. VKO. Peerlessillä Petsamoon Peerlessillä Petsamoon . Gardnerin Gardnerit Gardnerin Gardnerit . Pinoista pintautuneita Pinoista pintautuneita . Arkistojen digiuumenista Arkistojen digiuumenista . . . PAL. Jussi Similän kuvia Jussi Similän kuvia . Kevytautot Kevytautot MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2024 | 13,90 € S e n io r No. . 2024-45 60 02 05 -2 40 3. . . 3
motonet
Kai L. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1457-6988 PANKKI FI75 5282 0120 2157 83 . Ja kumma. Mitä sitten konkreettisesti tapahtuukaan, keskittyköön Lappeenrantaan. 09-2727 100 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 HELSINKI PÄÄTOIMITTAJA Kai L. K.L.B. . Sisuskaluni viestivät, että hyvä tästä tulee – vallankin kun vedetään kulukuolaimet kireälle. En vieläkään tunne olevani kovin vanhuuden väsynyt, muistini on loistava ja pollakin toimii. Etenen kuitenkin – taas kerran – luultavasti häntäluuvaistoni neuvoilla. muuttokuorman kanssa Utissa 1953.. Tarkoittaa että henkilökuntamme osti oikeudet ja käytännössä lehden julkaisua jatketaan entiseen tapaan. Tähän päivään mennessä kukaan ei ole ilkkunut nimivalintaa. Jos jotakin varteen otettavaa käy mielessäsi, ehdota, älä vaikene. Eihän tässä liiketalousjohtoisesti mitään järkeä ole. Bremer Autoromantikko Kannen kuva: Helsingin Keskuskatu 1950-luvulla. Utuisena taustahaaveena on ajatus jonkunlaisesta autohistorian palvelukeskuksesta – kukaties kuvaja tietopalvelua. Pitäähän ne rajat johonkin vetää – ehkä jo nuorempienkin iloksi. Kaiser Manhattan. Himmeänä pohdinnan aiheena on jopa säätiöitymisen mahdollisuus. . Jopa siten, että – mitään pelisäääntöjä ei edes luotu – pyrin uuden toimituksen niin halutessa jatkamaan kynäilyä, “mailaa puristamatta”. Onpahan itsellenikin arvoitus. Dokumentin nimeksi Vartiala ehdotti ensin jotakin kyllä imartelevaa, mutta samalla latteaa ”Suomen Mobilisti No:1” tapaista. Siispä livautin: Pane ronskisti vaan ”Autoromantikko”. Mitä Autoromantikko Oy voisi olla. Minulle (meille muutamalle) jää hoidettavaksi kaikkea muuta, joka ei suoranaisesti lehden julkaisuun liity: toimitustilamme (joista tahtoisimme luopua), muutama jo ikääntynyt käyttöauto yms. MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Monitorin välkkeestä 22 Petsamoon Peerlessillä 30 Uutisia, tapahtumia, kuultua 38 Lukijoiden postia 42 Valmetin protokuvia 46 Kuvatalkoot 52 Pintautuneita 62 Jussi Similän kuva-aarteita 70 Gardnerin Gardnerit 72 Kevytautot 78 Kuvatalkoot 82 Tohtori sivakoi 3/2024 Mobilisti Senior 3/24 . Lehti ilmestyy 2024 viikolla 12, 26, 36 ja 49. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Vasemmalla edessä ilmiselvästi metallihohtovärinen-VW! Peremmällä Armstrong-Siddeley Sapphire, oikealla MB 300, kauempana mm. Olen pelkäämättömästi vuokrannut sieltä konttori-, halli-, ja varastotilat. Toinen varma on kuitenkin, että toiminnasta pitää herua kulut kattavasti tuloja. (Rashid Nasretdin / Museovirasto/JOKA) Jos joku on pysyvää, niin muutos. Ja sopimuksen mukaan piti vaihtaa firman nimi, Mobilisti kun meni kaupassa. Tasan 10 vuotta sitten Veli Vartiala teki minusta TV-dokumenttifilmin. Kaiken huipuksi matkaa kotoani tänne työmaalleni – on kaikki noin neljä kilometriä. Siispä jatkossa vedän firmaa nimeltä Autoromantikko Oy. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. 3 KUSTANTAJA Mobilisti Oy puh. Siitä tuli – monen vieraankin mielestä – hyvä. Siitä nyt puhumatta, että moisen tittelin ansaitsisi moni muukin Suomessa. Säilytyskohteeni ovat nyt enemmän kuin koskaan aiemmin saman katon alla ja aidatun pihan sisällä. Muista myös tilaajan sähköinen lehtiarkisto netissä! O len luopunut Mobilisti-lehtien julkaisuoikeudesta. Varmaa on vain, etten aloita mitään täyspäiväistä. Tuskin Yle muuten olisi näyttänyt sitä ruuduillamme jo neljästi. Sanoin heti, ei käy. Kuitenkin vuonna 2025 orastaa 90 vuoden merkkipaalu, jota en juhli
Mobilisti Senior 3/24 Monitorin välkkeestä Useat museotahot esittelevät kuva-aarteitansa Flickr-kuvapalvelussa. 4 . Ajoneuvojen tunnistaminen ja niiden merkityksen tiedostaminen ei aina ole museoväen erikoisalaa, joten luodaanpa katsaus muutamaan kuvakokoelmaan! Matti Ouvinen Vuonna 1950 valmistunut Kauppakorkeakoulun päärakennus Helsingin Runeberginkadulla. Kauppakorkean käyttöön se siirtyi 60-luvun lopulla. Aukeaman kuvat ovat Aalto Yliopiston arkistosta. Chydenia-talossa toimi aiemmin Helsingin Tyttönormaalilyseo. Parkkialue on yhä olemassa – jotain harvinaista Helsingissä! Iso Citroën lienee parkkiksen hienoin pirssi.
Mobilisti Senior 3/24 . Purkukuormaa kuskaavasta Laatubetonin Petteristä on rengas puhki – remonttihommat seisovat. Kuva on Aalto yliopiston arkkitehtuurikokoelmista, mutta helsinkiläistä rakennusta emme tunnista. Iskun Transit on tullut tuomaan konttorikalusteita. Olisiko kuormuri Benz-Gaggenau?. Muuraustai tiilifirman auton kyljestä erottuu hennosti sana "osakeyhtiö. 5 Lisää näkymiä Chydenia-talon parkkialueelle
Radiotalo, Unioninkatu 16:ssa Helsingissä kuvattuna noin 1953. Pääoven edustalla kaksiovinen Hudson valkosivurenkaineen.. 6 . Mobilisti Senior 3/24 Seuraavat kuvat ovat Yleisradion arkistoista
Auto on vuoden 1940 kilvissä, joten kuva lienee otettu välirauhan aikana. Puukaasulaitteita ei vielä tuossa vaiheessa käytetty kotirintamallakaan. Vuosina 1933-1939 hän toimi apukuuluttajana, reportterina ja selostusosaston päällikkönä. Auton kyljet ovat jo kolhuiset. 7 Yleisradion lipulla varustettu seitsemän hengen Plymouth 1939 ajamassa ulos Fabianinkadun radiotalon portista pääsisäänkäynnin vierestä (Fabianinkatu 15, Helsinki). Etupuskurin ympärille on kietaistu hinausvaijeri. Mobilisti Senior 3/24 . Af Enehjelm oli Yleisradion radion ensimmäinen kuuluttaja ja ohjelmanjärjestäjä 1926-1927. Vuoden 1940 kilvet jäivät sodan takia päälle moneksi vuodeksi – vasta pulavuosina 1948-49 jaettiin joitain uusia kilpiä, nekin puisia. Yleisradion reportteri Alexis af Enehjelm haastattelemassa miestä, joka korjaa Fordia. Ruotsalainen peräkärrymallinen Lion-puukaasutin (Gustafsson & Görtz AB, Örebro) on muotoiltu tyylikkäästi. Mikrofonina lienee ensimmäinen sarjavalmisteinen kondensaattorimikki, Neumann / Telefunken CMV3, joka tunnetaan myös monista Hitlerin filmille tallentuneista puheista.. Helsingin Hietalahden telakan työntekijät ihailevat puukaasulla toimivaa radion ääniautoa
Auton kyljissä olivat kovaääniset ja se oli varustettu omalla bensiinikäyttöisellä aggregaatillaan. 8 . Vasaramäen radioasema aloitti lokakuussa 1939.. Turun yleisradioasemalle tuleva pienjännitetaulu valmisteilla. Ääniauto mahdollisti ohjelmiston monipuolistamisen, ja esimerkiksi teatterija elokuvakatsauksia ja urheiluraportteja voitiin toteuttaa ääninäytteiden kera. Mobilisti Senior 3/24 Mies soittaa kannelta, taustalla Yleisradion ensimmäinen ääniauto. Autossa oli aluksi mekaaniset levytyslaitteet; pikalevykaiverrin taltioi äänityksen alumiiniäänilevyn pinnassa olevalle lakkakalvolle. Kaksi pitkää 1939 Plymouthia Yleisradion Fabianinkadun radiotalon pihalla, 1939. Tapernaakkeli-nimellä kulkenut Volvo LV84 D hankittiin vuonna 1937. Korin rakentamisesta vastasi Oy Autokoriteollisuus Ab Helsingin Tapanilassa
Magnetofoni mahdollisti radio-ohjelmien äänittämisen kentällä ja nauhat olivat uudelleen käytettäviä ja kestivät toistuvaa soittoa paremmin kuin pikalevyt.. Ensimmäiset AEG-nauhurit saatiin Ylelle vuonna 1939. Mobilisti Senior 3/24 . 9 Ylen ääniauto pysäköitynä Fabianinkadun radiotalon edustalle vuonna 1939. Puukaasukäyttöinen ja jo hyvin rottaantuneen näköinen radion ääniauto ja tunnistamaton mies kuulokkeet korvillaan
10 . E-ajot olivat Kulutusosuuskuntien Keskusliiton järjestämä koko perheen liikennetaito ja -tietokilpailu. Mobilisti Senior 3/24 Kulutusosuuskuntien Keskusliitto on jakanut paljon kuvakokoelmiaan, jotka löytyvät Valokuvataiteen museon Flickr-tililtä. Edes konsultoimamme asiantuntija Olli Blomberg ei lehden painodeadlineen mennessä vielä selvittänyt arvoitusta; sitä voidaan arvailla Wilkekuormurin esisarjalaiseksi, mutta banderollissa mainittu vuosi 1956 on todella varhainen, sillä ensimmäinen Wilke tyyppikatsastettiin keväällä 1959!. Oikeassa laidassa kilpailijat matkaan lähettänyt apulaiskaupunginjohtaja Veikko Järvinen mustaan päällystakkiin pukeutuneena. Helsingin E-ajojen lähtöpaikka Sörnäisten teollisuusalueella. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton 40-vuotisjuhlakulkueeseen osallistunut Kuusankosken osuusliikkeen auto on mysteeri
Höyrypanimon tiilitalo merenrannassa on Kotkan vanhin rakennus, ja siinä toimii paikallinen pienpanimo.. Kotkan Höyrypanimon myyntipäällikkö Selim Grönholm pullo yhtiönsä tuottamaa Ukko-olutta käsissään. Onkohan paikkatietokaan oikea. Auto lienee Volvo Duett, kuvausvuosi 1964 tai myöhemmin, sillä ovessa mainostetaan valtion monopoliliikkeessä myytävää A-olutta, jota Kotkan Höyrypanimo alkoi valmistaa tuolloin. Mobilisti Senior 3/24 . Ammattienedistämislaitoksen autoalan opiskelija työskentelemässä koulun harjoituskorjaamolla. 11 Kuvassa väitetään olevan työntekijöiden autoja Kansayhtymän uuden pääkonttorin maanalaisessa autotallissa, mutta Volkkarit – kaksi Karmann Ghiaa ja ainakin kaksi tai kolme ikkunafarmaria – ovat rekisteröimättömiä uusia autoja. Työn alla on Wartburg 311
Kakkosluokan taksi – Dodge 1937 – kurvaa Käpylän olympiakylän portista sisään.. Etutalalla on 4Rnelivetomalli vuosilta 1961-62. Nuoren fanin puku on huonommin istuvaa mallia. 12 . 1926 Chevrolet. Siihen loppuikin firman traktorituotanto, joka fuusioitiin Porschen maatalouskonevalmistukseen, joka myös pian kuivui kasaan. Mobilisti Senior 3/24 Osuusliike Oripään kahvila ja 2. Kaksi Ruotsin olympiajoukkkueen urheilijaa antamassa nimikirjoituksiaan nuorelle ihailijalle, jolla kädessään laatikkokamera. Kahvilan eteen on pysähtynyt TampereTurku -linja-auto. Olisiko neliovinen avokantti n. Ollaan vuodessa 1932. M.A.N.-traktoreita esillä Osuusliike Mäki-Matin maataloustarvikemyymälässä Jyväskylässä. luokan ravintola
Mobilisti Senior 3/24 . Dodge (KEW) on valmiina kiskomaan raskasta paperirullakuormaa.. Tamperelaisen Takra-traktorin kompastuskivi oli sen korkea hinta – lähes kaksinkertainen vastaavaan Fordsoniin verrattuna. 13 Kesäapulainen lisäämässä öljyä asiakkaan auton moottoriin Perämeren Auton huoltoasemalla (E-öljyt) vuonna 1966. kuva: Anja Ranta Maanviljelijä Viljo Koivisto asioimassa Takra-traktorilla Yläneen Osuusliikkeen Rannanmäen myymälässä. Enso-Gutzeitin Kotkan tehtaan työntekijöitä lähdössä ruokatunnille
Lastin purkausta Effoan (Finska Ångfartygs Aktiebolag) aluksesta. (Victor Barsokevitsch) Kuopiolaisen Gustaf Raninin panimon M.A.N. 14 . (Suomen Merimuseo). -kuormuri umpikumipyörin. tämä Indian-moottoripyörän ylpeää omistajaa esittävä kuva vuodelta 1913. Valkoisia kaupunkikilpiä käytettiin vuosina 1911-1915, jolloin käyttöön tulivat läänikilvet. Mobilisti Senior 3/24 Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kokoelmista löytyi mm. Thamesin ja taustalla vaanivan ensimmäisen polven Ford FK (Köln) -kuormurin kilvistä päätellen oltaneen jossain Helsingin satamassa
Sarvitraktorin ajoa Anjalan maamieskoulussa 1962. Mobilisti Senior 3/24 . Kuusankosken Osuusliikkeen myymäläutossa tehdään ostoksia 1960-luvulla. Molemmat autot lienevät Fiateja. Kotkalaista nuorisoa lähdössä ajelulle vuonna 1926. Heimo Häkkisen yhtye lähdössä keikalle. 15 Kymenlaakson museon kokoelmissakin on mielenkiintoista materiaalia ajoneuvoineen. Ajokkina on kerska Chrysler Crown Imperial, Amerikan kallein henkilöauto vuonna 1951. Lehmänselkä-Fargo oli osuusliikkeen ensimmäinen myymäläauto, ja se lienee kuvassa upouusi, kiillotettuine korirakenteineen ja kattoikkunoineen.(Uusi-Kuva)
Eletään vielä aikaa ennen autokaupan vapautumista – siis itätuotteiden kultakautta. Wartburg johtaa Mossea ja Ifaa.. Mobilisti Senior 3/24 Karhulantien liikennettä työpäivän jälkeen 1960-luvun alussa. 16
Mobilisti Senior 3/24 . Tuollaisesta pyöräilijämäärästä "autotiellä" tulisi tänä päivänä suoraa huutoa. Motellin lisäksi rakennuksessa oli myymälöitä, kahvila, ravintola sekä pihalla tankkauspiste,. Pyhtään motelli. Autotuonti on ehkä vapautunut jo. 17 Karhulan Kolmikulman liikennettä työpäivän jälkeen 1960-luvulla
1935. Oltaneen Pyynikintorilla. Mobilisti Senior 3/24 G. Staf. 18 . Kaipion autokorivalmistus jatkui vuoteen 1955 saakka; kaikkiaan Kaipio valmisti noin 2 000 linja-auton koria ja sen lisäksi erikoiskoreja ja kuorma-auton hyttejä. Kuva. Samana vuonna muutti nimensä Kaipio Oy:ksi, mikä selittää eteen pysäköidyn linja-autoalustan (Chevrolet?), sillä Kaipio kunnostautui sittemmin bussikorittajana. E.M. Kilvanajoa ei lopettanut edes polttoainepula. Seuraavat kuvat ovat Museokeskus Vapriikin kuva-arkistoista Tampereelta.. Grundströmin kassakaappitehdas v. R. Tampereella järjestettiin lokakuussa 1940 puukaasuautojen kilpailut
International tai GMC kenties. (Mauno Mannelin). Kuvasta on sensuroitu pakkalla toimineeen Auto-Tarvike Oy:n tekstit talon seinästä! Sorinkadulla Tampereen Ratinassa yhä sijaitseva funkiskulma tunnetaan myös "hoppakaupan talona". (E.M. Työkuntaohjaamolla varustettu kuormuri (takaovi vain oikealla kyljellä) on varustettu järeillä teräspuolapyörillä. Täpötäynnä oleva linja-auto lähdössä Messukylään Tampereen Keskustorilta vuonna 1942. 19 Puukaasuajan bussiliikenne oli kovaa hommaa. (vas.) Matkustajat – naisetkin – työntävät Kangasalan Kuohunharjulla vuonna 1945 Tampereen Liikenteen puukaasu-Volvoa. Mobilisti Senior 3/24 . Staf) Kenkätehdas Väinö Huttunen Oy 30-luvulla
Traktori oli koottu tuontiosista, kuten Waukesha-moottori ja Sankey-vanteet, mikä teki siitä liian kalliin. Syksymmällä kelirikon arvioidaan vaikeuttaneen etenemiskykyyn ja autojen kestävyyteen. Yrittäjä Kaarlo Leander operoi Tampereella bussiliiikennettä elokuusta 1920 lähtien kahdella Horchkaksikerrosbussilla. Leander väitti liikenteen olleen tuotttoisaa alkuun. Mobilisti Senior 3/24 Kuva on otettu Arvi Ahlqvistin konepajalla vuonna 1920. Vuosien 1948-1955 välillä valmistui noin 800 Takraa. 20 . Liikennöitsijä Väinö Paunu oli Takra-traktoritehtaan takana. Korjamollle joutuneet autot verottivat bussilinjan luotettavuutta. Myöhemmin Leander syytti virkavallan edustajia ja raitiovaunuhankkeen puolustajia liiketoimintansa suolaamisesta ja kateudesta. Tämä kuva lienee vuonna 1953 valmistuneelta Nekalan tehtaalta, jossa nykyisin toimii Tampereen Infra -liikelaitoksen korjaamo.
Seurue sivuvaunullisella Harrikalla Uudenkaupungin Liljalaaksonkadulla. MY-5 oli tuotantosarjan ensimmäinen. Kuva on otettu valokuvaamo Augusta Olssonin valokuvaamon kohdalta, Liljalaaksonkatu 8. Se tuhoutui lentokelvottomaksi pakkolaskussa 1946, ja sen jäänteet – lähinnä runko – löytyivät 1970-luvulla. Kuva on otettu Härmälän lentokentällä, jossa MY-5 osallistui konetyypin testilentoihin. Mobilisti Senior 3/24 . Ne on varastoitu Ilmailumuseon kokoelmiin. 21 VL Myrsky -koneita valmistui esisarjan yksilöt mukaanlukien viitisenkymmentä. Valokuvaaja Augusta Olsson. Uudenkaupungin museon kokoelmat.
P-P-P-kolmikon edullisin merkki ehti saada Åströmin lisäksi viitisenkymmentä meikäläistä asiakasta, kunnes jo vuosisadan vaihteessa Clevelandissa alkanut tuotanto loppui kesällä 1931. Six-81 Sedan oli sekin hinnoiteltu kohtuulliseksi, tehtaalla 1 595 dollariin. Mobilisti Senior 3/24 Peerlessillä PETSAMOON Jäämeren rannikko tuli maanteitse muun Suomen yhteyteen, kun 517 kilometrin mittainen tie Rovaniemeltä Petsamoon valmistui syksyllä 1929. Nuotiolla valmistettiin ruokaa ja keiteltiin kahvia. Åströmin auton perässä oli ehkä omatekoinen tavarateline, johon kiinnitettiin tilava laatikko telttaa ja retkeilyvarusteita varten. Varsin harvinainen Suomessa oli autokin, jolla seurue lähti pohjoiseen: Peerless Six vuosimallia 1929. Helsinkiläisen O.Y. Sisällekin mahtui matkustajien ohella erinäisiä laukkuja sekä vaateym. teksti: Vesa Pynnöniemi kuvat: Bernhard Åström, Svenska litteratursällskapet i Finland; Aarne Pietinen Oy ja Erkki Mikkola, Museovirasto; Kemin historiallinen museo; Lapin maakuntamuseo; Kansalliskirjasto; Doria.fi K irkkonummelainen eläinlääkäri Bernhard Åström lähti elokuun lopulla 1930 nuorempien sukulaistensa kanssa huvimatkalle napapiirin yli. Auton takaikkunoissa oli verhot, joten siinäkin pystyi yöpymään, ehkä jopa telttaa paremmin suojassa hyttysiltä. 22 . Viiden hengen sedanin akseliväli oli 116 tuumaa eli 295 senttiä. Vuonna 1934 valvojiksi nimitettyjä oli kymmenen henkilöä. Sen ohella, että oli mainio seuramies, Åström oli innokas autoilija ja valokuvaaja; hän oli Suomen Automobiiliklubin jäsen ja eräs ensimmäisistä moottoriajoneuvoliikenteen tarkastajista eli "siviililiikennevalvojista", joilla oli peräti poliisimiehen oikeudet. Eipä Peerlesskään ollut tehoton tai ahdas sisätiloiltaan. Ajomatka Petsamonvuonolle vaati kestävyyttä sekä autoilta että turisteilta, mutta maratonsuoritus oli vaivan arvoinen. Peerless ei koskaan ollut massatuotantoauto, vaikka halvimmat kuusisylinteriset eivät lopulta maksaneetkaan USA:ssa kuin 1 195 dollaria. Ulkoilmaelämä, metsästys ja kalastus olivat Åströmin mielipuuhia ja kun muut reissuun lähteneet olivat nuoria, telttamajoitus oli luonnollinen valinta. Ohiossa valmistettu Peerless oli korkealaatuinen merkki, yksi USA:n "kolmesta P:stä" – ne kaksi muuta olivat Packard ja Pierce-Arrow. Ajomatka eteläisimmästä Suomesta Jäämeren rantaan oli puolitoista tuhatta kilometriä ja muuallakin kotimaassa kierrettiin. Laatuvaunu A.B:n maahantuoman Peerless Six-81 -mallin moottorina oli Continentalin 6-sylinterinen, teholtaan 66 hv. Myyntihinnaksi ilmoitettiin 99 500 markkaa, eli Peerless maksoi saman verran kuin Reo Flying Cloud tai Studebaker Commander 8, jotka olivat hiukan tehokkaampia ja akseliväliltään muutaman tuuman pitempiä. Maineikkaiden Peerless-henkilöautojen myynti alkoi Suomessa vasta kun suuri lama oli jo ovella. Varsinainen Linja-auto Jäämerentiellä vuonna 1934, taustalla Kaskamatunturi. Tarpeen vaatiessa valvoja saattoi esittää takinliepeen sisäpuolella olleen virkamerkin. Kilometripylväs näyttää, että Rovaniemelle on matkaa 415 km.. nyyttejä
Peerless kipusi Kaunispään laelle, kesti kunnialla Jäämerentien kuopat ja töyssyt, ja osoittautui verrattomaksi matkailuautoksi. Erään eteläsuomalaisen kartanonomistajan Packard väisti toista autoa, jolloin se tien kuperuuden vuoksi kaatui ojaan. Ellei olisi saatu lisäväkeä apuun, hän olisi palanut ilmiliekkiin leimahtaneen Packardin mukana. Ikävä kyllä vastaantulijat tekivät samoin... Åströmin retkikunta nautti sekä Inarijärven että Petsamon maisemista. Jäämerentien kapeuden ja yleisesti ottaen heikon kunnon takia Petsamon-retket olivat kesäkelilläkin riskialttiita seikkailuja. Taimenia narrattiin Lapin joista ja järvistä; petNapapiirin pohjoispuolella eteen avautui laaja, karu Lapinmaa. Mobilisti Senior 3/24 . 23 kohde oli kuitenkin Petsamo, minne pääsi nyt autolla perille asti. Matkalla pohjoiseen: Peerless Six Kaunispään huipulla.. Tässä tapauksessa selvittiin peltivaurioilla, vaikka kevyempi Ford lensikin ojaan. Tavan mukaan tyylikkäästi koppalakilla varustautunut kuljettaja Åström huolsi sitä hyvin ja vaihtoi öljyt matkan varrella metsässä. Sorapintainen Jäämerentie oli reunoilta pehmeä, joten oli viisainta yrittää ajaa keskellä. Myöhemmin illalla niinikään Petsamoon matkalla ollut viipurilainen Nash törmäsi vastaan tulleeseen Fordiin, kun etuakselien päät osuivat yhteen. Matkustajat pääsivät avoauton alta pois, paitsi eräs turkulainen herra jäi puristuksiin ja loukkaantui. Vaikka liikenne ei vuoden 1930 elokuussa ollut vielä kovin ruuhkaista, samana päivänä saattoi tapahtua kaksikin kolaria Rovaniemen ja Sodankylän välillä. Jalkapatikassa käytiin kolttakylissä ja Kaskamatunturilla
Liikenneyhteydet olivat huonot: siihen suuntaan ei vienyt yhtään kunnollista tietä, eikä autolla päässyt vielä Ivaloa pitemmälle. Siihen asti harva eteläsuomalainen oli taivaltanut maitse Petsamonvuonolle asti, varsinkaan turistina. Suomalaisia heistä oli alle puolet, karjalaistaustaisia oli suunnilleen neljäsosa ja kolttasaamelaisia, kuten myös venäläisiä, oli parisataa henkeä. Etelästä tuodut tavarat siroteltiin yli laajan Lapin hevosilla, poroilla, jalkaisin ja jokiveneillä, mutta kuten Lampén mainitsi, "nykyisin myös biileillä". Henkilöauton topatuilla istuimilla meno oli tietysti sivistyneempää, ja ainakin Oldsmobilen maahantuojan, Suomen Osuuskauppojen Luonnon helmassa: Bernhard Åström vaihtoi öljyt, kun muut matkalaiset purkivat teltan ja pakkasivat tavaroita. Pääelinkeinoina olivat kalastus, pienimuotoinen maanviljely Paatsjoen kylissä ja saamelaisilla poronhoito. Kuvan otti retkikunnan kolmas jäsen, Ragnar Numelin, ja se julkaistiin "Jäämeren hengessä" -kirjassa.. elokuuta oli ehditty jo Sodankylään saakka. Rautateiden pohjoisin päätepysäkki oli Rovaniemellä, siis yli 500 kilometrin päässä Petsamosta. Näiden "autobusien" matkustusmukavuus oli heikohko; penkkien pehmusteena oli vain postisäkkejä. Bernhard Åström kumppaneineen otti pitkällä automatkalla hienoja valokuvia, joita voi katsella palkitun amatöörikuvaajan kaikkiaan parin tuhannen otoksen valikoimassa Finna.fi-hakupalvelussa. Matkailulehden toimittaja, lehtori Ernst Lampén kertoi uraauurtavasta kokeilusta kuvitetussa kirjassaan "Jäämeren hengessä" (Gummerus 1921). Ernst Lampén (vas.) ja Wolter Stenbäck Jäämerentiellä. Mitään puun näköistäkään ei saarilta löytänyt, mutta heinänteon aikaan kalastajasaarentolaiset hakivat sieltä hyvän sadon elikoilleen. Suomen Matkailijayhdistys ei aikaillut, vaan lähetti jo kesäkuussa 1921 kolmen miehen retkikunnan automatkalle tutkimaan Petsamoa ja Lapin liikennereittejä. Ajoneuvoksi saatiin Oulun piispan iso Oldsmobile. Linjurien nopeuskaan ei ehkä päätä huimannut, mutta voittivat ne sentään hevoskyydillä kankuttamisen pitkillä taipaleilla. Petsamolaisten vanhoja sukulaissiteitä etelään ja Ruijan kveeniväestöön pidettiin yllä perinteisillä kulkuneuvoilla kärrypolkuja ja vesireittejä pitkin. Uusi Petsamon lääni herätti heti kiinnostusta myös mahdollisena matkailumaana. Suomineidon itäisen käsivarren alue oli kirjaimellisesti syrjäseutua, kaukana kaikesta; asukkaita oli vuonna 1921 puolitoista tuhatta. Matkalle pohjoiseen Petsamon alue liitettiin itsenäistyneeseen Suomeen Tarton rauhansopimuksen mukaisesti vuonna 1920. Myös Aleksanteri II:n vuonna 1864 lupaama vaihtokauppa korvauksena Pietarin viereisen Siestarjoen luovuttamisesta unohtui. Mobilisti Senior 3/24 samolaisessa kalastuslaivassa saatiin ihmetellä saaliiksi nostettua valtavaa ruijanpallasta. Saarten asukkeja olivat lokit, ruokit ja riskilät, iloiset lunnit, haahkat, merimetsot ja monet muut siivekkäät. Ennen kotiin lähtöä poikettiin myös Heinäsaarilla, merilintujen paratiisissa. – Lopulta, bolševikkien kanssa solmittu sopimus toi Suomelle palan ikiomaa Jäämeren rantaa. Suomen intressit oli sivuutettu rajanvedossa RuotsiNorjan ja Venäjän välillä. Askeettisiin, puolentoista tonnin Benz-Gaggenau-postiautoihin laitettiin lavan reunoille puupenkit ja päälle pressukatos. 22. Maisemat Jäämeren rannalla kuuluivat olevan komeita ja suomalaisia kyliä oli alueella jo ennestään. 24 . Ehkä hieman yllättäen; eihän Venäjä ollut aikaisemminkaan lunastanut vanhoja lupauksia suomalaisten vapaasta pääsystä Jäämerelle. Teknisistä ongelmista kärsinyt Oldsmobile taisi sekin olla tauon tarpeessa. Sodankylään ja Ivaloonkin asti oli jopa matkustajaliikennettä. Sehän oli tuolloin kotimainen kalalaji, samoin kuin vieläkin isompi merenpohjalla lymyävä peto, jäähai eli holkeri
Renkaita jouduttiin paikkailemaan ja Oldsmobile 45B:n V8-moottori kärsi vioista. Kaikeksi onneksi Matkailijayhdistyksen johtoon juuri tullut Wolter Stenbäck sai auton toimimaan, esimerkiksi korvaamalla ilmaviuhkan remmin hamppuköydellä. Korjaamoja matkan varrella ei tietysti ollut. Siperian karkotusleiriltä karannut ja pitkästä maanpaosta taas koti-Suomeen päässyt sortovuosien aktivisti Stenbäck toimi uudella työurallaan erityisesti Lapin ja Petsamon matkailutoiminnan kehittäjänä. Se maksoi tuolloin lähes 2 markkaa kilometriltä, kun autolla päästiin 1,35 markalla/km ja aikaakin säästyi melkoisesti. Köngäs oli jo tunnettu lohenkalastuspaikka Jäämeren vuonossa, Kirkkoniemen (Kirkenes) eteläpuolella. Sodankylän tie oli kelirikon jäljiltä huonossa kunnossa, joten autoretkikunnan alkumatkakin taittui hitaasti kohti tuntureita. Mobilisti Senior 3/24 . Niin kauan kuin tietä ei ollut, sinne kuljettiin joko norjalaisilla rannikkolaivoilla tai suomalaisilla postiveneillä, jotka vedettiin maitse Paatsjoen vuolaiden koskien ohi. 25 Keskuskunnan eli SOK:n mukaan kilometrikustannukset olivat paljon halvemmat kuin kievarikyydityksessä. Sillä jäähdytys toimi taas, joskin köydenpätkää piti välillä liottaa ojassa. Ivalosta eteenpäin Petsamontietä vasta raivattiin jänkien ja korpien läpi, joten Lampénin ja kumppanien matka jatkui moottoripaatilla Inarijärven kautta Paatsjoen alkupäähän, Virtaniemeen (348 km Rovaniemeltä). Sen pyrkiessä oikuttelemaan olisi pitänyt heti oivaltaa, mistä se johtui ja siinä samassa voimalla ja ripeydellä käydä heikkoon kohtaan käsiksi – aivan kuten miehen täytyi tehdä avioliitossakin. Humoristisena miehenä Lampén sälytti osan syystä oululaiselle kuljettajalle, joka ei ymmärtänyt, että kone oli naisellinen keksintö. Sieltä oli pakko taivaltaa jalkapatikassa ja hevoskyydillä kolme peninkulmaa Nautsin majataloon, mistä päästiin toisella veneellä jokea pitkin Kolttakönkäälle. Isoon Peerlessiin mahtui matkatavaraa: käynnissä on leirin purku ja petivaatteiden tuuletus.. Pieneltä turistihotellilta kulki moottorivene Norjan rannikon myötäisesti Petsamon vuonoon ja Ensimmäinen yöpyminen Peerless-matkalaisten Lapin-reissulla, 19.8.1930
Lapin vetovoimaa Moni seikkailuhenkinen automobilisti suunnitteli jo 1920-luvulla ainakin ajatuksissaan matkaa Jäämerelle. 26 . Kiinni ne laitettiin vasta pilkkopimeän tullen. Otso Pietisen Opel Kapitän Kolttakönkäälle johtavalla rantatiellä vuonna 1939. Tämä 295 kilometrin köröttely kesti 22 tuntia, mihin sisältyi 6 tunnin pysähdys Sodankylässä. Sieltä matkustettiin Malmiradan junalla PohjoisRuotsin poikki kohti kotimaata. Huonon tien takia piti varautua rengasrikkoihin, eikä autokaan ehkä kestänyt täristystä loppuun asti. Postilaitoksen autoilla pääsi tuolloin Rovaniemeltä Ivaloon neljä kertaa viikossa. Tieliikenneyhteydet Suomen pohjoisimpiin osiin kaipasivat siis parannusta ja Petsamon alueen majoitustilat olivat vielä puutteellisia syöpäläisineen kaikkineen, mutta muuten Lampénin yhteenveto retkestä oli myönteinen. Tosin ajokit piti jättää tien päähän Pitkäjärvelle (425 km Rovaniemeltä) ja jatkaa perille joko jalan tai veneellä. Jäämeri oli varsin vilpoinen heinäkuussakin, eikä houkutellut etelän miehiä uimaan. Mobilisti Senior 3/24 kirkonkylään. Loppuosuus Ivalosta Kolttakönkäälle (Pitkäjärveltä siis muulla kuin autokyydillä) vei lisäksi yhden päivän. Heille opastukseksi julkaisi Suomen Moottorilehti kertomuksen kesältä 1925: eräs neljän autokunnan seurue ajoi silloin Petsamoon ja takaisin. Koko matka tuli maksamaan 650 markkaa (n. Nokalla on sekä jääkarhuettä leijonamerkki, molemmat olivat Yleisen Autoliiton tunnuksia Autonpesu matkan varrella. Autoliikenteen kehittymisen ansiosta YläLapin tunturit ja valtameren vuonotkin olisivat kohtapuoliin sellaisia matkakohteita, että niihin pääsisi kuka tahansa joko henkilötai linja-autolla. Aarne Pietisen Ford ylittämässä jokea kapulalossissa kesällä 1936. Pietisten valokuvaajaperhe teki useita autoretkiä pohjoiseen. 235 euroa), lisäksi yösijasta matkailumajassa veloitettiin 15 ja aterioista päivää kohti 60 markkaa. Esimerkiksi Benzpostiautoista kannatti irrottaa lamput, jotta niiden lasit pysyivät ehjinä. Omalla autolla sekä aikataululla matkustaminen oli joustavampaa ja varmastikin antoisampaa, mutta polttoaineja muut kulut olivat melko suuret. He kävivät tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin ja seilasivat sitten Hurtigruten-reitin laivalla Narvikiin. Kotimaasta löytyi nyt turisteille aivan uudenlaisia maisemia. Åströmin Peerlessin perässä oli iso kuljetuslaatikko retkeilyvarusteille.
Nämä turistit olivat vasta menomatkalla pohjoiseen, joten tuntuiko ilmiö ehkä muuallakin kuin ylämäissä. Pikiöljyä ja hyttysverkkoja tarvittiin, kun sääskiä saattoi olla vallan sumuna ilmassa pitkät matkat. Merkillinen ilmiö kiinnitti matkalaisten huomion: autolta tuntui välillä loppuvan veto ja kaasua lisättäessä se äkkiä ikäänkuin hypähti vauhtiin. 4,35 e) per kilo. Myös eräissä myöhemmissä, 30-luvulla julkaistuissa lehtijutuissa mainittiin, että Kaunispäältä Ivaloon alas ajettaessa maamagnetismi oli niin voimakas, ettei kompassi tiennyt ilmansuunnista mitään ja autojen sähkölaitteet saivat toisinaan tuntuvia häiriöitä. 27 Hyvänä vinkkinä matkajutussa oli, että bensiinin hinta nousi sitä mukaa, mitä pohjoisemmaksi päästiin. Porojakin juoksenteli joskus auton eteen, mutta kun ajonopeus oli maltillinen, ne pystyi väistämään helposti. Saamelaisperhe ja Peerless.. Rovaniemellä se maksoi 3,75 markkaa litra, Sodankylässä jo 6,60 ja Virtaniemellä peräti 12 markkaa (n. – Mutta, mutta... Jäämerentien "Magneettimäki" eli pitkä ylämäki Ivalosta etelään päin, Kaunispään suuntaan, tuli myöhemmin tunnetuksi tästä salaperäisestä vetovoimasta. Parhaina yöpymispaikkoina suositeltiin Matkailijayhdistyksen majoja, niissä sekä järjestys että ravinto olivat hyvät, samoin kohtelu. Hän kertoi magnetismin vaikuttavan auton rautamassaan niin, että kulku hidastui. Viisainta oli järjestää itselleen polttoainetta jo Rovaniemeltä lähtiessä. Jos eteläsuomalainen halusi päästä vähemmällä ajamisella, automatkan saattoi aloittaa Rovaniemeltä; auton sai tuotua sinne rautateitsekin. Tällaisia tarinoita on kerrottu täytenä totena, joten kukapa tietää, mitä syvällä tunturien uuPirssillä Petsamoon: Sakari Simoskan kuljettama Fiat 525 N Virtaniemen matkailumajalla, Petsamon maantien varrella. Kiintopisteiden puuttuessa nousun todellinen jyrkkyys jäi huomaamatta. Arkisemmaksi selitykseksi on tarjottu autojen tehottomuutta ja optista harhaa. Tälle ei löydetty syytä ennen kuin postiauton kuljettaja Ivalossa selitti sen johtuvan Lapin magneettisista alueista. Nopeammin ajaessa ne eivät kyenneet seuraamaan, mutta paarmoja kertyi jäähdyttäjän täydeltä. Sääsket ja paarmat oli syytä ottaa huomioon. Mobilisti Senior 3/24 . Parasta oli pitää matkustamon kuomu koko ajan suljettuna
Mainarien nokkamallinen 1937 GMC Petsamon maisemissa.. Taajamassa oli kunnantoimisto, postija lennätinkonttori, aluesairaala, kahden pankin haarakonttorit, Petsamon Osuuskaupan komea päämyymälä ja Shellin huoltoasema. Eteläisemmästä Suomesta tuli runsaasti uusia muuttajia: kun vuonna 1930 kylässä oli vain hiukan yli 100 asukasta, vuonna 1939 väkimäärä oli jo 713. Tunturien paksujen kinosten ylittäminen ei aluksi käynyt päinsä muilla kuin erikoisajoneuvoilla, kuten Verner Söderströmin kehittämillä puolitela-lumikiitäjillä, joilla kuljetettiin matkustajia ja tavaraa Petsamon Liikenne Oy:n lukuun (Mobilisti 1/2010). Mobilisti Senior 3/24 menissa piilee... Laite oli tunnettu riippumattosatulastaan, monimutkaisesta runkorakenteesta ja hyvin kalliista hinnasta. Petsamon kunnan asukasmäärä nousi vuonna 1934 kolmeen tuhanteen; vuonna 1941 heitä oli 5 239 henkeä. Tilausajojen lisäksi Simoska harjoitti 6-sylinterisellä Fiatilla säännöllistä liikennettä linjoilla Kemi–Simo–Ranua sekä Simo–Tornio, ilmoitusten mukaan ainakin vuosina 1930–31. Parkkina eli Petsamon kirkonkylä (517 km Rovaniemeltä) kehittyi 30-luvulla nopeasti. Eräs Lapin pirssimiehistä, simolainen Sakari Simoska kuljetti seitsemän hengen Fiat 525 N -autollaan turisteja Petsamoon ja varmaan myös pohjoisen väkeä Rovaniemen markkinoille. Ellei linjurikyyti houkuttanut, eikä omaa autoa ollut käytettävissä, saattoi lapinmatkalle lähteä pirssilläkin. Magneettimäki on säilynyt museotienä nelostien rinnalla, jos mieli tekee kokeilemaan. Liinahamarissa oli Jäämerentien päätepiste (531 km Rovaniemeltä). Matkailutien puolivälissä sijainneella tulliasemalla rajavartiosto tarkasti passit ja paperit, eli kuten eräs matkalainen kertoi: "Ei lasketa varsinaiseen Lappiin tuntematonta väenainesta." Tullitarkastus tehtiin aluksi Vuotsossa ja sittemmin Laanilassa, ja myös paluumatkalla; pohjoisimmissa kunnissa nimittäin nautittiin osittaisesta verovapaudesta. Myös Salmijärvestä kehkeytyi vilkas taajama ennen muuta siksi, että sen läheltä löytyi Kolosjoen nikkeliesiintymä ja kaivostoiminta käynnistettiin mittavilla rakennustöillä. Eteläja keskieurooppalaisten kerrottiin usein yhdistävän Jäämeren-matkan Itämeren ympäri tekemiinsä kiertoajeluihin. Rovaniemellä oli tarjolla useita vuokra-autoja. Menetetty matkailumaa Tieto eksoottiselle Jäämerelle vievästä maantiestä veti Suomeen autoturisteja kauempaakin. 28 . Liinahamarin aina jäätön syväsatama oli tärkeä maan huoltovarmuuden kannalta; suorastaan elintärkeä talvisodan jälkeen eli välirauhan aikana 1940–41. Talvi tietenkin haittasi ympärivuotista liikennöintiä ennen kuin saatiin käyttöön parempaa aurauskalustoa. Verottomat elintarvikkeet ja muut tavarat oli Erikoinen fillari: Petsamon-matkalla kohdattu tuntematon polkupyöräilijä oli liikkeellä brittiläisvalmisteisella Pedersenillä. Harvinainen näky, joka ei siänsä liity Åströmien automatkaan
. Mobilisti Senior 3/24 . Aarne Pietinen ja poikansa Matti sekä Otso kuvasivat sadoittain nähtävyyksiä ja kauniita näkymiä matkailun edistämistarkoituksiin (Mobilisti 3/2023). Peerless-retkikunnan leiri pohjoisen vesistön äärellä. 29 myös käytettävä siellä, eikä etelämpänä. Tuona huolettomana matkailukesänä Pietiset kävivät kuvaamassa myös Kolttakönkään uutta modernia funkkishotellia; sinnekin pääsi jo ajamalla perille. Reippaat nuorukaiset olivat ajaneet kotimaastaan 10 vuorokaudessa perille Punkaharjun, Kolin ja Kuusamon kautta. Pojat eivät olleet viettäneet yhtään yötä hotelleissa, eikä niihin Petsamossa olisi mahtunutkaan ilman ennakkovarauksia; kaikissa majoituslaitoksissa oli täyttä. Valokuvia tästä julkaistiin myös vieraskielisissä matkailulehtisissä. Korpivaara & Hallan julkaisu puffasi tietysti omia merkkejä (seurueen autoina olivat Studebaker Dictator ja Citroën 7), ja jutussa kerrottiin lisäksi kolmen prahalaisturistin ajosuorituksesta Liinahamariin pikkuisella Škodalla (sattumalta myös se kuului liikkeen edustamiin merkkeihin). Juhani Korpivaara kirjoitti Automieslehteen ensimmäisestä lomamatkastaan Petsamoon kesällä 1936. Halutun matkamuiston sai ostaa Liinahamarin matkailuhotellista, vuodelle 1939 niitä tilattiin jo tuhat kappaletta. Rajakaupasta hyötyivät norjalaisetkin, jotka kävivät ostamassa kahvinsa ja sokerinsa suomalaisista puodeista Kolttakönkäällä ja Salmijärvellä. Kaukaiset vieraat kohdattiin aamupesulla suomalaisten ja tšekkoslovakialaisten telttaillessa Jäämerentien päätepisteessä. Eräs kuvauksellinen tilanne oli, kun Petsamonkäynnillä kiinnitettiin auton etusäleikköön jääkarhumerkki. Yleisen Autoliiton sinivalkoinen levyke jääkarhuineen otettiin käyttöön pian Jäämerentien valmistuttua. Tunnetut ammattilaisvalokuvaajat, Pietiset tekivät 30-luvulla automatkoja Suomessa. Åströmien leirija kalastuselämää.. Liinahamarin jylhistä maisemistakin sai vielä ikuistettua valokuvia, missä nuoret retkeilijät tähyävät suomalaiselta rantakalliolta Jäämeren ulapalle
A-mallin kohdalla takaisinliitos voisi jopa olla helppo, jopa pikkujuttu. Adler ei voine olla yhtään mutkikkaampi elvytettävä kuin esim. Viimeinen lukuarvoinen vanha-autolehti Saksassa on mielestäni Oldtimer Praxis. Mutta taas se arki: mitä maksettaisiin. kaikkien hyvin tuntema vastaavan mallinen Citroën 11CV. Hän omisti vielä silloin ajamattoman – se oli kai bensakoneella – 204:n. Auton takaosa saattoi kuitenkin säilyä. Jos valmista tuleekin, kukaan ei taputa. Näin saman auton Lappeenrannan liikenteessä vielä 1987. Esimerkki Praxis-lehdestä: esittelyssä auto, josta nyt tuntuu, ettei kukaan muista sellaista edes olleen. Käännöstyön kulupuoli kevenisi kummasti, jos olisi tiedossa. Mobilisti Senior 3/24 Uutisia&kuultua . Adler Juniorista. Näitä kerroksittain paalausta odottavia Mersuja ja niiden osia rahdattiin vielä äskeisvuosina Saksaan. Toki sekin aikanaan opittiin, että ruoste maistui. Helsingin taksissa nähtiin muutama 204 Diesel Break eli farmarimalli, ken muistaa. Yhteensä 204:sia tehtiin 1965-76 hurjat 485 336 kpl. paljon myöhemmin esitellyn ”ihmediesel”-Golfin. Miten maksu taksoitettaisiin, millä menetelmällä se maksu kerättäisiin, siitä vielä valtion keräämät verot, jne. Niitä valmistettiin aluksi vain farmarina, mutta millainen olikaan sen moottori! Kannattaisi ainakin vanhimpien VW Golfien omistajien lukea, sillä jo ihan paperitiedoissa 204 Diesel päihitti esim. Praxis-lehden juttua saatteli aukean mittainen loistavan valaiseva rakennekuvaus. Työnä, eli käännöksenä, sopisi tavallaan vaikka hamuamani Autoromantikko Oy:n toimenkuvaan. Missä sekin auto on nyt. Tarkoittaa, ettei kukaan tunne vetoa sellaisen entisöintiin. Fordin olemassaolo – ja ihan kesäpaikkani tuntumissa – jäi kaihertamaan. Saksan Autobild Klassik kertoo, miten valtavia määriä USA:ssa romutettiin taannoin (ja yhä romutetaan?) kivikovapeltisiä Kalifornian Mersuja. Autoa hyödynsi eräs huonekalualan osaaja, ilmeinen ikämies. Lehden sisältö on kerrankin muuta kuin suuren yleisön makuhermoja mielistelevää. Sotien jälkeen moisilla pätkimisillä sai henkilöautoa nopeammin bensaa, mutta mitä mieltä enää. Onko kenelläkään tiedossa paluumuutosta. Rakeinen kuva on otettu 1989. Omistajat ovat nyt muutostyön tehneen perillisiä. Onko lukijoilla kokemuksia. . . Paria lukuun ottamatta kaikki uinuvat näköalattomasti. Miltei lupaisin kääntää tuon selonteon päälinjat yhdessä illassa. Paikkaa vetää henkilö (näin ymmärsin) nimeltä Horst Stumpfig. Siellä kylän tapaiseen, jonka nimi on Ansbach. . Vuonna 2024, näyttää siltä, että sama auto on yhä olemassa. Mutta takapään takaisin hitsaaminen. Suomesta löytyy, kuin esimerkkinä, reilut kymmenkunta Ford A-mallia 192931, jotka aikoinaan sahattiin avolavoiksi. Voisiko henkilöautoksi palautus nykymenetelmin onnistua. Tiedän, että varsin kohtuullisin työvaivoin entisöitävissä olevia Junior-malleja löytyy Suomestakin tusinan verran. Kehun lehteä laaja-alaisuudesta, jota nyky(auto)lehdistä harvoin enää löytää. Mutta: vaikka Suomessa jokainen kehuskelee englannin taidoillaan, heti, kun teksti on saksaa,kääntämättä jää. Ei, vaikka aikoinaan 1967 se oli jymy-yllätys, jonka kaikki tahtoivat. Noin 8 vuotta sitten edesmennyt, omana aikanaan paljon käytetty ja arvostettu ralliautojen asentaja-tuntija, muuan Harri V., kertoi hurjia. Yleensä malleinakin niitä vähän vauraammasta päästä olevia, joiden pelkät runsaskromiset takapuskurit nyt maksaisivat, jos ne täällä kromattaisiin, ”puoli auton hintaa”. Jo silloin, vai tulisiko sanoa vielä silloin, ihmettelin miksi ilmeisen hyvänä säilynyt noin 1938 USA Ford -henkilöauto oli maltettu katkoa keskeltä ja istuttaa taakse lava yli pursuvine katteineen. Löysin Oldtimer Praxis -lehden numerosta 4/24 myös huipputarkan selonteon 1934-39 tuotetusta, etuvetoisesta, 4 syl. Siitä oli ollut tarkoitus tehdä voittoisa ralliauto, mutta veto loppui kesken. Se auto oli etuvetoinen Peugeot 204 diesel. 30 . Adleria riivaa merkkinä se, ettei kukaan enää tunne sitä. Adlerin entisöinnissä uskon tuollaisesta tekstistä olevan valtavasti hyötyä
Ilmestyin keväällä 2024 Toyota Hiace-pakullani tapaamaan monivuotista autonosaaja tuttavaani, Eero Helkilinnaa (61) tänne Lappeenrantaan. 31 useampi eksyksissä oleva Adler käännöskuluja jakamassa. Siirtymä jo aika nätin täyteläisistä ja jopa menevistä kanttimalleista ontuu. Lokasuojat ovat pullukoita ja painavia, pienehköt ajovalot eivät enää ole niklattuja tai kromattuja mahtavia möykkyjä ja ankkuroitu oudon ylös. Silloin Eero yllättäen kysyi: “Tiedätkö että autossasi (vm 2011) on vielä paikat rasvanipoille. Tuulilasi oli saman vuosimallin halvemmissa Cadillac-malleissa vielä muistaakseni yhtä palaa, tämä ratkaisu vaikuttaa väkinäiseltä. Ehkä Motonetista, mutta missä muodossa ja miltä näyttää sellainen auton palvelupiste, joka tekisi työn nurisematta. Mobilisti Senior 3/24 . Suomessa hyrrää edelleen var. Olisi taas kerran nähdä ideaa edes muutaman ”jäsenen” keskeisessä merkkiliittymässä! Nostan yhä hattua Kari Kettuselle, joka aikoinaan oma-aloitteisesti käänsi tunnetuimpien traktoreiden ohjekirjoja suomeksi ja tarjosi rompetoreilla niistä tekemiään monisteita. . Tämän lehden yrityshenkeä on pakko ihailla. kuparirasvaa, jota hän käyttää harrasteautoissaan, joissa on vielä valmistajan jäljiltä rasvanippoja. Kuvittele vastaava kansikuva Suomessa: yhtäläisissä iltapuku-vaikutteisissa asuissa vieressä pyörähteleviä daameja, jossakin Kalastajatorpan taustayhteyksissä. Elokuussa 2024 eräs pitkän linjan harrastaja laittoi huutokauppaan hyvän, jopa ns. Pelättävissä on, että jos se yleensäkään meni huudoissa kaupaksi, tarjottu summa saattoi olla jopa nolosteltavaa luokkaa. Ja siihen Suomi kuvaan keskuskohteeksi joku tyypillinen Suomi-kantti. Onhan se vähän niin että kuta vanhempi auto, sitä ikä-kankeampi on myös sen omistaja. Eräässäkin Porvoon läheisessä ent. Ei toimi täällä – kas kun pelittää Norjassa, ja vielä katonmadaltajien ympärille alun perin syntyneessä lehdessä! Kyllä sen autotähden pitää olla vähintäänkin muhevan hintava – eihän kuva muuten myy. Onhan siinä äkkivilkaisunakin jo jotakin ylimaireaa, jos kohta myös rauhoittavaa tyylikkyyttä. Mutta näin suomalaisittain: mistä sitä saa. Siellä, vailla tulevaisuuden toiveita. Oheinen on norjalaisen Amcar-lehden lehden 5/2024 kansikuva. Minusta on, entä lukijani. navetassa maatuu kaksi hyväkorista, mutta vetonivelvaivaista Adler Junioria. Se on hyvin tehty ja näyttää nauttivan jopa norjalaisen maksukykyisen liikeelämän mainosrahoista. kulumisarat olkatapit.” Niin tehtiin ja ihan Eeron hyväntahtoisen ehdotuksen ansiosta. . Vai onko. Cabrio-Limousine-korisen (avoauto) Juniorin. Adler Juniorista perustietoa: moottori on sivuventtiili rivinelonen, ei vaikea. Uskaltaisinko vähän eritellä kuvaa. Entä ajatusleikki: tuon oloinen vanha auto olisi Suomessa aina maalattu tummansiniseksi tai mustaksi (myös coupe?) Tämä värisävy on kyllä etukäteislainaa 90-luvulta. Miltei jokaisessa Amcar-lehden numerossa on esimerkiksi ruotsalaisen IF-vakuutusyhtiön viitseliäästi ja jopa erikseen tätä lehteä varten luotu, aina kokosivun mainos. Ei tainnut silti pitkän päälle lyödä leiville. Kuten, älkää teilatko minua: ensinnäkin, minusta USA autojen vuosimallit ajalta 1934 ja varsinkin 1936 ovat 30-luvun vähiten sytyttäviä. Tulee mieleen kaikenlaista, mistä voisi jutellakin. Kuparirasvaa hän suosittelee muihinkin auton alustan rakenteisiin. Olkoon kuvan 1934 Cadillac vaikka kuinka peräti V16-koneella kulkeva, ei se tuolla ilmeellä mitenkään vauhdikkuutta heijasta. Voisin asentaa niihin nipat ja siten voidella autosi mm. Praxis-lehden saksalainen lukija kehui ns. Vasta kun noin 1936 jälkeen päästiin eroon puusta korin sisärakenteena, täyteen teräskoriin, ja autojen muodot saivat uutta linjakkuutta
josta on apua, kun osia joutuu teettämään. Jonkun Suomessa tulisi nyt kehua valmistustai myyntikykynsä. Jutussa tuodaan reilusti esille firman nimi. Miksi. yrittäjä on tarjonnut palvelujaan vuodesta 2016. Olin tuolloin itse Italiassa, olisin kyllä paikalla reagoinut moiseen. Kyllähän tuo kuva säväytti muistelemaan. On tuntuma, että sinut – lue: ostokykysi – mitataan jo käyntiovella. Menet sisään autoliikkeeseen. Lehden eräiden sivujen otsikko jo kertoo mistä on kysymys: ”Metallien ja muovien materiaalia lisäävä valmistus mullistaa klassikkoautojen kunnostamisen”. Ellei muuta, niin sen että Mercedes-Benz (taksi) -omistajien merkkiuskollisuudelle veti aikoinaan vertaa Peugeot-taksimiesten lojaalius leijonalleen. kerhoja merkkilehtiä, vaikka niissä pääteemana onkin jotakin itsellesi istumatonta. Meidän ”ajassa jälkeen jääneiden” kannattaisi kyllä selailla läpi mm. Kuten tuore GM Cruisers, Suomen GM-jäsenlehti. Ao. varustetekniikka kehittyi jne. Yleensä ne ovat olleet noita Suomessakin aikoinaan kaikkein himoituimpia. No, tietty, ao. Mobilisti Senior 3/24 Uutisia&kuultua maan jotkut yli 10 000 (ylikin?) Hiace pakua, monessakohan niissä on voitelunipat, saati että niitä olisi voideltu. Oheisessa kansikuvassa ovat uudet Peugeot-taksinsa suoraan Ranskasta noutaneet noin 20 onnellista ryhmittyneet yhteiskuvaan. o Laajemminkin ottaen: on toki totta, että auton jälkituonti kontissa USA:sta tekee pelkkänä merirahtina luokkaa 2 500 dollaria aiemman noin 1 000-1 500 sijaan. Kaappasin yhdeksi jutun kuvista tähän kuvan, joka esittää vanhan Wikström-venemoottorin sylinterinkannen uusvalua (onko edes oikea termi?). vähän ajetun, MR-tasoon kivunneen Checkerin. Nappasin luvatta BMW Club of Finlandin Bemaristi-merkkikerholehdestä tämän kuvan. On haikeaa, ainakin ikäiseni mielissä, huomata miten kasvottomaksi uusien autojen kauppa on Suomessa käynyt. Olkoon se samalla kunnianosoitus kerholehtien tekijöille. 30 % kalliimpi. Se on 3DStep on Oy, vikkeläaivoinen löytänee osoitteen. Kerholehden kuvatekstistä selvisi, että moista katettua traileria käyttää Tuomas Vaaranta, Klaukkala. . Kas kun tuo kohonnut rahtikulu ei tunnu kirpaisevan amerikkalaisia asiakkaita, jotka ovat jo ostelleet täältä takaisin rapakon taakse mm. Sain postiluukkuuni oheisen 2/24 Suomen Peugeot-kerhon jäsenlehden. Arvelin ensin, että kuva on tietysti ”kaiken paremmin osaavasta Saksasta” mutta, yllätys, sepä olikin Lahdessa toukokuussa (näyttely) otettu. Autoissa on vielä ranskalaiset koekilvet, mutta katolla jo valmiina sen ajan suomalainen taksikaari. . 32 . Eli lyhyesti: ei ole enää mitään käsitettä merkkiuskollisuus – jos kohta itsekin tajuan, ettei sellaiselle enää löydy tilaa. Jollakin sen kaltaisella vanhanaikaisuudella kuin ”perheemme on iät ajat ajanut vain teidän merkillä” ei kannata kehuskella. Tuon taksikaaren tarinasta ei synny pitkää juttua, mutta nyt, 2024 pohdittuna, miksi siitä luovuttiin. Sinut saalistaa seuraavaksi katseellaan joku leiskuvan nuorekas, joka istuttaa sinut pöytänsä eteen piiloutuakseen itse tietokonenäyttönsä taakse. Rinnasta katetusta kärrystä koituva lisärahan meno, vaikka kiveniskusta rikkoontuneen tuulilasin korvaussummaan (ja saatavuuteen!). Pohdinta: kuinka paljon enemmän kustantaa tuollainen verrattuna perinteiseen avotraileriin. Loskaisessa ja irtokiviä lennättelevässä Suomessa, moista, noin suojattua kuljetustapaa ja traileria näkee oudon harvoin. Ynnä, arvattavasti kukaan kun ei kehuskele näillä kaupoilla – luulen, pitkälti yli 20 muuta. Ainakin minun autojen kuljetuskokemuksiini se iski.
Taas kerran: kas kun kukaan ei kehu taitojaan. Niissä kampiakselin mutkat muodostavat edestä katsottuna ristin muotoisen kuvion. Kuva on Borgwardin tehtaalta, voisi kuvitella, otettu ehkä 1-2 vuotta ennen konkurssia. Se kuului: “Miksi Ferrari kuulostaa erilaiselta kuin Maserati?” Tässä se kuulostaa tarkoittaa äänimaailman kokemusta. pakkasvauriot) totisesti löytyy. No joo, ainahan voi puolustautua sillä, että milläs edes teetät, kun ei ole edes mallia. kuvan merkittävän syyn: auton tuottaminen. Mutta ehkä joku reilu lainaa ehjästä vastaavasta mallin, vaikka ulkomailta. . Sitäkään ei ole vaikea olla huomaamatta, miten vierastyöläisten, jopa naisten osuus puuttuu. Tuntuu että kaltaisellani autoromantikolla on ylipitkä matka oppia tajuamaan noiden nopeakulkuisuuttaan himoittujen autojen mittamaailmoita ja niiden seurauksia auton arkiseen kulkuun. Mobilisti Senior 3/24 . Tässä uuden Internet-ajan yhteydet ja ns. jarrupolkimiin alkuperäisin kuvioin uusia poljinkumeja, yms. Muistele vaan aikoja, jolloin autoista täysin piittaamaton täti-ihminenkin tunnisti vaikka VW Kuplan äänen, ehkä jopa sihisevän Citroën 2CV -äänen. Totta. Hänen selitystään on ehkä maallikon vaikea tajuta, mutta näin se kuuluu: Merkittävin rakenne-ero ja siten auton tuottama äänimaailma (samalla tavoin V8) johtuu eroista kampiakseleissa. Miten olisi vaikka sen toiseksi ainoan elvytyskelpoisen Hanomag Sturm 1939 -henkilöauton kadonnut sylinterinkansi. Minkä auton ostoon liittyvän houkutusarvon muutenkin annamme sen tuottamille, lähinnä kai pakoputkiäänille. Sama yritys on tehnyt mm. Maseratin versiot ovat ns. Mercedes-Benz 200 Diesel vm 1974). pienentynyt maailma voisi tulla eduksi. Kun mietitään miksi Borgwardien valmistus loppui, paljastaisiko em. . Sports Car Club of Helsingin jäsenlehdessä 2/24 oli juttu, jonka otsikko jo oli houkutteleva, myös kaltaiselleni tervakirnu-fanille (mm. otsikkokysymyksen. Siipimutterissa Juhani Laurikko, nähdäkseni tosi syvältä auto-osaaja esitti jutussaan yo. Sen kyllä näkee, että roboteilla ei vielä tuolloin rymistelty ja että käsityötä riitti. Voin kuvitella uskottavan selityksen: hukkuvat töihin, sillä tätä lajia teetettävää tästä maasta (mm. 33 Uutisia&kuultua jäätymisestä ilmeisesti lohkeillut alkuperäinen mallina. cross plane -rakenteita. Ferrareissa kampiakselin päästä katsottuna mutkat ovat oikealle tai vasemmalle tai ylös-alas muodostaen yhden tason, jota kutsutaan flat plane -akseliksi. Nykyiset autot ovat syvältä unettavasti niin hiljaisia, että ne ovat jopa tylsiä. Vähänkään aiheesta kiinnostunut tunnisti vaivatta Saab 96:n ja jopa Alfa-Romeon pörinät
. Ja miten persoonallisen viehkeitä autoja löytyykään, vallankin eurooppalaisista: Renault Fregate, Mercurynokkainen Ford Vedette, pahoin parjattu (miksi?) Humber, kylläkin sekin ruostearka, mutta silti charmikas Fiat-mallisto. varmat, joista aina saa omansa pois. Puolentusinaa niitä kai ehdittiin laivata tänne jo ohitettujen ”kultaisten jälkituontivuosien” aikana. Mobilisti Senior 3/24 Uutisia&kuultua vaan maksoi liikaa. Nyt niitä lienee kymmentä hipovasti. Missä on oma päätös ja päättelykyky. Niistä malliksi tämä, Rambler ”saksalaisittain KabrioLimousine”-korisena. ”Primer” on nimeltään A5-kokoon (Valitut Palat) tehty 84-sivuinen lehti, joka on lähinnä kuvakirja Suomen Hot Rod -kipuisille. Leikkimielinenkin taksiasema ja toistuva liikkeelle lähtö vaikka kauppatorin kulmilta, merkitsisi murhaavaa auton kuluttamista. Siitä ehkä myös seurasi, että saksalaisilla itsellään ei ollut varaa ostella näitä autoja ja kaikki tuotto lankesi USA:n markkinoilta, jonne Borgward möi autoja ehkä suhteessa enemmän kuin yksikään toinen saksalainen tehdas. Kuka siinä aidosti todella etsii kierosti lisäansioita, kuka kiinnittelee täysin makaabereja (mauttomia) iskulauseita tähän, muka taksiinsa Selityksenä ehkä, että tuon tapaisia vitsikkyyksiä niihin kiinnitettiin jo ollessaan virassaan takseina. Tuosta voisi suomalainen Borgward-kiinnostuja yhä ottaa onkeensa. Tähän valitsemani taksiautotyyppi oli 1950-luvun alussa miltei hallitseva näky Kööpenhaminan taksissa, ei kylläkään Suomessa. . Totta sekin, että aika on juossut niiden ohi, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Miten on mahdollista, että entisöityyn Ilvekseen löytyy samanlainen etupuskuri, joka istuu Chevrolet raadossa?. Eikö tuossa ole jonkinlaista ”olen jo menettänyt toivoni” -itkuvirttä mukana. Puolustuspuheeni Vanguardin tapaisesta on tuulimyllyä vastaan taistelua. . Ongelma, joka ilmeisesti kättelyssä tappaa halut, on outo ja aivan hervottomana riehunut tämän päivän taksiväen kaunapelko siitä, että “ne syövät meiltä leivän” tai ”ne on sitten varustettava kuin nykytaksit, samoin tietokone-taksamittarein”. ”Är det någon som är intresserad av en Standard Vanguard” kysyy muuan ruotsalainen harrastaja Ruotsin MHS (Motorhisoriska Klubben) jäsenlehdessä. Toisin voisi olla maaseudulla. 34 . Heille vierailleko sen auton näemmä ostat, et itsellesi. Joukkoon mahtuu valitettavasti vaikeasti tajuttavia alilyöntejä. Hatun nosto tekijälle semminkin kun arvaan, ettei kannustusarmeijaa näkynyt ympärillä. Mutta toisaalta, mitä ovat ne muka peruuttamattoman raskauttavat puutteet, jotka luovat tuon oudon jakolinjan: toivottoman mielenkiinnottomat ja ns. Herättelen näköalattomasti myös edelleen ja uudelleen henkiin toivoani, että Suomessa joskus nähtäisiin entisaikojen taksiautomalleja leikisti ”ennallistettuina” (siis ei palkintosaalistajaksi viritettyjä.) Monet niistä synnyttivät aikanaan hauskoja muistoja. Aika monta nimenomaan Mercedes-Benz -dieseliä on jo aidosti, tai puolittain lavastaen, palautettu ”takseiksi”. Mutta, noinhan se menee Suomessakin. Ellei pyhä Google/netti anna ostohalukkuutta nostattavia lausuntoja, on kai sitten varminta ostaa se auto, joka on kaikilla. Miksi hakata tonneittain lisärahaa, kun harrastuksen makuun voi päästä ratkaisevasti halvemmalla. Se kysymys. Eikä niin ainutkaan yltänyt jäämään henkiin MR-tasoisena. Ei-ketään-tunnu-kiinnostavan-autojen lista kuin pitenee. Mutta arvostan ja jopa kadehdin lehden tekijöiden intoa lehden tekemiseen. Eikö nyt todella löydy mitään välimuotoa. Siis Renault Prairie, joita Suomeen tuotiin satamäärin. Pientä kesäkeveyttä Suomeen, please. Ei ehkä vieläkään ole myöhäistä löytää kovapeltinen Borgward Isabella tms juuri USA:sta. En tiedä onko tämän luokan tarkkasilmäisyydessä mitään järkeä: huomasin ensin, että kotimaassa tehdyn, vai tulisiko sanoa koritetun Ilves-farmariauton (pohjana Citroën) saama uuden näköinen etupuskuri oli tuttua tavaraa, mutta missä nähty, mietin. Enimmältään se jättää sisällöltään minut, K.L.B:n, täysin kylmäksi. On jotenkin itse itseään alentavaa käynnistää ”vaikeaksi kuulemansa” auton myyntiaie suorittamalla ensin koemittaus ostajien kannanotoista. Kunnes valkeni, että tismalleen samanlainen puskuri istuu yhä kiinni Lemillä erään jenkkiautoharrastetallin porttimaskotissa – aivan loppuun kalutussa 1939 Chevrolet -raadossa. Ynnä joukosta löytyy, kun pinsetillä hakee, myös ”enpä-tiennyt”-yllätyskuvia. Siis pakko sanoa, että pinnistämälläkään en pääse jyvälle näemmä pakonomaisesta tarpeesta vääntää – oli alkuostoksen kunto likimain mikä hyvänsä – siitä aina jotakin, kai siis makeaa. Jotakin vihjaa jo se, että ilmeisesti alun perin Suomeen tuotiin vain nelisen Isabella Coupéa.
Se on vaikka tämä: vuoteen 1995 valmistettu Chrysler Saratoga. Joudun paljon tekemisiin tämän päivän ”nuorten”, usein 1960-80 luvuilla syntyneiden harrastajien kanssa. Pelastin auton painopisteenä ajatus: ennen kuin viimeiset. Mobilisti Senior 3/24 . 35 Uutisia&kuultua Rohkenen arvailla, että puskuri ei varsinaisesti ole mistään merkkiautosta, vaan lienee joku tarvikepuskuri. Siis myyjä tai tekijä esiin! . Ja eniten: onko näitä jossakin kaupan edelleen, arvaillen siitä, että moinen puskuri on löydetty Ilvekseen aika äskettäin. Siis kuka olisi tehnyt ja myynyt puskureita tarvikkeena. Viitataan myös rikkiviisaasti siihen, että ovat Chrysler-tehtaan tuoteuran surkeinta mallistoa. Minä tästä tuohtuneena haksahdin. monelle 90-luvun autolle, minut teilataan seisaaltaan – niille ei muodostu koskaan keräilyarvoja, heitetään. Siis hyllyltä ja uutena, niinkö. Ei muuten, mutta ollakseen arvattavasti tarvikepuskuri, sen muoto käy ärsyttämättömästi monen 1930-50 lukuisen auton nokalle – tai taakse. Taisin noissa ikävaiheissa olla samanlainen: varma mielipiteistäni. Otan esimerkin autosta jonka huonoudesta saan kuulla korvat täyteen. Yksikin totesi, ettei koko netistä löydy enää kuin yksi myyntiin tuputettu Saratoga, niin ovat huonoina ja epähaluttuina autoina hävinneet. Nyt kun keskusteluissa etsin armoa esim. Automaatit hajoavat, sähkötyöt huonoa laatua, mallina mälsä, nokallakin joku Mitsubishin tekemä V6, kuulen. Auto oli viimeksi katsastettu vuosi sitten, kävi ja toimi, mittarissa 200 000 km ja rapiat, eikä päällisin eikä sisemmin näkymin mitään repsottavaa. Pelättävissä että siellä paalattavaksi menevän! Hinta oli jokusissa satasissa, ei sillä. Pelastin – niin voi sanoa – Juvolan Autosta Lemiltä, kuvan vihreän Saratogan
Eli miekkosemme on joutunut suorittamaan laajasti ajatustyötä, ehkä ilman lähellä olevaa opastajaa. Pelottaa miltei väsyttää lukijaa kertomuksilla auton kilvistä. Ei elettäkään mielenkiinnosta, vaikka itse näen Twingossa kivoja talteenottoarvoja – muunakin kuin p-aukisen katettuna potkulautana kesätyömatkoille. 36 . Sinne meni kymmenen vuotta tallentamani ajokuntoinen, rekisterissä oleva Renault Twingo, uusin renkain. Aiheesta ehkä enemmän, kunhan kokemusta karttuu. Entä ne lokasuojat. Ajaminen autolla on ilo, vaikka vaihteen siirrossa tapaa kuulua – vaikka miten taitava olisit – ilkeää kirskuntaa. Auto sai pitkät Uja 4 numeroa kilvet, jotka tiivistettiin 50-luvun hengessä muotoon UC147. Vielä joku vuosi sitten en näet suin surminkaan olisi päästänyt lehteemme mitään tämänkaltaista kuvaa. Taidan iän myötä pehmetä. Näen tässä ajotekeleessä vielä yhden merkittävän hyvän puolen: tuossa ei hukattu aikaa ja taitoja jonkun hällä-mukaväliä-kantin tai 30-lukuisen paranteluun. Noita, tuon tason romuautokuvia nyt ei tarvitsisi edes näyttää, totta. Museoautoksi auto tehtiin 1979, silloin UC-147 -kilpiin. Et ehkä arvaisi tulosta: se on pakettiauto! Hätäilen vanhana pieruna heti heittelemään kysymystorpedoja, kuten miten tuo lyhyt lava. Lähes 30 vuotta Espoon Automuseossa seissyt ja Mieheke-elokuvassa Tauno Palon melkein uutena ajama 1936 avomallinen Plymouth on nyt palautettu liikenteeseen. Ja sama ikämies saa silti posottaa jollakin tankin järeällä neliveto ym. Ja sen maaseudun viluisissa ja puolipimeissä oloissa. Olisihan siitä silloin, siinä vaiheessa, saanut vielä jonkun rahan. Uutena auto kulki A-kilvin (näkyy em. Milloin huvin päiten sen matalaksi raiska. Tein virheen, jota tällä kokemuksella en voi antaa itselleni anteeksi. Syy lienee, korjausyrityksistä huolimatta yhä sama, eli jotakin kulumistai jumittumishäikkää vaihteensiirron haarukoissa tai kytkimen nivelistössä. Olisiko keskustelun aihe vai meneekö piinaamiseksi. Mobilisti Senior 3/24 Uutisia&kuultua kin sietokuntoiset on paalattu, en siis ajoautoksi enää. Siihen tehtaalla vuonna 1936 asennettu autoradio! . . Ehkä se vaan jäi seisomaan (kun oli sitä metsää tms., jossa seisottaa) syynä kenties hylkäys katsastuksessa, itse asiassa pikkujuttu. Yhdestä on kuitenkin vaikea vaieta: ollakseen 88 vuotta vanha auto eikä mikään kalleimman luokan vekotin, autolla voi vähä-äänisesti huristella 80 km/h matkanopeuksia. Ilmeisesti sotien jälkeen auton omistaja No 2:ksi tuli Tapani Käppi, huomaa osoite: Espoo, siis Uudenmaan lääni. Jotenkin meikää, jota katsastaja nuorena kyykytti vaikka roiskeläppien liiallisesta maavarasta, hirvittää. 2024, löydän kuvaan liittyvää tuumattavaa ihan eri kantilta. Taisin jopa pitää autojeni lukumäärän samana, sillä luovuin eräästä toisesta 90-luvun autosta, jotta autojen yhteismäärä ei enää paisuisi. Siis 12 vuotta vailla 100 vuoden ikäisessä autossa! Vielä jää jännättäväksi, löytyykö alan osaajaa, joka saa sen ensiasennusradion toimimaan! Kyllä. Samalla kaverin on ollut pakko opiskella peltityötä, selvittää paikkoja mistä saa tilata osia ja kuinka tilataan. filmissä) ja auton omisti Kurt Ekroos Helsingin Töölönkadulta. Ihan oma juttunsa sitten on tuollaisen katsastus ajoon ja peräti nätein rekkarein. Kyllä, totta, mutta ei kuulemma tarpeeksi vanhalta. . ”maasturilla” ihan kuin ennenkin. Olettaa kun sopii, ettei se silloin ollut lähellekään noin hirviömäisessä kunnossa. Ja niin juuri kävi! Tuloksella että Twingon mahapuolesta jarruputket ottivat reunaan kiinni ratketen! Eli auto, jossa oli jarrut, on nyt jarruton. Lisäksi hän on – et voi millään kieltää – tehnyt laadukasta työtä. jne. Vaikkapa hypähdys ajokorttimaailmaan: kyllin vanhalta, vaikka kuinka alan ammattilaiselta, otetaan kuorma-auton kortti pois. Siis miksi odottaa hetkeä jolloin se jo on pakko häivyttää silmistä. Suurin ansio siitä lankeaa toimivalle ja tehdasasenteiselle ylivaihteelle. Tarjosin autoa ihan jo muodollisilla satasilla ympäristölleni. Eikö Suomessa avolavapakuksi saamiseen edellytetä pidempää lavaa. Auton entisöinyt Harri Nieminen kertoo ajaneensa autolla sittemmin 20 000 km. Pakko tunnustaa, että eräs oma tyriminen sammutti loputkin säilytyshalut. Valuttaessani (vaijerin varassa) yksin Twingoani peräkärryn lavalta unohdin, että ollessaan jo puolivälissä laskulautoja matkalla asfaltille, Twingon mahapuoli voi tarrautua kiinni peräkärryn (peräkärry oli yhä vetonupissa kiinni) eli lavan päädyn teräsreunaan. Voin sanoa, että näiden katsastusmääräyksien heilahtelut eivät ole helpointa tajuttavaa. Nyt. Mutta oletko tullut ajatelleksi muuatta pikkuoutoa asiaa. Sitä, että miksi autoa ei myyty jo hetkellä, jolloin se hyljättiin pois ajosta. Ja mikä se oli, josta luovuin. . Pois, vaikka hän ajaisi enintään 70 km/h kulkevaa 30-luvun kuorma-autoa. Alkajaisiksi sopii kysyä mitä autoluokkaa tämä edustaa. Ensin ne myönteiset ajatuspintautumat: pääasia että joku (ei vaikea arvata, että nuorempi) teki käsillään jotakin, eikä istunut baarissa tärisyttämässä kantapäitään. Auto katsastettiin 7/24 Lappeenrannassa
Siis: mielihyvästä! No mikä tässä nyt sitten niin ihmeellistä on. Oli miten oli. Jos noin olisi, sanoisin: älkäähän nyt MRtarkastajat! Ei edes jumalaiseen "Trafi määrää” muka-määräykseen vedoten.. Olin silkasta mielihyvästä lyödä sen hetkiseen liikennetilanteeseen huonosti sopivat täysjarrut pohjaan, kun tämä auto tuli kesällä 2024 vastaan. Olettaisin, moottoritilaa näkemättä, että ensiasennusmoottori on korvattu vähän suuremmalla saman valmistajan Austin A 40:n koneella. Olisiko kuvan auton historialla yhtymäkohtaa tuohon. Mobilisti Senior 3/24 . Sekö olisi ollut se MR edellytykset torpedoiva suuri virhe. Mikä muu kone kuin alkuperäinen voisi edes mahtua auton kapeaan moottoritilaan, ei ainakaan pyhä V8. 37 Uutisia&kuultua ten tai jopa keskeltä poikki ja pala väliin, kuten eräälle Hudsonille kävi. . Hyvin ohuen ja täysin tarkistamattoman tietotyngän mukaan auto ei kelvannut museoautoksi koska moottori ei ollut alkuperäinen. Näin joskus viime vuosituhannella Mikkelissä vain 10000 km ajetun tuollaisen, mutta yhä alkuperäisesti sivulasittoman eli umpikylkisen. Kävisikö ehdottaa, että puukenkäAustin A30 tai 35 on farmarina melkoinen säilymisihme. Näin auton toistamiseen ja huomasin ilmeisesti närkästyksissä takalasiin itse teetetyn ”Pelastettu museoinnilta” liimatarran. Siis mitä
Kummastelulistaa voisi jatkaa pidempäänkin, mutta tämä riittänee. Hän ottaa osaa tämän kuun alussa pidettäviin Moskovan ralleihin. Tiedot jäivät arvuutteluiksi. Hän aloitti kotimaan kilvanajon muistaakseni 1966 Cortinalla. Perintöprinsessa. Mm. Risto Hartikainen P.S. Oikeanpuoleinen nainen on taas melko varmasti Tyni. 3 maaliskuussa 1966 sisälsi jutun mannekiini Seija Tynistä: "Kauniista päästä aloittaaksemme: Seija Tyni, joka tuolla sisäsivuilla lausahtelee, että "oikeastaan haluaisin olla ralliajaja", on saanut halunsa ainakin osaksi toteutettua. AINrekisteritunnuksin varustetuissa Suomen "talli-Cortinoissa", joten olisiko Anglian takana ollut Fordin sponsorointia. Jutusta aistii, että harmailta hiuksilta ei ole tässäkään säästytty. Lisäksi Angliassa on hieman samankaltainen (ajalleen tyypillinen) raidoitus kuin mm. Ja Raija Salminen menee mukaan kartanlukijaksi." Alemman kuvan vasemmanpuoleinen nainen on luultavasti mannekiini Raija Salminen, vuoden 1965 Miss Suomen 1. klo 18.30 Viipurista-Leningradiin-Novgorodiin-Moskovaan jne. bensiiniä ei saa viedä mukana." "Huoltoauto ei saa seurata kilpailijaa millään osalla reittiä – kuitenkin kilpailijat saavat virallisilta taukopaikoilta varaosia." Kansainvälinen alkuperäispainos kilpailumääräyksistä oli 20 liuskainen ja ranskaksi. Ottaen huomioon suuren naapurin kikkailut yleensäkin, niin tällainen järjestely ei kaiketi ollut mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa. Toki tämä on vain arvailua. Mobilisti Senior 3/24 Lukijoilta Unohtunut rallaaja Edellisessä Senior (2/2024) -lehdessä oli sivulla 40 kuvat Angliasta ja ajodaameista Moskovassa. Neuvostoliiton talviralli", 3 000 km reitti, joka starttasi 4.3. Aikansa moottoriurheiluaktiivi Majuri Ermei Kanninen käänteli tekstin ja sääntelyn osia suomeksi jotenkin ymmärrettävään muotoon. Mitä tulee "Moskovan ralliin", niin ajan lehdistä Ilta-Sanomia ja Hesaria myöten voi lukea yhtä sun toista. (pahoittelut pitkästä kirjoitusasusta) 17 Seitsemäntoista -julkaisun nro. 38 . Mukana oli ilmeisesti suomalaisista 14 ajoparia, IS:n mukaan Panu Ignatiuksen kartturina oli Lasse Mårtenson(?) Ajopari Eino Riiali/Veikko Inkiläinen vei 1966 voiton toistamiseen, suomalaiset ottivat muutoinkin kolmoisvoiton. Muutamat kuvat voivat tosiaan pitää sisällä paljon asiaa. Joten toivottavasti nyt avautuu pala mielenkiintoista mennyttä. yöajon lomassa: "6.-7.3.1965 on kilpailijoilla pakollinen 4-8 tunnin lepo, jolloin autot odottavat suljetulla alueella, jossa viivyttelemisestä sakotetaan ajajaa armottomasti jokaiselta sekunnilta." "Järjestäjät maksavat polttoja voiteluaineen esim. Loistavaa salapoliisityötä! Seija Tynihän se Löytyikö jostain Moskovan varaosakombinaatista sopiva tuulilasi Seija Tynin ja Raija Salmisen Angliaan?. Kovin kansainväliseksi kemmakaksi kisaa luonnehdittiin, mutta totuutta on vaikea tulkita. Kisana melkomoinen sekametelisoppa, jos jo edellisvuoden kilpailun säännöistä HS:ssa (28.1.1965) kirjoitettiin tähän sävyyn: "rallin ylen monimutkaisia ja omalaatuisia kilpailumääräyksiä tutkittiin monissa miehin". Useissa kuvissa hänellä kuin myös muilla aikalaisnaiskuljettajilla oli tyylikkäitä hattuja täydentämässä kilvanajomuodin kokonaisuutta. 1966 maaliskuussa ajettiin "II
Muutaman minuutin odottelun jälkeen selvisi, ettei näin ollut. Mistähän virallisille huoltopaikoille saatiin länsiautojen varaosia. Kesällä 1931 oli mukana lentokone: Väinö Bremerin ohjaama Junkers A 50. Vielä Väinön Junkersista: isäni, merikapteeni Helge Heikkinen (synt. Popedaa valmistettiin 1946-58 ja Fregate 1951-60.Tällä asemalla päivysti usein tosi harvinainen vuokraauto, nimittäin 2-tahti DKW/Autounion! Tämä taksi-pysäkki oli erikoisella paikalla. 39 on, joka sittemmin avioitui samassa reissussa olleen Panu Ignatiuksen kanssa. Kuten kuvasta näkyy, se on vasemmalla kaistalla. Suuren neuvostomaan oloissa rallaaminen kuulostaa todelliselta seikkailulta. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, jolloin näillä vesillä suoritettiin lentotähystystä silliparvien etsinnässä. Helsingin värejä: ensimmäisessä kuvassa on taksiasemalla Popeda,joka siihen aikaan oli yleisin taksi Suomessa, ja sen perässä Renault Fregate. Mobilisti Senior 3/24 . Bedford VAL, ei Leyland.. Löytyikö Moskovasta Anglian etuikkunaa, vai pitikö todeta, kuin Kummeli Kultakuumeessa: “Täähän on Mossen tuulilasi!” Matti Ouvinen Sillejä ja takseja Kiitos hyvästä lehdestä 2/2024. Asiakkaille se oli vähintäänkin hengenvaarallinen. Pelkästään ylimääräisten tien ylitysten määrä tuollaiselta taksipysäkiltä lisää hässäkän määrää – ja aivan Helsingin vilkkaimmalla paikalla. Matti Ouvinen Sitä parempaa Petteriä Senior-Mobilisti 2/24 sivulla 12 esiintyvä Väinö Bremerin sillinpyyntiretkestä kirjoitettiin Seniorissa viime vuonna. 1910) toimi 1930-luvulla Islannin vesillä kalastustroolari Ruijan päällikkönä. Shell-Supertyttönäkin tunnetun Tynin Auto Union 1000SP:stä kerrottiin muuten Mobilistin numerossa 8/2009. Paikalla sattui välillä hupaisia tilaisuuksia: toisinaan yksityisauton kuljettaja luuli, jos tilaa oli, että tämä oli normaali ajokaista. Väinö Bremerin sillinpyyntiretkeä muuten käsittelimmekin Seniorin numerossa 4/2023 – retkestä on pidempi kuvaus Ernst Lampenin kirjassa “Sillien kimpussa Islannin vesillä” (Otava, 1931). Leif Heikkinen (Hirvipää-Volgan taksikuljettaja 60-luvulla) Kiitos taksiasiantuntemuksesta
Muuan hyvä tuttuni työskentelee Helsingissä raitiovaununkuljettajana. Siinä se oli kuitenkin sijoitettu vuoteen -62. Nummela teki samanlaisille alustoille myös ainakin kaksi kirjastoautoa. Joku porukka oli entisöinyt yksityisin varoin vanhan 1950-luvun vaunun, mutta se vietiin kylmästi romutukseen keneltäkään Tampella/Strömberg RM1 koeajettiin Mobilistin numerossa 3/2007. Romutettiin syksyllä -06. Liikennöitsijällä ei ole tilaa niille. Helsinkiläinen Sei-Car Hire Oy teetti viiden tällaisen auton sarjan vuokrauskäyttöön. Sivulla 51 oleva retuperäinen Ford on vielä TT-Mallia. Komissiossa oli edustus vain Neuvostoliitolta ja Iso-Britannialta. Toiko USAF:n DC3 saarnamies Billy Grahamin Helsinkiin vuonna 1954?. Valvontakomissio oli toki lopetettu mutta jenkeillä ei koskaan ollut siinä mitään osaa. Mobilisti Senior 3/24 Lukijoilta näyttelybussi ei ole Leyland. Hän on jo vähän iäkkäämpi ja ymmärtää, että vähän vanhaakin pitäisi säilyttää jälkipolville. Sei Car-nimi näkyykin kuvassa ohjaamon sivuikkunan yllä. Nyt on käynyt ilmi, että Helsingin kaupunki ei tue vanhan raitiovaunukaluston säilyttämistä mitenkään. Silloin ei vielä Jaltaa Suomessa ollut. Eli... Tällainen tuote-esittelyauto seisoi huonokuntoisena Hakkilassa vielä 2000-luvun alussa. Sivulla 75 ihmetellään US Air Force-konetta. 40 . Brittien osuus oli muodollinen. Tämän Bedford-mallin hyvänä tuntomerkkinä on kaksi etuakselia. Sivulla 56 mainitaan, että Jalta esiintyi myös Olli Mäestä kertovassa elokuvassa. Leif Vuorinen Helsinki Kolkko on kiskojen kolke Tämä ei koske niinkään vanhoja autoja, mutta vanhoja ajoneuvoja kyllä. Muitakaan tiloja ei saa. Se on Bedford VAL 14 varustettuna Nummelan hienolla korilla
Maahantuoja Konela on jatkanut Suomessa akseliväliä ja asentanut konekippejä. Ratikka Lehtitietojen mukaan vain yksi ratikka ehdittiin romuttaa. Tämä johtuu kuulemma kilpailutuksesta. Matti Ouvinen Katseita GAZeihin Erkki O.A.Miettinen kirjoitti Gazeista Senior Mobilistissa 1/2024, kiitos kirjoituksesta. Muita merkittäviä kuvaan sopivia vieraita ei internet näyttäisi tuntevan. Kaikki näkemäni Gazit Venäjällä ja Virossa ovat olleet lyhytakselivälisiä. Tomi Oltaisiinko babtistisaarnaaja Grahamia lennätetty ilmavoimien koneella. Joihinkin Gazeihin vaihdettiin myös Fordin 2-nopeuksinen taka-akseli. Autoista tuli hengettömiä, mutta Simmsin pumpuihin saatiin lisää tehoja alipainesäätimen jousta jatkamalla ja säätämällä syöttö savutusrajalle saakka. Nyt käydään keskustelua, mihin museokalusto voitaisiin sijoittaa, ja kenen kustannuksella. Toivomme, että asiaan löytyy ratkaisu, vaikka olemmekin yksityisautoilun puolella! toimitus Mies taivaalta Jos Seniorin 2/24 sivun 75 kuva Malmilta on kesältä 1954, lienee sen tehtävänä ollut tuoda Billy Graham esiintymään – hän kävi osana ainakin Läntiseen Saksaan suuntautunutta retkeä myös Suomessa 16.06.1954. Graham eli satavuotiaaksi, ja menehtyi vasta 2018. Jotain pitäisi tehdä siis, mutta mitä. Ken sen tietää. 41 Lukijoilta mitään kysymättä. Samoin toinenkin. Ei mahdotonta, USA:n ollessa kyseessä, sillä saarnamiehellä oli aina hyvät suhteet jopa amerikan presidentteihin aina Trumanista Obamaan asti. Minulla oleva museorekisteröity Gaz on ollut uutena Helsingin yliopiston maantieteenlaitoksella, johon lavan oli rakentanut Auto Rauta. Oulujokivarresta Osmo Hyyryläinen. Onneksi saatiin sentään pelastettua jotain... Mobilisti Senior 3/24 . Gazeja on ollut myös veivikipeillä. Minulla on Konelan jatkama Gaz, jossa on konekippi vaihteiston ulosoton käyttämänä. Oulujokivarressa Gazeja myös modifioitiin asentamalla niihin Fordson Majorin moottoreita. Outoa, että Suomessa ei haluta säilyttää vanhaa, vaan on hirmuinen kiire romuttaa kaikki
Pienoismalleista osa on säilynyt Keski-Suomen ilmailumuseon kokoelmissa esiteltäväksi.. Laskutelineiden varret ovat sulavalinjaisemmat kuin rakennetussa koneessa. Korkeusvakaajan ja oikean siivenkärjen päällä olevasta tuesta riippuu painoja. Mobilisti Senior 3/24 VALTION LENTOKONETEHTAAN LASINEGATIIVEJa LASINEGATIIVEJa Saimme käsiimme erän lasinegatiiveja Valmetin lentokonetehtaalta Tampereelta. 42 . Tuuli II:n tuulitunnelimalli nauttii aurinkoisesta talvipäivästä. Niissä esiintyy mm. tekstit: Kyösti Partonen (Yllä) Modifioitu Valmet Vihurin prototyyppi pukitettuna koekuormituksia varten Härmälässä. Valmet Vihurin prototyyppi, Tuuli II:n tuulitunnelimalli ja mäkihyppääjä tuulitunnelissa – ehkä Veikko Kankkonen
Selällään oleva Tuuli II:n mallin runko näyttää muistuttavan myös pituusleikkaukseltaan siipikaarta, tuottaen ilmeisesti jonkin verran nostovoimaa. Mobilisti Senior 3/24 . 43 Vuonna 1939 valmistuneessa tuulitunnelissa testattiin koneiden pienoismalleja. Aiemmin oli käyty vierailemassa Saksan Göttingenin kuuluisassa tuulitunnelissa. Tuulitunnelin ja koelaitoksen rakennus on yhä olemassa vahvasti asuinkäyttöön rakennetussa Härmälän kaupunginosassa.
Siipi on mitoiltaan ja aerodynamiikaltaan napattu Pyörremyrskystä, Mercurymoottoria käytettiin sota-aikana mm. Bristol Blenheimissä, Fokker D.XXI:ssä ja Gloster Gladiatorissa ja kaikki pyörät tulivat Messerschmitt Bf-109G-6:sta. Mobilisti Senior 3/24 Aurinkoa ottava Vihurin prototyypin tuulitunnelimalli koneen alkuperäisessä muodossa. 44 . Tunnistamaton mäkihyppääjä etsii tuulitunnelissa optimaalista hyppyasentoa.. Suomalaisten suosikkilajiin suhtauduttiin jo 50-luvulla vakavasti
45 Koekuormituksessa tarkkailtiin rakenteen lujuuden ohella myös siiven mittapisteiden mahdollisia siirtymiä. Tästä kulmasta näkyvät ulkoisesti suurimmat erot sarjatuotanto-Vihuriin: ohuempi keskisiipi, tuotantokoneen kartiomainen takarunko ja muutokset korkeusperäsimien sijaintiin. Esimerkki puisen kappaleen taipumasta kuormitettuna.. Samalla mitattiin myös kuorman vaikutusta koneen peräsimiin. Mobilisti Senior 3/24
46 . Mobilisti Senior 3/24 Harmaata Mannerheimintietä ja raitiovaunujen ruuhkaa 60-luvun taitteessa. Rover-mies on saanut koeajoon uuden P6-mallin. Kuvan auto on 3,5 litran V8-moottorilla, joka tuli markkinoille vasta keväällä 1968. Mopokaupan huippuvuosi oli 1961, jolloin myytiin yli 80 000 mopoa. Mobilisti Senior 3/24 46 . Eturenkaina on karkeat talvigummit.
Maatalousnäyttelyn tunnelmia Helsingin Messuhallin hiekkakentältä 1950-luvulta. Hankkijan Renaulthuoltoauto on melkoisen klohmuisessa kunnossa. Taustalla tuore Kaiser ja piiitkä -38 Dodge, arvatenkin I luokan taksi. Mobilisti Senior 3/24 . 47 Olympialaisten kuhinaa vuoden 1952 Helsingissä. Kuva-alaa hallitsee tuliterä Vauxhall Velox, taustalla sekalainen seurakunta Triumph Mayflowerista Ifaan, Morris Oxfordiin, 1938 Dodge-pirssiin sekä Ford Populariin ja 1101 Škodafarmariin. Sen perässä häämöttää eurooppalaista laatua, 30-l lopun Opel Kapitän. Teloilla varustettavat Fordson Major -metsätraktorit on varustettu puskulevyllä ja toinen mekaanisella nosturilla.
Nuosjärvi vallattiin 7.9. käydyissä taisteluissa, joissa neuvostoarmeija menetti useita panssarivaunuja, joista osa saatiin sotasaaliiksi suomalaisten käyttöön.. 48 . Tuoreempia ja järeämmin aseistettuja malleja saatiin käyttöön sitäkin enemmän. Mobilisti Senior 3/24 Varhaisia T-26 -panssarivaunuja saatiin sotasaaliiksi talvisodan taisteluissa. Kesällä 1941 näitä kahdella konekiväärlllä aseistettuja vaunuja oli palveluksessa toistakymmentä. BT-7 -panssari Nuosjärvellä syksyllä 1941. Tässä oltaneen Äänislinnan valtauksen jälkimaisemissa
Siviiliautoja sodassa ja sota-autoja siviilissä. Konetyypille sattui useita pahoja onnettomuuksia, joiden juurisyynä oli neliskulmaisten ikkunoiden aiheuttamat rungon väsymismurtumat.. Mobilisti Senior 3/24 . Yllä Suomen Puolustusvoimien kumipyörälogistiikan runko, ns. Vietettyään muiden Cometien tapaan huomattavan osan urastaan lentokiellossa, rakenteellisesti ongelmallinen G-ALYS luovutettiin 1955 ilmailutieteelliselle Royal Aircraft Establishmentille, joka käytti sitä testitoiminnassa. 106 Comet Mk I. Ensimmäinen Suomeen saapunut kaupallinen suihkumoottorilentokone, de Havillandin D.H. Ylenkatsotusta moottoristaan huolimatta Tempot osoittautuivat yllättävän sitkeiksi sinnittelijöiksi, jotka ainakin korikuoriloina näkyivät maisemassa vielä pitkään, kuten tämä 70-luvun taitteessa Pasilan romiksella kuvattu. Vidal on muuten yksi toimituksen verevimpiä kokemuksia koeajoreissuilta... Ylijäämävarastoista ostettu GMCkuormuri oli Viljasella ajossa Esson bensakuljetuksissa Helsingin ja Jyväskylän välillä vuonna 1949. BOACille huhtikuussa 1952 rekisteröity G-ALYS oli vasta kolmas valmistunut Comet ja Helsingissä se kävi noutaakseen Englannin prinssi Philipin ja Kentin herttuan kotiin olympialaisten päätyttyä. Kuvassa poseeraavat herrat eivät vielä olleet purkuryhmän edustajia. Kone romutettiin vielä saman vuoden kuluessa. 49 Aukeaman kuvat ovat meille luovutetuista Martti Viljasen albumeista. Hävittäjä-Ford, tässä rekkaveturina puukaasuttimineen. Tempo V600 oli kaksitahtisena Wehrmachtille kakkoslähdön kalustoa, jota toimitettiin mieluusti ulkomaisille yhteistyökumppaneille
rengastukseltaan sen verran siistiltä, ettei se ole sotaa nähnyt. Opelin maskimerkki kavaltaa sen tehneen matkan pohjoiseen, aina Jäämeren tuntumaan.. Opel Rekord P1 ja Morris/Austin WE-kuormuri valmistautuvat ohittamaan lastaukseltaan kyseenalaista pyörä-polkijakomboa. Mobilisti Senior 3/24 Jossain tuntureilla oltaneen. Auto ainakin näyttää mm. 1939 Chrysler Royalissa on vuoden 1940 kilvet, joten välirauhan aikaa elettäneen. 50 . Kyllä pyöräteille on paikkansa kaupunkien valtaväylillä, kuvittelepa itsesi konkkaamaan vaihteettomalla velosipeedillä vaikkapa Lauttasaaren sillalle autoliikenteen sekaan
Mielenkiintoinen vaihtoautovalikoima mitä ilmeisimmin Haka-Auton hallissa. Polje poika, polje! Ollaan tulossa 70-luvulle, lahkeet levenevät. Kansallisosakepankki mainosti ajoneuvosäästötilejä – aloittaen vaikkapa moposta. Taustalla pyörältäjää kirittävät Dodge Lancer ja HPY:n umpikylkinen Anglia Van, yksi kymmenien Ankkojen parvesta, jonka yhdistys hankki mallin viimeisillä hetkillä 1967.. Korkotuloilla saatte polttoainetta 1000 km matkaa varten." Volga, MAN-kuormuri, Hanomag Matador -luksuspikkubussi, raskas Hanomag Kurier -umpipaku, BMW 700 sekä Moskvitsh-leegio. "Tallettamalla kahdesti kuukaudessa 6 kk:n aikana 6500 mk, teillä on rahaa keväällä riittävästi tämän hienon Bauer-mopedin ostamiseen. 51 Eletään joulusesonkia 1959. Ja Nortti-askin joutuu tunkemaan takaisin taskuun: tupakanpoltto on kielletty. Mobilisti Senior 3/24
K.L.B. Pitäisikö aina. Ehkä edes yksi kuva kerrallaan imaisee mukaan jonkun huomion – toivottavine lisätietoineen. Jos on pakko ottaa mukaan aina joku kantava teema, se myös jäykistää kuva-antia. Kotimarkkinoillaan Diplomat tunnettiin tuolloin Dodge Dartina. Ilmassa on maaottelun henkeä: GAZ Volga M21 -taksi on ottanut yhteen erittäin harvinaisen 1960 DeSoto Diplomat STW:n kanssa. Ellei sitten ole niin, ettei niitä ole 45 vuotta jatkuneen Mobilistin sivuilla nähty ennen koskaan. 52 . Tällä yrittämällä tuppaan tähän sekaan yhtä hyvin auto-, ilmailukuin vaikka kaivurikuvia. Mobilisti Senior 3/24 Arkistosta Arkistosta pelmahtAneita pelmahtAneita Jotenkin on tuo tunne: nuo kuvat tahtovat tulla uudelleen näytetyiksi. Sääli.. Vaikka kuinka kehun muistiani, voiko kaikkea kertaalleen esiin ottamaansa muistaa noin pitkältä ajalta. Pikkukiusallista tunnustaa, ettei näitä tähän nyt valittuja sido yhteen mikään
Tämän Viipurin ensimmäisen ”pilvenpiirtäjän” kellarissa toimi autohalli ja korjaamo. Rakennuksen nimi oli kai ”Vakuutusyhtiö Karjalan talo”, kansan suussa ”Kolmiotalo” tai ”Harmaalinna”. Tässä sellaisen purkua laivasta Helsingin satamassa.. Nikolajeff Oy tuotti etenkin USA:sta tuotavat autot Suomeen yleensä isoissa puulaatikoissa. Siellä se yhä on, moniko edes käynyt sen sisällä. Mobilisti Senior 3/24 . Turvallisuutta mietittiin sen verran tuohonkin aikaan, että sortumien varalta reuna-alue on puomitettu muutaman metrin päästä. Siihen jos purkava kuormuri valahti. Edesmenneen arkkitehti Juha Lankisen kertomana sinne jäi – kun sieltä talvella 1940 paettiin (paljon lunta ja tiet auraamattomia) – lähes 10 autoa, useimmat kaupungin paremmiston omistamia. Lumikuormaa purkavien kuormaautojen silhuetista voi vain arvata ajankohtaa, veikkaan 30-luvun loppua. Eikö tuo keskellä oleva olekin railo. 53 Tämän kuvan Viipurista otin joskus 1990-luvulla. Kipit – mekaaniset veivattavat – ovat jo käytössä, antaako se viitettä ajankohdasta. Talo palautui 1941 uudelleen suomalaisille, jotka ehtivät korjata sen asuttavaan kuntoon
En taida tohtia edes miettiä miten ajajan kävi. 85km/h). Mobilisti Senior 3/24 Millä himskatin nostovehkeellä tuo junavaunu jaksettiin aikoinaan nostaa noin näyttävästi ylös. Tekeillä taitaa olla Helsingin metron koerata Siilitiellä Itä-Helsingissä. Siitä voitaneen päätellä, että tämä jossakin Helsingissä hieman tieltä lipsunut 1939 Chevrolet-kuorma-auto koki tuon kohtalon viimeistään vuonna 1949. 54 . Ilmeisesti ratayhteyttä Herttoniemen öljysatamaan ja tavara-asemalle vieville teollisuusraiteille ei vielä tuolloin ollut metrojen siirtelyn helpottamiseksi. Nyt tehnee 3-5 löytäminen jo tiukkaa.. Ettei vaan Renault Estafette -umpipaku ollut pitkällä kaulalla ensimmäinen, joka pystyi tarjoamaan noin avarat sisäänotto-ovet sentään ihan tavalliseen pakettiautoon. Mutta että meni auto pilkkeiksi, vaikka nopeutta ei ole voinut olla lähellekään auton huippunopeutta (n. Rekisterinumerossa on vain yksi kirjain. Jos auton ohjaamo-tunnelmat olivatkin hieman ”karheat”, kyllä Estafette-pakuja soisi säästyneen matkailuautoiksi muuttamattomina edes muutaman
arviolta 1930, mahtoi olla outo näky uusien juuri maahan saatujen Leyland Sherpa -pakujen rinnalla. Kahden saksalaiskoneen lisäksi Mitsubishi valmisti kuusi konetta lisenssillä Japanissa osana akselivaltojen teknistä tiedonvaihtoa.. Sellainen kitulias tuontitapaus, jossa virkamiehen hyväksynnän edellytyksenä oli vähintäänkin mahdollisimman riisuttu auto, veroasioissa auttoi jo, kun jätti korin ostamatta. Jos joku on selvää, niin ryminä ja ryske on melkoinen. Kuvan takaa löytyy tuoteleima ”Orenstein & Koppel”. Perätikö ehkä vientiin vai sille surullisen kuuluisalle suomalaisten patotyömaalle Egyptissa, jonne autot myös jämähtivät pysyvästi. Tämä kuva ei tosin ole Suomesta, mutta ei estä miettimästä, mitä tässä tapahtuu. Mutta, oliko tämä kaikkien aikojen ensimmäinen harrasteauton jälkituontitapaus Suomessa. Jättiläismäinen Junkers G.38 vieraili Suomessakin Malmin kentällä. 55 Pierce-Arrow, vm. Liittyisikö kuva raskaaseen teollisuuteen, ehkä kaivurin merkkiin. Mobilisti Senior 3/24 . Taustalla näyttäisi olevan puolen tusinaa uutta Sisu-kuormuria menossa ulkomaille. Tässä kuitenkin ensimmäinen prototyyppi, vielä D-2000 -tunnuksin
Ansainneet tuhonsa. Minä löysin kaikki 2 kpl! Ihan soma juttu että USA-autojen fanitus elää ja voi hyvin Suomessa, mutta miten ne monet mälsän historiallisesti korrektit euroautot. Takavuosina mm. Mobilisti Senior 3/24 Arvaan että enemmistö lukijoista syventyy etsimään henkisellä pinsetillä yksittäisiä autoerikoisuuksia kuvasta. Oli – jo silloin ikämies – tehnyt enemmän kuin kaikkensa ettei USA Ford 1952 koskaan ruostu (ainakaan enempää). No, jos suurennuslasilla katsoo, onhan siellä jokunen, kuten Schiebedach-DKW (haitarikattoinen), NSU Prinz, Hansa 1962 Kombi (noin 3 000:sta jäljellä kai 2 kpl) jne. 56 . eräänlaisena vihjemiehenä toiminut Reima Heikkilä Hämeenlinnantien varrelta, opasti minut kerran tähän paikkaan. Hän oli kylvänyt mm teräketjuöljyä auton pintoihin viljalti, puskureita myöten, kuten kuvastakin voi nähdä. Mutta, nyt syvä vertailukatse tämän hetken jenkkiautoharrastukseen, eli montako USA-autoa löydät noiden, arviolta 200-300 parkkeeratun auton joukosta. Yhäkö auto on siellä, ainahan se olisi mukava tietää?
Manner Oy:n legendaarista konepajaa ei enää ole Hangossa. Takana häämöttää ei-ihan-vanhinta mallia oleva VW Kupla, siitä aikatukea ottaen, oltiin ehkä vuodessa noin 1954. Mobilisti Senior 3/24 . Kettunokka-Skodasta päätellen ollaan noin vuodessa 1951ehkä. Mutta tuo Volvo-linja auto! Ensinnäkin, siinä on ratti oikealla, toisekseen ovatko alla olevat renkaat alikokoa tai miksi kori on noin ylhäällä, AU-kilvistä voidaan päätellä, että valtakunnallinen kilpien vaihto 1-kirjaimisista 2-kirjaimisiin, on jo tapahtunut.. Mutta mitä tuo säiliöauto kuljetti. Lantaako. 57 Kuka enää muistaa aikaa, jolloin niin poliisit, rautatieväki kuin upseerit kulkivat aina mustissa formuissa. Taitaakin olla joku opastava lehdykäinen, josta erottuu tarkemmin luupilla tiiraillessa sanat “katso ennen ylitystä” ja “käytä suojatietä". Hienoisesti mietteitä herättävä kuva Helsingistä Tennispalatsin takapihan edestä. Tämä kuva on sieltäpäin, menossa joku lautalle saanti, mutta liekö Ford Prefekt 1956:een tullut joku vika, koska sitä vedetään kai puomilla lautan suuntaan. Tässä Helsingin Mannerheimintien poliisi antaa sakkoa
Tuosta on nyt aikaa ehkä 12 vuotta. Kyllä siellä ”joku” hoitaa asian, niinhän se yhä vajaasti ajattelevien mielissä menee. Autoilla oli hulppeat nimetkin: Urkki 1 ja Urkki 2.. Yhä käsittämätön tilanne. Saavun kadun loppupäähän, josta eteenpäin alkaa kävelytie. Mobilisti Senior 3/24 Noin vuoden 1958 Ford Trader diesel näyttää – vai onko se aistiharhaa – kovin pieneltä vetämään moista kuormaa, olkoonkin että lavalla on kevyttä styroxtavaraa. Läksin ulkoiluttamaan silloista koiraani kotini editse menevälle Krämertintielle Helsingin Metsälässä. Ihmettelin miksi näin outoon paikkaan oli tuotu ja huomaan huulipunalla tuulilasiin – ilmeisesti naisen käsialalla – kynäillyn tekstin, näin suunnilleen: ”Olet siis ollut kiva kesäkaveri, mutta nyt jäät tähän nukkumaan, sillä emme voi enää pitää sinua”. Ja: viimeisetkin Sierrat tulevat tänä vuonna museorekisteri-ikään! Kuvan henkilö, nimeä en valitettavasti enää muista, vasaroi aikoinaan kasaan kaksi, ilmeeltään melko samanlaista omatekoista autoa saaden ne jopa rekisteriin, Ei ehkä sinänsä ihme, koska autojen alustat olivat Triumph Heraldia. Sen alkuun oli pysäköity mielestäni yhä ryhdissään oleva Ford Sierra. 58 . Jätettäisiinko Sierra nyt – kuin kesäkissa – noin vaan, omatunnoitta yhteiskunnan hoitoon. Aikaansaannos yhä kehumisen väärti, joten kysymys: missä niitä piilotellaan, ovatko yhä olemassa. Yhtä kaikki, millainen tuo oli ohjata liukkaalla, etenkin, kun muistetaan Traderin heikko kohta, eli brittimallisen sekopäiset jarrut. Auton tunnus oli EP-533. On kaunis loppukesäinen sunnuntaiaamu
Kuvassa Eläintarhan ajojen yleisön jättämää ”pikkuroinaa” joskus 1940-50 -lukujen taitteessa. ratkaisevalla hetkellä laukaistu ruutu Mannerheimintien 60-luvun loskaisesta vilinästä. Muistan keskustelleeni vielä 2000-luvulla jonkun sitkeän kanssa, jolla oli tuollainen ajokuntoisena. Samanlainen sotku on jokaisen yleisötapahtuman jäljiltä vieläkin. Mobilisti Senior 3/24 . Nuo Kölnin Fordit lienee romutettu maasta ehkä paria lukuun ottamatta. Onko Suomen kansan siisteyssivistystaso tuosta muka tosissaan noussut. Kallistun epäilyyn. Kaksitahtidieselin käyntiääni oli näissä ihan omansa. 59 Olen aika kykenemätön tarjoamaan selitystä paikasta, missä kuva otettu. Ns. Rinkeli-ikkunaisen Volkswagenin ja puhdaslinjaisen Badewanne-Taunuksen lisäksi kuvasta erottuu Tukon kaappiauto ja Rover P5 kattotelineineen.. Saksalaisen Ford G 700 (2-tahtinen diesel!) yläpuolella lukee ”Muuraus” ja lehmänselkä-Dodgen (Kew) yläpuolella ”Rappaus”. Liikennepoliisi viheltää pilliinsä
Puoliväliin (Lappeenranta) on jo tultu.. Vaikkei niitä silloin vielä ollutkaan. 60 . Että tämmöinenkin vaatimaton hyyskä jakeli Union-polttoaineita jopa yöasemana! Kuva on Helsingistä. Että oli väljää ja ruska taianomaista. Kävin syyskesällä 1972 (Wartburgilla) Nurmeksessa ja Lieksassa. läheltä ns. Mobilisti Senior 3/24 Kuvaa katsellessa tulee kyllä takavuosien huoltoasemien palveluhenki mieleen – haikeudella. Tämän kuvan otin sunnuntaiaamuna Nurmeksen kaupungista. Kaisaniemenkadun liikenneympyrää. Tuokion verran pörräsi päässä ajatus: tänne minäkin muutan ja haistatan pitkät Hesan Elorettelöijiille ym
61 Romuttamon kasa – kilvistä päätellen jossain päin Uuttamaata. Paikka on Hakaniemen torin kulma, talo oikeassa reunassa on yhä pystyssä, puutalojen kohdalla on Ympyrätalo. Huomaa torin kulmassa oleva peltiseinäinen ”kusiputka” Kuvan saimme Helsingin poliisilaitokselta.. Taksiasema Helsingissä noin 1930. Uskallanko sanoa, VW-paku. Elettäneen 60-luvun alkua ja autotuonnin vapautumisen jälkeistä aikaa. Mobilisti Senior 3/24 . Vaan mikä noista melko kokonaisista aihioista olisi tänä päivänä se harrastajien silmissä halutuin
Mielenkiintoista, että auton esittelytilassa on roppakaupalla myös kattovalaisimia. Saattaisi nykypäivänä Fordin edustajan auditoinnilta tulla sanomista.... Kokoelma kattaa satoja kuvia, joita karttuu koko ajan lisää, on hyvä julkaista taas muutamia lukijoidemme iloksi. Mobilisti Senior 3/24 Jussi Similän Jussi Similän kuva albumeista Vanhojen autovalokuvien keräilijän Jussi Similän kuvia on julkaistu aiemminkin Mobilisti Seniorin sivuilla. Kuva on Kouvolan Sähkö T. Vuoden 1939 Ford Panel Delivery mallia “Loimaan munakeskus” – liekö vaikka sama auto, vaikka olihan näitä toki muitakin. Kuva näyttäisi olevan vuodelta 1936, ikkunassa seisovan 1936 Ford Fordorin perusteella. Stenros toimi Turussa Linnankatu 9D:ssä. Sen omisti Sanelma Augusta Suurkari. 62 . Suvannon 1937 Chevrolet linja-auto, sekä muita linjureita, kaikki pakko-otettuna sotatoimiin. Mika Jaakkola Kuva sota-ajalta, “sieltä jostain”. Liikkeen omisti – tietysti – Teodor Vaaramaa. Makeisalan tukkuliike, S.A. Lukijoiltamme toivottaisiin kuviin lisätietoja ja kommentteja. Vaaramaan ikkunasta. Taustalla näkyy Mynämäkeläisen K
Vuonna 1928 Marmon mainosti itseään maailman suurimpana suorien kasien valmistajana. Joku paikallinen tunnistanee, vaikka Tampere onkin kovasti muuttunut vuosien varrella?. Tunnistaisiko joku lukija sen. Tämä 1928 Marmon Series 68 Roadster on kuvattu Tampereella paikallisen autokorjaamon pihalla. Salevalle Lempäälään 27.8.1929. Chevroletin edessä olevasta kuorma-autosta on lava otettu pois, ja käännetty pihalle ylösalaisin. Oikeassa reunassa näkyvä kuorma-auto näyttäisi olevan vm. Suomessa Marmoneita oli rekisterissä vuosina 19321935 kohtalaiset 32 kappaletta. Auton omisti ensin Oy AutoTarvike Ab Tampereella, sittemmin kauppamatkustaja Veikko Kerpo Tampereelta. 63 Katse kiinnittyy ensimmäiseksi kuvissa näkyvään roadsteriin. Tämä malli oli varustettu 211-kuutiotuumaisella suoralla kahdeksikolla, hevosvoimia moottorille luvattiin 76. Kuormurin rekisterinumero on H-80. Säilyneistä rekisterikirjoista voidaan päätellä tunnuksen H-2863 myönnetyn E.J. Vasemmalla H-4197 rekisterissä vm 1927 Willys Overland Whippet 2-ovisena mallina. Tampereella arvatenkin, mutta voisiko olla AutoTarvike Oy:n tiloja Ainonkadulla. Marmon Motor Car Company toimi Indianassa, USAssa vuosina 1902-1933. Mobilisti Senior 3/24 . Missäköhän kuva on otettu. Merkki sai nimensä perustajansa, insinööri Howard C. Marmonin mukaan. Todella ison näköinen, rekisterinumero Turun ja Porin läänin T-1592. H-4853, vaan mikä ihmeen auto on Chryslerin edessä. Oikealla näkyy vielä vm 1928 Chrysler 62 Sedan, rek. 1927 Chevrolet Capitol
Merivaara.. 206 kuutiotuumainen kansiventtiilimoottori, josta saatiin 65 hevosvoimaa. 64 . Suomessa Auburnin edustajana toimi Helsinkiläinen J. Viipurissa Letukkaa myi Itä-Suomen Autokeskus Oy. Tämän vuoden Auburnissa oli Lycomingin 6-syl. 223 cid moottori Autothan valmistettiin Auburnissa, Indianan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tekniikkana toimi 6-syl. Erikoinen auto jälleen, erikoisessa tilanteessa. 1933 Chevrolet Master Six Sedanista lokasuojissa olevilla varapyöräupotuksilla. Mobilisti Senior 3/24 Hieno kuva Viipurin läänin V-5049 -kilvissä olevasta vm. Kyseessähän on vuoden 1927 Auburn 6-66 Touring, Vaasan läänin Va-2699 -rekisterikilvissä, kuvattuna Heinäkuussa 1937 Keuruulla
Turussa Chevroletia myi Turun Autohalli Oy, joka sijaitsi Rauhankatu 11:sta. Sumuvalot vai katsastusmiehen vaatimat lisäparkit. Mobilisti Senior 3/24 . Moottoreina ensin 0.9 litrainen 3-sylinterinen 2-tahtimoottori, ja vuodesta 1962 eteenpäin litrainen vastaava. Uutuuttaan kiiltelevä vuoden 1960 DeSoto Diplomat 4d Sedan Kuopion läänin KL-826 rekisterissä. Chevrolet Chevy II 4d Sedan vuodelta 1966, Turun ja Porin läänin EJD-2 rekisterikilvissä. 65 Wartburg 311 Kombi Hämeen läänin IP-436 -rekisterissä. Autoa valmistettiin erittäin pienin muutoksin vuodesta 1956 vuoteen 1965 saakka. Turun Autohallin toimitusjohtajana toimi tuolloin Taavi Aapola.. Mielenkiintoiset lisävalot. Lisävilkut
Moottorina oli 1,2-litrainen sivuventtiilinelonen, josta irtosi huimat 30 hevosta. Mobilisti Senior 3/24 Mielenkiintoinen kuva Turusta. A-2, ja silloisen kenraalin, C.G.E. Tämän kyseisen yksilön rekisteritunnus on annettu jo vuonna 1958 vasarankäyttäjä Kaino Koiviston vuoden 1955 Mosseen, joten kuvan henkilö jää arvoitukseksi.. Valtioneuvoston Studebakerilla saapui paikalle opetusministeri Paavo Virkkunen. Auton huippunopeudeksi luvattiin 110 km/h. Brittiläinen Ford Model C Ten kuvattuna RD-923 rekisterissä 1950-luvulla Lappeenrannassa. Kuvan takana teksti “Evan mies”, oli hän kuka tahansa, oli hänellä hyvä maku autojen suhteen. BMW 321, Turun ja Porin läänin TZ-776 kilvissä 1950-luvulla. Kirjoittajan oma ehdoton suosikkiauto (tai yksi niistä). 66 . Myöhemmin myös avonaisena. Sodan jälkeen, vuodesta 1945 vuoteen 1950, BMW 321 valmistettiinkin Itä-Saksassa Eisenachin tehtailla. Kuvahan on tietysti otettu arkkipiispan talon edessä Piispankadulla Turussa, Turun Tuomiokirkon takana. Turun arkkipiispan Gustaf Johanssonin hautajaiset 24.7.1930. BMW 321:n tuotanto alkoi BMW:n tehtailla jo 1938 ja jatkui vuoteen 1941 saakka, kunnes sota keskeytti sen. 1920 AvionsVoisin rek. Mannerheimin vm. Mallia valmistettiin vuosina 1934-1937 Fordin Dagenhamin tehtaalla. A-400. Kadun varressa seisoo Valtioneuvoston 1927 Studebaker President rek. Mallia muuten sai niin 2kuin 4-ovisenakin
67 Onko tämä nyt se kuuluisa manspreading-asento. Rekisterissä Turun ja Porin läänin tunnus T-730, sekä maskissa Ammattiautoilijoiden liiton maskimerkki.. Auto on vain vuoden vanha, mutta käytön jäljet näkyvät jo. Herrat ovat päättäneet hypätä 1939 Ford Deluxen päälle poseeraamaan. Mobilisti Senior 3/24
Peugeot 203:a valmistettiin todella pitkään, vuosina 1948-1960 Tämä yksilö Kuopion läänin KL-884 -kilvissä lienee 1950-luvun puolivälin tuotantoa; 1952 autoihin tuli tuuletusikkunat etuoviin, kuten kuvassa, sekä myöhemmin myös vilkut ajovalojen alle, tässä on vielä suuntaviitat takapilareissa. KD-254). Moottorinahan Reossa oli 268 kuutiotuumainen “Gold Crown”-sivuventtiilikuutonen, josta saatiin 80 hevosvoimaa.. Suosituin malli oli juuri tämä kuvassa oleva kaksiovinen versio, myös Cabrio-Limousine ja Caravan -mallit olivat tarjolla. Sota-aikana auto myytiin Mommilan kartanon Eelu Pikille (Kyllä, siis nimi on Eelu, ei Eetu) Lammille, jossa se muutettiin ensin kuorma-autoksi, sittemmin peräkärryksi. Maskissa on Yleisen Autoliiton Petsamo-merkki sekä leijonamerkki. Konepellin alla oli 4-sylinterinen, 1,5-litrainen moottori, josta sai irti kaikki 40 hevosvoimaa. Maski ja syylari ovat edelleen tallella, kuten on myös loppuautosta rakennettu peräkärrykin. Mobilisti Senior 3/24 Perheen naisväki on päässyt nojailemaan uutuuttaaan kiiltelevään Opel Olympia Rekordiin jossakin Kuopion läänissä (rek. Tämän näköisellä maskilla autoa valmistettiin maaliskuusta 1953 heinäkuuhun 1954. 68 . Miksiköhän rekisterikilpi on maskissa, eikä sillä varatussa paikassa puskurin keskellä. Se palveli Pekolan liikennettä, joka liikennöi 1930-luvulla Lahti-Lammi-Hämeenlinna. Missäköhän tämä vuoden 1936 kuva on otettu, mahdollisesti Hämeenlinnassa. Tämän 1935 Reo Speedwagon 2D -linja-auton vaiheista tiedetään yllättävänkin paljon
Raakkuparat!. Joku paikallinen osaa varmasti kohdentaa paikan, kylteissä lukee “Kokemäen Kemikalia” ja “Kahvila ja annosruokala Silta”. Luonnovesistössä, kuten tapa oli. 69 Kuvassa päättäväisen näköisenä Kokemäen keskustassa seisoskelee H. Vieressä näyttäisi olevan varhainen T-Ford. Tämä kuva on vuodelta 1930. toinen kuva jutussa). NelosLetukka, Chevrolet AB National Coach vuodelta 1928. 7W Teniä valmistettiin vuosina 1937 ja 1938, se oli mallisarjassa jatkoa aikaisemmalle Model C Tenille (ks. Auton rekisterinumero on T-6261, ja näyttäisi kuva otetun vuonna 1938. Tässä vaiheessa Fordia sai vielä joko 4-sylinterisellä tai V8-moottorilla. Kyseisen Brittiläisen Ford 7W Ten kaipaisi muutakin viimeistelyä maalipintaan, kuin vain pesua. Tämä isä ja poika pesevät autoa Hämeessä, kilvet HA-898 sen kertovat. Sivuventtiilimoottori oli tilavuudeltaan 1,2 litraa, ja identtinen tuon aikaisemman kanssa. Turun ja Porin läänin kilvissä T-5802. Mobilisti Senior 3/24 . Mäkinen, ylpeänä vuoden 1934 Ford Model “40” Fordorin astinlaudalla. Autonpesua 1950-luvulla. Huomio kuvassa kiinnittyy erikoisiin jälkiasennusvanteisiin, sekä matalapainerenkaisiin, joissa on erikoiset kuviot
Pienet piirit auttoivat myös erään rikokPienet piirit auttoivat myös erään rikoksen selvittämisessä. Gardnereiden harrastaminen on omalla tavallaan helppoa, vaikka niitä on niin vähän jäljellä; jokainen Gardner-harrastaja tietää tai tuntee toisensa, joten aika pienellä soittokierroksella selviää, että onko jotakin osaa esimerkiksi saatavilla, vai pitääkö se teettää tyhjästä – useimmiten pitää. 70 . Mobilisti Senior 3/24 Gardnerin Gardnerit Gardnerin Gardnerit Jos sukunimesi on Gardner, ja päätät kerätä autoja, niin mikset keräilisi vaikka Gardner-merkkisiä autoja. Se on harvinaisista harvinaisin malli 140 isolla kahdeksikolla. Barneyn kokoelman helmistä osa on romukuntoisia aihioita, mutta joukossa on myös Pebble Beach -tasoisia huippuentisöintejä. Kerran Barneyn tallilta sen selvittämisessä. Kerran Barneyn tallilta. Kai Laine Kai Laine B arney Gardner ei ole sukua automerkin perustajille, vaikka kovasti olisi halunnutkin. Hän osti ensimmäisen Gardnerinsa vuonna 1983 Harrahin museon huutokaupasta
Kaasutin näyttää kokonaiselta ja täydelliseltä, mutta sinkkipainevaluinen runko on murentunut korjauskelvottomaksi. Niinpä se päätyi harharetkien jälsellaista. jiltä kotitalliin. Alustasta ei kuulunut jäämättä siitä kiinni. MIKÄ PUUTARHURI. 71 oli varastettu kokonainen Gardnerin alusta oli varastettu kokonainen Gardnerin alusta runkoineen akseleineen ja pyörineen. Täydellinen projekti sanojen parhaimmassa ja pahimmassa merkityksessä.. Maahantuojan nimeä ei ilmoituksissa mainita, eikä sitä tunnu löytyvän mistään. Alustasta ei kuulunut aikoihin mitään, kunnes kerran yksi Baraikoihin mitään, kunnes kerran yksi Barneyn ystävä ilmoitti että hänelle tarjottiin neyn ystävä ilmoitti että hänelle tarjottiin sellaista. . St. Täysin vieras ei Gardner ollut Suomessakaan, sillä Helsingin Sanomista löytyy toukokuulta 1928 ilmoitus huutokaupasta, jossa myydään maahantuottajan lukuun Gardner kirjanpitoja laskukoneita sekä kolme kappaletta Gardner-autoja. Kuten monen muunkin amerikkalaisen pienvalmistajan, Gardnerinkin kohtaloksi koitui pörssiromahduksen jälkeinen suuri lama ja suurempien konsernien mittakaavaedut ja kuristusote alihankkijoista. Matti Ouvinen Tämä alusta kelpasi pitkäkyntisille, mutta palasi ehjänä kotiin. Louisisissa Missourin osavaltiossa vuosina 1920-31 toiminut autotehdas valmisti keskiluokan ja ylemmän keskiluokan kanttiautoja, joissa käytettiin alihankkijoilta ostettuja komponentteja, kuten Lycomingin moottoreita. Niinpä se päätyi harharetkien jäljiltä kotitalliin. Viimeisinä vuosinaan Gardner jopa lanseerasi etuvetoisen mallin, mutta sitä ei saatu tuotantoon. On vaikea käsittää, mitä rosmo oli ajatellut, onvaikea käsittää, mitä rosmo oli ajatellut, onhan tuollaisen realisointi lähes mahdotonta han tuollaisen realisointi lähes mahdotonta jäämättä siitä kiinni. Mobilisti Senior 3/24 . On runkoineen akseleineen ja pyörineen. Alkuaikoina mallistossa oli myös nelisylinterinen malli, mutta vuoden 1925 jälkeen vain kuusija kahdeksansylinterisiä
Mobilisti Senior 3/24. 72
3-pyöräistä Bondia kukaan ei kai koskaan tuonut Suomeen yhtäkään. Tietyllä tavalla ne ovat valtakansan silmissä vaivaisautoja, ovathan ne tavallisimmin sotien jälkeiseltä kaudelta, jota saksalaiset kutsuvat suolakurkku-ajaksi. Yritin kirjein ja käynnillä hellyttää kaupungin päättäjiä säästämään sen, mutta minut naurettiin ivan kera ulos ja se Reliant tuhottiin viereisessä suurtehohävittämössä. Silti herää kysymys: nolostellaanko niiden näyttämistä silloinkin kun se olisi helposti tehtävissä. 73 Kevyet unohdetaan ensimmäisenä. Haluttaa lisätä vielä tähän, että Helsingissä, Hietalahden torilla, oli 50-60-luvuilla päivisin parkissa Englannissa tehty kolmipyöräinen Raleigh-kevytauto. Tiettävästi useampi 4-pyöräinen Reliant Scimitar -urheiluauto on yhä olemassa täällä. Siis auto, jonka kori oli lasikuitua, mitä siitä siis hyötyi romumetallimies. K.L.B. Toinen niistä ajautui Helsingin Tattarisuon hylkyvarikolle. Päteekin, jos työkohde on vaikka hyvin selväpiirteiseksi suunniteltu pikku euro-Ford. Saman merkin 4-pyöräisiä jälkituotiin parikin, joista ainakin yksi on jopa jotenkin elvytetty ajoon. Niistä ei oikein ole esimerkiksi Saimaan Ympäriajoissa matka-autoiksi eikä nuorisotasolla päänkääntäjiksi, niin kuin vaikka dollarihymyt. Mobilisti Senior 3/24 . Toki niitä nähdään kääpiöautokekkereissä, muttei ”oikeiden autojen” tapahtumissa. Äkkinäinen ajattelija pitää selviönä, että mitä pienempi auto, sen helpompi entisöidä. Luulen, en tiedä, että Suomeen jälkituotiin kaksikin 3-pyöräistä Reliantia. Useimpien pienautojen kohdalla totuus taitaa kuitenkin olla täysin päinvastainen, sillä ne vasta vaikeita elvytettäviä ovat! Kiinnostus niitä kohtaan sen kuin laimenee, poikkeuksena pipin kovissa hinnoissa olevat Messerschmitt Kabinenrollerit. Se saattaa yhä löytyä Vaasan korvilta?
Toin niitä Suomeen sen minkä ehdin, ennen kuin senkin tuotanto valitettavasti loppui. Kuplamallista Tridentiä väitettiin jopa kahdelle sopivaksi!. Himoitsin yrittää kääpiöautoluokan ajopelin omaa maahantuontia ja Trojanin (Heinkel) kohdalla ajatus jopa täyttyi. Mobilisti Senior 3/24 Taisin aikoinaan olla Euroopan kääpiöautojen valmistajille aika häirikkö. Olisiko näillä kirjesäästymillä yhä jonkunlaista viihdearvoa. 74 . Olin yhteydessä niin Messerschmittin kuin Peelkääpiöidenkin valmistajaan
Mobilisti Senior 3/24 . Kuva ei tietystikään istu täysin jutun aiheeseen. Maicossa oli Heinkelin tekemä 2-sylinterinen kaksitahtimoottori takana. Toisena rivissä auton takana seisoo edesmennyt upea osaaja (mm. Pankaapa juorututka pyörimään siellä Tyrnävällä, josko em. Siinä patsastelee silloisen Maico-maahantuojan eli Importer Oy:n asentajaporukkaa sen kai ainoan Maicon kupeella, joka tänne ehdittiin tuoda. auto vaikka olisi yhä siellä?. Tämä ammoin Italiassa vaikuttanut merkki Bianchi, valmisti myös aika pieniä autoja, myös 80-luvulle asti eläneen Autobianchituotemerkin alla. Armstrong) Alpo Peräniitty. Kuva lienee otettu Importer Oy:n silloisen oman korjaamon ajo-oven edessä Munkkiniemen Riihitiellä. 75 Pidän tätä, kauan sitten saamaani kuvaa ainutlaatuisena. Kuva lienee noin vuodelta 1958. Viime vuosiin asti tuolla nimellä on nikkaroitu laadukkaita polkupyöriä, jolla saralla merkki lienee vanhimpia toimivia Peugeotin ohella. Tuo sama auto on kuulemma yhä olemassa, mutta monet omistajat läpi käyneenä aika osina ja yhä vaikeammin elvytettävissä. Tyrnävällä oli vielä 60-luvulla koossa oleva Bianchiauto, tosin avolavapakuksi sahattuna. Korjaamo sijaitsi kerrostalon alakerrassa, ylempänä oli Alkon myymälä
76 . Ja sen yllä 193739 Morris, tässä Viipurin läänin V-4645 kilvissä, menossa siis joko vuosi 1937 tai 1939. Kuvassa on Koe Va-209 -kilvissä Vaasan suunnalle tuotu Austin-yksilö ja mies nojaamassa lokasuojaan. Noinkohan on. Auto on tarkistamattomasti myynnissä.. Tässä vaiheessa – 70-luvulla – tämän erittäin hyvän 1938-39 DKW Kabrio-Limousinen omisti nyt jo edesmennyt keravalainen taksimies. Mobilisti Senior 3/24 Joskus epäillään, ettei noita pieniä brittiautoja edes tuotu ennen sotia Suomeen, poikkeuksena Ford
Unohdan silloin tämän, 1939 Bantamin, jolla Helena Kara ajelee Viipurissa 1939 kuvatussa ”Punahousut”-elokuvassa. Siitä, jota maahantuoja, Importer Oy piti noin vuonna 1954-55 esillä pienmyymälässään Helsingin Pihlajatie 12:ssa. Kun tämä hirmunätti AMC Rambler ammoin 50-luvun lopulla ilmestyi markkinoille, eiköhän sitä pidetty amerikkalaispiireissä pikkuautona. Kunnas hankki virassa ollessaan Ilmavoimiemme kautta lentokoulutuksen, mutta, kohtalokasta, eräs lento Wihuri-koneella päättyi huonosti.. Entä jälkituontina, tuskin kahtakaan. Tuollainen ”jenkki-rääpäle” kun ei kiinnostane Suomessa. Tämä säästynyt kotimaisen esitteen tapainen paljastaa auton silloiseksi tuojayhtiöksi Suomen Maanviljeläin Kaupan. Olisiko näitä saatu noina valuuttapulan vuosina Suomeen kahta yksilöä enempää. Mobilisti Senior 3/24 . Ostettuani ja entisöityäni sen noin 15 vuotta sitten, möin sen tutulle Kauniaisiin. Ilmavoimiemme päälääkäri Mikko Kunnas onnistui saamaan yhden kuvassa alla olevan kaltaisen, joka saattoi vielä äskeisinä vuosina vilahdellä myytävänä-listoilla. 77 Olen vaivihkaa kehuskellut, että tuoreesti liikenteeseen uudelleen katsastettu “Mieheke”-elokuvassa 1936 pitkään esiintyvä 1936 avoPlymouth saattaa olla aikalailla ainoa säilynyt Suomi-Filmin käytettämä auto. Auton ensi omistaja oli itse Risto Orko/SF-filmi. Gutbrod Superior -tuotanto oli vain 7 230 kpl ja näitä Kombi malleja tuskin enempää kuin 50 kpl. Utuisesti muistan, että auto pörräili 1950-60-l taitteessa myös Mikkelissä DI Esa Laukan perheessä. Myymälä oli niin ahdas, että kerran ohi ajaessani mietin, miten se auto sinne koskaan edes saatiin mahtumaan. Kukaan tuskin koskaan otti kuvaa siitä ainoasta Suomeen uutena tuodusta Gutbrod Superior Kombista. Eikä niin kukaan muista koskaan edes nähneensä Suomessa! Kun tai jos mennään amerikanrautoihin, kysymys pienuudesta käy suhteelliseksi. Niin, ja parissakin SF-filmissä nähty 1934 4D Packard pitäisi oleman tallessa Myllykoskella. Keväällä taisi yksi, tosin vanhempaa mallia, näkyä Lahti-näyttelyssä, mutta olisiko kuultu taputuksia
Karvalakki ja huopikkaat kuuluivat mittamiehen varustukseen, eli oltaisiinko jo 70-luvun puolella?. Mobilisti Senior 3/24 K.L.B. Näkymä Korkeavuorenkadun alkupäästä Mikonkadulle. Peiselerillä pärjäät paremmin penkassakin. 60-luvun puolivälin Dodge Dart kersanttikuraläppineen antaa tilaa jalankulkijoille. Nykyään samoilla kulmilla kohtaa näinkin paljon porukkaa vain vappuna, jos on lämmintä. Ilmeisesti Teekkarirallye-tapahtuman sivujuoneilua, jossa ajoneuvojen suorituskykymittauksissa käytettyä Peiseler-pyörää yritetään soveltaa puuhaan myös lumikelkan kera. 78 . Johnson Skee-Horse oli eräs monista perämoottoritehtaiden 60-luvun yrityksistä laajentaa toimialaansa ympärivuotisemmaksi
Mobilisti Senior 3/24 . Koska VW Transportereissa ei ole enää peräeviä, ollaan jo selvästi 60-luvun puolella. Päätellen korin yksityiskohdista ja siitä, että yhtiö – aikanaan yli 200 henkeä työllistävä kalasäilyketehdas – sulautettiin hieman myöhemmin Jalostajaan, on kuvien laivue laskettu kaduille ja niityille Espoossa vuosien 1963-67 välillä.. 79 Nosterin sillilaivasto uutuuttaan kiiltelevänä
Reims ja F viittaavat lisenssivalmistukseen samannimisellä paikkakunnalla Ranskassa. Tässä juhlistetaan vuonna 1967 Wihurin ilmailuosaston, Finnwingsin hankkimaa Cessna Reims F150:tä, joka oli samalla 50. Kiitos ja kunnia Wihurin markkinointiosastolle, sillä toisin kuin ketterän VW:n, Cessnan ujuttaminen myymälään on vaatinut koneen purkutoimia ja huoneiston karmien rasvaamista.. Siellä koottiin kaikkiaan lähes 1 800 konetta. Kyseinen koneyksilö on tiettävästi parhaillaan entisöinnin alla. Mobilisti Senior 3/24 Tiloissa, joissa nykyisin sijaitsee Kämp Galleria -ostoskeskus, oli aikanaan Pohjois-Esplanadin Volkswagen-myymälä. maahamme lehahtanut Cessna. Kuinka vieressä seisoneelle VW 1500 tai 1600 Variantille kävi, ei ole tiedossa. 80
Esson asemasta ei ole jäljellä enää kuin muistot, eikä maisema ole muutenkaan ennallaan. Ei olla enää Kansasissa, mutta ehkä Kauniaisissa sentään. Mobilisti Senior 3/24 . 81 Lyijy-5, Isuzu Bellet, näyttäisi ajelevan Lauttasaarentietä länteen. Taustalla häämöttää amerikkalaiskilvissä oleva, tuliterän oloinen Ford F-150 Camper Special. Kuvasarjan taustalla luimuili myös Kolariton Keskiviikko -teipattu Volkswagen, eli kyseessä lienee ollut jonkinlainen liikennevalistustempaus lapsille.. Jokin tivoli tai vastaava on tarjonnut öljyn lisäaine Wynn’sin sponsoroimana melkoisen messevät puitteet nuoren kilpakuljettajan ensikaarroksille – tapahtuivatpa ne polku-, sähkötai polttomoottorivoimin. Ajohaalarit, kypärä ja tietenkin itse menopeli ovat selvästi tuoreita ja tyyriitä
Neljällä Pratt & Whitney R-2000 Twin Wasp -moottorilla varustettu kone kuljetti tarvittaessa viisi henkilöautoa ja sen lisänä parikymmentä matkustajaa.. ATL löysi markkinaraon, kun lentoyhtiöt alkoivat päivittää konekalustoaan suihkukoneisiin, mikä vapautti käyttöön DC-4:n runkoja, joiden pohjalle Carvair rakennettiin. 82 . Mobilisti Senior 3/24 Tohtori sivakoi SUOMESSA SUOMESSA David Leanin ohjaamaa Tohtori Zivago -elokuvaa kuvattiin Joensuun Pyhäselän jäällä kevättalvella 1955. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Museovirasto / Jaakko Julkunen Aggregaattiperävaunua kuormataan – ilmeisesti Joensuuun lentokentällä – Luxemburgilaisen Interocean Airwaysin Aviation Traders Carvair -rahtikoneesta. Suurin osa leffan talvikohtauksista tehtiin Espanjassa tekolumen avulla, mutta Omar Sharifin esittämän Jurin pakokohtaukset ratsain filmattiin Suomessa
Sen mahtuminen Carvairin ruumaan näyttää tekevän tiukkaa korkeuden puolesta. Ajorampit kulkivat koneen mukana. 83 Venäläisiä sotilaita esittävät statistit tauolla Pyhäselän jäällä. Konevuokrausyhtiö Machine Generators Ltd:n Land Rover on varustettu katolle viritetyllä kuvaustasanteella. Pääosan esittäjä Omar Sharif lapioi lunta Pyhäselän jäällä. Taustalla kenties statistien kuljettamiseen käytetty VW ja Rambler Classic -taksi. Omar Sharif ja yksi hevosvoima.. Mobilisti Senior 3/24 . Taustalla myös suomenhevonen, joka oli 60-luvun puolivälissä vielä yleinen ja hyödyllinen kuljetusväline lumisissa oloissa