4 AUTOLAA MUISTAEN OLIHAN KERRAN GUTBROD . LUMENLUONNIN MALLIA SAKSALAISILLE . TUNTEMATON TT-AJO . VÄRIKUVIA HELSINGISTÄ PALJON KUVATALKOITA JA LEHTILEIKKEITÄ! MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2019 | 13,00 € S e n io r No.
Kai L. 32 Kummallisuuksien kertauskuvia 38 Helsingin värit 42 Uutisia, tapahtumia kuultua 48 Georg von Pfalerin leikkeitä 51 Gutbrod 54 Glas 1700 57 Tukka putkella 60 Lumenluontia saksalaisille 64 Tuntematon TT 68 Lukijoiden postia 72 Skoda-esite 74 Pintautunut Dixi 76 Kar-Airin DC6 78 Hulvaton Hudson Kuin VARKAIN M obilistin nelikymppishumussa jäi huomaamatta että Senior -lehti täyttää pian sekin jo 20 vuotta. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. Miten se nyt menikään: Kuka sen kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse. Myös omat varoituskellot kilisyttelivät: lukijakunta nuortui ohitseni, enkä enää puhunut heidän kanssaan samaa kieltä. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 Helsinki PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta. Jäin vuoden 2000 alusta Mobilistin teosta eläkkeelle. ja 4.12. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . Olihan 65-kesäisen syytä vähän jo hellittää, vihjailivat. Bremer. Pakahduin mielihyvästä marraskuisilla ilmailukirjallisuuden päivillä Suomen ilmailumuseolla Seutulassa. Kuulin kiitosta ihmisiltä, joilla ei ole minkäänlaista kenttäkontaktia ajoneuvoharrasteeseen. Oleellinen kimmoke perustamiseen oli saada luettavaksi nimenomaisesti Suomi-historiaa. Sisältö Mobilisti Senior 4/19 . Lisäksi uudessa kirjapainoja viestintätekniikassa oli lähes mahdotonta pysyä kelkassa. Lehti ilmestyy vuonna 2020 27.3., 26.6., 11.9. Tämmöistä tällä kertaa. Sisältö KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 Helsinki puh. Eräskin korkean koulutustason professori kertoi lehtemme olevan hänelle joskus jopa ideasarvi esitelmiinsä. 3 MOBILISTI A j o n e u v o h i s t o r i a l l i n e n a i k a k a u s l e h t i S e n io r 4 Fiat – vihdoinkin 6 Peugeot oli iso 11 Armi-pickup 12 Kuvatalkoot 20 Autolaa haikaillen 24 Pitääkö olla huolissaan. Siispä keksin aloittaa Senior Mobilistin. Ajatus joutenolosta ei silti kiehtonut
Poloinen yritti pullikoida, mumisten kotona odottavista bambinoista ja mammasta, mutta totteli. Se lähti Roomaan ilman meitä. Menetin suuntavaistoni täysin. Kysyin, haluaisiko hän aloittaa ratin takana. Iso pikku-Fiiu kootaan Serbiassa vanhoilla Zastavan tehtailla!. Napolin kentällä emme pitäneet kiirettä edetä lähtöportille. Mielessäni kyti elokuvista opittu mielikuva: Italiassahan joka toinen osaa hitusen englantia. Mistä se kantautuu. Tällä kertaa aistin, että italialaista peräpään valvojana toiminutta kuskia ärsytti verkkainen tahtimme. Se oli virhe. Jos puristaisin yhteen käteen paremmin mahtuvaan muotoon takavuosien kokemuksiani italialaisista henkilöautoista, se voisi mennä näin: ruostuminen maistui, sähkötöiden laatu liian usein alamittaista, ohjauspyörät ohuita ja liukkaita, istuma-asento kuin armeijassa riu’ulla, ovitiivisteet ja lukot sekä omituisia (Ritmo) että erittäin jäätymisherkkiä. Mobilisti Senior 4/19 FIAT Vakavastiotettava viimeinkin Poden yllättäen apinetta syöttää Fiatin mainetta esiin. Oli paksulti yli puolenyön, kun saavuimme isäntiemme valitsemaan hotelliin Roomassa. 4 . Eikä siinä kaikki. Kuten tapana oli, tutut kaverit valitsivat toisiaan ajopareiksi, siihen katsomatta, oltiinko kilpailevista lehdistä. kuvat: Raija Scheithauer M uistiini mahtuu kaikenlaista – olkoonkin, että jälkeenpäin jo hymyilyttävää – italialaista pikkumokaa 60ja 70-luvuilta, jolloin sain usein vierailla Italiassa lehdistömatkoilla – mm. Jollakin puolitaivaallisella johdatuksella löysin lopulta Roomaan johtavalle valtaväylälle, ja siitä vihdoin käyttöömme varatun hotellin eteen, jossa isännät jo pikkunosteessa vinoilivat, missä olimme oikein kupanneet. Ryntäsimme ulos aseman eteen, ja siellähän se yhä oli. elelimme siellä omin avuin. Autojen luonne ja verrattavuus hukkui omituisiin nimiseka500 L:n kokoonpanon ja esimerkiksi ovien tömähdyksen laadukkuus yllättää. Ei voi olla normaalia, että 120 vuotta tuotannossa olleen merkin menekki on Suomessa sementoitunut nykyisiin mataliin myyntilukuihin. Lisäksi kaveri oli ihan pihalla reittikartalta. Yksikään ei osannut englantia. Ehkä on aika tarkistaa omiakin ennakkokäsityksiä. Olin taannoin lomalla Italiassa ja vuokrasin ”pienen” viissatasen – niin ajattelin. ”No, ei ole väliä. Parikseni valikoitui iso kaveri Lapista. Jostakin syystä ajattelin, että tällä kertaa katson, kuka jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Moottorit vielä menettelivät, mutta vaihteistojen toiminnassa oli liikaa epämääräisyyttä (Fiat 238 -pakettiauto). Ikuinen arvoitus on, äkkäsikö lehdistömatkan isäntä edes, että koneeseen jäi viisi tyhjää istuinta. Pitäisi ajaa vähintäänkin urheilullisen rutinoidusti, muuten näyttää arkajalalta. Samansuuntaista koin keväällä 1977, kun Suomen Volvo lennätti kymmenen lehtimiestä Roomaan. Heilautin kättäni ja päästin hänet ohi. Alfa Romeon kutsumana kerran kolmesti vuoden aikana. Mitä sillä sainkaan: viisiovisen, kooltaan taksiin kelpaavan 4,3 metriä pitkän henkilöauton, josta aistini nuuhkivat lopultakin uudenlaista autoajattelua. Oli jo ilta ja kenttä hiljainen. Ympärillä tappoi aikaa rivistömustapukuisia ikäihmisiä hyväntahtoisesti hymyillen, mutta siihen se jäi. Ehtyvää järjenjuoksuani himmensi aito pelko siitä, että vieruskaverillani oli jonkinlainen sydänkohtaus. Muiden nuiva katse, ”No, nuo nyt ovat sieltä Kalevalan metsistä” ei riemastuttanut. Sorruinkin usein samaan: jos maisema oli kiva, hidastelin ja katit piittasin annetusta aikataulusta. Meitä oli viisi ”skandinaavisen hidasta” toimittajaa, kolme Suomesta, pari Norjasta. Matkaoppaamme oli asioiden hoidosta meitäkin pahemmin pihalla. Lisäksi mallisto oli päänsärkyä tuottavan sekavaa ja muuttui liian tiuhaan. teksti: K.L.B. Sitten jollain meistä sytytti: olisiko meidät kentälle tuonut pressimatkan tilausbussi yhä paikalla. Siellä porukka istutettiin bussiin, joka vei meidät moottoritien taukopaikkaan. Jäimme nalkkiin pyhien yli hotelliin, ts. Monta vihaista ja raamikasta pohjolan poikaa komensi kuorossa kuskin kääntämään keulan kohti Roomaa (240 km). aamulla selvisi, että maahan oli julistettu yleislakko. Lopulta hän vielä kehtasi olla hauska kysyessään: ”Kai kaikki ymmärsivät?” Me kiltit suomipojat nyökytimme hyväksyvästi päitämme – tuloksella, että jatkossa olimme joka käänteessä ne pahimmin eksyvät. Pelmahdin jonkun kylän torille apua toivoen. Pian koneen käytävälle ilmestyi tanskalainen Fiatedustaja esitelmöimään mitä, ja millä aikataululla perillä toimittaisiin – tanskaksi. Eräällä toisella kutsulla tusinan verran suomalaisia moottoritoimittajia lensi Kööpenhaminaan, siirtyäkseen siellä isompaan koneeseen pohjoismaisten kollegoitemme seuraan. Siellä saimme allemme uudet Volvo 240 Dieselit, joilla oil tarkoitus ampaista testireitille ja ajaa yöksi Roomaan. Tuli ilta, alkoi sataa ja salamoida. Eikä mitä, apukuskini alkoi voida pahoin, oksennellen etulattialle. Paljastui, ettei apukuskillani ollut aikomustakaan tarttua rattiin. Kerran Napolissa Alfaisäntien piti lennättämän meidät koeajopäivän päätteeksi Roomaan. Rättiväsyneenä, vain lepuuttava vuode mielessäni kuulin, kuinka äkkiä virkistynyt matkakaverini hoki: ”Oli muuten kivan vaiherikas matka”. Aja sinä.” Vaitonaisen alkumatkan jälkeen hän virkkoi: ”Niin onhan minulla kotona sellainen kesä-Kadett, mutta tosiasiassa olen maataloustoimittaja, ja tämä on minulle ikään kuin palkintomatka.” Vastaavilla testimatkoilla minulla on aina ollut vaikeaa asennoitua pelin henkeen. Olisi ehkä kannattanut, sillä kentän porttivahti salpasi kulkumme näköpiirissä ja lähtövalmiina olevaan koneeseen, koska se oli kuulemma jo liian täynnä
Olen näkevinäni kaksi korostetun hyvää maahantuojaa. Oli nimekästäkin myyjää, kuten Finla Oy (Vuola-suku) ja Stockmann Oy, mutta miksi niin Veho kuin Aro-Yhtymäkin väsähtivät kovin äkkiä. Argenta oli kai entinen Fiat 132. . 124:n venäläinen sovellus, Lada on tänään varma suosion kohde. Sitäkin on lupa ihmetellä, miten eri tavoin muissa maissa lisenssillä valmistetut Fiatit menestyivät. Esko Metsäkonkola. Merkin näkyvyyttä edistivät myös monet julkisuuden henkilöt, naiskauneutta unohtamatta ( Lenita Airisto). Ja autoon noustaan ei kampeuduta kuin kilpuriin. Muutenkin Autonovon myyntiporras kihisi aiheeseen sydämellä paneutuneita osaajia: Matti Takala, Rurik Lönnroth, Ismo Johansson jne. Poika miltei sylkäisi autoni suuntaan ja viittasi huoltokentän laidalla olevaan autoonsa: Ford Focus. ins. Fiat 130 oli V6-koneella kulkeva lippulaiva, mutta Fiat 133 piskuinen tintti. 5 melskoihin. Heitä autoineen vilahteli lähes kaikkien lehtien sivuilla. Italiassa sikäläisten autovuokraamojen peruskalustoa on pieni, mutta neljälle tilava Lancia Ypsilon – sekin Fiat-pohjainen. Yleistaakkana leijui epäilys, etteivät italialaiset nähneet kaupanteossa juurikaan Tanskaa pohjoisemmaksi. Fiatin puolestapuhujia ei puutu. Vanha-autokentältä tuttuja ovat esimerkiksi Rainer Mäkipää ja museotarkastaja Martti Peltonen. Heiltä onnistui myynti melkein kuin yksinoikeudella Suomen armeijalle, mm. Ensin oli Oy Alftan Ab. Vallankin rallipuolella menestyivät Liedes, Öynap, Vaara ja jopa Klaus Bremer. Fiat-maahantuoja on kautta aikojen vaihtunut tiheästi. Oli Miraa ja Mirafioria, Puntoa, Tipoa ja Tupua (vai oliko se Aku Ankasta?). Vähemmän entisessä Jugoslaviassa koottu Zastava, puolalainen Polski-Fiat tai espanjan Seat. Toisesta menestyksen aallosta kantaa kunnian Autonovo Oy (taustalla Hankkija Oy) ja erityisesti sen tulisieluisen Fiat-myönteinen johtaja, varhain edesmennyt dipl. Autonovo Oy:n ansiosta Fiat oli kuitenkin monet vuodet Pohjoismaissa suhteessa eniten myyty automerkki – kiitos Fiat kuusisatasen. Olisi siis turhaa väittää, ettei Fiatilla ole hievahtamattomia merkkiystäviä. Mobilisti Senior 4/19 . legendaarisen hyvät Terra-kuorma-autot ja pari isointa Fiatia presidentti Relanderille. Takapenkillä on täysmittaisille sopivat tilat. Kun tankkasin vuokra-Fiiuani, kysyin uteliaisuuttani bensapojalta, mikä hänen suosikkiautonsa on, kentiskö tämä 500L Wagon. Jos olisivat, monen italialaisauton helmasynti, heikko lämmitin, olisi jo historiaa. 500 L ei nimestään huolimatta ole pikkusinteille. Ulkonäkö – makuasia – ei ole räjähtävän sytyttävä, mutta se enin muu on!. Viimeistään Fiat 128 herätti vauhdikkaan ajon ystävät
6 . Jan Enqvist Peugeot 203 oli Peugeotin ensimmäinen todellinen menestysmalli Suomessa. Peugeotilla ja Suomella on joka tapauksessa muutakin yhteistä kuin vaakunaeläin. Mobilisti Senior 4/19 Peugeot Peugeot SUURI SUOMESSAKIN Tämän vuosituhannen rekisteröintitilastojen valossa saattaa vaikuttaa siltä, että Peugeot kuuluu autonvalmistajana luokkaan ”ynnä muut”. Se ei aivan pidä paikkaansa, sillä merkki ehti pureutua Suomeen jo ennen sotia ja oli niiden jälkeen aina 70-luvulle asti meikäläisessä autokaupassa iso tekijä. Kuvassa jono vastalaivattuja 203:sia seisoo Helsingin Länsisatamassa kerran 50-luvulla.. Yrityksenä Peugeot täyttää ensi vuonna 200 vuotta ja tänä vuonna juhlittiin 115-vuotisia jo autonvalmistajanakin. Vaisun välivuosikymmenen jälkeen Peugeot nousi uudelleen parrasvaloihin 80-luvun modernin mallistonsa turvin, mutta se on jo myöhempien aikojen historiaa. Aimo Ahon sodan jälkeen perustama Maan Auto Oy toi modernia itsekantavaa mallia parhaina vuosina satoja kappaleita, ja 203 oli Suomessa hyvin arvostettu. Se ei ole ihme, sillä ajettavuus oli 50-luvulla vähintään kymmenen vuotta aikaansa edellä
Auto säilyi ja sen omisti takavuosina mies, jolla oli myös Suomeen uutena myyty 203-avo. 7 Kovana autourheilumiehenä ja Eläintarhan kilpakuljettajana tunnettu Seppo Rikkilä pääsi vierailemaan Peugeotin tehtailla Sochaux’ssa vuonna 1952. Mobilisti Senior 4/19 . 203-mallien virrassa maahan ui myös todellisia harvinaisuuksia, kuten joitakin avomalleja ja tämä kovakattoinen coupé. Avoauto taisi olla sama kuuluisa yksilö, jonka Siro Toivela ajoi vuoden 1954 Eltsussa puuhun yrittäessään kuolemaa halveksuen ohittaa ruotsalaista Ferraria. Tuotanto moderneine maalauslinjoineen oli viimeistä huutoa, ja niin täytyi ollakin, sillä 203:sia valmistettiin 1948-60 miltei 700 000 kappaletta. Tässä coupé 70-luvulla Heikki Vainikaisen ikuistamana.
Tämä yksilö sinnitteli vuoteen 1958, jolloin kuva otettiin, mutta tuhoutui pian sen jälkeen. Isompi jäi itäystävän kynsiin talvisodassa, kun Salmin pitäjä oli evakuoitava vainolaisen tieltä. 8 . Aikansa tila-auto, seitsemän miehen 402, oli erinomainen taksi, ja useimmat luultavasti päätyivät uutena siihen käyttöön. Saman kohtalon koki tämä toinen Suomi-402, joka hakkautui 60-luvulla palasiksi Keski-Pasilassa ja jäi laajenevan ratapihan alle. Ainakin yksi pieni 202 kuitenkin pelastui ja tuli myöhemmin Esko Rahkosen (?) entisöimäksi.. Auto omittiin parempiin suihin ja yhytettiin sattumalta uuden omistajan hallusta Pietarissa 90-luvulla. Siellä se yhä on, jossain kohutun Mall of Triplan – nykyhelsingiksi kuulemma Mällin – alla. Sekä 202(oik.) että 402-avoautoja tuli maahan ennen sotaa ainakin yksi kumpaakin. Mobilisti Senior 4/19 T:mi Kustaa Sihvo ja Töölön Autotarvike Oy ehtivät tuoda Suomeen joitakin kymmeniä 202ja 402-malleja ennen talvisodan syttymistä
Mikkelin suunnalla heillä oli 60-luvulla työvälineenään korotettu Peugeot 404 Commerciale. Mittaamisja punnitsemisvälineitä tarkastavat kaupunginvakaajat olivat tärkeitä virkamiehiä. Tämän Kymenlaakson laatoissa liikkuneen 1924-mallin omisti aikoinaan imatrankoskelainen C. Auto ilmeisesti sulatettiin Imatralla 70-luvulla. Peugeotit olivat aikoinaan jotakuinkin ainoita autoja, joita näki Suomessa kattoluukulla varustettuna. Rings. Peugeot 403 jatkoi 203:n menestystä vuodesta 1955 alkaen. Tässä tavallista äveriäämmin koristellulla (konepellin eturipa) 403:lla demonstroidaan nastarenkaiden ylivoimaisuutta jäällä joskus 60-luvun alkuvuosina. Samaa korikuosia nähtiin myös ambulanssina, mutta silloin akseliväli taisi olla pidempi. Mobilisti Senior 4/19 . 9 Peugeotin ensimmäinen maahantuoja oli Korpivaara & Halla Oy, joka liitti merkin edustuksiinsa heti sisällissodan jälkeen vuonna 1918. Sellaisen oli saanut tehtaalla myös AGG-82, joka säilytti ryhtinsä pitkään, vaikka vaaleanharmaa väri olikin menettänyt kiiltonsa jo aikoja sitten.
ZGJ-kilpisarja oli jaossa vuonna 1968. D4-pakettiautoja saatiin Suomeen suuria määriä 50-luvulta alkaen ja niitä liitti jakelulaivastoonsa mm. Myöhempien aikojen J-mallisto ei saavuttanut ihan yhtä tukevaa jalansijaa, vaikka olikin 70-luvulla tavallinen näky. Mobilisti Senior 4/19 Ylivääpeli seuraa dokumenttien täyttämistä Auto-Klubin tiepalvelun 404-farmarin konepellin päällä. 10 . Luultavasti asiakkaan ominaisuudessa, sillä tiepalvelutoimintaa tehtiin vapaa-ajalla, ei virkapuvussa. Peugeotilla oli sanansa myös kevyiden hyötyajoneuvojen kaupassa. Osuman vasempaan etukulmaansa saanut Peugeot 404 vedettiin Maan Auton hyvin varustetulla korjaamolla suoraksi Porto-Power -koripenkissä. Fazer. Tällainen Hiabilla varustettu avolavaversio oli kuitenkin harvinaista herkkua, semminkin kun saattaa olla varustettu jopa miehistöhytillä. Mallisarjan toista reunaa edustivat Pininfarinan korittamat 404 cabriolet ja coupé. Alalla vetolaitteita kutsutaan yhä portoiksi. Tässä on meneillään toisen Suomeen uutena tai uudennahkeana tulleen 404 Cabrioletin kenttäkunnostus jossain päin Suomea 70-luvulla.
Kun sitten seuravan kerran siitä kuulin, se olikin jo USA:ssa. ”Itäsuomalaisemme” olikin nyt Yhdysvalloissa. käytössä. Auton omistajista ennen Esko Rahkosen 70-lukuisia kauppoja, ei ole hajuakaan. Se on ollut vuosia eräällä yli kahdeksankymppisellä harrastajalla, mutta en tiedä onko yhä. Avolava-Armin tekee maukkaaksi myös ongelmaton lattia-keppivaihteisto, oletettavasti tuttua Austin-tavaraa. Mallia valmistettiin vain muutamia satoja, joista parisataa vietiin Australiaan. autoyksilön pelastuneen Rahkoselle, saatoin tehdä virheen. Itsekkäästi ajatellen se sopisi pariksi nelioviselle Whitley-yksilölleni ja olisi avolavoineen on kuin luotu kesäaikaiseksi romutorien kulkupeliksi. Esko löysi auton muistaakseni Someron tienoilta maahan jo maatuneena. Tarjouduin itsekin Armstrongia ostamaan ”sukumme edustuksiin ammoin kuuluneena”, mutta jäin huudoissa toiseksi. Etten arvaisi, ”Armi” koetiin siellä nopeasti aika oudoksi. Samaa autoa vasemmanpuoleisella ohjauksella valmistui ilmeisesti vain ne muutamat hassut Suomeen viedyt, ehkä seitsemän, ehkä yhdeksän. . Auto entisöitiin, ja peltitöitä riitti. Nämä kuvat on otettu tämän vuoden marraskuussa Hersheyn myyntitapahtumassa. Uusi omistaja kauppasi auton edelleen Englantiin, jonne sen arveltiin myös luontevasti kotiutuvan. Tämä tapahtui hänen viimeisenä elinvuotenaan. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei sen toisen pelastaminen kiinnosta minua. Kuvan Suomessa kuitenkin pitkään vaikuttanutta autotyyppiä oli alkujaankin vain kaksi, nyt enää yksi. Postin varastoissa auto sitten viihtyikin seuraavat 15 vuotta, kunnes joku äkkäsi selvittää, oliko se todellakin ollut Postin. Kun kuulin ao. Onhan tilalle saatu tuhansittain autoja vastavuoroisesti maailmalta. Olin aikoinaan, alle ajokortti-ikäisenä Carl-Otto Bremerin mukana hakemassa nuo autot rannasta. LHD-ohjauksella kulkeva Armstrong-pickup on siis äärimmäinen harvinaisuus. 11 VIIMEINEN MAHDOLLISUUS Joku kenties ajatellee hittoakos tosivanhojen autojen maasta viennin perään itkemään. Mobilisti Senior 4/19 . Mainitsin auton ilmaantumisesta lehdissämme ja samalla arvelin sen uutena olleen joko TVH:lla (Tie ja vesirakennuslaitos) tai Postilaitoksella. On myös ehkä mahdollista, että toinen samanlainen lava-Armi olisi yhä Suomessa. Eskon toivottiin noutavan auto pois. Siellä se esiintyi vielä pari kesää sitten voimaa ja pauketta möyryävien USA-autojen rinnalla. Tulos oli nolo, eli ei. Sysäsinkö väärin liikkeelle. Eskon kuoltua hänen kaikki autonsa huutokaupattiin osaavasti ja ilman kitkaa. Nokalla on kauniskäyntinen rivikuutonen, joten auto on vakaan hyvä ajettava. Jälkimmäisessä yhtiössä tunnettiin tarvetta pelastaa näytteitä heidän postimuseoonsa ja pian lyötiin jo kättä päälle. Lopulta, en tunne kaikkia vaiheita, auto livahti suureksi yllätyksekseni kesäpaikkani Lemin maisemiin. Myös moottori korjattiin, esim. K.L.B. U tility-korimallia ei suomalaisessa veromielessä hyväksytty pakettiautoksi, erillisen etuistuinten takana kun on, tosin istumasyvyydeltään lyhyt, mutta penkki kuitenkin. Runko oli niin pahasti ruosteessa, että avuksi otettiin pätkä jostakin samanmittaisesta kanttiautosta. Kuvan yksilön Suomi-historia hipaisee vitsiä. männiksi kelpuutettiin Peugeotin Indenor-dieselin vastaavat. Auto pörräsi vielä vuosi sitten itäsuomalaisissa maalaismaisemissa, mutta myytiin sittemmin lännemmäksi
Taka-alalla näkyvä kireän kulkuhaluluokan NSU on jo muutaman vuoden ikäinen, eli kuva lienee otettu 1969-70. Mobilisti Senior 4/19 K.L.B. Auto erottuu IFA F8 -malleista siitä, että maskin etuosaa kehystää kromi ja sen yläreunasta löytää vihreäpohjaisen aidon DKWmerkin. Ruotsiin ehdittiin vuosina 1950-55 (?) tuoda yli 1000 puukori/pegamoid -päällysteistä Lloydia. 12 . Sen koommin ei ole nähty edes kuvaa kummastakaan. Kevyt kenttäihme tuo 1938-39 puukori-DKW. Mikä tuollaiset kuitenkin niin pian häivytti markkinoilta. Tiedän muutamankin tuon ikäisen DKW:n, joita alkuperäiset ostajasuvut yhä säilyttävät, näin mm. Epäkurantteja kuvatalkoolaisia. Oy Optagran Helsingistä sai tuotua niitä 1952 Helsingin Autonäyttelyyn ainoastaan kaksi. Saksan itävyöhykkeellä tehdyt Ifat yrittivät nekin olla aluksi DKW -nimisiä, muta kansainvälinen tuomioistuin ratkaisi kiistan länsipuoliskon hyväksi.. Kun länsitehdas elpyi 1949 uudelleen tuottamaan DKW -nimellä kulkevia autojaan, niiden tunnus oli F49W, josta ”49” tulee markkinoinnille paluun vuodesta, ”W”, sanasta ”West”. Hämeenlinnassa
Yksinkertainen on kaunista. sekavasti käyttäytyvän rattivaihteensa vuoksi. Autoa moitittiin mm. Se jäi Suomeen Saksan armeijalta 1944. rattivaihde, toimi Adlerissa hyvin. Helsingin Autonäyttely vuonna 1952. Aikoinaan tämän näköistä Humberia etsittiin vimmalla kirjailija Kalle Päätalosta tehtävään elokuvaan. Aikansa suuri ihmettelyn aihe. Kovin kummoisesti hurraata se ei kai huudattanut. Mobilisti Senior 4/19 . Suomesta löytynee edelleen toistakymmentä 1936-39 Adler Juniorin aihiota. Hän kun ajeli vuosia tuollaisella.. Keskellä oleva Minx oli komistettu kulkemaan valkosivurenkain. 13 1939 DKW:n kojetaulua sietää verrata Suomessa paljon tutumman IFA F8:n täyteläisempään, mutta bakeliitista tehtyyn kojetauluun. F8:n sateenvarjokahva-tyyppistä vaihdevipua vedettiin monesti niin voimalla että kojetaulu halkesi. Yksi parhaiten säilyneistä nelitahtisista Adler Trumph Junioreista on tallessa Joensuun Automuseossa. Malli ei ole sen vaikeampi elvytettävä kuin aikansa vastaava etuvetoCitroën. Humbereita näkyi hetken jopa Helsingin taksina. Helsingissä on takavuosina liikkunut musta yksilö, toinen säilynyt löytynee Joensuusta Keijo Hirvosen Automuseosta
Ensimmäinen takamoottori-Skoda oli sitä paitsi paljon nätimpi kuin sitä seuraavat takamoottoriSkodat. Sitten jotkut autoiluun (ja liukkaan kelin harjoitteluun) ylikielteisesti suhtautuneet saivat aikaan kiellon. Aika on kuitenkin todistanut, ettei korin hentous antanut aihetta huoleen. Helsingissä jo taksiautoksi. Vuonna 1960 olivat jäärata-ajot normaalia. Kalakanta kuulemma kärsii. 14 . TakatuuppariSkodan kori notkui ja nahisi kuopissa ja kaarteissa – vähän samaan tapaan kuin Renault 8. Arvostan edelleen sen kauniita muotoja, varsinkin katolla kulkeva evä oli persoonallinen yksityiskohta. Skoda, kuten muutkin näyttelytilan autot tuotiin kadulta hissillä talon 5. Montakohan MB 1000 -mallista on ehtinyt MR-ikään, taitaa jäädä alle tusinan?. 1956 Lahna kelpasi mm. kerrokseen. Uusi Skoda MB 1000 oli viimeistä piirua myöten täysin erilainen kuin edeltäjänsä Skoda 440 tai Octavia. Toki mielessä kävi, että kyllä yksi nykyaikainen paperiauto olisi jo riittänyt (Simca 1000). Mobilisti Senior 4/19 Kuva ilmeisimmin sittemmin asunnoiksi muutetuista Suomen Koneliike-Helkama Oy:n auto-osaston pääkonttoritiloista Helsingin Vattuniementieltä. Vastaavissa 1955-56 ”Lahna”-malleissa oli jo otteen mahdollistavat kahvat ja 8 hv vahvempi (45) moottori. En halua räjäyttää eloon riitoja aiheesta, mutta miten sitten kuitenkin siellä täällä avataan talvisin auki jääteitä – jopa Merenkurkun yli Ruotsiin. Nuo ovenkahvat olivat talvella kaameaa jäätymiselle herkkää uppokahvatyyppiä, eli vuosi saattoi olla 1953
Helsingin Kansainvälisessä Autonäyttelyssä vanhan Messuhallin B-hallissa 1956 (?) otetussa kuvassa Haka-Auto Oy:n osasto. Rekkarin AÄ-alku viittaa vuoteen noin 1960. Mobilisti Senior 4/19 . Mahtoiko auto elpyä tuosta. 15 Uusi Suomi -lehden ammattikuvaajan, tamperelaisen Mauri Vuorisen kuva peräänajosta Helsingin Eduskuntatalon kohdalla. Firma oli paitsi BMW:n, myös Tempo pakujen maahantuoja. AÄ-alkuisin kilvin liikkunut Hansa ojaanajokuvassa, arvatenkin aikansa piilopaku. Olisihan tuollaista edelleen ilo katsella.. Hansat (Borgward) taisivat likimain kaikki tulla Suomeen aikavälissä 196062. Katsopa Tempo Matador pikkubussin sivu-yläikkunoita. Hansa oli jo silloin harvinaista korimallia (henkilöauto)
Auto liikennöi keltaisin koenumeroin ja vaikutti hyvin uudelta. Tuosta kunnosta auto vielä elvytettiin entiselleen ja pian myytiin Suomesta. 16 . Olisiko yhä tallessa. Muistanko väärin, mutta tähän yksilöön sai jotenkin myös liittää nimen Osca?. Törmäys tapahtui Helsingin Olympialaiturin tietämillä, ja auto oli lähinnä tuliterä. Hyvinkääläisen Vappu Heinosen lahjoittamasta kuvasta ei selviä ken tämän varhaisen Porschen ratissa istuu. Kilven BÄ-alku viittaa vuoteen 1961. Mistä vuodesta puhuttaisiin. Mobilisti Senior 4/19 Pentti Keinäsen 6-sylinterinen Citroën 15CV, kartanlukijana Pertti Ristel
Veikkaan, että vain viitisen italialaista Autobianchia tuli Suomeen. Nyt vaan pökköä pesään ja auto rohkeasti esiin tulevan kesän Brittiauto-tapahtumiin.. Uskon joltisellakin varmuudella, että samaa autoa säilytetään nyt Keijo Hirvosen pelastamana Joensuun Ylämyllyn Automuseossa. Kilpenä on vain sana ”Metro”, British Leylandin Minin jatkaja-aihio. Taustamaisema on aika selvää Helsingin Lauttasaaren siltaa. Harvaa on kiinnostanut säilyttää tätä mallia. Vaikka olisikin, ympärillä liehuisi väkeä kysymässä ”et möisi moottoria” – sopinee Miniin. 17 Uusi takatuuppari-Skoda 1000 MB (MB=Mlada Boleslav?) esiteltiin aikoinaan komeasti Helsingin Kalastajatorpalla. Olipahan vaan joskus 1953-55 välissä ympätty siihenastisesta (1949-) Standard Vanguardista puuttunut ”häntä” (Ruotsissa Pelle Svanslös). Mobilisti Senior 4/19 . Heitä ei löytyne jonoksi asti jotka kehuisivat tätä Standard Vanguardia kauniiksi. Suomesta pitäisi tietämäni mukaan löytyä ainakin yksi tällainen
Ja kaksi niistä säilyi, aika ihme.. Mobilisti Senior 4/19 SA:n tiedotekuvassa armeijamme edustajat vastaanottamassa uusia ZIL-157 kuorma-autoja. Upseerit ovat kenraalimajuri Astola, majuri Kouri, teknikko Leo R. 18 . Laine ja everstiluutnantti Liukkonen. Vuonna 1941 maahantuojan, Tampereen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n korjaamolla koottiin 14 uutta, Suomeen laatikoissa saatua International kuorma-autoa
Vastaavaa harrasti Chryslerin Berner Oy, jonka autot tapasivat saada BE-alkuisia kilpiä.. He kun eivät sortuneet ottamaan kuvauksiin näitä ”itäystävän Intikoita”, niitähän olisi ollut kai vuolaasti tarjolla. Nykyisin viimeisiä säilyneitä ysitonnisia paalataan surutta. 19 Nostan edelleen hattua uuden Tuntemattoman Sotilaan filmanneille. 33 vuotta sitten Saab satsasi uuden 9000-tyyppinsä hyväksi paljon. Tätä nuorison kunnonkohottajaksi kehittämäänsä kävelytyyliä hän esitteli 1950-luvulla kymmenissä kouluissa. AF-kirjaimin alkavat rekisterinumerot tavattiin 1960-luvulla pääosin varata Ford Oy:n autojen tunnuksiksi. Kuvassa kilpa-ajaja Curt Ginman junior pesee kaiketi isänsä autoa. Auton kestävyyttä todisteltiin mm. Kyseessä on kuitenkin mallin ensimmäinen muoto, tyyppi 440. USA:ssa ajetulla kestotestillä. Kylpyammetyyppiä oleva 1960-luvun Ford Taunus 17M oli omana aikanaan poikkeuksellisen suosittu. Myynnin tehostajaksi on värvätty itse ”urheiluprofessori” Tahko Pihkala. Tämän näköiset Skodat tavataan luokitella Octavia-malleiksi. Mobilisti Senior 4/19 . Tässä kuvamuisto armeijamme poistohuutokaupasta
Missimme esittelee tässä Hillman Minx ”Californiania”. Firma, jonka tukijalkoina toimi sankka joukko erilaisia varaosa kentän maahantuonnin edustuksia, sammuisi pois. Auto muuten lienee yhä tallessa?. 20 . Varsinainen voin ja leivän tuoja, Rootes autojen maa hantuonti, lopahti sekin ja Ameri can Motorsillakin myynti takkuili. K.L.B. Tuolloin, vuonna 1955, yhtiössä tuskin tajuttiin Packardin tarun ole van jo kallellaan kohti iltaruskoa. Mikään nykyisin järjestettävä autonäyttely ei yltäne yleisömenestyksessä enää samaan – kuvan pitäisi se todistaman. Mobilisti Senior 4/19 HAIKAILLEN Autola Oy Autola Oy Sain aikoinaan Autola Oy:n kuvia heidän kirjanpitoviisaaltaan, sit temmin näkyvästi sporttiautotoi minnassa vaikuttaneelta henkilöltä – kiitos hänelle
Yhdistyttyään ne muodostivat nykyisen Autoliiton. Mobilisti Senior 4/19 . Talja, nykyisen Liikenneturvan esiaste, sekä Yleinen Autoliitto (Suomi Touring Klub) ry, joka 60 -luvun alussa yhtyi Maaseudun Autoliittoon, joka vuorostaan Suomen Autoklubiin. Messuhallissa vierekkäin kaksi tuliterää Packardia, joista taaemman Clipper-mallin värit lienee koettu myyvän raflaaviksi. Mahtoiko kumpikaan yksilönä säilyä. Naapurissa oli esillä MercedesBenz 300 Adenauer ja yläparvella pitivät osastoa mm. Mannekiinina muistaakseni 1955 Miss Suomi, Inga-Britt Söderberg. Saantihimoja samensi kuitenkin kova hinta ja pitkä toimitusaika.. 21 Kuvan täytyy olla vuoden 1955 Helsingin kansainvälisestä autonäyttelystä. Valkomustaa rattia, istuimen säätömahdollisuuksia ja pehmustettu kojetaulu tukkoon asti täynnä uhkeita mittareita
Esillä olevista kahdesta autosta kalliimpi versio, Patrician. Pisin mies lienee ollut Messuhallin vetäjiä, Herold. Mitäköhän tässä yritetään viestiä, itsesäätyvää vääntösauvajousitustako. 22 . Auta armias, jos paikalle hilattu ammattikuvaaja tyri tilaisuuden! Kekkosesta vasemmalle Raoul Falin (missä roolissa?), keskellä olevaa en tunnista. Mobilisti Senior 4/19 Oli upeaa peeärrää saada näyttelyssä vieraileva tai pääministeri piipahtamaan osastolla. Takaistuimella kolme maireasti hymyilevää herrasmiestä, ratissa Suomen kaunein neito.
Tilaa vievimmät tavara-autot esiteltiin piha-alueella. Merkki tuli tutuksi tavalliselle kadunkulkijallekin tunnusomaisesta, ulinamaisesta käyntiäänestään. Taaimmaisena tamperelaisen Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n (SMK) Internationalin tavara-auto-osastoa. Mobilisti Senior 4/19 . Eturivissä luovutusvalmis Commer-kevytkuormuri, vastaanottajana Porvoon panimo. Siitä taaempana Autokori Oy:n korimuunnokset kokenut Commerin koulubussi ja täysikokoinen linja-auto. Autola Oy:n todella laaja autotarvikelinja.. Commer-kuormurit saivat paljon huomiota uusien ja vallankumouksellisten kompressorimoottoreidensa ansiosta. 23 Messuhallin B-hallissa esiteltiin kulutustavaraluonteisia käyttöautoja, kuvassa Commer (tai Hillman) -nimen saaneita Husky-pakettiautoja
24 . Joskus 30 vuotta sitten sain hälytyksen Espooseen hakemaan ”vanhaa kilpa-auton koria” halkoklapien alta. Möin korin sittemmin eräälle nuorelle diplomi-insinöörille, uskoen hänen pystyvän loihtimaan siitä uudelleen auton. Pitääkö olla huolissaan. Oletan, että se on tehty Suomessa vuosina 1929-32. Silläkin riskillä, että puheissani alkaa olla jo jankutuksen makua, on vaikeaa vaieta nykytilanteesta: kertaalleen jo esiin kaivettu vanha-autojen vuosikerta uhkaa haihtua näyttämöltä. Mitä näille kertaalleen pelastetuille oikein jatkossa tapahtuu. Etuvetoinen, Oldsmobile Toronado -pohjainen lentokenttäsukkula. Tällaisen teliperäisen ja 6-sivuikkunaisen auton jälkituojalla oli varmaan joku ajatus sen käytöstä. Mobilisti Senior 4/19 K.L.B. Olisi kiva tietää mikä. Häneltä aihio jatkoi matkaansa hyvinkääläiselle mainosalan yrittäjälle, joka elvytti korin kuvan kuntoon.. Kehityksen kulku taitaa olla väistämättömästi looginen. Olisi jo korkea aika loihtia kannustimia ja huojennuksia heille jotka jaksavat tallentaa näitä yli-ikäisiksi käyviä. En minäkään, 30-luvulla syntynyt, oikein osannut huolestua 1910-luvun kaluston haihtumisesta. Ohessa myös kuva auton sisätiloista. Se oli paljastunut vuosia siellä seistyään polttopuiden pikkuhiljaa huvetessa. Vahvimmin astin, että erillisellä tikapuurungolla, joka puuttui, oli levännyt 1928 Chevroletin kansiventtiilinelonen. Junior oli täynnä elvytysintoa, mutta homma ei edennyt. Olihan hänen insinööri-isänsä tunnettu sotaja testilentäjä ja töissäkin Insinööriuutiset-lehdessä
KA-91 -tunnuksin kauan sitten kuvattu yksilö on kai edelleen eräällä sitkeällä Fiat-harrastajalla. Mobilisti Senior 4/19 . Tätä erittäin hyväpeltistä, USA:sta jälkituotua ja myöhäisen mallituotannon Volvo 444:sta tarjottiin takavuosina turhaan mobilisteille. Onko kukaan tuonut Intiasta mitään vanhaa Euroautoa, esim. Kuva: Erkki Martelius. 25 Ymmärtäisin, että kyseessä on Intiassa tehty ”Fiat 1100”, merkkinä Hindustan. Yhä harvempi muistanee, että aina 2000 -luvun alkuun asti Suomessa toimi kotimainen öljy-yhtiö jakeluasemineen nimeltä Kesoil.. Maassa valmistettiin myös vuosikymmenkaupalla 195356 Morris Oxfordeja Hindustanina. Auto meni Historic Racing -käyttöön, mutta lienee eläköitynyt niistäkin karkeloista. Mainospostikortti 60-luvun lopulta. 3-pyöräistä Tempo avolavapakua, joita valmistettiin siellä aina 2000-luvun alkuun asti. Suomessa äärimmäisen vähän nähty farmarimallinen Fiat 125
Auto taisi yhä olla jopa ensinumeroissaan, muistaakseni AN-11. Mobilisti Senior 4/19 Tämän aidon Suomi-Lancian entisöi pääosin Veijo Pesosen ysikymppinen isä. Sama ihailtavan uskollinen Pesosen Fiat-perhe pelasti Helsingin Pasilassa TV-kuvauksissa ryöstöhyödynnetyn Fiat 1900 henkilöauton. 26 . Katto oli filmausten helpottamiseksi revitty auki. Jos omistat tuollaisen, tiedät lätkän takapaneelissa olevan silkkaa kidutusta; ei löydy mummoakaan joka ei hinkuisi ohi. Veijo elvytti auton, kuten kuva todistaa. Veronkierto-pakun säilyttäminen kaikkine 80-lätkineen tapaa jakaa kansaa kummasti kahtia. Kuvan Volvo läpäisi Helsingissä museoajoneuvotarkastuksen kymmenisen vuotta sitten. Mahtaako 80-lätkä yhä roikkua matkassa. Itse olisin taatusti jo poistanut… Tämä muhkeapiirteinen Mercury STW oli takavuosina alkavan V8-jumaloinnin yksi esiairuista. Sen näki harvakseltaan parkissa Helsingin Töölössä tavallisen käyttöauton tapaan. Varttuneemman lähdön V8-positiiviset tuntenevat auton myöhemmätkin vaiheet.
Sen omistaja on nähnyt taatusti paljon vaivaa. Lujatekoinen Rover edusti vuosina 1949-55 Englannin parasta autoantia. 27 Toistakymmentä vuotta sitten Suomen kautta vilahti Pietariin monenkirjavia ulkomaalaisia autoletkoja, kuten tämäkin Peugeot-revohka. Löytyisipä sellaisesta kuva. Juuripa siksi, taputa kun näet noin nättinä säilyneen. Hän myös toi Ruotsista mustan ja virheettömän Simca (Beaulieu) Presidentin. Tovin ajettuaan huomasivat, että olivat ottaneet toistensa autot.. Ettei olisi ollut entinen suuryhtiön ambulanssi. Mallia nähtiin mm. Kaunis malli oli kivasti kulkeva ja siten haluttu taksina. Kun se loppui, kaksi rakennusmestaria kumpainenkin sujuttautui vihreään Rover 75 -autoonsa. Mobilisti Senior 4/19 . Siitä on säilynyt todeksi seuraava legenda: Oli ollut rakennusmestarien suuri ammattikokous Helsingissä. taksina Helsingissä. Nopean ruostumisen vuoksi Beulieu-kanta valitettavasti hupeni äkkiä. Peugeot 203 farmarissa oli tilaa kuudelle, kolmessa kahden istuttavassa sohvapenkissä. Jopa Ranskan presidentti ajatti muuten itseään sellaisella. Ainakin yksi 203 farmari on säästynyt. Vaalea koppiauton vieressä TIO-820 -kilpinen Suomi-auto. Niitä nähtiin satamäärin takseina , mutta erityisen suosittu se oli rakennusmestareiden piireissä. Simca (Ford) Beaulieu/Vedette Versailles -mallit olivat sikäli hämmentäviä länsiautoja, että niitä sai vuosina 1956-60 jonottamatta. Nuorena edesmennyt helsinkiläinen Tom Fabritius perusti jo varhain elinvoimaisen Simca ja Vedette -kerhon
Kerran istuimme Arnen kanssa Chryslerissa katsastusasemalla jonottamassa pääsyä tarkastukseen. Nykyisin Gemsu on tallessa jälkipolvellani.. Auto on edelleen perheen jälkipolvella. Arne Åvall ehti aikoinaan entisöidä 1928 Chrysler Roadsterinsa esimerkilliseen kuntoon. Kuvan yksilön älysi naftaloida ajoissa SA-HK:n monivuotinen puheenjohtaja, Ronald Berg. Kuva on hinausliike Rosqvistin (nyk. Mobilisti Senior 4/19 Oudon moni kokee Vauxhall-merkin vain vikavaivaisiksi Vivoiksi. Että oli hetken pramea olo. Kuorma-autojen harrastus-buumi kävi taannoin kuumana jopa eteläisessä Suomessa. 28 . Pitäisi kai olla enemmän sporttisuutta, moottoritehoa ja nelivetoa. Auto on edelleen tallessa, ei huolta. Chryslerin edessä oli järeä armeijan Sisu. Kuului rasahdus, kun hän kytki vaihteen päälle — ja peruutti! Repivän pellin rutistuksen säestyksellä kuormaauton vetokoukku sorvasi Chryslerin hunajakenno-jäähdyttimen ja ajovalot rusinaksi. Malli ei taida herättää vieläkään sen ansaitsemaa harvinaisuuden arvostusta. Taljaa pitelemässä firman vetäjä, Esa Pyyhkäläinen. USA:sta hankkimani lujapeltinen 1939 GMC kuormaauto meni vauhdilla entisöintiin ja MR-kilpiin. Falk) tallilta Vantaan Maantiekylästä. Niistä makeimmathan ovat jo siellä. Vaarana onkin, että parhaiten säilyneet sotaautot myydään pikkuhiljaa maasta pois. Tänä päivänä taitaa olla puolitylyn hiljaista, kiitos kalliin polttoaineen. On helppo kuvitella tuollaisen kyytiin Hercule Poirot, Rip Kirby tai joku Scotland Yardin poliisi. Niistä pari on säilynyt ajokelpoisina. Sen asevelvollinen kuljettaja huomasi vuoronsa tulleen, kipusi autoonsa ja käynnisti moottorin. Vallankin sotaGemsuja metsästettiin ja kunnostettiin vimmalla. Olisi syytä muistaa, ettei Vauxhall ollut varhaisvuosinaan mikään halpis, päinvastoin. Löysin autoon puolilahon Suomi-lavan koukkuineen, jota tässä nostetaan rungon päälle. Tätä Rover-mallia tuotiin Suomeen vuosina 1946-49 kuulemma vain yhdeksän. Merkki erottui massasta moottoripellin kahdella koriste-kourulla, jotka usein olivat koko matkaltaan kromattuja. Uudennahkean oloisena säilytetty Audi Kombi on muistaakseni tyyppiä ”60” vuodelta 1966
Mobilisti Senior 4/19 . Korjaamon katolla mainostettavia Gulf-öljyjä ei rinnasta Ranskan valtion autotehtaan kanssa. teksti: Matti Ouvinen Teljän Auto Oy Porissa toimi Itsenäisyydenkatu 42:ssa. "Tampereen piirissä siirtyi Renault-piiriedustus 1.7.1961 Oy Falcken auto Ab:lle, Hämeenpuisto 14, Tampere. Juuri esitelty R4 – Tippa – osoittautui suurmenestykseksi; niin on helppo sanoa jälkikäteen. 29 RENAULT -viesti Renault-maahantuoja Autorex Oy:n asiakaslehti vuodelta 1961 osuu merkin historian kannalta osuvaan saumaan. Kuvassa Autorexin johtokunnan puheenjohtaja R. Eikö sen kuuluisi olla Elf, ei Gulf. Tämä uusi autoliike, jonka edustavasta ja valoisasta näyttelyhuoneesta näemme kuvan yllä toimii Ins. Mikkelissä Renaultin edustaja oli Jaakon Auto Oy. Caloniuksen johdolla.". Maahantuoja uskoi tuotteeseensa – eikä organisaation puitteissa ollut nokan koputtamista. Paulsson onnittelee Jaakko Eskelistä uusista toimitiloistaan Mikkelin Raatihuoneenkadulla.. B
Outoa on, että testissä saatiin jopa Peugeotin ruostumattomasta teräksestä (Mainosnimenä "Peuginox") varustetut puskurit ruostumaan!. Mobilisti Senior 4/19 L'Auto-Journal -lehden Myytinmurtajat-henkisessä kenttäkokeessa testattiin eri merkkisten autojen puskurien ruostumista suolaisessa meri-ilmassa. 30
Mikä menestys, veliseni, Floriden ansiosta.... Mitä tapahtui leikkeessä mainitulle hankkeelle aloittaa Dauphinen kokoonpano Intiassa?. 31 Olen juuri ostanut hänelle Floriden... Suodenniemen Osuuskauppa ja Kansallis-Osake Pankki luottivat Renault Galion -alustoihin. Älkää säikähtäkö – en pysäytä teitä sakkolappua kirjoittaakseni, vaan voidakseni ihailla Floridea. Renaultin hyötyöajoneuvomallisto oli kattava. Mobilisti Senior 4/19 . Oliko tämän pankkiauton ajatuksena kuljettaa asiakkaat pankkiin, siinä missä myöhemmät olivat liikkuviksi konttoreiksi varusteltuja
Aprikoin auton tuhoutuneen jo aikoja sitten. Sama Jaguar esiintyi taannoisen Senior-numeron kannessa. Norjanpojan tekemä kopio 30-luvun roadsterista, merkkiä Timi Classic Roadster. K.L.B. Mitat ovat: 170x70x80 cm, kulkee pari tuntia sähköllä ja maksaa 125 000 Nkr. Mobilisti Senior 4/19 Kummallisuuksien KERTAUSKURSSI Aika etenee, asiat unohtuvat. Tarjoan tähän näitä kuvia, koska uskon niistä heruvan polttoainetta pimeän ajan sisällä istumisiin. Auton löytyminen kymmenisen vuotta sitten oli uskomaton yllätys. Kuva: Amcar. 32 . Sama auto seisoi Helsingin Tattarisuon hylkyautovarikolla loppuvuodesta 1973. Saimme joku vuosi sitten videotaltioinnin sotavuotisen Mercedes-Benz kuorma-auton entisöinnistä. Sitten eräänä päivänä puhelin soi ja naisääni kertoi Jaguarin olevankin tallessa Mäntsälässä rikkoutumattomana ja aika täydellisenä!
Usein kuullessani jonkun paperi-teoreetikon esitelmöivän suomalaisesta autoilusta, vetoaa hän tiedoissaan lähes yksinomaan TM-lehteen (kunnia heille suotakoon). Kuvassa Öljyviesti 2/1982. Mobilisti Senior 4/19 . Sisältöön kuului niin ikään koeajopalsta, tässä kohteena Mazda 323.. Esimerkkinä käy Koneviestilehden ammoinen autolehti, Moottoriviesti (päätoimittajana Erkki Raukko). Onkohan kukaan pitänyt kirjaa Suomessa ilmestyneistä autolehdistä. Moinen puhuja harvemmin on kuullutkaan muista. 33 Joskus 60luvulla nuori teekkari osti vuoden 1930 Nash Standardin ja kylliksi sillä liikuttuaan varastoi sen ilmavaan ja maapohjaiseen talliin, jossa se on nyt seissyt 60 vuotta! 1949-50 Standard Vanguard mataa edelleen suomalaisella harrastekentällä aika vähän innostavana. Kuvan auto löytyy Kuopiosta
Metro-Auton funktionalistista arkkitehtuuria edustanut rakennus sijaitsi Helsingin Vallilassa, ja purettiin vasta 90-luvun alussa! Tallensin aikoinaan Stern-lehdestä tämän: lentokone tyyppiä X-112 Experimental. Mobilisti Senior 4/19 Motor-lehti marraskuulta 1937. Miten mahtoi jatkokehittely sujua. Hän jatkoi samaa taksiajoa kuin auton ollessa uusi. Sodat kokeneen 1938 Dodgen sai rauhan laskeuduttua uudelleen hyppysiinsä sen vanha omistaja, Ville Ukkonen. 34 . Tällä tietämällä ainoa samanlainen Suomessa on Juha Muukan vuosia sitten entisöimä yksilö. ”Pohjoismaiden suurin autohalli”. Tämän Bentley-kaunottaren helsinkiläisellä omistajalla on myös pari muuta hyvin erikoista autoa.. Laitteen teho oli vain 25 hv. Ehkä sama auto. Koneen suunnitteli ja rakensi 1959 saksalais-amerikkalainen Aleksander Lippisch. Tässä ollaan Lappeenrannan keskustassa ja kaiketi käyty Lapissa asti
Kuva: Automobilista 4/2018. Missä ne nyt ovat. Se parhaana säilynyt romutettiin surutta Lahdessa jo 60-luvun alussa. Hölskyttelen Mersu-harrastajien omatuntoja kysymällä miksi kummassa kukaan ei saa talutettua esille takamoottori-Mersua 170H (Heckmotor). Että sillä oli aluksi riemukasta ajaa, kesärenkailla ja aina iljanteelta irti päästen. 1937 Motor-lehdestä löytyvän 1938 Studebakerin mainostekstin mukaan: ”Saatte näitä ensi vuoden automalleja meiltä jo nyt”. Toki tiedetään, ettei se ollut järin vakaa ajettava, vaikka ei kai kulkenut edes 100 km/h, mutta onhan se erikoinen. Mobilisti Senior 4/19 . Esko Rahkonen keräili aihioita, luulen että peräti kolme. Autokorjaamotoimintaa rintamaoloissa. Harmi kyllä, kuvien lahjoittaja ei ole tiedossa.. Talvisota-elokuvan tekijä, Pekka Parikka, ajoi vuorostaan Tipalla Afrikan halki, mutta nelivetoisella. 35 Renaultin maahantuojan asiakaslehti vuodelta 1964, jolloin Tipparellu oli suosittu kestotestiauto. Ajan oloon autoon uutena Ranskassa ympätty Sinpar-neliveto alkoi kuitenkin kuormittaa korvia, joten muutin sen tavalliseksi etuvetoiseksi. Arvatkaapa kuka sen sittemmin osti Autorex Oy:n vaihtoautoautohallista Helsingin Haagassa. Nelivetorattaat ja -nivelet olivat vaan yksinkertaisesti loppuun kuluneet
Syitä on varmasti monia. Toistakymmentä vuotta sitten ilmestyi laadukas Chrysler-lehti nimeltään Forward, julkaisijana The American Heritage of Daimler-Chrysler. Nurmisen isän uutena ostamaa 1939 Mercury esiintynee Hitlerin ja Mannerheimin kohtaamisia kuvaavissa dokumenteissa Saksassa 1942. Volvo-Viesti joulukuulta1942. Lentokapteeni I. Kuitenkin Neukkulassa heikäläisittäin vitiselvä ”GAZ AA” sai nokalleen tuon merkin: Ford A. On varmasti liian myöhäistä enää udella mitä kuvan autolle tapahtui. Ja mitä jäikään käteen. Tapaako tuontyyppisten aviisien taltiointi olla lakisääteisesti Helsingin Yliopiston kirjaston vastuulla. Kotkassa. Mobilisti Senior 4/19 Miksi Neuvostoliitossa menestyksellä valmistettu Lada ei säilyttänyt alkuperäistä Fiat-nimeään. 36 . Onko kenelläkään tallessa lehden alkuvuosien sarjaa. Vain kaksi niitä kuitenkin alkujaan Suomessa oli.. Kuvan kaltaiset avo-ihmeet valuivat sotien jälkeen raskasjalkaisten ja kilpahenkisten leluiksi, tuhoutuen romuralleissa mm
”Hitlerin tai natsien vanha” sekin tietysti oli.. Dodgen 30-luvun taitteessa kukoistaneesta moottoriveneiden valmistuksesta. Leike takavuosien VIP-lehdestä. Ruotsin traktoreista kolmannes oli Fordeja tai Fordsoneita. Autoteollisuudesta malllia ottaneella tehtaalla valmistui 40 Dodge Watercar -moottorivenettä viisipäiväisen työviikon aikana, kunnes suuri lama lopetti veneiden kysynnän. Mobilisti Senior 4/19 . Horace E. Olematta kenkku, mistä luisuma sittemmin johtui. Samaa puppua suolsi taannoin iltapäivälehti, joka kertoi hyisen tarinan täällä kelvottomasti entisöidystä Mersu 170 V:stä. 37 Laajakatseisessa Forward-lehdessä kerrottiin mm. Mainoksessa ylpeiltiin 1949 Ford Vedettejä koottavan Ruotsissa, olivathan Fordit siellä ylivoimaisesti yleisimpiä autoja
Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee. Mobilisti Senior 4/19 Helsinki, savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan. teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat HELSINGIN VÄRIT. Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja, jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa. 38 . Kaikilla on kiire – ei minnekään
50-luvun alkupuoli, Mannerheimintie. Taempana rivissä seisoo 7 hengen Citroën Familiale tai Commerciale ja sen edessä pilkottaa täällä eksoottinen 2-ovinen, metallihohtoinen 1941 tai -42 USA-Ford. Tavaratila ei ole riittänyt tuliaisille, vaan osa täytynyt sijoittaa katolle telineeseen, joka ei ole tehtaan virallista mallia. Vinoparkin Ford Zephyr erottuu joukon moderneimpana automallina. Kuva: Tuntematon Vasemmalla etualalla Ifa F8 Cabrio Limousine kiinteine ikkunankehyksineen, oikealla kaksivärinen Ford Taunus 15M. Kuvan oikeassa laidassa Fordson/Thames 7V -kuormuri kiidättää metallitavaraa pohjoiseen, apumiehen istuessa lavalla. iso 1939 Hudson. Mobilisti Senior 4/19 . Taempaa erottuu mm. 39 vas. Taustalla vastavalmistunut Sokoksen tavaratalo. Katuosasto on puolestaan katsonut parhaaksi jättää läjänsä niin keskeiselle paikalle, ettei kukaan huomaa sitä… kuva: Arvo Kajantie Citroën B11 on tullut kaukaa pohjoisesta Kauppatorille. kuva: Iiro Nurminen
Känd. Pallopaidan Renault Goelette on viemässä myyntiartikkeleita ja ohi kiitää Trojan-pakettiraketti poikkeuksellisine paljeovineen sekä vastavirtaan Austin kuorma-auto. Olivettin tummanpunaisen Standard Vanguard Sedan Deliveryn kuljettajalla on luu ulkona, päivä lienee melko lämmin. Rivistön ikäjakauma on melkoinen, joukossa on vielä majesteettinen 20-l. kuva: O. kuva: Iiro Nurminen Kaivokadun vilinää rautatieaseman edustalla. Eteläisen Hesperiankadun taksitolpan rivissä ensimmäinen ja viimeinen näyttävät olevan Checkereitä eli kuvausajankohta on 1952 tai hieman sen jälkeen. 40 . Taksit juuri ohittanut Ford Anglia näyttää vanhanaikaiselta, vaikka onkin tuoretta tavaraa. Mobilisti Senior 4/19 Vappukulkue 1960. kuva: Arvo Kajantie Runeberginkadun ja Pohjoisen Hesperiankadun risteys 50-luvulla. lopun kantti, ehkä Nash. Aseman parkkirivistä erottuu melkoisia nykyharvinaisuuksia, kuten Zwickau P70 Kombi, vierellään Willys Aero. Marskin Marmon (Teekkarien autokerho). Takana lienee Hudson Super Six 20-luvun puolivälistä. Huomaa mopoilevat teekkarit, jotka luovat tilanteeseen yllättävän modernin vaikutelman
Esson huoltoasema Neitsytpolku 2:n edessä Merikadulla. Malmin Linja-Auto Oy:n kalusto hallitsee näkymää Nokian pääkonttorin edustan näkymää Mikonkadulla. Nokia Oy:n pääkonttori. Peugeot 203 Familiale on parkissa ja ilmeisesti Helsingin palomestarin Volvo PV830 valmistautuu nousemaan Kaisaniemenkatua. kuva: tuntematon. Oldsmobile 98 Celebrity Sedan 1960 ja sen yksityiskuljettaja valvoo toimenpiteitä pellin alla. kuva: Rune Uggla Mikonkadun ja Kaisaniemenkadun risteys 1950-luvun alussa. Taustalla DKW F93 metallinhohtografiitin värisellä korilla ja vaaleammalla katolla. 41 1960-1963 . Talojen seinissä on tuttuja ja tuntemattomia valomainoksia: Helsingin Autotarvike Oy, Minkki Oy, Oy Calla Ab, Atoy, Kappakeskus, Adams Filmi ja niin edelleen. Mobilisti Senior 4/19
Kuten Ford V8 Times, ei myöskään Ford Freak arkaile tuoda esiin muunkinlaisia USAautoja. En millään ehdi, kokolailla yksin kun näitä yli-ikäisyyksiä vaalin, tahkota Suomenmaata niin tiiviisti, että saisin esille kelvollisen kokonaiskatsauksen kesäsesongin tapahtumista. . Siinä yksi syy, miksi en ole vieläkään, 37 pitovuoden jälkeen, luopunut Suomen Pankin entisestä ANB-11 Chrysleristani. Mobilisti Senior 4/19 Uutisia&kuultua . . Senkin katolla seisoskeli puoli plutoonaa miehiä todistamassa ensin puukorin, sitten DDR-muovin kantokyvystä. Oli pakko katsoa sanakirjasta mikä on italiaksi ”maastoauto”. Kehtaan sanoa, että Senior-lehden (ehkä itsenikin) etuna on lehtimiesvaisto, sekä jokseenkin rautainen kyky kaivaa esiin ulkomaanelävien lehdistä pikkuasioita, joiden hakuun muilla ei riitä aikaa tai sydämen pontta. Menkööt vaikka serkkupojan kehumiseksi, mutta Klaus Bremer käynnisti oman tavara-autohenkisen lehtensä, hänkin, jo 41 vuotta sitten. Olenko joten. . Minulle se vain vahvisti vuosien pelkoani vanhojen edustusautojen arvostuksesta Suomessa. Ontuvan makuisesta kaupasta, jossa Fiat osti Chryslerin, mukana tuli käenpoikana Jeep, joka nyt näemmä elättää tehtaan. Ettei myös, että ensi-ilmeiset, eli tehtaan muotokuosissa säilyneet, koettaneen tässä lukijaryhmässä aikalailla ”unettaviksi”. Tuohon on hyvä muistuttaa, että nykymenolla Fiat-tehtaan ainoa voittoa tuottava tuotannonhaara ovat siellä tehtävät Jeepit. Pyörittelen tällaista kasvuroolia Senior-lehdelle: yritän kammata läpi kaiken kentältä kuulemani vähän uudella tavalla, eräänlaisella ajoneuvokentän Valitut Palat -ajatuksella. (Lehden saatavuudesta kyennee kertomaan Jyrki Peltonen, 0505465936.) Sisällön painopiste on aika etäällä siitä, mitä edustaa USA:n F ord V8 Times. . 42 . Numerossa 2/19 esim. Istu ja hämmästy, se on yksinkertaisesti ”Jeep”. Hyvä muistaa että Klaus oli kaksi kautta kansanedustajana, ts. Se kun kertoo aika tiukasti vain alkuperäiskuntoisista ja mieluiten vain sivuventtiili-V8malleja koskevasti. Jutun otsikko oli Varstan Hudson, tiedä sitten ken on taustalla. Makaronimaan autoihmiset ovat hulluna onnesta niitä saadessaan. Samassa lehdessä näytetään kuvaa, joka herättänee kahdenlaisia aatoksia. Moni sanonee, ”ei kai sentään”, mutta arki, kiva joukkohenki ja nuoruus, vaan ei aina viisaus, on vuosien varrella näyttänyt karvansa. Olisiko kuvan ideakannustimena muuten ollut 195657 jaossa ollut Auto-Ala Oy:n jakama IFA Zwickau ”muoviauton” mainoskuva, tai sotia ennen tehdyn puukori-DKW:n vastaava kestotodiste. Nappasin Autotekniikasta esimerkkinä tämän tiedon: Trafin henkilöstömäärä on kasvanut läheisten takavuosien reilusta kymmenestä nykyiseen 526 palkattuun toimihenkilöön, joiden keskipalkaksi on laskettu 5 188 euroa ja loma-ajoiksi 2,5 kk/vuosi. Suomen Ford-Freak Club of Finlandin jäsenlehti on värikylläinen juttupaketti takavuosien USA-Fordeista. . Osaaminen ja kuvamäärä yllättävät kerta kerran jälkeen. Tämän päivän merkkikerholehdet komistuvat huimaa vauhtia. hänen tiedonhankintaverkkonsa on yhä tiiviit. Niiden perusteella käy selväksi, että esillä olevat autot edustavat kernaasti 1950-90-lukujen full size -malleja. Henkilö, jolla on halua seurata pintaa syvemmin Suomen autoasioita (etenkin niiden hoitoa) löytää Klauden lehdestä paljon sellaista kerrottua, jota mainosten varassa kyyristelevät muut lehdet eivät henno tuoda esiin. kerrotaan Suomeen jälkituodusta 1953-54 Hudsonista, jonka kromiosien huomattiin pahasti sinistyneen. Jotenkinhan sitä pitää ammoisia ”sikarikerhon” autoja pilkata, se on pakannut olla maan tapa. Mikä sanoo, ettei sillekin voisi käydä noin. Jäin pohtimaan Senior-lehden roolia: Jäänkö tässä pian virkaheitoksi. Arvoa ei hitustakaan lisänne tieto, että kuvan auton valmistusmäärä pyörinee alta sadan kappaleen. Sports Cars Club of Finland -kerhon Siipimutteri-lehteä 3/19 lukemalla sain taas omatunnon tarkastelupistoksia. Napsin kuvalainoja ja jutuntynkiä, joilla on laajempaakin ryhmää kiinnostavaa lukuarvoa. Hämmästyttävää, miten ”perjantaisen glanssaamisen jälkeen suolan alta silti löytyi laadukas kromipinta” (lehden ilmaisu). Hatun nosto Ford Freak -lehden vetäjille kuvien runsaudesta. Taannoisella reissullani Italiassa yritin kuvailla sikäläiselle autoinnostuneelle, että Suomessa on paljon maastoautoja
Toisaalta, kukin maa tapaa ”salakuljettaa” yliannoksina juttua heille luihin asti ennestään tutuista oman maan autoista. . hölynpölyä. SccH-Porukka tapaa kokoontua mm. . Jaa-a. Minulla oli Kouvolan Lyseon aikoina lähes kestonelonen saksan kielessä, inhosin sitä siinä määrin, että toinen luokalle jäämisistäni johtui sen opiskeluboikotista. Tuoreimmassa (3/19) Kääpiöautouutisetlehdessä oli aseista riisuvan hyvää ja opastavaa tekstiä noiden pikkuhippiäisten korjaamisesta, mm. Niiltä Saksan uuden nousun vuosilta jäivät mieleen myös heikäläiset itsekidutustason uudet autot, mm. Joskus tuntuu, että vanha-autoasiaa pääsee Suomessa läpi uutisseulasta vain, jos siihen saa ympättyä mukaan jotakin kielteistä – tai ainakin täysin tarkistamatonta tai perusteetonta satua. Puolalaisen Automobilista -lehden sisältö on ylivoimaisen laaja-alaista. Kuten juttu (IL 16.9. Muistan kuinka pian miespolvi sitten Antti Wihanto vokotteli K.L.B:tä mukaan tuohon tapahtumaan – kai ajatuksella että kyllä minulla jotakin sporttista täytyy olla – vaan kuinkas kävikään. Tuusulan Gustavelundissa yhteisellä aamupalalla (Sports Cars Breakfast) ja jäsenmäärä kasvaa humisten, ollen nyt yli 300. Lohnulla Mersun 200 dieselilläkö sinne olisin mennyt itseni nolaamaan. Puhuttua tyyppiä, LG45 Rapidea, valmistettiin vain 45 kpl. Itäsuomalaisen Virosta hankkima 1939 M-B oli Suomessa entisöity päin ahteria. Siellä oli pakko päästä jyvälle kielestä, josta taisikin tulla vahvin vieraskieleni. kolmipyöräiset Tempot. Automobilista 10/19 julkaisi tarinan Polski-Fiatista, ynnä siellä tehdystä Fiat 126:sta. Noin he niitä kutsuvat, vaikka itse näen suuren eron aidon Goggomobilin ja jonkun samalla nimellä kutsutun Glas Isarin välillä. Ainoa kahden istuttava ja menevän (vain) näköinen on nyt hätäapu-elvytykseen nostamani 1951 Gutbrod Superior – sekin ilman moottoria. Harjattulassa nähtiin myös huippukuntoinen, lähimenneisyydessä Suomeen ostettu Lagonda. 43 kin outo ja karsastettava, kun en omista yhtään vähänkään sporttista autoa. vaasalaisesta Kim Kronholmista, joka osti Ruotsista romukuntoisen De Tomaso Panteran, uhrasi sen elvytykseen 4 000 tuntia ja sai raikuvat aplodit kesän kuningashetkessä, Turun Harjattulan perinteisessä Concours d`Elegance -tapahtumassa. Avomallinen tulokas kantaa nyt kilpeä LGR-45 ja on tehty vuonna 1936. No, kesällä 1951 minut heivattiin Rotarien stipendimatkalle seitsemän muun kaverin kanssa Saksaan kuudeksi viikoksi internaattikouluun, eräänlaiseen sisäoppilaitokseen. Mobilisti Senior 4/19 . Saarijärven Paavon sisulla he palauttavat henkiin puolijärjettömiä ajolaitteitta kuten Fulda, tai joku ”uudemman ajan Goggomobil”. EntiLagonda LG45 Rapide 1936.. -19 / Petri Eloheimo) ”Hitlerin mieli-Mersusta” yms. Komea luku, kun tietää että jäsenyys edellyttää jotakin aidosti urheilulliseksi kutsuttua. Tunnenkin suurta kunnioitusta porukkaa kohtaan jotka löytyvät kerholehti ”Kääpiöautouutiset” takaa. Kerholehdessä Juha Partanen kertoo mm. Isarista, ja vallankin Puolassa tehdystä Fiat 126N:stä eli kuopus autosta – niitä saisi nyt halvalla Puolasta jo MR-ikään ehtineinä. . On juttua kermatason viimetipassa MR-ikään ehtineistä suosikeista, ja toisaalta ennenkuulumattomista ajopeleistä, joita Puola on pullollaan
Edellisiin ajatuksiin niveltyen: HS kirjoitti lokakuisessa numerossaan tervehdyttävän säikyttävästi otsikolla: ”Mitä jos kaikki maailman tietokone-kuva-arkistot kaatuvat?” Saattavat sen jälkeen hyvinkin kysellä hilloamani aineiston perään… . Jotakin perääntyvän Saksan armeijan 1944-45 jälkeensä hylkäämää yksilöä on miehitetyssä Virossa vain ajettu ja korjattu rautalangoin ja ratsupaikoin. Kaiketi ”ystävänkauppana” pakko. Rajan taakse jäivät 8 paperitehdasta, 4 suurta myllyä ja 450 muuta teollisuuslaitosta. Vakavasti sanoen: jos elvytystöistä langetettu korvaussumma on noin kova – eikö jossakin silloin jokin mätä. Niitä saatiin uusina Suomeen heikon valuuttatilanteen vuoksi vain muutama näytteeksi. Päätoimittajana toimii Veikko Saksi, 0400-877978. Tiesittekö esimerkiksi että vuonna 1939 Suomi menetti 39 maakuntaa, 50 % pulttiteollisuudestaan, 10 % teollisuudestaan, sekä 15 % viljelysmaasta ja puunjalostuksesta kumpaisestakin. Ei pidä jatkossa ihmetellä, jos yhä harvempi Suomessa uskaltautuu ottamaan entisöintitöitä vastaan. Uudet astinlaudat olisi ”asiantuntijan mukaan” voitu tilata uustuotantona Saksasta ”parilla sadalla”. Kun vielä tietää, että 170V:n koritukena on puukehikko, joka on saanut tuta kosteutta pian 80 vuotta – tulisiko hämmästyä. Kiista työn laadusta meni isoksi riidaksi ja oikeus tuomitsi entisöijän maksettavaksi korvaussummaksi 14 000 euroa, plus 5 268 euroa oikeudenkäyntikuluista. Mobilisti Senior 4/19 Uutisia&kuultua söijältä vaadittiin oikeudessa 29 000 euron korvausta. Olen iloisesti tukehtua vuosikymmenten ajan keräämiini hyviin lähdeteoksiin: lehtiin, lehtileikkeisiin ja kuviin. Aina näistä tallenteista löytyy kuitenkin uudelleen virityskelpoista asiaa. Kesäisissä tapahtumissa kiepsahtelee usein mukana ujonoloinen kaveri, Stanislav Voronin, jonka kuvia napsin tähän malliksi AHS: n kerholehdestä 3/19. Miksi Aero Oy ei ostanut saman tien lentovenettä tehtävään, jota nyt hoidettiin huterin ponttonikonein. Kuka ottaa härkää sarvista. Kehtaavat nimittäin tarjota myytävät-palstallaan sietämättömän merkityksetöntä tavaraa. Pelkästään Viipuriin jäi 160 sekatavarakauppa, 100 yritystä ja useita autoliikkeitä, kuten Viipurin Autola (Koivulehto), ja Karjalan Auto Oy (Ignatius). 44 . Valtavan sattuman kautta sain käsiini vuonna 1965 nauhoitetun radiotallenteen isäni veljestä, Wäinö Bremeristä, haastattelijana kouvolalainen Kavo Laurila. Jos kyseessä olisi VW Golf, monelta valuisi jo kuola suusta. Ei, vaikka auto on ollut uutena melkoinen sähköistäjä: full size -kokoja pienempi, eräs ensimmäisistä compact-koon autoista. Hän muistelee, että kolmimoottorisella Junkers-ponttonikoneella saattoi joutua huonon kelin vallitessa tekemään matkalla lepolaskuja maittemme välisille merialueille, vaarana että joku alus sattui linjalle. Kyllä sellaisen huomaa jo autoa ostaessa, ei se peltisepän vika voi olla. Pikku-Nash oli oikuton käyttöauto. . Jutussa W.B. . On lämmittävää todeta kuvaajamme pioneerihenkinen innostus ja ymmärrys. Karjalan Kuvalehti (levikki 2 200) on hyvin kapeasti tunnettu, mutta kertoo Karjalaan ja itäystäväämme liittyviä asioita, myös ajankohtaisia, joista muu kyyry-Suomi vaikenee. Olen kokolailla äimän käkenä katsellessani meistä vähän länteen olevan maan vanhaautoista kertovaa painotuotetta. kertoo ajoistaan Aero Oy:n liikennelentäjänä reitillä Helsinki-Tukholma. Ohessa 20 vuotta sitten saksalaisen koripajan tekemä Lada Samara Cabriolet -muunnos. Iljettävimpiä menetyksiämme oli ennen sotia valmistunut Rouhialan voimalaitos 5 km nykyrajalta. Not bad. Semmoinenkin sensaatiomainen havainto kerrotaan että ”tehtaan vastaavassa mainoskuvassa 1939 erottuu hyvin eteenpäin aukeava ovi” (kaappariovi). Suomesta löytyy myös ainakin yksi avomallin tuollainen, Tampereen tai Loviisan suunnalta. Kynänpaksuista rengaspainemittaria, polkupyörään kiinnitettävää takavuotista mallia olevaa lastenistuinta tai 6 voltin sähköistä bensiinipumppua värikuvien kera. Tapaus huutaa keskustelua ja pelisääntöjä. Lisätietoja: Karjalan Kuvalehti Oy, Pro Karelia ry, Hämeentie 152 E, 00560 Hki. Tuollaisia pumppujakin saa suoraan kaupasta, Suomessa ainakin MopoSportista Vantaan Petikosta. Olisiko ihme. . Esimerkiksi kaksivärinen pieni Rambler ei ollut edes valmistusmaassaan erityinen ”neck turner”, niskojen kääntäjä. . Toisin kuin oudon moni, hän tajuaa kuvata muitakin autoja kuin jokamiestason huomioimia. Huhhuijaa! Kuvista näki, että auto oli pahan kerran väsynyt. Uutisoinnin mukaan auton ”pellit olivat pelkkää paperia”. Tunnen joskus olevani tuohitorvien (tai muuten vaan torvien) maasta: armottomasti jälkeenjäänyt. Varmaa on, että jutulla on yrityshaluja myrkyttäviä seurauksia
Kehun punastelemattomasti Deutsches Museumin Kultur und Technik -lehteä. (Koulukatu 1C 31, 80220 Joensuu). Noin 10 vuotta sitten kahden henkilöauton suomalaisryhmä sai erikoisluvan ajaa Viipurista Antrean ja Enson (2 km rajalta) kautta Imatralle. julkaistu artikkeli Aaretti Niemisestä, joka valmisti taitolentotasoisen Viri-ylätasolentokoneen. Takavuosina ns. Se oli kuulemma kansantaloudellisesti epäviisasta, koska niitä ei kukaan osaisi huoltaa. . Suomalaiset saivat vielä kunnian kunnostaa sen entiselleen. Tamperelainen Aamulehti taitaa olla ajoneuvohistoriaa huomioivin päivälehti, esimerkkinä Markus Määttäsen 20.5. Muusta lehden sisällöstä mainittakoon juttu poliisilaitoksen tila-autoista, joista ensimmäinen, merkkiä Delaunay-Belleville, saatiin jo 1904, mutta oli virkakäytössä aina 40-luvulle asti. Lehdestä löytyy usein lyhenne ”VROM”: nimitys on käytössä etenkin Ruotsin Volvo-tapahtumista. Aloitimmehan me sodan... . Eräs USA:sta paluumuuttanut suomalainen näytti taannoin kuvia omalaatuisesta korpiluonne-ystävästään joka ajoi samanlaisella Steyr-maasturilla USA:ssa. OH-TEA:n, maailman pienimmän lentoveneen vuosimallia 1954. ”asiantuntijat” nyyhkyttivät Suomen autokannan olevan vinoutunutta, koska tänne tuotiin mitä vain. Tasapäistämisen valoidea: kaikille vain sitä yhtä ja samaa tylsää kulutusautomassaa. Mobilisti Senior 4/19 . Meitä oli matkassa mm. Numerossa 4/19 oli kuva maailman ensimmäisestä sähköllä toimivasta raitiotievaunusta. Oli edelleen armeijan väreissä, hankittu kai Itävallasta. Näyttää sellainenkin kerholehti ilmestyvän kuin Suomen Volvo-kerhon ”Volvo Vietti”. Aamulehden Moro-liitteen toimitus sai reilut 30 kuvatarinaa Tampereen alueen autoista, joukossa mm. Lichterfelden raitiovaunu.. Jotenkin ymmärsin, että tekniikka ei olekaan 1:1:een Mersua. Samassa jutussa Määttänen mainitsi muitakin omatekoisia koneita, mm. Vienti jakaantui siten että 40 % meni Eurooppaan, 30 % Australiaan, 11 % USA:han, Asiaan ja Afrikkaan 9 %. Puheenjohtajana toimii Jukka Huovinen (0406827701). Joulukuinen australialainen Restored Cars sisälsi artikkelin ”British Motor Industry 1947, Export or Collapse”. Mallia ei monta Suomeen tullut (6 kpl?), ja valtaosa niistä tuhoutui nopeasti. Sitten ilmestyi, huuli väpättäen raivonsekaisesta kauhusta Meriöiden talon nykyesimies. . Reijo Mäkipään 1955 Citroen 15CV. Ei puhettakaan, että Meriö saisi piipahtaa entisessä kodissaan. Sitä outoa tunnetta en koskaan unohda, oltiin sentään vain kahdeksan kilometrin päässä nykyrajasta. Taustan tummanvihreä 1949 Buick on muuten edelleen päivittäisessä myytiin myös pinta-alaltaan 176 km 2 kokoinen Jäniskosken voimalaitosalue. Kone on yhä tallessa Hki-Vantaan ilmailumuseossa. Steyr-tunnuksin kulkevan, hyvin Mersun laatikko-maasturia muistuttavan nelivetoisen ”pickup”-koppaisen maastoauton. Puhutaan siis Englannin sodanjälkeisistä pulavuosista ja polttavasta tarpeesta saada ulkomaanvaluuttaa. . Yövyimme Antreassa entistä suomalaista sokeritehdasta vastapäätä. Varauduimme siihen, että esiintymiskokemusta ja kielitaitoaan kartuttanut käytössä purjelentoa harrastavalla ensiostajallaan Helsingissä! . . 45 Uutisia&kuultua ryhmämme vastaanotettaisiin ainakin herrasmiesmäisesti. Hänen isänsä oli palvellut Rouhialan voimalaitoksella ja perheellä oli virka-asunto voimalaitoksen pääkonttorin vieressä. Tarkistamattoman tiedon mukaan näitä 6-pyttyisiä tehtiin vain 3 000 kpl. ”Hus, hiiteen täältä ja heti!” Tyhjänpäiväinen jankkaus ”ystävyydestä” voidaan kyllä nostaa tarpeettomana hyllylle. Näin kesällä Helsingissä esim. (Myy vientiin tai luhistu). . Ja siellähän se yhä oli! Karautettuamme konttorirakennuksen eteen oli pahaenteisen hiljaista. tunnettu Viipuri-tuntija, jo edesmennyt arkkitehti Juha Lankinen, sekä Kouvolan lyseon koulukaverini, ilmavoimien entinen komentaja, Rauno Meriö. Onneksi nykyisin saa tuoda mitä lystää, eikä kukaan inise. Kovaan ammattikäyttöön Itävallassa tehty Puch G-Wagen 24 voltin sähköillä. Sellainen kuulemma liikennöi Lichterfelden kaupunginosassa Berliinissä jo vuonna 1881. Se viittaa Volvo-tapahtumia kansainvälisesti koordinoivaan Volvo Rendezvous & Owners Meeting -yhdistykseen. Paluumatkalla Suomeen Meriö yllättäen hidasti ja puikahti sivutielle
Olisiko niitä tuotu Suomeen edes kolmeasataa, pakettiautot mukaan lukien. Niitä valmistettiin vain 77 kpl ja jäljellä maailmalla on varmistamattomasti vain 44. Toinen niistä on edelleen hyväkuntoisena olemassa. Kyseistä mallia myytiin runsaasti myös Australiaan vielä 1943, kesken sotia. Ford Pilot -henkilöautoja tehtiin 1947-50 aikavälissä vain 22 189 kpl. Tätä, huomattavasti BMW:n näköistä tyyppiä 400 tehtiin vuosina 1947-49 vain 700 kpl. Jowett Javelin oli raikkaasti uusi-ilmeinen ja kekseliäästi suunniteltu henkilöauto, joita valmistettiin vuosina 1946-53 yhteensä 22 799 kpl. Mallia valmistettiin vuosina 193949 vain 2 550 kpl. Yhtäkään Bristolhenkilöautoa ei kai koskaan tuotu Suomeen. 1950 Rover R4:ssä, malli "kyklooppi" (3 etuvaloa), konepelti, ovet ja takaluukku olivat alumiinia. Tuontimääräksi arvaan luokkaa 200-250 kpl. Samat osat olivat alumiinia myös 1950-52 Armstrong-Siddeley Whitleyssä. . He ostivat Paige Detroit Companyn, joka valmisti Suomessakin myytyjä Paige-autoja. 46 . Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy maahantoi Singer 9 hp Super 10 Roadster -autoja tuskin kahta useampaa. Montako niitä tuli Suomeen. Rauhan tultua alumiinia jäi yli tarpeen, mutta pellistä oli pulaa. Vuoden 1950 kahden istuttava Lea-Francis 2,5 Litre Sport oli hyvin haluttu. Maahantuoja, Motorex Oy (Berger) Helsingin Koroistentieltä toi maahan yhden neliovisen, joka sekin aika tuoreena romutettiin Lahdessa. Huomattava osa ausseista on siis takavuosina saanut nauttia BüssingNAG -linjurin kyydistä. Pienet brittivalmistajat, kuten Lea-Francis (1922-53) tai Armstrong-Siddeley, eivät saaneet edes myyntilupaa kotimarkkinoille, elleivät pystyneet viemään ulkomaille ennalta määrättyä osuutta tuotannosta. Kuvan jatkettu 1946-48 Pontiac liikennöi omana aikanaan reittiä Kyogle-Ratdowney-Brisbane. Vaikuttipa Yhdysvalloissa kerran kolme Grahamin veljestä. 1947 Austin A 40 Devonia valmistettiin vuoteen 1952 valtava määrä, 354 000 kpl. Lähtökohta DS, mutta mistä tapaus imee hohdokkuutensa. hyödynsi lentokoneromu-alumiinia Monorator-puukaasulaitteiden valmistukseen. Keinänen mm. Kuka uskaltaisi arvuutella niiden tuontimääriä Suomeen. Jo ensimmäisenä tuotantovuotena, 1928, valmistui 78 000 Graham Paigea Autolle MG Extender (Jatke) -pickup. 1938-48 valmistettua Jaguar MKIV 3,5 Litre -mallia valmistettiin vain 5 424 kpl. Yksi, tosin uudempaa mallia oleva Bristol, saattoi tulla Suomeen 90-luvulla. Nyt niitä on Suomessa kaksi MR-hyväksyttyä ja viitisen elvytyskelpoista. Mobilisti Senior 4/19 Uutisia&kuultua Siinä, kun Suomeen saatiin arviolta 150 kpl tuotantovuosien 1947-48 Vauxhall ”10” henkilöautoa, tehdas valmisti niitä 44 047 kpl. . . Vuosien 1947-52 Standard Vanguardin tehdas tuotti 81 074 kpl. . Niistä ainakin kaksi on tuotu USA:sta ja toisen nokalle on istutettu Chevrolet pikkulohko. Suurin osa HKL:n sinisistä busseista oli pitkälle 60-lukua Büssing-NAG -merkkisiä (NAG=Nationale Automobil AG). Monelle oli suuri yllätys, että esim. Maahantuojana toimi Stockmann Oy. On suoranainen häpeä, ettei yhtäkään niistä älytty säästää, olivat ne sentään niin peri-tunnusomaisia. Lisäksi jo edesmennyt Olavi Ahonen toi USA:sta 25 vuotta sitten 1947 -mallisen, joka on kai edelleen samalla suvulla Keuruun tienoilla. Näitä, väljästi nähtynä 1939 naamailmeisiä autoja valmistettiin seuraavasti: Angliaa 58 864 kpl ja Prefectiä 379 339 kpl. Alumiinia tarvittiin sota-ajan lentokoneisiin ja lisää saatiin pudonneista koneista. Suomesta niitä löytynee ehjinä neljä. . Neliovista 5-hengen umpikorista Singer SM -mallia saatiin Suomeen arviolta 300 kpl, joista tallella on varmuudella yksi. . . S.P.J. Hutera arvio tuontimäärästä voisi olla luokkaa 400 kpl, joista varmuudella vain kaksi on nyt ajoilmeessä. Miten tuossa saatiin runko olemaan notkahtamatta ja renkaat kestämään. . Entä tutut pienet britti-Fordit. Siitä on pari hyvää kapselia tallessa Mauri Tossavaisen perikunnalla. Austin A40 Devon Pontiac-lentokenttätaksi. Restored Cars -lehdessä käytiin taannoin keskustelua aiheesta alumiinin käyttö
Kalliimman mallin 1928 Grahamin nokkamerkki hämää, paitsi komeudellaan, myös sillä rumalla tempulla, että se on kuin 1:1 -kopio Packardin vastaavasta. 47 Uutisia&kuultua tunnusomaista oli neliportainen vaihteisto ja vankat junapyörät. Mobilisti Senior 4/19 . 1918 Oakland 2D HT. Missä kulki takavuosina kopiovarkaudeksi nimittelyn raja. Selvästi Hard Top! Makuasia nuo valkosivut… . Aika hurjaa tämä historian kuppien nurin kaatelu. . Joku ikisammumaton toivevaisto sanelee, ettei se voi olla lopullisesti tuhottu. Pieni ero on tuo uloimpana edessä oleva ratas. 1938 Studebaker. Tallessa on parikin yksilöä. Näitä Cadillac -veljensä halpaversioiksi tarkoitettuja autoja valmistettiin viimeisenä tuotantovuotena enää 22 000 kpl. Moottorin öljytykseen tarvitaan 40 litraa öljyä ja 105 BHP tehoisen moottorin syöttöön 300 litran bensasäiliö. Jotenkin moottori tuo mieleen ensimmäiset 1932 Ford V8-moottorit. Auto on tehty 1939, mutta kulkenee 1940 mallina. Kuorma-auto on ilmeisimmin 1939 Bedford, mutta tuo ylipitkän puurungon kuljetustapa on kyllä oivalluksena mykistävä. Yllättävää pitäisi olla tieto, että loppuvaiheessa 30-lukua japanilaiset ostivat 1937 Grahamin tuotantoprässit. Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten piti Kajaanin tasolta yhä löytymän samanlainen neliovinen ja avomallinen Studebaker. Ruotsista löytynee yksi tuollainen. . Saksan Fordin tehtaat valmistivat vuosina 1941-47 lähinnä kuormaja linja-autoihin sopivia V8 moottoreita peräti 72 000 kpl. . Nyt ihmetellään, miksi saksalaiset menivät muuttelemaan auton tuttua perustekniikkaa. Nykyisin ei enää tahdo löytyä Kölnin V8-konetta edes näytteeksi. Merkki ei kuitenkaan säästynyt pörssiromahduksessa. Hataran mielikuvan mukaan niitä on tehty luokkaa 1020 kpl. Sarjan teemana oli ”Birds and one Butterfly”. Voisiko kansa olla niin tyhmää. Helsinki Cruisingtapahtumassa on jo monena vuotena kurvaillut samanlainen USA:ssa 1904 tehty ketjuvetoinen paloauto, jonka moottoritilavuus on 15.6 litraa. 1918 Oakland Coupe Restored Cars -lehdestä. Ainakin yksi LaSalle tuli takavuosina USA:sta Arno Pirilälle Pohjanmaalle. 1928 Lincolnin myyntitueksi tehdas värväsi taitelija Stark Davisin (1885-1950) suunnittelemaan houkuttelevat mainoskuvat. . On tunnettua, että Kiinassa tai Thaimaassa tehdään sikäläisittäin suunniteltuja ”MG”-henkilöautoja. Graham Paigella on Suomessa poikkeuksellisen hyvä maine. . Restored Cars on täynnä ainutlaatuista kuva-antia. . upotetuista japsilaivoista, kun niiden sisään päästiin myöhemmin sukeltamaan. Eipä silti, auto kulkisi yhtä hyvin vaikka kerosiinilla. Niitä löytyi mm. Tehdas kyllä elää sitkutteli 40-luvun kynteen, ylikin. Nyt sama valmistaja teettää jyskyn kokoisia MG ”Extender” -avolavoja Thaimaassa. Sähköjärjestelmä 12V, Bosch-virranjakaja eri paikassa eli takana, sylinterikannessa enemmän vesitilaa ja itse kansi on alumiinia ja virranjakajaa käyttää sama akseli kuin öljypumppuakin. Voi ja ai
Mobilisti Senior 4/19 leikkaa, liimaa ja nauti Georg von PfaleriN leikekirjAT Georg von PfaleriN leikekirjAT Georg von Pfaler oli vanhojen autojen harrastaja jo ennen minua. . Englannissa vuonna 1934 valmistaja tarjosi neliovisuutta, tilaa viidelle, avokoria, rivikuutosta, synkronoitua vaihteensiirtoa, alustan automaattista voitelua ym. ”Niin luotettava, että hän voi huoletta unohtaa sen mekanismin.” Huh, turpiin tulisi tänäpäivänä. Tavattuani hänet ensikertaa keväällä 1957, tiesin heti että nyt kajahti Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin syntymän lähtölaukaus. Ja näitä löytyy Suomesta. 48 . Jori oli jo koonnut kymmenkunta leikekirjaa, joihin oli liimattu ajoneuvohistoriaa koskevaa materiaalia. K.L.B. Vauxhall oli aikoinaan paljon muutakin kuin maan rakoon sätitty Viva. Maaliskuussa 1934 Englannissa julkaistu mainos painottaa, miten sopiva Austin onkaan naisen ajettavaksi. ?. Hän myös kirjoitti aiheesta juttuja päivälehtiin ja Tekniikan Maailmaan
”Pakkanen on vaara moottorillenne. Englannissa koottu A-Ford oli ilmiasultaan aika omanlaisensa. 49 Mainos 1930 A-Fordista ei sinänsä ole värisyttävä uutuus, mutta se julkaistiin Britannia & Eve -lehdessä joulukuussa 1931. Mobilisti Senior 4/19 . Taulukko antaa lisätietoja lokomobiilien leveydestä ja painoista.. Kuvien saksiminen lehdistä kysyi tarkkuutta, joka on ominaista Jorin historian tallennuksille. Seuratkaa voitelua!" valistaa ranskalainen Mobiloilin mainos
Hän on edelleen yksi uhrimielisimpiä höyryveturien tallentajia ja tuntee syvää huolta myös sisävesilaivastostamme. 50 . Mobilisti Senior 4/19 Jorilla on aina ollut silmää kaikelle mikä kulkee höyryllä. Tämä juttu julkaistiin joskus Ilta-Sanomissa.
Se tiedetään varmuudella, että IFA F9:n 3-sylinterinen moottori käy alkuperäisen Gutbrodin vaihteiston pariksi. Älä siis ihmeessä panttaa tietojasi tai ehdotuksiasi. 51 Kertokaa GUTBRODISTA Nyt hipaistaan Senior-lehden syntytarpeen alkuydintä. Ellei osa-apua löydy edes ulkomailta, joutunen miettimään hirveyksiä. Pitäisi todistaa, ettei tässä ole tyhjille seinille kirjoiteltu. Siihen löytyy lisää viitisen epämääräisesti aihiokuntoista. Suomalainen autoromuttaja ei koskaan erityisemmin himoinnut pieniä autoja. Silloin ainoa keino pelastaa juttumme yksilö ajoilmeeseen, on vääräoppinen moottori ja voimansiirto. Haluamme olla eräänlainen unohtuvien asioiden peräpään valvoja. K.L.B. Monet merkit viittaavat siihen, ettei autolla ole ajettu paljon. työvuosi. Tätä lehteä kun ei koskaan tavoiteltu kunnianhimoisen kasvuhakuiseksi tai isompansa haastajaksi. Pelastin taannoin yhden silkasta sukurakkaudesta, olihan ammoinen maahantuoja isäni veli, Wäinö Bremer. Auton taustasta ei tiedetä muuta, kuin että se oli vuosikymmenet eräällä romuautokauppiaalla. 2020 on aukeamassa lehden 21. Ehkä nyt metsästän jonkunlaista nuoruuteni jälki-kimalletta. Gutbrod Superior -mallia tuotiin vuosien 1950-52 vaiheilla Suomeen 45-60 kpl. Gutbrod Superiorini kori ja alusta ovat entisöitsijä Risto Pöyhösen näkemyksen mukaan jopa hyväkuntoisia. Niihin liittyvä moottori (poikkeus P 70 Zwickau) on useimmiten poikittain moottoritilassa, Gutbrodin taasen ajosuunnassa. Mobilisti Senior 4/19 . Voisiko se merkitä, että näitä, tai niiden osia, yhä lojuu joutilaina jossakin. Eihän niistä irtoa mitään romuttamisen arvoista. Tiedän mallia entisöidyn Suomessa kolmisen. Ei siis rattivaihteisto tai sateenvarjokahva-tyyppinen IFA F8:n kaltainen. O nhan tämä vähän itsekästä, mutta olen ollut ne kymmenet kerrat kyydissä 18-kesäisen Carl-Otto serkkuni (1933-62) harmaassa Gutbrod Superiorissa (AG-215?). Nyt olisi ylivoimaisesti tärkeintä on löytää Superiorin alkuperäinen, aikakaudelleen tyypillinen 3-portainen lattiavaihteisto. Tuon tempun teki ammoin Vuodet 1951-52 Importerilla oli Gutbrod näyteikkunatilassaan Helsingin Pihlajatiellä.
Riski että alkuperäistä tekniikkaa ei mistään löydy, on jäätävän mahdollinen. Suurin edessä häämöttävä ongelma saattaa olla, että auton hairahtuu ostamaan henkilö, joka tosiasiassa ei yritäkään olla yhtä puuta Gutbrodin kanssa. Rinnalla tuotannossa on yhä myös halvempi Superior 20hv 593 cm 3 moottorilla. Malli sai tunnuksen Superior 700 Luxus. Mobilisti Senior 4/19 omalle Gutbrod Superiorilleen karjalohjalainen Heikki Sario. Heille olisi perinteinen, ainakin neljä Yksi Gutbrod Kombi tuli Suomeen, mutta katosi hyvin pian katukuvasta. Lisäksi Gutbrod on oleellisesti Topolinoa leveämpi. Punainen yksilö, jonka 70-luvun lopulla pelastin Kouvolan Auto Oy:n vaihtoautorivistöstä. 52 . Sekään, että autosta on aavisteltavissa enemmän huoltoja korjausvaivaa verrattuna kunnon nelitahtiseen ei häirinne, onhan moottoripyörillä aikansa ajanut tottunut olemaan omavarainen korjauksissa. Vänkäsin Aulis Pakulan ottamaan sen haltuunsa toteamalla hänelle että ”tämä virkistää sinun muuten niin glamour-kuormitteista autokantaasi”. Onhan tämä ihan hullua. Das Auto, Motor und Sport -lehti kuvaili Gutbrod Superioria numerossa 8/1953 näin: ”Aiemman 26 hv:n sijaan pellin alta löytyy nyt 658 cm 3 tilavuudella tarjottu 30 hv. He saavat edelleen nauttia avoilmasta onhan Superior puolittain avoauto. samanhetkinen VW Kupla. Wilhelm Gutbrod uskoi tuotteittensa viehätysvoimaan ja kehitti tarjolle nätin urheilumallin prototyypin. Erillisistuin peräti 600 mm ja auton kokonaisleveys lähes aikamiesmittaa, 1 430 mm. Uusin Superior erottuu edeltäjästään myös sillä, että akku ei enää ole hankalasti takana tavarasäiliössä, vaan edessä moottoritilassa. Mikä vielä merkityksellisempää, Gutbrod vetää moottoritehoillaan lisää kaulaa pahimpaan esikuvaansa, Fiat 500 Topolinoon. Teknisesti piristyneen mallin vetonaulana on Bosch -bensiinin suoraruiskutus. Termospulloparin kokoinen kaksipyttyinen ja -tahtinen auto kiitää nyt lähes 110 km:n nopeuteen, likimain 10 km nopeammin kuin mihin esim. Gutbrod Superior on omiaan nimenomaisesti heille monille, jotka pystyvät jo nousemaan moottoripyörän satulasta oikean auton ratin taakse. Tiettävästi sama auto on yhä olemassa, vaikka mukaan antamani vara-auto (jossa oli vaihteisto!) haettiin omistajan toimeksiannosta Keinäsen Romu Oy:n hoidettavaksi.. Sittenpä kuulette jatkossa hurjaa juttua siitä, miten Reemer ”pilasi hyvän aihion väärällä tekniikalla.” On suuresti sinusta, lukijani, kiinni – ettei niin käy
Kovin meni tämän auton myyntiteksti lennokkaaksi: ”3 hengen urheiluauto.” Vehoniemen Automuseon postikortti, muisto ajasta jolloin MR-97 oli heillä näytteillä. vaihdetta jäätiin kaipaaman. 4. Koeajaja kertoo nauttineensa auton etuvedosta, hyvästä suorituskyvystä ja varsinkin lattian ankkuroidun keppivalitsimen toiminnan sujuvuudesta. 53 mahduttava perheauto, ainoa oikea ratkaisu.” Eniten autoa koeajanut natkutti liian kapeista renkaista jotka reagoivat kuoppiin ja ravisuttivat ratikkakiskoissa auton muuten rauhallista ajolinjaa. Suomessa Superior sai ontuvan maineen, koska niiltä odotettiin liikoja. . Siellä valmistettiin toimiva prototyyppi uudesta Gutbrodista, nyt nimellä ”Troll”. Mobilisti Senior 4/19 . Toinen viime vuosina entisöity yksilö löytyy Markus Virtaselta Rauman läheltä.. Enimmät Superioreista putosivat vähin erin liikenteestä, syynä aina sama: hajonnut moottori. Perhettä oli liikaa ja etäisyydet liian pitkiä. Vaikka Gutbrod-tuotanto lopetettiin 1954 tietämillä, Norjassa usko sensaatiomaisena pidettyyn ruiskumoottoriin eli korkealla. Ulkonäkö sai kehuja, samoin auton lämmityslaite – edellyttäen että ajaessa patoutuu ajoviimaa syöttämään lämpöä matkustamoon, puhallinta ei siis edes ollut. Huomaa kaksitahtimoottorin sijoitustapa. Suomeenkin huhuttiin tuodun yksi ruiskuvarusteinen yksilö. Tuulilasia kehuttiin, koska se oli kai peräti turvalasia, mutta nopeasti kellastuva pleksinen (selluloidi?) takalasi pilasi näkyvyyttä taakse. Kuvalaina: Das Auto, Motor und Sport 1953. Ruiskumallisen Gutbrod Superior 700:n moottori. Jarrut saavat kehuja ja ruiskusysteemi todella antoi mitä lupasi: vauhdin kasvu 90 km:n tuntinopeuteen parani 4 sekunnilla. Lasikuitukori oli tarkoitettu kolme rinnan istuttavaksi
54 . Mobilisti Senior 4/19 Kurotus Kurotus ylemmäs ylemmäs GLAS 1700 SUOMESSA Länsisaksalaisen pienvalmistajan kurotus ylemmän keskiluokan sedaneihin tuotti suomalaisiakin kutkuttaneen, mutta nopeasti unohtuneen komistuksen. Lasse Kännö
Männänrenkaat ja alakerran laakerit uusittiin kahteen otteeseen, venttiilit hiottiin, toisella kerralla uusittiin.. Kumpikin yhtiö oli tähän asti elänyt ennen kaikkea pienillä autoilla, mutta elintason nousu merkitsi selvästi uusien, suurempien mallien tarvetta. Viimeiset myytiin vuoden loppuun mennessä. Ensin oli kaksi Isaria (Kombi ja sedan), sitten kolme 1204:sta. Se oli vieläpä TS-mallia – jonka omistaja muistelee kulkeneen kahtasataa. Edellisen vuoden tuonti oli ollut runsaat 82 000 henkilöautoa. Itse asiassa sopimuspaperit oli allekirjoitettu jo viikkoa aikaisemmin, 4. Pääosa Glas-tuotteista myytiin edelleen Helkama-konsernin omien piirimyyjien kautta. Pääosa niistä kaupattiin Helsingin piirimyyjien kautta (Suomen Koneliikkeen henkilökunnalle?). Saman talon valikoimiin kuuluneen Glasin asema markkinoidemme 61:stä eri automerkistä lienee ollut noin 40. Sieltä saa kaikkia muita paitsi peltiosia. Samassa tilaisuudessa debytoi myös Glas 1304 CL. Helkama-konserniin kuuluvan Suomen Koneliikkeen tuomat Škodat olivat vasta 17. Kun tieto Glas-tehtaan ja BMW:n yhtymisestä levisi, alkoi Glas 1700:n tarina olla lopuillaan. sijalla; ainakin viimemainitut olivat tosin nousussa. Kyseisenä vuonna Glas-ajoneuvoja tuotiin yhteensä vain vajaat 100 kpl. Näitä oli Helsingissä, Turussa, Tampereella, Porvoossa ja Vaasassa. Olin itse Tampereella vuoden 1966 puolella tilaisuudessa, jossa esiteltiin ”robottiautomaattivaihteistolla” varustettu 1700. Glas-varaosahuolto on nykyään hyvällä mallilla Saksassa. Kello 10.15 koko Glas-tehtaan työväki oli kutsuttuna koolle yrityksen suurimpaan asennushalliin. Myös jälkituontia on ollut. Sen tuotanto haluttiin siirtää valmiiseen tehtaaseen. Glas oli tunnettu Goggomobilien ja pikku-Glasien valmistuksesta sekä eräistä urheilumalleistaan, joita olivat GT 1300, GT 1700, GT 2600 ja GT 3000. Emme ole kerhomme toimesta tavanneet kumpaakaan. Tiedotustilaisuuden aiheena oli jo huhuna levinnyt tieto Glasja BMW-tehtaiden yhtymisestä. Entä nyt. Nykytilanne osoittaa, että Glas 1700 -autoja on rekisterissä vain kolme kappaletta. Tiedän julkaisseeni joskus tiedon, että Suomeen on tuotu 106 kpl Glas 1700 -autoja. marraskuuta 1966. Kun ei vielä uuteen aivan yltänyt, täytyi ostaa käytetty. Niiden jälkeen täytyi päästä jo Glas 1700 -tasolle. Nyt oli vuorossa isomman mallin lanseeraus. 119 000 kpl, joista henkilöautoja runsas 100 000 kpl. Kaksi meni Tampereelle ja yksi Turkuun. Missähän nämä autot ovat tänä päivänä. Tarkemmat tutkimukseni autotuojien rekisteröintitilastoista osoittavat, että tuo luku on ainakin 112 kappaletta. Tehtaalta oli toimittamatta vielä 10 autoa, joista oli selvä sopimus. Myös Mikkeli möi monta autoa ja Varkaudessakin oli hyvä myyjä. Kanadasta on saapunut yksi muuttoauto, joka mailimittareineen oli alkujaan rekisteröity USA:ssa. Kaksi köyhää autotehdasta oli lyönyt hynttyyt yhteen. Niistä kaksi meni Tampereelle Heikki J. Vuoden 1964 puolella saatiin maahan ainoastaan kolme Glas 1700:n näytekappaletta. Positiivista tilaisuudessa oli tieto siitä, ettei kukaan jäisi työttömäksi. BMW oli aikaisemmin keskittynyt Isettamallien valmistukseen, BMW 700-sarja oli hyvässä imussa (myös rallikilpailuissa) ja 1500-1800-sarja veti voimakkaasti jo 1963-66 – varsinkin suurimmilla moottoreillaan. Niistä neljäkymmentä ehdittiin tuoda vuoden 1966 puolella. sijalla ja Isuzut 19. Ne saapuivat maahan vuoden 1967 alussa ja menivät enemmän tai vähemmän suoraan alennusmyyntiin. 55 O li torstaipäivä 10. Nykyään Glas Club International e.V:llä on jäseniä toista tuhatta ympäri Eurooppaa ja klubilaisia löytyy muiltakin mantereilta. sijalla. Niitä voi näppärä entisöijä valmistaa itsekin. BMW 1500:sta, eli ”Saippuarasiasta” oli muodostunut Saksassa ja maailmalla varsinainen menestystarina. marraskuuta 1966. Seuraavalle vuodelle tehtiin kyseisestä mallista harkitun oloinen sopimus viidenkymmenen kappaleen tuonnista. Yhteensä tallessa on siis 12 kpl eli yli 10 prosenttia tuoduista. Täytyi tehdä kaksi moottoriremonttia – halpa ja kallis. Tiettävästi näytekappaleet jäivät maahamme ja esittelijät jatkoivat vuorolennolla kotiinsa. Dingolfingin tehdas tulisi jatkossa valmistamaan uutta BMW-mallia, 500-sarjaa. Noh, todellisuudessa TS:ssä on 100 hevosvoimaa ja sille luvataan huippunopeudeksi 165 km/h. Ajoneuvojen tuonti oli vuonna 1965 n. Muita tiedossa olevia yksilöitä löytyy eri puolilta maata: Orivedellä on yksi kuivassa lautakasassa hyvin säilytetty varsin kunnostuskelpoinen yksilö, Jaakko Eskolan perikunnalla on kolme kappaletta ja Matti Raikolla Nousiaisissa viisi aihioita ulkosäilytyksessä. Myös urheilumalleja, 2600-3200-sarjaisia, valmistettiin. Vuonna 1965 tuotiin Suomeen jo vaikuttavat 60 kappaletta Glas 1700 -autoja, kahdessa eri erässä. Mobilisti Senior 4/19 . Omat kokemukset Vuodet 1961-69 ajoin Glas-tehtaan autoilla. Suosituimpia olivat järjestyksessä Volkswagen, Ford (Englanti), Opel, Fiat, Moskvitsh, Datsun, Ford (Saksa), Austin, Simca ja Morris. Glas 1700 – tuonti Suomeen Henkilöautojen tuonti Suomeen oli kasvanut 60-luvun puoliin tultaessa voimakkaasti – niin voimakkaasti, että tuonnin supistamiskeinot oli otettu valtiovallan taholta uudelleen käyttöön. Suomessa meitä jäseniä on yhdeksän. Kukaan ei enää halunnut ostaa markkinoilta häviävää merkkiä. Halvan remontin yhteydessä venttiilit hiottiin, männänrenkaiksi Onnellisia hetkiä vuoden vanhan Glas 1700:n omistajana riitti vain vähän. Paljon ajettu auto oli suuri pettymys. Yksi on minun myymänäni Risto Koivumäellä Vantaalla, toinen Esko Jaakolan perikunnalla Nurmijärvellä ja kolmas Pukkilassa Reijo Lyytisellä. Helkaman liikkeeseen ja yksi jäi Helsinkiin PAN-Auton käyttöön. Myöskin Glas 1700 -mallin valmistus oli päässyt hyvään alkuun 1964-65. Toinen Tampereen yksilöistä kävi tyyppirekisteröinnissä Helsingissä. Myöskin Glas GT-malleista, joita Suomessa on 11 kpl, on viisi saapunut jälkituontina ja vain kuusi on tullut maahantuojan toimesta. BMW:n taloutta rasittivat kuitenkin uusien mallien kehityskustannukset sekä naapuriyhtiön osto – tosin molempien tehtaiden sijainti Baijerin osavaltiossa oli helpottanut lainajärjestelyjä julkisen sektorin taholta
Kun vakavan ostajaehdokkaan kanssa lähdettiin ajamaan Turkuun, alkoi Glas hankalaksi: Vammalan tiehaarassa moottoriin ilmaantui pahaenteinen kolina. Venttiilikoppa avattiin, jolloin havaittiin yhden keinuvivun katkenneen. Samalla löytyi moottorille tyypillisen ongelman syy — konehan oli koko ajan laskenut alleen öljyä — kampiakselin öljykanavan poraus oli mennyt hiukan liian pitkäksi ja öljyä pääsi kytkinkammioon. Tällä lehti-ilmoituksella Kirjoittajan 1700 myytiin lahtelaiselle rakennusmestarille.. Hän muisteli puhelussamme, että Glas oli yksi hienoimpia autoja, mitä hänellä on ollut. Hänellä on ollut kaksikin Glas 1700:sta, joista ensimmäinen oli minun museoautoni, TA-402. Yllättäen ostaja lohdutti: ”Kyllä näitä sattuu paremmillakin merkeillä”. Jos teillä on dokumentoituja tietoja täällä aikanaan olleista Glas 1700 -autoista, ilmoittakaa ystävällisesti minulle. P.S. Olen onnistunut kartoittamaan 56:n Suomessa liikkuneen Glas 1700:n rekisteröintitiedot, siis 50 % koko kannasta. Turusta lähti silloin kaksi onnellista Glas-omistajaa. Paperityöt olivat vielä kesken, kun Kupittaankadulta ilmoitettiin auton olevan kunnossa. Tekipä Glas 1700 minulle vielä yhden tempun ennen kuin tiemme erosivat. Vennamon auton rekisterinumero oli AOA-1. Toinen suuntasi kotiinsa upouudella Glas 1304 CL -autollaan. 0400-535-538 lassekanno@gmail.com Kun Pietro Fruan muotoilema farmaritutkielma valmistui keväällä 1968, Dingolfingin tehdas oli jo suljettu, ja sitä valmisteltiin BMW-mallien tuotantoon. Sillä hetkellä tiesin, että peli ei vielä ole menetetty. 56 . Toinen tyytyväinen Glas 1700 -omistaja on ollut Turun yliopistollisen sairaalan professori Suomalainen, joka vastasi lääkärien koulutuksesta. Toisten kokemuksia Museoautoharrastajien arvostamalla Pekka Vennamolla (myöhemmin liikenneministeri ja Postija Telelaitoksen pääjohtaja) oli nuoruudessaan Glas 1700. Dramaattisen 31 % devalvaation johdosta ei vanhoja Glaseja otettu vaihdossa. . Mobilisti Senior 4/19 asennettiin ensiasennusversiot ja laakeriliuskat menivät uusiksi. Turkulaisen Auto-Helkaman välittämänä löysin Kokkolasta maamme viimeisen uuden Glas 1304:n, jollaista olin juuri etsinyt. Vähittäismaksujärjestely kyllä hyväksyttiin, mutta se merkitsi sitä, että 1700 täytyi myydä itse. Toisessa remontissa Epilän autokorjaamossa meni uusiksi venttiilit, männänrenkaat ja laakeriliuskat. Hän oli tekniikasta kiinnostunut nuori mies ja halusi auton, jossa on alan viimeisimpiä ratkaisuja. Ensimmäinen oli tyytyväinen ostokseensa, joka sitten palvelikin häntä vielä monta vuotta. Moottoriongelmista kärsinyt 1700 sai väistyä syksyllä 1967, kun maahantuojan varastoista löytyi vielä yksi Glas 1304 vanhaan hintaan. Glashuoltopalveluissa julistettiin suurhälytys ja mekaanikko tuli Škoda-pickupilla hinaamaan ja paras asentaja tilattiin ylitöihin
54 . Mobilisti Senior 4/19 Kurotus Kurotus ylemmäs ylemmäs GLAS 1700 SUOMESSA Länsisaksalaisen pienvalmistajan kurotus ylemmän keskiluokan sedaneihin tuotti suomalaisiakin kutkuttaneen, mutta nopeasti unohtuneen komistuksen. Lasse Kännö glas1700.indd 54 glas1700.indd 54 27.11.2019 17.07 27.11.2019 17.07
Tiedotustilaisuuden aiheena oli jo huhuna levinnyt tieto Glasja BMW-tehtaiden yhtymisestä. BMW oli aikaisemmin keskittynyt Isettamallien valmistukseen, BMW 700-sarja oli hyvässä imussa (myös rallikilpailuissa) ja 1500-1800-sarja veti voimakkaasti jo 1963-66 – varsinkin suurimmilla moottoreillaan. Entä nyt. Noh, todellisuudessa TS:ssä on 100 hevosvoimaa ja sille luvataan huippunopeudeksi 165 km/h. BMW:n taloutta rasittivat kuitenkin uusien mallien kehityskustannukset sekä naapuriyhtiön osto – tosin molempien tehtaiden sijainti Baijerin osavaltiossa oli helpottanut lainajärjestelyjä julkisen sektorin taholta. Glas-varaosahuolto on nykyään hyvällä mallilla Saksassa. Pääosa Glas-tuotteista myytiin edelleen Helkama-konsernin omien piirimyyjien kautta. Kun tieto Glas-tehtaan ja BMW:n yhtymisestä levisi, alkoi Glas 1700:n tarina olla lopuillaan. Halvan remontin yhteydessä venttiilit hiottiin, männänrenkaiksi Onnellisia hetkiä vuoden vanhan Glas 1700:n omistajana riitti vain vähän. Sen tuotanto haluttiin siirtää valmiiseen tehtaaseen. Seuraavalle vuodelle tehtiin kyseisestä mallista harkitun oloinen sopimus viidenkymmenen kappaleen tuonnista. Tiettävästi näytekappaleet jäivät maahamme ja esittelijät jatkoivat vuorolennolla kotiinsa. Yksi on minun myymänäni Risto Koivumäellä Vantaalla, toinen Esko Jaakolan perikunnalla Nurmijärvellä ja kolmas Pukkilassa Reijo Lyytisellä. Glas 1700 – tuonti Suomeen Henkilöautojen tuonti Suomeen oli kasvanut 60-luvun puoliin tultaessa voimakkaasti – niin voimakkaasti, että tuonnin supistamiskeinot oli otettu valtiovallan taholta uudelleen käyttöön. Vuoden 1964 puolella saatiin maahan ainoastaan kolme Glas 1700:n näytekappaletta. Pääosa niistä kaupattiin Helsingin piirimyyjien kautta (Suomen Koneliikkeen henkilökunnalle?). 119 000 kpl, joista henkilöautoja runsas 100 000 kpl. Kanadasta on saapunut yksi muuttoauto, joka mailimittareineen oli alkujaan rekisteröity USA:ssa. Edellisen vuoden tuonti oli ollut runsaat 82 000 henkilöautoa. Tehtaalta oli toimittamatta vielä 10 autoa, joista oli selvä sopimus. sijalla. BMW 1500:sta, eli ”Saippuarasiasta” oli muodostunut Saksassa ja maailmalla varsinainen menestystarina. Kukaan ei enää halunnut ostaa markkinoilta häviävää merkkiä. Nykytilanne osoittaa, että Glas 1700 -autoja on rekisterissä vain kolme kappaletta. Kello 10.15 koko Glas-tehtaan työväki oli kutsuttuna koolle yrityksen suurimpaan asennushalliin. Ajoneuvojen tuonti oli vuonna 1965 n. 55 O li torstaipäivä 10. Tiedän julkaisseeni joskus tiedon, että Suomeen on tuotu 106 kpl Glas 1700 -autoja. Nykyään Glas Club International e.V:llä on jäseniä toista tuhatta ympäri Eurooppaa ja klubilaisia löytyy muiltakin mantereilta. Kyseisenä vuonna Glas-ajoneuvoja tuotiin yhteensä vain vajaat 100 kpl. Saman talon valikoimiin kuuluneen Glasin asema markkinoidemme 61:stä eri automerkistä lienee ollut noin 40. Ensin oli kaksi Isaria (Kombi ja sedan), sitten kolme 1204:sta. Helkama-konserniin kuuluvan Suomen Koneliikkeen tuomat Škodat olivat vasta 17. marraskuuta 1966. Toinen Tampereen yksilöistä kävi tyyppirekisteröinnissä Helsingissä. Se oli vieläpä TS-mallia – jonka omistaja muistelee kulkeneen kahtasataa. sijalla ja Isuzut 19. Vuonna 1965 tuotiin Suomeen jo vaikuttavat 60 kappaletta Glas 1700 -autoja, kahdessa eri erässä. Kumpikin yhtiö oli tähän asti elänyt ennen kaikkea pienillä autoilla, mutta elintason nousu merkitsi selvästi uusien, suurempien mallien tarvetta. Itse asiassa sopimuspaperit oli allekirjoitettu jo viikkoa aikaisemmin, 4. Dingolfingin tehdas tulisi jatkossa valmistamaan uutta BMW-mallia, 500-sarjaa. Kun ei vielä uuteen aivan yltänyt, täytyi ostaa käytetty. Niiden jälkeen täytyi päästä jo Glas 1700 -tasolle. Muita tiedossa olevia yksilöitä löytyy eri puolilta maata: Orivedellä on yksi kuivassa lautakasassa hyvin säilytetty varsin kunnostuskelpoinen yksilö, Jaakko Eskolan perikunnalla on kolme kappaletta ja Matti Raikolla Nousiaisissa viisi aihioita ulkosäilytyksessä. Suosituimpia olivat järjestyksessä Volkswagen, Ford (Englanti), Opel, Fiat, Moskvitsh, Datsun, Ford (Saksa), Austin, Simca ja Morris. Helkaman liikkeeseen ja yksi jäi Helsinkiin PAN-Auton käyttöön. Emme ole kerhomme toimesta tavanneet kumpaakaan. Niistä neljäkymmentä ehdittiin tuoda vuoden 1966 puolella. Myös urheilumalleja, 2600-3200-sarjaisia, valmistettiin. Näitä oli Helsingissä, Turussa, Tampereella, Porvoossa ja Vaasassa. Tarkemmat tutkimukseni autotuojien rekisteröintitilastoista osoittavat, että tuo luku on ainakin 112 kappaletta. Täytyi tehdä kaksi moottoriremonttia – halpa ja kallis. Myöskin Glas GT-malleista, joita Suomessa on 11 kpl, on viisi saapunut jälkituontina ja vain kuusi on tullut maahantuojan toimesta. Suomessa meitä jäseniä on yhdeksän. Myöskin Glas 1700 -mallin valmistus oli päässyt hyvään alkuun 1964-65. Kaksi köyhää autotehdasta oli lyönyt hynttyyt yhteen. Männänrenkaat ja alakerran laakerit uusittiin kahteen otteeseen, venttiilit hiottiin, toisella kerralla uusittiin. Yhteensä tallessa on siis 12 kpl eli yli 10 prosenttia tuoduista. Omat kokemukset Vuodet 1961-69 ajoin Glas-tehtaan autoilla. Olin itse Tampereella vuoden 1966 puolella tilaisuudessa, jossa esiteltiin ”robottiautomaattivaihteistolla” varustettu 1700. Niitä voi näppärä entisöijä valmistaa itsekin. Missähän nämä autot ovat tänä päivänä. Samassa tilaisuudessa debytoi myös Glas 1304 CL. glas1700.indd 55 glas1700.indd 55 27.11.2019 17.07 27.11.2019 17.07. Viimeiset myytiin vuoden loppuun mennessä. marraskuuta 1966. Myös Mikkeli möi monta autoa ja Varkaudessakin oli hyvä myyjä. Kaksi meni Tampereelle ja yksi Turkuun. Nyt oli vuorossa isomman mallin lanseeraus. Paljon ajettu auto oli suuri pettymys. sijalla; ainakin viimemainitut olivat tosin nousussa. Glas oli tunnettu Goggomobilien ja pikku-Glasien valmistuksesta sekä eräistä urheilumalleistaan, joita olivat GT 1300, GT 1700, GT 2600 ja GT 3000. Sieltä saa kaikkia muita paitsi peltiosia. Positiivista tilaisuudessa oli tieto siitä, ettei kukaan jäisi työttömäksi. Niistä kaksi meni Tampereelle Heikki J. Mobilisti Senior 4/19 . Ne saapuivat maahan vuoden 1967 alussa ja menivät enemmän tai vähemmän suoraan alennusmyyntiin. Myös jälkituontia on ollut
Dramaattisen 31 % devalvaation johdosta ei vanhoja Glaseja otettu vaihdossa. Vennamon auton rekisterinumero oli AOA-1. Samalla löytyi moottorille tyypillisen ongelman syy — konehan oli koko ajan laskenut alleen öljyä — kampiakselin öljykanavan poraus oli mennyt hiukan liian pitkäksi ja öljyä pääsi kytkinkammioon. Turusta lähti silloin kaksi onnellista Glas-omistajaa. Kun vakavan ostajaehdokkaan kanssa lähdettiin ajamaan Turkuun, alkoi Glas hankalaksi: Vammalan tiehaarassa moottoriin ilmaantui pahaenteinen kolina. Toinen suuntasi kotiinsa upouudella Glas 1304 CL -autollaan. Toinen tyytyväinen Glas 1700 -omistaja on ollut Turun yliopistollisen sairaalan professori Suomalainen, joka vastasi lääkärien koulutuksesta. Glashuoltopalveluissa julistettiin suurhälytys ja mekaanikko tuli Škoda-pickupilla hinaamaan ja paras asentaja tilattiin ylitöihin. Tekipä Glas 1700 minulle vielä yhden tempun ennen kuin tiemme erosivat. Sillä hetkellä tiesin, että peli ei vielä ole menetetty. 56 . Hänellä on ollut kaksikin Glas 1700:sta, joista ensimmäinen oli minun museoautoni, TA-402. Moottoriongelmista kärsinyt 1700 sai väistyä syksyllä 1967, kun maahantuojan varastoista löytyi vielä yksi Glas 1304 CL vanhaan hintaan. Toisessa remontissa Epilän autokorjaamossa meni uusiksi venttiilit, männänrenkaat ja laakeriliuskat. Hän muisteli puhelussamme, että Glas oli yksi hienoimpia autoja, mitä hänellä on ollut. . Venttiilikoppa avattiin, jolloin havaittiin yhden keinuvivun katkenneen. Jos teillä on dokumentoituja tietoja täällä aikanaan olleista Glas 1700 -autoista, ilmoittakaa ystävällisesti minulle. Tällä lehti-ilmoituksella Kirjoittajan 1700 myytiin tamperelaiselle rakennusmestarille. Vähittäismaksujärjestely kyllä hyväksyttiin, mutta se merkitsi sitä, että 1700 täytyi myydä itse. Ensimmäinen oli tyytyväinen ostokseensa, joka sitten palvelikin häntä vielä monta vuotta. Mobilisti Senior 4/19 asennettiin ensiasennusversiot ja laakeriliuskat menivät uusiksi. Turkulaisen Auto-Helkaman välittämänä löysin Kokkolasta maamme viimeisen uuden Glas 1304:n, jollaista olin juuri etsinyt. Paperityöt olivat vielä kesken, kun Kupittaankadulta ilmoitettiin auton olevan kunnossa. Toisten kokemuksia Museoautoharrastajien arvostamalla Pekka Vennamolla (myöhemmin liikenneministeri ja Postija Telelaitoksen pääjohtaja) oli nuoruudessaan Glas 1700. glas1700.indd 56 glas1700.indd 56 27.11.2019 17.07 27.11.2019 17.07. P.S. Olen onnistunut kartoittamaan 56:n Suomessa liikkuneen Glas 1700:n rekisteröintitiedot, siis 50 % koko kannasta. Hän oli tekniikasta kiinnostunut nuori mies ja halusi auton, jossa on alan viimeisimpiä ratkaisuja. 0400-535-538 lassekanno@gmail.com Kun Pietro Fruan muotoilema farmaritutkielma valmistui keväällä 1968, Dingolfingin tehdas oli jo suljettu, ja sitä valmisteltiin BMW-mallien tuotantoon. Yllättäen ostaja lohdutti: ”Kyllä näitä sattuu paremmillakin merkeillä”
Näin, vaikka serkkuni Carl-Otto Bremer lupasi minulle uuden 125-kuutioisen Maicon sisäänostohintaan Importerilta. Moni entinen moottoripyörien maahantuoja muuntui ajan oloon varaosataloksi, kuten Sarolean maahantuojana toiminut Simonsen & Nielsen.. Kun äidilleni valkeni, että Maico kulkee ”tappavat” 72 km/h, hankinta jysähti jäihin ikuisiksi ajoiksi. 57 TUKKA PUTKELLA Jotenkin vaan hulahdin itse tämän lajin innostuskauden ohi. Mobilisti Senior 4/19 . K.L.B. Belgiassa tehtyjä Sarolea-pyöriä tuli Suomeenkin, ja sittemmin niitä on siellä täällä entisöity
Saksalainen Ardie, tässä 175 cm 3 , on esimerkki kauniista 1950-luvun moottoripyörästä. Mobilisti Senior 4/19 Suomi kihisee erilaisia mopomerkkejä. Olisiko kyseessä ollut Korpivaara Oy:n vasallifirma. Sen verran ymmärsin tekstistä, että siinä käsiteltiin NSU:ta ja Adleria toistensa suurimpina haastajina. Echo oli yksi oudoimmista, mutta piti majaa komeasti Helsingin Autotalossa. 58 . Tehoa irtosi 10,5 hv kierrosluvulla 5 800 ja huippuvauhtia oli luvassa noin 100 km/h.. Huomaa Adlerin kaksimäntäisyys. Ardie-tehdas valmisti myös itse omat moottorinsa. Adler-moottoripyörätehtaan piirretyt pressikuvat ovat selkeää katsottavaa
Tehoa 6,2 hv, nopeutta 81 km tunnissa. eteen sai peltiset polvisuojukset. NSU Quikly oli Saksan eniten myyty mopo. Kansikuvassa kurvailee itsensä Emil Zatopek, ”tšekkien Paavo Nurmi”. Mobilisti Senior 4/19 . Tehoa liikeni 17 hevosvoimaa, jotka siivittivät pyörän huimaan 126 km tuntinopeuteen.. 59 NSU-tehdas julkaisi Besser fahren -moottoripyörälehte ä. Quiklyn sai ostaa myös likaantumisen estovarustein, so. Moottorin iskutilavuus oli 150 cm 3 . ”Saksan eniten ajettu skootteri”, kehui tehdas NSU-Lambretta -skootteriaan, mutta vähiin lienevät muistot niistä jääneet Suomessa. Tätä pyörää kuolasi Suomessa moni maahantuoja Veho Oy:n tiloissa: peräti nelitahtinen NSU 250 cm 3 . Niitä oli vuoteen 1955 mennessä tehty 350 000 kpl
Harkitsevaisena ja perusteellisena tunnettu Fromm oli lähimpien alaistensa tavoin verraten hyvin kartalla suomalaisten tietotaidosta lumen ja jään suhteen, sillä maamme maine talvisodan jäljiltä oli vielä tuoreessa muistissa. Vinkkejä saatiin ainakin suomalaisilta, täällähän Saksan joukot joutuisivat kohtaamaan kenraali Talven ensimmäisten joukossa. 60 . Lähes koko toisen maailmansodan ajan tehtävää hoiti kenraalieversti Friedrich Fromm. Eräs osoitus tästä on Saksan Wehrmachtin salainen talvitieopas, ”Anweisung zum gebrauch von Schneepflügen mit Traktoren”. Kimmo Koistinen V iimeistään syksyllä 1941 Wehrmachtin varustelusta ja logistiikasta hyvin laajaalaisesti vastaava Chef der Heeresrüstung und Befehlshaber des Ersatzheeres, eli ”lyhyesti” Chef H Rüst u BdE, joutui pohtimaan lunta ja jäätä. Pohjoisilta liittolaisilta saatiinkin konkreettisia ja yksityiskohtaisia ohjeita skandinaavisen väylästön ylläpitoon. Sota ei olisi ohi aivan niin nopeasti, kuin esikunnissa oli alkuoptimismissa kaavailtu ja huolestuttavan pitkällä rintamalla riittäisi logistisia haasteita senkin jälkeen, kun syksyn rospuutto routisi. Frommin tai hänen esikuntansa siunauksella Saksan raskaan maantiekaluston ja ylläpidon spesialistit koosANWEISUNG ZUM GEBRAUCH VON SCHNEEPFLÜGEN MIT TRAKTOREN Chef der Heeresrüstung und Befehlshaber des Ersatzheeres, kenraalieversti Friedrich Fromm.. Mobilisti Senior 4/19 SALAISTA LUMENLUONTIA Laajenevan valtakunnan suuren armeijan on otettava huomioon kaikki olosuhteet ja tilanteet
Täsmällisen kieliasun sijaan tekijät ovat keskittyneet selostamaan erittäin yksityiskohtaisesti ja runsaan kuvaston saattelemana parhaita ratkaisuja pahimpiin ja runsaslumisimpiin talviolosuhteisiin; niihinkin mihin tavalliset aura-autot eivät enää riitä. Mobilisti Senior 4/19 . Suomalainen oppi lumenaurauksesta tuli itärintamalla tarpeeseen. päivänä 1941 ja painotyöstä vastasi Otavan kirjapaino. Normaaliin oikolukuun ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Otteita saksalaisen talvitienpidon oppaasta. Siinä suhteessa perusvaatimukset tuntuvat hieman optimistisilta, etenkin saksalaisten hevosvetoisuuden tuntien. Aura-auton tulisi olla puolestaan 3-akselinen ja omamassan ainakin 5,5 tonnia. Tehoa tarvittaisiin mieluusti 90-120 hevosvoimaa. Tarkkaan ottaen kyseessä on opas kokonaisten aurauskomppanioiden muodostamiseen – missä sitten onnistuttiinkin vaihtelevalla menestyksellä pitkin tuhansien kilometrien mittaista itärintamaa. Se saatiin valmiiksi jo lokakuun 15. Julkaisijana oli Wehrmachtin koulutusosasto ja kyseisen 72-sivuisen, näppärän taskukokoisen oppaan kanteen ja kansilehdelle merkittiin alleviivattuna ”GEHEIM”salainen. Ehkä salailu oli automaattista osaston kaikkien julkaisujen kohdalla, mutta tuntuisi aavistuksen epätodennäköiseltä, että ainakaan venäläiset olisivat kadehtineet saksalaisten taitoja talvisen tiestön hoidossa… Kiireestä kertovat oppaan lukuisat kielioppivirheet; tekijät ovat olleet käytännön ihmisiä, eivätkä mitään kynäniekkoja. Tamperelainen 1937 perustettu Ata on nykyisin maailman johtava kaarevahampaisten kartiohammaspyörien valmistaja.. Suositeltavaan auramallistoon sisältyi suomalaisterästä kevyehköstä Lumikarhusta Pyryn kautta raskaaseen ATAan, jotka kaikki olivat etuauroja. Tämä piirre viittaisi siihen, että se olisi yleispätevyyteen tähtäävästä tyylistään huolimatta suunnattu vain Suomessa operoiville joukoille tai että se perustuisi niiltä osin käännökseen täkäläisistä oppaista. 61 tivat omansa ja suomalaisten tiedot yhteen ja hutkivat niistä pikavauhtia teoksen ”Anweisung zum gebrauch von Schneepflügen mit Traktoren” eli vapaasti suomentaen ”Opas lumiaurojen traktorikäyttöön”. Viimemainitut vaatimukset täytti vain harva Suomen kilvissä liikkuva kuorma-auto, eikä Wehrmachtinkaan arsenaalissa ollut noin raskaassa painoluokassa monia vaihtoehtoja. Mielenkiintoista kyllä, aurat näyttäisivät olevan kaikki suomalaisvalmisteisia ja niitä työntämään suositeltiin etenkin yhdysvaltalaisia puskutraktoreita. Oppaassa huomautetaan, ettei alle 50 hevosvoiman tehoisiin laitteisiin kannata auroja kytkeä lainkaan ja että suositeltavimmassa teholuokassa on ainakin 65-80 hevosvoimaa. Kolmas selitys olisi, että suomalaiset aurat ja amerikkalaiset työkoneet ovat olleet saksalaisten silmissä niin ylivertaisia, että niistä on haluttu muodostaa standardi Wehrmahctin kunnossapito-osastoille kaikilla lumivyöhykkeillä. Niiden lisäksi vaihtoehtona oli Myrskysiipi-sivuaura, sekä erilaisia vedettäviä tiehöyliä pakkaantuneen lumen ja jään poistoon. Ideaalitilanteessa käytettävissä olisi vähintään seitsemän tonnin Caterpillar tai International
Mobilisti Senior 4/19 Miestä kuin meren mutaa Ennen kuin Wehrmacht lähtisi lumitöihin, oli saatava kokoon melkoinen saattue henkilöstöineen: Komppanian päällikkö ja hänen alaisuudessaan toimiva komentoryhmä, sekä 4 aura-autoa (joista 2 lähinnä kuljetustehtäviin), korjaamoauto, polttoaineauto, vara-aura-auto, keittiöauto, pakettiauto ja yksi sivuvaunuton moottoripyörä lähettitehtäviin. Aurojen kuljettajia ohjeistetaan samalla tieosuudella tunnin sisään noudatettavista enimmäisnopeuksista ensimmäisellä, toisella, kolmannella ja vielä neljännelläkin ajokierroksella. Samoin esitetään arvioita työskentelyn nopeudesta eri lumitilanteissa. Korjausjoukkueessa oli komentajan ohella autoasentaja-aliupseeri, seppä, ynnä vara-auton sekä korjaamoauton kuljettaja. Pahimmillaan valmista tietä ei syntyisi kuin 0,11,0 kilometriä tunnissa. Naftaa ja heposia Itse aurauksesta annetaan niin tarkkoja vinkkejä, kuin luonnonilmiöihin liittyviltä toimenpiteitä voi vaatia. 62 . Puskutraktori etuauroineen ja leventimineen. Varsinaista aurausjoukkuetta johti vähintään asemestari, alaisuudessaan mekaanikko, 2 varakuljettajaa, apumiesryhmä (aliupseeri ja 8 miestä), 4 aurankuljettajaa ja kaksi traktorinkuljettajaa. Tämän joukkueen komentaja vastasi myös polttoaineista sekä ammusvarastosta. McCormick-International -telatraktori ja vedettävä tiehöylä.. Jopa itse kenraalieversti Fromm päätyi lopulta muurin eteen, kun hänen osallisuutensa Hitlerin salamurhahankkeessa paljastui. Hiekkasäkkejä lastattaisiin mukaan vaikuttavat 800 kappaletta, mutta köyttä (5/8-3/4 tuumaista) ainoastaan 15 metriä. Muutoin komppania jakautui auraus-, korjaus-, huoltoja lääkintäjoukkueisiin. Kaikkiaan tuhansia yksittäisiä esineitä sisältävä varustus ei olisi ollut täydellinen vielä ilman ainakin yhtä termoskannua ja virtsapulloa – olisihan ohjaamoissa kylmän kalseaa, usein ilman taukomahdollisuutta. . Lumi ja jää esittäytyvät siinä melko vieraina elementteinä, mutta ei missään nimessä ylivoimaisina tai mahdottomina esteinä. Todellisuus ei ollut aivan niin yksinkertaisia ja asiat saivat vähemmän hohdokkaita käänteitä. Naftatraktorilla polttoainetta kuluisi keskimäärin 8-10 litraa tunnissa, aura-autolla 25-35 litraa samassa ajassa. Siitä päätellen herroilla ei selvästikään ollut aikomusta jäädä jumiin, ja olihan matkassa lumiketjupari jokaiseen autoon. Kaikki olisi hoidettavissa tekniikan avulla, jos vain noudatetaan ohjeita ja hyödynnetään oikeita laitteita oikeissa paikoissa. Salmiakkikiveä tulisi olla matkassa 0,1 kiloa ja taskulampun polttimoita 10 kappaletta. Koska kyseessä on saksalainen opas saksalaisille joukoille, kerrotaan eräät asiat huomattavalla tarkkuudella. ¼ x 1 -tuumaisten koneruuvien uskottiin olevan kulutustavaraa, sillä niitä piti varata kyytiin peräti 100 kpl. Engländereitä eli jakoavaimia olisi telineissä kolme erilaista, kaikki mieluiten Bahcon valikoimista. Kokonaisuudessaan opas on kunnianhimoinen yritys hoitaa asiat saksalaisella perusteellisuudella, jopa kenttäoloissa. Samoin varoitellaan kevään vaihtelevista keleistä ja raskaammasta lumesta etenkin Etelä-Suomessa. Ohjeissa huomautetaan erityisestä varovaisuudesta, jota vaaditaan vähäisenkin hevosliikenteen alueilla. Keittiöön tulisi puolestaan varata höyrykeitin, keittokattila, kenttäoloihin soveltuva leipäuuni, elintarvikkeiden kuljetuslaatikko, lihankuljetusarkku sekä maitohinkki, kaikkea yksi kappale. Kaksi miestä päivysti lähettivalmiudessa moottoripyörän äärellä ja aurakomppaniassa oli vielä yksi jalkalähettikin. Esimerkiksi ¼ tuuman prikkoja tarvittaisiin 50 kappaletta, mutta 3/8 x 3 -tuumaisia muttereita vain 10 kappaletta. Alle 10 kilometrin siirrot suositellaan tehtäviksi laitteiden omin voimin, mutta pidemmille etapeille ohjeistetaan kolonna-ajoa sekä rautateille lastaamista. Tämän lisäksi pakettiin kuului itsestäänselvyytenä yksi henkilöauto kuljettajineen komentajan käyttöön. Yksi 25 kilon alasinkin vaadittiin, mutta puolipyöreitä viiden tuuman viiloja arveltiin tarvittavan hulppeat 2 kappaletta
Siperia opetti.. 63 Wehrmacht teki kenttäkokeita italialaisella (vas.) ja saksalaisvalmisteisella (oik.) lumilingolla Petsmossa kevättalvella 1942. Saksalaiskone oli pakko-otettu Saksan tielaitokselta. Mobilisti Senior 4/19
Kuvien pyörät olivat luettelokoneita, eli tieliikenteeseen rekisteröityjä tuotantomalleja. Siellä kyllä järjestettiin Veckjärven ajoja vuosina 1947-1950, mutta koska yksi kuljettajista ajaa vuonna 1951 esitellyllä Puchilla, ei kyse voi olla niistä. Tai sitten M-avaruus on jälleen kerran raottanut porttiaan. Puuhun kiinnitetystä mainoksesta löytyy vihje: ”....loppet, Porvoo”. Chevrolet 1939:n taustalla piilottelee joku sodanjälkeinen auto.. Janne Halmkrona K ulloisenkin arkistonpenkojan velvollisuus on etsiä kuvien yksityiskohdista vihjeitä, joiden perusteella voitaneen päätellä milloin ja missä kuvat on otettu ja keitä kuvissa on. Niitä voisi epäillä Holger Eklundin ottamiksi, mutta varmuutta asiasta ei ole. Ajoneuvojen tunnistaminen on sangen helppoa, ihmisten ja paikkojen ei. Mobilisti Senior 4/19 TUNTEMATON TT Mobilistin arkisto on mahtava paikka. Käytännössä vaihtelut näkyvät kuvina, jotka ilmestyvät arkistoon näennäisesti tyhjästä, yleensä ilman minkäänlaisia saatetietoja. 64 . Tyypillistä suomalaiselle 1950-luvun TTajolle oli se, että kilpaa ajettiin soralla. 1950-luvulla Porvoossa ajettiin myös Aunelan TT-ajoja, mutta oliko niissä koskaan niin paljon osallistujia kuin kuvien kilpailunumeroiden perusteella voisi olettaa. Tällä kertaa löytyi rulla kuvia keväisestä TT-kisasta. Sen käyttö vaatii jatkuvaa pöyhintää, sillä sen toiminta perustuu viimeisimmän teorian mukaan 11-ulotteisen Mavaruuden fluktuaatiovaihteluihin. Tietenkin on mahdollista, että aivan eri paikkakunnalle kiinnitetyssä julisteessa mainostetaan myöhemmin Porvoossa pidettävää kisaa. Lähtö on tapahtunut
65 Peltirunkoinen Puch SL 125 oli tuotannossa vuosina 1951-53.. Mobilisti Senior 4/19
66 . Mobilisti Senior 4/19 Millä olisi hienompaa matkustaa moottoripyöräkilpailuun kuin 1949-51 Ford Country Squirella. Näitä oli tiettävästi kaksi Maanmittaushallituksen käytössä. Kuljettajalla on motoristin topattu nahkatakki, joten laji on selvästi tuttu.
Royal Enfield Bullet sai takajousituksen 1949. Puunrunkoon naulatusta julisteesta erottuu ”.... Mobilisti Senior 4/19 . Kuljettaja istuu takana ikään kuin myöhempien aikojen kilpapyörässä.. loppet, Porvoo” Risukeula, jäykkä perä ja tasaisen matta maalipinta eivät vauhtia hidasta. 67 Luettelokoneita tai ei, yritys on kova
Sivulla 25 kuvassa ajaa HKL:n BüssingNAG linja-auto, josta on pulavuosien vuoksi tehty kuorma-auto. 68 . Heimolla oli aikoinaan autopurkamo ja hän tietää alasta paljon. Olli Blomberg 0400-301220 Kuopio Se Toinen Kaipasin tietoa siitä toisesta 7-hengen Peugeot 604 yksilöstä, joista toinen on Pekka Ylimutkalla Helsingissä. Jonnekin sekin häipyi. Ainakin yhtä syvän vaikutuksen teki Porkkalan kartanosta ostettu iso, tummanpunainen 1939 Adler ”10”. Pauli Pakari Hämeenlinna Tunnistin paikan Numeron 3/19 kuvassa sivulla 64 näkyy mielestäni Helsingin Punavuorenkadun rannan puoleista päätä. Siinä oli hyvin amerikkalaistyyppinen sivuventtiilikuutonen nokalla. Molempien korit on tehnyt Heuliez. Näin saatiin verot kierrettyä. Sivulla 4 näkyy myös Vanaja, sivulla 5 Fordson Thames 400E pakettiauto, sivulla 9 kuormaa ottamassa Volvo F86 6x2 kuormuri ja kuormaa tekemässä Korpivaara Oy:n myymä (Kone-Diesel) hydraulinen Orenstein & Koppel eli O & K kaivinkone. Kori poistettiin varastoon ja sijalle tehtiin tilapäinen ohjaamo vanerista ja puusta. Esa Kaplas Kempele Adler ja Pilot takseina Muistan kun kotikulmieni taksiksi tuli 1948 vaiheilla uusi Ford Pilot. K.L.B Lentokonetunnistuksia Sivulla 18 on hollantilaisvalmisteinen Kolhoven FK-31. Harry Lindström Cedrik Lindströmin pojanpoika On mielikuva, että Cedrik L. Sen osti taksiautoilija Oiva Manner. Auto tuli taksiin vasta 50-luvulla ja muistan jopa tehneeni siihen joitakin pikkuremontteja ammattikoulun taitoja soveltaen. Toinen kuvista on kaupunginmuseosta ja ratikkahalleilta, toinen, Arabian tehtaan käytössä ollut kuva isomummoni albumista. varaosina. Mobilisti Senior 4/19 Lukijoilta Poikkileikatut autot Senior 3/19 sivulla oli leikelainaa ajalta, jolloin Suomeen tuotiin tietoisesti lähtömaassaan katkaistuja autoja, jolloin ne voitiin toimittaa ns. Täällä ne sitten hitsattiin taas yhteen. Tunnus KO-27 viittaa vuoteen 1927. toimi vuosia ansiokkaasti Ford Oy:n leivissä Helsingin Hernesaaressa. Kauppa oli sekatavarakauppa, mutta en enää muista omistajan nimeä. Artola sai surmansa 25.3.1931 lentokoneiden yhteentörmäyksessä Helsingin edusPula-aikana bussialustat saivat luopua koreistaan tavarankuljetuksen hyväksi.. Mummoni Sigrid Lindström asui kuvan viimeisessä talossa sotavuosilta aina 60-luvulle. Auton kohtalosta ei ole tietoa. Jukka Nummela jukka.nummela@purkucom.fi Sahaten kuorma-autoksi Pari palautetta Senior 3/19 numeroon. Pasi Saarinen Oulu Aina niitä jokunen lisää löytyy Apellani, Heimo Ihamäellä, on Forssassa entisöity Ford Pilot. Tämä kadonneeksi arvelemani, mutta ilmeisesti sittenkin säilynyt, toimi taksina Lapissa tunnuksin OKRjotakin. Häneen saa ottaa yhtyettä: 0500-365649. V. Autothan tuotiin tänne Ranskan presidentin vierailun kunniaksi. Jotkut näistä saivat jopa olojen parannuttua alkuperäiset korinsa takaisin, osa koritettiin uudestaan
Sivu 19. Voisi olettaa sen vaiheista löytyvän lukijakunnastamme yhä tietoa. Nordell ajoi autolla Eltsussa 1958 ”matkailuautojen sarjassa”. Jouni Utriainen jouni.Utriainen@croda.com Istuin Oton kyydissä maaliskuussa 1956 uuden nahkeassa Alfassa. Ensimmäinen omistaja oli lohjalainen Erkki Haarla, (Kotka-Lohja Oy) ja auto rekisteröitiin tammikuussa 1956. Haluan muistaa, että se oli jopa vielä sisäänajossa. Tuomo Nousiainen Mikkeli Hillman Californian En tiedä jäikö edellisessä lehdessä vilahtanut Californian Suomen ainoaksi, mutta samanlainen oli Kiljavan parantolan lääkärillä 1950-60 -lukujen vaihteessa. Saksalainen Messerschmitt BF 109 F-4 katosi siirtolennolla 9.11.1942, eikä ohjaajaa, Klaus Betziä koskaan löydetty. Karmea reissu, kesärenkain maaliskuun liukkailla. Nokalla seisoo Eino Juurikas. Senior 2/19 sivulla 30 oli kuva erikoisesta ”pillarista”. Telakone jostain idästä.. Haarla möi autonsa jo 1957 Jouko Nordellille Saloon (Salora). Otto siinä sitten avuliaana lupasi kyydin kasarmille, ettei käry kävisi. Samanlaista konetta, tunnus GA-48, lensi toinen uhri, luutnantti M. Myyjä oli Lauri Törni. Lääkärin vaihtaessa muualle, autokin katosi näköpiiristäni. 1972 kone noudettiin helikopterilla Keski-Suomen ilmailumuseoon. Rataesitys. Takana näkyvät hammastettu vetopyörä, sekä yläja alarullat. Nordellin Alfa, tai Kai Ruohosen (Four Cats lauluyhtye) Austin Atlantic. Ei voine olla yllätys, ettei heistä kukaan ollut kovin kevytjalkainen kaasuttaja. Keskellä: GA-38 Utissa 1927. Artolan kone oli Gloster Canmecock, GA-53. Alhaalla: Ilmailuosasto 2:n N.A.B. Olin ”rättilentäjä” (Ilmavoimien viesti) ja upseerikokelas ja muka vaarattomalla puntiksella Hämeenlinnan kasarmilta, kun yleislakko iski ja jäin jumiin Helsinkiin. Kalevi E. Putoamispaikka oli Tsiegnagis -järven ranta. Kalevi Keskinen kalevi.keskinen@neoport.fi Alfa Romeo Voisiko menneenä kesänä hankkimani punainen yksilö olla sama, jolla Carl-Otto Bremer ajoi Eläintarhan ajoissa 1956. Etukäteen kiitos. Ainutlaatuiset autot vaihtoivat takavuosina tiheään omistajaa. Olisiko itäystävämme DT. K.L.B. Lahtinen Hyvinkää Tähän nousi sittemmin vuonna 1969 valmistunut Temppeliaukion kirkko. Keskellä: Hannu Valtosen kirjasta Lapin lentokonehylyt löytyy tietoa. Senkin jälkeen saatiin muutamalle koneelle lentolupa, mutta koneet oli silloin maalattu hopeanvärisiksi. Mobilisti Senior 4/19 . typ 9 Albatros syksyllä 1919. Autosi on siis tuskin Oton vanha. Peltola, matkustajana majuri Sakari Alapuro. Käy vielä mielessä toinen Alfa Sprint kummajainen. Kone kunnostettiin. Vihuri VH-30 teki polttoaineen loputtua pakkolaskun Utin Valkealassa 11.5.1956. Salonen. 69 Lukijoilta talla. Väriltään se oli mintunvihreä tummanvihreällä yläosalla. Alaosa: Kuva on mahdollisesti vuosilta 194648, Blenheim pommikoneet varastoitiin näet syyskuussa 1948. Siitä soitti minulle joku vankka autonimi ja kehotti ostamaan talteen. Ellen muista väärin, auton osti Seppo Sormunen (löytyy autokauppiaana Nurmijärveltä). Ohjaaja oli vänrikki A. Auto oli syrjässä 1970luvulta alkaen ja ehti kärsiä säilytyksestä. Auto oli Alfa Sprint, väriltään vaaleanvihreä. Se oli eräänlainen telakone, jossa kiskon sivulla on laakeroitu johtoeli etupyörä. Pari vuotta myöhemmin käydessäni Helsingin Kauppaopistoa, tuli nähtyä oppilailla komeita autoja, näin mm
Helsinki Luulen, että ainoa tuon vuosimallin säilynyt on kahden istuttava coupe -malli Keijo Hirvosen Automuseossa, Joensuun Ylämyllyllä. täällä Tampereella Lentotoimi Oy:llä yhä ahkerassa käytössä. Rapu-Sammakko Lehdessä oli ilmailukuvien tiedonkerjuu-osio. K.L.B. Laitetta kutsuttiin nimellä ”rapu” tai ”sammakko”. Sillä oli myös sisarmalli Simca Chambord. 70 . Arvelit oikein, kuvissa on kartanlukulaite, joka kuuluu isompaan kokonaisuuteen Link Trainerissa, eli mittarilentokoulutuksen simulaattorissa. Se oli ”tylsä, maan tavallisin” 1937 Plymouth. Auto oli väriltään vaaleanruskea ja tunnus oli ehkä AF418. Liitän oheen pari skannaamaani kuvaa kirjasta, Link Trainer -simulaattorilla harjoitellaan yhä!. Simo Lallukka simo.lallukka@gmail.com Tavallinen Plymouth Otan tässä haarukan nokkaan automallin, jollainen oli pitkään perheelläni. Viimeinen hyvänä säilynyt näyttäytyi usein Helsingin Runeberginkadulla tyttökoulua vastapäätä, erään kerrostalon autotallin ovensuussa. Mobilisti Senior 4/19 Lukijoilta Tunnistuksia Senior 3/19 numeron sivulla 53 näytetty kuva esittää taksiautoja Helsingin Temppelikadulla. Hannes K. Amerikasta sellaisen voisi yhä löytää jopa kohtuuhintaan. No, sieltä se aikoinaan hävisi, tiedä sitten minne. Chambordissa kylkilista oli pitempi. Mobilisti Senior 3/2019 sivulla 8 olevassa Savonlinna -kuvan kuvatekstissä mainittu pysäköity auto on ehkä Simca Beaulieu. Tontille louhittiin sittemmin Temppeliaukion kirkko, joka avattiin 1969. Kuvan auton kyljen koristelista loppuu kuljettajan oven takareunaan, josta erottaa sen Chambordista. Nelioviset lienevät Suomessa viimeistä myöten romutettu. Tuollainen Link Trainer on mm. Kartan äärellä luotiin kuvitteellinen matka, jota lähdettiin sitten ”lentämään”
Toisessa kuvassa oli pohdintaa mahdollisesta Haukkatai Gladiator-tyypistä tunnukOlisiko suikka takaraivolla oikeassa reunassa itse 21,5 ilmavoiton ässä, Antti Tani. Kirja on painettu Kanadassa 50-luvulla. Sodan jälkeen Tani palveli vielä ilmavoimissa (Utissa), kunnes siirtyi siviilitöihin. Tani saavutti 21,5 ilmavoittoa ja lensi 272 taistelulentoa. Yhdessä kuvassa istuu kolme miestä seinustalla. Koneella saavutettiin sentään 4 ½ ilmavoittoakin. Aki Aario 0400-191662 Pilot ambulanssina Löysin muutamia kuvia todistamaan, että Pilot-alustoja todella koritettiin Suomessa mm. Muita kuvassa näkyviä en edes yritä arvata. Ilmailutietäväisen ystäväni Jukka Lahtisen avustuksella haimme vastauksia. Koneelle sattui useampikin haaveri, kunnes se sakkasi startissa 14.4.1944 Nurmoilassa ja vaurioitui korjauskelvottomaksi. Tani oli jo talvisodassa taistellut hävittäjälentäjä, joka kunnostautui erityisesti jatkosodassa, kun tuli valituksi maineikkaaseen hävittäjälentolaivue 34:n riveihin. Tämä menee pelkäksi arvaukseksi, mutta koska näyttää siltä, että suurin osa noista kuvista on otettu Utissa, veikkaan että suikka takaraivolla istuva mies on Antti Tani. GA-38 oli ainoa lyhytrunkoinen Gamecock I. Mika Jaakkola Turku Ilmailutunnistuksia Senior Mobilisti numerossa 3/19 oli ilmailuhistoriallisia valokuvia, joihin haettiin tarkennuksia. Tunnus mahdollisesti FR-109. Kone on itseasiassa Gamecock I, josta löytyy tietoa kirjasta Suomen ilmavoimat 1928-40. Lisää kuvia aiheesta löytyy 1952 Autoja moottoripyöräkuvastosta ja Tampereen Museokeskus Vapriikin arkistoista. sella GA-38. ambulanssikäyttöön. Kaipio Oy ja Veljekset Kulmala. Esitekuva on Kaipion koritehtaan (Tampere) brosyyristä. Koreja näihin valmistivat mm. Keskinen/Stenman toteavat kirjassaan Suomen ilmavoimien historia Fokker D21:stä seuraavaa: "FR-109 teki 13.7.39 bensiinin loppumisen takia pakkolaskun Utin läheisyydessä, jolloin telineet murtuivat, ltn T.Tanskanen selvisi vammoitta". 71 Lukijoilta jonka ostin 60-luvulla Uudenmaankadun Antikvariaatista. Ylhäällä myös yksi Helsingissä vaikuttanut siviilimallin V8 Pilot. Mobilisti Senior 4/19 . Pekka Hietala. Oheistan myös Eljas Pölhöltä saamani kuvan Pilotista jossakin Helsingin kadulla. Ford Piloteja nähtiin meillä myös ambulansseina ja hautausautoina. Muut olivat pidempirunkoista Gamecock II -mallia. Eräässä kuvassa oli Fokker -hävittäjä kurvannut pellolle. Kyllä vain
72 . Matti Ouvinen. Uuden maahantuojan, Suomen Koneliike Oy:n (Helkama) komeassa 1101-mallin väriesitteessä vedottiin vanhojenkin Škoda-asiakkaiden kokemuksiin. Korpivaara & Halla ehti tuoda niitä maahan muutamia kymmeniä vuosina 1938-39. Merkki ehti saavuttaa mainetta jo ennen ajautumistaan itäautojen karsinaan, mistä varmasti oli apua sodanjälkeisinä autosäännöstelyn pulavuosina. Mobilisti Senior 4/19 ŠKODA VANHA TUTTU Škodan maahantuontia kokeiltiin jo ennen sotaa
Kone on näissäkin talvisissa olosuhteissa toiminut moitteettomasti osoittamatta liiallisen lämpenemisen tai kylmenemisen merkkejä. Kunnioittaen OY. Ja huolimatta jo yli kymmenen vuotta vanhasta mallistaan ei se ollenkaan vielä häpeä ulkonäköään tämänpäiväisten autojen rinnalla, josta parhaana todisteena on sen aina ja joka paikassa herättämä huomio ja ihailu mm. Vaunun hyvistä ominaisuuksista on erikoisesti mainittava sen tasainen kulku huonoilla ja kuoppaisilla teillä johtuen tämä sen nerokkaasta alustarakenteesta. Mobilisti Senior 4/19 . Korikin on vielä aivan äänetön, mikä on sitäkin ihmeteltävämpää, kun ottaa huomioon, että vaunu on cabriolet-tyyppiä. Helmen poika, Helge nuorempi, intoutui 70-luvulla etsimään käsiinsä isänsä autoa, mutta joutui tyytymään siihen toiseen maahan tuotuun Škoda Roadster -yksilöön. Auto tuli maahan osana Škodalta ostettua tehdaskokonaisuutta. ympärillään häärivän suuren poikalauman muodossa, joka sekin onkin mielestäni vaunun ainoa varjopuoli, jos niin saa sanoa. Jotenkin se onnistuttiin livauttamaan firman kalustoluetteloista siten, ettei se joutunut tilapulasta kärsivän itäystävämme käsiin.. Ajokilometrejä on tähän mennessä kertynyt kokonaista 28.000, mutta en ole siitä huolimatta vielä kertaakaan tarvinnut vaunua korjaamolla, sillä mitään vikoja enempää kuin kulumisiakaan ei ole tähän päivään mennessä esiintynyt. p:sta Aate Koivistoinen Yllä: Helge Helme autoineen Helsingin Kaivopuistossa vuonna 1939. Airam AB. Käynnistys on kylmänäkin helppoa ja mäkisen maastomme edellyttämä kiihtyväisyys voi kyseisen kokoiselta moottorilta tuskin olla parempi. Vaunu on kauttaaltaan pieniä yksityiskohtia myöden huolellista laatutyötä, jollaista en ole tavannut muissa saman hintaluokan vaunuissa. Kori ei kumise ja moottori on käytännöllisesti katsoen äänetön. Suhteellisen pitkä akseliväli ja erikoinen jousitus tekevät ajon huonoillakin maanteillä mukavaksi ja varmaksi. Antrean sokeritehtaalle tulleen 1938 Škoda Popularin tarina kerrottiin Mobilisti-lehdessä 4/2007. 73 Helsingissä 22.11.-48. Olemme joutuneet ajamaan sillä mm. Huomioimatta Skoda-Tudorin sellaisia teknillisiä hienouksia kuin rungon keskuspainevoitelu ym., jotka seikat tekevät vaunun huollon helpoksi, ovat vaunun ajo-ominaisuudet yllättävän hyvöät. -49 Skoda-Tudor henkilövaunu Palaten tiedusteluunne, koskien Teiltä ostamaamme Skoda-Tudor henkilövaunua, voimme nyt lähes kolmen kuukauden ajokokemuksen jälkeen antaa siitä erittäin kiittävän lausunnon. sankassa 0-asteen lumipyryssä Helsingistä Lohjalle ja 20° pakkasessa Lahdesta Helsinkiin. Taisto Pantakosken ja Leonard Zenjugan entisöimä auto elää ja voi hyvin. Se esiteltiin Mobilisti-lehden numerossa 8/2011. Kunnioittaen Helge Helme Faktori, Leppävaara Helsingissä, 10.3. Pyynnöstä saan täten mielihyvin esiintuoda omistamastani Škoda-autosta seuraavaa: Vaunu on Roadster Cabriolet -mallia (2+2 hengen urheilumalli) ja valmistusvuosi 1938
Tekninen sydän on paljolti silkkaa Austin Seveniä. Sitten, jokunen viikko sitten, sain soiton Nastolasta. Olin todella ällistynyt kuulemastani. Auto on aika purettuna, mutta koottavissa. He eivät yksinkertaisesti tajua UU707:n tapaisen auton hitautta. Jo ylipullealta vaikuttava kori antaa vaikutelman huonosta paino/teho suhteesta, eli joku 65 km/h saattoi olla käytännön huippunopeus. Pikkuruisella Dixillä ei koskaan ehditty ajaa paljon. Muistettaisiinko Dixiä enää merkkilehdessä. Jos tulkitsin oikein, sillä ei ole kaksisesti liikuttu Suomessa, jos lainkaan. Auto oli tuolloin vuonna 1959 ilmiasultaan kuin uusi, mutta katosi yllättäen katukuvasta. Oikeastaan, oudosti vähän loukkaantunutkin. Tuttu ääni kysyi: ”Sanooko sinulle jotakin rekkari UU-707?” K.L.B. Kuulumisia vaihdellessa paljastui harrastukseni. Saksassa auto sai lisänimen ”Dixi” (BMW 3/15). Pienikokoiset ja -tehoiset autot jäävät armotta nykyisissä kotimaisissa ajotapahtumissa unohdetun sylilapsen asemaan. Olenhan paasannut tämän auton löytymisen suotavuudesta monesti. Samanlaista Austin 7 kopiota tehtiin myös Ranskassa Rosengartina, joista yksi löytyy Hyvinkäältä. Olin varma, että UU-707 oli lajinsa ainoa Suomeen koskaan tuotu. Perusautona se on yhä hyvä, mutta kardaani, pari vannetta ja olisiko ollut perä, ovat kateissa. On tietysti holtittomasti yleistävää puhua samasta autosta milloin BMW-, Austintai Rosengart -merkkisenä, mutta paljon niissä on yhteistä. Osuin istumaan ikäiseni vieraan miehen viereen. 74 . Siihen juttukaveri lämäytti yllättäen: ”Meilläkin on yksi vanha auto tallessa, mutta se on nyt vähän keskeneräinen” – kuvan UU-707. Reittinopeuksia etukäteen koeajavat järjestäjät kun alkavat olla jo nopeakulkuisempien harrasteajoneuvojen kasvatteja. Hieno piirroskuva Dixistä BMW lehden kannesta vuodelta 1966. Oli täydellinen yllätys nähdä siellä samanlainen Dixi. Kyllä joku heistä monista Dixin 60 vuoden aikana omistaneista olisi voinut välillä vähän äännähtää. Sana lehdessämme on vapaa... Tarkistamattomasti UU-707:n tarkka vuosimalli on jotakin vuosien 1933-35 väliltä. Kysymys ei tarvinne vastausta.... Tämä mustaksi maalattu, täyden entisöinnin jo kaiketi ulkomailla kokenut yksilö tarttui hihaan Englannista. Ei voine olla väärin sanoa että Dixi on Mersun tekemä BMW, syntyihän se Untertürkheimissä, jossa edelleen toimivat Mercedes-Benzin tehtaat. Olin täysin varma sen tuhoutumisesta. Eräs BMW-mallien tallennukseen keskittynyt harrastaja kutsui kuitenkin kuutisen vuotta sitten minut tallilleen katsomaan projektejaan. Dixien kaltaisia autoja ei jatkossakaan tultane ajotapahtumissa näkemään, ellei joku tulisielu niitä vasitenkin kutsu koolle. Ainoan elonmerkin siitä kuulin paluulennolla joltakin lehdistömatkalta 80-luvulla. Mobilisti Senior 4/19 Kivi KENGÄSSÄNI Art Wirmola kuvasi Helsingin AK:n 40-vuotisajoissa pienen BMW Dixin. Tuore soittaja, joka nyt kertoi saaneensa ostaa Dixien, voivotteli sen puutteita
Austin-tehdas mainosti mallia erityisesti naisten ajettavaksi sopivana. Kuva julkaistiin BMW:n asiakaslehdessä maaliskuussa 1966 ja esittää myöhemmin entisöityä, ensimmäistä BMW Dixi -mallia.. UU707 Helsingin Kauppatorilla vuonna 1959. Takana oleva 1939 Lincoln V12 Coupe on arvatenkin ollut äärimmäisen vähän ajettu ja epäkäytännöllisenä sodilta säästynyt auto. Tuolla International Rally -maininnalla pehmiteltiin neukku-päsmäreitä myöntämään lupa ajotapahtumalle. Mobilisti Senior 4/19 . 75 Tapahtuma vuosia ennen Viron vapautumista. Kuva: Art Wirmola
OH-KDC palveli Kar-Airia vuoteen 1971 asti, jonka jälkeen se myytiin Belgiaan. Kone hankittiin pääasiassa aikakauden uusien lomalentojen charterliikenteeseen, ja sillä alettiin lentää tuolloin Euroopan pisintä lentoreittiä Malagaan. Se oli myös ensimmäinen suomalainen matkustajakone, joka ylitti Atlantin lennollaan New Yorkiin, suorittaen välilaskut Oslossa, Keflavikissä ja Ganderissä. Pisimpään Kar-Airia palveli myöhemmin hankittu ”heiluhäntäinen” rahtiversio, joka lensi viimeisen palveluslentonsa suomalaisväreissä vuonna 1980; kone tuhoutui Alaskassa vuonna 2001. Mobilisti Senior 4/19 Kar airin komeat KUUTOSET Kar-Airille luovutettiin sen ensimmäinen DC-6B -kone keväällä 1961. Pitkään varastoitu kone on kunnostettu polttoainetankkeriksi, ja se palvelee Everts Air -yhtiötä Alaskassa! teksti: Matti Ouvinen kuvat: Mauri Vuorinen. Varaosakoneeksi säästetty OH-KDC tuhoutui Antwerpenin kentällä täydellisesti, kun ympäristöaktivistit tuikkasivat sen tuleen vuonna 1974. 76 . Ruotsista käytettynä hankittu kone oli alkuun – osittain verotussyistä – Kar-Airin ruotsalaisen tytäryhtiön nimissä ja ruotsalaisilla SE-BDX -tunnuksilla, mutta rekisteröitiin vuonna 1964 Suomeen. Kar-Airin kuutosista kolmas, OH-KDB, on suorittanut ylösnousemuksen
Ilmoittautumiset 01.01.2020 – 28.02.2020. Vasemmalta: kapteeni Olli Mäkinen, perämies Risto Aronen, lentoemäntä Ragni Lange, perämies Matti Lampela, lentoemäntä Tamara Iikoski, kapteeni Martti Kalima, purseri Leif Malmborg, lentoemäntä Anja Peuranheimo, purseri Usko Iivonen. Ajoreitti n. 77 Uuden Suomen valokuvaaja Mauri Vuorinen oli paikalla Seutulan kentällä koneen esittelyssä 5.5.1961. Lisätietoa ja sähköinen ilmoittautumislomake osoitteessa www.ssya.eu ETELÄ-KARJALAN VANHAT AJONEUVOT RY & MIKKELIN MOBILISTIT R.Y.. "Aurinkoreitille" Helsinki Göteborg Luxemburg Barcelona Malaga lähdettiin tuplamiehistöllä. Mobilisti Senior 4/19 . SAMALLA LEVITYSKERRALLA KAHTA ERILAISTA VAHAA AJONEUVOSI PINTAAN TUPLAVAHA SOVELTUU MAALI-, MUOVI-, LASIJA METALLIPINNOILLE 03-53 400 53 Ghostwash.com 28. – 28.6.2020. Lisätietoja puhelimitse: 0500 653570 tai 0400652784. Ajo on tarkoitettu museoajoneuvoikäisille autoille ja moottoripyörille. SUUR-SAIMAAN YMPÄRIAJO 27. 340 km: Lappeenranta – Imatra – Ruokolahti – Puumala – Anttola – Anttolan hovi, Mikkeli Ristiina Mäntyharju Savitaipale – Taipalsaari – Lappeenranta Osanottajien enimmäismäärä joudutaan rajaamaan 300 ajoneuvokuntaan. Lisäksi lennolle lähtivät lentomekaanikot Leo Pitkänen ja Erkki Tirkkonen
Mobilisti Senior 4/19 Ei ihan niin kuin muut Merkkinä Hudson on ollut aina omaleimainen: 8-sylinterisinä hirmunopeita ja käyttöautossa tarjolla korkkikytkintä, esivalitsijavaihteistoa, itsekantavaa koria ja leveää tuulilasia. 78 . K.L.B.. Lisäksi merkin maahantuoja vuosien ajan oli itsensä Stockmann Oy
Mobilisti Senior 4/19 . Käsittääkseni se kunnia kuuluu 1928 Dodgelle.. Kaikella kunnialla, ehkä ei olisi kannattanut kehua maailman ensimmäisellä kokoteräksisellä korilla. 79 Ohjaustangon oikealta puolelta näkyvä ”rattivaihde” onkin poikittaiskannatin jonka päässä on Wilson-tyyppinen esivalintainenja kolmeportainen vaihteensiirto. Suomenkielen teknisten ilmaisujen kehityskaarta seuranneet saanevat hihittelykohtauksia. On siinä ollut kääntäjällä pupu pöksyissä: ”säteensuuntainen turvallisuuden säätö.” Tekstilaina 1936 Hudsonin esitteestä
Onhan meillä nyt nämä hienot asfalttitiet ja kunnon öljyt, sanottaneen. Mobilisti Senior 4/19 Nykyharrastaja antanee palttua vuoden 1939 voiteluohjeelle. Autokoulunopettaja Valtteri Toivonen antoi ajo-opetusta 1938 Hudsonilla. Kertoo jotakin merkin sitkeydestä ja korkkikytkimestä. 80 . Siinä puhutaan kytkimen alipaineen säätönupista. Tarjottiinko jo 1936 Hudsoniin nestetoimista Hill Hold´ia eli mäkijarrua?. Ehdotan luettavaksi erityisesti D-kirjaimen alta löytyvästä ohjekohdasta. Oikealla: Salon Seudun Sanomat 18.8.1988
Mobilisti Senior 4/19 . 81
Tässä käännöskukkasista kauneimpia.. Mobilisti Senior 4/19 Liekö kukaan Stockmannilla on osannut suomea, sen verran hullunkurista kieltä on koko "broschyyri". 82
MILLERS OILS: Aikakauden vaatimusten mukaiset yksiasteöljyt ja moniasteöljyt klassikkoajoneuvoihin. PULSTAR: Pulssisytyttimille pienempi kulutus, parempi teho, puhtaammat päästöt. Tilaa tuotteet www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää: kurki-suonio@kolumbus.fi tai +358 50 523 8951 Senior-työpohja_20032014.indd 2 6/8/17 11:21 AM LK ja LT -mainossivu.indd 83 8/22/18 10:45 AM. Pa lv el un ta rj oa ja t: Lä hi Ta pi ol a Ke sk in äi ne n Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t TULOKSET PUHUVAT NYT! EVANS: Vedetön jäähdytysneste, kiehuu vasta 180º C, ei jäädy, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. MC1600: Monikäyttörasva jarruihin, kestää lämpöä, ei jähmety pakkasella, ei vahingoita kumiosia, kestää vesija suolasumutusta. RESURS: Moottorin ja voimansiirtolaitteiden kunnostusaine toimii osia purkamatta, Vähentää kitkaa, pienentää kulumista, parantaa taloudellisuutta. Harrastajaystävällinen hintataso. GASTESTER: Pakokaasutesteri kaasuttimien säätöön ja testaukseen. Kysy myös Colortune-testitulppaa lasi-ikkunalla. MC1000: Metallia pinnoittava rasva laakereille ja liukupinnoille. Uusimman teknologian Nanodrive-öljyt tämän päivän autoihin. ITG: Öljyttävä avosoluvaahtosuodatin on pestävä. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Saatavana valmiina moniin autoihin. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. TRAKRITE: Edulliset pyörien suuntauksen testauslaitteet. HICLONE: Pyörrekiihdytin parantaa moottorin sylinterintäytöstä, lisää tehoa ja kiihtyvyyttä, vähentää kulutusta. Voidaan teettää mittojen mukaan