tiehistoriaa ja puukaasua . kesäjalassa – kosolti kentän kuulumisia . K.L.B. 3 . mauri salon kuva-aarteita MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2021 | 13,50 € S e n io r No. muistatko muna-taunuksen. katsaus kääpiöautoihin . kansi2_21.indd 2 kansi2_21.indd 2 30.8.2021 12.21 30.8.2021 12.21.
Tilaa Hanaa-lehti, ja tiedät mitä kotimaisessa autourheilussa tapahtuu ja tapahtui aikanaan sisältää 15 numeroa/vuosi + Hanaa-lehden digiarkisto kokosivu.indd 108 kokosivu.indd 108 26.7.2021 18.29 26.7.2021 18.29
Samassa talossa sijainneen kahvila Mokka-Mökin näyteikkuna särkyi pieniksi sirpaleiksi ja jopa Kalevankadun kulmassa olleen Primulan kahvilan ovi lennähti paineaallon voimasta auki. Mobilisti Senior 3/21 . Materiaalisena uhrina oli myös autotalliinsa ajettu Willys Knight. Marraskuisena iltana 1936 Helsingin keskustassa räjähti. Jysäys tuhosi verstaan ja autotallin välisen seinän, ja insinööri Järnefeltin automobiili vaurioitui pahasti. 5 Helsingin Sanomat raportoi räjähdyksestä 4.11.1936. Normaalisti Kari tapasi sekoittaa räjähteensä kaupungin ulkopuolella, mutta nyt 60 kilon lataus oli ollut poikkeuksellisesti työn alla keskustassa, kun jokin meni pahasti pieleen. Verstaan yläpuolella sijainneen Helsingin Pukimon lattia romahti räjähdyksen voimasta alas, vieden mukanaan viisi siellä työskennellyttä, jotka loukkaantuivat pahasti. Räjähdyksen nollapiste oli Heikinkatu 16:ssa, nykyisen Forumin kauppakeskuksen kohdalla. Karin lisäksi räjähdyksessä sai surmansa hänen 15-vuotias apupoikansa Erkki Mustonen. Järnefeltin yksityisauton – komean ja kuiskaavasti käyvän Willys Knight -kantin. Onnettomuus vaati kaksi ihmishenkeä, ja pitkälle toistakymmentä joutui sairaalaan. Vain hetkeä ennen räjähdystä kiinteistön talonmies Åberg oli ajanut Karin verstaan vieressä sijaitsevaan talliin insinööri E. heikinkadunpamaus.indd 5 heikinkadunpamaus.indd 5 30.8.2021 15.56 30.8.2021 15.56. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Pietinen / Museovirasto R äjähdys tapahtui Lauri Kari -nimisen henkilön verstaassa talon sisäpihalla, jossa hän valmisti merkinantosignaaleina käytettäviä paukkupommeja Valtionrautateille
montako osuuskauppamyymälää suomalaiset (vahvasti mm. Aapo Pekarin toinen suuri rakkaus ovat valokuvat ja suomalaiset, todella harvinaiset filmit. Ainakaan Veli-Pekka Ääri, Yhteishyvä -lehden päätoimittaja, ei uskonut löytävänsä yhtään kappaletta edes entisen S.O.K.:n arkistoista. Esimerkiksi Toukkolan suomenkielinen auto-opas vuodelta 1910 tai kirja ajasta ItäKarjalassa vuosina 1941-44. Itse olin alkujaan nähnyt ko. Joko kiinnostuit. Vielä 70-80-luvuilla kukaan ohiajava ei voinut olla pysähtymättä tuolloin leipomona toimineen kauniin keltaisen hirsitalon eteen, sillä pitäjän parhaaksi tunnettu lämmin ruisleipä tuoksui taivaalliselta jo kaukaa. Vetäjinä ovat Pekarin pojat, joista etenkin Aapo (s.1943) veti arvostettua divaria Helsingin Kruunuhaassa aina viime vuosiin asti. S.O.K.) perustivat valtaamalleen Äänisjärven alueelle. Suurin osa kirjan painoksesta saattoi joutua 1944 kielletyn materiaalin hävityslistalle, uusien ystäviemme päästyä määräilemään mitä maassa sai lukea. kirjan helsinkiläisen Juhani Mustosen kirjahyllyssä. Siitä ilmenee mm. MS321_divari.indd 6 MS321_divari.indd 6 30.8.2021 15.42 30.8.2021 15.42. Mobilisti Senior 3/21 Samojen hirsien alta ravintoa sielulle ja ruumiille Itä-Suomesta, Lemin kirkonkylästä, löytyy kookas puurakennus, joka reilut 100 vuotta sitten rakennettiin Pekari-suvun sekatavaramyymäläksi. K.L.B. Kun taannoin piipahdin häntä tervehtimässä, hän kelasi läpi otoksia kotimaisista värifilmeistä, joita ei ole koskaan edes nähty – niitä ”hylättyjä filmipätkiä”. Sieltä on valunut hänen hyllyilleen aineistoa, joita aikoinaan pidettiin hyvin puolisalaisina. Pekarin kirjamyymälästä olen lisäksi onnistunut löytämään jo peräti kolme Suomi-historiallisesti harvinaista kirjaa, jotka kaikki oli aikoinaan merkinnyt omikseen muuan suomalainen sotien jälkeinen kenraali. Tarkoittaa: Pekari on ollut vuosia luotettu arvoperikuntien kirja-arkistojen ostaja. Itse olen kuitenkin löytänyt Pekarilta opuksia joista enimmät eivät olisi suostuneet löydettäviksi mistään muualta. O n turhauttava yrittää selitellä kirjojen lukuarvoja tai sisältöjä. . Sinne ehdittiin rakentaa lisäksi uudenaikaiset viljamyllyt, kahviloita, jokunen hotellikin. Olihan Mustosen isä yksi suomalaisen osuustoiminnan rakentajista Itä-Karjalassa, sittemmin S.O.K:n pääjohtaja. Äiti-Pekarin kaulimen hiljennettyä talo on toiminut antikvaarisena kirjakauppana. 6
Mobilisti Senior 3/21 . MS321_divari.indd 7 MS321_divari.indd 7 30.8.2021 15.42 30.8.2021 15.42. Laterna Magica (Taikalyhty) -antikvariaatti/valokuvagalleria Helsingissä jatkaa toimintaansa uusien vetäjien voimin. 7 Aapo Pekarin antikvariaatista Lemiltä löytyy myös YYA-aikojen kyyristelyissä arkaluontoiseksi vaiettua kirjallisuutta
Huomaa takakulman landau-raudat, eli "valeavoauton" sufletin kromatut saranat. ja R.S. Mobilisti Senior 3/21 Lappeenrannan automuseot Yksityinen Lappeenrannan automuseo toimii vanhan LappeenrantaKouvolatien liepeillä Tapavainolantiellä, lähes raviradan naapurissa. Heinäkuussa 2021 Imatralla juhlittiin museon 30-vuotispäivää. Mallissa repeämille alttiit alumiiniset jäähdyttimen kotelo ja ajovalojen kehykset ovat ehjät ja auto vaikuttaa pienellä vaivalla ajokuntoiselta. Lappeenrannassa sisääntulijan ottaa ensimmäisenä vastaan hyvin maalattu 1928 Chevrolet. Lisätietoja numerosta 050-3398860. automuseot.indd 8 automuseot.indd 8 30.8.2021 15.22 30.8.2021 15.22. 8 . kuvat: K.L.B. teksti: K.L.B
9 BMW Isetta on takuuvarman vähän nähty missä tahansa suomalaisessa automuseossa. Mobilisti Senior 3/21 . Tekniikan Maailma -lehden poliisille liikennevalvontaan aikoinaan lahjoittama Volvo 245, TM-30 -tunnukset yhä nokalla. Pitäisi olla näillä kulmilla aika ihmeteltävä. De Lorean. Ei vaan De Tomaso. Tästä kuvakulmasta ei paljastu, että takana oleva kolmas pyörä muodostuu vierekkäisestä pyöräparista. Veturikeulainen ja turisti-ikkunainen VW Kleinbus haitarikattoineen ei jätä kylmäksi ketään. automuseot.indd 9 automuseot.indd 9 30.8.2021 15.22 30.8.2021 15.22
Suurimpana ja komeimpana valkoinen Moto-Guzzi, yksi Autonovon tuomista poliisipyöristä. Kaksitahtinen "harrikka" ei taida olla aivan alkuperäinen, mutta harvinainen silti! automuseot.indd 10 automuseot.indd 10 30.8.2021 15.22 30.8.2021 15.22. 10 . Mobilisti Senior 3/21 Nivaska moottoripyöriä Italiasta – myös tuo Harley-Davidson
Tässä 85% varmuudella elämäni ensimmäinen käyttöauto, käytettynä kultaseppä Pauli Hamaralta 1959 ostamani 1954 Saab 92B, ammoin AP519. Leveän Lincolnin taivuttaminen näyttelytilaan on vaatinut millipeliä. Auton tuotantoaika oli aika lyhyt, vain vuodet 1954-55/56. Tehdas muunsi ovelalla kikalla mallin Isis-nimiseksi 6-hengen autoksi: ohjausakseli asennettiin vähän vinoon, jolloin eteen sai mahduttaa 3 istujaa. automuseot.indd 11 automuseot.indd 11 30.8.2021 15.22 30.8.2021 15.22. Korjautin auton entiselleen ja 62 vuotta myöhemmin voin yhä sanoa peltiseppäni tehneen aikoinaan hyvää työtä. 11 Morris Oxford on aika lailla viimeinen aito Morris-malli, jonka muotopiirteitä löytyy vaivatta jopa Morris/Austin Ministä. Mobilisti Senior 3/21 . Niin on keulailme kuin naapurin Tsaikassa. Poishaihtumaton muisto hiipii pintaan; oman mokan vuoksi suistuin tällä kesällä 1959 Rautamalmilla ulos tieltä. Punainen väri oli turhamainen värivalinta vuonna -60, eikä kuulunut tehtaan ohjelmaan. Sittemmin Intiassa Oxfordin tekemistä jatkettiin Mahindra-nimisenä
Museon sisältä löytyy mustavalkokuvia Viipurin läänin autoista aina 1910-luvulta lähtien, joukossa Ruokolahdella vaikuttaneen Oldenburg-suvun kuvia. Vastaanottaja oli SATL, nykyinen Autoteknikkojen Liitto. Ei muuten työntyisi esiin valintojen vyöryä. Tuo malli alkaa olla aika viimeisiä aitoja Austineja ennen yhtymistä Morris-merkkiin. Japsit kuitenkin näkivät auton tietyt kehittelyn velttoudet (mm. Tämä on juuri sitä kalustoa, jota saat lähes pinsetillä etsiä nykyisistä autotapahtumista. Entä jos tarvittaisiin filmiin joku arkinen britti-käyttöauto, vaikkapa 1952 Austin A 40. 12 . Joukossa on mm. automuseot.indd 12 automuseot.indd 12 30.8.2021 15.22 30.8.2021 15.22. hänen entisöimänsä 1939 pitkänokka-Volvo säiliöauto ja kotimaassa kai tilaustyönä tehty Vanaja. Mobilisti Senior 3/21 Paavo Vainikka Savitaipaleelta on ottanut tallentaakseen kookkaita, kömpelöitä ja valtakansan miltei unohtamia raskaan kaluston autoja. takana mekaaniset jarrut), paransivat mallia, joka nyt tunnetaan nimellä Datsun Bluebird. Sinne Viipuriin ne 1940 tai viimeistään 1944 ehjinä jäivät. Kehitysloikka edelliseen malliin on valtava ja näitä tehtiinkin lisenssillä myös Japanissa. Oldenburgit lahjoittivat ennen sotia kuusi vanhaa autoaan Viipuriin perustettavan automuseon hyväksi
Kyseessä on bensiini-rivikuutosella kulkeva tyyppi 230. motocrosspyörän kuljetusta. Tanskassa oli vuosia maan myydyin auto. Mobilisti Senior 3/21 . automuseot.indd 13 automuseot.indd 13 30.8.2021 15.22 30.8.2021 15.22. Voisi olettaa, että sillä voisi yhä päästää tarpeen tullen savut muiden silmille. Jos joku on tosissaan entisöinyt sellaisen – hatun noston paikka. Harvoin niille on kai keksitty muuta käyttöä kuin esim. Kotimaisia kehitysmaa-autoja, VW Teijo -pakuja on jokunen älytty säästää. Vuoden 1972 pystylyhty-Mersu -taksin kohdalla moni arvaa tyypin väärin. 13 Morris Minor, malli, jota tehtiin todella pitkään ja joka mm. Takaluukusta löytyy myös maatunnus ”A”, lieneekö jälkituotu Itävallasta. Jotakin synnynnäisesti terävämpää tässä mallissa oli, koska Suomessa se oli aikanaan myös haluttu rallimalli
Avokaton kangas lienee ollut alkuaankin aika ohuenläntää tavaraa, toki nyt myös verhoilua vaivaa ikä ja haurastuminen. Räipiö luki pian 20 vuotta sitten tullin huutokauppailmoitusta ja sieltä hän tämän erikoisuuden löysi. Oltuaan pari vuosikymmentä lähes unohduksissa, Ford elvytettiin tarkoituksellisen kotimaa-henkisesti (ei VIP-tason maalausta, jne.) ajokuntoon. Ja sieltähän se löytyy: Talbot Samba. Myönnän, vuosimalli on jopa minulle arvoitus. Niin erikoisen, että kansa tapaa, ollakseen nolaamatta itseään, hiipiä auton taakse etsimään viitettä sen merkistä. Jättäessäni auton hänelle tulin ihan sivulauseessa harmitelleeksi miten Kalifornian paahteelta suojaava pressu oli vuosien saatossa hinkannut takaluukkua. Päätin koittaa onneani Lappeenrannassa. Kiertelin pääkaupunkiseudun ”kaikkeen pystyviä kolarivaurioalan liikkeitä”. Luulen, että nuoret kaupunkilaisneitoset ostaisivat tämän söpöläisen viivana, mikäli se olisi kunnostettu parhaimmilleen. Valmistauduin jo lähtemään, kun mies hihkasi: ”Mihin sie sen viet. Samba oli aikoinaan kansantason saavutettavissa oleva ranskalainen, aito ja arkikäyttökelpoinen avoauto. Nyt siitäkään vauriosta ei näy merkkiäkään. Pinnassa ei ole pölyhiukkastakaan, eikä rajoja vanhan ja uuden maalin välillä edes huomaa. ”Ei sitä tiedä millaisia piilotukia korin sisältä vääntyneinä löytyy”, ounasteltiin. Mobilisti Senior 3/21 K.L.B. 14 . ”Ny se ois valmis.” Kukaan ei kyenne arvaamaan, että kyljessä oli joskus vekki. hellekesanpakoilua.indd 14 hellekesanpakoilua.indd 14 30.8.2021 15.54 30.8.2021 15.54. Löytyikin henkilö, joka ensin harmitteli kiireitään. Kaikenlaiseen pikku jekkuiluun ja nopeaan toimintaan taipuvainen Räipiö omistaa myös toisen outouden. Avauskuva on Imatran automuseon pihalta. Jätä tohon, mie käyn kattomaan, mitä sille voi tehä.” No, niin sitten tein ja neljän päivän päästä soi puhelin. Hänkään ei selvästi himoinnut tätä keikkaa. Olisihan se tehtävä ulkosalla, kesän paahtavassa helteessä. Pohjana taisi olla Peugeot. Itä-Suomen talkoot Heikki Räipiö tapaa joskus näyttäytyä entisellä Postilaitoksen 1938-39 avolava-Fordilla, amerikanmallilla, suomalaisin puukehyshytein. & R.S. Luullakseni Sambaa ei edes ole koitettu hyväksyttää museoajoneuvoksi, olihan auto kuitenkin jopa alkuperäisessä värissään. Jopa lokasuojien muovikaaret hän oli ehtinyt uusia. Ja mitä koinkaan. Vuosia sitten USA:ssa autoa lastattaessa läsähti lommo vasemman oven ja takalokasuojan väliin. Samba on aika varmasti lajinsa ainoa Suomessa. Yrmyilyä, haluttomuutta ottaa oiottavaksi jotain vanhaa
Tuon auton osti heti kuvausten päätyttyä Petteri Kouvo pian 30 vuotta sitten. Mobilisti Senior 3/21 . Ja kas kummaa. En ehkä itse kuulu siihen ikäpolveen, jolle Mika Kaurismäen purkittama elokuva ”Arvottomat” jäi miltei raamatullisen lähtemättömästi mieleen. Jos jokunen takavuosien euroauto nähtiinkin, se tapasi olla kipakan rallihenkiseksi jälkimaustettu. Kanttija 30-lukuisia en ehtinyt havainnoida yhtäkään, en ainakaan räpeltämättömänä. Vähintä, mitä joka paikan autokaunaiselta odottaisi, olisi tajuta, ettei tällä arkiajoja ajeta. Reilu viikko sitten leveästi hymyilevä Petteri sujutteli ohi tuoreesti katsastetulla Pontiacilla 25 vuoden tauon jälkeen. Se kulkee ja pysähtyy juuri niin hyväksyttävästi, kuin katsastuslaitos vaatii. hellekesanpakoilua.indd 15 hellekesanpakoilua.indd 15 30.8.2021 15.54 30.8.2021 15.54. Puolihassuttelevaan hetkelliseen kesäajoon ryhtyvän on silti turha odottaa saavansa kokea kukkahattumiekkuleilta edes huumorin tyngän tajua. Niin tavallisen, että nokalla hyrräsi rivikuutonen. Sen valkoisen, tunnottomasti kolhitun, mutta alati ajokykyisen neliovisen Pontiacin. Autolla on etäisyyttä hyväksyttäviin MR-papereihin pienen avaruusmatkan verran, mutta se käy kuin kello! Siinä meillä on liikkuva näyte autosta, jonka nähneistä 99 % kokee romuttajalle tapahtuneen jonkunlaisen lipsahduksen. Pontiac on repsottavista peltisovitteistaan huolimatta terve auto. Hyvin ehditty kaverilta joka käy 250 km:n päässä töissä Helsingissä. 15 Oman erityisleimansa Savitaipaleen ABC-aseman cruisingtapahtumalle antoivat tilaisuudessa rinnan komistelleet vanhat traktorit, semminkin kun niiden harrastajat vaikuttivat olevan yhtä sukupolvea vanhempia. Sehän oli vähän, miten sen sanoisi, pidäkkeettömän käytöksen elokuva, josta jokainen muistaa päänäyttelijän
hellekesanpakoilua.indd 16 hellekesanpakoilua.indd 16 30.8.2021 15.54 30.8.2021 15.54. Aihe ei sinänsä kuulu tämän lehden vastuualueeseen, mutta pojan sinnikkyyttä ei voi olla ihailematta. Mobilisti Senior 3/21 Tatu Kouvo, siinä meillä kaveri, joka omin varoin ja ohjein on kivunnut äärimmäisen aikaansaavaksi. Tällä yhä ajellaan selvästikin siihen kiintyneenä, mutta tokko pohditaan suuria entisöintisuunnitelmia. Mie teetin ne tuos valimol”. Jos päätös kaduttaa, saahan Mazdan muutettua pienellä vaivalla ihan oikeaksi 5-hengen henkilöfarmariksi. Hän ehti hyödyntää Mazdaa käyttöautona 45.000 km, kunnes huomasi, että se on niin nätti ja lujalaatuinen, ettei hän raatsinutkaan ajaa sitä loppuun. Tatu, neljästä veljestä nuorimpana, on kai hänkin jo vanhentunut parin aatepätkän verran. Vastaus oli hämmentävä: ”Kyllä siun pitäisi itekki tietää, oothan sieki käynyt siellä. Nyt tämän perhevalimon valmistamaan A-Ford-palaan on valettu sana ”Lemi”. Kouvon tekemät rodit tuntuvat olevan Lemi-rajan ulkopuolella himoittua kalustoa. 16 . ”Design by Tatu” liikkunee jo omana käsitteenään. Näyttivät kuin Ardunin viritysosilta ammoin USA:sta. Vanhemman Fordsonin piskuiset parkkivalot näyttävät kun olisivat ikänsä A-malliin kuuluneetkin. Tarinan voisi väliaikaisesti kuitata lepotilaan kertomalla karlebyläisen Bror-Gunnar Söderholmin omistavan tasan samanlaisen. Enimmän ihailuni aiheen löydän kaverin kekseliäisyydestä. Eräs ehkä jarruttava kunnostustekijä voi olla tuo takavuosien 80 km/t veronkiertopakun tunnuslätkä. Jo siitä, miten hän löytää aihion, kokoaa osat siihen ja kampaa kasaan paperit (jotka ovat lähes aina kadonneet). Siitä päätellen, että pusaaminen autojen parissa ei enää heijastele samaa rodinteon rajuutta kuin ennen. Nyt auto on otettu uudelleen esiin ja hyväksytetty museorekisteriin kaikkine piilofarmariajan tunnuksineen. Mitään ei pilata, vaan säilytetään, tehtiin niin, tai näin. Painopiste on ehkä puolitai täysvallattomien A-Ford-ikäisten ja -mallisten autojämien rodeiksi muuttamisessa. Niinpä hän varastoi sen. Hämmästyin myös vilkaistessani moottoritilaa. Hatunnostoni! Olen useampana suvena nähnyt kuvan Mazdan liikkeellä, rupisena ja himmeänä, mutta kromiosien osalta yhä aika moitteettomana. Mistä ihmeestä hän oli löytänyt alkuperäisen rivinelosen kylkeen alumiiniset, sivurivoin varustetut kylkikappaleet. Jos nykyisin saakin jo ajaa kovempaa kuin 80 km/h, montako matkaajaa pääsee luvallisesti kyytiin
Mieltä hiveli niin ikään nähdä laihasti harrastettu 1946-47 kaksiovinen Chevrolet. Cruising-iltoihin Lemillä ja Savitaipaleella kerääntyy näin pääkaupunkilaisittain tajuttuna ällistyttävä määrä kansaa. Tänä kesänä sama tapahtuma ajettiin karsittuna letkana reittiä Lappeenranta-Puumala. Mobilisti Senior 3/21 . hellekesanpakoilua.indd 17 hellekesanpakoilua.indd 17 30.8.2021 15.54 30.8.2021 15.54. Hän paitsi osti entiseltä maahantuojalta ao. Wartburgin ja Ifan suosion kasvu on aistittavasti Pöljässä asuvan Riku Kukkosen ansiota. Nähty kalusto on sakean USA-voittoista, joukossa myös mitä puhdasoppisimmin alkuperäisinä säilytettyjä autoja. autojen osia, myös hankkii tarvitsijoille uusia osia entiseltä DDR:n alueelta. Mitään ylihäikäisevää uutta ei ehkä nähty, mutta yhteen aavistukseen tuli varmistus: kaksitahtiset kipuavat nyt harrastekohteina. Yksi suurempia yllätyksiä oli Mikko Kouvon kaikessa hiljaisuudessa Euroopasta hankkima 1950 Cadillac. Olipahan vaan niin koskematon, että olisi voitu luikauttaa takaisin näyteikkunaan. 17 Viime vuonna lähes 300 autokunnan jättiajot jäivät sen pirun pöpön vuoksi väliin
teksti: toimitus talkooaukema321.indd 18 talkooaukema321.indd 18 30.8.2021 17.08 30.8.2021 17.08. Mobilisti Senior 3/21 Tohtori Nurmisen uutena ostama 1939 Mercury Convertible liikkui 1960-luvulle saakka Kuhmon suunnalla, josta sen kerrotaan siirtyneen Kotkaan. Pyörätkin on taidettu hyödyntää parempikuntoisen kaluston hyväksi. Lohduttomassa kunnossa oleva 1937 Studebaker Korpivaaran korjaamon pihalla, haalistuneesta suojaväristä päätellen juuri sodasta palanneena. Kyseistä mallia tuli maahan tiettävästi kaksi kappaletta vuonna 1939. Vuosi on 1936. 18 . Tuntematon daami 1936 Studebaker Dictator 6:n rinnalla Vauhtitiellä, Talvipuutarhan portin edustalla
Suomalaisten Citroën Meluna -kuormurithan olivat myös sotasaalista. Wehrmachtin upseereilla oli oikeus tuoda siviiliautonsa retkelle mukaan. Vaan missäpäin Helsinkiä kuva on otettu. talkooaukema321.indd 19 talkooaukema321.indd 19 30.8.2021 17.08 30.8.2021 17.08. Yhteistoimintaa suomalaisten ja saksalaisten kanssa oli eniten Sallan korkeudella. Mobilisti Senior 3/21 . Veturinkokoinen 1929 Cadillac V8 Turun kilvissä. 19 Helsingin Kaisaniemenkadulla toimineen Autotarpeiden Tukku Oy:n 1936 Dodge/Panel Van. 1930-luvulla ylioppilaspäähineistä ei osaa tehdä varmaa arvausta kuvauspäivästä – niitä käytettiin ylpeästi pitkin kesää. Onko kotikartanosta Schleswig-Holsteinista vai besorgattu jostain matkan varrelta – ehkä Norjasta. 1938 Buick siellä jossain
20 . K.L.B. Alati kasvavalla sukupolvella kun ei ole hajuakaan, miltä vanha auto tuntuu ajaa. Mobilisti Senior 3/21 VW -jälkipuheita Eräässä maakuntalehdessä kerrottiin taannoin aikaa ennalta aistivan kaverin keksineen perustaa autovuokraamon, josta saa lainata takavuosien autoja. vwjalkipuheita.indd 20 vwjalkipuheita.indd 20 30.8.2021 16.20 30.8.2021 16.20. vain 72.000 km ajettu luiskaperäinen VW 1500. Vuokrattavissa oli mm
Vaikka malli USA:ssa ja Kanadassa ajautui lähes maahantuontikiellon partaalle, syynä mm. Somaan yhteiskuvaan oli saatu kuusi erilaista VW 1500-1600 -tyyppien kehitysvaihetta. Eräänlainen sivutavoite oli kai esitellä kunkin kehitysversion varhaisin tai ainakin vaikein malli, kuten tyyppi 1600. palonarkuus ja pakokaasut, malleja valmistettiin maailmanlaajuisesti sittenkin aika luku: 2,5 miljoonaa. suomalainen Saab-kaunaisuus), niin pakkaa olla hapanta tuo mallien 1500-1600 muistelu. Mobilisti Senior 3/21 . Olivat jopa löytäneet VW 1600 yksilön tehtaan asentamalla lehmänlaiskalla 3-portaisella automaatilla. Tikun nokkaan nostetaan VW-tehtaan ylipäättäjä, tavoiltaan vanhoillinen Heinz vwjalkipuheita.indd 21 vwjalkipuheita.indd 21 30.8.2021 16.20 30.8.2021 16.20. Lehden mukaan ”60-luvun tylsimmät autot” ovat VW tyyppejä 1500-1600 (1961-73). Koska Saksassa käytännössä kaikki em. yksilöt ovat ruostuneet pois, tämäkin oli jälkituotu USA:sta. 21 S attumalta heinäkuussa postiluukusta tipahtanut Oldtimer Markt-lehti otti puheeksi isot Kuplat, mallit aidon Kuplan ja viimeisen ilma-takakonemallin, eli 411-412 välissä. Hetkittäin kun herjataan nykyisiä saksalaisia turhan pidäkkeettömästä omaan pesään lirimisestä (vrt. Ison veden takana VW:n laatuun luotettiin syvälti Kuplan ansiosta, joten tapauksista 1500-1600 tuli lähes menestyksekäs floppi
Samalla moottoritila kävi yhä ahtaammaksi ja tekniikka kansanautoa vastaamattoman vaativaksi ja hyvin nopeasti autoasentajat oppivat inhoamaan mallia. VW-tyypit eivät kykene tarjoamaan. Massa-autojen suosion myytti myy, muu tapaa olla lukuarvoa nostamatonta joutoromantiikkaa. Sentään ensimmäinen taksikäyttöönkin soveltuvana VW ennen Passatin syntyä. Arvostus Suomessa Joskus tuntuu, että enimmät VW 1500-1600 -tyypit teurastettiin monttuauto-kisoissa. Lievää kapinoivammin ihmettelen, miksi Oldtimer Markt uhrasi sivujaan 1500-1600 -malleille vain sättiäkseen niitä. Opelin ja Fordin mallistossa takatilaan mahtuivat jo kaikkien kyytiläisten matkatavarat. Mobilisti Senior 3/21 Nordhoff. Silti VW:n ajattelutapa oli setämäistä. Nordhoffia kehutaan toki joskus jopa yhteistyöhaluiseksi, ehdolla että neuvottelukumppani oli — Heinz Nordhoff. Arvostetun Paul Simsan mielestä mm. Tyyppien 1500-1600 pohjalevy oli lähes sama kuin VW Kuplassa, näin myös moottorit. Suosion löytämistä eivät helpottaneet iso kulutus, ruma käyntiääni, moottorin öljyvuodot ja pakoputken surkean lyhyt elinkaari. ”VWmalliparantelut ovat kuin Gulash: aineksia löytyy ainakin Dauphinen, Škodan ja Wartburgin muodoista.” Noina vuosina autotoimittajan sana oli vastaansanomatonta ja ylijumallista kuunneltavaa. Nordhoffin ajatusvirheiden luetteloinnista ei ole tulla loppua. Oli jo luotu nätti avomalli tyypistä 1500, mutta vuonna 1963 punakynä iski. viritysvaraa, kylläkin kilpahenkiseen käyttöön. Sarjatuotannon kynnyksellä olleen mallin valmistus olisi sittenkin tullut liian kalliiksi ja mikä pahinta, se lipui liian lähelle Karman Ghian ja Porschen imagoa. Paino ja ulkomitat kasvoivat, mutta aluksi voimanlähde sai menohalujen lisäykseksi vaivaiset 46 hv. VW-esikunnissa kieltäydyttiin huomaamasta, miten mm. Kun sitten 1600:n keulaa vuonna 1969 venytettiin lisää ja moottorin tueksi kytkettiin kaksoiskaasuttimet, päästiin jopa 140 km/h nopeuksiin. Olemme siis taas kerran tutussa tilanteessa. Joudut odottamaan kotvan, ennen kuin katse löytää sellaisen nykyisistä mobiilitapahtumista. 22 . Tiedämme, että viimeisiä viedään, mutta asia ei häiritse ketään. Vaan miten näkyy tavallinen, harkitsevan säästöhenkinen VW-tyyppien 1500-1600 siviilikäyttö. Ei ilmaantunut kaksoisvaloja Fiat 1500:n tapaan, ei kylkilistoja. Nordhoff nosti Kuplat halutuiksi ja merkin maine oli tarunomaisen hyvä. Jotakin, jota em. Myös ulkoisissa uusissa viehätyksissä jättäydyttiin jälkeen. . VW-organisaatio huolehtii mallikkaasti Kuplan hengissä pysymisestä erinomaisella varaosatarjonnalla, mutta miten on tyyppien 1500-1600 tai isoimman Pahnan eli tyypin 411 tai 412 laita. Erään VW 1500-mallin äkkilopetusta tosin jopa harmitellaan. Suosio kun edellyttäisi, että olisi edes sitä puhetta aiheuttavaa ”hotua” pellin alla. Lisäksi perinteisen VW-ajattelun mukaan uudempienkaan VW tyyppien tavaratilat eivät olleet kummoiset, ovathan enimmät kantauskolliset VW-asiakkaat jo tottuneet Kuplan vaivaisiin tiloihin. vwjalkipuheita.indd 22 vwjalkipuheita.indd 22 30.8.2021 16.20 30.8.2021 16.20. Jos mitä uutta muotoihin saatiinkin ujutettua, latasivat autotestaajat niistä raakaa tekstiä. Lappeenrannassa vaikuttaa edelleen poikkeusajattelija, joka näkee malleissa runsaasti helpolla kohennettavaa, ts
Helkaman vastaava toimihaara oli vuonna 1945 Skoda-tuonnin satamatoimintoja hallinnoimaan perustettu Oy Uuttera Ab. Saksalaisomisteiset Helsingin Huolinta ja Vakava olivat jo -46 päätyneet Neuvostoliiton Omaisuuden Hallinto -nimisen instanssin kontrolliin; tuotot kuvan toiminnastakin siis tilitettiin Neuvostoliiton valtakunnanpankille. Tätä oli autohuolinta 1940-luvulla. Vahinkoja sattui varmasti. Taunuksen sodan jälkeen keulailmeeltään muodistettu versio jäi meillä harvinaiseksi. Muna-Taunuksia tuli maahan vain vähän. 25 Saksalaisten Fordien tuonti ehti hädin tuskin alkaa ennen sotia. Nykyisellään jäljellä on vain suojeltu julkisivu ja perusrakenne, rakennuksessa on hotelli ja asuntoja. Yksityisautoilun nostaessa päätään Saksan talous oli jo nousussa ja D-markka kallista valuuttaa – ja Muna-Taunus korvattu maapallomallilla. Taustalla näkyvässä satamamakasiinissa toimii nykyisin hotelli Grand Marina. Ford-tuonti painottui siis Amerikkaan, joskin vaivaiskokoluokan Angliaa ja Prefectiä näyttäisi ainakin säilöntämäärien perusteella saatu Suomeen runsaammin. Sen ajoneuvohuolintatoiminta yhdistyi Vehon omistaman Assistor Oy:n kanssa. Fordien huolinnasta lienee vastannut kyltissä edustava Oy Vakava Ab. Uusia Taunuksia Katajanokalla, vuosi on jotain 1948-51 väliltä. Sitä selittänevät useatkin tekijät. Assistor-Uutteran toiminta keskittyy Hangon vapaasatamaan. Muutama vuosi sitten suoritetun täyssaneerauksen yhteydessä rakentajat joutuivat teettämään 300 000 alkuperäisen näköistä, höyrylaivojen ja -vetureiden savussa tummuneelta näyttävää tiiltä julkisivun restauroimiseksi Museovirastoa miellyttävään ulkoasuun. Tornien ja kupolien koristama pakkahuonekin on yhä pystyssä – kevyt kenttäihme purkuintoisena aikana! munataunus.indd 25 munataunus.indd 25 30.8.2021 15.39 30.8.2021 15.39. Mobilisti Senior 3/21 . Taustalla siintää Keskon pääkonttori, joka vuonna 1940 valmistuessaan oli Helsingin kolmanneksi suurin rakennus. Ajan yritysnimistö oli hauskan kuvaavaa – ja suomenkielistä. Pulavuosien autotarve oli suurinta ammattiautoilijoiden markkinoilla, joissa pikkutinteillä ei ollut sijaa. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Fordin lehdistömateriaali K un uutta autotuontia viriteltiin, valuuttalisenssit myönnettiin tuontimaittain ja automerkeittäin, aluksi vuoden 1939 tuontilukemien perusteella. Suurin saksalaisauton himo taisi kuitenkin tuossa vaiheessa jo kohdistua Volkswageniin
Eivät Suomen, eivätkä Saksan rekisteritunnukset. Ruotsin Ford-väkeä kenties. 26 . munataunus.indd 26 munataunus.indd 26 30.8.2021 15.39 30.8.2021 15.39. Auton X1299-rekisterikilvet kummastuttavat. Matkalaiset lienevät kuitenkin ulkomaalaisvieraita. Mobilisti Senior 3/21 Puutossalmen lossia, hotelli Aulankoa ja Lappia myöten on Taunuksella reissattu, telttaperäkärryä vetäen
munataunus.indd 27 munataunus.indd 27 30.8.2021 15.39 30.8.2021 15.39. Kilvet sen kertovat, ollaan aikaisintaan vuodessa 1950. Kenelle se mahtoi päätyä. Aikoinaan yksi hyvä projektikuntoinen -39 Taunus oli edesmenneellä Markku Pönkäsellä Hikiällä. numerolla 219 ajanut Erich Bauer ja Friedrich Riedl (220). Ford Kölnin joukkuetta edustivat mm. Maisemiksi on valikoitunut kirkkoja, eikä muuta liikennettä näy; yritäpä nyt pysäköidä kuvan ottamista varten keskelle risteystä Kallion kirkon eteen. 27 ADAC:n Deutschland Fahrt vuonna 1950 oli nelipäiväinen luotettavuusajo – mukana oli myös mopo-, skootterija kääpiöautoluokat. Mobilisti Senior 3/21 . 1 800 kilometrin reitti vei Hannoveristä Kölnin ja Frankfurtin kautta Müncheniin
Vaan hiljaista on ollut. . Huomaa maininta ”All Steel”, kori siis täysin terästä. Se, että verkot heitetään sakeimman mahdollisen rodi-lehden sivuille, mistä se kertoo. Vuosia sitten sain kuulla, että jossakin Joensuun tasolla oli säilynyt kuin uusi 1927-28 Studebaker. Erään museotarkastuksen yhteydessä näin yllättäen samanlaisen, 8 vuotta sitten Kaliforniasta jälkituodun. Ajelin taannoin Vaalimaan tienoilla kun yllättäen vastaan ajoi todella vauhdikkaasti siviili-Škoda vilkku katollaan, perässään kaksi VW poliisipakua. En ainakaan toistaiseksi pode mitenkään erityistä vetovoimaa sähköautoihin. mainostetaan kokosivun voimalla Goupilin sähköpakuja. Joskus sitä osuu näkemään toisen tekemän jutun, johon tekee mieli yhtyä joka solulla. Olihan minullakin kerran lähes tuollainen ja hyvä olikin, mutta väsähdin taas kerran liian varhain. Helsingin Sanomat kertoi taannoin tunnetun valokuvaajan, Aarne Pietisen alkuvaiheista. Se lienee pelmahtanut tänne Ruotsista jo vuosina 1957-59. uutiset321.indd 28 uutiset321.indd 28 30.8.2021 15.16 30.8.2021 15.16. . . Kesällä näin kolmannen MB 220S -avomallin. Sitten tuli yksi musta Hollannin lähetystön autona Helsinkiin. . Auto oli Tukkuliike Ipatoffin uutena ostama ja säilyttämä. Valtaosa ajatuksista, joista Anu Huttunen kirjoitti, istuu yhtä hyvin jonkun vanhan arvoauton tapaukseen. Silti, lievästi ihmetyttää, onko Norja sähköautoissa noin paljon meitä edellä. Avomallista 1959 MercedesBenz -mallia esim. Ostaja näkee paljon vaivaa saadakseen kokoon ensi-ilmeisen 1932 Nashin. Tuollainen puukorinen Packard Station Sedan vieraili merkin kokoontumisajoissa Helsingissä jotkut 20 vuotta sitten. . ei koskaan virallisesti tuotu maahan yhtäkään. . Ilmeisesti kanttimiehet eivät enää jaksa huomioida mitään metsien autoromuja, toisin kuin kanttihahmoisen rodin ihailija. Hänen isänsä oli opettaja, joka sittemmin perusti kivasti vaurautta tuovan puuKuvan auto ei liity tapaukseen. Ihmettelin, miksi letkan etummaisena paahtava Chrysler ei tajunnut antaa hälytysajoneuvolle ohituksen mahdollisuutta. En voinut olla lainaamatta oheista ostoilmoitusta. Auto oli harvinaista vuosimallia 1931 ja on tallessa kaverilla, jolle sen pian 15 vuotta sitten möin. En tajunnut, että tuo ”tilannetajuton törppö” olikin takaaajon kohde! Päivää myöhemmin selvisi, että mokoman huumekännisen pako pysähtyi vasta Virojoella piikkimattoon, yli 60 km myöhemmin. Eli varovaisuutta ennen kuin mennään puhumaan ainoasta. Siellä mm. Möin siksi, että hän oli nuori ja ehtivä. Uutisia&kuultua . Miksi sitten nuo puuviilu-kuviot kyljessä. Herkistyn yhä useammin miettimään sen kaksikin kertaa ennen kuin lauon jotakin ”ainoasta Suomessa”
29 sepäntehtaan Viipuriin. . Noina vuosina lasilevyille pystyi ottamaan kerralla ainoastaan neljä kuvaa. . Kertokaan nyt ihmeessä mitä Suomen Gutbrod-raadoista tiedätte. Sama ilmiö koettiin Borgwardin kohdalla: aluksi Borgward Kombin katoamisesta ei muka ollut tarvetta kantaa huolta – niitähän tuotiin valtavat määrät. Mobilisti Senior 3/21 . Hänen ottamansa 355 lasinegaa ovat nyt tutkija Satu Savialla tallessa, joukossa mm. Nyt maastamme löytyy tyypin vaalijoille kaikki kunnia – varmaan reilu tusina coupe-yksilöä, eikä niin huonoa olekaan, etteikö isketä kiinni entisöimään. Missä Pietisen monet autokuvat nykyisin ovat. Tulos: täydellinen vesiperä! Risto Pöyhönen on jo entisöinyt korin, mutta mikään ei etene. Piti olla Borgwardin henkilöauto, mieluiten coupe, joita taisi tulla uutena Suomeen viitisen. Tuotiinhan maahan näitä autoja sentään 44 kpl. Ilta-Sanomia maauutiset321.indd 29 uutiset321.indd 29 30.8.2021 15.16 30.8.2021 15.16. . Ei ehkä ihme, niillähän ajettiin mm. Piskuruisen kahden istuttavan, josta piti tulla Fiat Topolinon haastaja. Olin aika varma, että löytäisin siitä puuttuvan moottorin, vaihteiston ja mittarit Suomesta. Kuvalaina Suomen Peugeot -harrastajien Peugeot Retro-kerholehdestä. Pakko on näillä näkymin myöntää tappio – toivottavasti väliaikaisesti. Yksi heistä oli Pietisen 33-vuotias isä. Jotakin ehkä vieläkin hämmästyttävämpää on, että jopa Indenor-dieselillä kulkevat Peugeotin farmarit ovat pahiten kateissa. Vuonna 1918, punaisten saatua vallattua kaupungin, hyökkäsivät he Viipurin vankilaan, jonne oli jo aiemmin teljetty valkoisia. 2018 tempaannuin, tyhmästi liian myöhään, ottamana talteen ”sukuni autoedustuksen” eli 1951 Gutbrod Superiorin raadon. Helsingin Uutiset kertoi taannoin 1920-40 -luvuilla vaikuttaneesta harrastajakuvaajasta nimeltä Ragnar Nyberg. Voitonhuumassa punaiset teurastivat ketään erittelemättä yli 30 suomalaista valkoista vankia, joista enimpien vika oli kai olla ”rikas”. Lehti tuo esille, että pahiten ovat nyt Suomen varannoista katoamassa Peugeotin farmarityypit, etenkin 404:set. Eipä tullut muistettua, että presidentti Kekkonen sai tuollaisenkin auton lahjaksi. . vuoden 1930 otos Zeppelin -ilmalaivasta Helsingin yläpuolella
. Auto vaikuttaa nykyisellään ItäSuomessa. Missä moinen on älytty säästää. Siellä jollakulla, jolla on vahvaa MB taitoa ja osia näpeissään. Tiedetään, että Neukkulassa tehdään yhä, joskin jo teknisesti modernisoituna entisiä Saksan BMW ja DKW sotapyöriä – Ural, Dnepr jne. taulussa. 220S entisöitiin pitkähkön seisotuksen jälkeen uudelleen Nurmeksessa. . . Käy vaan mielessä esim. Taannoin edesmenneen laulajasanoittaja Pave Maijasen jo kertaalleen entisöimä Mercedes-Benz 220S 1962 on myyty uskottavalle taholle. Maakuntaan etsiytyy usein paitsi huomion arvoisia osaajia, myös heidän kartuttamiaan varaosia. Aikanaan autoon hankittiin Vietnamista täysin asiansa ajavat, ruostumattomasta teräksestä valmistetut puskurit. Uskottavan alkuperäiseksi tehty 1938-39 Ford Suomi-ambulanssina. Kumma, ettei sitä jatkokehitelty kuten neuvostomaan muita nelitahtisia. tapaus Mauno Enqvist ”uus-Wärtsilässä”, sata metriä pakkorajasta, jonka väärällä puolella sijaitsee vanha Wärtsilän kauppalamme. Tein aatelinjalta ajateltuna kämmin ja lainasin kuvan roddari Magazine lehdestä 2/21. Mauno vaikutti parhaat työvuotensa Heluutiset321.indd 30 uutiset321.indd 30 30.8.2021 15.16 30.8.2021 15.16. 30 . Kävikö kukaan lukijoistamme mahdollisesti paikalla. . IZ osoittautui Suomessa yllättävän kestäväksi, onhan se aika tarkka sotia edeltänyt saksalainen DKW. Miksi niiden valmistus silti loppui. Siinä kun suomalainen T-Ford harrastus on liukunut loivaan alamäkeen, puolalaiset räväyttivät ja järjestivät kesällä ”Euroopan Tja AFord-harrastajien Jubileen”. Mobilisti Senior 3/21 Uutisia&kuultua kuntiin muutama miljoona km.
Sitten kohtalo heitti hänet tuonne rajanpintaan. 31 Uutisia&kuultua singissä tuntien pääkaupunkiseudun autoromuttamot kuin omat sormensa. Sielläkin hän pihisi intoa ja yhteydenhalua, mm. Ei haitanne tietää, että Lappeenrannan kenttä on ilmeisimmin Suomen vanhin lajissaan. moottorin hyvinvoinnille elintärkeä vedenlämpömittarin yhteys sylinteriryhmään on poikki, voi ja ai. En hoksannut pyytää tarvittavia papereita, joilla todistan myyneeni auton. Etsit ehkä pitkään korjaajaa katkenneelle kapillaariputkelle. Syksyn vakiomuistettaviin kuuluva asia ovat harrasteauton vakuutukset. Kuten tarinoitua juttu 15.10.1970 ilmestyneeseen SOK:n Yhteishyvä -lehden ruotsinkieliseen Samarbete-versioon. Syyllistyin joku vuosi sitten epäsuorasti aika kivan auton vientiin ulkomaille. Mobilisti Senior 3/21 . Uskoisin, että enin osa iloitsi näkemästään, onhan kenttä ollut pitkään lähes hiirenhiljainen. Mallin on, ollessaan kunnossa, puolitaivaallisen juhlava ajolaite. Mutta, kun paikallislehti kertoi koneen kuluttavan taitolennossa 250 litraa tunnissa, sai tieto kaupungin yrmysuut laukomaan mielipiteitään jo heti seuravan päivän lehdissä. Pitkään seissyt ei ole takuulippu nopeasti nautittavaan ajo-onneen. Punaisilla oli siellä sotakoneita jo 1918 ja kesän 1944 karmeissa ilmasodissa kentällä tapahtui enemmän kuin missään muualla Suomessa. Auto on seissyt pitkään, pellit ovat hyvät, kaikki on äkkiseltään tarkastettuna tallessa, omistajia ei ole läjäkaupalla ja kysymyksessä on peijoonin näyttävä ja kaunis malli, niin neliovinen ja umpikorinen kuin onkin. Sen verran sivuista yhä saa selkoa, että syksyllä 1970 Ilkka Brotheruksen ansiokkaasti USA:sta takaisin ostama entinen Yrjö Buchertin Stutz oli vielä aika arkinen autonäky Suomessa. Se sinne asti istuminen otti muuten pyllyn päälle! Muutama vuosi sitten aina avulias Keijo Hirvonen Joensuusta soitti kehottaen: ”Ajakaa joku sinne katsomaan niitä osia joista Mauno nyt luopuu.” . Uteliaana ajoin katsomaan tapahtumaa moukarimaisen kovalla Toyota HH-60 maasturilla. Se on aika äskettäin ostettu Suomeen osina ja palautettu lentokuntoon täällä. Tarjottu auto on myös sen merkin vuosimallin viimeinen, jossa on rumpujarrut ympäriinsä. Se on niin imartelevaa, että harva kieltäytyy. Ennen kaikkia ostohinkuisia ajatuksia on tehtävä itselle selväksi, voiko tämä olla pitkässä juoksussa auto, joka mahdollistaisi heti kivat syyskauden ajoilottelut. . Nyt vakuutusyhtiö kanittaa viidettä vuotta autoa varastovakuutuksessani (noin 50 euroa vuodessa), eikä ota kuuleviin korviinsa puhetta, että olen myynyt sen. Takana on heiluriakseli. . Miten toimia. Kaikkea sitä harrasteinnostuksen alkuhuumassa tulikin tehtyä. Syytä muistaa ne monet nivelet, riski auton notkoisesta ryhdistä ja vaatimukset hyvistä iskunvaimentimista. Molemmat lehdet olivat iltalehtien tapaan Tabloid-tyyppisiä, joiden paperilaatu ei vuosia kestä ja lehti rapisee lattialle sitä mukaa kun sivuja kääntelee. Lämmityslaitteiston ja tuulilasin pyyhkimien vivut toimivat jumiutumisherkin vaijerein, jos niissä jokin jumittaa, pitää purkaa puoli matkustamoa ennen kuin ylletään edes korjaamaan. . uutiset321.indd 31 uutiset321.indd 31 30.8.2021 15.17 30.8.2021 15.17. Lappeenrannassa pörräsi heinäkuussa kuitenkin kone, jonka taivaalle ampaistessaan miltei päihitti sen äänen miehekkyydessään: North American AT-6 Texan. . Heitä tuntuu kuitenkin levinneen maakuntiin asti, joiden pyhä tavoite olisi tehdä Lappeenrannan kentälle ”Malmit”. Äkki-innostuksessa ostettu vähän enemmän töitä vaativa auto kun tapaa lässähtää ajamattomana pihanperälle, sinne nolosti hiljaa tuhoutuakseen. Tarjottiin 1960-mallista tunnetun laatumerkin autoa, vuosina 1960-68 tuotetun mallisarjan ensimmäistä tuotantovuotta edustavaa yksilöä. järjesti vuoden 1985 korvilla Steyr-Puch -tapaamisen sinne. Entä jos autoa pyydetään käyttösesongin ulkopuolella johonkin näyttelyyn, vaikka pidemmäksi aikaa autoliikkeen ikkunaan. Möin auton luotetulle suomalaiselle tutulle, joka huilautti sen pian eteenpäin Saksaan. Kuka itki, että bensamäärällä ajaisin vuoden mopolla, kuka, että kiihdytysäänien vuoksi sinä päivänä ei voitu paikata yhtäkään hammasta kaupungin klinikalla. Mittaripaketti on kyllä makean näköinen, mutta jos esim. Pitäisi olla maastavientitodistus, enkä saa kaveria jolle auton myin käsiini. Parasta olisi ehkä panna vakuutukset lepoon. . Konetta ohjasi Finnair-lentäjä Petteri Tarma. Lapsena totuin Utissa sotakoneiden ääniin ja niistä hienoin kuului ehdottomasti Brewsterille. Ruotsissa onkin käytettävissä vakuutus näyttelyn-, varastoinnintai korjaamolla olon ajaksi. Mutta muistissani on myös lista työmäärästä. Tuloksena ovat ehkä turhan monimutkaiset rumpujarrut. Niiden tehoa oli tehdas toki yrittänyt terävöittää kaiken maailman muka oivalluksilla
Ainakin kulutusarvio on ihan linjassa totuuden kanssa. . Kuvassa on 51 opiskelijaa. Muistan nähneeni joskus 50-luvulla mökkikylien koteina tai ainakin varastoina Konelalta ostettuja ryssänautojen tuontiin käytettyjä puulaatikoita. Suomalaiset lehdet tulvivat yhä tietoa vanhoista moottoripyöristä ja hyvä niin. Siinä on yhä kiinni sen alkuperäiset keltaiset traktorikilvet. Sama aiheeton vakuutuslaskutus koskee Fergusonin traktoria, jonka appeni osti uutena 1958. Traktori on lopen uupunut, eikä sitä ole edes yritetty käynnistää vuosikausiin. . hirvivahinkovakuutuksen. Kynäilin tuon jutun Autoliiton Auto ja Liikenne -lehteen joskus 1970luvun lopulla, ennen potkujani Autoliitosta. Olin käynyt Pariisin Autonäyttelyssä ja purin hämmästystäni Daihatsu Charaden kulutuksen pienuudesta. . Oheinen mainoskaappaus on lehdestä, joka ilmestyi Tampereella 30.9.60. Leike ilmestyi 22.11.1953. Maksan silti näemmä yhä maailman ääriin seisotusajan vakuutusta, koska en tunnesyistä suostu palauttamaan siihen uutena istutettuja kilpiä. Se, että S.P.J. Tuollaisia tuskin tuotiin Suomeen yhtäkään. Ne pitäisi palauttaa, jotta saan irti mm. Neliportaisella vaihteistolla se kulki yhdellä litralla 60 km/h nopeudella 19 km. Oheinen mainos on lokakuulta 1957. . Mallia oli USA:ssa tarjolla myös automaattivaihteisena. Ehkä harvemmin tulee esille länsipyörien ja itäpyörien hintaerot. Itävaltalaiset opiskelijat lyömässä VW Kuplaan ahtautumisen maailmanennätystä jenkeiltä. Paremminkin se kuvaa rehellisesti sen ajan tunnelmia ostettaessa entisen vihollisen tuotetta. Mitkä neukkuautot tuotiin puulaatikossa, ZIM. Milloin merkkiä FIAT kirjoitettiin uutiset321.indd 32 uutiset321.indd 32 30.8.2021 15.17 30.8.2021 15.17. . Sieltä saisi ehkä yhä noudettua hyväpeltisen jälkituontina. Pyh! . . 32 . Mobilisti Senior 3/21 Uutisia&kuultua . Se, että Hillman oli eräässä vaiheessa osa USA:n Chrysleriä, vaikutti siihen että merkkiä yritettiin tosissaan myydä valloissa. Jälkeenpäin luettuna ei tuossa selvästi maksetussa kehussa mitään nolosteltavaa ole. Suomessa tehty Hopeasiipi oli vastaavan kokoluokan NSU:ta kalliimpi. Keinänen niitä tuossa möi, olisiko viite, että eräät DDR-autot tuotiin myös puulaatikoissa, avomallitko
Mobilisti Senior 3/21 . parhaan saatavissa olevan, joka kertoo meiltä ryöstetystä Karjalasta nyt. Etelä-Saimaa -lehdessä oli laaja henkilöjuttu Markus Lehtipuusta. Päästäpä käymään siellä. . Lahdenpohjaan on kuvanoton paikalta matkaa vain 36 km, ja silti paikka jäänee arvoitukseksi nykysuomalaiselle. Ei taida edes auttaa kertoa, että Lahdenpohja oli suomalainen kauppala vuoteen 1939 – jolloin itäystävämme kaappasivat sen meiltä, ymmärtäisin, hyvin ehjänä. Niistä 21 jäi jaossa DDR:n puolelle palvellen siellä pitkälle 70-80-lukua. Lahdenpohja menetettynä asuinalueena kummastuttaa. Natsi-Saksa laski hyökätessään itään joukkojensa nopeat siirrot hyvien vetureiden ja junien varaan. 33 Uutisia&kuultua vielä pilkut kirjainten välissä. Hän on kirjoittanut kymmeniä matkaoppaita, mm. Näitä komeita höyryvetureita tehtiin 1939 Borsig und Krupp -tehtailla 60 kpl. Sinnepäin mentäessä se toimikin, mutta paluumatkalla moni rataosuus oli pommitettu rikki. Huippunopeus oli 140 km/h. Kirjoittajan, Emanuelle Andrullin, mukaan kuvan näköisellä bussikkeella ajettiin – tai yritettiin – ajaa linjaa Torino-Genova-Nizza vuonna 1904. Matkanopeus oli kuulemma 13 km/h. kartano, jonka pihalle vuonna 1939 jäi avomallinen iso Peugeot. Vanha kauppala on kuin täysin unohdettu mielistä. Suomeen ei kai saatu ainuttakaan Trumania. Aika samalta näyttäviä olivat ne kymmenet näkemäni veturit, jotka puuskuttivat Utin rautatieaseman ohi päivittäin vuosina 1946-52. . Ei taida onnistua. Sitäkin voisi pohtia, miksi Suomen aikoinaan omistama Enso (5 km Imatralta) on nyt vaikeasti tajuttava ja äännettävä joku Zelapursk, nimi, jota me uusien isäntien mieliksi sitten tavaamme. Kuitenkin siellä oli paljon nähtävää, mm. Kuva auto on vuosimallia 1903. Päinvastoin, täältä revittiin jopa kiskoja sotakorvauksena itään. Ne olivat USA:n itäystävälle toimittamia Trumaneita, jolla suomalaista sotakorvaustavaraa vietiin itään. Auton omapaino oli 3 tonnia. Trumanin ”varoituspilli” oli mölytasossa aivan omaa luokkaansa, ja sillä veturikuski Veli Vasilí varmaan ilahdutteli itseään saaliineen kotimatkallaan. . . Onhan tuo ”Enso” niin vaikea ääntää… Kukaan ei silti puhu suurfirmasta nimeltä Zelapursk-Gutzet. Ja paljon muutakin. Aavistelen, että korkeintaan joku 2 % suomalaisista osaa kertoa paikan nimeltä Lahdenpohja sijaitsevan Laatokan rannalla, aika heti Uukuniemen jälkeen, aivan Sortavalan kupeessa. uutiset321.indd 33 uutiset321.indd 33 30.8.2021 15.17 30.8.2021 15.17
Kun tehdas sitten jäi kostonhimoisen puna-armeijan saaliiksi, siirrätti itäystävä tehtaan junakuljetuksina Moskovan lähelle ja pystytti sen uudelleen muutamassa viikossa toimivaksi. Vasemmalla yliinsinööri Jorma Ikonen, oikealla ylikomisario Markku Väinölä. Mielenkiintoinen on myös tieto, että F9:n kohdalla entinen Horch-tehdas teki korit, Chemnitzin moottorit ja Audin tehdas hoiti korien kokoamiset. Yksi selitys kaksitahtisten DDRautojen harrastuksen elpymiselle on ehkä niiden vahva peltija runkorakenne. Ensin Saksassa, siellä ylpeyttä nostavana uutena Opel Kadettina (tosin vähän erilaisella maskilla). Kaappasin Retro-lehdestä no: 127 vuoden 1954 tuontilukuja, joita ei kai muuten hevin löytäisi, kuten: IFA 2 500 kpl, (1949-54 yht.), sekä F8 puusta tehdyllä, että F9 teräskorilla, 6 624 kpl. Ko. Eikä aiheetta. . . Sipoossa vaikuttava Atro Jaako on näyttänyt mallia. F9-mallia valmistettiin 1950-56 yhteensä 38 783 kpl, joista 1.330 oli avomalleja. Sitten, vauhtiin päästyään, niitä myytiin 1940 mennessä tämän näköisinä luokkaa 190 000 kpl. Tällainen myynti-ilmoitus tekee levottomaksi, ainakin minussa se romanttisen ”säilytuutiset321.indd 34 uutiset321.indd 34 30.8.2021 15.17 30.8.2021 15.17. Jukka Riikonen osasi kertoa ketkä edustivat poliisikuntaa julkaisemassamme kuvassa, jossa uusi Toyota Land Cruiser HJ-61 lahjoitetaan poliisimme käyttöön. Järjettömän upeaksi entisöity, ehkä 1955 Opel-Mosse. Mobilisti Senior 3/21 Uutisia&kuultua . . 34 . Uusi Mosse sai nopeasti aloitetusta alkutuonnista (1949) alkaen Suomen kansan nurisemattoman suosion. Arinta osaa ovat moottori ja pisteosat, mutta Pöljässä vaikuttava Riku Kukkonen on kyennyt palvelemaan osissa odottamattoman tehokkaasti ostettuaan koko VaraHaka Oy:n (viimeinen maahantuoja) Wartburgosat. Kuluva vuosi on Suomessa merkinnyt Ifan ja Wartburgin suosion nousua. Ensin pyörilleen ja sitten MR-kuntoon elpyi musta F9 1954 ja pian nähtäneen pahaan jamaan päässeen kahden istuttavan Wartburg Sportin jälleensyntyminen. autotyyppiin on varastoitu valtava määrä historiaa
Edellisen Senior-lehden kansikuvaa ei saatellut minkäänlainen kuvateksti. Malli päästettiin kuitenkin liian kypsymättömänä markkinoille ja maine lommoontui heti kättelyssä. Silti, eiväthän nuo ajetut 124 000 km ole voineet ehdyttää autosta kaikkea sen hohtoa. näyttävimmän Fregater-mallin, Admiralin. . Aika ilmeistä, että V-16 moottorilla kulkenut Cadillac ei koskaan ole edes hipaissut Suomen maakamaraa. Lisäksi oli laatuongelmia, rattivaihteisto oli uuvuttavan pitkäliikkeinen, eikä ajo-ominaisuuksiin oltu tyytyväisiä. Olisiko silti syytä ottaa ennakoiden talteen. Onni Hakulinen Orimattilasta on ehkä pisimpään vaalinut Fregaten nimeä ja entistänyt mm. Suomessa manattiin myös auton miljoonia turhia rasvanippoja. Aluksi moottoriksi kun tarjottiin 15 vuotta vanhaa 60 hv rivinelosta. Setäni luopui sittemmin kilpailuista, koska ilmailu vei hänet täysin. Intoa vanhan Fregaten liikenteessä pitämiseen on turruttanut paitsi olematon tietotarjonta, myös varaosien huono saanti. Mobilisti Senior 3/21 . Keinänen ja toiseksi viimeisenä ainakin on Wäinö Bremer. 35 Uutisia&kuultua täjän”. . Kansikuvan autot ovat olleet kaikki Turunja Porin läänin -kilvissä ja autojen käyttäjä on ilmeisesti ollut tuntemattomaksi jäänyt leipomo. On kai sitä sentään: vähäiset käyntiäänet, vuosien mittaan nopeasti voimistuva harvinaisuus, ehkä jopa nautittavuus. Haukotuttaako vai himottaako. Moni ei nähne mallin kohdalla kuin rahdun vertaa mielenkiintoista – ellei sitten jonain vetoautona. Kuva vuoden 1998 Collectible Automobile-lehdestä. Olemme julkaisseet saman nyt Retrossakin näytetyn kuvan vuosia sitten, aika lailla epävarmoina henkilöistä. Kun vuonna 1960 valmistus päättyi, myyty oli vain 163 383 kpl. uutiset321.indd 35 uutiset321.indd 35 30.8.2021 15.17 30.8.2021 15.17. . Joku noista varmasti oli S.P.J. Renault Fregatesta piti 1951 marraskuusta tulla gansteri-Citikan ja menohaluisen Peugeot 203:n haastaja. . Aika paljon puhuu vastaan: ehkä tuon USAkauden laatuheikkoudet, isohko ruokahalu, hiipuva huoltoverkosto, ammoisen maahantuojan selvä ”taakse poistu”-asenne, jo esiin pulpahtaneet EU-polttomoottorivainot ja ehkä eniten —siviilirohkeuden puute
teksti: Kimmo Koistinen kuvat: John Stuttard ja Mobilistin arkistot, Helsingin kaupunginmuseo Pariisin olympiakisojen kotiin palaavia urheilijatähtiä kuljetetttiin autoparaatissa Helsingin halki vuonna 1924. 36 . rollsroycekirja.indd 36 rollsroycekirja.indd 36 30.8.2021 16.22 30.8.2021 16.22. Mobilisti Senior 3/21 Nuoren Suomen unohdettu Rolls-Royce -huuma Sir John Stuttardin uusi kirja palauttaa mieliin Rolls-Roycen hätkähdyttävän vahvan aseman maamme luksusautomarkkinoilla. Syystä tai toisesta hulppeutta kesti kuitenkin vain hetken ja sitten monet Hopeahaamuista myytiin takaisin Englantiin tai muualle ulkomaille. John Stuttardin ansiokkaan teoksen kantta komistaa Nikolajeffin mainos vuodelta 1907 – Akseli Gallen-Kallelan käsialaa aivan kuten kuuluisampi BilBol -julistekin. Pian itsenäistymisen jälkeen Suomeen tilattiin Silver Ghost toisensa perään, vieläpä kaikkein arvostetuimman brittipaja Hooperin korittamina. Tässä Paavo Nurmi ja tätinsä rouva Nieminen puolustusvoimien RollsRoycen kyydissä Esplanadin puiston nurkalla
SA-HK:n alkuseurakunta K.L.B.:n johdolla taltioi Askolinin autona tunnetun Koskenkylän kartanon 1921 Silver Ghostin. Mobilisti Senior 3/21 . Kielimuurin – tai ruotsi mukaan lukien kaksikin – ylittäen hän on dokumentoinut kaikkien Suomeen ennen sotia tuotujen Rolls-Royce -autojen vaiheet sillä tarkkuudella kuin se on ollut suinkin mahdollista ja relevanttia. Tukholmalaisen Nordbergs Karosserin touring-korilla uudelleen puetuista autoista vain yksi säästyi. Selkeää selitystä innon nopealle hiipumiselle ei ole löydettävissä, mutta ilmeisesti Rolls-Roycen imago kuninkaallisten ja miljonäärien automobiilina alettiin tiedostaa turhankin hyvin suomalaisten keskuudessa, eivätkä useat omistajat kehdanneet enää näyttäytyä niin huomiota herättävässä taideteoksessa. Rolls taisteli sodanjälkeisen materiaalipulan kanssa, eikä saanut alustoja ja niiden voimalinjoja täyttämään omia laatunormejaan kuin vasta kuukausia myöhässä. Suomalaisharrastajat tuntevat toki pari uutena tai melko uutena tänne saatua Rolls-yksilöä, mutta Stuttard on onnistunut kaivamaan esiin tiedot suoranaisesta R-R -buumista, joka iski täkäläisiin rahamiehiin vuosina 1919-20. Vaikka Nikolajeff toimi tässäkin kaupassa virallisesti maahantuojana, yhtiö onnistui jättäytymään Rosenlewien ja brittien vähitellen kuumenevan riitelyn ulkopuolelle. Ekman myi keskeneräisen projektin vuonna 1981 Pertti Nikkilälle, joka saattoi projektin loppuun. Tärkeimmät lähteet ovat olleet Rolls-Royce -tehtaansekä Hooperin koripajan arkistot ja tilauskirjat, mutta hänen on täytynyt kahlata läpi myös huomattava määrä suomalaista yritysja henkilöhistoriaa. Mutta kuten Stuttardin erittäin mielenkiintoiset otteet projektia suvun puolesta vetäneen Conrad Rosenlewin ja Rolls-Roycen sekä Hooperin kirjeenvaihdosta osoittavat, ei yhteinen taival ollut mitenkään ongelmaton. Vuonna 1964 kerho myi auton Martin Ekmanille, joka aloitti puuttuvien osien hankinnan ja entisöinnin. Tällä välin Hooperilla erittäin yksityiskohtaisen tilauksen vastaanottanut myyjä olikin vaihtanut työpaikkaa, eikä pajalla tiedetty enää aivan tarkasti, miten korien kaikki detaljit oli tarkoitus toteuttaa. Etenkin ensimmäisten kahden auton kohdalla asiat menivät pieleen jo laivausvaiheessa, Yksi kolmesta Rosenlewin veljesten autoista kuvattuna Porissa vuonna 1954. Itse asiassa koko ylenpalttinen hankinta alkoi ajautua vaikeuksiin heti alussa, kun Conrad oli käynyt henkilökohtaisesti tekemässä tilaukset alustoista ja koreista Lontoossa. Se, miksi tästä R-R -innostuksesta ei tiedetä enää juuri mitään, johtuu siitä, että jokunen tilaus peruttiin jo ennen auton valmistumista ja tänne saapuneistakin monet autot myytiin takaisin ulkomaille vain parin vuoden sisään. Perässä seurasi maamme mittakaavassa vaikuttava liuta vastaavia tilauksia muiden rahamiesten toimesta ja merkin edustajalla, Nikolajeffilla, on täytynyt olla hetken aikaa hyvin optimistinen käsitys tulevaisuudesta. Kolme Ghostia Poriin Rosenlewien Rolls-trio Porin tienoolla oli ilmeisesti ahkerimmin käytettyjen joukossa ja pysyi katukuvassa pitkään. 37 S ir John Stuttard on tehnyt valtavan selvitysja taustatyön laatiessaan kirjaansa ”Pre-War Rolls-Royce Motor Cars with a Finnish Connection” (eli suomeksi suunnilleen Toista maailmansotaa edeltävät Rolls-Roycet suomalaisyhteyksin). rollsroycekirja.indd 37 rollsroycekirja.indd 37 30.8.2021 16.22 30.8.2021 16.22. Pioneereina toimivat Rosenlewin kolme veljestä, joista jokainen tilasi identtisen 6 hengen avo-touringin Hooperin korilla
rollsroycekirja.indd 38 rollsroycekirja.indd 38 30.8.2021 16.22 30.8.2021 16.22. Mobilisti Senior 3/21 kun varta vasten erikoistilattuihin valtaviin kuljetuslaatikoihin ei toimitettukaan sovittuja vesitiiviitä suojapeitteitä. Kolmanteen autoon tehtiinkin jo monia muutoksia edellisten saaman palautteen pohjalta, mutta Rosenlewien ja Hooperin välit pysyivät pitkään jäätävinä. Auto otettiin nuoren Suomen puolustusvoimien edustuskäyttöön ja on tällä hetkellä Sotamuseon kokoelmissa. Tilanne kyllä normalisoitui parin vuoden kuluttua, mutta vuonna 1927 yhä tyytymätön Conrad Rosenlew päätti ratkaista kaikkien kolmen auton jäljellä olevat ongelmat lopullisesti: hän teettäisi niihin kokonaan uudet korit ruotsalaisella Nordbergilla. Samalla hän voisi näpäyttää Hooperia, poistattamalla heidän aikaansaannoksensa ja korvaamalla ne pohjoismaisten ”metsäläisten” paremmilla vastaavilla. Auton nykyinen haltija on Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fiber Oy. Ilmeisesti vaivannäkö kuitenkin kannatti; autot palvelivat vielä vuosia ja yksi on olemassa yhä tänäkin päivänä, Nordberg-koreineen kaikkineen. Auto on ollut koko ajan yhtiön ja sen myöhempien inkarnaatioiden omistuksessa. ISBN 978-0-9933749-2-0 . Helsingin villakehräämön Oy (myöh. Kuvassa auton kanssa poseeraavat Münchenin olympialaisten kultamitalistit Lasse Viren ja Pekka Vasala. 38 . Kiinnostuneet voinevat tiedustella teosta The 20-Ghost Club Limitediltä Englannista. 1920 Silver Ghost Hooper Torpedo Double Phaeton myytiin uutena Kemi-yhtiön johtokuntaan kuuluneelle liikemies Johan Weckmanille. Kunnioitettava saavutus, etenkin kun kyseessä on täysin epäkaupallinen hanke. Tilaajat olivat tyytymättömiä myös moniin yksityiskohtiin, kuten pyörien ja lokasuojan väliseen tilaan, joka oli liian ahdas lumiketjuille. Hän on joutunut selvittämään suomalaista arvonimistöä, yritysten toimialoja ja omistussuhteita luodakseen etenkin maamme historiaa ja olosuhteita tuntemattomille eheän kuvan tilanteesta Suomessa 1900-luvun alkupuolella. Rolls-Royce valoi öljyä laineille huomauttamalla omassa kirjeessään, että herrat Hooperilla olisivat kyllä varanneet riittävästi tilaa lumiketjuille, jos heille olisi kerrottu asiasta etukäteen. Sir Stuttardilla on taatusti riittänyt haastetta kirjan kanssa. Stuttard toteaa analyyttisesti, että erittäin vaativa, täysin puhtaalta paperilta aloitettu – koska Conrad Rosenlew ei halunnut autojen perustuvan mihinkään aiemmin toteutettuun peruskuosiin – korinrakennushanke joutui vaikeuksiin vain puutteellisen kommunikaation ja molemminpuolisten väärinkäsitysten takia. Novita) onnistui vuonna 1965 tuoda maahan tämä 1935 Rolls-Royce 20/25 Park Wardin Sedanca de Ville -korilla. Yhtiö huomauttikin koko liiketoimen muuttuneen heidän puoleltaan tappiolliseksi. Nordbergillä oli hieman ihmetelty Rosenlewien suurieleisyyttä, kun ensimmäisen korinvaihdosauton tuonut kuljettaja asettui asumaan tukholmalaiseen hotelliin koko rakennusprosessin ajaksi. Uutena pietarilaispankkiiri kenraalimajuri Davidoffille myyty 1915 Silver Ghost (27CB) Barker-Tourer päätyi sisällissodan ja vallankumouksen tuulissa Venäjältä Suomeen
rollsroycekirja.indd 39 rollsroycekirja.indd 39 30.8.2021 16.22 30.8.2021 16.22. Tässä auto on Pallopaita-mainoksineen teekkarien vappuparaatissa Helsingissä keväällä 1960. Jalavalta auto jatkoi Aulis Pakulalle Svartvikin automuseoon. 39 Erik Rosenlewin kuoltua 73TW-runkonumeroa kantanut auto myytiin Reima Pukine Oy:n Olavi Jalavalle. Nykyisin Erik Rosenlewin Rolls-Roycen omistaa Bernt Ehrnrooth, jonka äidin isoisä osti auton uutena. Nyt 73TW on palannut sukuun. Auto on ollut harrastekäytössä 50-luvulta lähtien, ja ehkä useimmin nähty lajityyppinsä edustaja suomalaisissa autotapahtumissa vuosikymmenten varrella. Mobilisti Senior 3/21
Myös voimaa oli pula-ajan mittapuilla paljon; taakse sijoitetussa kaksitahtimoottorissa oli kaksi sylinteriä ja täydet 500 kuutiota. Vuosina 1931-34 valmistettiin kaikkiaan 4 000 Pionieria, eli mistään vitsistä ei ollut kysymys. Framo Piccolo oli muihin aikansa pikkuautoihin verrattuna voimakas ilmestys, pyöriäkin täydet neljä. Ensimmäinen menestystuote oli kolmipyöräinen Goliath Pionier, joka oli pula-ajan Saksan monien kääpiöautojen joukossa laatutuote. Jan Enqvist Carl Borgward siirtyi hyötyajoneuvoista henkilöautobisnekseen 30-luvun taitteessa. Yksinäinen etupyörä välitti tantereeseen sen, mitä yksisylinterisen kaksitahtimoottorin viidestä hevosvoimasta oli voimansiirron jälkeen jäljellä. Mobilisti Senior 3/21 Ylpeys käy lankeemuksen edellä Tämän vuosituhannen autoilijalle kymmenessä sekunnissa sataan kiihtyvä pikkuauto on 180 km/h huippunopeudestaan ja monista turvallisuusjärjestelmistään huolimatta sopiva korkeintaan torikassiksi. Kuva on otettu Berliinin kansainvälisessä autonäyttelyssä 1934, jolloin uusi komento oli jo näyttävästi läsnä kaikkialla. Myöhemmin moottori kasvoi 250-kuutioiseksi, mikä nosti huipputehon seitsemään hevosvoimaan. surkukaapiot.indd 40 surkukaapiot.indd 40 30.8.2021 16.02 30.8.2021 16.02. 40 . Hänelle olisi vaikea selittää, millaisia rakkineita takavuosikymmeninä tarjottiin järkiratkaisuiksi arjen tarpeisiin
41 Osattiin Englannissakin. Mobilisti Senior 3/21 . Scootacarin tuotanto ylsi 1934-39 noin tuhanteen autoon, joista viimeiset varustettiin 250-kuutioisilla isolohkomoottoreilla ja oikealla kolmivaihteisella vaihteistolla. Scootacaria mainostettiin myös puutarhurin parhaana ystävänä, jonka lisävarusteena tarjottavan tavarankuljetuslaatikon mukana kulki kaikki tarvittava. Vuonna 1934 jousittamattomaan alustaan kuitenkin asennettiin 98-kuutioinen Villiers-kaksitahtimoottori ja ”auto” hyväksytettiin tieliikennekäyttöön. Vaikkei härveli omin voimin liikukaan, sopii se esimerkiksi siitä, mitä ihminen on valmis kärsimään päästäkseen matkustamaan edes auttavasti luonnonvoimilta suojattuna. Nykytarkkailija näkee kuvassa lähinnä moottoroidun ämpärin. Kuvassa ei ole ajoneuvo, ei edes kääpiösellainen, vaan kahdenistuttava moottoripyörän sivuvaunu Englannissa vuonna 1970. Rytecraft Scootacar oli alun perin suunniteltu sähkökäyttöiseksi huvipuistoautoksi. surkukaapiot.indd 41 surkukaapiot.indd 41 30.8.2021 16.02 30.8.2021 16.02
Olemukseltaan Maico oli jopa hyvännäköinen ja selvästi kääpiöluokan eliittiä. Saksassa asiat olivat aluksi huonommin kuin 30-luvun taitteen suuren laman aikaan, ja Iso-Britanniakin oli köyhtynyt sotaponnistuksissaan varjoksi entisestään. Olisi silti harhaa kuvitella sen olleen miellyttävä matkantekoväline 50-luvun Suomen nimismiehenkiharoissa ja rospuutoissa. surkukaapiot.indd 42 surkukaapiot.indd 42 30.8.2021 16.02 30.8.2021 16.02. Mobilisti Senior 3/21 Sodan jälkeen kääpiöautojen suurvallat Saksa ja Englanti jatkoivat siitä mihin oli jääty. Takamoottori ja keskusputkirunko edustivat tyylipuhtaasti Ledwinkan/Porschen böömiläistä koulukuntaa, joskin rajusti pienennetyssä mittakaavassa. 42 . Champion-kääpiöauto sai alkunsa ZF:n insinöörien suunnittelupöydillä vuosina 1947-48. Championeja tuskin Suomeen saatiin, mutta Importer Oy paikkasi vahingon tuomalla kolme Maico 400:sta 1956-58. ruohonleikkurityyppinen narukäynnistys, joka tapahtui auton ulkopuolelta. Voimanlähteeksi valittiin 200-kuutioinen yksisylinterinen ruohonleikkurinmoottori, jota terästettiin autokäyttöön mekaanisella ahtimella. Kuvissa esiintyy esituotantovaiheen urheilumalli, jonka hienouksien puutteisiin voitiin lukea mm. Niitä saatiin vuoteen 1958 mennessä kaupaksi yli 5 000 kappaletta, mutta sen jälkeen kääpiöiden aika oli auttamattomasti ohi. Myöhemmin Champion ajautui erinäisten käänteiden jälkeen kaksipyöräisten valmistajana tunnetun tübingeniläisen Maicon haltuun ja jalostui lopulta Maico 400 -malliksi
Messerschmitt teki jotain oikein, sillä sen valmistamat kääpiöautot olivat heimonsa menestyksekkäimpiä noin 40 000 kappaleen valmistusmäärällään. Pidemmälle asiassa ei ehditty edetä ennen kuin Kleinschnittgerin tarina katkesi konkurssiin. Moottoripyöräedustuksistaan paremmin tunnettu Otto Brandt Oy toi kolmen kappaleen koe-erän saksalaisia Kleinschnittger-urheilukääpiöitä. Ensimmäiset Messerschmittit toi maahan Haka-Auto, mutta edustus siirtyi pian Wäinö Bremerin Importer Oy:lle, jonka kautta useimmat yksilöt maahan saapuivat. surkukaapiot.indd 43 surkukaapiot.indd 43 30.8.2021 16.02 30.8.2021 16.02. Mikään ihmisen keksimä ei ole liian vähäväkinen kilpaa ajettavaksi. Vahinko vain, ettei pikiteitä Suomessa merkin huippuaikoina juuri ollut. Hyvällä kestopäällysteellä kääpiöautojen eliittiä oli kolmipyöräinen, peräkkäin istuttava Messerschmitt. Maineikkaan lentokoneenvalmistajan kiinnostus maakulkuneuvoihin oli syntynyt hyvin käytännöllisistä lähtökohdista, kun saksalaisilta oli kielletty lentokoneiden valmistaminen hävityn sodan jälkeen. Mobilisti Senior 3/21 . Jälkimmäinen harjoitti Suomessa merkittävää kokoonpanotoimintaa kasaamalla osista 1 200 Lloyd Alexanderia, joka oli 400:n nelitahtimoottorilla varustettu seuraajamalli. 43 vas. Suomen-maahantuojina toimivat Oy Optagran Ab ja vuodesta 1954 alkaen Laatuvaunu Oy. Tässä Lloyd 400 kiipeää jotain keskieurooppalaista mäkikoetta keulalle poikittain sijoitetun kaksisylinterisen ja -tahtisen moottorinsa kaikkien 13 hevosvoiman turvin. Alkuperäisessä F125-mallissa oli satapiikkinen 5,4 hevosvoimainen kaksitahtimoottori, myöhemmässä F250:ssä teho miltei kolminkertaistettiin 250-hevosvoimaisen ILO-moottorin avulla. Heinkel seurasi Messerschmittin esimerkkiä Heinkel Kabinenrollerillaan, mutta Junkers tyytyi valmistamaan muita kulutustavaroita, kuten kaasukäyttöisiä vedenlämmittimiä, jollainen löytyy yhä allekirjoittaneen kellarista
Niiden lisäksi isompaa mallia valmistettiin Ranskassa meille tuntematon määrä nimellä Avolette. surkukaapiot.indd 44 surkukaapiot.indd 44 30.8.2021 16.02 30.8.2021 16.02. Kaksipaikkainen oli melkein 200-kuutioisen Fichtel & Sachs -moottorinsa ansiosta kevyempää sooloautoa nopeampi; valmistaja ilmoitti ensin mainitulle jopa 85 km/h huippunopeuden. Mobilisti Senior 3/21 Stuttgartilainen Egon Brütsch kehitteli 50-luvun mittaan hengästyttävän määrän erilaisia kääpiöautomalleja. Brütsch Rollera ajoittuu vanhahtavammasta ilmeestään huolimatta samoihin aikoihin kuin Brütsch Zwerg. Kaksipaikkaisia valmistettiin Brütschin nimellä 12 kappaletta ja yhdenistuttavia neljä. Suomessa sen paremmin Brütschiä kuin Avoletteakaan on tuskin koskaan nähty kuin valokuvissa. Tarkoituksena ei vaikuta olleen laajamittaiseen sarjatuotantoon pyrkiminen, vaan ideoiden lennätteleminen siinä toivossa, että lisenssejä saataisiin kaupaksi isommille toimijoille. Kuvien autot ovat mallia Brütsch Zwerg, josta valmistettiin 1955-57 kaksipaikkaista (vas.) ja yhdenistuttavaa muunnosta. 44 . Näitäkin valmistettiin tiettävästi lisenssillä Ranskassa
Vai mitä sanotte Reyonnah Roadsterista. Hannoyerin hienouksiin kuului mm. surkukaapiot.indd 45 surkukaapiot.indd 45 30.8.2021 16.02 30.8.2021 16.02. 45 Eivät ranskalaiset tietenkään kääpiöhärveleiden kohdalla pelkkien lisenssien varassa olleet. Pariisissa vaikuttanut herra Robert Hannoyer pani 40-luvun lopun niukkoina vuosina merkille, että suurin osa kaupungin yksityisautoista liikkui kaduilla vain kuljettaja kyydissään. Lisäksi kääpiöautoihin pätee sama kuin muihinkin automaailman ääri-ilmiöihin: kun ranskalainen panee tuulemaan, putoaa naapureilta helposti alaleuka. sähköstartti, mutta mikään ei auttanut – idea oli haudattava kuudentoista prototyypin valmistumisen jälkeen. Montlhéryn radalla ajetuissa virallisissa testeissä puhkaistiin kääpiöiden joukossa miltei saavuttamaton 100 tuntikilometrin haamuraja. Istuinja voimansiirtojärjestelyiltään Reyonnah muistutti paljon tunnetumpaa Messerschmittiä, mutta erikoisuutena oli etuakseli, joka oli ahtaissa paikoissa viikattavissa auton alle niin, että laitteen saattoi työntää sisään vaikka kotinsa ulko-ovesta. Huolimatta siitä, että moottori oli vain 125-kuutioinen AMC, Hannoyerin suorituskyky oli hämmästyttävä. Mobilisti Senior 3/21 . Looginen johtopäätös oli, ettei tavanomaisten autojen vähintään neljän hengen kapasiteettia tarvittaisi juuri mihinkään. Niinpä Hannoyer alkoi suunnitella kevytajoneuvoa, jonka merkiksi tuli idean isän sukunimi luettuna oikealta vasemmalle
Työläisten ja talonpoikien paratiisissa lähestymiskulma oli tosin toinen, sillä Serpuhovin moottoripyörätehtailla suunniteltu ja rakennettu SMZ S-3A -kääpiöauto oli virallisesti vain vammautuneiden kansalaisten saatavissa, kuten edeltäjänsäkin, 40-luvulla sotainvalidien käyttöön suunniteltu kolmipyöräinen S-1:kin. Toiminta jatkui vaihtelevista suhdanteista huolimatta lopulta aina 80-luvun lopulle saakka. Vuonna 1970 serpuhovilaiset esittelivät viimeiseksi jääneen moottoroidun pyörätuolin kehitysversion mallinimellä S-3D. Ennen kuin kukaan ehti edes pelästyä, Willam hypähti kanaalin ylitse Englantiin ja poimi samalla nimeensä ylimääräisen i-kirjaimen. Vielä 70-luvulla esimerkiksi Pietarin liikenteessä S-3A näytti olevan yleisin yksityiskäytössä oleva kulkuneuvo, mikä pisti ihmettelemään kuinka paljon invalideja voi ollakaan. Mobilisti Senior 3/21 Neuvostoliiton kääpiöloikka ajoittuu 50-luvun lopulle, jolloin konseptin parhaat ajat alkoivat lännessä olla takanapäin. 46 . Hienouksiin kuuluivat kokoteräskori ja nelivaihteinen vaihteisto, mutta IZH-moottoripyöränmoottori oli kovilla melkein 500 kilon painoista koteloa liikutellessaan. surkukaapiot.indd 46 surkukaapiot.indd 46 30.8.2021 16.02 30.8.2021 16.02. Pitkäaikaisin malli oli vuosina 1958-70 tuotannossa ollut S-3A, jota lennätti kuljettajan taakse sijoitettu 350-kuutioinen kaksitahtinen moottoripyöränmoottori. Ranskassa LAWIL:ia myytiin nimellä Willam, ja vieläpä paremmin kuin Italiassa konsanaan. Korit olivat valmistusmaasta ja myyntinimestä riippumatta metalli/lasikuiturakenteisia ja mallit monet kuvan erähenkisestä avomallista pienoispakettiautoon asti. Kaikki SMZ-mallit varustettiin käsihallintalaittein, erikoistilauksesta jopa yhdellä kädellä käytettävin. Englannissa myydyn William-kääpiön juuret olivat tukevasti Pohjois-Italian Lombardian muhevassa mullassa. Vuonna 1967 perustettu LAWIL oli Lambrettan ja Innocentin yhteishanke, joka perustettiin valmistamaan pienoiskulkuneuvoa Lambrettan 125-kuutioisen skootterinmoottorin ympärille
Luultavasti Pohjoismaissa ei lopulta nähty yhtään Friskyä. surkukaapiot.indd 47 surkukaapiot.indd 47 30.8.2021 16.03 30.8.2021 16.03. Saksalaisperäinen Fuldamobil sinnitteli pidempään kuin mikään merkittäviin tuotantomääriin yltänyt kääpiöauto. Mobilisti Senior 3/21 . Vuoteen 1962 mennessä Ruotsissa valmistettiin hieman runsaat 400 Kingiä ennen kuin vauraat ruotsalaiset olivat valmiita jättämään kääpiökauden taakseen. Hämmästyttävää kyllä, lasikuitukorinen Fram King Fulda debytoi Tukholman moottoripyöränäyttelyssä keväällä 1957 melkein puoli vuotta ennen kuin vastaavasti uudistettu saksalainen Fuldamobil S7 sai maailman-ensi-iltansa Frankfurtin kansainvälisessä autonäyttelyssä syksyllä. Fuldamobilia valmistettiin monina lisenssiversioina eri puolilla maailmaa ja yksi niistä oli ruotsalainen Fram King Fulda, jonka nimi lyhennettiin pian yksinkertaisesti Kingiksi. Kuvan takana olevassa, 15.3.1957 päivätyssä lehdistötiedotteessa kerrotaan näyttelyssä tilatun tuhansia Friskyjä Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen; Yhdysvaltoihinkin oli kuulemma menossa tuhat autoa. Tämä yksilö näyttäisi olevan Ruotsin kilvissä, mikä antaa tarinaan lisää kierrettä. Sellaiselta vaikutti myös Meadows Frisky, jonka dramaattinen design lokinsiipiovineen kaikkineen oli tilattu itseltään Vignalelta, joka puolestaan teetti sen Giovanni Michelottilla. Friskyn joutsenlaulun esitti Frisky Prince, josta on jo pressikuvasta helppo todeta, millaiseksi Geneven näyttelyautojen loisto saattaa pahimmillaan himmetä niin sanotussa sarjatuotannossa. 47 Geneven jokakeväisessä autonäyttelyssä esiteltiin vanhaan hyvään aikaan tukuittain merkittäviä uutuuksia. Auto vaikutti paperilla pätevältä luokassaan, sillä moottorina toimi 250-kuutioinen kaksitahtinen ja -sylinterinen Villiers ja suunnittelu oli ammattilaisten työtä, olihan Meadowsyhtiö vanhastaan tunnettu brittiläisen autoteollisuuden alihankkija. Princestä oli suunnitteilla nelipyöräinen muunnos, mutta se ei koskaan ehtinyt tuotantoon. Sitten asiat alkoivat mennä pieleen ja yritys hoippui syvenevissä vaikeuksissa aina vuonna 1961 koittaneeseen katkeraan loppuunsa asti
Mallin valmistus lopetettiin vain kolmen vuoden jälkeen vuonna 1960, johon mennessä Mikruksia oli valmistettu vain runsaat 1 700 kappaletta. surkukaapiot.indd 48 surkukaapiot.indd 48 30.8.2021 16.03 30.8.2021 16.03. Kori näyttäisi olevan lasikuitua ja kapearunkoinen kolmipyöräinen perusidea Messerschmittin mukainen, mutta paljon suuremmilla pyörillä. Mobilisti Senior 3/21 Puolalainen Mikrus MR-300 oli vuonna 1957 tapahtuneen esittelynsä aikaan todella ajanmukainen ja pätevältä vaikuttava kevytauto jopa läntisillä mittareilla. Laite lienee kotimainen omavalmiste, mutta siihen tietomme loppuvat. Tämä 70-luvulla kotikonnuillaan kuvattu yksilö oli siis jo tuolloin melkoinen harvinaisuus. Kuvan takaa löytyi vain lähettäjän nimi, Matti Vahonen, Viiala. Tarvetta Mikrukselle olisi ollut, mutta hinta karkasi lopulta mahdottomaksi, eikä laitteesta ollut siirtämään tavallisia puolalaisia pyörien päälle. 48 . Etukatteen mukana kääntyvät hallintalaitteet tuovat mieleen Heinkel Kabinenrollerin tai BMW Isettan, vaikka ratin sijasta ajoneuvoa ajetaankin moottoripyörätyyppisellä ohjaustangolla. Messerschmitt-katumaasturi. Vajaan kolmanneslitran kaksisylinterisellä kaksitahtimoottorilla varustetun auton hinnan kaavailtiin olevan vain kolmanneksen samankokoisella voimanlähteellä varustettua moottoripyörää kalliimpi, mutta kustannuslaskenta ei koskaan kuulunut sosialistisen järjestelmän vahvoihin puoliin
surkukaapiot.indd 49 surkukaapiot.indd 49 30.8.2021 16.03 30.8.2021 16.03. 49 Monet epäilevät nykyaikaisten sähköautojen elinkelpoisuutta pitkien etäisyyksien kylmässä Suomessa. Kun samassa yhteydessä sivuikkunat vielä muutettiin avattaviksi liukumallisiksi, oli hyvää enää paha parantaa. Isetta ei meidän oloissamme ollut suuri menestys, mutta ei se tuntemattomaksikaan jäänyt. Niin vain niistäkin yksi jouti Suomeen, kun Imatran voima hankki Scampin koekäyttöön joskus 70-luvulla. Isot ja kalliit 501/502-sedanit olivat tavallisten autoilijoiden ulottumattomissa, eikä muuta myytävää ollut. BMW:n iskulause “Freude am Fahren” oli vielä kaukana tulevaisuudessa, kun merkin autotuotanto taisteli olemassaolostaan 50-luvun alkupuolella. Wihuri tutki 50-luvulla vakavissaan mahdollisuutta pienen kotimaisen auton valmistamiseksi. Siihen mennessä BMW:n sodanjälkeinen autotuotanto käsitti runsaat 22 000 isoa 501/502 -sarjan autoa ja yli 160 000 Isettaa, joten vähäisen kääpiön voi katsoa kantaneen tehtaan 60-luvulla alkaneen menestyksen kynnykselle. Suomessa BMW:n maahantuojana toimi Kaj Eräjuuren vetämä Haka-Auto Oy. Wiiman hinta olisi kuitenkin karannut liian lähelle oikeita autoja, joten idea haudattiin. Skotit olivat tosissaan, mutta lopputulos arvioitiin niin kelvottomaksi, että projekti pantiin pakettiin vuonna 1965 suoritettujen arviointitestien ja 13 ajoneuvon valmistumisen jälkeen. Vuotta myöhemmin Saksan ajoneuvolainsäädäntö muuttui ja Isettan moottori kasvoi 300-kuutioiseksi. Mobilisti Senior 3/21 . Isetta jatkoi sen jälkeen vähin muutoksin vuoteen 1962, jolloin malli väistyi tuotannosta entistä automaisemman BMW 700:n tieltä. Omistajatahon arvovallalla lienee ollut osuutensa siinä, että rakkine saatiin ylipäätään rekisteröityä tieliikenteeseen, vaikka Iso-Britannian viranomaiset olivat kertaalleen todenneet Scampin sudeksi. Vuonna 1957 valmistui ainoaksi jäänyt Wiimaauton prototyyppi, jonka konsepti 300-kuutioisine takamoottoreineen oli vallitsevan kansainvälisen kääpiökäytännön mukainen. Pitkälle on kuitenkin tultu, kun vertaa viime aikojen esityksiä Scottish Aviatonin 1964-65 suunnittelemaan Scamp-sähkökääpiöön. Saksalaiset parantelivat Isettaa monilta osin ja varustivat sen kääpiöluokassa poikkeuksellisesti nelitahtisella 250-kuutioisella moottoripyöränmoottorilla, jonka ainoa sylinteri kirnusi kampiakselin päästä parhaimmillaan 12 hevosvoimaa. Pelastus löytyi vuonna -54 Italiasta, josta ostettiin ISO Isetta -kääpiöauton lisenssioikeudet
Kolari raivasi tiensä jopa ehjänä säilyneen Viipurin Maakunta-arkiston tiloihin, saaden sieltäkin tietoja. viipurinautot.indd 50 viipurinautot.indd 50 30.8.2021 16.15 30.8.2021 16.15. Hänen rinnallaan tietoja keräsi Juha Varis, yksi itäsuomalaisen vanha-autotoiminnan käynnistäjistä. Mobilisti Senior 3/21 VIIPURIN LÄÄNIN AUTOJA JA AUTOILIJOITA Ensisijainen, 2006 julkaistun Höyryautosta puukaasuun -kirjan ideoitsija lienee ollut Pertti Kolari Lappeenrannan teknisestä Yliopistosta. Jäihän kaikki suomenkielinen arkisto pysyvästi pakkorajan taakse vuonna 1944. 50 . K.L.B
Rekisterinumeroiden perusteella hän selvitteli viipurilaisten autojen muinaisten omistajien nimiä ja taustatietoja. Oldenburg lahjoitti sittemmin vuonna 1936 autonsa Viipurin Autoteknikkojen perustamaan automuseoon. Kolari oli kirjaa työstäessään kuitenkin todella hereillä: hän selasi läpi kymmeniä elämänkertoja, joissa vain välähtikin auton kuva. Kolari on nähnyt valtavan vaivan luetella kaikki hakulähteet joista hän on ammentanut kuvia. 51 N äytetyt kuvat ovat aikalailla samoja, joita Viipurin autoista puhuttaessa pakataan näyttää. Viipurin lääni ulottui aina Kotkaan ja Elinmäelle saakka. On meinaan kokemusta. Tarkistamattomasti kaikki kuusi lahja-autoa jäivät vuonna 1944 ehjinä Viipuriin. Aika tyypillisesti suomalaiselle jälkeenpäin tapahtuvalle dokumentoinnille tiedot mieluummin selvitetään pyhän pikkutarkasti, eikä kuten allekirjoittanut, joskus liikaakin arvailemalla. Huhun mukaan ko. Viipurissa toimi moni maan vahvimmista automyyjistä, mm. REO tai Viipurin Autola (Koivulehto) eli Ford, tai Ignatius-suvun vahva Graham ja Hupmobile -myynti. viipurinautot.indd 51 viipurinautot.indd 51 30.8.2021 16.15 30.8.2021 16.15. Viimeiset muistajat ovat menossa ja on sitä aikaa ja rahaa uhrattu aiheeltaan ohuempiinkin aiheisiin kuin Viipurin autot. Päivityksen viimeinen hetki Kolarin koostamat Höyryautosta puukaasuun -kirjan 182 sivua ovat niin hyvä alkupohja täydennetylle uusintapainokselle, että pahaa tekee, ellei kukaan jatka työtä. Vauxhall olisi nykyisin ehkä pietarilaisessa automuseossa. Lievällä harmilla totean, että hän lainasi toimitukselta vain muutamia. Mobilisti Senior 3/21 . Jos käyt kirjan sivu kerrallaan läpi, sieltä löytyy mahtavia tietoaarteita, kuten 1914 Vauxhall Prince, jonka omisti prinssi Aleksander Oldenburg, osoite Ruokolahti. Viipurilaisin kilvin kulki jo vuonna 1939 lähes 10.000 autoa, kolmannes koko maan silloisesta autokannasta. Kuvia vaivaa myös takavuosien painotekniikan sameus. Mielestäni hatarakin tieto voi kuitenkin olla hyvä alku saada yllättävältä taholta lisäinfoa. . Kirjan tietomäärä on valtava, alkaen koenumeroista, kulkien kattavien V-kilpisten autojen luetteloiden kautta Viipurin autokauppiaisiin
Siinä oli istuimia kolmessa rivissä, eli auto oli kai kuudelle matkustajalle. Paavo Suviala Muille tiedoksi, lukijamme Suviala on vuosien aikana antanut käyttöömme muutoin hankalasti löydettävää tietoa. Hän kun entisöi Daihatsu Charadea (kuva Seniorin sivulla 27), josta hän olettaa, että se on aika varmasti lajinsa ainoa jota entisöidään. Mieleen on jäänyt mm. venäjänkielinen teksti, joka käsitteli suomalaisen panssarilaiva Väinämöisen loppukohtaloa. Tulkoon todettua, että tähän asti Senior on tullut enemmänkin kaverin kautta, nyt sen myös tilasin. Lähes yhtä vaikeasti todesta otettava taksimalli oli 204 diesel. Neuvostoliiton vientiin tehtiin kaikkea roska-autosta liikkuvaan parturikampaamoon ja sementtiautoista maitoautoihin. Kerroit, että kyseessä oli Citroën Pony, jota myytiin aikoinaan hyvin edullisesti. Ensimmäinen 505 oli erikoistilauksena musta, väri, joka tuli ohjelmaan vasta vuosia myöhemmin. Kolme oli tyyppiä 504, kolme 505 ja yksi 605. Kiva että toiset tietävät paremmin Ei olisi tullut mieleenkään, että omatekoiseksi vahvasti olettamani auto 2/21 Senior-lehden sivulla 36 olikin tehdastekoinen. Guinean Bissaussa, Keski-Afrikan Tasavallassa ja Norsunluurannikolla oli myös omat vastaavat halpamallit. Kuten juttukopiosta selviää, auto oli erityisen tervetullut Lapin poliisin käyttöön – tuskin ihme. Ilmeisesti kuvan ammoinen lähettäjä, tunnettu pianisti Robin Godzinsky, ei hänkään muuta olettanut. Mahtoiko kenenkään päässä edes käydä ajatus 3-pyttyisen diesel-Daihatsu-henkilöauton säilytys. Ehkä varauksella, että ne olivat tarvittaessa saatavissa valtion edustustilaisuuksiin. Hyvä huomioida, että meillä muillakin on lukkarinrakkautemme. lukijat321.indd 52 lukijat321.indd 52 30.8.2021 15.47 30.8.2021 15.47. Tekniikka oli 2CV:stä, mutta vähäiset pellit tehtiin paikallisesti. Hänellä oli tosi raskas kaasujalka, mutta uutena ostamansa Daihatsu epäkuranttina merkkinä ikään kuin jäi hänelle käsiin. Pasi Hallikainen 050-4347095 elpaso@kolumbus.fi Muistelen Helsingissä olleen taksina jopa Peugeot 203. K.L.B. Seitsemän Peugeot`ia taksina Eräässä Senior-lehdessä oli mainintaa Peugeotista taksina. Auton ottivat vastaan Jorma Nykänen sisäasiainministeriöstä ja Markku Väinölä Liikkuvasta poliisista, ohessa aikansa lehtileikkeitä asiasta. Konelan lehdistökuvista löytyy jos jonkinlaista Kamaz-variaatioita. Meidän, eli isäni taksiyritys, osti niitä vuosien mittaan seitsemän. Mobilisti Senior 3/21 Lukijoilta Aika monta sivua Montako Mobilisti-lehteä on ilmestynyt sen ensilehdestä 1979 alkaen. Chilessä koottiin aikoinaan vastaavanlaisia halpoja ajolaitteita kuten Yagan, Iranissa Jiane Mehari, Indonesiassa FAF, Vietnamissa Dalat. Niitä oli ainakin Helsingin pirssissä. Näin jälkeenpäin mietittynä, eikö 605 ollut jo jotenkin liian majesteetillinen taksiksi. Mutta se kesti ja kesti, ja siitä tulikin uskollinen ystävä, josta ei luovuta. Matti Pitkänen Siuro 040-8444629 mattipitka@gmail.com Miten tulikaan mieleen arvostamani, varttuneeseen ikään yltänyt ja aina poikamaisen vikkelä, entinen Uusi Suomi-lehden ammattikuvaaja, Mauri Vuorinen. 52 . K.L.B. Ensin hän ajatteli, mitä sitä säästelemään, hajotkoon tai ei. Laskin, pikkutarkkuutta tavoittelematta, että se merkitsee 35.000 painettua sivua. Timo Kekolahti timo.kekolahti@phnet.fi Poliisin maasturi Kuten julkaisemasi vanha lehdistökuva osoitti, poliisimme sai todella Korpivaara Oy:n lahjoituksena uuden Toyota HJ-60:n, vielä vailla turboa olevan HJ:n vuonna 1982. Väinämöinen romutettiin Neukkulassa vasta 80-luvun korvilla. Laiva jäi 1944 Suomelle, mutta sitten, yllättävän pitkään aselevon jälkeen, hyvä itäystävämme hoksasi, että sehän kuuluukin heille. Aihetta vuosikymmeniä tiiviisti seuranneena ja lehden tilaajana aika alusta alkaen, tiedän kertoa: elokuussa 2021 ilmestynyt oli järjestyksessä numero 381. Olisipa sellaisesta tallessa kuva. Toinen juttu: Autoesiteharrasteeni puitteissa olin yhteydessä henkilöön, jolla on kunnioitettava asenne
sivu 28: Työhuoneeni ikkuna, josta olen ottanut sadat liikennetilannekuvat. 53 Lukijoilta Niitä sentään myytiin Suomessakin kymmeniä. Sivu 50: Toyota perässä on harvinainen Datsun 2400GT. Sivu 95: Tsaika GAZ-14 -autoja tuli Suomeen enemmän kuin kaksi. 1955. lukijat321.indd 53 lukijat321.indd 53 30.8.2021 15.47 30.8.2021 15.47. Mobilisti Senior 3/21 . K.L.B. Simca Ariane V8:lla Oletit että Simca-kerhon perustaja, Tom Fabritius, rakensi perus-neloskoneisesta Arianesta itse sen ehkä ainoan Suomessa liikkuneen V8yksilön. sivu 11: Ei haittaisi kertoa, että Commer Cob -tehtaan henkilöauton on nimeltään Husky. po. Niitä lienee ollut kolme suomalaisilla firmoilla ja yksi itse Konela Oy:llä. Sivu 45: Citroen-myymälä oli kapea, talo remontoitiin, mutta katosi muiden automyymälöiden tavoin myöhemmin katukuvasta. Stefan Widomskin kirjassa kerrotaan niistä. sivu 7: Diplomatia ei tule verrata Plymouth Savoyhin. Sivu 19: Uudempi Chevrolet edustaen vm. Tehdas teki kuitenkin itsekin Arianea V8koneella, mutta niitä ei kai erityisemmin tuputettu vientiin. Sivu 75: Auton nimeen voisi lisätä ”Minor”. Listat oven päällä antavat viitettä. Sivu 62: Convarin jälkeen lensi vielä Suomirekisteröity mäntämoottorinen DC-6. Luen parhaillaan Henrik Knifin kirjaa ”Göran Schildt”. Arvoasteikko on kolmeportainen: Diplomat, Diplomat de Luxe ja Diplomat Custom. Sivu 29: Lancer farmari oli varmasti yhä pakettiautoksi rekisteröity. Sivu 14: Oldsmobile on mallia 1949. Lensin sellaisella USA:han 1966. Täydennystä Senior 2-2021 -lehteen sivu 6: Ford on vm. Sivu 92: Chevrolet Bel Air, ei Biscayne. sivu 15: Ehkä sittenkin MB 220. Olisiko Mosse kuvassa sittenkin Opel Olympia. Tuollainen maksoi 1987 sentään 555 000 mk. Kahvittelin taannoin Lahden Moottoripyörämuseolla Riku Roudon kanssa synkkiä tyyliini ”eivät nykynuoret älyä säilyttää edes hyvää vanhaa entistä arkiautoa ryhtymättä räpeltämään siitä jotakin ihan muuta.” Siinäpä Riku sitten viittasi kolme lähellä kävellyttä tuttuaan samaan kahvipöytään, kysellen ”milläs pojat nykyisin ajelee?”. Mazda 616 tai Capella. Siinä esiintyy 1951 Chrysler Windsor, jonka alamallinimitys on De Luxe Newport eli 2-ovinen HT. Jollainen siis oli uutena Suomessakin! Timo Laitinen Kerava Lapin poliisin Land Cruiserista kirjoitettiin Korpivaaran Automies-asiakaslehdessä keväällä 1982. Niitä tuli Suomeenkin. 1956, 1955 mallissa takalamppu ja sivulistat ovat toisenlaiset. Silloinhan auto oli jo lähes sama kuin aiempien vuosien Simca (Ford) Versailles. Sivu 39: Autossa lukee ”Velox” Sivu 43: En muista Mazda mallia 1600. ”No, sellaisella nelisylinterisellä ukilta saadulla Simca Arianella.” vastasi poika. Sivu 23: Mazda 1500, 1800:ssa kyhmyt konepellillä. VW Golfin dieseliä sortamatta, Daihatsu oli jopa vähäruokaisempi. Antti Ahtola antti.ahtola@gmail.com Maailma on joskus kummallisen yllättävästi kiva. Se on leveämpi. sivu 14: Auto on mallia MB 220S tai SE. K.L.B
Ajatus lähti pihalla seisoneesta työvuotensa jättäneestä Iveco Daily -pakusta. lukijat321.indd 54 lukijat321.indd 54 30.8.2021 15.47 30.8.2021 15.47. Poznan on saksankieliseltä nimeltään Posen, ei siis Potsdam, joka edelleen kuuluu Saksalle. Ei senkaltaista aineistoa kai voi enää kiikuttaa virallisten museoihmisten pelastettavaksi. Minäkin koitin saada omistajasta tietoa, mutta kilvettömästä oli vaikea saada. Harmitti, olihan malli sentään vähemmän nähty Scandinavia. Nyt on ongelmana se, että vanha paperi hajoaa käsiin. Kamaz Suomessa. Siinä sitten kävi, kuten on maan tapa. Kun miehen vaimo kuoli, auto jäi taas pihalle lojumaan ja happani niin pahasti, että aikanaan jopa alusta lähti romumiehen mukana. Muistini hahmottaa, että Varkauden Ahlström Oy:n tehtaille tuli ainakin yksi Kamaz joskus 80-luvun alussa kenties. Lemberg taas kuuluu nykyisin läntiseen Ukrainaan ja on nimeltään Lviv, venäjäksi Lvov, puolaksi Lwow. Auton katsastamisesta liikennekäyttöön tuli aika vallatonta tietoa. Sain aikoinaan tuttuketjun kautta autoliike Nikolajeff Oy:n leikekirjoja ajalta ennen 1920-lukua. Oletuksesi, että venäläisiä Kamazkuorma-autoja ei ehtinyt kummoisesti Suomi-kilpiin, pani oikein miettimään. Mobilisti Senior 3/21 Lukijoilta Tiilidynaaminen asuntoauto Sellaisesta oli kuva Senior 2/21 sivulla 38. Kaupunki sen siitä aikanaan jonnekin korjasi. Minä, joka kehuskelen saksankielelläni. K.L.B. Ei taida maantietonikaan olla kovin kehuttava. Kartoitan ja kerään näet autoalan asiaa vahvasti juuri painetussa muodossa. Minulla niitä on jokunen, plus ehkä 7 500 muuta lehteä ja noin 8 000 esitettä. Heinola-Karossi tulee mieleen tästä Sisu kallistettuna. Tapaus on tuttu! Auton teki Haarajoella asunut veljeni appiukko. Rakentajan kommentti oli: ”Sitä vartenhan on sivuikkuna josta pääsee kurkkimaan!” Ei sillä kai muutamaa kauppareissua enempää ajettu. Mikään ei voita painettua materiaalia! Voin jopa todeta saaneeni näistä syistä kivoja yhteyksiä. Sivu 15: Ei Loadmaster sentään niin harvinainen ole edes nykysuomessa. 54 . Sivu 23. K.L.B. Jussi-Pekka Toivonen Turku Jukukäki, mokasin. Puola Senior 2/21 sivu 28. Johannes Rein Tuusula Vastavirtaista Olen 54 ja taidan uida vastavirtaan. Palautteita numeroon 2/21. Purje ja Moottori-lehden. Hirveä määrä aikaa tärveltyy arimman materiaalin (etenkin halpapaperille tehdyn) luettavissa säilyvänä pysymiseen. Homma valmistui parissa vuodessa. Samasta Mosse Scandinaviasta oli kuva Senior 2/21:ssa. Katsastajan mielestä ratin takaa ei nähnyt liikennevaloja, ja ratista oli etäisyyttä tuulilasiin metri. Sami Niemi amc.mopar@gmail.com Pornainen Se tietty Mosse Takavuosien Mosse, se, jonka näkyvästi unohdettuun olemassaoloon aikoinaan aika moni Helsingin Munkkivuoressa otti huolestuneesti kantaa. Olet joskus harmitellut, että tallentajat ovat unohtaneet mm. Mies ei neuvoja suvainnut, vaan rakensi autoon korin juuri niin jääräpäisesti kuin pystyi. Jari Hakkarainen jari.hakkarainen@granum.fi Jos mennään vähän syvemmälle vapaaehtoisen tallennuskurimuksen alle, kyllähän se kevyestä kenttäriesasta käy. Ensin menivät sivulasit säpäleiksi, sitten ajovalot, seuravaksi vesi auton sisään ja sitä tuttua rataa
Tätänykyä kaikki Mitsubishi tavara-autot ovat Fuso-merkkiä. Kuva kallistelevasta SISU kuorma-autosta on sentään otettu pysähdyksissä, ei vauhdissa, kuten Senior 2/21:ssa nähty ulkomainen kuva. K.L.B. Sivu 51 Kyllä International merkki elää yhä ainakin USA:ssa ja Australiassa. Sivu 49: Auto on Mitsubishin keskiraskasta Fuso sarjaa. Lauri Viljanen 0400-748138 viljanen.lauri@hotmail.com Minäkin sinne aikoinaan osuin nähdäkseni hyljätyn, mutta yhä ehjän Suzuki-kummajaisen. Mobilisti Senior 3/21 . Sivu 53: Ranskalaisen nostokoneen merkki on PPM eli Potain-Poclain-Materiel. Kuva: Veikko Marku. Kaikki Mobilistit digiarkistossa! lukijat321.indd 55 lukijat321.indd 55 30.8.2021 15.47 30.8.2021 15.47. Asia taidettiin mainita myös Kari Kyrönsepän elämänkertakirjassa. Se vähä mitä olen jälkeenpäin kuullut ao. Minneköhän sekin on hävinnyt. radasta ja yrityksestä ei ole kummoista. Lasten ajokoulu Lemillä toimi aikoinaan lasten ajokoulu, johon pääsivät tutustumaan esim. Pysy suojassa ja lue Mobilistia. Suomen Kääpiöautoyhdistyksen jäsenet keväällä 1988. Olli Blomberg Kuopio olli.blomberg@icloud.com +358 400 301220. Kuvan Hanomag kevytkuormuri toimi Malmilla tankkausautona. Sivu 48: Kuvankaltaisia Leylandeja ei tuotu Suomeen. Kari Koponen yritti Fuson tuontia, mutta kansa ei tykästynyt. Nyt niitä tuli vain nosturialustoina. VAK-kilpi auton keulassa merkitsee ”Vaarallisten aineiden kuljetusta”. Sivu 48: Fargo-DeSoto-Chrysler-RenaultSaviem on hirveän sekava tietopaketti, jolla ei taida olla polttavinta tietämysarvoa edes Suomessa. Alusta on omaa valmistetta, mutta ohjaamo on saman konsernin Renault-tuote. Siellä toimii ihastuttava rouva Monique Chapelle, joka kertoo kaiken tarvittavan. 55 Lukijoilta MB LP913 -autosta, samanmuotoisia tekivät myös Erikoiskori ja Kiitokori. Enimmät ajettavat olivat Lokari Oy:n valmistamia, mutta mukana oli myös yksi kummallinen Suzuki CV-1. Sen verran kuitenkin, että kunta taisi jäädä nuolemaan näppejään. Tuosta kaikesta on kirjoitettu jopa kirja, jota saa Berliet-säätiöltä Ranskan Lyon kaupungista
Pakettiauto ja saippualaatikon muotoinen sedan oli mitä ilmeisimmin hankittu varaosa-autoiksi, varmuuden vuoksi. Ongelma siis ratkaistu. Sakarilla oli hieno Grand Wagoneer, johon harmikseni oli juuri ehditty vaihtaa Fiatin nelisylinterinen diesel alkuperäisen kahdeksikon tilalle. Syykin selvisi, kun hän lopuksi nousi hytissään seisomaan ja kumarsi syvään. Toinen synkkä asia on, että alkujaan 800 markkaa maksanut projekti on ollut eri puolilla pääkaupunkia vuokratiloissa kolmenkymmenen vuoden ajan, eli hintaakin on kertynyt enemmän kuin laki sallii. Tällä kertaa kärryn etuakselista oli laakeri leikannut kiinni oikealta puolelta ja akseli katkesi kaataen renkaan vanteineen ja pyörännapoineen takimmaisen akselin eteen aiheuttaen lastin hyppäämisen korkealle ilmaan. Postilla oli Ilmalan lajittelukeskuksessaan uusi kaksiakselinen Kamaz joskus 80-luvun puolivälin jälkeen. Yhtä kaikki, Corvair oli jätettävä risteyksen tuntumassa toimivan Caravanmyymälän pihaan ja jatkaa loppumatka kolmepyöräisen trailerin nilkuttaessa Wagoneerin perässä. Vertailun vuoksi Sisu SM300 selvisi pienemmällä kulutuksella perävaunun kanssa kuin Kamaz yksinään. asennettu keskusvoitelujärjestelmä. Maailma oli silloin etenkin tuolla idän suunnalla ihan erilainen, ja liikenne rajan takaa hyvin rajoitettua. Postilaiset nostivat käpälänsä jo kaukaa poikkeuksellisen näkyvään tervehdykseen. Näin kävikin ja alustavat kaupat saatiin reissulla sovittua. Surullisen tarinasta tekee se, ettei Corvair 40-vuotisena omistusaikanani ole liikkunut metriäkään omin voimin. Tarkempia koordinaatteja ei ollut, mutta kiinnostukseni heräsi hetimiten. Linjakkaasta coupesta oli kehitteillä jonkinlainen rata-auto, valtavine levikkeineen. Ongelmat alkoivat kun Corvair oli saatu lastattua trailerille ja kotimatka alkoi. Mobilisti Senior 3/21 Lukijoilta Palaute Mobilisti-Senior Corvairkuvaan Corvairin pakettimallin myöhempiä, surullisia vaiheita on käsitelty Mobilistin sivuilla Toimituksen autot-osiossa, mutta itse noutoreissu on jäänyt pienemmälle huomiolle. Tero Ilola Kamaz Suomessa K.L.B. Edellinen omistaja Corvair-mallin osalta oli lappeenrantalainen Hannu Pöllänen, jolla auto oli ollut liikenteessä NK-829-tunnuksin. Porvoon ja Helsingin väliä sillä ajettiin ihan vakituisesti. Corvair 95 esiintyi Mobilistin numerossa 2/79 sisältäen vinkin autojen olinpaikasta Lappeenrannassa. Siitä alkoi yhteinen taipaleemme, joka jatkuu yhäkin. Oli lauantai ja ilta oli hämärtymässä, kun Kuusankoskella hidastimme kääntyäksemme T-risteyksestä vasemmalle. Meno oli jatkuvaa vaihteenvaihtumista kakkosja kolmosvaihteiden välillä, vauhdin pudotessa pienissäkin nousuissa nolon alapuolelle. Hieman ennen käännöstä traileri hyppäsi ilmaan ja koko yhdistelmä tuntui ratkeavan. Vaaleansinisen rekkaveturin kuljettaja näytti ensin riemastuvan, sitten menevän täysin hämillensä. Sovimme viikonloppuvierailun äitini tädin luokse Savitaipaleelle talvella 1980. Osmo Pesonen omisti lisäksi coupe-mallin, uudempaa korityyppiä. Itse noutomatka tehtiin myöhemmin. Rissanen järjesti myös korvaavan kuljetuksen seuraavaksi päiväksi, Onni Ilmarannan vaihtolavaSisulla. Lähistöllä oli onneksi rengasliike, josta löytyi myös tuolloin hieman harvinainen mig-hitsauslaite. Kuormuria oli jo Suomessa laajasti paranneltu, siihen oli mm. Matka jatkui ja kuormattuna kävi selkeästi ilmi, ettei Jeepin automaattivaihteisto ja Fiatin kierroslukualueet oikein kohdanneet. Porvoon reitillä ajanut kaksikko kertoi erikoisen tarinan itäystävän Kamaz-puoliperävaunuveturin tultua vastaan Sipoonlahden sillalla. Vipattavien etupyörien vuoksi kuski ei uskaltanut hetkeksikään irrottaa kumpaakaan kättä ratista kaartuvalla sillalla! Kamazin tarina Postilla jäi lopulta hyvin lyhyeksi. Tähän reissuun en mukaan mahtunut, joten odottelin sunnuntain kotona tulisilla hiilillä, kunnes ostos lopulta saapui illan jo pimennyttyä kotipihallemme Puistolaan. Se oli oikein Postija Telelaitoksen väreissä, ja ajatuksena oli hankkia niitä lisääkin, mikäli ensimmäinen koeluontoisesti käyttöön työnnetty osoittautuisi päteväksi. tuumiskeli, josko Kamazin kuormaautoja olisi ensinkään rekisteröity maahamme vielä 80-luvulla. Vanhempanikin innostuivat innostuksestani ja päätimme lähteä aarrejahtiin. Seppo ja Sakari heittivät huulta siitä, kuinka asuntovaunun aisa oli kiihdyttäessä mahtanut venyä alkuperäisellä moottorilla, samaa ongelmaa ei nokivasara nokalla ilmennyt. 56 . Vanne kierrettiin kevyesti paikalleen ja mutterit hitsattiin kiinni pinnapultteihin. Postin autoissa oli tuohon aikaan miehityksenä kuljettajan lisäksi postimies, molemmat virkavalan tehneitä. Luotettavuus oli ala-arvoista ja kulutus, jota tuolloin jo hieman tarkkailtiin, tähtitieteellinen. Kauan on mietityttänyt mahdolliset seuraukset, jos sama olisi tapahtunut maantienopeudessa. Vielä ollessamme Lappeenrannassa trailerin vasen takapyörä oli irtoamassa ja löysällä heilunut vanne oli syönyt pyöränpulteista kierteet sileäksi. Tero Ilola lukijat321.indd 56 lukijat321.indd 56 30.8.2021 15.47 30.8.2021 15.47. Olin kolmentoista ikäinen ja innokkaasti etsimässä ensimmäistä autoani. Alkuperäinen tunnus oli ollut Rö-139. Isäni ystävä Seppo Rissanen hommasi vuokralle telitrailerin ja kuskiksi kaverinsa Sakarin. Kamaz toimi Postin puoliraskaassa ajossa keräten lähetyksiä lähikaupungeista runkolinjalle syötettäväksi. Hänen poikansa, Teuvo Pyöriä, toimi alueella polttoainemittariyrittäjänä ja uskoimme Teuvon paikallistavan Corvairien olinpaikan kuvassa näkyvän taustan perusteella. Käyntikuntoinen sen ilmajäähdytetty, kunnostettu, moottori toki on. Alkuvuosilta en ole onnistunut löytämään mitään historiatietoja
Terännopeus: 23 tai 54m/min. Nostokorkeus: 1880mm. Nostokyky: 4000kg. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Sähköliitäntä: 230V / 16A. Korin maks.pituus: 5,5m. Työtason korkeus: 946 mm. 1199€ tuotenro 86801 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Ramppien mitat: 590x340mm. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Nostokyky: 1350kg/pari. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Kaikki hinnat sis. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! kokosivu.indd 108 kokosivu.indd 108 26.7.2021 18.27 26.7.2021 18.27. Nostokorkeus: 400-1210mm. Moottori: 400V / 0,75kW. Korin maks.paino: 1800kg. Mitat (PxLxK): 5400(4430)x2930x2190mm. 1599€ tuotenro 513523 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. Moottori: 230V / 370W. Paino: 775kg. Paino: 88kg. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu). Levys pilarien välillä: 2400mm. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 2750€ tuotenro 85268 Säilytysnostin 2:lle autolle / 4000kg Erittäin laadukas säilytysnostin kahden auton päällekkäiseen säilytykseen. 3kpl työkalutaulut. 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm
muritalkoot.indd 58 muritalkoot.indd 58 30.8.2021 15.30 30.8.2021 15.30. Kolmikko käytännössä käynnisti järjestelmällisen kotimaisen autotestaamisen, joka oli tarkkoine mittauksineen alusta pitäen kansainvälistä tasoa. 58 . Toukokuun 1963 numerossa julkaistiin Triumph TR4:n koeajo, vaikka kevytmieliset urheiluautot olivat suomalaisessa autokaupassa aivan mitätön tekijä. Nämä kuvat ajoittuvat vuosiin 1962-64, jolloin jokaisesta tulevasta vuodesta näytti tulevan edellistäkin hienompi. Ratin takana Paasikangas, jonka tunnettuja TM-kollegoita olivat Jussi Juurikkala ja Matti Korjula. Keskimääräinen uutena myyty auto oli silti yhä mahdollisimman edullinen ja kernaasti neliovinen. teksti: Jan Enqvist kuvat: Mauri Salo Autokaupan vapautuminen näkyi katutasolla lähinnä siinä, että itäautot menettivät hurjasti kasvavien ensirekisteröintien myötä pahasti asemiaan. Tekniikan Maailman toimittajat muistivat kyllä koeajaa olennaisimmat arkiuutuudet, mutta ammattimiehetkin olivat alttiita houkutuksille. Mobilisti Senior 3/21 Edessä loistava Edessä loistava tulevaisuus tulevaisuus Kun autojen tuontisäännöstelystä elokuussa 1962 luovuttiin, alkoi myös suomalaisen autolehdistön kulta-aika. Kokemattomien käsissä herkän urheiluauton varoitettiin olevan pahimmillaan vaarallinen ”tappokalu”. TR4:ää TM luonnehti kahden hengen matkailuautoksi, joka on parhaimmillaan pitkillä ja nopeilla maantiematkoilla. Kesällä edesmennyt Tekniikan Maailma -lehden pitkäaikainen päätoimittaja Mauri Salo pääsi nuorena rivitoimittajana todistamaan jättiläisen harppauksin kehittyvää automaailmaa aitiopaikalta. Koeajo oli harvinaisesti merkitty Erkki Paasikankaan ja Mauri Salon nimiin, vaikka nuori Salo esiintyi noihin aikoihin julkaistuissa jutuissa useimmiten pelkkänä kuvaajana
Mobilisti Senior 3/21 . 59 Kun lehden nimi on Tekniikan Maailma, tulee työvälineidenkin olla kunnossa: toimittaja Mauri J. Säännöstellyn autokaupan loppusuoralla koeajettiin myös korskea länsirauta: Englannin Fordin Consul 315. Heilurityyppinen takajousitus aiheutti suuntavakavuuden puutetta ja pahimmillaan vaarallista hipovaa kaarrekäyttäytymistä. muritalkoot.indd 59 muritalkoot.indd 59 30.8.2021 15.30 30.8.2021 15.30. Škoda Octavia oli menestyksensä huipulla, eikä yhtä hyviä aikoja tšekkimerkin osalta enää nähty ennen vuosituhannen taitetta. Fordin suorituskyky (mitattu huippunopeus 125,3 km/h, 0-100 km/h 25,6 s) oli Paasikankaan mukaan täysin riittävä ja Helsinki-Tampere-Helsinki -reitillä seitsemänkympin keskinopeudella mitattu kulutus 7,9 l/100 km poikkeuksellisen alhainen. Keväällä 1962 kellään ei vielä ollut aavistustakaan muutaman kuukauden päästä koittavasta autotuonnin vapauttamisesta. Erkki Paasikangas havaitsi uutuuden TM:n numerossa 4/1962 mukavaksi ja taloudelliseksi perheautoksi, mutta harmitteli sitä, ettei mallia ollut saatavilla Suomessa, kun isommat markkinat nielaisivat koko tuotantokapasiteetin. TM totesi numerossa 4/1962 ilmestyneessä koeajossaan Octavian kovan ralliraudan maineen olevan osin siviilikuljettajan hyödyntämättömissä, vaikka auton tunnokasta ohjausta ja vankkaa rakennetta kehuttiinkin. Salo sormeilee viimeistä huutoa olevaa minikelanauhuriaan, joka oli haastattelutilanteissa epäilemättä verraton apu. Ratin takana istuu Matti Korjula vierellään Jussi Juurikkala, takaistuimen nuorimies jää kirjoittajalta valitettavasti tunnistamatta
Ford Cortina esiteltiin Suomen markkinoiden kannalta kreivin aikaan. Aihetta käsiteltiin syystäkin autolehtien palstoilla, ja mitä ilmeisimmin tämä Neckar 1100:aa mannekiininaan hyödyntänyt otos otettiin juuri tasoristeysongelmaa käsittelevän jutun kuvittamiseksi. Uhkaavasti lähestyvä raskas dieselveturi on VR:n Dr12 ”Huru”. Mobilisti Senior 3/21 Hengenvaaralliset vartioimattomat tasoristeykset olivat 60-luvulla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Täysin uusi Ford ei saanut Jussi Juurikkalaa ja Erkki Paasikangasta hyppimään ilosta, pikemminkin rivien välistä oli luettavissa pettymys auton kaikinpuoliseen tavanomaisuuteen. muritalkoot.indd 60 muritalkoot.indd 60 30.8.2021 15.30 30.8.2021 15.30. 60 . Tuonti oli vapautunut elokuussa -62 ja Tekniikan Maailma pääsi tekemään ensimmäisen kattavan koeajonsa Cortinasta saman vuoden viimeisessä numerossa. Cortinan ehdottomasti parhaana ominaisuutena kokeneet testaajat pitivät sen halpaa hintaa
Oikeastaan ainoa varustekokoelmasta puuttuva välttämättömyys on Halda-osamatkamittari – ehkä se oli jo ehditty asentaa VW 1500 Variantin kojelautaan. Mekaaninen laskukone, keskinopeuden laskemiseen tarvittavat kiekot, kompassi, Heuerin tarkkuuskellot, laskutikku ja sääntöjen mukainen karttavarustus olivat itsestään selviä vähänkään vakavammille harrastajille. Mobilisti Senior 3/21 . muritalkoot.indd 61 muritalkoot.indd 61 30.8.2021 15.30 30.8.2021 15.30. Kuva ei ole koeajoautosta, vaan on luultavasti otettu noin vuonna 1962 jossain muussa yhteydessä. Ratin takana Matti Korjula ja kartturin paikalla Jussi Juurikkala. Vaatimatonta suorituskykyä ei luettu Citroënille viaksi, vaan koeajoraportin rivien välistä on helppo lukea kunnioitusta auton yksinkertaisuutta, tilankäyttöä ja yllätyksettömiä ajo-ominaisuuksia kohtaan. Kuvasta voi havaita, kuinka runsaan lisävarustelun ST-auto vaati ollakseen varteenotettava kilpailuväline. Tekniikan Maailman koeajossa numerossa 9/1959 havaittiin mm., että auton huippunopeutta oli mahdoton määritellä, kun eri suuntaan ajettujen kokeiden ero saattoi olla 30 % sääolosuhteista riippuen. Juurikkala ja Paasikangas julistivat lopulta kokemuksensa rintaäänellä rättärin käytännölliseksi huippunopeudeksi 75 km/h. 61 ST, eli autosuunnistus on hieno laji, jonka menestyksellinen harjoittaminen vaatii paljon autolta, mutta vielä enemmän miehistöltä. Citroën 2CV oli epäauto jo syntyessään, eikä tilanne 60-luvulle tultaessa ollut lainkaan vähemmän erikoinen
Kuva otettiin TM 9/1964:ssä julkaistun On urheiluautojen aika -jutun kuvitukseksi. Mobilisti Senior 3/21 Joskus sattuu, kun tapahtuu. Mauri Salo oli tunnettu Alfa Romeo -entusiasti, joka ei suinkaan peitellyt intohimoaan, vaikka edustikin puolueetonta lehdistöä. Alfan vierellä on vaatimaton Goggomobil 300, joten kuvauspaikan voi melkoisella todennäköisyydellä arvata olevan Suomen Koneliikkeen piha Lauttasaaressa. Jaguarin E-tyyppiä kalliimmaksi. Neckarin maahantuojana toimi 1962-67 Korpivaara Oy. muritalkoot.indd 62 muritalkoot.indd 62 30.8.2021 15.31 30.8.2021 15.31. Meillä ei ole parempaa tietoa siitä, oliko Salolla jotain tekemistä tämän pienen kolhun kanssa, muttemme myöskään ihmettelisi, mikäli niin olisi. 62 . Mitä ilmeisimmin menossa ovat jarrutuskokeet. Olympiaterminaalin kulmalla kuvattu, uutuuttaan hohtava Mercedes-Benz 230 SL oli 60-luvun puolivälin Suomessa kuin kangastus. Pieni Neckar Jagst Tekniikan Maailman autotestaajien kidutettavana 60-luvun alussa. Malli oli hinnoiteltu mm. Mercedes oli joukon ainoa yli 40 000 tuolloisen markan hintainen auto
Koeajo julkaistiin TM:n numerossa 11/1964. Useimpiin 60-luvun autoihin oli suorastaan naurettavan helppo tunkeutua omin luvin, eikä niiden liikkeelle saaminenkaan paljon vaikeampaa ollut. 63 Kun autot alkoivat yleistyä, lähtivät myös autovarkaudet kasvuun. Järkevän mittaiset ja kohtuullisella ruokahalulla siunatut kompaktiautot elvyttivät amerikkalaisten autojen kysynnän Suomessakin. muritalkoot.indd 63 muritalkoot.indd 63 30.8.2021 15.31 30.8.2021 15.31. Autolehdet tietenkin käsittelivät ongelmaa, niin myös TM. Kuva on otettu Helsingin Olympiaterminaalin edessä. Järjettömän hidas ohjaus (5,7 kierrosta), hitaasti vaihdettava kolmivaihteinen käsivaihteisto ja rumpujarrut sen sijaan eivät herättäneet heissä iloa. Jussi Juurikkala ja Erkki Paasikangas kiittivät hiljaista ja voimakasta moottoria (2,8 l kuutonen) ja hyviä ajo-ominaisuuksia. Kaikkein parhaiten menestyi Berner Oy:n tarjontaan kuulunut Plymouth Valiant, joka pisti USA-autojen myyntitilastot kerralla uusiksi 60-luvun puolimaissa, ja Suomen edullisimpana kuuden hengen autona Valiant oli myös itsestään selvä valinta TM:n koeajoon. Mobilisti Senior 3/21
Fort Lauderdalessa Floridassa toiminut Power Ski Inc. Paasikangas ei juuri moittinut autoa, muttei hyppinyt innosta tasakäpälääkään. Ilmeisesti hankkeen takana oli perämoottorivalmistaja Johnsonin Suomen-maahantuoja. Mobilisti Senior 3/21 Volvo P 1800 S kuvattiin samassa paikassa samaan TM 9/1964 -urheiluautoesittelyyn kuin toisaalla tässä jutussa esiintyvä Mercedes 230 SL:kin. Sama Pyhimys-yksilö sai encoren vielä numerossa 18/1964 julkaistussa, Erkki Paasikankaan kirjoittamassa täyttä koeajoa suppeammassa Me ajoimme -jutussa. Ehkä meillä niin tutun merkin ja italialaistyyppisten korilinjojen välillä oli liian suuri kontrasti. kehitti 60-luvun alussa tämän vesiskootterin esiasteen, joten tottahan sellainen piti saada näytteille Helsingin venemessuillekin. muritalkoot.indd 64 muritalkoot.indd 64 30.8.2021 15.31 30.8.2021 15.31. 64
Vertailun vuoksi halvimmat autonkokoiset autot, kuten Škoda Octavia tai Wartburg 1000, maksoivat noin 5 500 markkaa. Messerschmitt-kääpiöauton päätyminen TM-koeajoon niin myöhään kuin keväällä 1964 on erikoista. TMkoeajoa autosta ei tiettävästi tehty. Kaasun kanssa sai tosin kevyesti lumisessa kelissä olla tarkkana, sillä alla olivat Dunlopin ensiasennus-kesärenkaat. Mobilisti Senior 3/21 . Mauri Salo oli ammattinsa puolesta etuoikeutettu ja pääsi luultavasti kokemaan aikansa seksikkäimmän auton persoonakohtaisesti ratin takaa. Lisäksi nopeus oli väkisinkin suhteellista, kun laitteen huippunopeudeksi yhden hengen kuormalla mitattiin 88 km/h. Kari Craeliuksen kirjoittamasta jutusta ilmenee nykyihmiselle yllättäviä asioita kuten se, että vain kahdeksantuumaisista pyöristään huolimatta Messerschmitt sopi paremmin sorateille kuin kestopäällysteelle – asian luulisi olevan aivan päinvastoin. 65 Jaguar E-Typen ykkössarjan roadster oli monen pojan päiväuni, mutta harva Suomessa näki sellaista koskaan luonnossa. TM:n nopealla maantielenkillä Messerschmittin keskikulutus oli 5,7 l/100 km, mikä ei ole aivan olematon. Maahantuojana oli vielä viimeisiä aikoja Importer Oy, ja uuden Messerschmittin sai omakseen 3 370 markalla. muritalkoot.indd 65 muritalkoot.indd 65 30.8.2021 15.31 30.8.2021 15.31. Hauskoja anekdootteja ovat laitteesta omana aikanaan käytetty kutsumanimi ”lentokoneenbasilli” ja Craeliuksen vakavampaan käyttöön ehdottama kuplaskootteri
Maitoautoja oli parhaimmillaan liikenteessä yli tuhat. Mobilisti Senior 3/21 Hinkkejä, tonkkia ja maantienlaitaa Lypsävät eivät pidä vapaapäiviä. Oli aika, jolloin maitoautot noutivat tonkat joka ikinen päivä maitolaitureilta. 50-luvulle tultaessa niitä oli Suomessa lähemmäs viisisataa. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Kyytinen, Voutilainen & Pietinen / Museoviraston arkistot Maitoauto kaasuttaa pölyistä maalaistietä Turun Räntämäessä. Taustalla komeilee 1400-luvulla rakennettu Maarian kivikirkko. Koska maito on herkästi pilaantuvaa, meijerien tuli olla lähellä. 66 . Maito kulki hinkeissä ja siitä maksettiin rasvaisuuden – siis laadun mukaan. hinkitjatonkat.indd 66 hinkitjatonkat.indd 66 30.8.2021 15.32 30.8.2021 15.32
Maidon kuljetuksessa siirryttiin 70-luvulla tankkiautoihin, jotka imivät tilasäiliöstä maidot kyytiinsä. Saaristossa on yhä muutamia pieniä tonkkatiloja. Mobilisti Senior 3/21 . Vuoden 1963 postilakon aikana Maaseudun Tulevaisuutta jaeltiin tilallisille palautettavien hinkkien mukana. Nykyisin osuusmeijerin vanhoissa rakennuksissa toimii Inkeroisten K-Rauta. 67 Kymenlaakson osuusmeijerin lerppahuuli-Mercedekset mainostavat kermajäätelöä kotiin vietäväksi. hinkitjatonkat.indd 67 hinkitjatonkat.indd 67 30.8.2021 15.33 30.8.2021 15.33. Kuvassa toimitetaan Iniön saaristossa sijaitsevasta Notöstä maitoa Valion Turun meijeriin vuonna 1963. Jaalan Kimolan osuusmeijerin isännöitsijä Pekka Jortikka asettelee sanomalehtiä tonkkien kansiin
Mikkelin osuusmeijeri luotti – johtajaa myöten – MercedesBenziin, vaan olipa joukossa pari Taunus-Transit -jakeluautoakin. Mobilisti Senior 3/21 Mikkelin osuusmeijerin Mercedeksellä oli vuonna 1966 ajettu miljoona kilometriä. Jaalan Osuusmeijerillä vuonna 1953. Mercedesmaitoauto on varustettu karskeilla maastorenkailla, joutuivathan ne mönkimään paikkoihin, joihin edes aura-autonkuljettajat eivät uskaltautuneet – saati ehtineet aamuvarhain. Kuutoskoneinen menohaluinen länsiauto lienee ollut Maaseudun Tulevaisuuden valokuvaajien yhteiskäytössä, sillä se esiintyy usein sekä Pekka Kyytisen että Erkki Voutilaisen valokuvissa. 68 . hinkitjatonkat.indd 68 hinkitjatonkat.indd 68 30.8.2021 15.33 30.8.2021 15.33. Etualalle pysäköitynä Ford Zephyr Six AC-541 -laatoissa. Miljoonamersu lienee yksi rivistön autoista
Porin ympäristön osuusmeijerin Fordson Thames 7 täydessä maitokuormassa vuonna 1954. Austin-kuormurin lava on täynnä tonkkia Keski-Perniön osuusmeijerin pihalla. Satamaito toimi samassa osoitteessa vuoteen 2018 asti. hinkitjatonkat.indd 69 hinkitjatonkat.indd 69 30.8.2021 15.33 30.8.2021 15.33. Mobilisti Senior 3/21 . Maitotonkkien lisäksi kuljetettavana on puuarkkuihin jäiden kanssa pakattua kermajäätelöä. Taustalla vaanii jälleen kuvaaja Kyytisen kyytinä toiminut Zephyt Six. Liekö MT:llä ollut jopa mainoskoplaus Fordin kanssa, että auto miinoitetaan kuviin puolihuolimattomasti. QX-sarjan kuormureita myytiin vuodesta 1954 lähtien myös kaksitahtisella TS3-dieselillä, mutta pärstävärkistä päätellen kuvan auto on vanhempaa mallia. Tylppänokkainen 7V oli tuotannossa vuodesta 1935 lähtien, ja sodan jälkeen valmistus jatkui vuoteen 1949. Mahurimoottorinen Commer QX vuonna 1954 Laitilan Osuusmeijerillä. Helsingin Meijeriliikkeen Ford-rivistöä vuonna 1938. 69 ”Halusitte hinkkejä, me toimitamme teille.” Kunkin tilan maitotonkat oli merkitty omistajan nimellä, ja mukana kulki maitokirja, johon merkattiin meijerille toimitetun maidon määrä
teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Mobilisti Seniorin arkistot, Museovirasto, Tielaitos, Suomen Tieyhdistys ja Metsäteho tientekoa.indd 70 tientekoa.indd 70 30.8.2021 16.11 30.8.2021 16.11. Mobilisti Senior 3/21 Juonteita Suomi-neidon pinnalla Teitä tieteellä, taiteella ja vähän ilmankin Suomen tieverkossa on vielä paljon parantamisen varaa, mutta silti alalla voidaan puhua dramaattisesta loikasta, joka tapahtui yli puoli vuosisataa sitten. Tässä muutamia huomioita laitteista ja tekniikoista, joilla tiestön perusparannus polkaistiin käyntiin 50-luvulta alkaen. 70
Teitä rakennettiin vain kaikkein vilkkaimmille reiteille ja sittenkin ne olivat yleensä hyvin vaatimattomia ominaisuuksiltaan. Nyhjäystä tyhjästä Jo vuonna 1799, Ruotsin vallan aikana, perustettu tielaitos oli vähine voimavaroineen pyrkinyt pitämään maamme tiestön edes välttävässä kunnossa yli sadan vuoden ajan. Ojan raivausta työllisyystöinä Helsingin Tapanilassa. tientekoa.indd 71 tientekoa.indd 71 30.8.2021 16.12 30.8.2021 16.12. 1940-luvun jälkipuoliskolla nimismiesten ja piiri-insinöörien vetämät vastuualueet muuttuivat lähempänä toteuttavaa porrasta toimiviksi tiemestaripiireiksi. Järkeistystä nähtiin kuitenkin tiestön ylläpitovastuun siirtymisellä nimismiehiltä vähitellen kokonaan TVH:lle. Suomessa pärjättiin maaseudulla vielä pitkään hevosilla, rautateillä ja vesiyhteyksillä, joten panostus maanteiden rakentamiseen ja ylläpitoon tuntui erilaisten taloushaasteiden keskellä mönkivälle nuorelle tasavallalle hieman etäiseltä ajatukselta. Hiekoitusta 1950-luvun malliin. Missähän mahtoi Viitalan Kulma-Kahvila sijaita. Viimemainitussa kyse oli orastavan teollisuuden kuljetustarpeista, mantereella tilannetta arvioitiin etenkin sotilasjoukkojen nopeiden siirtojen kannalta. Vuosi on 1968. Kuvaavaa on, että Suomessakin väylästö pidettiin tiukasti julkisomisteisena, vaikka se siinä vaiheessa merkitsi samalla sen laadusta tinkimistä. Tieverkoston laajuuden ja laadun kannalta ratkaiseva innoite saatiin kuitenkin vasta 1900-luvun alussa, kun autojen voittokulku kävi ilmeiseksi. 71 J o muinaiset roomalaiset, kuten sanonta kuuluu. Heikosti motivoituneella ja yleensä alaa tarkemmin tuntemattoTiemestari Jallu Heinonen Ivalossa EMW 340 -autoineen. 1800-luvulle tultaessa odotustaso kasvoi niin Manner-Euroopassa kuin Englannissakin. Jäljellä oleva tiestö oli ylikuormitusten, miinojen ja pommitusten jäljiltä huonossa hapessa etenkin idässä ja pohjoisessa, sillat ja muut isommat rakenteet oli räjäytetty riekaleiksi tai niitä oli ainakin vaurioitettu. Tietöihin ei käytetty kuin jonkin verran rangaistusvankeja, mutta sitäkin enemmän väkeä palkattiin työllisyystöihin. Umpikumirenkainen "köykky" ja miehet. Tieja vesihallituksen alaisuudessa sen organisaatio oli kehittynyt vähitellen yhä selkeämmäksi ja kunnianhimoisemmaksi. Heidän jälkeensä into laantui vuosisadoiksi. He olivat ensimmäisten joukossa investoimassa vakavasti logistiikan infrastruktuuriin. Mitähän nykyiset työsuojeluviranomaiset ajattelisivat. Isotkin väylät saattoivat olla kuukausien ajan käyttökelvottomia jo yksistään sateiden, lumen ja jään takia. Alan oppeja oli haettu jo pitkään ulkomailta ja siten tietoa ja taitoa olisi kyllä ollut ainakin normaaliin väylästön ylläpitoon ja uudisrakentamiseen, mutta kun varoja urakoiden toteuttamiseen ei saatu, jouduttiin pärjäämään vähin eväin. Mobilisti Senior 3/21 . Kun toinen maailmansota keskeytti suuren osan teiden ylläpitotöistä sekä lähes kaikki uudet hankkeet vuosien ajaksi, oltiin 40-luvun jälkipuoliskolla heikommassa jamassa kuin pitkään aikaan
Suolaus jakoi mielipiteet, mutta vielä pahempaa verta aiheutui sorateiden lipeäja savikäsittelyistä, joilla pyrittiin suojaamaan tiestön pintakerrosta ja vähentämään pölyn lentämistä. Se oli paitsi rankkaa niin tekijöille kuin ympäristölle, myös riitauttavaa. malla työvoimalla pidettiin toki projektit käynnissä, mutta ihmisvetoiset tietyömaat näyttävät jo 1960-luvun lopun mittakaavalla todella tehottomilta. Tienrakennusta työllisyystöinä vuonna 1953. Se taas vaati omaa erikoiskalustoaan ja ammattitaitoaan, jota onneksi saatiin yleensä hieman hillitymmin kustannuksin. Mobilisti Senior 3/21 Keskeneräinen Tarvontie vielä soraja kurapintaisena Kauniaisten liittymän kohdalla. Kun tiestön peruskunnossa tavoitettiin siedettävä taso, seurasi siitä entistä suurempia odotuksia esimerkiksi talviliikenteen suhteen. 72 . Suurilla erikoiskoneilla samat työt olisi tehty hetkessä ja halvemmalla, mutta yhtälön sosiaalinen puoli painoi vaakakupissa enemmän. Se aiheutti väistämättä pahaa verta paikallisten ja tieporukoiden kesken, puhumattakaan katkerista oikeudenkäynneistä, jotka tulivat mahdollisiksi muuttuneiden hallintosäädösten myötä. Tärkeä osa tiestön parantamista oli mutkien oikaisu ja mäkien tasoittaminen. Vasta kun moderni asfaltti lopulta havaittiin parhaaksi päällystemateriaaliksi maamme oloihin ja kun sen käyttöön saatiin riittävät varat, otettiin lopullinen harppaus nykyaikaiseen, vaivattomaan ja kalustoa säästävään maantieliikenteeseen. Vielä tuohon aikaan tieinsinöörit siirtelivät maanteiden reittejä paljolti omien näkemystensä ja tarpeidensa mukaisesti, piittaamatta lainkaan maanomistajien mielipiteistä. tientekoa.indd 72 tientekoa.indd 72 30.8.2021 16.12 30.8.2021 16.12. Työkaluina lapio ja rautakanki, kuljetusvälineinä hevoskärryt ja aito kivireki
tientekoa.indd 73 tientekoa.indd 73 30.8.2021 16.12 30.8.2021 16.12. Lainaraha mahdollisti modernin moottoritieverkoston luomisen, mikä oli suurten etäisyyksien maassa iso asia. Tämä loikka kelirikon runnomista kapeista soraränneistä nelikaistaisiin pikateihin oli varmasti hämmentävä autoilevalle kansalaiselle, mutta harva päivittäin liikkuva jäi kaipaamaan teiden osalta ”vanhoja hyviä aikoja”. Maantieverkoston hidas koheneminen sai kunnolla vauhtia vasta 60-luvun alussa, kun Maailmanpankki myönsi Suomelle riittävästi lainoja. Kuva: Otso Pietinen Juuri asfaltoitua Tarvontietä. Urakoitsijana kauppaneuvos Käyhkön omistama Cultor Oy, joka oli asfalttialan pioneereja Suomessa. . Ensimmäinen moottoritienpätkä valmistui vuonna 1962 Helsingin Munkkiniemen ja Espoon Gumbölen välille. Mobilisti Senior 3/21 . Tulevaisuus vaikutti kuuluvan henkilöautoille ja muulle kumipyöräliikenteelle, joten suurinvestoinnit sujuvaan liikkumiseen olivat täysin perusteltuja. Uudenmaan Lääninhallituksen "Voima"-tiekarhu vuonna 1946 Helsingissä. Moottoritien ensimmäinen vaihe tehtiin suurimmaksi osin lapiovoimin työllisyystöinä. 73 Asfaltointia Helsinginkadulla vuonna 1946
Ranskalaiselta kuulostava Lorain oli kuitenkin USA:sta. D6-sarjan koneita näkee yhä työmailla. Englantilaista Priestmania ei moni muista. tientekoa.indd 74 tientekoa.indd 74 30.8.2021 16.12 30.8.2021 16.12. Valmistaja on jo vuosikymmeniä sitten fuusioitu Ruston-Bucyruskorporaation. Mobilisti Senior 3/21 Kalustokatsaus Caterpillaria ja Unimogia ei tarvitse erikseen esitellä edes nykypäivän konemiehille. 74 . Unimog on vieläkin omistautunut ajatukseen työkoneiden armeijalinkkuveitsestä, jolla tekee tarvittaessa melkein mitä vain tehokkaammin kuin ilman
Viime aikoina maataloustraktoreita on näkynyt taas paljonkin suurien tiehankkeiden työmailla. tientekoa.indd 75 tientekoa.indd 75 30.8.2021 16.12 30.8.2021 16.12. 75 Oli aika, jolloin Suomessa tehtiin tiekarhuja usealla eri merkillä. Michigan erikoistui kumipyöräisiin puskutraktoreihin, mutta ei selvinnyt 1980-luvun vaikeista vuosista. Vammaksen tiehöyläpuoli myytiin vuonna 2007 lieksalaiselle Veekmas Oy:lle, joka on nykyään Pohjoismaiden ainoa tiekarhujen valmistaja. Mobilisti Senior 3/21 . June oli Vammaksen ruotsalaislisenssiin (Nordverk) perustuva tiekarhu. Maataloustraktoreihin kiinnitettävät työkoneet mahdollistivat monien töiden tekemisen ilman erikoiskoneisiin investoimista
Toisaalta, Volkswagenissa vinkkarit korvattiin vilkuilla vasta kesken mallivuoden 1960. teksti: K.K. & M.O. Alkuperämaasta tai edes merkistä ei reklaamissa mainittu halaistua sanaa. mainoksia321.indd 76 mainoksia321.indd 76 30.8.2021 16.05 30.8.2021 16.05. Turkulainen kalastustarvikkeiden maahantuoja Katiska Oy kaupitteli myös itäsaksalaisia Nagetusch-matkailuvaunuja. 76 . Osa mainoksista oli häpeilemättömän kaupallisia, osa taas oudonkin väheleisiä. Mobilisti Senior 3/21 Mainiot mainokset, räväkät reklaamit 1961 1962 Moottori-lehden sivuilla mainostettiin runsaasti autotarvikkeita ja autoja, vaikka elettiinkin yhä tuontisäännöstelyn aikaa. Katiska Oy toimii yhä kalastuskaupan alalla. Vinkkarien korvaaminen vilkuilla oli hyvä idea ja tapa virkistää auton ulkoasua hieman modernimmaksi, mutta tuntuu 60-luvun puolella jo hieman myöhäisajatukselta
Olisi mukava tietää montako puolen miljoonan korvaussummaa Atoy Oy:n tarjoamasta henkivakuutuksesta jouduttiin maksamaan Hylte-turvavöiden vastuuntuntoisille ja harkintakykyisille käyttäjille. Mobilisti Senior 3/21 . mainoksia321.indd 77 mainoksia321.indd 77 30.8.2021 16.06 30.8.2021 16.06. 77 Noin miehekkäät koppalakit ovat tänä päivänä tiettyjen vähemmistöjen touhuja. Wartburgin mainonta selvästi haki kohderyhmäänsä tässä vaiheessa. Myöhemmin mainonnassa korostettiin reaalitalouden näkökulmaa. Toivottavasti ei yhtään, sillä Hylteturvavyö ei aiheuta riuhtaisevaa vastavetoa
Ahkerasta kirppisten ja rompparien koluamisesta huolimatta tällaista ei ole koskaan tullut vastaan. Mobilisti Senior 3/21 Renkaan takana näytti olevan vaikuttavaa tiedettä, vaan mitenköhän isotooppeja hyödynnettiin valmistuksessa. 78 . mainoksia321.indd 78 mainoksia321.indd 78 30.8.2021 16.06 30.8.2021 16.06. Se-Max -huurteenpoistopuhallin vaikuttaa ruotsalaiskeksinnöltä. Nykyisin lähes itsestäänselvyytenä nähtävä ja monen auton vakiovarusteena kulkeva paikkavaahtopullo oli uusinta uutta – ja rengasrikot paljon yleisempiä kuin nykyisin. Delta Design -toimiston muotoilu on ainakin modernia. Mannekiinina 1956 Ford Ranch Wagon -ambulanssi Lapin läänin kilvissä
Autoklubin asemaa kuvastaa omien nimikkohansikkaiden ja -hattujen mainostaminen. Montakohan mäntää on sulatettu Suomen teillä Judsonahtimella ruuditetun Volkswagenin moottoritilaan – huolimatta lupauksista. Mobilisti Senior 3/21 . Toisin kuin Chrysler-yhtymän autot, hoitoaineet eivät saavuttaneet vakiintunutta asemaa. Ennen ohjaustehostimia ajohansikkaat olivat tärkeämpiä kuin nykyisin. Jälkiasenteisten remmiahtimien kauppa ei rajoittunut pelkästään Volkswageniin; ainakin ranskalainen Constantin valmisti kompressorisarjoja sikäläisiin automalleihin, jopa Citroën 2CV:hen. Ahtimen hinta vaikuttaa melko kalliilta, se oli 12% uuden Volkswagenin hinnasta. mainoksia321.indd 79 mainoksia321.indd 79 30.8.2021 16.06 30.8.2021 16.06. 79 Mopar-autohoitotuotteitakin yritettiin markkinoida Suomessa
Samasta autosta on nähty kuvia sodan jälkeen lasten mainosparaatissa vuonna 1950 – puukaasulaitteistaan riisuttuna. Linja-autonalustalle (Büssing-NAG) karulla kotitarvekorilla katettu tilapäiskuorma-auto varustettuna puukaasulaitteilla. Voisiko nykyisiä hybridivoimalinjoja hyödyntää puukaasun apuna. Uusiutuvaa polttoainettahan ovat metsämme täynnä. Polttoainepula iski kotirintamalle välirauhankin aikana. Liekö valtaapitävien viherpiireissä suotu riittävää ajatusta sille nykyisessä ilmastoahdistuksessa – edes globaalin kriisin varalta. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Kaj-Arnold Larsen, Foto Roos, Viljo Pietinen via Museovirasto & Helsingin kaupunginmuseo HKL:n Volvo-kaupunkibussi varustettuna puukaasulaitteilla syksyllä 1940. Olisiko uudelleenajattelun aika, soisivathan nykyiset moottorinohjausja turboahtamistekniikat uutta puhtia vanhoihin tunnettuihin sovelluksiin. Mobilisti Senior 3/21 Pilkettä silmäkulmassa Puukaasu piti Suomen pyörät pyörimässä sodan ja pulavuosien kiperissä tilanteissa. puukaasu_s321.indd 80 puukaasu_s321.indd 80 30.8.2021 15.36 30.8.2021 15.36. 80
81 Oy Auto Verho Ab:n markkinoima Otso-puukaasutin asennettuna 1939 Buickiin. puukaasu_s321.indd 81 puukaasu_s321.indd 81 30.8.2021 15.36 30.8.2021 15.36. Mercantile-tuontiyhtiön Mercedeskuormuri puukaasulaittein varustettuna Postitalon edustalla. Ollaan Hietalahden Telakan portilla, Tehtaankadun päässä. Mobilisti Senior 3/21 . Ei aivan yleinen, olivathan amerikkalaiset yhä markkinajohtajia sekä kevyessä että raskaassa kalustossa
Nykyisillä voiteluaineilla ja lisäaineilla saatettaisiin estää häkäkaasun kanssa esiintynyttä moottorien pikeentymistä, puhumattakaan elektronisen moottorinohjauksen optimoimasta palotapahtumasta. Kanttiaikakauden Buickin pohjalle rakennettu kotitarvelava-auto varsin omaleimaisella hytillä, valmistajana Kalevankadulla toiminut Sysikaasu Oy Venemoottoreistaan enemmän tunnetun Ares Oy:n puukaasutinsovelluksessa käytettiin Roots-tyyppistä ahdinta lisäämässä hyötysuhdetta. Samankaltaisia kompressoreita näkyy muidenkin valmistajien rakennelmissa. Juha Sipilän El Kaminassa päästiin jo yli 1 000 km huoltoväliin. Mobilisti Senior 3/21 1939 Buick Special tuntemattoman valmistajan puukaasuttimella kaartaa Postitalolta Rautatientorin suuntaan. 82 . puukaasu_s321.indd 82 puukaasu_s321.indd 82 30.8.2021 15.36 30.8.2021 15.36
+358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! Anglo Parts Finland kokosivu.indd 108 kokosivu.indd 108 26.7.2021 18.26 26.7.2021 18.26. LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh