4 Lentokerhon Lincoln * Buickeja Suomessa * Jorin albumiaarteita * Rullafilmilöydöksiä * Rajanpinnan Merkkivoimaa * Brittien RAhtareita MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2020 | 13,00 € S e n io r No. kansi4_2020.indd 2 kansi4_2020.indd 2 18.11.2020 11.56 18.11.2020 11.56
Rauhallista joulua toivottaa Classic Motorshown väki Rauhallista joulua toivottaa Classic Motorshown väki C_S420_2.indd 2 C_S420_2.indd 2 24.11.2020 13.51 24.11.2020 13.51. 2 . Mobilisti Senior 4/20 Psst… Classic Motorshown pääsylippu on lahja, josta on iloa vielä keväällä. Lisätietoja osoitteesta classicmotorshow.fi
Kuulopuheiden mukaan moni heistä, joilta korona vei tai vähensi töitä, on ehtinyt nyt viimeinkin kunnolla katsomaan, mitä omiin talleihin on tullut pelastettua. Kai L. On ehkä herätty aiempaa enemmän tajuamaan perinteisten arvojen arvostamisen suotavuutta. Lehti ei vastaa sisältönsä virheettömyydestä. uskaltaisinko kehua aika lyömätöntä. Kävikö puhelinkin jo niin vanhanaikaiseksi, ettei enää osata soitella toisille. Koko kattomekanismi kaarineen ja rätteineen on nostettu pois. On se vuodenaika, jolloin istutaan sisällä ja imuroidaan tulevaa kevättä ajatellen innostuksen aineksia mm. Bremer 0400 799 730 GRAAFIKKO Matti Ouvinen PAINOPAIKKA Punamusta Oy ISSN 1457-6988 PANKKI NORDEA FI80 1025 3000 2143 15 . aihepiirin lehdistä. 3 MOBILISTI MOBILISTI MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti 3/2018 Uutiset pullopostin varassa. Vuosi 2021 tuo taas mukanaan tuhatmäärin autoja, jotka vielä vuosi sitten olivat harrastusta estävästi vain 29-vuotiaita. Olisiko joku säästänyt Buick-toriauton. Miten voisivatkaan, kun koronan vuoksi missään ei saa tavata naamatusten. – paitsi jos luet lehtiämme… T urha sitä on kieltää: harrastekenttämme uutiset eivät nyt kierrä, eivät ainakaan entiseen malliin. Mutta, kumma, eivät liioin puhelimet soi kuten ennen. Kuljettajan selän takana näkyvä tappi on lisätuulilasin kiinnitystä varten. Kun kuljettaja vetää narulla sokan pois, pääsee puntti kaatumaan alas, ja terä katkaisee vaijerin – jos katkaisee. Bremer Kannen kuva: Tarkka silmä näkee takapyörän kelalta etupyörien vieressä olevien ohjausrullien kautta kulkevan vaijerin ja tuulilasin ylänurkalta etupyörän vieressä olevalle giljotiinille menevän langan. Ohittamaton totuus on edelleen, että Suomen harrastekelpoinen vanhojen autojen kanta sen kuin paisuu luonnostaan. Sisältö Mobilisti Senior 4/20 . En ihmettelisi, vaikka koronavitsauksen mentyä esiin työntyisi ennennäkemättömästi elvytettyä vanhaa kalustoa. 09-2727 100 fax 09-2727 1027 e-mail: senior@mobilisti.fi TOIMITUKSEN OSOITE Niittyläntie 11 00620 Helsinki PÄÄTOIMITTAJA Kai L. Oletus on ehkä hätiköity, mutta aivan kuin tyhmiä romutuksia olisi tehty vähemmän. Monessa suhteessa on palattu, uskaltaisinko sanoa, terve askel takaisinpäin, eli takaisin järkiaikaan. Olisiko nyt oikea hetki tuoda esille vanha hokema ”kuka nostaisi tiikerin häntää, ellei tiikeri itse”. Sisältö KUSTANTAJA Kustannus Oy Mobilisti Niittyläntie 11 00620 Helsinki puh. Kehtaan näet olla sitä mieltä, että kahden lehtemme uutisanti on laaja-alaisuudessaan – hm. Kangasalan rompetori 4 Uutisia, tapahtumia, kuultua 8 Lukijoiden postia toimitukselle 14 Rajanpinnan merkkivoimaa 18 Pallo on pyöreä 20 Brittirahtarit 26 Kiskot lyövät kipinää 36 Jorin kuvia 40 Jorma Laakson oivalluksia 48 Se on hieno vaunu 52 Ilmajäähdytetty sekin 56 Moottoriurheilun mainoksia 58 Messuhallilla tapahtui 64 Bauer-mopedi 70 Mysteerinegatiivit 72 Lentokerhon Lincoln 78 Rullafilmin kauneutta 82 paakirjoitus420.indd 3 paakirjoitus420.indd 3 23.11.2020 15.55 23.11.2020 15.55. Ensisijainen tavoitteemme on saada aikaan keskustelua, tietojen ja mielipiteiden vuorovaikutusta
Volgan uusi takavalo. Kangasalanrompetori.indd 4 Kangasalanrompetori.indd 4 23.11.2020 15.59 23.11.2020 15.59. Harmi kyllä, tällä kertaa osatarjonta oli aika surkeaa. K.L.B. Onneksi tapahtumapaikka ja sen liepeet kuhisivat hienoa kalustoa. Kangasalan rompetori , elokuu 2020 Elokuisella Kangasalan rompetorilla huomasi miten pitkän tapahtumapaaston purkautuminen sai kansaa liikkeelle. Ymmärtääkseni Volgan kromiosat ovat hyviä – mutta itävehkeiden muoviosista pyrkii haihtumaan väri, jopa se siellä ihannoitu punainen. 4 . Mobilisti Senior 4/20 Missä olivat ostajat
Pelastin tämän käytettynä Suomeen tuodun merimiesauton joskus ehkä 1968. Olettaisin, että tuontimääräkin oli enää muodollinen. Siitä alkaen hän on sitä rakennellut. Liuta DDR:ssä tehtyjä skoottereita. Olisin 1955 Packardin omistajana mielelläni ostanut tuon korjaamo-oppaan 30 eurolla. Mobilisti Senior 4/20 . Edelleen, lopuista säilyneistä tuskin löytyy tätä yksilöä täydellisempää, Kangasalanrompetori.indd 5 Kangasalanrompetori.indd 5 23.11.2020 15.59 23.11.2020 15.59. Kun tietää, miten perso bensalle sotavuosina tehty entinen USA:n armeijan ambulanssi on, ei ole vaikea ymmärtää, miksi sellaisella ei tehdä pitkiä matka-ajoja. 5 Tampereen SA-HK valitsi vuoden entisöinniksi Tuukka Perkoilan 1952 Opel Kapitänin. Nyt auto toimii jopa tämän päivän matka-ajonopeuksilla erinomaisesti. Arvioin, että auto on tuotu ehkä myöhään 1967. Onpahan vain aikamoinen mainostaulu löytyäkseen Suomesta. Tuukka haki sen minulta Lemiltä Tampereelle liukkaana ja pimeänä pyhäinmiestenpäivänä 1969. Tilanne puhuu vahvasti kotinurkkien tapahtumien puolesta. Kuvan 230S on korisarjan W 111 ihan viimeinen ilmentymä. Voisi tarkoittaa, että ehkä jostakin 30 autosta leijonanosa on tähän päivään mennessä jo tuhoutunut. Mies on kyllä prenikkansa ansainnut. Kuvankauniita Mersuja näkee Suomessa niin runsaasti, että joku muista lievästi poikkeava hukkuu havaintokenttään
Euroopassa (Espanjassa?) tehdään jo nyt Nissan 200ja 300 -pakujen pohjalle retkeilyautoja, joissa varustetaso on riittävä ainakin kesä-ajan yöpymisiin ja pieniin keittomahdollisuuksin. Peruspohjaltaan tavallinen Mersu-paku, tässä tapauksessa Saksassa jo uutena varustettu retkeilyauto. Kangasalanrompetori.indd 6 Kangasalanrompetori.indd 6 23.11.2020 16.00 23.11.2020 16.00. Suomeen tuotuna semmoiselle mätkäytettäisiin kuitenkin luksusvero. Ei vieläkään pode tarvetta puhua tasa-arvoisesta Euroopasta – en ainakaan tämän esimerkin valossa. On hyvä muistaa, että paikallismoottoreilla on oma kerääjäkuntansa. Vieressä tarjolla virheettömiä harrasteautojen nokkamerkkejä, ainakin ZIM:iin tai Fargoon. Oli myyjäkin alan tietäjiä, Harri Honkanen Kangasalta. Mobilisti Senior 4/20 Harvoin näkee yhä avaamattomia tai täydellisiä ILO-moottoreiden, tässä mopojen, varaosapaketteja. 6 . Tässä oli tarjolla, jos oikein tajusin, V2-moottorina ranskalainen Bernard
LAATUISIA KUVIA! . MOBILISTI DIGITALISOI SENIOR?LEHDET! . JOKA LEHDESSÄ valtavasti AINUT . KAIKKI NUMEROT 2000?2020 SENIORIN TILAAJIEN LUETTAVISSA DIGIARKISTOSSA! MOBILISTI Ajoneuvohistoriallinen aikakauslehti | 2000 2020 S e n io r seniordigimainos.indd 2 seniordigimainos.indd 2 28.10.2020 12.12 28.10.2020 12.12. 79 numeroa KAIKKI SENIORIT DIGIARKISTOSSA 2021! www.mobilisti.fi ?20 vuotta SENIORIA!
Valinta panee kuitenkin pohtimaan, milloin myös suomalaisista lehdistä hävisivät maksetut kannet. 8 . uutiset4.indd 8 uutiset4.indd 8 23.11.2020 15.48 23.11.2020 15.48. Ehdottaisin huomattavaksi, että kansikuva on selvä Audi (takavuosina myös NSU) -yhtiön maksettu mainos. Siitä taas lisäkysymys: miksi. Malli oli tuotannossa 1999-2006. Liian pienen ja kivuliaasti myydyn automallin huoltovastuu käy maahantuojille kuulemma suhteellisen rankaksi. Vuoden 2020 tilanteessa luulen tajunneeni, ettei alkuperäisiä Lanciaautoja enää tehdä muita kuin sitä pikku-Fiatin kokoista Ypsilon-mallia. . Kuvan auto oli tyyppiä Lancia Lybra (Oletko edes kuullut moisesta mallista?). Italialaiset iloitsivat aikoinaan näyttelijä Harrison Fordin lupautumisesta Lancian mainoskasvoksi. Pahinta tässä voi olla, ettei montaakaan ihmistä enää kiinnosta koko Prinz – vallankin kun siitä ei ole muodikkaan nuorekkaaksi muskeliautoksi. Ihan kivan tuputtamattoman näköinen kansiaihe sinänsä. Hämmentävää on, että Lybraa tehtiin vuosien 1999-2006 välillä peräti 164 000 kpl. Kiinalaisvalmisteiset uus-Borgwardit eivät ole yltäneet vielä meikäläisille markkinoille. Lancian nimi nokallaan työntyy Fiat-tehtailta edelleen ulos autoja, mutta ne ovat enimmältään äskeisvuosien Hollywood-tähti Harrison Ford esiintyi Lancia Lybran mainoksissa. Mobilisti Senior 4/20 Uutisia&kuultua . NSU Prinzin valinta kanteen pieksee myös pohtimaan, miksi oikeastaan ihan kivan näköinen ”saippualaatikko-muotia” seuraava malli häipyi niin nopeasti. Pelkään olevani oikeassa muistaessani että moottorit olivat lyhytikäisiä. Reijo Koivunen raportoi Laosin pääkaupunki Vientianesta, että siellä niitä jo näkee. Saati, että niitä myytiin, siis tosissaan, myös USA:han
Jo nelisen vuotta on huhuiltu uudelleen tuotantoon elpyvästä Borgwardin henkilöautosta. Hinta on nielukykyinen, eikä mallin söpöydestä puutu mitään. Jäljellä olevat, vähänkään vielä hengittävät 60-luvulta periytyvät Borgward-yksilöt revitään myös Suomessa harrastajien käsiin. Siellähän nyt ajelevat saarellaan germaanien Bemareilla, Mersuilla ja VW-kalustolla. Kerhoa voidaankin pitää kannustavana erimerkkinä joillekin voimien puutteesta nariseville kanssasisarilleen. Mobilisti Senior 4/20 . Saati, mitä se pystyy olemaan Brexitin jälkeen. Suomessa Fiat 500 on saanut äkkinostetta. . Matala urheiluautoesitys on vuodelta 2017 ja tumma maasturi ylämäessä oli tarjolla 2018 uudeksi Borgward BX-7 -malliksi. joutavanpäiväistä. . Borgward-tehtaan perustajan, Carl Borgwardin, pojanpoika Christian yrittää vaalia ja elvyttää isoisänsä muistoa. Kartta Euroopan autotuotantomaista on tähän päivään suhteutettuna raadollista tulkittavaa. Se, että harrastetaan ”kuollutta merkkiä”, ei ole mikään mielenkiinnon este. Vauxhall piti sijaa 9 ja Simcakin ylisi 11. Karmeinta ymmärrettävää on tuo Englannin autoteollisuuden tuho. Ajatella, että Euroopan ykköstuottaja oli silloinkin VW, mutta katso mitkä olivat toisena ja kolmantena. . Suhteessa säilyneeseen Borgward-kantaan, Borgwardkerhon kasvuvoima on ällistyttävän vahvaa, suuresti myös vetäjänsä, Hannu Teivaalan ansiosta. Suomalaiset 500-tyypin testaajat tosin maukua motkottavat että ”aika on juossut mallin ohitse ja tehoa on liian vähän” ym. Onpahan vaan kukkaisesimerkki kusipäisyydestä, johon yllettiin ihan omasta takaa: lakkoilemalla ja tekemällä puolitarkoituksella huonoa laatua. 1965 brittiautojen tuotannon kokonaismäärä oli 2 177 261 autoa, nykyisin enää murto-osa siitä. Kartan alareunassa on lokerikko, jossa ilmoitettiin tyyppikohtaisia tuotantolukuja, kuten 365 000 myytyä Fiat 850:tä vuonna 1965. 9 Uutisia&kuultua Chrysler Voyagerin italialaistettuja jatkopainoksia. Nyt tuoreimman Quattroruote-lehden toimittaja Massimo Maasimbene spekuloi uudesta Borgwardsta peräti kuvien kera. Kyllä ainakin minua hätkähdytti, kun näin parinkin otteeseen jonkun nuorekkaan emänuutiset4.indd 9 uutiset4.indd 9 23.11.2020 15.48 23.11.2020 15.48. sijallaan melkein kymmenen suosituimman joukkoon
Ne kaikki ilkeämieliset ”kyttien auto” ja ”saabismi”, silkkaa (kilpailevien automerkkien myyjien?) kateutta. uutiset4.indd 10 uutiset4.indd 10 23.11.2020 15.48 23.11.2020 15.48. . Jalankulkijoiden varoittamiseksi sähkö-viissatanen soittaa Fellinin La Dolce Vita elokuvan Nino Rotan kynäilemää tunnussävelmää. Mobilisti Senior 4/20 Uutisia&kuultua nän paikoittavan 500:sen Lemin maaseutukylän kaupan pihaan. Ei saa enää ”jokusella satasella”. Vuonna 2007 esiteltyä Fiat 500 -autoa ei ikä paina, onko tuo sitten retromuotoilun etupuolia. Näille jo oleville pukataan tasaisella syötöllä uusia malleja, joiden esikuvat ovat alati marginaalisempia tuotoksia. Jotenkin taas mätkähdin ihmettelemään tätä, nyt Saab-osuudelta enää laimeana käyvää, suomalaista omaan pesään kusemista. Keräilijöiden keskeisen kilpavarustelun vallitessa kaikki ovat pakko-ostoksia. Ruoteclassiche-lehden (vastaa meidän Mobilistia) toimittaja Tiberio Timperin kehuu ruotsalaista Saab 900:sta. Ulkomaisella kirpputorimyyjällä oli kaupan Bianchi-merkkisiä, ilmeisen nopeakulkuisiksi tehtyjä polkupyöriä. Ovatko kopio-pienoismalliaiheet alkuperäisistä jo ehtymässä, kun – kaikella kunnialla – jopa muutamin yksittäisin kappalein tehtaan sisäiseen käyttöön tehdystä VW-Kupla avolavapakusta tarjotaan myyntiin pienoismallia. Vasta äsken kuulin, miten joku suomalainen oli hakenut avo-Saabin itselleen Hollannista. . Valmistajana Schuco, mallinimenä VW Beutler Pritsche. Eli Fiat 600:n häipyminen jätti myös maakunnan ihmisissä tyhjän kolon, jota uusi 500 tapailee nyt täyttää. . 10 . Aikojemme hengessä Fiat 500:n saa nykyisin täyssähköisenä. Kysymyksessä taitaa olla sama valmistaja, joka tuotti ko. nimellä myös Pienoismallien harrastus lie auringonlaskun alaa, lue: samat vanhat jäärät ovat, uusia keräilijöitä ei markkinoille juuri tule
Oli Mobilistissakin päiviä, jolloin pojat ehdottivat Seniorin maatalous& traktorilehden käynnistämistä, johon taisin tokaista: ”Siis tällä porukalla?” Me kaikki toimituksessa kun olemme jokseenkin aitoja Stadin asfalttikukkasia. Poikani toi Valloista yhden hyvän Kokemäelle ja jätti itselleen toisen, lisätöitä kaipaavan. IPMS Mallari 3/20 -pienoismallilehdessä oli perinpohjainen juttu Dornier Do 22 -ylätasolentokoneesta, joita ilmavoimamme saivat sotavuosina neljä merivalvonnan tehtäviin. Turvallista matkaa! Toriautoksi pätkittiin kanttiautoja muuallakin kuin Suomessa. Tuotanto loppui jo 1963, mutta aihioita jäi niin paljon yli, että viimeiset saatiin koottua vasta 1965. Autoista 3 046 kpl vietiin USA:han, mutta yksi Amphicar saatiin uutena Suomeenkin, maahantuojana jyväskyläläinen Nortek Oy tms. . Keulakuvan mukaan noista 3 978:sta valmistuneesta yksilöstä on enää jäljellä nelisensataa. 11 Uutisia&kuultua Australialainen kenttäsaha. autoja. On hevosilla heiniä! Australialaista heinää ja alla sen kuormausta international-kuormuriin. (Vuodesta 1984 meillä olleessa International Panel Van -pakussa on muuten sama nokka.) Tuttua touhua Suomestakin tuo pulavuosina avolavapakuksi katkottu 1929 Hudson, erolla että autosta älyttiin säästää ovineen, verhoiluineen, korin takapää. Ihme että Ooland-nimisen maan kansalaiset sallivat vuosina 1942-44 moista militääritoimintaa maallaan. Se ei tarkoita, etteikö sydämeni sykkisi maatalouden ymmärtämiselle, yritinhän 70-luvulla viljellä Lemin tilallani mm. Ja lisää tulee. Triumphin Keulakuva-kerholehden numerossa 3/20 kerrottiin saksalaisesta Hans Trippelistä, joka perusti 1958 tietämillä firman nimeltä Eurocar GmbH. Mobilisti Senior 4/20 . Tosi esikoista tässä on se, että Kaliforniassa vaikuttava Hugh Gordon osti Saksasta kaiken, mitä autoista jäi yli. Niitä sekä myytiin että mainostettiin 1920-luvulla myös Suomessa. Tanskalla on niitä 20 kpl, Norjalla 271 kpl, Suomella 973, Ruotsilla 1 800. Sittemmin palaset on jälleen koottu jopa museohyväksytyksi henkilöautoksi. Yksi niistä toimi Maarianhaminasta käsin. Tie ja Liikenne 4/20 -lehdessä verrattiin kunkin Pohjoismaan liikenteen nopeusvalvontakameroita. Ainakin Oulun läänin Tyrnävällä oli kerran 60-luvun alussa tarjolla Bianchi, tosin Touring-mallisesta (4-ovinen avomalli) avolavapakuksi muutettuna. Kuvassa Latvian ilmavoimien Dornier, jota he tosiasiassa eivät koskaan ehtineet (1940) uutiset4.indd 11 uutiset4.indd 11 23.11.2020 15.48 23.11.2020 15.48. Ja se oli kuulemma paljon. Tässä Hudson Australiassa. Kuvassa porukka lastaa sitä maailman kauneimpaan kuorma-autoon, 1949 Internationaliin. Ensin Lyypekissä, sitten läntisessä Berliinissä valmistettiin yhteensä 3 878 uivaa henkilöautoa Triumphin tekniikalla ja VW:n vaihteistolla. . . . tattaria – joka muuten menestyi siellä hyvin. Kun katson kollegalehden kuvaa moottorikäyttöisestä metsäsahasta Australiassa, kyllä hirvittää! Aivan käsittämätön on vuorostaan (tai on ollut?) heikäläinen tapa varastoida heinää
Näin, vaikka merkin loi meille ruotsalainen kreivi von Rosen, lahjoittaessaan Suomelle parikin konetta. 12 . autossa. 3/20). Oldtimer Praxis nimittää Chrysler 1965-66 Newportin mittaristoa aika näpsäkän kuvaavasti Jukebox-mittaristoksi. Mobilisti Senior 4/20 Uutisia&kuultua saada. Kuukautta myöhemmin menetimme autokirjallisuutta tehneen Jorma Laakson (kts. Sinisen itäiselle sävylle on oma kuvaava nimensä, josta kaikki tietävät, mitä väriä tarkoitetaan. Sen. . Etten sanoisi: veteraani-ikäisistä harrastajista kannattaisi pitää huolta, kuunnella heitä, sillä kuolonviestiä pukkaa. 1925-32 valmistettu CWS T1. Peltitöitä oli valtavasti. ”Mallin tiloissa on ilmeisesti huomioitu jalkapallojoukkueen kuljetus ja tavaratilassa mahtuisi tarjoamaan aamiaista”, purkaa lehti alkutuntojaan. Rivit harvenevat. Tämän, kuten monet muutkin lehden jutut oli kynäillyt Osmo Noso, Peugeot-kansalle ehtymätön tietäjä ja osaaja, jolta luontuvat myös korjaustaidot. Auton pintaväri on rauhallisempi, vaan kuinkas se museoauto-näkemys, kun ulkoja kojetaulun väri eroavat noin räikeästi toisistaan. Viimemainitusta esimerkkinä vuodet n. Newportissa on kuulemma ”Trapez-design (muotoilu)” ja luksusta edustivat kolmet sivuikkunat (Town Sedan). pahimpina suomettumisen vuosina, jo koulunpenkillä valtakansan mieleen, että Suomen ilmavoimien tunnus oli natsimerkki. Mielenkiintoinen oli tieto että Saksassa yhden puskurin kromauttaminen olisi maksanut 3 000 euroa, Portugalissa puolet siitä. Olisiko tästä Puolassa entisöidyn Opel-Mossen kojetaulukuvasta käsitteen selventäjäksi. uutiset4.indd 12 uutiset4.indd 12 23.11.2020 15.49 23.11.2020 15.49. Kurjaa. Club Peugeot ry:n jäsenlehti 3/20 julkaisi kuvan Virossa osaavasti työn alla olevasta Steyr Super (1938-39) -avoautosta. Olet varmaan kuullut käsitteen, ”maalattu ryssänsiniseksi”. Puolassa todella tunnetaan, harrastetaan ja saadaan entisöinnit sujumaan, kuten vaikkapa 1951 tehty Volvo PV 802, Suomessakin 7-hengen taksina tai poliisi-Volvona tunnettu ”Suggan”. SA-HK:n monitoimi-järjestelijänä aikoinaan hyvin tunnettu ”Ford-mies” Kari Saranko poistui joukoistamme syyskuussa 2020. Jutun auton oli ostanut nuori saksatar Hampurin liepeiltä romukaupasta, hintaan 4 500 euroa. Saako käyttää R-sanaa. Kun moottori lopulta saatiin täyskorjauksesta, se ei monista virityksistä huolimatta käynyt hyvin. . Pääsisikö tuollaista tapahtumaan Suomessa. Syykin paljastui aikanaan: venttiilinnostimet olivat 2 mm liian lyhyet. Ainakin minua on varjeltu tietämästä moista nimitystä. Vasemmisto-ohjattu koululaitoksemme junttasi aikoinaan, so. Kuvan kuutoskoneiselle Steyrille löytyy muuten toisiokappale Ristiina-Rauma -linjalta. . Volvo PV820:n ohjaamo luunvalkoisine ratteineen on tuttu ainakin 50-luvun poliiseille ja heidän asiakkailleen. Mallia pidettiin lähinnä sopivana ylemmän luokan kirjanpitäjille. Oletan että hyvin, hyvin harva edes tietää sen olemassaolosta. Automobilista-lehdessä on joku jo kypsynyt oivaltamaan, että vanhoille VW-autoille ja Audeille on aika saada oma jälkihuoltopiste. Puolassa mikään maan rajojen ulkopuolella tehty ajoneuvo ei ole tuntematon, johtuen kai siitäkin, että sinne on uutena ostettu kalustoa niin lännestä, kuin idästäkin, plus päälle yllättävän kirjava oman maan tuotanto. . . Hassua kehua puolalaisia kyvystään ja halustaan harrastaa vanhoja autoja ehkä laajimmin kuin yhdessäkään muussa Euroopan maassa. Ainakin, kun oli 20-30 -vuotias, saksalaiset inhosivat jenkkiautoja. Hiukan ehkä provosoiva kysymys voisi kuuSteyr Super 1938-39. Se auto on pysynyt samalla suvulla uudesta. . Oikealla: Chrysler Newport 1965-66 ohjaamo tunnetaan saksalaispiireissä jukebox-tyylisenä. Muutenkin, sitä kun luulee itse olevansa maasta, ”jossa jokainen tietää kaiken 60-luvun jenkkiautoista”, varauduin pikkuhuvittuneena lukemaan, mitä saksalainen toimittaja näkee ko
Lähitutullani on samanlainen ”Cabrio-Warre made by Laikka”. Ei taitanut jäädä montaakaan Capri-yksilöä henkiin, jonka muotoilua ei olisi kotitalleissa ”paranneltu” miltei henkihieveriin. Mitä tästäkin tulisi oppia. jaksettu viedä kilpiin asti. (Moottori 6/97) 250 000. Tuosta muutoksesta on siis 23 vuotta aikaa ja tunnelmat nyt, jos auto on yhä hengissä. Suomessakin toimii Audi-kerho, hyvin nuorekas sellainen. Kun ajattelet, miten samoin liiankin monesta umpikorimallisesta Triumph Heraldista tehtiin avoauto, kas kun niihin ei vaadittu samanlaista turva-ratapalkkia. . No, se ei ehkä enää kiinnosta ketään, saati keitä olivat jäykän mustissaan pönöttävät kuvan ihmiset. Olisiko otsikkoon tungettu jopa pieni piikittely. Selvää on, että erittäin kaunismuotoinen Audi 100, etenkin sen coupé-versio, pinnistävät kyllä esiin, mutta ne muut. No, olihan siinä alla vahva palkkirunko, totta. Suomeen myyty Ford oli tiettävästi tämä Capri. Tai lähettää se ”hämykuva” tai sen sähköpainos meille, luulen että talkoilla saamme aikaan jotakin. Ehkä se, että jotkut 25-30 vuotta myöhemmin kukaan ei enää osaa kertoa mitään. Käytännössä se oli kuin ratakiskon palkki, joka rumensi avoauton vaikutelman piloille. Mobilisti Senior 4/20 . Aina kun saa käsiin kuva, josta jotain tietää, kannattaa siis kirjoittaa se kääntöpuolelle ylös. Sitä Warrea ei koskaan Wartburg 353 Karpiolet. . Olisi voitu, jos joku olisi uutena vaivautunut kirjoittamaan kuvan taakse selityksiä. Vai riittikö selitykseksi se, että hädän tullen kovakaton saattoi taas pultata paikoilleen. uutiset4.indd 13 uutiset4.indd 13 23.11.2020 15.49 23.11.2020 15.49. 13 Uutisia&kuultua lua: Mistä me ensin luomme ne vanhat Audit. Auto kuvassa on tietysti Ford Capri, mutta mihin viittaa tuo oviin kalkkimaalaatu numero 250 000 kpl. Oma mielikuvani on, että erityisesti aika äskeismallien ympärille kutoutuu oma harrastajapoppoonsa, mutta ehtona on aina, että valikoitujen pitää kulkea kovaa. Jutussa kerrotaan kuvien kera, miten ”kätsän nopeasti” neliovisesta umpikorisesta Wartburgista saa sahattua auki ”ilmavan hauskan” avoauton. Moottori-lehden numerosta 6/1997 löysin jotenkin poikkeuksellisen jutun, jonka aiheena oli ”Wartburg 353 – Harvojen herkkua”. Hänen autoonsa vaati sen ajan virkamies lisättäväksi turvakaaren
Hänellä on ollut pitkään tekeillä muutamakin erityisen huippuerikoinen Suomi-auto, joiden ikäpainopiste on 1920-30-luvuilta. Tampereellakin oli haaraliike. Marquette Julkaisitte Mobilisti Senior 1/17 -lehdessä pari kuvaa kotiseutuni ”edesmenneistä” autoista, kiva. Siinä tarjottiin mm. Tyyppimerkinnästä muuten pitäisi jo selvitä, onko tuossa 7-hengen autossa väliseinä tai ei. Minua vaan edelleen ihmetyttää, että niinkin suurella autojen valmistajalla oli tarvetta kokeilla – lopultakin aika saman auton myyntiä kuin Buick – ihan eri nimellä. kytkin, vaihdelaatikko, kardaani. Valtioneuvoston eli pääministerin käytössä oli aikanaan 1937 Buick Limited, siis välilasillinen malli. Siksi moni kirje, suora, tai epäsuora vihje, uhkaa jäädä pimentoon. Ennen tavattiin parkaista: ”Huono joo on, mutta tehdään.” K.L.B. Aikaisemmissa Senior-numeroissa näin kuvia vastaavanlaisista pitkistä 30-luvun Buickeista, joissa oli varapyörät sivuilla. Roadmastereissa oli 120-140 hv rivikahdeksikot, pienemmissä, Special malleissa oli myös rivikasi, mutta tehoa 93-107 hv. Tästä kuvan 1930 mallisesta Marquettesta oli kanssasi puhe jo iät, ajat sitten. Auto oli ollut jonkun suurlähetystön auto, mutta tuolloin se oli maaseututaksi. Näin kertoi lukijamme: ”Tallessa on mielenkiintoinen Tampereen Keinäs Oy:n (siis S.P.J. Tulimme joskus 40-luvun lopulla vastaavanlaisen, mutta 1936-mallisen kyydissä Helsinkiin Vihdintietä. Toisaalta, ei sen edelleen jalostamisessa puskaradiokaan tehoa. Oletan vahvasti, että kone oli sama, joka uutena toimitettiin Wallendorfin sulfiitti ja selluloosatehtaalle Käkisalmeen. Muistan myös silmälääkäri Reino Sysin auton, että se oli komea: avomallinen Buick Special 4d Convertible vuodelta 1936. Siitä puuttuvat mm. Minun arvostusasteikossa se menee paremminkin toisinpäin. 14 . K.L.B. Miten siis tällaisessa tapauksessa saisi sivistyneesti haarukoitua esiin jonkun todesta otettavan, joka voisi jatkaa projektia. mittarit ja konepelti. Projekti Stutz näet on. Yhteistä niillä pakkaa olemaan jonkunlainen vetovoiman puute verrattuna hyvin samanlaiseen päämerkkiin. Toisesta autosta ei edes harkinne luopua, koska se on legendaarinen kilpaauto Suomesta. Mobilisti Senior 4/20 Lukijoilta Viesti ei vanhene Neljä kesää sitten saamani kirje jäi vaille ansaitsemaansa huomiota. Toisin on umpikorisen Stutzin laita. Erkki Tammio Toppeluksentie 3 E 66 02170 Espoo Tuo mainitsemasi 1936 neliovinen Buick voisi olla sama, jonka todella huonokuntoinen aihio on vuosia pörrännyt ahkerimpien vanha-autokerääjien näpeissä. Orenstein & Koppel höyrykäyttöistä kaivinkonetta. Henkilö, josta kirjeen lähettäjä puhuu, on edelleen joukossamme ja tuntee suomalaista autohistoriaa erittäin syvältä. On silti syytä puhua ”rakennus-sarjasta”. Auto löytynee nyt Suomen itäreunalta. Keinäsen autoliikkeen EMW-autoja Helsingin Ruskeasuon hallissa. Ihmemies hän tuntematon silti olisi, joka siitä vielä ajokalun tekee. Silloin sen mukana tulivat myös kippivaunut ja pikku veturi, joista minulla on tallessa jopa alkuperäinen kuva. K.L.B. Vilho Holopainen Lappeenranta Noista ”sivuhyppy-autoista” saisi oikeastaan aika pitkän listan: Viking, Rugby, Star, Essex, Erskine, Rockne, jne. Eläviä muistoja Senior 3 sivulla 23 näytetyt kuvat Buick Limited Touringista elvyttivät muistojani. . Nyt, 2020, huomaat varmaan sinäkin, lukijamme, miten paljon suomalaisen autohistoria vaaliminen tuo esille sellaista tietoa, jonka lukuarvo ei koskaan vanhene. Ilkka Eronen Salomäentie 25A 21860 Auvainen Kun puskaradio ei enää riitä Toinen esimerkki on sekin vanhasta kirjeestä. Siinä oli tarjolla viisi vuoden 1955 mallia olevaa EMW Sport Coupe-yksilöä, kuusi 1955 EMW Sport Cabrioletia ja yksi EMW Combi – kaikki uusia ja ajamattomia! Tallessa on myös Valtionrautateiden huutokauppailmoitus vuodelta 1956. S.P.J. Keinäsen sivuliike?) konkurssihuutokauppailmoitus vuodelta 1956. Lievänä ”hidasteena” sen julkaisulle ehkä oli, että kirjeessä kerrotun ja kehutun harrastajan nimeä ei tohdittu paljastaa. Valitettavasti siitäkin tehtiin 40-luvun pakettiautotarpeeseen avolavainen, mutta, yhtä kaikki, tuhoutunut se on. Tämän päivän rutiinikäytöstä kai on, että ajatus nettimyynnistä vierastuttaa oudon ja ikääntyneen auton omistajaa. lukijat420.indd 14 lukijat420.indd 14 23.11.2020 15.52 23.11.2020 15.52
lukijat420.indd 15 lukijat420.indd 15 23.11.2020 15.52 23.11.2020 15.52. Mobilisti Senior 4/20 . Ettei minua epäiltäisi ostetuksi kehujaksi, vaikenen mieluiten nimestäni, mutta olisi tuosta merkkivuodesta voinut joku muukin älähtää. Luulin että Roudon maahantuoma yksilö on ainoa Euroopassa. Muutenkin tuntuu, että Mazda on Saksassa suhteessa tunnetumpi kuin Suomessa itsestään selvä ykkös-Japsi, eli Toyota (kaikella kunnioituksella). Nukkuuko Suomen Mazda jotenkin seisaallaan, kun ei yhtään ryi rintojaan – nyt kun olisi aitoa saumaa. Alla n. Auton väri oli lähinnä keltainen ja sen ajan rekkari oli tyyppiä A-100 tms. lausahti: ”ehkä Euroopan laaja-ulotteisin vanha-autojen lehti”. Esko Suomalainen eskoarjasuomalainen@gmail.com Hiihtomäentie 30 B 12 Helsinki 00080 Oltiin näemmä samoina vuosina aika lähellä toisiamme. Samasta lehdestä löytyi upea juttu Japanissa 1930-luvun lopulla tehdystä isosta Rikuomoottoripyörästä, aika tarkasta Harley-Davidson-kopiosta. Laita vaan ”Pekka” Espoo Tietotäydennystä ja 1939 Mercury Senior 3/20 lehdessä oli juttua vuoden 1936 Škoda Popular Kabrioletsta, josta tunnutaan puhuttavan ”Walter Bergströmin autona, niin varmaan onkin. Sillä ajeltiin Kilpisjärvelle asti. Minä Utissa (1946-53) jolloin isäni virka-autona oli kuuden vuoden ajan SA-135, 1939 Mercury. Vaan eikö sentään olisi ollut kiva säästää yksi tällainen aikansa "veronkiertopaku", vaikka ei veronkierrosta kyse ollutkaan. Oheistan myös kuvan 1939 Mercurysta, joka meillä oli vuodesta 1953 eteenpäin. Vielä pieni vihje Lahteen Riku Roudolle. Jäi mieleen tuosta 1939 Ford Mercurysta, että siinä oli muka 95 hv, kun tavallisemmassa SA:n 1939 Fordissa oli vain 85 hv. Vaihtuvassa näyttelyssä on noin 50 Mazdaa merkin historiasta. Nyt jo ikäharrastajalle, jolla se lienee yhä. Ainoa mitä isäni aina hoki: ”Olisipa tässä edes Letukan kunnon etujousitus, eikä mikään poikittainen lehtijousipaketti.” Jos sama SA-135 yhä löytyy, niin romuna Toriautoiksi pilkottiin kantti jos toinenkin. Euroopan Mazda-museo sijaitsee vanhoilla raitiovaunuhalleilla Augsburgissa, Saksassa. 15 Lukijoilta Mazda 100 vuotta Minulla on lievästi juuria Puolassa, siksi saan ajoittain haltuuni siellä ilmestyvän Automobilista-lehden, sen josta K.L.B. Auto oli 1946 vain 46.000 km ajettu ja väriltään SA-beige. Lehden tuoreimmassa numerossa oli kuvia Mazdan automuseosta, jonka kotipaikka Euroopassa on yllättävästi Saksa. 1927-28 Wolverine, siis REO:n matalahintaisempi sisarmerkki – toriautoksi pilkottuna. Toisaalta, se auto oli myös meillä kolmisen vuotta asuessamme Kausalassa, joskus vuosina 1950-53. Olin itse tuolloin 15-ikäinen ja ajelin joskus autolla, eihän silloin ajokortti-ikää niin valvottu. Ja olihan Mercury aika hyvin syöneen näköinen pullukka. On utuinen kuvitelma, että sama auto, sittemmin jo mustaksi maalattuna, myytiin SA:n toimesta siviiliin, etten sanoisi Punkalaitumen (Satakunta) tienoille. 1930 Marquettesta (Buick-budjettimalli) sahattu avolava, joka on jo tuhoutunut
Syksyllä sain kuulla, että sama Walter Bergströmin Škoda 1938 löytyy Joensuusta varsin hyvänä. lukijat420.indd 16 lukijat420.indd 16 23.11.2020 15.52 23.11.2020 15.52. Virkauransa jälkeen se näyttää palvelleen töhryjen poistajien työkaluna ennen siirtymistään mitä ilmeisimmin lopulliseen lepoon. Mobilisti Senior 4/20 Lukijoilta se ei voine olla, etteikö siitä edelleen näkyisi suuren hölmöyteni (silloin 12-v) jäljet: isäni ajaessa autoa silloin Utille tyypillistä pensasaita kujaa myöten, luulin, että oikea takaovi oli raollaan – ja aukaisin sen lyödäkseni sen kunnolla kiinni. 16 . Kyseessä on International Loadstar 1600. Kansainvälistä rautaa Liittyen International-paloautokeskusteluun löytyy Tattarisuolta Koillis-Helsingistä vielä varsin kokonainen esimerkki entisestä International paloautosta. Arvaahan sen, mitä tapahtui: ovi mäiskähti. Päätellen kaksiosaisesta konepellistä ja harmaasta etusäleiköstä kyseessä on vuosimalli 1971 tai vanhempi. Liekö Walter Bergströmin 1938 Škoda Popular Tudor-Kabriolet Heikki Vainikaisen bongaamana joskus 1970-luvulla. K.L.B
Tämä upea kirja tuo esiin sen, mitä me jokainen näemme päivittäin mutta jäämme harvoin pohtimaan. Lopputulos lienee sama. Kokonaisuudessaan mallisarjaa valmistettiin välillä 1961-1978. Aina löytyy seuraava uskalikko, joka huomaa löytävänsä itsensä aivan liian taajaan bensapumpulta. Internationalin asema paloautona oli vahva, eivätkä riveistä poistuneet punaiset tunnu millään katoavan. Vaihteisto oli yleisimmin 4-nopeuksinen ja taka-akseli puolestaan varustettuna kahdella eri nopeudella. Upea teos autojen ystäville ARTTU TOIVONEN – VEIKKO LAUTSI – KIMMO TASKINEN AUTOMUOTOILUN HELMET Miltä autojen muotoilu on näyttänyt eri aikakausina. Moottorina välillä 1962-1973 oli tyypillisimmin bensiinikäyttöiset V8:t, tilavuuksiltaan 304/345/392 kuutiotuumaa. Kirja kertoo moottoroitujen kulkupelien kehityksen niiden ensimetreistä tähän päivään. Mahdollista toki on, että viha ja vimma on peräisin väärin ymmärretyiltä katutaiteilijoilta, joiden teokset on mahdollisesti pyyhitty näkymättömiin Internationalin kuljettamalla tarvikearsenaalilla. 29,90 tarina tullut päätökseen paljon puhuttujen herranlahjojen rikottua ajokin kaikki ikkunat, vai onko tuhoaminen tapahtunut lepotilaan siirtymisen jälkeen. Vakiona Loadstar 1600.ssa oli 304 kuutiotuumainen. Tero Ilola lukijat420.indd 17 lukijat420.indd 17 23.11.2020 15.52 23.11.2020 15.52
Upeaa tajuta, miten yhteinen asia yhdistää. Tallissa oli lisäksi VW Kupla, joka oli tuotu käyntivarmistettavaksi Helsingistä asti. Kävin häneen tutustuttuani vielä samana kesänä vierailemassa hänen kotitallillaan. Siellä ottamani kuva komeilee yhä Mobilisti-lehden kansikuva-autona numerossa 4/1989. Kaikki lisukkeet ovat VW:n omia, niin kattoteline, ensiasennus-autoradio, ajovalojen kromilipat, kukkamaljakko kojetaululla, kuin kaikki pienet kromilisäkkeet korin kupeessakin. Osaajalle se ei ole kuitenkaan mikään ylitsepääsemätön este, varsinkin kun osia saattaa löytyä omasta takaa. Naapurin Heikki tekee siis kohennustyötä myös muille harrastajille. Perillä ihailin toistamiseen tumput suorina miehen toimintaa. Heikki on nimittäin niitä harvoja fiksuja, jotka malttavat keskittyä lujan päättäväisesti harrastamaan vain yhtä merkkiä, hänen tapauksessaan ilmajäähdytteisiä Volkswageneita. Vuosien varrella hän on luonut uskomattoman tiheän, ulkomaille asti ulottuvan VW-verkoston, joka myös toimii, eikä yksin kinastele joutavista historian yksityiskohdista. Erkki Heinilä teetti Naapurilla jo isälläänkin olleeseen VW Kuplaan museokatselmuksen ja lähdin matkaan. Onpahan vaan yksilö, jonka lisävarusteista ei puuttune mitään. ”Vaihdoimme Pasin kanssa osia, paremmat puskurit ostin tutulta pohjanmaalta, tämän otin talteen maksutta tarjotusta hylsystä.” Kuka tuttu toi Euroopan rompetorilta minkin osan, tai sitten mies lähtee itse matkaan, mukanaan vastaavasti harrastajaverkoston osatarvelista. Autotalliin on pinottu siististi jo pelkästään Kuplan vaihteistoja, moottoreita ja osakomponentteja – kaikki puhtaiksi pestyinä. Hän sinisine VW Kuplineen erottui silloisesta kovin amerikanrauta-pitoisesta muusta harrasteautokalustosta. Taannoin lapsuudenystäväni, Ev.ltn. ”No, enhän mie nyt oikeastaan, on näis omiski kylliksi”, hän virkkoi, ”mutta on miul virallinen toiminimikii.” . Rajanpinnan_merkkivoimaa.indd 18 Rajanpinnan_merkkivoimaa.indd 18 23.11.2020 16.17 23.11.2020 16.17. Mobilisti Senior 4/20 Rajanpinnan merkkivoimaa Tapasin vuonna 1984 jossakin Lappeenrannan vanhaautohiluissa Imatran Rautjärven Laikossa asuvan Heikki Naapurin. Vilkas karjalainen puhe vilisee tutun makuisia harrastajanimiä. Sivuaskel Matka-autona Heikki ei käytä Volkswagenia, vaan vannoo vain riittävän vanhan Ford Transitin nimeen. teksti: K.L.B. evp. 18 . Pihalla seisova, 2000-luvun alkupuolen Transit tuli muuttoautona Suomeen, eikä kelvannut vaihtoon, koska siinä oli ohjaus oikealla. kuvat: Erkki Heinilä N aapuri asuu niin rajan pinnassa, että jos kotisaunan laiturilta lähtee hiukankaan pidemmälle uimaan, itänaapurin puolella saattaa lävähtää valonheitin päälle
Kuvan Karmann Ghia jälkituotiin aikoinaan Suomeen. Asiaa tuntevat sen tietävät: mallin peltityöt ovat poikkeuksellisen vaativia: yksin keulan peltirakenne on kiusallisen monikerros-lokeroinen. 19 Kovin oli koolla erilaisia harrastajia ja sitä toisistamme liki tietämättöminä. kuvassa vaikeasti erottuva aikansa ihmelaite – tuo läpinäkyvästä plexistä taitettu ilmanohjainaura tuulilasin edessä. Vasemmalla Heikki Naapuri, sitten Jaso Sasaki Helsingistä, K.L.B. Sen oli tarkoitus estää tuulilasin likaantumista. ja Erkki Heinilä. Erinomainen aikaansaannos! Huomaa mm. Naapurin VW:lle pyhitetty talli. Rajanpinnan_merkkivoimaa.indd 19 Rajanpinnan_merkkivoimaa.indd 19 23.11.2020 16.17 23.11.2020 16.17. Esimerkkikuva VW-lisävarusteilla täyteen rapatusta VW Kuplasta. Mobilisti Senior 4/20 . Tämän auton entisöimiseen Heikki sanoo uhranneensa eniten aikaa
Auto-Liedes oli pääkaupungin Fiat-kaupassa kova tekijä, jonka menestystä ei lainkaan suitsinut pääomistaja Heikki Liedeksen loistava autourheilumenestys. janin_seniortalkoot.indd 20 janin_seniortalkoot.indd 20 23.11.2020 16.01 23.11.2020 16.01. Mobilisti Senior 4/20 PALLO ON PYÖREÄ Kun kuljetaan tarpeeksi pitkälle länteen, saavutaan lopulta lähtöpisteestä katsoen itään. Huomaa kuljetusauton lisävalot ja erityisen komeat kromikapselit. Fiat näyttäisi olevan mallia 505 Torpedo ja vuosimalliltaan 1923-24. Tämä tyylikäs autokunta starttasi kerran 20-luvun puolimaissa urheilulliseen maantiekoitokseen, arvatenkin Hangon Ajoihin, ravintola Kaivohuoneen edustalta. Fiat-diilerin kalusto oli luonnollisesti viimeisen päälle: kilpurina Fiat 1000 Abarth, joka kulki kilpailupaikoille Fiat 238 -kuljetusauton selässä. Jan Enqvist Fiat oli pitkälle 20-luvulle vahva ja arvostettu merkki Suomessa, jossa kauppaa muuten hallitsivat amerikkalaiset merkit. Suomalaisilla autoilijoilla on ollut onni nauttia kaiken maailman merkeistä. 70-luvun taitteen molemmin puolin Liedes voitti lukemattomia SM-mitaleita, joukossa kaksi mestaruutta jäiltä ja toiset kaksi asfalttiradoilta. Heikki Vainikainen oli Artukaisten varikolla niin innostunut komeasta 238:sta, että Abarth jäi kuvaa ottaessa auttamatta sivuosaan. Isojen kanttien vähitellen väistyttyä Fiat nousi sotien jälkeen uuteen suosioon kokonaan toisenlaisella profiililla. 20
Auton säilymisen suhteen voi kuitenkin olla rauhallisin mielin, sillä noin pitkälle selvinnyt harvinaisuus on lähes varmuudella ehjänä tallessa. 21 Auto Union 1000 SP Coupé Helsingissä joskus 70-luvulla. Tilaa säästävä vinoparkki olisi nykyisessä Helsingissä mielikuvituksen tuolla puolen oleva ratkaisu, sillä viimeiset 40 vuotta kaupunkisuunnittelu on pyrkinyt kaikin keinoin pitämään autoilijat loitolla keskustasta. Mobilisti Senior 4/20 . Auto on vahvannäköisessä käyttökunnossa, mutta on tuossa vaiheessa ollut jo jotain muuta kuin tavallinen arkiauto. Mikähän huolimaton huoltoyhtiö oli hukannut David Brown -traktorinsa paikkaan, jota kukaan ei enää sen koommin muistanut. Tässä tuomittujen kekoa kuvattuna 60-luvun lopulla: päällimmäisinä IFA F9, Morris Traveller, Škoda Octavia ja Pobeda. Nykyään ainakin parhaat myydään sentään huutokaupalla rekisteröidyille ostajille. Aikoinaan auton kohtalo oli sinetöity, mikäli rekisteriin merkitty omistaja ei ajoissa lunastanut sitä itselleen. janin_seniortalkoot.indd 21 janin_seniortalkoot.indd 21 23.11.2020 16.01 23.11.2020 16.01. Autoja koottiin, ja kootaan, Helsingin hylkyautovarikolle sieltä täältä katujen varsilta ja pysäköintialueilta. Niiden alla keskellä Mercedes 170S. Esimerkkinä siitä, millainen autoilun Galapagossaaret Suomi on, käy tämä Vignalen korittama Fiat 600 Coupé, joka kuvattiin Ulvilassa kerran 80-luvulla. Oliko se uustuontia vai Suomeen jo aiemmin uinut, sitä emme tiedä
Irviminen oli alun perinkin turhaa, mutta erityisen tyhmää se olisi nyt; sillä oli tultava toimeen, mitä oli tarjolla. Framon takana lymyili myös toinen harvinaisuus, 30-luvun etuvetoinen Adler Trumpf Junior. AS-kilpisarja oli jaossa Helsingissä vuonna 1962 ja Steyr-Puchin virheettömästä kunnosta päätellen Holger Eklund otti kuvan saman vuoden syksyllä. Lähinnä brittiautoedustuksistaan tunnettu Suomen Autoteollisuus ehti tuoda Suomeen vuosina 1961-63 hieman runsaat 300 Steyr-Puchia ennen kuin Fiatilla herättiin kovistelemaan lisenssivalmistajaa sopimukseen kirjatuista vientirajoituksista. janin_seniortalkoot.indd 22 janin_seniortalkoot.indd 22 23.11.2020 16.01 23.11.2020 16.01. Vuonna 1957 IFA Framon merkki muuttui Barkasiksi, mutta auto pysyi samana. Kun osittain puukoriset farmariautot nousevat nykyisin keskusteluun, kyse on yleensä jostain ylellisestä akselilta ”Town & Country” tai ”Shooting Brake”. Erikoisimmasta päästä tuon ajan säilymiä on tämä IFA Framo -puolibussi, joka oli kyljen painonumeroiden perusteella rekisteröity pakettiautoksi, takapenkistään huolimatta. Itäsaksalaisilla oli 50-luvun säännöstely-Suomessa sanansa sanottavana hyötyajoneuvoissakin. Pelkäämme, että tämä veikkolalaisessa romiksessa aikoinaan kuvattu yksilö ei selviytynyt jatkoon. Jonossa seuraavana on Trabant, mutta todellinen yllätys on taka-alalla erottuva Checker, joka on yhä Chicagon vihreävalkoisissa taksiväreissä. Kuva on vuodelta 1992, mutta toivomme että auto sai jatkaa uinumistaan suojassa säiltä. Mobilisti Senior 4/20 Steyr-Puch 500 oli italialaisen pikku-Fiatin itävaltalainen lisenssikopio, joita toi maahan Oy Suomen Sisu (Suomen Autoteollisuus.) Ovien kilpailunumeroista huolimatta ollaan starttaamassa johonkin nopeuskilpailua rauhallisempaan koitokseen – alla pyörivät tavalliset nastoitetut siviilirenkaat, eikä autossa ole mitään muutakaan erityisvarustelua. Se oikea 50-luvun Suomen woody wagon oli kuitenkin IFA F8, joka pystylaudoitettuine farmarikoreineen näytti siltä kuin joku olisi nostanut halkovajan auton selkään. 22
Kaksi autoista meni kaupaksi Suomessa ja molemmat ovat yhä tallessa. Mobilisti Senior 4/20 . Nämä Ford Zephyrin suoralla kuutosella varustetut autot olivat siviilikäyttöön tarkoitettuja urheiluautoja, eivät enää karkeita kilpureita. Uutena Asser Walleniukselle toimitettua kilpuria varusteltiin sen verran, että se kelpasi siviililiikenteeseen. janin_seniortalkoot.indd 23 janin_seniortalkoot.indd 23 23.11.2020 16.01 23.11.2020 16.01. Börje Dilén kuvasi toisen Suomi-autoista 70-luvulla Helsingin Salmisaaressa. 23 Viimeiset Suomeen uutena tuodut Allardit olivat mallia Palm Beach. Amerikkalaisille asiakkaille autot toimitettiin Cadillacin tai Chryslerin kansiventtiilimoottoreilla, mutta köyhässä Euroopassa sellaisista voitiin vain haaveilla. Allard J2 oli 50-luvun taitteessa hetken aikaa maailmanluokan kilpa-auto. Apu löytyi Ardunsarjasta, jolla kuorma-autonmoottorista saatiin kevytmetallisten kansiventtiilikansien ja muiden tykötarpeiden keinoin oikea kilpakone. Auto on yhä tallessa Helsingissä omistajalla, jolla on hallussaan myös sen toisen Autoteollisuuden tuoman, Helge Hallmanin aikoinaan kilpailuissa ajaman J2:n aihio. Autoja saatiin Suomeen neljä, kaikki Fordin 95-hevosvoimaisella sivuventtiilikahdeksikolla varustettuja. Mobilistin pitkäaikainen avustaja ja Suomen Autoteollisuuden palveluksessa työuransa tehnyt Kim Snellman omisti tämän ensimmäisen Suomeen tuodun J2:n vuosina 1965-72. Kolmas myytiin rekisteröimättömänä Göteborgiin, jossa se tiettävästi yhä on. Kaksi ensimmäistä Allardia – molemmat J2:sia – toi maahan Suomen Autoteollisuus, joka kuitenkin luopui edustuksesta Kouvolan Keskus Auto Oy:n hyväksi jo vuodenvaihteessa 1952
Kaksitahtiautot olivat hyvän viritettävyytensä ansiosta aikoinaan kova sana pikkuluokissa, eikä moottorityypin yhteydessä lähes poikkeuksetta käytetty etuveto ainakaan vähentänyt niiden käyttöarvoa rallipoluilla. janin_seniortalkoot.indd 24 janin_seniortalkoot.indd 24 23.11.2020 16.01 23.11.2020 16.01. Mobilisti Senior 4/20 Tässä kuvassa ollaan tositoimissa. Osaavimmat ja sitkeimmät IFA-kuskit ajoivat autoillaan satojatuhansia kilometrejä, eivät tosin samalla moottorilla. 24 . Edes omistaja tuskin tietää, kuinka paljon kilometrejä tämä vanhoilla Helsingin tunnuksilla vielä tällä vuosituhannella liikkunut IFA F9 on jättänyt taakseen. Risto Raevaara ja Lauri Kinnunen ohittavat vuoden -64 Salpausselkärallissa kaunista linjaa ajaen paikan, jossa Richard Ahlqvist ja Paavo Brotherus ovat hetkeä aikaisemmin kipanneet Volvonsa. IFA sai aikoinaan osakseen paljon pilkkaa, mutta yhtenä 50-luvun Suomen yleisimmistä autoista moni asia olisi jäänyt ilman niitä hoitamatta
Helkama toi Goggoja vuosien mittaan arviolta joitakin kymmeniä, mutta Auto-Ala Oy myi Zwickauta ja Trabantia hurjasti enemmän. Punaisia kääpiöitä idästä ja lännestä, mutta kumpi on kumpi. Pahamaineiset markkinavoimat ovat myöhemmin ratkaisseet asian siten, että hyvästä Campingistä saa nykyisin melkein painonsa arvosta euroja, mutta Framon/Barkasin kohdalla kysyntä on edelleen ohutta. janin_seniortalkoot.indd 25 janin_seniortalkoot.indd 25 23.11.2020 16.01 23.11.2020 16.01. Nyrjähtäneen näköinen Glas 1204 ei ollut ilo silmälle edes coupéna, mutta se oli hyvin tehty ja hammashihnavetoisine yläpuolisine nokkaakseleineen teknisesti ajan tasalla oleva auto. Menestys jäi vaatimattomaksi, mihin vaikuttivat sekä outo merkki että Glasien yläkanttiin kallellaan oleva hinta. Vaisto saattaa viedä harhaan, sillä Itä-Saksassa valmistettu Zwickau P70 Coupé on uskottavasti menevä, siinä missä vankka länsituote Goggomobil T400 ei niinkään. 25 Siinä missä Framo/Barkas oli asiallinen työkalu sosialistiseen tai edes sitoutumattomaan rakennustyöhön, Wartburg Camping -elämäntapafarmarissa näkyi läntisten virtausten hapattava vaikutus jo selvästi. Vain 1 500 kappaletta vuosina 1956-59 valmistettuja P70 Coupéita ei kuitenkaan riittänyt kaikille, vaikka Suomen osuus vientiin toimitetuista autoista olikin varmaan suuri. Helkama oli monien muiden edustustensa katveessa tuonut maahan Hans Glas GmbH:n valmistamia Goggomobil-kääpiöautoja jo 50-luvulta alkaen, ja kun tehdas sitten 60-luvulla siirtyi valmistamaan isompia malleja Glasin nimellä, nekin liitettiin Suomen-mallistoon. Mobilisti Senior 4/20 . Kuvan Wartburg Camping vaikutti aikoinaan 80-luvun alussa Helsingin Koskelassa
teksti: Kimmo Koistinen kuvat: Mobilistin arkistot A ina 1940-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin huomattava siivu Suomenkin jakeluja tavaraliikenteestä hoitui Englannin autoteollisuuden tuotteilla. Esimerkiksi keskiraskaissa kuormaautoissa Bedford saavutti täällä jo 50-luvun lopulla liki 60 prosentin markkinaosuuden ja pysyi myydyimpänä merkkinä reilut 10 vuotta. mitoitukseltaan melko hyvin Suomeen sopiva. Luovutuspaikkana näyttäisi olevan Auto-Bil Oy:n Espoon myymälä. 26 . Kolmanneksi, brittiläisten hyötyajoneuvojen mallija tekniikkavalikoima oli laaja ja Big business: VR:n edustajat vastaanottavat laivueellisen Bedfordin TK-malleja joskus 60-luvun puolivälin paikkeilla. Ruplarattaat olivatkin saaneet hyvän startin, mutta jäivät kuitenkin vähitellen puntapyörien alle. Se merkitsi usein tiukkaa kattoa alkuinbrittirahtarit.indd 26 brittirahtarit.indd 26 24.11.2020 13.50 24.11.2020 13.50. Valtaosaa maamme kuorma-autoista operoivat yhden tai kahden auton omistaja-kuljettajayritykset, eivät suuret kuljetusalan yhtiöt tai vain johonkin rahtityyppiin erikoistuneet firmat. Saavutus ei ole vähäinen, olihan tarjolla esimerkiksi selvästi edullisempia neuvostotuotteita. Toisekseen, brittituotteiden laatu ja ominaisuudet hyötyajoneuvojen kohdalla olivat vielä tuolloin kilpailukykyisiä. Sittemmin VR leimautui selkeästi toisen englantilaistuotteen, ”Kew” Dodgen/Fargon uskolliseksi asiakkaaksi aina 80-luvun alkuvuosiin saakka. Myös pakettiautoluokassa britit menestyivät hyvin, mutta kuorma-autojen kaltaista yhden merkin hegemoniaa tänne ei muodostunut. Alkuun asiassa auttoivat yksinkertaisesti valuuttavirrat; Iso-Britannia oli Suomelle keskeinen vientimaa, joten toisin kuin kovan kurssin dollareita, puntia riitti logistiikkahankintoihinkin. Mobilisti Senior 4/20 Ei knalleja eikä sateenvarjoja Brittiteräs liikutti Suomenkin tavaravirtoja 1950-70-luvuilla, kunnes muutoksen tuulet pyyhkäisivät Union Jackin tangosta. Mallistoja oli uusittu sodan jälkeen, eikä Englannin autoteollisuudessa palvelevien työmoraalia ja ammattiylpeyttä tarvinnut kyseenalaistaa. Mihin menestys perustui ja miksi ajatus brittikuormurista tuntuu nykyisin todella vieraalta
Sitä kiiteltiin muun muassa hyvän suorituskyvyn, pienen kulutuksen ja vankan runkoja korirakenteen perusteella. 27 Trojan tai parikin Postilaitoksen väreissä. Mobilisti Senior 4/20 . Ensi-innostuksen haihduttua huomio kiinnittyi ehkä enemmänkin ohjaamon hankalaan kuljettavuuteen (maahantuoja joutui laatimaan erilliset pikaohjeet oikeasta liikeradasta sisään ja ulos) ja eräisiin teknisiin haasteisiin, joiden myötä Trader tässä alkuperäishahmossaan hiipui katukuvasta verraten nopeasti. Suomessa kantavuus oli kyljen lukujen perusteella säädetty pykälän miehekkäämmäksi kuin tehtaalla: tasan tonni. Valmistajan arvo 15-mallille oli selvästi alle 800 kg. Kori oli komposiittimateriaalia. Suurkaupunkien ahtaikkoihin suunniteltuna se oli ”step-van”-tyyppiä ja ovi oli amerikkalaisen Divcon tapaan paljemallinen. Kaksitahtisella, nelisylinterisellä moottorilla varustettu Trojan luokiteltiin kotimaassaan erittäin ammattimaiseksi ja päteväksi pakettiautoksi. RL:stä viimeiset, sekä maan sisäministeriön lukemattomat hätätilareservin vastaavat yksilöt myytiin pois vasta 2000-luvulla brittirahtarit.indd 27 brittirahtarit.indd 27 24.11.2020 13.50 24.11.2020 13.50. Nelivetoversiossa on ollut lievää eksotiikkaa, mutta esimerkiksi mainoksessa mainittu brittiarmeija ei kuitenkaan ottanut Traderia laajaan käyttöön, vaan luotti Bedfordiin, etenkin RL-sarjaan. Ford of Britainin Thames Trader teki hetkeksi vaikutuksen asiakkaisiin hinnallaan, erilaisuudellaan ja monipuolisuudellaan
Juuri ennen sotaa esitelty malli palveli kunniakkaasti hieman erilaisella naamataululla kaikilla brittirintamilla niin ambulanssina kuin radioautonakin. Paluu siviiliin onnistui kitkatta ja Austinit pääsivät tositoimiin Suomessakin. Mobilisti Senior 4/20 vestoinneille, mikä rajasi raskaammat versiot ja kalliimmat merkit useimpien ulottumattomiin. Oleellista oli myös se, että yhdellä ainokaisella vehkeellä piti pystyä hoitamaan melkein minkälainen kuljetuskeikka tahansa. Teknisestä kehityksestä pudonneen Bedfordin tarina hyötyajoneuvojen valmistajana päättyi 1986; alansa viimeisenä pohjoismaisena valmistajana Weiste sen sijaan valmistautuu pian satavuotisjuhliinsa. Weiste luotti sekin Bedford TK:n kuljetuskykyyn 60-luvulla. Bedford oli muodostettu omaksi merkikseen vuonna 1931 ja se korvasi siihen asti Englannissa tapahtuneen Chevrolet-hyötyajoneuvojen kokoonpanon. Kaikkeen valmis TK-sarja tuli tarjolle 1959 ja nousi vähitellen merkin suurimpien menestysten joukkoon. Se pysytteli malliston ytimessä aina 80-luvun alkuun, jolloin sen korvasi vain ulkoisesti päivitetty TL. Kaiken tämän perusteella oli selvää, että valmistusmaasta ja merkistä riippumatta kalusto joutui usein aivan suorituskykynsä rajoille. K4 oli loppuvaiheessa luokiteltu jopa viiteen tonniin, mutta oliko suomalaisilla varaa moiseen pullisteluun. brittirahtarit.indd 28 brittirahtarit.indd 28 24.11.2020 13.50 24.11.2020 13.50. Hyvässä lykyssä sama auto saattoi kiidättää maanantaina sairaalasänkyjä satamasta tukkurille, raahata tiistaista torstaihin soraa montulta ja perjantaisin ja lauantaisin heittää muuttokuorman tai pari. Kuvan kuorma vaikuttaa aika rankalta, jos kyseessä on K2, jonka kantavuus oli virallisesti 2 tonnia. Tietenkin raskaiden Vanajoiden, Volvojen, Scanioiden, Sisujen, Mercedesten, MAN:ien tai amerikkalaisten puikkoihin päässeet katsoivat heitä hieman alaviistoon, mutta Vuodesta 1924 lähtien operoinut joulukoristetehdas K.A. Austin K2 tai K4 vuosilta 1946-49. 28 . Moisessa rääkissä useimmat brittituotteet pitivät pintansa siinä missä muutkin saman kokoluokan laitteet, joten Austinin, Bedfordin, Commerin, Ford Traderin tai vaikkapa KewDodgen valintaa ei pidetty mitenkään uhkarohkeana
5,1-litrainen, 6-sylinterinen suorasuihkutusdiesel oli paperilla vakuuttava, muttei kasvanut legendaksi täkäläisten käyttäjien keskuudessa. Myös valikoiman toinen ääripää, Mini – tai Seven, kuten sitä alkuun kutsuttiin – Van, jäi Suomessa melko harvinaiseksi. Dieselvaihtoehto oli taloudellinen, mutta vielä epäinhimillisempi käyttäjälleen. Mobilisti Senior 4/20 . Seitsemän tonnin kantavuusluokkaan suunniteltu Austinin 702 oli BMC:lle iso investointi ja sisälsi paljon uusia ominaisuuksia tullessaan markkinoille syksyllä 1958. 29 Austin J4 (ja identtinen Morris) kilpaili viimeiset kymmenisen vuotta asiakkaista pelkällä hinnan voimalla. Avara hytti oli osin kaksoispellitetty ja kuljettajan istuin modernia jousitettua mallia. brittirahtarit.indd 29 brittirahtarit.indd 29 24.11.2020 13.50 24.11.2020 13.50. Silti isotkin talot, kuten Vanajan autotehdas ja Postilaitos kallistuivat toisinaan niiden puolelle. Auto ei ollut erityisen tilava ruumaltaan ja sen käyttöja ajo-ominaisuudet alkoivat jäädä pahasti jälkeen jopa muista eurooppalaisista tonniluokan pakettivaunuista. Järeämpi J2 ei koskaan saavuttanut vastaavaa menestystä täällä, vaikka sen hinta oli lopulta vielä houkuttelevampi. Postia kiehtoivat erityisen edulliset oikealta ohjattavat versiot, joissa oli jopa automaattivaihteisto. Lisävarustelistalla oli Eatonin tuplaperä sekä ohjaustehostin, mutta kauppa ei käynyt Suomessa enää entiseen malliin. ”Ford Thames Trader – Suomen teille eniten levinnyt kuorma-auto”, sanoi aikanaan mainos. Kölnin Fordin suunnittelema pitkäkuonoisempi Traderversio sinnitteli katukuvassa pykälää paremmin
30 . Austin, Morris, Ford, Commer/Dodge/Fargo ja Bedford tarjosivat jokaiselle jotakin: Minor-, Minija Anglia-alustaisista pikkupakuista aina Commer Hennan kaltaisiin paritonnisiin step-vaneihin asti. Raskas brittiteräs kiinnosti lähinnä vain silloin, kun tarvittiin alustaa erikoistehtäviin, jonka puitteissa kilometrejä ei kertynyt kovinkaan paljon. Mobilisti Senior 4/20 se ei kuitenkaan estänyt näitä vähäväkisempiä tienaamasta itselleen kunniallista elantoa. Se yhdisti miellyttävät käyttöominaisuudet kohtalaisen hyvään kuljetuskykyyn ja kruunasi kaiken poikkeuksellisen vahvalla korilla. Pakettiautojen kategoriassa brittien menestys perustui paljolti samoihin seikkoihin: saatavuuteen ja laajaan valikoimaan alkuun kilpailukykyisiä tuotteita. Suomessa rekkaveturit, varsinaiset sora-autot ja bussit olivat perinteisesti amerikkalaisia, sittemmin ruotsalaisia tai saksalaisia, eikä edes hintaetu saanut ammattilaisia vaihtamaan saarivaltion tuotteisiin. Yksittäisiä Cob-vanhuksia saattoi bongata alkuperäisomistajillaan vielä vuosituhannen vaihteessa, yleensä erittäin ryhdikkäässä kunnossa. Kaluston raskaammassa päässä brittien asema ei ollut läheskään yhtä vahva. J-sarjan alustat soveltuivat niin yleiskuormureiksi kuin tämän säiliösovelluksen kaltaisiin erikoistehtäviin. brittirahtarit.indd 30 brittirahtarit.indd 30 24.11.2020 13.50 24.11.2020 13.50. Kilpailuasetelmat olivat kuitenkin paljon ankarammat pakettirakettien keskuudessa ja ransBedford J-sarja auttoi lopullisesti vakiinnuttamaan merkin aseman maamme – ja miltei koko Euroopan – suosituimpana merkkinä luokassaan. Ei huono saavutus ajat sitten kadonneelta merkiltä. Rootesin pieni menestystarina ainakin Suomessa oli Commer Cob
Ilmoituksen kuvassa poseeraa Morris WE-sarjan kippiauto, jolla päästäismäisestä olemuksestaan huolimatta oli sanansa sanottavana jopa soramontuilla. 90-sarja esiteltiin melko pian sen jälkeen, kun Leyland oli ostanut Standard Motor Car -yhtiön ja saanut sitä kautta lisää valmistuskapasiteettia. Kuvan auton 2,6 m leveä kaivospuukuorma oli mahdollinen vain nimismiehen myöntämällä erikoisluvalla. Kuopiolaisen Matti Torvisen Auto Oy:n valikoima on ollut varman päälle: M.A.N. Etukulmien varoitusliput toimivat merkkinä leveydestä. brittirahtarit.indd 31 brittirahtarit.indd 31 24.11.2020 13.50 24.11.2020 13.50. Saksasta, Morris Englannista ja Vanaja Suomesta. Leyland Comet 90 oli valmistajan kevein kuormurialusta ja tässä sen päälle on rakennettu varsin siistin näköinen umpikori. Mobilisti Senior 4/20 . Valitettavasti tilaajan mainostekstejä ei ole vielä maalattu, joten auton käyttötarkoituksesta on vaikea saada selkoa. 31 Timo Alasuutarin Commer Superpoise Mk III – tutummin ”Möhkö-Commer” – vuosilta 1953-55 matkalla Louesta Kemiin joskus vuosikymmenen lopulla. Moottorivaihtoehdot olivat kuusisylinterisiä, joista kaksi dieseleitä ja yksi bensiini. Superpoisea valmistettiin eri järeysasteina; tämä vetonuppi lienee 8-tonninen
Auto on Man-Ko Oy:n väreissä Lahdessa, joka viitannee Manner-nimiseen kuljetusyrittäjään. brittirahtarit.indd 32 brittirahtarit.indd 32 24.11.2020 13.50 24.11.2020 13.50. Syystä tai toisesta Ford ei onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa pelastusajoneuvojen keskuudessa. Kuljettajasta emme tiedä, mutta nämä pienehköt Austinit olivat yllättävän vaikeita tapettavia ja roikkuivat kuvioissa pitkään. Oikealla: Austinin K-sarjan 2,5 tonnin kuormuri 50-luvun alusta. Fordin D-sarja oli jo huomattavasti vakuuttavampi esitys kuin Trader. Mobilisti Senior 4/20 Komea Commer-rivistö jossakin päin Suomea. Etualalla 50-60-lukujen vaihteen 6-tonnisia bulldog-malleja, taustalla pari vanhempaa Superpoisea. Tässä harvoin Suomessa nähty raskas teliperäversio, ehkä D3000, miehistöhytillä ja suorastaan tyylikkäällä palokorilla. Jokaisella autolla näyttää olevan yksilöllinen kantavuuslukema voimalinjan, akselivälin ja päälirakenteiden rajoittamana. 32 . Renkaissa näyttäisi olevan varsin aggressiivinen talvikuviointi
Kun tähän liitettiin Englannin teollisuutta vaivannut työmoraalin romahtaminen, lakkoilu ja suoranainen sabotaasi vasemmistoradikaalien taholta sekä näistä seuranneet epävarmuustekijät toimitusajoissa ja laadussa, oli peli lähestymässä loppuaan. Kun neuvostoja itäsaksalaistuotteet olivat pudonneet pelistä, olivat brittipakut usein se edullisin valinta. 33 kalaiset, saksalaiset ja jopa italialaiset taistelivat suurja pienasiakkaista varsin tasaväkisinä. Vähitellen niistä tuli – ranskalaisten ohella – myös se vanhanaikaisin valinta. brittirahtarit.indd 33 brittirahtarit.indd 33 24.11.2020 13.50 24.11.2020 13.50. Kuva lienee otettu Helsingin 4. Mobilisti Senior 4/20 . Tiloissa toimi sittemmin mm. . Mielenkiintoista kyllä, varaa on ollut kaksivärimaalaukseen, mutta vain yhteen lasinpyyhkijään. Vanhanaikaisuuteen ja muutoshaluttomuuteen alkoi lopulta kaatua myös koko Englannin hyötyajoneuvoteollisuus. Jossakin Ivalosta etelään. Metro-Auto huolto-osastoineen. Saksan Bundesbahnin tilaamat ratapölkyt suuntaavat kohti satamaa 50-luvun puolivälin Leyland Cometilla. Brittien putoaminen markkinoilta tapahtui 70-luvulla yllättävän nopeasti ja säälimättömästi. Linjalla, Elannon autohallin edessä. Elannon väreissä oleva Commer Superpoise 40-luvun lopulta oli vain yksi kyseisen osuuskaupan suuresta Commer-laivueesta. Uudistuksia viivytettiin liian kauan ja sittenkin kun jotakin päivitettiin, se oli usein vain visuaalista lumetta, ei todellista teknistä parannustyötä. Tavallista huolitellumpi korityö selittyy tilaajan vahvalla taloustilanteella ja jo ennen sotaa ilmenneellä halulla pyrkiä kilpailun johtoon jakelukaluston laadulla ja määrällä
Korikehikko oli puuta, kuoret peltiä. Vuosina 1947-54 valmistettu Austin K8 oli kunnianhimoinen projekti. Kuormatilan lattia oli päällystetty magnesiumoksidin ja puujauhon seoksella kulutuskestävyyden lisäämiseksi ja liukkauden estämiseksi. Sitä varten hän oli itse rakentanut varsin tyylikkään umpikorin 1955-61 Commer Superpoisen alustalle. Kemiläinen Veikko Pirkonen kävi kauppaa vaatteilla sekä eläinten nahoilla ja jopa puutavaralla. Moottorina pörisi joko Commerin kaksitahtinen diesel tai Humbereista kotoisin oleva iso bensanelonen. brittirahtarit.indd 34 brittirahtarit.indd 34 24.11.2020 13.51 24.11.2020 13.51. CommerKarrier Bantam täytti aukon malliston pakettiautojen ja raskaampien kuormurien välissä. Mobilisti Senior 4/20 Vanha brittitehdas Karrier liitettiin osaksi Rootes-yhtymää jo 1934, mutta se säilytti melko itsenäisen linjan aina 60-luvulle asti. Moottori oli 2,2-litrainen nelonen ja korit valmisti takseistaan tunnettu Carbodies. Henkilöautopohjainen Triumph Herald Courier tuskin vetosi 60-luvulla enää moniinkaan pakettiautojen ostajiin, mutta monet piilofarmareista haaveilevat kirjoittivat nimiään kauppakirjoihin. 34 . Kuva on vuodelta 1964, joten rakenteet olivat osoittaneet pysyvänsä hyvin ryhdissään. Hytissä oli väliseinä ja voimalinja oli vedettävissä kokonaan ulos isompia huoltoja varten
35 Bedfordin Aja sittemmin D-sarjan kuormurit palvelivat Suomessakin kunnialla. Etenkin Leylandilla oli vahvat hetkensä maamme joukkoliikenteessä, mutta ote lipesi niistäkin markkinoista. Perusratkaisut havaittiin varsin toimiviksi ja mallin oikeudet hankkinut intialaisyhtiö rakensi niitä vielä 1980-luvulla. brittirahtarit.indd 35 brittirahtarit.indd 35 24.11.2020 13.51 24.11.2020 13.51. 1949-57 valmistettu ”Kew” Dodge 100 tunnettiin meillä ”lehmänselkänä” ja kotikentillään taas ”papukaijannokkana”. A-sarjalaisista tuli esimerkiksi maamme ensimmäinen Coca-Colan jakelulaivue ja kuljettajat muistelivat niitä lämpimään sävyyn. Mobilisti Senior 4/20 . Hytit rakensi Briggsin englantilainen tytäryhtiö, moottorit tulivat omasta talosta tai Perkinsiltä. Se palveli yhtiötä vuoteen 1974 ja poistui kilvistä lopulta vuonna 1979, mutta on tallella hyvässä hapessa Autoja koriteollisuusmuseossa Lavialla. Porin Linjat Oy tilasi Leyland PSU-2L -alustan 1967 ja teetti sille tämän komistuksen Lehdon Autokorilla
Kirjan arvoa nostaa se, että perusteksti on painettu ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi – pikkupränttiä 23 sivun verran! Tämä sama Chevrolet 1938 tunnetaan nykyisin Päijät-Hämeen SA-HK:n kerhobussina. Katajiston lähes kaksisataasivuinen kirja on painettu 35 vuotta sitten ISBN-numerolla 951-9035-79-6. Kajaanissa 19.8.1974 otettu kuva Pohjolan Liikenteen 1971 Vanajasta. Ujosti voisin mainita, että auto ajautui ensin minulle, mutta välitin sen edelleen Lahteen. Haikeaa. katajisto.indd 36 katajisto.indd 36 23.11.2020 16.39 23.11.2020 16.39. Kaivoin arkistoistani hänen kirjansa esiin ja mitä sieltä löytyikään! K.L.B. Takavuosina nyt jo edesmennyt autoja junaharrastaja, arkkitehti Pauli Söderholm kehui aikoinaan painokkaasti ”veturikirjailijaa” nimeltä Juhani Katajisto. Teknillisen Museon pihaan ”kansan nautittavaksi museoesineeksi”. TKL:n (Turun Liikennelaitos) moottorivaunut n:ot 29 ja 47 kuvattuna Kauppatorin laidalla 15.4.1972. 36 . Viimeinen uusi Vanaja-kuorma-auto näki päivänvalon 1971. Kuva on vuodelta 1976. Ja kansahan nautti: vuotta myöhemmin ratikasta ei löytynyt mitään, mitä herranlahjat eivät olisi rikkoneet. Mobilisti Senior 4/20 Kiskot lyövät kipinää Suomessa on painettu kymmenittäin upeita liikennevälineistä kertovia kirjoja ja painotuotteita, joista uusi polvi ei tiedä mitään. Yksi tuollainen rahdattiin Turusta Helsinkiin Vantaanjoen ns. Kuvat, joita arvelen olevan lähes 300, ovat enimmältään kokosivun koossa, pääosa värillisiä
Auto on bensiinikäyttöinen (rivikuutonen) Bedford 1950. S/S Borea lähdössä Skellefteån reitille Pietarsaaresta 24.7.1980. seudun risteilyaluksena nimeltä Kristina Regina. Jyväskyläläinen autoilija Siira tuomassa 14.1.1976 halkoja -26 asteen pakkasessa. Mobilisti Senior 4/20 . 37 Makkosen Volvon nokkabussi 28.6.1969 linjalla Iisalmi-Kiuruvesi. On aavistus, että sama vuoden 1950 Volvo on yhä tallessa ja ajokuntoisena Punkaharjulla. katajisto.indd 37 katajisto.indd 37 23.11.2020 16.39 23.11.2020 16.39. Kävisikö ehdottaa: laiva tunnetaan myöhemmin Välimeren ym. Löytyy kai tätä nykyä Turusta, Aurajoen varrelta ja toimii hotellina
katajisto.indd 38 katajisto.indd 38 23.11.2020 16.39 23.11.2020 16.39. Suomen ilmavoimien lentäjät olivat ainoita, joilla oli koulutus laskuvarjojoukkojen pudottamiseen DC-3:sta! Elokuvayhtiön piikkiin koneet peruskorjattiin ja maalattiin takaisin siviiliväreihin kuvauksien jälkeen. 38 . Ilmavoimamme oli juuri ostanut sen ajan Aero Oy:ltä kaikki liikennelentoihin jo liian vanhat yksilöt, ainakin kuusi kappaletta. Kuva on otettu Utin kentällä toukokuussa 1977. Toimistorakennuksen edessä olevat kuorma-autot ovat kaikki ilmeisesti KTK:n eli kuorma-autotaksin 1960-luvun puolinokka-mallisia Opel Blitzejä. Mobilisti Senior 4/20 Tässä sitä on millenium-sukupolvelle (1980 jälkeen syntyneet) jo tajuamista. Että siis maisemat Eduskuntatalon edessä olivat vuosina 1971 ja 1974 noin erilaiset. Kun joskus vuoden 1976 korvilla kuvattiin “Yksi silta liikaa" -filmiä taistelusta Hollannin Arnhemissa 1945, tarvittiin mukaan mahdollisimman monta sotavuosien DC-3 -konetta
Nyt on helppo verrata Helsingissä (alakuva) ja Tampereella käytettyjä johdinbusseja. katajisto.indd 39 katajisto.indd 39 23.11.2020 16.39 23.11.2020 16.39. 39 Katajiston kirjan ehkä 200:sta veturikuvasta on mahdotonta valita sitä ”eniten muistoja tuovaa”. Mobilisti Senior 4/20 . Oma valintani oli tämä. Lapinlahdella 13.8.1969 otettu kuva näyttää miten kovilla veturit joutuivat olemaan – varsinkin kun vietiin suurelle itäystävälle sotakorvaustavaraa. HKL:n auton valmisti Valmetin lentokonetehdas Tampereella vuonna 1953. Sähkölaitteet ovat British Thomson-Houston Co.Ltd., Rugby, tekoa
Autossa on kuitenkin jotakin outoa, kuin se olisi kärsinyt joskus pahan nokkakolarin. 40 . Ainakin ajovalot on uusittu väärämuotoisiksi. pfalerinkuvia.indd 40 pfalerinkuvia.indd 40 23.11.2020 16.29 23.11.2020 16.29. Georg von Pfaler tuli esiteltyä lukijoillemme kesällä hänen täyttäessä 90 vuotta. Kallioiden kohdalla on nyt Temppeliaukion kirkko. Sen verran sallittaneen toistoa, etten edelleenkään arkaile väittää ”Jorin” olleen liikkeellä vanhojen ajoneuvojen vaalimisessa vuosia ennen aatteen mukaisia seuraajia. Kovasta käytöstä kielivät myös roikkuvat ovenkahvat. Vieressä ilmeisen uusi, noin 1951 Morris Oxford, ja sen takana piilottelee varsinainen kuvasensaatio: 1935 Wanderer. Noin vuodelta 1957 olevassa kuvassa etummaisena "Jorin" A-Ford 1930. K.L.B. Oheiset kuvat on otettu Helsingissä aikavälillä 1945-54. Mobilisti Senior 4/20 ”Jorin” kuvia 70 vuoden takaa Tennispalatsilla kuvatussa 1934-35 Fordissa saattoi yhä olla V8 moottori, ainakin maskin ritilän yläosa kielii sellaisen pellin alla alkujaan olleen
Ontuva Helsinki-tuntemukseni povaa kuvanottopaikaksi Eiraa. On ohut mielikuva, että silloin muistaakseni ”AJA”-lehteen (Scan-Auto Oy:n asiakaslehti) tekemäni kuvajuttu johti tämän auton pelastumiseen jonnekin suomenruotsalais-alueelle, ehkä Hankoon. Kuvan näkeminen repi minulla auki ikäviä muistoja: kuvasin saman auton ns. Se, että keulalla jo on uudenaikaiset rekkarit kaksin etukirjaimin, tukee ajatusta, että auto oli arkiajossa vielä 1950-luvun alkuvuosina. 170H:n takana lymyää 1937-39 Opel Six tai Super Six. Niiden Akilleen kantapää oli lahoamisherkkä korin puukehikko. Esko Rahkonen toi Ruotsista pari, ja Virosta yhden 170H yksilön, jotka myytiin pois hänen kuolinpesästään kai takaisin Viroon. Ajovalot, lokasuojat edessä ja Suomessa tehty Virtasen hytti lienevät kaikki 1940-luvun tavaraa. Amerikkalainen Brockwayn autotehdas valmisti ainoastaan pakettija kuorma-autoja, pohjaratkaisu ei siis voi olla henkilöautosta. Vanteiksi on kelpuutettu 1920-30-luvun raskaat tykkipyörät, kenties jopa kanta-autosta itsestään. 41 Tässä 1935 Wanderer lähikuvana. 1934 Mercedes-Benz 170 malli ”H” (Heckmotorwagen=moottori takana). ”Lohjanharjun romiksessa” joskus, ehkä 1971. Kaiken lisäksi se on mallia KabrioLimousine, siis avoautoksi muuntuva. Ikäväksi muiston tekee se, että auto oli tuolloin yhä nykymittapuun mukaan erinomaisessa kunnossa. Mobilisti Senior 4/20 . Olli Noramaa, aivan ensimmäisiä harrastajia hänkin, ehti kai ostaa saman auton joskus 60-luvulla, mutta muutettuaan Lahteen, se paalattiin siellä. pfalerinkuvia.indd 41 pfalerinkuvia.indd 41 23.11.2020 16.29 23.11.2020 16.29. Vahva epäilykseni voisi olla, että kuvan auto oli legendaarisen Aero Oy:n lentokapteeni Wolmar Laurilan uutena ostama. Monta numeroa liian suuret eturenkaat, käytännössä koko etupyörien ripustus, kielivät sotien jälkeisestä pula-ajasta. Todennäköisesti moottori voimalinjoineen on alkuperäistä, noin vuoden 1928 perua, olihan Brockwayn tekniikka tunnettua pitkäikäisyydestä
Mobilisti Senior 4/20 Hyvin harvinainen kuva alkuperäisestä, tehtaan tekemästä A-Ford Delivery umpikylki-pakusta jossakin Hämeen läänissä. Rekisterikilven vuosileimasta ajankohdan saa varmennettua. Haluttaa arvella, että tämä arviolta 1929-30 Hudson tai Essex (sama tuottaja) toimi ensimmäiset pari vuosikymmentään hautausautona. Tässä vaiheessa auto on kuitenkin jo myyty siviiliin. Salolaistunut ranskalainen Latil. 42 . Henkilöautoksi oudon korkea kori on hyvinkin kotimaista tekoa. Jori tiesi visusti minkälaisia autoja piti kuvata, ei niinä vuosina haaskattu filmiä mihin tahansa nykykiesiin. tykinvetoautoina 1920-luvulta alkaen. Hytti lienee kolmelle tarkoitettu kotimainen tuote. Näitä nelivetoisia ja nelipyöräohjattuja malleja oli armeijallamme mm. pfalerinkuvia.indd 42 pfalerinkuvia.indd 42 23.11.2020 16.29 23.11.2020 16.29. Oikealla häämöttävästä tylppänokka Fordson Thamesista päätellen kuva on otettu 1948 tms
Siellä ainakin joskus vuosina 1958-62 katsastettiin autoja. Se oli kai sitä aikaa (1947-48), jolloin bensiiniä saivat ostaa vain pakettiautolla ajavat. Kuva saattaa olla Helsingin Mechelininkadun kulmilta. Tällä Hämeen läänin Hopalla ajettiin siis talvet ympäriinsä. Tarkoitus näemmä pyhitti keinot kun tämä, alkujaan ilmeisesti avomallinen, noin 1927 Chandler muutettiin pakettiautoksi. En tunnista paikkaa, mutta joku lukijoistammes varmasti. Volvo, vaikka sellaiseksi kovin vaikea tunnistaa. Kun sota oli ohi, ei enää tarvittu vaivaisesti 12-14-hevosvoimaisilla kaksitahtimoottoreilla kulkevia Vidaleita ja monet niiden voimanpesät päätyivät usein venemoottoreiksi. Mobilisti Senior 4/20 . Takana olevassa kadunkulmassa myytiin peräti ”kermajäätelöä”. Fordin takana näkyvä Skoda, arvatenkin mallia 440, on 1957 tai uudempaa mallia. Huomaa ehkä 1935-36 Fordin matalat, 16” teräspinnapyörät ja vararenkaan rengaskuvio – sehän on selvä Hakkapeliitta. Malli vaikuttaa aika samalta, kuin ensimmäiset Sisun-tavara-autot, olihan kummankin nokalla Ruotsissa tehty Pentan rivikuutonen. Hytin valinta oli ehkä kätevä ratkaisu, mutta tulos on kaamea! Hytti on 1943-44 Vidal-avolavapakusta, joita Saksa toimitti Suomen kotirintaman käyttöön, kai peräti jotkut 300 kpl. 43 1928-29 A-Ford on muutettu aidosta avomallin Roadsterista todella väkisin umpiautoksi. ^ pfalerinkuvia.indd 43 pfalerinkuvia.indd 43 23.11.2020 16.29 23.11.2020 16.29
Veikkaan, että tässä on sama Packard, jonka perhe Berg entisöi edustuskuntoon 2000-luvulla. 44 . Kymmenille tuhansille ulkomaalaisille olympia-vieraille ei saatettu antaa mielikuvaa maan jälkeenjääneisyydestä. Niinpä 1952 häädettiin kaikki nolon vanhat kantti-taksit pakkokäskyllä Helsingin taksitolpilta. Siinä hötäkässä tämäkin luunluja 1930 Packard kitisemättömine junapyörineen sai lähteä – tullakseen ehkä korvatuksi entisellä Chicagon kuhmu-ruosteisella 1949 Checkerillä. Kolmantena joku 1930-luvun lopun coupé. Kun Helsinki sai vuonna 1952 hoitaakseen kesäolympialaiset, suomalaiset tulivat laakista hulluiksi. Parissakin vanhassa kotimaisessa elokuvassa samanlainen Packard-taksi ajelee sotavuosina melkein 2 metriä korkea kuormaauton Imbert puukaasupönttö tarakallaan. Mobilisti Senior 4/20 1934-35 Chevrolet lienee alkujaan ollut Helsingin Meijerin maitoauto, mutta se jatkoi hyötyelämäänsä KTK:n kuorma-autotaksina. Taustan busseista nokkamalleista toinen ikään kuin olisi Pohjolan Liikenne Oy:n pikavuorobussi linjalla Imatra-Helsinki. Lyhdyt vaan ovat niin 50-luvun tavaraa, etten tunnista merkkiä. Taustalla AA-alkuisin kilvin Mercedes-Benz 170V, ehkä jo 50-luvulta. Olisiko peräti sama auto. Mahdettiin sillä tahkoa kilometrejä! Luhistumispisteessä olevan näköisessä parakissa toimi vielä pitkälle 60-lukua linja-autojen rahtiasema. pfalerinkuvia.indd 44 pfalerinkuvia.indd 44 23.11.2020 16.29 23.11.2020 16.29
pfalerinkuvia.indd 45 pfalerinkuvia.indd 45 23.11.2020 16.29 23.11.2020 16.29. Mobilisti Senior 4/20 . Alla Michelin Balloon (tms.) levypyörä-vanteet, tuttua tavaraa jo alkaen 1935 Citroën 7CV -mallista. Sitten 60-luvun kynnyksellä niitä tukkutuhottiin surutta. Himoittavuutta lisäsi vielä muhkean säästelemättömät kromatut ajovalot ja maski. Hassua, tiedän Nummi-Pusula-tasolla tuollaisen samanlaisen, tosin hyvin kuhmuisen, mutta säilyneen. Hopan takana seisoo uuden oloinen 1952-54 Pontiac, kenties taksi. Tämänikäisiä autoja Helsingin kaupungin puhdistuslaitos käytti yhtäjaksoisesti varmaan 30 vuotta. Ne kun toimivat ja toimivat. Olivat kuulemma siviilien käytössä liikenneuhkia tms. Auton merkin oikein kertominen tuottaa tuskaa: ehkä Benz tai Mannesman Mulag, luultavimmin ainakin Saksassa tehty. Kyseessä saattoi olla peräti 7-hengen malli, ehkä Buick. Nuoruuden unelmieni kanttimalli: matalat, hieman väärät, mutta nykyaikaisemmat (1935?) vanteet, varapyörä vauraasti sivulla, matalan menevä yleisvaikutelma ja arvattavasti kepeästi 100 km/h nopeutta. 45 Suomessa tavallisesta 2-ovisesta 1930 Ford A-mallista tehty pakettiauto. Takana ns. Eikä tullut kysymykseenkään saada ostaa sellaista ennakoivasti talteen. Koria jopa jatkettiin ja taakse istutettiin kolmas tavaran lastausovi. Tennispalatsi
pfalerinkuvia.indd 46 pfalerinkuvia.indd 46 23.11.2020 16.29 23.11.2020 16.29. Mobilisti Senior 4/20 1950-60-luvuilla jo epäkelvoksi ja yli-ikäiseksi tuomittu, sodilta säästynyt 1928 Chrysler, arvattavasti malli ”72”, on menettänyt korinsa takapään pakettiautojen markkinoille. Auto on yhä olemassa! Hintelän oloinen 1927 Essex. Heikki Koitto Tampereelta entisöi aikoinaan täsmälleen samaa näköä olevan, pakuksi paloitellun Kraisun. Siinä kun oli ihan ehta rivikuutonen nokalla. Jos katseesi malttaa vilahtaa taustaan, ovatpahan apteekit vähän muuttuneet. Helsingin sitkeähenkisin kanttiauto. Vahvasti luulen, että sama auto sinnittelee yhä elossa Lemin suunnalla. Auto pyrki olemaan aikansa A-hoppien ja nelos-Letukoiden haastaja. Auton alle on jostakin sodan tuhoamasta 30-lukuisesta kiskaistu matalat nykyvanteet renkaineen, kiiltävine kapseleineen. 46 . Pihlajatiellä asustanut merikapteeni Mauritz Skogström ajeli tällä Citroënilla pelkäämättömästi kaikki ajonsa ruuhkasumppuisessa ydinkeskustassa. Antaako taustan Simon Leninkimyymälä viitettä paikasta. Välillä se ehti nousta ihan ajokuntoonkin
Vetoautona Jorin 195455 Jeep. Se oli tyhmä päätös, sillä sijainti siinä kaiken liikenteen teinhaarassa Obbnäsissä olisi ollut upea. Mobilisti Senior 4/20 . SA-HK:n kolmas kerhotalli oli hutera itäystävän Porkkalaan rakentama sotamiesten ruokala. Tallin olisi myöhemmin jopa saanut ostaa omaksi, mutta me — siis mokomat he — empivät. Eräänä yönä pitkäkyntiset olivat ruuvanneet irti Tampereelta konsuli Gyllenbögeliltä lahjaksi saamastamme 1925-26 Delagesta kaikki arvokkaat metalliosat. Saimme ”museotamme” kunnostaessamme vuokraisännältä luvan muuttaa rahaksi neukkujen perässään jättämät valtavat keittopadat ja niistä sai romukaupasta kivasti rahaakin tilojen korjaamiseen. Harmi sinänsä, ei aikaakaan, kun rosvot keksivät harrasteajoneuvokokoelmamme. pfalerinkuvia.indd 47 pfalerinkuvia.indd 47 23.11.2020 16.29 23.11.2020 16.29. 47 Jori on juuri ostanut siuntiolaiselta entiseltä viinan salakuljettajalta (Eelis S.) niissä tehtävissä ansioituneen 8-sylinterisellä rivikoneella kovaa kiitävän 1927 Dianansa, joka Jorilla on edelleen
Eikä kaiken tarvinnut aina kytkeytyä autoihin, kuten tämä kuva ilmentää. Toivon sinun, lukijani, vilkaisseen edellisen Senior-numeromme (3/20) sivuja. Hän ilahtui kovin pyynnöstäni. Ohessa muutama kuva lisää. K.L.B. Vaikka nokkasäleikköön oli upotettu hevoskuvio, Laakso valaisi totuuden: auto on Volvo P1900 Ockelbo, ruotsalainen lasikuitukopio Ulf Norinderin Ferrari 500 Mondialista. Missä Laakso liikkuikaan, kamera oli aina mukana. Samalla Jorma koki tarpeelliseksi kertoa aikansa tutun bussi-näyn, PAZ linja-auton valmistusvuodet: 1968-89. 48 . Soitin syyskuussa reilun 30 vuoden takaiselle ystävälleni, autoromantikko Jorma Laaksolle, pyytääkseni lupaa julkaista kuvia hänen kolmesta tekemästään autokirjasta. Viikkoa myöhemmin soitti Jorman poika, Jarmo, kertoen isänsä menehtyneen yllättäen. Mobilisti Senior 4/20 Yksi on joukoistamme pois. laaksonjorma2.indd 48 laaksonjorma2.indd 48 23.11.2020 16.39 23.11.2020 16.39. On oudosti kuin hyvä mieli siitä, että ehdimme tuottaa iloa Jormalle. Hän olisi täyttänyt 83 lokakuussa
49 Länsinaapurimme kuninkaallisen klassikkoautolaivaston kuvan tulisi herättää miettimään vastaavaa Suomen tasavallan ”autohovia”. Sellaisen aikaansaamista ei ole kai edes yritetty. 1950-60-luvuilla erään harrastajan BB-4-kilvissä käyttämä vuoden 1938-39 Adler ”10” oli vielä 2000-luvun alussa tallessa, jos toki vähän kulahtaneena. Nikita Hrutshev toivoi takavuosina saavansa kyydin kentältä jollakin vähän erikoisemmalla. Mobilisti Senior 4/20 . Jormalla oli intiaanin vaisto hakeutua paikalle ohikiitävinä hetkinä. Siksi erikoiseksi valikoitui yksityiseltä lainaksi saatu, silloin Suomen ainoa avomallinen Mercedes-Benz 300, malli Adenauer . Jos tulee joku oikkuhenkinen ja poispilattu korkeaarvoinen ulkomaanelävä vierailulle, Valtiovallan edustusautohalli on tyhjä. Sittemmin se on myyty Englantiin. laaksonjorma2.indd 49 laaksonjorma2.indd 49 23.11.2020 16.39 23.11.2020 16.39. Mersu piti tietenkin romuttaa. Tässä oli kyseessä suurkerääjän tallinvaihto. Vara-autona toimi Jussi Lappi-Seppälän ainoa maassa ollut musta 1951 avo-Buick (harrastajalla)
Stig Fagerstedtin "Silver Meteor", Rolls-Royce -lentomoottorilla varustettus liikkuva taideteos on sittemmin myyty ulkomaille. Ne lienevät myös olleet ainoat tehtaan vasemmanpuolisilla ohjauksilla uutena varustetut yksilöt. Sietäisi kyllä. Tällä tietämällä kuvan yksilö on tarjolla USA:ssa. laaksonjorma2.indd 50 laaksonjorma2.indd 50 23.11.2020 16.40 23.11.2020 16.40. Mobilisti Senior 4/20 Ehtikö kukaan muu ottaa tästä, hetken Suomen harrastuskenttää sävähdyttäneestä autosta näin laadukkaita kuvia. Se viimeinen ja ainoa meillä säästynyt löytynee Hämeestä. Armstrong Siddeley ”utility” avolavapakuja (tilaa 2+2 hengelle) tuotiin Suomeen vuosina 1951-52 vain viitisen kpl. Esko Rahkonen toi tämän De Vaux Coupen (1931-32) Suomeen joskus 2000-luvun alussa. Missäköhän tämä nykyisin on. Säväyttääkö moinen, todennäköisen varma tieto, kun kysymyksessä on vain muka joku halpa Renault. 50 . Kovin monesta kuvaamastaan autosta Jorma ei kirjoittanut ”Ainoa Suomessa”, mutta niin oli tämän AMC-Renault Alliance -avoauton kanssa. Mallia valmistettiin USA:ssa vain vähän toista vuotta miltei käsin laskettavat määrät
51 Jokainen vähänkään pienempi ennen sotaa tehty Opel pakkaa muuntua kansan suussa ”pikku-Mosseksi” so. (Moskwitsh 1949-56). Alkuperäinen pikku-Opel oli kuitenkin naamailmeeltään aivan erilainen, vaikka tekniikka onkin samaa. laaksonjorma2.indd 51 laaksonjorma2.indd 51 23.11.2020 16.40 23.11.2020 16.40. Mobilisti Senior 4/20 . Ei täysin väärinkään, sillä tuttu malli valmistettiin Saksasta 1945 sotasaalina kaapatuin, aidoin Opelin tehdaskonein
Mobilisti Senior 4/20 Se on hieno vaunu, se on Buick ”Maailmassa on piintyneitä käsityksiä tuotteista. 52 . Uusi huippumalli sotki jopa GM:n perinteistä mallihierarkiaa olemalla satoja dollareita Cadillacin Series 62 hardtop sedania kalliimpi. Niin tämäkin. buicktalkoot.indd 52 buicktalkoot.indd 52 23.11.2020 16.40 23.11.2020 16.40. Kaikki Suomeen tuodut nelioviset hardtopBuickit olivat ilmeistä edustuskäyttöä ajatellen alun perin mustia, mutta moni maalattiin myöhemmin vähemmän vakavilla kaksiväriteemoilla. Nikolajeffin vuonna -58 tuoman Buickin hardtop-lajitelman eksoottisin malli oli tämä Series 700 Limited. Sitten maailma alkoi muuttua, eikä mihinkään voinut enää luottaa. Jan Enqvist Yllä: Taivaan portit aukenivat puutteessa riutuneille suomalaisharrastajille 80-luvun puolivälissä, kun yli 25-vuotiaita ajoneuvoja sai alkaa tuoda maahan huojennetulla verokannalla. Kellot on haettava Sveitsistä, kamerat Saksasta ja autot Yhdysvalloista.” Näin aloittivat Tekniikan Maailman toimittajat Jussi Juurikkala ja Erkki Paasikangas Toyota Crown -koeajotekstinsä syksyllä 1964. Tällinen näky ei ollut Helsingin Jätkäsaaressa mitenkään tavaton vuosikymmenen jälkipuoliskolla: Vuoden 1957 iso Buick Super 2DHT ja -50 Pontiac Sedan Coupe odottamassa hakijoitaan vanhan tullimakasiinin edessä. Tuohon aikaan kello oli Omega, kamera Leica ja auto Buick
Valtuutettu huoltokin saattoi tarjota ongelman ratkaisuksi koko vaihteiston uusimista, mikä maksoi uuden pikkuauton verran. buicktalkoot.indd 53 buicktalkoot.indd 53 23.11.2020 16.40 23.11.2020 16.40. Tässä yhteydessä paljon mielenkiintoisempi kohde on kuitenkin Buick Special Jetback Sedan. 53 Ulkomaan kilvissä olevan Mercedes 180:n suolamöhjöisestä keulasta voi lukea, että elettiin jälleen kerran pääkaupungin puoli vuotta kestävää rospuuttoa. Koivu peittää selvimmän tunnistuspisteen, etulokasuojan portholet, mutta keulan mitasta päätellen auto oli pienempää kolmireikäistä Special/ Super -sarjaa. Mobilisti Senior 4/20 . Buickit tunnettiin vankkoina autoina, mutta Suomessa niiden matka katkesi usein ennen aikojaan täysautomaattisen Dynaflow-vaihteiston rikkoutumiseen. Vauhdikkaan näköinen luiskaperäkori sai viimeiselle vuodelleen lennokkaan nimen ja oli, kuten kuvasta näkyy, tarjolla myös neliovisena. Harva käytetyn Buickin omistaja ymmärsi sen, kuinka kriittistä täsmälleen oikean öljylaadun käyttäminen oli, eikä tavallisilla korjaamoillakaan tiedetty automaateista tuon taivaallista. Tämä Suomessa hyvin harvinainen luiskaperäinen Buick Sedanet virui 70-luvulla Helsingin lähimaaseudulla
Tässä on niistä toiseksi korskein, Series 75 Roadmaster, kuvattuna uhkaavassa ympäristössä 70-luvulla. buicktalkoot.indd 54 buicktalkoot.indd 54 23.11.2020 16.41 23.11.2020 16.41. Yli viisikymppisetkin olivat ahkerasti liikkeellä, mukaan lukien K.L.B., joka osti ensimmäiseltä USA:n-matkaltaan vuonna 1987 kerralla tarpeeksi komean Buickin, 1949 Roadmaster Convertiblen. Kun auto sitten syksyllä saapui Saurénin hinurin kyydissä kotipihalle, usko oli koetuksella. Buickin A-alkuisista kilvistä voisi kuvitella paikkakunnaksi Helsingin, mutta tarkempi paikannus jää tällä kertaa valitettavasti tekemättä. Suomeen tuotiin tarinan mukaan vuonna 1958 Buickin neliovisia hardtopeja yksi kutakin mallisarjaa, eli Special, Super, Century, Roadmaster ja malliston huipulle tuona vuonna esitelty Limited. Umpikylkinen Commer Cob/Hillman Husky oli aikoinaan tavallinen näky, mutta käynyt vuosien vieriessä Buickiakin harvinaisemmaksi. Hatarien tietojemme mukaan kaikki nämä Suomi-hardtopit selvisivät kuitenkin vaaran vuosistaan hengissä. 54 . Pitikin tällaiseen miinaan kompastua! Avustajajoukoissamme vuosikymmeniä viihtynyt Jukka Laitila osui paikalle juuri oikealla hetkellä ikuistamaan ostokrapulan pohjakosketuksen. Mobilisti Senior 4/20 Elämän saattoi 60-luvun taitteessa katsoa olevan mallillaan, jos oltiin lähdössä mustalla 1951/52 Buickilla ulkomaanmatkalle lentäen, kuten matkatavaroista voisi päätellä. Uustuonti ei ollut pelkästään nuorison hupia. Pakollisten vastoinkäymisten ja takaiskujen jälkeen auto kuitenkin valmistui seitsemän vuotta myöhemmin
Espoon Uusmäessä asuva Roald ”Pelle” Lönnberg osti 1949 Buick Superinsa vuonna 1960, eikä sen koommin ole muuta autoa tarvinnut. buicktalkoot.indd 55 buicktalkoot.indd 55 23.11.2020 16.41 23.11.2020 16.41. Auton tarina kerrottiin kokonaisuudessaan Mobilistin numerossa 5/2006. Tässä sellainen kuitenkin seisoo pysäköitynä Helsingin Humallahden maisemiin muina buickeina. Yli 25-vuotias Buick oli 70-luvun arkiliikenteessä jo huomattavan outo ilmestys. UMV-60:n tarina ei kuitenkaan suinkaan jäänyt siihen, vaan on jatkunut aina näihin päiviin. Mobilisti Senior 4/20 . Parrasvaloissa paistatteli Buick Super, jonka ympärille oli aseteltu Douglas-moottoripyö riä ja Johnson-perämoottor eita. 55 Nikolajeffin näyteikkuna Helsingin Mikonkadulla oli vähätellen sanottuna houkuttelevaa katsottavaa vuonna 1952. Taka-alalla häämöttivät Hanomagtraktori ja unelmien ohuisiin yläpilviin kuulunut Cadillac Sedan
helmikuuta 1938. Ruotsin VW kerho oli lainannut kuvat The Motor lehden numerosta 14. Mobilisti Senior 4/20 Onko kaikki todella KEHITYSTÄ. Lehti esitteli erinomaisen selkein kuvin, mistä joskus 1938-39 VW:n ilmajäähdytettä moottoria lähdettiin kehittelemään. Siis jo lloinkin, kun Hitlerin lupaamassa KdFkansanautossa, mahtoiko tehoa olla kunnolla edes 25 hv. 56 . K.L.B. ilmajaahdytys.indd 56 ilmajaahdytys.indd 56 23.11.2020 16.14 23.11.2020 16.14. Ruotsin VW-porukan kerhoaviisi ”Folkvagnen” vuodelta 1983 käsitteli VW Kuplan sydäntä
Älä säiky, tietysti muillakin on esteetön lupa haaveilla omasta ihanneautostaan. Vuonna 1978 se kehitti Porsche 911 turbossa 191 kW – 256 hevosvoimaa – käyntinopeudella 5500 r/min. Sillä saavutettiin 100 km tuntinopeus 5,2 sekunnissa. Ilmastointikompressorin näköinen letkuviidakko tuottaa 480 kilowattia – siis 643 vanhanaikaista hevosvoimaa. Mobilisti Senior 4/20 . Yksinkö mietin näitä: Minne meillä oikein on kiire, tai, mitä kaikkea huoltohuolta ja siitä koituvia kustannuksia moinen räjähtävän nopea moottori teettää. Omat kanttiautomieltymykseni lienevät yhtä etäistä tajuttavaa urheiluautoväelle. Tämän päivän Porsche Turbo -auton moottorilla ei ole minkäänlaista sukulaisuutta pahnapuhaltimeen. 57 Lokakuisessa Suomen Autolehdessä oli juttu Porschen turbomoottorista, juuriltaan samaa Kuplan lähtösukua. ilmajaahdytys.indd 57 ilmajaahdytys.indd 57 23.11.2020 16.14 23.11.2020 16.14. Aistin, mitä syvällinen Porsche-harrastaja manaa hirteen koko Reemerin kalevalaisin ajatuksinensa
Luulen kuitenkin, että suomenkielistä mainosta Maicomobilista ei nähty koskaan, sillä niitä ehdittiin valmistaa hyvin lyhyen aikaas. K.L.B. Samoja piilohoukutuksia tarjosi Maicon tehdas skootterimainoksissaan. 58 . ^ moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 58 moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 58 23.11.2020 16.42 23.11.2020 16.42. Tein ensimmäiset autoalan juttuni vasta 1963, joten en täysin ehtinyt jyvälle tajuamaan lehden syntysaati päätösvaiheita. Lehteä vedettiin osaavasti ja sen sivuille ilmestyi runsaasti mainoksia, huomattava osa moottoripyöriä koskevia. Sen kuitenkin muistan, että lehteä veti hyvin sanavalmis, valitettavan nuorena kuollut Lasse Laakso. Enemmänkin moottoripyörien myyjinä esiintyi tyyppipuhtaita varaosien tuontiliikkeitä, kuten Oy S&N (Sören & Nielsen). Mobilisti Senior 4/20 Sain takavuosina tallennettua 1960-luvun alussa painettuja Moottoriurheilu-lehtiä. Ainoa, jonka kanssa tuli puheltua, oli lehden ilmoitushankkija, Lauri Uusimäki. Se vuorostaan kertoo ajasta, jolloin moottoripyöräily eli vahvinta nousuaikaa sitten sotien. Poikkeuksia toki oli, kuten Veho Oy (NSU). Jawa Cezeta skootterimainoksen vihjailut autoon rinnastettavista ominaisuuksista eivät suinkaan olleet lajissaan ainoita. Länsipyöriäkin sai joskus jopa jonottamatta, mutta harvemmin vähittäismaksulla. Suomeen saatujen yksilöiden arviomäärä voisi olla jotkut 30 kpl. Autojen maahantuojat ottivat suhteellisen harvoin ohjelmaansa moottoripyörien tai skoottereiden myynnin
Mobilisti Senior 4/20 . Niin itäpyöriä kuin olivatkin, MZ-merkille kertyi joka käänteessä hyvä maine. Jotenkin kuvan Triumph Tiger Cub -mainoksesta huokuu läpi ajatus: ”mitä tuota enempää kehumaan, kaikkihan tietävät miten hyviä olemme”. Toisaalta, ruotsalaisessa laadussa ei kai ollut mitään hidastetta automaattiselle suosiolle. Jopa perinteisen lujamaineinen rauta-alan firma, Julius Tallberg, sotkeutui moottoripyöräkauppaan. oli kai alkujuuriltaan putipuhdas varaosaliike, olkoonkin, että firmalla oli Viipurissa myös autoliike. moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 59 moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 59 23.11.2020 16.42 23.11.2020 16.42. 59 Oy Arwidson & Co. Paremminkin voisi kuvitella pyöriä joudutun jonottamaan länsivaluutan puutteen vuoksi. Kuten myös olivat
Mobilisti Senior 4/20 Auto-Ala Oy:n omisti suku Knorn ja firma ansioitui etenkin hyväksi Ifan maahantuojaksi. 60 . moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 60 moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 60 23.11.2020 16.42 23.11.2020 16.42. Helsingin Espalta, sieltäkö lähdettiin koeajolle vai myytiinkö pyörä koeajamatta pelkän maineen varassa. Simson periytyy jo ajalta kauan ennen Itäisen Saksan syntyä, mutta Suomessa nimi ei saanut oikein hohdetta, toisin kuin saman tuottajamaan MZ. Miten Konetuotteella oli ajateltu hoidettavan Moto Guzzin esittely ja myynti
Mobilisti Senior 4/20 . moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 61 moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 61 23.11.2020 16.42 23.11.2020 16.42. Molemmat olivat myös ansiokkaita Saabmyyjiä. Suomessa valmistettu "luokituspakettiauto" (umpeen hitsatuin sivuikkunoin). 61 Ruotsalaisia Crescentja Hermes -mopoja ei varmaankaan ollut vaikea saada kaupaksi. Ei Moottoriurheilu ollut yksinomaan moottoripyörälehti, vaikka ne tekstillisesti eniten näkyivätkin. Oy Aaltonen Turussa oli rallinimi Rauno Aaltosen Augustisän firma. Jalonen Oy:n omisti perhe Frisk, Jarkko ym
Mobilisti Senior 4/20 Utuisesti muistan, että Länsi-Saksassa tehtyjä oikeita Rabeneickmoottoripyöriä (kokoluokkaan noin 200 cm 3 ) toi maahan radioliike Helsingin Runeberginkadulla, viistosti Auto-Ala Oy:n (IFA/ DKW) näyteikkunoita vastapäätä. Se oli äärimmäisen kaunis pyörä, mutta sen käyntiinlähtö oli (tietokone iski jo?) huonoa. Sieltäkö käsin kansaa tutustutettiin Gileran ajo-ominaisuuksiin. Meneekö pahasti mäkeen, mutta eikö se ollut yksi Helkama-veljesten sivufirmoista. Mainoksen ollessa nuori, Gileraa toi maahan ASE Oy. Merkki oli ollut heillä jo hetken edustuksena, mutta myynti ei kai ottanut oikein tuulta, joten näyteyksilö jouti. Gileraa elvytettäessä opin, että pyörän valmistaja oli oikeastaan ”Vespa” eli Piaggio. Ludviginkatu 5, talot no: 2-10 kuuluivat vuosien saatossa Helsingin Sanomien toimitustaloryppääseen. Jossakin vaiheessa ilmeisesti myös suurta Kesko Oy:tä himotti oma moottoripyörien ja varsinkin mopojen edustus. moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 62 moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 62 23.11.2020 16.42 23.11.2020 16.42. 62 . Ostin vuonna 1979 Suomen Koneliike Oy:n Kaj Lindvallin avustuksella pojalleni 175 cm 3 Gileran
Jokusen pyörän jopa möinkin, mutta enimmältään pesti sisälsi pyörien noutoa liikkeen pääpaikasta Lauttasaaresta. Olin lukiovuosien välissä kesähommissa Suomen Koneliike Oy:n Rautatientorin myymälässä. Yksi harvoista moottoroiduista kaksipyöräisistä, johon sain itse vahvasti tuntumaa, oli tämä. moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 63 moottoriurheilunmotskarimainoksia.indd 63 23.11.2020 16.42 23.11.2020 16.42. Minne haihtuivat ne muut hyvännäköiset neukkupyörät kuten Kiwa tai jopa kiusallisen tarkka Vespa-kopio, Vjatka. Mobilisti Senior 4/20 . Iltaisin sai vapaasti ajella Jawetta-pyörällä – mikäli sen sai käyntiin. 63 IC sai Suomessa aika lämpöisen vastaanoton, joka näkyy edelleen harrastepyöräyksilöiden runsaslukuisuutena. Luulisi, että pitkien jokien luvatussa maassa huonoa perämoottoria ei olisi siedetty, sielläkään. Olivatko neukkujen perämoottorit hyviä vai huonoja
Ulkoalueiden massiiviset funkispavilijongit kantavat ainakin metsäyhtiö Enson tunnuksia. Yllä: Messuhallin rakennustöitä Heikinkadulla (nyk. Roos via Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat Vastavalmistunut Messuhalli isännöi suurmessuja kesällä 1935. Jo avajaisnäyttelyssä havaittiin halli ahtaaksi, ja yleismessuja jatkettiin pihan puolelle. Rakennuksen ideana oli moderni monitoimihalli, jonka tuli soveltua näyttelyja messutoimintaan ja myös urheilutapahtumien kaltaisiin yleisötilaisuuksiin. Se valmistui vuonna 1935, jo ennen kisaisännyyden varmistumista. Mannerheimintie) vuonna 1934. 64 . Valmistuessaan se oli Suomen suurin sisätila ja betonirakenne oli alansa uraauurtavaa rakennustekniikkaa. Messutoiminta hallissa päättyi 70-luvun puolivälissä, kun Pasilan messukeskus valmistui. Olympiakisoissa hallissa järjestettiin painimiekkailu-, voimisteluja painonnostokisat sekä koripallo-ottelut. tunkkaisetmessut.indd 64 tunkkaisetmessut.indd 64 24.11.2020 13.33 24.11.2020 13.33. Alkuperäisessä suunnitelmassa kompleksiin kuului 16-kerroksinen hotellikin, mutta rahapulassa se toteutettiin supistetussa muodossa. teksti: Matti Ouvinen kuvat: Väinö Kannisto, Veljekset Karhumäki Oy ja R. Mobilisti Senior 4/20 Tunkkaiset näyttelytapahtumat Töölön kisahallina nykyisin tunnettu Messuhalli oli osa Helsingin olympialaisia varten suunniteltuja funkisrakennuksia
tunkkaisetmessut.indd 65 tunkkaisetmessut.indd 65 24.11.2020 13.33 24.11.2020 13.33. Messuhallin päätyä kauhistavat kirjaimet kylmäävät yhä sielua. Malmin lentoasemalla saattoi tutustua Iljušin Il-12 -matkustajakoneeseen. 65 Elettiin vaaran vuosia ja katala itäystävä havitteli keinoja pitää Suomen vaikutuspiirissään – jopa kommunistien vallankaappaukselle oli suunnitelmat valmiina. MAZ 205 -kuormurille luvataan infokyltissä viiden tonnin kantavuus ja 3,6 kuution kuormatilavuus. S-tyyppiä edustava sähkömoottorivaunupari oli hinattu Suomeen näytille joko höyrytai dieselveturin jatkona. Alkukesästä 1948 järjestettiin Neuvostoliiton teollisuusnäyttely Helsingissä. Nokkapyörätelineellä varustettu kokometallirakenteinen kone oli suunniteltu lisenssivalmistetun Dakotan, Lisunov Li-2:n seuraajaksi ja esiteltiin vuonna 1947. Töölön tavara-asemalla oli neuvostoliittolaisten junien näyttely. Mobilisti Senior 4/20 . Vaunutyyppiä käytettiin 80-luvulle asti paikallisjunissa. Konetyyppi palveli Aeroflotin ja eräiden itäblokin lentoyhtiöiden työjuhtana pitkään. NelisylinterisenYaMZ -kaksitahtidieselin avulla kulkenut kippiauto oli ensimmäinen neuvostoliittolainen dieselkuormuri
Me kuljemme kauemmaksi eteenpäin kommunismiiin." J. Mutta kehitys ei voi pysähtyä tähän. "Meillä on nyt täysin uusi, sosialistinen valtio, jollaista historiassa ei ole aikaisemmin nähty, ja joka suuresti eroaa ensimmäisen vaiheen sosialistisesta valtiosta sekä muodoltaan että tehtäviltään. Hallin päätyjä koristivat propagandalauseet Vjatšeslav Molotovin ja Josif Stalinin kuvin kauhistettuina. Näytillä olivat itänaapurin autoteollisuuden ylpeyden aiheet, tuliterät ZIS-edustusvaunut avoja umpiversioina sekä ambulanssina, ZIM:it sekä Pobeda. Stalin tunkkaisetmessut.indd 66 tunkkaisetmessut.indd 66 24.11.2020 13.33 24.11.2020 13.33. 66 . Mobilisti Senior 4/20 Vaikka virallinen neuvostoideologia ei kirkkoa hyväksynytkään, Messuhallin kattoon pingotettu läpikuultava somistus huokuu kirkkotaiteen estetiikkaa
Polkupyöriä, teollisuuskoneita, autoja, sivuvaunumoottoripyöriä, mutta oliko päätarkoituksena kuitenkin muistuttaa tilapulaisen neuvostomaan suuruudesta ja mahtavuudesta – ja läheisyydestä. Moottoreina käytettiin Jaroslavlin autoja moottorikombinaatin valmistamia – sota-aikojen lend lease -peruja olevia – Detroit Dieselin kopioita/jatkokehitelmiä. 67 Messuhallin ulkoalueella esitleltiin neuvostomaan koneenrakennustaitoa, maatalouslaitteita ja raskasta kalustoa. Sarvitraktori ei koskaan saavuttanut suosiota suomalaistalonpoikien parissa. Sodan jälkimainingeissa Neuvostoliitto teki lisenssisopimuksen General Motorsin kaupunkibussien valmistuksesta. tunkkaisetmessut.indd 67 tunkkaisetmessut.indd 67 24.11.2020 13.33 24.11.2020 13.33. ZiS-154 -linjuri oli pohjimmiltaan GM TDH-3610, joskin dieselsähköisellä TDE-sarjan voimalinjalla varustettuna. Ulkonäyttelyä reunustivat punatähdin koristellut obeliskit. Pienimuotoisessa kasvimaaviljelyssä ne ovat yhä suosittuja niin Venäjällä kuin muuallakin kehittyvässä maailmassa. Mobilisti Senior 4/20
Muita tunnettuja RT-kopioita olivat mm. Polttoaineelle nirsoilematon kuulamoottori oli pulaajan oloihin sopiva ja yksinkertainen. tunkkaisetmessut.indd 68 tunkkaisetmessut.indd 68 24.11.2020 13.33 24.11.2020 13.33. Ursus ylsi muutamaa vuotta myöhemmin täkäläisen puolalaistuotteiden maahantuojan Atkinson Oy:n mallistoon, muttei saavuttanut suosiota. Mobilisti Senior 4/20 Puolan teollisuusnäyttelyssä alkukesästä 1952 nähtiin mm. Minsk, BSA Bantam, Harley-Davidson Hummer ja Yamaha YA-1. Puolalaiset SZD-purjelentokoneet ovat tunnettuja ja meilläkin yleisiä. Sodassa raunioiksi pommitettu Ursus-tehdas nousi tuhkista kopioimalla saksalaisen – jo antiikkisen – Lanz Bulldogin. Puolalainen SHL M04 oli yksi lukuisista DKW RT125:n klooneista. Ursus-traktoreita. Maailman eniten kopioitu moottoripyörä on DKW:n satapiikki. Itäystävän näkökulmasta saksalaistraktorin tuoteoikeuksilla saattoi pyyhkiä nenänsä, ja Wehrmachtin jäljiltä Lanz-traktoreita ja niiden osia löytyi helposti malliksi. 68
69 Tasavallan presidentti Juho-Kusti Paasikivi tutustui Puolan teollisuusnäyttelyssä 1952 mm. Vuosi on joko 1956 tai -60, sillä Lahnojen vinkkarit on jo korvattu vilkuilla. tunkkaisetmessut.indd 69 tunkkaisetmessut.indd 69 24.11.2020 13.33 24.11.2020 13.33. Mobilisti Senior 4/20 . Lahna-Škodia ja Zetor 25 -traktoreita Tšekkoslovakian teollisuusnäyttelyssä. sahateolisuuden koneisiin
teksti: Janne Halmkrona kuvat Moottoriurheilu-lehden arkisto, kuvatekstit: Walter Bergström M oottoripolkupyörät hyväksyvä laki tuli Ruotsissa voimaan jo 1950-luvun alkupuolella. Suomeenkin tuotiin huomattava määrä malleja, joiden nimet ovat vaipuneet lähes täysin unohduksiin. Mobilisti Senior 4/20 Bauer-mopojen koeajo Länsi-Saksassa oli mopojen valmistajia enemmän kuin muistetaan. Suomessa Bauer oli vähän aikaa näkyvästi esillä, jopa laajemmin kuin kotimaassaan. Länsi-Saksassa oli huomattava määrä valmistajia, joista vähintään viisikymmentä käytti Sachsin moottoria. Lehtimainoksissa käytetään nimeä Touren, jota mekin käytämme, vaikka oikeasta mallinimestä ei voi olla aivan varma. Näissä kuvissa hän testaa Bauer Sportin ja Tourenin. 70 . Myynnin alkaessa keväällä 1958 puhuttiin lehdistössä maahantuojien valikoimissa olevan jopa 60 eri mopedimallia. Bergström tosin kutsuu muistiinpanoissaan Tourenia nimellä Turist. Yksi merkeistä oli Bauer, jota Autotukku Oy toi jonkin aikaa Suomeen vuosikymmenen vaihteessa. Tuon ajan maahantuojien kirjoituksissa kun melko usein oli virheitä ulkomaankielisten sanojen kohdalla. . Seuraavana vuonna arvio nousi nopeasti sataan, kahteen ja lopulta uutisoitiin kolmestasadasta Suomen markkinoilla tarjolla olevasta mallista. Vanha kilvanajaja Walter Bergström kirjoitti koeajoja eri kaksipyöräisistä Moottoriurheilu-lehteen. Bauer Turistin ajoasento on mukava. Mallistossa oli vakiomopo Touren, jonka istuimen korkeus oli säädettävä, urheilumalli Sport ja Tourenin lähettiversio. bauer.indd 70 bauer.indd 70 23.11.2020 15.58 23.11.2020 15.58. Takajousitus on vankka. Länsi-Saksassa suurin mopobuumi oli laantumassa, kun ne Suomessa vasta sallittiin. Kolmipyöräistä tavaramopoakin mainostettiin
Vipuvarsijousitus Sport on enemmän moottoripyörän kuin mopedin näköinen. 71 Vipuvarsijousitus Pitkä satula, työkalulaatikko, muodikas lokasuoja ja takaketjun kotelointi ovat näkyvissä. Pakettitelineen jousijännitteinen pidike. Mobilisti Senior 4/20 . Sportin moottorikiinnitys. Turistin moottorikiinnitys, suojuspellit ja nostokahva. bauer.indd 71 bauer.indd 71 23.11.2020 15.58 23.11.2020 15.58
Asiaa on käsitelty Mobilistissakin vuonna 1995 ja jutun yhteydessä on julkaistu kuva Roverin ohjaamonäkymästä. Se oli identtinen mysteerikuvan ohjaamon kanssa. Missä autossa tarvitaan ahtimen kierroslukumittari, mutta ei moottorin kierroslukumittaria. Joko kaasupoljin olisi pieni, eikä siksi näkynyt kuvassa, tai kyse ei olisi kilpa-autosta. Tietenkin autossa, jossa ei ole lainkaan mäntämoottoria, vaan pelkkä ahdin. Eläintarhan ajoja käsittelevä kirjallisuus luettelee kyllä osallistuneet autot, mutta niiden tekniset tiedot ja ohjaamonäkymät eivät olleet aivan heti selvitettävissä. Tässä vaiheessa huomattiin auton polkimissa puutteita. Oheiset, todennäköisesti Holger Eklundin ottamat kolme kuvaa, herättivät uteliaisuuden. Laajempi tutkiminen tarkensi Roverin vierailun seuraavaan vuoteen. Mittaristo osoittautui erittäin kattavaksi joten mistään itse tehdystä ajoneuvosta ei ollut kyse. Pettyneen Illoisen ollessa puhelinyhteydessä toimitus kokoontui tietokoneen ääreen ja kuva suurennettiin 27-tuumaisen näytön kokoiseksi. Niiden taustatietojen selvittäminen vaikutti kohtuullisen helpolta. Automaattivaihteistojahan ei kilpureissa tuohon aikaan nähty. teksti: Janne Halmkrona kuvat: Mobilistin arkisto S elvää oli, että yksi kuvista oli otettu lokinsiipimallisen Mercedes-Benz 300 SL:n ohjaamosta. Esa Illoinen mietti asiaa muutaman pari päivää, kunnes joutui luovuttamaan. Helsingin Sanomien arkistosta löytyi Eläintarhan ajojen mainos vuodelta 1953, mysteerinegat.indd 72 mysteerinegat.indd 72 23.11.2020 16.12 23.11.2020 16.12. Lehdessä julkaistujen muistojen mukaan Rover oli käynyt Suomessa jo vuonna 1952 kun Mercedes-Benzin lokinsiipiset kilpaautot osallistuivat Eläintarhan ajoihin vasta useaa vuotta myöhemmin. Vaan tuo toinen kilpa-auto. Vaikka kuvan terävyysalue ei polkimiin asti riittänytkään, vaikutti siltä kuin autossa ei olisi kytkinpoljinta lainkaan. Harva kilpa-auto oli ahdettu 1950-luvulla, joten laitteen oli oltava jotain eksoottista. Se ei aivan pitänyt paikkaansa. Mobilisti Senior 4/20 kolme arvoitusta Toimituksen valokuvakokoelma sisältää kuvia, joilla on paljon kerrottavaa, vaikka niiden taustatietoja ei olisi kirjoitettu muistiin. Moottoripyörätkin on kuvattu melko selvästi ajojen varikkoalueella. Tarkemmin katsoen sen ohjaamossa on ahtopainemittari. Erästä Maseratia epäiltiin kuvausten kohteeksi, mutta oikeanpuoleinen ohjaus ja englanninkieliset tekstit rajasivat italialaisen pois epäiltyjen listalta. Eltsun historia on hyvin dokumentoitu, joten kaikkien kolmen kuvan ottovuosi ja kohteet pitäisi tunnistaa helposti. Rover valmisti 1950-luvulta alkaen muutaman suihkuturbiinikäyttöisen prototyypin, joista ainakin yksi kävi Suomessa. Ahdin osoittautui ratkaisevaksi vihjeeksi. Sellaisilla osallistuttiin Eläintarhan ajoihin 1950-luvun loppupuolella. Hän ei löytänyt yhtään mahdollisesti ahdettua autoa, joka olisi osallistunut samana vuonna 300 SL:n kanssa Eläintarhanajoihin. Valikoima muistutti oikeastaan enemmän lentokonetta kuin 1950-luvun kilpa-autoa. 72
73 Mercedes-Benz W194 -kilpa-auto ja Rover JET1-turiiniauto ajoivat Eltsussa näytösajot. mysteerinegat.indd 73 mysteerinegat.indd 73 23.11.2020 16.12 23.11.2020 16.12. Mobilisti Senior 4/20 . Holger Eklund otti niistä huipputarkat ohjaamokuvat, joiden negatiivit löytyivät Mobilistin toimituksesta yli 70 vuotta myöhemmin
Kyseessä on tehtaan kilpa-auto, joilla menestyttiin erittäin hyvin pitkän matkan kisoissa vuonna 1952. Kuvassa oli siis Simon oma pyörä. Oliko salaperäinen kuvaaja pitänyt rullafilmiä kamerassaan useamman vuoden ajan. Timo Katajamäen Eläintarhan ajoja käsittelevästä kirjasta löytyy tulosluettelot joiden mukaan Leo Nyman osallistui vuonna 1951 kisaan Vincent HRD-pyörällä. Yksi niistä oli nähty jopa Eläintarhan ajoissa. Tässä vaiheessa oma arkistomme pelasti päivän. Toinen niistä oli ollut erikoistilaus. Jutun kuvateksteissä kerrottiin vuonna 1952 menestyneiden kilpa-autojen kiertäneen maailmaa seuraavana vuonna erilaisissa tapahtumissa. Ohjaamo on kuvan perusteella ihan liian siististi verhoiltu ollakseen kilpa-autosta. Prinssi toki omisti lokinsiipisen 300SL:n, mutta vasta vuotta myöhemmin, sitä paitsi tehtaan käyttämän kilpaauton lainaaminen edes ruotsalaiselle prinssille kuulostaa epätodennäköiseltä. Backman oli ollut vuonna 1952 purkamassa kahta Vincentiä niiden kuljetuslaatikoista. Etualalla olevien Norton Manx-kilpapyörien takana on selvä BMW, mutta taustalla näkyy jotain odottamatonta. Mercedes teki 300SL:n siviiliversioita vasta vuodesta 1954 alkaen, joten aikamatkustushypoteesi oli yhä olemassa. 74 . Vastaavia pyöriä muistetaan tehdyn ainoastaan kolme, joista yksi meni Tanskaan ja toinen Etelä-Afrikkaan. Lehdessä on käsitelty Mercedes-Benz 300SL:n historiaa. Muilta vuosilta ei mainintaa Vincentin maaliin pääsystä löytynyt. Mersua silti ei oltu ilmoitettu Eläintarhan kisoihin. Niemisen muistiinpanoista löytyi maininta Nymanin osallistumisesta 1953 Eläintarhan ajoihin samalla pyörällä. Olisiko joku äveriäämpi julkimo, kuten paikalla ollut prinssi Bertil, saanut Mersun kilpa-auton käyttöönsä. Soitto Simo Niemiselle, joka tuntee asiaa tarkemmin, selvensi pyörän tunnistuksen Vincentiksi. Nieminen omistaa Suomeen vuonna 1952 tulleen Vincent 500 Cometin kilpaversion, kuten myös Eläintarhan ajojen lähtöluettelot samalta vuodelta: kuva oli otettu vuonna 1953, vaikka tuloksissa tai lähtöluettelossa ei Vincentiä näkynytkään. Tehdas oli tehnyt tilaajalle kuitenkin 500-kuutioisen Cometin aiempaa kilpamallia vastaavalla virityksellä. Nieminen löysi myös vuosikymmeniä vanhat muistiinpanot keskustelustaan Backman-nimisen miehen kanssa. Arvi Lukinmaa oli yrittänyt tilata tehtaalta Grey Flash-mallisen kilpapyörän, mutta sen valmistus oli juuri ehditty lopettaa. . Numerolla 9 kisaan on osallistunut Vincent. Auton vuosimalli selvitettiin liiankin helposti yksinkertaisella kuvahaulla internetistä. Lähtöluettelossa oli kuitenkin kilpailija Leo Nymanin ajaman Matchlessin päälle vedetty rasti. Mobilisti Senior 4/20 jossa kerrottiin Roverin turbiiniauton esittelystä Suomessa. Vastaavan, tai ehkä jopa saman auton ohjaamon kuva löytyi Mercedes-Benzin museon kokoelmista. Toimitus siirtyi kolmannen kuvan tutkimiseen. Nyman on varmaankin ajanut Vincentillä, vaikka oli ilmoittautunut eri pyörällä, tai sitten järjestäjä oli vain tehnyt virheen. Vuosiluku aiheutti epäilyjä valokuvaajan aikamatkustuksesta, sillä 1950-luvun loppupuolen Mercedes oli negatiivissa 1953 kuvatun Roverin ja 1951 kuvatun Vincentin välissä. Mercedes-Benz oli siis verhoillut kilpa-autonsa ohjaamon huomattavan siistiksi, kuin sarjatuotantoauton tasoiseksi. Olisihan tuo pitänyt heti muistaa, eihän siitä ole kuin 22 vuotta kun juttu julkaistiin. Kuvan etualan uudemmalla Nortonilla kisaan oli osallistunut eestiläinen Jüri Puhk, toisella Nortonilla Pentti Sirkiä ja BMW:llä Reino Forstén Nyt oli siis selvitetty negatiivin ensimmäisen ja viimeisen kuvan ottovuodeksi 1953. Lukinmaa ei itse paljoa kilpaillut pyörällään, mutta lainasi tai vuokrasi sitä ainakin herroille Arno Helander ja Leo Nyman, jotka kilpailivat sillä monen vuoden ajan. Helsingin Sanomat 10.5.1953 Mobilisti 1/1995 mysteerinegat.indd 74 mysteerinegat.indd 74 23.11.2020 16.12 23.11.2020 16.12. Mercedes-Benz piti vain saada sopimaan samaan vuoteen
Eltsun moottoripyörävarikkoa 1953. Leo Nymanin Vincent pilkistää taustalla. 75 Mercedes-kilpurin näytösajostakin löytyi mainosmaininta Hesarista 10.5.1953. Mobilisti Senior 4/20 . mysteerinegat.indd 75 mysteerinegat.indd 75 23.11.2020 16.12 23.11.2020 16.12
76 . Koska tietoa on tullut viime vuosina paljon lisää, lienee otollinen hetki koota kaikki tähän saakka löydetyt historian muruset. Kyseisen auton historiasta on löytynyt paljon kiintoisia yksityiskohtia. Kai Laine lentokerhon lincoln lentokerhonlincoln.indd 76 lentokerhonlincoln.indd 76 23.11.2020 16.10 23.11.2020 16.10. Mobilisti Senior 4/20 Edellisessä numerossa julkaistiin Helsingin kaupunginmuseon arkistokuva Suomen Autokoritehtaalla kuvatusta avomallisesta Lincolnista
Koska arkku on oikeasti valtava, on myös puskurin kiinnitystä pitänyt pidentää, jotta puskin ottaisi pusut ennen arkkua. Kukaan ei myöskään tiennyt mitään auton alkuperäisistä omistajista, tai sen myöhemmistä vaiheista. Kuvaa tarkemmin katsottaessa huomaa muutamia pieniä eroja normaaliin tehtaan versioon. 77 V akiomallinen 1925 Lincoln 7-passenger Touring sarjanumerolla L 31503 valmistui loppuvuodesta, joten siinä on jo joitakin seuraavan vuoden varusteita. Tuollainen modernisointi oli varsin yleistä suuressa maailmassa. Kuva on otettu vuonna 1929 Suomen autokoritehtaalla Helsingissä. Lincolnia säilytettiin osoitteessa Porrassalmenkatu 31 Niilo Korsimaan autokorjaamon tallissa. Siitä autoon oli tarttunut kutsumanimi ”Aavikon Heikki”. Lipan kahtia jakava viiva on ala-asentoon jäänyt alipainetoimisen pyyhkijän varsi. lentokerhonlincoln.indd 77 lentokerhonlincoln.indd 77 23.11.2020 16.10 23.11.2020 16.10. Abessinia oli ollut jonkun suomalaisen tutkimusretken kohde. Ensimmäisenä erottuvat lukittavat lisätavaratilat, kaksi epätyypillisesti molemmin puolin astinlaudoilla ja niiden lisäksi valtava arkku perässä. Korsimaa oli nuorison ystävä ja hänen korjaamonsa yläkerrassa rakenneltiin veneitä ja purjekoneita. Aivan toinen tutkimushaara johti samoille jäljille. Samanlaiset valot olivat vakiovarusteena muutamaa vuotta myöhemmin kaikissa korimalleissa, mutta leveää listaa ei Lincolneissa nähty ennen vuotta 1929. Aivan kuin olisi valmistauduttu johonkin huomattavasti tavallista pidempään koitokseen. Kuva löytyi Mobilisti-lehden toimituksen arkistoista. Miksi huippukallis auto oli modifioitu noin silmiinpistävillä lisävarusteilla. Yleensä tuon aikakauden arkut oli pinnoitettu nahalla tai pegamoidilla. Loput muutokset ovatkin olleet helpompia. Lisämatkatavaralaatikot olivat yhä käytössä. Lincolniin oli ilmestynyt pitkillä jatkovarsilla varustettu takamatkustajien tuulilasi, jota ei vielä Helsingissä otetussa kuvassa ollut. paikallista rautakauppaa, SOK Kultakahvia, Esa-kenkiä ja Montosen herkkuja hedelmäkauppaa. Myös kyljen matkaarkku noudattaa samaa kaksiväriteemaa. Siellä sijaitsivat myös purjelentokerhon tilat. Jonkun huhun mukaan auton penkkien sisään olisi Afrikan-matkalla kätketty aarre, ja siitä kuulleet ihmiset olisivat repineet penkit rikki sitä etsiessään. Samoin takavalon kannatinta on pitänyt modifioida runsaasti. Autoa on modernisoitu lisäämällä siihen jäähdyttäjän koristeeksi myöhemmin standardiksi muodostunut loikkaava vinttikoira. Tuulilasin yläreunaan näyttäisi olevan kiinnitetty kaksiosainen lasilippa. Kukaan ei kuitenkaan muistanut mistä se oli saatu, joten oltiin yhä ilman taustatietoja. Itse asiassa pikaisella katsomisella saattaa saada sen käsityksen, että kori olisi taaksepäin pidennetty, mutta kyllä matkustamo loppuu normaalisti takapenkin selkänojaan ja kontti on erillinen osa. Niitä ovat tuulilasin kehykseen kiinnitetty käänneltävä hakuvalo, etulokasuojan lipputanko ja varapyörän peitoksi tehty suoja. Arkkua varten on jo tehtaalla tehty rungon takaosaan järeät kiinnityspaikat, jotka varmasti kestivät triplakokoisen arkun painon. Auto oli armeijanharmaa tai vihertävänharmaa, jopa hieman keltaiseen päin taittuva. Mikkelin purjelentokerholla oli ollut käytössään samanlainen auto purjekoneiden ilmaan saattamista varten. Kun käsiin sattuivat siitä otetut kuvat, ei identiteetistä ollut enää pienintäkään epäilystä. Sitä tulisi helposti ajatelleeksi, että ovat pojat tilanneet uudemmat mallin parkkilamput ja kromilistan ja ruuvanneet ne kiinni, mutta ei se ihan niin helposti käy. Valitettavasti siitä ei ole säilynyt värikuvia, mutta kyseessä on ollut aikalaiseen erikoisen vaalea väri. Näin ollen mikään valmisosa ei mene ruuvaamalla paikoilleen, vaan lista on täytynyt tehdä kutakuinkin tyhjästä. Veikkaisin 21 tuuman vanteen sisään räätälöityä varapolttoainekanisteria. Korsimaa oli itsekin Suomen ilmailun pioneereja. Paljon huomaamattomampi, mutta erikoislaatuisempi muutos on tulipellin päällä kiertävä leveä kromilista ja siihen kiinnitetyt parkkivalot. Mainostettiin mm. Auto on myös maalattu uudestaan. Tämänikäisissä Lincolneissa koko alusta, kuten myös lokasuojat ja potkupellit olivat aina mustia, mutta Suomen autokoritehdas on korvannut nekin raikkaammalla, vain hieman koria tummemmalla sävyllä. Ilmailukerho sai auton kylkiin sponsorimainoksia jotka vaihtuivat vuosien varrella. Lincoln hommattiin ilmailukerholle virtasalmelaiselta maanviljelijältä vuonna 1946, ja se haettiin Haukivaaran maatalon ladosta koekilvillä Mikkeliin. Muut muutokset autossa ovatkin selvästi hyötynäkökohtia ajatellen tehtyjä. Auton alkuperäinen tuulilasi on jaettu kahteen osaan. Näyttäisi siltä, että varapyörän sisäpuolikin on hyödynnetty tavarankuljetukseen, muuten suojus ei pullottaisi keskeltä. Sitten löytyi kuva: sama auto Afrikassa Suomen lippu liehuen lokasuojan salossa. Kaksikymmenluvun puolivälin korit olivat nimittäin järjestään huomattavasti kapeampia kuin vuosikymmenen loppupuolen luomukset. Yläosan saa avattua eteenpäin, jotta ajoviima jäähdyttäisi etupenkkiläisiä. Autoa ostettaessa kuultiin sen historiasta sen verran, että sillä oli käyty Afrikassa. Hänen Klemm-lentoko"Aavikon Heikki" jossain Afrikassa. Sellaisia aurinkolippoja on varsinkin kalliimmissa eurooppalaisissa umpiautoissa nähty, mutta tässä tapauksessa kyseessä on näköharha. Mobilisti Senior 4/20 . Aavikon Heikki Kun tämä kuva julkaistiin ensimmäisen kerran 80-luvulla Rainer Stolzen kirjassa Automobiili, vuosisatamme kuvajainen, herätti se paljon kysymyksiä. Kaikki jäi arvailujen varaan
Loppuvaiheessa Lincolnin moottorin tilalle vaihdettiin Otavan sahalta saatu Ford V8. Onneksi hinausauton käyttäjä ymmärsi käyttää vaijerin katkaisuun valmistettua giljotiinia. Konerivistön takana erottuu pari autoa. Etupyörien eteen oli rakennettu jämerät ajoesteet, jotta auto ei pääsisi liikkumaan eteenpäin. Vasemmalta oikealle: Leo Levosluoto, Esko Tikka ja Pekka Partti. Mikkelin lentokentällä 1947-49 kuvattu otos on luultavasti vanhin auton purjelentokaudelta. Sen sijaan kulkine kesti muuten hyvin jopa kymmenen kaveria kyydissä. Jostain syystä auto kuitenkin myytiin Mikkeliin jo melko aikaisessa vaiheessa noin 1947-48. Kun kone oli oudossa lentoasennossa, ei vaijerin saksalaismallinen kytkin enää lauennutkaan auki. Alkuperäinen runko oli purjelentokerhon käytössä vielä kuusikymmenluvun puolivälissä. Aluksi mukana kulkenut kattomekanismi oli jätetty pois kyydistä ja lopulta koko kori poistettiin, jolloin vintturina toimi pelkkä alusta. On myös kerrottu, että vintturialustassa olisi jossakin vaiheessa ollut Cadillacin moottori. Sittemmin auto romutettiin kokonaan, ja jäljelle jääneitä osia oli ympäriinsä pitkin lentokentän aluetta. Ensin etupää ajettiin pukkien varaan, sitten taka-akseli vivuttiin pitkällä tukilla pukkien päälle. Koneen ollessa muutaman kymmenen metrin korkeudella Lincolnin moottori sammui äkisti, ja kone alkoi samalla kaartaa voimakkaasti. Varapyörän kiinnitys ei ole tehtaan jäljiltä, mutta voi hyvinkin olla Afrikan-matkalle tehtyjä lisäyksiä. Kesällä auto varustettiin takapyörään kiinnitetyllä vintturilla, jonka kela pultattiin suoraan takapyörään. Perän nostamiseen käytetyllä tukilla oli saatu vinttikoira väännettyä mutkalle ja myös onnistuttu rikkomaan tuulilasin yläreuna. Sininen Lincoln tuli Mikkeliin junarahtina ilman akseleita, joten sen siirtely oli huomattavan vaikeata. Auton etuakseli pyörineen Lincolniin tuli nelipyöräjarrut vasta 1927, eli Mikkelin autossa oli tältä osin kevytrakenteisempi etuakseli. Jossain vaiheessa varaosa-Lincolnin runko katkaistiin ja sen jäänteet kannettiin tien toisella puolella sijainneeseen Lindholmin romuliikkeeseen. Lincolnin sivuarkku on maalattu mustaksi. Tasauspyörästö oli lukittu pitkällä uritetulla akselilla, jotta molemmat pyörät pyörisivät samalla nopeudella. Akun kiinnitys astinlaudalle parrunpätkällä ja naruilla näyttää hyvin kotikutoiselta. Nyt voidaankin jo arvata, että kerran hana unohtui kiinni. lentokerhonlincoln.indd 78 lentokerhonlincoln.indd 78 23.11.2020 16.10 23.11.2020 16.10. Tämän seurauksena Lincolnin insinöörit olivat todenneet, että pitkissä ylämäkiosuuksissa kaasuttimille olisi hyvä olla polttoainetta varalla, jos vaikka vakuumi ei pystyisikään toimittamaan sitä riittäviä määriä. Tulipellin matkustamon puoleisessa osassa on polttoainehana. Kone meni säpäleiksi, mutta kuin ihmeen kaupalla pilotille ei käynyt kuinkaan. Auto ostettiin lähinnä Aavikon Heikin varaosa-autoksi, eikä siitä ole tiettävästi säilynyt sen paremmin valokuvaa kuin osiakaan. Muuten tasauspyörästön rattaat olisivat hajonneet hyvin pian. Hinauksessa oli silloin Mikkelissä tehty alkeispurjekone Kronan S 69. Samaan aikaan Jämijärvellä Jämijärven purjelentokoululla oli myös käytössään vastaavanlainen Lincoln, joskin tummansininen, jonka entinen Ilmanpuolustusliitto oli hankkinut vintturiautoksi. Tällä kertaa ne kuitenkin muodostivat kolmion kuljettajan pään suojaksi. Tämäntyyppiset akselit olivat Etualalla Korsimaan Klemm. Tapauksesta oppineena Suomessa kehitettiin kuitenkin kytkin joka irrottaa hinausvaijerin automaattisesti, mikäli veto tulee väärästä suunnasta. Se otettiin kuitenkin talteen ja saa ehkä vielä joskus koristaa samanlaisen auton keulaa. Jarrut eivät pitäneet kovin hyvin, varsinkaan jos niihin pääsi kosteutta tai pölyä. Alku sujui normaalisti. Samaan rakenteeseen oli kiinnitetty vaijerin ohjausrullat ja giljotiini, jolla puolen kilometrin mittaisen vaijerin sai poikki pikaisesti hätätilanteessa. Erikoista sen sijaan on se, että pumpun yhteydessä on gallonan vetoinen varasäiliö. Siipiä kannattelivat tässä konetyypissä vaijerit, joita kutsuttiin leikkisästi kallonhalkaisijoiksi. Koska nuorilla ei ollut varaa Lincolnin rekisteröintiin ja katsastamiseen, piti se pyrkiä siirtämään hinauspaikalle kun virkavaltaa ei ollut näköpiirissä. Mobilisti Senior 4/20 neensa on nykyään näytteillä Vantaan ilmailumuseolla. 78 . Käytössä ollut autokaan ei enää ollut ihan yhtä hieno kuin loistonsa päivinä. Uutena hanaan ei varmaan tarvinnut usein koskea, mutta auton ikääntyessä oli hyvä varotoimenpide sulkea se, ettei matkustamon lattialle tai konehuoneeseen valunut ylimääräisiä lätäköitä. Kerran hinattaessa Lincolnissa on alipaineella toimiva polttoainepumppu, kuten useissa aikalaisissaan. Tunnetusti imusarjan alipaine on heikompi täydellä kaasulla kuin pintakaasulla ajettaessa. Viimeinen auto saattaisi olla 1938 Buick. Autoa säilytettiin Korsimaan korjaamon takapihalla ja siitä saatiin hyödynnettyä ainakin mäntiä ja muita moottorin osia. Kronan kaartoi takaisin tulosuuntaansa ja vaijerin kiristyessä putosi lopulta selälleen kiitotielle. Matkaa Varsavuoren jäälle oli vain neljä korttelinväliä. Jäähdyttäjän korkin koristeena ollut vinttikoira oli mutkalle taipumisen jäljiltä myöhemmin irronnut kokonaan. Parkkivalot ovat vaihtuneet arkisemman mallisiin. Valitettavasti sekään ei toiminut. Kyljissä ei näyttäisi vielä olevan mainoksia, mutta perässä kehutaan Montosen herkkuja. Nuoret ilmailuharrastajat eivät tehneet asiasta sen suurempaa numeroa ja lentotoimintaa jatkettiin vielä samana päivänä. Purjekoneiden hinaamiseen lähes kuusilitraisella V8-moottorilla varustettu auto oli omiaan
Olin silloin juuri tuonut Ruotsista kymmenkunta samanikäisen Lincolnin akselia. Alkuperäinen töötti on saanut väistyä modernimman tieltä. Ajattelin kuitenkin, että paikan päällä lentokerhonlincoln.indd 79 lentokerhonlincoln.indd 79 23.11.2020 16.10 23.11.2020 16.10. Toisaalta, vuonna 1953 purjekoneissakaan ei ollut kattoa, joten vintturimiehellä oli kuitenkin lentäjiä lämpimämpi. Normaalisti tämänikäisessä Lincolnissa kaikki olisi koria ja konepeltiä lukuun ottamatta mustaa. Kuvassa erottuu hyvin auton alustan vaalea väritys. 79 Viileätä hommaa. Tehdasmittaisen kanssa joutuu operoimaan kapeassa tilassa jäähdyttäjän ja puskurin välissä. En siis kokenut mitään huutavaa tarvetta yhdelle lisäakselille, mutta ajattelin että ehkä sen sentään voisi pelastaa joutumasta sulattoon. Jotakin suurempaakin lienee ollut tekeillä, koska jäähdyttäjäkin on nostettu pois tieltä. Ainakin konehuoneeseen pää edellä tunkevan herran luulisi tarkenevan. Sen verran oli starttiongelmia, että kampea oli jatkettu etupuskurin etupuolelle asti. Lisälämpöä sai veivatessaan ison moottorin kammesta käyntiin. Mobilisti Senior 4/20 . Kuljettajana Keijo Kuloniemi. Puhelimessa hinnaksi sovittiin viisisataa markkaa, joka oli mielestäni kovin paljon tarpeettomasta osasta, joita olin saanut aiemmin jo aikamoisen kasan kymmenesosahinnalla. Aluksi se ei ollut edes ostettavissa, mutta muutamia vuosia myöhemmin sain kuulla, että omistaja ehkä saattaisi luopua aarteestaan. Koska kaasutin sijaitsee imusarjan alla sylinteriryhmien välissä, täytyy koko imusarja irrottaa jotta kaasuttimeen pääsee käsiksi. Eturengas näyttäisi olevan ajettu räteille asti. omiaan hevoskärryn alla, ja niinpä tämäkin akseli otettiin erään kerholaisen toimesta talteen mahdollista myöhempää käyttöä ajatellen. Tuulilasin ylempi puolisko on irrotettu, ehkä paremman ilmanvaihdon aikaansaamiseksi. Voihan olla, että siellä on pelkästään saappaat kuivumassa. Kun ensimmäisen kerran näin 80-luvulla kyseisen akselin Mäntyharjulla, oli se ehtinyt odottaa sopivaa käyttökohdetta jo yli 30 vuotta
Ainoat ehkä käyttökelpoiset osat olivat itse akselipalkin lisäksi olka-akselit ja raidetangot. Niin oli tehty tässäkin tapauksessa, toteutus vain ei ollut kovin tyylikäs. Kerroin tietysti tulleeni hakemaan sitä purjelentokerhon Lincolnissa ollutta akselia. Koska tuumaa pienemmät renkaat ovat aina olleet helpommin saatavissa, on useisiin tämän aikakauden autoihin sovitettu jossain vaiheessa 20-tuumaiset pyörät. Pyörät ovat tässä vaiheessa vaihtaneet väriä. Tasapainotusten kanssa ei ole todennäköisesti isosti taisteltu, mutta eivätpä nopeudetkaan varmasti ole kovin suuriksi nousseet vajaan kilometrin mittaisella kiitoradalla. Kokemuksesta tiedän, ettei niitäkään yleensä ole viimeisinä käyttövuosina suuremmin jaksettu rasvailla, joten todennäköisesti niissäkin odottaisi kunnostusurakka. Enpä ruvennut kahdesta kapselista viittäsataa maksamaan, joten ajelin takaisin kotiin. Koska napakupit oli siirretty siihen toiseen akseliin, oli laakerointi uinut luonnon armoilla viimeiset vuosikymmenet. En tiedä mistä akseli oli kotoisin, mutta mitään käyttöä sellaiselle ei todellakaan ollut. Alkujaan 21-tuumaiset vanteet ovat olleet 50-luvulla hankalia rengastettavia. Takorautainen akseli ei lähes sadan vuoden ulkosäilytyksestä ole moksiskaan, mutta puukapulapyörät ovat menneet käyttökelvottomaan kuntoon. 80 . Hämmästys oli suuri, kun siellä minulle tarjottiin jotakin tikkusuoraa kärrynakselia, jonka napakupeiksi oli ruuvattu Lincolnin pikkuriikkiset pölykapselit. Mobilisti Senior 4/20 aiheesta voisi vielä mahdollisesti keskustella, joten ajelin toiveikkaana Mäntyharjulle. Ne olivat vielä runsaat kolmekymmentä vuotta sitten ihan pelastettavissa, mutta eivätpä ole enää. Niilo Korsimaan korjaamon takapihalla. lentokerhonlincoln.indd 80 lentokerhonlincoln.indd 80 23.11.2020 16.10 23.11.2020 16.10. Mustavalkoisesta kuvasta ei pysty sanomaan mitään, mutta mysteeri ratkesi sattumalta tänä kesänä. Vuodet kuluivat, ja aina kun olen ajellut lähelläkään Mäntyharjua, olen huvikseni käynyt katsomassa kuinka akseli ja sen omistaja jakselevat. Vastauksena sain kuulla, että se on sitten ihan erihintainen. Alkuperäisen puupuolapyörän ulkokehää oli pienennetty sen verran, että tuuman pienempi vanne oli saatu pujotettua päälle ja sen jälkeen hitsattu isolla virralla paikoilleen
Luultavasti kysymyksessä ovat korvikkeet, jotka lentokerholaiset ovat joutuneet nikkaroimaan niiden aarteenetsinnässä hajonneiden tilalle. Mobilisti Senior 4/20 . Mutta ei harrastajan elämä siihen lopu. Kun sain niistä kuvat, totesin, etteivät ne ole ainakaan tehtaan siihen autoon tekemät. Samalla löytyi kuitenkin oikeakin aarre. . Joskus voi tulla positiivisiakin yllätyksiä. Osia on kuitenkin kertynyt sen verran, että yksi auto olisi niistä tehtävissä. Toissakesänä löytynyttä tuulilasinkehystä ei ole vielä kiinnitetty paikoilleen. Jos tämä joskus valmistuu ajokuntoon, niin kaipa sillä täytyy käydä edes Mikkelissä. lentokerhonlincoln.indd 81 lentokerhonlincoln.indd 81 23.11.2020 16.10 23.11.2020 16.10. Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin rakennusta purettaessa se löytyi. Olisihan se hienoa, jos Aavikon Heikin tuulilasinkehys pääsisi vielä joskus haistelemaan savannien tuulia. Kun hänestä aika jättää, kutsuu perikunta romuauton tontille ja niin ”Aavikon Heikin” akseli pääsee lopulta isiensä tykö. Aikoinaan noin kymmenestä Suomeen tulleesta vastaavasta avomallista ainoakaan ei ole säilynyt kokonaisena. Hieman muutakin puuhaa on vielä jäljellä. Ratissa Ville Vitikainen vierellään Pentti Pohjanvirta. Tuo sama vinttikoira on käynyt 90 vuotta sitten Afrikassa, joten hienompaahan olisi suunnata neitsytmatka sinne. Afrikassa käynyt pyörä löytyi Mäntyharjulta. Toissavuonna soi puhelin, ja sain kuulla että Mikkelin purjelentokerhon auton istuimet ovat säästyneet. Miten tästä eteenpäin. Auton purkamisen jälkeen oli messinkinen tuulilasin kehys kuin ihmeen kaupalle jäänyt lentokentän varastoon. Omistaja istuu kulta-aarteensa päällä tajuamatta, ettei koko Suomessa ole ketään joka vaivautuisi edes ajattelemaan maksavansa akselista mitään. 81 "Aavikon Heikki" Mikkelissä Porrassalmenkadun alapäässä Hankkijan talon kohdalla vuonna 1954
Mobilisti Senior 4/20 Rullafilmin kauneutta Mobilistin arkistossa on paljon luetteloimattomia filminpätkiä, joiden tunnistamisessa ja ajoittamisessa on oma viehätyksensä. Vasemmalle kurkistava Triumph Mayflower on ollu tuotannossa vuosina 1950-53. rullafilminkauneutta.indd 82 rullafilminkauneutta.indd 82 23.11.2020 16.15 23.11.2020 16.15. Taustalla 1949 Chrysler Windsor tai Royal, jota ei kovin usein tuon ajan Suomessa nähty. Korjaamokuvien Hudson vuodelta 1939 on ollut yhä 1950-luvulla liikenteessä ja saanut ammattimaista huoltoa. Janne Halmkrona Tammer-hotelli valmistui vuonna 1929 ja on ollut paremman väen majoituspaikkana jo pitkään. Juuri tämän mallin Hudsonia valmistettiin vain yhtenä vuonna, joten vuosimallin selvittäminen on melko luotettavaa. Nämä kolme kuvaa sisältävä negatiivi pintautui laatikosta, joka sisälsi pääasiassa 1950-luvun moottoripyöräkilpailujen kuvia. Kuvanottohetki ajoittuu 1950-luvulle sillä perusteella, että kuvat ovat samassa negatiivissa kuin Tammer-hotellinkin kuva. 82 . Perunankuorija kuulemma puhui suomea. Juri Gagarin yöpyi siellä Suomenmatkallaan. Kerrotaan hotellin ranskanvenäläisen ensimmäisen ravintoloitsijan hankkineen kattokruunut Ranskasta ja palkanneen japanilaisen kokin sekä ruotsalaiset tarjoilijat. Kuva on otettu todennäköisesti kymmenisen vuotta ennen Juri Gagarinin vierailua, sillä hotellin edustalle on kokoontunut hieno kokoelma 1950-lukuisia autoja
M O B I L I S T I . Autoja, prätkiä, moottoriurheilua, mainoksia! W W W. Noin 350 kuvaa oivaltavilla kuvateksteillä. ALV 10%) HINTA S e n io r ERIKOISALBUMI 10%) Eilinen ei ruostu II_kansi.indd 1 Eilinen ei ruostu II_kansi.indd 1 9.10.2020 14.56 9.10.2020 14.56 VAIN LEHTIPISTEISTÄ OSTA OMAKSI TAI LAHJAKSI! Mobilistin arkistojen aarteita vuosilta 1966-1981. F I mobilisti_albumimainos_puolikas.indd 76 mobilisti_albumimainos_puolikas.indd 76 19.11.2020 15.01 19.11.2020 15.01 omamainos_ja_loimaankromaus.indd 83 omamainos_ja_loimaankromaus.indd 83 24.11.2020 13.52 24.11.2020 13.52. 1 EILINEN EI RUOSTU II Autokuvia Suomesta 1966-1981 100 SIVUA AUTONOSTALGIAA ! 100 SIVUA AUTONOSTALGIAA ! 16,50€ (sis