemme. Erään mielenkiintoisen tarinan kuulin jo edesmenneeltä hävittäjälentäjä Väinö Pokelalta. Hän oli ennen kaikkea autoja Skodamies, Monte-Carlo-rallinkin Skoda 440:lla ajanut autotoimintojen johtaja. Koneet ovat nähtävissä Vantaan Ilmailumuseon aulassa. Näinhän se meni, että varsinkin sota-aikana myös lentokoneita upposi melkoisia määriä vesistöihimme pakkolaskujen myötä. Sepon upeasti Kar-Airin väreihin rakentaman DC-6 koneen lisäksi hän on tehnyt DC-3 "Aero", "Kaleva" Junkers Ju 52, sekä artikkelissakin mainitun Convair 440 Metropolitan pienoismallit. Nämä tuhansia työtunteja vaatineet pienoismallit, ovat todellinen ilmailuhistoriamme suurtyö. Vesa Keskinen Helsinki Auto on BMW/EMW 321, siis auto, jonka tuotantoa jatkettiin sodan jälkeen Itä-Saksassa, jäiväthän tehtaat sille puolelle. Liitteenä kuva Sepon rakentamasta DC-6 OH-KDA rahtikoneesta. Sivulla 60 esiintyi Kar-Airin DC-6 kalusto, joita tosiaan oli käytössä kolme kappaletta. Keijo Laaksosen rooli kuvassa on minulle hieman epäselvä. Ehkä hänkin ajoi Jawa-tallissa, vaikka muistankin hänet vain hänen mp-yrityksestään Ajan Osasta. BMW / EMW 321, jota tehtiin ennen sotaa 1938-41 3 814 kpl ja sodan jälkeen Itä-Saksassa 1945-50 vielä melkein 9 000 autoa.. Toinen mielenkiintoinen artikkeli samaisessa lehdessä oli "Unholaan uponneet". Myös rauhan tultua sattui ja tapahtui. Siellä minäkin asioin 1970-luvulla Helkaman lopetettua mp-liiketoimet. toimitus Parahin seniori, siis ilmeisesti K.L.B, Yritän auttaa kykyjeni mukaan kuvan henkilöiden ja tilanteen selvittämisessä. Kärhä. Hän on tietenkin Helkaman veljeksistä vanhin, ikimuistoinen ja -ihana setäni Matti Helkama. Kuvassa hänen vanhempansa Aune ja Tauno Laine Sipoossa joskus 1950/-60-luvun taitteessa. Artikkeli mainitsee yhden DC-6 koneen olleen kääntyvällä keulalla varustettu rahtiversio. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tämä yksi koneista oli kääntyvällä perällä varustettu rahtiversio. Mobilisti Senior 2/24 . Kuvan tilaisuutta hän kai lähinnä kunnioittaa läsnäolollaan ja osoittaa Helkaman arvostavan saamaansa huomionosoitusta. Paras vinkkini on kysyä kuvan keskellä ja hyvissä voimissa olevalta Pertti ”Konsta” Kärhältä, joka pystynee antamaan täyden selvityksen henkilöistä sekä tilanteesta
Useissa yhteyksissä on mainittu, kuinka maalipussin vaijeri olisi kietoutunut koneen potkurin ympärille aiheuttaen pakkolaskun, mutta Väinö muisti hyvin, kuinka kankainen maalipussi katosi koneen valtavan ahtimen imuaukkoon ja osaltaan varmisti moottorin pysähtymisen. Tarvontie, Turunväylä, ykköstie valmistui moottoritienä Helsingin Munkkiniemestä Espoon Gumböleen joulukuussa 1962. Taka-akseli oli totaalisen tuhoutunut. Kuvatekstin arvelu Saksan autobaanasta menee liian kauas. Kuvassa näkyy hyvin Löfkullan kartanon edelleen paikallaan olevia rakennuksia. Kun huomasin tuon olevan vielä tallessa, niin kauppaa tehtiin sitten tästä vanhemmasta. Kori oli hyvin ruosteinen ja kolaroitu. Konetta yritettiin nostaa tuloksetta, kunnes hylky paikallistettiin vuonna 1983 ja siitä nostettiin jäljelle jääneitä osia vuonna 1999. Tomi Hautakangas Hyrysysy! Senior Mobilistissa 1/24 oli sivulla 21 kuva Typ3-Volkkarista. Kuva on suurinpiirtein paikasta, jossa tielle noussut vesi aiheutti ongelmia lokakuussa 2017. Omia rullia piti tehdä tuohon. Aikaa meni 13 kk. Onhan Willys hieman "serkku väärän koivun takaa" Ramblereille. Nyt autossa on 64 Mustangin taka-akseli, joka meni suoraan paikoilleen. Se on otettu Asemakatu 34 kohdalla Vaasassa. Se oli niitä viimeisiä autoja siellä. Tosin tässä ei ole ollut koskaan niitä hienoja astinlautoja, mutta isoin kone ja loikkarilaatikko... 30 . Väinö ehti hetken katsella ohjaamon ikkunasta, kuinka koneen ahtimelle menevä imuaukko kiskoi maalipussia sisäänsä ja kohta moottori pysähtyi. Paikka tunnistettiin Turun moottoritieksi Espoossa, siinä Ikean kohdilla.. Tein siis koriin mittavat peltityöt. Autosta puuttui etupenkit ja takapenkin istuin. Tiedossa oli siis aika savotta, mutta mitäpä sitä ei tekisi "ihanne auton" saamiseksi. Jeepster Taas sai lukea hyvää lehteä. Runko oli vääntynyt ja kone jumissa. Jos Sääntö-Suomesta olisi lähdetty "merta edemmäs", niin Volkkarin peräpeiliin olisi myös kiinnitetty kansainvälisen tieliikennesopimuksen mukainen SF-kansallisuustunnus. Kuva on huomattavasti lähempää, Suomen ensimmäiseltä moottoritieltä. Pienoismalli Kar Airin heiluhännästä. Autolle erityinen jäähdytin oli kadonnut ollessaan kennotettavana. Samoin piti tehdä omia prässejä lattian upotuksia varten. Kokenut pilotti ohjasi Mersunsa hallitusti mereen, avasi kuomun ja hyppäsi veden varaan. Korjasin rungon vauriot ja rakensin etuakseliston uusilla osilla. Rahkosen laanilta kuvatun Willys Overland Jeepsterin vuodelta 1950. Koritöitä varten jouduin kartuttamaan autotallini varustusta englannin pyörällä, kutistaja venyttäjällä sekä sikkikoneella. Osia ei sitten löytynytkään, vaikka Ollaan Vaasan Asemakadulla. Tämä -50 mallinen Jeepster oli alunperin sekaventtiili kutosella varustettu viimeisen vuoden top of the line versio. Tuo toinen päätyi toiselle AMC/Jeep harrastajalle Lempäälään. Koneen moottori on nähtävillä myös Vantaan ilmailumuseossa. Kone olikin sitten erittäin hankala tapaus: vuoden 1950 F-head kutonen eroaa jonkin verran uudemmasta Willys Aeron F-head kutosesta. Ostin sen Tarmo Rahkoselta kesällä 2013 Ämmälän katoksesta. Koska sekin oli autolle erityinen osa, en saanut sitä heti korjattua. Mobilisti Senior 2/24 Lukijoilta katkaisi maalipussin vaijerin, jolloin pussi singahti pystyyn ja ajautui suoraan Väinön lentoreitille. Kuvassa näkyvät vasemmalla rakennukset löytyvät maisemasta edelleen, oikean puolen maisemaa hallitsee nykyisin Espoon Ikea. IKEA on nykyisin maamerkkinä kuvan Volkkarin keulan edessä. Koko kori lattiasta 20 cm ylöspäin sai uutta peltiä, paikoin tuulilasille asti. Jorma Toivanen J.K. Tapauksen näki lähistöllä ollut kalastaja alus, joka poimi pilotin kyytiinsä. Olin menossa ostamaan siellä ollutta uudempaa (1966) Jeepsteriä. Auton papereiden kanssa oli hieman säätöä, mutta Trafi näytti vihreää valoa, niin muutaman viikon päästä auto oli Ruovedellä omassa AMC/Rambler -kokoelmassa. Huomasin sivulla 70 tutun auton. Tuo löytyy tallistani. Autoa oli purettu Amerikassa ollessaan rankalla kädellä, koneen irrottamiseksi oli koria hakattu kirveellä ja runkoa polttoleikattu. Jatkakaa hyvää työtänne historiallisten kulkineiden parissa! Pekka Hietala Pahoittelemme ajatusvirhettä, koneen lempinimihän on ollut “Heiluhäntä”, ei -pää! Matti Ouvinen Asemakatu Entinen Vasabladetin kuvaaja Gunnar Bäckman tunnisti Mobilisti Seniorin numero 1/24 sivun 9 kuvan. Leevi Udelius Kotimainen baana Seniorissa 1/24 sivun 21 keskimmäinen kuva on otettu Helsingistä Turkuun menevän moottoritien varrelta ennen Lommilan liittymää
Kyseinen Veteraniautoparaati tapahtuma sisälsi myös jonkinlaista ns tarkkuusajoa joka tuotti hieman vaikeuksia Toivo Rantalalle ajaa varsin kömpelöllä Rolls Royce autolla joten ”radan mutkat meni suoriksi”. Sittemmin selvisi, että taka-akselin voi rakentaa 140 sarjan Volvon akselista. Tuo poikkeaa Wagonin syyläristä erikoisten kiinnikkeiden vuoksi, joten se oli helppo tunnistaa, kun kohdalle sattui. Liitteenä olevassa kuvassa jonka olen itse ottanut 17.9. Muistoksi ko ajoista osallistuja sai pienen hopeapikarin jossa oli AK:n logo ja kaiverrettu: "Veteraniautoparati 3.10.1954 taitaja". Jeepster Rahkosen laanilta pelastui Juha Pihkasen omistukseen.. 2016 Autorepin pihalla Konalassa Helsingissä Rolls Royce on hienossa kunnossa entisöitynä ja Suomalaisomistuksessa edelleen. Toivo Rantalan vieressä etupenkillä istuu hänen vanhin tyttärensä Leila Rantala ( nyk Haasto ), kuvassa auton takapenkillä istuvista naisia ei ole tunnistettu eikä ole mitään tietoa. Toisessa SA-kilpinen Stude on ihan myymäläautona takaisinvallatussa Räisälässä Elannon Studebakerit sotatoimissa – toinen korjaamoautoksi muutettuna, toinen myymäläautona takaisin vallatussa Karjalassa. Uusia alustaja jarruosia sai Englannista edullisesti sekä sähkö ym pisteosia Jeepstermanilta Usasta, ei niin edullisesti... Tuon vaikeuden takia on nokalla nyt saman kokoinen ja tehoinen Chevroletin v6 moottori. Oli Tempo-, Hanomag-, Fiat-merkkisiä ja 60-luvulla mm nelos-Scaniaa. Olen koettanut keräillä noita erikoismalleja vuosien varrella. Mobilisti Senior 2/24 . 31 Lukijoilta eräs hollantilainen firma kertoi niitä saavansa. Juha Pihkanen, Ruovesi Rolls-Royce Mobilisti Seniorissa nro 4/2023 sivu 17 oli mielenkiintoinen kuva suvumme omistuksessa olleesta Rolls Royce Silver Ghoast vm 1921 autosta. Penkit tein Willys Wagonin penkeistä. Kuljettajana kuvassa on Toivo Rantala joka toimi isoisäni insinöri Hans Brummerin luottokuljettajana. Tiedot kuvasta olen saanut yhä elossa olevalta kuljettaja Toivo Rantalan lähes 90 vuotiaalta tyttäreltä Leila Haastolta. Auto oli keskeneräisenä Tampereen HotRod Rock Showssa vuonna 2015 AMC kerhon osastolla. Julkaiskaa vaan lisää, jos kuvia piisaa. Sotiemme ajoneuvot kirjassa on pari kuvaa. Ja niitä onkin jäänyt "kouraan": 1952 Nash Statesman 2dHT, AMC Concord, Rambler Classic 2d 1963, Matador Coupe Oleg Cassini, American 440H 2d Hardtop, tämä Jeepster sekä 4 kpl AMC Eagleja ja viimeisimpänä 1981 AMC Sundancer avoauto, joita on tehty noin 150 kpl... Kadonnut syyläri löytyi rompetorilta. Elannolla oli myöhemminkin mielenkiintoista autokalustoa. Kattokangas + muovi-ikkunat puuttuvat, mutta muuten melko valmiina. Ajossa se ei ole ollut, koska on jääny noiden muiden AMC/Rambler harrasteiden keskelle. Lehdessä pähkäiltiin missä toimivat Elannon Studebaker-myymäläautot sota-aikana. Hans Brummer Vihtijärvi Elannon Studet sodassa Uudessa Seniorissa oli ansiokkaasti käsitelty Elannon autokalustoa. Kuva on otettu 3.10.1954 Helsingissä vanhan Kinopalatsi rakennuksen edessä AK:n järjestämän ”Veteraniautoparati” nimisestä ajotapahtumasta. Sen jälkeen se on ollut työn alla ja nyt lymyilee tallissa
sivu 38: Eero Malinen on muuttanut vanToivo Nukala ja Flint 1926 – ei Moon. Vuosimalli on 1926, ja se ostettiin käytettynä Helsingistä v. Tyypillinen suomalainen tapaus. Sodan jälkeen sai Elanto pienen sarjan ReoSeddon myymäläautoja. juttu V8 Magazine 6/2005:stä. Taustalla näkyy sen aikainen Sokoksen tavaratalo, oikealla hotelli Seurahuone. ryhmässä, jos se suinkin on mahdollista. Ko. Pasi Hallikainen Järvenpää Tervehdys täältä "lähietelästä". Niissä oli kevyt brittialusta, iso Reo-moottori ja Valmetin kori. Kun toiminta alkoi -32 ei se kaikkia miellyttänyt. RAATO oli "emman" lävistämä reikäväleistä ja -linjoista päätellen, mm. Kävin häntä viime syksynä haastattelemassakin (kats. Elantohan oli myymäläautojen edelläkävijä. Seuraavassa kuvassa Risto-Matti Kauhanen, jonka aiemmissa lehdissäsi totesit menehtyneen nuorena, mutta elääkin ja voi hyvin. Kaikki uusi ensin kielletään ja mahdollisuuksien mukaan tuomitaan. Autossa oli 6-sylinterinen moottori ja sitä käytettiin ymmärtääkseni ainakin osan aikaa taksiajossa Alahärmässä. Yhdestä romiksella pitkään säilyneestä oli kuvakin Seniorissa 1 / 2023. Kotona sattui olemaan osittain tuhoutunut Chevrolet Caprice Classic (otin kopin vastaantulevan kuorma-auton takapyörästä 13 km etelään Prahasta). Itseltäni työ jäi kesken Terraplanen katossa olleen teräväsärmäisen rutun suoristumattomuuden vuoksi. siksi myin projektin Marko Tuunaselle kuusaalle, ks. Keskellä asuinliike kerrostalo. Jotkut Jokisen kuvista kiinnostaisivat saada julkaistuksi tässä ko. Leif Vuorinen Hki Isäni Flint! Lehden sivulla 50 alalaidassa on kuva 20-luvun kanttiautosta. moottorin lohkokin oli saanut osansa, ollen minun näkemykseni mukaan kunnostuskelvoton. Johtaja Väinö Tanner sai syytteen laittoman kulkukaupan harjoittamisesta ja alioikeudesta tuli tuomiokin. kymmenen vuotta sitten perustanut Facebookiin Järvenpään Historiaa kuvina ja tarinoina nimisen ryhmä, joka aiheutti buumin samanlaisten sivujen suhteen. Tässä hieman järvenpääläisenä lisätietoa liittyen kuvaan. Mobilisti Senior 2/24 Lukijoilta joulukuussa -41 ja toisessa on maastokuvioitu Stude Ilmavoimien korjaamoautona. Ko. kaupunkikuvaa rumentavaa rakennusta. Olen n. itsellänikin alkaen 1952 Ford Customlinesta, Warszava -54:n ja Ford Vedette Beaulieu -57:n sekä lukemattomien muiden kautta nykyisiin kahteen Toyotaan. Mersu näyttely on Järvenpäässä Helsingintien varrella "toriparkista". Tunnen raastavan tuskan joka kerta, kun kirjoitat tuhotuista ja hukatuista autoista. Auto oli avomallinen ja kuomun sivuille voitiin neppareilla kiinnittää irralliset lisäosat, joista sai vähän suojaa kylmillä keleillä. Tämäkin kortteli on tuhottu ja suunnitelmissa rakentaa tornitaloja ym. Terraplanen raadosta pohjapeltien ohella myös akselistot olivat kadonneet ajan saatossa tietymättömiin, ja mukana seurasi kaksi 30-lukuisen Fordin akselia siirtelyn helpottamiseksi. Kuvassa Flint on juurihankittu ja kuvattu Alahärmän Nukalassa. Alakuvassa Esko Vainion T Ford on vm.1926. sivu 37: Yläkuvassa Packardinsa vierellä kahteen kertaan SA-HK:n puheenjohtajanakin ollut Ronald Berg IV Porvoon rallissa 1963. Terraplanen moottorin ja Fordin akselit kävi Esko Rahkonen noutamassa laanilleen. Myymäläautotiedot on Kauppa-autokirjasta. Sen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Erikoiskäyttöä siis löytyi. Kolmikymmenluvun lopulla alkoi sitten tulla niitä Studebakereita. Auto ei ole merkiltään Moon vaan Flint, varmaan yhtä harvinainen merkki Suomessa kuin Moon-autotkin. 1928. Korkein oikeus kuitenkin kumosi tuomion -35 ja päästiin tauon jälkeen jatkamaan. Asuu Helsingin keskustassa Runebergin katu 1:ssä. Korin levennys johtui Chevroletin rungon mallista (kynnyskoteloita mukailevat runkoaisat). Näin ollen ajattelin yhdistää nämä kaksi. Kadonnutta Järvenpäätä.. Seppo Nukala, Lapua Järvenpää-tietoa Senior Mobilistissa (01/2024) oli juttu Jokisten kuljetusliikkeistä. PS. Kuvassa isäni Toivo Nukala on ensimmäisen autonsa vierellä. Pieniä selvennyksiä Hudsonin tuhoamisjuttuun: kyseessä on 1937 TERRAPLANE, eikä Hudson. Automobiili 4/2023 sivu 59). Tiedon oli Antti Päärni saanut Cadillac kirjaansa edesmenneeltä SA-HK:n puheenjohtajalta Reino Krouvilalta. 1936 presidentin Cadillacin jäännökset ovat entisessä Kiskon kunnassa (nykyisin Saloa) Hirsijärven rantapusikossa. Selvennöksenä, kuten hyvin tiedät, ennen autot yksilöitiin moottorineikä alustanumeron perusteella, kuten nykyisin. Ryhmässä on jo lähes 10 000 jäsentä. 32 . Hannu Falck, Pärnu, Eesti Vastauksia Muutamia täsmennyksiä ja vastauksia kysymyksiisi uusimmassa Seniorissa: sivu 10: Vm
Kaikkitietävät "rekkamiehet" osaavat olla kriittisiä... Brosyyrien teko lopetettiin kuin seinään, kun vein näytiksi tj Gillbergille kuvan moisesta Pragasta. Numerolla ilmoitettiin moottoriversio. Myöhemmät ja kuvissa useammin esitellyt A-sarjan Bedfordit tulivat osaksi Tanskasta ja osaksi ihan Suomesta Nummelan kuormakorilla. Maahantuoja Konela on jatkanut Suomessa akseliväliä ja asentanut konekippejä. Kun "uusi aika" koitti; säilyivät kaikkien autojen kuormakorit tavaratilat kermanvärisinä, ohjaamot maalattiin punaisiksi. Jokisen juttu: Täysperävaunuyhdistelmän vetoauton malli on LBS76 Super (= Lastbil, Bulldog, Stödaxel, 7 isomoottorisen malliston symboli, 6 mallisukupolvi). Joihinkin Gazeihin vaihdettiin myös Fordin 2-nopeuksinen taka-akseli. Olli Blomberg Gazeista Erkki O.A.Miettinen kirjoitti Gazeista SeniorMobilistissa 1/2024. Raimo Viljanen Kommentteja Pari pientä kommenttia Seniorin numeroon 1/2024 seuraavasti: Elanto-juttu: Kuvan oton aikaan ja vielä muutama vuosi myöhemmin Elannon tukkupuolen autot olivat ruskeita, päivittäistuotteiden lyhytreittiset (jopa Keravalle saakka) jakeluautot kermanvalkoisia. sivu 73: Yläkuvissa EMW 327 Cabriolet, alkuperäinen ratti on vaihdettu jostain muusta autosta, ehkä Roverista Antero Lähteenmäki Scania Kiitos taas hyvästä lukunautinnosta. Autoista tuli hengettömiä, mutta Simmsin pumpouihin saatiin tehoja lisää alipainesäätimen jousta jatkamalla ja säätämällä syöttö savutusrajalle saakka. Vuonna 1915 otettiin käyttöön kirjaimet ennen numeroita, jolloin Helsinkiin tuli A ja järjestysnumero. Gazeja on ollut myös veivillä kipattavilla kipeillä. 33 Lukijoilta hainkotiin ja esim. Esimerkiksi tsekkiläisessä Praga oli ensimmäisenä eurooppalaisena kuomurina kipattava nokkaohjaamo. Sivulla 76 oleva traktori näyttäisi olevan Valmet 864, jotenkin kovin tutun näköinen kun itsellänikin sellainen on. Sivun 79 alakuvan teksti on kiitettävän tarkka, sillä se hydraulinen kippaus ensimmäisenä Euoopassa on ratkaiseva seikka, muun merkkisiä kuormureita oli jo saatavissa käsin tai jousivoimalla kipattavalla ohjaamolla. sivu 44: Gutbrod Superior sivu 45: Alakuvassa ei Dodge vaan Chandler, josta on poistettu maskista kolme pystyripaa, kai tunnistuksen vaikeuttamiseksi. Kaikki näkemäni Gazit Venäjällä ja Virossa ovat olleet lyhytakselivälisiä. Kirjainerkinnät olivat tuolloin L=lastbil B=bulldog S=stödaxel (nostoteli) ja T=tandemboggi (vetävä teli). Autoparaati -66: Sivun 76 traktori on Valmet 361D, ei Nuffield. sivu 68: Yläkuvan Tatra 603 sai tuon nelilamppuisen nokan vuodesta 1961 alkaen tuotannon loppuun vuoteen 1975, kun sitä ennen oli kolmilamppuinen nokka. sivu 41: Olavi Sallinen ojentaa nimeään kantavan entisöintipalkinnon hämeenlinnalaiselle (nyt jo edesmenneelle) hammaslääkäri Alpo Ojaniemelle. Mobilisti Senior 2/24 . sivu 53: Yläkuvassa lossirannasta jokeen suistunut auto on Studebaker vm.1926. Ja USAssa oltiin näissäkin kategorioissa Suomea ja Eurooppaa edellä. Oulujokivarressa Gazeja myös modifioitiin asentamalla niihin Fordson Majorin moottoreita. Sivun 5 yläkuva on todellakin vuodelta 1932, kilven vuosinumeron 2 on vain niin litistynyt. sivu 50: Alakuvassa ei ole Moon vaan Flint B 40 vm.1925. Siihen ansaan Sisu oli langeta 1981 esitellessään kipattavalla ohjaamolla varustetun SR-malliston ensimmäisenä maailmassa. Uutisia ja kuultua: Cokis-autot oli tuotu Ranskasta tehostamaan uuden juoman markkinointia vuoden 1952 olympialaisvieraille. Martini-auto oli myös Turun ensimmäinen poliisiauto. Pari huomiota kuvateksteistä: s 16 alempi kuva, kyseessä on Scania-Vabis LBS 76, ylemmässä kuvassa on ScaniaVabis L76. sivu 46: yläkuvan Martinin rekisteri 115 oli käytössä vuonna 1914, jossa ensimmäinen 1 tarkoitti Uudenmaan lääniä. Ja vielä toivomus: SAT:n/Sisun vuosikymmenten saatossa maahantuomista autoja konemerkeistä olisi mukava nähdä kuvakooste Mobilistin tai Seniorin sivuilla; siinä olisi monelle nykylukijalle yllättävääkin tietoa. Minulla oleva Gaz on ollut uutena Helsingin yliopiston maantieteen laitoksella,johon lavan oli rakentanut Auto Rauta Oy. Minulla on Konelan jatkama Gat, jossa on konekippi vaihteiston ulosoton käyttämänä. Osmo Hyyryläinen Oulujokivarsi Valmet 361D, ei Nuffield Ronald Berg ja Packard.. Studebaker Duplex 1925 on siirtynyt tyttärelle. Autoni on museorekisterissä. Kiitos kirjoituksesta
Mobilisti Senior 2/24 Mersuesite 1938 Toimituksen sekalaareista löytyi Mercedes-Benzin näyttävä mallistoesite vuodelta 1938. Kyynisempi miettisi, mitähän mahtaisivat kansainveliset keräilijät tällaisestakin maksaa. "Kauneutta ja tekniikkaa. Missäpä nämä sanat kohtaisivat paremmin kuin Kompressori-Mercedeksessä, tyyppiä 540K." Sen kehutaan olevan saksalaisen autonrakennustaidon huippua ja maailman nopein sarjatuotantoauto. 540K:ssa oli myös nestetoimiset ja alipainetehostetut jarrut joka pyörässä.. Jokaiselle mallille on oma erillinen taiteltu väriarkkinsa. Mekaanisesti ahdetun kahdeksikon kerrottiin tuottavan 115 hevosvoimaa normaalitilassa, 180 horsikasta kompressorin avustamana – kaasu pohjassa. 34
Tyypillistä Mercedes-vaatimattomuutta. Karttakuva meni kesken kauden uusiksi, kun kolmas valtakunta liitti Itävallan osaksi itseään saman vuoden kevättalvella. Värillisessä lisäliitteessä oli mukana myös synkeän möhkeä 770K.. Mobilisti Senior 2/24 . Sen konstruktion kerrotaan menneen aivan omaa latuaan, näyttäen tietä autoteollisuudelle. 35 Takamoottorisen 170H:n sanotaan herättäneen paljon kirjoituksia viime vuosina
Aina asiat eivät menneet putkeen, mutta hän jätti jälkeensä elinvoimaisen yhtiön. Edessä yhtiön hienoin tuote, Lincoln Capri, takanaan Mercury ja pari USA-Fordia, sitten useampi ranskalainen Vedette ja päädyssä britti-Thames-kaksikko. 36 . tekstit: Kimmo Koistinen kuvat: Fordin arkisto. Rouva Ford omasi urheilullisen automaun: hän tilasi Detroitiin Ranskan Fordin Comète Coupén ja teetätti itselleen sittemmin avomallisen Lincoln Continental Mk II:n, ainoan lajissaan. Yllä Fordin Suomen markkinoiden vuoden 1954 valikoimaa ilmeisesti pääjohtajan katselmusta varten riviin aseteltuna. Saksalais-Hopat oli varmaankin pysäköity kuvan ulkopuolelle. Toisin kuin isoisänsä, Henry II osoittautui moderniin teollisuuskulttuuriin sopivaksi ja ilmeisen päteväksi johtajaksi, jolla oli viisautta värvätä avukseen spesialisteja niille osa-alueille, joissa hän itse ei ollut vahvoilla. Henry II:n tuolloinen vaimo, Anne McDonnell, tähystää jotakin. KLM:n siivin Malmille laskeutunut Fordin perhe. Heinäkuussa 1954 Henry II teki lyhyen, virallisen tarkastusmatkansa Skandinaviaan – osana hänen Euroopan vierailuaan. Mobilisti Senior 2/24 Herra Ford, otaksumme Herra Ford, otaksumme Henry Ford II:n eli yhtiön perustajan pojanpoika otti Ford Motor Companyn komentoonsa kesken toisen maailmansodan
Autona palveli tuore Lincoln Capri. 37 Matkan muodollisiin osuuksiin lukeutui Suomen hallituksen edustajien tapaamisia sekä vierailu USA:n Helsingin lähetystössä. Länsi-Saksassa, josta Fordit olivat tulossa, kyyditykset hoidettiin paikallisella tuotteella, Taunus 17M:llä.. Mobilisti Senior 2/24
Kolmas lapsi, Edsel II, ei ollut ehtinyt mukaan.. Mobilisti Senior 2/24 Malmilla Fordeja ja heidän kahta tytärtään oli vastassa Suomen Fordin johtaja G.M. 38 . Rydman, jonka käyttöautona Lincoln varmaankin palveli
Mobilisti Senior 2/24 . Hernesaaren Ford-kompleksi tarjosi perustehtäviensä ohella tiloja niin näyttelyille kuin koulutukseenkin. 1950-luvulla kokoonpanon merkitys väheni ja rooli maahantuontivarastona Fordin valtavalle mallija kalustokirjolle korostui. Suurta päällikköä varten on salissa esillä kotimaisia päälirakenteita, kuten Kulmalan paloauto.. 39 Käynti Hernesaaressa oli itsestäänselvyys, sijaitsihan siellä Fordin vanha kokoonpanotehdas, keskusvarasto ja pääkonttori
Ei edes pyhän netin selaaminen tuottanut välittömiä tuloksia ja koska vastakkainen sukupuoli on toimituksen väelle ikuinen mysteeri, jäävät Anglistit vieraiksi kasvoiksi.. 40 . Mobilisti Senior 2/24 Tämä rekisteritiedoissa 1965 Anglia 1200:ksi merkitty yksilö pääsi rikkoontuneesta tuulilasistaan huolimatta Moskovan Punaiselle torille ja takaisinkin, sillä se oli vuonna 1967 jo helsinkiläisen vahtimestarin nimissä. Mutta keitä ovat nuo vauhdikkaat daamit ja mikä ajotapahtuma oli tuonut Moskovaan useita länsiautoja ilman sen kummenpia mainoksia tai kilpatunnuksia
Viehättävän mallin käyttö AK:n taarkisempi Prefect Englannista. Viehättävän mallin käyttö AK:n tapahtuman yhteydessä on ollut kirsikka kakun päälle – kakun, josta pahtuman yhteydessä on ollut kirsikka kakun päälle – kakun, josta useimmat ovat voineet kirjaimellisesti vain haaveilla. 41 Sodan tuulet olivat vasta tyyntyneet, kun Ford onnistui järjesSodan tuulet olivat vasta tyyntyneet, kun Ford onnistui järjestämään maahamme uusia 1946 Lincoln sedaneita. useimmat ovat voineet kirjaimellisesti vain haaveilla.. Kuormaan on mahtunut myös ainakin yksi Ford V8 ja Mercury sekä hieman mahtunut myös ainakin yksi Ford V8 ja Mercury sekä hieman arkisempi Prefect Englannista. Kuormaan on tämään maahamme uusia 1946 Lincoln sedaneita. Mobilisti Senior 2/24
Mobilisti Senior 2/24. 42
Saksalaishytillä varustettuja Thames Tradereita rinnan tylppäkeulaisten D-sarjalaisten kanssa. 12-17M Taunuksia, Transiteja, Cortinoita, Mustangeja, Fairlaneja, muutama Anglia ja ainakin yksi Zephyr/Zodiac Mk IV.. 43 Volvo on jo tunkenut naapuriksi, mutta Hernesaari on ollut 60-luvun puolivälissä vielä vahvasti Fordin reviiriä. Mobilisti Senior 2/24
päivänä, sopivasti Tripolin GP:n alla. 1902 syntynyt Macher menehtyi vuonna 1946. Polttoainetta on saatu omasta hanasta, josta on virrannut Shellin kirkasta. Mobilisti Senior 2/24 Kauhajoen auton pääkonttori, myymälä, korjaamo ja ehkäpä omistajansa asuntokin. Aikamoinen ralli vuonna 1939, Tallinnasta Tripoliin! Kuljettajana oli Gerhard Macher, joka ajoi 30-luvulla ratakilpailiuja DKW:n puolitehdaskuskina. Tiedätte kyllä litanian: Pitäkää Fordinne Fordina, käyttäkää vain alkuperäisiä Ford-Autolite-FoMoCo-varaosia! Harakiri-osista tuskin oli vielä tuolloin pelkoa, mutta eivät olleet tiskitkään vielä marmoria. toukokuuta, ja 5 280 kilometrin kisassa Euroopan halki Tripoliin oli 74 osanottajaa; Macher saapui ensimmäisenä maaliin – 15. Pihalla on barokkiTaunus sekä loppupään Vedette – Fordson-traktoreita unohtamatta. Lähtö tapahtui 3. 44
45 Uudenmaan Auto Oy/Ab:n pieni, mutta tyylikäs uusi myymälä on kuin tehty viehättävälle Vedettelle – olipa se sitten Ford tai Simca. Alakuvassa sama kompleksi ennen uutta myymälätilaa.. Mobilisti Senior 2/24 . Edustalla seisova Zephyr Mk II paljastaa varhaisimmaksi kuvausajankohdaksi vuoden 1956
Mobilisti Senior 2/24 Hämeenlinnassa vaikuttanut Keskus-Autola Oy oli vielä 60-luvun alussa vahvan ja modernin oloinen Ford-linnake. Uudelta vaikuttava 1951 Ford Custom V8 herättää lukuisine keulamerkkeineen ansaittua ihmetystä nuorisossa. Ehkä vania vaneroidaan. 46 . Thamesia korjataan ilmeisesti kolarin jäljiltä, samalla kun Anglia Vanin sisällä tehdään muutostöitä. Pitkän päälle merkkiedustus ei muodostunut enää kultakaivokseksi. Pölykapselitkin näyttävät olevan jotakin erikoismallia.. Taustalla vuoroaan odottaa Taunus Transit. On tullut kierretyksi Jäämeren reitti ja vaikka mitä
Lancia Astura Drop Head Coupea esitellään – taustatietojen mukaan – Fordin järjestämässä tapahtumassa vuonna 1937. Taunus Transitissa on onnistunut kaksiväriteema – ehkä jopa metallihohtoisena – ja luksukkaat beauty ringsit vanteissa. Mobilisti Senior 2/24 . 47 Millä automyyjä ajaa töihin. Keminsuun Auton tapauksessa näemmä polkupyörällä. (Pietinen/Museovirasto). Kyljessä pilkistää Pinin Farinan korittamon F-kirjain. Eksoottinen italialaisauto lienee Italian suurlähettilään henkilökohtainen kulkuneuvo
Huomaa järeät kattotelineet matkatavaroille.. Etukulman merkistä päätellen laite kun kulki BMC:n dieselmoottorilla. 48 . Mobilisti Senior 2/24 Austin J4 -pohjainen matkailuauto lienee ollut hitaimpia ja epämukavimpia tapoja lomailla. Laite kuvattiin Vehon tilauksesta, joten sellaista on tarjottu myytäväksikin
50 vuoden käyttöja kauttakulkusopimus Saimaan kanavasta ja 400-500 miljoonan ruplan lainasta Otanmäen kaivoskaupungin rakentamiseen Kajaaniin. Mobilisti Senior 2/24 . Neuvotteluissa saatiin sovittua mm. 49 Toukokuussa 1958 presidentti Kekkosen johtama valtuuskunta vieraili Moskovassa. Kekkosta kättelemässä on seitsemän presidentin autonkuljettaja, Kalle Westerlund.
Simcassa – joko ensimmäisen polven Vedette tai myöhempi Ariane – on komeat valkosivurenkaat alla. Peugeot 403 demonstroi kuoppaista tietä rospuuttoaikaan 1960. Nykyinen tasavallan presidentin äitipuoli – sopiiko niin sanoa – Pirkko Mannola kuplavolkkarissaan noin vuonna 1960. 50 . Ollaan Kuusisaaren kultahammasrannikolla läntisessä Helsingissä.. Mobilisti Senior 2/24 Kasarmitorin pysäköintiä talvella 1961
Serlachiuksen tehtaat, Mänttä) kastetaan joulukadun avajaisten yhteydessä 1962. Auto sai nimen Suihku-Siwiä. Pösöjen, Simcojen ja Volkkarien joukosta erottuu ainakin 1960-61 Chevrolet-kuormuri omalaatuisine keuloineen.. Retuperän WBK lienee Suomen pisin yhtäajaksoinen teekkarivitsi, se perustettiin jo 1933. Joukkoa johtaa Datsun Bluebird, eli ollaan vähintään vuodessa 1963. 51 Arne Berner ja kaunottaret esittelevät 1964 Plymouth Valiantia syksyllä -63. Taustalla pilkistää infotaulu Chryslerin turbiiniautosta. Näkymä Itäväylälle 60-luvun taitteessa. Mobilisti Senior 2/24 . Tässä retuperäläisten 1925 Ford AA -paloautoa (ent
Toista ajoi Konelan Tuure Vuori ja kiva tulkki, Petrov. ZIS:iä lukuun ottamatta ei yksikään auto ohittanut Jaltojamme.". Epäluuloisen suurvallan alueella eivät ulkomaalaiset autoilleet, tai ainakaan helpolla ei lupia omatoimimatkailuun saanut. Sain vaimoni hyväksymään matkan, vaikka siitä pitkä keskustelu Ukraina ja sen mukana Krimillä sijaitseva Jalta oli pitkään osa Neuvostoliittoa. Yksi niistä oli se, että autolla ajettaisiin Hammerfestista Jaltalle. Toiseen oli vapaana matkan epävirallisena valvojana toimivan autotoimittajan paikka. Silloin Neuvostoliiton matkailu oli vielä harvinaista ja tapahtui pääasiassa isoissa ryhmissä. Henkilöautoilla maassa liikkuminen oli hyvin tarkoin valvottua. Joskus länsimaisia toimittajia kutsuttiin vierailulle, vaikka ei voitu olla varmoja julkaistun tarinan oikeaoppisuudesta. 52 . Mobilisti Senior 2/24 Jaltalla Jaltalle Jaltalla Jaltalle "Olen katunut sitä matkaa yli neljäkymmentä vuotta..." O oli minulla tietynlainen Venäjä-innostus 1960-luvulla, opiskelin kieltäkin. Seuraava tarina on kerrottu Mobilisti-lehdessä 5/2008, mutta oheisten kuvien negatiivit löytyivät keväällä Mobilistin arkistosta, eikä niitä ole koskaan ennen julkaistu. Janne Halmkrona (Kai L. Vaimoni oli raskaana, laskettu aika oli arvioitu noin kuukauden päähän, kun sain tammikuussa 1966 Konelasta puhelun. Kaikki muut pidättäytyivät 80 km/h enimmäisnopeuksissa. Konela teki uutta autoa, Jaltaa, tunnetuksi erilaisilla tempauksilla. Konelan paikallisen yhteistyökumppanin vieraana pääsisin ainutlaatuiselle matkalle. Autoa kuljettaisi nyrkkeilyn Euroopan mestari Olli Mäki. Minulle tarjottiin matkaa Jaltalla Jaltalle. Tuletko mukaan?" Innostuin. Viisumin saamisen ehtona oli tiukan aikataulun mukaan liikkuminen ja hyväksyttyjen reittien käyttö. Bremerin haastattelu), nostot K.L.B.:n Autoja Liikenne -lehden artikkelista vuodelta 1966 "Vain yksi näkemämme henkilöauto, musta ja kaunis ZIS, käytteli 100 km/h lähenteleviä nopeuksia. Matkalle oli lähdössä kaksi autoa. "Lähtö olisi parin viikon kuluttua
En tiedä, millä autot oli viety Hammerfestiin, mutta minun matkani alkoi vasta Vaalimaan rajaasemalta. En ollut kyllä itsekään varma touhun järkevyydestä. Toinen autoista kulki koko ajan huonommin. 53 käytiinkin. Tullin kerrottiin olevan poikkeuksellisesti vasta Viipurin asemalla." "Moskovassa tapahtuneen muonituksen ja huollon jälkeen oli jäljellä "enää" 1 500 km Jaltalle." "Pikatahtia mentiin läpi Leningradin. Jaltojen pitämä 70 kilometrin matkanopeus herätti suurta huomiota. Polttonestetäytöt sujuivat harmittavan hitaasti." "Pakkasnesteitä ei juuri tunneta. Neuvostokansalainen ei ollut koskaan kuullutkaan talvirenkaista. Mobilisti Senior 2/24 . Niin, silloin ulkomaanpuheluihin tarvitsi virallisen luvan, ja ne piti tilata etukäteen. Oli kylmä ja pimeä. En tiedä mitä niille oli huollossa "Tie oli lähes auraamaton. Moskovassa matkan ohjelmaan kuului jostain syystä pariin vuorokauden tauko, jonka aikana pääsin matkanjärjestäjän suhteilla soittamaan Suomeen. Lapsi ei ollut vielä syntynyt, ja vaimoni voi hyvin. Ei edes kahvitaukoa pidetty. Kaikesta näki, että olimme ainoat rajanylittäjät sinä päivänä. Autoissa oli suomalaiset nastarenkaat, joten pystyimme pitämään kovempaa nopeutta kuin paikallinen liikenne. Eräskin hitaasti ajaneen kuorma-auton kuljettaja avasi vauhdissa oven, piti jalkaa kaasulla, nousi ulos astinlaudalle ja teki ristinmerkin nähdessään autojemme lähestyvän. Sinne minut vei Konelan herra Säilä mustalla Volgalla. Jokainen hosui kohti kaukaista päämäärää ja toivottua ihanneaikaa Jaltalle. Moskovan jälkeen molemmat autot kulkivat paremmin. Jaltan moottori ujelsi täysiä. Kuorma-autojen etuakselien alla roikkuu säännöllisesti pitkät jääpuikot merkkinä aamuisesta vedentäytöstä.". Tankkauspaikkoja myös oli Neuvostoliitossa harvassa, sillä varsinaista siviililiikennettä ei oikeastaan ollut. Auto poukkoili ja hyppeli. Liityin Olli mäen seuraan Jaltan ohjaamoon, ja matka alkoi. Jatkoimme matkaamme kohti etelää
Huono puoli siinä oli se, että venäläinen vieraanvaraisuus tarkoittaa maljapuheita ja vodkan juontia ennen ruokailua, ruokailun aikana ja sen jälkeen. Laite haisi ja krenasi koko ajan. Jokaisen pysähdyksen ja yöpymisen yhteydessä saimme paikallisittain sydämellisen vastaanoton. Ehkä yksi henkilöauto 50:tä kuormaautoa kohden.". Siirryimme samalla Neuvostoliittolaisen vientiorganisaatio Autoexportin vieraiksi, ja käytännön asiat alkoivat sujua hiukan vikkelämmin. Turha turismi ja tutkimusvietti tuupertui taisteluun yhä voimistuvaa väsymystä vastaan." "Vierastin kaikkialla outoja värejä, enkä vähiten ylenpalttisen runsasta poliittista liputusta." "Kuultuaan, että olemme Suomesta, tempaisi muuan nuori insinööri meidät hotellimme käytävältä taikoen oitis samppanjapullot esiin." "Henkilöautoliikenne maanteillä on aivan olematonta. Paikalliset jaksoivat ihmetellä nastarenkaiden ropinaa jaa niiden tekemiä jälkiä jäiseen tien pintaan. Mobilisti Senior 2/24 tehty, mutta epäilen niiden saaneen paremmat moottorit. Onneksi autoamme kuljetti täysin raitis Olli Mäki, ilman häntä olisi usea liikkeelle lähtö jäänyt tekemättä. Vaikka minulla oli valvojan rooli, pidettiin ikään kuin sanomattakin selvänä, että en kyseenalaista autojen toimintaa tai nosta kissaa pöydälle niille tehdystä huollosta. Venäjän maan aroilla oli omenapuurivejä silmän kantamattomiin ja tilaa tuulen puhaltaa. Silti matkasta jäi mieleen autoa heiluttava kova sivutuuli, kylmyys ja portit, joissa vähän väliä tarkistettiin seurueen papereita. 54 . Olin erittäin huolestunut vaimostani ja pyrin soittamaan Suomeen aina kun se vain oli mahdollista. Perinteiset maljapuheet laajenivat Neuvostotyylisiksi kansojen ystävyyden ylistyksiksi. Lopulta kyl"Lumi oli muuttunut rännäksi, huuhtelulaite tukkeutui ja pyyhkimet repeilivät. Talvi otti miehestä mittaa, bensiinikäyttöisen lämmittimen teho ei riittänyt
Mobilisti Senior 2/24 . 55 Näkymät Krimillä olivat kuin Välimeren maissa.
56 . Mobilisti Senior 2/24 Olli Mäki, Tuure Vuori ja tulkki Petrov ovat juuri saapuneet Jaltalle – Jaltalla.
Ikään kuin tsaarin aika olisi vielä näkynyt jaltalaisten elämäntavassa. Siinä syntyi todellista kansojen ystävyyttä. Hän katseli ympärilleen, näki minut, ilahtui, tuli samaan pöytään ja aloitti keskustelun. Kävimme tutustumassa tehtaisiin, joissa Jaltaa valmistettiin. Vasta vähän kuvan ottamisen jälkeen, eli vuonna 1967, talon osittain tyhjän päälle jääneitä perustuksia vahvistettiin. Ukrainan talvi muuttui hetkessä ihanaksi kevääksi seudulla, jossa kasvoi palmuja. Seuraavana päivänä, hyvin nukutun yön jälkeen, olin yksin hotellin aamupalalla. Neuvostoliitossa istahtaa vieras nimenomaan siihen pöytään missä jo istutaan. Edellisen ravintolan vessassa oli joku ukrainalainen mies käynyt kiinni hänen sapeliinsa. Päällimmäiseksi niistä jäi mieleeni kokoonpanohallin maalattia. Keskustelimme eräänä päivänä autossa Olli Mäen kanssa hänen nyrkkeilijän urastaan. Jopa nyrkkeilijästä tehdyssä elokuvassa "Hymyilevä mies" autolla on roolinsa. Mitään selitystä hän ei antanut, vaan meidän oli noustava pöydästä kesken ruokailun ja painuttava tien päälle. Kielitaitoni oli onneton, joten puhe jäi vähäiseksi. 57 lästyin istumiseen ja sain kyydin lentokoneella etelään. Seuraavana päivänä pysähdyimme syömään sellaiseen tavernatyyppisen ravintolaan. "Ihmisten ystävällisyys sekä virallisella että yksityisellä taholla on mittaamaton. Ystävällinen mies teki elekielellä selväksi, että minun tulisi lopettaa hotellin tarjoaman roskaruoan syöminen. Se on yhä paikoillaan, ja ainakin jokin aika sitten otettujen kuvien perusteella hyväkuntoinen.. Olli Mäen käydessä WC:ssä ruoka kannettiin pöytään. Ammattilaisnyrkkeilijän pitikin elää siivosti, jos halusi jatkaa uraansa. Matkanjärjestäjä oli löytänyt ruotsia osaavan ihmisen, tulkin joka toi minut jaltalaiseen hotelliin. Perillä Suomessa olimme 8. Häntä ei saisi millään suuttumaan tai osallistumaan tappeluun. Olli kertoi olevansa erittäin pitkäpinnainen. Paikalliset asukkaat olivat paremmin pukeutuneita ja rakennukset tyylikkäämpiä kuin pohjoisempana. Päinvastoin kuin meillä siis." Olli Mäki Jaltoineen. Tyttäreni syntyi kahden päivän kuluttua. Minua kuulutettiin keskusradion kautta kauniilla ruotsin kielellä. Mobilisti Senior 2/24 . Paluumatkalla kevät teki jo tuloaan ja ilmapiiri oli valoisampi. Sen paikalla aiemmin oli vanhempi rakennus, joka osaltaan oli rakennettu huomattavan vanhojen, ehkä roomalaisaikaisten, raunioiden päälle. Huonostihan siinä oli äijälle käynyt. Hän avasi lehtikäärön ja tarjosi sieltä kotitekoista hunajaa, joka oli erittäin hyvää. Autossakaan ei selitystä kuulunut, vaan matkaa jatkettiin kymmeniä kilometrejä, kunnes lopulta pysähdyimme uudelleen syömään. . Saavuttuani yksin oudolle lentokentälle maassa, jonka kieltä en oikeastaan osannut, koin suuren yllätyksen. Ovesta kurkisti vanha mies lehtikäärö kainalossaan. Taustalla Pääskysenpesänä tunnettu rakennus, jonka teetti moskovalainen miljonääri 1910-luvulla. Nyt piti lähteä. Oli kuulemma päätynyt naamalleen kusiränniin. Tällä kertaa herra Mäki suostui selittämään. Samana päivänä olin ottamassa vastaan perille saapuvia Olli Mäkeä ja kumppaneita. Olli saapui ja vaati koko porukkaa poistumaan paikalta. helmikuuta. Olli oli säikähtänyt ja paennut paikalta, sillä ammattilaisnyrkkeilijänä hän ei missään nimessä saanut jäädä kiinni sellaisesta käytöksestä. Rakennus vaurioitui maanjäristyksessä 1927 jonka jälkeen sai käyttökiellon vaarallisen huonokuntoisena. Tehdasrakennukset vaikuttivat tsaarin aikaisilta
Mobilisti Senior 2/24 LänsiautolLa Leningradiin LänsiautolLa LänsiautolLa Leningradiin Leningradiin Jaltan retken jälkimainingeissa suoritin toisen ainutlaatuisen reissun itäystävän maille – aina Leningradiin asti – uudella Audilla. 58 . Bremer. Kai L
Neuvostouteliaisuus Olin 31-vuotias 58 kesää sitten, ja minua innoitti tuohon aikaan oppia tuntemaan Neuvostoliitto, ennakkoluulottomasti, ilman teatterikoulun, Koitto-ryhmän tms. Rientää kuitenkin koppiinsa soittamaan, ilmeisesti pomolleen. Eli poika kaipasi taukoa ja jännitystä, kuten minäkin. Oli sentään vain 22 vuotta siitä, kun itäystävillemme piti luovuttaa isot palat Karjalan Audi rantahietikoilla. 59 VV aalimaa, Suomen ja Neuvostoliiton raja, lokakuu 1966. avustusta. Johon Lasse, aika veijari hänkin, tokaisi: "Mene tällä meidän merkkiuutuudellamme, Audilla ja tee vaikka koeajo. Salosen kanssa ja kerroin hänelle Leningradiin suunnittelemastani pikavisiitistä. Lehdistöautommekin on passelisti vapaa, punainen Audi 60, käykö?" Tai tuossa vaiheessa auto taisi olla pelkästään Audi, ilman mallitunnusta. Oikeanpuoleisessa kuvassa Terijoen kulttuurija levähdyspuisto. Nuoren rajasotilaan ilme on hämmentynyt. Viipyy. Joka tapauksessa reissu sai minut haaveilemaan omasta, ihan eri ajokalulla tehtävästä matkasta – vaikkakin vain Leningradiin. Yhtäältä tätä neuvosto-tunnollista veijaria on ehkä ymmärtäminen. Tyhjiä – pommitusten jäljiltä – tontteja ja raunioituneita suomalaisajan rakennuksia oli joka puolella.. Markku toimi myöhemmin eläkevuosiinsa asti Finnairin mm. Mobilisti Senior 2/24 . Olin siis matkalla Jalta-maahantuojan, Konela Oy:n pyynnöstä, joka oli toimeksianto Maaseudun Autoliitolle. Houkutan velivenäläistä tulemaan auton takaosan sivulle. Hän oli juuri lähtenyt siviiliin Ilmavoimien aliupseerilentäjän koltusta ja kävi Finnarin liikennelentäjäopistoa. Saman vuoden 1966 helmikuussa olin jo istunut noin 10 ajopäivää ”ulkopuolelta pyydettynä tarkkailijana” Jalta-merkkisessä autossa matkalla Vaalimaalta Užhorodiin, Ukrainaan. Siihen K.L.B:n hämmästynyt vastakysymys: Miksi en, kaikki paperithan olivat tuolla edellä kunnossa. Siis todella, ihan kuin tyhjältä pöydältä, ilman kaunoja eli itäystävien viljelemää, laskelmoidusti rumaa ilmaisua ”russofobiaa.” Olin jopa niin määrätietoisen makuisesti halukas oppimaan lisää Njeuvostoliitosta, että kävin jonkin aikaa Työnväenopistolla vapaaehtoisesti lukemassa venäjän kieltä. Näytän isoin kromatuin kirjaimin autoon ympättyä sanaa: ”AUDI”. Sillä matkalla ajokaverinani oli Euroopanmestari, nyrkkeilijä, Olli Mäki. Matkatoverikseni houkuttelin serkkuni Markku Bremerin (1944-2016). Elehtii lähes happamena: – Saat mennä seuraavaan tarkastuspisteeseen. USAreittien ohjaajana ja ehtipä, tiemmä, olla ”kartturina” myös Harry Harkimolle pitkillä venereissuilla. Rajasotilas: Ajatte autolla, jota kirjojemme mukaan ei ole olemassa. Tulee takaisin. Olin hyvissä väleissä Veho Oy:n upean lehdistöasiain hoitajan, Lasse J. Venäläinen rajasotilas: Ette, herra Bremer, voi saapua maahamme. Upea ihmisenä, vaikka olikin aatteiltaan kaukana vasemmalla, jota itse en ole koskaan ollut. Ettei ollut ikimuistettavin kokemus siitä, kolmen päivän pituisesta, hätäisesti päätetystä matkasta. Vilauttaa omaa ehkä salaista kansiotaan ja mumisee: – Njet AUDI
60 . Aiemmalla matkallani, helmikuisella Jaltojen kestotestin aikana sain tietysti yöpyä Jaltan ja Krimin parhaissa hotelleissa. Se kun oli vielä ”onko myydä purukumia, kenkiä, housuja”aikaa. Ja että oli halpaa. Ynnä, mitä vieläkin ihmettelen, autolle ei tehty minkäänlaista ilkivaltaa. Markku kailotti jopa halpaa hintaa kengilleen, mutta eipä mennyt Veli Vasili lankaan, vaan tokaisi: Sjina njo mjyynyt kjenkäsi, sinulla russki kengät. Joko sen uskaltaisi tunnustaa, myönnän, vähän hävetenkin. Epäilenpä, että jos sieltä nykyään yhä sellaisia löytyisi, tutut ryssänsininen väri ja monet oudot kattolipat ovat jo haalistaneet merkkejä Suomen omistusajasta. Asuimme tietysti Astoria-hotellissa, kuten silloin kaikki muutkin vähänkään suhteitaan hoitaneet. Silloin saapuessani perille kuulin kauniilla, lähes Aidan laulavalla ruotsinkielellä: ”Herr Bremer jag väntar på er här.” Käden heiluttaja oli syötävän nätti, Lilja S.. Hingutti siis nähdä siellä ehkä säilyneitä maisemia, suomalaismallisia maalaistaloja, jne. Mobilisti Senior 2/24 kannastamme, jota sota ei lainkaan ehtinyt runnella. Olisiko ehkä sekin ollut ympärivuorokautisesti valvonnan alla, kuten luulen meidän olleen. Minulla se ei ollut ehkä niinkään mielessä, mutta Markku oli silloin pienissä rahoissa ja häntä kutitti ajatus toimia kuten valtakansa Suomea silloin, eli tehdä samalla pikku kauppaa. Markku meni, paluumatkalla, Viipurin ylitettyämme – omassa huiputusmielessään – suorastaan tarjoamaan ahtaita kenkiään, jotka hän oli hyvät länsikenkänsä Leningradissa myytyään saanut vastaeleenä. Harvase kulman takaa ilmestyi enemmän tai vähemmän sivuilleen luimisteleva pikkusotkuinen joku, joka vilautteli todisteita ruplan maksukyvystään
Mobilisti Senior 2/24 . 61 Audi Pietarissa. Ratin takana Markku Bremer. Taustalla Mariinskin palatsi.
Alkupään Audi 60tai 90-malleja ei niitäkään paljoa näy. Ajokaverini, ehkä Juhani Melart, ja minä emme löytäneet. Se löytyi jostakin Runeberginkadun ja Hesperiankadun nurkilta – jos löytyi. Koeajettavat autot, noin 12 kpl, olivat aivan tuliteriä, siksi reittiä ei haluttu kasvattaa turhaan. Ja tuota kaikkea pohtii K.L.B., jota ette koskaan näkisi nykypäivän Audin ratissa. Nelioviset ensimmäiset Audi 100-tyypit, löytyykö ehjiä näytöksi asti edes kymmentä. Pelastin jo kerran Kauniaisista maksutta tummansinisen F 102:n, mutta jonnekin se silti tuli jalostettua. Se oli lopulta siisti homma, en pode itsesyytöksiä, sillä sekin tyttö oli totisesti ahdettu Intourist-turistipalvelun puolesta tiukkoihin käytöskäämeihin. Vuonna 1966 tehdas oli vielä täysin sodan jäljiltä raunioina. Kun esim. 62 . Meissä suomalaissa, ainakin minussa, sen sijaan kyllä. Mobilisti Senior 2/24 Ehkä nyt, 58 vuotta myöhemmin, voin tunnustaa: hän oli yksi merkittävä lisäsyy lokakuun 1966 Leningradin Audi-matkaan. Ainoa näkemäni MR-kilpiin kivunnut on ehkä edelleen perhe Bergillä (Roland) Helsingissä. Muutenkin, Audin alkuvuosista eivät taida piitata edes tämän päivän ”menopeli-Audistit”. tarjosin hänelle heikäläisten visusti kaipaamia naisten nylonsukkia, hän vastasi kurinalaisen isänmaallisesti, hyvällä ruotsilla: Jag tar inga gåvor emot av mina kapitalistiska vänner. Viipurin radan varressa sijaitseva – vahva suomalaisten rakentama – rakennus on kunnostettu, ja siinä toimii kuljetusalan yrityksiä – Googlen kuvien mukaan myös VR Transpoint!. Jotakin Audista Ehkä pettymys venäläisittäin, ei se herättänyt heissä mitään erikoisia ennakkotuntemuksia. Kaiken kaikkiaan tuo siirtymä DKW F102:sta miltei saman näköiseen autoon, joka nyt oli nelitahtinen ja nimeltään Audi 60, oli äärettömän kiehtova vaihe. Eihän ollut ehtinyt kulua kunnolla vuotta siitä, kun sama Veho Oy kutsui meidät autoalan toimittajat Helsingin Palace-hotellin korville koeajamaan ihka uuden ja nyt, viimeinkin, todella ongelmitta toimivan kaksitahtisen DKW F102:n. Edesmennyt Fred Geitel oli pyynnöstä junaillut kokolailla kaupunkialueella ajettavaan koeajoreittiiin leikkimielisiä löydä tänne -tehtäviä. Karjalan Mylly Tienhaarassa valmisti Elovenakaurahiutaleita. Toisaalta pelkään olevani lohduttoman oikeassa epäillessäni, ettei juuri iikan iikkaa kiinnosta Luojan vuotena 2024 edes kuulla noiden vuosien ”kaksitahtivastaan nelitahtinen” kinasteluvaiheista. Piti muun muassa löytää kantakaupungista ”X-baari”. . Beigenvärinen F 102 näyttäytyi vielä muutama vuosi sitten vanha-karkeloissa, vaan ei kai sekään enää
2010 lähtien siinä on toiminut Eremitaasin taidemuseon haarakonttori.. 63 Arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema – vuonna 1930 valmistunut – Viipurin taidehalli edustaa 20-luvun klassismin ja 30-luvun funktionalismin risteyskohtaa. Mobilisti Senior 2/24 . Sekin oli vielä 1966 heitteillä; 70-luvulla se kunnostettiin toimistotiloiksi
Kiitämme lukijoitamme! Juha Kainulaisen perhealbumista löytyi nämä otokset Kuopion länistä. Mobilisti Senior 2/24 Pyysimme lukijoita tuomaan perhealbumiensa autokuvia skannattavaksi kuvatalkoisiin Lahden Classic Motorshowssa, ja saimme mukavasti taatusti ennen näkemättömiä otoksia. Studebaker Larkilla käytiin Lapissakin.. 64
Jäärata taisi olla tuohon aikaan Suomen suurin moottoriurheilulaji.. Firman pakettiauto oli käytännöllinen myös moottoriurheiluharrastuksen parissa. Markku Alénin isä Eero oli myös armoitettu rattimies. 65 Jukka Rauhalan albumeista löytyivät nämä kuvat. Mobilisti Senior 2/24 . Alla ollaan jäätai loskaratakisoissa. Alénin veljekset pitivät maalausliikettä Karkkilassa
Alakuvasta erottuu kilpanumeron kyljestä "VM Junior Cup". Rallikuvissa Datsunia kuskaa Risto Suominen, Mikon isä Pauli Kulmala oli kartturina. 66 . Mobilisti Senior 2/24 Aukeaman kuvat ovat Mikko Kulmalan perhealbumeista
Alakuvassa Checker on rujossa kunnossa. 67 Checker-kuvat ovat päätyneet Mikko Kulmalalle äidin isän kautta. Värikuvan autolla tiedetään kierretyn lomamatkoilla pitkin Pohjoismaita, jollaiselta reissulta tämäkin kuvasarja auton laivasta nostoineen voisi olla. Helsingissä oltaneen.. Mobilisti Senior 2/24 . Tunnistaako joku alikäytävän
Mobilisti Senior 2/24 Tomi Virtaselta löytyy projektikunnossa tämä Panhard Dyna X. Signe Roiha ja Renault 1959.. 68 . Autosta tiedetään, että se tuli uutena Ranskan suurlähetystölle. Rantakuvassa se on jo seuraavilla omistajilla, joilla auto oli pitkään. Virtanen kertoo ostaneensa auton purettuna tuon toisen omistajan perikunnalta. Projekti etenee hitaasti, mutta varmasti
Renault 4CV:n jälkeen Signe Roiha autoili Fiat 600:lla. Kuvatekstien mukaan “Kohtalokas Renault Jalasjärvellä 1959.” Onnettomuus tapahtui kolmannella ajelulla, mutta Signe jatkoi autoiluaan. Kuvat on otettu vuosina 1960-61. Kaapparioviset kuussataset alkavat olla harvinaisia – meillehän mallia tuli eniten 70-luvun alussa Espanjasta.. 69 Timo Roiha toi kuvasarjan autonaisena tunnetuksta Signe Roihasta. Mobilisti Senior 2/24
(Juha Jernvall/HKM). Harmaa pikkupaku on Standard 10, mutta kylkiteksti erottuu perin haaleana. 70 . Mobilisti Senior 2/24 VÄRIKKÄÄSTI STADISTA Museovirasto ja Helsingin Kaupunginmuseo digitoivat alati lisää kuva-arkistojaan käytettäväksi. Arkistojen selaaminen ja kekseliäiden hakusanojen keksiminen vaatii työtä, mutta kantaa myös hedelmää. tekstit: Matti Ouvinen kuvat: Museovirasto / HKM Upean laadukas kuva Wulffin kulmalta jostain 50-luvun puolivälin jälkeen – olisiko kuvan uusin auto punainen Skoda 440. Tässä etsinnöissämme löytyneitä värikuva-aarteita Helsingin kaduilta – tietysti autobongarien näkökulmaa unohtamatta
Laternan radiot taisivat olla Saloran valmistamia. Kalevankadulle kurvaa Forumissa sijainneen Laterna-radioliikkeen Renault. (István Rácz/Museovirasto). Keskempänä kuvaa joukosta erottuu 1957 Dodge Custom Royal, valmistajansa hienoin malli -57. (Juha Jernvall/HKM) Rautatientori vuonna 1960. Raitiovaunun katolla on hauska myrkkymainos, Noita tappaa koita. Etualalla n. Mobilisti Senior 2/24 . 71 Taidetaan olla sittenkin ihan 50-luvun loppuvuosissa, sillä Volvo PV544 tuli markkinoille 1958. 1952 Ford Ranch Wagon, siis kaksiovinen farmari hinnaston alkupäästä
Mobilisti Senior 2/24 Upea Hudson Commodore 1951-52 Senaatintorilla vuonna 1953. Vasemmalla Hudsonin vuoden 1938 säästömalli 112 (ex Terraplane). Kilpi saattaisi olla AX-365, siis taksiajossa. 72 . (Aukusti Tuhka / HKM). (Aukusti Tuhka / HKM) Sotilas ylittää kasarmitoria talvella 1954. 1951-52 Dodge, Standard Vanguard Phase I -farmari ja Lahna-Škoda. (Aukusti Tuhka / HKM) Hämeentieltä "Kurviin" päin kesällä 1953
(Aukusti Tuhka / HKM) Näkymä Hakaniemen torille 1953. Armeijalta jääneitä autoja peruskorjattiin siviilikäyttöön useammankin yrityksen toimesta sarjatyönä. (Aukusti Tuhka / HKM). Toriautona sodan käynyt Citroën T-45. Mobilisti Senior 2/24 . Niitä saatiin tuhatkunta Saksasta, sen jälkeen kun hermannit takavarikoivat omaan käyttöönsä Suomeen tarkoitetut Ford-kuormurit. Sodan jälkeen Melunoita saatiin jo 1946 ja oma eränsä olympiavuodelle. (Aukusti Tuhka / HKM) Simca Aronde ja Morris Oxford Kaartin pääpaloaseman edessä. 73 Morris Minor Hotelli Tornin edessä
Olisiko pysäköity Tempo Matador Elannon laivastoa, niitä oli osuusliikkeellä käytössä. (Aukusti Tuhka / HKM) Arkadiankatu, taustalla näkyy Luonnontieteellinen museo. Bussimatka Virojoelta Haminan, Karhulan, Kotkan ja oletettavasti Porvoon kautta Helsinkiin on käynyt tuon ajan teillä ja matkavauhdeilla suorituksesta, vaikkei matkaan olisi sattunutkaan humalaista jalkapallofaniseuruetta. Sen takana vaanii1952 Mercury. 74 . (Aukusti Tuhka / HKM). Mobilisti Senior 2/24 Hyötyajoneuvojen rivistöä Tennispalatsin edustalla
(Aukusti Tuhka / HKM). Morris Cowley -pakun vierellä pötköttää komea Oldsmobile 1953 98 Holiday Coupe – varmaankin sama kuin viime lehden katukuvassa. Tässä vaiheessa aseman matkatavararampilla varustettu keskitorni oli nähtävästi myös Saarioisten nakkikioskikatoksena. Kaiser De Luxe taitaa olla jopa arpajaisten pääpalkintona. (Aukusti Tuhka / HKM) Linja-autoaseman touhua 1953. Muuten platalla on aivan autiota! (Aukusti Tuhka / HKM) VR:n tavara-aseman – siis niiden toukokuussa 2006 tuhkaksi palaneiden makasiinien – ruuhkaa 1954. Mobilisti Senior 2/24 . Amerikkalainen sotilaskone ei voi liittyä valvontakomission touhuihin, sillä sen aika oli jo ohitse. Verhot ikkunoissa viittaavat arvomatkustajiin, kookas maalattu lippu taas operointiin ilmatilassa, jossa kansallisuuden tunnistaminen toisesta koneesta käsin on ollut poikkeuksellisen tärkeää. Tiestön ja autokaluston heikon tilan vuoksi pidemmät kuljetukset suoritettiin vallankin rautateitse. 75 Malmin lentoasema 1954 ja Yhdysvaltain ilmavoimien C-47/DC-3
Käyttöön oli saatu kahta vuotta aiemmin BMW R60 -pyörät. Miksi osalla moottoripyöräpoliiseista on ruskeat tamineet. Kokeiltiinko kenties keveämpiä kaupunkivarusteita kravatteineen päivineen. Muodostelma-ajo kuului saattuetoimintaan, mutta akrobatia taisi olla ihan silkkaa elvistelyä. 76 . Mobilisti Senior 2/24 István Rácz kuvasi laajan reportaasin moottoripyöräpoliisien työstä vuonna 1960. Saattueharjoituksen autona on – tuossa vaiheessa kymmenvuotiaanakin edustavassa kunnossa oleva – 1950 Mercury!
77 Nykyisin sitä kai kutsuttaisiin ennaltaehkäiseväksi nuorisotyöksi. Mobilisti Senior 2/24 . . Farkkumuoti on jo saapunut, jopa polkupyöräjangstereilla on "Jamekset" jalassa.. MP-poliisit ovat jalkautuneet lippakiskalle nuorison pariin
Harmi kyllä kattaus pääsi kärähtämään. Mobilisti Senior 2/24 TUHKANA TUULEEN TUHKANA TUULEEN L os A ngeLesin AutonäytteLy 1929 Vaikka pinta-alaltaan yli tuhat neliökilometriä käsittävän Los Angelesin infrastruktuuri kehittyi jo 1920-luvulla täysin henkilöautojen ympärille, ei sitä ole pidetty kuitenkaan varsinaisen autobisneksen keskuksena. Mutta vuonna 1929 vuorossa oli jo 16. 78 . kattaus lajissaan. Harva on edes kuullut siellä järjestettävistä valtavista uusien autojen näyttelyistä. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Homestead Museum ja Mobilistin arkistot
Oli neljäs näyttelypäivä ja alueella oleskeli noin 2 500 vierasta ja esittelyhenkilökunnan jäsentä – orkesteri, catering-väki ja kaikki muut palvelut mukaanlukien. Tiettävästi vain eräs tapahtuman arvokkaimmista autoista, Mercedes-Benz SSKurheilumalli, ehdittiin ajaa turvaan. Sillä oli valmiudet jäänteiden siivoamiseen verraten nopeasti ja kätevästi. Organisaattorit eivät halunneet jättää tapahtumasta savustettua jälkimakua. Vain pari päivää myöhemmin näyttely avattiin uudelleen – huomattavasti suppeampana – Vapaamuurareita lähellä olevan Shriners-järjestön juhlasalissa. Maaliskuussa 1929 näyttely täytti neljä rinnakkaista telttaa ja esillä oli yli 300 auton, alustan ja kuormurin lisäksi veneitä ja jopa lentokoneita. Ainutlaatuisten menetysten joukossa oli vuoden 1907 Packard Roadster, jolla oli taitettu siihen mennessä yli 800 000 kilometrin taival sekä Auburnin radikaali Cabin Speedster -prototyyppi. Arvoautojen kalmot päätyivät sen kautta metallinkierrätykseen – ja vieläpä hyvän sään aikana, sillä vain muutamaa kuukautta myöhemmin maan talous ja sitä myötä teollisuusmetallien arvo romahtivat. Kymmenet tonnit kuivaa, paksua telttakangasta ja osin puiset tukirakenteet olivat hetkessä kuin valtava soihtu Hill Streetin ja Washington Boulevardin tuulisessa risteyksessä. kello 16.10. Kiitos henkilökunnan ripeän ja kylmäverisen toiminnan, kaikki ihmiset saatiin ulos elävinä, mitä ei voinut sanoa näyttelyesineistä. Loistoautovalmistaja Pierce-Arrowin osastolla tuhoutui muun muassa kallis Model 133 Roadster golfbägi-luukkuineen sekä saman sarjan hieman outo 2-ovinen Club Sedan. Paikalla oli jo valmiiksi palolaitoksen edustajia sekä alkusammutuskalustoa, mutta mitään ei ollut tehtävissä ja liekkimeri valtasi koko alueen muutamassa minuutissa. 79 M ielenkiintoista kyllä, kaupungista ei löytynyt enää 20-luvulla riittävän suurta yhtenäistä rakennusta satoihin esittelyautoihin kasvaneille näyttelyille, joten Los Angeles Auto Show järjestettiin tuolloin jättimäisissä, hyvin koristeellisissa teltoissa. Mobilisti Senior 2/24 . Pieni onni noin 1,25 miljoonan dollarin vahingot aiheuttaneessa onnettomuudessa oli se, että aivan tuhoalueen naapurissa toimi suuri autokorjaamo. . Juuri viimemainittujen sektorilla, pienen Monocoupe-tehtaan osastolla ilmeni valaistuksessa oikosulku 5.3. Huomaa Roadsterin äärellä seisova paahtunut sammutin; yrittikö joku viime tingan pelastusta?
F.13:n jälkeen kehitettiin sekä parannettuja, yksimoottorisia koneita, kuten W.34 (ks. (Ilmailumuseo). Vuonna 1919 valmistunut kokometallinen, aaltopeltiä hyödyntävä matkustajakone Junkers F.13 oli aikoinaan muutenkin vallankumouksellinen: vapaasti kantava alataso ja katettu matkustamo – luksusta, jota ei miehistölle vielä suotu. Mobilisti Senior 2/24 JUNNU JUNNU W äinö B remerin J unkers J unior Mobilisti Seniorin numerossa 4/2023 Matti Ouvinen esitteli legendaarisen ”Bremerin Junnun” käyttöä kalaparvien etsimiseen maailman merillä. Metallirakenne oli Bremerin edellinen kone oli puurakenteinen Klemm 25. teksti: Kyösti Partonen kuvat: Kirjoittajan kokoelmat ja Museovirasto & Ilmailumuseo J unkers oli metallirakenteisten lentokoneiden valmistuksen edelläkävijöitä maailmassa. Tähän markkinaan Junkers kehitti A.50 Junior -tyypin, jossa toistuivat samat ominaisuudet kuin F.13:ssa. Aikansa yleisilmailukoneet tai urheilukoneet, kuten silloin sanottiin, olivat tyypillisesti kaksipaikkaisia, puurakenteisia kangasverhoiltuja kaksitasoja deHavilland 60 Mothin tapaan. Niistä tunnetuimmaksi tuli matkustajaliikenteen lisäksi laajassa sotilaskäytössä ollut kolmimoottorinen Junkers Ju 52/3m. Se oli vapaasti kantavalla siivellä oleva aaltopeltinen kokometallikone. Mobilisti 2/2024), sekä useampimoottorisia matkustajakoneita. Tässä hieman tietoja koneesta itsestään. 80
syyskuuta 1930. Siirtolento kesti pari viikkoa. maaliskuuta 1931. Kone lennettiin Suomeen helmikuussa 1931. Kielin lisäksi alus vieraili myös Travemündessä. (Pietinen/Museovirasto). Sen osti seuraavana talvena lentomestari evp Wäinö Bremer Ristiinasta. Matkalla jouduttiin odottamaan Suomesta hankittuja suksia ja suotuisaa lentosäätä. Bremer rekisteröi Junnunsa Suomeen 6. Bremer lensi koneella kuuluisuuteen, tehden ensimmäisenä suomalaisena pitkänmatkanlennot Kapkaupunkiin ja maailman ympäri; valtamerten ylitys tosin tapahtui laivalla. Junkers A.50 Junior, valm.nro. Mobilisti Senior 2/24 . Alus oli koulutusja vierailumatkalla Euroopassa, käyden I maailmansodan jälkeen ensimmäisenä ympärysvaltojen aluksena Saksan Reichsmarinen vieraana Kielissä. Taustalla olevat kellukekoneet ovat yhdysvaltalaisen taistelulaiva USS Arkansas’n kalustoon kuuluneita Vought O3U-1 Corsair-tiedustelukoneita. 28.5.-6.6.1931 Bremer lensi seitsemässä päivässä 7 000 km, reittinään Helsinki (Santahamina)-Tallinna-Riika-Königsberg-StolpBerliini-Hannover-Köln-Antwerpen-LontooPariisi-Lyon-Marseille-Albenga-Milano-München-Dessau-Praha-Wien-Budapest-KrakovaVarsova-Königsberg-Riika-Tallinna-Helsinki. Juniorille varattiin saksalainen rekisteri D-1915 heinäkuussa 1930 ja sen valmistumispäiväksi kirjattiin vasta 5. 3530 Oheisessa kuvassa A.50 on heinäkuussa 1930 Travemündessä, jossa sijaitsi tuolloin koelaitos ”Erprobungsstelle Travemünde”. Vaikka tyyppiä pidettiin hyvänä, niin siitä ei muodostunut varsinaista kassamagneettia. Kone lennettiin Suomeen helmikuussa 1931, yhdessä Suojeluskuntain Yliesikunnan ostaman toisen Juniorin, suomalaiselta rekisteriltään OH-SKY, kanssa. Hän oli toiminut aikaisemmin Junkersilla sekä koelentäjänä että esittelylentäjänä, joten suhteet yhtiöön olivat kunnossa ja Junior sopi hänen suunnittelemiinsa kaukolentoihin paremmin kuin aiemmin omistamansa puurakenteinen Klemm 25. Wäinö Bremerin Junkers Travemündessä 1930. 81 koneen ylläpidon kannalta ylivoimainen perinteisiin ratkaisuihin verrattuna, mutta niin oli koneen hintakin
(Pietinen/Museovirasto). Sponsorisopimus Shellin kanssa auttoi polttoaineja öljykuluissa. Wäinö Bremer ja OH-ABB kiinnittymässä Katajanokan lentosataman laituriin 1931
Junkers A.50 Junior Moottori: Armstrong-Siddeley Genet, 80/88 hv Kärkiväli: 10,00 m Pituus: 6,97 (7,12/7,20)* m Korkeus: 2,00 m (kannus maassa)(2,4/2,2) m Raideväli: 1,8 m Rengaskoko: 610x85 mm Siipipinta-ala:12,60 (13.7) m 2 Tyhjäpaino: 300,00 (350/410) kg Kuorma: 250 (250/240) kg Siipikuormitus: 43,60 (43,8/47,5) kg/m 2 Huippunopeus: 170 (170/160) km/h Matkanopeus: 140 (140/135) km/h Laskunopeus: 75 km/h Nousunopeus: (2,8/1,75) m/s Toimintasäde: 700 (600/550) km Lakikorkeus: 4 000 (4 800/3 800) m Toiminta-aika: 5 (4/4) h * Arvot pyörillä ja suluissa kellukkeilla (jälkimmäiset kahden eri lähteen mukaan). Tämän jälkeen kone kävi suomalaisomistuksessa ulkomailla, kunnes ostettiin takaisin Suomeen. Lindhbergejä vastassa Katajanokan lentosatamassa oli knallipäivnen Wäinö Bremer. Suojeluskuntain Junkersin ylläpitokustannusten käytyä järjestölle ylivoimaiseksi, siirrettiin se Ilmavoimien kirjoihin marraskuussa 1938. Tyyppiä on maailmassa jäljellä vain kaksi, se toinen on Deutsches Museumissa Münchenissä. Siellä koneen moottori leikkasi kiinni talvisodan aikana. Pakko-oton yhteydessä vaurioituneet tai tuhoutuneet koneet joko korjattiin tai korvattiin, mutta varaosien saanti englantilaiseen moottoriin otti aikansa. Suomen ilmailuliitto osti "Junnun" 1967 ja hankki "Junnun merkki jokaiselle"tarroja myymällä rahat koneen säilyttämiseen Suomessa – olihan kyseessä maamme ilmailuhistorian kannalta poikkeuksellisen merkittävä yksilö. Konetta ei enää korjattu tämän jälkeen. Bremer lensi koneensa lokakuun 1939 lopulla Ilmasotakoululle Kauhavalle. Vierailu oli osa matkaa, jonka Lindbergh Anne-vaimoineen (vas.) teki Lockheed Sirius -vesitasolla USA:sta Grönlannin kautta Eurooppaan, Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan. heinäkuuta 1964. (Pietinen/Museovirasto) Talvisodan alla Ilmavoimat pakko-ottivat käyttöönsä pääosan vähäisistä suomalaisista siviilikoneista. Kone meni talvisodan lopussa Malmilla ympäri, kun se joutui polttoaineen jäätymisestä johtuen tekemään pakkolaskun. Viime vuosina Juniorista on rakennettu myös replikoita. Bremer lensi Junnulla viimeisen kerran 8. Mobilisti Senior 2/24 . Kone valmistui moottoriremontista vasta keväällä 1943 ja Wäinö, matkustajanaan poikansa Carl-Otto, lensivät sen Mikkeliin odottamaan parempia aikoja. 83 Charles Lindbergh (oik.) vieraili Helsingissä syyskuussa 1933.